diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 18904-8.txt | 3219 | ||||
| -rw-r--r-- | 18904-8.zip | bin | 0 -> 69768 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 3235 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/18904-8.txt b/18904-8.txt new file mode 100644 index 0000000..ae279de --- /dev/null +++ b/18904-8.txt @@ -0,0 +1,3219 @@ +The Project Gutenberg EBook of Pohjan-Piltti, by Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Pohjan-Piltti + Kuvaus lopulta 13:tta vuosisataa + +Author: Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen + +Release Date: July 25, 2006 [EBook #18904] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK POHJAN-PILTTI *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +POHJAN-PILTTI + +Kuvaus lopulta 13:tta vuosisataa + + +Kirj. + +Yrjö-Koskinen + + +Werner Söderström, Porvoo, 1891. + + + + +POHJAN-PILTTI. + + +Jos otamme vanhat Klint'in merikartat katsellaksemme ja haemme sen +lehden, missä Merenkurkku lukemattomine luotoinensa kuvataan, keksimme +pian keskellä meriä, toista peninkulmaa Mikkelinsaarista luodetta +kohden, pienen karimerkin, jonka viereen on pantu nimi: "Pohjanpiltti". +Olen useilta saaristolaisilta ja merimiehiltä kysellyt, minkä-näköinen +tämä Pohjanpiltti on. Mutta tän aian ihmisistä ei ainoakaan voi sanoa +sitä nähneensä, vaikka se ennen muinoin mainitaan terävänä kärkenä +ylöttyneen muutaman kyynärän korkeudelle veden pinnasta. Vanhat +tietävät jutella, kuinka tämä pieni kari heidän vanhempiensa nuorella +iällä oli ollut kaikkien merenkulkijain pelko ja kauhistus, kun +syys-yön pimeydessä näitä vesiä sattuivat kyntämään. Se oli aina +ikäänkuin joku lumous olisi vietellyt heidän haahtensa sinne käsin +kulkemaan. Lukemattomat laivat ja alukset olivat yht'äkkiä törmänneet +tätä julmaa nirkkoa vastaan, ja silloin oli aina kaikki pelastus +mahdoton. Näköisenä aikana oli helppo karttaa tätä kovaa onnea, sillä +Pohjan piltin sivut ja hamara hohti päivänvalossa erinomaisella +loisteella, jonka silakan-pyytäjät Mikkelin-saaristosta näkivät +kaukaisena tähtenä näkö-alan luoteisessa ääressä. Mutta harvat lienevät +kuitenkin päivänvalossakaan uskaltaneet lähestyä tätä kamaloittavaa +paikkaa, jossa niin monelle miehelle oli surma tullut. Yleinen luulo +oli, että Pohjanpiltti oli henki jonkin-lainen, ja kun aiottaisin +tapahtui että tuo päiväs-aikainen loiste moneksi vuodeksi hävisi ja +haaksi-rikkoja silloin aina eneni, sanoivat saaristolaiset keskenänsä: +"nyt on Pohjanpiltti äkeissänsä". Mutta mistä sen suuttumus ja äreä +mieli näin aiottain oli syttynyt, sitä eivät oikein tienneet. +Saaristolaiset tällä puolen ovat Ruotsalaisia ja Pohjanpiltti oli +heille muukalainen. + +Mutta nyt on Pohjanpiltti hävinnyt, eikä kukaan ole kuullut isoon +aikaan sitä mainittavankaan. Samalla aikaa kuin kaikki muut karit ja +luodot näillä vesillä ylenevät ylenemistänsä, satamat mataloituvat ja +koko Merenkurkku jo rupeaa kuivalta tuntumaan Pohjan kaupunkien +suurille laivoille, on tämä kari nähtävästi vaipunut syvemmälle ja +kätkenyt terävän kärkensä syvälle aaltojen alle. Vai olisiko sen nirkko +taittunut, sen voima ja viha särkynyt? -- + + * * * * * + +Syyskuussa 1595 kulki iso, mutta kanneton vene hyvällä purje-tuulella +Pietarsaaren rannikolta Merenkurkkua kohden. Ilta alkoi pimetä, ja +muutamat miehistä jo olivat levittäneet avarat sarka-kauhtanansa +aluksen pohjalle, missä venyivät, jos ei juuri nukuksissa, kuitenkin +hyvässä levossaan, sill'aikaa kuin muut istuivat purjeita kaitsemassa. +Aluksessa olikin kelpo lailla väkeä, eikä tavaraa nähtävästi mitään, +jotta helppo oli havaita, ett'ei tavallista kauppa-matkaa kuljettu. +Tosin oli pitkin alusta ladottu iso joukko kirjavia vakkoja, mutta +näitä tuskin lienee isompi luku ollut kuin miehiäkään, ja koska +jokaisen kannessa oli punalla tai keltamaalilla kirjoitettu nimi ja +vuosiluku, ei ollut epäilemistäkään, että niissä ei muuta tavaraa +säilynyt kuin matka-eväs jokaiselle miehelle ja muut pitkän matkan +tarve-kalut. Perimmäinen vakka oli muita suurempi ja kantoi kannessansa +nimen: "Pentti Pouttu", mutta rinnatusten seisoi toinen vähäisempi, +jossa ei nähty muuta kirjoitettuna, kuin: "H. H. F.", ja tätä vastaan +nojausi hylkeen-nahkainen kesseli eli kapsekki, joka oli pystyyn pantu. +Vahvamainen hylkeen-pyssy eli niinkuin silloin sanottiin tuli-putki +seisoi vakan ja kesselin nojassa, josta arvaisit kaikella kolmella +olevan yksi omistaja, ja vahva nahka-kinnas, sisustettu nuorella näädän +nahalla, oli peitteeksi asetettu pyssyn suuhun. Toinen samanlaatuinen +kinnas makasi miehen polvilla, joka par'aikaa perä-melaa hallitsi ja +veneen purjeettomalta puolelta tarkasti silmäili keulan edustaa kauas +siintyvää selkää myöten. Puvusta arvaten näytti tämä mies ikäänkuin +aluksen päällysmieheltä. Hänellä tosin oli lammasnahkainen alus-takki +niinkuin muillakin ja avara sarkakauhtana hartioille heitetty. Mutta +lakkinsa ei ollut koirannahkaisella reunuksella niinkuin useimpien +muitten, vaan kokonansa näädän-nahasta tehty, semmoinen kuin aatelisten +siihen aikaan oli tapa kantaa. Ja kuitenkin ei tämä ollutkaan +aatelinen, vaan pikemmin talonpoikainen mies. Se oli tuo rikas ja +mahtava nimismies Hannu Hannunpoika Fordeel, joka itse, samatekkuin isä +vainajansa ennen, oli Ruotsin kuninkaille rahoja lainannut, ja tässä +aatelittomassa Pohjanmaassa tosin oli mainiompi mies kuin moni +aatelinen muualla. Mutta mikään päällysmies hän ei kuitenkaan tässä +ollut; senpä jo olisi nähnyt siitä rohkeasta silmästä, jolla häntä +tarkasteli toinen mies, istuen kädet ristissä lähisen vakan ääressä. +Tämä mies oli jotenkin lyhyt ja vahva, erinomaisen palavat silmät +päässä ja suu vähäisen ilveissä päin. Leveä naama todisti Hämäläistä +suku-perää. Se oli tuo mainio talollinen Pentti Pouttu Kyröstä. + +-- "Minä olen sielunne halki katsonut, Hannu", sanoi Pouttu, yhä luoden +terävät silmänsä perämieheen. "Noihin Pietarsaarelaisiin en paljon +luota, mutta teihin luotan. Kuitenkin tahdon toden puhua. Te kyllä +pidätte kaikella rehellisyydellä meidän puoltamme, te kyllä rakastatte +Pohjanmaan vapautta -- siihen teillä hyvät syyt on, -- mutta teiltä +puuttuu rohkeutta. Jos ei teidän varomisenne olisi aina esteenä ollut, +me talonpojat jo olisimme sonta-ryyttäreitämme päähän kolahuttaneet". + +-- "Ja saaneet koetella oman niskanne vahvuutta", lisäsi Hannu +Hannunpoika, katsomatta toisen puoleen; "minä taidan vakuuttaa, Klaus +herralla on terävät kirveet ja koko mestarit mestaus-miehiksi. +Rautalammessa ovat nämä jo oppineet, millainen niskan-rakennus +Hämäläisillä on". + +-- "Klaus herra! no, minä tahtoisin sen pirun nokista nenää vähän +pestä", sanoi Pouttu tuimistuneena, mutta malttoi mieltään ja lisäsi: +"Puhutte oikein, Hannu; täytyy odottaamme, mitä apua Kaarlo herttua +meille tietää. Eipähän säädyt suotta lie Söderköping'iin kutsuttu". + +-- "Minä en luule", vastasi Fordeel, "että Hänen ruhtinaallisen armonsa +asiat niin äkkiä valmistuvat. Jonkun vuoden ainakin saamme malttaa, ja +minä aion siksi aikaa jäädä Ruotsiin valvomaan tämän maakunnan asioita. +Mutta katsokaatte vaan, ett'ette ennen aikoja mihinkään rupea". + +-- "Vai Ruotsiin jäädä!" kertoi pilkallisella äänellä Pouttu; "no, no, +kukin ihoansa arostaa". + +-- "Pentti!" vastasi toinen, katsoen kumppalinsa silmiin, "olen +jättänyt vaimoni kotia; sinä tiedät, että häntä arostelen enemmin kuin +omaa ihoani". + +Pentti ei vastannut mitään ja hetken päästä puhe kääntyi toisaalle. + +-- "Jos tuuli näin pysyy, olemme ennen päivää päässeet Kurkun läpi". + +Pouttu nousi pystyyn ja katseli merta ympärillensä. -- "Jos tätä +suuntaa pidätte, tulemme ennen yösydäntä asumaan Pohjanpiltin linnassa. +Olen minäkin näitä vesiä ennen kulkenut". + +"Olkaa vai!" vastasi Hannu vakavasti. Mutta yht'äkkiä molemmat +säikähtivät. Yö oli näköinen ja täysi kuu tuolloin tällöin paistoi +pilvi-hattarojen lomasta. Nyt juuri kuu uudestaan näytti kirkkaat +kasvonsa ja samassa toinen loiste leimahti veden pinnassa, noin puolen +penikulmaa keulan edestä. Kaikki valveilla olijat sen kohta havaitsivat +ja muutamat tekivät vanhasta katolilaisesta tavasta ristinmerkin. +"Kääntää!" huusi Hannu Hannunpoika perästä ja kohta purjeet olivat +löyhässä. Vähäisen ajan päästä taas pursi lenteli laineilla, mutta nyt +etelämpää suuntaa, Maksamon saariston puoleen. + +-- "Pohjanpiltti on armollinen tänä vuonna", arveli taas Hannu +Hannunpoika, kun kaikki oli suorassa. "Muutoin sen ei ole tapa +lähettää loistettansa kuin päivällä, ja lapsuudessani Kustaa kuninkaan +loppu-aioilla muistan kuulleeni, kuinka alukset päivä-sydännäkin jäivät +sen nokkaan kököttämään, kuten lahnan-lisut onkeen". + +-- "Niin kyllä", vastasi Pouttu, -- "vanha isäntä ei ollut Pohjanpiltin +ystäviä, sen taidan kyllä uskoa. Mutta jos tällä kertaa olemme +pelastuneet, niin minua tosin siitä saatte kiittää. Minä tahdon teille +asian sanoa. Pohjanpiltti ei tahdo mielellään upottaa omaa sukuaan. +Mutta jos toisten näillä vesillä kuljette, ett'en minä muassa ole, +katsokaatte silloin eteenne. Ette taida tietää, mikä tämä Pohjanpiltti +onkaan?" + +-- "Sitä ei juuri paljo kukaan tietäne", arveli nimismies. + +-- "Minä tiedän", sanoi vakavasti Kyröläinen ja vähän ajateltuansa hän +alkoi jutella. + +-- "Taidatte tietää, että Kyrön kirkko ja Viipurin linna ovat +yhtaikaiset. Toisen on rakentanut koko Ruotsin-valta, toisen Kyrön +seurakunta. Siitä on nyt kolmen vuosisadan paikka. Nepä kyllä +rauhattomat ajat oli, jos nämätkin". -- -- + +-- "Vai rauhattomat!" keskeytti nimismies; "sitä ette sanoisi, jos +olisitte lukeneet riimi-kronikaa. Herra Liungo Kalajoessa, jonka +hyvin tunnette, on siitä tehnyt suomennoksen, josta kohta kuulette, +olivatko Torkel Knuutinpojan ajat rauhattomat. Kuulkaappas nyt, mitä +riimi-kronika lausuu: + + Silloin hallitsi Torkel Knuutinpoika, + Taitava mies ja varsin oikea. + Talonpojat, papit, ritarit ja herrat + Hänehen suostuivat kaiket kerrat. + Riemu ja tanssi ja ritari-painit + Hoviloissa nähtiin, myöskin kaikki mainit. + Viljaa ei puuttunut talonpojilta, + Pöydäss' oli kalaa ja lihaa joka ilta. + Eip' ollut hätää kellään koko maassa, + Rauha oli rikkomaton valtakunnassa, + Eikä kukaan tohtinut vääryyttä tehdä, + Sitä ei marski kärsinyt nähdä. + +Sentapainen mies oli Torkel Knuutinpoika. Kuinka semmoisen miehen ajat +sanotte rauhattomiksi?" + +-- "Sanon kun sanonkin", vastasi Pouttu; "minulla on toinen kronika +omassa ja esi-isieni hyvässä muistissa, ja sen mä taidan teille +vakuuttaa, että minun muisti-kronikassani on paljoa sujuvampi +runon-puku, kuin teidän riimi-kronikassanne. Mutta siitä ei tarvitse +meille riitaa tulla, sillä tahdon teille jutella asian paljailla +puvuttomilla sanoilla. Satuin sanomaan, että Kyrön kirkko ja Viipurin +linna ovat yht'-ikäiset. Olisi pitänyt sanoani, että Kyrön kirkko on +vanhempi, ennemmin aloitettu. Mutta valmiiksi se saatiin vasta kymmenen +vuotta myöhemmin. Tämä ei tullut siitä, että Ruotsin-valta on suuri ja +Kyrön pitäjä vähäinen. Ei vain! Kyrön pitäjä silloin oli kuin +valtakunta. Koko eteläinen Pohjanmaa, rannat, saaristot ja sydänmaat, +olivat silloin tämän pitäjän alla, ja sen asukkaat olivat kuin +ruhtinaita, vallitsivat koko Lapinkansan yli ja kokosivat +veron-saaliiksensa oravan- ja näädän-nahkoja summattomat määrät. +Silloin tulivat nämä Ruotsin Hurrit rantoihimme ja juuri se sama Torkel +Knuutinpoika ne tänne lähetti. Luuletteko tämän asian rauhaksi +kääntyneen. Hän, joka ei kärsinyt muka nähdä vääryyttä kellenkään +tehtävän, -- eikö hän tässä tehnyt meille vääryyttä? Saatpas nähdä; jos +sonta-ryyttärit kerran voiton saavat, he varmaankin tekevät yhtäläisen +kiitos-puheen Klaus Fleming'istä". -- -- + +Näin kulki Pouttulaisen puhe eteenpäin, samalla lailla kuin +pilven-hattarat taivaalla, jotka milloin yhtyvät milloin taas hajoovat, +mutta kaikki kuitenkin vihdoin kulkevat yhtä suuntaa. Nykyisen ajan +seikat sekaantuivat Kyröläisen ajatuksiin ja vetivät hänen +kertomuksensa oikealta tieltä, vaikka hän tavan takaa koki palata +poikkeemisistansa. Koko yökauden lienee juttunsa kestänyt, jolla aikaa +vene hyvällä vauhdilla kulki Riitakarin ohitse ja siitä lounaista +suuntaa Kurkun läpi Ruotsinpuoliselle Raumanmerelle. + +Sille tielle tahdomme jättää Pentti Poutun; mutta hänen juttunsa tahdon +säilyyn ottaa. Jos lukija joskus on lehdessä ollut, lieneepä nähnyt, +kuinka toinen kassaralla leikkaa lehtevät oksat maahan, toinen ne +kokoilee ja sitoo kerpoihin. Jälkimäinen virka annetaan vaimoväelle ja +lapsille. Niin minäkin tahdon Poutun kertomuksesta ko'ota nuo +hajalliset aineet vihkoloihin, enkä vähäksyä tätä alhaista virkaani +niin mainion miehen alla. + + + + +Käräjät. + + +Eräänä aamuna päivän noustessa kokoontui suuri joukko miehiä, Joutsi +kunkin olalla, sille tasaiselle kunnaalle Kyröjoen varrella, missä +nykyänsä Vähän-kyrön kirkko seisoo. Ne olivat Pirkkalaiset Lapinkävijät +Suupohjassa [Tässä arvaisin Pentti Poutun olevan erehdyksissä. Ne +olivat arvatakseni kaikki Lapinkävijät sekä Suupohjasta että +Peräpohjastakin, vaikka enin osa vielä edellisessä lienee asunut.], +jotka suvi-sydännä pitivät käräjiä ja keskustelemuksia yhteisistä +asioistaan. Keskellä kunnasta oli kaksitoista istuma-kiveä piirissä, ja +kullekkin istuutui yksi niistä Pirkkalais-seuran vanhemmista, joitten +neuvot ja päätökset enimmästi asettivat sekä seuran yhteiset asiat +että yksityisten keskinäiset riidat. Tulipunaiset lakit leveällä +näädän-nahkaisella reunuksella olivat vanhinten tunnus-merkki, +vaikka muuten kyllä olivat eri-pukuiset. Yhden puku oli varsinkin +eri-näköinen. Muun vaatteensa ylle oli heitetty rauta-paita, kudottu +hienoista renkaista, ja jaloissa oli rauta-saappaat semmoiset, joitten +varret ylöttyivät polvien yli, rauta-paidan liepeitten alle. Itse mies, +joka tämän raskaan rauta-kuorman yllänsä kantoi, ei ollut enää paraassa +iässään; mutta joka kerran hänen muotoansa katseli, olisi luullut, että +iho kasvoissansa oli samaa ainetta kuin paita ja saappaat, ja että pää +ja kasvot ainoastaan siitä syystä olivat jääneet rauta-pukua vaille, +koska jo itsestänsä olivat niin lujat, ett'ei minkään aseen terä niihin +pystynyt. Hänen jalkojensa juuressa makasi suuri halleva koira, silmät +ummessa, ikäänkuin nukuksissa. Pitkät selkä-karvat, jotka vähän väliä +pystyyn nousivat, osoittivat kuitenkin selvästi, että niitten omistaja +oli valppovalveillansa taikka ainakin levottomia unia näki. + +Vasta-päätä tätä rautaista vanhusta istui vanhinten joukossa toinen +mies, jonka puvussa ei mitään erinomaista ollut, mutta jonka vahvat +jäsenet ja pitkä varsi todistivat tavattomia ruumiin voimia. Hänen +päänsä istuessakin ylettyi puolta kyynärää korkeammaksi kuin muitten +istujien. Hänen muotonsa näytti iloiselta ja vapaalta, ja vapaasti +hänen silmänsäkin kulkivat kokoontuneen käräjä-joukon ympäri. Tämä +joukko oli ikäänkuin siirtynyt enemmin sille puolelle, missä +viime-mainittu mies istui ja levoton häly kuului heidän keskeltänsä, +sill'aikaa kuin vanhimmat tuosta tästä keskustelivat. Se oli niinkuin +ensimäiset suhinat puitten latvoissa, raju-ilman lähestyessä. + +Keskustelemus-aineet olivat nyt loppumaisillansa, kun yhtä äkkiä tuo +pitkä mies vanhinten luvusta nousi pystyyn ja nyt vasta nähtiin, ett'ei +koko joukossa sen mittaista ollut. Kaikki häly oieti vaikeni, kun tämä +otti puhuaksensa: + +-- "Matti Kurki!" lausui hän, ja halleva koira kohta jaloillansa oli, +kun kuuli isäntänsä nimeä mainittavan, -- "Kurki! minä tahdon tässä +kaikkien Pirkkalaisten läsnä ollessa sulta asian kysyä. Miksikä olet +poikasi lähettänyt Ruotsin kuninkaan kartanoihin? Miksikä hänen olet +lähettänyt Ruotsin marskin seuraan, omia veljiämme vastaan Karjalassa +sotaa käymään? Outoja puheita jo käymässä on. Mutta tiedä se, että +vaikka tulisit kuningasten kummiksi ja ylimysten apiksi, vaikka poikasi +koko Karjalan valloittaisi ja vihdoin tänne palajaisi kultaisiin +kannuksiin puetettuna, ei tule sinusta eikä sinun suvustasi ikinä +meille herroja. Me olemme tähän asti pitäneet sinua päämiehenämme. +Mutta tämä on ollut ja on vieläkin meillä ehdon asia. Me emme ole sen +vuoksi muuttaneet Hämeen suloisista maista näihin Pohjan rämeisin, että +pitäisi joutumamme rauta-höyhenisten kurkien tallattaviksi. Tänä +päivänä, jos mielemme tekee, valitsemme toisen päämiehen". + +Se oli Kurjen vanha sota-toveri, Viljakka Pouttu, joka näin lausui, ja +muusta joukosta kuului iso hälinä, joka kyllä todisti, että Viljakan +puhetta oli hyväksytty. Kurjen ukon silmissä näkyi vihan leimaus, joka +levitti kalpean loisteen hänen rautakarvaisiin poskipäihinsä. Mutta hän +ei noussut eikä virkkanut mitään. + +-- "Se on totta, minkä Pouttu puhuu", lausui toinen vanhimmista; "siitä +Kurjen suvusta paisuu meille ankara esivalta. Hän istuu keskellämme +niinkuin kuningas, tuskin on kuulevanansa mitä keskustellaan; mutta kun +vihdoin sanansa sanoo, se sana ei ole neuvon sana, se on käskyn. Jos +annamme ylpeyden paisua, tulee meistä pian Lappalaisia ja hän meidän +vero-herraksemme. Ottakaamme toinen päämies, joka meidän-mukainen on ja +meidän-mukaisia poikia kasvattaa, -- ottakaamme Pouttu". + +"Pouttu päämieheksi", huusi koko käräjä-joukko. Mutta Kurki nousi +seisaalle, jotta rautarenkaat paidassansa helisivät. Kaikki joukon +meteli tyyntyi, kun hänen terävät silmänsä synkästi tarkastivat heitä. +Sitten nämä silmät palauttivat teränsä ja vaipuivat maata kohden. +Ikäänkuin itseksensä hän puhui: + +-- "Ihmisellä on lyhyt ikä, mutta sitäkin lyhyempi muisti. Siitä ei ole +täyteensä kahta kymmentä vuotta, kuin minä ja Viljakka Pouttu te'imme +naimis-matkan, veimme miekka kädessä kaksi kaunista sisarta Karjalasta. +Siihen aikaan nähtiin meissä kaksi luopumatonta toveria. Mutta ystävyys +on haihtunut kuin oluen vaahto ja vanha toveri jo yrittää, millä saisi +veikkonsa re'en syrjältä kinokseen. Hän on uusia veljiä saanut +Karjalassa, missä emme ennen muuta nähneet kuin yhteisiä vihollisia. -- +No, onko viisitoistakaan vuotta kulunut siitä, kun kävin Maunu +kuninkaan puheilla toimittamassa koko tälle Pirkkalais-väelle herruuden +Lappalaisten yli, jota ei yksikään teistä olisi voinut. Nyt olen +mielestänne jo tarpeeton, mitätön mies. Kiitollisuus on riutunut, +niinkuin keväinen jää, se on umpeen mennyt, niinkuin re'en jälki +lumituiskussa". -- Hän nosti silmänsä taas; kaikki oli ääneti ja hän +jatkoi: "Minua soimataan siitä, kun poikani olen lähettänyt kuninkaan +ja marskin hoviin! Millä lailla luulette voivanne pitää sen oikeuden ja +herruuden, jonka teille toimittanut olen, jos en minä teille pidätä +Ruotsin hallitusmiesten suosiota. Minun poikani palvelus vieraassa +maassa on teille suojelusta, hänen retkensä Karjalan pakanoita vastaan +ostaa teidän syntinne Jumalalta anteeksi. Mutta te ette ymmärrä +taivaallisia eikä maallisia etujanne. No", hän lisäsi uhka-äänellä, +"minä pyydän teistä eron. Maksakaa vain, minkä olen hyväksenne +kuluttanut!" -- Koira kerran haukahti puheen päätteeksi, ikäänkuin +sanoaksensa: "Niin maksakaatte, taikka!" -- + +Äänetön odottamus vallitsi koko joukossa. Mutta Viljakka Pouttu kohta +uudestaan nousi. + +-- "Jos tahdot meistä eron", sanoi hän, "niin kulutuksesi ja +vaivan-näkösi ovat helposti maksetut, -- ne, mitkä meidän edestämme +olet tehnyt ja nähnyt. Sinun syntiesi tähden olemme jo ruvenneet +kirkkoa rakentelemaan ja joutuneet Turun pispan vallan alle. Sinun +omaatuntoasi painaa kahden naisen murha, ja sinulle helpoitukseksi +painaa meitä nyt Turun paavin paimen-sauva. Sinun muistosi on höltynyt, +kun et enää oikein muista sotaretkeämme Karjalaan. Minä olin naimaton, +ja