diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 18348-8.txt | 7933 | ||||
| -rw-r--r-- | 18348-8.zip | bin | 0 -> 93712 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 7949 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/18348-8.txt b/18348-8.txt new file mode 100644 index 0000000..dba9f9b --- /dev/null +++ b/18348-8.txt @@ -0,0 +1,7933 @@ +The Project Gutenberg EBook of Faust I, by Johann Wolfgang von Goethe + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Faust I + +Author: Johann Wolfgang von Goethe + +Translator: Kaarlo Forsman + +Release Date: May 8, 2006 [EBook #18348] +[Date last updated: July 28, 2006] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK FAUST I *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +FAUST + +J. W. Göthen tekemä murhenäytelmä + +I osa. + + +Kaarlo Forsman'in suomentama. + + +G. L. Söderström, Porvoo, 1884. + + + + +GÖTHEN ELÄMÄ JA TEOKSET. + + +Johan Wolfgang Göthe syntyi Frankfurt am Main'in kaupungissa 28 p. +elokuuta 1749. Hänen isänsä, keisarillinen neuvos Johan Caspar Göthe +oli jäntevä, totinen mies, kodissaan täysi yksinvaltias, jonka sana oli +perheen lakina. Äiti Katariina Elisabeth Textor oli aivan toista +laatua: luonteva, hilpeä, sydämellinen nainen, jonka luonteessa hellä +tunne, vilkas mielikuvitus ja selvä järki omituisesti yhtyivät. +Nähtävästi Göthen henkinen äidinperintö oli runsaampi kuin mitä hän +isältään sai periä. Itse hän lausuu: "isältäni sain muhkean muotoni ja +vakavan ryhtini; äiti-kullalta sain iloisuuteni ja pakinoimis-haluni. +Iso-isäni suosi kaunottaria, ja enhän minäkään ole heille nurja". + +Ensi kasvatuksensa Göthe sai kotona. Äiti osasi kehittää pojan +aattelukykyä ja vilkasta mielikuvastinta kertomalla hänelle satuja ja +taitavasti johtamalla häntä itseä muodostamaan satujen loppua. Isä taas +toisin tavoin vartutti nuorta mieltä. Hän kertoi pojalle jonkun jutun +elämästä tai historiasta ja antoi pojan sen johdosta kirjoittaa +mietelmiänsä latinaksi ja saksaksi. Kahdeksanvuotiaana nuori Wolfgang +jo joltisesti osasi ranskaa, italiaa, latinaa ja kreikkaa. Hänen +lapsuutensa päiviltä on säilynyt monta jutelmaa, joista näkyy, että hän +ei ollut mikään tavallinen lapsi. Itsenäisesti arvosteli hän jo silloin +monta asiaa. Kun esim. Lissabonin kaupunki v. 1755 hirveän +maanjäristyksen kautta kokonaan hävisi ja ihmisiä hukkui tuhansittain, +niin tämä kuusivuotias filosofi rohkeni epäillä Jumalan hyvyyttä! + +Kotikoulun avuksi tuli pian elämän koulu kokemuksineen. Varsinkin +vaikutti lapseen suuresti "seitsenvuotinen sota", jonka syttyessä Göthe +itse oli seitsenvuotias. Sota jakoi hänen sukunsa kahteen vastakkaisen +leiriin. Iso-isä vihasi Preussia, isä suosi sitä. Wolfgang ei +välittänyt Preussista; mutta sen uljas kuningas, joka voitokkaasti +taisteli puolta Euroopaa vastaan, oli hänen lempisankarinsa. Eipä hän +vanhanakaan osannut arvostella asioita historialliselta, vaan +personalliselta, paljaasti inhimilliseltä kannalta. -- Pojassa +piileväiset runon ja taiteen siemenet saivat arvaamatta suopean +tilaisuuden itääkseen, kun eräs ranskalainen sotajoukkio marssi +Frankfurtiin v. 1759 ja majaili siellä v:een 1761. Sen päällikkö, +kreivi Thorane, joka asui Göthen kodissa, oli suuri taiteenharrastaja. +Nuori Wolfgang ihastui pian kiihkeästi tähän mieheen, joka opetti häntä +rakastamaan maaluuta ja veistotaidetta. Sitä paitsi kaupungissa +vieraileva ranskalainen teateriseura varhain tutustutti häntä +näytelmätaiteen ja teaterielämän salaisuuksiin. + +Ranskalaisten mentyä opinnot jatkuivat isän johdolla; poika harjoitti +esim. matematiikkaa, muusiikkia, piirustusta, englannin, jopa +hepreankin kieltä. Pitääkseen muistissaan monet kielensä, sepitti hän +romaanintapaisen keskustelun seitsemän sisaruksen välin, jotka puhuivat +kukin omaa kieltänsä; niinpä vanhin veli puhuu saksaa, yksi veljistä on +pappi ja puhuu latinaa ja kreikkaa, kolmas on kauppias ja haastelee +englantia j.n.e. Hänen ensimmäisiä tuotteitaan oli myös pipliallinen +laulu Joosepista ja hänen veljistään. Göthessä tuleva mies +pääpiirteiltään jo kuvautuu lapsessa. Jo silloin ilmestyi hänen +luonteensa pääomituisuudet, nimittäin: varsin monipuolinen, kekseliäs, +ylpeä, vaikutuksille hellänherkkä, huikenteleva henki, joka kuitenkin +aina osaa