diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 18393-8.txt | 7344 | ||||
| -rw-r--r-- | 18393-8.zip | bin | 0 -> 155376 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 7360 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/18393-8.txt b/18393-8.txt new file mode 100644 index 0000000..eca1e7b --- /dev/null +++ b/18393-8.txt @@ -0,0 +1,7344 @@ +The Project Gutenberg EBook of Haapakoskelaiset, by Jac. Ahrenberg + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Haapakoskelaiset + Romaani Itä-Suomesta + +Author: Jac. Ahrenberg + +Translator: Aatto S. + +Release Date: May 15, 2006 [EBook #18393] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HAAPAKOSKELAISET *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +HAAPAKOSKELAISET + +Romaani Itä-Suomesta + + +Kirj. + +JAC. AHRENBERG + + +Suomensi Aatto S. + + +K. E. Holm, Helsinki, 1893. + + + + +I. + + +Haapakosken vanhalla kartanolla Kymin pitäjässä oli tiluksia +kummallakin puolen tätä historiallista jokea. Emätila, alkuaan +vähäpätöinen tilus, oli siitä Viipurin puolella. Ostolla, vaihdolla ja +perinnöllä oli sitä laajennettu joka taholle. Sen paraana arvona eivät +kuitenkaan olleet pellot eikä niityt, vaan muhkeat metsät, jotka ikään +kuin jostakin kohtalon oikusta olivat saaneet olla aivan rauhassa sekä +kirveeltä että tulelta. Vielä tuottavampi oli lohenpyynti, jota monen +miespolven aika oli harjoitettu kauneissa koskissa, jotka kuohuivat +joen povessa lepäävien saarien ympäritse. + +Itse päärakennus oli joen vasemmalla rannalla korkealla harjulla, joka +haarautuu Savonselästä, siitä hiekkaisesta harjujonosta, joka muutamia +peninkulmia ylempänä tultuaan Salpausselän poikki kulkee pitkin joen +vartta ja etelämpänä Haminan luona vähitellen alenee siksi +yksitoikkoiseksi hietatasangoksi, joka ympäröitsee tätä vanhaa +rajalinnaa. + +Haapakosken kartanolla oli kuten kaikillakin rajakartanoilla ollut +kirjavat vaiheet. Sen ensimmäisestä omistajasta, ritari Yngve +Niilonpojasta, oli kansan kesken tarinoita ja lauluja. Ne kertoivat +salaperäisestä rikoksesta, joka jotenkuten liittyi siihen yleiseen +uskoon, että ritarilla oli kultainen taikatorvi. Se torvi kaiullaan +houkutteli seudun nuoret neitoset ritarin linnaan. Kerran oli torvi +taas kaikunut ja houkutellut turmioon ritarin oman tyttären. +Rangaistukseksi siitä oli ukon tuli lyönyt linnaan ja polttanut sen +poroksi. Tämän muinaisen linnan paikalla kasvoi nyt mitä tavallisesti +kasvaa sellaisissa paikoissa, joissa ihmisiä on asunut ja oleskellut. +Ohdakkeita, koiruohoa, nokkosia ja takiaisia seisoi miehen korkuisena +metsänä linnan sijalla. Torven sai perillinen pelastetuksi tulesta ja +ripusti sovitusuhriksi alttarin viereen pitäjän pieneen, harmaakiviseen +kirkkoon. Siinä se riippui monen miespolven ajan, kunnes venäläiset +ison vihan aikana ryöstivät herran huonetta ja veivät saaliinansa myös +tämän ritaritorven. + +Kuin eräs Helsingin professori monta vuotta sitte toimitti +tutkimuskaivamisia muinaislinnan paikalla, sai tarina vielä enemmän +vauhtia ja luotettavuutta kansassa, semminkin kuin professori lienee +löytänyt suippopäisiä taikakiviä ja pienen hopeaisen kuvan tuosta +onnettomuuden torvesta. Sittemmin ei ole kuultu tiluksesta muuta kuin +että sitä joka hallitsijan vaihdoksessa laajennettiin. Kuin Keith ja +Lacy iskivät miekkansa Elisabet Petrovnan aikana Suomen maahan, tuli +kartano halaistuksi kahtia. Sen osan, joka oli itärannalla, antoi +voittaja lääniksi Moskovan yliopiston perustajalle kreivi Shuvaloville. +Yhden ainoan kerran lienee kreivi salaperäisen ritari d'Eonin seurassa, +jonka sukupuolesta oppineet vielä tänäkin päivänä kiistelevät, käynyt +näillä tiluksillaan, vetänyt koskista ylös pari lohta, metsästellyt +jonkun aikaa ja kadonnut sitte sieltä ainiaaksi. + +Se osa tiluksista, joka oli joen länsipuolella, jäi entisen omistajan +Stålsköld Hornin haltuun. + +Muistettavan merkillisinä vuosina 1788-90 oli Haapakosken omistajana +Kaarle Kustaa Stålsköld Horn. Tämä Horn, vaikka olikin läheistä sukua +Hästeskolle sekä Jägerhornin ja monen muun Anjalan miehen ystävä, oli +kuitenkin innokas Kustaa III:nen ihailija, kuten monet tämän kuninkaan +aikaiset muotokuvat ja muut muistomerkit todistivat, joita uskollisesti +säilytettiin Haapakoskella. Kaarle Kustaa Horn kuoli siihen aikaan, +kuin hänen ihanteensa, kolmannen Kustaan, kunnia oli juuri +korkeimmillaan. Hänen poikansa Erik oli mukana Suomen viimeisessä +sodassa ja sen ensimmäisessä taistelussa. Sillä juuri täällä hänen +isäinsä kartanon luona jymähti ensimmäinen tykin laukaus, tästä kautta +marssi ensimmäinen plutoona venäläistä jalkaväkeä rajan yli. Sodan +päätyttyä oli herra Erik myöskin mukana perustamassa sitä valtiomuotoa, +joka nyt on jo lähes yhdeksän kymmentä vuotta suojannut meidän +maatamme. 1809 vuoden valtiopäiväin jälkeen tuli hän vapaaherraksi ja +sai 1812 nähdä sen onnen, että rauha jälleen paransi, mitä sota oli +paloitellut. Vapaaherra Erik Stålsköld Horn näet sai takaisin sen osan +isäinsä tiluksista, joka oli Kymin itäpuolella. Herra Erik muutti +jälleen joen poikki, repi melkein kokonaan hajalleen vanhan +päärakennuksen, josta ainoastaan muutamia huoneita on enää jäljellä, ja +rakensi isäinsä ikivanhan kartanon paikalle yksinkertaisen ja matalan, +vaan mukavan kivikartanon, jossa oli alakerrassa tilavia huoneita ja +päällä viehättävä yliskerros, kaikki muinaisaikaiseen malliin. + +Hyvin kunniarikkaana ja ijäkkäänä vaipui vapaaherra kuoleman uneen ja +hänet haudattiin suvun hautakuoriin pitäjän pieneen kirkkoon, johon ei +ketään koko suvusta ollut haudattu aina Uudenkaupungin rauhan ajoista +asti. Vapaaherra Erikin pojan kuoltua tuskin viisikymmenvuotiaana jäi +kartano perinnöksi pojanpojalle Aleksander Stålsköld Hornille, +salaneuvokselle, joka oli Suomen Keisarillisen Senaatin +varapuheenjohtajana, maamarsalkkana ja muissa maansa korkeimmissa +viroissa -- tämän kertomuksen aikaan jo seitsemän kymmenen ikäinen, +eläkettä nauttiva mies, innokas maanviljelijä ja kunnan asiain +harrastaja. Hän eli nyt Haapakosken tilalla tyttärensä Hannan kanssa; +poika Erik oli jo vuosikausia ollut upseerina palveluksessa Venäjällä. + +Vapaaherra Aleksander Horn oli aikaisin nainut vanhasta suomalaisesta +suvusta hiljaisen ja kainon vaimon, joka oli enemmin tunnettu +lämpöisestä sydämmestään kuin selvästä järjestä. Hääpuuhien aikaan oli +kerrottu hänen ainoastaan vastahakoisesti ja vasta paljon epäilemisen +ja houkutuksen jälkeen suostuneen tähän naimiseen. Aleksander Horn oli, +kuten hän silloin lausui, tahtonut kasvattaa hänet suuren kartanon +arvon mukaiseksi hallitsijattareksi; mutta hänen kasvatustapansa ei +lienee ollut oikein sovelias, sillä Matilda -- se oli vaimon nimi -- +pysyi kainona ja arkana yhä edelleen kuolemaansa asti. Rakastaen +kotiaan ja lapsiaan vietti hän elämää, joka vapaaherran ulos päin +pyrkivän vaikutuksen rinnalla pysyi niin vähäisenä, että sitä muut +ihmiset eivät huomanneet ollenkaan. + +Kohta vaimonsa kuoleman jälkeen vapaaherra loistavalla tavalla toi ilmi +harvinaiset hallinnolliset ominaisuutensa. Hänen horjumaton +vanhollisuutensa ja lain kunnioituksensa eivät sallineet mitään +Macchiavellin temppuja, kuin tuli puheeksi maan säätyjen kokoon +kutsuminen. Siten yleni hän kerrassaan yleisen suosion huimaavaan ja +horjuvaan korkeuteen ja pääsi tuota pikaa niihin korkeihin virkoihin, +joissa hän on ollut. Hänen sukulaisensa ja ystävänsä ihmettelivät +äkillistä voimaa ja pontevuutta, jota hän osoitti vaimonsa kuoltua, +sillä ensin näytti tämä kuolemantapaus koskeneen häneen erittäin +kovasti. Itse tiesi vapaaherra paremmin kuin muut, mistä sen voiman +lähde kuohui esiin. + +Hän tarvitsi kovaa henkistä työtä, tukeuttaakseen kalvavat muistot, +joita hänen aikaisin pois menneen vaimonsa kuolema hänessä herätti. +Kuuluisuus lohduttaa, sanotaan, mutta kellä on ollut kestävyyttä ja +voimaa taistelemalla kiivetä johonkin kuuluisuuden monista pikku +temppeleistä, hän kyllä paraiten tuntee, mitä se taistelu on hänelle +maksanut. Vapaaherra Aleksander Horn ei ollut minkään työn avulla +voinut koskaan unhottaa, että se vaimo, jota hän oli sanonut omakseen +ja rakastanut ja kunnioittanut koko elinaikansa, ei ollut hänen omanaan +omasta vapaasta vaalistaan eikä myöskään ollut onnellinen. + + * * * * * + +Toukokuun lopulla vapaaherra vanhus käveli edes takaisin huoneessaan +kaikkein paraimmalla mielellä. Hän katsoi kyllä jo kymmenettä kertaa +lämpömittaria, ilmapuntaria ja tuuliviiriä: kaikki merkit näyttivät +niin otollisilta kuin mahdollista. Ilma oli lämmin, ilmapuntari +korkealla ja tuuliviiri osoitti etelätuulta. + +-- Huomenna kylvämme ohran. Sen teemmekin, lempo vie. Hanna, Hanna, +tulepas tänne, tyttöseni. + +Neiti Hanna, senaattorin ainoa tytär, tuli salista, jossa hän oli +istunut vertaillen englantilaista ja ruotsalaista raamattua toisiinsa. +Hän oli pitkävartaloinen, vähän miesmäinen, vaan kuitenkin miellyttävä +nainen, ijältään 25 ja 30 vuoden välillä. Viisaat silmät katselivat +vähän surumielisesti. Kulmakarvat, hienot ja kauniin kaarevat, +ulottuivat nenän kohdalla melkein yhteen asti, joka sukuperintö oli, +kuten perhekuvat todistivat, huomattavana enimmillä suvun jäsenillä. +Kaksi jotenkin selväpiirteistä poimua kulmakarvain välillä todisti +hänen kokeneen elämän vakavuutta ja kestäneen monta ankaraa sisällistä +taistelua. + +-- Mitä tahdot, isä? sanoi hän levollisesti miellyttävällä +alttoäänellään. Katsahdettuaan isäänsä kasvoihin ja huomattuaan, kuinka +iloinen hän oli, lisäsi hän heti: Mitä on tapahtunut, sinähän näytät +kuin, kuin olisi ... oletko saanut kirjeen Erikiltä? + +-- Olen, tyttöseni -- ja vanhus hieroi käsiään tyytyväisyydestä. -- +Tänään vietämme ilopäivää, laita lautapeli kuntoon ja totitarjotin +myös. Setä Maunu Jaakko Velenius tulee tänne tänään. Niin niin, +tyttöseni, älä katsokaan noin ankarasti minuun, kyllä meidän pitää +saada totia tänä iltana. + +-- No, mutta mitä Erik on kirjoittanut? sanoi neiti Hanna ja huokasi +konjakin tähden, sillä hän oli ankara raittiuden ystävä ja olisi +mieleensä nähden, jos vain olisi voinut, karkoittanut kaikki väkijuomat +koko talosta. + +-- Erik, niin, näetkös, en minä yksistään Erikin kirjeen tähden ole +iloinen. On minulla montakin ilon syytä. Huomiseksi saamme ohran +kylvylle hyvän ilman. Tänään sain hyviä uutisia Helsingistä. Sitte +vielä on puutarhuri Jaakko ollut raittiina, ihan maistamatta kolme +kuukautta sen pilleriparannuksen jälkeen, eikä minun tarvitse erottaa +häntä palveluksesta, kuten uhkasin. Hän saa nyt armosta tehdä jälleen +syntiä, ehkäpä marraskuuhun asti. + +-- No, olipa siinä paljo iloittavaa, sanoi neiti Hanna, tavoitellen +leikkiä ja hymyä, joka ei ollenkaan kaunistanut hänen muotoansa. Niin, +minä olen puhunut paljon ja vakavasti Jaakon kanssa, nuhdellen häntä +syntisestä elämästään. Mutta mitä kirjoittaa Erik? + +-- Tuossa on hänen kirjeensä ja sen sisässä on toinen sinulle. Hän +pääsee pois turkmeenien maasta ja on saanut Moskovassa pataljoonan. + +-- No vihdoinkin, Erik parka, hän lienee... + +-- Vihdoinko! Kolmen kymmenen ijässä ja översti! Ei: _jo_ sinun pitää +sanoa, pikku Hanna. Senaattori laski kätensä neiti Hannan olkapäille, +katsoi ystävällisesti hänen vakaviin, tummiin silmiinsä ja veti henkeä +syvään. -- Hanna, minä olen iloinen, että hän, viimeinen meidän +sukuamme, on poissa sotakentältä. Ylpeyteni kielsi minua kutsumasta +häntä kotiin kesken tulisinta sotaretkeä, mutta nyt ... ja vanhuksen +silmät kostuivat. + +-- Sinulla on siis kaikissa tapauksissa ollut ikävä häntä, isä? + +-- Eikö olisi ollut? Ja senaattorin silmässä loisti jotakin, jota hän +ei ollut halukas näyttämään muille ihmisille eikä edes neiti +Hannallekaan. -- Mutta kas tuossahan se jo onkin Maunu Jaakko. + +Liikutettuna riensi neiti Hanna ulos salin ovesta juuri yht'aikaa, kuin +provasti Maunu Jaakko Velenius, senaattorin koulu-, lukio- ja +yliopistokumppani sekä vanha ystävä, astui sisään tampuurin ovesta. + +Tulija oli voimakas, seitsemän kymmenen ikäinen vanhus, pyöreät ja +lihavanlaiset kasvot sileiksi ajeltuina. + +-- Hyvää iltaa, hyvää iltaa tänä siunattuna kevätiltana. Minä kylvin +ohran tänään. + +-- Kas sinua, sinä olet pitänyt kiirettä. Olisipa minun pitänyt tehdä +samoin, mutta meidän Johansson, niin, senhän sinä kaikki tiedät. Vaan +terve tuloa, terve tuloa, vanha kumppani. Nyt saat kuulla uutisia -- ja +senaattori vihelsi -- oikein oiva uutisia. + +-- Vai niin, onko se se suuri uutinen, jonka lupasit ilmaista minulle +tänä keväänä. + +--- Juuri se. Ole hyvä, käy istumaan. No, piippu, sohva tai lautapeli, +minkä valitset? + +-- Sohvan. + +-- Ahaa, ollaan utelias. No no, käy sitte sohvaan, tuohon +korkeasukuisen ja tuiman herra Erik Samuel Stålsköld Hornin kuvan alle +ja odota, niin saat kuulla jotakin, joka koskee hänen jälkeläisiään. +Senaattori meni sanomalehdillä, papereilla, siemen- ja kivinäytteillä +kokonaan täytetyn pöydän luo, etsi esiin silmälasinsa, asetti ne +suurelle kaunismuotoiselle nenälleen ja otti pöydältä tukun +asiakirjoja. Sitte astui hän sohvan luo, kävi istumaan provastin +viereen, heitti toisen polven toisen päälle, laski paperit polvelleen, +rykäsi ja alkoi: + +-- Me Aleksander II Jumalan armosta koko Venäjänmaan keisari ja +itsevaltias, Suomen suurruhtinas y.m. y.m. + +-- Jätä nuo kaikki sikseen, sanoi provasti. + +-- Jahaa -- julistamme täten Haapakosken rälssitilan, Hilnäisin +verotilan, siihen kuuluvat Kiiskon, Vanhankylän ja Vainikan sekä +Vahvaniemen tilat j.n.e., j.n.e. -- niin, nuohan kaikki sinä tiedät +vanhastaan -- ja vapaaherra käänsi lehden ja korotti äänensä -- +sukuperinnöksi vapaaherrallisessa Stålsköld Hornin suvussa +Haapakoskella. + +-- No ihmettä! Ja provasti hypähti ylös hyvin kummastuneena. Milloinka +se on tuo tapahtunut ja mitä hyötyä siitä on? + +-- No mitä minä sanoin, että sinä olit kummastuva vai mitä! + +Provasti alkoi nauraa. -- Hyvä veli, kuin ajattelen sitä ... sitä... + +-- Mitä sitte? + +-- Sitä aikaa, jolloin asuimme Ludviginkadun varrella, muistathan, +siinä pienessä ylioppilashökkelissä. + +-- No entä sitte. + +-- Mistä me kiistelimme siihen aikaan; sinä olit punaisin +kansanvaltalainen, vaikka olitkin aatelismies. Oikea Jakobiini, +vallankumouksen mies. Sinä puolustit kaikkia 1848 vuoden aatteita, +muistelenpa sinun kirjoittaneen jotain runomitallakin siitä asiasta. +Minä olin jo silloin kirkon ja uskonnon puolustaja, ja nyt, nyt sinä +olet ylimys, syntymältäsi tietysti, mutta myöskin uskoton entiselle +nuoruudellesi. + +-- Ta ta ta, sanoi vapaaherra. Entä sinä itse? Sinä olit vanhollinen, +mutta kuka on puolihullu raittiusmies, kuka on kansanvaltalainen, kuka +naisasian ja yhteiskoulun harrastaja, juuri sinä. Missä ovat nyt sinun +nuoruuden ihanteesi? Mutta leikki sikseen. Että sinusta on tullut se, +mikä olet, käsitän minä varsin hyvin ja samoin toivon sinun käsittävän, +että minusta on elämän koulussa, tuossa korkeudessa, jossa olen +oleksinut, tullut se, mikä nyt olen: Haapakosken sukuperintöläinen +Stålsköld Horn. + +Provasti kävi jälleen istumaan. + +-- No, mutta mitä nyt oikeastaan tarkoitat kaikella tällä? Ja mitä +sanoo tyttäresi Hanna siitä? + +-- Hanna, niin hän on toistaiseksi asian puolella sydämmestään ja +sielustaan. Mutta kuinka sitte, jos Erik, kuten toivon, kohta naipi ja +tänne tulee uusi emäntä, sitä asian puolta hän ei liene vielä tarkoin +punninnut. No, minä olen sitä varten asettanut niin, että Erik siinä +tapauksessa saa hoitoonsa vanhan isäin kartanon Hilnäisin tuolla puolen +jokea. Mitä minä sillä muuten tarkoitan, sen sinä kyllä tiennet +paremmin kuin kukaan muu. Olemmehan siitä asiasta usein puhelleet. Minä +tahdon, että Suomen ensimmäinen sääty, josta valtiovallan ja kansan +välittäjäin tietysti tulee lähteä, voisi milloin hyvänsä sanoa kummalle +päin tahansa, kuin velvollisuus käskee: kiitoksia paljon, mutta minä en +tahdo enää kauemmin kannattaa tätä asiaa. Itsenäinen aatelisto on +sellaiselle maalle kuin meidän paljon tärkeämpi kuin mikään muu. Kuinka +tälle maalle olisi käynytkään, ell'ei Porvoon valtiopäivillä olisi +ollut sellaisia miehiä kuin minun isä vainajani, kuin Morian, +Mannerheim ja Gyldenstolpe. Suomen aatelisto ja arkkipiispa vetivät +kuorman ylös liejusta, siitä ei ole vähintäkään epäilystä. Minä +surkuttelen tuota virkamies-aatelistoa, joka nyt uiskentelee pinnalla +Helsingissä. Nimet sillä on kuin kaupunginläheteillä ja +portinvartioilla Tukholmassa, mutta ei mitään muinaismuistoja eikä +mitään historiaa, se kuittaa vain palkkansa, tyytyy ja saa tyytyä +melkeinpä mihin hyvänsä. + +Nyt toi palvelustyttö sisään teetä ja totilasit. + +-- Näetkös, sitä minä tahdon yleensä katsoen, mutta mitä minuun itseeni +tulee, tahdon minä vielä yhden asian, ja sitä tahdot sinäkin, Hanna, +sanoi hän tyttärelleen, joka nyt tuli sisään käsitöineen. + +-- Minä tahdon saada poikani kotiin. Minä tahdon, että hän oppii +tuntemaan, mitä velvollisuuksia hänellä suomalaisena aatelismiehenä on. +Hänen ei pidä joutua kiusaukseen jäädä sinne pois, myödä tämä +kartanonsa, johon hänen sukunsa on polvesta polveen pannut vaivaa ja +työtä, ja siirtyä pois siitä maasta, jota hänen tulee palvella. +Vahvempaa pidintä kuin kartano ei ole. Maa, se vetää. Jos sinulla on +kappale maata ijäisesti suvun omana, niin ennemmin tai myöhemmin tulee +joku sinun nimisesi sinne ja istuttaa uuden vesan samaan paikkaan, +jossa myrsky tapasi vanhan rungon. Maa vetää kuin magneetti kaiken +elämän puoleensa, jopa aivan itseensä. Käsitätkö nyt, Maunu Jaakko, +mitä tarkoitan? + +-- Miksi en käsittäisi, vanha ystävä. Kiitos selityksestä. Tuon kaiken +olen sanonut sinulle jo neljä kymmentä vuotta sitte. + +Senaattori nauroi. -- Saattaa kyllä olla niin, se tapahtui varmaankin +siihen aikaan, jolloin sinä vielä olit vanhollinen. + +-- Niin juuri silloin, myönsi provasti pannessaan piippuun, kuin sinä +olit tasavaltalainen ja kansanvaltalainen. Mutta saattaapa olla aivan +sama, mitä sinä ja minä olemme olleet; nyt minä olen aivan yksimielinen +sinun kanssasi tästä asiasta. Kuin ajattelen, kuinka paljon meidän +jalointa vertamme on turhaan juossut siellä poissa, kuinka monta meidän +suurimpia perheitämme on sotkeutunut suureen onnen tavoittelijain +virtaan keisarikaupungissa ja hukkunut siihen pyörteesen, joka kuohuu +ja kiehuu valtaistuimen juurella, niin olen iloinen siitä, että sinun +Erikkisi ei ole kuuluva heidän joukkoonsa. + +-- Niin niin, rakas veli, Ruotsi on ottanut osansa, nyt ottaa Venäjä +myös osansa, sanoi vanhus huoaten. + +-- No no, isä, virkkoi neiti Hanna, tänään sinulla ei ole syytä +valittaa. Sinä olet tehnyt velvollisuutesi. Ja sitä paitsi saamme kai +Erikin kohta kotiin. + +-- Tuleeko Erik kohta kotiin, sanoi provasti iloisesti ja kummastellen, +ja piippu pysähtyi suuhun mennessään keskitielle. -- No, se ilahuttaa +minua. + +-- Entä minua sitte, sanoi senaattori hitaasti, hämmensi teetään ja joi +sitä pikku siemauksin. Kuin johdun ajattelemaan Venäjää, sanon kuin +saksalais-roomalainen keisari kerran Italiasta: paljo on jälkiä sinne +päin, vaan vähä sieltä palaavia. Ja ne miehet, jotka sieltä joskus +palaavatkin, eivät aina ole samanlaiset kuin sinne mennessään. Mutta +kuulkaammehan, mitä Erik kirjoittaa, tahdotko, Hanna, lukea meille +hänen kirjeensä? + +Neiti Hanna otti kirjeen käsiinsä. Juuri hänen yrittäessään lukemaan +tuli puutarhuri Jaakko sisään. Hän näytti hyvin vilkkaalta, niin että +vapaaherra vanhus aivan peljästyi ja luuli hänen jälleen langenneen +viinan kiusaukseen. + +-- No, mitä nyt sitte? kysyi hän. + +Jaakko kumarsi oven suussa ja vastasi leveästi hymyten: niin, minä vain +tulin ilmoittamaan, että se suuri englantilainen emä on saanut +porsaita. + +-- Mitä sinä sanot, Jaakko, no sepä oli iloinen uutinen. Kuinka monta +porsasta? + +-- Kuusitoista, ja Jaakko nauroi niin, että kaikki hänen hampaansa +näkyivät. + +-- Kuusitoista, no lempo soikoon, katsos sitä. Jaakko, mene ja sytytä +lyhti. Tule sinäkin, Maunu Jaakko, meidän pitää mennä katsomaan, se on +minun kallis, uusi emäsikani, joka tuotiin Northumberlannista. Jaakko, +vie sana myös voudille ja vanhalle Vapulle, heidän pitää tulla mukaan. +Muutamia porsaita täytyy toimittaa pois, muuten emä syöpi ne suuhunsa. + +Koko talo läksi liikkeelle. Vapaaherra heitti ylleen lyhyen turkin ja +pisti jalkaansa suuret kalossit. Provasti sai vanhanaikaisen viitan, +jossa oli senkin seitsemän kaulusta, neiti Hanna heitti olkapäilleen +saalin, ja pitkässä jonossa, etupäässä nyt juuri ulos tullut vouti sekä +vanha Vappu, marssittiin alas muhkean, tiilistä rakennetun sikolätin +luo, joka oli aivan puutarhurin asunnon vieressä. Isäkarju makasi eri +osastossaan yksikseen ja nukkui kaikessa rauhassa, pitämättä vähääkään +lukua perhehuolista. + +-- Näytäs, Vappu, tulta tänne lähemmä. Katsos, miten suloisia elukoita, +sanoi neiti Hanna, ja hänen kasvonsa loistivat tyytyväisyydestä. + +Suuri englantilainen ei ollut hyvillään lapsivuodetervehdyksestä, vaan +röhki äkäisesti ja näytti huolissaan lukevan suurta laumaansa. + +-- Kuinka ruusupunainen se on tuo nuori emä, sanoi provasti. + +-- Niin, eikä sillä ole myöskään mitään harjaa, se on sileä kuin +sipuli, lisäsi Vappu. + +Vapaaherra vanhus antoi heti kaikkein tarkimpia, käytölliseen +kokemukseen perustuvia neuvoja, kuinka suurta englantilaista tuli +hoitaa, ett'ei se eksyisi toimittamaan betlehemiläistä verisaunaa. + +-- Kaikki te tiedättekin, herra parooni, ihmetteli vanha Vappu +isäntänsä monitietoisuutta. + +-- Jahaa, nyt palaamme jälleen ylös ja tyhjennämme lasin suuren +englantilaisen menestykseksi, ja kuukauden kuluttua sinä, Maunu Jaakko, +saat porsaista pari kappaletta. + +Provasti kiitti, ja niin lähdettiin taas liikkeelle kevätillan +viileässä. Taivas oli idän puolelta valoisa; kevyt, ilmainen, +sinipunerva sumu verhosi laaksoa, ruisrääkkä narskutti oraspelloilla ja +koski kohisi tuolla alhaalla. + +-- Mikä ihana kevätilta, tämä tekee vanhoille hyvää, tuntee itsensä +kymmentä vuotta nuoremmaksi, eikö totta, veli? + +-- Niin, kyllä se on varma tosi, mutta nyt menemme sisään, toti +jäähtyy. + +Vapaaherra ja hänen vieraansa astuivat jälleen vanhanaikaiseen +huoneesen, kävivät istumaan suureen, nahalla päällystettyyn sohvaan, +tupruttivat piippujansa ja jatkoivat keskusteluaan siitä, johon se +äsken päättyi. + +-- Poikasi kirje, niin, saammeko kuulla sen? + +-- Tietysti. Hanna kulta, käypäs tuomassa tänne Erikin kirje. + +-- Kuulepas, kuinka teidän välinne, Erikin ja sinun, on nyt tähän +aikaan? Hänhän näyttää kirjoittavan sinulle, sanoi provasti. + +Vapaaherra huokasi. -- Hm, enimmäkseen hän tietysti kirjoittaa +sisarelleen. Minä saan kuulla häntä koskevat asiat kiertoteitä. Nyt on +hän kuitenkin kunnioittanut minuakin kirjeellä. + +Provasti huokasi vuorostaan. -- Sinä olit liian ankara häntä kohtaan. +Hän oli aina luonteeltaan hento, siinä hän on äitinsä kaltainen. Minä +sanoin sinulle moneen kertaan: pitele varovasti sitä poikaa. Sellaisia +uneksijoita ja haaveksijoita kuin hän pitää kohdella erittäin +varovasti. + +Vapaaherra katsoa tuijotti synkästi eteensä. Se oli hänen elämänsä +katkerin muisto, hänen suurin surunsa. Hänen ainoa poikansa oli niin +kauan, kuin hän voi muistaa, ollut kylmä, umpimielinen ja salaperäinen +häntä kohtaan, vaikka hän kaikille muille oli aivan avomielinen ja +suora. + +Vapaaherra vanhus oli asettanut itseään kohtaan suuret vaatimukset, +mutta samaa hän vaati muiltakin, jotka olivat hänen lähellänsä. Sitä +paitsi hän kaikkia muita, paitsi tytärtänsä Hannaa, kohtaan menetteli +jotenkin jyrkästi sekä julkisessa elämässä että kodissaan. Näin ollen +eivät vaatimukset poikaa kohtaan suinkaan jääneet vähäisiksi, eikä se +tapa, jota hän käytti niitä toteuttaessaan, ollut lempeimpiä. Hän oli +peljästyttänyt poikansa jo hänen pienenä ollessaan, ja nuorukaisena +tunsi poika isäänsä kohtaan kunnioitusta, joka melkein vivahti pelkoon. +Paraastaan päästäkseen vapaaksi ja riippumattomaksi näistä isänsä +ankaroista vaatimuksista oli Erik pyrkinyt kadettikouluun, mutta ennen +kuin hän sai luvan, oli monta ja kiihkeätä kiistaa tapahtunut isän ja +pojan välillä. Ja niiden vaikeiden aikojen muisto se nyt teki +senaattori vanhuksen mielen raskaaksi. + +-- No no, ero pehmittää paljon, hyvä veli. Aika parantaa kaikki haavat, +ja Erik nyt kyllä käsittänee, että sinä kaikissa tapauksissa tarkoitit +hyvää. Mutta tuossapa jo onkin hänen kirjeensä. + + Zaritzin toukokuu 18-- + + Hyvä isä. Kuten näet päiväyksestä, olen jo poissa Keski-Aasiasta + ja silloin, kuin tämän kirjeen saat, jälleen Europassa, oltuani + neljä vuotta taistelemassa Ural-järven seuduilla, Afganistanin + rajoilla ja Syr Darjan varsilla. Minä olen saanut pataljoonan + Moskovassa. + +-- Överstikö! Ja provasti tempasi piipun suustaan. Mitä sinä sanot! +Hänhän on vasta kolmen kymmenen ijässä, olipa sillä veitikalla onni! + +Vapaaherra hymyili. -- Minun isoisäni isä komensi kolmen kymmenen +ijässä jo armeijanosastoa. Mutta kuulehan edelleen: + + ... Kun meidän sanomalehtemme harvoin välittävät täkäläisistä + oloista, kerron kaikkein lyhykäisimmästi, mitä on tapahtunut siitä + asti, kuin sinulle viimeksi kirjoitin. Marraskuun 26 päivänä + marssimme Skobelevin johdolla Dengil Tepeä vastaan eräästä + kurjanpäiväisestä, pienestä rajalinnasta Bamista, jossa olimme + ikävystyttäneet itsemme melkein kuoliaaksi asti niinä parina + kuukautena, jotka siellä viivyimme. Meitä oli yhteensä 4,770 miestä + ja 67 tykkiä. Teketurkmeenien päälliköllä oli pitkä nimi: Evars + Murad Tykma, ja arvonimi Sardar; hänen sotaväkensä oli 40,000 + miehen suuruinen. Valetaisteluja toimitteli Skobelev Tepen + pohjois- ja itäpuolella sill'aikaa, kuin överstit Kurapatkin ja + Koselkov päinvastaisella puolella valloittivat Jengikalan sekä + Tepen eteläpuolella olevat linnoitukset. Me viivyimme siellä kauan + aikaa, kaivoimme juoksuhautoja ja usein oli elämämme toivottoman + kurjaa. Joulun aatosta asti makasin minä 80 miehen kanssa toisessa + linjassa, ja minua paleli hirveästi. Vanha Andrejev on ollut minun + luonani. Tammikuun 12 päivänä k:lo 11,20 räjäytimme suurella + ruutisuonella -- siinä oli koko 1,180 kiloa ruutia -- Tepen + muureihin aukon ja ryntäsimme heti sen jälkeen. Sotamies Kotelnikov + Shirvanin rykmentistä oli ensimmäisenä vallilla. Upseereista olin + minä, vaikka hiukan haavoitettuna, n:o 1. Yrjön ristin ja överstin + arvon voitin sillä tempulla. Tepen valloitus mursi tekeläisten + vallan. Neljäntoista päivän kuluttua olin minä jonkunlaiseen + kenttäkuumeesen sairastuneena paluumatkalla Europpaan. Saatuani + järjestetyksi asiani Moskovassa tulen heti käymään kotimaassani + ja Haapakoskella. Lisää kirjeessä sisko Hannalle. Pyydän kertomaan + terveiseni kaikille, jotka vielä muistavat minua, varsinkin + vanhalle provastille, jos hän vielä on elossa. Hyvästi näkemään + asti. Tottelevainen poikasi + + _Erik_. + +Provasti oikein punastui tästä tervehdyksestä. + +-- Poika parka, Erik parka, kyllä hän on saanut viettää oikeata koiran +elämää siellä kaukana niiden rosvojen parissa. Olisipa kyllä jo aika +tulla hänen kotiin. Itsekseen hän ajatteli: tuohan muuten oli pikemmin +vain virkakertomus ylipäällikölle kuin kirje isälle. + +Ikään kuin vapaaherra vanhuksella olisi ollut aavistus provastin +ajatuksista, sanoi hän, niin niin, kyllä vielä saamme enemmän uutisia +Hannan kirjeestä; luepas sinäkin kirjeesi, tyttöseni. + +Vakavalla alttoäänellään luki Hanna: + + -- Parahin sisareni. Kuinka olen palannut Moskovaan, sen saat + lukea isän kirjeestä. Niinpä niin, minä olen siellä viikon + kuluttua ja tarvitsen sinun apuasi. Minä olen niin kauan asunut + auloissa, aavikoilla ja kasarmeissa, että en enää oikein tiedä, + miltä vakinainen ihmisasunto näyttääkään. Jos nyt tahdot tehdä + minulle suuren palveluksen, niin tulet tänne minun luokseni + neljäksitoista päiväksi ja autat minua laittamaan kuntoon sen + kruununtalon, jota minulla on oikeus hallita. Sinun aistisi ja + kykysi sovitella yhteen värejä olisi minulle sanomattoman suureksi + hyödyksi. Luullakseni ehtisimme saada kaikki tehdyksi neljässätoista + päivässä. Jos käy oikein hyvin, niin ehkäpä sen ajan kuluttua pääsen + lähtemään yhdessä sinun kanssasi Suomeen. Sinä saat asua minun + luonani ja minä teen olosi täällä niin suloiseksi kuin mahdollista. + Mehän emme ole tavanneet toisiamme siitä asti, kuin neljä vuotta + sitte kävit minun luonani Krasnoje-Selossa. Arvaathan, että + minulla olisi paljo kyseltävää sinulta. Muistatko kapteeni + Martinovia, jonka kanssa söimme aamiaista kylässä Tuuterin mäillä? + Voitko ajatella, hän on nyt, vaikka vanhempi minua, minun + överstiluutnanttini. Se oli mieluinen uutinen minulle. Vastaa + sähköteitse sillä osoitteella, jonka näet tässä alla. Kuin tulet, + olen minä vastassa. Terveisiä kaikille veljeltäsi + + _Erikillä_. + +-- No, neiti Hanna lähtee, tietysti, sanoi provasti. + +-- Niin, jos isällä ei ole mitään sitä vastaan. + +Vapaaherra vanhus taisteli itsekseen ankaran taistelun. Päästää nyt +kiireimpänä kevättöiden aikana uskollisin apulaisensa pois koko +neljäksitoista päiväksi, se oli suuri uhraus hänelle. + +Provasti katseli tarkasti vanhaa ystäväänsä. -- No, veli, mitä arvelet? +Salli minun antaa hyvä neuvo. Älä hylkää Erikin pyyntöä, ei se +kohtuuton ole. Ajattelehan, millaista elämää hän on viettänyt siellä +kaukana Kara Kumin aavikoilla. + +-- Niin, vastasi vapaaherra, saathan lähteä, tyttöseni, saathan lähteä, +mutta koeta palata niin pian kuin mahdollista. Näethän, kuinka vaikea +minun on tulla toimeen ilman sinua. + +Nyt tapahtui jotakin, mitä ei ollut tapahtunut moneen vuoteen: neiti +Hanna syleili isäänsä. + +-- Nyt olit oikein hyvä, isä. Kas niin, tulkaa nyt ruokasaliin. Larsson +ilmoitti jo, että illallinen on valmis. + +Vanhukset läksivät illalliselle, joka syötiin iloisella mielellä. +Atrian jälkeen poltettiin vielä yksi rauhan piippu, ja sitte saattoi +vapaaherra provastia sillalle kosken alle ja vielä kappaleen matkaa +edelleenkin pappilan porttia kohti. Kuin kello löi kymmenen, oli jo +aivan hiljaista Haapakosken kartanossa, niin hiljaista, että kuului, +kuinka viimeiset muuttolinnut, jotka olivat matkallaan myöhästyneet, +suhisten lensivät pitkin jokilaaksoa pohjoista kohti. + + * * * * * + +Viikon kuluttua oli neiti Hanna jo matkustanut Moskovaan. Erik Horn oli +siksi ajaksi, kuin hänen kartanoansa korjattiin, vuokrannut Petrovan +puistosta erään huvilan. Tämä Aldonin huvila oli pieni, mutta erittäin +komea rakennus kaikkein arvokkaimmassa osassa puistoa. Eräs rikas +moskovalainen oli rakentanut sen kuuluisalle laulajattarelle Aldonille, +mutta nyt se oli jo ollut vuoden kaksi autiona. Laulajatar oli +karannut, kuten kerrottiin, vähäpätöisen saksalaisen viuluniekan +kanssa, joka oli soitellut keisarillisessa orkesterissa. + +Erik Hornin ja hänen sisarensa Hannan kesken vallitsi parempi ystävyys +kuin sisarusten kesken tavallisesti. Heidän äitinsä oli kuollut +aikaisin; isä kun oli lakkaamatta kiinni hallitus- ja kunnallisissa +toimissa, oli hänelle jäänyt hyvin vähä aikaa lastensa kasvatuksen +varalle. Sen tärkeän osan velvollisuuksistansa oli hän jättänyt eräälle +nyt jo kuolleelle naissukulaiselle. Sisarukset olivat siis kasvaneet +yksissä ja saaneet tyytyä jo hyvin nuoresta asti ainoastaan toistensa +seuraan. Monivuotinen oleskelu isäin vanhassa kartanossa ynnä +ratsastus-, kalastus- ja metsästysretket olivat tuottaneet heille +yhteisiä lapsuuden muistoja, joita he olivat yhä virkistäneet ahkeralla +kirjeenvaihdolla. Toistensa tapaaminen nyt niin monen vuoden jälkeen +tuottikin heille molemmille sanomatonta iloa. + + + + +II. + + +Moskovassa, suuressa kaupungissa, jossa kaikkein slaavilaisten sydän +sykkii, Moskovassa, mahtavassa kaupungissa, jossa kukistumattomat +yleiset mielipiteet kirjoittavat niitä lakeja, jotka itsevaltias sitte +lähettää maailmaan, Moskovassa, pyhässä kaupungissa, jossa sadat +kirkot ojentavat kultaisia kupujansa sinitaivasta kohti, siellä soivat +tuhannet kellot helluntain, ihastuksen, kevään juhlaa. Paitsi tämä +kellojen jymisevä ääni, julisti kevään juhlaa myöskin sotilasmusiikin +helisevä soitto, kulkein pitkin Tverin bulevaardia. Ihastuksissaan +leivot sini-ilmoissa Petrovan puiston kukkivain nurmikkojen päällä +lauloivat kevään ylistystä. Kevättä kohisi joen ruskea vesi, +kulkeissaan poreillen kohti Volgaa, "Venäjän suurta äitiä Volgaa". + +Petrovan puistossa vierivät vaunut toistensa jäljestä lakkaamattomassa +jonossa. + +Tänään piti kaiken, mitä Moskovassa oli komeata, rikasta ja loistavaa, +lähteä ulos, ja Moskovassa on paljo näyteltävää sillä alalla. Tänään +se Moskovan ylhäinen maailma toi ilmi kevään vallan julkisen +tunnustuksensa. Kalleita vaunuja vetivät englantilaisissa, +ranskalaisissa ja venäläisissä valjaissa pärskyvät hevoset, välkkyvinä +sekä karvaltaan että varuksiltaan. Kuskit, toinen paksumpi toistaan, +tunsivat, että tämä oli heidän kunniapäivänsä; he vallan loistivat +viinasta ja ylpeydestä. Arvokkaasti ja kauniisti kantoivat he +riikinkukon höyhenillä koristettuja, mataloita hattujaan. + +Vaunuissa istui komeita nuoria naisia, puettuina Pariisin viimeisimmän +muodin mukaan loistavan valkoisiin tylli- ja musliinipukuihin: +komeat kuin kukan terät, ilmaiset ja keveät kuin kevätpilvet. He +liikkuivat niin sulavasti ja vapaasti suurine kukka-, pitsi- ja +nauharuusu-taakkoineen, kuin ei tuo katoava komeus olisi koskaan +tuottanut heille eikä kellekään muulle mitään huolia eikä pään vaivaa. +He laskivat keskenään leikkiä, tervehtivät hymyillen ohi ajajia; iloa +oli ilmassa eikä sulava hymy ollut koditonna, Nuoret sydämmet sykkivät +jäntevästi ja voimakkaasti kureliiviseinämiä vastaan; säihkyvät silmät +ja punaiset huulet puhuivat, kukin kielellään, kevään ilosta, nuoruuden +onnesta. + +Keskellä tätä kirjavaa, iloista joukkoa astuivat Horn ja hänen +ystävänsä Martinov Aldonin huvilaa kohti, puiston koillisosaan, +noutamaan neiti Hannaa päivälliselle. Sillä tänään, niin oli päätetty, +oli syötävä poissa kotoa jossakin kesäravintolassa, joita täällä on +paljo. + +Erik Horn oli täysverisen skandinaavialaisen tyyppi: sinisilmäinen, +valkoverinen ja kaunisvartaloinen. Leveä otsa, leveä ja voimakas leuka +sekä ruotsalaiseen tapaan sovitettu parta tekivät hänet kerrassaan +toisen näköiseksi kuin se piiri, jossa hän nyt oleskeli. Isänsä +näköisyyttä hänessä oli hyvin vähä tahi ei yhtään; isän kasvojen +läpitunkeva viisaus ja jyrkkyys puuttui kokonaan pojalta. Jonkinlainen +vienous, naisellinen häveliäisyys, jopa välistä päättäväisyyden +puutekin olivat koko hänen olemuksensa pääluonteena. Se oli niin +selvästi näkyvänä, ett'ei edes hänen sotilaspukunsakaan eikä sen +mukainen käytöksensä voinut sitä peittää. + +-- Me tulemme liian aikaisin. Sisareni ei varmaankaan vielä ole valmis, +sanoi Horn. Mutta kuules, jatkoi hän äkisti, kuka on tuo kaunis nuori +tyttö ratsain, tuo, jolla on sininen harso? + +-- Missä, kuka? Ja Martinov katseli ajajain, ratsastajain ja kävelijäin +lainehtivaa joukkoa. Ei, hän ei nähnyt ketään, hän ei tiennyt. + +-- Täällä on ahdasta ja alkaapa jo pölistäkin, sanoi hän, astukaamme +jotakin sivukäytävää, tuonne lammikolle päin. + +Hän kääntyi sivukäytävälle ja Horn seurasi häntä. Vähän matkan päässä +suuresta tiestä, jota tuo kimalteleva ihmisjoukko kulki, löysivät he +lammikon luota mukavan puutarhasohvan, jota varjostava palsamipoppeli +levitti lämminneesen ilmaan suloista tuoksuaan. Heidän ja lammikon +välillä oli ainoastaan kapea ratsutie. + +-- Me tulemme tosiaankin liian aikaisin, sanoi Martinov ja katsoi +kelloaan. Jos tahdot, niin ryhdymme selittelemään oloja ja henkilöitä +pataljoonassa. Horn mielihyvällä suostui ehdotukseen. + +Martinov juuri paraikaa teki nuorelle päälliköllensä selkoa +pataljoonasta ja sen upseereista, kuin sitä paikkaa kohti, jossa nämä +kaksi herraa istuivat, kääntyi ratsastava nainen kevytjalkaisella, +omituisen punavärisellä ratsullaan, jäljessä puhlakka ratsupalvelija +papurikon hevon seljässä. Nuori nainen ratsasti erittäin sulavasti; +hepokin näytti tuntevan, mikä kaunis taakka sillä oli kannettavana: se +käveli sulavasti notkuvin askelin, taivutti kaulansa komean kaarevaksi +ja pärskyi mielihyvästä. Nuori neito oli hyvin kaunis, pieni pää lepäsi +vakavasti ja viehättävästi hienolla, taipuisalla kaulalla. Pitkä +sininen harso, leviten häilyvänä hatusta, ikään kuin kietoi häntä +ilmamaisella verholla, josta lämpöisen tummat silmät loistivat +ystävällisesti ja luottavasti koko maailmaa kohti. + +Kevättuuli, ripeä liike ja häikäisevä valo antoivat hänen piirteilleen +väriä ja raikasta, kosteaa loistetta, joka vielä paremmin saattoi +hänessä nuorekkuuden, melkeinpä lapsellisuuden näkyviin. Yksi ainoa +suhdattomuus oli tuossa suloisessa muodossa: vienon surumielisyyden +piirre, joka värehti hienon, kauniin suun päällä. + +Ratsastajaneidon lähestyessä sitä paikkaa, jossa Horn ja hänen +kumppaninsa istuivat, hypähti viimemainittu ylös ja tervehti häntä, +tosin kunnioittavasti, mutta kuitenkin melkoisen tuttavallisesti. + +-- Hyvää päivää, Helena Nikolajevna, mikä ihana kevätpäivä. + +-- Ahaa, Dimitri Semenovitsh, oletteko tekin ulkona kävelemässä. Neiti +katsoi hyvin pitkään Hornia, joka nousi ja odotti, että Martinov +esittelisi hänet, mutta turhaan. + +-- Kuulkaas -- ja neito pidätti ratsuansa -- minä olen levoton, +kuinka käy huomeisen iltaman pääsylippujen. Oletteko te saaneet ne +sijoitetuiksi? Tiedättekö, kyllä käy vaikeaksi saada niin monta sijaa +täytetyksi. Kaunis ilma houkuttelee ulos koko maailman. Kuinka monta +teillä on jäljellä? + +-- Kaksi, vastasi Martinov puoliääneen. Horn ei voinut kauemmin +vastustaa kiusausta, vaan yhtyi puheluun. + +-- Korkeasukuinen neiti, sallitteko minun, vaikka olenkin muukalainen, +käyttää niitä kahta lippua? + +Nyt vasta näytti Martinov tajuavan velvollisuutensa. + +-- Ah, Helena Nikolajevna, sallikaa minun esitellä teille meidän uusi +komentajamme, minun ystäväni, Erik Stålsköld Horn vapaaherra, Helena +Nikolajevna Chamitov. + +Översti riensi esiin, tervehti kauniisti neitoa ja sanoi: + +-- Suurimmalla mielihyvällä me, sisareni ja minä, käytämme ne liput. +Iltamahan on hyvää tarkoitusta varten vai kuinka? + +-- Hyvää tarkoitusta varten, tietysti, eikö Dimitri Semenovitsh ole +sitä kertonut teille? Te tuotte myös sisarenne, sitä parempi -- ja koko +hänen muotonsa loisti ilosta, joka kaikki vaikutti hyvin suuresti +Horniin. -- Terve tuloa, herra översti, terve tuloa, te tulette +istumaan samassa looshissa kuin me, minä ja tätini, mademoiselle +Dorinne Koshelsky. Meille on oleva hyvin mieluista tehdä tuttavuutta +teidän kanssanne. + +-- Minä kiitän, sanoi Horn kohteliaasti ja aikoi juuri lisätä vielä +pari sanaa, kuin Helena Nikolajevnan ratsu, säikähtäen polkupyörällä +ajajaa, joka varomattomasti mennä suhahti aivan vieritse, hypähti -- ja +pois sitä mentiin täyttä laukkaa. Pitkä harso kohosi taakse ja näytti +metsän kevätvihreyttä vasten ainoastaan selväväriseltä siniviirulta. + +-- Hyvänen aika, eihän hänellä vain käyne pahoin, sanoi Horn +levottomasti, varjosti kädellään silmiänsä ja hätäillen katsoi pois +lentävää neitoa. -- Kirotut polkupyörät. + +-- Oh, ei vaaraa; jos oikein tunnen Helena Nikolajevnaa, niin hän kohta +kyllä masentaa Almandinensa. Se on hänen mielikkiratsunsa. Helena +Nikolajevnalla on suonissaan kasakin verta. + +Kasakin verta! ne sanat vaikuttivat vastenmielisesti nuoreen överstiin. + +-- Miksi et tahtonut esittää minua hänelle, sinä vanha kumppani? + +-- Enkö tahtonut? Tietysti minä tahdoin. + +-- Etkä sinä ole virkkanut niin mitään hänen pääsylipuistaan ja vielä +vähemmin iltamasta. + +-- En, Erik Aleksandrovitsh, sanoi Martinov, pakollisesti hymyillen. +Minä olen sinulle nyt kaksi kokonaista päivää kertonut kaikkea, niin +kaikkea mahdollista, ja kuitenkin sinä vaadit minua vastuusen siitä, +mitä en ole puhunut. Onko se oikeuden mukaista? + +Horn hymyili. -- Kelvottoman kaunis tyttö hän on, se Helena +Nikolajevna. Näitkö, kuinka päivänpaisteiseksi hän muuttui, kuin minä +mainitsin, että sisareni tulee myös. -- Mutta kuulehan, hänen nimensä +on Chamitov, no, sittehän hän on teidän entisen rykmentinpäällikkönne +tytär. + +-- Niin, hänen isänsä on ruhtinas Nikolai Konstantinovitsh Chamitov, +sanoi Martinov. + +Miten kummallista. Hornista tuntui, kuin Martinov olisi vastahakoisesti +antanut näitä tietoja. + +-- Mutta et sinä häntä ruhtinattarena minulle esitellyt. + +Martinov nauroi. -- No mutta, tämähän on oikea tutkistelu, enkö sitä jo +sanonut? No ruhtinas ja ruhtinas -- hän nauroi pilkallisesti -- on +niilläkin eroa, ja tämä ... hm. Ei hänen sukunsa ole samettikirjassa +Kremlissä. Se suku kuuluu noihin Kaukaasian tatarilaisiin +ruhtinassukuihin, jotka Katarina II:sen aikana antautuivat Venäjän +alammaisuuteen ja ovat sitte anastaneet itselleen ruhtinaan arvon. +Sellaisia, senhän itse paraiten tiedät, on siellä alhaalla kuinka monta +hyvänsä, ruhtinaita, joilla ei ole muuta kuin yksi teltta ja yksi +hevonen. Muuten oli rykmentinpäällikön isoisän isoisä haidamak, erään +muhamettilaisen kasakkiheimon päällikkö, joka sata vuotta sitte +rosvoillen retkeili niillä seuduin, jossa nyt Orenburg on. Sillä +vaikka, kuten tiedät, Orenburgia katsottiin jo Elisabet Petrovnan +aikana täydellisesti kukistetuksi, niin tuskinpa siellä siltä Venäjän +valta oli voimassa ennen kuin viiden kymmenen vuoden kuluttua. Niin +tosiaan, hänestä, siitä kantaisästä, jolla muuten oli tuo vähän +kummallinen nimi Haidulla, tiedän kertoa hupaisen jutun, minä kuulin +sen vanhalta ruhtinaalta, meidän entiseltä rykmentinpäälliköltä +itseltään. Tahdotko kuulla sen? Ja Martinov oli jo jälleen kokonaan +tointunut äskeisestä hämmennyksestään. + +-- Tässä piilee jotakin, sanoi Horn itsekseen -- ensin erittäin +vaitelias, sitte puhelias. Ääneensä lausui hän: minäkö en kuuntelisi, +kuin Dimitri Semenovitsh Martinov kertoo. Muistathan, mitä meillä oli +tapana sanoa Varsovassa: Martinov on runoilija. Minä riipun suussasi, +sanoo tatarilainen, ala! + +-- Kiitos hunajasta. Otahan papyrossi, tässä on tulta. Martinov asettui +mukavasti sohvalle, heitti toisen polvensa toisen päälle, tuprutteli +papyrossiansa ja alkoi: Niin, näetkös, tämä Haidulla, Nikolai +Konstantinovitshin isoisän isä, oli monta vuotta käynyt pikku sotaa +keisarinnan joukkoja vastaan; se oli Katarina II:sen aikana. Viimein +kävi samoin, kuin aina on käynyt näille villeille ja nyt viimeksi +Achalin tekeläisille ja Samarkandin tatarilaisille Kauffmannin +sotaretken aikana. Vaikka olivatkin urhollisia, kukistuivat he. Ollen +viekas kuten itämaalaiset ainakin ja verraton valtioviisas, teki +Haidulla vanhus samoin, kuin Samarkandin kaani nyt on tehnyt: hän +ryhtyi rauhan hieromiseen. Kuin oli kaksi vuotta lakkaamatta lähetelty +sanansaattajia lahjoineen ja pitkine itämaisine, sananlaskuista ja +runollisista kuvista kirjavine kirjoituksineen, johduttiin viimein itse +asiaan. Haidullan tuli saada kahden kymmenen tuhannen ruplan +vuosieläke, ruveta jonkinlaiseksi liittovasalliksi ja ottaa aulaansa +venäläistä varustusväkeä. Lyhyesti sanoen: vastarinta oli kukistettu. +Mutta Haidulla vanhus meni vielä pitemmälle: eräitä melkoisia etuja +vastaan lapasi hän kääntyä kristinuskoon. + +Keisarinna lähetti aroille hovipappinsa, isä Osipin, ja hovimaalarinsa +Lampin. Tunnethan mielevän Lampin, hänet, joka on maalannut Katarinan +muotokuvan, sen, joka on Talvipalatsissa ja vielä tänäkin päivänä +saattaa kenen hyvänsä, joka sen näkee, vähän päästä pyörälle. Kuuden +kuukauden kuluttua palasi maalari ja toi Haidulla vanhuksen kuvan, joka +oli tehty sen kokoiseksi, kuin hän todella oli. Millainen kuva! Lempo +vie jos ei vielä tänäkin päivänä pelota tuo vanha rosvo. No, ehkäpä +saat sen joskus nähdä Nikolai Konstantinovitshin luona. + +Kuin muotokuva näytettiin Hänen Majesteetillensa keisarinnalle, +kerrotaan hänen sanoneen: Lampi, te olette tehnyt tehtävänne hyvästi, +mutta kuinka menestyy minun hovipappini työ? Lampi vastasi kuin +kohtelias hovimies ainakin: Teidän Majesteettinne, haidamak kyllä antaa +kastaa itsensä, mutta hän tahtoo muutamia pieniä muutoksia uskonoppiin +tahi oikeammin siveysoppiin, ja niistä hän pitää itsepäisesti kiinni, +ja kunnianarvoinen isä Osip on neuvoton ... hän pyytää tarkempia +ohjeita. + +-- Mitä tahtoo sitte "serkkumme", ruhtinas Haidulla? + +-- Hän tahtoo pitää haareminsa. + +Vieno ivanauru kirkasti keisarinnan kasvot ja syvät sinisilmät +säihkyivät pidätetystä ilosta. Sitte kääntyi hän puoliksi ja sanoi +paljon tarkoittavalla äänellä: Prinssi Orlov, lähettäkää isä Osipille +käsky kastaa se vanha shakaali. Ja hovilla oli huvia siitä pikku +tapauksesta koko viikon ajaksi. + +Mutta kuin shakaali oli kastettu, kiukustui hänen kansansa. Haidulla, +jonka nimenä nyt oli Aleksander, karkoitettiin pois aavikoilta +monilukuisen perheensä kanssa, hän tuli tänne Moskovaan ja sai täällä +vanhan rappeutuneen linnan, jossa se perhe asuu vieläkin. Poika Yrjö +pantiin paashikouluun ja meidän valtiomiehemme käyttivät häntä sitte +kruunun tavoittelijan nimellisenä, pitääkseen yllä riitoja hänen +heimossaan tuolla entisillä aavikoilla. Suureksi suosion osoitukseksi +sai hän jossakin tilaisuudessa ottaa vastaan isänsä, vanhan shakaalin, +muotokuvan, joka muuten oli hylkynä, jossakin Talvipalatsin nurkassa. + +-- No, mitä hänestä sitte tuli? + +-- Pojastako? + +-- Niin Haidulla Aleksanderin pojasta, Yrjöstä. + +-- Kenraali hänestä tuli. Mutta hän ei kuitenkaan voinut koskaan päästä +vapaaksi haaremin ajatuksista, vaan pani toimeen häväistysjuttuja, ja +ihan varmaan olisi koko suku joutunut rappiolle, ell'ei joku +suurruhtinas olisi ollut kummina hänen pojallaan Konstantin +Georgevitshillä. Tätä Konstantinia holhoili milloin kukin ruhtinas, ja +hän olikin tosiaan aika mies; viimein pääsi hän intendenttiviraston +päälliköksi ja kokosi aika lailla rahaa. Hänen pojastaan, meidän +Nikolaistamme, tuli rykmentinpäällikkö, mutta hän otti eron tahi +oikeastaan hänet erotettiin virastaan pari vuotta sitte. Muistathan +vetovoiman lain. Niinpä niin, ne kerrokset, joista hän on alkuisin, +vetävät häntä sinne jossa hänen kotonsa oikeastaan onkin. Hän osasi +olla hyvinkin hieno ja komea nuorempana, siisti kuin kissa, kaunis kuin +paratiisilintu, se oli kaikki opittua, vaan nyt, kuin hän jo on vanha, +niin... + +Mutta Hornia ei miellyttänyt Dimitri Semenovitshin kertomuksen loppuun +kuuleminen. Kaunis, nuori neito oli tehnyt häneen syvällisen +vaikutuksen, hän oli vieläkin näkevinään akaasiain vaaleaa vihreyttä +vasten hänen lumoavan kuvansa. Että tällä hienolla, ilmaisella +olennolla olisi mitään yhteyttä tuon ylhäisen roskaväen, tuon +tatarilaissuvun kanssa, jonka historia oli lyhyissä, voimakkaissa +piirteissä juuri ollut hänen nähtävänänsä, se tuntui Hornista +vastenmieliseltä. Että kaikki tuo nuoruuden ja kauneuden ilmestys, +joka, vaikka se jo oli kadonnut, yhä vielä kajasti hänen silmissään +valkoruusuna tahi sellaisena kuin mantelikukan terä, tulisi vedetyksi +alas, se tuntui hänestä vaistomaisesti tuskalliselta. + +-- Lähtekäämme, Dimitri Semenovitsh, sanoi hän lyhyeen. Sinä syöt +meidän kanssamme Jarissa, vai kuinka? + +Dimitri katsoi tutkivasti kumppaniinsa. + +-- Olkoon menneeksi Jarissa. Mutta vapaaherratar, sinun sisaresi meidän +pitää ensin noutaa. + +He läksivät astumaan polkua pitkin, tulivat suuren lammikon rantaan, +jonka päällä pääskyset lentelivät, riemuisesti viserrellen, ja +kääntyivät taas suurelle tielle, jota pitkin vaunujono juhlallisen +hitaasti kulki entiseen tapaansa. Samassa he näkivät Helena +Nikolajevnan punaisella ratsullaan keskellä kiehuvaa joukkoa; hän +tervehti viehättävästi piiskallaan, hymyili voittoisesti ja läjäytti +ratsuaan. + +Silmänräpäyksen ajan näki Horn sinistä harsoa ja tunsi outoa ahdistusta +ja sääliä neitoa kohtaan, joka sitä kantoi. Hän ajatteli itsekseen: +niin rakastettava ja hieno, ja kuitenkin sellainen kuorma raakoja, +likaisia muistoja ainiaaksi kytkettynä hänen sukunsa nimeen. Melkein +vihamielin sanoi hän: + +-- No, Dimitri Semenovitsh, mutta tyttö, tyttö itse, mitä sinulla on +hänestä sanomista? + +Martinovilta ei jäänyt huomaamatta Hornin puheessa piilevä pieni +piikki. Iloisesti vastasi hän: + +-- Erik Aleksandrovitsh, tahdotko tietää, mitä minulla on sanomista +hänestä? No, saathan itse nähdä Helena Nikolajevnan huomenna. Sen +verran minä vain sanon, että hänellä on selvä pää ja että hän tietää ja +osaa enemmän kuin hänen ikäisensä tytöt tavallisesti. + +Horn työnsi sivulle vaaleat viiksensä ja hymyili hiljaa itsekseen. Nyt +he jo olivat Aldonin huvilan luona, Neiti Hanna seisoi odotellen +kuistilla, valmiina lähtemään. + +-- Olemmeko antaneet teidän armonne odottaa? huusi Martinov ranskaksi +orapihlaja-aidan ylitse, joka oli huvilan ja suuren tien välillä. + +-- Ehkä minuutin, vastasi Hanna; vaunut ovat valmiit, minä tulen heti. +Kohta sen jälkeen istui koko seurue landoo-vaunuissa, ajaen +hölkkäjuoksua Jaria kohti. + +Jar on Moskovassa eräs ulkoravintola, joka on ainoastaan hyvin +edullisen asemansa ja muinaismuistojensa tähden voinut pysyä +sellaisessa arvossa, että siinä kauneina vuodenaikoina käy niitäkin, +jotka muuten ovat hyvin tarkkoja paikan valinnassa. Se on aivan +Petrovan puiston portin ulkopuolella viertotien varrella, joka vie +sieltä avaran Hodinin tasangon halki. + +Jarissa on Pushkin viritellyt kanneltansa ja laulanut laulunsa +Antshar-puusta. Siellä hän, innostuneena mustalaistyttöjen lauluista +ja sampanjasta on sepinnyt sen juomalaulun, joka kultakirjaimin +piirrettynä, marmoritauluihin vielä tänäkin päivänä koristaa erästä +tämän ulkoravintolan pikku huonetta. Talvisaikaan alkaa elämä täällä +vasta puoliyöstä ja päättyy useimmiten vasta silloin, kuin harmaa +talviaamu jo koittaa äärettömälle tasangolle. Keväällä muuttaa Jar +tuon nurinpuolisen luonteensa ja on sitte pysähdyspaikkana iloisille +sekä mies- että naisurheilijoille ja perheille. Jarissa on pieni, +syreeni- ja akaasia-aidoilla ympäröity, avonainen katos, ja siihen +asettuivat meidän ystävämme. Puhelu kävi Ranskan kielellä, jota +Martinov ei kuitenkaan osannut täydellisesti. + +-- No, sisko Hanna, sanoi Horn, kuin päivällisen tilaus oli tehty, minä +olen sitonut sinun aikasi huomiseksi. Huomennahan se juhla on, Dimitri +Semenovitsh? + +-- Mikä juhla? kysyi Hanna. Minulla ei ole muassa muita kuin +matkapukuja. + +-- Tiedättehän ehkä, hyvä neiti, että suuri tulipalo on raivonnut +eräässä kylässä muutamien peninkulmien päässä Moskovasta, jossa +pataljoona oli viime kesänä. On toimitettu keräyksiä vahinkoa +kärsineiden hyväksi, ja muutamat rykmentin upseerit ynnä joukko +ylimysnaisia on pannut toimeen kilparatsastuksen kilpa-ajoradalla +tuolla Hodinin kentällä. Siitä tulee vain harrastajain näytäntö, vähä +ruusu- ja tanssiratsastusta ja ainoastaan yksi esteratsastus, ei muuta +kuin pieni paraadi. Ehkä teitä, hyvä vapaaherratar, huvittaa sen +näkeminen, arvelen minä. Lippuja myövät vähitellen Helena Nikolajevna, +minä ja pataljoonan upseerit. + +-- Niin, ja mikä Helena! keskeytti Horn. Hän istuu ratsun seljässä kuin +perho häilyvällä korrella, kaunis siniperhonen. Hänellä oli kaksi +lippua omaan looshiinsa, ja minä otin ne; olisitpa nähnyt, kuinka +iloiseksi hän tuli, kuin minä lupasin tuoda sisareni kanssani. + +-- Vai niin, sanoi Hanna, heikosti hymyillen, mikä suku se on? + +Ennen kuin Martinov ehti vastata, selitti Horn: + +-- Hyvä suku. Isä oli täällä rykmentinpäällikkönä, ja Helena +Nikolajevnalla on kanssansa täti, eräs Koshelsky. + +-- Minä pyydän teitä, vapaaherratar, olemaan peljästymättä, kuin näette +tädin: hän on epäilemättä hyvin kunnianarvoinen nainen, mutta meillä +pataljoonassa oli tapana sanoa häntä rautalankanaiseksi. + +-- Mitä? Rautalankanaiseksi! + +-- Niin, näettekös, hänessä on kaikki kätkettynä läpipääsemättömän +salaperäisyyden verhoon. Hän on hyvin yhdistetty rautalangoista ja +puuterista, jota paitsi hänessä on vähä punaista ja mustaa sekä vähä +kutakin, niin, ymmärrättehän, ja sitte hän pukeutuu niin... + +-- Mutta hyvänen aika, sanoi Hanna, te kuvaatte häntä semmoiseksi, että +minä tuskin luulen voivani tulla. + +-- Oh, sanoi Horn vähän kärsimättömästi, tiedäthän, että Martinov on +runoilija, hän käyttää voimakasta väritystä. Tietysti sinä voit tulla +mukaan -- ja hänen tavallinen varovaisuutensa ja päättämättömyytensä +olivat kerrassaan kuin pois puhalletut. + +Martinov hymyili niin, että sitä saattoi selittää kuinka hyvänsä. -- +Epäilemättä voitte tulla mukaan, sanoi hän viimein, huomattuaan Hornin +tyytymättömyyden. + +-- Niin, ja nyt saat kerralla nähdä Moskovan koko kauniin maailman, +juuri ennen lähtöäsi. Niin tosiaan, sisareni tahtoo lähteä jo +ylihuomenna iltajunalla. + +-- Nytkö jo? Niinkö vähän Moskova teitä sitte miellyttää? + +-- Ei, mutta minä en voi jättää niin kauaksi vanhaa isäämme yksinään, +ja sitä paitsi ... niin, minä luulen terveytenikin täällä huononneen. +Minun täytyy lähteä. + +-- Niin, minulle se kyllä on ikävä, sanoi Horn, mutta kiitos hyvästä +avusta, ja maljasi nyt. Ennen syksyä olen minäkin kotona. Tiedätkös +mitä? Luulenpa, että menen huomenna tervehtimään Nikolai +Konstantinovitshia, entistä rykmentinpäällikköä. Upseerit kai +seurustelevat siellä vai kuinka? + +-- Kas vain, Erik Aleksandrovitsh, sanoi Martinov nauraen, Helena on +valloittanut Pariksensa. Sinähän olet aivan hurmautunut. Se muuten +sopii erinomaisesti; kaikki pataljoonan upseerit ovat huomenna +toimessa. Erik Aleksandrovitsh siten saa olla ruhtinattaren +palvelijana. + +Päivällinen syötiin ilomielin. Tuntia myöhemmin istuivat sisarukset +Aldonin huvilan kuistilla, puhellen Suomesta, kodista, isästä, joka oli +toimittanut vanhan kartanon sukuperinnöksi, sekä sen muutoksen +seurauksista heille sisaruksille. Samalla katselivat he kävelijöitä, +jotka vielä kauan senkin jälkeen, kuin aurinko jo oli laskeutunut, +astuskelivat puiden tuuheain latvojen alla, nauttien kevätyön +lienteyttä, puiston suloista viileyttä ja sulavaa musiikkia, joka +Mauritanian konserttisalista tulvi yli seudun ja sekautui kukkivien +kastanjain ja narsissein tuoksuun. + + + + +III. + + +Kilpa-ajoradalla Hodinin kentällä oli suuri tungos ja vilinä. Vaunut +toistensa jälkeen vierivät aitauksen eteen, joka ympäröitsi tallia, +satuloimakenttää ja katsojain parvekkeita. Kuskit ja palvelijat +loistivat kaikkein kauneimmassa muhkeudessaan, vaunut välkkyivät ja +silat kimaltelivat auringon paisteessa. Poliisit, joita joukottain +seisoi aitauksen portilla, tervehtivät toista ylhäistä henkilöä +toisensa jälkeen ja osoittivat heidän vaunuillensa kullekin ennen +määrätyn paikkansa. + +Översti Horn ja hänen sisarensa tulivat hyvissä ajoin. He näyttivät +lippunsa, ja heti syöksyi erinomaisesti vahattu, käherretty ja +kammattu, nuori luutnantti Hornin pataljoonasta esiin heidän luoksensa, +esitti itsensä Aleksei Sidorovitsh Petroviksi ja sanoi saaneensa Helena +Nikolajevnalta -- niin hän häntä vain nimitti -- käskyn osoittaa heille +paikkansa. Heidät vietiin itse johtokunnan varalle pidätettyyn +penkkiriviin, aivan parvekkeen laidan eteen. Niinpä heillä siis oli +erinomainen paikka katsella loistavaa näytelmää. + +Ylhäällä parvekkeilla istui edustajia kaikista johtavista perheistä, +kuten E. de Laveley niitä nimittää, noista perheistä, jotka eivät +hallitse, mutta kuitenkin johtavat koko kansaa. Siellä istui +kukoistavin joukko sen nimellisiä kuin Rostoptshin, Uvarov, +Sheremetjev, Dolgoruki, Novosiltzov, joiden kantajia on vuosikymmen +toisensa perästä läpi vuosisatojen mainittu milloin Herostratonin, +milloin Solonin vertaisina, aina kaikkein ensimmäisinä miehinä. Parvet +olivat muuten täynnä aivan tungokseen asti. Kaunisten, moniväristen +pukujen merestä kohosi purpuranpunaisia ja valkoisia päivänvarjoja kuin +isot kuuman ilmanalan kukat, ja ne vapisivat ja huojuivat omistajainsa +käsissä tunteiden tuulahduksista, vielä arvaamattomammista kuin se +tuuli, joka häilyttelee maan pinnalla kasvavia kukkasia. Koko parvet +aaltoilivat väreistä ja kukista, nauhoista ja pitseistä; siellä säihkyi +kauneita silmiä, mustia silmiä, sinisiä silmiä. Tervehdittiin +tuttaviaan huiskuttaen päivänvarjoilla ja nenäliinoilla. Lyhyt iloinen +huudahdus ilmaisi silloin tällöin, missä hermoja ärsyttävässä +jännityksessä oltiin. Ja sen loistavan taulun päällä ylhäällä taivaan +kaareva kumu tyynenä, lämpöisen sinisenä, koristettuna isoilla +pilvillä, suurilla, päällekkäin kasautuneilla tasangon pilvillä, jotka +päältä päin ovat valkoiset kuin lumipeitteiset alpit ja jäävirrat, +alhaalta kaukaa lämpöisen sinipunervat ja tuhkaharmaat. Lähinnä parvien +reunaa oli suuri soikea ala kenttää aidattu tangoilla, lipuilla ja +nuorilla; siinä oli kuten sirkuksessa osa näytännöistä tapahtuva. Nyt +siinä kuitenkin oli paraastaan vain Hornin pataljoonan upseereja, jotka +överstinsä asettuessaan paikallensa tervehtivät häntä tarkalla +sotilasryhdillä. + +Kaikki se kuitenkin jäi neiti Hannalta alussa huomaamatta, sillä hän +näki ainoastaan yhden ja kauhistui: erään naisen, joka istui samalla +penkillä kuin hän ja hänen veljensä. Päässä oli tällä naisella suuri, +vanhanaikainen, mutta kallis hattu, leveäreunainen, jollaisia muoti +Englannissa vaati Yrjöjen ajalla. Koristuksina oli siinä sinipunervia +ja keltaisia höyheniä. Korvissa riippui sillä naisella pitkät +korvarenkaat ja kaulassa välkkyi arvokas, kalleilla kivillä somistettu +koriste. Tukka oli aseteltu monelle poimulle kuten Josefina +Beauharnaisin aikana. Kaikki tuo olisi vielä mennyt mukiin, mutta +muuten oli vaikea sanoa, mikä tässä naisessa oli irtonaista, mikä +kiinteätä. Samoin oli mahdoton arvata hänen ikäänsä ja hänen +yhteiskunnallista asemaansa. Kaikki oli peitetty läpinäkymättömään +salaperäisyyden verhoon, kuten Martinov oli sanonut. + +-- Kuulehan, Erik, tuo se varmaankin on rautalankanainen. Hän on +tosiaan hyvin monella tavoin kokoon pantu. Neiti Hanna ei ehtinyt +puhella enempää, sillä nyt juuri tuli komeasti loistava, nuori nainen +kauniissa ratsupuvussa, seurassansa nuori Petrov ja kaksi muuta +innokasta upseeria. + +-- Terve tuloa, neiti, terve tuloa, översti, olipa oikein hyvin tehty, +neiti, että otitte osaa tähän hyväntekeväisyysjuhlaan. Sallikaa minun +esitellä: tätini, mademoiselle Dorinne Koshelsky eli Darja Mihailovna, +jos puhutte venäjää, herra Petrov luutnantti, kreivi Novosiltzov ja +herra Shubin kornetti, juhlan toimikunnan jäseniä. + +Mademoiselle Dorinne hymyili kaikkein rakastettavinta hymyään ja hänen +tummat silmänsä välkehtivät kauneilta, voittavilta. + +Hän toivotti molempia sisaruksia tervetulleiksi. Ennen kuin hän +kuitenkaan ehti ryhtyä keskusteluun neiti Hannan kanssa, tuli Martinov, +ratsusaappaat jalassa, piiska kädessä ja punainen nauharuusu +olkapäällä, kiireesti heidän luoksensa. Hän tervehti kaikkia siinä +osastossa istujia, samassa sanellen: + +-- Ruhtinatar, hyvät herrat, kenraalikuvernööri ruhtinas Dolgoruki +tulee. Me saamme alkaa heti -- menkää paikoillenne, hyvät herrat, +menkää paikoillenne. + +Luutnantti ja kornetit katosivat. + +-- Herra kreivi, säästäkää Almandinea, huusi Helena Nikolajevna +jäljestä. + +Martinov sanoi hymyillen hiljaa: + +-- Erik Aleksandrovitsh, istu paikallasi; nuori Petrov kiusaa Helena +Nikolajevnaa suurella, sietämättömällä, kiihkoisella rakkaudellaan. + +Helena Nikolajevna oli niitä onnellisia, joille luonto on tuhlaamalla +antanut kaikkein kauneimpia lahjojaan. Hän oli kaunis ja nuori ja hänen +sydämmensä lämpö johtui hänen hyvyydestään. Kaikki, mitä hän sanoi ja +teki, johtui vilpittömästi ainoastaan siitä, että hän tahtoi olla +hyvä sen sanan paraassa merkityksessä. Hän oli luonnollinen ja +yksinkertainen sekä vapaa teeskentelemisestä, kuten hyväsukuiset +venäläiset naiset tavallisesti, ja sitä paitsi oli hänellä miellyttävä +ääni, joka teki hänen sanansa, kaikkein vähäpätöisimmätkin, puoleensa +vetäviksi. + +Ystävällisesti, vaan vapaasti otti hän neiti Hannaa kädestä, puristi +sitä ja sanoi: + +-- Minä olen hyvin kiitollinen, neitiseni, että tulitte tähän juhlaan. +Jospa vain kaikki kävisi hyvästi. Minun Almandineni on nyt ensi kertaa +muassa. + +-- Te näytte rakastavan Almandineanne? + +-- Tietysti, sydäntäni kiistävät Almandine ja musiikkini. Näettekös, +sanoi hän hymyillen, minulla on kasakin verta suonissani -- musiikkia +ja hevosia, piaano ja Almandine. Muhkea hepo, ehkä liian +heikkohermoinen. Pikku Novosiltzov ratsastaa sillä tänään. Mutta onko +teillä tässä hyvä istua, näettekö hyvästi, tässä on minun kiikarini. +Helenan ystävälliset sanat ja kohtelias huolenpito liikkuttivat Hornia +syvästi ja voittivat hänen sisarensa kerrassaan, niin että hän hetkeksi +unhotti levottomuuden, jota tunsi m:lle Dorinnen tähden. + +-- Viivyttekö te, hyvä vapaaherratar, kauankin Moskovassa? kysyi +Helena. + +-- Paha kyllä täytyy minun matkustaa huomeisiltana tahi viimeistään +ylihuomenna, vanha isäni... + +-- Niin, jatkoi översti selitystä, sisareni on tehnyt pitkän matkan, ja +kun minä itsekin olen täällä vielä muukalainen, niin että minulla ei +ole ainoatakaan tuttua perhettä, niin täytyy sisareni matkustaa pois, +näkemättä moskovalaista kotia. + +-- Sallikaa, vapaaherratar, sanoi nyt m:lle Dorinne vanhanaikaisella +monisanaisuudella, minun kysyä teiltä ... mutta eiköhän kysymykseni ole +liian rohkea? Tahdotteko huomenna syödä päivällistä meidän luonamme +veljenne, Martinovin, Petrovin ja ehkä myös Novosiltzovin kanssa? Niin, +tiedän kyllä, että se on vastoin seurasääntöjä, mutta saahan +matkustavaisia kohtaan olla vähän vapaampi. Muuten me aioimmekin kohta +tämän näytännön jälkeen toimittaa teille meidän käyntikorttimme. + +-- Te olette liian ystävällinen, mademoiselle, minä ... minä en tosiaan +tiedä -- ehkä minä lähden jo huomeisiltana matkalle. + +Mieluisimmin olisi Hanna eittänyt kerrassaan; koko hänen maalainen, +yksinkertainen ja suora arvostelutapansa saattoi hänet pelkäämään tuota +vanhaa, koristeltua nukkea. Mutta hänen ajatellessaan sopivaa syytä +kiiruhti veli vakuuttamaan: + +-- Kiitollisesti me otamme vastaan teidän kutsunne, sitäkin +mieluisemmin, kuin minä aioin jo huomenna käydä tervehtimässä +ruhtinasta. Minkä ajan te määräätte? + +-- Kello viisi, ehti mademoiselle kuiskata, kuin yleisössä yht'äkkiä +syntyi liike ja veti kaikkein huomion suurelle portille päin. + +Kenraalikuvernööri oli tullut ajutanttineen. Hän astui radalle, sai +ottaa vastaan tervehdyksiä joka taholta, ja tämä ylhäinen pikku ukko, +eräissä suhteissa m:lle Dorinnen kaksoiskuva, asettui paikallensa +parvekkeen kunnialooshiin. + +Neljä viisi upseeria astui nyt siihen looshiin, jossa ruhtinatar istui, +heidän joukossaan Petrov, joka muuten oli hyvin kiihtyneellä ja +hermostuneella mielellä. Hän asettui Helenan taakse ja näytti koettavan +niellä häntä silmillään. Martinov seisoi alhaalla parvekkeen laidan +vieressä; silloin tällöin vaihtoi hän muutamia sanoja Erikin ja +hänen sisarensa kanssa. Nyt antoi hän merkin, alettiin soittaa +kummallista marssia ainoastaan kimeällä pikkolo-huilulla ja rummulla. +Perältä avattiin portit ja tuolle erotetulle soikealle alalle +ratsasti noin kuusi kymmentä upseeria yhdessä ryhmässä, silmiään +väräyttämättä, jäykkinä, suorina, levollisina ja niin hiljaisina, että +tuskin kuului edes suitsien kilahdusta. Koko ajan pysyivät he +nelikulmajärjestyksessä, jonka kuvion tarkka mittaustieteellinen muoto +tuskin muuttui käänteissäkään. Hevoset astuivat juhlallisen tasaisessa, +melkeinpä surullisessa tahdissa, jotenkin samoin kuin sankarit suurissa +murhenäytelmissä. Kavionsa nostivat ne korkealle ja painoivat ne ikään +kuin tajutun varmasti jälleen maahan. Sen kaiken tarkoitus oli osoittaa +ja se todella osoittikin, mikä vakava syy nyt oli tänne koonnut +Moskovan vanhan aateliston ja rikkaat porvarit. Kaksi kertaa ratsasti +joukko ympäri radan, ja sitä tervehdittiin suunnattomalla riemulla. + +-- Näettekö Almandinen, sanoi ruhtinatar Helena neiti Hannalle, minun +hevoseni, sen rubiinipunaisen? Vaikka se on niin arka, että kaikkein +vähäisinkin asia voi tehdä sen levottomaksi, niin että sen lihakset +värisevät, ymmärsi se kuitenkin tämän näytännön luonteen; pikku +Novosiltzov oli aivan mainio. + +Nyt tuli ruhtinattaren luo sanantuoja: kenraalikuvernööri, suuri +kauniin sukupuolen ihailija, tahtoi aivan omin käsin antaa jollekulle +huvien toimeenpanijattarista, mieluisimmin kaikkein kauneimmalle, sen +rahasumman, jonka hän oli koonnut palovahinkoa kärsineiden hyväksi. + +Mademoiselle Dorinnen seurassa läksi Helena hänen ylhäisyytensä luo. +Översti Horn läksi myöskin ulos tervehtimään rykmenttinsä +ylipäällikköä, kreivi Stülpersiä, joka oli juuri tullut. + +Neiti Hanna jäi yksin. Hänen paraikaa istuessaan ja miettiessään, +olikohan m:lle Dorinne sellaisia ihmisiä, joiden luona sopii käydä +vieraisilla, kuului takaa päin syvä kurkkuääni: + +-- Kauniilla ruhtinattarella on tänään kanssansa myöskin naisseuraa. + +Johon toinen käheä ääni vastasi: + +-- On luultavasti englantilainen, kuulin hänen puhuvan. + +Neiti Hanna punettui hiukan tuosta huomautuksesta ja mietti yhä +kiihkeämmin, mitähän ihmisiä ne olivat nuo naiset, joiden seuraan hän +oli joutunut. Hän oli hyvin huolissaan siitä, että hänen veljensä oli +luvannut mennä heille päivälliselle. Kummallista tosiaankin: upseereja +paljokin hänen ympärillänsä, mutta ei ainoatakaan naista. Samassa hän +sattui huomaamaan kapteeni Martinovin. + +-- Kapteeni, sanoi hän, m:lle Dorinne on kutsunut minua ja veljeäni +huomenna päivälliselle. + +-- No, menettekö? + +-- Antakaa te minulle neuvoa, herra kapteeni. + +-- Eihän toki, neiti, kyllä te itse osaatte paremmin päättää kuin minä, +mitä teidän on tehtävä tässä asiassa. + +Nyt palasi ruhtinatar jälleen tätinsä kanssa. + +-- Ah, mikä ihana vanhus, se prinssi. + +-- Katsokaas, viisi sataa ruplaa minun köyhilleni... Tahdotteko nähdä +minun Almandineani? Jos tahdotte, niin lähtekää minun kanssani talliin. +Nyt tuleva näytännön osa ei juuri huvita, se on vain ristiratsastusta +neljällä hevosella. Tiedättehän, että tällaisissa ratsastuksen ystäväin +näytännöissä ei saa olla liian vaativainen. + +Mielellään neiti Hanna tahtoi, sillä hän rakasti eläimiä aina +lapsuudestaan asti. M:lle Dorinne jäi överstin kanssa paikan vartiaksi, +kuin toiset molemmat naiset läksivät nuoren kornetti Shubinin kanssa +talliin. Siinä suunnattoman pitkässä puurakennuksessa seisoi +tallimiehiä luutineen, ruokkijoita ja ratsupalvelijoita eri ryhmissä. +Lähinnä ovea seisoi harjoittaja herra Archer, lyhytkasvuinen +englantilainen, ei muuta kuin kimppu paljaita lihaksia ja jänteitä, ja +puheli kiihkeästi Petrovin kanssa omituisella sekamelskalla, joka oli +yhteen sotkettu Englannin ja Venäjän kielistä sekä kätten huitomisesta, +kirouksista ja hevosten hoitoon kuuluvista oppisanoista. Kuin Petrov +näki Helena Nikolajevnan, hänen katseensa vuorotellen kirkastui ja +synkistyi; miltä poika paran mielessä tuntui, ei ollut mikään +salaisuus. + +-- Ah, ruhtinatar, sanoi hän vähän suhisevalla, pehmeällä äänellä, +minä olen lohduton, totisesti perin lohduton. Voi mikä pulma! Jos +minun -- hän oli sanomaisillaan hevosen nimen, mutta pidättihe -- +kultaraudikkoni tänään voittaa teidän heponne, niin te varmaankaan ette +koskaan anna minulle anteeksi. Toiselta puolen, jos minä en ensinnä +ehdi perille, niin te ehkä sanotte, että minä tahallani annoin teidän +hevosenne voittaa. Ja nuori, kaunis luutnantti näytti niin onnettomalta +siitä hirveästä velvollisuuksien ristiriidasta, että neiti Hanna +hymyili ja Helena Nikolajevna myös hymyillen sanoi ystävällisellä +äänellään: + +-- Älkää siitä olko ollenkaan huolissanne, Aleksei Sidorovitsh, +kaikkihan riippuu aivan hasaardista (sattumasta), -- siten viitaten +Petrovin kultaraudikkoon, jonka nimi oli Hasard. Korkeamman +ratsastusurheilun sääntöihin näet kuuluu, että keskustellessa +kilpaveljen kanssa ei saa mainita sen hevosen nimeä, joka on +kilpailemassa osallisena. + +-- Menkäämme sisään. Hyvästi näkemään asti, Aleksei Sidorovitsh. + +Petrov kumarsi ja naiset astuivat talliin. + +-- Täällä, ruhtinatar, täällä on teidän hevosenne, sanoi herra Archer +ja viittasi erääsen pilttuusen päin. + +Almandine oli peitetty suurella sinisellä, vaakunakoristeisella +loimella ja korvissa oli sillä liinatupet, Neiti Hornista oli hepo +hyvin kummallisen näköinen siinä puvussaan ja hän nauroi. + +-- Ota pois peite, käski ruhtinatar. + +-- En, teidän ruhtinaallinen armonne, vastusti Archer, joka kaikkein +hevosmiesten tapaan oli hyvin taikauskoinen, se tuottaa onnettomuutta. +Luutnantti Petrov on lähellä eikä vastustajan pidä nähdä hevosta ennen +kuin satuloimapaikalla. + +-- Kyllä minä tiedän teidän kilpa-ajolakinne ja tapanne sekä +taikuutenne, jonka muuten olette juurruttaneet myöskin Petrov parkaan; +hän ei uskalla edes mainita hevosten nimiäkään tänä päivänä, torui +ruhtinatar, astui hevosensa luo, ja tempasi itse pois peitteen. + +Archer pahastui, kirosi englantilaistapaansa ja puri hammasta, niin +että jänteiset leuat paisuivat. + +Almandinen väri oli niin ihmeellisen punainen, että hepo syystä kyllä +oli saanut nimensä itämaisesta almandine-kivestä. Muuten oli hepo +parasta englantilaista rotua, rinta erittäin leveä, kaula hieno ja +suora, silmät suuret, lempeät ja jotenkin ulkona olevat. Se katsoi +liikuttavan rakkaasti haltijattareensa. Neiti Horn suuteli sen turpaa, +hienoa ja pehmoista kuin lapsen iho, ja ruhtinatar taputteli sen +laihoja, jänteisiä lanteita. + +Samassa tuli pikku Novosiltzov sinne. + +-- No, Archer, sanoi hän äkäisesti, peitä heti hevonen; mitä uusia +tapoja tuo on... + +-- Niin teidän armonne, mutta ruhtinatar... + +-- Minun syyni se on, minä tahdoin näyttää Almandinen vieraallemme. + +-- Pyydän anteeksi, minä en nähnyt teitä, hyvät naiset; sallitteko, +ruhtinatar, minun tarjota Almandinelle pullon sampanjaa? + +-- Niin, se olisi sopivaa, sanoi harjoittaja. Hepo on erittäin arka +tänään. Se tietää, että nyt on kilpailu edessä, se on ajatellut sitä +koko päivän. + +-- Kuinka te, herra Archer, sen tiedätte? kysyi neiti Horn kauniilla, +säännöllisellä Englannin kielellä. + +-- Kuinka minä sitä en tietäisi? Näenhän minä sen hevosta, sanoi Archer +kummastuen ja kiukustuen; totta minä sen verran ymmärrän hevosia. + +Tallirenki toi pullon sampanjaa. Almandine, kuultuaan korkin +paukahduksen, hirnahti heti iloisesti ja nosti päänsä. Mies pisti +pullon kaulan suuhun siihen paikkaan, jossa kuolaimet tavallisesti +ovat, ja Almandine imi halukkaasti makean juoman, rengin seisoessa +vieressä päätään raapien ja kuivia, paksuja huuliaan nuoleskellen sekä +kummallisia ajatuksiaan selvitellen. + +Ohjelman toinen numero oli näytetty, tuli aika palata parvelle. +Ruhtinatar ja neiti Horn menivät, seurassaan Novosiltzov, pitkän +piltturivin ohitse satuloimakentälle. Siellä jo Archer oli +sekamelskallaan antamassa Petroville lukemattomia hyviä neuvoja +suurella innolla, joka johtui Petrovin nuoruudesta ja tunnetusta +anteliaisuudesta. + +-- Katsokaas, kultaraudikko on venäläinen hepo -- hän ei koskaan +sanonut hevosia eläimiksi -- ja sen luonne on venäläinen. Sillä on +rohkeutta ja intoa, mutta se aina hätiköitsee. Goddam, kohdelkaa sitä +sen tähden tyynesti. Se on kiihkeä ja kunnianhimoinen, teidän pitää sen +tähden koettaa heti alussa päästä edelle, jos mahdollista, siitä se saa +rohkeutta ja itseluottamusta; näetkös, se on venäläinen luonteeltaan, +siltä puuttuu sitkeyttä. Se punainen, ruhtinattaren, on aivan toista +laatua, arka tietysti, mutta ei koskaan joudu toivottomaksi, vaikkapa +olisi toisena ja kolmantenakin järjestyksessä, neljän viiden kymmenen +sylen päässä merkkipaikasta -- ei, se ei joudu toivottomaksi, se on +englantilainen ja sillä on rohkeus, joka kestää kaikissa oloissa. + +-- Tehkää tilaa, tehkää tilaa! huutaa joku tallirenki alhaalla oven +luona. + +Samassa kello soi ensimmäisen kerran. Läpi koko tallin kulki kuin +sähköisku, kaikki hevoset hörkistivät korviaan, liikahtelivat +levottomasti ja raapivat olkia; muutamat hirnuivat vilkkaasti. +Ratsupalvelijat juoksivat pilttuihin, hevoset vietiin ulos +satuloitaviksi ja loimet riisuttiin. Archer juoksenteli ympäri yrmeänä +ja äreänä, koetteli satulavöitä ja solkia ja lakkaamatta toisteli joka +ratsastajalle: Pysykää vain levollisena, älkää hätyyttäkö hepoa. +Korkeamman ratsastusurheilun lait määräsivät, ett'ei kukaan saanut +nähdä vastustajansa hepoa eikä kysellä sen vikoja tai ansioita; vasta +satuloimakentällä oli, jos muuten tahdottiin noudattaa hyvää tapaa, +oikeus katsastaa vastustajiansa. Sen tähden urheilijain uteliaisuus +kokoutui kaikki tyyni tähän paikkaan. Tänne kokouduttiin, saadakseen +ehkä minuutin verran katsella kilpailuun lähteviä. Siellä näkivät neiti +Hanna ja ruhtinatar kultaraudikko Hasardin, joka oli muhkea hepo Donin +aroilta: kullalta kiiltävä, musta selkä, musta harja, musta häntä, +ryhti kuin aron kuninkaalla. Tästä hevosta oli Petroville tarjottu koko +omaisuus, mutta turhaan. + +Soitettiin toinen kerta, ja nyt seurasivat tapahtumat toisiaan +nopeasti. Minuutti toisensa perästä pidettiin yleisöä yhä kiihtyvässä +jännityksessä. Ratsastajat valkoisissa ratsupuvuissaan hypähtivät +satuloihin. Kolmas soitto helisi hermoja ärsyttävästi -- ja leimausten +tavoin suhahtivat Almandine, Hasard, Ahmed Burja, Sokol, Duc ja muita +ulos kentälle, yhteensä seitsemän hevosta. Kaksi kertaa palautettiin +ratsastajat lähtöpaikkaan ennen kuin heidän voitiin tunnustaa seisoneen +yhdessä rivissä. Mutta sitte lähdettiin tuulen vauhdilla. Kaikki +kiikarit kääntyivät nyt yksinomaan sitä paikkaa kohti, jossa +esteratsastus oli tapahtuva. Yksin neiti Hornkin unhotti ajatuksensa, +ja epäilyksensä, voisiko hän mennä päivällisille vai eikö. Keskustelu +vaikeni joka taholla aivan itsestään. Silloin tällöin kävi ikään kuin +väristys läpi koko ihmispaljouden, kuin hevoset lähestyivät jotakin +estettä, kuin ratsastajat niistä pääsivät onnellisesti tahi kuin, kuten +myöskin tapahtui, joku ratsastaja heilahti alas. + +-- Hasard on edellä, ei, nyt on Almandine, ei, nyt taas on Hasard. Ah, +katsokaas, hyvänen aika, Shubin syöksyi maahan. Voi, kyllä ne ovat +hirveitä nuo esteratsastukset. Ajatelkaahan, jos hän on loukkautunut +kuoliaaksi. Ei, hän nousee ylös, hän potkasee hevostansa, se on +kelvotonta, hän on poissa luvusta. Vielä yksi este, viimeinen. Oh, +kultaraudikko Hasard! Hasard! Voi, mitä nyt on tapahtunut? Kuka sillä +ratsasti? Petrov. + +Pitkän matkan päästä ei voitu pölyltä ja osaksi myös ratsastusesteeltä +nähdä, mitä oli tapahtunut, mutta jotakin oli tapahtunut, koska ihmiset +syöksyivät sinne päin, jossa kultaraudikko oli viimeksi näkynyt. Eteen +päin syöksyivät toiset ratsastajat lentävää vauhtia. Jalavametsikön +takaa kääntyivät he jo niin paljon lähtöpaikkaa kohti, että hevoset +näkyivät edestä päin. Viisas Almandine pysyi koko ajan piirin sisärajan +vieressä. Puoli päätään edellä siitä näkyi valkoinen Balaklava ja yhtä +paljo siitä edellä Sokol, joka nyt oli kaikista voitolla. Balaklava ja +Duc nähtävästi tahtoivat tunkeutua radan sisärajalle, mutta Almandine +teki ne aikeet tyhjiksi. Pöly tuprusi, maa jymysi, jo kuului hevosten +huohotus, ainoasti viisi kymmentä syltä enää ja Duc ... mutta ikään +kuin Almandine olisi saanut siivet, lensi se nyt, kuin jo kaikki oli +aivan päättymäisillään, semmoisella huimaavalla vauhdilla, että se +pääsi ensimmäisenä perille ja sai tervehdykseksi suunnattoman riemun +huudon, kätten paukutuksen sekä päivänvarjojen ja nenäliinain +huiskutuksen. Neiti Hannan sydän oli haljeta jännityksestä. Että +tuollainen asia, kumpiko kahdesta aivan vieraasta hevosesta juoksi +nopeammin, voisi niin kokonaan innostuttaa, jopa varsin vallata +mielenkin, sitä hän ei olisi koskaan ennen uskonut. Nyt käsitti hän +varsin hyvin, että, koska hänessä ensimmäinen hevoskilpailu voi +herättää tällaisen kiihtymyksen, hän myöskin olisi tahtonut olla +katsomassa härkätaisteluja, jopa Caesarien verisiä näytelmiäkin. Horn +oli koko ajan tarkastellut Helenaa, tuskin itsekään tietäen, mistä +syystä, mutta se nuori neito oli tehnyt häneen syvällisen vaikutuksen +aivan ensi näkemästä asti. Helena oli istunut hiljaa, ainoastaan kaksi +punaista pilkkua poskissa sekä välistä kiihkeän lyhyt hengitys +osoittivat, missä jännityksessä hän oli. Almandine oli voittanut -- +mutta Helena ei siltä ilosta hurmautunut, kultaraudikko oli poissa, +Petrovia ei näkynyt. + +-- Petrov, Aleksei Sidorovitsh on poissa, sanoi hän hiljaa Hornille, +ja, ääni vapisi hiukan, vaikka hän nähtävästi koetti hillitä itseään. +Se äänen värinä kiusasi Hornia, hänen tajuamattansa syitä. Oliko tuo +Petrov niin läheinen ystävä Helenalle? + +-- Tuossa on Martinov, kysykäämme häneltä, sanoi Horn. Hän viittasi +överstiluutnantille, ja tämä tuli kalpeana, mutta kuitenkin tyynenä +parven laidalle. + +-- Onnettomuus on tapahtunut, sanoi hän hiljaa, Hasard, kultaraudikko +ei ole enää elossa, mutta yleisön ei pidä saada siitä tietoa. + +-- Entä Petrov? Ja Helena katsoi liikuttavan levottomasti ja suruisesti +Martinoviin. + +-- Aivan terve, hän on tallissa, sanoi Martinov kovaan, niin että moni +sen kuuli. + +-- Ah Jumalan kiitos! ja liikutuksensa innossa pusersi hän Hornin +kättä. Lähtekäämme katsomaan poika parkaa. + +He riensivät kaikki kolme talliin. Herra Archer seisoi ovessa, +riidellen ja kiroillen: sanoinhan minä, että se tuottaa onnettomuutta, +sanoinhan minä sen teille, armollinen ruhtinatar. + +Sisällä kultaraudikon pilttuussa seisoi Petrov suuressa olkikasassa +niin suruissaan, harmissaan ja äkeissään, että sitä on mahdoton kuvata. +Ennen kuin kukaan ehti häneltä mitään kysyä, puhkesi hän itse puhumaan +niin kiivaasti kuin höyryn syöksy liian täydestä pannusta. Hänen +silmänsä olivat täynnä kyyneleitä, mutta ne eivät siltä juosseet alas, +ja hänen huulensa vapisivat. + +-- Ruhtinatar, se on kehnoa, sopimatonta, se on kauhea vääryys! + +-- Mikä sitte? + +-- Että radan johtokunta ei pidä parempaa huolta tehtävistään. Ah +ruhtinatar, ah Helena Nikolajevna, kultaraudikko kuoli, se kuoli aivan +minun silmäini edessä. Se hyppäsi juuri viimeisestä esteestä, +tiedättehän, siitä pirulaisesta, ja loistava se hyppy olikin, +loistavampi kuin koskaan ennen, ja juuri kuin se laskee jalkansa +maahan, joka jänne ja joka lihas jännityksissä, on siinä alla kivi, +mukulakivi, pyöreä, ei tämän suurempi, siihen, juuri siihen polkee se, +sen kaunis kavio murskautuu kuin lasi ja hepo putoaa maahan, toiset +syöksyvät ohitse kuin linnut myrskyn edellä. Välskäri, sairassotilaat +juoksivat metsiköstä esiin paareineen, minä olin pystyssä ennen, kuin +he ehtivät luo, mutta kultaraudikko näytti kaviotonta, veristä jalan +tynkää. Sen silmät, sen silmät, niitä minä en koskaan unhota. Samassa +kumartuu eläinlääkäri alas ja silmänräpäyksessä näkee hän, että +kultaraudikosta ei enää tule kalua. Paukaus, vähä valkoista savua, hän +on ampunut luodin läpi sen pään. Voi, viimeinen, mitä näin, oli +sammuvat silmät, veripunainen kieli ja valkoista vaahtoa hiekalla. Ja +ylivoimaisen surunsa painosta heittäytyi poika parka tenhottomasti +oljille. Antakaa minun olla, antakaa minun olla, muuta hän ei saanut +sanotuksi. + +-- Tulkaa, sanoi Horn jyrkästi, jättäkäämme hänet rauhaan, hänen +surunsa on pyhä. Herra Archer, olkaa hyvä ja toimittakaa luutnantille +lasi konjakkia ja vettä. + +Hanna Horn oli kuin puolipyörryksissä, niin kiihoittunut, että hän +tahtoi välttämättä lähteä kotiin. + +-- No, sano sitte ensin jäähyväset meidän uusille... Erik tavoitteli +ystävillemme-sanaa. Mutta Helena Nikolajevna ja hänen tätinsä olivat jo +poistuneet. + +-- Ei, minä en nyt tahdo nähdä ketään, tämä on vallan kauheata. Minun +ei olisi koskaan pitänyt olla näkemässä sellaista eläinrääkkäystä. +Saata minut vaunujen luo, minä lähden heti kotiin. + +-- Totta minun sitte pitänee tulla mukaan, mutta ole nyt järkevä. + +-- Ei, jää sinä vain tänne, minä en voi oikein hyvin, ukkosilma +rasittaa minua. Erik tunsi sisarensa; milloin hän tahtoi jotakin, +tahtoi oikein todella, oli paras myöntyä. Horn saattoi hänet vaunuihin, +käski kuskin viemään neidin kotiin ja palasi sitte kilpa-ajoihin. + +Kultaraudikon kohtalo liikutti kaikkia, jotka jollain tavoin kuuluivat +urheiluharrastuksiin. Mutta suurin osa suuresta katsojajoukosta ei +tiennyt, mitä oli tapahtunut, ja kuin nyt parvien edustalla suuri +sirkuskenttä jälleen merkittiin, tuli ilo yleiseksi, sillä nyt oli +kahdeksan naista ja kahdeksan herraa, kaikki ylhäiseen seurapiiriin +kuuluvia, esittävä ruusu- ja tanssiratsastusta, jonka jälkeen oli +tuleva vielä muutamia numeroita ja viimeksi taas paraadiratsastus. + +Ilma alkoi jo kuitenkin tuntua rasittavalta, loistavat valkopilvet +olivat muuttaneet väriänsä ja rupesivat näyttämään harmaan +sinipunervilta ja synkiltä. Moni pelkäsi kevätukkosta, joka ei koskaan +unhota Moskovaa, ja varovasti läksi ajoissa matkoihinsa. + +Översti Horn aikoi juuri lähteä sanomaan jäähyväset m:lle Dorinnelle, +kuin hänen esimiehensä kreivi Stülpers taputti häntä olkapäähän. + +-- Översti, sanoi hän, minä saan pyytää teitä, vaikka teillä onkin +lomaa, yhdeksi illaksi astumaan palvelukseen ja rupeemaan komentajaksi. + +Översti Horn hymyili ja teki leikillisesti kunniaa. + +-- Herra rykmentinpäällikkö, teillä on valta käskeä. + +-- Saapukaa minun luokseni päivälliselle tänään Eremitaashiin puolen +tunnin kuluttua. Te tulette Helena Nikolajevnan kumppaniksi. + +Horn katsoi Helenaan, joka hymyili hänelle ystävällisesti. + +-- Suurimmalla mielihyvällä, vastasi hän hurmautuneena Helenan hymystä. + +-- Entä m:lle Dorinne? + +-- Hän seuraa Martinovia. + + * * * * * + +Kreivi Stülpersin päivälliset juhlatoimikunnalle olivat järjestetyt +Ludvig XVI:nen malliin runsaasti koristetussa Eremitaashin +valkosalissa. Pöydillä olivat ne oikeat Sévren posliinit, jotka ennen +muinoin olivat olleet Marie Antoinetten omina ja jotka nyt ovat sen +kuuluisan paikan suurimpana kaunistuksena ja maineena. Noin kolmelle +kymmenelle hengelle katettu pöytä oli laiteltu korkeimman herkkutaidon +kaikkein parasten sääntöjen mukaan. Ruokalista, koristettu +urheilumerkeillä, oli niin järjestetty, että maun fysiologian sepitsijä +Brillat Savarinkaan ei olisi sitä osannut paremmin tehdä. Mustapukuiset +tatarilaiset moitteettomissa frakeissaan, pallopyöreät päät paljaiksi +ajeltuina, olivat ainoa luonnottomuus tässä kauniissa salissa, jota +varsin hyvin saattoi ajatella tänne siirretyksi jostakin linnasta +Loiren tai Seinen varsilta. Mutta nämä paimentolaisten jälkeläiset, +nämä tshelovekit nelikulmaisine kasvoineen ja riippuvine olkapäineen +sekä silmänräpäyksellistä, orjamaista alammaisuutta osoittavine +muotoineen totisesti enemmän muistuttivat itämaiden eunukkeja kuin +ranskalaista palmikkopäistä Figaroa. + +Gavottia soitettaessa astuivat kreivin vieraat sisään. Se seikka, että +niin miehet kuin naisetkin olivat ratsastuspuvussa, saattoi tämän pikku +juhlan näyttämään tilapäiseltä, viehättävältä ja hauskalta kuin jokin +maalaisjuhla. + +Kuin Erik Horn kävi istumaan Helena Nikolajevnan viereen, katseli tämä +ympäri huonetta. -- Minä en näe teidän sisartanne, sanoi hän. + +-- Sisareni pyysi minua tuomaan hänen terveisensä; hän tuli niin +liikutetuksi siellä tapahtuneesta onnettomuudesta, että hän ei voinut +mitenkään tyyntyä, vaan läksi heti kotiin. Hän pyysi tervehtimään. + +-- Ah, kuinka ikävää minulle. Minä olin niin varmasti toivonut saavani +tehdä tuttavuutta hänen kanssansa, hän näytti niin miellyttävältä. +Mutta huomenna hän ei saa jäädä tulematta, minä luotan siihen. + +-- Helena Nikolajevna, minun sisareni on vakava ja mielipiteiltään +ankara nainen. Hän on nuoruudestaan asti ollut niin sanoakseni hurskas. +Hän ei käy teaattereissa, tanssiaisissa eikä muissa sellaisissa +huvituksissa. Että hän nyt joutui kilpa-ajoihin, oli hänelle +äkkiarvaamaton tapaus kuten minullekin. Minä voin kyllä, kun tunnen +hänen mielipiteensä, käsittää, kuinka liikutetuksi hän oli tuleva +kaikista niistä tunteista, joita kilpailut välttämättä herättävät hänen +luonteisissansa henkilöissä. + +-- Kuinka onnellisia sellaiset ihmiset ovatkaan meihin verraten! sanoi +Helena Nikolajevna vienolla ja vakavalla äänellä ja samassa katsoi +Horniin hyväilevällä silmäyksellä. + +Horn tunsi, että ne kahleet, jotka äkisti sitovat kaksi elävää olentoa +yhteen, olivat jo kietoneet hänet. + +-- Luuletteko, sanoi hän, oikeastaan sanoakseen vain jotakin ja +saadakseen hänet lausumaan jotakin, puhumaan. Eikä se ollutkaan vaikea, +Helena oli avomielinen ja yksinkertainen. Horn johtui ajattelemaan +puhjennutta ruusua, joka avaa heinäkuun auringonpaisteelle ja lämmölle +tuoksuvan kupunsa ja sitte jälleen sulkee sen yön karkaisevalle +viileydelle. + +Niin, Helena uskoi sen, hän uskoi, että onnea voi löytyä sieltä, josta +hän ei ollut koskaan osannut sitä etsiä, kodista. Hänen äitinsä oli +kuollut kauan sitte, hänet oli kasvatettu luostarikoulussa, ja hänen +isänsä oli ollut sairas niin kauan, kuin hän muisti, hänellä ei ollut +mitään kotia. + +-- Helena Nikolajevna, te olette yhtä järkevä kuin hyväkin ja yhtä hyvä +kuin kaunis. + +-- Oh, herra översti, sanoi Helena Nikolajevna hymyillen, te olette +juuri tullut kukkaiskielen, runouden ja hehkuvain sanojen kotimaasta, +itämailta. Tiedättekö, minkä tähden itämaalainen käyttää niin loistavia +puheenparsia naisesta ja laulaa hänestä niin ylevillä sanoilla? Hän +näkee naista niin harvoin, että hänen mielikuvituksensa tekee naisen +joksikin taivaiseksi olennoksi. Te olette nähneet neljään vuoteen +ainoastaan turbaaneja ja pitkiä viittoja ja te liioittelette, te... + +-- Helena Nikolajevna, nuo ajatukset kuulin minä muutamia päiviä sitte, +tosin vähemmin loistavassa muodossa; onko hän... + +-- Ah niin, ne olivat Martinovin ajatuksia, minä tunnustan +koristautuneeni vierailla höyhenillä, vastasi Helena nauraen. + +Horn katsahti yli pöydän ja tapasi Martinovin synkästi katselemassa +häntä ja hänen pöytäkumppaniaan; mutta Martinovin muoto muuttui äkisti, +hän iloisesti ja kovalla äänellä sanoi ruotsiksi: minun malja, sinun +malja, malja kaikkein kaunokaisten -- joka lause, kauan jo unhotettu +kotimaassansa, on merkillisen laajalle levinnyt muuhun Europpaan. Sitä +kuulee usein lausuttavan vieraissa maissa, ja Sévren museossa on se +sinisillä isoilla kirjaimilla kaunistamassa erään korumaljan pohjaa. + +Päivälliset olivat hyvin iloiset monine puheineen ja maljoineen. Kuin +kreivi viimein esitti maljan kaikille, jotka olivat olleet osallisina +toimissa hyvän tarkoituksen eteen, siirryttiin pöydästä pikku huoneihin +juomaan kahvia ja soittelemaan. + +Pianiino työnnettiin esiin ja toinen toisensa perästä kantoi kortensa +yhteisen ilon hyväksi. Tuli Helena Nikolajevnankin vuoro. Hiljaa ja +pehmeästi kaikui hänen äänensä kuin violonsellin helinä, hänen +laulaessaan kotimaansa kansanlauluja: + + Nopsaan tuuli kulkee kukkaisaroo, + Nopsempaan mun mielein rientää + Sinne, kussa sä majailet. + +Hänen äänensä vapisi, ja tajuamattansa katsoi hän hyvin hellästi ja +rakkaasti Horniin. + +Ei millään sanoin voida kuvata, mitä nyt liikkui nuoren neidon +sydämmessä. Ei kukaan tiedä, sanoo eräs venäläinen runoilija, ei kukaan +ole nähnyt eikä koskaan ole näkevä, kuinka siemen, herätettynä eloon ja +kukoistukseen, taimii, kasvaa ja kypsyy maan povessa. Jotakin +salaperäistä, jotakin, jota Helena ei ollut koskaan tuntenut, ei +koskaan kokenut, heräsi eloon hänen sielussaan. Hehkuva puna poltti +hänen poskiansa, kuin hänen kiihkeä laulunsa päättyi. + +Horn oli hyvin liikutettu laulusta. Hän samoin kuin niin moni muu ei +rakastanut musiikissa taitoa eikä taidetta, vaan sitä aivan sinänsä. +Häntä miellytti antautua noiden häilyvien, suloisten, aaltoilevain +tunteiden valtaan, joita sävelten moninaisuus, niiden yhteensointu ja +sopusointu herättävät meidän sielussamme; hänestä ei ollut taidokkain +laulu kaunein, vaan se, joka raikkaana ja syvänä välittömästi kuohui +sydämmestä. Vielä kauan sen jälkeen, kuin laulu ja kätten paukutukset +jo olivat vaienneet, istui hän paikallaan sen voiman lumoamana. + +Yht'äkkiä nousi hän ja läksi etsimään Helena Nikolajevnaa. Hän seisoi +avonaisen ikkunan edessä, joka oli pienen puutarhan puolella ja katseli +pimeään yöhön. Martinov seisoi hänen vieressään ja puhui kiihkeästi, +mutta Helena ei näyttänyt kuulevan hänen sanojansa. Hänen katseensa oli +kohti kaukaisuutta, ei sitä kaukaisuutta, joka oli aivan hänen +edessään, vaan toista näkymätöntä kaukaisuutta, joka oli huomattava +ainoastaan hänen sielunsa silmille. + +Horn astui hiljaa lähemmä. Ulkona suhisivat nuoret lehdet, ja lehmusten +latvain välitse loisti Kassiopeian kultapunainen tähdistö. Äkisti +kääntyi Helena, ikään kuin olisi tuntenut Hornin polttavan katseen. +Hänen kasvoilleen levisi lempeä hymy. Martinov nousi äkisti. + +-- Kiitoksia ja hyvää yötä, hyvä neiti, sanoi Horn äkisti; huomeiseen +asti! + +-- Hyvää yötä, vastasi Helena, huomeiseen asti! + +Ja he erosivat. Näytti siltä, kuin olisivat he molemmat peljänneet, +että sanat voisivat häiritä niitä ajatuksia ja tunteita, joita heidän +mielessään liikkui. Horn meni kotiinsa. Sinä yönä hän näki unta, että +oli löytänyt sen vanhan hopeatorven, jonka helinä oli kuusi sataa +vuotta sitte hurmannut hänen kotiseutunsa nuoria tyttöjä. + + + + +IV. + + +Neiti Hanna saapui kotiinsa, Aldonin huvilaan, perin liikutettuna; sitä +paitsi tunsi hän tyytymättömyyttä siitä, että Erik oli jättänyt hänet +yksin. Raskas ukkosilma, sietämätön kuumuus, Moskovan ääretön +kärpäspaljous ja huvilan huoneiden tukeuttavuus, kaikki yhdessä +saattoivat hänet melkein raivoon. Hän ei voinut oleksia sisällä eikä +mennä kuistillekaan, jonne aurinko paraillaan paistoi polttavan +paahteisesti. Puolinäännyksissä kuumuudesta, liikutettuna kultaraudikon +onnettomuudesta ja tyytymättömänä itseensä siitä, että oli ollut läsnä +noissa mielestään julmissa kilpa-ajoissa, purskahti hän hermostuneesen +itkuun. Ollakseen poissa palvelijain näkyvistä pakeni hän rappusia +myöten yläkertaan, jossa tiesi olevan viileän palkongin. + +Siellä ylhäällä oli suuri, matala huone, jossa ilma oli perin kuiva ja +kuuma. Koko huone muuten oli täynnä talous- ja huonekaluja naisen +huoneesta, joka ennen muinoin oli ollut runsaasti koristettu kullalla, +sinisellä ja valkoisella. Sekaisin oli siellä pesukaappi +marmorilevyineen, pehmeä leposohva, peilipöytä rikkinäisine peileineen, +kokoon käärittyjä silkkidamastisia ikkunanverhoja y.m. Kaikkialla oli +paksulti tomua, joka Hannan kiivaasti avatessa palkongin ovea vedosta +ryöppysi ylös tukeuttavaksi pilveksi. Helpotuksesta huoahtaen pakeni +Hanna ulos palkongille. Se oli pohjoisen puolella, ja sieltä hän löysi +ikävöityä suojaa kuumuutta vastaan. + +Puiden latvojen välitse oli valtaavan kaunis näköala puistoon ja +auringonpaisteiselle Hodinin lakeudelle. Tasankoa ulottui niin +pitkälle, kuin silmä kantoi, ainoastaan polveilevan lehtipuujonon +keskeyttämänä, jonka keskitse Moskva-joki juoksi. Ukkospilvimöhkäleiden +välitse valoi aurinko valoansa suurille aloille tätä lakeutta, jota +vastoin toiset paikat olivat varjossa. Kuin Hanna näki tämän rikkaan, +vihreän maiseman, valtasi hänet ankara koti-ikävä. Hän kävi istumaan +heikolle tuolille, jonka joku käymävieras lienee sinne unhottanut, veti +syvään henkeä ja antautui kokonaan kyyneltensä, koti-ikävänsä ja +ajatustensa valtaan. Tätä se nyt maailma sanoo elämiseksi, mietti hän +puritaanisissa ja myös melkoisen farisealaisissa ajatuksissaan -- tätä +jännitystä, tätä hermojen ärsytystä etsii se akrobaattein uhkarohkeista +tempuista, kilpa-ajojen ja härkätaistelujen vaaroista, samoin kuin sitä +ennen muinoin etsittiin kerettiläisrovioiden kamaluuksista ja vielä +muinaisempina aikoina niistä hirvittävistä näytännöistä, joissa ihmiset +ja eläimet taistelivat hengen edestä kansan ja Caesarin huviksi. Heidän +unteloisessa ja muuten tylsyneessä olemuksessaan kuivaisivatkin aivot +ja kuihtuisivat, havaintokyky tylsyisi ja elämä muuttuisi pitkäksi, +uuvuttavaksi horrostilaksi, ell'ei joskus herätettäisi hermoja näillä +hirveillä, teennäisillä keinoilla. Ei, hän tahtoi päästä pois täältä, +pois kotiseudun vilpoisiin, suhiseviin metsiin, pois työteliääsen +elämään, pois kohisevain koskien luo, jossa ilma aina on raikasta, +tähän maahan, jossa työ kyllä rasitti ihmistä kuin painava ies, mutta +jossa terveet, raittiit ajatukset pitivät sielua yllä ja antoivat +ruumiille sen voiman, jota se työhön tarvitsi. Pois ... heti, huomenna +-- ja kuitenkin, mitä oli Erik sanova? Ei, se ei käynyt päinsä, ja +huoaten nojasi neiti Hanna taa päin tuolilla. Heikko tuoli, joka oli +täällä seisonut ehkä vuosikausia, uhkasi mennä rikki; hän nousi ylös ja +meni noutamaan toista tuolia siitä huoneesta, jonka läpi hän äsken oli +tullut, sillä täällä ylhäällä tahtoi hän olla koko illan ja odottaa +Erikkiä. Ensimmäisellä tuolilla, jonka hän tapasi, oli pahasti +pölystynyt taulu sinipunervassa silkkikehyksessä, joka oli ennen +muinoin ollut runsaasti koristettu silkkinukalla ja hopeakukilla; nyt +oli kehys likainen ja kulunut. Hän vei tuolin tauluineen ulos +palkongille, puhalsi taulusta pois tomun ja huomasi sen suureksi +muotokuvaksi nuoresta miehestä, joka oli kuvattu jonkin Hannalle +tuntemattoman loistorykmentin juhlaunivormuun. Piirteet olivat +miellyttävät, nuorekkaat aina lapsellisuuteen asti; jäntevä vartalo, +kasvojen hienot, suorat piirteet osoittivat gallialaista tai +romaanilaista alkuperää, samoin kuin myöskin taulun pohja, jona oli +kypressimetsäinen vuorimaisema. Hän käänsi taulua; takapuolella oli +kirjoitus: Alle Signora Lucia Aldoni Pignatelli. Lucia Aldoni, huvilan +omistaja, laulajatar -- ja neiti Hanna alkoi tutkia muistiansa. + +Eräs Pignatelli oli, kuten sanomalehdet tiesivät kertoa, ennen Aldonin +nimisenä täyttänyt koko maailman hurjailujensa ja rämeän äänensä +maineella. Hän oli jonkinlainen ruttoa kuljettava kultakärpänen, joka +sukelteli haiseviin syvyyksiin ja viihtyi kaikenlaisissa jätteissä. +Suku muuten oli Italian ylhäistä aatelia ja aina Medicein ajoista oli +se muun muassa tuttu myös siitäkin, että sen joka polvessa esiytyi +vähintään yksi hurjasteleva luonne. Hanna katseli tarkemmin taulua. +Siinä oli kirjoitus: eterna ricordo delle felicissimi notti alle Isola +bella, Luigi conte di