diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 18411-0.txt | 5778 | ||||
| -rw-r--r-- | 18411-0.zip | bin | 0 -> 66508 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 18411-8.txt | 5778 | ||||
| -rw-r--r-- | 18411-8.zip | bin | 0 -> 65789 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
7 files changed, 11572 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/18411-0.txt b/18411-0.txt new file mode 100644 index 0000000..19c05c3 --- /dev/null +++ b/18411-0.txt @@ -0,0 +1,5778 @@ +The Project Gutenberg EBook of Sata runoa, by Various + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Sata runoa + Valikoituja maailmankirjallisuudesta + +Author: Various + +Translator: Valter Juva + +Release Date: May 18, 2006 [EBook #18411] + +Language: Finnish + +Character set encoding: UTF-8 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SATA RUNOA *** + + + + +Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed +Proofreaders Europe. + + + + + + + + + +SATA RUNOA + +VALIKOITUJA +MAAILMANKIRJALLISUUDESTA + + +Suomentanut +Valter Juva + + +Ensimmäisen kerran julkaissut +Werner Söderström Osakeyhtiö 1916. + + + + +_Kokoelmaan otetut runonäytteet kuuluvat, muutamia harvoja poikkeuksia +lukuunottamatta, n. s. klassilliseen ynnä aikaisempaan romanttiseen +kirjallisuuteen. Vastaisuudessa on suomentajalla aikomus julkaista +täydentävä lisäkokoelma, johon tulisi myöskin näytteitä +maailmankirjallisuuden uusimpien runoilijoin laulurunoudesta._ + +_Olen yleensä tahtonut saattaa suomalaiselle lukijalle tunnetuksi eri +aikojen ja maiden lyyrikoita, heitä todella edustavien runojen kautta. +Vihjaus maailmankirjallisuuden suurmiesten runoelmiin on omansa +laajentamaan mielikuvitusta ja rikastuttamaan tunne-elämää._ + +_Kirja muodostaa kylläkin kirjavan mosaikkiteoksen. Sen yhtenäisyys ja +tasasuhtaisuus voisi parhaassakin tapauksessa jäädä yksinomaan sen +varaan, missä määrin, valintaa tehtäessä, on pysytty suomentajan omassa +tunnelmapiirissä. Tämäntapaisissa valikoimissa ei kuitenkaan mainittu +seikka saa vaaliin ratkaisevasti vaikuttaa._ + +_*Goethen* »Faustista» otetuissa suomennoksissa olen saanut eräitä +kärkikohtia Kaarlo Koskimieheltä, »Thulen kuninkaassa» sen ohella Eino +Leinolta ja O. Manniselta. Runossa »Kylälehmuksen alla» on suomennoksen +pohja Kaarlo Koskimiehen._ + +_*Schillerin* »Kello-laulussa» olen lainannut Oksaselta yhtä ja toista, +vaikka lainaukset eivät aina tule selvästi näkyviin._ + +_*Vörösmartyn* »Julistuksessa» on eräitä säkeistöjä ja käänteitä +lainattu Arvi Jännekseltä._ + +_*Heinen* runossa »Lorelei» on loppusointupari lainattu Suoniolta._ + +_*Runebergin* suomennokset perustuvat aikaisempiin yrityksiini vv. 1885 +ja 1905. Nykyisessä muodossaan ne ovat sovittelukokeita, joissa olen +käyttänyt hyväkseni Paavo Cajanderin ja O. Mannisen y. m. suomennoksia._ + +_*Rydbergin* »Tontussa» olen saanut pari kohtaa Paavo Cajanderilta sekä +runossa »Aallotar tytölle» kaksi tärkeätä säettä Kaarlo Koskimieheltä._ + +_Suomen runokieli on aikaisemmin omistanut suuren joukon uusia sanoja ja +muotoja. Nykyaikana eräillä tahoilla ei enää sallittaisi uusia +käytäntöön otettaviksi. Missä loppusointuja on olemassa, tulisi näitä +kuitenkin säilyttää, ottamalla ne visusti talteen. Varovaisuuden +oikeutetut vaatimukset tunnen ja tunnustan._ + +_Helmikuulla 1916._ + + _VALTER JUVA._ + + + + +QUINTUS HORATIUS FLACCUS. + + + + +1. + +NEITOJEN JA NUORUKAISTEN +KUOROLLE. + + +Rietasta kansaa vihaan, -- se jääköön pois! +Vait, kuulkaa! Ihka uusia lauluja +ma laulan nyt, Apollon pappi, +teille, te neidot ja nuorukaiset! + +Kuninkaat ylväät laumansa pelkoon saa, +mut heilläkin on herrana Jupiter, +mi murskas gigantit ja maailmaa +kulmia rypistäin järkähyttää. + +Kai ehkä toinen laajemman köynnösmaan +voi istuttaa, -- ken, kerskuen syntyään, +Mars-kenttää astuu virkain vaaliin; +kellä on kunto ja maine kuulu, + +kun kilpaan käy; ken turvata ehkä voi +klienttein joukkoon --: määräpä kohtalon +on yksi ylhäin, yksi alhain, +uurnasta kaikkien arpa kirpoo. + +Yli korskan pääs jos riippuvan ainiaan +näät miekan paljaan, ei sua viehtää voi +sikuulilaiset herkut hienot, +ei sulo soitot ja lintuin laulut + +saa uneen viihtää. Vienoa unta ei +jää vaille maamies halvassa majassaan, +ei rantain varjostoissa, eikä +Menoissa leyhkissä Tempe-laakson. + +Ken eloon niukkaan tyytyvi, häntä ei +saa hätään hyrskyt hurjat, ei raivosäät, +kun Arkturus käy loimuin länteen, +ei idän taivaalla Kauriin uhka, + +ei viinivuoret rakeiden raastamat, +ei puistomaat, jos toivehet pettäiskin +kun milloin märkyys vaivaa, milloin +tähtien hehku, tai talven kylmät. + +-- Veet kohta ahtaiks saattavat kaloille +nuo vuoret, mereen louhitut: paasiaan +nyt veteen latoo taitoniekat +orjien kanssa, kun herrat rikkaat + +sai maasta kyllän! Mut yhä kyltymys +jää herran seuraan, kammo se soutamaan +käy kolmihankaan, taakse ratsaan +istuvi selkähän murhe musta. + +Jos suruun siis ei marmori Frygian, +ei ruskoväikkeet purppuravaattehen +suo hoivaa, -- ei Falernon viini +eikäpä Persian nardusöljy: + +miks uljaat pylväät kiusaksi katehen +ma uuteen tyyliin saliini teettäisin? +Miks vaihtaisin Sabinum-laakson +rikkauksiin sekä huoliin hurjiin? + + + + +2. + +LICINIUKSELLE. + + +Elinohjees on, sa Licinius, oiva, +kun et temmeltäin pyri aavain myrskyyn, +etkä, väistääkses sitä, luovi rantaa + keskellä luotoin. + +Ken se kultaiseen tasasuhtaan suostuu, +loat välttää hän lahotöllin kurjan, +avosilmin myös salit suuret, joita + karsaus katsoo. + +Kovin tuulispää ikilatva honkaa +alas ahdistaa, ja kun torni kaatuu, +rymy raskain on; -- ukon-vaajat iskee + huippuja vuorten. + +Surun aikaan jää sydän tyyni toivoon, +ja jos sää on sees, polopäivää pelkää. +Lumet, talvet tuo tosin Zeus, mut hänpä + myöskin ne poistaa. + +Jos sun vastoin käy, -- ajat vielä vaihtuu! +Ei Apollon jous ole jänteess' aina; +kitarallaan myös runotarta voi hän + soittaen säistää. + +Elä uljain päin, ota miesnä vastaan +ajan ahdingot; -- ja jos tuuli liian +kävi myötäiseks, ole viisas, reivaa + paisuvat purjeet! + + + + +3. + +GROSPHUKSELLE. + + +Tyvent' toivoo mies, jota syliins' sulkee +meri Aigeian, kun on yö, ja pilviin +meni kätköön kuu, ja kun teille laivan + tähdet ei tuiki. + +Lepo kaipuu on rajupäisten Traakkein, +lepo Meedein myös -- aseloistossansa; +mut, sa Grosphus, ei sitä hanki kulta, + purppura myös ei; + +korut, aarteet ei, -- vaka liktor itse, +joka eessäs käy, sydänhuolt' ei häädä; +salat tuskat nuo yli kattolaattain + liehuen lentää. + +Vähin tarpein vain elät tyynnä: arvoon +ota pöydälles isäs suolakippo; -- +toki silloin ei himot, eikä kauhu + karkoita untas. + +Ikä kuluu: miks koet paljon voittaa? +Mitä suuntaat ties eri maailmanääriin? +Et sä, luopuissas isänmaasta, pääse + itseäs pakoon! + +Iki-kaipuu tuo heti laivaan astuu, +ja se kilpaan käy kera ratsujoukon; -- +sido kaurihisi, rajusäätä viihdä + viuhean myrskyn! + +Ken se tajuuns' sai ilot hetken, jättää +joka toiveen voi, ja hän vastuksille +hymyn hienon suo; näet onni koskaan + ei ole täysi. + +Elos katkaistiin, sa Akilles, nuorna! +Perin loppuun löi ikä Tithonuksen! +Ehkä suonee niin, mitä kielsi sulta + tunnit ne mulle. + +Kas, Sikuulein maass' sadat karjas mylvii, +nelivaljaissaan hevot hirnuu sulle, +punavaipassas väri tummin loistaa + Afrikan simpsun. + +Mulle immyt tuo, joka määrät mittaa, +runolahjan soi ja kuin Kreikan hengen, +sarat pienen maan sekä taidon välttää + joukkoa inhaa. + + + + +4. + +PYRRHALLE. + + +Kenpäs poika se nyt, + nuortea, öljypää, +maaten ruusuilla, sun + riistävi rinnoilleen +luolan turvissa, Pyrrha! +Kelle keltaiset kutris nyt + +kiinnät puoleksi vain? + -- Itkeä saa se mies +vaiheit' taivahan sään, + uskottomuuttas sun! +Hämmästyksin hän katsoo +tuimaa merta, mi tummenee: + +Tänään luottaen hän + nauttivi loistostas, +uskoo saaneensa noin + suosios ainiaks, +hempes noin, -- kun ei tiedä +puuskaa pettävän tuulispään! + +Hätää, kurjuutta vain + päilyvä pintas tuo! -- +Äsken itse mä vein, + aallosta päästyäin, +templiin vaatteeni märjät +uhriks aaltojen valtiaan. + + + + +5. + +THALIARCHUS NUORUKAISELLE. + + +Näät, kuinka hohtaa valkeavaippainen +Soracten huippu; taakasta hankien +käy painoon metsän puut, ja jäätyin +virrat ne äkkiä vangiks joutui. + +Nyt tuima takkavalkea lietehen +tee lämpimikses; reipasna maljahas +suo vanhan, oivan viinis vuotaa, +oi, Thaliarchus, sa tynnyristä! + +Muu kaikki heitä huomahan taivaisten; +he murtaa myrskyn vimman, mi vastaksuin +löi kuohupäät, -- ja jälleen pystyyn +sypressi kohoo ja saarni vankka. + +Äl' urki turhaan huolia huomisen, +vaan päivä, jonkas sait, lue voitokses; +sa lemmen armaat riemut nauti, +nuorena kiitele karkeloissa, + +kun intos uhkuu, kun ukon kärttyisyys +ei vielä vaivaa. Päiväsi parhain jaa: +Mars-kenttää etsi, -- kävelyitä, -- +kuiskeita viehkeitä illan suussa. -- + +Jää neidon kisaan, siinä kun varjoss' yön +hän varkain piilee, tirskuen kätköstään: +Käsivarren koruun käy, -- ja tyttö +riuhtovi vastahan heikoin hyvein! + + + + +6. + +BANDUSIAN LÄHTEELLE. + + +Lähde Bandusian, + kristallikirkas sa, +uhraan viiniä näin, + kukkia sulle nyt; +lupaan huomenna vielä +nuoren jäärän, min sarvet jo + +paisuu pahkasta pään + kiimojen otteluun. +Hukkaan hältä ne jää: + huomenna purppuroi +kylmää aaltoas hurme +karjan kiihkeän veitikan. + +Piiloos Sirius ei + sinkoa hehkuaan; +illoin tarjoamaas + raitista vettä juo +aurast' uupunut härkä, +luokses kiertävä karja jää. + +Maineen kerran sa saat, + lähde, kun sulle näin +tänään lauluni soi + varjosta tammipuun +luolas suulla, min paatta + soluu hauskasti haastain vuos. + + + + +7. + +TORQUATUKSELLE. + + +Hanki jo haipui pois, ja jo ruoho se kenttiä kirjoo, + puut saa hapsia taas; +muoto se muuttui maan, taas täyttyi ehtyvät uomat, + kuohuen veet ohi käy; + +nymfit viehkeäsuut sulotarta ja siskoa kahta + johtavi karkelemaan. -- +Kuoloon käyt! Sitä haastaa vuosi ja tunti, mi riistää + uhkuvan aikasi pois. + +Kylmiä lientää leyhkivä sää, kesä jälkiä kevään + kiitää, -- kuolevi noin, +kun soi heelmiä runsas syys, ja on äkkiä eessä + talvi jo martona taas. + +Joutuin vaihtuva kuu toki korvaa tappiot aina; + kuoloa meille ne tuo: -- +Käynet pois, mihin Aineias sekä Tullus ja Ancus, + -- tuhkaa, varjo sa oot! + +Tokkopa tietää myös voit, suoko he päivihis enää + huomist', taivahiset? +Taas, mitä riemuus tuhlasit, ei sitä vie kädet ahnaat, + -- pois perijältä se jää! + +Vainaja kun, Torquatus, liet, ja jo tuomios ylhä + Minos lausunut on, +ei sua hurskautes, ei syntysi, ei puhetaitos + henkihin elvytä taas: + +Ei ujo Hippolytus, jota pyysi Diana, se päässyt + varjoin mailta ja yön, +eikäpä kahleit' Theseuskaan voi katkoa Tuonen, + missä Pirithous on. + + + + +HEPREALAISIA LAULUJA. + + + + +PSALTTARIN 137:s VIRSI. + + +Me virroilla Baabelin itkimme illoin, +sun templiäs, Siion, muistellen, +ja laskimme vaiti harppumme silloin +me oksille kyynelpajujen. + +Kun murhein me istuimme, mielin ankein, +jo vartiat ilkkuivat: »Laulakaa!» +-- He soittaa, riemuita käski vankein: +»Nyt Siionin lauluja kuulla saa!» -- + +Miten Jahven laulua laulanut oisin +ja soittanut rienaksi vieraan maan? +Jos sun unhottaa, Jerusalem, voisin, +iäks surkastukoon käsi soittaissaan! + +Saa tarttua kieleni suuni lakeen, +jos hetkeksi häivyt sä muistostain. +Tuon sulle, Jerusalem, henkeni takeen: +olet korkein riemuni yksin vain! + +Sa Jahve, Siionin päivää muista, +käy Edomin lapsille kostamaan, +jotk' kirkui: »Maahan, maahan se suista, +alas kaupunki raasta juuriltaan!» + +Tytär tuomittu, Baabel! Kuormasi karttuu! +Ken kostavi sulle, hän autuas on, +ken rintalapsihis pieniin tarttuu +ja ne paiskaa kylkehen kallion. + + + + +SULAMITH. + +(_Korkea Veisu II, 8-14, IV, 6, 11, 16 ja 17._) + + +Soi laulu ystävän! +Jo tuolla tulee hän! +Jo rientää yli vuoren, +käy kiitäin kukkamailla + gasellin lailla +ja lailla kauriin nuoren. + +Hän hiipii huoneen taa, +käy kohti ikkunaa, +miss' salaa seison yksin. +Hän kautta sälöin urkkii, + hän sisään kurkkii +ja haastaa hengähdyksin: + +»Tule, lemmitty vieno, +tule iltahan ihanaan! +On talvi mennyt, ja kukkii tieno, +kevät tehnyt on tuloaan. +Saa viinitarhuri käydä työhön. +soi turtturikyyhkyn laulu yöhön, +on kypsinä viikunat, +kukat viiniköynnöksen tuoksuvat! + +»Tule, lemmitty vieno, +tule iltahan ihanaan! +Miks kätköön, kalliokyyhky pieno, +jäät rotkosi suojustaan? +Sa kasvos, lemmitty, mulle näytä +ja äänesi soinnuilla laaksot täytä: +ne soinnut on armahat, +ja kullan kasvot on ihanat!» + +Mun ystäväin on mun, +ma olen, armas, sun +ja tahdon karjaa kaita +sun kanssas likityksin, + mut illoin yksin +käyn Myrrhavuoren maita. + +Kun päivä vilppaaks saa, +ja varjot lankeaa, +sua siellä vuotan silloin. +Käy lailla kauriin nuoren + yli Louhivuoren +ja tule aina illoin! + + + + +MAHÂBRAHÂTA. + + + + +NALA JA DAMAJANTI. + +_Kuningas Nala, ajajaksi pukeutuneena, vie +kuningas Rituparnan Vidarbhaan._ + + +Rituparna, uljas urho, +sai Vidarbhahan hämyssä, +hehkussa ihalan illan. +Hetipä hovinalaiset +veivät viestin vierahasta, +tiedon Bhima ruhtinalle. +Bhima on kuningas kuulu, +pani kutsut kulkemahan, +tulijata tervehytti. +Niin Kundinahan ajaikse +Rituparna, uljas urho: +Kaikui rattahan ratina +kautta kaupungin komean. +Tallissa sälöt sävähti, +Nalan entiset orihit, +kuullen korvihin juminan; +hirnahti hevot ilosta, +niinkuin konsa Nala saapui. + +Damajantipa suloinen +myös ratinan raisun kuuli, +kuni ukkosen jylinän, +pilven sankan purkiessa; +sykähti sydän rajusti, +kun hän kuunteli kumua: +Yhdellä jymyllä ennen +Nala itse orhit ohji, +karahutti kartanohon. + +Tytär Bhiman tokko eksyi, +tokko eksyi valtavarsat? + +Riikinkukkopa ylinnä +istui kukkapenkerellä +pää sojossa paahtehessa, +norsu seisoi notkotellen +aitauksessa alio; +kuulivat rattahan rapinan: +Kaulojansa kurkottivat, +päästivät iloista ääntä, +toivoen sulo sadetta, +pilven rankan purkivaksi. + +Damajanti toivomielin +itse tuon sanoiksi virkki: +»Riemu rinnan paisuttavi, +kun jalon jyminän kuulen, +joka yltävi alingon! +Se on Nala, maan kuningas!» + + + + +MUHAMMED SHEMSEDDIN HAFIZ. + + + + +1. + +KAUNEUS. + + +Mun kauneus saa yhä hurmoksiin, +mut ken mua herjaten siitä moitti, +vain toteen näytti, ett' ylimpään +hän itse kohota turhaan koitti. + +Ikuisen kauneus-ongelman +vain lempi tajuunsa saada voi; +tääll' itsekkö näkee puutteita vain, -- +elon-kieltäjä houkka, mi suutaan soitti! + +Ken ei mitään tunne, -- ei tiedä, ei nää, +vaikk' käy hän suuresta kieltäessään: +Ken tosi suuri ja viisas on, +hänet sieluin ja ruumiin kauneus voitti. + + + + +2. + +SANASIIPPA. + + +Sadat kolmet lahkot kiistoin, +järkisyin tuo todet julki! -- +Kolkutit sa harhain oveen, +salat sulta totuus sulki. + +Tositulta ei oo loimu +viisauskynttilän, mi hohti; +tositult' on lemmen liekki, +mihin perho syöksyi kohti. + +Hafiz vain se hunnun riisti, +näyttäin aatteen kasvot julki, +missä turha sanasiippa +hiuksin käherretyin kulki! + + + + +3. + +MIK' ON ONNI? + + +Mik' on onni? Äl' luovu sa kauneuden laista, +älä hääpuvun päärmeistä loisteliaista! + +Hyvä maailmaa kieltää, mut vaikea heittää +elon kaunistajaa, sulo lempeä maista. + +Luon verhoni umppuna lehdossa riemun: +Pyhä maineeni menköön ja kaapuni kaista! -- + +Kera ruusuin ma kuiskin, lounainen leyhkii, +sävel soi satakielten myrtistömaista. + +Sulo huulia suutele, huulet kun hehkuu; +pian syys on, ja enää et naurata naista! + +Elo huone on: sisään ja ulos vie ukset, +mut paluutiellesi päivä ei paista. + +Pyhä Hafiz, sä mistäpä sait nämä aatteet? +Shach Mansurin puistoista mainehikkaista! + + + + +4. + +HYVÄT-TYÖT. + + +Mulle autuus hyväin-töiden? +Niin, vaikk' eivät uskokaan: +Näkeväthän halki öiden +minun jäävän juomalaan. + +Vanhaa kaapuain -- he sanoo -- +ruumiinverhona en kanna: +leilin kätkö se on mulle, +uskon muka viiniin vaan. + +Turhaan tiedoistas ja töistäs, +kirjanoppinut, sa kerskaat! +Entiset ja tulevatkin +määrättiin jo ennaltaan. + +Viini tuoksuu, viini viehtää, +taittuos siis täyteen maljaan: +Hengelle se hehkun antaa, +sydän pääsee suruistaan. + +Jos me silmät saimme, jotta +sydänvaarat meistä häätyis, +niin on hurmaantunut silmä +pukki pantu puutarhaan! + +Pyri sulon täydennykseen, +siitä vain sa ansioidut; +laiminlyöt nää hyvät-työsi, +peruutust' ei suodakaan. + +Puhelahjaas, Hafiz, käytät, -- +tuhlaat suotta sarnaajaan: +Jalokivin kaivon täytät, +helmes heität mereen vaan! + + + + +VINCENZO DA FILICAJA. + + + + +ITALIA. + + +Italia! impi, joka taivahalta +sait turman-kauneutes ja viehäkkeitä, +mist' yhä koitui sulle kyyneleitä +ikituskain, jotka näkyy kulmais alta: + +Jos et ois kaunis maa, vaan luja valta! +Jos et sais lempehen, vaan pelkoon heitä, +jotk' ihaillen sua himojaan ei peitä +ja kuolontuskiis ei sua jättää malta! + +Ei tulis Alpeilt' tulva ainainen +aseisten joukkoin, ei Poon rantamalla +sen verivettä ahmis Gallilainen; + +sua miekalla en näkis vierahalla +käymässä sotaa vierain voimin vainen +ja voittain, -- voitettuna, ikeen alla! + + + + +WOLFGANG VON GOETHE. + + + + +MIGNON. + + +Tunnetko maan, miss' säihkyy sitroonit, +läpi lehväin loistaa kulta-oranssit, +miss' siintää taivas, leyhkii illansuu, +ei myrtti liiku, huohuu laakerpuu? +Sen tunnet kai? + Pois sinne, pois +mun mieli kanssas, lemmittyni, ois. + +Tunnetko linnan? Pylväät hohtavat, +luo salit säihkyyn kirkkaat ikkunat, +ja marmorkuvat katsoo minuhun: +kuin onkaan, lapsi rukka, käynyt sun? +Sen tunnet kai? + Pois sinne, pois +mun mieli kanssas, turvaajani ois. + +Tunnetko vuoren? Polku pilviin vie, +ja usvain hämyyn kulkee muulin tie; +käy rotkoist' esiin louhikäärmeet öin, +veet alas suinpäin syöksyy kuohuvöin. +Sen tunnet kai? + Pois sinne, pois +nyt tiemme käy! jo, isä, lähtö ois! + + + + +KEIJUINKUNINGAS. + + +Ken on myrskyssä yön niin myöhäiseen? +Isä ratsain kulkevi lapsineen; +sitä hoitavi huolin lemmekkäin, +sitä painaa rintaansa, viihdyttäin. + +Miks, poikani, kätkössä noin sun on pää? -- +Isä, katsos, etkö haltiaa nää? +Se on keijuinkuningas, kruunuin, vöin! -- +Näät usvaa vain, jota nousee öin. -- + +»Tule, vieno laps, niin pois sun vien! +Monet leikit leikimme siimeissä tien; +kukat kauniit kukkii, miss' soluu vuo, +somat vaatteet kultaiset äitini suo.» + +Oi, taatto, oi, taatto, sa kuulithan nyt +nuo keijuinkuninkaan viehättelyt! -- +Jää rauhaan, pieno, rauhoitu, oi; +syyslehvissä tuulen viuhina soi. -- + +»Tule, sievä poika, ma vien sun pois! +Mun tyttöni hellät ne hoivanas ois; +yön karkelot johtaa he veikein suin, +sua viihtävät lauluin ja liekutteluin.» + +Oi, taatto, oi, taatto, sä etkö nyt nää, +miten haltian tyttäret häämöttää? -- +Sa poikani, poikani, näänhän tuon, +ne on raidan rauskoja vieressä vuon. -- + +»Sua lemmin, mua viehätät, armas, sa pien; +ja jos tulla et mieli, sun ryöstäen vien.» +Oi, taatto, oi, taatto, hän nyt minut sai! +Teki keijuinkuningas pahaa, ai! -- + +Isä kauhuin kiidätti ratsuaan, +oli tuskiva laps hänen rinnoillaan. +Hädin vaivoin ehtii kartanohon; +isän rinnoilla lapsi kuollut on. + + + + +THULEN KUNINGAS. + + +Oli kuningas Thulen harmaan +elon kaiken uskollinen: +Hän kädestä kuolevan armaan +sai maljan kultaisen. + +Sen juhlissa toi hän esiin, +sen kalliiks arvioi; +hänen silmänsä puhkesi vesiin, +joka kerta kun siitä joi. + +Tuli kuolonaika hälle; +nyt maansa ja kaupungit nuo +suo kaikki perijälle, +mut maljaa ei hän suo. + +Hän juhla-atrialla +oli uljaine seuroineen +sukulinnassa, partahalla +meren aavan valtaveen. + +Nous urho juhliva, juoden +elon hehkun viimeisen, +ja maljaan katseen luoden, +veen kuohuun heitti sen. + +Näki, kuinka täyttyi, haipui +ja vaipui tyrskyyn tuo. +Hänen silmänsä umpeen vaipui, +ei koskaan hän enää juo. + + + + +RUUSU METSÄTIELLÄ. + + +Näki poika ruususen, +ruusun metsätiellä. +On niin raikas, kaunoinen, +riensi kiirein luokse sen, +katsoi riemumiellä. +Ruusu, ruusu rusosuu, +ruusu metsätiellä. + +Puhui poika: taitan sun, +ruusu metsätiellä. +Vastas ruusu: entäs kun +pistän, jotta muistat mun, +tule vain, en kiellä. +Ruusu, ruusu rusosuu, +ruusu metsätiellä. + +Poika huima taittoi vaan +ruusun metsätiellä; +ruusu pisti puolestaan, +ah ja oi ei autakaan: +ei hän käske, kiellä. +Ruusu, ruusu rusosuu, +ruusu metsätiellä. + + + + +KYLÄLEHMUKSEN ALLA. + +Suom. _Kaarlo Koskimies_ -- _V. Juva_. + + +Läks paimen pulska tanssihin, +vöin, kirjo-nutuin, seppelin, +hän kaunis olla mieli. +On tungos alla lehmuksen, +jo kaikki tanssii teiskaten. +Heleiaa, hei! +Ne tanssin tuuli vei, +ja vinkui viulun kieli. + +Hän rientää, esiin syöksähtäin, +ja sysää neittä kyynärpäin, -- +ei loukata hän mieli. +Mut tyttö reima kivahtaa: +Niin tuhma, hyi, ei olla saa! +Heleiaa, hei! +Jos tanssiin tuuli vei, +myös tiedä piirin pieli! + +Hän tytön vyöstä sieppas vaan, +vei oikeaan, vei vasempaan; +ne tanssin pyörre nieli. +Ja posket hohti, poltti pää, +he helmatusten hengähtää. +Heleiaa, hei! +Taas tanssiin tuuli vei! +Sit' eihän eukot kieli? + +Et läheiseks saa käydä niin! +Jo moni neito petettiin, +ja sulho valat nieli. +He hiipi suojaan siimeiden, +mut kaikui alta lehmuksen: +Heleiaa, hei! +Ne tanssin tuuli vei! +Ja vinkui viulun kieli. + + + + +SUMUSARJAT. + +(_Faustin unelma._) + + +Himmeä holvi, +väisty ja raukee! +Taivas, sa aukee, +eeterin armaan +siintää jo suo! +Huurtehen harmaan +usvat sa poista, -- +sammuissa tähtein, +aurinko, loista: +aamuhun lähtein, +lämpöä luo! +Ilmojen keijuin +henkevä heimo, +maan yli leijuin, +nurmilla liitää; +seurahan kaipuu +kaihoten kiitää! +Vartaloin tunnut +harsoihin haipuu; +nousee ja vaipuu +liehuvat hunnut. +Verhoon ne sulkee +lehvikkövuoret, +rinteillä kulkee +mietteissä nuoret, +lempeä kuiskii, +sykkii ja säikkyy. -- +Köynnökset huiskii! +Rypäleet väikkyy! +Kohta jo paisuin +suihkuin ne raisuin +tynnyrit täyttää: +virtoina kuohuin, +helmeily viinein +lailla rubiinein +säihkyvän näyttää. -- +Utuiset sarjat, +taas alas häilyin, +laajoiksi lukee, +järviä luoden; +kunnaiden harjat, +saarina päilyin, +esiin jo aukee, +riemua tuoden. +Aurinko seijas +hetken jo hohti: +henget ne leijas +pielille pilvein; +leikkivin ilvein +vaipuen vuoroin +saaria kohti. +Riemuja kuoroin +kuulemme sieltä: +Karkelo keijuin +käy yhä leijuin, +kunnes kuin ihmein +kaikki jo hajoo. -- +Toiset ne vajoo +varjohon puiden, +tai utuvihmein +liehuen liitää, +veen yli uiden; +toiset ne kiitää +auvossa lemmen +pois yhä valoon, +Tähtölän taloon, +hehkuja hemmen +suutelemaan. + + + + +MATKAMIEHEN YÖLAULUJA. + + +1. + +Hengetär sä taivainen, +joka tuskat, vaivat liennät +sekä kurjan povehen +sulo hoivaa suomaan riennät, +oi, mua raastoi kiihko karmas! +Miksi tuskat, riemut nuo? +Lepo armas, +saavu, rauhaa rintaan tuo! + + +2. + +Rauhaa huippuin ylhäin +sä nää! +Puut vuorten jylhäin +hämyyn jää; +vait uinuu maat, +ei linnut oksilla lennä. +Aavoille ennä, +rauhan jo saat! + + + + +PROMETHEUS. + + +Sa taivaas verhoo, Zeus, +utu-usvihin +ja voimaasi lapsekkaana, +kuin poika ohdakistoon, +koe tammihin ja kallioihin! +Kas, yhä vaan mun maani +on vankkumatta +ja majani, jot' et sä kattanut, +ja lieteni, +min loimotus +sun kateeks käy. + +En auringon alla tunne +kurjempaa, kuin te, jumalat! +Elannon surkean +suo uhrisauhut +ja rukoukset +jumaluudellenne, +ja nälkä teidän ois, +jos lapset ja kerjurit +ei houkkina toivois vielä. + +Kun lasna maailmaa +ma katsoin ymmällä pää, +niin eksynyt silmäni kääntyi +päin päivää, kuin ois ylhäällä siellä +muka korva, mi itkuni kuulee, +ois sydän, kuin mun, +mi ahdistettua säälii. + +Ken mua auttoi +titaanein väkivaltaa vastaan? +Ken mun pelasti +kourista kuolon ja orjuuden? +Sä itse sait tän kaiken aikaan, +pyhä, hehkuva sydän, +ja nuorna, hartain innoin +sä pilvein Uinujaa +hänen pettämänään kiitit! + +Sua kunnioittaisin? Miksi? +Sa huojensitko koskaan +vaivoja sortuneen? +Sä lievensitkö koskaan +tuskia itkeneen? +Minust' eikö karkaissut miestä +kaikkivaltias aika +ja kohtalo ikuinen, -- +mun herrani, Zeus, ja sun! + +Luulit ehkä +mun korpeen pakenevan, +vihaavan elämää, +kun eivät kaikki +nuoruusunelmat täyttyneet! + +Täss' istun, kuvani mukaan +ma ihmiset muovaan: +suvun valtavan synty, +prometheolaisen, +mi on kärsivä, itkevä, +on nauttiva, riemuitseva +ja halveksiva sua, +kuin minä! + + + + +FRIEDRICH VON SCHILLER. + + + + +KELLO-LAULU. + + _Vivos voco. Mortuos + plango. Fulgura frango._ + + +Syvään muurattu on maahan +kellonkaava torvineen. +Valutyöhön joutukaahan! +Joka mies nyt paikalleen! + Toimeen hikipäin + kaikki käsikkäin: +Tulos palkitsevi vaivas, +siunauksen suokoon taivas! + +Kun alamme nyt oivaa työtä, +on sanat vakaat paikallaan; +kun kelpo lause työss' on myötä, +niin toimet sujuu sukkelaan. +Myös harkitkaamme arvioiden, +mit' aikaan heikot voimat saa; +mies veltto, työtään hutiloiden, +ei tiedä, mitä valmistaa. +Juur ihmisälyltäs sa vaadit, +ett' ensin kuvaat mielessäs +ja selvät suunnitelmat laadit, +kun toimiin työn käyt käsilläs. + +Puita pesään, kuusipuuta, +kuivaa, jota liekki syö! +Kohentakaa uunin suuta, -- +hei, jo lieska hormiin lyö! + Vaski sulaa on! + Tinaa joukkohon! +Niinpä saadaan pronssi oiva, +syntyy meille kello soiva. + +Kun kyky, luottain tulen voimaan, +maan alla kellon valmistaa, +niin kirkon tornista se soimaan +käy tekijäinsä kunniaa. +Sen ääni kautta aikain kauan +soi kaikuin korviin ihmisten, +se murheet lientää luona hau'an +ja yhtyy kuoroon hartaiden. +Se katsoo ihmislapseen lietoon; +ja vaiheet päiväin kerkeäin +tuo juhlallisna kansan tietoon +sen malmi, mieltä ylentäin. + +Kuplat kuohuu taikinassa, +aine suli kauttaaltaan! +Lipeää nyt saakoon massa, +niin se juoksee solkenaan. + Puhdas, vaahdoton + seos olkohon: +Saadaan puhdas sointu malmiin, +heleys ääneen kellon valmiin. + +Kas, riemuisasti pikku lasta +sen juhlasoitto tervehtii, +kun elontietään alkain vasta, +hän kehdossansa uneksii; +niin synkeät kuin kirkkaat päivät +ne vielä aikain kohtuun jäivät; +nyt äidinrinnan hellä lempi +on lapsen armas aamuhempi. -- +Mut vuodet vierii nopeaan! +Pois poika viskaa tyttöin vauvan +ja syöksyy eloon huimimpaan, +hän kiertää maailmaa kanssa sauvan, +on outo kotiin tullessaan. +Nyt armain ilmein, viehäkkeessään, +kuin taivaan-kuvan ihanan. +ja rusoposkin kainoin, eessään +hän näkee immen seisovan. +Hän punehtuu, kun neidon kohtaa, +ja hymy hänet hehkuun luo; +kauniimmat ruusut, jotka hohtaa, +hän lemmitylleen rintaan tuo. +Oi, sulo toiveet, kaihot vienot +ens lemmen kulta-aikojen! +Ne aukee silmiin, taivaan-tienot, +jää sydän hurmaan autuuden; +oi, kestäis aina tämä taika, +tää armas nuoruuslemmen aika! + +Torvet hohkaa putkijohteen! +Pistän puikon metalliin; +jos se nyt saa lasihohteen, +valutyö voi alkaa niin. + Pojat, sukkelaan + kokein tutkimaan, +miten hauras norjaan juontui, +kuinka seoksemme luontui? + +Näet missä vahva hentoon ryhtyy, +miss' ankaruus ja lempeys yhtyy, +Saat hyvän soinnun syntymään. +Niin tutki, kun teet liittovalas, +taipuuko mieleen mielialas! +Katumus syöpyy pettyvään. +Myrtti kaino kiehkuroiden +väikkyy päässä morsion, +kirkonkellot kutsuu soiden +vihkijuhlan loistohon. +Oi, tän juhlan riemuun kätkee +nuoruusajan toukokuu! +Seppel kuihtuu, huntu ratkee, +armaat unet unhottuu. +Pois kiihko jo jää, +mut lempi on luottava; +kukan painuvi pää, +se on heelmää tuottava. +Käy toimihin mies, +elon taistohon töytää, +hän työalan löytää; +hän rehkii ja raataa, +alas estehet kaataa, +hän puuhaa ja puhkuu, +hän onnea uhkuu. +Pian tulvivi anteja, kertyen hiljaa, +ja aitat ne täyttyvät runsasta viljaa. +Mut perhettä karttuu, ja kartano varttuu. +Kodin ohjat on vaimon, +on emännän aimon, +ja lasten äidin; +hän on holhooja perheen +ja estäjä erheen. +Hän tyttöjä neuvoo +ja poikia ohjaa; +hän liikkuu ja häärää +ja askaret määrää, +tuo voittoakin +käsin järjestävin. +Hän paisuvin aartein jo kaappinsa täyttää, +hän rukkia hyrrää ja sukkulaa käyttää, +ja kiiltävän kirstunsa taltehen saa +viti-villaa ja puhtainta palttinaa, +luo kaikkehen lämmön ja väikkeen ja valon +ja on valvoja talon. + +Isä kartanoportailtaan +ilomielin maitansa katsoo, +arvaa uljasta onneaan, +kuulee kilkkuvat karjankellot, +näkee niityt ja notkuvat pellot, +aitat täydet ja ahdetut luuhat, +näkee riihellä puintipuuhat. +Kerskuin hän naurahtaa: +vahva kuin vankka maa +ja iskuilta kohtalon +turvattu talo on! +Mut onni, mi hymyy viittoili, +ei solmijaks ole liittoin, +ja äkkiä turma saa. + +Valantaan nyt käydä saamme, +murtopinnan tiiviiks nään. +Hurskain mielin huokaiskaamme +nyt, kun sulut päästetään. + Tulppa auki lyö! + Herran huomaan työ! +Syöksyy kantakaareen kaavan +kuuma virta lailla laavan. + +On tuli onneks ihmisen, +kun vaalit sitä valliten, +ja mitä luo se muovaillen, +saa aikaan taivaanvoima sen; +mut voima tuo on hirmuinen, +kun kahlehensa katkaisten +jo omaa tietään kulkemaan +käy luonnontytär irrallaan. +Voi sua, jos se hurjin paloin, +kasvain, vyöryin valtoinaan, +kautta kaupunkein ja taloin +raivoo, riehuu vimmoissaan! +Ihmisneron luoma jaloin +sortuu roihuun kamalaan! +Pilvi musta +maahan sataa +virvoitusta; +leimaus silloin jyrähtäin +iskee päin. +Kuulkaa häivytystä, hoi! +Kellot soi! +Illan suu +ruskottuu; +niin ei hohda päivän koi! +Tupruu sauhu! +Valtaa kauhu +kaupungin. -- +Tuli puhkee paloon roimaan, +yli kattoin karkeloimaan +liekit lentää, päästen voimaan. +Roviona roihu riehuu, +räystäät ryskää, kuumuus kiehuu, +pylväät suistuu, palkit murtuu, +Lapset parkuu, äidit turtuu, +koirat vinkuu, +huudot rinkuu. +Kesken kauhuin käydään työhön, +päivän kirkkaus hohtaa yöhön; +kautta ketjuin, käsin vankoin +jonot sankoin +kiirein kulkee; vuolahasti +vesi suihkuu kattoon asti. +Saapuu myrsky, raivoisasti +yhtyin liekkein pauhinaan. +Hei, ne sinkuu liehuissaan +varastoiden kuiviin orsiin, +tarttuu pehkuihin ja korsiin, +kuivat sälyt kaikki löytää, +ja nyt telmii, kuin ne maan +raastaa tahtois juuriltaan; +kohti taivaankantta töytää +hurjapäät! +Turhaks näät +taistos luonnonvoimaa vastaan, +väistää voit sa ainoastaan, +alistut, kun hukkuu työs. + +Tyhjiks jäi +paikat palon; +myrskyyn lentää tuhka talon. +Kaaret törröttää ja mustat +torvi-tynkät; +katsoo taivaan pilvet synkät +huoneisiin. + +Sortui lies! +Raunioihin +kylmiin noihin +vielä kerran katsoo mies. -- +Niin tyynnä tarttuu matkasauvaan. +Vaikk' kohtas isku kohtalon, +jäi vielä sulo lohtu toki: +kun rakkaitaan hän koota koki, +kas, tallellahan kaikki on! + +Alas virtas! -- vaski riittää, -- +kaava tuli täytehen! +Tokko tekijöitään kiittää +työ, kun tuomme esiin sen? + Ehkei luontunut? + Jos lie haljennut? +Oi, kenties, kun toivo hymyy, +edessä jo turma lymyy. + +Maan poveen, kätköön pyhän mullan, +uskomme työmme tuottehen; +niin maamies kylvää siemenen +ja luottaa nousuun viljakullan, +kun aika tulee täytehen. +Myös kallihimmat siemenetki +peitämme murhein poveen maan +ja toivomme, ett' tulee hetki, +kun käy ne eloon ihanaan. + +Tornista kirkon +verkkaan vain +soi kuolinkellot, +kumahtain. +Surusoitto seuraa haudan pieleen, +matkalaista saattain viime tielleen. + +Oi, jo puolisosi rakkaan, +oi, jo uhrautuvan äidin +tumma Tuonen ruhtinas +tempas, mies, sun rinnoiltas, +luota lasten hentoisten, +joita kantoi hellien, +joita hellään vaali innoin, +imettäin ne äidinrinnoin. Oi, +nyt perheen siteet sulta +laukes, iäks katketen; +kodin onni, äiti kulta +muutti maille varjojen; +poiss' on kodin hellä käsi, +silmä, joka valvoi öin; +orpoja ja itseäsi +vieras hoitaa lemmetöin. + +Kunnes kello jäähtyy siinä, +raskas työ nyt seiskohon. +Pojat, joit'ei mikään kiinnä, +vapaat niinkuin linnut on. + Tähtein tuikintaan + ollaan jouten vaan, +kunnes iltakuoro haipuu; +mestari vain huoliin vaipuu. + +Metsätöiltään miesi palaa +reippain mielin illan suussa, +kodin lämpimille halaa. +Lampaat määkyin kotiin kulkee, +ammuu karja +kiiltokarva, käyräsarvi; +kellot kilkkaa, +kun ne tulee perävilkkaa. +Lyhdekuormaa +ruuna kiskoo; +kiertäin vyhteen, +poika viskoo +yli lyhteen +kukkasvyön. +Tanssihin käy nuori kansa +jälkeen työn. +Tiet ja torit tyhjenevät; +hauskan lieden luokse kertyy +perhekunnat; kirskuin kiinni +portit kaupungin jo pannaan. +Hämy synkkä +maahan lankee; +vaan ei pelkoon meitä saata +varjot yön; +rauhanmies voi tyynnä maata: -- +laki valvoo, poistain pahantyön. + +Kallis oikeus, kaikkein suoja, +taivaantytär, onnen tuoja, +kevein pakoin sidot vapaan; +perustan loit kaupungeille, +johdit yhteistoimen teille +metsäläiset ihmistapaan, +yhteen liitit höllät ohjat, +annoit siveystajun pohjat, +kallihimman tunteen toit, +lemmen isänmaahan loit! + +Sadat käsivarret käkee +yhteistyöhön rattoisaan; +liikkeist' innokkaista näkee +voiman, tahdon tarmokkaan. +Mestari ja sälli kanssa +tietää vapaan työnsä lait; +kukin mies on paikallansa, +herjaaja se olkoon vait. +Työssä sun on kunnias! +Vaivannähnyt palkan kantaa: +Arvon saakoon ruhtinas, +meille arvon työmme antaa. + +Rakas rauha, +sulo sopu, +jäämään jääkää +kaupunkiimme hiljaiseen! +Älköön koskaan päivä nousko, +jolloin sodan julmat joukot +tyyntä laaksoamme raastaa, +jolloin taivas, +jota vieno rusko +illoin seijastaa, +kaupunkein ja kyläin hurjaa +palon lieskaa heijastaa! + +Muotin nyt me murtaa voimme, +rikki sen jo lyödä saa; +kohtasilmin ihannoimme +kuvaa sopusuhtaisaa. + Käykää vasaraan, + kuori pois nyt vaan! +Olet kellon ilmiin saava +vain jos pirstaks menee kaava. + +Vain mestari se viisain toimin +voi kaavan murtaa aikanaan; +mut voi, jos vaski omin voimin +käy hehkuvuona virtaamaan! +Se sokein vimmoin, räjähdyttäin, +lyö säpäleiksi kehystät, +kuin hornan-liekein kaikki syttäin, +sen tuholaineet vierivät. +Kun voimat raat saa riehakoida +ei muodostelmaa luoda voida; +kun kansat raivoo valloillaan, +ei onni pääse taimimaan. + +Voi maata, missä paloaineen +näät kyliin kurjiin kertyneen, +ja rahvas, ryöstäin linnat maineen, +käy itse käsin oikeuteen! +Kapina tarttuu kellon kieleen, +sen kupu ulvoin ämyää! +vihitty rauhaa soimaan mieleen +nyt väkivaltaan yllyttää. + +Vapaus, veljeys! huuto raikuu; +jo rauhanmies käy miekkahan, +ja torit täyttyy, kadut kaikuu, +näät murhajoukkoin riehuvan. +Hyeenain lailla, kilvan kiistäin, +siin' irnuu vaimot ilkkusuin, +kuin pedon hampain irti riistäin +sydämet äsken surmattuin. +Ei mikään ole pyhää, taukoo +jo tunteet, joita kainous toi, +ja hurjuus kaikki sulut laukoo, +ja ilkivalta mellakoi. +Herännyt leijona on kiivas, +on julma hammas