initial commit of ebook 18433HEADmain

5 files changed, 4977 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/18433-8.txt b/18433-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..a6fef4c
--- /dev/null
+++ b/18433-8.txt
@@ -0,0 +1,4961 @@
+The Project Gutenberg EBook of Kultala, by Heinrich Zschokke
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Kultala
+       Hyödyllinen ja huvittava historia, yhteiselle kansalle
+       luettavaksi annettu
+
+Author: Heinrich Zschokke
+
+Translator: Carl Niclas Keckman
+
+Release Date: May 22, 2006 [EBook #18433]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KULTALA ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+KULTALA
+
+Hyödyllinen ja huvittava historia,
+yhteiselle kansalle luettavaksi annettu
+
+
+Kirj.
+
+HEINRICH ZSCHOKKE
+
+
+Heinrich Zschokken _Das Goldmacherdorf_ ilmestyi ensimmäisen
+kerran 1817.
+
+Carl Niclas Keckmanin suomennos ilmestyi vuonna 1834.
+
+
+
+
+MUISTUTUS
+
+
+Tämän tarinan on Saksan kieleen kirjoittanut Heinrich Zschokke niminen
+oppinut Sveitsin eli Helvetsian maassa. Toivoin siitä olevan
+Maanmiehilleni huvitusta ja hyödytystä, olenma sen suomentanut.
+
+Useampi Suomalainen lukia taitaa kyllä oudoksi katsoa monta tässä
+kerrottua asiata, eikä ollenkaan meidän maahamme sopivaiseksi; mutta
+hän muistakoon että kussakin maassa ovat omat tapansa ja asetuksensa,
+ja erilaiset asiain käytännöt.
+
+Ulkomailla ja Suomessakin muutamassa paikkakunnassa, kussa ihmiset
+asuvat tihiämmin, on suuria kyliä, ikäänkuin vähäiset kaupungit.
+Sellainen on myöskin tämä Kultala.
+
+_Carl N. Keckman_
+
+
+
+
+LUKIOILLE
+
+
+Hyödyllisten ja siinä sivussa huvittavaisten kirjain puutos on
+Suomalaista lukemisen ainetta halajavaisille sangen suuri, ja samassa
+määrässä, kuin lukioitten joukko, päivä päivältä enentyvä. Tosin on
+tämä jo merkillisesti enentynyt, koska aivan moni, vaikka muissa
+kielissä kyllä harjoitettu, ja niin muodoin suuresta kirja-tavarasta
+osallinen, kuitenkin soisi tämän rikkauden olevan myös oman maan
+kielessä tarittuna. Usiat Isäin puheella puhutut saavuttavat aina
+likemmin sydäntä.
+
+Tämä puutos on toisessakin päällekatsannossa mainittava. Kirjain avulla
+sekä kasvaa että vahvistuu joka kielen luonto ja omaisuus
+täydellisemmäksi. Kielessä osotetaan, ikäänkuin peilistä kahden,
+mailman kuvat; yhden ulkonaisen silmillämme havaittavan, ja sisällisen,
+jossa hengellisten olentoin omaisuudet itsensä ilmoittavat. Jota
+kirkkaampi on kieli, sitä selkeämpi myös kumpikin näistä kuvista. On
+siis varsin tarpeellinen, että kunkin kansan kieli -- kirjoissa
+sovitettu kaikkinaisten aineitten selitykseksi -- harjoitetaan ja
+ikäänkuin kiiltäväisemmäksi himotaan.
+
+Tätä tarkoittaa Seura Suomen miehiä, jotka Isänmaan kielen rakkaudesta
+ovat yhdistyneet Suomalaisia kirjoja ulos antamaan ja toivovat
+maanmiehiltänsä mielityötä tähän edesottamiseen. Alkaissansa
+toimituksiaan, he pitävät tätä Kultalan kirjaa soveliaisena
+edelläkäypänä. Suuri olisi heille riemun ainet, jos joku lukia kultaa
+siinä käsittäisi.
+
+
+
+
+
+
+KULTALAN KYLÄ
+
+
+
+
+1.
+
+KUINKA TOIVONEN TULEE SODASTA JA MITÄ IHMISET SANOVAT
+
+
+Yhtenä sunnuntaina jälkeen puoli-päivän istuivat Kultalan kylässä
+nuorukaiset vanhan pihlajan varjossa ja lauloivat, elikkä nauroivat,
+kuin joku tuli krouvesta hoiperrellen, joka oli liioin määrin viinoja
+maistellut. Muut talonpojat istuivat vaimoinensa krouvessa, ja joivat
+ja pelasivat, ja riemuitsivat ja kaikellaista leikkiä laskivat,
+niinkuin tuo tapahtuu, koska viinaa ja olutta on hyvään hintaan
+saatavata.
+
+Silloin tuli suurenlainen vahvannäköinen mies kylään. Hän mahtoi olla
+noin kolmenkymmenen paikoilla; hänellä oli harmaja takki päällä, pitkä
+sapeli vyöllä, ja seljässä renseli. Hän näytti vähä villiltä, sillä
+hänellä oli otsassa suuri naarma ja nenän alla musta huuli-parta, niin
+että lapset peljästyksissä pois juoksivat.
+
+Mutta muutamat vanhat vaimot, joita hän puhutteli, tunsivat hänen heti
+kohta, ja huusivat: »Oi, Koulumestarin Pietari hän se onki, tuo
+Toivonen, joka seitsemän toistakymmentä ajastaikaa sitten meni
+sotaväkeen. Hei, katsokaat, kuinka hän on kasvanut ja suureksi tullut!»
+Ja näin vaimoin huutaissa tulivat vanhat ja nuoret juosten krouveista
+ja pihlajan tyköä, ja pian oli koko kyläkunta Toivosen ympäri kokounut.
+
+Toivonen kätteli kaikkia entisiä tuttujansa, kohtasi kaikkia
+ystävällisesti, ja sanoi aikovansa taasen asua heidän tykönänsä
+Kultalassa; hän oli jo kyllästynyt sotaväkeen, ja oli iloinen hengissä
+sieltä pois päästyänsä. Nyt tahtoivat jokainen häntä vetää krouviin,
+yksi sinne, toinen tänne: nyt piti muka juotaman hänen terve-tultuansa,
+ja hänen piti heille sota-asioistansa jutella. Mutta Toivonen kiitti
+heitä ja sanoi: »Minä olen väsynyt matkasta ja tahdon levätä. Kuka asuu
+isä vainajani talossa, ja kuka sen peltoja viljelee?»
+
+Heti astui esiin kylän mylläri ja sanoi: »Minä olen sinne laskenut
+kankuri Tapanin, ja antanut hänelle huoneen ja tilukset vuokraa
+(arrentia) vastaan. Vaan nyt täytyy hänen muuttaa pois, koska sinä olet
+takaisin tullut. Minä olen käräjältä pantu tavarasi hoitajaksi. Saatat
+pari päivää asua minun tykönäni, siksi että kankurin väki on muuttanut
+toiseen taloon. Niin saan minäkin sinulle tilin tehdä hallituksestani.»
+
+Ja niin meni mylläri vieraansa kanssa kotiinsa ja antoi hänelle
+valmistaa hyvän ehtoollisen ja hyvän vuoteen. Mutta Toivosella oli
+paljon kysymistä yhdestä ja toisesta, kuinka hänen poissa ollessansa
+kaikki asiat olivat kylässä menestyneet; ja myllärillä vaimonensa oli
+paljon vastaamista. Niin he juttelivat puoli-yöhön asti. Ja Toivonen
+katseli aina yli pöydän myllärin nuoren tyttären perään, jonka nimi oli
+Elsa. Ja oliki jotain katsomista hänen mustiin silmiinsä, sillä Elsa
+oli kaunis. Mutta Elsakin puolestansa katseli kernaasti yli pöydän,
+sillä Toivonen oli hyvännäköinen mies, kuin ei hänen huuli-parrastansa
+lukua pidetty, ja hänen käytöksensä ja puheensa olivat siistit ja
+soveliaat, ikään kuin hän olisi ollut herrasväkeä. Sentähden Elsa
+vähän pelkäsi häntä puhutella, ja kuin Toivonen häntä silmäili, ei
+hän tiennyt, mihin hän silmänsä kätkisi. Kuitenkin sanoi hän
+huuli-parrasta, ett'ei se ollut hänen mieleensä.
+
+Ja kuin Toivonen huomen aamulla tuli eineelle, oli hänen nenänsä alta
+huuli-parta poiskadonnut. Toivonen olisi kernaasti elinkautensa asunut
+mylly-talossa; sillä mylläri ja hänen vaimonsa olivat hyviä ihmisiä, ja
+Elsan silmistä loisti selkiästi hänen hyvä sydämmensä. Mutta viikon
+perästä taisi jo Toivonen muuttaa isänsä vähäiseen huoneeseen. Hänellä
+oli viiden tynnyrin alaa metsää ja niittyä ja viiden tynnyrin alaa
+peltomaata. Tähän osti hän muutaman lehmän myllärin säästämillä
+rahoilla.
+
+Ja koska huonet oli vanha ja huonossa tilassa, sai hän kyläkunnalta
+hirsiä ja kiviä. Nyt rupesi hän kaikki parantamaan, veistämään,
+höyläämään ja puhdistamaan. Itse hän muurasi, ja teki kaikki työt,
+aamusta iltaan saakka askaroiten, että se tulisi kauniiksi ja sieväksi,
+eikä kuitenkaan paljon rahaa maksaisi. Syksyllä oli hänen vähä
+huoneensa sievin ja kauniin kaikista koko kylässä, ja seisoi virran
+vieressä olevan kryytimaan keskellä. Ja kryytimaa oli koria kuin ikään
+joku kaupungissa oleva. Vielä olivat sen tiet ja polut hiedalla ja
+soralla peitetyt. Hän oli varsin hyvillä mielin, koska myllärin Elsa
+välistä viheriäiseksi maalatun aidan yli kurkisti hänen kryytimaahansa;
+Elsa oli myös kukkiakin ja kukan siemeniä antanut, ja lupasi hänelle
+vielä enemmin keväimeksi.
+
+Kultalan asukkaat eivät isoon aikaan tietäneet, mitä he Toivosesta
+ajattelisivat. Hän oli sodasta takaisin tullut yhtä köyhänä kuin sinne
+oli lähtenytkin; sen he kyllä havaitsivat. Kaupungista oli hän
+tuottanut vaatet-arkkunsa, jossa myös oli ollut kirjoja. Siinä oli
+kaikki hänen tavaransa. Mutta ei suinkaan rahat näyttäneet arkusta
+liian painaneen.
+
+»Kuinka hänen liene laitansa?» sanoivat muutamat. »Hän on köyhä raukka
+ja typerä päälliseksi, joka ei ole ymmärtänyt sodassa etuansa katsoa.
+Ei hän sunnuntainakaan voi eli raski mennä krouviin ryyppyjä ottamaan.
+Ja työtä hän tekee kuin hevoinen, päivän koitosta pimiään yöhön saakka.
+Se nyt oli hänen onnensa, että hän isältänsä oli jotain perinyt;
+muutoin hän olisi seurakunnalle vaivaksi.»
+
+»Kuinka hänen lienee laitansa?» sanoivat toiset. »Ei hän juuri paljon
+uro-tekoja ole tehnyt, kosk'ei hän tiedä mitään niistä jutella niinkuin
+muut sotamiehet. Ja Jumala tiennee, mistä hän lienee saanut tuon
+naarman otsaansa. Hän mahtaa olla iloinen ett'ei hän enään tarvitse
+kruutia haistaa.»
+
+»Kuinka hänen lienee laitansa?» sanoivat taas toiset: »Ei hän
+kenestäkään huoli, ja sentähden että hän on ollut sotamiehenä, vaatii
+hän, että jokaisen pitää häntä kumartaa. Mutta saadaan nähdä. Hän on
+ylpiäs peto, vaan varokoon, ett'ei hän lankea.»
+
+»Kuinka hänen lienee laitansa?» sanoivat vielä toiset: »Ei suinkaan hän
+ole sodassa mitään hyvää oppinut. Hänellä on kirjoja, joita ei kukaan
+taida lukea, kukatiesi ei itse Pappikaan. Ja niissä on niin kummia
+merkkejä ja piiruja, että hirvittää niitä katsella. Kuka takaa, ett'ei
+hän ole pirun kanssa liitossa.»
+
+»Jumala nähköön!» huusivat muutamat: »Ei hänen ole oikein laitansa, se
+nyt on tosi. Ei hän ole yhtään ihmistä päästänyt sisä-kamariinsa, ei
+myllärinkään väkeä ketään, joilla kuitenki on hänen kanssansa paljo
+tekemistä. Joka yö siellä on nähty valkia palavan, ja akkuna-luukkuin
+läpi loistavan. Se kamari on aina lukittu, ja luukut ovat päivälläkin
+kiini.»
+
+Niin puhuivat ihmiset, kaikkea pahaa ajatellen Toivosesta.
+
+
+
+
+2.
+
+MITÄ TOIVONEN KYLÄSSÄ NÄKEE
+
+
+Vaikka ihmiset näin Toivosesta pahaa ajattelivat ja puhuivat, oli hän
+kuitenki leppiäs ja kaikkia kohtaan ystävällinen. Alussa hän kulki
+ympäri jokaisen tykönä heidän kotonansa, kyseli heidän lapsistansa, ja
+heidän taloudestansa, millä tavalla he tiluksiansa viljelivät, ja
+kaikista muista asioista.
+
+Entiseen aikaan oli Kultalan kylä ollut jotenki voimakas; ei juuri ylen
+rikas, mutta niin että joka talossa elettiin hyvin. Mutta nyt oli
+siellä varsin huono tila ja köyhyys. Rikasta eli varakasta ei ollut
+kuin juuri muutama talonpoika, krouvari ja mylläri. Muitten tykönä oli
+köyhyys ja viheliäisyys silmin nähtävät. Sadasta talon-isännästä
+lähetti kaksikymmentä lapsensa kerjäämään; kuusikymmentä tulivat
+jotenkuten aikaan, vaikka olivat sangen velkaantuneet, ja vaan muutamat
+olivat vielä niin voimassa, että jaksoivat ulostekonsa maksaa ja
+pystössä pysyä.
+
+Jo huoneitten ulko-näöltä taittiin arvata, kuinka huonosti sisällä
+mahtoi olla. Seinät olivat monessa mutkassa, katot tuulelta raiskatut
+ja sillensä jääneet, ilman korjaamata; akkunanklasit rikki, ja reijät
+rievuilla kiinni tukitut eli tuohilla paikatut. Kuin sisälle mentiin,
+tuli paha löyhkä eli haju vastaan; likaa oli joka paikassa, pöydät ja
+penkit pesemätä, laattia oli sekä rikki että myös musta, juuri kuin ei
+olisi koskaan nähnyt vettä, niin siihen oli likaa paatunut. Samassa
+tuvassa, jossa ihmiset asuivat, nähtiin porsaita ja kanoja, ja vielä
+sikojakin ja vasikoita. Varsin harvat olivat ne, joissa oli eri huonet
+eli kyökki, kussa ruat keitettiin, mutta kyökki-kaluja eli keittoaseita
+oli aivan vähän, ja netkin myös huonoja eli kelvottomia, ja makasivat
+siellä ja täällä pesemätä. Kryytimaissa ei ollut yhtään siivoa eli
+järjestystä; hyvä kyllä, jos saatiin potaatteja sikain ja ihmisten
+tarpeeksi. Aidat olivat kehnot, ett'eivät estäneet sikoja ja muita
+eläimiä sisälle pääsemästä. Huoneitten edessä oli sontaläjiä, ja niiden
+päällä ja ympärillä, huiskin haiskin pelto-aseita, puita, halkoja, ja
+kaikellaisia kaluja, joita muutoin ei saatu katon alle. Miehet ja
+vaimot kulkivat rikkinäisillä eli paikatuilla, likaisilla vaatteilla
+eli ryysyillä, usein viikottain ilman silmiänsä ja käsiänsä pesemätä.
+Heidän pienet lapsensa saivat usein puoleen päivään asti kätkyessä
+maata ilman korjuta omassa liassansa, ja jotka olivat vähän vanhemmat
+juoksivat ulkona melkeen alastomina eli rypöivät tunkiolla, tahi
+sisällä uunin takana.
+
+Ei ollut siis ihmet, jos sellainen saastaisuus siitti kaikellaisia
+tauteja. Mutta ennenkuin ymmärtävää ja oikein oppinutta lääkäriä
+haettiin, niin mentiin jonkun vanhan ämmän, eli tietäjän, eli noidan,
+eli kuoharin, eli senkaltaisen tykö, joka ei muka niin suurta maksoa
+vaatinut. Ja jos isäntä eli emäntä oli sairas, ett'ei kyennyt työhön,
+silloin kävi talouden työt kaikki takaperin. Tästä hädästä täytyi
+sentähden myydä talon irtainta kalua eli viljaa eli karjaa, eli joku
+osa talon maatakin, elikkä rahaa lainata suurta korkoa (intressiä)
+vastaan. Ja näin sitten elettiin siksi että velka oli suuremmaksi
+kasvanut, kuin että sitä maksaa voitiinkaan; josta luonnollisesti
+seurasi ulosmittaus eli kaiken tavaran pois myyminen auksjonin kautta,
+ja niin tultiin vaimoneen lapsineen maantielle.
+
+Jos nyt Toivonen silloin tällöin tahtoi antaa jonkun hyvän neuvon, ja
+nuhteli heitä siivottomuudestansa ja epäjärjestyksestänsä, sai hän vaan
+pahoja sanoja. Muutamat sanoivat: »eipä tuo nyt saata köyhällä olla
+paremmassa tilassa, ja tällä täytyy aikaan tulla.» Toiset taas
+sanoivat: »Mitä se sinuun koskee? Katso sinä omia keinojasi!»
+
+Varakkaammilla ja rikkaammilla talonpojilla oli toki paremman näköinen
+elämä, enemmin tavaraa ja kaluja että vaatteita. Mutta tavattiinpa
+heilläkin paljon kyllä siivottomuutta ja huolettomuutta. Sillä alinomaa
+ja joka haaralla ympärinsä nähden silmäinsä edessä naapurein
+kerjäläis-elämää ja saastaisuutta, harjausivat hekin siihen, ett'eivät
+pitäneet juuri paljo parempaa siivoa. Arkipäivinä he olivat likaisissa
+ryysyissä; mutta sunnuntaina siihen sijaan he ylpeilivät koreissa ja
+tyyriissä vaatteissa. Eikä heillä ollut muuta puhumista, kuin
+valituksia pahoista ajoista, Esivallasta ja kylän väestä. Sillä kuin
+melkein kaikki taloudet kylässä olivat velkauntuneet, niin harvat
+olivat jotka voivat maksaa. Ja kuin, sitte viimeisen sodan,
+seurakunnalla oli suuri, monen tuhannen Ruplan velka, lankesi ränttyin
+ja kaikkein yhteisten ulostekoin maksu varakkaampain niskoille. Tästä
+he olivat pahoilla mielin ja murisivat.
+
+Muutoin olivat Kultalassa toinen toistansa vastaan ja alinomaa kuului
+riitaa ja toraa. Yksi ei uskonut toista; kukin kiroili ja soimasi
+toista; Jokaisella oli aina jotakin pahaa toisesta sanomista. Siellä ei
+ollut uskoa eikä uskollisuutta, mutta vaan valhetta ja petosta. Köyhät
+kadehtivat rikkaita; rikkaat rasittivat ja vaivasivat köyhiä. Niiltä,
+jotka hädässänsä heiltä lainasivat rahaa, ottivat he hävittömästi
+suuren korkorahan, 12, 20 ja enemminkin sadalta, ilman että se heidän
+sydäntänsä liikutti eli omaatuntoansa vaivasi. Köyhät taas puolestaan
+kokivat sitä kostaa konnan tavoin; salaa he vahingoittivat rikkaiden
+puita ja istutuksia, varastivat kryytimaan kasvoja ja puiden hedelmiä,
+kanoja ja halkoja, ja mitä vaan eteen sattui jota helposti saattivat
+ottaa. Ei siellä ollut sanaan, eikä valaankaan luottamista. Avioväenkin
+keskellä oli alinomaa vainoa, riitaa ja torua. Tätä näkivät lapset joka
+päivä, eivätkä parempaa oppineet.
+
+Vaikka nyt kansa oli näin silmin nähtävästi huonossa tilassa, ja vaikka
+jokainen haukkui Esivaltaa ja valitti pahoja aikoja, eikä ollut muka
+rahaa kenellään koska tarpeelliset maksut piti suoritettaman, olivat he
+kuitenkin ylpiät ja tahtoivat elää suuresti. Eivätpä juuri liialla
+työllä itsiänsä vaivanneet. Varakkaat, hiljemmin mennessänsä töihinsä
+eli varemmin työstä tullessansa, sanoivat itseksensä: »Jumalan kiitos,
+näinpä hyvä on! miksikä itseänsä yli määrin vaivata, koska aikaan
+tullaan?» Köyhät taas ja työmiehet, kesken työtänsä istuin tuo
+tuostakin kädet ristissä ja tupakka-piippu suussa, sanoivat: »No,
+ihmisiähän mekin olemma; levätä tuota nyt aina tarvitsee.»
+
+Mutta lauvantaina eli sunnuntaina oli jokaisella rahaa, krouvissa
+juodaksensa ja iloitaksensa. Siellä nyt räyhättiin ja huuttiin:
+»tuokaapa enemmin viinaa! hui hai! kortteja tänne!» Ja niin meni kurkun
+kautta koko viikon ansaittu saalis, ja vielä enemminkin. Pelatessa yksi
+hukkasi rahansa, ja toinen taas joi kaiken voittonsa. Ei
+arkipäivinäkään kokonaan unhotettu krouvia: aina sinne sopi pistäytä,
+sillä ei tämä väki juuri mielellään sietänyt että kurkku olisi kuivana.
+Mutta kotona oli vaimolla ja lapsilla tuskin vatsan täytettä. Koska
+taas oli rahaa talossa; jos vähänkin, niin piti kahvea laitettaman;
+silloin keitettiin ja rustattiin, syötiin ja juotiin, ikään kuin olisi
+joka päivä ollut viiminen. Sanottiin muka »Herra Jumala, harvoin hän
+tällainen tila meitä kohtaa. Saanee hän tuota nyt kerran edes elää
+vähän paremmin. Mitäpä tässä elämässä muutoin olisikkaan?»
+
+Juhlapäiviä ei puuttunut, ja niitä piti aina vietettämän. Jos
+kaupungista ja likitienoissa oli markkinat, niin sinneppä piti muka
+mentämän katsoaksensa, kuinka siellä krouveissa elettiin, ja
+kuullaksensa, mitä uutta mailmaan kuuluu. Sielläpä nousi useimmiten
+riitoja, tappeluja ja oikeudenkäymisiä, jotka aina saattoivat sekä ajan
+että rahan kulutusta, eikä mitään hyvää eli hyödytystä. Ei suinkaan
+sellainen elämä talon tavarata kartuttanut, vaan pikemmin sitä vähensi.
+Ja kuitenkin kirosi ja valitti kukin tämän tähden pahoja aikoja,
+Esivallan toimituksia ja vielä omankin kylänsä väkeä.
+
+
+
+
+3.
+
+MITÄ TUO YMMÄRTÄVÄINEN MYLLÄRI SANOO
+
+
+Tällaista pahaa ja syntistä elämätä nähtyänsä Toivonen tuli vihaiseksi.
+Hän meni myllärin tykö, niin kuin hänen oli aina tapansa, koska hän oli
+pahoilla mielin. Ja kuin siellä tuo ihana Elsa hänelle suloisesti
+naurahteli, katosi kaikki harmi, ikään kuin musta pilvi hajoaa auringon
+säteistä.
+
+Toivonen sanoi myllärille: »Kuinka nämät ihmiset ovat niin jumalattomia
+ja heidän majansa niin täynnä viheliäisyyttä! Ei ennen niin ollut.
+Silloin oli vireys pelloilla, siivo ja siisti kylässä, sopu ja
+yksimielisyys huoneissa ja rikkautta aitoissa. Silloin talonpojat
+pidettiin kaupunkilaisilta kunniassa, ja heitä kutsuttiinki Kultalan
+pohatoiksi. Nyt on kaikki aivan toisin, köyhyys asuu pahuuden kanssa
+huoneissa. Mitenkä sota on niin paljon pahaa matkaan saattanut!»
+
+Mylläri vastasi ja sanoi: »Meidän kylämme on sodan kautta kärsinyt ja
+rasitettu, niin kuin muutkin kylät ja kaupungit. Tänne tuli vierasta
+väkeä ja söivät meidän varojamme; meidän täytyi olla sotamiehille
+altisna ja heille antaa mitä tahtoivat; meidän pitää Ruunulle maksaa
+verot ja ulosteot; emmekä saaneet paljo mitään kaluistamme, sillä
+kaikki kaupanteko oli pysähtynyt, ja sitten tuli päälliseksi
+katovuosia, että heinät ja laihot menivät hukkaan. Mutta ei meidän paha
+onnemme tule ainoastaan sodasta ja pahoista ajoista. Sillä muut
+kaupungit ja kylät ovat samoja kärsineet kuin mekin, ja alkoivat
+kuitenkin jo taas menestyä. Mutta meidän kylässämme tulevat asiat aina
+päivä päivältä pahemmaksi ja huonommaksi. Muut kaupungit ja kylät
+olivat surkiassa tilassa ja köyhyyteen alaspainetut niin kuin mekin:
+kuitenkin rupeavat he jo Jumalan avulla nostamaan päätänsä. Mutta,
+Jumala nähköön! me vajoomme aina syvempään ja menemme hukkaan.»
+
+»Jumala varjelkoon!» huusi Toivonen »Mistään se tulee?»
+
+Mylläri vastasi: »Siitäpä se tulee, että muut kaikilla voimin pyrkivät
+uida rannalle; mutta me jätämme itsemme aaltoin valtaan, emmekä tee
+itse mitään auttaaksemme itsiämme. Ja vielä päälliseksi, ne jotka meitä
+voisivat auttaa, ne sysäävät meitä vielä syvemmälle.»
+
+»Kutka ne ovat?»
+
+»Minä sanon sen sulle tässä kahden kesken;» sanoi mylläri. »Koska
+jonkun kansakunnan asiat käyvät takaperin, niin ole vissi siitä, että
+sillä on huono hallitus. Ja sepä on kylämme laita. Meidän kylämme
+hallitus-miehet ovat taikka omaa etuansa pyytäviä, elikkä
+yksinkertaisia ja huonoja miehiä. Kahdella niistä on omat krouvinsa, ja
+kolmannen vävyllä myös krouvi. Sentähden on heille paremmin mieliksi,
+että miehet ovat heidän tykönänsä; kuin omissa töissänsä. Kansan
+kokoukset pidetään yhdessä eli toisessa krouvissa ja päätetään aina
+juomisella. Jolla ei ole rahaa, se saapi lainaksi. Ja koska hän sitten
+ei voi maksaa, ostetaan häneltä yksi maanpaikka toisen perästä ja niin
+velka suoritetaan; elikkä mitä muutoin on, myydään julkisessa
+auksjonissa. Tästäpä niitä tulee kerjäläisiä. Ja niin tulee vähitellen
+kaikki kiintiä omaisuus muutamain rikasten haltuun. Joka tahtoo lainata
+rahaa, menee niiden tykö, ja saa kaksi- eli kolme-vertaista korkoa
+vasten. Näin köyhät suunnattoman korkorahan makson kautta tulevat sitä
+pikemmin perikatoon.
+
+»No, mutta miksikä eivät ne, jotka rahaa tarvitsevat, ennen lainaa
+muualta, ulkokylistä eli kaupungista?» kysyi Toivonen »Sentähden ett'ei
+meidän kylän miehillen muualta enään uskota kopeikkaakaan!» vastasi
+mylläri. »Sillä että kylän hallitusmiehet tähän asti ovat aivan
+huolettomasti ja keviämielisesti antaneet todistuksia rahaa
+tarvitseville, ovat ne, jotka niiden todistusten päälle ovat heille
+lainanneet, kokonaan eli puoleksi tulleet rahoistansa petetyiksi; ja
+niin muodoin on hallitusmiestemme huolettomuus tehnyt, ett'ei meille
+uskota eikä ole apua ulkoa toivomista. Koska nyt ei kukaan kaupungista
+enään tahdo meille lainata, niin meidän kylän väki alinomaa haukkuu ja
+kiroo kaupunkilaisia ja uhkaa tulipalolla. Ja jos jolloinkin kaupunkia
+kohtaisi paha onni, niin se olisi meidän roskaväellemme suurimmaksi
+iloksi, vaikka meille vielä nytkin tulee kaupungista paljon voittoa ja
+apua.»
+
+»Se on varsin kauhia asia!» huusi Toivonen. »Mutta onhan meillä vielä
+oikia yhteinen omaisuus.»
+
+»Niin kyllä, mutta senki päällä on velkaa ja sitä nauttivat ainoastansa
+rikkaat!» vastasi mylläri. »Sillä koska hallitusmiehet päättävät jonkun
+yhteisen kaupanteon, käyvät katselemassa kylän tiluksia ja rajoja, eli
+muita senkaltaisia yhteistä kansaa koskevia eri-töitä toimittavat,
+pitää aina juotaman ja syötämän yhteisellä kulutuksella. Näin juoksee
+köyhempäin tavarat hallitusmiesten kurkkuun. Jokaisesta, aivan
+vähimmästäkin työstä he vaativat maksunsa. Lisäksi tulee, että koska
+rikkaat voivat pitää lehmiä, mutta köyhät ei yhtään, niin rikkaat
+yksinänsä syöttävät kaikki laitumet ja yhteiset maat; mutta köyhille ei
+ole yhtäkään etua eli hyvää yhteisestä omaisuudesta.»
+
+»Koska sinä nyt kaikki tämän tunnet, mylläri, miksikä et sinä sano sitä
+kansalle ja avaa heidän silmiänsä?» kysyi Toivonen vihapäissään.
+
+»Eipä se auttaisi mitään?» vastasi mylläri. »Sillä että useimmat
+kylästämme ovat velkaa rikkaille, tekevät rikkaat mitä tahtovat, eikä
+uskalla kukaan heitä vastustaa. Ja jos joku meistä tahtoo avatakkaan
+suutansa soimataksensa tällaista määrää käytöstä, niin heti joukko
+rupeaa haukkumaan ja pauhaamaan, että ollaan hengen vaarassa. Sen kyllä
+tietävät hallitusmiehet ja rikkaat. He pitävät niitä köyhiä raukkoja
+koirinansa, joita he aina ärsyttävät niiden päälle, joista heille on
+vähääkään vastusta.
+
+»Se on varsin onnetoin asia!» huusi Toivonen; »Jos niillä ihmisillä ei
+ole ymmärrystä, pitäisi heillä toki olla omaatuntoa ja Jumalan pelkoa.»
+
+»Niinpä se pitäisi,» sanoi mylläri; »mutta mistäpä sitä tulisi?
+Meidän Pappimme on vanha herra, joka katsoo tulojansa ja etuansa,
+saarnaa alinomaa uskosta, taivaasta ja helvetistä, toimittaa kaikki
+kirkko-askareensa niin kuin muukin tekee päivätyönsä, ja sitä
+tehtyänsä, ei huoli mistään muusta ollenkaan. Mitä tehdä pitää, mitä
+synti on ja kuinka se pitää vältettämän, mitkä kristilliset avut ovat,
+ja kuinka ne pitää opittaman ja harjoitettaman sitä hän ei opeta. Ei
+hän käy koskaan kenenkään talonpojan huoneessa, muutoin kuin
+kutsuttuna. Niin muodoin hän ei ole mikään totinen neuvonantaja, mikään
+totinen lohduttaja, eikä hän sinne päinkään tunne perhekuntain tilaa,
+että hän saattaisi olla heidän koti-elämässänsä avuksi eli neuvoksi ja
+jumalisuutta ja parannusta heistä vaikuttaa. Ihmiset menevät tavan
+vuoksi kirkkoon, Pappi saarnaa tavan vuoksi, ja kirkosta päästyänsä
+ryhtyvät he tavalliseen pahuuteen ja ylellisyyteen. Ja kuin eivät
+ihmiset parane sisästänsä sydämmen puolesta, niin ei myöskään heidän
+ulkonainen elämänsä tule paremmaksi. Ja niin kuin vanhat ovat, niin
+nuoretkin.»
+
+»Kuinka? Eikö kouluttajastakaan ole mitään?» kysyi Toivonen.
+
+Mylläri sanoi: »Sitte kuin isäsi kuoli, joka oli Jumalata pelkäävä ja
+ymmärtäväinen mies, on koulumme laita varsin huono. Pojat ja tytöt
+oppivat tuskin lukemaan, ja jonkun rukouksen. Mutta vanhemmiltansa
+kotona he oppivat, mitä he näkevät, niin kuin valetta ja petosta,
+vannomista ja kirousta, riettautta ja ulkokultaisuutta, toraa ja
+tappelua, kerjuuta ja varkautta, peliä ja juoppoutta, joutilaisuutta ja
+ilkeyttä, riitaa ja kateutta, panettelemista ja soimausta,» j.n.e.
+
+Näitä kaikkia kuultuansa Toivonen puisti päätänsä ja meni murheella
+mielin tiehensä.
+
+
+
+
+4.
+
+KUINKA TOIVONEN TEKEE KOETUKSEN, MUTTA EI MENESTY
+
+
+Muutamana sunnuntaina saarnan jälkeen tuli koko seurakunta kokoon; nyt
+muka tarvittiin hyvää neuvoa, mistä rahaa saataisiin, sillä koko maan
+päälle oli pantu erinomainen ulostekoin maksu, ja päälliseksi haettiin
+ulos vanha velka, josta ei ollut korkoa (intressiä) oikiassa
+järjestyksessä maksettu. Koko kyläkunta kokousi vanhan tavan jälkeen
+suuren pihlajan alle. Hallitusmiehet seisoivat keskellä taloin
+isänniltä piiritettyinä, ja ulkopuolella olivat vaimot, tyttäret ja
+lapset, kuultelemassa, mitä haastettanee.
+
+Toivonen meni myöskin sinne ja oli itsekseen päättänyt puhua
+kylänmiehillensä muutamia sanoja heidän viheliäisestä tilastansa. Koska
+siis hallitusmiehet olivat asiat panneet keskusteltavaksi ja laanneet
+puhumasta, astui Toivonen kivelle kaikilta nähtäväksi ja alkoi näin
+puhua:
+
+»Hyvät ystävät ja kylänmiehet! Nuorna poikana minä läksin pois teidän
+tyköänne sotaväkeen ja olen täysikasvuisena miehenä tullut takaisin.
+Mutta tänne tultuani, minä tuskin taisin tuta enään koko kyläämme, ja
+minun sydäntäni särkee, nähtyäni kuinka on kaikki niin muuttunut. Ennen
+aikojaan meidän kylämme oikein ja syystä kutsuttiin Kultalaksi, sillä
+se oliki oikia kultamaa, kussa Jumalan siunaus asui, enemmin kuin
+muualla. Usiammat meillä olivat rikkaat ja varakkaat; köyhiä oli vaan
+muutamia ja kerjäläisiä ei ollenkaan. Ja silloin meitä kutsuttiin tästä
+syystä koko maakunnassa Kultalan pohatoiksi. Sillä emme olleet
+rääpäleissä, kerjäläisten tavoin, vaan ehiöissä ja puhtaissa vaikka ei
+liian koreissa eli tyyreissä vaatteissa; ja meillä oli ei ainoastaan
+kotonamme täydet tarpeet, mutta myöskin aina joku rupla oli. Silloin ei
+ollut seurakunnalla mitään korkoa maksettavaa laina-rahoista, mutta me
+saimme muualta vuokraa sinne lainatuista rahoista, joita olimma
+säästäin kokoilleet. Silloin oli kaikki pelto-maa hyvässä sonnassa ja
+ruokossa, sillä jokaisella oli oma lehmänsä ja hevosensa, ja myöskin
+muutamia lampaita ja sikoja. Silloin oli meidän kylämme sievä ja
+pulskia kuin kaupunki. Huoneet olivat siistit ja puhtaat sekä sisää
+että ulkoa, niin ett'ei kukaan kaupungin herroja olisi tarvinnut hävetä
+niissä asua. Kyökkikalut ja muut talouden aseet osottivat kylliksi,
+että talossa oli varoja ja järjestystä, ja akkunat olivat puhtaat ja
+loistivat kuin peilit. Harvalla miehellä oli velkaa, eikä senkään
+tarvinnut peljätä, kuinka sen maksaisi. Niillä ajoin kultalalainen sai
+ilman velkakirjata eli pantita ja takaukseta, ainoastaan rehellistä
+sanaansa vastaan, kaupungista lainaksi satoja ruplia ja enemminkin.
+Silloin oli Kultalassa vielä kultainen aika.»
+
+Tällainen Toivosen puhet oli kaikille mieliksi, ja muutamat sanoivat:
+»Kylläpä se puhuu oikein!»
+
+Mutta hän puhui vielä enemmin ja sanoi: »Nyt ei ole enään niin. Ei
+meidän kyläämme pitäiskään enään kutsua Kultalaksi, vaan sen oikia nimi
+olisi Sontala eli Likala. Pelloistamme on kaikki siunaus kadonnut;
+sillä muutamilla on liian paljon maata, toisilla taas ei ollenkaan;
+eivätkä ne tule oikiassa järjestyksessä viljellyksi. Kerjätä moni ei
+enään katsokkaan häpiäksi, vaan ikään kuin oikiaksi elatuskeinoksi.
+Useimmat taloudet ovat velkauneet, ja yhdellä toisen perästä on se
+päivä edessä, jona täytyy mennä pois talostansa. Ryöstö voudille ei
+koskaan puutu meidän kylästämme tekemistä. Naapuri-kyläin kanssa meillä
+on riitoja ja käräjänkäymisiä, ja itse keskenämme vihaa ja
+eripuraisuutta. Meillä on vielä entinen ylpeys, mutta ei entinen
+tavara. Meillä on huoneet ja sydämmet yhtä tyhjät ja saastaiset. Sillä
+kukin täällä paremmin ymmärtää ryypätä kuin työtä tehdä; paremmin
+lainata kuin maksaa; paremmin varastaa ja kerjätä kuin antaa; paremmin
+tehdä petosta kuin totuutta. Jos näin kauvan käypi, niin me tulemma
+kaikki häpiällä ja viheliäisyydellä perikatoon. Meille ei enään uskota
+mitään kaupungissa eikä maalla, ja kuin jotakuta tahdotaan haukkua
+roistoksi eli petturiksi, sanotaan: se on Kultalalainen.»
+
+Tästäpä nousi nurina ja tohina kokouksessa, ja kaikki vihapäissä
+Toivosen päälle, niin että Elsa rukka oli sangen suuressa pelvossa.
+Sillä hän seisoi siellä likellä, tarkkaan katsellen Toivosta, josta hän
+piti varsin paljon. Mutta Toivonen ei ollut tästä tohinasta ja huudosta
+milläänkään ja puhui edespäin:
+
+»Hyvät ystävät ja kansaveljet! jos teissä vielä on vähääkään kunniaa ja
+kelpoa, niin ottakaa toinen toistanne käteen, sanoin: ei tämä käy
+laatuun; parannusta tähän tarvitaan. Mistäpä se tulee tämä paha? Tuolta
+krouvista; teidän peltonne ovat viinaryyppyihin hukkuneet ja karjanne
+ovat korteilta kumoon lyödyt. Säästää te oletta unhottaneet ja
+työntekoon että te enään oikein kykene. Köyhyys opettaa varastamaan, ja
+laiskuus on kaiken pahuuden alku. Isäinne tavarat ovat tuhlatut ja
+heidän hyvät vaatteensa ovat ryysyiksi ja rääpäleiksi muuttuneet. Mutta
+jos vaan on vähänkään rahaa, niin pitää juotaman ja vaimot lapsineen
+kotona saavat nälkää nähdä. Kuinka tämä loppuu? -- Minä kysyn
+kyläkunnan hallitusmiehiä ja vanhempia: missä ovat kylän omaisuudet ja
+kuinka te oletta käyttäneet isäimme jälkeen jätetyt tavarat? Miks'ette
+tee rehellistä tiliä hallituksestanne ja miks'ette anna hyviä neuvoja
+kuinka näin pahoina aikoina apua saataisiin? Miksikä te yhteistä rahaa
+tuhlaatte kernaammin kuin sitä yhteisesti hyväksi käyttäisitte?
+Miks'ette sulje kiinni krouveja ja siihen sijaan laske ulos vettä
+yhteisistä maan-tiluksista ja paranna autioita peltojanne? Miksikä te
+oletta niin nopiat rahaa ulos lainaamaan, ja taas niin hitaat koska
+pitäisi auttaa ihmistä maantielle tulemasta?»
+
+Silloin kiljasivat muutamat hallitusmiehistä: »pidä suusi kiinni,
+elikkä tulet edesvastauksen ja sakon alaiseksi.» Ja koko kansa huusi
+samaten: »ole vaiti! pidä suusi kiini!»
+
+Mutta Toivonen vastasi: »Te saatatte vaatia minua edesvastaukseen;
+mutta saatan minäkin teidän päällenne valittaa. Jos minä ilmoitan
+kuinka te oletta täällä hallinneet ja yhteisiä asioita ja tavaroita
+käyttäneet, niin saadaan nähdä, kummanko tulee suurempi hätä. Ja te
+ystävät ja kylän-miehet, näyttäkäät, jos voitte, että minä olen puhunut
+mitään väärin eli valhetellen. Kysykäät omaa tuntoanne, jos yhteinen
+omaisuutenne on lisännyt tai vähennyt; jos oletta tulleet rikkaammaksi
+eli köyhemmäksi; jos uskoa ja kunniaa vielä on seassamme; jos vielä
+löytyy Jumalan pelkoa ja rakkautta ihmisiä kohtaan, elikkä jos ei
+siihen siaan nähdä oman hyödyn pyyntöä, armotonta suunnattoman
+korkorahan ottoa, juoppoutta, petosta, ilkeyttä, valapattoisuutta ja
+kaikellaista väärää käytöstä? Ja jos ei ole omalla tunnollanne kieltä,
+niin katsokaat hävinneitä mökkiänne ja latojanne, melkeen
+hedelmättömiksi muuttuneita peltojanne ja niittyjänne, teidän tyhiöitä
+kukkaroltanne ja arkkujanne, ryysyisiä vaatteitanne ja paitojanne: net
+ovat minulle todistajat teitä vastaan. Katsokaat lapsiraukkojanne,
+kuinka he ovat hoitamata! he ovat minun todistajani teitä vastaan.
+Teillä on enemmin huolta karjastanne kuin lapsistanne; ja karjastanne
+että taas niin paljon pidä lukua kuin ylöllisestä elämästä,
+juoppoudesta ja pelistä.»
+
+Hän tahtoi vielä enemmin sanoa, mutta he sysäsivät hänen pois kiveltä,
+hirmuisesti huutain, eivätkä antaneet hänen enään puhua. Muutamat
+myöskin tahtoivat rueta häneen, mutta hän tarttui heihin väkevästi ja
+viskasi heidät toisiansa vastaan, että päät kolisivat yhteen. Hän otti
+vahvan sauvan ja uhkasi lyödä maahan ensimmäisen joka häntä lähestyisi.