Barbaro [ijäinen muisto onnellisimmasta yöstä +Isola bellan saarella. Luigi, Barbaron kreivi], ja sen alla seuraavat +Alfred de Mussetin säkeet: + + Qu'elle est superbe en son desordre, + Quand elle tombe, les seins nus, + Qu'on la voit beauté se tordre + Dans un baiser de rage, et mordre + En criant des mots inconnus. + +[Kuinka hän on komea hurjastelussaan, kuin hän kaatuu, rinnat paljaina, +kääntyy raivoisaan suuteluun ja huutaen kiristelee suustaan outoja +sanoja.] + +Viimeksi vuosiluku 1863. + +Siispä hän oli ensimmäinen. Ja sen jälkeen on tämä Aldoni kulkenut +kädestä käteen, laulanut kaikissa Europan varieteissa, laahannut +ruhtinaallista kruunuansa katuojain loassa kaiken maailman irstaisuuden +markkinoilla, kunnes nyt viimeksi oli paennut, karannut erään +saksalaisen soittajan kanssa tästä huvilasta, jonka joku hänen +rakastajansa oli laitellut ja kaunistellut hänelle. + +Hanna nousi äkisti. -- Paennut täältä, ja kaikki, mitä hän oli jättänyt +huoneesensa, kaikki, mitä ei olisi ollut siivouden mukaista jättää +raivaamatta pois täältä, kuin hänen veljensä vuokrasi huvilan, kaikki +se nyt oli huiskin haiskin viereisessä huoneessa. Ei, tuo oli jo +liikaa! Miksikä liikaa? sanoi hän, itseään pilkaten. Enkö minä ole +tänään istunut erään kanssa, joka aivan näytti siltä, että hän ei ole +ikipäivinään ollut yhtään parempi tätä Aldoni-Pignatellia? Ja nyt +valtasi hänet harmin ja häpeän tunne sekä samalla koti-ikävän tunne +niin voimakkaasti, että hän luuli sydämmensä halkeavan. Ei, loppu tästä +piti tulla, hänen täytyi lähteä kotiin. Mitä hänellä oli tekemistä +täällä sellaisten henkilöiden parissa, joita hän ei ymmärtänyt, vento +vierasten seurassa, juuri nyt kevään kauneimpana aikana? Ja Erik, joka +jätti hänet yksin, mennäkseen tuon ruhtinattaren kanssa, joka ehkä oli +samaa lajia kuin Aldonikin! + +Hän astui kiireesti alas, etsi paperia ja mustetta, kirjoitti kiireesti +lipun mademoiselle Dorinnelle, kiitti häntä päivälliskutsuista, mutta +ilmoitti, että hän ei voinut tulla, koska hän aikoi huomeisaamuna +aikaisin matkustaa vanhan isänsä luo Suomeen. Kuin kirje oli +kirjoitettu, alkoi hän kiireesti panna kokoon tavaroitansa. Hänen +isänsä oli oikeassa, hänen ei olisi pitänyt ollenkaan tullakaan tänne. +Sitte joi hän teetä, käski herättämään hyvissä ajoin, paneutui +vuoteellensa ja itki itsensä nukuksiin. + + * * * * * + +Kello oli kohta yksi yöllä, kuin översti Horn palasi kotiinsa Aldonin +huvilaan. Palvelija makasi kuistilla patjalla, vaan heräsi, kuin vaunut +vierivät portille, ja syöksyi avaamaan niiden ovea. + +-- Kuinka neiti voi? kysyi Erik levottomana ja vähän tyytymättömänä +itseensä, että oli jättänyt sisarensa niin kauaksi yksikseen. + +-- Hänen korkeasukuisuutensa ei voi hyvin, hän ei ole syönyt mitään, +vastasi palvelija. Hän kirjoitti myös kirjeen, se on pöydällä salissa. + +-- Onko hän sairas? + +-- Ei, teidän korkeasukuisuutenne. Hän on pannut tavaransa kokoon ja +käskenyt herättämään aikaisin. Hänen korkeasukuisuutensa aikoo +matkustaa pois huomeisaamuna kello 9:n junalla. + +Nyt Erik tuli levottomaksi toden perästä. Hän aikoi rientää sisarensa +luo, mutta kuultuaan hänen nukkuneen palasi hän saliin lukemaan +kirjettä. Se oli auki; hän luki sen ja huomasi siinä kohteliailla +sanoilla lausutuksi, että hän ei voi tulla päivälliselle, koska aikoi +huomeisaamuna aikaisin lähteä kotimatkalle, hän kun ei voinut jättää +isäänsä niin kauaksi yksikseen. + +Översti harmistui kovin sisarensa ylellistä kainoudenylpeyttä ja +liikanaista tunnontarkkuutta, joka harmi vielä suureni, kuin hän +muisti, miten ystävällisiä sanoja Helena Nikolajevna oli hänestä +lausunut. Ja ajatukset johtivat hänet jälleen muistelemaan Helenaa. + +-- No, saammehan nähdä, enkö minä huomenna saa muutetuksi sisko Hannan +mieltä. + +Hän meni omaan huoneesensa ja riisuutui. Mutta eipä unesta tullut +mitään pitkään aikaan. Helena Nikolajevnan kauniit silmät, laulu, +soitto ja osaksi myöskin tyytymättömyys sisareen, joka ei tahtonut +lähteä päivälliselle ruhtinaan luo, kaikki se piti häntä kauan +tuollaisessa unen ja valveilla olon välisessä horrostilassa. + +-- Kuinka sinun laitasi on, Erik Stålsköld Horn, sanoi hän itsekseen, +oletko sinä ehkä todella rakastunut? Sinne päin merkit näyttävät. Mutta +kyllä hän onkin hurmaava, se Helena, ja minä tahdon kuin satujen +prinssi ryöstää Helenani ja rakentaa itselleni Ilionin. + +Se oli viimeinen selvä ajatus; uni ja unennäöt valtasivat hänet. Hän +oli näkevinään Helenan piaanon ääressä kenraalin luona. Hän lauloi, +lauloi yhtä noista vienoista, kummallisista kasakkein maan lauluista. +Yht'äkkiä muuttui kuva aivan toiseksi. Hän näki Helenan ratsastamassa +"keukburia", jota hän oli niin usein nähnyt aroilla Mervin luona. Nuori +tyttö, puettuna koko itämaiseen komeuteensa, ratsastaa pois, jäljessä +hänen ihailijansa: ken ensinnä saa häneltä riistetyksi hunnun tai +karitsan, jota hän pitää sylissään, se tulee hänen puolisoksensa. +Helena ratsasti Almandinella. nuori Petrov, Martinov ja viimeisenä hän +itse kultaraudikolla syöksyivät jäljestä. Juuri kuin hän oli +riistämäisillään kauniin hunnun, kaatui kultaraudikko ja siinä se +makasi kuivassa kulossa, hän ei nähnyt muuta kuin veripunaisen kielen +ja suusta valuvan vaahdon. Mutta Helena oli poissa, kaukana aron +laidassa, ja ainoastaan nuori Petrov, nuorin heistä kaikista, vielä +ajoi häntä takaa. Horn kääntyi vuoteessaan, mieli täynnä suuttumusta ja +tuskaa. Silloin juuri kuului jymäys kuin tuhansien tykkien laukaus ja +koko huvila vapisi perustuksiaan myöten. Horn heräsi. Huone oli +valoisa, leimausten sitä juuri valaistessa silmänräpäyksen ajaksi. +Toukokuun ukkonen kulki Moskovan päällitse, sade tulvi alas virtanaan +ja vilvastutti ilman. Horn pyyhkäsi tuskan hien pois otsaltaan ja oli +iloinen, että oli herännyt. + +-- Huomeiseksi tulee taas ihana päivä, sanoi hän tyytyväisesti, kääntyi +kyljelleen ja nukkui hyvästi, vaikka ukkonen ajoi esiin pattereitansa +ja laukasi jymäyksen toisensa perästä neljän sadan kirkon kaupungin +päällä. + + * * * * * + +Seuraavana päivänä nousi översti Horn hyvissä ajoin. Taivas oli sininen +ja korkea, puisto välkkyi kasteesta, joka lehti oli kuin äsken pesty. +Kuin Horn avasi ikkunan, tulvi huoneesen höyryäväin lehtien raikas, +kostea tuoksu. Merkillistä, ensimmäinen ajatus, joka hänellä tänä +aamuna oli selvillä, oli se, että hän oli tänään syövä päivällistä +Helena Nikolajevnan luona. Itsekin katsoi hän sitä naurettavaksi, että +jo kello kuusi aamulla ajatteli päivällistä. Hän koetti väkisinkin +karkoittaa noita unelmia ja olla vapaa, levollinen ja kylmäverinen: +mutta ei, se ei tahtonut onnistua. Hän katseli ulos puistoon. Siellä +astui sotamies, jolla oli siniset olkahiset, ja heti muisti Horn +häilyvää siniharsoa, joka ympäröitsi pientä, lumoavaa päätä. Nähdessään +jotakin numeroitua hevoskonia vesikärrien edessä muisti hän Almandinen +kaarevaa kaulaa ja sen takana istuvaa, keijukaisen kaltaista olentoa. +Yht'äkkiä johtui hänelle mieleen sisarensa. Hänhän oli lähtevä tänään +matkalle. Ei, se ei käynyt mitenkään päinsä. Hän pukeutui nopeasti ja +meni sisartansa tapaamaan. Neiti Hanna istui salissa, edessänsä +ruotsalainen ja englantilainen raamattu. + +-- Hyvää huomenta, Erik. + +-- No, et sinä varmaankaan tee totta uhkauksestasi, sanoi Erik +lepytellen. Minä luin eilen sinun kirjeesi, se kai oli tarkoituksena, +koska olit jättänyt sen auki. + +Neiti Hanna käänsi häntä kohti niin ankarat ja vakavat kasvot, että +Erik heti johtui ajattelemaan isää. + +-- Minä matkustan aivan varmaan, sitäkin varmemmin, kuin minä jo olen +lähettänyt kirjeen. + +-- Rakas Hanna, nyt sinä olet toiminut liian hätäisesti. Sinä +peljästyit sitä kirjavaa tätiä, mutta etkö nähnyt, että muutkin... + +-- Ei, Erik, tiedäthän, että minulla on omat periaatteeni, että... + +-- Niin, jos näytät tuota muotoa ja vedät esiin periaatteesi, niin minä +antaudun heti paikalla. + +-- Niin, ja Martinov oli samaa mieltä kuin minäkin, hänen olisi +kuitenkin... + +-- Martinov, keskeytti Erik kiihkeästi ja epäilevästi. Neuvoiko hän +sinua olemaan menemättä sinne, itse hän kuitenkin käy siellä, olen minä +huomannut. + +-- Ei hän kieltänyt, ei, sitä hän ei juuri tehnyt, mutta antoi minulle +sellaisen vastauksen, joka ei salli minun tehdä toisin. Muuten nyt jo +alkaa ollakin aika lähteä asemalle. Kaikki on selvillä ja vaunut +valjaissa. + +Erik käsitti, että tässä nyt ei ollut muuta neuvoa kuin lähteä matkaan. +Sisarukset sanoivat toisillensa hellät jäähyväset, ja Erik lupasi olla +noin kuukauden päästä tai niillä paikoin kotona Suomessa. + +-- Pidä sanasi, Erik, isän tähden. Niin, usko minua, vaikka hän +näyttääkin ankaralta ja kylmältä, niin hän sydämmensä syvyydessä +kuitenkin ikävöitsee sitä päivää, jolloin sinä viimeinkin tulet kotiin. +Minä kuulin usein viime talvena, kuinka hän öillä käveli huoneessansa, +käveli tuntikausia; hänen ajatuksensa ovat lakkaamatta ajelleet sinua +jäljestä, koko sen ajan, kuin sinä olit sotaretkellä. Hän on tullut jo +vanhaksi. Hän tahtoisi pian nähdä sinun Haapakosken sukuperintöläisenä +ryhtyvän toden perästä tilan hoitoon. No, Erik, mitä saan minä sanoa +hänelle? + +Erik katsoi synkästi eteensä; sitte sanoi hän äkisti: + +-- Kerro hänelle vain terveisiä, minä olen ehkä kotona ennen, kuin +kumpikaan teistä arvaa odottaakaan minua. + +Matkalla asemalle näytti neiti Hanna erittäin ajatuksiinsa vaipuneelta; +ihan varmaan oli hänellä jotakin mielessä, mutta hänen oli vaikea saada +sitä sanotuksi. + +-- No, saanhan tervehtiä Lillyä? + +-- Lillyä. Tietysti, vaikka en tiedä, minkä tähden juuri häntä, vanhaa +kadettikoulun aikaista lemmittyä, sanoi hän hymyillen. Kuinka hän nyt +voi? Onko hän yhtä kaunis kuin ennen? + +-- Ei, yhtä kaunis hän ei ole, mutta paljon parempi ja rakastavampi, +kuului vastaus. + +Liput olivat ostetut, jäähyväset jo moneen kertaan sanotut, +rautatievaunun ovi paiskattiin kiinni, kello soi. + +-- Kuulehan, Erik, sanoi neiti Hanna pakollisesti ja katsoi veljeänsä +suoraan silmiin, varo sitä Helena Nikolajevnaa. + +-- Mikä antaa sinulle aihetta sellaiseen varoitukseen? virkahti Erik, +rypistäen kulmakarvojaan. + +Veturi vihelsi, höyry ja savu painuivat junan päälle, neiti Hanna oli +kadonnut. Savu- ja höyrypilvestä kuuli hän vielä kerran sisarensa +suloisen alttoäänen: + +-- Ole varoillasi, Erik. -- -- -- + +Horn seisoi siinä katsellen kiiltäviä kiskoja, jotka näyttivät yhtyvän +tuolla kaukana, jossa juna huimaavaa vauhtia kiiti pohjoista kohti, +katsellen, kuinka aurinko taittoi säteitään kiskoviirusta, joka +mustalla, nokisella ratavallilla säkenöitsi valossa, + +-- Ah -- hän veti helpotuksesta syvän huokauksen. + +Nyt sai hän ajatella sitä, joka poltti hänen aivojansa, joka ei antanut +hänelle rauhaa. + + + + +V. + + +Hannan lähdettyä palasi Erik kotiinsa. Sydämmensä syvyydestä oli hän +vähän vihastunut sisareensa. Sisko oli sekautunut asioihin, jotka eivät +koskeneet häntä. Mitä oikeutta Hannalla oli varoittaa häntä? Ja mitä +hän sitte yleensä oli tehnytkään tahi sanonut sellaista, että olisi +ansainnut varoituksen? Oliko sitte niin helppo nähdä hänen syvimmät +salaisuutensa? Entä sitte tuo tervehdys Lillylle! + +Oh, hän ei enää tahtonut ajatella koko asiaa. Tänään aikoi hän mennä +hänen luoksensa, Helena Nikolajevnan luo. Mutta aika kului niin +äärettömän hitaasti, päivälliseen asti oli sitä vielä pitkältä. Tunsipa +sentään Horn vähän olevansa hämillään oman itsensäkin edessä; hän ei +olisi luullut olevansa yhä vielä niin nuori ja niin maltiton. + +Monta tuntia ennen päivällisen aikaa alkoi hän pukeutua ja teki sitä +paljon huolellisemmin kuin tavallisesti, vaan kuitenkin oli hän valmis +jo tuntia ennen, kuin olisi tarvinnut. Sitte läksi hän matkalle astuen, +vaunut saivat tulla jäljestä. Hän astui hitaasti pitkin Tverin +bulevaardia ja katseli puotien ikkunoihin hajamielisesti; yhtä +hajamielisesti tervehti hän myöskin sotamiehiä ja upseereja. + +Viimein joutui odotettu aika. Hän nousi vaunuihinsa ja läksi +ajamaan, ensin Pushkinin muistopatsaan luo, jossa hänen piti tavata +ystävänsä Martinov. Tämä ei ollut vielä tullut. Horn kulutti +aikaansa katselemalla muistopatsasta, tuota slaavilaisen neron +ilmiön mestarillista kuvausta. Säännötöntä elämää viettävänä, +heikkohermoisena, levottomana ja arkailemattomana seisoo hän siinä +pronssista valettuna: suuren taiteilijan oivallinen muistomerkki +suuresta runoilijasta. + +Horn luki kivestä moneen kertaan ylpeän kirjoituksen: + + Venäjän vallan maat mun maineen' kaikki täyttää + Ja kaikki kielet sen ne mua mainitsee + Ja kauan kansa rakkauttaan mulle näyttää, + Kun lauluin herätin mä jalot tunteet sen -- + +jotka säkeet tämä oman arvonsa tunteva runoilija on itse kirjoittanut. + +Juuri sovitulla kellon lyönnillä Martinov täsmällisenä, kuten sotilaan +sopii, ilmestyi Tverin bulevaardin kulmasta näkyviin. Noustiin +vaunuihin ja lähdettiin ajamaan vasemmalle pitkin vihreää katua, +kappale matkaa kaakkoiseen kaupungin osaan, Falk-kadulle. + +Kuski pysäytti hevoset vanhanaikaisen, jotenkin rappeutuneen, +kaksinkertaisen kartanon eteen. Se oli ruhtinaan asunto. Kaksi +siipirakennusta ojensihe katua kohti, piirittäen jonkinlaista +kunniapihaa, joka oli huonosti maalatulla, vihreällä rautaristikko +aidalla erotettu kadusta. Kuin vaunut rappautuneesta portista vierivät +siistimättömään pihaan, syöksyi kaksi laihaa, punaista arokoiraa +haukkuen vastaan. + +Eräs metsästäjä, puvun ompeleissa kuluneita ja mustuneita +kultapunoksia, juoksi esiin, ajoi pois koirat, laski astuimen alas ja +auttoi överstin ja kapteenin ulos vaunuista. Pylväillä koristetun +esihuoneen läpi astuivat he hyvin suureen saliin, jonka ilma haiskahti +ummehtuneelta ja jossa kaikki kosteudesta pilkulliset, vanhastaan +kullalla ja valkoisella koristetut seinät, vaalenneet ikkunain verhot, +epämukavat, hoidotta jätetyt, Napoleonin ajan malliset huonekalut, +osoittivat, että tätä huonetta harvoin käytettiin. Toisessa lyhemmässä +seinässä oli ovi nähtävästi vasta tuonnottain muurattu kiinni ja +kalkittu. + +Palvelija pyysi heidän korkeasukuisuuksiansa astumaan sisään ja +odottamaan hetkisen: naiset eivät vielä olleet valmiit. Horn ja +Martinov astuivat saliin. Odotusaikaa viimemainittu käytti näyttääkseen +Hornille vanhan haidamaki Haidullan eli Aleksanderin muotokuvan. Se +tosiaan oli hirvittävä olento. Hajasäärin hän seisoi siinä, se vanha +kasakki, pitäen paljastettua miekkaa toisella kädellään kahvasta, +toisella terästä. Hillittömät intohimot, murhanhimo ja viekkaus +loistivat kammottavista silmistä. Se oli oikea Vanjka Kaju, +slaavilaisten Fra Diavolon alkukuva. + +-- Onpa tuo oikea saatana, sanoi Horn. + +-- No, enkö sitä jo sanonut sinulle, Erik Aleksandrovitsh; ja tässä +on poika, se hieno ja viekas konna Konstantin. Näetkös, tässä on +villi-ihminen jo vähän kesynyt, tässä toisessa polvessa, mutta samat +piirteet näkyvät vielä hänessäkin. Tämä on hänen aikoinaan kidutettu +vaimonsa, eräs Bibikov. Ja tässä on Nikolai Konstantinovitsh +hevoskaartin kornettina. Niin, ei se ole eilispäivältä se kuva; mitään +yhtäläisyyttä ei siinä voi huomata, mutta mitä vanhemmaksi hän ehtii, +sitä paremmin on hänkin esi-isäinsä näköinen. + +Ystävykset astuivat kuvan luota toisen luo, siinä kun ne isossa koossa +riippuivat runsaasti veistellyissä ja ennen muinoin myös runsaasti +kullatuissa kehyksissä. Nyt näytti unhotuksen heijastus ne verhonneen. +Kulta oli kulunut pois ja pitkiä tomulankoja riippui siellä täällä +veistosten akantusköynnöksistä. Kaikki osoitti, että koko kokoelmalta +oli kauan puuttunut hoitelevaa kättä. + +Kauimpana ikkunan luona oli nuoren, kauniin naisen kuva. Martinov ei +vielä ehtinyt sanoa, kuka se siinä oli kuvattuna, kuin Horn +vaistomaisesti tunsi, että Helena Nikolajevna oli huoneessa. Hän +kääntyi äkisti, ja tosiaan -- siinä seisoi hän rautalanka- ja +puuterinaisen sivulla ja toivotti herroille ystävällisesti terve +tuloa... Helena Nikolajevna oli huomattavan kalpea. + +-- Entä teidän sisarenne? kysyi hän. Niissä sanoissa oli niin vieno +sointu, niin suruinen nuhde, että Hornin oli vaikea olla. + +-- Sisareni pyysi tuomaan terveisiä, hänen täytyi matkustaa tänään, +meidän isämme on vanha ja... Olettehan saanut hänen kirjeensä? + +-- Olen. No, älkäämme enää puhuko siitä sen enempää, minkä täytyy +tapahtua, se tapahtuu. Te katselitte kuvia. Se siinä on minun äitini +kuva; hän kuoli, kuin vielä olin lapsi. + +-- Minä tiesin, että se oli teidän äitinne kuva; minä tunsin jonkin +äänen sisälläni sanovan, että minä seisoin äidin ja tyttären välillä, +vaikka minä -- niin, sen vakuutan teille, Helena Nikolajevna -- en +nähnyt, että te olitte huoneessa. + +-- Ehkä te olette spiritisti, sanoi rautalankanainen erittäin +kiihkeästi kiintyen siihen ajatukseen; uskotteko ehkä pöydän tanssia ja +henkien näkemistä? + +-- En, parahin kreivitär, niitä minä en usko, mitään yliluonnollista +minä en ole koskaan tavannut, vaikka... + +Samassa keskeytyi puhe, sillä odottamaton vieras astui sisään. Se oli +nuori Petrov, hoikka kuin ampiainen vyötäisistä, erittäin muhkea aivan +uudessa univormussaan, sileäksi ajeltu, voideltu ja vahattu, ja hän +näytti siltä, kuin ei koko eilinen tapaus enää olisi lainkaan +muistissa. Hän tuli sisään aivan vapaasti, mutta kuin näki ja tunsi +esimiehensä, haihtui hänen varmuutensa kerrassaan. Hän oli nähtävästi +luullut saavansa yksin pitää seuraa Helenalle. Pakollisesti tekeytyen +tyyneksi tervehti hän ensin Darja Mihailovnaa ja sitte Helenaa ja +herroja. + +Hornia ei miellyttänyt Petrovin tulo. Mitä lempoa piti tuon rakastuneen +lörpöttelijän nyt tulla tänne tänään, ajatteli hän, ja jotain +mustasukkaisuuden tai kateuden tapaista liikkui taas hänen mielessään, +hänen oikeastaan saamatta siitä selkoa. Hämmennys oli niin ilmeinen, +että Darja Mihailovna päättäväisesti ryhtyi asiaan ja selitti, että +päivällinen oli valmis. + +-- Herra översti, tiedättehän, että Nikolai Konstantinovitsh ei ole +enää pitkiin aikoihin päässyt huoneestaan. Sen tähden saatte tyytyä +meidän seuraamme. + +Översti kumarsi. Astuttiin salin viereisen, kodikkaan, hyvästi +järjestetyn huoneen kautta erittäin suureen ruokasaliin. Pöytä, +palvelijat, astiat, kaikki teki saman vaikutuksen kuin salikin: +entisajoilta. Ennen muinoin olivat ne kyllä kerran olleet komeata, +rikasta ja suurenmoista, mutta nyt oli kaikki jo häviönsä partaalla. +Ruokia oli kuitenkin kuten Venäjällä kaikkialla runsaasti ja +hyvänmakuisia. Horn oli saanut paikkansa molempain naisten keskeen, ja +hänellä olisi siinä ollut varsin hyvä olla, ell'ei vasta päätä olisi +istunut tuo hänen luutnanttinsa, joka lakkaamatta suurilla, +rakastuneilla silmillään katseli Helena Nikolajevnaa. Joka kerran, kuin +hän näki överstin katseen, punastui hän kovin ja katsoa tuijotti sitte +kukkakaaliin, kalaan tai mitä milloinkin sattui olemaan hänen +talrikillansa. + +Tähän aikaan oli spiritismi ja eläimellinen magnetismi vetänyt +puoleensa kaikkein moskovalaisten, sekä nuorten että vanhojen, +koko huomion. Tosiaan tälle valtiollisesti kypsymättömälle, +mielikuvitukseltaan vilkkaalle, lämminsydämmiselle, kaikenlaisten +yliluonnollisuuksien uskoon taipuvalle, herkkätunteiselle ja +enimmäkseen aivan joutilaalle ylhäisöpiirille tuskin voikaan löytyä +sopivampaa asiaa kuin spiritismi. Sen piiriinhän mahtui taivas ja maa, +tiedonhalu ja uteliaisuus, kauhu ja leikki. Kaikkina aikoina on se +ollut suuressa maineessa sellaisissa piireissä, jotka ovat +valtiollisesti tai siveellisesti olleet samalla kannalla kuin +Moskovassa. Nytkin puheltiin paraastaan vain tästä ratkeamattomasta +asiasta. Darja Mihailovna ja nuori rakastunut luutnantti selittelivät +sitä lavealti, jota vastoin toiset enimmäkseen kuulivat vain valmista +tai lausuivat joskus joitakin muistutuksia. + +-- Mutta, herra översti, ettekö sitte usko mitään ihmeellistä, mitään, +joka on ylempänä teidän aistimienne todistusta? kysyi Darja Mihailovna. +Ettekö muista Shakespearen sanoja: "Taivaan ja maan välillä on paljo, +mitä meidän filosofiamme ei osaa edes uneksiakaan"? + +Horn oli vähällä lausua hänelle epäkohteliaan kysymyksen: oletteko te +lukenut Shakespearea? niin hän kummastui, kuin rautalankanainen osoitti +tietävänsä muutakin kuin pukeutumissalaisuuksia. Onneksi hän ei +kuitenkaan tullut sanoneeksi, mitä ajatteli. + +-- Tietysti, jos te sanotte esim. sähköä yliluonnolliseksi, silloin +kyllä myönnän, että uskon sellaisia asioita. Vaan että te, te voisitte +salaisilla tempuilla koota ja tehdä aineelliseksi henkiä, ei, sitä minä +en usko. + +-- Niin, mutta jotenkin samaa sanottiin aikoinaan myös Benjamin +Franklinista, vastusti rautalankanainen. Koota taivaan tulia, tehdä... + +-- Mutta hyvänen aika, kuinka Martinov on häntä väärin kuvannut +minulle, hänhän tuntee Franklininkin, ajatteli Horn ja katsoi +kummastellen Martinoviin. + +-- Ettekö te, herra översti, ole lukenut, kuinka indialaiset fakiirit +osaavat liidellä ilmassa, koetti nyt Petrov auttaa sitä mielipidettä, +että on olemassa salaisia tieteitä, -- että... + +-- Että on löydetty neljäs ja viides suunta avaruudessa, sanoi översti +ivaten ja lisäsi kiivaasti: ei, minä en sitä usko. Salaiset +luonnonvoimat vaikuttavat aina samalla tapaa. Jos silität kissan +selkää, niin säkenöitsee se, aina ja muuttumatta, se on luonnon laki; +mutta jos panet psykograafin liikkeesen, niin se latelee tyhmyyksiä, +jos läsnä on epäilijöitä, mutta ennustaa totta, jos kaikki läsnä olijat +ovat uskovaisia. + +Nyt purskahti Darja Mihailovna nauramaan, kuivaa, varovaista naurua, +joka ei saattanut häiriöön ei irtotukkaa eikä muita irtonaisia sulouden +lisiä. Ihmeellisintä kaikesta oli, ajatteli Horn, että kaikki, mitä +Martinov oli sanonut rautalankanaisesta, oli totta pikku seikoissa, +mutta kokonaisuuteen katsoen perätöntä. Se nainen tiesi, osasi ja +käsitti paljon kaikenlaista. + +Viimein päättyivät päivälliset ja kun oli kaunis kevätilta, mentiin +ulos puutarhaan tupakoimaan ja juomaan kahvia. + +Puutarha oli vanha ja pieni sekä melkein umpeen kasvanut: ympärillä +rivi vanhoja lehmuksia, jotka olivat saaneet pitkät ajat olla +karsimatta ja kasvaa vesoja ja sammalta. Persialaisia ruusuja, joiden +lehdet tuoksuivat mansikalta, akileijoja, kurenmiekkoja ja kaikkea +muuta yksinkertaista vihreätä, joka ei kuole talvipakkasesta eikä +hoidon puutteesta, kasvaa rehoitti kaikessa rauhassa käytävillä ja +nurmikoilla. Syreenit ja seljapuut levittäytyivät ylellisessä voimassa +ja vapaudessa joka taholle. Seljat ja akaasiat tunkeutuivat lähimmäksi +esiin. Tuhansittain mehiläisiä ja ampiaisia surisi maustimilta +tuoksuvissa pihlajain kukissa. Rappeutuneesen lehtimajaan, jonka +päälle oli irralleen levitetty joku temppeliä kuvaava verho kuin +teaatterin irtoseinä, oli kahvi aseteltu suurelle paksutekoiselle +hietakivipöydälle, jonka levyyn koko pataljoonan sapelit olivat +piirrelleet Helenan nimeä tiheään kuin koristeet maurilaisessa kirkon +holvissa. Martinov oli tarttunut tuon harmillisen luutnantin +käsivarteen ja mennyt hänen kanssansa ulos puutarhaan polttelemaan, +sillä Helena Nikolajevna ei sietänyt tupakan savua. Darja Mihailovna +meni ruokasaliin jakelemaan joitakin ohjeita palvelijoille. + +Översti ja Helena olivat siis kahden kesken. Nuori tyttö nojasi +kyynärpäitään pöytään ja leuka oli käsien nojassa. + +-- Te olette niin vakava tänään, sanoi Horn hymyillen, niin että minä +tuskin tunnen teitä, te katselette eteenne kuin kauas tähystelevä +spiritistein välityshenkilö. + +-- Niin, minä olen tosiaankin kauas katsova henki, spiritisti, sanoi +hän hitaasti ja paljon tarkoittavasti. Tiedättekö, mitä minä olen +nähnyt tänään, mitä minä olen huomannut eräästä välityshenkilöstä, joka +ei edes ole täälläkään? Minä tarkoitan sisartanne. + +-- Sisartani, niin, hänen ajatuksensa kyllä on helppo lukea, hänen +luonteensa on kokonaisin ja yksinkertaisin, kuin koskaan olen nähnyt. +No, minua huvittaa kuulla, mitä te olette nähnyt hänessä. + +-- Niin, jos tahdotte tietää, minkä tähden sisarenne ei tänään tullut +meille, niin silloinpa myös saatte tietää, minkä tähden minä olen +tänään vakava, kuten sanotte. + +Översti Horn alkoi tuntea levottomuutta. -- No, olkoon menneeksi, sanoi +hän, antakaas kuulla, Helena Nikolajevna. + +-- Hän sanoi teille eilisiltana, kuin palasitte kotiin: minä en lähde +huomenna ruhtinaan päivällisille, vaan matkustan pois huomeisaamuna; +ruhtinas Chamitovin kotona lienevät olot hyvin kummalliset, siellä ei +käy ketään ylhäisiä naisia, viisainta on pysyä poissa. + +-- Mutta, Helena Nikolajevna, sanoi Horn oudostuen. + +-- Ei, älkää vastustako, översti -- hän katsoi suoraan hänen silmiinsä +ja punastui -- myöntäkää vain, kyllä kuitenkin näen, että olen arvannut +oikein. Hänen silmäluomensa punastuivat ja kaksi kyyneltä tunkeutui +esiin. Teidän sisarenne ehkä vielä lisäsi: siellä käy koko rykmentin +upseerit, mutta ei kukaan... + +Perin tuskauttavasti vaikuttivat Horniin nämä sanat, joiden totuutta +hän ei voinut tehdä tyhjäksi. Hän mutisi joitakuita turhia +korulauseita, mutta Helena ei näkynyt niitä kuuntelevan. + +-- Voi minkä tähden, sanoi hän itsekseen, sen kysymyksen olen lausunut +lukemattomia kertoja itselleni. Minkä tähden, tuo minkä tähden on minun +elämäni suuri arvoitus. Siihen en ole saanut vastausta, + +-- Mutta, Helena Nikolajevna, sanoi Horn, punastuen kovin... + +-- Ei, älkää etsikö mitään tyhjää puolustusta, herra översti, mitä apua +siitä olisi. Minä kyllä itse tiedän, että niin on, minä näen sen teistä +ja kaikista muista, jotka käyvät täällä meillä: Martinovista, +Petrovista, kaikista rykmentin upseereista. Ja mitä minä olen rikkonut, +mitä minä olen tehnyt tälle ylhäisölle? Jospa tietäisitte, kuinka +onneton minä olen. Kuin minä kutsuin koulukumppanejani, niitä, jotka +olivat saman arvoisia, samasta yhteiskunnan luokasta kuin me, niin on +heille aina ilmestynyt esteitä: milloin ovat he sairastuneet, milloin +matkustaneet pois. Minä uskoin niin kauan kuin mahdollista noita heidän +estelyjänsä, mutta kun nyt myöskin teidän sisarenne, joka kuitenkin oli +täällä vieras ... ja hän kätki silmänsä nenäliinaansa, nyyhkytys +kohotteli hänen olkapäitänsä ja rintaansa. Te sen tiedätte, sanokaa, +mikä se syy on. Ei se voi olla tädin tähden -- vaikka hän onkin vähän +naurettava, niin hänellä kuitenkin on sydän kuin kulta. Eikä se voi +myöskään olla hänen tähtensä -- ja hän viittasi linnaan päin. + +Horn ei voinut enää hillitä itseään. Hän otti puoliväkisin pienen, +kyynelistä kostean käden, suuteli sitä ja kuiskasi lämpöisiä ja helliä +sanoja, jotka tulivat todella hänen sydämmensä pohjasta. Saatuaan ne +puhutuksi ei hän itsekään tiennyt, mitä hän oli sanonut ja kuinka +paljon luvannut. Hänen sydämmensä kuohui yli ja suli kuin vaha suurten +sanojen hehkussa, noiden lempeiden ja kuitenkin niin polttavain silmien +katseessa. Helena Nikolajevna hymyili kyyneltensä välitse, katsoi +häneen, punastui, käänsi katseensa alas, katsoi jälleen ylös, ja +onnellinen hymy levisi noille äsken niin surullisille kasvoille. +Kummastuneena, ikään kuin uupuneen hervakkana nousi hän ylös. Översti +piti vieläkin hänen kättänsä; samassa alkoi kottarainen liritellä +pehmoisia ja lempeitä huiluääniään ylhäällä lehmuksessa. Nyt heräsi hän +lumouksestaan, veti kätensä pois ja juoksi nopeasti kuin kauris ulos +lehtimajasta. Hän kuuli ainoastaan, kuinka Horn hänelle vielä nopeaan +kuiskasi: huomenna, minä tulen huomenna. Ehdittyään linnan suurille +kivirappusille kääntyi hän äkisti ja katsoi pitkään ja lämpöisesti Erik +Horniin päin, joka vakavana ja kalpeana seisoi lehtimajassa, katsellen +hänen jälkeensä. Se kuva, jonka hän nyt näki, painui ainiaaksi hänen +mieleensä: keväinen iltataivas, punainen kuin Ispahanin ruusut, +kottaraisten sointuisa laulu, lehmusten vaalea vihreys, ylhäällä +ilmassa liitelevät pääskyt, ja tuolla tummassa lehtimajassa Erik +Stålsköld Horn katsovana häneen hymyillen, lempeästi ja rakkaasti. Hän +olisi siinä seisonut kauankin, ell'eivät Petrov ja Martinov olisi +nopein askelin tulleet puutarhan perältä rappusia kohti. Nyt hän ei +tahtonut kohdata heitä, ei millään ehdolla. Onnellisena, huumautuneena +tunteista, aavistuksista ja unelmista, joita hän ei ollut koskaan +tuntenut, meni hän omaan huoneesensa ja sulki huolellisesti oven, sillä +hänen täytyi saada olla nyt yksin. Suloiset kyyneleet kostuttivat hänen +poskiansa. Hän meni piaanonsa, paraimman uskottunsa luo, löi muutamia +sointuja, ja kerran, tämän ainoan kerran elämässään oli hän oikea +taiteilija. Matalassa, vanhanaikaisessa huoneessa kuohuivat sävelet +järjestyneinä esiin ja sulivat sävelmäksi, joka kasvoi mahtavaksi kuin +kevätpäivä, haaveksivaksi kuin satakielen laulu, innostuneeksi kuin +nuoruuden unelmat. Se kohotti hänen sielunsa kaikkeen, mitä sydän pitää +rakkaana, suurena ja pyhänä, se yleni kohti taivasta ja kuoli +kuulumattomiin äärettömyyden rajalla, ijankaikkisuuden partaalla. Se +onni ja se ilo, jota tunnetaan ainoastaan kerran elämässään -- eikä ole +eletty ollenkaan, jos sitä ei ole tunnettu -- vavistutti hänen sielunsa +kieliä ja tuli kuuluviin niissä sävelissä, joita hän etsi esiin +soittimestaan. Ja sen tähden hän oli taiteilija -- ensi kerran ja +viimeinen kerran elämässään. + +Ulkona puutarhassa seisoi Erik Horn nojaten kivipöytää vasten ja katsoi +lehmusten varjojen tanssia linnan seinällä, ilta-auringon kultaloistoa +valkoisilla muureilla, katsoi silmiään räpäyttämättä ylös pieneen +ikkunaan, jonka valkoiset verhot iltatuulessa paisuivat ja häilyivät +ulos ja sisään, ikään kuin houkutellen häntä sinne. Hän kuunteli +sävelmää, joka tulvi hänen luoksensa ja kukkain tuoksun kaltaisena +levisi ja täytti ilman sulosoinnulla. + +Hänen huomionsa oli niin kokonaan kiintynyt siihen katsomiseen ja +kuulemiseen, että hän ei edes havainnut, että Darja Mihailovna tuli ja +nyt katseli häntä, hymyillen hyvänluontoista hymyänsä. + +Vasta sitte, kuin Darja Mihailovna kilisteli hopeita pöydällä, heräsi +Horn ja punastui, tosiaan punastui ja tunsi siitä hiukan iloa, -- niin, +hänhän oli vielä nuori. + +Martinov ja Petrov tulivat takaisin lehtimajaan. Kahvi juotiin ääneti. +Petrov katsoi levottomasti tuonne linnan rappusiin päin, mutta Helenaa +ei näkynyt, vaikka soitto jo oli tauonnut. Petrov teki lähtöä, sillä +hänen oli vielä jouduttava tänään suurille illallisille, sanoi hän, +lausui jäähyväset, pyysi kertomaan hänen kunnioittavimmat terveisensä +Helenalle ja läksi. + +Nyt heräsi Horn siitä painavasta huumauksesta, joka häntä oli +ahdistanut koko ajan, kuin tuo rakastunut keltanokka Petrov istui +siellä. Nyt hän keksi lakkaamatta uutta puhelun ainetta, puhui +lämpöisesti ja nerokkaasti, keksipä myöskin Helenan poissa ololle +selityksen, joka hänen omasta mielestään oli hyvinkin onnistunut. + +Kummastuksekseen huomasi hän nyt taas, että rautalankanaisella oli +käsitystä hyvin monista asioista, joita hän oli luullut kerrassaan +liian yleviksi hänelle. Kaikkein rautalankojen ja irtonaisten +sulouksien takana oli tuolla naisella kuitenkin hyvä sydän, joka loisti +hyvistä silmistä ja sykki lämpöisissä sanoissa. Hyvänen aika, ajatteli +Horn, kuinka hirveän väärin olen minä tai oikeastaan Martinov +arvostellut häntä, Tämä teennäinen ilmiö oli vanhanaikainen Rousseaun +ihailija, hän tunnusti, että Etudes de la nature ja S:t Pierren La +Chaumière indieme olivat hänen lempikirjojansa vielä nytkin. Luonnon +ihailussaan oli hän jäänyt jäljelle ajastaan. Hän oli kyllä ennen +muinoin ollut kaunis ja viehättävä, mutta sattumuksen tähden jäänyt +yksikseen elämässä ja sen vuoksi vetäytynyt itsekseen. Niin kuin +kuolettavasti haavoitettu eläin pakenee yksinäisyyteen, niin Darjakin +sulkeutui omaan kuoreensa. Ne mielipiteet ja opetukset, jotka hän oli +itseensä imenyt, olivat tosin nyt jo vanhanaikaisia, vaan hänelle niin +rakkaita, että hän ei tahtonut panna niitä alttiiksi uuden ajan +pilkalle. Sen tähden hän enimmäkseen oli vaiti, ja tarvittiin Hornin +rakastettava kekseliäisyys liikkeelle ennen, kuin hän nyt suostui +ottamaan ne aatteet puheeksi. Mutta yhtä oli hän tahtonut säilyttää +niin kauan kuin suinkin mahdollista: nuoruuttansa, sitä kauneutta, joka +neljä kymmentä vuotta sitte oli saattanut nuoret sydämmet sykkimään +ihastuksesta ja tottuneet tilapäiset runoilijat sepitsemään hänestä +sonetteja ja madrigaaleja. Siitä kauneudesta hän ei tahtonut, ei voinut +luopua. Hän ei suotta ollut nainen ja Ranskassa kasvatettu. Hän +taisteli vuosia vastaan ja vanhuutta vastaan, käytti alussa varovasti +kaikkia pukeutumistaidon salaisuuksia, kaikkia Indian ja Jaapanin +kauneusvesiä, liljain tuoksua ja ruusun väriä. Sitte täytyi hänen jo +ruveta käyttämään niitä ahkerammin. Mutta vuodet tulivat säälimättä ja +piirtelivät poimuja hienoon ihoon: hän otti urhollisesti ne vastaan ja +uhoitteli niitä viimeiseen asti. Hän itse ja hänen lähimpänsä tottuivat +hänen omituisuuksiinsa, nauroivat niille eivätkä olleet niitä +huomaavinaan. Hänestä tuli omituinen ihminen. Ja nyt ymmärsi Horn +Helena Nikolajevnan sanat. Mademoiselle Dorinnella oli kyllä paljo +pieniä heikkouksia, mutta myös sydän kuin kulta. + +Illan aurinko sammui, varjot kiipesivät yhä ylemmäksi linnan seinille +ja punakajastus vaaleni pois muureista, ensin keltaiseksi, sitte +vaaleankeltaiseksi ja viimein sammui se kokonaan. Pieniä, kalpeita +tähtiä syttyi taivaalle. Tuli aika lähteä. Mutta Helena Nikolajevnaa ei +näkynyt tulevaksi alas puutarhaan. + +-- Hän on hermostunut eilisestä ratsastuksesta, selitti Darja +Mihailovna. Kultaraudikon kohtalo on kovasti koskenut häneen. + +Horn ja Martinov sanoivat jäähyväset, pyysivät kertomaan heiltä +terveisiä ja nousivat vaunuihinsa. + + + + +VI. + + +-- Tahdotko nähdä ukko Nikolai Konstantinovitshia? kysyi Martinov, kuin +vaunut juuri kääntyivät linnan oikean siiven nurkassa. + +Ei, Horn ei tahtonut. + +-- Mutta ukko asuu tässä ja on yhtä hyvin voinnissaan tänään kuin +huomennakin. + +Hornia ei haluttanut sittekään; mutta kun Martinov itsepäisesti pyyteli +ja sanoi ruhtinaan ehkä katsovan epäkohteliaisuudeksi, jos ne, jotka +vierailivat hänen linnassaan, eivät käyneet tervehtimässä häntä, +vastasi Horn viimein vastahakoisesti: olkoon menneeksi, mutta käymme +siellä ainoastaan oikein ranskalaistapaan. + +-- Paras on sinun tutustua kerrassaan koko perheesen, sanoi Martinov +omituisella äänellä. Pysäytä, huusi hän kuskille, ja vaunut pysähtyivät +kadulle oven eteen, josta voitiin tältä puolen päästä sivurakennukseen. + +Herrat laskeutuivat vaunuista ja astuivat jälleen samaan kartanoon. +Esihuoneesta vei heidät vanha, kaljupää, venäläiseen pukuun puettu +palvelija suoraa päätä suureen makuuhuoneesen, joka oli aikoinaan +ollut todella komea huone, sisustettu, kuten Ludvig XV:nen aikaan oli +ollut tavallista, sekä makuu- että vastaanottohuoneeksi. Lattiata vähän +korkeammalla lavalla pitkän seinän vieressä oli mahtavan suuri sänky, +päällä katos ja edessä verhot vihreästä silkistä. Sängyn jalkopäässä +seisoi miellyttämättömin kaikista Venuksen kuvapatsaista, Venus +kallipygos, muuten kyllä oivallinen veistos moitteettoman valkoisesta +marmorista. Irstaita kuvia markiisi de Sade'n teoksesta "Juliette ou +les bonheurs du vice" oli vaskipiirroksina seinäin koristuksena. Niiden +vastapäätä ja varsin niiden vertaisena näkyi mestarillinen vaskikuva +Amor ja Psyke-sadusta. Näissä koristuksissa ei ollut kansansadun +runoutta, ei uusplatonilaisten filosofiaa, ei orfeolaisten tuskaista +vertauskuvallisuutta, eipä edes Juvenaliin repaleitakaan eikä Lukianon +kömpelöä verhoa, vaan ne olivat aivan alastonta ja paljasta, inhottavaa +mässäystä alusta loppuun. Kauimpana eräässä nurkassa riippui pyhän +kuva, edessä lamppu. Muuten haisi huone hajuvesiltä, jodoformilta ja +pyhältä savulta. + +Horn tuskin ehti huomata, millaiseen Astarten temppeliin hän nyt oli +joutunut, kuin perältä ovet aukesivat ja Nikolai Konstantinovitsh, +istuen suuressa Voltairen tuolissa, työnnettiin sisään. Halvaantuneena +lantioista alas päin oli kenraali vanhus jo kaksi vuotta istunut tässä +pyörätuolissaan, yllänsä turkkisisuksinen yöviitta paksusta Bokharan +silkistä. Hänen kasvonsa olivat pronssin väriset, silmäin valkoiset +aivan keltaiset ja terät väsyneet sairaudesta ja vuosista. Kun +hänellä ei ollut aivoissaan eikä sydämmessään mitään, millä olisi +kunniallisesti voinut täyttää elämänsä tyhjyyttä, vilkastutti hän +yksinäisyyttänsä häpeällisillä unelmilla ja ne olivat painaneet +leimansa hänen kasvoihinsa. Piirteet, jotka ennen muinoin olivat olleet +kauniit, olivat nyt aivan veltostuneet. Kasvot olivat sienimäiset ja +sileät. + +Martinov esitteli Hornin kenraalille. + +-- Terve tuloa, herra översti, terve tuloa, hyvät herrat, sanoi Nikolai +Konstantinovitsh kummallisella äänellä, jota hänen näytti olevan vaikea +hillitä, sillä välistä yleni se huiluääneksi, välistä taas kärisi aivan +alhaalla; välistä sitä tuskin kuului ja seuraavana silmänräpäyksenä se +aivan aiheettomasti kirkui niin korkealla kuin suinkin mahdollista. + +Hän katsoi Hornin hoikkaa, voimakasta olentoa. + +-- Ah mikä ylevä ryhti, hyvä översti, mikä moitteeton vartalo, olen +ihastuksissani teidän näkemisestä, aivan ihastuksissani, te markiisi +Varosydän ja hän levitti molemmat kätensä. + +Horn tervehti häntä ja huomasi nyt, että vanhuksella kaikessa +ramuudessaan oli samat hirvittävät julmuuden piirteet, vaikka +melkoisesti haihtuneena ja lievenneenä, kuin hän äsken oli huomannut +tuolla salissa kantaisän kasvoissa. + +Nikolai Konstantinovitsh piti kevyttä ja vapaata, irstasta keskustelua, +puhuttiinpa mistä aineesta hyvänsä. Aina palasi hän siihen, joka näytti +täyttävän kaikki hänen aivojensa solut, siihen ainoaan, jonka hänen +muistonsa ja mielikuvituksensa olivat säilyttäneet kirjavasta ja +myrskyisestä entisyydestä. Hän puhui mieluisimmin ranskaa, laususkeli +puheenparsia ja juttuja Crebillonin, de Saden ja muiden pornografian +klassikoiden teoksista, näytteli kuvilla kaunistettua korupainosta +ritari de Faublasin muistelmista ja oli aivan peittelemättä iloissaan +siitä, että Horn hämmästyi ja kummastui tämän kirjaston aarteita, joka +isännän mielestä ei ollut vähääkään kaksimielinen. Hänen nauraessaan +nousi hänen ylähuulensa ikään kuin jonkin salaisen koneen voimasta +ylös, niin että hänen lahot hampaansa paljastuivat. + +-- Mutta Jean -- se oli kammaripalvelijan nimi -- Jean, huusi ruhtinas, +Jean, tarjoa Constantia viiniä ja sikareja, vai oletko sinä, kellarien +nuuskija, juonut kaikki... + +Jean hymyili peittelemättä, katsoi petollisilla silmillään vieraihin, +nykäytti olkapäitään ja osoitti herransa tuolin takana otsaansa, ja +miettivästi heilutti päätään. Hornista alkoi tuntua hyvin +vastenmieliseltä täällä olo. Hän katsoi Martinoviin, mutta häntä ei +tämä näyttänyt vähääkään haittaavan. + +-- Me olemme olleet päivällisellä Darja Mihailovnan luona, sanoi hän +aivan levollisesti. + +-- Vai niin, m:lle Dorinnen luona -- ah, hän oli ihastuttava aikomaan, +millaiset silmät ja millainen ... siinä keskeytyi puhe rykimiseen. No +no, hän on kirottu noita-akka nyt. Onneksi ei minun toki ole tarvinnut +nähdä häntä enää kahteen vuoteen. + +Horn veti henkeä syvään. Hän ei voinut tätä enää kestää, hän tahtoi +lähteä; mutta ihmeekseen näki hän Martinovin istuvan kuin kiinni +naulittuna. + +-- Kahteen vuoteen, kuinka niin, Nikolai Konstantinovitsh? + +-- Enkö minä sitä ole kertonut teille, Dimitri Semenovitsh, lempo vie, +olenkin. Ettekö muista, kuinka m:lle Dorinne muurautti kiinni salin +oven, niin että minä nyt olen aivan erotettuna muusta talosta? + +-- Tosiaanko, ja minkä tähden? kysyi Martinov viattomasti. + +-- Kyllä minä olen sen maininnut teille joskus. Kuin hän, tyttö, tuli +kotiin, työnnettiin minut tuolissani saliin ... ja taas keskeytyi puhe +rykimiseen. + +Horn näki, kuinka Jean katsahti tutkivasti, väijyvästi Martinoviin, ja +hänkin katsahti ystäväänsä. Martinov oli vähän kalpeampi kuin +tavallisesti, mutta muuten istui aivan levollisena. -- Mitä ihmettä +tämä merkitsee? ajatteli Horn. Mitä varten kiihottaa tuota vanhaa +konnaa. + +-- Kuin hän, Helena Nikolajevna, palasi Smolnasta... + +Ei, tämäkö nimi juuri tänä päivänä tässä huoneessa! Horn astui suoraan +vanhuksen eteen, kumarsi lyhyeen, melkein epäkohteliaasti ja sanoi: + +-- Hyvästi, kenraali, minulla on toimia tänä iltana. Ja hän läksi, +ottamatta vanhusta kädestä. + +Martinov nousi myöskin ja kumarsi. + +-- Vai niin, översti lähtee jo; niinpä täytyy minunkin lähteä. + +Kenraali katsahti kummastuen. + +-- Älkää unhottako, sanoi hän; kylläpä teillä on hirveän kiire, ettekö +vielä voi istua vähää hetkeä? + +Mutta Horn oli jo ulkona. Juuri kuin hän hypähti kiireesti vaunuihin, +näki hän illan hämärässä nuoren naisolennon, joka pujahti taloon. + +Martinov tuskin ehti vaunuihin, kuin Horn äreällä äänellä pikemmin +huusi kuin sanoi: aja! + +Lyhdit sytytettiin kaduilla ja bulevaardeilla. Valoa tulvi puotien +ikkunoista; taivaalla tuikki lukemattomia tähtiä, ja puolikuu, +kainouden vertauskuva, seisoi taivaanrannan ja keskitaivaan +puolivälissä. Hornin ajatuksissa riehui täydellinen kapinan kuohu. +Miksi oli Martinov vienyt hänet tuon vanhan irstailijan luo? Miksi hän +ei ollut huomaavinaan, että Horn tahtoi keskeyttää puhelua ja joutua +pois sieltä, miksi pakotti hän vanhuksen lausumaan Helenan nimen? + +Hänen suuttumuksensa kasvoi kasvamistaan, sillä Martinov näytti istuvan +siinä aivan huoletonna. Hän lörpötteli ja nauroi ja sovitteli +vanhukselle kaikkia mahdollisia ja mahdottomia nimiä. Viimein Horn ei +enää voinut hillitä suuttumustansa, vaan sanoi lyhyeen ja terävästi: + +-- Martinov, minä olen pitänyt sinua ystävänä ja olen kohdellut sinua +kuin ystävää ainakin, no niin, mitä tämä kaikki merkitsee? Miksi sinä +tahdoit, että minun piti tuon kurjan ukon suusta kuulla se nimi, jota +minä pidin niin suuressa arvossa? + +Martinov yritti kääntämään leikiksi koko asiaa, mutta Horn kiivastui. + +-- Vastatkaa minulle, överstiluutnantti, ja lopettakaa leikinlaskunne; +ettekö huomaa, että se nyt on sopimatonta? + +-- Erik Aleksandrovitsh, sanoi Martinov, tukehtuvalla äänellä, nyt +olemme puistossa; jos tahdotte saada suoran vastauksen kysymykseenne, +niin nouskaamme pois vaunuista ja kävelkäämme hetkinen. Minä sanon +teille kaikki, teen tunnustukseni ja ilmaisen suruni. + +Vaunut pysäytettiin ja ystävykset astuivat puistoon mihin sattui, +molemmat aivan vaiti koko ajan. Saavuttuaan lammikon luo, joka nyt +heijasti taivaan tähtijoukkoa ja kuun kirkasta sirppiä, kävi Horn +istumaan ja sanoi: + +-- Ehkä sinua nyt miellyttää alkaa. + +Juuri Martinovin alkaessa tunnustustansa viritti satakieli +rantaraidoissa kauniin lempilaulunsa. Martinov huokasi. + +-- Sinä kysyt: miksi? No niin, minä vastaan sinulle. Sen tähden, että +minä olen onneton, että minä olen jo kaksi vuotta toivottomasti +rakastanut Helena Nikolajevnaa, rakastanut sillä tavoin, kuin +rakastetaan päästyä minun ikääni, jolloin ei ole aikaa enää päivääkään +kadottaa turhaan, enkä kuitenkaan voi voittaa, tunnen voimattomuuteni +kaiken sen nuoruuden rinnalla, joka ympäröitsee häntä. + +-- Rakastatko sinä Helena Nikolajevnaa! sanoi Horn liikutettuna. Ja +senkö tähden ... minä en ymmärrä sinua Dimitri Semenovitsh. + +-- Voi, pitäisihän olla varsin helppo ymmärtää tällaista asiaa. Sano +sitä mustasukkaisuudeksi, niin kyllä ymmärrät. Seitsemän vuotta olen +minä vieraillut siinä talossa. Kuin Helena palasi kotiinsa kaksi vuotta +sitte, olen siitä asti käynyt siellä hyvin uutteraan. Minä olen +lakkaamatta nähnyt tätä olentoa, joka samalla kertaa on rakastettava +lapsi ja täysin varttunut vaimo, ja minä olen rakastanut häntä, sen +kyllä voit käsittää. Onnettomuudeksi minä en kuitenkaan ole ainoa. +Jok'ainoa nuori vänrikki ja luutnantti, kaikki koko rykmentistä ovat +mielistelleet häntä. Näithän itse tänään Petrovin. Minä olen +luulevaisesti vartioinut aarrettani. Jos kukaan heistä lämpeni tahi +tuli, kuten minusta näytti, vaaralliseksi minulle, silloin minä tein +hänelle samoin kuin nyt sinulle. Minä näytin heille tämän kuvan nurean +puolen. + +-- Kyllä minä nyt sinua ymmärrän, sanoi Erik Horn, ja sininen suoni +hänen otsassaan paisui. Sinä, kun et itse voinut saada häntä, olet +karkoittanut pois jokaisen, joka ehkä olisi voinut vetää hänet pois +tuosta sietämättömästä ja kierosta asemasta, jossa se lapsi parka on +elänyt. Jokaisen kunniallisen ja vakavan miehen, joka olisi tahtonut +käsillään kantaa häntä elämän läpi, olet sinä karkoittanut, saadaksesi +joskus, kuin hän oli jäävä yksikseen, hyljätyksi, kuin hänellä ei ollut +oleva enää mitään muuta kuin syvä onnettomuutensa eikä mitään +valitsemisen varaa, tarjota itsesi pelastajaksi. Mihin hän ei tahtonut +lähteä vapaasta tahdosta, sinne tahdoit sinä taluttaa häntä vähitellen. +Onko sellainen menettely ylevä, onko se kunniallinen, onko se... + +-- Älä puhu enää, Erik Aleksandrovitsh muista: sodassa ja rakkaudessa +ovat kaikki keinot luvalliset. + +Mutta Hornin veri oli kuohuksissa, harmi teki hänen sanansa kiihkeiksi. + +-- Ja minä, sinun vanha ystäväsi, tulen juutalaiskaupungeista, kurjista +tatarein auloista, minä moneen vuoteen nyt ensi kertaa näen nuoren, +kauniin ja rakastettavan olennon, mitä sinä silloin teet? Vedät alas +lokaan kaikki, mitä kaunista ja puhdasta minä olen nähnyt. Minä liikun +kuin janoinen ihminen aavikolla, etsien lähdettä, sinä viet minut +sellaisen luo, vaan ensin annat koirasi sotkea ja liata veden! Kymmenen +vuotta olemme me pitäneet yhtä, Dimitri Semenovitsh, nyt eroavat meidän +tiemme tässä, juuri tässä, jää hyvästi. + +-- Mutta Erik Aleksandrovitsh, olehan toki järkevä, emmehän me ole +vihamiehiä, emme muuta kuin kilpakosijoita. + +Mutta Horn oli jo poissa, Martinov istui kauan synkissä unelmissa. +Elämä on raskasta ja karkeaa työtä. Pitikö hänen nyt tänä päivänä +kadottaa kaikki, Helena ja vanha ystävänsä! + +-- Huh, minä vihaan nuoruutta! mitä enemmän meidän loistomme hälvenee, +sitä enemmän lisäytyy sen kukoistus. Mitä minä korsi korrelta +vaivalloisesti kokoon, ottaa se kerrassaan. Sille ei mikään ole +mahdotonta, ei mikään niin korkealla, ett'ei se sinne ylettyisi, kaikki +on sille hymyilevää ja loistavaa, ja minä, minä astun kohti pimeyttä +jyrkkäin mäkien ja ahdasten solain poikki. Hän rakastaa häntä, esteet, +joita minä olen laittanut tielle, ainoastaan kiihottavat häntä ja +saattavat hänet pikemmin tekemään ratkaisevan päätöksen. Kukapa olisi +luullut häntä, tätä tyyntä suomalaista, niin tulenaraksi, niin +vilkkaaksi mielikuvitukseltaan! + +Ja Martinov vaipui taas synkkiin, raskaihin ajatuksiin. Tunti toisensa +jälkeen kului. Vasta sitte, kuin tähdet alkoivat kalveta, läksi hän +kävelemään ja meni kotiinsa. + + * * * * * + +Hornin mielessä riehuivat kaikkein ristiriitaisimmat tunteet, kuin hän +erosi vanhasta kumppanistansa. Hän ei tahtonut mennä kotiinsa, vaan +ensin koota ajatuksensa ja rauhoittua vilpoisen ja raikkaan kevätyön +hiljaisuudessa. Hän meni syrjäiseen puiston paikkaan ja käveli siellä +edes takaisin vanhojen jalavain alla, jotka muhkeassa rivissä +varjostivat yksinäistä kävelytietä. + +Erik Horn oli perinyt äitinsä vienon