initial commit of ebook 19176HEADmain

5 files changed, 8946 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/19176-8.txt b/19176-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..93f01e3
--- /dev/null
+++ b/19176-8.txt
@@ -0,0 +1,8930 @@
+The Project Gutenberg EBook of Kuvauksia metsäelämästä sivistyksen
+äärimmäisellä rajalla, by James Fenimore Cooper
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Kuvauksia metsäelämästä sivistyksen äärimmäisellä rajalla
+       eli Natty Bumpon elämänvaiheet
+
+Author: James Fenimore Cooper
+
+Translator: K. E. S.
+
+Release Date: September 4, 2006 [EBook #19176]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUVAUKSIA METSÄELÄMÄSTÄ ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+KUVAUKSIA METSÄELÄMÄSTÄ SIVISTYKSEN ÄÄRIMMÄISILLÄ RAJOILLA
+
+Eli Natty Bumpon elämänvaiheet
+
+
+Kirj.
+
+JAMES FENIMORE COOPER
+
+
+Ruotsin kielestä suomentanut K. E. S.
+
+
+G. W. Edlund, Helsinki, 1879.
+
+
+
+SISÄLTÖ:
+
+Ensimmäinen Luku.
+  Hirventappajan muotokuva. -- Ensimmäinen sotajälki. -- Taistelu
+  järven rannalla.
+Toinen Luku.
+  Chingachgook ja Hirventappaja. -- Wah-ta-Wah'in vapauttaminen.
+Kolmas Luku.
+  Hirventappaja joutuu vankeuteen.
+Neljäs Luku.
+  Hirventappaja pakenee. -- Häntä ajetaan takaa. -- Hän otetaan
+  jälleen kiinni.
+Viides Luku.
+  Hirventappajaa kidutetaan. -- Pelastuminen.
+Kuudes Luku.
+  Opas. -- Uusia tapauksia. -- Kosken laskeminen.
+Seitsemäs Luku.
+  Vihollisten jälkiä. -- Piilopaikka.
+Kahdeksas Luku.
+  Opas vaarassa. -- Vihollinen peijattu.
+Yhdeksäs Luku.
+  Kohtaus koskessa. -- Chingachgook vihollisten joukossa -- Pelastus.
+Kymmenes Luku.
+  Tuhannen saarta. -- Puulinnoitus. -- Varoitus.
+Yhdestoista Luku.
+  Hyökkäys. -- Puulinnan piiritys. -- Indianialaista kavaluutta.
+Kahdestoista Luku.
+  Oppaan tulo. -- Hyökkäys puuvarustusta vastaan. -- Vihollisten
+  torjuminen.
+Kolmastoista Luku.
+  Ystäviä tulee. -- Vihollisten täytyy tehdä pakko-sovinto.
+Neljästoista Luku.
+  Uudisasukkaat. -- Riidanalainen metsävuohi. -- Ampumakilpailu
+  joulukalkkunasta.
+Viidestoista Luku.
+  Kyyhkysjahti. -- Kohtaus järvellä. -- Pelastus pantterin kynsistä.
+Kuudestoista Luku.
+  Metsänpalo. -- Chingachgookin kuolema. -- Pelastus kauhistavasta
+  tilasta. -- Nahkasukan elämänvaiheet.
+
+
+
+
+ENSIMMÄINEN LUKU.
+
+Hirventappajan muotokuva. -- Ensimmäinen sotajälki. -- Taistelu järven
+rannalla.
+
+
+Tuskinpa löytynee muita kertomuksia, jotka todella ansaitsisivat
+niin suurta huomiota kuin Cooperin romanit ja etenkin ne, joissa
+tuo kuuluisa kirjailija antaa lukijalle kuvauksen sen miehen
+vaiherikkaasta elämästä ja ihmeellisistä kohtaloista, joka on
+tunnettu nimillä Hirventappaja, Haukansilmä, Opas ja Nahkasukka.
+Hänen jalo, rikas elämänviisautensa, hänen suora rehellinen luonteensa,
+hänen karskiluontoisuutensa vaarassa, hänen älykkäisyytensä
+tappelusuunnitelmia tehtäissä, hänen urhoollisuutensa taistelussa,
+sanalla sanoen kaikki nämät hänen etevät omaisuutensa ihmisenä,
+metsästäjänä ja sotilaana, jotka kaikissa oloissa tuottivat hänelle
+kunnioitusta, ihmettelemistä ja menestystä, tekivät hänestä yhden
+etevimpiä ja enimmän suosituita uroja kaikista niistä metsämiehistä,
+jotka europalaisten etujoukkona samoilivat Pohjois-Amerikan avaroissa
+metsissä.
+
+Hirventappaja eli Natty Bumpo -- tämä, näet, oli hänen oikea nimensä --
+ei kumminkaan juuri halunnut tulla valkeaihoisten maanmiestensä pariin;
+hän eleli mieluimmin noissa äärettömissä, jylhissä metsissä, noilla
+laajoilla ruohokkoaavoilla taikka noiden viehättävien yksinäisten
+järvien rannoilla, joita ei yhdenkään valkean miehen silmä vielä ollut
+nähnyt. Siellä menestyi hän parhaiten indianilaisten ystäviensä
+Delavarien tahi Mohikanien seurassa, ja hänen paras kumppalinsa
+metsästys- ja seikkailu-retkillä oli eräs mohikanilainen päällikkö,
+nimeltä Chingachgook, joka merkitsee Suuri Käärme -- mielistelevä
+lisänimi, osoittava hänen sukkeluutta ja viekkauttansa. Chingachgookin
+sukunimi oli Unkas, jota hän kuitenkin kantoi ainoastaan siksi, kunnes
+häntä ruvettiin kunnioittamaan semmoisella nimellä, joka osoitti
+jotakuta hänessä olevaa erityistä, etevämpää omaisuutta. Samasta syystä
+oli myöskin Natty Bumpo saanut monet eri nimensä -- nimen
+Hirventappaja, osoittamaan hänen erinomaista taitavuuttaan
+metsästäjänä, Haukansilmä, hänen tarkkaa näköänsä, Opas, sitä
+erinomaista kykyä millä hän osasi tiensä metsissä.
+
+Kun kertomuksemme alkaa, oli Hirventappaja nuori, kolmenkolmatta vuoden
+ikäinen mies. Hän oli noin kuuden jalan pituinen, mokkasiinit
+(indianilaiset jalkineet) siihen luettuina, mutta hänen vartensa oli
+verrattain hoikka ja soleva, ja jäntereet ilmoittivat tavatonta
+notkeutta, vaikka kohta ei tavatonta voimaa. Hänen kasvoissansa olisi
+tuskin ollut muuta miellyttävää kuin nuoruuden verevyys, jos niissä ei
+olisi ollut jotain semmoista, mikä harvoin oli vetämättä puoleensa
+sitä, joka maltti niitä tarkastaa ja antoi niiden herättämän
+luottamuksentunteen vaikuttaa. Hänen kasvoinsa juonteissa kuvautui
+nimittäin vilpitön suoruus, yhdistettynä lujan päätteliäisyyden ja
+lämpimän tunnollisuuden kanssa. Hänen pukunsa oli suurimmaksi osaksi
+valmistettu metsävuohen nahasta ja osoitti selvästi, että sen omistaja
+kuului niiden henkilöiden joukkoon, jotka elelevät aikansa sivistyneen
+yhteiskunnan ja äärettömien metsien rajamailla. Joku taipumus kauniisen
+ja ihantavaan huomattiin hänessä kumminkin, etenkin aseiden ja muiden
+varustus-kapineiden suhteen. Hänen pyssynsä oli erinomaista laatua,
+metsästyspuukon pää oli sirosti kuviin leikelty, ruutisarvi koristettu
+sopivilla, luonnikkaasti leikatuilla vertauskuvilla ja luotikukkaro
+kaunistettu vampumilla. [Niin kutsutaan muuanta nauhaan tahi eläimen
+suoneen pujotetuista monivärisistä näkinkengistä tehtyä koristusta,
+jota kannetaan joko helminauhana kaulassa tahi vyönä vyötäreellä.]
+
+Tämmöinen oli se mies, joka on sankarina tässä kertomuksessa, ja jonka
+kanssa nyt saatamme lukijan tekemään tuttavuutta Otsegojärven rannoilla
+noin keskipaikoilla viime vuosisataa. Sota oli hiljakkoin syttynyt
+ranskan Canadan ja englantilaisten uudisasukasten välillä.
+Maakappaletta Otsegojärven ympärillä oli pidetty Canadalaisten ja
+Delavarelais-indianien yhteisenä metsästysmaana ja Hirventappaja oli
+mennyt järven tienoille tapaamaan nuorta indianilaista ystäväänsä
+Chingachgookia. Keskelle järveä oli eräs uudisasukas, Tom Hutter,
+rakentanut itselleen asunnon paaluille, jotka oli lyöty pystyyn
+muutamaan pitkään, kaitaiseen, noin 8-10 jalan syvyydellä olevaan
+hiekkaluotoon. Tässä rakennuksessa, jota pilkalla kutsuttiin
+Bisamrotan-linnaksi, ja joka oli rakennettu turvapaikaksi indianeja
+vastaan, asui vanha Hutter kahden tyttärensä, Judithin ja Hetyn kanssa.
+Tämän linnan asukasten puolustukseksi taisteli Hirventappaja
+ensimmäisen taistelunsa elämästä ja kuolemasta muutaman indianin
+kanssa. Eräs vihollinen indianilais-heimo, tunnettu nimellä Mingot, oli
+nähty linnasen likitienoilla, ja sentähden oli Hutter Hirventappajan
+avulla kiirehtinyt korjaamaan turvapaikkaan muutamia ruuhia, joita hän
+tahtoi varjella indianien käsiin joutumasta. Kun ruuhet, toinen
+toisensa perästä oli vedetty esiin piilopaikoistansa ja lykätty veteen,
+missä ne vapaasti saivat kulkea vuolteen mukana, oli Hirventappaja,
+väsyneenä tästä työstä, joka oli kestänyt myöhään yöhön, astunut
+ruuheensa ja, sidottuaan toiset sen perään, soutanut järven selälle,
+jossa hän, nauttiaksensa muutaman tunnin lepoa, oli pannut maata
+ruuhensa pohjalle. Hänen herätessään oli jo selvä päivä, ja hän näki
+vuolteen vieneen ruuhet etemmäksi kuin olisi voinut luullakaan. Yksi
+niistä läheni lähenemistään rantaa, jossa se välttämättömästi tarttuisi
+kiinni ja kenties joutuisi indianien käsiin, jos ei pikainen apu ehtisi
+väliin. Hirventappaja käsitti kyllä sen vaaran, jolle hän rantaa
+lähestymällä antautui alttiiksi, mutta souti kuitenkin ensiksi
+tarkastettuaan pyssynsä vänkkiruutia hiljaa ja varovasti ruuhta kohden,
+kaartaen hieman, jott'ei joutuisi vihollisen hyökkäykselle alttiiksi,
+ainakaan useammalta kuin yhdeltä haaralta.
+
+Tuuliajolla oleva ruuhi tarttui pian kiinni vedenaliseen kallioon,
+kolmen tai neljän kyynärän päässä rannasta. Vaan ainoastaan hetkeksi,
+sillä pian irtaantui se siitä ja ajeli maalle. Vaikka nuorukainen tämän
+kyllä huomasi, ei hän kumminkaan ollenkaan kiiruhtanut soutoaan.
+Suurinta varovaisuutta oli noudattaminen, sillä jos joku vihollinen oli
+väijyksissä rannalla, oli erittäin vaarallinen suojatta joutua sen
+läheisyyteen; jos taas ei ollut ketään väijymässä, oli hätäileminen
+turhaa. Jota enemmän Hirventappaja läheni rantaa, sitä harvempaan hän
+souti ja sitä enemmän hän jännitti näköään ja kuuloaan huomataksensa
+josko joku vaara piileili läheisyydessä. Yhtä vähän vallaton kuin
+pelkäävä, osoitti hän jonkunlaista filosofillista varovaisuutta ja
+viisautta, jota voipi pitää tavattomana sille, joka, kuten nyt hän,
+vasta alkaa metsästäjä-elämänsä.
+
+Päästyään noin sadan kyynärän päähän rannasta, kohotti hän ruumistansa,
+vetäsi muutamia aironvetämiä, kyllin voimakkaita viemään ruuhen
+rantaan asti ja tarttui sitten pyssyynsä. Juuri kun hän oli sitä
+nostamaisillaan, kuului kova paukaus ja luoti vingahti niin likeltä
+hänen korvaansa, että hän säpsähtäen heilahti taaksepäin, horjahti
+samassa ja kaatui pitkälleen ruuheen. Ilohuuto kuului, indiani syöksi
+pensaikosta aukealle järvenrannalle ja juoksi suoraan venettä hohti.
+Tätä hetkeä oli nuorukainen odottanut. Hän nousi seisaalleen ja oikasi
+pyssynsä suojatta olevaa vihollistansa kohti, vaan ei kuitenkaan
+tahtonut ampua kuoliaaksi tuota aseetonta indiania, joka käytti tätä
+tilaisuutta syöstäkseen takaisin metsikköön, samassa kuin
+Hirventappajan ruuhen keula survasi maata vasten. Vaikka toinen ruuhi
+oli ainoastaan muutaman kyynärän päässä tästä paikasta ja indiani
+varmaankaan ei vielä ollut ennättänyt saada pyssyänsä uudelleen
+latinkiin, ei Hirventappajalla kuitenkaan ollut aikaa ottaa ruuhta
+haltuunsa. Nyt oli henkeä varjeleminen ja sentähden syöksi hänkin
+metsikköön suojaa etsimään.
+
+Niemen kärjessä oli pieni aukea paikka, joka osittain oli ruoholla,
+osittain hiekalla peitetty; sen korkeinta osaa sitä vastoin reunusti
+pensaat ja pieni metsä. Kulettuaan tämän soukan, kääpiökasvia kasvavan
+palstan läpi, saapui vaeltaja suuren metsän korkeain, jylhien lakien
+alle, jonka pitkät jättiläispuut olivat niin oksattomat korkealle
+maasta, että näyttivät mahtavilta pylväiltä, joita oli asetettu sinne
+tänne kannattamaan tuota valtavaa lehväkaarrosta.
+
+Hirventappaja arvasi vastustajansa olevan uudestaan pyssyänsä
+lataamassa, jos ei ollut kokonaan paennut. Edellinen arvelu näkyi
+olevan oikea, sillä tuskin oli hän ennättänyt etsiä suojaa erään puun
+takana, ennenkuin näki indianin käden painavan luotia pyssynpiippuun.
+Huokea olisi nyt ollut juosta esiin ja päättää asia äkkinäisellä
+hyökkäyksellä varallaanolematonta vihollista vastaan, mutta
+Hirventappajan oli mahdoton ryhtyä tällaiseen tekoon; hän oli liian
+hurskasmielinen tahtoakseen käyttää tätä etua varustamatonta
+vihollisiaan vastaan.
+
+"Ei, ei", jupisi hän, "olkoon tämä punanahkain sodankäyntitapaa,
+kristittyin lahjoihin se ei kuulu. Pankoon konna ensin latinkiin,
+sitten päätämme asian miesten tavalla. Venettä hän ei saa eikä tule
+saamaan. Ei, ei, mielelläni suon hänelle latinkiinpano-aikaa; Jumala on
+kyllä puolustava oikeutta".
+
+Indiani oli tällä aikaa ollut niin toimessaan, ett'ei edes tiennyt
+vihollisensa olevan metsässäkään. Heti kun oli saanut pyssynsä kuntoon,
+astui hän niin varamattomasti esiin, että joutui ihan alttiiksi
+Hirventappajan varmalle pyssylle.
+
+Samassa astui myöskin tämä piilopaikastaan esiin.
+
+"Tännepäin, punanahka", huusi hän, Jos haluatte tavata minua, olen
+kyllä sotaan tottumaton, vaan en kumminkaan sellainen pöllöpää, että
+jäisin aukealle rannalle ja antaisin ampua itseni kuin tarha-pöllö
+päivänvalossa. Muuten riippuu kokonaan teistä, onko sota tai rauha
+ratkaiseva välimme; minä puolestani en pidä minään kehuttavana asiana,
+että ihmiset ampuvat toisiansa kuoliaaksi, missä vaan tapaavat".
+
+Metsäläinen, jota tämä odottamaton puhutteleminen suuresti hämmästytti
+ja joka sen verran taisi englannin kieltä, että jokseenkin ymmärsi mitä
+puhuttiin, oli liian hyvin opetettu osoittaakseen mitään pelkoa. Miehen
+katseella, joka ei tahdo tunnustaa ketään itseänsä paremmaksi, laski
+hän, tyynesti malttaen mieltänsä, pyssynperän maahan ja tervehti
+ylpeällä kohteliaisuuden osoitteella.
+
+"Kaksi ruuhta," sanoi hän sillä syvällä kurkku-äänellä, joka on
+omituinen indianeille, ja kohotti kahta sormea välttääkseen kaikkea
+väärin ymmärtämistä; "yksi teille, yksi minulle".
+
+"Ei, ei, Mingo, se ei kelpaa. Ei kumpikaan ole teidän, ettekä saa
+kumpaakaan niinkauvan kuin minä voin sitä estää. Sota tosin on olemassa
+teidän ja minun kansani välillä, vaan en kuitenkaan voi käsittää että
+yksityisten henkilöin tarvitsisi yhteen sattuissa tappaa toisiansa.
+Menkää matkoihinne ja antakaa minun tehdä samoin; maailma on kyllin
+lavea meille kummallekin. Kun tapaamme toisemme taistelussa, niin
+ratkaiskoon Jumala kohtalomme".
+
+"Hyvä", huudahti indiani, "minun veljeni lähetyssaarnaaja -- mahtava
+puhuja -- kaikki manitou'sta". [Näin nimittävät indianit palvelemaansa
+korkeinta olentoa.]
+
+"Ei, ei niin, sotilas. Olen vaan metsästäjä yhä edelleen, vaikka kyllä
+voipi tapahtua, että tulen vaihtamaan laukauksia teidän kansanne
+kanssa; kuitenkin toivoisin tämän tapahtuvan julkisessa taistelussa,
+eikä riidassa kehnon ruuhen omistamisesta".
+
+"Hyvä, veljeni olemas hyvin nuori, mutta hyvin älykäs. Vähäpätöinen
+sotilas -- mahtava puhuja -- joskus päällikkö neuvotteluissa;
+veljelläni on kaksi päänahkaa -- harmaat hiukset tummien alla -- vanha
+äly -- nuori kieli".
+
+Indiani läheni luottamuksella, ojensi hymyillen kätensä, ja tarttuen
+Hirventappajan käteen puisti hän sitä innokkaasti. Molemmat näyttivät
+hartaasti vakuuttavan toisilleen ystävyyden osoitustensa ja
+rauhallisten aikomustensa vilpittömyyttä. "Jokaisella olemas omansa",
+sanoi metsäläinen, "minun ruuhi minun, teidän ruuhi teidän; mene
+katsomas perään; jos se olemas teidän, pitämäs se, jos se olemas minun,
+minä pitää sen".
+
+"Se on oikein ja kohtuullisesti, vaikka erehdytte, jos luulette ruuhen
+olevan teidän. Mutta minkä näkee, sen uskoo; käykäämme rantaan omin
+silmin katsomaan, sillä ette suinkaan ehdottomasti luota minuun".
+
+He kulkivat yhdessä rantaan, ja indiani käveli huolettomasti edellä,
+osoittaakseen ehdotonta luottamusta seuralaistaan kohtaan. Tultuaan
+niemen päässä olevalle aukealle paikalle, osoitti metsäläinen
+Hirventappajan ruuhta ja sanoi äänenkorolla: "Ei minun -- keltanaaman
+ruuhi. Tuo tuolla punasen miehen ruuhi -- ei tahtomas muiden --
+tahtomas omansa".
+
+"Nyt olette, punanahka, kokonaan väärässä. Tämä ruuhi jätettiin
+Hutterin haltuun, ja se on kieltämättä hänen siksi, kunnes omistaja
+vaatii sen takaisin. Voitte jo koko sen rakennuksesta ja laadustakin
+huomata, ett'ei punanahka ole sitä tehnyt".
+
+"Hyvä -- veljeni ei vanha -- hyvin älykäs. Indiani ei ole tehnyt sitä
+-- olemas valkean miehen työtä".
+
+"Minua ilahuttaa, että näin ajattelette, sillä jos olisitte pysynyt
+entisessä mielipiteessänne, niin olisi meistä tullut vihamiehet.
+Mielelläni tahdon vapauttaa meidät tästä riidanaineesta".
+
+Samassa survasi hän kepeää ruuhta niin voimakkaasti jalallaan, että se
+kiiti viisikymmentä kyynärää rannasta ja joutui virtaan, joka sen pian
+oli vievä niemen sivu ja estävä maalle joutumasta. Metsäläinen
+hämmästyi tästä aavistamattomasta menettelystä, ja se pikainen, julma
+silmäys, jonka hän viskasi Hirventappajan ruuheen päin, ilmoitti hänen
+sisimmät ajatuksensa. Mutta pian sai hän takaisin entisen ystävällisen
+katsantonsa ja tyytyväinen hymy pani hänen huulensa ryppyyn.
+
+"Hyvä", lisäsi hän kovemmalla painolla kuin ennen; "nuori pää, vanha
+järki. Tietää mitenkä riita on ratkaistava. Hyvästi, veli; te menemäs
+veden päällä olevaan huoneesen -- indiani leiriin. Sanomas päälliköille
+ei löytämäs ruuhta".
+
+Hirventappaja kuuli ilolla tämän ehdoituksen, ja puistettuaan indianin
+ojennettua kättä, meni hän ruuhen luo, samalla kuin indiani poistui
+metsään päin, pitäen pyssyään kainalossa ja heittämättä ainoatakaan
+levotonta tai epäilevää katsetta taaksensa. Alussa ei Hirventappaja
+voinut vapautua jonkunlaisesta epäluulosta metsäläistä kohtaan; mutta
+kun hän huomasi tämän aivan huoletonna ja väliä pitämättä poistuvan,
+rupesi hän valmistamaan poislähtöä ja lykkäämään ruuhta vesille. Tässä
+toimessa oli hän ollut minuutin tai pari, kun hänen nopea ja tarkka
+silmänsä, sattumalta vilaisten maalle päin, huomasi että häntä uhkasi
+mitä suurin vaara. Indianin mustat, julmat silmät kiiluivat häntä
+kohden erään pienen aukon läpi kuin väijyvän tiikerin silmät, ja pyssyn
+suu tähtäsi häneen päin.
+
+Hirventappaja ei kauan arvellut, ja hänen pitkä harjoituksensa pyssyn
+pitelemisessä oli hänelle nyt apuna. Ollen tottunut ampumaan
+metsävuohia juoksusta ja usein täytyen arvaamalla arvata eläimen
+ruumiin oikeata asemaa, käytti hän myöskin tällä erällä samaa keinoa.
+Silmänräpäyksessä jännitti hän hanan ja ampui melkeen tähtäämättä
+siihen suuntaan, missä otaksui metsäläisen ruumiin olevan. Niin
+sukkelat olivat hänen liikkeensä, että molemmat pyssyt laukesivat aivan
+samalla hetkellä ja vuoristakin kuului yksi ainoa kaiku. Hirventappaja
+laski pyssynperän maahan ja seisoi tyynesti odottaen pää pystössä,
+samalla kuin metsäläinen päästi tuon tunnetun ulvonnan, joka on tullut
+maineesen sen pelon tähden, minkä se herättää, juoksi metsiköstä ja
+heilutti tomahavkia (sotakirvestä) päänsä päällä. Hirventappaja ei
+liikahtanut paikalta, mutta hänen kätensä hapuilivat, vanhan
+metsästäjätavan mukaan, ruutisarvea ja pyssynrassia. Päästyään noin
+neljänkymmenen askeleen päähän hänestä viskasi indiani terävän aseensa,
+mutta niin epävakaisella kädellä, että hirventappaja kaappasi, sen
+sivutse suhistessa, varresta kiinni. Samalla hoipertui metsäläinen ja
+kaatui pitkälleen maahan.
+
+"Tiesinhän sen -- tiesinhän sen", huudahti Hirventappaja, joka jo
+työnsi uutta luotia pyssyynsä. "Tiesinhän jo silloin, kuin näin hänen
+silmänsä, että näin tulisi käymään. Kun henki on vaarassa, niin tähtää
+pian ja ampuu nopeasti. Olin sadannesosan sekuntia häntä ripeämpi
+liikkeissäni, muuten olisi minun käynyt huonosti. Tuon pedon luoti
+raapasi minua kylkeen, mutta, sanottakoon mitä hyvänsä, punanahka ei
+ammu niin hyvästi kuin valkea mies. Heillä ei näy olevan lahjoja siinä
+kohden".
+
+Kun Hirventappaja oli pannut pyssynsä latinkiin ja heittänyt tomahavkin
+ruuheen, meni hän uhrinsa luokse ja seisoi pyssynsä nojassa
+surullisesti katsellen häntä. Tämä oli ensimmäinen vihollinen, jonka
+hän oli taistelussa kaatanut, ja omantunnon-nuhteita sekoittui
+voittaja-ylpeyteen. Indiani eli vielä, vaikka luoti oli mennyt suoraan
+ruumiin läpi. Hän makasi liikkumatonna selällään, vaan silmät, jotka
+osoittivat täyttä tuntoa, tarkastivat voittajan kaikkia liikkeitä. Hän
+näytti selvästi odottavan sitä kuolettavaa iskua, joka tavallisesti
+isketään ennen päänahan riistämistä. [Indianeilla on tapana terävällä
+veitsellä viiltää ympäri vihollisen pään ja riistää pois päänahka, jota
+he pitävät kunniallisimpana voittosaaliina. Tätä kutsutaan päänahan
+riistämiseksi.] Hirventappaja aavisti mitä hän ajatteli ja tunsi
+surullista lohdutusta, kun sai poistaa saamattoman vihollisensa pelkoa
+tämän suhteen.
+
+"Ei, ei, punanahka", sanoi hän, "teidän ei enää tarvitse pelätä mitään
+minun puoleltani. Olen kristitty sukuperältäni ja minun lahjoihini ei
+kuulu päänahan riistäminen. Tahdon ottaa haltuuni pyssynne; sitten
+tulen takaisin ja autan teitä minkä voin. Tänne en voi pysähtyä
+kauaksi, sillä kolme pyssyn laukausta voipi houkutella tänne joitakuita
+teikäläisiä riiviöitä".
+
+Hirventappaja teki niinkuin oli sanonut, kävi noutamassa metsäläisen
+pyssyn, pani sen omansa kera ruuheen ja palasi sitten haavoitetun
+vihollisensa luokse.
+
+"Kaikki vihollisuus teidän, punanahka, ja minun välillä on nyt
+loppunut", sanoi hän; "voitte olla täydellisesti rauhoitettu päänahan
+riistämisen ja muun pahoin pitelemisen suhteen. Minun lahjani ovat
+valkean miehen, kuten jo olen sanonut, ja toivon että käytökseni
+myöskin tulee olemaan niiden mukainen".
+
+"Vettä", sammalsi onneton metsäläinen, "antamas indianiraukalle vettä"!
+
+"Vettä saatte, vaikka tahtoisitte juoda koko järvellisen. Minä kannan
+teidät tuonne alas, niin voitte tyydyttää tarpeenne. Taitaa olla
+kaikkein haavoitettuin laita sellainen, niin on minulle sanottu -- vesi
+on heidän paras virvoitusaineensa ja suurin nautintonsa."
+
+Hirventappaja otti indianin syliinsä ja kantoi hänet järvenrannalle.
+Annettuaan hänen juoda, istahti hän kivelle, pani indianin pään
+polvelleen ja koki vointinsa mukaan lohduttaa ja rauhoittaa häntä.
+
+"Väärin tekisin, sotilas, jos sanoisin, ett'ei teidän päivänne nyt ole
+päättyneet", alkoi hän, "ja sentähden en tahdo sitä teiltä salata.
+Olette jo elänyt sivu keski-ijän ja katsoen siihen elämänlaatuun, jota
+vietätte, olette elänyt kylliksi kauan. Sekä puna- että keltaihoiset
+kuvailevat, ett'eivät tule ikuisesti nukkumaan, vaan toivovat saavansa
+jatkaa elämää toisessa maailmassa. Jos olette ollut hurskasmielinen
+indiani, niin tulette löytämään autuaalliset metsästysmaanne, ja vaikka
+minulla on omat mielipiteeni tästä asiasta, niin olette luullakseni
+kylliksi vanha ja kokenut, ett'ette tarvitse tarkempia selityksiä
+näistä seikoista näin nuorelta mieheltä kuin minä olen."
+
+"Hyvä", sammalsi indiani, jonka äänellä vielä nytkin, kun elon
+viimmeiset kipinät olivat sammumaisillaan, oli tuo syvä sointu. "Nuori
+pää, vanha äly -- nuori sydän myöskin. Vanha sydän sitkeä -- ei
+kyynelöitse. Kuulemas indiania kun hän kuolee ja ei tarvitsemas
+valehdella. Mikä olemas nimenne?"
+
+"Hirventappaja on nykyinen nimeni, vaikka Delavarit ovat sanoneet, että
+kun palaan tältä sotaretkeltä, niin saan miehevämmän nimityksen, jos
+näet, tulen sellaisen ansaitsemaan."
+
+"Tämä nimi hyvä poikaselle -- huono nimi sotilaalle. Kohta saatte
+paremman, ei mitään pelkoa tuolla", virkkoi indiani, ja ponnistaen
+kaikki voimansa löi hän Hirventappajata rintaan, "silmä -- tarkka,
+sormi -- salaman nopea, tähtäminen -- kuolema, mahtava sotilas pian.
+Hirventappaja -- Haukansilmä, Haukansilmä -- puistamas kättä."
+
+Hirventappaja -- tai Haukansilmä, joksi häntä nyt ensi kerran
+kutsuttiin -- tarttui metsäläisen käteen, ja samassa veti indiani
+viimmeisen henkäyksensä, silmät kummastuksella kiintyneinä tämän
+muukalaisen kasvoihin, joka oli osoittanut niin suurta sukkeluutta,
+taitoa ja uskallusta näin koittelevan ja hänelle oudon kohtauksen
+sattuissa.
+
+"Hänen henkensä on mennyt", sanoi Hirventappaja surullisella,
+tukahutetulla äänellä. "No niin, näin käypi meille kaikille ennen tai
+myöhemmin, ja onnellisin se, oli sitten ihon väri mikä hyvään, joka on
+parhaiten valmis ottamaan sitä vastaan."
+
+Hirventappaja asetti kuolleen metsäläisen ruumiin istuilleea selkä
+kiveä vasten, katsoen tarkasti ett'ei se kaatuisi tai saisi sellaista
+asemaa, jota metsäläisen arka, vaikkapa eksynyt kuvailus voi katsoa
+sopimattomaksi. Kun tämä oli tehty, seisoi nuorukainen ja katseli
+kaatuneen vihollisensa ankaroita kasvoja jonkunlaisella surullisella
+hajamielisyydellä. Tämä haihtui yht'äkkiä, kun hän näki toisen indianin
+muutaman sadan kyynärän päässä järven rannalla. Tämän, joka selvään
+myöskin oli vakooja, olivat pyssyn laukaukset houkutelleet tänne, ja
+hän kiiruhti metsiköstä esiin niin vähällä varovaisuudella, että
+Hirventappaja huomasi hänet ennenkuin itse tuli huomatuksi. Samassa
+kuin tämä tapahtui, johon ei ollut kuin silmänräpäys, päästi hän kovan
+ulvonnan, johon tusina ääniä vuoren eri osista vastasi. Nyt ei enää
+ollut aikaa viipyä, ja seuraavassa tuokiossa kulkikin ruuhi kaukana
+rannasta, pitkäin ja voimakasten aironvetämäin eteenpäin kiidättämänä.
+
+Koska Hirventappajalla ei enään ollut mitään syytä viipyä niemen
+läheisyydessä, valmistautui hän kokoomaan ruuhia, viedäkseen ne linnan
+tykö. Lähin oli pian pantu hänen veneensä perässä kulkemaan, kun sitä
+vastoin toinen oli kulkenut loitommalle poispäin. Häntä kummastutti,
+että tämä vene oli lähempänä rantaa kuin se olisi ollut, jos ainoastaan
+tuo heikko tuuli olisi sitä kulettanut eteenpäin. Hän rupesi sentähden
+luulemaan, että joku näkymätön virta kuletti sitä, ja joudutti
+soutoansa saadakseen ruuhen kiinni, ennenkuin se tuli metsän
+vaaralliseen läheisyyteen. Hänen tultuaan ruuhta likemmäs, näytti se
+kulkevan huomattavasti eteenpäin, ja tämä liike näkyi vievän sitä
+maalle päin, koska se oli sivuttain tuulta vasten. Salaisuus selveni,
+sittenkuin pari vahvaa aironvetämää oli vienyt hänet vielä lähemmäksi.
+
+Jotain liikkui edes takaisin vedessä sillä puolen ruuhta, joka oli
+poispäin hänestä, ja Hirventappaja huomasi pian sen olevan paljaan
+ihmiskäsivarren. Indiani makasi ruuhen pohjalla ja kuletti sitä,
+käyttäen käsivarttansa airona, hiljaa mutta vakaasti rantaa kohti.
+Hirventappaja oivalsi heti, että metsäläinen, sill'aikaa kuin hänellä
+itsellään oli ollut tekemistä vihollisen kanssa niemellä, oli uinut
+ruuhen luokse, ottanut sen haltuunsa ja koetti nyt viedä sitä talteen.
+
+Varmana siitä, ett'ei ruuhessa olevalla indianilla ollut asetta, ei
+Hirventappaja epäillyt lähestyä ruuhta, jossa metsäläinen oli, eikä
+huolinut ottaa pyssyänsäkään käsille. Heti kuin metsäläinen veden
+loiskeesta huomasi toisen ruuhen olevan lähellä, hyppäsi hän pystöön,
+huudahtamisella ilmoittaen suuren hämmästyksensä. "Jos nyt olette
+kylliksi huvitellut siinä ruuhessa, punanahka, niin tehnette
+viisaimmin, jos suoriatte veteen takaisin," sanoi Hirventappaja, estäen
+ruuhtaan sattumasta yhteen sen ruuhen kanssa, jossa metsäläinen oli.
+"Tällaisissa tapauksissa olen kylliksi myöntyväinen, enkä tahdo
+vuodattaa vertanne, kun vaan paikalla lähdette tiehenne."
+
+Metsäläinen ei ymmärtänyt englannin kieltä, vaan ei hän kumminkaan
+voinut erehtyä puheen tarkoituksen suhteen. Kenties myöskin valkean
+miehen saatavissa olevan pyssyn havaitseminen joudutti hänen
+päätöstänsä. Hän vetäysi kokoon kuin hyppäämäisillään oleva tiikeri,
+päästi ulvonnan, ja tuossa tuokiossa oli hänen tumma ruumiinsa kadonnut
+aaltojen alle. Kun hän jälleen nousi veden pinnalle hengittämään, oli
+hän jo monen kyynärän päässä ruuhesta, ja se hätäinen silmäys, jonka
+hän vilkaisi taaksensa, ilmoitti kuinka paljon hän pelkäsi kuoloa
+tuottavaa tervehdystä vihollisen pyssystä. Mutta Hirventappaja ei
+ryhtynyt mihinkään vihollisuuksiin; hän kiinnitti ruuhen toisten perään
+ja rupesi soutamaan järven selälle päin niin kiiruusti, että hän, kun
+indiani nousi maalle, puistaen itseään kuin kastunut koira, ja riensi
+pyssyänsä ottamaan, jo oli kaukana pyssynkantaman ulkopuolella.
+
+Vanhan tavan mukaan rupesi nuorukaisemme puhelemaan itsekseen
+viimeisistä tapahtumista, samassa jatkaen soutoansa määrättyä matkansa
+määrä kohti.
+
+"Hyvä, hyvä", sanoi hän, "väärin olisin tehnyt, jos syyttä olisin
+surmannut ihmisen. Elämä on rakasta kaikille, eikä sitä pidä säälimättä
+riistää sen, jolla on valkean lahjat. Metsäläinen oli Mingo, se on
+tosi, enkä epäile ollenkaan, että hän on ja koko elinaikansa tulee
+olemaan kirottu matelija ja maankulkija, mutta tämä ei ole mikään syy,
+jonkatähden unhottaisin lahjani ja värini. Ei, ei, antaa hänen mennä;
+jos kerran vielä tapaamme toisemme pyssy kädessä, niin silloin saamme
+nähdä kummallako on rohkeampi sydän ja tarkempi silmä. -- Haukansilmä!
+Tämä ei ole mikään huono nimi sotilaalle ja kuuluu paljoa
+miehuullisemmalta ja urhokkaammalta kuin Hirventappaja. Aluksi tämä ei
+ole huono nimi ja on rehellisesti ansaittu. Jos Chingachgook olisi
+tämän tehnyt, menisi hän kotia ja kehuisi urotöillään, ja päälliköt
+kutsuisivat häntä paikalla Haukansilmäksi; mutta valkean miehen ei sovi
+kehua, vaikka on vaikea ymmärtää, kuinka tämä tapaus voi tulla
+tunnetuksi, jos en kerro sitä alusta loppuun saakka. Hyvä, Jumalassa on
+juoksun määrä, niin tässä kuin kaikissa muissakin tapauksissa; siihen
+luotan palkkani suhteen."
+
+Näin ilmoitettuaan heikon puolensa, jatkoi nuorukainen soutamista
+linnasta kohden, niin pikaisesti kuin perään otetut ruuhet sallivat.
+
+
+
+
+TOINEN LUKU.
+
+Chingachgook ja Hirventappaja. -- Wah-ta-Wah'in vapauttaminen.
+
+
+Wah-ta-Wah tai Hist-oh-Hist, niinkuin tämä nimi kuuluu englannin
+kielellä [Suomen kielellä: Ääneti-oi-Ääneti], oli eräs nuori
+delavarelais-tyttö, jonka Chingachgook oli kihlannut. Hänet olivat
+Irokesit tai Mingot, niinkuin Hirventappaja heitä nimitti, vähää ennen
+vanginneet, ja sen mukaan kuin Hetty Hutter, Bisamrotta-linnasen
+omistajan tytär tiesi kertoa, oleskeli hän vartioineen järven rannan
+läheisyydessä. Hetty oli, näet, myöskin ollut indianien vankina, mutta
+ollen heikkopäinen, oli hän päästetty vapaaksi ja palannut kotiinsa.
+Hist (näin kutsumme lyhyyden vuoksi indianitarta) oli häntä myöten
+laittanut sanan sulholleen, ilmoittaen koettavansa tavata häntä eräässä
+osoitetussa paikassa seuraavana yönä, silloin kuin eräs suuri, kirkas
+tähti ensi kerran näkyi kunnasten takaa. Chingachgookin ja
+Hirventappajan tärkeimpänä tarkoitusperänä oli nyt tavata Histiä ja jos
+mahdollista vapauttaa hänet vankeudesta.
+
+He ryhtyivät täyttämään tätä vaarallista ja vaikeata tehtävää
+sellaisella jäykkyydellä ja tyyneydellä, kuin se olisi ollut heidän
+kahdeskymmenes, eikä ensimmäinen sotaretkensä. Indiani asettui ruuhen
+kokan puolelle, ikäänkuin lähemmäksi sitä kaunista vankia, jonka
+aikoivat vapauttaa, ja Hirventappaja istui perää pitämään.
+
+Hirventappaja ei ohjannut ruuhta suoraan sitä nientä kohti, jonka
+yläpuolelle Hist oli määrännyt yhdyntäpaikan, vaan käänsi sen kokan
+viisto-suuntaan järven keskustaan päin, jonka kautta se paikka, missä
+vihollinen oli, joutui suoraan heidän eteensä ja he sitä paitse
+pääsivät soutamasta ympäriinsä rantaa pitkin. Vaikka ei oltu
+tiedusteltu Chingachgookin mieltä tämän suunnan suhteen, joka näytti
+vievän hänet päinvastaiselle taholle kuin tarkoitus oli, niin käsitti
+hän kuitenkin paikalla tämän kulkusuunnan välttämättömäksi ja jatkoi
+tyynesti soutamistansa. Muutamissa minuutissa kulki ruuhi tarpeellisen
+matkan päähän, jolloin molemmat nuorukaiset ikäänkuin luonnonvetoisesta
+sopimuksesta lopettivat soutamisen, ja ruuhi pysähtyi melkein paikalla.
+
+Pimeys pikemmin lisääntyi kuin väheni, vaan kumminkin voi vielä
+siitä paikasta, jossa seikkailijamme olivat, eroittaa vuorten
+haahmo-piirteet. Turhaan katseli kuitenkin Chingachgook itäänpäin
+nähdäkseen edes vilaukselta tuota merkiksi määrättyä tähteä, sillä
+vaikka pilvet olivat hieman hajonneet taivaan-ranteella, olivat ne
+kumminkin kylliksi paksut kätkemään kaikki niiden takana olevat
+esineet.
+
+Seikkailijat pitivät nyt hiljaisen keskustelun ajankulusta, ja
+Hirventappaja väitti, että muutamia minuutia vielä kuluisi ennenkuin
+tähti kohoisi taivaanranteelle, vaan Chingachgook malttamattomuudessaan
+selitti yön jo pitkälle kuluneen ja vakuutti kihlattunsa varmaankin jo
+odottavan häntä rannalla. Hän menettelikin oman mielipiteensä mukaan,
+ja suurimmalla taidolla ja varovaisuudella ohjattiin siis ruuhi
+määrättyä yhdyntäpaikkaa kohti. Airoja nostettiin ja laskettiin veteen
+ihan äänettömästi, ja kun oli päästy noin sadan kyynärän päähän
+rannasta, veti Chingachgook aironsa ruuheen ja tarttui pyssyynsä.
+Tultuansa lähemmäs rantaa, huomasivat miehet laskeneensa liian paljon
+pohjoista kohti, ja kun sentähden oli muutettu suuntaa, näytti ruuhi
+paljaan vainun voimalla liikkuvan eteenpäin; niin varovaiset olivat
+kaikki sen liikkeet.
+
+Kun sen pohja viimeinkin raappi rannan hiekkaa, astui Chingachgook
+maalle ja tutki varovaisesti rantaa ruuhen kummaltakin puolelta. Histiä
+tiedusteleminen oli kumminkin turhaa, ja takaisin palattuaan piti hän
+hiljaisen keskustelun Hirventappajan kanssa, joka myöskin oli noussut
+maalle. Indiani väitti heidän erehtyneen yhdyntäpaikan suhteen, jota
+vastoin hänen ystävänsä selitti, että olivat tainneet erehtyä ajan
+suhteen. Heidän tästä vielä keskustellessa, hajosivat pilvet hieman ja
+tuo odotettu tähti kimelti esiin erään männyn oksien välistä. Tämä oli
+kaikin puolin hyvä enne, ja nuorukaiset seisoivat pyssyjensä nojassa
+tarkasti kuunnellen lähenevien askelten rapinaa. Usein kuului ääniä,
+joihin sekaantui tukahutettuja lasten huutoja ja indianilais-naisten
+alhaista, mutta soinnukasta naurua. Koska metsäläiset ovat erittäin
+varovaisia ja harvoin tarinoivat kovalla äänellä, ymmärsivät
+seikkailijamme nyt kuuluvista äänistä, että leiri oli läheisyydessä.
+Mutta vaikka he valkean loisteesta, joka valaisi korkeampia puunoksia,
+voivat huomata tulen olevan viritetyn metsään, oli kumminkin heidän
+olopaikastaan mahdoton päättää kuinka likellä se oli.
+
+Neljänneksen tuntia kestäneen levottoman, mieltä jännittävän odotuksen
+perästä ehdoitti Hirventappaja, että soutaisivat niemen ympäri ja, jos
+mahdollista, koettaisivat silmätä leiriin, nähdäkseen minkätähden Hist
+ei tullutkaan. Indiani kieltäytyi kumminkin vakaasti lähtemästä
+paikaltaan, syystä osoittaen kuinka julmasti tyttö pettyisi, jos heidän
+poissa ollessaan saapuisi yhdyntäpaikalle. Hirventappaja hyväksyi
+ystävänsä mainitseman syyn, tarjoutui yksinänsä soutamaan niemen ympäri
+ja lykkäsi ruuhen veteen; mutta Chingachgook kätkihe rannalle oleviin
+pensaisiin odottamaan jotakuta myötäistä tapausta, joka voisi edistää
+hänen tuumiansa.
+
+Suurimmalla varovaisuudella ryhtyi Hirventappaja panemaan vaarallista
+hankettansa toimeen, ja äänetönnä kiiti ruuhi tyventä vedenpintaa
+myöten, niin nopeasti ja kepeästi kuin vesilintu. Hetken aikaa
+soudettuaan havaitsi hän niin äkkiä tulen, että rupesi pelkäämään
+varomattomasti uskaltaneensa sen valaisemaan piiriin. Mutta yksi ainoa
+silmäys kun oli vakuuttanut häntä siitä, ett'eivät indianit, niinkauan
+kuin pysyivät valaistun paikan keskessä, voineet huomata häntä,
+pysäytti hän ruuhen ja alkoi tehdä havaintoja tältä edulliselta
+asemapaikaltaan.
+
+Suuri nuotio, joka oli tehty sekä leirin valaisemista että tuon
+kohtalaisen ruu'an valmistamista varten, leimusi kirkkaasti tällä
+hetkellä, sillä kuivia puita oli juuri siihen viskattu. Se valaisi
+metsän lehväkaarrosta, ja leirin koko ala sai niin valoisaksi kuin
+siinä olisi palanut sadottain vahakynttilöitä. Useimmat työt olivat
+päättyneet, nälkäisimmätkin lapset olivat saaneet tarpeensa niistä
+yltäkylläisistä ravintoaineista, joita metsästäjät ja kalastajat olivat
+hankkineet -- sanalla sanoen, kaikki näyttivät olevan tuossa velttouden
+ja yleisen puutumisen tilassa, joka seuraa hyvää ateriaa ja hyvin
+lopetettua päivätyötä.
+
+Useita sotilaita oli poissa, mutta taaimpana perällä puoleksi makasi
+maassa tai istui selät puita vasten kahdeksan tai kymmenen metsäläistä,
+laiskeliaan levon uskollisina esikuvina. Jokaisella oli aseet likellä
+saatavina, joko nojattuina samaa puuta vasten kuin omistaja itsekin,
+taikka huolettomasti pantuina varalle omistajan ruumiin päälle. Mutta
+kaikkein enimmän herättivät Hirventappajan huomiota vaimot ja lapset,
+jotka yhteen ryhmään asettuneina, pysyivät toisiansa lähellä. Edelliset
+nauroivat ja juttelivat tavallisella hiljaisella, herttaisella
+tavallaan, vaikka se, joka tunsi indianien tavat, helposti voi huomata
+ett'ei kaikki asiat olleet aivan sillä kannalla, kuin niiden olisi
+pitänyt olla. Useimmat nuoret naiset näyttivät iloisilta ja
+suruttomilta, vaan muuan vanha akka istui erillään itsekseen, ja hänen
+valppaasta, tyytymättömästä katseestaan huomasi metsästäjä, että ämmä
+oli saanut päälliköiltä jonkun vähemmän hauskan tehtävän.
+
+Innolla ja levottomasti, vaikka turhaan, tirkisteli Hirventappaja
+Histiä nähdäkseen; häntä ei näkynyt missään. Väliin säpsähti hän, kun
+oli kuulevinaan Histin nauravan, mutta nuo suloiset, sointuvat sävelet,
+jotka ovat niin tavalliset intianilaisnaisten äänelle, pettivät hänen
+korviansa. Viimmein kuuli hän vanhan akan puhuvan kovasti ja
+vihaisesti, ja nyt huomasi hän taaempana puiden välissä pari mustaa
+hahmoa, jotka totellen kutsumusta tulivat lähemmäksi tulen valaisemaan
+piiriin. Ensin näkyi nuori sotilas ja sitten kaksi nuorta naista;
+toisen näistä tunsi Hirventappaja heti delavarilais-tytöksi. Nyt hän
+ymmärsi millä kannalla asiat olivat. Indianien epäluulo oli jostakin
+syystä herännyt ja he olivat niin tarkasti vahtineet tyttöä, ett'ei hän
+voinut tulla sovitulle yhdyntäpaikalle. Useita kertoja katsahti Hist
+taivasta kohti nähdäkseen edes vilaukselta sitä tähteä, jonka itse oli
+määrännyt aiotun kohtaamisen merkiksi, mutta turhaan. Huolettoman
+näköisenä käyskenneltyään leirissä vielä jonkun aikaa, istahti hän
+seuralaisensa kanssa muiden naisten joukkoon, jonka jälkeen vanha
+ämmäkin vaihtoi istumapaikkansa mieluisampaan sellaiseen -- varma
+todiste siitä, että hänen siihen asti oli täytynyt pitää tyttöä
+tarkalla silmällä.
+
+Hirventappaja ei oikeen tiennyt, mitä hänen nyt oli tekeminen. Hän
+tiesi kyllä, ett'ei hän millään mokomin voinut saada Chingachgookia
+palaamaan takaisin koettammatta miten kuten vapauttaa rakastettuansa,
+ja hänen oma jalomielinen luonteensa pakoitti häntä olemaan ystävänsä
+apuna tässä vaikeassa tehtävässä. Hänen oli välttämättömästi saatava
+selville minkä katoksen alla Hist tuli yötä majailemaan; mutta jos hän
+viipyisi liian kauan poissa, oli pelättävä että hänen ystävänsä,
+malttamaton kun oli, ryhtyisi johonkuhun varomattomaan yritykseen. Hän
+päätti sentähden palata takaisin tyyneydellään ja varovaisuudellaan
+laimentamaan Delavarilaisen tulista intoa, ja kymmenen tai viistoista
+minuutia sen jälkeen, kun oli lähtenyt maallenousu-paikasta, tuli hän
+siihen takaisin.
+
+Asiain laita ilmoitettiin nyt Chingachgookille, ja uusi tuuma,
+vaikutettuna idianien leiripaikan muuttamisesta ja heissä heränneestä
+epäluulosta, laadittiin hetimiten. Pantuaan ruuhen niin, että Hist sen
+havaitsisi, jos tulisi rantaan ennen heidän takasin palaamistansa,
+tarkastivat nuorukaiset aseitansa ja valmistausivat astumaan metsään.
+Koko tuo järveen pistävä kannas oli tuskin kahden tynnyrinalan
+suuruinen, ja itse niemeke, jossa leiri oli, oli tuskin puolen sen
+kokoinen. Siinä kasvoi enimmästä päästä tammia, joiden vasta korkealla
+ilmassa rungosta lähtevät oksat synnyttivät tuuhean lehväkaarroksen.
+Maa kohosi vähän kannaksen keskustaa kohti, jonka kautta niemi
+jakaantui pohjoiseen ja eteläiseen puoliskoon. Viimeksi mainitulle
+olivat Huronit tehneet tulen, luullen maan laadun salaavan heidät
+vihollisiltansa linnasessa, joka oli heistä pohjoiseen päin. Kaikkia
+näitä eri seikkoja oli Hirventappaja tutkinut, ja matalan maanselänteen
+kätkeminä, hiipivät ystävämme indianien huomaamatta aina tuon turvaavan
+rintasuojan tykö saakka.
+
+Tässä pysähtyivät he nyt asemaa tutkiaksensa. Tuli leimusi vielä
+kirkkaana; pimeys peitti leirin taustan -- mutta etupuoli, ollen
+kirkkaasti valaistuna, paljasti metsäläiset, vaan salasi heidän
+vihollisensa. Molemmat seikkailijamme hiipivät nyt suurimmalla
+varovaisuudella selänteen laidalle, tarkasti varoen etteivät tulen
+valolle paljastaneet kirkkaita pyssyn-piippujaan tai muuta ruumiinsa
+osaa kuin kasvot.
+
+Leiri oli nyt ihan toisennäköinen kuin se Hirventappajan järveltä
+katsellessa oli ollut. Ylt'ympäri leimuavaa tulta istui kaatuneiden
+puiden päällä kolmetoista sotilasta, hartaasti keskustellen keskenänsä.
+Naiset olivat tunkeuneet yhteen joukkoon ja olivat melkeen
+kohtisuorassa Hirventappajan ja tulen välillä, joka tuskin voi olla
+enemmän kuin kolmenkymmenen kyynärän päässä hänestä. Vaikka naiset
+puhelivat hiljaisella äänellä, olivat he kumminkin niin likellä
+seikkailijoitamme, että nämät voivat kuulla koko lauseitakin, ja
+Hirventappaja tunsi kuinka hiljaiset väreet vavahuttelivat hänen
+ystävätänsä, tämän kuullessa niitä suloisia sanoja, joita tuli Histin
+kauniilta huulilta.
+
+"Delavarilaiset ovat naisia," sanoi eräs Huroni-tyttö ylenkatseella
+Histille. "Metsävuohikaan ei peljästy kuullessansa metsästäjän
+astuntaa. Kuka on elämässään kuullut nuoren delavarilaisen sotilaan
+nimeä mainittavan."
+
+"Kuka on elämässään kuullut nuoren delavarilaisen sotilaan nimeä
+mainittavan," kertoi Histi vakaalla äänellä. "Vaikka Tamenund itse nyt
+on niin vanha kuin hongat vuorella tai kotkat ilmassa, niin on hän
+kumminkin kerran ollut nuorena; hänen nimensä tunnettiin suuresta
+valtamerestä aina läntisiin sisävesiin saakka. Entäs Unkasin suku?
+Missä löytyy toinen niin mahtava suku, vaikka keltanaamat ovat
+kyntäessään mullistelleet sen hautoja ja poleksineet sen luita?
+Lentävätkö kotkat niin korkealle, onko metsävuohi niin nopea tai
+pantteri niin rohkea? Eikö tässä suvussa löydy yhtään nuorta sotilasta?
+Huronilais-tytöt avatkoot vähän enemmän silmiänsä, niin saanevat nähdä
+erään, Chingachgook nimisen, joka on solakka kuin nuori saarni, notkea
+kuin hickori-puu.
+
+Kun tyttö vertailemalla puhuen, käski kumppaneitansa avaamaan silmänsä,
+niin saisivat nähdä Chingachgookin, survasi Hirventappaja ystävätään
+kylkeen nauraen tavallista hiljaista, hyvänsävyistä nauruaan. Toinen
+hymyili, mutta puhujattaren lauseet miellyttivät häntä niin suuresti ja
+hänen äänensä sävelet olivat niin suloiset, ett'ei mikään satunnainen
+tapaus olisi voinut vetää hänen huomiotansa toisaalle.
+
+Hän viittasi ystävätänsä kyykistymään sen verran, että täydellisesti
+piiloutuisi vihollisilta, ja matki sitten erään pienen amerikalaisen
+oravan ääntä niin hyvästi, että Hirventappajakin oli siitä pettyä.
+Huronit eivät ottaneet huomioonsa tätä metsissä niin tavallista ääntä,
+mutta Hist herkesi paikalla puhumasta ja istui liikkumattomana. Hän
+maltti kuitenkin mieltänsä eikä kääntynyt sinnepäin, vaikka tämä
+merkki, joka ilmoitti hänen sulhonsa olevan läheisyydessä, oli hänelle
+yhtä suloinen kuin serenadi sivistyneelle neitoselle. Hän oli
+tahtovinaan jatkaa sanasotaa, vaikk'ei tämä tapahtunut tavallisella
+elävyydellä ja sukkeluudella; mitä hän nyt puhui, sen lausui hän
+paremmin vaan syötiksi, jolla viekottelisi vastustajiansa huokeaan
+voittoon, tarkoittamatta itse päästä voittajaksi tarinassa. Vihdoin,
+kun kiistelijät olivat väsyneet ja nousivat istuiltaan mennäksensä
+levolle, uskalsi Hist ensi kerran kääntää päätään sinnepäin, mistä
+merkki oli annettu. Tämän teki hän mitä luonnollisemmalla tavalla; hän,
+näet, ojensi käsiään ja haukotteli, ikäänkuin häntä olisi hyvinkin
+nukuttanut. Oravan ääni kuului uudestaan, ja tyttö tiesi varmaan, missä
+paikassa sulho oli kätkössä, vaikk'ei voinut häntä nähdä.
+
+Se hetki oli nyt tullut, jolloin Histin täytyi ryhtyä toimiin. Hänelle
+oli osoitettu makuupaikaksi muuan pieni kota eli lehtimaja, joka oli
+ihan likellä hänen istumapaikkaansa, ja seurakumppalina oli hänellä tuo
+jo mainittu vanha akka. Jos hän kerran oli majan sisässä, ja
+vartijatar, kuten tavallista, makaamassa sisäänkäytävän suulla, niin
+oli kaikki pakenemisen toivo melkeen mahdoton, ja millä hetkellä
+hyvänsä voi hän saada käskyn mennä levolle. Onneksi huusi eräs sotilas
+tällä hetkellä vanhaa vaimoa luoksensa ja käski hänen mennä juomavettä
+noutamaan. Niemen pohjoispuolella oli oiva lähde, ja vaimo otti leilin
+puun oksalta, ja, käskien Histin seurata, ohjasi hän kulkunsa
+harjannetta kohti mennäkseen sen poikki niemen toiselle puolen. Kaiken
+tämän huomasivat ja käsittivät seikkailijamme, jotka sentähden
+vetäysivät taammas varjoon, kunnes molemmat naiset olivat menneet
+ohitse. Juuri heidän sivutse kulkiessansa, kuului taas oravan ääni, ja
+tuo vanha huronilais-vaimo kummeksi kun nämät pienet eläimet näin
+myöhään olivat valveella ja liikkeellä, johon Hist vastasi vähää ennen
+kuulleensa saman äänen pari kertaa ja arveli että tuo pieni raukka
+odotti myöhäisen iltasen jäännöksiä.
+
+Tyytyen tähän selitykseen, jatkoi akka matkaansa molempien nuorten
+miesten läheltä seuraamana. Kun leili oli vedellä täytetty, lähdettiin
+paluumatkalle, jolloin vanha vaimo, joka toisella kädellä kovasti piti
+kiinni Histin kalvosimesta, yht'äkkiä tunsi niin kovasti tartuttavan
+kurkkuunsa, että hänen täytyi päästää vanki vapaaksi ja hädin tuskin
+voi pusertaa rinnastaan rähisevän, tukahtuneen äänen. Chingachgook
+kietoi käsivartensa Histin vyötäreen ympäri ja syöksi hänen kanssaan
+metsään.
+
+Hirventappaja sormitteli edelleen akan kaulaa, kuin urkuin käsittimiä,
+antaen hänelle aika ajoin vähän hengähtämisen tilaisuutta, vaan sitten
+jälleen puristaen niin, että hän oli vähällä tukehtua. Vaimo käytti
+kuitenkin yhtä hengähdyksen hetkeä hyväkseen ja päästi huudon, joka
+paikalla herätti meteliä leirissä. Soturit hypähtivät heti nuotiolta
+juoksuun, ja lyhyen hetken perästä kolme tai neljä heistä ilmestyi
+harjanteelle, piirtyen himmeässä valossa kummituksen kaltaisiksi. Nyt
+oli jo korkea aika metsästäjän perääntyä. Kampittaen vankinsa, ja
+puristaen hänen kurkkuaan vielä jäähyväisiksi, tehden näin aivan yhtä
+paljon vangin lannistumattomien yritysten vuoksi saada aikaan hälytys
+kuin perusteltuna menettelytapana, hän jätti tämän selälleen ja siirtyi
+pensaikkoa kohti, kivääri valmiina, pää hartioiden yllä, kuten
+puolustautuva leijona.
+
+
+
+
+KOLMAS LUKU.
+
+Hirventappaja joutuu vankeuteen.
+
+
+Nuotio, ruuhi ja lähde, jonka lähellä Hirventappaja aloitti
+perääntymisensä, olisivat muodostaneet miltei tasasivuisen kolmion
+kulmat. Matka nuotiolta veneelle oli hieman vähemmän kuin matka
+nuotiolta lähteelle, kun taas lähteeltä veneelle oli suunnilleen yhtä
+pitkälti kuin nuotioltakin. Näin oli kuitenkin suorina viivoina
+laskien, mihin keinoon pakolaiset eivät voineet turvautua. Heidän tuli
+tehdä kaarros saadakseen suojaa pensaikosta ja seuratakseen kaareutuvaa
+rantaviivaa. Metsästäjä aloitti peräytymisensä tietoisena näistä
+haitoista, sillä hän tunsi hyvin kaikkien indianien tavat, tietäen,
+että nämä harvoin laiminlyövät äkillisissä hälytyksissä, erityisesti
+löytäessään suojaa, lähettää välittömästi sivustoille sotureita,
+kohdatakseen vihollisensa joka kohdasta ja mahdollisesti päästä tämän
+selustaan. Jotta jotain tällaista tehtiin nytkin, päätteli hän jalkojen
+töminästä, jota kuului ei ainoastaan mainittua rinnettä ylös, vaan
+aivan alusta alkaen loitontuvan kukkulan taakse sekä vastakkaiseen
+suuntaan sitä pistettä, johon hän oli suuntaamassa kulkuansa. Vikkelyys
+oli siis ensiarvoisen tärkeätä, koska osapuolet saattaisivat kohdata
+rannalla, ennenkuin pakolainen voisi päästä ruuhelle saakka.
+
+Hirventappaja epäröi vielä hetkisen, ennenkuin hän syöksyi
+rantapusikkoon. Neljä tummaa hahmoa näkyi harjanteella tulen loimoa
+vasten, ja vihollisen olisi voinut kaataa helposti. Onneksi hän oli
+järkevämpi ja katosi pensaikon suojaan. Hetkessä hän pääsi rantaan ja
+siihen paikkaan, missä Chingachgook Histin kanssa ruuhessa odottivat
+häntä levottomina. Hirventappaja laski kiväärin veneen pohjalle ja
+kumartui työntääkseen ruuhen vesille, kun voimakas indiani hypähti
+pensaikosta pantterin lailla suoraan hänen selkäänsä. Nyt riippui
+kaikki hiuskarvan varassa. Hirventappaja käytti kaikki voimansa
+epätoivoiseen yritykseen, lähetti ruuhen voimakkaalla sysäyksellä sata
+jalkaa rannasta, kaatuen itse järveen kasvot alaspäin, vainoojansa
+välittömästi seuraamana. Kaksintaistelu ei ehtinyt kunnolla alkaakaan,
+kun kuusi villiä syöksyi esiin, ja Hirventappajan oli antauduttava,
+minkä hän teki kaikella arvokkuudella.
+
+Indianit olivat niin keskittyneet vankinsa saattamiseen nuotiolle, että
+he eivät lainkaan huomanneet läheistä ruuhta ja Delavarea sekä tämän
+morsianta, jotka hiljaa meloivat karkuun järven keskellä olevaan
+linnaseen. Pian Hirventappajan lähes kuristama vastustaja tointui sen
+verran, että hän kertoi, miten tyttö oli päässyt vapaaksi. Tultuaan
+nuotiolle huomasi Hirventappaja siellä vanhan tuttavansa Rivenoakin,
+joka kertoi muille mielihyvällä, millaisen arvokkaan vangin nämä olivat
+saaneet.
+
+Hirventappajan käsivarret eivät olleet sidotut, ja hänelle oli jätetty
+puukon pois ottamisen jälkeen vapaus käyttää käsiään. Häntä
+tarkkailtiin ehtymättömän valppaasti, minkä lisäksi nilkasta nilkkaan
+kulki voimakas parkkinuora estäen äkillisen pakoon hypähtämisen.
+Hirventappaja huomasi tästä, että hänen nimensä alkoi olla tunnettu ja
+arvostettu indianien keskuudessa viimeaikaisten tapahtumien vuoksi.
+
+Nyt lähestyi metsästäjää englantia puhuva vanha vaimo, jonka nimi oli
+Naaraskarhu, nyrkit yhteen puristettuina ja silmät tulta iskien.
+Huudettuaan täyttä keuhkoa hälytystä, käänsi hän nyt huomionsa
+ottelussa kärsimiinsä vammoihin, vaikka nämä eivät olleetkaan suuria,
+ja haki kostoa myös jo kauan sitten kadotetusta viehätysvoimastaan
+kaikkien hänen valtaansa joutuneiden olioiden kautta.
+
+"Keltanaamainen skunkki", aloitti tämä vimmastunut ja puoli-runollinen
+raivotar, heiluttaen nyrkkiään metsästäjän nenän alla, "sinä et ole
+edes nainen. Ystäväsi Delavaret ovat vain naisia, ja sinä olet heidän
+lampaansa. Oma väkesi ei omista sinua, eikä yksikään punanahkojen heimo
+päästä sinua vigvamiinsa; sinä hiiviskelet hamesoturien keskuudessa.
+Sinäkö tapoit urhean ystävämme, joka on jättänyt meidät? -- Ei, hänen
+suuri sielunsa kaihti taistelua kanssasi ja jätti hänen ruumiinsa
+mieluummin kuin olisi kärsinyt sen häpeän, että olisi surmannut sinut.
+Mutta se veri, jonka vuodatit hengen katsoessa muualle, ei ole
+imeytynyt maahan. Se täytyy haudata valituksiisi. Mitä musiikkia
+kuulenkaan? Nuo eivät ole punaisen miehen voivotuksia -- ei mikään
+punanahka valita niin paljon kuin emäsika. Ne tulevat keltanaaman
+kurkusta -- jenkin rinnasta, ne kuulostavat yhtä miellyttäviltä kuin
+laulavat tytöt -- koira -- skunkki -- metsäkana -- minkki -- siili --
+sika -- rupikonna -- hämähäkki -- Jengis-koira --"
+
+Tässä vanha nainen hengästyi ja piti pienen tauon epiteettien ehdyttyä,
+mutta nyrkkejään hän silti heristeli Hirventappajan edessä ulkonäön
+ilmaistessa raivoisaa kaunaa. Metsästäjä suhtautui naiseen yhtä
+välinpitämättömästi kuin nykyaikana kohdellaan pikku konnaa.
+Lisähyökkäyksiltä hänet pelasti Rivenoak, joka sysäsi eukon syrjään ja
+käski tämän häipyä, valmistautuen istuutumaan vankinsa viereen. Nainen
+poistui vastahakoisesti odottamaan seuraavaa tilaisuutta kaunansa
+ilmaisemiseen, ja hetken kuluttua Rivenoak aloitti vuoropuhelun, jonka
+annamme käännöksenä niiden lukijoiden huviksi, jotka eivät ole
+opiskelleet Pohjois-Amerikan alkuperäiskieliä.
+
+"Keltanaamainen ystäväni on tervetullut", sanoi indiani nyökäyttäen
+tuttavallisesti hymyillen niin salakavalasti, että sen keksimiseen
+tarvittiin koko Hirventappajan valppaus ja paljon filosofiaa tämän
+jälkeen pysymään rauhallisena; "hän on tervetullut. Huroneilla on kuuma
+tuli valmiina valkoisen miehen märkien vaatteiden kuivaamiseksi."
+
+"Minä kiitän teitä Huron -- tai Mingo, kuten eniten haluan nimittää
+teitä", sanoi Hirventappaja. "Minä kiitän teitä tervetulijaisistanne ja
+kiitän teitä tulen edestä. Molemmat ovat hyvät tavallaan ja viimeksi
+mainittu etenkin, kun on sattunut käymään Peilijärven kylmässä
+lähteessä".
+
+"Keltanaama -- mutta veljelläni lienee kuitenkin joku nimi? Niin
+suurelta sotilaalta ei voi puuttua nimeä?"
+
+"Mingo," sanoi metsästäjä, ja silmäin loiste sekä poskien puna ilmaisi
+hieman inhimillisen luonnon heikkoutta, "Mingo, teidän urhoollinen
+toverinne nimitti minua Haukansilmäksi, luultavasti sukkelan ja tarkan
+tähtämisen takia, ja päänsä levätessä polvellani antoi hän minulle
+tämän nimen, vähää ennen kuin hänen henkensä lähti autuille
+metsästysmaille."
+
+"Tämä on hyvä nimi; Haukka syöksee varmasti saaliinsa selkään.
+Haukansilmä ei ole mikään nainen; miksi elelee hän Delavarien parissa."
+
+"Minä ymmärrän ajatuksenne, Mingo, mutta me katsomme kaiken tämän
+muutamien teidän paholaistenne petokseksi ja kiellämme syytöksen.
+Luojan sallimuksesta jouduin jo nuorena Delavarien joukkoon, ja kaiken
+muun puolesta, kuin sen, mitä kristilliset tavat minun väriltäni ja
+lahjoiltani vaativat, toivon saavani elää ja kuolla kuin joku heistä.
+En kumminkaan kokonaan aio jättää syntyperäisiä oikeuksiani ja koetan
+täyttää keltanaaman velvollisuudet punanahkain seurassa."
+
+"Hyvä; Huroni on punanahka yhtä hyvin kuin Delavarikin. Haukansilmä
+saavuttaa enemmän Huronien kuin naisten parissa."
+
+"Minä arvaan että itse ymmärrätte mitä lausutte, Huroni. Jos toivotte
+minun avullani saavanne selkoa jostakin, niin on teidän puhuminen
+selvempää kieltä, sillä kauppaa ei voi sopia sidotuin silmin tai
+suletuin suin."
+
+"Hyvä; Haukansilmä ei ole kaksikielinen ja hän lausuu mieluimmin
+ajatuksensa suoraan ilmi. Hän tuntee Bisam-rotan, joksi nimitämme
+vesihuoneessa asuvata miestä, ja hän on asunut tämän vigvam'issa
+(majassa), mutta ei ole hänen ystävänsä. Haukansilmä ei huoli
+päänahoista, niinkuin indiani-raukka, vaan taistelee urhoollisen
+keltanaaman tavalla. Bisam-rotta ei ole valkea eikä punainen, ei eläin
+eikä kala. Hän on vesikäärme, väliin järvessä, väliin maalla.
+Haukansilmä voi palata takaisin ja kertoa hänelle kuinka petti Huronit
+ja pakeni vankeudesta, ja kun hän on peittänyt Bisam-rotan silmät, niin
+ett'ei tämä voi nähdä majasta metsään saakka, aukaisee Haukansilmä ovet
+Huroneille. Ja kuinka on saalis jaettava? Haukansilmä on ottava
+suurimman osan, ja Huronit ottavat mitä hän antaa heille. Päänahat
+voivat kaikki mennä Canadaan, koska keltanaama ei pidä niistä mitään
+lukua."
+
+"Hyvä, Rivenoak, tämä on suoraa ja selvää kieltä, vaikka lausuttu
+irokesilais-kielellä. Kyllä ymmärrän mitä tarkoitatte, ja minun täytyy
+tunnustaa, että tämä on Mingoinkin ilkeyttä ilkeämpää. Epäilemättä
+olisi aivan helppo uskotella Bisam-rotalle, että olen paennut luotanne,
+ja päälle päätteeksi saavuttaisin mainetta urotyöstä."
+
+"Hyvä; tämä juuri on se teko, jota tahdon keltanaaman toimittamaan.
+
+"Niin, niin, tämä on aivan selvää; minä tiedän mitä minulta toivotte,
+ja sentähden ette tarvitse turhaan pitää minulle puhetta. Kun olen
+saapunut linnaseen ja istun syömään Bisam-rotan leipää, juttelen ja
+nauran hänen tytärtensä kera, silloin pitää minun niin sokaista hänen
+silmänsä, ett'ei hän näe oveakaan, mitä sitten lähintä maata."
+
+"Hyvä; Haukansilmä olisi oleva Huroni. Hänen syntyperänsä on ainoastaan
+puoleksi valkea."
+
+"Tässä kohden erehdytte, Huroni, niin suuresti, kuin jos pitäisitte
+sutta metsäkissana. Minä olen valkeaihoinen syntyperän, sydämen,
+luonteen ja lahjain puolesta, vaikka hieman punanahka tunteilta ja
+tavoilta. Mutta kun vanhan Hutterin silmät ovat oikein utuiset ja hänen
+kauniit tyttärensä ehkä syvässä unessa ja kaikki pitävät Haukansilmää
+luotettavana vahtimiehenä, niin silloin minun pitää tehdä jonnekin
+päretuli merkiksi teille, aukaista ovi ja laskea sisään Huronit, jotka
+kohlivat kaikilta asukkailta päät puhki."
+
+"Varmaankin on veljeni erehtynyt; hän ei voi olla keltanaama. Hän
+ansaitsisi olla suurena päällikkönä Huronien joukossa."
+
+"Niin, siinä kohden olemme samaa mielipidettä, jos, näet, hän tekisi
+tällä tavoin. Kuulkaas nyt, Huroni, ja pankaa huomioonne muutamia
+totuutta rakastavan miehen rehellisiä sanoja. Olen syntyisin kristitty,
+ja ne, jotka kuuluvat siihen sukuun, joka tottelee niitä sanoja, joita
+lausuttiin heidän esi-isillensä ja lausutaan heidän lapsillensa niin
+kauan, kunnes maailma ja kaikki, mitä siinä on, häviää -- ne eivät
+milloinkaan ryhdy tällaisiin kirottuihin konnantöihin. Viekkaus sodassa
+olkoon menneeksi ja onkin myönnetty, mutta viekkaus, kavaluus, petos
+ystäviä kohtaan sopii ainoastaan heittiöille keltanaamain joukossa.
+Tiedän löytyvän yltä kyllin valkeita miehiä, jotka voivat saattaa
+teidät tällaiseen väärään käsitykseen luonteestamme, mutta nämät ovat
+luopuneet syntyperästään ja lahjoistaan ja, jos eivät vielä elä, niin
+ainakin ansaitsisivat elää maankulkijoina, pois-suljettuina rehellisten
+ihmisten seurasta. Mikään rehellinen keltanaama ei voisi tehdä mitä
+pyydätte, ja luullakseni ei kukaan Delavarikaan sitä tekisi -- tahdon,
+näet, puhua suuni puhtaaksi teille. Mingoin laita taitaa olla aivan
+toisellainen."
+
+Nähtävästi harmistuneena kuunteli Huroni tätä nuhdesaarnaa, vaan
+muistaen tarkoituksensa, oli hän liian viisas tahtoakseen äkillisen
+vihannäyttämisen kautta jäädä sitä saavuttamatta. Hän näytti hartaasti
+kuuntelevan, ollen hymyilevinään, ja sitten tutkivan mitä oli kuullut.
+
+"Pitääkö Haukansilmä paljon Bisam-rotasta tai rakastaako hän tämän
+tyttäriä?" kysäsi hän yht'äkkiä.
+
+"Ei kumpaakaan, Mingo. Vanha Tom ei ole mies semmoinen, joka voisi
+voittaa rakkauttani, ja mitä tyttäriin tulee, ovat he kyllin kauniita
+viehättämään ketä miestä hyvänsä; mutta syitä löytyy, jotka estävät
+rakkauden syttymistä kumpaankaan heistä. Hetty on hyvä olento, mutta
+luonto on laskenut kätensä raskaasti hänen ymmärryksensä päälle, tyttö
+raukka."
+
+"Entäs Metsän Ruusu!" huudahti Huroni, joka oli kuullut puhuttavan
+Judithin mainiosta kauneudesta. "Eikö hän ole kyllin kaunis sytyttämään
+rakkautta veljeni rintaan? Ystäväni on tullut tänne erään pienen
+"siteen" tautta, jolla hänet on kahlehtinut tyttö, joka voi vetää
+vahvimmankin sotilaan kanssaan."
+
+"Huroni, nyt olette totuutta lähempänä, kuin milloinkaan ennen tämän
+keskustelun aikana. Tämä on kyllä tosi, mutta tämän siteen toinen pää
+ei kahlehdi minua sydäntäni, eikä myöskään Metsän Ruusu pitänyt sen
+toisesta päästä kiinni."
+
+"Tämä on kummallista! Rakastaako veljeni päällä eikä sydämellä? Voiko
+tuo heikkomielinen vaikuttaa niin mahtavasti näin urhoolliseen
+soturiin?"
+
+"No nyt taas, väliin oikeen, väliin aivan päin seiniä! Side, jota
+tarkoitatte, sitoo erään mainion Delavarin sydäntä -- oikeastaan on hän
+Mohikani ja on oleksinut Delavarien parissa siitä asti kuin hänen oma
+kansansa hajosi; hän on Unkasin sukua ja nimensä on Chingachgook eli
+Suuri Käärme. Hän on tullut tänne talutusnuorassa, ja minä seurasin
+tahi oikeemmin kävin edellä, sillä minä tulin tänne ensiksi, enkä muun
+kuin ystävyyden tautta. Tämä ystävyys on kumminkin kyllin vahva niiden
+välillä, jotka eivät ole saituria tunteidensa suhteen ja tahtovat
+hieman elää muiden ihmisten, eikä ainoastaan itsensä tähden."
+
+"Mutta tällä siteellä on kaksi päätä -- toinen on kiinnitetty Mohikanin
+sydämeen, mutta toinen...?"
+
+"Niin, toinen oli täällä tulen luona puoli tuntia sitten. Wah-ta-Wah
+piti sitä kädessään, jos hän ei pitänyt sitä sydämessään."
+
+"Minä ymmärrän, veljeni," vastasi indiani vakaisesti; hän, näet, nyt
+vasta alkoi aavistaa tämän illan tapahtuman oikeata laitaa. "Koska
+Suuri Käärme oli vahvin, veti hän kovimmin, ja Histin täytyi jättää
+meidät."
+
+"En luule hänen tässä kohden tarvinneen suuresti vetää," vastasi
+metsästäjä, nauraen hiljaisella, herttaisella tavallaan, "sitä en
+todellakaan luule. Hän pitää tytöstä ja tämä taas hänestä, eikä
+Huronienkaan viekkaus voine pitää erillään kahta nuorta ihmistä, joita
+vahva tunne kiinnittää toisiinsa."
+
+"Ja Haukansilmä sekä Chingachgook tulivat leiriimme ainoastaan tästä
+syystä?"