kun kaksi kaunista sisarta tapasin, niin sodan oikeudella otin +toisen, -- te'in hänen naisekseni. Mutta sulla oli nainen kotosella. +Mitä vasten silloin otit toisen Karjalais-neidon mukaasi. Ja minne +entinen emäntäsi katosi? minne sen lapset? Ja kuinka uuden naisen kävi? +Se vihasi sinua, se on totta. Häntä miellyttääksesi, sinä tapoit +entisen emännän ja entiset lapset; mutta hän vihasi sinua vielä +enemmin. Kaksi lasta, pojan ja tyttären, hän oli sinulle synnyttänyt, +niin löyttiin hän muutamana päivänä hirtettynä metsästä. Sinä olet +julma mies, Kurki, mutta sinä olet jumalinen. Sinun poikasi nyt käypi +risti-sotaa oman äitinsä sukua vastaan, mutta Lappalais-raukkoja sinä +raatelet, niinkuin olisivat metsän-riistaa. Ne pakenevat meitä, ne +häviävät, ja meiltä häviää verot ja saaliit. -- No, mekin tahdomme +sinusta eron. Jos tahdot, niin ostamme sinulle sijan Turun luostariin, +missä oikein voit vielä pyhäksi käydä. Mutta jos olet tottumaton avoin +jaloin käymään, meillä on avarat tilukset Hämeessä. Ota ne, muuta +sinne; siellä olet Ruotsin ylimyksiä ja Turun pappeja likempänä". + +Koko joukko huusi suostumusta tähän ehdotukseen, ja Matti Kurki oli +hämmästyksissä, että hänen uhkauksensa oli semmoisen päätöksen saanut. +Viha sydämmessä, täytyi hänen mieltyä. Pouttu päämieheksi eli +Lapinvoudiksi valittiin, viideksi vuodeksi. Käräjät vihdoin hajosivat. + + + + +Pohjan Neito. + + +Meidän ei ole helppo arvata, mitä kaikkia tuumia ja hankkeita oli +Kurjen ukon päässä asunut. Pohjanmaan Lapinkävijät, joitten päämiehenä +hän alusta saakka oli ollut, olivat viime aikoina ruvenneet pahaa +aavistelemaan ja olivat nyt mieli-hyvillään, kun asia semmoisen lopun +sai. Tosin muutamat, niinkuin Viljakka Pouttu, joka vanhastaan tunsi +häntä, tiesivät, että hän ei tämmöistä loukkausta kostamatta jättäisi. +Mutta salaiset juonet heitä enemmin pelottivat kuin täysi vihollisuus, +ja samassa senkin arvasivat, että Kurjen mahtavuuden aurinko oli +laskeumassa, niin pian kuin päämiehyytensä Pohjan miesten seassa oli +lakannut. Jos häntä tähän asti oli Ruotsin hovissakin jotenkin suuressa +arvossa pidetty, se isommaksi osaksi oli lähtenyt siitä syystä, että +häntä oli katsottu ikäänkuin Pohjanperien ja Lappien kuninkaaksi, jota +ei käynyt aivan halpana alamaisena pitää. Jos nyt Pouttu taikka joku +muu kävisi Ruotsissa tarjoomassa yhtäläistä alamaisuutta ilman +Kurjetta, niin arvattavasti Ruotsin hallitus ei ottaisi entisen +päämiehen koston-tuumia suojellaksensa, ja silloin ei olisi hätää hänen +yksityisistä yrityksistänsä. Näin vanhat viisaat arvostelivat tämän +tapauksen valtiollisia kohtia. + +Mutta Pohjan Pirkkalaisissa ei ollut paljaastansa vanhoja viisaita, +vaan myöskin nuoria veitikoita, ja nämä eivät paljon suinkaan +ajatelleet valtiollisia seikkoja. Että Kurjen ukko itse muutti muuanne, +he kyllä mielellään näkivät; hänen kolkko katsantonsa ja ylpeä +käytöksensä ei voinut olla heillekkään mieluinen. Mutta tämänpä melkein +olivat unohtaa, muistaessaan hänen ainoata tytärtään, joka oli Pohjan +kuuluna, Pohjan kunniana. + + Lyyli, lylyn lykyttäjä, + Kautokengän kuluttaja. + Hirven ahkion ajaja, + Pohjan neito pulskeainen, + Veikko viidan impilöille, + Suloisille, suike'ille, + Sisar Vellamon väelle, + Veen emännän tyttärille. -- + +Pitikö hänenkin lähtemän pois, hänen joka oli Pohjan poikien ihastus ja +kerskaus, "maan kuulu, veden valio"? -- Vanhat viisaat vastasivat, +vaikka vastoin mieltänsä: "totta kaiketi; hän seuraa isäänsä, niinkuin +tytär ainakin" -- --. Mutta nuoret yhdellä äänellä arvelivat: "ei +suinkaan; hän on meidän, hän on Pohjanmaan!" -- ja totta puhuen, eivät +vanhat viisaatkaan voineet tätä kieltää. Lyyli oli ikäänkuin juurtunut +Pohjanmaahan. + +Kaikki tiesivät, että Lyyli itse ei tahtonut pois syntymä-paikoiltansa, +ja he tiesivät sen ohessa, että Lyyli oli itsevaltainen lapsi, Matti +Kurjen omaa jäykkää luonnetta, eikä milloinkaan tottunut muitten tahdon +alle taipumaan. Koska Luoja ei nä'y tehneen ainoata ihmistä niin +kiven-kovaksi, ett'ei mitään hellää paikkaa hänen sydämmessään löydy, +oli Kurjen ukollakin, varsinkin vanhalla iällänsä, muutama heikompi +puoli, ikäänkuin reikä ruosteen syömässä rauta-asussa. Tämä heikkous +oli rakkautensa lapsiinsa, varsinkin tyttäreen. Ei sitä tarvinne +muistuttaakkaan, että tämäkin rakkaus oli itsekäs, niinkuin koko +mieskin. Mutta osaksi taisivat oman-tunnonkin soimaukset siitä mitä hän +äitiä vastaan oli rikkonut, tehdä hänen hellemmäksi, jopa liiankin +myöntyväiseksi tytärtä kohtaan, ja Lyyli oli tästä syystä saanut olla +ja elää varsin omilla valloillansa. Isä enimmältään oli kotoa poissa, +milloin Lapinmaissa käydessään, milloin muissa tärkeissä toimissa, ja +suuressa talossa, suuren perheen keskellä oli Lyyli jo lapsuudesta asti +enimmästi ainoana haltiana. Tämä asia oli jo aikaisin kasvattanut hänen +neronsa ja älynsä, mutta samassa totuttanut häntä ohjattomaan +vapauteen, johon vihdoin vanhan Kurjenkin, kotona ollessansa, täytyi +suostua. Vapauttansa ja elämän täyttä nuoruuden-riemua rakasti Lyyli +enemmän kuin mitään muuta maailmassa, ja tämä miehen luonne ilmaantui +kaikissa hänen huvitus-töissäänkin. Taitavammin kuin hän ei kukaan +osannut purttansa ohjata Merenkurkun kuohuvissa tyrskyissä, ja +tarkemmin kuin hän ei kukaan lähettänyt nuoltansa vikkelän kärpän +silmiä kohden. Talvisaikana oli suurin huvituksensa asettaa isänsä +lahjoittama aljo-hirvi ahkion eteen, ja sitten niinkuin tuulen +siivillä liidellä Pohjanmaan äärettömillä nevoilla. -- "Pohjan neiti +käy", oli ihmisten tapa sanoa, kun hänestä vilahduksen näkivät, ja +Lappalais-raukat luulivat hänen Pirkkalaisten haltiattareksi, joka +näille heidän herroillensa antoi niin suurta onnea ja menestystä. Itse +Pohjan Pirkkalaisten seassa oli monella melkein sama luulo. + +Näin oli Kurjen ukko antanut tyttärensä yletä ja kasvaa oma-valtaisessa +vapaudessa. Hän uljaili sydämmessään Lyylin puhkeavasta ihanuudesta ja +mietteili mielessään suurta tulevaisuutta rakkaalle tyttärellensä. +Suurta, komeata naimista hän sille toivoi. Hän oli sitä varten jo +muutama vuosi sitten Hämeen puolisissa tiluksissaan rakennuttanut +upean kartanon Vesilahdella, josta piti tulemaan Lyylille perintö ja +morsius-myötäjäiset, koska taas Pohjanpuoliset tilukset ja päämiehyys +Pirkkalais-seurassa oli annettava Lyylin veljelle osaksi. Sillä tavoin +muka molempien onneksi oli tehty, mitä hellä isä suinkin tehdä saattoi: +pojalle perintö määrätty siinä maakunnassa, missä hän saattoi etevimmän +sian pitää isänsä jälkeisenä hallitsijana, tyttärelle taas asunto +määrätty Hämeen suloisilla niemekkeillä, missä hänelle korkeat, +ritarilliset naimiset olivat tarjona. + +Niinkuin jo olemme nähneet, oli kuitenkin Pohjanmiehillä toinen mieli, +-- ja niin oli Lyylilläkin. Ei ole mikään niin inhoittava nuoren tytön +kuulla, kuin toisen sille rakentamat naimis-tuumat, ja kun Kurjen ukko +toisinaan kuvaili tulevaista onnea ja kunniaa tyttärellensä, kuinka sen +piti korkean miehen puolisona istuman Laukon kartanossa Vesilahdella ja +tuleman suuren suvun kanta-emäksi, oli tuo Lyylille niinkuin kalman +kylmyyttä, eikä hän ollenkaan voinut ymmärtää, miksikä hauen pitäisi +milloinkaan naimisiin ruveta ja miks'ei hänen käynyt elin-aikaansa +tyttönä liidellä revon-tulten valaisemilla Pohjan aukeilla taikka +puna-purjeillansa lasketella Merenkurkun aaltojen yli. Koko Laukon +kartano, koko Hämeenmaa oli käynyt hänelle kiusaksi ajatella, siitä +ainoasta syystä että se oli hänelle naimis-asunnoksi aiottu, ja kun +Kurjen ukko otti tätä ainetta puheeksi, oli Lyylin tapa sanoa, +päättäneensä vaihe-kauppaa tehdä veljensä kanssa, jonka sopisi muka +isoisena ritarina Laukossa asua, jättäen Pohjan päämiehyys +sisarellensa. "Neidon mieli on kuin keväinen ilma, milloin tuulta, +milloin tyyntä", arveli siihen vanha Kurki, ja siksensä olivat asiat +muutaman aikaa jääneet. Hän oli vakuutettu, että tyttö pian oli omaa +parastansa ymmärtävä. + +Mutta nyt olivat asiat yht'äkkiä saaneet vakaisemman muodon. Ei +ainoastaan Lyylin, mutta itse Kurjenkin koko perheinensä piti Hämeesen +muuttaman. Se oli auttamaton asia. Vaivoin hillitty vihan liekki riehui +vanhan päämiehen sydämmessä, eikä hän enää kärsinyt leikki-puhetta +tyttäreltänsäkään, joka tosin olikin iloisen mielensä peräti +kadottanut. Yhteinen tympeys vallitsi Kurjen ukon koko huonekunnassa. +Itse hän valmisti muuttoansa tulisella innolla, ikäänkuin maa olisi +hänen jalkojansa polttanut; mutta koko hänen perheensä vitkasteli, +vaikka juurtunut kuuliaisuus kuitenkin saatti heidät isännän käskyjä +noudattamaan. Totki, tuo vanha uskollinen koira, jonka ikää ei kukaan +oikein tiennyt, veti yöt päivät surullista virttä, ikäänkuin olisi +pahoja aaveita nähnyt. Lähtö-aika läheni, ja joku osa palkollisista oli +jo edeltä lähtenyt Laukkoon; toiset ottivat eronsa, kosk'ei tehnyt +mielensä Pohjan seutuja jättää. Ainoastaan viimeiset toimet olivat enää +tehtävinä, niin Matti Kurki saisi pudistaa tomun jaloistansa ja lähteä +pois entisestä vaikutus-alastaan, jota hän nyt sadatteli, -- lähteä +takaisin syntymä-maahansa, joka oli nähnyt hänen ensimäiset askeleensa +vallanhimon tiellä. + +Mutta Lyylin piti syntymä-maastaan lähteä, vieraasen maahan, +tietymättömän tulevaisuuden maahan tulla. Jo tämä ajatuskin tahtoi +hyydyttää hänen lämpimän verensä; mutta asia oli auttamaton. Jos +olisivat kaikki muut seikat olleet vanhallaan ja vanha Kurki olisi +tahtonut ainoastaan vanhat tuumansa toteen saattaa, hänen tyttärensä +epäilemättä ei olisi taipunut, -- ja vaikea on sanoa, mikä neuvo +vihdoin olisi vanhukselle jäänyt; hän oli enemmin tottunut tyttärensä +mukaan taipumaan, kuin tytär hänen mukaansa. Mutta nyt oli itse Lyylin +tila toivoton, neuvoton. Hän tiesi, että Pohjalaiset ajoivat Kurjen +suvun pois maan-ääriltänsä. Hänelle ei voinut tulla mieleenkään, että +yleinen viha ei koskisi tytärtä samassa kuin isääkin. Tämä luultu viha +tuntui hänelle tukehuttavalta, niinkuin raskas ukkosen pilvi, ja +tukaluudessaan hän melkein ikävöitsi päästä Hämeen ilmaa hengittämään. +Ja kuitenkin tämä Häme oli hänelle kamottavainen. + + + + +Vitjakka. + + +Niihin viikkoihin, jotka käräjistä olivat kuluneet, ei Lyyli rohjennut +Pouttulassa käydä, vaikka tuo oli hänelle tähän asti ollut niinkuin +toinen koti ja Pouttulan täti emottomalle niinkuin äidin siassa. Tosin +Lyyli ainoastaan vaillinaisesti tiesi, mitä käräjissä oli tapahtunut, +mutta senpä ainakin kuuli isänsä katkonaisista puheista, että +Pouttulaiset sen etevimpiä vihamiehiä olivat. Monta kertaa oli tyttö +näinä ahdistuksen päivinä hankkinut lähteä tätilään, mistä hän aina +ennen oli tottunut neuvoja hakemaan. Mutta häntä oli kamoittanut se +ajatus, että muka kylmyydellä, ehkäpä vihalla häntä kohdeltaisiin, +missä hänen aina oli ollut niin erinomaisen lämmin ja hyvä olla. +Enemmän kuin hän itse oikein ymmärsikään, tämä ajatus häntä +kauhistutti, ja enemmän kuin kaikki kauhu vaikutti kuitenkin +käsittämätön ja hillitsemätön halu, joka kehoitti häntä sanomaan +viimeiset jää-hyväiset toiselle kodilleen ja sen rakkaille asujaimille. +Varhain eräänä aamuna hän istui satuloitun hevosen selässä. Matkansa +kulki lounaista joenvartta ylöspäin, kunnes hän muutamassa +uitto-paikassa meni virran poikki. Jota edemmäksi hän kulki, sitä +enemmin hänen mielensä virkistyi; sillä kesäinen aamu on verraton lääke +haihduttamaan kaikkia mielialoja. Melkein tavallinen ilonsa hohti +Lyylin kauniista kasvoista, hänen astuessaan Pouttulan pirttiin. + +-- "Käyn hirveäni hakemassa, missä lieneekään, kun ei ole moneen aikaan +nähty, ei kuultu. Täytyy pitää se tästä lähin kytkyessä, muutoin karkaa +takaisin Pohjanmaahan. -- Etkö tahtoisi toki minua auttaa, Vitjakka? +Muutoin en tiedä, mitä sinusta luulla. Ehkä kadehdit sen minulta". + +Pouttulan pirtissä istui koko perhekunta eineellä, isäntä, tuo uusi +päämies Viljakka Pouttu, ja emäntänsä poikineen. Vanhin poika, +Vitjakka, oli pitkä pulskea nuorukainen, jolla jo oli suuri maine +Lapinkävijäin seassa hänen rohkeudestaan ja miehuudestaan kaikissa +vaarallisissa tiloissa sekä talvi-matkoilla autioissa erämaissa että +kesä-retkillä, Pohjanlahden ja Raumanmeren aavoilla laineilla. Hän oli +syntyessä saanut nimen "Vitjakka" ja äitinsä oli jo silloin ripustanut +vahvat hopea-vitjat hänen kaulaansa ikäänkuin miehuuden merkiksi. Mutta +kun lapsi yleni, varttui ja valmistui, syntyi hänelle toinen nimi +yht'ikäisten keskellä, joitten etevin ja voimakkain hän oli, ja tätä +nimeä ruvettiin pian hänelle yleisesti antamaan. Tämä liika-nimi: +"Pohjanpiltti", on yhtä vaikea selittää kuin moni muukin nimitys +maailmassa, mutta jos sen omistaja tällä tavoin ikäänkuin verroille +asetettiin sen "piltin" kanssa, joka Betlehem'issä syntyi, se tosin +todistaisi, kuinka vähän kristin-uskoa vielä oli tunkeunut Pohjan +seuduille. Ja niin se kuitenkin näyttää olleen. Se oli kunnia-nimeksi +otettu, jonka Vitjakan äitikin juhlallisessa puheessa mielellään +käytti. Mutta ihmiset ympäristöillä ja pian koko Pohjassa laskivat +mielellänsä nimet: "Pohjanpiltti" ja "Pohjan neito" yhteen. Se oli niin +luonnollista; molemmat olivat Pohjan kuuluina ja Pohjan tulevaisuuden +toivoja. + +Mieli-hyvän loiste, joka oli tytön tullessa leimahtanut Vitjakan +silmissä, katosi kohta, kun tervehdys-sanat kuuli. Hän oli jo luullut +Lyylin lähtevän, hyvästi jättämättä. Siitäpä ilo sitä nähdä. Mutta nyt? +-- Näinkö jää-hyväiset sanottiin Pohjanmaalle ja -- tuttaville? + +-- "Älä huoli kytkyttä laittaa?" sanoi vihdoin Vitjakka, -- "hirven +emäntä tulee ritarilliseksi rouvaksi ja hirvi itse ritarilliseksi +hirveksi. Mikä sen sitten ollessa on! Pohjan laitumilla ei kasva +kelvollista ruohoa niin korkea-arvoiselle itikalle". + +Tyttö oli istuutunut lavitsalle. Kauhea täristys uhkasi musertaa hänen +jäseniänsä, ja Pouttulan emäntä nousi levottomana pöydältä. Mutta Lyyli +tointui jo liikutuksestaan, jonka mielensä voimalla tukehdutti, ja +lausui levollisella, vaikka hiljaisella äänellä: + +-- "Te'et hirvelleni väärin, -- ja ehkä hirven emännällekkin. Molemmat +pannaan kytkyeen ja molemmille on kytkyt yhtä tottumaton. Mutta toista +ei vihata missään; sillä on maailma vihanta joka maassa ja syystä on +varomista sen rikkovan kytkyensä palatakseen syntymäpaikoillensa. +Toista taas ajetaan maan-pakolaisuuteen syntymä-kedoiltansa". + +-- "Sinuako maan-pakolaisuuteen, Lyyli!" huusi Vitjakka riehahtaen. +"Kukapa sinusta on eron pyytänyt? Etkös olisi voinut tänne jäädä, +antaen isäsi lähteä? -- tämä julma isä, joka tappoi tyttärensä äidin, +tappoi sinun äitisi, Lyyli! -- Etkös olisi tänne voinut jäädä, tänne +syntymä-taloosi, jota olet tähän saakka lapsuudestasi hallinnut? Etkös +olisi voinut, kun tahtonut olisit? sillä et olekkaan muitten tyttöjen +tapainen; sinä olet syntynyt käskemään ja itse Kurjen ukko on +pääsemättömissä, kun sinä jotakin tahdot. Mutta et varmaankaan +tahtonut. Voi kaikkien meidän riemua, jos tahtonut olisit!" + +Kauheat tunnot tuimistelivat Lyylin sydämmessä. Vaaleana, +kalman-näköisenä hän istui kuin jäätynyt, ja sydämmensä oli pakahtua +ahdistuksesta. Hän oli nyt ensi kerran suorilla sanoilla kuullut +äitinsä surmallista loppua mainittavan, ja muistaessaan himmeitä +huhuja, joita ei tähän asti ollut ymmärtänyt, hän ei enää voinut +epäillä, että tässä joku hirveä perä oli salattuna. Äiteä, _äiteä_ -- +kuinka paljon hän oli sitä nimeä näinä viimeisinä aikoina kaivannut +mainitaksensa! Nyt vasta, kun syntymämaasta oli lähteminen, hän oikein +oli tuntenut äidillistä hellyyttä, äidillistä neuvoa tarvitsevansa. Ja +nyt hän kuuli kauhulla, mitenkä tämä hänen kaivattavansa oli päivänsä +lopettanut. Kaipaus oli muuttunut polttavaksi tuleksi. Maailma oli +käynyt autiommaksi kuin Lapin lumiset aukeat. Tyttö oli vieraantunut +ainoastakin turvastansa, mikä hänellä jälillä oli ollut, -- +vieraantunut omasta isästänsä, -- murhaajasta. + +Mutta kuka se oli, joka neidon kylmän-hikistä otsaa lämpimällä +kädellä pyhkeili? -- jonka rintaa vasten neito vaipui, sulaen +kyynele-virtoihin? + +Se oli Vitjakka Pouttu, "Pohjan-piltti". -- -- Sydämmen polttaviin +haavoihin vuoti lievittäväinen voide vuotamistaan. Se oli lemmen sulo, +joka toi ruusut takaisin poskipäihin. + +Lyyli taas nousi; mutta kuinka muuttuneena! Hänen uljas uskalluksensa, +joka ei tarvinnut muihin turvata, oli nyt taittunut, notkistunut. Hän +oli sortuneena kovan onnen alle, mutta samassa löytänyt ketä vastaan +nojata. Hän oli vaimo nyt, toisen turviin pakeneva, heikko, nöyrä ja +taipuvainen. + +-- "Mitä mun pitää tekemän?" oli hänen ensimäinen kysymyksensä. + +-- "Jää minulle", vastasi Vitjakka; "tämä käsi sinua holhoo ja +puolustaa". -- Nuorukaisen silmät välkkyivät miehuuden voimasta. Hän +tunsi käsivartensa väkevämmiksi kuin milloinkaan ennen. + +Mutta vanha Pouttu pudisteli päätänsä. -- "Saammehan mennä +kuulustamaan, mitä Matti Kurjella on siihen sanomista. Minä en hyvää +vastausta odota. Ja jos niin on, niin tytär seuraa isäänsä. Ota se +sitten, Pohjan-piltti, millä keinoin voit. Mutta varkain emme sitä +täällä pidä". + +Se oli sana, johon ei kenenkään käynyt vastaan sanoa. Illan tullessa +oli Lyyli taas kodissansa, ja seuraavana aamuna kävi vanha Pouttu +poikansa kanssa Kurjen talossa, pyytämässä neitoa miehelään. Vanha +päämies vastasi pilkalla ja ylenkatseella. Hänen ei sopinut muka +naittaa tytärtänsä alamaistensa pariin, mutta lupasi kuitenkin heidän +mieliinsä toimittaa niin, että Lyyli vasta, jonkun mahtavan ritarin +rouvana, palaisi Pohjanmaalle, hallitsemaan ja vallitsemaan +perintö-oikeutensa nojassa. + +Vanha Pouttu levollisesti muistutti, että vanhuus oli tehnyt entisen +toverin pään heikoksi, jott'ei enää osannut eroittaa mennyttä +tulevaisesta, eikä mieli-kuviansa olevaisista oloista. Ritarillisen +herruuden olisi muka huono menestys Pohjanmaalla, jos kohta Lyylinkin +kädellä se valta käytettäisiin. Mutta Pohjan miehet eivät olleet muka +unohtaneet, millä lailla heidän isänsä olivat naisia kosineet. Ja mitä +silloin tapahtuisi Kurjen ukolle ja hänen ritareillensa, sen hän saisi +lukea omaksi syykseen. + +-- "Kaitse tyystin tytärtäsi!" huusi Vitjakka, ratsunsa selkään +hypätessään; "jos rauta-paitasikin alle sen kätkisit, minä sen +sieltäkin löydän. Pysy valveilla vuoden pisimpänä yönä". + +Sininen silkki-vyö viittasi luhdin akkunasta jää-hyväiset +pois-menijälle. Hän ajoi ratsunsa siitä alitse, ja vyö laskeutui alas +hänen olkapäilleen. Sanaa virkkamatta ajoivat Pouttulaiset kotiansa. + + + + +Vuoden pisin yö. + + +Joulun lähetessä astuskeli Matti Kurki levottomilla askeleilla +juhla-salinsa permannoilla Laukon kartanossa. Hänen silmänsä olivat +vähän kadottaneet entistä terävyyttänsä ja askeleissa oli vähäinen, +tuskin havaittava horjaus; mutta kasvot olivat melkein kamalamman +karvan saaneet. Mieli-karva, ikävyys ja koston-himo kalvoivat entisen +Pirkkalais-päämiehen sydäntä. Hän katseli väliin ympäri huonetta, joka +oli pitoja varten koristettu, pöydät peitettyinä hienoilla Englannin +veroilla, lavitsat ja penkit varustettuina pehmeillä tyynyillä ja +villa-vaipoilla. Mutta tätä katseltuansa hän taas vaipui omiin +ajatuksiinsa ja ärjähti toisinaan itseksensä, johon Totki, joka +uskollisesti seurasi hänen jälkiänsä, vastasi lyhyellä haukahduksella. + +Lavan-alustan puolella istui Lyyli työllään. Palvelija näytti valkeata +leimuavalla soihdulla, ja lisäksi paloi vierisellä pöydällä kynttiläkin +semmoinen, jonka käyttämistä uuden uskon kirkolliset menot olivat +Suomenmaahan tuoneet. Lyyli oli kalpeampi kuin ennen, sen iloinen +lapsellisuus oli kasvoista hävinnyt; suru ja kaipaus asui