initial commit of ebook 18411HEADmain

7 files changed, 11572 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/18411-0.txt b/18411-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..19c05c3
--- /dev/null
+++ b/18411-0.txt
@@ -0,0 +1,5778 @@
+The Project Gutenberg EBook of Sata runoa, by Various
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Sata runoa
+       Valikoituja maailmankirjallisuudesta
+
+Author: Various
+
+Translator: Valter Juva
+
+Release Date: May 18, 2006 [EBook #18411]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: UTF-8
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SATA RUNOA ***
+
+
+
+
+Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
+Proofreaders Europe.
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+SATA RUNOA
+
+VALIKOITUJA
+MAAILMANKIRJALLISUUDESTA
+
+
+Suomentanut
+Valter Juva
+
+
+Ensimmäisen kerran julkaissut
+Werner Söderström Osakeyhtiö 1916.
+
+
+
+
+_Kokoelmaan otetut runonäytteet kuuluvat, muutamia harvoja poikkeuksia
+lukuunottamatta, n. s. klassilliseen ynnä aikaisempaan romanttiseen
+kirjallisuuteen. Vastaisuudessa on suomentajalla aikomus julkaista
+täydentävä lisäkokoelma, johon tulisi myöskin näytteitä
+maailmankirjallisuuden uusimpien runoilijoin laulurunoudesta._
+
+_Olen yleensä tahtonut saattaa suomalaiselle lukijalle tunnetuksi eri
+aikojen ja maiden lyyrikoita, heitä todella edustavien runojen kautta.
+Vihjaus maailmankirjallisuuden suurmiesten runoelmiin on omansa
+laajentamaan mielikuvitusta ja rikastuttamaan tunne-elämää._
+
+_Kirja muodostaa kylläkin kirjavan mosaikkiteoksen. Sen yhtenäisyys ja
+tasasuhtaisuus voisi parhaassakin tapauksessa jäädä yksinomaan sen
+varaan, missä määrin, valintaa tehtäessä, on pysytty suomentajan omassa
+tunnelmapiirissä. Tämäntapaisissa valikoimissa ei kuitenkaan mainittu
+seikka saa vaaliin ratkaisevasti vaikuttaa._
+
+_*Goethen* »Faustista» otetuissa suomennoksissa olen saanut eräitä
+kärkikohtia Kaarlo Koskimieheltä, »Thulen kuninkaassa» sen ohella Eino
+Leinolta ja O. Manniselta. Runossa »Kylälehmuksen alla» on suomennoksen
+pohja Kaarlo Koskimiehen._
+
+_*Schillerin* »Kello-laulussa» olen lainannut Oksaselta yhtä ja toista,
+vaikka lainaukset eivät aina tule selvästi näkyviin._
+
+_*Vörösmartyn* »Julistuksessa» on eräitä säkeistöjä ja käänteitä
+lainattu Arvi Jännekseltä._
+
+_*Heinen* runossa »Lorelei» on loppusointupari lainattu Suoniolta._
+
+_*Runebergin* suomennokset perustuvat aikaisempiin yrityksiini vv. 1885
+ja 1905. Nykyisessä muodossaan ne ovat sovittelukokeita, joissa olen
+käyttänyt hyväkseni Paavo Cajanderin ja O. Mannisen y. m. suomennoksia._
+
+_*Rydbergin* »Tontussa» olen saanut pari kohtaa Paavo Cajanderilta sekä
+runossa »Aallotar tytölle» kaksi tärkeätä säettä Kaarlo Koskimieheltä._
+
+_Suomen runokieli on aikaisemmin omistanut suuren joukon uusia sanoja ja
+muotoja. Nykyaikana eräillä tahoilla ei enää sallittaisi uusia
+käytäntöön otettaviksi. Missä loppusointuja on olemassa, tulisi näitä
+kuitenkin säilyttää, ottamalla ne visusti talteen. Varovaisuuden
+oikeutetut vaatimukset tunnen ja tunnustan._
+
+_Helmikuulla 1916._
+
+      _VALTER JUVA._
+
+
+
+
+QUINTUS HORATIUS FLACCUS.
+
+
+
+
+1.
+
+NEITOJEN JA NUORUKAISTEN
+KUOROLLE.
+
+
+Rietasta kansaa vihaan, -- se jääköön pois!
+Vait, kuulkaa! Ihka uusia lauluja
+ma laulan nyt, Apollon pappi,
+teille, te neidot ja nuorukaiset!
+
+Kuninkaat ylväät laumansa pelkoon saa,
+mut heilläkin on herrana Jupiter,
+mi murskas gigantit ja maailmaa
+kulmia rypistäin järkähyttää.
+
+Kai ehkä toinen laajemman köynnösmaan
+voi istuttaa, -- ken, kerskuen syntyään,
+Mars-kenttää astuu virkain vaaliin;
+kellä on kunto ja maine kuulu,
+
+kun kilpaan käy; ken turvata ehkä voi
+klienttein joukkoon --: määräpä kohtalon
+on yksi ylhäin, yksi alhain,
+uurnasta kaikkien arpa kirpoo.
+
+Yli korskan pääs jos riippuvan ainiaan
+näät miekan paljaan, ei sua viehtää voi
+sikuulilaiset herkut hienot,
+ei sulo soitot ja lintuin laulut
+
+saa uneen viihtää. Vienoa unta ei
+jää vaille maamies halvassa majassaan,
+ei rantain varjostoissa, eikä
+Menoissa leyhkissä Tempe-laakson.
+
+Ken eloon niukkaan tyytyvi, häntä ei
+saa hätään hyrskyt hurjat, ei raivosäät,
+kun Arkturus käy loimuin länteen,
+ei idän taivaalla Kauriin uhka,
+
+ei viinivuoret rakeiden raastamat,
+ei puistomaat, jos toivehet pettäiskin
+kun milloin märkyys vaivaa, milloin
+tähtien hehku, tai talven kylmät.
+
+-- Veet kohta ahtaiks saattavat kaloille
+nuo vuoret, mereen louhitut: paasiaan
+nyt veteen latoo taitoniekat
+orjien kanssa, kun herrat rikkaat
+
+sai maasta kyllän! Mut yhä kyltymys
+jää herran seuraan, kammo se soutamaan
+käy kolmihankaan, taakse ratsaan
+istuvi selkähän murhe musta.
+
+Jos suruun siis ei marmori Frygian,
+ei ruskoväikkeet purppuravaattehen
+suo hoivaa, -- ei Falernon viini
+eikäpä Persian nardusöljy:
+
+miks uljaat pylväät kiusaksi katehen
+ma uuteen tyyliin saliini teettäisin?
+Miks vaihtaisin Sabinum-laakson
+rikkauksiin sekä huoliin hurjiin?
+
+
+
+
+2.
+
+LICINIUKSELLE.
+
+
+Elinohjees on, sa Licinius, oiva,
+kun et temmeltäin pyri aavain myrskyyn,
+etkä, väistääkses sitä, luovi rantaa
+    keskellä luotoin.
+
+Ken se kultaiseen tasasuhtaan suostuu,
+loat välttää hän lahotöllin kurjan,
+avosilmin myös salit suuret, joita
+    karsaus katsoo.
+
+Kovin tuulispää ikilatva honkaa
+alas ahdistaa, ja kun torni kaatuu,
+rymy raskain on; -- ukon-vaajat iskee
+    huippuja vuorten.
+
+Surun aikaan jää sydän tyyni toivoon,
+ja jos sää on sees, polopäivää pelkää.
+Lumet, talvet tuo tosin Zeus, mut hänpä
+    myöskin ne poistaa.
+
+Jos sun vastoin käy, -- ajat vielä vaihtuu!
+Ei Apollon jous ole jänteess' aina;
+kitarallaan myös runotarta voi hän
+    soittaen säistää.
+
+Elä uljain päin, ota miesnä vastaan
+ajan ahdingot; -- ja jos tuuli liian
+kävi myötäiseks, ole viisas, reivaa
+    paisuvat purjeet!
+
+
+
+
+3.
+
+GROSPHUKSELLE.
+
+
+Tyvent' toivoo mies, jota syliins' sulkee
+meri Aigeian, kun on yö, ja pilviin
+meni kätköön kuu, ja kun teille laivan
+    tähdet ei tuiki.
+
+Lepo kaipuu on rajupäisten Traakkein,
+lepo Meedein myös -- aseloistossansa;
+mut, sa Grosphus, ei sitä hanki kulta,
+    purppura myös ei;
+
+korut, aarteet ei, -- vaka liktor itse,
+joka eessäs käy, sydänhuolt' ei häädä;
+salat tuskat nuo yli kattolaattain
+    liehuen lentää.
+
+Vähin tarpein vain elät tyynnä: arvoon
+ota pöydälles isäs suolakippo; --
+toki silloin ei himot, eikä kauhu
+    karkoita untas.
+
+Ikä kuluu: miks koet paljon voittaa?
+Mitä suuntaat ties eri maailmanääriin?
+Et sä, luopuissas isänmaasta, pääse
+    itseäs pakoon!
+
+Iki-kaipuu tuo heti laivaan astuu,
+ja se kilpaan käy kera ratsujoukon; --
+sido kaurihisi, rajusäätä viihdä
+    viuhean myrskyn!
+
+Ken se tajuuns' sai ilot hetken, jättää
+joka toiveen voi, ja hän vastuksille
+hymyn hienon suo; näet onni koskaan
+    ei ole täysi.
+
+Elos katkaistiin, sa Akilles, nuorna!
+Perin loppuun löi ikä Tithonuksen!
+Ehkä suonee niin, mitä kielsi sulta
+    tunnit ne mulle.
+
+Kas, Sikuulein maass' sadat karjas mylvii,
+nelivaljaissaan hevot hirnuu sulle,
+punavaipassas väri tummin loistaa
+    Afrikan simpsun.
+
+Mulle immyt tuo, joka määrät mittaa,
+runolahjan soi ja kuin Kreikan hengen,
+sarat pienen maan sekä taidon välttää
+    joukkoa inhaa.
+
+
+
+
+4.
+
+PYRRHALLE.
+
+
+Kenpäs poika se nyt,
+         nuortea, öljypää,
+maaten ruusuilla, sun
+         riistävi rinnoilleen
+luolan turvissa, Pyrrha!
+Kelle keltaiset kutris nyt
+
+kiinnät puoleksi vain?
+         -- Itkeä saa se mies
+vaiheit' taivahan sään,
+         uskottomuuttas sun!
+Hämmästyksin hän katsoo
+tuimaa merta, mi tummenee:
+
+Tänään luottaen hän
+         nauttivi loistostas,
+uskoo saaneensa noin
+         suosios ainiaks,
+hempes noin, -- kun ei tiedä
+puuskaa pettävän tuulispään!
+
+Hätää, kurjuutta vain
+         päilyvä pintas tuo! --
+Äsken itse mä vein,
+         aallosta päästyäin,
+templiin vaatteeni märjät
+uhriks aaltojen valtiaan.
+
+
+
+
+5.
+
+THALIARCHUS NUORUKAISELLE.
+
+
+Näät, kuinka hohtaa valkeavaippainen
+Soracten huippu; taakasta hankien
+käy painoon metsän puut, ja jäätyin
+virrat ne äkkiä vangiks joutui.
+
+Nyt tuima takkavalkea lietehen
+tee lämpimikses; reipasna maljahas
+suo vanhan, oivan viinis vuotaa,
+oi, Thaliarchus, sa tynnyristä!
+
+Muu kaikki heitä huomahan taivaisten;
+he murtaa myrskyn vimman, mi vastaksuin
+löi kuohupäät, -- ja jälleen pystyyn
+sypressi kohoo ja saarni vankka.
+
+Äl' urki turhaan huolia huomisen,
+vaan päivä, jonkas sait, lue voitokses;
+sa lemmen armaat riemut nauti,
+nuorena kiitele karkeloissa,
+
+kun intos uhkuu, kun ukon kärttyisyys
+ei vielä vaivaa. Päiväsi parhain jaa:
+Mars-kenttää etsi, -- kävelyitä, --
+kuiskeita viehkeitä illan suussa. --
+
+Jää neidon kisaan, siinä kun varjoss' yön
+hän varkain piilee, tirskuen kätköstään:
+Käsivarren koruun käy, -- ja tyttö
+riuhtovi vastahan heikoin hyvein!
+
+
+
+
+6.
+
+BANDUSIAN LÄHTEELLE.
+
+
+Lähde Bandusian,
+         kristallikirkas sa,
+uhraan viiniä näin,
+         kukkia sulle nyt;
+lupaan huomenna vielä
+nuoren jäärän, min sarvet jo
+
+paisuu pahkasta pään
+         kiimojen otteluun.
+Hukkaan hältä ne jää:
+         huomenna purppuroi
+kylmää aaltoas hurme
+karjan kiihkeän veitikan.
+
+Piiloos Sirius ei
+         sinkoa hehkuaan;
+illoin tarjoamaas
+         raitista vettä juo
+aurast' uupunut härkä,
+luokses kiertävä karja jää.
+
+Maineen kerran sa saat,
+         lähde, kun sulle näin
+tänään lauluni soi
+         varjosta tammipuun
+luolas suulla, min paatta
+    soluu hauskasti haastain vuos.
+
+
+
+
+7.
+
+TORQUATUKSELLE.
+
+
+Hanki jo haipui pois, ja jo ruoho se kenttiä kirjoo,
+   puut saa hapsia taas;
+muoto se muuttui maan, taas täyttyi ehtyvät uomat,
+   kuohuen veet ohi käy;
+
+nymfit viehkeäsuut sulotarta ja siskoa kahta
+   johtavi karkelemaan. --
+Kuoloon käyt! Sitä haastaa vuosi ja tunti, mi riistää
+   uhkuvan aikasi pois.
+
+Kylmiä lientää leyhkivä sää, kesä jälkiä kevään
+   kiitää, -- kuolevi noin,
+kun soi heelmiä runsas syys, ja on äkkiä eessä
+   talvi jo martona taas.
+
+Joutuin vaihtuva kuu toki korvaa tappiot aina;
+   kuoloa meille ne tuo: --
+Käynet pois, mihin Aineias sekä Tullus ja Ancus,
+   -- tuhkaa, varjo sa oot!
+
+Tokkopa tietää myös voit, suoko he päivihis enää
+   huomist', taivahiset?
+Taas, mitä riemuus tuhlasit, ei sitä vie kädet ahnaat,
+   -- pois perijältä se jää!
+
+Vainaja kun, Torquatus, liet, ja jo tuomios ylhä
+   Minos lausunut on,
+ei sua hurskautes, ei syntysi, ei puhetaitos
+   henkihin elvytä taas:
+
+Ei ujo Hippolytus, jota pyysi Diana, se päässyt
+   varjoin mailta ja yön,
+eikäpä kahleit' Theseuskaan voi katkoa Tuonen,
+   missä Pirithous on.
+
+
+
+
+HEPREALAISIA LAULUJA.
+
+
+
+
+PSALTTARIN 137:s VIRSI.
+
+
+Me virroilla Baabelin itkimme illoin,
+sun templiäs, Siion, muistellen,
+ja laskimme vaiti harppumme silloin
+me oksille kyynelpajujen.
+
+Kun murhein me istuimme, mielin ankein,
+jo vartiat ilkkuivat: »Laulakaa!»
+-- He soittaa, riemuita käski vankein:
+»Nyt Siionin lauluja kuulla saa!» --
+
+Miten Jahven laulua laulanut oisin
+ja soittanut rienaksi vieraan maan?
+Jos sun unhottaa, Jerusalem, voisin,
+iäks surkastukoon käsi soittaissaan!
+
+Saa tarttua kieleni suuni lakeen,
+jos hetkeksi häivyt sä muistostain.
+Tuon sulle, Jerusalem, henkeni takeen:
+olet korkein riemuni yksin vain!
+
+Sa Jahve, Siionin päivää muista,
+käy Edomin lapsille kostamaan,
+jotk' kirkui: »Maahan, maahan se suista,
+alas kaupunki raasta juuriltaan!»
+
+Tytär tuomittu, Baabel! Kuormasi karttuu!
+Ken kostavi sulle, hän autuas on,
+ken rintalapsihis pieniin tarttuu
+ja ne paiskaa kylkehen kallion.
+
+
+
+
+SULAMITH.
+
+(_Korkea Veisu II, 8-14, IV, 6, 11, 16 ja 17._)
+
+
+Soi laulu ystävän!
+Jo tuolla tulee hän!
+Jo rientää yli vuoren,
+käy kiitäin kukkamailla
+    gasellin lailla
+ja lailla kauriin nuoren.
+
+Hän hiipii huoneen taa,
+käy kohti ikkunaa,
+miss' salaa seison yksin.
+Hän kautta sälöin urkkii,
+    hän sisään kurkkii
+ja haastaa hengähdyksin:
+
+»Tule, lemmitty vieno,
+tule iltahan ihanaan!
+On talvi mennyt, ja kukkii tieno,
+kevät tehnyt on tuloaan.
+Saa viinitarhuri käydä työhön.
+soi turtturikyyhkyn laulu yöhön,
+on kypsinä viikunat,
+kukat viiniköynnöksen tuoksuvat!
+
+»Tule, lemmitty vieno,
+tule iltahan ihanaan!
+Miks kätköön, kalliokyyhky pieno,
+jäät rotkosi suojustaan?
+Sa kasvos, lemmitty, mulle näytä
+ja äänesi soinnuilla laaksot täytä:
+ne soinnut on armahat,
+ja kullan kasvot on ihanat!»
+
+Mun ystäväin on mun,
+ma olen, armas, sun
+ja tahdon karjaa kaita
+sun kanssas likityksin,
+    mut illoin yksin
+käyn Myrrhavuoren maita.
+
+Kun päivä vilppaaks saa,
+ja varjot lankeaa,
+sua siellä vuotan silloin.
+Käy lailla kauriin nuoren
+    yli Louhivuoren
+ja tule aina illoin!
+
+
+
+
+MAHÂBRAHÂTA.
+
+
+
+
+NALA JA DAMAJANTI.
+
+_Kuningas Nala, ajajaksi pukeutuneena, vie
+kuningas Rituparnan Vidarbhaan._
+
+
+Rituparna, uljas urho,
+sai Vidarbhahan hämyssä,
+hehkussa ihalan illan.
+Hetipä hovinalaiset
+veivät viestin vierahasta,
+tiedon Bhima ruhtinalle.
+Bhima on kuningas kuulu,
+pani kutsut kulkemahan,
+tulijata tervehytti.
+Niin Kundinahan ajaikse
+Rituparna, uljas urho:
+Kaikui rattahan ratina
+kautta kaupungin komean.
+Tallissa sälöt sävähti,
+Nalan entiset orihit,
+kuullen korvihin juminan;
+hirnahti hevot ilosta,
+niinkuin konsa Nala saapui.
+
+Damajantipa suloinen
+myös ratinan raisun kuuli,
+kuni ukkosen jylinän,
+pilven sankan purkiessa;
+sykähti sydän rajusti,
+kun hän kuunteli kumua:
+Yhdellä jymyllä ennen
+Nala itse orhit ohji,
+karahutti kartanohon.
+
+Tytär Bhiman tokko eksyi,
+tokko eksyi valtavarsat?
+
+Riikinkukkopa ylinnä
+istui kukkapenkerellä
+pää sojossa paahtehessa,
+norsu seisoi notkotellen
+aitauksessa alio;
+kuulivat rattahan rapinan:
+Kaulojansa kurkottivat,
+päästivät iloista ääntä,
+toivoen sulo sadetta,
+pilven rankan purkivaksi.
+
+Damajanti toivomielin
+itse tuon sanoiksi virkki:
+»Riemu rinnan paisuttavi,
+kun jalon jyminän kuulen,
+joka yltävi alingon!
+Se on Nala, maan kuningas!»
+
+
+
+
+MUHAMMED SHEMSEDDIN HAFIZ.
+
+
+
+
+1.
+
+KAUNEUS.
+
+
+Mun kauneus saa yhä hurmoksiin,
+mut ken mua herjaten siitä moitti,
+vain toteen näytti, ett' ylimpään
+hän itse kohota turhaan koitti.
+
+Ikuisen kauneus-ongelman
+vain lempi tajuunsa saada voi;
+tääll' itsekkö näkee puutteita vain, --
+elon-kieltäjä houkka, mi suutaan soitti!
+
+Ken ei mitään tunne, -- ei tiedä, ei nää,
+vaikk' käy hän suuresta kieltäessään:
+Ken tosi suuri ja viisas on,
+hänet sieluin ja ruumiin kauneus voitti.
+
+
+
+
+2.
+
+SANASIIPPA.
+
+
+Sadat kolmet lahkot kiistoin,
+järkisyin tuo todet julki! --
+Kolkutit sa harhain oveen,
+salat sulta totuus sulki.
+
+Tositulta ei oo loimu
+viisauskynttilän, mi hohti;
+tositult' on lemmen liekki,
+mihin perho syöksyi kohti.
+
+Hafiz vain se hunnun riisti,
+näyttäin aatteen kasvot julki,
+missä turha sanasiippa
+hiuksin käherretyin kulki!
+
+
+
+
+3.
+
+MIK' ON ONNI?
+
+
+Mik' on onni? Äl' luovu sa kauneuden laista,
+älä hääpuvun päärmeistä loisteliaista!
+
+Hyvä maailmaa kieltää, mut vaikea heittää
+elon kaunistajaa, sulo lempeä maista.
+
+Luon verhoni umppuna lehdossa riemun:
+Pyhä maineeni menköön ja kaapuni kaista! --
+
+Kera ruusuin ma kuiskin, lounainen leyhkii,
+sävel soi satakielten myrtistömaista.
+
+Sulo huulia suutele, huulet kun hehkuu;
+pian syys on, ja enää et naurata naista!
+
+Elo huone on: sisään ja ulos vie ukset,
+mut paluutiellesi päivä ei paista.
+
+Pyhä Hafiz, sä mistäpä sait nämä aatteet?
+Shach Mansurin puistoista mainehikkaista!
+
+
+
+
+4.
+
+HYVÄT-TYÖT.
+
+
+Mulle autuus hyväin-töiden?
+Niin, vaikk' eivät uskokaan:
+Näkeväthän halki öiden
+minun jäävän juomalaan.
+
+Vanhaa kaapuain -- he sanoo --
+ruumiinverhona en kanna:
+leilin kätkö se on mulle,
+uskon muka viiniin vaan.
+
+Turhaan tiedoistas ja töistäs,
+kirjanoppinut, sa kerskaat!
+Entiset ja tulevatkin
+määrättiin jo ennaltaan.
+
+Viini tuoksuu, viini viehtää,
+taittuos siis täyteen maljaan:
+Hengelle se hehkun antaa,
+sydän pääsee suruistaan.
+
+Jos me silmät saimme, jotta
+sydänvaarat meistä häätyis,
+niin on hurmaantunut silmä
+pukki pantu puutarhaan!
+
+Pyri sulon täydennykseen,
+siitä vain sa ansioidut;
+laiminlyöt nää hyvät-työsi,
+peruutust' ei suodakaan.
+
+Puhelahjaas, Hafiz, käytät, --
+tuhlaat suotta sarnaajaan:
+Jalokivin kaivon täytät,
+helmes heität mereen vaan!
+
+
+
+
+VINCENZO DA FILICAJA.
+
+
+
+
+ITALIA.
+
+
+Italia! impi, joka taivahalta
+sait turman-kauneutes ja viehäkkeitä,
+mist' yhä koitui sulle kyyneleitä
+ikituskain, jotka näkyy kulmais alta:
+
+Jos et ois kaunis maa, vaan luja valta!
+Jos et sais lempehen, vaan pelkoon heitä,
+jotk' ihaillen sua himojaan ei peitä
+ja kuolontuskiis ei sua jättää malta!
+
+Ei tulis Alpeilt' tulva ainainen
+aseisten joukkoin, ei Poon rantamalla
+sen verivettä ahmis Gallilainen;
+
+sua miekalla en näkis vierahalla
+käymässä sotaa vierain voimin vainen
+ja voittain, -- voitettuna, ikeen alla!
+
+
+
+
+WOLFGANG VON GOETHE.
+
+
+
+
+MIGNON.
+
+
+Tunnetko maan, miss' säihkyy sitroonit,
+läpi lehväin loistaa kulta-oranssit,
+miss' siintää taivas, leyhkii illansuu,
+ei myrtti liiku, huohuu laakerpuu?
+Sen tunnet kai?
+              Pois sinne, pois
+mun mieli kanssas, lemmittyni, ois.
+
+Tunnetko linnan? Pylväät hohtavat,
+luo salit säihkyyn kirkkaat ikkunat,
+ja marmorkuvat katsoo minuhun:
+kuin onkaan, lapsi rukka, käynyt sun?
+Sen tunnet kai?
+              Pois sinne, pois
+mun mieli kanssas, turvaajani ois.
+
+Tunnetko vuoren? Polku pilviin vie,
+ja usvain hämyyn kulkee muulin tie;
+käy rotkoist' esiin louhikäärmeet öin,
+veet alas suinpäin syöksyy kuohuvöin.
+Sen tunnet kai?
+              Pois sinne, pois
+nyt tiemme käy! jo, isä, lähtö ois!
+
+
+
+
+KEIJUINKUNINGAS.
+
+
+Ken on myrskyssä yön niin myöhäiseen?
+Isä ratsain kulkevi lapsineen;
+sitä hoitavi huolin lemmekkäin,
+sitä painaa rintaansa, viihdyttäin.
+
+Miks, poikani, kätkössä noin sun on pää? --
+Isä, katsos, etkö haltiaa nää?
+Se on keijuinkuningas, kruunuin, vöin! --
+Näät usvaa vain, jota nousee öin. --
+
+»Tule, vieno laps, niin pois sun vien!
+Monet leikit leikimme siimeissä tien;
+kukat kauniit kukkii, miss' soluu vuo,
+somat vaatteet kultaiset äitini suo.»
+
+Oi, taatto, oi, taatto, sa kuulithan nyt
+nuo keijuinkuninkaan viehättelyt! --
+Jää rauhaan, pieno, rauhoitu, oi;
+syyslehvissä tuulen viuhina soi. --
+
+»Tule, sievä poika, ma vien sun pois!
+Mun tyttöni hellät ne hoivanas ois;
+yön karkelot johtaa he veikein suin,
+sua viihtävät lauluin ja liekutteluin.»
+
+Oi, taatto, oi, taatto, sä etkö nyt nää,
+miten haltian tyttäret häämöttää? --
+Sa poikani, poikani, näänhän tuon,
+ne on raidan rauskoja vieressä vuon. --
+
+»Sua lemmin, mua viehätät, armas, sa pien;
+ja jos tulla et mieli, sun ryöstäen vien.»
+Oi, taatto, oi, taatto, hän nyt minut sai!
+Teki keijuinkuningas pahaa, ai! --
+
+Isä kauhuin kiidätti ratsuaan,
+oli tuskiva laps hänen rinnoillaan.
+Hädin vaivoin ehtii kartanohon;
+isän rinnoilla lapsi kuollut on.
+
+
+
+
+THULEN KUNINGAS.
+
+
+Oli kuningas Thulen harmaan
+elon kaiken uskollinen:
+Hän kädestä kuolevan armaan
+sai maljan kultaisen.
+
+Sen juhlissa toi hän esiin,
+sen kalliiks arvioi;
+hänen silmänsä puhkesi vesiin,
+joka kerta kun siitä joi.
+
+Tuli kuolonaika hälle;
+nyt maansa ja kaupungit nuo
+suo kaikki perijälle,
+mut maljaa ei hän suo.
+
+Hän juhla-atrialla
+oli uljaine seuroineen
+sukulinnassa, partahalla
+meren aavan valtaveen.
+
+Nous urho juhliva, juoden
+elon hehkun viimeisen,
+ja maljaan katseen luoden,
+veen kuohuun heitti sen.
+
+Näki, kuinka täyttyi, haipui
+ja vaipui tyrskyyn tuo.
+Hänen silmänsä umpeen vaipui,
+ei koskaan hän enää juo.
+
+
+
+
+RUUSU METSÄTIELLÄ.
+
+
+Näki poika ruususen,
+ruusun metsätiellä.
+On niin raikas, kaunoinen,
+riensi kiirein luokse sen,
+katsoi riemumiellä.
+Ruusu, ruusu rusosuu,
+ruusu metsätiellä.
+
+Puhui poika: taitan sun,
+ruusu metsätiellä.
+Vastas ruusu: entäs kun
+pistän, jotta muistat mun,
+tule vain, en kiellä.
+Ruusu, ruusu rusosuu,
+ruusu metsätiellä.
+
+Poika huima taittoi vaan
+ruusun metsätiellä;
+ruusu pisti puolestaan,
+ah ja oi ei autakaan:
+ei hän käske, kiellä.
+Ruusu, ruusu rusosuu,
+ruusu metsätiellä.
+
+
+
+
+KYLÄLEHMUKSEN ALLA.
+
+Suom. _Kaarlo Koskimies_ -- _V. Juva_.
+
+
+Läks paimen pulska tanssihin,
+vöin, kirjo-nutuin, seppelin,
+hän kaunis olla mieli.
+On tungos alla lehmuksen,
+jo kaikki tanssii teiskaten.
+Heleiaa, hei!
+Ne tanssin tuuli vei,
+ja vinkui viulun kieli.
+
+Hän rientää, esiin syöksähtäin,
+ja sysää neittä kyynärpäin, --
+ei loukata hän mieli.
+Mut tyttö reima kivahtaa:
+Niin tuhma, hyi, ei olla saa!
+Heleiaa, hei!
+Jos tanssiin tuuli vei,
+myös tiedä piirin pieli!
+
+Hän tytön vyöstä sieppas vaan,
+vei oikeaan, vei vasempaan;
+ne tanssin pyörre nieli.
+Ja posket hohti, poltti pää,
+he helmatusten hengähtää.
+Heleiaa, hei!
+Taas tanssiin tuuli vei!
+Sit' eihän eukot kieli?
+
+Et läheiseks saa käydä niin!
+Jo moni neito petettiin,
+ja sulho valat nieli.
+He hiipi suojaan siimeiden,
+mut kaikui alta lehmuksen:
+Heleiaa, hei!
+Ne tanssin tuuli vei!
+Ja vinkui viulun kieli.
+
+
+
+
+SUMUSARJAT.
+
+(_Faustin unelma._)
+
+
+Himmeä holvi,
+väisty ja raukee!
+Taivas, sa aukee,
+eeterin armaan
+siintää jo suo!
+Huurtehen harmaan
+usvat sa poista, --
+sammuissa tähtein,
+aurinko, loista:
+aamuhun lähtein,
+lämpöä luo!
+Ilmojen keijuin
+henkevä heimo,
+maan yli leijuin,
+nurmilla liitää;
+seurahan kaipuu
+kaihoten kiitää!
+Vartaloin tunnut
+harsoihin haipuu;
+nousee ja vaipuu
+liehuvat hunnut.
+Verhoon ne sulkee
+lehvikkövuoret,
+rinteillä kulkee
+mietteissä nuoret,
+lempeä kuiskii,
+sykkii ja säikkyy. --
+Köynnökset huiskii!
+Rypäleet väikkyy!
+Kohta jo paisuin
+suihkuin ne raisuin
+tynnyrit täyttää:
+virtoina kuohuin,
+helmeily viinein
+lailla rubiinein
+säihkyvän näyttää. --
+Utuiset sarjat,
+taas alas häilyin,
+laajoiksi lukee,
+järviä luoden;
+kunnaiden harjat,
+saarina päilyin,
+esiin jo aukee,
+riemua tuoden.
+Aurinko seijas
+hetken jo hohti:
+henget ne leijas
+pielille pilvein;
+leikkivin ilvein
+vaipuen vuoroin
+saaria kohti.
+Riemuja kuoroin
+kuulemme sieltä:
+Karkelo keijuin
+käy yhä leijuin,
+kunnes kuin ihmein
+kaikki jo hajoo. --
+Toiset ne vajoo
+varjohon puiden,
+tai utuvihmein
+liehuen liitää,
+veen yli uiden;
+toiset ne kiitää
+auvossa lemmen
+pois yhä valoon,
+Tähtölän taloon,
+hehkuja hemmen
+suutelemaan.
+
+
+
+
+MATKAMIEHEN YÖLAULUJA.
+
+
+1.
+
+Hengetär sä taivainen,
+joka tuskat, vaivat liennät
+sekä kurjan povehen
+sulo hoivaa suomaan riennät,
+oi, mua raastoi kiihko karmas!
+Miksi tuskat, riemut nuo?
+Lepo armas,
+saavu, rauhaa rintaan tuo!
+
+
+2.
+
+Rauhaa huippuin ylhäin
+sä nää!
+Puut vuorten jylhäin
+hämyyn jää;
+vait uinuu maat,
+ei linnut oksilla lennä.
+Aavoille ennä,
+rauhan jo saat!
+
+
+
+
+PROMETHEUS.
+
+
+Sa taivaas verhoo, Zeus,
+utu-usvihin
+ja voimaasi lapsekkaana,
+kuin poika ohdakistoon,
+koe tammihin ja kallioihin!
+Kas, yhä vaan mun maani
+on vankkumatta
+ja majani, jot' et sä kattanut,
+ja lieteni,
+min loimotus
+sun kateeks käy.
+
+En auringon alla tunne
+kurjempaa, kuin te, jumalat!
+Elannon surkean
+suo uhrisauhut
+ja rukoukset
+jumaluudellenne,
+ja nälkä teidän ois,
+jos lapset ja kerjurit
+ei houkkina toivois vielä.
+
+Kun lasna maailmaa
+ma katsoin ymmällä pää,
+niin eksynyt silmäni kääntyi
+päin päivää, kuin ois ylhäällä siellä
+muka korva, mi itkuni kuulee,
+ois sydän, kuin mun,
+mi ahdistettua säälii.
+
+Ken mua auttoi
+titaanein väkivaltaa vastaan?
+Ken mun pelasti
+kourista kuolon ja orjuuden?
+Sä itse sait tän kaiken aikaan,
+pyhä, hehkuva sydän,
+ja nuorna, hartain innoin
+sä pilvein Uinujaa
+hänen pettämänään kiitit!
+
+Sua kunnioittaisin? Miksi?
+Sa huojensitko koskaan
+vaivoja sortuneen?
+Sä lievensitkö koskaan
+tuskia itkeneen?
+Minust' eikö karkaissut miestä
+kaikkivaltias aika
+ja kohtalo ikuinen, --
+mun herrani, Zeus, ja sun!
+
+Luulit ehkä
+mun korpeen pakenevan,
+vihaavan elämää,
+kun eivät kaikki
+nuoruusunelmat täyttyneet!
+
+Täss' istun, kuvani mukaan
+ma ihmiset muovaan:
+suvun valtavan synty,
+prometheolaisen,
+mi on kärsivä, itkevä,
+on nauttiva, riemuitseva
+ja halveksiva sua,
+kuin minä!
+
+
+
+
+FRIEDRICH VON SCHILLER.
+
+
+
+
+KELLO-LAULU.
+
+      _Vivos voco. Mortuos
+      plango. Fulgura frango._
+
+
+Syvään muurattu on maahan
+kellonkaava torvineen.
+Valutyöhön joutukaahan!
+Joka mies nyt paikalleen!
+    Toimeen hikipäin
+    kaikki käsikkäin:
+Tulos palkitsevi vaivas,
+siunauksen suokoon taivas!
+
+Kun alamme nyt oivaa työtä,
+on sanat vakaat paikallaan;
+kun kelpo lause työss' on myötä,
+niin toimet sujuu sukkelaan.
+Myös harkitkaamme arvioiden,
+mit' aikaan heikot voimat saa;
+mies veltto, työtään hutiloiden,
+ei tiedä, mitä valmistaa.
+Juur ihmisälyltäs sa vaadit,
+ett' ensin kuvaat mielessäs
+ja selvät suunnitelmat laadit,
+kun toimiin työn käyt käsilläs.
+
+Puita pesään, kuusipuuta,
+kuivaa, jota liekki syö!
+Kohentakaa uunin suuta, --
+hei, jo lieska hormiin lyö!
+    Vaski sulaa on!
+    Tinaa joukkohon!
+Niinpä saadaan pronssi oiva,
+syntyy meille kello soiva.
+
+Kun kyky, luottain tulen voimaan,
+maan alla kellon valmistaa,
+niin kirkon tornista se soimaan
+käy tekijäinsä kunniaa.
+Sen ääni kautta aikain kauan
+soi kaikuin korviin ihmisten,
+se murheet lientää luona hau'an
+ja yhtyy kuoroon hartaiden.
+Se katsoo ihmislapseen lietoon;
+ja vaiheet päiväin kerkeäin
+tuo juhlallisna kansan tietoon
+sen malmi, mieltä ylentäin.
+
+Kuplat kuohuu taikinassa,
+aine suli kauttaaltaan!
+Lipeää nyt saakoon massa,
+niin se juoksee solkenaan.
+    Puhdas, vaahdoton
+    seos olkohon:
+Saadaan puhdas sointu malmiin,
+heleys ääneen kellon valmiin.
+
+Kas, riemuisasti pikku lasta
+sen juhlasoitto tervehtii,
+kun elontietään alkain vasta,
+hän kehdossansa uneksii;
+niin synkeät kuin kirkkaat päivät
+ne vielä aikain kohtuun jäivät;
+nyt äidinrinnan hellä lempi
+on lapsen armas aamuhempi. --
+Mut vuodet vierii nopeaan!
+Pois poika viskaa tyttöin vauvan
+ja syöksyy eloon huimimpaan,
+hän kiertää maailmaa kanssa sauvan,
+on outo kotiin tullessaan.
+Nyt armain ilmein, viehäkkeessään,
+kuin taivaan-kuvan ihanan.
+ja rusoposkin kainoin, eessään
+hän näkee immen seisovan.
+Hän punehtuu, kun neidon kohtaa,
+ja hymy hänet hehkuun luo;
+kauniimmat ruusut, jotka hohtaa,
+hän lemmitylleen rintaan tuo.
+Oi, sulo toiveet, kaihot vienot
+ens lemmen kulta-aikojen!
+Ne aukee silmiin, taivaan-tienot,
+jää sydän hurmaan autuuden;
+oi, kestäis aina tämä taika,
+tää armas nuoruuslemmen aika!
+
+Torvet hohkaa putkijohteen!
+Pistän puikon metalliin;
+jos se nyt saa lasihohteen,
+valutyö voi alkaa niin.
+    Pojat, sukkelaan
+    kokein tutkimaan,
+miten hauras norjaan juontui,
+kuinka seoksemme luontui?
+
+Näet missä vahva hentoon ryhtyy,
+miss' ankaruus ja lempeys yhtyy,
+Saat hyvän soinnun syntymään.
+Niin tutki, kun teet liittovalas,
+taipuuko mieleen mielialas!
+Katumus syöpyy pettyvään.
+Myrtti kaino kiehkuroiden
+väikkyy päässä morsion,
+kirkonkellot kutsuu soiden
+vihkijuhlan loistohon.
+Oi, tän juhlan riemuun kätkee
+nuoruusajan toukokuu!
+Seppel kuihtuu, huntu ratkee,
+armaat unet unhottuu.
+Pois kiihko jo jää,
+mut lempi on luottava;
+kukan painuvi pää,
+se on heelmää tuottava.
+Käy toimihin mies,
+elon taistohon töytää,
+hän työalan löytää;
+hän rehkii ja raataa,
+alas estehet kaataa,
+hän puuhaa ja puhkuu,
+hän onnea uhkuu.
+Pian tulvivi anteja, kertyen hiljaa,
+ja aitat ne täyttyvät runsasta viljaa.
+Mut perhettä karttuu, ja kartano varttuu.
+Kodin ohjat on vaimon,
+on emännän aimon,
+ja lasten äidin;
+hän on holhooja perheen
+ja estäjä erheen.
+Hän tyttöjä neuvoo
+ja poikia ohjaa;
+hän liikkuu ja häärää
+ja askaret määrää,
+tuo voittoakin
+käsin järjestävin.
+Hän paisuvin aartein jo kaappinsa täyttää,
+hän rukkia hyrrää ja sukkulaa käyttää,
+ja kiiltävän kirstunsa taltehen saa
+viti-villaa ja puhtainta palttinaa,
+luo kaikkehen lämmön ja väikkeen ja valon
+ja on valvoja talon.
+
+Isä kartanoportailtaan
+ilomielin maitansa katsoo,
+arvaa uljasta onneaan,
+kuulee kilkkuvat karjankellot,
+näkee niityt ja notkuvat pellot,
+aitat täydet ja ahdetut luuhat,
+näkee riihellä puintipuuhat.
+Kerskuin hän naurahtaa:
+vahva kuin vankka maa
+ja iskuilta kohtalon
+turvattu talo on!
+Mut onni, mi hymyy viittoili,
+ei solmijaks ole liittoin,
+ja äkkiä turma saa.
+
+Valantaan nyt käydä saamme,
+murtopinnan tiiviiks nään.
+Hurskain mielin huokaiskaamme
+nyt, kun sulut päästetään.
+    Tulppa auki lyö!
+    Herran huomaan työ!
+Syöksyy kantakaareen kaavan
+kuuma virta lailla laavan.
+
+On tuli onneks ihmisen,
+kun vaalit sitä valliten,
+ja mitä luo se muovaillen,
+saa aikaan taivaanvoima sen;
+mut voima tuo on hirmuinen,
+kun kahlehensa katkaisten
+jo omaa tietään kulkemaan
+käy luonnontytär irrallaan.
+Voi sua, jos se hurjin paloin,
+kasvain, vyöryin valtoinaan,
+kautta kaupunkein ja taloin
+raivoo, riehuu vimmoissaan!
+Ihmisneron luoma jaloin
+sortuu roihuun kamalaan!
+Pilvi musta
+maahan sataa
+virvoitusta;
+leimaus silloin jyrähtäin
+iskee päin.
+Kuulkaa häivytystä, hoi!
+Kellot soi!
+Illan suu
+ruskottuu;
+niin ei hohda päivän koi!
+Tupruu sauhu!
+Valtaa kauhu
+kaupungin. --
+Tuli puhkee paloon roimaan,
+yli kattoin karkeloimaan
+liekit lentää, päästen voimaan.
+Roviona roihu riehuu,
+räystäät ryskää, kuumuus kiehuu,
+pylväät suistuu, palkit murtuu,
+Lapset parkuu, äidit turtuu,
+koirat vinkuu,
+huudot rinkuu.
+Kesken kauhuin käydään työhön,
+päivän kirkkaus hohtaa yöhön;
+kautta ketjuin, käsin vankoin
+jonot sankoin
+kiirein kulkee; vuolahasti
+vesi suihkuu kattoon asti.
+Saapuu myrsky, raivoisasti
+yhtyin liekkein pauhinaan.
+Hei, ne sinkuu liehuissaan
+varastoiden kuiviin orsiin,
+tarttuu pehkuihin ja korsiin,
+kuivat sälyt kaikki löytää,
+ja nyt telmii, kuin ne maan
+raastaa tahtois juuriltaan;
+kohti taivaankantta töytää
+hurjapäät!
+Turhaks näät
+taistos luonnonvoimaa vastaan,
+väistää voit sa ainoastaan,
+alistut, kun hukkuu työs.
+
+Tyhjiks jäi
+paikat palon;
+myrskyyn lentää tuhka talon.
+Kaaret törröttää ja mustat
+torvi-tynkät;
+katsoo taivaan pilvet synkät
+huoneisiin.
+
+Sortui lies!
+Raunioihin
+kylmiin noihin
+vielä kerran katsoo mies. --
+Niin tyynnä tarttuu matkasauvaan.
+Vaikk' kohtas isku kohtalon,
+jäi vielä sulo lohtu toki:
+kun rakkaitaan hän koota koki,
+kas, tallellahan kaikki on!
+
+Alas virtas! -- vaski riittää, --
+kaava tuli täytehen!
+Tokko tekijöitään kiittää
+työ, kun tuomme esiin sen?
+    Ehkei luontunut?
+    Jos lie haljennut?
+Oi, kenties, kun toivo hymyy,
+edessä jo turma lymyy.
+
+Maan poveen, kätköön pyhän mullan,
+uskomme työmme tuottehen;
+niin maamies kylvää siemenen
+ja luottaa nousuun viljakullan,
+kun aika tulee täytehen.
+Myös kallihimmat siemenetki
+peitämme murhein poveen maan
+ja toivomme, ett' tulee hetki,
+kun käy ne eloon ihanaan.
+
+Tornista kirkon
+verkkaan vain
+soi kuolinkellot,
+kumahtain.
+Surusoitto seuraa haudan pieleen,
+matkalaista saattain viime tielleen.
+
+Oi, jo puolisosi rakkaan,
+oi, jo uhrautuvan äidin
+tumma Tuonen ruhtinas
+tempas, mies, sun rinnoiltas,
+luota lasten hentoisten,
+joita kantoi hellien,
+joita hellään vaali innoin,
+imettäin ne äidinrinnoin. Oi,
+nyt perheen siteet sulta
+laukes, iäks katketen;
+kodin onni, äiti kulta
+muutti maille varjojen;
+poiss' on kodin hellä käsi,
+silmä, joka valvoi öin;
+orpoja ja itseäsi
+vieras hoitaa lemmetöin.
+
+Kunnes kello jäähtyy siinä,
+raskas työ nyt seiskohon.
+Pojat, joit'ei mikään kiinnä,
+vapaat niinkuin linnut on.
+    Tähtein tuikintaan
+    ollaan jouten vaan,
+kunnes iltakuoro haipuu;
+mestari vain huoliin vaipuu.
+
+Metsätöiltään miesi palaa
+reippain mielin illan suussa,
+kodin lämpimille halaa.
+Lampaat määkyin kotiin kulkee,
+ammuu karja
+kiiltokarva, käyräsarvi;
+kellot kilkkaa,
+kun ne tulee perävilkkaa.
+Lyhdekuormaa
+ruuna kiskoo;
+kiertäin vyhteen,
+poika viskoo
+yli lyhteen
+kukkasvyön.
+Tanssihin käy nuori kansa
+jälkeen työn.
+Tiet ja torit tyhjenevät;
+hauskan lieden luokse kertyy
+perhekunnat; kirskuin kiinni
+portit kaupungin jo pannaan.
+Hämy synkkä
+maahan lankee;
+vaan ei pelkoon meitä saata
+varjot yön;
+rauhanmies voi tyynnä maata: --
+laki valvoo, poistain pahantyön.
+
+Kallis oikeus, kaikkein suoja,
+taivaantytär, onnen tuoja,
+kevein pakoin sidot vapaan;
+perustan loit kaupungeille,
+johdit yhteistoimen teille
+metsäläiset ihmistapaan,
+yhteen liitit höllät ohjat,
+annoit siveystajun pohjat,
+kallihimman tunteen toit,
+lemmen isänmaahan loit!
+
+Sadat käsivarret käkee
+yhteistyöhön rattoisaan;
+liikkeist' innokkaista näkee
+voiman, tahdon tarmokkaan.
+Mestari ja sälli kanssa
+tietää vapaan työnsä lait;
+kukin mies on paikallansa,
+herjaaja se olkoon vait.
+Työssä sun on kunnias!
+Vaivannähnyt palkan kantaa:
+Arvon saakoon ruhtinas,
+meille arvon työmme antaa.
+
+Rakas rauha,
+sulo sopu,
+jäämään jääkää
+kaupunkiimme hiljaiseen!
+Älköön koskaan päivä nousko,
+jolloin sodan julmat joukot
+tyyntä laaksoamme raastaa,
+jolloin taivas,
+jota vieno rusko
+illoin seijastaa,
+kaupunkein ja kyläin hurjaa
+palon lieskaa heijastaa!
+
+Muotin nyt me murtaa voimme,
+rikki sen jo lyödä saa;
+kohtasilmin ihannoimme
+kuvaa sopusuhtaisaa.
+    Käykää vasaraan,
+    kuori pois nyt vaan!
+Olet kellon ilmiin saava
+vain jos pirstaks menee kaava.
+
+Vain mestari se viisain toimin
+voi kaavan murtaa aikanaan;
+mut voi, jos vaski omin voimin
+käy hehkuvuona virtaamaan!
+Se sokein vimmoin, räjähdyttäin,
+lyö säpäleiksi kehystät,
+kuin hornan-liekein kaikki syttäin,
+sen tuholaineet vierivät.
+Kun voimat raat saa riehakoida
+ei muodostelmaa luoda voida;
+kun kansat raivoo valloillaan,
+ei onni pääse taimimaan.