tiikerin, +mut ihminen, min raivous riivas, +on hirmuisista hirmuisin. +Niin on! -- ei taivaansoihtu valon +oo käsiin umpisokeiden! +He sit' ei nää, he syttää palon, +maat, kaupungit vain tuhoten. + +Riemuun vaihtui huolten taakka! +Kas! kuin kirkas täysikuu +kello ehjä kehään saakka +kotelostaan paljastuu. + Kuvun laitoineen + vienoon väikkeeseen +ilta luo ja kilpileiman, +nimen taideniekan reiman. + +Hei, joukkohon! +Työmiehet, kapsuttakaa jalkaa! +nyt kellon vihkiäiset alkaa. +*Concordia* sen nimi on. +Niin sopuun, yksimielisyyteen vahvaan +Se liittäköön ja kootkoon rakkaan rahvaan. +Ja tehtävään se käyköön, oi, +johonka mestari sen loi: +Pian maisen elon yläpuolla +se heiluu siinnoss' ilmojen, +jyrinän naapurina tuolla +on välimailla tähtien. +Soi kehottain sen ääni silloin, +kuin vilkkuin haastaa tähdet nuo, +jotk' kiittää Luojaa aamuin, illoin +ja vuoden vaihteet tietoon tuo. +Iäiset vakavuudet selkoon +se saattakohon soitollaan, +ja joka hetki, heiluissaan, +sen kieli aikaa kosketelkoon. +Se elon vaiheet tuokoon julki +vaikk' itse on se tunnoton, +ja heille, jotka kuoloon kulki, +se viime rauhaa soikohon. +Ja kuten kaiku kohta-ikään +soi loppuun, kun se korvaan saa, +se kumutkoon: ei kestä mikään, +maan päällä kaikki katoaa! + +Köysin vahvoin nostakaahan +ylös kello kuopastaan! +Pääsköön sointuin ikimaahan, +taivaan sineen kohoomaan. + Kaikki kiskokaa! + Hei, se heilahtaa! +Riemua se tuokoon lauhaa, +ensi ääni soikoon *rauhaa*. + + + + +KAIHO. + + +Laakso tää on ahdas, pieni, +usvat kolkot painostaa. +Pois jos johtaa voisin tieni, +minne mieli kaihoaa! +Kunnaat kukkii lounaan mailla, +ikikevään siellä nään: +Saisin liitää linnun lailla +yli vuorten etelään! + +Sulosoinnut, täyttäin tienot, +taivaanrauhaa rintaan luo; +yli kenttäin leyhkät lienot +tuoksuin balsamia tuo. +Kultaheelmäin loistoon kiehtää +tummat viidat lehviään; +mieltä kirjokukat viehtää, +joit' ei talvi riistäkään. + +Mitkä ihmeet silmää kohtaa +säihkeess' ikiauringon! +Miten vuoret väikkyin hohtaa, +miten lauha ilma on! -- +Oi, mua estää virran hyrskyt, +jotka pauhaa kuohupäin; +välillämme kohoo tyrskyt, +sydänparkaa säikyttäin. + +Venho vaappuu, tullen tuolta, +soutajaa en nähdä voi. +Purteen hyppää ilman huolta! +Henget sitä haltioi. +Usko, tohdi, -- sillä, tiedä, +onni ei tuo takeitaan; +sinut ihme vain voi viedä +ihanuuteen ihmemaan. + + + + +ALPPIMETSÄSTÄJÄ. + + +Sääli toki kauris rukkaa! +Kauris on niin suloinen, +syö ja nyhtää nurmen nukkaa, +puron luona leikkien. +Ȁiti, äiti, miehen teille +ajoon tahdon tuntureille!» + +Voisit ennen karjaa kaita, +hauska torveen toitottaa! +Kellot kilkkuu pitkin maita, +metsä huohuu, humajaa. +Ȁiti, äiti, miehen teille +pilviin tahdon tuntureille!» + +Miks et kukistas sa huoli? +Vienosti ne hymyää. +Vuorten viluun kukat kuoli, +kolkot huiput peittää jää! +»Kirjokukat, tiedänhän ne, +äiti, äiti, en jää tänne!» + +Läksi poika ajoon riistan, +pois hän syöksyy veikaten, +hurmoksissa hurjan kiistan +häälyy yli kuilujen. +Kilpaan käyden tuulen kanssa, +kauris karkaa makuultansa. + +Kaljun rinteen kallioita +kapuaa se kepeään, +pelkäämättä onkaloita +siukuu yli iljenjään. +Mutta hurjapää ei huoli, +seuraa kädess' surmanuoli. + +Nyt se vuoren huippuun häätyy, +viime kielekkeelle jää; +kuilun partaalle se päätyy, +pakoon pääsyä ei nää. +Eessä surma, syvyys huima, +takaa tulee urho tuima. + +Tuskan silmin vaiti rukka +kovaa miestä rukoilee; +turhaan, jo sen perii hukka, +hän jo tähtää, -- Hipaisee? -- +Vaipuu jousi! -- Rotkelmastaan +Vuoren-Ukko tulee vastaan. + +Hätääntyneen Halliparta +surman suusta pelastaa. +»Turmantuoja, teilläs karta +Lumilinnaa rauhaisaa! +Ihmisten on maassa majat; +mitä meidän karjaa ajat?» + + + + +ROBERT BURNS. + + + + +HYVÄSTI, YLÄMAA. + + +Ylämaahan ma kaihoon, ma aina sen nään, +Ylämaahan ma kaihoon metsästämään: +ajot hirven ma muistan ja kaurihin vaan, +Ylämaahan ma kaihoon, jos minne mä saan. +Jää hyvästi, Pohja ja vuoristovyö, +koti kunnon, miss' asuu tarmo ja työ! +Jos missä on tieni ja matkani pää, +Ylämaa ja sen kukkulat mieleeni jää. + +Te hyvästi, tunturit, jäätikkömaat, +ja hyvästi, laaksot ja vihreät haat! +Te hyvästi, metsät ja aarniopuut, +ja te vaahtiset virrat ja vuonojen suut! +Ylämaahan ma kaihoon, ma aina sen nään, +Ylämaahan ma kaihoon metsästämään: +ajot hirven ma muistan ja kaurihin vaan, +Ylämaahan ma kaihoon, jos minne mä saan. + + + + +HYVÄSTI, MAINE SKOTLANNIN! + + +Hyvästi, maine Skottlannin +ja vanha voimas tunto! +Hyvästi skottein nimikin +ja miehen mieli ja kunto! +Miss' soluu Tweed ja mereen saa, +miss' Sark käy Solwayta kohti, +nyt Englannill' on rajamaa, -- +rutiruojat ne maatamme johti! + +Mitä taistot kaikki ei tehneet kai, +ei väkivalta ja kettuus, +nyt lahjusrahat aikaan sai +ja harvain kurjien pettuus. +Jäi Englannin miekka pilkaks vaan, +ja uljuus meissä hohti; +mut vieras kulta lannisti maan, -- +rutiruojat ne maatamme johti! + +Oi, miks sain nähdä päivät nää, +kun maan he möi ja osti! +Jos kuollut ma oisin, harmaapää, +kun Bruce ja Wallace kosti! +Mut uhkapäin mä huudan näin, +-- ja ken sit' eittää tohti --: +maan petos löi ja kultaan möi, -- +rutiruojat ne maatamme johti! + + + + +JOS MIKÄ LIE! + + +Ken rehti-miesnä köyhyyttään +on häpeissään ja mitä lie, +se raukka, jääköön nöyrtymään! +Ei, pystyyn pää, jos mikä lie! +Jos mikä lie ja mikä lie, +lie halpa työs, tai mitä lie! +Vain kullan leima sääty on, +mies kultaa on, jos mikä lie. + +Viis siitä, syökö kontistaan, +on sarkainen, vai mikä lie! +On houkka houkka loistossaan, +mut mies on mies, jos miten lie! +Jos mikä lie ja mikä lie, +jos kiilloton ja mikä lie, +niin suora mies, vaikk' köyhäkin, +on kuningas, jos mikä lie. + +Kas pöyhkää, röyhkää nulikkaa, +-- ties, loordiko, vai mikä lie! -- +jos sadatkin tuo pelkoon saa, +hän nahjus on, jos mikä lie. +Jos mikä lie ja mikä lie, +jos helyt, tähdet mitä lie, +mies itsenäinen näkee nuo +ja naurahtaa, jos mikä lie. + +Kuningas viittaa: valmis on +parooni, kreivi, -- mikä lie! -- +mut kunnonmiehen tekohon +ei pysty hän, jos mikä lie. +Jos mikä lie ja mikä lie, +Jos nimein sointu mikä lie, +niin kykys, tarmos tunto tyyn' +on ylempää, jos mikä lie. + +Niin käyvän, oi, sa ihannoi, +-- ja käykin niin, jos mikä lie, -- +ett' tunnontyös ja kuntos myös +vie valtaan sun, jos mikä lie. +Jos mikä lie ja mikä lie, +viel' aika saa, jos mikä lie, +kun mies ja mies ne kautta maan +on veljiä, jos mikä lie! + + + + +EI KETÄÄN. + + +On mulla vaimo, lies, +en jakoon päästä ketään; +mua ei hae lautamies, +enk' käräjiin vie ketään. + +Lie penni joutaviin, +mut siit' en kiitä ketään; +jos takuuseen en kelpaa, niin +en lainoin kiusaa ketään. + +Ma herrasmies en lie, +mut pokkuroi en ketään; +on miekka, lempo vie! -- +en liki laske ketään. + +Vain vapaa, iloinen, +en koskaan sure ketään! +Jos ei mua kysy ken, +mä myös en kysy ketään. + + + + +MUN KULTANI ON RUUSUNEN. + + +Mun kultani on ruusunen, +on rusoruusu haan, +Mun kultani kuin sävel on, +mi uhkuu sointujaan. + +Niin kaunis kuin sa, tyttö, oot, +niin syvän lemmen luot; +sua lemmin, kulta, kunnes pois +ne virtaa meren vuot. + +Niin, kunnes meri virtaa pois, +ja sulaa vuorten jää: +Sua lemmin vielä, armahin, +kun suljen silmät nää. + +Hyvästi, ikilemmittyin! +Hyvästi hetkeks vaan! +Taas luokses tulen lemmittyin, +vaikk' äärest' ääreen maan. + + + + +BALLOCHMYLEN MAAT. + + +Käy Catrine-metsä kellervään, +syys-hohdon nurmet, kentät saa; +ei laula leivo niityillään, +jo luonto hiljaa uinahtaa. +Syys-teiltä Meerin laulu raikas +se helkkyi, täyttäin lehdot, haat, +ja kaukometsä vastaan kaikas: +»Hyvästi, Ballochmylen maat!» + +Taas kukat takaa talven jään +ne kentät, laaksot kirjavoi; +käy linnut esiin kätköistään, +ja ilmaan riemulaulut soi. +Mut pois jää multa laulupuistot +ja sulo siimeet kukikkaat; +hyvästi, Ayr, ja armaat muistot, +hyvästi, Ballochmylen maat! + + + + +MEERILLE TAIVAASSA. + + +Sa viime tähti, kalvas koi, +mi hymyin vilkut aamuin ain, +nyt sätees taas sen päivän toi, +mi Meerin riisti rinnoiltain. +Oi, Meeri, henki häipynyt, +miss' asut tuolla väikkeessäs? +Mun, vaisun, voitko nähdä nyt, +nää murheet kuulla ystäväs? + +Kuink' unhottaisin päivän tuon +ja Ayrin armaat siimehet, +kun liiton teimme luona vuon: +oi, eronhetket kaihoiset! +Ei ikiaikain kulkuhun +nuo riemuin muistot häivy pois, +sun kuvas, viime suukkos sun! -- +Ken viimeiseks sen luullut ois? + +Ayr solui, hiekkaan loiskahtain, +sen kätki viidat metsämaan, +ja koivut, kukat pihlajain +loi sulo seutuun tuoksujaan. +Liversi linnut, lempi soi, +jäi kielot riemuin vuoteekses; -- +oi, liian joutuin lännen koi +toi hetket illan mielehes! + +Nuo maisemat ma aina nään, +visusti vaalin muiston tuon! +Oi, mieleen yhä syvempään +se uurtuu vain, kuin uoma vuon! +Sä Meeri, henki häipynyt, +miss' asut tuolla väikkeessäs? +Mun, vaisun, voitko nähdä nyt, +nää murheet kuulla ystäväs? + + + + +VILJANLEIKKUUSSA. + + +Roobin leikkas ruista, +ma rinnan nyhdin, riivin. +Hui! pienen sirpin sain, +mut jäljess' yhä hiivin. + +Mä lähdin kauppalaan, +vein kankurille työtä: +Isänsä töllillä +On Roobin, -- lähti myötä! + +Ei ollut milläänkään, -- +voi, mitä luulla mahtoi? +Jo keksi kepposet, +kun talontytärt' tahtoi! + +Niin vannoi: »Pöydässäin +sua talvest' alkain ruokin!» +Hui! tyhjän isäntä +ja huippakenkä tuokin! + +Roobin leikkas ruista, +ma rinnan nyhdin, riivin. +Hui! pienen sirpin sain, +mut jäljess' yhä hiivin. + + + + +TULLUT LÄPI VILJAN. + + +Viljast' tullut, pikku rukka, +läpi viljamaan; +on kosteana helma, sukka, +viljast' tullessaan. + +Jenni, hän on ruiskukka, +kastuu ainiaan: +on kosteana helma, sukka, +viljast' tullessaan. + +Jos sun, kukka, kohtas Jukka, +viljaan hiipien! +Soi ehkä Jukka suuta, kukka, -- +liekö nähnyt ken? + +Jos sun kukka, kohtas Jukka +tullen läpi haan! +Soi ehkä Jukka suuta, kukka, -- +käynkö kertomaan? + +Jenni, hän on ruiskukka, +kastuu ainiaan: +on kosteana helma, sukka, +viljast' tullessaan. + + + + +MYLLÄRIN MISKA. + + +Hui, hai, Myllärin Miska, +jauhomekko-mies! +Pussiin markkoja pyytää, +penneiks jäävän ties. +Niin oli jauhossa mies, +jauhossa lakki ja niska, +jauhoinen oli suu, +jolla suuteli Miska. + +Hei, sitä Myllärin Miskaa, +säkkein jauhajaa! +Siinä se virkamies on, +kokoo tavaraa; +laariin jauhoja saa, +markkoja arkkuun viskaa. +Sattuis, vaikka liivini sais +Myllärin Jauho-Miska. + + + + +JO TAATTO KIELSI, ÄITI KIELSI. + + +Jo taatto kielsi, äiti kielsi, +ei kieltoa kuullut hän; +ei tyttö kuullut, ei liemen luullut +niin karvaaks kääntyvän. +Ja poika-huippari Jumping John, +hän petti kaunoisen. -- +Oi, poika-huippari Jumping-John, +kun petti kaunoisen! + +Kili, lehmä ja allas, nurmenkallas +ja rahojakin yli sa'an: +lisäks impi kaino ja torpan aino, +sulo, viehkeä katseeltaan! +Mut poika-huippari Jumping John, +hän petti kaunoisen. -- +Oi, poika-huippari Jumping John, +kun petti kaunoisen! + + + + +VEKKULI-VILLE. + + +Sa hurja Vekkuli-Ville! -- +Hän markkinoille saa; +hän aikoo viulunsa myydä +ja ostaa rihkamaa. +Mut kun tuli luopua siitä, +suli silmät kyyneliin. +Sa hurja Vekkuli-Ville, +no, terve näkemiin! + +Hei, Ville, myy sie viulus, +ei sillä sielua lie! +Hei, Ville, myy sie viulus, +ja osta viinaa sie! -- +»Jos myin oman rakkaan viulun, +mua hurjaks he luulla vois: +Niin monta riemun päivää +me yhdessä soitimme pois.» + +Mut kun tulin Puolitiehen, +kävin kievariss' äkkipäin, +ja hurjan Vekkuli-Villen +jalat ristissä pöydällä näin: +hän kumppaniseurass' istui, +suli kaikki hurmoksiin. +Sa hurja Vekkuli-Ville, +no, terve näkemiin! + + + + +THOMAS MOORE. + + + + +NUORI LAULAJA. + + +Läks nuori laulaja taistohon, +soma kuolla, kun nuolet tuiskii! +Isän miekka ankara vyöllä on, +ja olalla harppu huiskii. -- +»Vaikk' kaikki sun pettäis, laulun maa», +huus uhmaten urho oiva, +»tää miekka sun oikeuttas puolustaa, +tää harppu on riemukses soiva!» + +Ja laulaja kaatui, -- mut lannistaa +ei ylvästä henkeä voida. +Hän harppunsa särki, -- ei enää saa +sen haastavat kielet soida: +»Sua koskaan vieras ei sorrakaan, +sa lemmen ja miehuuden kaiku! +Oli laulusi vapaita varten vaan, +ja ne orjain kesken ei raiku!» + + + + +ILTAKUORO. + + +Iltakuoron sävel liitää, +soiden hiljaa yli veen; +kohti, yhä kohti kiitää, +kaikuin takaa taipaleen: + Jubilate, Amen! +Pois jo taas, jo pois se liitää, +häipyin humuun hiljaiseen: + Jubilate, Amen! + +Vuoroin, kuudanvesiin viihtyin, +sävel rantaan raukeaa; +vuoroin, hyrskyn lailla kiihtyin, +kesken pauhun soinnun saa: + Jubilate, Amen! +Taas jo, vetten lailla viihtyin, +sävel rantaan raukeaa: + Jubilate, Amen! + + + + +KAIKKI KIRKKAHIN -- + + +Kaikki kirkkahin +vain joutuisimmin vaipuu; +kaikki suloisin +sa ihaninnaan haipuu. +Kuin tähti lennossaan, +kuin kukka tehden terää, +niin toiveet katoo, kuihtuu vaan +ja hukkuu, kun ne herää. +Kaikki kirkkahin +vain joutuisimmin vaipuu; +kaikki suloisin +se ihaninnaan haipuu! + +Ken siis unelmois, +kun uni kesken kätkee? +Kenpä luottaa vois +siteihin, jotka ratkee? +Ei, paras silloin tuo, +kun sokeaksi heittyy: +jää näkemättä valovuo, +mi sentään yöhön peittyy! +Kaikki kirkkahin +vain joutuisimmin vaipuu; +kaikki suloisin +se ihaninnaan haipuu! + + + + +OI, USEIN HÄMYSS' YÖN -- + + +Oi, usein hämyss' yön, +kun unta en saa silmiin, +niin säihkeess' sädevyön +käy entispäivät ilmiin: + pojan ihanteet, + hymy, kyynelveet +ja lemmenmuistot armaat; + sulo silmät nään, + luo hautain jään, +miss' uinuu kylmät parmaat! +Noin usein hämyss' yön, +kun unta en saa silmiin, +kuin kautta vihmevyön +nään entispäivät ilmiin. + +Kun muistan ystävät +ja ilot huimapäiden, +jotk' kuoloon häipyivät, +kuin lehdet valtaan säiden, +mun on, kuin sen, + mi viipyen +jäi juhlasaliin vielä: + valo hämärtäy, + kukat kelmeiks käy, +ja yksin hän on siellä! +Noin usein hämyss' yön, +kun unta en saa silmiin, +kuin kautta vihmevyön +nään entispäivät ilmiin. + + + + +LORD BYRON. + + + + +KREIKALLE 1819. + +(_Don Juanin 3:nnesta laulusta._) + + +Te Kreikan maat ja Kreikan veet, +miss' Sapphon laulu hehkuun nousi, +miss' sukes uljaat ihanteet, +ja Foibos kiiti, Delos sousi, +te maat, miss' aurinko on vaan +ja kesätaivas ennallaan! + +Ei Teon huilun helkkinää, +ei Kion sotaharpun kieltä +nyt raiu kotirannat nää; +vain vierasten ne viehtää mieltä, +ja kohti länttä kajahtaa +pois kauas »Onnen saarten» taa. + +Maraton, vesiin kuvastuin, +on vielä alla vuoren harmaan; +oi, hetken siellä uneksuin +taas vapaaks muka Kreikan armaan: +Kun Persialaisten haudan näin, +en luullut orjaks itseäin. + +Siell' istui luona Salamiin +maanvaltias, miss' aaltoo raumat; +hän laivat luki tuhansiin, +vei kansoin taistoon sotalaumat: +ne kaikki tarkastukseen tuo, -- +kun joutui yö, miss' oli nuo? + +Miss' ovat nuo? Ja minne, oi, +jäit, maani? Rannat, vetten pinnat +nyt voittolauluja ei soi, -- +ei syki enää sankarrinnat! +Ja itse lyyra, pyhä, sun, +se vaipunut on käteen mun. + +On jotain toki seutuvin, +miss' asuu orjat pontta vailla, +jo hävyntunto jonkunkin, mun +polttaa posket lieskan lailla, +näet laulajall' on puna vaan +ja kyynel kohtalolle maan! + +Vain häpeäänkö jäämme niin +ja itkuun? -- Isät vuoti verta. +Maa, nosta eloon, aseisiin +nuo Spartan urhot vielä kerta! +Kolmestasa'asta kolme suo: +Thermopylain he uuden luo! + +On vainaat vait? -- Ei herää ken! -- +Oi, ei, -- soi ääni kumpuin yöstä, +kuin kosken pauhu kaukainen: +»Elävät, nouskaa orjantyöstä! +Vain yks jos nousee, tulemme!» +Mut elävät, -- on vaiti he. + +Ei, turhaan! -- Malja tuotakoon: +Sä läiky, Samosviini vainen! +Rypäle verta vuotakoon, +ja käynöön taistot turkkilainen. +Hän tietää antaa iskujaan, +me maljoin ottelemme vaan. + +Pyrrhiche-tanssin tahti soi, -- +mut Pyrrhon falangi ei loista! +Kaks muinaisleikkiä, mut oi, +jäi unhoon miehekkäämpi noista! +On kirjaimistos entinen, -- +vai orjille toi Kadmos sen? + +Ei, samolaista pikariin! +Se rypäle se sulon antoi +Anakreonin säveliin: +Tyrannin iestä hänkin kantoi, +-- Polykrateen, -- mut käskijän +ties edes Helleeniksi hän! + +Kas, Kersoneson vallanmies +ol' uljain vapauden pylväs. +-- Tyranni? -- niin: Miltiades! +Taas mies jos syntyis yhtä ylväs, +mi despoottina lujempaan +kiristäis yhdyssiteet maan! + +Ei, samolaista pikariin! +Jäi Pargan vuorihin ja Suulin +viel' uljas heimo kätköksiin; +ne muinais-doorilaisiks kuulin: +Sielt' esiin taimi nouskohon, +mi Herakleidein kantaa on! + +Äl' luota Frankkein apuhun, +on valtain tarjouksissa pettuus. +Ei, oma olkoon miekkas sun! +Pian kilpes Latiinien kettuus +ja Turkin hurjuus riistäis pois, +vaikk' kuinka leveä se ois. + +Ei, samolaista pikariin! -- +Mut kun nään impein ilonvietteet +ja katson silmiin säihkyviin, +mua verta itkettää vois mietteet, +ett' imettää vain orjaa saa +nuo rinnat, jotka puhkeaa. + +Veet Sunionin ärjähtää: -- +Sen marmorpaaterolla tuolla +tahtoisin purkaa tunteet nää +ja niin, kuin joutsen, lauluun kuolla. +En suostua voi orjuuteen, -- +ei, mereen malja viinineen! + + + + +HYVÄÄ YÖTÄ! + +(_Childe Haroldin I:stä laulusta._) + + +Hyvästi jää! Taa aaltoin vyön +jo häipyy synnyinmaa. +Veet tyrskyilee, käy tuulet yön, +soi lokkein kirkunaa. +Päin päivänlaskun säihkyä +käy tiemme myrskyn myötä; +hyvästi, aurinko, ja sä +maa isäin, -- hyvää yötä! + +Vain hetkeks päivä peittoon jää, +tuon aamun jällehen; +voin vettä, taivast' tervehtää, +mut synnyinmaata en. +-- Sä tyhjäks uljaan linnan näät, +jäi telkeet portin suulle: +Pihalla versoo ruohonpäät, +ja ulvoo koira -- kuulle! + +Hoi, kuule, paashi pienoinen, +miks siinä itketkään? +Vai pelkäät vimmaa tyrskyjen +ja raivopuuskaa sään? +Mut pyyhi kyynel silmistäis, +on uljas laiva meillä; +nyt nopein haukka jälkeen jäis +sen riemuisilla teillä. + +»En kysy tyrskyin pauhinaa, +jotk' kiljuin syöksyy päin; +Sir Childe, ei, toiset seikat saa +mun murheiseksi näin. +Ma jouduin eroon taatostain, +jäi äiti huolten vaivaan; +nyt mun ei muuta turvaa lain, +kuin sä -- ja Herra taivaan. + +»Mua taatto kauan siunas vait, +lie surrut vähän vaan; -- +mut äiti varmaan itkee kait, +siks kunnes palataan.» -- +No niin, sa lapsi, lohduks on, +kun itkut pyrkii esiin; +jos mull' ois mieles viaton, +myös mun sais silmät vesiin. + +Hoi, kuule, uljas linnamies, +vai kelmeäks sun nään? +Sua ehkä uhkaa Ranskan ies, +tai pelkäät vimmaa sään? -- +»Sir Childe, mä hengestäni viis! +Ei, muu se minuun koski: +luo armaan vaimon aatos liis, +ja kalvaaks kääntyi poski. + +»Luo linnas vaimo sekä laps +jäi järven poukamaan; +jos isää kysyy kultahaps, +mit' äiti vastaakaan?» -- +Niin vai, sa oiva linnamies, -- +en pyri murhees jakoon; +ken mailman turhat tunteet ties, +hän nauraa, -- lähtee pakoon! + +En usko naisten kyyneliin! +Pian uudet kosijat +saa säihkyn silmiin sinerviin, +jotk' äsken kaihtuivat. +Ei muistot mulle vaivaks jää, +en sure, säät jos soisi; +voin surra, kun en mitään nää, +mi surun arvoist' oisi! + +Ja niin nyt aavaa merta uin, +ma maailmass' yksin oon: -- +Mua muut ei kaipaa itkusuin, +siis kaipuu haihtukoon! +Vain koira vinkuu, kunnes sen +vei vieras ruokain ääreen: +Jos palaan niin ja lähenen, +kenties mua tarraa sääreen. + +Ma kevein rinnoin laivassain +jään merten kuohinaan. -- +Vie, minne viet mun, kun et vain +vie rantaan kotimaan! +Te terve, tyrskyt raivokkaat! +Ja kun käyn tuulten myötä, +taas terve, rotkot, erämaat! +Maa isäin, -- hyvää yötä! + + + + +SANOTAAN, TOIVOSS' ONNI ON. + + +Sanotaan, toivoss onni on; +mut menneisiin taas lempi vaipuu: +se kiintyy riemuin muistohon, +ja ensi tunteet viimeks haipuu. + +Mit ihannoimaan muisto jää, +se muinoin oli toivon tuomaa; +sen muisto kalliiks pyhittää, +vaikk' kadonneen jo toivon huomaa. + +On tyhjää kaikki, harhaa vaan: +tulevat pettää, kaukaa väikkyin; +et menneitäs saa palaamaan, +ja nykypäivääs katsot säikkyin! + + + + +KOKOELMASTA »HEPREALAISIA SÄVELIÄ». + + + + +1. + +HÄN IHANANA HIIPII LUO. + + +Hän ihanana hiipii luo +ja säihkeessään kuin yö on musta. +Mi valoon, varjoon tenhon tuo, +siit' immessä on ilmausta: +niin ihmeloistoon sulaa nuo, +kuin vähää ennen sarastusta. + +Pois varjokaan tai sädehyt -- +se haihduttais tuon sävyn hienon, +nuo tummain kutrein viehkeilyt +ja sulo kasvoin loisteen vienon, +joiss' ilme puhdas virkkaa nyt, +kuin kirkas, sees on aatos pienon. + +Ja poskilla ja otsall' on +niin armas hymy, hohde aino. +niin tyyni veikeys viaton; +näät lapsen, jot'ei tapaa vaino, +min mieli hellän hyvä on +ja sydän puhdas, lempi kaino. + + + + +2. + +RINTEILLÄ JUUDAN. + + +Rinteillä Juudan kauris juosta +nyt mielin määrin saa +ja juoda joka lähteen vuosta, +joit uhkuu pyhä maa. +On jalka nopsa, silmiss' on +vain riemun loiste vallaton. + +Tuo sulo liike, silmä seijas +on tuttu Juudanmaan, +mut muinoin täällä jalka leijas +siromman asukkaan. +Puut Libanonin tummat näät, +mut' poiss' on Juudan kutripäät. + +Sai onnen palmu laaksoss' siellä, +-- hajonnut Israil ei, -- +se mantuun kiintyi, maass' on vielä, +johon sen juuri vei: +Ei kodistaan se luovu pois, +ei muilla main se elää vois. + +Mut meidän täytyy kuljeksia, +ja muu maa haudaks jää; +ei meille isäin leposija +oo viime retken pää. +Ei paatta jäänyt templihin, +ja Herja valtas Saalemin. + + + + +3. + +HEIT' ITKE! + + +Heit' itke, jotka vietiin virtain taa, +joilt' templi ryöstettiin, jäi uneks maa; +sä itke, -- Juudan harppu rikki on, +kodissa Herran asuu uskoton! + +Miss', Israil, pesset jalkas vertyneen? +Oi, milloin taas saa laulus säveleen? +Ja milloin, Siion, riemuvirtes soi +ja taivaansoinnuin rinnat haltioi? + +Väsynyt kansa, jota miero vie, +oi, minne häädyt, missä päättyy tie? +On pesä kyyhkyll', luola ketullai, +sai kansat maan, -- mut Israil haudan sai! + + + + +4. + +TAA JORDANIN. + + +Taa Jordanin käy kameel' erämaan, +ja Herjaa Siionilla palvellaan, +Baal-pappi lukee Siinain luona lait, -- +myös siell' on -- siellä, Herra? -- äänes vait: + +Miss' sormin kivitaulut piirtelit! +miss' itse kansalles sa ilmenit! +pilvestä puhuit, liekkein-vyössä pää, +näet kenkään ei sua verhotonna nää! + +Oi, leimuna jo loistos julki luo! +kädestä voittajan lyö peitsi tuo! -- +Kuin kauan maas on jäävä sortohon, +kuin kauan Herra, templis tyhjä on! + + + + +5. + +MUA SYNKKYYS VAIVAA. + + +Mua synkkyys vaivaa -- harppus tuo, +jos kuuntelemaan taju taipuu, +ja sormin herkin sävel luo, +mi sulosoinnuin sieluun vaipuu. +Jos rinnassain on toivo, kaipuu, +sen laulu vain saa heräämään; +jos silmäpohjaan kyynel haipuu, +se heruu -- pois vie poltteen tään. + +Mut hurja jylhyys lauluhun! +Äl' ilon ääntä aluks säistä, +näet itkeä nyt täytyy mun, +tai sydän raskas ratkee näistä. +Se routui polopäiväin jäistä, +yön tuskiin ehtyi itkunpäät; +nyt kokekoon se äärimmäistä, +mi särkee sen -- tai sulaa jäät. + + + + +6. + +OIS MIELENI VILPPISÄ, JOKSI SEN TEET. + + +Ois mieleni vilppisä, joksi sen teet, +Galilea ei mennyttä ois ja sen veet; +vain uskoni heittää mun tarvinnut ois, +heti syy olis pesty ja kirous pois. + +Jos ei voittane hylky, -- on Herrassa ties! +Jos on orjassa syy, -- olet synnitön mies! +Jos ei turvaton maan tule taivahisiin, +pidä uskosi, -- omaani kuolen ma niin. + +Siit' uskosta annoin, mit' antaa et voi, +ja sen tietävi Hän, joka onnesi soi; +Hän haltuunsa sieluni, toivoni saa: +ota pois, -- min jo uhrasin, -- henki ja maa! + + + + +7. + +PÄIVÄNÄ, JOLLOIN TITUS HÄVITTI JERUSALEMIN. + + +Miss' ylhäällä tie yli vuoriston viisti, +sua katselin, Siion, kun Rooma sun riisti! +Hävis loistosi paloon, ja liekehtien +mun silmäni heijasti loimua sen. + +Loin silmäni templihin, loin kotipuoleen +ja alkavan orjuuden unhotin huoleen; +vain lieskan ma näin, min temppeli loi, +ja kahlehet, joita ma kostaa en voi. + +Ain illoinhan tuonne se rinteille heittyi +säde viimeinen vielä, kun päivä jo peittyi; +ma vuorilla seisoin, mut huipuille päin +kajo kiiti, ja viimein sen templissä näin. + +Taas vuorilla seisoin, kun onni jo vaihtui, +mut en nää, miten rusko se hämyyn jo haihtui: +Ois pilvistä leiskunut taivahan säät, +ukon-jyskäys murskannut voittajain päät! + +Toki ei epäjumalat tahrata saata, +sun templiäs, Herra, mist' ohjasit maata! +Ja jos kurjakin kansas ja hylky on vaan, +sua yksin se jää, Isä, palvelemaan. + + + + +8. + +BAABELIN VIRROILLA. + + +Oi, Baabelin virroilla siellä +me itkimme muistellen, +miten rosvot ne taistotiellä +sai Saalemin ylhäisen, +ja sen tyttäret, puhtahat vielä, +pois riistivät raastaen. + +Kun murhein me istuimme illoin, +ja veet ohi virtasi pois, +muka lauluja pyysi he silloin, -- +mut pilkkaanko soiteltu ois? +Käsi kuihduta, Herra, milloin +pyhä harppu se vieraille sois! + +Pajun oksalla harppu haikas, -- +Se vapaa, Saalem, on ain! +Oi, päiviltä kunnia-aikas +se on ainoa muistoni vain: +Ei koskaan sen sointu raikas +soi äänehen sortajain. + + + + +9. + +»KAIKKI ON TURHUUTTA, SANOO SAARNAAJA». + + +Ol' loisto, valta, viisaus mun +ja nuoruus, into, lempi; +sai viini veret hehkuhun, +mua armaat immet hempi; +ne sydämeeni säihkettään +loi, silmät sulotarten; +mit' tarjos maa, ja mielinkään, +jäi kuningasta varten. + +Mut hengessäin käyn tutkimaan, +mit' entispäiviss' oisi, +mi elon riemuun uudestaan +mua viehättää nyt voisi: +En muista päivää ainoaa, +mist' ehjä ilo koitui, +ja kun ma kannoin purppuraa, +vain mieli katkeroitui. + +Voit taioin toki masentaa +ja tenhoin kentän kyitä, +mut talttumaan et sitä saa, +mi jäytää sydänsyitä. +Sit' ei saa soitot viihtymään, +ei viisaan lepopielus; +se pistää, kalvaa yhtenään, +ja kärsimään jää sielus. + + + + +EDGAR ALLAN POE. + + + + +KORPPI. + + +Murhein istuin puoliyöhön, jääden kirjain ääreen työhön, +muinaisajan unhotettuin salaistietoin harkintaan. +Pääni kun jo painui melkein, kuului takaa oven telkein +nakutus, mi oudoin elkein tikutteli hiljaa vaan. +»Joku vieras siellä», mietin, »nakuttelee sisään vaan. + -- Muuta ei se olekaan». + +Menneet oli, tuskaa tuoden, viime hetket vanhan vuoden, +hiillos vielä lekkui, luoden virvakuvat lattiaan. +Istuin kiusaantunein aivoin, turhaan kirjojani kaivoin, +murhein muistin, sielun vaivoin, mennyttä Lenooraa vaan, +säihkyvää, mi taivahissa Lenoorana tunnetaan, + mut on täällä nimi vaan. + +Hiljaa heilui silkkikaihdin, kahinat ja kuiskeet aihdin, -- +mieli salaa tunsi kammon, jot' ei ennen konsanaan. +Viihtäin sykähdystä somaa, vakuuttaa koin alinomaa: +»Vieras, joll' ei suojaa omaa, pyrkii siellä sisään vaan, +joku myöhästynyt vieras pyrkii siellä sisään vaan. + Muuta, vai, se oisikaan?» + +Päättävästi, ilman muuta lähestyin mä oven suuta: +»Herra, taikka rouva», lausuin, »mieleni on pahoillaan; +mutta uinahtaa ma taisin, -- ehkä sisään pyytää saisin; +en mä ensin kuullut laisin, -- nakutettiin hiljaa vaan, +tuskin nakutuksen kuulin»; -- selälleen jo oven saan: + yö se vain loi varjojaan. + +Katsoin yöhön hämmästyksin, haavein seisomaan jäin yksin, +toivon, pelon värähdyksin heityin hurjaan unelmaan. +Syvä hiljaisuus ei laannut, merkkiä en yöstä saanut: +»Pois», ma mietin, »varjoon taannut», -- ja »Lenoora?» äänsin vaan, +äänsin nimen tuon, ja kaiku soi, »Lenoora!» hiljaa vaan; + muuta en mä kuullutkaan. + +Huoneeseen ma hoippuin kuljin, kiihtyneenä oven suljin; +taas jo siinä nakutettiin, vielä melkein lujempaan. +»Varmaan», sanoin, »joku tuolla ikkunan on ulkopuolla; +katsotaan, -- vois viluun kuolla! -- selon tästä kyllä saan! +Hetkeks, sydän parka, tyynny! -- selon tästä kyllä saan: + Varmaan se on tuuli vaan!» + +Lasin auki revin riuhtoin; -- sisään, siipiänsä viuhtoin, +mahtavana korppi lensi ikäkaudet harteillaan. +Minuun tuskin katsoi kohti, liikkeitään se tyynnä johti, +kuin ois herra, joka tohti, suoraan oven kamanaan; +Pallaan kuvapatsaan päälle leijas oven kamanaan, + kääntyi päin, -- jäi istumaan. + +Lintu siin' ei hievahdakaan; vaikka tunsin tuskan vakaan, +niin tuo arvokkuus ja pöyhkeys sai mun ääneen nauramaan: +»Kävit mustatakkein pukuun, mut et pääse pyhäin lukuun; +vanha korppi, hornan sukuun kyllä kuulut öisen maan! -- +Saisko nimes ehkä tietää, julma aave öisen maan?» -- + Korppi huus: »Ei milloinkaan.» + +Oudoltahan lintu näytti, joka noin vaan kieltään käytti, +joskin lie sen puheess' ollut sisällystä vähän vaan; +sillä siit' ei pääse arvoin, jotta kuolevaisen karvoin +vastaanotat linnun harvoin oves päälle istumaan, +Pallaan kypärälle linnun, joka väittää tolkussaan + nimekseen: »Ei milloinkaan.» + +Korppi istui arvokkaasti, patsaaltaan se tuon vain haasti, +vain tuon lauseen, kuin ois siihen tyhjentänyt sieluaan. +Hiljaisuus tuo painostusta, -- liikukaan ei lintu musta, -- +en voi estää huokausta: »Veikot meni menojaan; +pian tuokin lähtee, niinkuin toivo meni menojaan! -- + Lintu huus: »Ei milloinkaan.» + +Vastaus, soiden puhein selkein, sai mun äimistymään melkein, +mut jo mietin: »yhteen sanaan supistuu sen tiedot vaan; +herra sillä ollut lie nyt, jolt' on onni kaikki vienyt, +jok' on elon tuskat tiennyt, kunnes huutoon ainoaan +puhkes toivo mennyt, puhkes vaivat, pettymykset maan, + -- huutohon: 'Ei milloinkaan'». + +Kesken tuskaa tavantakaa hymyyn sai mun korppi vakaa, +siirryin sohvaani ja istuin vaiti sitä tarkkaamaan. +Patjain kirjosilkkiin vaipuin, haaveihin ja suruun taipuin, +mietin unelmin ja kaipuin, mikä ennen olikaan +tulo linnun aavemaisen, mikä mieli olikaan + huudon tuon: »Ei milloinkaan.» + +Istuin, tehden arveluita, sanaakaan en haastaa suita, +korpin tuiottavat silmät tunki sydänsopukkaan, +Seikkoja vain mietin noita, päätäni en nostaa koita, +painoin patjain purppuroita, lamppu kun loi valoaan; +oi, ei näitä purppuroita, kun luo lamppu valoaan, + *hän* nyt paina milloinkaan! + +Ilma tahmenevan näyttää, ambratuoksut huoneen täyttää, +on kuin jalat enkeleiden helkkyis kivilattiaan. +»Oi», ma huusin, »sieluus soivat taivaanviestit, jotka voivat +sulle tuoda rauhan hoivat, -- jätä lempes unhoon vaan!» +Hengitä, saa sielus hoivat, -- jää Lenoora unhoon vaan!» + Korppi huus: »Ei milloinkaan». + +»Profeetta sa hurjamainen! -- lintu, taikka paholainen! -- +lienet Kiusaaja, tai lienet säiltä tullut suojustaan: +-- Kaikki multa alas raasta! -- pois saat lumeet riistää maasta, +pois tän kauhuin kodin laasta, -- mutta suo mun tietää vaan, +eikö balsamia löydy, -- saako hoivaa teillä maan?» + Korppi huus: »Ei milloinkaan.» + +»Profeetta sa hurjamainen! -- lintu, taikka paholainen! +kautta taivaan, kautta Luojan, vannotan sua sanomaan: +Jälkeen elontieni karmaan, sielu Eedenissä varmaan +vielä kohdannee tuon armaan, mi Lenooraks mainitaan. +immen säihkyvän ja armaan, mi Lenooraks mainitaan?» -- + Korppi huus: »Ei milloinkaan.» + +»Pois, sa hornanviesti uusin, lintu, paholainen!» huusin, +»ulos myrskyyn jälleen lähde, öiseen maahas kamalaan! +Ei saa höyhen jäädä tuonne, -- pois sun valhees joka juonne! +Jätä rauhaan tämä huone! -- patsaan päältä pois nyt vaan! +Et saa sydäntäni raastaa, -- ulos ikkunasta vaan! -- + Korppi huus: »Ei milloinkaan.» + +Liikkumatta korppi siellä yhä vielä, -- aina vielä, -- +Pallaan valjun kuvan päällä istuu tyynnä paikallaan. +Aavemaisen kiillon luovat korpin silmät pahansuovat, +kun lyö lampun valojuovat linnun varjon lattiaan. +Ja mun sieluni, min varjo lannistaa on lattiaan, + ei voi nousta -- milloinkaan. + + + + +PIERRE-JEAN DE BÉRANGER. + + + + +PÄÄSKYSET. + + +Soturivanki, kahleiss' orjan, +hän Maurein-rannall' unelmoi: +»Taas teidän, pääskyin, parven sorjan +nään, linnut, joita syksy toi! +Te tänne mailta toivon armaan +tulitte päivään paahtavaan. +Oi, Ranskasta käy tienne varmaan: +Miks synnyinmaasta ette kerrokaan? + +»Jo kolme vuotta muistoks kortta +teilt' anonut oon laaksostain, +miss' synnyin, missä kotiortta +loi lapsi kuviin unelmain. +Te luona kirkkaan puron siellä, +mi soluu lilja-uomassaan, + majamme pienen näitte tiellä: + Miks kotilaaksost' ette kerrokaan? + +»Tuon räystään alla joku teistä +lie kuorestaankin lähtenyt; +hän äiti raukan kyyneleistä +vois murhein haastaa mulle nyt. +Surevan kuulemaan saa kaipuu +mun askeleitain ainiaan: +hän vihjoo, -- pettyy, -- itkuun vaipuu! +Miks äidin lemmest' ette kerrokaan? + +»Lie naimisissa sisko nuori? +Kai näitte joukot poikien, +kun juhlanviettohon he suori +ja häitä hyppi, laulellen? +Lie nuoruuskumppanien parvet, +jotk' innoin riensi rintamaan, +jo kotiin tulleet, yllään arvet? +Miks ystävistä ette kerrokaan? + +Ei, -- yli ruumisläjäin kulki +kenties jo laaksoon vihamies: +jo raiskaks sisko joutui julki, +ja sortui meiltä kotiliesi +Ei elä äiti! Ranskaa raastain +jo vieras takoo kahleitaan! +Te pikku pääskyt synnyinmaastain, +miks polopäivist' ette kerrokaan?» + + + + +OI, TAIVAS, KUIN ON HERTTAINEN! + + +Oi, taivas, kuin on herttainen! +Hän iäks sai mun hurmoksiin. +Tuo kaihonilme silmien +mun saattaa lemmen unelmiin; +soi Luoja sielun puhtoisen +suloksi muotoin hempeimpäin. +Oi, taivas, kuin on herttainen! +Ja minä itse -- ruma näin! + +Oi, taivas, kuin on herttainen! +Nään immen kevätviehkeessään. +Niin väikkyy hehku huulien, +niin liehuu kultakutrit pään! +Hän, lapsi satain sulojen, +niist' tiedotonna katsoo päin. +Oi, taivas, kuin on herttainen! +Ja minä itse -- ruma näin! + +Oi, taivas, kuin on herttainen! +Ja immen lemmen sentään sain! +Ma kauan toivoin tuskaillen +etuja naisten hurmaajain, +ja kunnes lausuit henkehen +vain katsovas, ma jäykäks jäin. +Oi, taivas, kuin on herttainen! +Ja minä itse -- ruma näin! + +Oi, taivas, kuin on herttainen! +Voin luottaa lempeen uskotun, +Mä hältä uljaan seppelen +sain otsaan, varhain kaljuhun. +Pois huntuverhot vienoisen! +Mua vuottaa riemu täyteläin! +Oi, taivas, kuin on herttainen! +Ja minä itse -- ruma näin! + + + + +YVETOT'N KUNINGAS. + + +Yvet'ssa oli kuningas, +-- vaikk' aikakirjat hukkui, -- +mies torkku, uneen tarmokas, +mi varhain, myöhään nukkui. +Yömyssyn kruunuks ukko-hussun +soi siinä hellyys rouva Sussun + ja pussun. +Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa! +Ei herraa saa niin suopeaa! + Lalaa! + +Hän olkikatto linnassaan +söi neljä atriaansa. +ja puhteess' ajoi aasillaan +pois ratsain halki maansa. +Mies hauska, säysy, laatuisakin. -- +näit hällä hengen turvanakin + vain rakin. +Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa! +Ei Herraa saa niin suopeaa! + Lalaa! + +Ei hemmotellut ruumistaan, +vain janoon koki juoda. +Kun hallitsi hän onneks maan, +se hyvin voitiin suoda. +Kun aamein viini tulvi hoviin, +hän tulliks kannun omiin oviin + toi toviin. +Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa! +Ei herraa saa niin suopeaa! + Lalaa! + +Luo