sen silmissä. + +-- "Mitäs te'et", kysyi Kurki pysähtyen. Hänen äänessään ei enää ollut +havaittavana entinen lempeys tytärtänsä kohtaan. + +-- "Hää-ohjaksia sulholleni", vastasi tytär vakavasti. + +-- "Se on oikein", jatkoi isä leppeämmin; "tänä ehtoona jo tulee Harald +ritarinensa Birger Jaarlin linnasta. Huomis-päivän pidämme iloa täällä +ja aikaisin ylihuomen-aamuna ajamme juhlallisessa hää-menossa +Sastamalan [tämä oli Karkun pitäjän sen-aikuinen nimi] kirkolle +vihkiäisiin. Sitten odottavat komeat tuliaiset nuorta linnan-rouvaa +Hämeenlinnassa. Et taida tietää, että koko Pohja on laskettu Harald'in +läänin alle. Harald on mahtavin ritari koko Suomenmaassa, Ruotsin +marskin omaa sukua" -- -- + +-- "Minä en tunne ritari Harald'ia, enkä tahdo häntä tuntea", lausui +neitto punastuen mieli-pahasta. "Olen sen jo usein Teille sanonut, olen +toisen oma, -- Pohjan-piltin". + +Kurjen ukko löi jalkansa permantoihin, että rautarenkaat helisivät ja +salin laet kajahtivat. Palvelija hämmästyksissänsä päästi soiton +maahan, johon se sammuneena jäi karrestansa suitsemaan. + +-- "Jos et käskyäni noudata, lähetän sun vetten ja vuorten ta'a Saksan +synkimpään nais-luostariin, -- taikka ma asetan tänne Laukkoon sinua +varten rauta-telkeisen luostarin, missä saat muotosi kukkaset syöttää +riutuvaisen iän matoloille. Olet jo liian kauan kärsivällisyyttäni +koetellut. Sinä olet äitisi kaltainen, mutta minäkin olen se sama Matti +Kurki kuin ennen. Tiedä se, että äitisi on verellänsä maksanut +ynseytensä". + +-- "Minä tiedän sen, enkä pelkää", vastasi Lyyli jäisellä äänellä, +lähtien ulos salista. Täristys sanomattomasta vihasta valtasi vanhuksen +sisuja. Hän istuutui lavitsalle uupuneena. Hämmästyksellä hän tunsi, +että entinen jäntevyys oli jäsenistä poikennut, että ikä oli kuluttanut +hänen voimiansa. + +Mutta nyt kuului ulkoa hevosten astumista. Ritari Harald seuranensa oli +tullut. Kurjen ukko virkosi uupumuksestaan ja vieraat johdatettiin +sisälle juhla-saliin pitkän perä-pöydän ääreen. Se oli vahva, roteva +mies tämä Kurjen aiottu vävy, ei enää aivan nuorella iällä, täydessä +ritarillisessa pukuimessa, kopea käytökseltään ja katsannoltaan. Hänen +seurassansa oli useita ritareita ja asemiehiä, jotka erotettiin +toisistaan kultaisilla ja hopeisilla kannuksillaan. Muutamat näistä +seuraajista olivat Suomen sukua ja näitä Harald varsinkin kielen vuoksi +tarvitsi; sillä itse hän oli äskettäin tullut Ruotsista eikä osannut +meidän maan puhetta. + +Knaapit ulkona riisuivat herrojensa hevosia ja saivat sitten nekin +sijansa juhla-salissa, vaikka oven puolella. Riemu oli pian ylinnä +vierasten seassa; sillä olut suurissa hopea-jalkaisissa sarvissa kulki +ahkerasti kädestä käteen ja väkevää kryydittyä saksan-viinaa hopeisessa +maljassa oli jokaiselle tarjona, jos oluehen ruvettiin kyllästymään. +Vähin erin vaikeni riemu vaikenemistaan. Miehet matkasta väsyneinä ja +juomilla voitettuina olivat oienneet mikä missäkin torkuksissa, ja +vahvoja hornauksia nousi miesten rotevista rinnoista. + +Sydän-yön aikana syntyi äkkiä meteli makaajien joukossa. Knaapeista oli +yksi ollut vahtina ja toi nyt hätäisen sanoman, että suuri joukko +kummallisia eläimiä, joitten päät olivat pensailla koristetut, +lähenivät järven jäästä kartanoa, ja että kunkin vedettävänä oli reki +täynnänsä miehiä, jotka eivät suinkaan rauhallisessa aikomuksessa näin +tulleet. Ritarit olivat pian pystyssä ja pihalla, missä hämmästyksellä +katselivat tulijoita, joitten re'et kulkivat kukin ainoalla jalaksella +ja joitten hevoset ajettiin kukin ainoalla ohjaksella. Kohtapa +havaittiin, että ensimäisen sanan tuoja oli liikoja nähnyt: sillä rekiä +oli ainoastaan kymmenkunta, eikä kussakaan kuin yksi henki. Mutta +kamoittihan kuitenkin tämä outo näky, -- nämä hennot ja kepeät, +pensas-päiset itikat kummallisine ajokaluinensa, -- ja moni ritareista +teki ristinmerkin, luullen tässä tulevan menninkäisten kanssa +taistelemista. + +Ainoastaan Matti Kurki tunsi tulijat Lappalaisiksi, vaikka hänkin +kummasteli, mitä asiata nämä Laukon kartanossa kävivät. Hän meni siis +heitä vastaan ja kyseli tylyllä äänellä, ketä hakivat, näin yö-sydännä +tullessansa. Kohta nousi ensimäisestä ahkiosta lyhyt-läntä vanhus ja +laski syvästi kumartaen kihtelyksen näädän-nahkoja kysyjän jalkain +juureen. Tämä lahja lepytti vanhaa Lapinkävijäin päämiestä, joka nyt +ystävällisemmin käski tulijain johdattaa peuransa pihaan ja itse astua +katon alle. Mutta vanha Lappalainen sanoi itsensä mahdottomaksi +oleksimaan katon alla siinä talossa, missä kuninkaat ja ylimykset +ilojansa viettivät, vaan pyysi kuitenkin saadaksensa alhaisilla +lahjoillansa kunnioittaa sitä suurta linnanhaltiaa, joka nyt oli hänen +ja koko Lapinkansan herraksi asetettu. Ritari Harald, jolle tämä lause +selitettiin veti suutansa sääliväiseen nauruun, mutta muutti muotonsa +nähdessään niitä kalliita nahka-kaluja, jotka hänen eteensä ladottiin; +-- ja kuullessansa, että tämän joukon matka ei muuta tarkoittanut kuin +hänelle kunnian-osoitusta, hän jalosti suvaitsi luvata näille raukoille +olennoille korkeata suojelustaan. Sitten ritarit taas palasivat +oluen-juontiinsa. Ainoastaan Kurjen ukko jäi hetken aikaa vanhan +Lappalaisen puheille, onkiaksensa häneltä kuulumisia Pohjan +Pirkkalaisista. Niistä ei kuitenkaan Lappalainen sanonut paljon +tietävänsä; hänen kotonsa muka seisoi kankaan harjulla Pohjanmaan +etelä-syrjällä. Ainoastaan kaukaisena huhuna oli hän kuullut, että +riita ja eripuraisuus oli ylinnä Lapinkävijäin seassa, ja että tältä +riidaltansa eivät tänä talvena malta käydä veroansa kokoilemassa +Lappalaisilta. Tämä sanoma ilahutti Kurkea enemmän kuin Lappalaisten +tuomat lahjat ja hän käski matkalaisille tuoda vahtoavaista olutta, +ennen kuin taas lähtisivät salomaihinsa palaamaan. Se oli Lyyli, joka +suurissa haarikoissa tarjosi vieraille virvoittavaista mallasmehua, ja +Lapin vanhus teki tarjoojalle ja tarjoomalle kaiken kunnian, minkä +jaksoi, juoden haarikon tyhjäksi pohjaan asti. + +Mutta mikä tuo kiiltävä kalu oli, jonka hän kenenkään huomaamatta +päästi haarikon pohjaan, antaessaan astian tyhjänä takaisin +tarjoojalle? Ja mikä leimaus loisti Lyylin surun-alaisissa silmissä? -- +Se oli lahja, jota ei olisi Lappalaisen kädestä odotettu, lahja +luultavasti neidon hää-pukuun aiottu, -- vahvat hopeiset ritari-vitjat. + +-- "Jos joskus tarvitsette hevostanne syöttää Kauraharjun kukkulalla, +niin minä Teidän hyvyyttänne tahdon palkita, korkea neito!" lausui +Lappalainen jää-hyväisiksi, -- ja pian oli taas koko seura +paluu-matkalla. + +Mutta juhla-salissa oli ilo taas alkanut ja kesti koko päivän. Ritarit, +asemiehet, knaapit ja muut palvelijat tyhjentelivät kilvoitellen Laukon +olut-tynnyreitä, ja itse isäntäkin oli paremmalla mielellä kuin moneen +aikaan. Hän oli jo kohta toivonsa perille ehtinyt tyttärensä naimisen +asiassa; hänen koston-himonsa hehkui hekumallisesti ajatellessaan +Pohjanmiesten nykyistä eripuraisuutta, josta vanha Lappalainen oli +tiennyt jutella, ja vieläpä enemmän lupasi lähin tulevaisuus tydyttää +hänen mielensä tuimuutta. Vanhan päämiehen synkät kasvot selkenivät, +kun Lyyli täydessä juhla-puvussa astui vähäksi aikaa vierasten +joukkoon, täyttäen kohteliaasti emännän velvollisuudet. + +-- "Minä juon Teidän terveeksenne, korkea neito", lausui Harald ritari, +tyhjentäen yhdellä hengehdyksellä sarvellisen olutta. -- "Se on oikein, +että olette pukeuneet ritarillisiin vitjoihin; sillä mahtavan ritarin +morsiamen sopii ritarillisessa pukuimessa käydä. Mutta koska Teillä on +vitjat ennaltaan, annan minä Teille toisen kannukseni". -- Näin sanoen +hän riisui kannuksen jalastansa. + +Lyylin poskipäihin olivat kaikki ruusut palanneet. + +-- "Se on totta", hän lausui ylevästi, "vitjain omistaja ansaitsee +kyllä kantaa ritarillisen kannuksenkin. Tämän omistajan puolesta minä +Teille, korkea ritari, lahjoitan kiista-kintaan". -- Näin sanoessaan +neito päästi rauta-kiskoilla päällystetyn kintaan ritarin jalkain +juureen. + +Sumu hetkeksi lensi Kurjen kasvojen yli, äkätessään hopea-vitjat +tyttärensä kaulassa. Joku hämärä muisto oli riehoittanut hänen +mieltänsä. Mutta kaikki selkeni, kun Harald nauru-suin nosti kintaan, +lausuen: + +-- "Siinä kiistassa toivon molempien tulevan voitetuiksi. Minä jo olen +voitettu kauneuden voimalla". + +Ritarin seuraajat, joissa mallas-mehu jo oli tehnyt vaikutuksensa, +lisäsivät näihin sanoihin leikillisiä selityksiänsä, jotka pian ajoivat +Lyylin pakoon juhla-salista. + +Illan tullessa nousi naittajan ja ylkämiehen välillä puhe myötäjäisistä +ja huomen-lahjoista. Kurjen ukosta se ensimältään kovin outoa oli, että +Harald ensiksi aikoi viedä tyttären ilman hinnatta ja vielä päälliseksi +vaati tavaroita morsiamen myötä. Päin-vastoin oli hänen nuoruudessansa +ollut Suomen miehillä tavallista, että kosija maksoi morsiamen +sukulaisille kalliin hinnan vietävästään, ellei nähnyt soveliaammaksi +ottaa naistansa väkisin ja sitten pitää miekalla puoltansa morsiamen +sukua vastaan. Että nyt kosija tahtoi myötäjäisiä, oli ikäänkuin +halveksimista, ja vähältä piti, ett'ei koko kauppa olisi rikkunut. +Kuitenkin kun vanhukselle seliteltiin, että myötäjäiset, olivat +morsiamelle omaksi annettavat eikä ylkämiehelle, ja että jälkimäisen +piti samate antaman puolisolleen saman-arvoinen huomenlahja +maa-tiluksissa tai muussa omaisuudessa, niin Kurki myöntyi ja lupasi +semmoiset aarteet tuoda, kuin harva Ruotsin ritari vielä oli +morsiamensa kanssa saanut myötäjäisiksi. Nämä aarteet hän tahtoi nyt +kaikkien ritarien läsnä-ollessa jättää vävymiehen käsiin ja häneltä +taas ottaa juhlallisen vakuutuksen huomen-lahjasta. Hän käski vierasten +viljellä olut-varoja ahkeruudella ja lähti itse valitsemaan soveliaita +kalleuksia niistä aarteista, jotka Laukon kellarissa säilytettiin. + +Vuoden pisin yö oli jo ruvennut hämärtämään, ja aikaisin aamu-puolella +yötä piti hää-seuran lähtemän Laukosta Sastamalaan. Knaapit ja +palvelijat valmistelivat herrojensa hevosia juhla-matkan komeutta +vasten. + +-- "Kuka tuo pitkä ritari on, joka sivutsemme kävi; se ei ole +meikäläisiä", puhui yksi knaapeista toiselle, heidän askaroitessaan +pihalla hevosten toimissa. + +-- "Ritari, eikä meikäläisiä!" vastasi toinen, "puhutpa toisia! +Luuletkos Saksassa käyväsi, vai missä? eihän Suomen miehissä ole +ritareita, ei sukuakaan, ellet ritariksi sano semmoista tervaskantoa, +kuin tuo vanha Kurki on. Mutta sinäpä aina loruja latelet". + +-- "Sanon kun sanonkin, että se ritari oli, koska näin +kulta-kannuksenkin hänen kantapäässään. Ja eikö hän nyt tuolla toisella +puolella pihaa, sininen vyö hartioillaan, valjasta re'en eteen +yhtäläistä kummallista itikkaa, kuin viime yönä nä'imme, silloin kun +nuo linnunkotolaiset, tai mitä lienevät olleet, kävivät -- --?" + +-- "Ja kun sinä pelossasi luulit koko sotajoukon menninkäisiä karkaavan +päällemme, ja vähissä hengin tulit turmelemaan hyvää yö-untamme. +Sopisihan nytkin sinun juosta tärkeän tietosi kanssa ritarien +kuuluville. Ha, ha, ha! tekisi mieleni nähdä, kuinka palaisit +uudestakastettuna oluella". + +Toinen knaappi, jolle nämä pilkalliset sanat lausuttiin, oli vetää +miekkansa tupesta vastaukseksi, kun samassa juhla-salin ukset ulvoivat +ja talon-isäntä, soihtu kädessä, astui ulos, käyden pihan poikki vahvan +rautaoven luoksi, joka vei Laukon kellariin. Totki, joka seurasi hänen +jälkiään, ärähti pahasti pihalle tullessa, mutta vaikeni kohta isännän +käskystä. Totutetun tapansa mukaan se jäi ulkopuolelle ovea vartiaksi, +kun Kurki itse kellariin astui. + +Tämä Laukon kellari oli alkuansa luonnollinen vuoren-luola, joka +pienestä suustaan ulottui syvälle maan uumeniin. Jo siihen aikaan, kuin +ensimäinen siirteleväinen Lappalainen oli tälle paikalle laukkunsa +laskenut, lausuen, kuten tarina mainitsee: "Tähän lasken laukkuni; +tämä Laukko olkoon", oli tämä avara rotko ruvettu kellarina +käyttämään, johon Lappalaiset kesän aikana laskivat kalan-saaliinsa +säilytettäväksi. Mutta kalliimpia tavaroita oli Matti Kurki tiennyt +siihen ko'ota ja vahva rautainen ovi telkeinensä lukkoinensa oli nyt +luolan suuhun sovitettu. Jyrkät portaat veivät kohta ovelta alas +avaraan kehään, jonka perässä pimeä aukko johdatti teihin +tietymättömiin. Mutta sivu-puolella tästä yleni toinen yhtä avara +kellari, johon alisesta kehästä päästiin portaita myöten ikäänkuin +lavalle. Siinä Kurjen ukko säilytti kaikki ne kalliit kalut, mitkä hän +koko ikänsä kuluessa oli kokoillut, milloin sotaretkillänsä, milloin +veron ja kaupan käynnillä Pirkkalais-aikanansa. Kaikki muistonhaahmot +astuskelivat tässä vanhuksen silmien eteen, mitkä hymy-huulin hänelle +muistuttaen entisiä iloja ja maineita, mitkä taas irvi-hampain soimaten +häntä monesta julmasta ja tunnottomasta teosta. Kullat ja hopeat, jotka +läjittään olivat maassa ladottuina, vaatteet ja kalliit nahat, aseet ja +sota-koristukset, mitkä seinissä rippuivat, -- kaikilla oli jotakin +juttelemista vanhalle uroolle lohdutukseksi tai kiusaksi, hänen +kuluneen elämänsä kerrasta. + +Soihdun liekki valaisi vaimollista vaate-partta, joka riippui +perimmäisessä sopessa, ikäänkuin kätkettynä. Hunnussa vielä näkyi +ruskeita veren-tahroja ja hame oli revitty ja rikki leikattu. Äläppäs +vielä! toinenkin huntu riippui siinä vieressä, melkein yhtäläinen, ja +sekin verellä soaistu! -- Kurjen synkimmät muistot astuivat tässä hänen +eteensä ja vanhaa syyllistä sydäntänsä tuimasti pöyristytti. Se oli +hänestä ikäänkuin molemmat hänen naisensa olisivat siinä seisoneet +surma-puvussansa, odotellen sitä aikaa, milloin täydellinen kosto +antaisi heille rauhaa Tuonen tyynissä tuvissa. + +-- "Olenko koskaan vaimoja pelännyt?" hän jupisteli, vihaisesti +kääntäen selkänsä vainajien luultuja haahmoja kohden. Mutta kuinka +yrittikin karaista sydäntänsä ylenkatsomaan vainajien vihaa, täytyi +hänen kuitenkin taas palauttaa silmänsä heidän puoleensa. Hän oli +selvästi kuullut kahinan jonkun-moisen, ja riehaantuneessa mielessään +hän oli tuntevanansa, ikäänkuin haahmot olisivat lähteneet häntä takaa +ajamaan. Kuitenkin veriset hunnut yhä olivat asemillaan. Mutta +luultavasti Totkikin yhtä läisiä kummia kuuli tai näki, koska häneltä +outo ärinä kuului, missä oven edessä vartiana oli. + +Tuskin oli Kurki ennettänyt ruveta tätä uutta kummaa kuuntelemaan, kun +Totki viskattiin voimakkaasti kellarin portaita alas, ovi paiskattiin +kiinni ja telkeet lukkoinensa eteen pantiin. Kurki riensi, soihtu +kädessä, aliseen kellariin ja siitä portaita ylös ovea vastaan, jota +tömistytti, kunnes havaitsi sen olevan täysissä telkeissä. Raosta oven +ja pielen välissä loisti palo. Se oli juhlasali, joka oli sytytetty. +Kauhea viha vimmasi Kurjen päätä. Olivatko hänen Ruotsalaiset vieraansa +häntä pettäneet, ryöstäneet hänen tyttärensä, niinkuin Kurjen omassa +nuoruudessa oli ollut tavallista, ja teljenneet hänen itsensä vuoren +luolaan? Tämä ajatus pani hänen verensä kuohumaan. Oven tukevuuden hän +kyllä tunsi ja tiesi siis pääsönsä mahdottomaksi. Raivonsa yltyi +yltymistään. Silloin silmänsä äkkäsivät Totkin, joka ikäänkuin +hävyn-alaisena oli pysynyt portaitten alisilla asteilla. Viha, joka ei +päässyt muuanne puhkeamaan, kääntyi koiraa vastaan, jonka olisi pitänyt +muka paremmin tehdä virkansa, ja nytpä Kurki, miekkansa siepaten, +hyökkäsi silmättömästi portaita alas. -- Ainoa isku olisi epäilemättä +lopettanut uskollisen toverin viran ja elämän, ellei tämä ulvoen olisi +paennut luolan perään ja tästä aukon kautta vuoren sisuksiin. Ikäänkuin +kaikkia muuta unohtaen ryntäsi ukko aukkoa vastaan, väänsi rautaisella +kädellänsä paaden irti kalliosta ja seurasi Totkin jälkiä yhä +syvemmälle. Polku oli mutkainen ja haarainen, kuitenkin jokseenkin +tasainen ja niin korkea, että mies helposti mahtui kävelemään. Kun +Kurki vihdoin oli sen verran malttanut mieltänsä, että ymmärsi turhaa +ajoa tekevänsä, hän ei enää osannut takaisin palata, vaan katsoi +viisaammaksi seurata Totkin johdatusta, joka ulvoen kulki edellä pimeän +käytävän läpitse. Soitto toisessa kädessä ja miekka toisessa, hän siis +astui yökauden Hiisien muinaisia käytäviä myöten. Jyminä hänen +askeleistaan kuulu yö-sydännä peninkulman matkoja ylt'-ympäri, ja vielä +kuudetta sataa vuotta tämän tapauksen jälkeen muistaa kansantarina, +kuinka + + "Kurjen ukko rauta-kenkä + Astuupi kivistä vuorta, + Kivi-vuorta vangottaapi". + + [Ks: Suomen kans. arvoit.] + +Mutta Laukon pihassa oli knaappien tora vielä jatkettu, kunnes molemmat +tulivat siihen vakuutukseen, että se outo mies, jonka olivat nähneet +hämärässä askaroivan, ei ollut kuin joku Matti Kurjen palvelijoita. +Pimeys oli jo niin karttunut, ett'eivät mitään voineet silmillänsä +eroittaa. Yht'äkkiä kuului kauhea ärinä, ikäänkuin koiralta, joka olisi +kuristumallaan. Samassa rauta-ovi kuului paiskattavan kiinni ja +lukittavan. Molemmat knaapit juoksivat lentämällä herrojensa luoksi +näitä kummia ilmoittamaan, ja saliin tultuansa näkivät tulta jo +syttyneen useassa paikassa. Tuokio ei kulunut ennenkuin ritarit olivat +jättäneet juominkinsa ja kiiruhtaneet paloa pakoon pihalle. Haettiin +Laukon isäntää; -- hän oli poissa. Poissa oli Lyylikin, morsian, jonka +tähden vieraat olivat tulleet. Ritarit eivät tienneet mitä luulla näin +kummallisesta seikasta. Oliko Kurjen ukko ollut naimis-ehtoihin +tytymätön ja lähtenyt tyttärensä kanssa pakoon? -- ja mihinkä pakoon? +-- Näillä arvoituksilla päätänsä vaivaten, seisoi Harald miehinensä +palon loisteessa Laukon pihalla. + +Mutta jäätä myöden pohjaseen kulki tuulen viuhkana hirven vetämä reki, +kaksi henkeä nahka-peittojen välissä. Se oli Pohjan-piltti, joka +"vuoden pisimpänä yönä" vei morsiamensa appelasta Pohjan aukeille +rämeille takaisin. Se oli Lyylin hirvi, joka ilosta päristen palasi +syntymämailleen. + + + + +Lyylin matka. + + + Juokseppas, hirvi, joudu ja riennä! + Muista, kun kirmasit ennenkin piennä + Pohjaisten laidunten aukeita pitkin; + Sinneppä rientäös kirmailla nytkin. + + Sinnehän minäkin, iioa lyöden, + Kiidähdän talvista tannerta myöden; + Lennän, kuin lintunen, loukosta lähtein, + Siipensä kohotti tienoille tähtein. + + Tuolla on tulena taattoni talo, + Takaani loistaa sen ruskea palo; + Edestä viittaa Pohjasen tähti. -- -- -- + Voi sitä, voi! joka isältä lähti, + Ikäisen, horjuvan vanhemman heitti, + Pakonsa öisehen pimeään peitti. + + Isä, oi isäni! -- -- Isäkös lietkään? + Lapseksi minun vai orvoksi teitkään? + Surmasit äitini lempeän, jalon, + Multahan minulta hautasit valon, + Heitit mun portaille emottomille, + Oloille viskasit armottomille. + + Oisit jo antanut alttiiksi munkin + Kauppojes' väliksi, valtoihin kunkin. -- + Muistaos kuitenkin, muista ja tiedä: + Pohjolan neittä ei kaupalla viedä, + Lyylin ei sydäntä vallitse kenkään; + Väkisin-pyytäjä pilalle menkään. + + Silläpä pakenen sulhoni suojaan, + Taivahan turvissa, luottaen Luojaan, + Lähden kuin lähdenkin omille teille, + Rakkahan syntymämaan alanteille. + + Juokseppas, hirvi, joudu ja riennä! + Muista kuin kirmailit ennenkin piennä + Pohjaisten laidunten aukeita pitkin; + Sinneppäs rientäös kirmailla nytkin. + + + + +Hämärä ja hämmennykset. + + +Nihkeä, tympistynyt ilma maan-alaisessa käytävässä pöyristytti Kurjen +ukon jäseniä, hänen astuessaan yhä eteenpäin Totki toverinsa jäljissä. +Pihka-köytinen soihtu hänen kädessänsä oli tuolloin tällöin +tukehtumaisillaan tässä paksussa, kosteassa kaasussa, ja itse vanhuksen +rinta kohosi raskailla hengen-vedoilla. Hän oli tuntikauden ravakkaasti +kulkenut, kun vihdoin pysähtyi miettimään erinomaista tilaansa. Soihtu +virisi kirkkaammaksi ja muutamat hellän-kirjavat sisiliskot, jotka +hämmästyivät tätä outoa valoa, pakenivat kiireesti vuoren rakoihin. +Käytävä oli yhä yhtäläinen kuin alustakin, milloin jokseenkin kaita, +ett'ei kaksi henkeä olisi hyvin mahtunut rinnatusten käymään milloin +taas ankeampi, tehden ikäänkuin pihoja ja avarampia tarhoja, jotka +nähtävästi lähettivät syrjäteitänsä tietämättömiin. Olisi ollut +mahdotonta Kurjen ukon osata näitten harha-teitten lävitse, ellei +tarkka tottunut silmänsä olisi tuolla täällä keksinyt Totkin jälkiä +pehmoisessa sammaleessa, joka paikottain peitti maan. Muutoin oli +havaittava, että ura oli tähän saakka ollut viettoinen ja vieläkin +näytti vajoovan yhä syvempään. Mihinkä tämä matka vihdoinkin veisi, oli +ajatus, joka pakoittamalla tunkeusi maan-alaisen kulkijan mieleen. +Tuonelan talo, missä Tuoni itse tylynä isäntänä hallitsi vainajien yli, +ja missä Manalatar, vanha vaimo, tarjosi vieraillensa sammakkaisen +oluen -- tämä kamala muinais-uskon kuva nousi hänen sielunsa silmille, +ja tuskin hän enää epäilikään, että matkansa sinne kulki. Hänen olisi +melkein tehnyt mielensä kääntyä palaamaan, mutta vanha jähmittynyt +yksipintaisuutensa esti hänen peräytymästä mistäkään aloittamastansa +yrityksestä, jos kohta tämä olisikin Tuonen tietä astuminen. Hän siis +uudestaan jatkoi kolkon matkansa, Totkin jälkiä seuraten. Aika kului, +hetki vieri. Yhä syvemmälle saattoi maan-alainen polku. Nääntymys jo +alkoi livahtaa vanhan miehen jäseniin. Silloin alkoi kuulua kosken +kohina. Kurki joudutti askeleensa, ja pian hän seisoi avaramman luolan +suussa, josta putoovan veden loiske ennätti hänen korviinsa. Himmeä +päivänvalo pääsi jostakin tietymättömästä, keksimättömästä aukosta +selittämään luolan perää, missä pieni vaahtoava puronen, pimeästä +rotkosta tullen, vilahti silmien ohitse ja taas katosi vuoren +sisuksiin. Puron ääressä seisoi Totki latkimassa vuoren raikasta vettä, +mutta lähti kohta taas vinkuen pakoon eteenpäin, kun isännän +julmistuneet silmät hänen saavuttivat. Kurki meni veden reunalle ja +seuraten Totkin esimerkkiä hän särpi vuoren nestettä kuumettuneen +verensä virvoitukseksi. Ilma oli tässä paikassa raittiimpi, soihtu +paloi kirkkaammin, ja vanhus istuutui levähtämään eräälle istuimen +tapaiselle kivelle, joka oli veden partaalla. Ajatuksensa kiertyivät +takaperin viime illan tapauksiin. Kuka oli kellarin oven salvannut? oli +arvoitus, jonka selitystä ei Kurki ollut mies löytämään. Hänen +mietteensä lensivät sinne tänne eikä asia tahtonut selitä. Kerran +ajatus vivahti Pohjanmaahan ja Pouttulaisiin, ja koura likisti lujemmin +miekan kahvaa. Mutta viimein hän päätyi ensimäiseen päätökseen, että +Harald miehinensä oli tehnyt tämän rikoksen vieraan-varaisuuden lakeja +vastaan. Se oli muka kyllä uskottavaa, että Hämeenlinnan isäntä ei +toivonut saavansa täyttä valtaa Pohjanmaitten yli, ennenkuin vanha +Pirkkalais-päällikkö oli tieltä tullut, ja että hän sen vuoksi oli +salaiseen kuolemaan teljennyt vanhuksen, jota hän ei uskaltanut +julkisesti tappaa. Mutta näyttihän tämäkin kummalliselta. Olihan juuri +se ollutkin Kurjen omaa tointa ja tarkoitusta, että Harald pääsisi +Lyylin miehenä perimään Pirkkalais-päällikön oikeuksia ja valtaa. Ja +voisiko hän Matti Kurjen avutta ollenkaan näille perille päästä? -- -- +Vai oliko Ruotsin hallitus pitänyt Kurjen pilkkanansa? -- Hän pudisti +päätänsä epä-arvioissaan. + +Silmänsä suihkaisivat kuohuvaa veden pintaa, jota soihdun valo +kummallisesti kirkasti. Tästä kääntyivät katsastamaan luolan seinuksia. +Äkisti ukko hämmästyneenä hyppäsi seisoalle. Vähän ylhäällä maasta oli +muutamassa kohden vuoteen tapainen kolo, josta kirkkaat valkoiset +hampaat loistivat vastaan. Kurki meni vakavilla askeleilla sinne ja +näki luu-rangon pitkällään. Suuret tukevat raajat sekä kiviset kirveet +ja muut aseet vieressä, -- kaikki todisti, että tämä vainaja oli ollut +sitä muinois-kansaa, joka tarinoissa nimitetään Hiiden kansaksi, +Jättiläisiksi ja Piruiksi. Kun ensimäiset kirkot Suomessa rakennettiin, +oli pyhien kellojen sointu vaivannut tämän vuori-väen korvia, ja +vihoissansa olivat viskanneet hirmuisen suuria kallionlohkareita +musertaaksensa uuden uskon komeat rakennukset. Mutta kun kaikki +semmoiset yritykset olivat turhaa, oli Pirun-väki tuskillansa paennut +syvimpiin vuorenloukkoihin, pyytäen kuollaksensa pois maailman uusista +menoista. -- Se tuntui Kurjen ukolle, ikäänkuin hänkin olisi jo saman +onnen oma kuin tuo vaipunut Jättiläinen. Hänen mieleen nousi ajatus, +eikö hänenkin olisi ollut parempi tehdä uudelle uskolle ja uudelle +vieraalle vallalle vastarintaa, kuin antauda sen sovintoon ja +palvelijaksi, milt'ei välikappaleeksi! -- Mutta jos hairahtunutkin +lienee, hänpä ei suinkaan mielinyt lannistua onnensa alaiseksi. Hän +tahtoi vielä ulos maailmaan, elämään, kostamaan. + +Soihtunsa pitkä karsi ja kulunut runko muistutti hänelle, että oli +rientäminen. Kiireellä siis jätti Jättiläisen asumuksen hyvästi ja +seurasi taas Totkin jälkiä. Käytävä jo oli muuttunut tasaisemmaksi, +mutta kulki yhä alaspäin kunnes yht'äkkiä muuttui kivisiksi portaiksi, +joiden avarat asteet veivät yhtä-mittaa ylös korkealle. Soihdun liekki +jo alkoi lämmittää Kurjen rauta-kinnasta, eikä vielä näkynyt matkan +loppua. Vai joko vähäinen valon loiste vilahti? Ukko joudutti +askeleensa -- ja nytpä jo soihtunsa viimeinen pätkä kähisi sammuen +lumessa. Kurjen ukko oli ilmoihin päässyt. + +Oli kirkas ja kaunis joulu-aamun puhde, ja Matti Kurki seisoi +Pirunvuoren kukkulalla, keskellä kapeata Kulovettä, jonka laineet +tuolla täällä mustina virtailivat jäisten, lumisten reunojen välissä. +Vähän matkan päässä, järven toisella puolella loisti Sastamalan kirkko +juhlakomeudessaan, ja Pyhän Maarian kello soi harvaan, mutta heleästi. +Vanhuksen sydäntä täristytti; silmänsä tapasivat paljaan miekan, joka +vielä kädessään heilui. Miksikä tämä näin tällä Jumalan-rauhan +hetkellä? -- Hän pisti sen takaisin tuppeensa, ja alkoi kävellä vuoren +rinnettä alas kirkkoa kohden. Totkin jäljet olivat jo hävinneet, eikä +Kurki tätä seikkaa enää huomannutkaan; hän ainoastaan seurasi sitä +valoa, mikä temppelin ikkunoista häntä vastaan loisti. Jota lähemmäksi +tuli, sitä vilkkaampi liike havaittiin joka haaralta. Himmeitä varjoja +nähtiin liikkuilevan valkoisen lumi-hangen yli ja solina kuului +hevosilta ja ihmisiltä. Se oli kirkkoväkeä, joka koko Ylisatakunnasta +tulvaili kirkon-menollensa Sastamalaan. + +Tässä sumeassa väki-joukossa ei voinut Kurki ketään eroitella, vaan +kulki äänetönnä matkaansa eteenpäin. Hän tuli kirkon ovelle, missä +jokaisen jos mahtavimmankin oli velvollisuus riisua sotaiset aseet +yltänsä, ennenkuin astuisi Herran, sen Korkeimman, huoneesen. Niin +Kurkikin oli tehdä, kun läheltä kuului tuttava ääni ruotsiksi: + +-- "No, Hintsa Suurpää, sinä joka tätä kirottua kieltä osaat, laitas, +että pääsemme johonkin selkoon". + +-- "Kirous palatkoon päänne päälle", vastasi toinen ääni, joka ei +myöskään ollut vallan vieras; -- "se on minun äitini kieli, ja joka +sitä kiroo, pääsee minun miekkani terää maistamaan, olkoonpa hän vaikka +ritari Harald". + +-- "No, no", kuului Harald'in sanat, "ei riitaa nyt. Nyt +kuulustelkaatte tältä kokoontuneelta kansalta, ovatko kirkkotiellään +missään tavanneet pakenijamme". + +Puhujat lähenivät ovea. Kurjen ukko oli vetänyt miekan tupesta ja otti +askeleen Harald'ia vastaan. Ritari hämmästyi ja veti miekkansa hänkin. + +-- "Missä on tyttäreni?" -- "Missä on morsiameni?" -- nämät kysymykset +lensivät vastatusten niinkuin kaksi miekan-lapetta. + +Häly syntyi kansassa ja useat äänet huusivat: "Pois, miehet, +miekkoinenne; tässä on jumalan rauha". Samassa kirkon ovet avattiin, +latinainen kuori-virsi Kristuksen syntymisestä oli alkanut ja pappi +loistavassa kasukassa tuli ovesta ulos, huutaen korkealla äänellä. +"Kristus on syntynyt Betlehem'issä; tulkaatte lahjoja kantamaan äsken +syntyneelle Juutaan kuninkaalle, tulkaatte häntä kumartamaan, tulkaatte +tuomaan kultaa, suitsutusta ja mirhamia". + +Kansa kumartui nöyryydessä; ainoastaan Matti Kurki ja Harald ritari +miehineen seisoivat jänkeinä toisiansa vastassa. + +-- "Keitä te olette?" huusi innossaan pappi, heitä havaitessansa; -- +"keitä te olette, jotka täällä miekkoja paljastatte taivaallisen +kuninkaan läsnä ollessa? Oletteko jumalattoman Herodeksen palvelijoita, +jotka tulette tappamaan poika-lapset Betlehem'issä? Pimeyden ruhtinas +on kahleisin sidottu ja hänen palvelijansa hukkukoot helvetissä". + +-- "Minä olen ritari", lausui Harald juhlallisesti, mutta kopeastikin, +"miekkani on vihitty pyhän kirkon palvelukseen. Mutta tämä kurja on +petollisesti minulta morsiamen varastanut; tyttärensä, jonka hän ensin +lupasi minun viedä tänä pyhänä aamuna tälle pyhälle alttarille, on hän +viime yönä vienyt pakoon mukahansa ja tahtonut paloon hukuttaa +häävieraansa. Ritarin tavalla tahdon antaa asiani Jumalan tuomion alle +ja sen tähden, pyhä isä, olen miekkani paljastanut". Näin sanoen Harald +käänsi kalpansa kärjen maata kohden. + +-- "Sinä rietas valehtelija"! huusi Kurki vihan vimmassa: "sinäpä juuri +olet tyttäreni varastanut, taloni polttanut ja ryöstänyt, vieläpä +minun itseni salvannut kellariluolaan, koska pelkäsit vanhan Kurjen +siiven-kyniä. Mutta näetkös, minä olen maan povesta sukeltanut +ylös sinulle kostajaksi, ja nyt olen riisuva sulta ritariutesi +vale-vaatteet. Etpä tainnut arvata, että kosto niin likeltä seuraisi +ilkeätä tekoa; sinä hämmästyit ja hädissäsi sepitit tämän kehnon +valeen, joka sopisi liehakoitsevan orjan tekemäksi". + +-- "Tuomitkoon Jumala", sanoi pappi. "Hän puuduttaa valehtelijalta +voiman ja jäntevyyden; Hän vaivuttaa miekan ilkiön kädestä ja peittää +sen silmät pimeydellä". + +Katsojat, jotka seisoivat ihmettelemässä näitä kummallisia tapauksia, +alkoivat ymmärtää, mitä oli tekeillä. "Se on Matti Kurki Laukon ukko, +ja toinen Ruotsin ritari Harald, Hämeenlinnan haltia", levisi humina +väki-joukossa. "Mistä on riita? -- Kurjen tyttärestä, Pohjan neidestä". +Väkeä yhä enemmin kokoontui ja asettui vahvaksi kehäksi riita-veljesten +ympäri, jotka valmistuivat käymään Jumalan-oikeutta miekalla. Se oli +la'in-käytöksen tapa, jonka kristin-usko ja pappeus oli mukaansa tuonut +ja sen perustuksena oli vahva luottamus, että Jumala itse tahtoisi +väkevällä kädellään saattaa ylpeilevän vääryyden häpeään. Kirkon ovet +olivat taas suljetut ja jumalanpalvelus hetkeksi pidätetty. Olihan +Jumalan-tuomio muka yhtä juhlallinen asia kuin kirkonmeno. -- Ensinnä +Harald korkealla äänellä sanoi nimensä ja asiansa, syyttäen Kurjen +ukkoa petollisuudesta ja itsellensä rukoellen taivaan kirousta, jos oli +valetta puhunut. Nyt Kurjen piti samaten asiansa sanoman. + +-- -- "Minä olen Matti Kurki, Pohjan Pirkkalaisten päämies" -- -- -- + +Tätä edemmäksi ei ukko ennättänyt puhua, kun roteva ääni joukosta soi: + +-- "Sen valehtelit, Matti Kurki; sinä et ole Pohjan Pirkkalaisten +päämies". + +Kaikkien silmät kääntyivät puhujaa kohden. Se oli äsken tullut vieras, +oudossa puvussa, ja seurassansa näkyi olevan useita samannäköisiä. +Näädän-nahkaiset reunukset lakeissa ja turkeissa ilmoittivat mahtavia +miehiä olevan, ja koko heidän varustuksensa todisti, että olivat +matkalaisia. Mutta puhujan ko'okas varsi ja jalo katsanto osoitti +hänelle ensimäisen sijan heidän joukossansa. Helposti kansa hänelle +sijaa antoi, kun hän tukevilla askeleilla astui kirkon-ovelle saakka, +lausuen papille: + +-- "Tämä mies jo valehtelee ensi sanoissa, ja tahdon estää häntä +kutsumasta Jumalaa kostajaksi. Hän on Matti Kurki, mutta Matti Kurki ei +ole enää Pirkkalaisseuran päämies. Minä, Viljakka Pouttu, olen Pohjan +Pirkkalaisten päämies, itse Lapinkävijäin valitsema ja Ruotsin +hallituksen vahvistama". + +Näin sanoen hän otti povestansa nahkaisen kirjoituksen, josta killui +iso vahainen sinetti. Kirkonpalvelija näytti kynttilällä valkean ja +pappi levitettyänsä kirjoituksen alkoi lukea latinaksi: "Universis +praesentes literas inspecturis Tyrgillus Knuzs sun, marscalkus, salutem +in Domino sempiternam". -- -- Tästä hän rupesi suomeksi selittämään, +mitä kirjoitus tarkoitti. Torkel Knuutinpoika, Ruotsin marski, oli muka +palkinnoksi Pohjan Pirkkalaisten uskollisesta palveluksesta heidän +saattaessansa tuon siirteleväisen Lapin kansan Ruotsin kruunun +alamaiseksi, tahtonut heille vahvistaa ja myöntää heidän vaalinsa, +jolla päämieheksi oli otettu tuo rohkea mies "Viljakka de Pouttu". +Kuitenkin piti heidän kaikissa muissa asioissa, jotka eivät suorastaan +kuuluneet heidän Lapinkäyntiinsä, totteleman Hämeen hallitus-miehen, +ritari Harald'in, käskyjä. + +Kirja pantiin kokoon ja annettiin takaisin Poutulle, joka virkkoi: + +-- "Muutoin en tiedä, mitä näillä miehillä on riitana, eikä tuo asia +minuun koskekkaan. Poikkesin vain Turusta tullessani tänne rukousta +pitämään ja satuin kuulemaan Matti Kurjen hourailevan. Toivon nyt hänen +päänsä selvenneen ja kiirehdin taas eteenpäin matkalleni. Rukoilen +Teiltä, pyhä isä, aneita, kun täytyy minun näin suurena juhlana +matkustella. Minun nöyryyteni merkiksi tarjoon minä tälle P. Maarian +kirkolle Sastamalassa tämän hopeisen suitsutus-astian ja kun lisäksi +ilmoitan kiireeni syyt, ette suinkaan minulta pidätä siunaustanne: +lähden rakkahimman poikani Vitjakan häihin; sillä toivoni on, että hän +tänä kuluneena yönä on tuonut morsiamensa Laukosta". + +-- "Korkeimman siunaus sinua seuratkoon, poikani! Herra varjelkoon +sinua ja koko sinun huonettasi!" lausui pappi nostetuilla käsillä. + +-- "Viljakka!" huusi Kurjen ukko, joka vihdoin oli toipunut +ällistyksestään, "onko Pohjan-piltti käynyt tyttäreni viemässä". + +-- "Senhän itse paraiten tietänet", vastasi Pouttu; "minä Turusta +palaan, enkä tiedä mistään. Mutta sen muistan, että hän käski Kurjen +ukon olla varoillansa vuoden pisimpänä yönä, ja senkin tiedän, että +Pohjan-piltti pitää lupauksensa". "Onko tässä kansassa ketään, joka on +nähnyt Vitjakka Poutun tänä yönä vievän morsiamensa pohjaseen", lisäsi +kääntyen kirkkoväen puheille. + +Mies kansan keskeltä vastasi: "minä tulin ilta-yön puolella ajaen +Kyrösselän jäitä myöden. Yht'äkkiä oriini pelästyi ja sivutseni +suihkaisi reki niinkuin noidan nuoli. Minä siunasin ja tein +ristinmerkin. Mutta sen ennätin nähdä, että re'essä istui nuori mies ja +sini-huntuinen neiti. Miehen kaulasta riippui hopeiset vitjat". + +-- "Se oli Pohjan-piltti", puhkesivat yhteen ääneen Pouttu ja Kurki. + +-- "Surma ja kuolema!" tuimisti vihoissansa Kurki, ja kääntyen papin +puolelle hän sanoi: "Sinä kuulit, kuka on juhlan rauhaa rikkonut; +julistappas kirkon suurin kirous tämän ilkiön yli". + +-- "Pyhä kirkko", vastasi pappi, joka vielä piti Poutulta saadun +suitsutus-astian kädessään, -- "pyhä kirkko ei yhtenä aamu-hetkenä +siunaa ja kiroo. Minä olen Viljakka Poutun huonetta siunannut, enkä +kiroo hänen poikaansa". + +-- "Mutta minä", huusi Harald, joka nyt vihdoin oli saanut nämä kummat +itsellensä selitetyiksi ja astui Pouttua lähemmäksi, "minä olen ritari +Harald, Hämeenlinnan isäntä ja Pohjan Pirkkalaisten maaherra. Te olette +minun alamaiseni ja minä otan tämän talonpojan talteeni, kunnes hänen +poikansa on rikoksensa sovittanut". Hän pani kätensä Poutun olkapäähän, +ikäänkuin omistaaksensa hänen. + +Vanha Pouttu katseli häntä kummastellen. Hän oli Turussa, marskin +puheilla käydessään, turhaan pyytänyt saada pois valtuus-kirjastansa +sen lisäyksen, jolla Pohjanmaan ylimmäinen hallitus laskettiin +Hämeenlinnan isännän käsiin. Mutta viimein hän oli pitänyt tämän +lauseen vähäpätöisenä ja oli päättänyt työssä estää kaikki vierasten +ryhtymiset Pohjan asioihin. Nyt oli äkki-arvaamatta Harald itse +sattunut hänen tielleen. + +-- "Sinäkös Harald ritari?" lausui jäykästi: "mutta tämä niska ei kanna +i'estäsi". Näin sanoen hän kädellänsä sysäsi ritarin takaperin. + +Harald tuimasti nosti miekkansa, mutta vihainen myrinä syntyi +väki-joukossa, samassa tuokiossa olivat Poutun kumppanitkin nostaneet +aseensa ja seisoivat jo päämiehensä ympäri. Yhdessä joukossa lähtivät +kaikki Pohjan miehet hevostensa luo ja ajoivat tiehensä. Harald'in +seura ei ollut kyllä väkevä heidän lähtöänsä estämään, olletikkin koska +kokoontunut kansa nähtävästi aikoi pitää Pohjalaisten puolta. +Hämeenlinnalaiset ja Kurki jäivät siis keskenänsä neuvottelemaan. +Kirkon-ovet avattiin ja kansa seurasi pappia kirkkoon. + +Mutta Kurjen ukko ja Harald miehineen keskustelivat vielä vähän aikaa +ystävyydessä kirkon-oven edessä. Sitten lähtivät kiireesti päivänvalon +koittaessa hajalle, Harald seuralaisineen Hämeenlinnaan, Matti Kurki +lainatulla hevosella kotiansa. + +Auringon säteet löysivät kynttilät vielä palamassa Sastamalan kirkossa. +Suitsutus nousi kivistä kattoa kohden, ja kokoontui siinä pilven +näköiseksi, pyhän veden kasi pirskui runsaasti, ja pappi messueli +latinaksi, selittäen väliin muutamalla suomalaisella sanalla juhlan +merkitystä ja kehoittaen uskovaisia uhrailemaan alttarille. Sanalla +sanoen, katholilainen kirkonmeno, niin loistava kuin Suomen sydänmaissa +oli mahdollinen, pidettiin jouluaamuna Sastamalassa. + + + + +Totkijärvi ja Lapinkaivo. + + +Harald ritarin ja Matti Kurjen sovinto oli pian ollut rakennettu, kun +molempien erehdys oli ilmi tullut. Nyt oli heillä yhteinen vihollinen. +Heidän keskustelemuksensa Sastamalassa oli saattanut heidät siihen +päätökseen, että molemmat yhdessä vielä talvi-kelillä tekisivät +kosto- retken Pohjanmaalle. Tällä aikomuksella riensi Harald +Hämeenlinnaan tekemään tarpeellisia valmistuksia ja väkeä kokoilemaan. +Mutta Matti Kurki jo koti-matkallansa rupesi muuttamaan päätöstänsä. +Ennenkuin Harald olisi valmiina, saattaisi jo pian kuukausi kulua. Tämä +oli Kurjen mielestä aian-tuhlausta. Lapinkävijät jo muka ennättäisivät +lähteä talvi-matkoillensa Lappiin, ja koska arvattavasti sekä vanha +Pouttu että Pohjan-piltti ja Lyylikin sinne seuraisi, ei olisi Kurjen +ukolla koko retkestänsä suurta hyötyä. Tätä miettiessään oli Kurki jo +ennen kotiin-tultuansa päättänyt lähteä omin neuvoin matkalle, jollei +Harald ritari viikon perästä olisi valmiiksi tullut. + +Juhlasalin rauniot vielä suitsivat, kun Kurki lähestyi kartanoansa. +Synkkä-mielisenä hän ajoi pihaan. Laukon palvelijat hääräsivät vielä +sammuneen palon ympäri, jonka he olivat leviämästä estäneet. Heidän +ilonsa oli silminnähtävä, kun isäntä, joka niin kummallisesti oli +hävinnyt, taas tuli näkyviin. Mutta kauhu tuli ilon sijaan, kun eivät +Lyyliä muassa nähneet. Kuitenkaan ei uskaltanut kukaan kysymyksiä +tehdä. + +Kellarin oven edessä makasi Totki, ikäänkuin jatkamassa +eilis-illallista virkaansa. Totkin isäntä ei kuitenkaan tuosta +leppynyt. Sanaakaan virkkamatta hän sitoi koiransa kahleilla kiinni +kellarin-oveen, ja ryhtyi sitten kohta matka-toimiin. + +Ja nyt Kurjen ukko ei levännyt yötä, ei päivää. Joulupyhät läpitsensä +valmistettiin aseita, muonaa ja muita retken tarpeita. Muistakin Kurjen +tiluksista ko'ottiin miehiä ja sana lähetettiin Hämeenlinnaan +jouduttamaan Harald ritarin lähtöä. Kurki itse oli väsymätön taikka, +oikeammin sanoen, levoton ja rauhaton. Yön-aikana hän käveli palaneen +juhlasalinsa ympäri taikka istuskeli uuvuksissa sen raunioilla. Mutta +jos sattui lähestymään kellarinsa ovea, hän äkisti säikähtyen tuosta +takaisin kääntyi. Oliko se Totkin hiljainen ulvona, joka ajoi hänen +pakoon, vai oliko naistensa haahmot häntä peloittaneet? Sitä ei kukaan +voinut sanoa. Mutta Laukon palvelijat pudistivat päätänsä, ja vanhat +kamalat jutut Kurjen entisistä hirmutöistä kulkivat taas kuiskumalla +suusta suuhun. + +Uuden-vuoden aattona olivat kaikki valmistukset suoritettuina. Hevoset +päristivät valjaissansa, ja miehet