+
+Voi maata, missä paloaineen
+näät kyliin kurjiin kertyneen,
+ja rahvas, ryöstäin linnat maineen,
+käy itse käsin oikeuteen!
+Kapina tarttuu kellon kieleen,
+sen kupu ulvoin ämyää!
+vihitty rauhaa soimaan mieleen
+nyt väkivaltaan yllyttää.
+
+Vapaus, veljeys! huuto raikuu;
+jo rauhanmies käy miekkahan,
+ja torit täyttyy, kadut kaikuu,
+näät murhajoukkoin riehuvan.
+Hyeenain lailla, kilvan kiistäin,
+siin' irnuu vaimot ilkkusuin,
+kuin pedon hampain irti riistäin
+sydämet äsken surmattuin.
+Ei mikään ole pyhää, taukoo
+jo tunteet, joita kainous toi,
+ja hurjuus kaikki sulut laukoo,
+ja ilkivalta mellakoi.
+Herännyt leijona on kiivas,
+on julma hammas tiikerin,
+mut ihminen, min raivous riivas,
+on hirmuisista hirmuisin.
+Niin on! -- ei taivaansoihtu valon
+oo käsiin umpisokeiden!
+He sit' ei nää, he syttää palon,
+maat, kaupungit vain tuhoten.
+
+Riemuun vaihtui huolten taakka!
+Kas! kuin kirkas täysikuu
+kello ehjä kehään saakka
+kotelostaan paljastuu.
+    Kuvun laitoineen
+    vienoon väikkeeseen
+ilta luo ja kilpileiman,
+nimen taideniekan reiman.
+
+Hei, joukkohon!
+Työmiehet, kapsuttakaa jalkaa!
+nyt kellon vihkiäiset alkaa.
+*Concordia* sen nimi on.
+Niin sopuun, yksimielisyyteen vahvaan
+Se liittäköön ja kootkoon rakkaan rahvaan.
+Ja tehtävään se käyköön, oi,
+johonka mestari sen loi:
+Pian maisen elon yläpuolla
+se heiluu siinnoss' ilmojen,
+jyrinän naapurina tuolla
+on välimailla tähtien.
+Soi kehottain sen ääni silloin,
+kuin vilkkuin haastaa tähdet nuo,
+jotk' kiittää Luojaa aamuin, illoin
+ja vuoden vaihteet tietoon tuo.
+Iäiset vakavuudet selkoon
+se saattakohon soitollaan,
+ja joka hetki, heiluissaan,
+sen kieli aikaa kosketelkoon.
+Se elon vaiheet tuokoon julki
+vaikk' itse on se tunnoton,
+ja heille, jotka kuoloon kulki,
+se viime rauhaa soikohon.
+Ja kuten kaiku kohta-ikään
+soi loppuun, kun se korvaan saa,
+se kumutkoon: ei kestä mikään,
+maan päällä kaikki katoaa!
+
+Köysin vahvoin nostakaahan
+ylös kello kuopastaan!
+Pääsköön sointuin ikimaahan,
+taivaan sineen kohoomaan.
+    Kaikki kiskokaa!
+    Hei, se heilahtaa!
+Riemua se tuokoon lauhaa,
+ensi ääni soikoon *rauhaa*.
+
+
+
+
+KAIHO.
+
+
+Laakso tää on ahdas, pieni,
+usvat kolkot painostaa.
+Pois jos johtaa voisin tieni,
+minne mieli kaihoaa!
+Kunnaat kukkii lounaan mailla,
+ikikevään siellä nään:
+Saisin liitää linnun lailla
+yli vuorten etelään!
+
+Sulosoinnut, täyttäin tienot,
+taivaanrauhaa rintaan luo;
+yli kenttäin leyhkät lienot
+tuoksuin balsamia tuo.
+Kultaheelmäin loistoon kiehtää
+tummat viidat lehviään;
+mieltä kirjokukat viehtää,
+joit' ei talvi riistäkään.
+
+Mitkä ihmeet silmää kohtaa
+säihkeess' ikiauringon!
+Miten vuoret väikkyin hohtaa,
+miten lauha ilma on! --
+Oi, mua estää virran hyrskyt,
+jotka pauhaa kuohupäin;
+välillämme kohoo tyrskyt,
+sydänparkaa säikyttäin.
+
+Venho vaappuu, tullen tuolta,
+soutajaa en nähdä voi.
+Purteen hyppää ilman huolta!
+Henget sitä haltioi.
+Usko, tohdi, -- sillä, tiedä,
+onni ei tuo takeitaan;
+sinut ihme vain voi viedä
+ihanuuteen ihmemaan.
+
+
+
+
+ALPPIMETSÄSTÄJÄ.
+
+
+Sääli toki kauris rukkaa!
+Kauris on niin suloinen,
+syö ja nyhtää nurmen nukkaa,
+puron luona leikkien.
+»Äiti, äiti, miehen teille
+ajoon tahdon tuntureille!»
+
+Voisit ennen karjaa kaita,
+hauska torveen toitottaa!
+Kellot kilkkuu pitkin maita,
+metsä huohuu, humajaa.
+»Äiti, äiti, miehen teille
+pilviin tahdon tuntureille!»
+
+Miks et kukistas sa huoli?
+Vienosti ne hymyää.
+Vuorten viluun kukat kuoli,
+kolkot huiput peittää jää!
+»Kirjokukat, tiedänhän ne,
+äiti, äiti, en jää tänne!»
+
+Läksi poika ajoon riistan,
+pois hän syöksyy veikaten,
+hurmoksissa hurjan kiistan
+häälyy yli kuilujen.
+Kilpaan käyden tuulen kanssa,
+kauris karkaa makuultansa.
+
+Kaljun rinteen kallioita
+kapuaa se kepeään,
+pelkäämättä onkaloita
+siukuu yli iljenjään.
+Mutta hurjapää ei huoli,
+seuraa kädess' surmanuoli.
+
+Nyt se vuoren huippuun häätyy,
+viime kielekkeelle jää;
+kuilun partaalle se päätyy,
+pakoon pääsyä ei nää.
+Eessä surma, syvyys huima,
+takaa tulee urho tuima.
+
+Tuskan silmin vaiti rukka
+kovaa miestä rukoilee;
+turhaan, jo sen perii hukka,
+hän jo tähtää, -- Hipaisee? --
+Vaipuu jousi! -- Rotkelmastaan
+Vuoren-Ukko tulee vastaan.
+
+Hätääntyneen Halliparta
+surman suusta pelastaa.
+»Turmantuoja, teilläs karta
+Lumilinnaa rauhaisaa!
+Ihmisten on maassa majat;
+mitä meidän karjaa ajat?»
+
+
+
+
+ROBERT BURNS.
+
+
+
+
+HYVÄSTI, YLÄMAA.
+
+
+Ylämaahan ma kaihoon, ma aina sen nään,
+Ylämaahan ma kaihoon metsästämään:
+ajot hirven ma muistan ja kaurihin vaan,
+Ylämaahan ma kaihoon, jos minne mä saan.
+Jää hyvästi, Pohja ja vuoristovyö,
+koti kunnon, miss' asuu tarmo ja työ!
+Jos missä on tieni ja matkani pää,
+Ylämaa ja sen kukkulat mieleeni jää.
+
+Te hyvästi, tunturit, jäätikkömaat,
+ja hyvästi, laaksot ja vihreät haat!
+Te hyvästi, metsät ja aarniopuut,
+ja te vaahtiset virrat ja vuonojen suut!
+Ylämaahan ma kaihoon, ma aina sen nään,
+Ylämaahan ma kaihoon metsästämään:
+ajot hirven ma muistan ja kaurihin vaan,
+Ylämaahan ma kaihoon, jos minne mä saan.
+
+
+
+
+HYVÄSTI, MAINE SKOTLANNIN!
+
+
+Hyvästi, maine Skottlannin
+ja vanha voimas tunto!
+Hyvästi skottein nimikin
+ja miehen mieli ja kunto!
+Miss' soluu Tweed ja mereen saa,
+miss' Sark käy Solwayta kohti,
+nyt Englannill' on rajamaa, --
+rutiruojat ne maatamme johti!
+
+Mitä taistot kaikki ei tehneet kai,
+ei väkivalta ja kettuus,
+nyt lahjusrahat aikaan sai
+ja harvain kurjien pettuus.
+Jäi Englannin miekka pilkaks vaan,
+ja uljuus meissä hohti;
+mut vieras kulta lannisti maan, --
+rutiruojat ne maatamme johti!
+
+Oi, miks sain nähdä päivät nää,
+kun maan he möi ja osti!
+Jos kuollut ma oisin, harmaapää,
+kun Bruce ja Wallace kosti!
+Mut uhkapäin mä huudan näin,
+-- ja ken sit' eittää tohti --:
+maan petos löi ja kultaan möi, --
+rutiruojat ne maatamme johti!
+
+
+
+
+JOS MIKÄ LIE!
+
+
+Ken rehti-miesnä köyhyyttään
+on häpeissään ja mitä lie,
+se raukka, jääköön nöyrtymään!
+Ei, pystyyn pää, jos mikä lie!
+Jos mikä lie ja mikä lie,
+lie halpa työs, tai mitä lie!
+Vain kullan leima sääty on,
+mies kultaa on, jos mikä lie.
+
+Viis siitä, syökö kontistaan,
+on sarkainen, vai mikä lie!
+On houkka houkka loistossaan,
+mut mies on mies, jos miten lie!
+Jos mikä lie ja mikä lie,
+jos kiilloton ja mikä lie,
+niin suora mies, vaikk' köyhäkin,
+on kuningas, jos mikä lie.
+
+Kas pöyhkää, röyhkää nulikkaa,
+-- ties, loordiko, vai mikä lie! --
+jos sadatkin tuo pelkoon saa,
+hän nahjus on, jos mikä lie.
+Jos mikä lie ja mikä lie,
+jos helyt, tähdet mitä lie,
+mies itsenäinen näkee nuo
+ja naurahtaa, jos mikä lie.
+
+Kuningas viittaa: valmis on
+parooni, kreivi, -- mikä lie! --
+mut kunnonmiehen tekohon
+ei pysty hän, jos mikä lie.
+Jos mikä lie ja mikä lie,
+Jos nimein sointu mikä lie,
+niin kykys, tarmos tunto tyyn'
+on ylempää, jos mikä lie.
+
+Niin käyvän, oi, sa ihannoi,
+-- ja käykin niin, jos mikä lie, --
+ett' tunnontyös ja kuntos myös
+vie valtaan sun, jos mikä lie.
+Jos mikä lie ja mikä lie,
+viel' aika saa, jos mikä lie,
+kun mies ja mies ne kautta maan
+on veljiä, jos mikä lie!
+
+
+
+
+EI KETÄÄN.
+
+
+On mulla vaimo, lies,
+en jakoon päästä ketään;
+mua ei hae lautamies,
+enk' käräjiin vie ketään.
+
+Lie penni joutaviin,
+mut siit' en kiitä ketään;
+jos takuuseen en kelpaa, niin
+en lainoin kiusaa ketään.
+
+Ma herrasmies en lie,
+mut pokkuroi en ketään;
+on miekka, lempo vie! --
+en liki laske ketään.
+
+Vain vapaa, iloinen,
+en koskaan sure ketään!
+Jos ei mua kysy ken,
+mä myös en kysy ketään.
+
+
+
+
+MUN KULTANI ON RUUSUNEN.
+
+
+Mun kultani on ruusunen,
+on rusoruusu haan,
+Mun kultani kuin sävel on,
+mi uhkuu sointujaan.
+
+Niin kaunis kuin sa, tyttö, oot,
+niin syvän lemmen luot;
+sua lemmin, kulta, kunnes pois
+ne virtaa meren vuot.
+
+Niin, kunnes meri virtaa pois,
+ja sulaa vuorten jää:
+Sua lemmin vielä, armahin,
+kun suljen silmät nää.
+
+Hyvästi, ikilemmittyin!
+Hyvästi hetkeks vaan!
+Taas luokses tulen lemmittyin,
+vaikk' äärest' ääreen maan.
+
+
+
+
+BALLOCHMYLEN MAAT.
+
+
+Käy Catrine-metsä kellervään,
+syys-hohdon nurmet, kentät saa;
+ei laula leivo niityillään,
+jo luonto hiljaa uinahtaa.
+Syys-teiltä Meerin laulu raikas
+se helkkyi, täyttäin lehdot, haat,
+ja kaukometsä vastaan kaikas:
+»Hyvästi, Ballochmylen maat!»
+
+Taas kukat takaa talven jään
+ne kentät, laaksot kirjavoi;
+käy linnut esiin kätköistään,
+ja ilmaan riemulaulut soi.
+Mut pois jää multa laulupuistot
+ja sulo siimeet kukikkaat;
+hyvästi, Ayr, ja armaat muistot,
+hyvästi, Ballochmylen maat!
+
+
+
+
+MEERILLE TAIVAASSA.
+
+
+Sa viime tähti, kalvas koi,
+mi hymyin vilkut aamuin ain,
+nyt sätees taas sen päivän toi,
+mi Meerin riisti rinnoiltain.
+Oi, Meeri, henki häipynyt,
+miss' asut tuolla väikkeessäs?
+Mun, vaisun, voitko nähdä nyt,
+nää murheet kuulla ystäväs?
+
+Kuink' unhottaisin päivän tuon
+ja Ayrin armaat siimehet,
+kun liiton teimme luona vuon:
+oi, eronhetket kaihoiset!
+Ei ikiaikain kulkuhun
+nuo riemuin muistot häivy pois,
+sun kuvas, viime suukkos sun! --
+Ken viimeiseks sen luullut ois?
+
+Ayr solui, hiekkaan loiskahtain,
+sen kätki viidat metsämaan,
+ja koivut, kukat pihlajain
+loi sulo seutuun tuoksujaan.
+Liversi linnut, lempi soi,
+jäi kielot riemuin vuoteekses; --
+oi, liian joutuin lännen koi
+toi hetket illan mielehes!
+
+Nuo maisemat ma aina nään,
+visusti vaalin muiston tuon!
+Oi, mieleen yhä syvempään
+se uurtuu vain, kuin uoma vuon!
+Sä Meeri, henki häipynyt,
+miss' asut tuolla väikkeessäs?
+Mun, vaisun, voitko nähdä nyt,
+nää murheet kuulla ystäväs?
+
+
+
+
+VILJANLEIKKUUSSA.
+
+
+Roobin leikkas ruista,
+ma rinnan nyhdin, riivin.
+Hui! pienen sirpin sain,
+mut jäljess' yhä hiivin.
+
+Mä lähdin kauppalaan,
+vein kankurille työtä:
+Isänsä töllillä
+On Roobin, -- lähti myötä!
+
+Ei ollut milläänkään, --
+voi, mitä luulla mahtoi?
+Jo keksi kepposet,
+kun talontytärt' tahtoi!
+
+Niin vannoi: »Pöydässäin
+sua talvest' alkain ruokin!»
+Hui! tyhjän isäntä
+ja huippakenkä tuokin!
+
+Roobin leikkas ruista,
+ma rinnan nyhdin, riivin.
+Hui! pienen sirpin sain,
+mut jäljess' yhä hiivin.
+
+
+
+
+TULLUT LÄPI VILJAN.
+
+
+Viljast' tullut, pikku rukka,
+läpi viljamaan;
+on kosteana helma, sukka,
+viljast' tullessaan.
+
+Jenni, hän on ruiskukka,
+kastuu ainiaan:
+on kosteana helma, sukka,
+viljast' tullessaan.
+
+Jos sun, kukka, kohtas Jukka,
+viljaan hiipien!
+Soi ehkä Jukka suuta, kukka, --
+liekö nähnyt ken?
+
+Jos sun kukka, kohtas Jukka
+tullen läpi haan!
+Soi ehkä Jukka suuta, kukka, --
+käynkö kertomaan?
+
+Jenni, hän on ruiskukka,
+kastuu ainiaan:
+on kosteana helma, sukka,
+viljast' tullessaan.
+
+
+
+
+MYLLÄRIN MISKA.
+
+
+Hui, hai, Myllärin Miska,
+jauhomekko-mies!
+Pussiin markkoja pyytää,
+penneiks jäävän ties.
+Niin oli jauhossa mies,
+jauhossa lakki ja niska,
+jauhoinen oli suu,
+jolla suuteli Miska.
+
+Hei, sitä Myllärin Miskaa,
+säkkein jauhajaa!
+Siinä se virkamies on,
+kokoo tavaraa;
+laariin jauhoja saa,
+markkoja arkkuun viskaa.
+Sattuis, vaikka liivini sais
+Myllärin Jauho-Miska.
+
+
+
+
+JO TAATTO KIELSI, ÄITI KIELSI.
+
+
+Jo taatto kielsi, äiti kielsi,
+ei kieltoa kuullut hän;
+ei tyttö kuullut, ei liemen luullut
+niin karvaaks kääntyvän.
+Ja poika-huippari Jumping John,
+hän petti kaunoisen. --
+Oi, poika-huippari Jumping-John,
+kun petti kaunoisen!
+
+Kili, lehmä ja allas, nurmenkallas
+ja rahojakin yli sa'an:
+lisäks impi kaino ja torpan aino,
+sulo, viehkeä katseeltaan!
+Mut poika-huippari Jumping John,
+hän petti kaunoisen. --
+Oi, poika-huippari Jumping John,
+kun petti kaunoisen!
+
+
+
+
+VEKKULI-VILLE.
+
+
+Sa hurja Vekkuli-Ville! --
+Hän markkinoille saa;
+hän aikoo viulunsa myydä
+ja ostaa rihkamaa.
+Mut kun tuli luopua siitä,
+suli silmät kyyneliin.
+Sa hurja Vekkuli-Ville,
+no, terve näkemiin!
+
+Hei, Ville, myy sie viulus,
+ei sillä sielua lie!
+Hei, Ville, myy sie viulus,
+ja osta viinaa sie! --
+»Jos myin oman rakkaan viulun,
+mua hurjaks he luulla vois:
+Niin monta riemun päivää
+me yhdessä soitimme pois.»
+
+Mut kun tulin Puolitiehen,
+kävin kievariss' äkkipäin,
+ja hurjan Vekkuli-Villen
+jalat ristissä pöydällä näin:
+hän kumppaniseurass' istui,
+suli kaikki hurmoksiin.
+Sa hurja Vekkuli-Ville,
+no, terve näkemiin!
+
+
+
+
+THOMAS MOORE.
+
+
+
+
+NUORI LAULAJA.
+
+
+Läks nuori laulaja taistohon,
+soma kuolla, kun nuolet tuiskii!
+Isän miekka ankara vyöllä on,
+ja olalla harppu huiskii. --
+»Vaikk' kaikki sun pettäis, laulun maa»,
+huus uhmaten urho oiva,
+»tää miekka sun oikeuttas puolustaa,
+tää harppu on riemukses soiva!»
+
+Ja laulaja kaatui, -- mut lannistaa
+ei ylvästä henkeä voida.
+Hän harppunsa särki, -- ei enää saa
+sen haastavat kielet soida:
+»Sua koskaan vieras ei sorrakaan,
+sa lemmen ja miehuuden kaiku!
+Oli laulusi vapaita varten vaan,
+ja ne orjain kesken ei raiku!»
+
+
+
+
+ILTAKUORO.
+
+
+Iltakuoron sävel liitää,
+soiden hiljaa yli veen;
+kohti, yhä kohti kiitää,
+kaikuin takaa taipaleen:
+    Jubilate, Amen!
+Pois jo taas, jo pois se liitää,
+häipyin humuun hiljaiseen:
+    Jubilate, Amen!
+
+Vuoroin, kuudanvesiin viihtyin,
+sävel rantaan raukeaa;
+vuoroin, hyrskyn lailla kiihtyin,
+kesken pauhun soinnun saa:
+    Jubilate, Amen!
+Taas jo, vetten lailla viihtyin,
+sävel rantaan raukeaa:
+    Jubilate, Amen!
+
+
+
+
+KAIKKI KIRKKAHIN --
+
+
+Kaikki kirkkahin
+vain joutuisimmin vaipuu;
+kaikki suloisin
+sa ihaninnaan haipuu.
+Kuin tähti lennossaan,
+kuin kukka tehden terää,
+niin toiveet katoo, kuihtuu vaan
+ja hukkuu, kun ne herää.
+Kaikki kirkkahin
+vain joutuisimmin vaipuu;
+kaikki suloisin
+se ihaninnaan haipuu!
+
+Ken siis unelmois,
+kun uni kesken kätkee?
+Kenpä luottaa vois
+siteihin, jotka ratkee?
+Ei, paras silloin tuo,
+kun sokeaksi heittyy:
+jää näkemättä valovuo,
+mi sentään yöhön peittyy!
+Kaikki kirkkahin
+vain joutuisimmin vaipuu;
+kaikki suloisin
+se ihaninnaan haipuu!
+
+
+
+
+OI, USEIN HÄMYSS' YÖN --
+
+
+Oi, usein hämyss' yön,
+kun unta en saa silmiin,
+niin säihkeess' sädevyön
+käy entispäivät ilmiin:
+    pojan ihanteet,
+    hymy, kyynelveet
+ja lemmenmuistot armaat;
+    sulo silmät nään,
+    luo hautain jään,
+miss' uinuu kylmät parmaat!
+Noin usein hämyss' yön,
+kun unta en saa silmiin,
+kuin kautta vihmevyön
+nään entispäivät ilmiin.
+
+Kun muistan ystävät
+ja ilot huimapäiden,
+jotk' kuoloon häipyivät,
+kuin lehdet valtaan säiden,
+mun on, kuin sen,
+    mi viipyen
+jäi juhlasaliin vielä:
+    valo hämärtäy,
+    kukat kelmeiks käy,
+ja yksin hän on siellä!
+Noin usein hämyss' yön,
+kun unta en saa silmiin,
+kuin kautta vihmevyön
+nään entispäivät ilmiin.
+
+
+
+
+LORD BYRON.
+
+
+
+
+KREIKALLE 1819.
+
+(_Don Juanin 3:nnesta laulusta._)
+
+
+Te Kreikan maat ja Kreikan veet,
+miss' Sapphon laulu hehkuun nousi,
+miss' sukes uljaat ihanteet,
+ja Foibos kiiti, Delos sousi,
+te maat, miss' aurinko on vaan
+ja kesätaivas ennallaan!
+
+Ei Teon huilun helkkinää,
+ei Kion sotaharpun kieltä
+nyt raiu kotirannat nää;
+vain vierasten ne viehtää mieltä,
+ja kohti länttä kajahtaa
+pois kauas »Onnen saarten» taa.
+
+Maraton, vesiin kuvastuin,
+on vielä alla vuoren harmaan;
+oi, hetken siellä uneksuin
+taas vapaaks muka Kreikan armaan:
+Kun Persialaisten haudan näin,
+en luullut orjaks itseäin.
+
+Siell' istui luona Salamiin
+maanvaltias, miss' aaltoo raumat;
+hän laivat luki tuhansiin,
+vei kansoin taistoon sotalaumat:
+ne kaikki tarkastukseen tuo, --
+kun joutui yö, miss' oli nuo?
+
+Miss' ovat nuo? Ja minne, oi,
+jäit, maani? Rannat, vetten pinnat
+nyt voittolauluja ei soi, --
+ei syki enää sankarrinnat!
+Ja itse lyyra, pyhä, sun,
+se vaipunut on käteen mun.
+
+On jotain toki seutuvin,
+miss' asuu orjat pontta vailla,
+jo hävyntunto jonkunkin, mun
+polttaa posket lieskan lailla,
+näet laulajall' on puna vaan
+ja kyynel kohtalolle maan!
+
+Vain häpeäänkö jäämme niin
+ja itkuun? -- Isät vuoti verta.
+Maa, nosta eloon, aseisiin
+nuo Spartan urhot vielä kerta!
+Kolmestasa'asta kolme suo:
+Thermopylain he uuden luo!
+
+On vainaat vait? -- Ei herää ken! --
+Oi, ei, -- soi ääni kumpuin yöstä,
+kuin kosken pauhu kaukainen:
+»Elävät, nouskaa orjantyöstä!
+Vain yks jos nousee, tulemme!»
+Mut elävät, -- on vaiti he.
+
+Ei, turhaan! -- Malja tuotakoon:
+Sä läiky, Samosviini vainen!
+Rypäle verta vuotakoon,
+ja käynöön taistot turkkilainen.
+Hän tietää antaa iskujaan,
+me maljoin ottelemme vaan.
+
+Pyrrhiche-tanssin tahti soi, --
+mut Pyrrhon falangi ei loista!
+Kaks muinaisleikkiä, mut oi,
+jäi unhoon miehekkäämpi noista!
+On kirjaimistos entinen, --
+vai orjille toi Kadmos sen?
+
+Ei, samolaista pikariin!
+Se rypäle se sulon antoi
+Anakreonin säveliin:
+Tyrannin iestä hänkin kantoi,
+-- Polykrateen, -- mut käskijän
+ties edes Helleeniksi hän!
+
+Kas, Kersoneson vallanmies
+ol' uljain vapauden pylväs.
+-- Tyranni? -- niin: Miltiades!
+Taas mies jos syntyis yhtä ylväs,
+mi despoottina lujempaan
+kiristäis yhdyssiteet maan!
+
+Ei, samolaista pikariin!
+Jäi Pargan vuorihin ja Suulin
+viel' uljas heimo kätköksiin;
+ne muinais-doorilaisiks kuulin:
+Sielt' esiin taimi nouskohon,
+mi Herakleidein kantaa on!
+
+Äl' luota Frankkein apuhun,
+on valtain tarjouksissa pettuus.
+Ei, oma olkoon miekkas sun!
+Pian kilpes Latiinien kettuus
+ja Turkin hurjuus riistäis pois,
+vaikk' kuinka leveä se ois.
+
+Ei, samolaista pikariin! --
+Mut kun nään impein ilonvietteet
+ja katson silmiin säihkyviin,
+mua verta itkettää vois mietteet,
+ett' imettää vain orjaa saa
+nuo rinnat, jotka puhkeaa.
+
+Veet Sunionin ärjähtää: --
+Sen marmorpaaterolla tuolla
+tahtoisin purkaa tunteet nää
+ja niin, kuin joutsen, lauluun kuolla.
+En suostua voi orjuuteen, --
+ei, mereen malja viinineen!
+
+
+
+
+HYVÄÄ YÖTÄ!
+
+(_Childe Haroldin I:stä laulusta._)
+
+
+Hyvästi jää! Taa aaltoin vyön
+jo häipyy synnyinmaa.
+Veet tyrskyilee, käy tuulet yön,
+soi lokkein kirkunaa.
+Päin päivänlaskun säihkyä
+käy tiemme myrskyn myötä;
+hyvästi, aurinko, ja sä
+maa isäin, -- hyvää yötä!
+
+Vain hetkeks päivä peittoon jää,
+tuon aamun jällehen;
+voin vettä, taivast' tervehtää,
+mut synnyinmaata en.
+-- Sä tyhjäks uljaan linnan näät,
+jäi telkeet portin suulle:
+Pihalla versoo ruohonpäät,
+ja ulvoo koira -- kuulle!
+
+Hoi, kuule, paashi pienoinen,
+miks siinä itketkään?
+Vai pelkäät vimmaa tyrskyjen
+ja raivopuuskaa sään?
+Mut pyyhi kyynel silmistäis,
+on uljas laiva meillä;
+nyt nopein haukka jälkeen jäis
+sen riemuisilla teillä.
+
+»En kysy tyrskyin pauhinaa,
+jotk' kiljuin syöksyy päin;
+Sir Childe, ei, toiset seikat saa
+mun murheiseksi näin.
+Ma jouduin eroon taatostain,
+jäi äiti huolten vaivaan;
+nyt mun ei muuta turvaa lain,
+kuin sä -- ja Herra taivaan.
+
+»Mua taatto kauan siunas vait,
+lie surrut vähän vaan; --
+mut äiti varmaan itkee kait,
+siks kunnes palataan.» --
+No niin, sa lapsi, lohduks on,
+kun itkut pyrkii esiin;
+jos mull' ois mieles viaton,
+myös mun sais silmät vesiin.
+
+Hoi, kuule, uljas linnamies,
+vai kelmeäks sun nään?
+Sua ehkä uhkaa Ranskan ies,
+tai pelkäät vimmaa sään? --
+»Sir Childe, mä hengestäni viis!
+Ei, muu se minuun koski:
+luo armaan vaimon aatos liis,
+ja kalvaaks kääntyi poski.
+
+»Luo linnas vaimo sekä laps
+jäi järven poukamaan;
+jos isää kysyy kultahaps,
+mit' äiti vastaakaan?» --
+Niin vai, sa oiva linnamies, --
+en pyri murhees jakoon;
+ken mailman turhat tunteet ties,
+hän nauraa, -- lähtee pakoon!
+
+En usko naisten kyyneliin!
+Pian uudet kosijat
+saa säihkyn silmiin sinerviin,
+jotk' äsken kaihtuivat.
+Ei muistot mulle vaivaks jää,
+en sure, säät jos soisi;
+voin surra, kun en mitään nää,
+mi surun arvoist' oisi!
+
+Ja niin nyt aavaa merta uin,
+ma maailmass' yksin oon: --
+Mua muut ei kaipaa itkusuin,
+siis kaipuu haihtukoon!
+Vain koira vinkuu, kunnes sen
+vei vieras ruokain ääreen:
+Jos palaan niin ja lähenen,
+kenties mua tarraa sääreen.
+
+Ma kevein rinnoin laivassain
+jään merten kuohinaan. --
+Vie, minne viet mun, kun et vain
+vie rantaan kotimaan!
+Te terve, tyrskyt raivokkaat!
+Ja kun käyn tuulten myötä,
+taas terve, rotkot, erämaat!
+Maa isäin, -- hyvää yötä!
+
+
+
+
+SANOTAAN, TOIVOSS' ONNI ON.
+
+
+Sanotaan, toivoss onni on;
+mut menneisiin taas lempi vaipuu:
+se kiintyy riemuin muistohon,
+ja ensi tunteet viimeks haipuu.
+
+Mit ihannoimaan muisto jää,
+se muinoin oli toivon tuomaa;
+sen muisto kalliiks pyhittää,
+vaikk' kadonneen jo toivon huomaa.
+
+On tyhjää kaikki, harhaa vaan:
+tulevat pettää, kaukaa väikkyin;
+et menneitäs saa palaamaan,
+ja nykypäivääs katsot säikkyin!
+
+
+
+
+KOKOELMASTA »HEPREALAISIA SÄVELIÄ».
+
+
+
+
+1.
+
+HÄN IHANANA HIIPII LUO.
+
+
+Hän ihanana hiipii luo
+ja säihkeessään kuin yö on musta.
+Mi valoon, varjoon tenhon tuo,
+siit' immessä on ilmausta:
+niin ihmeloistoon sulaa nuo,
+kuin vähää ennen sarastusta.
+
+Pois varjokaan tai sädehyt --
+se haihduttais tuon sävyn hienon,
+nuo tummain kutrein viehkeilyt
+ja sulo kasvoin loisteen vienon,
+joiss' ilme puhdas virkkaa nyt,
+kuin kirkas, sees on aatos pienon.
+
+Ja poskilla ja otsall' on
+niin armas hymy, hohde aino.
+niin tyyni veikeys viaton;
+näät lapsen, jot'ei tapaa vaino,
+min mieli hellän hyvä on
+ja sydän puhdas, lempi kaino.
+
+
+
+
+2.
+
+RINTEILLÄ JUUDAN.
+
+
+Rinteillä Juudan kauris juosta
+nyt mielin määrin saa
+ja juoda joka lähteen vuosta,
+joit uhkuu pyhä maa.
+On jalka nopsa, silmiss' on
+vain riemun loiste vallaton.
+
+Tuo sulo liike, silmä seijas
+on tuttu Juudanmaan,
+mut muinoin täällä jalka leijas
+siromman asukkaan.
+Puut Libanonin tummat näät,
+mut' poiss' on Juudan kutripäät.
+
+Sai onnen palmu laaksoss' siellä,
+-- hajonnut Israil ei, --
+se mantuun kiintyi, maass' on vielä,
+johon sen juuri vei:
+Ei kodistaan se luovu pois,
+ei muilla main se elää vois.
+
+Mut meidän täytyy kuljeksia,
+ja muu maa haudaks jää;
+ei meille isäin leposija
+oo viime retken pää.
+Ei paatta jäänyt templihin,
+ja Herja valtas Saalemin.
+
+
+
+
+3.
+
+HEIT' ITKE!
+
+
+Heit' itke, jotka vietiin virtain taa,
+joilt' templi ryöstettiin, jäi uneks maa;
+sä itke, -- Juudan harppu rikki on,
+kodissa Herran asuu uskoton!
+
+Miss', Israil, pesset jalkas vertyneen?
+Oi, milloin taas saa laulus säveleen?
+Ja milloin, Siion, riemuvirtes soi
+ja taivaansoinnuin rinnat haltioi?
+
+Väsynyt kansa, jota miero vie,
+oi, minne häädyt, missä päättyy tie?
+On pesä kyyhkyll', luola ketullai,
+sai kansat maan, -- mut Israil haudan sai!
+
+
+
+
+4.
+
+TAA JORDANIN.
+
+
+Taa Jordanin käy kameel' erämaan,
+ja Herjaa Siionilla palvellaan,
+Baal-pappi lukee Siinain luona lait, --
+myös siell' on -- siellä, Herra? -- äänes vait:
+
+Miss' sormin kivitaulut piirtelit!
+miss' itse kansalles sa ilmenit!
+pilvestä puhuit, liekkein-vyössä pää,
+näet kenkään ei sua verhotonna nää!
+
+Oi, leimuna jo loistos julki luo!
+kädestä voittajan lyö peitsi tuo! --
+Kuin kauan maas on jäävä sortohon,
+kuin kauan Herra, templis tyhjä on!
+
+
+
+
+5.
+
+MUA SYNKKYYS VAIVAA.
+
+
+Mua synkkyys vaivaa -- harppus tuo,
+jos kuuntelemaan taju taipuu,
+ja sormin herkin sävel luo,
+mi sulosoinnuin sieluun vaipuu.
+Jos rinnassain on toivo, kaipuu,
+sen laulu vain saa heräämään;
+jos silmäpohjaan kyynel haipuu,
+se heruu -- pois vie poltteen tään.
+
+Mut hurja jylhyys lauluhun!
+Äl' ilon ääntä aluks säistä,
+näet itkeä nyt täytyy mun,
+tai sydän raskas ratkee näistä.
+Se routui polopäiväin jäistä,
+yön tuskiin ehtyi itkunpäät;
+nyt kokekoon se äärimmäistä,
+mi särkee sen -- tai sulaa jäät.
+
+
+
+
+6.
+
+OIS MIELENI VILPPISÄ, JOKSI SEN TEET.
+
+
+Ois mieleni vilppisä, joksi sen teet,
+Galilea ei mennyttä ois ja sen veet;
+vain uskoni heittää mun tarvinnut ois,
+heti syy olis pesty ja kirous pois.
+
+Jos ei voittane hylky, -- on Herrassa ties!
+Jos on orjassa syy, -- olet synnitön mies!
+Jos ei turvaton maan tule taivahisiin,
+pidä uskosi, -- omaani kuolen ma niin.
+
+Siit' uskosta annoin, mit' antaa et voi,
+ja sen tietävi Hän, joka onnesi soi;
+Hän haltuunsa sieluni, toivoni saa:
+ota pois, -- min jo uhrasin, -- henki ja maa!
+
+
+
+
+7.
+
+PÄIVÄNÄ, JOLLOIN TITUS HÄVITTI JERUSALEMIN.
+
+
+Miss' ylhäällä tie yli vuoriston viisti,
+sua katselin, Siion, kun Rooma sun riisti!
+Hävis loistosi paloon, ja liekehtien
+mun silmäni heijasti loimua sen.
+
+Loin silmäni templihin, loin kotipuoleen
+ja alkavan orjuuden unhotin huoleen;
+vain lieskan ma näin, min temppeli loi,
+ja kahlehet, joita ma kostaa en voi.
+
+Ain illoinhan tuonne se rinteille heittyi
+säde viimeinen vielä, kun päivä jo peittyi;
+ma vuorilla seisoin, mut huipuille päin
+kajo kiiti, ja viimein sen templissä näin.
+
+Taas vuorilla seisoin, kun onni jo vaihtui,
+mut en nää, miten rusko se hämyyn jo haihtui:
+Ois pilvistä leiskunut taivahan säät,
+ukon-jyskäys murskannut voittajain päät!
+
+Toki ei epäjumalat tahrata saata,
+sun templiäs, Herra, mist' ohjasit maata!
+Ja jos kurjakin kansas ja hylky on vaan,
+sua yksin se jää, Isä, palvelemaan.
+
+
+
+
+8.
+
+BAABELIN VIRROILLA.
+
+
+Oi, Baabelin virroilla siellä
+me itkimme muistellen,
+miten rosvot ne taistotiellä
+sai Saalemin ylhäisen,
+ja sen tyttäret, puhtahat vielä,
+pois riistivät raastaen.
+
+Kun murhein me istuimme illoin,
+ja veet ohi virtasi pois,
+muka lauluja pyysi he silloin, --
+mut pilkkaanko soiteltu ois?
+Käsi kuihduta, Herra, milloin
+pyhä harppu se vieraille sois!
+
+Pajun oksalla harppu haikas, --
+Se vapaa, Saalem, on ain!
+Oi, päiviltä kunnia-aikas
+se on ainoa muistoni vain:
+Ei koskaan sen sointu raikas
+soi äänehen sortajain.
+
+
+
+
+9.
+
+»KAIKKI ON TURHUUTTA, SANOO SAARNAAJA».
+
+
+Ol' loisto, valta, viisaus mun
+ja nuoruus, into, lempi;
+sai viini veret hehkuhun,
+mua armaat immet hempi;
+ne sydämeeni säihkettään
+loi, silmät sulotarten;
+mit' tarjos maa, ja mielinkään,
+jäi kuningasta varten.
+
+Mut hengessäin käyn tutkimaan,
+mit' entispäiviss' oisi,
+mi elon riemuun uudestaan
+mua viehättää nyt voisi:
+En muista päivää ainoaa,
+mist' ehjä ilo koitui,
+ja kun ma kannoin purppuraa,
+vain mieli katkeroitui.
+
+Voit taioin toki masentaa
+ja tenhoin kentän kyitä,
+mut talttumaan et sitä saa,
+mi jäytää sydänsyitä.
+Sit' ei saa soitot viihtymään,
+ei viisaan lepopielus;
+se pistää, kalvaa yhtenään,
+ja kärsimään jää sielus.
+
+
+
+
+EDGAR ALLAN POE.
+
+
+
+
+KORPPI.
+
+
+Murhein istuin puoliyöhön, jääden kirjain ääreen työhön,
+muinaisajan unhotettuin salaistietoin harkintaan.
+Pääni kun jo painui melkein, kuului takaa oven telkein
+nakutus, mi oudoin elkein tikutteli hiljaa vaan.
+»Joku vieras siellä», mietin, »nakuttelee sisään vaan.
+    -- Muuta ei se olekaan».
+
+Menneet oli, tuskaa tuoden, viime hetket vanhan vuoden,
+hiillos vielä lekkui, luoden virvakuvat lattiaan.
+Istuin kiusaantunein aivoin, turhaan kirjojani kaivoin,
+murhein muistin, sielun vaivoin, mennyttä Lenooraa vaan,
+säihkyvää, mi taivahissa Lenoorana tunnetaan,
+    mut on täällä nimi vaan.
+
+Hiljaa heilui silkkikaihdin, kahinat ja kuiskeet aihdin, --
+mieli salaa tunsi kammon, jot' ei ennen konsanaan.
+Viihtäin sykähdystä somaa, vakuuttaa koin alinomaa:
+»Vieras, joll' ei suojaa omaa, pyrkii siellä sisään vaan,
+joku myöhästynyt vieras pyrkii siellä sisään vaan.
+    Muuta, vai, se oisikaan?»
+
+Päättävästi, ilman muuta lähestyin mä oven suuta:
+»Herra, taikka rouva», lausuin, »mieleni on pahoillaan;
+mutta uinahtaa ma taisin, -- ehkä sisään pyytää saisin;
+en mä ensin kuullut laisin, -- nakutettiin hiljaa vaan,
+tuskin nakutuksen kuulin»; -- selälleen jo oven saan:
+    yö se vain loi varjojaan.
+
+Katsoin yöhön hämmästyksin, haavein seisomaan jäin yksin,
+toivon, pelon värähdyksin heityin hurjaan unelmaan.
+Syvä hiljaisuus ei laannut, merkkiä en yöstä saanut:
+»Pois», ma mietin, »varjoon taannut», -- ja »Lenoora?» äänsin vaan,
+äänsin nimen tuon, ja kaiku soi, »Lenoora!» hiljaa vaan;
+    muuta en mä kuullutkaan.
+
+Huoneeseen ma hoippuin kuljin, kiihtyneenä oven suljin;
+taas jo siinä nakutettiin, vielä melkein lujempaan.
+»Varmaan», sanoin, »joku tuolla ikkunan on ulkopuolla;
+katsotaan, -- vois viluun kuolla! -- selon tästä kyllä saan!
+Hetkeks, sydän parka, tyynny! -- selon tästä kyllä saan:
+    Varmaan se on tuuli vaan!»
+
+Lasin auki revin riuhtoin; -- sisään, siipiänsä viuhtoin,
+mahtavana korppi lensi ikäkaudet harteillaan.
+Minuun tuskin katsoi kohti, liikkeitään se tyynnä johti,
+kuin ois herra, joka tohti, suoraan oven kamanaan;
+Pallaan kuvapatsaan päälle leijas oven kamanaan,
+    kääntyi päin, -- jäi istumaan.
+
+Lintu siin' ei hievahdakaan; vaikka tunsin tuskan vakaan,
+niin tuo arvokkuus ja pöyhkeys sai mun ääneen nauramaan:
+»Kävit mustatakkein pukuun, mut et pääse pyhäin lukuun;
+vanha korppi, hornan sukuun kyllä kuulut öisen maan! --
+Saisko nimes ehkä tietää, julma aave öisen maan?» --
+    Korppi huus: »Ei milloinkaan.»
+
+Oudoltahan lintu näytti, joka noin vaan kieltään käytti,
+joskin lie sen puheess' ollut sisällystä vähän vaan;
+sillä siit' ei pääse arvoin, jotta kuolevaisen karvoin
+vastaanotat linnun harvoin oves päälle istumaan,
+Pallaan kypärälle linnun, joka väittää tolkussaan
+    nimekseen: »Ei milloinkaan.»
+
+Korppi istui arvokkaasti, patsaaltaan se tuon vain haasti,
+vain tuon lauseen, kuin ois siihen tyhjentänyt sieluaan.
+Hiljaisuus tuo painostusta, -- liikukaan ei lintu musta, --
+en voi estää huokausta: »Veikot meni menojaan;
+pian tuokin lähtee, niinkuin toivo meni menojaan! --
+    Lintu huus: »Ei milloinkaan.»
+
+Vastaus, soiden puhein selkein, sai mun äimistymään melkein,
+mut jo mietin: »yhteen sanaan supistuu sen tiedot vaan;
+herra sillä ollut lie nyt, jolt' on onni kaikki vienyt,
+jok' on elon tuskat tiennyt, kunnes huutoon ainoaan
+puhkes toivo mennyt, puhkes vaivat, pettymykset maan,
+    -- huutohon: 'Ei milloinkaan'».
+
+Kesken tuskaa tavantakaa hymyyn sai mun korppi vakaa,
+siirryin sohvaani ja istuin vaiti sitä tarkkaamaan.
+Patjain kirjosilkkiin vaipuin, haaveihin ja suruun taipuin,
+mietin unelmin ja kaipuin, mikä ennen olikaan
+tulo linnun aavemaisen, mikä mieli olikaan
+    huudon tuon: »Ei milloinkaan.»
+
+Istuin, tehden arveluita, sanaakaan en haastaa suita,
+korpin tuiottavat silmät tunki sydänsopukkaan,
+Seikkoja vain mietin noita, päätäni en nostaa koita,
+painoin patjain purppuroita, lamppu kun loi valoaan;
+oi, ei näitä purppuroita, kun luo lamppu valoaan,
+    *hän* nyt paina milloinkaan!
+
+Ilma tahmenevan näyttää, ambratuoksut huoneen täyttää,
+on kuin jalat enkeleiden helkkyis kivilattiaan.
+»Oi», ma huusin, »sieluus soivat taivaanviestit, jotka voivat
+sulle tuoda rauhan hoivat, -- jätä lempes unhoon vaan!»
+Hengitä, saa sielus hoivat, -- jää Lenoora unhoon vaan!»
+    Korppi huus: »Ei milloinkaan».
+
+»Profeetta sa hurjamainen! -- lintu, taikka paholainen! --
+lienet Kiusaaja, tai lienet säiltä tullut suojustaan:
+-- Kaikki multa alas raasta! -- pois saat lumeet riistää maasta,
+pois tän kauhuin kodin laasta, -- mutta suo mun tietää vaan,
+eikö balsamia löydy, -- saako hoivaa teillä maan?»
+    Korppi huus: »Ei milloinkaan.»
+
+»Profeetta sa hurjamainen! -- lintu, taikka paholainen!
+kautta taivaan, kautta Luojan, vannotan sua sanomaan:
+Jälkeen elontieni karmaan, sielu Eedenissä varmaan
+vielä kohdannee tuon armaan, mi Lenooraks mainitaan.
+immen säihkyvän ja armaan, mi Lenooraks mainitaan?» --
+    Korppi huus: »Ei milloinkaan.»
+
+»Pois, sa hornanviesti uusin, lintu, paholainen!» huusin,
+»ulos myrskyyn jälleen lähde, öiseen maahas kamalaan!
+Ei saa höyhen jäädä tuonne, -- pois sun valhees joka juonne!
+Jätä rauhaan tämä huone! -- patsaan päältä pois nyt vaan!
+Et saa sydäntäni raastaa, -- ulos ikkunasta vaan! --
+    Korppi huus: »Ei milloinkaan.»
+
+Liikkumatta korppi siellä yhä vielä, -- aina vielä, --
+Pallaan valjun kuvan päällä istuu tyynnä paikallaan.
+Aavemaisen kiillon luovat korpin silmät pahansuovat,
+kun lyö lampun valojuovat linnun varjon lattiaan.
+Ja mun sieluni, min varjo lannistaa on lattiaan,
+    ei voi nousta -- milloinkaan.
+
+
+
+
+PIERRE-JEAN DE BÉRANGER.
+
+
+
+
+PÄÄSKYSET.
+
+
+Soturivanki, kahleiss' orjan,
+hän Maurein-rannall' unelmoi:
+»Taas teidän, pääskyin, parven sorjan
+nään, linnut, joita syksy toi!
+Te tänne mailta toivon armaan
+tulitte päivään paahtavaan.
+Oi, Ranskasta käy tienne varmaan:
+Miks synnyinmaasta ette kerrokaan?
+
+»Jo kolme vuotta muistoks kortta
+teilt' anonut oon laaksostain,
+miss' synnyin, missä kotiortta
+loi lapsi kuviin unelmain.
+Te luona kirkkaan puron siellä,
+mi soluu lilja-uomassaan,
+ majamme pienen näitte tiellä:
+ Miks kotilaaksost' ette kerrokaan?
+
+»Tuon räystään alla joku teistä
+lie kuorestaankin lähtenyt;
+hän äiti raukan kyyneleistä
+vois murhein haastaa mulle nyt.
+Surevan kuulemaan saa kaipuu
+mun askeleitain ainiaan:
+hän vihjoo, -- pettyy, -- itkuun vaipuu!
+Miks äidin lemmest' ette kerrokaan?
+
+»Lie naimisissa sisko nuori?
+Kai näitte joukot poikien,
+kun juhlanviettohon he suori
+ja häitä hyppi, laulellen?
+Lie nuoruuskumppanien parvet,
+jotk' innoin riensi rintamaan,
+jo kotiin tulleet, yllään arvet?
+Miks ystävistä ette kerrokaan?
+
+Ei, -- yli ruumisläjäin kulki
+kenties jo laaksoon vihamies:
+jo raiskaks sisko joutui julki,
+ja sortui meiltä kotiliesi
+Ei elä äiti! Ranskaa raastain
+jo vieras takoo kahleitaan!
+Te pikku pääskyt synnyinmaastain,
+miks polopäivist' ette kerrokaan?»
+
+
+
+
+OI, TAIVAS, KUIN ON HERTTAINEN!
+
+
+Oi, taivas, kuin on herttainen!