+
+"Mingo, tämä on kysymys, joka ei vaatine selitystä. Missähän muussa
+tarkoituksessa olisimme tänne tulleet? Ja kuitenkaan ei ole asian laita
+aivan niinkään, sillä emme ensinkään tulleet leiriin, vaan ainoastaan
+tuon hongan luokse tuolla toisella puolen selänteen harjaa, ja siinä
+seisoimme ja tarkastimme liikuntojanne ja toimianne niin kauan kuin
+suinkin halusimme. Kun olimme valmiit, ilmoitti Käärme merkillään, ja
+sitten kävi kaikki kuin pitikin, siihen hetkeen asti, jolloin tuo
+kulkulainen hyppäsi selkääni. Niin oikein, siinä tarkoituksessa tulimme
+ja saimme mitä tahdoimme, eikä maksane vaivaa toisin väittää. Hist on
+poissa miehen kanssa, joka jo melkeen on hänen puolisonsa, ja käyköön
+minulle kuinka hyvänsä, on tämäkin jo jonkunlainen voitto."
+
+Huroni näytti suuttuneelta, vaan osasi kuitenkin hillitä väkivaltaisen
+vihan ilmipääsemistä. Hän meni pian vankinsa pakeilta muiden sotilasten
+luokse ja kertoi heille pääsisällön siitä, mitä oli saanut tietää.
+Niinkuin häntä, niin kummastutti ja suututti näitäkin seikkalijaimme
+rohkeus ja heidän asiansa menestyminen. Kolme neljä sotilasta meni
+tuolle matalalle harjanteelle, katselivat puuta, jonka suojassa ystävät
+olivat seisoneet, ja tarkastelivat ympärillä olevia jälkiä nähdäkseen
+oliko metsästäjä puhunut totta. Johtopäätös osoitti puheen todeksi, ja
+kaikki palasivat takaisin nuotion ääreen yhä enemmän ihmetellen ja
+kunnioittaen metsästäjäämme.
+
+Aina tähän saakka oli se nuori indiani, joka oli ollut Histin ja erään
+toisen nuoren tytön seurassa, pysynyt Hirventappajasta erillään.
+Ystävistänsäkin oli hän pysynyt erillään lähellä niitä nuoria naisia,
+jotka matalalla äänellä puhelivat kumppalinsa vapauttamisesta.
+Ylipäänsä eivät nämä näyttäneet olevan kovin vihoissaan siitä, ett'ei
+niin kaunis kilpakumppali kuin Hist enää saattanut varjoon heidän omaa
+suloisuuttaan, ja sitä paitsi pääsivät heidän paremmat tunteensa
+voitolle ja asettuivat kauniin pakolaisen ja hänen sulhonsa puolelle.
+Muuan tytöistä nauroikin nuoren sotilaan lohduttomalle silmäykselle,
+joka osoitti hänen tavallaan katsovan itsensä hyljätyksi. Tämä nauru
+näytti yht'äkkiä yllyttävän hänen mieltään, ja sai hänet menemään sen
+kaatuneen puun luokse, jonka päällä vanki vielä istui vaatteitaan
+kuivaamassa.
+
+"Tässä on Metsäkissa", sanoi hän ja löi kiivaasti paljasta rintaansa
+vasten, osoittaakseen kuinka suuren vaikutuksen hän luuli sanoillansa
+olevan.
+
+"Ja tässä on Haukansilmä", vastasi metsästäjä tyynesti, käyttäen sitä
+nimitystä, jolla hän vast'edes tuli tunnetuksi kaikissa Irokesien
+heimokunnissa. Näköni on tarkka; hyppääkö veljeni pitkältäkin?"
+
+"Täältä Delavarien kyliin saakka. Haukansilmä on varastanut vaimoni;
+hänen täytyy hankkia hänet takaisin, muuten tulee hänen päänahkansa
+paalussa riippuen kuivamaan vigvamissani."
+
+"Huroni, Haukansilmä ei ole varastanut mitään. Hän ei ole peräisin
+varkaan suvusta eikä hänellä ole varkaan lahjat. Vaimonne, joksi
+sanotte Wah-ta-Wahia, ei ikinä tule olemaan canadalaisen punanahan
+vaimona; hänen sydämensä on erään Delavarin majassa ja hän on mennyt
+tätä majaa etsimään. Metsäkissa on ketterä, mutta hänen jalkansa eivät
+kumminkaan voi seurata naisen toiveita."
+
+"Delavarien Käärme on koira, hän on vesikoira raukka, joka piileksen
+vedessä; hän ei uskalla urhoollisen indianin tavalla tulla kuivalle
+maalle.
+
+"No, no, Huroni, tämä on jo jotenkin hävytöntä, katsoen siihen että
+tuskin tunti on kulunut siitä, kuin Käärme seisoi viidenkymmenen
+kyynärän päässä teistä ja olisi voinut koetella nahkanne sitkeyttä
+pyssyn luodilla, jos en olisi pannut vähän miettimisen painoa hänen
+kätensä päälle. Voitte pettää herkkäuskoisia tyttöjä uudistaloissa
+metsäkissan lailla naukumalla, mutta miehen korva voi eroittaa toden
+valheesta."
+
+"Hist nauraa hänelle! Hän huomaa hänen olevan velton ja kehnon
+metsästäjän, joka ei milloinkaan ole ollut sotajälellä. Hän tahtoo
+miehen puolisokseen, vaan ei huoli narrista."
+
+"Mistä sen tiedätte, Metsäkissa?" vastasi metsästäjä nauraen. "Hän on
+mennyt järvelle, niinkuin näette, ja ehkä hän pitää lohenmullon
+apinakissaa parempana. Mitä sotajälkeen tulee, niin sekä Käärme että
+minä myönnämme kernaasti, että meillä ei ole paljon kokemusta siinä
+kohden; mutta jos ette kutsu tätä ensimmäiseksi sotajälen alkeeksi,
+niin täytyy teidän kutsua sitä kuninkaalliseksi avioretkeksi. Seuratkaa
+neuvoani, Metsäkissa, ja valitkaa vaimonne huronilais-tyttöin
+joukosta; ette ikinä, ainakaan vapaasta tahdosta, voi saada ketään
+delavarilais-tyttöä vaimoksenne."
+
+Metsäkissan käsi etsi tomahavkia, ja kun hänen sormensa olivat
+tarttuneet varren ympäri, liikkuivat ne vapisten, ikäänkuin niiden
+omistaja olisi epäillyt käyttäytyisikö viisaasti vai pitikö kostaa.
+Tällä päättävällä hetkellä lähestyi Rivenoak, ja käskevällä
+viittauksella ilmoittaen, että nuoren miehen oli poistuminen, istui hän
+entiselle paikalleen Hirventappajan viereen. Hetkisen äänettömyyden
+perästä, jolloin hän noudatti indianilaisen päällikön tyyntä
+arvollisuutta, alkoi hän keskustelun.
+
+"Haukansilmä on oikeassa," sanoi hän, "hänen silmänsä on niin tarkka,
+että hän voi nähdä totuuden pimeässä yössä, vaan meidän silmämme ovat
+olleet sokeat. Hän on huhkain, sillä pimeys ei salaa häneltä mitään.
+Hänen ei pidä pettää ystäviänsä, hän on oikeassa."
+
+"Minua ilahuttaa, Mingo että niin ajattelette, sillä pettäjä on minun
+mielestäni pelkuria kehnompi. Minä huolin yhtä vähän Bisam-rotasta,
+kuin joku keltanaama voipi huolia toisesta, vaan en kumminkaan voi
+pettää häntä, niinkuin tahdoitte. Minun käsitykseni mukaan sotii kaikki
+petos, paitsi viekkaus sodassa, sekä lakia että -- niinkuin me
+valkeaihoiset lausumme -- evankeliumia vastaan."
+
+"Keltanaama veljeni on oikeassa; hän ei unhota manitoutaan eikä
+väriään. Huronit tietävät itsellään olevan suuren sotilaan vankina, ja
+he tulevat sen mukaan käyttäytymään häntä kohtaan. Jos häntä tullaan
+kiduttamaan, niin hänen kipunsa eivät tule olemaan semmoisia, joita
+tavallinen ihminen voipi kestää, ja jos häntä tullaan kohtelemaan
+ystävänä, niin se tulee olemaan päällikköin ystävyyttä."
+
+Lausuessaan tämän kummallisen vakuutteen kunniotuksestansa, silmäsi
+Huroni salaisesti kuulijansa puoleen, nähdäkseen kuinka hän otti
+vastaan tämän kohteliaisuuden-osoitteen, vaikka hänen vakainen
+ulkomuotonsa ja näennäinen suoruutensa olisi estänyt jokaista, joka ei
+tuntenut indianein kavaluutta, huomaamasta missä tarkoituksessa hän
+lausui tämän. Hirventappaja oli tällainen luulematon olento, ja hyvin
+tietäen mitä indianit tarkoittavat kunnioituksella vangin kohtelemisen
+suhteen, tunsi hän, Huronin siitä puhuessa, verensä hyytyvän; vaan hän
+säilytti kuitenkin tyynen ja rohkean ulkomuodon, jott'ei tarkkanäköinen
+vihollinen havaitsisi näitä heikkouden merkkejä.
+
+"Jumala on antanut minut käsiinne, Huroni", sanoi hän viimein, "ja minä
+arvaan teidän aikovan menetellä sananne mukaan. En tahdo kerskata
+siitä, mitä tulen kipuin kestäessä tekemään, sillä en milloinkaan ole
+ollut tällaisessa koettelemuksessa, eikä kukaan voine edeltäkäsin sanoa
+mitenkä hän tulee käyttäytymään; mutta minä olen koettava parastani,
+jotta en häpäisisi sitä kansaa, jolta olen saanut kasvatukseni.
+Tulkoonpa käytökseni olemaan millainen hyvänsä, niin tahdon muistuttaa
+teitä siitä, että olen valkeaihoinen syntyperältäni ja sentähden on
+minulla valkeaihoisten lahjat, niin että, jos kivut valtaavat minut ja
+unhoitan itseni, toivon teidän lukevan tämän niiden viaksi, joihin se
+oikeastaan kuuluu, eikä laskevan mitään Delavarien syyksi, yhtä vähän
+kuin heidän liittolaistensa ja ystäväinsä, Mohikanienkaan. Kaikki
+olemme luodut suuremmilla tai pienemmillä heikkouksilla, ja pelkään
+olevan keltanaaman heikkoja puolia sen, että sortuu suuren ruumiillisen
+tuskan aikana, jolloin punanahka laulaa laulujaan ja kehuu urotöitään
+vihollisten kynsissä ollessaan."
+
+
+
+
+NELJÄS LUKU.
+
+Hirventappaja pakenee. -- Häntä ajetaan takaa. -- Hän otetaan jälleen
+kiinni.
+
+
+Muutamia päiviä edellä kerrotun tapauksen perästä tapaamme
+Hirventappajan taaskin kokoontuneiden indianein edessä. Juhlallinen
+ilmiö kuvaantui nyt hänen silmäinsä eteen. Kaikki vanhemmat sotilaat
+istuivat kaatuneen puun päällä ja odottivat hänen tuloansa jäykällä
+arvokkaisuudella; oikealla puolen seisoivat nuoret miehet täysissä
+aseissa ja vasemmalla naiset ja lapset. Keskessä oli avoin, jokseenkin
+laaja, lehväkaarrosten varjooma paikka, josta oli tarkasti poistettu
+kaikki pensaat, varvut, kuivat oksat y.m. Tätä paikkaa oli luultavasti
+usein pidetty leiripaikkana, sillä se näytti kovaksi poljetun kedon
+kaltaiselta.
+
+Niinkuin useimmiten oli tapana indianein heimokunnissa ja kuleksivissa
+indianijoukoissa, jakoi tässäkin kaksi päällikköä keskenänsä näiden
+metsänlasten hallitsemisvallan. Toinen oli vanhempi, tunnettu hyväksi
+puhelahjansa puolesta, viisaaksi keskusteluissa sekä älykkääksi
+toiminta-ohjelmia tehdessä, toinen taas oli mainio urhollisuutensa,
+julmuutensa ja viekkautensa tautta. Edellinen oli Rivenoak, toista
+nimitettiin Pantteriksi, joka nimi hyvin ilmaisi sotilaan, indianein
+käsityksen mukaan parhaita omaisuuksia -- julmuutta, kavaluutta ja
+petosta.
+
+Rivenoak ja Pantteri istuivat vieretysten, odottaen vangin tuloa, kun
+Hirventappajan ruuhi laski rantaan ja hän itse nousi maalle. Koska
+indianein tarkoitus saada hänet pettämään Hutterin ja linnasen muut
+asukkaat ei onnistunut, olivat he pakoittaneet metsästäjän, jonka piti
+antaa kunniasanansa takaisinpalaamisesta, käymään Hutterin luona
+houkuttelemassa häntä muuttamaan pois näiltä seuduilta. Hirventappaja
+kyllä vakuutti, ett'ei hänen lähetyksensä onnistuisi, vaan sitoutui
+kumminkin käymään siellä ja lupasi kaikissa tapauksissa palata takaisin
+määrätyllä hetkellä. Tämän lupauksen hän nyt täytti.
+
+"Tässä olen nyt, Mingot," sanoi hän astuessaan heidän piiriinsä;
+"tehkää minulle mitä tahdotte. Minun tilini ihmisten ja elämän kanssa
+on lopetettu; tehtäväni ei ole onnistunut, niinkuin jo edeltäkäsin
+sanoin, ja nyt ei minulla ole muuta tehtävänä, kuin valkeaihoisten
+Jumalan kohtaaminen valkean miehen velvollisuuksien ja lahjojen
+mukaan."
+
+Suostumuksen jupina kuului näitä sanoja lausuttaissa naistenkin
+joukosta, ja kotvasen aikaa toivoivat muutamat hartaasti saada
+heimoonsa näin urhoollisen ja jalon miehen. Mutta useat olivat sitä
+vastaan, etenkin Pantteri ja hänen sisarensa Sumach, joka oli
+Hirventappajan ampuman Ilveksen leski. Toista näistä vallitsi
+syntyperäinen julmuus, toista esti raivokas kostonhimo tottelemasta
+hellempiä tunteita. Niin ei ollut Rivenoakin laita. Tämä päällikkö
+nousi seisaalleen, ojensi kätensä kohteliaisuutta osoittavalla tavalla
+ja tervehti vankia sellaisella tyyneydellä ja arvokkaisuudella, joka
+olisi voinut herättää ruhtinaan kateutta.
+
+"Keltanaama," sanoi hän, "kansani on ollut niin onnellinen, että on
+saanut vangiksi miehen eikä arkaa kettua. Me tunnemme teidät, me
+tulemme kohtelemaan teitä kuin urhokasta soturia. Jos olette surmannut
+yhden meikäläisen soturin ja ollut apuna muita surmatessa, niin on
+teillä henki, jonka voitte antaa korvaukseksi. Muutamat nuorista
+miehistäni luulivat, että keltanaaman veri on liian vetelätä -- että se
+epäisi juoksemasta Huronin veitsentiestä. Näyttäkää heille, ett'ei niin
+ole laita; teidän sydämenne on voimakas niinkuin ruumiinnekin. Jos
+sotilaani sanovat, ett'ei Ilveksen kuolemaa saa unhoittaa ja että hän
+ei voi yksin matkustaa henkien maille, niin tulevat he muistamaan että
+hänet surmasi urhokas mies, ja laittavat teidät hänen perästään
+sellaisilla ystävyytemme todisteilla, ett'ei hän seuraanne häpeä. Olen
+puhunut; tiedätte, mitä olen sanonut."
+
+"Totta kyllä, Mingo, kaikki on totta kuin evankeliumi," vastasi
+teeskentelemätön metsästäjä. "Te olette puhunut, ja minä tiedän ei
+ainoastaan mitä olette sanonut, vaan vielä päälle päätteeksi mitä
+_tarkoitatte_. Uskallan väittää Ilveksen olleen urhollisen, jalon
+sotilaan ja ansainneen ystävyyttänne ja kunnioitustanne, mutta
+kumminkaan en luule itseäni kelvottomaksi seurustelemaan hänen
+kanssansa ilman teidän passittannekin. Kuitenkin olen nyt täällä,
+valmiina kuulemaan tuomiotani; tehkää minulle mitä tahdotte."
+
+Rivenoak ilmoitti suostumuksensa, ja sen jälkeen keskustelivat
+päälliköt syrjässä hetken aikaa. Tämän päätyttyä, erosi kolme, neljä
+nuorta sotilasta kumppaleistaan ja poistuivat leiristä. Nyt
+ilmoitettiin vangille, että hän sai vapaasti kuleksia niemellä,
+sill'aikaa kuin hänen tulevasta kohtalostaan keskusteltiin -- lupa
+tämmöinen ei paljoa maksanut, sillä yllämainitut nuoret sotilaat olivat
+asettuneet linjaan niemen kannasta vahtimaan ja järvelle pakeneminen
+oli mahdoton.
+
+Odotettuaan noin tunnin aikaa, joka hänestä tuntui tuskallisemmalta
+kuin itse välttämättömän kuoleman ajatus, kutsuttiin Hirventappaja
+uudestaan tuomariensa eteen, jotka jo olivat istuneet entisille
+paikoillensa.
+
+"Hirventappaja," alotti Rivenoak, kun vanki oli saapunut hänen eteensä,
+"vanhat mieheni ovat kuunnelleet viisaita sanoja; he ovat valmiit
+puhumaan. Teidän esi-isänne tulivat nousevan auringon maasta, me olemme
+laskevan auringon lapsia. Maa voipi kyllä olla rikasta, viisauden
+puolesta viljavata tuolla kaukana aamukoitteen alla, mutta ehtoon maa
+on suloisempaa. Me katselemme mieluisimmin sinnepäin. Kun katselemme
+itäänpäin, valtaa meidät pelko; ruuhi toisensa perästä kuljettaa
+kansaanne joukottain auringon jälkiä myöten, ikäänkuin sen maa olisi
+täpötäynnä ja tulvillaan ihmisiä. Punasia miehiä on jo aivan vähän, he
+tarvitsevat apua. Yksi paraista majoistamme on nykyään joutunut
+tyhjäksi omistajan kuoleman kautta; kauan tulee viipymään, ennenkuin
+hänen poikansa tulee kyllin vanhaksi täyttämään isän sijan. Tuolla on
+hänen leskensä; hän tarvitsee riistaa ruu'aksi itselleen ja lapsilleen,
+sillä hänen poikansa ovat vielä kuin haukan pojat ennen pesästään
+lähtemistä. Teidän kätenne kautta on tämä suuri onnettomuus kohdannut
+häntä. Hänellä on kaksi velvollisuutta, toinen kaatunutta puolisotansa
+ja toinen lapsiansa kohtaan. Päänahka päänahasta, henki hengestä, veri
+verestä, on yksi laki; ruu'an hankkiminen lapsillensa on toinen. Me
+tunnemme teidät, Hirventappaja. Te olette rehellinen mies, ja kun
+sanotte jotakin, niin on se niin. Ette ole kaksikielinen kuin käärme,
+päänne ei ole ruohoon peitetty; te näette kaikki. Te pysytte
+oikeudessa; kun olette pahoin tehnyt, toivotte saavanne korvata sen
+niin pian kuin voitte. Tässä on Sumach; hän on yksinään vigvamissaan ja
+hänen lapsensa kaipaavat ruokaa. Ottakaa tuosta pyssy, se on
+latingissa, ampukaa hirvi, antakaa lapsille ruokaa ja ottakaa Sumach
+vaimoksenne. Ruvetkaa Huroniksi; Sumach ei silloin ole miestä vailla,
+ja sotilaani lukumäärä on jälleen täysi."
+
+"Juuri tätä pelkäsin Rivenoak," sanoi metsästäjä, kun päällikkö oli
+lopettanut puheensa; "niin, pelkäsin näin käyvän. Totuus on pian
+lausuttu ja se on lopettava kaikki toiveet tässä kohden. Olen
+valkeaihoinen ja kristitty syntyisin; huonosti sopisi minulle vaimon
+ottaminen indianien tavalla ja pakanain seasta. Mitä en tahtoisi tehdä
+rauhallisina aikoina ja _selkeän_ päivän paisteessa, sitä vielä
+vähemmin tahdon tehdä pilvisenä aikana henkeni pelastukseksi. Kenties
+en koskaan joudu naimisiin; aivan varmaan oli Luojan tarkoitus, kun Hän
+saattoi minut tänne metsiin, että eläisin yksinäni ja ilman omaa kattoa
+pääni päällä, vaan jos ei niin kävisi, niin tulee ainoastaan semmoinen
+nainen, joka kuuluu omaan väriini ja lahjoihini, pimentämään vigvamini
+ovea, eikä kukaan muu. Kuolleen sotilaanne lapsille kyllä mielelläni
+hankkisin ravinnon, jos se voisi tapahtua häpeättä, mutta sehän ei ole
+mahdollista, koska en voi asua huronien kylässä. Omien nuorten
+miestenne täytyy hankkia Sumachille riistaa, ja kun hän toisen kerran
+menee naimisiin, lienee paras, että hän ottaa miehen, jonka jalat eivät
+ole kylliksi pitkät kulkemaan sille alueelle, missä hänellä ei ole
+mitään tekemistä. Me taistelimme rehellistä taistelua ja hän kaatui;
+tässä ei ole mitään muuta, kuin mitä jokaisen urhoollisen miehen on
+odottaminen ja arvaaminen. Mingon sydäntä en ikinä voi saada, se on
+yhtä mahdotonta kuin jos ajattelisi harmaita hiuksia kasvavan pojan
+päähän tai karhunmarjoja mäntyyn. Ei, ei, Huroni; lahjani ovat vaimoa
+koskevissa seikoissa valkeaihoisen lahjat, delavarilaisia ovat ne
+kaikissa indiania koskevissa asioissa."
+
+Tuskin oli nämä sanat lausuttu, ennenkuin yleinen jupina ilmoitti
+niiden herättämää tyytymättömyyttä. Naiset etenkin lausuivat julki
+harminsa, ja Sumach, joka oli kyllin vanha ollakseen sankarimme äiti,
+ei suinkaan purkanut vihaansa sävyisimmillä lauseilla. Mutta kaikki
+muut pettymisen ja harmin osoitukset olivat aivan vähäpätöisiä
+Pantterin raivokkaan vihastumisen rinnalla. Hän oli luullut alentavan
+arvoansa, jos antaisi sisarensa ottaa keltanaaman miehekseen -- vaikka
+tämä oli indianeille jokseenkin tavallista -- ja oli ainoastaan sisaren
+hartaasta pyynnöstä antanut tähän suostumuksensa. Nyt harmitti häntä
+sydämen pohjasta, kun näki keltanaaman hylkäävän sen kunnian, jota
+hänelle oli osoitettu, ja hillitsemättömän raivokkaalla ja julmalla
+katseella hän katsoa tuijotti vankia; eikä hänen kätensä kauan epäillyt
+tyydyttää sitä kostonhimoa, joka poltti hänen rintaansa.
+
+"Sinä keltanaamain koira," huudahti hän irokesien kielellä, "mene
+ulvomaan rakkien kanssa omille onnettomille metsästysmaillesi!"
+
+Vielä hänen puhuessaan viskasi kohoitettu käsi tomahavkin. Onneksi oli
+puhujan kuuluva ääni vetänyt Hirventappajan huomion sinnepäin, muuten
+olisi tämä hetki varmaankin ollut hänen viimeinen hetkensä. Tuo
+vaarallinen ase olisi murtanut vangin pään, ellei hän olisi ojentanut
+kättänsä ja varren heilahtaessa tarttunut siihen kiinni niin nopeasti,
+että tämä sukkela liike kummastutti katsojaa yhtä paljon kuin se
+taitavuus, jolla ase oli viskattu. Sen vauhti oli kuitenkin niin
+voimallinen, että se Hirventappajan käden pysähtyessä joutui juuri
+siihen asemaan, joka tarvittiin viskuun vastaamiseksi. Ja tietymätöntä
+on eikö juuri tämä viekoitellut nuorukaista kostamaan. Hänen silmänsä
+säihkyivät ja pieni punanen pilkku nousi molempiin poskiin, kun hän,
+kooten kaiken voimansa, viskasi aseen takaisin vihollistansa vastaan.
+Tämän viskuun odottamattomuus edisti sen onnistumista; Pantteri ei
+nostanut kättänsä eikä kumartanut päätään pois tomahavkin tieltä. Pieni
+terävä kirves sattui keskelle vihollisen otsaa ja suorastaan halkasi
+pään. Juosten esille, niinkuin käärme syöksee vihollisensa päälle vielä
+sittenkin, kun on saanut kuolemanhaavan, kaatui tuo vahva mies
+pitkälleen maahan, vapisten kuolemankamppauksessa. Kun kaikki juoksivat
+häntä auttamaan, jäi vanki hetkeksi vahtimatta, ja päättäen koettaa
+pelastaa henkeänsä, kävi kuinka kävi, syöksyi hän metsävuohen
+nopeudella sivulle päin. Silmänräpäyksen ällistys vaan -- ja koko
+joukko, vanhat ja nuoret, lapset ja naiset jättivät Pantterin
+hengettömän ruumiin, päästivät ulvonnan ja ryhtyivät vankia
+takaa-ajamaan.
+
+Vaikka se tapaus, joka vietteli Hirventappajan tähän hurjaan
+yritykseen, oli äkillinen, ei hän kumminkaan ollut ihan valmistumaton
+siihen. Viimeksi kuluneen tunnin ajalla oli hän näet tarkoin punninnut
+pakenemisen kaikkia mahdollisuuksia ja hänen pakoansa ohjasi sentähden
+ennen harkittu tuuma, jonka kautta kaikki epäileminen ja neuvottomuus
+päättävällä hetkellä oli kadonnut. Tämä seikka yksistään saattoi
+hänelle aluksi sen suuren edun, että hän pääsi ahdistamatta vahtien
+sivutse. Se keino, jolla hän tämän saavutti, oli aivan mutkaton, vaan
+ansaitsee sentään kertoa.
+
+Vaikk'ei metsikkö reunustanut kannaksen rantoja ihan veden rajaan
+saakka, alkoi tavallisen tiheä pensaikko kumminkin jo vähäistä
+ylempänä, sekä ulottui pohjoisesta etelään päin. -- Samaan suuntaan
+ohjasi Hirventappajakin kulkunsa ja oli jo ennättänyt pensaikon
+suojaan, ennenkuin vahdit, jotka olivat asetetut vähän sitä alemmaksi,
+ennättivät saada selkoa melun oikeasta syystä. Mahdotonta kuitenkin oli
+juosta pensaikkoa myöten, jonkatähden Hirventappaja kappaleen matkaa
+jatkoi juoksua rannassa, polviin ulottuvassa vedessä; mutta heti kuin
+sopiva tilaisuus tarjoontui, syöksi hän pensaikkoon ja siitä aukeaan
+metsään.
+
+Monta laukausta ammuttiin Hirventappajata kohti hänen juostessansa
+vesirannikkoa pitkin, ja vielä useampia kuului sitten, kuin hän oli
+päässyt aukeaan metsään, jossa hänellä oli verrattain vähemmän suojaa.
+Mutta vaikka kuulat vinkuivat hänen ympärillään, ei kumminkaan
+ainoakaan sattunut. Nämä turhat hänen pakonsa estämisen yritykset
+saattoivat hänelle sen edun, että hän pääsi enemmän kuin sata kyynärää
+lähimmän takaa-ajajan edelle, ennenkuin takaa-ajaminen ennätettiin saada
+jonkunlaiseen järjestykseen. Mahdoton oli seurata vankia pyssy kädessä,
+jonkatähden nopeimmat juoksijat, laukaistuaan pyssynsä siinä
+epävarmassa toivossa, että voisivat haavoittaa metsästäjää, viskasivat
+ne pois, käskivät naisten ja poikasten koota ja panna ne latinkiin niin
+pian kuin mahdollista, ja syöksivät pakenijan jälkeen.
+
+Hyvin tietäen kuinka hurjaan yritykseen oli ryhtynyt, koki
+Hirventappaja käyttää jok'ainoan kalliin minuutin hyväksensä. Hän tiesi
+myöskin että hänen oli juokseminen suoraan eteenpäin, jos mieli
+pelastaa itsensä, sillä jos hän olisi ruvennut kääntymään tai mutkiin
+kulkemaan, niin olisi tuo suuri takaa-ajajain paljous tehnyt kaiken
+pakenemisen mahdottomaksi. Sentähden juoksi hän viistoon tuota
+nähtävästi loivaa vuorenrinnettä ylöspäin, ja tultuaan sen harjalle,
+hiljensi hän vauhtia hengähtääksensä. Ulvoen seurasivat Huronit
+perästä, mutta siitä hän vähät huoli, sillä hän tiesi heillä olevan
+voitettavana samat vaikeudet, joista hän jo oli päässyt. Hän oli nyt
+likellä viimeistä vuorenhuippua ja huomasi että olisi kulkeminen syvän
+laakson poikki, ennenkuin pääsisi seuraavan mäen juurelle. Ainoa
+piilopaikka, jonka hän huomasi läheisyydessään, oli kaatunut puunrunko;
+ja epätoivon tilassa käytetään viimeisiä keinoja. Puu oli kaatunut
+pitkin harjanteen ylimmäistä vierrettä, ja silmänräpäyksessä hyppäsi
+hän sen yli ja painautui sen alle, jota ennen hän kuitenkin,
+erehdyttääkseen takaa-ajajiansa, huudahti kovalla äänellä, ikäänkuin
+iloissaan siitä, että pääsi alasmäkeä juoksemaan.
+
+Tuskin oli hän asettunut piilopaikkaansa ja makasi siinä kovasti
+tykyttävin sydämin, kuin jo vuorentörmän toiselta puolen alkoi kuulua
+astunta, ja kohta sen jälkeen ilmoittivat korkeat äänet ja taaja
+jalkain kopina, että takaa-ajajat olivat lähellä. Kovasti huudahtaen
+juoksi toinen toisensa perästä puunrungon yli ja syöksi alaspäin
+vierrettä myöten, toivoen saavansa pakenijan näkyviin, ennenkuin hän
+ennättäisi laakson pohjalle. Jo oli varmaankin neljäkymmentä miestä
+tällä tavoin hypännyt metsästäjän piilopaikan ylitse, ja etukynnessä
+olijat alkoivat juosta ylöspäin vastaista luisua myöten, kun heissä
+alkoi ilmaantua epäilys, ja he valmistautuivat lähemmin tutkimaan
+pakolaisen jälkiä. Tämä hetki oli päättävä; vähemmän karaistuilla
+hermoilla ja lujalla mielellä varustettu henkilö olisi karannut ylös ja
+paennut. Eipä niin Hirventappaja. Liikkumatonna makasi hän paikallaan,
+ahneilla silmäyksillä vartioiden jokaista liikuntoa alhaalla laaksossa
+ja syvään hengittäen voimia kootaksensa.
+
+Huronit näyttivät nyt koirajoukolta, joka on eksynyt otuksen jäljiltä.
+Tuskin mitään puhuttiin, mutta kaikki juoksivat ympäriinsä, tutkien
+jokaista maassa olevaa kuivaa lehteä, ihan kuin koirat, jotka
+vainustelevat kadonneita jälkiä. Hirventappaja katsoi nyt ajan
+tulleeksi, ja yht'äkkiä viskausi hän rungon toiselle puolen. Hetkisen
+kuunneltuaan oliko häntä huomattu, ryömi hän käsin jaloin vuoren
+harjulle -- noin kymmenen tai kaksitoista kyynärää -- kunnes sen takana
+luuli olevansa piilossa vihollisten katseilta. Mutta samassa kuin nousi
+ylös huomattiin hän, ja takaa-ajaminen alkoi uudelleen. Hirventappaja
+juoksi pitkin harjannetta, voidakseen käyttää hyväkseen tämän tasaista
+pintaa, jota vastoin Huronit, jotka maan laadusta ylipäänsä päättivät,
+että selänne pian tulisi laskeutumaan laaksoon, juoksivat sitä myöten
+päästäkseen oikotietä pakenijan eteen. Muutamat heistä kääntyivät
+samalla eteläänpäin, estääkseen hänen pakenemistaan tälle suunnalle,
+toiset taas juoksivat rantaan estämään pakoa järvelle.
+
+Hirventappajan asema oli nyt tukalampi kuin koskaan ennen, sillä
+kolmelta haaralta oli hän saarroksessa ja neljännellä oli järvi. Mutta
+hän oli punninnut kaikki sekä myötäiset että vastaiset asianhaarat, ja
+nopeasti paetessaan, mietti hän tyynellä mielellä yhtä ja toista
+pelastuskeinoa. Niinkuin kestävät raja-asukkaat ainakin, juoksi hän
+nopeammin kuin yksikään takaa-ajajista, jotka etenkin lukumääränsä ja
+etuisan asemansa tautta olivat hänelle vaaralliset, ja hän olisi
+sentähden yhä edelleen juossut suoraan eteenpäin, jos hän siten olisi
+voinut saada heidät kaikki taaksensa. Mutta se ei ollut mahdollista, ja
+kun hän vielä lisäksi selänteen vähitellen laskeutumisesta huomasi yhä
+enemmän lähenevänsä laaksoa, kääntyi hän yht'äkkiä suoraan sivullepäin
+entisestä suunnastaan ja juoksi tavatonta vauhtia vierteen rinnettä
+myöten rantaa kohti. Muutamat takaa-ajajista juoksivat läähättäen
+harjanteelle suoraan hänen perästään, mutta useimmat pysyivät laaksossa
+ollakseen häntä vastassa sen perukassa.
+
+Hirventappajalla oli nyt toinen vaikka huima tuuma mielessä. Luopuen
+kaikista metsään päin pääsemisen toiveista, riensi hän, sen kuin jalat
+kantoivat, ruuhta kohti. Oli se vaan kerran saavutettu, niin oli
+hänellä ainoastaan muutamia pyssynlaukauksia pelättävänä, ja sitten oli
+hän pelastettu. Kaikki sotilaat olivat viskanneet pois aseensa; hänen
+ei siis tarvinnut pelätä muuta kuin muutamia heikkoja naisia ja
+keski-ikäisiä poikia. Kaikki näytti lupaavan menestystä hänen
+tuumallensa, ja kun hän yhä juoksi alaspäin, oli hänen kulkunsa niin
+nopeaa, että hän pian oli pääsevä tarkoituksensa perille.
+
+Kun Hirventappaja riensi niemellä olevain naisten ja lasten sivutse,
+kokivat nämät estellä häntä viskaamalla kuivia risuja hänen
+jalkoihinsa; mutta se kauhu, jonka hän oli heissä nostanut rohkeasti
+kostamalla julmalle Pantterille, vaikutti, ett'ei kukaan uskaltanut
+häntä lähestyä. Hän juoksi ilkkuen heidän ohitse, murtihe metsikön läpi
+ja oli nyt järven rannalla viidenkymmenen askeleen päässä ruuhesta. Hän
+pysähtyi hengähtämään ja levähtämään, joka oli sangen tarpeen, ja joi
+vettä järvestä jäähdyttääkseen tulista suutansa. Mutta aika oli kallis
+ja hän kiiruhti ruuhen luokse. Yksi ainoa silmäys ilmoitti hänelle että
+airot oli viety pois. Tämä suuri pettyminen kaikkien ponnistusten
+perästä synnytti hänessä hetkeksi ajatuksen kääntyä takaisin ja
+vihollisten uhalla miehevästi palata leiripaikalle, mutta pirullinen
+ulvonta hänen takanaan ilmoitti takaa-ajajain nopeata lähestymistä, ja
+luonnonvetoinen rakkaus elämään sai voiton. Kooten kaikki voimansa ja
+taitonsa survasi hän ruuhen järveen ja viskausi itse siihen, sen kautta
+paljon vähentämättä sen vauhtia. Sen pohjalle pani hän selälleen maata,
+sekä saadakseen vapaasti hengittää että varjellakseen itseänsä
+pyssynluodeilta. Mutta ruuhen kepeys, joka oli niin edullinen
+soutamiselle, oli nyt haittana, painon puute vähenti, näet, sen
+liikuntavoimaa, muutoin olisi sysäys vienyt sen niin kauas rannasta
+tyynelle järvelle, että sitä vaaratta olisi voinut käsin soutaa
+eteenpäin. Hirventappaja ajatteli, että jos hän kerta pääsisi näin
+kauas, huomaisivat hänet kyllä hänen ystävänsä, jotka olivat järven
+toisella puolella, ja siinä tapauksessa kiiruhtaisivat he epäilemättä
+avuksi. Ruuhessa maatessaan tarkasti hän vuorella olevien puiden
+latvoja, jotta niiden avulla voisi päättää minnepäin se kulki. Lukuisia
+ääniä kuului rannalta, ja muun muassa kuuli hän kuinka jotkut tahtoivat
+miehittää lautan, joka onneksi kuitenkin oli jokseenkin kaukana niemen
+toisella puolen.
+
+Hirventappajan asema oli nyt todella tuskallinen. Hän makasi muutamia
+minuutia ihan liikkumatonna, luottaen ainoastaan kuuloonsa, ja varmana
+siitä, ettei veden loiske, jos joku koettaisi uida ruuhen luokse, voisi
+jäädä häneltä huomaamatta. Yht'äkkiä vaikenivat kaikki äänet ja
+hiljaisuus semmoinen tuli sijaan, että tuntui kuin kaikki olisi uupunut
+kuolemanhorroksiin. Ruuhi oli pian kulkenut niin kauvas järvelle,
+ett'ei Hirventappaja selällään maaten voinut nähdä muuta kuin sinisen
+taivaan. Mahdotonta oli kauemmin kestää tätä. Hyvin tietäen tämän syvän
+äänettömyyden ennustavan vaaraa, sillä metsäläiset eivät milloinkaan
+ole niin hiljaa, kuin silloin kuin ovat valmiit karkaamaan jonkun
+kimppuun, otti hän veitsensä ja rupesi leikkaamaan reikää ruuhen
+laitaan, mutta samassa kuului pyssyn pamaus ja luoti singahti ruuhen
+laitain läpi, muutaman tuuman päässä hänen päästään. Heti sen perästä
+alkoi muuan tammen latva verkalleen tulla näkyviin.
+
+Hirventappaja ei nyt enään voinut hillitä malttamattomuuttaan.
+Varovasti siirtyi hän hieman eteenpäin, tirkisti luodin tekemän reijän
+läpi ja onnistui siitä nähdä suuren osan nientä. Ruuhi, joka vahvan
+sysäyksen voimasta oli kulkenut niemen sivu, oli sitten kääntynyt etelä
+suuntaa järvellepäin, vaan oli kumminkin vielä niin lähellä rantaa,
+että väli tuskin saattoi olla sataa kyynärää pitempi.
+
+Hirventappaja huomasi välttämättömäksi koettaa poistua vihollisten
+läheisyydestä ja jos mahdollista antaa ystävilleen tiedon asemastaan.
+Ruuhen kumpaankin päähän oli pantu iso, pyöreä kivi sekä istumapaikaksi
+että painolastiksi. Suurilla ponnistuksilla ja vaivoilla sai hän toisen
+näistä siirretyksi perästä kokkaan, jotta molemmat yhteensä olivat
+vastapainona painolle perällä, jonne hän itse muuttihe. Ennen rannasta
+lähtöänsä oli hän, huomattuaan airot poisotetuiksi, viskannut kuivan
+puunoksan ruuheen. Tämän päähän asetti hän nyt lakkinsa ja pisti sen
+ruuhen laidasta ylös niin pitkälle kuin yletti. Tämä viekkaus ei
+kuitenkaan onnistunut; pyssyn luoti, joka lensi ruuhen vastaisen pään
+läpi ja oli raapaista hänen nahkaansa, vakuutti häntä siitä, että
+indianit halveksivat tätä sotajuonta, jonka tarkoituksen olivat
+käsittäneet. Hän otti pois lakkinsa ja asetti sen varjoksi lähelle
+päätään, mutta Huronit eivät näyttäneet huolivan siitä sen enempää,
+luultavasti sentähden että toivoivat saada hänet elävänä käsiinsä.
+
+Karkaaja oli nyt muutamia minuutia rauhassa, ja silmä luodin tekemän
+reijän suussa iloitsi hän nähdessään ruuhen hiljakseen etenevän yhä
+kauemmaksi rannasta. Kun hän katsoi ylöspäin, oli puunlatvat kadonneet
+näkyvistä, mutta pian huomasi hän ruuhen kääntyneen niin, että hän
+tirkistysreijästään näki ainoastaan järven kummankin pään. Oksan
+avulla, joka oli hieman väärä, alkoi hän nyt soutaa eteenpäin, koettaen
+ohjata ruuhta niin suoraan kuin mahdollista. Useat rannalta kuuluvat
+huudot ilmoittivat, että hänen hankkeensa huomattiin, ja luoti,
+puhkasten reijän ruuhen perään, vinkui sitä pitkin sankarimme käsien
+välitse ja meni ulos aivan hänen päänsä vierestä. Tämä joudutti hänen
+ponnistuksiansa, mutta samassa kuin hän veti tavallista voimallisemman
+aironvetämän, tuli toinen luoti rannasta, katkasi oksan ruuhen
+ulkopuolella ja riisti häneltä kerrassaan hänen kuljetusneuvonsa. Koska
+rannalta kuuluvat äänet tuntuivat jäävän yhä etemmäksi, päätti hän
+antaa ruuhen kulkea omin neuvoinsa, kunnes arvaisi olevansa pyssyn
+kantamattomissa -- viisain päätös, minkä hän tällä hetkellä voi tehdä,
+etenkin koska hän tunsi vilppaamman tuulen viilistelevän kasvojansa --
+varma todistus siitä, että alkoi käydä tuuli.
+
+Hirventappaja oli nyt maannut ruuhessa noin kaksikymmentä minuutia ja
+alkoi levotonna ikävöidä avun merkkiä. Ruuhen asema esti häntä yhä
+näkemästä ympärilleen muualle kuin järven toiseen tai toiseen päähän
+päin, ja nyt vallitseva syvä äänettömyys herätti myöskin levottomuutta,
+koska hän ei tiennyt oliko tämä hänen ja vihollisten välisen yhäti
+pitenevän matkan vaikuttama vai oliko joku uusi viekkaus keksitty.
+Väsyneenä tästä mitään auttamattomasta valppaudesta, kääntyi hän
+viimmein selälleen, ummisti silmänsä ja odotti loppupäätöstä miehevällä
+tyynyydellä. Jos metsäläiset voivat niin täydellisesti hillitä
+kostonhimonsa, niin oli hän päättänyt olla yhtä tyynenä kuin he ja
+jättää onnensa virran ja tuulen huostaan.
+
+Noin kymmenen minuutin paikoille oli molemmin puolin oltu näin ääneti,
+kun Hirventappaja luuli kuulevansa hiljaista rapinaa, ikäänkuin jokin
+olisi raapaissut ruuhen laitaa. Hän aukaisi silmänsä, luullen saavansa
+nähdä indianin pään tahi käden kohoavan vedestä; mutta sen sijaan näki
+hän lehväkaarroksen levenevän päänsä päällä. Ensimmäinen esine, jonka
+hän ylösnoustuaan huomasi, oli Rivenoak, joka oli sen verran
+jouduttanut ruuhen hiljaista kulkua, että oli vetänyt sen rannalle, ja
+sen pohjan hankaaminen hiekkaa vastaan oli synnyttänyt sen äänen, joka
+herätti karkaajassa levottomuutta. Epätasaiset tuulen puuskat sekä
+virranveto olivat olleet syynä ruuhen muuttuneesen suuntaan.
+
+"Tule," sanoi Huroni, tyynesti käskien vangin nousta maalle; "nuori
+ystäväni on purjehtinut sinne tänne, kunnes on väsynyt; hän on
+unhottava juoksemisen, ell'ei käytä jalkojaan."
+
+"Teillä on ollut onni liittolaisena," vastasi Hirventappaja, astuen
+vakavin askelin ruuhesta ja välinpitämättömästi seuraten saattajaansa
+ennen mainitulle aukealle paikalle. "Sallimus on odottamattomalla
+tavalla ollut teille apuna. Minä olen uudestaan teidän vankinne."
+
+"Nuori ystäväni on hirvi. Hänen jalkansa ovat jokseenkin pitkät; ne
+ovat saattaneet paljon vaivaa nuorille miehilleni. Mutta kala hän ei
+ole; hän ei voi löytää tietä järvessä. Emme tahtoneet häntä ampua;
+kaloja pyydetään verkoilla, eikä ammuta luodeilla. Kun hän tulee
+hirveksi, tullaan häntä kohtelemaan kuin hirveä."
+
+"Kehukaa te hyvällä onnellanne Rivenoak; se on teidän oikeutenne,
+luulen minä, samaten kuin myöskin tiedän sen kuuluvan lahjoihinne.
+Siihen asiaan ei meidän kesken tarvitse tuhlata sanoja, sillä jokaisen
+täytyy ja tulee seurata lahjojansa. Kun naiset ryhtyvät minua
+pilkkaamaan ja herjaamaan, jonka piakkoin luulen tapahtuvan, niin
+muistakoot, että jos keltanaama taistelee henkensä edestä, niinkauan
+kuin hänen taistelunsa on laillista ja miehuullista, niin hän myöskin
+tietää arvokkaasti antaa sen mennä, kun huomaa aikansa tulleen. Olen
+vankinne; tehkää minulle mitä tahdotte."
+
+"Veljelläni on ollut pitkä vaellus vuorilla ja hupainen matka
+järvellä," jatkoi Rivenoak leppeämmin ja semmoisella hymyllä, jonka
+Hirventappaja luuli ennustavan rauhallisia aikeita. "Hän on nähnyt
+metsät, hän on nähnyt veden; kummastako hän enimmän pitää? Ehkä hän on
+nähnyt kyllin muuttaakseen mieltänsä ja kuunnellakseen järkevää
+puhetta?"
+
+"Puhukaa suunne puhtaaksi, Huroni. Teillä on jotakin mielessä, ja mitä
+ennen se lausutaan, sitä pikemmin saatte vastauksen."
+
+"Se on rehellistä ja suoraa puhetta! Veljeni puheessa ei ole mitään
+kavaluutta, vaikka hän juoksee kuin kettu. Tahdon puhua hänen kanssaan;
+hänen korvansa ovat nyt entistä herkemmät kuulemaan, eivätkä hänen
+silmänsä ole ummessa. Sumach on köyhempi kuin koskaan ennen. Hänellä
+oli kerran veli ja puoliso; lapsia oli hänellä myöskin. Aika tuli, ja
+puoliso läksi hyvästi-jättämättä pois autuille metsästysmaille; hän
+jätti Sumachin yksinään lastensa kera. Tätä ei hän olisi tehnyt, ell'ei
+häntä olisi siihen pakoitettu; Ilves oli hyvä puoliso. Iloista oli
+katsella sitä riistaa, niitä metsäsorsia, hanhia ja karhunlapoja, jotka
+talven aikana riippuivat hänen majassaan. Kuka nyt pitää huolta
+kaikesta tästä tulevina talvina? Muutamat arvelivat, ett'ei veli
+unhottaisi sisartaan, vaan että hän tulevana talvena pitäisi huolta
+siitä, ett'ei maja jäisi tyhjäksi. Niin luulimme mekin, mutta Pantteri
+ulvoi ja seurasi sisarensa puolisoa kuolon tiellä. Nyt he kilpailevat,
+kumpiko ennen ennättää autuille metsästysmaille. Muutamat luulevat
+Ilveksen juoksevan sukkelammin, toiset arvelevat Pantteria nopeammaksi.
+Sumach väittää molempien kulkevan niin nopeasti ja niin etäälle, ett'ei
+kumpikaan koskaan tule takaisin. Kuka on ravitseva häntä ja hänen
+lapsiansa? Se mies, joka käski hänen puolisonsa ja veljensä jättää
+hänen majansa; hän on mahtava metsästäjä, ja me uskomme ett'ei nainen
+koskaan tule hätää kärsimään."
+
+"Niin, Huroni, teidän katsantotapanne mukaan on tämä pian päätetty,
+mutta sotii kovasti valkean miehen tunteita vastaan. Olen kuullut että
+moni tällä tavoin on pelastanut henkensä, vaan olen tullut tuntemaan
+toisia, jotka olisivat pitäneet kuoleman tällaista vankeutta parempana.
+Minä puolestani en etsi kuolemata, vaan en myöskään etsi avioliittoa."
+
+"Keltanaama ajatelkoon tätä sillaikaa kuin kansani valmistaksen
+neuvoitteluun. Hän on saava tietää, mitä tulee tapahtumaan. Hän
+muistakoon, kuinka vaikea puolison ja veljen kadottaminen on. Menkää --
+kun tarvitsemme Hirventappajaa, niin kutsumme häntä."
+
+Näin lausuttuaan, meni Rivenoak metsään ja katosi pian puiden taakse,
+jättäen Hirventappajan yksinänsä. Se joka ei tunne metsäläisten tapoja,
+olisi voinut luulla että vanki nyt jätettiin omaan valtaansa; mutta
+nuorukainen tunsi heidät ylen hyvin, jottei ruvennut kuvittelemaan
+mitään sellaista. Hän ei kumminkaan tiennyt kuinka pitkälle Huronit
+aikoivat harjoittaa kavaluuttaan, ja sentähden päätti hän mitä pikemmin
+koetella heitä. Teeskennellen välinpitämättömyyttä, joka tietysti oli
+kaukana hänestä, kulki hän eteenpäin, vähitellen läheten sitä paikkaa,
+missä oli tullut maalle, kunnes hän alkoi kiiruhtaa kulkuansa,
+kumminkin tarkasti varoen ett'ei näyttäisi pakenevan, ja tunki
+yht'äkkiä pensaikon läpi rantaan. Ruuhi oli poissa; siitä ei näkynyt
+jälkiäkään vaikka hän tarkkaan tutkien kulki sekä niemen pohjois- että
+etelärantaa pitkin. Se oli epäilemättä kätketty niin, ett'ei hän voinut
+saada sitä haltuunsa eikä edes selkoa missä se oli, ja selvästi näkyi,
+että metsäläiset olivat tehneet tämän jossakin tarkoituksessa.
+
+Hirventappaja käsitti nyt selvemmin todellisen asemansa. Hän oli
+vankina soukalla niemekkeellä, epäilemättä tarkkaan vartioituna ja
+kaikkein pakokeinoin puutteessa, paitsi uimista. Hän ajatteli todella
+ryhtyä tähän viimeiseen pelastuskeinoon, mutta varmana siitä, että
+ruuhta paikalla käytettäisiin takaa-ajamista varten ja ett'ei hänellä
+ollut paljon menestymisen toivoa, jätti hän tämän tuuman. Surumielin
+katseli hän linnaan päin, mutta kaikki näytti siellä hiljaiselta ja
+kolkolta, ja hän tunsi olevansa aivan yksinänsä ja hyljättynä, joka
+tietysti lisäsi hetken katkeruutta.
+
+"Tapahtukoon Luojan tahto," mutisi hän alakuloisena palaten rannasta;
+"tapahtukoon Luojan tahto niin maassa kuin taivaassa. Olen toivonut,
+ett'ei päiväni näin äkkiä päättyisi, mutta itse asiassa merkitsee se
+aivan vähän. Muutama talvi ja kesä vielä, ja elämä olisi ollut lopussa
+luonnon järjestyksen mukaan. Voi kuitenkin, nuoret ja voimakkaat
+ihmiset uskovat harvoin kuoleman mahdollisuutta, ennenkuin se yht'äkkiä
+irvistää heitä vastaan ja ilmoittaa että heidän aikansa on tullut!"
+
+
+
+
+VIIDES LUKU.
+
+Hirventappajaa kidutetaan. -- Pelastuminen.
+
+
+Lehtien kahina ja kuivien oksien ratiseminen ilmoitti Hirventappajalle
+että viholliset lähestyivät. Huronit asettuivat ympäri sitä paikkaa,
+jossa seuraava kohtaus oli tapahtuva; sen keskelle nyt vanki
+asetettiin, ja aseellisia miehiä sijoitettiin heimon heikompien
+jäsenten sekaan sillä tavalla, ett'ei vanki mitenkään voinut päästä
+piiristä pois. Eikä hän enää ajatellutkaan paeta, sillä viime
+yritys oli osoittanut, että hänen oli mahdoton karata näin suuren
+takaa-ajajajoukon käsistä. Päinvastoin kokosi hän nyt kaikki voimansa
+kohdatakseen onnettomuuttaan niin pontevasti, että siitä olisi kunniaa
+hänen värilleen ja miehuudelleen, ja että se eroaisi yhtä paljon
+arkamaisesta pelosta kuin kurjasta röyhkeydestä. Heti piiriin
+astuttuaan asettui Rivenoak paikalleen sen ylimmäisessä päässä.
+Useimmat vanhat soturit kokoontuivat hänen ympärilleen, mutta Sumachin
+veljen kuoltua, ei läsnäolevien joukossa löytynyt ketään tunnustettua
+päällikköä, jota hänen olisi tarvinnut pelätä vaarallisena kilpailijana
+vallasta.
+
+Likinnä aseiden käyttämistaitoa on hyvä puheenlahja varmin keino,
+jolla voittaa kansan suosion, yhtä hyvin sivistyneissä kuin
+metsäläis-yhteiskunnissakin, ja samoin kuin moni ennen häntä oli
+Rivenoakkin saanut arvoa yhtä paljon tekemällä vääriä johdelmia, joita
+hänen kuulijansa hyväksyivät, kuin perinpohjaisella ja oppineella
+totuuden esittelemisellä tai tarkasti logillisella todistamisella.
+Hänellä oli kuitenkin paljon valtaa heimokunnassaan, eikä häneltä
+suinkaan puuttunut perusteellisia ansioita siihen. Hän ei ollut
+ollenkaan taipuisa päästämään kansansa hurjimpia himoja valloilleen, ja
+siitä ajasta saakka, jolloin hän sai vallan, oli hän tavallisesti
+vaatinut lempeyttä kaikissa tapauksissa, jotka heimokuntalaisissa
+herättivät raivoa ja kostonhimoa. Tässäkin tapauksessa ryhtyi hän
+vastenmielisesti liiallisuuksiin, vaikka sitä vaadittiin niin
+yleisesti, ett'ei hän voinut keksiä mitään keinoa sen estämiseksi.
+Hylkääminen harmitti Sumachia pahemmin kuin miehen ja veljen kuolema,
+eikä ollut luultava, että hän, ollen nainen, antaisi anteeksi miehelle,
+joka oli hänet niin häpeällisesti hyljännyt. Kun hän ei antanut
+anteeksi, niin ei voinut toivoakaan että heimo unhottaisi tappionsa, ja
+vaikka Rivenoak olisi kuinka kernaasti suonut anteeksi, niin ei hän
+voinut olla huomaamatta, että sankarimme tila nyt oli melkein toivoton.
+
+Kun koko heimo oli keräytynyt vangin ympärille, syntyi äänettömyys,
+sitä uhkaavampi, kun se miltei ollut haudan hiljaisuutta. Hirventappaja
+huomasi, että naiset ja lapset olivat männyn juurista halkoneet
+puikkoja, jotka, niin kuin hän hyvin tiesi, pistettäisiin hänen
+ruumiisensa ja sytytettäisiin, ja muutamat nuoret miehet pitivät
+saatavilla niitä niiniköysiä, joilla hän oli kiinni sidottava. Vähän
+matkan päästä nouseva savu ilmoitti että tulisia kekäleitä hankittiin,
+ja muutamat vanhemmat sotilaat koettelivat sormillaan tomahavkiensa
+teriä, ikäänkuin hankkiakseen varmaa tietoa niiden terävyydestä ja
+voimasta. Puukotkin vedettiin tupistansa, hätäisinä alkamaan veristä ja
+armotonta työtään.
+
+"Hirventappaja," alkoi Rivenoak tyynesti ja arvokkaasti, mutta
+semmoisella äänellä, joka ei osoittanut mitään myötätuntoisuutta tai
+sääliväisyyttä, "on aika, että väkeni oppii tuntemaan oman tahtonsa.
+Aurinko ei ole enää päämme päällä; kauan odotettuaan Huroneja, on hän
+väsynyt ja alkanut laskeutua laakson tällä puolella olevia mäntyjä
+lähelle. Se kulkee nopeasti ranskalaisten isäimme maata kohti
+ilmoittamaan lapsilleen, että heidän majansa ovat tyhjät ja että heidän
+pitäisi olla kotona. Kuleksivalla sudella on pesänsä, ja hän palaa sen
+luo, kun tahtoo nähdä penikkansa. Irokesit eivät ole susia köyhempiä.
+Heillä on kyliä, majoja ja peltomaita; hyvät henget väsyvät niitä
+yksinään vahtiessansa. Kansani täytyy kääntyä kotiin asioitansa
+hoitamaan. Ilo on nouseva majoissa, kun huutomme kuuluu metsästä.
+Surullinen huuto on syntyvä, kun päästään tietämään että iloa seuraa
+suru. Tullaan vaatimaan päänahkaa, mutta ainoastaan yhtä.
+Hirventappajan on päättäminen, josko vielä yhden päänahan täytyy
+riippua paalullamme. Kaksi majaa on joutunut tyhjäksi; yksi päänahka,
+elävänä tai kuolleena tarvitaan kummankin ovelle."
+
+"Ota se sitten kuolleena," vastasi vanki vakaasti, mutta
+pöyhkeilemättä. "Aikani on luullakseni tullut, ja mikä on tapahtuva,
+sitä ei voi muuttaa. Jos olette päättäneet minua kiduttaa niin koetan
+kaikin voimin kestää tuskat, vaikk'ei kukaan, ennenkuin on koettanut,
+voi sanoa paljoko luontonsa tulee kestämään."
+
+Rivenoak käski nyt muutamien nuorten miesten sitoa vangin. Tähän ei
+suinkaan ryhdytty pelosta, että hän pääsisi pakenemaan taikka siitä
+syystä, että luultiin hänen sitomatonna ei voivan kestää kidutusta,
+vaan siinä älykkäässä tarkoituksessa, että hän saatettaisiin tuntemaan
+oman avuttomuutensa ja että hänen rohkeutensa siten vähin erin askel
+askeleelta masentumalla lannistuisi. Hirventappaja ei tehnyt
+minkäänlaista vastarintaa. Vapaasti antoi hän sitoa kätensä ja
+jalkansa, ja kun hänen ruumiinsa oli kovasti kiedottu niiniköysiin,
+kannettiin hän erään puun luokse, johon hän sidottiin kiinni, jotta
+estyisi sekä liikkumasta että kaatumasta. Kädet ojennettiin ruumista
+pitkin, lakki otettiin pois ja hän jätettiin, puoleksi seisoen,
+puoleksi köysiin nojautuen, vointinsa mukaan kohtaamaan mitä nyt
+seurasi.
+
+Sitä että Hirventappaja oli kieltäytynyt ottamasta Sumachia vaimokseen,
+pidettiin solvauksena koko heimoa vastaan. Kunnianasiaksi katsottiin
+sentähden keltanaaman rankaiseminen, hän kun hylkäsi Huroninaisen ja
+ennen antautui kuolemaan, kuin vapautti heimon yhden lesken ja hänen
+lastensa elättämisen velvollisuudesta. Nuoret miehet odottivat
+kärsimättömästi leikin alkamista, ja kun Rivenoak huomasi sen, eikä
+vanhemmatkaan soturit näyttäneet haluavan myöntää pitempää viivykkiä,
+täytyi hänen pakosta antaa merkki tuon julman työn alkamiseen.
+Mettäläisillä oli tapana tällaisissa tilaisuuksissa mitä kovimmin
+koetella uhrinsa hermojen kestävyyttä. Toiselta puolen taas pitivät he
+kunnian asiana ei näyttää minkäänlaista heikkoutta vankina
+ollessaan, vaan kokivat kaikin tavoin yllyttää vihollisia sellaisiin
+väkivaltaisuuksiin, jotka pian tuottivat kuoleman. Moni soturi oli
+vihollisiansa pilkkaamalla ja uhoittelemalla osannut hankkia
+pikaisemman lopun tuskillensa, mutta Hirventappaja halveksi tätä keinoa
+ja oli päättänyt ennen miehuullisesti kestää kaikki, kuin saattaa
+värinsä häpeään.
+
+Heti kuin nuoret miehet huomasivat saavansa alottaa, juoksi muutamia
+rohkeimpia ja huimapäisimpiä tomahavki kädessä esiin. He
+valmistautuivat viskaamaan tuota vaarallista asetta; mutta tarkoitus
+oli uhria haavoittamatta osata puuhun niin likelle hänen päätänsä kuin
+mahdollista. Tämä oli niin rohkea koete että ainoastaan ne saivat ottaa
+kilpailuun osaa, jotka olivat erittäin taitavia aseiden käyttämisessä,
+sillä muutoin olisi uhrin liian aikainen kuolema tehnyt lopun
+odotetusta nautinnosta. Mutta vaikka näitäkin varokeinoja käytettiin,
+tapahtui harvoin että vanki pääsi vahingoittumatta, ja useen seurasi
+kuolema, vaikk'ei sitä oltu varta vasten tarkoitettu.
+
+Sitä nuorukaista, joka ensiksi astui esiin, kutsuttiin Korpiksi, koska
+hänen tähän asti ei ollut onnistunut saada sotaisempaa lisänimeä. Hän
+oli päässyt jonkunlaiseen maineesen pikemmin suurten vaatimustensa kuin
+taitavuuden ja loistavien tekojen kautta, jonka vuoksi ne, jotka
+tunsivat hänen luonteensa, luulivat vangin hengen olevan suurimmassa
+vaarassa, kun hän asettui paikallensa ja heilutti tomahavkia. Mutta
+nuori metsäläinen oli hyväluontoinen, ja ainoa hänessä vallitseva
+ajatus oli toivo voida viskata paremmin kuin kukaan muu. Vähän aikaa
+heilutettuaan tomahavkia ja tehtyään sopivan määrän liikkeitä, joista
+luuli suuriakin seuraavan, viskasi Korppi sotakirveensä. Se kiiti ilman
+halki, leikkasi muutaman tuuman päässä vangin poskesta kaarnapalasen
+puusta, johon hän oli sidottu kiinni, ja tarttui takana olevaan suureen
+tammeen.
+
+Tämä oli aivan selvään huono viskuu, sen osoittikin nuorukaisen
+suureksi harmiksi yleinen pilkkanauru. Toiselta puolen ilmoitti
+yleinen, vaikka tukahutettu jupina sitä kummastusta, minkä se tyyneys
+herätti, jolla vanki oli kestänyt tämän ensimmäisen koetuksen. Pää oli
+ainoa ruumiinosa, jota hän voi liikuttaa, ja sen oli metsäläiset
+tahallansa jättäneet irralleen, jotta saisivat huvikseen nähdä uhrin
+tempovan ja vääntelevän sitä sinne tänne koettaessaan karttaa
+vaarallisia iskuja. Mutta Hirventappaja petti heidän toivonsa
+mielenmaltilla semmoisella, joka teki koko hänen ruumiinsa yhtä
+liikkumattomaksi kuin se puu, johon hän oli sidottu kiinni. Ei hän
+myöskään käyttänyt tuota luonnollista ja tavallista silmäin
+ummistamisen keinoa -- helpoitus, jota ei vahvimmat ja vanhimmatkaan
+indianilaiset soturit koskaan ole kieltäneet itseltänsä suuremmalla
+ylönkatseella, kuin hän nyt.
+
+Tuskin oli Korppi ennättänyt tehdä onnistumattoman ja lapsellisen
+koetteensa, kun Hirvi astui hänen sijaansa. Tämä oli keski-ikäinen
+soturi, erittäin taitava tomahavkia käyttämään, jonka vuoksi katselijat
+odottivatkin suurta huvia hänen viskuustaan. Hänellä ei ollut Korpin
+hyvänluontoisuutta, ja hän olisi mielellään saattanut vangin uhriksi
+vihallensa keltanaamoja kohtaan, jos hän ei etupäässä olisi tahtonut
+vahvistaa mainettaan taitavana tomahavkinviskaajana. Hän astui tyynenä
+paikalleen, ollen itseensä luottavan näköisenä, heilutti pientä
+kirvestään ainoastaan tuokion, astui toisen jalkansa askeleen eteenpäin
+-- ja viskasi. Hirventappaja näki terävän aseen vilisten tulevan
+itseänsä kohti ja luuli viimeisen hetkensä tulleen, vaan jäi kumminkin
+vioittumatta. Tomahavki vaan naulasi vangin pään puuhun kiinni,
+sivumennessään siepaten hiustukon mukaansa ja sen kanssa upoten syvälle
+pehmeään kaarnaan. Yleinen huuto ilmoitti katsojain ihastusta, ja
+Hirven sydämessä alkoi liikkua leppeämpiä tunteita vankia kohtaan,
+jonka erinomainen tyyneys oli suonut hänelle tilaisuuden näin
+loistavalla tavalla osoittaa taitavuuttaan.
+
+Hirveä seurasi hyppäävä poika, joka juoksi esille kuin koira tai
+leikillinen kili. Hän oli noita jänteviä nuorukaisia, joiden jäntereet
+näyttävät myötäänsä olevan liikkeessä ja jotka joko tottumuksesta tai
+täydestä tarkoituksesta, eivät milloinkaan pysy yhdessä kohden.
+Kuitenkin oli hän sekä urhoollinen että taitava ja oli saavuttanut
+mainetta heimokunnassa urotöittensä kautta sekä sodassa että
+metsästäessä. Hyppäävä poika loikahti suoraan vangin eteen, uhkasi
+häntä tomahavkillaan toisen vuoron toiselta, toisen toiselta puolen,
+siinä turhassa toivossa, että tällä teeskennellyllä uhkaamisella voisi
+pakoittaa häntä pelkoa osoittamaan. Hirventappaja väsyi viimein tähän
+ilveesen ja puhui nyt ensi kerran sen perästä kuin tämä kiduttaminen
+oli alkanut.
+
+"Viskaa, Huroni," huudahti hän, "muuten unhottaa tomahavkisi asiansa.
+Miksi tanssit siinä sinne tänne kuin hirven vasikka, joka emälleen
+tahtoo näyttää voivansa hyppiä, koska kuitenkin olet täysikasvuinen
+sotilas, ja sinulla on edessäsi täysikasvuinen sotilas, joka halveksii
+sekä sinua että yksinkertaisia koukkujasi? Viskaa, sillä muuten tulevat
+huronilais-tytöt nauramaan sinua vasten naamaa."
+
+Vaikka ei ollut tarkoitus, herätti tuo loppulause hyppäävän pojan
+vihan. Sama hermoin kiihko, joka teki hänet niin liikkuvaksi, vaikutti
+sen, että hänen oli vaikea hillitä tunteitansa, ja sanat olivat tuskin
+ennättäneet vangin huulilta, ennenkuin tomahavki lensi indianin kädestä
+julmalla surmaamisen tarkoituksella. Mutta juuri hänen kiivautensa teki
+tämän tarkoituksen tyhjäksi. Tähtääminen oli epävarma, ja ase viisti
+vangin kasvoja vähän haavoittaen häntä olkapäähän. Tämä oli ensi kerta,
+jolloin joku muu tarkoitus kuin vangin peloittaminen tahi taitavuuden
+osoittaminen oli näyttäytynyt, ja hyppäävä poika talutettiin paikalla
+pois, saaden ankarat nuhteet malttamattomuudestansa, joka niin vähällä
+oli tehdä tyhjäksi heimon toiveet.
+
+Hänen perästään seurasi muutamia nuoria miehiä, jotka huolettomalla
+välinpitämättömyydellä viskoilivat ei ainoastaan tomahavkeja, vaan
+vielä vaarallisempiakin aseita, nimittäin puukkoja. Kaikki osoittivat
+kuitenkin niin suurta taitavuutta, ett'ei vanki vaarallisemmin
+vahingoittunut, vaikka hänen nahkansa useita kertoja naarmoittui. Se
+lannistumaton lujuus, jota hän osoitti etenkin siinä kilpailulajissa,
+jolla tämä koettelu päättyi, vaikutti katselijoissa syvää kunnioitusta
+häntä kohtaan, ja kun päälliköt ilmoittivat hänen hyvästi kestäneen
+puukko- ja tomahavkikokeet, ei löytynyt koko heimossa ketään, paitsi
+Sumachia ja hyppäävää poikaa, joka todella olisi tuntenut vihan
+tunteita häntä vastaan.
+
+Rivenoak sanoi nyt kansallensa, että keltanaama oli näyttänyt olevansa
+mies. Jos kohta hän olikin elänyt Delavarien joukossa, niin ei hän
+kumminkaan ollut nainen, niinkuin muut niistä. Hän tahtoi nyt tietää
+toivoivatko Huronit jatkaa kiduttamista. Hellätuntoisimmatkin naiset
+olivat suureksi hauskuudekseen katselleet viime koetteita, eivätkä siis
+tahtoneet luopua jatkamisesta, jonka tähden ainoastaan yksi mieli
+vallitsi siitä, mikä vastaus oli annettava.
+
+Tuo älykäs päällikkö, joka yhtä halukkaasti toivoi saavansa liittää
+heimoonsa näin mainion metsästäjän, kuin joku europalainen ministeri
+toivoo löytävänsä sopivia tekosyitä uusiin veroittamistoimiin, koetti
+jos jollakin keinoin ajoissa tehdä lopun tästä koettelusta; sillä hän
+tiesi aivan hyvin, että jos kiusaajain julmemmat himot pääsisivät
+valloilleen, niin olisi yhtä vaikea hillitä heidän veristä
+menettelyänsä kuin estää hänen kotiseutuinsa suurten järvien veden
+aaltoilemasta. Sen tähden kutsui hän luoksensa neljä tai viisi parasta
+pilkkaan-ampujaa ja käski heidän pyssyillä koetella vangin lujuutta,
+vaan samalla muistutti hän kuinka tärkeätä oli, että he koettaisivat
+ylläpitää hyvää ampuja-mainettansa ottamalla ampuissaan mitä tarkimpaa
+vaaria itsestänsä.
+
+Kun Hirventappaja näki valittuin soturien aseet kädessä astuvan esiin,
+tunsi hän samanlaista huojennusta, kuin kauan kiusautunut potilas-parka
+tuntee varman kuoleman lähestyessä. Tämän vaarallisen aseen vähinkin
+kohottaminen tai laskeminen tuottaisi kuoleman, ja kun pää oli ainoa
+pilkkutaulu, johon oli koskettaminen, ilman vahingoittamatta, niin
+antaisihan yhden ainoan tuuman poikkeaminen oikeasta linjasta luodille
+kuolemaa tuottavan suunnan.
+
+Väli oli mitätön ja siis yhdessä suhteessa turvaava. Mutta sitä vielä
+enemmän lyhentämällä pantiin vangin hermot yhä kovempaan pinteesen.
+Töin tuskin olivat hänen kasvonsa niin kaukana pyssynsuista, ett'ei
+tuli niitä kärventänyt, ja vakaalla katseellaan voi hän odottaessaan
+kuolemansanomaa katsoa suoraan niiden sisään. Nuo älykkäät Huronit
+tiesivät tämän aivan hyvin, ja tuskin yksikään nosti pyssyä sillä
+ampuaksensa, ennenkuin oli tähtänyt vangin otsaa kohti niin likeltä
+kuin mahdollista, toivoen että hänen rohkeutensa täten lannistuisi ja
+heimo iloten ja riemuten saisi nähdä taidokkaan julmuutensa kukistavan
+uhrin. Kuitenkaan ei kukaan kilpailijoista tahtonut vahingoittaa
+vankia, sillä liian aikainen satuttaminen katsottiin miltei yhtä
+häpeälliseksi kuin tykkänään sivu ampuminen. Pyssy toisensa perästä
+laukaistiin, ja kaikki luodit sattuivat mitään vahinkoa tekemättä
+puuhun ihan likelle Hirventappajan päätä. Kumminkaan ei kukaan
+huomannut hänen liikahuttavan jänterettäkään eikä edes räpäyttävän
+silmiään. Tätä lannistumatonta lujuutta, jonka moista ei koskaan tätä
+ennen oltu nähty, voipi katsoa kolmen tietyn seikan ansioksi.
+Ensimmäinen oli antauminen kohtalon valtaan ynnä jäykkä luonne;
+toiseksi oli juuri tämä ase hänelle niin tuttu, jotta kaikki se kauhu,
+joka tavallisesti seuraa paljasta vaaran ajattelemista, sen kautta
+katosi; kolmanneksi oli hän oppinut käyttämään tätä asetta niin
+erinomaisen taitavasti, että hän jo edeltäpäin voi tuumalleen ilmoittaa
+sen paikan, mihin luoti oli sattuva. Niin tarkasti laski hän
+ampumajuonteen, että hänen ylpeytensä viimmein voitti nöyrän
+malttavaisuuden, ja kun viisi tai kuusi indiania oli ampunut luotinsa
+puuhun, ei hän enää voinut olla ilmoittamatta halveksivansa heidän
+huonoa sekä pyssyn käsittelijä- että tähtääjä-taitoansa.
+
+"Kutsukaa tätä ampumiseksi jos tahdotte, Mingot, sanoi hän," mutta
+meillä on sqvavsia (vaimoja) Delavarien joukossa ja minä tunnen
+Mohavkin seudulla hollantilaisia tyttöjä, jotka voittaisivat
+paraammankin teistä. Päästäkää käteni irti, antakaa minulle pyssy, niin
+minä naulitsen ohkaisimmankin käheränne mihin puuhun hyvänsä, ja sen
+teen puolentoista, jopa kahdenkin sadan kyynärän päästä, yhdeksäntoista
+kertaa kahdesta kymmenestä, tai oli menneeksi tasaisuuden vuoksi
+kaksikymmentä kertaa kahdesta kymmenestä, jos vaan esine on niin iso,
+että sen voi nähdä."
+
+Hiljainen, ivallinen mutina seurasi tätä pilkallista muistutusta, ja
+sotilasten viha kiihtyi kun kuulivat sellaista nuhdetta siltä, joka
+rohkeasti näytti tyhjäksi heidän kokeensa saada hänen silmänsä
+räpähtämään, vaikka pyssyt laukaistiin niin likellä hänen kasvojansa
+kuin vaan voitiin ilman niitä kärventämättä. Heidän toivonsa lannistaa
+hänen rohkeuttaan yltyi samassa määrässä kuin huomasivat mitenkä vaikea
+tämän tarkoituksen saavuttaminen oli. Heimon kunnia riippui nyt tämän
+toiveen toteutumisesta, ja heikompikin sukupuoli unhotti kaiken
+sääliväisyytensä kidutettavana olevaa vankia kohtaan toivoessaan saada
+heimon maine pelastetuksi. Tyttöin luonnostaan lempeät ja sointuisat
+äänet sekoittuivat miesten uhkaaviin huutoihin, ja loukkaus Sumachia
+kohtaan muuttui yht'äkkiä solvaukseksi jokaista Huroninaista vastaan.
+Väistyen yltyvän melskeen alta, vetäysivät miehet hieman syrjään, täten
+osoittaen naisille, että jättivät vangin heidän käsiinsä, joka oli
+tavallista tällaisissa tilaisuuksissa, jolloin naiset herjauksilla ja
+haukkumasanoillaan kokivat saattaa uhria vihan vimmaan ja sitten
+yht'äkkiä jättivät hänet miesten käsiin sellaisessa mielentilassa,
+jossa oli vaikea tyyneydellä kestää ruumiin tuskia. Eikä heimolta
+suinkaan puuttunut tällaisten vaikutusten aikaan-saamiseen sopivia
+henkilöitä. Turhaa lienee kertoa kaikkia, mitä julmuus ja
+tietämättömyys yhdessä keksi tämän tarkoituksen saavuttamista varten;
+ainoana eroituksena tämän naisellisen vihan ja samallaisen välillä
+meidän omassa keskuudessamme olivat puheen erilaiset kuvat ja
+sivusanat, sillä Huronilais-naiset käyttivät tuntemainsa alhaisimpain
+ja enimmän halveksittuin eläinten nimiä haukkumanimiksi vangilleen.
+
+Mutta Hirventappajan ajatukset olivat liian paljon kiinnitetyt muihin
+asioihin, jotta olisivat voineet joutua tasapainosta muutaman
+hurjistuneen noita-akan hävittömyyden tautta; ja kun näiden vimma
+tietysti yhä kiihtyi hänen jäykkyydestänsä, saattoivat raivottaret pian
+itsensä voimattomiksi oman liiallisen kiihkonsa kautta. Huomattuaan,
+että akkain yritys ei ollenkaan onnistunut, ryhtyivät sotilaat leikkiin
+tehdäkseen siitä lopun, ja nyt ruvettiin toden teolla valmistautumaan
+varsinaiseen kiduttamiseen tai siihen, joka kovimmin tulisi
+koettelemaan vangin rohkeutta.
+
+Rivenoak oli jo heittänyt kaiken toivon ja myöskin tahdon pelastaa
+vankia eikä halunnut pitemmälle lykätä kidutusta; Kuivia halkoja
+koottiin pikaisesti läjiin puun ympärille, ja niitä tikkuja, joita
+aiottiin pistellä vangin ruumiisen, pidettiin varalla. Kaikki tämä
+tapahtui syvässä äänettömyydessä, niin uutterasti työskenteli jokainen,
+samalla kuin Hirventappaja silmäili heidän liikkeitänsä, ulkonäöltään
+yhtä jäykkänä kuin vuoren petäjät. Puukasa sytytettiin ja kaikki
+odottivat loppupäätöstä piinteällä tarkkuudella.
+
+Huronien tarkoitus ei kumminkaan ollut tulella suorastaan tappaa
+uhriansa. He tahtoivat vaan mitä kovimmalla tavalla koetella hänen
+luonnollista lujuuttansa, kuitenkaan heti äärettömiin menemättä. Tosin
+oli heillä tarkoituksena viedä hänen päänahkansa mukanaan kotikyliinsä,
+vaan ensiksi toivoivat he kumminkin voivansa lannistaa hänen
+lujamielisyytensä ja saada hänet miehuuttomasti vaikeroitsevan raukan
+kaltaiseksi. Halkokasa oli tästä syystä asetettu sopivan matkan päähän
+hänestä, elikkä niin kauas että kuumuuden pian katsottiin käyvän
+mahdottomaksi sietää, vaikk'ei aivan heti tappavaksi. Niinkuin
+kuitenkin useen tapahtuu tämmöisissä kohden, oli väli väärin laskettu,
+ja liekit alkoivat ojennella halkinaisia kieliään niin likelle vangin
+kasvoja, että luultavasti olisivat muutamassa silmänräpäyksessä
+lopettaneet hänen elämänsä, jos ei muuan indianilais-nainen samassa
+olisi tunkeutunut katselijain välitse aina tulen luokse ja potkaissut
+palavia puita sinne tänne. Vihan ulvonta seurasi tätä tekoa, vaan kun
+tuo rohkea nainen kääntyi ja indianit näkivät Histin kasvot, muuttui
+ulvonta yleiseksi ilon- ja kummastuksen huudoksi. Minuutin aikana ei
+muistettu ajatellakaan aloitetun työn jatkamista, ja nuoret sekä
+vanhat keräytyivät tytön ympärille pyytämään selitystä, minkätähden
+hän näin äkkiä ja odottamatta oli tullut takaisin. Mutta heidän
+tiedustelemistansa keskeytti uusi, vielä odottamattomampi tapaus.