tytärten käy perheisiin +hän armollisna sisään; +sadasta syystä kansa niin +se katsoi häneen, isään. +Kun harjoituksiin joukot johti, +vain ilmaan ampua he tohti, + -- ei kohti. +Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa! +Ei herraa saa niin suopeaa! + Lalaa! + +Ei maitaan laajentaakseen hän +ois mennyt poikki pihan; +jäi pyyteiks malliherran tän +vain hyvinvointi lihan. +Ja vasta hänen kuoltuansa +syyt itkuun -- kuoppaa kaivaissansa -- + sai kansa. +Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa! +Ei herraa saa niin suopeaa! + Lalaa! + +Tän oivan, kelpo ruhtinan +on kuva jäänyt säilyyn: +Kilvessä kuulun kapakan +nyt hymyillen se päilyy. +Sen eessä juhlina kun joivat, +niin rahvaan huudot ihannoivat + vain soivat: +Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa! +Ei herraa saa niin suopeaa! + Lalaa! + + + + +MIKAEL VÖRÖSMARTY. + + + + +JULISTUS. + + +Sa maalles järkkymättä suo, +Magyari, uskos, työs! +Se kehtos on ja vaalijas +ja hautas multa myös. + +Maan päällä on vain paikka tää, +miss' suotiin sulle lies; +tääll' elää, kuolla täytyy sun, +vei onneen, turmaan ties! + +Tää maa on, jota kastellut +on hurme isien, +ja nimin uljain pyhitti +jo vuosituhat sen. + +Tääll' eestä kodin taistelleet +on urhot Arpadin; +tääll' orjain ikeen murskatuks +sai tarmo Hunyadin. + +Vapaus! Täällä lippuas +veristä kannettiin, +ja sotiin parhaat miehet maan +ne sortui ikuisiin. + +Mut kansa, jota tuhot löi, +mi luopui kiistoistaan, +jos harventuikin, murru ei, +vaan herra on tän maan. + +Eloa vaatii kärsimys +tää tuhatvuotinen: +»Eloon tai kuoloon!» huudamme. +Kaikk' kansat kuulkoot sen! + +Turhaanko verta vuotaneet +niin monet rinnat ois, +ja turhaan miehet isänmaan +ne tuskiin riutui pois? + +Turhaanko järki, jäntevyys +ja tahto tahraton +jäis kiroukseen kitumaan? +Se mahdotonta on! + +Viel' aika tulee parempi, +sen tulla täytyykin, +jot' anoo kansa harrasna +suin sadointuhansin. + +Tai tulee kuolo verraton, +jos tulla täytyy sen; +maa silloin hautauspäivänä +on yltään hurmeinen. + +Haudalle kansakunnan on +muut kansat saapuneet, +ja miljoonien silmissä +ui surukyyneleet. + +Sa maalles järkkymättä suo, +Magyari, uskos, työs! +Se kantoi sun ja sortuissaan +on hautakumpus myös. + +Maan päällä on vain paikka tää, +miss' suotiin sulle lies; +tääll' elää, kuolla täytyy sun, +vei onneen, turmaan ties! + + + + +MIHAIL JURJEVITSH LERMONTO. + + + + +KASAKAN KEHTOLAULU. + + +Uinu, lapsi, suloon ehtoon, +tuuti, tuulan tuu! +Hiljaa pienokaisen kehtoon +katsoo kirkas kuu. +Tarumaita käyn mä kulkein, +laulun laulaa suu... +Unta uinu, silmät sulkein, +tuuti, tuulan tuu! + +Halki vuorten Terek huima +syöksyy uomassaan: +Hiipii luo tshetsheeni tuima, +hioo puukkoaan. +Mut on taattos urho oiva, +välttyy surman suu... +Tyynnä laps on unelmoiva, -- +tuuti, tuulan tuu! + +Jätät kerran äitis vaisun, +kuljet taistotein; +hyppäät selkään ratsun raisun +piikein, kiväärein. +Satulas, min kirjon sulle, +silkkiin kutoutuu... +Uinu, lapsi, rakkain mulle, +tuuti tuulan tuu! + +Pystypäin käyt urhon innoin +riviin kasakkain; +hyvästelen kaihorinnoin, -- +käsin viittaat vain! +Silloin itken murhein karmain +pieluksessa suu... +Uinu, enkelini armain, +tuuti, tuulan tuu! + +Jäytämään ne rintaa jäivät +poltteet kyynelveen; +rukoilen ma yöt ja päivät, +taikoja ma teen; +mietin, kuinka kärsit mailla, +miss' on olo muu... +Uinu, -- viel' oot huolta vailla, -- +tuuti, tuulan tuu! + +Pyhän kuvan äitis vielä +matkaan sulle suo; +missä kuljet maailman tiellä, +seuraas jääköön tuo. +Äitis lahjaan vaaran eessä +sielus turvautuu... +Uinu, lapsi, mieli seessä, +tuuti, tuulan tuu! + + + + +ADELBERT VON CHAMISSO. + + + + +RAJUILMA. + + +Sa parvekkeella linnan +näit vanhan kuninkaan; +pois katseen synkän loi hän +yli synkän, pilvisen maan. + +Rajuilma, kaukaa nousten, +tuli myrskynä kohisten; +hän miekan nojassa seisoi, +vait kahvaa kourien. + +Käsi toinen, josta kirpos +jo valtikka itsestään, +se kultaista kruunua vielä +koki suojella raskaan pään. + +Mut vaipan päärmään hiljaa +jo nuori puoliso käy: +»Olet lempinyt mua ennen, +et enää lempivän näy!» + +-- »Vai lempi, huvit ja leikit? +Ei, armas, ne jätetään! +Rajuilma saapuu tänne +jo voimalla myrskysään. + +»En parvekkeella linnan +ole kuningas kruunussain: +Ajan mullistuksissa näissä +olen arka ja voimaton vain. + +»Vai lempi, huvit ja leikit? +Ei, armas, ne jätetään! +Rajuilma saapuu tänne +jo voimalla myrskysään.» + + + + +EN TAJUA TUOTA, EN USKO. + + +En tajua tuota, en usko, +vain unten harhoihin jäin: +tytön pienen hän ennen muita +ois onnehen nostanut näin? + +Oli, kuin hän haastanut oisi: +»Sua, impi, lemmin -- oi!» +Oli, kuin -- yhä vielä mä uinun, -- +se totta olla ei voi. + +Oi, saisin uinuen kuolla, +sun rinnalles tuutiutuin, +ja auvoisna hervota, sammuin +vesiss' silmät ja hekkumasuin! + + + + +LUDWIG UHLAND. + + + + +KAPPELI. + + +Kappeli on kukkulalla, +katsoo laaksoon tyynehen; +siellä lähteen partahalla +paimen laulaa riemuiten. + +Murhein kuolinkellot soivat, +hautavirsi humisee; +laantuu laulut veikaroivat, +vaiti poika kuuntelee. + +Hautaan viedään heidät tuonne, +jotka laaksoss' ilakoi. +Paimenpoika! Kellot nuo, ne +myöskin sulle kerran soi. + + + + +BERTRAND DE BORN. + + +Autafort on raunioina, +suitsuu vuorenhuipullaan; +linnanherra kahleiss' seisoo +eessä läänikuninkaan: +»Sainpas sun, mi miekoin, lauluin +nostit kansat kapinaan, +hurjapään, mi saatoit lapset +isiänsä uhmaamaan. + +»Eikö kerskaillutkin aina +uhkaylväs röyhkeytes, +että puolet neros voimaa +riittää joka hankkeeses? +Nyt ei puolet riitä: -- huuda +koko henkes avukses, +jotta linnas jälleen nousis, +katkeaisi kahlehes!» + +»Sait mun, kuningas ja herra, -- +niin, Bertrand de Bornin näät! +tuon min laulut liekkiin sytti +rajamaittes kaikki päät, +hänet, jolle valtiaana +syystäkin sä vihaan jäät, +jonka tähden lapses kantoi +isän vimman raskaat säät! + +»Tyttäres hän saliss' istui +morsiona herttuan; +vei jo soittajani hälle +lauluviestin uljahan: +lauloi immen ahtaat aatteet, +kaihot neiden laulajan, +kunnes kyynelhelmet kirkkaat +peitti hunnun loistavan. + +»Varjost' öljypuun hän nousi, +paras poikas pystypäin, +kun toin tuimat sotalaulut, +meltomieltä terästäin. +Joutuin satuloi hän ratsun, +lippu liehui kädessäin: +Sortuvan Montfortin luona +surmanuoleen hänen näin. + +»Veriin syliini hän vaipui, +vaan ei haava poltteellaan, -- +kuolo kiroukses alla +tuotti tuskaa eroovaan. +Ojentaa hän sulle tahtoi +kättään yli veen ja maan: +Ei sua kohdannut, ja niin hän +tätä kättä painoi vaan. + +»Silloin, kuten Autafortin, +voima multa murtui, oi! +Eipä koko, eipä puolta +jäänyt, eikä laulut soi. +Vangiks miehen sait, min henki +murheessaan ei mitään voi; +surulauluun vain nyt enää +siipensä se lentoon loi.» + +Kuningas hän päänsä painaa: +»Poikani sa viettelit, +hurmoksiin sait tyttäreni, +nyt myös minut liikutit. +Vainaan veikko, käsi tänne, +jolla häntä hoivasit! +Kahleet pois! Nyt henkes tunnen, +nerossas sa ilmenit.» + + + + +LAULAJAN KIROUS. + + +Oli muinaisaikaan linna, niin uljas, ylhäinen, +yli maiden se kauas loisti ja siintoselkien; +yltympärillä tuoksui puutarhat vihannat, +miss' säihkyhelmin hohtain veet suihkui vilppahat. + +Kuningas korska siellä, maan-kuulu valtias, +vait istuimellaan istui, mies synkän kalvakas; +hän julmuuksia miettii, on käsky kauheus +ja silmänluonti vimmaa ja verta kirjoitus. + +Kaks lauluniekkaa kerran ne linnaan ehättää, +on kultakutri toinen ja toinen harmaapää; +olalla harppu vanhus, hän istuu ratsastain, +ja reippain liikkein poika käy jalan rinnakkain. + +Pojalle vanhus virkkoi: »Nyt toimes tiedätkin! +Syvimmät laulut soimaan, ja täysin sävelin! +Repäise voimas, laula maan riemut, tuskat maan, +niin eikö järkkyis rinta jääjäykän kuninkaan.» + +Jo linnan pylvässaliin käy esiin laulajat; +kuningas puolisoineen siell' loistossa istuvat; +kuningas hurjan kaunis, kuin talven loimuyö, +kuningatar niin kalvas, kuin vienoin kuudanvyö. + +Jo vanhus kieliin koski, jo harppu huminoi, +ja yhä valtavammin sen ihmesoinnut soi; +ään' nuorukaisen helkkyi niin taivaan-heleään, +soi ukon laulu säästäin, kuin juhlaurkuin ään'. + +Kevät laulussa soi ja lempi ja aika auvojen +ja vapaus, miehenarvo ja usko ikuinen, +soi laulussa kaikki vienous, mi mielen herkäks saa, +soi laulussa kaikki suuruus, mi mielen kohottaa. + +Ei hoviseura uljas nyt pysty pilkkahan, +soturit ylväät nöyrtyy siin' eessä Jumalan; +mut kuningatar heltyy, ja sulokaihoissaan +hän laulajille heittää jo ruusun rinnastaan. + +»Väkeni narrit hurmas! Tuo hymyy rouvallein!» +kuningas ärjyi, ja silmät ne leimus säkenein. +Oi, nuorukaisen rintaan hän säilän sinkauttaa, +-- mist' uhkui laulut helkkyin, verivirta ruiskuaa! + +Kuin myrskyn tieltä seura pois häätyy häipyen, +ja poika tyhjiin vertyy jo syliin vanhuksen; +hän ruumiin käärii vaippaan, sen ratsun selkään saa +ja istumaan sen sitoo ja linnast' taivaltaa. + +Luo portin ylhän vielä jää ukko seisomaan, +hän käsin tarttuu harppuun, maan-kuuluun, sointuvaan, +sen pylvään pieleen pirstaa ja huutaa uhkapäin, -- +soi ääni kautta linnan ja puistoin vihreäin: + +»Voi teitä, salit ylväät, te muurit mahtavat! +Teiss' älköön soitot soiko, tai laulut raikkahat, +ei, huokaus vain ja itku ja orjain askeleet, +siks kunnes kostonhenget on teidät murtaneet! + +»Voi teitä, kevätpuistot, te armaat, ihanat! +Te nähkää vainaan kasvot, nää kalmankalpeat: +Noin kuolkaa pois, noin kuiviin, te lähteet, vuotakaa, +maat, tyhjiks, autioiksi vain jääkää aikain taa! + +»Ja voi sua, murhamiesi! Sa kirous laulajain! +Veristen voittois maine se turha olkoon vain! +Sun nimes jääköön unhoon, yön ikiuumentoon; +kuin viime henkäykses, sun muistos haipukoon!» + +Noin vanhus vakaa huusi, sen taivas kuullut on: +Sa sortuneina muurit näät linnaraunion. +Sen menneen loiston tietää vain yksi pylväs suo; +pian salaa suistuu yöhön myös viime jäännös tuo. + +Miss' ennen puistot versoi, näät aavan nummimaan, +puu siimestä ei tarjoo, ei lähde vilppauttaan; +kuninkaan nimi lauluiss' ei kuulu kaikuvan, -- +häviö, unho! siinä on kirous laulajan. + + + + +NIKOLAUS LENAU. + + + + +KOLME MUSTALAISTA. + + +Kolme mustalaista ma näin +yönpidoss' ahteen alla, +kun pyrin vaivalla eteenpäin +hietikkö-kankahalla. + +Yksi istui varjossa puun, +vingutti viulun-moista; +soitteli säihkeessä illansuun +kiihkeää lauleloista. + +Toinen piippu hampaissaan +seurasi sauhua silmin, +tyytyväisnä, kuin onnet maan +kaikki ois löytänyt ilmin. + +Kolmas nukkua maiskottaa, +puussa symbaali huiskii. +Kieleen tuulonen soinnut saa, +mieleen unta ne kuiskii. + +Vaatteet heillä on ryysykkäät, +kirjavat paikat vilkkuu; +mutta vapaina uhmapäät +kohtaloitakin ilkkuu. + +Kaikissa näin, miten mailmanlois, +kun elo yöhön hiipi, +sauhutti, nukkui, soitti sen pois, -- +kaikkea halveksiipi. + +Kauan taakseni vilkaisin +mustalaisihin noihin, +kulmiin tummanruskeihin, +mustiin hiuskiharoihin. + + + + +VIIVY MINUSS', SYNKKÄ SILMÄ! + + +Viivy minuss', synkkä silmä, +kiehdä kaikkeen terhenvyö, +vakaa, vieno, unelmoiva, +tutkimaton, armas yö! + +Kätke multa tenhohämyys +kaikki muistot maailman tään: +yli elämäni tumman +yksin hääly yhtenään! + + + + +KAISLALAULU. + + +Yli lammen vetten lietoin +vieno kuu luo valoaan, +keltaruusut valjut kietoin +kaislavyöhön vihantaan. + +Kunnaalle on kulku sarvaan, +nään sen yöhön vainuvan; +sorsan tuolla uivan arvaan, +heiluessa kahilan. + +Kyynelvedet nousee silmiin; +kautta sielun pyhäkön, +sulle, armas, värjyy ilmiin +yöhön rukous äänetön! + + + + +VIRRALLA. + + +Jos onnes näit jo häipyneen, +ja koskaan ei se palaa, +niin katso juoksuun virran veen, +-- se pois vain vuotaan valaa. + +Jos vietiin sulta rakkainkin, +ja tuskaan sai sun kaipuu, +luo silmäs syvään vesihin, +niin unhoon huoles haipuu. + +Vain tuijottamaan virtaan jää, +siks kunnes mieltäs lientää, +ja kautta kyynelvihmeen nää, +kuink' aallot pois vain rientää. + +Kuin unissas näät väreet veen +ja sielus kuvan tuolla: +pois unhotukseen tuskineen +se valuu ajan vuolla. + + + + +HEINRICH HEINE. + + + + +KRENATÖÖRIT. + + +Krenatööriä kaks kävi Ranskaan päin, +oli kumpikin Venäjän vanki. +Mut Saksaan kun pääsivät tiellään näin, +he väsyi ja matkaan ei hanki. + +Tuli Ranskasta surkeita viestejä vaan: +Peri hukka jo voittajanki, +oli lyöty ja pirstattu armeija maan, -- +ja keisari, keisari vanki. + +Krenatöörit nyt itkevät rinnakkain, +kun murheiset tiedot saavat; +ja toinen äänsi: »Oi tuskiain, +taas aukeni vanhat haavat!» + +Sanat toisen soi: »Taru loppui tää, +ja ma voisin kanssas kuolla, +mut mulle vaimo ja lapset jää, +joit' eivät vieraat huolla.» + +»Ma vaimosta viis, ma lapsista viis, +voin uhrata rakkaimmanki; +jos on nälkä, he käykööt mieroa siis, +oi, keisari, keisari vanki! + +»Sua, veikko, nyt mä vannotan: +Jos murtaa mun tää vaiva, +vie kanssasi ruumiini Ranskahan, +sa hautani Ranskaan kaiva. + +»Tää kunniaristi rinnallein +sa laske arkkuun myötä +ja paina pyssy vierehein +ja miekka vyölle vyötä. + +»Niin makaan vait ja kuuntelen vaan, +kuni vartia korvin vaisuin, +kunis tykkien jyskettä kuulla saan +ja kapsetta ratsujen raisuin. + +»Yli hautani keisari ratsastaa, +soi säilät, ja huomaan ahdon: +Ma haudasta nousen ja puolustaa +sua, keisari, keisari, tahdon!» + + + + +LORELEI. + + +En tiedä, kuinkahan lienee, +kun murhe mun valtaa näin; +sen vanha tarina tiennee, +mi ei mene mielestäin. + +On vilpas, päivä jo peittyy, +Rein-virta tyynenä on; +vain vuoren huippuhun heittyy +säde ilta-auringon. + +Siell' istui neito nuori +tuoll' yllä, kaunis maan, +ja kultasäihkeessä suori +hän kultakutrejaan. + +Hän suori ne kultaisin kammoin, +vain laulua laulellen; +sen sävel on unhottu ammoin +ja on valtavan tenhoinen. + +Rein-laivurin nuoren mieltä +saa hurjahan kaihoon tuo; +hän ei näe kallionkieltä, +vain ylös hän silmänsä luo. + +Kai pohjahan nielussansa +veet venhon ja laivurin vei, +ja sen tenholaulullansa +on tehnyt Lorelei. + + + + +CHILDE HAROLD. + + +Vankan laivan, mustan aivan, +verkkaan purjehtivan näät. +Valoss' soihtuin näät kuin loihtuin +ruumiinvartioiden päät. + +Kuolinsija! -- Runoilija +kalvas siin' on paarillaan; +silmä siintää, katseen kiintää +vielä taivoon tuikkivaan. + +Vetten vyöstä soi kuin yöstä +huuto sairaan Vellamon; +laitaan purren, hiljaa surren +aalto vaipuu kuolohon. + + + + +IHANAAN AIKAAN TOUKOKUUN -- + + +Ihanaan aikaan toukokuun, +kun puhkes kukkain kuori, +mun silloin sydämessäin +se heräs, lempi nuori. + +Ihanaan aikaan toukokuun, +kun lintuin laulut soivat, +ma silloin hälle virkoin +tän kaihon ja sen hoivat. + + + + +REIN-VIRTAAN VÄRÄHDELLEN -- + + +Rein-virtaan värähdellen +luo päilyä pintaan veen +tuo uljas, pyhä Köllen +ikiuljaine doomineen. + +Näin doomissa kuvan ylhän, +oli kultanahkalla tuo; +se kaihoon tieni jylhän +viel' lempeän säteen luo. + +Kukat, enkelit siinä leijas +yli Äiti-Neitsyen; +suu, poski ja silmä seijas +oli kultani ilmeinen. + + + + +TUOLL' YKSIN POHJAN HONKA -- + + +Tuoll' yksin Pohjan honka +on kankaalla, nuivapää. +Se nukkuu, valkovaippaan +sen peittää hanki ja jää. + +Se uneksuu palmupuusta, +Itämailla mi kaukana on, +mi vaiti ja yksin nääntyy +ikipaahteessa aavikon. + + + + +KUIN KUKKA OLET KAINO. + + +Kuin kukka olet kaino, +niin kuulas, vienoinen; +sua katselen, ja kaiho +mun hiipii mielehen. + +Mun on, kuin rukoilla täytyis +mun vait, käsi kutreillas, +ett' aina sa oisit, vieno, +niin kaino ja kuulakas. + + + + +ON TIMANTIT SULLA JA HELMET. + + +On timantit sulla ja helmet, +mitä ihminen pyytää voi, +on ihanimmat silmäs, -- +mitä vielä sä mielit, oi! + +Sun silmäis ihanuutta +nyt uljas joukko soi +ikilaulujen ihmeellisten, -- +mitä vielä sä mielit, oi! + +Sun silmäs ihanaiset +ne turmion mulle toi, +ja onneni juurin ne raasti, -- +mitä vielä sä mielit, oi! + + + + +OI, MINNE HE JÄI? + + +Meressä riimupaaden näät, +siell' istun rinnassa kaipuu. +Lokit kirkuilee, ja vinkuu säät, +pois aallot ne kuohuen haipuu. + +Moni viehkeä laps oli armahain, +moni kumppani mieleen muistuu. -- +Oi, minne he jäi? Säät vinkuu vain, +pois kuohut ne aalloten suistuu. + + + + +KYSYMYKSIÄ. + + +Meren rannalla öisen, usvaisen +on nuorukainen-mies, +sydän tuskaa täynnä ja epäilyksiä pää, +ja synkin mielin hän aalloille puhuu: +»Oi, elon arvoitus ilmaiskaa, +tuo tuskainen ikiarvoitus, +jota monet päät jo on mietiskelleet, +hieroglyyfimyssyiset päät, +turbaanipäät sekä barettipäät, +peruukkipäät ja tuhannet muut +kurjat, polttavat ihmispäät. -- +Lausukaa, mitä ihminen lienee? +Mitä varten hän on? Mitä kohti hän käy? +Ken asuu tähtien tuolla puolen?» + +Veet pauhailee ikipauhinatansa, +ja tuuli se viuhuu, pilvet ne kiitää; +tylyt tähdet ne tuikkivat kylmästi vain, +ja houkka vastausta vartoo. + + + + +HOLGER DRACHMANN. + + + + +SULEIMA. + +(_Kokoelmasta »Runoja Levantista»._) + + + + +1. + +SOFTA LAULAA. + + +Olen Stambulin lapsi ja Softa vaan, +ylioppilas, tunnettu lauluistaan. + +Yli moskean muurin jo aikaa kurkin +ja lännen aatevirtoja urkin. + +Koraania silti en pilkkaakaan, -- +käyn siivosti omaa tietäni vaan. + +Oli vuosikymmen jälkensä luonut, +ja ma niin olin taattoni perinnön juonut. + +Tulin törkyyn ja pölyyn kirjuriks Kaadin, +ja hälle mä pöytäkirjoja laadin; + +sain ruokaa niin, -- sai koirani niin; +kera »Toverin» viisi me huolittiin, + +oli tuomiot syiden, vai sykkyräin, -- +niin ensi kerran Suleiman näin. + + * * * * * + +Kuin ilmestystä mä katsoin silmiin, +ja laulusuoneni puhkes ilmiin! + +Läpi mailman kulttuurin harhailin, +idän kirjavan, harmajan lännenkin; + +mä kärsin ja tutkin ja mietelmöin, -- +epätoivoisna istuin ja otsaani löin. + +Niin sydänsoppiin ma katsoin syvään: +tulin ihmiseksi ja luotin hyvään! + + * * * * * + +Suleima! Lempeni annoin sulle! +nyt en huolikaan, miten käynee mulle. + +Kun Kaadi haukkuu ja lukee lait, +mä ylväsnä kultaani vaalin vait. + +Mä häihin ja nimittäjäisiin lasten +teen lauluja, kirjoitan rahaa vasten. + +Saa laulaja laulaa leivästään: +Suleiman helmassa palkkani nään! + +Olen päivällä viitassa virttyneessä; +käyn juhlapukuun, kun yö on eessä! + +Ja salaa ma riennän armaani luo: +hän nuoruusvikani anteeks suo! + +Hän heelmiä tarjoo ja viiniä mulle: +oi, siunaus, valkohelmani, sulle! + + + + +2. + +YÖN HILJAISUUDESSA. + + +Yön hiljaisuudessa useinkin, +kun kirjurin lamppu palaa, +mun painaa otsaani polttavaa +kaks hentoa kättä salaa. + +On silmäni peitetyt, mitään en nää, +ma voin vain kuiskehen kuulla: +on aivan, kuin runotar laulelon +se henkisi vienolla suulla! + +Ma ponnistan vastaan, estelen +ja jos silmäni vapaiksi luulen: +saan silloin tuoksuvan suutelon +kahen lämpimän, kostean huulen. + +Yön hiljaisuutehen kiitos soi, +kun kirjurin lamppu palaa: +sun hentoa kättäsi lauleloin +mun sieluni siunata halaa! + + + + +3. + +JOS SAADIA LUKISIN SULLE -- + + +Jos Saadia lukisin sulle, +yhä kuulla ja kuulla saisit: -- +»Mene ennen kristityn vankeuteen, +kuin velkojas tyttären naisit.» + +Oi, Saadi, sa laulaja suuri, +min nimen he piirsi kultaan: +miten avioliittos johtanut lie +sinut vaski-aikaan ja multaan! + +Suleima! jos isälles velkaa +ma oisin, ja mun sa naisit, +niin tuskin sa armasta nimeäs +yhä kuulla ja kuulla saisit! + +Mut -- nyt olen laulaja itse, +min nimen he piirsi kultaan: +Suleiman vankina unta nään +ajan kultaisen väikkyvän tultaan! + + + + +4. + +KAI HAFIZ GASEELEIN LAULAA. + + +Kai Hafiz gaseelein laulaa +voi suloa impensä armaan, -- +kai lauluruhtinaan eessä +lien vasta-alkaja varmaan; + +kai Hafiz seurassa suurin +on uljasten laulajain: +hän mereen viinin ja lemmen +ihan hukkuvan näyttää ain! + +Vain ruusuja, rypäleitä, +serenaadeja, kutsuja kemuun: +hänen armaansa usein näyttää +ihan hukkuvan ruusujen lemuun! + +Sä näät, miten aaltoo rinta, +miten silmä haikea hymyy, -- +mut et, mitä katse salaa, +mikä aaltojen kätkössä lymyy! + +Kai Hafiz seurassa suurin +on uljasten laulajain: +mä meressä viinin ja lemmen +olen helmenpyytäjä vain. + +Suleima! aarteen ma löysin, +-- vaikk' alkaja vain lien varmaan, -- +se on mielesi herttainen hyvyys, +sun sulojes helmi, sa armaan'! + + + + +5. + +BOSPORI! SUN LAINEES HUOKAA. + + +Bospori! sun lainees säikkyin + huokaa, milloin päivä väikkyin + vaipuu helmaas kosteaan! +Mut kuu se katsein vienoin + nousee, luoden varjot tienoin + valoon valmupunervaan. + +Valmu-unelmiin jo untuin, + laine tuutiutuu tuntuin + vienoon värisoinnelmaan! +Oi, Suleima! tunnen riemun, + joka luokses pois nyt vie mun + helmaas vaiti vaipumaan: + +kaipuun, joka hehkuin palaa, + kaihon, joka nousta halaa + riemuun yhä suurempaan, -- +ihmeenlaisen suonten kuumeen, + untenmailman valmuhuumeen, -- + tule laineen tunnelmaan! + + + + +6. + +TUSKAIN YÖKSI OLI LUOTU -- + + +Tuskain yöksi oli luotu +yö, kun kahden oltiin juotu +riemut, joita malja suo, -- + ja sa kalpenit ja kuiskit: + Pois! He vie mun pashan luo! + +Silmistäni siteen raastit, -- +siniharmain silmin haastit, +suontas poltti hehkuvuo, + ja jo helmahasi herpos + hennot valkokätes nuo. + +Viha löi mua, päähän paisuin, +puukkoon tartuin kiihkoin raisuin, +puoleks lensi tupest' tuo, -- + käsin jähmein kahvaa kourin + ja ma äänsin: Pashan luo! + +Tuska tuima suumme sulkee, +kuolinhetket raskaat kulkee, +kirpos puukko jalkais luo; + sydänvertamme se sentään + damasceeni-säilä juo. + +Kumpaankin se iski varmaan! +kuulin, kuinka povest' armaan +verkkaan tihkui haavan vuo! + Nyyhkimään kun puhkesimme, + verta oli itku tuo. + +Tuskain yöksi oli luotu +yö, kun kahden oltiin juotu +riemut, joita malja suo. + Kalpenit, mut murhein äänsin: + Oispa kuolo ylkäs tuo! + + + + +7. + +SUA, TAVERNIN VARTIAA LAISKAA! + + +Sua, tavernin vartiaa laiskaa, -- +ovi auki! auki, hoi! +Kuu, kaartaen pilvenkaiskaa, +yli moskean katseen loi. + +Kas kuuta! se hymyillen nousi, +kuin lempeä täynnä se ois... +Ei, tänne nuoli ja jousi: +alas ammu! ammu se pois! + +Mitä riehun ma? Kuu on multa +yli moskean koskematon. +Suleima, armahin kulta, +tänä yönä nyt toisen on! + +Ovi tavernin sisään paiskaa! +pyhä-temppeli aukeaa: +Hei, moskea kuuta raiskaa, +ja kumoon ne kellahtaa! + +On jänteessä ilkkuni jousi, +se lempesi ampuu pois! +jos hymyyt, jos kyyneles nousi ... +koko mailman se ampua vois! + +Joka vartia-koiralle selkään! +joka miestä mä karkaan päin! +Tulen jumalankieltäjäks, pelkään ... +juon itseni järjiltäin. + + + + +8. + +KAMMOTTAA, KUN MIELEEN JOHTUU -- + + +Kammottaa, kun mieleen johtuu +elämän ja kuolon kummat! +Etsiessäs kaiken summat, +tuskissas sa kiemuroit. + +Allah, Allah, kaikki voit! +Jumala on meillä ratki, +mitä lausut, kirjoitatki, +mietit, hourit, ongelmoit! + +Maat loit, Allah, taivahatki, +elon loit ja kuolon kummat, +loit nää epäilykset tummat --: +oman itses, Allah, loit! + +Mutta mulle hengen soit, +elonsa kun hän sai sulta! +Tämä elo vietiin multa ... +ja sa sentään kaikki voit! + + + + +9. + +VAIT! SOI SOITOT. + + +Vait! soi soitot, -- helkkyy huilut +harppuin, luutuin säveliin; +suuri keltakuu se hymyy +kaihoisasti Bosporiin. + +Kautta kuudanhymyn liukuu +serenaadin venhe tuo; +harppuin, huiluin helkkehestä +kumpuu vieno itkuvuo. + +Hymy kasvoilleni lankee, +itku värjyy rinnassain, -- +oi, Suleiman sulo äänen +tunnen, salaa aavistain. + +Kukkastuoksun huumemereen +häipyy vieno itkuvuo, +pitkin Bosporia poistuu +serenaadin venhe tuo. + +Suostun kaikkehen, jos kuulla +vielä saan tuon säveleen! +Elinkauden velkakirjan, +-- iät kestävän, -- mä teen! + +Orjaks saatte minut myydä, +lyökää, ja ma siedän sen, -- +jos nyt vain tuntee +huumaa kukkastuoksujen! + +Soudan vaikka kaleereilla, +vaikk' ois venhe pashan tuo: +oi, jos vain tän yön mua viehtää +huiluin vieno itkuvuo! + +Tämän yön, vain tämän tahdon +riemuin viettää muistojain: +Suleimasta unelmoin ma, +hänen ääntään kuullessain! + +Haipuu äänet, yö se päättyy, +aamukoi luo valoaan, -- +kauas aavikkoon ma lähden +erakoksi erämaan! + + + + +KARL MIKAEL BELLMAN. + + + + +AMARYLLIS. + + +Oi, Amaryllis! Herää jo, hieno! + Tyyni on tieno, + vilppainnaan. + Pilvet ne palaa, + säteet jo salaa + hehkuhun valaa + hongat haan. +Amaryllis, nyt on ilo parhain +helmass' Ahdin aamusella varhain; +miksi jäitkään maille Unen tarhain +uinuvin silmin sä huokailemaan? + +Lähdemme kalaan, -- sään sulo tenhoon! -- + pois tule venhoon, + loppui yö! +Armasta noutain, + vien sua soutain: + säynäs ja toutain + loiskuin lyö! +Herää, Amaryllis ujo, herää! +En voi jättää omaa silmäterää! +Laine läikkyy, kulta pitää perää, +riemuhun kutsuvi kaislikkovyö. + +Uistimet mukaan, onget ja siimat! + Vilpoiset viimat + leyhähtää. + Ethän sä kiellä? + Impi, et tiellä, + kanssani siellä + vaaraa nää! +Salmen suuhun pois ma soudan hahden, +tai jos lähtään pohjaan pikku lahden, +missä teimme lemmenliiton kahden, +josta nyt Tirsis se nyrpeäks jää. + +Purtehen astu! Laulamme, kulta! + Hehkua, tulta + lauluss' soi. + Myrsky jos pauhaa, +rinnallas rauhaa, + riemua lauhaa + lempes toi. +Onnellisna aavan meren vuolla +keikkuisin ma tyrskyvyössä tuolla; +sylityksin kanssas voisin kuolla. +Neitoset veen, mua kuulkaatte, oi! + + + + +ESAIAS TEGNÉR. + + + + +INGEBORGIN VALITUS. + +(_»Fritiofin satu.»_) + + +Syys on ja yö, +myrskyten aallot ne laivaa lyö. +Oi, toki keinuisin siellä +miekkosen miellä! + +Kauan mä näin +purjeen, mi lensi jo läntehen päin. +Oi, miten uhmisin yötä +Fritiofin myötä! + +Aallokko sie, +niin älä paisu, sa hiljemmin vie! +Tuikkios, tähtönen taivaan +retkellä laivaan! + +Keväällä kait +Saapuvi hän, mut jo armas on vait, +ei tule laaksossa vastaan +laulaissa rastaan; + +multahan maan +raukka on riutunut rakkauttaan, +tai sydän vertyvi heikon +uhrina veikon. + +Haukka, sa jäät +herratta nyt, mut sa lempeni näät! +Itse, kun hän meni loitos, +huolehdin hoitos. + +Loimehen luon +näin sinut kintaalle urhoni tuon: +silkki on siipi, kuin tulta +kyntten on kulta! + +-- Siivet sä sait, +Freija, ja ilmojen halki sa hait +pohjat ja etelät varmaan +jäljessä armaan. -- + +Haukka, jos suot +siipesi mulle, ei kannata nuot, +Yhdet on siivet, jotk' kantaa, +kuolo ne antaa. + +Olallein näin +istu sa, silmäten aavoille päin. +Oi, miten mielemme halaa, +eipä hän palaa! + +Hautani luo +saapuvi hän, ja sa muista nyt tuo: +Kuiskihan terveiset kuolleen +Fritiofin huoleen! + + + + +RUOTSIN AKATEMIAN + +viisikymmenvuotis-muistojuhlassa. + + +Kuninkaanlinnan luo ma jäämään satuin, +kun päivän kiihko näkyi untuneen; +näin torit tyhjinä ja laidat katuin, +ja kuu loi hohdon Kustaan patsaaseen. +Nuo kasvot lempeät ne ilmeen näytti, +kuin äsken ukkonen ois jyrissyt; +näin sankarin, mut sulot mielen täytti, +hän laakereikseen kukkasia käytti, +ja kotka äsken, oli satakieli nyt. + +On taiturilla taika vallassansa! +Noin henki valmis taistoon, lauluunkin! +Tuo kuva kertoo ilmi tarinansa, +tuo gustaviaadi, tehty pronssihin. +Niin, noin näit hänen taistelusta saavan, +noin katsoi myös, kun rauhaan, taiteisiin +loi sielunsa ja sulki riitain haavan, +näet suuret henget muovaa ajan kaavan, +ja Kustaan ajassa näät Kustaan piirteet niin. + +Ma lasna näin nuo päivänpaistevaiheet, +tuon ajan muistan: oi, niin rakkaat on +sen uljaat toiveet ja sen laulunaiheet +ja vilkkaus, mikä puhkes elohon! +Näit kevään, kun jo lämpis kirren pinta, +ja siinsi taivas, jäänsä järvet loi: +nyt versoo lehdot tainta vihanninta, +ja posket hehkuu, sykkii ihmisrinta, +on kaikki intoa, ja lintuin laulut soi. + +Nuo vanhat karoliinit hauta peitti, +jäi kylter-urhoin kiistapäivät taa, +jotk' kaikki koitti, kaikki kesken heitti, +kun kuningasta ei, -- ei kunniaa! +Ei heikkoon Pohja suostu, herraan yksin, +mi tuntee voimans', -- siinä loisti hän, +ja vapaat miehet seisoi järjestyksin +ja valta, kuuliaisuus ystävyksin, +ja riemuittiin, kun tiettiin *hänen* löytyvän. + +Hän purppurassa istui, hurmaajamme, +ja valtikallaan tenhos: yhtenään +nyt uudet riennot kasvoi kansanamme +ja uudet kukat rautaperällään. +Jäi unelmat, jotk' urhotöistä soivat, +ja laakson rauhass' sääntyi maineen lait; +siell' laakerit ja tammet vihannoivat, +ja viisaat tietoon hyvät tavat toivat, -- +sa voima, katkoit partas, äly, vallan sait! + +Nyt Ruotsin maine urat uutten teiden +maill' aatteen aukaisee: Linné se noin +käy liehuessa kukkaseppeleiden, +kuin kukka kaino, armas, korutoin. +Melanderhjelm nyt laskut selviks suori +kuun kiekkohon ja kiertoon planeetin, +mut Scheele liedess' aineen voimat kuori, +kun mailman muodon piirtää Bergman nuori, +ja aikakirjain tuomariks käy Lagerbring. + +Ja rantamilla, missä siinnoss saloin +kuningaskaupunki ja Mälar on, +kuink' elo hehkui alla pohjanpaloin, +kuink' kaikui laulu kautta saariston! +Ja kieli soinnukas, min säveleessä +on Pohjan syvyys, lounaan helkkinää, +laps unhoon jäänyt, esiin astui seessä, +ja kuvaansa se katsoi lähteen veessä +ja hämmästyi jo ihanuuttaan ylevää. + +Nyt Gyllenborg se lauloi, henki vakaa, +vaikk' kävi härmään joskus siivet tuon. +Oi, karit kohtaa meitä tavantakaa, +ja vilu hyytää voi myös runon vuon. +Mut viuhui uljaan jousi, siuhuin kulki +vasama varma, kiitäin määrähän, +ja kaihot, joita ihmissydän sulki, +ne *Ihmiselon kurjuus* itki julki: +soi siinä syvä huokaus sukukunnan tän. + +Sivulla uinui Creutz, ja laulain kiinsi +hän ruusut oattomat kiehkuraan; +yli *Atiin* ja *Camillan* taivas siinsi, +ja leijui leyhkät aamukaste-maan. +On laulu unta nuoruuslemmen armaan, +jot' innoin kukin kerran uneksui, +vaikk' ei niin taivaan-ihanasti varmaan; +on laulu sykkäys kevätleivon parmaan, +niin vienon viaton, -- ja siksi hän unhottui. + +Hei, Pohjan Dionysos! -- tehkää tilaa! +soi laulu liehuin hänen huuliltaan, +Kuink' ilakoi hän, kuinka leikkii, pilaa +hän kera nymfein viheriän haan. +Oi, ei hän riemua nää haarikoiden, +tai idyllein, joit' ympärilleen luo; +ei, -- toista etsii hurmos silmäin noiden, +ja huomaa kaihonpiirteet ohimoiden: +on pohjoismaista ruusunpuna-murhe tuo. + +Puut eläintarhan, suojan saakoon kuva +suurimman laulajan, min Pohja loi! +Ei aikaa, jolloin hän ois unhottuva, +ei maata, missä moinen laulu soi! +Se pyhän-viettohon käy arkiolla, +on taiteikas, mut pakkoa ei näy; +se kesken huumeen hiltynyt voi olla, +on jumalainen tanssi Parnassolla, +kun faunit, nymfit, sulottaret kisaan käy. + +Mut Lidner lauloi: »Haudan portit aukee, +saranat kirskuu, tulee tuomio; +yölampun valo himmenee ja raukee, +lyö tornin kello kahtatoista jo.» +Sa riuduit, -- tähkäpää ei käynyt jyvään, -- +sävelmä rikas sulta särkyi, oi! +Sun henkes tomuun vaipui liian syvään; +kuink' itkit valittain, mut uskoin hyvään, +jokaisen kurjan tuskaa: omas siinä soi! + +Mut niinkuin maalla tyyni kesäilta, +kun kasteen helmeilyä kukat juo, +ja vieno rusko, hohtain taivahilta, +jo rusositeet lännen pilviin luo: +niityllä nuoret kaikki karkeloivat, +jää ukot kylään neuvottelemaan, +käy kautta laihon kultalaineet loivat, +ja heinä tuoksuu, lintuin laulut soivat, +ja suvirauhan autuus laskee yli maan: + +niin laulussasi, Oxenstjerna, hymyy +Italian taivas yli Pohjolan. +Runottaressas lounaan lämpö lymyy, +ja väriloistos myös on lounahan. +Niin hohtaa *Päivän hetket* kirkkain valoin, +niin *Leikkuussa* käy sirpit helskyen; -- +ja *Toivo*, unten ihme, lohtu jaloin, +se runoiltiinko maassa synkkäin saloin? +Sit' usein ihmehdin, mut myöskin iloitsen! + +Ja Kellgren, hän mi »sulon ihanteesta +tuo meille kuvan taivaan-puhtoisen»! +Mit' enää muut lois ilmi kanteleesta, +kun valoon tuli *Uusi luominen*? +Niin kirkkain tulvin hopeoitaan valaa +sun sävelvuos ja helkkyy soinnahtain! +Oi, korviini, kun sydän kaihoo salaa, +tuon laulun perussävel aina palaa +hämärin muistoin kaukaa lapsuusajoiltain. + +Mut mit' on sanasointu, kirkas kieli +ja pelkät väikkeet sini-ilmojen? +Myös muuhun kiintyy runoniekan mieli: +jos kauneuteen, niin myöskin järkehen! +Kun Kellgren iski, johtain nerollansa +lain, totuuden ja älyn taistelut, +kuink' ivailut ja vakaat sanat kanssa +soi kautta maan, ja kaikki innoissansa +ilmehti, kuink' ei ennen tuota havainnut. + +Nyt Rooman runoniekat Pohjolaamme +toi Adlerbeth, -- mies Rooman tarmoltaan, +ei yksin kieleltään, -- ja riemuks maamme +ne nähdä saatiin uudess' asussaan. +Ja Rosenstein, niin ylhä aatoksiltaan, +niin vakaa, -- vanne laulukiehkuran, +vaikk' itse laulaja ei ammatiltaan, -- +jokainen meistä muistaa elon iltaan +tuon isällisen mielen, kirkkaan puhtahan! + +Ja sä, mi sarjan päätit neroin noiden +ja elit kauan heitä kaivaten, +mi runoos kätkit oat ruusustoiden, +mies aatteen, leikin, Kustaan läheinen, +mi taidepiireiss' istuit ruhtinana, +sa vanhus, kuulu älyn taistoistas, +nerona ensi, ellet laulajana, +sa, jolle jalous oli tunnussana, +sokea Leopold, tietäjä Tiresias! + +Tein hautalaulus, -- sulle laulun uuden +virittää kerran muiston tyttäret, +näet polkeeton on kieli vastaisuuden, +ja ansiot saa viimein seppelet. +Jäit viitaks kahden laulukauden rajan, +tukien toista, toista varoittain, +mut taistos maltti voitti taitteess' ajan, +ja vihdoin päivä usvat heitti hajan +ja vaipui suurenneena hehkuun purppurain. + +On vaiti vanhat lyyrat kultakielet, +sai soinnut moitteen, tai jäi unhoksiin. +Sen jälkeen moniin ääniin kiintyi mielet, +ja Kustaan laulusuuntaa tuomittiin. +Tuo muutoksia käänteet ajan kerhoin, +ja monin muodoin nero esiin saa, +antiikin ilmeikkäänä, juhlaverhoin, +kähärät päässä, siivin kirjoperhoin, +nyt *yks* sen henki on: se pyydä oivaltaa! + +Yli Kustaan päiväin ihmeloisto hohti, +haaveinen, vieras, turha, -- vaikka vaan! -- +mut kevät toi ne, ja ken väittää tohti, +miss' ilman noita olisimmekaan? +Kaikk' kulttuuri se kautta kansain juontui, +vain raakuus kotoa on peräisin; +mut tieto taimi, kielen hölmä kuontui, +ja lausu sääntyi, ihmiselo luontui, +ja Kustaan aika siks on kansallinenkin. + +Te ylhät varjot, lauluisät jalot, +tuon haudoillenne tänään kiehkuran. +Pian peräkkäin jo näämme taivaantalot +ja käymme tähditettyyn seurahan. +Sielt' alas katsoin, riemuita me saamme, +kun syntyy Pohjass' suurta, ylevää, +ja siellä tähtisoittoon laulakaamme +vain vuorosäkein onneks synnyinmaamme, +mi meidät unhotti, mut rakkaaks meille jää. + + + + +JUHANA LUDVIG RUNEBERG. + + + + +VIAPORI. + +(_Suomennos- ja sovittelukoe._) + + +Me jäimme illan hämyssä +luo lieden roihuvan, +iäkäs ukko Stool ja mä, +taas vanhaan tapahan. +Pois puhde häipyi joutaviin, +niin Viapori mainittiin. + +Sen nimen vain ma mainitsin, +mut tuli toiset lait: +»Sa luotolinnan Ehrnsvärdin +näit aaltoin vyössä