+Hän iäks sai mun hurmoksiin.
+Tuo kaihonilme silmien
+mun saattaa lemmen unelmiin;
+soi Luoja sielun puhtoisen
+suloksi muotoin hempeimpäin.
+Oi, taivas, kuin on herttainen!
+Ja minä itse -- ruma näin!
+
+Oi, taivas, kuin on herttainen!
+Nään immen kevätviehkeessään.
+Niin väikkyy hehku huulien,
+niin liehuu kultakutrit pään!
+Hän, lapsi satain sulojen,
+niist' tiedotonna katsoo päin.
+Oi, taivas, kuin on herttainen!
+Ja minä itse -- ruma näin!
+
+Oi, taivas, kuin on herttainen!
+Ja immen lemmen sentään sain!
+Ma kauan toivoin tuskaillen
+etuja naisten hurmaajain,
+ja kunnes lausuit henkehen
+vain katsovas, ma jäykäks jäin.
+Oi, taivas, kuin on herttainen!
+Ja minä itse -- ruma näin!
+
+Oi, taivas, kuin on herttainen!
+Voin luottaa lempeen uskotun,
+Mä hältä uljaan seppelen
+sain otsaan, varhain kaljuhun.
+Pois huntuverhot vienoisen!
+Mua vuottaa riemu täyteläin!
+Oi, taivas, kuin on herttainen!
+Ja minä itse -- ruma näin!
+
+
+
+
+YVETOT'N KUNINGAS.
+
+
+Yvet'ssa oli kuningas,
+-- vaikk' aikakirjat hukkui, --
+mies torkku, uneen tarmokas,
+mi varhain, myöhään nukkui.
+Yömyssyn kruunuks ukko-hussun
+soi siinä hellyys rouva Sussun
+    ja pussun.
+Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa!
+Ei herraa saa niin suopeaa!
+    Lalaa!
+
+Hän olkikatto linnassaan
+söi neljä atriaansa.
+ja puhteess' ajoi aasillaan
+pois ratsain halki maansa.
+Mies hauska, säysy, laatuisakin. --
+näit hällä hengen turvanakin
+    vain rakin.
+Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa!
+Ei Herraa saa niin suopeaa!
+    Lalaa!
+
+Ei hemmotellut ruumistaan,
+vain janoon koki juoda.
+Kun hallitsi hän onneks maan,
+se hyvin voitiin suoda.
+Kun aamein viini tulvi hoviin,
+hän tulliks kannun omiin oviin
+    toi toviin.
+Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa!
+Ei herraa saa niin suopeaa!
+    Lalaa!
+
+Luo tytärten käy perheisiin
+hän armollisna sisään;
+sadasta syystä kansa niin
+se katsoi häneen, isään.
+Kun harjoituksiin joukot johti,
+vain ilmaan ampua he tohti,
+    -- ei kohti.
+Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa!
+Ei herraa saa niin suopeaa!
+    Lalaa!
+
+Ei maitaan laajentaakseen hän
+ois mennyt poikki pihan;
+jäi pyyteiks malliherran tän
+vain hyvinvointi lihan.
+Ja vasta hänen kuoltuansa
+syyt itkuun -- kuoppaa kaivaissansa --
+    sai kansa.
+Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa!
+Ei herraa saa niin suopeaa!
+    Lalaa!
+
+Tän oivan, kelpo ruhtinan
+on kuva jäänyt säilyyn:
+Kilvessä kuulun kapakan
+nyt hymyillen se päilyy.
+Sen eessä juhlina kun joivat,
+niin rahvaan huudot ihannoivat
+    vain soivat:
+Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa!
+Ei herraa saa niin suopeaa!
+    Lalaa!
+
+
+
+
+MIKAEL VÖRÖSMARTY.
+
+
+
+
+JULISTUS.
+
+
+Sa maalles järkkymättä suo,
+Magyari, uskos, työs!
+Se kehtos on ja vaalijas
+ja hautas multa myös.
+
+Maan päällä on vain paikka tää,
+miss' suotiin sulle lies;
+tääll' elää, kuolla täytyy sun,
+vei onneen, turmaan ties!
+
+Tää maa on, jota kastellut
+on hurme isien,
+ja nimin uljain pyhitti
+jo vuosituhat sen.
+
+Tääll' eestä kodin taistelleet
+on urhot Arpadin;
+tääll' orjain ikeen murskatuks
+sai tarmo Hunyadin.
+
+Vapaus! Täällä lippuas
+veristä kannettiin,
+ja sotiin parhaat miehet maan
+ne sortui ikuisiin.
+
+Mut kansa, jota tuhot löi,
+mi luopui kiistoistaan,
+jos harventuikin, murru ei,
+vaan herra on tän maan.
+
+Eloa vaatii kärsimys
+tää tuhatvuotinen:
+»Eloon tai kuoloon!» huudamme.
+Kaikk' kansat kuulkoot sen!
+
+Turhaanko verta vuotaneet
+niin monet rinnat ois,
+ja turhaan miehet isänmaan
+ne tuskiin riutui pois?
+
+Turhaanko järki, jäntevyys
+ja tahto tahraton
+jäis kiroukseen kitumaan?
+Se mahdotonta on!
+
+Viel' aika tulee parempi,
+sen tulla täytyykin,
+jot' anoo kansa harrasna
+suin sadointuhansin.
+
+Tai tulee kuolo verraton,
+jos tulla täytyy sen;
+maa silloin hautauspäivänä
+on yltään hurmeinen.
+
+Haudalle kansakunnan on
+muut kansat saapuneet,
+ja miljoonien silmissä
+ui surukyyneleet.
+
+Sa maalles järkkymättä suo,
+Magyari, uskos, työs!
+Se kantoi sun ja sortuissaan
+on hautakumpus myös.
+
+Maan päällä on vain paikka tää,
+miss' suotiin sulle lies;
+tääll' elää, kuolla täytyy sun,
+vei onneen, turmaan ties!
+
+
+
+
+MIHAIL JURJEVITSH LERMONTO.
+
+
+
+
+KASAKAN KEHTOLAULU.
+
+
+Uinu, lapsi, suloon ehtoon,
+tuuti, tuulan tuu!
+Hiljaa pienokaisen kehtoon
+katsoo kirkas kuu.
+Tarumaita käyn mä kulkein,
+laulun laulaa suu...
+Unta uinu, silmät sulkein,
+tuuti, tuulan tuu!
+
+Halki vuorten Terek huima
+syöksyy uomassaan:
+Hiipii luo tshetsheeni tuima,
+hioo puukkoaan.
+Mut on taattos urho oiva,
+välttyy surman suu...
+Tyynnä laps on unelmoiva, --
+tuuti, tuulan tuu!
+
+Jätät kerran äitis vaisun,
+kuljet taistotein;
+hyppäät selkään ratsun raisun
+piikein, kiväärein.
+Satulas, min kirjon sulle,
+silkkiin kutoutuu...
+Uinu, lapsi, rakkain mulle,
+tuuti tuulan tuu!
+
+Pystypäin käyt urhon innoin
+riviin kasakkain;
+hyvästelen kaihorinnoin, --
+käsin viittaat vain!
+Silloin itken murhein karmain
+pieluksessa suu...
+Uinu, enkelini armain,
+tuuti, tuulan tuu!
+
+Jäytämään ne rintaa jäivät
+poltteet kyynelveen;
+rukoilen ma yöt ja päivät,
+taikoja ma teen;
+mietin, kuinka kärsit mailla,
+miss' on olo muu...
+Uinu, -- viel' oot huolta vailla, --
+tuuti, tuulan tuu!
+
+Pyhän kuvan äitis vielä
+matkaan sulle suo;
+missä kuljet maailman tiellä,
+seuraas jääköön tuo.
+Äitis lahjaan vaaran eessä
+sielus turvautuu...
+Uinu, lapsi, mieli seessä,
+tuuti, tuulan tuu!
+
+
+
+
+ADELBERT VON CHAMISSO.
+
+
+
+
+RAJUILMA.
+
+
+Sa parvekkeella linnan
+näit vanhan kuninkaan;
+pois katseen synkän loi hän
+yli synkän, pilvisen maan.
+
+Rajuilma, kaukaa nousten,
+tuli myrskynä kohisten;
+hän miekan nojassa seisoi,
+vait kahvaa kourien.
+
+Käsi toinen, josta kirpos
+jo valtikka itsestään,
+se kultaista kruunua vielä
+koki suojella raskaan pään.
+
+Mut vaipan päärmään hiljaa
+jo nuori puoliso käy:
+»Olet lempinyt mua ennen,
+et enää lempivän näy!»
+
+-- »Vai lempi, huvit ja leikit?
+Ei, armas, ne jätetään!
+Rajuilma saapuu tänne
+jo voimalla myrskysään.
+
+»En parvekkeella linnan
+ole kuningas kruunussain:
+Ajan mullistuksissa näissä
+olen arka ja voimaton vain.
+
+»Vai lempi, huvit ja leikit?
+Ei, armas, ne jätetään!
+Rajuilma saapuu tänne
+jo voimalla myrskysään.»
+
+
+
+
+EN TAJUA TUOTA, EN USKO.
+
+
+En tajua tuota, en usko,
+vain unten harhoihin jäin:
+tytön pienen hän ennen muita
+ois onnehen nostanut näin?
+
+Oli, kuin hän haastanut oisi:
+»Sua, impi, lemmin -- oi!»
+Oli, kuin -- yhä vielä mä uinun, --
+se totta olla ei voi.
+
+Oi, saisin uinuen kuolla,
+sun rinnalles tuutiutuin,
+ja auvoisna hervota, sammuin
+vesiss' silmät ja hekkumasuin!
+
+
+
+
+LUDWIG UHLAND.
+
+
+
+
+KAPPELI.
+
+
+Kappeli on kukkulalla,
+katsoo laaksoon tyynehen;
+siellä lähteen partahalla
+paimen laulaa riemuiten.
+
+Murhein kuolinkellot soivat,
+hautavirsi humisee;
+laantuu laulut veikaroivat,
+vaiti poika kuuntelee.
+
+Hautaan viedään heidät tuonne,
+jotka laaksoss' ilakoi.
+Paimenpoika! Kellot nuo, ne
+myöskin sulle kerran soi.
+
+
+
+
+BERTRAND DE BORN.
+
+
+Autafort on raunioina,
+suitsuu vuorenhuipullaan;
+linnanherra kahleiss' seisoo
+eessä läänikuninkaan:
+»Sainpas sun, mi miekoin, lauluin
+nostit kansat kapinaan,
+hurjapään, mi saatoit lapset
+isiänsä uhmaamaan.
+
+»Eikö kerskaillutkin aina
+uhkaylväs röyhkeytes,
+että puolet neros voimaa
+riittää joka hankkeeses?
+Nyt ei puolet riitä: -- huuda
+koko henkes avukses,
+jotta linnas jälleen nousis,
+katkeaisi kahlehes!»
+
+»Sait mun, kuningas ja herra, --
+niin, Bertrand de Bornin näät!
+tuon min laulut liekkiin sytti
+rajamaittes kaikki päät,
+hänet, jolle valtiaana
+syystäkin sä vihaan jäät,
+jonka tähden lapses kantoi
+isän vimman raskaat säät!
+
+»Tyttäres hän saliss' istui
+morsiona herttuan;
+vei jo soittajani hälle
+lauluviestin uljahan:
+lauloi immen ahtaat aatteet,
+kaihot neiden laulajan,
+kunnes kyynelhelmet kirkkaat
+peitti hunnun loistavan.
+
+»Varjost' öljypuun hän nousi,
+paras poikas pystypäin,
+kun toin tuimat sotalaulut,
+meltomieltä terästäin.
+Joutuin satuloi hän ratsun,
+lippu liehui kädessäin:
+Sortuvan Montfortin luona
+surmanuoleen hänen näin.
+
+»Veriin syliini hän vaipui,
+vaan ei haava poltteellaan, --
+kuolo kiroukses alla
+tuotti tuskaa eroovaan.
+Ojentaa hän sulle tahtoi
+kättään yli veen ja maan:
+Ei sua kohdannut, ja niin hän
+tätä kättä painoi vaan.
+
+»Silloin, kuten Autafortin,
+voima multa murtui, oi!
+Eipä koko, eipä puolta
+jäänyt, eikä laulut soi.
+Vangiks miehen sait, min henki
+murheessaan ei mitään voi;
+surulauluun vain nyt enää
+siipensä se lentoon loi.»
+
+Kuningas hän päänsä painaa:
+»Poikani sa viettelit,
+hurmoksiin sait tyttäreni,
+nyt myös minut liikutit.
+Vainaan veikko, käsi tänne,
+jolla häntä hoivasit!
+Kahleet pois! Nyt henkes tunnen,
+nerossas sa ilmenit.»
+
+
+
+
+LAULAJAN KIROUS.
+
+
+Oli muinaisaikaan linna, niin uljas, ylhäinen,
+yli maiden se kauas loisti ja siintoselkien;
+yltympärillä tuoksui puutarhat vihannat,
+miss' säihkyhelmin hohtain veet suihkui vilppahat.
+
+Kuningas korska siellä, maan-kuulu valtias,
+vait istuimellaan istui, mies synkän kalvakas;
+hän julmuuksia miettii, on käsky kauheus
+ja silmänluonti vimmaa ja verta kirjoitus.
+
+Kaks lauluniekkaa kerran ne linnaan ehättää,
+on kultakutri toinen ja toinen harmaapää;
+olalla harppu vanhus, hän istuu ratsastain,
+ja reippain liikkein poika käy jalan rinnakkain.
+
+Pojalle vanhus virkkoi: »Nyt toimes tiedätkin!
+Syvimmät laulut soimaan, ja täysin sävelin!
+Repäise voimas, laula maan riemut, tuskat maan,
+niin eikö järkkyis rinta jääjäykän kuninkaan.»
+
+Jo linnan pylvässaliin käy esiin laulajat;
+kuningas puolisoineen siell' loistossa istuvat;
+kuningas hurjan kaunis, kuin talven loimuyö,
+kuningatar niin kalvas, kuin vienoin kuudanvyö.
+
+Jo vanhus kieliin koski, jo harppu huminoi,
+ja yhä valtavammin sen ihmesoinnut soi;
+ään' nuorukaisen helkkyi niin taivaan-heleään,
+soi ukon laulu säästäin, kuin juhlaurkuin ään'.
+
+Kevät laulussa soi ja lempi ja aika auvojen
+ja vapaus, miehenarvo ja usko ikuinen,
+soi laulussa kaikki vienous, mi mielen herkäks saa,
+soi laulussa kaikki suuruus, mi mielen kohottaa.
+
+Ei hoviseura uljas nyt pysty pilkkahan,
+soturit ylväät nöyrtyy siin' eessä Jumalan;
+mut kuningatar heltyy, ja sulokaihoissaan
+hän laulajille heittää jo ruusun rinnastaan.
+
+»Väkeni narrit hurmas! Tuo hymyy rouvallein!»
+kuningas ärjyi, ja silmät ne leimus säkenein.
+Oi, nuorukaisen rintaan hän säilän sinkauttaa,
+-- mist' uhkui laulut helkkyin, verivirta ruiskuaa!
+
+Kuin myrskyn tieltä seura pois häätyy häipyen,
+ja poika tyhjiin vertyy jo syliin vanhuksen;
+hän ruumiin käärii vaippaan, sen ratsun selkään saa
+ja istumaan sen sitoo ja linnast' taivaltaa.
+
+Luo portin ylhän vielä jää ukko seisomaan,
+hän käsin tarttuu harppuun, maan-kuuluun, sointuvaan,
+sen pylvään pieleen pirstaa ja huutaa uhkapäin, --
+soi ääni kautta linnan ja puistoin vihreäin:
+
+»Voi teitä, salit ylväät, te muurit mahtavat!
+Teiss' älköön soitot soiko, tai laulut raikkahat,
+ei, huokaus vain ja itku ja orjain askeleet,
+siks kunnes kostonhenget on teidät murtaneet!
+
+»Voi teitä, kevätpuistot, te armaat, ihanat!
+Te nähkää vainaan kasvot, nää kalmankalpeat:
+Noin kuolkaa pois, noin kuiviin, te lähteet, vuotakaa,
+maat, tyhjiks, autioiksi vain jääkää aikain taa!
+
+»Ja voi sua, murhamiesi! Sa kirous laulajain!
+Veristen voittois maine se turha olkoon vain!
+Sun nimes jääköön unhoon, yön ikiuumentoon;
+kuin viime henkäykses, sun muistos haipukoon!»
+
+Noin vanhus vakaa huusi, sen taivas kuullut on:
+Sa sortuneina muurit näät linnaraunion.
+Sen menneen loiston tietää vain yksi pylväs suo;
+pian salaa suistuu yöhön myös viime jäännös tuo.
+
+Miss' ennen puistot versoi, näät aavan nummimaan,
+puu siimestä ei tarjoo, ei lähde vilppauttaan;
+kuninkaan nimi lauluiss' ei kuulu kaikuvan, --
+häviö, unho! siinä on kirous laulajan.
+
+
+
+
+NIKOLAUS LENAU.
+
+
+
+
+KOLME MUSTALAISTA.
+
+
+Kolme mustalaista ma näin
+yönpidoss' ahteen alla,
+kun pyrin vaivalla eteenpäin
+hietikkö-kankahalla.
+
+Yksi istui varjossa puun,
+vingutti viulun-moista;
+soitteli säihkeessä illansuun
+kiihkeää lauleloista.
+
+Toinen piippu hampaissaan
+seurasi sauhua silmin,
+tyytyväisnä, kuin onnet maan
+kaikki ois löytänyt ilmin.
+
+Kolmas nukkua maiskottaa,
+puussa symbaali huiskii.
+Kieleen tuulonen soinnut saa,
+mieleen unta ne kuiskii.
+
+Vaatteet heillä on ryysykkäät,
+kirjavat paikat vilkkuu;
+mutta vapaina uhmapäät
+kohtaloitakin ilkkuu.
+
+Kaikissa näin, miten mailmanlois,
+kun elo yöhön hiipi,
+sauhutti, nukkui, soitti sen pois, --
+kaikkea halveksiipi.
+
+Kauan taakseni vilkaisin
+mustalaisihin noihin,
+kulmiin tummanruskeihin,
+mustiin hiuskiharoihin.
+
+
+
+
+VIIVY MINUSS', SYNKKÄ SILMÄ!
+
+
+Viivy minuss', synkkä silmä,
+kiehdä kaikkeen terhenvyö,
+vakaa, vieno, unelmoiva,
+tutkimaton, armas yö!
+
+Kätke multa tenhohämyys
+kaikki muistot maailman tään:
+yli elämäni tumman
+yksin hääly yhtenään!
+
+
+
+
+KAISLALAULU.
+
+
+Yli lammen vetten lietoin
+vieno kuu luo valoaan,
+keltaruusut valjut kietoin
+kaislavyöhön vihantaan.
+
+Kunnaalle on kulku sarvaan,
+nään sen yöhön vainuvan;
+sorsan tuolla uivan arvaan,
+heiluessa kahilan.
+
+Kyynelvedet nousee silmiin;
+kautta sielun pyhäkön,
+sulle, armas, värjyy ilmiin
+yöhön rukous äänetön!
+
+
+
+
+VIRRALLA.
+
+
+Jos onnes näit jo häipyneen,
+ja koskaan ei se palaa,
+niin katso juoksuun virran veen,
+-- se pois vain vuotaan valaa.
+
+Jos vietiin sulta rakkainkin,
+ja tuskaan sai sun kaipuu,
+luo silmäs syvään vesihin,
+niin unhoon huoles haipuu.
+
+Vain tuijottamaan virtaan jää,
+siks kunnes mieltäs lientää,
+ja kautta kyynelvihmeen nää,
+kuink' aallot pois vain rientää.
+
+Kuin unissas näät väreet veen
+ja sielus kuvan tuolla:
+pois unhotukseen tuskineen
+se valuu ajan vuolla.
+
+
+
+
+HEINRICH HEINE.
+
+
+
+
+KRENATÖÖRIT.
+
+
+Krenatööriä kaks kävi Ranskaan päin,
+oli kumpikin Venäjän vanki.
+Mut Saksaan kun pääsivät tiellään näin,
+he väsyi ja matkaan ei hanki.
+
+Tuli Ranskasta surkeita viestejä vaan:
+Peri hukka jo voittajanki,
+oli lyöty ja pirstattu armeija maan, --
+ja keisari, keisari vanki.
+
+Krenatöörit nyt itkevät rinnakkain,
+kun murheiset tiedot saavat;
+ja toinen äänsi: »Oi tuskiain,
+taas aukeni vanhat haavat!»
+
+Sanat toisen soi: »Taru loppui tää,
+ja ma voisin kanssas kuolla,
+mut mulle vaimo ja lapset jää,
+joit' eivät vieraat huolla.»
+
+»Ma vaimosta viis, ma lapsista viis,
+voin uhrata rakkaimmanki;
+jos on nälkä, he käykööt mieroa siis,
+oi, keisari, keisari vanki!
+
+»Sua, veikko, nyt mä vannotan:
+Jos murtaa mun tää vaiva,
+vie kanssasi ruumiini Ranskahan,
+sa hautani Ranskaan kaiva.
+
+»Tää kunniaristi rinnallein
+sa laske arkkuun myötä
+ja paina pyssy vierehein
+ja miekka vyölle vyötä.
+
+»Niin makaan vait ja kuuntelen vaan,
+kuni vartia korvin vaisuin,
+kunis tykkien jyskettä kuulla saan
+ja kapsetta ratsujen raisuin.
+
+»Yli hautani keisari ratsastaa,
+soi säilät, ja huomaan ahdon:
+Ma haudasta nousen ja puolustaa
+sua, keisari, keisari, tahdon!»
+
+
+
+
+LORELEI.
+
+
+En tiedä, kuinkahan lienee,
+kun murhe mun valtaa näin;
+sen vanha tarina tiennee,
+mi ei mene mielestäin.
+
+On vilpas, päivä jo peittyy,
+Rein-virta tyynenä on;
+vain vuoren huippuhun heittyy
+säde ilta-auringon.
+
+Siell' istui neito nuori
+tuoll' yllä, kaunis maan,
+ja kultasäihkeessä suori
+hän kultakutrejaan.
+
+Hän suori ne kultaisin kammoin,
+vain laulua laulellen;
+sen sävel on unhottu ammoin
+ja on valtavan tenhoinen.
+
+Rein-laivurin nuoren mieltä
+saa hurjahan kaihoon tuo;
+hän ei näe kallionkieltä,
+vain ylös hän silmänsä luo.
+
+Kai pohjahan nielussansa
+veet venhon ja laivurin vei,
+ja sen tenholaulullansa
+on tehnyt Lorelei.
+
+
+
+
+CHILDE HAROLD.
+
+
+Vankan laivan, mustan aivan,
+verkkaan purjehtivan näät.
+Valoss' soihtuin näät kuin loihtuin
+ruumiinvartioiden päät.
+
+Kuolinsija! -- Runoilija
+kalvas siin' on paarillaan;
+silmä siintää, katseen kiintää
+vielä taivoon tuikkivaan.
+
+Vetten vyöstä soi kuin yöstä
+huuto sairaan Vellamon;
+laitaan purren, hiljaa surren
+aalto vaipuu kuolohon.
+
+
+
+
+IHANAAN AIKAAN TOUKOKUUN --
+
+
+Ihanaan aikaan toukokuun,
+kun puhkes kukkain kuori,
+mun silloin sydämessäin
+se heräs, lempi nuori.
+
+Ihanaan aikaan toukokuun,
+kun lintuin laulut soivat,
+ma silloin hälle virkoin
+tän kaihon ja sen hoivat.
+
+
+
+
+REIN-VIRTAAN VÄRÄHDELLEN --
+
+
+Rein-virtaan värähdellen
+luo päilyä pintaan veen
+tuo uljas, pyhä Köllen
+ikiuljaine doomineen.
+
+Näin doomissa kuvan ylhän,
+oli kultanahkalla tuo;
+se kaihoon tieni jylhän
+viel' lempeän säteen luo.
+
+Kukat, enkelit siinä leijas
+yli Äiti-Neitsyen;
+suu, poski ja silmä seijas
+oli kultani ilmeinen.
+
+
+
+
+TUOLL' YKSIN POHJAN HONKA --
+
+
+Tuoll' yksin Pohjan honka
+on kankaalla, nuivapää.
+Se nukkuu, valkovaippaan
+sen peittää hanki ja jää.
+
+Se uneksuu palmupuusta,
+Itämailla mi kaukana on,
+mi vaiti ja yksin nääntyy
+ikipaahteessa aavikon.
+
+
+
+
+KUIN KUKKA OLET KAINO.
+
+
+Kuin kukka olet kaino,
+niin kuulas, vienoinen;
+sua katselen, ja kaiho
+mun hiipii mielehen.
+
+Mun on, kuin rukoilla täytyis
+mun vait, käsi kutreillas,
+ett' aina sa oisit, vieno,
+niin kaino ja kuulakas.
+
+
+
+
+ON TIMANTIT SULLA JA HELMET.
+
+
+On timantit sulla ja helmet,
+mitä ihminen pyytää voi,
+on ihanimmat silmäs, --
+mitä vielä sä mielit, oi!
+
+Sun silmäis ihanuutta
+nyt uljas joukko soi
+ikilaulujen ihmeellisten, --
+mitä vielä sä mielit, oi!
+
+Sun silmäs ihanaiset
+ne turmion mulle toi,
+ja onneni juurin ne raasti, --
+mitä vielä sä mielit, oi!
+
+
+
+
+OI, MINNE HE JÄI?
+
+
+Meressä riimupaaden näät,
+siell' istun rinnassa kaipuu.
+Lokit kirkuilee, ja vinkuu säät,
+pois aallot ne kuohuen haipuu.
+
+Moni viehkeä laps oli armahain,
+moni kumppani mieleen muistuu. --
+Oi, minne he jäi? Säät vinkuu vain,
+pois kuohut ne aalloten suistuu.
+
+
+
+
+KYSYMYKSIÄ.
+
+
+Meren rannalla öisen, usvaisen
+on nuorukainen-mies,
+sydän tuskaa täynnä ja epäilyksiä pää,
+ja synkin mielin hän aalloille puhuu:
+»Oi, elon arvoitus ilmaiskaa,
+tuo tuskainen ikiarvoitus,
+jota monet päät jo on mietiskelleet,
+hieroglyyfimyssyiset päät,
+turbaanipäät sekä barettipäät,
+peruukkipäät ja tuhannet muut
+kurjat, polttavat ihmispäät. --
+Lausukaa, mitä ihminen lienee?
+Mitä varten hän on? Mitä kohti hän käy?
+Ken asuu tähtien tuolla puolen?»
+
+Veet pauhailee ikipauhinatansa,
+ja tuuli se viuhuu, pilvet ne kiitää;
+tylyt tähdet ne tuikkivat kylmästi vain,
+ja houkka vastausta vartoo.
+
+
+
+
+HOLGER DRACHMANN.
+
+
+
+
+SULEIMA.
+
+(_Kokoelmasta »Runoja Levantista»._)
+
+
+
+
+1.
+
+SOFTA LAULAA.
+
+
+Olen Stambulin lapsi ja Softa vaan,
+ylioppilas, tunnettu lauluistaan.
+
+Yli moskean muurin jo aikaa kurkin
+ja lännen aatevirtoja urkin.
+
+Koraania silti en pilkkaakaan, --
+käyn siivosti omaa tietäni vaan.
+
+Oli vuosikymmen jälkensä luonut,
+ja ma niin olin taattoni perinnön juonut.
+
+Tulin törkyyn ja pölyyn kirjuriks Kaadin,
+ja hälle mä pöytäkirjoja laadin;
+
+sain ruokaa niin, -- sai koirani niin;
+kera »Toverin» viisi me huolittiin,
+
+oli tuomiot syiden, vai sykkyräin, --
+niin ensi kerran Suleiman näin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kuin ilmestystä mä katsoin silmiin,
+ja laulusuoneni puhkes ilmiin!
+
+Läpi mailman kulttuurin harhailin,
+idän kirjavan, harmajan lännenkin;
+
+mä kärsin ja tutkin ja mietelmöin, --
+epätoivoisna istuin ja otsaani löin.
+
+Niin sydänsoppiin ma katsoin syvään:
+tulin ihmiseksi ja luotin hyvään!
+
+       *       *       *       *       *
+
+Suleima! Lempeni annoin sulle!
+nyt en huolikaan, miten käynee mulle.
+
+Kun Kaadi haukkuu ja lukee lait,
+mä ylväsnä kultaani vaalin vait.
+
+Mä häihin ja nimittäjäisiin lasten
+teen lauluja, kirjoitan rahaa vasten.
+
+Saa laulaja laulaa leivästään:
+Suleiman helmassa palkkani nään!
+
+Olen päivällä viitassa virttyneessä;
+käyn juhlapukuun, kun yö on eessä!
+
+Ja salaa ma riennän armaani luo:
+hän nuoruusvikani anteeks suo!
+
+Hän heelmiä tarjoo ja viiniä mulle:
+oi, siunaus, valkohelmani, sulle!
+
+
+
+
+2.
+
+YÖN HILJAISUUDESSA.
+
+
+Yön hiljaisuudessa useinkin,
+kun kirjurin lamppu palaa,
+mun painaa otsaani polttavaa
+kaks hentoa kättä salaa.
+
+On silmäni peitetyt, mitään en nää,
+ma voin vain kuiskehen kuulla:
+on aivan, kuin runotar laulelon
+se henkisi vienolla suulla!
+
+Ma ponnistan vastaan, estelen
+ja jos silmäni vapaiksi luulen:
+saan silloin tuoksuvan suutelon
+kahen lämpimän, kostean huulen.
+
+Yön hiljaisuutehen kiitos soi,
+kun kirjurin lamppu palaa:
+sun hentoa kättäsi lauleloin
+mun sieluni siunata halaa!
+
+
+
+
+3.
+
+JOS SAADIA LUKISIN SULLE --
+
+
+Jos Saadia lukisin sulle,
+yhä kuulla ja kuulla saisit: --
+»Mene ennen kristityn vankeuteen,
+kuin velkojas tyttären naisit.»
+
+Oi, Saadi, sa laulaja suuri,
+min nimen he piirsi kultaan:
+miten avioliittos johtanut lie
+sinut vaski-aikaan ja multaan!
+
+Suleima! jos isälles velkaa
+ma oisin, ja mun sa naisit,
+niin tuskin sa armasta nimeäs
+yhä kuulla ja kuulla saisit!
+
+Mut -- nyt olen laulaja itse,
+min nimen he piirsi kultaan:
+Suleiman vankina unta nään
+ajan kultaisen väikkyvän tultaan!
+
+
+
+
+4.
+
+KAI HAFIZ GASEELEIN LAULAA.
+
+
+Kai Hafiz gaseelein laulaa
+voi suloa impensä armaan, --
+kai lauluruhtinaan eessä
+lien vasta-alkaja varmaan;
+
+kai Hafiz seurassa suurin
+on uljasten laulajain:
+hän mereen viinin ja lemmen
+ihan hukkuvan näyttää ain!
+
+Vain ruusuja, rypäleitä,
+serenaadeja, kutsuja kemuun:
+hänen armaansa usein näyttää
+ihan hukkuvan ruusujen lemuun!
+
+Sä näät, miten aaltoo rinta,
+miten silmä haikea hymyy, --
+mut et, mitä katse salaa,
+mikä aaltojen kätkössä lymyy!
+
+Kai Hafiz seurassa suurin
+on uljasten laulajain:
+mä meressä viinin ja lemmen
+olen helmenpyytäjä vain.
+
+Suleima! aarteen ma löysin,
+-- vaikk' alkaja vain lien varmaan, --
+se on mielesi herttainen hyvyys,
+sun sulojes helmi, sa armaan'!
+
+
+
+
+5.
+
+BOSPORI! SUN LAINEES HUOKAA.
+
+
+Bospori! sun lainees säikkyin
+  huokaa, milloin päivä väikkyin
+    vaipuu helmaas kosteaan!
+Mut kuu se katsein vienoin
+  nousee, luoden varjot tienoin
+    valoon valmupunervaan.
+
+Valmu-unelmiin jo untuin,
+  laine tuutiutuu tuntuin
+    vienoon värisoinnelmaan!
+Oi, Suleima! tunnen riemun,
+  joka luokses pois nyt vie mun
+    helmaas vaiti vaipumaan:
+
+kaipuun, joka hehkuin palaa,
+  kaihon, joka nousta halaa
+    riemuun yhä suurempaan, --
+ihmeenlaisen suonten kuumeen,
+  untenmailman valmuhuumeen, --
+    tule laineen tunnelmaan!
+
+
+
+
+6.
+
+TUSKAIN YÖKSI OLI LUOTU --
+
+
+Tuskain yöksi oli luotu
+yö, kun kahden oltiin juotu
+riemut, joita malja suo, --
+  ja sa kalpenit ja kuiskit:
+  Pois! He vie mun pashan luo!
+
+Silmistäni siteen raastit, --
+siniharmain silmin haastit,
+suontas poltti hehkuvuo,
+  ja jo helmahasi herpos
+  hennot valkokätes nuo.
+
+Viha löi mua, päähän paisuin,
+puukkoon tartuin kiihkoin raisuin,
+puoleks lensi tupest' tuo, --
+  käsin jähmein kahvaa kourin
+  ja ma äänsin: Pashan luo!
+
+Tuska tuima suumme sulkee,
+kuolinhetket raskaat kulkee,
+kirpos puukko jalkais luo;
+  sydänvertamme se sentään
+  damasceeni-säilä juo.
+
+Kumpaankin se iski varmaan!
+kuulin, kuinka povest' armaan
+verkkaan tihkui haavan vuo!
+  Nyyhkimään kun puhkesimme,
+  verta oli itku tuo.
+
+Tuskain yöksi oli luotu
+yö, kun kahden oltiin juotu
+riemut, joita malja suo.
+  Kalpenit, mut murhein äänsin:
+  Oispa kuolo ylkäs tuo!
+
+
+
+
+7.
+
+SUA, TAVERNIN VARTIAA LAISKAA!
+
+
+Sua, tavernin vartiaa laiskaa, --
+ovi auki! auki, hoi!
+Kuu, kaartaen pilvenkaiskaa,
+yli moskean katseen loi.
+
+Kas kuuta! se hymyillen nousi,
+kuin lempeä täynnä se ois...
+Ei, tänne nuoli ja jousi:
+alas ammu! ammu se pois!
+
+Mitä riehun ma? Kuu on multa
+yli moskean koskematon.
+Suleima, armahin kulta,
+tänä yönä nyt toisen on!
+
+Ovi tavernin sisään paiskaa!
+pyhä-temppeli aukeaa:
+Hei, moskea kuuta raiskaa,
+ja kumoon ne kellahtaa!
+
+On jänteessä ilkkuni jousi,
+se lempesi ampuu pois!
+jos hymyyt, jos kyyneles nousi ...
+koko mailman se ampua vois!
+
+Joka vartia-koiralle selkään!
+joka miestä mä karkaan päin!
+Tulen jumalankieltäjäks, pelkään ...
+juon itseni järjiltäin.
+
+
+
+
+8.
+
+KAMMOTTAA, KUN MIELEEN JOHTUU --
+
+
+Kammottaa, kun mieleen johtuu
+elämän ja kuolon kummat!
+Etsiessäs kaiken summat,
+tuskissas sa kiemuroit.
+
+Allah, Allah, kaikki voit!
+Jumala on meillä ratki,
+mitä lausut, kirjoitatki,
+mietit, hourit, ongelmoit!
+
+Maat loit, Allah, taivahatki,
+elon loit ja kuolon kummat,
+loit nää epäilykset tummat --:
+oman itses, Allah, loit!
+
+Mutta mulle hengen soit,
+elonsa kun hän sai sulta!
+Tämä elo vietiin multa ...
+ja sa sentään kaikki voit!
+
+
+
+
+9.
+
+VAIT! SOI SOITOT.
+
+
+Vait! soi soitot, -- helkkyy huilut
+harppuin, luutuin säveliin;
+suuri keltakuu se hymyy
+kaihoisasti Bosporiin.
+
+Kautta kuudanhymyn liukuu
+serenaadin venhe tuo;
+harppuin, huiluin helkkehestä
+kumpuu vieno itkuvuo.
+
+Hymy kasvoilleni lankee,
+itku värjyy rinnassain, --
+oi, Suleiman sulo äänen
+tunnen, salaa aavistain.
+
+Kukkastuoksun huumemereen
+häipyy vieno itkuvuo,
+pitkin Bosporia poistuu
+serenaadin venhe tuo.
+
+Suostun kaikkehen, jos kuulla
+vielä saan tuon säveleen!
+Elinkauden velkakirjan,
+-- iät kestävän, -- mä teen!
+
+Orjaks saatte minut myydä,
+lyökää, ja ma siedän sen, --
+jos nyt vain tuntee
+huumaa kukkastuoksujen!
+
+Soudan vaikka kaleereilla,
+vaikk' ois venhe pashan tuo:
+oi, jos vain tän yön mua viehtää
+huiluin vieno itkuvuo!
+
+Tämän yön, vain tämän tahdon
+riemuin viettää muistojain:
+Suleimasta unelmoin ma,
+hänen ääntään kuullessain!
+
+Haipuu äänet, yö se päättyy,
+aamukoi luo valoaan, --
+kauas aavikkoon ma lähden
+erakoksi erämaan!
+
+
+
+
+KARL MIKAEL BELLMAN.
+
+
+
+
+AMARYLLIS.
+
+
+Oi, Amaryllis! Herää jo, hieno!
+    Tyyni on tieno,
+    vilppainnaan.
+    Pilvet ne palaa,
+    säteet jo salaa
+    hehkuhun valaa
+    hongat haan.
+Amaryllis, nyt on ilo parhain
+helmass' Ahdin aamusella varhain;
+miksi jäitkään maille Unen tarhain
+uinuvin silmin sä huokailemaan?
+
+Lähdemme kalaan, -- sään sulo tenhoon! --
+    pois tule venhoon,
+    loppui yö!
+Armasta noutain,
+    vien sua soutain:
+    säynäs ja toutain
+    loiskuin lyö!
+Herää, Amaryllis ujo, herää!
+En voi jättää omaa silmäterää!
+Laine läikkyy, kulta pitää perää,
+riemuhun kutsuvi kaislikkovyö.
+
+Uistimet mukaan, onget ja siimat!
+    Vilpoiset viimat
+    leyhähtää.
+    Ethän sä kiellä?
+    Impi, et tiellä,
+    kanssani siellä
+    vaaraa nää!
+Salmen suuhun pois ma soudan hahden,
+tai jos lähtään pohjaan pikku lahden,
+missä teimme lemmenliiton kahden,
+josta nyt Tirsis se nyrpeäks jää.
+
+Purtehen astu! Laulamme, kulta!
+    Hehkua, tulta
+    lauluss' soi.
+    Myrsky jos pauhaa,
+rinnallas rauhaa,
+    riemua lauhaa
+    lempes toi.
+Onnellisna aavan meren vuolla
+keikkuisin ma tyrskyvyössä tuolla;
+sylityksin kanssas voisin kuolla.
+Neitoset veen, mua kuulkaatte, oi!
+
+
+
+
+ESAIAS TEGNÉR.
+
+
+
+
+INGEBORGIN VALITUS.
+
+(_»Fritiofin satu.»_)
+
+
+Syys on ja yö,
+myrskyten aallot ne laivaa lyö.
+Oi, toki keinuisin siellä
+miekkosen miellä!
+
+Kauan mä näin
+purjeen, mi lensi jo läntehen päin.
+Oi, miten uhmisin yötä
+Fritiofin myötä!
+
+Aallokko sie,
+niin älä paisu, sa hiljemmin vie!
+Tuikkios, tähtönen taivaan
+retkellä laivaan!
+
+Keväällä kait
+Saapuvi hän, mut jo armas on vait,
+ei tule laaksossa vastaan
+laulaissa rastaan;
+
+multahan maan
+raukka on riutunut rakkauttaan,
+tai sydän vertyvi heikon
+uhrina veikon.
+
+Haukka, sa jäät
+herratta nyt, mut sa lempeni näät!
+Itse, kun hän meni loitos,
+huolehdin hoitos.
+
+Loimehen luon
+näin sinut kintaalle urhoni tuon:
+silkki on siipi, kuin tulta
+kyntten on kulta!
+
+-- Siivet sä sait,
+Freija, ja ilmojen halki sa hait
+pohjat ja etelät varmaan
+jäljessä armaan. --
+
+Haukka, jos suot
+siipesi mulle, ei kannata nuot,
+Yhdet on siivet, jotk' kantaa,
+kuolo ne antaa.
+
+Olallein näin
+istu sa, silmäten aavoille päin.
+Oi, miten mielemme halaa,
+eipä hän palaa!
+
+Hautani luo
+saapuvi hän, ja sa muista nyt tuo:
+Kuiskihan terveiset kuolleen
+Fritiofin huoleen!
+
+
+
+
+RUOTSIN AKATEMIAN
+
+viisikymmenvuotis-muistojuhlassa.
+
+
+Kuninkaanlinnan luo ma jäämään satuin,
+kun päivän kiihko näkyi untuneen;
+näin torit tyhjinä ja laidat katuin,
+ja kuu loi hohdon Kustaan patsaaseen.
+Nuo kasvot lempeät ne ilmeen näytti,
+kuin äsken ukkonen ois jyrissyt;
+näin sankarin, mut sulot mielen täytti,
+hän laakereikseen kukkasia käytti,
+ja kotka äsken, oli satakieli nyt.
+
+On taiturilla taika vallassansa!
+Noin henki valmis taistoon, lauluunkin!
+Tuo kuva kertoo ilmi tarinansa,
+tuo gustaviaadi, tehty pronssihin.
+Niin, noin näit hänen taistelusta saavan,
+noin katsoi myös, kun rauhaan, taiteisiin
+loi sielunsa ja sulki riitain haavan,
+näet suuret henget muovaa ajan kaavan,
+ja Kustaan ajassa näät Kustaan piirteet niin.
+
+Ma lasna näin nuo päivänpaistevaiheet,
+tuon ajan muistan: oi, niin rakkaat on
+sen uljaat toiveet ja sen laulunaiheet
+ja vilkkaus, mikä puhkes elohon!
+Näit kevään, kun jo lämpis kirren pinta,
+ja siinsi taivas, jäänsä järvet loi:
+nyt versoo lehdot tainta vihanninta,
+ja posket hehkuu, sykkii ihmisrinta,
+on kaikki intoa, ja lintuin laulut soi.
+
+Nuo vanhat karoliinit hauta peitti,
+jäi kylter-urhoin kiistapäivät taa,
+jotk' kaikki koitti, kaikki kesken heitti,
+kun kuningasta ei, -- ei kunniaa!
+Ei heikkoon Pohja suostu, herraan yksin,
+mi tuntee voimans', -- siinä loisti hän,
+ja vapaat miehet seisoi järjestyksin
+ja valta, kuuliaisuus ystävyksin,
+ja riemuittiin, kun tiettiin *hänen* löytyvän.
+
+Hän purppurassa istui, hurmaajamme,
+ja valtikallaan tenhos: yhtenään
+nyt uudet riennot kasvoi kansanamme
+ja uudet kukat rautaperällään.
+Jäi unelmat, jotk' urhotöistä soivat,
+ja laakson rauhass' sääntyi maineen lait;
+siell' laakerit ja tammet vihannoivat,
+ja viisaat tietoon hyvät tavat toivat, --
+sa voima, katkoit partas, äly, vallan sait!
+
+Nyt Ruotsin maine urat uutten teiden
+maill' aatteen aukaisee: Linné se noin
+käy liehuessa kukkaseppeleiden,
+kuin kukka kaino, armas, korutoin.
+Melanderhjelm nyt laskut selviks suori
+kuun kiekkohon ja kiertoon planeetin,
+mut Scheele liedess' aineen voimat kuori,
+kun mailman muodon piirtää Bergman nuori,
+ja aikakirjain tuomariks käy Lagerbring.
+
+Ja rantamilla, missä siinnoss saloin
+kuningaskaupunki ja Mälar on,
+kuink' elo hehkui alla pohjanpaloin,
+kuink' kaikui laulu kautta saariston!
+Ja kieli soinnukas, min säveleessä
+on Pohjan syvyys, lounaan helkkinää,
+laps unhoon jäänyt, esiin astui seessä,
+ja kuvaansa se katsoi lähteen veessä
+ja hämmästyi jo ihanuuttaan ylevää.
+
+Nyt Gyllenborg se lauloi, henki vakaa,
+vaikk' kävi härmään joskus siivet tuon.
+Oi, karit kohtaa meitä tavantakaa,
+ja vilu hyytää voi myös runon vuon.
+Mut viuhui uljaan jousi, siuhuin kulki
+vasama varma, kiitäin määrähän,
+ja kaihot, joita ihmissydän sulki,
+ne *Ihmiselon kurjuus* itki julki:
+soi siinä syvä huokaus sukukunnan tän.
+
+Sivulla uinui Creutz, ja laulain kiinsi
+hän ruusut oattomat kiehkuraan;
+yli *Atiin* ja *Camillan* taivas siinsi,
+ja leijui leyhkät aamukaste-maan.
+On laulu unta nuoruuslemmen armaan,
+jot' innoin kukin kerran uneksui,
+vaikk' ei niin taivaan-ihanasti varmaan;
+on laulu sykkäys kevätleivon parmaan,
+niin vienon viaton, -- ja siksi hän unhottui.
+
+Hei, Pohjan Dionysos! -- tehkää tilaa!
+soi laulu liehuin hänen huuliltaan,
+Kuink' ilakoi hän, kuinka leikkii, pilaa
+hän kera nymfein viheriän haan.
+Oi, ei hän riemua nää haarikoiden,
+tai idyllein, joit' ympärilleen luo;
+ei, -- toista etsii hurmos silmäin noiden,
+ja huomaa kaihonpiirteet ohimoiden:
+on pohjoismaista ruusunpuna-murhe tuo.
+
+Puut eläintarhan, suojan saakoon kuva
+suurimman laulajan, min Pohja loi!
+Ei aikaa, jolloin hän ois unhottuva,
+ei maata, missä moinen laulu soi!
+Se pyhän-viettohon käy arkiolla,
+on taiteikas, mut pakkoa ei näy;
+se kesken huumeen hiltynyt voi olla,
+on jumalainen tanssi Parnassolla,
+kun faunit, nymfit, sulottaret kisaan käy.
+
+Mut Lidner lauloi: »Haudan portit aukee,
+saranat kirskuu, tulee tuomio;
+yölampun valo himmenee ja raukee,
+lyö tornin kello kahtatoista jo.»
+Sa riuduit, -- tähkäpää ei käynyt jyvään, --
+sävelmä rikas sulta särkyi, oi!
+Sun henkes tomuun vaipui liian syvään;
+kuink' itkit valittain, mut uskoin hyvään,
+jokaisen kurjan tuskaa: omas siinä soi!
+
+Mut niinkuin maalla tyyni kesäilta,
+kun kasteen helmeilyä kukat juo,
+ja vieno rusko, hohtain taivahilta,
+jo rusositeet lännen pilviin luo:
+niityllä nuoret kaikki karkeloivat,
+jää ukot kylään neuvottelemaan,
+käy kautta laihon kultalaineet loivat,
+ja heinä tuoksuu, lintuin laulut soivat,
+ja suvirauhan autuus laskee yli maan:
+
+niin laulussasi, Oxenstjerna, hymyy
+Italian taivas yli Pohjolan.
+Runottaressas lounaan lämpö lymyy,
+ja väriloistos myös on lounahan.
+Niin hohtaa *Päivän hetket* kirkkain valoin,
+niin *Leikkuussa* käy sirpit helskyen; --
+ja *Toivo*, unten ihme, lohtu jaloin,
+se runoiltiinko maassa synkkäin saloin?
+Sit' usein ihmehdin, mut myöskin iloitsen!
+
+Ja Kellgren, hän mi »sulon ihanteesta
+tuo meille kuvan taivaan-puhtoisen»!
+Mit' enää muut lois ilmi kanteleesta,
+kun valoon tuli *Uusi luominen*?
+Niin kirkkain tulvin hopeoitaan valaa
+sun sävelvuos ja helkkyy soinnahtain!
+Oi, korviini, kun sydän kaihoo salaa,
+tuon laulun perussävel aina palaa
+hämärin muistoin kaukaa lapsuusajoiltain.
+
+Mut mit' on sanasointu, kirkas kieli
+ja pelkät väikkeet sini-ilmojen?