+Eräs nuori indiani tuli rynnäten Huronien rivien läpi ja juoksi
+piirin keskeen ryhdillä semmoisella, joka osoitti suurinta
+luottavaisuutta tahi julkeuteen vivahtavaa uskallusta. Viisi tai kuusi
+vahtia seisoi vielä eri paikoissa järven luona, jonka vuoksi Rivenoakin
+ensimmäinen ajatus oli, että joku niistä oli tullut tärkeitä sanomia
+tuomaan. Muukalaisen liikkeet olivat niin nopeita, ja hänen
+taistelupukunsa, joka tuskin suojeli häntä enemmän kuin poimunne
+suojelee muinaisaikaista kuvapatsasta, oli niin vähän silmiin pistävä,
+että ensi kiireessä oli mahdoton sanoa, oliko hän ystävä vai
+vihollinen. Kolme hyppäystä oli vienyt hänet Hirventappajan viereen,
+jonka köydet hän leikkasi poikki niin nopeasti ja taitavasti, että
+vanki silmänräpäyksessä pääsi vapaaksi. Muukalainen ei huolinut mistään
+muusta ennenkuin oli tämän toimittanut; vasta sen perästä kääntyi hän,
+ja hämmästyneet Huronit näkivät delavarilaisessa sota-asussa olevan
+nuoren soturin jalot kasvonjuonteet, rohkean katseen ja kauniin
+vartalon. Hän piti pyssyä kumpaisessakin kädessä, ja laski niiden perät
+maahan, jolloin toisesta riippui luotikukkaro ja ruutisarvi. Tämä oli
+Hirvensurma, vangin kuuluisa varmaan sattuva ja nopeasti ampuva ase,
+jonka hän nyt laski oikean omistajansa käsiin, rohkeasti ja uljaasti
+katsoen ympärillä seisovaa joukkoa. Kahden aseellisen miehen läsnäolo
+sai Huronit säpsähtämään, vaikkapa nämät seisoivatkin heidän
+keskellänsä. Heidän omat pyssynsä olivat asetetut sinne tänne puiden
+nojaan, ja veitset ja tomahavkit olivat siis ainoat käsillä olevat
+aseet. Kuitenkin oli heillä liian paljon mielenmalttia osoittaakseen
+minkäänlaista pelkoa. Ei ollut uskottava että niin vähälukuiset
+viholliset karkaisivat näin lukuisan heimon kimppuun, ja kaikki
+odottivat että jokin erinomainen ehdoitus seuraisi näin rohkeata
+käytöstä. Muukalainen näyttikin aikovan toteuttaa tämän arvelun ja
+valmistihe puhumaan.
+
+"Huronit", sanoi hän, "maanpiiri on hyvin avara; suuret järvet ovat
+myöskin avarat. Irokeseilla on tilaa niiden toisella puolen,
+Delavareilla taas tällä puolen. Minä olen Chingachgook, Unkasin poika,
+Tamenundin sukulainen. Tämä tyttö on morsiameni, tämä keltanaama
+ystäväni. Sydämessäni tuntui ikävältä kun kaipasin häntä; minä seurasin
+häntä leirillenne nähdäkseni, ett'ei hänelle mitään pahaa tehty. Kaikki
+Delavarien tytöt odottavat Wahia; he kummeksivat, miksi hän viipyy
+poissa niin kauan. Tulkaa, jättäkäämme jäähyväiset ja menkäämme
+tiehemme".
+
+"Huronit, tämä on teidän verivihollisenne, Suuri Käärme Delavarien
+seassa, joita vihaatte", huudahti paikalla eräs metsäläinen, jonka nimi
+oli Orjantappuranpiikki. "Jos hän pääsee pakoon, niin tulevat
+mokkasininne jälet tiukkumaan verta täältä Canadaan saakka. Minä olen
+kokonaan Huroni".
+
+Samassa viskasi hän veitsensä Delavarin paljasta rintaa vastaan.
+Nopealla liikkeellä sai Hist, joka seisoi hänen vieressään, vaarallisen
+aseen toiselle uralle, niin että sen kärki tarttui muutamaan mäntyyn.
+Paikalla vilahti samanlainen ase Käärmeen kädessä ja tarttui tutisten
+Huronin sydämeen. Minuuti oli tuskin kulunut siitä, kuin Chingachgook
+juoksi piiriin, siihen kuin Orjantappuranpiikki kaatui kuolleena
+maahan. Niin nopeasti olivat tapaukset seuranneet toisiaan, ett'ei
+Huronit ennättäneet toimia; mutta tämä tapaus ei suonut enempää
+viivykkiä. Yleinen huuto seurasi ja koko joukkio joutui liikkeelle.
+Mutta samassa kuului metsissä harvinainen ääni, ja kaikki Huronit, sekä
+miehet että naiset, pysähtyivät odottavin katsein tarkasti
+kuuntelemaan. Ääni oli säännöllinen ja raskas, ikäänkuin maata olisi
+moukareilla taottu. Eläviä olentoja vilkkui puiden välistä ja
+soturijoukko lähestyi mittelevin askelin. Se marssi esiin hyökätäkseen
+indianien päälle, ja tuo punanen asu kiilteli metsän raittiin
+vihannuuden välistä.
+
+Vaikea on kertoa sitä näytelmää, joka nyt seurasi. Hurja hämminki,
+epätoivo ja raivokkaat ponnistukset sekoittuivat niin toisiinsa, ett'ei
+tapauksissa voinut eroittaa mitään yhteyttä. Yleinen ulvonta kuului
+ympäröittyin Huronien joukosta ja sen perästä muutamia reippaita
+hurra-huutoja soturien puolelta. Ei vielä oltu laukaistu yhtään
+muskötiä tai pyssyä, vaikka tuo vakava, mittelevä astunta yhä kuului ja
+pajunetit kiiluivat, kun tuo melkein kuuskymmen-miehinen joukko riensi
+eteenpäin. Huronien asema oli sangen tukala. Vesi ympäröitsi heitä
+kolmelta haaralta, samalla kuin heidän pelättävät ja harjaantuneet
+vihollisensa estivät pakenemista neljännelle puolelle. Sotilaat
+syöksivät asettensa luo, ja muut, ukot, naiset ja lapset kiiruhtivat
+etsimään piilopaikkoja. Tämän hämmingin ja kauhistuksen ajalla ei
+mikään saattanut voittaa Hirventappajan tyyneyttä ja viisautta. Hän
+asettui peräytyvien Huronien sivulle, kun nämät vetäytyivät niemen
+etelärantaan päin toivoen, jos mahdollista, päästä järven yli
+pakenemaan. Hirventappaja etsi sopivaa tilaisuutta, ja kun hän näki
+kaksi entistä kiusaajaansa suorassa linjassa itsestään, rikkoi hänen
+pyssynsä ensiksi äänettömyyden tässä kamalassa kohtauksessa, ja yhdellä
+laukauksella kaatoi hän molemmat indianit maahan. Tämä vaikutti yleisen
+laukauksen Huronien puolelta, ja Käärmeen pyssyn ja sotahuudon voi
+eroittaa melskeestä. Säännöllinen sotajoukko ei vielä ollut laukaissut
+yhtään latinkia, ja ainoa, mitä sieltäpäin kuului, oli muutama lyhyt,
+vakava komentosana ja tuo raskas, mittelevä, uhkaava astunta. Pian
+kuului kumminkin voivotusta, tuskanhuutoja ja kirouksia, nyt kun
+murhaavat pajunetit ahmivat kostoa. Useimmat indianilaiset sotilaat
+surmattiin paikalle, harvat pääsivät pakoon ja vielä harvemmat otettiin
+vangiksi, niiden joukossa pahoin haavoitettu Rivenoak. Soturien
+saapuminen paikalle oikeaan aikaan oli seurauksena Hirventappajan
+ystävien toimista, jotka, niinkuin voi huomata, eivät olleet jääneet
+huolettomiksi ja välinpitämättömiksi hänen kohtalonsa suhteen.
+
+
+
+
+KUUDES LUKU.
+
+Opas. -- Uusia tapauksia. -- Kosken laskeminen.
+
+
+Monta vuotta on kulunut viimeksi kerroittuin tapausten perästä. Natty
+Bumpon menettely hänen ensimmäisellä sotaretkellään oli saattanut
+hänet suureen arvoon koko tällä seudulla, ja kaukaisissakin
+indianilais-heimoissa kutsuttiin häntä Haukansilmäksi ja kunnioitettiin
+kaikkien etevimpänä pyssymiehenä. Rajalinnoissa vahtina olevat soturit
+kutsuivat häntä keskenänsä Oppaaksi, ja tämä nimi on hänellä kaikissa
+niissä vaarallisissa tapauksissa, joita nyt ryhdymme kertomaan.
+
+Oswegojoki syntyy Oneidan ja Onondagan yhtymisen kautta ja jatkaa
+juoksuansa noin kahdeksankymmentä peninkulmaa matalamäkistä maata
+myöten, kunnes saapuu jonkunlaisen luonnollisen vietoksen reunalle,
+jota myöten se syöksee alas tehden 10-15 jalan korkuisen putouksen. Sen
+perästä saapuu joki tasangolle, jota myöten se syvävetisenä hiljaa
+kulkee eteenpäin, kunnes purkaa vetensä Ontarion laajaan altaasen.
+
+Noin kaksikymmentä vuotta ennen amerikalaisen vapaussodan syttymistä
+tapaamme tällä joella erään matkueen kulkemassa sen suussa olevaan
+linnaan. Matkueesen kuului seuraavat henkilöt: neiti Mabel Dunham,
+joka matkusti linnassa asuvan isänsä, kersantti Dunhamin luokse;
+Charles Cap, Mabelin eno, täydellinen merimies, jonka mielestä ei
+mitään auringon alla voinut edes verratakaan rakkaasen mereen; eräs
+Tuskarora-indiani, nimeltä Nuolenkärki, ja hänen vaimonsa Kesäkuu;
+ystävämme Natty eli Opas, hänen vanha toverinsa Chingachgook sekä
+Jasper Länsi, eräs maavesillä purjehtija, Myrskypilvi nimisen aluksen
+päällikkö, yleisimmin tunnettu nimellä Eau-douce eli maavesi, jonka
+liikanimen järven pohjoisrannalla asuvat ranskalaiset olivat hänelle
+antaneet. Mabel, jota enonsa tavallisesti nimitti mielinimellä Magneti,
+sekä Cap olivat matkustaneet Nuolenkärjen opastamina aina siihen asti
+kun kertomuksemme alkaa, jolloin vastikään olivat tavanneet Oppaan ja
+hänen seuralaisensa, jotka kersantti Dunham oli lähettänyt heitä
+vastaan. Opas oli taipuisa pitämään Nuolenkärkeä petollisena, ja
+seuraavat tapaukset osoittivat hänen luulonsa oikeaksi.
+
+Ruuhi, jossa matkue kulki, oli indianilaiseen tapaan rakennettu, ja
+sopi erinomaisen kepeytensä ja nopeakulkuisuutensa vuoksi sellaiselle
+vesimatkalle, jossa myötäänsä tapaa luotoja, nietoksia ynnä muita
+samanlaisia esteitä. Nyt puheina oleva ruuhi oli pitkä ja avara ja,
+vaikka näytti heikolta, niin luja, että luultavasti olisi kestänyt
+vielä lisäksi yhtä monta henkeä, kuin siinä nyt oli.
+
+Cap istui matalalla telalla ruuhen keskessä, Suuri Käärme oli
+polvillaan hänen vieressä. Nuolenkärki vaimoineen istui heidän
+edessänsä, Mabel puoleksi nojallaan muutamia enonsa takana olevia
+matkakapineita vasten; Opas ja Eau-douce taas seisoivat, toinen kokassa
+toinen perässä, kumpikin harvaan, voimakkaasti ja äänettömästi vetäen
+airollansa. Oswego oli juuri tällä kohdalla syvä ja musta, vaan ei
+leveä, ja kulki tyynenä, synkkänä varjoavien puiden välitse, jotka
+muutamin paikoin melkein sulkivat pois päivänvalon. Siellä täällä
+makasi joku puoleksi kaatunut metsien jättiläs melkein poikkitellen
+jokea, ja sentähden oli suurinta varovaisuutta käyttäminen, jos mieli
+karttaa niiden oksia; melkein koko matkalla olivat matalampien puiden
+alimmat oksat ja lehdet vedessä. Kokonaisuudessaan kuvasti seutu
+rikasta ja anteliasta luontoa, semmoisena kuin se on, ennenkuin joutuu
+ihmisten nautinnon ja haluin orjaksi, rehoittavana, jylhänä,
+lupaavaisena, eikä raaimmassakaan tilassaan ihantavaa suloutta vailla.
+
+"Väliin haluan rauhaa jälleen", sanoi Opas, katkaisten tuon pitkällisen
+äänettömyyden, "jolloin voi kuljeksia metsissä etsimättä muita
+vihollisia kuin riistaa ja kaloja. Useita päiviä olemme Käärme ja minä
+onnellisina viettäneet jokiloilla, syöden metsänriistaa, lohta ja
+mulloja, Mingoista ja päänahoista vähääkään ajattelematta. Toisinaan
+toivon että nämät hyvät päivät jälleen koittaisivat, sillä toisten
+ihmisten surmaaminen ei ole minun lahjani. Olen varma siitä, ett'ei
+kersantin tytär pidä minua viheliäisenä heittiönä, joka hauskuudekseen
+surmaa ihmisiä."
+
+Tehdessään tämän muistutuksen joka oli puoleksi kysymys, katsoi Opas
+taakseen, ja vaikka hänen puoltavaisinkaan ystävänsä tuskin voi pitää
+hänen auringon polttamia ja karheita kasvonjuonteitaan kauniina, niin
+oli Mabelinkin mielestä hänen hymyilynsä miellyttävää sen järkevän
+suoruuden ja vilpittömyyden tautta, joka loisti hänen rehellisten
+kasvojensa joka piirteestä.
+
+"En usko, että isäni olisi laittanut teidän kertomuksenne mukaista
+henkilöä kuljettamaan tytärtänsä metsien läpi", vastasi nuori tyttö
+yhtä suorasti, mutta miellyttävämmin hymyillen.
+
+"Sitä hän ei olisi tehnyt. Kersantti oh tunnokas mies, ja moneen
+sotaretkeen, moneen taisteluun olemme yhdessä ottaneet osaa, seisoen,
+niinkuin hän sanoisi, olka olassa kiinni, vaikka minä puolestani tahdon
+pitää jäseneni vapaina, kun lähestyn ranskalaista tai Mingoa".
+
+Tällä hetkellä kuului puiden välitse kohina, jonka vieno, tuskin
+vedenkalvoa karehtimaan saava tuulenpuuska toi heidän korviinsa.
+
+"Tuo kuuluu hauskalta", sanoi Cap, huipistaen korvansa kuin koira, joka
+kuulee kaukaisen haukunnan; "se on aaltoin loisketta järven rantaa
+vastaan, luulen ma".
+
+"Ei, ei suinkaan", vastasi Opas, "se on ainoastaan virta, joka
+kuppuroitsee muutamien kallioiden yli puoli peninkulmaa meitä
+alempana".
+
+"Onko asian laita todellakin sellainen"? kysyi Mabel ja kirkas puna
+nousi hänen kasvoillensa.
+
+"Kuulkaapas herra Opas ja te herra Eau-douce" (sillä näin rupesi Cap
+nimettämään Jasperia, omistaen sen tavan, jota käytettiin tällä
+rajaseudulla), "eikö olisi paras että laskettaisiin likemmäksi rantaa?
+Virta on tavallisesti kova näiden koskien yläpuolella, ja olisi yhtä
+älykästä kerrassaan antautua Mal-virtaan kuin joutua näiden
+virranjuovaan".
+
+"Luottakaa meihin, ystävä Cap", vastasi Opas; "tosi kyllä, että olemme
+ainoastaan maavesissä purjehtijoita, ja minä puolestani en voi kehua
+kuuluvani edes näidenkään joukkoon, vaan kyllä ymmärrämme mitenkä
+virtapaikkain, koskien, ja putousten kanssa on meneteltävä, ja kun
+laskemme niitä alas, tulemme koettamaan parastamme, jott'ei
+kasvatuksemme joutuisi häpeään".
+
+"Laskea alas", huudahti Cap. "Mies uneksitteko todellakin kosken
+laskemista tällä munankuoren kaltaisella ruuhella?"
+
+"Miksei, matkamme kulkee putousten alapuolelle, ja paljon helpompi on
+laskea niitä alas, kuin purkaa ruuhi tyhjäksi ja kantaa sitä sekä
+kaikkia sen sisältöä neljänneksen peninkulmaa maata myöten.
+
+Mabel käänsi kalpeat kasvonsa ruuhen perässä olevaan nuorukaiseen päin,
+kun kosken valtava kohina vilppaamman tuulenpuuskan kanssa juuri nyt
+tuli hänen korviinsa ja kuului sitä peloittavammalta, koska nyt
+tiedettiin mitä se merkitsi.
+
+"Jos viemme naiset ja molemmat indianit maalle", huomautti Jasper
+tyynesti, "niin voimme me kolme valkeaa miestä, jotka olemme veteen
+tottuneet, viedä ruuhen alas sitä vahingoittamatta; olemme usein
+laskeneet näitä kuohuja alas".
+
+"Olemme toivoneet teistä, merimies ystävämme, parasta apumiestä",
+virkkoi Opas, viitaten olkansa yli Jasperille. "Te olette tottunut
+näkemään aaltojen kuppuroivan, ja jos ei kukaan olisi kuormaa
+pitelemässä niin kastuisivat ja pilaantusivat kaikki kersantin tyttären
+korukapineet".
+
+Cap hämmästyi. Se ajatus, että hän tulisi laskemaan putousta alas,
+tuntui hänestä huolettavammalta, kuin ehkä olisi tuntunut siitä, jolle
+merimiehen ammatti on aivan vierasta; sillä hän tunsi veden voiman ja
+ihmisen auttamattoman heikkouden, kun hän joutuu sen raivolle alttiiksi.
+Mutta hänen ylpeytensä ei sallinut hänen ajatellakaan ruuhesta pois
+lähtemistä, koska muut yhtä varmasti kuin tyynesti päättivät jäädä
+siihen. Jos tätä tunnetta ei olisi ollut, niin olisi hän vastoin sekä
+syntyperäistä että aikain kuluessa saavuttamaansa tyyneyttä vaaran
+sattuessa, luultavasti kuitenkin poistunut paikaltaan, ell'ei kuvitus
+murhaavista indianeista niin kokonaan olisi vallannut hänen
+ajatuksiaan, että hän miltei pitänyt ruuhta jonkunlaisena
+turvapaikkana.
+
+"Mitenkä on meidän meneteltävä Magnetin suhteen?" kysyi hän, sillä
+hellyys sisaren tytärtä kohtaan herätti uutta levottomuutta. "Emme voi
+päästää häntä maalle, jos vihollisia indiania löytyy läheisyydessä".
+
+"Ei yhtään Mingoa ole valkamamme läheisyydessä; siinä paikassa kulkee
+liian paljon ihmisiä, jotta se sopisi heidän ilkitöidensä asemaksi",
+vastasi Opas tyynesti. "Luonne on luonne, ja indianille luonteen
+mukaista on, että hän tavataan siellä, missä häntä vähimmin odotetaan.
+Häntä ei tarvitse pelätä yleisesti kuljetulla tiellä, sillä hän karkaa
+päälle silloin, kuin toinen on vähimmin varallansa, ja nuo kurjat
+heittiöt pitävät kunnianansa pettää ihmistä tavalla tai toisella.
+Laskekaa rantaanpäin, Eau-douce, annetaan kersantin tyttären astua tuon
+kaatuneen puun päälle, josta hän kuivin jaloin voi päästä maalle".
+
+Käskyä toteltiin, ja muutamia minuutia sen jälkeen olivat
+kaikki, paitsi Opas ja molemmat merimiehet, nousseet maalle.
+Ammatti-ylpeydestään huolimatta olisi Cap mielellään seurannut heitä
+maalle, jos olisi maavesissä purjehtijalle kehdannut näin julkisesti
+näyttää heikkouttansa.
+
+"Minä otan teidät kaikki todistajiksi", sanoi hän maallemenijäin
+poistuessa, "että katson kaiken tämän olevan melkein yhden vertaista
+kuin jos matkustaisi ruuhella metsissä. Putousta alas kuppuroiminen ei
+kuulu merimiehen toimiin, sillä sen voi suurin nahjuskin tehdä yhtä
+hyvin kuin vanhin merimies".
+
+"Ei, ei; älkää halveksiko Oswegon putouksia", vastasi Opas, "sillä
+vaikka niitä ei voi verrata Niagaraan tai muihin kuuluisiin putouksiin,
+saapi niissä vasta-alkavainen kumminkin kyllin ponnistella. Pyytäkää
+kersantin tytärtä pysähtymään tuolle kalliolle, niin hän saa nähdä,
+kuinka taitamattomat metsämiehet menevät vaikean paikan ylitse, jonka
+alitse eivät voi mennä. Nyt, Eau-douce, vakava käsi, ja tarkka silmä,
+sillä kaikki riippuu teistä, koska, kuten huomaan meidän täytyy pitää
+herra Capia ainoastaan matkustajana".
+
+Ruuhi läksi nyt rannasta, ja Mabel kiiruhti vapisten sille kalliolle,
+joka oli hänelle osoitettu. Hän puhui seuralaistensa kanssa siitä
+vaarasta, johonka enonsa suotta oli antautunut, mutta katse kiintyi
+Eau-doucen solevaan ja voimakkaasen vartaloon, kun hän, seisoen kepeän
+aluksen perässä, ohjasi sen liikkeitä. Saavuttuaan sille paikalle,
+josta voi nähdä koko putouksen, päästi hän vasten tahtoansa puoleksi
+tukahutetun huudon ja pani käden silmäinsä eteen. Pian otti hän sen
+pois jälleen, ja ikäänkuin taikavoiman lumoomana seisoi hän liikkumatta
+kuin kuvapatsas, pitäen niin tarkasti silmällä mitä virrassa tapahtui,
+että tuskin malttoi huokuakaan. Molemmat indianit istahtivat
+huolettomina kaatuneen puun päälle ja tuskin katsahtivatkaan
+joellepäin, mutta Nuolenkärjen vaimo hiipi Mabelia likemmäksi ja näytti
+katselevan ruuhen liikkeitä yhtä halukkaasti kuin lapsi katselee
+nuorantanssijan keikauksia.
+
+Kun ruuhi oli joutunut virranjuovaan, laskeutui Opas polvilleen,
+kuitenkin yhä hoitaen airoa, vaikka nyt veti enemmän verkalleen ja
+sillä tavalla, ett'ei tullut häiritsemään kumppalin liikkeitä. Tämä
+seisoi vielä pystössä ja silmäili jotakin putouksen alapuolella olevaa
+esinettä, selvään etsien laskemiselle sopivinta paikkaa.
+
+"Enemmän länteenpäin, poikani, enemmän länteenpäin", mutisi Opas,
+"tuonne, missä näemme veden kuohuvan. Asettakaa suunta niin, että tuon
+kuivuneen tammen latva tulee suoraan linjaan tuon lakastuneen katkon
+rungon kanssa".
+
+Eau-douce ei vastannut, sillä ruuhi oli nyt keskellä virtaa, kokka
+suoraan putousta kohden, ja kova virta alkoi yhä lisätä sen vauhtia.
+Tällä hetkellä olisi Cap mielellään luopunut kaikesta kunniasta, minkä
+tässä tilassa voi saavuttaa, jos vaan olisi eheänä päässyt rantaan. Hän
+kuuli veden pauhaavan kuin kaukaisen ukkosen, mutta yhä selvemmin ja
+voimakkaammin, ja edessään näki hän sen pinnan ikäänkuin katkaisevan
+alapuolella olevan metsän, jota pitkin tuo viheriä hurjistunut
+elementti näytti ikäänkuin haihtuvan tuhansiin kimelteleviin
+pisaroihin.
+
+"Peräsin pois, peräsin pois, mies"! huudahti hän ruuhen joutuessa
+putouksen reunalle, sillä hän ei voinut enää hillitä suurta
+levottomuuttaan.
+
+"Niin, niin, poissa se onkin olkaa varma siitä", vastasi Opas hiljaa
+herttaisesti nauraen ja katsoen äkisti taaksensa. "Alaspäin menemme, se
+on varma. Ylemmäs perä, poikani; ylemmäs perä".
+
+Loppumatka kuljettiin tuulen nopeudella. Eau-douce toimitti käsketyn
+liikkeen airolla, ruuhi liukui virranjuovaan, ja muutamia sekuntia
+luuli Cap olevansa kiehuvassa kattilassa. Hän tunsi ruuhen keulan
+laskeutuvan, näki hurjasti vahtoavan veden rajusti pauhaavan sen
+sivuilla, huomasi kepeän aluksen häilyvän sinne tänne kuin munankuoren
+ja havaitsi sitten, suureksi iloksi ja kummastuksekseen, että se kulki
+eteenpäin Jasperin vakavan airon voimalla tyyntä vettä myöten putouksen
+alapuolella.
+
+Opas nauroi yhä vielä, mutta nousi ylös polviltaan, urkki esiin erään
+tinamaljan sekä sarvilusikan ja alkoi tarkoin mitata matkalla ruuheen
+tullutta vettä.
+
+"Neljätoista täyttä lusikkaa Eau-douce, hyvinkin neljätoista lusikkaa.
+Tiedän kuitenkin, niinkuin teidän täytyy myöntää, että olemme laskeneet
+alas saaden ainoastaan kymmenen lusikkaa vettä".
+
+"Mr Cap nojautui niin paljon taaksepäin, että oli vaikea ohjata
+ruuhta", vastasi Jasper vakaasti.
+
+"Saattaa olla, saattaa olla mahdollista; epäilemättä täytyy niin olla,
+koska niin sanotte, mutta minä tiedän kuitenkin teidän laskeneen alas
+saaden ainoastaan kymmenen lusikallista."
+
+Capia ahdisti nyt kova yskänpuuska ja hän katsoi taakseen, saadaksensa
+selville sen vaaran, josta oli onnellisesti päässyt. Helppo on selittää
+millä tavalla tämä oli tapahtunut. Melkein kaikki joen vesi syöksi
+kymmenen tai kahdentoista jalan korkuista, pystysuoraa putousta alas,
+mutta läheltä sen keskipalkkaa oli kova virta syönyt pois osan
+kalliosta, niin että vesi siinä syöksi ahdasta juovaa myöten, tehden
+noin 40-45 asteisen kulman. Tätä vaarallista luisua oli ruuhi kiitänyt
+alas irtaantuneiden kallionlohkareiden, pyörretten ja kuohujen
+keskellä, jotka äkkinäisen silmissä epäilemättä näyttivät
+välttämättömällä häviöllä uhkaavan näin heikkoa esinettä. Mutta juuri
+aluksen kepeys oli helpoittanut alaslaskemista; kohollaan aaltoin
+päällä ja vakaan silmän ja voimakkaan käden ohjaamana oli se kuin
+höyhen tanssinut toisen vaahtokuohun päältä toiselle, jolloin sen
+sileät laidat tuskin kastuivatkaan. Ainoastaan muutamia kallioita oli
+väistäminen, niin hoiti väkevä virta loput.
+
+Sana hämmästys ei ilmoittaisi puoliakaan Capin tunteita. Hän tunsi
+itsensä kokonaan masennetuksi, vaan ei kumminkaan tahtonut lausua ilmi
+ajatuksiansa, koska hän silloin olisi suonut liian paljon kunniaa
+maavesissä ja saaristoissa purjehtimiselle. Kun hän yllämainitulla
+rykimisellä oli selvittänyt kurkkunsa, irroitti hän kielensä lukon
+tavallisella omaa paremmuuttaan osoittavalla lauseella.
+
+"En suinkaan kiellä teidän tuntevan virranjuovaa, mr Eau-douce", sanoi
+hän, "ja itse asiassa onkin juovan tunteminen tässä kahden pää-asia.
+Minulla on ollut pursimiehiä, jotka olisivat voineet laskea jopa
+tämmöistäkin putousta alas, jos vaan olisivat juovan tunteneet".
+
+"Ainoastaan juovan tietäminen ei riitä, merimies ystäväni", vastasi
+Opas, "tarvitaan myös hermoja, taitavuutta ruuhta oikeen ohjaamaan ja
+kallioita välttämään. Koko tällä seudulla ei löydy ketään muuta
+soutumiestä kuin Eau-douce, joka jollakin varmuudella on laskenut
+Oswegoa alas, vaikka yhdelle ja toiselle sattumalta on onnistunut
+luikahtaa juovan läpi. Luojan avutta en voi sitä itse tehdä, ja todella
+tarvitaankin Jasperin käsi ja silmä, jos mieli pysyä kuivana matkalla.
+Neljätoista täyttä lusikallista ei itse asiassa ole paljon, vaikka
+toivoisin että olisimme saaneet ainoastaan kymmenen, koska meillä oli
+kersantin tytär katselijana".
+
+"Minä piittaan aivan vähän koko asiasta, ja jos puhun suuni puhtaaksi,
+en ollenkaan", sanoi Cap, vakaasti päättäen olla myöntämättä
+maanmoukalle minkäänlaista kuntoa tai ansiota; "se on aivan
+vähäpätöinen sen suhteen, kuin matkustaminen Lontoon-sillan alitse,
+jota joka päivä tekee sadat henkilöt ja usein maan hienoimmat
+naisetkin. Hänen majesteetinsa oma korkea persoona on myöskin kulkenut
+sillan alitse".
+
+"Minä en suinkaan tahtoisi ruuheeni ylhäisiä naisia tai kuninkaallisia
+henkilöitä näitä putouksia alas laskiessani, sillä veneenleveyden
+erehdys jommallekummalle puolelle saattaisi koskenlaskijat hukkumisen
+vaaraan. Eau-douce, viekäämme tämä ystävämme Niagaraa alas,
+näyttääksemme hänelle mihin rajaseutulaiset pystyvät".
+
+"Saakeli olkoon, mr Opas, nyt taidatte laskea leikkiä! Aivan varmaan on
+mahdoton teidän kaarnaveneellänne laskea tuota mahtavaa putousta alas".
+
+"Ette elämässänne ole enemmän erehtynyt, mr Cap. Ei mikään ole
+huokeampaa, ja monen ruuhen olen omilla silmilläni nähnyt luistavaan
+Niagaraa alas; jos me molemmat saamme elää, niin toivon voivani saattaa
+teidät uskomaan, että se on mahdollista. Minä puolestani olen
+vakuutettu siitä, että suurin laiva, joka koskaan on merta kyntänyt,
+voisi laskea sitä alas, jos vaan tuntisi oikean virranjuovan".
+
+Cap ei huomannut Oppaan ja Jasperin salaisia silmäniskuja, ja istui
+hetkisen ääneti, sillä totta puhuen ei hän koskaan ollut ajatellut
+Niagara-kosken laskemista mahdolliseksi, vaikka sen tarkemmin ajatellen
+täytyy näyttää mahdolliselta kelle hyvänsä. Todellisesti mahdotonta on
+sitä ylös meneminen.
+
+Seurue oli nyt ehtinyt sille paikalle, jossa Jasperin pensaikkoon
+kätketty ruuhi oli, ja kaikki astuivat jälkeen ruuhiin, Jasper, Cap ja
+Mabel toiseen, toiseen taas Opas, Nuolenkärki ja hänen vaimonsa.
+Mohikani oli jo mennyt joen rannalle, varovasti ja indianien
+tavallisella älyllä tarkastelemaan olisiko vihollisten jälkiä
+lähistössä.
+
+Mabelin posket saivat entisen raittiin värinsä vasta sittenkuin ruuhi
+jälleen oli virrassa, jota alas se, silloin tällöin Jasperin airon
+jouduttamana kiireesti kulki eteenpäin. Hän oli katsellut kosken
+laskemista semmoisella hämmästyksellä, joka teki hänet äänettömäksi,
+vaan kauhistus ei kuitenkaan ollut niin suuri, että olisi estänyt häntä
+ihmettelemästä sitä voimaa ja tyyneyttä, millä Jasper ohjasi aluksen
+liikkeitä. Vähemmänkin hilpeää ja tunteellista tyttöä olisi
+miellyttänyt se uljuus ja sukkeluus, jota Eau-douce tässä osoitti.
+
+"Me tunnemme siksi hyvin naisen lahjat, ettemme ajatelleetkaan viedä
+kersantin tytärtä putouksesta alas", sanoi Opas, puhutellen Capia,
+mutta luoden katseen Mabeliin. "Kumminkin olen tullut tuntemaan
+muutamia hänen sukupuoleensa kuuluvia, jotka vähän huolehtisivat
+tällaisesta".
+
+"Mabel on arka luonnoltaan niinkuin äitinsäkin", sanoi Cap, "ja te
+teitte viisaasti, kun säälitte hänen heikkouttansa. Teidän on
+muistaminen ettei lapsi koskaan ole ollut vesillä".
+
+"No, no, omasta pelkäämättömyydestänne voi helposti huomata, kuinka
+vähän sitä itse aristelitte. Minä laskin kerran alas erään äkkinäisen
+kanssa, ja hän hyppäsi ruuhesta juuri kuin se kulki putousta alas, ja
+voittehan ymmärtää mikä siitä seurasi".
+
+"Miten kävi sille miesraukalle?" kysyi Cap, tuskin tietäen mitä
+ajattelisi toisen lauseesta, joka oli niin kuiva ja samalla niin
+mutkaton, että vähemmän hidasjärkinen henkilö, kuin tuo vanha merimies,
+syystä olisi epäillyt sen totuutta. Se joka on kulkenut samaa tietä
+voipi saada käsityksen hänen tunteistansa. "Hän oli, raukka mieheksi,
+niinkuin sanotte, ja raukka rajaseutulaiseksikin, vaikka tahtoi muka
+näyttää taitavuuttaan meille taitamattomille. Kuinka hänelle kävi? Hän
+kuppuroitsi nurinniskoin putousta alas, aivan kuin raatihuone tai linna
+olisi tehnyt..."
+
+"Jos ne, näet, olisivat hypänneet ruuhesta", keskeytti hänet Jasper
+hymyillen, vaikka hän epäilemättä mieluummin kuin ystävänsä olisi
+antanut kosken laskemisen jäädä unohduksiin.
+
+"Poika on oikeassa", alkoi Opas uudelleen ja kääntyi Mabeliin, kun
+ruuhet nyt olivat niin likellä toisiaan, että laita oli melkeen
+laidassa kiinni.
+
+"Vaan te ette vielä ole sanonut, mitä ajattelette loikkauksestamme".
+
+"Se oli vaarallinen ja rohkea hyppäys", vastasi Mabel. "Sitä
+katsellessani toivoin, ett'ei siihen ensinkään olisi ryhdytty; mutta
+nyt kun se on tehty, voin ihmetellä sitä rohkeutta ja uskallusta, jolla
+se toimitettiin".
+
+"Me teimme sen ainoastaan omaksi eduksemme. Jos olisimme päättäneet
+kulettaa ruuhen maata myöten, niin olisimme menettäneet aikaa, eikä
+mikään ole niin kallista kuin aika, silloin kuin luulee Mingoin olevan
+lähistössä".
+
+"Mutta eihän meillä nyt liene paljon pelättävää! Ruuhet kulkevat
+nopeasti eteenpäin, ja olettehan sanonut meidän kahden tunnin perästä
+olevan perillä"!
+
+"Se pitää olla kavala Irokesi, joka voi liikuttaa hiuskarvaakaan teidän
+kauniissa päässänne, sillä kaikki olemme kersantin ja luullakseni
+enimmän teidän itsenne tähden sitoutuneet viemään teidät eheänä
+linnaan. Kas Eau-douce, mikä on tuo tuolla alhaalla joenpolvekkeessa --
+tuo tuolla loitompana kalliolla?"
+
+"Se on Suuri Käänne, Opas. Hän tekee meille merkin, jota en ymmärrä".
+
+"Se on todellakin Käärme, niin totta kuin olen valkea mies, ja hän
+viittaa meitä kulkemaan lähempänä sitä rantaa, jossa hän itse on. Joku
+vaara on tarjona, muuten ei näin vakaa ja tyyni mies tällä tavoin
+peloittaisi meitä. Rohkeutta kuitenkin; olemmehan miehiä ja meidän
+täytyy kohdata vastoinkäymistä värimme ja lahjaimme vaatimusten mukaan.
+Ah! tiesinhän ett'ei milloinkaan ole hyvä kerskata, ja juuri nyt,
+kun kerskasin turvallisuudestamme, tulee vaara ja saattaa minut
+valehtelijaksi".
+
+
+
+
+SEITSEMÄS LUKU.
+
+Vihollisten jälkiä, -- Piilopaikka.
+
+
+Putousten alapuolella on Oswegon juoksu kiivaampaa ja epätasaisempaa
+kuin niiden yläpuolella. Paikoittain kulkee virta syvän veden tyvenellä
+hiljaisuudella, mutta toisin paikoin tapaa siinä luotoja ja koskia.
+Aivan vähän tarvitsi siis niiden ponnistella voimiansa, jotka ohjasivat
+ruuhia, paitsi missä kiivas virta ja vaaralliset kalliot vaativat
+suurempaa varovaisuutta, jolloin ei ainoastaan varallaan-olo vaan
+myöskin tyyneys, hätäilemättömyys ja käsivoima oli tarpeen vaarain
+välttämiseksi. Kaiken tämän tunsi Mohikani aivan hyvin, ja hän oli
+sentähden viisaasti valinnut erään verrattain tyvenen paikan, jossa
+pysäyttäisi ruuhet ja vaaratta voisi lähestyä niitä, joita tahtoi
+puhutella.
+
+Heti kun Opas tunsi punasen ystävänsä, käänsi hän voimakkaalla
+aironvetämällä ruuhensa kokan rantaan päin, viitaten Jasperia
+seuraamaan perästä. Hetkistä myöhemmin kulkivat ruuhet jokea alaspäin
+niin likellä rannan pensaita, että niihin ylettyi koskemaan, ja kaikki
+olivat aivan ääneti, toiset pelon tuskasta, toiset tavaksi tulleesta
+varovaisuudesta. Kun tulivat lähemmäksi indiania, käski tämä heitä
+pysähtymään, ja piti sitten Delavarien kielellä lyhyen mutta totisen
+keskustelun Oppaan kanssa.
+
+"Päällikkö ei juuri pidä hengettömiä puunrunkoja vihollisina," sanoi
+viimeksi mainittu, "miksi käskee hän meitä pysähtymään?"
+
+"Mingoja on metsässä."
+
+"Sitä olemme luulleet jo pari päivää; tietääkö päällikkö sen?"
+
+Mohikani nosti näkyviin kivestä tehdyn piipunkopan.
+
+"Tämä oli tuoreella jälellä, joka kulki linnaan päin; tupakka savusi
+siinä vielä silloin kuin sen löysin."
+
+"Tuo ei ole leikin asia -- missä jälki oli?"
+
+Mohikani osoitti erästä paikkaa, joka tuskin oli puolentoista sadan
+kyynärän päässä heistä.
+
+Asia näytti tulevan arveluttavaksi, ja molemmat etevimmät johtajat
+keskustelivat muutamia minuutia kahden kesken sill'aikaa, kuin
+kävelivät osoitetulle paikalle ja suurimmalla tarkkuudella tutkivat
+jälkiä. Neljännestunnin kuluttua palasi Opas takaisin ja hänen
+ystävänsä katosi metsään.
+
+Oppaan kasvonjuonteet ilmoittivat tavallisesti suoruutta,
+rehellisyyttä, vilpittömyyttä sekä jonkunlaista itseensä
+luottavaisuutta, joka rohkasi niiden mieltä, jotka olivat hänen
+suojeltavinaan; tällä hetkellä varjoitti kuitenkin sellainen huoli
+hänen rehellisiä kasvojansa, että koko seurue sen huomasi.
+
+"Mikä on hätänä, mr Opas?" kysyi Cap, alentaen tavallisesti kovan ja
+vakavan äänensä melkein kuiskutukseksi, joka oli soveliaampi täällä
+jylhässä, vaarallisessa metsämaassa. "Onko vihollinen asettunut meidän
+ja satamamme välille."
+
+"Mitä sanotte?"
+
+"Onko jotkut noista maalatuista narreista laskeneet ankkurinsa sen
+sataman suuhun, johon aiomme mennä, ottaaksensa meidät saaliikseen, kun
+purjehdimme sisään?"
+
+"Asia kyllä on niinkuin sanotte, ystävä Cap, vaikka en minä sentähden
+paremmin sanojanne ymmärrä; sivumennen tahdon huomauttaa, että kuta
+selvemmin puhumme huolettavina hetkinä, sitä helpompi on muiden
+ymmärtää ajatuksemme. En tiedä mitään satamista ja ankkureista, mutta
+sen tiedän, että kirottu Mingonjälki on puolentoista sadan kyynärän
+päässä meistä ja niin tuore kuin suolaamaton riista. Varmaankin on
+tusina niitä viheliäisiä lurjuksia kulkenut siitä, ja se pahinta että
+ovat kulkeneet linnaan päin, niin että heidän vakoilevat silmänsä
+huomaavat jokaisen, joka tahtoo kulkea sen ulkopuolella olevan aukean
+paikan poikki, ja silloin tulee varmoja luotia satamaan."
+
+"Eikö tuossa linnassa ole kylkeä, joka voisi raivata puhtaaksi kaikki,
+mikä tulee tykinkantamiin."
+
+"Ei, linnat näillä seuduin ovat toisenlaisia kuin uudistalojen
+tienoilla; joensuuhun päin on niissä kaikkiaan kaksi tai kolme pientä
+tykkiä. Yksi linnankylki tusinaa väijyksissä olevaa Mingoa vastaan,
+jotka ovat asettuneet puunrunkoin taakse, olisi sitä paitsi turhaa
+ruudin haaskaamista. Meillä on ainoastaan yksi keino ja sekin
+arveluttava. Meidän täytyy toistaiseksi pysähtyä tähän, jossa korkea
+ranta ja pensaat jokseenkin hyvin kätkevät meidät, jos ei joku vakooja
+toiselta rannalta meitä huomaa. Mutta miten viekotella näitä
+verenhimoisia lurjuksia uudestaan jokea ylös? Ah, jo tiedän sen ... jo
+tiedän... Jos se ei hyödytä, niin ei se haittaakaan. Näettekö tuota
+tuuheata kastanjapuuta tuolla viimeisessä joenpolvekkeessa, Jasper?
+Tuolla loitompana meidän puolisella rannalla."
+
+"Tuolla, kaatunen männyn luona?"
+
+"Ihan siinä. Ottakaa pii ja tuluskuppi, hiipikää rantaa pitkin ja
+virittäkää tuli sinne; ehkä savu viettelee heidät meidän yläpuolelle.
+Sillä aikaa viemme varovasti ruuhet tuon niemekkeen alapuolelle ja
+etsimme toisen piilopaikan. Niistä ei liene puutetta näillä seuduin,
+jossa löytyy niin kosolta pensaita."
+
+"Sen olen tekevä, Opas", sanoi Jasper ja hyppäsi maalle. "Kymmenessä
+minuutissa on tuli viritetty."
+
+"Ottakaa tuoreita puita, Eau-douce. Kun tarvitsee savua, on vesi hyvänä
+apuna sitä paksuntamaan."
+
+Nuori mies, joka kyllä hyvin käsitti velvollisuutensa, jottei ruvennut
+turhaan aikaa kuluttamaan, kiiruhti osoitettuun paikkaan. Seurue
+valmistihe muuttamaan olopaikkaa, koska sen nyt voi nähdä sieltä, mihin
+Jasper oli mennyt tulta tekemään. Kovin kiirettä heidän ei kuitenkaan
+tarvinnut pitää ja sentähden ryhdyttiin suurimmalla tarkkuudella
+toimiin. Ruuhet soudettiin pensaikosta ja saivat sitten virran
+ajelemina kulkea jokea alas, kunnes tulivat semmoiseen paikkaan, mistä
+kastanjapuuta tuskin näki. Kaikkien silmät kääntyivät nyt sinnepäin.
+
+"Tuolta näkyy savu", huudahti Opas, kun tuulenpuuska ajoi pienen
+savupatsaan maalta ja kuletti sitä kiehkurana vedenpintaa myöten. Hyvä
+pii, pieni teräspalanen ja kasa kuivia lehtiä tekevät pian tulen.
+Toivon että Eau-douce ymmärtää käyttää tuoreita puita, koska juuri ne
+ovat nyt suurimmaksi hyödyksi."
+
+"Liian paljon savua -- liian paljon älyä," sanoi Nuolenkärki
+miettiväisesti.
+
+"Se olisi totta kuin evankeliumi, Tuskarora, jos Mingot eivät tietäisi
+sotamiehiä olevan läheisyydessä; sillä levähdyksen aikana on
+sotamiehillä ruoka enemmän mielessä kuin vaara. Ei, ei, annetaan pojan
+laittaa kokkonsa niin, että se savuaa aika lailla; kaiken tämän lukevat
+Mingot muutamien skotlantilaisten tai irlantilaisten nahjusten
+tuhmuudeksi, jotka enemmän pitävät huolta kauranjauhovellistään ja
+perunoistaan kuin varovat indianien kavaluutta ja punanahkain pyssyjä.
+Yhdellä ainoalla metsäläisellä on enemmän älyä kuin kokonaisella
+rykmentillä vesien tuolta puolen tulleita -- semmoista älyä, näet, jota
+kutsun metsäkavaluudeksi. Mutta tuolla on savua kylliksi, ja paras on
+että etsimme toisen piilopaikan."
+
+Opas pani ruuhensa jälleen liikkeelle, ja muutaman minuutin kuluttua
+saatti eräs joenpolveke sekä savun että kastanjapuun pois näkyvistä.
+Muutamain kyynäräin päässä siitä niemekkeestä, josta seurue vasta lähti
+liikkeelle, oli joki kaikeksi onneksi tehnyt pienen lahdelman rantaan,
+ja siihen kulkivat nyt molemmat ruuhet airoin ajelemina.
+
+Parempaa piilopaikkaa eivät matkalaisemme olisi voineet löytää. Pensaat
+olivat tiheät ja jokeen päin kallellansa, muodostaen siten täydellisen
+lehväkaarroksen. Lahdelman pohjukassa oli soukka hietikkö-ranta, johon
+useimmat matkalaisista mukavuuden vuoksi nousivat maalle; ainoa paikka,
+josta heidät voi huomata, oli heitä aivan vastapäätä oleva kohta
+toisella rannalla. Kuitenkaan ei tarvinnut pelätä että heidät siltä
+suunnalta huomattaisiin, sillä senpuolinen metsikkö oli tavallista
+vielä tiheämpää ja maa sen takapuolella niin rämeistä ja suoperäistä,
+että siellä ainoastaan suurella vaivalla voi kulkea.
+
+"Tämä on varma piilopaikka," sanoi Opas tarkasti katseltuaan
+ympärillensä; "mutta meidän täytyy tehdä se vielä varmemmaksi. Mr. Cap,
+teiltä en vaadi muuta kuin äänettömyyttä ja että jätätte pois sellaiset
+tavat, joihin olette merellä tottunut. Tuskarora ystävämme ja minä
+teemme valmistuksia vaarallista aikaa varten."
+
+Indianin kanssa meni Opas metsikköön, jossa katkoivat muutamia
+vahvempia leppiä ja muita pensaita, tarkasti välttäen kaiken ryskeen.
+Puiden tyvet -- sillä puita ne itse asiassa olivatkin -- pistettiin
+liejuun ruuhten eteen, jossa vesi oli jokseenkin matalaa, ja kymmenen
+minuutin kuluessa oli viheriöitsevä varjos kohonnut heidän ja sen
+puolen välille, mistä vaara uhkasi. Suurta taitavuutta ja tottumusta
+osoitettiin näitä yksinkertaisia valmistuksia tehdessä, mutta
+työmiehillemme oli myöskin suurena apuna rannan muoto, lahdelman pitkä
+pohjukka, veden mataluus ja metsikön tiheys. Opas valitsi tahallansa
+vääriä pensaita, joita täällä oli yllin kyllin, leikkasi ne poikki
+vähää alapuolelta koukkupaikkaa ja asetti ne niin että koskivat
+vedenpintaan, jonka kautta tuo pieni pensasaita ei tullut näyttämään
+vedessä kasvavalta, joka olisi voinut herättää epäluuloa, vaan näytti
+vaakasuoraan pistävän rannasta, ennenkuin kääntyi ylöspäin. Ainoastaan
+tavattoman epäluuloinen henkilö olisi voinut hetkeksi kääntyä
+sinnepäin, luullen sen takaa löytävänsä kätköpaikan.
+
+"Paremmassa kätkössä en ikään ole ollut", sanoi Opas nauraen tyynellä
+tavallaan, ensiksi käytyään ulkopuolta tarkastamassa; "näiden pensasten
+lehdet melkeen koskevat päämme yllä olevaan metsikköön, eikä
+maalarikaan, joka hiljan kävi linnassa, voisi eroittaa Luojan
+kasvattamia pensaita meidän asettamistamme. Hiljaa -- tuolla tulee
+Eau-douce, kahlaten kuin älykäs poika ainakin, joka ei tahdo jättää
+jälkiä taakseen; kohta saamme nähdä kelpaako kätköpaikkamme vai ei."
+
+Jasper, joka palasi tehtävätänsä toimittamasta, oli, paikalla kun
+huomasi ruuhet kadonneiksi, arvannut että ne oli viety lähimmän
+jokipolvekkeen taakse, jott'ei niitä siitä paikasta keksittäisi, mihin
+tuli oli viritetty. Hän kahlasi nyt verkalleen pitkin joenrantaa ja
+etsi tarkasti katsellen sitä paikkaa, jossa ruuhet olivat kätkössä.
+
+Panemalla silmänsä lehtiä likelle voivat pensasaidan sisässä olijat
+täydellisesti nähdä mitä ulkopuolella tapahtui, joutumatta muiden
+näkyviin. Nyt he huomasivat selvästi, ett'ei Jasperilla ollut
+vähintäkään aavistusta siitä, mihin Opas sekä muut olivat kätkeytyneet.
+Kun hän oli mennyt lahdelman sivu eikä enää nähnyt tulta, jonka oli
+virittänyt sen yläpuolelle, pysähtyi hän ja rupesi tarkkaan ja
+huolellisesti tutkimaan rannikkoa. Hän astui kymmenen, kaksitoista
+askelta ikäänkuin umpimähkään ja pysähtyi sitten jälleen uudistamaan
+tutkimistaan. Koska vesi oli tavallista vähempänä astui hän muutamia
+askeleita sivullepäin ja tuli siten niin likelle tuota keinotekoista
+istutusta, että voi siihen kädellään koskea. Vaikka niinkin oli, ei hän
+kuitenkaan huomannut mitään ja oli jo lähtemäisillään eteenpäin
+kulkemaan, kun Opas teki aukon pensasaitaan ja hiljaisella äänellä
+kutsui häntä sisään.
+
+"Tämä on aivan oivallista", nauroi Opas, "vaikka keltanaaman ja
+punanahan silmät ovat yhtä erilaiset kuin kiikarit. Jos Mingot menevät
+jokeen kuin Jasper, niin saa piilopaikkamme minut vapisemaan. Se on
+kumminkin pettävä heidän silmänsä joen vastaiselta puolelta ja siis ei
+kokonaan ole meille hyödytön."
+
+"Ettekö luule, mr Opas", sanoi Cap, "kuitenkin olevan viisainta että
+kerrassaan kaikin purjein lähdemme virtaa alas kulkemaan, niin pian
+kuin olemme varmat siitä, että nuo konnat ovat joutuneet peränpuolelle
+meistä? Meillä merimiehillä on tapana sanoa, että myötätuuleen
+takaa-ajaminen on pitkää ajoa."
+
+"Vaikka saisin tuon tuolla alhaalla olevan linnan koko ruutivaraston,
+niin en jättäisi tätä paikkaa, ennenkuin olemme saaneet tietoa
+Käärmeestä. Vankeus tahi kuolema olisi varma seuraus siitä. Jos hento
+hirvenvasikka, sellainen kuin tuo tyttö tuossa, jonka olemme saaneet
+suojeltavaksemme, voisi kuin vanha hirvi vaeltaa metsässä, silloin ehkä
+kävisi laatuun jättää ruuhet; sillä kaaretellen kulkemalla voisimme
+ennen päivänkoittoa ennättää linnaan."
+
+"Antaa mennä sitten", sanoi Mabel ja kavahti ylös yht'äkkiä tuntien
+saaneensa uutta voimaa, "minä olen nuori, voimakas, vaivoihin tottunut
+ja voisin kävellä enoni uuvuksiin. Minua ette saa katsoa miksikään
+vastukseksi. En voi kärsiä sitä ajatusta, että te kaikki panisitte
+henkenne alttiiksi minun tähteni."
+
+"Ette suinkaan kestä sitä, ette suinkaan kestä sitä. Tulisi enemmän
+kuin kolmen peninkulman matka ja päälle päätteeksi risuin, puunjuurien
+ja rämeiden yli pilkkopimeässä. Näin suuren ihmisjoukon jälet
+voitaisiin nähdä ja lopuksi olisi meidän kenties pakko rynnätä
+indianien rivin läpi linnaan. Ei, paras on, että odotamme Mohikania."
+
+Koska tämä oli sen mielipide, johon kaikki nykyisissä oloissa loivat
+silmänsä kuin esimieheen ja johdattajaan ainakin, niin ei tästä puhuttu
+sen enempää. Seurue hajaantui nyt pienempiin joukkoihin; Nuolenkärki
+vaimoinensa istahti syrjään pensaikkoon ja alkoi hiljaisella äänellä
+keskustelun, jossa mies näytti lausuvan ajatuksensa jonkummoisella
+ankaruudella, kun sitä vastoin vaimo vastasi tuolla nöyrällä
+lempeydellä, joka on seuraus indianien vaimoin alhaisesta asemasta.
+Opas ja Cap asettuivat toiseen ruuheen, jutellen erilaisista
+vaiheistaan maalla ja merellä, Jasper ja Mabel taas istuivat toiseen.
+Täten oli lähes tunti kulunut, kun Mohikani tuli näkyviin samalta
+suunnalta, mistä Jasper oli tullut. Mutta sen sijaan kuin hänen olisi
+ollut kulkeminen suoraan eteenpäin, vetäytyi hän, tuskin päästyään sen
+joenpolvekkeen sivu, joka piilotti hänet kaikilta sen yläpuolella
+kenties olevilta, ihan likelle rantaa ja valitsi itselleen varovaisesti
+semmoisen paikan, josta voi katsoa taakseen, ollen kylliksi pensaiden
+suojassa, jott'ei tarvinnut pelätä että hänet nähtäisiin.
+
+"Käärme näkee ne konnat", kuiskasi Opas; "niin totta kuin olen
+kristitty, ovat he tarttuneet onkeen ja hiipineet savun luokse."
+
+Herttaisella, mutta äänettömällä naurulla keskeytti hän itsensä, ja
+tyrkkäsi Capia kylkeen; ääneti katseltiin sitten Chingachgookin
+liikkeitä. Mohikani oli täyteen kymmenen minuutia yhtä liikkumatonna
+kuin se kivi, jonka päällä hän seisoi; sitten huomasi selvästi, että
+joku erinäinen seikka oli vetänyt hänen huomion puoleensa, sillä hän
+kiiruhti takaisin, katseli levottomana tarkasti rantaa pitkin ja kulki
+kiireesti sitä alaspäin, huolellisesti hävittäen jälkensä matalan veden
+peittämästä liejusta. Nähtävästi oli hänellä kiire ja levotonna katseli
+hän usein taakseen ja tutki rantaa tarkoin joka kohdalta, missä voi
+luulla ruuhten olevan kätkössä.
+
+"Kutsukaa hänet tänne", kuiskasi Jasper, joka tuskin voi malttaa
+mieltänsä, "kutsukaa hänet tänne, muutoin on liian myöhäistä. Katsokaa,
+hän menee ohitsemme."
+
+"Ehei, poikani, ei ole kiirettä, ole varma siitä, muutoin rupeisi
+Käärme ryömimään. Jumala auttakoon meitä ja suokoon meille viisautta!
+Luulenpa ettei Chingachgookkaan, jonka näkö on yhtä varma kuin koiran
+vainu, huomaa meitä eikä löydä piilopaikkaamme."
+
+Tämä riemu oli liian aikainen, sillä tuskin ennätti hän lopettaa
+lauseensa, ennenkuin indiani, joka todella oli astunut muutaman
+askeleen piilopaikan ohitse yht'äkkiä pysähtyi, loi terävän,
+läpitunkevan katseen rantaan pistettyihin pensaisiin, astui nopeasti
+muutaman askeleen eteenpäin ja seisoi vähän kumarruttuaan ja varovasti
+siirrettyään oksia tieltä pois yht'äkkiä heidän joukossansa.
+
+"Nuo kirotut Mingot", sanoi Opas heti kun hänen ystävänsä oli niin
+likellä, että häntä voi varovasti puhutella.
+
+"Irokeseja", vastasi indiani lyhyesti.
+
+"Yhden tekevä, yhden tekevä! -- Irokeseja -- konnia -- Mingoja --
+Mengvesiä -- hornanhenkiä, kaikki ovat melkein saman veroisia. Minä
+kutsun kaikkia konnia Mingoiksi. Päällikkö, tulkaa tänne, puhukaamme
+muutamia järjen sanoja."
+
+Molemmat ystävät väistyivät syrjään ja rupesivat vakaasti
+keskustelemaan Delavarien kielellä. Tämän yksityisen keskustelun
+päätyttyä ilmoitti Opas muille matkalaisille kaikki mitä oli saanut
+tietää.
+
+Mohikani oli seurannut vihollisten jälkiä hyvän matkaa linnalle päin,
+kunnes ne olivat huomanneet Jasperin virittämän tulen ja paikalla
+kääntyneet takaisin. Silloin täytyi Chingachgookin, joka oli suuressa
+vaarassa joutua vihollisten näkyviin, etsiä itselleen kätköpaikka siksi
+kunnes joukko oli kulkenut ohitse. Oli ehkä onneksi hänelle, että
+metsäläiset olivat niin mieltyneet vasta tekemäänsä keksintöön,
+etteivät ottaneet edes tavallisen tarkkaan huomioon mitä metsässä
+tapahtui. He kulkivat, viisitoista miestä luvultaan, kiivaasti hänen
+sivutsensa, tarkoin astuen toistensa jälkiin, ja hän voi sitten
+uudelleen seurata heitä. Tultuaan sille paikalle, missä Oppaan ja
+Mohikanin jälet yhtyivät pääpolkuun, olivat Irokesit kääntyneet
+joellepäin, jonka rantaan olivat saapuneet juuri kuin Jasper oli
+kadonnut alempana olevan polvekkeen taakse. Koska tuli oli nyt
+täydellisesti näkyvissä, menivät metsäläiset metsään ja koettivat salaa
+lähestyä sitä. Chingachgook käytti tätä tilaisuutta hiipiäkseen joen
+rantaan ja ennättääkseen niemen ympäri, jonka hän toivoi tehneensä
+vihollisten huomaamatta. Siinä pysähtyi hän, niinkuin jo olemme
+maininnut, kunnes huomasi viholliset tulen luona, missä ne kumminkaan
+eivät kauan viipyneet.
+
+Irokesien aikeet voi Mohikani ainoastaan heidän toimistansa päättää.
+Hän luuli heidän käsittäneen tulella tarkoitetun viekkauden ja
+ymmärtäneen, että se oli viritetty heitä eksyttämään; sillä kiireesti
+tarkastettuaan paikan olivat he eronneet siten, että muutamat menivät
+takaisin metsään ja toiset, kuusi tahi kahdeksan luvultaan, seurasivat
+Jasperin jälkiä pitkin rantaa aina siihen paikkaan asti, missä ruuhet
+oli laskettu maalle. Mitä he sitten aikoivat tehdä, voitiin ainoastaan
+arvaamalla arvata, sillä Käärme ei ollut enää malttanut pysyä
+paikallaan ja tarkastella heidän hankkeitaan, vaan kiirehtinyt
+ystäviensä luokse. Muutamista heidän viittauksista ja liikkeistänsä
+päättäen oli hän kumminkin sitä mieltä, että he aikoivat seurata
+jokirantaa alaspäin, vaan sitä hän tietysti ei voinut varmaan sanoa.
+
+Kun Opas oli lopettanut kertomuksensa, kavahti Jasper vilkkaasti
+pystyyn.
+
+"Astukaamme paikalla ruuhiin," sanoi hän; "virta on kova, ja jos
+voimakkaasti käytämme airoja, niin pääsemme pian pyssynkantamattomiin
+noista konnista."
+
+"Kyllä olette reipas käyttämään airoa, Eau-douce, sen myönnän, mutta
+kirottu Mingo on ripeämpi toimittamaan perikatoa; ruuhet ovat nopeat,
+mutta pyssynluodit ovat kuitenkin nopeammat."
+
+Hiljainen lyönti olkapäälle keskeytti puhujan. Mabel oli seisallaan
+ruuhessa; hänen hoikka mutta täyteläinen vartalonsa oli kumartunut
+eteenpäin miellyttävän vakaiseen asemaan; sormi huulilla ja pää
+puoleksi poispäin käännettynä katseli hän vilkkailla silmillään oksien
+välistä joellepäin ja löi samalla toisessa kädessä olevalla
+ongenvavalla Opasta hiljaa olkapäähän. Opas kumarsi päänsä alas sen
+lehviin tehdyn tirkistys-reijän suulle, jonka luokse hän varta vasten
+oli asettunut, ja kuiskasi sitten pikaa Jasperille:
+
+"Kirotut Mingot! Olkaa varallanne aseiden kanssa, mutta liikkumattomina
+kuin puunkannot."
+
+Jasper riensi pikaisesti mutta hiiskaustakaan kuulumatta ruuhen viereen
+ja vaati hellällä pakolla Mabelia kumartumaan sen verran alas, että
+hänen ruumistansa ei näkyisi; vaan luultavasti ei hänen kykynsä olisi
+riittänyt pakoittamaan tyttöä niin paljon päätään kumartamaan, jott'ei
+olisi voinut katsella vihollisten hankkeita. Hän asettui sitten Mabelin
+läheisyyteen, pyssynhana vireellä ja milloin hyvään valmisna ampumaan.
+Nuolenkärki ja Chingachgook ryömivät pensaikkoon ja makasivat
+väijyksissä kuin käärmeet, aseet valmiina tehtäväänsä toimittamaan. Cap
+otti molemmat pistoolit vyöltään, mutta näytti olevan kahdella päällä
+siitä, mitä hänen oli tekeminen. Opas ei liikahtanut paikaltaan. Tämä
+oli tosiaankin tuskallinen hetki. Juuri kun Mabel kosketti Oppaan
+olkapäätä, oli kolme vedessä kahlaavata Irokesia ilmaantunut
+joenpolvekkeesen, noin puolentoista sadan kyynärän päähän
+piilopaikasta, ja pysähtyneet siihen tutkimaan sen alapuolella olevaa
+virtaa. Kaikki olivat vyötäreesen saakka alastomat, täysissä aseissa ja
+taistelu-asuun maalattuina. Selvästi huomasi heidän epäilevän mihinkä
+suuntaan oli mentävä, jotta pakenijat tavattaisiin. Yksi viittaili
+jokea alaspäin, toinen taas ylöspäin ja kolmas vastaista rantaa kohti.
+
+Pakenijain asema oli todella hankala. Ainoana ohjeena, jonka avulla he
+voivat arvata vihollisten aikomuksia, oli niiden viittaukset ja ne
+huudahdukset, jotka pääsivät heidän suustaan, kun näkivät toiveensa
+pettyneen, Aivan selvä oli, että muutamat heistä jo olivat palanneet
+maalle, ja se hyöty, minkä tulella tarkoitetun viekkauden toivottiin
+tuottavan, oli siis mennyt hukkaan. Mutta tämän huomaaminen oli vähästä
+arvosta juuri nyt, kun pakolaisia uhkasi kohtipäinen keksiminen
+joenrantaa alaspäin kulkevien vihollisten puolelta. Kaikki tämä oli
+selvää Oppaalle, joka käsitti sekä kiireen päätöksen että sen yhtä
+joutuisan toimeen-panemisen tarpeellisuuden. Sentähden viittasi hän
+hiljaa molemmat indianit ja Jasperin luokseen ja ilmoitti heille
+kuiskuttaen mielipiteensä.
+
+"Meidän täytyy olla varoillamme", sanoi hän. "Tuolla on ainoastaan
+kolme päänahkoja riistävää konnaa ja meitä on viisi, joista neljää voi
+pitää miehevinä sotilaina tällaisessa taistelussa. Te Eau-douce, otatte
+osaksenne tuon veijarin tuolla, joka on maalattu kuoleman haahmoon,
+Chingachgook saa päällikön hoidettavakseen ja Nuolenkärjen täytyy pitää
+tarkalla silmällä tuota nuorta sotilasta. Minkäänlaista erehdystä ei
+saa tapahtua; kaksi luotia yhteen ruumiiseen olisi syntistä
+haaskaamista, kun semmoinen neito kuin kersantin tytär on vaarassa.
+Minä olen varallani kaikkia tapauksia varten, jos neljäs sotakonna
+ilmaantuu näkyviin tai joku teistä ampuu sivu. Ei millään ehdolla saa
+kukaan ampua ennenkuin annan merkin; ainoastaan pahimmassa hätätilassa
+saa pyssyn-laukaus kuulua, niin kauan kuin kaikki muut paholaiset ovat
+korvan kuuluvissa. Jasper, poikani, jos joku liike syntyy rannalla
+takanamme, niin toivon että lykkäätte vesille ruuhen, jossa kersantin
+tytär on ja soudatte linnaväen luokse."
+
+Tuskin oli Opas määrännyt nämä ohjaelmat, ennenkuin vihollisten
+lähestyminen teki syvimmän äänettömyyden tarpeelliseksi. Joessa olevat
+Irokesit kulkivat verkalleen sitä alaspäin, täytymyksestä pysyen
+lähellä pensaikkoa, joka pistihen rannasta kappaleen matkaa veteen, kun
+samassa lehtien kohina ja oksien ruske pakenijain kauhistukseksi
+ilmoitti että toinen joukkokunta oli kulkemassa rantaa pitkin ja
+tarkoin pysyttelihe melkein edellisten kohdalla. Pakenijain asettamani
+pensasten ja todellisen rannan välin takia tulivat molemmat
+joukkokunnat toistensa näkyviin juuri kuin ennättivät tämän paikan
+kohdalle. Kumpikin pysähtyi, ja nyt alkoi keskustelu, jonka voipi sanoa
+pidetyksi pakenijain korvain juuressa. Keskustelussa, joka pidettiin
+vakaalla, vaikka tukahutetulla äänellä, ikäänkuin puhujat olisivat
+tahtoneet tehdä kaiken kuuntelemisen mahdottomaksi, käytettiin
+murretta, jota sekä Opas että molemmat indianit taisivat. Myöskin
+Jasper ymmärsi osan siitä mitä puhuttiin.
+
+"Vesi on pyyhkinyt pois jälen", sanoi yksi joessa oleva metsäläinen,
+joka seisoi niin likellä pakenijain keinotekoista suojaa, että hänen
+olisi voinut tavoittaa Jasperin lohikeihäällä. "Vesi on pessyt sen niin
+puhtaaksi, ett'ei Jengis-koirakaan voisi sitä seurata."
+
+"Keltanaamat ovat ruuhissaan lähteneet rannasta," vastasi eräs ääni
+rannalta.
+
+"Se on mahdotonta. Tuolla alempana olevien sotilastemme pyssyt ovat
+tarkat."
+
+Opas katsoi miettivän näköisenä Jasperin puoleen ja puri yhteen
+hampaitaan jott'ei huokumisensa kuuluisi.
+
+"Antaa nuorten sotilasteni näyttää, onko heidän näkönsä kotkan näön
+kaltainen", sanoi vanhin joessa olevista sotilaista. "Olemme jo olleet
+kokonaisen kuukauden sotaretkellä emmekä ole saaneet kuin yhden ainoan
+päänahan. Heidän joukossaan on yksi tyttö, ja muutama nuorista
+sotureistani on vaimon puutteessa."
+
+Onneksi ei Mabel ymmärtänyt näitä sanoja, mutta Jasperin otsa rypistyi
+ja vahva puna lensi hänen poskillensa.
+
+Metsäläisten keskustelu päättyi nyt, ja pakenijat kuulivat rannalla
+kulkevien hiljaiset, varovaiset liikunnot, kun he kääntivät pensaita
+tieltä pois varuisan etenemisen kestäessä. He ennättivät piilopaikan
+ohitse, mutta heidän joessa olevat kumppalinsa seisoivat vielä samassa
+paikassa ja katselivat rantaa, silmät sotamaalauksen alta kiiluvina
+kuin tuliset hiilet. Muutaman minuutin kuluttua alkoivat myöskin nämät
+kolme kulkea jokea alaspäin, mutta verkalleen askel askeleelta,
+niinkuin semmoiset, jotka etsivät jotakin hukkaan joutunutta kapinetta.
+Tällä tavoin olivat he kulkeneet tuon keinotekoisen lehvävarjoksen
+ohitse, ja Opas pani jo suunsa tavalliseen hiljaiseen, herttaiseen
+nauruun, jonka luonto ja tottumus oli tehnyt hänen ominaisuudekseen.
+Mutta hänen riemunsa oli liian aikainen; juuri tällä hetkellä katsoi
+jälkimmäinen heistä taakseen ja pysähtyi, jolloin hänen liikkumaton
+olentonsa ja vakainen katseensa osoitti, että joku huolettomasti pantu
+pensas herätti hänessä epäluuloa
+
+Oli ehkä onneksi kätkössä olijoille, että se sotilas, joka osoitti
+näitä levottomuutta herättäviä epäluulon merkkejä, oli nuori ja
+tarvitsi hankkia nimen itselleen. Hän tiesi erittäin tärkeätä olevan,
+että tällä ijällä osoitti varovaisuutta ja vaatimattomuutta, ja
+kaikkein enimmän pelkäsi hän sitä pilkkaa ja ylenkatsetta, joka häntä
+kohtaisi, jos suotta herättäisi meteliä. Paluuttamatta seuralaisiaan
+kääntyi hän takaisin, ja näiden kulkiessa jokea alas, lähestyi hän
+varovasti pensaikkoa, johon hänen katseensa olivat ikäänkuin
+lumouksesta kiintyneet. Muutamat auringon paisteelle enimmän alttiit
+lehdet olivat hieman lakastuneet, ja tämän vähäpätöisen poikkeuksen
+luonnon tavallisesta muodosta oli indianin tarkka silmä huomannut. Ja
+itse tämän vähäpätöisyys oli hänelle uutena syynä, jonkatähden ei
+ilmoittanut kumppaleilleen tekemäänsä huomiota. Jos tämä todellakin oli
+jonkin arvoinen, niin saavuttaisi hän siitä sitä suuremman kunnian,
+koska se lankiaisi hänelle yksistään, ja jos taas hänen epäluulonsa oli
+perätön, niin voi hän toivoa välttävänsä sen häpeän ja pilkan, jota
+nuori indiani niin kovin pelkäsi.
+
+Se pelko, että joku voi olla väijymässä tai äkkiarvaamatta hyökätä
+päälle, jota sotilaan metsissä aina on varominen, vaikutti että hän
+lähestyi verkalleen ja varovasti. Sen viipymisen tautta, joka täten
+syntyi, olivat molemmat joukkokunnat ennättäneet noin kahdeksankymmenen
+tai sadan kyynärän päähän, silloin kuin nuori metsäläinen oli niin
+likellä Oppaan asettamia pensaita, että voi kädellään koskea niihin..
+
+Vaikka pakenijain asema oli tuskallinen, katselivat he kuitenkin nuoren
+Irokesin kasvonpiirteitä, jotka yhä muuttuivat mitä ristiriitaisimpain
+tunnetten vaikutuksesta. Ensiksi heräsi hänessä toivo onnistua siinä
+missä hänen heimonsa harjaantuneimmatkin sotilaat olivat erehtyneet,
+jolloin hän myöskin voi saavuttaa kunnian, joka harvoin on langennut
+hänen ikäiselleen tai ensimmäisellä sotaretkellä olevalle sotilaalle;
+hänen kasvoinjuonteissaan ilmaantui sitten arvelua ja epäilystä, kun
+nuo lakastuneet lehdet näyttivät kohoavan ja heräävän uuteen eloon
+raitisten tuulenpuuskien vaikutuksesta, ja päälle päätteeksi lisäsi
+salaisen vaaran pelko elävyyttä ja vilkkautta hänen merkikkäisiin
+kasvonpiirteisinsä. Auringon paiste oli niin vähän muuttanut lehtien
+muotoa, jotta Irokesi, kun kosketti niihin, luuli erehtyneensä niiden
+suhteen. Mutta koska jokainen tietysti tahtoo käyttää kaikkia keinoja
+poistaakseen itsessään herännyttä epäluuloa, sivuutti nuori sotilas
+oksat varovasti ja astui piilopaikkaan, jossa hänen katseensa kohtasi
+pakenijat seisomassa kuin elottomat kuvapatsaat. Tuo tukahtunut huuto,
+tuo äkillinen hämmästys, nuo kiiluvat silmät oli tuskin huomattu,
+ennenkuin Chingachgookin käsi kohosi ja tomahavki putosi vihollisen
+paljaaksi ajetulle päälaelle. Irokesi nosti hurjasti kätensä ylöspäin,
+horjahti ja kaatui takaperin veteen, jonka väkevä virta vei pois
+ruumiin, sen elinten vielä kuoleman tuskista nykiessä ja vääntyessä.
+Delavari koetti äkkiä, vaikka turhaan, tarttua uhrin käteen kiinni
+saadakseen hänen päänahkansa, mutta veren punaama vesi vieri alaspäin
+ja vei vavahtelevan taakkansa mukanaan.
+
+Kaikki tämä tapahtui vähemmän kuin minuutin kuluessa, ja tapaukset
+seurasivat toisiansa niin pikaa ja aavistamatta, että metsässä
+käytettyyn taistelutapaan vähemmän tottuneet henkilöt, kuin Opas ja
+hänen seuralaisensa, olisivat epäilleet mitä nyt oli tekeminen.
+
+"Ei silmänräpäystäkään saa menettää," sanoi Jasper hiljaa mutta
+painolla, riistäessään irti maahan pistettyjä pensaita. "Tehkää kuin
+minä, mr. Cap, jos tahdotte pelastaa sisarentyttärenne, ja te, Mabel,
+laskeutukaa pitkällenne ruuhen pohjalle."
+
+Sanat olivat tuskin lausutut, kun hän tarttui ruuhen laitaan ja veti
+sitä rantaa pitkin. Lykkäämällä auttoi Cap häntä tässä toimessa, ja
+molemmat pysyttelivät niin likellä rantaa kuin mahdollista, jott'ei
+viholliset havaitsisi heitä, sekä kokivat mitä pikemmin ennättää
+ylempänä olevan niemen toiselle puolen, joka sitten täydellisesti
+salaisi heidät vihollisten silmistä. Oppaan ruuhi oli maata lähinnä ja
+joutui sentähden jälkimmäiseksi. Mohikani kiiruhti metsään, sillä
+hänellä oli toimena pitää silmällä vihollisia siltä haaralta, ja
+Nuolenkärki viittasi valkea-ihoiselle kumppalilleen, että hän tarttuisi
+ruuhen laitaan ja seuraisi Jasperin perästä. Tämä kaikki oli
+silmänräpäyksen työ. Mutta kun Opas ennätti virtaan, joka niemen
+kärjessä oli kovin, huomasi hän sen painon, jota veti perässään,
+yht'äkkiä muuttuvan, ja katsoen taakseen, näki hän, että sekä Tuskarora
+indiani että hänen vaimonsa oli kadonnut. Ajatus, että petos oli
+tapahtunut, juohtui hänelle mieleen, vaan ei ollut aikaa pysähtyä,
+sillä metsäläisten valitusporu alempana joessa ilmoitti, että nuoren
+Irokesin hengetön ruumis oli kulkenut heidän luoksensa. Pyssyn paukaus
+kuului tämän perästä, ja Opas näki kuinka Jasper, joka nyt oli
+kiertänyt niemen, seisoen pystössä ruuhen perässä, ohjasi sitä suoraan
+joen toiselle puolelle, ja Cap istui kokan puolella vahvoilla
+aironvetämillä auttaen kepeän ruuhen eteenpäin kulkemista. Silmäys,
+ajatus ja toimi seurasivat toisiaan nopeasti semmoisen miehen puolelta,
+joka oli niin tottunut rajataistelun kaikkiin vaiheisin. Juosten
+ruuhensa perään työnsi hän sen vahvalla aironlykkäyksellä virtaan ja
+alkoi soutaa kohtisuoraan joen poikki erääsen paikkaan toisella
+rannalla, joka oli niin paljon alempana sitä paikkaa, mihin toinen vene
+ohjasi kulkuansa, että hän omasta tahdosta joutui pilkkutauluksi
+vihollisten pyssyille, hyvin tietäen että heidän kiihkeä päänahan
+halunsa valtaisi kaikki muut tunteet.
+
+"Ohjaa tarpeeksi virtaa vastaan, Jasper," huusi tuo kunnon Opas,
+kiitäessään vettä myöten pitkillä, vakailla, voimakkailla airon
+vetämillä; "ohjaa tarpeeksi virtaa vastaan ja souda tuon lepikön luokse
+tuolla toisella rannalla."
+
+Jasper viittasi airolla, merkiksi että oli ymmärtänyt, ja pyssy
+toisensa perästä laukaistiin nopeasti lähimmäisessä ruuhessa olevaa
+yksinäistä miestä kohti.