+Huuto nousi aina suuremmaksi ja julmemmaksi. Muutamat vielä poimivat
+kiviäkin. Toivonen meni sauvaansa puistain joukon läpitse kotiansa.
+Mutta hänen jälkiinsä lensi kiviä ja kansan kirouksia; ja verissä
+silmin tuli hän kotiinsa. Hän pesi pois veren, sitoi haavan otsastansa
+ja oli alallansa.
+
+Silloin tuli, vaaliana kasvoista kuin kuolema, ja itkussa silmin Elsa
+ja kysyi: »Toivonen, kuinkas sinun on?» Eikä hän peljästyksestä
+saattanut enempää sanoa, mutta Toivonen lohdutti häntä ja halasi häntä.
+
+
+
+
+5.
+
+KUINKA TOIVONEN VIHAMIEHILTÄNSÄ VAINOTAAN, JA MITÄ HÄN SIIHEN TEKEE
+
+
+Toivosella oli siitä päivästä saakka, jona hän oli kansalle puhunut,
+alinomaa harmia ja rauhattomuutta. Pahanilkiset pojat nakkasivat yöllä
+häneltä akkunat rikki. Toisena yönä olivat he taittaneet kuusi nuorta
+hedelmä-puuta, jotka hän oli kryytimaahansa istuttanut. Toisen kerran
+taas oli sieltä varastettu kaikellaisia kasvantoja, j.n.e.
+
+Koska hän tätä valitti hallitusmiehille, vastasivat he vaan irvistellen
+ja pilkaten: »Olisitpa sinä vielä enempääkin rankaistusta ansainnut,
+jos me tahtoisimme oikeutta myöden tehdä. Pyri tiehesi, sinä hävytön!»
+
+Toivonen sanoi: »Jos että te tahdo hankkia minulle oikeutta ja varjella
+minua konnain ja pahantekiäin vallattomuudesta, niin tehkää kansalle
+tiettäväksi, että minä aivon hakea oman käden oikeutta ja varokoon
+kukin itseänsä.»
+
+Vihamiehet eivät kuitenkaan laanneet häntä vaivaamasta ja
+vahingoittamasta, vaikka omaksi vahingoksi ja peljästykseksi. Koska he
+yhtenä iltana, jona hän oli myllärin tykönä ja he siitä tiesivät,
+varkahin pistäysivät hänen kryytimaahansa siellä taasenkin pahaa
+tehdäksensä, laukeni yhtäkkiä kaksi pyssyä akkunasta, ja he pötkivät
+pakoon, luullen pahan hengen olevan hänen talonsa vartiana; sillä
+heidän juostessansa tuli Toivonen kotimatkalla myllystä heitä vastaan,
+ja sanoi heille: »Mitä teillä on minun talossani tekemistä?» Ei hän
+kuitenkaan heille mitään muuta tehnyt. Toisti taas koska pahanilkiset
+miehet, hänelle pahaa tehdäksensä, olivat keskiyönä viinapäissä
+kiivenneet hänen aitansa yli, tulivat he jaloistansa pahoin
+haavoitetuiksi, että he surkiasti parkuivat ja tuskin pääsivät sieltä
+pakoon.
+
+Nämät ja tällaiset tekivät heille suuren pelvon, eikä enään uskaltanut
+kukaan mennä öisenä aikana hänen tiluksillensa.
+
+Mutta hän kohtasi, niin kuin ennenkin, kaikkia ystävällisesti. Tällä
+hän antoi hyvän neuvon, toiselle taas jonkun vähäisen raha-avun. Mutta
+kylän viheliäinen tila teki hänelle pahan mielen, ja yhtenä päivänä hän
+meni Kappalaisen luokse hänelle sitä valittamaan.
+
+Kappalainen sanoi: »Minä olen vaan Pappi, eikä ole minulla siihen
+mitään puuttumista, enkä tahdokkaan itseäni sekoittaa teidän
+riitoihinne. Kaikki kylän onnettomuus tulee asukkain synnistä ja
+saastaisuudesta. Eivät he huoli ollenkaan Jumalan sanasta, eikä
+varoituksista, ja tahtovat vielä päälliseksi vähentää minun tulojani.
+Kyllä vielä tulee Herran raskas tuomio heidän päällensä ja väsyykin
+kerran Jumalan pitkämielisyys heidän syntejänsä kasomasta.»
+
+Toivonen sanoi: »Älkää pahastuko Herra Pastori; taidatta te kuitenkin
+paljon hyvää tehdä, jos tahdotte. Sillä näiden ihmisten sydämet ovat
+paatuneet, sentähden että heidän ymmärryksensä ja järkensä on
+pimitetty. Jos te vaan vähänkään katsoisitte koulun perään ja
+pitäisitte huolta siitä, että nuori väki kasvaisi hyvissä tavoissa ja
+kristillisissä avuissa, että he oppisivat rakastamaan hyvää ja
+vihaamaan pahaa, ei suinkaan puuttuisi parannuksen hyviä hedelmiä.»
+
+Pappi vastasi: »Se on kouluttajan asia, eikä Papin. Onhan minulla
+virkani puolesta kyllä tekemistä, eikä ole mitään aikaa sellaisiin
+toimituksiin. Se on kyläkunnan oma syy, ett'ei heillä ole parempaa
+kouluttajaa, koska he hänelle antavat niin huonon palkan.»
+
+Toivonen sanoi: »Korkiasti kunnioitettava Herra Pastori, hyvä paimen,
+joka toimella kaitsee lampaitansa, pitää myöskin huolen kaikista ja
+katsoo kaikkia heidän tarpeitansa. Kansa on tietämätön ja tekee pahaa
+usein paljaasta tyhmyydestä, ett'eivät he tiedä kuinka he itsiänsä
+auttaisivat ja askareitansa oikein toimittaisivat? Jos te nyt
+joutilaina hetkinä kävisittä silloin sitä, tällöin tätä perhekuntaa
+katsomassa, ja näkisitte niiden ihmisraukkain ymmärtämättömyyttä,
+kuinka he usein ainoastansa hyvän neuvon puutteessa menevät kateeseen;
+kuinka ne ihmisparat vähitellen harjauntuvat viheliäisyyteensä, siksi
+että he viimen ajataan pois talostansa; -- kuinka lapset kasvavat ilman
+huoleta, eivätkä taida tulla paremmaksi, koska he joka päivä näkevät ja
+kuulevat mitä huonointa ja pahinta on mailmassa; jaa, Herra Pastori,
+jos te vaan kerrank...» Kappalainen esti häntä enempää puhumasta,
+huutain: »Mikä sinua vaivaa? Tuletko sinä tänne Pappia neuvomaan ja
+opettamaan, mitä hänen pitää tekemän? Mene tiehesi puheinesi. Minä olen
+hengellinen paimen, joka pidän huolta köyhistä sieluista, ja joka päivä
+rukoilen heidän edestänsä. Mutta sinäpä tahtoisit, luulemma, tehdä
+minua sianpaimeneksi.»
+
+Kappalaisen näin puhuttua vihastununna, Toivonen meni sieltä pois
+murheissa mielin. Mutta ei hän saanut lepoa, ja ajatteli: tähän täytyy
+saada parannusta, ja kyllä Jumala auttaa.
+
+Ja hän puki juhlavaatteisiinsa, otti sauvan käteensä ja läksi
+kaupunkiin. Siellä hän kulki ympäri korkeimpain esimiesten tykönä,
+yhden toisensa perästä, asiatansa puhuakseen. Mutta yhdellä heistä oli
+juuri vieraita, eikä hän joutanut häntä kuunnella; toinen oli mennyt
+ulos lystiä ajelemaan, eikä saattanut häntä kuunnella; kolmas istui
+juuri pelissä kortit kädessä, eikä joutanut häntä kuunnella; neljäs
+luki juuri saatuja rahojansa, eikä ennättänyt häntä kuunnella; viides
+seurasi vaimoväkeä tanssihuoneeseen, eikä ollut aikaa häntä kuunnella.
+Vihdoin pääsi hän viimisen tykö, joka häntä kuunteli. Hänelle Toivonen
+avasi koko sydämmensä, ja puhui kylänsä viheliäisyydestä ja
+surkeudesta, kylän hallitusmiesten kehnoudesta ja pahuudesta,
+Kappalaisen huolettomuudesta, kouluttajan taitamattomuudesta.
+
+Tähän sai hän tämän vastauksen: »Sinä herja, joka soimaat hengellistä
+ja maallista esivaltaa, pyri nyt tiehesi, äläkä puhu enään, elikkä minä
+panetan sinun vankihuoneeseen, teidän Kappalainen on hyvä mies ja minun
+sukulaiseni.»
+
+Tällä vastauksella meni Toivonen kaupungista; ja tultuansa ulos
+tullista, puhkesi hänen sydämmensä ja hän itki katkerasti.
+
+
+
+
+6.
+
+UUSI KOULUTTAJA
+
+
+Jälkeen puolipäivän tultuansa takasin kylään, ei hän kenenkään antanut
+tietää, mitä hän oli ollut kaupungissa tekemässä ja kuinka siellä oli
+käynyt. Siihen siaan oli hän iloisena ja tytyväisenä olevinansa ja
+puhutteli kaikkia ystävällisesti, ja vielä Karhulaakin, pahinta
+vihamiestänsä, joka piti krouvia ja oli rikkain mies kylässä ja myöskin
+kirkkoväärti ja kylän hallitusmiehiä. Hän seisoi haaralla jaloin
+ovessansa, lakki toisella korvalla, kädet ristissä, piippu suussa, ja
+katseli ylpiästi ympärinsä.
+
+»Hyvää iltaa, kirkkoväärti!» huusi hänelle Toivonen: »Joko oletta
+päivä-työnne lopettaneet?»
+
+Karhula vaan liikutti vähän päätänsä ja sanoi, ilman Toivosta
+katsomatakkaan: »Onhan mulla täysi työ seisoa tässä keppi kädessä ja
+ajaa pois kerjäläisiä talostani.»
+
+Kuultuansa näin armotonta puhetta yhdeltä kylän hallitusmiehistä, jonka
+olisi pitänyt olla köyhäin, leskein ja orvoin isänä, tunsi Toivonen sen
+käyvän läpi luittensa ja meni kiireesti tiehensä. Sitä enemmin lohdutti
+häntä, koska hän myllytalon ohitse kulkeissansa näki Elsan, myllärin
+kauniin tyttären, joka istui huoneen edessä puun varjossa ja ompeli
+paitoja. Hän punastui nähtyänsä Toivosen, naurahteli hänelle leppiästi,
+mutta vapisi häntä kättäissänsä ja kyyneleet loistivat hänen
+silmistänsä.
+
+»Mitäs itket, Elsa?» kysyi Toivonen peljästynynnä.
+
+Elsa pyhkäsi pois kyyneleet, nauroi vielä leppiämmästi, ja sanoi,
+päätänsä puistain: »Tänäpänä minä en sitä sano, Toivonen kulta, kyllä
+sen saat vielä kuulla.» -- Elsa näytti hänestä vielä kauniimmalta ja
+ihanammalta kuin koskaan ennen. Mutta kuinka Toivonen kyselikin, ei hän
+saanut tietää syytä, miksi Elsa oli itkenyt.
+
+Sitten kysyi häneltä Elsa: »Sinä olet ollut kaupungissa. Siellä sinulla
+on tainnut olla varsin lystit päivät, ja olet kukatiesi tanssannutkin
+kaupungin neitoin kanssa. Vain kuinka? -- Toivonen, sinä huokaat? Ai,
+ai, Toivonen, eipä se ole minulle mieliksi. Nyt sinulla on ikävä
+kaupunkiin, eikä enään taida sinulle kelvata olla meidän köyhässä
+kylässämme.»
+
+Näin Elsan puhuissa, katsoi Toivonen maahan mitään vastaamata. Silloin
+tuli Elsa likemmäksi, otti häntä käteen ja sanoi taas vapisevalla,
+tuskin kuuluvalla äänellä: »Toivonen, Toivonen kulta, mikä sinua
+puuttuu? sano minulle suoraan: mitä sinua vaivaa?»
+
+»Elsa!» huusi Toivonen ja katsahti ylös taivaaseen päin: »Jumala sen
+tietää, minä taitaisin olla onnellinen, ja olenki, mutta en koko
+mailmasta muualla kuin sinun tykönäsi, sillä sinä olet niin varsin
+hyvä. Mutta minä surkuttelen ihmisiä. Minä tunnen niitä niin monta, ja
+enimmät ovat sangen pahoja. Katso vaan ihmisten viheliäisyyttä tässä
+köyhässä Kultalassa. Eikä tuo juuri niin aivan paljo maksaisi heitä
+siitä auttaa. Mutta, Jumala nähköön! ihmisrukat tulevat niin kuin
+eläimiksi ja sepä se juuri on kovasydämmisten rikkaitten mieliksi.
+Kylän hallitusmiehet pitävät virkansa, siitä vaan ylpeilläksensä,
+väkivaltaa tehdäksensä ja omia etuja hankkiaksensa. He pettävät orpoja,
+ryöstävät leskiä, eikä heillä ole yhtään omaa tuntoa. Niin tulee kylän
+tila aina kehnommaksi, useimpain perhekuntain hätä aina suuremmaksi,
+eikä kukaan huoli auttaa. Ne jotka taitaisivat, katsovat vaan omaa, ei
+lähimmäistensä etua. Ei yksi korppi toisensa silmää puhkase, vaan
+pitävät yhtä, sortain köyhempää kansaa.»
+
+Elsa sanoi: »Rakas Toivonen, miksi sinä sitä suret? Taivaassa on
+vanhurskas Jumala, joka niitä tuomitsee, jotka velvollisuuksiansa
+laimin lyövät. Ja syytöinhän sinä olet kansan viheliäisyyteen ja
+onnettomuuteen. Miksikä siis itseäsi tuskautat?»
+
+Toivonen vastasi: »Saatanko minä olla hyvillä mielin helvetistä, ja
+siellä nähdä piruin kauheutta ja sieluparkain vaivaa ja piinaa? Niin en
+minä saata olla iloinen maankaan päällä, kussa minun täytyy nähdä
+kaupungin herrain ja ylpiäin kylän hallitusmiestemme hävyttömyyttä,
+jotka ennen kokevat alas polkea ja syvempään viheliäisyyteen sysätä
+köyhää väestöä, kuin että he heitä auttaisivat parempaan tilaan, niin
+kuin olisi heidän velvollisuutensa. Jos sitte ne onnettomat viimen
+epätoivosta tulevat pahantekiöiksi, ja murhaa tekevät, niin ne
+liikuttavaisesti ja juhlallisesti rankaistaan ja mestataan; eli jos
+ihmiset lapsistaan huolivat vielä vähemmin kuin eläimistään, niin he
+vaan pitävät sen naurun asiana. Eikö se jo ole helvetin esikuva?
+Eivätkö useimmat Kultalan asukkaista ole köyhyytensä kautta tulleet
+melkein järjettömäin eläinten kaltaisiksi? Eivätkö he ole vielä
+kehnommat eläimiä, köyhyyttä seuraavain vikain ja rikosten kanssa,
+jotka ovat riitaisuus, tappelu, keskinäinen soimaus ja kannet, varkaus,
+laiskuus, ylön syöminen ja juominen?»
+
+Elsa sanoi: »Vanha kouluttajakin on saanut juoppoutensa palkan. Yöllä
+ennen eilistä päivää tuli hän päihtynynnä krouvista, sattui kovin
+likelle joen rantaa, putosi sinne ja hukkui. Eilen aamulla hän sieltä
+löyttiin. Tänäpänä hän on haudattu. Se nyt on paras, ett'ei hänellä
+ollut vaimoa eikä lapsia.»
+
+Tämä sanoma hämmästytti Toivosta. Hän kyseli vielä yhtä ja toista. Hän
+näytti miettivän jotain erinomaista, ja meni syvissä ajatuksissa kotia.
+Elsa ei ymmärtänyt, mikä hänen niin yhtäkkiä pisti päähänsä. Mutta
+tulevana sunnuntaina sai hän sen kuulla.
+
+Koska Jumalan palvelus oli päätetty, kokousi seurakunta valitaksensa
+uutta kouluttajaa. Toivonen tuli myöskin kokoukseen saapuville. Elsa
+seisoi taampana vaimoin ja muiden tytärten seassa. Hänellä oli suuri
+pelko, että Toivonen taas rupeaisi puhumaan jotain, josta kansa
+närkästyisi, ja oli sentähden anonut isältänsä, että hän kokisi hillitä
+Toivosta, jos se tulisi kovin kiivaaksi. Eikä mennytkään mylläri koko
+ajan hänen vierestänsä.
+
+Kappalainen ilmotti kansallen asian, josta nyt oli tuumattava, johon
+heti kirkkoväärti ja hallitusmies Karhunen sanoi, että koska nyt
+kouluttajan virka oli auki, ja se oli varsin vähäinen virka, jota
+seuraa huono palkka mutta paljon vaivaa, niin oli muka hyvä asia, että
+täällä oli kelpo mies, joka tahtoisi ottaa vastaan tämän viran. Se oli
+nimittäin kraatari Jussinen, jolla eivät tahtoneet neulakeinot oikein
+hyvin menestyä, ja joka oli hänelle sukua.
+
+Mutta toinen kirkkoväärti, joka myöskin piti salakrouvia, pani taas
+vaaliin köyhän sukulaisensa, tuon nilkun viulun soittajan Jurrin, ja
+tuumaili, että vielä senkin tähden hän ennemmin pitäisi otettaman tähän
+virkaan, että hän, kyläkunnan vähäin varain vuoksi aikoi tytyä
+vähempäänki palkkaan, nimittäin hän ei tahtonut kuin kolme neljättä
+osaa entisestä palkasta.
+
+Kraatari Jussinen, nähtyänsä että enimmät talonpojat luopuivat viulun
+soittajan puoleen, ei sanonut tahtovansa kuin kaksi kolmatta osaa koko
+palkasta. Tästä vihastui viulun soittaja niin että hän rupesi
+haukkumaan kraataria varkaaksi, huorintekiäksi ja valapatturiksi, ja
+sanoi tytyvänsä vielä vähempään palkkaan. Kraatari uhkasi haastaa
+Jurria käräjihin näistä soimauksista; mutta niin vähään palkkaan ei hän
+sanonut tahtovansa ruveta kouluttamaan.
+
+Kuin nyt ei kekään muu itseänsä ilmoittanut tämän viran hakiaksi,
+sentähden että kouluvirka tästä kylästä katsottiin häpiälliseksi ja
+pyyttiin ainoastansa semmoisilta, joilla ei ollut mitään, oli jo
+seurakunta päättämäisillänsä, että virka annettaisiin viulun
+soittajalle Jurrille; sillä hän taisi vähän kirjoittaa ja räknätä.
+
+Mutta nyt astui Toivonen, tulipunaisena kasvoista, esiin ja huusi:
+»Lehmäin ja sikain paimenelle, joka ajaa teidän karjaanne laitumelle,
+te annatte paremman palkan, kuin kouluttajalle, jonka pitää opettaa
+teidän pojillenne ja tyttärillenne Jumalan pelkoa ja hyödyllisiä
+asioita. Teidän lapsenne ovat ihmisiä, luodut Jumalan kuvaksi, vaan ei
+eläimiä. Ettekö te häpiä niin käyttää itsiänne heidän opettajaansa
+kohtaan? Mutta kyllä minä syyn tiedän: hyödyllisiin tarpeisiin ei ole
+koskaan rahaa, ja koulurahaa ei voi köyhä väki maksaa, jolla on tuskin
+potaatteja, suoloja ja leipää. Minä tahdon teille tehdä sen hyvän, että
+tarjoan itseni kouluttajaksi enkä vaadi mitään palkkaa. Minä sanon sen
+vielä kerran, minä rupean kouluttajaksi, eikä se maksa kylälle eikä
+yhdellekkään taloudelle kopeikkaakaan.»
+
+Miehet katsoivat kummastellen toinen toisensa ja Toivosen päälle.
+Eivätkä muutamat tahtoneet häntä kouluttajaksi, mutta sanoivat hänen
+kukatiesi taitavan ja tahtovan perkeleelle myydä lapsiraukkain sielut.
+Mutta useimmat arvelivat, ett'eipä kukaan muu ota sitä virkaa ilman
+palkata, ja huusivat että Toivonen piti otettaman kouluttajaksi. Nyt
+luettiin huudot (äänet) ja Toivonen valittiin kouluttajaksi.
+
+Tätä kuultuansa tahtoi Elsa häpiästä ja hämmästyksestä kokonaan vaipua
+maahan. Sillä paitsi nylkyriä ja sian paimenta ei ollut kukaan koko
+kylästä niin ylönkatsottu kuin kouluttaja. Hän juoksi kotiinsa aivan
+pahoilla mielin, juuri kuin hänelle olisi tapahtunut suurin onnettomuus
+ja katkerin häpiä. Hänen isänsäkin, se rehellinen mylläri, putisti
+päätään ja sanoi: »Tuo Toivonen on, luulenma, järkensä kadottanut.»
+
+Mutta Toivonen piti päätöksensä. -- Hänen täytyi mennä kaupunkiin,
+siellä taitonsa puolesta tutkittavaksi, ja koska hän taisi koreasti
+kirjottaa ja tunsi luvun laskua (räkninkiä) enemmin, kuin tarvitsikaan
+talonpoikainen ihminen, saattiin hän Fullmahdin kautta kouluttajaksi.
+
+
+
+
+7.
+
+KUINKA TOIVONEN KOULUA PITÄÄ
+
+
+»Elsa kulta! älä minua sureta tytymättömyydelläsi ja alakuloisella
+olennollasi!» näin puhui Toivonen myllärin tyttärelle: »Katso, vanhat
+ovat pahat ja tuskin parannettavat. Mutta kukatiesi minä vielä voinen
+lasten hyvällä opetuksella saattaa köyhän kylämme parempaan tilaan ja
+arvioon. Muuta keinoa ei ole. Kyllä se nyt niinki on, että kylän
+kouluttajaa ylenkatsotaan ja halpana pidetään; mutta kuinka meidän
+Vapahtajamme itseänsä alensi, ihmisiä parantaaksensa, opettaaksensa ja
+autuaaksi tehdäksensä. Jos kylän kouluttaja oikein ja rehellisesti
+toimittaa virkansa, niin hän on yhtä hyödyllinen ja samasta arvossa ja
+kunniassa pidettävä kuin isompain kouluin opettajat ja professorit.
+Mutta ei sitä niin katsota mailmasta. Kukin katsoo ja tarkoittaa
+ylöspäin, ja laimin lyöpi mitä alempana on. Sentähden on ylhällä
+enimmiten liian raskas paino, ja alhalla kovin keviä, ja niin muodoin
+monen Ruhtinaan istuin seisoo huonoilla jalvoilla.»
+
+»Voi Toivonen, Toivonen!» huusi Elsa: »Et sinä tiedä, kuinka pahoin
+olet tehnyt!» Ei hän kuitenkaan sanonut miksikä.
+
+Talven tultua alkoi koulun käynti. Ensi päivänä Toivonen seisoi oven
+suussa, ottain vastaan koululapset. Joilla oli likaiset kengät, niiden
+piti ne puhdistaa olkitukolla ja myöskin pyhkiä kengän anturat
+puhtaaksi, etteivät likaisi koulun laattiaa. Sitten hän kätteli ja
+tervehti jokaista. Mutta jos kädet ja kasvot olivat likaiset, täytyi
+heidän mennä kaivolle itsiänsä pesemään. Jos eivät hiukset olleet
+harjatut, lähetti hän heidät kunkin kotiinsa harjattavaksi. Mutta jotka
+olivat puhtaat ja hyvästä siivosta, niitä hän leppiästi kohtasi.
+
+Pojat ja tytöt olivat kokonaan hämmästyksissään; muutamat häpesivät,
+toiset nauroivat, toiset taas itkivät. Sellaista ei ollut heille
+koskaan tapahtunut.
+
+Toisena ja kolmantena päivänä Toivonen seisoi vielä oven suussa, ja
+vielä muutamina seuraavinakin, siksi että kaikki tulivat puhtaana
+kouluun. Sitten hän otti heidät vastaan sisällä koulutuvassa. Joka
+silloin tuli korjaamattomilla hiuksilla, eli likaisilla silmillä,
+jaloilla tai kengillä, pantiin seisomaan keskellä laattia kaikkien
+pilkaksi, ja siellä hetken aikaa seisottuansa, lähetettiin kotia
+puhdistettavaksi.
+
+Moni kylän väkiä tätäkin pahastui; mutta heillä ei ollut mitään
+sanomista koulusta, ja asiat kävivät niin kuin Toivonen tahtoi. Ja
+tästä tuli, että parin viikon perästä koululapset, suuret ja pienet,
+köyhät ja rikkaat, kaikki olivat varsin puhtaat, vähintäin niinkauvan
+kuin olivat kouluttajan tykönä.
+
+Mutta Toivonen ei sitä vielä siihen jättänyt. Koska lapset neljänneksen
+aikaa vuotta olivat harjauneet järjestykseen, rupesi hän katsomaan
+heidän vaatteinsa puhtautta. Likaa ja tomua ei saanut niissä olla, jos
+ne muutoin olivatkin vanhat ja kuluneet, jota hän ei soimannutkaan,
+sillä eihän se ollut lasten syy. Joka koko viikon oli näyttänyt itsensä
+puhtaimpana sekä sisällä koulussa että ulkona siitä, teillä, kirkossa,
+kedolla, se oli hänen paras lapsensa. Se sai ensi viikolla jonkun
+kuvan, eli muutaman kopeikan, eli arkin puhdasta paperia siihen
+kirjoittaaksensa; toisella viikolla taas jonkun muun merkin opettajansa
+ystävyydestä; ja viimen antoi Toivonen hänelle suuta kaikkein lasten
+nähden; ja jolle tämä oli tapahtunut, se pääsi sunnuntaina kävelemään
+Toivosen kanssa, eli, jos sattui olemaan nöyrä eli paha sää, hän sai
+istua kotona hänen tykönänsä ja katsella suureen kuvakirjaan, josta
+Toivonen taisi puhua monta kaunista ja opettavaista juttua.
+
+Toivonen oli mies, joka tiesi pitää puolensa täysi-ihmistenki seassa,
+joka kyllä ei vannonut ja kiroillut, mutta eikä myöskään ketään
+peljännyt. Ei ollut siis ihmet, että kaikki lapset osottivat hänelle
+kunniaa ja nöyryyttä, ja viimen pitivät häntä yhtä rakkaana ja
+enemminki, kuin vanhempiansa. Ilahuttava oli nähdä, kuinka he kaikki
+häntä kohtasivat kunnian osottamisella ja nöyryydellä; kuinka he
+ystävällisesti ja haluisesti juoksivat hänen tykönsä, koska hän tuli
+heitä vastaan; kuinka he ikään kuin hänen silmistänsä kokivat lukea
+hänen tahtoansa, ja kuinka hänen vaan viitattuansa he iloisesti
+tottelivat häntä.
+
+Tämä oli asia, jota Kultalan talonpojat eivät saattaneet ymmärtää,
+olletikkin kuin tämä opettaja ei koskaan pieksänyt lapsia nyrkillä tai
+kepillä eli vitsoilla, eikä edes tukistanutkaan. Monet tulivat
+peljästyksiin ja puhuivat juttua muutamasta miehestä, joka myöskin oli
+taitanut houkutella tykönsä lapsia ja viimen oli vienyt heidät vuoren
+luolaan, johon he olivat kadonneet hänen kanssansa. Muutamat vanhat
+akat sanoivat julkisesti, ettei ollut asian oikia laita, ja käskivät
+ottaa pois lapset koulusta. Vaan ei toki kukaan heitä totellut.
+
+Mutta Toivonen puhui ja sanoi: »Sydämmen puhtaus on sielun
+terveys; ruumiin puhtaus on ruumiin terveys. Eläimet rypekööt
+loassa, mutta ihmisen, joka on Jumalan kuva, pitää itseänsä puhtaana
+ylentämän kirkasta taivasta kohden. Sellaisen pitää oleman kaiken
+lasten-kasvatuksen alun, että lapset oppivat tietämään olevansa ihmisiä
+ja paljoa parempia kuin eläimet. Silloin heitä saadaan taipumaan
+kaikkeen hyvään; mutta eläimistä ei tule mitään.»
+
+Vielä Toivonen puhui ja sanoi: »Opettaja, joka ei ymmärrä
+yksivakaisuudella ja rakkaudella johdattaa lasten pehmeitä sydämmiä,
+että he häntä mielellään tottelevat, hän ei ymmärrä virkaansa. Ja
+oikeutta myöden pitäisi kouluttajan omaan selkään lyötämän palaisiksi
+se keppi, jolla hän kurittaa lapsia, juuri kuin olisi hänellä koiria ja
+muita eläimiä opetettavina, joilla ei ole järkeä eikä ihmisen sydäntä.»
+
+
+
+
+8.
+
+KUINKA SITTEN KÄVI KOULUSSA
+
+
+Nytpä nousi huuto kylässä, että Toivonen vietteli lapsia, ja opetti
+heille aivan uutta uskoa, ett'eikä lapset hänen tykönänsä mitään hyvää
+oppineet. Se oli muka hirvittävä katsoa, kuinka lapset joka päivä
+pyrkivät päästä kouluun, kuhun ei muka nuorukaisten muutoin koskaan
+tehnyt halu; se oli varsin vastan luontoa. Paitsi sitä oli koulussa
+sangen hiljainen elämä, niin kuin kirkossa, koska siihen sijaan ennen
+mailmassa sieltä aina oli kuulunut hirmuinen tohina ja rähinä;
+virsiäkin veisattaissa ei kuulunut muuta kuin hiljaista huminaa. Vielä
+päälliseksi sanottiin, että rukousta pidettäissä oli havaittu
+kaikellaista uutta, ja että lapsille opetettiin noitakeinoja, niin kuin
+he jo olivat oppineet hirvittäviä kummituksia kirjoittelemaan eli
+piirtämään.
+
+Nämät ja tällaiset puheet tulivat viimen Kappalaisen korviin, ja
+myöskin Pitäjän Kirkkoherralle ja itse Provastillekkin tiettäväksi.
+Nämät kolme herraa tulivat yhtenä aamuna, ilman mitään tietoa
+edeltäpäin antamata, ennen koulun aikaa, Toivosen tykö koulutupaan,
+sanoin hänelle, miksi he olivat tulleet, ja että hänen nyt piti heidän
+läsnä ollessansa opettaa lapsia samalla muotoa kuin tavallisesti teki.
+
+Lasten tullessa oli köyhissäkin ja kuluneissa vaatteissa puhtaus ja
+järjestys silmin nähtävä, ja ihana katsoa kuinka he ensin tervehtivät
+opettajaansa, ja sitten menivät kukin siallensa, kussa he iloisesti
+kuiskuttelivat keskenänsä ja kummastellen silmäilivät vieraita. Lapset
+olivat kaikkiaan viisi kuudetta kymmentä; pojat istuivat toisella ja
+tytöt toisella puolella koulutupaa.
+
+Koska lapset oli kaikki koossa, sanoi Toivonen korkialla äänellä:
+»Rakkaat lapset! ennen kaikkea nöyryttäkäämme itsemme kaikkialla läsnä
+olevaisen Jumalan, meidän taivaallisen Isämme edessä, ja kantakaamme
+Hänen eteensä ajatuksemme ja hartaat rukouksemme, Jesuksen nimeen!»
+Kaikki lapset panivat sormensa ristiin, lankesivat polvilleen ja
+katsoivat hiljaisuudesta alas. Toivonen pani myöskin polvilleen;
+Provasti ja toiset Papit, nähtyänsä että kaikki itsensä nöyrittivät
+ijankaikkisen Jumalan edessä, tekivät samaten. Sitten Toivonen luki
+kauniin, liikuttavaisen rukouksen kirjasta, joka oli hänen edessänsä
+tuolilla. Tämä rukous oli niin yksinkertaisesti ja selkiästi kokoon
+pantu, että pienikin, kuudenajastaikainen lapsi taisi sitä ymmärtää. Se
+vaikutti herrain sydämmissä, niin että kyyneleet tippuivat heidän
+silmistänsä.
+
+Sitten kaikki nousivat ylös, ja vanhimmat lapset, katsoin mustan taulun
+päälle, johon oli virsin nuottia ja sanoja kirjoitettu, veisasivat
+neli-äänisesti kauniin aamuvirren. Pienemmät hyräilivät hiljaisemmalla
+äänellä heidän mukaansa. Sen jälkeen paraimmat lukiat vuorottain
+lukivat kirjasta muutamia kauniita Pyhän Raamatun värssyjä; kirja
+lyötiin kiinni, ja samat sanat ulkoa sanottiin ensin koko koululta ja
+sitten yhdeltä ja toiselta lapselta, jonka Toivonen kutsui esiin.
+
+Tämän tehtyänsä lapset jakausivat neljään joukkoon, ja astuivat kukin
+eri puolellensa mustan taulunsa eteen, johon nähtiin kirjoitettuna
+suuria (sekä Latinaisia että muitakin) puustaveja, tavauksia, koko
+sanoja ja rateja. Niiden jälkeen kaikki piirsivät tai kirjoittivat
+piirtimillä kivi-tauluille eli pännöillä ja pläkillä paperille.
+Toivonen kulki yhden lapsen tykö toisen perästä, kiitti yhtä, neuvoi
+toista, opetti kolmatta pännää eli piirrintä oikein kädestä
+pitämään j.n.e.
+
+Hetken perästä lapset taas jakausivat toisiin neljään joukkoon eli
+luokkaan, ja nyt yhden opettajan sijaan nähtiin neljä. Sillä net, jotka
+parahiten taisivat lukea, panivat mustalle taululle präntätyitä
+(Latinaisia eli muita) sekä yksinäisiä puustaveja että tavauksia, koko
+sanoja, niin kuin myöskin usiampain sanain yhteyksiä, Toivosen käskyn
+jälkeen. Net olivat liitetyt paksun paperin päälle, irtainaiset ja
+erinäiset. Toivonen katsoi perään että kaikki oli oikeen tehty; ja
+sitten kukin pikku opettaja antoi lasten luokassansa selkiällä äänellä
+sanoa puustaveja, tavauksia, sanoja ja sanain yhteyksiä. Ei kukaan
+toistansa estänyt. Toivosen silmät ja korvat olivat kaikkialla ja
+hiljaisella äänellä hän ojensi siellä ja täällä mitä väärin sanottiin.
+
+Taas hetken perästä lapset jakausivat toisiin luokkiin; puustavein
+sijaan pantiin tauluille numeroita eli laskumerkkejä, sekä yksinäisiä
+että joukottain, ja tuli uudet opettajat, jotka luvun laskussa eli
+räknäämisessa olivat paraita; muutamat sanoivat numeroita yhteen,
+toiset laskivat yhteen, (addeerasivat), toiset taas laskivat erite
+(subtraheerasivat), j.n.e. Paraimmille räknääjöille Toivonen antoi
+jotain suurempaa laskettavaksi, jota he räknäsivät itseksensä, ja
+saatuansa lasketuksi, kukin sanoi mitä hän oli saanut. Toivonen katsoi
+perään ja sanoi jos oli väärin eli oikein laskettu.
+
+Varsin erinomainen oli se hiljaisuus ja järjestys, joka siellä
+havaittiin, ja kaikkein halu oppia. Sellaista eivät olleet Papit
+nähneet elinkautenansa semmoisissa lasten kouluissa.
+
+Koska nyt oli ennenpuolipäivällinen lukeminen päätetty, läksivät
+lapset, kumarrettuansa Toivoselle ja vieraille, hiljaisuudessa
+kotiansa. Mutta ulkona oli lapsilla lysti elämä ja tohina.
+
+Jälkeen puolipäivän nähtiin taas lapset tauluin edessä. Siellä he
+tauluille eli paperille piirsivät suoria ja mutkaisia piiruja; muutamat
+vielä piirsivät kukkain, huoneiden, kaikellaisten aseiden ja astiain
+kuvauksia. Sitten paraat lukiat kirjasta lukivat toisille huvittavaisia
+ja hyödyllisiä tarinoita ja historioja, jotka silmin nähtävästi olivat
+lapsille varsin mieliksi. Sen perästä käski Toivonen niiden, jotka
+parahiten taisivat kirjoittaa, kotonansa panna paperille ne nyt
+ylösluetut tarinat, ja huomena näyttää ne hänelle, mutta varoitti heitä
+kirjoitus-virheitä tekemästä. Viimeseksi Toivonen nimitti julkisesti
+kiittäin, ne lapset, jotka sinä pänä olivat tehneet parahiten
+puolestansa. Ja koska heitä oli kuusi, teki hän heille sen ilon, että
+hän vielä hetken aikaa jutteli heille jonkun kauniin historian. Niin
+hän puhui heille yhdestä miehestä, joka nöyrässä talvi-pakkaisessa oli
+nukkunut maantielle ja kylmettynyt, että hän sieltä kannettiin
+kuollunna kylään; ja kuinka ymmärtämättömät talonpojat heti olivat
+tahtoneet panna hänen lämpimään huoneeseen. Mutta taitava lääkäri oli
+samassa sattunut sinne tulemaan, joka oli hänen riisunut ja kokonaan
+peittänyt lumella, sitten pannut jääkylmään veteen, että jäsenten
+ympäri oli hyytynyt hieno jää; sen jälkeen oli hän panettanut hänen
+kylmään sänkyyn lämmittämättömässä huoneessa, villavaatteilla häntä
+hieronut, siksi että se kuolleeksi uskottu oli taas virvonnut henkiin.
+Kaiken tämän Toivonen selitti lapsille. Ja niin loppui tämä koulupäivä.
+
+
+
+
+9.
+
+SUNNUNTAIKOULUSTA JA MITÄ MYLLÄRIN TALOSSA TAPAHTUU
+
+
+Näin Toivonen opetti koululapsia; joka päivä oli aina jotakin uutta.
+Provasti ja toiset Papit kiittivät häntä paraammaksi kouluttajaksi koko
+maassa. Vaan tätä eivät saattaneet Kultalan asukkaat ymmärtää, ja
+sanoivat keskenänsä: »Kuinkapa Toivonen sen asian saattaa paremmin
+ymmärtää, kuin vanhat kouluttajat, jotka meillä oli nuoruudessamme?
+Mutta se on silmän kääntäjä, ja on nyt itse Papitkin lumonut. Ei hänen
+kanssansa ole oikein asiat.»
+
+Kesällä ei ollut Kultalassa koskaan pidetty koulua; sillä vanhemmat
+lapset tarvittiin vanhemmillensa avuksi sekä ulko- että koti-töissä.
+Mutta Toivonen otti kesälläkin pienemmät lapset tykönsä, ja opetti
+heitä muutaman tiiman, antoi heidän leikitellä tykönänsä, eli pani
+heidät vähiä töitä tekemään kryytimaassansa eli pellollansa, johon he
+häntä seurasivat, niin kuin kantaa pois pieniä kiviä, kitkeä eli
+perkata pois pahoja ruohoja ja senkaltaista. Tätä nähtyänsä toisetkin
+lapset Toivosta rukoilivat hartaasti, ettei hän heitäkään unhottaisi,
+ja hän otti heidätkin, koska oli joutilasta aikaa, tykönsä ja opetti
+heitä. Sunnuntaina ja Juhlapäivinä hän kuljeskeli heidän kanssansa
+ympärin maita ja metsiä; näytti heille myrkyllisiä yrttejä ja puhui
+heille julmia tarinoita myrkyn vaikutuksista; eli hän jutteli heille
+eläinten, sekä kesyin että raivoin (villein), elannosta ja tavoista;
+lähteistä, virroista ja meristä; vuorista ja luolista; maista ja
+ihmisistä maan päällä; tähdistä, kuinka kaukana meistä ja kuinka suuret
+ne ovat. Kaikkia näitä oli hän taikka itse nähnyt eli kirjoista
+lukenut.
+
+Koska vanhemmat, jo enemmin kasvaneet pojat tämän näkivät, tuli
+muutamillen heistäkin halu, sunnuntaina käydä Toivosen tykönä. Ja
+hän soi sen kernaasti, sillä hän surkutteli heidän suurta
+tietämättömyyttänsä. Ja hän opetti heille vielä kaikellaista, ja sanoi
+heille, mitä heidän joutilaina hetkinä arkipäivinä piti lukea, räknätä
+eli kirjoittaa. Sitä hän sitten sunnuntaina kyseli ja katseli. Niin
+siitä tuli oikia sunnuntaikoulu. Ja sinne tuli aina enemmin väkeä.
+Mutta joka ei tullut sinne puhtaana, joka kulki krouvissa, joka pelasi
+korttia, joka joskus vannoi ja kiroili eli antausi tappeluihin, sen hän
+ajoi pois. Hän oli tuomari heidän välillänsä, mutta käytti itsensä
+kuitenkin aina kuin heidän vertaisensa. Mutta sentähden he myöskin
+kiitollisesti auttivat häntä arkipäivinä hänen töissänsä, ilman hänen
+vaatimatakkaan.
+
+Mutta nämät nuoret miehet, jotka Toivosen tykönä kävivät, naurettiin ja
+pilkattiin toisilta kylän pojilta; heille pantiin liikanimiä, he
+kutsuttiin koulumestareiksi ja oppineiksi, ja saivat kärsiä monta
+pulakkaa ja vastusta. Ja se oli juuri kylän hallitusmiehille mieliksi,
+että Toivosta ja hänen ystäviänsä vainottiin; sillä he pelkäsivät, että
+hän saisi paljon väkeä puolellensa ja kerran valittaisiin heidän
+sijaansa. Sentähden he soimasivat häntä ja sanoivat hänestä kaikkea
+pahaa, ja joka tilassa yllyttivät kylän miehiä ja heidän vaimojansa
+häntä vastaan. -- Tästä syystä hän ei käynyt kenenkään tykönä, paitsi
+myllärin talossa, kussa hän oli usein ja aina ystävällisesti
+vastaanotettiin.
+
+Mutta yhtenä iltana sinne tultuansa tapasi hän väen siellä murheellisna
+ja pahoilla mielin. Vanha mylläri oli ääneti ja ajatuksissaan; hänen
+vaimonsa pahalla tuulella ja vihainen, juoksi ympärin ja paiskasi ovet
+kiinni jälkeensä; Elsalla oli silmät itkusta punaiset.
+
+Koska Toivonen oli yksinänsä Elsan kanssa, sanoi hän: »Mikä onnettomuus
+täällä nyt on tapahtunut? ja mikä paha henki on tähän rauhan huoneeseen
+tunkeutunut? Te oletta kaikki kokonaan muuttuneet. Sano mulle, Elsa,
+mikä vaivaa?»
+
+Elsa vastasi vapisevalla äänellä: »Jumala nähköön! Toivonen, minun
+täytyy sen nyt sinulle sanoa. Jaa, minun täytyy. Minä olen varsin
+onneton.» Niin hän puhui, eikä voinut itkusta enempää puhua.