+Myös muuhun kiintyy runoniekan mieli:
+jos kauneuteen, niin myöskin järkehen!
+Kun Kellgren iski, johtain nerollansa
+lain, totuuden ja älyn taistelut,
+kuink' ivailut ja vakaat sanat kanssa
+soi kautta maan, ja kaikki innoissansa
+ilmehti, kuink' ei ennen tuota havainnut.
+
+Nyt Rooman runoniekat Pohjolaamme
+toi Adlerbeth, -- mies Rooman tarmoltaan,
+ei yksin kieleltään, -- ja riemuks maamme
+ne nähdä saatiin uudess' asussaan.
+Ja Rosenstein, niin ylhä aatoksiltaan,
+niin vakaa, -- vanne laulukiehkuran,
+vaikk' itse laulaja ei ammatiltaan, --
+jokainen meistä muistaa elon iltaan
+tuon isällisen mielen, kirkkaan puhtahan!
+
+Ja sä, mi sarjan päätit neroin noiden
+ja elit kauan heitä kaivaten,
+mi runoos kätkit oat ruusustoiden,
+mies aatteen, leikin, Kustaan läheinen,
+mi taidepiireiss' istuit ruhtinana,
+sa vanhus, kuulu älyn taistoistas,
+nerona ensi, ellet laulajana,
+sa, jolle jalous oli tunnussana,
+sokea Leopold, tietäjä Tiresias!
+
+Tein hautalaulus, -- sulle laulun uuden
+virittää kerran muiston tyttäret,
+näet polkeeton on kieli vastaisuuden,
+ja ansiot saa viimein seppelet.
+Jäit viitaks kahden laulukauden rajan,
+tukien toista, toista varoittain,
+mut taistos maltti voitti taitteess' ajan,
+ja vihdoin päivä usvat heitti hajan
+ja vaipui suurenneena hehkuun purppurain.
+
+On vaiti vanhat lyyrat kultakielet,
+sai soinnut moitteen, tai jäi unhoksiin.
+Sen jälkeen moniin ääniin kiintyi mielet,
+ja Kustaan laulusuuntaa tuomittiin.
+Tuo muutoksia käänteet ajan kerhoin,
+ja monin muodoin nero esiin saa,
+antiikin ilmeikkäänä, juhlaverhoin,
+kähärät päässä, siivin kirjoperhoin,
+nyt *yks* sen henki on: se pyydä oivaltaa!
+
+Yli Kustaan päiväin ihmeloisto hohti,
+haaveinen, vieras, turha, -- vaikka vaan! --
+mut kevät toi ne, ja ken väittää tohti,
+miss' ilman noita olisimmekaan?
+Kaikk' kulttuuri se kautta kansain juontui,
+vain raakuus kotoa on peräisin;
+mut tieto taimi, kielen hölmä kuontui,
+ja lausu sääntyi, ihmiselo luontui,
+ja Kustaan aika siks on kansallinenkin.
+
+Te ylhät varjot, lauluisät jalot,
+tuon haudoillenne tänään kiehkuran.
+Pian peräkkäin jo näämme taivaantalot
+ja käymme tähditettyyn seurahan.
+Sielt' alas katsoin, riemuita me saamme,
+kun syntyy Pohjass' suurta, ylevää,
+ja siellä tähtisoittoon laulakaamme
+vain vuorosäkein onneks synnyinmaamme,
+mi meidät unhotti, mut rakkaaks meille jää.
+
+
+
+
+JUHANA LUDVIG RUNEBERG.
+
+
+
+
+VIAPORI.
+
+(_Suomennos- ja sovittelukoe._)
+
+
+Me jäimme illan hämyssä
+luo lieden roihuvan,
+iäkäs ukko Stool ja mä,
+taas vanhaan tapahan.
+Pois puhde häipyi joutaviin,
+niin Viapori mainittiin.
+
+Sen nimen vain ma mainitsin,
+mut tuli toiset lait:
+»Sa luotolinnan Ehrnsvärdin
+näit aaltoin vyössä kait?
+näit Pohjan Gibraltarin tän?»
+Noin synkin äänin lausui hän.
+
+»Graniitiss' silmät tarkastaa
+se äärtä ulappain;
+sen Kustaanmiekka kohoaa
+ja uhkaa: 'Tules vain!'
+Ei iskuun tyydy miekka tää,
+se musertaa, kun välkähtää.
+
+»Äl' lähde liki uhmien,
+kun tuiskii sodan säät,
+kun merten kuningattaren
+jo vimmastuneen näät:
+tuhansin kidoin kuolemaa
+sen tulikirnut kiljahtaa.
+
+»Maan joukot pohjan äärihin
+ne työntyi taantuen,
+mut toivo hehkui vieläkin
+ja into urhojen:
+Ei hätää, -- turma torjutaan,
+kun Viapori meill' on vaan!
+
+»Ei silmää, jok' ei salamois,
+kun kuului nimi tää,
+pois haihtui nurku, huoli pois
+ja puute, pakkassää.
+Taas Suomen karhu rynnäköi,
+ravisti kämmentään ja löi.
+
+»Oi, usein urhon harmajan
+etäällä kodistaan
+tuon nimen kuulin lausuvan,
+yön hangell' istuissaan;
+kun kylmi, lämmintä se loi,
+se kodin, kaikki hälle soi.
+
+»Mut etelästä hiipien,
+käy huhu kuiskimaan,
+häväistys meidän aseitten,
+maanpetos mainitaan;
+mies mieheen, kautta seutuin, sen
+loi luotaan ylenkatsoen.
+
+»Iäti päivä muistetaan,
+mi todeks saattoi tään,
+kun iski tieto tullessaan
+kuin jysäys ukkossään:
+maan viime toivo mennyt on,
+on Suomi Sveanlinnaton.
+
+»Sen tyrskyihinkö nielaissut
+on syvyys pohjaton,
+salama taivaan murskannut
+sen kantakallion?
+He viime mieheen kaatui kait?
+Kysyttiin, -- vastaajat on vait.
+
+»Mut moni jäyhä rinta nyt
+pakahtui huokaamaan,
+ja silmä, harvoin vettynyt,
+se valui virtanaan.
+Sä paarillaan jo Suomen näit,
+luo haudan itkemään sä jäit.
+
+»Oi aikaa! Hän, mi syykseen ties
+nää virrat kyynelten,
+jaloimman kerran sama mies
+sai sankarseppelen:
+hän muinoin Ruotsin laivaston
+vei Ruotsinsalmen voittohon.
+
+»Mut nostanut jos loistoon ois
+hän maailmat miekallaan,
+vaikk' auringot se varjoon lois,
+hänt' ylenkatsotaan.
+Se palkka kavaltajall' on
+Ehrnsvärdin hautakallion.
+
+»Sua runous viehtää, nuori mies,
+ja muistot muinaiset,
+mun jutelmistain kukaties
+sa kerran laulelet;
+työ musta silloin julki tuo,
+mut miehen nimi yöhön luo.
+
+»Suvusta vait! Ei tulla saa
+se samaan tuomioon.
+Ei muita, yksin rikkojaa
+häpeä kohdatkoon.
+Maanpetturi on suvuton,
+vaill' isää, poikaa, juurta on.
+
+»'Kavala kalpa Suomenmaan',
+sa kurjan silmiin lyö,
+ja 'ruoja, herja, patto' vaan
+ja kirous, kuolon yö!
+Hän noin on mainittava vain,
+niin säästyy korvat kuulijain.
+
+»Hae kaikki haudan synkeys,
+maan tuskat esiin luo,
+sepitä niistä nimitys
+ja hälle anna tuo:
+teet sillä turmaa vähemmän,
+kuin Viaporiin nähden hän.»
+
+
+
+
+SOTILASPOIKA.
+
+(_Suomennos- ja sovittelukoe._)
+
+
+Mun isän', nuori sotilas, niin sankarillinen,
+hän pyssyn otti, oli mies, viistoista täyttäen.
+Hän tietään kulki kunniaan
+ja kestää, seisten paikallaan,
+voi kylmää, nälkää, haavojaan,
+sen taisi taatto, sen.
+
+Näin lasna, kun hän lähti pois, kun sotaan käsky soi;
+kuink' astui uljain ryhdin hän, en unhottaa ma voi,
+en hattuaan, en töyhtöään,
+en päivetystä poskipään:
+ma aina tumman varjon nään,
+min kulmakarvat loi.
+
+Kun pohjan teiltä joukot pois taas kääntyi, kuulla sain
+kuink' iskettäissä yhteen hän ol' urhoist' urhokkain.
+Jo risti rintaan pantihin
+ja kohta, kuulin, toinenkin;
+oi, onni ois, ma aattelin,
+jos mukaan pääsis vain!
+
+Ja talvi loppui, lähti jäät, maat väikkyi, vihannoi,
+niin kuulin: »Sota taatolles jo sorjan kuolon soi».
+Ma tunsin olon oudommaks,
+niin tuskan, riemun kaihoisaks;
+yön itki äiti, itki kaks,
+jo tuoni rauhan toi.
+
+Lapuan taistoon taatto jäi, mies likin lippuaan;
+siin' ensi kerran kalvenneen sodassa kerrotaan!
+Jäi vaari Kustaan sotaan, hän,
+Utilla kesken rymäkän,
+ja kaatui Lappeell' isä tän,
+mies Kaarle kuninkaan.
+
+Niin heidän kävi, vertaan näin sai vuotaa kaikki nää;
+mut moinen elo uljas on ja uljas kuolo tää.
+Ken vaivoin hoippuis vanhuuttaan?
+Ei, nuorna kuolla eestä maan
+ja kunnian ja kuninkaan,
+se oisi ylpeää!
+
+Mä köyhä olen orpo nyt, syön leipää vierahan,
+mult' isän kuolo kodon vei ja turvan, vaalijan.
+Mut huoli pois vain haipukoon,
+saan mittaa vielä vartaloon;
+ma uljas sotapoika oon,
+en sorru hukkahan.
+
+Kun vartun vaan ja täyttäneeks viistoista vuotta saan,
+käyn samaan nälkään, taisteluun ja samaan kuolemaan.
+Miss' surmantuli tuimin lie,
+mua sinne viittaa vaarain tie,
+myös mun se sinne halu vie
+teit' isäin astumaan!
+
+
+
+
+JOUTSEN.
+
+
+Tuo joutsen ruskost' ilmojen
+jo vaipui pintaan veen
+ja tyynnä souti, laulellen
+siin' iltaan suviseen.
+
+Suloa Suomen laulu soi,
+sen ilmain ilontaa,
+kuink' unens' siellä päivän koi
+yökaudet unhottaa.
+
+Kuin koivut, lepät tuuheat
+luo syvät siimehet,
+kuin kullass' säihkyy lahdelmat
+ja veet on vilpoiset.
+
+Kuink' armasta on, ihanaa
+siell' luona lemmikin,
+kuink' uskolliset kaihoaa
+taas sinne takaisin.
+
+Soi kautta salmein sävel tuo,
+sen laulu korutoin,
+ja saapuin puolisonsa luo,
+se hiljaa joikui noin:
+
+»Vaikk' ei käy elonunelmas
+taa vuosisatojen,
+sa Suomess' olit onnekas,
+sait laulaa kevääss' sen.
+
+
+
+
+VIKTOR RYDBERG.
+
+
+
+
+KELLOT.
+
+
+Miss' ajanmeren kuohut käy hyrskien pois,
+on kuulas sädetorni, kuin kristallinen ois.
+Alas juuriansa tunkee päin syvyyksiä tää,
+joit' aavistus ei arvaa, ei mikään, mikään silmä nää.
+
+Ylös muurinsa nostaa se tähtitaivoon päin
+pois loitos yli taivasten tähdettömäin,
+yli kaikkein avaruutten se kupunsa loi,
+ja -- aatostasi huimaa: sen huippuun ei se liitää voi.
+
+Kaks kelloa kaaress' on uljaan kuvun tuon, --
+valon aamukoissa toisen loi hehku sädevuon,
+ja tuulahdus aatteen se heilumaan saa tän,
+sen kultakieli hiljaa soi tahtiin maailman sykinnän.
+
+Se soittavi niin hiljaa ja kehoittaen,
+alas piiristä piiriin soi värjyin ääni sen,
+ja haipuu sävel puhdas, kun saavutti se maan,
+jo kaihoon jaloin sieluin ja iltaruskon purppuraan.
+
+Se unelmoimaan suurta sua kehottavi, oi,
+ja taistoon ihanteista sen vakaa ääni soi,
+ja kun hehkuun laskee päivä, jo mielehes se taas
+tuo loitot totuusmaailmat ja aavistetut kauneusmaas.
+
+Se soi ikävöiden, ett' aika sarastais,
+kun vihkiä maan kansat se veljesliittoon sais,
+kun tuskat saavat lohdun, ja viihtyy surut syyn,
+ja raskaat päät ne lepoon jo painuu rintaan lemmittyyn!
+
+Se soi ikävöiden, ett' aika tuo jo ois,
+kun kansain vapauslauluun jo yhtyä se vois,
+yli maailman soittaa viestin tuon autuahan:
+Kas, taivas tuli maahan! Löys ihmiskunta Jumalan!
+
+Taas toisen valinkaavaan se hyytänsä loi
+ikisynkkyys, jota kaaos yön pimennoista toi.
+Sen raskas kiel' ei liiku, -- vait, mykkä se on vain,
+ja kupu sen kuin holvi on öisten terhentaivahain.
+
+Mut parvekkeella tornin yösynkkä peikko on,
+hän jäykkä on kuin patsas ja liikkumaton,
+vait kellon nuoraa kuorii ja katsoo uhkapäin
+ajan aallokkomerta, mi alla hyökyy hyrskähtäin.
+
+Se velloo väliin väikkyin, ei väliin päivää näy,
+mut aavain koko piiri jos yöhön kerran käy,
+ja tyrskyihin murtuu jo viime laulu noin,
+mi tietäjätä tuuti ja unelmat toi aamukoin,
+
+jos ihmiskuntaa painaa ikisynkän hädän yö,
+jos vapauslaulun kultaan ja leipään se myö,
+jos jäähtyy sydän nuori ja tuskattomaks jää,
+hyvän ihanteet kun kaikki jo maailmasta häivähtää,
+
+niin silloin tarttuu lujaan hän kellon nuoraan vaan,
+ja hurjasti, peikko, käy soittelemaan,
+ja öinen kello kauhea jo heilahtelee,
+ja jo särkyy koko mailma ja juurtaan myöten raukenee.
+
+
+
+
+TONTTU.
+
+
+Pakkasyö on, ja leiskuen
+pohja loimuja viskoo.
+Kansa kartanon hiljaisen
+yösydänuntaan kiskoo.
+Ääneti kuu käy kulkuaan,
+puissa lunta on valkeanaan,
+kattojen päällä on lunta.
+Tonttu ei vaan saa unta.
+
+Ladosta tulee, hankeen jää
+harmaana uksen suuhun,
+vanhaan tapaansa tirkistää
+kohti taivasta kuuhun;
+katsoo metsää, min hongat on
+tuulensuojana kartanon,
+miettivi suuntaan sataan
+ainaista ongelmataan.
+
+Partaa sivellen aprikoi,
+puistaa päätä ja hasta --
+tätä ymmärtää ei voi,
+»ei, tää pulma on vasta;» --
+heittää tapaansa järkevään
+taas jo pois nämä vaivat pään,
+lähtee toimiin ja työhön,
+lähtee puuhiinsa yöhön.
+
+Aitat ja puodit tarkastain,
+lukkoja koittaa nytkyin, --
+lehmät ne lehdoista näkee vain
+unta kahleissa kytkyin;
+suitset ja siimat ei selkään soi
+ruunan, mi myöskin unelmoi:
+torkkuen vasten seinää,
+haassa se puree heinää. --
+
+Lammasten luo käy karsinaan,
+makuulla tapaa ne ukko;
+kanat jo katsoo, pienallaan
+istuu ylinnä kukko;
+kopissa Vahti hyvin voi,
+herää ja häntää liehakoi,
+tonttu harmajanuttu
+Vahdille kyllä on tuttu.
+
+Puikkii ukko jo tupahan,
+siellä on isäntäväki,
+tontulle arvoa antavan
+näiden jo aikaa näki;
+varpain hiipivi lasten luo,
+nähdäkseen sulot pienet nuo,
+ken sitä kummeksis juuri:
+hälle se riemu on suuri.
+
+Isän ja pojan on nähnyt hän
+puhki polvien monten
+nukkuvan lasna; mut mistähän
+tie oli avutonten?
+Polvet polvien tietämiin
+nousi, vanheni, läks, -- mihin niin?
+Ongelma, josta halaa
+selkoa, noin taas palaa!
+
+Latoon, parvelle pyrkii vaan,
+siellä hän pitää majaa:
+pääskyn naapuri suovallaan
+on liki räystään rajaa;
+vaikka pääsky nyt poissa on,
+keväällä tuoksuun tuomiston
+kyllä se saapuu varmaan
+seurassa puolison armaan.
+
+Silloin aina se sirkuttaa
+monta muistoa tieltä,
+ei toki tunne ongelmaa,
+näin joka kiusaa mieltä.
+Seinän raosta loistaa kuu,
+ukon partahan kumottuu,
+liikkuu parta ja hulmaa,
+tonttu se miettii pulmaa.
+
+Vaiti metsä on, alla jään
+kaikki elämä makaa,
+koski kuohuvi yksinään,
+humuten metsän takaa.
+Tonttu puoleksi unissaan
+ajan virtaa on kuulevinaan,
+tuumii, minne se vienee,
+missä sen lähde lienee.
+
+Pakkasyö on, ja leiskuen
+pohja loimuja viskoo.
+Kansa kartanon hiljaisen
+aamuhun unta kiskoo.
+Ääneti kuu käy laskemaan,
+puissa lunta on valkeanaan,
+kattojen päällä on lunta.
+Tonttu ei vaan saa unta.
+
+
+
+
+AALLOTAR TYTÖLLE.
+
+
+Armas lapsi, lasket leikein
+poves aaltooni, kuin veikein
+sorjin valkolilja hohtais pinnall' laineen vilpoisen!
+Sulle ihmiselos retket
+tuo niin vaiherikkaat hetket,
+kun vain vaihtumatta vuoni kumpuu alla koivujen.
+Multa tietämättä jäivät
+ihmisriemuin, tuskain päivät:
+vaihtumatta aallot tulvii, jäljekkäin vain virtaillen.
+Neidoks kasvat, lemmen sytät,
+sykit, hehkut, sykähdytät,
+hiljaa vain kun vuoni vierii, laakson tyyness' solisten.
+
+Armas tyttö, lapsuusaikas
+vilpas on kuin vesi raikas,
+lumme sorjin oot, mi keinui pinnall' laineen vilpoisen!
+Kohta uinut, vaivut untuin
+unelmihin outoin tuntuin,
+kun vain vaihtumatta vuoni kumpuu alla koivujen.
+Kohta polvistuin, sa ainut,
+päässä morsiusseppel painut
+viereen miekkosen, mi voitti immen kainon sydämen.
+Kohta vasten rintojansa
+painaa äiti aarrettansa,
+hiljaa vain kun vuoni vierii, laakson tyyness solisten.
+
+Ihmiselon salat summat,
+toivon, lemmen, kuolon kummat
+syleilen, sa kaunokainen, kun sua aalloin syleilen!
+Syysyö saapuu, kuluu kevät, --
+salat sulle selvenevät,
+kun vain vaihtumatta vuoni kumpuu alla koivujen,
+Oi, ei tieni koskaan tulle
+määrään, mi on suotu sulle,
+kun sa, elon kirkastama, riemuin sekä murheiden,
+kuoloon sammut, hetkeks haivut,
+lailla iltaruskon vaivut,
+hiljaa vain kun vuoni vierii, laakson tyyness' solisten.
+
+
+
+
+GUSTAF FRÖDING.
+
+
+
+
+HÄNEN KORKEA-ARVOISUUTENSA VEXIÖN PIISPA.
+
+
+He piispankesteissä paistia syö nyt,
+lasin laitahan piispa on kahvelin lyönyt,
+hän maljansa täyttää ja katsehen niin
+salavihkaisen ystävä saa, Heurlin.
+Papinrouvat on vaiti, ei muista he ruokaa,
+ja rovastit arvoisat nöyrästi huokaa
+puol'kylläisin vatsoin, ja synkkinä näät
+niin pastorein kuin apupappien päät.
+Syvän hartauden pilvet ne salissa kulki,
+taas puheita piispan kun kuullahan julki,
+joiss' uskoa aina hän vertailuin,
+kuvin mielevin kaunisti, sointuvin suin.
+
+Mut Foibos Apollon hän vaunuissa ajain
+valoloistossa käy yli Pohjan rajain,
+ja Olympon väikettä säteiden vuo
+yli piispan otsan ja kutrien valaa,
+ja kuin kreikkalaisilmeen siinä ne salaa
+jo piispan hienoihin piirteihin luo.
+Hän nousee, ja silmissä välähdys vilkkaa,
+ei hohda ne uskoa, uhmaa vaan, --
+pila huulilla piispan on Attikan pilkkaa,
+ja on Ateenast' aattehet suorastaan.
+
+Niin huimasti kariitit paljaina kiitää
+jo huulilta piispan, niin huimasti liitää
+ne anakreonttista tahtiaan,
+niin ylhänä totuuden Kleio ja seessä
+käy kuoroa johtaen siskojen eessä,
+niin valtava Eros on voimassaan!
+Soi puheessa vapaus, uljuus mi viehtää
+voi sankaritöihin, ja kauneus, mi kiehtää
+sädehohteensa väikettä kaikkehen;
+miten Jumala riemun ja laulun ja soiton
+on silmissä urhon, kun voitti hän voiton,
+on jäsenten hemmessä impyen;
+miten yhtyyden henki se kaikkeuden täyttää,
+hän aineessa asuu ja itsensä näyttää;
+miten elon ja onnen ja voittojen maan
+sai suojaansa suuri ja mahtava Paan.
+On siinä kuin laulua auvojen kuoroin,
+ja käy kuni plektronin iskut vuoroin,
+kun Foibos Apollonin soitto soi;
+on ilmassa helke, on töminä maassa,
+kentaurit tannerta polkevat haassa,
+ja menaadit puistossa karkeloi.
+
+Väki faunein ja nymfein, mi metsässä lymyy,
+jo saapuu ja ikkunat täyttää ja hymyy
+tätä pappissäätyä arvoisaa.
+Ja jo piispa on vaiti, ja rovastit havaa
+ja ymmällä istuu, ja rouvat ne avaa
+suut auki ja katsoo ja tuijottaa.
+
+Mut jo salissa kuiske se kulkevi salaa:
+»Herra piispa hän liiaksi maistella halaa,
+jos jatkuvi tää, hänen aivonsa palaa!»
+Läpi kaupungin käy tämä skandaali julkein,
+koko Smoolannin murheenlaaksossa kulkein.
+
+
+
+
+SISÄLLYS.
+
+
+                                                    Siv.
+Quintus Horatius Flaccus.
+1. Neitojen ja nuorukaisten kuorolle ..............   7
+2. Liciniukselle ..................................  10
+3. Grosphukselle  .................................  12
+4. Pyrrhalle ......................................  15
+5. Thaliarchus nuorukaiselle ......................  17
+6. Bandusian lähteelle ............................  19
+7. Torquatukselle .................................  21
+
+Heprealaisia lauluja.
+Psalttarin 137:s virsi ............................  23
+Sulamith ..........................................  25
+
+Mahabharata.
+Nala ja Damajanti .................................  28
+
+Muhammed Shemseddin Hafiz.
+1. Kauneus ........................................  31
+2. Sanasiippa .....................................  32
+3. Mik' on onni? ..................................  33
+4. Hyvät-työt .....................................  35
+
+Vincenzo da Filicaja.
+Italia ............................................  37
+
+Wolfgang von Goethe.
+Mignon ............................................  38
+Keijuinkuningas ...................................  40
+Thulen kuningas ...................................  42
+Ruusu metsätiellä .................................  44
+Kylälehmuksen alla (suom. Kaarlo Koskimies--V. Juva) 46
+Sumusarjat ........................................  48
+Matkamiehen yölauluja, 1 ja 2 .....................  51
+Prometheus ........................................  52
+
+Friedrich von Schiller.
+Kello-laulu .......................................  55
+Kaiho .............................................  74
+Alppimetsästäjä ...................................  76
+
+Robert Burns.
+Hyvästi, Ylämaa! ..................................  79
+Hyvästi, maine Skottlannin! .......................  81
+Jos mikä lie! .....................................  83
+Ei ketään .........................................  85
+Mun kultani on ruusunen ...........................  86
+Ballochmylen maat .................................  87
+Meerille taivaassa ................................  88
+Viljanleikkuussa  .................................  90
+Tullut läpi viljan ................................  92
+Myllärin Miska ....................................  94
+Jo taatto kielsi, äiti kielsi .....................  95
+Vekkuli-Ville .....................................  96
+
+Thomas Moore.
+Nuori laulaja .....................................  98
+Utakuoro .......................................... 100
+Kaikki kirkkahin -- ............................... 101
+Oi, usein hämyss' yön -- .......................... 103
+
+Lord Byron.
+Kreikalle 1819 .................................... 105
+Hyvää yötä! ....................................... 110
+Sanotaan, toivoss' onni on......................... 114
+
+Kokoelmasta »Heprealaisia Säveliä»:
+1. Hän ihanana hiipii luo ......................... 115
+2. Rinteillä Juudan ............................... 117
+3. Heit' itke! .................................... 119
+4. Taa Jordanin ................................... 120
+5. Mua synkkyys vaivaa ............................ 121
+6. Ois mieleni vilppisä, joksi sen teet ........... 122
+7. Päivänä, jolloin Titus hävitti Jerusalemin ..... 123
+8. Baabelin virroilla ............................. 125
+9. »Kaikki on turhuutta, sanoo saarnaaja» ......... 127
+
+Edgar Allan Poe.
+Korppi ............................................ 129
+
+Pierre-Jean de Béranger.
+Pääskyset ......................................... 136
+Oi, taivas, kuin on herttainen! ................... 138
+Yveto'n kuningas  ................................. 140
+
+Mikael Vörösmarty.
+Julistus .......................................... 143
+
+Mihail Jurjevitsh Lermontov.
+Kasakan kehtolaulu ...............................  147
+
+Adelbert von Chamisso.
+Rajuilma .......................................... 150
+En tajua tuota, en usko ........................... 152
+
+Ludwig Uhland.
+Kappeli ........................................... 153
+Bertrand de Born .................................. 154
+Laulajan kirous ................................... 158
+
+Nikolaus Lenau.
+Kolme mustalaista ................................. 162
+Viivy minuss', synkkä silmä! ...................... 164
+Kaislalaulu ....................................... 165
+Virralla  ......................................... 166
+
+Heinrich Heine.
+Krenatöörit ....................................... 167
+Lorelei ........................................... 170
+Childe Harold ..................................... 172
+Ihanaan aikaan toukokuun -- ....................... 173
+Rein-virtaan värähdellen -- ....................... 174
+Tuoll' yksin Pohjan honka -- ...................... 175
+Kuin kukka olet kaino  ............................ 176
+On timantit sulla ja helmet........................ 177
+Oi, minne he jäi? ................................. 178
+Kysymyksiä ........................................ 179
+
+Holger Drachmann.
+Kokoelmasta »Runoja Levantista»:
+1. Softa laulaa ................................... 180
+2. Yön hiljaisuudessa ............................. 183
+3. Jos Saadia lukisin sulle -- .................... 185
+4. Kai Hafiz gaseelein laulaa ..................... 187
+5. Bospori! sun lainees huokaa .................... 189
+6. Tuskain yöksi oli luotu -- ..................... 191
+7. Sua, Tavernin vartiaa laiskaa! ................. 193
+8. Kammottaa, kun mieleen johtuu -- ............... 195
+9. Vait! soi soitot ............................... 197
+
+Karl Mikael Bellmann.
+Amaryllis ......................................... 199
+
+Esaias Tegnér.
+Ingeborgin valitus ................................ 202
+Ruotsin akatemian viiskymmenvuotis-muistojuhlassa . 205
+
+Juhana Ludvig Runeberg.
+Viapori ........................................... 214
+Sotilaspoika ...................................... 222
+Joutsen ........................................... 223
+
+Viktor Rydberg.
+Kellot ............................................ 225
+Tonttu ............................................ 228
+Aallotar tytölle .................................. 232
+
+Gustaf Fröding.
+Hänen korkea-arvoisuutensa Vexiön piispa .......... 234
+
+
+
+
+Selityksiä ja henkilötietoja.
+
+
+/Quintus Horatius Flaccus./ Roomalainen lyyrikko, 65--8 e. Kr.; hilpeän
+tyytyväisyyden ja elämänilon laulaja. Mukailee useimmiten kreikkalaista
+runoutta. Horatius on omintakeisin eräissä omaa aikakauttaan kuvaavissa
+oodeissa, sekä satiireissaan, joissa hän osoittaa melkoista maailman ja
+elämän tuntemusta.
+
+1. Omistettu sekakuorolle, joka oli laulava Horatiuksen Rooman
+vuosisataisjuhlaa varten sepittämän juhlarunon. -- Damokles hovimiehen
+pään yli ripusti kuningas Dionysios vanh. Sisiliassa juhla-aterian
+aikana jouhen päässä riippuvan miekan. -- *Arkturus* tähden lasku ja
+*Kauriin* nousu lokakuulla tiesi syysmyrskyjen aikaa. Horatiuksen
+maatila ja huvila oli *Sabinum*-vuoriston rinteillä.
+
+2. *Licinius*, Horatiuksen suosijan ja ystävän, Moecenaan lanko.
+
+3. *Grosphus*, roomalainen ritari, jolla oli laajoja maatiloja
+Sisiliassa. -- *Tithonius* oli tarun mukaan saanut ikuisen elämän
+lahjan, ilman ikuista nuoruutta.
+
+5. *Soracte*, vuori pohjoiseen Roomasta.
+
+6. *Bandusian lähde*, runoilijan synnyinseuduilla lähellä Venusiaa.
+Sabinum-laaksossa, lähellä huvilaansa olevalle lähteelle oli Horatius
+antanut saman nimen. -- *Sirius*, koirantähti.
+
+7. *Aineias*, troijalainen urho, taruston mukaan Juliaanisen
+keisari-suvun kantaisä. *Tullus* ja *Ancus*, Rooman muinaisia
+kuninkaita. -- *Minos*, Kreetan kuningas, kuoltuaan tuomari Manalassa.
+*Hippolytus*, Theseuksen poika, Diana jumalattaren lemmikki. *Theseus*,
+ateenalainen kansallissankari. *Pirithous* vangittiin, yrittäessään
+ryöstää Manalan jumalan puolison.
+
+/Heprealaisia lauluja./ *Psalttarin 137:s virsi*, alkukielen rytmillisen
+tekstin mukaan sovittelemalla suomennettu. -- *Sulamith*, alkukielen
+yhteen kuuluvat säkeet yhdistetty; sovittelemalla suomennettu,
+vaarinottamalla alkukielen rytmileikkauksia.
+
+/Nala ja Damajanti./ Kohtaus Nalan ja Damajantin runoelmasta, joka
+liittyy muinaisintialaiseen *Mahabharatan* eepokseen. Eepos esittää
+Arjalaisen heimon sankariaikaa ja valloituskautta Ganges-virran alueella
+noin 1400--1300 e. Kr.
+
+/Muhammed Shemseddin Hafiz./ Persialainen runoilija, maailman suuria
+lyyrikoita, kuoli Schiraassa 1389 j. Kr. Runoilijan omaan nimeen,
+*Muhammed*, liittyvät arvonimet *Shemseddin* (»uskon aurinko») ja
+*Hafiz* (»vahvamuistoinen»), koskapa hän osasi ulkoa koko Koraanin.
+Hafiz oli alkujaan dogmaattisella kannalla, uskon intoilija, erakko ja
+pyhimys, mutta teki varttuneella iällä täydellisen mielipiteiden
+muutoksen ja alkoi nyt lauluissaan taistella munkkien tekopyhyyttä ja
+papiston uskonnollista saivartelua vastaan. Hän julisti panteistisen
+maailmankatsomuksen, puolustaen maallisen elämän kauneuden ihailua ja
+yltiöpäistä elämäniloa. Hafiz nyt laulaa Schiraan ruusuista, rypäleistä,
+satakielistä ja kaunottarista.
+
+3. *Schah Mansur* kuuluu Mussafferidein hallitsijasukuun, jotka olivat
+Persian kuninkaina ennen Tamerlanin valloitusretkeä. Schah Mansurin
+iloisessa hovissa Hafiz eli Schiraassa, Persian silloisessa
+kesä-pääkaupungissa.
+
+/Vincenzo da Filicaja./ Italialainen runoilija, 1642--1707, tunnettu
+miehekkäistä valtiollisista ja isänmaallisista runoistaan.
+
+/Wolfgang von Goethe./ Kaikkien aikojen suurimpia runoilija-neroja,
+monipuolisimpia, yleismaailmallisimpia henkiä. Goethe syntyi Frankfurt
+am Mainissa 1749 ja kuoli Weimarissa 1834. Runolahjoiltaan Goethe on
+varsinaisesti lyyrikko, mutta on etevä runouden muillakin aloilla.
+Eepillinen runoelma »Hermann ja Dorothea». Draamoista ovat »Egmont»,
+»Ifigeneia Tauriissa», »Torqvato Tasso» ja ennen kaikkia »Faust» I--II
+mainittavat. Novelli »Nuoren Wertherin kärsimykset», taiteilija- ja
+yhteiskuntaromaani »Wilhelm mestari» I--II sekä probleemiromaani
+»Vaaliheimolaisuudet». -- Luonnontieteilijänä nykyajan kehitysopin uran
+uurtaja. -- Ministeri ja valtiomies. -- Ajattelijana yksiaiheisen
+maailmankatsomuksen edustaja.
+
+/Friedrich von Schiller./ Saksan suurin runoilija Goethen
+jälkeen. Myös esteetikko ja historioitsija. Syntyi Marbachissa
+1759 ja kuoli Weimarissa 1805. Etupäässä näytelmänkirjoittaja.
+Parhaat draamat »Rosvot», »Kavaluus ja rakkaus»,
+»Maria Stuart», »Orleansin neitsyt», »Wallenstein» I--III ja
+»Wilhelm Tell». Lyriikassa ovat aaterunot ja ballaadit edustavimmat.
+-- Schillerin parhaita ballaadeja ovat aikaisemmin
+suomentaneet Suonio, Paavo Cajander, Uno von Schrowe ja
+O. Manninen.
+
+/Robert Burns./ Skotlantilainen runoilija, 1759--1796.
+Köyhä, pienen maapalstan vuokraaja; maailmankirjallisuuden
+omaperäisimpiä runoilijoita, joka lemmenlauluissaan ja ballaadeissaan
+käyttää osaksi englannin kirjakieltä, osaksi skottilaista
+kansanmurretta. Burnsin runot ovat aina laulettavia.
+On sanottu, että Englannin laajassa maailmanvallassa ei mene
+tuntiakaan, jolloin ei jossain brittiläisellä alueella laulettaisi
+jotain Robert Burnsin runoa. -- *Ayr*-puro, Burnsin kotipaikoilla,
+esiintyy tavantakaa hänen runoissaan. -- *Ballochylen
+Meeri* ei ole sama tyttö kuin se, jolle runo *Meerille
+taivaassa* on omistettu. Viimemainittu on »Ylämaan
+lapsi» Mary Campbell, jonka lemmensuhteen traagillisuutta
+runoilija myöhemmin itsesoimauksin muistelee. Tästä
+suhteesta on Thomas Carlyle antanut liian ihanteellisen
+valaisun, minkä johdosta runoa »Meerille taivaassa» yleensä
+onkin virheellisesti käännetty. Robert Burnsille oli muuten
+lemmenseikkailu ja runoilu yhtä, ja hänen herkkä sydämensä
+voi kiintyä useihin tyttöihin yhtaikaa.
+
+/Thomas Moore/, syntyään irlantilainen, 1779--1852,
+runoili englannin kielellä. On kirjoittanut suuren joukon sointuvia
+lyyrillisiä runoja, usein aikaisempiin sävelmiin. Runokokoelman
+»Iriläisiä säveliä» kautta Thomas Moore on Irlannin
+kansallisrunoilija. -- Itämainen, romanttinen runoteos
+»Laila Rookh» on erityisesti mainittava.
+
+Englantilainen /Lord Byron/, »maailmankaihon» runoilija,
+persoonallisen vapauden soturi, joka intohimoisesti taistelee
+valtiollista ja yhteiskunnallista sortoa sekä uskonnollis-siveellisiä
+ennakkoluuloja vastaan, syntyi Lontoossa 1788 ja kuoli
+1824 Kreikassa, jonka vapautussotaan hän innokkaasti oli
+ottanut osaa. Voimakas lyyrikko, säkenöivä runollisissa kertomuksissaan,
+joiden aihe useinkin on Kreikasta ja Levantista;
+huomattava myöskin näytelmänkirjoittajana. Lord Byronin
+pääteos on keskeneräiseksi jäänyt runoelma »Don Juan»,
+jossa runoilija eepoksen kehyksessä tuo ilmi maailmankaihonsa,
+epäilyksensä, totuudenhalunsa, ihmisvihansa ja ihmisrakkautensa.
+Runollisista kertomuksista mainittakoot »Childe Harold»,
+»Giauri», »Merirosvo», »Abydoksen morsian», »Lara», »Chillonin
+vanki», »Mazeppa» ja »Etelämeren saari». Draamoista parhaat
+ovat »Kain», »Manfred» ja »Sardanapalos». -- Runokokoelma
+»Heprealaisia säveliä» kirjoitettiin sanoiksi juutalaisten ikivanhoihin
+sävelmiin.
+
+*Kreikalle 1819*. »*Onnen-saaret*», kreikkalaisten
+Hesperidein saaret Atlantin valtameressä, nähtävästi Kanarian
+saariryhmä. -- *Pyrrhiche-tanssi*, muinais-kreikkalainen
+asetanssi. -- Tarun mukaan foiniikkialainen *Kadmos*
+opetti kreikkalaisille kirjainkirjoituksen. -- *Anakreon* runoili
+Samos saaren kuninkaan, Polykrateen hovissa. -- *Miltiades* oli
+aikaisemmin ollut Traakian Kersoneson yksinvaltiaana.
+-- Peloponneson kuninkaat lukeutuivat polveutuviksi *Herakleesta*.
+-- *Sunionin niemi*, Attikan eteläpäässä.
+
+/Edgar Allan Poe./ Amerikkalainen runoilija, 1811--1849.
+Etevä novellinkirjoittaja, etupäässä sielun yönpuoleisten
+ilmiöiden terävä valaisija. Myös nykyajan salapoliisikirjallisuuden
+luoja. Runoja Poe on kirjoittanut ainoastaan pienen
+vihkon, jolla kuitenkin on suuri arvo.
+
+/Pierre-Jean Béranger./ Ranskan lyriikalle luonteenomaisen pikkulaulun
+(chansonin) suuri runoilija, 1770--1857. Näissä lauluissa on aito
+ranskalainen, kansanomainen sävy, pilaa ja hilpeyttä, mutta sen ohella
+myöskin vapauden hehkua ja sotaista innostusta.
+
+*Pääskyset*. Kerrotaan, että eräät ranskalaiset soturit Maurein
+vankeudessa olivat salaa vartioiltaan laulelleet viimeistä säkeistöä.
+
+*Yvetot'n kuningas* kirjoitettiin 1813. Runo oli alkujaan pilallinen
+leikki, -- Napoleon I:sen tullipolitiikan johdosta kirjoitettu.
+Myöhemmin runoilija näkyy sitä lievästi muutelleen. Varmaa on, että
+kansa sovellutti runon Ludvig XVIII:teen ja Bourbonilaisiin yleensä, ja
+nyt se ivalauluna sai tavattoman suuren valtiollisen merkityksen.
+
+/Mikael Vörösmarty./ Unkarin tunnustettu kansallisrunoilija, 1800--1855.
+Etevä runouden kaikilla aloilla. Eepos »Zalanin pako» vapaamielisine
+kansallisine aatteineen; romanttiset runolliset kertomukset
+»Tammikunnas», »Tenholaakso» ja »Erlau» y. m. Draamat »Kuningas Salomo»,
+»Kuningas Sigismund». »Aarteenkaivajat», »Uhri», »Hunyadi», »Arpadin
+herääminen». -- *Julistus* on Unkarin kansallishymni.
+
+/Mihail Jurjevitsh Lermontov/, »Venäjän Byron», 1814--1841. Romanttisia
+runollisia kertomuksia, joiden aihe on Kaukaasiasta, »Mtsiri»,
+»Ismail-Bey», »Pyhiinvaeltaja Abrek», »Daimoni» y. m. Novellisikermä
+»Aikamme urho». -- Lennokas lyyrikko.
+
+/Adelbert von Chamisso./ Saksan romantikkoja, 1781--1838. Syntyi
+Ranskassa Boncourtin läänityslinnassa, ja oli lapsena vanhempiensa
+kanssa lähtenyt suurta vallankumousta pakoon. Omisti uudessa
+isänmaassaan saksan kielen täydellisesti. Runolahjoiltaan lyyrikko.
+Runollinen kertomus »Salas y Gomez» ja saturomaani »Peter Schlemihl».
+
+/Ludwig Uhland./ Saksan miehekkäimpiä runoilijoita, 1787--1862. Uhland
+on saavuttanut maailmanmaineen loistavilla ballaadeillaan. Huomiota
+ansaitsevat myöskin draamat »Ernst herttua» ja »Ludvig Baierilainen».
+
+*Bertrand de Born* oli provencelainen trubaduuri, rohkea runoilija,
+yltiöpäinen ritari ja taistelupukari, jonka maineaika sattuu v.
+1180--1195 vaiheille.
+
+/Nikolaus Lenau/ (oikeastaan *Niembsch von Strehlenau*), itävaltalainen
+runoilija; syntyi 1802 Unkarissa, kuoli 1850 mielisairaana. Lyyrikkona
+järkyttävän synkkämielinen skeptikko. Aniharvoissa lauluissa Unkarin
+pustilta on reipas sävy. Huomiota ansaitsee draamallis-eepillinen
+runoteos »Faust». Heikompia ovat eepilliset runoteokset »Savonarola» ja
+»Albigenssit».
+
+/Heinrich Heine./ Maailmankirjallisuuden nerokkaimpia lyyrikoita; syntyi
+Düsseldorfissa 1799 ja kuoli vapaaehtoisessa maanpaossa Pariisissa 1856.
+Heinen runoudessa yhtyvät omituisella tavalla sydämellisin tunnelma ja
+häikäilemättömin iva. Runokokoelmat »Laulujen kirja» ja »Uusia runoja»
+ovat saavuttaneet maailmanmaineen. Heikompia ovat kokoelmat »Romanzero»
+ja »Viimeiset runot». Koko loistossaan Heinen vitsi esiintyy
+valtiollisissa ivalauluissa »Aikakautta koskevia runoja» ja »Saksanmaa,
+talvinen tarina». Runoteos »Atta Troll» on oikeastaan pilajutelma.
+Suorasanaisena pakinoitsijana Heine on verraton.
+
+*Childe Haroldilla* tarkoitetaan Lord Byronia.
+
+/Holger Drachmann./ »Nuoren Tanskan» aikaisempi lipunkantaja,
+monipuolinen, raikas ja kuvarikas, äärettömän tuottelias runoilija,
+1846-1908. Drachmann on julkaissut suuren joukon romaaneja ja novelleja,
+lähes kolmekymmentä näytelmää sekä pitkän sarjan lyyrillisiä runoelmia.
+Kokoelmassa »Laulujen kirja» on m. m. runosikermä »*Runoja Levantista*».
+
+3. *Saadi*, Persialainen runoilija † 1273.
+
+/Karl Mikael Bellman./ Ruotsin alkuperäisimpiä runoilijoita, 1740--1795.
+Bellman käsittelee runoissaan kansanomaisia aiheita sekä oman
+aikakautensa Tukholman-elämää. Sanat ja sävelet liittyvät hänen
+runoissaan täydellisesti yhteen. Bellmanin parhaat runokokoelmat ovat
+»Fiedmanin epistolat» ja »Fredmanin lauluja».
+
+/Esaias Tegnér./ Ruotsin suurin runoilija, syntyi 1782 ja kuoli Vexiön
+piispana 1846. Aaterikas, kuvarikas ja lennokas lyyrikko. Tegnérin
+pääteos on runoelma »Fritiofin satu», jossa kuvaillaan
+muinais-skandinaavilaista viikinkiaikaa. Tämän ohella romanssi »Aksel»,
+uskonnollinen idylli »Ehtoollislapset», idylli »Kruunumorsian» ja
+runokatkelma »Gerda». Säkenöivä ja nerokas puheissaan sekä
+suorasanaisissa kirjoituksissaan.
+
+*Ruotsin akatemian 50-vuotismuistojuhlassa*. *Karl von Linné*,
+maailmankuulu luonnontutkija, kasvien luokittaja. -- *Melanderhjelm*,
+matemaatikko ja tähtitieteilijä. -- *Scheele*, Euroopan-maineen
+saavuttanut kemisti. -- *Bergman*, monipuolinen luonnontutkija,
+fyysillisen maantieteen perustaja. -- *Lagerbring*, historioitsija. --
+»Ihmiselon kurjuus»: viittaus *Gyllenborgin* runoon. -- »Atis ja
+Camilla»: suomalaisen *Creutzin* runoelma. -- »Pohjan Dionysos»: *Karl
+Mikael Bellman*, jonka rintakuva on pystytetty Tukholman Eläintarhan
+puistoon. -- »Haudan portit aukee» j. n. e.: lainaus *Lidnerin*
+runoelmasta »Viimeinen tuomio». -- »Päivän hetket», »Leikkuu» ja
+»Toivo»: *Oxenstiernan* runoelmia. -- »Sulon ihanteesta» j. n. e.:
+lainaus *Kellgrenin* runosta »Uusi luominen». -- *Adlerbeth* käänsi
+ruotsiksi roomalaisten runoilijain, Vergiliuksen, Horatiuksen ja
+Ovidiuksen teoksia. -- *Rosenstein*, kaunopuhuja, valistusfilosofi,
+kirkollisasiain valtiosihteeri ja Ruotsin akatemian vakinainen kirjuri.
+-- *Leopold*, Kustaavinajan kuuluisimpia runoilijoita, kriitikko ja
+ajattelija; otti osaa aikakauden kirjallisiin taisteluihin.
+
+/Juhana Ludvig Runeberg/ syntyi 5. helmikuuta 1804 ja kuoli 6.
+toukokuuta 1877.
+
+*Viapori:* »Det skall dock väcka mindre sorg,
+           än det bar på Sveaborg.»
+
+Minä käännän nämä säkeet: »Tämä on kuitenkin tuottava vähemmän surua,
+kuin se tihutyö, minkä hän teki Viaporiin nähden.» -- Runebergista on
+muuten kaukana se ajatus, että Cronstedt muka olisi linnan rahasta
+-- *myönyt*.
+
+*Sotilaspoika:* »*En vacker* soldat», vanhempi merkitys, *hjältemodig* =
+sankarillinen.
+
+/Viktor Rydberg./ Ruotsin kirjallisuuden suurmiehiä; runoilija,
+monipuolinen tutkija, kulttuurihistorioitsija ja uskonnonfilosofi,
+1828--1900. Korkea ihanteellisuus henkii Rydbergin koko elämäntyöstä;
+täydellinen sopusointu vallitsee henkilön ja kirjailijan välillä.
+Rydbergin lyyrilliset runot kuuluvat parhaaseen, mitä koskaan on
+kirjoitettu. Pitempiä runoelmia ovat »Prometeus ja Ahasverus» sekä »Uusi
+Grottelaulu». Hänen romaaneistaan ovat huomattavimmat »Viimeinen
+ateenalainen», »Singoalla» ja »Aseseppä».
+
+/Gustaf Fröding./ Ruotsalainen runoilija, 1860--1913. Vilkasilmeinen ja
+nerokas lyyrikko, itsenäinen ja monisärmäinen runoaiheiltaan; kielen
+käytössä todellinen taituri. -- *Vexiön piispa* on Esaias Tegnér.
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Sata runoa, by Various
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SATA RUNOA ***
+
+***** This file should be named 18411-0.txt or 18411-0.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/1/8/4/1/18411/
+
+Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
+Proofreaders Europe.