kokoilivat kaikki tarve-kalut +rekiinsä: joutset, keihäät ja miekat, muonat ja appeet, sukset ja +sommat. Lähes sataluku miehiä, joista isompi osa jo vanhastaan oli +tottunut seuraamaan Matti Kurkea palvelijoina hänen kaukaisilla +retkillänsä, seisoi nytkin valmiina hänen käskyjänsä tottelemaan. +Retken tarkoitus jo tiettiin; sillä vaikk'ei kukaan uskaltanut ukolta +kysyä, oli kuitenkin hänen katkonaisista lauseistansa huomattu, että +Lyyli oli varkain viety Pohjanmaalle ja että isän oli aikomus mennä +ottamaan tyttärensä takaisin. Tämä tieto oli Kurjen miehissä sytyttänyt +suuremman innon, kuin minkä yksistään isännän käsky olisi voinut. Se +oli heille kunnian asia, että Pohjamniehet eivät saisi saalistansa +pitää, ja melkein yhtä paljon sekin heidän kunniaansa koski, ett'ei +Harald ritari miehinensä ennättäisi jakailemaan tämän retken mainetta. +Siitäpä Laukkolaisten uutteruus valmistus-toimissa, siitäpä heidän +raikas riemunsa nyt, kun kaikki oli valmisna lähtöön. + +Mutta vanhan Kurjen silmissä ei näkynyt muuta valoa, kuin synkän keston +kamalaa loistoa. Tukevalla kouralla hän nosti Totkin kahleinensa rekeen +ja istui ajamaan. Muut seurasivat. Ensimäisen selän jäitä ajettuansa +kulkijat tulivat metsä-taipaleelle, josta pian keskellä jylhää saloa +aukeni vähäisempi järvi. Se oli pohjaton Hiisijärvi, johon Lappalaiset, +asuessaan näillä mailla, olivat uhranneet Manalan hirmu-valtiaille +lepyttäjäisiä. Kurjen ukko pysähtyi keskelle tätä kolkkoa selkää ja +käski tehdä avennon jäähän. Pöyristys hyydytti miesten verta; kukaan ei +tiennyt mitä oli odotettavana, ainoastaan Totki ilmoitti hiljaisella +ulinalla pahoja aaveitansa. Ja oikein se aavisteli. Raskaat painot +sitoi isäntä vanhan toverinsa kaulaan ja päästi hänen aventoon. + +-- "Kaitse Kalman kartanoa!" oli ukon viimeinen hyvästi-jättö, +rientäissään kuin vimmattu pois surma-paikalta. Mutta Totkin surkea +ulina seurasi häntä. Hän katsoi taaksensa ja näki, että kaikki +palvelijat seurasivat häntä, -- että Totki yksinänsä taisteli avennossa +kuolemaa vastaan. Vielä silmänräpäys ja Totki raukka oli vaipunut, +vajonnut Hiisijärven pohjattomiin vesiin. Hiisijärvi oli muuttunut +_Totkijärveksi_, joka nimi on tullut melkein yhtä kuuluisaksi kuin +nimet: Kurki ja Laukko. + +Mutta Matti Kurjen korvissa soi lakkaamatta uskollisen Totkin surkea +ulina, milloin kaukaa, milloin ikäänkuin likemmältä häntä ahdistaen. +Tuskin uskalsi vanhus enää kääntää silmänsä ta'appäin. + +Matka kulki maitten ja jäitten yli Kyrösselälle, jonka toisella +puolella alkoi 12-penikulmainen autio taipale, tunnettu Kyrön-metsän +eli Kyrön-kankaan nimellä, täynnänsä sora-harjuja, rämeitä ja keitaita. +Matka-joukko tätä korpi-maata myöden läheni Kauraharjua, kun yhtäkkiä +sen kukkulalla leimahteli palo. Pari kolme Lappalais-kotaa oli syttynyt +tuleen ja samassa liekissä paloi kasanen tervaksia kirkkaalla valolla. +Kummastellen Kurjen ukko sinne ajoi ja näki keitaan aukealla useita +ahkioita lentävän pohjaseen päin. Hänen silmänsä kohta tunsi ajajat +samaksi Lappalais-perheeksi, joka joulu-yönä oli Laukossa käynyt. +Arvellessaan, mitä tämä Lappalaisten pako tiesi, hän antoi silmänsä +heitä seurata pitkin lumista aukeata. Sitten tarkasteli taivaan +ranteita. Tuolla luotehessa oli Lauhan kukkula, niinkuin mahtava pieli +Kyrön-kankaan kannasten raja-pylvääksi. Mutta mitä kummia? Jo senkin +huipussa kirkas valo leimahtelee. Ja kauempanakin kaukaisella +Pyhävuorella kohta yhtäläinen loiste syttyy. Tuokiossa jo tämä kumma +selveni Kurjelle. Se oli Pohjalaisten sanoma-tulet, jotka tällä tavoin +kukkulasta kukkulaan lennättivät sanan vihollisten tulosta. + +Kohta Kurjen ukko lähetti kolme suksi-miestä ottamaan Lappalaiset +kiinni. Itse hän muun seuransa kanssa kulki hiljakseen Karvianjoen +rannalle, jossa levähdettiin. + +Tähän aikaan pitivät Pohjan Pirkkalaiset suuren kokouksen Pouttulassa. +Viljakka, joka aavisti Kurjen ukon kosto-tuumia, oli jo koti-matkallaan +järjestänyt sananlennätyksen Kauraharjulla, Lauhassa ja Pyhävuorella ja +tahtoi nyt Pohjan miesten kanssa neuvotella puolustuksesta sekä heille +ilmoittaa, mitenkä asiat olivat etelässä ja kuinka matka oli +menestynyt. Sitten piti juotaman Vitjakan ja Lyylin häitä, ja Pouttulan +emäntä askaroitsi Lyylin avulla valmistamassa näitten juhlien tarpeita. +Raikas talvi-ilma matkalla ja virvoittavainen pohja-tuuli oli tuonut +kaikki ruususet takasin Lyylin poskipäille ja jalompana entistänsä hän +liikkui tätinsä, tulevan anoppinsa, käskyillä uuden kotinsa askareissa. +Mutta kun Pohjan-piltti vei kokous-kapulan ympäri, levisi samalla +tieto, että Pohjan neiti oli Pohjanmaahan takaisin tullut. Ja +erittäinkin nuorissa tämä sanoma riemun sytytti. Miehissä he Pouttulaan +kokoontuivat viettämään ikäänkuin voitonjuhlaa. + +Kuinka suloinen olisi minun kuvailla iloisia juhlakemuja, vanhojen +riemuja ja nuorten leikin-laskuja. Mutta minun täytyy seurata Pentti +Poutun sanoja, niinkuin hän asiat selitteli ystävällensä Hannu +Fordeel'ille, veneen perässä Kurkun laineilla. + +Vanha Pouttu, joka täydellisesti ymmärsi mitä Pohjanmiesten nykyinen +tila vaati, oli katsonut tarpeelliseksi, että häät tapahtuisivat uuden +opin mukaan, jotta ei ainakaan kirkko ja pappeus, jonka valta nyt oli +maassa mahtavin, menisi muitten vihollisten puolelle, Pohjalaisten +perikadoksi. + +Mutta tässä kohden oli äkki-arvaamaton este syntynyt. Pappi, joka +Kyrössä toimitti uskon-levittäjän virkaa näillä pohjanmailla, kielsi +antavansa kirkon siunausta avioliitolle, joka niin törkeästi rikkoisi +kanonisen la'in. Jos olisi kaukaisempaa sukua ollut, hän ehkä olisi +voinut muka saastaisuuden poistaa kirkon pyhyyden voimalla. Mutta +orpanusten väliseen avioon ei hänen mielestään muu voisi lupaa antaa +kuin itse pyhä isä Romassa. + +Miehet Pouttulan käräjissä ottivat tämänkin asian keskusteltavaksi. +Nuori Vitjakka ja hänen kanssansa useat muut väittivät, että isät ja +isän-isät olivat kirkon luvatta naineet ja että ei nytkään ollut papin +pyhityksestä väliä. Toiset taas väittivät vastaan, mitkä peläten kirkon +maallista valtaa, mitkä sen hengellistä mahtia varoen. Monelta pääsi +ilmi hänen salaiset vihansa uuden opin valtaa vastaan ja moni +nuoremmista oli valmis nostamaan uskonsotaa koko maan vapahtamiseksi. +Mutta viisaammat, jotka tunsivat aian merkkejä, jähdyttivät heidän +intoansa. + +Riita, joka tästä asiasta syttyi, tyyntyi kohta kun Lyyli astui heidän +keskeensä. + +-- "Minä en ole riidan sytyttäjäksi tänne tullut, en myöskään naimista +varten. Minä seuraan Pohjan-pilttiä, minä elän täällä keskellänne; -- +mutta minä olen ja tahdon vasta olla 'Pohjan neiti'." Huulensa hymyili +ihmeellisellä tavalla, joka pani miesten sydämmet vavahtamaan. Hän +lisäsi korkeammalla äänellä ja ikäänkuin käskemällä: "Pyhävuorella, +Kyrön kankaan puolella, palaa jo sanomatuli. Viholliset ovat tulossa. +Sinne, miehet, kankahalle, torjumaan heidät Pohjan rajoilta!" + +Hän läksi itse pukeumaan sotaiseen pukuun, ja miehet yhdellä mielellä +päättivät kiirehtiä Kankaalle. + +Mutta Kyrönkankaalla syntyi tällä hetkellä myrsky. Kinokset kohosivat +niinkuin meren aallot pitkin keitaitten avaruutta, ja sakea lumi-tuisku +täytti ilman. Tämä rajuilma nousi Lappalaisten ahkioitten jäljistä ja +tukehdutti pian palon liekit Kauraharjulla. Vanha Lappalainen oli vielä +kerrankin tahtonut näyttää, että hänen vanha liittonsa luonnon voimain +kanssa oli eheänä. Hänen suvullensa olivat Pohjan päämiehet luvanneet +Kyrönkankaan keitaat ja metsät verottomaksi omaisuudeksi, jos hän +sanoma-tulella Kauraharjulta heille ilmoittaisi vaaran tuloa. Hän oli +tehtävänsä tehnyt, mutta nyt surma läheni häntä ja koko hänen sukuaan; +sillä Kurjen suksimiehet ajoivat kuin tuuliaispäät häntä takaa. +Hän puhutteli myrskyn henkiä, mutta nämä vaativat uhrin. Silloin +Lappalais-vanhus oli päättänyt pelastaa sikiönsä, mutta itse astua +Tuonelan tupiin, Manalan majoihin. Hän oli käskenyt seuransa lähteä +edelleen ja oli itse poikennut kankaan harjulle. + +Keskellä harjua istuu ukko ahkiossaan, pitäen vasemmalla kädellä peuran +sarvet, sill'aikaa kuin oikea käsi ilmaa haparoitsee etelää kohden. +Hänen silmänsä palavat ja suusta soipi voimalliset sanat, joita tuulet, +vihurit ja viuhut tottelevat. Se on vanhan Lappalaisen kuolemavirttä, +ja tuulispäät tanssivat ilosta hänen ympärinsä. Hän viittailee etelään +ja kirmaten myrskyn-henget lähtevät lentämällä päivän alle. Mutta +loihtija on väsymätön; yhä uusia myrskyn henkiä hänen loihto-laulunsa +käskee kokoon ja uusia pyry-pilviä hän lähettää etelän-maille. +Karvianjoen autiot varret ovat vajonneet lumi-tuoksun sekaan, Hämeen +metsissä hongat taittuvat, ja Hansalaisten kauppahaahdet Itämerellä +ajetaan haaksirikkoon Liivin ja Preussin matalia rantoja vastaan. + +Kaksi vuorokautta soivat loihto-runot Kyrönkankaalla ja kaksi +vuorokautta viivytti lumi-tuisku Matti Kurjen ja hänen seuransa matkaa. +Mutta vanhan Lappalaisen voimat riutuivat ja myrsky vähitellen +helpoitti. Matkalaiset lähtivät liikkeelle Karvianjoen rannoilta ja +löysivät pian vanhuksen, missä vielä istui, peuran sarvet kämmenissään. +Hänen päänsä oli hervotonna vaipunut rintaa vastaan, silmien tuli oli +sammunut ja ainoastaan tuskalliset vavahdukset ilmoittivat, että vanhus +oli hengissä. Kaikki Kurjen seuraajat pysähtyivät kauhistuksella +eivätkä uskaltaneet lähestyä tätä Kalman kuvaa. Mutta Matti Kurki meni +ahkion luoksi ja nosti väkevällä kädellään vanhuksen ilmaan. + +-- "Matti Kurki!" lausui Lappalainen riutuvalla äänellä, "anna peurani +seurata Kalman maille. Jos sen te'et, tahdon sielläkin sinulle vuotisen +veron maksaa, jahka itsekin olet maan alle muuttanut. Usko minua, +Kurki, jo tämän päivän paistaessa lähdet sinäkin näiltä ilmoilta +Tuonelaan". + +Kurki päästi uhrattavansa takasin ahkioon ja vaipui ajatuksiinsa. + +-- "Oikein sinä puhut, oikein", hän vihdoin hiljaa puhui ikäänkuin +itseksensä, "niin pitää Lappalaisen lähtemän Kalman maille, peuransa +seurassa, ahkiossa ajain". Hän tarttui peuran ohjakseen ja alkoi sitä +talutella. + +Harjun syrjässä oli avara syvennys, jonka penkereet äkki-jyrkkinä +kaatuivat mustaan pohjattomaan kitaan. Se oli tuttu paikka Kurjelle ja +väkäisillä askeleilla hän astui sitä kohden. Äyräälle tultua, peura +pysähtyi hämmästyneenä; mutta Kurki päästi ohjaksen ja viskasi, sarviin +tarttuen, helpolla lykkäyksellä uhrit syvyyteen. Tuokion päästä nousi +hiljainen loiske niinkuin huokaus ylös maanalaisesta kidasta, ja Kurjen +ukko palasi _Lapinkaivon_ reunalta. + +Hän palasi matka-kumppaniensa ty'ö; mutta kummallinen ulina hänen +korvissansa soi. Oliko tuo Totkin ääntä Totkijärvestä? Vai oliko Tuonen +hallit haukkumassa tuota äsken tullutta vierasta? Kauhu oli käsittänyt +kaikkia ja ukon askeleet horjuivat. Kuitenkin hän tointui lujan +tahtonsa voimalla. Jopa olikin tointuminen: metsän reunalta läheni +Pohjanmiesten joukko, suksilla lentäen valkoisen lumi-hangen yli. +Heidän sompansa välkkyivät, kuin virran laineet päivän-paisteessa. +Niinkuin väkevä virta he lähenivät Kurkea. Heidän etupäässä hiihti +kaksi miestä, joitten punaset lakit kohosivat muiden yli. Se oli vanha +Viljakka Pouttu ja Pohjanpiltti. + +-- "Matti Kurki", lausui päämies kaikuvalla äänellä, -- "Pohjan +Pirkkalaisten nimessä minä sinulta kysyn, mitä asioita sinä uskallat +heidän rajoillansa käydä. Jos häävieraaksi tulet Pohjanpiltin häihin, +niin miksikä ei? Mutta soveliaampi se minusta olisi, että Lyylin isä +pitäisi tyttärensä häät Laukossa. Me olemme kaikki valmiit sinua sinne +seuraamaan. Ja Lyylikin, Pohjan neiti, on kohta täällä; hän ainoastaan +poikkesi Lauhan kukkulalle, katsomaan hää-valkeitansa". + +-- "Sen hää-valkeat viritetään toisella puolen Tuonen jokea", ärjähti +Matti Kurki vastaan. "Sinne tekin kurjat, pääsette häitä juomaan. Minä +olen sanansaattajanne sinne lähettänyt tuloanne ilmoittamaan". -- Hän +veti rajusti miekkansa ja jatkoi: "Niinkuin veltot varkaat olette +ryöstäneet tyttäreni. Sinua, Vitjakka, pitäisi minun kurittaman, +niinkuin lapsia kuritetaan. Mutta vitsani on teräksinen, ja viimeisen +kerran sinä hyppäsit naisten teillä. -- -- Sitten sinun tulee vuorosi, +Viljakka Pouttu". + +Pohjanpiltti oli siepannut miekkansa vyöltä, mutta vanha Pouttu astui +hänen eteensä. + +-- "Sinä olet nuoruuden voimissa ja Matti Kurki on haudan reunalla. Jos +hänen kaadat, kuinka tahdot hänen tyttärensä naida. Mutta minä olen +Kurjen ikäinen, minä olen Pohjan päämies ja minä tahdon hänen +askeleensa pidättää Pohjan rajoilta". + +Hän kääntyi Kurjen kumppanien puoleen, lausuen: + +-- "Näette, Hämeen veljet, että Pohjalaiset ovat varoillansa. Meidän +joukkomme on paljoa suurempi kuin teidän ja turha oli toivonne päästä +äkki-luulematta päällemme. Mutta teidän ei tämä riita olekkaan, ja jos +minä tasapäässä tappelussa Kurjen kaadan, saatte palata, kenenkään +hätyyttämättä. Se mies on kaksi naistansa murhannut, se mies on +tahtonut tyttärensä onnen murhata; hän murhaisi vielä tyttärenkin, jos +se hänen valtoihinsa joutuisi. Mutta nyt on hänelle koston hetki +tullut". + +Vanhat toverit astuivat miekka kädessä toisiansa vastaan ja heidän +seuraajansa asettuivat äänettöminä heidän ympärinsä. Matti Kurjen suu +oli vihan vaahdossa. Hänen korviinsa soi uudesta Totkin ulina ja +kauhulla hän katsoi taaksensa. + +-- "Hornan haukkuja, enkö saa suutasi tukituksi", hän jupisteli, +"malta, malta!" -- -- -- + +Miekan terät leimahtelivat ja rauta-renkaat sotapaidoissa helisivät. +Taistelu oli alkanut. + +Mutta Lauhan kukkulassa syttyi äkkiä kirkas tuli joka paistoi Kurjen +ukon silmiin. Ja liekin loisteessa seisoi vaimoinen haahmo, miekka +kädessä. Matti Kurjen silmät kiintyivät tähän kummalliseen näkyyn. +Haahmo jakaantui hänen mielestänsä kahtia ja muuttui hänen kahden +surmatun naisensa muotoiseksi. Hänen käsivartensa puutuivat ja +heikommin hän alkoi vivuttaa miekkaansa. + +-- "Surma ja kuolema!" hän ärjähti. "Kaikki Tuonen vallat minua +kiusaavat". + +-- "Niinpä kuole, sinä murhamies", huusi Pouttu ja tapasi vihamiestänsä +vasempaan olkapäähän, jotta punainen veren-soilu parskui miekan +jäljestä. + +Haavan tuska tuntui Kurjen sydämmeen. Hän kokosi vimmattuna viimeiset +voimansa ja haavoitti vihamiehen päätä. Mutta itse hän jo horjahti ja +kaatui hervottomana. Hän käänsi silmät Lauhaa kohden; tulen liekki +siinä vielä leimahti, mutta haahmo oli hävinnyt. Pian alkoivat kaikki +Tuonen kauhut liikkua hänen himmentyneitten silmäin edessä. Murhatut +naiset astuivat likemmäksi ja pudistivat verisiä huntujansa. Hän luuli +olevansa Laukon kellarissa näitten vainajien seurassa, kahleissa ja +vaivattuna. Eikä aikaakaan, niin tunsi vajoovansa Lapinkaivon +äärettömään syvyyteen. Katkonaiset sanat tunkeutuivat huulien raosta, +ilmoittaen hänen tuskiaan. Hänen seurastansa muutamat kokivat tukkia +veren-juoksun; mutta elämän hetteet heruivat taukoomatta. + +Eikä kaukana tuosta istui Viljakka Pouttu tainiossaan lumi-hangen +päällä ja Pohjanmiehet seisoivat hänen ympärillänsä. Hänen haavojansa +korjattiin ja päämies kannettiin ystäväinsä toimesta paikalta. + +Yö on tullut, tähdet tuikkivat ja pohjaisella taivaan rannalla +revon-tulet välkkyvät, soilehtivat. Lauhan tulet ovat sammuneet, mutta +pohjonen palaa ja valkoisella lumella hohtaa taivaan loiste. + +Mikä varjo tuolla lentää aukealla keitaalla? Se lähenee. -- Se on +Lyyli, Pohjan neiti, hirveä ajamassa. Hän tulee lennossa Lauhasta +tappotanterelle; ja juoksijan sorkat tuskin koskevat maata. Kankaan +harjulle päästyänsä hirvi kompastuu ja kaatuu; se on viimeisen +juoksunsa juossut. + +Pohjanpiltti menee morsiantansa kohtaan: + +-- "Matti Kurki on kaatunut, Viljakka Pouttu pahoin haavoitettu". + +Hiiskumatta tyttö riensi kaatuneen luoksi. Hän lankesi polvilleen ja +pani kätensä Kurjen otsalle, josta kylmä kuoleman-hiki vuoti. Lämpimät +kyyneleet neiden silmistä valuivat sijaan ja ukko vielä kerran aukaisi +silmiänsä. + +-- "Anteeksi, isä", kuiskutti rukoilevalla äänellä tytär. + +Ukkoa pöyristytti; hän ei oikein tiennyt, oliko tuo joku vainajista. + +-- "Minä olen Lyyli", jatkoi tytär, "minä olen onneton tyttärenne". + +Kurjen silmät tarkastivat puhujaa, hänen katsantonsa muuttui julman +julmaksi ja ainoa sana soi tuskallisesti hänen suustaan: + +-- "Kirottu!" + +Lyyli lankesi selällensä pyörryksiin ja kannettiin pois sulhonsa +käsivarsilla. -- -- + +Kun aamu valkeni, oli taistelu-paikka tyhjä; ainoastaan veriset merkit +lumessa osoittivat, että surma oli tässä töitänsä tehnyt. Pohjalaiset +olivat palanneet kotihinsa, missä haavoitettu päämies pian henkensä +heitti, -- ja Kurjen ruumis kuljetettiin Laukkoon. Ennenkuin Hämeen +miehet perille pääsivät, tuli Harald ritari seuranensa vastaan. Hänen +matkansa oli jo liian myöhäinen; ja kuultuansa, että Pohjanmiehet +olivat varusteilla rajojansa varjelemaan, hän päätti palata matkaltaan. +Uusia keinoja oli hänen yrittäminen, joilla kosto muka vihdoinkin oli +saatava. Koko Pirkkalais-vallan tahtoi Harald ritari kerrallaan särkeä. + + + + +Salaisia juonia. + + +Muutamana kauniina kevät-yönä v. 1295 nähtiin kuutamon valossa pienempi +haaksi kulkevan Hirviluodon ja mannermaan välisessä salmessa Turusta +tullen. Lauhkea luoteis-tuuli täytti purjeet, ja laineet kimaltelivat +hopean karvalla. Purjehtijain matka kulki Kakskerran pohjoisia niemiä +kohden, jotka tumman-viheriöinä uiskentelivat veden-kalvossa. + +Haahden kannella oli kaikki hiljaista oloa. Perämies ja muu väki istui +äänetönnä paikoillaan torkuksissa; ainoastaan etukannella keulan +partaalla seisoi kaksi miestä puhumassa vilkkaalla, vaikka alhaisella +äänellä. Toinen näistä, joka avaran kappansa alla kantoi ritarillisen +puvun ja puhuessansa innollisesti kouristeli miekkansa tuppea, on +meille vanha tuttava, Hämeenlinnan isäntä, ritari Harald. Hänen +kumppaniansa emme ole ennen nähneet; mutta pitkä hiallinen kauhtanansa, +jonka päähine oli vedetty otsan yli, osoitti, että kauhtanan kantaja +oli hengellinen mies, joka päinensä päivinensä pyrki piiloon tämän +maailman metelistä ja turhista menoista. Kuitenkin hänen silmänsä, +jotka levottomina päässä paloivat, näyttivät todistavan toista, kuin +kirkollinen takki. Hänen avarat sieramensa ja ryppyyn vedetyt huulensa +puhuivat kopeutta ja vallan-himoa. Hän oli nähtävästi niitä miehiä, +jotka harniskan ja kypärin sijasta olivat pukeuneet pyhän kirkon +sota-asuun, koska toivoivat paremmin hengen miekalla hallitsevansa +maailmaa kuin maallisilla aseilla. Hänen nimensä oli Ragvald, kanonikus +eli kaniikki Turun tuomiokirkossa ja syntyänsä Ruotsalainen Ahvenan +saaristosta. + +-- "Minä en epäilekkään, että tuumamme vihdoin menestyvät; mutta sen +saatte lukeakkin minun ansiokseni", -- lausui vähän pistävällä äänellä +pappi ritarille. + +-- "Saattaa se niin olla, vaikk'ette sillä ansiolla vielä kauas lennä", +vastasi ritari närkästyneenä. "Sillä totta puhuen saapi se panna-kirous +olla hyvin tulinen, joka ei jähtyisi, ennenkuin Kyrönkankaan yli on +päässyt Pohjan nevoille. Mutta jos koko Pohjanmaa palaisikin helvetin +liekeissä, ettepä te kuitenkaan ole tulleet Turun hiippaa lähemmäksi, +ellen minä ole mies täyttämään lupaustani". -- -- + +-- "Se on totta", Ragvald heti virkkoi, "me tarvitsemme toisiamme. Minä +en muuta tahtonut kuin muistuttaa, millä väsymättömällä uutteruudella +olen tehtäväni tehnyt. Mutta jos luulette, että työni on helppo ollut, +niin kuulkaatte itse. Niinkuin tiedätte, lähdin viime vuonna tätä aikaa +Gotlantilaisessa laivassa matkalle. Mutta tuskin olin Visbyy'hyn +tullut, ennenkuin sana levisi noista hirmuteoista, jotka Tanskan +kuningas Eerikki oli Lundissa harjoitellut, ja jotka ovat