sydämmen, mutta ainoastaan hyvin +vähän isänsä suurista luonnonlahjoista, hänen pontevuudestaan, +voimastaan ja mielenmaltistaan. Erikin kasvatus oli ollut hyvin ankara +sekä ruumiillisesti että henkisesti. Isä oli tahtonut painaa häneen +jotakin siitä, joka oli hänen oman etevän henkensä omituisena +tuntomerkkinä. Hän oli hyvin usein esittänyt pojallensa, kuinka tärkeät +hänen velvollisuutensa maatansa ja sukuansa kohtaan olivat, mikä +merkitys niillä oli ja miten suuri edesvastaus niiden laiminlyömisestä. +Tämä vastuunalaisuuden tunne oli viimein pojassa kasvanut niin +suunnattomaksi, että hänen henkensä sen taakan rasittamana kuihtui +kehityksessään. Erik Horn oli tullut sellaiseksi, että hänellä ei ollut +päättäväisyyttä juuri nimeksikään. Hänen nuori pontevuutensa ja +rohkeutensa oli tukeutettu ennen, kuin ne olivat saaneet koettaa +voimiansa. Ylioppilaaksi päästyään peljästyi hän rajatonta vapautta, +joka hänelle nyt yht'äkkiä oli tarjona. Niinpä hän meni siihen +laitokseen, jossa hän varman johdon turvissa tunsi itsensä vapaaksi +omasta vastuunalaisuudesta: kadettikouluun. + +Vuosia kului ennen, kuin hän sotilaaksi päästyään alkoi vapautua +pakosta, jossa oli kasvanut. Hänelle itselleen kiusallinen +päättäväisyyden puute oli tuloksena siitä kasvatuksesta, jonka hän +kotoaan sai mukaansa elämän taistelutantereelle. + +Mutta jospa hänelle tuottikin suurta sielu ponnistusta mikä hyvänsä +päätöksen teko ja varsinkin sen nopea teko, niin hän luonnollisesti +sitte kaikkein sitkeimmästi piti kiinni siitä, mitä hän kerran oli +taistelemalla saanut päätetyksi. + +Niin oli nytkin käyvä. Tunnin toisensa perästä käveli hän kauniina +kevätyönä edes takaisin jalavain pehmoisen lehdistön alla. Hän näki +tähtein välkkyvän yhä kirkkaammin ja sitte taas vaalenevan. Heikko +vihreänkeltainen viiru itäisellä taivaan rannalla ennusti jo päivän +tuloa, kuin Horn viimein väsyneenä levottomuudesta ja ajatuksista sanoi +itselleen: minulla ei enää ole mitään valitsemisen varaa, johan minä +olen sanonut kaikki, mitä minun tarvitsee sanoa, johan lupasin tulla +huomenna -- se on: tänään. + +Hänen päätöksensä oli tehty. Nyt sitä ei enää mikään voinut horjuttaa. +Hän meni kotiinsa, heittäytyi vuoteelleen perin väsyksissään, mutta +iloisena siitä, että oli voittanut itsensä ja päässyt päätökseen, ja +hän nukkui raskaasti. + + + + +VII. + + +Suuressa, rappeutuneessa talossa Falk-kadun varrella, jossa Chamitovin +suku oli elänyt jo toista vuosisataa, oli nyt aivan hiljaista ja +äänetöntä. Piha, ennen muinoin liian ahdas ja pieni kaikille niille +ajajille ja ratsastajille, jotka siihen aikaan kävivät täällä +vieraisilla, oli nyt tyhjä ja autio. Aurinko paahtoi siipirakennuksia, +hietakenttää, kultasi vanhan, raskaasen Palladio-malliin rakennetun +etusivun ja heijastui kaiken mahdollisen värisenä tomuisista +ikkunoista, jotka näyttivät tyhjiltä ja kuolleilta kuin sokean miehen +silmät. Punaiset kettukoirat makasivat puoliunessa kumpikin puolellansa +rappusten lahonutta hietakivilattiaa, liikkumattomina, kuin olisivat +olleet muodostellut ruukkusavesta. Metsästäjä Vanjkassa oli tapahtunut +jo kolmekin muutosta. Aikaisin aamusella oli hän tallirenkinä hoidellut +Almandinea, joka oli ainoa hevonen suuressa, autiossa tallissa. Sitte +oli hän puutarharenkinä käynyt sotaa rikkaruohoa vastaan, joka ainiaan +tunkeutui joka päivä esiin pihan hiekasta. Sitte lakeijana siistittyään +osan niistä huoneista, joita Chamitovin perhe vielä käytti, istui hän +nyt, yllä pitkä takki ja leveillä kultaraidoilla koristetut housut, +oven vartiana erään runsaasti koristeltua esihuoneen kattoa kannattavan +doorilaisen pylvään alustalla ja nukkui odotellessaan sitä, joka tuleva +oli. + +Sisällä huoneissa vallitsi äänetön hiljaisuus, ainoastaan ylhäällä +autioissa huoneissa surisivat kärpäset ja koettivat väistää niin hyvin +kuin mahdollista häijyä kavaluutta, hämähäkkien verkkoja. Samoin kuin +pääsky vanhan linnan holvien alle, oli Helena Nikolajevna järjestänyt +itselleen pienen pesän tämän vanhan palatsin toiseen eli n.s. +mezzanin-kertaan. Hänellä oli siellä matala huone, koristettu +vanhanaikaiseen tapaan harmaavärisellä sfinksein ja soitsujen kuvilla. +Valkoisiksi maalatut ja juovikkaalla damastilla päällystetyt huonekalut +olivat kootut sieltä täältä rappeutuneen linnan huoneista. Kaikki, mitä +tässä pienessä huoneessa nyt oli, oli nähnyt ainakin kahden ihmispolven +elävän ja kuolevan näissä nyt niin autioissa saleissa -- kaikki paitsi +flyygelipiaano, joka oli komea teos Erardin tehtaasta Pariisista. Tätä +muinaisen ajan vanhanaikaista pohjaa vasten näytti Helena Nikolajevna +kuin tämänpäiväinen pirteä kukka kalliissa muinaisaikaisessa astiassa. + +Aina kello kymmenestä asti oli hän ollut valmiiksi pukeutuneena. Hän +makasi puolinojallaan leposohvalla, käsissään ranskalainen +aikakauskirja, ja kulutti odotuksen pitkiä hetkiä. Tänään oli Horn +tuleva, hänen viimeinen sanansahan oli "huomenna". Ja hän jättäytyi +suloisten unelmain, eilisten muistojen valtaan. Hän oli vieläkin +näkevinään kevättaivaan ja kuulevinaan kottaraisen liverryksen ja +Hornin hehkuvat sanat. Ah, nuo eiliset muistot ne veivät hänet kauas +tulevaisuuteen, kauas ylös seitsemännen taivaan autuuteen. Sillä kuten +enimmissä lapsissa, jotka kasvatetaan yksinäisyydessä, piili hänessäkin +koko maailma mielikuvituksia ja ajatuksia, unelmia ja tunteita, joiden +olemassa olosta niillä, jotka elivät hänen lähellänsä, ei ollut edes +aavistustakaan. Kuin hän viimein heräsi näistä unelmistaan, oli kello +sillä välin ehtinyt sekä yhteen- että kahteentoista, mutta ketään +Hornia ei ollut vielä näkynyt. Helena alkoi tuntea hermostumista. Hän +meni piaanonsa luo ja koetti löytää niitä sulavia säveleitä, jotka +eilen olivat niin mielellään, niin aivan itsestään tulleet esiin, mutta +hän ei niitä enää löytänyt. Alla päin pani hän piaanonsa kannen kiinni +ja istui yhä tyytymättömämpänä ja raskaammalla mielellä. Hän meni alas +Darja Mihailovnan luo, joka yhtä hermostuneena kuin hän itsekin kulki +edes takaisin huoneesta ja sinne jälleen, niin että hänellä näytti +olevan äärettömän paljo tehtävää. Nyt oli kello kolme, Helena meni +jälleen ylös huoneesensa, paneutui kasvoilleen sohvalle ja itki. + +Hänen jalkainsa juuressa istui vanha Marfa, joka ennen muinoin oli +ollut hänen imettäjänsä, sittemmin hänen kammarineitsyensä ja +uskottunsa, ja koetti puhella hänelle lohdutuksen sanoja, vähän +hajamielisiä ja ristiriitaisia, mutta hyvää tarkoittavia. + +-- Lenotshka, pikku emäntä, älä huoli hänestä, älä itke tuon +kerettiläisen tähden. Suomalainen hän on, ehkäpä ei sekään, vaan +ainoastaan saksalainen. Kas niin, älä itke, sydänkäpyseni, kyllä hän +tulee, kellohan on vasta kolme. Ja muuten parempi... Nyt haukkuivat +koirat, risttikkoportti rämisi ja suuri esihuoneen ovi paukahti kovasti +kiinni. + +-- No, kas nyt, mitä minä sanoin, siinähän hän on! Pyyhi pois +kyyneleesi, tässä on hajuvettä ja tässä... + +Ja pikku emäntä Lenotshka hypähti ylös ja hymyili kyyneltensä välitse, +ja Marfa riensi pois biljaardisaliin, joka oli hänen asuntonansa. +Siellä hänellä oli vuoteensa, suunnaton joukko tyynyjä ja pulstereita +lattialla biljaardin ja uunin välillä; muuta hänen omaisuuttansa oli +lukemattomissa kääröissä ja nyyteissä ympäri suurta huonetta. + +Marfa laskeutui siellä polvilleen pyhän kuvan eteen ja löi päänsä +lattiaan. -- Herra, rukoili hän, nyt voi sinun palvelijasi lähteä +rauhassa. Helena Nikolajevna on säilytetty ja suojeltu. Marfa Ivanovna +joutaa nyt omillensa, ja sitte tämä jumalaton huone kukistukoon. Pyhä +neitsyt ja sinä, ihmeitä tekevä Anna, joita olen niin monesti +rukouksissani huutanut avuksi, kiitos olkoon teille! Ja vanhus sitoi +päähänsä parhaan silkkihuivinsa ja läksi viemään Kremlin portille, +iveriläisen madonnan kuvan eteen kallista, hyvänhajuista ja kullattua +kynttilää, jota hän oli vuosikausia säästänyt sen päivän varalle, jona +hänen emäntänsä Helena joutuisi kihloihin. + + * * * * * + +Darja Mihailovna oli aika sitte päättänyt hänkin pukeutumisensa. Hän +oli, kuten runoilijat sanovat, tyhjentänyt kaikki aamuruskon värit ja +etsinyt Idunan hedelmiä laatikkojensa syvimmistä komeroista. +Nuorentuneena nousi hän ylös. Ollen käytöllisempi ja vähemmin +kärsimätön kuin sisaren tytär odotti hän Hornia vasta myöhemmin +päivällä. Mutta kuin kello alkoi tulla kaksi eikä Hornia näkynyt, alkoi +häneenkin tarttua suuren odotuksen levottomuus ja sen johdosta koko +talossa vallitseva tyytymättömyys. Voi, pitikö hänen vielä kerta +pettyä; no, sitte hän ei enää kestäisi enempää. Kuinka hän oli +koettanut pitää koossa tätä kaatumaisillaan olevaa taloa. Hän oli +nähnyt tämän talon mahtavuutensa päivinä, jolloin hänen sisarensa vielä +oli elossa, jolloin Moskovan aateliset ahkeraan vierailivat täällä, +jolloin nuo huoneet, joissa hän nyt käveli kuin lintukotolainen +jättiläisen hansikkaassa, olivat liian ahtaat vieraiden paljoudelle. +Silloin oli talo varakas ja sen maine moitteeton. Ja sitte tuo +hirmuinen aika, jolloin se oli häviön partaalla, kunnes tuo Aldoni, se +kruunupäinen portto, tuli taloon. Hän se herätti Nikolai +Konstantinovitshissa eloon isiltä perityt intohimot, jotka jo kauan +olivat olleet kahlehdittuina; hän se houkutteli nelikymmenvuotisen +miehen vielä kerran antautumaan nuoruuden leikkeihin, koettamaan +intohimojen pyörrettä ja raivoisasti heittäytymään, ikään kuin +korvatakseen hukkaan kulunutta aikaa, sellaiseen huvitusten kuohuun, +jollaisessa ajattelematon nuoriso mellastelee, kunnes hän viimein, +menetettyään kultansa ja kunniansa, tuli heitetyksi pois rannalle +heikkona, runneltuna sekä ruumiiltaan että sielultaan. Sillä +tahrautuneine mielikuvituksineen, veltostuneine hermoineen ja +aistimineen täytyi hänen sitte ajatuksissaan ja unelmissaan elää siinä +siveellisessä loassa, jossa hän oli oleskellut niin kauan. Tämän +häiriön ja levottomuuden ja kurjuuden ajan oli Darja pysynyt kuitenkin +talossa turvaamassa suvun viimeistä kukkaa, ruhtinatar Helenaa. +Rohkeasti oli hän taistellut kaikkia kohtalon nurjuuksia vastaan. Hän +oli säästänyt kaikilla tahoilla, hän oli saanut aikaan melkein +uskomattomia asioita, pitääkseen niin kauan kuin mahdollista yllä edes +jossain määrin suvun muinaista loistoa ja vanhoja tuttavuuksia ja siten +tehdäkseen Helenalle mahdolliseksi joutua sukunsa mukaiseen naimiseen, +ja omasta puolestaan tahtoi hän jättää tälle sisarensa tyttärelle +pienen perinnön. Kuin Helena vuosi sitte hylkäsi Martinovin kosinnan, +oli se ollut ankara isku Darja Mihailovnalle. Olihan Martinov viisas ja +ymmärtäväinen mies ja saattoi siis toivoa hänen ylenevän korkeallekin. +Mutta tyttö ei ollut tahtonut kuulla puhuttavankaan siitä. Ja nyt tuli +tämä Hornin kosinta niin äkisti, niin aivan odottamatta. Hän hengähti +helpotuksesta. Niin, jos Helena vain tuli pelastetuksi, sai kyllä koko +talo luhistua kokoon, sai kaikki... + +Nyt haukkuivat koirat, ristikkoportti rämisi ja esihuoneen suuri ovi +paukahti kovasti kiinni. + +Kalpeana, vakavana ja täydessä juhlapuvussa seisoi Horn suuressa +salissa ja katsoi arasti ja vastenmielisesti ylös vanhan haidamakin +kuvaan. Hänen korvansa suhisivat ja soivat, silmät yrittivät +pimenemään. Hän oli kuulevinaan sisarensa äänen, joka valkoisesta +höyrypilvestä huusi hänelle jäähyväsiksi: "varo sitä Helena +Nikolajevnaa". Ja nyt, nyt oli hän täällä pyytämässä häntä vaimoksensa. +Häntä alkoi tulevaisuus pelottaa ja vähällä oli hän jo kääntyä pois, +vaan äkisti heräsi hän jälleen tajuunsa ja malttoi mielensä. Darja +Mihailovna seisoi hänen edessään. + +Kuin Erik muutamia vuosia sitte kysyi Samarkandin basaarissa timanttia +ostaakseen, niin jalokivien kauppias vei hänet pieneen, rappeutuneesen +komeroon, ja siinä tuo itämaalainen otti esiin likaisen käärön ja +päästeli siitä toisen likaisen rievun toisensa perästä, etsien +syvimmältä niiden sisästä timanttia, jonka oli sinne kätkenyt. Horn +muisti aivan elävästi tuon itämaalaisen tapauksen, kuin juuri Darja +Mihailovnan paraillaan kertoessa salaisuuksiansa Helena kauniimpana +kuin koskaan astui huoneesen. Kaikki jäivät aivan vaiti, salissa ei +kuulunut hiiskaustakaan. Horn muisti vanhan tarinan enkelistä, joka +liiteli huoneen lävitse. Kaikki pelko, kaikki päättämättömyys ja +ahdistus haihtui kerrassaan. Hän tunsi huumautuvansa onnesta. Se oli +nuoruuden ja ilon huumausta. + + * * * * * + +Kolmen viikon kuluttua olivat he jo aviopari sillä Darja Mihailovna +pontevasti selitti niin kauan voivansa pitää yllä taloa, mutta ei +kauempaa; sitte sai kaikki mennä kuperkeikkaa, kaikki tyyni täytyi +myödä. Muuta ei hänellä sen lisäksi ollut sanottavaa kuin: + +-- Olkaa hyvä Helenalle, hän ei tiedä tästä kaikesta niin mitään. Ehkä +hän aavistaa osan, ehkäpä on myöskin kaikki jäänyt häneltä nuoruuden +huolettomuudessa huomaamatta. Sen hän ainoastaan tietää, että isän +raha-asiat ovat rappiolla ja että minä omilla pienillä vuosituloillani +olen pitänyt taloa yllä. + + + + +VIII. + + +Kuin neiti Hanna palasi kotiin, oli vapaaherra vanhuksella tuhansiakin +asioita kyseltävänä häneltä. Pojasta kyseli hän hyvin tarkkaan ja +näytti olevan tyytyväinen kaikkeen. Hänellä muuten oli omituinen tapa +kysellä kuin yli-inkvisiittorilla: välistä näyttivät kysymykset +tulevan aivan kuin sattumalta, mutta aina ne kuitenkin osuivat kohti. +Saatuaan kaikki kysellyksi kertoi hän itse suuren englantilaisen +perheestä, kaurasta ja lohen pyynnistä, hallituksen toimista ja +kunnallislautakunnan neuvotteluista. Neiti Hanna puolestaan kertoi +kelpo Martinovista, kultaraudikon surullisesta kohtalosta sekä pastori +Raumbacherin erinomaisesta saarnasta. Jonkin verran vastenmielisesti ja +kylmästi kertoi hän myöskin kauniista Helenasta ja hänen kummallisesta, +hyvin kirjavasta tädistään sekä kuinka hän läksi Moskovasta siitä +syystä, että hänen ei tarvitsisi mennä sen tädin luo. Hyvä halu hänellä +myöskin oli puhua Erikistä ja Helena Nikolajevnasta ja mitä hän oli +juuri lähteissään sanonut veljelleen, mutta tarkemmin punnittuaan +huomasi hän sopivammaksi olla siitä virkkamatta mitään. + +-- Siinä teitkin aivan oikein, tyttöseni. Matkoilla usein tavataan +ihmisiä, joista ei tiedetä, ovatko ne ihmisiä ollenkaan. + +Jonkun ajan kuluttua Hannan kotiin tulosta alkoi vapaaherrasta tuntua +vähän kummalliselta se seikka, että Erik ei lähettänyt itsestään mitään +tietoja. + +-- Nyt on jo kulunut kohta kaksi viikkoa sinun kotiin tulostasi, sanoi +hän tyttärelleen, eikä vieläkään edes riviäkään. Lupasihan hän tulla +kolmen viikon kuluttua. Kuulehan, Hanna -- ja vapaaherra rummutti +pöytää -- luuletko sinä ehkä sen Helena Nikolajevnan pidättävän häntä +millään tavoin? + +Neiti Hanna sävähti tulipunaiseksi. Hän ei tiennyt mitään erikoista +puhuneensa tästä Helenasta, ja kuitenkin oli hänen isänsä huomannut +hänen ajatuksensa. Jokin liika sana, jokin äänen värähdys hänen +mainitessaan Helenaa oli saattanut vanhan ihmistuntijan käsittämään +hänen mielipiteensä. Omatuntonsa nuhteli Hannaa ankarasta ja kenties +ajattelemattomasta tuomiosta ihmisiä kohtaan, jotka olivat osoittaneet +hänelle ainoastaan hyväntahtoisuutta ja ystävyyttä, ja sen tähden hän +nyt sanoi kiivaammin, kuin olisi oikeastaan tahtonutkaan: ei suinkaan, +en minä sitä usko. Sydämmensä syvyydessä hän kuitenkin tunsi katumusta +tästä suoruuden puutteesta tarkkasilmäisen ja suuresti kunnioitetun +isän edessä. + +Vapaaherra olisi ehkä toden perästä tullut levottomaksi poikansa +tähden, ell'ei nyt olisi ollut kevät sellainen, että vanhus saattoi +olla siitä oikein sydämmestään hyvillänsä. Satoi melkein joka päivä ja +kuitenkin oli ilma lämmin. Ruoho kasvoi mustanpuhuvana ja oraat olivat +kauniit ja voimakkaat. Jos neiti Hanna joskus valitti lakkaamatonta +sadetta, sanoi vapaaherra aivan tyytyväisesti: + +-- Ole huoletta, kaikki, mitä ennen juhannusta tulee vetenä alas tässä +maassa, on siunaukseksi. Ja hyvillään käveli hän, tutkien ilmapuntaria, +lämpömittaria ja sateen mittaria. + +Eräänä päivänä kirkastui sitte ilma aivan äkisti: nyt oli luonto +kauneimmassa kukoistuksessaan, nuoruuden pirteänä ja hyvää toivoa +herättävänä. Katollisessa kuistissa päärakennuksen vieressä istui +vapaaherra vanhus auringon lämmössä ja luki viimeksi tulleita +sanomalehtiä, ja neiti Hanna sill'aikaa puutarhuri Jaakon avulla aivan +omin käsin järjesteli kukkia, jotka tänään oli muutettu kasvihuoneesta +kuistille. + +Tämä työ oli vanhalle Jaakolle ankara koetus. Että vapaaherra sulloi +häneen Mundtin pillereitä juomishalua vastaan, että neiti Hanna +lueskeli hänelle raittiuskirjasia ja hänen asuntoonsa ripusteli +koko joukon kuvia viinan turmeluksesta, sitä kaikkea vielä saattoi +kärsiä; vaan että hän ryhtyi järjestelemään hänen kukkiansa, se jo +koski liiaksi hänen mieleensä. Hänen taiteellisuutensa ja hänen +taiteilijaturhamaisuutensa -- sillä hän mielestään oli taiteilija ja +toki vähän arvokkaampi kuin tavallinen päiväläinen -- loukkautui kovin +sellaisesta menettelystä. Koko talvet oli hän lämmittänyt +kasvihuonetta, hoidellut ja puhdistellut näitä kukkia -- ja nyt kuin +hän kuten ennen vapaaherratar vainajan aikana yritti tuomaan näytteille +suuria lilja- ja ruusukokoelmia ja asetella kaikki niin, että joka +kukkalaji pääsi täyteen loistoonsa, nyt tuli neiti Hanna ja otti kaiken +kunnian. + +Neiti Hanna liikkui lämpöisenä, punakkana ja vilkkaana siinä kuistilla, +aivan huolimatta ja tietämättäkin Jaakon kärsimyksistä, äänettömästä +suuttumuksesta ja loukkautuneen turhamaisuuden harmista. Tunteissaan +jonkun ruusun tai hortensian entisiltä, ammoin jo menneiltä ajoilta, +jolloin hänen äitinsä vielä oli elossa, hymyili Hanna niille kuin +vanhoille tutuille. Kuin viimeiset kukat olivat paikoillaan, katsahti +Hanna koko laitokseen tarkastavasti ja kääntyi äkisti Jaakon puoleen: + +-- Entä se suuri, punainen ruusu? + +-- Luutnantinko ruusu? kysyi Jaakko. Nyt hän oli saava tappionsa +kostetuksi. + +-- Minun, minun ruusuni! + +-- Sitä ei ole enää, se kuoli talvella. + +-- No, tottahan siitä nousee uusia vesoja? + +-- Ei, siinä ei ollut luonnollinen juuri, vastasi Jaakko mielessään +ilkkuen. + +Hanna punastui, tietämättä itsekään, mistä syystä, ja katsoi +kiikkutuolissa istuvaan vanhukseen. Vapaaherra oli nukkunut, +sanomalehti kasvoillansa. Hän toki onneksi ei kuullut mitään, ajatteli +Hanna. + +-- Niin, Jaakko, nyt saatat mennä, sanoi hän lyhyeen. + +Yrmeänä ja pahoilla mielin meni Jaakko matkoihinsa ja neiti Hanna kävi +istumaan raollaan olevan oven aukkoon, jäähdyttämään hehkuvia +poskiansa. + +Kuinka kaunis Haapakoski tosiaan oli! Hietakentän päällitse, jota +tuoreenvihreät nurmikot ympäröivät, näkyivät vaaleanvihreiden, +höyryäväin koivujen latvat, tuolla alhaalla kohisi koski ainaista +vapauslauluansa ja etäämpänä näkyi tumma hongikko sekä sen päällä +sinitaivas valkovillan kaltaisine kevätpilvineen. Kuistilla tuoksuivat +kukoistavat ruusut ja hyasintit. Mutta se ruusu, jonka kukoistamista +hän olisi mieluimmin katsellut ja tuoksua tuntenut, se oli kuollut +samoin kuin sekin, joka sen oli kerran hänelle antanut. Hanna ei ollut +sitä suinkaan ensi hetkenä unhottava. Siihen kukkaan olivat hänen +elämänsä suloisimmat unelmat, koko hänen nuoruutensa kiintyneet. Hän +oli monta vuotta sitte saanut sen yhdeksäntenätoista syntymäpäivänään. +Hän oli sinä päivänä odottanut häneltä paljon enemmänkin kuin +ainoastaan ruusua, sillä kyllä hän näki, millainen hänen sydämmensä +tila oli. Mutta turhaan hän odotti. Kuinka usein hän olikin luullut sen +hetken tulleen, jolloin jää oli sulava... Mutta eipä se säkenöivä jää +koskaan sulanut, ei koskaan nuostunut. Miksi, voi miksi hän ei puhunut +niitä sanoja, jotka kuitenkin polttivat hänen huuliansa! Miksi hän ei +lausunut ilmi sitä, joka loisti hänen silmistään! Hän matkusti pois, +rikkomatta salaisuuden sinettiä. Hän oli jo silloin sairas, kuten +sanottiin. Hän matkusti pois Varsovaan ja kuoli seuraavana vuonna. +Jotain salaperäistä, jotain rumaa, jotain, josta ei tahdottu puhua, +liittyi hänen kuolemaansa. Se oli kuihduttanut Hannan kevätunelman. Se +oli tuottanut hänelle paljon kärsimystä, monta tuskaa. Sitte oli hänen +sydämmensä aikaa myöten vähitellen tyyntynyt, aallot olivat asettuneet, +auringon paiste välkkyi jälleen järven peilipinnalla. Elämä kului taas +tasaista kulkuaan, mutta syvä poimu silmäin päällä ja vakava piirre +otsassa olivat sen sieluntaistelun seurauksina. Kuten tavallista ei +ollut äidin ja tyttären kesken vaihdettu sanaakaan tästä unelmasta, +vaikka he molemmat kyllä varsin hyvin tiesivät, mitä toisen sydämmessä +syvimmällä liikkui. Unhotusta etsimään lähetettiin neiti Hanna +Geneveen, suureen pappiskaupunkiin, protestanttisuuden Roomaan, jossa +kaupungin ja kantonin ylimykset tutkivat jumaluusoppia ja puhelevat +uskonnon asioista yhtä innokkaasti, kuin ruotsalaiset ja saksalaiset +ylimykset rykmenteissä väittelevät arvoasteista ja ylennyksestä. Siellä +oli hänen sieluansa kohdannut toisen kerran henkinen myrskytuuli, +siellä oli hän löytänyt tien uuteen Jerusalemiin, Herran Siioniin, +siellä oli hänestä tullut sisälähetyksen innokkaimpia työntekijöitä. +Hänen muotonsa oli tullut vielä vakavammaksi, ja yksi lisäpoimu silmäin +päälle jäi muistoksi tästä matkasta. + +Neiti Hannan muistelmat ja unelmat keskeytyivät raskaista, narisevista +askelista hiekkakäytävällä. Postimies se siinä tuli, tuoden kirjeitä ja +sanomalehtiä. Hanna otti ne vastaan hiljaa, herättämättä vanhusta. +Ahaa, viimeinkin kirjeitä Erikiltä. Kiireesti avasi hän sen, jossa oli +hänen osoitteensa. Tuskin ehti hän lukea kahta riviä, kuin +kummastuksen, suuttumuksen ja vastenmielisyyden huudahdus tunkeutui +esiin. + +-- No, mitä nyt? sanoi vanhus, heräten. + +-- Erik on nainut, sanoi hän ankaralla, kaiuttomalla äänellä. + +-- Kenenkä? + +-- Sen tatarilaisprinsessan Helena Nikolajevnan. Vihan, katkeruuden ja +kateuden tunne nousi, kiehui ja kuohui yli hänen sielussaan. Auringon +paiste oli kerrassaan kadonnut järveltä, aallot kuohuivat korkeina ja +raivoisina. Mitä elämä oli niin itsepäisesti riistänyt häneltä: saada +rakastaa ja olla rakastettu, sen oli tuo kaunis, vähäarvoinen nainen +saavuttanut täysin määrin. Mikä hän oikeastaan olikaan naisiansa? +Martinov arveli, ett'ei... + +Vapaaherra vanhus nousi hitaasti ja katsoi miettivästi tyttäreensä. + +-- Anna minulle kirje, sanoi hän jyrkästi, ja hänen äänellään oli kireä +sointu, sellainen kuin lasin kirskahtaessa rikki. Hän otti kirjeen, +meni huoneesensa ja sulki ovensa. + +Hän kävi istumaan sohvaan kantaisän Stålsköld Hornin muotokuvan alle. +Vastapäätä oli Bredan runsaasti värittämä kuva kolmannesta Kustaasta, +joka näytti punakkana ja vihastuneena katselevan suosikkinsa pojan +poikaa. Hitaasti mursi hän kirjeensä auki ja luki: + + "Rakas isä: + + Sinä olet monessa viime kirjeessäsi sanonut hartaan toivosi olevan + nähdä minut pian jälleen kotimaassani ja vähitellen jo olevan ajan + minun oppia tuntemaan Haapakoski, ruveta Suomen palvelukseen ja + voimaini mukaan hyödyttää maatani. + + No hyvä, niin kauan, kuin kuuluin kenttäarmeijaan, en voinut täyttää + toivoasi; mutta nyt olen päättänyt erota palveluksesta ja olen jo + jättänyt eron hakemukseni. Viikkokauden kuluttua olen Suomessa. Nyt + puhun sinulle aivan suoraan. Ei se yksistään sinun toiveesi ole, + joka tuo minut jälleen isänmaahan. Minä nain tänään tosin köyhän, + mutta nuoren ja lumoavan naisen, Helena Nikolajevna Chamitovin, + meidän entisen rykmentinpäällikkömme tyttären. Arvattavasti on Hanna + jo maininnut sinulle hänen nimensä. Jos hän ehkä lienee puhunut + Helenasta jotakin epäedullista, niin pyydän minä sinua olemaan + vakuutettu, että minä olen hankkinut varmimpia tietoja siitä, että + hänen persoonassansa ei ole mitään moitetta. Muuten saat itse ensi + viikolla vakautua siitä, että sanani ovat oikeat. Silloin minä + suullisesti myös kerron sinulle kaikki ne omituiset asianhaarat, + jotka saattoivat minut tekemään tämän sinun mielestäsi ehkä + liian pikaisen päätöksen. Toivoen, että en ole menettänyt sinun + luottamustasi ja että tulevaisuus on näyttävä minun vaalini + onnelliseksi, olen sinun kuuliainen poikasi + + _Erik_." + +-- Hm, sanoi vanhus, rummutti pöytää ja katsoi miettivästi eteensä. +Kirjeessä ei ole oikeastaan mitään selitystä ollenkaan, ainoastaan +rakastuneen miehen vakuutus. Voi sitä nuoruutta, sitä nuoruutta! Mutta +mikä on tehty, se on tehty. Nyt pitää ottaa suurin mahdollinen hyöty +tästä ehkä itsessään huonosta asiasta. Ja vanhus, ainiaan jäntevä ja +voimakas, ainiaan valmis ryhtymään itse toimiin ja ainiaan tarkka +huomaamaan elämän tosipuolet, alkoi perinpohjaisesti uudestaan +tarkastaa suunnitelmaansa, jonka oli aikaa sitte tehnyt poikansa +tulevaisuuden varalle ja hänen sijoittamisekseen Suomen palvelukseen. + +Ensin hän kuitenkin lähetti sanan tyttärellensä, että hänen ei +tarvinnut odottaa häntä päivälliselle. Sitte alkoi hän astuskella edes +takaisin huoneessa. + +Päivällishetki ja keskipäivän kuumuus olivat jo ohitse, kuin hän +lakkasi astumasta; nyt oli hänen suunnitelmansa valmis, kaikin puolin +punnittu ja kypsynyt. Hän otti esiin paperia ja kynän ja kirjoitti +kolme kirjettä. Kuin ne olivat valmiit, kutsui hän tyttärensä, +ilmoittaakseen hänelle aikeensa. + +Neiti Hanna tuli sisään hiljaisempana ja vakavampana tavallistansa. + +-- Käy istumaan, rakas lapseni, sinä et näytä olevan tyytyväinen tähän +naimiseen. No en minä sano siitä mitään; mutta toivokaamme kaikissa +tapauksissa, että se luonnistuu paremmin, kuin me molemmat nyt +ajattelemme ja luulemme. + +Hanna nieli alas jotakin, joka näytti tunkeutuvan hänelle ylös +kurkkuun. + +-- Kuulehan nyt, rakas lapsi, kuinka minä olen ajatellut asiaa -- ja +hän alkoi lukea kirjeitänsä. + +Ensimmäinen kirje oli: Keisarillisen Senaatin Varapuheenjohtajalle +K. Herra ------ Se kuului: + + "Minulla kun nyt on tilaisuus tehdä sinulle ja vanhalle ystävällemme + Gripenstedtille suuri palvelus, en voi olla vaivaamatta sinua parilla + rivillä, vaikka oletkin lomalla, Kun tämä asia sitä paitsi on sen + laatuinen, että minä sen kautta pääsen kauan toivotun tarkoituksen + perille, niin siitä kyllä käsität, miksi sen niin kiihkeästi lasken + sinun sydämmellesi. Muistanethan, kuinka vaikea minun oli saada + taivutetuksi vanhaa ystävääni Gripenstedtiä toistaiseksi pitämään + kuvernöörinpaikkansa, päästäksemme mahdottomasta V:stä, joka on + kenraalikuvernöörimme lähin tarjokas siihen paikkaan. No niin, nyt + on minulla ehdokas, jonka pitäisi loistavasti voittaa joka taholla: + minun poikani Erik. Hän on översti, siis sotilas ja venäjää puhuva, + Yrjön ritari ja nyt myöskin nainut erään ruhtinattaren Moskovan + suuresta maailmasta. Hänellä on kenraalikuvernöörille oivallisia + suosituksia paljon vaikuttavilta henkilöiltä, muiden muassa + Skobelevilta ja kreivi Stülpersiltä; sinä pääset V:stä pitkäksi + ajaksi, Gripenstedt saa muuttaa Helsinkiin hoitamaan terveyttänsä, + ja minä saan viimeinkin kotiin Erikkini. Kun Erik on kaikin puolin + osoittanut olevansa täysin kykenevä mies, joka on hyvästi tullut + toimeen paikassansa, niin toivon, että et sinä enkä minä saa tästä + suosituksesta mitään häpeää... Toivoen sinun..." j.n.e., j.n.e. + +Toinen kirje oli eräälle vapaaherran vanhalle naissukulaiselle, jolla +oli hyvin suuri vaikutusvalta ylhäisissä piireissä. Karsittuna alusta +ja lopusta kuului tämä kirje näin: + + "Paras serkku. Erik on nainut venakon, erään ruhtinatar Helena + Chamitovin, siinä kaikki, mitä minä toistaiseksi tiedän morsiamesta. + Ensi viikolla odotan kotiin nuorta paria. Ymmärrättehän, serkku, + kuinka mahdoton hänen nyt olisi asettua Haapakoskelle; hänen täytyy + etsiä itselleen paikka jostakin täällä kotimaassa. Jos hän joutuu + sotakomisarjukseksi, piirintaapiukseeriksi tai joksikin sellaiseksi, + niin hän saa hikoilla siinä paikassa koko ikänsä, pääsemättä koskaan + sen ylemmäksi. Hänen täytyy sen tähden heti alusta päästä sellaiseen + asemaan, että hänen ei tarvitse tunkeilla liian alhaisissa piireissä. + Nyt ovat asiat sillä kannalla, että Gripenstedt vanhus aikoo pyytää + eroa. Minä olen kirjoittanut siitä varapuheenjohtajalle ja pyydän nyt + teitä, serkku, joka olette niin lähellä hänen perhettänsä, panemaan + paljon vaikuttavan sananne vaakaan Erikin hyväksi..." + +Kolmas kirje oli vanhalle Gripenstedtille. Siitä sai hän tietää, mistä +päin tuuli kävi ja kuinka vapaaherra vanhus asiaa ajatteli. + +-- No, mitä arvelet suunnitelmastani, Hanna? sanoi vapaaherra ja katsoi +tyttäreensä. + +Hanna vain ihmetellen katsoi isäänsä, mutta ei vastannut mitään. +Viimein hän kuitenkin lausui: + +-- Luuletko sinä Helenan viihtyvän sellaisessa maaseutukaupungissa kuin +J., sisämaassa, jossa ei ole mitään seuraa, jossa tuskin on mahdollinen +puhella kenenkään kanssa? + +-- Nuorena vitsa väännettävä. Nyt aluksi viihtyy hän siellä, sittemmin, +kuin hän --ja vanhus etsi jotakin sopivaa sanaa, jonka hän, jos lienee +löytänytkin, kuitenkin jätti sanomatta -- samapa se, toistaiseksi hänen +pitää viihtyä. Sitä paitsi täytyy hänen, mielellään tai +vastenmielisesti, oppia siellä jompikumpi maamme kielistä, sillä muuten +hän ei koskaan tunne olevansa kotonaan tässä maassa. + +-- Isä, minä tahtoisin tietää, mitä sinä itse arvelet tästä +avioliitosta, tahtoisin tietää sinun sisimmän ajatuksesi asiasta. Ja +neiti Hannan ääni vapisi liikutuksesta. + +Tästä tyttärensä äänen harvinaisen vienosta värinästä tuli +vapaaherrakin liikutetuksi. Heti paikalla käsitti hän, mitä liikkui +syvimmällä Hannan sielussa, tuossa tytön sielussa, joka oli paremmin +kuin pojan sielu hänen oman sielunsa kaltainen. Hän käsitti, kuinka +Hanna oli tuleva kärsimään siitä uudesta, joka oli tuleva, kärsimään +siitä, että oli kadottava kaikki, nämä perhekuvat, joita hän +kunnioitti, nämä historialliset posliinit Itä-Indian komppanian +ajoilta, suvun hopeat, kaikki, kerrassaan kaikki, ehkäpä veljensäkin. + +Vapaaherra tunsi syvää sääliä tytärtänsä kohtaan, mutta hänen tapansa +ei ollut lohdutella eikä hän siihen edes kyennytkään. Pitkän ja +toimeliaan elämänsä aikana oli hän oppinut toimimaan ja, jos tarve +vaati, puhumaan sattuvasti ja voimakkaasti, mutta pukea sydämmen +hienoimpia tunteita sanoihin, puhua lämpöisesti sielun syvyydestä, se +taito oli häneltä jäänyt oppimatta. Ylhäällä seljänteillä puhaltavat +aina koleat tuulet, ja vapaaherra Horn oli niin kauan oleskellut juuri +ylimmillä kukkuloilla. + +Hän meni tyttärensä luo. + +-- Sinä kysyt, mitä minä arvelen tästä avioliitosta. No, olkoon +sanottu, mutta ainoastaan meidän kesken: minua se ei miellytä. Vaan +voihan se tulla paremmaksi, kuin nyt näyttää, ja usko minua, se riippuu +paljon sinusta, tyttäreni. + +Hanna huokasi ja punastui. Hän käsitti isänsä ymmärtäneen, mitä +ajatuksia ja tunteita hänen mielessään liikkui. Hän suuteli isänsä +kättä ja meni työhönsä. + +Raskain mielin läksi hän täyttämään emännän velvollisuuksiansa. Tämä +oli hänestä kuin uhrijuhla. Vanha, rakas koti oli järjestettävä ja +koristettava, sisustettava ja sievistettävä -- kelle? Kaukaisesta, +vieraasta maasta tulevalle muukalaiselle naiselle, joka oli riistävä +häneltä valtikan, joka oli koko ikänsä vallitseva ja hallitseva täällä. +Täällä, jossa Hanna oli viettänyt elämänsä paraat päivät, jossa hän oli +hellällä huolella säilyttänyt jokaista pikku kohtaa sellaisena, kuin se +oli ollut monen miespolven ajan, täällä oli tuo muukalainen ja ehkäpä +hänen tätinsäkin ... ja Hanna purskahti itkemään. Hän on ehkä muuttava +kaikki, tuova tänne venäläiset tapansa, pyhäinkuvansa, likaiset +venäläiset palvelijansa, jotka eivät tiedä, mitä puhtaus onkaan. Ja +Erikin, hänen rakkaan veljensä Erikin on se nainen riistävä häneltä, +riistävä ainiaaksi, ja Erikin kanssa myöskin tämän kartanon, jota ei +enää koskaan saanut kukaan tämän historiallisen suvun naisperillinen +periä. Mielessä kuohuvina tunteet, jotka horjuivat katkeruuden ja vihan +välillä, mutta joihin myöskin sekautui sydämmellistä, vilpitöntä, +suurta surua kaikesta siitä, mitä hänen veljensä oli vetänyt itsensä ja +muiden omaistensa päälle, liikkui Hanna vanhassa talossa, otti esiin +liinavaatteet, jotka koristettuina suvun vaakunalla, puhtaudesta ja +mesiruohosta tuoksuvina olivat saaneet kymmeniä vuosia olla rauhassa +paikoillaan hyvästi tuuletetuissa, vilpoisissa säilypaikoissa. Ja siinä +luki hän noiden vaatteiden vaakunakirjoituksista kuten Egyptin tutkija +muumiain kääreistä kokonaisen suvun historian. Ja kaikki nämä tähdet, +nämä miekat ja kypärät, joita äiti ja äidinäidin äidit olivat ommellen +kirjailleet lakanoihin ja tyynynpäällyksiin, ne puhuivat kaikki suvun +länsimaisista pyrinnöistä. Kaikki nämä muhkeat merkit oli aikoinaan +sotilaan aseilla tai valtiomiehen kynällä voitettu taistelussa Moskovan +suurta valtaa vastaan. Villaisten peitteiden, pehmoisten kuin puuvilla +ja valkoisten kuin lumi, joukosta etsi hän komean, Ruotsin vaakunalla +koristetun silkkipeitteen, jonka kuningas oli lahjoittanut hänen +isoisänsä isälle, kuin hänet haavoitettuna kannettiin pois verisestä +Ruotsinsalmen taistelusta. Siitä lähtein oli se kulkenut suvussa +perintönä: morsiuspeitteenä. Raskain mielin järjesteli hän häähuoneet +veljelleen ja tuolle vieraalle naiselle, jota hän pelkäsi, ja kun +kaikki, jota peljätään, herättää vastenmielisyyttä, tunsi hän, vaikka +kyllä koettikin hillitä mieltänsä, ensi kerran polttavaa, kiusaavaa +vihaa häntä kohtaan, joka oli tuleva, häntä, joka oli niin suuri muutos +vuosisataisiin muistoihin verraten ja joka oli tuova uutta verta ja +uusia aatteita tähän vanhaan, ylhäiseen ja ylevään sukuun. + + + + +IX. + + +Vapaaherra vanhus oli tarkka talouden hoitaja, Hän tiesi, kuinka +äärettömän vaivalloista oli saada suomalaisesta maasta kiskotuksi +varat, mitä maalaisruhtinas, maanomistaja-ylimys tarvitsi, elääkseen +ylhäisenä herrana. Hän sen tähden käänsi moneen kertaan rahaa ennen, +kuin antoi sen pois kädestänsä mihinkään, joka ei kuulunut +maanviljelyskaluihin, meijeriastioihin tai rotueläimiin. Kaikki +sellaiset olivat hänellä mallikelpoisessa kunnossa, mutta kaikki muu +oli ylellisyyttä, ja sellaisessa hän säästi. Varsinkin oli hän +säästänyt ajokaluissa; vuodet päästänsä oli hän ajanut korkeissa, +monitaipeisissa ja perin vanhanaikaisissa vaunuissa. Kuin hänen nyt oli +lähetettävä se Noakin arkki, joksi naapurit sitä leikillä sanoivat, +asemalle noutamaan poikaa ja hänen vaimoansa, löi hän käsiään yhteen ja +sanoi miettivästi: niin, kaunis tuo ei kyllä ole, mutta minkäpä sille +tekee; enhän minä nyt mistä voi yht'äkkiä ostaa uusia vaunuja. Kuski +Gabriel ja uusi, herramainen palvelija Larsson, joka syvimmässä +sielussaan kiihkeästi rakasti teaatteria ja murhenäytelmiä ja oli +aikoinaan palvellut äänettömänä näyttelijänä teaatterissa, saivat siis +lähteä ajamaan asemalle. + +Erik Horn ja hänen nuori rouvansa olivat pysähtyneet K:n asemalle. Erik +tunsi heti Haapakosken ajoneuvot, jotka olivat kuulut yli koko +valtakunnan. Hän oli niistä vähän häpeissään Helenan edessä, jolla +juuri tällä alalla oli erittäin tarkka ja harjautunut silmä. Mutta eipä +siinä mikään auttanut, hän vei hänet niiden luo. Nauraen nousi Helena +niihin, ja liikkeelle lähdettiin hölkkäjuoksua. + +Kuinka kaunis oli tie kääntyessään honkain runkojen välitse. Kuinka +syvälliset ja salaperäiset olivat metsät: puiden rungothan näyttivät +aivan pylväsriveiltä, jotka kaukana hälvenivät valoisaa pohjaa vasten. +Kuinka taivas oli sininen ja ilma kevyttä hengittää. Niityt komeilivat +kauneimmassa puvussaan, pääskyt lentelivät riemusta huudellen +valkoisten pilvien alla ja lepäsivät toisen vuoron vierekkäin, pari +toisensa rinnalla pitkin noita loppumattomia sananlennätinlankoja. +Helenan sydän paisui onnesta ja ilosta, ei pauhuisesti, ei, se sykki +niin hiljaa kuin perhon hienot siivet tuolla, jossa se kesäpäivän +auringonpaisteessa istui metsäruusun lehdillä. + +-- Erik, sanoi hän hiljaa, tarttui hänen ruskettuneesen käteensä, +painoi sitä silmiään ja huuliaan vasten ja katsoi ihastuneesti hänen +silmiinsä, Erik, tämä on kaunis tämä maa, täällä odottaa meitä onni. + +Erik myöskin katsoi häneen; hänen kasvonsa eivät hymyilleet, ne vallan +loistivat terveydestä, onnesta ja autuudesta. + +-- Helena, sanoi hän ikään kuin ponnistaen, ja hänen sydämmensä värisi +kuin kieli hänen lausuessaan hänen nimeänsä. Hän oli liikutettu, hellä, +sydämmellinen -- kaikki hänen lapsuutensa ja nuoruutensa muistot +syöksyivät hänelle vastaan, kuin hän nyt Helenan sivulla matkusti tätä +tietä, jota ennen oli ajanut niin monesti. Hänen sydämmensä paisui +jalojen tunteiden kuohusta, ja hän teki mielessään lupauksen, että nämä +vainiot, joita hänen esi-isänsä olivat vuosisatoja viljelleet, olivat +hänestä saavat heille seuraajan, yhtä uskollisen ja uutteran työssä +kuin hekin. + +Nuorelle parille ei kuitenkaan jäänyt tilaisuutta enempiin +haaveksimisiin, sillä romantillinen palvelija joka silmänräpäys kääntyi +heidän puoleensa, tehden selityksiä ja pitäen puheita, joita varsin +hyvin saattoi sanoa liialliseksi virkainnoksi. + +Vaunut kääntyivät lehtikujaan, jonka kahden puolen kasvoi koivuja, +haapoja ja pihlajia hoitelemattomina, Helena tähysteli uteliaasti +"linnaa". Hän näki tuolla valkoiseen vivahtavan kartanon mustine +taittokattoineen ja mataloine siipirakennuksineen; sen päällitse koetti +hän saada vilahdusta varsinaisen kartanon torneista ja huipuista, sillä +eihän toki satavuotinen herraskartano voinut... + +Samassa pysähtyivät vaunut sen valkoisen rakennuksen eteen, ja Helena +tunsi köyhyyden ja pikkumaisuuden enteitä, ja niin voimakas oli tämä +tunne, että se kuului niihin, jotka ainiaaksi painuvat muistiin -- se +oli niitä, joiden mukaan sitte koko ikänsä arvostellaan ja tuomitaan +oloja. Rappusilla seisoivat vapaaherra vanhus ja Hanna; he ottivat +nuoren parin vastaan ilman mitään yli kuohuvaa iloa, mutta +ystävällisesti, ääneti, käden puserruksella ja syleilyllä, joka kaikki +tuntui sanovan: Helena, me otamme sinut vastaan ilman ehtoja, vakaasti +aikoen rakastaa sinua ja viihtyä sinun kanssasi -- jos se ei onnistu, +niin syytä itseäsi. Jonkinlainen ritarillisuus ja miniän tavattoman +kauneuden ilmeinen ihmettely lämmittivät vanhuksessa jonkin verran +tuota muuten kylmänkoleata tervehdystä. Mutta neiti Hannassa pääsivät +Aldonin huvilassa vietetyn, tuskaisen yön muistot niin suuresti +valtaan, että hän ei saanut kukistetuksi vastenmielisyyttänsä. + +Ainoa, joka myrskyisesti otti vastaan nuorta herraansa, oli Rob Roy, +hänen vanha metsästyskumppaninsa; mutta kun hän nyt ei enää jaksanut +iloisella hyppimisellä eikä kovalla haukunnalla ilmaista iloansa, +paneutui se maahan Erikin jalkain juureen ja ainoastaan vikisi ja +vaikeroi, joka nuoreen muukalaiseen ja taikauskoiseen naiseen vaikutti +hyvin voimakkaasti ja tuskallisesti. + +Tampuurissa uudistettiin tervehdykset, ja nuoret menivät ylös siihen +huoneesen, jonka neiti Hanna oli laittanut heille kuntoon. Tämä tilava +ja valoisa huone, kalustettu vastoin nykyajan kirjavaa ja moniväristä +aistia yksinkertaisesti, mutta sievästi, oli puutarhan puolella. +Ikkunat olivat auki ja kullalta välkkyvää, vihreätä valoa tulvi +huoneesen. Lämpöinen kesätuuli kohotteli hiljaa valkoisia ikkunan +verhoja, ne paisuivat kuin purjeet, nousivat ja laskeutuivat ja +huiskuttivat -- niin Helenasta tuntui -- raitista, viileätä tervetuloa. +Huone tuoksui kukista ja puhtaudesta. Kosken kuohu täytti sen +yksitoikkoisella, nukuttavalla kohinalla. + +Tuskin sai Erik suljetuksi oven, kuin Helena tuskaisen näköisenä +tarttui hänen kaulaansa. + +-- Erik, Erik, minua pelottaa täällä. Minua ei rakasteta, minä en ole +tervetullut sinun sisarellesi Hannalle. Minä tunnen sen, minä tunnen +sen mielessäni, ei maksa vaivaa sinun koettaakaan saada minua uskomaan +muuta. + +-- Rauhoitu, rakkahani, rauhoitu, sinä vallan erehdyt. Minun sisareni +on luonnostaan kylmä. Sellainen on hänen tapansa, ei hän sillä tarkoita +mitään pahaa. Muuten riippuu kaikki siitä, kuinka sinä osaat miellyttää +heitä tänään -- malta mielesi. Jos -- minä sanon: _jos_ on jotakin, +joka ei ole aivan oikein meidän välillämme, niin se koskee minua eikä +sinua. Isäni ja luultavasti myöskin Hanna ovat tyytymättömät siitä, +että menimme naimisiin niin äkisti; mutta itsehän tiedät, rakkahani, +itse tiedät, mikä meitä pakotti siihen. + +--- Kyllä, kyllä, mutta sinä, Erik, ethän sinä jätä minua koskaan! + +Kasvot juhlallisina, melkein ankaran näköisinä vastasi Erik: + +-- En koskaan, Helena, sen minä vannon sinulle. + +Erikin vakavuus kukisti Helenan levottomuutta sen verran, että hän +tunsi itsensä tyynemmäksi, mutta ei hän siltä kuitenkaan ollut vielä +läheskään varma. Hän kiiruhti pukeutumaan ja laittautui niin +yksinkertaiseen pukuun, kuin suinkin saattoi. + +Nyt soi päivälliskello. Erik ja Helena astuivat alas ruokasaliin, +viimemainitulla sydän kovasti sykkivänä. Päivällisellä syntyi suuri +hankaluus kielestä. Venättä osasivat ainoastaan Erik ja Helena; neiti +Hanna kyllä osasi sujuvasti ranskaa, mutta vapaaherra vanhus puhui +ainoastaan vaivalla sitä kieltä. Täytyi tyytyä saksaan. Kerrotaan +keisari Kaarle V:nen sanoneen: minä puhun espanjaa Jumalani kanssa, +ranskaa naisten kanssa ja saksaa palvelijaini kanssa. Jos Espanjan +kielen sijaan sovitetaan venäjä, niin tämä keisarin lausunto soveltuu +vielä tänäkin päivänä venäläisiin ylimyksiin. Helenasta oli varsin +tuskallista puhua saksaa sellaisessa asemassa olevan henkilön kanssa +kuin hänen appensa; lisäksi appi vielä puhui saksaa hyvin huonosti. Sen +tähden keskustelu supistui kaikkein tavallisimpiin jokapäiväisyyksiin +ja uhkasi aika-ajoin kokonaan sammuakin, kunnes vanhus rohkeasti +turvautui Ruotsin kieleen. Vapaaherra Aleksander oli iloinen ja ylpeä +pojastaan, innostui kysymyksissään ja melkein unhotti Helenan. Helena +oli hyvin liikutettu, mutta taisteli urhollisesti liikutustansa +vastaan. Hänestä tuntui ikään kuin epäkohteliaisuudelta tuo vieras +kieli hänen läsnä ollessaan, vaikka hän kyllä käsittikin olevan aivan +oikein, että vanhus puhui poikansa kanssa sitä kieltä, joka hänellä oli +sydämmen ja hienoimpain tunteiden kieli. Kaikki surumieliset luonteet +tuntevat suruisuutta, milloin joutuvat vaihtamaan olopaikkaa. Rohkeat, +sangviiniset luonteet eivät siitä mitään tiedä. Heitä päin vastoin +ilahuttaa että heidän elämänsä jokapäiväisyys tulee keskeytetyksi. +Helena kuului ensimainittuihin. Niin kauan, kuin hän ja Erik olivat +kahden kesken, ei hänelle ollut johtunut edes mieleenkään, mitä kaikkia +vaikeuksia hänellä oli voitettava, mutta nyt, nyt se yht'aikaa selvisi +hänelle kaikki tyyni. Hän koetti paeta Hannan turviin. Mutta Hanna, +ollen koko sydämmestään kiintynyt isän ja Erikin vilkkaasen +keskusteluun, antoi ainoastaan hajamielisiä vastauksia. Niinpä Helena +jäi aivan yksikseen, enemmän kuin toiset olisivat tahtoneetkaan. + +Silloin tällöin lausui vapaaherra vanhus joitakuita sanoja hänelle, +kilisti hänen kanssansa ja esitti muutamilla sanoilla hänen +tervehdysmaljansa; mutta sitte kääntyi puhe jälleen tuohon perheen +salakammioon, johon hänellä -- tunsi hän tuskakseen -- ei ollut +avainta. Hän oli heille taakkana, joka esti heitä vapaasti nauttimasta +toistensa jälleen näkemisen iloa. Hän oli täällä muukalainen, hän tunsi +sen ja joutui siitä perin toivottomaksi. Siitä toivottomuudesta +kehräytyi jo tuhansia lankoja, jotka kietoivat häntä hienoina, kevyinä, +mutta katkeamattomina, kierrettyinä yhteen ahdistuksesta, +katkeruudesta, vastenmielisyydestä ja kateudesta ja kudottuina +verkoksi, joka kokonaan sulki hänen sydämmensä ja aivonsa. Ah, jospa jo +päivälliset päättyisivät, jospa jo noustaisiin pois pöydästä, ajatteli +hän itsekseen ja töin tuskin sai niellyksi kyyneleensä. + +Viimein noustiinkin atrialta. Erik puristi rohkaisevasti vaimonsa +kättä. Mentiin pihan puoliselle kuistille juomaan kahvia. Erik ehti +paraiksi kuiskata muutamia helliä rakkauden sanoja vaimonsa korvaan, +kuin palvelija ilmoitti vieraan ajavan lehtikujaa pitkin kohti taloa. + +Uteliaasti, kuten maalla on tapana, kumartui Hanna kuistin laidan +päälle katsomaan tielle päin. + +Yht'äkkiä hän odottamattomasta ilosta huudahti: Se on Lilly, Lilly, +minun paras ystäväni! + +Erik oli juuri nostamassa kahvikuppia huulilleen, mutta tuon +huudahduksen tenhovoimasta pysähtyi kuppi puolitiehen ja Erikin +kasvoissa tapahtui vieno värin muutos, joka ei jäänyt huomaamatta +Helenalta, vaikka hän näyttikin olevan kiintyneenä puheluun appensa +kanssa. Vieraita nyt, ajatteli hän, kukahan tuo Lilly saattaa olla, +joka oli niin hienoja tapoja tuntematon, että heti hänen ollessaan ensi +päivää uudessa kodissa riensi tänne heitä häiritsemään? + +Lilly ajoi yksi-istuimisissa käässyissään rappusten eteen, heitti +ohjakset takana istuvalle kuskille ja hyppäsi notkeasti alas. + +Lilly ja Hanna syleilivät ja tervehtivät toisiaan sydämmellisesti. +Vieras, nähtyään Erikin ylhäällä rappusilla ja tultuaan esitellyksi +talon nuorelle, kauniille miniälle, punastui kovin ja pyysi moneen +kertaan anteeksi, että oli häirinnyt perhettä; mutta hänellä ei ollut +vähintäkään aavistusta ei kihlauksesta, häistä eikä tuliaisista. Hän +sanoi heti menevänsä jälleen pois, kuin hepo vain ehti vähän levätä, ei +hänen tarkoituksensa ollut ketään häiritä. + +Siitä ei Hanna tahtonut kuulla puhuttavankaan, hän oli niin kiihkeä +pidättämään Lillyä, että aivan näytti siltä, kuin hän olisi toivonut +hänestä ahdistavan mielialan haihduttajaa. Hän esitteli Lillyn paraana +ystävänänsä Helenalle, joka puolestaan hyvin kummastui Lillyn muodon +omituisuudesta. + +Hän ei ollut kaunis, mutta missä seurassa hyvänsä oli hän tuleva +huomatuksi. Hänessä oli jotakin Leonardo da Vincin naistyypeistä, +jotain tuosta umpinaisesta ja syvästä, sisällisestä elämästä, joka oli +kätkettynä tyynen ja kohtalaisen ulkomuodon ja käytöksen peittoon, +mutta se elämä -- siltä aivan näytti -- saattoi minä hetkenä hyvänsä +puhjeta esiin miellyttävänä nauruna, kyynelittömänä suruna tai +hurmaavana kohteliaisuutena. Hän vaiti ollessaan oli niin paljon +sanovan näköinen, että syrjäinen aivan tahtomattaan tuli ajatelleeksi, +tokko hän ollenkaan tarvitsikaan puheenlahjaa. Sileä, vaaleanruskea +tukka, hienopiirteinen suu, jonka ympärillä elämä leikitsi joka +hermossa, jokaisessa pienimmässäkin lihaksessa, pienissä poskien ja +leuan kuopissa, ja kirkkaat silmät, jotka katsoivat suoraan ulos +maailmaan, ikään kuin tahtoen ottaa mittaa kaikesta mitä näkivät, ja +samalla kuitenkin tuossa kirkkaudessaankin tutkimattoman monivaihteiset +kuin meri -- kaikki se antoi hänen muodolleen ja käytökselleen +sellaisen voiman, että hän kerrassaan voitti kenen hyvänsä, jota hän +todella tahtoi viehättää. + +-- Terve tuloa, överstinna, terve tuloa, jospa viihtyisitte meidän +maassamme, sanoi hän miellyttävästi hiljennetyllä äänellä ja hymyillen +niin paljon lupaavasti. + +Ja nyt puhelu, joka niin kauan oli ollut hidas ja kylmä, alkaa toden +perästä, Lilly on kuin sähköllä täytetty esine: tarvitsee vain koskea +siihen, niin se säkenöitsee, viskelee liekkejä ja levittää lämpöä +ympärillensä, Ja puhelu alkaa ranskaksi, vaihtuu saksaksi ja