+
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/18411-0.zip b/18411-0.zip
new file mode 100644
index 0000000..0beb647
--- /dev/null
+++ b/18411-0.zip
diff --git a/18411-8.txt b/18411-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..0d8babd
--- /dev/null
+++ b/18411-8.txt
@@ -0,0 +1,5778 @@
+The Project Gutenberg EBook of Sata runoa, by Various
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Sata runoa
+       Valikoituja maailmankirjallisuudesta
+
+Author: Various
+
+Translator: Valter Juva
+
+Release Date: May 18, 2006 [EBook #18411]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SATA RUNOA ***
+
+
+
+
+Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
+Proofreaders Europe.
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+SATA RUNOA
+
+VALIKOITUJA
+MAAILMANKIRJALLISUUDESTA
+
+
+Suomentanut
+Valter Juva
+
+
+Ensimmäisen kerran julkaissut
+Werner Söderström Osakeyhtiö 1916.
+
+
+
+
+_Kokoelmaan otetut runonäytteet kuuluvat, muutamia harvoja poikkeuksia
+lukuunottamatta, n. s. klassilliseen ynnä aikaisempaan romanttiseen
+kirjallisuuteen. Vastaisuudessa on suomentajalla aikomus julkaista
+täydentävä lisäkokoelma, johon tulisi myöskin näytteitä
+maailmankirjallisuuden uusimpien runoilijoin laulurunoudesta._
+
+_Olen yleensä tahtonut saattaa suomalaiselle lukijalle tunnetuksi eri
+aikojen ja maiden lyyrikoita, heitä todella edustavien runojen kautta.
+Vihjaus maailmankirjallisuuden suurmiesten runoelmiin on omansa
+laajentamaan mielikuvitusta ja rikastuttamaan tunne-elämää._
+
+_Kirja muodostaa kylläkin kirjavan mosaikkiteoksen. Sen yhtenäisyys ja
+tasasuhtaisuus voisi parhaassakin tapauksessa jäädä yksinomaan sen
+varaan, missä määrin, valintaa tehtäessä, on pysytty suomentajan omassa
+tunnelmapiirissä. Tämäntapaisissa valikoimissa ei kuitenkaan mainittu
+seikka saa vaaliin ratkaisevasti vaikuttaa._
+
+_*Goethen* »Faustista» otetuissa suomennoksissa olen saanut eräitä
+kärkikohtia Kaarlo Koskimieheltä, »Thulen kuninkaassa» sen ohella Eino
+Leinolta ja O. Manniselta. Runossa »Kylälehmuksen alla» on suomennoksen
+pohja Kaarlo Koskimiehen._
+
+_*Schillerin* »Kello-laulussa» olen lainannut Oksaselta yhtä ja toista,
+vaikka lainaukset eivät aina tule selvästi näkyviin._
+
+_*Vörösmartyn* »Julistuksessa» on eräitä säkeistöjä ja käänteitä
+lainattu Arvi Jännekseltä._
+
+_*Heinen* runossa »Lorelei» on loppusointupari lainattu Suoniolta._
+
+_*Runebergin* suomennokset perustuvat aikaisempiin yrityksiini vv. 1885
+ja 1905. Nykyisessä muodossaan ne ovat sovittelukokeita, joissa olen
+käyttänyt hyväkseni Paavo Cajanderin ja O. Mannisen y. m. suomennoksia._
+
+_*Rydbergin* »Tontussa» olen saanut pari kohtaa Paavo Cajanderilta sekä
+runossa »Aallotar tytölle» kaksi tärkeätä säettä Kaarlo Koskimieheltä._
+
+_Suomen runokieli on aikaisemmin omistanut suuren joukon uusia sanoja ja
+muotoja. Nykyaikana eräillä tahoilla ei enää sallittaisi uusia
+käytäntöön otettaviksi. Missä loppusointuja on olemassa, tulisi näitä
+kuitenkin säilyttää, ottamalla ne visusti talteen. Varovaisuuden
+oikeutetut vaatimukset tunnen ja tunnustan._
+
+_Helmikuulla 1916._
+
+      _VALTER JUVA._
+
+
+
+
+QUINTUS HORATIUS FLACCUS.
+
+
+
+
+1.
+
+NEITOJEN JA NUORUKAISTEN
+KUOROLLE.
+
+
+Rietasta kansaa vihaan, -- se jääköön pois!
+Vait, kuulkaa! Ihka uusia lauluja
+ma laulan nyt, Apollon pappi,
+teille, te neidot ja nuorukaiset!
+
+Kuninkaat ylväät laumansa pelkoon saa,
+mut heilläkin on herrana Jupiter,
+mi murskas gigantit ja maailmaa
+kulmia rypistäin järkähyttää.
+
+Kai ehkä toinen laajemman köynnösmaan
+voi istuttaa, -- ken, kerskuen syntyään,
+Mars-kenttää astuu virkain vaaliin;
+kellä on kunto ja maine kuulu,
+
+kun kilpaan käy; ken turvata ehkä voi
+klienttein joukkoon --: määräpä kohtalon
+on yksi ylhäin, yksi alhain,
+uurnasta kaikkien arpa kirpoo.
+
+Yli korskan pääs jos riippuvan ainiaan
+näät miekan paljaan, ei sua viehtää voi
+sikuulilaiset herkut hienot,
+ei sulo soitot ja lintuin laulut
+
+saa uneen viihtää. Vienoa unta ei
+jää vaille maamies halvassa majassaan,
+ei rantain varjostoissa, eikä
+Menoissa leyhkissä Tempe-laakson.
+
+Ken eloon niukkaan tyytyvi, häntä ei
+saa hätään hyrskyt hurjat, ei raivosäät,
+kun Arkturus käy loimuin länteen,
+ei idän taivaalla Kauriin uhka,
+
+ei viinivuoret rakeiden raastamat,
+ei puistomaat, jos toivehet pettäiskin
+kun milloin märkyys vaivaa, milloin
+tähtien hehku, tai talven kylmät.
+
+-- Veet kohta ahtaiks saattavat kaloille
+nuo vuoret, mereen louhitut: paasiaan
+nyt veteen latoo taitoniekat
+orjien kanssa, kun herrat rikkaat
+
+sai maasta kyllän! Mut yhä kyltymys
+jää herran seuraan, kammo se soutamaan
+käy kolmihankaan, taakse ratsaan
+istuvi selkähän murhe musta.
+
+Jos suruun siis ei marmori Frygian,
+ei ruskoväikkeet purppuravaattehen
+suo hoivaa, -- ei Falernon viini
+eikäpä Persian nardusöljy:
+
+miks uljaat pylväät kiusaksi katehen
+ma uuteen tyyliin saliini teettäisin?
+Miks vaihtaisin Sabinum-laakson
+rikkauksiin sekä huoliin hurjiin?
+
+
+
+
+2.
+
+LICINIUKSELLE.
+
+
+Elinohjees on, sa Licinius, oiva,
+kun et temmeltäin pyri aavain myrskyyn,
+etkä, väistääkses sitä, luovi rantaa
+    keskellä luotoin.
+
+Ken se kultaiseen tasasuhtaan suostuu,
+loat välttää hän lahotöllin kurjan,
+avosilmin myös salit suuret, joita
+    karsaus katsoo.
+
+Kovin tuulispää ikilatva honkaa
+alas ahdistaa, ja kun torni kaatuu,
+rymy raskain on; -- ukon-vaajat iskee
+    huippuja vuorten.
+
+Surun aikaan jää sydän tyyni toivoon,
+ja jos sää on sees, polopäivää pelkää.
+Lumet, talvet tuo tosin Zeus, mut hänpä
+    myöskin ne poistaa.
+
+Jos sun vastoin käy, -- ajat vielä vaihtuu!
+Ei Apollon jous ole jänteess' aina;
+kitarallaan myös runotarta voi hän
+    soittaen säistää.
+
+Elä uljain päin, ota miesnä vastaan
+ajan ahdingot; -- ja jos tuuli liian
+kävi myötäiseks, ole viisas, reivaa
+    paisuvat purjeet!
+
+
+
+
+3.
+
+GROSPHUKSELLE.
+
+
+Tyvent' toivoo mies, jota syliins' sulkee
+meri Aigeian, kun on yö, ja pilviin
+meni kätköön kuu, ja kun teille laivan
+    tähdet ei tuiki.
+
+Lepo kaipuu on rajupäisten Traakkein,
+lepo Meedein myös -- aseloistossansa;
+mut, sa Grosphus, ei sitä hanki kulta,
+    purppura myös ei;
+
+korut, aarteet ei, -- vaka liktor itse,
+joka eessäs käy, sydänhuolt' ei häädä;
+salat tuskat nuo yli kattolaattain
+    liehuen lentää.
+
+Vähin tarpein vain elät tyynnä: arvoon
+ota pöydälles isäs suolakippo; --
+toki silloin ei himot, eikä kauhu
+    karkoita untas.
+
+Ikä kuluu: miks koet paljon voittaa?
+Mitä suuntaat ties eri maailmanääriin?
+Et sä, luopuissas isänmaasta, pääse
+    itseäs pakoon!
+
+Iki-kaipuu tuo heti laivaan astuu,
+ja se kilpaan käy kera ratsujoukon; --
+sido kaurihisi, rajusäätä viihdä
+    viuhean myrskyn!
+
+Ken se tajuuns' sai ilot hetken, jättää
+joka toiveen voi, ja hän vastuksille
+hymyn hienon suo; näet onni koskaan
+    ei ole täysi.
+
+Elos katkaistiin, sa Akilles, nuorna!
+Perin loppuun löi ikä Tithonuksen!
+Ehkä suonee niin, mitä kielsi sulta
+    tunnit ne mulle.
+
+Kas, Sikuulein maass' sadat karjas mylvii,
+nelivaljaissaan hevot hirnuu sulle,
+punavaipassas väri tummin loistaa
+    Afrikan simpsun.
+
+Mulle immyt tuo, joka määrät mittaa,
+runolahjan soi ja kuin Kreikan hengen,
+sarat pienen maan sekä taidon välttää
+    joukkoa inhaa.
+
+
+
+
+4.
+
+PYRRHALLE.
+
+
+Kenpäs poika se nyt,
+         nuortea, öljypää,
+maaten ruusuilla, sun
+         riistävi rinnoilleen
+luolan turvissa, Pyrrha!
+Kelle keltaiset kutris nyt
+
+kiinnät puoleksi vain?
+         -- Itkeä saa se mies
+vaiheit' taivahan sään,
+         uskottomuuttas sun!
+Hämmästyksin hän katsoo
+tuimaa merta, mi tummenee:
+
+Tänään luottaen hän
+         nauttivi loistostas,
+uskoo saaneensa noin
+         suosios ainiaks,
+hempes noin, -- kun ei tiedä
+puuskaa pettävän tuulispään!
+
+Hätää, kurjuutta vain
+         päilyvä pintas tuo! --
+Äsken itse mä vein,
+         aallosta päästyäin,
+templiin vaatteeni märjät
+uhriks aaltojen valtiaan.
+
+
+
+
+5.
+
+THALIARCHUS NUORUKAISELLE.
+
+
+Näät, kuinka hohtaa valkeavaippainen
+Soracten huippu; taakasta hankien
+käy painoon metsän puut, ja jäätyin
+virrat ne äkkiä vangiks joutui.
+
+Nyt tuima takkavalkea lietehen
+tee lämpimikses; reipasna maljahas
+suo vanhan, oivan viinis vuotaa,
+oi, Thaliarchus, sa tynnyristä!
+
+Muu kaikki heitä huomahan taivaisten;
+he murtaa myrskyn vimman, mi vastaksuin
+löi kuohupäät, -- ja jälleen pystyyn
+sypressi kohoo ja saarni vankka.
+
+Äl' urki turhaan huolia huomisen,
+vaan päivä, jonkas sait, lue voitokses;
+sa lemmen armaat riemut nauti,
+nuorena kiitele karkeloissa,
+
+kun intos uhkuu, kun ukon kärttyisyys
+ei vielä vaivaa. Päiväsi parhain jaa:
+Mars-kenttää etsi, -- kävelyitä, --
+kuiskeita viehkeitä illan suussa. --
+
+Jää neidon kisaan, siinä kun varjoss' yön
+hän varkain piilee, tirskuen kätköstään:
+Käsivarren koruun käy, -- ja tyttö
+riuhtovi vastahan heikoin hyvein!
+
+
+
+
+6.
+
+BANDUSIAN LÄHTEELLE.
+
+
+Lähde Bandusian,
+         kristallikirkas sa,
+uhraan viiniä näin,
+         kukkia sulle nyt;
+lupaan huomenna vielä
+nuoren jäärän, min sarvet jo
+
+paisuu pahkasta pään
+         kiimojen otteluun.
+Hukkaan hältä ne jää:
+         huomenna purppuroi
+kylmää aaltoas hurme
+karjan kiihkeän veitikan.
+
+Piiloos Sirius ei
+         sinkoa hehkuaan;
+illoin tarjoamaas
+         raitista vettä juo
+aurast' uupunut härkä,
+luokses kiertävä karja jää.
+
+Maineen kerran sa saat,
+         lähde, kun sulle näin
+tänään lauluni soi
+         varjosta tammipuun
+luolas suulla, min paatta
+    soluu hauskasti haastain vuos.
+
+
+
+
+7.
+
+TORQUATUKSELLE.
+
+
+Hanki jo haipui pois, ja jo ruoho se kenttiä kirjoo,
+   puut saa hapsia taas;
+muoto se muuttui maan, taas täyttyi ehtyvät uomat,
+   kuohuen veet ohi käy;
+
+nymfit viehkeäsuut sulotarta ja siskoa kahta
+   johtavi karkelemaan. --
+Kuoloon käyt! Sitä haastaa vuosi ja tunti, mi riistää
+   uhkuvan aikasi pois.
+
+Kylmiä lientää leyhkivä sää, kesä jälkiä kevään
+   kiitää, -- kuolevi noin,
+kun soi heelmiä runsas syys, ja on äkkiä eessä
+   talvi jo martona taas.
+
+Joutuin vaihtuva kuu toki korvaa tappiot aina;
+   kuoloa meille ne tuo: --
+Käynet pois, mihin Aineias sekä Tullus ja Ancus,
+   -- tuhkaa, varjo sa oot!
+
+Tokkopa tietää myös voit, suoko he päivihis enää
+   huomist', taivahiset?
+Taas, mitä riemuus tuhlasit, ei sitä vie kädet ahnaat,
+   -- pois perijältä se jää!
+
+Vainaja kun, Torquatus, liet, ja jo tuomios ylhä
+   Minos lausunut on,
+ei sua hurskautes, ei syntysi, ei puhetaitos
+   henkihin elvytä taas:
+
+Ei ujo Hippolytus, jota pyysi Diana, se päässyt
+   varjoin mailta ja yön,
+eikäpä kahleit' Theseuskaan voi katkoa Tuonen,
+   missä Pirithous on.
+
+
+
+
+HEPREALAISIA LAULUJA.
+
+
+
+
+PSALTTARIN 137:s VIRSI.
+
+
+Me virroilla Baabelin itkimme illoin,
+sun templiäs, Siion, muistellen,
+ja laskimme vaiti harppumme silloin
+me oksille kyynelpajujen.
+
+Kun murhein me istuimme, mielin ankein,
+jo vartiat ilkkuivat: »Laulakaa!»
+-- He soittaa, riemuita käski vankein:
+»Nyt Siionin lauluja kuulla saa!» --
+
+Miten Jahven laulua laulanut oisin
+ja soittanut rienaksi vieraan maan?
+Jos sun unhottaa, Jerusalem, voisin,
+iäks surkastukoon käsi soittaissaan!
+
+Saa tarttua kieleni suuni lakeen,
+jos hetkeksi häivyt sä muistostain.
+Tuon sulle, Jerusalem, henkeni takeen:
+olet korkein riemuni yksin vain!
+
+Sa Jahve, Siionin päivää muista,
+käy Edomin lapsille kostamaan,
+jotk' kirkui: »Maahan, maahan se suista,
+alas kaupunki raasta juuriltaan!»
+
+Tytär tuomittu, Baabel! Kuormasi karttuu!
+Ken kostavi sulle, hän autuas on,
+ken rintalapsihis pieniin tarttuu
+ja ne paiskaa kylkehen kallion.
+
+
+
+
+SULAMITH.
+
+(_Korkea Veisu II, 8-14, IV, 6, 11, 16 ja 17._)
+
+
+Soi laulu ystävän!
+Jo tuolla tulee hän!
+Jo rientää yli vuoren,
+käy kiitäin kukkamailla
+    gasellin lailla
+ja lailla kauriin nuoren.
+
+Hän hiipii huoneen taa,
+käy kohti ikkunaa,
+miss' salaa seison yksin.
+Hän kautta sälöin urkkii,
+    hän sisään kurkkii
+ja haastaa hengähdyksin:
+
+»Tule, lemmitty vieno,
+tule iltahan ihanaan!
+On talvi mennyt, ja kukkii tieno,
+kevät tehnyt on tuloaan.
+Saa viinitarhuri käydä työhön.
+soi turtturikyyhkyn laulu yöhön,
+on kypsinä viikunat,
+kukat viiniköynnöksen tuoksuvat!
+
+»Tule, lemmitty vieno,
+tule iltahan ihanaan!
+Miks kätköön, kalliokyyhky pieno,
+jäät rotkosi suojustaan?
+Sa kasvos, lemmitty, mulle näytä
+ja äänesi soinnuilla laaksot täytä:
+ne soinnut on armahat,
+ja kullan kasvot on ihanat!»
+
+Mun ystäväin on mun,
+ma olen, armas, sun
+ja tahdon karjaa kaita
+sun kanssas likityksin,
+    mut illoin yksin
+käyn Myrrhavuoren maita.
+
+Kun päivä vilppaaks saa,
+ja varjot lankeaa,
+sua siellä vuotan silloin.
+Käy lailla kauriin nuoren
+    yli Louhivuoren
+ja tule aina illoin!
+
+
+
+
+MAHÂBRAHÂTA.
+
+
+
+
+NALA JA DAMAJANTI.
+
+_Kuningas Nala, ajajaksi pukeutuneena, vie
+kuningas Rituparnan Vidarbhaan._
+
+
+Rituparna, uljas urho,
+sai Vidarbhahan hämyssä,
+hehkussa ihalan illan.
+Hetipä hovinalaiset
+veivät viestin vierahasta,
+tiedon Bhima ruhtinalle.
+Bhima on kuningas kuulu,
+pani kutsut kulkemahan,
+tulijata tervehytti.
+Niin Kundinahan ajaikse
+Rituparna, uljas urho:
+Kaikui rattahan ratina
+kautta kaupungin komean.
+Tallissa sälöt sävähti,
+Nalan entiset orihit,
+kuullen korvihin juminan;
+hirnahti hevot ilosta,
+niinkuin konsa Nala saapui.
+
+Damajantipa suloinen
+myös ratinan raisun kuuli,
+kuni ukkosen jylinän,
+pilven sankan purkiessa;
+sykähti sydän rajusti,
+kun hän kuunteli kumua:
+Yhdellä jymyllä ennen
+Nala itse orhit ohji,
+karahutti kartanohon.
+
+Tytär Bhiman tokko eksyi,
+tokko eksyi valtavarsat?
+
+Riikinkukkopa ylinnä
+istui kukkapenkerellä
+pää sojossa paahtehessa,
+norsu seisoi notkotellen
+aitauksessa alio;
+kuulivat rattahan rapinan:
+Kaulojansa kurkottivat,
+päästivät iloista ääntä,
+toivoen sulo sadetta,
+pilven rankan purkivaksi.
+
+Damajanti toivomielin
+itse tuon sanoiksi virkki:
+»Riemu rinnan paisuttavi,
+kun jalon jyminän kuulen,
+joka yltävi alingon!
+Se on Nala, maan kuningas!»
+
+
+
+
+MUHAMMED SHEMSEDDIN HAFIZ.
+
+
+
+
+1.
+
+KAUNEUS.
+
+
+Mun kauneus saa yhä hurmoksiin,
+mut ken mua herjaten siitä moitti,
+vain toteen näytti, ett' ylimpään
+hän itse kohota turhaan koitti.
+
+Ikuisen kauneus-ongelman
+vain lempi tajuunsa saada voi;
+tääll' itsekkö näkee puutteita vain, --
+elon-kieltäjä houkka, mi suutaan soitti!
+
+Ken ei mitään tunne, -- ei tiedä, ei nää,
+vaikk' käy hän suuresta kieltäessään:
+Ken tosi suuri ja viisas on,
+hänet sieluin ja ruumiin kauneus voitti.
+
+
+
+
+2.
+
+SANASIIPPA.
+
+
+Sadat kolmet lahkot kiistoin,
+järkisyin tuo todet julki! --
+Kolkutit sa harhain oveen,
+salat sulta totuus sulki.
+
+Tositulta ei oo loimu
+viisauskynttilän, mi hohti;
+tositult' on lemmen liekki,
+mihin perho syöksyi kohti.
+
+Hafiz vain se hunnun riisti,
+näyttäin aatteen kasvot julki,
+missä turha sanasiippa
+hiuksin käherretyin kulki!
+
+
+
+
+3.
+
+MIK' ON ONNI?
+
+
+Mik' on onni? Äl' luovu sa kauneuden laista,
+älä hääpuvun päärmeistä loisteliaista!
+
+Hyvä maailmaa kieltää, mut vaikea heittää
+elon kaunistajaa, sulo lempeä maista.
+
+Luon verhoni umppuna lehdossa riemun:
+Pyhä maineeni menköön ja kaapuni kaista! --
+
+Kera ruusuin ma kuiskin, lounainen leyhkii,
+sävel soi satakielten myrtistömaista.
+
+Sulo huulia suutele, huulet kun hehkuu;
+pian syys on, ja enää et naurata naista!
+
+Elo huone on: sisään ja ulos vie ukset,
+mut paluutiellesi päivä ei paista.
+
+Pyhä Hafiz, sä mistäpä sait nämä aatteet?
+Shach Mansurin puistoista mainehikkaista!
+
+
+
+
+4.
+
+HYVÄT-TYÖT.
+
+
+Mulle autuus hyväin-töiden?
+Niin, vaikk' eivät uskokaan:
+Näkeväthän halki öiden
+minun jäävän juomalaan.
+
+Vanhaa kaapuain -- he sanoo --
+ruumiinverhona en kanna:
+leilin kätkö se on mulle,
+uskon muka viiniin vaan.
+
+Turhaan tiedoistas ja töistäs,
+kirjanoppinut, sa kerskaat!
+Entiset ja tulevatkin
+määrättiin jo ennaltaan.
+
+Viini tuoksuu, viini viehtää,
+taittuos siis täyteen maljaan:
+Hengelle se hehkun antaa,
+sydän pääsee suruistaan.
+
+Jos me silmät saimme, jotta
+sydänvaarat meistä häätyis,
+niin on hurmaantunut silmä
+pukki pantu puutarhaan!
+
+Pyri sulon täydennykseen,
+siitä vain sa ansioidut;
+laiminlyöt nää hyvät-työsi,
+peruutust' ei suodakaan.
+
+Puhelahjaas, Hafiz, käytät, --
+tuhlaat suotta sarnaajaan:
+Jalokivin kaivon täytät,
+helmes heität mereen vaan!
+
+
+
+
+VINCENZO DA FILICAJA.
+
+
+
+
+ITALIA.
+
+
+Italia! impi, joka taivahalta
+sait turman-kauneutes ja viehäkkeitä,
+mist' yhä koitui sulle kyyneleitä
+ikituskain, jotka näkyy kulmais alta:
+
+Jos et ois kaunis maa, vaan luja valta!
+Jos et sais lempehen, vaan pelkoon heitä,
+jotk' ihaillen sua himojaan ei peitä
+ja kuolontuskiis ei sua jättää malta!
+
+Ei tulis Alpeilt' tulva ainainen
+aseisten joukkoin, ei Poon rantamalla
+sen verivettä ahmis Gallilainen;
+
+sua miekalla en näkis vierahalla
+käymässä sotaa vierain voimin vainen
+ja voittain, -- voitettuna, ikeen alla!
+
+
+
+
+WOLFGANG VON GOETHE.
+
+
+
+
+MIGNON.
+
+
+Tunnetko maan, miss' säihkyy sitroonit,
+läpi lehväin loistaa kulta-oranssit,
+miss' siintää taivas, leyhkii illansuu,
+ei myrtti liiku, huohuu laakerpuu?
+Sen tunnet kai?
+              Pois sinne, pois
+mun mieli kanssas, lemmittyni, ois.
+
+Tunnetko linnan? Pylväät hohtavat,
+luo salit säihkyyn kirkkaat ikkunat,
+ja marmorkuvat katsoo minuhun:
+kuin onkaan, lapsi rukka, käynyt sun?
+Sen tunnet kai?
+              Pois sinne, pois
+mun mieli kanssas, turvaajani ois.
+
+Tunnetko vuoren? Polku pilviin vie,
+ja usvain hämyyn kulkee muulin tie;
+käy rotkoist' esiin louhikäärmeet öin,
+veet alas suinpäin syöksyy kuohuvöin.
+Sen tunnet kai?
+              Pois sinne, pois
+nyt tiemme käy! jo, isä, lähtö ois!
+
+
+
+
+KEIJUINKUNINGAS.
+
+
+Ken on myrskyssä yön niin myöhäiseen?
+Isä ratsain kulkevi lapsineen;
+sitä hoitavi huolin lemmekkäin,
+sitä painaa rintaansa, viihdyttäin.
+
+Miks, poikani, kätkössä noin sun on pää? --
+Isä, katsos, etkö haltiaa nää?
+Se on keijuinkuningas, kruunuin, vöin! --
+Näät usvaa vain, jota nousee öin. --
+
+»Tule, vieno laps, niin pois sun vien!
+Monet leikit leikimme siimeissä tien;
+kukat kauniit kukkii, miss' soluu vuo,
+somat vaatteet kultaiset äitini suo.»
+
+Oi, taatto, oi, taatto, sa kuulithan nyt
+nuo keijuinkuninkaan viehättelyt! --
+Jää rauhaan, pieno, rauhoitu, oi;
+syyslehvissä tuulen viuhina soi. --
+
+»Tule, sievä poika, ma vien sun pois!
+Mun tyttöni hellät ne hoivanas ois;
+yön karkelot johtaa he veikein suin,
+sua viihtävät lauluin ja liekutteluin.»
+
+Oi, taatto, oi, taatto, sä etkö nyt nää,
+miten haltian tyttäret häämöttää? --
+Sa poikani, poikani, näänhän tuon,
+ne on raidan rauskoja vieressä vuon. --
+
+»Sua lemmin, mua viehätät, armas, sa pien;
+ja jos tulla et mieli, sun ryöstäen vien.»
+Oi, taatto, oi, taatto, hän nyt minut sai!
+Teki keijuinkuningas pahaa, ai! --
+
+Isä kauhuin kiidätti ratsuaan,
+oli tuskiva laps hänen rinnoillaan.
+Hädin vaivoin ehtii kartanohon;
+isän rinnoilla lapsi kuollut on.
+
+
+
+
+THULEN KUNINGAS.
+
+
+Oli kuningas Thulen harmaan
+elon kaiken uskollinen:
+Hän kädestä kuolevan armaan
+sai maljan kultaisen.
+
+Sen juhlissa toi hän esiin,
+sen kalliiks arvioi;
+hänen silmänsä puhkesi vesiin,
+joka kerta kun siitä joi.
+
+Tuli kuolonaika hälle;
+nyt maansa ja kaupungit nuo
+suo kaikki perijälle,
+mut maljaa ei hän suo.
+
+Hän juhla-atrialla
+oli uljaine seuroineen
+sukulinnassa, partahalla
+meren aavan valtaveen.
+
+Nous urho juhliva, juoden
+elon hehkun viimeisen,
+ja maljaan katseen luoden,
+veen kuohuun heitti sen.
+
+Näki, kuinka täyttyi, haipui
+ja vaipui tyrskyyn tuo.
+Hänen silmänsä umpeen vaipui,
+ei koskaan hän enää juo.
+
+
+
+
+RUUSU METSÄTIELLÄ.
+
+
+Näki poika ruususen,
+ruusun metsätiellä.
+On niin raikas, kaunoinen,
+riensi kiirein luokse sen,
+katsoi riemumiellä.
+Ruusu, ruusu rusosuu,
+ruusu metsätiellä.
+
+Puhui poika: taitan sun,
+ruusu metsätiellä.
+Vastas ruusu: entäs kun
+pistän, jotta muistat mun,
+tule vain, en kiellä.
+Ruusu, ruusu rusosuu,
+ruusu metsätiellä.
+
+Poika huima taittoi vaan
+ruusun metsätiellä;
+ruusu pisti puolestaan,
+ah ja oi ei autakaan:
+ei hän käske, kiellä.
+Ruusu, ruusu rusosuu,
+ruusu metsätiellä.
+
+
+
+
+KYLÄLEHMUKSEN ALLA.
+
+Suom. _Kaarlo Koskimies_ -- _V. Juva_.
+
+
+Läks paimen pulska tanssihin,
+vöin, kirjo-nutuin, seppelin,
+hän kaunis olla mieli.
+On tungos alla lehmuksen,
+jo kaikki tanssii teiskaten.
+Heleiaa, hei!
+Ne tanssin tuuli vei,
+ja vinkui viulun kieli.
+
+Hän rientää, esiin syöksähtäin,
+ja sysää neittä kyynärpäin, --
+ei loukata hän mieli.
+Mut tyttö reima kivahtaa:
+Niin tuhma, hyi, ei olla saa!
+Heleiaa, hei!
+Jos tanssiin tuuli vei,
+myös tiedä piirin pieli!
+
+Hän tytön vyöstä sieppas vaan,
+vei oikeaan, vei vasempaan;
+ne tanssin pyörre nieli.
+Ja posket hohti, poltti pää,
+he helmatusten hengähtää.
+Heleiaa, hei!
+Taas tanssiin tuuli vei!
+Sit' eihän eukot kieli?
+
+Et läheiseks saa käydä niin!
+Jo moni neito petettiin,
+ja sulho valat nieli.
+He hiipi suojaan siimeiden,
+mut kaikui alta lehmuksen:
+Heleiaa, hei!
+Ne tanssin tuuli vei!
+Ja vinkui viulun kieli.
+
+
+
+
+SUMUSARJAT.
+
+(_Faustin unelma._)
+
+
+Himmeä holvi,
+väisty ja raukee!
+Taivas, sa aukee,
+eeterin armaan
+siintää jo suo!
+Huurtehen harmaan
+usvat sa poista, --
+sammuissa tähtein,
+aurinko, loista:
+aamuhun lähtein,
+lämpöä luo!
+Ilmojen keijuin
+henkevä heimo,
+maan yli leijuin,
+nurmilla liitää;
+seurahan kaipuu
+kaihoten kiitää!
+Vartaloin tunnut
+harsoihin haipuu;
+nousee ja vaipuu
+liehuvat hunnut.
+Verhoon ne sulkee
+lehvikkövuoret,
+rinteillä kulkee
+mietteissä nuoret,
+lempeä kuiskii,
+sykkii ja säikkyy. --
+Köynnökset huiskii!
+Rypäleet väikkyy!
+Kohta jo paisuin
+suihkuin ne raisuin
+tynnyrit täyttää:
+virtoina kuohuin,
+helmeily viinein
+lailla rubiinein
+säihkyvän näyttää. --
+Utuiset sarjat,
+taas alas häilyin,
+laajoiksi lukee,
+järviä luoden;
+kunnaiden harjat,
+saarina päilyin,
+esiin jo aukee,
+riemua tuoden.
+Aurinko seijas
+hetken jo hohti:
+henget ne leijas
+pielille pilvein;
+leikkivin ilvein
+vaipuen vuoroin
+saaria kohti.
+Riemuja kuoroin
+kuulemme sieltä:
+Karkelo keijuin
+käy yhä leijuin,
+kunnes kuin ihmein
+kaikki jo hajoo. --
+Toiset ne vajoo
+varjohon puiden,
+tai utuvihmein
+liehuen liitää,
+veen yli uiden;
+toiset ne kiitää
+auvossa lemmen
+pois yhä valoon,
+Tähtölän taloon,
+hehkuja hemmen
+suutelemaan.
+
+
+
+
+MATKAMIEHEN YÖLAULUJA.
+
+
+1.
+
+Hengetär sä taivainen,
+joka tuskat, vaivat liennät
+sekä kurjan povehen
+sulo hoivaa suomaan riennät,
+oi, mua raastoi kiihko karmas!
+Miksi tuskat, riemut nuo?
+Lepo armas,
+saavu, rauhaa rintaan tuo!
+
+
+2.
+
+Rauhaa huippuin ylhäin
+sä nää!
+Puut vuorten jylhäin
+hämyyn jää;
+vait uinuu maat,
+ei linnut oksilla lennä.
+Aavoille ennä,
+rauhan jo saat!
+
+
+
+
+PROMETHEUS.
+
+
+Sa taivaas verhoo, Zeus,
+utu-usvihin
+ja voimaasi lapsekkaana,
+kuin poika ohdakistoon,
+koe tammihin ja kallioihin!
+Kas, yhä vaan mun maani
+on vankkumatta
+ja majani, jot' et sä kattanut,
+ja lieteni,
+min loimotus
+sun kateeks käy.
+
+En auringon alla tunne
+kurjempaa, kuin te, jumalat!
+Elannon surkean
+suo uhrisauhut
+ja rukoukset
+jumaluudellenne,
+ja nälkä teidän ois,
+jos lapset ja kerjurit
+ei houkkina toivois vielä.
+
+Kun lasna maailmaa
+ma katsoin ymmällä pää,
+niin eksynyt silmäni kääntyi
+päin päivää, kuin ois ylhäällä siellä
+muka korva, mi itkuni kuulee,
+ois sydän, kuin mun,
+mi ahdistettua säälii.
+
+Ken mua auttoi
+titaanein väkivaltaa vastaan?
+Ken mun pelasti
+kourista kuolon ja orjuuden?
+Sä itse sait tän kaiken aikaan,
+pyhä, hehkuva sydän,
+ja nuorna, hartain innoin
+sä pilvein Uinujaa
+hänen pettämänään kiitit!
+
+Sua kunnioittaisin? Miksi?
+Sa huojensitko koskaan
+vaivoja sortuneen?
+Sä lievensitkö koskaan
+tuskia itkeneen?
+Minust' eikö karkaissut miestä
+kaikkivaltias aika
+ja kohtalo ikuinen, --
+mun herrani, Zeus, ja sun!
+
+Luulit ehkä
+mun korpeen pakenevan,
+vihaavan elämää,
+kun eivät kaikki
+nuoruusunelmat täyttyneet!
+
+Täss' istun, kuvani mukaan
+ma ihmiset muovaan:
+suvun valtavan synty,
+prometheolaisen,
+mi on kärsivä, itkevä,
+on nauttiva, riemuitseva
+ja halveksiva sua,
+kuin minä!
+
+
+
+
+FRIEDRICH VON SCHILLER.
+
+
+
+
+KELLO-LAULU.
+
+      _Vivos voco. Mortuos
+      plango. Fulgura frango._
+
+
+Syvään muurattu on maahan
+kellonkaava torvineen.
+Valutyöhön joutukaahan!
+Joka mies nyt paikalleen!
+    Toimeen hikipäin
+    kaikki käsikkäin:
+Tulos palkitsevi vaivas,
+siunauksen suokoon taivas!
+
+Kun alamme nyt oivaa työtä,
+on sanat vakaat paikallaan;
+kun kelpo lause työss' on myötä,
+niin toimet sujuu sukkelaan.
+Myös harkitkaamme arvioiden,
+mit' aikaan heikot voimat saa;
+mies veltto, työtään hutiloiden,
+ei tiedä, mitä valmistaa.
+Juur ihmisälyltäs sa vaadit,
+ett' ensin kuvaat mielessäs
+ja selvät suunnitelmat laadit,
+kun toimiin työn käyt käsilläs.
+
+Puita pesään, kuusipuuta,
+kuivaa, jota liekki syö!
+Kohentakaa uunin suuta, --
+hei, jo lieska hormiin lyö!
+    Vaski sulaa on!
+    Tinaa joukkohon!
+Niinpä saadaan pronssi oiva,
+syntyy meille kello soiva.
+
+Kun kyky, luottain tulen voimaan,
+maan alla kellon valmistaa,
+niin kirkon tornista se soimaan
+käy tekijäinsä kunniaa.
+Sen ääni kautta aikain kauan
+soi kaikuin korviin ihmisten,
+se murheet lientää luona hau'an
+ja yhtyy kuoroon hartaiden.
+Se katsoo ihmislapseen lietoon;
+ja vaiheet päiväin kerkeäin
+tuo juhlallisna kansan tietoon
+sen malmi, mieltä ylentäin.
+
+Kuplat kuohuu taikinassa,
+aine suli kauttaaltaan!
+Lipeää nyt saakoon massa,
+niin se juoksee solkenaan.
+    Puhdas, vaahdoton
+    seos olkohon:
+Saadaan puhdas sointu malmiin,
+heleys ääneen kellon valmiin.
+
+Kas, riemuisasti pikku lasta
+sen juhlasoitto tervehtii,
+kun elontietään alkain vasta,
+hän kehdossansa uneksii;
+niin synkeät kuin kirkkaat päivät
+ne vielä aikain kohtuun jäivät;
+nyt äidinrinnan hellä lempi
+on lapsen armas aamuhempi. --
+Mut vuodet vierii nopeaan!
+Pois poika viskaa tyttöin vauvan
+ja syöksyy eloon huimimpaan,
+hän kiertää maailmaa kanssa sauvan,
+on outo kotiin tullessaan.
+Nyt armain ilmein, viehäkkeessään,
+kuin taivaan-kuvan ihanan.
+ja rusoposkin kainoin, eessään
+hän näkee immen seisovan.
+Hän punehtuu, kun neidon kohtaa,
+ja hymy hänet hehkuun luo;
+kauniimmat ruusut, jotka hohtaa,
+hän lemmitylleen rintaan tuo.
+Oi, sulo toiveet, kaihot vienot
+ens lemmen kulta-aikojen!
+Ne aukee silmiin, taivaan-tienot,
+jää sydän hurmaan autuuden;
+oi, kestäis aina tämä taika,
+tää armas nuoruuslemmen aika!
+
+Torvet hohkaa putkijohteen!
+Pistän puikon metalliin;
+jos se nyt saa lasihohteen,
+valutyö voi alkaa niin.
+    Pojat, sukkelaan
+    kokein tutkimaan,
+miten hauras norjaan juontui,
+kuinka seoksemme luontui?
+
+Näet missä vahva hentoon ryhtyy,
+miss' ankaruus ja lempeys yhtyy,
+Saat hyvän soinnun syntymään.
+Niin tutki, kun teet liittovalas,
+taipuuko mieleen mielialas!
+Katumus syöpyy pettyvään.
+Myrtti kaino kiehkuroiden
+väikkyy päässä morsion,
+kirkonkellot kutsuu soiden
+vihkijuhlan loistohon.
+Oi, tän juhlan riemuun kätkee
+nuoruusajan toukokuu!
+Seppel kuihtuu, huntu ratkee,
+armaat unet unhottuu.
+Pois kiihko jo jää,
+mut lempi on luottava;
+kukan painuvi pää,
+se on heelmää tuottava.
+Käy toimihin mies,
+elon taistohon töytää,
+hän työalan löytää;
+hän rehkii ja raataa,
+alas estehet kaataa,
+hän puuhaa ja puhkuu,
+hän onnea uhkuu.
+Pian tulvivi anteja, kertyen hiljaa,
+ja aitat ne täyttyvät runsasta viljaa.
+Mut perhettä karttuu, ja kartano varttuu.
+Kodin ohjat on vaimon,
+on emännän aimon,
+ja lasten äidin;
+hän on holhooja perheen
+ja estäjä erheen.
+Hän tyttöjä neuvoo
+ja poikia ohjaa;
+hän liikkuu ja häärää
+ja askaret määrää,
+tuo voittoakin
+käsin järjestävin.
+Hän paisuvin aartein jo kaappinsa täyttää,
+hän rukkia hyrrää ja sukkulaa käyttää,
+ja kiiltävän kirstunsa taltehen saa
+viti-villaa ja puhtainta palttinaa,
+luo kaikkehen lämmön ja väikkeen ja valon
+ja on valvoja talon.
+
+Isä kartanoportailtaan
+ilomielin maitansa katsoo,
+arvaa uljasta onneaan,
+kuulee kilkkuvat karjankellot,
+näkee niityt ja notkuvat pellot,
+aitat täydet ja ahdetut luuhat,
+näkee riihellä puintipuuhat.
+Kerskuin hän naurahtaa:
+vahva kuin vankka maa
+ja iskuilta kohtalon
+turvattu talo on!
+Mut onni, mi hymyy viittoili,
+ei solmijaks ole liittoin,
+ja äkkiä turma saa.
+
+Valantaan nyt käydä saamme,
+murtopinnan tiiviiks nään.
+Hurskain mielin huokaiskaamme
+nyt, kun sulut päästetään.
+    Tulppa auki lyö!
+    Herran huomaan työ!
+Syöksyy kantakaareen kaavan
+kuuma virta lailla laavan.
+
+On tuli onneks ihmisen,
+kun vaalit sitä valliten,
+ja mitä luo se muovaillen,
+saa aikaan taivaanvoima sen;
+mut voima tuo on hirmuinen,
+kun kahlehensa katkaisten
+jo omaa tietään kulkemaan
+käy luonnontytär irrallaan.
+Voi sua, jos se hurjin paloin,
+kasvain, vyöryin valtoinaan,
+kautta kaupunkein ja taloin
+raivoo, riehuu vimmoissaan!
+Ihmisneron luoma jaloin
+sortuu roihuun kamalaan!
+Pilvi musta
+maahan sataa
+virvoitusta;
+leimaus silloin jyrähtäin
+iskee päin.
+Kuulkaa häivytystä, hoi!
+Kellot soi!
+Illan suu
+ruskottuu;
+niin ei hohda päivän koi!
+Tupruu sauhu!
+Valtaa kauhu
+kaupungin. --
+Tuli puhkee paloon roimaan,
+yli kattoin karkeloimaan
+liekit lentää, päästen voimaan.
+Roviona roihu riehuu,
+räystäät ryskää, kuumuus kiehuu,
+pylväät suistuu, palkit murtuu,
+Lapset parkuu, äidit turtuu,
+koirat vinkuu,
+huudot rinkuu.
+Kesken kauhuin käydään työhön,
+päivän kirkkaus hohtaa yöhön;
+kautta ketjuin, käsin vankoin
+jonot sankoin
+kiirein kulkee; vuolahasti
+vesi suihkuu kattoon asti.
+Saapuu myrsky, raivoisasti
+yhtyin liekkein pauhinaan.
+Hei, ne sinkuu liehuissaan
+varastoiden kuiviin orsiin,
+tarttuu pehkuihin ja korsiin,
+kuivat sälyt kaikki löytää,
+ja nyt telmii, kuin ne maan
+raastaa tahtois juuriltaan;
+kohti taivaankantta töytää
+hurjapäät!
+Turhaks näät
+taistos luonnonvoimaa vastaan,
+väistää voit sa ainoastaan,
+alistut, kun hukkuu työs.
+
+Tyhjiks jäi
+paikat palon;
+myrskyyn lentää tuhka talon.
+Kaaret törröttää ja mustat
+torvi-tynkät;
+katsoo taivaan pilvet synkät
+huoneisiin.
+
+Sortui lies!
+Raunioihin
+kylmiin noihin
+vielä kerran katsoo mies. --
+Niin tyynnä tarttuu matkasauvaan.
+Vaikk' kohtas isku kohtalon,
+jäi vielä sulo lohtu toki:
+kun rakkaitaan hän koota koki,
+kas, tallellahan kaikki on!
+
+Alas virtas! -- vaski riittää, --
+kaava tuli täytehen!
+Tokko tekijöitään kiittää
+työ, kun tuomme esiin sen?
+    Ehkei luontunut?
+    Jos lie haljennut?
+Oi, kenties, kun toivo hymyy,
+edessä jo turma lymyy.
+
+Maan poveen, kätköön pyhän mullan,
+uskomme työmme tuottehen;
+niin maamies kylvää siemenen
+ja luottaa nousuun viljakullan,
+kun aika tulee täytehen.
+Myös kallihimmat siemenetki
+peitämme murhein poveen maan
+ja toivomme, ett' tulee hetki,
+kun käy ne eloon ihanaan.
+
+Tornista kirkon
+verkkaan vain
+soi kuolinkellot,
+kumahtain.
+Surusoitto seuraa haudan pieleen,
+matkalaista saattain viime tielleen.
+
+Oi, jo puolisosi rakkaan,
+oi, jo uhrautuvan äidin
+tumma Tuonen ruhtinas
+tempas, mies, sun rinnoiltas,
+luota lasten hentoisten,
+joita kantoi hellien,
+joita hellään vaali innoin,
+imettäin ne äidinrinnoin. Oi,
+nyt perheen siteet sulta
+laukes, iäks katketen;
+kodin onni, äiti kulta
+muutti maille varjojen;
+poiss' on kodin hellä käsi,
+silmä, joka valvoi öin;
+orpoja ja itseäsi
+vieras hoitaa lemmetöin.
+
+Kunnes kello jäähtyy siinä,
+raskas työ nyt seiskohon.
+Pojat, joit'ei mikään kiinnä,
+vapaat niinkuin linnut on.
+    Tähtein tuikintaan
+    ollaan jouten vaan,
+kunnes iltakuoro haipuu;
+mestari vain huoliin vaipuu.
+
+Metsätöiltään miesi palaa
+reippain mielin illan suussa,
+kodin lämpimille halaa.
+Lampaat määkyin kotiin kulkee,
+ammuu karja
+kiiltokarva, käyräsarvi;
+kellot kilkkaa,
+kun ne tulee perävilkkaa.
+Lyhdekuormaa
+ruuna kiskoo;
+kiertäin vyhteen,
+poika viskoo
+yli lyhteen
+kukkasvyön.
+Tanssihin käy nuori kansa
+jälkeen työn.
+Tiet ja torit tyhjenevät;
+hauskan lieden luokse kertyy
+perhekunnat; kirskuin kiinni
+portit kaupungin jo pannaan.
+Hämy synkkä
+maahan lankee;
+vaan ei pelkoon meitä saata
+varjot yön;
+rauhanmies voi tyynnä maata: --
+laki valvoo, poistain pahantyön.
+
+Kallis oikeus, kaikkein suoja,
+taivaantytär, onnen tuoja,
+kevein pakoin sidot vapaan;
+perustan loit kaupungeille,
+johdit yhteistoimen teille
+metsäläiset ihmistapaan,
+yhteen liitit höllät ohjat,
+annoit siveystajun pohjat,
+kallihimman tunteen toit,
+lemmen isänmaahan loit!
+
+Sadat käsivarret käkee
+yhteistyöhön rattoisaan;
+liikkeist' innokkaista näkee
+voiman, tahdon tarmokkaan.
+Mestari ja sälli kanssa
+tietää vapaan työnsä lait;
+kukin mies on paikallansa,
+herjaaja se olkoon vait.
+Työssä sun on kunnias!
+Vaivannähnyt palkan kantaa:
+Arvon saakoon ruhtinas,
+meille arvon työmme antaa.
+
+Rakas rauha,
+sulo sopu,
+jäämään jääkää
+kaupunkiimme hiljaiseen!
+Älköön koskaan päivä nousko,
+jolloin sodan julmat joukot
+tyyntä laaksoamme raastaa,
+jolloin taivas,
+jota vieno rusko
+illoin seijastaa,
+kaupunkein ja kyläin hurjaa
+palon lieskaa heijastaa!
+
+Muotin nyt me murtaa voimme,
+rikki sen jo lyödä saa;
+kohtasilmin ihannoimme
+kuvaa sopusuhtaisaa.
+    Käykää vasaraan,
+    kuori pois nyt vaan!
+Olet kellon ilmiin saava
+vain jos pirstaks menee kaava.
+
+Vain mestari se viisain toimin
+voi kaavan murtaa aikanaan;
+mut voi, jos vaski omin voimin
+käy hehkuvuona virtaamaan!
+Se sokein vimmoin, räjähdyttäin,
+lyö säpäleiksi kehystät,
+kuin hornan-liekein kaikki syttäin,
+sen tuholaineet vierivät.
+Kun voimat raat saa riehakoida
+ei muodostelmaa luoda voida;
+kun kansat raivoo valloillaan,
+ei onni pääse taimimaan.
+
+Voi maata, missä paloaineen
+näät kyliin kurjiin kertyneen,
+ja rahvas, ryöstäin linnat maineen,
+käy itse käsin oikeuteen!