kauhulla +täyttäneet koko kristikunnan. Pohjoisten valtakuntain pyhä 'primas' ja +arkkipispa, Johannes Grand, sekä hänen tuomioprovastinsa olivat +vangiksi otetut omassa hiippa-kaupungissaan ja Lund'in kirkon tavarat +ja kalliit kirjoitukset olivat ryöstetyt ja hajoitetut. Minä en +säikähtänyt tästä, vaan lähdin Lund'iin. Mutta siellä ei kukaan vielä +tiennyt, mihinkä arkkipispa oli vietykään. Teidän täytyy rohkeuttani +tunnustaa, koska nyt uskalsin lähteä häntä hakemaan keskellä kirottua +maata, jota Jumala pian on etsiskelevä tuon jumalattoman kuninkaan +rikosten tähden. Mutta minä tapasin hänen vihdoinkin. Söeporin linnassa +luoteisella Seelannilla se marttiira istui kovassa vankeudessa, mutta +hyvässä luottamuksessa Pyhän Romalaisen isän apuun. Hän oli kohta +taipuvainen pyyntööni, ja nyt on minulla muassa hänen vakainen +manaus-kirjeensä Maunu pispalle, joka käsketään estämään kaikkia +pakanallisia menoja ja tapoja Suomessa, eikä sallimaan mitään naimista, +joka rikkoisi kanonisen la'in, vaan säästämättä rankaisemaan niitä, +jotka semmoisiin synteihin ovat langenneet. Eikä siinä kyllä; kirje +nimen-omaan käskee pannaan laskea Pohjanmaan asukkaat, jotka semmoisia +syntiä harjoittavat ja suosittelevat". + +Ritari katseli ihmetellen toveriaan. + +-- "Se on hyvä, se on enemmän kuin olen voinut toivoa. Mutta luvallanne +sanottu, minä pelkään, että tuo pyhä marttiira, tuo arvoisa arkkipispa +ja primas on oikea hirtehinen". + +-- "Jumala armahtakoon! mitä uskallatte sanoa"! katkaisi pappi. + +-- "No, no", jatkoi Harald, "se on yleinen luulo hänestä Ruotsissa; +eikä tuo olekkaan paljas luulo. Onpa hän ollut niiden joukossa, jotka +murhasivat Eerikki Glipping'in, tän-edellisen kuninkaan Tanskanmaalla, +eikäpä suotta siis häntä kurittele murhatun poika, tämä nykyinen +kuningas. Mutta tämäpä olisi yhtä-kaikki, jos ei siitä vain syntyisi +esteitä tuumillemme. Tiedätte itse, että nuoren kuninkaamme nuori +sisar, Ingeborg, on kihlattu Tanskan kuninkaalle, ja samate Tanskan +prinsessa Marketa meidän kuninkaalle. Tämän aiotun sukulaisuuden tähden +ovat molemmat kuninkaalliset huoneet jo niinkuin yhtä perhekuntaa, ja +Ruotsin hovissa on viha arkkipispa Grand'ia vastaan melkein yhtä suuri +kuin Tanskassa. Minä siis kovasti epäilen, että hänen kirjeensä +kelpaavat mihinkään tässä valtakunnassa. Mutta jos saammekin Maunu +pispamme tottelemaan arkkipispan käskyjä ja lausumaan omassa nimessään +panna-kirouksen Pohjanmiesten yli, ei ole sillä paljo voitettu. Torkel +Knuutinpoika ei ole papiston ystävä, vaan pelkää ja varoo kirkon liikaa +valtaa, ja tuskinpa hän siis taipunee käyttämään kirkon miekkaa saati +tämmöisessä asiassa. Hän on itse rakennellut naimis-kauppoja, jotka +ovat vastoin kanonista lakia; sillä molemmat kuninkaat ovat +morsiamillensa sukua neljännessä polvessa". + +-- "Minun ajatukseni", sanoi Ragvald, "on päinvastoin se, että hän +juuri tästä syystä mieluisemmin palvelee kirkkoa. Kuningas Birgerin +naimisiin on jo aikaa pyydetty ja saatu lupa Romasta. Mutta Ingeborgin +naiminen on vielä paavin vallassa, ja marski on liian viisas, että hän +tahtoisi tehdä asian vaikeaksi, niinkuin se epäilemättä tulisi, jos +sanoma leviäisi Romaan saakka, että Ruotsin valtakunnassa orpanukset +omin luvin naivat ja yhdessä elävät. -- Mutta mitenkä omat asianne +muuten ovat Ruotsissa luonnistuneet"? + +-- "Minä en saata kehua enkä myös moittiakkaan", vastasi Harald; +"marski ei ollut taipuvainen kovuutta käyttämään Pohjanmiehiä +vastaan, eikä hän sitä juuri minään pitänyt, että olivat tappaneet +vanhan Kurjen. Kun ehdottelin, että tarvitsisi Ruotsalaisilla +uutis-asutuksilla tukea Ruotsin valta näillä Pohjanperillä, hän +vakuutti, että kaikki valtakunnan voima vaadittiin Karjalan puolelle ja +että Pohjan Pirkkalaisille piti sallittaman heidän oma valtansa; heistä +muka ei koskaan saattaisi vahinko tulla valtakunnalle. Kuitenkin hän +käski minun tehdä mitä taitaisin, mutta rauhallisesti ja sovinnolla. +Ja minäpä jo olen pannut asian alkuun, jotta ennen syksyä toivon +Ruotsin miehiä asuskelevan meren partaalla Kokemäenjoesta ylöspäin +pohjaseen". -- + +-- "Mutta muut toimenne"? kysäili Ragvald levottomasti. + +-- "Niihin", vastasi Harald, äänensä alentaen, "niihin tarvitaan aikaa +ja kärsimystä. Se on totta, niitä on monta, jotka odottelevat marskin +kaatumista. Mutta niin kauan kuin hän pystyssä on ja kuningas +veljinensä ovat lapsia, täytyy jokaisen pysyä alallansa. Mutta annappas +kuninkaan ja herttuain tulla lailliseen ikään, silloin on aika käydä +toimiin. Nuori kuningas on yksinkertainen, mutta Eerikki herttua +vilkas, järkevä ja levoton. Usko minua, se poika ei tydy alamaisena +elämään. Pahasti vain, että nuorin veljes, Valdemar, jolle isä vainaja +on tämän Suomen määrännyt, näyttää kaikin puolin mitättömältä, jos ei +marski olisi pappeudelle mieltymätön, tulisi varmaankin tästä kalpeasta +lapsesta kuori-pappi taikka arkki-teini, niinkuin hänen setä +vainajansa, pispa Pentti Linköpingissä, oli ja Suomi saisi vieläkin +kerran kirkollisen herran herttuaksensa. -- -- Mutta eipä tiedä, miksi +tämäkin vielä miehistyy. Niinkuin sanoin, meidän täytyy malttaa +mieltämme". + +Molemmat keskustelijat vaipuivat ajatuksiinsa. Avarat tuumat ja +tulevaisuuden hankkeet, joita vallan-himo ohjasi, tuimistelivat heidän +mielissänsä. Kummallakin oli erityinen tarkoitus-peränsä, mutta +keskinäisellä avulla toivoivat pikemmin siihen pääsevänsä. Jos Ragvald +kerran olisi Suomen pispa ja Harald tämän maan mahtavin maallinen mies, +olkoonpa millä virka-nimellä hyvänsä, niin heidän yhdistetty valtansa +ei olisi muka halpa pohjoisen maailman asioissa. Haraldin silmä jo +tarkasteli Vironmaata, jonka veron-saaliit nyt menivät Tanskan +kuninkaan veljelle, tuolle kavala-mieliselle Kristopherille. Kuitenkin +hänen ajatuksensa purjehtelivat mahdollisuutten aavalla merellä, jossa +lukemattomat sattumukset saattaisi ajaa hänen tuumansa haaksi-rikkoon, +ellei äly ja tarkka varovaisuus perää pitäisi. Sen hän tiesi, ja päätti +siis olla varoillansa. + +Hänen kumppaninsa taas nosti puheen: + +-- "Tiedättekö viimeiset uutiset Karjalan puolelta"? + +Ritari nosti silmänsä, mutta ei puhunut mitään. Kaniikki jatkoi: +"Lyybekiläinen laiva palasi eilen Viipurin uuden linnan paikoilta. Sen +tuomat tiedot ovat luotettavat, jos mitkään. Taidatte jo entiseltä +tietää, että Nougorodilaiset, nyt vuosi sitten, tiistaina viidennellä +viikolla paastossa karkasivat uutta linnaa vastaan, mutta lyötiin +takaisin. Suvella lähtivät linnan soturit syvemmälle Karjalaan ja +valloittivat siellä Karjalaisilta linnoituksen, joka on suuren joen +suussa ja kutsuttiin Käkisalmeksi. Mutta Karjalan miehet ovat pyytäneet +Venäjästä apua vanhoilta ystäviltänsä Nougorod'issa, ja aikaisin tänä +keväänä ovat Nougorodilaiset tulleet. Sigge Lake, urhokas mies, on +ollut Ruotsalaisten päämies, mutta nälkä ja puute ovat sotineet +Venäläisten apuna. Käkisalmi on valloitettu, ja -- kaikki Ruotsalaiset +ovat kaatuneet". + +-- "Ne uutiset", ritari puhkesi, "eivät kenenkään mieltä ilahuta, saati +minun. Karjala tarvitsee siis Ruotsin kaikki voimat. Marski ehkä tekee +uuden retken sinne puolen ja -- Pohjan asiat jäävät syrjälle". -- -- + +-- "En ole vielä", katkaisi Ragvald, "kaikkia maininnut. Sigge Lake'n +seurassa oli nuori Kurki. Hänkin siis on kaatunut. Ja kaikki Kurjen +suvun tilukset -- mihinkä ne joutuvat? Jos Kurjen ainoa tytär lankee +pannakirouksen alle, niin ainoa perillinen -- la'illinen tai laiton -- +on Kurjen ukon aiottu vävy, se joka nykyäänkin jo nämä tilukset pitää +hoidossansa, -- Harald ritari, Hämeenlinnan haltia. Tämä Harald on +tällä perinnöllä noussut maan rikkahimmaksi mieheksi. Hänen onnensa +aurinko on ylenemässä. Kohtapa jo on hänessä miehenvastus itse Ruotsin +valtakunnan valtikkaille. -- Mutta yksi ehto on tässä asiassa tärkeä; +panna on julistettava Pohjanmiesten yli, ennenkuin sana leviää nuoren +Kurjen kaatumisesta. Muutoin vanhan Kurjen tytär sulhonensa tulee +oikeudella Laukossa hallitsemaan". + +Haraldin silmät iskivät tulta. Nostetulla nyrkällä hän puhui äkisti ja +jyrkästi: + +-- "Jos ei Maunu pispa suosiolla taivu pyyntöömme, niin tämä käsi häntä +neuvoo". + +-- "Hiljaa, hiljaa!" muistutti pappi, "jos ette mieltänne malta, niin +pilaatte pian koko asian. Ette oikein tunne Maunu pispaa. Hän on +hyvän-sävyinen ja suopea, hän on helppo taivuttaa suosiolla; mutta jos +väkinäisyyttä hänelle osoitetaan, silloin hänen suomen-sukuinen +kiinteytensä herää, ja pelkoa se mies ei tunne laisinkaan, niin +hiljainen kuin hän muutoin onkin. Ja erittäisin on tämä asia hänelle +arka. Hänen koko huolensa ja rakkautensa on kääntynyt näiden +Suomalaisten puolelle. Niitä hän suosittelee, niitä hän hyväilee, eikä +siinä pidä suurta lukua Ruotsin vallasta, eikä pyhän kirkon eduista. +Antoipa pari vuotta sitten Hämäläisillenkin anteeksi neljännen nahan +omista pispansaatavistansa, siitäpä ainoasta syystä että nämä +puoli-pakanat olivat jotain kärsineet Venäläisten hävityksestä. Hänen +alinomainen lauseensa on, että tämä kansa tarvitsee leppeydellä ja +hellyydellä johdattaa kristillisyyteen, ja että tässä maassa ei vielä +sovi vaatia täydellistä katholista vanhurskautta. Mutta erinomattain +hän pelkää ja kammoo Ruotsin-väen muuttamista tähän maahan; siitä hän +pelkää tämän kansan muka sortuvan. Hän on salaisesti Ruotsin vallan +vihollinen, mutta paavillisen istuimen läheisyydessä on hänellä +puollustajia, jotka ajavat hänen asiaansa. Hän on Romassa tehnyt +muistutuksia Liivin papiston ja ritariston menetyksestä sen maan +asukkaita kohtaan, ja Liivin herrat eivät kiitä hänen tointansa, vaikka +hän ei vielä viittä vuotta ole Turun hiippaa kantanut. Jos hänelle +näyttäisimme oikeat tarkoituksemme, hän tuosta vain tulisi entistänsä +vaikeammaksi taivuttaa. Uskokaa minua, ritari Harald, minä ymmärrän +nämä seikat parahiten, ja lupaan teille kuin mies, että ajan asiat +perille". + +Hetken aikaa molemmat olivat ääneti sitten Harald virkkoi: + +-- "Entä jos nuori Kurki ei olekkaan kaatunut? Jos vielä elävänä +palaa"? + +-- "Tilukset", vastasi pappi, "ovat kerran hallussanne". Naurahtaen hän +lisäsi: "harvoin härkä linnasta palaa". + +Näissä keskustelemuksissa matkustajat kulkivat Nummen ja Piikkiön +rannikkoa myöden Kuus'luodolle, missä pispa Maunu oli alkanut +rakennuttaa Kuusiston linnan. Päivä oli nousemaisillaan, kun haaksi +pysähtyi syvään salmi-paikkaan. Ritari ja kaniikki kahden palvelijan +kanssa nousivat maalle ja menivät Kuusiston kartanon luoksi, missä +pispa Maunu, ensimäinen suomensukuinen pispa, tavallisesti loma-aikoina +nautitsi lepoansa maanviljelyksen askareissa ja tieteellisissä +harjoituksissa. + + + + +Kuusisto. + + +Vähän matkaa satama-paikasta sorjan kuusimetsän takana oli kunnaan +rinteelle rakennettu Kuusiston hovi, jonka Maunu pispa oli omilla +varoillansa ostanut, mutta lahjaksi antanut Pyhälle Henrikille, s.t.s. +Turun uudelle tuomiokirkolle ja Suomen pispan-istuimelle. Tämän hovin +asuinhuoneet eivät tähän aikaan vielä olleet mitään loistavia, vaikka +monessa kohden tarpeen mukaisia. Avara sali eli pirtti, joka pidettiin +palvelijain olopaikkana sekä kokoussalina juhla-tiloissa, oli vahvoista +honka-hirsistä salvattu eri kehänä, josta ovi vei korkeaan esikkoon eli +porstuaan. Toisella puolella porstuata oli jotenkin yhtäläinen kehä, +mutta sisu-seinillä jaettu neljään kammioon, joissa arvollisemmat +vieraat saivat yö-siansa. Pispan omat huoneet olivat eri kehässä, jonka +etu-seinä pisti vähän matkaa sisään muiden kehien väliseen porstuaan, +jotta tämä salvos käänsi päätynsä porstuan perään ja siitä ulkoni +rannan puolelle. Kaikki kolme kehää teki yhteensä ikäänkuin linnun +muotoa, jonka vartalo olisi ollut tuo keskellä oleva porstua, johon +pispan huoneet liittyivät nokkana ja muut salvokset siipinä. +Porstuan-peräinen rakennus oli oikeastaan tehty kahteen kertaan, josta +alinen ja matalampi oli hovin kellari, missä oluet ja viinivarat +talletettiin maan-alaisessa kalvessa. Ainoastaan ylinen kerta oli +asuttavana ja muutamat porras-asteet veivät porstuasta pirtin-seinusta +myöten ylös tämän ylisen kerran tasalle; missä vähäinen käsipuilla +varustettu sola oli oven edustana. Ovesta sisään mentyä tultiin ensinnä +isompaan huoneesen, jonka perässä soukka kammio löytyi salvoksen +ulommaisessa päädyssä. Nämä huoneet olivat varustetut pienillä +lyijyn-liitteisillä lasi-ikkunoilla. Mutta muissa asuin-huoneissa oli +ainoastaan tavalliset akkunat, jotka laudalla tai ohuella nahalla +peitettiin. + +Tämmöisessä asunnossa Maunu-pispa piti tyyssijansa, kun ei +virka-toimet vaatineet häntä Rantamäellä tai Turussa olemaan; mutta +jälki-pispoillensa hän oli alkanut rakennuttaa komeamman ja vahvemman +kivisen asumuksen, jonka perustukset ja aliset kivikerrokset jo nähtiin +vähän matkan päässä, itse mäen kukkulassa. Tämän nousevan linnan +perusteilla nähtiin vanha pispa usein istuvan yksin ajatuksissansa, +hengissänsä arvellen isänmaansa ja kansansa tulevaisuutta ja +sivistyksen voiton-toiveita tässä syrjäisessä maassa. Silloin hän +tavallisesti äkkiä nousi pystyyn korkeimman muuri-kiven päälle, +ikäänkuin avarampaa näkö-alaa etsien tulevaisuuden aavalla merellä, ja +antoi silmänsä kulkea niemien nenitse salmien ja selkien yli. Mutta +tulevaisuus makaa sumujen ja hämärien peitossa, joissa ainoastaan +ihmisen omat toiveet kangastavat, ja pispa Maunu taas istuutui levolle, +jättäen isänmaansa asiat Kaikkivaltiaan huomaan. + +Tänä aamuna varhain näemme taaskin vanhan pispan kävelevän linnan +asemilla, ei kuitenkaan yksinänsä, vaan nuoren nepaimensa, Lauri +nimisen koululaisen eli "Scholarin" seurassa. Pispa itse oli vanhahko +harmaapäinen mies, jonka pienet siniset silmät leppeästi pilkistelivät +siniharmaan pata-lakin alta. Musta kauhtana, jonka rintaan valkoinen +risti oli ommeltu, löyhyeli hartioista alas hänen vartensa ympäri ja +hänen kädessään oli pitkä valkoiseksi maalattu sauva, jota hän piteli +melkein keskeltä, nojaten sillä askeleitansa, jotka kuitenkin olivat +jokseenkin vilkkaat ja voimalliset. Hänen nepaimensa oli 18-vuotinen +nuorukainen, jonka keskeltä jaetut keltaiset hapset käherinä vierivät +olkapäillen. Hänen pukunsa muutoin oli melkein yhtäläinen kuin +sedälläkin ja ilmoitti kylläksi, että hengellinen sääty oli hänelle +elämän-toimeksi aiottu. + +-- "Omatuntoni minua vaivaa", lausui pispa alakuloisesti, "kun olen +tähän linnan-rakennukseen ruvennut, ennenkuin Pyhän Henrikin temppeli +Unikankareita valmiina on. Antakoon Jumala ja Pyhä Henrikki laupiaasti, +ett'ei tätä tekoani luettaisi minulle kuoleman-synniksi". + +-- "Isä", arveli nuorukainen nöyrästi, "eikö Jumala ja kaikki Pyhät +tunne sydämmenne puhdasta tarkoitusta?" + +-- "Siitäpä tarkoituksesta", vastasi pispa, päätänsä pudistaen, "olen +juuri itsekin väliin epäilyksissä. Tämän linnan olen tosin Pyhälle +Henrikille aikonut, hänen seuraajoillensa ja maalliselle tavaralleen +turva-paikaksi. Mutta tällä lahjallani on toinenkin salainen tarkoitus, +jota sieluni vapisee ajatellakkaan. Minä tahtoisin lepyttää P. Henrikin +vihaa murhaajaansa kohtaan, -- minä tahtoisin P. Henrikkimme omilla +esirukouksilla lunastaa Lallin sielun helvetistä. Minä olen aikonut -- +Jumalan minua armahtakoon -- asettaa tässä syrjäisessä paikassa +jokapäiväiset messut Lallin sielua varten". -- -- + +-- "Lallia varten sielun-messuja"? virkkoi säikähtyen nuorukainen; +"Lalli oli murhamies, marttiiran surmaaja"! + +-- "Hän oli syntinen, niinkuin me kaikki", vastasi leppeällä +vakavaisuudella vanhus. "Kaikki olemme synnillämme Kristuksen +surmanneet ristin hirsipuussa. -- -- Eikä Lallikaan ollut muuta kuin +ihminen: hän oli omaa vertasi, -- -- minun ja sinun sukua. -- -- Hänen +sydämmensä tosin oli sokea, mutta juuri siitä syystä lienee syntinsä +vähempi, ja mekin kaikki olisimme hänenä saattaneet saman tehdä. Vieras +valta ja vieras usko oli kaksi asiaa, jota eivät esi-isämme silloin +vielä eduksensa ymmärtäneet". + +Pispan puhuessa, olivat molemmat kääntäneet silmänsä rannalle päin, +missä nyt äkkiä havaitsivat haahden makaavan päästetyillä purjeilla. +Eivätkä kauan aikaa vielä tuota katselleet, niin kaksi miestä +viidakosta heitä lähestyi. Maunu pispan silmät kohta erotti, keitä +tulijat olivat, toinen kaniikki Ragvald, toinen Hämeenlinnan isäntä, +ritari Harald. Joku mielipahan sumu ensin varjosteli vanhuksen otsaa, +johon kuitenkin pian taas entinen suopea valo palasi. + +-- "Se on oikein, arvoisa isä", lausui Ragvald tervehdykseksi, -- "se +on oikein, että rakennatte teille turvapaikan. Aiat ovat pahat; minä +olen omin silmin nähnyt, kuinka pohjoisten valtakuntain Primasta +rääkätään. Häneltä minä tuon teille hellimmät terveiset iankaikkisesti +Jumalan kanssa. Ja itse puolestani toivotan, että Herran siunaus aina +kanssanne olkoon". + +-- "Suustanne Jumalan korviin"! vastasi ystävällisesti pispa. "Mutta +Jumala varjelkoon, että mun tarvitsisi maallisissa linnoissa hakea +suojaani omaa esivaltaani vastaan, taikka että mun käteni sekaantuisi +semmoisiin asioihin kuin arkkipispa Grand'in. Kun kirkon omat miehet +vastoin Jumalan lakia ylentävät kätensä Herran voideltua vastaan, +silloin ei ihmettä ole, jos koko maailma muuttuu ryövärien luolaksi, +missä ainoastaan väkevämpi nyrkkä vallitsee". + +-- "Sitä ei kukaan ole vielä voinut todistaa, että Lund'in arkkipispa +on kuningas Glipping'in murhaajia", lausui kiivaasti kaniikki. +Mieltänsä malttaen hän lisäsi: "Jättäkäämme se siksensä, kutka ne +olivat, jotka Vilkuttaja kuninkaan tappoivat. [Tanskan kuningas +Eerikki, jonka muutamat liittäytyneet Tanskalaiset v. 1286 murhasivat +Finnerup'in maja-ladossa, oli saanut 'Glipping' nimen siitä, että +hänellä oli omituinen tapa silmiänsä vilkuttaa.] Hän on kuitenkin +primas, vaikka vankeudessakin istuu, ja Pyhä isä Bonifacio VIII hänelle +kyllä oikeutta toimittaa. Hellät silmänsä vielä Söeporin linnastakin +huolen-pidolla tarkastavat pohjaisten hiippakuntain hengellistä oloa, +ja minun hän käski viedä tämän kirjeen teille sydämmellisten terveisten +kanssa". Näin sanoen Ragvald otti kirjeen kauhtanansa alta ja jätti sen +pispalle. Mutta Maunu pispa viittasi kädellänsä: + +-- "Käykäämme sisälle edes levähtämään, niin siellä saamme rauhassa +tutkia arvosan arkkipispan mietteet ja niistä keskustella". + +Kaikki neljä nyt astuivat kartanoa kohden ja pispa vei vieraansa +porstuan-peräisiin huoneisinsa, mutta nuori koululainen lähti setänsä +käskystä toimittamaan vieraille "suun-avausta". Myös pidettiin huolta, +että haahden väen ei tarvinnut nälkää eikä janoa nähdä, ja muutamat +heistä tulivatkin ylös kartanolle, jossa heitä eri huoneissa +hyväiltiin. Näiden joukossa näemme myöskin Hintsa Suurpään, jonka ennen +tapasimme Haraldin seurassa Sastamalassa. Hänen ja koululaisen välillä +näytti olevan entisellä tuttavuus ja pian he olivat joutuneet +ystävällisiin juttuihin keskenänsä. + +-- "Tuo pappi, jonka olemme seuraamme saaneet, kantaa ketun-nahkaa +kauhtanansa alla", puhkesi Hintsa, kun kahden istui Laurin kanssa oluen +ääressä. "Tuli mieleeni, että oli itse ilmetty piru, nähdessäni +silmäinsä hiilinä palavan päässä. Mutta älä vielä, että se manaustani +totteli, vaikka te'in ristinmerkit ja lu'in 'ave-marjat' ja muut +rukoukset, mitä muistin". + +-- "Ohho!" sanoi naurahtaen Lauri, joka sillä välin oli ihmetellen +katsellut ystävänsä avarata kurkun-laskua, "sepä nyt oli turha vaiva, +jollet oman sielusi hyödyksi tahdo rukoilla: ave Maria. Pappi ei ole +mikään muu, kun Turun kaniiki Ragvald, kuuluisa pyhyydestä ja uskon +innosta". + +-- "Olkoon mikä hyvänsä", vastasi Suurpää, "mutta lempo hänessä asuu ja +sen