kait? +näit Pohjan Gibraltarin tän?» +Noin synkin äänin lausui hän. + +»Graniitiss' silmät tarkastaa +se äärtä ulappain; +sen Kustaanmiekka kohoaa +ja uhkaa: 'Tules vain!' +Ei iskuun tyydy miekka tää, +se musertaa, kun välkähtää. + +Ȁl' lähde liki uhmien, +kun tuiskii sodan säät, +kun merten kuningattaren +jo vimmastuneen näät: +tuhansin kidoin kuolemaa +sen tulikirnut kiljahtaa. + +»Maan joukot pohjan äärihin +ne työntyi taantuen, +mut toivo hehkui vieläkin +ja into urhojen: +Ei hätää, -- turma torjutaan, +kun Viapori meill' on vaan! + +»Ei silmää, jok' ei salamois, +kun kuului nimi tää, +pois haihtui nurku, huoli pois +ja puute, pakkassää. +Taas Suomen karhu rynnäköi, +ravisti kämmentään ja löi. + +»Oi, usein urhon harmajan +etäällä kodistaan +tuon nimen kuulin lausuvan, +yön hangell' istuissaan; +kun kylmi, lämmintä se loi, +se kodin, kaikki hälle soi. + +»Mut etelästä hiipien, +käy huhu kuiskimaan, +häväistys meidän aseitten, +maanpetos mainitaan; +mies mieheen, kautta seutuin, sen +loi luotaan ylenkatsoen. + +»Iäti päivä muistetaan, +mi todeks saattoi tään, +kun iski tieto tullessaan +kuin jysäys ukkossään: +maan viime toivo mennyt on, +on Suomi Sveanlinnaton. + +»Sen tyrskyihinkö nielaissut +on syvyys pohjaton, +salama taivaan murskannut +sen kantakallion? +He viime mieheen kaatui kait? +Kysyttiin, -- vastaajat on vait. + +»Mut moni jäyhä rinta nyt +pakahtui huokaamaan, +ja silmä, harvoin vettynyt, +se valui virtanaan. +Sä paarillaan jo Suomen näit, +luo haudan itkemään sä jäit. + +»Oi aikaa! Hän, mi syykseen ties +nää virrat kyynelten, +jaloimman kerran sama mies +sai sankarseppelen: +hän muinoin Ruotsin laivaston +vei Ruotsinsalmen voittohon. + +»Mut nostanut jos loistoon ois +hän maailmat miekallaan, +vaikk' auringot se varjoon lois, +hänt' ylenkatsotaan. +Se palkka kavaltajall' on +Ehrnsvärdin hautakallion. + +»Sua runous viehtää, nuori mies, +ja muistot muinaiset, +mun jutelmistain kukaties +sa kerran laulelet; +työ musta silloin julki tuo, +mut miehen nimi yöhön luo. + +»Suvusta vait! Ei tulla saa +se samaan tuomioon. +Ei muita, yksin rikkojaa +häpeä kohdatkoon. +Maanpetturi on suvuton, +vaill' isää, poikaa, juurta on. + +»'Kavala kalpa Suomenmaan', +sa kurjan silmiin lyö, +ja 'ruoja, herja, patto' vaan +ja kirous, kuolon yö! +Hän noin on mainittava vain, +niin säästyy korvat kuulijain. + +»Hae kaikki haudan synkeys, +maan tuskat esiin luo, +sepitä niistä nimitys +ja hälle anna tuo: +teet sillä turmaa vähemmän, +kuin Viaporiin nähden hän.» + + + + +SOTILASPOIKA. + +(_Suomennos- ja sovittelukoe._) + + +Mun isän', nuori sotilas, niin sankarillinen, +hän pyssyn otti, oli mies, viistoista täyttäen. +Hän tietään kulki kunniaan +ja kestää, seisten paikallaan, +voi kylmää, nälkää, haavojaan, +sen taisi taatto, sen. + +Näin lasna, kun hän lähti pois, kun sotaan käsky soi; +kuink' astui uljain ryhdin hän, en unhottaa ma voi, +en hattuaan, en töyhtöään, +en päivetystä poskipään: +ma aina tumman varjon nään, +min kulmakarvat loi. + +Kun pohjan teiltä joukot pois taas kääntyi, kuulla sain +kuink' iskettäissä yhteen hän ol' urhoist' urhokkain. +Jo risti rintaan pantihin +ja kohta, kuulin, toinenkin; +oi, onni ois, ma aattelin, +jos mukaan pääsis vain! + +Ja talvi loppui, lähti jäät, maat väikkyi, vihannoi, +niin kuulin: »Sota taatolles jo sorjan kuolon soi». +Ma tunsin olon oudommaks, +niin tuskan, riemun kaihoisaks; +yön itki äiti, itki kaks, +jo tuoni rauhan toi. + +Lapuan taistoon taatto jäi, mies likin lippuaan; +siin' ensi kerran kalvenneen sodassa kerrotaan! +Jäi vaari Kustaan sotaan, hän, +Utilla kesken rymäkän, +ja kaatui Lappeell' isä tän, +mies Kaarle kuninkaan. + +Niin heidän kävi, vertaan näin sai vuotaa kaikki nää; +mut moinen elo uljas on ja uljas kuolo tää. +Ken vaivoin hoippuis vanhuuttaan? +Ei, nuorna kuolla eestä maan +ja kunnian ja kuninkaan, +se oisi ylpeää! + +Mä köyhä olen orpo nyt, syön leipää vierahan, +mult' isän kuolo kodon vei ja turvan, vaalijan. +Mut huoli pois vain haipukoon, +saan mittaa vielä vartaloon; +ma uljas sotapoika oon, +en sorru hukkahan. + +Kun vartun vaan ja täyttäneeks viistoista vuotta saan, +käyn samaan nälkään, taisteluun ja samaan kuolemaan. +Miss' surmantuli tuimin lie, +mua sinne viittaa vaarain tie, +myös mun se sinne halu vie +teit' isäin astumaan! + + + + +JOUTSEN. + + +Tuo joutsen ruskost' ilmojen +jo vaipui pintaan veen +ja tyynnä souti, laulellen +siin' iltaan suviseen. + +Suloa Suomen laulu soi, +sen ilmain ilontaa, +kuink' unens' siellä päivän koi +yökaudet unhottaa. + +Kuin koivut, lepät tuuheat +luo syvät siimehet, +kuin kullass' säihkyy lahdelmat +ja veet on vilpoiset. + +Kuink' armasta on, ihanaa +siell' luona lemmikin, +kuink' uskolliset kaihoaa +taas sinne takaisin. + +Soi kautta salmein sävel tuo, +sen laulu korutoin, +ja saapuin puolisonsa luo, +se hiljaa joikui noin: + +»Vaikk' ei käy elonunelmas +taa vuosisatojen, +sa Suomess' olit onnekas, +sait laulaa kevääss' sen. + + + + +VIKTOR RYDBERG. + + + + +KELLOT. + + +Miss' ajanmeren kuohut käy hyrskien pois, +on kuulas sädetorni, kuin kristallinen ois. +Alas juuriansa tunkee päin syvyyksiä tää, +joit' aavistus ei arvaa, ei mikään, mikään silmä nää. + +Ylös muurinsa nostaa se tähtitaivoon päin +pois loitos yli taivasten tähdettömäin, +yli kaikkein avaruutten se kupunsa loi, +ja -- aatostasi huimaa: sen huippuun ei se liitää voi. + +Kaks kelloa kaaress' on uljaan kuvun tuon, -- +valon aamukoissa toisen loi hehku sädevuon, +ja tuulahdus aatteen se heilumaan saa tän, +sen kultakieli hiljaa soi tahtiin maailman sykinnän. + +Se soittavi niin hiljaa ja kehoittaen, +alas piiristä piiriin soi värjyin ääni sen, +ja haipuu sävel puhdas, kun saavutti se maan, +jo kaihoon jaloin sieluin ja iltaruskon purppuraan. + +Se unelmoimaan suurta sua kehottavi, oi, +ja taistoon ihanteista sen vakaa ääni soi, +ja kun hehkuun laskee päivä, jo mielehes se taas +tuo loitot totuusmaailmat ja aavistetut kauneusmaas. + +Se soi ikävöiden, ett' aika sarastais, +kun vihkiä maan kansat se veljesliittoon sais, +kun tuskat saavat lohdun, ja viihtyy surut syyn, +ja raskaat päät ne lepoon jo painuu rintaan lemmittyyn! + +Se soi ikävöiden, ett' aika tuo jo ois, +kun kansain vapauslauluun jo yhtyä se vois, +yli maailman soittaa viestin tuon autuahan: +Kas, taivas tuli maahan! Löys ihmiskunta Jumalan! + +Taas toisen valinkaavaan se hyytänsä loi +ikisynkkyys, jota kaaos yön pimennoista toi. +Sen raskas kiel' ei liiku, -- vait, mykkä se on vain, +ja kupu sen kuin holvi on öisten terhentaivahain. + +Mut parvekkeella tornin yösynkkä peikko on, +hän jäykkä on kuin patsas ja liikkumaton, +vait kellon nuoraa kuorii ja katsoo uhkapäin +ajan aallokkomerta, mi alla hyökyy hyrskähtäin. + +Se velloo väliin väikkyin, ei väliin päivää näy, +mut aavain koko piiri jos yöhön kerran käy, +ja tyrskyihin murtuu jo viime laulu noin, +mi tietäjätä tuuti ja unelmat toi aamukoin, + +jos ihmiskuntaa painaa ikisynkän hädän yö, +jos vapauslaulun kultaan ja leipään se myö, +jos jäähtyy sydän nuori ja tuskattomaks jää, +hyvän ihanteet kun kaikki jo maailmasta häivähtää, + +niin silloin tarttuu lujaan hän kellon nuoraan vaan, +ja hurjasti, peikko, käy soittelemaan, +ja öinen kello kauhea jo heilahtelee, +ja jo särkyy koko mailma ja juurtaan myöten raukenee. + + + + +TONTTU. + + +Pakkasyö on, ja leiskuen +pohja loimuja viskoo. +Kansa kartanon hiljaisen +yösydänuntaan kiskoo. +Ääneti kuu käy kulkuaan, +puissa lunta on valkeanaan, +kattojen päällä on lunta. +Tonttu ei vaan saa unta. + +Ladosta tulee, hankeen jää +harmaana uksen suuhun, +vanhaan tapaansa tirkistää +kohti taivasta kuuhun; +katsoo metsää, min hongat on +tuulensuojana kartanon, +miettivi suuntaan sataan +ainaista ongelmataan. + +Partaa sivellen aprikoi, +puistaa päätä ja hasta -- +tätä ymmärtää ei voi, +»ei, tää pulma on vasta;» -- +heittää tapaansa järkevään +taas jo pois nämä vaivat pään, +lähtee toimiin ja työhön, +lähtee puuhiinsa yöhön. + +Aitat ja puodit tarkastain, +lukkoja koittaa nytkyin, -- +lehmät ne lehdoista näkee vain +unta kahleissa kytkyin; +suitset ja siimat ei selkään soi +ruunan, mi myöskin unelmoi: +torkkuen vasten seinää, +haassa se puree heinää. -- + +Lammasten luo käy karsinaan, +makuulla tapaa ne ukko; +kanat jo katsoo, pienallaan +istuu ylinnä kukko; +kopissa Vahti hyvin voi, +herää ja häntää liehakoi, +tonttu harmajanuttu +Vahdille kyllä on tuttu. + +Puikkii ukko jo tupahan, +siellä on isäntäväki, +tontulle arvoa antavan +näiden jo aikaa näki; +varpain hiipivi lasten luo, +nähdäkseen sulot pienet nuo, +ken sitä kummeksis juuri: +hälle se riemu on suuri. + +Isän ja pojan on nähnyt hän +puhki polvien monten +nukkuvan lasna; mut mistähän +tie oli avutonten? +Polvet polvien tietämiin +nousi, vanheni, läks, -- mihin niin? +Ongelma, josta halaa +selkoa, noin taas palaa! + +Latoon, parvelle pyrkii vaan, +siellä hän pitää majaa: +pääskyn naapuri suovallaan +on liki räystään rajaa; +vaikka pääsky nyt poissa on, +keväällä tuoksuun tuomiston +kyllä se saapuu varmaan +seurassa puolison armaan. + +Silloin aina se sirkuttaa +monta muistoa tieltä, +ei toki tunne ongelmaa, +näin joka kiusaa mieltä. +Seinän raosta loistaa kuu, +ukon partahan kumottuu, +liikkuu parta ja hulmaa, +tonttu se miettii pulmaa. + +Vaiti metsä on, alla jään +kaikki elämä makaa, +koski kuohuvi yksinään, +humuten metsän takaa. +Tonttu puoleksi unissaan +ajan virtaa on kuulevinaan, +tuumii, minne se vienee, +missä sen lähde lienee. + +Pakkasyö on, ja leiskuen +pohja loimuja viskoo. +Kansa kartanon hiljaisen +aamuhun unta kiskoo. +Ääneti kuu käy laskemaan, +puissa lunta on valkeanaan, +kattojen päällä on lunta. +Tonttu ei vaan saa unta. + + + + +AALLOTAR TYTÖLLE. + + +Armas lapsi, lasket leikein +poves aaltooni, kuin veikein +sorjin valkolilja hohtais pinnall' laineen vilpoisen! +Sulle ihmiselos retket +tuo niin vaiherikkaat hetket, +kun vain vaihtumatta vuoni kumpuu alla koivujen. +Multa tietämättä jäivät +ihmisriemuin, tuskain päivät: +vaihtumatta aallot tulvii, jäljekkäin vain virtaillen. +Neidoks kasvat, lemmen sytät, +sykit, hehkut, sykähdytät, +hiljaa vain kun vuoni vierii, laakson tyyness' solisten. + +Armas tyttö, lapsuusaikas +vilpas on kuin vesi raikas, +lumme sorjin oot, mi keinui pinnall' laineen vilpoisen! +Kohta uinut, vaivut untuin +unelmihin outoin tuntuin, +kun vain vaihtumatta vuoni kumpuu alla koivujen. +Kohta polvistuin, sa ainut, +päässä morsiusseppel painut +viereen miekkosen, mi voitti immen kainon sydämen. +Kohta vasten rintojansa +painaa äiti aarrettansa, +hiljaa vain kun vuoni vierii, laakson tyyness solisten. + +Ihmiselon salat summat, +toivon, lemmen, kuolon kummat +syleilen, sa kaunokainen, kun sua aalloin syleilen! +Syysyö saapuu, kuluu kevät, -- +salat sulle selvenevät, +kun vain vaihtumatta vuoni kumpuu alla koivujen, +Oi, ei tieni koskaan tulle +määrään, mi on suotu sulle, +kun sa, elon kirkastama, riemuin sekä murheiden, +kuoloon sammut, hetkeks haivut, +lailla iltaruskon vaivut, +hiljaa vain kun vuoni vierii, laakson tyyness' solisten. + + + + +GUSTAF FRÖDING. + + + + +HÄNEN KORKEA-ARVOISUUTENSA VEXIÖN PIISPA. + + +He piispankesteissä paistia syö nyt, +lasin laitahan piispa on kahvelin lyönyt, +hän maljansa täyttää ja katsehen niin +salavihkaisen ystävä saa, Heurlin. +Papinrouvat on vaiti, ei muista he ruokaa, +ja rovastit arvoisat nöyrästi huokaa +puol'kylläisin vatsoin, ja synkkinä näät +niin pastorein kuin apupappien päät. +Syvän hartauden pilvet ne salissa kulki, +taas puheita piispan kun kuullahan julki, +joiss' uskoa aina hän vertailuin, +kuvin mielevin kaunisti, sointuvin suin. + +Mut Foibos Apollon hän vaunuissa ajain +valoloistossa käy yli Pohjan rajain, +ja Olympon väikettä säteiden vuo +yli piispan otsan ja kutrien valaa, +ja kuin kreikkalaisilmeen siinä ne salaa +jo piispan hienoihin piirteihin luo. +Hän nousee, ja silmissä välähdys vilkkaa, +ei hohda ne uskoa, uhmaa vaan, -- +pila huulilla piispan on Attikan pilkkaa, +ja on Ateenast' aattehet suorastaan. + +Niin huimasti kariitit paljaina kiitää +jo huulilta piispan, niin huimasti liitää +ne anakreonttista tahtiaan, +niin ylhänä totuuden Kleio ja seessä +käy kuoroa johtaen siskojen eessä, +niin valtava Eros on voimassaan! +Soi puheessa vapaus, uljuus mi viehtää +voi sankaritöihin, ja kauneus, mi kiehtää +sädehohteensa väikettä kaikkehen; +miten Jumala riemun ja laulun ja soiton +on silmissä urhon, kun voitti hän voiton, +on jäsenten hemmessä impyen; +miten yhtyyden henki se kaikkeuden täyttää, +hän aineessa asuu ja itsensä näyttää; +miten elon ja onnen ja voittojen maan +sai suojaansa suuri ja mahtava Paan. +On siinä kuin laulua auvojen kuoroin, +ja käy kuni plektronin iskut vuoroin, +kun Foibos Apollonin soitto soi; +on ilmassa helke, on töminä maassa, +kentaurit tannerta polkevat haassa, +ja menaadit puistossa karkeloi. + +Väki faunein ja nymfein, mi metsässä lymyy, +jo saapuu ja ikkunat täyttää ja hymyy +tätä pappissäätyä arvoisaa. +Ja jo piispa on vaiti, ja rovastit havaa +ja ymmällä istuu, ja rouvat ne avaa +suut auki ja katsoo ja tuijottaa. + +Mut jo salissa kuiske se kulkevi salaa: +»Herra piispa hän liiaksi maistella halaa, +jos jatkuvi tää, hänen aivonsa palaa!» +Läpi kaupungin käy tämä skandaali julkein, +koko Smoolannin murheenlaaksossa kulkein. + + + + +SISÄLLYS. + + + Siv. +Quintus Horatius Flaccus. +1. Neitojen ja nuorukaisten kuorolle .............. 7 +2. Liciniukselle .................................. 10 +3. Grosphukselle ................................. 12 +4. Pyrrhalle ...................................... 15 +5. Thaliarchus nuorukaiselle ...................... 17 +6. Bandusian lähteelle ............................ 19 +7. Torquatukselle ................................. 21 + +Heprealaisia lauluja. +Psalttarin 137:s virsi ............................ 23 +Sulamith .......................................... 25 + +Mahabharata. +Nala ja Damajanti ................................. 28 + +Muhammed Shemseddin Hafiz. +1. Kauneus ........................................ 31 +2. Sanasiippa ..................................... 32 +3. Mik' on onni? .................................. 33 +4. Hyvät-työt ..................................... 35 + +Vincenzo da Filicaja. +Italia ............................................ 37 + +Wolfgang von Goethe. +Mignon ............................................ 38 +Keijuinkuningas ................................... 40 +Thulen kuningas ................................... 42 +Ruusu metsätiellä ................................. 44 +Kylälehmuksen alla (suom. Kaarlo Koskimies--V. Juva) 46 +Sumusarjat ........................................ 48 +Matkamiehen yölauluja, 1 ja 2 ..................... 51 +Prometheus ........................................ 52 + +Friedrich von Schiller. +Kello-laulu ....................................... 55 +Kaiho ............................................. 74 +Alppimetsästäjä ................................... 76 + +Robert Burns. +Hyvästi, Ylämaa! .................................. 79 +Hyvästi, maine Skottlannin! ....................... 81 +Jos mikä lie! ..................................... 83 +Ei ketään ......................................... 85 +Mun kultani on ruusunen ........................... 86 +Ballochmylen maat ................................. 87 +Meerille taivaassa ................................ 88 +Viljanleikkuussa ................................. 90 +Tullut läpi viljan ................................ 92 +Myllärin Miska .................................... 94 +Jo taatto kielsi, äiti kielsi ..................... 95 +Vekkuli-Ville ..................................... 96 + +Thomas Moore. +Nuori laulaja ..................................... 98 +Utakuoro .......................................... 100 +Kaikki kirkkahin -- ............................... 101 +Oi, usein hämyss' yön -- .......................... 103 + +Lord Byron. +Kreikalle 1819 .................................... 105 +Hyvää yötä! ....................................... 110 +Sanotaan, toivoss' onni on......................... 114 + +Kokoelmasta »Heprealaisia Säveliä»: +1. Hän ihanana hiipii luo ......................... 115 +2. Rinteillä Juudan ............................... 117 +3. Heit' itke! .................................... 119 +4. Taa Jordanin ................................... 120 +5. Mua synkkyys vaivaa ............................ 121 +6. Ois mieleni vilppisä, joksi sen teet ........... 122 +7. Päivänä, jolloin Titus hävitti Jerusalemin ..... 123 +8. Baabelin virroilla ............................. 125 +9. »Kaikki on turhuutta, sanoo saarnaaja» ......... 127 + +Edgar Allan Poe. +Korppi ............................................ 129 + +Pierre-Jean de Béranger. +Pääskyset ......................................... 136 +Oi, taivas, kuin on herttainen! ................... 138 +Yveto'n kuningas ................................. 140 + +Mikael Vörösmarty. +Julistus .......................................... 143 + +Mihail Jurjevitsh Lermontov. +Kasakan kehtolaulu ............................... 147 + +Adelbert von Chamisso. +Rajuilma .......................................... 150 +En tajua tuota, en usko ........................... 152 + +Ludwig Uhland. +Kappeli ........................................... 153 +Bertrand de Born .................................. 154 +Laulajan kirous ................................... 158 + +Nikolaus Lenau. +Kolme mustalaista ................................. 162 +Viivy minuss', synkkä silmä! ...................... 164 +Kaislalaulu ....................................... 165 +Virralla ......................................... 166 + +Heinrich Heine. +Krenatöörit ....................................... 167 +Lorelei ........................................... 170 +Childe Harold ..................................... 172 +Ihanaan aikaan toukokuun -- ....................... 173 +Rein-virtaan värähdellen -- ....................... 174 +Tuoll' yksin Pohjan honka -- ...................... 175 +Kuin kukka olet kaino ............................ 176 +On timantit sulla ja helmet........................ 177 +Oi, minne he jäi? ................................. 178 +Kysymyksiä ........................................ 179 + +Holger Drachmann. +Kokoelmasta »Runoja Levantista»: +1. Softa laulaa ................................... 180 +2. Yön hiljaisuudessa ............................. 183 +3. Jos Saadia lukisin sulle -- .................... 185 +4. Kai Hafiz gaseelein laulaa ..................... 187 +5. Bospori! sun lainees huokaa .................... 189 +6. Tuskain yöksi oli luotu -- ..................... 191 +7. Sua, Tavernin vartiaa laiskaa! ................. 193 +8. Kammottaa, kun mieleen johtuu -- ............... 195 +9. Vait! soi soitot ............................... 197 + +Karl Mikael Bellmann. +Amaryllis ......................................... 199 + +Esaias Tegnér. +Ingeborgin valitus ................................ 202 +Ruotsin akatemian viiskymmenvuotis-muistojuhlassa . 205 + +Juhana Ludvig Runeberg. +Viapori ........................................... 214 +Sotilaspoika ...................................... 222 +Joutsen ........................................... 223 + +Viktor Rydberg. +Kellot ............................................ 225 +Tonttu ............................................ 228 +Aallotar tytölle .................................. 232 + +Gustaf Fröding. +Hänen korkea-arvoisuutensa Vexiön piispa .......... 234 + + + + +Selityksiä ja henkilötietoja. + + +/Quintus Horatius Flaccus./ Roomalainen lyyrikko, 65--8 e. Kr.; hilpeän +tyytyväisyyden ja elämänilon laulaja. Mukailee useimmiten kreikkalaista +runoutta. Horatius on omintakeisin eräissä omaa aikakauttaan kuvaavissa +oodeissa, sekä satiireissaan, joissa hän osoittaa melkoista maailman ja +elämän tuntemusta. + +1. Omistettu sekakuorolle, joka oli laulava Horatiuksen Rooman +vuosisataisjuhlaa varten sepittämän juhlarunon. -- Damokles hovimiehen +pään yli ripusti kuningas Dionysios vanh. Sisiliassa juhla-aterian +aikana jouhen päässä riippuvan miekan. -- *Arkturus* tähden lasku ja +*Kauriin* nousu lokakuulla tiesi syysmyrskyjen aikaa. Horatiuksen +maatila ja huvila oli *Sabinum*-vuoriston rinteillä. + +2. *Licinius*, Horatiuksen suosijan ja ystävän, Moecenaan lanko. + +3. *Grosphus*, roomalainen ritari, jolla oli laajoja maatiloja +Sisiliassa. -- *Tithonius* oli tarun mukaan saanut ikuisen elämän +lahjan, ilman ikuista nuoruutta. + +5. *Soracte*, vuori pohjoiseen Roomasta. + +6. *Bandusian lähde*, runoilijan synnyinseuduilla lähellä Venusiaa. +Sabinum-laaksossa, lähellä huvilaansa olevalle lähteelle oli Horatius +antanut saman nimen. -- *Sirius*, koirantähti. + +7. *Aineias*, troijalainen urho, taruston mukaan Juliaanisen +keisari-suvun kantaisä. *Tullus* ja *Ancus*, Rooman muinaisia +kuninkaita. -- *Minos*, Kreetan kuningas, kuoltuaan tuomari Manalassa. +*Hippolytus*, Theseuksen poika, Diana jumalattaren lemmikki. *Theseus*, +ateenalainen kansallissankari. *Pirithous* vangittiin, yrittäessään +ryöstää Manalan jumalan puolison. + +/Heprealaisia lauluja./ *Psalttarin 137:s virsi*, alkukielen rytmillisen +tekstin mukaan sovittelemalla suomennettu. -- *Sulamith*, alkukielen +yhteen kuuluvat säkeet yhdistetty; sovittelemalla suomennettu, +vaarinottamalla alkukielen rytmileikkauksia. + +/Nala ja Damajanti./ Kohtaus Nalan ja Damajantin runoelmasta, joka +liittyy muinaisintialaiseen *Mahabharatan* eepokseen. Eepos esittää +Arjalaisen heimon sankariaikaa ja valloituskautta Ganges-virran alueella +noin 1400--1300 e. Kr. + +/Muhammed Shemseddin Hafiz./ Persialainen runoilija, maailman suuria +lyyrikoita, kuoli Schiraassa 1389 j. Kr. Runoilijan omaan nimeen, +*Muhammed*, liittyvät arvonimet *Shemseddin* (»uskon aurinko») ja +*Hafiz* (»vahvamuistoinen»), koskapa hän osasi ulkoa koko Koraanin. +Hafiz oli alkujaan dogmaattisella kannalla, uskon intoilija, erakko ja +pyhimys, mutta teki varttuneella iällä täydellisen mielipiteiden +muutoksen ja alkoi nyt lauluissaan taistella munkkien tekopyhyyttä ja +papiston uskonnollista saivartelua vastaan. Hän julisti panteistisen +maailmankatsomuksen, puolustaen maallisen elämän kauneuden ihailua ja +yltiöpäistä elämäniloa. Hafiz nyt laulaa Schiraan ruusuista, rypäleistä, +satakielistä ja kaunottarista. + +3. *Schah Mansur* kuuluu Mussafferidein hallitsijasukuun, jotka olivat +Persian kuninkaina ennen Tamerlanin valloitusretkeä. Schah Mansurin +iloisessa hovissa Hafiz eli Schiraassa, Persian silloisessa +kesä-pääkaupungissa. + +/Vincenzo da Filicaja./ Italialainen runoilija, 1642--1707, tunnettu +miehekkäistä valtiollisista ja isänmaallisista runoistaan. + +/Wolfgang von Goethe./ Kaikkien aikojen suurimpia runoilija-neroja, +monipuolisimpia, yleismaailmallisimpia henkiä. Goethe syntyi Frankfurt +am Mainissa 1749 ja kuoli Weimarissa 1834. Runolahjoiltaan Goethe on +varsinaisesti lyyrikko, mutta on etevä runouden muillakin aloilla. +Eepillinen runoelma »Hermann ja Dorothea». Draamoista ovat »Egmont», +»Ifigeneia Tauriissa», »Torqvato Tasso» ja ennen kaikkia »Faust» I--II +mainittavat. Novelli »Nuoren Wertherin kärsimykset», taiteilija- ja +yhteiskuntaromaani »Wilhelm mestari» I--II sekä probleemiromaani +»Vaaliheimolaisuudet». -- Luonnontieteilijänä nykyajan kehitysopin uran +uurtaja. -- Ministeri ja valtiomies. -- Ajattelijana yksiaiheisen +maailmankatsomuksen edustaja. + +/Friedrich von Schiller./ Saksan suurin runoilija Goethen +jälkeen. Myös esteetikko ja historioitsija. Syntyi Marbachissa +1759 ja kuoli Weimarissa 1805. Etupäässä näytelmänkirjoittaja. +Parhaat draamat »Rosvot», »Kavaluus ja rakkaus», +»Maria Stuart», »Orleansin neitsyt», »Wallenstein» I--III ja +»Wilhelm Tell». Lyriikassa ovat aaterunot ja ballaadit edustavimmat. +-- Schillerin parhaita ballaadeja ovat aikaisemmin +suomentaneet Suonio, Paavo Cajander, Uno von Schrowe ja +O. Manninen. + +/Robert Burns./ Skotlantilainen runoilija, 1759--1796. +Köyhä, pienen maapalstan vuokraaja; maailmankirjallisuuden +omaperäisimpiä runoilijoita, joka lemmenlauluissaan ja ballaadeissaan +käyttää osaksi englannin kirjakieltä, osaksi skottilaista +kansanmurretta. Burnsin runot ovat aina laulettavia. +On sanottu, että Englannin laajassa maailmanvallassa ei mene +tuntiakaan, jolloin ei jossain brittiläisellä alueella laulettaisi +jotain Robert Burnsin runoa. -- *Ayr*-puro, Burnsin kotipaikoilla, +esiintyy tavantakaa hänen runoissaan. -- *Ballochylen +Meeri* ei ole sama tyttö kuin se, jolle runo *Meerille +taivaassa* on omistettu. Viimemainittu on »Ylämaan +lapsi» Mary Campbell, jonka lemmensuhteen traagillisuutta +runoilija myöhemmin itsesoimauksin muistelee. Tästä +suhteesta on Thomas Carlyle antanut liian ihanteellisen +valaisun, minkä johdosta runoa »Meerille taivaassa» yleensä +onkin virheellisesti käännetty. Robert Burnsille oli muuten +lemmenseikkailu ja runoilu yhtä, ja hänen herkkä sydämensä +voi kiintyä useihin tyttöihin yhtaikaa. + +/Thomas Moore/, syntyään irlantilainen, 1779--1852, +runoili englannin kielellä. On kirjoittanut suuren joukon sointuvia +lyyrillisiä runoja, usein aikaisempiin sävelmiin. Runokokoelman +»Iriläisiä säveliä» kautta Thomas Moore on Irlannin +kansallisrunoilija. -- Itämainen, romanttinen runoteos +»Laila Rookh» on erityisesti mainittava. + +Englantilainen /Lord Byron/, »maailmankaihon» runoilija, +persoonallisen vapauden soturi, joka intohimoisesti taistelee +valtiollista ja yhteiskunnallista sortoa sekä uskonnollis-siveellisiä +ennakkoluuloja vastaan, syntyi Lontoossa 1788 ja kuoli +1824 Kreikassa, jonka vapautussotaan hän innokkaasti oli +ottanut osaa. Voimakas lyyrikko, säkenöivä runollisissa kertomuksissaan, +joiden aihe useinkin on Kreikasta ja Levantista; +huomattava myöskin näytelmänkirjoittajana. Lord Byronin +pääteos on keskeneräiseksi jäänyt runoelma »Don Juan», +jossa runoilija eepoksen kehyksessä tuo ilmi maailmankaihonsa, +epäilyksensä, totuudenhalunsa, ihmisvihansa ja ihmisrakkautensa. +Runollisista kertomuksista mainittakoot »Childe Harold», +»Giauri», »Merirosvo», »Abydoksen morsian», »Lara», »Chillonin +vanki», »Mazeppa» ja »Etelämeren saari». Draamoista parhaat +ovat »Kain», »Manfred» ja »Sardanapalos». -- Runokokoelma +»Heprealaisia säveliä» kirjoitettiin sanoiksi juutalaisten ikivanhoihin +sävelmiin. + +*Kreikalle 1819*. »*Onnen-saaret*», kreikkalaisten +Hesperidein saaret Atlantin valtameressä, nähtävästi Kanarian +saariryhmä. -- *Pyrrhiche-tanssi*, muinais-kreikkalainen +asetanssi. -- Tarun mukaan foiniikkialainen *Kadmos* +opetti kreikkalaisille kirjainkirjoituksen. -- *Anakreon* runoili +Samos saaren kuninkaan, Polykrateen hovissa. -- *Miltiades* oli +aikaisemmin ollut Traakian Kersoneson yksinvaltiaana. +-- Peloponneson kuninkaat lukeutuivat polveutuviksi *Herakleesta*. +-- *Sunionin niemi*, Attikan eteläpäässä. + +/Edgar Allan Poe./ Amerikkalainen runoilija, 1811--1849. +Etevä novellinkirjoittaja, etupäässä sielun yönpuoleisten +ilmiöiden terävä valaisija. Myös nykyajan salapoliisikirjallisuuden +luoja. Runoja Poe on kirjoittanut ainoastaan pienen +vihkon, jolla kuitenkin on suuri arvo. + +/Pierre-Jean Béranger./ Ranskan lyriikalle luonteenomaisen pikkulaulun +(chansonin) suuri runoilija, 1770--1857. Näissä lauluissa on aito +ranskalainen, kansanomainen sävy, pilaa ja hilpeyttä, mutta sen ohella +myöskin vapauden hehkua ja sotaista innostusta. + +*Pääskyset*. Kerrotaan, että eräät ranskalaiset soturit Maurein +vankeudessa olivat salaa vartioiltaan laulelleet viimeistä säkeistöä. + +*Yvetot'n kuningas* kirjoitettiin 1813. Runo oli alkujaan pilallinen +leikki, -- Napoleon I:sen tullipolitiikan johdosta kirjoitettu. +Myöhemmin runoilija näkyy sitä lievästi muutelleen. Varmaa on, että +kansa sovellutti runon Ludvig XVIII:teen ja Bourbonilaisiin yleensä, ja +nyt se ivalauluna sai tavattoman suuren valtiollisen merkityksen. + +/Mikael Vörösmarty./ Unkarin tunnustettu kansallisrunoilija, 1800--1855. +Etevä runouden kaikilla aloilla. Eepos »Zalanin pako» vapaamielisine +kansallisine aatteineen; romanttiset runolliset kertomukset +»Tammikunnas», »Tenholaakso» ja »Erlau» y. m. Draamat »Kuningas Salomo», +»Kuningas Sigismund». »Aarteenkaivajat», »Uhri», »Hunyadi», »Arpadin +herääminen». -- *Julistus* on Unkarin kansallishymni. + +/Mihail Jurjevitsh Lermontov/, »Venäjän Byron», 1814--1841. Romanttisia +runollisia kertomuksia, joiden aihe on Kaukaasiasta, »Mtsiri», +»Ismail-Bey», »Pyhiinvaeltaja Abrek», »Daimoni» y. m. Novellisikermä +»Aikamme urho». -- Lennokas lyyrikko. + +/Adelbert von Chamisso./ Saksan romantikkoja, 1781--1838. Syntyi +Ranskassa Boncourtin läänityslinnassa, ja oli lapsena vanhempiensa +kanssa lähtenyt suurta vallankumousta pakoon. Omisti uudessa +isänmaassaan saksan kielen täydellisesti. Runolahjoiltaan lyyrikko. +Runollinen kertomus »Salas y Gomez» ja saturomaani »Peter Schlemihl». + +/Ludwig Uhland./ Saksan miehekkäimpiä runoilijoita, 1787--1862. Uhland +on saavuttanut maailmanmaineen loistavilla ballaadeillaan. Huomiota +ansaitsevat myöskin draamat »Ernst herttua» ja »Ludvig Baierilainen». + +*Bertrand de Born* oli provencelainen trubaduuri, rohkea runoilija, +yltiöpäinen ritari ja taistelupukari, jonka maineaika sattuu v. +1180--1195 vaiheille. + +/Nikolaus Lenau/ (oikeastaan *Niembsch von Strehlenau*), itävaltalainen +runoilija; syntyi 1802 Unkarissa, kuoli 1850 mielisairaana. Lyyrikkona +järkyttävän synkkämielinen skeptikko. Aniharvoissa lauluissa Unkarin +pustilta on reipas sävy. Huomiota ansaitsee draamallis-eepillinen +runoteos »Faust». Heikompia ovat eepilliset runoteokset »Savonarola» ja +»Albigenssit». + +/Heinrich Heine./ Maailmankirjallisuuden nerokkaimpia lyyrikoita; syntyi +Düsseldorfissa 1799 ja kuoli vapaaehtoisessa maanpaossa Pariisissa 1856. +Heinen runoudessa yhtyvät omituisella tavalla sydämellisin tunnelma ja +häikäilemättömin iva. Runokokoelmat »Laulujen kirja» ja »Uusia runoja» +ovat saavuttaneet maailmanmaineen. Heikompia ovat kokoelmat »Romanzero» +ja »Viimeiset runot». Koko loistossaan Heinen vitsi esiintyy +valtiollisissa ivalauluissa »Aikakautta koskevia runoja» ja »Saksanmaa, +talvinen tarina». Runoteos »Atta Troll» on oikeastaan pilajutelma. +Suorasanaisena pakinoitsijana Heine on verraton. + +*Childe Haroldilla* tarkoitetaan Lord Byronia. + +/Holger Drachmann./ »Nuoren Tanskan» aikaisempi lipunkantaja, +monipuolinen, raikas ja kuvarikas, äärettömän tuottelias runoilija, +1846-1908. Drachmann on julkaissut suuren joukon romaaneja ja novelleja, +lähes kolmekymmentä näytelmää sekä pitkän sarjan lyyrillisiä runoelmia. +Kokoelmassa »Laulujen kirja» on m. m. runosikermä »*Runoja Levantista*». + +3. *Saadi*, Persialainen runoilija †1273. + +/Karl Mikael Bellman./ Ruotsin alkuperäisimpiä runoilijoita, 1740--1795. +Bellman käsittelee runoissaan kansanomaisia aiheita sekä oman +aikakautensa Tukholman-elämää. Sanat ja sävelet liittyvät hänen +runoissaan täydellisesti yhteen. Bellmanin parhaat runokokoelmat ovat +»Fiedmanin epistolat» ja »Fredmanin lauluja». + +/Esaias Tegnér./ Ruotsin suurin runoilija, syntyi 1782 ja kuoli Vexiön +piispana 1846. Aaterikas, kuvarikas ja lennokas lyyrikko. Tegnérin +pääteos on runoelma »Fritiofin satu», jossa kuvaillaan +muinais-skandinaavilaista viikinkiaikaa. Tämän ohella romanssi »Aksel», +uskonnollinen idylli »Ehtoollislapset», idylli »Kruunumorsian» ja +runokatkelma »Gerda». Säkenöivä ja nerokas puheissaan sekä +suorasanaisissa kirjoituksissaan. + +*Ruotsin akatemian 50-vuotismuistojuhlassa*. *Karl von Linné*, +maailmankuulu luonnontutkija, kasvien luokittaja. -- *Melanderhjelm*, +matemaatikko ja tähtitieteilijä. -- *Scheele*, Euroopan-maineen +saavuttanut kemisti. -- *Bergman*, monipuolinen luonnontutkija, +fyysillisen maantieteen perustaja. -- *Lagerbring*, historioitsija. -- +»Ihmiselon kurjuus»: viittaus *Gyllenborgin* runoon. -- »Atis ja +Camilla»: suomalaisen *Creutzin* runoelma. -- »Pohjan Dionysos»: *Karl +Mikael Bellman*, jonka rintakuva on pystytetty Tukholman Eläintarhan +puistoon. -- »Haudan portit aukee» j. n. e.: lainaus *Lidnerin* +runoelmasta »Viimeinen tuomio». -- »Päivän hetket», »Leikkuu» ja +»Toivo»: *Oxenstiernan* runoelmia. -- »Sulon ihanteesta» j. n. e.: +lainaus *Kellgrenin* runosta »Uusi luominen». -- *Adlerbeth* käänsi +ruotsiksi roomalaisten runoilijain, Vergiliuksen, Horatiuksen ja +Ovidiuksen teoksia. -- *Rosenstein*, kaunopuhuja, valistusfilosofi, +kirkollisasiain valtiosihteeri ja Ruotsin akatemian vakinainen kirjuri. +-- *Leopold*, Kustaavinajan kuuluisimpia runoilijoita, kriitikko ja +ajattelija; otti osaa aikakauden kirjallisiin taisteluihin. + +/Juhana Ludvig Runeberg/ syntyi 5. helmikuuta 1804 ja kuoli 6. +toukokuuta 1877. + +*Viapori:* »Det skall dock väcka mindre sorg, + än det bar pÃ¥ Sveaborg.» + +Minä käännän nämä säkeet: »Tämä on kuitenkin tuottava vähemmän surua, +kuin se tihutyö, minkä hän teki Viaporiin nähden.» -- Runebergista on +muuten kaukana se ajatus, että Cronstedt muka olisi linnan rahasta +-- *myönyt*. + +*Sotilaspoika:* »*En vacker* soldat», vanhempi merkitys, *hjältemodig* = +sankarillinen. + +/Viktor Rydberg./ Ruotsin kirjallisuuden suurmiehiä; runoilija, +monipuolinen tutkija, kulttuurihistorioitsija ja uskonnonfilosofi, +1828--1900. Korkea ihanteellisuus henkii Rydbergin koko elämäntyöstä; +täydellinen sopusointu vallitsee henkilön ja kirjailijan välillä. +Rydbergin lyyrilliset runot kuuluvat parhaaseen, mitä koskaan on +kirjoitettu. Pitempiä runoelmia ovat »Prometeus ja Ahasverus» sekä »Uusi +Grottelaulu». Hänen romaaneistaan ovat huomattavimmat »Viimeinen +ateenalainen», »Singoalla» ja »Aseseppä». + +/Gustaf Fröding./ Ruotsalainen runoilija, 1860--1913. Vilkasilmeinen ja +nerokas lyyrikko, itsenäinen ja monisärmäinen runoaiheiltaan; kielen +käytössä todellinen taituri. -- *Vexiön piispa* on Esaias Tegnér. + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Sata runoa, by Various + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SATA RUNOA *** + +***** This file should be named 18411-0.txt or 18411-0.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/1/8/4/1/18411/ + +Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed +Proofreaders Europe. + + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/18411-0.zip b/18411-0.