+Kapina tarttuu kellon kieleen,
+sen kupu ulvoin ämyää!
+vihitty rauhaa soimaan mieleen
+nyt väkivaltaan yllyttää.
+
+Vapaus, veljeys! huuto raikuu;
+jo rauhanmies käy miekkahan,
+ja torit täyttyy, kadut kaikuu,
+näät murhajoukkoin riehuvan.
+Hyeenain lailla, kilvan kiistäin,
+siin' irnuu vaimot ilkkusuin,
+kuin pedon hampain irti riistäin
+sydämet äsken surmattuin.
+Ei mikään ole pyhää, taukoo
+jo tunteet, joita kainous toi,
+ja hurjuus kaikki sulut laukoo,
+ja ilkivalta mellakoi.
+Herännyt leijona on kiivas,
+on julma hammas tiikerin,
+mut ihminen, min raivous riivas,
+on hirmuisista hirmuisin.
+Niin on! -- ei taivaansoihtu valon
+oo käsiin umpisokeiden!
+He sit' ei nää, he syttää palon,
+maat, kaupungit vain tuhoten.
+
+Riemuun vaihtui huolten taakka!
+Kas! kuin kirkas täysikuu
+kello ehjä kehään saakka
+kotelostaan paljastuu.
+    Kuvun laitoineen
+    vienoon väikkeeseen
+ilta luo ja kilpileiman,
+nimen taideniekan reiman.
+
+Hei, joukkohon!
+Työmiehet, kapsuttakaa jalkaa!
+nyt kellon vihkiäiset alkaa.
+*Concordia* sen nimi on.
+Niin sopuun, yksimielisyyteen vahvaan
+Se liittäköön ja kootkoon rakkaan rahvaan.
+Ja tehtävään se käyköön, oi,
+johonka mestari sen loi:
+Pian maisen elon yläpuolla
+se heiluu siinnoss' ilmojen,
+jyrinän naapurina tuolla
+on välimailla tähtien.
+Soi kehottain sen ääni silloin,
+kuin vilkkuin haastaa tähdet nuo,
+jotk' kiittää Luojaa aamuin, illoin
+ja vuoden vaihteet tietoon tuo.
+Iäiset vakavuudet selkoon
+se saattakohon soitollaan,
+ja joka hetki, heiluissaan,
+sen kieli aikaa kosketelkoon.
+Se elon vaiheet tuokoon julki
+vaikk' itse on se tunnoton,
+ja heille, jotka kuoloon kulki,
+se viime rauhaa soikohon.
+Ja kuten kaiku kohta-ikään
+soi loppuun, kun se korvaan saa,
+se kumutkoon: ei kestä mikään,
+maan päällä kaikki katoaa!
+
+Köysin vahvoin nostakaahan
+ylös kello kuopastaan!
+Pääsköön sointuin ikimaahan,
+taivaan sineen kohoomaan.
+    Kaikki kiskokaa!
+    Hei, se heilahtaa!
+Riemua se tuokoon lauhaa,
+ensi ääni soikoon *rauhaa*.
+
+
+
+
+KAIHO.
+
+
+Laakso tää on ahdas, pieni,
+usvat kolkot painostaa.
+Pois jos johtaa voisin tieni,
+minne mieli kaihoaa!
+Kunnaat kukkii lounaan mailla,
+ikikevään siellä nään:
+Saisin liitää linnun lailla
+yli vuorten etelään!
+
+Sulosoinnut, täyttäin tienot,
+taivaanrauhaa rintaan luo;
+yli kenttäin leyhkät lienot
+tuoksuin balsamia tuo.
+Kultaheelmäin loistoon kiehtää
+tummat viidat lehviään;
+mieltä kirjokukat viehtää,
+joit' ei talvi riistäkään.
+
+Mitkä ihmeet silmää kohtaa
+säihkeess' ikiauringon!
+Miten vuoret väikkyin hohtaa,
+miten lauha ilma on! --
+Oi, mua estää virran hyrskyt,
+jotka pauhaa kuohupäin;
+välillämme kohoo tyrskyt,
+sydänparkaa säikyttäin.
+
+Venho vaappuu, tullen tuolta,
+soutajaa en nähdä voi.
+Purteen hyppää ilman huolta!
+Henget sitä haltioi.
+Usko, tohdi, -- sillä, tiedä,
+onni ei tuo takeitaan;
+sinut ihme vain voi viedä
+ihanuuteen ihmemaan.
+
+
+
+
+ALPPIMETSÄSTÄJÄ.
+
+
+Sääli toki kauris rukkaa!
+Kauris on niin suloinen,
+syö ja nyhtää nurmen nukkaa,
+puron luona leikkien.
+»Äiti, äiti, miehen teille
+ajoon tahdon tuntureille!»
+
+Voisit ennen karjaa kaita,
+hauska torveen toitottaa!
+Kellot kilkkuu pitkin maita,
+metsä huohuu, humajaa.
+»Äiti, äiti, miehen teille
+pilviin tahdon tuntureille!»
+
+Miks et kukistas sa huoli?
+Vienosti ne hymyää.
+Vuorten viluun kukat kuoli,
+kolkot huiput peittää jää!
+»Kirjokukat, tiedänhän ne,
+äiti, äiti, en jää tänne!»
+
+Läksi poika ajoon riistan,
+pois hän syöksyy veikaten,
+hurmoksissa hurjan kiistan
+häälyy yli kuilujen.
+Kilpaan käyden tuulen kanssa,
+kauris karkaa makuultansa.
+
+Kaljun rinteen kallioita
+kapuaa se kepeään,
+pelkäämättä onkaloita
+siukuu yli iljenjään.
+Mutta hurjapää ei huoli,
+seuraa kädess' surmanuoli.
+
+Nyt se vuoren huippuun häätyy,
+viime kielekkeelle jää;
+kuilun partaalle se päätyy,
+pakoon pääsyä ei nää.
+Eessä surma, syvyys huima,
+takaa tulee urho tuima.
+
+Tuskan silmin vaiti rukka
+kovaa miestä rukoilee;
+turhaan, jo sen perii hukka,
+hän jo tähtää, -- Hipaisee? --
+Vaipuu jousi! -- Rotkelmastaan
+Vuoren-Ukko tulee vastaan.
+
+Hätääntyneen Halliparta
+surman suusta pelastaa.
+»Turmantuoja, teilläs karta
+Lumilinnaa rauhaisaa!
+Ihmisten on maassa majat;
+mitä meidän karjaa ajat?»
+
+
+
+
+ROBERT BURNS.
+
+
+
+
+HYVÄSTI, YLÄMAA.
+
+
+Ylämaahan ma kaihoon, ma aina sen nään,
+Ylämaahan ma kaihoon metsästämään:
+ajot hirven ma muistan ja kaurihin vaan,
+Ylämaahan ma kaihoon, jos minne mä saan.
+Jää hyvästi, Pohja ja vuoristovyö,
+koti kunnon, miss' asuu tarmo ja työ!
+Jos missä on tieni ja matkani pää,
+Ylämaa ja sen kukkulat mieleeni jää.
+
+Te hyvästi, tunturit, jäätikkömaat,
+ja hyvästi, laaksot ja vihreät haat!
+Te hyvästi, metsät ja aarniopuut,
+ja te vaahtiset virrat ja vuonojen suut!
+Ylämaahan ma kaihoon, ma aina sen nään,
+Ylämaahan ma kaihoon metsästämään:
+ajot hirven ma muistan ja kaurihin vaan,
+Ylämaahan ma kaihoon, jos minne mä saan.
+
+
+
+
+HYVÄSTI, MAINE SKOTLANNIN!
+
+
+Hyvästi, maine Skottlannin
+ja vanha voimas tunto!
+Hyvästi skottein nimikin
+ja miehen mieli ja kunto!
+Miss' soluu Tweed ja mereen saa,
+miss' Sark käy Solwayta kohti,
+nyt Englannill' on rajamaa, --
+rutiruojat ne maatamme johti!
+
+Mitä taistot kaikki ei tehneet kai,
+ei väkivalta ja kettuus,
+nyt lahjusrahat aikaan sai
+ja harvain kurjien pettuus.
+Jäi Englannin miekka pilkaks vaan,
+ja uljuus meissä hohti;
+mut vieras kulta lannisti maan, --
+rutiruojat ne maatamme johti!
+
+Oi, miks sain nähdä päivät nää,
+kun maan he möi ja osti!
+Jos kuollut ma oisin, harmaapää,
+kun Bruce ja Wallace kosti!
+Mut uhkapäin mä huudan näin,
+-- ja ken sit' eittää tohti --:
+maan petos löi ja kultaan möi, --
+rutiruojat ne maatamme johti!
+
+
+
+
+JOS MIKÄ LIE!
+
+
+Ken rehti-miesnä köyhyyttään
+on häpeissään ja mitä lie,
+se raukka, jääköön nöyrtymään!
+Ei, pystyyn pää, jos mikä lie!
+Jos mikä lie ja mikä lie,
+lie halpa työs, tai mitä lie!
+Vain kullan leima sääty on,
+mies kultaa on, jos mikä lie.
+
+Viis siitä, syökö kontistaan,
+on sarkainen, vai mikä lie!
+On houkka houkka loistossaan,
+mut mies on mies, jos miten lie!
+Jos mikä lie ja mikä lie,
+jos kiilloton ja mikä lie,
+niin suora mies, vaikk' köyhäkin,
+on kuningas, jos mikä lie.
+
+Kas pöyhkää, röyhkää nulikkaa,
+-- ties, loordiko, vai mikä lie! --
+jos sadatkin tuo pelkoon saa,
+hän nahjus on, jos mikä lie.
+Jos mikä lie ja mikä lie,
+jos helyt, tähdet mitä lie,
+mies itsenäinen näkee nuo
+ja naurahtaa, jos mikä lie.
+
+Kuningas viittaa: valmis on
+parooni, kreivi, -- mikä lie! --
+mut kunnonmiehen tekohon
+ei pysty hän, jos mikä lie.
+Jos mikä lie ja mikä lie,
+Jos nimein sointu mikä lie,
+niin kykys, tarmos tunto tyyn'
+on ylempää, jos mikä lie.
+
+Niin käyvän, oi, sa ihannoi,
+-- ja käykin niin, jos mikä lie, --
+ett' tunnontyös ja kuntos myös
+vie valtaan sun, jos mikä lie.
+Jos mikä lie ja mikä lie,
+viel' aika saa, jos mikä lie,
+kun mies ja mies ne kautta maan
+on veljiä, jos mikä lie!
+
+
+
+
+EI KETÄÄN.
+
+
+On mulla vaimo, lies,
+en jakoon päästä ketään;
+mua ei hae lautamies,
+enk' käräjiin vie ketään.
+
+Lie penni joutaviin,
+mut siit' en kiitä ketään;
+jos takuuseen en kelpaa, niin
+en lainoin kiusaa ketään.
+
+Ma herrasmies en lie,
+mut pokkuroi en ketään;
+on miekka, lempo vie! --
+en liki laske ketään.
+
+Vain vapaa, iloinen,
+en koskaan sure ketään!
+Jos ei mua kysy ken,
+mä myös en kysy ketään.
+
+
+
+
+MUN KULTANI ON RUUSUNEN.
+
+
+Mun kultani on ruusunen,
+on rusoruusu haan,
+Mun kultani kuin sävel on,
+mi uhkuu sointujaan.
+
+Niin kaunis kuin sa, tyttö, oot,
+niin syvän lemmen luot;
+sua lemmin, kulta, kunnes pois
+ne virtaa meren vuot.
+
+Niin, kunnes meri virtaa pois,
+ja sulaa vuorten jää:
+Sua lemmin vielä, armahin,
+kun suljen silmät nää.
+
+Hyvästi, ikilemmittyin!
+Hyvästi hetkeks vaan!
+Taas luokses tulen lemmittyin,
+vaikk' äärest' ääreen maan.
+
+
+
+
+BALLOCHMYLEN MAAT.
+
+
+Käy Catrine-metsä kellervään,
+syys-hohdon nurmet, kentät saa;
+ei laula leivo niityillään,
+jo luonto hiljaa uinahtaa.
+Syys-teiltä Meerin laulu raikas
+se helkkyi, täyttäin lehdot, haat,
+ja kaukometsä vastaan kaikas:
+»Hyvästi, Ballochmylen maat!»
+
+Taas kukat takaa talven jään
+ne kentät, laaksot kirjavoi;
+käy linnut esiin kätköistään,
+ja ilmaan riemulaulut soi.
+Mut pois jää multa laulupuistot
+ja sulo siimeet kukikkaat;
+hyvästi, Ayr, ja armaat muistot,
+hyvästi, Ballochmylen maat!
+
+
+
+
+MEERILLE TAIVAASSA.
+
+
+Sa viime tähti, kalvas koi,
+mi hymyin vilkut aamuin ain,
+nyt sätees taas sen päivän toi,
+mi Meerin riisti rinnoiltain.
+Oi, Meeri, henki häipynyt,
+miss' asut tuolla väikkeessäs?
+Mun, vaisun, voitko nähdä nyt,
+nää murheet kuulla ystäväs?
+
+Kuink' unhottaisin päivän tuon
+ja Ayrin armaat siimehet,
+kun liiton teimme luona vuon:
+oi, eronhetket kaihoiset!
+Ei ikiaikain kulkuhun
+nuo riemuin muistot häivy pois,
+sun kuvas, viime suukkos sun! --
+Ken viimeiseks sen luullut ois?
+
+Ayr solui, hiekkaan loiskahtain,
+sen kätki viidat metsämaan,
+ja koivut, kukat pihlajain
+loi sulo seutuun tuoksujaan.
+Liversi linnut, lempi soi,
+jäi kielot riemuin vuoteekses; --
+oi, liian joutuin lännen koi
+toi hetket illan mielehes!
+
+Nuo maisemat ma aina nään,
+visusti vaalin muiston tuon!
+Oi, mieleen yhä syvempään
+se uurtuu vain, kuin uoma vuon!
+Sä Meeri, henki häipynyt,
+miss' asut tuolla väikkeessäs?
+Mun, vaisun, voitko nähdä nyt,
+nää murheet kuulla ystäväs?
+
+
+
+
+VILJANLEIKKUUSSA.
+
+
+Roobin leikkas ruista,
+ma rinnan nyhdin, riivin.
+Hui! pienen sirpin sain,
+mut jäljess' yhä hiivin.
+
+Mä lähdin kauppalaan,
+vein kankurille työtä:
+Isänsä töllillä
+On Roobin, -- lähti myötä!
+
+Ei ollut milläänkään, --
+voi, mitä luulla mahtoi?
+Jo keksi kepposet,
+kun talontytärt' tahtoi!
+
+Niin vannoi: »Pöydässäin
+sua talvest' alkain ruokin!»
+Hui! tyhjän isäntä
+ja huippakenkä tuokin!
+
+Roobin leikkas ruista,
+ma rinnan nyhdin, riivin.
+Hui! pienen sirpin sain,
+mut jäljess' yhä hiivin.
+
+
+
+
+TULLUT LÄPI VILJAN.
+
+
+Viljast' tullut, pikku rukka,
+läpi viljamaan;
+on kosteana helma, sukka,
+viljast' tullessaan.
+
+Jenni, hän on ruiskukka,
+kastuu ainiaan:
+on kosteana helma, sukka,
+viljast' tullessaan.
+
+Jos sun, kukka, kohtas Jukka,
+viljaan hiipien!
+Soi ehkä Jukka suuta, kukka, --
+liekö nähnyt ken?
+
+Jos sun kukka, kohtas Jukka
+tullen läpi haan!
+Soi ehkä Jukka suuta, kukka, --
+käynkö kertomaan?
+
+Jenni, hän on ruiskukka,
+kastuu ainiaan:
+on kosteana helma, sukka,
+viljast' tullessaan.
+
+
+
+
+MYLLÄRIN MISKA.
+
+
+Hui, hai, Myllärin Miska,
+jauhomekko-mies!
+Pussiin markkoja pyytää,
+penneiks jäävän ties.
+Niin oli jauhossa mies,
+jauhossa lakki ja niska,
+jauhoinen oli suu,
+jolla suuteli Miska.
+
+Hei, sitä Myllärin Miskaa,
+säkkein jauhajaa!
+Siinä se virkamies on,
+kokoo tavaraa;
+laariin jauhoja saa,
+markkoja arkkuun viskaa.
+Sattuis, vaikka liivini sais
+Myllärin Jauho-Miska.
+
+
+
+
+JO TAATTO KIELSI, ÄITI KIELSI.
+
+
+Jo taatto kielsi, äiti kielsi,
+ei kieltoa kuullut hän;
+ei tyttö kuullut, ei liemen luullut
+niin karvaaks kääntyvän.
+Ja poika-huippari Jumping John,
+hän petti kaunoisen. --
+Oi, poika-huippari Jumping-John,
+kun petti kaunoisen!
+
+Kili, lehmä ja allas, nurmenkallas
+ja rahojakin yli sa'an:
+lisäks impi kaino ja torpan aino,
+sulo, viehkeä katseeltaan!
+Mut poika-huippari Jumping John,
+hän petti kaunoisen. --
+Oi, poika-huippari Jumping John,
+kun petti kaunoisen!
+
+
+
+
+VEKKULI-VILLE.
+
+
+Sa hurja Vekkuli-Ville! --
+Hän markkinoille saa;
+hän aikoo viulunsa myydä
+ja ostaa rihkamaa.
+Mut kun tuli luopua siitä,
+suli silmät kyyneliin.
+Sa hurja Vekkuli-Ville,
+no, terve näkemiin!
+
+Hei, Ville, myy sie viulus,
+ei sillä sielua lie!
+Hei, Ville, myy sie viulus,
+ja osta viinaa sie! --
+»Jos myin oman rakkaan viulun,
+mua hurjaks he luulla vois:
+Niin monta riemun päivää
+me yhdessä soitimme pois.»
+
+Mut kun tulin Puolitiehen,
+kävin kievariss' äkkipäin,
+ja hurjan Vekkuli-Villen
+jalat ristissä pöydällä näin:
+hän kumppaniseurass' istui,
+suli kaikki hurmoksiin.
+Sa hurja Vekkuli-Ville,
+no, terve näkemiin!
+
+
+
+
+THOMAS MOORE.
+
+
+
+
+NUORI LAULAJA.
+
+
+Läks nuori laulaja taistohon,
+soma kuolla, kun nuolet tuiskii!
+Isän miekka ankara vyöllä on,
+ja olalla harppu huiskii. --
+»Vaikk' kaikki sun pettäis, laulun maa»,
+huus uhmaten urho oiva,
+»tää miekka sun oikeuttas puolustaa,
+tää harppu on riemukses soiva!»
+
+Ja laulaja kaatui, -- mut lannistaa
+ei ylvästä henkeä voida.
+Hän harppunsa särki, -- ei enää saa
+sen haastavat kielet soida:
+»Sua koskaan vieras ei sorrakaan,
+sa lemmen ja miehuuden kaiku!
+Oli laulusi vapaita varten vaan,
+ja ne orjain kesken ei raiku!»
+
+
+
+
+ILTAKUORO.
+
+
+Iltakuoron sävel liitää,
+soiden hiljaa yli veen;
+kohti, yhä kohti kiitää,
+kaikuin takaa taipaleen:
+    Jubilate, Amen!
+Pois jo taas, jo pois se liitää,
+häipyin humuun hiljaiseen:
+    Jubilate, Amen!
+
+Vuoroin, kuudanvesiin viihtyin,
+sävel rantaan raukeaa;
+vuoroin, hyrskyn lailla kiihtyin,
+kesken pauhun soinnun saa:
+    Jubilate, Amen!
+Taas jo, vetten lailla viihtyin,
+sävel rantaan raukeaa:
+    Jubilate, Amen!
+
+
+
+
+KAIKKI KIRKKAHIN --
+
+
+Kaikki kirkkahin
+vain joutuisimmin vaipuu;
+kaikki suloisin
+sa ihaninnaan haipuu.
+Kuin tähti lennossaan,
+kuin kukka tehden terää,
+niin toiveet katoo, kuihtuu vaan
+ja hukkuu, kun ne herää.
+Kaikki kirkkahin
+vain joutuisimmin vaipuu;
+kaikki suloisin
+se ihaninnaan haipuu!
+
+Ken siis unelmois,
+kun uni kesken kätkee?
+Kenpä luottaa vois
+siteihin, jotka ratkee?
+Ei, paras silloin tuo,
+kun sokeaksi heittyy:
+jää näkemättä valovuo,
+mi sentään yöhön peittyy!
+Kaikki kirkkahin
+vain joutuisimmin vaipuu;
+kaikki suloisin
+se ihaninnaan haipuu!
+
+
+
+
+OI, USEIN HÄMYSS' YÖN --
+
+
+Oi, usein hämyss' yön,
+kun unta en saa silmiin,
+niin säihkeess' sädevyön
+käy entispäivät ilmiin:
+    pojan ihanteet,
+    hymy, kyynelveet
+ja lemmenmuistot armaat;
+    sulo silmät nään,
+    luo hautain jään,
+miss' uinuu kylmät parmaat!
+Noin usein hämyss' yön,
+kun unta en saa silmiin,
+kuin kautta vihmevyön
+nään entispäivät ilmiin.
+
+Kun muistan ystävät
+ja ilot huimapäiden,
+jotk' kuoloon häipyivät,
+kuin lehdet valtaan säiden,
+mun on, kuin sen,
+    mi viipyen
+jäi juhlasaliin vielä:
+    valo hämärtäy,
+    kukat kelmeiks käy,
+ja yksin hän on siellä!
+Noin usein hämyss' yön,
+kun unta en saa silmiin,
+kuin kautta vihmevyön
+nään entispäivät ilmiin.
+
+
+
+
+LORD BYRON.
+
+
+
+
+KREIKALLE 1819.
+
+(_Don Juanin 3:nnesta laulusta._)
+
+
+Te Kreikan maat ja Kreikan veet,
+miss' Sapphon laulu hehkuun nousi,
+miss' sukes uljaat ihanteet,
+ja Foibos kiiti, Delos sousi,
+te maat, miss' aurinko on vaan
+ja kesätaivas ennallaan!
+
+Ei Teon huilun helkkinää,
+ei Kion sotaharpun kieltä
+nyt raiu kotirannat nää;
+vain vierasten ne viehtää mieltä,
+ja kohti länttä kajahtaa
+pois kauas »Onnen saarten» taa.
+
+Maraton, vesiin kuvastuin,
+on vielä alla vuoren harmaan;
+oi, hetken siellä uneksuin
+taas vapaaks muka Kreikan armaan:
+Kun Persialaisten haudan näin,
+en luullut orjaks itseäin.
+
+Siell' istui luona Salamiin
+maanvaltias, miss' aaltoo raumat;
+hän laivat luki tuhansiin,
+vei kansoin taistoon sotalaumat:
+ne kaikki tarkastukseen tuo, --
+kun joutui yö, miss' oli nuo?
+
+Miss' ovat nuo? Ja minne, oi,
+jäit, maani? Rannat, vetten pinnat
+nyt voittolauluja ei soi, --
+ei syki enää sankarrinnat!
+Ja itse lyyra, pyhä, sun,
+se vaipunut on käteen mun.
+
+On jotain toki seutuvin,
+miss' asuu orjat pontta vailla,
+jo hävyntunto jonkunkin, mun
+polttaa posket lieskan lailla,
+näet laulajall' on puna vaan
+ja kyynel kohtalolle maan!
+
+Vain häpeäänkö jäämme niin
+ja itkuun? -- Isät vuoti verta.
+Maa, nosta eloon, aseisiin
+nuo Spartan urhot vielä kerta!
+Kolmestasa'asta kolme suo:
+Thermopylain he uuden luo!
+
+On vainaat vait? -- Ei herää ken! --
+Oi, ei, -- soi ääni kumpuin yöstä,
+kuin kosken pauhu kaukainen:
+»Elävät, nouskaa orjantyöstä!
+Vain yks jos nousee, tulemme!»
+Mut elävät, -- on vaiti he.
+
+Ei, turhaan! -- Malja tuotakoon:
+Sä läiky, Samosviini vainen!
+Rypäle verta vuotakoon,
+ja käynöön taistot turkkilainen.
+Hän tietää antaa iskujaan,
+me maljoin ottelemme vaan.
+
+Pyrrhiche-tanssin tahti soi, --
+mut Pyrrhon falangi ei loista!
+Kaks muinaisleikkiä, mut oi,
+jäi unhoon miehekkäämpi noista!
+On kirjaimistos entinen, --
+vai orjille toi Kadmos sen?
+
+Ei, samolaista pikariin!
+Se rypäle se sulon antoi
+Anakreonin säveliin:
+Tyrannin iestä hänkin kantoi,
+-- Polykrateen, -- mut käskijän
+ties edes Helleeniksi hän!
+
+Kas, Kersoneson vallanmies
+ol' uljain vapauden pylväs.
+-- Tyranni? -- niin: Miltiades!
+Taas mies jos syntyis yhtä ylväs,
+mi despoottina lujempaan
+kiristäis yhdyssiteet maan!
+
+Ei, samolaista pikariin!
+Jäi Pargan vuorihin ja Suulin
+viel' uljas heimo kätköksiin;
+ne muinais-doorilaisiks kuulin:
+Sielt' esiin taimi nouskohon,
+mi Herakleidein kantaa on!
+
+Äl' luota Frankkein apuhun,
+on valtain tarjouksissa pettuus.
+Ei, oma olkoon miekkas sun!
+Pian kilpes Latiinien kettuus
+ja Turkin hurjuus riistäis pois,
+vaikk' kuinka leveä se ois.
+
+Ei, samolaista pikariin! --
+Mut kun nään impein ilonvietteet
+ja katson silmiin säihkyviin,
+mua verta itkettää vois mietteet,
+ett' imettää vain orjaa saa
+nuo rinnat, jotka puhkeaa.
+
+Veet Sunionin ärjähtää: --
+Sen marmorpaaterolla tuolla
+tahtoisin purkaa tunteet nää
+ja niin, kuin joutsen, lauluun kuolla.
+En suostua voi orjuuteen, --
+ei, mereen malja viinineen!
+
+
+
+
+HYVÄÄ YÖTÄ!
+
+(_Childe Haroldin I:stä laulusta._)
+
+
+Hyvästi jää! Taa aaltoin vyön
+jo häipyy synnyinmaa.
+Veet tyrskyilee, käy tuulet yön,
+soi lokkein kirkunaa.
+Päin päivänlaskun säihkyä
+käy tiemme myrskyn myötä;
+hyvästi, aurinko, ja sä
+maa isäin, -- hyvää yötä!
+
+Vain hetkeks päivä peittoon jää,
+tuon aamun jällehen;
+voin vettä, taivast' tervehtää,
+mut synnyinmaata en.
+-- Sä tyhjäks uljaan linnan näät,
+jäi telkeet portin suulle:
+Pihalla versoo ruohonpäät,
+ja ulvoo koira -- kuulle!
+
+Hoi, kuule, paashi pienoinen,
+miks siinä itketkään?
+Vai pelkäät vimmaa tyrskyjen
+ja raivopuuskaa sään?
+Mut pyyhi kyynel silmistäis,
+on uljas laiva meillä;
+nyt nopein haukka jälkeen jäis
+sen riemuisilla teillä.
+
+»En kysy tyrskyin pauhinaa,
+jotk' kiljuin syöksyy päin;
+Sir Childe, ei, toiset seikat saa
+mun murheiseksi näin.
+Ma jouduin eroon taatostain,
+jäi äiti huolten vaivaan;
+nyt mun ei muuta turvaa lain,
+kuin sä -- ja Herra taivaan.
+
+»Mua taatto kauan siunas vait,
+lie surrut vähän vaan; --
+mut äiti varmaan itkee kait,
+siks kunnes palataan.» --
+No niin, sa lapsi, lohduks on,
+kun itkut pyrkii esiin;
+jos mull' ois mieles viaton,
+myös mun sais silmät vesiin.
+
+Hoi, kuule, uljas linnamies,
+vai kelmeäks sun nään?
+Sua ehkä uhkaa Ranskan ies,
+tai pelkäät vimmaa sään? --
+»Sir Childe, mä hengestäni viis!
+Ei, muu se minuun koski:
+luo armaan vaimon aatos liis,
+ja kalvaaks kääntyi poski.
+
+»Luo linnas vaimo sekä laps
+jäi järven poukamaan;
+jos isää kysyy kultahaps,
+mit' äiti vastaakaan?» --
+Niin vai, sa oiva linnamies, --
+en pyri murhees jakoon;
+ken mailman turhat tunteet ties,
+hän nauraa, -- lähtee pakoon!
+
+En usko naisten kyyneliin!
+Pian uudet kosijat
+saa säihkyn silmiin sinerviin,
+jotk' äsken kaihtuivat.
+Ei muistot mulle vaivaks jää,
+en sure, säät jos soisi;
+voin surra, kun en mitään nää,
+mi surun arvoist' oisi!
+
+Ja niin nyt aavaa merta uin,
+ma maailmass' yksin oon: --
+Mua muut ei kaipaa itkusuin,
+siis kaipuu haihtukoon!
+Vain koira vinkuu, kunnes sen
+vei vieras ruokain ääreen:
+Jos palaan niin ja lähenen,
+kenties mua tarraa sääreen.
+
+Ma kevein rinnoin laivassain
+jään merten kuohinaan. --
+Vie, minne viet mun, kun et vain
+vie rantaan kotimaan!
+Te terve, tyrskyt raivokkaat!
+Ja kun käyn tuulten myötä,
+taas terve, rotkot, erämaat!
+Maa isäin, -- hyvää yötä!
+
+
+
+
+SANOTAAN, TOIVOSS' ONNI ON.
+
+
+Sanotaan, toivoss onni on;
+mut menneisiin taas lempi vaipuu:
+se kiintyy riemuin muistohon,
+ja ensi tunteet viimeks haipuu.
+
+Mit ihannoimaan muisto jää,
+se muinoin oli toivon tuomaa;
+sen muisto kalliiks pyhittää,
+vaikk' kadonneen jo toivon huomaa.
+
+On tyhjää kaikki, harhaa vaan:
+tulevat pettää, kaukaa väikkyin;
+et menneitäs saa palaamaan,
+ja nykypäivääs katsot säikkyin!
+
+
+
+
+KOKOELMASTA »HEPREALAISIA SÄVELIÄ».
+
+
+
+
+1.
+
+HÄN IHANANA HIIPII LUO.
+
+
+Hän ihanana hiipii luo
+ja säihkeessään kuin yö on musta.
+Mi valoon, varjoon tenhon tuo,
+siit' immessä on ilmausta:
+niin ihmeloistoon sulaa nuo,
+kuin vähää ennen sarastusta.
+
+Pois varjokaan tai sädehyt --
+se haihduttais tuon sävyn hienon,
+nuo tummain kutrein viehkeilyt
+ja sulo kasvoin loisteen vienon,
+joiss' ilme puhdas virkkaa nyt,
+kuin kirkas, sees on aatos pienon.
+
+Ja poskilla ja otsall' on
+niin armas hymy, hohde aino.
+niin tyyni veikeys viaton;
+näät lapsen, jot'ei tapaa vaino,
+min mieli hellän hyvä on
+ja sydän puhdas, lempi kaino.
+
+
+
+
+2.
+
+RINTEILLÄ JUUDAN.
+
+
+Rinteillä Juudan kauris juosta
+nyt mielin määrin saa
+ja juoda joka lähteen vuosta,
+joit uhkuu pyhä maa.
+On jalka nopsa, silmiss' on
+vain riemun loiste vallaton.
+
+Tuo sulo liike, silmä seijas
+on tuttu Juudanmaan,
+mut muinoin täällä jalka leijas
+siromman asukkaan.
+Puut Libanonin tummat näät,
+mut' poiss' on Juudan kutripäät.
+
+Sai onnen palmu laaksoss' siellä,
+-- hajonnut Israil ei, --
+se mantuun kiintyi, maass' on vielä,
+johon sen juuri vei:
+Ei kodistaan se luovu pois,
+ei muilla main se elää vois.
+
+Mut meidän täytyy kuljeksia,
+ja muu maa haudaks jää;
+ei meille isäin leposija
+oo viime retken pää.
+Ei paatta jäänyt templihin,
+ja Herja valtas Saalemin.
+
+
+
+
+3.
+
+HEIT' ITKE!
+
+
+Heit' itke, jotka vietiin virtain taa,
+joilt' templi ryöstettiin, jäi uneks maa;
+sä itke, -- Juudan harppu rikki on,
+kodissa Herran asuu uskoton!
+
+Miss', Israil, pesset jalkas vertyneen?
+Oi, milloin taas saa laulus säveleen?
+Ja milloin, Siion, riemuvirtes soi
+ja taivaansoinnuin rinnat haltioi?
+
+Väsynyt kansa, jota miero vie,
+oi, minne häädyt, missä päättyy tie?
+On pesä kyyhkyll', luola ketullai,
+sai kansat maan, -- mut Israil haudan sai!
+
+
+
+
+4.
+
+TAA JORDANIN.
+
+
+Taa Jordanin käy kameel' erämaan,
+ja Herjaa Siionilla palvellaan,
+Baal-pappi lukee Siinain luona lait, --
+myös siell' on -- siellä, Herra? -- äänes vait:
+
+Miss' sormin kivitaulut piirtelit!
+miss' itse kansalles sa ilmenit!
+pilvestä puhuit, liekkein-vyössä pää,
+näet kenkään ei sua verhotonna nää!
+
+Oi, leimuna jo loistos julki luo!
+kädestä voittajan lyö peitsi tuo! --
+Kuin kauan maas on jäävä sortohon,
+kuin kauan Herra, templis tyhjä on!
+
+
+
+
+5.
+
+MUA SYNKKYYS VAIVAA.
+
+
+Mua synkkyys vaivaa -- harppus tuo,
+jos kuuntelemaan taju taipuu,
+ja sormin herkin sävel luo,
+mi sulosoinnuin sieluun vaipuu.
+Jos rinnassain on toivo, kaipuu,
+sen laulu vain saa heräämään;
+jos silmäpohjaan kyynel haipuu,
+se heruu -- pois vie poltteen tään.
+
+Mut hurja jylhyys lauluhun!
+Äl' ilon ääntä aluks säistä,
+näet itkeä nyt täytyy mun,
+tai sydän raskas ratkee näistä.
+Se routui polopäiväin jäistä,
+yön tuskiin ehtyi itkunpäät;
+nyt kokekoon se äärimmäistä,
+mi särkee sen -- tai sulaa jäät.
+
+
+
+
+6.
+
+OIS MIELENI VILPPISÄ, JOKSI SEN TEET.
+
+
+Ois mieleni vilppisä, joksi sen teet,
+Galilea ei mennyttä ois ja sen veet;
+vain uskoni heittää mun tarvinnut ois,
+heti syy olis pesty ja kirous pois.
+
+Jos ei voittane hylky, -- on Herrassa ties!
+Jos on orjassa syy, -- olet synnitön mies!
+Jos ei turvaton maan tule taivahisiin,
+pidä uskosi, -- omaani kuolen ma niin.
+
+Siit' uskosta annoin, mit' antaa et voi,
+ja sen tietävi Hän, joka onnesi soi;
+Hän haltuunsa sieluni, toivoni saa:
+ota pois, -- min jo uhrasin, -- henki ja maa!
+
+
+
+
+7.
+
+PÄIVÄNÄ, JOLLOIN TITUS HÄVITTI JERUSALEMIN.
+
+
+Miss' ylhäällä tie yli vuoriston viisti,
+sua katselin, Siion, kun Rooma sun riisti!
+Hävis loistosi paloon, ja liekehtien
+mun silmäni heijasti loimua sen.
+
+Loin silmäni templihin, loin kotipuoleen
+ja alkavan orjuuden unhotin huoleen;
+vain lieskan ma näin, min temppeli loi,
+ja kahlehet, joita ma kostaa en voi.
+
+Ain illoinhan tuonne se rinteille heittyi
+säde viimeinen vielä, kun päivä jo peittyi;
+ma vuorilla seisoin, mut huipuille päin
+kajo kiiti, ja viimein sen templissä näin.
+
+Taas vuorilla seisoin, kun onni jo vaihtui,
+mut en nää, miten rusko se hämyyn jo haihtui:
+Ois pilvistä leiskunut taivahan säät,
+ukon-jyskäys murskannut voittajain päät!
+
+Toki ei epäjumalat tahrata saata,
+sun templiäs, Herra, mist' ohjasit maata!
+Ja jos kurjakin kansas ja hylky on vaan,
+sua yksin se jää, Isä, palvelemaan.
+
+
+
+
+8.
+
+BAABELIN VIRROILLA.
+
+
+Oi, Baabelin virroilla siellä
+me itkimme muistellen,
+miten rosvot ne taistotiellä
+sai Saalemin ylhäisen,
+ja sen tyttäret, puhtahat vielä,
+pois riistivät raastaen.
+
+Kun murhein me istuimme illoin,
+ja veet ohi virtasi pois,
+muka lauluja pyysi he silloin, --
+mut pilkkaanko soiteltu ois?
+Käsi kuihduta, Herra, milloin
+pyhä harppu se vieraille sois!
+
+Pajun oksalla harppu haikas, --
+Se vapaa, Saalem, on ain!
+Oi, päiviltä kunnia-aikas
+se on ainoa muistoni vain:
+Ei koskaan sen sointu raikas
+soi äänehen sortajain.
+
+
+
+
+9.
+
+»KAIKKI ON TURHUUTTA, SANOO SAARNAAJA».
+
+
+Ol' loisto, valta, viisaus mun
+ja nuoruus, into, lempi;
+sai viini veret hehkuhun,
+mua armaat immet hempi;
+ne sydämeeni säihkettään
+loi, silmät sulotarten;
+mit' tarjos maa, ja mielinkään,
+jäi kuningasta varten.
+
+Mut hengessäin käyn tutkimaan,
+mit' entispäiviss' oisi,
+mi elon riemuun uudestaan
+mua viehättää nyt voisi:
+En muista päivää ainoaa,
+mist' ehjä ilo koitui,
+ja kun ma kannoin purppuraa,
+vain mieli katkeroitui.
+
+Voit taioin toki masentaa
+ja tenhoin kentän kyitä,
+mut talttumaan et sitä saa,
+mi jäytää sydänsyitä.
+Sit' ei saa soitot viihtymään,
+ei viisaan lepopielus;
+se pistää, kalvaa yhtenään,
+ja kärsimään jää sielus.
+
+
+
+
+EDGAR ALLAN POE.
+
+
+
+
+KORPPI.
+
+
+Murhein istuin puoliyöhön, jääden kirjain ääreen työhön,
+muinaisajan unhotettuin salaistietoin harkintaan.
+Pääni kun jo painui melkein, kuului takaa oven telkein
+nakutus, mi oudoin elkein tikutteli hiljaa vaan.
+»Joku vieras siellä», mietin, »nakuttelee sisään vaan.
+    -- Muuta ei se olekaan».
+
+Menneet oli, tuskaa tuoden, viime hetket vanhan vuoden,
+hiillos vielä lekkui, luoden virvakuvat lattiaan.
+Istuin kiusaantunein aivoin, turhaan kirjojani kaivoin,
+murhein muistin, sielun vaivoin, mennyttä Lenooraa vaan,
+säihkyvää, mi taivahissa Lenoorana tunnetaan,
+    mut on täällä nimi vaan.
+
+Hiljaa heilui silkkikaihdin, kahinat ja kuiskeet aihdin, --
+mieli salaa tunsi kammon, jot' ei ennen konsanaan.
+Viihtäin sykähdystä somaa, vakuuttaa koin alinomaa:
+»Vieras, joll' ei suojaa omaa, pyrkii siellä sisään vaan,
+joku myöhästynyt vieras pyrkii siellä sisään vaan.
+    Muuta, vai, se oisikaan?»
+
+Päättävästi, ilman muuta lähestyin mä oven suuta:
+»Herra, taikka rouva», lausuin, »mieleni on pahoillaan;
+mutta uinahtaa ma taisin, -- ehkä sisään pyytää saisin;
+en mä ensin kuullut laisin, -- nakutettiin hiljaa vaan,
+tuskin nakutuksen kuulin»; -- selälleen jo oven saan:
+    yö se vain loi varjojaan.
+
+Katsoin yöhön hämmästyksin, haavein seisomaan jäin yksin,
+toivon, pelon värähdyksin heityin hurjaan unelmaan.
+Syvä hiljaisuus ei laannut, merkkiä en yöstä saanut:
+»Pois», ma mietin, »varjoon taannut», -- ja »Lenoora?» äänsin vaan,
+äänsin nimen tuon, ja kaiku soi, »Lenoora!» hiljaa vaan;
+    muuta en mä kuullutkaan.
+
+Huoneeseen ma hoippuin kuljin, kiihtyneenä oven suljin;
+taas jo siinä nakutettiin, vielä melkein lujempaan.
+»Varmaan», sanoin, »joku tuolla ikkunan on ulkopuolla;
+katsotaan, -- vois viluun kuolla! -- selon tästä kyllä saan!
+Hetkeks, sydän parka, tyynny! -- selon tästä kyllä saan:
+    Varmaan se on tuuli vaan!»
+
+Lasin auki revin riuhtoin; -- sisään, siipiänsä viuhtoin,
+mahtavana korppi lensi ikäkaudet harteillaan.
+Minuun tuskin katsoi kohti, liikkeitään se tyynnä johti,
+kuin ois herra, joka tohti, suoraan oven kamanaan;
+Pallaan kuvapatsaan päälle leijas oven kamanaan,
+    kääntyi päin, -- jäi istumaan.
+
+Lintu siin' ei hievahdakaan; vaikka tunsin tuskan vakaan,
+niin tuo arvokkuus ja pöyhkeys sai mun ääneen nauramaan:
+»Kävit mustatakkein pukuun, mut et pääse pyhäin lukuun;
+vanha korppi, hornan sukuun kyllä kuulut öisen maan! --
+Saisko nimes ehkä tietää, julma aave öisen maan?» --
+    Korppi huus: »Ei milloinkaan.»
+
+Oudoltahan lintu näytti, joka noin vaan kieltään käytti,
+joskin lie sen puheess' ollut sisällystä vähän vaan;
+sillä siit' ei pääse arvoin, jotta kuolevaisen karvoin
+vastaanotat linnun harvoin oves päälle istumaan,
+Pallaan kypärälle linnun, joka väittää tolkussaan
+    nimekseen: »Ei milloinkaan.»
+
+Korppi istui arvokkaasti, patsaaltaan se tuon vain haasti,
+vain tuon lauseen, kuin ois siihen tyhjentänyt sieluaan.
+Hiljaisuus tuo painostusta, -- liikukaan ei lintu musta, --
+en voi estää huokausta: »Veikot meni menojaan;
+pian tuokin lähtee, niinkuin toivo meni menojaan! --
+    Lintu huus: »Ei milloinkaan.»
+
+Vastaus, soiden puhein selkein, sai mun äimistymään melkein,
+mut jo mietin: »yhteen sanaan supistuu sen tiedot vaan;
+herra sillä ollut lie nyt, jolt' on onni kaikki vienyt,
+jok' on elon tuskat tiennyt, kunnes huutoon ainoaan
+puhkes toivo mennyt, puhkes vaivat, pettymykset maan,
+    -- huutohon: 'Ei milloinkaan'».
+
+Kesken tuskaa tavantakaa hymyyn sai mun korppi vakaa,
+siirryin sohvaani ja istuin vaiti sitä tarkkaamaan.
+Patjain kirjosilkkiin vaipuin, haaveihin ja suruun taipuin,
+mietin unelmin ja kaipuin, mikä ennen olikaan
+tulo linnun aavemaisen, mikä mieli olikaan
+    huudon tuon: »Ei milloinkaan.»
+
+Istuin, tehden arveluita, sanaakaan en haastaa suita,
+korpin tuiottavat silmät tunki sydänsopukkaan,
+Seikkoja vain mietin noita, päätäni en nostaa koita,
+painoin patjain purppuroita, lamppu kun loi valoaan;
+oi, ei näitä purppuroita, kun luo lamppu valoaan,
+    *hän* nyt paina milloinkaan!
+
+Ilma tahmenevan näyttää, ambratuoksut huoneen täyttää,
+on kuin jalat enkeleiden helkkyis kivilattiaan.
+»Oi», ma huusin, »sieluus soivat taivaanviestit, jotka voivat
+sulle tuoda rauhan hoivat, -- jätä lempes unhoon vaan!»
+Hengitä, saa sielus hoivat, -- jää Lenoora unhoon vaan!»
+    Korppi huus: »Ei milloinkaan».
+
+»Profeetta sa hurjamainen! -- lintu, taikka paholainen! --
+lienet Kiusaaja, tai lienet säiltä tullut suojustaan:
+-- Kaikki multa alas raasta! -- pois saat lumeet riistää maasta,
+pois tän kauhuin kodin laasta, -- mutta suo mun tietää vaan,
+eikö balsamia löydy, -- saako hoivaa teillä maan?»
+    Korppi huus: »Ei milloinkaan.»
+
+»Profeetta sa hurjamainen! -- lintu, taikka paholainen!
+kautta taivaan, kautta Luojan, vannotan sua sanomaan:
+Jälkeen elontieni karmaan, sielu Eedenissä varmaan
+vielä kohdannee tuon armaan, mi Lenooraks mainitaan.
+immen säihkyvän ja armaan, mi Lenooraks mainitaan?» --
+    Korppi huus: »Ei milloinkaan.»
+
+»Pois, sa hornanviesti uusin, lintu, paholainen!» huusin,
+»ulos myrskyyn jälleen lähde, öiseen maahas kamalaan!
+Ei saa höyhen jäädä tuonne, -- pois sun valhees joka juonne!
+Jätä rauhaan tämä huone! -- patsaan päältä pois nyt vaan!
+Et saa sydäntäni raastaa, -- ulos ikkunasta vaan! --
+    Korppi huus: »Ei milloinkaan.»
+
+Liikkumatta korppi siellä yhä vielä, -- aina vielä, --
+Pallaan valjun kuvan päällä istuu tyynnä paikallaan.
+Aavemaisen kiillon luovat korpin silmät pahansuovat,
+kun lyö lampun valojuovat linnun varjon lattiaan.
+Ja mun sieluni, min varjo lannistaa on lattiaan,
+    ei voi nousta -- milloinkaan.
+
+
+
+
+PIERRE-JEAN DE BÉRANGER.
+
+
+
+
+PÄÄSKYSET.
+
+
+Soturivanki, kahleiss' orjan,
+hän Maurein-rannall' unelmoi:
+»Taas teidän, pääskyin, parven sorjan
+nään, linnut, joita syksy toi!
+Te tänne mailta toivon armaan
+tulitte päivään paahtavaan.
+Oi, Ranskasta käy tienne varmaan:
+Miks synnyinmaasta ette kerrokaan?
+
+»Jo kolme vuotta muistoks kortta
+teilt' anonut oon laaksostain,
+miss' synnyin, missä kotiortta
+loi lapsi kuviin unelmain.
+Te luona kirkkaan puron siellä,
+mi soluu lilja-uomassaan,
+ majamme pienen näitte tiellä:
+ Miks kotilaaksost' ette kerrokaan?
+
+»Tuon räystään alla joku teistä
+lie kuorestaankin lähtenyt;
+hän äiti raukan kyyneleistä
+vois murhein haastaa mulle nyt.
+Surevan kuulemaan saa kaipuu
+mun askeleitain ainiaan:
+hän vihjoo, -- pettyy, -- itkuun vaipuu!
+Miks äidin lemmest' ette kerrokaan?
+
+»Lie naimisissa sisko nuori?
+Kai näitte joukot poikien,
+kun juhlanviettohon he suori
+ja häitä hyppi, laulellen?
+Lie nuoruuskumppanien parvet,
+jotk' innoin riensi rintamaan,
+jo kotiin tulleet, yllään arvet?
+Miks ystävistä ette kerrokaan?
+
+Ei, -- yli ruumisläjäin kulki
+kenties jo laaksoon vihamies:
+jo raiskaks sisko joutui julki,
+ja sortui meiltä kotiliesi
+Ei elä äiti! Ranskaa raastain
+jo vieras takoo kahleitaan!
+Te pikku pääskyt synnyinmaastain,
+miks polopäivist' ette kerrokaan?»
+
+
+
+
+OI, TAIVAS, KUIN ON HERTTAINEN!
+
+
+Oi, taivas, kuin on herttainen!
+Hän iäks sai mun hurmoksiin.