ruotsiksi +ja jälleen ranskaksi, kunnes viimein päistikkaa syöksyy ruotsiin, joka +kuin kohiseva virta vetää itseensä kaikki ranskan, saksan ja venäjän +pienet, vähäpätöiset sivuojat. Ja siinä istuu Helena taas yksin, Helena +parka, ja kuuntelee tuota yksitoikkoista, vierasta kieltä, jonka ääniä +hän ei voi huomata kauneiksi. Hän näkee, kuinka Erik innostuu, kuinka +käly Hanna kylmästi ja viisaasti kuin vanhus sekautuu puheesen, kuinka +Lilly leimahtaa. Ja nuo silmät, tuo hurmaava hymy herättivät hänet +miettimään, mitähän on saattanut olla olemassa hänen miehensä ja tämän +Lillyn välillä, sillä hän näki heti, että jotakin siinä oli ollut. +Lillyn suu heti ilmaisi, kuinka liikutettu hän nyt oli katsoessaan +Erikkiin. Hänen silmänsä katsahtivat niin suruisesti häneen, että +Helenan mielessä välähti kirkas leimaus, jonka valossa hän kerrassaan +näki koko entisyyden. Hyvänen aika, hänhän rakastaa Erikkiä, ja +Erik ... hän on ennen muinoin rakastanut Lillyä! + +Helena sai ilmi hänen salaisuutensa, noiden puhuvain kasvojen +salaisuuden. Hän tunsi sen äkisti, ikään kuin olisi löytänyt Aladdinin +ihmeellisen lampun, ja sen tenho valossa tunsi hän kaikki, luki kuin +kirjasta Lillyn koko rakkaustarinan, ymmärsipä myös tuota inhottavaa +kieltäkin. Ja toivottomuuden kourilla kuristi mustasukkaisuus äkisti +rikki hänen onnensa välkkyvän saippuarakon. Hän tunsi olevansa +muukalainen täällä eikä koskaan voivansa päästä tämän perheen +jäseneksi, ei olla kotonaan tässä maassa. Ylipääsemättömäksi muuriksi +kaikki sulkeutuvat lietensä ympärille, tämän kotilieden, jossa hän ei +koskaan löydä tyhjää paikkaa itselleen. Eikä hänkään, hänen Erikkinsä, +voi hankkia hänelle sitä paikkaa. Helenan tunteet kasvoivat liian +voimakkaiksi, hän tunsi sen; oli kuin vesi olisi äkisti muuttunut +kovaksi jääksi. Hän nousi ylös ja sanoi kylmästi ja levollisesti, että +aikoi mennä ylös huoneesensa. + +-- Minä tulen kohta perästä, vastasi Erik, katse ja koko kasvot +hajamielisen näköisinä. + +Helena ei tiennyt vielä kartanon sisustusta. Hän astui ruokasaliin, +sieltä saliin ja joutui jälleen ulos puutarhan puoliselle kuistille. +Hän ei tahtonut kääntyä takaisin kysymään, missä yläkertaan vievät +raput olivat. Miksipä hän häiritsi heitä, jotka monen vuoden kuluttua +nyt tapasivat toisensa, heitä, joiden joukossa hän yksin oli vieras, +joille hän oli taakkana ja esteenä. Suora, leveä käytävä johti +kukka-istutusten keskitse halki puutarhan. Mieli katkerana ja +alakuloisena astui hän käytävää pitkin ja kuuli äkisti mahtavan +kohinan. Hän astui edelleen. Mitä etäämmäksi hän joutui kartanosta, +sitä kovemmin kuului kohina. Nyt oli hän sen seasta kuulevinaan +muutamia yksityisiä bassoääniä, jotka vierivät esiin kuin ukkonen. Hän +laskeutui jyrkkiä rappusia, jotka olivat tehdyt karkeaksi hakatusta +graniitista, ja kääntyessään viimeisellä rappuslattialla vasemmalle +näki hän edessään Haapakosken kuohuen ja kohisten syleilevän pientä +saarta, jossa kasvoi tiheä kuusikko. Ensin hän peljästyi; tuolla +Venäjän tasangoilla hän ei ollut koskaan nähnyt mitään sellaista, hän +yritti pakenemaan. Mutta omituisen tenhovoiman lumouksesta kiintyi +hän kohinaan, värin vivahtelemiseen, raivoiseen taisteluun tuolla +syvällä hänen allansa, niin että hänellä ei ollut voimia liikahtaa +paikastaan. Hänestä aivan tuntui, kuin jokin kummallinen, kammottava, +magneetillinen voima olisi vetänyt häntä alas tuonne koskeen, ja kerran +hän jo kiivaasti tarttui käsipuihin. Vasta sitte, kuin käsissä tuntui +luja tuki, rauhoittui hän ja saattoi yhä enemmin mieltyen katsella +veden hurjaa leikkiä. Sinivihreän pohjavärin näki hän joka silmänräpäys +vaihtelelevan sinimustasta keltaruskeaan. Siinä kohden, jossa molemmat +joen haarat raivoisina syöksyivät vastakkain, nousi korkealle ilmaan +miljooneja vesipisaroita, joihin taivaankaari toisensa perästä kutoi +sädetöyhtöjään, loistaen ja välkkyen; sen kudoksen värikomeutta ei ole +kukaan kuolevainen, ei Salomo kaikessa kunniassaan eikä maan kauneimmat +kukat kuvannut. Helena seisoi hetkisen ikään kuin kivettyneenä tämän +luonnonvoimien hurjan taistelun edessä. Hän muisti muutamia säkeitä +Pushkinin runoelmasta Vaskisesta ratsastajasta: + + Rajummin yhä myrsky riehuu + Aalloissa -- Neva paisuu, kiehuu + Ja ärjyy, pyrkii vapauteen + Ja pedon lailla ärtyneen, + Äkisti kaupunkiin nyt syöksyy. + +Ja kuin hän sai selville runomitan, tuntui hänestä kosken ja joen +kohina käyvän samassa rytmillisessä tahdissa, se tuntui laululta, joka +alinomaa kohisten toisteli samalla mitalla samoja säkeitä. Ja kun +luonto meistä näyttää sellaiselta, millaisiksi sielumme kielet +kulloinkin ovat viritetyt, kaikui kosken laulu hänestä nyt perin +surumieliseltä: sä täällä vieras oot, et rakkautta saa. Se oli laulun +A ja O. Ja aivan menehtyneenä surustaan, luonnon mahtavasta +hirvittävästä äänestä, joka ei ollut koskaan puhunut hänelle niin +ankarasti, niin tylysti, niin väkivaltaisesti, mustasukkaisuuden +tuskista, viimeisistä kovista mielenliikutuksista, vaipui hän alas +rappusille, ja väkivaltainen itku vavistutti koko hänen olemustansa. + +Ja tämä kosken hurjan, karhean, raivoisan laulun tunne jäi hänelle +pysyväksi, sellaiseksi, jota ei koskaan unhoteta. + +Nyt kuuli hän miehensä levottomasti ja hätäisesti huutavan hänen +nimeänsä. Erik tuli lähemmäksi ja Helenasta tuntui ikään kuin hyvältä, +että äänen kaiusta kuului, kuinka levoton hän oli. Vastaisiko hän vai +eikö? Hän taisteli itsekseen ja viimein huusi lyhyen, jyrkän _täällä_, +ja heti juoksi Erik alas rappusista, sulki hänet syliinsä ja suuteli +hänen silmiään moneen kertaan. + +-- Kuinka ihmeen tavalla sinä olet joutunut tänne alas! Kuinka minä +olin levoton! Ja miksi sinä itket, sano, rakkahani, miksi? + +Mutta Helena ei saanut pitkään aikaan puhutuksi sanaakaan. Viimein +puhkesi hänen kaunisten huultensa takaa esiin koko tulva katkeroita +sanoja, häilyviä arveluita, hurjia mielikuvituksia, kaikki rakennellut +luulevaisuuden tuskain pohjalle. Kaikki, mitä hän tänä puolena tuntina, +jonka oli yksin suruisten ja kiivasten ajatustensa kanssa, oli saanut +kokoon haaveksituksi, kaikki työnsi hän tulvanaan Erikin turvatonta +olemusta vastaan. Ensi aluksi yritti Erik kovin loukkautumaan hänen +sanoistansa ja suunnattomista syytöksistään, ja aikoi puolustaa ja +puhdistaa itseään hänen edessänsä. Mutta nähtyään, kuinka perin onneton +Helena oli, ja tultuaan ajatelleeksi, että vastustus ainoastaan +kiihdyttäisi häntä, ryhtyi hän häntä lohduttamaan. Hän kävi istumaan +hänen viereensä ja puhui hänelle kuin sairaalle lapselle, +ystävällisesti, hellästi. Helenan kyyneleet ja nyhkytykset pysähtyivät, +ja heti sen jälkeen oli hän kahta vertaa hellempi, tunnusti vikansa ja +nöyrtyi, niin että se Erikistä tuntui melkein liialta. + +Seoittaakseen pois hänen näitä tunteitansa ja saadakseen hänet +unhottamaan, minkä vaikean hetken hän oli nyt kokenut, sanoi hän: + +-- Katsos, kuinka kaunis koski on. Katsohan tuota ruusupunaista pilveä +taivaalla, kuin olisi se raakun kuori, katso keltaista, kirkasta +taivasta, tummaa honkametsää ja valkoista koskea. Katso, kuinka valo +virtaa kuusien välitse kuin sula kulta tänne veden päällitse, sano, +eikö tuo kaikki ole kaunista? Täällä olen minä poikana kesät päästänsä +ihaillut tätä näköalaa. + +Helena katsoa tirkisteli maisemaa. Viimein hän sukeutui likemmäksi +Erikkiä. + +-- Anna anteeksi, rakkahani, mutta minua tämä pelottaa, minä en käsitä +tätä. Kohina panee pääni pyörälle, syvyys kauhistuttaa minua ja tuo +rajuus torjuu minua pois luotansa. Minua joki miellyttää silloin, kuin +se kuten Venäjän joet hiljakseen juoksee kuin sininen vyö viljavain +vainioiden ja pehmoisten tammistojen keskitse, minä... + +-- Tule, Helena, sanoi Erik mielessään loukkautuneena. Meitä odotetaan +teelle. + +Helena katsahti kummastuen häneen, mutta ei sanonut mitään. Hän ei +ollut osannut edes aavistaakaan, että mies rakastaisi maataan niin +suuresti, ett'ei sietäisi muita maita kiitettävän. + + * * * * * + +Ilta tuli. Suuressa salissa Haapakosken kartanossa istui perhe koolla. +Suvun jäsenet olivat harvasanaisia, ajattelevia, umpimielisiä +henkilöitä, tuimain sotilasten ja helläsydämmisyytensä melkein +unhottaneiden lakimiesten jälkeläisiä. Siinä ei ollut nimeksikään sitä +kevyttä, välkehtivää valoisuutta, joka usein kuuluu vanhan hoviaatelin +ominaisuuksiin. Vanha vapaaherra katseli ulos keski-ikkunasta +mietiskellen, kuinka monta häkkiä enemmän apilaita tänä vuonna oli tuo +niitty tuolla antava. Hanna ja Lilly pelasivat dominoa; nuori pari, nyt +jälleen täydellisessä sopusoinnussa keskenään, istui piaanon edessä. +Silloin tällöin Helena löi soittimesta äänen, yhden ainoan äänen, joka +paisui, täytti huoneen ja jälleen kuoli pois kesäillan hiljaisuuteen. +Erik piti kättänsä Helenan vyötäisillä ja kuiskaili helliä sanoja hänen +korvaansa. Ne sanatko ne sitte lienevät vaikuttaneet, että yksinäiset +äänet houkuttelivat yhä useampia soimaan ja sulamaan yhteen Helenan +sormien alla: yht'äkkiä löi hän muutamia komeita alkusointuja, ja nyt +kuohui musiikki esiin ylevinä, mahtavina aaltoina. Ei kukaan olisi +voinut uskoa yksinkertaisen piaanon sisällä piilevän sellaista +suuruuden ja komeuden maailmaa. + +Helena soittaessaan unhotti, missä oli ja keitä hänen ympärillänsä. +Sillä hän antautui kaikkinensa sävelten lumovoiman valtaan, sävelet +kantoivat häntä yhä kauemmaksi sopusoinnun ja kauneuden maailmaan. +Suuret vainajat, jotka olivat säveltäneet niitä kuolemattomia teoksia, +joita pienemmät elossa olevat mestarit nyt käyttivät hyödykseen, jätti +hän rauhaan; hän soitteli ainoastaan kotimaansa säveliä, ainoastaan +sitä musiikkia, joka oli kasvanut suuren Venäjän alueilla. + +Kaikki, mitä juutalainen rotu on kärsinyt ja yhä uudestaan kärsinyt +Venäjällä, on Anton Rubinstein sävelissään tehnyt havaittavaksi, +antanut sille muodon ja värit. + +Olkoot hänen sankarinsa minkä nimisiä hyvänsä, Asra tai Nero, olkoot ne +okeaniideja tai Russalkoja tahi jokien syvyyden keijukaisia, niin +paraiten ja totisimmin hänen sävelensä aina kuvaavat niitä suruja, +jotka ovat vuosituhansia rasittaneet hänen kansaansa pyhässä Venäjän +maassa. Tuskainen on se laulu, joka on puhjennut esiin ahdistetun +kansan syvimmästä sydämmestä, ja valitus kaikuu hänenkin sävelistään +kuten ennen esi-isäin lauluista, kuin he istuivat ja itkivät Babylonin +vesien luona. + +Teeskentelemättömästi ja luonnollisesti on Glinka kuunnellut, mitä +kalastaja laulelee soutaessaan kesäiltana venettään pitkin Dnjeperin +leveätä pintaa, mitä paimen soittelee huilullaan, kuin kaitsee +laumaansa joen varsilla. Hän on kuullut Siperiaan tuomitun valitukset, +nähnyt nuorison leikit ja myrskyiset tanssit, milloin poikia ja tyttöjä +pyhäiltoina yhtyy kylissä suuremmin joukoin. Ja kaikesta siitä on hän +vetänyt tulokset, laskenut sille arvon, joka enemmin kuin mikään muu +osoittaa hänen kansansa luonteen, joka on mieltymys aatteen +ilmestykseen havaittavassa muodossa, persoonallisuuteen. Isänmaa, +vapaus, riippumattomuus, kaikki se ei ole mitään, vasta tsaarin +persoonassa muuttuu "ei mitään" kaikeksi, sen tähden tämä kansa antaa +henkensä tsaarin edestä -- se se heistä on elämän vaikean taidon +pääsumma. + +Mahtava ja komea on Tshaikovsky, oppineempi kuin hänen edellisensä. +Hänen musiikkinsa juuret ovat syvällä venäläisessä messussa: +kirkollisen musiikin vakava kaava, sen rytmilliset, kauniit soinnut; +kirkon marmoripylvästen tavoin kantavat ne ihanoita, kevyesti haihtuvia +siirrossointuja, jotka korkeain holvien tavalla lepäävät runsaasti +koristelluilla pylvästen päillä. Pylväspari toisensa perästä tulee +esiin lakkaamattomassa jonossa ja jälleen katoaa häikäisevään valoon +tuolla kaukana, jossa ääretön oleskelee aavistettuna, mutta ei koskaan +nähtynä, peitossa pilvien, pyhän savun, joka ikään kuin kukkaistuoksu +kesäyönä liitelee hänen valtaistuimensa ympärillä. + +Kuin viimeisen sävelen kaiku oli hälvennyt, vallitsi syvä hiljaisuus +Haapakosken vanhassa salissa. Vienoa nyyhkytystä kuului sieltä päin, +jossa Lilly istui sohvassa. Hanna katseli pieniä purpuraisia pilviä, +jotka purjehtivat niin äärettömän korkealla ja hitaasti katosivat +tuonne sinitaivaan syvyyteen. + +Helena nousi pois piaanon edestä. Hän oli koko päivän ollut +samanlaisessa asemassa kuin Inferior venetsialaisessa huvinäytelmässä. +Mielihyvin tunsi hän ainakin nyt olevansa korkealla, niin korkealla, +että kaikkein muiden täytyi katsella ylös häneen. + +Vanha vapaaherra nousi ylös ja ääneti puristi miniänsä kättä. Hän aikoi +juuri sanoa jotakin, kuin palvelija soitti. Se kimakka soitto haihdutti +lumouksen. + +Tee oli valmis. Mentiin ruokasaliin, jossa illallinen syötiin ääneti. +Vanha vapaaherra katseli tarkkaavasti miniäänsä. Tuntui siltä, kuin +olisi hän, kuultuaan hänen soittavan, saanut ikään kuin paremman +ajatuksen hänestä ja hänen kyvystään. + +Myöhemmin illalla, kuin jo oli sanottu toisilleen hyvää yötä, kuiskasi +hän hiljaa pojalleen: + +-- Ota talteen tämä voima. Sinun pitää ajoissa ... ja "kasvattaa"-sana +oli vähällä luiskahtaa hänen huuliensa yli, mutta silloin näki hän +lempeän, murheisen muodon häämöttävän sumun tavoin silmäinsä edessä; +hänen onnettoman vaimonsa kuva se sen sanan tenhovoimasta sukelsi esiin +unhotuksen, muistojen maasta. Hän jätti lauseensa kesken eikä Erik +koskaan saanut tietää, mitä vanhus tarkoitti. Hän puristi hellästi +isänsä kättä. Ja nyt hän ensi kerran huomasi, isänsä mennessä +huoneesensa, kuinka paljon hän oli vanhennut. Niska oli ohut ja laiha, +ryhdin ja käynnin suoruus ja vahvuus oli murtunut. + +-- Näenpä tulleeni kotiin oikeaan aikaan, sanoi poika itsekseen. + +Erik ja Helena istuivat ikkunan edessä huoneessansa. Yö, hiljainen, +suloinen kesäyö peitti mäkiä ja vainioita. Koski lauloi kehtolauluansa. +Tuoksuvain metsien syvyydestä, kuka tiesi, mistä, taivaastako +vaiko maasta, liiteli lienteitä tuulia esiin. Kevyt sumu nousi +koskilaaksosta, leviten pehmoiseksi verhoksi lähimmille puille ja +tehden niiden muodot miellyttäviksi ja värin hienoksi. Karjopihasta +kuului silloin tällöin kellon kalkahdus ja kaukaa etäisyydestä valvovan +koiran haukunta. + +Erik Horn oli vallan hurmautunut kesäyön ihmeellisestä valosta, jonka +nyt näki niin monen poissaolo-vuoden perästä. Musiikki, kotimaan ilma, +hänen onnellinen rakkautensa ja illan kauneus, kaikki se yhdessä +viritti hänen sielunsa kielet omituiselle soinnulle, joka salli hänen +korkeimmassa määrässä nauttia elämää, olemassaolon iloa. + +-- Helena, katso, kuinka kaunis se on tuo vainio tuolla, kuin tuuli +liikuttelee vihreitä tähkiä. + +-- Mikä vainio? Helena ei sitä nähnyt. Tuo pieni tuolla puistossa, onko +se vainio? + +Se sana herätti hänen mielessään aivan toisen kuvan. + +Hänen kotimaassansa aaltoili nyt nisuvainio niin laveana, kuin silmä +kantoi, ja tuuli toi omituista tuoksua, joka samalla kiihotti ja +nukutti. Etäällä taivaan rannassa näkyivät suuren kylän terävät katot +ja kaivon vintin viistoinen selkäpuu. Joka pensaasta kaikui satakielen +hellä kaiholaulu. Taivaan tähdet loistivat kullankiiltävinä +tummansinisellä pohjalla. + +Horn käsitti hänen uneksivan katseensa, käsitti, että Helena ei ollut +koskaan ymmärtävä tämän pienenmoisen, yksinkertaisen luonnon kauneutta, +tämän luonnon, jossa elämä sykkii hiljakseen, juoksee niin hiljaa kuin +puronen lumpeen lehtien alla. + +Mutta oliko hänellä mitään oikeutta olla siitä pahoillaan. Horn muisti, +kuinka hän ennen nuorena luutnanttina kerran saattaessaan erästä +naisserkkuansa, maalaajaa, Italiaan oli ihastuksissaan luonnon +kauneudesta katsellut Lago Maggioren siniaaltojen ylitse Borromeisten +saarien kauneita piirteitä. Serkku oli silloin sanonut hänelle: Erik +tahtoisitko sinä asettua tänne asumaan? -- Herra varjelkoon, oli hän +vastannut, ja silloinhan kuitenkin oli puhe ijäisten kevätten maasta. + +Vaikka tämä päivä oli kauneimpia kesäpäiviä, kuin pohjolassa on +tarjona, pysyi se sittekin pimeänä kohtana Helenan elämässä; se jäi +todistukseksi siitä, kuinka kiihkojemme, tunteittemme väreet ja kuohut +muodostavat luontoa, kuinka me itse panemme luonnetta ja väritystä +kaikkeen, mitä on ympärillämme, niin että omiin yksityisiin +tunnelmiimme saatamme sovittaa Zolan lausuman taiteen määrityksen: +kappale luontoa katsottuna jonkin luonteen lävitse. + + + + +X. + + +Lempikuukausi, tuo aika, jota maalatessa olisi kuvattava jollakin +valkoisella ja ruusun värisellä kultapohjalle, musiikin alalla +esitettävä jotenkin siihen tapaan, kuin Gounod on sitä kuvannut +Faustinsa neljännessä näytöksessä, se aika tuli Erik Hornille aivan +toisenlaiseksi, kuin hän oli odottanut. Maalla kauniin luonnon +keskessä, vapaana raskaasta työstä, hellänä, rakastavana ja terveenä +ollen hän oli uskaltanut toivoa täysin määrin sitä onnea, joka kuului +tuohon salaperäiseen sanaan, ja kuitenkin oli sitte todella aivan +toisin. + +Syitä, joiden tähden elämä ei hänelle muodostunut sellaiseksi, kuin hän +oli toivonut, oli kaksi, ja ne tosiaan olivat niin luonnolliset, että +hän ne heti huomasi ja myös käsitti, että ne olisi poistettava; mutta +niiden poistamiseen hänen kykynsä ei riittänyt. Nuorella parilla, +heillä kummallakaan ei ollut mitään tekemistä, kerrassaan ei mitään +työtä. Erik, luonnostaan jotenkin toimelias -- ei kyllä sillä tavoin +kuin vanhus tai sisar, mutta kuitenkin tottunut kuten sotilaat +tavallisesti työskentelemään määrätyssä piirissään -- oli nyt tuomittu +täydelliseen joutilaisuuteen. + +Vanhus oli monivuotisen yksinäisen elämänsä aikana maalla koonnut +suuren joukon kokemuksia ja havainnoita, joita hän kantoi mielessään +kuin jokin viisauden kaivo. Ja hän katsoi velvollisuudekseen ilmoitella +Haapakosken tulevalle isännälle nämä yksinäisinä hetkinä harjoitetun +ajatustyön käytölliset tulokset ja johtopäätökset; mutta jättää +ainoatakaan tilan hoidon osaa, edes pientäkään, pojalle -- ei, niin +kauan, kuin hänen päänsä oli pystyssä, tahtoi hän yksin hoitaa +Haapakoskea. Niinpä Erik pysyi äänettömänä kuuntelijana, kuin isä +selitteli suunnitelmiaan, ajatuksiaan ja unelmiaan talouden sekä +yhteiskunnallisten ja valtiollisten asiain alalla, ja se äänettömän +kuulijan osa tuli hänestä ajan pitkään aivan sietämättömäksi. + +Helena puolestaan oli kyllä tottunut jouten oloon, sillä vierailut, +ratsastusretket ja köyhäin hyväksi työskenteleminen, johon hänen +päivänsä olivat kotona kuluneet, eivät oikeastaan ansaitse työn nimeä, +mutta ei hän siltä kuitenkaan ollut tottunut elämään niin aivan ilman +kaikkea mahdollisuutta kuluttaa aikaansa millään. Muuten hän nyt ensi +kerran elämässään näki suurimmaksi kummastuksekseen, millaista orjan +työtä maanviljelys todella on. Hänen kälynsähän oli aikaisin aamusta +ylhäällä ja piti päivät päästänsä vaaria koko talon ja tilan hoidosta. +Ja senaattori, salaneuvos, vapaaherra, vanha maanviljelijä-ylimys, niin +hän -- Helena luuli ihan varmaan, että hän ei nukkunut koskaan. Helena +muisti ennen muinoin tavanneensa erään saksalaisen tilallisen, joka +esitettiin hänelle "maatalouden hoitajana". Hänestä oli tuo arvonimi +tuntunut varsin kummalliselta ja hän oli itsekseen ihmetellyt, mitähän +sellainen henkilö oikeastaan toimitteli; nyt tapasi hän sen huvittavan +sanan takana henkilön, ja se oli hänen appensa. Mutta näiden kahden +lisäksi oli myöskin koko talolla, kuten hänestä näytti, lakkaamatta +oikea kuritustyö tehtävänä. + +Jos hän tahtoi lähteä ratsastamaan, katsoi Hanna häneen, kuin olisi hän +ehdottanut jotain kirkon ryöstämistä tai parin tähden sieppaamista +taivaalta: nytkö ratsastamaan kiireimpänä heinänkorjuuaikana! sanoi +Hanna kylmäkiskoisesti ja nykäytti olkapäitään. Jos hän tahtoi saada +kalossit jalkaansa, ei koskaan ollut ketään palvelijaa lähitienoilla +apuun tulemaan, ja jospa romantillinen Larsson siellä olikin, niin hän +ei sitä tehnyt millään ehdolla, olipa hän niinkin viisas, että aina +heti katosi, milloin luuli hänen häntä tarvitsevan. Toisin sanoen: hän +oli tavannut erään kulman siitä sitkeästä taipumattomuudesta, joka on +vaiti ja tekee, mitä itse tahtoo, suomalaisesta itsepäisyydestä. +Täytyipä hänen itsensä kammatakin itsensä, jopa yksin pukeutuakin. +Mitähän olisi Marfa Ivanovna sanonut, jos olisi tämän tiennyt. Ei +Helena uskaltanut edes Darja Mihailovnallekaan kertoa tätä arkaa asiaa. +Helena itse oli alussa siitä hyvin loukkautunut, mutta kuin Erik oli +vakavasti selittänyt, että, vaikka he tarjoisivat dukaatin kultaa, ei +sittekään löytyisi koko Kymin laaksosta ketään, joka osaisi tai +ehtisikään tehdä kaikkea, mitä hän tahtoisi teettää, niin täytyi hänen +siihen tyytyä. Eikä se yleensä niin perin vaikeata ollutkaan, sillä +Erik itse koko tämän ajan toimitteli enimpiä kammarineitsyen tehtäviä +kuten toinen Herkules Omfalen jalkain juuressa. + +Pahempi kaikkia näitä vastuksia oli kieli, tuo kieli, josta hän ei +ymmärtänyt sanaakaan. Istua siinä, nähdä lähimpien omaistensa +hymyilevän ja heltyvän kyyneliin, kuulla heidän kiivastuvan ja jälleen +tyyntyvän, vakavasti neuvottelevan ja laskevan leikkiä, eikä ymmärtää +sanaakaan siitä kaikesta, se oli kiusallista. Ja kuin sukulaiset ja +talon ystävät tulivat tervehtimään nuorta rouvaa, istua siinä +ainoastaan näytteillä kuin jokin Dalai Laama, tervehtiä, nyykäyttää +päätään, hymyillä, mutta osaamatta sanoa sanaakaan, se tuli välistä +oikeaksi rasitukseksi. + +Se kaikki kasvatti levottomuutta, kyllästystä ja väsymystä, joista +vuorostaan iti esiin monta kiistaa, ja kun lempikuukauden epätasaisessa +elämässä yleensäkin liikkuu kiivaita tunteen kuohuja ja tapahtuu +heikkohermoisuuden purkauksia, niin nuo kiistat tuottivat itkua, +kyyneliä, toivottomuutta ja mustasukkaisuuden kohtauksia. Ja kuitenkin +he molemmat tiesivät, ett'ei kukaan koko maan päällä ollut lähempänä +eikä rakkaampi kuin he toinen toiselleen. Ah, Helena ei tahtonut sitä +tunnustaa, mutta välistä tuntui, kuin olisivat he olleet kovasti +sidotut toisiinsa. Milloin kaikki heidän kesken oli hyvin, ei Helena +sitä huomannut. Mutta heti, kuin he joutuivat erimielisiksi ja pyrkivät +eri tahoille, nuo siteet leikkasivat syvälle lihaan ja tekivät pahoja +haavoja. Ja sitte kului vuosia ennen, kuin he voivat unhottaa tämän +ajan, levottomuuksien ja alituisen mielenjännityksen ajan, tämän +kevätmyrskyjen rauhattoman ajan. + +Mutta kuinka poistaa nämä vastukset, kuinka kotimaassa saada jokin +toimi, johon kuuluisi oma talo ja oma koti sekä työtä itselle ja +Helenalle ... jos hän ei saanut mitään itsenäistä toimialaa täällä, +niin siinä tapauksessa hän tahtoi matkustaa jälleen Moskovaan. Ja +milloinkahan Helena oppisi tätä kieltä, joka nyt tuotti hänelle niin +monta katkeraa hetkeä, puhumattakaan toisesta kielestä, suomesta, jota +silloin, kuin Erik matkusti Venäjälle, tuskin kuultiin mainittavankaan, +mutta joka nyt tunkeusi kaikilla tahoilla esiin. + +Erikkiä monesti halutti neuvotella tästä asiasta sisarensa Hannan +kanssa, mutta Hanna ei enää ollut saman kaltainen kuin ennen. Hänen +tuonnoiset sanansa "varo sitä Helena Nikolajevnaa" kaikuivat yhä hänen +korvissansa. Sisarukset, jotka olivat ennen olleet niin hyvät ystävät, +oli nyt ikään kuin jokin kiila kiskonut irti toisistaan, ja se kiila +oli käly. Syvällä Hannan sydämmessä vallitsi epäluulo tätä uutta +tulokasta kohtaan. Hän uskoi tahi tahtoi uskoa, että minä +silmänräpäyksenä hyvänsä saattoi tulla ilmi tuosta suvusta joitakin +häpäiseviä seikkoja, jotakin kaksimielistä, jotakin, hän ei tiennyt, +mitä, mutta jotakin, johon Martinov oli viitannut ja josta hän oli +uneksinut tuona vaikeana yönä Aldonin huvilassa. Sillä aina siitä asti +oli hänessä kytenyt ja kasvanut ankara vastenmielisyys kälyä kohtaan, +jonka hän sitä paitsi huomasi kanssakilpailijaksi Haapakosken +hallitsemisesta. Kaikkein korkeimmassa määrässä kuitenkin oli heitä +erottamassa uskonto. Hannasta, joka oli sydämmestään mieltynyt kaikkiin +protestanttisen uskonnon liiallisuuksiinkin ja erittäin sen +suvaitsevaisuuteen uskon asioissa, olivat oikeauskoisen opin +horjumattomat, kaavalliset ja ainiaaksi määrätyt muodot +käsittämättömät, jopa aivan vastenmielisetkin. + +Jos sisarukset eivät olisi ensi päivinä karttaneet tätä asiaa, joka +heillä kuitenkin lähimmin oli mielessä, niin he ehkä olisivat jonkin +verran tarkistaneet mielipiteitänsä ja oiaisseet erehdyksiänsä. Mutta +he olivat päästäneet oikean ajan luiskahtamaan pois käsistä, ja nyt +tarvittiin voimakas sysäys ulkoa päin ennen, kuin he ottivat puheeksi +arkaluontoisen ja osittain vastenmielisenkin asian. + +Niin kului aika hitaasti, kunnes viimein eräänä pitkänä sadepäivänä olo +tuntui nuorista sietämättömältä. He olivat joutuneet kiistaan, jostakin +vähäpätöisestä asiasta, niin mitättömästä, että he sitte parin tunnin +kuluttua eivät enää osanneet sanoa, mistä he olivat kiistelleetkään. +Nyt istui Helena ja tunsi itsensä hyvin onnettomaksi: Erik sitä vastoin +käveli, tyytymättömänä itseensä ja asemaansa. + +Koputettiin ovea. Astukaa sisään, huusi Erik kärsimättömästi. Larsson +toi kirjeen. Se oli Moskovasta ja osoitettu Erik Hornille. Darja +Mihailovna se siinä laveasti selitteli oloja ja asioita. Nyt oli tullut +se, jota Darja niin kauan oli odotellut. Kaikki kukistui kerrassaan, +rynnäkkö toisensa perästä. Velkomisia, laskuja, papereita äärettömästi +joka taholta. Nikolai Konstantinovitsh oli raivostunut ja eittänyt +kirjoittaa nimeänsä mihinkään asiakirjoihin. Darja Mihailovnan +notaariukset olivat neuvoneet häntä pyytämään, että itsepäiselle +ruhtinaalle asetettaisiin holhoja. Siihen toimeen oli hän puolestaan +ehdottanut Martinovia ja sitä, joka nyt oli heitä lähinnä, vävyä Erik +Hornia. Darja pyysi Erikkiä tulemaan niin pian kuin mahdollista +Moskovaan tämän asian tähden. + +Mutta silloin Erik Horn suuttui. Hänellä ei ollut koko elämässään ollut +mitään tekemistä sellaisten asiain kanssa, hänkö, sotilas, antautuisi +asianajajain käsiin, keräjöimään kenties kuinka likaisia asioita ... +ei, tuhannesti ei, hän oli nainut Helenan, mutta ei hänen +sukulaisiansa. + +Kun Helena ajatteli toisin ja kiivaasti vaati lähtemään avuksi Darja +Mihailovnalle, päätti Horn puhua suunsa puhtaaksi ja ilmoittaa +Helenalle, millainen hänen kotinsa oli. Olihan hän sen kuitenkin joskus +saava tietää, ja nyt ehkä oli paras aika. Sen tähden hän ensin selitti, +kuinka hänen oli mahdoton hoitaa mitään asioita, pataljoonankaan +asioita, yhdessä Martinovin kanssa, kuinka Martinov, jos Horn palaisi +jälleen palvelukseen, epäilemättä hakisi toisen paikan itselleen, +kuinka Martinov oli käyttänyt tietoaan Nikolai Konstantinovitshin +elämästä ja raha-asioista sellaisella tavalla, jota ei hänen +rakkautensa Helenaan, ei lemmenkateus, ei mikään voinut puolustaa... +Edelleen puhui hän niin peittelevällä tavalla kuin mahdollista Helenan +isän entisestä elämästä. + +Helena kuunteli yhä enemmän hämmästyen ja kummastuen. Hänestä tuntui, +kuin olisi äkisti sytytetty kynttilä pimeässä huoneessa, jossa on kauan +liikuttu haparoiden. Nyt hän yht'äkkiä ymmärsi Darja Mihailovnan +kyyneleet ja levottomuuden, vanhan Marfan aiheettoman kirouksen, +palvelijain himmeät viittailut tulevaan tutkintoon ja kostoon. Nyt hän +ymmärsi, minkä tähden oli niin usein äkisti vaiettu, kuin tuli puhe +hänen isästänsä. Nyt muisti hän, kuinka oli kauan sitte ollut puhetta +jostakin ulkomaalaisesta ruhtinattaresta, joka oli tuottanut +onnettomuutta hänen kotiinsa. -- Nyt oli hänen edessään kirkkaana tuo +tähänastinen pimeys, tuo selviämätön arvoitus, joka oli niin usein +kiihottanut hänen uteliaisuuttansa; nyt ymmärsi hän kaikki. Ah, +syvimmät kärsimykset tulvivat meidän päällemme samasta lähteestä, joka +voisi täyttää meitä suurimmalla ilolla, ja niitä haavoja, jotka +rakastava käsi tekee, kirvelee pahimmin. Ja kuin Helena nyt kuuli +Erikin suusta nämä sanat, valtasi hänet sellainen suru, että se näytti +toivottomuudelta. Hänestä tuntui, kuin mustat laineet olisivat +syöksyneet yhteen hänen päällänsä ja hän hitaasti vaipuisi syvyyteen, +lakkaamatta yhä alas päin. Alussa hän ei edes löytänyt kyyneliäkään +surunsa lievitykseksi. + +Koputettiin taas ovea. Horn oli kahden vaiheella. Hän ei ollut luullut +Helenan noin kovin hämmästyvän noista asioista, ja tuo koputus nyt... + +-- Kuka siellä? kysyi hän kiivaasti. + +Larsson se taaskin oli, ja hän ilmoitti vanhalla vapaaherralla olevan +hyvin tärkeätä puhuttavaa överstin kanssa. + +-- Vai niin, olkaa hyvä ja sanokaa, että minä tulen heti. + +-- Mutta rauhoituhan toki, Helena, sanoi hän levottomasti, tietämättä, +mitä tehdä, mennäkö alas vaiko jäädä hänen luoksensa, + +-- Erik, sanoi hän lempeästi, mene alas isäsi luo, minun olisi tarpeen +olla yksin ajatuksineni... Mutta Erik, lisäsi hän kiivaasti, sinä et +puhu tästä kellekään, kaikkein vähimmin sisarellesi, kuuletko, hänelle +ei missään tapauksessa. + +-- Sisarelleni! Niin, ell'ei hän jo tiedä kaikkea. Helena hypähti ylös +kiivastuen: kuka, kuka sen olisi hänelle sanonut? + +-- Ehkä Martinov. + +-- Voi kataluutta, voi kataluutta! Mikä häpeä, mikä kurjuus! Ja hän +purskahti itkuun. + +Tästä hetkestä alkoi Helenakin tuntea vastenmielisyyttä kälyä kohtaan, +oikeata naisellista vastenmielisyyttä, jota ei mikään maailmassa, ei +mitkään järjelliset perusteet, ei edes omavoittokaan saattanut kukistaa +eikä haihduttaa, jollainen sokea, kenties mistä sisällisistä +vaikuttimista johtuva vastenmielisyys on niin monen naisen +omituisuutena. -- Helenan suuttumus laimensi hänen surunsa. + +-- Mene, sanoi hän, mene vanhuksen luo. Minä mietin, mitä nyt on +tehtävä. + +Erik tullessaan alas isänsä luo näki hänen iloisesti kävelevän edes +takaisin suuressa huoneessa. + +-- No, poikaseni, sanoi hän hymyillen, minä olen tehnyt kuin muinainen +vierasvarainen ruhtinas. Minä en ole kysynyt vaeltajalta, mistä hän +tulee, mihin on menossa ja kauanko aikoo viipyä. Mutta nyt olet +kävellyt lemmen puistikossa kaksi viikkoa ja kauemminkin. Saanko nyt +kysyä, kuinka olet asetellut asiasi? Palaatko takaisin Moskovaan? + +Erik katsoi paljon tarkoittavasti isäänsä, vastasi sitte jyrkän ei; +toisin sanoen: hänen tavallinen päättämättömyytensä sai hänet +koettamaan, eikö tuon jyrkän eiton takaa ehkä löytyisi jotakin +mahdollista keinoa, jonka avulla asia vielä voisi tulla keskustelun +alaiseksi uudelleen. + +-- Hyvä. No niin, minä pidän kiinni sanastasi, ja isä otti pöydältä +äsken tulleen Helsingfors Dagbladin numeron. -- Kuulehan tämä uutinen: +Kuvernööri J. A. Gripenstedt, joka nyt on kaksitoista vuotta ollut +maaherran istuimella -- läänissä, kuuluu Hänen Keis. Majesteetiltaan +anoneen sairauden tähden eroa virastaan ja täyttä eläkettä niistä 36 +vuodesta, jotka hän on ollut valtion palveluksessa. Gripenstedt on sinä +aikana, jonka hän on ollut kuvernöörinä mainitussa läänissä, osannut +hankkia itselleen kaikilta tahoilta hyvän maineen, eikä hänen +seuraajansa, tulkoonpa siksi kuka hyvänsä, ole helppo täyttää tämän +kansaa rakastavan ja oikeudentuntoisen miehen paikkaa. -- No, mitäs +arvelet siitä uutisesta? + +-- Kyllä ymmärrän sinut, rakas isä, vastasi Erik vakavasti. Mutta... +Nyt hänen vanha päättäväisyyden puutteensa valtasi hänet. + +-- No mitä? kysyi isä. + +Vastuunalaisuuden pelko tuossa tärkeässä virassa ja synnynnäinen +vaatimattomuus nostivat punan Erikin kasvoille. -- Ei, isä, minä en +voi. + +-- Kuule nyt, Erik, minä se olen pyytänyt Gripenstedtiä anomaan eroa ja +minä se olen kiinnittänyt asianomaisten huomiota sinuun. Voithan siis +arvata, mihin pulaan joutuisin, jos sinä nyt et huolisi siitä virasta. + +-- Mutta ajattelehan, isä ... olenko minä kykenevä siihen? Mitä minä +tiedän kuvernöörin velvollisuuksista, mitä läänin tarpeista? + +-- Erik! Kun minä olen ehdottanut sinut, niin pitäisi sinun tietää, +että minä olen täysin vakuutettu, että aina hyvällä tahdolla voit +hoitaa sen paikan. Ja tottahan sinulta ei tahtoa puutu. + +Erik punnitsi asiaa hyvän aikaa itsekseen, käveli edes takaisin +huoneessa ja sytytti papyrossin. Viimein kääntyi hän vanhuksen puoleen, +joka oli koko ajan katsellut häntä, ja sanoi: + +-- Jos minulla olisi mitään toivoa siitä paikasta, niin tiedät kyllä, +että minun vakaa aikomukseni on astua vanhan Gripenstedtin jälkiä. +Mutta tuo kaikkihan on vain unelmia -- ja... + +Vanhus iloitsi voimastansa ja kyvystänsä, iloitsi siitä tällä kertaa +enemmän kuin koskaan ennen elämässään, sillä nythän olikin kysymys +hänen pojastaan. Tuohon voiman kiihotukseen liittyi vielä jotakin, jota +saatettaisiin katsoa vanhuuden heikkoudeksi: häntä hyvin miellytti myös +voimansa näyttäminen. Voida, vaikka jo kauan sitte palveluksesta +luopuneena, vieläkin lausua tärkeissä maan asioissa, ylennyksissä, +sanansa maan vähien aatelissukujen hyväksi ja toimia siinä +itsenäisesti, osata silloin tällöin ohjata jonkun yleisen asian kulkua, +se oli vanhukselle oikeaa juhlailoa. Ja nyt, nyt kuin hänen oma +poikansa oli kysymyksessä, nyt oli tuo vaikuttaminen aivan välttämätön +ja se oli -- ihana voittoriemu. + +-- No no, ei pelkkiä unelmia. Pane kokoon paraadipukusi, matkusta +Helsinkiin ensi viikolla ja käy tervehtimässä senaatin jäseniä, +matkusta sitte alas Liettuaan, käy kenraalikuvernöörin luona -- noin +vain ohi mennen -- matkalla Berliiniin tai mihin hyvänsä. Ota mukaasi +kreivi Stülpersin kirje -- Skobelevista ja likeisestä tuttavuudestasi +hänen kanssansa et tarvitse puhua, se olisi haitaksi, mikäli juuri +äsken olen saanut tietää. Ja minä olisin arvostellut asioita perin +huonosti, jos en voisi taata hyvää päätöstä. + +-- Isä! ja Erik Horn katsoi ihmettelyn ja kiitollisuuden silmäyksellä +vanhukseen, tämä kaikki on sinun työtäsi, arvaan minä. Kiitos, isä, ja +anna anteeksi kaikki se kylmyys, jota olen muinoin osoittanut sinulle. +Jospa tietäisit, kuinka sydämmestäni kiitollinen minä olen! Jospa +tietäisit, minkä äärettömän suuren palveluksen ja avun teet minulle +juuri nyt tällä hetkellä! + +-- Ettäkö sitä en tietäisi! Kyllä minä sen tiedän, poikaseni. Sinä +haluat päästä pois täältä. Elää täällä Helenasi kanssa ilman mitään +työtä, ilman vähääkään tointa, se ei käy päinsä. No, maltahan. Kuin +Haapakosken vanha vapaaherra menee isäinsä luo, silloin tulee sinun +aikasi. Hoitele nyt siihen asti leiviskääsi kuin oikea suomalainen +aatelismies. + +Vanhus löi poikaansa olkapäille ja katsoi häntä syvälle silmiin. -- +Rakas Erik, sinä olet kaikissa tapauksissa hyvin äitisi näköinen. + +Lämmin ja hyvä, luottavainen suhde vallitsi tästä lähtein isän ja pojan +välillä. Ja vanhuksesta tuntui, kuin olisi raskas taakka, joka oli +painanut häntä vuosikausia, nyt kerrassaan poistunut. + +Ihmissydän on kummallinen kappale. Nyt, kuin taakka poistui, kuin hän +tunsi helpotuksen, sanoi hän itsekseen: minun kasvatustapani oli +sittekin oikea. Tämän minä kerron veli Maunu Jaakolle. Pojat ovat kuin +siemenet: vasta silloin, kuin itsenäinen voima on saavutettu, murtuu +kasvua pidättävä kuori itsestään. + + * * * * * + +Helena istui huoneessaan, ajatukset pauhuisina. Tuossa häpeällisten +uutisten tulvassa, jotka hän oli äkisti, aivan arvaamatta saanut +kuulla, oli hänen kuten pimeällä myrskyisellä merellä purjehtijan perin +vaikea osata laskea oikeaan. Mitä oli hänen nyt tehtävä, mikä oli +oikein, mitä kohti piti hänen suunnita matkansa. Korkealla kuohuvat +hyökyaallot, valkeana kiehuu meri, pimeä on yö -- hän on aivan +neuvoton. Vihdoin pilkuttaa valo, kirkas loiste, siitä leviää koko +joukko valosäteitä, jotka tosin ensin monta kertaa hukkuvat yön +pimeyteen, kunnes valo voittaa yön ja levittää kirkkaat, vakavat +säteensä hänelle; nyt tietää hän, kuinka hänen tulee ohjata venoansa. +Kaikki nuo rumat, häpeälliset asiat, kaikki nuo onnettomuudet on hän, +Erik, tiennyt ja edeltä arvannut, ja kuitenkaan hän ei ole peljännyt +häviötä eikä häpeää. Hän on urhollisempana kuin muinaisajan ritarit +taistelemalla tunkeutunut hänen luoksensa ja pelastanut hänet tuosta +siveydellisestä ja taloudellisesta vararikosta, joka uhkasi häntä. +Kuinka voitollisen voimakas onkaan hänen rakkautensa ollut! Nyt tietää +hän, minkä pohjalle hänen tulee rakentaa, mihin hän voi luottaa. Minne +Erik menee, sinne menee hänkin; missä Erik tahtoo olla, siellä tahtoo +myös hän olla. Hänen sydämmensä sulaa kuin vaha, se on valmis tulvimaan +ylitse hellyydestä ja rakkaudesta. Hänen sielunsa on liikutettu ja +hehkuva, ja juuri silloin tulee Erik sisään, silmät loistavina ilosta. + +-- Minä jään Suomeen, minä en koskaan enää lähde maastani, sanoi hän +melkein läähättäen, niin liikutettu hän oli. + +-- Ja minä, minä seuraan sinua ainiaan, sanoi hän, laski kätensä +hänelle kaulaan ja katsoi häneen hymyilevästi, hellästi ja pehmoisesti. + +Suru, suuttumus, viha, kaikki ovat saaneet keinot millä ilmaista +itsensä, ilo yksin syntyi sanatonna kiihkojen sisaruspiirissä. Se ei +voi tuoda ilmi tunteitansa, se voi ainoastaan olla vaiti ja hymyillä, +milloin sen tunteet kuohuvat ylitse. Mutta milloin se äänettömänä kuin +pyhyys säteilevin silmin katselee sinua, puhuu se kuitenkin paremmin +kuin koko tuo muu sisarusjoukko. + + + + +XI. + + +Neljän kuukauden kuluttua tapahtui Erikin nimitys kuvernööriksi monen +virkaheiton kenraalin, valtioneuvoksen ja virastonpäällikön +kummastukseksi ja harmiksi. Tästä nimityksestä tuli kuuluisa asia, +siihen tarttuivat sanomalehdet, puhuttiin vakavasti ja ankarasti +suosituksista ja sen järjestelmän huolettavista seurauksista +yhteiskunnalle. Harvoin on kuvernööri tullut hallituskaupunkiinsa +vilpittömämmästi iloiten ja enemmän itseltänsä vaatien yhteiseksi +hyväksi kuin Erik Horn. Hän oli iloinen, sillä tämä isän toimi vapautti +hänet kerrassaan kaikista noista keräjöimisistä, häväistyksistä ja +ikävyyksistä, joita hänen appensa olosuhteet olisivat tuottaneet, jos +hänen olisi täytynyt matkustaa Moskovaan. Syvimmällä sydämmessään tunsi +hän, että vieläkin vaikeampi asia kuin keräjöimiset olisi hänellä ollut +edessä tuolla Moskovassa, joka asia oli häntä usein vaivannut. +Siellähän hän olisi nähnyt koko tuon joukon pataljoonansa upseereja, +jotka kaikki olivat notkistaneet polviansa Helenan edessä, +puhumattakaan Martinovista. Milloin vain ajatus johtui kaikkiin noihin +kiihkeihin ihailijoihin, jotka olivat puhuneet kenties mitä kaikkea +Helenasta, niin se jo työnsi hänelle veriaallon ylös päähän. + +Mutta nyt -- hänen ei tarvinnut enää koskaan nähdä nuoren Petrovin +rakastuneita silmiä, ei koskaan pikku Novosiltzovia eikä tuota muuta +ihailijajoukkoa. + +Vaikka Erik olikin hyvin iloinen, niin yhtä iloinen oli myöskin Helena. +Vapaus, vapaus, riemuitsi hän, kuin viimein istui vaunuissa Erikin +sivulla ja hevoset ripeää juoksua veivät häntä pois Haapakoskelta ja +hermoja ärsyttävästä kosken kohinasta. Viimeinkin oli hän saava oman +kodin, aivan oman kodin, jossa sai itse asetella kaikki niin, kuin +tahtoi, ilman tuota kälyä, joka katseli alas häneen monivuotisen +kokemuksensa ja eittämättömän tarpeellisuutensa korkeudesta. + +Pieni kuvernöörin asuinkaupunki oli monen peninkulman päässä +rautatieltä. Se oli matalikkorantaisen järven rannalla ja jaettu +kortteleihin ja tontteihin niin säännöllisesti kuin shakkilauta. +Onnettomuudeksi oli se suunnittu liian suureksi. Sen torit ja kadut +olivat aivan suhteettomat asukaslukuun ja pieniin, yksinkertaisiin +puukartanoihin verraten, jotka suurten, hoitamattomien koivu-, +haapa- ja pihlajapuistojen välillä seisoivat pitkän matkan päässä +toisistaan. Talojen välillä oli lauta-aidat, pitkät, yhtäläiset ja +yksitoikkoiset, ja ne ne juuri oikeastaan antoivat kaduille niiden +oikean luonteen, nuorasuoran yksitoikkoisuuden. + +Yli kaikkein näiden lauta-aitojen ja puukartanoiden kohosi kuvernöörin +asunto, sekin ympäristöönsä verraten suhteettoman suuri kartano, +rakennettu raskaasen, viralliseen malliin. Sen palkongilta sopi +katsella pohjoiseen päin kattojen, savupiippujen ja puutarhain +päällitse honkametsään, joka sillä puolen ahdisti kaupunkia tummalla +honkakehyksellä. Etelään päin sitä vastoin oli näköala järven ja sen +saarien päällitse jonkin verran vapaa. Kaupunki muuten oli oikea +virkamieskaupunki, ilman varoja ja liikettä. Siinä ei ollut mitään +tehdasteollisuutta, ei mitään kauttakulkua muihin kaupunkeihin, ei +mitään muuta kauppaa kuin päivän tarpeiden rihkamoitsemista; eikä edes +mitään rikasta tai kukoistavaa maalaisväestöäkään lähiseuduilla, + +Ensi ajat oli Helena ahkerassa kotinsa järjestämispuuhassa. Joka viikko +tuli huonekalukuormia Pietarista. Samoin oli tullut myöskin hänen +entinen, rakas Erard-flyygelinsä ja hänen äitinsä kuva. Hänen suurin +ilonsa oli järjestellä kaikkia näitä eri esineitä taiteellisesti ja +käytöllisesti. Siihen työhönsä oli hän niin kiintynyt, että hän aluksi +ei ollenkaan huomannut, kuinka aika kului. Sillä ennen, kuin hän siitä +selvisi, oli syksy jo aikaa sitte mennyt. Jo oli tullut talvi ja +satanut lunta. Taivas makasi kuin litteänä, raskaana kantena maan +päällä. Elämä näytti aivan jähmettyneen kuoliaaksi tässä pikku +kaupungissa. Autioilla, pitkän pitkillä kaduilla, jotka päättyivät +järven jäälle tai honkametsään, näkyi ainoastaan silloin tällöin +joitakuita rohkeita kävelijöitä; kaikki muut olivat virkamiehiä, jotka +menivät virastoihin niin täsmälleen, että sopi asettaa kellonsa sen +mukaan, koululapsia, jotka menivät tunneillensa, tahi palvelijoita, +joita oli lähetetty jollekin asialle. Sillä välin saattoi kulua lähes +koko tunti niin, ett'ei ketään näkynyt tuolla leveällä kadulla eikä +autiolla kentällä kuvernöörin asunnon edustalla. + +Helena seisoessaan välistä salin suuren ikkunan edessä, katsellen +lumisen tyhjän torin, lumivallien taakse puoleksi peittyneiden talojen, +lumisten kattojen ylitse tuonne tummaan honkametsään, ei voinut olla +muistelematta synnyinkaupunkiansa Moskovaa. Ja kuin se ajatus johtui +hänelle mieleen, täytyi hänen niellä jotakin, joka tuntui tukeuttavan +kurkkua, ja kiivaasti mennä soittelemaan tai katselemaan ruotsalaista +kielioppia ja lukukirjaa, jotka oli saanut apeltansa. Sillä tavoin +koetti hän unhottaa kuvaa, jonka mielikuvitus maalaeli hänen eteensä, +unhottaa ajatuksiansa ja muistojansa. Mutta kuin läksy oli luettu, kuin +koti oli järjestetty yhä uudelleen jo kymmeneenkin kertaan, kuin +talvihämärä harmaankalpeine valoineen, joka teki yksin salin +purpurasilkkiset huonekalutkin sairaan näköisiksi, alkoi laskeutua +hänen päällensä, silloin nuo ajatukset ja unelmat vastustamattomasti +nousivat jälleen esiin kuin muinaisuuden haamut. Jos hän silloin meni +piaanon luo, niin herätti soitto ainoastaan surumielisiä ajatuksia +hänen mielessään. Sellaisina hetkinä pelkäsi hän piaanoansakin eikä +koskenut siihen moneen päivään. Silloin tuntui elämä hänestä aivan +sopusointuisesti kaupungin luonteen kanssa väsyttävältä, nuorasuoralta, +yksitoikkoiselta, ja hän vaipui pitkiksi hetkiksi jonkinlaisen +joutilaan suruisuuden valtaan. + +Alussa oh hän turvautunut lukemiseen, s.o. romaaneihin. Maupassant, +Daudet ja Zola olivat aina hänen pöydällään. Mutta huvitukset eivät voi +antaa elämän iloa, ne ovat ainoastaan sen vajavaa korvausta, +jonkinlainen koetus peitellä sisällistä tyhjyyttä ja ilottomuutta. Ja +nuo mainitut kolme suurta kirjailijaa eivät totta puhuaksemme ole +kirjoittaneet teoksiansa huviksi. Tyytymättömyys ja nurkumielisyys ovat +itsessään tarttuvaista laatua, ja siitä se juuri johtuu, että koko +perheet, jopa koko aikakaudetkin kärsivät elämänilon puutetta. Kuinka +paljon neroa, tietoja, kaunopuheisuutta ja taiteellista aistia ovatkaan +juuri Zola, Maupassant ja Daudet käyttäneet, todistaakseen nykyajan +ihmiselle, että me elämme kaikista mahdollisista maailmoista juuri +kaikkein pahimmassa. Helenan saattaminen toivottomien ja nurkumielesten +joukkoon ei tosiaan ollut mikään vaikea tehtävä. Velvollisuus, joka +voisi olla kuin rakastava äiti, muuttuu surumielisille ankaraksi +valtiaaksi, kärsimys ei heistä ole koetus, vaan raskas ja sortava +pimeys, huolet ovat pyöveleitä, jotka kiduttavat heitä kuoliaaksi. Ja +kuin kerran ollaan tyytymättömyyden viettävällä rinteellä, silloin +tarvitaan tavatonta sielun voimaa tai kovaa sysäystä ulkoa päin, +herätäkseen alakuloisuuden syvästä unesta. Ollen ikävässään itsekäs +teki Helena itsensä onnettomaksi ja olipa jo hyvällä alulla tekemään +onnettomaksi myöskin miehensä. Ja jospa Helena, mitä hänen mieheensä +tulee, ei ollut vielä ehtinyt niin pitkälle, niin se oli Erikin eikä +suinkaan Helenan ansio. + +Erik Horn oli suurimmalla innolla tarttunut maaherran +velvollisuuksiinsa. Vaihtelevat toimet, pitkät matkat maalla, +keskustelut kaikensäätyisten ihmisten kanssa olivat herättäneet hänessä +vilkasta harrastusta. Ollen nuori, toimelias ja mielellään työtä tekevä +saavutti hän kaikkein myötätuntoisuuden, joita hänen lähellään oli. Hän +oli kauan elänyt poissa isänmaastansa; mitä hänen maanmiestensä +mielessä syvimmällä liikkui, hän ei tiennyt. Henkilöitä hän tunsi perin +vähän. Hänen arvostelukykynsä ei ollut läheskään yhtä terävä kuin hänen +isänsä. Lyhyesti sanoen: hän ei ollut mikään johtava henki; virtauksia, +joita liikkui hänen kansassaan, hän ei voinut auttaa eikä myöskään +vastustaa. Tapausten juoksu häntä itseään kuljetteli. Mutta paikallaan +oli hän aina rehellinen, ihmisystävällinen, rakastettava ja kerrassaan +hyvä mies. Kuin Erik ensin tuli vaikutuspaikkaansa, sanottiin hänestä: +hän ei ole itsenäinen mies, vaan on aina ollut toisten käskettävänä, +hän joutuu omain virkamiestensä käsiin ja valtaan. Hänessä ei ole +päättäväisyyttä liiallisen tunteellisuuden ja liiallisen itsearvostelun +tähden. Se kaikki oli ollut ja oli osaksi vieläkin totta, mutta hänellä +ei ollutkaan tähän asti ollut yhtään asiaa käsiteltävänä omalla +vastuulla, hän oli vain totellut ja tehnyt valmista käskettyä. Nyt sitä +vastoin, kuin hänen tunteittensa, ajatustensa ja lausuntojensa täytyi +muodostua päätöksiksi, nyt hänen ensinnä tuli kukistaa tuo +päättäväisyyden puutteensa ja hankkia itselleen oma, voimakas tahto. +Sen tähden hän otti vaarin jokaisesta tilaisuudesta, millä voi näyttää, +että tuo yleinen mielipide ei pitänyt paikkaansa, ei ollut tosi. +Joka kerran, kuin hän tunsi epäröimistä, nousi samalla myöskin +mieleen sairaalloinen levottomuus, jopa oikea pelkokin tuota omaa +päättämättömyyttä kohtaan. Samalla, kuin hän täten kasvatti itseään, +tuli tuo hänen vanha ominaisuutensa hänelle tavallaan hyödyksikin. Hän +ei iskenyt kiveen, ei rajusti syöksynyt suin päin päätöksineen esiin, +hän tuli varovaksi. Jos oli jokin arkaluontoinen, hyvin tärkeä asia, +otti hän asiakirjat kotiinsa, tutki niitä tarkkaan, kirjoitti isälleen, +pyytäen hänen lausuntoansa, ja kuin hän sitte neuvottelussa ryhtyi +selittelemään sitä, joutuivat hänen alemmat virkamiehensä aivan +kummastuksiinsa hänen tiedoistansa ja kokemuksestansa. + +Suurimman voittonsa saavutti hän virastossa, oltuaan noin puoli vuotta +toimessa. Hänen lähin miehensä, lääninkamreeri Blomster, oli vanha, +kuuro, äkäinen vanhapoika, niin perehtynyt asioihin, että hän itse ja +muutkin katsoivat häntä erehtymättömäksi. Vaikeimmissa tapauksissa +kysyivät yksin pääkaupunginkin kameralistit häneltä neuvoa. Hän vihasi +vanhan, kuivuneen paperisielunsa koko voimalla lääninsihteeriä, herra +von