vaikutelmiansa hallita niihin hukkumatta; keskellä tunteiden +kuohua selvä järki, itsensä hillitsevä ja sääntelevä mieli. Ja -- +tehdäksemme vertailun täydelliseksi -- jo nuorukaisena tunsi hän +sydämessään lemmen ilot ja surut. Suhde Gretcheniin -- niin oli tytön +nimi -- sai sentään pian surullisen lopun, kun Gretchen ei voinut +nuorelle ihastelijalleen antaa muuta kuin sisaren ystävyyttä. Katkeran +surunsa unhotti Wolfgang pian kirjoissaan ja luonnon ihanassa helmassa, +mutta tytöstä sai hän sittemmin esikuvan Faustinsa Gretchenille. -- + +V. 1765 tuli Göthe Leipzigin yliopistoon, jossa hän kohta innolla alkoi +harjotella erittäinkin filosofiaa ja lakitiedettä. Pian suuttui hän +sentään sydämestään kumpaankin. Kuuluisa kohta Faustista luultavasti +kuvailee hänen omaa silloista mielialaansa tässä kohden: + + Siis, veikkoni, ensi paikallen + Collegium logicum pankaatten! + Se hengen hyvin äkseeraa + Ja Spanjan kenkiin pingottaa, + Jott' aatos hiipis hiljaa vaan + Ja varovasti radallaan, + Eik' itsepäisenä hairahtais + Ja ristin rastin reutoa sais. + Nyt kauan teille neuvotaan, + Mi kävi teilt' ennen kerrassaan, + Niin hyvin kuin syönti, juominen, + Ett' yks' kaks' kolm' on tarpehen j.n.e. + + Ja sitte saatte ahkeraa + Myös Metafysiikkaa harrastaa, + Kaikk' ymmärtää, niin mointakin, + Mik' ei mahu ihmis-aivuihin. + Jos käy tai ei käy -- kaikillen + Kyll' ilmestyy sana tenhoinen j.n.e. + +Ja lakitieteestä: + + Sen opin laidan tiedän kylläkin. + Nuo lait ja asetukset vierii + E'espäin kuin tauti saastainen, + Paikasta paikkahan ne kierii + Ja suku ne jättää suvullen. + Typertyy järki, kiusaks' suoja muuttuu... + Voi! miks' oot myöhän syntynyt! + Vaan oikeudet myötä perityt -- + Ihanpa ne jo meiltä puuttuu! -- + +Luentosalit siis Göthe jätti. Sen sijaan hän koko nuoruutensa kiihkolla +syöksihe hurmaaviin huveihin ja elämän kuumimpiin kuohuihin, hyppäsipä +usein senkin rajain yli, mitä katsottiin sopivaksi. Nautintojen +pyörteestä haki hän tyydykettä sielulleen ehkä senkin vuoksi, että hän +samaan aikaan oli alkanut epäillä runollista henkeänsä. Onnellinen +sattuma johti hänet taas löytämään itsensä ja hengettärensä. Hän +rakastui erääsen Anna Katariina Schönkopf ("Käthchen") nimiseen nuoreen +ihanaan neitoon, joka myös vastasi hänen tunteisinsa. Jonkun aikaa +ylioppilas sitte leijui lempensä kultapilvissä, mutta rakkaus, jonka +paras virike on toivo ja epätieto, menetti huikentelevalle mielelle +paraan viehätysvoimansa, sitte kun hän tyynesti sai omistaa +ikävöityänsä. Nyt hän kiusaili kunnon tyttökultaa jos joillakin +epäluuloilla y.m., kunnes Käthchenin rakkaus sammui mielipahan +kyyneliin ja nuorten väli auttamattomasti rikkui. Göthe katui +kevytmielisyyttänsä katkerasti, ja sydänsuru herätti hänessä taas +runonhengen. Hän sepitti näytelmän "die Laune der Verliebten" +(rakastuneiden oikut), jossa hän tietysti muutetuin nimin, +pääasiallisesti kuvaili omaa ja Käthchenin välistä lempisuhdetta. +Seikka on omituinen ja ilmaisee selvästi Göthen koko tulevaista +runoilu-suuntaa. Hänen runoelmansa lähtevät aina omasta kokemuksesta, +kumpuilevat runoilijan sisimmästä sydämestä, kuvastellen +ihanteellisesti mitä hän itse on elänyt, kärsinyt, tuntenut. Runoelmat +ovat siis lähimmässä yhteydessä runoilijan elämän vaiheiden kanssa, ne +ovat tavallaan runollisia "synnintunnustuksia". Kun siis joku tapaus +tai seikka syvästi oli liikuttanut hänen mieltään, muodostui se hänen +sielussaan runolliseksi kuvaksi, jonka esiintuomalla hän samalla +vapautui noista sydäntä sortavista tunteista ja saavutti entisen +mielen-tyyneytensä. Muuten die Laune d. Verl. selvästi näyttää +vasta-alkajan käsialaa; se on laadittu tuohon hempeään italialaiseen +paimenlaulutapaan, jossa rakastuneet pitkissä puheissa surkein suin +laulavat lempensä suruja ja iloja. Enemmin luomis-neroa osoittaa jo +samaan aikaan sepitetty näytelmä "Die Mitschuldigen", joka kuvaa +yhteiskunnallisen elämän yö- ja varjopuolia, joihin Göthe oli +Leipzigissä tutustunut. Mallina oli Molière. + +Nyt oli siis Göthe astunut runon uralle. Ja millainen oli hänen +runollinen suuntansa ja henkensä? Se oli kerrassaan realinen, +objektiivinen. Sen hän jo osoitti sillä, että runoili itse elämiänsä +vaiheita, omia kokemuksiaan. Mielikuvituksen siivillä lentäessään hän +ei koskaan jättänyt silmistään luontoa, elämää, todellisuutta. Saksan +runoilijat yleensä, niinpä esim. Schiller, ovat subjektiivejä, +idealisteja. Sitä Göthe ei ollut. Hän ei tahtonut tyrkyttää luontoon +niitä näitä omia abstraktisia aatteitaan, hän ei jyrkästi erottanut +henkeä ja ainetta toisistaan, vaan juuri aineessa, luonnossa, elämässä +näki hän hengen ja aatteen asuvan. Hänestä oli todellisuus ideaalin +ulko-ilmestymä, jumala kaikkisuuden sielu. Sentähden pyrki hän aina +tuntemaan luontoa sen todellisuudessa, rikkaudessa ja kauneudessa, +näkemään sitä silmästä silmään eikä oman fantasiiansa usvien kautta, +joka antaa vääristellyn kuvan luonnosta. Siitä voi selittää sen +melkein intohimoisen rakkauden, jolla Göthe koko elämänsä tutki +luonnontieteitä; tiedemies siinä raivasi alaa runoilijalle. Hän tahtoi +nähdä olot ja ihmiset _juuri_ niin kuin ne ovat. Sentähden hänen +henkilönsä aina ovat tosi-ihmisiä hyveineen virheilleen, ne eivät ole +sumusta ja auringon-paisteesta kudotuita puolijumalia eivätkä myöskään +paholaisia, vaan ne ovat ihmisiä; kaikkea epämääräistä, haamuntapaista, +pilventakaista hän suorastaan inhoo. Tämänpä objektivisuuden vuoksi +usein sanotaan Göthen enemmin olleen kreikkalaisen kuin saksalaisen +hengeltään. Sama suunta ilmestyy myös kielessä; se on vilkasta, elävää, +sointuvaa, mutta vertauksia ja kuvallisia puheita vailla. Göthe ei +sano, minkä _näköinen_ asia on, vaan _mikä_ se on. Toisin Shakespeare, +tuo muuten suuri realisti, joka uhkuu mitä rohkeimpia kuvia ja +vertuita. + +Innolla rupesi nyt Göthe harrastamaan runollista kasvatustaan. +Ahmimalla luki hän runoilijoita, esim. Molière'ä, Corneille'a, +Shakespeare'ä, sekä saadakseen runouden teorian selväksi, Winckelmanin +ja Lessingin teoksia, erittäinkin tämän Laokoon'ia, jota hän nimitti +"valonsäteeksi pimeiden pilvien halki". Siitä oppi hän m.m., että +runoja toimii mielikuvitusta varten, eikä, kuten kuvaileva taideniekka, +ulkoaisteja varten, joten runojalle kelpaa rumatkin esineet eikä vaan +puhdas kauneus, jota kuvaileva taideniekka suosii. Samaan aikaan hän +piirusteli Öserin johdolla ja oppi "käyttämään silmiänsä", kuten itse +sanoo sekä löysi siten "tien totuuteen ja kauneuteen". Olo Leipzigissä +loppui kuitenkin äkkiarvaamatta kovan taudin kautta, jonka Göthe +sai kaikellaisesta rasituksesta. Ruumiillisesti ja henkisesti +riutuneena palasi hän v. 1768 isänsä luo, joka kylmäkiskoisesti otti +poikaansa vastaan. Pitkä sairauden aika vaikutti hyvää runoilijan +hengelliselle elämälle. Hän avasi koko sielunsa hurskaalle neiti von +Klettenbergille ja tämän johdolla hän loi syvät silmäykset +uskonnolliseen tunne-elämään. Uskonto sai toistaiseksi etusijan hänen +elämässään, hän luki paljo uskonnollisia kirjoja ja miettipä muutella +kristinuskoa uusplatoonisten aatteiden mukaan. + +Noudattaakseen isänsä tahtoa läksi Göthe v. 1770 Strassburgin +yliopistoon jatkamaan lainopillisia lukemisiaan. Nyt onnistuikin +hän paremmin, niin että jo vuoden päästä suoritti oikeudentohtori +tutkinnon. Mutta muutoin olivat hänen harrastuksensa vielä hyvin +hajannaiset. Hän luki rinnakkain lakitiedettä, luonnontieteitä, vanhoja +ja uusia runoilijoita, uskontoa, mystiikkaa, filosofiaa, etenkin +Giordano Brunoa. Tästä usvasta vähitellen selvempi ura aukeni hälle, +kun hän tutustui runoilija Herderin kanssa, joka hiljan Klopstockin ja +Lessingin kanssa oli perustanut uuden runosuunnan vastakohdaksi +vanhalle ranskalais-klassilliselle suunnalle. Herderin seura vaikutti +Götheen syvälti. Hän oppi erottamaan, mikä runoudessa on ikuista, mikä +ajallista ja satunnaista, hän vapautui ihailemasta Ranskan +kirjallisuutta ja rupesi sen sijaan tutkimaan Homeeria, Shakespearea, +Ossiania, Raamatun runoutta sekä saksalaista kansanrunoutta +keskiajalta. Göthe oppi, että runous ylipään on kansallislahja, eikä +mitään hienohenkisten sivistyneiden ylöllisyystavaraa. Runoja laulaa +vaan selvinä säveleinä julki mitä kansan povessa hämärästi polttaa +ja sykkii. Symbolina runoilijan silloisesta saksalaisinnosta +sopinee myös pitää sitä ihailevaa kunnioitusta, jolla hän katseli +Strassburgin komeaa münster'iä eli kirkkoa, tuota germanisen hengen +mestari-luonnosta. Innostuksessaan kirjoitti hän teoksen "Von der +deutschen Baukunst". Samaan aikaan tutustui