+
+Koska Toivonen oli hänen levollisemmaksi saattanut, sanoi Elsa: »Nyt on
+ajastaika sitten kuin minun tapasit itku silmissä, ja syytä kysyttyäsi
+en vastannut. Silloin oli kirkkoväärti Karhula tullut meille, ja
+isältäni ja äidiltäni anonut minua vaimoksi pojallensa, jolla jo on oma
+myllynsä toisessa pitäjässä. Eikä ollut isällä ja äidillä mitään sitä
+vastaan, sillä Karhula on rikkain kylässämme ja vanhin kirkkoväärti ja
+hallitusmies, joka meille voi tehdä paljon sekä hyvää että pahaa; eikä
+isäni tahdo ketään muuta vävyksensä kuin mylläriä. Mutta minä sanoin
+olevani vielä kovin nuoren ja tahdoin vielä odottaa vuoden aikaa; ja
+siihen se jäi. -- Mutta nyt on vuosi kulunut, ja juuri samana päivänä
+tuli Karhula poikanensa takaisin. He ovat syöneet meillä, isä ja äiti
+ovat jo kaikesta suostuneet Karhulan kanssa, ja tänäpänä piti
+kihlajaiset pidettämän (kihlat annettaman). Mutta minä vastasin, etten
+koskaan tahdo mennä naimisiin, enkä siitä luopunut. Sillä Karhulan
+poika on juomari ja ylellinen, niin kuin hänen isänsä on kovasydämminen
+ja ylellinen ihminen. Nyt on meillä murhetta ja onnettomuutta
+talossamme.»
+
+Tätä kuultuansa Toivonen hämmästyi ja tuli varsin levottomaksi. Mitään
+puhumata käveli hän edes ja takaisin kamarissa. Hän itse oli toivonut
+kerran saavansa Elsan vaimoksensa. Yhtäkkiä hän itsensä käänsi hänen
+tykönsä ja sanoi: »Elsa, rakas Elsa, etkö sinä tahdo koskaan naida?
+Niin tahdon minäkin olla naimatonna koko elinkauteni, sillä en olisi
+ketään muuta valinnut kuin sinua. Ja minä olen aina sinua rakastanut
+enemmin kuin itseäni, ja toivoin alinomaa sinun olevasi vielä hyvän
+minua vastaan.»
+
+Elsa nojasi päänsä Toivosen rintaa vasten ja sanoi itkein: »Ah
+Toivonen, Jumala sen tietää, että minä sinua rakastan, ja enemmin
+kukatiesi, kuin oikeen onkaan. Mutta minun isäni on rikas, ja tahtoo
+rikkaan vävyn, eikä hän koskaan luovu siitä päätöksestänsä. Mutta sinä
+olet köyhä kouluttaja, etkä vielä moneen aikaan voi elättää vaimoa.»
+
+Silloin Toivonen otti sen hyvän, itkevän Elsan syliinsä, ja antoi
+hänelle ensi kertaa suuta, sanoin: »Nyt sinä olet morsiameni ja
+kihlattuni, eikä mikään valta maan päällä voi sinua minulta pois ottaa.
+Älä pelkää, herttaiseni, sillä nyt sinä olet minun.» Ja hän meni ulos
+hakemaan vanhaa mylläriä ja hänen vaimoansa. Ja Elsa kuuli heidän
+kaikki kolmen puhuvan kovalla äänellä ja kiivaasti keskenänsä, vaan ei
+hän mitään siitä ymmärtänyt. Ja hän vapisi suuressa pelossansa, eikä
+tiennyt hädässänsä yhtään neuvoa. Niin hän lankesi polvillensa akkunan
+alla olevan lavitsan viereen, pani kätensä ristiin, ja rukoili
+hartaasti itku-silmin Jumalan tykö, toisten riidellessä. Ja saatuansa
+tästä vähän lepoa ja lohdutusta, nousi hän ylös ja näki akkunasta
+Toivosen, ynnä hänen isänsä ja äitinsä kanssa, menevän myllyntalosta
+kylälle päin.
+
+Tästä vielä eneni hänen pelkonsa ja hätänsä sangen paljon. Ei kukaan
+talossa tiennyt, mihin vanhemmat olivat menneet Toivosen kanssa. Mutta
+sen hän kyllä tiesi, että Toivonen oli pikavihainen ja äkkinäinen, ja
+oli saattanut rikkoa hänen vanhempiansa vastaan, niin että siitä
+kukatiesi tullee käräjän käynti, ja sama Karhula oli myös lautamies!
+Suuressa hädässänsä rukoili hän paljon Toivosen ja itsensä edestä.
+
+Kello kymmenen paikolla illalla kuuli hän vähäisen kolinan. Isä ja äiti
+tulivat Toivosen kanssa. Ja mylläri tarttui tytärtänsä käteen ja sanoi:
+»Elsa, rakastatkos Toivosta?» -- hän vastasi ja sanoi: »Onko se minun
+syyni? Olihan se teillenkin rakas.» Sitten laskivat vanhemmat hänen ja
+Toivosen kädet yhteen ja siunasivat molempia lapsinansa. Elsa rukka oli
+kokonaan hämmästynyt, eikä tiennyt, oliko tuo tosi eli ei.
+
+
+
+
+10.
+
+TOIVONEN TULEE PAHAAN HUUTOON
+
+
+Koska sitten tulevana sunnuntaina saarnastuolissa kirkossa kuulutettiin
+että Toivonen ja Elsa olivat morsianväkeä, töllistelivät Kultalan
+talonpojat avoin suin, ja vaimot kuiskuttelivat ehtimiseen keskenänsä;
+mutta Karhula meni vihapäissään ulos kirkosta, ja vannoi, ei tahtovansa
+levätä, ennen kuin hän oli kokonaan hävittänyt sanansa pitämättömän
+myllärin huoneinensa ja myöskin Toivosen, ajanut heidät ulos kylästä ja
+saattanut kaikki pakkotyöhön eli hirteen. Kuitenkin ja ilman näistä
+Karhulan uhkauksista huolimata pidettiin kolmen viikon perästä Toivosen
+ja Elsan häät myllytalossa kaikella ilolla ja riemulla.
+
+Ja nuoren avioväen illalla tultua kotiin Toivosen taloon, halasi Elsa
+miestänsä ja sanoi: »O, herra Jumala! kuinka minä olen onnellinen! En
+saata vielä oikein uskoa, että se on tosikaan. Sanotaan kyllä olevan
+monta onnetonta ja murheellista avioliittoa; mutta saattaisimmeko me
+koskaan lakata toinen toistamme rakastamasta, ja koskaan toivoa ennen
+olla ijankaikkisesti eroitettuna kuin yhdistettynä?»
+
+Toivonen vastasi ja sanoi: »Me tulemme olemaan onnelliset toinen
+toisemme kanssa, niinkauvan kuin elämme maan päällä; mutta meidän pitää
+tehdä kolme lupausta. Ja niinkauvan kuin me net pidämme, on sovinto ja
+Jumalan siunaus oleva avioliitossamme. Tästä päivästä sinä elät minulle
+ja minä sinulle; emmekä koskaan pidä mitään vähintäkään salana toinen
+toisellemme, ja jos olemmakin mitään rikkoneet, tahdomme sen heti
+toisellemme ilmoittaa. Sen kautta tulemma välttämään monta rikosta,
+erehtymistä ja riitaa, jotka usein paljon murhetta ja pahaa matkaan
+saattavat. Mutta toiseksi ei meidän pidä kellekkään, ei isällekkään
+eikä äidille mitään meidän keskinäisistä asioistamme ilmoittaa, ettei
+kukaan saisi puhua niistä eikä tukkeuta meidän väliimme. Ainoastaan
+niin olemma kokonaan toinen toisemme omat, juuri kuin olisimme
+yksinäiset mailmassa. Viimeksi ei meidän pidä koskaan suuttua
+toisellemme, eikä leikilläkään sanoa toisellemme pahaa sanaa; sillä
+leikki usein muuttuu todeksi, ja mitä välistä tehdään se pian kyllä
+muuttuu tavaksi.»
+
+Niin Toivonen puhui. Ja molemmat tekivät keskenänsä lupaukset Jumalan
+edessä. Ja kuin he olivat suun annolla vahvistaneet liittonsa, kuului
+yön hiljaisuudessa kaunis veisu ulkoa. Toivolan koululapset, sekä pojat
+että tytöt, olivat tahtoneet tehdä opettajallensa iloa. -- Ja kuin
+nuori pari seuraavana aamuna oli noussut ylös, näkivät he paljon
+miehiä, vaimoja ja lapsia seisovan vähän matkaa sieltä, katsovan ja
+sormella näyttävän Toivosen huoneen päälle. Kummastellen Toivonen
+aukaisi akkunan, ja näki koko huoneensa olevan ruusuilla ja
+kukkakiehkuroilla koristetun. Tämän olivat yöllä hiljaan ja salaisesti
+hänen koululapsensa tehneet. Pienimmätkin lapset olivat täksi tarpeeksi
+kokoilleet kaikellaisia kukkaisia. Niin kauvan kuin Kultalan kylä oli
+ollunna, ei sellaista vielä ollut siellä nähty. Ja kuin sitten Toivonen
+meni kouluun, tulivat sinne ensi aamuna jälkeen hänen hääpäivänsä
+kaikki lapset, suuret ja pienet, rikkaat ja köyhät, kukilla
+koristettuina, ikään kuin olisi suuri juhlapäivä. Tämä ilahutti
+Toivosta ja hänen nuorta vaimoansa sangen suuresti; sillä se näytti
+lasten hyvää, rakastavaa ja kiitollista sydäntä. Ja he suutelivat
+lapsia, antoivat leipoa kakkuja ja jakoivat heille niitä.
+
+Mutta kylässä oli paljon turhaa puhetta näistä häistä, ja jokaisella
+oli hänen oma ajatuksensa. Sillä ei kukaan saattanut uskoa, että tässä
+oli käynyt oikein ja luonnollisesti, ja sitä ei he voineet ymmärtää,
+kuinka rikkahin mylläri koko maassa oli antanut kauniin ja pulskian
+tyttärensä ja ainoan perillisensä köyhälle koulunopettajalle vaimoksi.
+Elsaa olisivat koreat kaupungin herratkin pyytäneet, niinhän se oli
+kaunis ja rikas. Kaikki tahtoivat sentähden tietää, miksi mylläri oli
+tehnyt niin hullun asian; mutta hän vaan nauroi, eivätkä häneltä mitään
+saaneet kuulla. Myöskin myllärin emäntä sai usein sukulaisiltaan kuulla
+soimauksia ja pahoja pilkkasanoja tuosta köyhästä ja kehnosta
+kouluttajasta, ja että semmoiselle maanjuoksialle oli annettu sellainen
+tytär. Kaiken Jumalanpelkonsa kanssa oli myllärin emäntä vähän
+häpiänlainen. Sentähden sellaiset soimaukset hänelle tekivät pahaa,
+niin että hän kerran vihoissaan itki ja pikaisuudessa sanoi Karhulan
+emännälle: »Ole vaiti sellaisen turhan puheen kanssa; ethän sinä tiedä
+mitään. Toivonen on mies ostamaan koko teidän talonne ja monen muunkin.
+Hänellä on enemmin kuin uskoisikaan. Sen minä olen nähnyt omilla
+silmilläni. Jos vaan tohtisin puhua, niin saattaisin sinulle sanoa
+asioita, joita avoin suin kuulisit.» -- Näin hän puhui, mutta vaikeni
+yhtäkkiä, ja oli pahalla mielin, että hän oli vihoissaan puhunut
+enemmin kuin olisi pitänyt. Eikä saanutkaan Karhulan emäntä kuulla
+enempää, ja hänen täytyi myöskin luvata, ettei hän hiiskuisi siitä
+kelienkään.
+
+Eikä Karhulan emäntä sanonutkaan kellenkään muulle kuin sisarelleen ja
+miehelleen, joilta hän ennen oli ottanut lupauksen, että he sen
+pitäisivät salana. Mutta hän ymmärsi myllärin emännän puheen niin, että
+hän oli omilla silmillään nähnyt Toivosen tykönä suuret joukot kultaa
+ja hopiata; että Toivonen taisi, milloin tahtoi, ostaa koko kylän, ja
+että Toivosen talossa usein tapahtui sellaisia, että, jos niitä
+uskaltaisi puhua, hiukset päästä nousisivat pystöön. Ja nousivatkin,
+tätä kuultua, Karhulalla ja hänen vaimonsa sisarella hiukset, eivätkä
+saattaneet muuta, kuin uskoa tätä salaisuutta likimmäisille
+ystävillensä.
+
+Muutaman päivän perästä tiesivät ihmiset Kultalassa paljon enemmin,
+kuin myllärin emäntä oli sanonutkaan. Tiettiin muka, että Toivonen oli
+liitossa helvetin ruhtinaan kanssa, jolle hän oli omalla verellänsä
+kirjoittanut sielunsa. Mutta kolmekymmentä ajastaikaa piti perkeleen
+tehdä kaikki mitä Toivonen tahtoi; ja lopulla viimistä vuotta piti
+perkeleen Joulu yönnä kello 11 ja 12 välillä saada Toivosen sielun, ja
+vääntää hänen niskansa nurin. Toivosella oli kultaa niin paljon kuin
+hän tahtoi, ja tuolle kauniille Elsalle oli hän antanut rakkausjuoman,
+niin että sen täytyi taikka tulla hulluksi ja surkiasti kuolla, elikkä
+naida hänen. Vielä puhuttiin että Toivonen taisi lumoa haltioita,
+löytää aarteita, loihtia tauteja, saastuttaa eli pilata lehmiä, että
+verta lypsivät, lumoa tulta, tehdä itsensä kovaksi ja ampumattomaksi,
+luudalla ratsastain ajaa ilmassa, ja paljon sellaista. Kaikkea tätä oli
+hän muka oppinut noitakirjoista.
+
+Siitä pitäin kaikki Kultalassa ankarasti pelkäsivät kouluttajaa. Pahaa
+hänelle ei kukaan uskaltanut tehdä, peljäten Toivosen kostoa ja
+helvetin konsteja. Ei itse Karhulakaan, hänen julmin vihamiehensä,
+tohtinut hänelle eikä myllärillekkään mitään tehdä. Moni teki myöskin
+salaisesti ristinmerkin, kohdatessansa Toivosta.
+
+
+
+
+11.
+
+ELSA ON HYVÄSSÄ HUUDOSSA
+
+
+Mutta koska kylän nuorukaiset kohtasivat Elsaa, joka kukoisti niin kuin
+ruusu, ei kukaan tehnyt ristinmerkkiä, mutta kukin tervehti häntä
+ystävällisesti, toivoin hyvää päivää, ja vielä hänen ohitse mentyänsä,
+pysähtyi moni katsomaan hänen peräänsä. Sillä Elsa oli kaunis vaimo, ja
+näytti päivä päivältä tulevan kauniimmaksi, niin että Kultalan tytötkin
+sitä kummastelivat. Eikä hän kuitenkaan ollut kalliimmissa eli
+koreammissa vaatteissa kuin muutkaan emännät. Mutta joka häntä näki
+sunnuntaina eli arkipäivänä, aamulla eli illalla, aina se oli niin kuin
+vieraisiin menevä. Hän teki työnsä päivänpaisteessa, pellolla eli
+kryytimassa; kävi navetassa, syötti ja korjasi karjansa; vei kaupunkiin
+myytäväksi munia ja muita kaluja -- ja aina hän oli yhtä puhdas ja
+siviä, ei yhtään likapilkkaa näkynyt hänen vaatteissaan.
+
+»Kohtama uskon tuonki taitavan velhoa!» sanoi Karhulan emäntä pistäin
+nuuskua sieraimiinsa ja hialla pyhkien nenäänsä.
+
+»Niin kyllä!» sanoivat kaikki nuoret miehet. »Sepä vaan taitaa. Jos ei
+Elsa jo olisi naitu, saattaisi hän saada meiltä kaikilta sydämmen
+ruumiistamme, niin kaunis se on.»
+
+Ja kylän isännät usein pitivät vaimojansa pahoin, haukkuivat ja
+pieksivät heitä, soimaten, etteivät olleet pysyneet niin kauniina kuin
+kouluttajan emäntä. Vaimot silloin parkuivat, vannoivat ja kiroilivat,
+ja pitkillä kynsillään piirsivät naarmuja miestensä kasvoihin.
+
+Kaksi tyttöä, jotka olivat Elsan ystäviä ja joiden kohta piti häitä
+pitää, tulivat Elsan tykö ja sanoivat: »Nyt sinä jo olet ollut yli
+vuoden naituna, ja olet kaunis kuin neitsy. Ja kaikki miehet sinua
+ihmettelevät, ja vaimoin täytyy sinua kadehtia. Elsa kulta, sano
+meille, kuinka sinä teet. Sillä, tiedäthän sen, että tavallisesti tyttö
+saatuansa miehen tulee rumaksi ja ilkiäksi, ja rakkaus lakahtuu. Mutta
+niin ei ole sinun kanssasi.»
+
+Elsa vastasi: »Minä tahdon sen teille selittää. Siihen on yksinänsä
+vaimoin syy. Niin kauvan kuin ovat naimattomina ja tahtovat kelvata
+nuorille miehille ja heiltä ihastuttaa, kokevat he itsiänsä kaunistaa
+ja koristaa, ja kaiken rahan minkä ansaitsevat, panevat he pukuunsa.
+Silloin he ovat siviät ja sievät, heidän kasvonsa loistaa kuin aurinko,
+ja heidän hiuksensa ovat korjuussa ja palmikoitut. Mutta kerran
+saatuansa miehen, eivät he enään ole milläänkään korjuusta ja
+puhtaudesta. Koko aamukauden he ovat selittämättömillä hiuksilla,
+joissa vielä on höyheniä eli olkia yövuoteesta; unhottavat itsiänsä
+pestä, ja luulevat sen vasta sopivan emännälle, että hän on likainen,
+sillä siitä muka nähdään hänen ryhtyneen töihin. Nyt pitää
+säästettämän: mies tarvitsee rahaa, eikä sitä enään saa panna, niin
+kuin tyttönä ollessa, vaatteisiin ja koristuksiin. Hamet tulee
+vanhaksi, likaiseksi ja kuluneeksi; sitä laitattaa maksaa paljon rahaa,
+sillä useimmat eivät huoli eli viiti sitä itse tehdä, ja varsin monta
+on, jotka ei ole ollenkaan oppineetkaan itse laittamaan eli tekemään
+vaatteitansa. Näin he harjauvat ryysyisissä ja likaisissa vaatteissa
+olemaan, ja sellainen saastaisuus ja huolimattomuus itsestänsä tekee
+vaimon miehensä silmissä rumaksi ja tympiäksi; niin rakkaus ja sovinto
+menee karkuun, ja rauhattomuus tulee taloon.»
+
+Tytöt sanoivat: »Kyllä se niin on, Elsa; oikeenpa sinä puhut.»
+
+Vielä puhui Elsa: »Tultuani Toivosen vaimoksi, minä heti ajattelin
+sitä, kuinka hänellen aina kelpaisin ja olisin mieliksi, sillä minä
+rakastin häntä. Ja minä päätin itsekseni, vielä enemmin pitää huolta
+itsestäni, kuin ennen, enkä koskaan tulla hänen silmäinsä eteen muutoin
+kuin puhtaana ja siviänä, ilman yhtään lian merkkiä. Sentähden minä
+tarkkaan katsoin vaatteitani; sentähden täytyy navetassani, köökissäni
+ja aitassani olla puhdas kuin tuvassani. Pieninkin likapilkku piti
+hetikohta poispesettämän. Näin vaatteeni aina olivat kuin uudet ja
+minäkin mieheni silmissä joka päivä niin kuin uusi.»
+
+Tytöt sanoivat: »Mutta Elsa, aikaa myöden kuluu paraatkin vaatteet; ja
+mistä uusia ottaa, kuin ei ole miehellä varaa?»
+
+Elsa vastasi: »Minä tarvitsen vaatteisiini vähemmän rahaa kuin muut.
+Sillä pienimmän reijän vaatteissani minä heti ompelen kiinni, ettei se
+tule suuremmaksi. Niin ei se maksa kuin neulaa ja lankaa. Mutta muut
+pitävät vaatteensa siksi, että ne tulevat vanhaksi, eivätkä laita mikä
+on rikki; niin pieni reikä tulee suureksi, ja vähän ajan perästä on
+kaikki rääpäleinä, niin että täytyy ostaa uutta verkaa; mutta minä
+saatan vielä pitää vanhat vaatteeni ja niin muodoin säästän paljon
+rahaa. Emännät, jotka eivät taida eli tahdo itselleen paikata ja
+ommella, tuhlaavat suuren rahaston, ja ovat kuitenki niin kuin olisivat
+tunkiolla maanneet.»
+
+Näin Elsan puhuttua, molemmat tyttäret tulivat punaisiksi, rupesivat
+itkemään ja sanoivat: »Me emmä ole oppineet niin sievästi ompelemaan ja
+paikkaamaan kuin sinä. Siitä meille tulee taloudessamme paljon estettä
+ja vahinkoa; me näemme sen jo edeltä käsin, emmekä saata sitä auttaa.»
+Ja he menivät murheellisina kotiinsa.
+
+Sitten Elsa miehellensä kertoi tämän keskipuheen ystäväinsä kanssa, ja
+sanoi tahtovansa opettaa heitä ompelemaan ja paikkaamaan, sillä hän ei
+soisi heidän tulevan onnettomiksi.
+
+Toivonen syleili hyvää vaimoansa ja sanoi: »Sen kautta sinä ansaitset
+Jumalan siunauksen ja olet itse tämän huoneen siunaus. Älä ainoastaan
+näitä kahta tyttöä opeta, mutta kaikkia, jotka sinulta tahtovat oppia.
+Moni perhekunta kylässämme tulee kaiken työnsä ja vaivansa alla
+köyhäksi ja viheliäiseksi, sentähden ett'eivät emännät taida oikeen
+taloutta katsoa ja pitää. Eivät he ymmärrä kryytimaahansa istuttaa ja
+kylvää kaikellaisia terveellisiä kasvantoja, joista erilaisia ruokia
+taitaan valmistaa, ett'ei aina tarvita syödä yhtä ja samaa. Eivätkä he
+taida oikeen keittää ruokaa ja vähällä tehdä sitä hyvän makuiseksi.
+Koska joskus pitää tehtämän oikeen herkkuruokaa, niin siihen pannaan
+rasvaa ja voita, ja kaikellaista, joka maksaa paljon, ja josta ei
+kuitenkaan tule hyvää mutta useimmin terveydelle vahingollista ruokaa.
+Huonosta ruasta tulee ruumiiseen huono veri ja pahat nesteet. Siitä
+tulee sairaudet, jotka maksavat paljon rahaa; ja kivuloisten ihmisten
+työ ei paljon kelpaa. Samaten on myös vaatteiden laita. Onhan niitä
+kylässä ompelioita, mutta että he neulomalla ansaitsevat rahansa ja
+elatuksensa, eivätpä he juuri huoli muita opettaa. Jotka eivät taida
+paikata ja ommella, niillä aina on reikiä vaatteissa ja sukissa, elikkä
+ovat ne niin kehnosti laitetut että paikka on julmempi kuin reikä. Aina
+pitää uutta hankittaman, mutta se maksaa rahaa ja köyhyttää. Se on
+varsin paha, ettei joka kylässä ole joku vaimo, niin kuin papin rouva
+eli emäntä, eli kuka ymmärtäisi keittokeinoja, kryytimaan viljelystä,
+ommella, kutoa ja paikata, ja opettaisi kylän tyttäriä. Sepä tuottaisi
+paljon rahaa ja menestystä kylään, ja saattaisi toimeen monta ilollista
+ja onnellista avioliittoa. Mene, Elsani, ja ansaitse itsellesi
+sellainen Jumalan palkka.»
+
+Näin puhui Toivonen.
+
+Ja Elsa antoi molemmat ystävänsä tulla tykönsä joutilaina hetkinä, ja
+opetti heitä taitavasti ja sievästi ompelemaan ja kutomaan, niin myös
+rikkinäisiä ja revenneitä vaatteita niin sievästi ja soveliaasti
+paikkaamaan eli kiinni ompelemaan, että tuskin näkyikään mistä oli
+rikki eli revennyt. Niin hän myöskin näytti heille kuinka säästämällä
+taitaan liinaa leikata paidaksi, ettei aivan paljon mene hukkaan.
+Samaten hän heitä opetti sukkia kutomaan ja kuluneita parsimaan. Hän
+kuljetti heitä ympärin talossansa; siellä oli kaikki hyvässä
+järjestyksessä, sillä joka asialla oli siansa, ja joka mitään tarvitsi
+ja otti pidettäväksi, pani sen taas heti siallensa. Hän vei heidät
+navettaan, ja kellariin, ja aittaan; joka paikka oli puhdas ja kuiva,
+eikä puhdistaminen paljon vaivaa maksanut, sentähden että kaikki aina
+puhtaana pidettiin. Ja hän vei heidät kryytimaahan, ja opetti heitä
+kaikellaisia ruaksi kelpaavia kasvantoja kylvämään ja istuttamaan, ja
+kuinka niitä säilytetään ja maulliseksi ruaksi valmistetaan. Hän vei
+heidät köökkiinsä ja opetti heitä puhtaasti ja siviästi laittamaan
+ruokaa, keittämään ilman liiata rasvata ja muita paljoita lisäyksitä,
+mutta että kuitenkin saatiin hyvän makuinen, ravitseva ja terveellinen
+ruoka. Elsa oli äidiltänsä oppinut keittämään kaikenlaisia liemi- ja
+liha-ruokia, ja talven varaksi valmistamaan ja säilyttämään papuja,
+kaaleja ja muita kryytimaan tuloja.
+
+Molemmat tyttäret tätä varsin ihmettelivät, sillä eivät he olleet
+sellaista kotonansa nähneet, ja heille oli siitä suuri ilo, että he
+naituansa taisivat miehiänsä hyvin pidellä ilman suuremmata
+kostannukseta.
+
+Kuin nämät muille tytöille sanoivat, mitä kaikkia he Elsalta olivat
+oppineet, ja että he tahtoivat tulla hänen kaltaisiksi, tuli muitakin
+tyttäriä toinen toisen perässä Elsan tykö ja anoivat häneltä oppia. Ja
+vihdoin oli Elsan tykönä juuri kuin oikia koulu. Sillä että kaikki
+nuoret miehet paljon pitivät Elsasta, niin kaikki tyttäret tahtoivat
+tulla samanlaisiksi kuin hän.
+
+Alusta oli siitä Elsalle vähäsen työtä ja vaivaa; mutta vähitellen hän
+siihen tottui, ja hänelle oli aikaa myöden siitä paljon hyvää. Sillä
+hänelle oli heistä paljon apua kryytimaassa ja navetassa, muutamat
+askaroitsivat köökissä, toiset ompelivat, kuin ei ollut muuta
+tekemistä. Ja tulevana vuonna nähtiin jo moni kryytimaa paremmassa
+tilassa. Talon emännät, yksi toisensa perästä, katsottuansa aidan yli
+naapurinsa kryytimaahan ja nähtyänsä mitä he sinne istuttivat ja
+kylvivät ja kuinka he askaroitsivat, anoivat heiltä itsellensä
+istukkaita ja siemeniä ja kyselivät neuvoa. Sitten, syksyn tultua, moni
+talonpojan vaimo vei kaupunkiin myydäksensä kryytimaansa tuloja, mitä
+oli yli oman tarpeensa, ja kotia kauniit rahat. Siitä oli heille
+kaikille suuri ilo ja menestys. Ne, joilla ei niin hyvässä voimassa
+olleet kryytimaansa, eikä niin suuria tuloja, katsoivat sitä kieroin
+silmin ja kadehtien, mutta menivät viimen hekin Elsan luokse, yhtä ja
+toista kyselemään. Ja Elsa antoi hyviä neuvoja ja opetti mitä hän
+taisi. Hän teki sen myöskin varsin kernaasti, sillä hän oli hyvä
+sydämminen, eivätkähän nuo sanat maksakkaan mitään, olletikkin nuorille
+vaimoille.
+
+Näin Elsa oli kaikilta rakastettu ja hyvässä huudossa, ja jokainen soi
+hänelle kaikkea hyvää. Sitä he vaan pahastuivat kaikki koko kylässä ja
+surkuttelivat Elsaa, että hän oli naitu Toivosen kanssa, joka heidän
+mielestänsä oli helvetin perittävä. Sillä se nyt oli muka tietty asia,
+että Toivonen oli noita, joka teki taikoja, ja sieluneen ruumiineen oli
+kadotuksen alainen.
+
+
+
+
+12.
+
+KUINKA KARHULA LANKEAA SILMILLEEN, JA MITÄ VIELÄ TAPAHTUU
+
+
+Mutta mitä tahansa vaan Toivonen teki, kaikki sen panivat pahaksi. Jos
+hän sanoi lapsille, ettei olekkaan kööpeliä ja muita sellaisia
+kummituksia, vaan että ovat pelkurein ja epäuskoisten ihmisten turhia
+ja joutavia luuloja ja puheita, niin heti kylässä kuultiin; ei se usko
+Jumalata eikä perkelettä. Eli jos hän opetti lapset tuntemaan
+myrkyllisiä yrttejä, että he tietäisivät itsiänsä niistä varoa, niin
+kylässä sanottiin, hänen neuvovan lapsia myrkkyä valmistamaan.
+Olletikkin Karhulan isäntä oli uuttera häntä soimatessa ja
+panetellessa, ja hän kokoili tarkkaan ja iloisesti kaikkia pahoja
+puheita Toivosesta.
+
+Koska hän mielestään tiesi kyllä, sanoi hän: »Kyllämä nyt hänen
+hävitän. Hänen täytyy käräjihin, ja hänen oman anoppinsa, myllärin
+emännän, täytyy häntä vastaan todistaa ja käräjistä tunnustaa mitä hän
+hänestä tietää. Minä olen lautamies ja kylän hallitusmiehiä, minun on
+velvollisuuteni tätä ilmoittaa. En saata sitä kauvemmin kärsiä; minulle
+olisi siitä viimen edesvastaus.»
+
+Tulevana sunnuntaina hän siis puki päällensä parahat pyhävaatteensa,
+otti hopiaknappisen keppinsä käteen ja läksi suurilla askelilla
+marssimaan ulos kylästä. Hän aikoi kaupunkiin Tuomarin tykö,
+valittamaan Toivosen päälle ja anomaan välikäräjiä. Ei hän kuitenkaan
+sanonut kellenkään asiastansa; sillä hän pelkäsi, että tuo noita
+saatuansa siitä kuulla, mahtaisi tehdä hänelle vahinkoa eli jonkun
+pulakan, ennen kuin hän kaupunkiin ennättäisikään.
+
+Ja näin yksin kulkeissansa maantietä, puhui hän kiivaasti itseksensä,
+juuri kuin hän jo seisoisi Tuomarin edessä; hän kiirehti askeleitansa
+ja vihassaan pieksi ilmaa kaiken puolin. Näin hänen innossansa
+juostessaan, sattui keppi hänen jalkainsa väliin, että hän lankesi
+kumoon. Hattu lensi pitkän matkaa, ja hän loukkasi nenänsä ja kasvonsa.
+Ähkyin ja kiroillen nousi hän seisoalleen ja haki ylös hattunsa. Mutta
+otsassa oli suuri kuhlo, niin kuin sarvi puhkeamallansa, nenä vuoti
+verta ja oli sininen. »Tämä on vissiin Toivosen tekemää!» ajatteli hän
+itsekseen, eikä uskaltanut mennä edemmäksi, peljäten vielä pahempaa
+häntä kohtaavan.
+
+Vielä hänen verta nenästänsä pyyhkiessänsä, tuli maantietä myöden
+täyttä laukkaa ratsastain koreasti puettu herra. Tämä pysähtyi Karhulan
+kohdalle ja kysyi kiireesti: »Asuuko tuolla kylässä Toivonen niminen
+koulun-opettaja ja onko hän kotona?»
+
+Karhula vastasi: »Onpa se siellä; miksi niin?»
+
+Vieras vastasi: »Maaherra tahtoo häntä puhutella.» Niin sanoi vieras ja
+ajoi aika kyytiä Kultalaan.
+
+Karhula töllisteli ison aikaa avoin suin, ja sanoi: »Mi -- mi -- mitä?
+Vai Maaherra? Maaherra Toivosen tykö?» Näin hänen sanoissansa, tuli
+täyttä laukkaa ajain korea vaunu, kussa istui herra, jolla oli suuri
+tähti rinnassa. Vaunu meni Kultalaan.
+
+»Voi saakeli!» huusi Karhula. »Vissiin kaiketi Maaherra ajaa minun
+talooni; ja minä en ole kotona!» Karhula juoksi mitä jaksoi,
+ennättääksensä kylään. Mutta taas sattui keppi hänen jalkainsa väliin,
+ja hän lankesi pitkälleen, niin että ratisi jäsenissä ja hänen
+juhlavaatteensa tulivat pahoin saastutetuiksi. Vannoin nilkutti hän ja
+tuli viimen kylään. Mutta nähtyänsä ettei vaunu ollutkaan hänen
+huoneensa edessä, tuli hän vihasta kokonaan villipäiseksi. Hän meni
+sisään eikä tavannut yhtään henkeä. Hän puki toiset vaatteet ja pesi
+silmänsä, hämmästyksellä nähden kärväisiltä liatusta peilistä
+ajottuneen nenänsä ja otsansa. Nyt kiljasi hän kuin karhu ja huusi
+väkeänsä, jotka kaikki olivat poisjuosneet. Viimen tuli piika
+hengästyneenä ja sanoi: »Voi isäntä kulta! Kouluttajan tykönä on suuri
+Herra! Maaherrako lienee, vaan kuka? kaikki kylän väki on sinne
+kokounut.»
+
+Eikä Karhula tiennyt, mitä tehdä; vihdoin hän myöskin meni Toivosen
+talon tykö, kussa muutkin olivat. Puolen tiiman perästä Maaherra tuli
+ulos, taluttain Toivosta ja Elsaa kummastakin kädestä ja puhutteli
+heitä varsin ystävällisesti. Ja vaunuun nostuansa hän vielä heitä
+kätteli jäähyvästiksi, ja sitten hän ajoi pois joutuisasti.
+Kaikki talonpojat seisoivat vielä pitkän aikaa lakki kädessä,
+hämmästyksissään.
+
+Nyt oli koko kylälle silmin nähtävä että Toivonen oli erinomainen
+ihminen. Ei suinkaan Maaherra tule kylän kouluttajan tykö, häntä vaan
+puhuttelemaan, eikä häntä niin ystävällisesti kohtele ilman jotain
+syytä. Suurilla herroilla on usein suuret rahan tarpeet, ja he hakevat
+sentähden kullan tekiöitä, aarteen kaivajoita ja niiden kaltaisia.
+Eivätkä suuretkaan herrat aina ole paraita ja jumalisimpia, se oli
+tiettävä asia; ja vähän he siitä huolivat, kuinka heidän käynee
+tulevassa mailmassa, jos heillä vaan on täällä hyvä elanto.
+
+Sellaiset puheet kulkivat kylässä ja niin ajatteli moni köyhtynyt ja
+viheliäinen talonpoika. Ja usiammat puhelivat keskenänsä näin muodoin:
+»Josma vaan tietäisin, kuinka saisin asian toimeen, enmä paljo huolisi
+mitä lopuksi tulleekin. Jos ei muutoin auta, olisin mä nyt heti valmis
+kirjoittamaan itseni perkeleelle, että vaan pääsisin peloistani ja
+rahaa saisin kylliksi. Mutta kyllämä paremmin tietäisin elää kuin
+Toivonen. Se on tyhmä raukka, joka asuu täällä ja elää niin kuin muukin
+talonpoika. Minä hänen siassansa ajaisin, niin kuin Maaherra, vaunuissa
+monella hevoisella, pitäisin suuren joukon palvelioita, söisin
+herkullisia ruokia, ja joisin paraita viinoja. Jaa, tuohon paikkaan
+antaisin sieluni pantiksi.»
+
+Sellaista jumalatonta puhetta he hävyttömästi pitivät kylässä. Rikkaus
+pilaa sydämmen; mutta köyhyys pilaa sen yhtä paljon. Ja koska köyhyys,
+tyhmyys ja pahat halut tulevat yhteen, on perkele vallan päällä. Niin
+on monessa kylässä; ja niin oli Kultalassakin.
+
+
+
+
+13.
+
+KULLAN TEKIÄIN LIITTO
+
+
+Toivonen kummasteli suuresti, että nyt yksi toisen perästä tuli hänen
+tykönsä, tahtoi häntä salaa puhutella; ja viimen sanoi nämät
+jumalattomat sanat: »Toivonen, sinä taidat kultaa tehdä, koko kylä sen
+tietää. Sinä tiedät noitakeinoja ja taikauksia. Jos perkeletkin itsensä
+näyttää, en minä häntä aivo peljätä. Jos niin olla pitää, verelläni mä
+itseni kirjoitan ruumiineni sieluneni hänen haltuunsa. Sillä minulla on
+suuri tarvet; en sitä muutoin tekisi.»
+
+Isoon aikaan ei tiennyt Toivonen mitä hänen tähän piti sanoa. Mutta
+kuin niitä tuli aina usiammat, eivätkä häntä päästäneet, käski hän
+heidän jokaisen, mutta kunkin erittäin, tulla tykönsä saman puoliyön
+aikana.
+
+Ja kaikki tulivat pimiänä yönä, jonka hän oli heille määrännyt, kello
+yhdentoista aikana, aivan hiljaan ja varkahin Toivosen taloon. Hän vei
+jokaisen tultuansa, ilman sanaa hiiskumata, pimiään tupaan. Niitä oli
+kaksineljättä talon isäntää. Heille tuli hirmuinen säikäys ja pelko,
+kuin he synkässä pimiässä sattuivat toinen toiseensa ja tunsivat elävät
+likellänsä; sillä ei kukaan tiennyt toisista. Monella juoksi hätä-hiki
+pitkin kasvoja, ja muutamat olivat niin suuressa pelossa, että olisivat
+pötkineet tiehensä; mutta pelkäsivät hengen vaaraa.
+
+Näin he seisoivat tiiman aikaa suuressa hiljaisuudessa ja pelossa, ja
+uskalsivat tuskin hengittää. Nyt kello löi kaksitoista. Ja heti kellon
+lyötyä aukesi yhtäkkiä ovi. Sisällen astui komeasti puettu Upseeri,
+korkia höyhenvihko hatussa ja pitkä sapeli vyöllä, ja rinnassa oli
+tähti. Hän kantoi kaksi palavata kynttilätä, jotka pani heidän eteensä
+pöydälle. Miehet, tunnettuansa toinen toisensa, ensin vähän häpesivät;
+sillä he kyllä ymmärsivät kunkin tulleen samassa tarkoituksessa. Ja
+taas he katsoivat Upseerin päälle, jota he jo olivat luulleet pahaksi
+hengeksi; mutta tunsivat hänessä itse Toivosen.
+
+Toivonen oli yksitotinen kasvoista ja puhui: »Katsokaat nyt minua, te
+viheliäiset; nyt tunnetta, kuka olen. Minä en ole noita enkä tee
+taikoja; minä pidän kiinni Jumalasta ja uskon hänen päällensä. Mutta te
+olette jo aikaa luopuneet Jumalasta; te olette juoneet ja ylöllisesti
+eläneet; te olette pettäneet ja valhetelleet; te olette varastaneet ja
+pahaa tehneet; te olette pelanneet ja unhottaneet vaimonne lapsinensa,
+te olette perkeleen tekoja tehneet. Sentähden olette köyhät ja
+epätoivoiset. Mutta rehellisyys kauvimmin kestää; Jumalan pelko tekee
+rikkaaksi. Jumalan teillä on Jumalan siunaus. En tahdo olla rikas,
+mutta en ole köyhäkään. Jos nyt tahdotta olla niin kuin minäkin, niin
+tehkäät niinkuin minä.»
+
+Näin sanottuansa Toivonen otti viheliäisen kukkaron ja tyhjensi sen
+pöydälle. Helisten putosi pöydälle pälkkiä kauniita kultarahoja ja
+pyöryivät ympärin ja sokaisivat silmiä. Eivät koskaan talonpojat olleet
+niin paljon kultaa nähneet yhdessä koossa. Heidän sydämmensä tykyttivät
+ankarasti.
+
+Mutta Toivonen avasi suunsa ja sanoi: »Totta totisesti, minä sen
+sanon teille, tämä ei minua tee onnelliseksi; mutta viisaus tekee
+onnelliseksi, jolla tätä kultaa hankitaan ja nautitaan. Te oletta mun
+tyköni tulleet, että minä teitä opettaisin kultaa tekemään. Minä tahdon
+teille opettaa sen konstin. Se on paras mailman viisaus, ja enemmästä
+arvossa kuin kulta. Koska teillä on viisaus, niin myöskin saatte
+kultaa, ettekä siitä sitten niin paljon pidä. Mutta sitä onnea ette
+saavuta, ennen kuin oletta tulleet koetelluiksi. Ja koetuksen aika on
+seitsemän vuotta ja seitsemän viikkoa. Joka loppuun asti kestää, saapi
+iloa ilon perästä. Totisesti, minä sen sanon teille, koska se aika on
+täytetty, pitää kunkin teistä pöydälle kaataman enemmin kultaa, kuin
+teidän silmänne nyt näkee. -- Mutta koetus on jumalattomalle vaikia ja
+syntiselle kova. Sillä hänen täytyy kokonaan kääntää sydämmensä ja
+tulla uudeksi ihmiseksi.»
+
+Nämät kaksineljättä talon isäntää kuulivat pelkäävässä hiljaisuudessa
+Toivosen puhetta. He katsoivat hänen päällensä pystössä silmin.
+
+»Kuka teistä,» hän sanoi, »tahtoo kestää tätä seitsemän ajastajan ja
+seitsemän viikon koetusta, hän jääköön tänne. Joka pelkää ja jonka usko
+horjahtaa, se menköön heti pois.»
+
+Ei mennyt kukaan.
+
+»Noh, koska niin on,» huusi Toivonen, »niin teidän täytyy kaikkialla
+läsnä olevan Jumalan edessä minulle luvata seitsemän lupausta, ja niitä
+pitää uskollisesti seitsemän ajastaikaa.»
+
+»Ensiksi: Teidän pitää seitsemän vuotta ja seitsemän viikkoa välttää
+kaikkia juomahuoneita ja krouveja, mutta sitä vireemmin käydä kirkossa,
+kuulla Jumalan sanaa ja sen jälkeen elää.»
+
+»Toiseksi: Seitsemän vuotta ja seitsemän viikkoa olla kortteihin
+koskemata, ja kaikkeen peliin, jolla rahasta pelataan.»
+
+»Kolmanneksi: Seitsemän vuotta ja seitsemän viikkoa ei saa mikään
+kirous eli sadatus, eli haukkuma-sana tulla suustanne, eikä mikään paha
+sana, soimaus eli panettelemus eli valhe-puhet.»
+
+»Neljänneksi: Seitsemän vuotta ja seitsemän viikkoa pitää teidän
+päivätyönne olla rukous ja työnteko. Illoin ja aamuin teidän pitää
+vaimoinenne lapsinenne laskeuta polvillenne, rukoilla Jumalata ja katua
+syntejänne. Työnne teidän pitää viriästi ja uskollisesti toimittaa,
+eikä enään tehdä velkaa.»