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..0beb647 --- /dev/null +++ b/18411-0.zip diff --git a/18411-8.txt b/18411-8.txt new file mode 100644 index 0000000..0d8babd --- /dev/null +++ b/18411-8.txt @@ -0,0 +1,5778 @@ +The Project Gutenberg EBook of Sata runoa, by Various + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Sata runoa + Valikoituja maailmankirjallisuudesta + +Author: Various + +Translator: Valter Juva + +Release Date: May 18, 2006 [EBook #18411] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SATA RUNOA *** + + + + +Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed +Proofreaders Europe. + + + + + + + + + +SATA RUNOA + +VALIKOITUJA +MAAILMANKIRJALLISUUDESTA + + +Suomentanut +Valter Juva + + +Ensimmäisen kerran julkaissut +Werner Söderström Osakeyhtiö 1916. + + + + +_Kokoelmaan otetut runonäytteet kuuluvat, muutamia harvoja poikkeuksia +lukuunottamatta, n. s. klassilliseen ynnä aikaisempaan romanttiseen +kirjallisuuteen. Vastaisuudessa on suomentajalla aikomus julkaista +täydentävä lisäkokoelma, johon tulisi myöskin näytteitä +maailmankirjallisuuden uusimpien runoilijoin laulurunoudesta._ + +_Olen yleensä tahtonut saattaa suomalaiselle lukijalle tunnetuksi eri +aikojen ja maiden lyyrikoita, heitä todella edustavien runojen kautta. +Vihjaus maailmankirjallisuuden suurmiesten runoelmiin on omansa +laajentamaan mielikuvitusta ja rikastuttamaan tunne-elämää._ + +_Kirja muodostaa kylläkin kirjavan mosaikkiteoksen. Sen yhtenäisyys ja +tasasuhtaisuus voisi parhaassakin tapauksessa jäädä yksinomaan sen +varaan, missä määrin, valintaa tehtäessä, on pysytty suomentajan omassa +tunnelmapiirissä. Tämäntapaisissa valikoimissa ei kuitenkaan mainittu +seikka saa vaaliin ratkaisevasti vaikuttaa._ + +_*Goethen* »Faustista» otetuissa suomennoksissa olen saanut eräitä +kärkikohtia Kaarlo Koskimieheltä, »Thulen kuninkaassa» sen ohella Eino +Leinolta ja O. Manniselta. Runossa »Kylälehmuksen alla» on suomennoksen +pohja Kaarlo Koskimiehen._ + +_*Schillerin* »Kello-laulussa» olen lainannut Oksaselta yhtä ja toista, +vaikka lainaukset eivät aina tule selvästi näkyviin._ + +_*Vörösmartyn* »Julistuksessa» on eräitä säkeistöjä ja käänteitä +lainattu Arvi Jännekseltä._ + +_*Heinen* runossa »Lorelei» on loppusointupari lainattu Suoniolta._ + +_*Runebergin* suomennokset perustuvat aikaisempiin yrityksiini vv. 1885 +ja 1905. Nykyisessä muodossaan ne ovat sovittelukokeita, joissa olen +käyttänyt hyväkseni Paavo Cajanderin ja O. Mannisen y. m. suomennoksia._ + +_*Rydbergin* »Tontussa» olen saanut pari kohtaa Paavo Cajanderilta sekä +runossa »Aallotar tytölle» kaksi tärkeätä säettä Kaarlo Koskimieheltä._ + +_Suomen runokieli on aikaisemmin omistanut suuren joukon uusia sanoja ja +muotoja. Nykyaikana eräillä tahoilla ei enää sallittaisi uusia +käytäntöön otettaviksi. Missä loppusointuja on olemassa, tulisi näitä +kuitenkin säilyttää, ottamalla ne visusti talteen. Varovaisuuden +oikeutetut vaatimukset tunnen ja tunnustan._ + +_Helmikuulla 1916._ + + _VALTER JUVA._ + + + + +QUINTUS HORATIUS FLACCUS. + + + + +1. + +NEITOJEN JA NUORUKAISTEN +KUOROLLE. + + +Rietasta kansaa vihaan, -- se jääköön pois! +Vait, kuulkaa! Ihka uusia lauluja +ma laulan nyt, Apollon pappi, +teille, te neidot ja nuorukaiset! + +Kuninkaat ylväät laumansa pelkoon saa, +mut heilläkin on herrana Jupiter, +mi murskas gigantit ja maailmaa +kulmia rypistäin järkähyttää. + +Kai ehkä toinen laajemman köynnösmaan +voi istuttaa, -- ken, kerskuen syntyään, +Mars-kenttää astuu virkain vaaliin; +kellä on kunto ja maine kuulu, + +kun kilpaan käy; ken turvata ehkä voi +klienttein joukkoon --: määräpä kohtalon +on yksi ylhäin, yksi alhain, +uurnasta kaikkien arpa kirpoo. + +Yli korskan pääs jos riippuvan ainiaan +näät miekan paljaan, ei sua viehtää voi +sikuulilaiset herkut hienot, +ei sulo soitot ja lintuin laulut + +saa uneen viihtää. Vienoa unta ei +jää vaille maamies halvassa majassaan, +ei rantain varjostoissa, eikä +Menoissa leyhkissä Tempe-laakson. + +Ken eloon niukkaan tyytyvi, häntä ei +saa hätään hyrskyt hurjat, ei raivosäät, +kun Arkturus käy loimuin länteen, +ei idän taivaalla Kauriin uhka, + +ei viinivuoret rakeiden raastamat, +ei puistomaat, jos toivehet pettäiskin +kun milloin märkyys vaivaa, milloin +tähtien hehku, tai talven kylmät. + +-- Veet kohta ahtaiks saattavat kaloille +nuo vuoret, mereen louhitut: paasiaan +nyt veteen latoo taitoniekat +orjien kanssa, kun herrat rikkaat + +sai maasta kyllän! Mut yhä kyltymys +jää herran seuraan, kammo se soutamaan +käy kolmihankaan, taakse ratsaan +istuvi selkähän murhe musta. + +Jos suruun siis ei marmori Frygian, +ei ruskoväikkeet purppuravaattehen +suo hoivaa, -- ei Falernon viini +eikäpä Persian nardusöljy: + +miks uljaat pylväät kiusaksi katehen +ma uuteen tyyliin saliini teettäisin? +Miks vaihtaisin Sabinum-laakson +rikkauksiin sekä huoliin hurjiin? + + + + +2. + +LICINIUKSELLE. + + +Elinohjees on, sa Licinius, oiva, +kun et temmeltäin pyri aavain myrskyyn, +etkä, väistääkses sitä, luovi rantaa + keskellä luotoin. + +Ken se kultaiseen tasasuhtaan suostuu, +loat välttää hän lahotöllin kurjan, +avosilmin myös salit suuret, joita + karsaus katsoo. + +Kovin tuulispää ikilatva honkaa +alas ahdistaa, ja kun torni kaatuu, +rymy raskain on; -- ukon-vaajat iskee + huippuja vuorten. + +Surun aikaan jää sydän tyyni toivoon, +ja jos sää on sees, polopäivää pelkää. +Lumet, talvet tuo tosin Zeus, mut hänpä + myöskin ne poistaa. + +Jos sun vastoin käy, -- ajat vielä vaihtuu! +Ei Apollon jous ole jänteess' aina; +kitarallaan myös runotarta voi hän + soittaen säistää. + +Elä uljain päin, ota miesnä vastaan +ajan ahdingot; -- ja jos tuuli liian +kävi myötäiseks, ole viisas, reivaa + paisuvat purjeet! + + + + +3. + +GROSPHUKSELLE. + + +Tyvent' toivoo mies, jota syliins' sulkee +meri Aigeian, kun on yö, ja pilviin +meni kätköön kuu, ja kun teille laivan + tähdet ei tuiki. + +Lepo kaipuu on rajupäisten Traakkein, +lepo Meedein myös -- aseloistossansa; +mut, sa Grosphus, ei sitä hanki kulta, + purppura myös ei; + +korut, aarteet ei, -- vaka liktor itse, +joka eessäs käy, sydänhuolt' ei häädä; +salat tuskat nuo yli kattolaattain + liehuen lentää. + +Vähin tarpein vain elät tyynnä: arvoon +ota pöydälles isäs suolakippo; -- +toki silloin ei himot, eikä kauhu + karkoita untas. + +Ikä kuluu: miks koet paljon voittaa? +Mitä suuntaat ties eri maailmanääriin? +Et sä, luopuissas isänmaasta, pääse + itseäs pakoon! + +Iki-kaipuu tuo heti laivaan astuu, +ja se kilpaan käy kera ratsujoukon; -- +sido kaurihisi, rajusäätä viihdä + viuhean myrskyn! + +Ken se tajuuns' sai ilot hetken, jättää +joka toiveen voi, ja hän vastuksille +hymyn hienon suo; näet onni koskaan + ei ole täysi. + +Elos katkaistiin, sa Akilles, nuorna! +Perin loppuun löi ikä Tithonuksen! +Ehkä suonee niin, mitä kielsi sulta + tunnit ne mulle. + +Kas, Sikuulein maass' sadat karjas mylvii, +nelivaljaissaan hevot hirnuu sulle, +punavaipassas väri tummin loistaa + Afrikan simpsun. + +Mulle immyt tuo, joka määrät mittaa, +runolahjan soi ja kuin Kreikan hengen, +sarat pienen maan sekä taidon välttää + joukkoa inhaa. + + + + +4. + +PYRRHALLE. + + +Kenpäs poika se nyt, + nuortea, öljypää, +maaten ruusuilla, sun + riistävi rinnoilleen +luolan turvissa, Pyrrha! +Kelle keltaiset kutris nyt + +kiinnät puoleksi vain? + -- Itkeä saa se mies +vaiheit' taivahan sään, + uskottomuuttas sun! +Hämmästyksin hän katsoo +tuimaa merta, mi tummenee: + +Tänään luottaen hän + nauttivi loistostas, +uskoo saaneensa noin + suosios ainiaks, +hempes noin, -- kun ei tiedä +puuskaa pettävän tuulispään! + +Hätää, kurjuutta vain + päilyvä pintas tuo! -- +Äsken itse mä vein, + aallosta päästyäin, +templiin vaatteeni märjät +uhriks aaltojen valtiaan. + + + + +5. + +THALIARCHUS NUORUKAISELLE. + + +Näät, kuinka hohtaa valkeavaippainen +Soracten huippu; taakasta hankien +käy painoon metsän puut, ja jäätyin +virrat ne äkkiä vangiks joutui. + +Nyt tuima takkavalkea lietehen +tee lämpimikses; reipasna maljahas +suo vanhan, oivan viinis vuotaa, +oi, Thaliarchus, sa tynnyristä! + +Muu kaikki heitä huomahan taivaisten; +he murtaa myrskyn vimman, mi vastaksuin +löi kuohupäät, -- ja jälleen pystyyn +sypressi kohoo ja saarni vankka. + +Äl' urki turhaan huolia huomisen, +vaan päivä, jonkas sait, lue voitokses; +sa lemmen armaat riemut nauti, +nuorena kiitele karkeloissa, + +kun intos uhkuu, kun ukon kärttyisyys +ei vielä vaivaa. Päiväsi parhain jaa: +Mars-kenttää etsi, -- kävelyitä, -- +kuiskeita viehkeitä illan suussa. -- + +Jää neidon kisaan, siinä kun varjoss' yön +hän varkain piilee, tirskuen kätköstään: +Käsivarren koruun käy, -- ja tyttö +riuhtovi vastahan heikoin hyvein! + + + + +6. + +BANDUSIAN LÄHTEELLE. + + +Lähde Bandusian, + kristallikirkas sa, +uhraan viiniä näin, + kukkia sulle nyt; +lupaan huomenna vielä +nuoren jäärän, min sarvet jo + +paisuu pahkasta pään + kiimojen otteluun. +Hukkaan hältä ne jää: + huomenna purppuroi +kylmää aaltoas hurme +karjan kiihkeän veitikan. + +Piiloos Sirius ei + sinkoa hehkuaan; +illoin tarjoamaas + raitista vettä juo +aurast' uupunut härkä, +luokses kiertävä karja jää. + +Maineen kerran sa saat, + lähde, kun sulle näin +tänään lauluni soi + varjosta tammipuun +luolas suulla, min paatta + soluu hauskasti haastain vuos. + + + + +7. + +TORQUATUKSELLE. + + +Hanki jo haipui pois, ja jo ruoho se kenttiä kirjoo, + puut saa hapsia taas; +muoto se muuttui maan, taas täyttyi ehtyvät uomat, + kuohuen veet ohi käy; + +nymfit viehkeäsuut sulotarta ja siskoa kahta + johtavi karkelemaan. -- +Kuoloon käyt! Sitä haastaa vuosi ja tunti, mi riistää + uhkuvan aikasi pois. + +Kylmiä lientää leyhkivä sää, kesä jälkiä kevään + kiitää, -- kuolevi noin, +kun soi heelmiä runsas syys, ja on äkkiä eessä + talvi jo martona taas. + +Joutuin vaihtuva kuu toki korvaa tappiot aina; + kuoloa meille ne tuo: -- +Käynet pois, mihin Aineias sekä Tullus ja Ancus, + -- tuhkaa, varjo sa oot! + +Tokkopa tietää myös voit, suoko he päivihis enää + huomist', taivahiset? +Taas, mitä riemuus tuhlasit, ei sitä vie kädet ahnaat, + -- pois perijältä se jää! + +Vainaja kun, Torquatus, liet, ja jo tuomios ylhä + Minos lausunut on, +ei sua hurskautes, ei syntysi, ei puhetaitos + henkihin elvytä taas: + +Ei ujo Hippolytus, jota pyysi Diana, se päässyt + varjoin mailta ja yön, +eikäpä kahleit' Theseuskaan voi katkoa Tuonen, + missä Pirithous on. + + + + +HEPREALAISIA LAULUJA. + + + + +PSALTTARIN 137:s VIRSI. + + +Me virroilla Baabelin itkimme illoin, +sun templiäs, Siion, muistellen, +ja laskimme vaiti harppumme silloin +me oksille kyynelpajujen. + +Kun murhein me istuimme, mielin ankein, +jo vartiat ilkkuivat: »Laulakaa!» +-- He soittaa, riemuita käski vankein: +»Nyt Siionin lauluja kuulla saa!» -- + +Miten Jahven laulua laulanut oisin +ja soittanut rienaksi vieraan maan? +Jos sun unhottaa, Jerusalem, voisin, +iäks surkastukoon käsi soittaissaan! + +Saa tarttua kieleni suuni lakeen, +jos hetkeksi häivyt sä muistostain. +Tuon sulle, Jerusalem, henkeni takeen: +olet korkein riemuni yksin vain! + +Sa Jahve, Siionin päivää muista, +käy Edomin lapsille kostamaan, +jotk' kirkui: »Maahan, maahan se suista, +alas kaupunki raasta juuriltaan!» + +Tytär tuomittu, Baabel! Kuormasi karttuu! +Ken kostavi sulle, hän autuas on, +ken rintalapsihis pieniin tarttuu +ja ne paiskaa kylkehen kallion. + + + + +SULAMITH. + +(_Korkea Veisu II, 8-14, IV, 6, 11, 16 ja 17._) + + +Soi laulu ystävän! +Jo tuolla tulee hän! +Jo rientää yli vuoren, +käy kiitäin kukkamailla + gasellin lailla +ja lailla kauriin nuoren. + +Hän hiipii huoneen taa, +käy kohti ikkunaa, +miss' salaa seison yksin. +Hän kautta sälöin urkkii, + hän sisään kurkkii +ja haastaa hengähdyksin: + +»Tule, lemmitty vieno, +tule iltahan ihanaan! +On talvi mennyt, ja kukkii tieno, +kevät tehnyt on tuloaan. +Saa viinitarhuri käydä työhön. +soi turtturikyyhkyn laulu yöhön, +on kypsinä viikunat, +kukat viiniköynnöksen tuoksuvat! + +»Tule, lemmitty vieno, +tule iltahan ihanaan! +Miks kätköön, kalliokyyhky pieno, +jäät rotkosi suojustaan? +Sa kasvos, lemmitty, mulle näytä +ja äänesi soinnuilla laaksot täytä: +ne soinnut on armahat, +ja kullan kasvot on ihanat!» + +Mun ystäväin on mun, +ma olen, armas, sun +ja tahdon karjaa kaita +sun kanssas likityksin, + mut illoin yksin +käyn Myrrhavuoren maita. + +Kun päivä vilppaaks saa, +ja varjot lankeaa, +sua siellä vuotan silloin. +Käy lailla kauriin nuoren + yli Louhivuoren +ja tule aina illoin! + + + + +MAHÂBRAHÂTA. + + + + +NALA JA DAMAJANTI. + +_Kuningas Nala, ajajaksi pukeutuneena, vie +kuningas Rituparnan Vidarbhaan._ + + +Rituparna, uljas urho, +sai Vidarbhahan hämyssä, +hehkussa ihalan illan. +Hetipä hovinalaiset +veivät viestin vierahasta, +tiedon Bhima ruhtinalle. +Bhima on kuningas kuulu, +pani kutsut kulkemahan, +tulijata tervehytti. +Niin Kundinahan ajaikse +Rituparna, uljas urho: +Kaikui rattahan ratina +kautta kaupungin komean. +Tallissa sälöt sävähti, +Nalan entiset orihit, +kuullen korvihin juminan; +hirnahti hevot ilosta, +niinkuin konsa Nala saapui. + +Damajantipa suloinen +myös ratinan raisun kuuli, +kuni ukkosen jylinän, +pilven sankan purkiessa; +sykähti sydän rajusti, +kun hän kuunteli kumua: +Yhdellä jymyllä ennen +Nala itse orhit ohji, +karahutti kartanohon. + +Tytär Bhiman tokko eksyi, +tokko eksyi valtavarsat? + +Riikinkukkopa ylinnä +istui kukkapenkerellä +pää sojossa paahtehessa, +norsu seisoi notkotellen +aitauksessa alio; +kuulivat rattahan rapinan: +Kaulojansa kurkottivat, +päästivät iloista ääntä, +toivoen sulo sadetta, +pilven rankan purkivaksi. + +Damajanti toivomielin +itse tuon sanoiksi virkki: +»Riemu rinnan paisuttavi, +kun jalon jyminän kuulen, +joka yltävi alingon! +Se on Nala, maan kuningas!» + + + + +MUHAMMED SHEMSEDDIN HAFIZ. + + + + +1. + +KAUNEUS. + + +Mun kauneus saa yhä hurmoksiin, +mut ken mua herjaten siitä moitti, +vain toteen näytti, ett' ylimpään +hän itse kohota turhaan koitti. + +Ikuisen kauneus-ongelman +vain lempi tajuunsa saada voi; +tääll' itsekkö näkee puutteita vain, -- +elon-kieltäjä houkka, mi suutaan soitti! + +Ken ei mitään tunne, -- ei tiedä, ei nää, +vaikk' käy hän suuresta kieltäessään: +Ken tosi suuri ja viisas on, +hänet sieluin ja ruumiin kauneus voitti. + + + + +2. + +SANASIIPPA. + + +Sadat kolmet lahkot kiistoin, +järkisyin tuo todet julki! -- +Kolkutit sa harhain oveen, +salat sulta totuus sulki. + +Tositulta ei oo loimu +viisauskynttilän, mi hohti; +tositult' on lemmen liekki, +mihin perho syöksyi kohti. + +Hafiz vain se hunnun riisti, +näyttäin aatteen kasvot julki, +missä turha sanasiippa +hiuksin käherretyin kulki! + + + + +3. + +MIK' ON ONNI? + + +Mik' on onni? Äl' luovu sa kauneuden laista, +älä hääpuvun päärmeistä loisteliaista! + +Hyvä maailmaa kieltää, mut vaikea heittää +elon kaunistajaa, sulo lempeä maista. + +Luon verhoni umppuna lehdossa riemun: +Pyhä maineeni menköön ja kaapuni kaista! -- + +Kera ruusuin ma kuiskin, lounainen leyhkii, +sävel soi satakielten myrtistömaista. + +Sulo huulia suutele, huulet kun hehkuu; +pian syys on, ja enää et naurata naista! + +Elo huone on: sisään ja ulos vie ukset, +mut paluutiellesi päivä ei paista. + +Pyhä Hafiz, sä mistäpä sait nämä aatteet? +Shach Mansurin puistoista mainehikkaista! + + + + +4. + +HYVÄT-TYÖT. + + +Mulle autuus hyväin-töiden? +Niin, vaikk' eivät uskokaan: +Näkeväthän halki öiden +minun jäävän juomalaan. + +Vanhaa kaapuain -- he sanoo -- +ruumiinverhona en kanna: +leilin kätkö se on mulle, +uskon muka viiniin vaan. + +Turhaan tiedoistas ja töistäs, +kirjanoppinut, sa kerskaat! +Entiset ja tulevatkin +määrättiin jo ennaltaan. + +Viini tuoksuu, viini viehtää, +taittuos siis täyteen maljaan: +Hengelle se hehkun antaa, +sydän pääsee suruistaan. + +Jos me silmät saimme, jotta +sydänvaarat meistä häätyis, +niin on hurmaantunut silmä +pukki pantu puutarhaan! + +Pyri sulon täydennykseen, +siitä vain sa ansioidut; +laiminlyöt nää hyvät-työsi, +peruutust' ei suodakaan. + +Puhelahjaas, Hafiz, käytät, -- +tuhlaat suotta sarnaajaan: +Jalokivin kaivon täytät, +helmes heität mereen vaan! + + + + +VINCENZO DA FILICAJA. + + + + +ITALIA. + + +Italia! impi, joka taivahalta +sait turman-kauneutes ja viehäkkeitä, +mist' yhä koitui sulle kyyneleitä +ikituskain, jotka näkyy kulmais alta: + +Jos et ois kaunis maa, vaan luja valta! +Jos et sais lempehen, vaan pelkoon heitä, +jotk' ihaillen sua himojaan ei peitä +ja kuolontuskiis ei sua jättää malta! + +Ei tulis Alpeilt' tulva ainainen +aseisten joukkoin, ei Poon rantamalla +sen verivettä ahmis Gallilainen; + +sua miekalla en näkis vierahalla +käymässä sotaa vierain voimin vainen +ja voittain, -- voitettuna, ikeen alla! + + + + +WOLFGANG VON GOETHE. + + + + +MIGNON. + + +Tunnetko maan, miss' säihkyy sitroonit, +läpi lehväin loistaa kulta-oranssit, +miss' siintää taivas, leyhkii illansuu, +ei myrtti liiku, huohuu laakerpuu? +Sen tunnet kai? + Pois sinne, pois +mun mieli kanssas, lemmittyni, ois. + +Tunnetko linnan? Pylväät hohtavat, +luo salit säihkyyn kirkkaat ikkunat, +ja marmorkuvat katsoo minuhun: +kuin onkaan, lapsi rukka, käynyt sun? +Sen tunnet kai? + Pois sinne, pois +mun mieli kanssas, turvaajani ois. + +Tunnetko vuoren? Polku pilviin vie, +ja usvain hämyyn kulkee muulin tie; +käy rotkoist' esiin louhikäärmeet öin, +veet alas suinpäin syöksyy kuohuvöin. +Sen tunnet kai? + Pois sinne, pois +nyt tiemme käy! jo, isä, lähtö ois! + + + + +KEIJUINKUNINGAS. + + +Ken on myrskyssä yön niin myöhäiseen? +Isä ratsain kulkevi lapsineen; +sitä hoitavi huolin lemmekkäin, +sitä painaa rintaansa, viihdyttäin. + +Miks, poikani, kätkössä noin sun on pää? -- +Isä, katsos, etkö haltiaa nää? +Se on keijuinkuningas, kruunuin, vöin! -- +Näät usvaa vain, jota nousee öin. -- + +»Tule, vieno laps, niin pois sun vien! +Monet leikit leikimme siimeissä tien; +kukat kauniit kukkii, miss' soluu vuo, +somat vaatteet kultaiset äitini suo.» + +Oi, taatto, oi, taatto, sa kuulithan nyt +nuo keijuinkuninkaan viehättelyt! -- +Jää rauhaan, pieno, rauhoitu, oi; +syyslehvissä tuulen viuhina soi. -- + +»Tule, sievä poika, ma vien sun pois! +Mun tyttöni hellät ne hoivanas ois; +yön karkelot johtaa he veikein suin, +sua viihtävät lauluin ja liekutteluin.» + +Oi, taatto, oi, taatto, sä etkö nyt nää, +miten haltian tyttäret häämöttää? -- +Sa poikani, poikani, näänhän tuon, +ne on raidan rauskoja vieressä vuon. -- + +»Sua lemmin, mua viehätät, armas, sa pien; +ja jos tulla et mieli, sun ryöstäen vien.» +Oi, taatto, oi, taatto, hän nyt minut sai! +Teki keijuinkuningas pahaa, ai! -- + +Isä kauhuin kiidätti ratsuaan, +oli tuskiva laps hänen rinnoillaan. +Hädin vaivoin ehtii kartanohon; +isän rinnoilla lapsi kuollut on. + + + + +THULEN KUNINGAS. + + +Oli kuningas Thulen harmaan +elon kaiken uskollinen: +Hän kädestä kuolevan armaan +sai maljan kultaisen. + +Sen juhlissa toi hän esiin, +sen kalliiks arvioi; +hänen silmänsä puhkesi vesiin, +joka kerta kun siitä joi. + +Tuli kuolonaika hälle; +nyt maansa ja kaupungit nuo +suo kaikki perijälle, +mut maljaa ei hän suo. + +Hän juhla-atrialla +oli uljaine seuroineen +sukulinnassa, partahalla +meren aavan valtaveen. + +Nous urho juhliva, juoden +elon hehkun viimeisen, +ja maljaan katseen luoden, +veen kuohuun heitti sen. + +Näki, kuinka täyttyi, haipui +ja vaipui tyrskyyn tuo. +Hänen silmänsä umpeen vaipui, +ei koskaan hän enää juo. + + + + +RUUSU METSÄTIELLÄ. + + +Näki poika ruususen, +ruusun metsätiellä. +On niin raikas, kaunoinen, +riensi kiirein luokse sen, +katsoi riemumiellä. +Ruusu, ruusu rusosuu, +ruusu metsätiellä. + +Puhui poika: taitan sun, +ruusu metsätiellä. +Vastas ruusu: entäs kun +pistän, jotta muistat mun, +tule vain, en kiellä. +Ruusu, ruusu rusosuu, +ruusu metsätiellä. + +Poika huima taittoi vaan +ruusun metsätiellä; +ruusu pisti puolestaan, +ah ja oi ei autakaan: +ei hän käske, kiellä. +Ruusu, ruusu rusosuu, +ruusu metsätiellä. + + + + +KYLÄLEHMUKSEN ALLA. + +Suom. _Kaarlo Koskimies_ -- _V. Juva_. + + +Läks paimen pulska tanssihin, +vöin, kirjo-nutuin, seppelin, +hän kaunis olla mieli. +On tungos alla lehmuksen, +jo kaikki tanssii teiskaten. +Heleiaa, hei! +Ne tanssin tuuli vei, +ja vinkui viulun kieli. + +Hän rientää, esiin syöksähtäin, +ja sysää neittä kyynärpäin, -- +ei loukata hän mieli. +Mut tyttö reima kivahtaa: +Niin tuhma, hyi, ei olla saa! +Heleiaa, hei! +Jos tanssiin tuuli vei, +myös tiedä piirin pieli! + +Hän tytön vyöstä sieppas vaan, +vei oikeaan, vei vasempaan; +ne tanssin pyörre nieli. +Ja posket hohti, poltti pää, +he helmatusten hengähtää. +Heleiaa, hei! +Taas tanssiin tuuli vei! +Sit' eihän eukot kieli? + +Et läheiseks saa käydä niin! +Jo moni neito petettiin, +ja sulho valat nieli. +He hiipi suojaan siimeiden, +mut kaikui alta lehmuksen: +Heleiaa, hei! +Ne tanssin tuuli vei! +Ja vinkui viulun kieli. + + + + +SUMUSARJAT. + +(_Faustin unelma._) + + +Himmeä holvi, +väisty ja raukee! +Taivas, sa aukee, +eeterin armaan +siintää jo suo! +Huurtehen harmaan +usvat sa poista, -- +sammuissa tähtein, +aurinko, loista: +aamuhun lähtein, +lämpöä luo! +Ilmojen keijuin +henkevä heimo, +maan yli leijuin, +nurmilla liitää; +seurahan kaipuu +kaihoten kiitää! +Vartaloin tunnut +harsoihin haipuu; +nousee ja vaipuu +liehuvat hunnut. +Verhoon ne sulkee +lehvikkövuoret, +rinteillä kulkee +mietteissä nuoret, +lempeä kuiskii, +sykkii ja säikkyy. -- +Köynnökset huiskii! +Rypäleet väikkyy! +Kohta jo paisuin +suihkuin ne raisuin +tynnyrit täyttää: +virtoina kuohuin, +helmeily viinein +lailla rubiinein +säihkyvän näyttää. -- +Utuiset sarjat, +taas alas häilyin, +laajoiksi lukee, +järviä luoden; +kunnaiden harjat, +saarina päilyin, +esiin jo aukee, +riemua tuoden. +Aurinko seijas +hetken jo hohti: +henget ne leijas +pielille pilvein; +leikkivin ilvein +vaipuen vuoroin +saaria kohti. +Riemuja kuoroin +kuulemme sieltä: +Karkelo keijuin +käy yhä leijuin, +kunnes kuin ihmein +kaikki jo hajoo. -- +Toiset ne vajoo +varjohon puiden, +tai utuvihmein +liehuen liitää, +veen yli uiden; +toiset ne kiitää +auvossa lemmen +pois yhä valoon, +Tähtölän taloon, +hehkuja hemmen +suutelemaan. + + + + +MATKAMIEHEN YÖLAULUJA. + + +1. + +Hengetär sä taivainen, +joka tuskat, vaivat liennät +sekä kurjan povehen +sulo hoivaa suomaan riennät, +oi, mua raastoi kiihko karmas! +Miksi tuskat, riemut nuo? +Lepo armas, +saavu, rauhaa rintaan tuo! + + +2. + +Rauhaa huippuin ylhäin +sä nää! +Puut vuorten jylhäin +hämyyn jää; +vait uinuu maat, +ei linnut oksilla lennä. +Aavoille ennä, +rauhan jo saat! + + + + +PROMETHEUS. + + +Sa taivaas verhoo, Zeus, +utu-usvihin +ja voimaasi lapsekkaana, +kuin poika ohdakistoon, +koe tammihin ja kallioihin! +Kas, yhä vaan mun maani +on vankkumatta +ja majani, jot' et sä kattanut, +ja lieteni, +min loimotus +sun kateeks käy. + +En auringon alla tunne +kurjempaa, kuin te, jumalat! +Elannon surkean +suo uhrisauhut +ja rukoukset +jumaluudellenne, +ja nälkä teidän ois, +jos lapset ja kerjurit +ei houkkina toivois vielä. + +Kun lasna maailmaa +ma katsoin ymmällä pää, +niin eksynyt silmäni kääntyi +päin päivää, kuin ois ylhäällä siellä +muka korva, mi itkuni kuulee, +ois sydän, kuin mun, +mi ahdistettua säälii. + +Ken mua auttoi +titaanein väkivaltaa vastaan? +Ken mun pelasti +kourista kuolon ja orjuuden? +Sä itse sait tän kaiken aikaan, +pyhä, hehkuva sydän, +ja nuorna, hartain innoin +sä pilvein Uinujaa +hänen pettämänään kiitit! + +Sua kunnioittaisin? Miksi? +Sa huojensitko koskaan +vaivoja sortuneen? +Sä lievensitkö koskaan +tuskia itkeneen? +Minust' eikö karkaissut miestä +kaikkivaltias aika +ja kohtalo ikuinen, -- +mun herrani, Zeus, ja sun! + +Luulit ehkä +mun korpeen pakenevan, +vihaavan elämää, +kun eivät kaikki +nuoruusunelmat täyttyneet! + +Täss' istun, kuvani mukaan +ma ihmiset muovaan: +suvun valtavan synty, +prometheolaisen, +mi on kärsivä, itkevä, +on nauttiva, riemuitseva +ja halveksiva sua, +kuin minä! + + + + +FRIEDRICH VON SCHILLER. + + + + +KELLO-LAULU. + + _Vivos voco. Mortuos + plango. Fulgura frango._ + + +Syvään muurattu on maahan +kellonkaava torvineen. +Valutyöhön joutukaahan! +Joka mies nyt paikalleen! + Toimeen hikipäin + kaikki käsikkäin: +Tulos palkitsevi vaivas, +siunauksen suokoon taivas! + +Kun alamme nyt oivaa työtä, +on sanat vakaat paikallaan; +kun kelpo lause työss' on myötä, +niin toimet sujuu sukkelaan. +Myös harkitkaamme arvioiden, +mit' aikaan heikot voimat saa; +mies veltto, työtään hutiloiden, +ei tiedä, mitä valmistaa. +Juur ihmisälyltäs sa vaadit, +ett' ensin kuvaat mielessäs +ja selvät suunnitelmat laadit, +kun toimiin työn käyt käsilläs. + +Puita pesään, kuusipuuta, +kuivaa, jota liekki syö! +Kohentakaa uunin suuta, -- +hei, jo lieska hormiin lyö! + Vaski sulaa on! + Tinaa joukkohon! +Niinpä saadaan pronssi oiva, +syntyy meille kello soiva. + +Kun kyky, luottain tulen voimaan, +maan alla kellon valmistaa, +niin kirkon tornista se soimaan +käy tekijäinsä kunniaa. +Sen ääni kautta aikain kauan +soi kaikuin korviin ihmisten, +se murheet lientää luona hau'an +ja yhtyy kuoroon hartaiden. +Se katsoo ihmislapseen lietoon; +ja vaiheet päiväin kerkeäin +tuo juhlallisna kansan tietoon +sen malmi, mieltä ylentäin. + +Kuplat kuohuu taikinassa, +aine suli kauttaaltaan! +Lipeää nyt saakoon massa, +niin se juoksee solkenaan. + Puhdas, vaahdoton + seos olkohon: +Saadaan puhdas sointu malmiin, +heleys ääneen kellon valmiin. + +Kas, riemuisasti pikku lasta +sen juhlasoitto tervehtii, +kun elontietään alkain vasta, +hän kehdossansa uneksii; +niin synkeät kuin kirkkaat päivät +ne vielä aikain kohtuun jäivät; +nyt äidinrinnan hellä lempi +on lapsen armas aamuhempi. -- +Mut vuodet vierii nopeaan! +Pois poika viskaa tyttöin vauvan +ja syöksyy eloon huimimpaan, +hän kiertää maailmaa kanssa sauvan, +on outo kotiin tullessaan. +Nyt armain ilmein, viehäkkeessään, +kuin taivaan-kuvan ihanan. +ja rusoposkin kainoin, eessään +hän näkee immen seisovan. +Hän punehtuu, kun neidon kohtaa, +ja hymy hänet hehkuun luo; +kauniimmat ruusut, jotka hohtaa, +hän lemmitylleen rintaan tuo. +Oi, sulo toiveet, kaihot vienot +ens lemmen kulta-aikojen! +Ne aukee silmiin, taivaan-tienot, +jää sydän hurmaan autuuden; +oi, kestäis aina tämä taika, +tää armas nuoruuslemmen aika! + +Torvet hohkaa putkijohteen! +Pistän puikon metalliin; +jos se nyt saa lasihohteen, +valutyö voi alkaa niin. + Pojat, sukkelaan + kokein tutkimaan, +miten hauras norjaan juontui, +kuinka seoksemme luontui? + +Näet missä vahva hentoon ryhtyy, +miss' ankaruus ja lempeys yhtyy, +Saat hyvän soinnun syntymään. +Niin tutki, kun teet liittovalas, +taipuuko mieleen mielialas! +Katumus syöpyy pettyvään. +Myrtti kaino kiehkuroiden +väikkyy päässä morsion, +kirkonkellot kutsuu soiden +vihkijuhlan loistohon. +Oi, tän juhlan riemuun kätkee +nuoruusajan toukokuu! +Seppel kuihtuu, huntu ratkee, +armaat unet unhottuu. +Pois kiihko jo jää, +mut lempi on luottava; +kukan painuvi pää, +se on heelmää tuottava. +Käy toimihin mies, +elon taistohon töytää, +hän työalan löytää; +hän rehkii ja raataa, +alas estehet kaataa, +hän puuhaa ja puhkuu, +hän onnea uhkuu. +Pian tulvivi anteja, kertyen hiljaa, +ja aitat ne täyttyvät runsasta viljaa. +Mut perhettä karttuu, ja kartano varttuu. +Kodin ohjat on vaimon, +on emännän aimon, +ja lasten äidin; +hän on holhooja perheen +ja estäjä erheen. +Hän tyttöjä neuvoo +ja poikia ohjaa; +hän liikkuu ja häärää +ja askaret määrää, +tuo voittoakin +käsin järjestävin. +Hän paisuvin aartein jo kaappinsa täyttää, +hän rukkia hyrrää ja sukkulaa käyttää, +ja kiiltävän kirstunsa taltehen saa +viti-villaa ja puhtainta palttinaa, +luo kaikkehen lämmön ja väikkeen ja valon +ja on valvoja talon. + +Isä kartanoportailtaan +ilomielin maitansa katsoo, +arvaa uljasta onneaan, +kuulee kilkkuvat karjankellot, +näkee niityt ja notkuvat pellot, +aitat täydet ja ahdetut luuhat, +näkee riihellä puintipuuhat. +Kerskuin hän naurahtaa: +vahva kuin vankka maa +ja iskuilta kohtalon +turvattu talo on! +Mut onni, mi hymyy viittoili, +ei solmijaks ole liittoin, +ja äkkiä turma saa. + +Valantaan nyt käydä saamme, +murtopinnan tiiviiks nään. +Hurskain mielin huokaiskaamme +nyt, kun sulut päästetään. + Tulppa auki lyö! + Herran huomaan työ! +Syöksyy kantakaareen kaavan +kuuma virta lailla laavan. + +On tuli onneks ihmisen, +kun vaalit sitä valliten, +ja mitä luo se muovaillen, +saa aikaan taivaanvoima sen; +mut voima tuo on hirmuinen, +kun kahlehensa katkaisten +jo omaa tietään kulkemaan +käy luonnontytär irrallaan. +Voi sua, jos se hurjin paloin, +kasvain, vyöryin valtoinaan, +kautta kaupunkein ja taloin +raivoo, riehuu vimmoissaan! +Ihmisneron luoma jaloin +sortuu roihuun kamalaan! +Pilvi musta +maahan sataa +virvoitusta; +leimaus silloin jyrähtäin +iskee päin. +Kuulkaa häivytystä, hoi! +Kellot soi! +Illan suu +ruskottuu; +niin ei hohda päivän koi! +Tupruu sauhu! +Valtaa kauhu +kaupungin. -- +Tuli puhkee paloon roimaan, +yli kattoin karkeloimaan +liekit lentää, päästen voimaan. +Roviona roihu riehuu, +räystäät ryskää, kuumuus kiehuu, +pylväät suistuu, palkit murtuu, +Lapset parkuu, äidit turtuu, +koirat vinkuu, +huudot rinkuu. +Kesken kauhuin käydään työhön, +päivän kirkkaus hohtaa yöhön; +kautta ketjuin, käsin vankoin +jonot sankoin +kiirein kulkee; vuolahasti +vesi suihkuu kattoon asti. +Saapuu myrsky, raivoisasti +yhtyin liekkein pauhinaan. +Hei, ne sinkuu liehuissaan +varastoiden kuiviin orsiin, +tarttuu pehkuihin ja korsiin, +kuivat sälyt kaikki löytää, +ja nyt telmii, kuin ne maan +raastaa tahtois juuriltaan; +kohti taivaankantta töytää +hurjapäät! +Turhaks näät +taistos luonnonvoimaa vastaan, +väistää voit sa ainoastaan, +alistut, kun hukkuu työs. + +Tyhjiks jäi +paikat palon; +myrskyyn lentää tuhka talon. +Kaaret törröttää ja mustat +torvi-tynkät; +katsoo taivaan pilvet synkät +huoneisiin. + +Sortui lies! +Raunioihin +kylmiin noihin +vielä kerran katsoo mies. -- +Niin tyynnä tarttuu matkasauvaan. +Vaikk' kohtas isku kohtalon, +jäi vielä sulo lohtu toki: +kun rakkaitaan hän koota koki, +kas, tallellahan kaikki on! + +Alas virtas! -- vaski riittää, -- +kaava tuli täytehen! +Tokko tekijöitään kiittää +työ, kun tuomme esiin sen? + Ehkei luontunut? + Jos lie haljennut? +Oi, kenties, kun toivo hymyy, +edessä jo turma lymyy. + +Maan poveen, kätköön pyhän mullan, +uskomme työmme tuottehen; +niin maamies kylvää siemenen +ja luottaa nousuun viljakullan, +kun aika tulee täytehen. +Myös kallihimmat siemenetki +peitämme murhein poveen maan +ja toivomme, ett' tulee hetki, +kun käy ne eloon ihanaan. + +Tornista kirkon +verkkaan vain +soi kuolinkellot, +kumahtain. +Surusoitto seuraa haudan pieleen, +matkalaista saattain viime tielleen. + +Oi, jo puolisosi rakkaan, +oi, jo uhrautuvan äidin +tumma Tuonen ruhtinas +tempas, mies, sun rinnoiltas, +luota lasten hentoisten, +joita kantoi hellien, +joita hellään vaali innoin, +imettäin ne äidinrinnoin. Oi, +nyt perheen siteet sulta +laukes, iäks katketen; +kodin onni, äiti kulta +muutti maille varjojen; +poiss' on kodin hellä käsi, +silmä, joka valvoi öin; +orpoja ja itseäsi +vieras hoitaa lemmetöin. + +Kunnes kello jäähtyy siinä, +raskas työ nyt seiskohon. +Pojat, joit'ei mikään kiinnä, +vapaat niinkuin linnut on. + Tähtein tuikintaan + ollaan jouten vaan, +kunnes iltakuoro haipuu; +mestari vain huoliin vaipuu. + +Metsätöiltään miesi palaa +reippain mielin illan suussa, +kodin lämpimille halaa. +Lampaat määkyin kotiin kulkee, +ammuu karja +kiiltokarva, käyräsarvi; +kellot kilkkaa, +kun ne tulee perävilkkaa. +Lyhdekuormaa +ruuna kiskoo; +kiertäin vyhteen, +poika viskoo +yli lyhteen +kukkasvyön. +Tanssihin käy nuori kansa +jälkeen työn. +Tiet ja torit tyhjenevät; +hauskan lieden luokse kertyy +perhekunnat; kirskuin kiinni +portit kaupungin jo pannaan. +Hämy synkkä +maahan lankee; +vaan ei pelkoon meitä saata +varjot yön; +rauhanmies voi tyynnä maata: -- +laki valvoo, poistain pahantyön. + +Kallis oikeus, kaikkein suoja, +taivaantytär, onnen tuoja, +kevein pakoin sidot vapaan; +perustan loit kaupungeille, +johdit yhteistoimen teille +metsäläiset ihmistapaan, +yhteen liitit höllät ohjat, +annoit siveystajun pohjat, +kallihimman tunteen toit, +lemmen isänmaahan loit! + +Sadat käsivarret käkee +yhteistyöhön rattoisaan; +liikkeist' innokkaista näkee +voiman, tahdon tarmokkaan. +Mestari ja sälli kanssa +tietää vapaan työnsä lait; +kukin mies on paikallansa, +herjaaja se olkoon vait. +Työssä sun on kunnias! +Vaivannähnyt palkan kantaa: +Arvon saakoon ruhtinas, +meille arvon työmme antaa. + +Rakas rauha, +sulo sopu, +jäämään jääkää +kaupunkiimme hiljaiseen! +Älköön koskaan päivä nousko, +jolloin sodan julmat joukot +tyyntä laaksoamme raastaa, +jolloin taivas, +jota vieno rusko +illoin seijastaa, +kaupunkein ja kyläin hurjaa +palon lieskaa heijastaa! + +Muotin nyt me murtaa voimme, +rikki sen jo lyödä saa; +kohtasilmin ihannoimme +kuvaa sopusuhtaisaa. + Käykää vasaraan, + kuori pois nyt vaan! +Olet kellon ilmiin saava +vain jos pirstaks menee kaava. + +Vain mestari se viisain toimin +voi kaavan murtaa aikanaan; +mut voi, jos vaski omin voimin +käy hehkuvuona virtaamaan! +Se sokein vimmoin, räjähdyttäin, +lyö säpäleiksi kehystät, +kuin hornan-liekein kaikki syttäin, +sen tuholaineet vierivät. +Kun voimat raat saa riehakoida +ei muodostelmaa luoda voida; +kun kansat raivoo valloillaan, +ei onni pääse taimimaan. + +Voi maata, missä paloaineen +näät kyliin kurjiin kertyneen, +ja rahvas, ryöstäin linnat maineen, +käy itse käsin oikeuteen! +Kapina tarttuu kellon kieleen, +sen kupu ulvoin ämyää! +vihitty rauhaa soimaan mieleen +nyt väkivaltaan yllyttää. + +Vapaus, veljeys! huuto raikuu; +jo rauhanmies käy miekkahan, +ja torit täyttyy, kadut kaikuu, +näät murhajoukkoin riehuvan. +Hyeenain lailla, kilvan kiistäin, +siin' irnuu vaimot ilkkusuin, +kuin pedon hampain irti riistäin +sydämet äsken surmattuin. +Ei mikään ole pyhää, taukoo +jo tunteet, joita kainous toi, +ja hurjuus kaikki sulut laukoo, +ja ilkivalta mellakoi. +Herännyt leijona on kiivas, +on julma hammas tiikerin, +mut ihminen, min raivous riivas, +on hirmuisista hirmuisin. +Niin on! -- ei taivaansoihtu valon +oo käsiin umpisokeiden! +He sit' ei nää, he syttää palon, +maat, kaupungit vain tuhoten. + +Riemuun vaihtui huolten taakka! +Kas! kuin kirkas täysikuu +kello ehjä kehään saakka +kotelostaan