Fischerströmiä, joka puolestaan palkitsi häntä samoilla tunteilla. +Viisi kuvernööriä oli jo koettanut sovittaa näitä vihamiehiä keskenään +päivällisillä, maljapuheilla, arvonimillä, suosion osoituksilla, +hyvillä ja pahoilla sanoilla, mutta kaikki oli aivan kuin kivistöön +kylvetty. Jos herra von Fischerström tahtoi saada jotain tietoa herra +Blomsterin osastosta, niin täytyi, vaikka ainoastaan ohut väliseinä +heitä erotti, tiedustelun tapahtua virallisessa kirjeessä, ja päin +vastoin. + +Kuitenkin oli tämä uusi kuvernööri maltillisuudella, arvokkaisuudella +ja todellisella ystävyydellä saanut puolessa vuodessa aikaan sen +verran, että herrat Blomster ja von Fischerström antoivat tarvittavia +tietoja toisilleen suullisesti. He kyllä vieläkin katsoivat toisiinsa +kuin äkäiset verikoirat, mutta se uskomaton käänne oli kuitenkin +tapahtunut, että heidät saatiin taivutetuksi puhuttelemaan toisiansa. +Tämän rauhanteon maine levisi leimauksen nopeudella yli koko läänin, +sitä keskusteltiin kaikissa nimismiespiireissä, kaikkein kruununvoutien +luona ja kaikissa kunnankokouksissa. Se himmensi kokonaan Bismarckin +ansiot Berliinin kongressin suhteen ja monta muuta merkillistä +rauhanpäätöstä, mitä oli tehty Europassa kymmenenä viime vuotena. Erik +Horn oli, toisin sanoen, osoittanut olevansa oiva kyky paikallaan. Hän +tunsi, että oli onnistunut ja oli itse onnellinen siitä. + +Niinpä hän, ollen tyytyväinen asemaansa ja itseensä, palatessaan +kotiinsa kansliasta ei katsonut Helenan surumielisyyttä niin raskaaksi, +laski leikkiä hänen kanssansa, luki hänen kanssaan ruotsalaisia sanoja +ja tavallisesti sai hänet joiksikuiksi tunneiksi jälleen sulamaan. +Mutta yhteen hän ei häntä saanut taivutetuksi: tuntemaan kaupunkia ja +maata kodiksensa. Erikin suureksi suruksi näytti Helena katsovan +nykyistä olopaikkaa ainoastaan väliaikaiseksi, ikään kuin levähdys- tai +leiripaikaksi matkalla jonkin suuren pyrinnön perille. Mikä se +kaivattu paikka oli, Pietariko vai Moskova, sitä hän ei tiennyt +itsekään; vaan että hän täällä kuvernöörin kaupungissa oli ainoastaan +"matkustavainen", se hänellä oli aivan selvillä. Ja Erik, josta tämä +työ ja sen tuottama hyöty oli pyrintö, paljon arvokkaampi kuin +turkmeenien tappaminen, oli hyvin pahoillaan tästä hänen +ikävöimisestään johonkin uuteen, johonkin toiseen. Jopa hän kerran +aivan suuttuikin, jota hänelle ei ollut koskaan ennen tapahtunut +Helenaa kohtaan. Helenan täytyi kauan karttaa tätä vastenmielistä +asiaa. + +Erik Hornilla oli vielä toinenkin suru. Hän piankin huomasi, että hänen +Helenansa ei ollut vähääkään suosittu kaupungissa. Se tuntui hänestä +pahalta, mutta hän ei voinut sille mitään. Ainoana lohdutuksena oli +toivo, että, kuin tuli se onnellinen aika, jolloin Helena oli tuleva +äidiksi, hän silloin sai jotakin aikansa kuluksi, jotakin, jonka kanssa +puuhaella, jota rakastaa ja jumaloida. Silloin oli tuo helposti +selitettävä alakuloisuus haihtuva ja sen jälkeen toivoi Erik hänen +kyllä sulavan yhteiskuntaan ja saavuttavan sen suosion. Paremmin kuin +pitkistä kuvailuista näkyvät Helenan tunteet ja elämä seuraavista +kirjeistä, jotka hän eri aikoma kirjoitti Darja Mihailovnalle: + + "Rakas, armas täti! Sinä pyydät minua kertomaan kaupungista ja + elämäni kulusta täällä. Se kuvaus ei tule pitkäksi. Kaupunki ei + ole mikään kaupunki ollenkaan, ja minun elämäni kuluu kuin myyrän, + hitaasti, pimeästi, yksitoikkoisesti. Silloin tällöin pistäydyn + kuin myyrä ylös pimeistä käytävistä, näen auringon paisteen ja + taivaan sinen. Se tapahtuu silloin, kuin Erik istuu minun luonani + ja kuin sinun kirjeesi saapuvat: Erik on minun aurinkoni, sinun + kirjeesi minun sinitaivaani. Millainen muuten on elämä, selviää + paraiten, kuin sanon, mitä täältä puuttuu. Meillä, ei ole + mitään teaatteria, ei mitään konsertteja, ei sirkusta, ei edes + metsästysretkiäkään, vaikka kaupunki on keskellä erämaata. Ei + mitään seuraa, ei ylimystöä, ei sotilaita, ei ketään, joka osaisi + meidän kieltämme esteettömästi kuin äidinkieltänsä. Ei kerrassaan + mitään. Arvostele itse. Alamme arvohenkilöistä. Pormestari, + minun mieheni ainainen vastapelaaja vistipöydässä, ei ole vielä + minun kuulteni koskaan puhunut sanaakaan. Sitte on täällä eräs + kauppaneuvos Veikkolin. Hän on alkanut uransa metsänhakkaajana + Amerikassa, on nyt viinanpolttaja, rikas ja puhuu ainoastaan + suomea. Erikin viraston päälliköt vihaavat toisiaan, joten heitä + ei voi kutsua yht'aikaa, toinen vanha poika, toinen nainut ja + seitsemän lapsen isä. Vaimo puhuu ainoastaan ruotsia, on hurskas + ja 'pysyy poissa maailmasta'. Lyseon rehtori on juoppo, sanotaan; + vaimo mahdoton. Arkkitehti on oleskellut kaksi vuotta Espanjassa + ja sanotaan hänen puhuvan sen maan kieltä; mutta varmasti tiedetään + ainoastaan, että hän rakastaa Xeres-, Madeira- ja Oporto-viinejä. + Lääkärejä meillä on kaksi, paljon matkustelleet ja paljon lukeneet + miehet, toinen kihloissa, toinen juuri tullut isäksi. Se nainut, + mieheni yliopistokumppani, on meidän lähimpänä seuranamme -- saa + nähdä, millainen on vaimo. Hän kuuluu olevan kasvatettu Genevessä. + Provasti ja hänen vaimonsa puhuvat ainoastaan ruotsia, lapset ovat + Helsingissä kouluissa, koko talo autio ja hiljainen. Kaupungin + ainoan (suomalaisen) sanomalehden toimittaja on kansakoulun + opettaja, joka katselee maailmaa kansakoulun opettajain kaikkein + ahtaimmalta kannalta, sanoo Erik, paitsi itseään, jota katselee + suurennuspeilistä. Hän jo pitkän matkan päähän haisee jankutukselta + ja kuihtuu vähäarvoisuudestaan, jota katsoo sallimuksen vääryydeksi. + Kas siinä näytelehti. + + Mainitsen vielä jotain lisäksi. Kello kolme tai neljä pimenee. Kello + yhdeksän sammutetaan kaupungin muutamat lyhdit. Kello kymmenen, + viimeistään yksitoista nukkuu jok'ainoa sielu paitsi paikkakunnan + vakinaiset juomarit, jotka kaupungin ravintolassa vielä pari + tuntia jatkavat juominkejansa. + + Minä valitin kelpo tohtorillemme, että minulla on ikävä eikä + mitään tekemistä. Hän sen tähden laittoi niin, että minä tulin + eläinsuojelusyhdistyksen puheenjohtajaksi. Kauan minä vastustelin, + mutta kun hän lupasi kertoa kaikki asiat minulle ranskaksi, + suostuin viimein. Saa nähdä, voinko siellä mitään hyödyttää. + Pelkään tulevani olemaan mykkänä kuin suojeltavani eläimet. Provasti + tahtoi minua orpolasten huoneen yhdistyksen puheenjohtajaksi. Mutta + kun en voinut tehdä ajatuksiani ymmärrettäväksi heille kellekään, + en edes lapsillekaan, en voinut ottaa vastaan tarjousta. + + Rakas täti! Nyt pitäisi kai minun myötäjäisteni olla jo kunnossa; + lähetä kaikin mokomin, mitä on tehtynä, päärmettynä ja merkittynä. + Minä olen aivan varma, että kolmas osa siitä, mitä olet minulle + varustanut, riittää yllin kyllin. Minä tahtoisin hyvin mielelläni + ennen joulua toimittaa kälylleni takaisin, mitä olen lainannut + häneltä. Palvelusväestä on minulla suuri vastus. Minun on täytynyt + taas vaihtaa melkein koko joukko, lähettää pois entiset ja toimittaa + uusia Pietarista. Suuren, suuren uutisen luulen kohta voivani kertoa + sinulle. En vielä sano, mikä se on, ehkä kuitenkin jo ensi kirjeessä. + Kerro terveisiä pikku Petroville ja vanhalle Marfalle. Sinun oma + pikku + + _Lenotshkasi_." + + + "Rakas Darja Mihailovna! Että nyt näin pian taas kirjoitan sinulle, + on kyllä oikeastaan ylimääräistä työtä -- minun ei pitäisi totuttaa + sinua heti alussa pahoille tavoille -- mutta se seikka, että minun + nyt täytyy vähäisen niukahduksen tähden pysyä sisällä ja että Erik + on matkoilla, on tämän kirjerunsauden pääsyynä. -- Sinä kysyt, + millainen on Suomi. Siihen ei ole niin helppo vastata. Siinä + maantieteessä, jota luimme opistossa, mainittiin kyllä pari sanaa + Suomestakin, samoin kuin Liettuasta ja Vähävenäjästä. Se on väärin, + sillä siten saadaan se käsitys, että 'kaikki on yhtä maata'. Jos + matkustat johonkin maahan, jossa ei kukaan osaa sinun kieltäsi, + jossa, jos tahdot maksaa ruplilla, saat vastaukseksi: me laskemme + markoissa ja penneissä, jossa sinun täytyy rajalla kärsiä + tullitarkastusta, jossa lait ovat aivan toisenlaiset kuin meidän, + jossa kirkot ovat kiinni koko viikon paitsi sunnuntaina, jossa, + jos sanot kellon olevan yksi, saat vastaukseksi: mahdotonta, rouva, + te erehdytte, sillä kello on heillä silloin vasta puoliyksi -- niin + täytyneepä sinun myöntää, että olet ulkomailla. Sellainen on Suomi. + Sinä olet täällä ulkomailla. Sen kyllä huomaa tuhansistakin asioista, + jostakin ulkonaisesta järjestyksestä, tavattomasta puhtaudesta, joka + ei juuri ole meidän rakkaan Moskovamme tuntomerkkinä. Tuhansista + pikku asioista, jotka eivät kaikki ole minulle mieluiset, sillä minä + olen oikea venakko; suomalainen naamus ei sovellu minulle. + + Enimmin on minua kiusannut omituinen, kömpelömäinen suoruus, kun + lausutaan kiertelemättä ja koristelematta asioita, joita ei ole + mieluinen kuulla. + + Niitä, joilla tuo kyky on, on erittäin kälyni; hän ei aristele + mitään. Hän näkyy päättäneen tehdä minusta oikeauskoisen suomalaisen, + eikä minulla olekaan mitään itse asiaa vastaan, mutta keino on + huonosti valittu. Minä olen kyllästynyt tuohon Kustaa III:teen, + Ruotsin kuninkaasen, hän minua jo vallan kammottaa. Hänen + muistelmiansa ja syväoppisia, ranskalaisia, historiallisia + teoksiaan on kohta koko pöytäni täynnä. Hän se on tämän suvun + mallikuva. -- -- -- + + Minun appeni, jalo vanhus, ylpeä ja hyvä, ikään kuin leikattu + Schardinin oivallisesta romaanista, saman vertainen mies kuin ne + ylevät naiset, joita Turgenjev on kuvannut. + + Hän on ottanut minut oppilaaksensa Ruotsin kielessä. Hirveän ankara + opettaja, sen saat uskoa. + + Ja sitte olemme lukeneet hiukan sitä kuuluisaa Runebergiä. Appeni + antoi minulle sen kirjan jonkinmoisella hartaudella. Pyhäin + nimessä älä koskaan päästä muiden tietoon, mitä minä olen sinulle + kirjoitellut. + + Minä huomaan jotakin yhtäläisyyttä Wagnerin, säveltäjän, josta + minä en pidä, ja tämän Runebergin välillä, joka siitä vähästä + päättäen, minkä minä ymmärrän, on suurenmoinen runoilija. Kumpikin + käyttää taidettaan johonkin määrättyyn tarkoitukseen. Ensimainittu + alentaa taiteensa, musiikkinsa, selittämään kenties mitä kaikkia + tavallisia lauseita ikäviksi saduiksi. Eikä Runebergkään minusta + näytä olevan vapaa siitä virheestä. Hän riippuu kiinni isänmaassa + ja teroittaa joka säkeistössä velvollisuuksia tätä maata kohtaan. + + Hänestä tulee kansanrunoilija, sellainen kuin Frug on eräälle + osalle meidän kansastamme, juutalaiselle, vaikka verrattoman paljon + suurempi. Taiteilijaksi katsottuna on hän tyyni ja ylevä. Toiselta + puolen en ole koskaan edes hänen kauneimmissakaan säkeissään + tavannut mitään sellaista vapaasti kuohuvaa runollisuutta kuin + näissä Nadsonin sanoissa: + + Sanat lentävät nuo, + Sulavat säkehet + Niillä leiki mä en. + -- -- -- -- -- + Joka myrskynä käy + Läpi syömmeni, sen + Minä vain säkehin + Koen lämpöisin, + Vaikka köyhinkin, + Selittää surussain. + + Se on runoa runon tähden, ei mitään tarkoitusta varten. En tiedä, + olenko saanut lausutuksi ajatukseni kyllin selvästi. Sinun + mielestäsi minä kai kirjoitan kuin oppinut, mutta näetkös, tästä + me väittelemme joka päivä Erikin kanssa, sen tähden se on minulle + niin tavallista. Tietystihän Erik on aivan toista mieltä. + + Tosiaan on hirvittävän vähä asioita, joista olemme yksimieliset. + Kuinkahan tämä on kehittyväkään ajan pitkään? Kyllä kuitenkin + kaikki käy hyvin, jos vain Erik on luonani. Nyt täytyy minun + lopettaa. Hanna tulee. Kirjoita pian pikku + + _Lenotshkallesi_." + + + "Rakas, armahin Darja! -- -- -- Erik vuokrasi tässä äskettäin pikku + höyrylaivan. Hän tahtoi näyttää minulle, minkä näköinen Suomi on. + Me laskettelimme ulos kaupungista pitkin avaroita, välkkyviä järviä, + joita ainiaan äänettömät, tummat metsät ympäröivät. Erik oli + ihastunut, aivan hurmautunut. Kaikki hänen lapsuutensa havainnot, + hänen nuoruutensa muistot kalastus- ja metsästysretkistä, joita hän + lakkaamatta ja aina yhtä suurella ilolla kertoeli, kaikki ne + liittyivät näihin maisemiin, äänettömiin metsiin ja penikulmain + laajuisiin järviin. Minä olin sydämmestäni pahoillani, ett'en + voinut ottaa osaa hänen iloonsa. Mutta minussa nuo autiot + maisemataulut vaikuttivat alakuloisuutta, oikein ahdistavaa + suruisuutta. Ajattelehan, että läänin pääkaupungin ulkopuolella, + niin pitkältä, kuin silmä kantaa, ei näy ainoatakaan vainiota, + ei kattoa, ei niitty tilkkua niin suurta kuin meidän puutarhamme + Moskovassa, ei edes suitsevaa savupiippuakaan. Tummia, jyrkkiä + kukkuloita, kuusien peittämiä, tahi tasaisia, sammalpeittoisia + kallioita, joita järvien laineet huuhtelevat, siinä kaikki, yhtä + ja samaa ainiaan, lakkaamattomassa jonossa. Ei ainoatakaan ihmistä, + ei yhtään venettä, ei muuta elämää kuin joitakuita valittavia + kalalokkeja ja muutamia sorsia, jotka kaulat sojossa meluisesti + lentävät pakoon laivan potkurin pärskettä, joka rikkoo joka + pyörähdyksellään järven peilikirkasta pintaa. Kääntyen katsomaan + sille taholle, josta olimme tulleet, näimme koivujen latvain + päällitse pienen kaupungin yksitoikkoisen mustat katot. + + Erik sanoo suuren saksalaisen filosoofin Jean Paulin sanoneen, + että luonto on ilman väreitä ja että ne tulevat itsestään + ihmisestä. Ne ovat kammarimietelmiä. Jos se saksalainen professori + tulisi tänne, niin häneen kuten minuunkin tämä luonto vaikuttaisi + mahtavasti, ja hän -- itkisi. En koskaan ole niin elävästi kuin + täällä tänä kauniina kesäpäivänä tuntenut, että me elämme erämaahan + haudattuina. Se tunne on minua syvästi surettanut, sillä minä + tiedän, kuinka varmaan Erik on luottanut siihen, että hänen maansa + kauneus on oikein lumoava minut, sitova minut, tekevä minut + suomalaiseksi. Rakas Erik, minä en tarvitse mitään, en mitään. + Hänen kanssansa minä eläisin onnellisena vaikka Siperiassa, + Kamtshatkassa. Hän on ylevyys, hyvyys kerrassaan. + + Mutta tullakseni suomalaiseksi olen minä liian paljon elänyt + Venäjän sydämmessä, kuunnellut avarain tasankojen vapaita tuulia, + arojen runoutta, elänyt kaupungissa, jonka muistot ovat yhtä + ylevät ja suuret kuin muinaisen Rooman. Älä millään ehdolla, + rakas täti, anna Erikin saada tietoa tämän kirjeen sisällyksestä, + ja unhota, että sen on kirjoittanut sinun oma pikku + + _Lenotshkasi_." + + +Kaupungissa oli hyvin laaja telefooniverkko. Keskusasemaa hoiti kaksi +telefoonineitoa, aatelinen ja aateliton, ensimainittu kaukaista sukua +kuvernöörin perheelle. Nämä telefoonineitoset suututtivat kovin +kaupunkilaisia vuodet päästänsä siten, että olivat toimessaan +huonokuuloiset ja välinpitämättömät. Mutta kun he toiselta puolen +runsaasti toimittivat kaupungille sen koko vuositarpeen juoruja, +jätettiin enimmäkseen heidän vikansa muistamatta. Molemmat +telefoonineidet istuivat ylhäällä komerossaan kuin hämähäkkipari ja +virittivät lankojansa yli koko kaupungin. Jos sattui tulemaan oikein +maukas häväistysjuttu, joka loistavan ja lihavan lihakärpäsen lailla +lentää suristeli ilmassa, tahi huhu, myrkyllinen kuin keskeä kuristettu +ampiainen, tahi paremman puutteessa ajattelematon sana, sisällyksetön +kuin kidutettu, laiha lukki, tahi kihlaus, väririkas ja onnellinen kuin +aron perho, jos jotain sellaista tuli ja sattui telefoonineitosten +viritettyihin lankoihin, heti nuo hämähäkit sieppasivat sen saalikseen. +He sitoivat sen, kietoivat verkkoonsa, imivät sen tyhjäksi; se oli +heidän omaisuuttansa. Minuutin kuluttua kilisivät kellot talossa +toisensa perästä siinä pikku yhteiskunnassa ja langat kantoivat ulos +maailmaan sähköpuheen siivillä sen uudestaan korjaellun historian. +Kiitokseksi siitä makupalasta unhottivat kaupunkilaiset pitkiksi +ajoiksi kaikki suuttumukset lankojen erottamisen unhotuksesta, huutojen +kuulemattomuudesta, numeroiden kääntämisestä väärään järjestykseen ja +kaikesta muusta sellaisesta selkkauksesta. + +Uuden kuvernöörin paikkakunnalla olon alussa olivat paikkakunnan +telefoonikellot tuon tuostakin kilisseet ja langat kantaneet ulos minkä +mitäkin historioita äsken tulleista. Ensin kertoi aatelinen +telefoonineiti, että vapaaherratar Hornilla ei ollut omia lakanoita, +tyynynpäällisiä ja pöytäliinoja. Kaikki oli tullut Haapakoskelta ja +kaikissa oli Hornin vaakuna; hän itse oli nähnyt sen. Aateliton +puolestaan tiesi kertoa, että vapaaherratar piti raakasilkkisiä, +oikeilla pitseillä koristettuja paitoja, sen hän oli kuullut +pesijältänsä, joka myöskin käy kuvernöörillä pesemässä; sitä paitsi oli +hän sen myös itse nähnyt. Raakasilkkiä ja oikeita Brysselin pitsejä! +Siinähän oikein sopiva juttu. Silkkiset paidat vapaaherratar Hornilla +oli, mutta ei omia lakanoita. Sitä päiviteltiin kaupungissa -- niin, se +oli vasta epäjärjestystä! Kyllähän tiedetään, mistä se tulee, kyllä se +on ruhtinatar sekin! + +Eräänä päivänä soivat kellot taas. Hän on lääkärin pyynnöstä luvannut +ruveta eläinsuojelusyhdistyksen puheenjohtajaksi. No, se nyt oli oikein +laiha-lukki uutinen. -- Mutta viikon kuluttua soitettiin taas kiivaasti +kaikissa taloissa. Hän on hyljännyt provastin pyynnön, että rupeisi +orpolasten huoneen yhdistyksen puheenjohtajaksi. Nyt oli puheen +aihetta. Eläimiä hän kyllä tahtoo suojella ja puolustaa, mutta +ihmislapsista hän ei pidä vähintäkään lukua. Onpa se sydämmetön +ihminen! On se ruhtinatar sekin! + +Pahinta suuttumusta, aina syvimpiin kerroksiin asti, herätti kuitenkin +se, että hän erotti palvelijat, joista moni oli palvellut entiselläkin +kuvernöörillä, ja hankki uutta väkeä Pietarista. Nyt meikäläiset eivät +enää kelpaa edes passaamaankaan sitä ylpeätä ihmistä! Ja suuttumus oli +aivan yleinen. + +Helenalle kävi, kuten tavallisesti käy. Sitä, josta itse ajatellaan +pahaa, ollaan taipuvainen katsomaan viholliseksi. Jos se henkilö +tarjoaa meille ruusua, niin luulemme, että hän ei sitä tarjoa kukan +eikä tuoksun vuoksi, vaan piikkien tähden. + +Helenalla ei ollut aavistustakaan, kuinka suuresti tämä pikku +yhteiskunta rakasti maatansa ja kansaansa, kuinka paljon sen asujamet +vähäisistä varoistaan uhrasivat yhteiseksi hyväksi, kuinka he +lemmenkateesta rakkaudesta tätä köyhää maata kohtaan käsittivät +jokaisen tylyn sanan, jokaisen ylpeän arvostelun loukkaukseksi tätä +yhtä kohtaan, joka oli rakas heille, joka teki elämän heille +siedettäväksi, jonka edestä kannatti elää ja kuolla. Jos hän olisi +ottanut käteensä minkä koulukartan hyvänsä ja tarkastellut 60:nen +leveysasteen kohdalla olevia maita, niin hän ei olisi mistään löytänyt +sen arvoista sivistystä kuin skandinaavialainen ja suomalainen täällä +ylhäällä tässä pienessä maassa. Se oli itänyt täällä hitaasti, kuten +kaikkikin kehitys täällä tapahtui meidän pohjolassamme, se oli maksanut +miljoonain ihmisten hengen ja vuosisatain työn. Oliko sitte ihme, että +sen sivistyksen edustajilla, jotka katselivat tehtyä raskasta +päivätyötä ja nyt alkavaa hämärän aikaa, ei ollut sellaista kevyttä +elämän rohkeutta, joka heti ensi silmäyksellä vetäisi puoleensa. + +Pikku porvarit eivät voineet käsittää sitä, että kuvernöörin rouva, +joka eli komeudessa ja ylellisyydessä, oli nuori, kaunis ja äsken +naimisiin joutunut ja jolla oli kaikkea, mitä suinkin saattoi toivoa, +ikävöi kotimaahansa, tunsi olevansa yksin, oli surumielinen ja katsoi +liian ahtaaksi tätä yhteiskuntaa, jossa ei kukaan ymmärtänyt häntä, +jossa uskonto, lait ja kieli olivat hänelle aivan uutta, osaksi +vastenmielistäkin. + +He eivät käsittäneet tai eivät tahtoneet käsittää, että hän oli nuori, +vaan ilman suuria henkisiä varoja, että hän kuten kaikki kokemattomat +nuoret tarvitsi jotakin, joka antoi hänelle havaintoja, herätti hänessä +ajatuksia, saattoi hänet tuntemaan, että hän ei nukkunut pois elämästä, +vaan päin vastoin eli täydellistä ja rikasvaihteista elämää. + + * * * * * + +Uuden vuoden alussa sai Erik isältään näin kuuluvan kirjeen: + + "Rakas poikani Erik! Kun nyt lähestyy aika, jolloin sinun + rakkaalle vaimollesi on syntyvä nimemme perillinen, joka kuten + toivon, on suvun päämiehenä ryhtyvä vuorostaan työhön silloin, + kuin minä ja sinä kerran lähdemme pois, niin tahdon minä + elämässä saavuttamieni kokemusten nojalla pyytää sinua ryhtymään + tarpeellisiin toimiin, että tämä meidän jälkeläisemme tulee + kastetuksi puhtaasen luterilaiseen oppiin eikä äitinsä uskoon. + Kenties ajattelet minun olevan liiallisen varovainen, mutta niin + tärkeässä asiassa kuin se, josta nyt on puhe, ei ole mitään + oikeutta menetellä ilman perinpohjaista punnitsemista. Kenties + ajattelet myöskin, että äiti on lastaan niin paljon likempänä, + kärsii, tuntee huolia ja on puuhassa sen tähden niin paljon + enemmän, että ei ollenkaan olisi luonnotonta, että hän saisi + kasvattaa sen siihen uskontoon, jota hän itse tunnustaa. Mutta + minun käsitykseni mukaan ei asia ole niin käsitettävä. + + Sinä samoin kuin maailmakin saattanet syyttää minua jostakin + kovuudesta tai mielen kylmyydestä, kun minä en tässä kuten niin + usein ennen tunnusta yksilön, yksinäisen henkilön vapaata + oikeutta, tahi tässä en tunnusta äidille oikeutta pitää huolta + poikansa uskonnollisesta kasvatuksesta. Mutta niin on, että + minä en voi katsella tätä asiaa niin -- olkoon lupa sanoa -- + alhaiselta kannalta kuin yksilön itsemääräämisoikeuden. Minä + katson sitä korkeammalta, joltakin kansalliselta kannalta. + Mitä kokonaisempi ja läpeensä yhtäläisempi jokin pieni ja + ahdistettu kansakunta on, sitä varmemmin sen elinvoima pysyy, + sitä vähemmin voivat ulkonaiset myrskyt ja järkytykset repiä + rakoja sen muhkeaan rakennukseen. Tästä syystä katson minä + välttämättömäksi, että johtavat ja hallitsevat henkilöt -- ja + minä toivon, että minun rakas poikani poika on tulevaisuudessa, + jota minun silmäni eivät enää näe, tuleva johtavain miesten + joukkoon tässä yhteiskunnassa, kuten hänen esi-isänsäkin ovat + olleet -- omistavat sen uskonnon, ne aatteet ja ajatukset, jotka + ovat laveimmalle levinneet heidän maassansa, aina kansan + syvimpiin riveihin asti, ja ne ajatukset ja aatteet ovat eittämättä + ne luterilaiset, jotka meillä tunnustetaan, Sinun tulee näet + muistaa, että sinun poikasi ei ole tavallinen herra "von", + jollaisia on Itämeren maakunnissa, Ruotsissa, Tanskassa ja muualla + kuinka monta hyvänsä, vaan hän on suomalainen vapaaherra, jonka on + oikeus ja velvollisuus edustaa maatansa. Hänessä on jotakin siitä, + mitä englantilainen lordi pitää paraimpana ja kalleimpana + omaisuutenaan, ja se on oikeus istua Englannin ylihuoneessa. + + Sen tähden tulee hänelle tulevaisuudessa hyvin tärkeäksi asiaksi, + mitä uskontoa hän julkisesti tunnustaa. + + Päinvastaisessa tapauksessa hän sukunsa edustajana joutuu + vaikeihin velvollisuuksien ristiriitoihin, ehkä herättää + epäilystä säätyveljissään, tulee useammassakin kuin yhdessä + suhteessa olemaan vieraana maallensa ja suvullensa ja kaikissa + tapauksissa joutuu täydelliseen ristiriitaan sukumme + muinaismuistojen ja entisyyden kanssa. + + Huomaat ehkä ja ihmettelet, että minä tässä kirjeessäni jätän + aivan syrjään asian siveysopillisen puolen eli tämän uskonnollisen + asian uskonnollisen osan. Sen olen tehnyt tahallani. Sillä vaikka + minä, kuten tästä kirjeestäni selviää, tahtoisin samoin kuin kuka + hyvänsä sivistynyt vanhollinen henkeen ja vereen asti puolustaa + luterilaista oppia ja niitä muotoja, joihin se on pukeutunut + meidän maassamme, niin en minä suinkaan ole jyrkkä- eli + oikeauskoinen, tuskinpa kirkollisessa mielessä edes kelvollinenkaan + sen kirkon jäseneksi, jota kunnioitan. Mutta tästä juuri johdun + yksilöllisyyteen, persoonallisuuteen, jonka minun mielestäni pitää + yleisen edun tähden olla toisessa sijassa. Uskonto on, jos + syvimmälle katsotaan, tunnustukseton, sillä joka henkilö käsittää + sen omalla tavallaan; kaikille yhteistä on ainoastaan siveysoppi + ja muutamat uskonoppimme alkeet, kaikki muu sitä vastoin on + omantunnon asioita minun ja luojani välillä. Totuutta eivät sido + mitkään tunnustukset eikä sovintokirjat, se on paljon korkeammalla + niitä ihmismietelmiä. Mutta jos nämä ihmismietelmät eivät rasita + minun omaatuntoani, eivät estä minua toimimasta rehellisesti ja + oikein, on paras minun asettua yleisen järjestyksen alaiseksi + maani ja koko yhteiskunnan pystyssä pysymisen tähden. + + Minun on katseltava asiaa yleiseltä, ehkäpä jonkin verran oloihin + sovitellulta kannalta ja jättää pikku eroavaisuudet ja uskon + puolustukset omaan arvoonsa. Pääasia on, että tässä asiassa ei + mitään erimielisyyttä eikä mitään epäilystä ole ylhäisimmän ja + alhaisimman välillä, sillä kieli ja uskonto ovat kuitenkin ainoat + pysyväiset puolustuslaitokset maallemme, kuin kerran muut + ulkovarustukset raukeavat. + + Minä olen ehkä liiaksikin esittänyt valtio-uskonnon hyötyä, vaan + muut ovat sitä minun mielestäni esittäneet liian vähän. Huomaan + -- olkoon vähä sijaa mietelmille asian ohella -- uudesta, + sosialismia koskettelevasta Laveleyen teoksesta, että myös nämä + onnelan haaveksijatkin uneksitussa tulevaisuusvaltiossansa + tietämättään asettavat välttämättömäksi pääehdoksi juuri sen + hyveen, joka on uskonopissa esitetty kristinopin ytimeksi, n.s. + altruismin; siihen hekin luottavat ja sen turviin unelmansa + rakentavat. + + Minä sanon heitä haaveksijoiksi, sillä tämä pääkohta, tämä hyve + on niin korkea, että sitä ei ihmiselämässä saavuteta minkään + valtiomuodon vallitessa. Ja se juuri on uskonnon vahvuus, että + sen pyrintöperät ovat niin korkealla. Me emme koskaan voi päästä + sen vaatimusten tasalle, vielä vähemmin niistä ohitse. Ne ovat + aina korkeammalla meitä. + + Palaan nyt jälleen siihen, josta äsken puhuin. Minä tahdoin sanoa, + että uskonto ja kieli painavat leimansa maan tapoihin ja ne + puolestaan lakeihin, sillä tapa on vahvempi kuin laki, on sen äiti, + on kaikkein meidän lakikirjaimme ja asetustemme perustus. Sen + tähden tulee meidän katsoa, että maan ensimmäiset suvut pitävät + sen uskontoa arvossa ja kunniassa. + + Toivoen sinun kyllin käsittävän minun levottomuuteni Haapakosken + tulevan sukuperintöläisen tähden -- varsinkin, kun se uskonto, + josta nyt voisi olla puhe, vast'edes ei jätä mitään tunnustuksen + valinnan vapautta -- pyydän sinua tarkoin punnitsemaan asiaa. + Nuorempana ollessani olisin minä -- pelkään -- jyrkästi määrännyt + tässä asiassa: mutta siten olisin tehnyt väärin. Sen tähden pyydän + sinua selittämään kirjeeni sisällyksen vaimollesi ja olen varma, + että hän huomattuaan asian tärkeyden, kylläkin käsittää sinun + vanhan isäsi levottomuuden tämän asian tähden. + + Isäsi _Aleksander_." + + +Tämä kirje antoi Erikille paljon ajattelemista. Hän meni sen kanssa +vaimonsa luo, tulkitsi sen hänelle ja tunsi perin kummastuvansa, että +Helena tässä hänen mielestään niin yksinkertaisessa asiassa teki +monenmoisia vaikeuksia. Tuli ilmi, että hän, vaikka hän todella ei +tiennyt juuri mitään koko luterilaisesta uskonnosta, katsoi sitä -- +lievimmin sanoen -- perin yksinkertaiseksi uskonnon totuuksien +käsitykseksi. Oli ainoastaan yksi syy, joka sai hänet taipumaan Erikin +pyyntöön, se, että ne, jotka omistavat protestanttisen uskon, saavat +vast'edes kääntyä mihin uskoon hyvänsä. + + + + +XII. + + +Kevät oli tulossa. Päivät olivat pitenneet, ihanat auringonlaskut +punahehkuvain pilvien taa ynnä kultaiset liekehtimiset ylös aina +keskitaivaalle saakka ennustivat kevättä. Porvareissa siinä pikku +kaupungissa, jossa Horn hallitsi, heräsi huomattava levottomuus. He +olivat porvareja ensimmäisessä tai toisessa polvessa eivätkä olleet +koskaan oppineet elämään kaupungissa. Sydämmessään kadehtivat he +maalaista, joka vapaasti liikkui tiluksillansa, ja jokaisella heistä, +kelle vain soveltui, oli pieni maatilkkunsa tuolla kaupungin rajan +äärillä, ja siellä hekin kylvivät ja niittivät. Pakko, asianhaarat +olivat kuljettaneet nämä ihmiset säätyyn, joka oli heille vieras. +Porvari-sana, käytettynä näistä pikkukaupunkilaisista, ei millään +tavoin vastannut, mitä sillä ylpeällä nimellä vanhoissa +kauppakaupungeissa tarkoitetaan. Kevätilma teki kaupungin vielä +tyhjemmäksi ja autiommaksi, sillä nythän piti jokaisen rientää +varustamaan asuinpaikkaansa kesäksi ja vapautua kaupunkielämän +hälinästä, kuten aivan mahtavasti sanottiin. + +Erik Horn oli lähtenyt pahimman kelirikon aikana tärkeälle +virkamatkalle läänissään, ja oli matkan laskettu kestävän neljätoista +päivää. Kauan oli hän miettinyt, lähtisikö sille matkalle vai eikö, +sillä hänen vaimonsa vointi huoletti häntä. Helena oli erittäin +kiihtynyt ja levoton, milloin taipuva syvimpään surumielisyyteen, +milloin taas liiallisen iloinen. Erikin ystävä, tohtori Alm, oli +kuitenkin rauhoittanut häntä ja luvannut pitää huolta nuoresta +rouvasta. Niinpä Horn, kun hänen virkamatkansa tärkeyttä ei voitu tehdä +tyhjäksi, viimein läksi. Hänen lähtönsä jälkeisenä päivänä Helena sai +Darja Mihailovnalta kirjeen, jossa hän ilmoitti, että asiat olivat sen +verran selvinneet, että niin irtaimen kuin kiinteänkin myöminen +huutokaupalla voitiin toimittaa viikon kuluttua. Omat varansa oli hän +suurimmaksi osaksi saanut pelastetuksi tuosta yleisestä häviöstä, +mutta kaikki muu oli välttämättä menevä vasarakaupalla. Nikolai +Konstantinovitshista kirjoitti hän, että vanhus oli yhtä taipumaton +kuin ennenkin. Hän asui vanhassa siipirakennuksessaan, mutta häntä +hoitamassa ei enää ollut se katala puolalainen hovimestari, vaan +sairaanhoitaja. + +Itselleen oli Darja sisustanut asunnon toiseen siipirakennukseen, +entiselle palvelijain puolelle, jossa hän toistaiseksi asui kahdessa +pienessä huoneessa vanhan Marfan ja metsästäjä Ivanin kanssa. Kuin +linna tuli myödyksi, aikoi hän tulla pikimmältään käymään Suomessa ja +sitte ainiaaksi muuttaa muutamien sukulaisten luo Pietariin. Muuten, +lopetti hän kirjeensä, olen minä kauan ollut kivulloinen; nämä +ikävyydet kaikki ovat vaikuttaneet minuun enkä minä luule elinaikaani +enää pitkäksi. + +Nuo loppusanat tekivät Helenan hyvin levottomaksi. Mielellään olisi +hän heti matkustanut Moskovaan; mutta sitä vastusti tohtori Alm +jyrkimmästi. Helena taipui, mutta tuskin ehti hän vähän rauhoittua, +kuin yht'äkkiä saapui näin kuuluva sähkösanoma: Dorothea Mihailovna +Koshelsky on pahasti sairastunut, lääkäri ei anna mitään toivoa. + +Helena lähetti heti noutamaan Almia ja selitti hänelle vakaan +päätöksensä lähteä jo samana päivänä Moskovaan. Lääkäri huomasi hänen +aikomuksensa peruuttamattomaksi, autteli häntä kyydin, ajoneuvojen ja +peitteiden hankinnassa ja pyysi häntä varomaan kovia mielenliikutuksia +sekä vilustumista. Erik Hornille lähetti hän kiireimmiten sanan ja +muuten teki Helenan avuksi, mitä voi. Kahden tunnin kuluttua oli Helena +jo matkalla ja seuraavana päivänä läksi Pietarista pikajunalla +Moskovaan. Vaikka hän olikin hyvin levoton tuon sähkösanoman johdosta +ja levottomuudessaan pelkäsi tulevansa liian myöhään tuonne vanhaan +kotiin ja vaikka hän muistaessaan Darja Mihailovnan yli-kuohuvaa +hyvyyttä tunsi tunnossaan katkeria nuhteita, että hän ja Erik olivat +niin kauan antaneet hänen yksin kestää kaikkia vaikeuksia ja vastuksia, +niin hän ei kuitenkaan voinut vastustaa ilon ja vapauden tunnetta, +joka sisällisen voiman tavoin nousi ja paisui hänen mielessään, kuin +hän nyt oli tulossa isän kotiin. Tuolla Suomessa, arveli hän, ei +huolenpito talosta ja taloudesta sekä siitä pienestä, jota odotettiin, +antaneet hänelle mitään oikeata rauhaa. Ja sitä paitsi hän oli kuin +pakkopaidassa. Hänhän tuskin voi sanoa yksinkertaisintakaan asiaa ilman +apua. Ja kaikki ihmiset tuolla ylhäällä koko ajatussuuntineen ja +käsitystapoineen, olihan se kaikki hänelle vierasta. He puhuivat +sellaisista asioista ja henkilöistä, jotka hänelle olivat tuntemattomat +ja vähäarvoiset. Hänen täytyi pitää ajatuksiansa kaksinkertaisessa +työssä ja kaksinkertaisessa jännityksessä, voidakseen ollenkaan +käsittää, mistä oli puhe, kuulla se ruotsiksi, kääntää itselleen +venäjäksi ja sitä paitsi koettaa saada selville, millä tavoin toinen +käsitti asian, sitte vasta oikein ymmärtääkseen sanojen sisällys, +nähdäkseen niin sanoaksemme asia uudelta kannalta. + +Täällä sitä vastoin! Joka ihminen ymmärsi häntä ja hän ymmärsi +jokaista. Hän tunsi itsensä vapaaksi ja vapautetuksi. Nyt tulvivat +pitkällä, yksitoikkoisella matkalla ajatukset hänen mieleensä, ja hänen +aivonsa työskentelivät ilman mitään ponnistusta. Hän ei tiennyt +itsekään, mistä se aatteiden rikkaus nyt tuli hänelle. Hän näki koko +elämänsä ja asemansa kirkkaammin ja selvemmin kuin koskaan ennen tai +myöhemminkään -- ja hän peljästyi. Nyt vasta tajusi Helena, että +hänellä, jos tahtoi elää tuolla kaukana poissa, ei ollut mitään, ei +kerrassaan mitään muuta valinnan varaa kuin joko muuttua yhdeksi +heistä, heidän kaltaiseksensa, tahi tulla todella onnettomaksi. Riisua +persoonallisuutensa, kielensä, elämän käsityksensä, jättää lapsensa +kokonaan ja täydellisesti tuon uuden maan valtaan kielen, uskonnon, +opin puolesta. Ja jos hän sen teki, niin lapset, kuin he kerran ehtivät +kasvaa isoiksi, olivat tulevat vieraiksi hänelle, tulevat samoin kuin +nuo sitkeät, jäntevät ihmiset äänettömiksi, umpimielisiksi, +miellyttämättömiksi, viehättämättömiksi, kansanvaltaisiksi siihen +määrään, että... Ja jos hän sitä ei tahtonut, jos hän ei tahtonut +uhrata persoonallisuuttansa eikä taipua muuttumaan heidän +kaltaiseksensa, niin häntä koko elämänsä ajan ei kukaan ymmärtäisi, hän +jäisi yksikseen, voi, niin yksikseen, kuin hän jo monesti nytkin oli +ollut. Ei edes Erikkikään tiennyt, kuinka äärettömän yksikseen hän +välistä oli tuntenut olevansa. + +Ja kuin Darja Mihailovna kerran on poissa... Nyt kääntyivät hänen +ajatuksensa toiselle taholle: vieläköhän hän oli tapaava hänet elossa? +Tämä ajatus saattoi Helenan heltymään levottomuuden kyyneliin, +kaipauksen ja epätietoisuuden kyyneliin. Mitä oli hänen tehtävä? +Kumpiko arpa hänen oli valittava niistä kahdesta, joita kohtalo hänelle +tarjosi maljassaan: muuttuako suomalaiseksi vai pysyäkö venäläisenä? +Hän tiesi, että hänen nyt oli tehtävä päätöksensä. Ja kauheinta oli se, +että mitä jalompi, parempi ja sielultaan rikkaampi hänen Erikkinsä oli +eli toisin sanoen: mitä lämpöisemmin hän rakasti maatansa ja mitä +uutterammin hän sen eteen työskenteli, sekä toiselta puolen mitä +paremmin oman maansa arvoinen tytär hän oli, sitä suurempi oli +epäsointu heidän välillänsä, sitä vaikeampi oli heitä yhdistää, sitä +suurempi uhri, joka toisen heistä täytyi tehdä toisen hyväksi. Tässä ei +voinut olla puhettakaan siitä, että mentäisiin toisilleen puolitiehen +vastaan, sillä yhtymäpaikkana oli ainoastaan toisen tai toisen +uhraaminen koko persoonallisuutensa. Mitä syvemmin hän ajatteli tätä +asiaa, sitä syvemmäksi, näki hän, kasvoi juopa, joka erotti heitä. He +kaksi, hän ja Erik, edustivat kahta erilaista maailmankäsitystä, jotka +aikain alusta olivat kasvaneet erillään toisistansa ja joita ei mikään, +ei edes aviopuolisoiden keskinäinen rakkauskaan, vaikka se olisi +kaikkein hellinkin, voinut yhdistää. Niin kuin asiat nyt olivat, täytyi +toisen tai toisen mennä kokonaan toiselle puolelle; jos se ei voinut +tapahtua, oli kerran kaikki hajoava, kukistuva kokoon. + +Koko yön oli hän käännellyt ja väännellyt näitä ajatuksia, pääsemättä +mihinkään vakavaan päätökseen. Nyt nousi aurinko, koko itäinen puoli +taivasta loisti kullankeltaiselta. Kevyet, sini- ja maitovalkoiset +pilvet ylhäällä keskitaivaalla muodostivat emaljikuvioita +kultapohjalle. Helena katsoi ulos ja näki rientävänsä höyryn +huimaavalla vauhdilla pois aamun kultaista valoa kohti. Ja keskellä +tuota valoa seisoi siellä taivaan rannassa sadottain kirkontorneja ja +hammastettuja muureja komeina, tummansinisinä. Hän katsahti taaksensa. +Siellä vitkasteli vielä pakeneva pimeys raskaine lyijynkarvaisine +sumuineen. Ja tuolla ulkona lenteli äänettömän tasangon päällitse +joukottain kottaraisia, ja nuori ruoho yleni keväisen pirteänä, vaalean +vihreänä. Nyt Helena ensi kertaa koko vuoden aikaan sai äärettömällä +tasangolla katsella yli laajain alojen. Täällä hänen näköalaansa eivät +supistaneet tummat havumetsät, ei kallioiset vuoret eikä paljaat +kalliot. Hän veti syvään henkeä. + +-- Ilmaa, ilmaa ja valoa, sanoi hän, ja vieno ilon punastus nousi hänen +kasvoillensa. Hänen silmänsä loistivat kevään nuoresta onnesta. Ah, +jospa Erik olisi täällä! Mitäpä oli apua hänen matkustamisestaan kohti +aamuruskon maata pois tuolta pakkasesta ja lumesta, kuin hän, paras +ihmisistä, se ainoa, jota hän oli rakastanut, joka oli ottanut hänet +myrskyn vauhdilla ja rakkauden koko hehkulla, ei ollut täällä. Mitä +tästä apua, sillä yksinhän hän kuitenkin oli. Ja hän purskahti taas +itkemään. + +Vatikaanin museoissa on marmorinen korkokuva nuoren tytön haudasta. +Siinä on kuvattuna Eros polttamassa Psyke-perhosta, s.o. sielua, +alttarin liekeissä ja itkein katsomassa toisaanne, ollakseen näkemättä +tuskaa, jota hän tuottaa. Sellainen oli rakkaus uusplatonilaisten opin +mukaan. Tämä vertaus ei ole ajan pitkäänkään kadottanut mitään +katkerasta totuudestaan. Eivät ne siivet koskaan enää leviä lentoon, +jotka Eros on alttarin hehkussa polttanut poroksi. + + * * * * * + +Vanhassa palatsissa, joka oli vuosisatoja ollut Chamitov ruhtinasten +omana, oli avattu puutarhaan vievä portti. Sitä tietä piti ostajain +tulla kuulutettuun huutokauppaan. Pihan puolella vallitsi syvä +hiljaisuus. + +Darja Mihailovna makasi kuolemaisillaan entisessä palvelusväen +siipirakennuksessa. Ikkunain verhot olivat lasketut puolialhaalle, +pyhän kuvan edessä paloi lamppu, levittäen väsynyttä valoa huoneesen. +Sairas makasi hiljaa ja katsoi koko ajan tyynesti kelloon, joka oli +vastapäätä oven päällä. Hänen poskensa eivät tänään tarvinneet mitään +maalia, hänen katseensa ei mitään ympäröimistä mustalla ja keltaisella, +ollakseen loistava, sillä kuume oli antanut poskille väriä ja silmiin +loistetta. Marfa Ivanovna makasi vuoteen jalkopään puolessa. Hän oli +latonut esiin pyhiä esineitä, joita pyhäin kuvain kauppiaat olivat +tuoneet Solovetskistä, Valamosta ja Jerusalemista. Hän oli sytyttänyt +kynttilän ja levitellyt eteensä kaikki kuvat ja rukoili nyt milloin +mitäkin pyhää, että Jumala laupeudessaan antaisi Darja Mihailovnan elää +vielä yhden päivän, yhden ainoan päivän. + +-- Marfa, jo nyt tulee loppu, sanoi sairas, ei ole enää vähääkään öljyä +lampussa, itse lamppukin on rikki, joka silmänräpäys uhkaa sydän +sammua. Rukoile laupiasta Jumalaa, että minä, kaikkein suurin +syntisistä, saisin vielä elää puoli tuntia. Kello on yksitoista, nyt on +Helena tullut, luuletko sinä hänen vielä ehtivän tänne? + +-- Me vaellamme Jumalan käden turvissa, vastasi Marfa; älkää väsyttäkö +itseänne puhumisella, maatkaa hiljaa kuin lapsi, joka nukkuu. + +Ja hän makasi hiljaa, aivan hiljaa, säästääkseen viimeisiä, tuikkivia +elinvoimia, ja katsoi, katsoi hievahtamatta kelloon. + +-- Nyt hän tulee, sanoi kuolemaisillaan oleva sairas. Hänen +äärimmilleen jännittyneet hermonsa käsittivät jo pitkän matkan päästä +niiden vaunujen tutun jyrinän, jotka oli lähetetty noutamaan Helenaa. +Rautainen ristikkoportti rämisi ja kiireitä askelia kuului pihasta. Jo +kuului esihuoneesta kuumeentapaisia liikkeitä jonkun kiireesti +riisuessa päällysvaatteitansa. + +Kuoleva sairas makasi hiljaa ja odotti. Kuume oli poistunut hänen +poskiltansa, hän oli kalpea ja kylmä. Ovi aukesi. Helena astui hiljaa +sisään. + +-- Helena, sanoi Darja Mihailovna kirkkaalla ja selvällä äänellä, +Jumala olkoon ylistetty, minun silmäni ovat saaneet vielä kerran nähdä +sinut. Ja vähään aikaan kuului ainoastaan heidän hiljaista +nyyhkytystänsä, kuolemaisillaan olevan raskasta hengitystä ja kellon +tikutusta, joka mittasi ijankaikkisuutta sekunti sekunnilta. + +-- Voitko, kuiskasi Helena, antaa meille anteeksi, että olemme +jättäneet sinut yksin selvittelemään kaikkia noita vastuksia? Me olemme +siinä tehneet pahoin. + +Sairas nousi hitaasti vuoteessaan, katsoi Helenaan ja hymyili lempeää, +kaunista hymyä. + +-- Älä puhu anteeksi annosta, kuiskasi hän hiljaa. Minä se pyydän +anteeksi. Koko elämäni -- niin, enemmänkin kuin sen olen minä antanut +sinulle, sillä sinä olet minun... + +-- Darja Mihailovna, keskeytti Marfa uhkaavasti ja ankarasti +kajahtavalla äänellä. + +Sairas vaipui alas. Hänen kurkkulihaksiensa hirvittävä pingoitus +paljasti laihan, kuivan kaulan. Hänen oli vaikea saada vedetyksi henkeä +vai lieneekö hän tahtonut kukistaa sitä sanaa, joka väkisin pyrki +tunkeutumaan hänen huuliensa takaa, tahtonut ottaa sen viimeisen sanan +kanssansa haudan kätköön. Ja hän voitti, hän oli vaiti. Isä Ossip, +pappi, tuli kiireesti ja antoi hänelle viimeisen voiteluksen. Milloin +elämä oikeastaan lakkasi, milloin kuolema tuli, sitä ei voinut kukaan +huomata. + +Sehän olikin vain uuden elämän kynnys, niin kuin iltarusko ainoastaan +joksikin ajaksi peittyy yön pimeään, vaan kohta jälleen uudistuu +aamuruskona, uuden tulevan päivän alkuna. + + * * * * * + +-- Marfa Ivanovna, mitä tahtoi se kuoleva sanoa? Mikä se sana oli, +jonka hän vei kanssansa hautaan? kysyi Helena. Mutta Marfa ei tiennyt +tai ei tahtonut vastata siihen kysymykseen. Se arvoitus kiusasi Helenaa +koko päivän, niin että surukin siitä heikkeni. Se vaivasi häntä, sillä +hän ei uskaltanut itse lisätä sitä sanaa, joka oli lähimmin siihen +sopiva. Se olisi hirmuista! Marfa aivan varmaan tietää jotakin, miksipä +hän muuten olisi keskeyttänyt kuolevan puheen. Ja hän tosiaan oli sen +keskeyttänyt. Ei, hänen täytyi saada tietää se, täytyi välttämättä. + +Helena meni Marfan luo, mutta Marfa oli kuin muuttunut. Kyllä hän oli +yhtä rääsyinen, yhtä hyvä, yhtä huolimaton puvussaan ja yhtä +kampaamaton kuin ennenkin, jollaisena Helena häntä muisti enemmän kuin +kaksi kymmentä vuotta. Hän saattoi aivan kuin ennen oikealla +venäläisellä sukkeluudella lörpötellä kaikkein mitättömimmästä asiasta +tuntikausia ja yhä uudestaan palata samaan asiaan. Mutta kuin Helena +vain lausui tuon kysymyksensä, saivat hänen piirteensä oudon +ominaisuuden, jollaisina hän ei ollut koskaan nähnyt noita pehmeitä, +lihavia kasvoja: ne muuttuivat lujiksi, melkeinpä ankaroiksi. Yksin +paksut huuletkin muuttuivat vain hienoiksi viiruiksi, kuin olisi hän +puristanut suunsa kiinni, lujasti päättäen olla vaiti, niin vaiti kuin +kohtalon jumalatar. + +Yht'äkkiä johtuu Helenalle keino mieleen. Marfa ei tahdo sitä sanoa +minulle; olikohan siinä jotakin salaisuutta vai oliko se ainoastaan +sellainen tapa puhua, lausua hellyyden sanoja, joita Darja +kuolemaisillaan, juuri kuolinhetkenä oli soperrellut? Olipa vielä yksi, +joka tiesi sen, joka voi sanoa sen, jos tahtoi. Se yksi oli hän tuolla +toisessa siipirakennuksessa, hänen isänsä. Viisi vuotta oli kulunut +siitä, kuin Helena hänet viimeksi näki. Ja se viimeinen kerta kuului +hänen elämänsä vähälukuisiin tuskallisiin muistoihin. No niin, Helena +päätti kuitenkin mennä hänen luoksensa, ja jos hän vielä osasi puhua ja +muistaa, niin täytyi hänen sanoa se hänelle, ilmaista hänelle tuo +salaisuus, joka vaivasi ja kiusasi häntä. Hän meni jälleen Darja +Mihailovnan luo, joka makasi niin hiljaa, kasvoilla se rauhan leima, +joka muutamien tuntien kuluttua kuolemantaistelun jälkeen tavallisesti +ilmestyy. Helena katseli häntä kauan ääneti. Nyt tuntui hänestä, että +hänen pitäisi ainiaaksi jättää tietämättömyyden peittoon kaikki, mitä +oli ollut, koko entisyys, jos siinä oli jotakin, jota tarvitsisi +salata. Hänen pitäisi varoa vainajan salaisuutta, tuota kiusaavaa +salaisuutta, jonka hän oli niin suurella vaivalla saanut viedyksi +kanssansa hautaan. Ja kuitenkin, pitihän hänen sentään saada tietää, +kuka se oli tuo Darja Mihailovna, joka oli rakastanut ja hoidellut +häntä koko hänen elämänsä ajan. + +-- Ei, anna anteeksi, anna anteeksi, mutta sinun itsesi tähden... Hän +ei enää kauemmin voinut hillitä mieltänsä, hän ei voinut tehdä toisin. + +Kuin kevättaivas illan tullen sytytti liekitsevät värinsä, meni hän +sykkivin sydämmin pihan poikki Nikolai Konstantinovitshin puolelle. Hän +oli jo ehtinyt rappusille, kenenkään näkemättä häntä, mutta kuin hän +juuri avasi ovea, mennäkseen sisään, näki hänet metsästäjä Ivan. +Silmänräpäyksen ajan oli Ivan kahden vaiheella, mitä tehdä, vaan sitte +juoksi hän Marfa Ivanovan luo. Marfa vallan kauhistui. + +-- Se ukko säikyttää hänet kuoliaaksi. Tule, Ivan, tule heti! + +Molemmat vanhat palvelijat riensivät sisään. He tuskin ehtivät +esihuoneesen, kuin kuulivat kauhistuksen huudahduksen ja sen jälkeen +Helenan tenhottomasti kaatuvan maahan. + +Marfa ja Ivan juoksivat huoneesen. He näkivät halvatun Nikolai +Konstantinovitshin, silmät kauhusta seljällään, istuvan kumarassa +pyörätuolissaan ja ähkyen huutavan apua. + +Marfa ja Ivan kantoivat pyörtyneen ulos ja edelleen pihan poikki Marfan +huoneesen. Lähetettiin heti noutamaan lääkäriä. Helena oli saanut +tietää, mitä tietää tahtoi. Ihmisen elämä on kuin syvä, peilikirkas +lammikko. Ei ole hyvä harata sitä liian syvältä; on asioita, joiden +jättäminen ainiaaksi veden kirkkaan pinnan peittoon on paras kaikille. + +Kolmen päivän kuluttua syntyi Helenalle poika, liian aikaisin. Lääkäri +ja kätilö olivat yksimieliset tuomiossaan: lasta ei voitu pitää +hengissä. Ryhdyttiin kyllä kaikkiin mahdollisiin varokeinoihin, +käytettiin kaikkea, mitä lääketaito tällaisissa tapauksissa määrää. Ei +katsottu kuluja, ei säästetty vaivoja. Ja kuitenkin: hämärissä tuli +Marfa sairaan äidin luo. + +-- Helena, sanoi hän -- Helena makasi hiljaa eikä vastannut mitään, +hänen kuumeesta kuumat kätensä liikkuivat levottomasti peitteellä. -- +Helena, hyväntekijäni, pikku Lenotshka, kuuletko minua? kuiskasi Marfa +pehmeimmällä hunajaäänellään, + +Helena katsoi häneen vakavasti. -- Pienokainen tekee lähtöä ja kuolee. +Isä Ossip on täällä pyhän kasteen toimittamista varten. + +-- Ei, sanoi Helena kauhistuen. Minä lupasin hänen isällensä, että +lapsi kastetaan oman maansa uskoon. Hanki luterilainen pappi. + +-- Mutta, hyvä Lenotshka, mistäpä meidän oikeauskoisessa +kaupungissamme, meidän pyhässä Moskovassamme löytyisi luterilainen +pappi? Sill'aikaa kuolee pienokainen, älä sulje häneltä paratiisin +iloa. Älä tuomitse häntä helvetin kauhuihin; anna kastaa hänet, että +hän ei pakanana valittaisi Jumalan ja pyhäin tykönä äitinsä julmuutta. + +Mutta nyt oli Helena luja kuin kohtalon jumalatar. + +-- Ei, minä en tahdo, en tahdo. Minä olen luvannut. Eikö sitte ole +ketään, joka voisi auttaa minua, joka voisi kastaa pienokaisen? Mene +Snamenskajalle pastori Raumbacherin luo ja pyydä häntä tulemaan heti. +Minä olen tehnyt valintani, minä menen syvyyden poikki hänen luoksensa, +Erikin luo, koko sydämmestäni ja sielustani ainiaaksi, minä matkustan +takaisin sumujen maahan, siellä on hyviä ja rehellisiä ihmisiä. + +Marfa luuli hänen hourailevan ja juoksi heti kätilöä noutamaan. + +Esihuoneessa seisoi isä Ossip, levottomasti odotellen Marfan +palaamista. Kaikki oli valmiina kastetoimitusta varten. Pappi katsoi +tarkkaavasti tuota pientä, tuikkivaa elämää. Ei mitään valitusta, ei +mitään muuta liikettä kuin hengitys, ainoastaan siitä näkyi, että +elämän haihtuva lahja ei ollut vielä liihoitellut jälleen pois