+
+»Viidenneksi: Joka seitsemän vuoden ja seitsemän viikon sisällä
+kerrankaan on viinasta juovuksissa, tulee meidän yhteydestämme ulos
+suljetuksi.»
+
+»Kuudenneksi: Pellolla, jota viljelettä, ei saa kasvaa pahaa ruohoa,
+eikä huoneissanne saa löytyä likaa ja saastaisuutta. Teidän huoneenne,
+tallinne ja navettanne ja kaiken kalunne pitää todistaa puhtaudesta.
+Siitä mä teidät olen tunteva.»
+
+»Seitsemänneksi: Teidän ruumiinne olkoon Jumalan templi; olkaat siis
+puhtaat, siviät ja siistit sekä elämässänne ja käytöksissänne että
+ruumiinne ja vaatteinne puolesta, ilman mitään saastaisuudeta. Niin
+myös teidän lapsenne. Tämä olkoon meidän merkkimme.»
+
+»Joka nyt tahtoo luvata ja pitää nämät seitsemän lupausta, hän astukoon
+tänne ja antakoon mulle kätensä liiton merkiksi. Joka on heikko, sitä
+kokekaamme auttaa.»
+
+Näin Toivosen puhuttua kaikki ne kaksi neljättä talonisäntää astuivat
+toinen toisensa perästä hänen tykönsä, ojensivat hänelle kätensä yli
+pöydän ja siellä olevan kullan, ja sanoivat kukin: »Minä tahdon.»
+
+»Niin menkäät siis kotia rauhassa ja kääntäkäät itsenne vielä ennen
+maata mentyänne rukouksella Jumalan tykö, että hän teille antaisi
+voimaa, lupaustanne pitääksenne. Totisesti, totisesti minä teille
+sanon, koska aika on täytetty, on kukin pöydällensä saatava enemmin
+kultaa, kuin tässä silmänne näkevät!» Näin Toivonen puhui ja vielä
+varoitti heitä kellenkään ihmiselle ilmoittamasta mitä he tänä yönä
+olivat nähneet ja kuulleet, ja myöskin keskenänsäkin siitä puhumasta
+eikä sinneppäinkään.
+
+Sitten nämät kaksineljättä kaikessa hiljaisuudessa läksivät tiehensä.
+Kotia mennessä ei kukaan hiiskunut toiselle sanaa. Niin he olivat
+hämmästyksissä kaikesta siitä kummasta, jota olivat nähneet ja
+kuulleet. He olivat odottaneet nähdäksensä varsin toista. Moni,
+ajatellessansa lupauksia, oli vähäsen pelossaan, sillä net olivatkin
+kovin vaikiat täyttää. Mutta sitä salaisuuden kaltaista, jolla asia oli
+peitetty, ja niitä seitsemän vuotta ja seitsemän viikkoa, ja Toivosen
+puheita, ja pöytää täynnä kultaa, ja sitä komiaa upseeria tähtinensä
+rinnassa ja sitä synkän pimiätä puoliyön aikaa, niitä ei kukaan
+saattanut unhottaa, ja se oli heille niin kuin outo uni.
+
+
+
+
+14.
+
+IHMISET VARSIN SUURESTI KUMMASTELEVAT
+
+
+»Mikä nyt vaivaa, Heikki? Jussi, mitä tämä merkitsee?» näin kysyi vanha
+kylän vartia, huomen aamulla kulkeissaan pitkin kylän tietä: »Mitä tämä
+merkitsee? Joko taas tulee Maaherra eli kukatiesi joku suurempi Herra?
+Vai miksi te niin pesette, ja kaikin puhdistatte?» Näin hän kysyi,
+mutta hänelle vaan naurettiin vastaukseksi.
+
+Ja kävi muillenkin ihmeeksi se erinomainen muutos joka monessa talossa
+havattiin. Siellä pestiin ja puhdistettiin akkunoita, laattioita, ovia,
+pöytiä, lavittoita ja penkkejä. Huoneidenkin edestä korjattiin pois
+kaikki roskat, ja mitä siellä ajeli, pantiin kokoon oikialle siallensa.
+Ne kaksineljättä talonisäntää kyllä tiesivät syyn, mutta ei kellenkään
+sanoneet. Sillä he ajattelivat: seitsemän vuoden perästä on meillä
+kaikki arkut täynnä rahaa.
+
+Toivonen nähtyänsä tätä ihmisraukkain uutteruutta, sanoi Elsalle: »En
+tiedä, itkenenkö tuota vai nauranenko. Sillä katso, mitä nuot ihmiset
+eivät ennen tehneet omasta taidosta, elikkä rakkaudesta vaimoa ja
+lapsia kohtaan, eli rakkaudesta Jumalata kohtaan, eli itsiänsä hädästä
+auttaaksensa, eli että he olivat sen hyödytyksestä vakuutetut, sitä he
+nyt tekevät epäuskoisesta pelosta ja tyhmän toivon kehoituksesta,
+kuinka ovat kuitenkin ihmiset hullut! -- Mutta epäuskon kautta heidän
+pitää tulla totuuden tuntoon, ja turmelluksensa kautta oikiaan ja
+vakaan elämään.»
+
+Mutta kylässä ihmiset viikko viikolta ihmettelivät aina enemmin ja
+enemmin. Sillä krouvit jäivät nyt melkein tyhjiksi. Sunnuntaina ei
+kuulunut keilasilla olevain rähinää ja huutoo, eikä kirouksia eli
+naurua. Korttia eli muuta peliä ei tuskin kukaan enään koskenut. Oluet
+happanivat krouvarein kellareissa, koska niitä niin vähän enään
+juotiin. Ei myöskään saksan viinaa eli paloviinaa paljon kulunut.
+Usiammat miehet pysyivät kotona vaimon ja lasten tykönä, elikkä
+kulkivat katselemassa peltojansa ja niittyjänsä, ja neuvottelivat mitä
+sopisi nousevan viikon töiksi. Jotka ennen olivat juomarit ja
+hulivilit, olivat nyt yksitotiset ja järjelliset; jotka ennen pitivät
+ylellistä elämätä, olivat nyt hartaat kirkon käviät. Jotka muutoin
+ennen kävelivät ympärin eli ajelivat joutilaina, olivat nyt aamusta
+iltaan saakka työssä, taikka muiden tykönä palkollisina eli omilla
+tiluksillansa.
+
+Kestikiivari, nähtyänsä sunnuntaina penkit ja pöydät krouvituvassansa
+tyhjänä, oli vihasta melkein itkemäisillänsä? »Ovatko nyt kaikki
+ihmiset tulleet villipäisiksi? Mikä, Juutas! on heihin mennyt? Ei se
+kelpaa. Eihän kukaan rehti mies näin voi pysyä pystyssä. Ei suinkaan!
+Tähän pitää tulla toinen järjestys.»
+
+Karhulan kirkkoväärti myöskin, havattuaan krouvitupansa tyhjänä, sanoi:
+»Jos tämä elämä kauvan kestää, niin mun täytyy jättää pois koko sen
+elatuskeinon. Mutta kyllä minä ymmärrän, tämä on joku konnan työ minua
+vastaan; minua tahdotaan muka hävittää. Mutta ennen kuin se tapahtuu,
+pitää koko kylän tulla häviöön. Jos ma vaan taitaisin keksiä kenen
+tekemää se on.»
+
+Myös Herra Kappalainenkin oli havainnut tämän muutoksen. Tutkittuansa
+ja mietittyänsä oli hän löytänyt, että tämä niin monen ihmisen muutos
+ja parannus oli alkanut siitä sunnuntaista saakka, jona hän oli pitänyt
+pitkän saarnan kristillisestä uudesta syntymisestä uskon kautta. Sillä
+saarnalla hän arveli kaikki tehneensä ja sanoikin sen suorastaan. Mutta
+sen kautta hän saatti päällensä Karhulan ja muiden hallitusmiesten ja
+krouvarein vihan, että hänelle oli heiltä alinomaista vastusta eikä he
+tuskin enään käyneetkään kirkossa.
+
+Kestikiivari, päästäksensä hapannutta oluttansa, möi sen puoleen
+hintaan; hän koki viinan myyjäin keinoilla parantaa viinaansa ja tehdä
+makiammaksi, ja joka sunnuntaina hän palkkasi soittajita, jotka
+koreasti ja iloisesti soittelivat, sinne muka houkuttaaksensa väkeä.
+Mutta näistä kahdestaneljättä talon isännästä ei tullut yksikään, eikä
+kukaan heidän taloudestansa.
+
+Karhula myöskin koki houkutella tykönsä vanhoja juomavieraitansa,
+kohtasi heitä ystävällisesti ja iloisesti, juottikin monta ilman
+rahata, ja sanoi: »Miksi ette nyt ollenkaan tule mun tyköni juomaan?»
+He vastasivat: »Ei ole rahaa!» -- Siihen hän huusi: »Hei! mitä
+joutavaa! Tiedättehän etten minä ole niin kova, ja kyllä annan
+lainaksi. Tunnenhan minä teidät.» Mutta eivät kuitenkaan tulleet.
+
+Nyt hän tuli kokonaan vihapäihinsä ja sanoi: »Koska mulle niin teette,
+kyllä minäkin teille nyrkin näytän. Malttakaat! Kyllä vielä muistatte
+Karhulan isäntää!»
+
+
+
+
+15.
+
+VELKAKIRJAT AVATAAN. SÄÄSTÖKASSA JA YHTEINEN KEITTO-RAKENNUS
+
+
+Nyt tulivat yksi ja taas toinen niistä köyhistä ihmisistä, jotka
+kuuluivat Kullan tekiäin liittoon, salaa Toivosen tykö, valittivat
+hätäänsä ja sanoivat: »Katso, Toivonen, lupaukseni, vaikka ovat vaikiat
+pidän minä tarkkaan. Nyt on puolen vuotta kulunut, minä rukoilen ja
+teen työtä; enkä pelaa, enkä ryyppää, enkä tappele enään. Huoneeni on
+hyvässä korjussa; vaimo ja lapset puhtaat. Ei saata kukaan minun
+päälleni valittaa. Mutta kylän hallitusmiehet minua vaivaavat kaikella
+muotoa. Minun on sillen ja tällen velkaa. Nyt he uhkaavat ajaa minua
+talostani, jos en maksa heille velkaani elikkä kulje heidän tykönä
+juomassa. Auta minua, Toivonen, muutoin en voi pitää lupaustani. Puolen
+seitsemättä vuoden perästähän minulla on rahaa kylläksi; anna mullen
+muuan rahasumma edeltä käsin, niin mä sen sitten sinullen maksan
+takaisin.»
+
+Toivonen vastasi: »Neljäs lupaus on: Rukoilla, työtä tehdä, eikä enään
+velaksi ottaa. En siis uskalla sinulle rahaa lainata. Mutta katsokaamme
+perään, kenelle ja kuinka paljon sinä olet velkaa; sitten tuumailkaamme
+kuinka pääsnet hädästäsi.»
+
+Näin sanottuansa hän otti pännän ja paperia, istui alas ja kirjoitti
+mitä hänelle kukin kysyttyä vastasi. Mutta hän kyseli kutakin erittäin:
+»Kenellen sinä olet velkaa? Kuinka paljon ja kuinka suuri korko on?
+Miksikäs olet velkaa tehnyt, ja oletkos antanut panttia?»
+
+Näin saatuansa tietää miehen koko velkasumman, kysyi hän taas: »Milläs
+aivot maksaa? Kuinka paljon sinä eli vaimosi ja lapsesi saatatte
+viikossa ansaita? Kuinka paljon sinulla on maata ja karjaa, ja kuinka
+paljon sinä saatat keskoisina vuosina myydä elostasi? Kuinkas itsesi
+elätät ja perheesi? Paljonkos tarvitset viikon, ja paljonko päivän
+elatukseksi? Kuinka ovat vaatteesi ja kalusi eli aseesi? Mitä vielä
+pitää hankittaman, ja mitä taittaisin ilman vahingota säästää?» Kaiken
+tämän Toivonen kirjoitti tarkasti ylös kunkin suusta. Nyt tuli vasta
+heidän entinen järjetön ja huoleton taloutensa käyttäminen nähtäväksi.
+Sillä moni ei edes tietänytkään tarkkaan, paljoko hänen oli velkaa,
+eikä ollut hänellä mitään ylöskirjoitettu. Sitä piti ensin lainan
+antajalta tiedusteltaman. Monella oli useamman vuoden korko vielä
+maksamatta. Se piti siis ensin suoritettaman. Monen täytyi
+hallitusmiehille, joilta hän hädän aikana oli saanut lainaksi, maksaa
+korkoa (eli intressiä) kahdeksan ja vielä kaksikintoistakymmentä
+sadalta. Nyt Toivonen meni kaupunkiin ja sai sieltä omalla
+takauksellansa rahaa lainaksi kohtuullista intressiä vastaan, että
+nämät suunnattoman korkorahan ottajat pois suoritettaisiin, ett'eivätkä
+enään liian korkorahan ottamalla saisi hävittää köyhempiä. Monella oli
+vielä enemmin velkaa kuin omaisuutta. Ja siihen apua löytää oli vaikia
+asia. Mutta Toivonen koki heitä rohkaista ja sanoi: »Säästäin ja työtä
+tehden te Jumalan avulla pääsette velkanne. Seuratkaat vaan kaikissa
+minun neuvoani!»
+
+Nyt vasta näkivät miehet kuinka pahoin ja väärin he olivat talouttansa
+ja tavaratansa käyttäneet, ja siitä heille oli paha mieli. Nyt vasta
+kukin sai nähdä, mitä hänelle, koska velka pois eroitettiin, jäi
+omaksi. Eikä sitä monelle jäänyt paljo, niin että he joutuivat pahaan
+hätään ja pelkoon. Nyt kaikki tahtoivat säästää, kaikki työtä tehdä.
+Mutta kuinka piti alkaa, että se auttaisi?
+
+Toivoselle oli tästä paljon työtä ja vaivaa. Mutta se vaiva oli hänelle
+mieluinen, sillä hän oli totinen ihmisten ystävä. Hän laittoi kullenkin
+kirjan, kuhun velat kirjoitettiin, niin myös tulot ja maksut, että
+kukin selvästi näki kuinka asiansa oli.
+
+Sitten hän taas meni kaupunkiin ja haki kaikellaista työtä lapsille ja
+kasvaneille. Ja mitä niin päiväpalkaksi ansaittiin, se piti viikottain
+ylöskirjoitettaman ja säästettämän. Muutamat heti antoivat rahat
+Toivoselle, toiset taas viikottain, että niin syntyisi rahasto, jolla
+velat aikaa myöden suoritettaisiin.
+
+Kuin näin tekivät useammat, ja Toivonen jo näki yli pari sataa Ruplaa
+koossa, ajatteli hän: »Miksikä tämän rahan pitää maata kuollunna ja
+ilman hyödytä? Jos se vuosittain antaisi korkoa, olisipa siitä
+ihmisraukoille ilman mitään heidän vaivatansa aina vähä voitto ja velan
+vähennys.»
+
+Niin hän teki itselleen kirjan, johon kirjoitti, mitä kukin viikottain
+ansaitusta rahastansa pani säästökassaan. Meni sitten kaupunkiin ja
+puhui rehellisen Herran kanssa, että hän joka kuukausi ottaisi vastaan
+säästetyt rahat, jos ei ollutkaan enemmin kuin kaksikymmentä Ruplaa, ja
+lainaisi net ulos korkoa vasten. Ne olivat, sanoi hän, köyhäin,
+säästäväin ihmisten rahoja. Tämä Herra, joka oli rikas kauppamies ja
+mielellään tahtoi auttaa, otti vastaan rahat lainataksensa net ulos, ja
+kuin vuoden lopulla intressit maksettiin, lainasi hän taas netkin ulos,
+niin, että intressistäkin tuli korko. Mutta Toivonen kotona pani
+kirjaansa, kuinka paljon kullakin oli osaa tässä korkorahassa.
+
+Se nyt oli Jumalalta suotu onni että nämät ihmiset lapsinensa olivat
+terveet, ja jaksoivat työtä tehdä. Eipä ennen niin ollut. Sillä koko
+sunnuntaipäivän juotuansa, he maanantaina vielä olivat kohmelossa,
+päätä pakotti ja muutoinkin särki ruumista, ett'eivät kyenneet työhön.
+Mutta nyt kuin elivät raittiisti ja pitivät itsensä puhtaana, pääsivät
+he monta tautia ja pahaa, jotka tulevat saastaisuudesta ja
+juoppoudesta.
+
+Ja kuin sitten Toivonen sanoi liittolaisillen, tehneensä säästökassan,
+ja että raha, jonka he viikottain toivat hänen hallussansa olevaksi,
+antoi vuokraa, kummastelivat he sitä ja olivat iloissansa. Ja jokainen
+näki kirjasta, kuinka paljon rahaa hän jo oli antanut ja kuinka suuri
+korko hänellä oli lopulla vuotta odotettava. Alusta oli vaan muutama
+perhekunta tuonut rahansa. Mutta nyt sanoivat yksi toisellensa. Ja
+moni, kuultuansa että toisilla jo oli kolme, neljä, kuusikymmentä
+Ruplaa ja enemminkin säästössä, tuli pahoille mielin ja tahtoi samaa
+etua nautita; otti siis vähät rahansa ja vei net Toivoselle, sanoin:
+»Hei, veikkoseni, miksi et ole minulle mitään puhunut säästökassasta?
+Pane minunkin rahani, joita en tarvitse, sinne, olkoon vähän eli
+paljon. Sillä jos ma net kotona pidän, eivät ne enene, vaan pikemmin
+katoavat, niin kuin tina tuhkaan. Koska rahaa on, niin se tuhlataan
+pois. Paree siis, ettei niitä näe eikä muista! Jos en saa niitä sinun
+haltuusi, en isoon aikaan vielä saa ajatellakkaan velkani maksua.»
+
+Niin toivat jokainen Toivoselle viikon kuluessa ansaitusta rahastansa
+mitä eivät tarvinneet, yksi enemmin toinen vähemmin. Muutamat olivat
+niin ahneet, että antoivat vaimoin ja lasten nähdä nälkää, sitä enemmin
+rahaa kootaksensa.
+
+Tätä Toivonen pahastui ja sanoi: »Kyllä se nyt on hyvä, että säästätte;
+mutta vaimoin ja lasten ei pidä nälkää nähdä. Hyvin syöneellä on myös
+voimaa ja halua työn tekoon. Tosi kyllä on, että monen emännän, joka
+myöskin saattaisi pellolla eli niityllä työtä tehdä, eli muutoin rahaa
+ansaita, nyt täytyy pysyä kotona ja kuluttaa aikansa ruokaa keittäissä.
+Jos olisi yhteinen ruoan laitos, josta jokainen perhekunta saisi noutaa
+ruokansa valmiiksi keitettynä, ei niin paljon puita poltettaisi eikä
+kuluisi niin paljon aikaa niitä kootessa ja hakatessa; ja myöskin mitä
+halkoja ei omiksi tarpeiksi kuluteta, ne saatettaisiin myydä muille eli
+kaupunkiin, josta ainakin tulisi joku rahan lisäys ja säästö. Jollakin
+tavalla tämä pitäisi toimeen saataman.»
+
+»Te muistatte, että me kalliina aikana söimme huonompaa ruokaa. Miksi
+me silloin säästimme, koska ei meillä ollut mitään, ja emmä pikemmin
+nyt säästä, kuin on jotakin säästämistä? -- Me saamme nyt potaatteja,
+jauhoja, leipää ja lihaa parempaan hintaan. Me taidamme nyt samalla
+rahalla, kuin kalliimpanakin aikana, saada parempaa ruokaa ja vielä
+säästääkkin paljon. Jos yksi keittää kaikille, tulee monen emännän aika
+säästetyksi, jotka siis saattavat tehdä muuta työtä ja ansaita rahaa.
+Kolmenkymmenen kattilan ja padan alle kuluu päivässä kaksikymmentä
+kertaa enemmin puita kuin yhden suuren padan alle, jossa kolmelle
+kymmenelle perhekunnalle keitetään. Senhän te ymmärrätte, että siitä on
+voitto. Mutta kussa useammille ihmisille yhteisesti keitetään, siinä
+kuluukin vähemmin suoloja, voita, rasvaa ja muita ruan höysteitä, että
+myöskin keittoastioita. Koettuapa tuo nähtänee.»
+
+Näin Toivonen puhui. Moni kyllä suostui siihen; mutta toiset taas ei.
+Toivonen meni appensa, myllärin tykö ja puhui hänen kanssansa, että hän
+rupeaisi säästölientä eli köyhäin ruokaa keitättämään. Jotka suostuivat
+tätä ruokaa ottamaan, sanoivat kuinka paljon lientä (soppaa) ja lihaa
+he kuksi päiväksi tarvitsivat. Niitä oli aluksi seitsemän toista
+perhekuntaa.
+
+Nyt täytyi kunkin perhekunnan, toisen toisensa perästä, vuorostansa,
+antaa halkoja keittämisen tarpeeksi ja yhden apuihmisen. Myllärin
+emäntä piti vaarin keitosta. Kunakin päivänä oli erilaista ruokaa.
+Jolla ei ollut rahaa, se sai maksaa ruoka-osansa jauhoilla, potaateilla
+eli muulla maanhedelmällä. Eikä se ollut kellenkään vaikia. Ainoastansa
+joka lihaa otti, sen piti rahalla maksaman. Myllärin emäntä ymmärsi
+ruanlaitoksen. Muut vaimot ja tytöt, jotka vuorostaan olivat päivänsä
+hänelle apuna, oppivat samassa paljon, jota eivät ennen tienneet.
+
+Näin tuli että nämät perhekunnat, joiden seassa myöskin olivat myllärin
+ja kouluttajan perheet, söivät sekä parempaa että ravitsevampaa ruokaa
+kuin muut ihmiset koko kylässä, ja kuitenkin huokiampaan hintaan. Joka
+päivä oli erilaista lientä (soppaa) eli velliä, kolmasti viikossa
+lihaa, keitettyä, paistettua ja kaikella lailla laitettua. -- Toiset,
+nähtyänsä ettei näillä ollutkaan vesivelliä eli kehnoa köyhäin ruokaa,
+ja että se oli sairaille ja kivuloisille terveellistä, rupesivat
+myöskin tähän ruokakuntaan, ja vielä moni muukin, joka ei kuulunutkaan
+koko kullantekiäin liittokuntaan. Sillä he havaitsivat sen kyllä, että
+näin säästyi paljon puita, vaivaa ja aikaa, ja ruokakalujakin ja että
+saatiin ruokansa valmistetuksi paljoa parempaan hintaan.
+
+Vihdoin tuli myllärin emännän köökkikuntaan kovin paljon osamiehiä,
+vaikka hän kyllä päivä päivältä sai enemmin apuihmisiä. Sentähdenpä
+Karhulan isäntä myöskin laitti samanlaisen köökin, siitä voittaaksensa.
+Mutta kaikki jotka kuuluivat kullantekiäin liittokuntaan, pysyivät
+myllärin tykönä. He olivat keskenään valinneet ymmärtävimmät isännät
+vaaria pitämään ruoka-tarvetten ostosta ja täyttämisestä. Sillä tämän
+laitoksen piti olla ei yhdelle yksinäiselle voitoksi, vaan kaikille
+eduksi.
+
+
+
+
+16.
+
+KUINKA KROUVIT KYLÄSSÄ VÄHENEVÄT, JA MITÄ VANHAT TALONPOJAT SIIHEN
+SANOVAT
+
+
+Mutta toisin kävi Karhulan köökissä. Hän keitätti kehnoa ruokaa, jota
+ei kukaan tahtonut syödä. Ja niin vähenivät hänen vieraansa, jotka
+eivät tahtoneet niin paljon maksaa hänen kehnosta ruastansa. He
+yhtyivät keskenänsä, tekemään muka samaten kuin myllärin ruokakunnassa.
+Mutta eipä se käynyt toimeen, kuin ei ollut yhtään järjestystä ja yksi
+koki toistansa pettää. Ja sitä nauroi Karhula, iloissaan ettei käynyt
+muiden paremmin kuin hänenkään.
+
+Mutta hänen tykönänsä oli kuitenkin pahempi, kuin muiden tykönä, sillä
+hän oli kovasydämminen ja ilkiä ihminen. Hän oli paljon rahaa koonnut
+vääryydellä, mutta väärin saatu tavara ei menesty. Koska kalliina
+aikana Kultalaan tuli armeliain ihmisten antoja köyhiä varten, että
+heille keitettäisiin ja jaettaisiin ruokaa, oli hän hallitusmiesten
+kanssa puhunut että köyhille pikemmin annettaisiin rahaa itse
+ostaaksensa ruokaa. Nyt hän piti yhtä kestikiivarin kanssa, ja molemmat
+möivät köyhille jauhoja ja leipää armottomaan hintaan. Niin tuli kaikki
+raha heidän kukkaroihinsa. Jos joku hädässänsä eli rahaa saadaksensa
+tahtoi auksionin kautta myydä heiniä, eli eläimiä taikka jotain muuta,
+tuli Karhula yhteen kestikiivarin ja muiden hallitusmiesten kanssa, ja
+he sopivat keskenään saadaksensa kaikki hyvään hintaan. Ensin he
+tarjosivat varsin vähän, ja lisäsivät pikkuisen. Sitten olivat
+menevinään toinen toisensa perästä tiehensä, eivätkä enempää
+tarjonneet, sanoen vaan olevan kovin paljon rahaa huonosta kalusta. Ja
+että heitä pidettiin ymmärtävimpinä miehinä kylässä, ei uskaltaneet
+kukaan tarjota korkiampaa hintaa. Näin he saivat kalut huokiaan
+hintaan. Mutta jos kuitenkin joku oli ymmärtävä ja tahtoi tarjota
+enemmin, peljätettiin häntä uhkasanoilla, olletikkin jos hän oli
+jollenkullen mitään velkaa; ja he sanoivat: »Jos sulla on rahaa kyllä
+ostaaksesi näin kehnoa kalua, ja tahdot enemmin tarjota kuin ystäväni,
+niin minä vaadin ettäs maksat pois minulle velkasi.»
+
+Niin teki Karhula. Mutta väärin saatu tavara ei menesty. Hän oli ylpiäs
+ja riitainen mies, ja hänellä oli alinomaa riitoja ja käräjänkäymisiä.
+Veljeinsäkin ja sisartensa kanssa oli hänellä myös riita, sillä hän oli
+isän perintöä jaettaissa petoksella ja kavaluudella ryöstänyt
+itsellensä suurimman osan. Moni mies kylässä oli hänen kanssansa
+riideltyään ja käräjiä käytyään joutunut kokonaan häviöön ja
+maantielle.
+
+Ylipäätään oli riitaisuus ja käräjänkäynti suurin syy Kultalalaisten
+köyhyyteen. Sillä ollessansa vielä voimissansa he tahtoivat elää
+suuresti ja ylellisesti eli muka herroiksi; jolla oli riita eli
+käräjänasia, hän katsoi sitä suureksi ja kunnialliseksi asiaksi,
+sentähden että jokainen hänen kanssansa siitä puhui ja häntä kyseli.
+Päälliseksi tulivat kavalat asianajajat ja vielä enemmin heitä
+ärsyttelivät, sillä heille oli suuri voitto talonpoikain tyhmyydestä ja
+riidan halusta. Käräjänkäviät silloin pitivät asiastansa niin kiini,
+että tuhannesti vannoivat ennen tahtovansa panna kaikki alttiiksi kuin
+vähänkään peräytä. Tämäpä juuri oli asianajajain päätarkoitus.
+Kaikellaisilla juonilla ja kavaloilla keinoilla käräjän käynti
+pitkitettiin vuosi vuodelta, ja sitten asia lykättiin yli-oikeuksiin,
+niin että viimen kulut ja kustannukset olivat kymmenen vertaa
+suuremmat, kuin koko asia itsessään maksoikaan. Joka sitten asiansa
+kadotti, se haukkui tuomarein vääryyttä ja sai nälkää nähdä. Mutta
+asianajajat pitivät paraan palaisen.
+
+Toivonen, tultuansa kylään, oli monta estänyt riitelemästä. Sillä jos
+häneltä joku kysyi neuvoa, hän sen aina asetti niin, että asia hyvässä
+suosiossa ratkaistiin. Ja hän puhui, sanoen:
+
+»Kerran kaksi koiraa, jotka kaitaisella sillalla tulivat toisiansa
+vastaan, löysivät lihapalaisen. Ja he tulivat riitaan, kenen se oli.
+Kolmas koira, jonka myöskin teki halu tätä lihaa, tuli ja kuiskutteli
+kumpaisenkin korvaan: pidä puolesi! sinun se on oikeutta myöden. Ja
+niin rupesivat tappelemaan ja puremaan, siksi että molemmat putosivat
+sillalta jokeen. Sitten kolmas koira otti lihapalaisen ja söi sen,
+katsoin kuinka toiset uivat. Niinpä käy riita veljestenkin kanssa
+käräjissä.»
+
+»Riitaisuus maksaa paljon rahaa, ja tuottaa pilkkaa ja häpiätä. Joka
+rupeaa käräjänkäyntiin, on jo menettänyt puolet siitä mitä hän tahtoo
+voittaa. Pahat asianajajat ovat niin kuin saksen eli keritsimen
+molemmat haarat eli terät; net yhtyvät vaan eroittaaksensa mitä heidän
+väliinsä pannaan. Jos vihdoin voitatkin asiasi, olet kuitenkin enemmin
+hukannut, kuin koskaan saat takaisin: nimittäin työtä ja aikaa; ja
+vielä kukatiesi terveytesikin, joka usein turmeltuu vastuksesta,
+mielikarvaudesta ja harmista, pelosta, murheesta ja unettomista öistä.»
+
+Näin Toivonen puhui. Mutta Karhula ei häneltä koskaan kysynyt neuvoa,
+vaan hänellä oli melkeen joka vuosi joku uusi riita. Ne monet
+kustannukset ja maksut ja lahjat asianajajille ja kirjoittajille, ne
+monet juoksut ja reisut saattivat hänen vähitellen häviöön. Tapattuansa
+naapureilleen riidan vanhasta tammipuusta, jonka hän oli sanonut
+seisovan hänen tiluksillansa, tuli hän pahaan hätään. Tämä tammi tuli
+hänelle maksamaan monta sataa ruplaa, eikä hän tiennytkään mistä sitä
+rahaa ottaa, sillä hän oli enemmin velkautunut kuin olisi uskonutkaan.
+Ja kuin hän nyt kaikkialta haki rahaa, eikä saanut kustaan, huoletti se
+niitä joillen hän oli velkaa. He rupesivat heti häntä velkomaan. Eikä
+ollut hänelle muuta neuvoa kuin jättää heille kaiken tavaransa. Hänen
+täytyi myydä talonsa. Tämä hänelle oli riitaisuudestaan.
+
+Hänen peltonsa, joita hän oli huonosti ja huolettomasti viljellyt,
+menivät sentähden varsin vähään hintaan. Ja kuin ei enään paljon käyty
+krouveissa, ei krouvarinkaan elatuskeino kannattanut. Sentähden joka
+hänen talonsa osti, nähtyänsä ettei kukaan tullut rahojansa likoon
+panemaan, jätti hän pois koko krouvarin elatuskeinon. Niin jäi
+Kestikiivari yksin juoman laskiaksi ja vieraiden vastaan ottajaksi;
+sillä muut kapakat ja salakrouvitkin olivat jo ansion puutteesta
+herjenneet.
+
+Muutamat vanhat talonpojat puistivat päätään ja sanoivat: »Tämä on paha
+aika, ja sen kyllä näemme, että kylämme menee kokonaan häviöön. Ennen
+aikaan oli kolmessa isommassa kapakassa ja myös pienemmissä ja
+salakrouveissa täytensä väkeä; nyt tuskin taitaa yksikään tulla aikaan.
+Kylläpä se on häpiä Kultalalle, ja merkki että asiat ovat meillä
+pahoin.»
+
+Mutta Toivonen puhui heille ja sanoi: »Ei suinkaan, Veikkoset! mutta
+nyt on siihen siaan toivo, että kaikki meillä tulee paremmaksi. Minä
+olen paljon matkustellut ympärin mailmaa, ja nähnyt monta kylää. Jossa
+olivat enimmät krouvit, siinä mä havaitsin enintä köyhyyttä. Ja kussa
+ei ollut yhtään krouvia, muutoin kuin juuri matkustavaisia varten,
+siellä nähtiin hyvä elanto taloissa. Eivätpä juomahuoneiden isännät
+ilman syytä ripusta huoneensa seinälle merkiksi (skyltiksi)
+raatelevaisten eläinten kuvia, niin kuin leijonan; eli kotkan eli
+karhun, eli haukan -- netpä eläimet toisten verestä ja lihasta elävät.
+Toiset ripustavat ulos kultaisen ristin, ikään kuin merkiksi, että
+tahtovat itse kultaa ja ihmisille antavat siaan ristiä ja murhetta.
+Toiset ripustavat ulos kultaisen enkelin, mutta se on paha enkeli, joka
+viettelee ja kokoaa ihmisiä saattaaksensa heitä viimen viheliäisyyteen,
+köyhyyteen, rikokseen, rankaistuksen alaisiksi ja vankihuoneeseen.»
+
+»Meillä on kestikiivari-talossa, joka on tarpeellinen vielä krouvikin;
+muta sekin on jo liiaksi, ja jos ei sitä löytyisi, olisi vissiin
+naapuritaloin parempi. Joka ei juomahuoneessa istu kortti kädessä, se
+ostaa Biblian ja muita hyödyllisiä kirjoja taloonsa. Joka ei juomarein
+parissa osta tyyriillä rahalla pään porotusta, hänellä on kotona
+vaimoinensa ja lapsinensa iloa ja riemua ilman rahata. Joka ei maksa
+krouvarille, hänellä on rahansa tallessa. Suurempi on kunnia ja hyöty
+että on omassa kellarissa tarpeeksesi omaatekoa viinaa ja olutta, kuin
+aamittain ja tynnyrittäin juoda sitä krouvarin kellarista.»
+
+Näin Toivonen puhui, eikä ollut vanhoilla mitään tätä vastaan
+sanomista. Mutta krouvari tätä kuultuansa tahtoi pakahtua vihasta,
+sentähden että hän oli krouvareita verrannut raatelevaisiin eläimiin.
+Ja hän olisi mielellään haastanut Toivosta käräjiin jos olisi voinut.
+Mutta Toivonen oli viisas, piti vaarinsa ja vältti häntä eikä ollut
+milläänkään hänen kiljunastansa ja haukkumisestansa.
+
+
+
+
+17.
+
+UKON TULESTA PAPPILASSA JA UUDESTA PAPISTA
+
+
+Siihen aikaan oli yhtenä yönä hirmuinen ukkoisen ilma. Koko taivaan
+laki oli ukonliekissä. Ukko jyrisi ja pauhasi, että huoneet järisivät
+ja akkunat tärisivät. -- Koko vuosikauden elettyänsä jumalattomasti ja
+irstaisesti, Kultalalaiset rukoilivat ukon pannessa hartaasti ja
+katuivat syntejänsä niin kauvan kuin jyrinä kuului. Sitten taas
+elettiin niin kuin ennen.
+
+Hirmuisesti paukkuin lensi ukon tuli kylään. Se putosi tulimerenä
+pappilan ylitse; mutta onneksi ei kuitenkaan sytyttänyt eikä ketään
+vahingoittanut. Mutta aamulla nähtiin kuinka se oli katon särkenyt; ja
+vanha Kappalainen tuli niin säikäyksiin, että hän kuoli muutaman päivän
+perästä. Nyt Kultalalaiset Esivaltaa haukkuivat, sanoen: »Esivallan on
+syy koko tähän pahan onnen kohtaukseen. Sillä jos ei olisi kielletty,
+ukkoisen ilmalla kelloja soittamasta, ei olisikaan tämä tapahtunut.
+Ennen taittiin soittain poiskarkottaa ukkoinen; mutta nyt se on
+kielletty. Suurilla herroilla ei ole yhtään Jumalan pelkoa. Siitäpä
+onnettomuus tulee.» -- Näin Kultalan miehet puhuivat.
+
+Mutta Toivonen sanoi: »Kuinka te sydämmessänne ajattelette niin
+tyhmästi ja suullanne puhutte niin pilkallisesti. Ei Esivalta ole ukon
+tulta pappilan katolle saattanut, vaan sen on tehnyt se metallinen
+nuppi, joka on katolla. Sillä Jumala on sen pannut ukkoisen luontoon,
+että se aina seuraa vettä eli metallia maan päällä, olletikkin
+metallisia piikkejä. Sen on Jumala tehnyt, että ihminen tietäköön,
+kuinka hän taitaa ukkoisesta pitää varansa. Sillä koska ukon tuli
+löytää metallin, jota myöden se saattaa kulkea aina maan sisään, ei
+siitä ole mitään vahinkota.»
+
+Näin Toivonen puhui ja vei talonpojat pappilan katolle. Siellä he
+kaikki näkivät kullatussa nupissa pieniä palaneita eli sulanneita
+reikiä, ja kuinka ukon tuli oli kulkenut pystössä olevia nauloja myöden
+joilla tiilit olivat kattoon kiinni liitetyt, ja sitten hypännyt katon
+alla riippuvaan rautalankaan, jolla Papin tykö tulevat sisällä
+huoneessa olevata kelloa soittivat, ja jonka toinen pää ulottui maahan.
+Että nyt ukon tuli oli löytänyt sellaisen rautatien maahan asti, sen
+tähden oli itse huonet tullut säilytetyksi. Mutta jos ei olisi sattunut
+olemaan sellainen ukon tulen johdattaja, olisi kyllä saattanut huonet
+syttyä palamaan.
+
+Vielä puhui Toivonen: »Että kirkontornit ovat pystöt ja korkiat ja
+niissä on paljon rautakatuja, siitä usein tapahtuu että ukon tuli
+niihin vetäypi. Ja koska siis jo moni ihmis-raukka ukkoisen kelloja
+soittaissaan on henkensä heittänyt, on korkia Esivalta kieltänyt
+sellaisen hyödyttömän ja epäuskoisen soittamisen.»
+
+Näin Toivonen puhui; ja havattuansa että ihmiset tästä saakka enemmin
+kuin ennen pelkäsivät ukon tulta, pahastui hän sitä. Ja hän sanoi:
+»Peljätä ja ahkailla ukon käydessä ei ole hyvä; itse ukkoinen on
+laupiaan Jumalan siunaus, siinä että se puhdistaa ilman ja tekee maan
+hedelmälliseksi. Heittäkäät siis pois murheenne. Menkäät ja pankaat
+kukin kattonne harjalle puolen kyynärän pituinen rautapiikki;
+liittäkäät siihen kynän paksuinen rautalanka, joka menee alas maahan
+johonkuun märkään paikkaan. Niin on ukon tulelle tie valmistettu, jota
+se, ketään vahingoittamata, menee sisälle maahan, jos nimittäin
+rautalanka on ehiä ylähältä alas asti ja pidetään puhtaana ruosteesta
+ja liasta. Ukon tulen johdattaja on pelon poisjohdattaja, ja varjelee
+huoneet ja talot.»
+
+Näin kouluttaja puhui, ja pani oman huoneensa katolle rautapiikin ynnä
+siitä rippuvan rautalangan kanssa (sillä Elsa oli suuri pelkuri, koska
+ukkoinen kävi). Mylläri oli jo aikaa nähnyt sellaisia kaupungissa, ja
+teki samaten. Moni talonpoika seurasi heidän esimerkkiänsä, sillä ei
+tuo nyt paljon maksanut ja olihan se levollisempi.
+
+Mutta toiset taas tyhmyydessänsä ottivat siitä suuren pahennuksen ja
+sanoivat: »Eikö se ole Jumalata pilkata ja panna hänelle lakia ja
+määrää eteen? Eikö hän voi tulellansa tavata ketä tahtoo? Eivätkö nuo
+monet piikit mahtane estää hedelmöittävää ukkoisen ilmaa ja vaikuttaa
+pahaa säätä?»
+
+Siihen Toivonen vastasi ja sanoi: »Te tyhmät, kulkevathan Jumalan ilmat
+tuhanten puunlatvain yli metsässä, niin kuin yli paljasten tasa-maiden
+eli kangasten; ja ukon tulet hedelmöittävät maata, sattukoot taikka
+tammipuun latvaan, elikkä rautapiikkihin, eli järvehen eli jokeen
+elikkä merehen. Mutta Herra antoi meille neron ja ymmärryksen,
+varjellaksemme itsiämme niistä vahingoista, joita kaikkein kalliimmat
+ja parahimmatkin asiat, väärin käytettynä, matkaan saattavat. Valkia on
+valonsa ja lämpimänsä vuoksi sangen kallis asia, vaikka ei silloin kuin
+huonet palaa. Sentähdenpä Jumala meille antoi veden, valkiata
+sammuttaaksemme. Jos nyt vedellä valkiata sammutatte, miksikä epäilettä
+raudalla ukon tulta estää vahingoittamasta? Ei ole mailmassa mitään
+pahaa, jota vastaan ei ole Jumala antanut neuvoa ja varjeluskeinoa.
+Mutta ihmisen pitää kiitollisuudella sitä vastaanottaa. Joka nyt
+pimiään uppiniskaisuuteen paatununna laimin lyöpi näitä neuvoja, se on
+Jumalan kalliinten lahjain ylenkatsoja, ja hän kärsii oikeutta myöden
+rankaistuksensa, olkoon että hänen huoneensa valkian liekiltä poltetaan
+eli hänen oma päänsä ukon tulelta kohdataan.»
+
+Usiammat uskoivat vielä tätä nerokasta puhetta. Toiset taas; pelkurit
+eli epäuskoiset ja ylpiäät, sydämmestänsä ylenkatsoivat tällaista
+puhetta, eivätkä sallineet että kouluttaja sen asian paremmin
+ymmärtäisi kuin hekään, sillä he häpesivät tyhmyyttänsä ja tahtoivat
+sitä muka peittääksensä olla paremmin ymmärtävinänsä.
+
+Vanhan Kappalais vainajan sijaan tuli uusi Pappi, nuori mies, nuin
+seitsemän kolmatta kymmenen paikoilla.
+
+»Hei!» huusivat muutamat Talonpojat: »mitä tuosta pojasta on? Jos
+Konsistoriumilla (Tuomio-Kapitlumilla) itsellään ei ole enään uskoa,
+jättäköön toki meillen uskomme, ja älköön panko vaaliin nuoria poikia,
+vaan niitä joilla on ikää ja taitoa.» Toiset sanoivat: »Meidän uusi
+Pappimme on, Jumala nähköön, tuota uutta väkeä. Saarnassaan hän puhuu
+juuri kuin joku meistäkin, ja tosiaan taidamme kaikki ymmärtää ja
+muistossa pitää mitä hän sanoo. Ei se kelpaa. Ei hän ole kylläksi
+oppinut vaan tarvitsee enemmin oppia. Mutta toisinpa oli meidän vanha
+Kappalais vainajamme. Se oli vanhan kansan miehiä. Hän saarnasi niin
+kauniisti ja oppineesti, ettei kukaan sitä ymmärtänyt, vaikka hän
+puolentoistakin tiimaa seisoi saarnastuolissa. Hän taisi meidät oikein
+peljättää, koska hän rupesi pauhaamaan helvetistä ja iankaikkisesta
+piinasta, katumuksesta ja uskosta, ja kaikkia syntejä luettelemaan.