+Tuo kaihonilme silmien
+mun saattaa lemmen unelmiin;
+soi Luoja sielun puhtoisen
+suloksi muotoin hempeimpäin.
+Oi, taivas, kuin on herttainen!
+Ja minä itse -- ruma näin!
+
+Oi, taivas, kuin on herttainen!
+Nään immen kevätviehkeessään.
+Niin väikkyy hehku huulien,
+niin liehuu kultakutrit pään!
+Hän, lapsi satain sulojen,
+niist' tiedotonna katsoo päin.
+Oi, taivas, kuin on herttainen!
+Ja minä itse -- ruma näin!
+
+Oi, taivas, kuin on herttainen!
+Ja immen lemmen sentään sain!
+Ma kauan toivoin tuskaillen
+etuja naisten hurmaajain,
+ja kunnes lausuit henkehen
+vain katsovas, ma jäykäks jäin.
+Oi, taivas, kuin on herttainen!
+Ja minä itse -- ruma näin!
+
+Oi, taivas, kuin on herttainen!
+Voin luottaa lempeen uskotun,
+Mä hältä uljaan seppelen
+sain otsaan, varhain kaljuhun.
+Pois huntuverhot vienoisen!
+Mua vuottaa riemu täyteläin!
+Oi, taivas, kuin on herttainen!
+Ja minä itse -- ruma näin!
+
+
+
+
+YVETOT'N KUNINGAS.
+
+
+Yvet'ssa oli kuningas,
+-- vaikk' aikakirjat hukkui, --
+mies torkku, uneen tarmokas,
+mi varhain, myöhään nukkui.
+Yömyssyn kruunuks ukko-hussun
+soi siinä hellyys rouva Sussun
+    ja pussun.
+Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa!
+Ei herraa saa niin suopeaa!
+    Lalaa!
+
+Hän olkikatto linnassaan
+söi neljä atriaansa.
+ja puhteess' ajoi aasillaan
+pois ratsain halki maansa.
+Mies hauska, säysy, laatuisakin. --
+näit hällä hengen turvanakin
+    vain rakin.
+Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa!
+Ei Herraa saa niin suopeaa!
+    Lalaa!
+
+Ei hemmotellut ruumistaan,
+vain janoon koki juoda.
+Kun hallitsi hän onneks maan,
+se hyvin voitiin suoda.
+Kun aamein viini tulvi hoviin,
+hän tulliks kannun omiin oviin
+    toi toviin.
+Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa!
+Ei herraa saa niin suopeaa!
+    Lalaa!
+
+Luo tytärten käy perheisiin
+hän armollisna sisään;
+sadasta syystä kansa niin
+se katsoi häneen, isään.
+Kun harjoituksiin joukot johti,
+vain ilmaan ampua he tohti,
+    -- ei kohti.
+Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa!
+Ei herraa saa niin suopeaa!
+    Lalaa!
+
+Ei maitaan laajentaakseen hän
+ois mennyt poikki pihan;
+jäi pyyteiks malliherran tän
+vain hyvinvointi lihan.
+Ja vasta hänen kuoltuansa
+syyt itkuun -- kuoppaa kaivaissansa --
+    sai kansa.
+Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa!
+Ei herraa saa niin suopeaa!
+    Lalaa!
+
+Tän oivan, kelpo ruhtinan
+on kuva jäänyt säilyyn:
+Kilvessä kuulun kapakan
+nyt hymyillen se päilyy.
+Sen eessä juhlina kun joivat,
+niin rahvaan huudot ihannoivat
+    vain soivat:
+Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa!
+Ei herraa saa niin suopeaa!
+    Lalaa!
+
+
+
+
+MIKAEL VÖRÖSMARTY.
+
+
+
+
+JULISTUS.
+
+
+Sa maalles järkkymättä suo,
+Magyari, uskos, työs!
+Se kehtos on ja vaalijas
+ja hautas multa myös.
+
+Maan päällä on vain paikka tää,
+miss' suotiin sulle lies;
+tääll' elää, kuolla täytyy sun,
+vei onneen, turmaan ties!
+
+Tää maa on, jota kastellut
+on hurme isien,
+ja nimin uljain pyhitti
+jo vuosituhat sen.
+
+Tääll' eestä kodin taistelleet
+on urhot Arpadin;
+tääll' orjain ikeen murskatuks
+sai tarmo Hunyadin.
+
+Vapaus! Täällä lippuas
+veristä kannettiin,
+ja sotiin parhaat miehet maan
+ne sortui ikuisiin.
+
+Mut kansa, jota tuhot löi,
+mi luopui kiistoistaan,
+jos harventuikin, murru ei,
+vaan herra on tän maan.
+
+Eloa vaatii kärsimys
+tää tuhatvuotinen:
+»Eloon tai kuoloon!» huudamme.
+Kaikk' kansat kuulkoot sen!
+
+Turhaanko verta vuotaneet
+niin monet rinnat ois,
+ja turhaan miehet isänmaan
+ne tuskiin riutui pois?
+
+Turhaanko järki, jäntevyys
+ja tahto tahraton
+jäis kiroukseen kitumaan?
+Se mahdotonta on!
+
+Viel' aika tulee parempi,
+sen tulla täytyykin,
+jot' anoo kansa harrasna
+suin sadointuhansin.
+
+Tai tulee kuolo verraton,
+jos tulla täytyy sen;
+maa silloin hautauspäivänä
+on yltään hurmeinen.
+
+Haudalle kansakunnan on
+muut kansat saapuneet,
+ja miljoonien silmissä
+ui surukyyneleet.
+
+Sa maalles järkkymättä suo,
+Magyari, uskos, työs!
+Se kantoi sun ja sortuissaan
+on hautakumpus myös.
+
+Maan päällä on vain paikka tää,
+miss' suotiin sulle lies;
+tääll' elää, kuolla täytyy sun,
+vei onneen, turmaan ties!
+
+
+
+
+MIHAIL JURJEVITSH LERMONTO.
+
+
+
+
+KASAKAN KEHTOLAULU.
+
+
+Uinu, lapsi, suloon ehtoon,
+tuuti, tuulan tuu!
+Hiljaa pienokaisen kehtoon
+katsoo kirkas kuu.
+Tarumaita käyn mä kulkein,
+laulun laulaa suu...
+Unta uinu, silmät sulkein,
+tuuti, tuulan tuu!
+
+Halki vuorten Terek huima
+syöksyy uomassaan:
+Hiipii luo tshetsheeni tuima,
+hioo puukkoaan.
+Mut on taattos urho oiva,
+välttyy surman suu...
+Tyynnä laps on unelmoiva, --
+tuuti, tuulan tuu!
+
+Jätät kerran äitis vaisun,
+kuljet taistotein;
+hyppäät selkään ratsun raisun
+piikein, kiväärein.
+Satulas, min kirjon sulle,
+silkkiin kutoutuu...
+Uinu, lapsi, rakkain mulle,
+tuuti tuulan tuu!
+
+Pystypäin käyt urhon innoin
+riviin kasakkain;
+hyvästelen kaihorinnoin, --
+käsin viittaat vain!
+Silloin itken murhein karmain
+pieluksessa suu...
+Uinu, enkelini armain,
+tuuti, tuulan tuu!
+
+Jäytämään ne rintaa jäivät
+poltteet kyynelveen;
+rukoilen ma yöt ja päivät,
+taikoja ma teen;
+mietin, kuinka kärsit mailla,
+miss' on olo muu...
+Uinu, -- viel' oot huolta vailla, --
+tuuti, tuulan tuu!
+
+Pyhän kuvan äitis vielä
+matkaan sulle suo;
+missä kuljet maailman tiellä,
+seuraas jääköön tuo.
+Äitis lahjaan vaaran eessä
+sielus turvautuu...
+Uinu, lapsi, mieli seessä,
+tuuti, tuulan tuu!
+
+
+
+
+ADELBERT VON CHAMISSO.
+
+
+
+
+RAJUILMA.
+
+
+Sa parvekkeella linnan
+näit vanhan kuninkaan;
+pois katseen synkän loi hän
+yli synkän, pilvisen maan.
+
+Rajuilma, kaukaa nousten,
+tuli myrskynä kohisten;
+hän miekan nojassa seisoi,
+vait kahvaa kourien.
+
+Käsi toinen, josta kirpos
+jo valtikka itsestään,
+se kultaista kruunua vielä
+koki suojella raskaan pään.
+
+Mut vaipan päärmään hiljaa
+jo nuori puoliso käy:
+»Olet lempinyt mua ennen,
+et enää lempivän näy!»
+
+-- »Vai lempi, huvit ja leikit?
+Ei, armas, ne jätetään!
+Rajuilma saapuu tänne
+jo voimalla myrskysään.
+
+»En parvekkeella linnan
+ole kuningas kruunussain:
+Ajan mullistuksissa näissä
+olen arka ja voimaton vain.
+
+»Vai lempi, huvit ja leikit?
+Ei, armas, ne jätetään!
+Rajuilma saapuu tänne
+jo voimalla myrskysään.»
+
+
+
+
+EN TAJUA TUOTA, EN USKO.
+
+
+En tajua tuota, en usko,
+vain unten harhoihin jäin:
+tytön pienen hän ennen muita
+ois onnehen nostanut näin?
+
+Oli, kuin hän haastanut oisi:
+»Sua, impi, lemmin -- oi!»
+Oli, kuin -- yhä vielä mä uinun, --
+se totta olla ei voi.
+
+Oi, saisin uinuen kuolla,
+sun rinnalles tuutiutuin,
+ja auvoisna hervota, sammuin
+vesiss' silmät ja hekkumasuin!
+
+
+
+
+LUDWIG UHLAND.
+
+
+
+
+KAPPELI.
+
+
+Kappeli on kukkulalla,
+katsoo laaksoon tyynehen;
+siellä lähteen partahalla
+paimen laulaa riemuiten.
+
+Murhein kuolinkellot soivat,
+hautavirsi humisee;
+laantuu laulut veikaroivat,
+vaiti poika kuuntelee.
+
+Hautaan viedään heidät tuonne,
+jotka laaksoss' ilakoi.
+Paimenpoika! Kellot nuo, ne
+myöskin sulle kerran soi.
+
+
+
+
+BERTRAND DE BORN.
+
+
+Autafort on raunioina,
+suitsuu vuorenhuipullaan;
+linnanherra kahleiss' seisoo
+eessä läänikuninkaan:
+»Sainpas sun, mi miekoin, lauluin
+nostit kansat kapinaan,
+hurjapään, mi saatoit lapset
+isiänsä uhmaamaan.
+
+»Eikö kerskaillutkin aina
+uhkaylväs röyhkeytes,
+että puolet neros voimaa
+riittää joka hankkeeses?
+Nyt ei puolet riitä: -- huuda
+koko henkes avukses,
+jotta linnas jälleen nousis,
+katkeaisi kahlehes!»
+
+»Sait mun, kuningas ja herra, --
+niin, Bertrand de Bornin näät!
+tuon min laulut liekkiin sytti
+rajamaittes kaikki päät,
+hänet, jolle valtiaana
+syystäkin sä vihaan jäät,
+jonka tähden lapses kantoi
+isän vimman raskaat säät!
+
+»Tyttäres hän saliss' istui
+morsiona herttuan;
+vei jo soittajani hälle
+lauluviestin uljahan:
+lauloi immen ahtaat aatteet,
+kaihot neiden laulajan,
+kunnes kyynelhelmet kirkkaat
+peitti hunnun loistavan.
+
+»Varjost' öljypuun hän nousi,
+paras poikas pystypäin,
+kun toin tuimat sotalaulut,
+meltomieltä terästäin.
+Joutuin satuloi hän ratsun,
+lippu liehui kädessäin:
+Sortuvan Montfortin luona
+surmanuoleen hänen näin.
+
+»Veriin syliini hän vaipui,
+vaan ei haava poltteellaan, --
+kuolo kiroukses alla
+tuotti tuskaa eroovaan.
+Ojentaa hän sulle tahtoi
+kättään yli veen ja maan:
+Ei sua kohdannut, ja niin hän
+tätä kättä painoi vaan.
+
+»Silloin, kuten Autafortin,
+voima multa murtui, oi!
+Eipä koko, eipä puolta
+jäänyt, eikä laulut soi.
+Vangiks miehen sait, min henki
+murheessaan ei mitään voi;
+surulauluun vain nyt enää
+siipensä se lentoon loi.»
+
+Kuningas hän päänsä painaa:
+»Poikani sa viettelit,
+hurmoksiin sait tyttäreni,
+nyt myös minut liikutit.
+Vainaan veikko, käsi tänne,
+jolla häntä hoivasit!
+Kahleet pois! Nyt henkes tunnen,
+nerossas sa ilmenit.»
+
+
+
+
+LAULAJAN KIROUS.
+
+
+Oli muinaisaikaan linna, niin uljas, ylhäinen,
+yli maiden se kauas loisti ja siintoselkien;
+yltympärillä tuoksui puutarhat vihannat,
+miss' säihkyhelmin hohtain veet suihkui vilppahat.
+
+Kuningas korska siellä, maan-kuulu valtias,
+vait istuimellaan istui, mies synkän kalvakas;
+hän julmuuksia miettii, on käsky kauheus
+ja silmänluonti vimmaa ja verta kirjoitus.
+
+Kaks lauluniekkaa kerran ne linnaan ehättää,
+on kultakutri toinen ja toinen harmaapää;
+olalla harppu vanhus, hän istuu ratsastain,
+ja reippain liikkein poika käy jalan rinnakkain.
+
+Pojalle vanhus virkkoi: »Nyt toimes tiedätkin!
+Syvimmät laulut soimaan, ja täysin sävelin!
+Repäise voimas, laula maan riemut, tuskat maan,
+niin eikö järkkyis rinta jääjäykän kuninkaan.»
+
+Jo linnan pylvässaliin käy esiin laulajat;
+kuningas puolisoineen siell' loistossa istuvat;
+kuningas hurjan kaunis, kuin talven loimuyö,
+kuningatar niin kalvas, kuin vienoin kuudanvyö.
+
+Jo vanhus kieliin koski, jo harppu huminoi,
+ja yhä valtavammin sen ihmesoinnut soi;
+ään' nuorukaisen helkkyi niin taivaan-heleään,
+soi ukon laulu säästäin, kuin juhlaurkuin ään'.
+
+Kevät laulussa soi ja lempi ja aika auvojen
+ja vapaus, miehenarvo ja usko ikuinen,
+soi laulussa kaikki vienous, mi mielen herkäks saa,
+soi laulussa kaikki suuruus, mi mielen kohottaa.
+
+Ei hoviseura uljas nyt pysty pilkkahan,
+soturit ylväät nöyrtyy siin' eessä Jumalan;
+mut kuningatar heltyy, ja sulokaihoissaan
+hän laulajille heittää jo ruusun rinnastaan.
+
+»Väkeni narrit hurmas! Tuo hymyy rouvallein!»
+kuningas ärjyi, ja silmät ne leimus säkenein.
+Oi, nuorukaisen rintaan hän säilän sinkauttaa,
+-- mist' uhkui laulut helkkyin, verivirta ruiskuaa!
+
+Kuin myrskyn tieltä seura pois häätyy häipyen,
+ja poika tyhjiin vertyy jo syliin vanhuksen;
+hän ruumiin käärii vaippaan, sen ratsun selkään saa
+ja istumaan sen sitoo ja linnast' taivaltaa.
+
+Luo portin ylhän vielä jää ukko seisomaan,
+hän käsin tarttuu harppuun, maan-kuuluun, sointuvaan,
+sen pylvään pieleen pirstaa ja huutaa uhkapäin, --
+soi ääni kautta linnan ja puistoin vihreäin:
+
+»Voi teitä, salit ylväät, te muurit mahtavat!
+Teiss' älköön soitot soiko, tai laulut raikkahat,
+ei, huokaus vain ja itku ja orjain askeleet,
+siks kunnes kostonhenget on teidät murtaneet!
+
+»Voi teitä, kevätpuistot, te armaat, ihanat!
+Te nähkää vainaan kasvot, nää kalmankalpeat:
+Noin kuolkaa pois, noin kuiviin, te lähteet, vuotakaa,
+maat, tyhjiks, autioiksi vain jääkää aikain taa!
+
+»Ja voi sua, murhamiesi! Sa kirous laulajain!
+Veristen voittois maine se turha olkoon vain!
+Sun nimes jääköön unhoon, yön ikiuumentoon;
+kuin viime henkäykses, sun muistos haipukoon!»
+
+Noin vanhus vakaa huusi, sen taivas kuullut on:
+Sa sortuneina muurit näät linnaraunion.
+Sen menneen loiston tietää vain yksi pylväs suo;
+pian salaa suistuu yöhön myös viime jäännös tuo.
+
+Miss' ennen puistot versoi, näät aavan nummimaan,
+puu siimestä ei tarjoo, ei lähde vilppauttaan;
+kuninkaan nimi lauluiss' ei kuulu kaikuvan, --
+häviö, unho! siinä on kirous laulajan.
+
+
+
+
+NIKOLAUS LENAU.
+
+
+
+
+KOLME MUSTALAISTA.
+
+
+Kolme mustalaista ma näin
+yönpidoss' ahteen alla,
+kun pyrin vaivalla eteenpäin
+hietikkö-kankahalla.
+
+Yksi istui varjossa puun,
+vingutti viulun-moista;
+soitteli säihkeessä illansuun
+kiihkeää lauleloista.
+
+Toinen piippu hampaissaan
+seurasi sauhua silmin,
+tyytyväisnä, kuin onnet maan
+kaikki ois löytänyt ilmin.
+
+Kolmas nukkua maiskottaa,
+puussa symbaali huiskii.
+Kieleen tuulonen soinnut saa,
+mieleen unta ne kuiskii.
+
+Vaatteet heillä on ryysykkäät,
+kirjavat paikat vilkkuu;
+mutta vapaina uhmapäät
+kohtaloitakin ilkkuu.
+
+Kaikissa näin, miten mailmanlois,
+kun elo yöhön hiipi,
+sauhutti, nukkui, soitti sen pois, --
+kaikkea halveksiipi.
+
+Kauan taakseni vilkaisin
+mustalaisihin noihin,
+kulmiin tummanruskeihin,
+mustiin hiuskiharoihin.
+
+
+
+
+VIIVY MINUSS', SYNKKÄ SILMÄ!
+
+
+Viivy minuss', synkkä silmä,
+kiehdä kaikkeen terhenvyö,
+vakaa, vieno, unelmoiva,
+tutkimaton, armas yö!
+
+Kätke multa tenhohämyys
+kaikki muistot maailman tään:
+yli elämäni tumman
+yksin hääly yhtenään!
+
+
+
+
+KAISLALAULU.
+
+
+Yli lammen vetten lietoin
+vieno kuu luo valoaan,
+keltaruusut valjut kietoin
+kaislavyöhön vihantaan.
+
+Kunnaalle on kulku sarvaan,
+nään sen yöhön vainuvan;
+sorsan tuolla uivan arvaan,
+heiluessa kahilan.
+
+Kyynelvedet nousee silmiin;
+kautta sielun pyhäkön,
+sulle, armas, värjyy ilmiin
+yöhön rukous äänetön!
+
+
+
+
+VIRRALLA.
+
+
+Jos onnes näit jo häipyneen,
+ja koskaan ei se palaa,
+niin katso juoksuun virran veen,
+-- se pois vain vuotaan valaa.
+
+Jos vietiin sulta rakkainkin,
+ja tuskaan sai sun kaipuu,
+luo silmäs syvään vesihin,
+niin unhoon huoles haipuu.
+
+Vain tuijottamaan virtaan jää,
+siks kunnes mieltäs lientää,
+ja kautta kyynelvihmeen nää,
+kuink' aallot pois vain rientää.
+
+Kuin unissas näät väreet veen
+ja sielus kuvan tuolla:
+pois unhotukseen tuskineen
+se valuu ajan vuolla.
+
+
+
+
+HEINRICH HEINE.
+
+
+
+
+KRENATÖÖRIT.
+
+
+Krenatööriä kaks kävi Ranskaan päin,
+oli kumpikin Venäjän vanki.
+Mut Saksaan kun pääsivät tiellään näin,
+he väsyi ja matkaan ei hanki.
+
+Tuli Ranskasta surkeita viestejä vaan:
+Peri hukka jo voittajanki,
+oli lyöty ja pirstattu armeija maan, --
+ja keisari, keisari vanki.
+
+Krenatöörit nyt itkevät rinnakkain,
+kun murheiset tiedot saavat;
+ja toinen äänsi: »Oi tuskiain,
+taas aukeni vanhat haavat!»
+
+Sanat toisen soi: »Taru loppui tää,
+ja ma voisin kanssas kuolla,
+mut mulle vaimo ja lapset jää,
+joit' eivät vieraat huolla.»
+
+»Ma vaimosta viis, ma lapsista viis,
+voin uhrata rakkaimmanki;
+jos on nälkä, he käykööt mieroa siis,
+oi, keisari, keisari vanki!
+
+»Sua, veikko, nyt mä vannotan:
+Jos murtaa mun tää vaiva,
+vie kanssasi ruumiini Ranskahan,
+sa hautani Ranskaan kaiva.
+
+»Tää kunniaristi rinnallein
+sa laske arkkuun myötä
+ja paina pyssy vierehein
+ja miekka vyölle vyötä.
+
+»Niin makaan vait ja kuuntelen vaan,
+kuni vartia korvin vaisuin,
+kunis tykkien jyskettä kuulla saan
+ja kapsetta ratsujen raisuin.
+
+»Yli hautani keisari ratsastaa,
+soi säilät, ja huomaan ahdon:
+Ma haudasta nousen ja puolustaa
+sua, keisari, keisari, tahdon!»
+
+
+
+
+LORELEI.
+
+
+En tiedä, kuinkahan lienee,
+kun murhe mun valtaa näin;
+sen vanha tarina tiennee,
+mi ei mene mielestäin.
+
+On vilpas, päivä jo peittyy,
+Rein-virta tyynenä on;
+vain vuoren huippuhun heittyy
+säde ilta-auringon.
+
+Siell' istui neito nuori
+tuoll' yllä, kaunis maan,
+ja kultasäihkeessä suori
+hän kultakutrejaan.
+
+Hän suori ne kultaisin kammoin,
+vain laulua laulellen;
+sen sävel on unhottu ammoin
+ja on valtavan tenhoinen.
+
+Rein-laivurin nuoren mieltä
+saa hurjahan kaihoon tuo;
+hän ei näe kallionkieltä,
+vain ylös hän silmänsä luo.
+
+Kai pohjahan nielussansa
+veet venhon ja laivurin vei,
+ja sen tenholaulullansa
+on tehnyt Lorelei.
+
+
+
+
+CHILDE HAROLD.
+
+
+Vankan laivan, mustan aivan,
+verkkaan purjehtivan näät.
+Valoss' soihtuin näät kuin loihtuin
+ruumiinvartioiden päät.
+
+Kuolinsija! -- Runoilija
+kalvas siin' on paarillaan;
+silmä siintää, katseen kiintää
+vielä taivoon tuikkivaan.
+
+Vetten vyöstä soi kuin yöstä
+huuto sairaan Vellamon;
+laitaan purren, hiljaa surren
+aalto vaipuu kuolohon.
+
+
+
+
+IHANAAN AIKAAN TOUKOKUUN --
+
+
+Ihanaan aikaan toukokuun,
+kun puhkes kukkain kuori,
+mun silloin sydämessäin
+se heräs, lempi nuori.
+
+Ihanaan aikaan toukokuun,
+kun lintuin laulut soivat,
+ma silloin hälle virkoin
+tän kaihon ja sen hoivat.
+
+
+
+
+REIN-VIRTAAN VÄRÄHDELLEN --
+
+
+Rein-virtaan värähdellen
+luo päilyä pintaan veen
+tuo uljas, pyhä Köllen
+ikiuljaine doomineen.
+
+Näin doomissa kuvan ylhän,
+oli kultanahkalla tuo;
+se kaihoon tieni jylhän
+viel' lempeän säteen luo.
+
+Kukat, enkelit siinä leijas
+yli Äiti-Neitsyen;
+suu, poski ja silmä seijas
+oli kultani ilmeinen.
+
+
+
+
+TUOLL' YKSIN POHJAN HONKA --
+
+
+Tuoll' yksin Pohjan honka
+on kankaalla, nuivapää.
+Se nukkuu, valkovaippaan
+sen peittää hanki ja jää.
+
+Se uneksuu palmupuusta,
+Itämailla mi kaukana on,
+mi vaiti ja yksin nääntyy
+ikipaahteessa aavikon.
+
+
+
+
+KUIN KUKKA OLET KAINO.
+
+
+Kuin kukka olet kaino,
+niin kuulas, vienoinen;
+sua katselen, ja kaiho
+mun hiipii mielehen.
+
+Mun on, kuin rukoilla täytyis
+mun vait, käsi kutreillas,
+ett' aina sa oisit, vieno,
+niin kaino ja kuulakas.
+
+
+
+
+ON TIMANTIT SULLA JA HELMET.
+
+
+On timantit sulla ja helmet,
+mitä ihminen pyytää voi,
+on ihanimmat silmäs, --
+mitä vielä sä mielit, oi!
+
+Sun silmäis ihanuutta
+nyt uljas joukko soi
+ikilaulujen ihmeellisten, --
+mitä vielä sä mielit, oi!
+
+Sun silmäs ihanaiset
+ne turmion mulle toi,
+ja onneni juurin ne raasti, --
+mitä vielä sä mielit, oi!
+
+
+
+
+OI, MINNE HE JÄI?
+
+
+Meressä riimupaaden näät,
+siell' istun rinnassa kaipuu.
+Lokit kirkuilee, ja vinkuu säät,
+pois aallot ne kuohuen haipuu.
+
+Moni viehkeä laps oli armahain,
+moni kumppani mieleen muistuu. --
+Oi, minne he jäi? Säät vinkuu vain,
+pois kuohut ne aalloten suistuu.
+
+
+
+
+KYSYMYKSIÄ.
+
+
+Meren rannalla öisen, usvaisen
+on nuorukainen-mies,
+sydän tuskaa täynnä ja epäilyksiä pää,
+ja synkin mielin hän aalloille puhuu:
+»Oi, elon arvoitus ilmaiskaa,
+tuo tuskainen ikiarvoitus,
+jota monet päät jo on mietiskelleet,
+hieroglyyfimyssyiset päät,
+turbaanipäät sekä barettipäät,
+peruukkipäät ja tuhannet muut
+kurjat, polttavat ihmispäät. --
+Lausukaa, mitä ihminen lienee?
+Mitä varten hän on? Mitä kohti hän käy?
+Ken asuu tähtien tuolla puolen?»
+
+Veet pauhailee ikipauhinatansa,
+ja tuuli se viuhuu, pilvet ne kiitää;
+tylyt tähdet ne tuikkivat kylmästi vain,
+ja houkka vastausta vartoo.
+
+
+
+
+HOLGER DRACHMANN.
+
+
+
+
+SULEIMA.
+
+(_Kokoelmasta »Runoja Levantista»._)
+
+
+
+
+1.
+
+SOFTA LAULAA.
+
+
+Olen Stambulin lapsi ja Softa vaan,
+ylioppilas, tunnettu lauluistaan.
+
+Yli moskean muurin jo aikaa kurkin
+ja lännen aatevirtoja urkin.
+
+Koraania silti en pilkkaakaan, --
+käyn siivosti omaa tietäni vaan.
+
+Oli vuosikymmen jälkensä luonut,
+ja ma niin olin taattoni perinnön juonut.
+
+Tulin törkyyn ja pölyyn kirjuriks Kaadin,
+ja hälle mä pöytäkirjoja laadin;
+
+sain ruokaa niin, -- sai koirani niin;
+kera »Toverin» viisi me huolittiin,
+
+oli tuomiot syiden, vai sykkyräin, --
+niin ensi kerran Suleiman näin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kuin ilmestystä mä katsoin silmiin,
+ja laulusuoneni puhkes ilmiin!
+
+Läpi mailman kulttuurin harhailin,
+idän kirjavan, harmajan lännenkin;
+
+mä kärsin ja tutkin ja mietelmöin, --
+epätoivoisna istuin ja otsaani löin.
+
+Niin sydänsoppiin ma katsoin syvään:
+tulin ihmiseksi ja luotin hyvään!
+
+       *       *       *       *       *
+
+Suleima! Lempeni annoin sulle!
+nyt en huolikaan, miten käynee mulle.
+
+Kun Kaadi haukkuu ja lukee lait,
+mä ylväsnä kultaani vaalin vait.
+
+Mä häihin ja nimittäjäisiin lasten
+teen lauluja, kirjoitan rahaa vasten.
+
+Saa laulaja laulaa leivästään:
+Suleiman helmassa palkkani nään!
+
+Olen päivällä viitassa virttyneessä;
+käyn juhlapukuun, kun yö on eessä!
+
+Ja salaa ma riennän armaani luo:
+hän nuoruusvikani anteeks suo!
+
+Hän heelmiä tarjoo ja viiniä mulle:
+oi, siunaus, valkohelmani, sulle!
+
+
+
+
+2.
+
+YÖN HILJAISUUDESSA.
+
+
+Yön hiljaisuudessa useinkin,
+kun kirjurin lamppu palaa,
+mun painaa otsaani polttavaa
+kaks hentoa kättä salaa.
+
+On silmäni peitetyt, mitään en nää,
+ma voin vain kuiskehen kuulla:
+on aivan, kuin runotar laulelon
+se henkisi vienolla suulla!
+
+Ma ponnistan vastaan, estelen
+ja jos silmäni vapaiksi luulen:
+saan silloin tuoksuvan suutelon
+kahen lämpimän, kostean huulen.
+
+Yön hiljaisuutehen kiitos soi,
+kun kirjurin lamppu palaa:
+sun hentoa kättäsi lauleloin
+mun sieluni siunata halaa!
+
+
+
+
+3.
+
+JOS SAADIA LUKISIN SULLE --
+
+
+Jos Saadia lukisin sulle,
+yhä kuulla ja kuulla saisit: --
+»Mene ennen kristityn vankeuteen,
+kuin velkojas tyttären naisit.»
+
+Oi, Saadi, sa laulaja suuri,
+min nimen he piirsi kultaan:
+miten avioliittos johtanut lie
+sinut vaski-aikaan ja multaan!
+
+Suleima! jos isälles velkaa
+ma oisin, ja mun sa naisit,
+niin tuskin sa armasta nimeäs
+yhä kuulla ja kuulla saisit!
+
+Mut -- nyt olen laulaja itse,
+min nimen he piirsi kultaan:
+Suleiman vankina unta nään
+ajan kultaisen väikkyvän tultaan!
+
+
+
+
+4.
+
+KAI HAFIZ GASEELEIN LAULAA.
+
+
+Kai Hafiz gaseelein laulaa
+voi suloa impensä armaan, --
+kai lauluruhtinaan eessä
+lien vasta-alkaja varmaan;
+
+kai Hafiz seurassa suurin
+on uljasten laulajain:
+hän mereen viinin ja lemmen
+ihan hukkuvan näyttää ain!
+
+Vain ruusuja, rypäleitä,
+serenaadeja, kutsuja kemuun:
+hänen armaansa usein näyttää
+ihan hukkuvan ruusujen lemuun!
+
+Sä näät, miten aaltoo rinta,
+miten silmä haikea hymyy, --
+mut et, mitä katse salaa,
+mikä aaltojen kätkössä lymyy!
+
+Kai Hafiz seurassa suurin
+on uljasten laulajain:
+mä meressä viinin ja lemmen
+olen helmenpyytäjä vain.
+
+Suleima! aarteen ma löysin,
+-- vaikk' alkaja vain lien varmaan, --
+se on mielesi herttainen hyvyys,
+sun sulojes helmi, sa armaan'!
+
+
+
+
+5.
+
+BOSPORI! SUN LAINEES HUOKAA.
+
+
+Bospori! sun lainees säikkyin
+  huokaa, milloin päivä väikkyin
+    vaipuu helmaas kosteaan!
+Mut kuu se katsein vienoin
+  nousee, luoden varjot tienoin
+    valoon valmupunervaan.
+
+Valmu-unelmiin jo untuin,
+  laine tuutiutuu tuntuin
+    vienoon värisoinnelmaan!
+Oi, Suleima! tunnen riemun,
+  joka luokses pois nyt vie mun
+    helmaas vaiti vaipumaan:
+
+kaipuun, joka hehkuin palaa,
+  kaihon, joka nousta halaa
+    riemuun yhä suurempaan, --
+ihmeenlaisen suonten kuumeen,
+  untenmailman valmuhuumeen, --
+    tule laineen tunnelmaan!
+
+
+
+
+6.
+
+TUSKAIN YÖKSI OLI LUOTU --
+
+
+Tuskain yöksi oli luotu
+yö, kun kahden oltiin juotu
+riemut, joita malja suo, --
+  ja sa kalpenit ja kuiskit:
+  Pois! He vie mun pashan luo!
+
+Silmistäni siteen raastit, --
+siniharmain silmin haastit,
+suontas poltti hehkuvuo,
+  ja jo helmahasi herpos
+  hennot valkokätes nuo.
+
+Viha löi mua, päähän paisuin,
+puukkoon tartuin kiihkoin raisuin,
+puoleks lensi tupest' tuo, --
+  käsin jähmein kahvaa kourin
+  ja ma äänsin: Pashan luo!
+
+Tuska tuima suumme sulkee,
+kuolinhetket raskaat kulkee,
+kirpos puukko jalkais luo;
+  sydänvertamme se sentään
+  damasceeni-säilä juo.
+
+Kumpaankin se iski varmaan!
+kuulin, kuinka povest' armaan
+verkkaan tihkui haavan vuo!
+  Nyyhkimään kun puhkesimme,
+  verta oli itku tuo.
+
+Tuskain yöksi oli luotu
+yö, kun kahden oltiin juotu
+riemut, joita malja suo.
+  Kalpenit, mut murhein äänsin:
+  Oispa kuolo ylkäs tuo!
+
+
+
+
+7.
+
+SUA, TAVERNIN VARTIAA LAISKAA!
+
+
+Sua, tavernin vartiaa laiskaa, --
+ovi auki! auki, hoi!
+Kuu, kaartaen pilvenkaiskaa,
+yli moskean katseen loi.
+
+Kas kuuta! se hymyillen nousi,
+kuin lempeä täynnä se ois...
+Ei, tänne nuoli ja jousi:
+alas ammu! ammu se pois!
+
+Mitä riehun ma? Kuu on multa
+yli moskean koskematon.
+Suleima, armahin kulta,
+tänä yönä nyt toisen on!
+
+Ovi tavernin sisään paiskaa!
+pyhä-temppeli aukeaa:
+Hei, moskea kuuta raiskaa,
+ja kumoon ne kellahtaa!
+
+On jänteessä ilkkuni jousi,
+se lempesi ampuu pois!
+jos hymyyt, jos kyyneles nousi ...
+koko mailman se ampua vois!
+
+Joka vartia-koiralle selkään!
+joka miestä mä karkaan päin!
+Tulen jumalankieltäjäks, pelkään ...
+juon itseni järjiltäin.
+
+
+
+
+8.
+
+KAMMOTTAA, KUN MIELEEN JOHTUU --
+
+
+Kammottaa, kun mieleen johtuu
+elämän ja kuolon kummat!
+Etsiessäs kaiken summat,
+tuskissas sa kiemuroit.
+
+Allah, Allah, kaikki voit!
+Jumala on meillä ratki,
+mitä lausut, kirjoitatki,
+mietit, hourit, ongelmoit!
+
+Maat loit, Allah, taivahatki,
+elon loit ja kuolon kummat,
+loit nää epäilykset tummat --:
+oman itses, Allah, loit!
+
+Mutta mulle hengen soit,
+elonsa kun hän sai sulta!
+Tämä elo vietiin multa ...
+ja sa sentään kaikki voit!
+
+
+
+
+9.
+
+VAIT! SOI SOITOT.
+
+
+Vait! soi soitot, -- helkkyy huilut
+harppuin, luutuin säveliin;
+suuri keltakuu se hymyy
+kaihoisasti Bosporiin.
+
+Kautta kuudanhymyn liukuu
+serenaadin venhe tuo;
+harppuin, huiluin helkkehestä
+kumpuu vieno itkuvuo.
+
+Hymy kasvoilleni lankee,
+itku värjyy rinnassain, --
+oi, Suleiman sulo äänen
+tunnen, salaa aavistain.
+
+Kukkastuoksun huumemereen
+häipyy vieno itkuvuo,
+pitkin Bosporia poistuu
+serenaadin venhe tuo.
+
+Suostun kaikkehen, jos kuulla
+vielä saan tuon säveleen!
+Elinkauden velkakirjan,
+-- iät kestävän, -- mä teen!
+
+Orjaks saatte minut myydä,
+lyökää, ja ma siedän sen, --
+jos nyt vain tuntee
+huumaa kukkastuoksujen!
+
+Soudan vaikka kaleereilla,
+vaikk' ois venhe pashan tuo:
+oi, jos vain tän yön mua viehtää
+huiluin vieno itkuvuo!
+
+Tämän yön, vain tämän tahdon
+riemuin viettää muistojain:
+Suleimasta unelmoin ma,
+hänen ääntään kuullessain!
+
+Haipuu äänet, yö se päättyy,
+aamukoi luo valoaan, --
+kauas aavikkoon ma lähden
+erakoksi erämaan!
+
+
+
+
+KARL MIKAEL BELLMAN.
+
+
+
+
+AMARYLLIS.
+
+
+Oi, Amaryllis! Herää jo, hieno!
+    Tyyni on tieno,
+    vilppainnaan.
+    Pilvet ne palaa,
+    säteet jo salaa
+    hehkuhun valaa
+    hongat haan.
+Amaryllis, nyt on ilo parhain
+helmass' Ahdin aamusella varhain;
+miksi jäitkään maille Unen tarhain
+uinuvin silmin sä huokailemaan?
+
+Lähdemme kalaan, -- sään sulo tenhoon! --
+    pois tule venhoon,
+    loppui yö!
+Armasta noutain,
+    vien sua soutain:
+    säynäs ja toutain
+    loiskuin lyö!
+Herää, Amaryllis ujo, herää!
+En voi jättää omaa silmäterää!
+Laine läikkyy, kulta pitää perää,
+riemuhun kutsuvi kaislikkovyö.
+
+Uistimet mukaan, onget ja siimat!
+    Vilpoiset viimat
+    leyhähtää.
+    Ethän sä kiellä?
+    Impi, et tiellä,
+    kanssani siellä
+    vaaraa nää!
+Salmen suuhun pois ma soudan hahden,
+tai jos lähtään pohjaan pikku lahden,
+missä teimme lemmenliiton kahden,
+josta nyt Tirsis se nyrpeäks jää.
+
+Purtehen astu! Laulamme, kulta!
+    Hehkua, tulta
+    lauluss' soi.
+    Myrsky jos pauhaa,
+rinnallas rauhaa,
+    riemua lauhaa
+    lempes toi.
+Onnellisna aavan meren vuolla
+keikkuisin ma tyrskyvyössä tuolla;
+sylityksin kanssas voisin kuolla.
+Neitoset veen, mua kuulkaatte, oi!
+
+
+
+
+ESAIAS TEGNÉR.
+
+
+
+
+INGEBORGIN VALITUS.
+
+(_»Fritiofin satu.»_)
+
+
+Syys on ja yö,
+myrskyten aallot ne laivaa lyö.
+Oi, toki keinuisin siellä
+miekkosen miellä!
+
+Kauan mä näin
+purjeen, mi lensi jo läntehen päin.
+Oi, miten uhmisin yötä
+Fritiofin myötä!
+
+Aallokko sie,
+niin älä paisu, sa hiljemmin vie!
+Tuikkios, tähtönen taivaan
+retkellä laivaan!
+
+Keväällä kait
+Saapuvi hän, mut jo armas on vait,
+ei tule laaksossa vastaan
+laulaissa rastaan;
+
+multahan maan
+raukka on riutunut rakkauttaan,
+tai sydän vertyvi heikon
+uhrina veikon.
+
+Haukka, sa jäät
+herratta nyt, mut sa lempeni näät!
+Itse, kun hän meni loitos,
+huolehdin hoitos.
+
+Loimehen luon
+näin sinut kintaalle urhoni tuon:
+silkki on siipi, kuin tulta
+kyntten on kulta!
+
+-- Siivet sä sait,
+Freija, ja ilmojen halki sa hait
+pohjat ja etelät varmaan
+jäljessä armaan. --
+
+Haukka, jos suot
+siipesi mulle, ei kannata nuot,
+Yhdet on siivet, jotk' kantaa,
+kuolo ne antaa.
+
+Olallein näin
+istu sa, silmäten aavoille päin.
+Oi, miten mielemme halaa,
+eipä hän palaa!
+
+Hautani luo
+saapuvi hän, ja sa muista nyt tuo:
+Kuiskihan terveiset kuolleen
+Fritiofin huoleen!
+
+
+
+
+RUOTSIN AKATEMIAN
+
+viisikymmenvuotis-muistojuhlassa.
+
+
+Kuninkaanlinnan luo ma jäämään satuin,
+kun päivän kiihko näkyi untuneen;
+näin torit tyhjinä ja laidat katuin,
+ja kuu loi hohdon Kustaan patsaaseen.
+Nuo kasvot lempeät ne ilmeen näytti,
+kuin äsken ukkonen ois jyrissyt;
+näin sankarin, mut sulot mielen täytti,
+hän laakereikseen kukkasia käytti,
+ja kotka äsken, oli satakieli nyt.
+
+On taiturilla taika vallassansa!
+Noin henki valmis taistoon, lauluunkin!
+Tuo kuva kertoo ilmi tarinansa,
+tuo gustaviaadi, tehty pronssihin.
+Niin, noin näit hänen taistelusta saavan,
+noin katsoi myös, kun rauhaan, taiteisiin
+loi sielunsa ja sulki riitain haavan,
+näet suuret henget muovaa ajan kaavan,
+ja Kustaan ajassa näät Kustaan piirteet niin.
+
+Ma lasna näin nuo päivänpaistevaiheet,
+tuon ajan muistan: oi, niin rakkaat on
+sen uljaat toiveet ja sen laulunaiheet
+ja vilkkaus, mikä puhkes elohon!
+Näit kevään, kun jo lämpis kirren pinta,
+ja siinsi taivas, jäänsä järvet loi:
+nyt versoo lehdot tainta vihanninta,
+ja posket hehkuu, sykkii ihmisrinta,
+on kaikki intoa, ja lintuin laulut soi.
+
+Nuo vanhat karoliinit hauta peitti,
+jäi kylter-urhoin kiistapäivät taa,
+jotk' kaikki koitti, kaikki kesken heitti,
+kun kuningasta ei, -- ei kunniaa!
+Ei heikkoon Pohja suostu, herraan yksin,
+mi tuntee voimans', -- siinä loisti hän,
+ja vapaat miehet seisoi järjestyksin
+ja valta, kuuliaisuus ystävyksin,
+ja riemuittiin, kun tiettiin *hänen* löytyvän.
+
+Hän purppurassa istui, hurmaajamme,
+ja valtikallaan tenhos: yhtenään
+nyt uudet riennot kasvoi kansanamme
+ja uudet kukat rautaperällään.
+Jäi unelmat, jotk' urhotöistä soivat,
+ja laakson rauhass' sääntyi maineen lait;
+siell' laakerit ja tammet vihannoivat,
+ja viisaat tietoon hyvät tavat toivat, --
+sa voima, katkoit partas, äly, vallan sait!
+
+Nyt Ruotsin maine urat uutten teiden
+maill' aatteen aukaisee: Linné se noin
+käy liehuessa kukkaseppeleiden,
+kuin kukka kaino, armas, korutoin.
+Melanderhjelm nyt laskut selviks suori
+kuun kiekkohon ja kiertoon planeetin,
+mut Scheele liedess' aineen voimat kuori,
+kun mailman muodon piirtää Bergman nuori,
+ja aikakirjain tuomariks käy Lagerbring.
+
+Ja rantamilla, missä siinnoss saloin
+kuningaskaupunki ja Mälar on,
+kuink' elo hehkui alla pohjanpaloin,
+kuink' kaikui laulu kautta saariston!
+Ja kieli soinnukas, min säveleessä
+on Pohjan syvyys, lounaan helkkinää,
+laps unhoon jäänyt, esiin astui seessä,
+ja kuvaansa se katsoi lähteen veessä
+ja hämmästyi jo ihanuuttaan ylevää.
+
+Nyt Gyllenborg se lauloi, henki vakaa,
+vaikk' kävi härmään joskus siivet tuon.
+Oi, karit kohtaa meitä tavantakaa,
+ja vilu hyytää voi myös runon vuon.
+Mut viuhui uljaan jousi, siuhuin kulki
+vasama varma, kiitäin määrähän,
+ja kaihot, joita ihmissydän sulki,
+ne *Ihmiselon kurjuus* itki julki:
+soi siinä syvä huokaus sukukunnan tän.
+
+Sivulla uinui Creutz, ja laulain kiinsi
+hän ruusut oattomat kiehkuraan;
+yli *Atiin* ja *Camillan* taivas siinsi,
+ja leijui leyhkät aamukaste-maan.
+On laulu unta nuoruuslemmen armaan,
+jot' innoin kukin kerran uneksui,
+vaikk' ei niin taivaan-ihanasti varmaan;
+on laulu sykkäys kevätleivon parmaan,
+niin vienon viaton, -- ja siksi hän unhottui.
+
+Hei, Pohjan Dionysos! -- tehkää tilaa!
+soi laulu liehuin hänen huuliltaan,
+Kuink' ilakoi hän, kuinka leikkii, pilaa
+hän kera nymfein viheriän haan.
+Oi, ei hän riemua nää haarikoiden,
+tai idyllein, joit' ympärilleen luo;
+ei, -- toista etsii hurmos silmäin noiden,
+ja huomaa kaihonpiirteet ohimoiden:
+on pohjoismaista ruusunpuna-murhe tuo.
+
+Puut eläintarhan, suojan saakoon kuva
+suurimman laulajan, min Pohja loi!
+Ei aikaa, jolloin hän ois unhottuva,
+ei maata, missä moinen laulu soi!
+Se pyhän-viettohon käy arkiolla,
+on taiteikas, mut pakkoa ei näy;
+se kesken huumeen hiltynyt voi olla,
+on jumalainen tanssi Parnassolla,
+kun faunit, nymfit, sulottaret kisaan käy.
+
+Mut Lidner lauloi: »Haudan portit aukee,
+saranat kirskuu, tulee tuomio;
+yölampun valo himmenee ja raukee,
+lyö tornin kello kahtatoista jo.»
+Sa riuduit, -- tähkäpää ei käynyt jyvään, --
+sävelmä rikas sulta särkyi, oi!
+Sun henkes tomuun vaipui liian syvään;
+kuink' itkit valittain, mut uskoin hyvään,
+jokaisen kurjan tuskaa: omas siinä soi!
+
+Mut niinkuin maalla tyyni kesäilta,
+kun kasteen helmeilyä kukat juo,
+ja vieno rusko, hohtain taivahilta,
+jo rusositeet lännen pilviin luo:
+niityllä nuoret kaikki karkeloivat,
+jää ukot kylään neuvottelemaan,
+käy kautta laihon kultalaineet loivat,
+ja heinä tuoksuu, lintuin laulut soivat,
+ja suvirauhan autuus laskee yli maan:
+
+niin laulussasi, Oxenstjerna, hymyy
+Italian taivas yli Pohjolan.
+Runottaressas lounaan lämpö lymyy,
+ja väriloistos myös on lounahan.
+Niin hohtaa *Päivän hetket* kirkkain valoin,
+niin *Leikkuussa* käy sirpit helskyen; --
+ja *Toivo*, unten ihme, lohtu jaloin,
+se runoiltiinko maassa synkkäin saloin?
+Sit' usein ihmehdin, mut myöskin iloitsen!
+
+Ja Kellgren, hän mi »sulon ihanteesta
+tuo meille kuvan taivaan-puhtoisen»!
+Mit' enää muut lois ilmi kanteleesta,
+kun valoon tuli *Uusi luominen*?
+Niin kirkkain tulvin hopeoitaan valaa
+sun sävelvuos ja helkkyy soinnahtain!
+Oi, korviini, kun sydän kaihoo salaa,
+tuon laulun perussävel aina palaa
+hämärin muistoin kaukaa lapsuusajoiltain.
+
+Mut mit' on sanasointu, kirkas kieli
+ja pelkät väikkeet sini-ilmojen?
+Myös muuhun kiintyy runoniekan mieli:
+jos kauneuteen, niin myöskin järkehen!