+
+"Niin, tyhjentäkää te vaan pyssynne, pöllöpäät," sanoi Opas, joka
+alituisen oleksimisen kautta autioissa metsissä oli tottunut puhumaan
+itsekseen; "tyhjentäkää vaan hätäisesti tähtäen pyssynne ja antakaa
+minulle aikaa saattaa kyynärä kyynärältä jokea väliimme. En tahdo
+pilkata teitä, niinkuin joku Delavari tai Mohikani tekisi, sillä minun
+lahjani ovat valkean miehen eikä indianin lahjat, ja kehuminen
+taistelussa ei sovi kristitylle sotilaalle; mutta saanenhan tässä ihan
+yksinäni ollen sanoa, että tuskin olette parempia kuin yhtä lukuinen
+joukko kaupunkilaisia, jotka ampuvat varpusia puutarhoissa. Tuo oli
+hyvin ai'ottu," sanoi hän ja nykäsi päätään taaksepäin, kun muuan luoti
+otti pois kiharan hänen ohimoltaan; "mutta lyijy, joka hairahtuu puolen
+tuumaa pilkasta, on yhtä hyödytön kuin se, joka ei koskaan lähde
+pyssynpiipusta."
+
+
+
+
+KAHDEKSAS LUKU.
+
+Opas vaarassa. -- Vihollinen peijattu.
+
+
+Opas oli nyt keskellä jokea ja melkeen suoraan vihollisen kohdalla,
+mutta toinen ruuhi, jota Capin ja Jasperin vahva käsi kuletti
+eteenpäin, oli jo ennättänyt melkein toiselle rannalle juuri sen paikan
+luo, joka sille oli osoitettu. Tuo vanha merimies täytti nyt tehtävänsä
+miehen tavalla; hän oli nyt oikein omalla pohjallaan, hän piti paljon
+sisarentyttärestänsä, piti erinäisessä arvossa omaa persoonaansa ja oli
+jotenkin taitava pyssymies, vaikka hän aivan varmaan oli saanut
+kokemuksensa kokonaan toisenlaisessa sodassa. Muutama aironvetämä
+kuletti nyt ruuhen pensaikkoon; Jasper vei Mabelin pikaisesti maalle,
+ja kaikki kolme olivat ainakin sillä hetkellä turvassa.
+
+Toisin oli Oppaan laita. Hänen rohkea itsensä alttiiksi antaminen oli
+saattanut hänet vaaralliseen asemaan, joka tuli yhä vaarallisemmaksi
+sen kautta, että metsässä olleet metsäläiset juuri kun hän oli
+vihollista lähinnä, syöksivät rantaan ja yhtyivät vedessä seisovien
+kanssa. Oswego oli tältä kohdalta kaapelinpituuden levyinen, ja koska
+ruuhi oli keskellä jokea, oli se ainoastaan puolentoista sadan kyynärän
+päässä pyssyistä, joita myötäänsä laukaistiin soutajaa kohti.
+
+Oppaan tyyneys ja taitavuus oli hänelle hyvänä apuna tässä tukalassa
+tilassa. Hän tiesi pelastuksensa riippuvan ruuhen alituisessa
+liikkeessä pitämisestä, ja sillä tavoin että liikunto myötäänsä
+muutteli, niin että kevyt ruuhi väliin kiiti nuolen nopeudella virtaa
+alas, väliin pysähtyi yht'äkkiä, kokka kääntyneenä toista rantaa
+kohden. Onneksi eivät Irokesit voineet vedessä panna pyssyjään
+latinkiin, ja pensaat, jotka rantaa reunustivat, tekivät vaikeaksi
+maalta pitää pakenijaa silmällä. Näiden seikkain tähden ja sittenkuin
+metsäläiset olivat laukaisseet pyssynsä, oli Oppaan onnistunut lisätä
+heidän ja hänen välistä matkaa siten, että oli sekä kulkenut jokea
+alaspäin että likemmäs toista, rantaa, kun uusi vaara yht'äkkiä,
+vaikk'ei kokonaan odottamatta, ilmaantui niiden metsäläisten tulon
+kautta, jotka oli jätetty väijyksiin alempana vartioimaan jokea.
+
+Käsittäen asemansa tarjoomat suuret edut, olivat nämä metsäläiset,
+lukumäärältään kymmenen kappaletta, asettuneet erääsen paikkaan, jossa
+joki, kuohuen kallioin ja luotoin yli, synnytti kovan kosken. Opas
+ymmärsi, että jos hän antautuisi tähän soukkaan, vaaralliseen
+kulkuväylään, niin tulisi hän kulkemaan likeltä sitä paikkaa, johon
+Irokesit olivat asettuneet; sillä virran voima oli vastustamaton ja
+kallioiden välissä ei ollut muuta turvallista kulkupaikkaa, jonka
+vuoksi kuolema tai vankeus tulisi olemaan todennäköinen seuraus tästä
+yrityksestä. Hän koetti sentähden kaikin mokomin päästä läntiselle
+rannalle, koska kaikki viholliset olivat itäisellä. Mutta tähän
+yritykseen ei ihmisen voima näkynyt riittävän, ja vastavirtaa
+soutaminen olisi hiljentämällä ruuhen kulkua vaan tehnyt sen varmaksi
+pilkuksi vihollisten luodeille. Tässä pulassa teki Opas tavallisella
+uljaalla ripeydellään päätöksen, jonka paikalla pani toimeen. Hän ei
+koettanutkaan päästä tuohon ahtaasen, kuohuvaan kulkuväylään, vaan
+ohjasi sen sijaan ruuhensa joen matalimmalle paikalle, hyppäsi siinä
+veteen pyssyineen pussineen ja alkoi kahlata kiveltä toiselle läntistä
+rantaa kohti. Ruuhi pyörieli ympäri tuossa kiivaassa koskessa, väliin
+vierien liukkaiden kivien yli, väliin vettä täynnä, väliin taas
+tyhjänä, kunnes viimen viskautui rannalle muutaman kyynärän päässä
+Irokeseista.
+
+Kuitenkaan ei Opas vielä hetikään ollut pelastunut. Ihmetellen hänen
+reippauttaan ja rohkeuttaan, joita omaisuuksia indianit pitävät
+suuressa arvossa, olivat he ensi aluksi pysyneet liikkumattomina, mutta
+koston himo ja tuon kalliin voittomerkin halu sai pian voiton tästä
+häälyvästä tunteesta ja herätti heidät puutumis-tilasta. Pyssy toisensa
+perästä laukaistiin ja luodit vinkuivat pakenijan pään ympärillä
+keskellä veden kohinaa. Hän jatkoi kuitenkin matkaansa, ikäänkuin hän
+lumouksen kautta olisi tehty luodin tapaamattomaksi, sillä vaikka ne
+useita kertoja lävistivät hänen karkeat vaatteensa, ei ne kuitenkaan
+raapaisseetkaan ihoa.
+
+Koska Oppaan täytyi monet kerrat kahlata aina kainaloihin saakka
+vedessä sekä kantaa pyssyä ja ampumavarojaan korkealla vaahtoavan veden
+päällä, väsyi hän pian ponnistuksista ja oli iloinen kun sai levähtää
+erään litteän kiven vieressä, joka kohosi ylös vedenpinnasta. Sen
+päälle pani hän ruutisarvensa ja kumartui itse sen taakse ollakseen
+edes joksikaan osaksi suojassa. Länsiranta oli ainoastaan
+viidenkymmenen jalan päässä siitä, mutta tuo tyyni, tumma vesi, joka
+siinä välillä viereksi eteenpäin, osoitti selvään että hän voi päästä
+sen yli ainoastaan uimalla.
+
+Ampuminen lakkasi vähäksi aikaa, ja indianit kokoontuivat ruuhen
+ympärille ja valmistautuivat sillä kulkemaan joen yli.
+
+"Opas," kuului ääni länsi rannalla olevasta pensaikosta lähinnä sitä
+paikkaa, missä puhuteltu oli.
+
+"Mitä tahdotte, Jasper?"
+
+"Olkaa huoleti -- ystäviä on lähellä, ja jokainen Mingo, joka pyrkii
+joen yli, saa kärsiä rohkeudestansa. Eikö olisi paras, että jättäisitte
+pyssynne kalliolle ja uisitte meidän luoksemme, ennenkuin nuot konnat
+ennättävät lykätä ruuhen vesille?"
+
+"Oikea metsämies ei koskaan luovu pyssystänsä niin kauan kuin hänellä
+on ruutia sarvessa tai luoti kukkarossa. Vähän vettä ei haittaa
+jalkojani; minä näen tuon Nuolenkärki konnan toisten joukossa ja
+tahtoisin antaa hänelle hyvin ansaitun palkkansa. Ette suinkaan liene
+tuoneet kersantin tytärtä tänne heidän pyssyjensä kantopiiriin, toivon
+minä?"
+
+"Hän on suojassa, ainakin tällä hetkellä, vaikka kaikki riippuu siitä,
+että pidämme joen vihollisten ja itsemme välillä. He tuntevat nyt
+vähälukuisuutemme, ja jos lähtevät tälle rannalle, niin jättävät he
+epäilemättä muutamia roistoja toiselle puolen."
+
+"Meidän täytyy estää heidät ylitulemasta tunnin tai kaksi, ja sitten
+pimeän tultua tehdä parastamme. Enpä usko punanahkain lahjain riittävän
+joen poikki kulkemiseen kahden sellaisen pyssyn läsnäollessa kuin
+teidän ja minun ovat. En tahdo kerskata, Jasper, mutta yleisesti
+tunnettu on pitkin koko rajaa, että Hirvensurma harvoin syrjähtää
+pilkastaan."
+
+"Teidän taitavuutenne, Opas, tunnustavat kaikki sekä lähellä että
+kaukana, mutta pyssy tarvitsee lataamisen aikaa; ette myöskään ole
+maalla sopivan suojan varjossa. Ettekö voisi tulla tälle puolelle
+pyssyn kastumatta, jos teillä olis meidän ruuhemme?"
+
+"Osaako kotka lentää, Jasper?" vastasi Opas nauraen tavallista
+hiljaista nauruaan, ja katsoi samassa taaksensa. "Mutta ei olisi
+viisasta että panisitte itsenne alttiiksi; ne konnat alkavat uudestaan
+kääntää huomionsa luoteihin ja ruutiin päin."
+
+"Se voi tapahtua ilman semmoista vaaraa. Mr. Cap on mennyt ruuhen tykö
+ja hän on viskaava oksan veteen tutkiakseen virtaa, joka kulkee
+niemestä teidän kiviänne kohti. Kas tuolla se jo tulee; jos se kulkee
+oikeata suuntaa, pitää teidän nostaa ylös kätenne ja sitten on ruuhi
+tuleva. Jos ruuhi kulkisi sivutsenne, niin on tuo pyörre tuolla
+alempana kulettava sen maalle, ja siinä tapauksessa voin minä ottaa sen
+haltuuni."
+
+Jasperin vielä puhuessa, tuli veden päällä kelluva oksa näkyviin, ja
+sen mukaan kuin virta koveni yhä lisääntyvällä vauhdilla, kiiti se
+nopeasti Oppaan ohitse, joka samassa tarttui siihen kiinni ja nosti sen
+voittomerkiksi ylös. Cap käsitti viittauksen, ja paikalla lykkäsi hän
+ruuhen virtaan sillä varovaisuudella ja tarkalla kulkusuunnan
+laskemisella, johonka hän merimiehenä ollessaan oli tottunut. Se kulki
+samaa suuntaa kuin oksakin, ja minuutin kuluttua oli se Oppaan
+hallussa.
+
+"Tämä on tehty rajalaisen taitavuudella, Jasper," sanoi nauraen Opas,
+"mutta teillä on lahjanne, jotka enimmän kallistuvat veteen, samaten
+kuin minun metsään päin. Tähtäkööt Mingot nyt tarkasti, sillä
+luultavasti on tämä viimeinen kerta kuin saavat tilaisuuden ampua
+suojatonta miestä."
+
+"Ei niin, lykätkää ruuhi tulemaan viistoon rantaa kohti ja, syöskää
+itsenne samassa siihen; tarpeetonta on turhanpäite antautua vaaraan."
+
+"Luuletteko voivanne tarttua kiinni ruuheen, kun se pysähtyy?"
+
+"Aivan varmaan, jos annatte sille aika vauhdin."
+
+Opas teki niin, kepeä ruuhi kiiti virran yli, ja Jasper tarttui siihen
+kiinni, kun se saapui toiselle rannalle. Silmänräpäyksessä oli ruuhi
+saatu suojaan ja miehet etsineet turvapaikan; ystävät puistivat sitten
+kättä ikäänkuin eivät kaukaan aikaan olisi tavanneet toisiaan.
+
+"Nyt Jasper, saamme nähdä uskaltaako kukaan Mingo tulla joen yli.
+Katsoppas vaan, kolme heistä todellakin lähtee ruuhella matkalle.
+Varmaan he luulevat meidän paenneen, muuten eivät voisi olla niin
+rohkeita ihan Hirvensurman suussa."
+
+Irokesit näkyivät todellakin aikovan uskaltaa joen yli, arvattavasti
+siinä luulossa, että Opas ja Jasper, jotka pitäysivät piilossa, olivat
+paenneet. Tähän pelastuskeinoon olisivatkin useimmat valkea-ihoiset
+turvautuneet, mutta ne miehet, joiden huostaan Mabel oli uskottu,
+olivat ylen tottuneet metsissä tavalliseen sodankäynti-tapaan
+jättääkseen suojelematta mitään paikkaa, joka todella tarjosi
+jonkunlaista pelastuksen mahdollisuutta.
+
+Kolme sotilasta oli todellakin ruuhessa; kaksi polvellaan, pyssyt
+varalla ampumista varten, ja kolmas seisoi perässä airoa hoitamassa. He
+olivat vetäneet ruuhen, ennenkuin laskivat sen vesille, niin kauas
+kosken niskan yläpuolelle, että se nyt kulki verrattain tyvenessä
+vedessä ja se, joka hoiti airoa, näytti olevan tottunut soutaja, siitä
+nopeudesta päättäen, millä vene mennä vilisti tyyntä virrankalvoa
+myöten.
+
+"Ammunko?" kuiskasi Jasper, innosta vapisten.
+
+"Älä vielä, poikani. Heitä on ainoastaan kolme, ja jos mr. Cap ymmärtää
+käyttää noita pieniä kapineita, joita hän kantaa vyöllänsä, niin voimme
+antaa heidän nousta maallekin; sillä tavoin saamme ruuhemme takaisin."
+
+"Mutta Mabel?..."
+
+"Ei pelkoa kersantin tyttärestä. Onhan hän turvassa ontossa puussa,
+jonka aukon orjantappurapensaat tyystin peittävät. Jos on totta mitä
+olette sanonut minulle jälkien peittämistavasta, niin voi hän huoleti
+maata siinä vaikka kokonaisen kuukauden ja nauraa Mingoille."
+
+Samassa kuului kimakka pyssyn laukaus; ruuhen perällä oleva indiani
+hypähti korkealle ja kaatui sitten airo kädessä veteen. Pieni
+savupyörre kohosi itärannan pensaikosta ja haihtui pian ilmaan.
+
+"Se on Käärmeen sähinää," huudahti Opas riemuiten. "Minua harmittaa,
+että hän sekaantui tähän leikkiin, vaan hän ei voinut tuntea
+asemaamme."
+
+Ruuhi oli tuskin kadottanut soutajansa, niin virta jo alkoi viedä sitä
+kosken juovaan. Ihan avuttomina katsoa tuijottivat jäljelle jääneet
+kaksi villiä ympärilleen, mutta he eivät voineet mitenkään vastustaa
+virran voimaa. Chingachgookille olikin ehkä onneksi se, että useimpien
+Irokesien huomio oli kokonaan suunnattuna veneessä olevien
+tilanteeseen, sillä muutoin olisi hänen pakonsa ollut äärimmäisen
+vaarallinen, ellei täysin mahdoton. Mutta nyt ei yksikään vihollinen
+liikahtanut muutoin kuin hakeakseen itselleen suojaa; jokainen silmä
+oli naulittuna kahteen jäljelle jääneeseen seikkailijaan. Vähemmässä
+ajassa kuin mitä on kulunut näiden tapahtumien kertomiseen, ruuhi pyöri
+ja keikkui virrassa, ja molemmat villit olivat pitkällään sen pohjalla,
+sillä tämä oli ainut keino tasapainon säilyttämiseksi. Mutta tämä
+luonnollinen keino petti heidät kohta, sillä iskeytyen kiveen kevyt
+vene pyörähti ympäri ja heitti molemmat soturit virtaan. Vesi on
+harvoin syvää kosken juovassa, paitsi erityisissä paikoissa, jonne se
+on uurtanut kanavia; niinpä ei ollut paljonkaan pelkoa hukkumisesta,
+vaikkakin heidän aseensa olivat mennyttä kalua, ja molemmat villit
+tekivät parhaansa uidakseen ja kahlatakseen tilanteen mukaan ystäviensä
+rannalle. Itse ruuhi juuttui kiveen kiinni keskellä virtaa, missä se
+oli toistaiseksi hyödytön kummallekin osapuolelle.
+
+"Nyt on aikamme koittanut, Opas", huudahti Jasper, kun kaksi Irokesia
+paljastivat suurimman osan itsestään kahlatessaan putouksen
+matalimmassa kohdassa; "vintiö ylävirtaan päin on minun, sinä voit
+ottaa alemman."
+
+Niin kiihtynyt oli nuori mies kaiken jännittävän tapahtuman vuoksi,
+että luoti lähti kivääristä vielä hänen puhuessaan, mutta ilmeisesti
+osumatta, sillä molemmat pakolaiset heiluttivat käsivarsiaan
+ylenkatseen merkiksi. Opas ei laukaissut asettaan.
+
+"Ei, ei, Eau-douce", hän vastasi, "minä en hae verta ilman syytä; ja
+minun luotini on hyvin kääritty ja paikoilleen huolellisesti painettu
+siltä varalta, että sitä tarvitaan. En pidä Mingoista, mikä onkin
+oikein, ottaen huomioon, kuinka paljon olen ollut Delavarien kanssa
+tekemisissä, nämähän ovat heidän luonnollisia verivihollisiaan; mutta
+en kuitenkaan koskaan paina liipasinta noita paholaisia vastaan,
+ennenkuin on aivan selvää, että surmaaminen tuottaa jotain todellista
+hyötyä. Yksikään hirvi ei ole kaatunut käteni kautta turhaan. Elämällä
+yksin Jumalan kanssa erämaassa voi oppia tuntemaan tuollaisen
+mielipiteen oikeutuksen. Yksi menetetty elämä riittää tämänhetkisiin
+tarpeisiimme; sitä paitsi Hirvensurmaa vielä ehkä tarvitaan auttamaan
+Käärmettä, joka on tehnyt rohkean teon salliessaan noiden vaeltavien
+paholaisten tietää selvästi, että hän on heidän läheisyydessään.
+Taivahan vallat, juuri tällä hetkellä yksi niistä vaaniskelee pitkin
+rantaa, aivankuin joku linnakkeen pojista väijyy kaatuneen puunrungon
+takana ampuakseen oravaa!"
+
+Kun Opas osoitti sormellaan puhuessaan, Jasperin terävä silmä tavoitti
+pian kohteen, jota se tarkoitti. Yksi vihollisen nuorista sotureista,
+palaen halusta kunnostautua, oli hiipinyt tovereittensa luota kohti
+sitä suojapaikkaa, mihin Chingachgook oli kätkeytynyt; ja koska
+jälkimmäinen harhautui vihollisen näennäisestä rauhallisuudesta ja oli
+lisäksi keskittynyt joihinkin omiin valmisteluihinsa, oli hän
+ilmeisesti joutunut Mingon näkökenttään. Tämä oli ilmeistä siitä, että
+Irokesi valmistautui ampumaan, sillä Chingachgook itse ei ollut
+näkyvissä joen läntiseltä rannalta. Kosken juova oli Oswegon mutkassa,
+ja itäinen rantaviiva muodosti niin laajan kaaren, että Chingachgook
+oli aivan lähellä vihollista suorassa linjassa, vaikkakin maan puolella
+väliä oli useita satoja jalkoja; tämän johdosta Opas ja Jasper olivat
+miltei yhtä etäällä kummastakin osapuolesta. Joen keskimääräinen leveys
+oli vähän alle 200 kyynärää, joten sama matka oli kahden tarkkailijan
+ja vaanivan Irokesin välillä.
+
+"Käärmeen täytyy olla jossain tuolla", totesi Opas, joka ei päästänyt
+nuorta soturia hetkeksikään silmistään, "ja kuitenkaan ei hän ole
+jostain syystä varuillaan päästäessään Mingo paholaisen niin lähelle
+itseään selvissä verenvuodatuksen aikeissa."
+
+"Katso!" keskeytti Jasper, -- tuolla on Delavaren ampuman indianin
+ruumis! Se on ajautunut kalliolle, ja virta on pakottanut pään ja
+kasvot veden yläpuolelle."
+
+"Hyvin mahdollista, poika, hyvin mahdollista. Ihmisen luonto ei ole
+paljoa parempi ajopuun runkoa, kun sen sieraimiin puhallettu henki on
+lähtenyt. Tuo Irokesi ei enää tee pahaa kenellekään, mutta tämä väijyvä
+villi on aikeissa ottaa parhaan ja koetelluimman ystäväni skalpin."
+
+Opas keskeytti yht'äkkiä itsensä ja kohotti kiväärinsä, harvinaisen
+pitkän aseen, tähtäsi ihailtavan tarkasti ja laukaisi nopeasti. Irokesi
+vastaisella rannalla oli juuri tähtäämässä, kun Hirvensurman kuolettava
+viesti saapui. Hänen kiväärinsä tosin laukesi, mutta piippu oli silloin
+taivasta kohti, kun taas mies itse syöksyi pusikkoon aivan selvästi
+haavoittuneena, ehkä kuolettavastikin.
+
+"Vaaniva paholainen aiheutti tuon itse", mutisi Opas ankarasti, samalla
+kun, pudottaen kiväärin tukin maahan, hän alkoi ladata uudelleen.
+"Chingachgook ja minä olemme olleet kavereita siitä asti, kun olimme
+poikasia, ja olemme taistelleet yhdessä useissa verisissä kahakoissa
+ranskalaisia vastaan. Ei kai tuo typerä viholainen kuvitellut, että
+seisoisin vieressä toimettomana ja katselisin päältä, miten paras
+ystäväni tuhottaisiin väijytyksessä?"
+
+"Olemme olleet Käärmeelle yhtä suureksi hyödyksi kuin hän oli meille.
+Nuo kelmit ovat huolissaan, Opas, ja vetäytyvät suojapaikkoihinsa
+havaittuaan, että pääsemme heihin käsiksi vielä joen ylikin."
+
+"Tuo laukaus ei paljon merkitse, Jasper, ei paljonkaan. Kysy keltä vain
+60. rykmentistä ja he voivat kertoa sinulle, mitä Hirvensurma pystyy
+tekemään ja on tehnyt, kaiken lisäksi vielä silloin, kun luodit
+lentelivät päämme ympärillä kuin rakeet myrskysäällä. Ei, ei! tämä ei
+paljon merkkaa, ja ajattelematon väijyjä aiheutti kaiken itse."
+
+"Onko tuo koira vai hirvi, joka ui tätä rantaa kohti?" Opas hätkähti,
+sillä todellakin jokin hahmo oli ylittämässä jokea yläpuolelta kosken
+juovaa, jota kohti se kuitenkin hiljakseen siirtyi virtauksen voiman
+pakottamana. Uudistettu tarkastelu vakuutti molemmat katselijat, että
+kyseessä oli mies, vieläpä indiani, vaikka niin naamioitunut, ett'ei
+siitä voinut aluksi olla varma. Pelättiin jotain sotajuonta, minkä
+vuoksi muukalaisen liikkeitä tarkkailtiin mitä huolellisimmin.
+
+"Hän työntää jotain edessään uidessaan, ja hänen päänsä muistuttaa
+ajelehtivia lehtioksia", sanoi Jasper.
+
+"Tuo on indianein konsteja, poika, mutta kristillinen rehellisyys
+paljastaa heidän juonensa."
+
+Kun mies lähestyi hitaasti, alkoivat tarkkailijat epäillä
+ensivaikutelmiensa tarkkuutta, ja vasta kun kaksi kolmannesta virran
+leveydestä oli ylitetty, alkoi totuus heille selvitä.
+
+"Suuri Käärme, kautta partani!" huudahti Opas, vilkaisten kumppaniinsa
+ja nauraen niin, että kyyneleet tulivat hänen silmiinsä pelkästä
+ihastuksesta siitä, että sotajuoni oli onnistunut. "Hän on sitonut
+lehtipuun oksia päähänsä naamioksi, pannut ruutisarven niitten päälle,
+sitonut kiväärin tuohon tukkipalaseen, jota hän työntää edellään, ja on
+uinut joen yli ystäviensä luokse. Hyvänen aika! Kuinka monta kertaa
+olemmekaan tehneet saman tempun verenhimoisten Mingojen nenän edessä
+Ty-joen kulkuväylillä!"
+
+"Ehk'ei se sittenkään ole Käärme, Opas, en voi nähdä mitään tuttuja
+piirteitä."
+
+"Piirteitä! Kuka etsii piirteitä indianista? Ei, ei, poika, maalaushan
+se ratkaisee, eikä kellään muulla kuin Delavarella ole tuollaista
+maalausta; nuo ovat hänen värinsä, Jasper, samoinkuin veneesi järvellä
+kantaa Pyhän Yrjön ristiä ja kuin ranskalaiset ripustavat pöytäliinansa
+lepattamaan tuuleen kaikki kalanruotojen ja hirvipaistin tahrat
+näkyvissä. Nyt näet silmän, poikaseni, ja se on päällikön silmä. Mutta,
+Eau-douce, niin hurja kuin se on taistelussa ja niin lasiselta kuin se
+näyttää lehtien joukossa" -- tässä Opas painoi sormensa kevyesti mutta
+vaikuttavasti kumppalinsa käsivarrelle -- "olen nähnyt sen vuodattavan
+kyyneleitä kuin sadetta. Tuon punanahan alla on sielu ja sydän, sen
+voit uskoa; tosin ne ovat sielu ja sydän varustettuna erilaisilla
+lahjoilla kuin meidän."
+
+"Ei kukaan, joka on tuntenut päällikön, voi sitä epäillä."
+
+"Minä _tiedän_ sen", vastasi toinen ylpeästi, "sillä minä olen ollut
+hänen kumppalinsa surussa ja ilossa; toisessa olen huomannut hänen
+olevan mies, vaikka kuinkakin suuri suru olisi häntä kohdannut,
+toisessa päällikkö, joka tietää, että hänen heimonsa naiset ovat
+hempeimmillään kevyessä ilonpidossa. Mutta hiljaa! On liian paljon
+uudisasutusten ihmisten kaltaista vuodattaa pehmeitä puheita toisen
+korvaan, ja Käärmeellä on terävät aistit. Hän tietää, että pidän
+hänestä ja että puhun hänestä hyvää hänen selkänsä takana, mutta
+Delavarella on vaatimattomuus olemuksensa ytimessä, vaikkakin hän
+kerskuu kuin syntinen paaluun sidottuna."
+
+Käärme nousi nyt rannalle suoraan kahden kumppalinsa edessä, minkä
+täsmällisen paikan hän lienee tuntenut ennenkuin jätti itärannan.
+Nousten vedestä, puisti hän itseään kuin koira ja päästi huuliltaan
+tuon ystävällisen äänen "hugh!"
+
+"Oliko viisaasti tehty, Chingachgook," sanoi Opas nuhdellen, "oliko
+viisasta yksinään mennä vakoilemaan tusinoita Mingoja? Tosi on ett'ei
+Hirvensurma petä milloinkaan, mutta Oswego on leveä, ja tuo metsäläinen
+nosti tuskin muuta kuin pään ja olkapäät pensaita korkeammalle;
+harjaantumaton käsi ja tottumaton silmä olisi helposti voinut ampua
+sivu. Teidän olisi pitänyt ajatella tätä asiaa, päällikkö, teidän olisi
+pitänyt se tehdä."
+
+"Suuri Käärme on mohikanilainen soturi -- hän näkee ainoastaan
+vihollisensa, kun hän on sotaretkellä, ja hänen esi-isänsä ovat lyöneet
+Mingot takaapäin, aina siitä saakka kuin vedet alkoivat juosta."
+
+"Minä tunnen lahjanne ja kunnioitan niitä myös. Ei kukaan koskaan ole
+kuuleva minun valittavan sitä, että punanahka seuraa punanahan
+luonnetta, mutta varovaisuus sopii sotilaalle yhtä hyvin kuin
+urhoollisuuskin. Menkää mr. Capin luo ja käskekää hänen tulla tänne.
+Meillä on aivan vähän keskustelemisen aikaa, ja kuitenkin ovat tuumamme
+pian toimeenpantavat, sillä kauan ei viivy, ennenkuin nuo Mingot taas
+yrittävät meille turmiota virittää." Nuorukainen totteli, ja muutaman
+minuutin kuluttua olivat kaikki neljä kokoontuneet eräälle vihollisilta
+täydellisesti piilossa olevalle paikalle, jossa he, tarkasti pitäen
+silmällä niiden liikkeitä, keskustelivat siitä mitä nyt oli tehtävä.
+
+Päivä oli jo päättymäisillään, niin että ainoastaan muutamia minuutia
+tarvitsi kulua, kunnes päivänvalo sammuisi ja tavallista synkempi
+pimeys näytti astuvan sijaan. Aurinko oli jo laskenut, ja hämärä tämän
+leveysasteen vaiheilla oli pian muuttuva synkäksi yön pimeydeksi.
+Matkalaisten toiveet perustuivat nyt pää-asiallisesti tähän etuisaan
+seikkaan, vaikka se tuotti vaaroja, koska juuri sama pimeys, joka
+edistäisi heidän pakenemistaan, samalla yhtähyvin tulisi salaamaan
+heidän viekkaiden vihollistensa liikkeitä.
+
+"Se hetki on tullut", sanoi Opas, "jolloin meidän tuumamme ovat
+tyynesti tehtävät, jotta voisimme toimia yksimielisesti ja täydellä
+käsityksellä tehtävästämme ja lahjoistamme. Tunnin kuluttua ovat nämä
+metsät niin pimeät kuin pikimustin yö, ja jos milloinkaan tahdomme
+saapua linnaseen, niin täytyy meidän käyttää hyväksemme tätä etuisaa
+tilaisuutta. Mitä sanotte te, mr. Cap, sillä vaikka teillä ei ole juuri
+paljon kokemusta metsätaisteluista ja peräytymis-retkistä, niin
+oikeuttavat ikävuotenne teidät keskustelussa ensimmäisenä puhumaan, kun
+asiain laita on semmoinen kuin nyt."
+
+"Kaikki mikä meidän on tehtävä on minun ajatukseni mukaan se, että
+astumme ruuheen, heti kuin tulee niin pimeä, ett'eivät vihollisten
+vakoojat voi meitä nähdä, ja sitten kiiruhdamme satamaan, niin joutuin
+kuin tuuli ja virran vienti myöntävät."
+
+"Se on helposti sanottu, vaan ei niin helposti tehty," vastasi Opas.
+"Me tulemme enemmän alttiiksi vaaralle joella kuin jos kuljemme
+metsätietä myöten; sitä paitsi on tuolla alhaalla putous, enkä ole
+laisinkaan vakuutettu, voiko itse Jasperkaan pilkko pimeässä kulettaa
+veneen eheänä siitä alas. Mitä sanotte, poika, omasta taitavuudestanne
+ja kyvystänne."
+
+"Minun mielipiteeni on sama kuin mr. Capin mitä ruuhen käyttämiseen
+tulee; Mabel on liian hento kulkemaan rämetten ja puunjuurien yli
+semmoisena yönä, kuin nyt näkyy olevan tulossa, ja muutenkin tunnen
+itseni rohkeammaksi ja varmemmaksi vesillä kuin maalla."
+
+"Rohkea olette aina, poikani, ja jotenkin tarkka silmä on teillä
+luullakseni myöskin, katsoen siihen että olette oleskellut niin paljon
+kirkkaassa auringonpaisteessa ja niin vähän metsissä. Vesi ei jätä
+mitään jälkeä; ruuhi on sekä nopsa että kepeä kulkiessaan myötä virtaa,
+eikä kersantin tyttären hennot jäsenet tule kärsimään sen liikkeistä.
+Mutta toiselta puolen ei joella ole mitään muuta suojaa kuin taivaan
+pilvet; vaarallista on antautua koskeen selvällä päivälläkin ja meillä
+on hyvä peninkulma vesitietä tästä majoitukselle. Maalla olevasta
+jälestä ei myöskään ole niin huokea saada selkoa yön pimeydessä.
+Epäilen itsekin, Jasper, mitä tietä meidän on päättäminen kulkea."
+
+"Jos Käärme ja minä voisimme uida koskessa olevan toisen ruuhemme
+luokse ja tuoda sen takaisin, niin katsoisin vesitietä meille
+varmimmaksi."
+
+"Niin, jos se olisi mahdollista; ja kuitenkin olisi se helposti tehty,
+niin pian kuin tulee vähän pimeämpi. No niin, kun ajattelen kersantin
+tytärtä ja hänen lahjojansa, niin luulenpa kuitenkin tätä melkein
+paraaksi. Jos olisimme ainoastaan miehenpuolia, niin olisi hauska saada
+olla piilosilla tuolla toisella puolen jokea olevien metsäläisten
+kanssa. Tahdotteko koettaa hankkia ruuhi tänne, Jasper?"
+
+"Opas, minä tahdon koettaa kaikki, mikä voi edistää Mabelin
+pelastusta."
+
+"Se on jalo tunne, ja minä arvaan sen olevan luonnossa. Käärme voi
+auttaa teitä; te riistätte noilta konnilta ainakin yhden keinon, jolla
+voisivat pahennusta aikaansaada."
+
+
+
+
+YHDEKSÄS LUKU.
+
+Kohtaus koskessa. -- Chingachgook vihollisten joukossa. -- Pelastus.
+
+
+Ratkaistuaan tämän tärkeän kysymyksen, valmistautuivat seurueen eri
+jäsenet tuumaa toimeenpanemaan. Illan varjot laskeusivat nopeasti
+metsän päälle, ja kun kaikki oli valmiina yritykseen, huomattiin olevan
+mahdoton eroittaa esineitä toisella rannalla. Aika kiiruhti, sillä
+voihan indianien viekkaus keksiä senkin seitsemän keinoa näin kapean
+virran poikki kulkemiseen, jonkatähden Opas rauhattomana odotti
+saavansa jättää paikan. Samassa kuin Jasper ja hänen seuralaisensa,
+varustettuina ainoastaan puukoilla ja Delavarin tomahavkilla, astuivat
+jokeen ja kokivat suurimmalla varovaisuudella salata liikkeitään, toi
+Opas Mabelin piilopaikasta, ja käskien hänen ja Capin kulkea rantaa
+pitkin kosken alapuolelle, astui hän itse ruuheen, kulkeakseen samalle
+paikalle.
+
+Tämä oli helposti tehty. Ruuhi asetettiin rantaa vasten. Mabel ja hänen
+setänsä astuivat siihen ja asettuivat tavallisille paikolleen; Opas
+seisoi perässä ja piti pensaasta kiinni estääkseen virtaa heitä
+poisviemästä. Tämän tehtyä seurasi muutamia minuutia kestävä äänetön,
+jännittävä odotusaika, kun varrottiin toisten rohkean yrityksen
+päättymistä.
+
+Kun molemmat ruuhen noutoon lähteneet uimalla olivat saapuneet
+matalampaan paikkaan, alkoivat he, käsitysten kävellen, varovasti
+kahlata sinnepäin, missä arvelivat ruuhen olevan. Mutta nyt oli jo niin
+pimeä, että pian huomasivat näön heitä aivan vähän auttavan, ja
+sentähden täytyi heidän antautua sen vainun johdettaviksi, joka tekee
+metsästäjälle mahdolliseksi löytää tiensä metsässä, kun aurinko on
+laskenut, kun ei mitään tähteä ole näkyvissä ja kaikki tuntuu
+sekasorrolta sille, joka on vähemmän tottunut metsän mutkateihin.
+Asiain näin ollen antautui Jasper Delavarin ohjattavaksi, joka
+elämän-laatuunsa nähden erittäin hyvin sopi oppaaksi. Helppo ei
+suinkaan ollut tällä aikaa päivästä kahlata vaahtoavassa elementissä ja
+sitä paitsi täydellisesi pitää silmällä kaikkia vaarallisia paikkoja,
+joita oli väistäminen. Pari kertaa muuttivat kuleksijat suuntaa
+äkkiarvaamatta tavattuansa syvää vettä, sillä he tiesivät hyvin, että
+vene oli tarttunut kosken matalimpaan paikkaan. Tämä tieto ainoana
+opastajana olivat he kahlailleet joessa neljännes tunnin, kuten
+luulivat, saapumatta hakemaansa esinettä sen lähemmäksi, kuin
+kahlaamisen alussa olivat olleet. Juuri kuin Delavari oli
+pysähtymäisillään ilmoittaaksensa seuralaiselleen, että olisi paras
+kääntyä takaisin rantaan ja valita uusi lähtöpaikka, näki hän
+ihmisolennon liikkuvan vedessä käsivarren pituuden päässä hänestä. Hän
+käsitti paikalla että Irokesi oli liikkeessä samaa asiata varten kuin
+hän itsekin.
+
+"Mingo", kuiskasi hän vieressään seisovan Jasperin korvaan. "Käärme
+tahtoo näyttää veljelleen, miten on oltava viekkaana".
+
+Nuori merimies huomasi samassa vihollisen hahmon, ja tämä kammottava
+totuus säpsähytti häntä. Käsittäen välttämättömäksi kaikessa luottaa
+Delavaripäällikköön, seisahtui hän ystävänsä varovasti mennessä sille
+suunnalle, johon Irokesi oli kadonnut. Seuraavassa tuokiossa tuli tämä
+kuitenkin uudelleen heitä vastaan. Vesi pauhasi niin kovasti, ett'ei
+tarvinnut peljätä kuulemista, ja kääntyen taaksepäin, sanoi
+Chingachgook:
+
+"Jätä asia Käärmeen älyn nojaan!"
+
+"Uj", huudahti metsäläinen, kun tuli likemmäksi, "ruuhi on löytynyt,
+mutta minulla ei ollut ketään joka olisi auttanut minua. Tulkaa
+ottakaamme se luodolta irti".
+
+"Mielellämme", vastasi Käärme, käyttäen samaa murretta kuin puhujakin,
+"mene edellä; me seuraamme perästä."
+
+Metsäläinen, joka ei voinut eroittaa ääntä ja lausetapaa keskellä
+kohisevaa koskea, kulki edellä, toiset seurasivat lähellä hänen
+perässään ja kaikki kolme saapuivat pian ruuhen luo. Irokesi tarttui
+sen toiseen päähän, Chingachgook keskeen ja Jasper toiseen, koska oli
+tärkeätä ett'ei vieras keksisi keltanaaman läsnäoloa joka helposti
+olisi voinut tapahtua, jos hän olisi nähnyt sen vähän vaatteuksen, joka
+vielä oli nuorukaisen yllä, tahi vaan hänen päänmuotonsa ylipäänsä.
+
+"Nosta", sanoi Irokesi kansansa lyhyellä, päättävällä lausuntotavalla.
+Vähällä vaivalla nostettiin ruuhi irti kallion laidasta, kallistettiin
+hetkiseksi syrjälleen, jotta vesi valuisi pois, ja laskettiin sitten
+varovasti veteen. Kaikki kolme pitivät sitä tanakasti kiinni, ett'ei
+väkevä virta ryöstäisi sitä heidän käsistään, ja Irokesi, joka kulki
+edellä ja siis piti kokasta kiinni, käänsi suuntansa itärantaa kohden,
+missä tiesi kumppanien häntä odottavan.
+
+Kun Delavari ja Jasper hyvin tiesivät, että täytyi löytyä muitakin
+Irokeseja virrassa, koska heidän oma ilmestymisensä ei ollut herättänet
+minkäänlaista kummastusta hänessä, jonka olivat kohdanneet, niin
+käsittivät he suurimman varovaisuuden välttämättömäksi. Irokesi, joka
+kulki edellä, astui verkalleen eteenpäin, vielä pitäen kiinni ruuhesta
+ja kulettaen perässään vastahakoisia seuralaisiaan. Chingachgook nosti
+jo kerran tomahavkiaan ja oli upottamaisillaan sen pahaa luulemattoman
+metsäläisen päähän; mutta koska oli luultava että indianin
+kuolemanhuuto tahi virran kulettama ruumis herättäisi hälinää, muutti
+varova päällikkö tuumansa. Seuraavassa tuokiossa katui hän tätä
+päätöstänsä, sillä kaikki kolme olivat yht'äkkiä neljän tai viiden
+metsäläisen keskellä, jotka myöskin oli laitettu ruuhta etsimään.
+
+Tuon tavallisen lyhyen, omituisen, tyytyväisyyttä ilmoittavan
+huudahtamisen jälkeen, tarttuivat vastatulleet halukkaasti ruuheen. Apu
+oli odottamaton ja teki vihollisen niin paljoa voimallisemmaksi, että
+älykäs ja päätteliäs Delavarikin joutui hämilleen ja neuvottomaksi.
+Irokesit, jotka näyttivät täydellisesti ymmärtävän asiansa, kiiruhtivat
+neuvottelemaan pysähtymättä omaa rantaansa kohti. Heidän tarkoituksensa
+oli selvästi tuoda airot, jotka olivat ottaneet huostaansa, ja antaa
+kolmen tahi neljän sotilaan astua ruuheen pyssyineen ja ruutisarvineen,
+joiden kastuminen vedessä oli ollut ainoa syy siihen, etteivät jo aikaa
+sitten yön pimeydessä olleet täten kulkeneet joen yli.
+
+Ystävät ja viholliset, täten yhteen liittyneinä, saapuivat nyt
+itäiselle virranjuovalle, joka oli niin syvä ettei voitu kahlaamalla
+mennä sen yli. Tässä syntyi lyhyt viivyke, koska oli välttämätön
+päättää millä tavalla ruuhi oli yli vietävä.
+
+Pysähtyminen lisäsi Jasperin ilmitulon vaaraa, joka kuitenkin oli niin
+kekseliäs että viskasi lakkinsa ruuheen. Jos hän olisi ollut nututta ja
+paidatta, niin olisi hänen ruumiinsa haamu tässä pimeydessä varmaankin
+vetänyt vähemmän huomiota puoleensa. Hänen asemansa ruuhen perän takana
+esti myöskin jonkun vähän hänen ilmi joutumistansa koska Irokesit
+luonnollisesti katselivat ihan toiselle suunnalle. Toisin oli
+Chingachgookin laita. Hän oli sanan oikeassa merkityksessä
+verivihollistensa keskellä ja voi tuskin siirtyä tuumaakaan koskematta
+johonkuhun heistä. Kuitenkin näytti hän ihan tyyneltä, vaikka koko
+hänen olentonsa oli jännitetty tilaisuuden tullessa joko pakenemaan
+tahi antamaan kuolemaniskun.
+
+"Uikoot kaikki nuoret mieheni paitsi kaksi, yksi ruuhen kummassakin
+päässä, tuolle puolen aseitaan noutamaan", sanoi etevin Irokeseista.
+"Nämät kaksi viekööt ruuhen virran yli."
+
+Indianit tottelivat käskyä, jättäen Jasperin ruuhen perään, ja sen
+Irokesin, joka oli ruuhen löytänyt, sen kokan ohjaajaksi. Chingachgook
+kyykistyi niin syvälle veteen, että kaikki huomaamatta menivät ohitse.
+Veden loiske, käsien liikkuminen ja heidän huutonsa toisilleen
+ilmoittivat pian, että nuo neljä viimeksi tullutta jo olivat uimassa.
+Heti kun Delavari oli varma tästä, nousi hän ylös, asettui entiselle
+paikallensa ja alkoi luulla, että toimimisen hetki. oli tullut.
+
+Joku itseänsä hillitsemään vähemmän tottunut kuin tämä soturi, olisi
+nyt varmaankin iskenyt kuoleman iskun, mutta Chingachkook tiesi että
+useampia Irokesia oli joessa hänen takanansa, ja hän oli siksi
+harjaantunut ja kokenut sotilas, ett'ei suotta antautunut vaaraan. Hän
+antoi indianin lykätä ruuhen syvälle ja kaikki kolme alkoivat uida
+itäistä rantaa kohti. Mutta sen sijaan kuin muka olisi pitänyt lykätä
+ruuhta poikki virtaan, huomasivat Delavari ja Jasper tuskin olevansa
+sen kovimman voiman vaikutuksen alaisina ennenkuin alkoivat uida
+semmoiseen suuntaan, että estivät virtaa kulettamasta ruuhta eteenpäin.
+Tätä he kumminkaan eivät tehneet yht'äkkiä, vaan varovasti ja vähin
+erin, jotta Irokesi ensiksi luuli kamppailevansa ainoastaan virtaa
+vastaan. Näiden vastakkaisten voimain vaikutuksen alaisena kulki ruuhi
+virtaa alaspäin, ja parin minuutin kuluttua ui se vielä syvemmässä
+vedessä lähellä koskea. Nyt oivalsi Irokesi kuitenkin, että joku
+erinomainen seikka esti sen kulkua, ja katsoen taaksensa, huomasi hän
+paikalla toisten yhdistetyin voimin vastustavan häntä.
+
+Tuo toinen luonto, jonka tottumus synnyttää, sanoi paikalla Irokesille,
+että hän oli yksinään vihollisten seassa. Työntäen vettä sivulle päin,
+syöksi hän yht'äkkiä Chingachgookin päälle ja tarttui hänen kurkkuunsa.
+Heittäen irti ruuhesta, hyökkäsivät indianit toistensa kimppuun kuin
+tiikerit. Vaikka taistelivat synkän yön pimeydessä ja elementissä
+semmoisessa, joka oli kahta vaarallisempi elämästä ja kuolemasta
+kamppaileville, näyttivät he unhottavan kaikki paitsi molemminpuolisen
+halunsa päästä, voittajaksi ottelussa.
+
+Jasper oli nyt yksin ruuhen haltiana, ja hänen ensimmäinen ajatuksensa
+oli uida Delavarin avuksi, mutta ruuhen turvaan saamisen
+välttämättömyys astui hänen mieleensä kymmenkertaisella voimalla, ja
+hetkisen kuunneltuaan taistelevain raskasta hengitystä, koki hän niin
+pian kuin mahdollista ehtiä läntiselle rannalle, Lyhyen etsimisen
+perästä onnistui hänen saada selkoa muista seuralaisista ja pani sitten
+vaatteet päälleen. Muutama sana oli riittävä selittämään minkälaiseen
+asemaan hän oli jättänyt Delavarin ja millä tavalla ruuhi oli saatu.
+
+Syvä äänettömyys seurasi hänen kertomustansa, ja kaikki kuuntelivat
+tarkasti, turhaan toivoen saada jotain varmuutta sen taistelun
+päättymisestä, joka juuri oli tapahtunut tahi jota nyt ehkä paraillaan
+taisteltiin vedessä. Mitään muuta ei kuulunut kuin tuo lakkaamaton
+pauhaaminen kohisevasta koskesta, ja viholliset toisella rannalla
+pitivät edelleen syvää äänettömyyttä.
+
+"Ottakaa tämä airo, Jasper," sanoi Opas vakaasti, vaikka hänen äänensä
+kuului tavallista kolkommalta, "ja seuratkaa jälestä omalla
+ruuhellanne. Emme voi huoletta jäädä tähän kauvemmaksi aikaa."
+
+"Mutta Käärme?"
+
+"Hän on oman jumalansa hallussa ja elää tai kuolee luojan tahdon
+mukaan. Emme voi tehdä mitään häntä auttaaksemme emmekä antautua kovin
+suureen vaaraan pysymällä tässä toimettomina kuin naiset, jotka
+jaarittelevat pienistä vastoinkäymisistään. Tämä pimeys on kallis."
+
+Kova, pitkä, kimakka ulvonta kuului toiselta rannalta ja keskeytti
+Oppaan puheen.
+
+"Mitä merkitsee tämä melu, mr. Opas? kysyi Cap. "Se kuuluu paremmin
+helvetin-henkien ulvonnalta kuin ristittyin ihmisten kurkuista
+lähtevältä ääneltä."
+
+"Ristityitä he eivät ole, eivätkä väitä niitä olevansa tahi toivo
+niiksi tulla, ja kun kutsutte heitä helvetin hengiksi, olette tuskin
+antanut heille väärän nimen. Tuo ulvonta on ilohuuto, ja he ovat
+päästäneet sen voittajina. Käärmeen ruumis, elävänä tai kuolleena, on
+epäilemättä heidän hallussaan."
+
+"Ja me!" huudahti Jasper, joka tunsi jaloa surua, kun se ajatus, että
+hän ehkä olisi voinut estää onnettomuuden, jos ei olisi jättänyt
+kumppaniansa, tunki hänen mieleensä.
+
+"Emme voi auttaa päällikköä, poikani, ja meidän täytyy jättää tämä
+paikka niin pian kuin mahdollista."
+
+"Koettamatta vapauttaa häntä! ... tietämättä edes onko hän kuolleena
+tahi elävänä!"
+
+"Jasper on oikeassa," sanoi Mabel vakavasti, vaikka vapisevalla
+äänellä. "Minä en ole peloissani, setä, ja tahdon jäädä tähän, kunnes
+saamme tietää, mitenkä ystävällemme on käynyt."
+
+"Tuossa tuumassa näyttää olevan järkeä, Opas," virkkoi Cap.
+"Kunnollinen merimies ei voi luopua kumppalistaan, ja olen iloinen
+tavatessani näin oikeita mielipiteitä näissä sisävesi-ihmisissä."
+
+"Jaarituksia," jatkoi Opas rauhattomasti, ja lykkäsi puhuessaan ruuhen
+virtaan. "Te ette ymmärrä mitään ettekä pelkää mitään. Jos pidätte
+henkeänne arvossa, niin toimittakaa että pääsette majoitukselle, ja
+jättäkää Delavari luojan haltuun. Metsävuohi, joka kovin usein käypi
+nuolupaikalla [hiekkainen, kiteytyneestä suolasta rikas maa, jota
+kaikki kasvia syövät eläimet halukkaasti etsivät.], joutuu viimein
+metsästäjän pauloihin."
+
+Tämä kohtaus oli tavallaan juhlallinen, ja tuo vilkas, jalomielinen
+Mabel tunsi verensä kiertävän suonissa nopeammin ja poskiansa
+polttavan, kun ruuhi pistihen väkevään virtaan. Yön pimeys oli hieman
+vähennyt pilvien hajottua, mutta suuret, tuuheat puut tekivät rannat
+niin pimeiksi, että ruuhet olivat pikimustassa varjossa, joka suojeli
+niitä keksimisen vaaralta. Aivan luonnollista kuitenkin oli, että
+kaikissa vallitsi jonkunlainen epävarmuuden tunne, ja Jasperkin, joka
+jokaisen omituisen äänen tullessa metsästä alkoi vapista Mabelin
+tähden, katseli matkalla rauhattomasti ympärilleen. Airoa käytettiin
+suurimmalla varovaisuudella, sillä vähinkin ääni olisi siinä syvässä
+äänettömyydessä, joka kaikkialla vallitsi, helposti voinut ilmoittaa
+valppaille Irokeseille, missä pakolaiset olivat.
+
+Jasper ja Opas olivat päättäneet antaa ruuhten kulkea jonkun aikaa
+melkeen itsestänsä, ja se haudan hiljaisuus, joka vallitsi laajassa,
+melkeen rajattomassa metsässä, saattoi heidät huomaamaan jokaisen
+äänen, joka sieltä voi tulla. Kauan olivat he kuitenkin turhaan
+kuunnelleet, kun Oppaan tarkka korva luuli kuulevansa semmoisen
+rapsauksen, kuin jos kuiva oksa olisi polkastu poikki. Jokainen, joka
+on tottunut tähän omituiseen ääneen, tietää kuinka helposti korva äkkää
+ja eroittaa sen kaikesta muusta rapinasta metsässä.
+
+"Joku kävelee länsi rannalla," sanoi Opas hiljaa Jasperille. "Ovatkohan
+Irokesit jo voineet kulkea joen yli aseineen ja ilman ruuhetta?"
+
+"Ehkä se on Delavari. Hänen täytyy tietysti seurata meitä pitkin rantaa
+saadakseen meistä selkoa. Antakaa minun mennä lähemmäksi rantaa
+vakoillakseni."
+
+"Tehkää se, poikani, vaan pidelkää airoa sujuvasti älkääkä millään
+muotoa menkö maalle olematta varma asiastanne."
+
+Kymmenen rauhatonta minuutia seurasi Jasperin ruuhen kadottua, joka
+luikahti pois niin äänetönnä kuin olisi veteen vajonnut, ennenkuin
+Mabel voi saada uskoneeksi, että nuorukainen todellakin yksinään oli
+uskaltanut tuolle retkelle, joka hänestä näytti niin vaaralliselta.
+Sillä välin jatkoivat muut kulkua alaspäin uskaltamatta hiiskahtaa
+sanaakaan, ja melkeenpä hengittämättä, niin harras oli kaikkien toivo
+keksiä vähimmänkään joen rannalta tulevan äänen. Mutta sama
+juhlallinen, voisi melkeen sanoa jylhä tyyneys vallitsi kuin ennenkin;
+veden loiskahteleminen vähäpätöisiä vastuksia vastaan, ja puiden humina
+oli ainoa, mikä häiritsi äänettömyyttä. Mainitun ajan kuluttua kuului
+taaskin puunoksain hiljainen ratiseminen, ja Opas luuli kuulevansa
+tukahdutetuita ääniä.
+
+"Minä voin erehtyä," sanoi hän, "sillä usein tulee kuvittelemaan mitä
+hartaasti toivoo, mutta nuo äänet tuntuivat Delavarin syviltä ääniltä."
+
+"Minä näin jotain veden päällä," kuiskasi Mabel, jonka silmä, Jasperin
+katomaisen perästä, lakkaamatta tarkasti synkän pimeyden leveää varjoa.
+
+"Ruuhi se on," huudahti Opas iloisesti. "Kaikki lienee hyvin, muuten
+olisi pojasta jotain kuulunut."
+
+Seuraavassa tuokiossa kulkivat molemmat ruuhet taasen sivukkain, ja
+Jasperin vartalo eroitettiin hänen oman ruuhensa perässä. Kokassa istui
+toinen henkilö, ja kun nuorukainen hoiti airoa niin, että Opas ja Mabel
+saivat nähdä toisen kasvot, tunsivat he molemmat Suuren Käärmeen.
+
+"Chingachgook, veljeni," sanoi Opas, ja hänen vapiseva äänensä ilmoitti
+tunnetten voimaa, "Mohikanien päällikkö, sydämeni on hyvin iloinen.
+Usein olemme yhdessä kamppailleet, mutta minä pelkäsin ett'ei se enään
+koskaan tulisi tapahtumaan."
+
+"Uj! Mingot ovat naisia; kolme heidän päänahkaa riippuu vyölläni. He
+eivät tiedä, miten voisivat osata Delavarien Suureen Käärmeesen. Heidän
+sydämissään ei ole ollenkaan verta ja heidän ajatuksensa ovat
+paluumatkalla suuren järven yli."
+
+"Oletteko ollut heidän joukossansa päällikkö? Mitenkä kävi sotilaalle,
+joka oli joessa?"
+
+"Hän on muuttunut kalaksi ja makaa joen pohjassa ankeriasten toverina.
+Hänen veljensä pankoot hänelle syöttiä koukkuihinsa. Opas, minä olen
+laskenut vihollisten lukumäärän ja käsitellyt heidän pyssyjänsä."
+
+"Ah, tiesinhän hänen olevan uskalikon!" huudahti Opas englannin
+kielellä, ensiksi käytettyään delavarinkieltä. "Tuo vallaton ihminen on
+ollut heidän keskellänsä ja tuonut mukanaan meille koko heidän
+historiansa. Kertokaa, Chingachgook, ja minä ilmoitan sen sitten
+ystävillemme."
+
+Delavari kertoi nyt vakaalla tavallaan pää-asiallisemmat kohdat
+seikkailustaan siitä saakka kuin hän viimeksi nähtiin joessa
+taistelevan vastustajansa kanssa. Tämän kohtalosta hän ei maininnut sen
+enempää, koska ei ollut tavallista, että sotilas kehui urotöistään
+silloin kuin antoi niistä selityksen. Heti päästyänsä voitolle tuossa
+peloittavassa taistelussa, oli hän uinut itäiselle rannalle, noussut
+varovasti maalle ja hiipinyt pimeyden suojassa Irokesien joukkoon,
+joutumatta ilmi tai edes epäluulon alaiseksi. Kerta oli häntä kyselty,
+vaan hän oli vastannut olevansa Nuolenkärki, ja sen jälkeen oli hän
+päässyt kaikista kysymyksistä. Muutamista satunnaisista lauseista kuuli
+hän että metsäläiset halusta toivoivat saada valtoihinsa Mabelin ja
+hänen setänsä, jonka arvon suhteen he kuitenkin näkyivät erehtyneen.
+Hän sai myöskin kyllin tukea sille epäluulolle, että Nuolenkärki oli
+ilmoittanut heidät vihollisille jostakin syystä, jota nyt ei ollut
+huokea arvata, koska hän ei vielä ollut saanut palkintoa avustaan.
+
+Opas ilmoitti muille tästä kertomuksesta ainoastaan sen, minkä katsoi
+riittäväksi poistamaan heidän epäilyksiään, samalla myöskin ilmoittaen,
+että hän katsoi toimimis-hetken tulleeksi, koska Irokesit eivät vielä
+täydelleen olleet tointuneet tappioidensa vaikuttamasta hämmästyksestä.
+
+"Me tulemme tapaamaan heidät kosken luona, sitä en epäile," sanoi hän,
+"ja siellä tulee kohtaloksemme joko pakoon pääseminen tai heidän
+käsiinsä joutuminen. Matka linnaan on silloin niin vähäinen, että
+melkeen olen arvellut astua maalle Mabelin kanssa, saattaa hänet
+jotakin oikotietä myöten majoitus-paikkaan ja jättää ruuhet omiin
+varoihinsa koskeen."
+
+"Se ei koskaan onnistu, Opas," keskeytti häntä Jasper innoissansa.
+"Mabel ei ole kyllin väkevä kulkemaan metsien läpi tällaisena yönä.
+Antakaa hänen astua minun ruuheeni, ja minä joko menetän henkeni taikka
+vien hänet terveenä koskea alas, olkoonpa vaan näinkin pimeä."
+
+"En epäile hyvää tahtoanne, poikani, mutta täytyy olla sallimuksen
+silmä, eikä teidän, ohjaamassa, jos mieli päästä eheänä Oswego-virtaa
+alas sellaisena yönä kuin tämä on."
+
+"Ja kuka saattaa hänet terveenä majoitus paikalle, jos hän astuu
+maalle? Eikö yö ole yhtä pimeä maalla kuin vesillä? Vai luuletteko
+minun vähemmän ymmärtävän ammattiani kuin te omaanne?"
+
+"Rohkeasti puhuttu, poikani, mutta jospa eksyisinkin metsässä -- vaikka
+en usko kenenkään todenmukaisesti voivan sitä sanoa -- jos kuitenkin
+sen tekisin, niin ei siitä olisi sen pahempaa, kuin että meidän
+täytyisi majailla yö metsässä, jotavastoin väärä aironvetämä tai ruuhen
+heilahdus viskaisi teidät ja Mabelin veteen, josta hän arvattavasti ei
+nousisi hengissä jälleen."
+
+"Minä lykkään päättämisen Mabelin valtaan; olen varma siitä, että hän
+tuntee itsensä varmemmaksi ruuhessa."
+
+"Minä luotan suuresti teihin molempiin," sanoi kersantin tytär, "enkä
+epäile, ett'ette tahdo tehdä kaikkia mitä voitte, osoittaaksenne
+isälleni kuinka suuressa arvossa häntä pidätte; vaan minun täytyy
+myöntää etten mielelläni tahdo jättää ruuhta, nyt kun olemme varmat
+siitä, että vihollisia on metsässä. Setäni saa kuitenkin ratkaista
+tämän kysymyksen minun puolestani."
+
+"Mantere ei minua miellytä," sanoi Cap, "kun selvä tie meritse on
+edessä. Mabelille ja minulle on viisainta jäädä ruuheen."
+
+"Olisi paras että Mabel vaihtaisi ruuhta," sanoi Jasper. "Minun on
+kuiva, ja Opaskin myöntänee, että minun silmäni ovat hänen silmiään
+tarkemmat vesillä."
+
+"Sen teen kernaasti, poikani. Vesi kuuluu teidän lahjoihinne, eikä
+kukaan kiellä teidän harjaannuttaneen niitä korkeimmilleen. Laskekaa
+ruuhenne minun ruuheni viereen Jasper, niin jätän teille mitä olette
+pitävä kalliina aarteena."
+
+Mabel astui toisesta ruuhesta toiseen ja istahti mukaan ottamainsa
+kapinetten päälle, jotka tähän asti olivat olleet tämän ruuhen ainoana
+lastina. Heti kuin tämä oli tapahtunut, erosivat ruuhet vähän
+toisistansa ja airoja käytettiin, vaikka suurimmalla varovaisuudella.
+Puheleminen lakkasi hiljakseen, ja kun lähestyttiin peloittavaa koskea,
+tunsivat kaikki hetken tärkeyden. Kaikki riippui perämiesten
+taitavuudesta, sillä jos jompikumpi ruuhi syöksisi kiveä vastaan, niin
+se ainakin kaatuisi, jos ei musertuisikaan, ja silloin ei ainoastaan
+jouduttaisi kaikkiin vaaroihin, joita joessa on tarjona, vaan Mabelin
+pelastaminen vainoojain kynsistä olisi miltei mahdoton. Suurin
+varovaisuus oli sentähden tarpeen.
+
+Ruuhten kulkiessa varovasti eteenpäin alkoi kosken pauhina kuulua, ja
+Cap tarvitsi kaikki voimansa pysyäkseen paikallansa, kun nuo
+merkitsevät äänet tulivat yhä lähemmäksi keskellä pimeyttä, joka tuskin
+soi hänelle tilaisuutta nähdä metsittyneen rannan kehäpiirteitä ja
+lehväkaarrosta päänsä päällä. Hänellä oli vielä tuoreessa muistissa
+toinen putous, ja hänen kuvitusvoimansa loi nyt tulevan koskenlaskun
+yhtä vaaralliseksi kuin se oli ollut, josta hän vähän aikaa sitten oli
+suoriutunut, joten se epäilys ja epävarmuus, joka häntä vallitsi,
+melkoisesti lisäsi vaaran suuruutta. Tässä kohden erehtyi kuitenkin tuo
+vanha merimies, sillä Oswegon kosket ja putoukset ovat hyvin erilaiset
+laadultaan ja voimaltaan. Matkalaisillemme oli se vastus, mikä nyt
+vielä oli voitettavana, vähäpätöinen sen suhteen, minkä jo olivat
+kestäneet.
+
+"Tuo on siis se paikka, josta olette puhunut," sanoi Mabel Jasperille,
+kun kosken pauhina selvästi kuului.
+
+"Niin -- ja minä pyydän teitä luottamaan minuun -- Opas kulkee koskea
+alas liian likeltä joen keskikohtaa. Hänen tulisi pitäytyä lähempänä
+itärantaa, mutta nyt ei hän voisi kuulla, jos huutaisin. Pysykää
+jäykkänä ruuhessa, Mabel, älkääkä peljätkö."
+
+Seuraavassa tuokiossa oli voimakas virta vienyt heidät koskeen, ja
+kolmen tai neljän minuutin kuluessa näki enemmän kummastunut kuin
+pelästynyt Mabel ympärillään ainoastaan valkeita vaahtokinoksia eikä
+kuullut muuta kuin veden pauhinan. Ainakin kaksikymmentä kertaa näytti
+ruuhi olevan syöksemäisillään jotakin pyörtävää aaltoa vastaan, mutta
+yhtä usein liukui se ihan vahingoittumattomana sen ylitse, Jasperin
+voimakkaan käden ohjaamana. Ainoastaan yhden ainoan kerran näytti
+nuorukainen kadottavan valtansa heikon aluksen yli, joka muutamia
+silmänräpäyksiä pyöri ihan ympäri, mutta tuskallisella ponnistuksella
+sai hän sen taas valtoihinsa, ohjasi sen uudestaan oikeaan kulkuväylään
+ja sai pian palkinnon kaikesta levottomuudestaan, kun huomasi tyynesti
+kulkevansa syvää vettä myöten kosken alapuolella.
+
+"Kaikki on voitettu, Mabel," huudahti hän iloisena. "Vaara on ohitse ja
+nyt voitte toivoa näkevänne isänne jo tänä yönä."
+
+"Jumalalle kiitos! mutta minä näen jotain vedessä meitä likellä; eikö
+se ole ystäviemme ruuhi?"
+
+Muutama aironvetämä vei Jasperin osoitetun esineen viereen. Se oli
+todellakin toinen ruuhi, tyhjänä ja talka ilmassa. Niin pian kuin
+nuorukainen oli saanut tämän selville, rupesi hän katselemaan eikö
+uimamiehiä näkyisi, ja suureksi ilokseen huomasi hän pian Capin, joka
+tuli huilaten virtaa alaspäin, sillä hän oli tahtonut ennen hukkua kuin
+mennä maalle metsäläisten sekaan. Hän hilattiin ylös ruuheen, vaikka
+vaivalla, ja siihen päättyi etsiminen; sillä Jasper oli varma siitä,
+että Opas kahlasi maalle, kernaammin kuin luopui rakkaasta pyssystään,
+saatikka vesi koskessa oli niin matalaa.
+
+Jälellä oleva matka oli lyhyt, vaikka täytyi kulkea pimeässä ja
+epävarmuudessa. Vähän ajan kuluttua kuului sekava pauhina, joka väliin
+tuntui kaukaiselta ukkosen-jylinältä, väliin taas voimallisten
+vesijoukkojen pauhulta. Jasper selitti seuralaisillensa, että he nyt
+kuulivat meren kuohuilemisen rantaa vastaan. Mataloita niemekkeitä oli
+heidän edessään; erääsen niiden välissä olevaan lahteen kulki ruuhi ja
+törmäsi hiljaan rannalle. Ylimeno, joka sitten seurasi, oli niin lyhyt
+ja pikainen, että Mabel tuskin tiesi mitä tapahtui. Muutamassa
+minuutissa oli menty vahtimiesten ohitse, portti aukaistiin, ja kovassa
+mielenliikutuksessa oleva tyttö syöksi isänsä syliin.
+
+
+
+
+KYMMENES LUKU.
+
+Tuhannen saarta. -- Puulinnoitus. Varoitus.
+
+
+Tämän perästä tapaamme Oppaan, Jasperin, Mabelin ja hänen setänsä
+seuraamassa erästä komennuskuntaa, joka Mabelin isän, kersantti
+Dunhamin johtamana oli matkalla erääsen vahtipaikkaan, joka oli yhdessä
+n.k. Tuhannesta saaresta, likellä Pyh. Lorentson suuta. Linnan
+komentaja, majuri Dunkan, oli lähettänyt tämän sotalähetyksen
+päästämään pois entisen vahtijoukon ja asettumaan sen sijaan; matka
+tehtiin Jasper Lännen Myrskypilvi nimisellä aluksella.
+
+Kestettyään hirmuisen myrskyn Ontariolla, saapui Myrskypilvi mainittuun
+saaristoon, ja Jasperin taitavan käden ohjaamana luikerteli se toisin
+vuoroin niin soukkain salmien läpi, että salko- ja raakapuut tuskin
+näyttivät voivan päästä kulkemaan puiden oksiin tarttumatta, toisin
+vuoroin pieniä lahtia myöten, kadoten sitten taas kallioiden, puiden ja
+pensasten sekaan. Vesi oli niin kirkasta, ettei laskinluotia tarvittu
+käyttää, ja Jasper tunsi hyvin kaikki noiden pienten saarten välitse
+koukertelevat juovat ja salmet. Vihdoin kulki Myrskypilvi luonnon
+tekemän kalliolaiturin viereen, kiinnitystouvit vietiin maalle ja
+matkustajat olivat nyt kauan toivotun asemapaikan luona.
+
+Mabel hyppäsi rannalle ilolla, jota hän ei huolinut salata, ja hänen
+isänsä laski sotamiehensä maalle semmoisella hilpeydellä, josta näkyi
+kuinka laivassa-olo oli häntä väsyttänyt. Asemapaikka, joksi sotamiehet
+jokapäiväisessä puheessa kutsuivat vahtipaikkaa, oli todella sopiva
+herättämään iloisia toiveita niissä, jotka niin kauan olivat olleet
+salvattuina laivan ahtaisin aloihin.
+
+Ei yksikään saari ollut kovin korkea, vaan kaikki olivat ne kuitenkin
+siksi korkealla vedenpinnasta, että olivat sekä terveellisiä että
+turvallisia. Kaikki olivat enemmän tai vähemmän metsittyneitä ja
+useimmat tähän aikaan peitetyt metsällä, johon kirves ei vielä
+milloinkaan ollut koskenut. Se saari, johon tuo pieni vahtijoukko oli
+majoitettu, oli vähäpätöinen, ainoastaan noin viiden- tai
+kahdeksantoista tynnyrinalan laajuinen; jonkun sattumuksen kautta oli
+se kenties jo satoja vuosia ennen kertomustamme osaksi kadottanut
+metsänsä, niin että melkein toinen puoli sitä nyt oli pieni, ruohoa
+kasvava aukio. Rantoja reunusti pensaat, joita tarkalla huolella oli
+säilytetty, ikäänkuin varjostimina salaamaan sen sisäpuolella olevia
+ihmisiä ja esineitä. Näiden sekä muutamain puuryhmäin suojaan oli
+rakennettu kuusi tai kahdeksan matalaa suojaa komentavan upseerin ja
+sotamiesten asuinhuoneiksi, tavara-, keitto- ja sairashuoneiksi j.n.e.
+Nämät huoneet olivat tavalliseen tapaan rakennetut hirsistä, katetut
+puunkuorilla, ja koska ne olivat seisoneet tyhjinä muutamia kuukausia,
+olivat ne nyt niin mukavat ja rattosat kuin sellaiset asunnot
+tavallisesti ovat.
+
+Saaren itäisessä päässä oli soukka, metsäinen niemi, jossa kasvoi niin
+tiheältä sekaisin kietoutunutta pikku-metsää, että oli melkein mahdoton
+nähdä sen läpi lehtien vielä puissa ollessa. Lähelle sitä erittäin
+soukkaa kannasta, joka yhdisti tämän niemen varsinaisen saaren kanssa,
+oli pieni puulinna rakennettu ja vahvaksi varustettu, jotta voisi
+kestää väkirynnäkön. Hirret olivat niin paksut, ett'ei luodit voineet
+tunkea niiden läpi, neliskulmaisiksi hakatut ja niin sovitetut, ett'ei
+mikään paikka jäänyt puolustamattomaksi; ikkunat olivat ampumareikiä,
+ovi paksu ja pieni, ja katto, kuten muutkin rakennuksen osat, oli tehty
+veistetyistä hirsistä ja sateen estämistä varten peitetty puunkuorilla.
+Alikerros sisälsi, niinkuin tavallista on, muonavaroja ja aseita;
+toinen kerros oli tarkoitettu asuin- ja varustushuoneeksi, ja matala
+lakka oli väliseinillä jaettu kahdeksi tai kolmeksi huoneeksi, joihin
+voi mahtua lavereita kymmenelle jopa viidelletoistakin miehelle. Kaikki
+nämä laitokset olivat aivan yksinkertaiset ja halvat, mutta riittivät
+kuitenkin suojelemaan sotamiehiä äkki-arvaamattoman päällekarkauksen
+vaaraa vastaan. Koska koko rakennus oli jotenkin matala, estivät puiden
+latvat näkemästä sen ylintä osaa, jos näet katselija ei ollut itse
+tässä saaressa. Sen puolelle oli vapaa näköala ampumareijistä, vaikka
+vähäiset pensaat myöskin sillä suunnalla paikoin enemmän paikoin
+vähemmän varjostivat puutornin juurta. Se oli rakennettu niin likelle
+sen kalkkikallion laitaa, joka oli saaren perustana, että voi laskea
+sangon alas ja nostaa vettä järvestä, jos nimittäin varustusväen täytyi
+piiritystä kestää. Eri kerrokset pistivät siitä syystä pari jalkaa
+ulommaksi toisiansa, ja niiden väliä kuljettiin irtonaisia portaita
+myöten. Tämän lyhyen kertomuksen avulla luulemme nuorten lukijaimme
+voivan saada johonkinmäärin selvän käsityksen tästä varustuksesta,
+jolla tulee olemaan tärkeä sija siinä kertomuksessa, johon nyt
+ryhdymme.
+
+Heti kuin Mabel oli jättänyt jäähyväiset Jasperille, joka paikalla
+palasi takaisin saarelta, koska tuuli nyt oli myötäinen, otti hän yhden
+majan haltuunsa, ja ryhtyi naisellisella aistilla ja taidolla kaikkiin
+niihin pieniin taloudellisiin valmistuksiin, joita asianhaarat voivat
+myöntää, ei ainoastaan oman, vaan myöskin isänsä mukavuuden tähden.
+Turhan vaivan välttämiseksi laitettiin erityinen maja yhteiseksi
+aterioimishuoneeksi etevimmille komennuskuntalaisille, ja sotamiesten
+vaimot pitivät huolta ruu'an valmistamisesta ja muista askareista.
+Kersantin majan, joka oli paras saarella ja sentähden vapautettiin
+kaikesta talouspuuhinasta, järjesti Mabel semmoisella naisellisella
+aistilla, että hän oli oikein ylpeä kotinsa päältä.
+
+Muutamia päiviä sen perästä, kuin oli tullut saareen, päätti kersantti
+Dunham tehdä retken, ryöstääksensä niitä ranskalaisia muonaveneitä,
+joiden tiedettiin, runsaasti lastattuina myöskin indianilaisilla
+tavaroilla, matkallansa ranskalaiseen Frontenak nimiseen linnaan
+tulevan kulkemaan saaren sivu ei kaukana siitä. Melkein koko
+vahtimiehistö seurasi häntä tälle retkelle, ja saareen jäi vaan
+korpraali Mac Nab ja kolme miestä, sekä Cap ja luutnantti Muir, joka
+vapaaehtoisena oli seurannut saarelle ja korkeamman upseeri-arvonsa
+tautta ei kuulunut kersantin komennon alle. Paitsi Jennieä, erään
+sotamiehen vaimoa, ja Mabelia, olivat nämät ainoat, jotka oli jätetty
+saareen. Retkikunta läksi liikkeelle yön hiljaisuudessa, jottei mikään
+vakoileva silmä sitä huomaisi, sitten kuin se oli jättänyt piilossa
+olevan asemapaikkansa.
+
+Kun Mabel seuraavana aamuna heräsi, oli jo selvä päivä. Koska hänellä
+oli hyvä omatunto, oli hänen unensa ollut rauhallinen, ja väsymys oli
+lisännyt sen sikeyttä. Ei mikään hälinä niiden puolelta, jotka niin
+aikaisin olivat olleet liikkeellä, ollut häirinnyt hänen lepoansa.
+Noustuaan ylös ja puettuaan pikaisesti vaatteet päällensä, hengitti hän
+pian ulkoilmassa aamuhetken suloista tuoksua. Ensi kerran tunsi hän
+nykyisen olopaikkansa erinomaisen kauneuden ja syvän yksinäisyyden
+valtaavan mieltänsä.
+
+Majat olivat tyhjät ja hiljaiset, ja puulinnan torninmuotoinen katto
+kohosi ylemmäs pikkumetsää, jonka suojassa se puoleksi oli. Aurinko
+valaisi juuri kirkkailla säteillänsä aukeata ruohotasankoa, ja taivaan
+kirkas, sinertävä laki levisi ylhäällä hänen päänsä päällä. Ei yhtään
+pilveä näkynyt, ja hän arveli itsekseen, että tätä kaiketi voi katsoa
+rauhaa ja turvallisuutta ennustavaksi enteeksi.
+
+Kun Mabel näki, että kaikki saarelle jääneet henkilöt olivat
+aamiaisella, meni hän kenenkään huomaamatta saaren toiseen päähän,
+jossa hän oli kokonaan puiden ja pensasten suojassa. Hän pysähtyi
+järven partaalle sysättyään syrjään muutamia matalalla olevia oksia, ja
+katseli aaltoin tuskin tuntuvaa hyökyilemistä, kun ne huuhtoivat
+rantaa. Se näkyala, joka levisi hänen silmäinsä eteen, oli kaunis ja
+viehättävä, ja sankarittaremme, jonka silmä oli nopea ja tarkka
+huomaamaan kaikki luonnon kauneudet, ei suinkaan ollut hidas kääntämään
+katseitansa miellyttävimpiin näköaloihin. Hän loi silmäilynsä yhdestä
+näkymöstä toiseen eikä muistanut koskaan ennen nähneensä mitään niin
+kaunista.
+
+Yht'äkkiä hän säpsähti, sillä hän luuli näkevänsä ihmishaamun
+pensaikossa, edessään olevan saaren rannalla. Väliä ei ollut
+puoltatoista sataa kyynärää, ja vaikka hän oli hajalla mielin, silloin
+kuin haamu vilaukselta näkyi, ei hän kuitenkaan voinut uskoa
+pettyneensä. Hyvin tietäen, ett'ei hänen sukupuolensa suojelisi
+häntä kuulalta, jos joku Irokesi huomaisi hänet, vetäysi hän
+vaistontapaisesti takaisin, koettaen niin paljon kuin mahdollista
+pitäytyä suojassa lehtien takana. Hetken aikaa odotti hän turhaan
+saadaksensa uudestaan nähdä tuon ihmishaamun ja aikoi juuri jättää
+paikkansa ja kiiruhtaa setänsä luokse ilmoittamaan epäluulojaan, kun
+näki lepänoksaa ojennettavan toisella rannalla olevasta pensaikosta ja
+viittaavasti liikutettavan edestakaisin. Oksan liikkeet näyttivät
+osoittavan ystävällisiä tunteita, ja vähin epäiltyään, katkasi hän
+oksan, kiinnitti sen keppiin pisti sen sitten näkyviin erään aukon läpi
+ja alkoi heiluttaa sitä, kokien niin paljo kuin mahdollista jälitellä
+toisen liikkeitä.