paljastuu. + Kuvun laitoineen + vienoon väikkeeseen +ilta luo ja kilpileiman, +nimen taideniekan reiman. + +Hei, joukkohon! +Työmiehet, kapsuttakaa jalkaa! +nyt kellon vihkiäiset alkaa. +*Concordia* sen nimi on. +Niin sopuun, yksimielisyyteen vahvaan +Se liittäköön ja kootkoon rakkaan rahvaan. +Ja tehtävään se käyköön, oi, +johonka mestari sen loi: +Pian maisen elon yläpuolla +se heiluu siinnoss' ilmojen, +jyrinän naapurina tuolla +on välimailla tähtien. +Soi kehottain sen ääni silloin, +kuin vilkkuin haastaa tähdet nuo, +jotk' kiittää Luojaa aamuin, illoin +ja vuoden vaihteet tietoon tuo. +Iäiset vakavuudet selkoon +se saattakohon soitollaan, +ja joka hetki, heiluissaan, +sen kieli aikaa kosketelkoon. +Se elon vaiheet tuokoon julki +vaikk' itse on se tunnoton, +ja heille, jotka kuoloon kulki, +se viime rauhaa soikohon. +Ja kuten kaiku kohta-ikään +soi loppuun, kun se korvaan saa, +se kumutkoon: ei kestä mikään, +maan päällä kaikki katoaa! + +Köysin vahvoin nostakaahan +ylös kello kuopastaan! +Pääsköön sointuin ikimaahan, +taivaan sineen kohoomaan. + Kaikki kiskokaa! + Hei, se heilahtaa! +Riemua se tuokoon lauhaa, +ensi ääni soikoon *rauhaa*. + + + + +KAIHO. + + +Laakso tää on ahdas, pieni, +usvat kolkot painostaa. +Pois jos johtaa voisin tieni, +minne mieli kaihoaa! +Kunnaat kukkii lounaan mailla, +ikikevään siellä nään: +Saisin liitää linnun lailla +yli vuorten etelään! + +Sulosoinnut, täyttäin tienot, +taivaanrauhaa rintaan luo; +yli kenttäin leyhkät lienot +tuoksuin balsamia tuo. +Kultaheelmäin loistoon kiehtää +tummat viidat lehviään; +mieltä kirjokukat viehtää, +joit' ei talvi riistäkään. + +Mitkä ihmeet silmää kohtaa +säihkeess' ikiauringon! +Miten vuoret väikkyin hohtaa, +miten lauha ilma on! -- +Oi, mua estää virran hyrskyt, +jotka pauhaa kuohupäin; +välillämme kohoo tyrskyt, +sydänparkaa säikyttäin. + +Venho vaappuu, tullen tuolta, +soutajaa en nähdä voi. +Purteen hyppää ilman huolta! +Henget sitä haltioi. +Usko, tohdi, -- sillä, tiedä, +onni ei tuo takeitaan; +sinut ihme vain voi viedä +ihanuuteen ihmemaan. + + + + +ALPPIMETSÄSTÄJÄ. + + +Sääli toki kauris rukkaa! +Kauris on niin suloinen, +syö ja nyhtää nurmen nukkaa, +puron luona leikkien. +»Äiti, äiti, miehen teille +ajoon tahdon tuntureille!» + +Voisit ennen karjaa kaita, +hauska torveen toitottaa! +Kellot kilkkuu pitkin maita, +metsä huohuu, humajaa. +»Äiti, äiti, miehen teille +pilviin tahdon tuntureille!» + +Miks et kukistas sa huoli? +Vienosti ne hymyää. +Vuorten viluun kukat kuoli, +kolkot huiput peittää jää! +»Kirjokukat, tiedänhän ne, +äiti, äiti, en jää tänne!» + +Läksi poika ajoon riistan, +pois hän syöksyy veikaten, +hurmoksissa hurjan kiistan +häälyy yli kuilujen. +Kilpaan käyden tuulen kanssa, +kauris karkaa makuultansa. + +Kaljun rinteen kallioita +kapuaa se kepeään, +pelkäämättä onkaloita +siukuu yli iljenjään. +Mutta hurjapää ei huoli, +seuraa kädess' surmanuoli. + +Nyt se vuoren huippuun häätyy, +viime kielekkeelle jää; +kuilun partaalle se päätyy, +pakoon pääsyä ei nää. +Eessä surma, syvyys huima, +takaa tulee urho tuima. + +Tuskan silmin vaiti rukka +kovaa miestä rukoilee; +turhaan, jo sen perii hukka, +hän jo tähtää, -- Hipaisee? -- +Vaipuu jousi! -- Rotkelmastaan +Vuoren-Ukko tulee vastaan. + +Hätääntyneen Halliparta +surman suusta pelastaa. +»Turmantuoja, teilläs karta +Lumilinnaa rauhaisaa! +Ihmisten on maassa majat; +mitä meidän karjaa ajat?» + + + + +ROBERT BURNS. + + + + +HYVÄSTI, YLÄMAA. + + +Ylämaahan ma kaihoon, ma aina sen nään, +Ylämaahan ma kaihoon metsästämään: +ajot hirven ma muistan ja kaurihin vaan, +Ylämaahan ma kaihoon, jos minne mä saan. +Jää hyvästi, Pohja ja vuoristovyö, +koti kunnon, miss' asuu tarmo ja työ! +Jos missä on tieni ja matkani pää, +Ylämaa ja sen kukkulat mieleeni jää. + +Te hyvästi, tunturit, jäätikkömaat, +ja hyvästi, laaksot ja vihreät haat! +Te hyvästi, metsät ja aarniopuut, +ja te vaahtiset virrat ja vuonojen suut! +Ylämaahan ma kaihoon, ma aina sen nään, +Ylämaahan ma kaihoon metsästämään: +ajot hirven ma muistan ja kaurihin vaan, +Ylämaahan ma kaihoon, jos minne mä saan. + + + + +HYVÄSTI, MAINE SKOTLANNIN! + + +Hyvästi, maine Skottlannin +ja vanha voimas tunto! +Hyvästi skottein nimikin +ja miehen mieli ja kunto! +Miss' soluu Tweed ja mereen saa, +miss' Sark käy Solwayta kohti, +nyt Englannill' on rajamaa, -- +rutiruojat ne maatamme johti! + +Mitä taistot kaikki ei tehneet kai, +ei väkivalta ja kettuus, +nyt lahjusrahat aikaan sai +ja harvain kurjien pettuus. +Jäi Englannin miekka pilkaks vaan, +ja uljuus meissä hohti; +mut vieras kulta lannisti maan, -- +rutiruojat ne maatamme johti! + +Oi, miks sain nähdä päivät nää, +kun maan he möi ja osti! +Jos kuollut ma oisin, harmaapää, +kun Bruce ja Wallace kosti! +Mut uhkapäin mä huudan näin, +-- ja ken sit' eittää tohti --: +maan petos löi ja kultaan möi, -- +rutiruojat ne maatamme johti! + + + + +JOS MIKÄ LIE! + + +Ken rehti-miesnä köyhyyttään +on häpeissään ja mitä lie, +se raukka, jääköön nöyrtymään! +Ei, pystyyn pää, jos mikä lie! +Jos mikä lie ja mikä lie, +lie halpa työs, tai mitä lie! +Vain kullan leima sääty on, +mies kultaa on, jos mikä lie. + +Viis siitä, syökö kontistaan, +on sarkainen, vai mikä lie! +On houkka houkka loistossaan, +mut mies on mies, jos miten lie! +Jos mikä lie ja mikä lie, +jos kiilloton ja mikä lie, +niin suora mies, vaikk' köyhäkin, +on kuningas, jos mikä lie. + +Kas pöyhkää, röyhkää nulikkaa, +-- ties, loordiko, vai mikä lie! -- +jos sadatkin tuo pelkoon saa, +hän nahjus on, jos mikä lie. +Jos mikä lie ja mikä lie, +jos helyt, tähdet mitä lie, +mies itsenäinen näkee nuo +ja naurahtaa, jos mikä lie. + +Kuningas viittaa: valmis on +parooni, kreivi, -- mikä lie! -- +mut kunnonmiehen tekohon +ei pysty hän, jos mikä lie. +Jos mikä lie ja mikä lie, +Jos nimein sointu mikä lie, +niin kykys, tarmos tunto tyyn' +on ylempää, jos mikä lie. + +Niin käyvän, oi, sa ihannoi, +-- ja käykin niin, jos mikä lie, -- +ett' tunnontyös ja kuntos myös +vie valtaan sun, jos mikä lie. +Jos mikä lie ja mikä lie, +viel' aika saa, jos mikä lie, +kun mies ja mies ne kautta maan +on veljiä, jos mikä lie! + + + + +EI KETÄÄN. + + +On mulla vaimo, lies, +en jakoon päästä ketään; +mua ei hae lautamies, +enk' käräjiin vie ketään. + +Lie penni joutaviin, +mut siit' en kiitä ketään; +jos takuuseen en kelpaa, niin +en lainoin kiusaa ketään. + +Ma herrasmies en lie, +mut pokkuroi en ketään; +on miekka, lempo vie! -- +en liki laske ketään. + +Vain vapaa, iloinen, +en koskaan sure ketään! +Jos ei mua kysy ken, +mä myös en kysy ketään. + + + + +MUN KULTANI ON RUUSUNEN. + + +Mun kultani on ruusunen, +on rusoruusu haan, +Mun kultani kuin sävel on, +mi uhkuu sointujaan. + +Niin kaunis kuin sa, tyttö, oot, +niin syvän lemmen luot; +sua lemmin, kulta, kunnes pois +ne virtaa meren vuot. + +Niin, kunnes meri virtaa pois, +ja sulaa vuorten jää: +Sua lemmin vielä, armahin, +kun suljen silmät nää. + +Hyvästi, ikilemmittyin! +Hyvästi hetkeks vaan! +Taas luokses tulen lemmittyin, +vaikk' äärest' ääreen maan. + + + + +BALLOCHMYLEN MAAT. + + +Käy Catrine-metsä kellervään, +syys-hohdon nurmet, kentät saa; +ei laula leivo niityillään, +jo luonto hiljaa uinahtaa. +Syys-teiltä Meerin laulu raikas +se helkkyi, täyttäin lehdot, haat, +ja kaukometsä vastaan kaikas: +»Hyvästi, Ballochmylen maat!» + +Taas kukat takaa talven jään +ne kentät, laaksot kirjavoi; +käy linnut esiin kätköistään, +ja ilmaan riemulaulut soi. +Mut pois jää multa laulupuistot +ja sulo siimeet kukikkaat; +hyvästi, Ayr, ja armaat muistot, +hyvästi, Ballochmylen maat! + + + + +MEERILLE TAIVAASSA. + + +Sa viime tähti, kalvas koi, +mi hymyin vilkut aamuin ain, +nyt sätees taas sen päivän toi, +mi Meerin riisti rinnoiltain. +Oi, Meeri, henki häipynyt, +miss' asut tuolla väikkeessäs? +Mun, vaisun, voitko nähdä nyt, +nää murheet kuulla ystäväs? + +Kuink' unhottaisin päivän tuon +ja Ayrin armaat siimehet, +kun liiton teimme luona vuon: +oi, eronhetket kaihoiset! +Ei ikiaikain kulkuhun +nuo riemuin muistot häivy pois, +sun kuvas, viime suukkos sun! -- +Ken viimeiseks sen luullut ois? + +Ayr solui, hiekkaan loiskahtain, +sen kätki viidat metsämaan, +ja koivut, kukat pihlajain +loi sulo seutuun tuoksujaan. +Liversi linnut, lempi soi, +jäi kielot riemuin vuoteekses; -- +oi, liian joutuin lännen koi +toi hetket illan mielehes! + +Nuo maisemat ma aina nään, +visusti vaalin muiston tuon! +Oi, mieleen yhä syvempään +se uurtuu vain, kuin uoma vuon! +Sä Meeri, henki häipynyt, +miss' asut tuolla väikkeessäs? +Mun, vaisun, voitko nähdä nyt, +nää murheet kuulla ystäväs? + + + + +VILJANLEIKKUUSSA. + + +Roobin leikkas ruista, +ma rinnan nyhdin, riivin. +Hui! pienen sirpin sain, +mut jäljess' yhä hiivin. + +Mä lähdin kauppalaan, +vein kankurille työtä: +Isänsä töllillä +On Roobin, -- lähti myötä! + +Ei ollut milläänkään, -- +voi, mitä luulla mahtoi? +Jo keksi kepposet, +kun talontytärt' tahtoi! + +Niin vannoi: »Pöydässäin +sua talvest' alkain ruokin!» +Hui! tyhjän isäntä +ja huippakenkä tuokin! + +Roobin leikkas ruista, +ma rinnan nyhdin, riivin. +Hui! pienen sirpin sain, +mut jäljess' yhä hiivin. + + + + +TULLUT LÄPI VILJAN. + + +Viljast' tullut, pikku rukka, +läpi viljamaan; +on kosteana helma, sukka, +viljast' tullessaan. + +Jenni, hän on ruiskukka, +kastuu ainiaan: +on kosteana helma, sukka, +viljast' tullessaan. + +Jos sun, kukka, kohtas Jukka, +viljaan hiipien! +Soi ehkä Jukka suuta, kukka, -- +liekö nähnyt ken? + +Jos sun kukka, kohtas Jukka +tullen läpi haan! +Soi ehkä Jukka suuta, kukka, -- +käynkö kertomaan? + +Jenni, hän on ruiskukka, +kastuu ainiaan: +on kosteana helma, sukka, +viljast' tullessaan. + + + + +MYLLÄRIN MISKA. + + +Hui, hai, Myllärin Miska, +jauhomekko-mies! +Pussiin markkoja pyytää, +penneiks jäävän ties. +Niin oli jauhossa mies, +jauhossa lakki ja niska, +jauhoinen oli suu, +jolla suuteli Miska. + +Hei, sitä Myllärin Miskaa, +säkkein jauhajaa! +Siinä se virkamies on, +kokoo tavaraa; +laariin jauhoja saa, +markkoja arkkuun viskaa. +Sattuis, vaikka liivini sais +Myllärin Jauho-Miska. + + + + +JO TAATTO KIELSI, ÄITI KIELSI. + + +Jo taatto kielsi, äiti kielsi, +ei kieltoa kuullut hän; +ei tyttö kuullut, ei liemen luullut +niin karvaaks kääntyvän. +Ja poika-huippari Jumping John, +hän petti kaunoisen. -- +Oi, poika-huippari Jumping-John, +kun petti kaunoisen! + +Kili, lehmä ja allas, nurmenkallas +ja rahojakin yli sa'an: +lisäks impi kaino ja torpan aino, +sulo, viehkeä katseeltaan! +Mut poika-huippari Jumping John, +hän petti kaunoisen. -- +Oi, poika-huippari Jumping John, +kun petti kaunoisen! + + + + +VEKKULI-VILLE. + + +Sa hurja Vekkuli-Ville! -- +Hän markkinoille saa; +hän aikoo viulunsa myydä +ja ostaa rihkamaa. +Mut kun tuli luopua siitä, +suli silmät kyyneliin. +Sa hurja Vekkuli-Ville, +no, terve näkemiin! + +Hei, Ville, myy sie viulus, +ei sillä sielua lie! +Hei, Ville, myy sie viulus, +ja osta viinaa sie! -- +»Jos myin oman rakkaan viulun, +mua hurjaks he luulla vois: +Niin monta riemun päivää +me yhdessä soitimme pois.» + +Mut kun tulin Puolitiehen, +kävin kievariss' äkkipäin, +ja hurjan Vekkuli-Villen +jalat ristissä pöydällä näin: +hän kumppaniseurass' istui, +suli kaikki hurmoksiin. +Sa hurja Vekkuli-Ville, +no, terve näkemiin! + + + + +THOMAS MOORE. + + + + +NUORI LAULAJA. + + +Läks nuori laulaja taistohon, +soma kuolla, kun nuolet tuiskii! +Isän miekka ankara vyöllä on, +ja olalla harppu huiskii. -- +»Vaikk' kaikki sun pettäis, laulun maa», +huus uhmaten urho oiva, +»tää miekka sun oikeuttas puolustaa, +tää harppu on riemukses soiva!» + +Ja laulaja kaatui, -- mut lannistaa +ei ylvästä henkeä voida. +Hän harppunsa särki, -- ei enää saa +sen haastavat kielet soida: +»Sua koskaan vieras ei sorrakaan, +sa lemmen ja miehuuden kaiku! +Oli laulusi vapaita varten vaan, +ja ne orjain kesken ei raiku!» + + + + +ILTAKUORO. + + +Iltakuoron sävel liitää, +soiden hiljaa yli veen; +kohti, yhä kohti kiitää, +kaikuin takaa taipaleen: + Jubilate, Amen! +Pois jo taas, jo pois se liitää, +häipyin humuun hiljaiseen: + Jubilate, Amen! + +Vuoroin, kuudanvesiin viihtyin, +sävel rantaan raukeaa; +vuoroin, hyrskyn lailla kiihtyin, +kesken pauhun soinnun saa: + Jubilate, Amen! +Taas jo, vetten lailla viihtyin, +sävel rantaan raukeaa: + Jubilate, Amen! + + + + +KAIKKI KIRKKAHIN -- + + +Kaikki kirkkahin +vain joutuisimmin vaipuu; +kaikki suloisin +sa ihaninnaan haipuu. +Kuin tähti lennossaan, +kuin kukka tehden terää, +niin toiveet katoo, kuihtuu vaan +ja hukkuu, kun ne herää. +Kaikki kirkkahin +vain joutuisimmin vaipuu; +kaikki suloisin +se ihaninnaan haipuu! + +Ken siis unelmois, +kun uni kesken kätkee? +Kenpä luottaa vois +siteihin, jotka ratkee? +Ei, paras silloin tuo, +kun sokeaksi heittyy: +jää näkemättä valovuo, +mi sentään yöhön peittyy! +Kaikki kirkkahin +vain joutuisimmin vaipuu; +kaikki suloisin +se ihaninnaan haipuu! + + + + +OI, USEIN HÄMYSS' YÖN -- + + +Oi, usein hämyss' yön, +kun unta en saa silmiin, +niin säihkeess' sädevyön +käy entispäivät ilmiin: + pojan ihanteet, + hymy, kyynelveet +ja lemmenmuistot armaat; + sulo silmät nään, + luo hautain jään, +miss' uinuu kylmät parmaat! +Noin usein hämyss' yön, +kun unta en saa silmiin, +kuin kautta vihmevyön +nään entispäivät ilmiin. + +Kun muistan ystävät +ja ilot huimapäiden, +jotk' kuoloon häipyivät, +kuin lehdet valtaan säiden, +mun on, kuin sen, + mi viipyen +jäi juhlasaliin vielä: + valo hämärtäy, + kukat kelmeiks käy, +ja yksin hän on siellä! +Noin usein hämyss' yön, +kun unta en saa silmiin, +kuin kautta vihmevyön +nään entispäivät ilmiin. + + + + +LORD BYRON. + + + + +KREIKALLE 1819. + +(_Don Juanin 3:nnesta laulusta._) + + +Te Kreikan maat ja Kreikan veet, +miss' Sapphon laulu hehkuun nousi, +miss' sukes uljaat ihanteet, +ja Foibos kiiti, Delos sousi, +te maat, miss' aurinko on vaan +ja kesätaivas ennallaan! + +Ei Teon huilun helkkinää, +ei Kion sotaharpun kieltä +nyt raiu kotirannat nää; +vain vierasten ne viehtää mieltä, +ja kohti länttä kajahtaa +pois kauas »Onnen saarten» taa. + +Maraton, vesiin kuvastuin, +on vielä alla vuoren harmaan; +oi, hetken siellä uneksuin +taas vapaaks muka Kreikan armaan: +Kun Persialaisten haudan näin, +en luullut orjaks itseäin. + +Siell' istui luona Salamiin +maanvaltias, miss' aaltoo raumat; +hän laivat luki tuhansiin, +vei kansoin taistoon sotalaumat: +ne kaikki tarkastukseen tuo, -- +kun joutui yö, miss' oli nuo? + +Miss' ovat nuo? Ja minne, oi, +jäit, maani? Rannat, vetten pinnat +nyt voittolauluja ei soi, -- +ei syki enää sankarrinnat! +Ja itse lyyra, pyhä, sun, +se vaipunut on käteen mun. + +On jotain toki seutuvin, +miss' asuu orjat pontta vailla, +jo hävyntunto jonkunkin, mun +polttaa posket lieskan lailla, +näet laulajall' on puna vaan +ja kyynel kohtalolle maan! + +Vain häpeäänkö jäämme niin +ja itkuun? -- Isät vuoti verta. +Maa, nosta eloon, aseisiin +nuo Spartan urhot vielä kerta! +Kolmestasa'asta kolme suo: +Thermopylain he uuden luo! + +On vainaat vait? -- Ei herää ken! -- +Oi, ei, -- soi ääni kumpuin yöstä, +kuin kosken pauhu kaukainen: +»Elävät, nouskaa orjantyöstä! +Vain yks jos nousee, tulemme!» +Mut elävät, -- on vaiti he. + +Ei, turhaan! -- Malja tuotakoon: +Sä läiky, Samosviini vainen! +Rypäle verta vuotakoon, +ja käynöön taistot turkkilainen. +Hän tietää antaa iskujaan, +me maljoin ottelemme vaan. + +Pyrrhiche-tanssin tahti soi, -- +mut Pyrrhon falangi ei loista! +Kaks muinaisleikkiä, mut oi, +jäi unhoon miehekkäämpi noista! +On kirjaimistos entinen, -- +vai orjille toi Kadmos sen? + +Ei, samolaista pikariin! +Se rypäle se sulon antoi +Anakreonin säveliin: +Tyrannin iestä hänkin kantoi, +-- Polykrateen, -- mut käskijän +ties edes Helleeniksi hän! + +Kas, Kersoneson vallanmies +ol' uljain vapauden pylväs. +-- Tyranni? -- niin: Miltiades! +Taas mies jos syntyis yhtä ylväs, +mi despoottina lujempaan +kiristäis yhdyssiteet maan! + +Ei, samolaista pikariin! +Jäi Pargan vuorihin ja Suulin +viel' uljas heimo kätköksiin; +ne muinais-doorilaisiks kuulin: +Sielt' esiin taimi nouskohon, +mi Herakleidein kantaa on! + +Äl' luota Frankkein apuhun, +on valtain tarjouksissa pettuus. +Ei, oma olkoon miekkas sun! +Pian kilpes Latiinien kettuus +ja Turkin hurjuus riistäis pois, +vaikk' kuinka leveä se ois. + +Ei, samolaista pikariin! -- +Mut kun nään impein ilonvietteet +ja katson silmiin säihkyviin, +mua verta itkettää vois mietteet, +ett' imettää vain orjaa saa +nuo rinnat, jotka puhkeaa. + +Veet Sunionin ärjähtää: -- +Sen marmorpaaterolla tuolla +tahtoisin purkaa tunteet nää +ja niin, kuin joutsen, lauluun kuolla. +En suostua voi orjuuteen, -- +ei, mereen malja viinineen! + + + + +HYVÄÄ YÖTÄ! + +(_Childe Haroldin I:stä laulusta._) + + +Hyvästi jää! Taa aaltoin vyön +jo häipyy synnyinmaa. +Veet tyrskyilee, käy tuulet yön, +soi lokkein kirkunaa. +Päin päivänlaskun säihkyä +käy tiemme myrskyn myötä; +hyvästi, aurinko, ja sä +maa isäin, -- hyvää yötä! + +Vain hetkeks päivä peittoon jää, +tuon aamun jällehen; +voin vettä, taivast' tervehtää, +mut synnyinmaata en. +-- Sä tyhjäks uljaan linnan näät, +jäi telkeet portin suulle: +Pihalla versoo ruohonpäät, +ja ulvoo koira -- kuulle! + +Hoi, kuule, paashi pienoinen, +miks siinä itketkään? +Vai pelkäät vimmaa tyrskyjen +ja raivopuuskaa sään? +Mut pyyhi kyynel silmistäis, +on uljas laiva meillä; +nyt nopein haukka jälkeen jäis +sen riemuisilla teillä. + +»En kysy tyrskyin pauhinaa, +jotk' kiljuin syöksyy päin; +Sir Childe, ei, toiset seikat saa +mun murheiseksi näin. +Ma jouduin eroon taatostain, +jäi äiti huolten vaivaan; +nyt mun ei muuta turvaa lain, +kuin sä -- ja Herra taivaan. + +»Mua taatto kauan siunas vait, +lie surrut vähän vaan; -- +mut äiti varmaan itkee kait, +siks kunnes palataan.» -- +No niin, sa lapsi, lohduks on, +kun itkut pyrkii esiin; +jos mull' ois mieles viaton, +myös mun sais silmät vesiin. + +Hoi, kuule, uljas linnamies, +vai kelmeäks sun nään? +Sua ehkä uhkaa Ranskan ies, +tai pelkäät vimmaa sään? -- +»Sir Childe, mä hengestäni viis! +Ei, muu se minuun koski: +luo armaan vaimon aatos liis, +ja kalvaaks kääntyi poski. + +»Luo linnas vaimo sekä laps +jäi järven poukamaan; +jos isää kysyy kultahaps, +mit' äiti vastaakaan?» -- +Niin vai, sa oiva linnamies, -- +en pyri murhees jakoon; +ken mailman turhat tunteet ties, +hän nauraa, -- lähtee pakoon! + +En usko naisten kyyneliin! +Pian uudet kosijat +saa säihkyn silmiin sinerviin, +jotk' äsken kaihtuivat. +Ei muistot mulle vaivaks jää, +en sure, säät jos soisi; +voin surra, kun en mitään nää, +mi surun arvoist' oisi! + +Ja niin nyt aavaa merta uin, +ma maailmass' yksin oon: -- +Mua muut ei kaipaa itkusuin, +siis kaipuu haihtukoon! +Vain koira vinkuu, kunnes sen +vei vieras ruokain ääreen: +Jos palaan niin ja lähenen, +kenties mua tarraa sääreen. + +Ma kevein rinnoin laivassain +jään merten kuohinaan. -- +Vie, minne viet mun, kun et vain +vie rantaan kotimaan! +Te terve, tyrskyt raivokkaat! +Ja kun käyn tuulten myötä, +taas terve, rotkot, erämaat! +Maa isäin, -- hyvää yötä! + + + + +SANOTAAN, TOIVOSS' ONNI ON. + + +Sanotaan, toivoss onni on; +mut menneisiin taas lempi vaipuu: +se kiintyy riemuin muistohon, +ja ensi tunteet viimeks haipuu. + +Mit ihannoimaan muisto jää, +se muinoin oli toivon tuomaa; +sen muisto kalliiks pyhittää, +vaikk' kadonneen jo toivon huomaa. + +On tyhjää kaikki, harhaa vaan: +tulevat pettää, kaukaa väikkyin; +et menneitäs saa palaamaan, +ja nykypäivääs katsot säikkyin! + + + + +KOKOELMASTA »HEPREALAISIA SÄVELIÄ». + + + + +1. + +HÄN IHANANA HIIPII LUO. + + +Hän ihanana hiipii luo +ja säihkeessään kuin yö on musta. +Mi valoon, varjoon tenhon tuo, +siit' immessä on ilmausta: +niin ihmeloistoon sulaa nuo, +kuin vähää ennen sarastusta. + +Pois varjokaan tai sädehyt -- +se haihduttais tuon sävyn hienon, +nuo tummain kutrein viehkeilyt +ja sulo kasvoin loisteen vienon, +joiss' ilme puhdas virkkaa nyt, +kuin kirkas, sees on aatos pienon. + +Ja poskilla ja otsall' on +niin armas hymy, hohde aino. +niin tyyni veikeys viaton; +näät lapsen, jot'ei tapaa vaino, +min mieli hellän hyvä on +ja sydän puhdas, lempi kaino. + + + + +2. + +RINTEILLÄ JUUDAN. + + +Rinteillä Juudan kauris juosta +nyt mielin määrin saa +ja juoda joka lähteen vuosta, +joit uhkuu pyhä maa. +On jalka nopsa, silmiss' on +vain riemun loiste vallaton. + +Tuo sulo liike, silmä seijas +on tuttu Juudanmaan, +mut muinoin täällä jalka leijas +siromman asukkaan. +Puut Libanonin tummat näät, +mut' poiss' on Juudan kutripäät. + +Sai onnen palmu laaksoss' siellä, +-- hajonnut Israil ei, -- +se mantuun kiintyi, maass' on vielä, +johon sen juuri vei: +Ei kodistaan se luovu pois, +ei muilla main se elää vois. + +Mut meidän täytyy kuljeksia, +ja muu maa haudaks jää; +ei meille isäin leposija +oo viime retken pää. +Ei paatta jäänyt templihin, +ja Herja valtas Saalemin. + + + + +3. + +HEIT' ITKE! + + +Heit' itke, jotka vietiin virtain taa, +joilt' templi ryöstettiin, jäi uneks maa; +sä itke, -- Juudan harppu rikki on, +kodissa Herran asuu uskoton! + +Miss', Israil, pesset jalkas vertyneen? +Oi, milloin taas saa laulus säveleen? +Ja milloin, Siion, riemuvirtes soi +ja taivaansoinnuin rinnat haltioi? + +Väsynyt kansa, jota miero vie, +oi, minne häädyt, missä päättyy tie? +On pesä kyyhkyll', luola ketullai, +sai kansat maan, -- mut Israil haudan sai! + + + + +4. + +TAA JORDANIN. + + +Taa Jordanin käy kameel' erämaan, +ja Herjaa Siionilla palvellaan, +Baal-pappi lukee Siinain luona lait, -- +myös siell' on -- siellä, Herra? -- äänes vait: + +Miss' sormin kivitaulut piirtelit! +miss' itse kansalles sa ilmenit! +pilvestä puhuit, liekkein-vyössä pää, +näet kenkään ei sua verhotonna nää! + +Oi, leimuna jo loistos julki luo! +kädestä voittajan lyö peitsi tuo! -- +Kuin kauan maas on jäävä sortohon, +kuin kauan Herra, templis tyhjä on! + + + + +5. + +MUA SYNKKYYS VAIVAA. + + +Mua synkkyys vaivaa -- harppus tuo, +jos kuuntelemaan taju taipuu, +ja sormin herkin sävel luo, +mi sulosoinnuin sieluun vaipuu. +Jos rinnassain on toivo, kaipuu, +sen laulu vain saa heräämään; +jos silmäpohjaan kyynel haipuu, +se heruu -- pois vie poltteen tään. + +Mut hurja jylhyys lauluhun! +Äl' ilon ääntä aluks säistä, +näet itkeä nyt täytyy mun, +tai sydän raskas ratkee näistä. +Se routui polopäiväin jäistä, +yön tuskiin ehtyi itkunpäät; +nyt kokekoon se äärimmäistä, +mi särkee sen -- tai sulaa jäät. + + + + +6. + +OIS MIELENI VILPPISÄ, JOKSI SEN TEET. + + +Ois mieleni vilppisä, joksi sen teet, +Galilea ei mennyttä ois ja sen veet; +vain uskoni heittää mun tarvinnut ois, +heti syy olis pesty ja kirous pois. + +Jos ei voittane hylky, -- on Herrassa ties! +Jos on orjassa syy, -- olet synnitön mies! +Jos ei turvaton maan tule taivahisiin, +pidä uskosi, -- omaani kuolen ma niin. + +Siit' uskosta annoin, mit' antaa et voi, +ja sen tietävi Hän, joka onnesi soi; +Hän haltuunsa sieluni, toivoni saa: +ota pois, -- min jo uhrasin, -- henki ja maa! + + + + +7. + +PÄIVÄNÄ, JOLLOIN TITUS HÄVITTI JERUSALEMIN. + + +Miss' ylhäällä tie yli vuoriston viisti, +sua katselin, Siion, kun Rooma sun riisti! +Hävis loistosi paloon, ja liekehtien +mun silmäni heijasti loimua sen. + +Loin silmäni templihin, loin kotipuoleen +ja alkavan orjuuden unhotin huoleen; +vain lieskan ma näin, min temppeli loi, +ja kahlehet, joita ma kostaa en voi. + +Ain illoinhan tuonne se rinteille heittyi +säde viimeinen vielä, kun päivä jo peittyi; +ma vuorilla seisoin, mut huipuille päin +kajo kiiti, ja viimein sen templissä näin. + +Taas vuorilla seisoin, kun onni jo vaihtui, +mut en nää, miten rusko se hämyyn jo haihtui: +Ois pilvistä leiskunut taivahan säät, +ukon-jyskäys murskannut voittajain päät! + +Toki ei epäjumalat tahrata saata, +sun templiäs, Herra, mist' ohjasit maata! +Ja jos kurjakin kansas ja hylky on vaan, +sua yksin se jää, Isä, palvelemaan. + + + + +8. + +BAABELIN VIRROILLA. + + +Oi, Baabelin virroilla siellä +me itkimme muistellen, +miten rosvot ne taistotiellä +sai Saalemin ylhäisen, +ja sen tyttäret, puhtahat vielä, +pois riistivät raastaen. + +Kun murhein me istuimme illoin, +ja veet ohi virtasi pois, +muka lauluja pyysi he silloin, -- +mut pilkkaanko soiteltu ois? +Käsi kuihduta, Herra, milloin +pyhä harppu se vieraille sois! + +Pajun oksalla harppu haikas, -- +Se vapaa, Saalem, on ain! +Oi, päiviltä kunnia-aikas +se on ainoa muistoni vain: +Ei koskaan sen sointu raikas +soi äänehen sortajain. + + + + +9. + +»KAIKKI ON TURHUUTTA, SANOO SAARNAAJA». + + +Ol' loisto, valta, viisaus mun +ja nuoruus, into, lempi; +sai viini veret hehkuhun, +mua armaat immet hempi; +ne sydämeeni säihkettään +loi, silmät sulotarten; +mit' tarjos maa, ja mielinkään, +jäi kuningasta varten. + +Mut hengessäin käyn tutkimaan, +mit' entispäiviss' oisi, +mi elon riemuun uudestaan +mua viehättää nyt voisi: +En muista päivää ainoaa, +mist' ehjä ilo koitui, +ja kun ma kannoin purppuraa, +vain mieli katkeroitui. + +Voit taioin toki masentaa +ja tenhoin kentän kyitä, +mut talttumaan et sitä saa, +mi jäytää sydänsyitä. +Sit' ei saa soitot viihtymään, +ei viisaan lepopielus; +se pistää, kalvaa yhtenään, +ja kärsimään jää sielus. + + + + +EDGAR ALLAN POE. + + + + +KORPPI. + + +Murhein istuin puoliyöhön, jääden kirjain ääreen työhön, +muinaisajan unhotettuin salaistietoin harkintaan. +Pääni kun jo painui melkein, kuului takaa oven telkein +nakutus, mi oudoin elkein tikutteli hiljaa vaan. +»Joku vieras siellä», mietin, »nakuttelee sisään vaan. + -- Muuta ei se olekaan». + +Menneet oli, tuskaa tuoden, viime hetket vanhan vuoden, +hiillos vielä lekkui, luoden virvakuvat lattiaan. +Istuin kiusaantunein aivoin, turhaan kirjojani kaivoin, +murhein muistin, sielun vaivoin, mennyttä Lenooraa vaan, +säihkyvää, mi taivahissa Lenoorana tunnetaan, + mut on täällä nimi vaan. + +Hiljaa heilui silkkikaihdin, kahinat ja kuiskeet aihdin, -- +mieli salaa tunsi kammon, jot' ei ennen konsanaan. +Viihtäin sykähdystä somaa, vakuuttaa koin alinomaa: +»Vieras, joll' ei suojaa omaa, pyrkii siellä sisään vaan, +joku myöhästynyt vieras pyrkii siellä sisään vaan. + Muuta, vai, se oisikaan?» + +Päättävästi, ilman muuta lähestyin mä oven suuta: +»Herra, taikka rouva», lausuin, »mieleni on pahoillaan; +mutta uinahtaa ma taisin, -- ehkä sisään pyytää saisin; +en mä ensin kuullut laisin, -- nakutettiin hiljaa vaan, +tuskin nakutuksen kuulin»; -- selälleen jo oven saan: + yö se vain loi varjojaan. + +Katsoin yöhön hämmästyksin, haavein seisomaan jäin yksin, +toivon, pelon värähdyksin heityin hurjaan unelmaan. +Syvä hiljaisuus ei laannut, merkkiä en yöstä saanut: +»Pois», ma mietin, »varjoon taannut», -- ja »Lenoora?» äänsin vaan, +äänsin nimen tuon, ja kaiku soi, »Lenoora!» hiljaa vaan; + muuta en mä kuullutkaan. + +Huoneeseen ma hoippuin kuljin, kiihtyneenä oven suljin; +taas jo siinä nakutettiin, vielä melkein lujempaan. +»Varmaan», sanoin, »joku tuolla ikkunan on ulkopuolla; +katsotaan, -- vois viluun kuolla! -- selon tästä kyllä saan! +Hetkeks, sydän parka, tyynny! -- selon tästä kyllä saan: + Varmaan se on tuuli vaan!» + +Lasin auki revin riuhtoin; -- sisään, siipiänsä viuhtoin, +mahtavana korppi lensi ikäkaudet harteillaan. +Minuun tuskin katsoi kohti, liikkeitään se tyynnä johti, +kuin ois herra, joka tohti, suoraan oven kamanaan; +Pallaan kuvapatsaan päälle leijas oven kamanaan, + kääntyi päin, -- jäi istumaan. + +Lintu siin' ei hievahdakaan; vaikka tunsin tuskan vakaan, +niin tuo arvokkuus ja pöyhkeys sai mun ääneen nauramaan: +»Kävit mustatakkein pukuun, mut et pääse pyhäin lukuun; +vanha korppi, hornan sukuun kyllä kuulut öisen maan! -- +Saisko nimes ehkä tietää, julma aave öisen maan?» -- + Korppi huus: »Ei milloinkaan.» + +Oudoltahan lintu näytti, joka noin vaan kieltään käytti, +joskin lie sen puheess' ollut sisällystä vähän vaan; +sillä siit' ei pääse arvoin, jotta kuolevaisen karvoin +vastaanotat linnun harvoin oves päälle istumaan, +Pallaan kypärälle linnun, joka väittää tolkussaan + nimekseen: »Ei milloinkaan.» + +Korppi istui arvokkaasti, patsaaltaan se tuon vain haasti, +vain tuon lauseen, kuin ois siihen tyhjentänyt sieluaan. +Hiljaisuus tuo painostusta, -- liikukaan ei lintu musta, -- +en voi estää huokausta: »Veikot meni menojaan; +pian tuokin lähtee, niinkuin toivo meni menojaan! -- + Lintu huus: »Ei milloinkaan.» + +Vastaus, soiden puhein selkein, sai mun äimistymään melkein, +mut jo mietin: »yhteen sanaan supistuu sen tiedot vaan; +herra sillä ollut lie nyt, jolt' on onni kaikki vienyt, +jok' on elon tuskat tiennyt, kunnes huutoon ainoaan +puhkes toivo mennyt, puhkes vaivat, pettymykset maan, + -- huutohon: 'Ei milloinkaan'». + +Kesken tuskaa tavantakaa hymyyn sai mun korppi vakaa, +siirryin sohvaani ja istuin vaiti sitä tarkkaamaan. +Patjain kirjosilkkiin vaipuin, haaveihin ja suruun taipuin, +mietin unelmin ja kaipuin, mikä ennen olikaan +tulo linnun aavemaisen, mikä mieli olikaan + huudon tuon: »Ei milloinkaan.» + +Istuin, tehden arveluita, sanaakaan en haastaa suita, +korpin tuiottavat silmät tunki sydänsopukkaan, +Seikkoja vain mietin noita, päätäni en nostaa koita, +painoin patjain purppuroita, lamppu kun loi valoaan; +oi, ei näitä purppuroita, kun luo lamppu valoaan, + *hän* nyt paina milloinkaan! + +Ilma tahmenevan näyttää, ambratuoksut huoneen täyttää, +on kuin jalat enkeleiden helkkyis kivilattiaan. +»Oi», ma huusin, »sieluus soivat taivaanviestit, jotka voivat +sulle tuoda rauhan hoivat, -- jätä lempes unhoon vaan!» +Hengitä, saa sielus hoivat, -- jää Lenoora unhoon vaan!» + Korppi huus: »Ei milloinkaan». + +»Profeetta sa hurjamainen! -- lintu, taikka paholainen! -- +lienet Kiusaaja, tai lienet säiltä tullut suojustaan: +-- Kaikki multa alas raasta! -- pois saat lumeet riistää maasta, +pois tän kauhuin kodin laasta, -- mutta suo mun tietää vaan, +eikö balsamia löydy, -- saako hoivaa teillä maan?» + Korppi huus: »Ei milloinkaan.» + +»Profeetta sa hurjamainen! -- lintu, taikka paholainen! +kautta taivaan, kautta Luojan, vannotan sua sanomaan: +Jälkeen elontieni karmaan, sielu Eedenissä varmaan +vielä kohdannee tuon armaan, mi Lenooraks mainitaan. +immen säihkyvän ja armaan, mi Lenooraks mainitaan?» -- + Korppi huus: »Ei milloinkaan.» + +»Pois, sa hornanviesti uusin, lintu, paholainen!» huusin, +»ulos myrskyyn jälleen lähde, öiseen maahas kamalaan! +Ei saa höyhen jäädä tuonne, -- pois sun valhees joka juonne! +Jätä rauhaan tämä huone! -- patsaan päältä pois nyt vaan! +Et saa sydäntäni raastaa, -- ulos ikkunasta vaan! -- + Korppi huus: »Ei milloinkaan.» + +Liikkumatta korppi siellä yhä vielä, -- aina vielä, -- +Pallaan valjun kuvan päällä istuu tyynnä paikallaan. +Aavemaisen kiillon luovat korpin silmät pahansuovat, +kun lyö lampun valojuovat linnun varjon lattiaan. +Ja mun sieluni, min varjo lannistaa on lattiaan, + ei voi nousta -- milloinkaan. + + + + +PIERRE-JEAN DE BÉRANGER. + + + + +PÄÄSKYSET. + + +Soturivanki, kahleiss' orjan, +hän Maurein-rannall' unelmoi: +»Taas teidän, pääskyin, parven sorjan +nään, linnut, joita syksy toi! +Te tänne mailta toivon armaan +tulitte päivään paahtavaan. +Oi, Ranskasta käy tienne varmaan: +Miks synnyinmaasta ette kerrokaan? + +»Jo kolme vuotta muistoks kortta +teilt' anonut oon laaksostain, +miss' synnyin, missä kotiortta +loi lapsi kuviin unelmain. +Te luona kirkkaan puron siellä, +mi soluu lilja-uomassaan, + majamme pienen näitte tiellä: + Miks kotilaaksost' ette kerrokaan? + +»Tuon räystään alla joku teistä +lie kuorestaankin lähtenyt; +hän äiti raukan kyyneleistä +vois murhein haastaa mulle nyt. +Surevan kuulemaan saa kaipuu +mun askeleitain ainiaan: +hän vihjoo, -- pettyy, -- itkuun vaipuu! +Miks äidin lemmest' ette kerrokaan? + +»Lie naimisissa sisko nuori? +Kai näitte joukot poikien, +kun juhlanviettohon he suori +ja häitä hyppi, laulellen? +Lie nuoruuskumppanien parvet, +jotk' innoin riensi rintamaan, +jo kotiin tulleet, yllään arvet? +Miks ystävistä ette kerrokaan? + +Ei, -- yli ruumisläjäin kulki +kenties jo laaksoon vihamies: +jo raiskaks sisko joutui julki, +ja sortui meiltä kotiliesi +Ei elä äiti! Ranskaa raastain +jo vieras takoo kahleitaan! +Te pikku pääskyt synnyinmaastain, +miks polopäivist' ette kerrokaan?» + + + + +OI, TAIVAS, KUIN ON HERTTAINEN! + + +Oi, taivas, kuin on herttainen! +Hän iäks sai mun hurmoksiin. +Tuo kaihonilme silmien +mun saattaa lemmen unelmiin; +soi Luoja sielun puhtoisen +suloksi muotoin hempeimpäin. +Oi, taivas, kuin on herttainen! +Ja minä itse -- ruma näin! + +Oi, taivas, kuin on herttainen! +Nään immen kevätviehkeessään. +Niin väikkyy hehku huulien, +niin liehuu kultakutrit pään! +Hän, lapsi satain sulojen, +niist' tiedotonna katsoo päin. +Oi, taivas, kuin on herttainen! +Ja minä itse -- ruma näin! + +Oi, taivas, kuin on herttainen! +Ja immen lemmen sentään sain! +Ma kauan toivoin tuskaillen +etuja naisten hurmaajain, +ja kunnes lausuit henkehen +vain katsovas, ma jäykäks jäin. +Oi, taivas, kuin on herttainen! +Ja minä itse -- ruma näin! + +Oi, taivas, kuin on herttainen! +Voin luottaa lempeen uskotun, +Mä hältä uljaan seppelen +sain otsaan, varhain kaljuhun. +Pois huntuverhot vienoisen! +Mua vuottaa riemu täyteläin! +Oi, taivas, kuin on herttainen! +Ja minä itse -- ruma näin! + + + + +YVETOT'N KUNINGAS. + + +Yvet'ssa oli kuningas, +-- vaikk' aikakirjat hukkui, -- +mies torkku, uneen tarmokas, +mi varhain, myöhään nukkui. +Yömyssyn kruunuks ukko-hussun +soi siinä hellyys rouva Sussun + ja pussun. +Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa! +Ei herraa saa niin suopeaa! + Lalaa! + +Hän olkikatto linnassaan +söi neljä atriaansa. +ja puhteess' ajoi aasillaan +pois ratsain halki maansa. +Mies hauska, säysy, laatuisakin. -- +näit hällä hengen turvanakin + vain rakin. +Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa! +Ei Herraa saa niin suopeaa! + Lalaa! + +Ei hemmotellut ruumistaan, +vain janoon koki juoda. +Kun hallitsi hän onneks maan, +se hyvin voitiin suoda. +Kun aamein viini tulvi hoviin, +hän tulliks kannun omiin oviin + toi toviin. +Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa! +Ei herraa saa niin suopeaa! + Lalaa! + +Luo tytärten käy perheisiin +hän armollisna sisään; +sadasta syystä kansa niin +se katsoi häneen, isään. +Kun harjoituksiin joukot johti, +vain ilmaan ampua he tohti, + -- ei kohti. +Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa! +Ei herraa saa niin suopeaa! + Lalaa! + +Ei maitaan