+Kun Kellgren iski, johtain nerollansa
+lain, totuuden ja älyn taistelut,
+kuink' ivailut ja vakaat sanat kanssa
+soi kautta maan, ja kaikki innoissansa
+ilmehti, kuink' ei ennen tuota havainnut.
+
+Nyt Rooman runoniekat Pohjolaamme
+toi Adlerbeth, -- mies Rooman tarmoltaan,
+ei yksin kieleltään, -- ja riemuks maamme
+ne nähdä saatiin uudess' asussaan.
+Ja Rosenstein, niin ylhä aatoksiltaan,
+niin vakaa, -- vanne laulukiehkuran,
+vaikk' itse laulaja ei ammatiltaan, --
+jokainen meistä muistaa elon iltaan
+tuon isällisen mielen, kirkkaan puhtahan!
+
+Ja sä, mi sarjan päätit neroin noiden
+ja elit kauan heitä kaivaten,
+mi runoos kätkit oat ruusustoiden,
+mies aatteen, leikin, Kustaan läheinen,
+mi taidepiireiss' istuit ruhtinana,
+sa vanhus, kuulu älyn taistoistas,
+nerona ensi, ellet laulajana,
+sa, jolle jalous oli tunnussana,
+sokea Leopold, tietäjä Tiresias!
+
+Tein hautalaulus, -- sulle laulun uuden
+virittää kerran muiston tyttäret,
+näet polkeeton on kieli vastaisuuden,
+ja ansiot saa viimein seppelet.
+Jäit viitaks kahden laulukauden rajan,
+tukien toista, toista varoittain,
+mut taistos maltti voitti taitteess' ajan,
+ja vihdoin päivä usvat heitti hajan
+ja vaipui suurenneena hehkuun purppurain.
+
+On vaiti vanhat lyyrat kultakielet,
+sai soinnut moitteen, tai jäi unhoksiin.
+Sen jälkeen moniin ääniin kiintyi mielet,
+ja Kustaan laulusuuntaa tuomittiin.
+Tuo muutoksia käänteet ajan kerhoin,
+ja monin muodoin nero esiin saa,
+antiikin ilmeikkäänä, juhlaverhoin,
+kähärät päässä, siivin kirjoperhoin,
+nyt *yks* sen henki on: se pyydä oivaltaa!
+
+Yli Kustaan päiväin ihmeloisto hohti,
+haaveinen, vieras, turha, -- vaikka vaan! --
+mut kevät toi ne, ja ken väittää tohti,
+miss' ilman noita olisimmekaan?
+Kaikk' kulttuuri se kautta kansain juontui,
+vain raakuus kotoa on peräisin;
+mut tieto taimi, kielen hölmä kuontui,
+ja lausu sääntyi, ihmiselo luontui,
+ja Kustaan aika siks on kansallinenkin.
+
+Te ylhät varjot, lauluisät jalot,
+tuon haudoillenne tänään kiehkuran.
+Pian peräkkäin jo näämme taivaantalot
+ja käymme tähditettyyn seurahan.
+Sielt' alas katsoin, riemuita me saamme,
+kun syntyy Pohjass' suurta, ylevää,
+ja siellä tähtisoittoon laulakaamme
+vain vuorosäkein onneks synnyinmaamme,
+mi meidät unhotti, mut rakkaaks meille jää.
+
+
+
+
+JUHANA LUDVIG RUNEBERG.
+
+
+
+
+VIAPORI.
+
+(_Suomennos- ja sovittelukoe._)
+
+
+Me jäimme illan hämyssä
+luo lieden roihuvan,
+iäkäs ukko Stool ja mä,
+taas vanhaan tapahan.
+Pois puhde häipyi joutaviin,
+niin Viapori mainittiin.
+
+Sen nimen vain ma mainitsin,
+mut tuli toiset lait:
+»Sa luotolinnan Ehrnsvärdin
+näit aaltoin vyössä kait?
+näit Pohjan Gibraltarin tän?»
+Noin synkin äänin lausui hän.
+
+»Graniitiss' silmät tarkastaa
+se äärtä ulappain;
+sen Kustaanmiekka kohoaa
+ja uhkaa: 'Tules vain!'
+Ei iskuun tyydy miekka tää,
+se musertaa, kun välkähtää.
+
+»Äl' lähde liki uhmien,
+kun tuiskii sodan säät,
+kun merten kuningattaren
+jo vimmastuneen näät:
+tuhansin kidoin kuolemaa
+sen tulikirnut kiljahtaa.
+
+»Maan joukot pohjan äärihin
+ne työntyi taantuen,
+mut toivo hehkui vieläkin
+ja into urhojen:
+Ei hätää, -- turma torjutaan,
+kun Viapori meill' on vaan!
+
+»Ei silmää, jok' ei salamois,
+kun kuului nimi tää,
+pois haihtui nurku, huoli pois
+ja puute, pakkassää.
+Taas Suomen karhu rynnäköi,
+ravisti kämmentään ja löi.
+
+»Oi, usein urhon harmajan
+etäällä kodistaan
+tuon nimen kuulin lausuvan,
+yön hangell' istuissaan;
+kun kylmi, lämmintä se loi,
+se kodin, kaikki hälle soi.
+
+»Mut etelästä hiipien,
+käy huhu kuiskimaan,
+häväistys meidän aseitten,
+maanpetos mainitaan;
+mies mieheen, kautta seutuin, sen
+loi luotaan ylenkatsoen.
+
+»Iäti päivä muistetaan,
+mi todeks saattoi tään,
+kun iski tieto tullessaan
+kuin jysäys ukkossään:
+maan viime toivo mennyt on,
+on Suomi Sveanlinnaton.
+
+»Sen tyrskyihinkö nielaissut
+on syvyys pohjaton,
+salama taivaan murskannut
+sen kantakallion?
+He viime mieheen kaatui kait?
+Kysyttiin, -- vastaajat on vait.
+
+»Mut moni jäyhä rinta nyt
+pakahtui huokaamaan,
+ja silmä, harvoin vettynyt,
+se valui virtanaan.
+Sä paarillaan jo Suomen näit,
+luo haudan itkemään sä jäit.
+
+»Oi aikaa! Hän, mi syykseen ties
+nää virrat kyynelten,
+jaloimman kerran sama mies
+sai sankarseppelen:
+hän muinoin Ruotsin laivaston
+vei Ruotsinsalmen voittohon.
+
+»Mut nostanut jos loistoon ois
+hän maailmat miekallaan,
+vaikk' auringot se varjoon lois,
+hänt' ylenkatsotaan.
+Se palkka kavaltajall' on
+Ehrnsvärdin hautakallion.
+
+»Sua runous viehtää, nuori mies,
+ja muistot muinaiset,
+mun jutelmistain kukaties
+sa kerran laulelet;
+työ musta silloin julki tuo,
+mut miehen nimi yöhön luo.
+
+»Suvusta vait! Ei tulla saa
+se samaan tuomioon.
+Ei muita, yksin rikkojaa
+häpeä kohdatkoon.
+Maanpetturi on suvuton,
+vaill' isää, poikaa, juurta on.
+
+»'Kavala kalpa Suomenmaan',
+sa kurjan silmiin lyö,
+ja 'ruoja, herja, patto' vaan
+ja kirous, kuolon yö!
+Hän noin on mainittava vain,
+niin säästyy korvat kuulijain.
+
+»Hae kaikki haudan synkeys,
+maan tuskat esiin luo,
+sepitä niistä nimitys
+ja hälle anna tuo:
+teet sillä turmaa vähemmän,
+kuin Viaporiin nähden hän.»
+
+
+
+
+SOTILASPOIKA.
+
+(_Suomennos- ja sovittelukoe._)
+
+
+Mun isän', nuori sotilas, niin sankarillinen,
+hän pyssyn otti, oli mies, viistoista täyttäen.
+Hän tietään kulki kunniaan
+ja kestää, seisten paikallaan,
+voi kylmää, nälkää, haavojaan,
+sen taisi taatto, sen.
+
+Näin lasna, kun hän lähti pois, kun sotaan käsky soi;
+kuink' astui uljain ryhdin hän, en unhottaa ma voi,
+en hattuaan, en töyhtöään,
+en päivetystä poskipään:
+ma aina tumman varjon nään,
+min kulmakarvat loi.
+
+Kun pohjan teiltä joukot pois taas kääntyi, kuulla sain
+kuink' iskettäissä yhteen hän ol' urhoist' urhokkain.
+Jo risti rintaan pantihin
+ja kohta, kuulin, toinenkin;
+oi, onni ois, ma aattelin,
+jos mukaan pääsis vain!
+
+Ja talvi loppui, lähti jäät, maat väikkyi, vihannoi,
+niin kuulin: »Sota taatolles jo sorjan kuolon soi».
+Ma tunsin olon oudommaks,
+niin tuskan, riemun kaihoisaks;
+yön itki äiti, itki kaks,
+jo tuoni rauhan toi.
+
+Lapuan taistoon taatto jäi, mies likin lippuaan;
+siin' ensi kerran kalvenneen sodassa kerrotaan!
+Jäi vaari Kustaan sotaan, hän,
+Utilla kesken rymäkän,
+ja kaatui Lappeell' isä tän,
+mies Kaarle kuninkaan.
+
+Niin heidän kävi, vertaan näin sai vuotaa kaikki nää;
+mut moinen elo uljas on ja uljas kuolo tää.
+Ken vaivoin hoippuis vanhuuttaan?
+Ei, nuorna kuolla eestä maan
+ja kunnian ja kuninkaan,
+se oisi ylpeää!
+
+Mä köyhä olen orpo nyt, syön leipää vierahan,
+mult' isän kuolo kodon vei ja turvan, vaalijan.
+Mut huoli pois vain haipukoon,
+saan mittaa vielä vartaloon;
+ma uljas sotapoika oon,
+en sorru hukkahan.
+
+Kun vartun vaan ja täyttäneeks viistoista vuotta saan,
+käyn samaan nälkään, taisteluun ja samaan kuolemaan.
+Miss' surmantuli tuimin lie,
+mua sinne viittaa vaarain tie,
+myös mun se sinne halu vie
+teit' isäin astumaan!
+
+
+
+
+JOUTSEN.
+
+
+Tuo joutsen ruskost' ilmojen
+jo vaipui pintaan veen
+ja tyynnä souti, laulellen
+siin' iltaan suviseen.
+
+Suloa Suomen laulu soi,
+sen ilmain ilontaa,
+kuink' unens' siellä päivän koi
+yökaudet unhottaa.
+
+Kuin koivut, lepät tuuheat
+luo syvät siimehet,
+kuin kullass' säihkyy lahdelmat
+ja veet on vilpoiset.
+
+Kuink' armasta on, ihanaa
+siell' luona lemmikin,
+kuink' uskolliset kaihoaa
+taas sinne takaisin.
+
+Soi kautta salmein sävel tuo,
+sen laulu korutoin,
+ja saapuin puolisonsa luo,
+se hiljaa joikui noin:
+
+»Vaikk' ei käy elonunelmas
+taa vuosisatojen,
+sa Suomess' olit onnekas,
+sait laulaa kevääss' sen.
+
+
+
+
+VIKTOR RYDBERG.
+
+
+
+
+KELLOT.
+
+
+Miss' ajanmeren kuohut käy hyrskien pois,
+on kuulas sädetorni, kuin kristallinen ois.
+Alas juuriansa tunkee päin syvyyksiä tää,
+joit' aavistus ei arvaa, ei mikään, mikään silmä nää.
+
+Ylös muurinsa nostaa se tähtitaivoon päin
+pois loitos yli taivasten tähdettömäin,
+yli kaikkein avaruutten se kupunsa loi,
+ja -- aatostasi huimaa: sen huippuun ei se liitää voi.
+
+Kaks kelloa kaaress' on uljaan kuvun tuon, --
+valon aamukoissa toisen loi hehku sädevuon,
+ja tuulahdus aatteen se heilumaan saa tän,
+sen kultakieli hiljaa soi tahtiin maailman sykinnän.
+
+Se soittavi niin hiljaa ja kehoittaen,
+alas piiristä piiriin soi värjyin ääni sen,
+ja haipuu sävel puhdas, kun saavutti se maan,
+jo kaihoon jaloin sieluin ja iltaruskon purppuraan.
+
+Se unelmoimaan suurta sua kehottavi, oi,
+ja taistoon ihanteista sen vakaa ääni soi,
+ja kun hehkuun laskee päivä, jo mielehes se taas
+tuo loitot totuusmaailmat ja aavistetut kauneusmaas.
+
+Se soi ikävöiden, ett' aika sarastais,
+kun vihkiä maan kansat se veljesliittoon sais,
+kun tuskat saavat lohdun, ja viihtyy surut syyn,
+ja raskaat päät ne lepoon jo painuu rintaan lemmittyyn!
+
+Se soi ikävöiden, ett' aika tuo jo ois,
+kun kansain vapauslauluun jo yhtyä se vois,
+yli maailman soittaa viestin tuon autuahan:
+Kas, taivas tuli maahan! Löys ihmiskunta Jumalan!
+
+Taas toisen valinkaavaan se hyytänsä loi
+ikisynkkyys, jota kaaos yön pimennoista toi.
+Sen raskas kiel' ei liiku, -- vait, mykkä se on vain,
+ja kupu sen kuin holvi on öisten terhentaivahain.
+
+Mut parvekkeella tornin yösynkkä peikko on,
+hän jäykkä on kuin patsas ja liikkumaton,
+vait kellon nuoraa kuorii ja katsoo uhkapäin
+ajan aallokkomerta, mi alla hyökyy hyrskähtäin.
+
+Se velloo väliin väikkyin, ei väliin päivää näy,
+mut aavain koko piiri jos yöhön kerran käy,
+ja tyrskyihin murtuu jo viime laulu noin,
+mi tietäjätä tuuti ja unelmat toi aamukoin,
+
+jos ihmiskuntaa painaa ikisynkän hädän yö,
+jos vapauslaulun kultaan ja leipään se myö,
+jos jäähtyy sydän nuori ja tuskattomaks jää,
+hyvän ihanteet kun kaikki jo maailmasta häivähtää,
+
+niin silloin tarttuu lujaan hän kellon nuoraan vaan,
+ja hurjasti, peikko, käy soittelemaan,
+ja öinen kello kauhea jo heilahtelee,
+ja jo särkyy koko mailma ja juurtaan myöten raukenee.
+
+
+
+
+TONTTU.
+
+
+Pakkasyö on, ja leiskuen
+pohja loimuja viskoo.
+Kansa kartanon hiljaisen
+yösydänuntaan kiskoo.
+Ääneti kuu käy kulkuaan,
+puissa lunta on valkeanaan,
+kattojen päällä on lunta.
+Tonttu ei vaan saa unta.
+
+Ladosta tulee, hankeen jää
+harmaana uksen suuhun,
+vanhaan tapaansa tirkistää
+kohti taivasta kuuhun;
+katsoo metsää, min hongat on
+tuulensuojana kartanon,
+miettivi suuntaan sataan
+ainaista ongelmataan.
+
+Partaa sivellen aprikoi,
+puistaa päätä ja hasta --
+tätä ymmärtää ei voi,
+»ei, tää pulma on vasta;» --
+heittää tapaansa järkevään
+taas jo pois nämä vaivat pään,
+lähtee toimiin ja työhön,
+lähtee puuhiinsa yöhön.
+
+Aitat ja puodit tarkastain,
+lukkoja koittaa nytkyin, --
+lehmät ne lehdoista näkee vain
+unta kahleissa kytkyin;
+suitset ja siimat ei selkään soi
+ruunan, mi myöskin unelmoi:
+torkkuen vasten seinää,
+haassa se puree heinää. --
+
+Lammasten luo käy karsinaan,
+makuulla tapaa ne ukko;
+kanat jo katsoo, pienallaan
+istuu ylinnä kukko;
+kopissa Vahti hyvin voi,
+herää ja häntää liehakoi,
+tonttu harmajanuttu
+Vahdille kyllä on tuttu.
+
+Puikkii ukko jo tupahan,
+siellä on isäntäväki,
+tontulle arvoa antavan
+näiden jo aikaa näki;
+varpain hiipivi lasten luo,
+nähdäkseen sulot pienet nuo,
+ken sitä kummeksis juuri:
+hälle se riemu on suuri.
+
+Isän ja pojan on nähnyt hän
+puhki polvien monten
+nukkuvan lasna; mut mistähän
+tie oli avutonten?
+Polvet polvien tietämiin
+nousi, vanheni, läks, -- mihin niin?
+Ongelma, josta halaa
+selkoa, noin taas palaa!
+
+Latoon, parvelle pyrkii vaan,
+siellä hän pitää majaa:
+pääskyn naapuri suovallaan
+on liki räystään rajaa;
+vaikka pääsky nyt poissa on,
+keväällä tuoksuun tuomiston
+kyllä se saapuu varmaan
+seurassa puolison armaan.
+
+Silloin aina se sirkuttaa
+monta muistoa tieltä,
+ei toki tunne ongelmaa,
+näin joka kiusaa mieltä.
+Seinän raosta loistaa kuu,
+ukon partahan kumottuu,
+liikkuu parta ja hulmaa,
+tonttu se miettii pulmaa.
+
+Vaiti metsä on, alla jään
+kaikki elämä makaa,
+koski kuohuvi yksinään,
+humuten metsän takaa.
+Tonttu puoleksi unissaan
+ajan virtaa on kuulevinaan,
+tuumii, minne se vienee,
+missä sen lähde lienee.
+
+Pakkasyö on, ja leiskuen
+pohja loimuja viskoo.
+Kansa kartanon hiljaisen
+aamuhun unta kiskoo.
+Ääneti kuu käy laskemaan,
+puissa lunta on valkeanaan,
+kattojen päällä on lunta.
+Tonttu ei vaan saa unta.
+
+
+
+
+AALLOTAR TYTÖLLE.
+
+
+Armas lapsi, lasket leikein
+poves aaltooni, kuin veikein
+sorjin valkolilja hohtais pinnall' laineen vilpoisen!
+Sulle ihmiselos retket
+tuo niin vaiherikkaat hetket,
+kun vain vaihtumatta vuoni kumpuu alla koivujen.
+Multa tietämättä jäivät
+ihmisriemuin, tuskain päivät:
+vaihtumatta aallot tulvii, jäljekkäin vain virtaillen.
+Neidoks kasvat, lemmen sytät,
+sykit, hehkut, sykähdytät,
+hiljaa vain kun vuoni vierii, laakson tyyness' solisten.
+
+Armas tyttö, lapsuusaikas
+vilpas on kuin vesi raikas,
+lumme sorjin oot, mi keinui pinnall' laineen vilpoisen!
+Kohta uinut, vaivut untuin
+unelmihin outoin tuntuin,
+kun vain vaihtumatta vuoni kumpuu alla koivujen.
+Kohta polvistuin, sa ainut,
+päässä morsiusseppel painut
+viereen miekkosen, mi voitti immen kainon sydämen.
+Kohta vasten rintojansa
+painaa äiti aarrettansa,
+hiljaa vain kun vuoni vierii, laakson tyyness solisten.
+
+Ihmiselon salat summat,
+toivon, lemmen, kuolon kummat
+syleilen, sa kaunokainen, kun sua aalloin syleilen!
+Syysyö saapuu, kuluu kevät, --
+salat sulle selvenevät,
+kun vain vaihtumatta vuoni kumpuu alla koivujen,
+Oi, ei tieni koskaan tulle
+määrään, mi on suotu sulle,
+kun sa, elon kirkastama, riemuin sekä murheiden,
+kuoloon sammut, hetkeks haivut,
+lailla iltaruskon vaivut,
+hiljaa vain kun vuoni vierii, laakson tyyness' solisten.
+
+
+
+
+GUSTAF FRÖDING.
+
+
+
+
+HÄNEN KORKEA-ARVOISUUTENSA VEXIÖN PIISPA.
+
+
+He piispankesteissä paistia syö nyt,
+lasin laitahan piispa on kahvelin lyönyt,
+hän maljansa täyttää ja katsehen niin
+salavihkaisen ystävä saa, Heurlin.
+Papinrouvat on vaiti, ei muista he ruokaa,
+ja rovastit arvoisat nöyrästi huokaa
+puol'kylläisin vatsoin, ja synkkinä näät
+niin pastorein kuin apupappien päät.
+Syvän hartauden pilvet ne salissa kulki,
+taas puheita piispan kun kuullahan julki,
+joiss' uskoa aina hän vertailuin,
+kuvin mielevin kaunisti, sointuvin suin.
+
+Mut Foibos Apollon hän vaunuissa ajain
+valoloistossa käy yli Pohjan rajain,
+ja Olympon väikettä säteiden vuo
+yli piispan otsan ja kutrien valaa,
+ja kuin kreikkalaisilmeen siinä ne salaa
+jo piispan hienoihin piirteihin luo.
+Hän nousee, ja silmissä välähdys vilkkaa,
+ei hohda ne uskoa, uhmaa vaan, --
+pila huulilla piispan on Attikan pilkkaa,
+ja on Ateenast' aattehet suorastaan.
+
+Niin huimasti kariitit paljaina kiitää
+jo huulilta piispan, niin huimasti liitää
+ne anakreonttista tahtiaan,
+niin ylhänä totuuden Kleio ja seessä
+käy kuoroa johtaen siskojen eessä,
+niin valtava Eros on voimassaan!
+Soi puheessa vapaus, uljuus mi viehtää
+voi sankaritöihin, ja kauneus, mi kiehtää
+sädehohteensa väikettä kaikkehen;
+miten Jumala riemun ja laulun ja soiton
+on silmissä urhon, kun voitti hän voiton,
+on jäsenten hemmessä impyen;
+miten yhtyyden henki se kaikkeuden täyttää,
+hän aineessa asuu ja itsensä näyttää;
+miten elon ja onnen ja voittojen maan
+sai suojaansa suuri ja mahtava Paan.
+On siinä kuin laulua auvojen kuoroin,
+ja käy kuni plektronin iskut vuoroin,
+kun Foibos Apollonin soitto soi;
+on ilmassa helke, on töminä maassa,
+kentaurit tannerta polkevat haassa,
+ja menaadit puistossa karkeloi.
+
+Väki faunein ja nymfein, mi metsässä lymyy,
+jo saapuu ja ikkunat täyttää ja hymyy
+tätä pappissäätyä arvoisaa.
+Ja jo piispa on vaiti, ja rovastit havaa
+ja ymmällä istuu, ja rouvat ne avaa
+suut auki ja katsoo ja tuijottaa.
+
+Mut jo salissa kuiske se kulkevi salaa:
+»Herra piispa hän liiaksi maistella halaa,
+jos jatkuvi tää, hänen aivonsa palaa!»
+Läpi kaupungin käy tämä skandaali julkein,
+koko Smoolannin murheenlaaksossa kulkein.
+
+
+
+
+SISÄLLYS.
+
+
+                                                    Siv.
+Quintus Horatius Flaccus.
+1. Neitojen ja nuorukaisten kuorolle ..............   7
+2. Liciniukselle ..................................  10
+3. Grosphukselle  .................................  12
+4. Pyrrhalle ......................................  15
+5. Thaliarchus nuorukaiselle ......................  17
+6. Bandusian lähteelle ............................  19
+7. Torquatukselle .................................  21
+
+Heprealaisia lauluja.
+Psalttarin 137:s virsi ............................  23
+Sulamith ..........................................  25
+
+Mahabharata.
+Nala ja Damajanti .................................  28
+
+Muhammed Shemseddin Hafiz.
+1. Kauneus ........................................  31
+2. Sanasiippa .....................................  32
+3. Mik' on onni? ..................................  33
+4. Hyvät-työt .....................................  35
+
+Vincenzo da Filicaja.
+Italia ............................................  37
+
+Wolfgang von Goethe.
+Mignon ............................................  38
+Keijuinkuningas ...................................  40
+Thulen kuningas ...................................  42
+Ruusu metsätiellä .................................  44
+Kylälehmuksen alla (suom. Kaarlo Koskimies--V. Juva) 46
+Sumusarjat ........................................  48
+Matkamiehen yölauluja, 1 ja 2 .....................  51
+Prometheus ........................................  52
+
+Friedrich von Schiller.
+Kello-laulu .......................................  55
+Kaiho .............................................  74
+Alppimetsästäjä ...................................  76
+
+Robert Burns.
+Hyvästi, Ylämaa! ..................................  79
+Hyvästi, maine Skottlannin! .......................  81
+Jos mikä lie! .....................................  83
+Ei ketään .........................................  85
+Mun kultani on ruusunen ...........................  86
+Ballochmylen maat .................................  87
+Meerille taivaassa ................................  88
+Viljanleikkuussa  .................................  90
+Tullut läpi viljan ................................  92
+Myllärin Miska ....................................  94
+Jo taatto kielsi, äiti kielsi .....................  95
+Vekkuli-Ville .....................................  96
+
+Thomas Moore.
+Nuori laulaja .....................................  98
+Utakuoro .......................................... 100
+Kaikki kirkkahin -- ............................... 101
+Oi, usein hämyss' yön -- .......................... 103
+
+Lord Byron.
+Kreikalle 1819 .................................... 105
+Hyvää yötä! ....................................... 110
+Sanotaan, toivoss' onni on......................... 114
+
+Kokoelmasta »Heprealaisia Säveliä»:
+1. Hän ihanana hiipii luo ......................... 115
+2. Rinteillä Juudan ............................... 117
+3. Heit' itke! .................................... 119
+4. Taa Jordanin ................................... 120
+5. Mua synkkyys vaivaa ............................ 121
+6. Ois mieleni vilppisä, joksi sen teet ........... 122
+7. Päivänä, jolloin Titus hävitti Jerusalemin ..... 123
+8. Baabelin virroilla ............................. 125
+9. »Kaikki on turhuutta, sanoo saarnaaja» ......... 127
+
+Edgar Allan Poe.
+Korppi ............................................ 129
+
+Pierre-Jean de Béranger.
+Pääskyset ......................................... 136
+Oi, taivas, kuin on herttainen! ................... 138
+Yveto'n kuningas  ................................. 140
+
+Mikael Vörösmarty.
+Julistus .......................................... 143
+
+Mihail Jurjevitsh Lermontov.
+Kasakan kehtolaulu ...............................  147
+
+Adelbert von Chamisso.
+Rajuilma .......................................... 150
+En tajua tuota, en usko ........................... 152
+
+Ludwig Uhland.
+Kappeli ........................................... 153
+Bertrand de Born .................................. 154
+Laulajan kirous ................................... 158
+
+Nikolaus Lenau.
+Kolme mustalaista ................................. 162
+Viivy minuss', synkkä silmä! ...................... 164
+Kaislalaulu ....................................... 165
+Virralla  ......................................... 166
+
+Heinrich Heine.
+Krenatöörit ....................................... 167
+Lorelei ........................................... 170
+Childe Harold ..................................... 172
+Ihanaan aikaan toukokuun -- ....................... 173
+Rein-virtaan värähdellen -- ....................... 174
+Tuoll' yksin Pohjan honka -- ...................... 175
+Kuin kukka olet kaino  ............................ 176
+On timantit sulla ja helmet........................ 177
+Oi, minne he jäi? ................................. 178
+Kysymyksiä ........................................ 179
+
+Holger Drachmann.
+Kokoelmasta »Runoja Levantista»:
+1. Softa laulaa ................................... 180
+2. Yön hiljaisuudessa ............................. 183
+3. Jos Saadia lukisin sulle -- .................... 185
+4. Kai Hafiz gaseelein laulaa ..................... 187
+5. Bospori! sun lainees huokaa .................... 189
+6. Tuskain yöksi oli luotu -- ..................... 191
+7. Sua, Tavernin vartiaa laiskaa! ................. 193
+8. Kammottaa, kun mieleen johtuu -- ............... 195
+9. Vait! soi soitot ............................... 197
+
+Karl Mikael Bellmann.
+Amaryllis ......................................... 199
+
+Esaias Tegnér.
+Ingeborgin valitus ................................ 202
+Ruotsin akatemian viiskymmenvuotis-muistojuhlassa . 205
+
+Juhana Ludvig Runeberg.
+Viapori ........................................... 214
+Sotilaspoika ...................................... 222
+Joutsen ........................................... 223
+
+Viktor Rydberg.
+Kellot ............................................ 225
+Tonttu ............................................ 228
+Aallotar tytölle .................................. 232
+
+Gustaf Fröding.
+Hänen korkea-arvoisuutensa Vexiön piispa .......... 234
+
+
+
+
+Selityksiä ja henkilötietoja.
+
+
+/Quintus Horatius Flaccus./ Roomalainen lyyrikko, 65--8 e. Kr.; hilpeän
+tyytyväisyyden ja elämänilon laulaja. Mukailee useimmiten kreikkalaista
+runoutta. Horatius on omintakeisin eräissä omaa aikakauttaan kuvaavissa
+oodeissa, sekä satiireissaan, joissa hän osoittaa melkoista maailman ja
+elämän tuntemusta.
+
+1. Omistettu sekakuorolle, joka oli laulava Horatiuksen Rooman
+vuosisataisjuhlaa varten sepittämän juhlarunon. -- Damokles hovimiehen
+pään yli ripusti kuningas Dionysios vanh. Sisiliassa juhla-aterian
+aikana jouhen päässä riippuvan miekan. -- *Arkturus* tähden lasku ja
+*Kauriin* nousu lokakuulla tiesi syysmyrskyjen aikaa. Horatiuksen
+maatila ja huvila oli *Sabinum*-vuoriston rinteillä.
+
+2. *Licinius*, Horatiuksen suosijan ja ystävän, Moecenaan lanko.
+
+3. *Grosphus*, roomalainen ritari, jolla oli laajoja maatiloja
+Sisiliassa. -- *Tithonius* oli tarun mukaan saanut ikuisen elämän
+lahjan, ilman ikuista nuoruutta.
+
+5. *Soracte*, vuori pohjoiseen Roomasta.
+
+6. *Bandusian lähde*, runoilijan synnyinseuduilla lähellä Venusiaa.
+Sabinum-laaksossa, lähellä huvilaansa olevalle lähteelle oli Horatius
+antanut saman nimen. -- *Sirius*, koirantähti.
+
+7. *Aineias*, troijalainen urho, taruston mukaan Juliaanisen
+keisari-suvun kantaisä. *Tullus* ja *Ancus*, Rooman muinaisia
+kuninkaita. -- *Minos*, Kreetan kuningas, kuoltuaan tuomari Manalassa.
+*Hippolytus*, Theseuksen poika, Diana jumalattaren lemmikki. *Theseus*,
+ateenalainen kansallissankari. *Pirithous* vangittiin, yrittäessään
+ryöstää Manalan jumalan puolison.
+
+/Heprealaisia lauluja./ *Psalttarin 137:s virsi*, alkukielen rytmillisen
+tekstin mukaan sovittelemalla suomennettu. -- *Sulamith*, alkukielen
+yhteen kuuluvat säkeet yhdistetty; sovittelemalla suomennettu,
+vaarinottamalla alkukielen rytmileikkauksia.
+
+/Nala ja Damajanti./ Kohtaus Nalan ja Damajantin runoelmasta, joka
+liittyy muinaisintialaiseen *Mahabharatan* eepokseen. Eepos esittää
+Arjalaisen heimon sankariaikaa ja valloituskautta Ganges-virran alueella
+noin 1400--1300 e. Kr.
+
+/Muhammed Shemseddin Hafiz./ Persialainen runoilija, maailman suuria
+lyyrikoita, kuoli Schiraassa 1389 j. Kr. Runoilijan omaan nimeen,
+*Muhammed*, liittyvät arvonimet *Shemseddin* (»uskon aurinko») ja
+*Hafiz* (»vahvamuistoinen»), koskapa hän osasi ulkoa koko Koraanin.
+Hafiz oli alkujaan dogmaattisella kannalla, uskon intoilija, erakko ja
+pyhimys, mutta teki varttuneella iällä täydellisen mielipiteiden
+muutoksen ja alkoi nyt lauluissaan taistella munkkien tekopyhyyttä ja
+papiston uskonnollista saivartelua vastaan. Hän julisti panteistisen
+maailmankatsomuksen, puolustaen maallisen elämän kauneuden ihailua ja
+yltiöpäistä elämäniloa. Hafiz nyt laulaa Schiraan ruusuista, rypäleistä,
+satakielistä ja kaunottarista.
+
+3. *Schah Mansur* kuuluu Mussafferidein hallitsijasukuun, jotka olivat
+Persian kuninkaina ennen Tamerlanin valloitusretkeä. Schah Mansurin
+iloisessa hovissa Hafiz eli Schiraassa, Persian silloisessa
+kesä-pääkaupungissa.
+
+/Vincenzo da Filicaja./ Italialainen runoilija, 1642--1707, tunnettu
+miehekkäistä valtiollisista ja isänmaallisista runoistaan.
+
+/Wolfgang von Goethe./ Kaikkien aikojen suurimpia runoilija-neroja,
+monipuolisimpia, yleismaailmallisimpia henkiä. Goethe syntyi Frankfurt
+am Mainissa 1749 ja kuoli Weimarissa 1834. Runolahjoiltaan Goethe on
+varsinaisesti lyyrikko, mutta on etevä runouden muillakin aloilla.
+Eepillinen runoelma »Hermann ja Dorothea». Draamoista ovat »Egmont»,
+»Ifigeneia Tauriissa», »Torqvato Tasso» ja ennen kaikkia »Faust» I--II
+mainittavat. Novelli »Nuoren Wertherin kärsimykset», taiteilija- ja
+yhteiskuntaromaani »Wilhelm mestari» I--II sekä probleemiromaani
+»Vaaliheimolaisuudet». -- Luonnontieteilijänä nykyajan kehitysopin uran
+uurtaja. -- Ministeri ja valtiomies. -- Ajattelijana yksiaiheisen
+maailmankatsomuksen edustaja.
+
+/Friedrich von Schiller./ Saksan suurin runoilija Goethen
+jälkeen. Myös esteetikko ja historioitsija. Syntyi Marbachissa
+1759 ja kuoli Weimarissa 1805. Etupäässä näytelmänkirjoittaja.
+Parhaat draamat »Rosvot», »Kavaluus ja rakkaus»,
+»Maria Stuart», »Orleansin neitsyt», »Wallenstein» I--III ja
+»Wilhelm Tell». Lyriikassa ovat aaterunot ja ballaadit edustavimmat.
+-- Schillerin parhaita ballaadeja ovat aikaisemmin
+suomentaneet Suonio, Paavo Cajander, Uno von Schrowe ja
+O. Manninen.
+
+/Robert Burns./ Skotlantilainen runoilija, 1759--1796.
+Köyhä, pienen maapalstan vuokraaja; maailmankirjallisuuden
+omaperäisimpiä runoilijoita, joka lemmenlauluissaan ja ballaadeissaan
+käyttää osaksi englannin kirjakieltä, osaksi skottilaista
+kansanmurretta. Burnsin runot ovat aina laulettavia.
+On sanottu, että Englannin laajassa maailmanvallassa ei mene
+tuntiakaan, jolloin ei jossain brittiläisellä alueella laulettaisi
+jotain Robert Burnsin runoa. -- *Ayr*-puro, Burnsin kotipaikoilla,
+esiintyy tavantakaa hänen runoissaan. -- *Ballochylen
+Meeri* ei ole sama tyttö kuin se, jolle runo *Meerille
+taivaassa* on omistettu. Viimemainittu on »Ylämaan
+lapsi» Mary Campbell, jonka lemmensuhteen traagillisuutta
+runoilija myöhemmin itsesoimauksin muistelee. Tästä
+suhteesta on Thomas Carlyle antanut liian ihanteellisen
+valaisun, minkä johdosta runoa »Meerille taivaassa» yleensä
+onkin virheellisesti käännetty. Robert Burnsille oli muuten
+lemmenseikkailu ja runoilu yhtä, ja hänen herkkä sydämensä
+voi kiintyä useihin tyttöihin yhtaikaa.
+
+/Thomas Moore/, syntyään irlantilainen, 1779--1852,
+runoili englannin kielellä. On kirjoittanut suuren joukon sointuvia
+lyyrillisiä runoja, usein aikaisempiin sävelmiin. Runokokoelman
+»Iriläisiä säveliä» kautta Thomas Moore on Irlannin
+kansallisrunoilija. -- Itämainen, romanttinen runoteos
+»Laila Rookh» on erityisesti mainittava.
+
+Englantilainen /Lord Byron/, »maailmankaihon» runoilija,
+persoonallisen vapauden soturi, joka intohimoisesti taistelee
+valtiollista ja yhteiskunnallista sortoa sekä uskonnollis-siveellisiä
+ennakkoluuloja vastaan, syntyi Lontoossa 1788 ja kuoli
+1824 Kreikassa, jonka vapautussotaan hän innokkaasti oli
+ottanut osaa. Voimakas lyyrikko, säkenöivä runollisissa kertomuksissaan,
+joiden aihe useinkin on Kreikasta ja Levantista;
+huomattava myöskin näytelmänkirjoittajana. Lord Byronin
+pääteos on keskeneräiseksi jäänyt runoelma »Don Juan»,
+jossa runoilija eepoksen kehyksessä tuo ilmi maailmankaihonsa,
+epäilyksensä, totuudenhalunsa, ihmisvihansa ja ihmisrakkautensa.
+Runollisista kertomuksista mainittakoot »Childe Harold»,
+»Giauri», »Merirosvo», »Abydoksen morsian», »Lara», »Chillonin
+vanki», »Mazeppa» ja »Etelämeren saari». Draamoista parhaat
+ovat »Kain», »Manfred» ja »Sardanapalos». -- Runokokoelma
+»Heprealaisia säveliä» kirjoitettiin sanoiksi juutalaisten ikivanhoihin
+sävelmiin.
+
+*Kreikalle 1819*. »*Onnen-saaret*», kreikkalaisten
+Hesperidein saaret Atlantin valtameressä, nähtävästi Kanarian
+saariryhmä. -- *Pyrrhiche-tanssi*, muinais-kreikkalainen
+asetanssi. -- Tarun mukaan foiniikkialainen *Kadmos*
+opetti kreikkalaisille kirjainkirjoituksen. -- *Anakreon* runoili
+Samos saaren kuninkaan, Polykrateen hovissa. -- *Miltiades* oli
+aikaisemmin ollut Traakian Kersoneson yksinvaltiaana.
+-- Peloponneson kuninkaat lukeutuivat polveutuviksi *Herakleesta*.
+-- *Sunionin niemi*, Attikan eteläpäässä.
+
+/Edgar Allan Poe./ Amerikkalainen runoilija, 1811--1849.
+Etevä novellinkirjoittaja, etupäässä sielun yönpuoleisten
+ilmiöiden terävä valaisija. Myös nykyajan salapoliisikirjallisuuden
+luoja. Runoja Poe on kirjoittanut ainoastaan pienen
+vihkon, jolla kuitenkin on suuri arvo.
+
+/Pierre-Jean Béranger./ Ranskan lyriikalle luonteenomaisen pikkulaulun
+(chansonin) suuri runoilija, 1770--1857. Näissä lauluissa on aito
+ranskalainen, kansanomainen sävy, pilaa ja hilpeyttä, mutta sen ohella
+myöskin vapauden hehkua ja sotaista innostusta.
+
+*Pääskyset*. Kerrotaan, että eräät ranskalaiset soturit Maurein
+vankeudessa olivat salaa vartioiltaan laulelleet viimeistä säkeistöä.
+
+*Yvetot'n kuningas* kirjoitettiin 1813. Runo oli alkujaan pilallinen
+leikki, -- Napoleon I:sen tullipolitiikan johdosta kirjoitettu.
+Myöhemmin runoilija näkyy sitä lievästi muutelleen. Varmaa on, että
+kansa sovellutti runon Ludvig XVIII:teen ja Bourbonilaisiin yleensä, ja
+nyt se ivalauluna sai tavattoman suuren valtiollisen merkityksen.
+
+/Mikael Vörösmarty./ Unkarin tunnustettu kansallisrunoilija, 1800--1855.
+Etevä runouden kaikilla aloilla. Eepos »Zalanin pako» vapaamielisine
+kansallisine aatteineen; romanttiset runolliset kertomukset
+»Tammikunnas», »Tenholaakso» ja »Erlau» y. m. Draamat »Kuningas Salomo»,
+»Kuningas Sigismund». »Aarteenkaivajat», »Uhri», »Hunyadi», »Arpadin
+herääminen». -- *Julistus* on Unkarin kansallishymni.
+
+/Mihail Jurjevitsh Lermontov/, »Venäjän Byron», 1814--1841. Romanttisia
+runollisia kertomuksia, joiden aihe on Kaukaasiasta, »Mtsiri»,
+»Ismail-Bey», »Pyhiinvaeltaja Abrek», »Daimoni» y. m. Novellisikermä
+»Aikamme urho». -- Lennokas lyyrikko.
+
+/Adelbert von Chamisso./ Saksan romantikkoja, 1781--1838. Syntyi
+Ranskassa Boncourtin läänityslinnassa, ja oli lapsena vanhempiensa
+kanssa lähtenyt suurta vallankumousta pakoon. Omisti uudessa
+isänmaassaan saksan kielen täydellisesti. Runolahjoiltaan lyyrikko.
+Runollinen kertomus »Salas y Gomez» ja saturomaani »Peter Schlemihl».
+
+/Ludwig Uhland./ Saksan miehekkäimpiä runoilijoita, 1787--1862. Uhland
+on saavuttanut maailmanmaineen loistavilla ballaadeillaan. Huomiota
+ansaitsevat myöskin draamat »Ernst herttua» ja »Ludvig Baierilainen».
+
+*Bertrand de Born* oli provencelainen trubaduuri, rohkea runoilija,
+yltiöpäinen ritari ja taistelupukari, jonka maineaika sattuu v.
+1180--1195 vaiheille.
+
+/Nikolaus Lenau/ (oikeastaan *Niembsch von Strehlenau*), itävaltalainen
+runoilija; syntyi 1802 Unkarissa, kuoli 1850 mielisairaana. Lyyrikkona
+järkyttävän synkkämielinen skeptikko. Aniharvoissa lauluissa Unkarin
+pustilta on reipas sävy. Huomiota ansaitsee draamallis-eepillinen
+runoteos »Faust». Heikompia ovat eepilliset runoteokset »Savonarola» ja
+»Albigenssit».
+
+/Heinrich Heine./ Maailmankirjallisuuden nerokkaimpia lyyrikoita; syntyi
+Düsseldorfissa 1799 ja kuoli vapaaehtoisessa maanpaossa Pariisissa 1856.
+Heinen runoudessa yhtyvät omituisella tavalla sydämellisin tunnelma ja
+häikäilemättömin iva. Runokokoelmat »Laulujen kirja» ja »Uusia runoja»
+ovat saavuttaneet maailmanmaineen. Heikompia ovat kokoelmat »Romanzero»
+ja »Viimeiset runot». Koko loistossaan Heinen vitsi esiintyy
+valtiollisissa ivalauluissa »Aikakautta koskevia runoja» ja »Saksanmaa,
+talvinen tarina». Runoteos »Atta Troll» on oikeastaan pilajutelma.
+Suorasanaisena pakinoitsijana Heine on verraton.
+
+*Childe Haroldilla* tarkoitetaan Lord Byronia.
+
+/Holger Drachmann./ »Nuoren Tanskan» aikaisempi lipunkantaja,
+monipuolinen, raikas ja kuvarikas, äärettömän tuottelias runoilija,
+1846-1908. Drachmann on julkaissut suuren joukon romaaneja ja novelleja,
+lähes kolmekymmentä näytelmää sekä pitkän sarjan lyyrillisiä runoelmia.
+Kokoelmassa »Laulujen kirja» on m. m. runosikermä »*Runoja Levantista*».
+
+3. *Saadi*, Persialainen runoilija k. 1273.
+
+/Karl Mikael Bellman./ Ruotsin alkuperäisimpiä runoilijoita, 1740--1795.
+Bellman käsittelee runoissaan kansanomaisia aiheita sekä oman
+aikakautensa Tukholman-elämää. Sanat ja sävelet liittyvät hänen
+runoissaan täydellisesti yhteen. Bellmanin parhaat runokokoelmat ovat
+»Fiedmanin epistolat» ja »Fredmanin lauluja».
+
+/Esaias Tegnér./ Ruotsin suurin runoilija, syntyi 1782 ja kuoli Vexiön
+piispana 1846. Aaterikas, kuvarikas ja lennokas lyyrikko. Tegnérin
+pääteos on runoelma »Fritiofin satu», jossa kuvaillaan
+muinais-skandinaavilaista viikinkiaikaa. Tämän ohella romanssi »Aksel»,
+uskonnollinen idylli »Ehtoollislapset», idylli »Kruunumorsian» ja
+runokatkelma »Gerda». Säkenöivä ja nerokas puheissaan sekä
+suorasanaisissa kirjoituksissaan.
+
+*Ruotsin akatemian 50-vuotismuistojuhlassa*. *Karl von Linné*,
+maailmankuulu luonnontutkija, kasvien luokittaja. -- *Melanderhjelm*,
+matemaatikko ja tähtitieteilijä. -- *Scheele*, Euroopan-maineen
+saavuttanut kemisti. -- *Bergman*, monipuolinen luonnontutkija,
+fyysillisen maantieteen perustaja. -- *Lagerbring*, historioitsija. --
+»Ihmiselon kurjuus»: viittaus *Gyllenborgin* runoon. -- »Atis ja
+Camilla»: suomalaisen *Creutzin* runoelma. -- »Pohjan Dionysos»: *Karl
+Mikael Bellman*, jonka rintakuva on pystytetty Tukholman Eläintarhan
+puistoon. -- »Haudan portit aukee» j. n. e.: lainaus *Lidnerin*
+runoelmasta »Viimeinen tuomio». -- »Päivän hetket», »Leikkuu» ja
+»Toivo»: *Oxenstiernan* runoelmia. -- »Sulon ihanteesta» j. n. e.:
+lainaus *Kellgrenin* runosta »Uusi luominen». -- *Adlerbeth* käänsi
+ruotsiksi roomalaisten runoilijain, Vergiliuksen, Horatiuksen ja
+Ovidiuksen teoksia. -- *Rosenstein*, kaunopuhuja, valistusfilosofi,
+kirkollisasiain valtiosihteeri ja Ruotsin akatemian vakinainen kirjuri.
+-- *Leopold*, Kustaavinajan kuuluisimpia runoilijoita, kriitikko ja
+ajattelija; otti osaa aikakauden kirjallisiin taisteluihin.
+
+/Juhana Ludvig Runeberg/ syntyi 5. helmikuuta 1804 ja kuoli 6.
+toukokuuta 1877.
+
+*Viapori:* »Det skall dock väcka mindre sorg,
+           än det bar på Sveaborg.»
+
+Minä käännän nämä säkeet: »Tämä on kuitenkin tuottava vähemmän surua,
+kuin se tihutyö, minkä hän teki Viaporiin nähden.» -- Runebergista on
+muuten kaukana se ajatus, että Cronstedt muka olisi linnan rahasta
+-- *myönyt*.
+
+*Sotilaspoika:* »*En vacker* soldat», vanhempi merkitys, *hjältemodig* =
+sankarillinen.
+
+/Viktor Rydberg./ Ruotsin kirjallisuuden suurmiehiä; runoilija,
+monipuolinen tutkija, kulttuurihistorioitsija ja uskonnonfilosofi,
+1828--1900. Korkea ihanteellisuus henkii Rydbergin koko elämäntyöstä;
+täydellinen sopusointu vallitsee henkilön ja kirjailijan välillä.
+Rydbergin lyyrilliset runot kuuluvat parhaaseen, mitä koskaan on
+kirjoitettu. Pitempiä runoelmia ovat »Prometeus ja Ahasverus» sekä »Uusi
+Grottelaulu». Hänen romaaneistaan ovat huomattavimmat »Viimeinen
+ateenalainen», »Singoalla» ja »Aseseppä».
+
+/Gustaf Fröding./ Ruotsalainen runoilija, 1860--1913. Vilkasilmeinen ja
+nerokas lyyrikko, itsenäinen ja monisärmäinen runoaiheiltaan; kielen
+käytössä todellinen taituri. -- *Vexiön piispa* on Esaias Tegnér.
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Sata runoa, by Various
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SATA RUNOA ***
+
+***** This file should be named 18411-8.txt or 18411-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/1/8/4/1/18411/
+
+Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
+Proofreaders Europe.
+
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/18411-8.zip b/18411-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..cfb6547
--- /dev/null
+++ b/18411-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..726e9d6
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #18411 (https://www.gutenberg.org/ebooks/18411)