niihin +salaperäisiin seutuihin, joista se oli tullutkin. Nyt palasi Marfa. + +-- Hän hourailee, hän hourailee -- hän tahtoo tänne luterilaista +pappia, mutta puhuu samalla syvyydestä. Kastakaa toki lapsi, pyydän +minä kaikkein pyhäin ja enkelein nimessä, kastakaa ennen, kuin perkele +ottaa hänen kalliisti lunastetun sielunsa. + +Pappi katsoi neuvottomasti. + +-- Mikä on hänen isänsä nimi? + +Marfa koetti muistutella, mutta ei muistanut. + +-- Hänen nimensä on Kaarle kuten kaikkein saksalaisten, sanoi pappi +hiljaa, me kastamme hänet Kaarleksi. + +-- Ei, malttakaahan, nyt minä muistan, Jegor hänen nimensä on ja tänään +on pyhän Jegorin päivä. + +Niinpä Haapakosken tuleva sukuperintöläinen tuli kastetuksi +oikeauskoiseen oppiin, siihen uskoon, josta ei ole mitään palaamisen +mahdollisuutta, ja sai Jegor-nimen. + +Kasteen peso tuli pienokaiselle uuden syntymisen pesoksi: ensi kerran +elämässään avasi se silmänsä, ensi kerran sykki hänessä elämä +nähtävästi. Niin, hän oikein vikisikin. Ja vaikka se vikinä oli kuin +pikku linnun piipitys, tulivat lapsen pienet, poimuiset kasvot aivan +sinisiksi ponnistuksesta. + +Mutta tuolla sisällä makasi Helena täydessä kuumeessa. Hän haaveksi +syvyydestä, jonka yli hän tahtoi päästä, siellä sillä toisella puolen +seisoi Erik odotellen; mutta hänen äitinsä, Darja Mihailovna, ja +kastamaton pienokainen, jonka piti saada isänsä nimi, eivät päästäneet +häntä. Hän valitti ja heittelehti vuoteellaan, kunnes lääkäri tuli ja +yksi pistos Pravatzin ruiskulla antoi lepoa hänen kiusatulle sielulleen +ja vaivatulle ruumiilleen. + + * * * * * + +Tuolla linnan isossa salissa jatkui koko tämän ajan huutokauppa hyvää +vauhtia. Nikolai Konstantinovitshin koottuja aarteita ei voitu kaikkia +julkisesti tarjota täällä, mutta ne menivät muuten kaupaksi hyvästä +hinnasta. Hillittömästi nauraa rähisten ja muuta iloa pitäen osa +hänen entisen rykmenttinsä upseereista kiisteli ja kilpaili noista +taide-esineistä, jotka olivat myrkyttäneet omistajansa koko elämän. +Vanhan haidamakin kuva joutui Pestin museoon, tuonne tekijänsä +synnyinkaupunkiin. Nuori Petrov seisoi siinä synkkänä ja koko hänen +lämmintä sydäntänsä inhotti nähdä näitä huoneita, näitä hänelle pyhiä +paikkoja häväistävän tällä tavoin. Hän meni ulos puutarhaan. Kevään +esikoinen, häikäisevän valkoinen lumikko, kohotti puhdasta kupuaan +märjästä, likaisesta maasta. Hän taittoi sen muistoksi nuoruutensa +rakkauden ja onnen unelmasta ja läksi raskain askelin ja murheisin +mielin pois viimeisen kerran tästä saastutetusta kodista. + + * * * * * + +Samana päivänä iltasella saapui Erik Horn Moskovaan. Hän oli, saatuaan +Almin kirjeen, heti lähtenyt matkalle ja matkustanut yötä päivää ja +kuitenkin joutui perille liian myöhään. + + + + +XIII. + + +Viikkoja, jopa lähes kaksi kuukauttakin oli kulunut ennen, kuin Helena +ja äsken syntynyt sen verran tointuivat, että Erik voi ajatella +vaimonsa viemistä jälleen kotiin. Hän oli ollut hellä sairaanhoitaja. +Ensi aikoma hän ei poistunut sairaan luota yöllä eikä päivällä, sillä +hän oli huomannut, että Helenalla oli rauhaa ja lepoa ainoastaan +silloin, kuin hän oli huoneessa. + +Nyt hän viimeinkin voi jo paremmin. Asianajaja Levysohnin avulla oli +kaikki saatu järjestetyksi. Darja Mihailovna oli, sovitettuaan +myrskyisen nuoruutensa siitä lähtein moitteettomalla elämällä, +kärsimyksillä ja puutteella, katumuksella ja rakkaudella, viimein +saanut leposijan suurten jalavain varjossa Moskovan hautausmaassa. +Nikolai Konstantinovitsh oli joutunut samaan tilaan kuin hänen kuuluisa +irstaisuuden opettajansa, markiisi de Sade. Niin kuin tämä +pahamaineinen kirjailija Napoleon I:sen käskystä suljettiin naisen +vaatteihin puettuna La Salpétrièreen, samoin Horn sijoitti tämän +melkein jo aivan tylsämielisen ruhtinaan hulluinhuoneesen. Ja sen +jälkeen hän oli valmis lähtemään kotimatkalle. Hän oli melkein +kuumeessa koti-ikävästä, ikävästä työhönsä ja vastuunalaiseen +virkaansa. Hän tahtoi päästä pois täältä tukeuttavasta kuumuudesta, +Moskovan pölystä, tuonne tuhatjärvisen maan vilpoisiin metsiin. + +Vaivalloisesti ja lyhyissä päiväyksissä tehtiin matkaa pohjoista kohti. +Pietarissa kävivät he tervehtimässä muutamia Helenan serkkuja ja setiä +äidin puolelta, jotka olivat vakaantunutta väkeä, etevillä sijoilla +hovielämässä, ja jotka tuossa lakkaamattomassa juhlatanssissa +keskusvalon ympärillä eivät olleet kulkeneet ympyrässä, vaan yhä +ylenevässä kierrepiirissä, sillä joka vuosi, kuin kului, pääsivät he +yhä lähemmäksi alkulähdettä, voimaa ja kunniaa. Näiden sukulaisten +luona lepäsivät Erik ja Helena pari viikkoa, ja sitte viimein oli +eräänä kauniina kesäkuun iltana päästy matkan perille, kotiin. + +Näytti siltä, että Suomen raikas, männyntuoksuinen ilma vaikutti kuin +elämän neste Helenaan ja pikku Erikkiin, kuten lasta kaikki nimittivät +paitsi Marfa Ivanovna. Nähdessään jälleen kauniin kotinsa, suuren, +muhkean salinsa, pienen, viehättävän erityishuoneensa kaikkine +monilukuisine pikku kapineineen ja koristuksineen näytti Helena ensin +erittäin tyytyväiseltä. Ensi viikon vahvistuivat äiti ja lapsi +melkoisesti, mutta siihen se voimistuminen sitte pysähtyi, mitä +Helenaan tuli; hän pysyi viikkokausia aivan ennellaan parantumatta, +jospa myös heikkonemattakin. Lääkäri määräeli kaikkea mahdollista, mitä +tiede sellaisissa tapauksissa neuvoi, mutta turhaan. + +-- Sinun tulee olla kärsivällinen, sanoi tohtori Alm Erikille; sinun +vaimollasi on ollut vaarallinen käännekohta sekä henkisesti että +ruumiillisesti. Sellaisen lapsivuodekuumeen jälkeen kuin hänen ei +yleensä niinkään pian toinnuta. Sitä paitsi -- suoraan puhuen, ystäväin +kesken -- eikö siellä ole tapahtunut mitään erikoista, mitään +sellaista, joka on masentanut ja häirinnyt hänen mieltänsä? + +Ei, Erik ei tiennyt mitään sellaista. Helena ei ollut tosiaankaan +kertonut sitä hänelle. Naisellisesta kainoudesta ja myös ylpeydestä ei +hän tahtonut miehelleen ilmaista sitä salaisuutta, jonka ainiaan +hellästi rakastava Darja Mihailovna oli tahtonut viedä kanssansa +hautaan. + +Mutta se juuri vaivasi Helenaa aika-ajoin hyvinkin ankarasti, että hän +kätki salaisuutta mieheltänsä. Hän tunsi, että heidän välinsä ei ollut +enää sama kuin ennen, ei yhtä sydämmellisen avomielinen kuin ennen. Ja +taas hän alkoi sekä ruumiillisesta heikkoudesta että sisällisestä +levottomuudesta vaipua siihen surumielisyyteen, jonka Erik oli toivonut +haihtuvan hänen tultuaan äidiksi. Tuntikausia saattoi hän maata +sohvallaan mietiskellen niitä myrskyjä, jotka ennen muinoin olivat +riehuneet hänen kodissaan, ja kuinka he siellä kotona olivat kantaneet +kaikkia noita kohtalon heille valmistamia iskuja. + +-- Voi Darja, Darja, miksi lausuit nuo sanat, jotka kiihdyttivät minun +uteliaisuuttani, miksi en saanut muistella sinua puhtaana ja hyvänä, +sellaisena, kuin sinua näin elämässä! Miksi heitit ulos tuon hirmuisen +salaisuutesi, joka nyt on raateleva minua ijäisesti! Ja hän purskahti +itkuun. Kuultuaan Erikin askeleet kuivasi hän kyyneleensä ja otti +käteensä kirjan, sillä hän tiesi, että Erik ei ollut hyvillään hänen +makaamisestaan joutilaana ja uneksien. Helena ei tahtonut vaivata häntä +suruillaan, ja sen tähden hän oli lukevinaan. Ja kuitenkin oli hän +tänne tullessaan kaikkein vakavimmasti päättänyt koettaa mukautua +siihen asemaan ja niihin oloihin, jotka hänelle tässä maassa kuuluivat. +Turhaan; kaikki oli aivan ennellään. Hänellä ei ollut mitään muuta +tehtävää kuin käydä aina katsomassa lastansa; mutta siellä oli hänellä +voimakas kilpailija, joka oli lujasti päättänyt olla antamatta lasta +pois luotansa kellekään. Marfa Ivanovna oli koko sielustaan antautunut +pienokaisen hoitoon. Katsoipa hän monesta syystä itseänsä ikään kuin +sen oikeaksi äidiksi. Hän oli pelastanut lapsen sielun, kuin kaikki +muut yhdessä koettivat sitä hukuttaa; hän oli hoidellut sitä aivan sen +syntymisestä asti. Ja merkillisintä vielä oli, että, vaikka hän, kuten +lääkäri sanoi, oli perin epäterveellinen henkilö, lapsi kuitenkin eli, +viihtyi ja kasvoi hänen hoidossaan. Kaikki nyyttinsä ja käärönsä oli +hän tuonut kanssansa Moskovasta, eikä häntä voitu koskaan totuttaa +kätkemään niitä mihinkään. Ne olivat kuten ennenkin ladotat pitkin +seiniä ympäri huonetta -- samassa huoneessa jossa hän ja lapsi +makasivat ja jossa hän kuivaeli lapsen vaatteita ja keitti sen ruokaa. +Alussa oli Erik joka päivä käynyt lapsen kammarissa, pannut toimeen +suuren siisteysmetelin, tuulettanut huonetta ja uhannut erottaa Marfa +Ivanovnan kokonaan palveluksesta; mutta kuin Marfa kaikkein pyhäin +nimessä vakuutti, että lapsi oli kuoleva, jos siellä ryhdyttiin +tuulettamaan ja pesemään, ja kuin Helena oli taipuvainen puolustamaan +Marfaa, päättyi asia niin, että itsepäinen vaimo vanhus sai pitää +paikkansa ja omat tapansa. Viimein Erik ei enää ollenkaan mennyt koko +huoneesen, päästäkseen riidoista ja kiusasta. Eikä Marfa taistellut +yksistään talon isäntää vastaan, vaan piti puolensa myöskin kaikille +muille palvelijoille. Hän halveksi heitä sydämmestänsä: hehän olivat +vain tshuhooneja, alempaa rotua, uskottomia ja taitamattomia; eiväthän +he osanneet edes venättäkään. Ja Helena puolestaan, kuin huomasi +pienokaisen voivan varsin hyvin, vaan tulevan levottomaksi, jos hän +itse rupesi sitä hoitelemaan, viimein hänkin ainoastaan kävi sitä +katsomassa. Mutta se ei ollut mitään työtä. Niinpä hän tuota pikaa taas +oli aivan kuin viime talvenakin joutilas, alakuloinen, väsynyt ja avun +tarpeessa. Paljon houkuttelun jälkeen oli sisko Hanna luvannut tulla +kälylleen avuksi, mutta ainoastaan muutamiksi viikoiksi. + +Viimein, kun ei mikään auttanut, kun kesä kului eikä parantumisesta +tullut sen enempää, ehdotti lääkäri kaikkein viimeisintä keinoa: +Helenan täytyi muuttaa etelään, ja kun hänelle siellä tulisi ikävä +lasta, piti se viedä mukaan. Mutta mihin matkustaa? Siitä neuvoteltiin +toden perästä, Hanna ehdotti Rivieraa, Helena mainitsi Jaltaa Krimin +niemellä, jossa hänen sukulaisillansa Koshelskyillä oli kaunis huvila, +nyt tyhjänä. Mutta Hanna kiivastui ja lausui melkein liian jyrkästi, +että sellainen tuntematon kylpypaikka kuin Jalta ei ansaitse +ajatellakaan. Helena pahastui ja kertoi, mitä suuria ansioita juuri +sillä paikalla oli, sillä siellähän Mariakin ymmärsi kieltä ja siellä +oltiin kuin kotona ja kuitenkin etelässä. + +-- No, mutta eihän Marfa tarvitse kylpyjä eikä etelän ilmaa, vaan sinä, +vastasi Hanna kärsimättömästä. Erik rypisti kulmiaan. Helena kalpeni +kiukustuksesta; niin, nyt hän tahtoi matkustaa juuri Jaltaan, sanoi hän +päättävästi. Ja siten se oli päätetty. + +Kuin Hanna ja Erik sattuivat kahden kesken, sanoi Hanna: + +-- Suo anteeksi, mutta minusta sinä näytät liian heikolta, rakas +veljeni Erik. Kaikki, mitä olet tänä aikana voittanut, menee nyt +hukkaan. Ja kuinka käy kielen? Se vähäinen, kuin hän on oppinut +ruotsia, unhottuu kokonaan. Ei tosiaankaan haittaisi, että vaimosi +saisi nähdä Länsi-Europpaa. + +-- Niin, siskoseni, mutta mitä sitte sinun mielestäsi minun pitäisi +tehdä? Kuin hän haluaa Jaltaan, niin... + +-- Entä sitte tuo likainen Marfa, eikö jo olisi aika... + +-- Marfa ja Marfa -- lapsi viihtyy ja kasvaa hänen hoidossaan. Minä +olen koettanut erottaa heitä, mutta poika kuihtuu. Kuin hän kasvaa niin +isoksi, että voimme tulla toimeen ilman Marfaa, otamme sellaisen +hoitajan, joka saa opettaa hänelle, mitä tarvitsee. + +-- Niin, mutta minusta on anteeksi antamatonta, että... + +-- Kuulehan nyt, sanoi Erik kärsimättömästi ja ääni vapisevana -- hän +oli kauan ollut pahoillaan sisaren tylyydestä kälyänsä kohtaan -- minun +mielestäni ei tuo asia kuulu kellekään muille kuin meille. Ja hän meni +huoneesensa ja löi ovensa lujasti kiinni. Helena tukeutti huokauksen ja +pyyhkäsi silmästään kyyneleen: Oliko tämä hänen veljensä, jota hän +rakasti ikään kuin äidin rakkaudella, omaa voittoa pyytämättä, +hellästi, enemmän kuin ketään muuta. Tästä veljestä erotti häntä tuo +käly, jota hän ei ollut koskaan voinut kärsiä ja joka oli kerran +riistävä häneltä kaikki. Ja hänen sydämmessään nousi vihan tunne, +voimaton viha tuota muukalaista naista kohtaan. + +Ja Helena, lapsi ja Marfa matkustivat pois etelään. Hanna oli jo ennen +matkustanut kotiinsa Haapakoskelle. Erik oli aivan yksin suuressa +kartanossa. Välttämättömyyteen tyytyvästi huoaten ryhtyi hän innolla +töihinsä. Työn tuli nyt lohduttaa häntä hänen pitkin talvea yksin +kävellessään suurissa huoneissa ja odotellessaan uutta vuotta, jolloin +hän oli lähtevä Helsinkiin valtiopäiville, ja sitte kevättä, jolloin +hänen vaimonsa ja pieni Erik parka olivat palaavat. + +Viikko kului toisensa jälkeen, hän teki virkamatkoja ja piti +tarkastuksia, tutustui kansan oloihin ja alkoi taas viihtyä työssään. +Silloin yht'äkkiä tuli odottamaton sanoma Haapakoskelta. + + * * * * * + +Kuin Haapakosken vanha vapaaherra oli saanut tietää, että hänen +poikansa poika oli kastettu oikeauskoiseen oppiin ja saanut nimen +Jegor, joutui hän aivan haltioihinsa ja nosti suuren melun sen kohdan +korjaamisen aikeissa. Ainoastaan vaivoin saatiin hänet uskomaan, että +hyvin surettavat perheolot ne vain olivat sen saaneet aikaan ja että +Helena, vaikka kyllä sielustaan ja mielestään hartaasti rakastava omaa +uskoaan, oli tehnyt, mitä suinkin voinut, pitääkseen kerran antamaansa +lupausta. + +Vapaaherra vanhus oli aikoinaan ollut edellisen keisari vainajan +suosiossa. Nyt hän poikansa nimessä kirjoitti anomuskirjan hänen +seuraajalleen, matkusti Pietariin, taivutti jäykkää niskaansa, kävi +ministerien puheilla ja virastoissa, pyysi pääsöä keisarin puheille ja +pääsikin, mutta ei saanut varmaa vastausta, sillä nyt olivat ajat jo +toiset. Viimein hän suureksi harmikseen sai vastaukseksi armollisen +"emme voi" ja samalla pyhältä synoodilta kirjoituksen eli oikeammin +lavean ja syväoppisen selityksen, jossa lopulla sanottiin, että hänen +lapsensa lapsi lepäsi turvallisena oikeauskoisen kirkon pyhässä ja +lempeässä sylissä ja että hänen tulisi kiittää taivasta, joka oli niin +ihmeellisesti ohjannut äskensyntyneen kohtaloita, että hän vastoin +kaikkia ihmispuuhia oli joutunut oikeaan isän syliin. + +Tämä kirje saapui vapaaherralle, joka viime aikoina oli hyvin +vanhennut, juuri hänen maatessaan sairaana vilustumisesta, +levottomuudesta ja pahasta mielestä tuon hänen käsityksensä mukaan +suuren onnettomuuden tähden, joka oli kohdannut sukua. Sanoma, jonka +kirje toi, oli hänelle aivan odottamaton. Hän oli luullut saavansa olla +varma myöntävästä vastauksesta. Sentähden se koski häneen niin kovin, +että hänen sairautensa siitä paheni. Parin viikon kuluttua tuntien +vointinsa vähän paremmaksi ryhtyi hän heti uuteen taisteluun +pojanpojan puolesta. Nyt hän haki virastoilta sitä muutosta +sukuperintö-asiakirjoihin, että, jos suvussa oli useampia poikia, tila +jäisi vanhimmalle ainoastaan siinä tapauksessa, että hän tunnusti maan +yleistä valtiouskontoa; jos ei, niin oli tiluksen saava vanhimman +jälkeinen poika. + +Kaikissa näissä huolissa paheni tauti, jota hän sairasti, yhä enemmän. +Tämä oli surun ja kiusan aika vanhalla tilalla. Hanna koko sen ajan +vakavalla kädellä johti kaikkea, unhottamatta siltä kuitenkaan isäänsä. +Hän ehti niin uskomattoman paljon ja osoitti niin suurta +kykeneväisyyttä ja päättäväisyyttä, että vanhus viimein oli aivan +huoleton jättäessään tiluksen koko hoidon hänen käsiinsä. Vapaaherran +alustalaisetkin, joita hän oli kohdellut ankarasti, mutta +oikeudentuntoisesti osoittivat nyt häntä kohtaan liikuttavaa rakkautta. +Mitä pitemmälle kului syyskuu, sitä enemmän totutti vanhus mielensä +siihen ajatukseen, että nyt kohta tuli erota täältä ainiaaksi. + +Syksy oli tullut. Kesän komeus makasi alhaalla loassa ja mätäni kuuran +alla. Taivas oli hämärä ja maa muuttui mustaksi. + +Suruisesti katseli vanhus ajelehtivia pilviä ja pakenevia muuttolintuja +ja sanoi kohtaloonsa tyytyväisesti: + +-- Minä olen kiitollinen siitä, että saan kuolla syksyllä. Keväällä, +jolloin Haapakoski on rikas ja vihreä, jolloin kaikki kehoittaa elämään +ja työhön, olisi minun ollut raskas jättää tämä kaunis maa. -- +Ainoastaan yksi asia piti häntä levottomana. Hän tahtoi tietää, +millainen vastaus oli tuleva hänen viimeiseen anomukseensa. Viimein +saapui eräänä päivänä kirje Helsingistä hänen asiamieheltään; hänen +pyyntönsä oli hyväksytty. Nyt oli vanhus levollinen, mutta kuin hän +pääsi lepoon, näytti jäntevyys ja toimeliaisuus, jotka olivat pitäneet +yllä hänen elämänsä liekkiä, nyt höltyneen. Hänen voimansa vähenivät +nopeaan. Hanna peljästyi ja lähetti kutsumaan hänen nuoruutensa ystävää +provasti Veleniusta ja lääkäriä. + +Kuin provasti hämärissä tuli vanhuksen luo, istui hän suuressa +nojatuolissaan puolinukuksissa. Syysaurinko levitti kalpeata, +surumielistä valoa hänen hyvin laihtuneille, jaloille kasvoilleen. +Provasti tuli kovin liikutetuksi, niin väsyneiltä ja veltoilta +näyttivät nuo ennen niin vilkkaat ja jäntevät kasvojen piirteet. + +Vanhus heräsi ja katsahti ylös. + +-- Sinäkö se olet, Jaakko Maunu. Hyvä ystävä, minulle on loppu tulossa. +Käy istumaan tänne minun luokseni. + +Provasti meni ja tarttui hänen kylmään, laihtuneesen käteensä. + +-- Tietääkö Erik, kuinka sinun vointisi nyt on? + +-- Ei, se on tullut niin aavistamattoman äkisti. Ei hän ehdi tänne +ennen, kuin kaikki on lopussa. + +-- Rakas, vanha ystävä Aleksander, luuletko, että Herra jo... + +-- Kyllä minä sen tiedän. Se on kuolema. Ja hän katsoi miettiväisesti +ylös, ikään kuin odottaen jotakuta. Hänen katseensa oli lempeä ja +valoisa. -- Me olemme nyt kahden kesken, sanoi hän, ota vastaan minun +tunnustukseni. + +Provasti kävi istumaan sairaan luo. Vapaaherra vanhus, odottamatta +hänen kysymyksiänsä, alkoi ikäänkuin itsekseen miettien puhua: + +-- Kuin minä istuin senaatissa, esitettiin -- niin, se tapahtui 1862 -- +valtiopäiväin uudestaan elvyttämisen asia. Sitä vastaan puhui eräs +senaatin jäsen, tiedät kyllä, kuka. Minä kiivastuin ja puhuttelin häntä +julkisesti sopimattomalla, halvalla haukkumanimellä. + +-- Vanha sukulaisesi, vastasi provasti, antaa sen kyllä anteeksi; sehän +tapahtui kiivaudessa ja maltittomuudessa... + +Vapaaherran silmät leimahtivat. + +-- Antaako vanha sukulaiseni sen anteeksi vai eikö, siitä minä en +huoli. Hän on mateleva raukka. Vaan minä en sitä itse anna anteeksi +itselleni, se oli minun arvolleni sopimatonta. Vielä yksi asia: Kuin +kirjoitin sukuperintökirjan, aioin lisätä, että sukuperintöläisen pitää +välttämättä olla nainut suomalaisen aatelisneiden. Sen kohdan minä +kuitenkin pyyhin. Sen ainoan kerran elämässäni olen kantanut uhria ajan +vapaamielisille, romantillisille aatteille. Minä kadun sitä syvästi. +Nyt en olisi siinä tilassa, jossa olen, jos olisin totellut ensi +mielijohdettani. + +-- Hyvä ystävä, jätä se asia Jumalan haltuun, ei mitään asiakirjaa ole +niin kirjoitettu, että kaikki kohtalon puhallukset siinä olisi lukuun +otettuna. Eikö sinulla, jatkoi hän puhettaan lempeällä äänellä, ole +mitään sanottavaa vaimostasi ja... + +Vanhus oli vaipunut kokoon, hänen rintansa läähötti raskaasti kuin ison +taakan alla. Hän otti vapisevalla kädellä pöydältä kellastuneen, usein +taitellun paperin, nosti sen huulilleen ja suuteli sitä kahdesti. -- +Anna anteeksi, kuiskasi hän hiljaa, anna anteeksi. + +Ovi aukesi hiljaa. Hanna toi lampun, pani sen pöydälle ja asetti sen +päälle ruusuisen verhon, että valo ei vaivaisi sairasta, sekä meni +sitte isänsä luo. + +-- Nyt tulee lääkäri kohta, sanoi hän, kuinka voit nyt, isä... + +Ei vastausta. Provasti kumartui hänen puoleensa. + +-- Hyvä Jumala, hän on kuollut! + +Aleksander Horn istui kuolleena, kangistuvassa kädessä se kellastunut +paperi rypistyneenä. Varovasti ottivat tytär ja ystävä sen pois ja +lukivat, mieli liikutettuna ja silmät kyyneleisinä, kirjeen, hehkuvan +rakkauskirjeen, jonka vainaja oli kerran, viidettä kymmentä vuotta +sitte, kirjoittanut sille, joka sitte tuli hänen vaimokseen. + +Hanna vaipui nyyhkyttäen vainajan jalkain juureen ja surusta melkein +mieletönnä huudahti: -- Isä, isä, älä jätä minua yksin! Provasti +silitteli ja taittoi kokoon kirjeen. + +-- Tämän me panemme hänen arkkuunsa, se seuratkoon häntä kuolemaankin. + + * * * * * + +Seuraavana päivänä saapui nuori sukuperintöläinen. Hän oli luullut +tapaavansa isänsä vielä hengissä. Suuri ja vilpitön sen tähden oli +hänen surunsa, kuin sai kuulla odottamattoman uutisen hänen +kuolemastansa. Mutta eivät ainoastaan nuori vapaaherra ja alustalaiset +syvästi surreet vapaaherra Aleksander Hornin kuolemaa. Koko maassa +herätti hänen pois menonsa jonkinlaista ahdistusta. Vaikka hänet +tunnettiin kovaksi ja vallanhimoiseksi, oikeaksi vanhollisuuden +ilmiöksi, niin hän toiselta puolen oli luja voima tueksi, kulmakivi, +jonka tiedettiin seisovan vakavasti paikallaan. Hänen kuuluisa nimensä +ja arvonsa tekivät jokaisen asian, jota hän kannatti, tärkeäksi, ja +yleensä katsoen ei hän ollut koskaan kannattanut mitään, joka ei +perustunut lain henkeen ja kirjaimeen. Synkkinä aikoina, jotka nyt +koittivat, oli kokeneen valtiomiehen kadottaminen aivan korvaamaton +vahinko. + +Erik Horn tunsi, että nyt oli tuleva selvittämisen hetki hänen ja +sisaren välillä. He olivat kahden kesken kotona. Helena oli poissa, ei +ketään heitä häiritsemässä, ei ketään ajatuksia johtamassa muuanne; hän +ei voinut nyt kuten niin usein ennen leikillä karttaa eikä torjua, mitä +Hanna sanoi, sillä kuoleman vakavuus verhosi koko taloa. Hän valitsi +viisaimman keinon: mitä ei mitenkään käynyt estää eikä karttaa, sen hän +itse haki esiin. + +Oli vanhuksen kuoleman jälkeinen päivä. Syysmyrskyt olivat asettuneet +levolle, vielä kerran tahtoi aurinko näyttää voimaansa. Sen kultavalo +verhosi veripunaisia vaahteran ja haavan lehtiä sekä koivujen +vaaleankeltaista lehdistöä. Ilma oli lämmin ja tyyni. Kiertolinnut +olivat tulleet ja hypiskelivät ahkerasti etsien puiden oksilla. Kesän +komeuden heijastus, lempeä ja surumielinen, välkkyi luonnossa. Suuressa +viehättävässä vierashuoneessa istuivat sisarukset vanhojen kirjeiden ja +asiapaperien ääressä. Kuoleva päivä levitti vielä viivähtävää valoa +huoneesen. + +-- Hanna, sanoi Erik ystävällisesti, sinä et ole ollut ystävällinen +minulle aina naimisestani asti, olkaamme nyt ystäviä... + +Hannan mielessä heräsi kaikki, mitä hän oli hautonut lähes kolme +vuotta. Oli kuin olisi kauan suljettuna ollut lähde ruvennut tulvimaan, +ja Erik kummastuksekseen ja ihmeekseen tunsi hänen puheestaan, mikä +etevä henki hän oli. Hänessä oli sama metallin sointu kuin isässäkin. +Kuin yksinäinen, tähystelevä ja ylpeä lintu liiteli hän tuolla +korkealla ylhäällä, näki sieltä korkeudesta laajat alat, ja kuin hän +sitte nuolen nopeudella syöksyi alas, löysi hän etsimättä sopivan +sanan, oikean ajatuksen. Hän näytti niin selvästi, kuinka näennäisesti +vähäpätöinenkin asia meidän valtiollisessa elämässämme kuului yhteen +suurten ja tärkeiden asiain kanssa. Hän esitti jokaisen hänen tekonsa +vastuullisuutta ja hänen velvollisuuttaan katsoa, että se, joka oli +perivä isäin tilan, tuli sydämmeltään ja ajatuksiltaan suomalaiseksi +mieheksi. + +-- Sinä olet kauan ja usein ollut poissa, sinä olet nähnyt meidän +isämme elämän pikku puolia, et suuressa kokonaisuudessaan, sinä et ole +nähnyt hänen lakkaamatonta työtään kaiken sen koossa pitämiseksi ja +säilyttämiseksi, mitä on peritty läpi vuosisatojen. Niitä, jotka +tahtovat repiä ja rakentaa uudestaan, on yllin kyllä sekä maassa että +sen ulkopuolella. Sinun asiasi on jatkaa siitä, johon isäsi työ +päättyi. Paha kyllä sinä ryhdyt työhösi puolella sydämmellä. Sinä +horjut ja olet epätietoinen jo nyt. + +-- Hanna, sanoi hän, älä enää puhu sanaakaan, ja hänen muotonsa +synkistyi. Olosuhteet ovat vaihtuneet. Sinä katselet asiaa yleensä. +Sinun sydämmesi ei ole mukana taistelussa, sinä puhut lämpöisesti ja +ylevästi tästä asiasta, sillä sinä olet vapaa. -- Nyt hän yht'äkkiä +tunsi, mikä syvä juopa heitä erotti, sisarta ja veljeä, toisistaan. -- +Minun on toista, minun sydämmeni on myös osallisena taistelussa. + +Hän vaipui kokoon, kyynäspäät painuivat polvien varaan ja pää syvälle +olkapäiden väliin. Hänen silmänsä himmenivät, hän katseli miettivästi +eteensä ja näki merten ja arojen takaa nuoren, ruusuisen muodon +säihkyvine, lämpöisine katseineen, näki pienen hienon lapsenpään +vaaleain kultakiharoiden keskellä, ja hänen sydämmensä oli niin hellä +ja lämpöinen. -- Hanna, sanoi hän, Hanna... + +Oli niin hiljaista huoneessa kuin äsken ruumiin vielä ollessa siellä. +Hanna oli poissa. Erik istui yksin siinä suuressa huoneessa. Seinältä +katseli eräs hänen esi-isistään, suuri sotapäällikkö, alas hänen +puoleensa. Hänen petolinnun-muotonsa tuimine katseineen ja ankaroine +silmineen -- kaikkein niiden hienostuneiden tyyppien alkukuva, joita +sitte on suvussa esiytynyt -- näytti Erikistä katselevan +halveksivaisesti, jopa perin ylenkatseellisesti alas jälkeläiseensä. + +Erik nousi ja läksi etsimään Hannaa. Hän oli mennyt ulos. + +Tämä oli viimeinen kerta elämässä, kuin sisarukset puhelivat siitä, +joka heillä oli lähimmin mielessä. Sittemmin ei enää koskaan tullut +vaihdetaksi siitä asiasta sanaakaan, He olivat erossa ainiaaksi. + + * * * * * + +Viikkokauden kuluttua sai Erik vaimoltaan kirjeen, lämmöstä ja +hellyydestä hehkuvan kirjeen, jossa hän liikuttavalla tavalla esitti +surunsa siitä, että ei voinut olla hänen luonansa nyt, kuin häntä oli +kohdannut onnettomuus. + + + + +XIV. + + +Erikille ja Helenalle uudistuivat Krimin matkat ja kaikki niihin +kuuluvat asianhaarat kolme vuotta peräkkäin. Krimin niemeltä +matkusti Helena nyt, kuin vanha vapaaherra jo oli kuollut, suoraan +Haapakoskelle. Siellä hän oleskeli pohjolan kauniin ja lyhyen kesän. +Sinne veti hän myöskin Pietarista sukulaisensa Koshelskyt sekä muut +ystävänsä ja seuralaisensa. Siellä viihdyttiin hyvästi siinä kauniissa +paikassa. Aikaa kulutettiin loppumattomilla keskusteluilla tärkeimmistä +pukeutumis-, arvo- ja ylennysasioista, ja väliin aina tehtiin +kalastus-, metsästys- ja huvimatkoja milloin minkinlaisilla vaunuilla. +Vanhan vapaaherran aikana oli talli ollut vähimmin hoideltu osa +Haapakoskella, mutta nyt uuden sukuperintöläisen aikana oli se +paraimmin hoidettu ja huolellisimmin varustettu kaikesta koko tilalla. + +Kuin Erik saapui tavalliselle kaksikuukautiselle lomalleen +Haapakoskelle, oli seuraelämä siellä jo parhaassa kukoistuksessaan. +Isäntä itse kuitenkin otti hyvin vähän osaa tai ei ollenkaan noihin +kaikenlaisiin matkoihin ja huvituksiin, hänellä oli nyt kylliksi +tekemistä maanviljelyspuuhissa, hän käveli ahkeraan tiluksilla ja +ihmeekseen huomasi, että hänellä oli suuri taipumus tulemaan oikein +innostuneeksi maanviljelijäksi. Siihen aikaan, kuin Erikin perhe oli +Haapakoskella, tuli myös sisar Hanna sinne Hilnäisistä, mutta +ainoastaan lyhyille vierailukäynneille. Hänen ja kälyn väli oli +sellainen kuin tavallisesti sivistyneiden henkilöiden kesken, jotka +eivät voi sietää toisiaan: kylmä ja teeskentelevä. Kohteliaisuutta +käytti kumpikin hyvällä menestyksellä kilpenään, se oli kuin kovaksi +kiillotettu ja runsaasti kaunisteltu irtoseinä: kumpikaan ei +silmänräpäykseksikään joutunut epätietoiseksi, mitä tuon kukitellun +pinnan alla piili. Kartettiin huolellisesti kaikkea, joka saattaisi +loukata, ja erottiin aina hyvää mieltä tuntien siitä, että päästiin +toinen toisestaan. + +Syksyn tultua muutti Horn perheineen lääninsä hallintokaupunkiin. +Helena koetti joka kerran sulautua siihen elämään, mutta turhaan. Kuin +tuli talvi ja poika sairastui kurkkutautiin tuontuostakin, kuin elämä +pikku kaupungissa alkoi jähmettyä ja vetäytyä kotien kätköön, silloin +Helenan henki nousi kapinaan. Hänen oli mahdoton pysyä täällä, mahdoton +itsensä ja pojan tähden. Hän tuli raskas- ja surumieliseksi ja +puolisairaaksi. Ja Erik suostui mihin hyvänsä ennen kuin tahtoi nähdä +lapsen sairaana ja Helenan surumielisenä, sillä hän rakasti vaimoaan +yhtä hellästi kuin ennenkin, ja poika hiipi yhä enemmän hänen +sydämmeensä. Niinpä siitä tuli taas matka etelään tuonne Krimin +niemelle. + +Helena Stålsköld-Horn oli nyt jo neljännen kerran matkustanut Krimiin. + +Hän kirjoitti ahkeraan ja hyvästi. Hänen kirjeensä olivat nyt jo jonkun +aikaa olleet kummalliset vai lieneekö ainoastaan Erik itse niitä +huomannut sellaisiksi. Niissä esiytyi lakkaamatta eräs nimi, joka ei +Erikkiä miellyttänyt, eräs Eugen Aleksandrovitsh Tsherebatshov, jokin +henkilö, joka harjoitti hypnotismiä, spiritismiä ja symbolismiä sekä +oli sitä paitsi taiteilija. Jos, ajatteli Erik Horn, tuo Tsherebatshov +puuhaeli yhtä paljon Helenan kanssa kuin Helenan kirjeet hänen +kanssansa, niin... Ja Erik Horn, muuten niin tyyni mies, tunsi +veressään outoa kuohua ja levottomuutta, ja se kuohu yhä kiihtyi kuten +vesi tulelle asetettuna. Ensin näkyy ainoastaan joku ilmarakkula +nousevan ylös, sitte niitä nousee vähitellen yhä useampia, kunnes vesi +kiehuu, porisee ja kuohuu yli. Alussa Horn halveksivasti torjui +levottomuutensa ja nuo arvolle sopimattomat ajatukset. Mutta mitä +useampia kirjeitä hän sai, mitä kauemmin hän hautoi levottomuuttansa, +sitä sietämättömämmäksi tuli hänelle olo. Entä jos Hanna saisi tietää +tämän, jos hän saisi vettä myllyynsä. Viisas mies, sanoi hän itsekseen, +ei laiminlyö mitään, vaan pitää varansa. + +Huhtikuu oli puolivälissä. Talvi oli Suomessa ollut hirmuinen. Niukasti +oli vielä kevään enteitä. Erik päätti matkustaa Krimiin katsomaan +etelän kevättä ja hämmästyttämään vaimoansa. Hän otti virkavapautta +kolmeksi viikoksi ja matkusti Pietariin. + +Siellä odotti häntä suuri uutinen. Hänen kelvollisuutensa ja +kielitaitonsa olivat herättäneet huomiota, ja hänelle tarjottiin nyt +apulaisen paikkaa maan ylimmän virkamiehen luona. Sitä paitsi, +sanottiin, oli eräs hyvin ylhäinen henkilö puhunut hänen puolestaan, +sisäasiain ministerin "oikea käsi" oli kysynyt, eikö valtioneuvos Erik +Hornia voitaisi käyttää Pietarissa kotimaansa palvelukseen. + +Erik Horn oli kahden vaiheella, hänellä oli niin monta puuhaa +meneillään tuolla omassa läänissä, hän epäili. Epäilyä ei tosin oltu +tässä tapauksessa ollenkaan odotettu, mutta hänelle kuitenkin +myönnettiin neljätoista päivää ajatusaikaa. Erik läksi matkalle. + +Juna kiitää kolisten, puistellen pitkin tasankoa, järvien, niittyjen +ja soiden poikki ja laulaa yksitoikkoista, kumeaa säveltänsä, +tuudittaen väsyneitä matkustajia unenhorroksiin, jossa tilassa varsin +hyvin voidaan kuulla ikkunain ja sikarikuppien räminä sekä +Westinghouse-jarrujen paukahtelemiset käännepaikoissa kuin pistoolin +laukaukset vedessä. + +Yht'äkkiä vavahtaa Erik Horn ja herää. Sisäasiain ministerin "oikea +käsi", hänen paras apulaisensa, mutta sen miehen nimihän juuri on +Tsherebatshov, välähti leimauksen nopeudella Hornin ajatuksissa. + +-- Hän se on, se spiritisti, josta minun vaimoni on kirjoitellut. Ja se +mies tahtoo, että me muuttaisimme Pietariin. -- Erikin sydän oli +pysähtyä sykkimästä, niin hän vihastui tuosta ajatuksesta. -- Kuinka +onnellinen sattuma, että päätin lähteä tälle matkalle. Ja kuitenkin +Helena, hänen Helenansa, jo se ajatuskin on minulle arvoton, sanoo hän, +sitä vastustaen. Mutta mitkään vastalauseet eivät tässä auta. Siitä +koitui hänelle hirmuinen yö. Vasta aamun tullen asettui hänen +levottomuutensa ja hän nukkui pariksi tunniksi. Viimein tuli päivä +harmaana ja värittömänä. Horn katsahti ulos, silmät vielä unisina. +Ääretöntä aroa peitti huhtikuun lumi suurina, kosteina höytyvinä. Maa +oli likomärkä ja likainen. Horn tunsi ahdistusta yön levottomuuden ja +tuskain jälkeen. + +Vielä yksi yö, vielä yksi päivä, pieniä juutalaiskaupunkeja, suuria +likaisia kyliä, honkametsää, joka ei koskaan näyttänyt loppuvan, jää +lakkaamatta jäljelle. Kiitävä vauhti, yksitoikkoinen, tasainen tärinä +vaivuttaa vähitellen Hornin tylsämäiseen välinpitämättömyyteen. + +Toisena päivänä nousee juna ylös arolle. Nyt herää pohjoistuuli ja +ryhtyy huvikseen kilpailemaan höyryhevon kanssa: mahtava kilparatsastus +pitkin laajan Venäjän äärettömiä tasangoita. Vinkuen kulkee pohjatuuli +junan sivulla, kooten matkallaan suuret valkoiset kinokset mäkien +pohjoisrinteille ja notkojen syvyyksiin. Pari kertaa se riemuiten ja +ärjyen kiitää höyryhevon ohitse, ajaen veturin savun samalle taholle, +kuin juna kulkee. Sitte se taas jää jäljelle ja häijyyksissään lyö +vaunujen ikkunoihin ja tunkee kaikkialle raakaa, kosteaa kylmyyttänsä. +Junan kulkeissa Perekopin kannasta ajaa pohjatuuli edellään haisevia +sumuja "kuolleesta" ja "mädänneestä merestä", joita höyryjä +matkustajain on vaikea hengittää. Mutta ei mikään auta, höyryhepo +voittaa taistelussa, ja on jo päässyt edelle. Hengästyneenä ja +läähättäen pitkästä kilpailusta ja ponnistaen kaikki viimeiset voimansa +vetää se junan ylös Jaila vuorten itäisiä rinteitä, pysähtyy ylös +harjulle omituisen, tatarilaismalliin raketun aseman luo hetkiseksi +levähtämään, sammuttaa janonsa kristallikirkkaalla vedellä, jota +kuohuvista vuoripuroista johdetaan suoraan sen pannuun. Tähän pysähtyy +pohjoistuuli voitettuna. Höyryhepo on voittanut ja kulkee nyt +hiljakseen ja lakkaamatta vihellellen vihreitä rinteitä alas kevään +valtakuntaan, jossa taivas on korkea ja kirkkaansininen, jossa ilma +tuoksuu magnolioista, ruusuista ja sitruunamelissoista, jossa +viiniköynnös rakentelee jalavasta jalavaan komeita köynnöksiä, jossa +yksin harmaa vuorikin kuninkaallisesti pukee vakaan otsansa +valkopunaisilla ruusuilla, sinipunervalla cyklamilla ja tummalla, +loistavalla muurivihreällä, jossa kauimpana, tuolla penikulmain päässä, +Tshatyrdagin lumiverhoinen huippu peittyy häikäisevän valkoisiin +kevätpilviin. Ja Erik Horn ihmetellen riisui talvipalttonsa. Tämä +äkillinen, ihmeellisen nopea vaihdos talvesta kesäksi antoi hänellä +viehättävää, keväistä toivoa ja hajoitti hänen synkät ajatuksensa. + +-- Tyhmyyksiä, sanoi hän itsekseen, kuin mieleen johtuivat ne synkät +ajatukset, jotka olivat häntä vaivanneet matkalla. Tyhmyyksiä! Ja +kuitenkin oli siinä kuin jokin piikki hänen sydäntänsä kalvamassa. Ei +hän ollut koskaan ennen tuntenut tuota ahdistavaa vaivaa. No, kohtahan +hän oli tapaava Helenan, ja silloin oli asia selviävä. Helenaa +ajatellessa sykki hänen sydämmensä samalla kertaa lämmöstä ja ilosta ja +toiselta puolen kuitenkin levottomuudesta ja katkeruudesta. + +Hänen matkansa kulki edelleen Sevastopolin kautta ja hän näki suojaa +suomattoman Mustan meren säteilevän kirkkaana, sinisenä kuin safiiri, +kevään pikku aaltojen poimuttelemana. Jäljelle jäivät englantilainen, +ranskalainen ja italialainen hautausmaa niille henkilöille +pystytettyine muistomerkkeineen, jotka olivat kaatuneet täällä +Malakovin, Inkermanin ja Alman taisteluissa 1853-56 vuoden sodassa; +samoin kauniit, viinitarhoilla reunustetut tiet yli vuorten solain ja +sievät tunnelit -- jota tietä on vaikea uskoa kulkevaksi eräässä pyhän +Venäjän osassa -- kunnes hän illan tullen näki Jaltan komeiden, +valkoisten huvilain kohoavan loistavan ja runsaan vihreyden keskeltä. + +Huomasi hän muustakin nyt jo olevansa perillä. Pikku asemain luona oli +kaikkialla kalpeita, kivulloisia lapsia, verettömiä nuoria naisia, +vanhoja halvautuneita ukkoja, hysteria- ja keltatautisia, mutta +varsinkin keuhkotaudin kalpeita, punottavia uhreja. Kaikki ne +liikkuivat varovasti ja hitaasti auringon paisteessa ja etsivät täältä +luonnon ainiaan elvyttävästä povesta terveyden kadonnutta aarretta. +Tämä vastakohtaisuus, nämä kuoleman varmat uhrit kevään nuoressa +valtakunnassa herättivät taas Hornissa synkkiä ajatuksia, jotka hän oli +matkansa viime osalla saanut kukistetuksi. + +Koshelskyn huvila, jossa Helena asui, oli korkealla, Taurian vuorten +jyrkällä rinnepengermällä. Se lepäsi klassillisella pohjalla. Kuin sitä +ruvettiin rakentamaan, olivat paikan omistajat löytäneet ensin vanhan +roomalaisen, kyyhkyslakan muotoisen huoneen ja syvemmältä kreikkalaisen +huvilan pohjamuurit. Sitä paitsi löytyi maan seasta sen ajan rahoja ja +koristuksia, jolloin kolme kymmentä tyrannia hallitsi Ateenassa. +Sittemmin olivat makedonialaiset, pergameneläiset, roomalaiset, +byzantionilaiset, venetialaiset, genualaiset, tatarilaiset ja nyt +viimeksi venäläiset omistaneet tämän kauniin maan. + +Koshelskyn huvilan suurelta, karyateilla koristellulta ja niiden +kannattamalta kuistilta oli ihana näköala pomeranssi- ja laakeripuiden +tummanloistavain lehtien ja Jaltan viereisen pienen laakson ylitse +sille Mustan meren osalle, jota sanotaan vierasvaraiseksi, koska sillä +on täällä, ainoastaan täällä jotenkuten kelpaava satama. Huvila oli +yksinkertaisesti sisustettu, paitsi suurta salia, joka oli komea. +Siihen suureen saliin kokoutui kaksi kertaa päivässä monilukuinen +seurapiiri, jonka Helenan kauneus, rakastettavuus ja lahjakkaisuus sekä +huvilan oivallinen keskiasema olivat sinne vetäneet. Helenan seura oli +tietysti kiteytynyt siihen muotoon, jonka hänen yhteiskunnallinen +asemansa ja nimensä määräsivät. + +Siellä se seurapiiri rajattomasti keskusteli sitä ainetta, joka nyt +veti puoleensa sen huomion kokonaan. Turgenjev sanoo jossakussa +oivallisessa kertomuksessaan, että erään hänen novellinsa henkilöiden +kesken kehittyi sellainen loppumaton yökeskustelu, jollaisia pidetään +ainoastaan Venäjällä, vaan joista ei muissa maissa tiedetä niin mitään. +Täällä Helenan salissa pidettiin ilta toisensa perästä juuri noita +keskusteluja, joita Turgenjev tarkoittaa. + +Siellä oli ihmisiä, jotka tosin kaikki olivat yhtä korkeassa +yhteiskunnallisessa asemassa, mutta muuten niin erilaiset kuin +mahdollista. Pieni ranskalainen mademoiselle Neuville suurine korpin +silmineen, jotka vetivät puoleensa miehiä kuten käärmeen silmät +rastaita: älykäs, sukkela, oikea ranskalaisnainen sellaisena, kuin +Molière on häntä määritellyt, ilman mitään ominaista luonnetta, kokoon +pantu turhamaisuudesta ja mielikuvituksesta. Kreivi Arseniev, +vähävenäläinen tilapäärunoilija, joka ilman spiritismiäkin eli +yläilmoissa. Suuri joukko sairaita ja heikkohermoisia henkilöitä +Pietarin ylhäisestä maailmasta, jotka olivat paenneet Nevakaupungin +talvea ja levotonta pääkaupungin elämää tänne Krimin kevääsen. Kaikkein +näiden joukossa oli jonkinlaisena määräävänä ja johtavana henkilönä +Eugen Aleksandrovitsh Tsherebatshov. + +Tällä seuralla, Helenakin siihen luettuna, ei ollut paljoa tekemistä, +mutta aina se kuitenkin oli puuhassa. Ei mitään asiaa ilmestynyt +Europan taivaalle, joka ei olisi viehättänyt heitä, eikä suinkaan +vähimmin Helenaa. Kiihkolla, joka johtui joutilaisuudesta ja +liekitsevän vilkkaasta mielikuvituksesta, tarttui hän lyhyesti sanoen +kaikkeen. Hän luki dekadenttein ja symbolistein runoja ja kirjoituksia +ja tutki Rose Croixin kalenteria. Jokapäiväisenä lukemisena olivat +hänellä sitä paitsi Sinnetin romaanit kaksinaiselämästä kuoleman +jälkeen. Leo Tolstoin kristillisyhteiskunnalliselle pohjalle +rakennellut mietelmät omisti hän innolla, jopa vallan kiihkeästikin, +mutta ainoastaan mietelminä, ei tosi elämään sovitettavina totuuksina. + +Eugen Tsherebatshov se kuitenkin kummallisine aatteineen antoi enimmän +tekemistä Helenan mielikuvitukselle ja ajatuksille, tuo mies, joka oli +olevinaan filosoofi. Täällä itsevaltiuden povessa, jossa ei ole tilaa +stundistin yksinkertaiselle opille, piti tämä profeetta esitelmiä +jostakin, jota hän sanoi uskontojen evolutsioni-teoriiaksi, ja hän +koetti yhdistellä toisiinsa uusmuotista spiritismiä ja Tolstoin +mietelmiä puhtaasta elämästä ja sielun kurituksesta, todistellen, että +ainoastaan lihan kuolettaminen antoi yksilölle kykyä päästä likelle +henkimaailmaa, käsittää ja nähdä yli-ilmaiset olennot täydessä +loistossaan. + +Hän täytti Helenan ajatukset kaikkein haaveellisimmilla asioilla, +sellaisilla, joita me vasta aavistaen valmistelemme, vaan jotka vasta +kolmas polvi meidän jälkeemme ehkä saa lopullisesti ratkaistuksi. + +Tämä oli Helenan mielestä täydellistä elämää, kun sai olla keskellä +suuria asioita, vapaana jokapäiväisen elämän pikkumaisuudesta ja +poroporvarisuudesta. Tänne näihin keskusteluihin, näiden haaveksimisten +selvittelemiseen hän ikävöitsi Suomen saloilta ja sen äänettömästä, +yksitoikkoisesta elämästä. + +Ja tähän kaikkeen häntä pakotti jokin tyytymättömyys itseensä -- sillä +keskellä kaikkia noita puuhia tunsi hän syvästi kaipaavansa Erikkiänsä, +hellästi rakastettua, ja samalla myös, että hän ehkä teki väärin häntä +kohtaan -- sekä sairaalloinen heikkohermoisuus ja mielen kukistumaton +levottomuus. Mutta kuin Tsherebatshov, filosoofiprofeetta, selitteli, +että kaikki vanhat muodot, joihin meidän sivistyksemme on pukeutunut, +olivat liian ahtaat, liian aineelliset, että ne rajat, joita se +asetteli uskon ja uskottomuuden, tiedon ja tietämättömyyden välille, +olivat turhantarkkojen filosoofein työtä, jonka tähden uuden ajan tuli +niitä melkoisesti siirtää väljemmälle, niin Helena itsepetoksessa, +joka ei ole outokaan, ei tahtonut etsiä tyytymättömyytensä ja +levottomuutensa syytä siitä, josta se olisi ollut lähimpänä löytää, +vaan ajan suuresta tyytymättömyydestä, pessimismistä. Hän tahtoi uskoa, +että hänen kaihoiset tunteensa olivat hengen ikävöimistä pois tuon +tuskauttavan kaavallisuuden tuolle puolen, näkemään sitä, joka nyt on +salattuna, aisteillamme havaitsemattomana. Niinpä Helena ei huomannut +sitä, joka oli lähinnä esillä, mitä hänen tulisi ennen kaikkea tehdä, +vaan hän tavoitteli sitä, jota tarkoin katsoen ei kukaan ollut vielä +saavuttanut. + +Koshelskyn huvilan suuressa salissa vallitsi puolihämärä; ainoastaan +osa lampuista oli sytytetty, sillä kaikki spiritistiset temput +tapahtuvat kuten tietty puolipimeässä. Sali oli järjestetty esitelmän +pitoa varten, tuoleja puolipiirissä pöydän ympärillä, jolla oli kaksi +kynttilää ja lasi sokurivettä. Suuret kirjavat venetsialaislyhdit +levittivät himmeää värillistä valoa vieraille, jotka ihanan illan +houkutuksesta vielä istuivat ulkona huvilan pengermällä. Osa heistä +katseli ulos merelle, joka pitkinä, kuohuvina maininkeina vieri rantaa +vasten ja heiasti yön tummaa sinitaivasta lukemattomine kultatähtineen. +Toiset nojasivat hiljaa keskustellen suoja-aitaa vasten ja katselivat +alas puistoon, jossa tulikärpäsiä lenteli akaasiain hienopiirteisten +lehtien välillä. Oli aivan hiljaista, ainoastaan aaltojen kuohu täytti +ilmaa sopusointuisella kohinalla. Yötuuli, kantaen siivillään ruusujen +tuoksua, löyhähteli lienteästi ja säännöllisesti kuin maan hengitys. + +Oli jo melkein pimeä, kuin Erik Horn saapui Jaltaan. Hän jätti +tavaransa asemalle, otti vuokra-ajurin ja ajoi sillä lähelle Koshelskyn +huvilaa. Sykkivin sydämmin astui hän siitä ylös vaimonsa kotia kohti. + +Siinä astuessaan tapasi hän monta herraa ja naista, jotka näkyivät +olevan menossa huvilaan kuten hänkin. Ylhäällä kuistilla istui jo pari +kymmentä henkilöä, mutta ei emäntää siellä ollut. Juuri Hornin astuessa +kuistille riensi nuori mies ulos salista. + +-- Aletaan, hyvät herrat ja naiset, kuiskasi hän kiihkeästi, mutta +olkaa hiljaa! + +Koko seurue nousi kiireesti, vaan hiljaa. Ovessa tungeksittiin, +jokainen koetti päästä ensinnä sisälle, saadakseen hyvän paikan. Horn +seurasi toisten mukana ja joutui yht'äkkiä tuohon puolihämärään saliin, +erään ratsumestarin ja erään meriluutnantin keskeen. Kaikki se oli +tapahtunut arvaamattoman äkisti; Hornilla ei ollut aikaa miettiä kuinka +hän paraiten hämmästyttäisi vaimoansa. Mutta hänen ei ollut mielensä +oikein hyvä. Herra tiesi, mitä hän oli saava nähdä ja kokea tässä +näiden vierasten ihmisten joukossa. Ei hänelle kuitenkaan jäänyt aikaa +punnita tunteitaan, sillä heti hänen suureksi ihastuksekseen astui +hänen vaimonsa sisään varpaisillaan liihoitellen ja kävi istumaan +eräälle tuolille siinä rivissä, joka oli lähinnä pöytää. Hornin +mielessä väläyksen tavoin kulki ajatus, että nousisi ja menisi vaimonsa +luo, mutta ei ... olkoon menneeksi minä tahdon ensin nähdä, mitä täällä +tapahtuu, sanoi hän itsekseen. Heti sen jälkeen tuli salin +päinvastaiselta puolelta koukkuselkäinen mies väsyneesti ja +laahustavasti astuen ja meni pöydän luo. Horn näki häntä ainoastaan +epäselvästi; vasta sitte, kuin hän istuutui paikallensa, jossa oli +paremmin valossa, oli Horn havaitsevinaan, että hän oli pikemmin nuori +kuin keski-ikäinen mies, kalpea ja suuret pussit silmäin alla, pitkä, +suora tukka, yleensä ei suinkaan miellyttävän näköinen. Hän se oli +Eugen Aleksandrovitsh Tsherebatshov. + +Kuin hän matalalla ja ikään kuin hiljennetyllä äänellä alkoi +esitelmänsä, vilkastuivat hänen silmänsä ja näyttivät juuri kuin +syttyvän, kasvavan ja suurenevan. Mistä puhui hän? Horn kuunteli +tarkkaavasti hetkisen, mutta ei ymmärtänyt niin mitään. + +Hänelle johtui mieleen, kuinka hän ennen muinoin kerran jostakin +virkatoimesta saapui upseerien kokoushuoneesen, kuin bourgogni ja +sampanja jo olivat siellä kyllin kierrelleet. Ilo oli ylimmillään. +Naurettiin hillittömästi sellaisillekin asioille, jotka eivät hänestä +olleet lainkaan huvittavia. Hän ei silloin voinut mitenkään saada +kiinni siitä iloisesta mielialasta, joka koko muussa seurueessa +vallitsi. Hänestä oli tuo nauru tyhjää, tyhmää ja joutavaa, leikinlasku +hävytöntä. Nyt hän oli päinvastaisessa, mutta muuten samallaisessa +tilaisuudessa. Hän kuuli tuota käsittämätöntä puhetta, näki noita +innostuneita katseita, kuuli ihastuneita oh ja ah, näki naisten +poskilla punehtumisen leimoja, näki kuinka meriupseerit silmillään +ahmivat esitelmän pitäjää. Ja hän sanoi itsekseen: joko minä olen hullu +tahi lörpöttelee tuo herra tyhmyyksiä. Mieluisimmin olisi Horn noussut +ylös ja mennyt matkoihinsa, mutta se olisi herättänyt ikävää huomiota. +Sen tähden hän istui kärsivällisesti ja odotteli, muuttuen mielessään +yhä tyytymättömämmäksi. Kuinka tarpeettomaksi hän tunsi itsensä tässä +seurassa! Ja hän surumielisesti katseli Helenaansa. Hän ei näe minua, +ei ajattele minua! + +Huolimatta pikku riidoista, pikku erimielisyyksistä ja kuukausia +kestäneestä erosta -- tahi ehkäpä juuri sen tähden -- oli heidän +rakkautensa pysynyt yhtä hellänä ja uskollisena. Hän tiesi, että, +vaikka Helena kotona oli kuinka kiireessä puuhassa hyvänsä, hän +kuitenkin aina tunsi lämmön, mieltymyksen virtausta, milloin kuuli +hänen tasaisen sotilaskäyntinsä viereisessä huoneessa, sillä silloin +hän myös tiesi Erikkinsä nyt olevan joutilaana ja nyt tulevan hänen +luoksensa. Ja hän puolestaan, olipa kuinka hyvänsä mieltynyt ja +kiintynyt läänin tai tilan asioihin, tunsi ikään kuin itseltänsä +puuttuvan jotakin, jos Helena oli kotona eikä istunut tuossa hänen +kirjoituspöytänsä takana lukemisineen tai käsitöineen. + +Mutta nyt -- mitä oli hänellä täällä tekemistä? Helenan koko sielu +oli tuolla tuon miehen, tuon nimiprofeetan luona. Hän kärsi, +mustasukkaisuuttako vaiko jotain muuta sielullista pahoinvointia, sitä +hän ei voinut itselleen selvittää, sielussa vain tuntui tuskaa. Oh, +ajatteli hän taas itsekseen, naurettavaahan on minun huolia sellaisista +lapsellisuuksista, ja kuitenkin ... hän tunsi sisällänsä kylmän +väristyksiä, juuri kuin keväthallan asettuessa hedelmäpuiden hienoille +ja