hän myös noihin +ventosaksalaisiin taruihin Faust'ista ja Götz von Berlichingen'istä. +Muuten runoilijan Strassburgin-aikaa suuresti sulostutti hänen +rakkautensa Friederike Brion'iin, joka oli papintytär sieltä +läheisyydestä. Tämä, ehkä suloisin ja ylevin niitä monia naisia, jotka +luovat ohimenevää valoaan Göthen elämäntielle, antoi sydämensä nuorelle +runoilijalle, ja hänessä siitä syntynyt ylönpaltinen onnellisuuden +tunne loi uuden lennon hänen lyyriselle runoudelleen. Mutta runoilijan +rakkaus väljähtyi pian -- ja ajan sumuihin haipuu silmistämme tuo ihana +naishaamu, joka kyllä olisi paremman kohtalon ansainnut. Kaipauksella +eriämme hänestä. + +Saksan kirjallisuudessa oli tähän aikaan alkanut se huima silmitön +ryntäys vanhaa konventionellia ranskalais-henkistä runoutta vastaan, +joka on tunnettu nimellä "Sturm und Drang" (myrsky ja kiihkokausi). Sen +sotahuutona oli: pois kaikki säännöt ja traditionit! eläköön luonto, +säännöttömyys, alkuperäisyys hurjassa voimassaan ja -- saksalaisuus! +Sen esikuvina olivat Shakespeare, Ossian, Skandinavian jumalaistarut +y.m. Mutta nuorella Saksalla oli nurjat käsitteet luonnosta ja +totuudesta. Luonto oli sen silmissä joku kummallinen yhdyntä +"tulivuorta ja kuutamoa;" luonnon voima sen mielestä ilmautui +myrskyn-purkauksissa, sen kauneus itkustelevassa hentomielisyydessä. +Olla samalla hyrskyisä ja hellä, raivoisa ja kyynelöivä -- nepä +muka neron tunnusmerkkejä. Näin tämä suunta, joka huusi "luontoa +ja totuutta", itse asiassa saattoi epäluonnollisuuteen ja +epätodellisuuteen. Göthekin muutamia vuosia kuului "hyrsky- ja +kiihko-puolueesen" ja loi sen hengessä esm. "Götz von Berlichingen" +ja "Werthers Leiden". Näistä pari sanaa. + +Götz von Berlichingen, tuo kuuluisa rautakourainen, mutta ritarillinen +rosvo, joka, luottaen omaan kykyynsä ja miekkaansa, alinomaa ja +väsymättä tappeli yhteiskunnan ahtaita rajoja vastaan, hän jos jokin +oli viehättävä aihe uudelle suunnalle. Götz oli individualiteetin +taistelu objektivisiä rajoja vastaan; niinhän uusi koulu myös oli +julistanut sodan silloista makusuuntaa ja sen ahtaita sääntöjä vastaan, +vaatien etusijaa indiviidille, luonnolle, vapaudelle. Samaahan +taistelua indiviidin inhimillisten oikeusten puolesta kävi koko +aikakausi piityneitä feodali-oloja ja hallitsevain luokkain +etuoikeuksia vastaan. Siitä ymmärtää sen äärettömän ihastuksen, minkä +Götz nosti. Se herätti henkiin koko tulvan samallaista kirjallisuutta. +Draamana Götz kuitenkin on heikko; se on pikemmin dialogiseerattu +historia, joka uskollisesti on säilyttänyt ajan värit, kuin näytelmä; +se kuvaa kokonaista ajan suuntaa, mutta ei intohimojen taistelua. Siinä +ei ole mitään määrättyä keskus-aatetta, mitään toiminnan yhteisyyttä. +Henkilöt ovat kyllä eläviä, mutta ne eivät yhdy toimintaan ja +vuorovaikutukseen. + +Kesällä 1772 Göthe, Wetzlarissa tutkiessaan valtio-oikeuston +lainkäyttelyjä, taas rakastui -- se on omituisuus hänessä, joka +erottamatta yhtyy hänen runolliseen toimintaansa. Voidakseen runoudessa +luoda naisia, täytyi hänen todellisuudessa ensin mieltyä niihin. Tällä +kertaa hän kuitenkin rakasti yksipuolisesti, sillä neiti Charlotta Buff +-- niin sen kaunottaren nimi oli -- oli kihloissa toisen miehen kanssa. +Samaan aikaan oleskeli Wetzlarissa eräs Jerusalem niminen nuori mies, +synkkämielinen haaveksija, joka niinikään onnettomasti rakasti erästä +nuorta rouvaa, jopa vihdoin alakuloisuudessaan lopetti päivänsä +itsemurhalla. Sovittamalla yhteen nämä kaksi onnettoman rakkauden +tapausta, omansa ja onnettoman Jerusalemin kohtalon, Göthe sai aiheen +uuteen runoelmaan l. romaaniin, nimeltä "die Leiden des jungen +Werthers." Nuori Wertherkin rakastaa onnettomasti erästä Lottenia, on +täynnä sanomatonta kaipuuta, määrätöntä ikävöimistä, on suuttunut +mailmaan ja oleviin oloihin, lukee vaan Ossianin runoja, on hento +heikko olento ja turvautuu vihdoin -- itsemurhaan. Werther oli +henkisesti kipeän ajan tuote. Ihmiskunta oli menettänyt uskonsa ja sen +kera rauhansa ja ilonsa; levotonna ja täynnä kivulloista +hellätunteisuutta se sukeltui luonnon helmaan, sieltä löytääkseen +lohdutusta. Luontoa ylistetään puristetulla ihastuksella, itkua ja +rakkautta suodaan oikein tuhlaamalla. [Sekä Götz että Werther lausuvat +tätä ajanhenkeä, kumpikin