laajentaakseen hän +ois mennyt poikki pihan; +jäi pyyteiks malliherran tän +vain hyvinvointi lihan. +Ja vasta hänen kuoltuansa +syyt itkuun -- kuoppaa kaivaissansa -- + sai kansa. +Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa! +Ei herraa saa niin suopeaa! + Lalaa! + +Tän oivan, kelpo ruhtinan +on kuva jäänyt säilyyn: +Kilvessä kuulun kapakan +nyt hymyillen se päilyy. +Sen eessä juhlina kun joivat, +niin rahvaan huudot ihannoivat + vain soivat: +Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa! +Ei herraa saa niin suopeaa! + Lalaa! + + + + +MIKAEL VÖRÖSMARTY. + + + + +JULISTUS. + + +Sa maalles järkkymättä suo, +Magyari, uskos, työs! +Se kehtos on ja vaalijas +ja hautas multa myös. + +Maan päällä on vain paikka tää, +miss' suotiin sulle lies; +tääll' elää, kuolla täytyy sun, +vei onneen, turmaan ties! + +Tää maa on, jota kastellut +on hurme isien, +ja nimin uljain pyhitti +jo vuosituhat sen. + +Tääll' eestä kodin taistelleet +on urhot Arpadin; +tääll' orjain ikeen murskatuks +sai tarmo Hunyadin. + +Vapaus! Täällä lippuas +veristä kannettiin, +ja sotiin parhaat miehet maan +ne sortui ikuisiin. + +Mut kansa, jota tuhot löi, +mi luopui kiistoistaan, +jos harventuikin, murru ei, +vaan herra on tän maan. + +Eloa vaatii kärsimys +tää tuhatvuotinen: +»Eloon tai kuoloon!» huudamme. +Kaikk' kansat kuulkoot sen! + +Turhaanko verta vuotaneet +niin monet rinnat ois, +ja turhaan miehet isänmaan +ne tuskiin riutui pois? + +Turhaanko järki, jäntevyys +ja tahto tahraton +jäis kiroukseen kitumaan? +Se mahdotonta on! + +Viel' aika tulee parempi, +sen tulla täytyykin, +jot' anoo kansa harrasna +suin sadointuhansin. + +Tai tulee kuolo verraton, +jos tulla täytyy sen; +maa silloin hautauspäivänä +on yltään hurmeinen. + +Haudalle kansakunnan on +muut kansat saapuneet, +ja miljoonien silmissä +ui surukyyneleet. + +Sa maalles järkkymättä suo, +Magyari, uskos, työs! +Se kantoi sun ja sortuissaan +on hautakumpus myös. + +Maan päällä on vain paikka tää, +miss' suotiin sulle lies; +tääll' elää, kuolla täytyy sun, +vei onneen, turmaan ties! + + + + +MIHAIL JURJEVITSH LERMONTO. + + + + +KASAKAN KEHTOLAULU. + + +Uinu, lapsi, suloon ehtoon, +tuuti, tuulan tuu! +Hiljaa pienokaisen kehtoon +katsoo kirkas kuu. +Tarumaita käyn mä kulkein, +laulun laulaa suu... +Unta uinu, silmät sulkein, +tuuti, tuulan tuu! + +Halki vuorten Terek huima +syöksyy uomassaan: +Hiipii luo tshetsheeni tuima, +hioo puukkoaan. +Mut on taattos urho oiva, +välttyy surman suu... +Tyynnä laps on unelmoiva, -- +tuuti, tuulan tuu! + +Jätät kerran äitis vaisun, +kuljet taistotein; +hyppäät selkään ratsun raisun +piikein, kiväärein. +Satulas, min kirjon sulle, +silkkiin kutoutuu... +Uinu, lapsi, rakkain mulle, +tuuti tuulan tuu! + +Pystypäin käyt urhon innoin +riviin kasakkain; +hyvästelen kaihorinnoin, -- +käsin viittaat vain! +Silloin itken murhein karmain +pieluksessa suu... +Uinu, enkelini armain, +tuuti, tuulan tuu! + +Jäytämään ne rintaa jäivät +poltteet kyynelveen; +rukoilen ma yöt ja päivät, +taikoja ma teen; +mietin, kuinka kärsit mailla, +miss' on olo muu... +Uinu, -- viel' oot huolta vailla, -- +tuuti, tuulan tuu! + +Pyhän kuvan äitis vielä +matkaan sulle suo; +missä kuljet maailman tiellä, +seuraas jääköön tuo. +Äitis lahjaan vaaran eessä +sielus turvautuu... +Uinu, lapsi, mieli seessä, +tuuti, tuulan tuu! + + + + +ADELBERT VON CHAMISSO. + + + + +RAJUILMA. + + +Sa parvekkeella linnan +näit vanhan kuninkaan; +pois katseen synkän loi hän +yli synkän, pilvisen maan. + +Rajuilma, kaukaa nousten, +tuli myrskynä kohisten; +hän miekan nojassa seisoi, +vait kahvaa kourien. + +Käsi toinen, josta kirpos +jo valtikka itsestään, +se kultaista kruunua vielä +koki suojella raskaan pään. + +Mut vaipan päärmään hiljaa +jo nuori puoliso käy: +»Olet lempinyt mua ennen, +et enää lempivän näy!» + +-- »Vai lempi, huvit ja leikit? +Ei, armas, ne jätetään! +Rajuilma saapuu tänne +jo voimalla myrskysään. + +»En parvekkeella linnan +ole kuningas kruunussain: +Ajan mullistuksissa näissä +olen arka ja voimaton vain. + +»Vai lempi, huvit ja leikit? +Ei, armas, ne jätetään! +Rajuilma saapuu tänne +jo voimalla myrskysään.» + + + + +EN TAJUA TUOTA, EN USKO. + + +En tajua tuota, en usko, +vain unten harhoihin jäin: +tytön pienen hän ennen muita +ois onnehen nostanut näin? + +Oli, kuin hän haastanut oisi: +»Sua, impi, lemmin -- oi!» +Oli, kuin -- yhä vielä mä uinun, -- +se totta olla ei voi. + +Oi, saisin uinuen kuolla, +sun rinnalles tuutiutuin, +ja auvoisna hervota, sammuin +vesiss' silmät ja hekkumasuin! + + + + +LUDWIG UHLAND. + + + + +KAPPELI. + + +Kappeli on kukkulalla, +katsoo laaksoon tyynehen; +siellä lähteen partahalla +paimen laulaa riemuiten. + +Murhein kuolinkellot soivat, +hautavirsi humisee; +laantuu laulut veikaroivat, +vaiti poika kuuntelee. + +Hautaan viedään heidät tuonne, +jotka laaksoss' ilakoi. +Paimenpoika! Kellot nuo, ne +myöskin sulle kerran soi. + + + + +BERTRAND DE BORN. + + +Autafort on raunioina, +suitsuu vuorenhuipullaan; +linnanherra kahleiss' seisoo +eessä läänikuninkaan: +»Sainpas sun, mi miekoin, lauluin +nostit kansat kapinaan, +hurjapään, mi saatoit lapset +isiänsä uhmaamaan. + +»Eikö kerskaillutkin aina +uhkaylväs röyhkeytes, +että puolet neros voimaa +riittää joka hankkeeses? +Nyt ei puolet riitä: -- huuda +koko henkes avukses, +jotta linnas jälleen nousis, +katkeaisi kahlehes!» + +»Sait mun, kuningas ja herra, -- +niin, Bertrand de Bornin näät! +tuon min laulut liekkiin sytti +rajamaittes kaikki päät, +hänet, jolle valtiaana +syystäkin sä vihaan jäät, +jonka tähden lapses kantoi +isän vimman raskaat säät! + +»Tyttäres hän saliss' istui +morsiona herttuan; +vei jo soittajani hälle +lauluviestin uljahan: +lauloi immen ahtaat aatteet, +kaihot neiden laulajan, +kunnes kyynelhelmet kirkkaat +peitti hunnun loistavan. + +»Varjost' öljypuun hän nousi, +paras poikas pystypäin, +kun toin tuimat sotalaulut, +meltomieltä terästäin. +Joutuin satuloi hän ratsun, +lippu liehui kädessäin: +Sortuvan Montfortin luona +surmanuoleen hänen näin. + +»Veriin syliini hän vaipui, +vaan ei haava poltteellaan, -- +kuolo kiroukses alla +tuotti tuskaa eroovaan. +Ojentaa hän sulle tahtoi +kättään yli veen ja maan: +Ei sua kohdannut, ja niin hän +tätä kättä painoi vaan. + +»Silloin, kuten Autafortin, +voima multa murtui, oi! +Eipä koko, eipä puolta +jäänyt, eikä laulut soi. +Vangiks miehen sait, min henki +murheessaan ei mitään voi; +surulauluun vain nyt enää +siipensä se lentoon loi.» + +Kuningas hän päänsä painaa: +»Poikani sa viettelit, +hurmoksiin sait tyttäreni, +nyt myös minut liikutit. +Vainaan veikko, käsi tänne, +jolla häntä hoivasit! +Kahleet pois! Nyt henkes tunnen, +nerossas sa ilmenit.» + + + + +LAULAJAN KIROUS. + + +Oli muinaisaikaan linna, niin uljas, ylhäinen, +yli maiden se kauas loisti ja siintoselkien; +yltympärillä tuoksui puutarhat vihannat, +miss' säihkyhelmin hohtain veet suihkui vilppahat. + +Kuningas korska siellä, maan-kuulu valtias, +vait istuimellaan istui, mies synkän kalvakas; +hän julmuuksia miettii, on käsky kauheus +ja silmänluonti vimmaa ja verta kirjoitus. + +Kaks lauluniekkaa kerran ne linnaan ehättää, +on kultakutri toinen ja toinen harmaapää; +olalla harppu vanhus, hän istuu ratsastain, +ja reippain liikkein poika käy jalan rinnakkain. + +Pojalle vanhus virkkoi: »Nyt toimes tiedätkin! +Syvimmät laulut soimaan, ja täysin sävelin! +Repäise voimas, laula maan riemut, tuskat maan, +niin eikö järkkyis rinta jääjäykän kuninkaan.» + +Jo linnan pylvässaliin käy esiin laulajat; +kuningas puolisoineen siell' loistossa istuvat; +kuningas hurjan kaunis, kuin talven loimuyö, +kuningatar niin kalvas, kuin vienoin kuudanvyö. + +Jo vanhus kieliin koski, jo harppu huminoi, +ja yhä valtavammin sen ihmesoinnut soi; +ään' nuorukaisen helkkyi niin taivaan-heleään, +soi ukon laulu säästäin, kuin juhlaurkuin ään'. + +Kevät laulussa soi ja lempi ja aika auvojen +ja vapaus, miehenarvo ja usko ikuinen, +soi laulussa kaikki vienous, mi mielen herkäks saa, +soi laulussa kaikki suuruus, mi mielen kohottaa. + +Ei hoviseura uljas nyt pysty pilkkahan, +soturit ylväät nöyrtyy siin' eessä Jumalan; +mut kuningatar heltyy, ja sulokaihoissaan +hän laulajille heittää jo ruusun rinnastaan. + +»Väkeni narrit hurmas! Tuo hymyy rouvallein!» +kuningas ärjyi, ja silmät ne leimus säkenein. +Oi, nuorukaisen rintaan hän säilän sinkauttaa, +-- mist' uhkui laulut helkkyin, verivirta ruiskuaa! + +Kuin myrskyn tieltä seura pois häätyy häipyen, +ja poika tyhjiin vertyy jo syliin vanhuksen; +hän ruumiin käärii vaippaan, sen ratsun selkään saa +ja istumaan sen sitoo ja linnast' taivaltaa. + +Luo portin ylhän vielä jää ukko seisomaan, +hän käsin tarttuu harppuun, maan-kuuluun, sointuvaan, +sen pylvään pieleen pirstaa ja huutaa uhkapäin, -- +soi ääni kautta linnan ja puistoin vihreäin: + +»Voi teitä, salit ylväät, te muurit mahtavat! +Teiss' älköön soitot soiko, tai laulut raikkahat, +ei, huokaus vain ja itku ja orjain askeleet, +siks kunnes kostonhenget on teidät murtaneet! + +»Voi teitä, kevätpuistot, te armaat, ihanat! +Te nähkää vainaan kasvot, nää kalmankalpeat: +Noin kuolkaa pois, noin kuiviin, te lähteet, vuotakaa, +maat, tyhjiks, autioiksi vain jääkää aikain taa! + +»Ja voi sua, murhamiesi! Sa kirous laulajain! +Veristen voittois maine se turha olkoon vain! +Sun nimes jääköön unhoon, yön ikiuumentoon; +kuin viime henkäykses, sun muistos haipukoon!» + +Noin vanhus vakaa huusi, sen taivas kuullut on: +Sa sortuneina muurit näät linnaraunion. +Sen menneen loiston tietää vain yksi pylväs suo; +pian salaa suistuu yöhön myös viime jäännös tuo. + +Miss' ennen puistot versoi, näät aavan nummimaan, +puu siimestä ei tarjoo, ei lähde vilppauttaan; +kuninkaan nimi lauluiss' ei kuulu kaikuvan, -- +häviö, unho! siinä on kirous laulajan. + + + + +NIKOLAUS LENAU. + + + + +KOLME MUSTALAISTA. + + +Kolme mustalaista ma näin +yönpidoss' ahteen alla, +kun pyrin vaivalla eteenpäin +hietikkö-kankahalla. + +Yksi istui varjossa puun, +vingutti viulun-moista; +soitteli säihkeessä illansuun +kiihkeää lauleloista. + +Toinen piippu hampaissaan +seurasi sauhua silmin, +tyytyväisnä, kuin onnet maan +kaikki ois löytänyt ilmin. + +Kolmas nukkua maiskottaa, +puussa symbaali huiskii. +Kieleen tuulonen soinnut saa, +mieleen unta ne kuiskii. + +Vaatteet heillä on ryysykkäät, +kirjavat paikat vilkkuu; +mutta vapaina uhmapäät +kohtaloitakin ilkkuu. + +Kaikissa näin, miten mailmanlois, +kun elo yöhön hiipi, +sauhutti, nukkui, soitti sen pois, -- +kaikkea halveksiipi. + +Kauan taakseni vilkaisin +mustalaisihin noihin, +kulmiin tummanruskeihin, +mustiin hiuskiharoihin. + + + + +VIIVY MINUSS', SYNKKÄ SILMÄ! + + +Viivy minuss', synkkä silmä, +kiehdä kaikkeen terhenvyö, +vakaa, vieno, unelmoiva, +tutkimaton, armas yö! + +Kätke multa tenhohämyys +kaikki muistot maailman tään: +yli elämäni tumman +yksin hääly yhtenään! + + + + +KAISLALAULU. + + +Yli lammen vetten lietoin +vieno kuu luo valoaan, +keltaruusut valjut kietoin +kaislavyöhön vihantaan. + +Kunnaalle on kulku sarvaan, +nään sen yöhön vainuvan; +sorsan tuolla uivan arvaan, +heiluessa kahilan. + +Kyynelvedet nousee silmiin; +kautta sielun pyhäkön, +sulle, armas, värjyy ilmiin +yöhön rukous äänetön! + + + + +VIRRALLA. + + +Jos onnes näit jo häipyneen, +ja koskaan ei se palaa, +niin katso juoksuun virran veen, +-- se pois vain vuotaan valaa. + +Jos vietiin sulta rakkainkin, +ja tuskaan sai sun kaipuu, +luo silmäs syvään vesihin, +niin unhoon huoles haipuu. + +Vain tuijottamaan virtaan jää, +siks kunnes mieltäs lientää, +ja kautta kyynelvihmeen nää, +kuink' aallot pois vain rientää. + +Kuin unissas näät väreet veen +ja sielus kuvan tuolla: +pois unhotukseen tuskineen +se valuu ajan vuolla. + + + + +HEINRICH HEINE. + + + + +KRENATÖÖRIT. + + +Krenatööriä kaks kävi Ranskaan päin, +oli kumpikin Venäjän vanki. +Mut Saksaan kun pääsivät tiellään näin, +he väsyi ja matkaan ei hanki. + +Tuli Ranskasta surkeita viestejä vaan: +Peri hukka jo voittajanki, +oli lyöty ja pirstattu armeija maan, -- +ja keisari, keisari vanki. + +Krenatöörit nyt itkevät rinnakkain, +kun murheiset tiedot saavat; +ja toinen äänsi: »Oi tuskiain, +taas aukeni vanhat haavat!» + +Sanat toisen soi: »Taru loppui tää, +ja ma voisin kanssas kuolla, +mut mulle vaimo ja lapset jää, +joit' eivät vieraat huolla.» + +»Ma vaimosta viis, ma lapsista viis, +voin uhrata rakkaimmanki; +jos on nälkä, he käykööt mieroa siis, +oi, keisari, keisari vanki! + +»Sua, veikko, nyt mä vannotan: +Jos murtaa mun tää vaiva, +vie kanssasi ruumiini Ranskahan, +sa hautani Ranskaan kaiva. + +»Tää kunniaristi rinnallein +sa laske arkkuun myötä +ja paina pyssy vierehein +ja miekka vyölle vyötä. + +»Niin makaan vait ja kuuntelen vaan, +kuni vartia korvin vaisuin, +kunis tykkien jyskettä kuulla saan +ja kapsetta ratsujen raisuin. + +»Yli hautani keisari ratsastaa, +soi säilät, ja huomaan ahdon: +Ma haudasta nousen ja puolustaa +sua, keisari, keisari, tahdon!» + + + + +LORELEI. + + +En tiedä, kuinkahan lienee, +kun murhe mun valtaa näin; +sen vanha tarina tiennee, +mi ei mene mielestäin. + +On vilpas, päivä jo peittyy, +Rein-virta tyynenä on; +vain vuoren huippuhun heittyy +säde ilta-auringon. + +Siell' istui neito nuori +tuoll' yllä, kaunis maan, +ja kultasäihkeessä suori +hän kultakutrejaan. + +Hän suori ne kultaisin kammoin, +vain laulua laulellen; +sen sävel on unhottu ammoin +ja on valtavan tenhoinen. + +Rein-laivurin nuoren mieltä +saa hurjahan kaihoon tuo; +hän ei näe kallionkieltä, +vain ylös hän silmänsä luo. + +Kai pohjahan nielussansa +veet venhon ja laivurin vei, +ja sen tenholaulullansa +on tehnyt Lorelei. + + + + +CHILDE HAROLD. + + +Vankan laivan, mustan aivan, +verkkaan purjehtivan näät. +Valoss' soihtuin näät kuin loihtuin +ruumiinvartioiden päät. + +Kuolinsija! -- Runoilija +kalvas siin' on paarillaan; +silmä siintää, katseen kiintää +vielä taivoon tuikkivaan. + +Vetten vyöstä soi kuin yöstä +huuto sairaan Vellamon; +laitaan purren, hiljaa surren +aalto vaipuu kuolohon. + + + + +IHANAAN AIKAAN TOUKOKUUN -- + + +Ihanaan aikaan toukokuun, +kun puhkes kukkain kuori, +mun silloin sydämessäin +se heräs, lempi nuori. + +Ihanaan aikaan toukokuun, +kun lintuin laulut soivat, +ma silloin hälle virkoin +tän kaihon ja sen hoivat. + + + + +REIN-VIRTAAN VÄRÄHDELLEN -- + + +Rein-virtaan värähdellen +luo päilyä pintaan veen +tuo uljas, pyhä Köllen +ikiuljaine doomineen. + +Näin doomissa kuvan ylhän, +oli kultanahkalla tuo; +se kaihoon tieni jylhän +viel' lempeän säteen luo. + +Kukat, enkelit siinä leijas +yli Äiti-Neitsyen; +suu, poski ja silmä seijas +oli kultani ilmeinen. + + + + +TUOLL' YKSIN POHJAN HONKA -- + + +Tuoll' yksin Pohjan honka +on kankaalla, nuivapää. +Se nukkuu, valkovaippaan +sen peittää hanki ja jää. + +Se uneksuu palmupuusta, +Itämailla mi kaukana on, +mi vaiti ja yksin nääntyy +ikipaahteessa aavikon. + + + + +KUIN KUKKA OLET KAINO. + + +Kuin kukka olet kaino, +niin kuulas, vienoinen; +sua katselen, ja kaiho +mun hiipii mielehen. + +Mun on, kuin rukoilla täytyis +mun vait, käsi kutreillas, +ett' aina sa oisit, vieno, +niin kaino ja kuulakas. + + + + +ON TIMANTIT SULLA JA HELMET. + + +On timantit sulla ja helmet, +mitä ihminen pyytää voi, +on ihanimmat silmäs, -- +mitä vielä sä mielit, oi! + +Sun silmäis ihanuutta +nyt uljas joukko soi +ikilaulujen ihmeellisten, -- +mitä vielä sä mielit, oi! + +Sun silmäs ihanaiset +ne turmion mulle toi, +ja onneni juurin ne raasti, -- +mitä vielä sä mielit, oi! + + + + +OI, MINNE HE JÄI? + + +Meressä riimupaaden näät, +siell' istun rinnassa kaipuu. +Lokit kirkuilee, ja vinkuu säät, +pois aallot ne kuohuen haipuu. + +Moni viehkeä laps oli armahain, +moni kumppani mieleen muistuu. -- +Oi, minne he jäi? Säät vinkuu vain, +pois kuohut ne aalloten suistuu. + + + + +KYSYMYKSIÄ. + + +Meren rannalla öisen, usvaisen +on nuorukainen-mies, +sydän tuskaa täynnä ja epäilyksiä pää, +ja synkin mielin hän aalloille puhuu: +»Oi, elon arvoitus ilmaiskaa, +tuo tuskainen ikiarvoitus, +jota monet päät jo on mietiskelleet, +hieroglyyfimyssyiset päät, +turbaanipäät sekä barettipäät, +peruukkipäät ja tuhannet muut +kurjat, polttavat ihmispäät. -- +Lausukaa, mitä ihminen lienee? +Mitä varten hän on? Mitä kohti hän käy? +Ken asuu tähtien tuolla puolen?» + +Veet pauhailee ikipauhinatansa, +ja tuuli se viuhuu, pilvet ne kiitää; +tylyt tähdet ne tuikkivat kylmästi vain, +ja houkka vastausta vartoo. + + + + +HOLGER DRACHMANN. + + + + +SULEIMA. + +(_Kokoelmasta »Runoja Levantista»._) + + + + +1. + +SOFTA LAULAA. + + +Olen Stambulin lapsi ja Softa vaan, +ylioppilas, tunnettu lauluistaan. + +Yli moskean muurin jo aikaa kurkin +ja lännen aatevirtoja urkin. + +Koraania silti en pilkkaakaan, -- +käyn siivosti omaa tietäni vaan. + +Oli vuosikymmen jälkensä luonut, +ja ma niin olin taattoni perinnön juonut. + +Tulin törkyyn ja pölyyn kirjuriks Kaadin, +ja hälle mä pöytäkirjoja laadin; + +sain ruokaa niin, -- sai koirani niin; +kera »Toverin» viisi me huolittiin, + +oli tuomiot syiden, vai sykkyräin, -- +niin ensi kerran Suleiman näin. + + * * * * * + +Kuin ilmestystä mä katsoin silmiin, +ja laulusuoneni puhkes ilmiin! + +Läpi mailman kulttuurin harhailin, +idän kirjavan, harmajan lännenkin; + +mä kärsin ja tutkin ja mietelmöin, -- +epätoivoisna istuin ja otsaani löin. + +Niin sydänsoppiin ma katsoin syvään: +tulin ihmiseksi ja luotin hyvään! + + * * * * * + +Suleima! Lempeni annoin sulle! +nyt en huolikaan, miten käynee mulle. + +Kun Kaadi haukkuu ja lukee lait, +mä ylväsnä kultaani vaalin vait. + +Mä häihin ja nimittäjäisiin lasten +teen lauluja, kirjoitan rahaa vasten. + +Saa laulaja laulaa leivästään: +Suleiman helmassa palkkani nään! + +Olen päivällä viitassa virttyneessä; +käyn juhlapukuun, kun yö on eessä! + +Ja salaa ma riennän armaani luo: +hän nuoruusvikani anteeks suo! + +Hän heelmiä tarjoo ja viiniä mulle: +oi, siunaus, valkohelmani, sulle! + + + + +2. + +YÖN HILJAISUUDESSA. + + +Yön hiljaisuudessa useinkin, +kun kirjurin lamppu palaa, +mun painaa otsaani polttavaa +kaks hentoa kättä salaa. + +On silmäni peitetyt, mitään en nää, +ma voin vain kuiskehen kuulla: +on aivan, kuin runotar laulelon +se henkisi vienolla suulla! + +Ma ponnistan vastaan, estelen +ja jos silmäni vapaiksi luulen: +saan silloin tuoksuvan suutelon +kahen lämpimän, kostean huulen. + +Yön hiljaisuutehen kiitos soi, +kun kirjurin lamppu palaa: +sun hentoa kättäsi lauleloin +mun sieluni siunata halaa! + + + + +3. + +JOS SAADIA LUKISIN SULLE -- + + +Jos Saadia lukisin sulle, +yhä kuulla ja kuulla saisit: -- +»Mene ennen kristityn vankeuteen, +kuin velkojas tyttären naisit.» + +Oi, Saadi, sa laulaja suuri, +min nimen he piirsi kultaan: +miten avioliittos johtanut lie +sinut vaski-aikaan ja multaan! + +Suleima! jos isälles velkaa +ma oisin, ja mun sa naisit, +niin tuskin sa armasta nimeäs +yhä kuulla ja kuulla saisit! + +Mut -- nyt olen laulaja itse, +min nimen he piirsi kultaan: +Suleiman vankina unta nään +ajan kultaisen väikkyvän tultaan! + + + + +4. + +KAI HAFIZ GASEELEIN LAULAA. + + +Kai Hafiz gaseelein laulaa +voi suloa impensä armaan, -- +kai lauluruhtinaan eessä +lien vasta-alkaja varmaan; + +kai Hafiz seurassa suurin +on uljasten laulajain: +hän mereen viinin ja lemmen +ihan hukkuvan näyttää ain! + +Vain ruusuja, rypäleitä, +serenaadeja, kutsuja kemuun: +hänen armaansa usein näyttää +ihan hukkuvan ruusujen lemuun! + +Sä näät, miten aaltoo rinta, +miten silmä haikea hymyy, -- +mut et, mitä katse salaa, +mikä aaltojen kätkössä lymyy! + +Kai Hafiz seurassa suurin +on uljasten laulajain: +mä meressä viinin ja lemmen +olen helmenpyytäjä vain. + +Suleima! aarteen ma löysin, +-- vaikk' alkaja vain lien varmaan, -- +se on mielesi herttainen hyvyys, +sun sulojes helmi, sa armaan'! + + + + +5. + +BOSPORI! SUN LAINEES HUOKAA. + + +Bospori! sun lainees säikkyin + huokaa, milloin päivä väikkyin + vaipuu helmaas kosteaan! +Mut kuu se katsein vienoin + nousee, luoden varjot tienoin + valoon valmupunervaan. + +Valmu-unelmiin jo untuin, + laine tuutiutuu tuntuin + vienoon värisoinnelmaan! +Oi, Suleima! tunnen riemun, + joka luokses pois nyt vie mun + helmaas vaiti vaipumaan: + +kaipuun, joka hehkuin palaa, + kaihon, joka nousta halaa + riemuun yhä suurempaan, -- +ihmeenlaisen suonten kuumeen, + untenmailman valmuhuumeen, -- + tule laineen tunnelmaan! + + + + +6. + +TUSKAIN YÖKSI OLI LUOTU -- + + +Tuskain yöksi oli luotu +yö, kun kahden oltiin juotu +riemut, joita malja suo, -- + ja sa kalpenit ja kuiskit: + Pois! He vie mun pashan luo! + +Silmistäni siteen raastit, -- +siniharmain silmin haastit, +suontas poltti hehkuvuo, + ja jo helmahasi herpos + hennot valkokätes nuo. + +Viha löi mua, päähän paisuin, +puukkoon tartuin kiihkoin raisuin, +puoleks lensi tupest' tuo, -- + käsin jähmein kahvaa kourin + ja ma äänsin: Pashan luo! + +Tuska tuima suumme sulkee, +kuolinhetket raskaat kulkee, +kirpos puukko jalkais luo; + sydänvertamme se sentään + damasceeni-säilä juo. + +Kumpaankin se iski varmaan! +kuulin, kuinka povest' armaan +verkkaan tihkui haavan vuo! + Nyyhkimään kun puhkesimme, + verta oli itku tuo. + +Tuskain yöksi oli luotu +yö, kun kahden oltiin juotu +riemut, joita malja suo. + Kalpenit, mut murhein äänsin: + Oispa kuolo ylkäs tuo! + + + + +7. + +SUA, TAVERNIN VARTIAA LAISKAA! + + +Sua, tavernin vartiaa laiskaa, -- +ovi auki! auki, hoi! +Kuu, kaartaen pilvenkaiskaa, +yli moskean katseen loi. + +Kas kuuta! se hymyillen nousi, +kuin lempeä täynnä se ois... +Ei, tänne nuoli ja jousi: +alas ammu! ammu se pois! + +Mitä riehun ma? Kuu on multa +yli moskean koskematon. +Suleima, armahin kulta, +tänä yönä nyt toisen on! + +Ovi tavernin sisään paiskaa! +pyhä-temppeli aukeaa: +Hei, moskea kuuta raiskaa, +ja kumoon ne kellahtaa! + +On jänteessä ilkkuni jousi, +se lempesi ampuu pois! +jos hymyyt, jos kyyneles nousi ... +koko mailman se ampua vois! + +Joka vartia-koiralle selkään! +joka miestä mä karkaan päin! +Tulen jumalankieltäjäks, pelkään ... +juon itseni järjiltäin. + + + + +8. + +KAMMOTTAA, KUN MIELEEN JOHTUU -- + + +Kammottaa, kun mieleen johtuu +elämän ja kuolon kummat! +Etsiessäs kaiken summat, +tuskissas sa kiemuroit. + +Allah, Allah, kaikki voit! +Jumala on meillä ratki, +mitä lausut, kirjoitatki, +mietit, hourit, ongelmoit! + +Maat loit, Allah, taivahatki, +elon loit ja kuolon kummat, +loit nää epäilykset tummat --: +oman itses, Allah, loit! + +Mutta mulle hengen soit, +elonsa kun hän sai sulta! +Tämä elo vietiin multa ... +ja sa sentään kaikki voit! + + + + +9. + +VAIT! SOI SOITOT. + + +Vait! soi soitot, -- helkkyy huilut +harppuin, luutuin säveliin; +suuri keltakuu se hymyy +kaihoisasti Bosporiin. + +Kautta kuudanhymyn liukuu +serenaadin venhe tuo; +harppuin, huiluin helkkehestä +kumpuu vieno itkuvuo. + +Hymy kasvoilleni lankee, +itku värjyy rinnassain, -- +oi, Suleiman sulo äänen +tunnen, salaa aavistain. + +Kukkastuoksun huumemereen +häipyy vieno itkuvuo, +pitkin Bosporia poistuu +serenaadin venhe tuo. + +Suostun kaikkehen, jos kuulla +vielä saan tuon säveleen! +Elinkauden velkakirjan, +-- iät kestävän, -- mä teen! + +Orjaks saatte minut myydä, +lyökää, ja ma siedän sen, -- +jos nyt vain tuntee +huumaa kukkastuoksujen! + +Soudan vaikka kaleereilla, +vaikk' ois venhe pashan tuo: +oi, jos vain tän yön mua viehtää +huiluin vieno itkuvuo! + +Tämän yön, vain tämän tahdon +riemuin viettää muistojain: +Suleimasta unelmoin ma, +hänen ääntään kuullessain! + +Haipuu äänet, yö se päättyy, +aamukoi luo valoaan, -- +kauas aavikkoon ma lähden +erakoksi erämaan! + + + + +KARL MIKAEL BELLMAN. + + + + +AMARYLLIS. + + +Oi, Amaryllis! Herää jo, hieno! + Tyyni on tieno, + vilppainnaan. + Pilvet ne palaa, + säteet jo salaa + hehkuhun valaa + hongat haan. +Amaryllis, nyt on ilo parhain +helmass' Ahdin aamusella varhain; +miksi jäitkään maille Unen tarhain +uinuvin silmin sä huokailemaan? + +Lähdemme kalaan, -- sään sulo tenhoon! -- + pois tule venhoon, + loppui yö! +Armasta noutain, + vien sua soutain: + säynäs ja toutain + loiskuin lyö! +Herää, Amaryllis ujo, herää! +En voi jättää omaa silmäterää! +Laine läikkyy, kulta pitää perää, +riemuhun kutsuvi kaislikkovyö. + +Uistimet mukaan, onget ja siimat! + Vilpoiset viimat + leyhähtää. + Ethän sä kiellä? + Impi, et tiellä, + kanssani siellä + vaaraa nää! +Salmen suuhun pois ma soudan hahden, +tai jos lähtään pohjaan pikku lahden, +missä teimme lemmenliiton kahden, +josta nyt Tirsis se nyrpeäks jää. + +Purtehen astu! Laulamme, kulta! + Hehkua, tulta + lauluss' soi. + Myrsky jos pauhaa, +rinnallas rauhaa, + riemua lauhaa + lempes toi. +Onnellisna aavan meren vuolla +keikkuisin ma tyrskyvyössä tuolla; +sylityksin kanssas voisin kuolla. +Neitoset veen, mua kuulkaatte, oi! + + + + +ESAIAS TEGNÉR. + + + + +INGEBORGIN VALITUS. + +(_»Fritiofin satu.»_) + + +Syys on ja yö, +myrskyten aallot ne laivaa lyö. +Oi, toki keinuisin siellä +miekkosen miellä! + +Kauan mä näin +purjeen, mi lensi jo läntehen päin. +Oi, miten uhmisin yötä +Fritiofin myötä! + +Aallokko sie, +niin älä paisu, sa hiljemmin vie! +Tuikkios, tähtönen taivaan +retkellä laivaan! + +Keväällä kait +Saapuvi hän, mut jo armas on vait, +ei tule laaksossa vastaan +laulaissa rastaan; + +multahan maan +raukka on riutunut rakkauttaan, +tai sydän vertyvi heikon +uhrina veikon. + +Haukka, sa jäät +herratta nyt, mut sa lempeni näät! +Itse, kun hän meni loitos, +huolehdin hoitos. + +Loimehen luon +näin sinut kintaalle urhoni tuon: +silkki on siipi, kuin tulta +kyntten on kulta! + +-- Siivet sä sait, +Freija, ja ilmojen halki sa hait +pohjat ja etelät varmaan +jäljessä armaan. -- + +Haukka, jos suot +siipesi mulle, ei kannata nuot, +Yhdet on siivet, jotk' kantaa, +kuolo ne antaa. + +Olallein näin +istu sa, silmäten aavoille päin. +Oi, miten mielemme halaa, +eipä hän palaa! + +Hautani luo +saapuvi hän, ja sa muista nyt tuo: +Kuiskihan terveiset kuolleen +Fritiofin huoleen! + + + + +RUOTSIN AKATEMIAN + +viisikymmenvuotis-muistojuhlassa. + + +Kuninkaanlinnan luo ma jäämään satuin, +kun päivän kiihko näkyi untuneen; +näin torit tyhjinä ja laidat katuin, +ja kuu loi hohdon Kustaan patsaaseen. +Nuo kasvot lempeät ne ilmeen näytti, +kuin äsken ukkonen ois jyrissyt; +näin sankarin, mut sulot mielen täytti, +hän laakereikseen kukkasia käytti, +ja kotka äsken, oli satakieli nyt. + +On taiturilla taika vallassansa! +Noin henki valmis taistoon, lauluunkin! +Tuo kuva kertoo ilmi tarinansa, +tuo gustaviaadi, tehty pronssihin. +Niin, noin näit hänen taistelusta saavan, +noin katsoi myös, kun rauhaan, taiteisiin +loi sielunsa ja sulki riitain haavan, +näet suuret henget muovaa ajan kaavan, +ja Kustaan ajassa näät Kustaan piirteet niin. + +Ma lasna näin nuo päivänpaistevaiheet, +tuon ajan muistan: oi, niin rakkaat on +sen uljaat toiveet ja sen laulunaiheet +ja vilkkaus, mikä puhkes elohon! +Näit kevään, kun jo lämpis kirren pinta, +ja siinsi taivas, jäänsä järvet loi: +nyt versoo lehdot tainta vihanninta, +ja posket hehkuu, sykkii ihmisrinta, +on kaikki intoa, ja lintuin laulut soi. + +Nuo vanhat karoliinit hauta peitti, +jäi kylter-urhoin kiistapäivät taa, +jotk' kaikki koitti, kaikki kesken heitti, +kun kuningasta ei, -- ei kunniaa! +Ei heikkoon Pohja suostu, herraan yksin, +mi tuntee voimans', -- siinä loisti hän, +ja vapaat miehet seisoi järjestyksin +ja valta, kuuliaisuus ystävyksin, +ja riemuittiin, kun tiettiin *hänen* löytyvän. + +Hän purppurassa istui, hurmaajamme, +ja valtikallaan tenhos: yhtenään +nyt uudet riennot kasvoi kansanamme +ja uudet kukat rautaperällään. +Jäi unelmat, jotk' urhotöistä soivat, +ja laakson rauhass' sääntyi maineen lait; +siell' laakerit ja tammet vihannoivat, +ja viisaat tietoon hyvät tavat toivat, -- +sa voima, katkoit partas, äly, vallan sait! + +Nyt Ruotsin maine urat uutten teiden +maill' aatteen aukaisee: Linné se noin +käy liehuessa kukkaseppeleiden, +kuin kukka kaino, armas, korutoin. +Melanderhjelm nyt laskut selviks suori +kuun kiekkohon ja kiertoon planeetin, +mut Scheele liedess' aineen voimat kuori, +kun mailman muodon piirtää Bergman nuori, +ja aikakirjain tuomariks käy Lagerbring. + +Ja rantamilla, missä siinnoss saloin +kuningaskaupunki ja Mälar on, +kuink' elo hehkui alla pohjanpaloin, +kuink' kaikui laulu kautta saariston! +Ja kieli soinnukas, min säveleessä +on Pohjan syvyys, lounaan helkkinää, +laps unhoon jäänyt, esiin astui seessä, +ja kuvaansa se katsoi lähteen veessä +ja hämmästyi jo ihanuuttaan ylevää. + +Nyt Gyllenborg se lauloi, henki vakaa, +vaikk' kävi härmään joskus siivet tuon. +Oi, karit kohtaa meitä tavantakaa, +ja vilu hyytää voi myös runon vuon. +Mut viuhui uljaan jousi, siuhuin kulki +vasama varma, kiitäin määrähän, +ja kaihot, joita ihmissydän sulki, +ne *Ihmiselon kurjuus* itki julki: +soi siinä syvä huokaus sukukunnan tän. + +Sivulla uinui Creutz, ja laulain kiinsi +hän ruusut oattomat kiehkuraan; +yli *Atiin* ja *Camillan* taivas siinsi, +ja leijui leyhkät aamukaste-maan. +On laulu unta nuoruuslemmen armaan, +jot' innoin kukin kerran uneksui, +vaikk' ei niin taivaan-ihanasti varmaan; +on laulu sykkäys kevätleivon parmaan, +niin vienon viaton, -- ja siksi hän unhottui. + +Hei, Pohjan Dionysos! -- tehkää tilaa! +soi laulu liehuin hänen huuliltaan, +Kuink' ilakoi hän, kuinka leikkii, pilaa +hän kera nymfein viheriän haan. +Oi, ei hän riemua nää haarikoiden, +tai idyllein, joit' ympärilleen luo; +ei, -- toista etsii hurmos silmäin noiden, +ja huomaa kaihonpiirteet ohimoiden: +on pohjoismaista ruusunpuna-murhe tuo. + +Puut eläintarhan, suojan saakoon kuva +suurimman laulajan, min Pohja loi! +Ei aikaa, jolloin hän ois unhottuva, +ei maata, missä moinen laulu soi! +Se pyhän-viettohon käy arkiolla, +on taiteikas, mut pakkoa ei näy; +se kesken huumeen hiltynyt voi olla, +on jumalainen tanssi Parnassolla, +kun faunit, nymfit, sulottaret kisaan käy. + +Mut Lidner lauloi: »Haudan portit aukee, +saranat kirskuu, tulee tuomio; +yölampun valo himmenee ja raukee, +lyö tornin kello kahtatoista jo.» +Sa riuduit, -- tähkäpää ei käynyt jyvään, -- +sävelmä rikas sulta särkyi, oi! +Sun henkes tomuun vaipui liian syvään; +kuink' itkit valittain, mut uskoin hyvään, +jokaisen kurjan tuskaa: omas siinä soi! + +Mut niinkuin maalla tyyni kesäilta, +kun kasteen helmeilyä kukat juo, +ja vieno rusko, hohtain taivahilta, +jo rusositeet lännen pilviin luo: +niityllä nuoret kaikki karkeloivat, +jää ukot kylään neuvottelemaan, +käy kautta laihon kultalaineet loivat, +ja heinä tuoksuu, lintuin laulut soivat, +ja suvirauhan autuus laskee yli maan: + +niin laulussasi, Oxenstjerna, hymyy +Italian taivas yli Pohjolan. +Runottaressas lounaan lämpö lymyy, +ja väriloistos myös on lounahan. +Niin hohtaa *Päivän hetket* kirkkain valoin, +niin *Leikkuussa* käy sirpit helskyen; -- +ja *Toivo*, unten ihme, lohtu jaloin, +se runoiltiinko maassa synkkäin saloin? +Sit' usein ihmehdin, mut myöskin iloitsen! + +Ja Kellgren, hän mi »sulon ihanteesta +tuo meille kuvan taivaan-puhtoisen»! +Mit' enää muut lois ilmi kanteleesta, +kun valoon tuli *Uusi luominen*? +Niin kirkkain tulvin hopeoitaan valaa +sun sävelvuos ja helkkyy soinnahtain! +Oi, korviini, kun sydän kaihoo salaa, +tuon laulun perussävel aina palaa +hämärin muistoin kaukaa lapsuusajoiltain. + +Mut mit' on sanasointu, kirkas kieli +ja pelkät väikkeet sini-ilmojen? +Myös muuhun kiintyy runoniekan mieli: +jos kauneuteen, niin myöskin järkehen! +Kun Kellgren iski, johtain nerollansa +lain, totuuden ja älyn taistelut, +kuink' ivailut ja vakaat sanat kanssa +soi kautta maan, ja kaikki innoissansa +ilmehti, kuink' ei ennen tuota havainnut. + +Nyt Rooman runoniekat Pohjolaamme +toi Adlerbeth, -- mies Rooman tarmoltaan, +ei yksin kieleltään, -- ja riemuks maamme +ne nähdä saatiin uudess' asussaan. +Ja Rosenstein, niin ylhä aatoksiltaan, +niin vakaa, -- vanne laulukiehkuran, +vaikk' itse laulaja ei ammatiltaan, -- +jokainen meistä muistaa elon iltaan +tuon isällisen mielen, kirkkaan puhtahan! + +Ja sä, mi sarjan päätit neroin noiden +ja elit kauan heitä kaivaten, +mi runoos kätkit oat ruusustoiden, +mies aatteen, leikin, Kustaan läheinen, +mi taidepiireiss' istuit ruhtinana, +sa vanhus, kuulu älyn taistoistas, +nerona ensi, ellet laulajana, +sa, jolle jalous oli tunnussana, +sokea Leopold, tietäjä Tiresias! + +Tein hautalaulus, -- sulle laulun uuden +virittää kerran muiston tyttäret, +näet polkeeton on kieli vastaisuuden, +ja ansiot saa viimein seppelet. +Jäit viitaks kahden laulukauden rajan, +tukien toista, toista varoittain, +mut taistos maltti voitti taitteess' ajan, +ja vihdoin päivä usvat heitti hajan +ja vaipui suurenneena hehkuun purppurain. + +On vaiti vanhat lyyrat kultakielet, +sai soinnut moitteen, tai jäi unhoksiin. +Sen jälkeen moniin ääniin kiintyi mielet, +ja Kustaan laulusuuntaa tuomittiin. +Tuo muutoksia käänteet ajan kerhoin, +ja monin muodoin nero esiin saa, +antiikin ilmeikkäänä, juhlaverhoin, +kähärät päässä, siivin kirjoperhoin, +nyt *yks* sen henki on: se pyydä oivaltaa! + +Yli Kustaan päiväin ihmeloisto hohti, +haaveinen, vieras, turha, -- vaikka vaan! -- +mut kevät toi ne, ja ken väittää tohti, +miss' ilman noita olisimmekaan? +Kaikk' kulttuuri se kautta kansain juontui, +vain raakuus kotoa on peräisin; +mut tieto taimi, kielen hölmä kuontui, +ja lausu sääntyi, ihmiselo luontui, +ja Kustaan aika siks on kansallinenkin. + +Te ylhät varjot, lauluisät jalot, +tuon haudoillenne tänään kiehkuran. +Pian peräkkäin jo näämme taivaantalot +ja käymme tähditettyyn seurahan. +Sielt' alas katsoin, riemuita me saamme, +kun syntyy Pohjass' suurta, ylevää, +ja siellä tähtisoittoon laulakaamme +vain vuorosäkein onneks synnyinmaamme, +mi meidät unhotti, mut rakkaaks meille jää. + + + + +JUHANA LUDVIG RUNEBERG. + + + + +VIAPORI. + +(_Suomennos- ja sovittelukoe._) + + +Me jäimme illan hämyssä +luo lieden roihuvan, +iäkäs ukko Stool ja mä, +taas vanhaan tapahan. +Pois puhde häipyi joutaviin, +niin Viapori mainittiin. + +Sen nimen vain ma mainitsin, +mut tuli toiset lait: +»Sa luotolinnan Ehrnsvärdin +näit aaltoin vyössä kait? +näit Pohjan Gibraltarin tän?» +Noin synkin äänin lausui hän. + +»Graniitiss' silmät tarkastaa +se äärtä ulappain; +sen Kustaanmiekka kohoaa +ja uhkaa: 'Tules vain!' +Ei iskuun tyydy miekka tää, +se musertaa, kun välkähtää. + +»Äl' lähde liki uhmien, +kun tuiskii sodan säät, +kun merten