+Keskellä talveakin, pakkaisessa että hampaat suussa kalisivat, hän vaan
+saarnasi sitä pitemmin!» -- Toiset taas sanoivat: »Jaa, jaa! vanha
+Herra vainaja sepä oli toinen mies! Saarnastuolissa seisoissansa hän
+sen toki täytti ja altarillakin oli jotain katsottavaa hänen suurta ja
+leviätä muotoansa. Tämä uusi Pappi on liian hoikka ja kaitainen kuin
+sauva. Ja kuin vanha Kappalais vainaja oikein kiivastui, kuului hän
+pitkälle matkaa ulos kylästä; ja ihmisten kirkosta päästyä, olivat pari
+tiimaa jälistäpäin vielä korvat lummessa. Sillä vaan oli ääntä! Mutta
+tämä uusi Pappi puhuu juuri kuin istuisi meidän tykönämme tuvassamme.»
+
+Näin ajattelivat ja puhuivat moniaat Kultalan miehet; vaan ei
+kuitenkaan kaikki.
+
+
+
+
+18.
+
+VIELÄ ENEMMIN UUDESTA PAPISTA
+
+
+Olipa myös kylässä ihmisiä, jotka hyvin ymmärsivät, että heidän uusi
+Pappinsa oli varsin hurskas, rehellinen ja oppinut, ja vaikka vielä
+nuori, kuitenkin jumalinen mies. Jaa, häntä kauvan katsottua, täysi
+tunnustaa, että hänen käytöksissänsä ja muodossansa oli jotain
+erinomaista ja melkeen taivaallista. Sillä hän oli iloinen ja
+ystävällinen mutta kuitenkin yksitotinen; hän oli nöyrä sydämmestänsä,
+mutta hänen nöyryytensä vaikutti kuitenkin pelkoa ja rakkautta. Hän ei
+koskaan torunut, eikä vihastunut, ja oli aina hiljainen ja kärsiväinen;
+ja koska hän ketään nuhteli, kuultiin vaan rakkauden ääni, joka
+eksyneitä saatti oikialle tielle.
+
+Tultuansa Kultalaan kävi hän jokaista perhekuntaa katsomassa ja teki
+itsensä jokaisen kanssa tutuksi. Eikä sitten kulunut sitä päivää, jona
+ei hän käynyt milloin siinä milloin tässä huoneessa. Hänpä tiesi miten
+ihmisiä itseensä uskallutti. Aina hän taisi antaa hyvää neuvoa, aina
+murehen alaista lohduttaa, ynsiän sydäntä liikuttaa ja riitaisia
+sovittaa. Niin kuin Jesus, Vapahtajamme, oli hän enimmiten köyhäin
+luona eli niiden tykönä, joista pahinta puhuttiin ja jotka olivat tutut
+ilkiän ja Jumalattoman sydämmensä puolesta.
+
+Ja kuin hän sunnuntaina astui saarnastuoliin, oli siinä jotain
+ihmeellistä. Kukin luuli, että Pappi puhui ja saarnasi ainoastansa
+hänelle. Kukin kuuli selitettävän ikään kuin oman sydämmensä tilan,
+omain vikainsa salaisuuden, ja todet syyt, miksikä niihin oli tultu ja
+Jumalasta pois luovuttu, ja millä muotoa taas piti taivaallisen Isän
+luokse palattaman. Ja siinä samassa hän osotti aina Jesuksen Kristuksen
+päälle, ja Jumalan lasten ja pyhäin, niin kuin jumalisten esikuvain
+päälle. Tämä vaikutti jokaisesta sanankuuliasta syvää peräänajatusta,
+sillä kukin luuli itsestänsä ainoasta puhuttavan. Ja siihen unohtui
+kokonaan opettajan nuoruus, hänen heikko muotonsa ja vartensa, ja hänen
+äänensä hiljaisuus. Sillä hänen sanansa olivat taivaallisia sanoja,
+jotka tulivat sydämmestä ja menivät sydämmeen.
+
+Ensi kerran katsoissansa kylän koulua, tutaksensa sen tilaa ja
+järjestystä, oli hänelle suuri ilo ja ihastus, nähdä lasten puhtautta,
+hiljaisuutta ja järjestystä. Ja kuin Toivonen ja kaikki lapset
+lankesivat polvillensa rukousta pitämään, oli se häntä varsin
+liikuttava. Ja hän myös lankesi polvilleen ja nöyryytti itsensä Jumalan
+edessä, ja suuret kyyneleet juoksivat hänen silmistänsä Toivosen
+lukeissa rukousta. Ja hän jäi, Toivosen lopetettua, vielä polvilleen,
+ojensi ristiin pannut kätensä taivasta kohden ja puhui: »Minun Jumalani
+taivaassa, kuule myös minunki rukoukseni ja huokaukseni! Ole armoinesi
+läsnä näitä viattomia lapsia, etteivät he koskaan sinusta luopuisi; ole
+heidän tykönänsä, siksi että heille tulee elämän ehtoo, ja sinä heidät
+tästä koetusten mailmasta kutsut isälliseen syliisi. Silloin, o
+silloin, sinä laupias Jumala, anna Jesuksen ansion tähden minullekin
+minun syntini anteeksi, että näiden kirkastettuin enkelein kanssa
+saisin kumartaa polvia sinun istuimesi edessä, eikä siellä ylhällä
+kukaan meistä puuttuisi. Ja siunaa näiden hyväin lasten opettajata,
+siunaa hänen sanaansa ja työtänsä, että hän pysyisi väkevänä sinun
+voimallasi, jalosti levittämään sinun valtakuntaas'!»
+
+Näin puhuttuansa, hän nousi ylös ja sanoi lapsille: »Rakkaat lapset,
+rukoilkaa ahkerasti tämän teidän opettajanne edestä, että Jumala hänen
+teille säilyttäisi; sillä, totisesti, tämä mies on teidän isänne, ja
+ilman hänetä te olisitte lohdutusta kaipaavaiset, hyljätyt orpolapset!»
+-- Tällaista ja muuta kaunista puhetta hän heille piti; ja pojat että
+tytöt itkeä tihuttelivat, ja nyt he vielä enemmin opettajaansa
+rakastivat kuin ennen, ajatellen muka, että hän saattaisi kerran kuolla
+heiltä pois. Ja moni pani sormensa ristiin ja mitään sanomata katsoi,
+kyyneleet silmissä, taivasta kohden.
+
+Aamukoulun lopetettua astui Herra Kappalainen kouluttajan tykö, otti
+hänen lasten nähden syliinsä ja likisti häntä sydäntänsä vasten,
+sanoin: »O sinä hurskas ja rehellinen mies, sinä kylvät siemeniä, jotka
+sinulle kauniisti hedelmöivät ijankaikkisuudessa; opeta minua sinun
+esimerkkiäsi seuraamaan, sillä sinä olet jo paljon tehnyt, ja minä
+vielä niin vähän. Ja jos minulta koskaan puuttuisi voimaa ja rohkeutta,
+tahdon minä tulla tänne ja istua lasten tykö ja tahdon olla niin kuin
+het, toivova, uskova, rakastava, ja itseäni vahvistaa katsoin sinun
+esimerkkiäsi ja vakavaisuuttasi!»
+
+Tämä oli oikia juhlapäivä kaikille kylän lapsille. Kyllä he jo ennenkin
+olivat sydämellisesti rakastaneet Toivosta ja Elsaa. Mutta nähtyänsä,
+kuinka kunniallisesti itse Herra Kappalainen heidän opettajatansa
+kohtasi, katsoivat he Toivosta ja Elsaa melkeen yläisemmiksi olennoiksi
+ja heidän rakkauteensa heitä kohtaan yhtyi eriskummainen
+kunnioitseminen.
+
+Eipä ollut Kappalainen puoltakaan vuotta ollunna kylässä, niin hän oli
+useimman perhekunnan oikia ystävä ja neuvon antaja. Häneltä aina tuli
+paras neuvo, paras lohdutus. Murheelliset ja raskautetut saivat häneltä
+virvoitusta. Heidän kotonansa hän puhui niin kuin maallinen ystävä.
+Mutta sunnuntaina oli heistä juuri kuin tämä rakastettu, pyhä mies
+olisi jättänyt maallisen haamunsa eli muotonsa ja puhuisi kirkossa niin
+kuin kirkastettu, taivaasta alas tullut enkeli, joka tahtoi heitä
+perässänsä vetää ijankaikkiseen autuuteen.
+
+Ja hän teki köyhille paljon hyvää; mutta salaisesti, että tuskin
+tiettiin mistä apu oli tullut. Missä sairaita oli, siellä hän aina oli
+saapuvilla. Hänellä oli kotona vähäinen apteekki, josta hän antoi
+lääkityksiä. Hän luki mielellään lääkärien kirjoja, ja taisi niin
+parantaa monta tautia. Näin hän oli ei ainoastaan hengellinen, mutta
+myös ruumiillinen lääkäri. Sentähden häntä uskottiin ja toteltiin. Ja
+näin hän, niin kuin Kristus ja hänen oppilaisensa, paransi sairaita ja
+saarnasi Jumalan valtakuntaa.
+
+Ja niin hän vähitellen luovutti ihmiset pois kaikellaisia epäuskon
+lääkitysneuvoja pitämästä ja taikoja tekemästä. Eivätkä enään juosseet
+taikuri-ämmäin, tietäjäin, loihtiain, velhoin eli senkaltaisten luokse,
+parannusta muka hakemaan. Sillä ei hän ottanut rahaakaan vaivastaan ja
+lääkityksistään, ja autti kuitenkin paremmin kuin net. Mutta jos tauti
+oli kovempi ja vaarallisempi, pakotti hän heitä lähettämään kaupunkiin
+jonkun taitavan ja oppineen tohtorin tykö. Alussa sekin oli monelle
+vastahakoista, ja he hakivat apua vanhalta ämmältä eli tietäjältä ennen
+kuin rehelliseltä ja taitavalta mieheltä, joka oli lääkärinkonstin
+oikeen lukenut ja oppinut; elikkä juoksivat yhden lääkärin tyköä toisen
+luokse jos ei yhden lääkkeet heti kohta auttaneet, ja niin sekoittivat
+yhtä ja toista, ettei saattanut tauti muuta kuin tulla aina pahemmaksi.
+Mutta tästäkin Kappalainen vähitellen sai heidät luopumaan; sillä että
+hän itsekkin taisi vähin lääkäreitä, olihan se muka arvattava, että hän
+sen asian paremmin ymmärsi, ja niin he oppivat häntä siinäkin uskomaan
+ja tottelemaan.
+
+Muutoin hän myöskin tunsi paljon asioita, joita ei olisi uskonutkaan.
+Hän oli varsin taitava ja ymmärtäväinen mesiläisiä hoitamaan, tiesi
+miten niitä varjella vahingoista ja niille hankkia terveellistä
+elatusta, jos sitä puuttuisi. Ei hän kuitenkaan pitänyt mesiläisten
+pesiä kauvan tykönänsä, vaan antoi net ilman mitään maksuta köyhimmille
+perhekunnille, ja opetti heitä oikeen hoitamaan näitä hyödyllisiä
+itikoita. Sen hän vaan heiltä vaati, että niistä ulos lentävät uudet
+paarmat kiinni pyyttäisiin ja annettaisiin niille perheillen joilla
+niitä ei vielä ollut, siksi että niitä löytyi melkeen joka talossa. Ja
+että hän oli mestari mesiläisten korjuussa, ja opetti sitä kaikille,
+menestyikin se kaikillen. Ja niin vietiin kaupunkiin paljon mettä eli
+hunajaa ja medenvahaa eli vaksia, joista tuotiin kotia kauniit rahat.
+Ja aikaa myöden Kultala tuli koko maakunnassa kuuluisaksi mesiläisten
+kasvosta, niin että kaukaisistakin paikkakunnista tuli ostajia, jotka
+nostivat mehenvahan ja meden (hunajan) hinnan kylässä, sillä kukin
+kiitti Kultalan mettä paraaksi. Näin oli Kultalalaisilla karja, jolle
+eivät tarvinneet maita eli niittyjä perkata eikä rehuja kokoilla, mutta
+jotka hienoilla siivillänsä lensivät yli maiden ja metsien ja kultaa
+toivat taloon omistajillensa.
+
+Ja niin kuin Herra Kappalainen taloissa teki näitä ja muita hyviä
+parannuksia, niin hän teki myöskin kirkossa ja kirkon menoissa. Mutta
+tässä hänelle oli paljon vastusta, olletikkin vanhoilta, jotka vanhasta
+lujaan kiinni pitivät. Seurakunnan veisu kirkossa oli hirmuinen
+huuto, älinä ja rähinä, yksi huusi sitä toinen tätä, ilman yhtään
+järjestyksetä eli suloisuudeta. Kukin huusi eli karjui kaiken voimansa
+perästä kilpaa toistensa kanssa, niin että olisi luullut akkunain
+särkyvän ja seinäin halkeavan, ja korvat menivät lumpeen, ja itsekkin
+tulivat sinimustaksi kasvoista.
+
+Tätä julmaa räyhinätä vastaan Toivonen jo monesti oli puhunut; mutta
+eivätpä hänen puheestansa mitään lukua pitäneet, eikä siitä huolineet.
+Sentähden hän antoi vanhain olla sillänsä, ja opetteli nuorempia ja
+lapsia oikein veisaamaan, niin että heidän veisuansa kuulla oli varsin
+ihana ja ylösrakentava. Kuulivatkin sitä mielellään talonpojat
+vaimoinensa; mutta arvelivat kuitenkin sen olevan hyvän koulussa, vaan
+ei kirkossa, ja niinpä se jäi sillensä.
+
+Herra Kappalainen otti tämän asian täyttääksensä. Hän piti yhtenä
+sunnuntaina vaikuttavan saarnan, kussa hän selitti kuinka hyödyttävä on
+että julkinen Jumalan palvelus oikein juhlallisesti täytetään. Ja hän
+puhui Kuningas Davidin pyhästä kanteleen-soitosta ja enkelein
+halleluja-veisusta Jumalan istuimen edessä. Ja jokainen talonpoika
+havaitsi, ettei hän tähän asti ollutkaan veisannut oikialla
+hartaudella, niin kuin Jumalan enkelit veisaavat. Sitten sanoi Herra
+Kappalainen viimeksi: »Vapahtaja on sanonut: antakaa lasten tulla minun
+tyköni, ja älkäät heitä estäkö. Niin emme mekään tahdo estää poikiamme
+ja tyttäriämme Vapahtajan tykö tulemasta. Ja joka sunnuntai, ennen kuin
+me veisaamme, pitää heidän ensin veisata jonkun kappaleen virsikirjasta
+meidän sydämmillemme herätykseksi; tulevana sunnuntaina ensi kerran.»
+
+Näin hän puhui. Ja ensi sunnuntaina oli kirkko täpi täynnä; ja taululle
+oli pantu ylös ensin yksi ainoastaan lapsilta veisattava virsi ja
+sitten muilta veisattavat virret. Ja lasten veisu kuului kirkossa niin
+kuin hiljainen ja ihana enkelein laulu. Monellen tuli kyyneleet silmiin
+ja sydän lämpeni. Moni vanha seurasi hiljaan ja itsekseen hyräillen
+lasten veisua. Sen perästä koko seurakunnalta veisattiin toinen virsi.
+Mutta Kappalainen sanoi ensin: »Te miehet, rakkaat veljet, ja te
+kristilliset vaimot, älkäät unhottako, että meidän Jumalamme on
+kaikissa läsnäoleva, ja että hän teitä kuulee, vaikka te hiljaankin
+hänelle veisaatte, niin kuin Davidin kantele.» Näin hän puhui.
+Seurakunta veisasi, ja niin hiljaisesti, että nuorukaisten ja lasten
+neliääninen veisu kuului aivan hyvin ja selkiästi. Se oli ihmeenihana
+kuulla. Ja jos joku vanha ämmä välistä kiljasi liian kovasti, nykäsi
+häntä lähinnä istuva, muistuttain, ettei hän turmelko ja pilatko
+Jumalan palveluksen juhlallisuutta.
+
+Näin tehtiin monena sunnuntaina; ja vähitellen rupesivat vanhatkin yksi
+toisen perästä liittämään ääntänsä nuorten veisuun, sillä se oli varsin
+hyvin heidän mieleensä. Viimen koko seurakunta veisasi hiljaisella
+äänellä nuorten mukaan, ja myös itse Kappalainen. Koska vieraita
+kaupungista eli muista kylistä joskus tuli Kultalan kirkkoon, tuli
+heille mieli niin ihmeelliseksi ja he olivat Jumalan palveluksessansa
+hartaammat täällä kuin muualla. Ja siitä puhuttiin koko maakunnassa.
+
+
+
+
+19.
+
+MITÄ KULTALALAISISTA MAASSA PUHUTAAN
+
+
+Kaupungissa ja lähinäisissä kylissä kaikenlaista puhuttiin
+Kultalalaisista. Ennen heitä oli haukuttu roistoiksi, het katsottiin
+olevan juomareita, kerjäläisiä ja velan alaisia, joillen ei ollut
+kopeikkaakaan uskomista. Mutta nyt kummastutti nähdä, että heidän
+kylässänsä ei näyttänyt sinneppäinkään kuin köyhäin asunnoissa. Heidän
+huoneensa olivat siistit ja puhtaat; niin oli myös kaikki parahimmassa
+järjestyksessä ja siivossa sekä teillä ja kujilla että takakartanoissa
+ja kryytimaissa. Heillä oli parempi siivo kuin monessa varakkaassa
+kylässä. Kesällä nähtiin jo varahin aamuilla miehet, vaimot ja lapset
+pelloilla eli muualla töissänsä. Muutamat kantoivat ja hajoittivat
+sontaa; toiset kryytimaissa kitkivät eli perkkasivat pahoja ruohoja
+j.n.e. Aina heillä oli jotakin tekemistä. Ja huvittava oli nähdä heitä
+työssänsä. Työ kului heidän käsissänsä. Jos kaupungissa tarvittiin
+työmiehiä, niin ennen kaikkia kysyttiin Kultalan miehiä. Koska
+kaupungin frouvat menivät torille ostamaan, menivät he kernaimmasti
+Kultalan vaimoin tykö. Sillä he olivat aina varsin sievät ja siistit,
+puhtaissa ja ehjöissä vaatteissa ja pestyillä käsillä, niin että oikein
+halutti heiltä ostaa maan hedelmiä, kehräyksiä ja muita kaluja.
+
+Kultalalaiset olivat köyhiä, se oli tietty asia. Mutta aina he
+maksoivat vuokransa eli velkansa päivän päälle. Ja se kävi ihmeeksi,
+että heillä oli kaupungissa pienet rahastot vuokraa vastaan
+uloslainattuna. Tästä tuli että heitä uskottiin ja heille lainattiin.
+Jos vaan Kultalan Pappi ja kouluttaja menivät takaukseen, kyllä
+Kultalan mies sai ennen kuin joku muu. Ja vielä annettiinkin heille
+vähempään vuokraan, että varmaan tiettiin rahat olevan hyvässä tallessa
+ja vuokrat oikialla ajalla maksettavan. Tästä oli Kultalalaisille monta
+suurta etua. Sillä he maksoivat pois ne lainarahat, joista kovin suurta
+korkoa vaadittiin, ja lainasivat sieltä kussa vähemmällä päästiin.
+
+Kaikellaista arveltiin ja puhuttiin tästä kylästä. Sanottiin kyllä
+siellä olevan hyvän Papin ja toimellisen kouluttajan. Mutta monelle se
+oli kuitenkin ymmärtämätön asia. Sillä eihän muka Pappi ja kouluttaja
+voi kaikkia tehdä; ja kukin Pappi arveli olevansa yhtä viisaan, eli
+kukatiesi viisaammankin, kuin nämät molemmat Kultalan miehet. Sepä se
+monta huoletti. Lähinäisten kyläin talonpojat suorastaan sanoivat,
+ettei ollut asian oikein laita. Oli kuultu puhuttavan Toivosesta, että
+hän taisi kultaa tehdä ja opetti taitoansa sillen ja tällen kylänsä
+miehistä. Ja sentähden pilkattiin ja soimattiin Kultalan miehiä, että
+he muka taisivat kultaa tehdä.
+
+Mutta olikin merkillistä että Kultalalaiset toivat kaupunkin torille
+kaluja, joista ei tietty, mistä he olivat niitä kaikkia hankkineet.
+Heidän sekä kryytimaan- että puunhedelmänsä, heidän pellavansa eli
+liinansa, heidän hamppunsa, heidän jyvänsä, kaikki oli hyvää. Vielä
+lapsetkin toivat kaupunkiin ja möivät kauniita kukkaisia. Mettä eli
+hunajaa ja medenvahaa (vaksia) oli heillä enemmin ja parempaa, kuin
+kaikista muista kylistä saatiin. Kaikille oli tietty asia ettei heillä
+ollut suurta karjaa; monessa talossa ei ollut kuin kaksi lehmää, eikä
+kaikissa sitäkään. Kuitenkin saatti moni köyhä, jolla oli yksi ainoa
+lehmä, tuoda kaupaksi suuria juustoja ja puhdasta voita leivistöittäin.
+Ymmärtämätön asia oli, kuinka yksi lehmä taisi antaa niin paljon voita
+ja juustoa. Samaten heillä aina syksyillä oli paraita hedelmiä ja
+makuisimpia omenoita ja päärynöitä. Mistäpä tämä oli näin yhtäkkiä
+tullut muutaman vuoden kuluessa?
+
+Naurattikin usein Kultalan miehiä, koska heidän kyläänsä, Kultalaa,
+haukuttiin, niin kuin sen nimi merkitseekin, Kullanpesäksi eli
+Kullantekiäin kyläksi. Mutta hepä jo tiesivät mistä tämä hyvä onni
+tuli. Sillä Toivonen taisi hedelmäpuita hoitaa ja korjata, ja missä hän
+kaupungissa eli muualla herraväen puutarhoissa sai kuulla olevan
+hyvänlaatuisia hedelmäpuita, meni hän sinne ja pyysi saadakseen vesoja
+eli olkia. Niitä hän oli opettanut nuorukaiset ymppäämään, eli
+istuttamaan, niin kuin kaikellaiseen muuhunkin kryytimaan-työhön; niin
+että jo olivat koko mestarit. Oli heillä myös eri veitset ja muita
+siihen työhön sopivia aseita. Nähtyänsä näitä yksi ja toinen naapuri
+tahtoivat saada itsellensä parempia hedelmäpuita. Ja niin ympättiin ja
+istutettiin, että oli lysti katsoa. Moni talonpoika otti metsässä
+kasvavia omenapuita, niitä paremmanlaatuisiksi kasvattaaksensa; toiset
+taas siemenistä kasvattivat puita ja istuttivat niitä sitten muualle
+oikiaan järjestykseen. Kukin tahtoi tässä olla toistansa parempi,
+vaikka tämä kilvoitus välistä saatti muutaman väärin täyttämään
+asiansa.
+
+Nytpä taisivat kaupunkilaiset ymmärtää, kuinka Kultalassa vuosi
+vuodelta saatiin aina parempata ja enemmin hedelmää, josta hyvinä
+vuosina tuotiin kotia suuret rahat. Siinä nyt ei nähty mitään taikaa.
+Mutta niin vähästä karjasta saada niin paljon voita ja juustoa, sepä
+nyt oli eriskummainen konsti!
+
+Mutta sen konstin oli Toivonen, sotaväessä ollessaan, muutamassa
+kylässä nähnyt ja oppinut, ja tuottanut myötänsä Kultalaan. Ja se
+olikin varsin soma keino. Eivätpä tahtoneet ensistä kylän asukkaat
+siihen ruveta; mutta aikaa myöden sanoivat he hänelle siitä sangen
+paljon kiitoksia. Hän teki nimittäin seuraavalla tavalla.
+
+Hän kulki ympärin liittolaistensa tykönä, joilla oli lehmiä, ja sanoi:
+»Teille on lehmistänne aivan vähän hyötyä. Yhden lehmän antamasta
+voista ja juustosta pitää vuosittain saataman selvässä rahassa
+vähintäkin 25 Ruplaa ja enemminkin, siihen sijaan että nyt lehmän
+elatus maksaa enemmin kuin sen voista ja juustosta saadaan. Tahdottako
+ruveta minun kanssani, niin minä teillen hankin paremman tulon.
+Käskekää muitakin, joilla on lehmiä. Pitää olla vähintäkin 40 eli 50
+lehmää koossa; sitten se käypi toimeen.»
+
+Koska nyt oli viidettäkymmentä lehmää saatu kokoon, sanoi hän: »nyt se
+tulee toimeen!» hän tunsi rehellisen karjan kaitsian, joka oli varsin
+taitava voita ja juustoa valmistamaan. Hänelle luvattiin vissi
+kohtuullinen vuosipalkka; mutta sen edestä piti hänen itsensä pitää
+kynttilöitä, pesuvaatteita ja liinoja, joita tarvitaan juustoa
+tehdessä, niin kuin myös astioita ja viljaa puhdistaissa. Astioita ja
+suoloja taas Toivonen hankki kaikkein osamiesten yhteisellä rahalla,
+joista ensi vuodeksi valittiin kolme rehellistä miestä peräänkatsomaan
+tätä uutta työtä.
+
+Karhulan entisessä talossa olivat paraat tähän työhön sopivat tilukset.
+Siellä oli hyvä ja vilvas maito-huonet ja avarassa pesu-huoneessa suuri
+pata. Talon nykyinen isäntä antoi nämät tilukset, sillä hänellä oli
+viisi lehmää, ja hän tahtoi myös koetella ja nähdä, kuinka tuo
+menestynee. Nyt piti puita hankittaman yhteisellä kostannuksella. Niitä
+tuotiin. Sitten Toivonen määräsi päivän, kuna kaikkein, jotka tähän
+uuteen juustokuntaan kuuluivat, piti tuoda maitonsa varsin puhtaissa
+astioissa. Jos ei ollut astia puhdas, ei otettu koko maito vastaan;
+niin oli laki; samaten myös jos maito havaittiin olevan vetistä eli
+muutoin vian alaista. Ja aikaa myöden tämä laki vielä enemmin
+kovennettiin.
+
+Karjankaitsia mittasi nyt maidon, ja kirjoitti jokaisen nimen alle mitä
+hän oli tuonut. Saivat he myös kukin erittäin sen panna ylös omaksi
+tiedoksensa. Näin kantoivat tänne kukin perhet aamuin illoin maitonsa,
+mutta vierasten lehmäin maitoa oli sakon haastolla kielletty tuomasta.
+
+Yhden päivän kokouneen maidon karjan kaitsia maitohuoneessa löi yhteen
+astiaan, ja valmisti siitä voita ja juustoa. Siitä tuli hyviä, kauniita
+ja suuria juustoja ja hyvää voita; ja vielä heraa ja kirnumaitoa, joka
+oletikkin kesäpäivinä on terveellistä ja raitista juomaa.
+
+Mutta nyt tuli uusi kysymys: kenen osaksi piti kuksikin päiväksi
+tuleman tämän suuren voi- ja juustosaaliin? Sillä jokainenhan se oli
+tähän antanut suuremman eli pienemmän osansa maitoa. Olisipa jokainen
+sen ottanut, heti kohta viedäksensä kaupunkiin myytäväksi. -- Tämä
+seikka nyt asetettiin tällä tavalla:
+
+Mitä yhden päivän kokoon tuodusta maidosta saatiin voita, juustoa
+j.n.e. annettiin kaikki tyyni jakaamata yhdelle osamiehelle, ja ensin
+sille joka oli enimmät maidot tuottanut. Ensipäivinä kyllä saivat
+ensimmäiset paljoa enemmin juustoa ja voita kuin olivat tuoneetkaan
+maitoa; sillä saivathan he, mitä kaikkein osamiesten maidosta oli
+tehty. Mutta nyt he olivatki kaikille muille velkaa niin paljon, kuin
+het olivat saaneet yli, ja se vedettiin pois siitä mitä he joka päivä
+toivat uutta. Koska hän näin oli velkansa maksanut ja taas oli hänellä
+enemmin maitoa annettuna kuin muilla, sai hän jälleen vuorostansa yhden
+koko päivän saaliin. Mutta sillä aikaa oli jo sekin, jolla oli yksi
+ainoa lehmä, ja joka kunakin päivänä oli tuonut vähemmin maitoa,
+vähitellen saanut tuomansa maidon enemmäksi kuin kenenkään muun, niin
+kuin nähtiin maitokirjasta; ja sai nyt koko päivän saaliin, nuin
+kuutisen leiviskää, ja enemminki voita ja juustoa yhteen puhkuun.
+
+Voinsa kukin sai kohta ottaa pois; kirnumaito ja juustonhera oli
+myöskin hänen. Mutta juustot jäivät kellariin siksi että jonkun aikaa
+siellä maattuansa olivat ennättäneet tulla paremmiksi. Jonka oli
+vuoro saada koko päivän saaliin, hänen piti myös sinä päivänä olla
+karjan-kaitsialle avuksi työssänsä, ja hankkia puhtaita liinoja ja mitä
+muuta siihen tarvittiin.
+
+Ensinpä Kultalalaiset epäilivät, eivätkä luulleet kukaan saavansa
+mitään maidostansa. Mutta koska he saivat koko saatavansa juustoa ja
+voita, ja nyt laskivat kuinka paljon maitoa siitä olivat antaneet,
+tulivatpa he varsin hyville mielin. Ja ensi vuoden lopulla nähtiin jo,
+että ylipäätä luettua oli kustakin lehmästä saatu voittoa 60 Ruplan
+paikoille, koska nimittäin jo kustannukset olivat poisluetut. Olipa tuo
+joksikin hyvä saalis!
+
+Ja havattiinki pian, mistä se tuli. Sillä jota tuoreempaa ja parempaa
+maito oli ja jota enemmin sitä oli, sitä oli saaliskin parempi.
+Sellaista ei voinut yksinäinen perhekunta omalla kootulla maidollansa
+toimittaa. -- Vielä päälliseksi: ennen tätä paljon maitoa tuhlattiin,
+jota nyt vietynä yhteiseen talteen aikanansa tuli hyväksi. Ennen meni
+paljon aikaa hukkaan, eikä ollutkaan aina aikaa juuston tekoon; mutta
+nytpä se kävi itsestään. Kotona tämä työ aina kulutti paljon
+polttopuita, joita nyt paljon säästettiin.
+
+Koettivatkin alussa muutamat pettää maidollansa; mutta tehtiin niin
+kovat lait, ettei sitä uskaltanut kukaan yrittääkkään, sillä se pääsi
+maidostansa ja eroitettiin pois koko juustokunnasta.
+
+Tästä oli vielä toinen suuri etu, jota ei ollut ennen kukaan
+ajatellutkaan. Koska nimittäin kukin mielellään tahtoi hankkia paljon
+maitoa, saadakseen sitä enemmin voita ja juustoa, piti hän myöskin
+karjansa paremmassa korjussa, kuin ennen. Het viljelivät sellaisia
+ruohoja joista lehmät tulivat maidolta runsaammaksi; kokivat hankkia
+itselleen suurempia ja parempia lehmiä, entisten huonoin ja pienten
+sijaan; ja jolla oli vaan yksi lehmä, koki saada toisen tykö. Ja koska
+oli yhteisesti tarpeellinen, ettei sairaan taikka vasta poikineen
+lehmän maitoa tuotaisi, oli niillä kolmella miehellä, jotka olivat
+valitut peräänkatsojiksi, oikeus kulkea milloin tahansa navetoissa, ja
+olikin heidän velvollisuutensa joka puoli vuosi käydä ympärin kaikissa.
+Näin valvottiin että kaikki karja pysyi tervennä.
+
+
+
+
+20.
+
+UUSISTA PÄÄMIEHISTÄ JA KARHULASTA
+
+
+»Tuo Toivonenpa on koko Lappi!» niin sanoivat aina Kultalan miehet
+naurain, koska Toivonen taas oli jotain uutta miettinyt, ja se
+luonnistui. Ja onnestuikin hänelle melkein kaikki, mitä hän otti
+tehdäksensä, sillä ei hän ruvennut mihinkään ilman tarkkaan
+ajattelemata; eikä hän kiirehtinyt eikä jättänyt työtänsä kesken, vaan
+askaroitsi hiljakseen, eikä ottanut koskaan päällensä enemmin, kuin voi
+kantaa.
+
+Luulisipa nyt Toivosella vaimoneen olevan ylen paljon tekemistä. Eipä
+niinkään; hän taisi kaikki niin asettaa että viimen suurin osa töitä
+tuli muiden osaksi. Vielä koulussakin hänellä oli vähemmin työtä, sillä
+hän oli apumieheksensä opettanut taitavan, Juhana nimisen nuorukaisen.
+Se oli köyhäin vanhempain poika, ja Toivonen antoi hänen asua ja syödä
+tykönänsä ja opetti hänelle mitä kouluttajalle oli tarpeellinen tietää.
+Toivonen piti paljo tästä Juhanasta; ja hän olikin koulussa niin
+taitava opettaja, kuin melkein itse Toivonen. Lapset myös häntä
+rakastivat, sillä hän oli hiljainen ja ystävällinen, ja teki opin
+heille helpommaksikin melkeen kuin itse Toivonenkaan; sillä hän, niin
+kuin nuorempi taisi paremmin taivuttaa oppinsa ja puheensa lasten
+ymmärryksen mukaan. Toivosella oli nyt aikaa katsoa kryytimaatansa ja
+peltojansa, ja oli iloillaan, nähtyänsä, kuinka kylässä kaikki
+vähitellen tuli toiseen muotoon.
+
+Ja olikin erinomaista katsoa, kuinka ihmiset, jotka ennen olivat köyhiä
+raukkoja, vähitellen selvittivät velkansa, ja kuinka heidän huoneensa
+olivat paremmat ja komeammat näöltään; koska siihen siaan ennen
+varakkaat talonpojat, jotka vanhoista tavoistansa kiinni pitivät,
+vähitellen köyhtyivät, koska he omaisuutensa tuhlasivat, ylösjoivat,
+poispelasivat eli riidoilla hävittivät.
+
+Ne 32 isäntää, jotka kuuluivat Toivosen liittokuntaan, käyttivät
+itsensä hyvin, ja olivat kaikista ensimmäisinä, koska Toivonen oli
+jotain uutta miettinyt. Heidän esimerkkinsä sitten kehoitti monta
+naapuria samaten tekemään. Ne nuorukaiset, joita Toivonen
+sunnuntaipäivinä opetti, ja tytöt, joita Elsa opetti ompelemaan ja
+muita vaimon töitä, vaikuttivat paljon hyvää kotitaloissa vanhempainsa
+tykönä. Muut taas olivat kelvottomat ja parantamattomat ja jäivät
+sellaisiksi. Niitä miehiä oli Karhula. Hän vihasi kaikkia uusia
+asetuksia. Alinomaa hän niihin kiroili ja sanoi että Jumalan oppi ja
+pelko niiden kautta hukkaupi; tähän piti tuleman muutos; ei tämä muka
+kelpaa kauvan. Mutta Herra Kappalainen, joka usein kulki hänen
+tykönänsä, piti hänen kurissa, ettei hän saanut paljon pahaa tehdä.
+Tähän tuli vielä että hän mistasi paraan ystävänsä ja apumiehensä, joka
+myös oli kirkkoväärti ja kylän hallitusmiehiä. Tämä oli jo aikaa
+havainnut, ettei juomain myynti enään paljon luonnistanut, ja
+änskissään ruvennut itse juomaan, niin ettei hän sitä päivää ollut
+selvänä. Ja tullaksensa taas yhtäkkiä rikkaaksi, alkoi hän pelata,
+johon kaikki rahat menivät, ettei ollut mitään jälillä. Viimeisen
+tavaran ottivat ne joille hän oli velkaa.
+
+Nyt piti valittaman uusia hallitusmiehiä; sillä myös toinenki
+hallitusmiehen virka oli samalla aikaa sattunut avonaiseksi. Kylässä
+oli kaksi lahkokuntaa. Roistoväki tahtoi jonkun heidän vertaisiansa,
+joille het olivat velkaa; mutta eivätpä siihen suostuneet ne jotka
+paremmin ymmärsivät ja ajattelivat. Tästä siis syttyi riita. Moniaat
+kysyivät Herra Kappalaista tästä asiasta, koska hän kävi heitä
+katselemassa. Mutta hän vastasi heille ja sanoi:
+
+»Minä varsin kummastelen, ettei kukaan teistä ole ajatellut sen
+oivallisen miehen päälle, joka teille jo on niin paljon hyvää
+hankkinut, joka on niin nerokas, niin ystävällinen ja niin toimelias.
+Minä meinaan Toivosta. Jos te hänen valitsette, niin teillä on rehti
+mies asiainne toimittajana. Ei hän ole niitä miehiä, jotka väkisin
+pyrkivät kunniavirkoihin. Mutta juuri sentähden pitää häntä ensin
+haettaman. Sillä niillä, jotka juoksevat kunniavirkain perään ja
+tahtovat tulla muka muita paremmaksi ja yläisemmäksi, niillä on
+enimmiten kaikellaisia erisyitä. He ovat ylpiöitä ja turhan kunnian
+pyytäjiä, eivätkä pidä niin suurta lukua kansan yhteisestä hyvästä,
+kuin omasta hekumastansa ja ylpiästä elämästänsä.»
+
+Vielä hän puhui: »Kyllä sekin on hyvä, että valitaan varakas mies
+esimieheksi; mutta eipä rikkaus ole, vaan yksivakaisuus on yläisin avu.
+Onneton se kansa, joka esimieheksensä ottaa sen, jollen useimmat kansan
+jäsenet ovat velkaa. Sillä he tekevät hänen valtiaaksi ja tuomariksi
+omissa asioissansa, ja he tulevat oman tyhmyytensä kautta tällaisten
+kylän rasittajain orjiksi. Valittakoot ennen sellaisen joka voi sekä
+kovasydämmisen velkojan että rikkaan solvennuksen pitää kurissa.»
+
+Vielä hän puhui: »Hyvä pää tekee paljon, mutta rehellinen sydän tekee
+vielä enemmin. Kysykäät siis ensin: onko se mies rehellinen, avukas?
+sitten kysykäät: onko hänellä neroa kyllä, ja ei hän liene jollenkullen
+rikkaallen velkaa? -- Kansan esimiehen pitää olla vapaan velasta ja
+velvotuksesta; muutoin ei hän ole, mutta hänen velkamiehensä, jota hän
+pelkää, on paikkakunnan hallitusmies.»
+
+»Te ette taida erehtyä hakeissanne parasta miestä. Ajatelkaat vaan,
+kenen te kuolemavuoteellanne panisitte ennen kaikkia muita leskenne ja
+jälkeenjääneiden orpolastenne hoitajaksi, että hän hyvästi katsoisi
+teidän omaistenne parasta? Kas, se tehkäät hallitusmieheksi. -- Elikkä,
+jos teidän täytyy mennä jonkun muun palvelukseen, kenen te mieluisimmin
+tahtoisitte herraksenne? Kas, se tehkäät hallitusmieheksi!»
+
+»Jos vaan useammilla hallitusmiehistä on hyvä tahto ja rehellinen
+mieli, joka vieroo vääryyttä: kyllä kaikissa hyvä neuvo keksitään. Yksi
+ainoa hyvä pää on kyllä. Kolme hyvää päätä, mutta ilman hyvätä
+sydämmetä, eivät sovi yhteen. Sillä kukin tahtoo sen ymmärtää paremmin
+kuin toinen, ja niin syntyy riita ja eripuraisuus heidän välillensä,
+joka heistä sikiää kansan sekaan.»
+
+»Sanokaat minulle, kuka on paras isä lapsiansa kohtaan, heitä rakastava
+vaan ei kuitenkaan heikko, ankara ja ei kuitenkaan kovasydämminen?
+Elikkä sanokaat minulle: kuka on paras talonisäntä, jota hänen
+perheensä mielellään palvelee ja rakkaudella kohtaa, mutta jota se myös
+pelkää; joka kaikki talossansa taitavasti asettaa ja johdattaa, ilman
+tohinaa ja räyskeetä, ilman torata, ilman vihata, ja että kuitenkin
+kaikki käypi hyvästi, ikään kuin itsestänsä? -- Se tehkäät koko
+kansakunnan isännäksi.»
+
+Näin se viisas ja nerokas Herra Kappalainen puhui, ja jokainen nyt
+ajatteli toisin kuin ennen. Ja kansan koottua, kahta uutta
+hallitusmiestä valitsemaan, päätettiin suurimmalta osalta, ettei
+huutoja eli ääniä pitänyt annettaman julkisesti, vaan että kukin
+paperille kirjoitti huutonsa, ettei kukaan tietäisi ketä kukin oli
+anonut, ja niin hän sai vapaasti ja pelkäämätä anoa kenen hän
+katsoi paraaksi ja kelvollisimmaksi. Tämäpä ei ollut ollenkaan
+Karhulan mieliksi, sillä hän oli jo määrännyt, ketkä hän tahtoi
+virkaveljiksensä, ja hänen teki mielensä nähdä kutka hänen kanssansa
+pitivät ja kutka uskalsivat olla häntä vastaan. Mutta ei auttanut tällä
+kertaa hänen vastuksensa. Paperille kirjoitetut huudot koottiin ja ensi
+vaalista valittiin Toivonen ja toisesta Mylläri kylän esimiehiksi.
+Mutta Mylläri ei ottanut sitä virkaa vastaan, että hän oli Toivosen
+appi, eikä ollut sopiva että samassa hallitusraadissa istui kaksi
+sukulaista. Sentähden hänen sijaansa valittiin toinen hiljainen, vireä
+ja ymmärtävä Väkelä niminen mies.
+
+Nähtyänsä kuinka tämä vaali kävi, Karhula tuli kokonaan mustaksi
+kasvoista. Hän toivoi vielä ett'ei Toivonenkaan huolisi koko virasta;
+mutta siinä hän pettyi. Toivonen kiitti kyläkuntaa, että he olivat
+hänelle sen viran uskoneet, ja tarjosi heille koulun opettajaksi
+apumiehensä Juhanan, joka myös taitonsa vuoksi tutkittuna ja muutoin
+hyvistä käytöksistään tuttu, kouluttajan virkaan säättiin.
+
+Karhula meni kotiinsa aivan pahoilla mielin ja alakuloisena. Siellä
+vasta hän osotti vihansa ensin kissaa vastaan, joka liehakoiten juoksi
+hänen jaloissansa, sitten koiraa, joka ystävällisesti hyppeli hänen
+ympärillänsä; sitten piikaa vastaan, joka ei häntä heti ymmärtänyt,
+kuin hän anoi paloviinaa, ja vielä päälliseksi vaimoansa kohtaan, joka
+sattui sanomaan että Väkelä oli rehellinen mies.
+
+
+
+
+21.