+
+Tätä äänetöntä viittomapuhetta jatkettiin kummaltakin puolelta kaksi
+tai kolme minuutia, kunnes Mabel huomasi että pensaita toisella
+rannalla varovasti syrjäytettiin ja ihmisen kasvot kurkistivat esiin.
+Yksi silmäys oli riittävä ilmoittamaan hänelle, että nämä kasvot olivat
+punanahan ja päälle päätteeksi naisen kasvot; vielä toinen silmäys
+vakuutti hänelle, että häntä vastapäätä seisoi Kesäkuunkaste,
+Nuolenkärjen vaimo. Heidän matkakumppaleina ollessaan oli Mabelia
+ihastuttanut se ystävällinen tapa ja teeskentelemätön, kunnioitusta
+osoittava hellyys, jolla indianilais-nainen oli kohdellut miestänsä.
+Yhden tai kaksi kertaa sillä matkalla oli Mabel luullut huomaavansa
+että Tuskarora-indiani osoitti häntä kohtaan harmittavaa suosiota, ja
+häntä oli kummastuttanut, että vaimo näytti siitä olevan pahoilla
+mielin. Mutta koska Mabel ystävällisellä kohtelullansa oli yllin
+kyllin kostanut Kesäkuulle tämän vasten tahtoaan aikaan saamansa
+mielikarvauden, oli indianitar mieltynyt häneen, ja Mabel oli eronnut
+hänestä siinä varmassa vakuutuksessa, että kadotti ystävän.
+Sankarittaremme ei nyt enään epäillyt, vaan astui esiin ja oli iloinen
+kun näki Kesäkuun luottavaisesti seuraavan esimerkkiä. Nuoret naiset --
+sillä Kesäkuu oli nuorempi Mabelia -- vaihtoivat nyt julkisesti
+ystävyyden merkkejä, ja viimeksi mainittu viittasi ystäväänsä tulemaan
+lähemmäksi, vaikkei hän itsekään tiennyt, kuinka se voisi tapahtua.
+Mutta Kesäkuu ei ollut hidas näyttämään, että se oli hänelle aivan
+mahdollista; hän lykkäsi vesille ruuhen, joka oli kätkössä rannalla
+kasvavassa pensaikossa, ja tusina äänetöntä aironvetämää vei hänet pian
+tuon soukan salmen poikki. Kun hän oli noussut maalle, tarttui Mabel
+hänen käteensä ja vei hänet metsikön läpi omaan majaansa. Onneksi oli
+tämä täydellisesti suojattu niiden katseilta, jotka istuivat tulen
+ääressä, joten molemmat huomaamatta pääsivät sisään.
+
+"Olen iloinen nähdessäni teidät, Kesäkuu," sanoi Mabel suloisella
+hymyllä ja miellyttävällä äänellään. "Mikä on saattanut teitä tulemaan
+tänne ja kuinka keksitte saaren?"
+
+"Puhukaa harvaan," sanoi Kesäkuu, hymyillen vastaan, ja likisti Mabelin
+kättä omain käsiensä väliin, jotka tuskin olivat isommat, vaikka työstä
+kovettuneet. "Harvempaan -- liian sukkelasti."
+
+Mabel kertoi kysymyksen, kokien hillitä intoansa, ja hänen onnistui
+saada ajatuksensa ymmärretyksi. "Kesäkuu, ystävä," virkkoi indianitar.
+
+"Minä uskon teitä, Kesäkuu, kaikesta sydämestäni uskon teitä, mutta
+mitä se koskee teidän tännetuloonne?"
+
+"Ystävä tulemas ystävää katsomaan," vastasi Kesäkuu hymyillen.
+
+"Joku muu syy löytynee, Kesäkuu, muuten ette suinkaan olisi antaunut
+vaaraan ja tullut yksinänne. -- Oletteko yksinänne, Kesäkuu?"
+
+"Kesäkuu luonanne -- ei kukaan muu. Kesäkuu tulemas yksinään --
+soutamas ruuhta."
+
+"Minä toivon sen, minä uskon -- ei, minä tiedän sen. Te ette voisi
+pettää minua, Kesäkuu, heittää minut ranskalaisten, Irokesien --
+Nuolenkärjen valtaan -- ettehän tahdo myydä päänahkaani."
+
+Kesäkuu kiersi käsivartensa Mabelin hoikan vyötäreen ympärille ja
+likisti häntä sydäntänsä vastaan niin hellästi ja sydämellisesti, että
+vedet tunkivat hänen silmiinsä. Tämän teki hän naisen herttaisesti
+hyväilevällä tavalla, ja sentähden oli tuskin mahdollista, että toinen
+nuori, tunteellinen nainen ei pitäisi sitä vilpittömän ystävyyden
+osoituksena. Mabel vastasi syleilyllä, asettui sitten käsivarren
+pituuden päähän hänestä ja jatkoi kyselemistään, vakaasti katsoen häntä
+silmiin.
+
+"Jos Kesäkuulla on mitään sanomista ystävälleen, niin puhukoon
+vapaasti; minun korvani ovat auki."
+
+"Kesäkuu peloissaan, Nuolenkärki tappamas hänet. Hän upottamas
+tomahavki Kesäkuun päähän."
+
+"Se ei saa tapahtua, hyvä Kesäkuu. Mabel ei koskaan tule kertomaan
+hänelle käynnistänne. Tahtoisinpa ettette enään lausuisi sanaakaan, jos
+luulette joutuvanne johonkin vaaraan."
+
+"Puulinna hyvä nukkumapaikka -- hyvä olopaikka."
+
+"Tarkoitatteko, Kesäkuu, että pelastaisin henkeni pakenemalla
+puulinnaan? Varmaankaan ei Nuolenkärki tee teille mitään pahaa
+sentähden, että olette tämän minulle sanonut. Hän ei voi tahtoa
+turmiotani, sillä en milloinkaan ole tehnyt hänelle vääryyttä."
+
+"Nuolenkärki ei tahtomas pahaa kauniille keltanaamalle," vastasi
+Kesäkuu, kääntäen pois kasvonsa, ja vaikka hän puhui indianilaistytön
+suloisella, vienolla äänellä, laski hän sen nyt niin, että se tuntui
+synkältä ja pelästyneeltä. "Nuolenkärki rakastamas keltanaama-tyttöä."
+
+Mabel punastui tietämättä minkätähden, ja vaikeni jonkunlaisen
+arkatuntoisuuden tähden hetkeksi kyselemästä. Mutta välttämätöntä oli
+saada tietää enemmän, sillä hänen pelkonsa oli herännyt ja hän jatkoi
+sentähden keskustelua.
+
+"Nuolenkärjellä ei voi olla syytä rakkauteen eikä vihaan minua
+kohtaan," sanoi hän. "Onko hän teitä lähellä?"
+
+"Mies aina lähellä vaimoa -- täällä," vastasi Kesäkuu ja pani käden
+sydämellensä.
+
+"Oivallinen tyttö! Mutta sanokaa minulle, Kesäkuu, onko minun meneminen
+puulinnaan tänään -- aamulla -- nyt heti?"
+
+"Puulinna aivan hyvä naisille. Linna ei saamas päänahkaa."
+
+"Minä pelkään liiankin hyvin ymmärtäväni teitä, Kesäkuu. Tahdotteko
+tavata isääni?"
+
+"Ei täällä -- mennyt pois."
+
+"Sitä ette voi tietää, Kesäkuu; näettehän että saari on sotamiehiä
+täynnä."
+
+"Ei täynnä -- menneet pois..." Kesäkuu nosti ylös neljä sormea. "Niin
+monta punatakkia täällä."
+
+"Ja Opas -- ettekö tahtoisi tavata häntä? Hän voi puhutella teitä
+irokesin kielellä."
+
+"Hän myöskin poissa -- hän pitämäs kielen, ottamas sen mukaansa," sanoi
+Kesäkuu nauraen.
+
+Hänen lapsellinen naurunsa oli niin viehättävää ja tarttuvaa
+laadultaan, ett'ei Mabel voinut olla siihen yhtymättä, vaikka olikin
+säikäyksissä kaikesta, mikä oli tapahtunut.
+
+"Te näytte tietävän tai luulevan tietävänne meistä kaikki, Kesäkuu,"
+sanoi hän. "Oletteko tätä ennen käynyt saaressa?"
+
+"Juuri nyt tullut."
+
+"Kuinkas sitten tiedätte sen, mitä sanoitte, olevan totta? Voisivathan
+isäni, Opas ja Eau-douce olla kuuluvissa, jos huutaisin heitä."
+
+"Kaikki poissa," sanoi Kesäkuu vakaasti ja hymyili suopeasti.
+
+"Ei, nyt sanotte enemmän kuin varmaan voitte tietää, koska ette ole
+tutkinut koko saarta."
+
+"Olemas hyvät silmät -- näkemäs veneen miesten kanssa mennä pois --
+näkemäs alus Eau-doucen kanssa."
+
+"Siinä tapauksessa olette vakoillut meitä. Luulen kuitenkin, ett'ette
+ole laskenut jääneiden lukumäärää."
+
+Kesäkuu nauroi, nosti uudestaan neljä sormea pystöön, ja osoittaen
+molempiin peukaloihinsa, sipasi hän sormellansa noita neljää pystössä
+olevaa sormea ja kertoi sanan "punatakkia", jonka tehtyä hän koski
+peukaloihinsa ja jatkoi: "Suolavesi," "Majoitus-mestari." Tämä kaikki
+oli ihan oikein, ja Mabel alkoi jo kovin epäillä oliko soveliasta
+laskea Kesäkuu menemään pois ilman antamatta likempää selitystä. Mutta
+hänestä oli niin vastenmielistä käyttää tuon ystävällisen tytön
+luottamusta väärin, että hän tuskin oli ajatellut kutsua setäänsä,
+ennenkuin jo luopui siitä, katsoen sitä arvoansa alentavaksi ja
+vilpilliseksi ystäväänsä kohtaan. Hän teki sen sitä kernaammin, koska
+hän varmaan tiesi että Kesäkuu ei suinkaan antaisi mitään ilmi, vaan
+päin vastoin turvautuisi itsepintaiseen äänettömyyteen, jos häntä
+yritettäisiin pakoittaa.
+
+"Luulette siis, Kesäkuu," sanoi Mabel, "että tekisin viisaimmin jos
+oleksisin puulinnassa?"
+
+"Hyvä paikka naiselle. Linna ei saanut päänahkaa. Hirret paksut."
+
+"Te puhutte varmasti, ikäänkuin olisitte ollut siellä ja mitannut
+seinät."
+
+Kesäkuu nauroi ja näytti miettiväiseltä, vaan ei puhunut mitään.
+
+"Osaako kukaan muu kuin te tähän saareen? Onko kukaan Irokesi nähnyt
+meitä?"
+
+Kesäkuun kasvot synkistyivät, ja hän katsoi tarkasti ympärilleen,
+ikäänkuin olisi peljännyt jonkun kuuntelevan.
+
+"Tuskarora kaikkialla -- Oswego, täällä, Frontenak, Mohawk --
+kaikkialla. Jos hän saamas nähdä Kesäkuun, hän tappamas hänet."
+
+"Mutta me luulimme ett'ei kukaan tiennyt tästä saaresta ja ett'ei
+meidän tarvinnut täällä pelätä ketään vihollista."
+
+"Paljo silmä, Irokesi."
+
+"Silmät eivät aina auta, Kesäkuu. Tämä paikka on salassa monelta
+silmältä, ja harvat meistäkin osaavat tänne."
+
+"Eräs mies voi kertoa -- kysykää, Jengis puhumas ranskan kieltä."
+
+"Minä ymmärrän ajatuksenne, Kesäkuu. Te tahdotte sanoa minulle, että
+joku petturi on kertonut kansallenne, missä ja kuinka löytäisivät
+saaren."
+
+Kesäkuu nauroi, sillä hänen mielestään oli sotapetos pikemmin luettava
+ansioksi kuin rikokseksi; mutta hän oli ylen uskollinen omaa heimoansa
+kohtaan sanoakseen enempää kuin asianhaarat vaativat. Hänen
+tarkoituksensa oli pelastaa Mabel -- ei ketään muuta.
+
+"Keltanaama tietämäs nyt," sanoi hän, "varustus hyvä tytölle -- ei
+huolimas miehistä eikä sotilaista."
+
+"Mutta minä huolin niistä paljon, Kesäkuu, sillä yksi heistä on setäni,
+josta suuresti pidän, ja muut ovat ystäviäni ja kansalaisiani. Minun
+täytyy kertoa heille mitä on tapahtunut."
+
+"Kesäkuu silloin surmattamas," virkkoi intianilais-tyttö tyynesti,
+vaikka surumielisesti.
+
+"Ei, he eivät saa tietää, että te olette käynyt täällä. Mutta myöskin
+heidän täytyy olla varoillaan, ja voimmehan kaikki mennä linnaan."
+
+"Nuolenkärki tietämäs -- näkemäs kaikki, ja Kesäkuu tulemas puhumaan
+nuoren keltanaama-ystävän, ei miesten kanssa. Jokainen sotilas
+pelastamas päänahkansa. Kesäkuu nainen, ei puhumas miesten kanssa."
+
+Mabel sai alakuloiseksi tästä hänen metsäläis-ystävänsä selityksestä,
+sillä selvää oli nyt, että tämä tiesi, ett'ei hänen tiedonantojaan
+ilmaistaisi. Toiselta puolen ei hän voinut saada selväksi, mikä vaara
+voisi uhata Kesäkuuta, jos molempien nuorten naisten keskustelu tulisi
+tunnetuksi, ja tämä mietiskeleminen teki hänet yhä alakuloisemmaksi ja
+rauhattomammaksi. Kesäkuu alkoi kerätä niitä pikkukapineita, jotka
+hän oli pannut pois käsistään majaan tullessansa, ja valmistihe
+lähtemään pois. Hänen pidättäminen ei voinut tulla kysymykseenkään,
+ja sankarittaremme oikein ajattelevaan ja hellätuntoiseen luonteesen
+katsoen oli mahdoton, että hän olisi voinut tylysti erota
+intianilais-tytöstä, joka oli pannut kaikki alttiiksi saadakseen
+palvella ystävätänsä.
+
+"Kesäkuu", sanoi hän innokkaasti ja kiersi käsivartensa tuon
+viehättävän, vaikka sivistymättömän olennon vyötäreen ympäri,
+"olemmehan ystävät. Minun puoleltani teillä ei ole mitään pelkäämistä,
+sillä ei kukaan saa tietää käynnistänne. Jos voisitte antaa minulle
+jotain merkkiä juuri ennenkuin vaara uhkaa -- jotain merkkiä, josta
+voisin havaita, milloin minun on meneminen varustukseen -- kuinka minun
+on varani pitäminen".
+
+Kesäkuu, joka todella oli aikonut lähteä pois, oli kotvan aikaa ääneti,
+sitten sanoi hän tyynesti:
+
+"Hankkimas Kesäkuulle kyyhkynen."
+
+"Kyyhkynen! Mistä minä sen voin saada?"
+
+"Lähin maja -- ota vanha -- Kesäkuu menemäs ruuhi tykö."
+
+"Luulen ymmärtäväni teidän tarkoituksenne, mutta eikö olis parempi että
+seuraisin teitä rannalle, jos sattuisitte kohtaamaan jonkun
+miehistämme?"
+
+"Menemäs ulos ensin -- lukemas miehet -- yksi, kaksi, kolme, neljä,
+viis', kuus'..." Kesäkuu nosti pystöön sormensa ja nauroi -- "Kaikki
+pois tieltä -- kaikki paitsi yksi -- kutsumas pois hänet -- sitten
+laulamas ja tuomas kyyhkynen".
+
+Mabel hymyili tytön sukkelalle älylle ja lähti seuraamaan hänen
+osoituksiansa. Ovella hän kuitenkin pysähtyi ja katsoi rukoilevin
+silmin indianilais-tyttöön päin.
+
+"Enkö saa toivoa että ilmoitatte minulle vähän enemmän, Kesäkuu?" sanoi
+hän.
+
+"Tietämäs nyt kaikki -- varustus hyvä -- kyyhky sanomas kaikki --
+Nuolenkärki tappamas Kesäkuun."
+
+Viimeksi lausutut sanat riittivät, sillä Mabel ei voinut vaatia
+tarkempia ilmoituksia, kun Kesäkuu selitti, että hänen miehensä
+kuolemalla rankaisisi tuumainsa ilmoittamisen. Hän sanoi Kesäkuulle
+jäähyväiset ja poistui. Nopea silmäys näytti hänelle, että kolme henkeä
+vielä istui tulen ääressä, mutta kaksi, joista toinen Muir, oli
+poistunut, luultavasti veneen luokse, ja kuudes, hänen setänsä,
+puuhaili kalanpyydyksiensä kanssa vähän matkan päässä tulesta.
+Sotamiehen vaimo meni juuri samassa tuokiossa majaansa ja hänen
+puoleltaan ei siis ollut mitään pelkäämistä. Mabel oli nyt olevinansa
+ikäänkuin häneltä olisi joutunut jotakin hukkaan, palasi muuanta
+nuottia hyräillen sen majan luo, josta hän vasta oli tullut, ja
+kumartuen alas, ikäänkuin ottaakseen jotakin maasta, riensi hän
+Kesäkuun osoittamaan majaan. Tämä oli rappiotilassa ja viimeksi
+vahdissa olleet sotilaat olivat pitäneet sitä muonamakasiinina. Muun
+muassa oli siinä muutama tusina kyyhkysiä. Ilman suurta vaivaa sai
+Mabel yhden niistä kiini, ja kätkien sen esiliinansa alle, hiipi hän
+takaisin majaan ja sitten, kun huomasi sen tyhjäksi, alas rantaan,
+johon hänen onnistui päästä muiden huomaamatta. Ruuhen luona tapasi hän
+Kesäkuun, joka otti kyyhkysen, pani sen vasuun, ja kertoen sanat:
+"puulinna hyvä", lykkäsi hän ruuhen pensaikosta ja souti soukan salmen
+yli yhtä äänettömästi kuin tullessakin. Mabel odotti hetken jäähyväis
+tervehdystä tai ystävyyden osoitusta, sitten kuin Kesäkuu oli saapunut
+toiselle rannalle, mutta turhaan. Kaikissa ympäristöllä olevissa
+saarissa vallitsi semmoinen äänettömyys ja hiljaisuus, että tuntui kuin
+ei kukaan koskaan olisi häirinnyt luonnon juhlallista lepoa, eikä Mabel
+voinut missään keksiä vähintäkään merkkiä, joka osoittaisi sen vaaran
+läheisyyttä, jota Kesäkuu oli tarkoittanut.
+
+
+
+
+YHDESTOISTA LUKU.
+
+Hyökkäys. -- Puulinnan piiritys. -- Indianialaista kavaluutta.
+
+
+Kun Mabel palasi etsimään nais-toveriansa, tuntui hänestä kummalta,
+että muut olivat niin tyynellä mielin nyt, kun hänessä vallitsi
+semmoinen tunne, kuin elämän ja kuoleman edesvastaus olisi hänen
+hartioitaan painamassa. Hän ymmärsi ettei hän sopivalla tavalla voinut
+pyytää muita olemaan varoillansa, ilmoittamatta heille keskustelua
+Kesäkuun kanssa, ja hän huomasi, että hänen täytyisi menettelyssään
+heitä kohtaan noudattaa suurinta varovaisuutta ja tarkkuutta, jota hän
+ei ennen ollut tottunut tekemään, ei ainakaan näin tärkeissä
+asianhaaroissa.
+
+Sentähden käski hän sotamiehen vaimon viedä kaikellaisia tarpeita
+varustukseen ja varoitti häntä mihinkään aikaan päivästä poistumasta
+kauas siitä. Hän ei selittänyt syytä näihin käskyihin, vaan sanoi
+ainoastaan että hän kävellessään saarella oli huomannut yhtä ja toista,
+joka saattoi hänet pelkäämään, että vihollinen tunsi sen aseman
+paremmin kuin he tähän asti olivat luulleet, ja että ainakin he
+tekisivät viisaimmin, jos vaaran lähetessä etsisivät turvaa
+puulinnassa. Vaikea ei ollut herättää tämän sotilasvaimon pelkoa,
+sillä, vaikka hän oli rohkea skotilainen nainen, oli hän kuitenkin
+erittäin kärkäs kuuntelemaan kaikkea, mikä saattoi hänet yhä enemmän
+pelkäämään indianien julmuutta. Kun Mabel luuli kylliksi
+säikäyttäneensä häntä tehdäkseen hänet varovaiseksi, viittasi hän
+muutamilla sanoilla siihen, ett'ei ole tarpeen antaa sotamiesten tietää
+että he kumpikin olivat peloissansa. Tämän hän teki välttääkseen
+kaikkia pulaan saattavia kysymyksiä ja tiedusteluita ja päätti toisella
+tavalla pakoittaa setäänsä, korpraalia ja sotamiehiä suurempaan
+varovaisuuteen.
+
+Pahaksi onneksi ei koko brittiläisestä armeijasta olisi voitu löytää
+sopimattomampaa henkilöä kuin korpraali Mak Nab oli siihen erityiseen
+toimeen joka hänelle oli uskottu, kun hän oli jätetty komentavaksi
+päälliköksi saareen kersantti Dunhamin poissa ollessa. Hän oli kyllä
+päätteliäs ja rivakka, ja tunsi kaikki sotilaselämän temput ja koukut,
+ja oli sotaan tottunut, mutta hän oli myöskin ylpeä, itsepäinen
+kaikessa, mikä kuului hänen ammattinsa ahdasten rajain sisään, erittäin
+taipuisa katsomaan brittiläistä valtakuntaa kaiken oivallisuuden
+keskustaksi maailmassa ja Skotlantia itse keskipisteeksi, ainakin
+kaikelle tämän valtakunnan siveelliselle etevyydelle. Vähemmän
+käytännöllisen olennon puoleen olisi Mabel tuskin voinut kääntyä, ja
+kuitenkin täytyi hänen paikalla panna tuumansa toimeen.
+
+"Isäni on jättänyt teille, korpraali, tärkeän päälikkö-toimen", sanoi
+hän, saatuaan Mak Nabin siirtymään vähän syrjään toisista. "Jos
+viholliset saisivat saaren haltuunsa, niin joutuisimme sekä me että
+poissa oleva retkikunta vangeiksi".
+
+"Sitä käsittääkseen ei tarvitse matkustaa Skotlannista tänne", vastasi
+Mak Nab jyrkästi.
+
+"En epäile ett'ette te, mr Mak Nab, sitä ymmärrä yhtä hyvin kuin
+minäkin, mutta minä pelkään että te sotilaat -- tottuneet kuin olette
+vaaroihin ja taisteluihin, olette hieman taipuvaiset laiminlyömään
+muutamia niistä varokeinoista, jotka ovat välttämättömät niin
+omituisessa asemassa kuin me nyt olemme".
+
+"Sanotaan, ett'ei Skotlanti ole valloitettu maa, nuori nainen; vaan se
+lienee kaiketi erehdys, koska me, sen lapset, olemme niin uneliaita ja
+koska niin helposti voidaan karata päällemme, meidän sitä vähääkään
+aavistamatta".
+
+"Ei, ei, hyvä ystävä; te ymmärrätte minua väärin. Ensiksikin en nyt
+ollenkaan ajattele Skotlantia, vaan tätä saarta, ja toiseksi en
+ensinkään epäile teidän valppauttanne, kun luulette sitä tarvittavan.
+Minä pelkään vaan että löytyy vaara, jonka suhteen teidän rohkeutenne
+tekee teidät huolimattomaksi".
+
+"Minun rohkeuteni on epäilemättä aivan vähäinen, neiti Dunham, koska se
+vaan on skottilaisen rohkeutta. Isänne on yankee, ja jos hän olisi
+täällä joukossamme, niin näkisimme epäilemättä muihin toimiin
+ryhdyttävän".
+
+"Isälläni on hyvä ajatus teistä, Mak Nab, muuten ei hän olisi uskonut
+huostaanne saarta ja kaikkia mitä se sisältää, hänen tyttärensä siihen
+luettuna. Etenkin tiedän hänen luottavan varovaisuuteenne. Hän toivoo
+etupäässä että puuvarustusta hyvin vartioidaan".
+
+"Jos hän tahtoo suojella viidennenkuudetta rykmentin kunniaa
+hirsiseinien takana, niin olisi hänen itsensä pitänyt jäädä
+komentamaan; sillä suoraan sanoen, skotlantilaisen ei sovi, vastoin
+luontoa ja mielipiteitänsä, antaa karkoittaa itseään aukealta kentältä,
+ennenkuin edes on hyökätty hänen kimppuunsa. Miekkamme ovat leveät, ja
+me seisomme mielellämme vihollisen kanssa jalka jalkaa vastaan. Tämä
+amerikalainen taistelutapa, joka on tullut niin suureen huutoon,
+turmelee sen arvon, jota hänen majesteetinsa armeija nauttii, jos ei
+turmele sen urhoollisuuttakin. Luottakaa vanhan sotilaan sanoihin, joka
+jo on nähnyt viidennenkuudetta ikävuotensa; ei löydy mitään varmempaa
+vihollisen kehoittamiskeinoa, kuin se, että näyttää häntä pelkäävänsä,
+eikä koko tässä indianilaisessa sotatavassa ole mitään vaaraa, jota
+teidän amerikalaistenne kuvitus ei olisi siihen määrään suurentanut ja
+liioitellut, että vihdoin luulevat näkevänsä metsäläisen joka
+pensaassa. Me skotlantilaiset tulemme kylmästä maasta emmekä tarvitse
+tai tahdo suojaa, ja kyllä saatte nähdä, neiti Dunham, että..."
+
+Korpraali hyppäsi korkealle ilmaan, putosi päistikkaa kasvoillensa ja
+pyörähti sitten selälleen -- kaikki tapahtui niin äkkipikaa, että Mabel
+tuskin oli kuullut sen pyssyn kimakkaa paukausta, joka lähetti kuulan
+Mak Nabin ruumiin läpi. Sankarittaremme ei huudahtanut -- hän ei edes
+vapissut, sillä tapaus oli ylen äkillinen, odottamaton ja hirveä
+saadakseen aikaan mitään sellaista heikkouden merkkiä. Mak Nabissa oli
+vielä paraiksi sen verran henkeä jälellä, että hän voi käsittää mitä
+oli tapahtunut. Hänen kasvonsa olivat jo alkaneet vääntyä väärään,
+niinkuin tavallisesti käypi sille, jonka kuolema äkkiarvaamatta
+tavoittaa.
+
+"Rientäkää puuvarustukseen niin pian kuin mahdollista", kuiskasi hän
+Mabelin kumartuessa alas häneen päin.
+
+Sankarittaremme käsitti nyt täydellisesti vaarallisen asemansa sekä
+ripeän päätöksen tarpeellisuuden. Pikaisella silmäyksellä saatuansa
+vaakuuden siitä, että ruumis makasi hänen jalkainsa juuressa, pakeni
+hän puuvarustukseen, joka oli ainoastaan muutaman minuutin matkan
+päässä. Juuri kuin hän ehti sen luokse, vetäsi sotamiehen vaimo
+Jennie sen oven kiivaasti kiini ja salpasi sen; sillä sokeassa
+hämmästyksessään ei hän ajatellut muuta kuin omaa pelastustaan. Viis
+tai kuus laukausta kuului sillaikaa kuin Mabel huusi sotamiehen vaimoa
+avaamaan ovea, ja se kauhistus, jota nämät yhä enensivät, esti
+sisäpuolella olevaa naista kiireesti poisottamasta niitä pönkiä,
+jotka hän niin nopsasti oli asettanut oven päälle. Tuokion kuluttua
+tunsi Mabel kuitenkin oven vastahakoisesti antavan myöten hänen
+ponnistaessansa, ja hän tunki hoikan ruumiinsa sen raosta sisään heti
+kuin se oli ennättänyt tarpeeksi levetä. Hänen sydämensä ei nyt enään
+sykkinyt niin rajusti, ja hän sai jälleen kylliksi mielenmalttia
+voidakseen toimia ajattelevaisesti. Hän ei antanut perään, vaikka
+Jennie vapisten ponnisteli saadaksensa oven jälleen kiinni, vaan piti
+sitä päinvastoin auki niin kauan, kunnes oli varma siitä, ett'ei ketään
+muuta heikäläistä ollut näkyvissä eikä sisään pyrkimässä. Hänen
+käskynsä ja toimensa muuttuivat nyt tyynemmiksi ja järkevämmiksi.
+Ainoastaan yksi pönkä pantiin ovelle, ja Jennien käskettiin ottaa sekin
+pois, jos joku ystävä pyrkisi sisään. Sitten nousi hän tikapuita myöten
+toiseen kerrokseen, jossa hän ampumareijästä voi tarkastaa saarta, niin
+pitkälle nimittäin kuin pensaat sallivat. Kehoittaen alaalla olevaa
+kumppaliansa rauhoittumaan, rupesi hän niin tarkasti kuin suinkin
+tutkimaan varustuksen ympäristöä.
+
+Ensi aluksi ei Mabel suureksi kummastuksekseen voinut keksiä yhtään
+elävää olentoa, -- ei ystävää eikä vihollista -- koko saarella. Ei
+näkynyt ranskalaisia eikä Indianeja, vaikka pieni vaalea pilvi, joka
+kulki tuulen mukana pois, osoitti miltä suunnalta hänen oli niitä
+etsiminen. Tullessaan sen ampumareijän tykö, josta se paikka näkyi,
+missä Mak Nabin ruumis oli, hyytyi hänen verensä kauhusta, kun hän näki
+nuo kolme sotamiestä makaavan kuolleina tämän vieressä. Melun syntyessä
+olivat nämä miehet hyökänneet yhteiseen yhtymä paikkaan ja melkein
+samassa silmänräpäyksessä saaneet surmansa tuolta väijyksissä olevalta
+viholliselta, jota korpraali oli ollut halveksivinaan.
+
+Ei Capia eikä luutnantti Muiria näkynyt. Sykkivällä sydämellä tutki
+Mabel jokaista aukkoa puiden välissä ja meni ylimmäiseenkin kerrokseen
+eli lakkaan, josta hänellä oli mitä lavein näköala; vaan kaikki oli
+turhaa. Hän oli pelännyt saavansa nähdä setänsä ruumiin makaavan
+ruohikossa, vaan häntä ei näkynyt missään. Kuoleman hiljaisuus vallitsi
+saarella, ja sotamiesten kuolleet ruumiit tekivät näkymön yhtä
+kauhistavaksi kuin oudoksi.
+
+"Jumalan tähden", huusi sotamiehen vaimo alaalta, "sanokaa minulle,
+onko ketään meikäläisistä vielä hengissä. Minusta tuntuu kuin kuulisin
+huokauksia, jotka heikkonevat heikkonemistaan, ja pelkään että kaikki
+joutuvat surman omiksi".
+
+Mabel, joka muisti että vaimo oli naimisissa yhden tuolla hengetönnä
+makaavan sotamiehen kanssa, vapisi ajatellessaan sitä surua ja
+epätoivoa, johon hän joutuisi, jos yht'äkkiä saisi tiedon miehensä
+kuolemasta. Huokauksista oli sitä paitsi sangen vähän toiveita, vaikka
+huokaaja kenties oli hänen setänsä, joka ehkä makasi semmoisessa
+paikassa, ettei häntä voinut nähdä.
+
+"Meidän täytyy turvautua Jumalaan, Jennie, eikä laiminlyödä mitään
+puolustuskeinoa, jonka hän armostansa antaa meille. Pitäkää tarkka
+vaari ovesta älkääkä millään muotoa avatko sitä ilman minun
+käskyttäni".
+
+"Oi, sanokaa, neiti Mabel, näettekö Sandyä missään! Jos vaan voisin
+antaa hänelle tiedon, että olen turvassa, niin olisi mies raukkani
+tyynemmällä mielin, oli hän sitten vapaana tai vankina".
+
+Sandy, joka oli Jennien mies, makasi juuri sen ampumareijän kohdalla,
+jonka luona Mabel seisoi.
+
+"Ettehän sano minulle, näettekö Sandyä", kertoi nainen, sillä Mabelin
+äänettömyys teki hänet rauhattomaksi.
+
+"Muutamat meikäläisistä ovat koolla Mak Nabin ruumiin ympärillä,"
+vastasi hän karttavasti; sillä hänen mielestään olisi jumalatonta
+asianhaarain näin kauhistavina ollessa lausua suora valhe.
+
+"Onko Sandy niiden joukossa?" kysyi nainen semmoisella äänellä, joka
+karkeutensa ja tuimuutensa tähden kuului turmiota aavistavalta.
+
+"On varmaankin, sillä minä näen kaksi, kolme, neljä -- kaikilla
+rykmentin punanen takki"!
+
+"Sandy", huudahti vaimo raivokkaasti. "Miksi et huoli omasta
+hengestäsi, Sandy! Tule heti tänne ja pysy vaimosi luona hyvinä ja
+pahoina hetkinä! Ei nyt enään ole aikaa pitää lukua teidän tuhmasta
+sotajärjestyksestänne eikä teidän kerskaavista käsitteistänne
+kunniasta! Sandy, Sandy!"
+
+Mabel kuuli pönkää nostettavan ja oven narisevan saranoillaan. Odotus,
+emme tahdo sanoa hämmästys, piti hänet ampumareijän vieressä ja hän
+näki pian Jennien syöksevän pensaiden läpi sille suunnalle, missä
+kuolleet olivat. Hän tarvitsi vaan muutamia silmänräpäyksiä sinne
+ehtiäksensä. Niin äkillinen ja odottamaton oli kohtaus ollut, ett'ei
+hän peljästyksessään näkynyt käsittävän sen täydellistä merkitystä. Hän
+tarttui miehensä vielä lämpöiseen käteen, ja hänestä näytti kuin
+salainen hymy olisi rypistänyt hänen huuliansa.
+
+"Miksi tahdot turhanpäiten henkesi menettää, Sandy!" huusi hän nykien
+häntä käsivarresta. "Indianit surmaavat teidät kaikki, jos ette riennä
+varustukseen. Nouse ylös, pois täältä, äläkä kuluta hukkaan kalliita
+hetkiä".
+
+Tuskallisesti ponnistellessaan tempasi nainen kuollutta ruumista niin,
+että sen pää kääntyi häntä kohden ja kasvot tulivat näkyviin, jolloin
+pieni kuulan tekemä reikä silmäkulman reunassa ynnä muutama vieressä
+oleva veripisara selitti hänelle syyn miehensä äänettömyyteen. Kun
+totuus kauhistuttavassa muodossaan selvisi hänelle, löi hän kätensä
+yhteen ja päästi kimakan huudon. Tämä huuto, vaikka kimakka,
+sydäntäsärkevä ja kauhistuttava, oli kuitenkin sulosointuinen verraten
+siihen ulvontaan, joka seurasi heti sen perästä. Tuo kammottava
+sotahuuto kohosi saaren pensaikosta, ja noin kaksikymmentä metsäläistä,
+peloittavan näköisiä sotamaalauksensa ynnä muiden indianilaisen
+kuvituksen keksimäin laitosten tähden, hyökäsi esiin kiirehtien
+ottamaan haltuunsa nuo suuressa arvossa pidetyt päänahat. Nuolenkärki
+oli ensimmäisenä, ja hänen tomahavkinsa musersi tainnoksiin menneen
+Jennien pääkallon.
+
+Kaikki tämä tapahtui vähemmässä ajassa kuin olemme tarvinneet sitä
+kertoaksemme, ja Mabel oli nähnyt kaikki tyynni. Hän oli seisonut
+paikallaan kuin naulattu, katsoa tuijottaen ikäänkuin lumottuna tuota
+kammottavaa tapahtumaa. Mutta yhtäkkiä muistui hänen mieleensä, että
+Jennie oli mennessään jättänyt oven auki. Hänen sydämensä sykki
+valtavasti, sillä tämä turva oli ainoa, joka suojeli häntä varmasta
+kuolemasta, ja hän juoksi tikapuiden päähän rientääkseen alas ovea
+salpaamaan. Hän kuuli kuitenkin, ennenkuin oli ehtinyt toiseen
+kerrokseen, oven narisevan saranoillaan ja luuli olevansa hukassa.
+
+Ajatukset ovat kuitenkin valveella tällaisina hetkinä. Seuraavassa
+tuokiossa luuletteli hän, että setänsä oli tullut varustukseen, ja
+tahtoi rientää alas viskautuakseen hänen syliinsä; mutta samalla
+pidätti häntä se ajatus, että tulija voi olla joku indiani, joka nyt
+pani kiinni ovea saadakseen yksinänsä ryöstöä harjoittaa. Syvä
+hiljaisuus alaalla ei voinut soveltua Capin rohkeisin, pikaisiin
+liikkeisin, ja näyttikin paremmin viittaavan jotakuta vihollisen
+petosta. Tämä ajatus piti Mabelia toimetonna, ja enemmän kuin minuutin
+vallitsi rakennuksessa äänetön hiljaisuus. Sen aikaa seisoi Mabel
+ylimmäisten tikapuiden juurella, katsoa tuijottaen alakertaan vievää
+aukkoa kohti ja joka silmänräpäyksessä odotti hän saavansa nähdä
+metsäläisen kasvojen pistävän siitä esiin. Tämä pelko tuli viimen niin
+suureksi, että hän katseli piilopaikkaa viivyttääkseen odotettua
+kohtausta, vaikkapa vaan silmänräpäyksen. Hän kyykistyi kahden tynnyrin
+väliin ja rukoili sydämellisesti ja hartaasti, että Jumala ottaisi
+hänet suojelukseensa. Nyt luuli hän kuulevansa hiljaista rapinaa,
+ikäänkuin joku olisi noussut alisia tikapuita myöten niin suurella
+varovaisuudella, että se omalla liiallisuudellaan ilmaisi itsensä;
+sitten seurasi vähäinen natina, johon hän tiesi erään puolapuun olevan
+syynä, joka oli notkunut hänen oman kepeän painonsa alla. Vielä ei
+kuitenkaan näkynyt mitään lattian aukeamassa; vaan hänen kuulonsa, joka
+oli erittäin paljon herkistynyt siitä mielen-jännityksestä, missä hän
+oli, ilmoitti hänelle selvästi, että joku oli ainoastaan muutaman
+tuuman alempana aukkoa. Kohta sen perästä näki hän Indianin pään
+mustine hiuksineen kohoavan lattian pintaa ylemmäksi, mutta niin
+verkalleen, että sen liikkuminen oli verrattava kellon minuutiviisarin
+kulkuun. Sitten tulivat julmat kasvonpiirteet ja koko mustanpuhuva
+muoto näkyviin. Mabelin kauhistus karttui, kun hän luuli näkevänsä nuo
+mustat, muljottavat silmät ja julmat kasvot; vaan kun koko pää oli
+kohonnut lattian pinnan yläpuolelle, huomasi hän, tarkkaan katsottuaan,
+että hänen säikähtänyt kuvituksensa oli luullut Kesäkuun lempeitä,
+kauniita kasvoja indianilaisen sotilaan kasvoiksi.
+
+Vaikea olisi sanoa kumpi tunsi suurempaa iloa. kun Mabel juoksi
+keskelle huonetta -- sankarittaremmeko, kun huomasi että tullut oli
+Nuolenkärjen vaimo eikä itse Nuolenkärki -- vaiko Kesäkuu, kun näki
+että hänen neuvoansa oli seurattu ja tapasi varustuksessa sen henkilön,
+jota hän niin rauhattomasti ja melkein toivotta oli etsinyt. He
+syleilivät toisiaan, ja tuo teeskentelemätön indianilaisnainen nauroi
+suloisella, viehättävällä tavallaan, pitäen sillaikaa ystävätänsä
+käsivarren pituuden päässä itsestänsä ja tutkistellen oliko tämä
+todellakin läsnä.
+
+"Varustus hyvä", sanoi hän, "ei saa päänahkaa".
+
+"Se on todellakin hyvä, Kesäkuu", vastasi Mabel kauhistuksella ja
+peitti samassa silmänsä, ikäänkuin päästäkseen näkemästä niitä
+hirmuisuuksia, joita hän vasta oli nähnyt. "Sanokaa, Jumalan tähden,
+tiedättekö mihinkä setä raukkani on joutunut? Olen katsellut joka
+haaralle, vaan en ole huomannut häntä missään".
+
+"Ei täällä varustuksessa?" kysyi Kesäkuu jollakin uteliaisuudella.
+
+"Ei, minä olen ihan yksin täällä, Kesäkuu; se vaimo, joka oli kanssani,
+syöksi ulos miehensä luokse ja on hengellään maksanut
+varomattomuutensa".
+
+"Kesäkuu tietää -- Kesäkuu näkemäs; hyvin pahasti; Nuolenkärki ei
+säälimäs ketään vaimoa, ei omaansakaan".
+
+"Oi, Kesäkuu, teidän hengestänne ei ainakaan ole mitään pelkoa".
+
+"Ei tietämäs; Nuolenkärki tappa, jos tietämäs kaikki".
+
+"Jumala suojelkoon teitä, Kesäkuu; niin, hän on sen tekevä hyvyytenne
+tähden, Sanokaa minulle, mitä on tekeminen ja onko setä raukkani vielä
+elossa".
+
+"Ei tiedä. Suolavedellä olemas vene; hän ehkä mennä järvelle".
+
+"Vene on vielä rannassa, vaan ei setääni eikä majoitusmestaria näy
+missään".
+
+"Ei kuolleina -- koska Kesäkuu näkemäs sen. Menemäs piiloon -- punainen
+mies menemäs piiloon -- ei häpeä keltanaamalle".
+
+"Heidän häpeäänsä en suinkaan pelkää, vaan pelkään ett'eivät ole
+ennättäneet paeta. Hyökkäyksenne oli niin äkkiarvaamaton, Kesäkuu."
+
+"Tuskarora", virkkoi toinen, hymyillen tyytyväisenä miehensä
+taitavuudesta. "Nuolenkärki suuri sotilas".
+
+"Ja mitä on minun tekeminen, Kesäkuu? Ei viipyne kauan, ennenkuin
+teidän väkenne hyökkää tätä varustusta vastaan?"
+
+"Varustus hyvä -- ei saamas päänahka".
+
+"Mutta he tulevat pian huomaamaan, ett'ei siinä ole mitään
+varustusväkeä, jos eivät jo tienne sitä. Itse sanoitte minulle saaressa
+olevain miesten lukumäärän, ja epäilemättä olette saanut tietää sen
+Nuolenkärjeltä".
+
+"Nuolenkärki tietämäs" -- sanoi Kesäkuu, ja nosti pystöön kuusi sormea
+ilmoittaaksensa saareen jätettyin miesten lukumäärän. "Kaikki punaiset
+miehet tietämäs. Neljä jo hukannut päänahkansa -- kahdella olemas ne
+vielä".
+
+"Älkää puhuko siitä, Kesäkuu; tuo kauhistava ajatus hyydyttää vereni.
+Teidän sotilaanne eivät voi tietää, että olen yksinäni varustuksessa,
+vaan luulevat kenties setäni ja majoitusmestarin olevan täällä, ja
+sytyttävät luultavasti rakennuksen tuleen ajaakseen heidät ulos. Olen
+kuullut sanottavan, että tuli on tällaisissa tiloissa vaarallisin
+vihollinen".
+
+"Ei polttamas varustusta, varustus hyvä -- ei saamas päänahkaa, ei
+polttamas varustusta".
+
+"Ja mistä sen päätätte, Kesäkuu? Minä pelkään kuitenkin että he
+sytyttävät sen tuleen".
+
+"Varustus märkä -- paljo sadetta -- hirret kosteat, ei palamas hevillä.
+Punainen mies tietämäs sen aivan hyvin -- sentähden ei polttamas sitä
+ettei sanoa Jengille, että Irokesia on ollut täällä. Isä tulemas
+takaisin -- ei näkemäs varustus ei löytämäs sitä. Ei, ei, Indiani lopen
+viisas -- ei liikuttamas mitään".
+
+"Minä ymmärrän ajatuksenne, Kesäkuu, ja toivon ennustuksenne käyvän
+toteen, sillä jos isäni pelastuisi -- ehkä hän jo on kuollut tai
+vankeudessa, Kesäkuu?"
+
+"Ei koskemas isää -- ei tietämäs, mihin hän mennyt -- vesi ei jättämän
+jälkiä -- punainen mies ei saattamas seurata. Ei polttamas varustus --
+se olemas hyvä, ei saamas päänahkaa".
+
+"Katsotteko mahdolliseksi että minä voin olla täällä turvassa siksi
+kuin isäni palaa takaisin?"
+
+"Ei tiedä -- tytär tietämäs paraiten, milloin isä tulemas takaisin".
+
+Mabel tuli levottomaksi siitä katseesta joka oli Kesäkuun mustassa
+silmässä kun hän lausui tämän, sillä hänessä heräsi se epäluulo, että
+Kesäkuu tahtoi saada selkoa jostakin joka voisi olla eduksi
+Indianeille, koska he sen avulla ehkä voisivat saada hänen isänsä ja
+koko retkikunnan surmatuksi. Hän oli jo antamaisillaan karttavan
+vastauksen, kun raju ryntäys ovea vastaan äkkiä veti koko hänen
+huomionsa uhkaavan vaaran puoleen.
+
+"He tulevat", huudahti hän. "Kenties, Kesäkuu, on siellä setäni ja
+majoitusmestari. En voi tällaisena hetkenä estää Muiriakaan sisälle
+pääsemästä."
+
+"Miks'ei katsomas ulos -- monta ampumareikää -- aiotut sitä varten."
+
+Mabel seurasi viittausta, nosti varovasti pienen puupalasen yhdestä
+niitä ampumareikiä, joita oli toisen kerroksen ulkonevassa osassa ja
+silmäsi alas oveen päin. Hänen hämmästyksensä ja kalpeutensa ilmoitti
+toiselle, että metsäläisiä oli alhaalla oven takana.
+
+"Punasia miehiä," sanoi Kesäkuu ja nosti varoittavasti sormeansa.
+
+"Neljä. He ovat kauhistuttavia sotamaalauksineen ja verisine
+voittosaaliineen. Nuolenkärki on niiden joukossa".
+
+Kesäkuu oli sillä välin mennyt huoneen nurkkaan, jossa muutamia
+kivääriä oli varalla, ja oli jo tempaissut yhden niistä, kun hänen
+miehensä nimi pidätti häntä. Se tapahtui kuitenkin vaan
+silmänräpäykseksi sillä hän meni paikalla ampumareijän luo ja oli jo
+pistämässä ulos kiväärin piippua, kun luonnollinen inhon tunne saatti
+Mabelin tarttumaan hänen käteensä.
+
+"Ei, ei, Kesäkuu", sanoi hän, "ei omaa miestänne kohti, vaikkapa
+henkeni menisikin".
+
+"Ei tekemäs Nuolenkärjelle pahaa", sanoi Kesäkuu kammon värähdyksellä;
+"ei tekemäs punaselle miehelle ollenkaan pahaa. Ei ampumas heitä --
+ainoastaan peloittamas".
+
+Mabel ymmärsi nyt Kesäkuun tarkoituksen eikä enää koettanut häntä
+estää. Indianitar pisti pyssynpiipun reijästä ulos, ja varta vasten
+saatettuaan sen verran kolinaa aikaan, että metsäläisten huomio kääntyi
+sinne päin, vetäsi hän liipasinta. Tuskin oli pyssy lau'ennut, kun
+Mabel jo nuhteli häntä.
+
+"Sanoittehan, ett'ei tarkoituksenne ollut ampua; olette ehkä
+haavoittanut miehenne".
+
+"Kaikki juoksemas pois ennenkuin minä ampua", vastasi Kesäkuu nauraen,
+ja katsoessaan toisesta reijästä tarkastaakseen metsäläisten liikkeitä,
+nauroi hän vielä herttaisemmin. "Katsokaa, etsinyt piilopaikan --
+kaikki sotilaat. Luulemas Suolaveden ja Majoitusmestarin täällä --
+varomas nyt itseänsä".
+
+He tutkivat nyt saarta useammista reijistä niin tarkkaan kuin voivat ja
+näkivät että metsäläiset, jotka olivat ottaneet haltuunsa
+englantilaisten tavarat ja ryöstäneet majat, rupesivat valmistamaan
+pitoja. Enimmät varat olivat varustuksessa, vaan Indianit olivat
+kuitenkin saaneet niin suuren voittosaaliin että voivat katsoa itsensä
+palkituiksi, etenkin koska hyökkäys ei ollut tuottanut heille mitään
+tappiota. Muutamat heistä olivat jo vieneet pois kuolleet ruumiit, ja
+voitettujen aseet oli koottu yhteen läjään lähelle sitä paikkaa, missä
+pidot aiottiin pitää. Kaikki enemmän silmäänpistävät esineet saarella
+olivat jätetyt paikoilleen, koska metsäläiset tahtoivat äkkiarvaamatta
+päästä karkaamaan kersantin kimppuun hänen takaisin palatessaan.
+Indianien tarkoituksena ei näkynyt olevan paikalla ryhtyä ahdistamaan
+varustusta, vaan kaikki osoitti pikemmin, kuten Kesäkuu arveli, että he
+aikoivat pitää sitä piiritystilassa, kunnes kersantin joukko oli
+palannut, koska muutoin hyökkäyksen jälet voisivat varoittaa niin
+kokenutta ja taitavaa miestä kuin Opas oli. Veneen olivat he kuitenkin
+ottaneet haltuunsa ja vieneet pensaikkoon siihen paikkaan, mihin olivat
+kätkeneet omatkin ruuhensa.
+
+Nyt seurasi pitkät ja synkät tunnit. Päivä tuntui kuukauden pituiselta;
+ne hetket, jolloin Mabel rukoili, olivat ainoat, jotka tuntuivat
+helpommilta. Usein turvautui hän tähän lohdutuskeinoon, ja aina tunsi
+hän mielensä siitä vahvistuvan, sielunsa rauhoittuvan ja luottamuksensa
+lisääntyvän. Hän ymmärsi Kesäkuun arvelun ja katsoi hyvin
+todenmukaiseksi, että varustus jätettäisiin rauhaan toistaiseksi.
+Jonkun likellä olevan vaaran pelko oli sentähden vähennyt, mutta
+tulevaisuus antoi aivan vähän syytä mihinkään toiveisin, ja hänestä
+alkoi vankeuteen joutumisen ajatus jo tuntua helpommalta.
+
+Selvän päivän aikana oli sankarittaremme asema jotenkin huolettava,
+mutta kun illan varjot hiljalleen laskeusivat saarelle, kävi se melkein
+kammottavaksi. Metsäläiset olivat nyt joutuneet ihan raivoihinsa,
+saatuaan käsiinsä kaikki englantilaisten viinan, ja heidän huutonsa ja
+menettelynsä oli semmoista kuin pahain henkien riivaamain ihmisten
+menetteleminen. Heidän ranskalainen päällikkönsä -- sillä heitä näkyi
+komentavan euroopalainen mies -- koki turhaan hillitä heidän
+vallattomuuttaan, ja hän vetäytyi nyt -- viisaasti kyllä -- pois
+erääsen likellä olevaan saareen, jossa hän odotti seuraavan päivän
+valkenemista. Ennen poismenoansa, oli hänen onnistunut oman henkensä
+uhalla sammuttaa ja riistää metsäläisiltä keinot sen uudesta
+virittämiseen. Tämän hän oli tehnyt sentähden, ett'eivät Indianit voisi
+sytyttää varustusta, jonka säilyttäminen oli välttämätön hänen tulevien
+tuumiensa edistymiselle.
+
+Aamupuoleen taukosi tuo hurja meteli, ja kuoleman hiljaisuus vallitsi
+koko saarella. Mabel ja Kesäkuu olivat siihen asti olleet niin
+peloissansa, etteivät voineet ajatella lepoa, mutta nyt sai indianitar
+edellisen houkutelluksi asettumaan eräälle sotamiesten olkivuoteelle,
+jossa hän pian vaipui rauhalliseen uneen. Kesäkuu heittäysi hänen
+viereensä, eikä aikaakaan ennekuin hänkin oli unen helmoissa.
+
+Kun Mabel heräsi, virtailivat auringonsäteet ampumareijistä, sillä
+päivä oli jo kulunut jokseenkin pitkälle. Kesäkuu nukkui vielä, vaan
+heräsi heti toisen liikkeistä ja molemmat ryhtyivät nyt tarkastamaan
+mitä heidän ympärillään tapahtui.
+
+Mutta vaikka silmäilivät ulos jok'ainoasta ampumareijästä, eivät he koko
+saarella voineet keksiä merkkiäkään muista elävistä olennoista kuin he
+itse. Kytevä tuli tuprusi siinä kohti, missä Mak Nab ja hänen
+kumppalinsa olivat keittäneet, ikäänkuin savu olisi aiottu syötiksi
+jollekulle poissa olevalle; majain ympäristöllä oli kaikki pantu
+entiseen järjestykseen. Ehdottomasti säpsähti Mabel kun hänen silmänsä
+tapasivat ihmisryhmän, jossa oli kolme sotamiestä, huolettomina istuen
+ruohokentällä, ikäänkuin olisivat välinpitämättömästi keskustelleet
+toistensa kanssa; mutta hänen verensä hyytyi, kun hän uudestaan katsoen
+tunsi surmattuin sotamiesten verettömät kasvot ja lasinkarvaiset
+silmät. Ruumiit olivat niin likellä varustusta, ett'ei hän niitä ensi
+silmäyksellä huomannut, ja niiden asennossa ja ryhdissä oli jotain
+ilvehtivää irstaisuutta, sillä niiden kangistuneet jäsenet oli
+väännetty erilaisiin asemiin, jotta näyttäisi ikäänkuin kuuluisivat
+elävään ruumiisen. Mutta vaikka nämät esineet näyttivät
+kauhistuttavilta niille, jotka olivat kyllin likellä huomatakseen
+kammottavan vastakohdan niiden teeskennellyn ja todellisen laadun
+välillä, olivat ne kuitenkin järjestetyt niin taitavasti, että
+äkkinäinen katsoja olisi sadan kyynärän päästä erehtynyt. Tyystin
+tarkasteltuaan saaren rantoja, osoitti Kesäkuu neljättä sotamiestä,
+joka istui jalat riippuen veden päällä, selkä nojassa puuta vasten ja
+ongenvapa kädessä. Kaljut nahattomat päät oli peitetty lakeilla, ja
+kaikki veren merkit oli tarkkaan pyyhitty kasvoista. Mabel tunsi pahoin
+vointia tätä nähdessään. Hän vaipui eräälle penkille ja peitti
+kasvojansa esiliinalla muutamia minuutia, kunnes Kesäkuun hiljainen
+huudahtaminen jälleen kutsui hänet ampumareijän luo. Indianitar osoitti
+Jennien kuollutta ruumista, joka näytti seisovan erään majan ovella,
+nojaten eteenpäin, ikäänkuin katsellakseen sotamiehiä, myssynnauhat
+liehuen tuulessa ja luuta kädessä. Väli oli niin pitkä ett'ei selvään
+voinut eroittaa kasvojenpiirteitä, mutta Mabel luuli huomaavansa että
+alaleuka oli painettu alas, ikäänkuin vääntämään suuta kammottavaan
+hymyyn.
+
+"Kesäkuu, Kesäkuu", huudahti hän, "tämä on kauheampaa kuin mitä teidän
+kansanne kavaluudesta ja petoksista koskaan olen kuullut puhuttavan tai
+pitänyt mahdollisena."
+
+"Tuskarora hyvin viekas", vastasi Kesäkuu semmoisella äänellä, joka
+osoitti, että hän pikemmin hyväksyi kuin paheksui kuolleiden ruumisten
+tällä tavalla käyttämistä. "Ei teke sotamiehelle vahinkoa nyt -- olemas
+Irokeseille hyödyksi -- ottanut päänahat ensin -- nyt käyttämäs
+ruumiita -- sitten polttamas ne."
+
+Mabel ei voinut tukehuttaa inhon tunnetta; mutta siitä ei Kesäkuu
+piitannut mitään, vaan alkoi valmistaa yksinkertaista aamiaista
+näyttääkseen kuinka vähän hän piti väliä muiden tunteista, joiden
+suhteen hänen omat tapansa olivat opettaneet hänet välinpitämättömäksi.
+Mabel söi vaan vähäisen, Kesäkuu sitä vastoin niinkuin ei mitään olisi
+tapahtunut. Tämän perästä oli heillä kyllin aikaa ajattelemiseen ja
+saaren tyystimpään tarkastamiseen. Vaikka sankaritartamme poltti
+kuumeentapainen halu saada myötäänsä olla jonkun reijän luona, ei hän
+kumminkaan voinut siinä kauan kestää, vaan poistui inholla, mutta
+ainoastaan hetkeksi, sillä lehtien kahina tai tuulen humina puissa veti
+hänet jälleen siihen. Oli todellakin kammottavan juhlallinen katsella
+tuota autiota saarta, jossa asui kuolleita elävien haamussa, ja tämä
+vaikuttikin Mabeliin melkein samalla tavalla, kuin jos hän olisi
+katsellut pahain henkien huvituksia.
+
+Koko päivänä ei näkynyt yhtään Indiania eikä ranskalaista, ja yö
+laskeutui tuon kamalan, mutta äänettömän naamiokentän päälle sillä
+tasaisella, muuttumattomalla eteenpäin menolla joka on omituista
+luonnonlaeille, jotka eivät pidä väliä niistä vähäpätöisistä
+näyttelijöistä ja näyttelyistä, jotka tunkeilevat ja kilpailevat
+keskenänsä täällä maan päällä. Tämä yö oli rauhallisempi kuin
+edellinen, ja Mabel nukkui turvallisemmin, sillä hän oli nyt vakuutettu
+siitä että hänen omaa kohtaloansa ei ratkaistaisi, ennenkuin hänen
+isänsä oli palannut. Seuraavana päivänä odotettiin häntä kuitenkin
+takaisin ja kun sankarittaremme heräsi, riensi hän heti kohta
+ampumareikäin luokse tutkimaan ilman laatua ja saaren oloja.
+Ruohokentällä oli vielä tuo kamala ihmisryhmä; kalastaja istui vielä
+kumartuneena veteen päin ja näytti pitävän tarkkaa huolta toimestansa;
+Jennien vääristetyt kasvot tirkistivät edelleen majan ovelta. Mutta
+ilma oli muuttunut. Raitis etelätuuli puhalsi, ja vaikka ilma vielä oli
+leuto, näytti myrsky olevan tulossa.
+
+
+KAHDESTOISTA LUKU.
+
+Oppaan tulo. -- Hyökkäys puuvarustusta vastaan. -- Vihollisten
+torjuminen.
+
+
+Vaivaloisesti ja vitkaan kuluivat päivän hetket, tuottamatta mitään
+muutosta, ja Mabelin saamatta mitään päätöstä toimeen. Päivä oli jo
+ehtoopuolella. Kesäkuu oli alakerroksessa heidän kohtalaisen ateriansa
+valmistamisen puuhassa, Mabel taas oli noussut katolle joka oli
+varustettu luukulla, jonka kautta pääsi vapaasti kulkemaan. Vaan ei hän
+tästäkään korkeasta paikasta voinut keksiä mitään mainittavaa, eikä hän
+uskaltanut kovin kauan olla näkyvissä koska hän hyvin tiesi, että
+jonkun metsäläisen hillitsemättömät himot helposti voisivat saattaa
+hänet lähettämään luodin hänen päänsä läpi.
+
+Aurinko oli laskenut eikä odotetuista veneistä vielä oltu mitään vihiä
+saatu. Mabel oli uudelleen noussut katolle silmäilläkseen saarta vielä
+kerran, sillä hän toivoi retkikunnan vihdoinkin hämärässä palaavan. Jos
+tämä tapahtui, niin ei ainakaan Indianien paulat tulisi niin turmiota
+tuottaviksi kuin muutoin, ja hän saisi ehkä tilaisuutta tulen avulla
+antaa selvemmän merkin, kuin mitä muuten olisi voinut. Tarkoin
+tutkittuaan taivaanrannetta, oli hän jo poislähtemässä, kuin hänen
+huomionsa kiintyi johonkin, josta hän aluksi ei ollut niin tarkkaa
+lukua pitänyt. Saaret olivat niin likekkäin, jotta kuusi tai kahdeksan
+eri kanavaa eli niiden välistä salmea näkyi yhtähaavaa, ja eräässä
+enimmän piilossa olevassa oli ruuhi, joka melkeen kokonaan oli rannan
+pensasten suojassa. Epäilemättä oli siinä joku ihmis olento. Käsittäen
+ett'ei hänen ilmoitusmerkkinsä voinut vahingoittaa, jos tämä oli
+vihollinen, mutta päinvastoin voisi olla hyödyksi, jos siellä oli
+ystävä, heilutti hän hartaasti pientä lippua, varoen kumminkin samalla
+ett'ei saaressa olijat sitä huomaisi.
+
+Kahdeksaan jopa kymmeneenkin eri toviin oli Mabel turhaan heiluttanut
+lippua ja alkoi jo epäillä, huomattiinko sitä, kun merkkiin vastattiin
+airoa heiluttamalla, ja mies näytti itseään sen verran, että hän tunsi
+Chingacbgookin. Siellä oli siis ainakin yksi ystävä ja päälle
+päätteeksi semmoinen, joka hänen vakuutuksensa mukaan sekä tahtoi että
+voi auttaa.
+
+Tästä hetkestä elpyi hänen uskalluksensa ja luottamuksensa.
+Mohikani oli nähnyt hänet, hän tiesi siis hänen olevan saarella; heti
+kylliksi pimeän tultua ryhtyisi hän epäilemättä tarpeellisiin toimiin
+hänen pelastamistaan varten. Hänen noudattamansa suuri varovaisuus
+osoitti että hän tiesi vihollisen olevan mailla, ja Mabel luotti
+täydellisesti hänen sukkeluuteensa ja taitoonsa. Pahinna esteenä oli
+nyt Kesäkuu, sillä Mabel oli nähnyt niin selviä todistuksia hänen
+uskollisuudestaan kansalaisiansa kohtaan, vaikka hän tosin oli
+osoittanut hyväntahtoisuutta Mabelille, että hän ei voinut uskoa hänen
+taipuvan laskemaan vihollista Indiania varustukseen. Mabel teki ja
+hylkäsi mielessään tunnin kuluessa ainakin tusinan ehdoitusta tämän
+asian suhteen.
+
+Ensiksikin ei hän oikein käsittänyt, kuinka saisi tietää, milloin
+Chingachgook oli oven takana, johon hän luuli hänen piakkoin saapuvan,
+ja toiseksi ei hän myöskään tiennyt, miten päästäisi hänet sisään
+herättämättä valppaan Kesäkuun epäluuloa. Mutta aika kiirehti, sillä
+Mohikani voi tulla ja mennä matkoihinsa, jos hän ei ollut valmis
+ottamaan häntä vastaan. Aivan välttämätöntä oli ryhtyä johonkin,
+vaikkapa vähemmänkin viisaasen toimeen sillä Delavari uskaltaisi liian
+paljon, jos viipyisi pitemmän aikaa saaressa. Uudestaan tutkittuansa
+useita tuumia, joita oli ajatellut, meni Mabel seurakumppalinsa luokse
+ja sanoi niin tyynesti kuin voi:
+
+"Minä olen levoton Kesäkuu; olisi hyvä, jos menisitte katolle taaskin
+tarkastamaan saarta, jotta olisimme varmat, ettei meitä vastaan ole
+mitään tekeillä. Te käsitätte kansalaistenne tarkoitukset paljoa
+paremmin kuin minä."
+
+"Kesäkuu menemäs, Lemmenkukka toivomas, mutta tietämäs aivan hyvin että
+Indianit nukkumas; odottamas isää. Sotilaat syömäs, juomas, nukkumas
+aina kun ei taistele tai ole sotajälellä; silloin eipäs milloinkaan
+nukku, syö, juo -- ei koskaan olemas väsyksissä. Sotilaat nukkumas
+nyt."
+
+"Suokoon Jumala että niin olisi, mutta menkää, Kesäkuu kulta, ylös ja
+katsokaa tarkkaan ympärillenne. Vaara voi olla tarjona silloin kuin
+vähimmin sitä odotamme. Sill'aikaa kuin te olette katolla, tahdon minä
+kuunnella ovella, ja täten voimme yht'aikaa vartioida ylhäällä ja
+alhaalla."
+
+Vaikka Kesäkuu katsoi tätä joutavaksi varovaisuudeksi, koska hän oli
+varma siitä, ett'ei kukaan voinut päästä varustukseen, jos ei saanut
+sisäpuolelta apua, eikä todellinen vaara voinut ulkoa uhata heidän
+sitä jo ennen huomaamatta, luki hän tämän ehdoituksen Mabelin
+tietämättömyyden ja levottomuuden syyksi, ja koska se oli tuotu esiin
+niin suoraan, hyväksyi hän sen mitään luulematta. Sankarittaremme voi
+siis, Kesäkuun noustessa katolle, esteettä mennä ulko-oven luokse.
+
+Kesäkuu ei voinut huomata mitään katolta, mutta mahdoton on kertoa
+Mabelin mielenliikutusta, kun hän luuli kuulevansa ovea hiljaa ja
+varovasti sysäistävän. Peläten ett'ei kaikki ollut niinkuin hän toivoi
+ja innoissaan antamaan Chingachgookille tietoa lähellä olostansa, alkoi
+hän laulaa hiljaiselle ja vapisevalla äänellä. Niin syvä oli
+äänettömyys tällä hetkellä, että hänen äänensä vapisevat sävelet
+kuuluivat aina katolle saakka, ja paikalla alkoi Kesäkuu astua alas.
+Heti sen perästä kuului hiljainen kolkutus ovelle. Mabelilla oli kova
+hätä; ei tuokiotakaan saanut mennä hukkaan. Toivo näytti olevan pelkoa
+vahvempi, sillä vapisevin käsin alkoi hän nostaa salpoja pois. Kesäkuun
+mokkasinien hipsutus kuului yläkerrasta, kun ensimmäinen pönkä oli
+poisotettu; toinen kirposi juuri kun Indianitar oli alimmaisten
+tikapuiden keskipaikoilla.
+
+"Mitä te tekemäs," huudahti Kesäkuu kiivaasti. "Juoksemas pois --
+mieletön -- jättämäs varustuksen? Varustus hyvä."
+
+Molemmat tarttuivat viimeiseen pönkään, ja se olisi noussut
+koukuiltaan, ell'ei kiivas sysäys ulkoa olisi painanut sitä kiinni.
+Lyhyt taistelu seurasi nyt molempien nuorten naisten välillä, joista ei
+kumpikaan halunnut ryhtyä väkivaltaisuuksiin. Kesäkuu olisi luultavasti
+voittanut, ell'ei toinen voimallisempi ryntäys olisi viskannut salpaa
+irti, jolloin ovi aukesi. Miehen haamu näkyi tulevan sisään ja molemmat
+naiset syöksivät pelästyneinä tikapuita ylös.
+
+Muukalainen salpasi oven ja tyystin tutkittuaan alaalla olevan huoneen
+nousi hän varovasti ylöspäin tikapuita myöten. Pimeän tullen oli
+Kesäkuu sulkenut ampumareijät yläkerrassa ja virittänyt tulen
+kyntteliin. Sen tumman valon valaisemina seisoivat molemmat naiset,
+odottaen saadakseen nähdä muukalaisen, joka, kuten kuului, varovasti
+kapusi tikapuita ylös. Vaikea olisi sanoa kumpiko heistä enemmän
+hämmästyi, kun tunsivat sen, joka nyt nousi luukusta sisään, Oppaaksi.
+
+"Jumalalle olkoon kiitos," huudahti Mabel, joka paikalla huomasi että
+varustusta tämän miehen puolustamana olisi mahdoton valloittaa. "Oi,
+Opas kuinka on isäni laita?"
+
+"Kersantti voi hyvin, ainakin vielä, ja on ollut voittoisa, vaikk'ei
+kukaan voi sanoa mitenkä tämä päättyy. Eikö tuo ole Nuolenkärjen vaimo,
+joka piileilee tuolla nurkassa?"
+
+"Älkää puhutelko häntä pahasti, Opas; minun on häntä kiittäminen
+hengestäni, nykysestä turvastani. Kertokaa minulle mitenkä on käynyt
+isäni johtamalle retkikunnalle, miksi te olette täällä, niin minä
+sitten kerron kaikki ne kauhistavat seikat, jotka ovat täällä saaressa
+tapahtuneet."
+
+"Siihen ei tarvita monta sanaa, Mabel, sillä se, joka on tottunut
+Indianien pirullisiin koukkuihin, ei tarvitse pitkiä selityksiä.
+Retkikunnalle onnistui kaikki mitä olimme toivoneet, sillä Käärme oli
+väijymässä ja toi meille kaikki tiedot, joita vaan voimme toivoa. Me
+hyökkäsimme äkkiarvaamatta kolmen veneen kimppuun, ajoimme ranskalaiset
+pakoon, otimme veneet haltuumme ja upotimme ne käskyn mukaan erään
+salmen syvimpään paikkaan; Ylä-Kanadan metsäläiset taitavat tänä
+talvena tehdä huonot kaupat tavaroillansa. Heti kuin kersantti huomasi
+retkensä onnistuneen, laittoi hän minut ja Käärmeen edeltäpäin
+ilmoittamaan teille kuinka kaikki oli käynyt, ja seurasi itse perästä
+molempien hitaammin kulkevien venetten kanssa, jotka eivät voi ehtiä
+tänne ennen kuin varhain huomisaamuna. Minä erosin Chingachgookista
+edellä puolenpäivän, sovittuamme että hän kulkisi toista ja minä toista
+salmea myöten tarkastaaksemme oliko tie vapaa. Sen perästä en ole häntä
+nähnyt."
+
+Mabel kertoi nyt, kuinka hän oli havainnut Mohikanin ja kuinka oli
+luullut hänen tulevan varustukseen.
+
+"Ei, ei hän tule. Oikea vakooja ei koskaan mene muurien tai
+hirsiseinien taakse, jos vaan mahdollisesti voipi olla ulkoilmassa
+ja löytää hyödyllistä tointa. En minäkään olisi tullut, jos en
+olisi kersantille luvannut lohduttaa teitä ja pitää huolta
+turvallisuudestanne. Oi, raskaalla mielellä tutkin edellä puoltapäivää
+saarta, ja katkera oli se hetki, jolloin luulin teidän olevan
+kuolletten joukossa."
+
+"Mikä onnellinen sattumus varoitti teitä eteenne katsomatta soutamasta
+saareen ja joutumasta vihollisten käsiin?"
+
+"Semmoinen sattumus, jota luoja käyttää kun opettaa koiran löytämään
+metsävuohen jälet ja vuohen pakenemaan koiraa. Ei, ei, nuo metkut ja
+pirulliset juonet kuolleilla ruumiilla voivat pettää sotamiehiä ja
+kuninkaan upseeria vaan niitä viritetään turhaan semmoisia miehiä
+vasten, jotka ovat viettäneet elämänsä metsissä. Minä tulin salmea
+myöten ihan tuon teeskennellyn kalastajan eteen, ja vaikka nuo
+matelevat koirat ovat asettaneet tuon miesraukan jotenkin taitavasti,
+ei hänen asemansa kumminkaan ole niin luonnollinen että voisi pettää
+harjaantuneen silmän. Emme koskaan sokeasti lähesty vahtipaikkaa, ja
+minä olen väijynyt erään linnoituksen ulkopuolella kokonaisen yön,
+sentähden että vahtimiehiä ja niiden kävelytapaa oli muutettu. Ei
+Käärmettä eikä minua voida pettää näillä törkeillä laitoksilla, jotka
+luultavasti olivatkin laitetut Skotilaisia varten, jotka kyllä voivat
+olla viekkaita muutamissa kohden, vaan eivät suinkaan ole noitia, kun
+indianilainen petos on kysymyksessä."
+
+"Luuletteko isäni ja hänen miestensä tarttuvan tähän paulaan?" kysyi
+Mabel äkisti.
+
+"Enpä luule jos vaan voin sitä estää, Mabel. Te tiedätte että Käärmekin
+on väijymässä, joten siis on kahdenkertainen syy toivoa että meidän
+onnistuu varoittaa häntä vaaralta, vaikka ei suinkaan ole varma, mitä
+salmea myöten hän tulee."
+
+"Emmekö voi ottaa teidän ruuhtanne ja mennä häntä vastaan?"
+
+"Siihen en tahdo kehoittaa. Minä en tiedä minkä salmen kautta kersantti
+tulee ja niitä on ainakin kaksikymmentä. Voitte olla vakuutettu siitä
+että Käärme luikertelee kaikkein niiden läpi. Ei, ei, minun neuvoni on
+että pysymme täällä. Varustuksen hirret ovat vielä tuoreet; Indianit
+eivät voi helposti sytyttää niitä tuleen, ja jos se ei onnistu, niin
+voin aivan hyvin puolustaa rakennusta vaikka kokonaista heimokuntaa
+vastaan. Koko heidän kansakuntansa ei voi ajaa minua pois tästä
+varustuksesta, niin kauvan kuin ei tarvitse tulta peljätä. Kersantti on
+asettunut johonkuhun saareen eikä tule ennenkuin huomisaamuna. Jos
+jäämme tänne, niin voimme ajoissa varoittaa heitä esim. ampumalla
+muutamia laukauksia, ja jos hän päättää hyökätä metsäläisten kimppuun,
+jonka hänen kaltaisensa mies luultavasti tekeekin, niin on varustuksen
+meidän hallussa oleminen suuresta arvosta. Ei, ei, neuvoni on että
+jäämme tänne, jos tahdomme auttaa kersanttia, vaikka meidän kyllä olisi
+helppo paeta."
+
+"Jääkäämme siis tänne, Opas. Minä olen valmis tekemään mitä hyvänsä
+isäni pelastamiseksi."
+
+"Niin, tämä on luonnon ääni. Minä olen iloinen, kun kuulen teidän niin
+lausuvan, Mabel, sillä minä tahdon mielelläni antaa kersantille hyvää
+tukea. Niinkuin asiat nyt ovat, on hän itse saavuttanut mainetta, ja
+jos hänelle onnistuisi ajaa pois nuo heittiöt ja, poltettuaan majat ja
+puuvarustuksen, tehdä kunniallinen paluumatka, niin muistaisi eversti
+epäilemättä palkita häntä ansion mukaan".
+
+"Mutta miten aiotte menetellä Kesäkuun suhteen?"
+
+"Sitä asiaa olen vähän ajatellut. Meidän ei ole hyvä ummistaa silmiämme
+ja antaa hänen pitää silmänsä auki tällä puolen varustuksen ovea. Jos
+salpaamme hänet yläkerrokseen ja otamme tikapuut pois, niin on hän
+ainakin vankimme."
+
+"Minä en voi sillä tavalla kohdella ihmistä, joka on pelastanut
+henkeni. Parempi olisi antaa hänen mennä, sillä minä luulen hänen liian
+paljon pitävän minusta tahtoakseen minua vahingoittaa."
+
+"Ette tunne tätä sukukuntaa, Mabel; te ette tunne sitä. Tosi on, ett'ei
+hän ole täysiverinen Mingo, mutta hän oleksii niiden konnien parissa ja
+on tietysti tottunut heidän petoksiinsa. Mitä se on?"
+
+"On ikäänkuin kuuluisi aironloisketta, joku vene kulkee salmessa."
+
+Opas sulki alakertaan vievän luukun estääkseen Kesäkuuta pakenemasta,
+sammutti kynttelin ja riensi erään ampumareijän ääreen. Mabel, joka
+seurasi perästä, katseli tuskallisella uteliaisuudella hänen olkapäänsä
+yli. Tämä kaikki tapahtui minuutin tai parin kuluessa, ja ennenkuin
+tarkastajan silmä oli saanut esineet epävarmasti huomatuksi, oli kaksi
+venettä laskenut maalle tavalliseen valkamaan noin viidenkahdeksatta
+kyynärän päässä varustuksesta. Pimeys esti enempää näkemästä, ja Opas
+kuiskasi Mabelille, että vastatulleet voivat yhtähyvin olla vihollisia
+kuin ystäviä; sillä hän ei luullut kersantin niin pian tulevan. Useita
+miehiä näkyi astuvan veneistä, ja sitten seurasi kolme reipasta
+englantilaista eläköön huutoa, jonkatähden ei enään ollut epäilemistä
+mitä miehiä ne olivat. Opas juoksi luukun viereen, nosti sen pois
+aukosta; riensi tikapuita alas ja alkoi nostaa pönkiä ovelta
+semmoisella kiireellä, joka todisti että hän piti tätä hetkeä erittäin
+tärkeänä. Mabel oli seurannut perästä, ja oli hänelle pikemmin esteenä
+kuin apuna. Ainoastaan yksi pönkä oli nostettu pois, kun kova
+kiväärin-laukaisu kuului. Molemmat seisoivat äänettöminä ja odottavina,
+kun Indianien sotahuuto yht'äkkiä kajahti ylt'ympäri pensaikosta. Ovi
+oli nyt auki, ja Opas sekä Mabel syöksivät ulos. Kaikki ihmis-äänet
+olivat vaienneet. Kuunneltuaan hiukan aikaa luuli Opas kuitenkin
+kuulevansa muutamia tukahdutettuja huokauksia veneiltä päin, mutta
+tuuli oli niin kova ja lehtien kahina sekaantui niin tuulen huminaan,
+ett'ei hän ollut varma oliko kuullut oikeen. Mutta Mabel, jota tunteet
+viehättivät, syöksi hänen sivu rientääkseen venetten luokse. "Se ei käy
+laatuun, Mabel", sanoi Opas hiljaisella mutta totisella äänellä ja
+tarttui hänen käsivarteensa "se ei millään mokomin käy päinsä. Varma
+kuolema olisi siitä seurauksena eikä kukaan sentään tulisi autetuksi.
+Meidän täytyy palata takaisin varustukseen."
+
+"Isäni, minun armas, murhattu isä parkani," huudahti Mabel kiivaasti,
+vaikka hän tälläkin vaikealla hetkellä totutun tavan mukaan puhui hyvin
+hiljaa. Antakaa minun mennä isäni luo Opas.