kuningattaren +jo vimmastuneen näät: +tuhansin kidoin kuolemaa +sen tulikirnut kiljahtaa. + +»Maan joukot pohjan äärihin +ne työntyi taantuen, +mut toivo hehkui vieläkin +ja into urhojen: +Ei hätää, -- turma torjutaan, +kun Viapori meill' on vaan! + +»Ei silmää, jok' ei salamois, +kun kuului nimi tää, +pois haihtui nurku, huoli pois +ja puute, pakkassää. +Taas Suomen karhu rynnäköi, +ravisti kämmentään ja löi. + +»Oi, usein urhon harmajan +etäällä kodistaan +tuon nimen kuulin lausuvan, +yön hangell' istuissaan; +kun kylmi, lämmintä se loi, +se kodin, kaikki hälle soi. + +»Mut etelästä hiipien, +käy huhu kuiskimaan, +häväistys meidän aseitten, +maanpetos mainitaan; +mies mieheen, kautta seutuin, sen +loi luotaan ylenkatsoen. + +»Iäti päivä muistetaan, +mi todeks saattoi tään, +kun iski tieto tullessaan +kuin jysäys ukkossään: +maan viime toivo mennyt on, +on Suomi Sveanlinnaton. + +»Sen tyrskyihinkö nielaissut +on syvyys pohjaton, +salama taivaan murskannut +sen kantakallion? +He viime mieheen kaatui kait? +Kysyttiin, -- vastaajat on vait. + +»Mut moni jäyhä rinta nyt +pakahtui huokaamaan, +ja silmä, harvoin vettynyt, +se valui virtanaan. +Sä paarillaan jo Suomen näit, +luo haudan itkemään sä jäit. + +»Oi aikaa! Hän, mi syykseen ties +nää virrat kyynelten, +jaloimman kerran sama mies +sai sankarseppelen: +hän muinoin Ruotsin laivaston +vei Ruotsinsalmen voittohon. + +»Mut nostanut jos loistoon ois +hän maailmat miekallaan, +vaikk' auringot se varjoon lois, +hänt' ylenkatsotaan. +Se palkka kavaltajall' on +Ehrnsvärdin hautakallion. + +»Sua runous viehtää, nuori mies, +ja muistot muinaiset, +mun jutelmistain kukaties +sa kerran laulelet; +työ musta silloin julki tuo, +mut miehen nimi yöhön luo. + +»Suvusta vait! Ei tulla saa +se samaan tuomioon. +Ei muita, yksin rikkojaa +häpeä kohdatkoon. +Maanpetturi on suvuton, +vaill' isää, poikaa, juurta on. + +»'Kavala kalpa Suomenmaan', +sa kurjan silmiin lyö, +ja 'ruoja, herja, patto' vaan +ja kirous, kuolon yö! +Hän noin on mainittava vain, +niin säästyy korvat kuulijain. + +»Hae kaikki haudan synkeys, +maan tuskat esiin luo, +sepitä niistä nimitys +ja hälle anna tuo: +teet sillä turmaa vähemmän, +kuin Viaporiin nähden hän.» + + + + +SOTILASPOIKA. + +(_Suomennos- ja sovittelukoe._) + + +Mun isän', nuori sotilas, niin sankarillinen, +hän pyssyn otti, oli mies, viistoista täyttäen. +Hän tietään kulki kunniaan +ja kestää, seisten paikallaan, +voi kylmää, nälkää, haavojaan, +sen taisi taatto, sen. + +Näin lasna, kun hän lähti pois, kun sotaan käsky soi; +kuink' astui uljain ryhdin hän, en unhottaa ma voi, +en hattuaan, en töyhtöään, +en päivetystä poskipään: +ma aina tumman varjon nään, +min kulmakarvat loi. + +Kun pohjan teiltä joukot pois taas kääntyi, kuulla sain +kuink' iskettäissä yhteen hän ol' urhoist' urhokkain. +Jo risti rintaan pantihin +ja kohta, kuulin, toinenkin; +oi, onni ois, ma aattelin, +jos mukaan pääsis vain! + +Ja talvi loppui, lähti jäät, maat väikkyi, vihannoi, +niin kuulin: »Sota taatolles jo sorjan kuolon soi». +Ma tunsin olon oudommaks, +niin tuskan, riemun kaihoisaks; +yön itki äiti, itki kaks, +jo tuoni rauhan toi. + +Lapuan taistoon taatto jäi, mies likin lippuaan; +siin' ensi kerran kalvenneen sodassa kerrotaan! +Jäi vaari Kustaan sotaan, hän, +Utilla kesken rymäkän, +ja kaatui Lappeell' isä tän, +mies Kaarle kuninkaan. + +Niin heidän kävi, vertaan näin sai vuotaa kaikki nää; +mut moinen elo uljas on ja uljas kuolo tää. +Ken vaivoin hoippuis vanhuuttaan? +Ei, nuorna kuolla eestä maan +ja kunnian ja kuninkaan, +se oisi ylpeää! + +Mä köyhä olen orpo nyt, syön leipää vierahan, +mult' isän kuolo kodon vei ja turvan, vaalijan. +Mut huoli pois vain haipukoon, +saan mittaa vielä vartaloon; +ma uljas sotapoika oon, +en sorru hukkahan. + +Kun vartun vaan ja täyttäneeks viistoista vuotta saan, +käyn samaan nälkään, taisteluun ja samaan kuolemaan. +Miss' surmantuli tuimin lie, +mua sinne viittaa vaarain tie, +myös mun se sinne halu vie +teit' isäin astumaan! + + + + +JOUTSEN. + + +Tuo joutsen ruskost' ilmojen +jo vaipui pintaan veen +ja tyynnä souti, laulellen +siin' iltaan suviseen. + +Suloa Suomen laulu soi, +sen ilmain ilontaa, +kuink' unens' siellä päivän koi +yökaudet unhottaa. + +Kuin koivut, lepät tuuheat +luo syvät siimehet, +kuin kullass' säihkyy lahdelmat +ja veet on vilpoiset. + +Kuink' armasta on, ihanaa +siell' luona lemmikin, +kuink' uskolliset kaihoaa +taas sinne takaisin. + +Soi kautta salmein sävel tuo, +sen laulu korutoin, +ja saapuin puolisonsa luo, +se hiljaa joikui noin: + +»Vaikk' ei käy elonunelmas +taa vuosisatojen, +sa Suomess' olit onnekas, +sait laulaa kevääss' sen. + + + + +VIKTOR RYDBERG. + + + + +KELLOT. + + +Miss' ajanmeren kuohut käy hyrskien pois, +on kuulas sädetorni, kuin kristallinen ois. +Alas juuriansa tunkee päin syvyyksiä tää, +joit' aavistus ei arvaa, ei mikään, mikään silmä nää. + +Ylös muurinsa nostaa se tähtitaivoon päin +pois loitos yli taivasten tähdettömäin, +yli kaikkein avaruutten se kupunsa loi, +ja -- aatostasi huimaa: sen huippuun ei se liitää voi. + +Kaks kelloa kaaress' on uljaan kuvun tuon, -- +valon aamukoissa toisen loi hehku sädevuon, +ja tuulahdus aatteen se heilumaan saa tän, +sen kultakieli hiljaa soi tahtiin maailman sykinnän. + +Se soittavi niin hiljaa ja kehoittaen, +alas piiristä piiriin soi värjyin ääni sen, +ja haipuu sävel puhdas, kun saavutti se maan, +jo kaihoon jaloin sieluin ja iltaruskon purppuraan. + +Se unelmoimaan suurta sua kehottavi, oi, +ja taistoon ihanteista sen vakaa ääni soi, +ja kun hehkuun laskee päivä, jo mielehes se taas +tuo loitot totuusmaailmat ja aavistetut kauneusmaas. + +Se soi ikävöiden, ett' aika sarastais, +kun vihkiä maan kansat se veljesliittoon sais, +kun tuskat saavat lohdun, ja viihtyy surut syyn, +ja raskaat päät ne lepoon jo painuu rintaan lemmittyyn! + +Se soi ikävöiden, ett' aika tuo jo ois, +kun kansain vapauslauluun jo yhtyä se vois, +yli maailman soittaa viestin tuon autuahan: +Kas, taivas tuli maahan! Löys ihmiskunta Jumalan! + +Taas toisen valinkaavaan se hyytänsä loi +ikisynkkyys, jota kaaos yön pimennoista toi. +Sen raskas kiel' ei liiku, -- vait, mykkä se on vain, +ja kupu sen kuin holvi on öisten terhentaivahain. + +Mut parvekkeella tornin yösynkkä peikko on, +hän jäykkä on kuin patsas ja liikkumaton, +vait kellon nuoraa kuorii ja katsoo uhkapäin +ajan aallokkomerta, mi alla hyökyy hyrskähtäin. + +Se velloo väliin väikkyin, ei väliin päivää näy, +mut aavain koko piiri jos yöhön kerran käy, +ja tyrskyihin murtuu jo viime laulu noin, +mi tietäjätä tuuti ja unelmat toi aamukoin, + +jos ihmiskuntaa painaa ikisynkän hädän yö, +jos vapauslaulun kultaan ja leipään se myö, +jos jäähtyy sydän nuori ja tuskattomaks jää, +hyvän ihanteet kun kaikki jo maailmasta häivähtää, + +niin silloin tarttuu lujaan hän kellon nuoraan vaan, +ja hurjasti, peikko, käy soittelemaan, +ja öinen kello kauhea jo heilahtelee, +ja jo särkyy koko mailma ja juurtaan myöten raukenee. + + + + +TONTTU. + + +Pakkasyö on, ja leiskuen +pohja loimuja viskoo. +Kansa kartanon hiljaisen +yösydänuntaan kiskoo. +Ääneti kuu käy kulkuaan, +puissa lunta on valkeanaan, +kattojen päällä on lunta. +Tonttu ei vaan saa unta. + +Ladosta tulee, hankeen jää +harmaana uksen suuhun, +vanhaan tapaansa tirkistää +kohti taivasta kuuhun; +katsoo metsää, min hongat on +tuulensuojana kartanon, +miettivi suuntaan sataan +ainaista ongelmataan. + +Partaa sivellen aprikoi, +puistaa päätä ja hasta -- +tätä ymmärtää ei voi, +»ei, tää pulma on vasta;» -- +heittää tapaansa järkevään +taas jo pois nämä vaivat pään, +lähtee toimiin ja työhön, +lähtee puuhiinsa yöhön. + +Aitat ja puodit tarkastain, +lukkoja koittaa nytkyin, -- +lehmät ne lehdoista näkee vain +unta kahleissa kytkyin; +suitset ja siimat ei selkään soi +ruunan, mi myöskin unelmoi: +torkkuen vasten seinää, +haassa se puree heinää. -- + +Lammasten luo käy karsinaan, +makuulla tapaa ne ukko; +kanat jo katsoo, pienallaan +istuu ylinnä kukko; +kopissa Vahti hyvin voi, +herää ja häntää liehakoi, +tonttu harmajanuttu +Vahdille kyllä on tuttu. + +Puikkii ukko jo tupahan, +siellä on isäntäväki, +tontulle arvoa antavan +näiden jo aikaa näki; +varpain hiipivi lasten luo, +nähdäkseen sulot pienet nuo, +ken sitä kummeksis juuri: +hälle se riemu on suuri. + +Isän ja pojan on nähnyt hän +puhki polvien monten +nukkuvan lasna; mut mistähän +tie oli avutonten? +Polvet polvien tietämiin +nousi, vanheni, läks, -- mihin niin? +Ongelma, josta halaa +selkoa, noin taas palaa! + +Latoon, parvelle pyrkii vaan, +siellä hän pitää majaa: +pääskyn naapuri suovallaan +on liki räystään rajaa; +vaikka pääsky nyt poissa on, +keväällä tuoksuun tuomiston +kyllä se saapuu varmaan +seurassa puolison armaan. + +Silloin aina se sirkuttaa +monta muistoa tieltä, +ei toki tunne ongelmaa, +näin joka kiusaa mieltä. +Seinän raosta loistaa kuu, +ukon partahan kumottuu, +liikkuu parta ja hulmaa, +tonttu se miettii pulmaa. + +Vaiti metsä on, alla jään +kaikki elämä makaa, +koski kuohuvi yksinään, +humuten metsän takaa. +Tonttu puoleksi unissaan +ajan virtaa on kuulevinaan, +tuumii, minne se vienee, +missä sen lähde lienee. + +Pakkasyö on, ja leiskuen +pohja loimuja viskoo. +Kansa kartanon hiljaisen +aamuhun unta kiskoo. +Ääneti kuu käy laskemaan, +puissa lunta on valkeanaan, +kattojen päällä on lunta. +Tonttu ei vaan saa unta. + + + + +AALLOTAR TYTÖLLE. + + +Armas lapsi, lasket leikein +poves aaltooni, kuin veikein +sorjin valkolilja hohtais pinnall' laineen vilpoisen! +Sulle ihmiselos retket +tuo niin vaiherikkaat hetket, +kun vain vaihtumatta vuoni kumpuu alla koivujen. +Multa tietämättä jäivät +ihmisriemuin, tuskain päivät: +vaihtumatta aallot tulvii, jäljekkäin vain virtaillen. +Neidoks kasvat, lemmen sytät, +sykit, hehkut, sykähdytät, +hiljaa vain kun vuoni vierii, laakson tyyness' solisten. + +Armas tyttö, lapsuusaikas +vilpas on kuin vesi raikas, +lumme sorjin oot, mi keinui pinnall' laineen vilpoisen! +Kohta uinut, vaivut untuin +unelmihin outoin tuntuin, +kun vain vaihtumatta vuoni kumpuu alla koivujen. +Kohta polvistuin, sa ainut, +päässä morsiusseppel painut +viereen miekkosen, mi voitti immen kainon sydämen. +Kohta vasten rintojansa +painaa äiti aarrettansa, +hiljaa vain kun vuoni vierii, laakson tyyness solisten. + +Ihmiselon salat summat, +toivon, lemmen, kuolon kummat +syleilen, sa kaunokainen, kun sua aalloin syleilen! +Syysyö saapuu, kuluu kevät, -- +salat sulle selvenevät, +kun vain vaihtumatta vuoni kumpuu alla koivujen, +Oi, ei tieni koskaan tulle +määrään, mi on suotu sulle, +kun sa, elon kirkastama, riemuin sekä murheiden, +kuoloon sammut, hetkeks haivut, +lailla iltaruskon vaivut, +hiljaa vain kun vuoni vierii, laakson tyyness' solisten. + + + + +GUSTAF FRÖDING. + + + + +HÄNEN KORKEA-ARVOISUUTENSA VEXIÖN PIISPA. + + +He piispankesteissä paistia syö nyt, +lasin laitahan piispa on kahvelin lyönyt, +hän maljansa täyttää ja katsehen niin +salavihkaisen ystävä saa, Heurlin. +Papinrouvat on vaiti, ei muista he ruokaa, +ja rovastit arvoisat nöyrästi huokaa +puol'kylläisin vatsoin, ja synkkinä näät +niin pastorein kuin apupappien päät. +Syvän hartauden pilvet ne salissa kulki, +taas puheita piispan kun kuullahan julki, +joiss' uskoa aina hän vertailuin, +kuvin mielevin kaunisti, sointuvin suin. + +Mut Foibos Apollon hän vaunuissa ajain +valoloistossa käy yli Pohjan rajain, +ja Olympon väikettä säteiden vuo +yli piispan otsan ja kutrien valaa, +ja kuin kreikkalaisilmeen siinä ne salaa +jo piispan hienoihin piirteihin luo. +Hän nousee, ja silmissä välähdys vilkkaa, +ei hohda ne uskoa, uhmaa vaan, -- +pila huulilla piispan on Attikan pilkkaa, +ja on Ateenast' aattehet suorastaan. + +Niin huimasti kariitit paljaina kiitää +jo huulilta piispan, niin huimasti liitää +ne anakreonttista tahtiaan, +niin ylhänä totuuden Kleio ja seessä +käy kuoroa johtaen siskojen eessä, +niin valtava Eros on voimassaan! +Soi puheessa vapaus, uljuus mi viehtää +voi sankaritöihin, ja kauneus, mi kiehtää +sädehohteensa väikettä kaikkehen; +miten Jumala riemun ja laulun ja soiton +on silmissä urhon, kun voitti hän voiton, +on jäsenten hemmessä impyen; +miten yhtyyden henki se kaikkeuden täyttää, +hän aineessa asuu ja itsensä näyttää; +miten elon ja onnen ja voittojen maan +sai suojaansa suuri ja mahtava Paan. +On siinä kuin laulua auvojen kuoroin, +ja käy kuni plektronin iskut vuoroin, +kun Foibos Apollonin soitto soi; +on ilmassa helke, on töminä maassa, +kentaurit tannerta polkevat haassa, +ja menaadit puistossa karkeloi. + +Väki faunein ja nymfein, mi metsässä lymyy, +jo saapuu ja ikkunat täyttää ja hymyy +tätä pappissäätyä arvoisaa. +Ja jo piispa on vaiti, ja rovastit havaa +ja ymmällä istuu, ja rouvat ne avaa +suut auki ja katsoo ja tuijottaa. + +Mut jo salissa kuiske se kulkevi salaa: +»Herra piispa hän liiaksi maistella halaa, +jos jatkuvi tää, hänen aivonsa palaa!» +Läpi kaupungin käy tämä skandaali julkein, +koko Smoolannin murheenlaaksossa kulkein. + + + + +SISÄLLYS. + + + Siv. +Quintus Horatius Flaccus. +1. Neitojen ja nuorukaisten kuorolle .............. 7 +2. Liciniukselle .................................. 10 +3. Grosphukselle ................................. 12 +4. Pyrrhalle ...................................... 15 +5. Thaliarchus nuorukaiselle ...................... 17 +6. Bandusian lähteelle ............................ 19 +7. Torquatukselle ................................. 21 + +Heprealaisia lauluja. +Psalttarin 137:s virsi ............................ 23 +Sulamith .......................................... 25 + +Mahabharata. +Nala ja Damajanti ................................. 28 + +Muhammed Shemseddin Hafiz. +1. Kauneus ........................................ 31 +2. Sanasiippa ..................................... 32 +3. Mik' on onni? .................................. 33 +4. Hyvät-työt ..................................... 35 + +Vincenzo da Filicaja. +Italia ............................................ 37 + +Wolfgang von Goethe. +Mignon ............................................ 38 +Keijuinkuningas ................................... 40 +Thulen kuningas ................................... 42 +Ruusu metsätiellä ................................. 44 +Kylälehmuksen alla (suom. Kaarlo Koskimies--V. Juva) 46 +Sumusarjat ........................................ 48 +Matkamiehen yölauluja, 1 ja 2 ..................... 51 +Prometheus ........................................ 52 + +Friedrich von Schiller. +Kello-laulu ....................................... 55 +Kaiho ............................................. 74 +Alppimetsästäjä ................................... 76 + +Robert Burns. +Hyvästi, Ylämaa! .................................. 79 +Hyvästi, maine Skottlannin! ....................... 81 +Jos mikä lie! ..................................... 83 +Ei ketään ......................................... 85 +Mun kultani on ruusunen ........................... 86 +Ballochmylen maat ................................. 87 +Meerille taivaassa ................................ 88 +Viljanleikkuussa ................................. 90 +Tullut läpi viljan ................................ 92 +Myllärin Miska .................................... 94 +Jo taatto kielsi, äiti kielsi ..................... 95 +Vekkuli-Ville ..................................... 96 + +Thomas Moore. +Nuori laulaja ..................................... 98 +Utakuoro .......................................... 100 +Kaikki kirkkahin -- ............................... 101 +Oi, usein hämyss' yön -- .......................... 103 + +Lord Byron. +Kreikalle 1819 .................................... 105 +Hyvää yötä! ....................................... 110 +Sanotaan, toivoss' onni on......................... 114 + +Kokoelmasta »Heprealaisia Säveliä»: +1. Hän ihanana hiipii luo ......................... 115 +2. Rinteillä Juudan ............................... 117 +3. Heit' itke! .................................... 119 +4. Taa Jordanin ................................... 120 +5. Mua synkkyys vaivaa ............................ 121 +6. Ois mieleni vilppisä, joksi sen teet ........... 122 +7. Päivänä, jolloin Titus hävitti Jerusalemin ..... 123 +8. Baabelin virroilla ............................. 125 +9. »Kaikki on turhuutta, sanoo saarnaaja» ......... 127 + +Edgar Allan Poe. +Korppi ............................................ 129 + +Pierre-Jean de Béranger. +Pääskyset ......................................... 136 +Oi, taivas, kuin on herttainen! ................... 138 +Yveto'n kuningas ................................. 140 + +Mikael Vörösmarty. +Julistus .......................................... 143 + +Mihail Jurjevitsh Lermontov. +Kasakan kehtolaulu ............................... 147 + +Adelbert von Chamisso. +Rajuilma .......................................... 150 +En tajua tuota, en usko ........................... 152 + +Ludwig Uhland. +Kappeli ........................................... 153 +Bertrand de Born .................................. 154 +Laulajan kirous ................................... 158 + +Nikolaus Lenau. +Kolme mustalaista ................................. 162 +Viivy minuss', synkkä silmä! ...................... 164 +Kaislalaulu ....................................... 165 +Virralla ......................................... 166 + +Heinrich Heine. +Krenatöörit ....................................... 167 +Lorelei ........................................... 170 +Childe Harold ..................................... 172 +Ihanaan aikaan toukokuun -- ....................... 173 +Rein-virtaan värähdellen -- ....................... 174 +Tuoll' yksin Pohjan honka -- ...................... 175 +Kuin kukka olet kaino ............................ 176 +On timantit sulla ja helmet........................ 177 +Oi, minne he jäi? ................................. 178 +Kysymyksiä ........................................ 179 + +Holger Drachmann. +Kokoelmasta »Runoja Levantista»: +1. Softa laulaa ................................... 180 +2. Yön hiljaisuudessa ............................. 183 +3. Jos Saadia lukisin sulle -- .................... 185 +4. Kai Hafiz gaseelein laulaa ..................... 187 +5. Bospori! sun lainees huokaa .................... 189 +6. Tuskain yöksi oli luotu -- ..................... 191 +7. Sua, Tavernin vartiaa laiskaa! ................. 193 +8. Kammottaa, kun mieleen johtuu -- ............... 195 +9. Vait! soi soitot ............................... 197 + +Karl Mikael Bellmann. +Amaryllis ......................................... 199 + +Esaias Tegnér. +Ingeborgin valitus ................................ 202 +Ruotsin akatemian viiskymmenvuotis-muistojuhlassa . 205 + +Juhana Ludvig Runeberg. +Viapori ........................................... 214 +Sotilaspoika ...................................... 222 +Joutsen ........................................... 223 + +Viktor Rydberg. +Kellot ............................................ 225 +Tonttu ............................................ 228 +Aallotar tytölle .................................. 232 + +Gustaf Fröding. +Hänen korkea-arvoisuutensa Vexiön piispa .......... 234 + + + + +Selityksiä ja henkilötietoja. + + +/Quintus Horatius Flaccus./ Roomalainen lyyrikko, 65--8 e. Kr.; hilpeän +tyytyväisyyden ja elämänilon laulaja. Mukailee useimmiten kreikkalaista +runoutta. Horatius on omintakeisin eräissä omaa aikakauttaan kuvaavissa +oodeissa, sekä satiireissaan, joissa hän osoittaa melkoista maailman ja +elämän tuntemusta. + +1. Omistettu sekakuorolle, joka oli laulava Horatiuksen Rooman +vuosisataisjuhlaa varten sepittämän juhlarunon. -- Damokles hovimiehen +pään yli ripusti kuningas Dionysios vanh. Sisiliassa juhla-aterian +aikana jouhen päässä riippuvan miekan. -- *Arkturus* tähden lasku ja +*Kauriin* nousu lokakuulla tiesi syysmyrskyjen aikaa. Horatiuksen +maatila ja huvila oli *Sabinum*-vuoriston rinteillä. + +2. *Licinius*, Horatiuksen suosijan ja ystävän, Moecenaan lanko. + +3. *Grosphus*, roomalainen ritari, jolla oli laajoja maatiloja +Sisiliassa. -- *Tithonius* oli tarun mukaan saanut ikuisen elämän +lahjan, ilman ikuista nuoruutta. + +5. *Soracte*, vuori pohjoiseen Roomasta. + +6. *Bandusian lähde*, runoilijan synnyinseuduilla lähellä Venusiaa. +Sabinum-laaksossa, lähellä huvilaansa olevalle lähteelle oli Horatius +antanut saman nimen. -- *Sirius*, koirantähti. + +7. *Aineias*, troijalainen urho, taruston mukaan Juliaanisen +keisari-suvun kantaisä. *Tullus* ja *Ancus*, Rooman muinaisia +kuninkaita. -- *Minos*, Kreetan kuningas, kuoltuaan tuomari Manalassa. +*Hippolytus*, Theseuksen poika, Diana jumalattaren lemmikki. *Theseus*, +ateenalainen kansallissankari. *Pirithous* vangittiin, yrittäessään +ryöstää Manalan jumalan puolison. + +/Heprealaisia lauluja./ *Psalttarin 137:s virsi*, alkukielen rytmillisen +tekstin mukaan sovittelemalla suomennettu. -- *Sulamith*, alkukielen +yhteen kuuluvat säkeet yhdistetty; sovittelemalla suomennettu, +vaarinottamalla alkukielen rytmileikkauksia. + +/Nala ja Damajanti./ Kohtaus Nalan ja Damajantin runoelmasta, joka +liittyy muinaisintialaiseen *Mahabharatan* eepokseen. Eepos esittää +Arjalaisen heimon sankariaikaa ja valloituskautta Ganges-virran alueella +noin 1400--1300 e. Kr. + +/Muhammed Shemseddin Hafiz./ Persialainen runoilija, maailman suuria +lyyrikoita, kuoli Schiraassa 1389 j. Kr. Runoilijan omaan nimeen, +*Muhammed*, liittyvät arvonimet *Shemseddin* (»uskon aurinko») ja +*Hafiz* (»vahvamuistoinen»), koskapa hän osasi ulkoa koko Koraanin. +Hafiz oli alkujaan dogmaattisella kannalla, uskon intoilija, erakko ja +pyhimys, mutta teki varttuneella iällä täydellisen mielipiteiden +muutoksen ja alkoi nyt lauluissaan taistella munkkien tekopyhyyttä ja +papiston uskonnollista saivartelua vastaan. Hän julisti panteistisen +maailmankatsomuksen, puolustaen maallisen elämän kauneuden ihailua ja +yltiöpäistä elämäniloa. Hafiz nyt laulaa Schiraan ruusuista, rypäleistä, +satakielistä ja kaunottarista. + +3. *Schah Mansur* kuuluu Mussafferidein hallitsijasukuun, jotka olivat +Persian kuninkaina ennen Tamerlanin valloitusretkeä. Schah Mansurin +iloisessa hovissa Hafiz eli Schiraassa, Persian silloisessa +kesä-pääkaupungissa. + +/Vincenzo da Filicaja./ Italialainen runoilija, 1642--1707, tunnettu +miehekkäistä valtiollisista ja isänmaallisista runoistaan. + +/Wolfgang von Goethe./ Kaikkien aikojen suurimpia runoilija-neroja, +monipuolisimpia, yleismaailmallisimpia henkiä. Goethe syntyi Frankfurt +am Mainissa 1749 ja kuoli Weimarissa 1834. Runolahjoiltaan Goethe on +varsinaisesti lyyrikko, mutta on etevä runouden muillakin aloilla. +Eepillinen runoelma »Hermann ja Dorothea». Draamoista ovat »Egmont», +»Ifigeneia Tauriissa», »Torqvato Tasso» ja ennen kaikkia »Faust» I--II +mainittavat. Novelli »Nuoren Wertherin kärsimykset», taiteilija- ja +yhteiskuntaromaani »Wilhelm mestari» I--II sekä probleemiromaani +»Vaaliheimolaisuudet». -- Luonnontieteilijänä nykyajan kehitysopin uran +uurtaja. -- Ministeri ja valtiomies. -- Ajattelijana yksiaiheisen +maailmankatsomuksen edustaja. + +/Friedrich von Schiller./ Saksan suurin runoilija Goethen +jälkeen. Myös esteetikko ja historioitsija. Syntyi Marbachissa +1759 ja kuoli Weimarissa 1805. Etupäässä näytelmänkirjoittaja. +Parhaat draamat »Rosvot», »Kavaluus ja rakkaus», +»Maria Stuart», »Orleansin neitsyt», »Wallenstein» I--III ja +»Wilhelm Tell». Lyriikassa ovat aaterunot ja ballaadit edustavimmat. +-- Schillerin parhaita ballaadeja ovat aikaisemmin +suomentaneet Suonio, Paavo Cajander, Uno von Schrowe ja +O. Manninen. + +/Robert Burns./ Skotlantilainen runoilija, 1759--1796. +Köyhä, pienen maapalstan vuokraaja; maailmankirjallisuuden +omaperäisimpiä runoilijoita, joka lemmenlauluissaan ja ballaadeissaan +käyttää osaksi englannin kirjakieltä, osaksi skottilaista +kansanmurretta. Burnsin runot ovat aina laulettavia. +On sanottu, että Englannin laajassa maailmanvallassa ei mene +tuntiakaan, jolloin ei jossain brittiläisellä alueella laulettaisi +jotain Robert Burnsin runoa. -- *Ayr*-puro, Burnsin kotipaikoilla, +esiintyy tavantakaa hänen runoissaan. -- *Ballochylen +Meeri* ei ole sama tyttö kuin se, jolle runo *Meerille +taivaassa* on omistettu. Viimemainittu on »Ylämaan +lapsi» Mary Campbell, jonka lemmensuhteen traagillisuutta +runoilija myöhemmin itsesoimauksin muistelee. Tästä +suhteesta on Thomas Carlyle antanut liian ihanteellisen +valaisun, minkä johdosta runoa »Meerille taivaassa» yleensä +onkin virheellisesti käännetty. Robert Burnsille oli muuten +lemmenseikkailu ja runoilu yhtä, ja hänen herkkä sydämensä +voi kiintyä useihin tyttöihin yhtaikaa. + +/Thomas Moore/, syntyään irlantilainen, 1779--1852, +runoili englannin kielellä. On kirjoittanut suuren joukon sointuvia +lyyrillisiä runoja, usein aikaisempiin sävelmiin. Runokokoelman +»Iriläisiä säveliä» kautta Thomas Moore on Irlannin +kansallisrunoilija. -- Itämainen, romanttinen runoteos +»Laila Rookh» on erityisesti mainittava. + +Englantilainen /Lord Byron/, »maailmankaihon» runoilija, +persoonallisen vapauden soturi, joka intohimoisesti taistelee +valtiollista ja yhteiskunnallista sortoa sekä uskonnollis-siveellisiä +ennakkoluuloja vastaan, syntyi Lontoossa 1788 ja kuoli +1824 Kreikassa, jonka vapautussotaan hän innokkaasti oli +ottanut osaa. Voimakas lyyrikko, säkenöivä runollisissa kertomuksissaan, +joiden aihe useinkin on Kreikasta ja Levantista; +huomattava myöskin näytelmänkirjoittajana. Lord Byronin +pääteos on keskeneräiseksi jäänyt runoelma »Don Juan», +jossa runoilija eepoksen kehyksessä tuo ilmi maailmankaihonsa, +epäilyksensä, totuudenhalunsa, ihmisvihansa ja ihmisrakkautensa. +Runollisista kertomuksista mainittakoot »Childe Harold», +»Giauri», »Merirosvo», »Abydoksen morsian», »Lara», »Chillonin +vanki», »Mazeppa» ja »Etelämeren saari». Draamoista parhaat +ovat »Kain», »Manfred» ja »Sardanapalos». -- Runokokoelma +»Heprealaisia säveliä» kirjoitettiin sanoiksi juutalaisten ikivanhoihin +sävelmiin. + +*Kreikalle 1819*. »*Onnen-saaret*», kreikkalaisten +Hesperidein saaret Atlantin valtameressä, nähtävästi Kanarian +saariryhmä. -- *Pyrrhiche-tanssi*, muinais-kreikkalainen +asetanssi. -- Tarun mukaan foiniikkialainen *Kadmos* +opetti kreikkalaisille kirjainkirjoituksen. -- *Anakreon* runoili +Samos saaren kuninkaan, Polykrateen hovissa. -- *Miltiades* oli +aikaisemmin ollut Traakian Kersoneson yksinvaltiaana. +-- Peloponneson kuninkaat lukeutuivat polveutuviksi *Herakleesta*. +-- *Sunionin niemi*, Attikan eteläpäässä. + +/Edgar Allan Poe./ Amerikkalainen runoilija, 1811--1849. +Etevä novellinkirjoittaja, etupäässä sielun yönpuoleisten +ilmiöiden terävä valaisija. Myös nykyajan salapoliisikirjallisuuden +luoja. Runoja Poe on kirjoittanut ainoastaan pienen +vihkon, jolla kuitenkin on suuri arvo. + +/Pierre-Jean Béranger./ Ranskan lyriikalle luonteenomaisen pikkulaulun +(chansonin) suuri runoilija, 1770--1857. Näissä lauluissa on aito +ranskalainen, kansanomainen sävy, pilaa ja hilpeyttä, mutta sen ohella +myöskin vapauden hehkua ja sotaista innostusta. + +*Pääskyset*. Kerrotaan, että eräät ranskalaiset soturit Maurein +vankeudessa olivat salaa vartioiltaan laulelleet viimeistä säkeistöä. + +*Yvetot'n kuningas* kirjoitettiin 1813. Runo oli alkujaan pilallinen +leikki, -- Napoleon I:sen tullipolitiikan johdosta kirjoitettu. +Myöhemmin runoilija näkyy sitä lievästi muutelleen. Varmaa on, että +kansa sovellutti runon Ludvig XVIII:teen ja Bourbonilaisiin yleensä, ja +nyt se ivalauluna sai tavattoman suuren valtiollisen merkityksen. + +/Mikael Vörösmarty./ Unkarin tunnustettu kansallisrunoilija, 1800--1855. +Etevä runouden kaikilla aloilla. Eepos »Zalanin pako» vapaamielisine +kansallisine aatteineen; romanttiset runolliset kertomukset +»Tammikunnas», »Tenholaakso» ja »Erlau» y. m. Draamat »Kuningas Salomo», +»Kuningas Sigismund». »Aarteenkaivajat», »Uhri», »Hunyadi», »Arpadin +herääminen». -- *Julistus* on Unkarin kansallishymni. + +/Mihail Jurjevitsh Lermontov/, »Venäjän Byron», 1814--1841. Romanttisia +runollisia kertomuksia, joiden aihe on Kaukaasiasta, »Mtsiri», +»Ismail-Bey», »Pyhiinvaeltaja Abrek», »Daimoni» y. m. Novellisikermä +»Aikamme urho». -- Lennokas lyyrikko. + +/Adelbert von Chamisso./ Saksan romantikkoja, 1781--1838. Syntyi +Ranskassa Boncourtin läänityslinnassa, ja oli lapsena vanhempiensa +kanssa lähtenyt suurta vallankumousta pakoon. Omisti uudessa +isänmaassaan saksan kielen täydellisesti. Runolahjoiltaan lyyrikko. +Runollinen kertomus »Salas y Gomez» ja saturomaani »Peter Schlemihl». + +/Ludwig Uhland./ Saksan miehekkäimpiä runoilijoita, 1787--1862. Uhland +on saavuttanut maailmanmaineen loistavilla ballaadeillaan. Huomiota +ansaitsevat myöskin draamat »Ernst herttua» ja »Ludvig Baierilainen». + +*Bertrand de Born* oli provencelainen trubaduuri, rohkea runoilija, +yltiöpäinen ritari ja taistelupukari, jonka maineaika sattuu v. +1180--1195 vaiheille. + +/Nikolaus Lenau/ (oikeastaan *Niembsch von Strehlenau*), itävaltalainen +runoilija; syntyi 1802 Unkarissa, kuoli 1850 mielisairaana. Lyyrikkona +järkyttävän synkkämielinen skeptikko. Aniharvoissa lauluissa Unkarin +pustilta on reipas sävy. Huomiota ansaitsee draamallis-eepillinen +runoteos »Faust». Heikompia ovat eepilliset runoteokset »Savonarola» ja +»Albigenssit». + +/Heinrich Heine./ Maailmankirjallisuuden nerokkaimpia lyyrikoita; syntyi +Düsseldorfissa 1799 ja kuoli vapaaehtoisessa maanpaossa Pariisissa 1856. +Heinen runoudessa yhtyvät omituisella tavalla sydämellisin tunnelma ja +häikäilemättömin iva. Runokokoelmat »Laulujen kirja» ja »Uusia runoja» +ovat saavuttaneet maailmanmaineen. Heikompia ovat kokoelmat »Romanzero» +ja »Viimeiset runot». Koko loistossaan Heinen vitsi esiintyy +valtiollisissa ivalauluissa »Aikakautta koskevia runoja» ja »Saksanmaa, +talvinen tarina». Runoteos »Atta Troll» on oikeastaan pilajutelma. +Suorasanaisena pakinoitsijana Heine on verraton. + +*Childe Haroldilla* tarkoitetaan Lord Byronia. + +/Holger Drachmann./ »Nuoren Tanskan» aikaisempi lipunkantaja, +monipuolinen, raikas ja kuvarikas, äärettömän tuottelias runoilija, +1846-1908. Drachmann on julkaissut suuren joukon romaaneja ja novelleja, +lähes kolmekymmentä näytelmää sekä pitkän sarjan lyyrillisiä runoelmia. +Kokoelmassa »Laulujen kirja» on m. m. runosikermä »*Runoja Levantista*». + +3. *Saadi*, Persialainen runoilija k. 1273. + +/Karl Mikael Bellman./ Ruotsin alkuperäisimpiä runoilijoita, 1740--1795. +Bellman käsittelee runoissaan kansanomaisia aiheita sekä oman +aikakautensa Tukholman-elämää. Sanat ja sävelet liittyvät hänen +runoissaan täydellisesti yhteen. Bellmanin parhaat runokokoelmat ovat +»Fiedmanin epistolat» ja »Fredmanin lauluja». + +/Esaias Tegnér./ Ruotsin suurin runoilija, syntyi 1782 ja kuoli Vexiön +piispana 1846. Aaterikas, kuvarikas ja lennokas lyyrikko. Tegnérin +pääteos on runoelma »Fritiofin satu», jossa kuvaillaan +muinais-skandinaavilaista viikinkiaikaa. Tämän ohella romanssi »Aksel», +uskonnollinen idylli »Ehtoollislapset», idylli »Kruunumorsian» ja +runokatkelma »Gerda». Säkenöivä ja nerokas puheissaan sekä +suorasanaisissa kirjoituksissaan. + +*Ruotsin akatemian 50-vuotismuistojuhlassa*. *Karl von Linné*, +maailmankuulu luonnontutkija, kasvien luokittaja. -- *Melanderhjelm*, +matemaatikko ja tähtitieteilijä. -- *Scheele*, Euroopan-maineen +saavuttanut kemisti. -- *Bergman*, monipuolinen luonnontutkija, +fyysillisen maantieteen perustaja. -- *Lagerbring*, historioitsija. -- +»Ihmiselon kurjuus»: viittaus *Gyllenborgin* runoon. -- »Atis ja +Camilla»: suomalaisen *Creutzin* runoelma. -- »Pohjan Dionysos»: *Karl +Mikael Bellman*, jonka rintakuva on pystytetty Tukholman Eläintarhan +puistoon. -- »Haudan portit aukee» j. n. e.: lainaus *Lidnerin* +runoelmasta »Viimeinen tuomio». -- »Päivän hetket», »Leikkuu» ja +»Toivo»: *Oxenstiernan* runoelmia. -- »Sulon ihanteesta» j. n. e.: +lainaus *Kellgrenin* runosta »Uusi luominen». -- *Adlerbeth* käänsi +ruotsiksi roomalaisten runoilijain, Vergiliuksen, Horatiuksen ja +Ovidiuksen teoksia. -- *Rosenstein*, kaunopuhuja, valistusfilosofi, +kirkollisasiain valtiosihteeri ja Ruotsin akatemian vakinainen kirjuri. +-- *Leopold*, Kustaavinajan kuuluisimpia runoilijoita, kriitikko ja +ajattelija; otti osaa aikakauden kirjallisiin taisteluihin. + +/Juhana Ludvig Runeberg/ syntyi 5. helmikuuta 1804 ja kuoli 6. +toukokuuta 1877. + +*Viapori:* »Det skall dock väcka mindre sorg, + än det bar på Sveaborg.» + +Minä käännän nämä säkeet: »Tämä on kuitenkin tuottava vähemmän surua, +kuin se tihutyö, minkä hän teki Viaporiin nähden.» -- Runebergista on +muuten kaukana se ajatus, että Cronstedt muka olisi linnan rahasta +-- *myönyt*. + +*Sotilaspoika:* »*En vacker* soldat», vanhempi merkitys, *hjältemodig* = +sankarillinen. + +/Viktor Rydberg./ Ruotsin kirjallisuuden suurmiehiä; runoilija, +monipuolinen tutkija, kulttuurihistorioitsija ja uskonnonfilosofi, +1828--1900. Korkea ihanteellisuus henkii Rydbergin koko elämäntyöstä; +täydellinen sopusointu vallitsee henkilön ja kirjailijan välillä. +Rydbergin lyyrilliset runot kuuluvat parhaaseen, mitä koskaan on +kirjoitettu. Pitempiä runoelmia ovat »Prometeus ja Ahasverus» sekä »Uusi +Grottelaulu». Hänen romaaneistaan ovat huomattavimmat »Viimeinen +ateenalainen», »Singoalla» ja »Aseseppä». + +/Gustaf Fröding./ Ruotsalainen runoilija, 1860--1913. Vilkasilmeinen ja +nerokas lyyrikko, itsenäinen ja monisärmäinen runoaiheiltaan; kielen +käytössä todellinen taituri. -- *Vexiön piispa* on Esaias Tegnér. + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Sata runoa, by Various + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SATA RUNOA *** + +***** This file should be named 18411-8.txt or 18411-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/1/8/4/1/18411/ + +Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed +Proofreaders Europe. + + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/18411-8.zip b/18411-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..cfb6547 --- /dev/null +++ b/18411-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..726e9d6 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #18411 (https://www.gutenberg.org/ebooks/18411) |