eri puoltansa: Götz on taivaasen-ryntääväistä +vapauden halua, Werther sen alakuloista haaveksintaa.] Ajan ääretöntä +kaipuuta ja tyhjyyttä Göthen Werther lausuu sattuvasti ja todellisesti; +siitä se sanomaton mieltymyksen myrsky, millä kirjaa vastaanotettiin +kautta Euroopan. Sitä ei luettu, vaan ahmittiin -- kyynelvirtojen +valuessa. "Weltschmerz" oli saanut elävän muodon; Werther lausui +selvään mitä jokainen sydän tunsi ja tuskaili. Se synnytti koko +sarjan sentimentaalisia kirjailijoita, -- mutta Göthe oli juuri +luomalla tämmöisen teoksen ikipäiviksi vapautunut ajan kipeästä +tunteellisuudesta. + +Göthe piti runohenkeänsä eleillä useilla vähemmillä kappaleilla, sillä +välin kuin hän vakavilla opinnoilla viritti henkeänsä suurempiin +töihin. Näistä kappaleista mainittakoon esm. _Clavigo_, näytelmä, +joka näyttää miten eräs henkilö kunnianhimonsa yllyttämänä polkee +rakkauden velvollisuudet ja siitä rangaistaan. Sitten kypsyi uuden +lemmen-auringon lämmössä lyyrillisiä lauluja ynnä laulunäytelmä _Ervin +und Elmire_, jossa erään lemmityn tytön miellytys-halu saattaa hänen +sulhasensa epätoivoon. Göthen uusi lemmetär oli neiti Anna Elisabet +Schönemann, ikuistettu hänen lauluissaan "Lili'n" nimellä. Vihdoin +Göthe suunnitteli kahta suurisukuista draamaa _Mahomet_ ja +_Prometheus_, jotka ikävä kyllä, jäivät puolimoihin y.m. + +Göthe oli nyt mainio mies. Hänen luonaan kävi Saksan silloiset +kuuluisimmat terveisillä ja v. 1775 kutsui Sachsen-Weimarin nuori, +taiteita ja neroja suosiva herttua Kaarle August hänet hoviinsa. Göthe +tulikin ja jäi Weimariin eliniäkseen. Niinkuin uusi aamu-aurinko nousi +nuori runoilija tälle iloisalle, raikkaalle, vapaahenkiselle hoville, +jonka päätoimina oli huvitukset ia kaunotaide. Hän pääsi ruhtinaan mitä +lähimpään ystävyyteen, jopa kohosi pienen herttuakunnan tärkeimmäksi +virkamieheksi, jonka ylitarkastuksen alle pantiin vuorikaivokset, +sotalaitos, metsänhoito y.m. Hän oli herttuan "oikea käsi" kaikissa +toimissa. Yhdessä he huvittelivat ja hulluttelivat vallattomassa +poikamaisuudessa, yhdessä he myös hoitivat hallitusta ja ahkeroivat +kansan parasta. Näin kului 10 vuotta, jolloin syrjäisempi saattoi +luulla Göthen ihan kyltyneen runoihin ja runottariin. Eipä niin +kuitenkaan ollut. Tosin runoilus paljon sai väistyä käytöllisten +tointen tieltä, mutta eipä hän sittekään antanut runojan hukkua +hovimieheen. Päinvastoin käytöllisestä elämästä valui Göthelle runsas +runouden lähde. Hän kasaili aineksia tuleviin rakennuksiin. +Virkamatkoillaan hän tuli tarkemmin tutkineeksi luontoa ja sen +ilmiöitä; ihmisvilinässä hän oppi oivaltamaan elämää ja sitä oikein +kuvailemaan. Varsinkin hänen sydämellinen seurustelunsa älykkään rouva +von Steinin kanssa verrattomin määrin kehitti hänen henkeään, elvytti +hänen tunne-elämäänsä. Pait' sitä hän ei lakannut itse asiassa runoja +sepittämästä. Hoviteateria varten valahti häneltä tuon tuostakin +näytelmiä, jos kohta osaksi vähänarvoisempia. Paraat niistä ovat: +"Die Geschwister", "Triumph der Empfindsamkeit", jossa sukkelasti +pilkataan Weltschmerz'iä, raikas "Jery u. Bately", suloinen vesi- ja +metsänäytelmä "Die Fischerin" y.m. Lisäksi hän silloin suunnitteli ja +alusteli tai kirjoittelikin suurimpia mestariteoksiaan, jotka myöhemmin +ilmestyivät. + +Syksyllä 1786 lähti hän kuuluisalle Italian matkalleen, josta hän +kahden vuoden päästä palasi "taiteellisesti uudestisyntyneenä." Italia +on historian, kirjallisuuden, maalauksen, musiikin kotimaa; joka +askeleella kohtaapi mitä ihanimpia muinaisjäännöksiä ja suurenlaisia +raunioita -- aiheita historioitsijalle ja taideniekalle. Mutta +omituista Göthen luonteessa oli, että hän ei oivaltanut historian +henkeä; ihanimpain muinaisjäännösten ohitse hän kulki kylmänä. Häntä +ihastutti vaan Italian ihana luonto ja ilmasto, sen tumman sinervä +atsuritaivas, sen meri, sen vehmas kasvisto, sen taideaarteet, mikäli +nää välittömästi kuvastelivat luontoa ja raikasta elämää. Mahtavain +raunioiden kesken Rooman vallan ajalta tutki Göthe kasvien ja kukkasten +elämää, tai harrasti geologiaa ja meteorologiaa. Roomassa valtasi häntä +suuri taide-into; hän kävi kirkot ja galleriat, jopa alkoi itsekin +piirustaa, toki ilman menestystä. Runoja hän ei suuresti sepittänyt +tällä matkalla, mutta