+
+"Ei, sitä ette saa tehdä, Mabel. Mutta kummallista on, kun ei kukaan
+virka mitään -- ei kukaan vastaa ammuntaan veneistä. Entäs minä, joka
+olen jättänyt Hirvensurman varustukseen! Mutta mitäpä pyssyllä
+tekisikään, kun ei yhtään ihmistä ole näkyvissä?"
+
+Samassa keksi Oppaan terävä silmä, joka kaiken aikaa oli tutkien
+katsellut ympärilleen, viiden tai kuuden mustan, ryömivän olennon
+haamut, jotka koettivat varkain hiipiä hänen ohitsensa, epäilemättä
+katkaistakseen paluumatkan varustukseen. Temmaten Mabelin kiinni ja
+ottaen hänet kainaloonsa, aivan kuin hän olisi ollut pieni lapsi, pani
+jäntevä metsämies kaikki voimansa liikkeelle ja pääsi onneksi
+varustukseen, vaikka takaa-ajajain astunta kuului ihan hänen takaansa.
+Laskettuansa taakkansa maahan, sulki hän oven ja oli jo pannut yhden
+pönkän sijoilleen, kun ryntäys puisevaa sulkua vastaan oli nostaa sen
+saranoiltaan. Toisten pönkäin paneminen paikoilleen oli vaan
+silmänräpäyksen työ.
+
+Mabel meni nyt yläkertaan, mutta Opas jäi alas vahtimaan.
+Sankarittaremme oli nyt siinä tilassa, jolloin ruumis nähtävästi
+liikkuu sielun siitä tietämättä. Koneellisesti sytytti hän kyntteliä,
+kuten Opas oli käskenyt, ja palasi sen kanssa alas, missä tämä odotti
+häntä. Opas rupesi nyt tarkasti tutkimaan varustusta, saadakseen
+varmaan nähdä oliko kukaan vihollinen siihen piiloutunut, kulki
+peräkkäin kaikkien huonekerrosten läpi ja tuli nyt varmaan
+vakuutetuksi, ett'ei koko rakennuksessa ollut muita eläviä olennoita
+kuin Mabel ja hän itse; sillä Kesäkuu oli paennut. Hän palasi sen
+jälkeen Mabelin luo, joka oli jäänyt paraimpaan huoneesen, pani
+kynttelin pois kädestään ja tarkasteli Hirvensurman sankkia, ennenkuin
+rupesi istumaan.
+
+"Pahimmat pelkomme ovat käyneet toteen," sanoi Mabel, josta nuo niin
+tiheästi perätysten seuranneet, mieltä liikuttavat tapaukset viimeisinä
+kymmenenä minuutina tuntuivat kokonaisen ihmiselämän pituisilta sielun
+tuskilta. "Isäni ja koko hänen joukkokuntansa ovat surmatut tai
+vankina."
+
+"Sitä emme tiedä -- huomispäivä on antava meille tiedon kaikesta. Minä
+en usko asiain niin päättyneen; siinä tapauksessa olisimme kuulleet
+noiden kuljeskelevain Mingoin voitostansa ulvovan varustuksen
+ympärillä."
+
+"Ääneti! Ihan varmaan kuulin huokauksen."
+
+"Turhaa luuloa, Mabel; kun mieli on säikäyksissä, erittäinkin naisten
+mieli, niin kuvittelee ihminen useinkin paljon, jossa ei ole pontta
+eikä perää. Olen tuntenut niitäkin, jotka uskovat unia ja..."
+
+"Ei, en ole erehtynyt -- tuolla alhaalla on varmaankin joku, joka
+kärsii."
+
+Oppaan täytyi myöntää, että Mabelin herkät aistimet eivät olleetkaan
+häntä pettäneet. Hän neuvoi häntä kuitenkin hillitsemään tunteitansa ja
+huomautti, että metsäläiset totutun tapansa mukaan turvaantuivat
+kaikenlaisiin keinotemppuihin päästäkseen tarkoitustensa perille, ja
+ettei mikään ollut todenmukaisempaa, kuin että huokaukset olivat
+teeskenneltyjä, ja tarkoittivat varustuksessa olijain viekottelemista
+ulos tulemaan tai ainakin ovea aukaisemaan.
+
+"Ei, ei, sanoi Mabel kiiresti; "näissä äänissä ei ole mitään
+teeskenneltyä, ja ne ovat ruumiin- ell'ei sieluntuskain vaikuttamia. Ne
+ovat kauhistavan luonnollisia."
+
+"Olkoon niin, pian saamme tietää onko se ystävä vaiko ei. Asettakaa
+kyntteli syrjään, Mabel; minä puhuttelen häntä ampumareijästä. Kuka on
+siellä alhaalla? Onko siellä ketään, joka kärsii? Jos se on ystävä,
+niin puhukoon rohkeasti ja olkoon varma että autamme häntä."
+
+"Opas," vastasi ääni, jonka sekä Mabel että se, jota se puhutteli tunsi
+kersantin ääneksi; "sanokaa minulle kaikella muotoa, mihinkä tyttäreni
+on joutunut."
+
+"Isäni, täällä olen -- terveenä, turvassa. Oi jos voisin sanoa teistä
+samaa!"
+
+Kiitollisuuden huudahduksen, joka seurasi näitä sanoja, kuulivat
+kumpikin selvästi, mutta siihen sekaantui tuskan huokaus. "Pahimmat
+aavistukseni ovat toteutuneet," sanoi Mabel jonkunlaisella
+tuskallisella tyyneydellä. "Opas, isäni on saatava varustukseen, vaikka
+antautuisimme mihin vaaraan hyvänsä."
+
+"Se on luonnon ääni ja Jumalan laki, mutta olkaa huoleti Mabel --
+koettakaa olla tyynenä."
+
+"Olen kyllä, Opas, olen kyllä; en koskaan elämässäni ole ollut
+tyynempänä, maltillisempana kuin nyt. Mutta muistakaa, kuinka tärkeä
+jokainen silmänräpäys on; tehkäämme kaikin mokomin viipymättä
+tehtävämme."
+
+Opas meni heti alas ja rupesi nostamaan pois pönkiä tavallisella
+varovaisuudellaan; mutta kun hän antoi oven hitaasti kääntyä
+saranoillaan, tunsi hän sitä vasten painettavan, jonkatähden hän oli
+vähällä sulkea sen jälleen. Silmäiltyään vähäpätöisestä raosta, aukasi
+hän sen kuitenkin kokonaan, jolloin osa kersantti Dunhamin ruumista,
+joka nojasi sitä vasten, kaatui huoneesen. Silmänräpäyksessä veti Opas
+sen kokonaan sisään ja sulki oven jälleen. Tämän tehtyä ei häntä mikään
+estänyt kääntämästä kaikkea huomiotansa sairaan puoleen.
+
+Tämän tuskallisen kohtauksen aikana osoitti Mabel tuota yliluonnollista
+voimaa, jota nainen kovissa oloissa joskus voipi osoittaa. Hän otti
+kynttelin, kostutti isänsä huulia vedellä ja auttoi Opasta tämän
+laatiessa olkialustaa sairaan ruumista ja patjaa hänen päätänsä varten.
+Kaikki tämä toimitettiin mitään hiiskumatta, eikä Mabel vuodattanut
+kyyneltäkään, ennekuin kuuli isänsä mutisevan siunauksen hänen hellästä
+huolenpidostaan. Koko aikana oli hän vaan arvaamalla laskenut
+minkälainen hänen isänsä tila oli. Opas oli pitänyt enemmän lukua
+kersantin haavasta ja hankkinut varman selon siitä, että luoti oli
+mennyt hänen ruumiinsa läpi. Hän tunsi hyvin tällaisten haavain laadun
+ja huomasi että parantumisen toiveita oli vähän, tuskin ollenkaan.
+
+Kersantin silmät eivät olleet herenneet seuraamasta hänen tyttärensä
+liikkeitä aina siitä asti kuin kyntteli oli sytytetty palamaan. Hän
+katseli myöskin tarkasti ovea ollakseen varma sen lujuudesta, hän
+makasi näet alikerrassa olevassa huoneessa, koska olisi ollut
+mahdotonta muuttaa häntä ylikertaan. Tämän perästä silmäili hän taas
+Mabelin kasvoja, sillä kun elonkipinä sammuu, saa hellyys vallan, ja me
+rupeamme pitämään suurimmassa arvossa sitä, jonka tunnemme piakkoin
+ainiaksi menettävämme.
+
+"Jumalalle kiitos, lapseni! Sinuun ei ainakaan heidän kuolettavat
+luotinsa ole sattuneet", sanoi hän ilman nähtävää tuskaa. "Opas,
+kertokaa minulle nyt koko tämän surullisen tapauksen juoksu".
+
+"Tiedätte Kersantti, missä Käärme ja minä erkanimme teistä, enkä
+tarvinne mainita mitä sitä ennen tapahtui", lausui Opas. "Nyt on
+myöhäistä katua sitä mikä on tapahtunut, mutta minä luulen että tätä ei
+koskaan olisi tapahtunut jos olisin jäänyt luoksenne. Olkaat muut yhtä
+hyviä oppaita, sitä en epäilekään; mutta luonto jakaa yhtähyvin
+erilailla lahjojansa ja toisten täytyy olla toisia paremmat. Minä
+arvaan, että Gilbert parka joka jäi minun sijaani, on saanut kärsiä
+erehdyksestään".
+
+"Hän kaatui minun viereeni", vastasi kersantti hiljaisella,
+surullisella äänellä. "Me olemme todella kaikki saaneet kärsiä
+erehdyksemme tähden".
+
+"No niin, Käärme ja minä erosimme toisistamme noin puolentoista
+peninkulman päässä alempana joella, sillä me katsoimme viisaimmaksi,
+ettemme ilman tavallista varovaisuutta lähestyisi ystäviemmekään
+leiriä. Kuinka Chingachgookin on käynyt, sitä en voi sanoa; Mabel
+kertoo minulle kuitenkin, ett'ei hän ole kaukana, ja epäilemätöntä on,
+että rehellinen Delavari toimittaa tehtävänsä, vaikk'ei nyt olekaan
+meidän näkyvissä. Huomatkaa mitä sanon, Kersantti; ennenkuin kaikki on
+päättynyt ilmestyy hän lähistöömme jonakin tärkeänä hetkenä ja tavalla
+semmoisella, joka tulee olemaan hänelle kunniaksi. No niin, tultuani
+saaren lähistöön, en nähnyt mitään savua, ja siitä syystä päätin olla
+varoillani; sillä minä tiesin että teidän sotamiehillänne ei ole kyllin
+älyä salaamaan tätä merkkiä, vaikka heitä on varoitettu sen
+vaarallisuudesta. Tämä teki minut varovaisemmaksi, kunnes silmäni
+tapasivat valepuvussa olevan kalastajan, niinkuin vasta kerroin
+Mabelille, ja silloin olivat kaikki heidän pirulliset juonensa yhtä
+selvinä mielessäni, kuin jos olisin lukenut ne kartasta. Minun ei
+tarvinne sanoa teille, Kersantti, että ensin kaikesta ajattelin Mabelia
+ja että minä, kun huomasin hänen olevan varustuksessa, ohjasin matkani
+tänne elämään tai kuolemaan hänen seurassansa."
+
+Isä katsoi lempeästi tyttärensä puoleen ja ojensi kätensä. Mabel
+tarttui siihen, suuteli sitä suutelemistaan, laskihe polvilleen hänen
+viereensä ja itki niinkuin sydän olisi tahtonut pakahtua.
+
+"Mabel", sanoi hän vakavalla äänellä, "Jumalan tahdon täytyy tapahtua.
+Turhaa olisi meidän koettaa pettää toisiamme; minun aikani on tullut,
+ja minua lohduttaa se, että kuolen sotamiehenä. Eversti on arvosteleva
+minua oikein, sillä hyvä ystävämme Opas on sanova hänelle mitä on
+tapahtunut ja millä tavalla kaikki on käynyt".
+
+Tuokion äänettömyyden perästä kertoi kersantti katkonaisin lausein mitä
+oli tapahtunut sen jälkeen kuin hän oli eronnut Oppaasta ja
+Delavarista. Tuuli oli käynyt myötäisemmäksi, ja hän oli, päinvastoin
+ensimmäistä tuumaa, päättänyt lähteä saarelta ja jatkaa matkaa
+ennättääkseen jo samana yönä vahtipaikalle. Heidän lähestymistään ei
+olisi huomattu ja onnettomuus olisi osaksi voitu välttää, ell'eivät
+olisi tarttuneet luotoon lähellä olevan saaren kärjessä, jolloin
+epäilemättä se kolina, joka syntyi kun miehistö astui veneistä, veti
+vihollisten huomion sinnepäin, ja he voivat siis ajoissa valmistautua
+heitä vastaanottamaan. Vähintäkään vaaraa aavistamatta olivat he
+nousseet maalle ja jättäneet aseensa veneisiin, koska ensiksi tahtoivat
+saada reppunsa ja muut tarvekapineensa korjuusen. Heitä oli ammuttu
+niin likeltä, että laukausten vaikutus, vaikka oli pimeä, oli ollut
+kauhea. Kaikki olivat kaatuneet, vaikka kaksi tai kolme heti oli
+noussut ylös ja paennut. Kersantti oli kaatunut muiden joukkoon; vaikka
+pahoin haavoitettuna, oli hän kuullut Mabelin äänen, kun tämä syöksi
+varustuksesta, ja isänrakkaus oli pakoittanut hänen panemaan kaikki
+voimansa liikkeelle kontatakseen varustuksen ovelle, jonka nojaan hän
+oli noussut seisomaan, niinkuin olemme maininnut.
+
+Tämän mutkattoman selityksen perästä oli kersantti niin uuvuksissa,
+jotta tarvitsi lepoa, ja hänen seurueensa oli ääneti, ettei häiritsisi
+häntä. Opas käytti tätä tilaisuutta tarkastaakseen ympäristöä
+ampumareijistä ja katolta sekä tutkiakseen kiväärien laatua, joita
+varustuksessa oli noin tusinan paikoille. Mabel sitä vastoin ei
+hetkeksikään poistunut isänsä vierestä, ja kun hän hänen
+hengityksestään luuli että hän nukkui, laski hän polvillensa ja rukoili
+hartaasti ja sydämellisesti.
+
+Juhlallinen ja äänetön oli se puoli tuntia, joka täten kului.
+Ainoastaan Oppaan liikkuminen kuului ylhäältä sekä silloin tällöin
+pyssyn ponnen kolaus, kun hän laski sen laattiaan; sillä hän tarkasti
+kiväärejä, saadaksensa varmaan tietää oliko ne pantu kunnollisesti
+latinkiin ja oliko sankissa ruutia. Sairaan henkäykset olivat muuten
+ainoat äänet, joita kuului. Mabel halusi saada puhutella isäänsä, jonka
+hän niin pian oli kadottava, vaan ei hän kuitenkaan tahtonut häiritä
+hänen lepoansa. Ottaessaan huomioonsa vähimmänkin muutoksen sairaan
+hengityksessä, kuuli hän varovasti kolkutettavan ovea. Luullen sen
+olevan Chingachgookin, nousi hän ylös, nosti pois kaksi pönkää ja
+tarttuen kolmanteen, kysyi hän kuka se oli. Vastaus lausuttiin enon
+äänellä, joka pyysi heti paikalla päästä sisään. Silmänräpäystäkään
+epäilemättä aukaisi hän oven ja päästi Capin sisään. Tuskin oli hän
+astunut kynnyksen yli, ennenkuin Mabel taas kiiruhti sulkemaan ovea,
+joka häneltä tottumuksen mukaan jo kävi sangen sukkelasti.
+
+Kun tuo voimakas merimies sai tiedon lankonsa tilasta, oli hän vähällä
+ruveta itkemään. Oman tulonsa hän selitti kertomalla, että metsäläiset
+olivat ottaneet hänet vangiksi ja vahtineet häntä huolettomasti, sillä
+he luulivat, että hän ja hänen vankeus-kumppalinsa majoitusmestari
+nukkui niiden väkeväin juomain vaikutuksesta, joilla heitä oli
+kestitetty siinä tarkoituksessa että sitte eivät olisi haittana
+odotetun taistelun aikana. Muir oli jäänyt nukkumaan, ainakin oli hän
+ollut nukkuvinansa, mutta Cap oli taistelun melskeen aikana juossut
+pensaikkoon, löytänyt Oppaan ruuhen ja sillä oli hänen onnistunut
+hiipiä varustuksen luo, johon hän oli lähtenyt ainoastaan siinä
+ystävällisessä aikeessa, että koettaisi vesitse paeta sisarentyttärensä
+kanssa. Tuskin tarvinnee mainita että hän muutti tuumansa, kun sai
+tiedon kersantin tilasta ja nykyisen pakopaikkansa turvallisuudesta.
+
+"Jos pahimmin kävisi, Opas", sanoi hän tälle, joka sill'aikaa oli
+tullut alas heidän luoksensa, "niin täytyy meidän antautua, ja se on
+oikeuttava meille säveliään kohtelun. Meidän täytyy kunniamme tähden
+miehinä kestää jonkun aikaa ja itsemme tähden haalia lippu ales
+oikealla ajalla, tinkiäksemme itsellemme jotenkin kohtuulliset ehdot.
+Minä tahdoin Muiria niin tekemään, kun jouduimme noiden kuleksivain
+konnien vangeiksi -- he todella ansaitsevat sen nimityksen, sillä
+viheliäisempiä maankulkijoita ei löydy maailmassa."
+
+"Vai niin, te olette nyt tullut tuntemaan heidän luonteensa," keskeytti
+Opas, joka aina oli yhtä valmis alentamaan Mingoja kuin ylistämään
+ystäviänsä Delavareja. "Jos olisitte joutuneet Delavarien käsiin, niin
+olisitte kaiketi huomannut eroituksen".
+
+"No, minusta näyttävät he samanverosilta -- konnia sekä edessä että
+takana; siitä kuitenkin aina eroitan ystävänne Käärmeen, joka, katsoen
+siihen että hän on indiani, on täydellinen gentlemanni. [Gentlemanniksi
+kutsuvat englantilaiset kaikkia tosi-sivistyneitä.] Mutta kun
+metsäläiset hyökkäsivät päällemme ja surmasivat soturi Mak Nabin ja
+hänen miehensä, ikäänkuin ne olisivat olleet kaniineja, pakenimme minä
+ja Muir erääsen luolista, joita tässä saaressa löytyy kosolta
+kallioiden lomissa -- oikeita, kuten luutnantti sanoo, veden tekemiä --
+ja siellä olimme ahtaalla kuin kaksi vesitynnyriä laivan
+köölihuoneessa, kunnes antauduimme ruoan puutteessa. Kaiketi voipi
+sanoa elossa pysymisen perustuvan ravintoon. Minä pyysin
+majoitusmestaria alkamaan sovinnon hieromisen; sillä vielä olisimme
+voineet pysyä pari tuntia luolassa, vaikkapa se olikin huono
+turvapaikka; vaan hän ei sitä tahtonut tehdä, syystä että ne konnat
+rikkoisivat lupaukset ja sopimuksen, jos joku heistä tulisi
+haavoitetuksi, ja sentähden ei maksanut vaivaa vaatia heiltä mitään
+lupausta. Minä myönnyin antaumaan kahdesta syystä: edellä kaikkea
+sentähden, että voitiin sanoa meidän jo laskeneen lippumme, sillä
+laivan luukusta alas meneminen on yhtä kuin laivasta luopuminen, ja
+toiseksi sentähden, että vihollisinamme olivat myöskin vatsamme, jotka
+tekivät julmempia hyökkäyksiä kuin laivankannella oleva vihollinen."
+
+"Eno" sanoi Mabel surullisesti ja rukoilevalla äänellä, "isä poloiseni
+on pahoin haavoitettu."
+
+"Niin hän on, tyttöseni; minä istun hänen viereensä ja lohduttelen
+häntä vointini mukaan. Ovatko pöngät oikein sijoillaan? Se on hyvä
+tietää, sillä siinä tapauksessa pysyy mieli tyynempänä ja
+rauhallisempana."
+
+"Meillä ei, minun luullakseni, ole mitään muuta pelättävää, kuin tämä
+kohtalon kova isku".
+
+"Hyvä siis, Magnet, mene tuonne ylös ja koeta hieman rauhoittaa
+mieltäsi. Mitä, Opas, onko lakassa jotain, koska tulette hyökäten
+tikapuita alas kuin Indiani päänahan perästä."
+
+Opas, joka hiljan oli mennyt toiseen kertaan ja nyt tuli kiireesti
+takaisin, nosti pystöön sormensa vaitiolon merkiksi, viittasi Capille
+että hän seuraisi häntä sinne ylös ja Mabelille että hän asettuisi
+kersantin viereen.
+
+"Meidän täytyy olla sekä varovaiset että rohkeat," sanoi hän hiljaa.
+"Nuo matelijat ajattelevat todenperästä sytyttää varustuksen tuleen,
+sillä he huomaavat ett'ei heillä enää ole minkäänlaista etua sen
+sijoilleen jättämisestä. Minä kuulen Nuolenkärki roiston äänen heidän
+joukostaan; hän kehoittaa heitä panemaan roistovehkeensä jo tänä yönä
+toimeen. Olkaamme varoillamme ja toimessa myöskin, Suolavesi. Onneksi
+löytyy varustuksessa neljä tai viisi ennen täytettyä tynnyriä, ja
+näistä on hyötyä piirityksen aikana. Ell'en erehdy tulee meillä olemaan
+hyötyä siitäkin, että tuo rehellinen Käärme on vapaana."
+
+Oppaan kehoituksesta meni Cap katolle ollaksensa valmiina ottamaan
+vastaan ensi hyökkäystä. Vaikka hän riensi niin pikaa kuin mahdollista,
+näki hän vihollisen kuitenkin jo alkaneen työnsä, ja kokonaista
+kymmenen palavaa nuolta oli tarttunut kattohirsiin. Ilma kaikui
+metsäläisten ulvonnasta ja sotahuudoista, joita seurasi kiivas
+ampuminen; luodit naksahtelivat hirsiä vastaan, ilmoittaen että
+taistelu täydellä todella oli alkanut.
+
+Nämät äänet eivät kuitenkaan säikäyttäneet Opasta eikä Capia, ja Mabel
+oli ylen murheissaan tunteaksensa levottomuutta. Cap osoitti
+erinomaista karskiutta. Hän kunnioitti suuresti metsäläisiä sekä
+maavesiä, mutta edellisiä pelkäsi hän paremmin sentähden, että varoi
+niiden nylkevän päänahkansa ja kiusaavan häntä, kuin jonkun
+miehuuttoman kuolemanpelon takia, ja koska hän nyt oli huoneen, jospa
+kohta ei laivan kannella ja tiesi, ett'ei hänen tarvinnut pelätä
+vihollisten kumottavan laivaa, liikkui hän niin pelottomasti ja
+vallattomasti, että Opas olisi ollut ensimmäinen häntä moittimaan, jos
+olisi nähnyt miten hän menetteli. Sen sijaan kuin olisi pitänyt suojata
+ruumistaan kuten tapana oli Indianien kanssa taistellessa, näyttäytyi
+hän jokapaikassa katolla, kaataen vettä oikealle ja vasemmalle niin
+tyynesti ja vakavasti, että se paljon vivahti vallattomuuteen. Hänen
+ruumiinsa näytti luodin pystymättömältä, sillä vaikka kuulat vinkuivat
+hänen ympärillänsä ja useista kohti puhkasivat hänen vaatteensa, ei
+hänen ihoonsa tullut narmuakaan. Kerran pani tuo vanha merimies
+vesisangon pois kädestään, otti hattunsa, heilutti sitä ilmassa ja
+päästi kolmenkertaisen eläköönhuudon. Tämä omituinen teko pelasti
+luultavasti hänen henkensä, sillä samassa silmänräpäyksessä lakkasivat
+indianit häntä ampumasta sekä tähtäämästä palavia nuoliaan kattoa
+kohti, koska heissä kaikissa syntyi se luulo, ett'ei Suolavesi ollut
+täysijärkinen, ja järjen puutteessa olevaa vastaan eivät indianit
+koskaan nostaneet kättänsä.
+
+Oppaan käytös oli kokonaan toisellainen. Hän teki kaikki mitä
+tarkimmasti miettien, joka oli seuraus pitkästä kokemuksesta ja
+ajattelemiseen tottumisesta. Ensimmäisten kymmenen minuutin kuluessa
+ryntäyksen aljettua ei hän nostanut pyssynpontta maasta, paitsi kun
+itse muutti paikkaa, sillä hän tiesi aivan hyvin, että vihollisten
+luodit mitään toimittamatta tuhlautuivat varustuksen vahvoja seiniä
+vastaan. Ei siis ollut minkäänlaista syytä pelätä ryntääjäin ampumista,
+jos vaan ei joku luoti sattumalta pujahtaisi jostakusta ampumareiästä
+sisään. Mutta kun hän kuuli mokkasineilla varustettuin jalkain astuntaa
+ja kuivien oksien rusketta rakennuksen vieressä, ymmärsi hän, että
+aiottiin virittää tuli ihan seinän viereen. Hän kutsui Capin alas
+katolta, jossa ei enään ollut mitään vaaraa, ja käski hänen pitää
+vesitynnyreitä varalla erään uhatun paikan päällä olevan aukon
+vieressä.
+
+Vähemmän kokenut soturi kuin meidän sankarimme olisi rientänyt estämään
+myöskin tätä vihollisen vaarallista yritystä ja olisi ehkä liika
+aikaiseen käyttänyt niitä apukeinoja, joita hänellä oli tarjona; mutta
+niin ei Opas tehnyt. Hänen tarkoituksensa ei ainoastaan ollut sammuttaa
+tuli, jota hän aivan vähän pelkäsi, mutta myöskin antaa viholliselle
+muistutus, joka tekisi hänet varovammaksi loppuyön aikana. Voittaakseen
+jälkimmäisen tarkoituksensa täytyi hänen odottaa, kunnes tuli oli siksi
+valoisa, että hän voi tarkasti tähdätä, jolloin hän tiesi että
+ampumataitonsa ei joutuisi kovin kovaan koetukseen. Irokesit saivat
+sentähden häiritsemättä koota kuivia oksia, latoa niitä seinää vasten,
+sytyttää risuko'ot ja vetäytyä piilopaikkoihinsa takaisin. Opas ei
+antanut Capin tehdä muuta, kuin kantaa vesitynnyri osoitetun
+ampumareiän viereen ja pitää sitä sopivaksi hetkeksi valmiina. Tämä
+hetki ei kuitenkaan hänen ajatuksensa mukaan saanut tulla ennenkuin
+tuli oli valaissut pensaat ylt'ympäri varustusta ja hänen nopea, tarkka
+silmänsä keksinyt kolme tai neljä ryömivää metsäläistä, jotka
+katselivat tulen yltymistä semmoisten miesten kylmällä
+välinpitämättömyydellä, jotka ovat tottuneet tyynenä katselemaan
+ihmisten kärsimisiä.
+
+"Oletteko valmis, ystävä Cap?" kysyi hän. "Kuumuus alkaa tunkea raoista
+sisään, ja vaikk'eivät nämät tuoreet hirret ole niin helpot syttymään
+kuin pahasisuisen miehen mieli, niin voivat ne kuitenkin syttyä tuleen,
+jos niitä ylen määrin ärsytetään. Oletteko valmis tynnyrinenne? Varokaa
+että se on oikein suunnitettu ja ett'ei vettä turhaan läiky pois."
+
+"Kaikki selvänä," vastasi Cap tavallisella merimiehen lauseella.
+
+"Odottakaa siis merkkiä. Ei koskaan pidä olla malttamaton tärkeinä
+hetkinä eikä tyhmänrohkea taistelussa. Odottakaa käskyä."
+
+Näitä määräyksiä tehdessään valmistelihe myöskin Opas puolestansa,
+sillä hän huomasi toimimisajan tulleen. Hirvensurma nostettiin,
+suunnitettiin huolellisesti ja laukaistiin. Tähän kului ainoastaan
+puoli minuutia, ja kun pyssy oli taasen otettu pois aukosta, pani
+ampuja silmänsä siihen.
+
+"Yhtä matelijaa vähemmän," mutisi hän itsekseen. "Minä olen ennen
+nähnyt tuon kuleksijan ja tiedän että hän aina on ollut tunnoton peto.
+Hyvä, hyvä; mies teki lahjainsa mukaan ja on saanut palkkansakin niiden
+mukaan. Yksi heistä vielä, ja olkoon siinä kyllä täksi yöksi.
+Päiväntultua saamme kyllä kuumempaa päivätyötä."
+
+Sill'aikaa oli toinen pyssy pantu aukkoon; se laukesi ja vielä yksi
+metsäläinen kaatui. Tämän enempää ei todellakaan tarvittu, sillä
+metsäläisillä ei ollut halua odottaa kolmatta tervehdystä samasta
+kädestä, jonka tähden koko joukko, joka oli ryömiskellyt pensaikossa
+eikä voinut tietää, kuka heistä oli altis seuraavalle luodille, hyppäsi
+ylös piilostaan ja koki pelastua pakenemalla eri haaroille.
+
+"Kaatakaa nyt, mr. Cap," sanoi Opas. "Minä olen pannut merkkini kahteen
+noista kurjista roistoista, tänä yönä ei suinkaan enään tulla tulta
+virittämään."
+
+"Antaa mennä! huusi Cap ja tyhjensi tynnyrin semmoisella tarkkuudella,
+että tuli kerrassaan sammui.
+
+Tämä teki taistelusta lopun, ja jälellä oleva osa yötä kului tyynesti.
+Opas ja Cap vahtivat vuoronperään, vaan ei kummankaan voinut sanoa sinä
+yönä nukkuneen. Ja todellakin näytti uni tuskin olevan heille tarpeen,
+sillä molemmat olivat tottuneet valvomaan, ja aikoja oli ollut, jolloin
+ainakin edellinen näytti tuntevan nälän ja janon vaatimuksia yhtä vähän
+kuin väsymystäkään.
+
+
+
+
+KOLMASTOISTA LUKU.
+
+Ystäviä tulee. -- Vihollisten täytyy tehdä pakko-sovinto.
+
+
+Kun päivä valkeni, menivät Opas ja Cap taas katolle uudestaan
+tarkastamaan saarta. Ylt'ympäri tätä varustuksen osaa kulki matala
+rintasuoja, joka tarjosi takana seisoville jotenkin hyvää turvaa,
+samalla kuin he sen takana voivat vaaratta suunnittaa ja laukoa
+pyssyjänsä. Viisaasti käyttämällä tätä vähäpätöistä puolustuskeinoa --
+vähäpätöinen korkeutensa puolesta, mutta kuitenkin riittävä, kosk'ei
+heidän tarvinnut seistä suorana -- oli molemmilla vakoojillamme aivan
+hyvä näköala yli koko saaren, paitsi pensaikkoa, sekä useimpien
+salmien, joita myöten saareen voitiin kulkea.
+
+Vilpas etelätuuli puhalsi vielä, ja monin paikoin näytti järven vesi
+sinertävältä ja kiivastuneelta, vaikka tuulella tuskin oli voimaa
+ajella sitä vaahtoamaan. Tuo pieni saari oli muodoltaan soikea ja sen
+suurin pituus oli idästä länteen. Pysymällä niissä salmissa, jotka
+eroittivat tämän saaren muista saarista, olisi laiva voinut tuulen
+avulla pyyhkäistä sen molempia pääsivuja ihan likeltä ja myötäänsä
+pysyä laitatuulessa. Cap teki nämä muistutukset, ja selitti ne
+tarkemmin seurakumppanilleen; sillä molemmat toivoivat nyt avun tuloa
+Oswegosta. Tällä hetkellä, kun he rauhattomasti katselivat järvelle
+päin, hypähti Cap.
+
+"Purje hohoi!" huudahti hän äkkiä iloisella, reippaalla tavallaan.
+
+Opas kääntyi pikaisesti viitattuun suuntaan, ja siellä näkyi todellakin
+se esine, joka oli saanut vanhan merimiehen huudahtamaan. Korkealta
+paikaltaan voivat he nähdä muutamien ympärillä olevien matalain saarten
+yli, ja erään aluksen purjeet näkyivät sen pikkumetsän läpi, joka
+reunusti erään lounaasen päin heistä olevan saaren rantaa.
+
+Vieras alus oli pienten purjeiden alla, niinkuin merimiehillä on tapana
+sanoa, mutta tuuli oli niin kova, että purjeiden valkeat haamut
+näyttivät lentävän pensasten välisien aukkoin ohitse hyvän juoksijan
+vauhdilla.
+
+"Se ei voi olla Jasper", sanoi Opas, pettyneenä toivossaan; sillä tuota
+nopeasti sivukulkevaa esinettä ei hän tuntenut ystävänsä alukseksi.
+"Ei, ei, poika ei ole voinut niin pian ennättää tänne, ja tuo on joku
+alus, jonka ranskalaiset ovat lähettäneet auttamaan ystäviänsä, noita
+kirottuja Mingoja."
+
+"Tällä kertaa erehdytte, ystävä Opas, jos ette koskaan ennen ole sitä
+tehnyt," sanoi Cap semmoisella äänellä, joka, huolimatta heidän
+vaarallisesta asemastaan, osoitti itseluottamuksen ei ollenkaan
+lannistuneen. "Järvivettä tai merivettä, tuo on Myrskypilven emäpurjeen
+ylimmäinen reuna, sillä se on leikattu tavallista vähemmän kaarevaksi,
+ja sitä paitsi voitte nähdä, että kahveli on kiskoilla vahvistettu --
+aivan hyvin tehty, sen myönnän, mutta kiskoilla varustettu."
+
+"Minun täytyy myöntää, ett'en tuosta kaikesta näe mitään," vastasi
+Opas, joka ymmärsi Capin merikieltä yhtä vähän kuin kreikkaa.
+
+"Ettekö näe! No se minua todella kummastuttaa, sillä minä luulin
+_teidän_ silmänne voivan nähdä kaikki. Minusta ei mikään ole selvempää
+kuin tuo kaarroitus ja kiskoilla lujittaminen, ja minun täytyy
+tunnustaa, rehellinen ystäväni, että jos olisin teidän vaatteissanne,
+niin pelkäisin näköni rupeavan huononemaan."
+
+"Jos Jasper todella tulee, niin haihtuu minusta pelko melkein kokonaan.
+Me voimme puolustaa varustusta kahdeksan tai kymmenen tuntia vaikka
+koko Mingokansaa vastaan, ja jos Eau-douce tulee suojelemaan
+paluumatkaamme, niin en ole epäilyksissä mistään. Suokoon Jumala,
+ett'ei poika kulkisi rantaa pitkin eikä joutuisi väijyvän vihollisen
+pauloihin, niinkuin kersantille kävi."
+
+Ahdistus ja epätieto esti heitä antamasta mitään merkkiä. Eikä
+ollutkaan helppo käsittää, kuinka se olisi voinut tapahtua, sillä
+Myrskypilvi tuli kohisten tuulen puolella saarta olevaa salmea myöten
+semmoista vauhtia, joka tuskin soi merkin annolle aikaa. Ei myöskään
+näkynyt kannella ketään, jolle olisi merkin antanut; peräsinkin näytti
+jätetyn omiin varoihinsa, vaikka suunta oli yhtä tarkka, kuin kulku
+nopea.
+
+Cap seisoi vaipuneena äänettömään ihailemiseen, kun näki niin
+tavattoman ilmiön. Mutta kun Myrskypilvi tuli likemmäs, huomasi hänen
+harjaantunut silmänsä, että peräsintä liikutettiin taljoilla, vaikk'ei
+perämiestä näkynyt. Koska aluksen partaat olivat jotenkin korkeat,
+selvisi salaisuus pian; varmaan voi jo päättää, että laivaväki oli
+kätkeytynyt niiden taakse ollakseen suojassa vihollisen ampumiselta.
+Koska tämä todisti aluksessa ei olevan muuta voimaa kuin heikko
+laivaväki, kuunteli Opas seurakumppalinsa selitystä pudistaen
+epäilevästi päätänsä.
+
+"Tämä osoittaa, ett'ei Käärme ole ennättänyt Oswegoon ja ett'ei meillä
+ole odotettavana mitään apua leiristä," sanoi hän. "Meidän kolmen mr.
+Cap, täytyy siis kestää miehuullinen taistelu: teidän on merimiehenä
+ylläpitäminen yhteyttä aluksen kanssa, Jasper, joka on sisävesissä
+purjehtinut, tietää mitä hänen on vesillä ollessa tekeminen, ja minulla
+lienee myöskin lahjoja, jotka voivat kilpailla kenen Mingon kanssa
+hyvänsä, olinpa minä sitte muutoin vaikka minkälainen. Minä sanon,
+meidän täytyy kestää miehuullinen taistelu Mabelin pelastuksen eteen."
+
+"Sen tahdomme tehdä," vastasi Cap sydämellisesti; sillä hän alkoi saada
+parempia toiveita päänahkansa turvallisuudesta, nyt kun päivä oli
+jälleen valjennut. "Tuo Jasper on varovainen nuorukainen, sillä hän
+pysytteleksen aukealla ja näkyy päättäneen ottaa selkoa millä kannalla
+asiat saarella ovat, ennenkuin ohjaa maalle."
+
+"Arvasinhan sen ... arvasinhan sen," huudahti Opas riemuiten. "Käärmeen
+ruuhi on tuolla aluksen kannella, ja päällikkö on astunut laivaan ja
+epäilemättä antanut todenmukaisen kertomuksen asemastamme; sillä
+päinvastoin Mingoa kertoo Delavari tapauksen oikein taikka on hän
+vaiti."
+
+Juuri tällä hetkellä oli näkymä niin omituinen, että se ansaitsee
+erityistä kertomista, jonka kautta myöskin nuoret lukijamme voivat
+muodostaa itselleen tarkemman käsityksen siitä kuvasta, jota nyt
+ryhdymme heille esittämään.
+
+Tuuli puhalsi vielä kovasti; useat pienemmät puut notkistivat
+latvojaan, ikäänkuin olisivat olleet valmiit kumartumaan maahan asti,
+ja tuulen vinkuminen oksien välissä kuului kaukana pyöriväin ratasten
+kuminalta.
+
+Ilma oli täynnä lehtiä, jotka tällä myöhäisellä vuodenajalla karisivat
+oksistaan ja kuin lintulaumat lentelivät saaresta saareen. Tähän
+katsomatta vallitsi kaikkialla kuoleman hiljaisuus. Että metsäläiset
+vielä olivat saaressa, voi päättää siitä, että heidän ruuhensa olivat
+sotamiesten veneiden luona siinä pienessä lahdekkeessa, jota käytettiin
+satamana. Tämä oli kuitenkin ainoa merkki heidän siellä olostaan.
+Vaikka alus, jonka äkkinäinen takaisintulo oli ihan odottamaton,
+ilmestymisellään hämmästytti heitä, oli kuitenkin heidän tottumuksensa
+noudattamaan varovaisuutta sotajälellä ollessansa niin yleinen ja
+juurtunut, että jokainen heistä, samassa silmänräpäyksessä kuin melu
+nostettiin, etsi itsellensä piilopaikan samalla vainulla ja älyllä,
+kuin kettu etsii luolansa. Samanlainen hiljaisuus vallitsi
+varustuksessa, sillä vaikka Opas ja Cap pitivät salmea tarkalla
+silmällä, pysyivät he kuitenkin huolellisesti piilossa. Se seikka, että
+Myrskypilvessä ei näyttänyt olevan yhtään elävää olentoa, oli vielä
+kummallisempi.
+
+Alus riensi kuitenkin tasaista ja nopeata vauhtia eteenpäin. Se pysyi
+keskellä salmea, väliin kumartuen tuulenpuuskien alle, väliin nousten
+jälleen ylös, mutta myötäänsä kooten vaahtoavaa vettä keulansa eteen.
+Vaikka ainoastaan muutamia purjeita oli levällään, oli sen nopeus
+suuri, ja tuskin kymmentä minuutia kului siitä, jolloin sen purjeet
+siintivät esiin puiden oksien läpi, siihen hetkeen asti, kuin se saapui
+varustuksen kohdalle. Cap ja Opas kumartuivat eteenpäin, kun alus tuli
+lähelle heidän pakopaikkaansa, koska halusivat saada tarkemmin katsella
+sen kantta, ja molempien suureksi iloksi juoksi Jasper samassa sen
+partaalle ja kohotti kolme voimakasta eläköönhuutoa. Vaarasta
+huolimatta nousi Cap ylös ja vastasi tervehdykseen yhtä monella
+eläköönhuudolla. Onneksi pelasti hänet vihollisten varovaisuus, sillä
+he pysyivät vielä aloillansa eikä yhtään pyssyä laukaistu. Opas
+puolestaan piti lukua ainoastaan siitä, mikä oli hyödyllistä, ja huoli
+viis' kohtauksen dramallisesta osasta. Samassa kuin hän näki ystävänsä
+Jasperin, huusi hän hänelle valtavalla äänellä:
+
+"Auttakaa meitä, poikani, ja voitto on meidän. Laittakaa hauliparvi
+tuonne pensaikkoon, niin sillä ajatte heidät ylös kuin
+peltokanalauman."
+
+Osan näistä sanoista kuuli Jasper, mutta enin osa kulki pois tuulen
+siivissä. Myrskypilvi riensi sill'aikaa sivu, ja seuraavassa tuokiossa
+estivät ne puut alusta näkemästä, jotka osaksi ympäröivät varustusta.
+
+Kahden levottoman minuutin kuluttua näkyi purjeet taas; Jasper oli
+kääntänyt ja mennyt toisella laidalla saaren suojaan. Tuuli oli niin
+vilpas, että helposti voi tehdä tämän liikkeen, ja alus, virta
+suojasivulla, jatkoi kulkuansa semmoisella tavalla, joka osoitti, että
+se jälleen voi kohota tuulenpuolelle saarta. Koko tämä liikunta
+toimitettiin mitä huokeimmalla tavalla liikauttamatta ainoatakaan
+purjenuoraa, yhtäkään purjetta muuttamatta; peräsin yksin määräsi tuon
+oivallisen laivan liikkeet. Tarkoituksena näytti olevan seudun
+tutkiminen. Sittenkuin alus oli kulkenut koko saaren ympäri ja jälleen
+saapunut siihen salmeen, jonka kautta se oli tullut, käännettiin
+peräsin ja laiva kävi tuuleen.
+
+"Tuolla hän tulee takaisin," huudahti Cap tyytyväisenä, kun Myrskypilvi
+tällä hetkellä otti vauhtia; "nyt saanemme nähdä mitä poika aikoo
+tehdä. Hän ei voi antaa laivan yhäti kuleksia edestakaisin noita salmia
+pitkin, kuin tyttö, joka tepastelee vastakkaistanssissa."
+
+Myrskypilvi laski nyt niin paljo, että varustuksessa olevat katselijat
+pelkäsivät Jasperin ohjaavan maalle, ja metsäläiset piilopaikoissaan
+tirkistivät laivaa samallaisilla ilontunteilla, kuin mitä väijyvä
+tiikeri luultavasti tuntee nähdessään uhrinsa pahaa aavistamatta
+lähenevän luolaansa. Mutta Jasperilla ei ollut se tarkoitus. Hyvin
+tuntien sekä rannan että veden syvyyden ylt'ympäri saarta, tiesi hän
+Myrskypilven voivan ilman vaaraa mennä ihan rantaan saakka, ja hän
+laski rohkeasti niin likelle sitä, jotta hän kulkiessaan tuon pienen
+poukaman yli riuhtasi sotamiesten veneet irti kiinnitysnuorista ja vei
+ne mukaansa aluksen perässä salmellepäin. Koska kaikki ruuhet olivat
+niihin kiinnitetyt, menettivät metsäläiset tämän rohkean ja onnistuneen
+kepposen kautta kaikki keinot päästä saarelta muuten kuin uimalla, ja
+he näyttivätkin paikalla ymmärtäneen asian tärkeyden. He nousivat
+yht'äkkiä seisalleen, ulvoivat niin että ilma tärisi ja ampuivat
+laukaiseman, joka ei vahingoittanut ketään. Heidän seisoessaan
+paljastettuina, laukaisi kaksi heidän vihollisistaan pyssynsä -- toinen
+varustuksen katolta, ja yksi Irokesi, pää puhki ammuttuna, kaatui
+kuoliaaksi maahan, toinen Myrskypilvestä, mutta huonommalla
+seurauksella, sillä Käärme, joka ei ollut niin tarkkakätinen kuin Opas,
+teki yhden indianin vaan raajarikoksi koko elämän ajaksi. Myrskypilven
+miehistö kajahutti eläköönhuudon ja metsäläiset katosivat kaikki
+samassa silmänräpäyksessä, ikäänkuin olisivat vajonneet maan alle.
+
+"Se oli Käärmeen ääni," sanoi Opas, kun toinen pyssy laukesi. "Minä
+tunnen hänen pyssynsä pamauksen yhtä hyvin kuin Hirvensurmankin. Se on
+hyvä pyssy, vaan ei tapa varmasti. No, no, kun Chingachgook ja Jasper
+ovat järvellä ja me molemmat varustuksessa, ystävä Cap, niin olisipa
+kovin kova, jos emme opettaisi noille kirotuille Mingoille kuinka
+säännöllistä taistelua on taisteltava."
+
+Täll'aikaa oli Myrskypilvi yhä liikkeessä. Heti kuin Jasper ehti saaren
+päähän, päästi hän irti veneet, jotka kulkivat tuulen ajamina kunnes
+tarttuivat karille eräässä niemessä viidentoistasadan kyynärän päässä
+suojan puolella saarta. Sen jälkeen kääntyi hän ja kulki virtaa
+ylöspäin toiseen salmeen. Varustuksen katolta voitiin nyt nähdä, että
+Myrskypilven kannella jotain puuhattiin, ja juuri kun alus ennätti sen
+paikan kohdalle, jossa useimmat metsäläiset makasivat, paljastettiin
+pieni tykki, joka oli laivan ainoa aseellinen varustus, ja parvi
+susihaulia lentää suhahti pensaikkoon. Peltopyy-parvi ei olisi
+ennättänyt lähteä lentoon pikaisemmasti, kuin nämä odottamattomat
+rautarakeet ajoivat Irokesit pois kätköpaikasta. Uusia piilopaikkoja
+löydettiin kuitenkin pian, ja molemmin puolin näyttiin valmistautuvan
+jatkamaan taistelua toisessa muodossa. Mutta Kesäkuun ilmestyminen,
+joka kantoi valkeata lippua ja jota ranskalainen upseeri sekä Muir
+seurasi, keskeytti kaikki tuumat ja antoi aihetta sovinnon-hieromiseen.
+
+Tämä tapahtui puuvarustuksen edustalla ja niin lähellä sitä, että
+Oppaan varma luoti voi milloin hyvänsä sattua niihin, jotka
+keskustelivat. Jasper laski aluksensa ankkuriin varustuksen edustalle,
+ja tykkikin suunnitettiin keskustelijoita kohti, niin ett'ei
+piiritettyin eikä heidän ystäviensä tarvinnut pelätä kun astuivat
+esiin. Chingachgook yksin jäi suojapaikkaansa, jonka hän kuitenkin teki
+pikemmin tottumuksesta kuin epäluulosta.
+
+"Opas, te olette voittaneet," huusi majoitusmestari, "ja kapteeni
+Sanglier on itse tullut rauhasta keskustelemaan. Te ette kieltäne
+urhoolliselta viholliselta kunniallista paluumatkaa, hänen rehellisesti
+taisteltuansa teidän kanssanne ja vointinsa mukaan saatettuansa
+kuninkaallensa ja maallensa kunniata. Minut on valtuutettu vihollisten
+puolesta tarjoomaan saaresta luopumista, vankien vaihtamista ja
+otettuin päänahkain takaisin antamista. Kuormaston ja tykistön
+puutteessa voi tuskin muuta vaatia."
+
+Koska keskustelun, sekä tuulen että pitkän välin tautta,
+välttämättömästi täytyi tapahtua kovalla äänellä, kuului joka sana sekä
+varustukseen että alukseen.
+
+"Mitä te Jasper, sanotte tästä?" huusi Opas. "Te kuulette ehdot --
+annammeko noiden maankulkiain mennä vai panemmeko heihin merkit, kuten
+uudistalolaiset lampaisiinsa, vast'edes tunteaksemme heidät helpommin?"
+
+"Miten on Mabel Dunhamille käynyt?" kysyi nuorukainen niin uhkaavalla
+katseella, että varustuksessa olevatkin sen huomasivat. "Jos
+hiuskarvaakaan hänen päässänsä on liikutettu, niin tulee koko
+Irokesi-heimo sen kalliisti maksamaan."
+
+"Hän on terveenä tuolla alhaalla, ja hoitaa kuolevata isäänsä, niinkuin
+hänen suvullensa sopii. Meidän ei ole kantaminen mitään vihaa kersantin
+onnettomuuden tähden, sillä hän haavoitettiin rehellisessä taistelussa,
+ja mitä Mabeliin tulee..."
+
+"Niin on hän tässä," keskeytti tyttö, joka oli noussut katolle, kun
+näki mihinpäin asiat kallistuivat. "Niin, hän on tässä ja anoo, pyhän
+uskomme ja sen Jumalan nimessä, jota kaikki tunnustamme ja palvelemme,
+ett'ei mitään verenvuodatusta enää tapahtuisi. Verta on jo kyllin
+vuotanut, ja jos nuo miehet tahtovat mennä tiehensä rauhassa, niin
+älkää heitä pidättäkö. Onneton isäni lähenee loppuansa, ja parasta
+olisi, jos hän saisi vetää viimeisen hengenvetonsa rauhassa maailman
+kanssa. Ranskalaiset ja indianit, menkää, menkää; me emme enään ole
+teidän vihollisianne emmekä tahdo tehdä kellekään teistä mitään pahaa."
+
+"Lorua, Magnet," lisäsi Cap, "tuo kuuluu ehkä hurskaalta tai
+runolliselta, mutta järjelliseltä se ei kuulu. Vihollinen on tuossa
+paikassa valmis antautumaan. Jasper on laskenut ankkuriin kylki
+tännepäin ja on epäilemättä valmis astumaan maalle milloin hyvänsä;
+Oppaan silmä ja käsi ovat tarkat kuin kompassin-neula, ja me tulemme
+saamaan palkintorahoja ja lunnaita vangeistamme ja kunniaa
+kaupantekiäisiksi, jos te ette puoleen tuntiin tähän sekaannu."
+
+"Hyvä," sanoi Opas, "minä kallistun Mabelin mielipiteesen. Verta on
+kyllin vuodatettu tarkoituksemme saavuttamiseksi ja kuninkaan
+palvelemiseksi, ja mitä tuollaiseen kunniaan tulee, niin sopii se
+paremmin nuorille vänrikeille ja nahkapojille, kuin vanhoille,
+ymmärtäville, kristityille miehille. Oikeutta harjoittamalla me
+saavutamme kunniaa, mutta vääryys on häpeäksi, ja minun mielestäni on
+väärin surmata Mingoakaan voittamatta siitä mitään etua, mutta
+päinvastoin on oikein aina totella järjen ääntä. Siis, luutnantti Muir,
+antakaa meidän tietää, mitä Ranskalaisilla ja indianeilla on
+sanomista."
+
+Lyhyen keskustelun perästä kokoontuivat kaikki indianit aseettomina
+sadan viidenkymmenen kyynärän päähän varustuksesta sekä ampumamatkan
+päähän Myrskypilvestä. Opas meni tämän perästä alas ja ilmoitti millä
+ehdoilla vihollisen oli luopuminen saaresta. Kaikkiin seikkoihin
+katsoen olivat nämä ehdot jotenkin edulliset kummallekin puolueelle.
+Indianien täytyi luopua aseistaan, jopa puukoistaan ja
+tomahavkeistaankin; sillä varovaisuutta täytyi noudattaa, koska heidän
+lukumääränsä vielä oli neljää vertaa suurempi kuin toisten.
+Ranskalainen upseeri, h:ra Sanglier, joksi häntä tavallisesti
+kutsuttiin ja itsekin tahtoi kutsuttavan, pani tätä vastaan, koska se
+tulisi mustentamaan hänen päällikkyyttänsä enemmän kuin mikään muu
+kohta tässä hänen yrityksessään; mutta Opas, joka oli nähnyt pari
+indianein matkaan-saattamaa verenvuodatusta ja tiesi kuinka vähän voipi
+luottaa metsäläisen lupauksiin, kun ne sotivat hänen etujansa vastaan,
+oli jäykkä tässä kohden. Toinen ehto oli melkein yhtä tärkeä. Kapteeni
+Sanglier velvoitettiin luopumaan kaikista vangeista, joita oli pidetty
+tarkalla silmällä samassa luolassa, mihin Cap ja Muir olivat paenneet.
+Kun nämä miehet tuotiin esiin, huomattiin että neljä oli ihan terveinä
+-- he olivat heittäytyneet maahan pelastaakseen henkensä, joka oli
+tavallinen kepponen tänkaltaisessa sodassa, -- ja muista oli kaksi niin
+vähän haavoittunut, että olivat kelvolliset sotapalvelukseen. Kun
+näillä oli kiväärit mukana, tunsi Opas itsensä paljon rauhoittuvan,
+koska puolustusvoimat täten olivat lisääntyneet, ja koottuansa kaikki
+metsäläisten aseet yhteen kokoon puuvarustukseen, käski hän sotamiesten
+mennä sisään ja asetti säännöllisen vahdin oven eteen. Muita sotamiehiä
+ei ollut elossa, sillä ne, jotka olivat pahasti haavoittuneet, oli
+metsäläiset paikalla surmanneet saadakseen haltuunsa nuot ikävöidyt
+päänahat.
+
+Heti kuin Jasper oli saanut tiedon rauhan ehtoin vahvistamisesta eikä
+hänen läsnäoloansa enää välttämättömästi tarvittu, nosti hän ankkurin,
+ja ohjaten kulkunsa sitä nientä kohti, johon veneet olivat tarttuneet,
+otti hän ne jälleen peräänsä ja palasi saareen. Kaikkien metsäläisten
+käskettiin nyt astua ruuhiinsa, ja toisen kerran vei Jasper ne mukanaan
+järvelle ja päästi ne irti noin puolen peninkulman päässä saaresta.
+
+Tähän päättyy kertomus puulinnan piirityksestä. Kersantti Dunham, joka
+seuraavana päivänä kuoli haavoihinsa, haudattiin saarelle, ja kaikki
+muut vei Jasper heti senjälkeen Oswego-joen varrella olevaan linnaan,
+jossa Mabel puolen vuoden kuluttua vietti häänsä tämän ravakkaan
+merimiehen kanssa.
+
+
+
+
+NELJÄSTOISTA LUKU.
+
+Uudisasukkaat. -- Riidanalainen metsävuohi. -- Ampumakilpailu
+joulukalkkunasta.
+
+
+Monta vuotta on kulunut viimeksi kerrottuin tapausten jälkeen,
+ja me tapaamme nyt Natty Bumpon seitsemänkymmenvuotiaana ukkona
+asumassa Otsego järven rannalla; metsästys on hänellä yhä vieläkin
+elinkeinona, ja tyytymättömänä näkee hän viljelyksen lähenevän hänen
+metsästysalojaan erämaissa. Järven rannalle on kohonnut kylä;
+uudisasukkaan kirveenkalke taajenee taajenemistaan, isoja kaskimaita
+aukenee kukkulain rinteille ja metsänotusten lukumäärä on jo
+harvenemassa. Uudisasukasten kesken kutsutaan nyt Natty Bumpoa
+pukinnahkaisten housuinsa tähden Nahkasukaksi; mutta hänen vanha
+indianilainen ystävänsä, Suuri Käärme, kutsuu häntä vieläkin
+Haukansilmäksi. Chingachgook, heimokuntansa viimeinen jäännös, asuu
+yhdessä vanhan metsästäjän kanssa; mutta tuon vanhan sotilaan
+sotakirves lepää käyttämätönnä, eikä hänen pyssynsäkään enään voi
+hankkia hänelle samaa varmaa toimeentuloa kuin ennen; entisen päällikön
+täytyy nyt hankkia itselleen elatusta luutia ja vakkoja tekemällä.
+Mutta jospa tämä askaroiminen onkin halpaa ja vähäpätöistä, niin ei
+hänen henkensä kumminkaan ole menettänyt elävyyttänsä. Hän murehtii
+heimokuntansa sammunutta suuruutta ja kuolee viimein jalon, kummallisen
+sankarikuoleman. Hän on kääntynyt kristinuskoon ja kasteessa saanut
+nimen John.
+
+Muutamana selkeänä, kylmänä joulukuunpäivänä vuonna 1793, liki
+auringonlaskun-aikaa kulki 2 hevosen vetämä reki verkalleen muuanta
+järven läheisyydessä olevata mäkirinnettä ylöspäin. Päivä oli
+vuodenaikaan katsoen ollut kaunis, ja ainoastaan muutamia harvoja
+pilviä, joidenka väriä näytti kohottavan maata peittävistä
+lumikinoksista heijastava valo, liikkui puhtaan siniseltä siintävällä
+taivaanlaella. Tie kiertelihe muutaman jyrkkäyksen syrjää myöten, ja
+sen tukena oli toisella puolen jo monta vuotta sitten hirsistä tehty
+alusta, kun sitä vastoin mäen kylkeä tien toiselta puolen oli kaivettu
+sen verran että siihen oli saatu senaikuisille matkustajille kylliksi
+leveä tie sopimaan. Mutta hirret, tue ja kaikki, mikä ei kohonnut
+joitakuita jalkoja ylemmäksi maanpintaa, makasi lumen alle
+hautautuneena. Yksi ainoa ura, tuskin kyllin leveä reen jalaksille,
+osoitti parin jalan paksuisella lumella peitetyn maantien suuntaa. Ilma
+välkkyi ja kimelti, kuin olisi ollut lukemattomia kiiltoliuskoja
+täynnä, ja ne kauniit, ruskeat hevoset, jotka vetivät rekeä, olivat
+osaksi kuuravaipalla peitetyt. Henkäykset tulivat savuna niiden
+sieraimista, ja kaikki ylt'ympäri, samoin kuin itse matkueen asukin
+viittasi siihen, että talvi oli kylmä täällä vuoristossa.
+
+Hevosten silat -- niillä alkaaksemme -- olivat tehdyt mustasta
+rasvanahasta, aivan toista kuin nyky-ajan loistava kiiltonahka, sekä
+koristetut suunnattomilla messinkilevyillä ja soljilla, jotka
+kimeltivät kullankarvaisina laskevan auringon säteissä, missä nämät
+viisto suuntaa pääsivät esiin puiden oksain välistä. Korkeain paattain
+päältä, jotka olivat koristetut messinki-nastoilla ja alustetut saralla
+ja siten myöskin oivallisia peittoja hevosille, kohosi neljä korkeata
+nelikulmaista nappulaa, joidenka välitse lujat ohjat kulkivat hevosten
+suitsista ajurin käsiin, joka oli noin kahdenkymmenen vuoden paikoilla
+oleva neekeri. Hänen kasvonsa, jotka luonto oli värittänyt
+kiiltomustiksi, olivat nyt pakkaisesta rypistyneet, ja hänen suuria,
+kiiltäviä silmiänsä kostutti samasta syystä syntynyt neste; kuitenkin
+kuvastivat hänen kasvonsa suopeata hymyä, nyt kun hän ajatteli kotoa,
+jouluvalkeata ja joululeikkejä.
+
+Reki oli yksi noita suuria, mukavia, vanhanaikuisia ajoneuvoja, johon
+olisi sopinut koko perhekunta, mutta jossa nyt istui vaan kaksi
+matkustajaa paitsi ajuri. Isoja puhvelinnahkoja oli levitetty reen
+istuimelle ja pohjalle sekä huolellisesti kääritty matkamiesten jalkain
+ympärille, joista toinen oli keski-ikäinen mies ja toinen nuori,
+äskettäin täysikasvuiseksi varttunut neito. Mies oli kookas, mutta ne
+varokeinot, joita hän oli pitänyt suojellakseen itseänsä pakkaista
+vastaan, vaikuttivat että ainoastaan pieni osa hänen vartalostaan oli
+näkyvissä. Iso päällysnuttu, runsaasti vuoritettu ja metsänahoilla
+reunustettu, peitti koko hänen ruumiinsa paitsi päätä, jossa oli
+majavannahkainen lakki, varustettu sahviani reunuksilla ja hellällään
+olevilla korvaläpäkkeillä, jotka nyt oli laskettu korvien päälle ja
+sidottu kiinni leuvan alta solmussa olevilla mustilla nauhoilla. Nuori
+neito oli aivan näkymättömissä niiden monenmoisten eri vaateparsien
+sisässä, jotka hänen ympärilleen oli kääritty. Turkinreunuksia ja
+silkkiä pisti esiin suuren, paksulla villavuorilla varustetun viitan
+alta, jonka muoto ja suuruus selvästi osoitti että se oli miehenpuolta
+varten tehty.
+
+Sekä isä että tytär -- sillä tällaisessa sukulaisuudessa olivat
+molemmat matkustajat toisiinsa -- olivat vajonneet siksi syviin
+ajatuksiin, ettei kumpikaan keskeyttänyt sitä äänettömyyttä, jota reen
+hiljainen eteenpäin kulkeminen vaan hiukan tahi ei ollenkaan häirinnyt.
+Sillä mäellä, jota pitkin he kulkivat, kasvoi petäjiä, jotka viiden,
+kuuden kymmenen jalan korkuiselle maasta olivat aivan oksattomia ja
+joiden oksainen latvapuoli usein kohosi vielä yhtä korkealle taivasta
+kohti. Puiden välitse voivat matkustajat katsella ympärilleen joka
+haaralle, kunnes näköpiiriä rajoitti joku loitolla oleva ylänne tahi
+joku vuorenselkä toisella puolen sitä laaksoa, mitä kohti he kulkivat.
+Nuo tummat puunrungot kohosivat puhtaasta, valkeasta lumesta kuin
+säännöllisesti veistetyt pylväät, kunnes ne, vasta mainittuun
+korkeuteen päästyänsä, oikoivat joka suunnalle vaakasuoria oksiansa,
+joiden harvat, aina viheriät havulehvät saattoivat aikaan surullisen
+vastakohdan laaksossa vallitsevaa luontoa vastaan. Matkustajiin ei
+tuuli tuntunut, mutta nämät hongat huojuttelivat juhlallisesti
+latvojansa, joista kuului surullinen, valittava humina, täydelleen
+sointuva yhteen koko muun luonnontilan kanssa.
+
+Reki oli kulkenut vähän matkaa eteenpäin tasaista tietä myöten, kun
+metsästä kaikui äänekäs, jatkuva ulvonta, joka tuon korkean metsäkaton
+alla kuului kuin useamman koiraparin haukunta. Kun tämä ääni sattui
+matkustajan korviin, unohti hän kaiken muun ja huusi innoissaan
+neekerille:
+
+"Seisota, Aggy, se on vanha Hektor; sen äänen tuntisin vaikka kymmenen
+tuhannen joukosta. Nahkasukka on tänä kauniina päivänä laskenut
+koiransa vuoristoon, ja ne ovat löytäneet otuksen, niinkuin kuulette.
+Tuolla on metsävuohen jälkiä muutaman syllän päässä meistä, ja nyt,
+Bessy, jos uskallat kuulla pyssynlaukauksen, niin saat oivallisen
+kiljunpaistin joulupäivän puolispöytään."
+
+Neekeri pysäytti hevoset, paleltumaisillaan oleva naama leveästi
+irvillänsä, ja rupesi huiskimaan käsiänsä saadakseen veren jälleen
+liikkeelle sormissansa, samassa kuin hänen isäntänsä hyppäsi pystyyn,
+viskasi päällystakin päältänsä ja astui reestä lumikinokselle, joka
+kantoi häntä myötäämättä muuta kuin tuuman, kaksi. Lumensekaista vettä
+oli näet satanut muutamia päiviä sitten ja siitä jäätynyt kuori oli
+jäänyt sen lumen alle, joka sittemmin puhtaana valkovaippana oli
+laskeutunut päällepäin.
+
+Muutamassa silmänräpäyksessä oli matkustaja laatikko- ja vakkasjoukon
+alta ottanut käsille kaksipiippuisen pyssyn ja vedettyään pois paksut
+kintaansa, tutki hän nyt, sisäpuolelta karvaiset nahkasormikkaat
+käsineinä, pyssynsä vänkkiruutia. Juuri kun hän aikoi astua muutamia
+askeleita eteenpäin, kuului metsästä se hiljainen rapina, joka syntyy
+eläimen juoksusta lumihangessa, ja heti sen perästä juoksi komea
+metsäkauris tien poikki ei kaukana hänestä. Otus ilmestyi
+äkkiarvaamatta ja sen juoksu oli tavattoman nopeata, mutta
+matkustajamme näytti olevan liiaksi tottunut metsästäjä joutuakseen
+siitä hämillensä. Heti kun otus tuli näkyviin, tähtäsi hän tarkalla
+silmällä ja ampui vakavalla kädellä; mutta elukka jatkoi juoksuansa,
+kuten näytti, haavoittumattakaan. Paikalla laukesi pyssyn toinenkin
+piippu, vaan yhtä vähällä vaikutuksella.
+
+Kaikki tämä tapahtui niin pikaisesti, että nuori neito, joka
+huomaamattansa oli iloissaan metsäkauriin pelastumisesta, kun se nuolen
+vauhtia kiiti tien poikki, joutui oikein hämilleen. Ja ennenkuin
+ennätti toipua hämmästyksestään, kuului hänen korviinsa lyhyt, kimakka
+ääni, erilainen kuin hänen isänsä pyssyn täyteläinen pamaus, vaan
+kuitenkin kyllin selvä, jotta sen voi tuntea pyssyn paukaukseksi.
+Samassa hyppäsi kauris korkealle ilmaan, ja heti sen perästä kuului
+vielä toinen samanlainen pamaus, ja kauris lankesi maahan heittäen
+kunnon kuperkeikan lumihangessa. Näkymättömässä oleva metsästäjä päästi
+kovan huudahduksen juuri kuin ilon-osoitteeksi tarkemman ampumataitonsa
+johdosta, ja heti sen perästä astui esiin kaksi miestä, jotka olivat
+seisoneet kahden petäjän takana odottamassa koirain ajaman otuksen
+tuloa.
+
+"Oh, Natty, jos olisin tiennyt teidän seisovan luodinkantamissa, niin
+enpä olisikaan ampunut", sanoi matkustaja mennen sille paikalle, mihin
+kauris oli kaatunut, ja häntä seurasi tyytyväisenä neekeri hevosten ja
+kuorman kanssa. "Mutta vanhan Hektorin haukunta oli niin innostuttavaa,
+etten malttanut olla alallani, vaikka melkein luulen ampuneeni
+hukkaan."
+
+"Niin, niin, tuomari," vastasi metsästäjä salatulla naurulla ja
+sillä tyytyväisellä katsannolla, joka osoittaa tietoa oman taidon
+etevämmyydestä; "te poltitte ruutinne ainoastaan lämmitelläksenne vähän
+tänä kylmänä iltana. Luulitteko tuolla talospyssyllä voivanne hillitä
+täysikasvuista metsäkaurista, kun Hektor ja Hurtta olivat aivan sen
+kintuissa? Löytyy viljalta fasaaneja soissa, ja metsikanoja lentelee
+asuntonne nurkkien takana, niitä voitte ampua kuinka paljon hyvänsä
+tuolla leikkikalulla, vaan jos haluatte metsäkauriin- tahi
+karhunpaistia, tuomari, niin silloin täytyy teidän ottaa käsille se
+pitkä kiväärinne, johon pannaan talilippu luodin ympärille, muutoin
+luulisin teidän tuhlaavan enemmän ruutia kuin täytätte vatsoja."
+
+Lopetettuaan puheensa, avasi hän taas suunsa nauraakseen jonkunlaista
+sisällistä naurua.
+
+"Pyssyni hajottaa hyvästi, Natty, ja on tappanut metsäkauriin
+ennenkin," vastasi suopealla hymyllä se, jota Natty oli kutsunut
+tuomariksi ja jonka nimi oli Marmaduke Temple. "Toinen piippu oli
+ladattu susihaulilla ja toinen paljailla lintuhaulilla. Tässä näemme
+että kauriisen on käynyt kaksi luotia, toinen on mennyt kaulan, toinen
+suoraan sydämen läpi. Voihan olla, että se on saanut toisen luodin
+minulta."
+
+"Olkoonpa sen tappanut kuka hyvänsä, niin on se kaiketi syötävä", sanoi
+metsästäjä vetäen suuren puukon vyöllä riippuvasta tupestansa ja
+leikaten elukan kurkun poikki. "Jospa onkin kaksi luodinreikää
+elukassa, niin olispa hauska tietää eikö sitä kohti lauaistu kaksi
+kivääriä? Ja sitä paitsi -- kuka on koskaan nähnyt pyöreän luodin
+tekevän näin kulmikasta reikää, kuin tämä kaulassa oleva on? Teidän
+itsenne, tuomari, täytyy tunnustaa, että kauris kaatui viime
+laukauksella, jonka ampui tarkempi ja nuorempi käsi, kuin sekä teidän
+että minun on. Kyllähän minä voin elää ilman tätä otustakin, vaan en
+mielelläni luovu oikeuksistani vapaassa maassa."
+
+"Ei, Natty," vastasi tuomari yhtä sävyisästi kuin ennenkin, "minä
+taistelen vaan kunnian päältä. Muutamia dollarsia maksan mielelläni
+elukasta, vaan mikä palkitsee sen kunnian, jonka olisin voittanut
+kantamalla kauriin häntää lakissani? Ajatelkaa vaan, Natty, kuinka
+ilkkuisin tuolle irvihampaalle, Dick Jones'ille, joka jo tänä talvena
+on ampunut seitsemän kertaa hukkaan ja saanut ainoastaan yhden teeren
+ja muutamia harmaita oravia!"
+
+"Niin, metsänriista on ruvennut vähenemään, sittenkuin alotitte noita
+perkauksia ja parannuksianne," virkkoi vanha metsämies jonkunlaisella
+ylenkatseellisella nöyryydellä. "On ollut aikoja, jolloin minä oman
+töllini ovelta olen ampunut kolmetoista metsäkaurista, vasikoista
+puhumattakaan, -- ja jos joku halusi karhunpaistia, niin tarvitsi hänen
+vaan maata väijymässä jonakuna kuutamayönä ja ampua karhu töllin seinän
+reiästä; eikä hänen tarvinnut pelätä nukkuvansa liian pitkään, sillä
+susien ulvonta kyllä piti hänen silmänsä auki. Tässä on vanha Hektor,"
+jatkoi hän, ystävällisesti taputellen isoa musta- ja keltatäpläistä
+koiraa, joka yhdessä ennen mainitun nartun kanssa vastikään oli tullut
+heidän luoksensa, "katsokaas kuinka sudet purivat sitä kaulaan sinä
+yönä, jona minä paistoin muutamia kaurispaistia takassani; se koira on
+luotettavampi kuin moni kristitty ihminen, sillä se ei koskaan unohda
+ystäväänsä ja rakastaa sitä kättä, josta se saapi ruokansa."
+
+Vanhan metsästäjän koko ryhdissä oli jotakin erinomaista, joka veti
+puoleensa nuoren tytön huomion, niin että hän siitä hetkestä asti, kuin
+ukko tuli näkyviin, hartaasti ja uteliaasti oli silmäillyt sekä hänen
+muotoansa että vaatteustansa. Hän oli pitkä ja niin laiha, että näytti
+enemmänkin kuin kuuden jalan mittaiselta, joka kumminkin oli hänen
+todellinen pituutensa. Päässänsä, jota punanen, suorrukkeinen tukka
+niukasti peitti, piti hän ketunnahkaista lakkia. Jonkunlainen takki,
+tehty muokatuista metsävuohen nahoista, joihin karva oli jätetty
+kiinni, oli villaisella vyöllä vyötetty kiinni hänen hoikan vartalonsa
+ympärille. Jalassa oli hänellä metsäkauriin-nahkaiset mokkasiinit,
+jotka Indianien tavan mukaan olivat koristetut piikkisian piikeillä, ja
+hänen sääriensä ympärille oli kääritty samasta aineesta valmistetut
+säärykset, kuin mistä mokkasiinitkin olivat. Nämät säärykset,
+jotka polvien yläpuolella oli sidottu kiinni hänen kuluneisin
+hirvennahkahousuihinsa, olivat antaneet uudisasukkaille aiheen kutsua
+häntä lisänimellä Nahkasukka. Hänen vasemman olkapäänsä yli oli vedetty
+hirvennahkainen vyö, josta riippui suunnaton häränsarvi, niin ohueksi
+koverrettu, että sen läpi kuulsi sisältönä oleva ruuti. Isompaan päähän
+oli sovitettu taitavasti ja lujasti puupohja, toinen pää oli suljettu
+tiiviisti pienellä tulpalla. Nahkapussi riippui hänen edessään, josta
+hän otti edellisen puheensa päätyttyä pienen mittakupin ja täytti sen
+tarkasti ruudilla, alkoi ladata uudelleen kivääriä, joka tukin
+levätessä lumella hänen edessään ylettyi melkein hänen ketunnahkaiseen
+lakkiinsa asti.
+
+Matkustaja oli tällä välin tutkinut tarkasti haavoja ja, kiinnittämättä
+huomiota metsästäjän huonotuulisuuden ilmauksiin, huudahti:
+
+"Mieluusti hankkisin, Natty, oikeuden kunniaan tästä kaadosta, ja
+eittämättä, jos osuma kaulassa on minun, riittää se; sydämeen sattunut
+laukaus oli tarpeeton, Nahkasukka, kutsukaamme sitä vaikkapa
+varmistuslaukaukseksi."
+
+"Te voitte kutsua sitä miksi vain haluatte, tuomari", sanoi metsästäjä,
+heittäen kiväärinsä vasemman olkapäänsä yli ja napsauttaen auki
+housuissaan olevan messinkikotelon, ottaen siitä pienen palan rasvattua
+nahkaa ja käärien siihen pienen pallon, survaisten ne voimallisesti
+ruutiin, missä hän jatkoi niiden vatvomista puhuessaan. "On paljon
+helpompaa keksiä nimiä kuin ampua metsäkauris loikasta, mutta eläin sai
+kyllä loppunsa nuoremmasta kädestä kuin teidän tai minun, kuten sanoin
+jo aikaisemmin."
+
+"Mitä sanottekaan ystäväiseni", huudahti matkaaja, kääntyen leppoisasti
+Nattyn kumppalin puoleen, "heittäisimmekö kunniasta tällä dollarilla,
+ja saatte pitää hopean, jos häviätte; mitä sanotte, ystäväiseni?"
+
+"Että minä tapoin kauriin", vastasi nuori mies hieman ylpeillen ja
+nojaten toiseen pitkään kivääriin, samankaltaiseen kuin Nattyn.
+
+"Tässä on tosiaankin kaksi yhtä vastaan", vastasi tuomari hymyillen,
+"minut on äänestetty vähemmistöön, kuten sanomme oikeudessa. Tuossa on
+Aggy, hän ei voi orjana äänestää, ja Bessy on alaikäinen -- niinpä
+minun täytyy tyytyä siihen, mitä voin saada. Mutta lähetättehän minulle
+lihat; ja pahus vieköön, jos en tee kauriin kuolemasta kunnon tarinaa."
+
+"Noiden lihojen myymisestä en minä voi päättää", sanoi Nahkasukka,
+omaksuen hieman kumppalinsa ylimielisyyttä, "olen puolestani nähnyt
+eläinten juoksentelevan päiviä kaulaan ammuttuina, enkä minä kuulu
+niihin, joka ryövää mieheltä hänen oikeudenmukaisen osuutensa."
+
+"Te pidätte sitkeästi kiinni oikeuksistanne tänä kylmänä iltana,
+Natty", vastasi tuomari lannistumattoman hyväntuulisesti, "mutta mitä
+sanotte, nuori mies, onko kolme dollaria riittävä maksu kauriista?"
+
+"Jospa ensiksi ratkaisisimme kysymyksen oikeudesta molempien
+tyydytykseksi", sanoi nuorukainen lujasti mutta kunnioittavasti,
+sellaisella ääntämisellä ja kielellä, että se oli huomattavasti hänen
+ulkonäköään korkeammalla tasolla, "kuinka monella luodilla latasitte
+aseenne?"
+
+"Viidellä, herra", sanoi tuomari hieman hämmentyneenä toisen
+käytöksestä, "eivätkö ne riitä tällaisen kauriin kaatamiseen?"
+
+"Yksikin riittäisi, mutta", sanoi nuorukainen ja siirtyi sen puun
+luokse, jonka takaa hän oli ilmestynyt, "kuten tiedätte, herra,
+ammuitte tähän suuntaan -- neljä luotia on osunut tähän puuhun."
+
+Tuomari tarkasteli männyn kuoressa olevia tuoreita jälkiä, ja sanoi
+päätään pudistaen naurusuin:
+
+"Te todistelette asiaa itseänne vastaan, nuori asianajajani; missä on
+viides?"
+
+"Tässä", vastasi nuorukainen, heittäen syrjään yllään olevan karkean
+päällystakin ja paljastaen reijän alusvaatteissaan, joiden läpi tihkui
+suuria veripisaroita.
+
+"Hyvä Jumala!" huudahti tuomari kauhistuneena, "olenko minä tässä
+kiistellyt tyhjästä kunniasta ja lähimmäiseni on kärsinyt käsieni
+jäljistä valitustakaan päästämättä? Mutta kiirehtikää -- nopeasti --
+istuutukaa rekeeni -- kylään on vain maili, siellä voimme saada
+kirurgin apua -- kaikki tapahtukoon minun kustannuksellani, ja sinä
+saat asua luonani, kunnes haavasi on parantunut, niin, vaikka pysyvästi
+sen jälkeen."
+
+"Kiitän teitä hyvästä aikeestanne, mutta minun on kieltäydyttävä
+tarjouksestanne. Minulla on ystävä, joka olisi huolissaan, jos kuulisi,
+että olen haavoittunut ja poissa hänen luotaan. Haava on vaaraton, eikä
+luoti ole osunut luuhun; mutta uskoisin, herra, että myönnätte nyt
+minulle oikeuden lihoihin."
+
+"Myöntäisinkö sen!" toisti kiihtynyt tuomari, "annan täten sinulle
+oikeuden ampua kauriita tai karhuja tai mitä ikinä haluat metsissäni
+ikuisiksi ajoiksi. Nahkasukka on ainut mies lisäksi, jolle olen antanut
+samat oikeudet, ja on tuleva aika, jolloin ne ovat arvossaan. Mutta
+minä ostan kauriisi -- kas tässä, tämä seteli korvatkoon sinulle meidän
+molempien laukaukset."