+
+MITÄ TOIVONEN KYLÄN HALLITUSMIEHENÄ TOIMITTAA
+
+
+»Voi! voi! voi! voi!» huusi Karhula ja kynsi korviaan, ajatellessansa
+että Toivonen nyt oli kylän hallitusmiehiä. Mutta yhtäkkiä hän hoksasi
+itsensä, ja meni juoksupotkaa Toivosen tykö, toivotti, häntä halaten,
+kaikesta sydämmestä muka onnea virkaveljeksensä, ja sanoi: »nyt me
+tästedes olemma varsin hyvät ystävät ja veljekset.»
+
+Elsa ihmetteli tätä Karhulan äkkinäistä ystävällisyyttä, ja sanoi,
+hänen pois mentyänsä, miehelleen: »Toivonen, Toivonen, paree olisi
+ollut, jos et olisi koko virkaa ottanut vastaan! Karhulaan ei ole
+luottamista, se on petturi ja kaivaa vielä sinullen kuopan,
+saattaaksensa sinun hukkaan. Toivonen kulta, varo tuota Karhulaa!»
+
+Toivonen syleili Elsaa ja sanoi: »Karhula ei olekkaan mikään raateleva
+karhu; mutta minä näen, se on pelkäävä, liehakoitseva ja pahanilkinen
+kissa. Mutta kyllämä hänen kyntensä taitan.»
+
+Hallitusmiesten ensi kokouksessa Väkelä ja Toivonen ennen kaikkia
+tahtoivat saada luvun laskut ja yhteiset laskukirjat silmäilläksensä.
+Mutta kaikki oli sikisoki ilman yhtään järjestyksetä. Monta asiaa oli,
+jota ei ensinkään ollut pantukaan ylös koko kirjoihin. Kyläkunnan oli
+velkaa nuin seitsemäntuhannen ruplan paikoille. Melkeen puolet oli
+Karhulan saatavaa, joka siitä otti intressiä kuusi sadalta, koska hän
+itse oli lainaksi saanut kolmea eli neljää vastaan. Suurin osa vuoden
+sisääntuloista oli mennyt sen-aikaisten hallitusmiesten kaikellaisiin
+kostannuksiin, syyneihin, reisuihin, vaivan palkintoihin ja sellaisiin
+kulutuksiin. Kaikista näistä ei ollut tehty eri laskuja, mutta vaan
+summittain ylöspantu kulutukset. Eivätkä olleet köyhäin eli vaivaisten
+rahat paremmin käytetyt. Samaten leskein ja orpolasten varaksi kootut
+rahat. Kylän yhteistä metsää oli myöskin hakattu paljon ja myyty puita,
+niin kuin sanottiin, yhteiseksi hyväksi, mutta kuinka paljo rahaa
+niistä lienee saatu ja mihin net lienevät joutuneet, siitä ei ollut
+mitään selvää. Olipa tuo Karhula välistä kerskaten sanonut: »Minun
+kirveeni on enemmin puita kaatanut, kuin paras talo koko maakunnassa
+maksaa.» -- Sanalla sanottu, Kyläkunnan tavara oli varsin pahoin
+käytetty, ja tuhlattu; luvunlaskut ja tilin teot eivät olleet
+luotettavia; mutta siihen sijaan kyllä nähtiin, ett'eivät suinkaan
+olleet hallitusmiehet itsiään unhottaneet. Niin havattiin, että
+tuhanteen ruplaan, joka oli aivan halpa hinta, oli myyty iso palainen
+yhteistä maata, ja että hallitusmiehet itse olivat sen ostaneet, mutta
+ei vielä kopeikkaakaan maksaneet, eikä intressiäkään koko viiteen
+vuoteen suorittaneet. Vielä löyttiin, että Karhula 11 vuotta sitten oli
+yksimielisesti virkaveljeinsä kanssa ottanut kyläkunnan nimeen lainaksi
+neljätuhatta ruplaa, joista oli annettu yhteistä metsämaata pantiksi;
+ja että yhteisestä kassasta oli räntyt maksettu, mutta itse pääsumma
+oli jäänyt hallitusmiesten käsiin.
+
+Tästä Toivonen sangen paljo vihastui ja sanoi: »Minä olen pantu, ei
+yhteiseen neuvohuoneeseen, vaan yhteiseen läättiin, joka on täynnä
+likaa ja turmellusta. Mutta se pitää korjattaman ja puhdistettaman, jos
+vaikka haju ja löyhkä leviäisi ympäri koko maata. Te oletta,
+hallitusmiehinä olevinanne, yhteistä hyvää ei katsoneet eli suojelleet,
+vaan alaspolkeneet ja sortaneet. Leskein ja orvoin isinä olevinanne, te
+oletta lapsianne varastaneet ja köyhille nakanneet homehtunutta leipää,
+koska te itse söitte ja joitte herkullisesti heidän omaisuudesta. Sen
+joka varasti muutamia nauriita, te panitte köysiin, mutta itsellenne
+ostitte pehmiöitä vuoteita yhteiseltä kansalta varastetuilla rahoilla.
+Te, kyykäärmeen sikiät, jotka aina puhutte oikeudesta, mutta elätte
+vääryydessä, joilla on aina Jumalan nimi suussa, mutta perkele
+sydämmessä -- totisesti, totisesti te tuletta leikkaamaan mitä oletta
+kylväneet: köyhyyttä ylpeydestänne, rankaistusta ryöstöistänne!»
+
+Kuultuansa tätä tuli Karhula suureen pelkoon, että hänen sisunsa
+vapisi. Hän syytti entisten virkaveljestensä päälle, ja itkien ja
+parkuin rukoili Toivosta, ettei hän tekisi häntä onnettomaksi.
+
+Mutta vielä samana päivänä Toivonen lähetti Maaherralle kertomuksen ja
+selityksen koko ajasta. Ja kylässä oli suuri pelko ja hämmästys; sillä
+niin paljon petosta ei ollut toki kukaan entisistä hallitusmiehistä
+uskonut. Eipä tahtonut moni sitä vielä uskoakkaan, ja he haukkuivat
+Toivosta panetteliaksi ja pahanilkiseksi ihmiseksi, joka itseänsä
+korottaaksensa tahtoi syyttömiä ihmisiä saattaa onnettomuuteen. Ja
+Karhula juoksi ympärin kylässä ja haki ystäväinsä tykönä kaikellaisia
+todistuksia, niiden kautta pahimmat ees valitukset päältänsä
+poistaaksensa. Mutta hänen paraatkin ystävänsä puistivaat päätä,
+eivätkä tahtoneet sekauta koko seikkaan. Ja pikemmin kuin luulikaan,
+tuli asia oikeuden eteen, kussa pian kaikki petos ja vilppi tuli ilmi.
+Karhula pantiin köysiin, ja tuomittiin pois virastansa ja kruunun
+työhön. Hänen omaisuudestansa maksettiin, niin kauvas kuin sitä
+piisasi, mitä hän oli yhteisistä varoista varastanut. Tämän lopun sai
+Karhulan ylpeys; sillä vääryydellä saatu tavara ei menesty, ja ylpeys
+saattaa kadotukseen.
+
+Mutta Toivonen tehtiin hallitusmiesten päämieheksi ja kylän miehistä
+valittiin kunnon mies kolmanneksi hallitusmieheksi.
+
+Tästä asiasta piti Herra Kappalainen kauniin ja opettavaisen saarnan.
+Hän sanoi: »Koska vanhemmilla on pahanjuonisia ja pahantapaisia lapsia,
+niin pitää ei ainoastaansa lapset kuritettaman, mutta myös vanhemmat
+huolettomasta lastensa kurista edesvastaukseen saatettaman. Ja koska
+kansakunnassa köyhyys ja pahuus ja rikokset enenevät ja pääsevät
+vallallensa, niin se on merkki siitä, ett'eivät hallitusmiehet
+mihinkään kelpaa, vaan ovat syy kaikkeen onnettomuuteen. Mutta Jumala
+määrää kullenkin tuomiopäivänsä.»
+
+
+
+
+22.
+
+VELAT PITÄÄ SUORITETTAMAN
+
+
+Toivosella oli nyt varsin paljon tekemistä. Ei tiennyt kukaan, mitä hän
+askaroitsi. Milloin hän juoksi ympäri kaikkein maantilusten, milloin
+koko päiväkaudet metsissä, milloin taas kaupungissa.
+
+»Toivos rukka!» huokasi Elsa, illalla tullessansa häntä vastaan ulkona
+kylästä ja häntä tervehtäissänsä: »Miksikä sinä itseäsi niin vaivaat ja
+otat päällesi niin paljon työtä? Et sinä lopuksi saa kuitenkaan muuta
+kuin kiittämättömyyttä ja harmia kaikesta vaivastasi.»
+
+Toivonen sanoi: »Kiittämättömyys on se raha, jolla ihmiset kernaimmasti
+maksavat. Mutta jolla on kansakunnan asiat hallittavana, hänen pitää
+katsoa Jumalata ja velvollisuuttansa, eikä palkkaa ja kiitosta. Ja
+totisesti, viimen Jumala palkitsee kaiken hyvän, niin kuin hän kaiken
+pahan rankaisee.»
+
+Näin Toivonen puhui ja teki, mitä hänen piti.
+
+Mutta nyt nähtiin että Seurakunta oli vielä yli 6000 Ruplaa velkaa,
+sekä viimeisen sodan ajasta asti, että muutamasta katovuodesta, ja
+velka oli myös enennyt entisten hallitusmiesten väärän ja petollisen
+hallinnon kautta. -- Ja Toivonen mietti yöt ja päivät, miten tämä
+kuorma saataisiin Kultalasta poisvyörytetyksi eli ees huojennetuksi. Ja
+keksittyänsä neuvon, selitti hän sen virkaveljillensä; he, kauvan
+tutkittuansa, katsoivat sen hyväksi ja sanoivat: »Joska velat olisi
+maksetut, että kukin tietäisi, mikä hänen on omansa, ja saisi rauhassa
+hengittää, eikä joka hetki ajatella korkorahoja!»
+
+Nyt tehtiin kaikkein taloin ja tilusten syyni ja arvio, että joksikin
+määrin tiettäisiin, kuinka köyhä eli rikas kukin oli. Ja jokaisen piti
+kylän hallitusmiehille ilmoittaa ja näyttää, kuinka paljon hänen vielä
+oli talonsa ja maantilustensa päälle velkaa; tämä pantiin ylös kirjaan,
+ja sen jälkeen määrättiin, mitä kunkin piti maksaman.
+
+Sitten sunnuntaina Toivonen molempain virkaveljeinsä kanssa astui
+kokouneen väestön eteen ja sanoi: »Hyvät ystävät ja kylänmiehet, meidän
+kylämme on velkaa kuusituhatta neljä sataa ruplaa. Siitä on meillä
+korkorahaa maksettavaa kaupungissa, ja itsellemme olemme velkaa
+heinistä, oljista, kauroista ja muista antimista, kyyteistä ja
+transporteista j.n.e. Mitä muualle on maksettavaa, siitä tahdomme
+toisti puhua. Nyt katsokaamme mitä kyläkunta on itsellensä velkaa.»
+
+»Monella meistä on vielä paljon kyllä saamista kylän yhteydeltä,
+oljista, heinistä ja muista viimeisen sodan aikana tehdyistä antimista.
+Kyllähän niille nyt joka vuosi niistä maksetaan intressit; mutta
+ensinpä heidänkin pitää tähän yhteiseen intressi-maksoon osansa maksaa;
+niin että moni niin muodoin maksaa intressiä omasta rahastansa. Sepä on
+varsin työläs ja kokonaan nurja käytäntö. Nyt me olemme jakaneet velan
+kaikkien päälle, heidän tavaransa suhteen. Rikkaan päälle tulee
+enemmin, köyhän päälle vähemmin. Tällä muotoa yhteinen velka muuttuu
+kunkin asukkaan erinäiseksi velaksi. Jolla nyt näin löytyy olevan
+velkaa samaan määrään kuin hänellä on saamista, hän kuittaa velan
+saamisellansa, eikä saa, eikä maksa enään mitään korkoa. Jolla taas on
+enemmin saamista kuin tämän jakamisen jälkeen maksamista, pyyhkii ensin
+pois koko velkansa, ja siitä, mitä hänen on saamista, niin paljon kuin
+hänen velkansa teki, ja kysyy: 'Kuka minullen maksaa mitä minun vielä
+on saamista?' -- Vastaus: 'Net sen maksavat, jotka eivät sodan aikana
+mitään antaneet yhteisiksi tarpeiksi.' Net ovat heidän velkamiehensä,
+ja taikka heti suorittakoot sen vähän rahan, joka heidän osallensa
+tulee, eli antakoot laillista korkorahaa, siksi että velka on
+maksettu.»
+
+Näin Toivonen puhui. Moni oli joka ei sitä heti oikeen ymmärtänyt.
+Mutta nähtyänsä, ettei siitä ollut kellenkään vahinkota, tytyivät he
+siihen. Sillä rikkaat, joilla oli enimmin saamista, saivat myös
+tavaransa suhteen maksaa enemmin yhteiseen velan maksoon. Niin oli
+köyhäin vähemmin maksettavaa, ja kukin katsoi tämän asetuksen
+kohtuulliseksi, sillä että taloin ja tavarain arvio oli tehty kohtuuden
+jälkeen ja ilman kenenkään puolta pitämätä.
+
+Seuraavana sunnuntaina oli taas kokous ja Toivonen puhui tällä tavalla:
+»Hyvät ystävät ja kylänmiehet, me olemma kaupungista vähempään vuokraan
+(intressiin) saaneet niin paljon rahaa, kuin kyläkunta on velkaa, eikä
+tarvitse nyt Kultalan maksaa enemmin intressiä kuin kaksisataa ja
+kaksikymmentä Ruplaa vuodessa. Mutta vaikiaksi tulee kuitenkin monelle
+talonisännälle tähän tarpeeseen koota rahoja. Parempi on sentähden
+ettei kukaan tarvitse omista varoistaan mitään antaa tämän intressin
+maksoon.»
+
+Tässäpä naurahtivat kaikki Kultalan miehet ja huusivat: »Kylläpä se
+neuvo meillen kelpaa; mutta mitenkäs sen saat toimeen?»
+
+Toivonen korotti äänensä ja puhui: »Hyvät ystävät ja kylänmiehet,
+meillä on vielä paljon yhteistä laidunta. Mutta se on huonoa ja kivistä
+maata, eläimiltä tallattua, jossa ei kasva paljo mitään. Jokainen
+teistä, jos se olisi hänen omansa, taitaisi sen paremmin käyttää
+hyväksensä. Mutta kenellen siitä nyt on hyvää? -- Ei kenellenkään.
+Sillä rikkaillen, joilla on paljon karjaa ja jotka kesällä sen sinne
+laskevat, on siitä silmin nähtävästi vahinkoa. Paitsi sitä että heidän
+lehmänsä illalla tulevat kotiin tyhjempänä ja enemmin nälissään, kuin
+net aamulla lähtivät ulos, menee myös kaikki pelloille tarpeellinen
+sonta siellä hukkaan. Köyhille taas, joilla ei ole varaa pitää lehmää,
+ei siitä ole vähintäkään hyötyä, ja heidän täytyy jättää sen rikkaille
+nautittavaksi. Onko siinä kohtuus? Miksikä rikkailla pitää oleman
+enemmin hyötyä yhteisestä omaisuudesta, kuin köyhillä? Emmäkö ole
+kaikki Kultalalaisia? Eikö ole yhdellä sama oikeus kuin toisellakin.
+Kuka rikkaillen ainoastaan on antanut yhteisen maan nautinnon? -- Jos
+köyhillä olisi siitä vaan palainen maata, että he sen saisivat aidata
+ja siihen kasvattaa apiloita ja muita ruohoja, olisi heidän karjallensa
+siitä kahta vertaa enemmin. Sekä terveellisempää että ravitsevampaa
+rehua, kuin nyt. On sentähden meidän neuvomme, että yhteinen laidunmaa
+jaetaan taloin päälle, jotta kukin saa osaansa hoitaa ja viljellä miten
+tahtoo. Mutta maa on kuitenkin ikuisesti kyläkunnan yhteistä
+omaisuutta, kukin saa osansa vaan arrennille, eikä saa sitä myydä, eikä
+testamentteerata eli muutoin pois antaa, mutta hänen kuoltuansa se
+tulee takaisin kyläkunnalle, joka sen uudestaan arrennillen antaa
+jollenkullen nuorelle isännälle, jolla on vasta aljettu talous, vaan ei
+vielä osaa yhteisessä maassa. Kukin maksaa osaltansa vähäisen arrennin
+vuodessa, ja sillapa yhteisen velan intressit suoritetaan. Näin ei
+maksa kukaan tätä vuokraa omasta talostansa, vaan siitä maan-osasta,
+joka hänellä on yhteisestä laitumesta.»
+
+Näin Toivosen puhuttua, miehet vähän aikaa olivat ääneti, asiata
+miettien, mutta pianpa nousi tohina ja huuto ja riita ja tora, ikään
+kuin olisi ollut murhan asiat. Sillä rikkaat talonpojat, jotka tähän
+asti olivat yksin pitäneet karjansa tällä laitumella, eivät ollenkaan
+tahtoneet tätä jakamista, huusivat että heille tehtiin vääryyttä ja
+uhkasivat oikeuden käynnillä. Muutamat sanoivat: »Kyllä me sen näemme,
+että kerjäläiset tahdotaan tehdä rikkaiksi, ja kunnialliset ihmiset
+ryysyisiksi. Jolla on karjaa, lähettäköön sen laitumelle; se on vanha
+tapa ja oikeus, joka on esivanhemmilta peritty, ja josta me kiinni
+pidämme!»
+
+Mutta suurin osa talonpoikia, jotka eivät olleet rikkaita, eli jotka,
+enemmin maitoa ja sontaa saadaksensa, elättivät karjansa navetassa,
+pitivät Toivosen puolta ja laidun päätettiin jaettavaksi. Heti
+kutsuttiin maamittari, jakamaan sitä yhtä suuriin osiin, joista vetivät
+arpaa ne, jotka niitä tahtoivat viljeltäviksi. Rikkaat talonpojat
+valittivat Esivallalle, että heidän oikeutensa niin oli sorrettu. Mutta
+sieltä tuli tällainen päätös: »Kultalan yhteinen maa on sen asukkain
+vaan ei lehmäin omaisuus. Sentähden jokainen asukas saa käyttää
+yhteistä maata eli sen osaa, kuinka hän tahtoo. Mutta te katsotte ja
+puollatte, ei vanhaa oikeutta, vaan omaa etuanne, ettekä sitäkään
+oikeen ymmärrä. Sentähden tulee tästedes laidunmaa jaettavaksi. Siihen
+tytykäät ja menkäät rauhaan!»
+
+Sillä päätöksellä saivat rikkaat talonpojat mennä kotiinsa. Nyt he
+vasta rupesivat surkuttelemaan Karhulaa, että hän oli poissa ja Kruunun
+työssä, ja sanoivat: »Kaikkein vikainsa kanssa hän oli kuitenkin hyvä
+mies; hän piti kiinni vanhoista tavoista ja oikeuksista; hänen
+aikoinansa ei suinkaan olisi tällaista tapahtunut. Tuo Toivonen se on
+levoton ja tytymätön ja aina uusia pyytävä ihminen.»
+
+
+
+
+23.
+
+JA VIELÄ KERRAN: VELAT PITÄÄ SUORITETTAMAN
+
+
+Jo ensi keväimenä oli iloa ja toimea yhteisen laitumen entisessä
+autiossa. Sillä kussa ennen kulki yksinäisiä lehmiä, jyrsien ja
+pureskellen siellä ja täällä kasvavia huonoja ja karvaita ruohoja, oli
+nyt oikia kryytimaa. Siellä nyt nähtiin papuja, humaloita ja hamppuja,
+herneitä ja pellavia, kaalia ja potaattia, kaikellaisia ruohoja ja
+jyviä, mitä siellä mitä täällä kasvavan. Kukin taisi helposti laskea,
+että hänellen laidunosansa antimista piti oleman ei ainoastansa
+arrennin maksoksi, mutta vielä runsaasti päälliseksi. Rikkaatkin,
+tultuansa kerran ymmärtämään, joka kyllä oli heilien vaikia asia,
+tunnustivat viimen heillen siitä karttuvan hyvän edun. Sillä heillen
+oli voittoa ei ainoastansa karjan rehun, maidon ja lannan vuoksi, mutta
+myös rahassakin. Jos nimittäin kukin, niin kuin heidän päänsä jälkeen
+olisi käynytkin, yhteisen velan intressiä maksettaissa, olisi omasta
+kukkarostaan antanut rahaa siihen tarpeeseen, olisivat rikkaat tulleet
+maksamaan muita suhteen paljoa enemmin, koska nyt taas jokainen
+arentimaastansa maksoi yhtä paljon. Mutta Toivonen ei ollut vielä tähän
+tytyväinen, eikä ollut ilman syytä päiväkaudet juosnut ympärin
+metsissä. Hän myös kävi kaupungissa Yli-Maanmittarin tykönä, joka oli
+askareissansa varsin taitava mies, ja hän kuljetti häntä ristin rastin
+Kultalan yhteisessä metsässä, neuvoa kysyen kaikellaisista. Nähtiin
+kyllä että Toivosella taas oli jotain miettimistä, mutta mitä? Sitä ei
+juuri tiennyt kukaan. Rikkaat sanoivat: »Kyllähän me sen näemmä, että
+meidän päällemme on taas tuleva joku rasitus!» Mutta sen kerran he
+kuitenkin erehtyivät.
+
+Ja Kultalalaisten taas kokouttua, oli kukin haluissaan tietää mitä
+uutta nyt tuumailtavaksi annettanee.
+
+Toivonen astui taas esiin ja puhui korkialla äänellä: »Hyvät ystävät ja
+kylänmiehet! Velaton mies on kaikillen otollinen. Mutta meidän
+kylällämme on vielä velkaa. Sen intressit me maksamme arrentimaista.
+Paree olisi vielä, että pitäisimme kukin omassa kukkarossamme
+arentimaasta saadut rahat, kymmenenkään vuotta eli kauvemminkin.
+Siitäpä meillen olisi kaikille varsin suuri apu.»
+
+Miehet naurahtelivat ja sanoivat: »Ei suinkaan tuo olisi hullu neuvo.»
+
+Toivonen sanoi vielä: »Minä ja nämät toiset kunnialliset hallitusmiehet
+otamme päällemme ja vastaamme, että yhteinen velka kokonaan eli
+suurimmaksi osaksi tulee suoritetuksi ilman Teidän kulutustanne, jos
+vaan suostutte kolmeen asiaan, niitä tehdäksenne.
+
+»Ahaa!» huusivat rikkaat talonpojat: »Siinäpä se juuri on!»
+
+Toivonen puhui: »Kuulkaat minua ja ajatelkaat tarkkaan, jos ma puhun
+oikeen eli ei. Täällä on Kultalassa nuin sata taloutta.»
+
+»Se on tosi» huusivat talonpojat.
+
+»Kukin talous,» sanoi Toivonen, »saapi vuodessa kaksikymmentä syltää
+puita, paitsi risuja, yhteisestä metsästä.»
+
+»Tosi sekin on,» sanoivat Talonpojat.
+
+»Ja niin paljon tarvitseekin joka talous,» puhui Toivonen; »muutama
+enemmin, toiset taas vähemmin, jotka ruokansa tuottavat yhteisestä ruan
+laitoksesta. Mutta kaikki tulisivat vähemmällä aikaan, jos eivät
+leipomisiin, viljan kuivaamisiin (riihiin) ja pesuihin kuluttaisi liian
+paljon puita. Arvelkaat vaan, jos yhdessä viikossa kymmenen eli
+kaksikymmentä taloa tekevät pesoa eli leipovat, kuinka paljon puita
+niin monessa talossa yht'aikaa poltetaan!»
+
+Tähänpä talonpojat sanoivat muristen: »Kyllä se nyt niinki on, mutta
+emmähän me taida leivätä elää ja kulkea likaisissa vaatteissa.»
+
+Toivonen sanoi: »Tässä maassa on monta seurakuntaa, jotka ovat paljoa
+rikkaammat kuin me, ja kuitenkin paljoa paremmin hoitavat talouttansa
+ja säästävät, kuin me. Mutta juuri sentähdenpä ne ovat rikkaammat.
+Seurakunta on, joilla ei ole niin paljon metsää, kuin meillä, mutta
+heillä on kuitenki puita kylläksi ja vielä myydäkkin. Mutta kuinka he
+tekevät? Siellä on usiammalla talolla yhteisesti ainoastansa yksi
+yhteinen leipouuni ja kuivausuuni (riihi). Sinne kukin vuorossaan
+kantaa taikinansa ja viljansa. Ja kuin niin muodoin ei uuni saa koskaan
+jäähtyä, saapi se vähemmällä puiden polttamisella tarpeellisen
+kuumuutensa. Se, mä sanon, on oikeen katsoa talouttansa ja säästää! --
+Miksi emme taida mekin sitä? Miksi emme jo aikaa ole näin tehneet?
+Vastaus: Sentähden että me olemme kaikkeen hyvään taikka liian hitaat
+elikkä nerottomat. Ja ajatelkaat myös se asia, kuinka helposti
+leipominen ja peseminen asuinhuoneissa eli kotona taitaa koko kylän
+saattaa valkian vaaraan. Ajatelkaat, kuinka paljon puita vaan sen
+kautta tulisi säästetyksi, että tuvissamme eli asuinhuoneissamme olisi
+pienemmät ja soveliaammat uunit, jotka vähemmin puita kuluttavat, kuin
+nuot hirmuiset kivimuurit, joita nyt leipomista ja kuivaamista varten
+tarvitaan. Puita polttaa on rahaa polttaa.»
+
+Kuultuansa näitä sanoja Kultalalaiset kynsivät päätänsä vähän
+närkästyneinä.
+
+Mutta sitä ei näkevinäänkään Toivonen puhui edespäin: »Katsokaat kaikin
+puolin. Muissa seurakunnissa on jo yhteiset pesuhuoneet, joissa kukin
+talo vuorossaan toimittaa kaiken pesunsa. Siitä on sama puiden säästö
+ja valkian vaarasta sama vakuutus koko kylälle. Me tämän tiedämme ja
+katsomme sen hyväksi. Miksikä siis meillä joka talous tekee pesunsa
+kotona omassa huoneessa? -- Leipoessa ja pestessä palava valkia
+pikemmin polttaa ja turmelee meidän uunimme ja takkamme. Täytyy niitä
+sentähden useimmiten parannuttaa ja korjauttaa. Se maksaa rahaa. Jos
+olisi kylällä yhteinen pesuhuonet, ja jos usiammat talot yhtyisivät
+pitämään yhteistä leipo-uunia, niin se tulisi paljoa vähemmin
+maksamaan.»
+
+»Nyt me siis, hyvät ystävät ja kylänmiehet! teitä kehoitamme
+rakentamaan yhteisiä leipo-uuneja ynnä kuivausrakennusten kanssa, ja
+yhteistä pesu-huonetta, niin kuin muissa seurakunnissa on. Ensimmäiset
+kulutukset annettakoon yhteisistä rahoista. Me kaikki tehkäämme
+tarpeelliset ajot ja päivätyöt. Mitä tästä arveletta?»
+
+Siinäpä kaikellaista arveltiin. Muutamat tahtoivat vanhasta kiinni
+pitää; mutta usiammat jo kyllä ymmärsivät yhteisen pesuhuoneen olevan
+paremman. Leipo-uuneja het eivät tahtoneet, sillä ett'eivät sellaisia
+vielä tunteneet. Mutta toiset taas mielellään tahtoivat suostua myöskin
+yhteisten kuivaus- ja leipo-uunien rakentoon. Kuin sitten kauvan
+riideltyä huudot laskettiin, tultiin useimpain huutoin jälkeen siihen
+päätökseen, että, ei ainoastaan yhteinen pesuhuonet, mutta myös
+yhteiset leipo-uunit piti rakennettaman.
+
+Tähän Toivonen sanoi iloissansa: »Hyvät ystävät ja kylänmiehet! tämä
+teidän päätöksenne on teille kunniaksi ja teitä monella hyvällä edulla
+ja hyödyllä kostava ja palkitseva. Nyt tulee viiminen. Koska te nyt
+tästedes tuletta vähemmin puita tarvitsemaan, niin polttakaat myöskin
+vähemmin. Tehkäät näin säästetyt puut rahaksi, sillä maksaaksenne
+yhteistä velkaa. Kuulkaat minua ja auttakaat minua laskeissani.»
+
+»Jos kukin talous, joka nyt saapi, paitsi risuja, 20 syltää puita,
+tulee vuodessa kahdellatoista aikaan: niin sadan talouden säästöt
+vuodessa tekee kahdeksan sataa syltää. Syllästä maksetaan kaksi Ruplaa,
+joka tekee vuodessa tuhat ja kuusitoista sataa Ruplaa. Neljän vuoden
+kuluessa karttuu näin säästettyä kuusi tuhatta ja neljä sataa Ruplaa,
+jollapa velkamme jo pitäisi olla maksettuna.»
+
+»Kuulkaat vielä. Meillä on vielä vähän yli kuudensadan tynnyrin alaa
+metsämaata. Sitten kuin on herjetty metsiä karjan laitumina pitämästä,
+kasvaa siellä, niin kuin kyllä tiedätte, kaikki iloisesti ja runsaasti.
+Minä olen kulkenut Maanmittarin kanssa läpi koko metsän. Hän sanoo,
+että joka vuosi tynnyrin alalle maata kasvaa puolen syltää halkoja
+tykö. Vielä hän sanoo, että meidän pitää antaa vesasta kasvavain
+lehtipuiden, niin kuin leppäin, haapain, vahterain, pihlajain, tuomien
+kasota kolmenkymmenen vuoden vanhoiksi; suurten tammien, mäntyin, ja
+muiden suurempain hirsi-puulajien täytyy saada seisoa seitsemän
+kymmenen, eli sadan vuoden vanhoiksi ja vanhemmiksikin. Säästääksemme
+ja oikiassa järjestyksessä pitääksemme metsää, meidän pitää jakaa
+kaikki pienempi lehtimetsä kolmeen kymmeneen osaan, ja kaikki karkiampi
+hirsimetsä sataan ja usiampaankin osaan. Jos nyt vuosittain kustakin
+laista otamme ainoastaan yhden osan, niin me luonnollisesti saamme joka
+vuosi yhtä paljon puita, emmekä hakkaa liian paljon eli liian vähän, ja
+meille ja jälkeemme tulevaisille olisi aina vanhaa, täysikasvoista
+metsää hakata. Vielä hän sanoi meillä olevan petäjistössä niin vanhoja
+puita, että, jos niitä järjestänsä hakattaisiin, moni niistä tulisi
+liian vanhaksi ja ennättäisi lahoa pois. Jos me net muutaman vuoden
+kuluessa poishakkaisimme, olisi sadan vuoden perästä niiden sijassa
+taas jälkeentulevaisillemme sadanvuotinen metsä. -- Niin on siis meidän
+neuvomme tämä: jos me joka vuosi säästämme kahdeksan sataa syltää, niin
+on kolme tuhatta ja kaksi sataa syltää neljän vuoden säästö. Mutta emme
+tarvitse neljä vuotta odottaakkaan, vaan saatamme kahdessa vuodessa
+kaataa kaiken tämän neljä vuotisen säästömetsän, sillä maksaa velkamme,
+pistää intressit omaan kukkaroomme, ja niinä neljänä vuotena kokea
+tulla aikaan kukin talo kahdellatoista syllällä ja risuilla.»
+
+Miesten kuultua tätä neuvoa, syntyi taas riita ja huuto. Useimmat
+olisivat kyllä mielellään pitäneet intressin, mutta tahtoivat myöskin
+pitää puunsa. Näin riideltiin ja väitettiin, siksi että yö kerkesi,
+eikä tultu mihinkään päätökseen, vaan niin erottiin toinen toisestansa.
+
+
+
+
+24.
+
+JO KÄYPI AINA PAREMMIN
+
+
+Hyvin ajattelevaiset ja ymmärtäväiset miehet kylässä puistivat päätä ja
+sanoivat: »Ei tuo uppiniskainen kansa koskaan suostu puiden säästöön.»
+Mutta Toivonen naureskeli ja vastasi: »Malttakaa vaan! hyvä asia vaatii
+aikansa. Miesten pitää ensin miettiä asiata ja nukkua sen päälle. Ei
+Kultalakaan yhtenä päivänä rakennettu. Meidän kylämme asukkaat
+kuultuansa jonkun uuden, vaikka kuinka hyödyllisen neuvon eli
+osotuksen, ovat juuri kuin lapset, koska he näkevät jonkun oudon
+miehen. Ensin he huutain ja peljästyksissään juoksevat pois; sitten he
+kaukaa katselevat häntä, ja tulevat hiljalleen takaisin, havattuansa
+etteipä tuo pure; vihdoin he leikitsevät hänen kanssansa ja tulevat
+hyviksi ystäviksi.»
+
+Näin Toivonen puhui. Mutta nyt ruvettiin pesu-huoneen ja leipo-uunein
+rakennusta. Puita hakattiin, kiviä murrettiin, savea, kalkkia, tiiliä
+tuotiin, kaikki yhteisellä työllä. Ne taloudet, jotka suostuivat
+yhteisen leipo-uunin tekoon, tulivat kokoon, keskustellen missä
+järjestyksessä kukin sitä saisi nautita, ja määräsivät sillen soveliaan
+paikan. Toivonen tuotti taitavan muurmestarin, joki tunsi miten uunit
+ja takat parahiten rakennetaan. Itse hän kuljeskeli moniaissa kylissä,
+niissä olevia laitoksia katsellaksensa ja valitaksensa mitä parasta oli
+Kultalalle. Syksyn puoleen olivat jo pesu-huoneet ja uunit raketut ja
+Kultalalaisille suureksi iloksi ja hyödyksi; sillä pian aivan selvään
+nähtiin, että paljon puita tuli säästetyksi ja valkian vaarasta oli
+vähemmin peljättävää.
+
+Mutta yksi asia vetää toisen perässään. Moni mies jo itsestänsä rupesi
+ajattelemaan, ett'eivät nuot savuiset ja nokiset suuret uunit enään
+liene niin tarpeelliset kuin ennen; taitanee ehkä tulla aikaan
+pienemmillä, jotka vähemmin puita kuluttavat. Toivosella ja Herra
+Kappalaisella oli heidän huoneissansa sellaisia pieniä kamari-uuneja,
+jotka myöskin olivat niin raketut että niissä taisi keittää.
+Kaupungissa sellaisia nähtiin melkein joka paikassa. Karhulakin
+aikanansa oli jo teettänyt itsellensä sellaisia, että muka hänen
+tykönänsä näyttäisi niin kuin kaupungissa. Ja olikin siitä voittoa.
+Säästetyt puut taittiin myydä ja saada rahaa. Eikä enään mennyt
+kenenkään mielestä nämät Toivosen sanat: Puita polttaa on rahaa
+polttaa! Mutta kostannukset uuneja muuttaissa ja uudestansa rakentaissa
+heitä vielä peljättivät.
+
+Kuitenkin muutamat niistä kahdesta neljättä Kullantekiäliiton
+salaisista jäsenistä, jotka jo olivat oppineet Toivosen neuvoja
+noudattelemaan, antoivat Toivosen sanottua jo ensi syksynä muuttaa
+uuninsa, olletikkin koska hän muutamille köyhemmille lainasi vähän
+rahaa siihen tarpeeseen. Kaupungista tullut taitava mies rakensi kaikki
+varsin hyvin ja soveliaasti. Mutta nyt nähtiin kuinka kylän miehet ja
+vaimot kaikilta haaroin tulivat katselemaan näitä uuneja, niin kuin
+muitakin kummituksia. Kaikki he nauroivat, tekivät pilkkaa ja
+moittivat. Sitten, koska talvi tuli ja pakkainen jäinensä, pyryinensä
+ja luminensa, kävi heidän kummaksi, että nuo pienet, seinistä
+irtanaisna seisovat uunit kuitenkin taisivat tehdä tuvat niin
+lämpimiksi. Mutta koska sitten kevätpuoleen usiammalla niistä, joilla
+oli sellaiset uunit, vielä oli puita myydä, alkoipa asia muillenkin
+näkyä otolliselta. Eipä enään juuri paljon kehuttu niistä vanhoista,
+hirmuisen suurista uuneista, ja vihdoin kukin tahtoi tupaansa sellaisen
+pienen kummituksen. Moniaat jotka niitä olivat nähneet muiden tykönä,
+rakensivat itse samanlaisia kotonansa, ja miettivät myös kaikenlaisia
+parannuksia, jotka kaikilta hyväksi nähtiin. -- Keväillä sanoma kulki
+ympärin talosta taloon, muistuttain: »Tuokaapa nyt rahaa; yhteisen
+velan intressit pitää maksettaman; maksakaat siis arrenti rahat
+tiluksistamme!» -- Sepä oli pahaa ja vastahakoista, näin yhtäkkiä antaa
+pois rahaa aivan muka tyhjän edestä. Muutamat sanoivat: »Menkööt sinne
+ja sinne yhteiset velat!» Toiset juoksivat Toivosen tykö ja sanoivat:
+»Miksi et enään puhu siitä entisestä neuvostasi, kuinka yhteiset velat
+taittaisiin puilla maksettaa? Otappas se taas puheeksi!»
+
+Tätäpä oli Toivonen juuri odottanut. Ja kansan kokouttua, hän sanoi:
+»Kaikki yhteisesti ovat siitä mielestä, niin kuin joka haaralta olen
+kuullut, että velka pitäisi suoritettaman. Mutta ei yksikään tahdo
+vähentää jokavuotista polttopuittensa tarvetta kahdeksalla syllällä.
+Noh, määrätkäämme sitä vaan neljää syltää vähemmäksi. Eihän tuo nyt
+tuntune niin paljon kuin kahdeksan syllän vähennys, koska uunitkin
+vähemmin puita vetävät. Jos siis hakkaatte vuoden tarpeeksenne,
+kahdenkymmenen sijaan ainoastansa kuusitoistakymmentä syltää, siksi
+että taas on metsään kasvanut kylläksi puita; niin on velka kuitenkin
+muutaman vuoden kuluessa maksettu.»
+
+Vielä nytkin kuului morina, mutta otettiin kuitenkin tämä neuvo varteen
+ja säättiin seurattavaksi. Ja koska tämän säännön oli korkia Esivalta
+ei ainoastansa vahvistanut mutta vielä kiittänyt hyväksi, julistettiin
+likellä ja kaukana asuville tämä metsän kaanto eli hakkaus. Paljon
+ostajia tuli likeltä ja kaukaa. Yli-Maanmittarin läsnä ollessa ja hänen
+neuvottuansa kaattiin vanhimpia hirsipuita, ja muutamin paikoin myös
+nuoriakin puita, kussa olivat kovin tihiässä; ei kuitenkaan myyty
+kaikkia kerrassaan, vaan kahden vuoden kuluessa, ettei niiden hinta
+hälvenisi, ja niin oli kahden ajastajan perästä saatu kokoon yli
+kuusituhatta Ruplaa, niin että ei ainoastansa yhteinen velka tullut
+maksetuksi, mutta myös jäi yli melkoinen summa, joka tarvettilain
+varaksi lainattiin ulos korkorahaa vastaan.
+
+Mutta nyt Toivonen myös noudatti Yli-Maanmittarin ja Esivallan tahtoa.
+Taitaaksensa nimittäin oikiassa järjestyksessä pitää ja hoitaa metsää,
+joka oli paras osa yhteisestä omaisuudesta, annettiin Maanmittarin
+mitata kaikki metsämaat ja panna net karttaan. Katsottuansa ja
+tutkittuansa ne kaikki, hän ne jakoi osiin, ja määräsi, kuta osaa
+kunakin vuonna sai hakata. Ja näin varustettiin yhteistä metsää
+kolmen kymmenen vuoden varaksi ja erittäin sadan vuoden varaksi.
+Hän antoi kylän Hallitusmiehille kirjallisen opetuksen ja neuvon,
+mitä heillä joka vuosi oli vaariin otettavaa puita hakattaissa ja
+uusia istuttaissa. Ja hallitusmiehet antoivat kansallen oikian
+metsä-oorningen eli asetuksen metsän korjuusta, jossa oli säätty, mitä
+puita kaataissa ja niitä jakaissa piti vaariin otettaman, kuinka
+hirsipuita kansan tarpeiksi piti jaettaman, luvattomat hakkaukset ja
+muut rikokset rankaistettaman, mitä metsävahtia valitessa oli
+muistettavaa j.n.e., niin että kaikillen tehtäisiin oikeus ja yhteistä
+hyvää autettaisiin.
+
+Nämät asetukset olivat varsin hyvät. Jos tuli vuoroon sellainen metsän
+osa hakattavaksi, josta saatiin aivan vähän puita, niin palkittiin mitä
+puuttui siitä mitä joku toinen osa antoi yli tarpeen. Metsänvahti sai
+paremman palkan, että hän öin päivin ahkerammin katsoisi metsävarkaiden
+perään. Joka toinen vuosi hallitusmiehet, seurattuna talon isänniltä,
+metsänvahdilta, ja muutoin sekä vanhemmilta miehiltä, että nuorilta
+pojilta, kulkivat ympäri, kaikkia metsämaiden rajoja ja rajamerkkejä,
+niin myös peltoja ja niittyjä katsomassa ja ojensivat mikä ojennusta
+vaati. Niin estettiin monta riitaa jotka muutoin syttyvät koska ei
+rajoista ja rajamerkeistä pidetä tarkkaa vaaria.
+
+
+
+
+25.
+
+VIELÄ ON PALJON VAIVAISUUTTA KYLÄSSÄ
+
+
+Kaikki maakunta ihmetteli, eikä voinut kylläksi ihmetellä
+Kultalalaisia. Ihmisten tila oli silmin nähtävästi paranemallansa. Ei
+ainoastansa itse kylä ollut vapaana veloista, mutta myös net, jotka
+olivat varsin velkauneet, vähitellen maksoivat velkojansa. Jokainen
+kaupungissa, jolla oli rahaa lainata, antoi sen ennen kaikkia muita
+Kultalan miehille lainaksi; sillä kukin tiesi että kylän hallitusmiehet
+olivat varsin omatuntoiset pantattuin maatilusten arviota määrätessä,
+ja tunsivat aivan tarkkaan, kuinka paljon kukin talo eli tilus oli
+velkaa. Ei niin ollut muualla; ja sentähden Kultalalaista uskottiin
+kaikkialla ja arvossa pidettiin. Jos tuli kerjäläinen ja sanoi olevansa
+Kultalasta, sai hän tämän soimauksen: »Etkös häpiä kerjätä, ja olet
+Kultalasta?» Arveltiin muka ettei ollut yhtään kerjäläistä
+»Kullantekiäin kylässä».