minä sanon, pitäköön nyt pispa ja joka mies silmänsä auki; sillä +täällä on joku koirankuri tekeillä. Minä olen jo hetken aikaa jotain +haistellut, enkä ymmärrä, mitä tuo Harald herra liehuilee Ruotsin +puolella. Mutta sitten kuin tuo pappi seuraamme yhtyi, voin vaikka +vannoa, ett'ei oikeita asioita käydä". + +Näin Hintsa purkasi rehellisen sydämmensä. Mutta Lauri viittasi hänelle +vaikenemaan ja puikahti pispan etuhuoneesen, joka olikin hänen oma +olo-siansa, missä hän aina oli setänsä käsillä, kun kirjoittamista +varten tai muussa toimessa tarvittiin. Sisämäisen kammion ovi oli +jäänyt raolle ja puhujain äänet selvästi kuuluivat. + +-- "Jumala sen nähköön", lausui pispa Maunu juhlallisella äänellä, +syvästi huoahtain, -- "Jumala sen nähköön, kuinka näitä Suomalaisia +kansoja on käännytetty rakkauden uskoon. Liiviläiset ovat tässä +kaupassa kaiken maallisen onnensa kadottaneet, Virolaisten on melkein +samoin käynyt ja täällä Suomessa ajettiin Hämeen miehet meren-syrjästä +takamaihinsa. Onko tämä rakkauden töitä? tahdotaanko sillä tavoin +perustaa rakkauden oppi sydämmiin? Tämä kansa on harras ja +sydämmellinen, siveä, vakava ja uskollinen; mutta hellästi sitä on +kohteleminen, muutoin se muuttuu julmaksi ja taipumattomaksi. Tätä +pitäisi valtikasten muistaman. Mutta -- -- oi, milloinka on heikon +hätähuuto päässyt mahtavan sydämmelle"! + +-- "Oikein puhutte, arvoisa isä", keskeytti Ragvald, "tämä kansa on +vääryyttä kärsinyt; minä olen ensimäinen ja valmiin sitä tunnustamaan. +Ja parhain minä senkin tiedän, että heikkoa vanhurskasta poljetaan +tässä maailmassa; sillä uskokaa minua, meidän hurskas isämme Lund'in +arkkipispa, jolta kirjeen teillen toin, on totinen marttiira +jumalattoman pöyhkeän Ahab'in tähden. Mutta jos ette pahaksi ota nöyrää +neuvoani, on se juuri teidän vallassanne, mikä onni ja olo tälle +kansalle osaksi tulee. Jos annatte törkeiden syntien päästä vallalle +tässä maassa, niin olette samalla antaneet aseet käteen niille, jotka +eivät tälle kansalle hyvää suo. Mutta jos isällisellä kädellä itse +kuritatte, niin tämä kansanne pian voi kasvaa Jumalan pelossa ja +kaikessa siunauksessa". + +-- "Mutta", arveli pispa, jonka taipuvainen mieli jo oli huomaamattansa +ruvennut myöntymään, "eipä olekkaan tässä vielä syntiä tapahtunut; +Pohjalainen Vitjakka ja hänen orpanansa Lyyli eivät olekkaan naimisiin +menneet ja jos heissä olisikin syytä, ei käy heidän tähtensä kaikkia +Pohjanmiehiä rankaista". + +-- "Suokaatte anteeksi", vastasi Ragvald, "tämä asia on kaikkien +Pohjalaisten; sillä Vitjakka Pouttu on valittu heidän päämiehekseen ja +hän, samatekkuin isänsä, joka Matti Kurjen tappoi ja itse kuoli +saamista haavoistansa, ovat kaikkien Pohjalaisten avulla ruvenneet +näihin turmiotöihin, jotka kyllä tunnette. Mutta mitä siihen tulee, +ett'ei syntiä ole tapahtunut, että naiminen on siksensä jäänyt, niin se +on totta, että kirkollinen siunaus ei ole tätä luonnotonta yhdistystä +pyhittänyt, mutta -- -- minä sanon: sen pahempi! Koko kristin-usko +tässä onnettomassa maassa on kallistumaisillaan, jos jätätte asiat +sillensä". + +-- "Minun pelkoni", sanoi Maunu pispa, "on suuri tässä asiassa. Ruotsin +hallitus pian sekaantuu näihin toimiin ja asian viimeiset tulee +pahemmiksi kuin ensimäiset". + +-- "Ruotsin hallituksella", virkkoi tähän ritari Harald, "on tätä aikaa +kylläksi tekemistä Karjalan puolella. Ette taida tietää, että +Venäläiset siellä ovat suuren turmio-työn tehneet. Paljon Ruotsalaisia +ritareita on kaatunut, niiden joukossa myöskin nuori Kurki. Minä suren +hänen kuolemaansa niinkuin veljen, ja Laukon maalla tahdon hänen +sielunsa pelastukseksi rakennuttaa kappelin". + +Pispa oli vaipunut ajatuksiinsa ja puhui niinkuin itsekseen: "Vai onko +Nougorod'in valta taas paisumassa; se on toinen vaara, joka tätä +onnetonta maata uhkailee". + +Pispa Maunu ei ollut se mies, joka olisi osannut viekkauden virittämiä +pauloja karttaa. Hänen älynsä tosin oli tarkka ja terävä ja hän näki +asiat selvästi niinkuin olivat. Mutta jos alusta olikin epäluuloinen +niinkuin kaikki Suomalaiset, hänen suopea sydämmensä pian vietteli +häntä uskomaan hyvää kaikista ihmisistä, ja lopuksi hän aina lohdutteli +epäileväistä mieltänsä sillä, että muka kuitenkin oli jumalassa onnen +ohjat. Niinkuin Ragvald oli toivonut, päätyi siis tämäkin keskustelemus +hänen ja Harald'in mieliin, jotta Maunu pispa, jos vastahakoisestikin, +myöntyi langettamaan panna-tuomion Pohjanmiesten yli. Ragvald tarjousi +tekemään tätä ikävää tointa, josta pispa sillä tavoin pääsi vapaaksi, +ja nyt päätettiin, että juhlallinen pannaan-paneminen oli tapahtuva +Pyhän Henrikin juhlana, joka vuosittain Kesäkuun 18 p. vietettiin Turun +kirkossa, kristin-uskon ensimäisen saarnaamisen muistoksi. Ainoastaan +sen varoituksen Maunu lisäsi, että kirous oli leppeässä muodossa +lausuttava. Sillä tavoin heikkous koki viihdyttää omantunnon +soimauksia. + +Vieraat olivat valmiit lähtemään ja jättivät Maunu pispan hyvästi. +Myöskin Ragvald ja ritari Harald erosivat toisistaan, sillä kaniikin +piti lähtemän maa-matkaa Turkuun, mutta ritari astui haahteensa. Kun +jättivät toisensa hyvästi, eivät sanaakaan vaihettaneet hankkeistansa, +mutta heidän silmän-luontinsa puhui niin paljon kuin: "hyvin käy". + +Sill'aikaa seisoivat Hintsa Suurpää ja hänen nuori ystävänsä +sivultapäin keskustelemassa. Kun ritari jo oli rannalle tullut, +saavutti hänet asemies ja kysyi jyrkästi: + +-- "Onko lupa kysyä, mihinkä nyt matka pitää"? + +-- "Ruotsin puolelle, Hintsaseni", vastasi Harald ystävällisesti. + +-- "Vai Ruotsin puolelle"! arveli Suurpää irveillään. "Mutta minun on +täällä Suomen puolella vähän asioimista ja jätän siis teidät hyvästi". + +Ennenkuin Harald ennätti vastaamaan, oli Hintsa hänelle selkänsä +kääntänyt ja meni levollisilla askeleilla tiehensä polkua myöden. +Ritarin silmät häntä seurasivat kummastellen. Viimein hän jupisteli +itseksensä: "Ykspäinen kuin koko tämä kansa"! -- ja lähti haahteensa, +joka pian paisuvilla purjeilla kulki merelle päin. + + + + +Sampanlinnan-vuori. + + +Turun kaupunki! -- kuinka syvälle tämä nimi on piirretty Suomen +historiaan! Niinkuin "ikuinen Roma" on tuhannen vuotta ja enemmän ollut +koko sivistyneen maailman keskus, josta lähtien maallinen ja +hengellinen järjestys on levittänyt siunaustaan raaoille kansakunnille, +samate vanha Turku on ollut Suomen Roma, -- se paikka, jossa Suomenmaan +historia on alkanut ja kasvanut, se paikka, jossa Suomen heimokunnat +ensinnä ovat oppineet tuntemaan itsensä yhdeksi kansaksi, se paikka, +mistä sivistyksen valo on monessa muodossa levinnyt Suomen saloille. + +Mutta siihen aikaan johon kertomuksemme kuuluu, oli Turun kaupunki +vielä vasta tekeillänsä. Tuomiokirkko Unikankarella oli tosin jo aikaa +aloitettu ja sen verran saatu valmiiksikin, että juhlamenoja siinä +vuosittain vietettiin, varsinkin Pyhän Maarian ja muina juhlina. Mutta +Suomen kirkon varat olivat vielä vähäiset ja vaikka useat paavit olivat +luvanneet milloin 40-päiväisen synti-aneen milloin samat edut +kokonaiseksi vuodeksi ja 40:ksi päiväksi kaikille niille, jotka neitsyt +Maarian juhlina kävisivät Turussa ja silloin hurskailla lahjoillansa +muistaisivat kirkon varoja lisätä, ei ollut vielä tämä uusi komea +rakennus saatu semmoiseen kuntoon, että Pyhän Henrikin luut olisi voitu +tänne muuttaa Nousiaisista. Itse kaupunki taas oli vielä hajallansa +tuolla täällä pitkin Aurajoen rannikoita Rantamäen ja linnan välillä. +Kuitenkin oli isoin osa asumuksista vielä yli-puolella uutta +tuomiokirkkoa. Ainoastaan saarnaaja-munkkien huoneet, joita oli ruvettu +rakentamaan Vartiavuoren ja joen välillä, sekä muutamien Hansalaisten +kauppiasten asumukset ja tavara-aitat nähtiin nykyisen kaupungin +asemilla. Vahvaa alku-peräistä hirsikköä kasvoi sekä Kerttulimäellä +että Vartiavuoren eteläisellä rinteellä, ja ulottui siitä pitkin joen +itäistä vartta merelle saakka. Samate läntinenkin joen-varsi oli +paikottain melkein jylhää metsää; ainoastaan huono raitti kulki sillä +puolella jokea meren-partaalle päin, missä Turunlinna Aniniemellä +vartioitsi joensuuta. + +Monta sataa vuotta on siitä aiasta kulunut ja Turun kaupungin muoto on +sillä välin useita kertoja muuttunut. Mutta vielä meidänkin aikoina on +nykyisen kaupungin rajapiirissä paikkoja, jotka muistuttavat entistä +jylhyyttä. Niinpä sen paikan kohdalla, missä höyrylaivat nykyänsä +maalle laskevat, nousee Aurajoen itä-rannalla Sampanlinnan-vuori, jonka +eriskummainen nimi ikäänkuin viittailee syvään muinaisuuteen. Salainen +kammo on vuosisadat läpitsensä saanut yksinänsä tässä hallita, ja +vaikka metsä on hävinnyt, ei ole mikään asutus eikä viljelys täyttänyt +honkaen jättämää siaa. + +Pispa Maunun aikana seisoi Sampanlinnan kukkulalla metsän keskellä +yksinäinen pirtti, jonka ikivanha asujain oli ikäänkuin pakanuuden +viimeisiä jäännöksiä näillä paikoin. Häntä nimitettiin Sampanlinnan +tietäjäksi, ja hänen apuansa yleensä haettiin sekä taudeissa että +muissa puutteissa; sillä kristillisyyden ohuen peiton alla asui vielä +yltä-ylitse vankka pakanuus sydänmaissa. Tämä yleinen taika-usko +elättikin vanhaa tietäjää; muuhun elatus-keinoon hänen ikänsä ei enää +kyennytkään ja nuori 18-vuotinen tyttären-tytär, joka oli vanhuksen +ainoa asuinkumppali, ei olisi voinut kahta henkeä elättää, jos +asuinseutu olisikin ollut höystöisempi, kuin Sampanlinnan kalliot +olivat. + +Eräänä iltana kesäkuussa istui tietäjän tyttären-tytär vuoren +läntisellä äyräällä katselemassa sitä vilkasta liikettä, joka hyöri +jokea pitkin. Se oli kristillisyyden perustusjuhlan aatto ja väkeä oli +joukottaisin kokoontunut osaksi juhlan tähden, osaksi niitä markkinoita +varten, jotka jo aikaisin olivat liittyneet isompiin kirkollisiin +kokouksiin. Hansalaisia laivoja ja Suomalaisten veneitä makasi sekaisin +pitkin rannikoita ja humina niiden keskinäisestä kaupanteosta nousi +korkealle, vuoressa istujan tytön korviin saakka. Hänen silmänsä eivät +saattaneet luopua tästä viehättävästä näköalasta; uteliaisuus +houkutteli häntä astumaan alas markkinaväen joukkoon, ja pari kertaa +hän jo huomaamattansa oli sijaltansa noussut kulkien kepeillä +askeleilla rantaa kohden. Mutta ujous ajoi hänen takaisin, ja hän +palasi vuohiensa ty'ö, jotka kivien kolosta hakivat syömistänsä. Pitkät +keltaiset hapset olivat, tytön näin kirmatessa, päässeet valloilleen ja +varjostivat kaksi lapsellista sinisilmää, jotka vilkkuivat kuin +lähteen-hetteitä ahon reunalla. Mutta niiden kantaja oli pian taas +istunut alallensa ja päätänsä häilyttäen hän siirsi hiukset takaisin +sijoillensa. + +Tytön tässä istuessa, kuului astunta rannan puolelta. Tuovi -- se oli +neidon nimi -- nousi kuuntelemaan, eikä aikaakaan, niin tunsi askeleet +ja riensi edellensä, hypäten notkeasti kivien ja kantojen yli ja siitä +suoraa menoa tulijan kaulaan. Tämä tulija ei ollut mikään muu kuin +tuttavamme Hintsa Suurpää, joka tukevilla käsivarsilla nosti otuksen +korkealle ilmaan, missä sen pienet jalat vallattomasti ponnistivat, +kunnes vihdoin mokoma käsi pääsi ottamaan Hintsan parrasta kiinni ja +pakoitti häntä päästämään saaliinsa maahan. + +-- "Puoleton", torua leikitteli tyttö, "tahdotkos myydä minun Saksalle, +koska näin nostelet mun kaikkien nähtäväksi. -- -- Ja sitten, kuka +lupasi sun tulla niin pian takaisin. Etkös sanonut viipyväsi vähintäkin +kolmen kuukauden päivät poissa. Kuules, Hintsa, sinä söit sanasi". + +Hintsa Suurpään ahvettuneet posket kävivät tuli-punaisiksi ja +partakarvatkin nousivat pystyyn mielipahasta. + +-- "Älä piloillasi semmoista puhu. Nyt minä taas lähden -- ehkä +iäksi-päiväksi". + +-- "Hui, kuinka näytät julmalta, suuttuessasi", lausui Tuovi +levottomana ja silitteli ystävänsä partaa. "Mutta totta puhuen, mihin +olet sitten lähdössäkään". + +-- "Se on pian sanottu", vastasi Hintsa; "näetkös tuota punaista +laivaa, jonka kokka hohtaa tuolla honkien välissä. Se on Gotlannista +kotoisin ja lähtee huomenaamuna Nougorod'iin. Minä seuraan Karjalaan". + +-- "Kauppaako tekemään"? kysyi tyttö, joka ei voinut heittää +leikki-puheitansa. + +-- "Niin kauppaa kyllä, miks'ei! kauppoja on monta lajia: +naimis-kauppaa, -- Tuonen kauppaa --". + +-- "No mutta, ethän toki sotaan lähde"? kysyi tyttö vielä +levottomampana. + +-- "Sitä en itsekään vielä tiedä", arveli Suurpää. "Miks'en sotaan +lähtisi? Sehän juuri virkani on, sotia pakanoita ja uskottomia vastaan. +Muutoin on nyt matkani totinen tarkoitus oikeastansa toinen; mutta +tuota et sinä ymmärrä, Tuoviseni". + +-- "Vai en ymmärrä"? matki tyttö närkästyneenä: "entä jos tietäisin +kertoa sinun viimeistä retkeäsi alusta loppuun. Ensiksi olet käynyt +Kuusluodolla pappien parissa, sitten olet Ruotsissa ollut, tiesi millä +asialla. -- -- Mutta kuules, mitä vasten sinä tuota Pohjanpilttiä +väijyt. Älä vielä! minä annan hänelle sanan, niin hän vielä tänä yönä +puikahtaa hyppysistäsi ja sinun hyvä Harald ritari saapi jäädä +korvan-taustaansa kynsimään. -- Mutta, mitä olette noita Ruotsalaisia +tänne tuonut"? + +Hintsa seisoi hämmästyksissänsä. + +-- "Mitä kaikkia tämä nyt oli", hän puhkesi, "mistä näitä juttuja olet +kuullut"? + +-- "En ma huoli huudella", häikisteli tyttö: "tuota et sinä, +Hintsaseni, kuitenkaan ymmärrä". + +Hintsa kokosi ajatuksiaan ja kysyi viimein: + +-- "Tunnetkos Pohjanpiltin"? + +-- "Mikä tuntiessani! En ole niin sorjaa, pulskeata miestä ikinäni +nähnyt". -- -- -- + +-- "No, no", katkaisi Suurpää, joka huomasi, että tyttö tahtoi häntä +ärsyttää; "onko siis Pohjanpiltti täällä, näillä seuduin"? + +-- "On kyllä; sen haaksi on tuolla rannassa, ja itse hän on pari kertaa +käynyt tulevaisuuden tietoja isältäni. Minä olen häneen vallan +ihastunut". + +-- "Ja sinä tiedät, että Harald ritari on Ruotsinmiesten kanssa +väijyksissä"? Hintsa kysyä jatkoi. + +-- "Tiedän niinkin; enhän suotta ole tietäjän tyttären-tytär". + +-- "Hyvästi jää, Tuoviseni; minun täytyy rientää. Enhän kuitenkaan saa +sinusta oikeutta, ja aika on kallis". Näin sanoen hän riensi ahdetta +alas, katsomatta taaksensa. + +Puoli-tiehensä hän kuitenkin pysähtyi, arvellen mikä nyt oli tekemistä. +Ylhäältä, mihin hän oli morsiamensa jättänyt, kuului melua ja äkkiä hän +eroitti Tuovin ääntä: "Hintsa hoi! apu hoi"! -- Niinkuin ilves Hintsa +samassa tuokiossa kapusi ahdetta ylös. Tuovista hän ei nähnyt kuin +vilahduksen, kun tämä paeten katosi pimeään luolaan kallioiden väliin. +Mutta luolan suussa seisoi vähän ällistyneenä mies, joka kohta, vaikka +muuksi puettuna, oli helppo tuntea kaniiki Ragvald'iksi. + +-- "Tekisi mieleni koettaa", virkki vihoissansa asemies, miekkaansa +tarttuen, -- "tekis' mieleni koettaa, eikö perkele käy ajaa ulos +kylmällä raudalla". + +Kaniiki ei juuri näyttänyt pelästyneeltä, mutta hyvinkin +kummastuneelta. + +-- "Kuka olette? Ettekö ole Ritari Harald'in miehiä? Mikä teillä +mielessä on"? -- Nämä kysymykset pääsivät perätysten hänen suustaan. + +-- "Minun on mielessäni", vastasi Hintsa jyrkästi, "pitää tutkinto +teidän kanssanne, millä asialla te näillä seuduilla ja tuommoisessa +pukuimessa kiertelette. -- -- Tuo tyttö parka, joka oli langeta pyhiin +käsiinne, on minun morsiameni; se muistakaatte, jos useammin tulette +tässä käymään". + +-- "Nonoh", arveli hymyellen pappi, joka nyt oli vallan entisellensä +tullut, "kyllä muistan, eikä ollutkaan asiani juuri muu, kuin +kuulustella tuolta tyttö hattaralta, onko Sampanlinnan ukolla +tieto-lakki päässä. Tosin hän jo kerran minulle lupasi, että toverit +Ruotsin puolelta ehtisivät paikalle, ennen kuin nuo Pohjan veitikat +ennettävät täältä luunsa korjata. Mutta ukon laulussa on monta säveltä, +enkä ole saattanut olla oikein levollani asiasta. Olen lähettänyt +teille sanan toisensa perästä jouduttamaan tuloanne, ja olin jo taas +menossa tietoja onkimaan. Mutta nytpä teissä paras tietäjä on. -- -- +Terve tuloanne! Onko Harald ritari valmis ja varusteilla"? + +Kaniikin ääni, käytös ja puheen-parsi, tätä puhuessansa, oli niin +mukaantunut asemiehen omaan luonteesen, että tämä ihmetellen ei tienyt +mitä miehestä uskoa. Jos oli paha henki, olisi sen muka pitänyt +paremmin tietämän, että Hintsan korvat eivät olleet ystävän korvat. Vai +olisiko piru niin typerä. Sepä kummalta näytti Hintsan mielestä. +Kuitenkin hän tahtoi vielä, miten mahdollista, "pettää perkelettä". + +-- "Jos Harald ritari on valmis ja varusteillaan, -- mitä +sitten"? -- -- + +Asemiehen suora-sukuiset kasvot, jotka eivät osanneet teeskennellä, +osoittivat aivan selvästi, että jotakin sukkeluutta mielessä oli. Mutta +kaniiki, pahaksi onnekseen, ymmärsi väärin, tämän viekastelemisen +oikeata laatua. Hänen oma muotonsa muuttui saman-näköiseksi ja +alhaisella varovalla äänellä hän lausui: + +-- "Sitten pitää pysymänne hiljassa, ett'ette karkoita otustamme. +Meidän ei auta käydä häneen käsiksi, ennenkuin panna-kirous on +julistettu; se olisi Ruotsin la'in rikkomista. Mutta kun tämä on +tapahtunut, -- kun hänen nimensä on pyhitty pois elämän kirjasta, -- +kun soihdut maassa makaavat suitsemassa, silloin hän on rauhaton +taivaissa ja maan päällä, ja jos tehtävänne oikein te'ette, hän ei +kauas pääse Aurajoen vesiä edemmäksi. Sitten purjehditte yhtä suoraan +Pohjanmaan rannoille. Kuinka Harald siellä toimittaa asiansa, hän itse +paraiten ymmärtää. Mutta aluksi tarvitaan varovaisuutta. Jokos +ymmärrätte"? + +-- "Jo ymmärrän"! vastasi Hintsa Suurpää lujasti ja käänsi papille +selkänsä, lähtien tiehensä alas vuoren kuvetta. + +Kaniiki jäi vähän aikaa tätä äkki menoa kummastelemaan. Hän ei +kuitenkaan tullut käsittäneeksi, että Hintsa oli ruvennut omia teitänsä +astumaan, vaan piti hänen eriskummaisena jörönä, joka ei ollut muka +ihmisten tapoja oppinut. Jotenkin levollisena hän siis alkoi astua +tiehensä kaupunkiin päin. Vähän matkaa tultuansa käänsi silmänsä +takaisin. Siinä istui entisellä paikallaan Tuovi laulamassa, ja Ragvald +selvästi eroitti sanat: + + "Susi suotta kiertelevi, + Missä karhu kaartelevi". + +Se oli kaniikille häikistystä ja tämä kiirehti poies näkyviltä. + +Mutta Hintsa oli suoraa tietä rientänyt rannalle, jossa hänen oli +helppo löytää ketä haki. Kaikki tunsivat Pirkkalais-haahden, josta +äskettäin niin paljon kalliita nahkoja oli myyty laiva-saksoille. Itse +haaksi olikin helppo muista eroittaa punaisilla purjeillansa ja +vasken-karvaisella keulallaan, joka ilta-auringon säteissä kimalteli. +Asemiehen täytyi ihmetellä, ett'ei tuo jo ennen astunut hänen +silmiinsä. Mutta markkina-tohinassa oli Hintsa ainoastaan omia +asioitansa ajatellut. Nyt olivat markkinat melkein lopulla, kirkon +ainoa kello alkoi pyhää soida ja väkijoukko vähitellen hajosi, +valmistumaan huomenista juhlaa varten. Pirkkalais-haahden kannella +näkyi ainoa mies, joka ajatuksiinsa vaipuneena katseli päivän laskua. +Hänen uljaasta varresta ja muodostaan Hintsa kohta hänen arvasi Pohjan +Pirkkalaisten päämieheksi ja kiirehti hänen puheillensa. Mitä Pohjan +mies lienee mielessänsä miettinyt, mennyttäkö aikaa, jolloin ei vielä +päämiehyyden mureet häntä painaneet, vaiko kultaista tulevaisuutta, +milloin nykyiset myrsky-pilvet olisivat ohitse menneet ja Lyyli olisi +hänellä vakaana omaisuutena rauhallisessa kodissa? -- -- hän ei +mietteistänsä havahtanut, ennenkuin roteva ääni hänen takanansa soi; + +-- "Olette Pohjanpiltti"? + +Pohjalainen kääntyi kummastuneena puhujan puoleen ja näki vieraan +soturin lähellänsä haahden kannella. + +-- "Olen Vitjakka Pouttu, Pohjan Pirkkalaisten päämies. Mitä minusta"? + +-- "Aiotteko tänne jäädä juhlan yli"? jatkoi asemies, joka ei ollenkaan +hämmästynyt Pohjalaisen tylymäistä vastausta. + +-- "Aion kun aionkin", vastasi Pohjanpiltti. + +-- "Minun