+
+Vanha metsästäjä suoristi pitkän vartalonsa ylpeyttä osoittavaan
+asentoon tämän vuoropuhelun aikana, mutta hän odotti, kunnes toinen oli
+lopettanut puheensa.
+
+"Elossa on vielä sellaisia ihmisiä, jotka sanovat, että Nathaniel
+Bumpon oikeus metsästää näillä kukkuloilla on vanhempaa perua kuin
+Marmaduke Templen oikeus kieltää tämä", sanoi hän. "Mutta jos laki
+määrää siitä ollenkaan, vaikka kuka on koskaan kuullut laista, joka
+kieltäisi metsästäjää tappamasta kaurista mielensä mukaan -- mutta jos
+laki määrää siitä ollenkaan, sen tulisi kieltää kaikilta talospyssyn
+käyttö. Ampuja ei koskaan tiedä, minne hänen luotinsa lentää, kun hän
+painaa noiden epävarmojen tuliaseiden liipasinta."
+
+Kuuntelematta Natyn itsekseen puhumista kumarti nuorukainen, kun
+hänelle tarjottiin pankinseteliä, ja vastasi:
+
+"Anteeksi, herra, vaan minä tarvitsen otuksen."
+
+"Mutta voittehan tällä setelillä ostaa monta metsäkaurista, ottakaa se
+vastaan -- minä pyydän... Se on sadan dollersin arvoinen," lisäsi hän
+hiljentäen ääntänsä.
+
+Tuokion vaan näytti nuorukainen olevan epäilyksissään, mutta sen
+perästä hylkäsi hän taas ylpeästi tarjoomuksen, ja samassa nousi, juuri
+kuin hän olisi itsekseen hävennyt osoittamaansa heikkoutta, puna
+semmoinen hänen poskilleen, joka näkyi pakkaisen vaikuttaman punankin
+alta.
+
+Tämän haastelemisen kestäessä oli nuori neito noussut seisalleen
+reessä, ja huolimatta pakkasesta heitti hän niskaansa päähineen, joka
+oli peittänyt hänen kasvonsa.
+
+"Ette varmaankaan, nuori mies, -- herra..." oikasi hän äkkiä, "tahdo
+saattaa isääni siihen tukalaan tilaan, että hänen täytyisi ajatella
+jättäneensä tähän erämaahan ihmisen, jonka hän omalla kädellään on
+haavoittanut. Minä pyydän teitä lähtemään meidän mukaamme ja antamaan
+lääkärin hoitaa haavaanne."
+
+Emme tiedä koveniko nyt haavan kipu vai oliko tuon kauniin puhujan
+äänessä tai menettelyssä joku vastustamaton vetotovoima; vaan
+nuorukaisen jäykkä kopeus väheni huomattavasti, kun näin vedottiin
+hänen tunteisinsa, ja hän oli nähtävästi kahdella päällä: ei hän
+kernaasti olisi suostunut lähtemään matkaan, vaan ei myöskään
+mielellään hylännyt neitosen pyyntöä. Tuomari seurasi uteliaasti tämän,
+nuorukaisen tunteiden kesken syntyneen taistelun kehittymistä, ja
+ystävällisesti tarttuen hänen käteensä, vei hän hänet reen viereen ja
+vaati häntä siihen istumaan.
+
+"Tohtoria ei ole Templetonia lähempänä," virkkoi hän, "ja Natyn tölli
+on puolen peninkulman päässä sieltä. Lähtekää kanssamme, nuori
+ystäväni, ja antakaa tohtorin katsella olkapäätänne."
+
+Sillä välin seisoi Nahkasukka pitkän pyssynsä nojassa, pää vähän
+sivullepäin käännettynä ja näytti vaipuneen syviin mietteisin. Mutta
+kylliksi mietittyään asiata ja saatuaan epäilykset poistetuiksi, lausui
+hän:
+
+"Parasta luulen olevan seurata mukana, poika, sillä jos luoti on
+tunkenut vähän syvemmälle, niin on käteni jo liiaksi vanha voidakseen
+tarkasti leikata ihmisen lihaa, niinkuin ennen muinoin. Noin
+kolmekymmentä vuotta sitten, kun olin vanhassa sodassa sir Williamin
+kanssa, kävelin yksinäni kymmenen, kaksitoista peninkulmaa jylhää
+erämaata, luoti reidessäni, ja leikkasin sen sitten pois
+linkkuveitselläni. Vanha John indiani muistaa aivan hyvin sen ajan.
+Minä tapasin hänet muutamain Delawarelaisten kanssa ajamassa takaa
+muuanta Irokesiä, joka oli ottanut viisi päänahkaa Schoharien luona.
+Mutta minäpä annoin punanahalle merkin, jota vakuutan hänen kantavan
+kuolinpäiväänsä asti. Otin näette tarkalle silmälle hänen takapuolensa
+-- suokoon lady anteeksi että sanon näin -- juuri kuin hän hyppäsi ylös
+piilopaikastaan ja istutin hänen alastomaan pyllyynsä kolme susihaulia
+niin likelle toisiansa, että olisi voinut peittää kaikki tyyni yhdellä
+lantilla."
+
+Nyt ojensi Natty pitkän kaulansa suoraksi ja oikoi ruumistansa; kun hän
+avasi suunsa, josta näkyi yksi ainoa keltanen hammas, niin näytti kuin
+hänen silmänsä, kasvonsa ja koko ruumiinsa olisi vapisseet naurusta,
+vaikk'ei kuulunut muuta ääntä, kuin jonkunlainen suhina hänen vetäessä
+ilmaa keuhkoihinsa.
+
+"Oneidajärven poikki kulkiessani oli luodinvalimeni joutunut hukkaan,"
+jatkoi hän, "ja sentähden täytyi minun, niin hyvin kuin voin, tulla
+toimeen susihaulilla, mutta pyssyni oli hyvä eikä hajoittanut niinkuin
+tuo teidän kaksipiippuinen pyssyrämänne, tuomari, jonka läheisyyteen
+näemmä ei ole hyvä metsällä ollessa joutua."
+
+Se anteeksi-pyyntö, minkä Natty nuoren naisen herkkätuntoisuuden tähden
+teki, oli tarpeeton; sillä hänen puhuessansa oli neitonen siksi
+ahkerasti isänsä apuna siirtämässä tieltä pois muutamia matkatavaroita,
+ettei hänellä ollut aikaa kuunnella Nahkasukan puhetta. Voimatta enään
+vastustaa molempain matkustajain ystävällistä kiihkeyttä, myöntyi
+nuorukainen viimeinkin istumaan rekeen. Ammuttu metsäkauris sidottiin
+kiinni reen taustaan, ja itse istuttuaan rekeen, kehoitti tuomari
+Nattyakin tekemään samoin.
+
+"En, en," vastasi vanhus, puistaen päätänsä, "minulla on toimitettavaa
+kotona tänä jouluaattona -- ajakaa te matkaanne pojan kanssa ja antakaa
+tohtorinne katsoa hänen olkapäätänsä. Kun hän vaan tahtoo leikata pois
+luodin, niin on minulla ruohoja, jotka parantavat haavoja pikemmin kuin
+kaikki hänen ulkomaalta tuodut laastarinsa."
+
+Hän kääntyi toisaannepäin ja oli juuri pois lähtemäisillään, kun
+yht'äkkiä muisti jotakin.
+
+"Jos näette John indianin siellä alhaalla järven rannalla," sanoi hän,
+"niin teette viisaimmin, jos otatte hänen mukaanne ja annatte hänen
+auttaa tohtoria; sillä vaikka hän on niin vanha, on hän kumminkin
+merkillinen haavain ja mustelmain hoitaja, ja aivan varmaan tulee hän
+luutinensa puhdistamaan teidän tulisijojanne jouluksi."
+
+"Odottakaa," huudahti nuorukainen, tarttuen neekeriä käsivarteen, kun
+tämä aikoi panna hevoset liikkeelle; "Natty, teidän ei tarvitse puhua
+mitään vahingostani eikä sanoa minne lähden; heti kuin luoti on
+poisotettu, palaan jo tänä iltana takaisin, tuoden muassani
+neljänneksen metsäkaurista joulupäivällis-paistiksi."
+
+Hänen puheensa keskeytti metsästäjä, kohottaen yhtä sormea vaitiolon
+merkiksi, ja hiipi sitten hiljaa tiensyrjälle, silmät tarkasti
+tuijottaen muutaman lähellä olevan petäjän oksia kohti. Saatuaan
+sopivan aseman, pysähtyi hän, jännitti hanan, astui toisella jalallansa
+pitkän askeleen taaksepäin, oikasi vasemman kätensä pyssynpiippua
+myöten niin pitkälle kuin ulottui ja alkoi verkalleen kohottaa
+tuliputkeansa suoraan puunrungon suuntaa ylöspäin. Matkustajat
+seurasivat silmillään pyssyn liikuntoa ja huomasivat pian sen esineen,
+johonka Natty tahtoi satuttaa luotinsa. pienellä kuivuneella oksalla,
+joka noin seitsemänkymmentä jalkaa maasta ja ihan tuoretten oksain alla
+pisti suoraan ulos puunrungosta, istui pyy. Koirain haukunta sekä
+ihmisten puheleminen lähellä sitä puuta, missä lintu istui, oli
+peloittanut sitä, niin että se oli väistynyt ihan puunrunkoon kiinni,
+ja istui siinä pää ja kaula kuroitettuina suoraan ylöspäin melkein
+yhteen linjaan jalkain kanssa. Saatuaan pyssynsä tarkasti tähdätyksi
+lintua kohti, nykäsi Natty liipasinta, ja pyy putosi korkeasta
+asemastaan semmoista vauhtia, että hautaantui lumeen.
+
+"Siivolla, vanha veijari," huudahti Nahkasukka ja nosti uhaten
+laastukkia Hektoria kohti, joka tahtoi syöstä puun juurelle; "siivolla,
+sanon minä."
+
+Koira totteli, ja Natty jatkoi kiireesti, mutta suurimmalla huolella
+pyssynsä latinkiin panemista. Tämän tehtyään, nosti hän linnun lumesta,
+ja näyttäen matkustajille, että siltä oli pää poissa, huudahti hän:
+
+"Täss'on maukas herkkupala vanhalle miehelle joulupuoliseksi -- älä
+huoli otuksesta, poika, ja muista John indiani; hänen ruohonsa ovat
+parempia kuin kaikki ulkomaan sapuskat. Katsokaa, tuomari," jatkoi hän
+uudestaan nostaen lintua, "luuletteko että sileäsisustainen pyssy olisi
+tipahuttanut tämän alas tuolta nappulalta saattamatta höyhentäkään
+epäjärjestykseen?"
+
+Samassa nauraa suhautti vanhus tuota omituista nauruansa, joka niin
+paljon vivahti voittoriemuun, iloisuuteen ja pilaan, ja puistaen
+päätänsä kääntyi hän pois, heitti pyssyn olalleen ja kävellä notkutti
+lyhvin, terävin askelin metsään päin. Joka liikkeellä painui hänen
+vartalonsa joitakuita tuumia kokoon, kun polvet vääntyivät sisäänpäin;
+mutta kun reki pääsi muutamaan tienpolvekkeesen ja nuorukainen vilkaisi
+taaksensa vanhaan metsästäjään päin, oli tämä jo katoamaisillaan
+puunrunkojen suojaan, ja koirat kulkivat hiljaisina hänen perässänsä,
+silloin tällöin haistaen metsäkauriin jälkiä, joita vainu nyt näytti
+ilmoittavan niille arvottomiksi. Vielä yhden tienpolvekkeen sivu kun
+oli kuljettu, oli Nahkasukka kadonnut matkustajain nähtävistä.
+
+Joulukalkkunain ampuminen on vanha mielihuvitus, jota uudisasukkaat
+harvoin ja tuskin koskaan päästävät "muodista pois." Se soveltui hyvin
+yhteen niiden miesten jokapäiväisten tointen kanssa, jotka usein
+laskivat kirveen tai viikatteen käsistään, tarttuaksensa pyssyyn, kun
+metsäkauris kiiti eteenpäin niiden puiden välissä, joita he olivat
+kaatamassa, tahi karhu tuli heidän niityillensä vainuamaan
+uudisasutuksen hajua tai viisain silmin katselemaan anastajain
+edistys-puuhia.
+
+Ne tapaukset, joita nyt ryhdymme kertomaan, tapahtuivat pari päivää
+myöhemmin kuin vasta kerrottu kohtaus metsässä. Muuan vapaa neekeri oli
+kilpa-ammuntaa varten hankkinut koko joukon lintuja, hyvin sopivia
+kiusaamaan herkkusuun ruokahalua, ja sovitettuja ikänsä ja säätynsä
+puolesta erilaisten kilpa-ampujain varallisuuden ja ampumataidon
+mukaan. Hän oli tarjonnut nuoremmille ja vähemmän vaatelioille
+ampujille erinäisiä, huonompia lintuja, ja muutamia kertoja oli jo
+ammuttukin, suureksi hyödyksi tuon mustan lintuin isännän
+rahakukkarolle. Ampumasäännöt olivat hyvin mutkattomat ja ampujille
+yleensä tutut. Lintu sidottiin nuoranpätkällä kiinni kannon juurelle,
+joka oli veistetty sileäksi siltä puolen, missä ampujat seisoivat,
+jotta siten löytyisi pilkku, johon katsoen jokaisen ampumataitoa
+voitiin tutkia. Ampumamatka oli säntilleen puolitoista sataa kyynärää;
+puoli kyynärää enemmän tai vähemmän olisi katsottu toisen tai toisen
+puolen oikeuksien sortamiseksi. Neekeri määräsi mielensä mukaan
+kullekin linnulle hinnan sekä millä tavoin siihen oli osattava; mutta
+nämä määräykset tehtyään, oli hänen, niiden järkähtämättömien
+oikeuden-käsitteiden mukaan, jotka maassa vallitsivat, pakko antaa
+kenen tahansa, ken vaan ilmoitti itsensä, ottaa osaa ammuntaan.
+
+Joukossa oli noin pari, kolme kymmentä nuorta miestä, melkein kaikki
+pyssyillä varustetut, sekä kaikki kylän poikaset. Nämä pikku nulikat,
+jotka olivat vaatetetut karheisin mutta lämpimiin vaatteisin, seisoivat
+etevimpäin pyssymiesten ympärillä, kuunnellen niiden kerskaavia
+kertomuksia ennen hyvästi sattuneista laukauksista ja jo mielissään
+kuvitellen sitä päivää, jolloin he itse pääsisivät osallisiksi näihin
+kilpaharjoituksiin. Muiden joukossa, jotka olivat tulleet katsomaan
+tätä leikkiä, oli myöskin neiti Elisahet Temple, tuomarin tytär, ja
+hänen serkkunsa Richard Jones, tämän piirikunnan ylituomari.
+
+Etevin puhuja oli Billy Kirby. Tämä nuori mies, joka silloin kuin hän
+huoli tehdä työtä, piti elinkeinonansa metsän perkkaamista tai
+puunhakkaamista urakalla, oli roteva kasvultaan, ja hänen
+ulkomuodostaan voi päättää hänen luonnonlaatunsa. Hän oli rähisevä,
+kerskaava ja huoleton mies. jonka hyvänsävyiset silmät todistivat aivan
+toista kuin raaka, röyhkeä puhetapa. Hänen ja Nahkasukan välillä oli
+kauan aikaa sitten vallinnut kateellinen kilpailu toisen tai toisen
+ampumataidon etevämmyydestä. Huolimatta Natyn pitemmästä
+harjoituksesta, oli yleinen ajatus se, että Billyn vakainen käsi ja
+sukkela silmä teki hänet Nahkasukan vertaiseksi. Heidän kilpailunsa
+oli tähän saakka supistunut paljaasen kerskailemiseen ja eri
+metsästysretkien onnistumisen vertaamiseen; mutta tämä oli ensi kerta,
+jolloin heillä oli tilaisuus astua toistensa kanssa suorastaan
+kilpailemaan. Pitkään olivat Billy ja lintujen omistaja keskenänsä
+kiistää jaaritelleet parhaan linnun hinnasta, ennenkuin Natty
+seuralaisinensa saapui paikalle. Nyt oli kuitenkin sovittu niin, että
+yksi riksi oli maksettava jokaisesta laukauksesta; tämä oli korkein
+hinta, mikä koskaan oli vaadittu, ja riippui siitä, että neekeri
+tahtoi, niin paljon kuin mahdollista, turvata itseään ammunnassa
+tapahtuvata vahinkoa vastaan. Kalkkuna oli jo sidottu kantoon kiinni,
+eikä koko linnusta, jonka ruumis oli lumen suojassa, näkynyt muuta kuin
+punanen pää ja pitkä kaula. Jos joku luoti, joka ensin oli käynyt
+lumeen, haavoitti lintua, niin katsottiin sen vieläkin olevan entisen
+omistajansa oma, mutta jos luoti liikautti höyhentäkään sen näkyvissä
+olevissa osissa, niin tuli lintu onnellisen ampujan omaksi.
+
+Nämä ehdot kuulutti neekeri kovalla äänellä ja istahti sitten hangelle
+niin likelle rakasta lintuansa, että jokseenkin selvä vaara oli
+tarjona; juuri samassa saapui Elisabet serkkuinensa paikalle. Tämän
+odottamattoman vierastentulon tähden vaikenivat kokkapuheet ja
+kiistasanat jokseenkin; mutta tuokion äänettömyyden perästä, ja kun
+nuoren naisen utelias tarkkaavaisuus ja ystävällinen hymy oli huomattu,
+alkoivat kaikki jälleen menetellä yhtä teeskentelemättömästi ja
+vapaasti kuin ennenkin, vaikka tosin hänen läsnäolonsa tähden
+noudatettiin vähän enemmän säädyllisyyttä.
+
+"Pois tieltä, poikanalikat," huudahti puunhakkaaja asettuen ampujia
+varten määrätylle paikalle, "menkää pois tieltä, vunukat, muuten ammun
+teitä. Nyt, Brom, voit jättää jäähyväiset tuolle kalkkunallesi."
+
+"Odottakaa," huudahti se nuori metsästäjä, jonka jo ennen olemme
+tavanneet Natyn seurassa ja jonka nimi oli Oliver Edwards. "Odottakaa
+hiukan; minä tahdon myöskin koettaa onneani. Tässä on riksini, Brom;
+nythän minullakin on oikeus ampua yhden laukauksen."
+
+"Se on teillä kyllä," virkkoi Billy, "mutta jos minä vähän pölyytän
+tuon syömärin höyheniä, niin miten käy teidän ampumisellenne silloin?
+Onko teidän nahkataskussanne niin paljon rahaa, että pystytte maksamaan
+laukauksesta, jota ette koskaan saa lau'aista?"
+
+"Liikuttaako se teitä, herra, kuinka paljon rahaa minulla on? Tässä on
+riksini, Brom, ja minä vaadin ampuma-oikeutta."
+
+"Älkää olko hurja, poikaseni," vastasi toinen, aivan tyynesti
+kiinnittäen pyssynsä piitä. "Teidän sanotaan nykyjään haavoittuneen
+vasempaan olkapäähän, ja jos se on tosi, niin tulee Bromin antaa teidän
+ampua puolesta hinnasta. Sillä pitää olla vakaa käsi, joka tahtoo osata
+tuohon lintuun, sen vakuutan, vaikka antaisinkin teille tilaisuuden
+koettaa onneanne, jota kumminkaan en aio tehdä."
+
+"Älkää kerskatko, Billy Kirby," sanoi Natty, laskien pyssynsä perän
+maahan ja nojaten sen suuta vastaan. "Te ette kuitenkaan saa ampua
+muuta kuin yhden laukauksen lintua kohti, sillä jos poika ampuu sivu,
+mikä ei olisi kumma, koska hänen käsivartensa on niin kankea ja kipeä,
+niin tulee hänen perästänsä hyvä pyssy ja tarkka silmä. Voipihan olla,
+etten nyt enään ammu yhtä hyvästi kuin ennen, mutta puolitoista sataa
+kyynärää on vaan lyhyt matka pitkälle pyssylle."
+
+"Mitenkä, vanha Nahkasukka; oletteko te ulkona näin aamusella?" sanoi
+hänen kilpailiansa melkein ivaten. "Hyvä, selvä peli on kuin kallis
+kivi. Mutta minulla on ampumavuoro ennenkuin teillä, vanha toveri; nyt
+joko jää kurkku kuivaksi tai saadaan hyvä päivällinen."
+
+Neekerin kasvoinjuonteissa kuvautui ei ainoastaan kaikki se
+levottomuus, joka syntyi mahdollisesta rahanvoitosta tai tappiosta,
+vaan myöskin se virkeä jännitys, johon kaikki kilpailun tähden olivat
+joutuneet, vaikka kyllä toiveet sen päättymisen suhteen olivat
+erilaiset. Billy Kirbyn verkalleen ja vakaisesti nostaissa pyssyänsä
+huusi hän:
+
+"Selvä peli, Billy Kirby, -- älkää siirty eteenpäin -- pitäkää neekeri
+parka kans' selvä peli -- ole varallas', syömäri puista päätäs',
+pöllöpää -- etkö näe että hän osoittaa pyssyllä sinua kohti?"
+
+Nämä huudot, joiden varsinainen tarkoitus oli hämmentää ampujan
+huomiota, olivat ihan hyödyttömät. Billyn vakavuutta ei ollutkaan niin
+helppo saada horjumaan ja hän tähtäsi suurimmalla tarkkuudella.
+Kuoleman hiljaisuus vallitsi hetkisen aikaa, ja sitten pamahti pyssy.
+Kalkkunan pää näytti heilahtavan sivulle päin, ja lintu levitti
+siipensä ikäänkuin lentoon lähteäksensä, vaan sitten asettui se taas
+paikallensa lumelle ja katseli levottomasti ympärilleen. Sen vertaan
+aikaa, kuin hengenvetoon kuluu, ei kuulunut ääntäkään. Tämän
+äänettömyyden lopetti neekeri, joka rupesi tuimasti nauramaan, niin
+että koko ruumis tutisi, ja vieri sitten ihastuksensa ylimmällään
+ollessa edes takaisin lumessa.
+
+"Hyvin tehty, kalkkuna!" huusi hän hypäten ylös ja ollen teivivinään
+lintua. "Minä pyysin sitä olemaan varoillansa, ja te näette, että se
+totteli. Antaa tänne riksi lisää, Billy, niin saa tekin ampua vielä
+kerran."
+
+"Ei, vuoro on minun," sanoi Edwards; te olette jo saanut minun maksuni.
+Menkää pois tieltä ja antakaa minun koettaa onneani."
+
+"Se on vaan suotta menetettyä teidän rahanne, poika," sanoi Nahkasukka.
+"Kalkkunan pää ja kaula on kovin vaikea pilkku harjaantumattomalle
+kädelle ja hermottomalle olkapäälle. Kätenne vapisee, ja te näytte
+olevan kovin kiihkeä. Ampumahaavat heikontavat ruumista, ja minun
+ymmärrykseni mukaan ette tule ampumaan niin hyvin kuin tavallisesti.
+Mutta jos teidän kuitenkin pitää laukaista latinki, niin tehkää se
+pian, ennenkuin tähtääminen tulee mahdottomaksi vapisemisen tähden."
+
+"Selvä peli," huusi neekeri uudestaan -- "pitäkää neekeriparka kans'
+selvä peli. Mikä oikeus on Natty Bumpolla antaa nuori mies neuvoa?
+Antaa hänen ampua -- pois tieltä."
+
+Edwards ampui hyvin äkkiä; mutta kalkkuna ei liikahtanutkaan, ja kun
+ne, jotka menivät katsomaan mihin luoti oli sattunut, palasivat
+takaisin, selittivät he, ettei hän ollut osannut kantoonkaan.
+
+Bromin ilo, joka tämän toisen harhalaukauksen perästä pääsi ilmi,
+vaikkei niin hurmaavana kuin äsken, katosi samassa kuin Natty astui
+ampumasijalle. Hänen kasvoihinsa nousi isot ruskeat pilkut, jotka
+kauheasti rumensivat hänen luonnollista ebenholtsin karvaista ihoansa,
+samassa kuin hänen summattomat huulensa verkalleen pusertuivat yhteen
+noiden molempain valkosen valkean hammasrivien päälle, jotka tähän
+saakka olivat kiiltäneet hänen kasvoissansa kuin kivihiileen liitetyt
+helmet. Hänen sieraimensa, jotka kaikissa elämänvaiheissa olivat
+kasvojen enimmän silmäänpistävä osa, laajenivat levälleen, kunnes
+kokonaan peittivät kasvojen keskikohdan korvasta korvaan, ja
+huomaamattansa painoi hän ruskeat, luiset kätensä syvälle lumeen,
+hetken levottomuuden tähden unhoittaen syntyperäisen kammonsa kylmää
+vastaan.
+
+Sill'aikana kuin nämä pelon merkit näyttäytyivät kalkkunan mustassa
+isännässä, oli se, joka saatti aikaan tämän äärettömän levottomuuden,
+niin tyyni ja levollinen, kuin hänellä ei olisi ollut ainoatakaan
+katsojaa ympärillään.
+
+"Minä olin hollantilaisissa uudistaloissa Schoharien luona juuri ennen
+viime sodan syttymistä," sanoi Natty, huolellisesti kirvoittaen
+nahkasiteitä pyssynsä lukon ympäriltä; "siellä pitivät nuoret miehet
+kilpa-ammuntaa, ja siihen otin minä osaa, ja minä luulen sinä päivänä
+avanneeni monen hollantilaisen silmät, sillä minä voitin ruutisarven,
+kolme tankoa lyijyä ja naulan niin hyvää ruutia, kuin koskaan on
+sankissa poltettu. Kuinka he noituivat saksankielellään! He puhuivat
+muutamasta päihtyneestä hollantilaisesta, joka sanoi tappavansa minut,
+ennenkuin ennättäisin tänne järvelle takaisin. Mutta jos hän olisi
+heittänyt pyssyn olallensa pahassa aikeessa, niin olisi Jumala
+rangaissut häntä siitä, ja jos ei Jumala olisikaan sitä ennen tehnyt ja
+hän olisi ampunut sivu, niin tunnen miehen, joka olisi antanut hänelle
+takaisin yhtä hyvästä kädestä, ja ehkäpä vähän paremmastakin, jos
+ampumataito myöskin saisi tulla lukuun."
+
+Nyt oli metsästäjä valmis; hän astui oikean jalkansa taaksepäin ja
+ojentaen vasempaa kättänsä pitkin pyssyn piippua, kohotti hän sitä
+lintua kohti. Joka silmä kiiti salaman nopeana ampujasta lintuun, mutta
+kun odotettiin pyssyn laukauksen kuuluvan, niin kuuluikin vaan piin
+lipsaus rautaa vasten.
+
+"Linkkaus -- linkkaus," huusi neekeri, hyppäsi ylös kuin vimmattu ja
+asettui linnun eteen. "Linkkaus on sama kuin laukaus -- Natty Bumpon
+pyssy on pettänyt -- Natty on ampunut kalkkunan sivu."
+
+"Natty Bumpo osaa neekeriin, jos ette mene pois edestä, Brom," sanoi
+vanha metsästäjä suuttuneena. "Se sotii kaikkea oikeutta ja kohtuutta
+vastaan, että linkkausta pidetään laukauksen vertaisena, koska toinen
+ei ole muuta kuin piin lipsaus rautaa vastaan, toinen sitä vastoin
+saapi aikaan sekä tulta että kuolemaa. Menkää siis pois tieltä,
+poikaseni, ja antakaa minun näyttää Billy Kirbylle miten joulukalkkuna
+on ammuttava."
+
+"Pitää neekeri parka kanssa selvä peli," huusi Brom, joka järkähtämättä
+seisoi samassa paikassa. "Jokainen tietää, että linkkaus on sama kuin
+laukaus. Antaa massa Jones -- antaa lady päättää."
+
+"Niin on," virkkoi Billy; "semmoinen on ampumalaki tässä osassa maata,
+Nahkasukka. Jos tahdotte ampua vielä kerran, niin on teidän maksaminen
+uudestaan. Minäpä luulen itse tahtovani vielä kerran koettaa onneani;
+kas tässä riksini, Brom, -- tuleva laukaus on minun."
+
+"Kyllä kai tosiaankin luulisi, että te, Billy Kirby, tunnette
+täkäläiset ampumalait paremmin kuin minä," vastasi Natty. "Te tulitte
+tänne uudisasukasten kanssa häränpiiska kourassa, mutta minä tulin
+tänne mokkasiinit jalassa ja hyvä pyssy olalla, paljon ennen vanhaa
+sotaa. Kumpikahan silloin tuntenee nämä lait paremmin? Minä vakuutan,
+ettei kukaan voi saada minua uskomaan, että linkkaus olisi sama kuin
+kunnollinen laukaus."
+
+"Antaa massa Jones ratkaista," sanoi neekeri, "hän tietämäs kaikki."
+
+Tämä vetoominen Richardin tietoon oli siksi mielistelevä, ettei sitä
+sopinut jättää siksensä. Hän astui sentähden muutaman askeleen
+eteenpäin siitä paikasta, mihin Elisabeth häveliäästi oli pysähtynyt,
+ja julisti seuraavan päätöksen kaikella sillä arvokkaisuudella, jota
+itse asia sekä hänen oma virka-arvonsa vaati:
+
+"Näyttää olevan joku eriäväisyys mielipiteissä siitä, onko Nathanael
+Bumpolla oikeus ampua Abraham Frebornin kalkkunaa ilman sanotun
+Nathanaelin maksamatta vielä riksiä tästä oikeudesta."
+
+Tämä seikka oli jo itsestään niin selvä, ettei sitä voinut kieltää, ja
+kun ylituomari oli pitänyt lyhven väliajan, antaakseen kuulijainsa niin
+sanoaksemme sulattaa tämän hänen edellytyksensä, jatkoi hän:
+
+"Näyttää olevan paikallansa, että minä ratkaisen tämän eripuraisuuden,
+koska velvollisuuteni on pitää voimassa rauhaa tässä maanääressä eikä
+antaa miesten, vaaralliset aseet kädessä, ilman mitään silmälläpitoa
+kiistellä keskenänsä. No niin, kaksintaisteluissa, joissa kumpikin
+riitaveli ampuu, on tavallisesti sääntönä, että linkkausta pidetään
+laukauksena, ja jos tämä laki on voimassa silloin, kuin kummallakin
+riitaveljellä on oikeus uudestaan ampua toistansa, niin näyttää minusta
+mahdottomalta, että voisi saada koko päivän seistä ja linkuttaa
+pyssyänsä yhtä kalkkunaa kohti. Minulla on sentähden se ajatus, että
+Nathanael Bumpo on menettänyt ampuma-oikeutensa, ja että hänen tulee
+suorittaa uusi maksu, ennenkuin saa takaisin oikeutensa."
+
+Kun niin korkeassa arvossa oleva mies lausui tämän tuomion ja teki sen
+näin juhlallisesti, niin saatti se kaiken jupinan vaikenemaan; sillä
+kaikki läsnäolijat olivat ruvenneet kiivaasti puolustamaan toista tai
+toista puolta. Ainoa, joka ei vaiennut, oli Nahkasukka.
+
+"Minä luulen, että neiti Elisabethin ajatusta myöskin on kysyttävä,"
+sanoi hän. "Olen tuntenut naisia, jotka ovat antaneet hyvin hyviä
+neuvoja, kun indianit ovat olleet aivan pyörällä päästä. Jos hän sanoo
+minun täytyvän tapata, niin annan perään."
+
+"Silloin tuomitsen, että olette tapannut tällä kertaa," lausui neiti
+Temple; "mutta maksakaa veres maksu ja koettakaa onneanne vielä kerran,
+jos nimittäin Brom ei tahdo myydä minulle lintuansa dollarsista. Sen
+maksan, pelastaakseni lintuparan hengen."
+
+Tämä ehdoitus näytti hyvin vähän miellyttävän ympärillä seisojia, eikä
+neekerikään tahtonut luopua kilpailun huvista, vaikka menettäisikin
+kalkkunansa. Kun Billy kuitenkin valmistelihe ampumaan vielä kerran,
+vetäytyi Natty takaisin huomattavasti tyytymättömänä ja puoleksi
+ääneensä jupisten itsekseen:
+
+"Täällä järven rannalla ei kertaakaan ole myyty hyvää piipalasta, aina
+siitä ajasta saakka, jolloin indianilaiset kauppiaat kävivät täällä
+kauppamatkoilla, ja jos kulkisi tasangoillepäin kukkulain välitse,
+hakeakseen piitä, niin voipi panna veikalle kymmenen yhtä vastaan, että
+aura on peittänyt kaikki tyyni. Minä uskon tosiaankin, että juuri kun
+otukset rupeavat vähenemään ja tarvitsisi hyvät ampuvarat, jotta voisi
+hankkia itselleen elämän tarpeet, että silloin käy kaikki vastoinpäin,
+ihan kuin syntien rangaistukseksi. Mutta minä vaihdan piitä, sillä
+Billy Kirby ei pysty tuommoiseen pilkkuun osaamaan, sen tiedän."
+
+Billy näytti nyt täydellisesti käsittävän, että hänen ampujamaineensa
+kokonaan riippui tästä laukauksesta, ja sen vuoksi hän ei laimiinlyönyt
+mitään, joka voi edistää hänen onnistumistaan. Hän nosti sentähden ylös
+pyssynsä ja tähtäsi kerran toisensa perästä, aivan kuin epäillen
+itseksensä, ampuisiko vai ei. Ei kukaan, ei edes Bromkaan hiiskunut
+mitään näiden huomattavain liiketten kestäessä, ennenkuin Billy laukasi
+pyssynsä samalla menestyksellä kuin äskenkin. Silloin kajahteli
+neekerin huudot pitkin metsää ja kaiku uudisti niitä, niin että kuului
+kuin kokonainen indianilauma olisi kohottanut sotahuutonsa. Hän nauroi
+ja heitti päätänsä milloin sinne, milloin tänne, kunnes hän kokonaan
+uupui; hän tanssia tepasteli lumihangessa niin kauvan kuin jaksoi --
+sanalla sanoen, hän osoitti sitä hillitsemätöntä ja tulista iloa, joka
+on omituista hänen ajattelemattomalle sukukunnallensa.
+
+Billy oli pannut parastansa ja huono menestys harmitti häntä nyt sitä
+enemmän. Hän tutki lintua tarkkaa tarkemmasti, ja väitti useampia
+kertoja, että joitakuita höyheniä oli mennyt epäjärjestykseen; mutta
+yleinen mieli oli häntä vastaan, ja katsojat olivat mieluisat
+kuuntelemaan neekerin tuon tuostakin uudistuvaa huutoa: "pitää selvä
+peli neekeriparka kans'!"
+
+Huomattuaan mahdottomaksi saada mitään vaatimusta linnun suhteen
+toteutumaan, kääntyi Billy tulistuneena neekeriin päin, lausuen:
+
+"Pidä suus kiinni, sen varis! Voipiko kukaan osata kalkkunan päähän
+puolentoista sadan kyynärän päästä? Minä olin se, joka koetin. Teidän
+ei tarvitse nostaa semmoista melua kuin kaatuva puu. Näyttäkää minulle,
+ken sen voipi tehdä."
+
+"Katsokaa tänne, Billy Kirby," sanoi Nahkasukka. "Käskekää heitä pois
+luodin tieltä, niin tahdon näyttää teille miehen, joka ennen ampui
+kauniita laukauksia, kun indianit ja muut pedot kovasti ahdistivat
+häntä."
+
+Vaikka Natty Bumpo varmaakin satoja kertoja oli laukaissut pyssynsä
+tärkeämmissäkin olosuhteissa, kun pilkkuna oli vihollisia tai otuksia,
+ei hän kumminkaan koskaan ollut pitänyt osaamista niin tärkeänä kuin
+nyt. Kolme eri kertaa kohotti hän pyssyänsä, ensimmäisen kerran
+saadaksensa tähtäimen tarkalle, toisen laskeaksensa välin pituutta, ja
+kolmannen sentähden, että kalkkuna, ikäänkuin pelästyneenä nyt
+vallitsevasta kuoleman hiljaisuudesta, levottomasti käänsi päätänsä
+katsoakseen vihollisiinsa päin. Neljännellä kerralla laukesi pyssy.
+Savu, paukaus ja silmänräpäyksen hämmästys esti useimpia katsojia heti
+huomaamasta laukauksen vaikutusta; vaan kun Elisabeth näki vanhan
+metsästäjän laskevan pyssynperän maahan ja panevan suunsa tavalliseen
+kuulumattomaan nauruun, tiesi hän samassa, että luoti oli sattunut.
+Pojat säntäsivät kannon tykö ja nostivat ilmaan kuolleen kalkkunan,
+jonka pää oli mäsäksi ammuttu.
+
+"Tuokaa lintu tänne ja pankaa se naisen jalkain juureen," sanoi
+Nahkasukka. "Minä olin hänen asianajajansa tässä leikissä, ja lintu on
+hänen omansa."
+
+"Ja hyvänä asianajajana olette esiintynyt," vastasi Elisabeth,
+"niinkin hyvänä, että te, Richard serkkuni, tekisitte viisaasti, jos
+muistaisitte hänen omaisuuksiaan."
+
+Hän vaikeni ja hänen iloiset kasvonsa muuttuivat totisemman näköisiksi.
+Punastuen kääntyi hän Nahkasukan vieressä seisovan nuoren metsästäjän
+puoleen ja lisäsi sillä viehättävällä suloisuudella, joka oli hänelle
+omituista:
+
+"Ainoastaan sen vuoksi tulin tänne, että saisin omin silmin nähdä Natyn
+kuuluisata ampujataitoa. Tahdotteko te, sir, ottaa tämän linnun
+pieneksi rauhanmerkiksi ja korvaukseksi siitä haavasta, joka esti teitä
+itseänne sitä voittamasta."
+
+Mahdoton on kertoa niitä tunteita ja mielenliikutuksia, joita tämän
+tarjoomuksen johdosta valtasivat nuorukaisen. Se erinomainen
+kohteliaisuus ja hienotunteisuus, jota neitonen osoitti, näytti
+määräävän hänen menettelynsä, samalla kuin kova sisällinen
+vastenmielisyys tahtoi vaikuttaa päinvastoin. Sanaakaan hiiskumatta
+kumarsi hän ja nosti neitosen jalkain juuressa olevan linnun maasta.
+
+
+
+
+VIIDESTOISTA LUKU.
+
+Kyyhkysjahti. -- Kohtaus järvellä. -- Pelastus pantterin kynsistä.
+
+
+Tästä alkaen aina huhtikuun loppuun saakka oli ilma lakkaamatta kovin
+epävakaista. Toisena päivänä näytti kevään lauhkeat tuulet lentävän
+laaksoa pitkin ja yhdessä elähyttävän auringon kanssa salaa koettavan
+herättää uupuneen kasvullisuuden eloon; toisena taas vinkui kipeä
+pohjatuuli järven yli ja teki kaikki vastaheränneet toiveet
+mitättömiksi. Lumi katosi kumminkin viimein, ja vihanta nisun-oras
+siinti kaikkialla esiin mustien, hiiltynetten kantojen välistä, jotka
+edellisenä vuotena olivat kantaneet metsän uljaimpia puita. Sahroja
+oli liikkeessä jok'ajalla, missä näitä hyödyllisiä kapineita voi
+käyttää, ja sokerinvalmistus-paikkain savu ei enää näkynyt
+kohoavan vaahteristosta. Järvi oli menettänyt koko tuon omituisen
+jääkenttä-kauneutensa, vaan musta ja kolkko vaippa peitti sitä
+vieläkin, sillä virran puute oli pidättänyt sen pinnalla hauraan
+kohvanteen, joka kuitenkaan, veden lioittamana, tuskin pysyi koossa.
+Pieni aukko oli tähän jäähän syntynyt ja järven alapäässä hiljakseen
+levinnyt, ja ne vilppaat etelätuulet, jotka nyt puhaltivat laaksoa
+pitkin, saattivat veden kovempaan liikkeesen. Pieniä laineita alkoi
+läikkyä jäänlaitaa vastaan ja ajaa jääkenttää etemmäksi pohjoiseen
+päin. Yhä yltyi tuulen voima ja aaltojen suuruus, kunnes muutaman
+tunnin itsepintaisen vastarinnan perästä koko jääkenttä joutui
+kelluvaan liikkeesen ja ajelehti näkymättömiin semmoista vauhtia, joka
+oli yhtä kummallinen kuin koko se näkö-alan muutos, jonka tämä kauvan
+viipyneen talven vihdoinkin katoaminen sai aikaan.
+
+Eräänä aamuna heräsi Elisabeth pääskysten iloisesta viserryksestä, ne
+kuin lentelivät akkunain päälle niitä varten asetettujen pienten
+laatikkoin ympärillä, ja samassa kuului hänen serkkunsa Richard
+huutavan häntä äänellä semmoisella, joka oli yhtä iloinen, kuin itse
+kesää ennustavat merkit.
+
+"Herätkää jo, kaunis serkkuni! Kalalokit liitelevät jo järven päällä ja
+ilma vilisee kyyhkysistä. Voitte seistä koko tunnin odottamassa,
+ennenkuin tulee sen verran lomaa niiden väliin, että voitte
+vilahdukseltakaan nähdä aurinkoa. Herätkää jo, unikeot; me odotamme
+teitä eineelle, ja sitten lähdetään ulos kyyhkysiä ampumaan."
+
+Sitten joitakuita päiviä takaperin oleskeli Elisabethin vieraana eräs
+hänen ystävänsä, nimeltä Louise Grand, ja tämä sai nyt yhdessä tuomarin
+tyttären kanssa kantaa tuota sangen vähän imartelevaa unikeon nimeä.
+Niin elvyttävää ehdoitusta ei kuitenkaan voinut jättää onkeen
+ottamatta, ja muutamia minuutia myöhemmin astui neiti Temple ystävineen
+vierashuoneesen. Salin ovet olivat auki, ja kirkkaan kevätaamun
+lepposia, sulotuoksuisia henkäyksiä kulki läpi huoneen, jota niin
+kauvan oli lämmittänyt tekemällä tehty lämmin. Herrat, jotka kaikki
+olivat pukeutuneet metsästyspukuun, odottivat kärsimättöminä einettä.
+Hra Jones meni tuontuostakin etelänpuoleisen oven luokse ja huudahti:
+
+"Katsokaa, Betsy serkku, katsokaa Marmaduke; etelän kyyhkysparvet ovat
+lähteneet liikkeelle. Ne taajenevat taajenemistaan joka hetki. Täällä
+on parvi, jonka loppua ei kukaan voi nähdä. Joutukaa, Betsy, minun
+tekee mieleni laskea pippuria niiden sekaan."
+
+Tätä samaa näytti sekä Marmaduke että nuori Edwards, joka tätä nykyä
+oli melkein jokapäiväinen vieras tuomarin talossa, yhtä innokkaasti
+haluavan; sillä kyyhkyslaumat houkuttelivat tosiaankin metsästäjää
+puoleensa, eikä naisetkaan enään eineen syötyä koettaneet viivytellä
+metsästäjiä.
+
+Niinkuin ilma oli täynnä kyyhkysiä, niin vilisi koko kylä miehiä,
+vaimoja ja lapsia. Kaikellaisia ampuma-aseita, alkaen ranskalaisesta
+lintupyssystä, kolmea kyynärää pitkine piippuineen, aina tavalliseen
+ratsastajan pistooliin asti näkyi sekä miesten että poikain käsissä,
+jota paitsi useat viimeksi mainituista olivat varustaneet itsensä
+saksanpähkinän vesoista tehdyillä jousilla nuolineen tahi vanhoja
+jousia jälittelevillä puisevilla kaarilla.
+
+Kaiken tämän kylässä häilyvän liikkeen näkeminen pelätti kyyhkysiä,
+niin että ne vetäytyivät vuorien puoleen, joiden laitoja ja juuria
+pitkin ne lentivät tiheissä joukoissa, jotka vetivät huomiota puoleensa
+sekä nopeain liikettensä että suunnattoman paljoutensa tähden.
+
+Olemme jo maininneet, että suoraan sen luisun rinteen poikki, joka
+ulottuu vuorenharjanteesta Susqvehannan rantaan asti, kulki maantie,
+jonka kummallekin puolelle jo kauvan aikaa sitten oli avattu monta
+tynnyrinalaa laajat perkkiömaat. Sinne tänne näihin kaskimaihin,
+ylemmäksi jylhäin vuorten rinteille sekä pitkin sitä vaarallista tietä,
+joka kulki niiden vierua myöten, asettuivat ampujat mihin kukin halusi,
+ja ennen pitkää alkoi hätyytys.
+
+Metsästäjäin joukossa näkyi myöskin Nahkasukan pitkä, laiha vartalo,
+kun hän kulki aukon poikki, pyssy kainalossa ja koirat likellä
+perässään. Nämä vainusivat silloin tällöin noita kuolleita tai
+haavoitettuja lintuja, joita alkoi tipahdella tiheistä parvista maahan,
+ja hiipivät sitten isäntänsä jalkain väliin, ikäänkuin olisivat olleet
+yhtä mieltä hänen kanssaan tästä julmasta, metsästäjälle kelvottomasta
+teurastamisesta.
+
+Pyssyn pamauksia kuului nyt tiheään toinen toisensa perästä, ja oikein
+ryhmässä ammuttiin aukkopaikoista, kun tavallista tiheämpiä lintuparvia
+kiiti perkkiömaiden yli, saattaen ilman niin pimeäksi kuin mustimmat
+pilvet. Sieltä täältä vuorella olevista lehdettömistä pensaista
+tuprahti myöskin pyssyn vaalea savu ilmaan, kun surmaava lyijy sinkosi
+pelästyneitä kyyhkysparkoja kohti, jotka joka laukauksella kohosivat
+monta jalkaa korkeammalle ilmaan, turhaan koettaen väistää auttamatonta
+perikatoa. Nuolia ja kaikenlaisia heittoaseita viskattiin keskelle
+parvia, ja niin suunnattoman paljo oli lintuja ja niin alhaalla
+lentivät ne, että ne, jotka olivat vuoren rinteillä, käyttivät pitkiä
+kankiakin aseina, joilla hosuivat lintuja maahan.
+
+Koko tällä aikaa oli hra Jones, joka ylönkatsoi seuralaistensa
+käyttämiä tavallisia hävitysneuvoja, täydessä toimessa tavallista
+enemmän surmaavan hyökkäyksen aikaansaamista varten. Niiden vanhemmilta
+sotaretkiltä jääneiden kalujen joukossa, joita vielä joskus tavataan
+eri paikoissa länsipuolella Newyorkia, oli Templetonissa löydetty pieni
+kanuuna eli tykki. Valkoihoisten luultiin jättäneen sen jälkeensä
+joskus karatessaan indianien alueelle, jolloin joko heidän oma etunsa
+tahi joku pakoittava seikka oli saattanut heitä jättämään kululle niin
+haitallisen kapineen metsään. Tämä pienoinen kanuuna oli puhdistettu
+ruosteesta ja varustettu rataslavetilla, joten se oli saatettu
+käytettävään kuntoon. Sitä olikin kaikissa juhlatiloissa uutterasti
+käytetty, niin että sankkiläpi oli melkein yhtä iso kuin kanuunan
+suukin; mutta Richardin lavealle ulottuvat aatteet olivat saattaneet
+hänet miettimään, mitä tuhoa tällainen kapine vaikuttaisi
+kyyhkysparvissa. Kanuuna kuljetettiin sentähden hevosella semmoiselle
+aukeimelle paikalle, jota pidettiin patterin asettamiseen sopivimpana;
+vahva ruutilatinki kaadettiin sen sisään, ja päälle pantiin muutamia
+kahmalollisia isoja haulia.
+
+Tämä hävityskone houkutteli luoksensa kaikki joutilaat katsojat,
+enimmäksi osaksi poikia, jotka nyt täyttivät ilman ilohuudoillansa.
+Kanuuna tähdättiin taivasta kohti, ja pitäen tulisella hiilellä
+varustettua pihtiä kädessänsä, asettui Richard kannon päähän
+maltillisesti odottamaan siksi taajaa lintuparvea, että sitä kohti
+ansaitsisi ampua.
+
+Niin äärettömän paljon oli kyyhkysiä, että räiskivä pyssyntuli, luotien
+suhina ja poikain huudot eivät vaikuttaneet muuta kuin sen, että pieniä
+parvia erosi tuosta lukemattomasta emäjoukosta, joka jatkoi lentoansa
+halki laaksoa, ikäänkuin koko siivillä varustettu sukukunta olisi
+kokoontunut yhteen, tunkeakseen tämän vuorensolan läpi. Ei kukaan
+huolinut koota saalista, jota niin runsaassa määrin virui pitkin
+tannerta, että maa oli täydellisesti peitossa näiden räpisteleväin
+uhrien alla.
+
+Nahkasukka katseli kaikkea tätä ääneti mutta harmissaan; hän hillitsi
+kuitenkin tyytymättömyyttään, kunnes näki kanuunan.
+
+"Tämä on seurauksena maan antamisesta uudisasukasten haltuun,"
+virkkoi hän. "Täällä olen minä jo neljäkymmentä vuotta nähnyt
+kyyhkysten lentävän laakson läpi, eikä kukaan ole ajatellut häiritä
+eikä vahingoittaa niitä, ennenkuin te alotitte perkkaamisenne ja
+kasken-kaatonne. Minua miellytti nähdä niiden tulevan metsiin, sillä ne
+olivat ikäänkuin toverina siellä, eivätkä ne koskaan tehneet kellekään
+pahaa, kun ovat yhtä vähän vahingollisia kuin tarhakäärme. Mutta nyt
+muuttuu mieleni murheiseksi kuullessani pelonalaisten lintuparkain
+lentää suhajavan ilmassa; sillä silloin tiedän kaikkien kylän poikasten
+kiirehtivän niitä hätyyttämään. Niin on, Jumala ei voi kärsiä luomiansa
+eläviä suotta hävitettävän, ja kyyhkyset kai viimein saavat oikeutta
+nekin, niinkuin muutkin."
+
+Metsästäjäin joukossa oli myöskin Billy Kirby, joka myötäänsä latasi ja
+ampui tähtäämättä ilmaan vanhalla musketilla sekä huusi ja kirkui, kun
+uhrit putosivat hänen ympärilleen ja päälleen. Hän kuuli Natyn puheen
+eikä ollut hidas vastamaan.
+
+"Mitä se on, vanha Nahkasukka!" huudahti hän. "Vielä siinä purajatte
+muutaman kyyhkysen tappamisen tähden! Jos teidän olisi täytynyt kylvää
+nisunne kaksi kolme kertaa, niinkuin minun, niin ette suinkaan olisi
+niin herkkätuntoinen niitä kohtaan. Hei pojat! kuolkoot kyyhkyset! Tämä
+on aina parempaa työtä kuin kalkkunan päätä ja kaulaa kohti ampuminen,
+vanha toveri!"
+
+"Niin vain, saattaa kenties kyllä olla parempata teille, Billy Kirby,"
+vastasi vanha metsämies harmissaan, "samoin kuin kaikille muillekin,
+jotka eivät ymmärrä painaa luotia pyssynpiippuun tahi ajaa sitä jälleen
+ulos tarkalla kädellä; mutta tuo on kerrassaan kunnotonta, tuo tuolla
+lailla joukkoon ampuminen, eikä sitä teekään kukaan, joka osaa
+yksinäiseen lintuun. Jos joku haluaa kyyhkysen-paistia, niin ovat ne
+eläimet, niinkuin muutkin, luodut syötäviksi eikä hävitettäviksi, ja
+väärin on tappaa kaksikymmentä saadakseen yhden ruoaksi. Jos minä
+tarvitsen kyyhkysen, niin menen metsään ja katson itselleni semmoisen,
+joka näyttää sopivalta; sen ammun alas oksalta koskematta toisten
+höyheniinkään, vaikka niitä olisi sata yhdessä puussa. Mutta sitä ette
+te, Billy Kirby, pystyisi tekemään. Siihen ette pystyisi, ette, vaikka
+kuinka koettaisitte."
+
+"Mitä puhutte?" huusi Billy. "Teistä on tullut oikea suunpieksäjä,
+sittenkuin ammuitte kalkkunan; mutta kun puhutte niin paljon yksinäisen
+linnun ampumisesta, niin katsokaa tänne -- nyt paukahtaa tuota
+kyyhkystä kohti, joka tulee ikäänkuin kutsuttuna."
+
+Niin monelta eri haaralta paukkuvat laukaukset olivat eroittaneet yhden
+kyyhkysen siitä joukosta, johon se oli kuulunut, ja pelästyneenä
+lakkaamattomista pamauksista läheni se nyt sitä paikkaa, missä
+kiistelijät seisoivat, heittäen itseänsä toisen vuoron toiselle, toisen
+toiselle puolelle ja samassa nuolen nopeana kiitäen ilman halki ja
+siivillään saaden aikaan melkein luodinsuhinan tapaisen äänen.
+Onnettomuudekseen ei Billy kaikkine kehuineen saanutkaan pyssyänsä
+tähdetyksi lintua kohti, ennenkuin oli liian myöhä ampua, ja juuri
+silloin kuin kyyhkynen oli aivan suoraan hänen päänsä päällä, laukasi
+hän pyssynsä, mutta ilman muuta vaikutusta, kuin että joudutti linnun
+lentoa.
+
+Billyn pöyhkeillessä oli Natty ottanut pyssyn käteensä ja hiukkasen
+odotettuaan, kunnes pelästynyt lintu pääsi vaakasuoraan linjaan hänen
+silmistänsä ja ennätti laskeutua alas järveen päin, oikasi hän äkkiä
+pyssynsä ja ampui. Lieneekö ollut onnen kauppa vai taito tahi kenties
+oikeimmin molemmat yhdessä, vaan seuraus oli erinomainen; kyyhkynen
+heitti kuppuraa ilmassa ja putosi siipi runneltuna järveen. Pyssyn
+lauetessa syöksivät molemmat koirat pois, ja hetkisen perästä palasi
+Hurtta takaisin vielä elossa oleva lintu suussa.
+
+Huhu Nahkasukan urotyöstä leveni salaman nopeana ympäri kenttää ja
+useita metsästäjiä kokoontui hänen ympärilleen hankkimaan varmaa tietoa
+asiasta.
+
+"Kuinka", kysyi Edwards, joka oli yksi niitä, "oletteko todellakin
+luodilla ampunut poikki lentävän kyyhkysen siiven, Natty?"
+
+"Enkö sitten ennen ole ampunut kaakkureita, jotka sukeltavat veteen
+nähdessänsä sankkiruudin palavan? Paljon parempi on ampua ainoastaan
+mitä tarvitsee, tuhlaamatta ruutia ja lyijyä, kuin tuolla häpeällisellä
+tavalla laukoa pyssyjä Jumalan luomia eläviä kohti. Minä lähdin ulos
+hankkiakseni itselleni linnun, ja te tiedätte, hra Edwards, mihin sitä
+tarvitsen; nyt olen saanut sen ja palaan taas kotiini, sillä minua ei
+huvita tämän hävittävän teurastamisen katseleminen, jota te toimitatte
+ihan kuin ei pieninkin elävä olisi luotu hyödyksi eikä hävitettäväksi".
+
+"Sinä puhut hyvästi, Nahkasukka" huudahti Marmaduke, "ja minusta tuntuu
+jo olevan aika tehdä loppu tästä hävitystyöstä".
+
+"Tehkää loppu perkkauksistanne, tuomari. Eivätkö metsätkin, samoin kuin
+kyyhkyset, ole Jumalan luomia; käyttäkää niitä hyödyksenne, vaan älkää
+hävittäkö. Eikö metsät ole olemassa, jotta eläimet ja linnut asuisivat
+niissä? Ja kun ihminen tarvitsee eläväin lihaa, nahkaa tai höyheniä,
+niin menköön niitä sieltä hakemaan. Vaan nyt menen kotiin saaliineni,
+sillä en tahtoisi koskea ainoaankaan noista eläinraukoista, jotka
+makaavat maassa ja katsovat minuun niin ajattelevaisesti, aivan kuin
+tarvitsisivat vaan kielen voidakseen lausua ajatuksensa".
+
+Tämän sanottuaan heitti Nahkasukka pyssyn olallensa ja käveli koirat
+perässänsä kentän poikki, tarkasti varoen itseään polkasemasta yhtään
+haavoitettua, maassa makaavata lintua. Pian oli hän ehtinyt rannalla
+olevaan metsikköön ja katosi toisten näkyvistä.
+
+Jospa Natyn hellätuntoisuus olikin tehnyt syvän vaikutuksen tuomariin,
+niin oli se aivan turha Richardin suhteen. Hän käytti lukuisan
+metsästäjäjoukon koolla-oloa ehdoitellakseen mitenkä pantaisiin toimeen
+erinomaisen tehokas verenvuodatus. Kaikki ampuma-aseilla varustetut
+läsnäolijat asetettiin linjaan hänen kanuunansa kummallekin puolelle,
+ja heidän oli häneltä odottaminen laukaisemisen merkkiä.
+
+Joitakuita miljoonia kyyhkysiä arveltiin tämän aamupäivän kuluessa jo
+kulkeneen Templetonin laakson läpi, vaan ei vielä oltu nähty läheskään
+semmoista linnunpaljoutta, kuin siinä parvessa oli, mikä juuri nyt oli
+lähenemässä. Se ulottui vuoresta vuoreen yhtenä ainoana taajana
+pilvenä, ja turhaan kääntyi silmät etelässä olevia kukkuloita kohti
+nähdäkseen sen loppupäätä. Tämän elävän pilven edellimäinen rivi oli
+melkein aivan suora, ainoastaan siellä täällä vähän polveileva, niin
+säännöllistä ja tasaista oli lintujen lento. Sen lähetessä unohti
+Marmadukekin Nahkasukan nuhtelevan puheen ja oikasi pyssynsä
+lintulaumaa kohti.
+
+"Tulta!" huudahti Richard ja pani tulihiilen kanuunan sankkilävelle.
+
+Vaan koska melkein toinen puoli ruutia tuli ulos tämän kautta, laukesi
+koko pyssyrivi ennenkuin kanuuna. Tämä pyssyjen surmantulta tuiskiva
+tervehdys saatti ensimmäisen linturivin kohoamaan ylöspäin, mutta
+samassa syöksi sen takana oleva lukematon parvi sen sijaan, joten
+kanuunan edessä, savupilven syöstessä sen suusta, oli ääretön
+linnunpaljous. Paukaus kaikui vuorten rinteitä pitkin ja vaikeni
+vihdoin kaukana pohjoisessa, kuin etäisen ukkosen jyrinä, ja samassa
+näytti koko tuo säikähtynyt kyyhkysparvi tuokioksi hämmentyneen
+selviämättömään sekasotkuun. Levottomina lentelivät linnut sinne tänne,
+toinen kerros toistaan korkeammalla, paljon ylempänä korkeimpain
+honkain latvoja, eivätkä uskaltaneet lähestyä tuota vaarallista
+paikkaa. Yht'äkkiä kääntihe muutamat johtajista lentämään laakson
+poikki kylää kohti, ja ne monet sadat-tuhannet, jotka olivat niitä
+jälempänä, seurasivat perässä, jättäen itäpuolen tannerta vainojainsa
+ja kaatuneiden toveriensa haltuun.
+
+"Voitto meillä!" huusi Richard. "Me olemme karkoittaneet vihollisen
+pois tappelukentältä."
+
+"Ei niin, Dick," virkkoi Marmaduke; "tappelutanner on höyhenillä
+peitetty, ja samoin kuin Nahkasukka, en minäkään missään näe muuta kuin
+silmiä, kun nuo eläväparat tuskallisesti vääntävät päitään huomatakseen
+meidän liikkeitämme. Enemmät puolet kaatuneista on vielä elossa, ja
+luullakseni on jo aika lopettaa tämä metsästys, jos sitä sopii siksi
+kutsua."
+
+"Mutta onhan tämä ruhtinaallinen metsästys," huudahti ylituomari.
+"Muutamia tuhansia sinitakkia makaa maassa, joten jokainen kylän vanha
+akka voipi saada patansa täyteen, kun vaan tahtoo."
+
+"Kyllä kai, meidän on onnistunut pelättää linnut pois tältä puolen
+laaksoa, ja verenvuodatus loppuu nyt itsestänsä. Kuulkaapa nyt, pojat:
+minä annan teille kuusi penceä sadalta paljaista päistä; viekää ne
+joutuin tuonne kylään, niin maksan heti kohta."
+
+Tällä lupauksella oli se seuraus, jota sillä oli tarkoitettukin; sillä
+kaikki poikaset kiiruhtivat vääntämään haavoitettuin lintujen niskoja
+nurin. Tuomari palasi kotiinsa semmoisilla tunteilla, jonkalaisia moni
+on tuntenut ylimmällään olleen innon lauhduttua, huomatessaan että ilo
+on ostettu toisten kärsimyksillä. Saalis pantiin hevoskuormiin, ja
+tämän suuren metsästysretken perästä ammuttiin kyyhkysiä vuoden jälellä
+olevan osan kuluessa ainoastaan tarpeen mukaan. Richard kehui kuitenkin
+monta vuotta kanuunan laukauksen vaikutusta.
+
+Otsego-järvessä oli monta hyväksi ahvenluodoksi tunnettua paikkaa.
+Erään tämmöisen luona onkimassa istui muutamana päivänä Nahkasukka ja
+John indiani toisessa ja Oliver Edwards toisessa veneessä.
+
+"Kas kuinka järvi on kaunis ja rasvatyyni!" sanoi Edwards hetkisen
+vaitiolon perästä. "Oletteko koskaan ennen nähnyt sitä niin tyynenä
+kuin nyt, Natty?"
+
+"Minä olen tuntenut Otsegon jo neljäkymmentä vuotta ja voin vakuuttaa
+ettei selvempää ja parempaa kalavettä ole koko maassa," vastasi
+Nahkasukka. "Niin, niin; minulla oli kerran tämä seutu omaa tarvettani
+varten, ja se aika oli iloista aikaa. Metsänriistaa oli niin kosolta
+kuin toivoa voi, eikä kukaan tehnyt haittaa täällä, jos ei pidä lukua
+yhdestä ja toisesta delawarelaisesta metsästysmatkueesta, joka kulki
+vuorien poikki tai jostakusta yksinäisestä Irokesi-veijarista."
+
+"Mutta," sanoi Edwards antaen silmäystensä kulkea pitkin rantoja ja
+vuorten rinteitä, missä kultaisia tähkiä kantavat kasket tekivät metsän
+iloisen ja vilppaan näköiseksi; "lieneepä näiden vuorten poikki ja
+näitä rantoja pitkin kuljeskeleminen sentään ollut surullista huvia,
+kun ei ollut yhtään elävätä sielua, jonka kanssa olisi saanut puhella
+tai väitellä."
+
+"Enkö ole sanonut, että oli hauska! Kun lehti rupesi peittämään puita
+ja jäät lähtivät järvestä, oli tässä oikea paratiisi. Minä olen
+kulkenut metsissä kolmekuudetta vuotta ja kotini on ollut niissä
+enemmän kuin neljäkymmentä vuotta, mutta ainoastaan yhden paikan voin
+sanoa nähneeni, josta pidin enemmän kuin tästä; senkin tein vaan
+näköalan eikä metsästyksen ja kalastamisen tähden."
+
+"Missä oli se?" kysyi Edwards.
+
+"Catskills-vuorien puolella. Usein kävin minä siellä, ampumassa susia
+ja karhuja; kerran olin luvannut hankkia topatun pantterin, ja
+sentähden kävin siellä jokseenkin usein. Siellä on eräs paikka ylhäällä
+vuoren laidalla, jonne minun oli tapa kiivetä, kun tahdoin katsella
+maailman hyörinää, ja siellä sai tosiaankin täyden korvauksen siitä,
+että nahka kiivetessä oli naarmoittunut ja jalkineet repaleiksi
+menneet. Tunnette kaiketi Catskills-vuoret, sillä tietysti näitte ne
+kulkiessanne virtaa ylöspäin Yorkista; ne ovat siniset kuin selkeä
+taivas, ja pilvet kokoontuvat niiden huippujen päälle, niinkuin savu
+tupruaa indiani-päällikön pään päällä kalmatulen palaessa. Siellä on
+Korkeatöyry ja Pyöreähuippu, jotka kohoavat kaikkia muita ylemmäksi,
+niinkuin isä ja äiti lastensa joukossa. Mutta se paikka, jota
+tarkoitan, on ihan likellä virtaa, siinä missä yksi kallionlaita
+ulottuu muita ulommaksi ja laskeksen kohtisuoraan alas, hyvinkin tuhat
+jalkaa."
+
+"No, mitäs sieltä näette?"
+
+"Luonnon," vastasi Natty laskien ongenvavan pään veteen ja pyöräyttäen
+kättänsä piirin muotoon ilmassa; "koko luonnon, poika. Minä olin siellä
+ylhäällä silloin kuin Vaughan poltti Sopus'en viime sodan aikana, ja
+sinne näin Ylämaasta purjehtivat laivat yhtä selvään kuin nyt näen tuon
+kalkki-laivan tuolla virralla, vaikka ne olivat ainaki kahtakymmentä
+vertaa etäämpänä. Voi nähdä hyvinkin kymmenen peninkulmaa ylöspäin
+virtaa myöten, joka luikerteli eteenpäin kuin nauha, vaikka sen
+kummankin rannan väliä oli täysi peninkulma. Minä näin Hampshiren
+kunnaat ja kaikki mitä Jumala on luonut tai ihmiskäsi aikaansaanut,
+niin pitkälle kuin silmä kantoi -- ja te tiedätte minun joutuneen
+huutoon indianien kesken tarkasta näöstäni --. Sen vuoren huipulta olen
+usein nähnyt sen paikan, missä Albany nyt on, ja mitä Sopus'een tulee,
+niin näytti savu sinä päivänä, jona kuninkaalliset sotajoukot polttivat
+tämän kaupunkin, olevan niin likellä, että luulin kuulevani naisten
+voivotuksen ja hätähuudot."
+
+"Mahtoi kaiketi kiipeämisen vaiva tulla palkituksi, kun sai nauttia
+semmoista näköalaa."
+
+"Kyllä tuli, minä suljen sen paikan kaikkien suosioon, jotka voivat
+nauttia jotakin olosta tuhat kyynärää korkealla maasta, kun sieltä
+saavat nähdä ihmisasunnoita ja rakennuksia syvällä alhaalla jalkainsa
+alla, nähdä virtoja, jotka näyttävät nauhanpätkiltä, ja korkeita
+vuoria, sieltä tuskin korkeamman näköisiä kuin heinäsuovat. Ensin kun
+rupesin asumaan metsissä, tuntui mieleni välistä haikealta ja oli
+ikävä; silloin menin tavallisesti Catskills-vuorille ja oleskelin
+muutamia päiviä tuolla Korkeatöyryllä silmäilläkseni ihmisten töitä.
+Nyt on jo monta vuotta siitä, kuin semmoiset tunteet syntyivät
+rinnassani, ja liian vanhaksi olen jo tullut kiivetäkseni ryhmyisille
+kallioille. Mutta tuskin puolen peninkulmaa samasta kalliontöyrästä on
+eräs paikka, josta viime aikoina rupesin pitämään enemmän, kuin tuosta
+vuoresta, sillä se paikka on enemmän metsittynyt ja luonnollinen.
+
+"Ja missä se on?" kysyi Edwards, jonka uteliaisuutta vanhan metsästäjän
+koruton kertomus piti elävästi vireillä.
+
+"Se on eräs putous vuoristossa, missä kahden pienen, toistansa likellä
+olevan järven vesi juoksee yli laitainsa ja raivaa itselleen tien
+kallioiden ylitse alas laaksoon. Tämä virta on korkeintaan niin iso,
+että se voisi panna myllyn pyörimään, jos jotakin niin tarpeetonta
+tarvittaisiin metsissä. Mutta se käsi, joka loi tämän putouksen, ei
+koskaan ole rakentanut myllyä. Vesi kulkee koukerrellen ja mutkistellen
+kallio-möhkäleiden välitse, alussa niin verkalleen ja hitaasti, että
+harjuslohi voipi siinä uida, mutta sitten hyppien ja säntäten ihan kuin
+eläin, joka aikoo tehdä pitkän hyppäyksen, kunnes se saapuu erääsen
+paikkaan, missä vuoret halkeavat kuin pukinkynsi, jättäen syvän
+koverruksen veden alas syöstäväksi. Ensimmäinen putous on liki kahta
+sataa jalkaa korkea, ja vesi on alas saapuessaan lumihöytäleiden
+näköistä; sen perästä kokoutuu se taas uudeksi putoukseksi, ja
+juostuaan ainakin viisikymmentä kyynärää eteenpäin sileätä kalliota
+myöten, syöksee se taas jyrkkäystä alaspäin sata jalkaa tai niin,
+heittäytyen penkereestä penkereesen, ensin yhtäänne, sitten toisaanne
+päin ja koettaen päästä alas tasangolle, joka viimein onnistuukin."
+
+"Minä en koskaan ennen ole kuullut puhuttavan siitä paikasta!" huudahti
+Edwards. "Sitä ei ole mainittu missään kirjassa."
+
+"En koskaan elämässäni ole kirjaa lukenut, ja kuinka tietäisi se, joka
+on elänyt kaiket päivänsä kaupungeissa ja kouluissa, mitään metsäin
+ihmeistä? Ei, ei, tuo pieni virta on hyppinyt ja leikkinyt vuorten
+keskellä aina siitä kuin Hän loi maailman, eikä tusinakaan valkeita
+ihmisiä koskaan ole sitä nähnyt. Vuori ulottuu muurin kaltaisena
+puoliympyränä putouksen ympäri ja pistää pengerryksenä ulos ainakin
+viisikymmentä jalkaa, niin että kun minä istuin ensimmäisen putouksen
+juurella ja koirat juoksentelivat alhaalla olevissa rotkoissa, niin ne
+eivät näyttäneet kaniineja suuremmilta. Minun mielestäni on tämä
+kauniimmin tehty kaikista paikoista, mitä vielä olen metsissä nähnyt,
+eikä kukaan, joka ei koko elämänaikaansa ole vaeltanut niissä, tiedä
+kuinka paljon kaunista Jumala on niihin luonut."
+
+"Mihinkä joutuu tämä virta? Minnepäin juoksee se? Juokseeko se
+Delavare-jokeen?"
+
+"Ei, se on pisara vanhaa Hudsonia, ja hauska sillä on ja iloinen se on,
+ennenkuin se tulee alas vuorten rinteiltä. Monta, tuntia olen istunut
+ulkonevalla kallionlaidalla katsellen ohitseni kiitäviä vesikuplia ja
+ajatellen kuinka kauvan viipynee ennenkuin tämä vesi, joka näytti
+määrätyn ainoastaan erämaan varalle, tulee kantamaan laivaa ja
+sekautumaan suolaisen meriveden kanssa. Tämä paikka on juuri sopiva
+herättämään ihmisessä juhlallisia tunteita. Voipi katsoa kohdastaan
+alas laaksoon, joka on Korkeatöyryn itäpuolella ja jossa leviää eteemme
+tuhansia tynnyrinaloja metsää, joka lehdenlähtö-aikana näyttää kuin
+tuhat ei ihmisen, vaan Jumalan käden maalaamata sadekaarta".
+
+"Te tulette tosiaankin kaunopuheliaaksi, Nahkasukka!" huudahti Edwards.
+
+"Kuinka niin" kysyi Natty.
+
+"Tuon näköalan muisto lämmittää vertanne, vanhus. Kuinka monta vuotta
+on siitä, kuin viimein kävitte siellä?"
+
+Natty ei vastannut. Kallistuen alas vedenkalvoa kohti istui hän
+hetkisen pidättäen henkeänsä ja tarkasti kuunnellen jotakin kaukaista
+ääntä.
+
+"Jos en omin käsin ja uusilla nahkahihnoilla olisi sitonut kiinni
+koiriani," sanoi hän viimein, kohottaen päätänsä, "niin vannoisin
+raamatun päällä, että kuulin Hektor-vanhuksen äänen vuorten välistä."
+
+"Se on mahdoton," vastasi Edwards, "ei ole tuntia sitten kuin näin sen
+koijissaan."
+
+Myöskin vanha John rupesi nyt huomaamaan äänet; mutta vaikka Edwards
+istui vaieten ja tarkasti kuunnellen, ei hän voinut kuulla muuta kuin
+lehmäin ammomisen lännenpuoleisilta kukkuloilta. Hän katsahti molempiin
+vanhuksiin -- Natty istui käsi torvena korvan juuressa, Mohikani
+kumarruksissa eteenpäin, käsi nostettuna kasvojen tasalle ja etusormi
+pystössä ikäänkuin vaitioloa velvoittamassa. Edwardsin oli mahdoton
+olla nauramatta heidän herkälle kuvitusvoimallensa, joka saatti heidät
+kuulemaan semmoista, mikä ei ollut mahdollista.
+
+"Naurakaa mitä nauratte," sanoi Nahkasukka, "koirat ovat irrallaan ja
+ajavat metsäkaurista, siitä olen aivan varma. Antaisinpa majavannahan,
+jos ei niin olisi. Metsänriista on laihaa tänä aikana, ja nuo tuhmat
+elukat juoksevat suotta lihan pois ruumiistaan. Ettekö nytkään kuule
+koirain ääntä?"
+
+Edwards säpsähti, kun haukunta, joka siihen asti oli ollut kuulumatonta
+välillä olevain vuorenkukkulain takia, yht'äkkiä. kajahti kovana ja
+selvänä järven rannalla. Kumman nopeasti läheni haukunta, ja
+silmaillessään järven rannikkoa pitkin huomasi hän ei kaukana heistä
+olevain pensasten liikkuvan, ja tuossa tuokiossa syöksi kaunis
+metsäkauris järveen. Samassa tunkivat Hektor ja Hurtta täyttä ääntä
+haukkuen pensasten läpi ja syöksivät myöskin järveen, syvältä halkoen
+sen aaltoja rinnallansa.
+
+"Tiesinhän sen -- tiesinhän sen!" huudahti Natty, metsäkauriin ja
+koirain tultua näkyviin. "Ne ovat vainunneet kaurista ja se oli liikaa
+eläinparoille. Mutta täytyy vieroittaa ne tuommoisista koukuista,
+muutoin on minulla niistä paljaita vastuksia. Hoi! -- maalle, pedot --
+maalle, -- tokko tottelette? Mene matkoihisi, vanha Hektor, muuten
+muokkaan nahkasi laastukillani, kun saan sinut käsiini."
+
+Koirat tunsivat isäntänsä äänen, ja ensin uituaan kappaleen matkaa
+viistoon, ikäänkuin eivät kernaasti luopuisi otusta ajamasta, vaan
+eivät myöskään uskaltaisi jatkaa ajoa, tottelivat ne viimein ja
+palasivat maalle, missä täyttivät ilman ulvonnallaan.
+
+Sillä välin oli pelästynyt metsäkauris uinut puolitiehen venetten ja
+rannan välille, ennenkuin se kauhistuksekseen huomasi tämän uuden
+vaaran. Mutta kuullessaan Natyn äänen kääntyi se suoraan takaisin ja
+näytti melkein päättäneen koirain uhalla uida rantaan takaisin. Sen
+paluumatka estyi kuitenkin, ja käännyttyään vielä kerran ui se
+viisto-suuntaan järven keskikohtaa kohden, aikoen astua maalle sen
+länsirannalla. Kun se, kuono korkealla ilmassa ja vesi kuohuen kaulan
+edessä, hämmästyttävän nopeasti kiiti kalastajain sivu, rupesi
+Nahkasukka levottomana liikahtelemaan sinne tänne istuimellansa.
+
+"Se on muhkea eläin," sanoi hän. "Kuinka kauniit sarvet ... niihinhän
+voisi ripustaa kaikki vaatteensa. Annapas kun katson... Heinäkuu on
+viimeinen kuukausi, ja lihasta täytyy jo ruveta tulemaan hyvä."
+
+Puhuissansa oli hän vainuntapaisesti sitonut airon sen niiniköyden
+päähän, mikä heillä oli ankkurinvitjana, ja heittäin tämän
+ankkurinmerkin veteen huusi hän:
+
+"Vene liikkeelle, John -- anna mennä! Hulluhan eläin on, kun saattaa
+ihmisen tämmöiseen kiusaukseen."
+
+Mohikani irroitti veneen Edwardsin ruuhesta, ja muutamilla
+aironvetämillä pani hän tuon keveän purren kiitämään nuolen nopeana
+vettä myöten.
+
+Hirvi ui nyt noin sata kyynärää takaa-ajajistansa, syvältä halaisten
+vettä ja joka henkäyksellä korskuen pelosta ja voimainponnistuksista,
+samalla kuin vene näytti lehden kevyisenä hyppivän pitkin aaltoja,
+kohoten ja laskien omain hyökylainettensa vaikutuksesta. Nahkasukka
+nosti ylös pyssynsä ja kaatoi verestä ruutia sankki-pannuun, vaan oli
+kahdella päällä, tappaisiko uhrinsa vai ei.
+
+"Ammunko vai enkö, John?" kysyi hän. "Ei ole oikein käyttää tätä etua
+tuota järjetöntä elävää vastaan. En saata sitä tehdä; se on mennyt
+veteen luontoansa noudattaen, joka on se järki, minkä luoja on antanut
+eläimille, ja minä tahdon antaa sen koettaa uima-onneansa. Souda
+eläimen perässä, John, ja pidä varasi, jos se kääntyy; ei ole vaikea
+saavuttaa sitä, mutta se käänteleksen kuin käärme".
+
+Indiani nauroi ystävänsä oikulle, vaan souti venettä yhä eteenpäin
+enemmän soutotaitonsa kuin voimansa vaikuttamalla vauhdilla.
+Puhellessaan käyttivät nyt molemmat vanhukset delawarelaisten kieltä.
+
+"Uj," huudahti mohikani; "hirvi kääntää päätänsä tännepäin. Ota keihäs
+saapuville, Haukansilmä." Metsästäjä totteli käskyä ja valmistihe
+laskemaan vä'illä varustetun keihään eläimen kaulaan.
+
+"Souda enemmän vasemmalle, John," huusi hän; "enemmän vasemmalle --
+yksi aironveto lisää, niin ulotun sitä heittämään."