+
+Mutta siinä erehdyttiin. Sillä tässä uudestaan kukoistavassa kylässä
+oli vielä paljon tähteitä entisestä pahasta ajasta. Siellä asui
+muutamia viheliäisiä perhekuntia, joita ei auttaneet eli parantaneet
+Herra Kappalaisen puheet eikä Esivallan uhkaukset. Siellä eli ihmisiä,
+jotka ennen tahtoivat olla joutilaina, nälkää nähdä ja kerjätä, kuin
+kasvoinsa hiessä ansaita leipänsä. Siellä eli ihmisiä, jotka oikeen
+opettivat lapsensa kerjuuteen ja varkauteen, ja illalla heitä
+pieksivät, jos eivät olleet kylliksi koonneet. Siellä oli ihmisiä,
+jotka paloviinaan eli muihin herkkuihin tuhlasivat mitä het olivat
+taikka ansainneet työllänsä eli saaneet kerjäämällä. Eikä ollut
+toivomista, että tämä sukukunta kerrankaan kuolisi pois. Siihen sijaan
+niitä eneni, kuta myöden Kultalan tila parani. Sillä ne menivät
+naimisiin keskenänsä ja synnyttivät lapsia, ilman mitään huolimatta,
+miten itsiänsä ja lapsiansa elättäisivät. Sanoivat vaan näin: »Onhan
+täällä yhteinen köyhäin (eli vaivaisten) raha, se on meidän; yhteisen
+kansan velvollisuus on meitä elättää, tahtokoon taikka ei. Ajaa meitä
+pois eli antaa kuolla nälkään, sitä ei he uskalla.»
+
+Tällainen hävytön puhet kävi liiatenkin seurakunnan hyväntahtoista
+Kappalaista sydämmellen. Ja hän sanoi usein Hallitusmiehille:
+»Ahkeroitkaat kuin paljon tahdotte: niin kauvan kuin kylässämme ovat
+nämät laiskuuden, riettauden ja irstaisuuden esimerkit, jotka ovat
+kaiken pahuuden emä, ei koskaan tule kylämme voimaan. Sillä mitä rehti
+ihmiset ansaitsevat, siitä syövät myös nämät laiskat joutilaat. Net
+alinomaa kuluttavat toisten tavaroita, ja vielä esimerkillänsä
+viettävät muitakin samanlaiseen ilkiään käytäntöön ja riettauteen.»
+
+Hallitusmiehet kyllä sen ymmärsivät niin hyvin kuin Herra Kappalainen.
+Mutta miten auttaa eli estää tätä ilkiätä kerjäystä ja laiskuutta?
+Siinäpä se juuri oli? -- Olihan siellä kyllä vaivaisten huonet; mutta
+se oli kovin vähä tälle kerjäläis-joukolle, niin ettei sinne
+mahtunutkaan monta. Eikä ollut sinne panemistakaan ihmisiä. Kyllä Herra
+Kappalainen usein kävi siellä katsomassa, toivoin taitavansa heitä
+parannukseen saattaa; -- mutta turha oli hänen toivonsa. Siellä asuivat
+yhdessä vanhat ja nuoret, miehet ja vaimot, joilla ei ollut omaa
+huonetta. Tämä oli, niin kuin Herra Kappalainen usein sanoi, oikia
+sieluin murhapaikka. Sillä lapset siellä näkivät ja kuulivat vanhoilta
+paljon häpiällistä; että miehet ja vaimot asuivat yhdessä; jotka
+muutoinkin olivat varsin pahantapaiset, se saatti paljon ilkeyttä ja
+riettautta. Se maan tilus, joka kuului tähän vaivaisten-huoneeseen, oli
+kokonaan laimin lyöty ja aina huonosti korjattu, ja Toivosella oli
+täysi työ, itse huoneessa ees saapa ulkonaistakaan puhtautta variin
+otetuksi. Mutta kuinka hän miettikin ja ahkeroitsi, ei hän voinut
+kuitenkaan keksiä yhtään neuvoa, miten tätä kokounutta, joutilasta ja
+pahanelkistä roistoväkeä parantaa ja auttaa; ja viimein rupesi hänkin
+uskomaan, että se oli paha, josta ei päästä ja jota ei saateta auttaa.
+
+Mutta Herra Kappalaisella ei ollut yhtään lepoa eikä hän julennut nähdä
+niin suurta ilkeyttä ja turmellusta seurakunnassaan. Mutta hän oli
+viisas ja nerokas mies, joka ei huolinut suorastaan ja rohkeasti ryhtyä
+ja sekoittaa itseänsä yhteisiin asioihin, sillä, taitaaksensa vaikuttaa
+hyvää, hän tahtoi olla ystävyydessä kaikkein kylän asukkain kanssa. Hän
+antoi siellä ja täällä jonkun hyvän neuvon, tuumasi yhden eli toisen
+tuuman, ja oli iloissaan, jos ne siltä eli tältä Hallitusmieheltä
+vastaan otettiin ja noudatettiin. Eikä ollut olevinaankaan, että se
+neuvo eli tuuma oli tullut häneltä; vaan hän salli Hallitusmiehille sen
+kunnian, että het olivat itse oikian keinon keksineet. Tämä heitä
+miellytti, ja sitä kernaammasti het toimittivat asiat. Hän myös arveli
+näin: se on oikeen ja hyvä, että kylän hallitusmiehet pidetään arvossa
+ja kunniassa; mutta se arvo ja kunnioittaminen taitaisi vähetä, jos
+sanottaisiin, että he ottavat muilta neuvoa ja opetusta. Se ei kelpaa.
+Tällä tavalla tämä viisas ja nerokas mies vaikutti hiljaisuudessa,
+ilman omaa kunniaa eli kiitosta pyytämätä, ja vaikutti enemminkin kuin
+net itse tiesivätkään eli uskoivat, jotka hänen neuvojansa noudattivat.
+Ja jos ei kaikki käynytkään aina, niin kuin hän olisi suonut, ei hän
+siitä närkästynyt, eikä sentähden herennyt hyvää asiaa toimeen
+auttamasta. Sillä hän oli myös niin ymmärtävä, että hän uskoi muidenkin
+ihmisten saaneen Jumalalta ymmärryksen, ja kukatiesi monta asiata
+taitavan ja tietävän paremmin kuin hän. Kaikki mikä oli hyödyllistä,
+sitä hän suuresti kiitti; tämä kiitos miellytti ja ilahutti. Ja jos
+havaittiin mitään väärin tehdyksi ja erehdytyksi, koki hän sitä
+hyvyydellä ja lempeydellä peitellä ja autella, joka taas lohdutti ja
+rohkaisi erehtynyttä.
+
+»Ei tämä kauvemmin näin kelpaa, että seurakunnalla on tällä lailla
+köyhiä ja joutilaita kerjäläisiä!» sanoi muuan päivä Toivonen
+Kappalaiselle: »Mutta en voi siihen keksiä kelpo neuvoa. Kerjäläiset
+ovat kansalle, niin kuin täit ihmisen ruumiille: rasitus ja häpiä; ja
+net imevät pois kaiken veren, nesteen ja voiman, ettei ole mahdollinen
+tervehtyä ja päästä voimiinsa. Minua oikeen hirvittää, nähdessäni
+vaivaisten huonetta. Se maksaa niin paljon, eikä mitään hyödytä, ja on
+vaan hävyttömyyden ja pahoin tapain elatushuonet.»
+
+Kappalainen vastasi ja sanoi: »Tämän oletta puhuneet juuri kuin minun
+sydämmestäni. Jos ei kylällä olisi köyhäin huonetta, ei olisi sen
+asukkaitakaan. Enimmin kerjäläisiä ja joutilaita aina nähdään niissä
+paikkakunnissa, joissa on enimmät köyhäin vaivat eli missä enimpiä
+almuja jakaillaan.»
+
+Siihen sanoi Toivonen: »Kyllä jo olen minäkin ajatellut ettei pitäisi
+ollakkaan koko vaivaisten huonetta. Mutta ei silläkään tule paremmaksi.
+Parahitenkin asetetuissa seurakunnissa on aina köyhiä ja kelvottomia.
+Mitä niiden kanssa pitää tehtämän? -- Olenma muissa seurakunnissa
+nähnyt, että köyhät saavat ruotivaivaisina kulkea ympärin varakkain
+talonpoikain tykönä vuorottain, elikkä viikon ajan kussakin talossa
+nauttivat elantoa eli saavat yösiaa. Mutta se on vanhoja ja
+kivuloisia vastaan julma käytös, ja työhön kykeneville kehoitus
+joutilaisuuteen ja laiskuuteen, sekä sielun että tapain turmellus.
+Toisissa seurakunnissa taas, joissa kerjääminen oli poiskielletty, minä
+olen nähnyt, että köyhät ja kerjäläiset seurakunnan kulutuksella
+elätettiin niiden taloissa, jotka siitä vaativat vähimmän maksun. Net
+olivat aivan köyhiä ihmisiä, jotka sen kautta tahtoivat ansaita jonkun
+pienen rahan, ja viimein sellaisessa pahassa seurassa itsekkin
+pahenivat ja hävisivät. Siitä ei ollut seurakunnalle yhtään hyötyä,
+mutta vahinkoa ja turmellusta. Sillä kerjäläiset eivät paranneet, mutta
+siihen sijaan saastuttivat ja riettauteensa harjoittivat muita, joiden
+tykönä he asuivat. -- Jaa, Herra Pastori, verta itkeä mahtaisin,
+ajatellessani köyhiä orpolapsi-raukkoja, joita näin muodoin ikään kuin
+auksionin kautta annettiin vähintä maksoa vaativallen syöttiläiksi.
+Minä muistan, kuinka kalliina aikoina tällaisten lasten ruokon edestä
+kyllä otettiin rahaa, mutta lasten annettiin nälkää nähdä; ja kuinka,
+jos net raukat nälissään parkuivat ja huusivat, heitä vitsoilla
+pieksettiin, että olisivat vaiti, eikä muut ihmiset saisi kuulla siitä.
+Minä muistan, kuinka kerran sellaisen lapsukaisen kuollut ruumis
+avattiin, eikä vatsasta löytynyt muuta kuin vähän ruokaa ja vettä,
+mutta selkä ja reidet täynnä verinaarmuja. Totta totisesti,
+Turkkilaisilla ja Pakanoilla on enemmin armeliaisuutta, kuin usein
+löytyy meidän raaoilla ja valistumattomilla talonpojillamme.»
+
+»Tiedän minä myöskin kyllä,» sanoi vielä Toivonen: »että monessa
+paikoin hallitusmiehet ovat tuumailleet rakentaa vaivaisten huoneita,
+sinne pannaksensa köyhiänsä. Sitä ei he kuitenkaan tehneet totisesta
+armeliaisuudesta ja rakkaudesta ihmisiä kohtaan; mutta net
+kovasydämmiset ja laiskat hallitusmiehet tahtoivat sillä vaan
+helpoittaa vaivansa ja päästä alinomaa vaivaisten asioita
+ajattelemasta. Sillä hallitusmiesten ylpeys kyllä halajaa viran
+kunniaa, vaan sen kuormaa he kokevat kaikella tunnottomalla
+hävyttömällä tavalla välttää!»
+
+Näin Toivonen puhui. Herra Kappalaista ilahutti hänen tarkka tietonsa
+ja ymmärryksensä näissä asioissa, ja hän sanoi: »Ajatukseni tästä
+varsin tarpeellisesta asiasta minä olen pannut paperille; lukekaatpa
+niitä. Kyllä niissä on vielä paljon ojentamista; mutta ojentakaat ja
+parantakaat ja jättäkäät pois mikä ei kelpaa.»
+
+Toivonen otti kotiinsa Herra Kappalaisen paperit. Hän luki niitä monet
+kerrat. Hän puhui niistä toisten hallitusmiesten kanssa. Hän meni Herra
+Kappalaisen tykö ja teki kaikellaisia muistutuksia ja kysymyksiä,
+kuulteli visusti hänen vastauksiansa ja taas keskusteli virkaveljeinsä
+kanssa. Vihdoin hän Herra Kappalaisen kanssa suostui millä neuvolla
+vaivaisten hoito parahiten taitaisi autettaa. Sitten hän kutsui kokoon
+kylän kunniallisimmat miehet, neuvotteli heidänkin kanssa asiasta ja
+kuulteli mitä heillä oli siihen sanomista. Sen jälkeen taas yksi ja
+toinen asian haara oikastiin ja paranettiin.
+
+
+
+
+26.
+
+MITÄ KULTALALAISET TEKEVÄT KERJÄLÄISILLENSÄ
+
+
+Koska nyt kaikki oli hyvin mietitty ja tuumattu, tartuttiin työhön.
+Kuitenkaan ei tiennyt moni kylässä, mitenkä ilman aivan suurita
+kulutuksita taittaisiin ja tahdottaisiin hoitaa ja elättää niin monta
+kerjäläistä, joutilasta, apua tarvitsevaa sairasta, vian alaista ja
+sitä suurta lapsijoukkoa.
+
+Ensistä otettiin, Esivallan luvalla, köyhäin rahakassasta, niin
+paljon rahaa kuin nähtiin tarvittavan; niillä hankittiin sorvituoli,
+nikkari-penkki, kirveitä, höyliä, sahoja, lapioita ja kaikellaisia
+muita työaseita. Vaivaisten huoneessa oleva köökki myös parannettiin,
+että siinä taittiin monelle perheellen yhtä aikaa keittää, ja tehtiin
+kaikellaisia muita muutoksia, niin että oli eri työhuoneet miehille,
+eri vaimoille, ja kummallenkin sekä miehen että vaimon puolelle
+erittäin sairashuoneensa. Katettiin myös jokaiselle terveelle eri
+makaushuoneensa. Se oli pieni kammio, ainoastansa viisi kyynärää pitkä
+ja puolentoista leviä, niin että laattialle mahtui oljilla täytetty
+polstari ja pään alainen, ynnä karkiain lakanain ja villaisen peiton
+kanssa. Kussakin kamarissa oli oma ovensa, jossa oli reikä, että tuuli
+eli puhdas ilma pääsi sisälle juoksemaan. »Ei pidä sentähden laittaa
+aivan hyvää ja alkiata kerjäläisille,» sanoi Toivonen: »mutta niin että
+he saakoot halun, omalla työllään hankkia itsellensä parempaa oloa.»
+Sentähden joka loukko koko huoneessa oli laitettu makauspaikaksi.
+Katossa säilytettiin, mitä oli tarpeiksi ostettu, niin kuin villaa,
+hamppua, puita ja senkaltaista.
+
+Koska nyt kaikki nämät asiat olivat valmiiksi toimitetut, kirjoittivat
+hallitusmiehet ylös kaikkein niiden nimet, jotka eivät voineet itsiään
+elättää ilman yhteisen kansan avuta. Se oli pian tehty. Kyllähän ne
+kaikki tunnettin. Muutamilla oli vielä omat huoneensa; toiset taas
+kulkivat ympärin, ilman suojata ja kerjäten, talosta taloon. Joilla ei
+ollut omia huoneita, ne otettiin vaivaisten huoneeseen. He tulivat
+sinne mielellään, sillä talvi oli tulossa. Ne, joilla kyllä oli
+huoneensa, mutta jotka asuivat sekaisin ja ahtaasti muiden köyhäin
+kanssa, niin että vanhat ja nuoret, miehet ja vaimot makasivat samassa
+tuvassa, ne ilman viipymätä ja muuta kysymätä vietiin vaivaisten
+huoneeseen. Ainoastaan net saivat jäädä huoneisiinsa, jotka saattivat
+näyttää että he ja heidän lapsensa makasivat erittäin ja heillä muutoin
+oli raitis asunto.
+
+Näin kaikki kylän köyhät ja vaivaiset olivat jaetut kahteen luokkaan:
+ne joilla oli omat huoneensa, ja ne jotka asuivat vaivaisten huoneessa.
+Mutta molemmat kuuluivat yhteisen vaivaisten-holhouksen alle, ilman
+eroitukseta. Kussa oli lapsia, net saivat enimmiten olla kotona
+vanhempainsa tykönä. Mutta jos oli huonet aivan pieni ja ahdas, eli jos
+vanhemmat olivat pahat ja siivottomat, elikkä vaivaisten huoneessa,
+niin laitettiin lapset johonkuun hyvään taloon mutta kylässä eli
+myöskin kaupungissa, ei köyhäin tykö rahan edestä, eikä myöskään
+rikkaiden, mutta niiden tykö, jotka olivat tutut rehellisyydestänsä ja
+jumalisuudestansa. Näille lapsille annettiin vaatteet yhteisistä
+vaivaisten huoneen varoista, ja elatusvanhemmillenkin vähän elatusapua,
+jos niin vaativat. Mutta niistä jotka olivat lapsia tykönsä ottaneet,
+ei ollut monta jotka sitä vaativatkaan. He tekivät tätä, Herra
+Kappalaisen kehoitettua, omasta hyvästä sydämmestä ja kristillisestä
+rakkaudesta. Herra Kappalainen itse oli kaikkein orpoin oikia isä. Hän
+oli ottanut tykönsä kaksi pahanjuonista poikaa, joita ei kukaan
+tahtonut huoneeseensa, ja jo puolen vuoden perästä net olivat, jokaisen
+ihmeeksi, tulleet varsin hyväntapaisiksi. Tällä tavalla pidettiin
+huolta lapsista, eivätkä net enään nähneet joka päivä vanhempainsa
+pahoja esimerkkiä, mutta oppivat työtä tekemään ja Jumalata pelkäämään,
+siihen sijaan että het ennen olivat vaan oppineet kerjäämään,
+varastamaan ja juoksemaan ympärin joutilasna.
+
+Kuin nyt kaikki köyhät lapsinensa näin jakailtiin, ja kaikki pääsivät
+katon alle ja suojaan, päätettiin kylän hallitusmiehiltä tämä
+pääperustus eli ojennusnuora, nimittäin: Joka ei kykene eli voi itseään
+elättää, eikä keneltään muulta elätetä, siitä täytyy yhteisen kansan
+pitää huolta. Mutta jota seurakunta elättää, sitä se myös saa pitää
+silmäinsä alla ja totuttaa työn tekoon, että hän oppisi itseänsä
+elättämään. Eikä siinä ollut muuta kuin oikeus ja kohtuus.
+
+Sentähden jokaiselle köyhälle perheelle pantiin joku rehellinen mies
+holhojaksi eli peräänkatsojaksi. Hänen tuli pitää huolta hänelle
+uskotun perheen elatuksesta, vaatteista, tavarasta, veloista ja
+tuloista; hänen piti valvoa järjestystä, siivoa ja puhtautta heidän
+huoneessansa, ja katsoa heidän työtänsä. Kaikista näistä pidettiin
+tarkka vaari. Sillä koska nämätkin omissa huoneissaan asuvaiset saivat
+ruokansa vaivaisten huoneen köökistä, ja heille myös vaivaisten huoneen
+varoilla hankittiin vaatteita ja tarvetkaluja, piti heidän myöskin
+työtä tehdä saman vaivaisten huoneen hyväksi, ja niin muodoin työllä
+maksaa leipänsä ja mitä he muuta nautitsivat. Mitä het, yli sen heiltä
+vaaditun työn, suuremmalla vireydellänsä ansaitsivat, luettiin heille
+hyväksi. Tätä rahaa, eikä sitäkään mitä he talonpoikain työssä
+ansaitsivat, het eivät saaneet käsiinsä, mutta se heidän nimeensä
+pantiin säästökassaan. Sillä net, jotka elääksensä saivat mitä
+tarvitsivat, eivät tarvinneet rahaa; heidän piti ensin oppia
+säästämään.
+
+Kunkin holhojan piti tuo tuossakin Herra Kappalaisellen tehdä tilin
+hänellen uskotun perheen käytännöstä ja olosta. Sillä Herra Kappalainen
+oli kaikkein holhojain oikia päämies; hän oli kaikkein vaivaisten
+hoitaja, ja hänellä oli kirja, kuhun kaikki olivat kirjoitetut. Jos oli
+syitä valitukseen jotain holhojata vastaan, että hän oli tätä rakkauden
+virkaa pahoin ja väärin täyttänyt, niin se tuli hallitusmiehiltä heti
+eroitetuksi virastansa.
+
+Tämä alinomainen perään katsanto ja jokaisen köyhän perheen eli ihmisen
+holhous vaikutti erinomaisesti paljon hyvää. Sillä että kullakin
+holhojalla oli ainoastaan yksi perhe katsottavana, ei hänellä siitä
+työstä ollut paljon vaivaa, mutta hän toimitti sitä paremmin ja
+suuremmalla huolella. Kukin tätä työtä teki mielellään, ilman maksota,
+paljaasta kristillisestä rakkaudesta. Pian syntyi oikia kilvoitus
+holhojain välille, että kukin katsoi kunniaksensa, taitaa hänellen
+uskottuita ihmisiä neuvoilla, opetuksilla ja muulla avulla hyödyttää ja
+auttaa. Näin oli aivan yhtäkkiä jokainen muutoin hyljätyksi jäänyt
+köyhä ihmis raukka löytänyt ystävän, isän ja hoitajan, jollen hänen oli
+syy koko elinkautensa olla kiitollinen.
+
+Mutta nyt tuli kysymys: mistä ottaa elatusta ja vaatteita näille
+köyhille? Vaivaisten huoneen rahakassasta tuleva korkoraha eli intressi
+tähän tarpeeseen ei piisannut. Mutta Toivonen sanoi: »Sepä nyt olisi
+vasta häpiä, jos ihmiset, joilla on terveet kädet, eivät voisi ansaita
+leipäänsä. Kaikki köyhät yhteensä, sekä kotonansa että vaivaisten
+huoneessa asuvaiset, ovat nyt ikään kuin yksi ainoa suuri perhekunta,
+ja heidän pitää työtä tekemän, yhden kaikille ja kaikkein yhdelle.
+Kotonansa asuville annetaan kotiinsa viikon kuluessa tehtävä työ; jotka
+ovat vaivaisten huoneessa, niiden pitää tehdä työtä kahdeksan tiimaa
+päivässä, paitsi sunnuntai- ja juhlapäivinä.» Ja niin tehtiin. Joka ei
+tahtonut työtä tehdä, se pantiin pimiään huoneeseen; ja sai siellä
+istua ilman muuta juomata ja ruata kuin kylmää vettä ja huonoja
+potaatteja, netkin kylminä ja ilman suolata, joista ei muut olisi
+huolineet. Se ei ollut kenellenkään otollista. Mutta joka teki työtä,
+hän sai joka päivä lämmintä ruokaa. Joka yli niitä määrättyä kahdeksan
+tiimaa tahtoi vielä tehdä työtä, taisi niin muodoin itselleen ansaita
+rahaa. Mitä kalua hän oli valmistanut, se myytiin, ja siitä saatu raha
+pantiin hänen nimeensä säästökassaan, korkorahaa eli intressiä
+kasvattamaan. Näin heilien karttui vähäinen tavara. -- Joka kirosi ja
+sadatteli, puhui hävyttömiä ja riettaita puheita, eli muutoin oli
+sopimatoin ja pahanelkinen, tuli pimiään huoneeseen ilman armota. Mutta
+joka eli hiljaisesti ja siististi, sillä oli toivo tulla parempaan
+tilaan. Hän taisi tulla alavartiaksi vaivaisten huoneessa, ja vielä
+päästä ylivartiaksikin. Sillä niistä jotka olivat paraat ja
+kelvollisimmat, valittiin peräänkatsojat eli vartiat, joiden tuli pitää
+vaari toisten töistä ja käytännöstä, puhtaudesta ja siivosta huoneissa
+ja makauskamareissa ja vaatteiden korjuusta. Heidän piti kaikki
+ilmoittaa ylimmäisellen peräänkatsojalle eli ylivartiallen, joka
+itsekkin kuului vaivaisten huoneeseen. Hänellä, että myös ruan
+keittäjillä oli se etuus, ettei heitä pidetty yhteiseen työhön. Mitä
+he, virkansa töitä toimitettuaan, taisivat ansaita, se oli heidän
+omaisuutensa, ja tuli säästökassaan. Alavartioilla ei ollut myöskään
+kuin neljän tiiman työnteko päivässä yhteiseksi tarpeeksi; kaikki muut
+hetket he saivat käyttää omaksi hyväksensä. Elsalla oli vaarin
+pitäminen köökistä. Täällä hän opetti kahta köyhää vaimoa ruan
+keittoon. Yhdellä vaimolla oli vaivaisten pesut, vaatteet ja kalut
+katsottavana. Näin oli kaikilla yhdellä puolen rankaistuksen pelko,
+toisella toivo paremmasta olosta, ja olivat niin muodoin ikään kuin
+pakotetut omaa etuansa pyytämään.
+
+Ja työtä oli kyllä koko vuodeksi. Ennen kaikkia muita töitä piti
+kaikkein vaivaisten yhteisesti ei ainoastaan viljellä ja korjata
+vaivaisten huoneen alle kuuluvat kryytimaat ja pellot, niihin kylvää
+jyviä, kaalia, nauriita, papuja, herneitä, potaattia, pellavia, hamppua
+j.n.e., mutta myös yhteisellä työllä viljellä vaivaisten huoneen
+arrentimaata. Kuitenkin jokainen jolla oli maata, sai omaksensa pitää
+oman maansa tulot, että mitä jäi yli, sittenkuin vaivaisten huonet oli
+saanut saatavansa ruan, vaatteiden ja suojan edestä, hänen
+holhojaltansa tehtiin rahaksi ja pantiin hänen nimeensä säästökassaan.
+
+Vielä piti miesten auttaa teitä ja katuja korjatessa, kaivoja ja
+lähteitä puhdistaissa ja perkatessa, alaisia ja märkiä maita
+ojittaissa; yhteiseksi tarpeeksi kaataa puita ja hakata halkoja;
+metsässä oleviin avoimiin paikkoihin istuttaa nuoria kuusia, tammia ja
+muita puita, ja muutoin huoneita korjattaissa tehdä muurarin ja
+timmermannin eli salvajan töitä. Koska oli paha sää, elikkä
+talvisaikana, miehillä oli vielä enemmin tekemistä. Jotka osasivat
+vähänkään sorvata, höylätä, sahata, vuolla j.n.e., niiden täytyi
+valmistaa kaikenlaisia huonet- ja köökkikaluja, astioita ja
+peltoaseita. Toisia opetettiin kutomaan villaisia ja pellavaisia eli
+hamppuisia kankaita j.n.e. Aina oli muutama kangastuoli työssä sekä
+kesällä että talvella.
+
+Vaimoin, ja myöskin lasten, piti, kuin oli väen puutos, auttaa
+peltotöissä; paitsi sitä vaatteita pestä ja parantaa eli paikata;
+villaista, hamppuista eli pellavaista lankaa kehrätä, eli kankurein
+tarpeeksi puolata (kehiä); itse myöskin kutoa kankaita niin myös
+sukkia, lakanoita ja paitoja ommella, ja muuta senkaltaista työtä
+tehdä. Kaikki tekivät työtä yhdelle, ja yksi kaikille. Tämä elanto oli
+heille niin mieliin, että pari perhekuntaa, jotka ensistä, peljäten
+koko tätä laitosta, olivat sanoneet taitavansa tulla aikaan ilman
+kerjäämätä ja seurakunnan avuta, nyt omasta päästään tahtoivat tulla
+siitä osallisiksi. Tämä laitos oli siitä varsin etuisa, että sen
+hallitus ei vaatinut mitään kulutusta. Sillä ylivartia, alavartiat ja
+ruan keittäjät, piiat, halon hakkaajat j.n.e. eivät maksaneet mitään.
+He olivat kaikki vaivaisten huoneeseen kuuluvia. Herra Kappalainen,
+holhojat, Toivonen ja Elsa eivät tahtoneet mitään vaivastaan ja
+rakkauden työstänsä. Kylän kouluttaja, Juhana, myöskin ilman maksota,
+piti varsin tarkan selvän luvun laskuista ja räkningeistä, sekä
+tuloista että ulosannoista ja vaivaisten säästetystä tavarasta.
+
+Vielä: Koko tämä laitos kannatti itsensä ilman vieraata avuta. Väki
+itse kylvi, kasvatti eli istutti ja keitti ruokansa; itse he
+kehräsivät, kutoivat ja valmistivat vaatteensa, kotikasvoista hampuista
+ja pellavista; tekivät itse pöydät, penkit, tuolit ja lautaiset; kaapit
+j.n.e.; korjasivat ja paransivat itse huoneita ja kaikkia kaluja ja
+työ-aseita. Pian karttui enemmin elatusta, saatiin valmistetuksi
+enemmin lankaa ja kangasta ja kaikenlaisia kaluja kuin tarvittiinkaan
+eli kotona kulutettiin. Se myytiin kaikki, ja rahoilla taas ostettiin
+muita tarpeita, niin kuin villaa, rautaa j.n.e. Jotka olivat viriämmät,
+taisivat niinä hetkinä, joina olivat heille määrätyistä töistä vapaat,
+kaikenlaisella työllä ansaita jonkun kauniin rahan. Se pantiin
+intressille, elikkä ostettiin mitä työ-aseita eli kaluja heillen näitä
+töitä paremmin tehdäksensä puuttui. Jo kahden vuoden perästä ei enään
+tarvittukaan köyhäin yhteisestä rahasta kasvavaa intressiä eli
+korkorahaa.
+
+Kuin näin ihmiset kohtuullisella rualla paljon työtä tekivät ja paitsi
+sitä miehet ja vaimot melkein alinomaa elivät toisistaan erillänsä,
+katosi itsestään kaikki ylellisyys ja kopeus. Vielä päälliseksi oli
+yhteinen sääntö, ettei saanut heistä kukaan mennä naimisiin, muu kuin
+se joka voi elättää itseänsä ilman vaivaisten huoneen eli seurakunnan
+avuta.
+
+Kaikkein paras, erinomattain kiitettävä asia oli se Jumalan pelko, joka
+vähitellen syntyi näissä ennen niin raaoissa ja valistumattomissa
+ihmisissä. Ja sekin oli Herra Kappalaisen tekemä. Sillä joka viikko hän
+piti muutaman kerran ehtoo-rukouksia vaivaisten huoneessa; sinne
+tulivat silloin myös muutkin, omissa huoneissaan asuvat köyhät. Hän
+puhui aina monta ylösrakentavaa ja opettavaa sanaa heidän sieluinsa
+tilasta, ja näytti heillen, kuinka rakkaudella Jumalata ja ihmisiä
+kohtaan tavoitetaan sydämmen puhtain autuus sekä tässä mailmassa että
+ijankaikkisuudessa. Nämät rukoushetket vaikuttivat paljoa enemmin
+heidän parannustansa, kuin esivallan uhkaukset ja rankaistukset.
+
+Muutoin oli jokaisella köyhällä täysi vapaus eroittaa itsensä milloin
+tahansa tästä köyhäin holhouksesta. Hänen täytyi vaan näyttää ja
+todistaa, että hän ilman yhteisetä köyhän avuta, ja kunniallisella
+tavalla taisi ja tahtoi itseänsä auttaa tämän mailman läpitse. Ja se
+oli lakina, että jos joku näin erkaunut, yli vuoden ajan oli ilman
+kerjäämätä ja muiden avuta, omalla viriällä työllään itseänsä
+elättänyt, ja muutoin ansainnut hyvän nimen ja lausunnon, sai hän omiin
+käsiinsä säästökassassa olevat rahansa, ja net oman vapaan tahtonsa
+jälkeen käyttää. Ymmärrettävä on, että hän nyt myös pääsi holhojansa,
+ja pidettiin samanvertaisena kuin muutkin kyläkunnan jäsenet.
+
+Mikä Kultalan köyhäin holhous-rakennuksessa oli erinomattain, ja
+enemmin kuin missään muussa samankaltaisessa laitoksessa, kiitettävä ja
+varsin sangen hyödyttävä, oli se, että köyhät olivat pakotetut aivan
+itse omilla käsillään tekemään kaikki mitä he tarvitsivat elääksensä,
+pukeaksensa ja muutoin aikaan tullaksensa. Ei heistä pitänyt kukaan
+huolta. Heidän piti itsensä pitää huolta omista tarpeistansa ja niitä
+saadaksensa työtä tehdä. Täällä ei ollut heillä sellaista työtä jossa
+istutaan yhdessä kohden, eikä sellaisia pieniä työhuoneita eli
+fabriikeissä tehtäviä naputustöitä, jotka tekevät ihmisraukat
+kelvottomiksi raskaampiin ja vaikiampiin töihin; täällä ei ollut niin
+helppo rahan saalis, että nuoret tytöt ja pojat olisivat tainneet
+ansaita yhtä paljon kuin vanhatkin, joka vaan yllyttää ylelliseen
+elämään ja liian varhaisiin naimisiin ja niin muodoin enentää köyhäin
+lukua; niin kuin sanoo sananlasku: Vaivainen vaivaisen naipi, Siitä
+saadaan pussiseljät, Siitä vaivaiset venyvät. Täällä jokaisen täytyi
+tehdä sellaista työtä, joka oli hänelle koko-elinkautensa hyödyllistä,
+sitä myöden muka kuin hänen voimansa myöden antoi; hänen piti nimittäin
+kaivaa, hakata, kylvää, istuttaa puita, puida riihtä, rakentaa
+huoneita, höylätä, kehrätä, kutoa, vaatteita ommella eli kraataroita
+j.n.e.
+
+
+
+
+27.
+
+KOETTAA ON PAREMPI KUIN MIETTIÄ
+
+
+Kultalassa oli niin kuin muuallakin. Koska vaan joku ymmärtävä ja
+toimellinen mies toi esiin jotain uutta neuvoa, josta olisi ollut
+silmin nähtävä etuus ja voitto oli jokainen sitä vastaan ja koki sitä
+estää. Silloin kukin oli täynnä pelkoa ja epäilyksiä; silloin kukin
+puisti päätänsä, kohotti hartioitaan ja hoki sitä vanhaa kaikkein
+laiskain ja toimettomain sananpartta: Olkoon sillänsä; ei siitä tule
+mitään.
+
+Toivonen kyllä sen tiesi ja oli koetuksesta ja vahingosta tullut
+viisaammaksi. Jos hän oli Kultalalaisille edeltä käsin ilmoittanut
+kaikki mitä hänellä oli mielessä ja tarkoituksena köyhäin holhouksen
+suhteen, olisivat kaikki peljästyneinä peränneet, nähneet tuhansia
+esteitä, ja suorastaan hyljänneet hänen neuvonsa, huutain: Olkoon
+sillänsä; ei siitä neuvosta tule mitään.
+
+Mutta Toivonen ajatteli: Koettaa on parempi kuin miettiä. Ei hän ollut
+virkaveljillensäkkään, toisille Hallitusmiehille kaikkia ajatuksiansa
+ja tuumiansa ilmoittanut; sillä he olivat kyllä hyväntahtoisia ja kelpo
+miehiä, mutta pelkureita ja epäileviä. Sentähden hän ei sanonut
+heilienkään muuta kuin vähitellen yhtä asiaa kerrassaan, jota juuri
+piti tehtämän.
+
+Niin ensin kirjoitettiin ylös köyhät ja kerjäläiset lapsinensa, joista
+muutamat laskettiin omiin huoneisiinsa asumaan ja toiset pantiin
+vaivaisten huoneeseen. Se oli pian tehty. Sitten määrättiin joka
+perheelle holhojansa, ja hänelle selitettiin Herra Kappalaiselta mitä
+hänellä oli tekemistä. Sekin tuli viimen toimeen. Sitten hankittiin
+höyliä, kirveitä, sahoja, rukkeja, kangastuoleja j.n.e. vaivaisten
+holhouksen yhteisillä rahoilla. Eikä sekään ollut mikään noitakeino;
+niin kuin myös villan osto, hamppuin ja pellavain kylvö, kehräys ja
+köökin uusi rakennus. Näin tuli vähitellen yksi asia toisen perästä
+matkaan saatetuksi; jokainen asia erittäin ei katsottu vaikiaksi; niin
+tuli koko asia toimeen, ja vahvistettiin korkialta Esivallalta varsin
+kehoittavilla kiitossanoilla. Saatiinpa kyllä jälistäpäin kuulla, että
+myöskin muutamat Esivallan herrat olivat katsoneet tätä asiaa
+mahdottomaksi ja sillen nauraneet, koska se jo, heidän tietämätänsä,
+oli täydessä toimessa.
+
+Pahimman seikan eli esteen tekivät alusta vaivaisten huoneen asujat;
+eivätpä ne ollenkaan tahtoneet maata niissä ahtaissa makauskammioissa.
+Mutta heille sanottiin: Tehkäät viriästi työtä, niin saatatte
+itsellenne vuokrata eli rakentaakkin parempia huoneita. Mutta eivät he
+tahtoneet tehdä työtä; sentähden tulivat pimiään huoneeseen kylmälle,
+huonolle rualle. Sepä heille vielä vähemmin kelpasi. Muutamat koettivat
+tottelemalla parantaa tilansa, ja antausivat onnensa alle, olletikkin
+talvisaikana, koska ei ollut huvittava ajella pitkin maanteitä ja maata
+ulkona. Koska he kerran olivat saaneet nauttia parempaa ruokaa ja
+nähneet itsensä paremmin kohdattavan, olivat tottuneet työn tekoon ja
+heillä jo oli muutamia Ruplia säästökassassa vanhain päiväin varaksi
+eli lapsillensa, jäivät he sinne varsin kernaasti. Sillä he eivät
+tahtoneet jättää tätä pientä kasvolle pantua tavaratansa, mutta
+ahkeroivat sitä enentää. -- Toiset taas juoksivat tiehensä ulos
+mailmaan, saadaksensa elää joutilaina ja kerjätä. Se nyt oli heidän oma
+asiansa, ja seurakunnalle oli vaan se hyvä siitä, että pääsi niitä
+elättämästä. Muutamat näistä poisjuosneista eivät enään näyttäneet
+silmiään. Eikä se Kultalalle ollut mikään paha onni. Toiset taas
+tulivat, kerjäläisinä, kiini otetuiksi Kruunun Palvelioilta ja tuotiin
+takaisin. He saivat ensin istua pimiässä huoneessa, ja sitten pantiin
+työhön niin kuin ennenkin. -- Ei ajastaikaakaan kulunut, ennen kuin
+vastahakoiset olivat suostuneet tähän järjestykseen, eikä ollut enään
+yhtäkään kerjäävää Kultalalaista, paitsi niitä muutamia vieraisiin
+maihin poiskaranneita.
+
+Omissa huoneissaan asuvat perheet myöskin olivat alussa vastahakoiset,
+ja tahtoivat elää entisessä liassaan ja saastaisuudessaan, johon olivat
+harjauneet. Ja he valittivat ja huusivat hirmuisesti Kultalalaisten
+kovasydämmisyydestä, jotka eivät tahtoneet antaa heidän syödä ja juoda
+ilman rahata, eikä ees antaa heillen rahaakaan. Mutta nälkä ja pimiä
+kamari vihdoin taivutti kankeimmatkin ja uppiniskaisimmat, ja
+Kultalalaiset pitivät kiinni siitä, että joka tahtoo syödä, hänen pitää
+tehdä työtä, joka tahtoo hyvää nautita, hänen pitää hyvää tehdä.
+
+Vaivaisten holhous oli ennen maksanut paljon. Nyt ei se maksanut
+mitään. Ei Kappalainen, eikä Toivonen, eikä Elsa tahtoneet siitä koota
+rikkautta. Köyhäin piti itsensä toimittaa heillen määrätyt
+vartiavirkansa. Jollen sellainen toimitus uskottiin, sillen se oli
+kosto eli palkinto hänen hyvästä käytöksestänsä; jolta se pois
+otettiin, sillen se oli rankaistus. Niin kaikki virkaa pyysivät toinen
+toiseltansa. Vaivaisten huoneen kryytimaat ja muut tilukset antoivat
+elatusta kyllä; ja myös ne maan tilkat, jotka köyhät perheet olivat
+yhteisestä laitumesta saaneet osaksensa, tulivat satoisammaksi,
+yhteisesti viljeltynä ja korjattuna. Viriät maksoivat arrentimaitensa
+annoista vaivaisten huoneelle elatuksensa ja vaatteensa, ja mitä jäi
+yli, tehtiin rahaksi, ja pantiin säästökassaan heidän nimeensä.
+
+Miehet, jotka tulivat vaivaisten huoneeseen, olivat ensin olevinaan
+aivan taipumattomat ja kelvottomat höyläämään ja sahaamaan, kutomaan
+j.n.e. Mutta heidän täytyi oppia. Kaupungista tuotettu mestari pian
+pani asian toimeen. Hän oli ymmärtävä ja nerokas mies, Herra
+Kappalaisen hyvä tuttu ja ystävä. Näin muodoin köyhäin vaatteet
+maksoivat aivan vähän, ja penkit, tuolit, sängyt, kaapit ja muut kalut
+ja aseet, niin myös huoneen parantaminen ja korjaaminen eivät maksaneet
+melkein mitään. Täällä asuvaisten täytyi myöskin rakentaa tarvetkaluja
+niillen köyhillen, jotka olivat omissa huoneissaan; niin kukin perhe
+tuli niillä varustetuksi ja tottui parempaan elantoon.
+
+Niin kuin köyhäin holhousrakennukselle ja vaivaisten huoneelle siitä
+oli hyvä etu, että niin monet kädet tekivät työtä ainoastansa ruan ja
+vaatteiden tähden; niin oli myös köyhillenkin siitä hyöty ja tavaran
+kartutus. Sillä mitä he yli ne määrätyt kahdeksan tiimaa päivässä
+askaroitsivat ja ansaitsivat, sen he saivat tehdä rahaksi ja panna
+säästökassaan; samaten mitä he arrentimaistansa saivat yli. Eikä ollut
+tämä vähä etu. Ihmiset tulivat työhön mieluisemmiksi ja saivat halun
+säästää ja tavaratansa kartuttaa, nähden muka edessänsä sitä aikaa,
+jona ehkä taitaisivat elää aivan omin varoin ja parempata elantoa
+nautita.
+
+Kaikkein paras oli ylivartian ja alavartiain tila. Sillä kaikki mitä
+he, virkansa töitä toimitettuaan, taisivat askaroita myytäväksi,
+myytiin heidän nimeensä ja heidän hyväksensä. Sentähden jokainen koki
+käyttää itseänsä hyvästi, päästäksensä sellaiseen virkaan. Ja net,
+joilla se jo oli, pitivät tarkkaa huolta ja vaaria, ett'eivät mitään
+virkansa toimituksia laimin löisi eli väärin tekisi. Vähinkin väärä
+käytös eli vika saatti heidät eroittaa tästä etuisasta virasta, johon
+kyllä oli hakioita.
+
+Oli vihdoin Kultalan vaivaisten huoneessa varsin taitavia työntekiöitä.
+Ei ainoastaan kylän talonpojat, mutta moni kaupunkilainenkin ostivat
+siellä tehtyjä kaluja eli teettivät siellä. Ja jos näin taitava työmies
+havaitsi ansaitsevansa enemmin, jos hän yksin tekisi työtä, muutti hän
+pois vaivaisten huoneesta, vuokrasi itselleen huoneen kylässä eli
+kaupungissa ja eli itsekseen. Tämä taas kehoitti muita pyrkimään
+myöskin tullaksensa taitaviksi.