hänelle selveni hänen oma henkensä. Hän +huomasi olevansa yksinomattain runoniekka ja heitti pois kaikki +sivuharrastukset, paitsi luonnontieteet, joita hän kiihkeästi rakasti +elämänsä loppuun asti ja joita hän muutamilla tärkeillä keksinnöillä on +melkoisesti vienyt eteenpäin. Runous-oppi ja runoilus pääsivät +sopusointuun. Alusta asti oli hän ollut objektiivinen; tälle suunnalle +antoi Italia uutta elvykettä, kun hän näki saman suunnan vallitsevan +antiikin paraissa teoksissa. Sepä häntä elävästi viehätti, se tuli +hänenkin opikseen. Mitä hän itse oli hengissään tavoitellut, sen näki +hän Italiassa toteuneena. Hän tahtoi esittää luonnon ja elämän niin +kuin ne ovat, ja niin oli antiikikin tehnyt. Itse sanoo hän: "kaikki +taantuvaiset ja hajoomaisillaan olevaiset ajat ovat subjektiivisia; +mutta kaikkein edistyväin aikain suunta on objektiivinen. Henki, joka +pyrkii eteenpäin ja luo suurta, ei sukellu itseänsä miettimään -- se on +kivulloisuutta." + +Italian matkalla valmistui "Ifigenie" ja "Egmont"; siis niistä sananen. +-- Ifigenien aine on muinaiskreikkalainen, mutta henki ja luonteet ovat +uutta. Tyyni rauha ja verraton sulosointu helisee kautta tämän kauniin +näytelmän, joka paremmin on lyyrillinen laulu, kuin näytelmä. +Ristiriidat eivät selvene ulkonaisten tointen tyrskyssä, vaan +henkilöiden sydämissä. -- Mitä "Egmont'iin" tulee, niin tuskinpa lienee +teosta, jota vastaan kritiikillä on niin paljon sanomista ja joka +sittekin on niin kaikkien lemmikki, kuin tämä. Siltä puuttuu draaman +alkuehto: voimakkain intohimojen ristiriita, siinä ei ole toimintaa, +vaan kyllä pitkiä puheita. Se on sarja mitä somimpia kuvaelmia, täynnä +viehättävää Stilleben'iä. Mutta kaikki nuo heikkoudet vajottaa varjoon +Egmont ja Clärchen, nuo loistavat, valoisat, ylevän-ihanat kuvat, jotka +ikipäiviksi painuvat lukijan mieleen. + +Sydän ikävissään palasi Göthe onnensa maasta Weimariin, missä ihmiset +ja olot nyt tuntuivat hänestä varsin ikäviltä ja jokapäiväisiltä. Tosin +herttua vapautti hänet käytöllisistä virkatoimista, niin että +ainoastaan teateri, taiteet ja tieteet jäivät hänen hoitoonsa, mutta +sittekin runoja aina ikävöi unelmainsa maata Italiaa. Väli rouva +Steinin kanssa rikkui. Sen sijaan sai Göthe uuden nais-idealin, +hilpeän, luonikkaan Christina Vulpiuksen, jonka hän vanhoilla +päivillään otti lailliseksi vaimokseen. Tämä lempi innostutti häntä +sepittämään m.m. onnistuneet "Römische Elegien." Pian ilmestyi _Tasso_, +joka myös on viehättävän kaunis, mutta draamana heikko. Siinä +kuvaillaan onnettoman runoilijan sieluntaisteluja ja hyrskiviä tunteita +kanssapuheen, mutta ei toiminnan muodossa. Omituista on, että Weimarin +henkilöitä ja oloja viljalta piilee tässä näytelmässä; niinpä Tasso on +osaksi itse Göthe. Mitä tunteita Ranskan vallankumouksen suuret +tapaukset Götheen vaikutti, ne hän kuvaili muutamiin vähäarvoisempiin +teoksiin, esm. "Der Grosscophta"; "der Bürgergeneral", "die +Aufgeregten" y.m. + +V. 1795 alkaa se merkillinen aikakausi, jolloin hän solmi ystävyyttä +Schillerin kanssa. Itse hän sanoo tästä liitosta: "minulle se oli uusi +kevät, jossa kaikki alkoi ilosasti orastella, vesoa ja kukkia." +Ystävykset olivat täysiä vastakohtia kaikin puolin; mutta sepä juuri +liiton sitä lujemmaksi solmi, sillä he täydensivät toisiansa. Schiller +oli koko elämänsä taistellut puutteen ja köyhyyden kanssa, hänellä oli +katkerat elämänkokemukset -- Göthen rata oli aina ollut sileä ja +päivänpaisteinen. Göthe oli hengeltään realisti, ulospäin kääntynyt, +oivalsi elämän ja luonnon ja tunki ulkoapäin sen sydämyksiin. Schiller +oli idealisti, eli vain aatteidensa mailmassa, joiden hajannaisia +säteitä hän kokoeli ulkomailmasta, koettaen uudestaan luoda alkukuvan +ihanuuden; hänelle oli henki äärettömän ylempänä luontoa, hän oli +vapauden innostunut julistaja. Göthe oli helleeni, joka näki esineet +etelän kirkastavassa perspektiivissä, Schiller saksalainen, joka +pohjolan sumuihin etsi valoa hengestä ja aatteista. Mutta molemmilla +oli yhtä syvä vakuutus runouden ikuisesta voimasta ja merkityksestä. He +täydensivät toinen toistansa; "G. antoi S:n aatteille aiheita ja +aineita, ja S. pani tenhoisella aatevoimallaan G:n runsasvaraiset +aineet ja katselmat hedelmälliseen liikuntoon." Mestarien yhteisestä +pajasta läksi nyt _Xenien_, joukko komparunoja, joissa ruoskittiin +päivän harhateille joutunutta kirjallisuutta sekä sen edustajia. Ja +kävipä nytkin niin, että "se koira kiljahti, johon kalikka sattui." + +Nyt valmistui myös Göthen "Wilhelm Meister", jossa kuvaillaan nuorison +turhia pyrintöjä sivistyksen tiellä. Pahinna esteenä esitellään +päättämättömyys ja löyhyys, joka tekee sen, että mies ei ohjaa +asianhaaroja, vaan ne ohjaavat häntä. Luonteet oivallisesti kuvatut, +esm. heikko Wilhelm, kummallinen Filine ja varsinkin Mignon, tuo ihmeen +suloinen runollinen luoma, joka lumoo lukijaa. -- Sitten syntyi +mestari-epos _Herman und Dorothea_. Ihmeteltävä on se taito, millä G. +alkuaan hyvin tavallisesta lempijutusta on luonut mitä ihanimman +idyllin, täynnä luontoa, eloa ja karakteeria. Selvästi ja kauniisti +kuvaillaan siinä, kuinka kaksi sydäntä etsi toisiaan ja sen ohessa +kuvaillaan luonnolla ja totuudella maaelämää oloineen suloineen. Hieno +runon tuoksu hajahtaa kaikkialla. + +Göthen monet muut pienemmät runoelmat täytyy meidän jättää sikseen, +päästäksemme suoraan silmäilemään hänen pääteostaan Faustia. Kuitenkin +mainittakoon sitä ennen se katkera suru, joka kohtasi häntä, kun +Schillerin kuolema katkaisi heidän ystävyysliittonsa v. 1805. G. +menetti siinä omien sanainsa mukaan "puolet omaa olentoansa". Kauan +aikaa eli hän kolkossa yksinäisyydessä eikä kyennyt mitään luomaan. +Vihdoin hän ystävänsä muistoksi kirjoitti kauniin epilogin tämän +"kello-lauluun." + +1806 julkaisi Göthe ensi osan Faust'ia, jota hän oli kirjoitellut +pitkin elämäänsä. Jo Strassburgissa päätti hän verhoa oman +elämän-historiansa tämän vanhan sadun muotoon. Hän on siitä luonut +nykyajan ehkä suurimman runoelman, "jumalallisen näytelmän", +jossa viljalta vilisee ja soipi korkeita, ihmeteltäviä aatteita. +"Faust tenhoo joka ihmissielua ikuisen ongelman (probleemin) +vastustamattomalla viehätysvoimalla ja ääreti vaihtelevan moninaisuuden +suloudella. Siinä on mikä vaan ihmishenkeä liikuttaa: intoa, +viisautta, viisastelua, hullutusta, salaperäisyyttä, rakkautta, +sulosäveliä, uskonnollisuutta, epäilystä, taikaa, ivaa, pilkkaa, ei ole +ihmistunteiden soittimessa kieltä, mi ei soisi mukaan, ei säveltä +sydämen, mi ei helähtäisi. Se kuvastaa samalla henkisen olemuksemme +syvää probleemia, elon korkeimpia kyselmiä sekä yhteiskunnallisen +elämän kirjavia kohtauksia. Siinä sen viehätys." -- Faust janoo +totuutta, hän tahtoo ymmärtää elämän, mailman ja ihmisen syvimpiä +juuria myöden, hän on ihmishenki joka taistelee, henkisen olemuksemme +rajain yli päästäkseen. Mutta turhaan. Tieteet eivät selitä hälle +olemuksen ongelmoita, ne eivät viihdytä hänen kaipiotaan -- hän palajaa +niistä vihdoin inholla. Hän hylkää järjen ja tieteen -- "ihmisen paraat +lahjat," ja heittäytyy epätoivon ja epäilyksen valtaan. Kun hän näin +on joutunut negatiiviselle, kieltoperäiselle kannalle, ilmestyy +kieltämyksen, epäyksen henki Mefistofeles, joka ei tunnusta mitään +hyvää ja kaunista olemuksessa ja saastaisella ivalla vetää lokaan +kaikki aatteet, kaikki mikä on pyhää ja ylevää. Faust antauu hänelle ja +Mefisto avaa Faustille aistillisen mailman täynnä hekumaa ja nautintoa. +Sen mailman läpi hyrskyää Faust juoden hekuman maljan pohjasakoineen -- +mutta kaikki turhaan! Hengen jano sammuu siitä vielä vähemmin. Tosin +rakkaus Gretcheniin antaa hänelle hetkeksi autuuden riemun, mutta se on +kuumeentapaista, se väljähtyy kuin päihtyneen hurmaus, se on liian +aistillinen ja jättää jälkeensä särjetyn sydämen ja sortuneen onnen +savuavat rauniot. Loppupäätökseksi jää vaan elämän mitättömyys. "Faust +on epätoivon tuskallinen huuto elämän tyhjyydestä." Göthe on siis +esittänyt ongelman, ratkaisematta sitä. -- Vanhoilla päivillään liitti +Göthe Faustiin toisen osan, joka on täynnä hämäriä allegorioja ja on +vaikea ymmärtää. Siinä Faust vihdoin tyytyväisenä kuolee, kun tietää +edistäneensä kansansa onnea. -- Tähän lopetamme esitelmämme, +mainitsematta enää muita vähempiä runoja ja teoksia. Göthe kuoli +Weimarissa 22/3 1832. + +Göthe on Saksan suurin runoilija, jopa mailman kirjallisuuden suurin ja +yleishenkisin ilmiö Shakespearen jälkeen. Göthe ei kuulu mihinkään +määrättyyn kouluun kirjallisuudessa. Hänen suuntansa oli hänen omansa; +se oli puhtaan