hennoille kukille. + +Kaikkein näiden ajatusten risteillessä näkee hän itseään kohti +tähystelevinä Tsherebatshovin suuret, syvät silmät. Hän tahtoo niitä +väistää, mutta se ei onnistu. Esittelijä pitää häntä kuin +hypnotisoituna, kuin sidottuna noilla ihmeellisillä, jäykillä ja +kuitenkin haaveksivilla silmillään. Esitelmää oli kestänyt noin puoli +tuntia; silloin herra Tsherebatshov valmistautui lopettamaan, se +voitiin huomata puheen luonteesta. Hän valitsi hienoimpia lyyrillisiä +kuvia, kielen kauneimpia juhlasanoja ja puhui kuvitellulla kielellä +merkillisestä ilmiöstä, jonka olivat huomanneet okkultismin etevimmät +lipunkantajat, jonka totuuden olivat vahvistaneet kuuluisat +italialaiset sielutieteentutkijat Lombroso ja Montegazza, olivatpa itse +Richet ja eräs uskoton arvostelija Charcotin oppisuunnasta olleet +katsomassa sitä koetta. Mutta se koe tuntui asiaan perehtymättömästä +Erikistä niin hullunkurisen suurelta, että hänen täytyi kesken +ristiriitaisten tunteittensa kuohua hymyillä, aivan hymyillä epäilyksen +hymyä. + +Se hymy teki esittelijään selvän vaikutuksen, Hän tuli levottomaksi, +alkoi takerrella, ja etsiä sanoja. Hänen varmuutensa oli kerrassaan +kadonnut, tasaisesti juokseva esitelmä rupesi hajoilemaan. Hänen +sairaalloinen mielensä ja hermostunut luonteensa vainusivat +vastustajaa, hylkäämistä, ehkäpä pilkkaakin. Sitä paitsi olivat nuo +kasvot vieraat, aivan tuntemattomat. Kuinka hän oli joutunut tänne +suljettuun seurapiiriin? Nyt oli esittelijä vuorostaan Erikin katseen +vankina. + +Kuulijat huomasivat jotakin erinomaista tapahtuneen. Kuin lapset, jotka +ovat juuri äsken kuulleet kummitusjuttuja kerrottavan, tunsivat he +vaistomaisesti levottomuutta ja pelkoa. Ruvettiin katselemaan joka +taholle, kunnes viimein kaikkien silmät kääntyivät sinne päin, jonne +huomattiin herra Tsherebatshovinkin silmiään räpäyttämättä tuijottavan. +Helena myös katsahti sinne ja kalpeni; oliko siinä yliluonnollinen +ilmestys vai... + +Mutta kuin Erik hymyili hänelle hellästi, turvallisesti, silloin, vasta +silloin -- sillä eihän kukaan ollut vielä koskaan nähnyt henkien +hymyilevän -- huudahti hän ilosta, ja se huudahdus oli jähmetyttää +montakin pelkääväistä vierasta ja pani monen heikkohermoisen kuulijan +sydämmen rajusti sykkimään. + +Esitelmä loppui äkisti. Helena juoksi miehensä luo, vieraat nousivat +ylös epätietoisina, kummastuneina, levottomina -- kunnes Helena +punastuen ja hymyillen kääntyi heidän puoleensa ja, omituisen +hämmennyksen johdosta löytämättä oikeaa sanaa, lausui kerran elämässään +tyhmyyden: eihän se ole mitään, se on minun puolisoni, minun mieheni +kuvernööri. Minun häijy mieheni, joka on tullut niin äkkiarvaamatta, +niin aivan ilmoittamatta, että vähällä säikyttää minut ja minun +vieraani halvatuiksi. + +Ah, nyt voitiin jo hengittää helpommin. Lamput sytytettiin yht'äkkiä, +ja keskeltä syvintä, jännittävintä mystisismiä ja spiritismiä, +tuolta aivan henkien maailmasta oltiin väkivaltaisesti siirretyt +tavallisimpaan, jokapäiväisimpään todellisuuteen: siinä oli mies, joka +äkkiarvaamatta hämmästytti vaimoansa. Ja jonkinlainen häpeän ja harmin +tunne valtasi Helenan vieraat. Osa heistä heti käytti hyväkseen +häiriötä ja katosi ilman mitään. + +Erik Horn pyysi hymyillen anteeksi, että oli näin tullut häirinneeksi +kokousta. Helena oli jo kokonaan rauhoittunut ja tarjotutti teetä sekä +kreikkalaisia ja turkkilaisia konvehteja, yleinen neuvottomuus alkoi +vähitellen haihtua ja tuo juuri vähää ennen vallinnut mystillinen +mieliala hukkui auttamattomasti leikinlaskuun ja nauruun. Ja +koko kylpyajan kesti tuttujen piirissä huvia tuosta Helenan +ajattelemattomasta: eihän se ole mitään, se on minun puolisoni. Vieraat +käsittivät velvollisuutensa ja viipyivät ainoastaan niin kauan, kuin +säädyllisyys ja kohteliaisuus välttämättä vaativat. Puolen tunnin +kuluttua olivat puolisot jo kahden kesken. + + + + +XV. + + +Ja nyt on hiljaista Koshelskyn huvilassa. Erik Horn tarttuu vaimonsa +käteen, silittelee ja suutelee sitä ja menee hänen kanssansa siihen +huoneesen, jossa heidän poikasensa nukkuu pienessä vuoteessaan. Ja +Marfa, puolisiivoton ja puolialaston kuten aina, nousee kiireesti ylös. + +-- Ah, herra, herra, sanoo hän hämmästyen ja yrittää suutelemaan hänen +kättänsä, terve tuloa, teidän armonne. Ylpeästi näyttää hän pikku +Erikkiä, joka makaa niin hiljaa, kaunis hymy suun ympärillä, joka on +piirteiltään kuin Amorin jousi. Lapsuus herättää eloon uinailevan +myötätuntoisuuden, virittää raikkaita, onnellisia tunteita terveissä +luonteissa. + +Ja suuri Erik on iloinen ja unhottaa kaikki. Hän pusertaa vaimonsa +kättä ja suutelee lapsen pieniä, ruusuisia poskia. + +-- Tiedätkös mitä, on vahinko, että hän ei ole kenenkään näköinen minun +suvustani, sanoo Erik. + +-- Niin, vastaa Helena, kietoen kätensä Erikille kaulaan, minä olen +oikein suruissani, että hän ei ole minun kauniin, muhkean Erikkini +näköinen. Ja kuin Helena nyt kääntää silmänsä kohti hänen silmiänsä, +katsoen pitkään ja suloisesti, jollainen katse välkkyvässä +kirkkaudessaan valaisi kaikki, mitä hänen ympärillänsä oli, silloin ei +Erik enää voinut epäillä, ei olla epätietoinen. Hänen kiusallinen +levottomuutensa haihtui kerrassaan, hän näki, hän tunsi: Helena rakasti +häntä, ainoastaan häntä. + +Ja onnellisina, iloisina menivät he huoneihinsa. + +-- Ah, viimeinkin kahden kesken, sanoo Helena, aivan kahden. Noiden +meitä ympäröiväin muurien ulkopuolella on pimeys, kevätkylmä, makaava +maa ja tähtitaivas. Täällä sisällä on valoisa, lämmin ja suloinen. Minä +istun sinun luonasi, nojaan päätäni sinun olkapäätäsi vasten, ja tässä +hiljaisuudessa sitte hyväilevää, suloista hymyä, lempeitä katseita, +jotka tunkeutuvat sydämmen salaisimpiin syvyyksiin, kauneutta ja +miehuullista voimaa, runsaammin kaikkea tätä, kuin sanoin, kuin +ihmisäänin voidaan lausua ja tulkita. Minä kuuntelen sinun +valtimoittesi sykintää, sinun hymysi syntyy minun kasvoillani ennen +kuin se valaisee sinun muotosi. Sinun ajatuksesi ovat minunkin +ajatukseni, kuin saman linnun kaksi siipeä kantavat ne ylös taivaalle, +mitä me parasta ja kauneinta tunnemme. + +Ja Helenalla on niin paljo kerrottavaa ja kysyttävää, ilta kuluu ja yö +tulee, mutta yhä vielä riittää hänellä puhelemista ja kyselemistä. + +-- Mutta sanos minulle, kuinka sinulle johtui mieleen se oivallinen, se +onnellinen aate, että läksit tänne minun luokseni? Kuinka sait aikaa? +Sinä häijy, olethan tähän asti aina jyrkästi ja itsepäisesti sanonut, +ett'et tule. + +Erik moneen kertaan pyyhki kädellään Helenan kaunista, irtaallaan +olevaa tukkaa pois hänen otsaltansa ja katsoi häneen hellästi, vaan +samalla vähän hämillään, ja sanoi hitaasti: + +-- Kuulehan, Helena, oletko tullut tarkanneeksi kirjeitäsi, mikä nimi +niissä esiytyy useimmin? + +-- Erik Horn, sanoi hän vähääkään arvelematta. + +-- Ei, ei suinkaan. Joka sivulla tapaat toisen nimen ehtimiseen. +Sinulla ei ole muita ajatuksiakaan kuin ne, jotka koskevat häntä. No, +muistuttelehan mieleesi, se on ... ja hän hymyili ja kumarsi kasvonsa +alas hänen puoleensa, niin että tunsi hänen lämpöisen huo'untansa. +Tsherebatshov, sanoi hän äkisti ja nosti ylös päänsä, voidakseen katsoa +häntä oikein silmiin. + +-- Tsherebatshov, sanoi Helena tyynesti, muodon tai värin vähääkään +muuttumatta. Tosiaan, se saattanee olla mahdollista. No entä sitte? + +-- Entäkö sitte. Ymmärräthän, että minä mielelläni tahdoin nähdä +miehen, joka niin kokonaan täytti sinun sielusi ja ajatuksesi. + +-- Ah, siispä mustasukkaisuutta -- ja tyytyväisyyden hymy levisi hänen +nyt punastuville kasvoilleen. Ja luuletko sinä, että minä olisin... Ei, +mutta Erik... + +Ja tosiaan Helenan olikin helppo olla uskollinen. Vallita, ihastuttaa, +tuntea henkensä voima, sitä hän kyllä himoitsi. Sitä voimaansa hän voi +näyttää ainoastaan yhdessä piirissä, naisen piirissä. Tulistuttaa, +innostuttaa, taivuttaa sydämmiä kuin vahaa, saattaa toisen ääni +hiljenemään änkyttäväksi kuiskaukseksi, ylenemään hehkuvaksi +innostukseksi, nähdä punan lentelevän edes takaisin, nousevan ja +laskevan kuumeisilla kasvoilla, tuntea, kuinka katseet hehkuvat ja +jälleen sammuvat, kaikkea tuota hänen tahtonsa oikkujen mukaan, se +riitti hänelle, se oli hänestä elämää. Itse hän sitä vastoin pysyi +luopääsemättömänä, umpimielisenä, innostumattomana, ja tyytyi +ainoastaan siihen, että tunsi rajattoman valtansa. Ja sitäkin valtaansa +käytti hän perin harvoin, hän ei ikävöinyt kiemailemisen ärsytystä, +naisten kateutta eikä miesten kunnioitusta, vaan tahtoi ainoastaan +tietää, että ne kaikki olisivat olleet hänelle tarjona, jos hän niitä +olisi halunnut. + +-- Ah Erik, sanoi hän ja kiersi kauniit, täyteläiset käsivartensa +hänelle kaulaan, sinä et tunne minua. + +Erik hymyili. + +-- Enkö sinua tunne? No niin, kuin nyt läksin kotoani ja saavuin +Pietariin, tarjottiin minulle siellä paikkaa. Minä kysyin, kuka on +puhunut minun puolestani. Ja mitä sain vastaukseksi? Tsherebatshov. +Saatatpa uskoa, että tunteeni eivät olleet kovinkaan iloiset +matkustaessani... + +Nyt syttyi nuoren, kauniin vaimon mieli tuleen ja liekkeihin. + +-- Paikka Pietarissa, sinulle on tarjottu paikka Pietarissa etkä puhu +koko asiasta ennen kuin nyt! Ah, Eugen Aleksandrovitsh on kuitenkin +ollut oikein hyvä. Hänen kauttansa se on, sen profeetan, joksi sinä +häntä sanot. Hänen veljensä on sisäasiain ministerin erityisessä +suosiossa, he ovat muuten sukuakin keskenään ja sitä paitsi hyvät +ystävät aina siitä saakka, kuin he yhdessä kävivät oikeuslyseota +Pietarissa; Eugen Aleksandrovitsh on kirjoittanut veljelleen. +Huomispäivänä pitää meidän kiittää häntä. Oi, Erik, Erik, sinä tuot +kanssasi onnea. + +-- Oletko sinä sitte pyytänyt häntä hankkimaan minulle paikkaa +Pietarissa? + +-- Erik, Erik, kuinka voit sellaista luullakaan minusta. En minä +koskaan sinun tietämättäsi tahdo koskea sinun asioihisi. Ei, mutta kuin +oli puhe Suomesta, sanoin minä ainoastaan sen, mikä oli totta. Minä en +viihdy siellä, minun ja pojan terveys eivät siedä sen maan ankaraa ja +kosteata ilmaa. Minä en ole koskaan pyytänyt... + +-- Kyllä ymmärrän, sinä et ole sitä pyytänyt, minä en ole tiennyt... +Hän ei jatkanut lausettaan, mutta itsekseen ajatteli hän: sehän on +asian luonnon mukaista, siksi se kuitenkin viimein kääntyy, kuin sisar +Hanna ennusti... + +Hänen kasvonsa synkistyivät, hymy kuoli pois. + +-- Mutta Erik, sanoo Helena levottomasti ja kummastuen, tottahan et ole +antanut eittävää vastausta. + +-- Minä en sitä ole vielä antanut, mutta aion antaa. + +-- Ja jäädä Suomeen ainiaaksi... Hänen silmissään näkyi niin suurta +levottomuutta ja tuskaa, että Erikkiä sydämmensä syvyyteen asti +suretti, että tämä maa, joka oli hänen, jossa hän oli onnellinen, jossa +hän tahtoi elää ja kuolla, tosiaan tuotti Helenalle sellaista tuskaa. + +Ja Helena pani henkensä ja sielunsa alttiiksi siihen taisteluun joka +nyt oli alkava. Eivät hänen silmänsä olleet koskaan vielä katselleet +niin kauniisti ja hellästi Erikkiin, ei koskaan vielä hänen äänensä +sointunut niin sulavasti, kuin musiikki suloisimmassa adaagiossa, eikä +hän koskaan ollut ennen ollut niin varma siitä, mihin hän pyrki, mitä +tahtoi. Sellainen varmuus antaa voimaa, ja Helena oli voimakas. +Sellaiseen taisteluun ei Erikillä riittänyt voimia. Laimeat olivat +hänen vastauksensa ja laimeat hänen syynsä Helenan selvien ja varmain +vaatimusten rinnalla. Erik tahtoi saada poikansa kasvatetuksi Suomessa, +hän tiesi sen olleen hänen isä vainajansa tahdon samoin, kuin se oli +hänen omansakin. Suomessa hänellä oli sukuperintönsä, siellä oli hän +jotakin, oli Stålsköld Horn. Hän rakasti pikku kaupunkiansa ja +lääniänsä, josta hän voi kuten ennen muinoin Pietari Brahe sanoa: minä +olin maahan ja maa minuun hyvin tyytyväinen. Hän oli puuhannut +rautatien saantia lääniinsä ja asia oli juuri nyt ratkaistava, hänellä +oli suuret aikeet isojaon pitämisestä, joka oli tuleva sanomattomaksi +voitoksi kansalle, ja viimeksi hän myöskin sydämmestään harrasti +kansakoulun asiaa, ja kaikki ne yhteensä... + +Innostuksen ja viisauden ainaisessa taistelussa viimemainittu joutuu +tappiolle, jos taistelu on lyhyt, vaan päin vastoin, jos taistelu +kehittyy pitkäksi, sillä aika tylsyttää innostusta, mutta päin vastoin +teroittaa viisautta. Tässä oli taistelu lyhyt. Erik oli voitettu, hänen +syynsä heikkonivat heikkonemistaan ja hukkuivat Helenan hartaihin +rukouksiin ja hehkuviin suuteloihin. Kauan ennen, kuin aurinko tuolla +kaukana taivaan rannassa leimuten nousi suojaa suomattoman meren +sylistä, oli Erik Horn antanut vastaukseksi vaimonsa rukouksiin sitovan +lupauksen. + +Herätessään seuraavana aamuna Horn tunsi tyytymättömyyttä siitä, että +oli pettänyt itsensä. Hänen siinä itsekseen pilkatessaan itseänsä +myöntyväisyydestään ja heikkoudestaan aukesivat äkisti verhot, ja aamun +kirkkauden ympäröimänä seisoi Helena ikkunan luona, onnellisena kuin +voitollinen kauneuden jumalatar, pirteänä, ruusuisena ja jo +pukeutuneena, kauniissa aamupuvussa, jonka leveät laskokset ja +pitsikoristeiset hihat näyttivät hänen viehättävät liikkeensä ja +käyntinsä kaikessa arvokkaisuudessaan ja kauneudessaan. + +-- Nouse ylös, unikeko, kello on jo kymmenettä, sanoi hän +miellyttävästi hymyten. Nouse ylös ja tule kuistille, niin saat nähdä +kilpaveljesi. Hän istuu auringon paahteessa kalliota vasten tuolla +noin. Tee odottaa ja aamiainen on valmis. Pikku Erik aivan kuolee +nälkään. Täällä etelässä ollaan hyvin aikaisia. Saamme tuoreita rapuja +ja oikean jättiläiskampelan, joka vielä tunti sitte potkiskeli +säiliössä. Nyt se on aseteltuna öljymarjavuoteelle sitruunapeitteen +alle ja haudattu valkoiseen viinikastekkeesen, joka viini on kasvanut +Tshatyrdagin rinteillä. Sitä paitsi Trapezuntin kirsikoita ja +Bakshiserain mansikoita sekä kaiken muun päälle Voronzovin paraita +viinejä. No, houkutteleeko sinua... Ja Erik nousi heti, pukeutui ja +meni ulos. + +Aamiainen oli laitettu hyvin suurelle pöydälle kuistille. Helena oli +hyvällä aistilla järjestänyt näin tilapäiten pienet ylellisyyskemut. +Pöydän alapäässä oli mustetolppo ja muut kirjoitustarpeet. Erik Horn +heti käsitti tarkoituksen. Tänään oli se sähkösanoma lähetettävä, joka +teki hänen muuttonsa Pietariin varmaksi. Hän oli tunteitten +huumauksessa, hellyyden kuohussa unhottanut, mitä ajatuksia hänen +mielessään liikkui matkalla, tuominnut tahtonsa kuolemaan ja jättänyt +vakuutuksensa oman onnensa nojaan. Hänestä tuntui, kuin olisi jo kerran +ennen, ehkäpä toisessa maailmassa, tämän edellisessä elämässä, kokenut +saman tapauksen, samat tunteet, samat rukoukset, samat huokaukset, +kyyneleet, rakkauden onnen ja ilon ja herännyt siitä, mielessä +yhtäläiset tyytymättömyyden tunteet ja itsesyytös ja suussa samaa sapen +makua. Hän tunsi, että hänen elämänsä halaistiin kahtia. Hän aavisti, +että jokin ratkaiseva, traagillinen kohta hänen elämässään oli tulossa. +Vaikuttaakseen ja toimiakseen täysin määrin tarvitaan tahdon voimaa. +Nyt ne hänessä erotettiin, vetämään kukin omalle tahollensa. Hän tahtoi +yhtä, mutta teki toista; syntyi juopa tahdon ja toimen välille. Erik +tunsi uupumista, huumausta. Ensimmäisen tahdon kirkkaat värit olivat +haihtuneet ajatusten kalpeassa kajastuksessa. Hän tunsi itsensä +haluttomaksi työhön, voimattomaksi, päättäväisyyttä puuttuvaksi. +Tehdäkseen kiusan lyhyeksi, täyttääkseen antamansa lupauksen ryhtyy hän +heti toimeen ja kirjoittaa sähkösanoman, virkkaamatta mitään koko +asiasta. + +-- Papinka, papushka, kuulee hän hienon, livertelevän äänen. Pikku Erik +se siinä riemuiten juoksee hänen luoksensa, ja Helena onnellisena ja +hurmaavana, väriltään pirteänä, elävänä ja hienona, liikkeiltään +pehmoisena, hyväilevänä kuin satujen lumoava meren neito, pitää häntä +kainaloista. Poikanen viedään riemusaatossa paikalleen suuren +kukkakimpun eteen, joka seoittaa tuoksunsa toiseen, joka leviää +mehukkaammasta, mutta siltä yhtä viehättävästä kampelasta, mansikoista, +juustosta, ja Voronzovin paraasta krimiläisestä Xeresviinistä. + +-- Kas tässä, sanoi Helena ja antoi Erikille käteen teaatterikiikarin, +katso tuonne tien poikki, tuota, joka seisoo suuren, harmaan kallion +luona auringon paahteessa ja kuitenkin värisee vilusta. + +-- Missä? Kuka? + +-- Hän tuolla punaisten ruusujen keskellä. + +Erik katsoi sinne. Joku sairas, nenän pielissä ja otsassa kalman väri, +seisoi siellä väristen auringon paahteessa. Tuon ruusukehyksen ja +kuohuvan elämän keskellä näytti hänen laihtunut muotonsa vieläkin +kuihtuneemmalta. + +-- Se raukka on kohta maksava velkansa luontoäidille. Keuhkotauti, eikö +niin? + +-- Niin, juuri niin. Nyt tervehtii hän sinua. Hän on niin hyvä. + +-- Kuka se on? + +-- Sinun kilpaveljesi, profeetta Tsherebatshov, sanoi Helena ja katsoi +hymyillen mieheensä. Mies parka! No, onko mielestäsi mitään syytä olla +mustasukkainen. Mutta kas tässä, ota vielä tämä pala, minä olen sen +itse paistanut öljyssä ja valkoisessa viinissä, öljymarjat ovat +tuoreita. + +Horn laski pois kiikarinsa. Tuo muukalainen tuolla, tuo käsi, heikko +kuin lapsen, kostea ja kylmä ja kohta joutuva mätänemään haudan +mullassa, oli antanut hänen elämällensä uuden käänteen, huomaamatta +ohjannut hänet tielle, jota hän ei tahtonut kulkea, vaan ponnisteli +vastaan, mutta jolle hänen rakkautensa, hänen heikkoutensa ja Helenan +luja tahto hänet kuitenkin veivät. + +Helena aavisti, mitä tunteita Erikin mielessä liikkui. + +-- Me lähdemme, jos tahdot, huomenna sinun kanssasi, sanoi hän +hellästi. + +-- Entä sinun spiritistisi? kysyi Erik, koettaen kääntää asian +leikiksi. + +Helena katsoa tirkisteli häneen veitikkamaisesti. Tässä hänellä oli +Erikkinsä, kuusi jalkaa kolme tuumaa pitkä ja rinta niin leveä, että +Pietarin sotilasräätäli Nordenström vallan hämmästyi, kuin sen ensi +kertaa näki. Ja Helenan spiritismi oli kuin pois puhallettu. + +-- Ah, sanoi hän niin verrattoman leikillisesti, laski kätensä hänen +kaulalleen ja painoi poskensa vasten hänen poskeaan, olethan minulla +sinä. Ja sinä tyytymätön, häijy olento, katso ympärillesi: missä olet +nähnyt sellaista paratiisia kuin "tämä pikku osa Venäjää"? + + + + +XVI. + + +Aamiaiselta päästyä päätettiin lähteä meren rantaan. Erik Horn läksi +edeltä pikku Erikin ja Marfan kanssa. Helena lupasi tulla heti, kuin +ehti vain pukeutua. Yhtymäpaikaksi määrättiin venesilta suuren +kävelytien varrella. Erik astui, taluttaen poikaansa kädestä, alas +pengermältä toiselle heisipuu- ja rantaputki-pensaikkojen välitse, +joissa oli pikku kukkia ryhmittäin. Hän lähestyi kalpeaa miestä, joka +väristen istui auringon paahteessa, kyyristyneenä ruusujen keskeen, +hänen, joka, kuoleman merkki otsallansa, haaveksien katseli ylös +Koshelskyn huvilan kuistille, jossa elämä liikkui kauneimmassa +muodossaan, nuorena ja kauniina äitinä. + +Erik oli jo aivan lähellä herra Tsherebatshovia, kuin pienokainen +äkisti tempasihe irti hänen kädestään ja juoksi sairaan luo. Erik oli +aikonut mennä hänen ohitsensa, mutta nyt hänet äkisti valtasi +kummallinen vienouden ja säälin tunne, seassa myös jotakin siitä +etevämmyydestä, jota kaikin puolin terve aina sydämmensä syvyydessä +tuntee sairasta kohtaan. Niinpä hän meni Tsherebatshovin luo, esitti +itsensä ja pyysi anteeksi, että oli edellisenä iltana tahtomattansa +häirinnyt häntä hänen esittelyssään. + +Tsherebatshov tervehti kohteliaasti Erikkiä ja hänen poikaansa. +Keuhkotautisen raskas katse leimahti, kaksi tarkkarajaista, punaista +leimaa kohosi hänen poskilleen ja koneen tapaisesti, ikään kuin +uneksien, ojensi hän kätensä tervehdykseen. Näytti siltä, kuin hän +olisi tarvinnut aikaa soittaakseen kokoon kaukana harhailevia +ajatuksiaan, sillä vasta sitte, kuin ensin oli hyvän hetken puhutellut +Hornia aivan jokapäiväisillä korusanoilla, kääntyi hän hänen puoleensa, +kasvot jonkun verran elävinä. + +Erikistä tuntui, kuin olisi Tsherebatshov äkisti sanonut itselleen: + +-- Vai niin, sinä olet siis Helena Nikolajevnan mies; no, tuleepa +hauska nähdä, mitä sinussa oikeastaan on. Mutta tämäkin silmänräpäyksen +ajaksi leimahtava tarkkaavaisuus kuoli äkisti kuin kirjava perhonen, +joka lentää palavaan liekkiin, polttaa siipensä ja putoaa maahan kuin +kiemurteleva mato. + +Lopettaakseen keskustelua kysyi Erik tietä rantakäytävälle. + +-- Minä olen menossa sinne, vastasi Tsherebatshov; jos sallitte, saatan +minä teitä. + +Ja kaikki astuivat vitkalleen rinnettä alas käytävälle paitsi pikku +Erik, joka juoksi parin sylen päässä herrain edellä, koko ajan Marfan +vartioimana ja puhelullaan huvittamana. + +-- Te olette etevä taiteilija, on minun vaimoni sanonut, alkoi Erik. + +-- Niin, vastasi toinen hymyillen, minä olin aikoinani sekä etevä että +taiteilija; nyt on kaikki ohitse siitä asti, kuin lakkasin uskomasta +taiteesen ja itseeni. + +-- Minä en käsitä, ettekö usko itsellänne olevan kykyä taiteesen vai +ettekö usko taidetta itseään? + +-- En kumpaistakaan. Näettekö, sairaat puhuvat mielellään itsestänsä. +He ovat itsekkäitä paljon suuremmassa määrässä kuin muut, ja juuri sen +tähden on tervetten niin vaikea sietää heitä. Niin, niin se tosiaan on, +minä olen sen itse kokenut. No niin, koska te kysytte, niin minä +vastaan. Minä en yleensä usko mitään. Minä olen niitä miehiä, joita +arvatenkin olette usein tavanneet Venäjällä, niitä arvostelevia, +epäileviä ja sen tähden suuriin tekoihin kykenemättömiä -- lyhyesti +sanoen nihilistejä. Niin, käsittäkää sanani oikein, en niitä halpoja, +törkeitä pahantekijöitä, joissa petomaisuus ja siihen taipumus +kehittyvät samassa määrässä, kuin heitä pettää usko elämään, sen +tarkoituksenmukaisuuteen, jopa sen välttämättömyyteenkin. Ei, minä olen +epäilijä, pessimisti kuin kaikki maailman hienoimmat ja jaloimmat +henget aina siitä ajattelijakuninkaasta, joka huomasi kaiken olevan +katoavaisuutta ja turhuutta, hamaan Schopenhaueriin asti. Yhteen asiaan +uskoin minä kauimmin: taiteesen. Mutta ehkä teitä väsyttää kuulla minun +ajatusteni leikkiä? Näettekös, minä olen jo poissa tästä elämästä, +tästä maailmasta. Ei minulla ole täällä mitään tekemistä. Käteni eivät +enää tottele minua, maalilautanen painaa minua, voimat pettävät. +Ainoastaan yksi maailma on minulla vielä, jossa liikun yhtä vapaasti +kuin ennenkin. Niin, ehkäpä hermojeni herkkätuntoisuuden ja ajatusteni +ainaisen harjoituksen tähden vapaamminkin ja helpomminkin kuin terve +ihminen. Se on ajatusten maailma. + +-- Minä pyydän, jatkakaa, minun vaimoni on kirjoittanut teistä, minä +olisin kiitollinen, jos saisin kuulla... + +-- Ei, minä se kiitän ja minä se olen kiitollinen. Ainoastaan silloin, +kuin saan selitellä ajatuksiani, tunnen vielä eläväni tässä kauniissa, +mutta hirvittävässä maailmassa -- muuten istun untelona kuin paleltunut +varpunen. Ajatus tulee selväksi vasta silloin, kuin se puetaan +sanoihin. Sana se on ajatuksen selvitys, sen muoto, vaikkapa paha kyllä +myös sen rajoitus, sillä ajatus eräissä tapauksissa menee sen rajan +ulkopuolelle, jossa sanat loppuvat. + +Näettekös, minun mielestäni on taide ainoa totinen, ainoa pysyväinen +maailmassa, ainoa, jonka perään kannattaa pyrkiä täällä alhaalla, +ainoa, josta ei voi olla mitään eri mieliä. Uskonlauseittemme kyllä +pitäisi olla kaikkein varminta, kuin meillä on, mutta joka +kolmantenasadantena vuonna muodostellaan ne uusiksi, kuin sitä ennen on +kidutettu, vainottu ja poltettu toisiaan. Meidän autuudentoivollamme, +kuten papit sanovat, on kevyt ankkuri. Uskon lauselma, jonka me +tunnustamme ja hyväksymme, hyljätään ja tuomitaan Roomassa, Genevessä, +Erfurtissa, ja päin vastoin, ja vielä tänäkin päivänä on vastaus +löytymättä Pilatuksen kysymykseen: mikä on totuus, eikä suinkaan sen +tähden, että siihen ei olisi koskaan kukaan vastannut, vaan sen tähden, +että vastauksia on niin kovin monta. Taide on vahvempi kuin roomalainen +oikeus, lujempi kuin 89:n perusteet. Mitä on jäljellä Kreikanmaan, +Rooman, Arabialaisten tavoista, laeista, yhteiskuntalaitoksesta ja +vallasta? Ei muuta kuin Sofokleen murhenäytelmät, Venus Milolainen, +Virgiliuksen runot, Tuhat ja yksi yötä -- yksin satukin elää kauemmin +kuin todellisuus. Renaissansin taisteluista, voitoista, uskosta, opista +ja väitelmistä on jäljellä Dante, Rafael, Leonardo da Vinci. Ja kuin +nykyaikainen Europpa hajoaa liitoksistaan ja kukistuu, jää sen haudalle +muistopatsaiksi Hamlet, la Mancan ritari, Rousseaun Emile, Mozart ja +Faust. Yhteiskuntalaitos, uskonto, lait, jopa siveysoppikin +vaihtelevat, ainoastaan taide on pysyväinen, kukistumaton, kuolematon, +ainoastaan sitä kannattaa tavoitella. Kaikki muu on utukuvia, +mielikuvituksen luomuksia, jotka haihtuvat kuin aamusumu auringon +paistaessa niihin. Kaikesta muusta, mineralogiasta, botaniikasta, +fysiikasta, voi olla eri mieliä ja kaikki se on muuttuvaista, ja jos +siinä on jotakin totta, on se olemassa ainoastaan sitä varten, että +muodostaisi niitä nesteitä ja sitä mehua, joiden äärimmäinen tarkoitus +on kasvin ravitseminen, sen kasvin, joka kannattaa elämän ja +sivistyksen kukkaa: taidetta. + +Ainoastaan taide on pysyväinen ja verraten kuolematon. Niin, paha +kyllä, ainoastaan verraten kuolematon, sillä se on lakkaamattomassa +riidassa kaikkivaltiaan, julman luonnon kanssa. Luonto on meidän +kiukkuinen vihollisemme, riidatta ja taistelutta ei se anna meille +mitään, ei Feidiaan kuvapatsaita, ei Mozartin musiikkia, ei +Shakespearen draamoja. Lyhyen, hengästyksiin asti hätäisen, taistelevan +elämämme ajaksi riistämme nämä aarteet, nämä hengen lahjat itsellemme, +ja voi meitä, jos hetkeksikään jätämme ne suojelematta ruosteelta ja +koilta, kosteudelta ja kuumuudelta. Luonnon tutkijat sanovat, että, jos +meidän maatamme eivät pilvet verhoaisi, yksi yö riittäisi sen lämmön +haihtua pois niin tyyten, että tämä ihana kiertotähtemme muuttuisi +jäämöhkäleeksi. Ja minä sanon, että, vaikka tuhannet säilyttävät ja +suojelevat, mitä muutamat ovat luoneet ja meille antaneet, ne aarteet +kuitenkin murenevat päivä päivältä. Unhotuksen verho on kerran peittävä +niitä, tuli kuluttaa ne, kosteus hajoittaa ne. Miksi siis uskoa noiden +haurasten esineiden pysyväisyyttä, jotka ijankaikkisuuden reunalla +muodostuvat tomusta ja joutuvat sellaisten päiväkauden eläväin +korentojen suojeltavaksi kuin me. Hirmuinen luonto heittää +lemmettömästi meidät ulos maailmaan samoin, kuin sydän viskaa +valtimoihimme pisaran verta, pitämättä vähääkään lukua siitä, antaako +tämä pisara voimaa aivojemme soluille aiheeksi hyvään vaiko pahaan +tekoon. Ja vieläkin julmempaa: ainoastaan meille on annettu kykyä luoda +taideteoksia, joita me kaikin tavoin puolustamme luonnon kaikkivaltaa +vastaan, vaan jotka se kuitenkin aikain lopussa väkisin ottaa meiltä. +Katsokaas, nämä kiusaavat ajatukset ovat musertaneet minun taiteeni +jo kauan ennen, kuin ne näkymättömät voimat, jotka nyt tekevät +hävitystyötänsä minun sisälläni, ovat päässeet tarkoituksensa perille. +Ja kun kaikki ajattelu johtaa meitä siihen, että elämä on taistelua +harhakuvista, taistelua suuresta "ei mitään", niin minä kuten tuhannet +muut, jotka eivät ole tahtoneet vaipua epikurolaisten törkeään oppiin +-- kuten tiedätte, epäilijät helposti siirtyvät Epikuron ihailijoiksi +-- olen siirtynyt spiritismin alalle. Se muuten on huono sana, ei +ollenkaan vastaava ajatusta, jota se edustaa. + +-- Tiedättekö, Eugen Aleksandrovitsh, onpa tämä kummallista, sanoi Erik +hymyillen: minä olen nähnyt arot, olen kuullut puhuttavan venäjää +ympärilläni, olen ratsastanut kilpaa pohjatuulen kanssa; mutta niin +elävästi kuin nyt teitä kuullessani en ole koskaan tuntenut olevani +Venäjällä; tässä minulle mieluisessa maassa, jossa olen elänyt ja +taistellut niin monta vuotta. Joku suuri ajattelija on teistä kerran +sanonut, että te juoksette nuoran päähän asti. Te ette pelkää +johtopäätöksien liiallisuuksia. Ei hyvässä eikä pahassa kukaan pääse +nykyään niin pitkälle kuin te. Mutta te tavoittelette mielikuvituksen +haaveita, jotka ovat saavuttamattomia. Katsokaa itse omia johtajianne +ja minkä eteen he työskentelevät. Eräät heistä, slavofiilit, tahtovat +painaa yhtäläisyyden leimaa 115 miljoonaan ihmiseen teidän maassanne. +Se on hyödytöntä, tarpeetonta ja mahdotonta, sillä yhteys ei ole mikään +yksimuotoisuus, yhteys on ihmisten sydämmessä, ja sitä ei saavuteta +väkivallalla, vaan sovittelemalla... Osa taistelee hävittämisopin +puolesta, rakentaakseen nykyisten olojen raunioille kenties minkä +tuulentupaisen valtiomuodon. Osa tahtoo tarttua miekkaan slaavilaisten +veljein hyväksi; uskokaa, se on kaksiteräinen miekka, joka haavoittaa +omaa herraansa. Sen sivaltaminen on lämmin, suuri ja jalo ajatus, mutta +se on nurinpäinen, hyödytön, se tulee kalliiksi. Se kääntää vain +huomion pois siitä, joka on lähinnä, mitä täytyy tehdä kotona, +kotimaassa, pois tuosta ikävästä, jokapäiväisestä, vaivalloisesta, +josta ei kukaan puhu, joka tapahtuu hiljaisuudessa ja kenenkään +huomaamatta. Eugen Aleksandrovitsh, te olette kauas katsova mies ja +näette suuria, etäisiä katsottavia, mutta lankeette edessänne olevaan, +pieneen myyrän multaläjään. Ja myyrän multakasa on köyhä mushikka +kylässään, jossa hän tehdä raastaa työtä jokapäiväiseksi leiväkseen. +Siinä on se velvollisuus, joka on lähinnä, siinä on työ, joka... + +Erik Horn ja Eugen Aleksandrovitsh katselivat ääneti tuolla ulkona +vieriviä, suuria, vihreitä laineita, kuinka ne likempänä muuttuivat +välkkyvän sinisiksi ja lähinnä rantaa kimaltelevana ainejoukkona kuin +sula emalji ja kulta juoksivat väriään vaihdellen ja vavisten rannan +kiville. Kivien luona leikitteli pikku Erik raakun kuorilla ja +hiekalla, vapaana kaikista maailman huolista. Ylhäällä ilmassa oli +sitte jotakin, joka veti sen koko huomion puoleensa. Äkisti juoksi +poikanen isänsä luo. + +-- Papinka, papushka, kas kas -- ja pienellä, paksulla sormellaan +osoitti se kohti taivasta. Erik ja sairas katsahtivat ylös. Korkealla +ilmassa näkyi joukko muuttolintuja, jotka kiilan muotoisessa +järjestyksessä lensivät kohti pohjoista. + +-- Ne ovat kurkia, jotka taas matkustavat ylös Suomeen, kaukaiseen +pohjolaan, sanoi Eugen Aleksandrovitsh. + +Horn katsahti vielä lintuihin. -- Sinne Suomeen minä en enää koskaan +pääse, ajatteli hän surumielin itsekseen. Hän tunsi katselleensa +korkeita, kaukaisia pyrintöjä kuten tuo kauas katsojakin, vaan +jättäneensä hyödyllisen työn, joka on välttämätöntä, jättäneensä sen +maan, jossa hänen lapsensa pitäisi kasvaa. + +-- No, rakas Erik, kuului Helenan ääni, onko ihme, että olen saanut +tarhaan etsiä sinua täältä alhaalta, sinähän olet aivan yläilmoissa, +olet vallan muuttanut ylös pilvilinnoihin. Hyvää huomenta, Eugen +Aleksandrovitsh. Ja sinä, äidin pikku Erik, mitä sinä sieltä ylhäältä +tähystelet? + +Kaikki heräsivät unelmistaan. Eugen Aleksandrovitsh tervehti +kohteliaasti ja kunnioittavasti. Helena kävi istumaan Erikkinsä +viereen. + +-- Me katselemme, kuinka kurjet muuttavat kotiin Suomeen, sanoi Erik, +äänessä hiukkanen mollisointua, josta Helena saattoi arvata hänen +ajatuksensa. + +-- Ja siitä sinä jo saat koti-ikävän, vaikka vasta eilen tulit vaimosi +ja lapsesi luo. Eugen Aleksandrovitsh, jatkoi hän, tiedättekö, että +minä olen äärettömän mustasukkainen jotakuta kohtaan, joka niin +kokonaan vetää puoleensa minun mieheni ajatukset ja tunteet, että ei +enää voi sanoa hänen kuuluvankaan minulle. Hänen enin aikansa ja paras +aikansa kuluu sen jonkun tykönä. Me saamme ainoastaan jäljelle jäävät +murut, joita se joku ei tahdo eikä tarvitse. + +-- Ja kuitenkin, sanoi Erik katkerasti, jätän minä kaikki, seuratakseni +sinua. + +Eugen Aleksandrovitsh, herkkätuntoisempi kuin paras sismograafi, joka +ennustaa tulevia maanjäristyksiä, oli istunut ääneti koko tämän ajan. +Nyt hän nousi ja sanoi jäähyväset, puristaen Erikin kättä. Puolisot +jäivät kahden kesken. Keskellä häikäisevän kirkasta, lämpöistä auringon +paistetta oli synkkä varjo hiipinyt heidän päällensä, heidän väliinsä. + + + + +LOPPULUKU. + + +Ja vuodet vierivät hiljaa ja huomaamatta kuin pehmoisilla siivillä. +Erik Horn pysyi paikallaan Pietarissa korkeimman suomalaisen +virkamiehen apulaisena. Vapaaherra Hornilla ei ollut paljoa tekemistä, +päivänsä kulutti hän vierailuilla ja illat loppumattomalla +vistipelillä. Hän oli ainiaan yhtä hyvä, yhtä hyvää tarkoittava ja +yhtä oikeudentuntoinen. Milloin hän joskus oli osallisena meidän +maatamme koskevissa neuvotteluissa, näkyi hänessä kyllä harrasta +suomalais-isänmaallista henkeä, mutta hänen suuri kohteliasuutensa ja +hyvyytensä voittivat hänen lujuutensa. Hänen tahtonsa teräs, joka ei +ollut koskaan ollut parasta lajia, oli nyt jo pehmennyt. Vuosi vuodelta +tuli hänen yhä vaikeammaksi sanoa "ei". Jäntevyys, kauan koettelematta +ollut, huomattiin veltostuneeksi, jos sitä milloin tarvittiin. Maanpako +alkoi näyttää turmelevaa vaikutustaan. Hienot juuret, jotka olivat +vielä sitoneet häntä kotiinsa, katkeilivat toinen toisensa jälkeen. +Hänestä ei tullut sitä, joka hänestä olisi voinut tulla, jos hän olisi +pysynyt siinä aukossa, jossa häntä tarvittiin. Hän tunsi itsekin tuon, +ja usein hänen ajatuksensa retkeilivät entiseen onnelliseen ja +toimeliaasen aikaan tuolla pienessä läänin pääkaupungissa ja köyhässä +läänissä, johon hän oli uhrannut elämänsä paraan työn. Jos on totta, +mitä eräs suomalainen kirjailija sanoo, että elämä on itsensä tekeminen +tarpeelliseksi ja että onni on tieto siitä, että on tarpeellinen, niin +Erik Horn olisi ne molemmat saavuttanut tuolla, ainoastaan tuolla +ikävässä, yksitoikkoisessa läänin hallituskaupungissa, joka hänellä eli +lämpöisessä ja rakkaassa muistossa. Ja hallitsevain henkilöiden kesken +leikillisesti sanottiin, että, jos nuo X-kaupungin porvarit esittivät +jonkun anomuksen, silloin salaneuvos Horn elpyi, saadakseen tahtonsa +hyväksytyksi. + +Helenan rakkaus Erikkiin oli yhtä lämmin ja voimakas kuin aina, hän +osasi siihen sovittaa suloutta ja hienoutta, joiden ei käy sanoa olevan +joka naisella synnynnäisinä, mutta sille rakkaudelle ei kasvanut mitään +siipiä, jotka olisivat kantaneet sen korkealle ylös oman minän +piiristä. Se rakkaus sisälsi hänen miehensä, hänen poikansa ja hänet +itsensä, mutta siihen se rajoittuikin. Tämän keskenäisyyden syyt +mainittakoon lyhyesti. + +Koko 40-luvun Venäjä on hegeliläinen, kaikki sen johtavat taiteilijat +ja henget ovat hegelianismin ilmauksia, paitsi Dostojevski -- ja onko +hän johtava henki, siitä kiistellään vielä tänäkin päivänä. Hegelin +filosofialla on Venäjällä kaksi päinvastaista suuntaa: slavofilismi ja +länsimaisen sivistyksen ystävyys. Helena Nikolajevna oli kasvatuksensa, +Venäjän tasankoluonnon suuren ja hartaan ihailunsa sekä Marfan laulujen +ja satujen johdosta vihamielinen viimemainittua pyrintöä kohtaan. +Ensimainittuun hän ei myöskään yhtynyt, rakkaudesta mieheensä ja +arkatuntoisuudesta hänen asemaansa kohtaan. Sen tähden hän syvälle +koskevissa asioissa -- ja sellaisia sattui ehtimiseen hänen tiellensä +-- joutui olemaan aivan mykkänä. Mutta vaikka hän ei sanoin mitään +lausunutkaan, niin asianhaarain voimasta, joiden luomisessa hän itse +oli osallisena, ja samanmielisyyden voimasta koko hänen elämänsä oli +samanlainen kuin tien viitan: se ei sano mitään, mutta osoittaa +lakkaamatta samalle taholle. Seisominen paikoillaan henkisellä alalla +on mahdollinen ainoastaan lyhyen hetken, levähdyksenä, voimain +kokoomisena uuteen edistykseen; missä sitä lepoa luonnottomasti +pitennetään, seuraa siitä henkinen taantuminen. Niin kävi Helenalle. +Altruismin ylevästä opista, joka on syvimmälle kätkettynä +hegelianismissa, vaipui hän itsekkäisyyteen, joka niin usein tulee +ylimpäin kymmentuhansien kiroukseksi. Hän oli vaipunut siihen +hedelmättömään halvaustilaan, jonka tuntomerkkinä on: varakkaat ovat +onnelliset. + +Vapaaherratar Helena Horn oli kehittynyt hyvin maailmanviisaaksi +naiseksi, hän oli hankkinut itselleen suuren seurapiirin ja oli +erittäin suosittu korkeimmissa piireissä. Hänellä oli tuota tyyntä, +tahtomattansa tunkeilevaa suloutta, joka on hyvien ja rakastettavien +itsekästen omituisuutena, sitä suloutta, jossa vilkkaus on lämmön +sijassa, lukuoppi ja kokemus elämän runouden ja tunteen sijassa, +kaupunkilainen käytös hyväntahtoisuuden ja hyvyyden sijassa, jossa +kaikki, jonka pitäisi tulla sisältä päin, lämmittää sielua ja valaista +koko olemusta, tulee ulkoa päin, on opittua, muualta saatua, +taitomaista. Mutta nämä itsekkäät eivät siedä vastaan sanomista, he +ovat itsevaltiaita eivätkä kärsi itsenäisyyttä. Tämä itsekkäisyys se +saattoi hänet aivan aristelematta vetämään miehensä pois siltä +toimialalta, johon hän kerran oli niin sydämmestään mieltynyt, jossa +hän oli tuntenut itsensä onnelliseksi ja ollut hyödyllinen muille. Tämä +itsekkäisyys se teki, että hän, ollen vapaa kaikista velvollisuuksista +sitä maata kohtaan, johon hänen miehensä oli kuulunut, hetkeäkään +arvelematta pyrki kotiseutuunsa, jossa kaikki kiihotti hänen omia +elinvoimiaan, mutta jossa hänen miehensä elinvoimat kuihtuivat ja +heikkonivat. + +Poikaansa jumaloitsi hän ja oli valmis hänen tähtensä tekemään ja +kuluttamaan mitä hyvänsä, jopa kärsimään omastakin puolestaan +suurimpiakin uhrauksia. + +Nuoren Erikin kyllästymätön nautinnonhimo ja hillitön juokseminen huvin +pesissä olivat alkaneet tehdä Helenaa levottomaksi. + +Ensi vuodet asui nuori Erik vanhempainsa luona, mutta mitä enemmän hän +varttui, sitä vähempi jäi hänelle siihen aikaa. Milloin hänen, kuten +sanoi, täytyi olla leirissä tai kasarmissa, milloin mennä jonkun +ystävän, ruhtinas Sasdanadchen tai kreivi Korkunovin, luo, jotka kaikki +olivat ystäviä paashikoulun ajoista asti. Erik Erikovitsh oli juuri, +paraillaan huimaavan juhlimisen ijässä. Elämän ilopikari oli hänelle +tarjona täytenä ja kuohuvana, ja hän imi ahneesti itseensä sen +juovuttavaa myrkkyä, ilon soiton pauhatessa hengästyksiin asti hänen +ympärillään. Hänen isänsä ajatteli usein huolissaan tätä kohtuutonta +elämän iloa ja muisti äidinisän kohtaloa. + +Kerran oli salaneuvos nähnyt poikansa eräässä hotellissa mitättömän +asian tähden suuttuvan vallan luonnottomasti tatarilaiseen passariin. +Isä tunsi tuosta suurta vastenmielisyyttä ja sanoi ankarasti ja +vakavasti pojalleen: sinun asemassasi olevan miehen on sopimaton +käyttäytyä tuolla tavalla! -- Erik Erikovitsh katsoi ihmetellen isäänsä +ja ajatteli itsekseen: mikähän ihme nyt on ukolle tullut! + +Isä oli kiivastunut siitä, että hän oli poikansa suuttumuksesta +vääristyneissä kasvoissa huomaavinaan saman ilmiön kuin vanhalla +haidamakilla, tatarilaisruhtinaalla, äidin kantaisällä. + +Surumielissään ja peloissaan pojan tulevaisuudesta kertoi hän +vaimollensa tämän huomion ja samalla muistutti hienolla tavalla +äindinisän kohtalosta. + +Helena kovin peljästyi, ja nyt päätettiin toimittaa Erik pois +Pietarista, sen kiusauksista ja iloista. Sattuikin niin hyvin, että +Suomen kenraalikuvernööri juuri silloin tahtoi vaihtaa ajutanttia, ja +Erik Horn tarvitsi ainoastaan toivoa sitä paikkaa pojalleen, niin sai +olla varma sen saannista. Levollisessa, hiljaisessa Helsingissä +toivottiin sukulaisten seurassa pojan vakautuvan, joka toivo ei +näyttänyt joutuvankaan häpeään. Hän näytti Suomessa johtuneen +mielenmalttiin ja täytti paikkansa moitteettomasti. + + * * * * * + +Haapakoskella oli tyhjää ja autiota. Alakerran suuret, viehättävät +huoneet pidettiin kyllä vuodet päästänsä lämmitettyinä, mutta +viikkokausiin ei siellä käynyt ketään suvun jäsentä. Neiti Hanna asui +läheisessä Hilnäisissä, enimmiten yksinään; silloin tällöin oleksi +Lilly hänen luonansa pari viikkoa. Hanna oli vanhennut ruumiiltaan ja +mieleltään. Hän oli muuttunut katkeraksi; elämä olikin katkerasti +pettänyt häntä. Hänen rakkautensa lempeä nuoruuden tarina oli loppunut +aikaisin. Sitte oli hänen ylpeä unelmansa veljestä rauennut kokonaan. +Vanhan herraskartanon mahtavuuden aika oli, käsitti hän, päättynyt +ainiaaksi. Mitä isä oli tahtonut saada aikaan, se oli Erikin hyvyyden +ja heikkouden tähden mennyt kerrassaan toisin päin, ja nuori junkkeri +-- Jegor -- oli ehkä kerran laittava niin, että vanhuksen lahja oli +tuleva kiroukseksi isänmaalle. Viimein oli myöskin unelma isänmaasta, +sellaisesta, jonka hyväksi isä oli työskennellyt, alkanut haihtua. Ja +se kaikki oli vuosien kuluessa koonnut katkeruutta Hannan mieleen, niin +kuin myrkky kokoutuu kyykäärmeen hampaan juureen. + +Kälyänsä hän ei tahtonut koskaan tavata. Kälystähän ne kaikki hänen +kärsimyksensä johtuivat, hän se oli kuluttanut tämän kerran niin +mahtavan historiallisen suvun juuret. Se vaipuu nyt auttamattomasti ja +oli ensi polven aikana häviävä laajan Venäjän alueille. Siellä, sen +suurten sukujen joukossa oli Stålsköld Horn suku, jolla ei ollut siellä +mitään valtiollisia oikeuksia eikä muinaismuistoja, jäävä ainoastaan +uudeksi tulokkaaksi. Yksin sen nimen sointukin, joka tällä puolen +Rajajokea oli niin kuulu, oli siellä todistava sen vierasta, vihollista +alkuperää. Se siellä oli sotkeutuva saksalaiseen tusina-aateliin, jota +yhteisellä Kaarle Kaarlovitshin nimellä katsellaan vastenmielisesti +koko Venäjällä. Helena oli sotkenut maahan muhkean, nelisatavuotisen +sukuhistorian. Hanna ei sitä antanut koskaan hänelle anteeksi, ja jos +Helena Horn tuli Haapakoskelle, milloin neiti Hanna oli siellä, niin +Hanna heti pakeni Hilnäisiinsä. Yhtä asiaa suri hän suuresti: veljen +kylmyyttä häntä kohtaan. Eikä hän kuitenkaan koettanut millään tavoin +lähestyä häntä. Hän kantoi kirvelevää, ikävöivää sydäntänsä ja toivoi, +että veli sanoisi tuon vähäisen sanan, joka jälleen aukaisisi heille +portin lapsuutensa yhteisiin muistoihin, heidän monivuotiseen +ystävyyteensä. -- Erik puolestaan kantoi kipeätä omaatuntoa siitä, +että hänen tähtensä isän aikeet sukuperintöpuuhassa niin huonosti +toteutuivat. Ollen arka nuhteille ei hän uskaltanut lähestyä +sisartansa, vaikka häntä, mitä vanhemmaksi hän tuli, ikävänsä sitä +kovemmin veti vanhan, rakkaan sisaren puoleen. Jos he olisivat asuneet +lähempänä toisiaan, jos he olisivat tavanneet toisiansa useammin, niin +varmaankin olisivat heidän sydämmensä kaikesta ylpeydestä ja +katkeruudesta ja kaikista toivojen pettymisistä huolimatta puhuneet +kuuluvammin ja saaneet aikaan sovinnon heidän keskensä, mutta nyt he +kulkivat yhtäsuuntaisia ratoja läpi elämän, kuihtuen hellyyden +ikävästä, kälyn, matkan ja pettyneiden mielikuvien erottamina. Ja niin +olivat he kulkevat edelleenkin, kunnes heidän elämänsä haihtui. + + * * * * * + +Valtiopäivät olivat olleet neljä kuukautta koolla Helsingissä. +Kaikenlaisten svekomaanein ja fennomaanein, vapaamielisten ja niiden +kesken, jotka ennen kaikkea rakastivat entisiä oloja, oli taisteltu +monta myrskyistä kahakkaa, ja hallituksen esityksiä oli hyljätty +kosolta. Kapteeni Erik Stålsköld Horn oli ottanut sijan +ritarihuoneessa, suvun päänä oli hän istunut suvun kunniakkaalla +istuimella -- tutustuakseen, kuten hän sanoi, Suomen oloihin ja +edistyäkseen Ruotsin kielessä. Erikillä oli uskalias pää ja vilkas +luonne. Huonosti hän ymmärsi ruotsia, mutta kuitenkin kylliksi sen +verran, että voi päivällispöydässä kenraalikuvernöörin luona laskea +leikkiä korkeasukuisten herrain kiihkeistä puheista. Nyt olivat +valtiopäivät loppuneet. Maamarsalkka oli pitänyt puheensa. Vanhimman +kreivin asia oli nyt esittää marsalkalle säädyn puolesta kiitokset ja +ottaa vastaan maamarsalkan sauva. Mutta maan vanhin kreivi oli +sairaana, toinen oli Pariisissa, jossa häntä pitivät lämpöisemmät +harrastukset kuin maan asiat; kolmannella ja neljännellä oli esteitä. +Vapaaherra Erik Stålsköld Horn, ensimmäinen vapaaherroista, nousi. +Vapisematta, kalpenematta piti hän kummastuttavan varmasti huonolla +Ruotsin kielellä seuraavan puheen: + + Yleisen, yksimielisen tyytyväisyyden tunteilla Suomen Ritaristo + ja Aateli otti vastaan tiedon, että teidät, herra paroni, oli + nimitetty maamarsalkaksi. Oltiin varmat, että istuntoja tultiin + johtamaan jo tunnetulla ja tunnustetulla taidolla; toivottiin, + että se tyyni arvokkaisuus ja hyvä käytös, joiden kautta te + olitte saavuttaneet kaikkein suosion, nytkin olivat kaunistavat + maamarsalkan henkilöä. Nämä valtiopäivät puheista rikkaine ja + tuloksista köyhine yhteisistuntoineen ja muine myöhään yöhön + jatkettuine istuntoineen, nämä valtiopäivät, joilla eräs puolue + tässä säädyssä on saattanut Ritariston ja Aatelin alttiiksi + kaikkea muuta kuin miellyttäville arvosteluille, ovat teille + olleet sen laatuiset, että varmaan helpotuksen tunteilla jätätte + käsistänne maamarsalkan sauvan. Mutta toiselta puolen on näiden + valtiopäiväin suotu saattaa puoluekiihkon kuohujen läpi onnelliseen + päätökseen monta asiaa, joihin edelliset säätykokoukset ovat + turhaan tuhlanneet työtä. Kun minun tulee näillä valtiopäivillä + Ritariston ja Aatelin läsnäolevista ensimmäisenä lausua teille, + herra parooni, viimeinen sana, niin en luule voivani tehdä sitä + paremmin kuin esittämällä voimakkaan kolminkertaisen eläköön + meidän jalolle maamarsalkallemme. + +Ensimmäisen säädyn koossa olevat jäsenet katsoivat kummastellen, +muuttuen tyytymättömiksi ja suuttuen tuota nuorukaista, joka oli tullut +ensimmäisille valtiopäivilleen, tutustuakseen Suomen oloihin ja +edistyäkseen Ruotsin kielessä, ja nyt tässä ryhtyi häpeämättömällä +tavalla lausumaan tuomionsa maan kreiveistä, vapaaherroista ja +aatelismiehistä. Jos nyt olisi ollut entiset kiivasluontoiset ajat, +niin olisi haarniskat rämisseet, kannukset kilisseet ja miekat +liekehtineet, eikä jalon vapaaherran henki olisi ollut paljonkaan +arvoinen. Säädyn jäsenet heti sen jälkeen kokoutuivat ja +ritarihuone-järjestys muutettiin siitä päivästä. Tästä lähtein ei +arvoltaan ensimmäisen tullut lausua säädyn kiitosta, vaan sen, jonka +sääty siihen valitsi. + +Nyt oli Erik Stålsköld Horn, Haapakosken sukuperintöläinen, valmis +ottamaan vastaan vapaaherrallisen kruunun perintönänsä ja kaikella +sillä oikeudella, jonka hänen ylhäinen syntynsä, hänen kasvatuksensa +paashikoulussa, hänen osaava käytöksensä, neuvokkaisuutensa ja +valtakunnan kielen taitonsa hänelle antoivat, valmis ottamaan +ohjatakseen kansansa tärkeimpiä ja kalleimpia asioita. Sekä ystävät +että viholliset ennustavat hänelle eri syistä nopeaa ylenemistä; +muutamista asioista ovat he yksimieliset: häntä ei ole pidättävä +mitkään entisyyden muistot, ei kansallinen soaistus eikä tarpeeton +aristeleminen, ja hänellä on ainiaan horjumattomana tukena oleva +sivullaan muhkea, selväajatuksinen ja vaikutusvoimainen äitinsä. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Haapakoskelaiset, by Jac. Ahrenberg + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HAAPAKOSKELAISET *** + +***** This file should be named 18393-8.txt or 18393-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/1/8/3/9/18393/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card donations. +To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/18393-8.zip b/18393-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..92bd379 --- /dev/null +++ b/18393-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..e2247b5 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #18393 (https://www.gutenberg.org/ebooks/18393) |