+
+Kylässä oli luonnollisesti jokainen iloinen päästä kerjäläisten juoksua
+ja varkauksia. Kukin ilolla lähetti mitä hän voi vaivaisten huoneeseen,
+jos siellä mitään joskus puuttui, ennen kuin hän antoi almuja
+kerjäläisille. Mutta tästä vielä syntyi kylällen toinen etu, jota ei
+ollut kukaan ennen ajatellutkaan. Nimittäin, jos kesällä puuttui
+peltotyötä, otettiin muita ulkotöitä tehtäviksi. Ja niin toimitettiin,
+että kaikki kylän tiet ja kadut, joita ennen sadetaikoina täytyi kulkea
+aina polviin asti liassa, tulivat laitetuiksi ja paratuiksi; että
+pitkin kylän läpitse juoksevaa ojaa, joka usein nousi yli äärtensä ja
+teki suuria rapakkoita, tuli kivimuuri; että kaikki polut ja kulkutiet
+tulivat kivistä ja kuopista perkatuiksi, ett'ei ollut yhteisissä
+metsissä enään sitä paikkaa, jossa ei nähty nuoria istutettuita puita
+iloisesti ylöskasvavan. Eikä ollut koko maassa likitienoilla yhtään
+metsää paremmassa korjuussa, eikä sievempää kylää, kuin Kultalan. Tuli
+vielä Esivallan korkioita Herroja katselemaan Kultalan laitoksia ja
+rakennuksia, ja he arvelivat että niinpä pitäisi olla joka paikassa.
+Mutta turhaanpa he hakivat muissa kylissä sellaisia ihmisiä kuin
+Kultalan kunniallinen Herra Kappalainen, kuin se ihmisiä rakastava
+Toivonen ja hänen uuttera auttajansa Elsa. Kuitenkin muuallakin
+koetettiin muutoksia ja parannuksia, jotka myöskin onnistuivat. Ja
+siinä tehtiin oikein. Koettaa on parempi kuin miettiä. Ja kussa,
+hartaalla rakkaudella ihmisiä kohtaan, tahdotaan mitä oikia on, siellä
+myös tapahtuukin mitä oikia on.
+
+
+
+
+28.
+
+TAASEN JOTAIN UUTTA
+
+
+»Mitään tuo Toivonen nyt taas askaroinee?» kysyivät talonpojat
+keskenään. Sillä muiden joutilaina ollessa, hän juoksi ympäri peltoja
+ja maita koulumestarin ja muutamain nuorten poikain kanssa; he
+kantoivat myötänsä ketjuja, pistivät maahan pitkiä seipäitä, ja
+Toivonen kurkisteli niiden päälle yli pienen, korkiajalkaisen pöydän,
+eikä saattanut niitä kylliksensä katsella. Ja koulumestari Juhanakin
+sitä myös teki kernaasti. Eikä niissä seipäissä ollut mitään
+katsomista.
+
+Näin kului melkein vuoden aika. Ja kuultuansa että Toivonen oli
+mitannut kaikki maat ja pellot, ja pani net ja kaikki tiet ja polut
+paperillen, tuli monelle pelko. Sillä taas kuului puhet sodasta; ja he
+luulivat Toivosen aikovan saattaa maan vihollisten käsiin.  Mutta näin
+oli asian laita. Toivonen taisi maanmittauskonstia ja hänellä oli
+kirjoja joissa sitä selitettiin. Ja hän oli Juhanallenkin opettanut
+sitä konstia, niin myös muutamillen kylän pojille, jolla oli terävä ja
+tarkka pää sitä ymmärtämään. Ja koska nyt yhteiset metsät olivat varsin
+tarkkaan mitatut, tuli hänellen mieleen, vähitellen väliaikoina mitata
+kaikki kyläkunnan tilukset, tiet ja polut ja siitä tehdä suuri kartta.
+
+Kartasta nähtiin aivan selvästi joka maan tilkka, joka polku, joka
+aita, joka talo. Joka tynnyrin ala oli kartassa neljäkulmaisen tuuman
+suuruudessa. Ja tämä suuri kartta, koska oli valmis, ripustettiin
+seinälle kylän yhteisessä kokoushuoneessa. Nyt talonpojat sinne
+juoksivat joka päivä karttaa katsomaan, ja olivat varsin kummissaan.
+Sillä he pian siihen tottuivat, ja kukin tunsi peltonsa, kryytimaansa,
+niittynsä. Ja mikä paras oli, joka tilukselle eli pellolle oli
+kirjoitettu sen laveus, tarkkaan aina korttelin päälle. Nyt vasta kukin
+tiesi, kuinka suuret hänen peltonsa ja niittynsä olivat, ja hän
+kirjoitti sen ylös tiedoksensa. Tämä ei ollut vähä asia ostaissa ja
+myydessä; sillä tähän asti oli tiluksia arvattu vaan askeleista, ja
+moni oli sanonut net liian vähäksi, moni taas liian suureksi. Tästä oli
+siis suuri hyöty.
+
+Mutta Toivonen sanoi talonpojille, kuin he karttaa katselivat: »Tämä ei
+ole suurin hyöty tästä; vielä minä tiedän paremman.» Heidän sitä
+kysyttyänsä hän vastasi: »Jos ette ole sitä arvanneet Kynttilänpäivään
+asti, niin minä sen teille sanon.» Mutta eivätpä he sitä arvanneet.
+
+Kynttilänpäivän tultua ja kyläkunnan kokouttua kaikellaisten asiain
+suhteen, Toivonen astui esiin, koska kaikki muut asiat jo olivat
+päätetyt, ja sanoi:
+
+»Te jo tunnetta kyllä kartan kaikkein tilustemme yli, niin kuin sen
+Kouluttaja Juhana koulupoikinensa on tarkasti ja koriasti tehnyt. Hyvät
+ystävät ja kylänmiehet, kullakin on siitä ollut eri ajatuksensa, ja
+minulla myös minun ajatukseni. Ja net minä nyt tahdon teille
+ilmoittaa.»
+
+»Katsoissani maantiluksia, joita me kasvoimme hiessä viljelemme, ei
+ilman Herran Jumalan siunaukseta, kävi minun usein sydämmelleni, että
+työ meillen tekee niin paljon vaivaa; ja minun kävi usein sydämmelleni,
+ett'ei ole kaikki vielä niin hyvin viljelty, eikä sentähden anna
+niinpaljon, kuin pitäisi. Ja minä vielä kerran loin silmäni kartallen,
+ja katso, minun sieluni silmät aukenivat, ja minä havaitsin mikä on
+päävika maanviljelyksessämme.»
+
+»Hyvät ystävät ja kylänmiehet, se on nyt aivan selvä asia, että jos
+vaan keskenänne suostutte, niin taitavat teidän peltonne ja muut
+tiluksenne vähemmällä ajan, työn ja rahan kulutuksella tulla
+viljellyksi ja korjatuksi, ja paljoa satoisammaksi, kuin tähän asti.»
+
+Siihen huusi moni talonpoika: »Kyllähän me siihen ilman vastukseta
+suostumme, jos ei tule maksamaan niin paljon kuin ennen.»
+
+Toivonen sano: »Minä teillen toivotan siihen onnea. Minä sanon teillen,
+mitä tähän asti on saattanut paljon kulutuksia, joita nyt taidatte
+säästää, jos tahdotte. Se on aika! -- Kukin teistä on nimittäin taikka
+perinnön kautta, eli ostolla saanut maantiluksensa, niin kuin net
+olivat. Niin hänellä on yksi palainen vuoren syrjällä, toinen metsän
+takana, toinen taas tuolla puolen siltaa, toinen maantien vieressä,
+taas toinen ojan rannalla j.n.e. Näin häneltä kuluu aivan turhaan monet
+ajat yhdestä toiseen juostessansa, samaten piioilta ja rengeiltä; niin
+myös sonnan veto ja muut ajot sinne ja tänne paljon aikaa kuluttavat.
+Näin suuri osa päivää, jona olisi taittu työtä tehdä, menee turhiin
+juoksuihin ja kulkuihin. Renki ja piika saa palkkaa edes ja takaisin
+kuljettuaan, josta ei ole yhtään hyötyä. Sentähden tulee sitä vähemmin
+työtä päivässä tehdyksi, ja maa sitä vähemmin oikialla toimella
+viljellyksi, että puuttuu siihen työhön tarpeellista aikaa. Monikin
+pelkää, vielä enempää maata ostaa, sillä että hän tuskin voi täydellä
+toimella korjata ja viljellä mitä hänellä jo on; eikä hänellä
+kuitenkaan ole paljon. Mutta alinomainen kulkeminen yhdestä paikasta
+toiseen kuluttaa ajan. Jos olisivat kaikki hänen tiluksensa yhdessä ja
+vieretysten, taitaisi hän yhtä paljolla väellä, ja samalla aikaa
+korjata kahta vertaa enemmin maata, kuin hänellä nyt on, ja tulla sitä
+rikkaammaksi.»
+
+Talonpojat sanoivat: »Kyllä se on aivan oikein, mutta eipä sitä saata
+auttaa. Eihän saateta peltoja ottaa selkäänsä ja niitä kantaa yhteen
+joukkoon.» Toivonen sanoi: »Sen taidatte, jos tahdotte, koska teillä nyt
+on kartta, ja nyt kukin tietää, kuinka suuri jokainen maanpalaisensa
+on. Mutta senmä teille myös sanon, että asialla on paljon esteitä ja
+vastuksia. Teidän pitää keskenänne vaihettaa ne hajalla olevat maan
+tilukset, niin että vihdoin jokaisella on maansa yhdessä paikassa, niin
+kuin olisi vaan yksi maa eli kantti. Siitä kukin suostukoon naapureinsa
+ja rajaikkoinsa kanssa. Annettakoon väliä sillen, jolla on joku määrä
+enemmin eli muutoin parempaa maata, kuin toisella. Ja joskin yksi eli
+toinen tulisi vaihettaissa vähäisen tappamaan, voittaa hän kuitenkin
+kahta vertaa siinä, että hänellä on kaikki yhdessä. Jos ette sovi
+keskenänne, ottakaat vakavia, ei kumpaisenkaan puolta pitäviä
+arviomiehiä eli kohtuullisia riidan ratkaisioita, elikkä heittäkää
+arpaa. Sen mä vielä sanon: älkäät antako minkään esteen eli vastuksen
+teitä peljättää, älkäätkö olko sentähden tytyväiset entiseen, että niin
+kauvan olette siihen tottuneet; tässä on se asia hankkeissa, että
+taitaisitte tulla rikkaammaksi ilman suuremmata vaivata.»
+
+Toivosen näitä puhuttua seurakunta erkausi kukin päätään puistain.
+Kaikki kyllä sanoivat, sen neuvon olevan varsin hyvän, mutta eivät
+luulleet koskaan saattavansa tulla siitä sopimaan.
+
+Kuitenkin muutamat joutilaisina hetkinä ajattelivat, minkä palaisen
+maistansa he saattaisivat antaa sille eli tälle saadaksensa siltä
+tilkan, joka oli hänen maansa vieressä. Ja rupesivatkin leikkiä muka
+läskein siitä puhumaan naapureinsa kanssa. Heillen ei ollut tarjottu
+maantilus aina sopiva, mutta he tahtoivat toista, joka oli kolmannen
+miehen. Sitäpä sitten molemmat puhuttelivat. Yksi kehoitti toista. Pian
+kukin rupesi neuvoittelemaan, miten saattaisi tiluksensa saada yhteen
+jatkoon. Ennen pitkää oli melkein yhteinen keskusteleminen tästä
+asiasta. Moni vaihetus tuli toimeen, monesta ei tullut mitään. Aina
+tuli jotain päätetyksi. Kultalassa oli niin kuin auksionissa eli
+markkinoilla, liiatenkin talvisaikana, koska oli enemmin aikaa ja
+iltapuhteella tultiin toinen toisensa kotiin puheskelemaan: Sillä mennä
+krouviin ja siellä juoda eli ryypätä ylös rahansa ja tulla järjettömän
+eläimen kaltaiseksi, sitäpä jo häpesi jokainen kunnon mies kylässä.
+Ennen he joivat juotavansa kotona vaimon ja lasten tykönä.
+
+Toivonen oli sanonut, että tällä tilusten vaihetuksella oli esteensä ja
+vastuksensa. Ja niin olikin. Mutta puolen vuoden kuluttua oli kuitenkin
+jo viisi isäntää suostuneet tilustensa vaihetuksesta ja melkein saaneet
+kaiken maansa yhteen jaksoon. Tämä toisia pisti vihaksi. He varsin
+hyvin näkivät siitä olevan suuren voiton. Koettivat siis saada hekin
+asiaa toimeen. Kylän kokoushuoneessa oli illoilla väkeä alinomaa. Aina
+seisoi kartan edessä muutamia talonisäntiä, jotka keskustelivat ja
+riitelivät, niin että uloskin kuului, ja erkausivat vihapaissään, mutta
+tulivat taas yhteen uusia tuumia tuumailemahan. Mitäpä tästä oli? Vuosi
+vuodelta saatiin tilukset enemmin ja enemmin yhdistetyiksi, ja silmin
+nähtävä oli mikä voitto ja hyödytys siitä karttui.
+
+
+
+29.
+
+KUINKA KULTALA NYT OLI
+
+
+Olikin Kultalan kylä nyt oikia Kultakylä. Siellä se seisoi satoisimpain
+kryytimaiden keskellä, ikään kuin peitettynä hedelmäpuilta,
+piiritettynä niityiltä ja kultaisilta jyvämailta, juuri kuin
+Paradiisissa. Tiet peltoin välillä olivat siivotut ja siliät niin kuin
+polkutiet kryytimaissa, ja molemmin puolin maanteitä oli istutettu
+hedelmäpuita niin kauvas kuin kylän alustaa oli.
+
+Ja joka sinne tuli, ei luullut tulevansa johonkuun kylään, vaan komiaan
+markkinapaikkaan eli pieneen kaupunkiin. Sillä huoneet olivat, jos ei
+juuri suuret, kuitenkin kaikki hyvin raketut ja hyvässä korjuussa
+ylähältä alas asti; akkunat olivat kirkkaat ja selkiät; ovet ja pielet
+aina pestyt ja maalatut; huoneet olivat melkein kaikki tiilikatoilla,
+sillä yhteisen kylän-asetuksen kautta olkikatot olivat kielletyt
+valkian vaaran tähden. Koska uutta kattoa pantiin, niin se piti
+tiilillä katettaman. Monella katon harjalla myöskin nähtiin ukontulen
+johdattaja; melkein joka akkunassa kukkia; taloin vieressä oli pieniä
+sievästi siivottuja kryytimaita ja niissä hyvästi hoidettuja
+mettiäispesiä.
+
+Ihmiset jokaista kadulla tervehtivät ystävällisesti, ja sanoivat
+toisillensa sivuitse mennessä vilpittömiä leikkisanoja. Kyllä näkyikin
+heidän päällensä, että he elivät suosiossa keskenänsä ja olivat oloonsa
+tytyväiset. Eikä saattanutkaan olla muutoin. Myös arkipäivinäkin
+töissänsä kaikki olivat, ei koreissa, vaan puhtaissa ja sievissä
+vaatteissa; ei nähtykään likaisia ryysyjä. Nähtiin kyllä ruskioita ja
+ahvettuneita kasvoja, mutta ei likaisia eikä siivomattomia pörröpäitä;
+voimaa ja terveyttä loisti kaikkein silmistä. Muiden kyläin nuoret
+miehet kernaimmin katsoivat Kultalan tyttöjä; sillä net olivat ei
+ainoastaan varsin sievät ja näppärät, mutta myös talouden töihin
+tottuneet, taitavat ja säästäväiset. Moni rikas muun kylän talonpoika
+otti vaimoksensa tytön Kultalasta; jos ei sillä ollutkaan paljon rahaa,
+oli kuitenkin paljon hyviä avuja. Ja jos nuori mies Kultalasta aikoi
+naimisiin, sai hän valita maakunnan tyttäristä. Harvoin Kultalan mies
+sai vasikan nahan, jos olikin tyttärellä enemmin tavaraa; sillä se
+tiettiin tulevan hyviin käsiin. Sekin varsin paljon kartutti kylän
+hyvää oloa ja voimaa.
+
+Ett'ei Kultalassa nähty kerjäläisiä ja joutilaita, on tiettävä. Mutta
+ei ees nähty ulkonäöltäkään köyhiä ihmisiä. Sillä vaivaisten huoneen
+asukkaillakin oli kyllänsä syödä ja juoda ja siivo puku. Joka meni
+pienimpäänkin, köyhimpään taloon, luuli tulevansa herrashuoneeseen.
+Laattiat olivat puhtaat, penkit, tuolit, pöydät ilman liata ja viata,
+akkunat ja pelit aivan kirkkaat -- lyhyesti sanottu, ei ollut niin kuin
+monen talonpojan likaisissa huoneissa muissa kylissä. Teki oikein mieli
+asua siellä näiden kunnon ihmisten kanssa.
+
+Kesällä, sunnuntaipäivinä kuin oli kaunis ilma, oli Kultalassa iloinen
+elämä. Siellä oli paljon ihmisiä kaupungista. Se suuri, uudesta rakettu
+kestikiivaritalo, jonka -- kukapas olisi uskonut? -- yksi niistä
+kahdesta-neljättä köyhistä kullantekiäin-liittolaisista oli perinnön
+kautta ja ostamalla omaksensa saanut, oli täynnä kaupunkilaisia, jotka
+nauttivat virvoituksia. Toiset tulivat tuttavain talonpoikain
+huoneisiin: istuivat siellä kryytimaissa, nauttien maitoa, hedelmiä,
+mettä eli mitä oli muita kylän herkkuja; elikkä istuivat viheriäisessä
+ruohossa leikiten ja iloiten; eli puhtailla penkeillä huoneiden edessä
+varjossa, katsellen sivuitse edes ja taas kulkevia ihmisiä; elikkä he
+tulivat pihlajan tykö, kussa kylän nuorukaiset välistä tanssasivat
+toisten laulaissa eli soittaissa. Ymmärrettävä on että nämät kaupungin
+herrasväet eivät olleet kiittämätä ja kostamata tätä iloa ja huvitusta,
+jota he Kultalassa nautitsivat, ja kaikki vieraiden varaksi tehdyt
+rakennukset ja kaunistukset huoneissa ja kryytimaissa kyllä maksoivat
+vaivan ja kulutuksen. Myös talvellakin tuli usein vieraita reellä
+ajain. Ja missä olikaan parempaa eli hupaisempaa paikkaa?
+
+Muiden kyläin asukkaat tätä näkivät ja kuulivat, ja olivat kummissaan,
+miksi heillä myöskin ei ollut niin. He jo luulivat käyneen toteen, että
+Kultalalaiset tunsivat taikoja. Mutta siihen sijaan että olisivat
+kuulustelleet, millaiset net taijat olivat, jäivät he vaan istumaan
+vanhaan likaansa, ja elivät niin kuin ennenkin. He osottivat vaan
+kateutta ja vainoa Kultalasta puhuessa, ja pilkaten sitä kutsuivat
+kullan-tekiäin kyläksi. Mutta tämä liikanimi ei ollut mikään likanimi.
+
+Eivätkä siitä Kultalalaiset paljon huolineet. Sillä mihin vaan tulivat,
+heitä kohdeltiin kunnialla ja hyvyydellä. Het elivät tätä hyvää
+elämätänsä, ja olivat niin muodoin iloiset. Koko viikon työtä tehtyänsä
+he pitivät sunnuntain oikiana lepopäivänä. Krouviin he nyt ei menneet.
+Olipa heillä kotonansa virvottavia juomia. Mutta talvella nuorukaiset
+usein tanssasivat. Muutamat miehet ja pojat olivat kouluttajalta,
+Juhanalta, oppineet viulua soittamaan ja pilliä puhaltamaan. Ja
+olivatkin jo melkoiset mestarit. Usein nuoret laulua oppineet pojat ja
+tytöt lauloivat yhteisesti suuria, koreita veisuja, joita tuskin sai
+kuulla kaupungissakaan. Vanhat miehet ja vaimot kävivät perheineen
+illoilla toistensa tykönä; kussa heitä ravittiin talonpoikaisella
+rualla ja aika vietettiin iloisilla ja ystävällisillä puheilla.
+Juopuneista ihmisistä, tappeluista, riidoista, käräjänkäynnistä, tai
+muusta ylellisyydestä eli irstaisuudesta ei kuultu puhuttavankaan.
+Sillä sekä parempi olo, että koulussa saatu parempi oppi oli heidät
+totuttanut kunniallisempaan ja siistimpään elämään, jota muutoin ei
+havaittu muissa kylissä. Jo ensi näöltä kaupungissa tunnettiin ja
+eroitettiin Kultalalaiset muista talonpojista. Heidän pukunsa oli
+yksinkertainen ja puhdas, ei liian pulska eli kallis, heidän puheensa
+hiljainen ja siivo, heidän käytöksensä oli ilman ulkokultaisuutta,
+mutta tarkka, hyväsydämminen ja siisti.
+
+Ei pidä kuitenkaan uskoa, että tämä siisti ja kiitettävä elämä tuli
+ainoastaan opetuksesta ja ihmisten paremmasta tilasta; kylän yhteiset
+asetukset myöskin paljon vaikuttivat. Sillä muutamat talonpojat,
+tultuansa rikkaammaksi, tahtoivat taas ruveta elämään ylöllisesti ja
+suunnattomasti. Muutamat tahtoivat tulla ylpiäksi, antoivat
+tyttärillensä ylimäärin pulskia vaatteita, pukivat itsensä kalliisiin
+verkoihin ikään kuin kaupungin herrat, ja pyysivät kaikin muodoin elää
+suuresti. Toiset rupesivat taas kortteihin elikkä viinaklasiin
+krouvissa. Mutta tätä suuresti pahastuivat kaikki kunnon ihmiset, ja he
+sanoivat: »Joko nyt taas ruvetaan sillä tavalla elämään, ja pitääkö
+taas ruveta kaikki menemään takaperin!» Ja oli yhteinen mielipaha ja
+närkästys niitä vastaan, jotka luopuivat yksinkertaisesta,
+kiitettävästä elämän laadusta; ja vaadittiin että kylän hallitusmiesten
+piti paremmin ja tarkemmin valvoa hyviä tapoja kylässä.
+
+Tämä hallitusmiehille tehty soimaus ei ollenkaan tehnyt pahaa mieltä
+Toivoselle, mutta siihen sijaan häntä oikeen ilahutti. Ja niin tuli
+toimeen yhteinen ankara kylän asetus; siinä oli kielletty kaikki kopeus
+ja ylöllisyys vaatteissa ja joka ijälle määrätty hänen pukunsa; kortin
+pelille ja kaikelle pelille rahasta ja rahan arvosta, juopumiselle,
+sadatuksille ja hävyttömille puheille, tappeluille ja muulle
+vallattomuudelle määrättiin kova rankaistus ja sakko. Tästäpä tuli
+ettei kukaan ylpeillyt eikä ylöllisiä noudatellut, että jos tulikin
+joskus kellenkään halu tehdä mitään ylöllistä, hävytöntä eli väärää,
+häntä kuitenkin siitä peljätti ja esti häpiän ja rankaistuksen pelko.
+
+Joka vuosi tämä asetus luettiin koko kansalle. Silloin piti vanhain ja
+nuorten, miesten, vaimoin ja lasten olla kuulemassa. Jos nähtiin
+tarpeelliseksi, niin tehtiin lisäyksiä. Ja koska se oli ylösluettu,
+kysyi aina ensimmäinen hallitusmies: »Tahdotteko noudattaa ja seurata
+tätä asetusta, joka on hyvän voimamme, sopumme ja kunniamme perustus?»
+-- Ja kaikki, sekä vanhat että nuoret vastasivat yksimielisesti
+korkialla ja selkiällä äänellä: Me tahdomme.
+
+
+
+
+30.
+
+RISTIÄISET
+
+
+Toivoselle tapahtui siihen aikaan suuri sydämmen ilo ja riemu, jota hän
+jo kauvan turhaan oli halainnut. Hänen rakas hyvä vaimonsa, Elsa, oli
+hänelle synnyttänyt terveen ja virkun pojan. Hän oli niin kuin
+taivaassa.
+
+Ja hän meni yhden ystävänsä tykö, joka oli niitä kaksi-neljättä
+liittolaisia. Sitten hän sanoi: »Hyvä ystäväni, en ole tähän asti
+sinulta vielä mitään anonut, ja nyt tulen ensi kerran. Vaimoni makaa
+lapsen-vuoteessa, enkä saata häntä jättää yksinänsä ja mennä
+kaupunkiin. Mutta minä tarvitsen viisi sataa ruplaa, jos ei pitemmäksi
+kuin viikon ajaksi, ja jos on mahdollinen kultarahoissa. Tahdotkos
+minulle niin paljon lainata viikoksi?»
+
+Toinen vastasi: »Onhan minun niin paljon sinua kiittämistä; miksikä en
+tahtoisi? Juuri nykyisin sain kahdeksan sataa ruplaa, jotka ovat vielä
+tallessani. Mutta niitä on osa hopiarahaa. Jos tahdot, niin ota kaikki
+niin kauvaksi kuin tahdot.»
+
+Toivonen sanoi: »Minä kernaasti tahtoisin kaikki kultarahassa; se on
+minulle sangen tarpeellinen.»
+
+Ystävä vastasi: »Yhtä kaikki, kyllämä siihen neuvon keksin. Milloinkas
+net tahdot?»
+
+Toivonen vastasi: »Tuo minulle rahat huomen illalla kello kahdeksan
+minun kotiini. Mutta älä siitä virka kellenkään mitään.»
+
+Tämän asian näin toimitettuansa, Toivonen meni toisten liittolaisten
+tykö, ja puhui kullenkin samoilla sanoilla, kuin ensimmäiselle, ja anoi
+viisisataa ruplaa, jos mahdollinen oli kultarahoissa. Ja kukin oli
+iloissaan, kerran toki saattavansa tehdä tällen kunnon miehelle työn,
+ja lupasi tuoda hänelle rahat. Hän käski jokaisen tulla tykönsä
+seuraavana päivänä illalla kello kahdeksan aikana.
+
+Ja he tulivat määrätyllä hetkellä, ja silloin jo oli pimiä. Hän vei
+heidät kaikki sisälle tupaansa, mutta ei ollut vielä valkiaa sytytetty.
+Kukin itsekseen kummasteli että siellä oli niin paljon muitakin.
+Toivonen meni valkiaa noutamaan. Ja kuin hän tuli takaisin tupaan,
+kaksi kynttilää kädessä, näkivät he hänen, niin kuin jo kerran ennenkin
+olivat nähneet, komioissa upseerin vaatteissa, korkia höyhenvihko
+hatussa, rinnassa tähti ja pitkä sapeli vyöllä. He kummastuksissaan
+katselivat toisiaan, ja näkivät, niin kuin seitsemän vuotta sitten,
+samat ihmiset, samassa tuvassa, ympärin samaa pöytää, jollen upseeri
+pani kynttilät seisomaan.
+
+Toivonen sanoi nyt: »Jos olette tuoneet, hyvät ystävät, mitä teiltä
+olen anonut, niin pankaat tänne pöydälle.»
+
+Niin astuivat kaikki, yksi toisensa perästä, pöydän tykö, ja moni oli
+pahoilla mielin, ettei saattanut antaa koko summaa kultarahassa. Siihen
+hän vastasi leppiästi ja ystävällisesti: »Yhtä kaikki se on. Antakaat
+mitä tahdotte.» Ja kaasivat pöydälle kultarahoja, muutamat hopiarahoja,
+muutamat sedeleitä ja reverssejä.
+
+Sitten Toivonen korotti äänensä ja sanoi: »Muistakaat se, koetuksen
+aika on ohitse, ja nyt ovat kuluneet ne seitsemän vuotta ja seitsemän
+viikkoa, joista olen teillen puhunut. Ja te olette enemmin rahaa tälle
+pöydälle kaataneet, kuin minä seitsemän vuotta ja seitsemän viikkoa
+sitten osotin teidän silmäinne eteen. Silloin tuskin olitte miehet
+kokoon saamaan viisisataa kopeikkaakaan; eikä kaupungissa olisi kukaan
+niitä teille lainannut. Nyt olette vuorokaudessa saaneet kokoon kukin
+viisisataa ruplaa, niin että tässä on pöydällä yhtäkkiä koossa
+kuusitoistakymmentä tuhatta ruplaa. On siis koetuksen aika ohitse, ja
+minä olen teillen opettanut konstin tehdä kultaa. Ja nyt taidatte
+ymmärtää, mitä sanoin, koska ensikerran tässä seisoitte: Minä sanoin:
+itse konsti on enemmästä arvosta kuin kulta; sillä tämä konsti on paras
+elämän viisaus. Olkaat lupauksillenne ja Jumalalle uskolliset, ja
+teidän onnenne ja hyvä tilanne kasvaa päivä päivältä. Joka pettää
+lupauksensa, hän pettää onnensa. Painakaat nämät lupaukset lastenne
+sydämmiin, että he niitä vaariin ottavat, ja heillen tulee hyvin
+käymään. -- Nyt minä olen täyttänyt, mitä teillen lupasin. Te olette
+rikkaat sentähden, että tarvitsette vähän ja ansaitsette paljon, ja
+että rikkaat teitä uskovat ja teidän varaksenne pitävät raha-arkkunsa
+auki ja altisna. Näin olette oppineet kultaa tekemään, niin kuin
+rehelliset ja kunnon miehet kultaa tekevät. Elikkä oletteko muuta
+keinoa odottaneet oppiaksenne?»
+
+Tähän miehet kaikki naurahtelivat ja sanoivat: »No, olemmehan me tuon
+jo aikaa havainneet, mitä tuolla kullan teolla ajattelit. Ja tultuamme
+kerran oikiaan kuntoon, me myös häpesimme sitä tyhmää epäluuloa, joka
+meidät ennen villitti, ja sydämmissämme sinua kiitimme, että meidät
+paremmalle retkelle olet saattanut. Mutta ilman sinuta ja sinun avutasi
+emme olisi koskaan tulleet tälle tielle.»
+
+Toivosta ilahutti nämät heidän sanansa, ja se sydämellinen
+kiitollisuus, jolla he häntä kättivät ja hänen kättänsä puistivat. Ja
+hän antoi heille takaisin heidän rahansa, jota hän ei tarvinnut, mutta
+oli anonut vaan koettaaksensa heidän hyvää tahtoansa. Mutta he
+sanoivat: »Hallitse meitä, miten tahdot, öin päivin. Sillä sinua meidän
+tulee kiittää onnestamme. Sano, ja me tahdomme sinun tähtesi mennä
+vaikka tuleen. Sano, ja me tahdomme kuolla sinun edestäsi, emmekä
+pelkää kuolemaa.» Ja näin ystävällisesti seisoissaan hänen
+ympärillänsä, he katselivat hänen kaunista pukuansa ja tähteä hänen
+rinnassansa, ja olisivat mielellään kysyneet, mitä se merkitsi.
+
+Hän vastasi: »Minä kiitän teidän vanhaa kouluttajaanne, isä vainajaani,
+vielä haudassansa, että hän minulle opetti monta hyödyllistä asiaa ja
+myöskin maanmittausta. Sillä tultuani sotaväkeen, oli minulle siitä,
+ynnä myös rehellisestä mielestäni ja urhollisesta käytännöstäni se
+hyvä, että minä ylennettiin sotakumppaneini yli. Minä tein
+velvollisuuteni ja pääsin ryttmestariksi eli hevoisväen kapteeniksi. Ja
+kuin kerran meidän Kenraalimme tunkeusi kovin kauvas vihollisten
+keskelle, ja seuroinensa tuli niiltä piiritetyksi, riensin minä
+miehineni avuksi, ja pelastin Kenraalini. Siitä sain tämän haavan
+otsaani ja tämän tähden kunniamerkiksi rintaani, ja kuin sitten rauhan
+tultua otin eroni sotapalveluksesta, annettiin minulle vuosinen
+elatusraha eli pensioni. Sama Kenraali tuli sitten Maaherraksi, ja
+matkustaissansa Läänissään, ei hän minua unhottanut, vaan, niin kuin
+itse näitte, kävi minuakin katsomassa.»
+
+»Kotia tultuani Kultalaan, rakkaaseen kotimaahani, ja nähtyäni täällä
+olevaa viheliäisyyttä, köyhyyttä ja kehnoutta, en ollenkaan ilmoittanut
+varojani, päästäkseni kerjäläisiä. Eikä paljon tehnyt mieleni tänne
+jäädäkkään, ja olisinkin taas mennyt tieheni, jos en olisi nähnyt
+myllärin nuorta tytärtä. Elsa minun tänne pysäytti. Silloin minä
+sydämmessäni päätin koettaa, jos taitanen tehdä elämäni teidän
+seassanne hupaiseksi. Ja olin olevinani köyhä ja muiden vertainen,
+ett'eivät minusta vierastuisi. Enkä sanonut kellenkään virastani ja
+kunniamerkistäni, enkä vuosirahasta jota nautitsin. Ainoastaan Elsan
+vanhemmille minun täytyi sitä ilmoittaa sinä iltana, jona anoin
+heiltä tytärtänsä; muutoin eivät olisi mulle antaneet lastansa,
+sillä he pitivät minua köyhänä. Mutta kuin minä vielä samana iltana
+vein myllärin ja hänen vaimonsa kotiini, ja täällä otin päälleni
+upseerin-vaatteet ja tämän tähden, näytin heille kootut rahani ja
+esivallallisen armokirjoituksen, josta näkivät, minulla olevan enemmin
+tuloa vuodessa, kuin myllärin mylly taisi ansaita kolmessa vuodessa,
+tuli heillen toinen mieli. Kuitenkin heidän täytyi pitää suunsa kiinni,
+sillä se oli tarpeellinen. Mutta nyt joka ihminen sen tietäköön, enään
+ei se haita mitään.»
+
+Näin Toivonen selitti asian, ja miehet ihmeissään iloitsivat hänen
+onnestansa. Ja hän oli heidän silmissään niin suuriarvoinen mies, että
+tuskin uskalsivat häntä sinuksi kutsuakkaan. Mutta hän sanoi: »Mitä nyt
+arvelette? -- Ei niin, minä olen teidän vertaisenne; olkaat siis te
+minun veljeni. Ei mikään upseerin vaatet eikä mikään kunniatähti, vaan
+hyvätahtoinen sydän täynnä Jumalan pelkoa tekee kunnian ja kunnon
+mieheksi.» Näin hän puhui ja syleili heitä kaikkia; ja poismennessänsä
+he häntä kiittivät, sillä hän oli heidän maallisen ja ijankaikkisen
+onnensa oikia perustaja, ja he kutsuivat häntä Isäksi. Ja kuin
+ristiäiset piti pidettämän, lupasivat he kaikki iloita hänen kanssansa,
+juuri kuin olisi heidän oma ilojuhlansa.
+
+Kuin nyt kolmen päivän perästä tuli sunnuntai, jona Toivosen poika piti
+ristittämän, olivat kaikki ihmiset kylässä jo varahin valveillaan.
+Mutta Toivonen astui Elsan tykö, suuteli nuorta äitiä ja hänen pientä
+lastansa ja sanoi: »Katso, rakas Elsani, minun sydämmeni on suuresti
+iloissaan. Minun poikani, jonka sinä olet synnyttänyt, tekee minulle
+suuren riemun ja ilon; mutta vielä suurempi riemu on minulle,
+katsoissani meidän kyläämme. Ja se on kuitenkin tosi, että ihmiset
+eivät ole niin pahat, eikä niin ilman sydämmetä, kuin usein hoetaan. Ei
+pidä koskaan heittää pois uskoa ihmiskunnan hyvästä luonnosta. Katso,
+tänä yönä he ovat taas koristaneet ja kaunistaneet huoneemme
+kukkakiehkuroilla, niin kuin meidän hääpäivänäkin. Mutta ei siihen
+kyllä. Kaikki huoneet kylässä ovat kukilla ja puiden oksilla
+kaunistetut, juuri kuin meidän juhlamme olisi joka talon juhla. Ja
+meidän talostamme aina kirkon ovelle ovat he istuttaneet viheriöitseviä
+koivuja molemmin puolin tietä, ja koivusta koivuun ripustaneet nuoralle
+pujotetuita kukkia, ja pitkin koko tietä he ovat varistaneet
+viheriäisiä lehtiä ja kaikellaisia kukkia.»
+
+Näin Toivonen puhui ja nuori äiti punastui hiljaisessa ihastuksessa, ja
+hänen silmiinsä tuli kyyneliä. Hän sanoi vaan: »Kuulinki minä yöllä
+usein kulkua ja vähää tohinaa siellä ulkona, enkä tiennyt mitä se oli.»
+Eikä hän malttanut olla sängyssä, mutta nousi ylös ja meni akkunalle,
+katsomaan sitä koreutta. Ja hän itki hiljaisuudessa; sillä ei ole
+hellää mieltä mikään enemmin liikuttava, kuin nähdä hyväin sieluin
+sopua ja sisällistä sovintoa, ja murhetta taikka iloa toisten ihmisten
+onnettomissa eli onnellisissa elämän vaiheissa. Sepä se on se oikia ja
+totinen ihmisyyden kirkastus ja ennustus eli esimaku siitä ihanammasta
+taivaan ilosta, joka meitä odottaa.
+
+Elsan jälleen tultua vuoteelle lapsensa tykö, tulivat hänen
+vanhempansa, sillä he olivat kutsutut kummiksi. Myllärin emäntä ei
+saattanut niin sanoa, kuinka olivat huoneet koristetut, kuinka olivat
+kaikki liikkeellä kylässä, ja hän huusi ehtimiseen: »Ei suinkaan
+sellaisia ristiäisiä ole koskaan nähty Kultalassa! eihän ruhtinaankaan
+eli kuninkaan syntymistä niin kunnioiteta.»
+
+Hänen vielä puhuissansa, tuli koko joukko nuoria tyttöjä ja poikia
+Toivosen taloon, kaikki juhlavaatteissa ja parittain kulkein.
+Jokaisella oli vanhemmiltaan joku pieni lahja vastasyntyneelle;
+muutamat antoivat lumivalkoista liinaa, toiset sokuria, ja rusinoita,
+ja manteleita, eli kukkia, elikkä kotikutoja sukkia eli vanttuita,
+toiset sieviä huonetkaluja, pieniä köökin tarpeita ja senkaltaista.
+Niin monta kuin oli perhettä kylässä, niin monta oli lahjaa. Ja kaikki
+lapset suutelivat Elsan kättä ja sanoivat: Muori Elsa! ja he suutelivat
+Toivosen kättä, sanoin vaan ne sanat: Isä Toivonen! Mutta mikä suloinen
+ääni oli Toivosen ja Elsan sydämmille tämä isän ja äitin nimitys! Ei
+ole totisempaa ja ilahuttavampaa onnen toivotusta.
+
+Nyt rupesivat kellot soimaan kirkkoon. Lapsi kannettiin ristille,
+ensimmäisenä; sitten tulivat hänen äitinsä vanhemmat ja sitten hänen
+isänsä, ilokyyneleet silmissä. Koko seurakunta seisoi kirkon edessä,
+sekä nuoret että vanhat, odottain Toivosen tuloa. Hiljan ja
+ystävällisesti sanoivat kaikki, sitä myöden kuin hän kävi heitä
+sivuitse: »Hyvää huomenta, Isä Toivonen!» Sitten häntä kaikki
+seurasivat kirkkoon.
+
+Lapsi kastettiin ennen saarnaa, ja sitten piti Herra Kappalainen
+kauniin saarnan Kansan velvollisuudesta julkiseen kiitollisuuteen hyvää
+Esivaltaa kohtaan. Ei hän ollut koskaan ennen näkynyt niin liikutettuna
+ja innoissaan ja niin sydämmen hartaudella puhuneeksi. Joka sana kävi
+sydämmeen. Koko seurakunta oli syvimmässä hartaudessa ja aina
+enenevässä sydämmen liikutuksessa. Kukin koki pidättää kyyneleitänsä ja
+itkuansa. Mutta koska nyt Herra Kappalainen tuli loppurukoukseen, ja
+hän siinä korotti äänensä Jumalan tykö rukoillen Kultalan hyvän
+hallituksen edestä, josta kukin itseksensä muisti Toivosta; koska hän
+nyt ei enään voinut pidättää sydämmensä liikutusta, ja kyyneleitä
+vuodattain mainitsi Toivosen nimen -- silloin oli yhteinen itku ja
+tyrskintö ympärin koko kirkon. Sillä nyt jokainen ajatteli ja muisti
+kaikkea, mitä Toivonen oli kylälle tehnyt ja toimittanut; kukin
+tunnusti hänen olevan yhteisen onnellisuuden perustajan ja kaikkein
+hyväntekiän. Kappalainen ei voinut puhua enempää. Hän lopetti
+saarnansa; hän sanoi siunauksen Jumalata pelkäävän ja kiitollisen
+seurakunnan ylitse. Ei ollut koskaan Kultalassa suuremmalla hartaudella
+veisattu, kuin nyt veisattiin virsikirjasta rukous hyvän ja hurskaan
+esivallan edestä.
+
+Toivonen, nöyränä ja kainostellen ja kuitenkin ilolta liikutettuna,
+vaivoin saattoi nostaa ylös silmiänsä, kirkosta ulos astuissaan, ja
+meni, päätänsä kumartain, häntä tervehtivän kansan keskitse kotiin
+Elsansa tykö. Hän tuskin voi puhua. Puolipäiväiseksi oli hänen
+tykönänsä hänen appensa ja anoppinsa, Herra Kappalainen, kouluttaja ja
+molemmat hallitusmiehet, hänen kumppaninsa kylän hallituksesta. Net
+sanoivat että melkein joka talossa oli vieraspidot, joihin olivat
+toiset toisiansa kutsuneet; köyhät söivät rikkaampain tykönä. Toivonen
+puisti päätänsä ja sanoi: »Se on minulle liian suuri kunnia; en minä
+sitä ole ansainnut.»
+
+Mutta kaikkein yhteinen ilo teki hänenkin iloiseksi ja hyville mielin.
+Hän meni illan puoleen, vierainensa, ulos kylään, ja kävi siellä
+talosta taloon, ja istui hetken aikaa kunkin perheen tykönä ja kiitti
+kaikkia niin suuresta hänelle osotetusta rakkaudesta. Kultala oli
+täynnä vieraita; sillä kaupungissakin oli kuultu tästä juhlasta, ja
+joka vaan pääsi, tuli tänne sitä katsomaan. Hiljaan yöhön kestivät
+nuorukaisten tanssit, ja kuului kaikilta puolin soittoa ja laulua
+huoneista, pihlajan alta ja kryytimaista.
+
+Puhuttiin ja puhutaan vielä kauvan Kultalassa tästä ihanasta päivästä.
+Ja Toivonen kutsuttiin siitä saakka ei muulla nimellä kuin Isä Toivonen
+ja hänen suloinen Elsansa: Muori Elsa.
+
+Totisesti, totisesti, mitä elämässä hyvää kylvetään, se saapi
+viimeinkin aina ihanan elon-aikansa. Sillä meidän yllämme elää hyvä
+Jumala, kostaja täynnä laupeutta ja rakkautta.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Kultala, by Heinrich Zschokke
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KULTALA ***
+
+***** This file should be named 18433-8.txt or 18433-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/1/8/4/3/18433/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
+*** END: FULL LICENSE ***
+
diff --git a/18433-8.zip b/18433-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..daf812d
--- /dev/null
+++ b/18433-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..f03a424
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #18433 (https://www.gutenberg.org/ebooks/18433)