neuvoni on, että vielä tänä iltana lähdette koti-matkalle". + +Pohjanmies ei tuohon muuta vastanut, kuin: "Ei neuvo väärään vie, oppi +ei kaada kankahalle". Se pilkallinen levollisuus, jolla nämä sanat +lausuttiin, suututti Hintsa Suurpäätä, joka äkeissänsä "murti suuta, +väänti päätä". Mutta mieltänsä malttaen, hän päätti puhua suunsa +puhtaaksi. + +-- "Teidän päällenne ja koko Pohjanmaan yli lasketaan huomis-päivänä +julkinen panna-kirous. Jos tahdotte tuon herkku-palan oikein kuumana +suuhunne, niin jääkäätte tänne". + +-- "Panna-kirous"? matki Vitjakka; "se ei ole mahdollista". -- "Ja +mistä syystä"? hän jatkoi, ikäänkuin tutkiaksensa tämän sanoman oikeata +perää. + +-- "Syynne itse tiedätte", vastasi Hintsa: "luulen minä, että olette +jollakin naimisellanne rikkoneet kirkon sääntöjä; ja muutoin taidatte +tietää, että susi kyllä syitä saa." + +Pohjanpiltti seisoi äänetönnä, arvellen asiata. Viimein lausui +rauhallisesti: + +-- "Luotan pispa Maunun vilpittömään, suopeaan mielen-laatuun, jään +tänne ja menen vielä tänä iltana häntä hakemaan. Hänelle minun onkin +asia. Hänen avullansa toivon kaikkien seikkain selvenevän. -- -- Mutta +kiitos kuitenkin neuvostanne". + +-- "Ei kestäisi kiittää" vastasi toinen, "jos antaisin teidän pysyä +noissa tuumissanne. Pispaa ette täällä tapaa tänä eikä huomis-päivänä. +Hän on kunnon mies, mutta nyt hän päästi ohjakset käsistä. Jos lähdette +Kuusluodolle, taidatte tosin pispan tavata. Mutta tärkeämpi teidän on +päästä kotia; sillä ritari Harald haaksinensa on täällä saaristossa +valmiina ja aikoo Ruotsin miesten kanssa tulla Pohjaan. Hän ainoastaan +odottelee huomis-päivää saadaksensa teidät onkeensa". + +Joka suoni Pohjalaisen kasvoissa oli paisunut ja silmät iskivät tulta. +Hän antoi kätensä Hintsalle, lausuen: + +-- "Nyt tahdon seurata neuvoanne. Kuka olette". + +Asemies lyhyesti mainitsi nimensä ja olonsa sekä mitä hän tiesi +Haraldin hankkeista, ja ilmoitti myöskin lähtevänsä Karjalan maille +hakemaan nuorta Kurkea, jos tämä enää elävissä olisi. Sitten miehet +kohta ystävyydellä erisivät ja Pohjanpiltti kokoili toverinsa +valmistamaan lähtöä kotiin päin. Ennen kuin ilta-rusko vielä oli +kokonansa himmentynyt, nähtiin heidän punaiset purjeensa Aurajoen +suussa ja auringon noustessa heidän haahtensa kynti Raumanmertä. Ritari +Harald, joka ei tiennyt olla varoillansa, vaan oli levollisesti pysynyt +Rymättylän selällä, sai liian myöhään tiedon Pohjanmiesten lähdöstä. +Vasta joku päivä myöhemmin nähtiin koko hänen laivastonsa purjehtivan +Rauman merta myöten Pohjan Kurkkua kohden. Mutta Turun kirkossa +oli juhla vietetty tavallisilla menoilla ja suuren väkijoukon +läsnä-ollessa. Kesken juhlaa oli ylä-alttarille astunut kaniiki Ragvald +ja muut papit, palava soihtu kunkin kädessä. Kun panna-kirous oli +lausuttu Pohjanmaan yli, viskattiin soihdut maahan sammumaan ja kunkin +papin suusta soivat sanat: "Niin heidän sielunsa hukkukoot helvetissä". + + + + +Pohjan vesillä. + + +Se oli äkki-arvaamatonta Pohjan miehille tämä kahdenkertainen isku, +jolla nyt hengellinen ja maallinen valta yhdistettynä heitä +tavoitteli. Jos olisi ritari Harald suoraa tietä vienyt laivastonsa +Pohjanmaalle, hän arvattavasti olisi tullut niinkuin äkillinen +raju-ilma Pohjanmiesten päälle, joista iso joukko tätä nykyä asui +kalastus-paikoillaan Merenkurkun saarilla ja luodoilla. Mutta nyt oli +Pohjanpiltti tovereinensa päässyt häntä pakoon Turusta ja ryhtyi kohta +suurella innolla puollustus-keinoihin. Kiireisellä sanalla käskettiin +kaikki Pohjalaisten kala-veneet kokoon Mikkelin saaristoon, eikä monta +päivää kulunut, ennenkuin tieto oli levinnyt mannermaalle ja isommat +haahdet Kyrönsuun satamoista riensivät kokous-paikalle. Näitten +joukossa oli Lyylin pursi, joka niinkuin pääskynen kiiti meren pintaa +myöden. Tuuli oli kääntynyt koilliseen, josta Ruotsalaisten tulijain +matka vähän vitkastui. Kun vihdoin tuuli oli siirtynyt luoteiselle +ja Harald'in haahdet Valassaarten niemiltä käänsivät kokkansa +Mikkelin-saaristoa ja Suomen-puolista mannermaata kohden, niin +Pohjalaistenkin laivasto oli valmis heitä kohtaamaan Mikkelinsaarten +edustalla. Etupäässä hohti Pohjanpiltin oma haaksi, jonka vaskinen +rinta uhkasi painaa allensa ja musertaa jokaisen, joka sen tielle +sattuisi. Sen kokassa seisoi Lyyli, joutsi kädessä, ja perää pitämässä +oli Vitjakka Pouttu itse tukevilla käsivarsilla. Kun Harald ritari näki +Pohjanmiehet näin varusteilla, hän epäili ruveta heidän kanssansa +kähäkkään ja lähetti ainoastaan kaksi haahta lähemmäksi tiedustelemaan. +Niinkuin haukka syöksyy saaliinsa päälle, lasketteli Pohjanpiltti +haahtensa näitä tulijoita vastaan. Äkkinäisellä käännöksellä hän +ryntäsi toisen vihollisensa kylkeä kohden, jotta alus väkinensä +päivinensä meni upoksiin. Toinen alus, joka varosi samaa kohtaloa, +kääntyi kohta pakomatkaansa Harald'in laivaston luoksi. + +Tämä ensimäinen onnettomuus katsottiin Ruotsinmiehillä pahaksi aaveeksi +ja hämmästys oli sitä suurempi, koska olivat toivoneet pääsevänsä ilman +vaivatta voitolle. Nyt kun tämä toivo petti, luultiin Pohjalaisten +olevan oikein ankarilla varusteilla, ja Harald'in laivasto, joka +enemmin oli varusteltu uutis-asutusta varten kuin sotaan, ei luultu +kelpaavan tätä väki voimaa vastaan rinnustelemaan. Näistäpä syistä se +kumma tapahtui, että Pohjanmiehet, jotka Mikkelin-saarten edustalla +yhä vartosivat vihollistensa tuloa, pian näkivät näiden katoavan +täysillä purjeilla etelää kohden. Varovaisuus pidätti heidät lähtemästä +niitä takaa ajamaan, ja Harald siis sai, vähäistä etelämpänä +Merenkurkusta, täyttää rauhassa retkensä varsinaista aikomusta, +asettaen uutis-asujaimia pitkin rannikkoa Närpiön ja Ulvilan välille. +Nämä rantamaat olivat silloin enimmältään autiota erämaata; ainoastaan +muutamat kalastuskodat ja kesä-pirtit seisoivat tuolla täällä lahtien +perissä ja näiden omistajat ajettiin väki-voimalla pakoon ylimaahan. Se +on vanha pakina nykyisten Suomalaisten seassa Pohjanmaalla, että +valloittajat Ruotsalaiset hurraa-huudoilla viettivät voittoansa ja että +Hurrin-nimi, jolla Suomalaiset meidänkin aikana näitä Pohjan +Ruotsalaisia mainitsevat, on siitä alkunsa saanut. Kuinka lieneekään, +niin ensimäiset Ruotsin-miehet nyt olivat Pohjan rannoille asettuneet +Kokemäen-joen suusta pohjaseen päin Närpiön ja Maanlahden paikoille +saakka. Heitä oli miehiä ja vaimoja, enimmältään nuorta urheata väkeä, +eikä aikaakaan, niin olivat jo kodistuneet tässä uudessa maassa, jonka +olivat väkevämmän oikeudella tehneet omaksensa. + +Mutta Suomalaiset taas eivät mielineet antaa näiden käskemättömäin +vierasten tässä rauhallisesti sijaantua. Tuskin oli talvi tullut, niin +Suomalaisia parvikuntia tuli Teuvan takamaiden yli ranta-seudulle, +missä hätyyttivät uutis-asukkaita, polttivat heiltä talot ja monesta +paikasta tappoivat asujaimet suku-puuttoon. Eikä tämä kuitenkaan ollut +kuin yksityisten kostoa. Itse Pirkkalais-seura oli käräjissään +päättänyt rajoittaa puolustuksensa Merenkurkun saaristoon ja Kyröjoen +laskupaikoille eikä olla lukevanansa noita etelämpää rannikoita Pohjan +piirikuntaan. + +Sitä innokkaammin Pohjan Pirkkalaiset varustelivat tulevan kesän +puolustusta ja Harald ritari puolestansa ei myöskään levännyt. Uuden +väkevämmän voiman kanssa hän seuraavana keväänä ilmaantui Pohjan +vesille, mutta veristen taistelujen perästä hän ei muuta voittanut, +kuin että eteläinen Kurkku ja lähin rannikko asutettiin Ruotsalaisilla. +Missä ikinä nämä pyrkivät pohjoisemmaksi päästä, lyötiin heitä +voitollisesti takaisin ja nimet: Riitakari ja Riita-luoto y.m., +muistuttelevat vielä näistä taisteluista. Mutta Suomalaiset rupesivat +väsymään näihin pitkällisiin sotiin ja eripuraisuus alkoi syttyä heidän +keskenänsä. Kuitenkin vielä seuraavaksikin kesäksi tekivät vahvoja +valmistuksia ja toiselta puolen ritari Harald oli päättänyt silloin +käyttää isomman voiman kuin milloinkaan ennen. Siinä toimessa häntä +vihdoinkin autteli itse marski Torkel Knuutinpoika, jonka mielestä tämä +Pohjalaisten kiinteä uppiniskaisuus Ruotsin hallitusmiestä vastaan +alkoi näyttää vaaralliselta. Eikä kaniiki Ragvald myöskään ollut +joutilaana. Useissa Ruotsin maakunnissa hän saarnasi ristiretkeä näitä +Pohjan pakanoita vastaan, luvaten maalliset ja iankaikkiset edut +kaikille, jotka lähtisivät hätääntyneen kristin-uskon avuksi +Pohjanmaalle. + +Näin nyt molemmilla puolin oli valmistettu ratkaiseva taistelu. + +Pyhän Pietarin aattona kulkea risteili Pohjalaisten laivasto aavalla +merellä peninkulman päässä koillis-suuntaan Mikkelin saaristosta. +Muiden aluksien seasta eroitettiin helposti Pohjanpiltin suikea haaksi, +jonka vaskikiskoinen keula hohti ilta-päivän valossa. Etu-kannella +seisoi täydessä sota-asussa Pohjan Pirkkalaisten nuori päämies ja hänen +käsivartensa nojassa Lyyli, Pohjan neiti, sekin sotaisessa puvussa, +kädessään teräksinen joutsi ja selässä viini täynnänsä nuolia. Raitis +meren-tuuli oli poskille jälleen virittänyt punan ja silmissä paloi +innon hohde; mutta tämä valo ei ollut enää kirkas kuin päivän paiste, +vaan synkkä kuin talviset revon-tulet. Samate synkkä hänen mielensäkin +oli ja synkät ne sanatkin olivat, joilla hän sulhoansa puhutteli. + +-- "Meitä painaa taivaan viha, Vitjakka. Perikatomme on lähellä, -- sen +minä tunnen enkä säikähdä. Mutta voi minuani, joka olen tuottanut +perikadon tälle rakkaalle syntymä-seudulleni! -- -- Yksi ajatus minua +lohduttelee: kun meitä ei enää ole, silloin toivon rauhan uudesta +koittavan näille Pohjanmaille." + +Hetken aikaa jäi Pohjan päämies näitä surun-alaisia sanoja miettimään. +Haikeat ajatukset taistelivat hänen sydämmessään, mutta miehuullisesti +hän hillitsi mielensä kuohuvia aaltoja. + +-- "Te'et vääryyttä itsellesi, Lyyli," hän hellästi lausui; "sinunko +tähtesi tämä sota on syttynyt? -- ei vainen, se on ainoastaan +ulkonainen asian muoto. Pohjanmaan vapaus, Pirkkalaisten oikeudet, se +näiden taistelujen synty ja perustus on. -- Sinä ennustat perikatoamme, +ja totta tuo saattaa olla. Mutta usko minua, jos hukummekin, ei ole +tämä taistelemisemme turha ollut; sillä olemme Pohjanmaalle pelastaneet +mitä pelastettavissa oli. -- Ja miks'en sitten ilolla hukkuisi, -- +sinun kanssasi ikuisesti yhdistettynä." + +-- "Minä ennustan," vastasi Pohjan neiti juhlallisesti, -- "minä +tiedän, että on perikatomme lähellä. Vanhan Kurjen haahmo meitä takaa +ajaa. Mutta riemulla tahdon mennä Tuonelaan sinun seurassasi, +Pohjanpiltti. -- Kerran meidän vielä tulee taistella ja voittaa. +Katsos, Ruotsin laivasto lähenee." + +Ja niinpä lähenivät Harald'in haahdet Mikkelin saariston kohdalta. +Etupäässä ritari itse purjehti laskien suoraa matkaa Pohjanpiltin +alusta kohden. Hänen silmänsä, missä hän seisoi haahtensa kokassa, +näyttivät ampuvan vihan nuolia kypärin alta. Kesäinen päivä oli +laskeumaisillansa. Se ikäänkuin peitti kasvojansa näiltä vihan +nä'yiltä. + +Mutta Pohjanpiltti likisti morsiamensa rintaansa ja alkoi valmistella +yöllistä tappelua. Lyylin asema oli nyt niinkuin aina kokassa ja hänen +ympärinsä seisoivat Pohjan etevimmät urohot. Perää taas hallitsi +Vitjakka itse ja kaikki laivan-väki noudatti hänen käskyjänsä. + +Kirkas kesä-yö oli levittänyt hiilakan huntunsa Pohjan vesille. Saaret +nukkuivat ja Vellamon väki nosti ujostellen paitansa aalloista, jotta +ruohonpäiset hapset liehuivat leudossa länsi-tuulessa. Koko luonto +vietti juhlaa; -- mutta ihmisten täytyi vihan töitä toimitella. Jo +olivat laivastot lähellä toisiansa. Viuhuen nuolet lensivät jäntehiltä. +Keulojen edessä kohisi valkea vaahto ja haahdet törmäsivät yhteen +jytinällä. Mutta Lyylin silmät salamoitsivat. Hän jännitti joutsensa; +ensimäinen nuoli lähti sirkuen Harald'in haahta kohden ja ritari itse +putosi hermottomana partaan yli mereen. + +Molempien päämiesten haahdet makasivat jo vieretysten ja ankara +taistelu alkoi, jonka loppu oli Suomalaisten voitto ja Ruotsin hahden +valloitus. Muiden alusten välillä kesti tappelu vaihtelevaisella +onnella. Jalona ja vapaana Pohjanpiltti morsiamensa kanssa yksin +laineilla kiikkui. Heidän miehensä olivat menneet valloitettuun +haahteen. Ainoastaan kahden seisoivat Lyyli ja Vitjakka laivansa +perässä, katsellen muiden veristä leikkiä, joka jo kaikin paikoin alkoi +kallistua Suomen miesten eduksi. + +Mutta mikä haahmo tuolla etelässä liikkuu veden kalvolla? -- -- -- Se +on alus, joka täysillä purjeilla kiidähtää Pohjaa kohden. Se tulee +lähemmäksi, aamu alkaa koillisessa ruskottaa ja tulevan haahden kokassa +eroitetaan rautapukuinen mies. Pohjanpiltti ja Pohjan neiti häntä +kammolla tarkastavat; nousevan auringon valossa tuntevat -- Kurjen ukon +muotoa. + +Ei ole raskaampaa maailmassa mitään kuin oman vanhemman kirous. Se +saattaa aiaksi haihtua ja raukeavanansa olla, mutta vihdoinkin se +kokoilee musertavia ukon-pilviä syyllisen ja syyttömän pään yli. + +Ikäänkuin suuri kallion kappale olisi laskeunut Pohjanpiltin +laivanperään, niin tämä perä painui veteen, ja keula nousi pystyyn, +välkkyen auringon säteissä. Vielä hetki, niin aallot löivät yhteen +vajonneen haahden yli ja Pohjanpiltti morsiameneen oli kadonnut. + +Mutta Ruotsin haahdet, jotka nyt yli-ympäri olivat pakosalla, riensivät +vasta-tulleen aluksen luo, jonka johdolla toivoivat voivansa uudistaa +taistelua, Suomalaiset taas, kun havaitsivat päämiehensä hukkumista, +tulivat alamielisiksi, eivätkä tienneet, mitenkä asiansa asetella. +Tappelu oli hetkeksi seisahtunut. + +Silloin kuului äsken tulleesta aluksesta rauhan sanoma. Se oli marskin, +Torkel Knuutinpoian käsky, että sota lakkaisi ja kukin eläisi +sovinnossa, pitäen mitä hänellä oli, unohtaen vihansa ja kärsimänsä +vääryydet. Ruotsalaisten niinkuin Suomalaistenkin piti muka yhdistämän +voimansa Venäjätä vastaan; sillä marski oli päättänyt ensi tilassa +tehdä suuren risti-retken Inkeriin. + +Tämän rauha-sanoman tuoja oli -- nuori Kurki Laukon herra, joka +päästyänsä Venäjän vankeudesta oli rientänyt Ruotsiin hakemaan oikeutta +Harald ritaria vastaan sekä marskin armoa sisarellensa. Hänen muassaan +seurasi ystävänsä Hintsa Suurpää, joka monien vaivojen ja vastusten +perästä oli löytänyt haettavansa vihollisten maasta ja Hansalaisten +kauppiasten avulla saanut hänen lunastetuksi. Molemmat olivat Ruotsista +rientäneet Pohjaan, missä Kurki toivoi tapaavansa sekä ritari Harald'in +että Lyylin, Pohjan neiden, -- toisen mieli-haikeaksi, toisen sydämmen +suosioksi. Mutta edellinen oli kaatunut ja jälkimäinen sulhonensa oli +Ahtolaan vajonnut meren syvyyteen paeten isän haahmoa, joka tulijassa +veljessä häntä kauhistutti. + +Siis ei muuta jälillä ollut kuin sovittaa rauha eläväisten välillä. +Tästä sovinnosta päätettiin lähteä Mikkelin-saarille keskustelemaan ja +paikalle tultua valittiin kahden puolen uskotuita miehiä, jotka +ehdoista sopisivat. Ruotsalaiset vaativat itsellensä asunto-paikkoja +pitkin rannikkoa Merenkurkusta pohjaseen, mutta Suomalaiset eivät +tahtoneet luopua meren-partaasta ja saaristosta. Vihdoin taipuivat +Suurpään ja Kurjen kehoituksiin ja varoituksiin, antaen siirtolaisille +muutamia määrätyitä rantaseutuja, joista Vöyrin ja Pietarsaaren +pitäjät syntyivät. Myöskin niille Ruotsalaisille, jotka etelämpänä +olivat edellisinä vuosina asettuneet, vakuutettiin rauha. Sitä +vastoin Suomalaiset pysyttivät itsellensä Kyröjoen lasku-paikat sekä +kalastus-oikeuden muutamissa Merenkurkun saarissa. Mitä olivat +kadottaneet toivoivat runsaassa mitassa takaisinsaavansa Perä-pohjassa, +johon nyt iso joukko päätti siirtyä ja jossa Pirkkalais-seura sittemmin +virkeni uuteen eloon. Tälle seuralle nuori Kurki vakuutti marskin +nimessä vanhat oikeudet, joihin lisäksi nyt tuli selvä oikeus asettaa +seuran sisällinen hallitus oman edun ja mielen mukaan. + +Tämä oli Pietarin päivän sovinnot. Muutamat Pohjan Pirkkalaisista +lähtivät Kurjen kanssa Ruotsiin, saamaan täyttä vahvistusta näihin +ehtoihin. Muut hajosivat omille toimilleen, ja rauha oli taas Pohjan +vesillä ja Pohjan mailla. Mutta koston-halu vielä salaisesti paloi +monen sydämmessä. Sovinnon ehdot usein rikottiin kahden puolen ja monta +kähäkkää syntyi, jotka ensi aikoina vetivät hallituksenkin silmät +puoleensa. Vuosisatoja piti tämän rauhattomuuden jälkiä kestämän. -- -- + +Yksi oli, joka ei alustakaan suostunut Pietarin päivän sovintoihin. Se +oli Pohjanpiltti. -- Kun osa Ruotsinväestä seuraavana päivänä purjehti +Pietarsaarta kohden, asettaaksensa siellä asumuksiaan, niin paikalla, +missä äskettäin tappelu oli seisonut, iso joukko heidän aluksiaan +törmäsi veden-alaista karia vastaan ja hukkui. Se oli Pohjanpiltti, +joka yksinään pitkitti sodan, ja vaskisella keulallaan halkaisi +vihollistensa haaksia. + + + + +Kuudennen-toista sata-luvun alku. + + +Pentti Pouttu, Kyröläinen, ei ollut se mies, joka paljaaksi huviksensa +olisi muinaisia tapauksia muistossaan säilyttänyt. Päin-vastoin hän ne +sovitteli oman aikansa oloihin ja tapauksiin. Tiedämme kaikki mitä +suuria melskeitä näinä seuraavina vuosina jälkeen Söderköping'in +valtiopäiväin tapahtui, yleensä Suomessa, mutta erittäisin +Pohjanmaalla. Tiedämme myöskin kuinka Pentti Poutun kävi, kuinka hän +jouluna 1594 seurasi sitä nuijajoukkoa, joka ranta-tietä myöden kulki +Ulvilaan päin, kuinka Aksel Kurki tämän joukon hajoitti, ja kuinka +Pouttu vankeudessa kuoli. Se on tuttu asia, että nuijamiehet toivoivat +saavansa Aksel Kurjesta hyvää toveria kapina-tuumiinsa, ja Pentti +Pouttu oli tämän luulon levittäjä. Eiköhän tämä Aksel Kurki muka ollut +sukua kaikille Pohjanmiehille ja erittäisin Pouttulaisille? Eikö hän +muutoinkin ollut kunnon mies ja saattaisiko semmoisena sotia omaa +sukuansa vastaan? -- Aksel Kurki oli kunnon mies, mutta Pentti Pouttu +oli tehnyt väärät päätökset muinaisten muistojensa johdosta. Tämä ei +ollut näiden muistojen vika. -- -- -- + +Keväällä 1600 olivat asiat monien vaihetten perästä asettuneet. +Linköpingin valtiopäivät olivat langettaneet verisen tuomion "herrojen" +yli, joiden joukossa nyt Aksel Kurkikin oli seisonut, -- ja +tuomiokunnassa oli istunut kaksi miestä Pohjanmaaltakin, toinen Hannu +Hannunpoika Fordeel, nuijamiesten uskollinen ystävä ja kostaja, -- +toinen Pekka Pietarinpoika, jalkaväen päällikkö, joka milloin oli +avullinen ollut Pohjan Suomalaisia mestaamassa, milloin oli ollut +vainottu, Pohjan Suomalaisten muka ystävänä ja suosittelijana. +Muutamana keväisenä yönä, kohta jäiden lähdettyä, kulkivat nämä +molemmat, kukin eri haahdessaan, Merenkurkun vesiä kotia päin. Hannu +Hannunpoika istui äänetönnä perässä, ajatellen viime kuluneiden vuosien +kummallisia tapauksia. Hänen mieleensä selvästi muistui, mitä Pentti +Pouttu kerran näillä vesillä oli jutellut, ja kamoksuen hän katsoi +ympärinsä pitkin veden pintaa. Äkisti välkkyi outo valo keulan edestä, +ja Fordeel kohta käänsi aluksensa toiselle suunnalle. Seuraavana +aamuna, kun taas uskalsi entiselle urallensa palata, hän tapasi +jäännökset Pekka Pietarinpoian hajonneesta haahdesta aaltojen ajona. -- +Pohjanpiltti oli aloittanut kuudennen-toista sata-luvun. + + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Pohjan-Piltti, by Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK POHJAN-PILTTI *** + +***** This file should be named 18904-8.txt or 18904-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/1/8/9/0/18904/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/18904-8.zip b/18904-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..7c67d68 --- /dev/null +++ b/18904-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..3a5be46 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #18904 (https://www.gutenberg.org/ebooks/18904) |