+
+Puhuessaan nosti hän keihästä ja lennätti sen kuin nuolen hirveä kohti.
+Mutta samassa kääntyi tämä ja keihäänkärki hiipasi sen sarvia, vajoten
+sitten pitkine varsineen järveen.
+
+"Lykkää takaisin," huudahti Natty veneen kulkiessa sen paikan yli,
+missä keihäs oli uponnut veteen -- "pysyttele nyt yhdessä kohti, John."
+
+Keihäs pisti taas pian ylös vedestä, ja kun Natty oli saanut sen
+kiinni, käänsi indiani veneen ympäri ja alkoi ajamisen uudelleen. Hirvi
+oli sill'aikaa päässyt koko joukon etenemään, ja Edwards sai siis aikaa
+päästä paikalle. "Hei," huusi hän, jahdista elpyneenä; "pitäkää häntä
+varalla, kun hän kääntyy -- laskekaa enemmän oikealle kädelle,
+Mohikani, enemmän oikealle, niin saan hänen kiinni. Minä viskaan köyden
+sen sarviin."
+
+Vanhan sotilaan mustat silmät kääntyivät tuimasti välkkyen sinne tänne,
+yhtä nopeina ja säihkyvinä kuin pelästyneen elävänkin, ja se tylsä
+horrostila, mihin hänen vanha ruumiinsa vasta näytti vaipuneen, muuttui
+nyt arvaamattomaksi liikkuvaisuudeksi. Vene heilahteli ja kääntyi kuin
+pore vesipyörteessä, aina sen mukaan kuin hirvi teki jonkun uuden
+mutkan, ja kun ajo kerran kulki vähän matkaa aivan suoraa suuntaa,
+kiiti pieni vene niin nopeasti eteenpäin, että hirven täytyi koettaa
+pelastaa itsensä uuden, odottamattoman käänteen kautta.
+
+Kun nämä ympäri pyörivät liikkeet, jotka tapahtuivat hyvin pienellä
+alalla, monta kertaa uudistuivat, saattoi Edwards pysyttäitä likellä
+seuralaisiansa. Enemmän kuin kaksikymmentä kertaa kiitivät takaa-ajajat
+ja ajettava hänen sivutsensa, kuitenkin siksi loitolla, ettei hän
+ulottunut airollansa, ja viimein katsoi hän menettelevänsä viisaimmin,
+kun pysyi yhdessä kohden ja siinä odotti sopivata tilaisuutta
+saadakseen ottaa tehokasta osaa jahtiin.
+
+Eikä hänen tarvinnutkaan kauvan odottaa, sillä tuskin oli hän tehnyt
+tämän päätöksen ja noussut seisalleen veneessä, kun jo näki hirven
+tulevan rohkeasti häntä kohti, selvästi aikoen kiiruhtaa erääsen
+niemeen, joka oli jonkun matkan päässä rannalla vielä ulvovista ja
+haukkuvista koirista. Edwards solmesi veneen kiinnitysköyden pään
+suopungiksi ja viskasi sen voimansa takaa hirveä kohti, jonka sarviin
+se kietoutuikin.
+
+Kotvasen heilui hänen veneensä kovasti, mutta samassa kulki toinen vene
+sen sivu, ja kumartuen veteen viilsi Natty veitsellään kaulan poikki
+elukalta, jonka veri pani veden laajalta punertamaan. Sitä vähäistä
+aikaa, minkä elukan kuolemankamppaus kesti, käyttivät metsästäjät
+viedäkseen veneensä yhteen ja sitoaksensa ne perätysten. Nahkasukka
+veti sitten kuolleen hirven vedestä veneen pohjalle. Kädellään
+koetellen eläimen kylkiä, kohotti hän sen päätä ja nauraa suhisti
+omituista nauruansa..
+
+"Tämä lämmittää ihmisen verta, John vanhus," sanoi hän. "En ole
+tappanut hirveä vedessä moneen pitkään päivään. Tämä on oivallinen
+otus, ja kyllä tunnen sen, joka pitää enemmän hirvenpaistista kuin
+kaikista tämän maan uudisperkkiöistä."
+
+Indiania oli kauvan painanut vanhuuden kuorma ja kenties myös hänen
+heimonsa onnettomuudet, vaan tämä hauska ja virkistävä otuksenajo sai
+nyt päivän-välähdyksen leimahtamaan hänen mustista kasvoistansa, joita
+hymy ei kaukaan aikaan ollut elähyttänyt. Selvästi näkyi, että
+vanhuksella oli nautintoa jahdista enemmän sentähden, että se saattoi
+hänen nuoruutensa urotyöt vereksinä muistiin, kuin siksi, että se
+tuotti hänelle jotakin etua. Tavattomasta voimainponnistuksesta vielä
+vapisevalla kädellä kosketti hän hiljaa elukan ruumista, hymyili
+nyökäten päätään mieltymyksen osoitukseksi ja huudahti kansakuntansa
+tavalliseen tapaan äänenpainolla:
+
+"Hyvä!"
+
+Tämän järvellä tapahtuessa oli Elisabeth Temple ja hänen ystävänsä
+Louise Grant lähteneet kävelemään vuorille päin, ottaen matkaansa
+vanhan, uskollisen, tavattoman suuren koiran, jonka nimi oli Uljas.
+
+Se tie, jota myöten he kulkivat, vei ylös vuoren harjanteelle, missä he
+kääntyivät pois valmiilta uralta ja jatkoivat kävelyään metsän
+korkeain, tuuheiden puiden varjossa. Päivä oli lämmin, ja tytöt
+kulkivat yhä etemmäksi metsään, koska sen vilpeys miellytti heitä, se
+kun vaikutti ihan päinvastoin kuin tuo kiusallinen kuumuus, joka oli
+rasittanut heitä vuorelle noustessa. Puhe-aineena oli pienet matkalla
+olleet näköalat ja tapahtumat, ja joka soleva honka, joka pensas ja
+kukka vaikutti jonkun ihailemisen osoituksen.
+
+Näin jatkoivat he kulkuansa pitkin vuorenjyrkänteen reunaa, väliin
+silmäillen Otsego-järvelle päin, väliin pysähtyen kuuntelemaan ratasten
+kolinaa ja vasarain pauketta laaksossa, kun Elisabeth yht'äkkiä
+säpsähti ja pysähtyi.
+
+"Kuule!" sanoi hän. "Lapsen itkua täällä ylhäällä vuorenselänteellä!
+Onko täällä joku uudistalo lähistössä? vai onkohan joku pienokainen
+eksynyt vanhemmistansa?"
+
+"Sehän tapahtuu usein," vastasi Louise. "Seuratkaamme ääntä; kenties on
+se jonkun nälkään kuolemaisillaan olevan kulkijan ääni."
+
+Tämän luulon houkutuksesta kulkivat tytöt ripein askelin sitä
+hiljaista, valittavaa ääntä kohti, joka kuului metsän sisästä. Useita
+kertoja oli vilkas Elisabeth huudahtamaisillaan, että hän näki tuon
+vaikeroivan olennon, kun Louise tarttui häntä käsivarteen, osoitti
+taaksensa ja huudahti:
+
+"Mutta katso toki koiraa".
+
+Uljas oli ollut heidän toverinansa aina siitä asti, kuin sen nuori
+haltijatar kutsui sen ulos kopistaan. Sen vanhuus oli aikaa sitten
+tehnyt sen kankeaksi ja jäykäksi, ja aina kun nuoret tytöt seisahtuivat
+katselemaan jotakin kaunista näköalaa, pani se maata heitä lähelle ja
+odotti heidän liikkeelle lähtöänsä, silmät ummessa ja koko olennossa
+semmoinen tylsyys, joka ei ollenkaan sopinut suojelijana-olijalle.
+Mutta nyt kun Elisabeth, säikähtyneenä ystävänsä huudosta, kääntyi
+taaksepäin, näki hän koiran terävästi katselevan jotakin etäistä
+esinettä, pää maahan painettuna ja korvat pystössä joko pelosta tai
+kiukusta; luultavasti viimeksi mainitusta syystä, sillä se rupesi
+synkällä äänellä murisemaan ja näytti hampaitansa tavalla semmoisella,
+josta sen emäntä olisi pelästynyt, ellei niin tarkoin olisi tuntenut
+sen hyviä puolia.
+
+"Siivolla Uljas", sanoi hän. "Mitä sinä näet?"
+
+Hänen äänestänsä yltyi koiran vimma, eikä suinkaan lauhtunut. Se meni
+tyttöin edelle ja istahti Elisabethin jalkain juurelle, muristen vielä
+äreämmästi kuin ennen ja välistä ilmoittaen vihaansa muutamilla
+haukauksilla.
+
+"Mitä se näkee?" sanoi Elisabeth. "Se on varmaankin joku eläin."
+
+Kun ei saanut vastausta seurakumppaniltaan, kääntyi hän ja näki Louisen
+seisovan kalman kalpeana ja viittaavan ylöspäin ruumista puistuttavalla
+liikkeellä. Elisabethin nopea silmä kääntyi viitattuun suuntaan, ja
+paikalla huomasi hän heitä silmänräpäyksen kuolemalla uhkaavan
+naaraspantterin hirveän naaman ja kiiluvat silmät.
+
+"Paetkaamme," huudahti hän tarttuen Louisen käsivarteen.
+
+Vaan heikon tytön voima katosi kuin sulaava lumi, ja hän vaipui
+tainnoksissa maahan. Elisabethin mieleen ei hetkeksikään tullut se
+ajatus, että tämmöisessä tilassa jättäisi toverinsa, ja hän heittihe
+polvillensa tainnuksissa olevan Louisen viereen, vainumaisella
+nopeudella riistäen auki semmoiset osat hänen vaatteuksestansa, jotka
+voivat häiritä hengitystä, ja samassa puhuttelemalla kiihoittain
+koiraa, heidän ainoata puolustajaansa.
+
+"Miehuutta, Uljas," huusi hän, vaikka jotenkin vapisevalla äänellä;
+"pidä puolesi, hyvä Uljaani."
+
+Keskikasvuinen pantterinpoika, jota tähän asti ei ollut näkynyt, juoksi
+nyt maahan muutamasta pienestä puusta, joka oli alempana sitä, missä
+emä istui. Tuo pieni pahasisuinen elukka läheni koiraa matkien emänsä
+liikunnoita ja ääniä, mutta osoittaen kummallista kissanpojan
+leikillisyyden ja petoeläimen raivon sekoitusta. Seisoen takajaloilla
+repi se etukäpälillänsä kuorta puusta ja menetteli kuin leikkisä kissa;
+sen perästä alkoi se huiskia kylkiä hännällänsä, murista, kynsiä maata
+ja näyttää kaikkia niitä pahan sisun merkkiä, jotka saattavat emän niin
+kammottavaksi.
+
+Koko tämän aikaa seisoi Uljas rohkeana ja pelkäämätönnä paikallansa,
+lyhyt häntä ilmassa, ruumis taaksepäin kyömällään ja tarkasti pitäen
+silmällä sekä emän että pojan liikkeitä. Joka kerralla, kuin viimeksi
+mainittu hyppäsi, läheni se koiraa, ja kaikkien kolmen elävän murina
+yltyi yltymistään, kunnes poikanen, hypättyään vähän liian reippaasti,
+putosi ihan koiran eteen.
+
+Hurjaa melua ja paiskelua kesti nyt hiukan aikaa, mutta loppui siten,
+että Uljas viskasi vihollisensa puuta vastaan semmoisella voimalla,
+että se heti paikalla heitti henkensä.
+
+Elisabeth katseli tätä lyhyttä taistelua ja oli juuri iloisena koiran
+voitosta, kun näki emäpantterin syöksevän paria kymmentä kyynärää
+pitkällä hyppäyksellä puun oksalta koiran päälle. Ei kukaan voi
+sanoilla kuvailla sitä raivokasta taistelua, joka nyt syntyi
+kuivuneiden lehtien peittämällä tantereella. Elisabeth istui vielä
+polvillansa Louisen ruumiin päälle kumarruksissa; hänen silmänsä olivat
+kiintyneet eläviin niin tuskallisella ja kuitenkin jäntevällä
+katseella, että hän melkein unohti taistelun päättymisen koskevan häntä
+itseäänkin. Niin nopeat ja vilkkaat olivat pantterin liikkeet, että sen
+ruumis näytti lakkaamatta häilyvän ilmassa, mutta jäykästi otti koira
+jokaista vihollisen hyökkäystä vastaan. Kun pantteri syöksi kiinni
+koiran kylkiin, jotka aina olivat sen hyökkäyksen esineenä, puisti
+vanha Uljas, vaikka pedon kynsien repimänä ja monesta haavasta
+vuotavalla verellä tahrattuna, vihollisen päältään kuin höyhenen.
+
+Nousten pystöön takajaloillensa heittäytyi se yhä uudestaan taisteluun,
+suu selki selällään ja silmät vihan vimmasta säihkyvinä. Mutta ikä ja
+toimeton elämä vaikutti, että tuo jalo koira ei voinut kauan kestää
+semmoista taistelua. Kaikissa muissa suhteissa, paitsi mitä
+uskallukseen tulee, oli se vaan haamu siitä, mitä se ennen oli ollut.
+Tavallista korkeampi hyppäys saattoi pantterin koiran selkään, niin
+että tämä ei saanut vihollisestaan kiinni, ja vaikka pantteri
+pysyi siinä vaan silmänräpäyksen, koska Uljas tuskallisella
+voimainponnistuksella viskasi sen pois, näki Elisabeth kuitenkin, että
+koiran kaulapanta, joka äsken oli välkkynyt kirkkaana, nyt oli vereen
+tahraantunut, ja heti sen perästä vaipui koira hengentorroksissa
+maahan. Pantteri, jonka kylkeen Uljas oli purrut hampaansa kiinni, ei
+voinut päästä irti sen kovasta koppauksesta, ennenkuin tuon uskollisen
+elävän henki kovilla ruumiin vavahduksilla kokonaan sammui.
+
+Elisabeth oli nyt kokonaan pedon vallassa. Jumalan kuvan katseessa
+sanotaan olevan jotakin, joka vapistuksella täyttää luonnon alemmat
+olennot, ja näyttipä melkein siltä, kuin joku tämmöinen ihmeellinen
+voima tällä kertaa olisi hetkeksi poistanut uhkaavan puuskauksen. Pedon
+ja polvillaan olevan tytön silmät kohtasivat toisiansa, kun pantteri
+painoi päätänsä alas tutkiakseen kuollutta vihollistansa ja sitten
+haisteli kuollutta poikaansa. Tästä toisesta tarkastelusta nousi se
+silmät tulta tuiskivina, hännällä hurjasti piesten kylkiänsä ja kynnet
+siirollansa hyvinkin tuuman ulkona leveistä käpälistä.
+
+Elisabeth ei tahtonut eikä voinut liikahtaakaan. Kädet ristissä rukoili
+hän, mutta silmät katsoa tuijottivat kauheata vihollista; hänen
+poskensa olivat valkeat kuin marmori ja huulet puoleksi avoillaan
+kauhusta. Nyt kun päättävä hetki näytti tulleen ja Elisabethin kasvot
+kuvastivat hurskasta alttiiksi-antamusta, kuului hänen korvaansa
+takaapäin lehtien rapina,
+
+"Vaiti, vaiti," lausui hiljainen ääni; "kumartukaa enemmän alaspäin;
+teidän hattunne estää elävän pään näkymästä."
+
+Enemmän väsymyksestä kuin tätä arvaamatonta käskyä totellen antoi
+Elisabeth päänsä painua rintaa vastaan. Samassa kuuli hän pyssyn
+pamauksen, luodin suhinan ja raivokkaan vongunnan, jonka pantteri
+päästi, samassa kuin se vieri edes takaisin maassa, puri itseänsä ja
+katkoi pirstaleiksi kaikki oksat ja puut, jotka vaan sai käsiinsä. Heti
+juoksi Nahkasukka esiin ja asettui hänen eteensä, kovasti huutaen:
+
+"Tule tänne, Hektor, tule tänne, vanha hupsu; elukka on sitkeähenkinen
+ja voipi hypätä jälleen neljälle jalalle."
+
+Natty seisoi pelkäämätönnä tyttöjen edessä, huolimatta haavoittuneen
+pantterin rajusta rimpuilemisesta ja uhkaavista liikkeistä, joista
+näkyi että sen raivo alkoi uudistua. Saatuaan pyssynsä latinkiin,
+läheni hän raivokasta eläintä, ja pannen pyssynsuun ihan sen päätä
+likelle, sammutti hän vereksellä laukauksella sen viimeisenkin
+elonkipinän.
+
+Kun tuo kauhea vihollinen oli tapettu, tuntui Elisabethista aivan kuin
+olisi noussut kuolleista. Hänen henkensä pontevuus oli tosin siksi
+luja, ettei hänen mielensä lannistunut vaaran aikana, ja mitä
+välittömämmästi pelko vaikutti mieleen, sitä enemmän taisteli hän
+voittaakseen sen. Vaan hän oli kuitenkin nainen. Jos hän tässä
+surmanhädässä olisi ollut omassa vallassaan, niin olisi hän luultavasti
+käyttänyt kaikki avunsa omaksi pelastuksekseen; mutta hengetön ystävä
+vastuksena ei hän voinut pakenemista ajatellakaan. Vaikka vihollisen
+näkö oli kauhistuttava, ei hän kuitenkaan ollut kertaakaan luonut
+silmiänsä maahan, ja kauan aikaa jälkeenkin päin, kun hänen ajatuksensa
+eivät voineet olla muistelematta tätä hirmuista tapausta, säpsähti hän
+unissansakin, milloin hänen vilkas kuvitusvoimansa toi näkyviin
+petoeläimen kaikki liikkeet.
+
+Me jätämme lukijan itsensä kuviteltavaksi Louisen tainnoksista
+heräämisen ja nuorten tyttöin kiitollisuuden-osoitteet. Edellinen
+saatiin aikaan raittiilla vedellä, jonka Nahkasukka lakissansa nouti
+yhdestä vuorella olevista lukuisista lähteistä, ja kiitokset lausuttiin
+kaikella sillä hartaudella, minkä Elisabethilta voi odottaa. Natty otti
+ne vastaan osoittaen teeskentelemätöntä arkatuntoisuutta ja kainoutta
+Elisabethin nykyistä liikutettua mielentilaa kohtaan, mutta muutoin
+niin välinpitämättömästi, että selvään näkyi kuinka vähän arvoa hän
+pani koko avun-annollensa.
+
+"No no, antakaa sitten niin olla, koska niin tahdotte," lausui hän.
+"Puhukaamme siitä asiasta toisella kertaa. Aivan varmaan pidätte hra
+Oliveria parempana seuraajana kuin tämmöistä vanhaa metsästäjää kuin
+minä olen. Tulkaa, tulkaa; menkäämme tielle; te olette jo olleet
+kylliksi säikäyksissä, jotta halusta toivotte olevanne jälleen kotona
+niin pian kuin mahdollista."
+
+Tämä lausuttiin heidän kävellessään metsässä niin nopeasti kuin Louisen
+voimattomuus salli. Kun oli päästy maantielle, jättivät tytöt
+jäähyväiset seuralaisellensa, ja sanoivat voivansa kahden kulkea lopun
+matkaa. He tunsivat mielensä rohkaistuksi nähdessänsä kylän, joka
+niinkuin taulu aukeni heidän eteensä selvine järvineen ja kauniine
+virtoineen, joka koukerteli valkeilla savupiipuilla varustettuin
+uljasten rakennusten edessä.
+
+Meidän ei tarvitse kertoa niiden tunnetten laatua, joiden täytyi saada
+valtaa kahden nuoren, järkevän, hyvästi kasvatetun tytön rinnassa, kun
+he niin odottamatta olivat pelastuneet ihan silminnähtävästä
+hengenvaarasta. Ei meidän myöskään tarvitse sanoa kuinka hartaasti
+kiitolliset he sydämensä pohjasta olivat Sitä kohtaan, joka oli antanut
+heille elämän ja armollisesti suojellut sitä; kuinka usein he
+likistivät toistensa käsiä, kun pelastumisen varmuus parantavana
+lääkkeenä vuoti heidän mieliinsä aina kuin ajattelivat vasta
+ohimennyttä vaaraa.
+
+Nahkasukka seisoi paikallansa ja katseli poistuvia tyttöjä, kunnes he
+muutamassa tienpolvekkeessa katosivat hänen näkyvistänsä. Silloin
+kutsui hän koiriansa ja palasi takaisin metsään.
+
+"Niin kyllä," sanoi hän palatessaan takaisin tapetun elävän tykö;
+"olihan se hirveä näkö niin nuorille olennoille -- vanhatkin naiset
+olisivat voineet pelästyä niin likeltä nähdessään emäpantterin
+tapettuine poikineen. Hyvä olisi tietää enköhän ennen olisi tappanut
+petoa, jos olisin tähdännyt sen silmään enkä otsaan? Vaan ne ovat
+sitkeähenkisiä eläviä, ja laukaukseni oli hyvä, katsoen siihen, että
+voin nähdä vaan pedon pään sekä hännän korkeimmalla olevan osan."
+
+
+
+
+KUUDESTOISTA LUKU.
+
+Metsänpalo. -- Chingachgookin kuolema. -- Pelastus kauhistavasta
+tilasta. -- Nahkasukan elämänvaiheet.
+
+
+Kaskimaat, uudistalot, uusi kansa ja uudet lait -- kaikki nämät olivat
+saattaneet vanhalle Natty paralle sangen monta vastusta. Hirven
+surmaaminen Otsegossa tapahtui heinäkuussa, ja eräs laki oli hiljan
+vahvistettu, jossa kiellettiin metsävuohia tappamasta ennen elokuuta.
+Natty joka enemmän kuin viisikymmentä vuotta sitten oli tottunut
+metsäelämän vapauteen ja itsenäisyyteen, ei oikein voinut kärsiä uutta
+järjestystä, ja kovaksi onneksi päättivät muutamat kylän miehet, jotka
+suurimmalla halulla etsivät riitaa jokaisen kanssa, vetää hänet
+oikeuteen. Vanha metsästäjä haastettiin lakitupaan, ja koska yksi
+onnettomuus aina seuraa toista, antoi hän viekotella itsensä tekemään
+vastarintaa poliiseja vastaan ja pahensi siten asiaansa. Lain
+palvelijoita vastaan asettuminen on paha erehdys, vaan sitä ei Natty
+ymmärtänyt. Tuomari Templen täytyi vasten tahtoansa pitää tutkinto
+asiasta, ja vanha rehellinen Nahkasukka tuomittiin muutaman päivän
+vankeuteen. Mutta hänen ystävänsä pitivät hänestä huolta; hän
+vapautettiin vankeudesta ja vietiin kaikessa salaisuudessa pois
+vuorille. Neiti Temple, jonka hän oli pelastanut pantterin kitaan
+joutumasta, ei unhoittanut häntä ja lupasi tavata häntä sovitulla
+paikalla vuoristossa antaakseen hänelle vähän ruutia ja sanoakseen
+hyvästi, ennenkuin Natty lähti kulkemaan kauemmas länteenpäin, noihin
+kirveen koskemattomiin, synkkiin metsiin, joissa, kuten hän itse
+lausui, "hän ei eksyisi uudisasutusten sekaan."
+
+Neiti Temple kulki vuorten poikki vievää tietä myöten koska hän varoi
+ehdottoman viipymisensä estävän häntä määrätyllä ajalla saapumasta
+yhtymäpaikalle. Väliin pysähtyi hän kuitenkin, sekä hengähtääkseen,
+että myöskin pikkumetsän aukkopaikoista silmäilläkseen laakson
+tarjoomaa kaunista näköalaa. Pitkällinen pouta oli kuitenkin muuttanut
+sen rehoittavan vihreyden ruskeannäköiseksi, ja vaikka kaikki muuten
+oli kuten ainakin, niin puuttui kuvasta kumminkin kevään vilkas,
+iloinen värinloiste. Myöskin taivas näytti saaneen yhtä kuivan ja
+surullisen muodon kuin maa, sillä aurinkoa peitti pilvi, joka näytti
+hienolta savulta ilman tippaakaan kosteutta. Sinistä taivaslakia tuskin
+näkyi, vaikka siellä täällä pilkoitti esiin heikko seijastus, jonka
+läpi voi nähdä pilviryhmiä vierielevän yhteen taivanranteella,
+ikäänkuin luonto olisi tahtonut koota vesivarojansa tullakseen ihmisen
+avuksi. Ilmakin, jota Elisabeth hengitti, oli kuumaa ja kuivaa, ja kun
+hän saapui siihen paikkaan missä hänen oli tieltä poikkeaminen, tuntui
+se hänestä oikein tukahduttavalta. Mutta siitä huolimatta riensi hän
+tehtäväänsä täyttämään, ajatellen ainoastaan sitä alakuloisuutta ja
+avuttomuutta, mihin hän saattaisi vanhan metsästäjän, jos pettäisi
+hänen toiveensa.
+
+Sen kukkulan huipulla, jota tuomari Temple kutsui katseluvuoreksi, oli
+pieni ala raivattu aukeimeksi, jotta siitä paremmin voisi katsella
+kylää ja laaksoa. Tässä paikassa olivat Elisabeth ja vanha metsästäjä
+päättäneet tavata toisensa, ja tänne riensi hän nyt, niin pikaa kuin
+tuo jyrkkä, vaivaloinen metsätie salli. Lukemattomat olivat ne
+kallionloukareet, kaatuneet puut ja varisseet oksat, joitten välitse ja
+yli hänen täytyi kulkea; mutta hänen päätteliäsyytensä voitti kaikki
+esteet, ja hänen kellonsa ilmoitti että hän oli saapunut yhtymäpaikalle
+joitakuita minuutia ennen määrättyä aikaa.
+
+Hän istahti muutaman kannon päähän ja katseli tutkistellen ympärilleen,
+vaan ei voinut missään keksiä vanhaa ystäväänsä. Silloin nousi hän
+jälleen ylös ja kulki ympäri kasken ulkoreunaa, tutkien kaikkia
+paikkoja, missä luuli Natyn varovaisuuden vuoksi mahdollisesti voivan
+olla piilossa. Hänen hakemisensa oli kuitenkin turhaa, ja uuvutettuaan
+voimiansa ja ajatuksiansa Natyn olopaikkaa tutkimalla, uskalsi hän
+kohottaa äänensä tässä autiossa paikassa.
+
+"Natty, Nahkasukka, vanhus!" huusi hän kovalla äänellä, kääntyen joka
+haaralle.
+
+Ei kuitenkaan kuulunut mitään vastausta, paitsi hänen oman äänensä
+kaiku synkässä metsässä.
+
+Näin huutaen lähestyi Elisabeth vuoren reunaa yhä lähemmäksi, kunnes
+kuuli alhaaltapäin heikon äänen, joka tuntui ikäänkuin kättä olisi
+pidetty suun edessä ja samassa kiivaasti hengitetty. Täydellisesti
+vakuutettuna, että Nahkasukka, joka odotti häntä, oli tällä merkillä
+tahtonut ilmoittaa hänelle olopaikkansa, astui Elisabeth ainakin sata
+jalkaa alaspäin, kunnes saapui pienelle luonnontekemälle penkerelle,
+jossa kasvoi vähemmän taajalta kallion lomista ylös pistäviä puita. Hän
+oli mennyt penkereen reunalle ja katsellessaan alas äkkijyrkkään
+syvyyteen, kuuli hän kuivien lehtien kahinaa, joka sai hänet katsomaan
+syrjään. Elisabeth hämmästyi tosin siitä, mikä nyt sattui hänen
+silmäänsä, mutta rohkasi heti mieltänsä ja meni uskaliaasti ja
+jollakulla uteliaisuudella paikalle.
+
+Kaatuneen tammen päällä istui Mohikani, mustankellertävät kasvot
+käännetyt Elisabetiin päin ja tuliset silmät jäykästi tuijottaen hänen
+kasvoihinsa; hän näytti niin julmalta että vähemmän rohkea nainen olisi
+häntä kovasti pelästynyt. Hänen vaippansa oli pudonnut olkapäiltä
+laskoksiin hänen ympärilleen, siten jättäen hänen rintansa, kätensä ja
+isoimman osan ruumista paljaaksi. Washingtonin kunniaraha loisti hänen
+rinnassansa, ja Elisabeth tiesi aivan hyvin, että hän ainoastaan
+suurissa juhlatiloissa kantoi tätä kunnianmerkkiä. Mutta vanhan
+päällikön koko ulkomuoto oli tavallista enemmän koristettu ja
+muutamissa suhteissa kammoa herättävä. Pitkä, musta tukka oli koottu
+päälaelle eikä, niinkuin tavallisesti, peittänyt hänen korkeata
+otsaansa ja ankaran teräviä silmiään. Suurissa, korvalehtiin
+leikatuissa rei'issä oli hopeakoristuksia, lasihelmiä ja piikkisian
+hakaroita kirjavassa, aistittomassa sotkoksessa, indianien tavan
+mukaan. Iso möhkäle samaa laatua riippui nenärustosta alas huulia ja
+leukaa vasten. Punasia viivoja risteili ryppyisessä otsassa ja kulki
+siitä alas poskien yli, oikun tai tottumuksen osoittaman mallin mukaan.
+Koko hänen ruumiinsa oli samalla tavalla maalattu ja kuvaili
+indianilaista sotilasta, joka on varustautunut tavallista tärkeämpään
+toimeen.
+
+"John, kuinka on laitanne, John kulta?" sanoi Elisabeth ja meni häntä
+lähemmäs. "Teitä ei ole kaukaan aikaan nähty kylässä. Te lupasitte
+minulle pajuvasun, ja minulla on ollut kaunis paita valmissa teille jo
+koko kuukauden aikaa".
+
+Indiani katsoi häneen yhtenänsä kotvan aikaa vastaamatta; sitte puisti
+hän päätänsä, ja surumielisyys kuvautui hänen kasvoihinsa.
+
+"Johnin käsi ei enään voi tehdä vasuja," sanoi hän hiljaisilla
+kurkkuäänillänsä; "hän ei tarvitse paitaa."
+
+"Mutta jos hän tarvitsee, niin hän tietää mistä voipi semmoisen saada.
+Niin juuri, John vanhus, minusta tuntuu kuin teillä olisi luonnollinen
+oikeus vaatia meiltä kaikkea mitä haluatte."
+
+"Tytär," sanoi indiani, "kuule -- kuuskertaa kymmenen kuumaa kesää on
+kulunut siitä kuin John oli nuori -- solakka kuin mänty, suora kuin
+Haukansilmän pyssystä lähtenyt luoti, väkevä kuin puhveli, ketterä kuin
+vuorikissa. Jos hänen heimonsa tahtoi ajaa Mingoja takaa vuosikausia,
+niin löysi Chingachgookin silmä heidän mokkasineinsä jälet. Jos miehet
+pitivät pitoja ja iloiten laskivat vihollistensa päänahkojen lukua,
+niin riippuivat useimmat hänen kepissänsä. Jos naiset kirkuivat, kun ei
+heillä ollut ruokaa lapsillensa, niin oli hän ensimmäinen menemään
+metsälle. Hänen luotinsa oli metsävuohta nopeampi. Tytär, silloin löi
+Chingachgook sotakirveensä puihin; tämän hän teki ilmoittaakseen
+niille, jotka olivat hitaita ja vähemmän nopeita, missä löytäisivät
+hänen sekä Mingot -- mutta hän ei tehnyt vasuja."
+
+"Ne ajat ovat menneet, vanha soturi; sen jälkeen on kansanne kadonnut,
+ja vihollisten takaa-ajamisen sijaan olette oppinut pelkäämään Jumalata
+ja elämään rauhassa ja sovussa."
+
+"Tytär, suuri Henki antoi teidän isällenne valkean, ja minun isälleni
+punasen ihon, mutta hän laski verta kummankin sydämeen. Nuorena on
+ihminen vilkas ja lämmin; vanhaksi jouduttuaan on hän jäykkä ja kylmä.
+Onko mitään eroitusta ihon alla? Ei, Johnilla oli kerran vaimo. Hän oli
+äiti näin monelle pojalle -- hän nosti kolme sormea -- ja hänellä oli
+tyttäriä, jotka olisivat tehneet nuoret Delavarit onnellisiksi. Hän oli
+hyvä, ja mitä minä käskin, sen hän teki. Teillä on toiset tavat, mutta
+luuletteko, ett'ei John rakastanut nuoruutensa morsianta -- lastensa
+äitiä?"
+
+"Ja mihinkä on joutunut perheenne, John, vaimonne, lapsenne?" kysyi
+Elisabeth, liikutettuna indianin surullisesta äänestä.
+
+"Missä on jää, joka peitti suuren lähteen? Se on sulannut ja haihtunut
+veden kanssa. John on elänyt, kunnes koko hänen kansansa on mennyt
+henkien maahan, mutta hänen aikansa on tullut ja hän on valmis."
+
+Mohikani nojasi päänsä alas vaipan suojaan ja istui äänetönnä.
+Elisabet ei tiennyt mitä sanoisi. Hän tahtoi kääntää vanhan soturin
+ajatukset pois näistä surullisista muistoista, mutta vanhuksen suru ja
+mielen-lujuus oli niin arvokasta, ett'ei hän voinut pakoittaa itsiään
+paikalla katkaisemaan äänettömyyttä. Viimen jatkoi hän kuitenkin taas
+puhetta, kysyen:
+
+"Missä on Nahkasukka, John? Tämän ruutitötterön olen pyynnöstä tuonut
+hänelle; mutta en näe häntä missään. Tahdotteko ottaa sen ja antaa sen
+hänelle?"
+
+Indiani kohotti päätänsä verkalleen ja tarkasti vakavin katsein lahjaa,
+jota neitonen piti kädessään.
+
+"Se on minun kansani suuri vihollinen," sanoi hän. "Kuinka olisivat
+valkeaihot ilman sitä voineet karkoittaa Delavareja? Suuri Henki opetti
+esi-isiänne, tytär, tekemään ruutia ja pyssyjä, jotta voisivat
+karkoittaa indianit pois maasta. Kohta ei ole yhtään punanahkaa maassa.
+Kun John menee pois, jättää viimeinen nämä vuoret ja koko hänen sukunsa
+on kuollut."
+
+Vanha soturi kumartui eteenpäin, nojasi kyynäspäät polviansa vastaan ja
+näytti jäähyväisiksi silmäilevän laaksoa joka siinti esiin sumusen
+ilman läpi, joka paksuni paksunemistaan savusta, niin että Elisabeth
+ainoastaan suurella vaivalla voi hengittää. Mohikanin surulliset
+silmäykset saivat vähitellen tuon julman näön, jonka luullaan
+merkitsevän profeetallista innostusta, ja hän jatkoi:
+
+"Mutta hän on menevä siihen maahan, jossa hän tapaa esi-isänsä. Otuksia
+kuuluu siellä olevan niin paljon kuin kaloja järvissä. Siellä ei kukaan
+vaimo huuda ruokaa; ei kukaan Mingo voi tulla sinne. Metsästys on oleva
+lapsia varten, ja kaikki rehelliset punaset miehet elävät siellä
+veljinä yhdessä."
+
+"John," huudahti Elisabeth, "se ei kumminkaan ole kristittyin taivas.
+Te lankeatte nyt esi-isäinne taikauskoon."
+
+"Isät, pojat, kaikki poissa -- kaikki, kaikki," sanoi Mohikani
+juhlallisesti. "Katso, tytär, jatkoi hän ja käänti silmänsä pohjoista
+kohti, "niin pitkälle kuin nuoret silmäsi kantavat, oli tämä maa..."
+
+Tällä hetkellä vyöryi äärettömiä savupilviä heidän ylitsensä ja
+peittivät heiltä näköalan. Hämmästyneenä säpsähti Elisabeth ja
+katsellessaan vuoren huipulle päin, näki hän, että samanlainen
+savupilvi oli levinnyt senkin päälle, ja kuuli myrskyn huminan
+kaltaista ääntä metsästä.
+
+"Mitä tämä merkitsee, John?" sanoi hän. "Me olemme savun suussa ja
+tunnemme polttavaa kuumuutta ikäänkuin olisimme uunissa."
+
+Ennenkuin John ennätti vastata, kuului tuskallinen ääni huutavan
+metsässä:
+
+"John, missä olette, vanha Mohikani? Metsä palaa, teillä on vain
+muutamia minuutia henkenne pelastamiseen."
+
+Päällikkö pani kätensä suuta vasten ja sama ääni, joka oli herättänyt
+Elisabethin huomiota, kuului taas; samassa kuului nopea astuminen
+kuivaa risukkoa myöten, ja heti sen perästä tuli Edwards juosten
+paikalle, kauhistus kuvattuna kasvoissansa.
+
+"Olisipa ollut todella surullista jos täten olisin kadottanut teidät,
+vanha ystäväni," sanoi hän ja hengitti syvään. "Ylös ja pian tästä pois
+-- ehkä jo on myöhäistä; liekit kiehtovat ympäri tuolla alhaalla olevan
+kallion huippua, ja jos emme voi päästä sen ohitse, niin ei meillä ole
+muuta pelastuskeinoa, kuin tätä jyrkkäystä alas syökseminen. Pian
+täältä, jättäkää pois tylsyytenne, John, sillä nyt on jokainen
+silmänräpäys tärkeä."
+
+Mohikani viittasi Elisabethiin päin joka Edwardsin äänen kuultuaan oli
+vaarasta huolimatta vetäytynyt erään ulkonevan kallioreunan taakse.
+
+"Pelastakaa hänet," sanoi hän hilpeästi; "antakaa Johnin jäädä tähän ja
+kuolla."
+
+"Hänet? ketä tarkoitatte?" huudahti Edwards ja kääntyi äkisti
+osoitettuun suuntaan; mutta kun hän näki Elisabethin kasvot, jotka
+ilmoittivat sekä pelästystä että mielipahaa siitä, että Edwards kohtasi
+hänet täällä, tuli hän niin kovin liikutetuksi, ett'ei hetkeen voinut
+virkkoa sanaakaan.
+
+"Neiti Temple," huudahti hän viimein. "Te täällä! Onko siis tällainen
+kuolema teille aiottu?"
+
+"Ei, ei -- ei kuolemaa kellekään meistä, toivon minä, vastasi hän niin
+tyynesti kuin voi. "Vielä ei meitä vaivaa tuli vaan ainoastaan savu.
+Koettakaamme päästä pakoon."
+
+"Tarttukaa käsivarteeni," sanoi Edwards. "Jollakulla suunnalla täytyy
+olla aukko, jonka kautta voimme päästä kulkemaan. Uskallatteko
+koettaa?"
+
+"Kyllä, ihan varmaan kuvittelette vaaraa ylen suureksi, h:ra Edwards.
+Viekää minut täältä samaa tietä kuin tulitte."
+
+"Sen tahdon tehdä -- sen tahdon," huudahti hän melkein raivoissansa.
+"Ei ole vielä mitään vaaraa! Ei ollenkaan -- olen turhaan säikäyttänyt
+teitä."
+
+"Mutta pitääkö meidän jättää indiani -- -- voimmeko jättää hänet tänne
+kuolemaan, niinkuin hän sanoo?"
+
+Tuskallinen liikutus kuvautui nuorukaisen kasvoissa kun hän pysähtyi ja
+heitti viipyvän silmäyksen Mohikaniin, sitten veti hän Elisabethin
+puoleksi väkisin mukaansa, ja jatkoi nopein askelin matkaa sille
+suuntaa, josta oli tullutkin.
+
+"Älkää huoliko hänestä," sanoi hän tuolla äänen karkeudella, joka
+ilmoittaa tuskallista tyyneyttä. "Hän tuntee metsät ja on tottunut
+tällaisiin tapauksiin; hän voi paeta vuorta ylöspäin tai huoleti jäädä
+paikallensa."
+
+"Ettepä äsken niin luulleet, h:ra Edwards. Älkää jättäkö häntä
+tuonlaisen kuoleman uhriksi!" huudahti Elisabeth ja katsoi
+seuraajaansa, ikäänkuin olisi luullut hänen ei olevan täydessä
+järjessään.
+
+"Indiani palaisi! Kuka on koskaan kuullut, että indiani on kuollut
+sillä tavalla? Indiani ei voi palaa -- se luulo on naurettava.
+Rientäkää, rientäkää, neiti Temple, muutoin tulee savu vaivaamaan
+teitä."
+
+"Edwards, teidän muotonne, teidän katseenne peloittaa minua! Älkää
+salatko vaaraa minulta; onko se suurempi kuin näyttää? Minä olen
+kylliksi voimallinen kuulemaan pahintakin".
+
+"Jos ehdimme tuon kallion huipulle ennekuin tuli, niin olemme
+pelastuneet. Paetkaa -- henkenne on vaarassa."
+
+Se paikka, jossa Elisabeth tapasi indianin, oli, kuten jo olemme
+sanoneet, jonkunlainen tasamaa eli penger, ja sen eturinne oli sekä
+korkea että jyrkkä. Muodoltaan se oli melkein luonnollinen kaari, jonka
+päät yhtyivät tantereesen vähemmän jyrkissä vietoksissa. Edwards oli
+tullut erästä vietosta myöten ylös, ja samalle suunnalle veti hän nyt
+Elisabethia epäilyksissä olijan voimalla ja kiireellä.
+
+Äärettömiä valkeita savupilviä oli kokoontunut vuoren huipulle ja
+salannut raivoisan tulen lähenemistä; mutta ratiseminen ja ruske veti
+Elisabethin huomion savupilven reunaan päin, ja siellä hän jo näki
+tanssivien liekkien pistävän esiin savusta, väliin liehuen korkealla
+ilmassa, väliin kumartuen alas maata vasten ja sytyttäen jokaisen risun
+ja heinänkorren, jonka päälle ne hengähtivät. Tämä näkö pakoitti heitä
+kaksinkertaisiin ponnistuksiin; mutta pahaksi onneksi oli heidän
+tiellänsä joukko vanhoja, kuivuneita puunlatvoja, ja juuri kuin
+molemmat luulivat olevansa pelastetut, tuli tulikuuma tuulen puuska ja
+vei halkeimen liekin erääsen kuivaan mäntyyn, joka heti syttyi, ja kun
+he tulivat paikalle, kohtasi heitä äärettömän suuren liekin humina
+ikäänkuin uuni olisi hohkunut heidän edessään. He vetäytyivät kuumuuden
+tähden takaisin vuoren reunalle, hämmästyneinä katsellen liekkiä, jotka
+nopeasti levisivät vuorta pitkin ja muuttivat sen tulimereksi.
+Elisabethin, jolla oli keveät, ohkoset vaatteet, oli vaarallinen
+lähestyä tuota raivoisaa elementtiä, ja sama kevyt puku, joka muutoin
+teki hänen vartalonsa niin sieväksi ja viehättäväksi, näytti nyt
+muuttuneen perikadon välikappaleeksi.
+
+Kylän asukkaat, jotka hakivat tarpeelliset hirret ja polttopuut näiltä
+vuorilta, ottivat tavallisesti ainoastaan tyvipuolet jättäen latvat ja
+oksat paikalle mätänemään. Kukkulaa peittivät sentähden suureksi osaksi
+nämä helposti palavat aineet, jotka, oltuaan kaksi kuukautta auringon
+paisteessa, syttyivät vähimmästäkin säkeneestä tuleen. Näyttipä useissa
+paikoin kuin ei mitään yhteyttä tulen ja näiden polttoainekokojen
+välillä olisi ollutkaan, sillä liekki heittihe toisesta toiseen niin
+keveästi ja pikaa että se tuskin näytti niihin koskevankaan.
+
+Tämä oli yhtä kaunis kuin kauhistava näkö, ja sekä Elisabeth että
+Edwards seisoi ja katseli hävityksen etenemistä oudoilla kauhun ja
+uteliaisuuden sekaisilla tunteilla. Mutta Edwards kirvotti itsensä pian
+tästä uneksumisesta ryhtyäkseen uusiin ponnistuksiin, ja vetäen
+seuralaistansa mukanaan, riensi hän savujoukon reunalle ja seurasi sitä
+pitkin, usein savupilven peitossa, turhaan etsien vapaata pääsyä pois
+tulensaarroksesta. Tällä tavalla kulkivat he puolipiirissä ihan ympäri
+penkereen yläpuolta, kunnes he, saapuessaan jyrkkäyksen reunalle
+vastaisella puolella, tulivat siihen kauhistavaan vakuutukseen, että
+tuli oli heidät täydellisesti salpannut. Niin kauan kuin yksi ainoakaan
+tie vuorta ylös- tai alaspäin oli tutkimatta, oli hiljainen toivo
+ylläpitänyt heidän rohkeuttansa; mutta kun jokainen tie nyt näytti
+suljetulta, kauhistui Elisabeth lähestyvää kohtaloa yhtä kovasti kuin
+hän siihen asti oli halveksinut vaaraa.
+
+"Tämä vuori on määrätty minun perikadokseni", sanoi hän pikemmin
+kuiskuttaen kuin ääneensä. "Tämä on tuleva haudaksemme".
+
+"Älkää toki niin sanoko, neiti Temple; vielä voimme toivoa", vastasi
+Edwards lohduttaen, vaikka hänen kauhistuneet, pelkäävät silmäyksensä
+puhuivat sanoja vastaan. "Palatkaamme takaisin kallion huipulle; siellä
+on, siellä täytyy olla joku paikka, jota myöten voimme mennä alas".
+
+"Viekää minut sinne!" huudahti Elisabeth. "Älkäämme jättäkö mitään
+pelastuksen keinoa koettamatta".
+
+Hän ei odottanut vastausta, vaan kääntyi heti ja palasi samaa tietä
+takaisin jyrkkäyksen reunalle, ja tukahduttaen itkuansa mutisi hän:
+"Isäni, onneton, toivoton isäni!"
+
+Tuossa tuokiossa oli Edwards hänen vieressänsä, ja kirvelevin silmin
+tutki hän jokaista kallionhalkeemaa löytääkseen jos mahdollista jotakin
+pakotietä. Mutta sileä, tasainen kallio tarjosi tuskin yhtään
+jalansijaa, sitä vähemmin minkäänlaisia portaan muotoisia ulkonemia,
+jotka olivat välttämättömän tarpeelliset, jos mieli päästä laskeutumaan
+sata jalkaa alaspäin. Edwards huomasi pian, että myöskin tämä toivo oli
+turha, ja kuumeentapaisella tuskalla, joka yhäti kiihoitti häntä
+toimeen, alkoi hän miettiä uutta pelastustuumaa.
+
+"Muuta keinoa meillä ei nyt enää ole", sanoi hän synkällä äänellä,
+"kuin koettaa hinata itsemme kalliota alas. Jos Natty olisi täällä tai
+jos indianin voisi herättää tuosta tylsyydestä, niin voisivat he
+kekseliäisyydellään ja monivuotisen kokemuksensa avulla helposti keksiä
+keinon sen toimeenpanemiseen; mutta tällä hetkellä olen minä lapsi
+kaikessa, paitsi uskaliaisuudessa ja rohkeudessa. Mistä saan
+apukeinoja? Vaatteeni ovat niin hienot ja niitä on niin vähäisen --
+mutta Mohikanin vaippa! Meidän täytyy koettaa -- mikä hyvänsä on
+parempi kuin nähdä teidän sortuvan tämmöisen kuoleman kautta".
+
+"Ja mihinkä joudutte sitten te?" sanoi Elisabeth. "Joko te tai John
+joudutte minun pelastukseni uhriksi".
+
+Edwards ei kuullut hänen sanojaan, sillä hän seisoi jo Mohikanin
+vieressä, joka antoi vaippansa mitään kysymättä, istuen entisessä
+asemassaan indianilaisella arvoisuudella ja tyyneydellä, vaikka hänen
+oma tilansa oli vaarallisempi kuin toisten. Vaippa leikattiin
+siekaleiksi, jotka solmittiin yhteen; Edwardsin liinanuttu ja
+Elisabethin muslinihuivi käytettiin myöskin samaan tarpeesen, ja täten
+tehty köysi viskattiin sähkön nopeudella kallionreunalta alas;
+yhteensidotut liuskat ylettyivät kuitenkin tuskin puolitiehen.
+
+"Ei ylety, ei ylety", huudahti Elisabeth; "minulla ei enää ole mitää
+toivoa. Tuli lähenee verkalleen mutta vakaasti. Katsokaa, se nielee
+tantereenkin edessään!"
+
+Jos liekit tällä kohdalla vuorta olisivat kiitäneet eteenpäin
+ainoastaan puoleksi niin nopeasti, kuin ne muilla paikoin viskautuivat
+toisesta esineestä toiseen, niin olisi surullinen kertomuksemme pian
+päättynyt; sillä ne olisivat siinä tapauksessa jo aikaa sitten nielleet
+nuo uhriraukat, jotka kärsivät kaksinkertaisesti odottaessaan lähenevää
+kohtaloansa. Mutta paikan omituinen asema salli Elisabethille ja hänen
+seurakumppalillensa sen viivykkeen, jota he käyttivät tehdäkseen jo
+mainitsemamme pelastuskokeen.
+
+Kalliota peittävä ohut maakamara ravitsi ainoastaan muutamia
+kuihtuneita heinänkorsia, ja useimmat kallion lomiin juurittuneet puut
+olivat jo lakastuneet edellisen kesän kovan kuumuuden vaikutuksesta.
+Niissä jotka vielä elivät varjoelämää, oli ainoastaan muutamia kuivia,
+lakastuneita lehtiä, mutta muut olivat vaan männyn-, tammen- ja
+vaahterin haahmuja. Tuli ei mistään olisi voinut saada parempaa
+virikettä, kuin näistä jos liekit vaan olisivat niihin päässeet; mutta
+maassa ei ollut lehtiä eikä oksia, jotka olisivat voineet jonkinmoisena
+juovana johdattaa hävittävää elementtiä vuoren muihin osiin. Tähän tuli
+lisäksi se, että yksi niitä suuria lähteitä, joista tämä maa on niin
+rikasta kumpuili ylempänä vierteellä, ja, hitaasti vierittyään tasaista
+kalliota pitkin, kostutti vuoren sammalpeitettä jatkaessaan matkaansa
+järveen päin salaisia, maanalisia juovia myöten, eikä rajusti syösten
+kalliolta kalliolle. Sade-aikana nousi se väliin siellä täällä pienenä
+purona näkyviin, jopa paisui reunojensakin yli; mutta kuivina kesinä
+voi sen olemassa olon huomata ainoastaan siitä, että muutamin paikoin
+kasvoi rehoittavia kasvia ja raitista sammalta, jotka osoittivat veden
+läheisyyttä. Kun tuli ehti tämän sulun eteen, täytyi sen pysähtyä,
+kunnes kuumuus tuli niin kovaksi että se voitti kosteuden, ihan kuin
+sotajoukko, joka malttamatonna odottaa ampuvan patterin vaikutusta,
+joka raivaa tietä surmalle ja hävitykselle.
+
+Perikadon hetki näkyi nyt olevan läsnä, sillä lähteen kihisevä vesi
+näytti jo haihtuneen, ja sammalet käpristyivät kokoon tulisen kuumuuden
+vaikutuksesta, joka levisi tuon pienen kosteikon yli, samalla kuin
+kaarnapalaset alkoivat erota puista ja tippua maahan. Ilma vavahteli
+kuumuudesta, ja Elisabethin kiihtyneelle kuvitusvoimalle, kun hän
+seisoi syvyyden partaalla ja katsoi tuon mahtavan vihollisen
+lähenemistä, tuntui kuin jokainen puu, jokainen kasvi hänen
+läheisyydessänsä olisi ollut tuleen syttymäisillään. Oli hetkiä,
+jolloin mustia savupilviä vyöryi pienen penkereen päälle, ja koska
+silmä silloin ei voinut nähdä mitään, auttoivat muut aistit näkymön
+kamaluuden lisääntymistä. Liekkien humina, hurjan elementin tohina,
+putoovien oksien ruske ja kaatuvain puiden jytkäykset jotka väliin
+tuntuivat kaukaisen ukkosen jyrähdyksiltä -- kaikki tämä säikytti yhä
+enemmän noita onnettomia uhria. Edwards oli kuitenkin kaikista enimmän
+kauhistunut. Elisabeth, joka oli luopunut kaikesta pelastumisen
+toivosta, oli pian saavuttanut tuon nöyrän tyyneyden, jolla hänen
+sukupuolensa jaloimmat henkilöt tavallisesti kohtaavat välttämättömiä
+onnettomuuksia, ja Mohikani taas, joka oli paljo lähempänä vaaraa,
+istui paikallaan jäykällä päättäväisyydellä, kuten indianilainen soturi
+ainakin. Vanhan päällikön katseet, jotka melkein kaiken aikaa
+tähystivät kaukaisia vuoria, kääntyivät pari kertaa nuorten puoleen,
+jotka näkyivät olevan tuomitut niin aikaiseen kuolemaan, ja silloin
+välähti sääliväisyyden merkki yht'äkkiä hänen kasvoinsa juonteisin;
+mutta heti sen perästä muuttuivat ne taas yhtä jäykiksi ja
+liikkumattomiksi kuin ennen, ikäänkuin jo olisivat katselleet
+tulevaisuuden pimeään yöhön. Melkeen koko ajan oli hän hiljaisella
+äänellä laulanut jonkunlaista delavarilaista kuolinvirttä noilla
+syvillä, oudoilla kurkku-äänillä, jotka ovat niin omituiset hänen
+kansallensa.
+
+"Tämmöisinä hetkinä, h:ra Edwards, katoaa kaikki erilaisuus ihmisten
+välillä," kuiskutti Elisabeth. "Houkutelkaa Johnia muuttamaan
+lähemmäksi meitä; kuolkaamme yhdessä."
+
+"Kuolla!" huusi nuorukainen. "Ei, ei, vielä täytyy olla toivossa, te
+ette voi, te ette saa kuolla."
+
+"Millä tavalla voimme sitten pelastua?" kysyi Elisabeth, viitaten
+tuleen päin taivaallista tyyneyttä ilmoittavalla katseella. "Liekki
+tulee jo kostean rajan yli, se lähenee hitaasti mutta varmaan.
+Katsokaa, johan tuo puu tuolla on syttynyt tuleen!"
+
+Hän puhui, surkeata kyllä ihan totta. Kuumuus oli jo aikaa sitten
+voittanut veden vähäpätöisen vastustusvoiman, ja tuli tuprusi nyt
+eteenpäin puolikuivaa sammalikkoa myöten; yhden kuivan männyn sytytti
+tuleen halkein liekki, joka tuulen viemänä löihe sen rungon ympärille.
+Sen vaikutus oli pikainen ja hämmästyttävä. Liekit hyppelivät kuivaa
+runkoa pitkin, kuin salama sähköjohdatinta myöten, ja heti sen perästä
+kohosi tulipatsas ilmaan. Tuli levisi puusta puuhun; se kaatunut puu,
+jonka päällä Mohikani istui, syttyi tuleen ja peittyi savuun ja
+liekkeihin. Kuitenkin istui indiani paikallaan. Kun hänen ruumiinsa oli
+verhotta, lienee hänen tuskansa olleet hirmuiset, mutta hän kohtasi
+niitä jäykällä uhalla. Elisabeth kääntyi pois tätä näkemästä ja katsoi
+alas laaksoon päin. Kuumuus synnytti kiivaita tuulenpuuskia, ja juuri
+tällä hetkellä kohosi se savuvaippa, joka oli kokonaan peittänyt
+laakson, ja kaunis kylä tuolla alhaalla tuli selvästi näkyviin.
+
+"Oi isäni, isäni," huudahti Elisabeth. "Ah tästä -- tästä olisi minut
+voitu säästää -- vaan minä nöyristyn mahtavamman tahdon alle."
+
+Hänet keskeytti ihmisäänen vinhat huudot.
+
+"Tyttö, missä olette, tyttö? Ilahuttakaa vanhan miehen sydäntä, jos
+vielä olette elossa."
+
+"Kuulkaa!" sanoi Elisabeth. "Se on Nahkasukka -- hän etsii minua."
+
+"Se on Natty," huudahti Edwards; "vielä voimme tulla pelastetuiksi."
+
+Suuri, kaarenmuotoinen liekki välähti tällä hetkellä näkyviin metsässä
+riehuvan tulenkin läpi, ja sitten seurasi lyhyt, kimakka pamaus.
+
+"Se oli ruutitötterö," kuului sama ääni huutavan, tullen yhä
+lähemmäksi. "Se oli ruuti, ja tuo rakas lapsi on joutunut perikatoon."
+
+Seuraavassa tunkiossa hyökäsi Natty lähteen kuumain höyryn läpi
+penkereelle, avopäin, tukka palaneena juureen asti, paita nokisena ja
+monin paikoin rikkipalaneena sekä kasvot tavallista punaisempina kovan
+kuumuden vaikutuksesta.
+
+"Olenko siis löytänyt teidät!" huudahti vanha metsästäjä tullessaan
+savusta esiin. "Jumalalle olkoon kiitos, että olen löytänyt teidät --
+mutta seuratkaa minua, meillä ei ole aikaa juttelemiseen.
+
+"Minun vaatteeni!" sanoi Elisabeth. "Olisi vaarallista lähestyä tulta
+ne päällänsä."
+
+"Minä olen kyllä ajatellut teidän helposti syttyvää vaatteustanne,"
+sanoi Natty ja levitti jonkunlaisen nahkaviitan, jota oli kantanut
+käsivarrellaan, sekä kääri sen Elisabethin ympärille, niin että se
+peitti hänet melkein kokonaan; "seuratkaa minua nyt -- tässä on meidän
+kaikkien elämä ja kuolema kysymyksessä."
+
+"Mutta John -- mihinkä John joutuu?" kysyi Edwards kiivaasti. "Voimmeko
+jättää vanhaa sotilasta tänne kuolemaan?"
+
+Natyn silmät kääntyivät siihen suuntaan mihin Edwards viittasi, ja hän
+huomasi indianin, joka vielä istui entisellä paikallaan, vaikka maa
+paloi hänen jalkainsa alla. Metsästäjä meni heti hänen luokseen ja
+huudahti delavarin kielellä:
+
+"Ylös ja pois täältä, Chingachgook! Aiotteko jäädä tänne ja palaa kuin
+Mingo surmapatsaan vieressä? Kristityt papit lienevät antaneet teille
+parempia opetuksia, toivon minä. Jumala armahtakoon! ruuti on
+räjähtänyt hänen jalkainsa välissä, ja selkänahka on palanut.
+Tahdotteko lähteä, kysyn minä?"
+
+"Miksikä Mohikani lähtisi?" vastasi indiani synkästi. "Hän on elänyt
+kotkan päiviä, mutta hänen silmänsä alkavat tummeta. Hän tarkastaa
+laaksoa, vesiä, metsästysmaita -- mutta hän ei näe yhtään Delavaria.
+Kaikilla on valkea iho. Esi-isäni huutavat minulle kaukaisilta mäiltä:
+tule: Vaimoni, nuoret sotilaani, heimoni huutaa: tule! Suuri Henki
+sanoo: tule! Ei antakaa Mohikanin kuolla."
+
+"Mutta te unhoitatte ystävänne!" sanoi Edwards.
+
+"Ei maksa vaivaa houkutella indiania, joka on päättänyt kuolla,"
+keskeytti häntä Natty, ja tarttui Mohikaniin sekä pyöräytti
+erinomaisella kätevyydellä selkäänsä päällikön, joka ei tehnyt mitään
+vastarintaa.
+
+Natty viittasi sitten toisille, ja, ei ainoastaan vuosiensa vaan
+myöskin sen taakan uhalla, jota kantoi, käveli hän ripeästi heidän
+edellään samaan suuntaan, mistä oli tullut. Juuri kun he jättivät
+penkereen kaatui muuan kuiva puu, joka jo kauan oli horjunut, kumoon
+juuri siihen paikkaan, missä he vasta olivat seisoneet, ja nosti ilmaan
+tulisen poropilven.
+
+Tällainen tapaus joudutti tietysti niiden askeleita, jotka kulkivat
+Nahkasukan perässä.
+
+"Kävelkää pehmeätä maaperää myöten," huusi hän heille, kun olivat
+paksun savun keskessä, jossa eivät voineet nähdä paljo mitään. "Pysykää
+valkeammassa savussa; kiertäkää nahka tiiviisti hänen ympärilleen,
+poika."
+
+Totellen metsästäjän käskyä, seurasivat he lähellä hänen perässänsä, ja
+vaikka pitkin lähdejuonteen mutkauksia kulkeva kapea polku luikerteli
+palavien puunrunkoin ja oksien välitse, niin kulkivat he kuitenkin koko
+matkan vahingoittumatta. Ainoastaan se, joka on kauan tottunut metsissä
+elämään, voi löytää tiensä tämmöisen savun läpi, joka melkeen kokonaan
+esti sekä hengittämisen että näkemisen; mutta kokenut Natty vei heidät
+erääsen kallioiden väliseen aukkopaikkaan jonka kautta he ilman suurta
+vaivaa pääsivät eräälle toiselle pengerrykselle ja huomasivat yht'äkkiä
+olevansa jokseenkin puhtaassa ilmassa.
+
+Niitä tunteita jotka valtaisivat Edwards'in ja Elisabethin mielen
+heidän saavuttuansa tähän paikkaan, on helpompi ajatella kuin kertoa.
+Ei kukaan näyttänyt kuitenkaan riemuitsevan enemmän kuin heidän
+opastajansa, joka, vielä kantaen Mohikania selässään, kääntyi ja,
+nauraen totutulla tavallaan, sanoi:
+
+"Minä tiesin että tuo ruuti oli Ranskalaisen ruutia, poika; se leimahti
+kerrassaan tuleen jota vastoin teidän karkea ruutinne olisi kihissyt ja
+kähissyt hyvinkin kokonaisen minuutin. Irokeseilla ei ollut parasta
+lajia ruutia, silloin kuin olin sodassa Kanadan heimokuntia vastaan sir
+Williamin johdon alla. Olenko milloinkaan kertonut siitä kahakasta,
+joka..."
+
+"Säästäkää herran tähden kertomuksenne, Natty, kunnes olemme täydessä
+turvassa," keskeytti häntä Edwards. "Mihinkä meidän nyt on mentävä?"
+
+"Hm ... tuonne vuorelle, jos ette huoli jäädä tähän."
+
+"Olemmeko täydessä turvassa siellä? Eikö tuli voi päästä sinne?"
+
+"No eikö teillä sitten ole silmiä?" vastasi Natty semmoisen miehen
+tyyneydellä, joka on tottunut sellaiseen vaaraan, mistä vastikään oli
+päästy. "Jos olisitte viipyneet tuolla vielä kymmenenkään minuutia,
+niin olisitte molemmat jo kuoliaaksi palaneina, mutta tähän voimme
+jäädä niin kauaksi kuin tahdomme, eikä mikään tuli voi teitä saavuttaa,
+ennenkuin kivet muuttuvat yhtä helposti palaviksi kuin puut."
+
+Saatuaan tämän vakuutuksen, joka silminnähtävästi oli luotettava,
+menivät he vähän matkaa eteenpäin, ja Natty laski taakkansa maahan,
+asettaen Indianin istumaan selkä kallionlohkaretta vasten. Elisabeth
+vaipui maahan ja peitti kasvot käsiinsä, sydän ristiriitaisten
+tunnetten vallassa.
+
+"Jättäkää minut, jättäkää minut," sanoi hän Edwardsille. "Minä tunnen
+itseni niin liikutetuksi etten voi puhua. Lähinnä Jumalaa on minun
+teitä kiittäminen tästä ihmeellisestä pelastuksesta."
+
+Edwards poistui hänen pyynnöstänsä ja meni Natyn luokse, joka piti
+hellää huolta Mohikanista. Kun heidän silmäyksensä sattuivat toisiinsa,
+sanoi vanha metsästäjä surullisesti:
+
+"Hänen aikansa on tullut, poika; minä näen sen hänen silmistänsä. Kun
+indiani katsoo noin jäykästi eteensä, ajattelee hän ainoasti menoa
+suloisille metsästysmaille, niinkuin he sanovat, ja mitä ne
+itsepintaiset veitikat kerran päättävät, sen he myös aivan varmaan
+tekevät."
+
+Indiani käänsi aaveen-näköiset kasvonsa Natyn puoleen ja kiinitti
+mustat silmänsä vakavasti häneen. Vitkallisesti käänsi hän sitten
+päänsä laaksoon päin ja alkoi omalla kielellään laulaa tuolla syvällä
+kurkku-äänellä, jota niin usein olemme maininneet, kohottaen äänensä
+laulun kestäessä kunnes se kaikui kovana ja täytenä, vaikka kohta ei
+sointuvana.
+
+"Mieleni tekee, mieleni tekee -- hurskas-mielisten maahan tekee
+mieleni. Ei yksikään Delavari kammo viimmeistä hetkeään, ei kukaan
+Mohikani pelkää kuolemaa; Suuri Henki kutsuu, ja hän menee. Isääni olen
+kunnioittanut, äitiäni olen rakastanut, heimolleni olen ollut
+uskollinen. Mingot olen tappanut -- olen tappanut Mingot, ja suuri
+Henki kutsuu poikaansa. Minä tulen, minä tulen, hurskasmielisten maahan
+tulen minä."
+
+"Mitä sanoo hän, Nahkasukka?" kysyi Edwards.
+
+Natty ei vastannut, sillä samassa nosti Indiani taas päätänsä ja jatkoi
+hiljaisella, selvällä äänellä:
+
+"Voiko kukaan sanoa Mingojen nähneen Mohikanin selkää? Onko kukaan
+vihollinen, jonka kanssa hän on taistellut, nähnyt huomispäivää?
+Lauloiko kukaan Mingo, jota hän ajoi takaa, koskaan riemu-laulua? Onko
+Mohikani koskaan valehdellut? Ei, sillä totuus oli elävä hänessä ja
+ainoastaan se puhui hänen kauttansa. Nuoruudessaan oli hän sotilas, ja
+hänen mokkasiininsa jättivät veripilkkuja jälkeensä. Vanhana oli hän
+viisas, ja hänen sanansa neuvottelu-nuotion ääressä eivät hävinneet
+tuulen mukana."
+
+"Nyt on hän onnellinen," jupisi Nahkasukka, "minä näen sen hänen
+silmistänsä, ja sitä en ole voinut sanoa hänestä siitä saakka, kuin
+Delavarit läksivät jokensa lähdehaaroilta ja kulkivat länttä kohti. Oi,
+siitä on pitkät, pitkät ajat, ja monta surun päivää olemme molemmat
+yhdessä sitten kokeneet."
+
+"Haukansilmä!" sanoi indiani yht'äkkiä viimmeisen elonkipinän voimalla.
+"Haukansilmä, kuunnelkaa veljenne kuolemaa."
+
+"Minä kuulen, John," vastasi metsästäjä englannin kielellä, syvästi
+liikutettuna, ja siirtyi häntä lähemmäksi. "Me olemme olleet veljiä
+paremmassakin kuin indianilaisessa tarkoituksessa. Mitä toivotte
+minulta, Chingachgook?"
+
+"Haukansilmä, minun esi-isäni kutsuvat minua suloisille
+metsästysmaille. Tie on auki ja päällikön silmät nuorentuvat. Minä näen
+-- mutta en näe yhtään valkeaa miestä; siellä ei näy muita kuin
+hurskasmielisiä, urhollisia indiania. Hyvästi, Haukansilmä -- te
+menette valkeain miesten taivaasen, mutta minä menen isäini luokse.
+Käskekää panna Mohikanin jousi, tomahavki, piippu ja Wampumi hänen
+hautaansa, sillä hänen lähteissään on yö, kuten silloin kuin sotilas
+lähtee sotajälelle, eikä hän voi pysähtyä niitä etsiäksensä."
+
+Hän vaikeni, sillä itse elementitkin näyttivät yhdistyvän, murtaakseen
+kaiken inhimillisen vastustusvoiman. Sill'aikaa kuin nyt kerrotut
+seikat tapahtuivat, olivat mustat pilvet taivaalla lakkaamatta
+lisääntyneet ja suurenneet, ja se kolkko hiljaisuus, joka nyt vallitsi
+ilmassa, ilmoitti äkillistä lämpömäärän muutosta. Pitkän vuoren
+vierteitä yhä raivoovia leikkiä ei epävakaiset tuulen-puuskat enää
+viskanneet sinne tänne, vaan ne kohosivat korkealle ilmaan taivasta
+kohti. Raivokkaan elementin hävitys-työssäkin näytti vallitsevan jokin
+tyyneys, ikäänkuin se olisi aavistanut, että sen hävittävää voimaa
+vahvempi käsi pian oli estävä sen etenemistä. Savupatsaat, jotka
+kohosivat laakson päälle, alkoivat nousta yhä korkeammalle ja sitten
+yht'äkkiä kadota, ja kirkkaita salamoita leimahteli läntisten vuorten
+päälle kokoontuneiden pilviryhmien välissä. Muuanta salamaa, joka
+levitti liekkuvaa loistoa ympärilleen, valaisten koko taivaanranteen,
+seurasi ankara ukkosenjyrinä, joka vieri kallioiden välisiä alangoita
+pitkin ja tuntui tärisyttävän maan sisimpiä perustuksia. Mohikani
+oikasi ruumistansa, ikäänkuin totellakseen annettua lähdön merkkiä, ja
+ojensi kuihtuneen kätensä länteen päin. Hänen ruskeat kasvonsa
+loistivat ilosta, joka kumminkin, niinkuin kaikki muutkin tunnonmerkit,
+vähitellen katosi; jäntereet kangistuivat muuttuessaan lepotilaan,
+hiljainen vavahteleminen näkyi tuokion aikaa hänen huultensa ympärillä,
+käsi vaipui vitkaan alas kylkeä vasten kankeana ja liikkumatonna, ja
+siinä istui nyt päällikkö hengetönnä, selkä nojassa kalliota vasten,
+lasittavat silmät avoinna ja vielä tuijottaen kaukaisiin vuoriin päin,
+ikäänkuin tuo tyhjäksi jätetty pölymaja olisi tahtonut viitata sitä
+suuntaa mihin sen hengen oli kiitäminen, joka hiljan oli asunut siinä
+ja sitä elähyttänyt.
+
+Natty tarttui ystävänsä kylmään käteen ja katseli kauan ja
+miettiväisesti hänen kasvojansa, sanaakaan virkkaamatta.
+
+"Nyt on kaikki loppunut," sanoi hän viimein surullisesti. "Hänet on
+tuomitseva hurskas tuomari eikä uusien oikkujen ja aikain mukaan tehdyt
+lait. Ihmisen täytyy odottaa viimeistä hetkeänsä Jumalan tahdon mukaan,
+mutta minun täytyy kuitenkin tunnustaa että alan kyllästyä elämään.
+Tuskin löytyy enään puutakaan, jota tuntisin, eikä ole helppo saada
+nähdä yksiäkään kasvoja, joita opin tuntemaan nuoruuteni päivinä."
+
+Suuria vesipisaroita alkoi nyt putoilla ja pian vuoti vettä virtanaan
+tulikuumalle kalliolle. Indianin ruumis vietiin pikaa erääsen
+kallionlomaan ja koirat seurasivat perässä ulvoen hiljaisella
+valittavalla äänellä, joka ilmoitti sitä surua, jota ne tunsivat
+vanhan, rakkaan ystävän kadottamisesta.
+
+Elisabeth löysi kyllin suojaa alassyöksevää sadetta vastaan erään
+ulkonevan kallionsyrjän alla. Mutta paljoa ennenkuin sade oli lakannut
+kuului alhaalta ääniä, jotka huusivat hänen nimeänsä, ja kohta sen
+perästä näkyi joukko ihmisiä jotka lähenivät kalliota ja, koetellen
+tuhkaläjiä, raivasivat tietä vielä savuavien puiden ja kantoin
+välitse... Muutamia minuutta sen jälkeen lepäsi Elisabeth isänsä
+sylissä, jonka iloa, niinkuin hän itse luuli ainiaksi kadonneen
+lapsensa löytämisestä nuoret lukiamme itse kuvailkoot.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Jonkun aikaa Chingachgookin kuoleman perästä ilmoitti Nahkasukka
+päättäneensä lähteä kauemmaksi länteen päin. Sekä Elisabeth että
+Edwards koki houkutella häntä luopumaan tästä päätöksestä, mutta
+turhaan.
+
+"Minä olen väsynyt elämään täällä näillä kaskimailla", sanoi hän,
+"missä hakkuu kaikuu korviini auringon noususta sen laskuun saakka.
+Minua haluttaa päästä metsiin".
+
+"Metsiin!" kertoi Elisabeth. "Ettekö siis kutsu näitä äärettömiä puita
+kasvavia aloja metsiksi?"
+
+"Oi, lapseni, nämä eivät ole minkään arvoisia sille, joka on tottunut
+erämaihin. Metsiksi! Kyllä kaiketi! Minä en kutsu semmoisia paikkoja
+metsäksi, missä joka askeleella tapaa uudisasutuksia ja perkkauksia".
+
+"Nimet eivät merkitse mitään", sanoi Edwards. "Neljänkymmenen vuoden
+tottumusta ei yhden päivän päätös muuta. Minä tunnen teidät liian
+hyvin, Natty, sen enempää kiusatakseni teitä houkutuskokeilla, mutta
+ehkä suotte minun rakennuttaa teille majan jollekulle noista
+kaukaisista vuorista, jossa väliin voisimme käydä teitä tervehtimässä
+ja katsomassa ett'ei teiltä mitään puutu".
+
+"Olkaa huoleti Nahkasukan suhteen, lapset; Jumala on pitävä huolen
+hänen päivistään ja antava hänelle autuaan lopun. Minä tiedän teidän
+tarkoittavan parastani, vaan tiemme eivät sovi yhteen. Minä rakastan
+metsiä, te ihmisten kasvoja. Minä syön silloin kuin minulla on nälkä,
+juon kuin janottaa, mutta teillä on määrätyt tunnit ja säännöt -- niin,
+te raskautatte koiratkin liialla ruu'alla sulasta hyväntahtoisuudesta,
+vaikka niiden pitää olla laihoja ajaakseen hyvästi ja juostakseen
+kepeästi. Vähinkin luojan luoduista olennoista on määrätty jotakuta
+tarkoitusta varten, ja minä olen luotu erämaita varten. -- Jos pidätte
+minusta, niin antakaa minun mennä mihin sieluni halajaa".
+
+"Suokaa minun kuitenkin vielä kerran pyytää teitä jäämään", sanoi
+Elisabeth. "Älkää jättäkö minua tuskalliseen levottomuuteen sen miehen
+tähden, joka kaksi kertaa on pelastanut minut kuoleman kourista ja niin
+uskollisesti palvellut niitä, joita minä rakastan. Jääkää minun,
+ell'ette jää itsenne tähden. Lakkaamatta tulen minä muutoin näkemään
+teidät noissa kammottavissa unissa, jotka vielä häiritsevät lepoani;
+minä tulen näkemään teidät yksinäisyydessä, perin köyhänä, kuolevana
+niiden petoeläinten keskellä, joita olette tappanut. Minun kuvitukseni
+on luuleva kaikkien kärsimysten, joita tauti, puute ja yksinäisyys
+tuottavat, vaivaavan teitä. Jääkää meidän luoksemme, vanha mies,
+ell'ette itsenne, niin ainakin meidän tähtemme".
+
+"Semmoiset ajatukset ja pahat unet eivät suinkaan tule kauan vaivaamaan
+viatonta ihmistä", sanoi metsästäjä juhlallisella äänellä. "Ne tulevat
+Jumalan avulla pian haihtumaan, ja jos pantterit vielä kuvittelevat
+unissanne, niin se ei tapahdu minun tähteni, vaan sentähden, että
+muistaisitte Hänen voimaansa, joka johti minut teitä pelastamaan.
+Luottakaa Jumalaan; asukoon aina teidän sydämessänne se Jumala, joka on
+yhtä hyvin uudisasutuksissa kuin erämaillakin. Siunatkoon hän teitä ja
+kaikkea, mikä teille rakasta on, tästä hetkestä aina siihen suureen
+päivään saakka, jolloin valkeaihoiset tulevat kohtaamaan puna-nahkoja
+tuomiolla ja jolloin oikeuden, eikä väkivallan voima on oleva lakina".
+
+Elisabeth kohotti päätänsä ja tarjosi ukolle poskensa, jota tämä,
+ottaen lakin päästään, kunnioituksella suuteli. Vanhus puristi
+vapisevin, mutta voimakkain käsin Edwardsin kättä sanaakaan
+virkkaamatta. Sitten valmistihe hän lähtemään, veti vyönsä kireemmälle
+vyötäreensä ympärille, mutta niin hitaasti, että hyvin huomasi kuinka
+vaikea eronhetki oli. Muutaman kerran koetti hän puhua, mutta hänen oli
+mahdoton saada sanaa suustaan.
+
+Viimein heitti hän pyssyn olalleen ja huusi koiriaan, niin että vuoret
+kaikuivat.
+
+"Tännepäin -- hoi, koirat; pois täältä! Helläksi menevät jalkanne,
+ennen kuin ennätämme matkamme perille".
+
+Koirat kavahtivat ylös, ja ikäänkuin olisivat aavistaneet isäntänsä
+tarkoituksia, seurasivat ne hänen perässänsä riippuvin päin ja
+surullisin katsein.
+
+"Hän on poissa!" sanoi Edwards. He näkivät vanhan metsästäjän
+pysähtyvän metsän-reunassa ja kotvan aikaa katsovan taaksensa. Kun
+hänen ja heidän silmäykset sattuivat toisiinsa, pyyhkäsi hän äkkiä
+kädellä silmiänsä, viittasi jäähyväiset, kutsui koiriansa ja katosi
+puiden väliin.
+
+Tämä oli viimeinen kerta, jolloin he näkivät Nahkasukan. Hän oli mennyt
+auringon laskua kohti -- ensimmäisiä siitä suuresta joukosta, joka on
+raivannut tien Pohjoisamerikalaisten valtain tähdillä koristetulle
+lipulle aina Suureen Valtamereen saakka.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Kuvauksia metsäelämästä sivistyksen
+äärimmäisellä rajalla, by James Fenimore Cooper
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUVAUKSIA METSÄELÄMÄSTÄ ***
+
+***** This file should be named 19176-8.txt or 19176-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/1/9/1/7/19176/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/19176-8.zip b/19176-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..c5ef6d8
--- /dev/null
+++ b/19176-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..95982f2
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #19176 (https://www.gutenberg.org/ebooks/19176)