runouden ja kauneuden suunta, ja siitä syystä hänen +muistonsa elää niin kauan kuin tosi runous ihastuttaa ihmissydäntä. + +K. F. + + + + + + +FAUST. + + + + +OMISTELMUS. + + +Taas ilmestytte, haamut, häälyellen +Mun nähtäviin, kuin entispäivinän'. +Vaan, sydän, ootko altis hurmoksellen? +Pyydänkö vielä teitä jäämähän? +Ah, voitittenpa, luoksein tungeskellen! +Ja usvat haihtuu, silmin selvitän; +Ja tenhoviima luotanne kun liehuu, +Mun rinnassain taas nuoren tunteet kiehuu. + +Iloisten päiväin muistot seuraa teitä, +Ja varjot armaat nousee sarjoittain: +Ens'-lemmen soipi katko-säveleitä, +Ens'-ystävyyskin elpyy rinnassain. +Ja eloni harhakkaita mutkateitä +Murheeni itkemään käy uudestaan, +Rakkaita kutsuen, joilt' toivo haipui, +Jotk' onnen pettämäisnä tuoneen vaipui. + +Ne joille soi mun laulun' alkunaiset, +Ne näitä eivät enää kuulla voi; +Hajalle haihtui kaikki armahaiset, +Ja laulun' ensi kaiku tyhjiin soi. +Nyt kuuntelee mua oudot, muukalaiset; +Oon arka, jos ne kiitoksenkin toi. +Ja ket mua muuten kuuli riemumiellä. +Jos eloss', eksyilee nyt mailman tiellä. + +Mun valtaap' ammon vieroiteltu kaipuu +Vakaihin, tyyniin henkimailmoihin, +Nyt laulu hiljaa soinnahdellen haipuu, +Kuin eeol-harppu, huokuu-sävelin. +Mä vavahdan ja lempeäksi taipuu +Mun mielen' jäykkä, sulan itkuihin; +Mit' omistan, se juur'kuin kauas haihtuu, +Min hukkasin, se todelliseks' vaihtuu. + + + + +ALKUNÄYTÖS TEATERISSA. + + + JOHTAJA. RUNOILIJA. PILAPUHUJA. + +JOHTAJA. +Te kaksi, joiden autellen +Niin usein pääsin pintehistä, +Mitäspä hyvää Saksallen +Toivotte näistä näytöksistä? +Hartaasti soisin, että mieltyis' kansa, +Jok' elelee ja muiden elää suo. +Vajamme pystyss' on ja laudat paikallansa; +Ja juhlaa toivoin meihin silmät luo +Jo kaikki, ihmeellistä vartoellen +Ja kulmakarvojansa korotellen. +Kyll' osaan olla mieliks' ihmisten, +Näin hämilläin tok' en oo ollut koskaan; +Tosin ei ne tottuneet oo parhaasen, +Mutt' ovat lukeneet niin paljo kirjamoskaa! +Mitenkä teemme siis, ett' uunna kaikki sois, +Samalla tenhoisaa ja hauskaa ois? +Tuo tottamaar on suurin riemun aine, +Kun kansa puodillemme tulvehtii +Ja paisuellen, lainehelta laine, +Ahtaasta armoportist' tungeksii: +Kons' ilmipäiväll' ennen neljän lyömää +Luukulla riehutaan ja reudotaan, +Kuin nälkäläiset puistaa, kirkuu syömää; +Piletin vuoks' ne särkee kurkkujaan. +Näin lumota voi seuraa senkinmoista +Runooja vaan. -- Siis, veikko, taiallas nyt loista! + +RUNOILIJA. +Nuo joukot kirjavat! Oi ällös maini heitä, +Ne näöllään meilt' aatteet kaikottaa! +Mun silmiltäin tuo ihmistulva peitä, +Ku nieluhunsa kaikki tempajaa! +Mun käydä suo vaan rauhan taivas-teitä, +Miss' sula riemu meille versoaa, +Miss' ystävyys ja lempi onnen luovat +Ja sydämessä sille suojan suovat. + +Mi sielun syvyydestä kuohui silloin, +Mitä huulet hiljaa virkki ujoillen, +Mi milloin luonnistui, jäi luontumatta milloin, +Sen hurja hetki syöpi nielaisten; +Se usein kauan kasvoi aamuin illoin, +Siit' ennenkuin tul' täysikelpoinen. +Mi kiiltelee, se hetken täällä häilyy; +Vaan jälkimailmallen tosi-kauno yksin säilyy. + +PILAPUHUJA. +Vait' jälkimaalimasta! senpä soisin! +Jos miekin tuosta pakinoisin, +Nykymailmallen ken sitten ilveilis? +Se vaatii hauskaa -- syystä kyllä; +Jos kekkuli hauskuttaa sit' ilveilyllä, +Se kiitoksen jo ansaitsis. +Ken kansaa oikein miellytellä voi, +Hänt' ei sen oikut saata katkeroittaa; +Laveinta piiriä vaan hän ahkeroi, +Tuon helpommin hän hurmaa, voittaa. +Nyt olkaa uljas! fantasiia laulakoon +ja köörit kaikin yhtykööt sen laulantoon: +Äly, tunne, järki, himot soikoot myötä, -- +Vaan kaunistelkoon hullutukset työtä! + +JOHTAJA. +Etenkin paljo tapausta suokaa! +Väki saapuu katsomaan, se mielii silmi-ruokaa. +Jos nähtävää vaan paljo teiltä karttuu, +Ja kansa kurkistaapi ammo-suin, +Niin mainehenne mahtavaksi varttuu +Ja kohta ootte miesi suosituin. +Joukolla vain voi joukot haltioida; +Kun paljo tarjotaan, on vara valikoida, +Jok'ainut löytää jotain sopivaa, +Ja tyytyväisnä kotia palajaa. +Näytätte kappaleen ... se tehkää paloitellen! +Kas moinen keitos maistuu jokaisellen; +Sit' yht' on helppo syötellä kuin luoda. +Mit' auttaa kokonaista esiin tuoda? +Yleisö nokkii. Työn ei ehjän' olla suoda. + +RUNOILIJA. +Te ette tunne, kuinka alhainen +On moinen käs'työ, halpa taitureille! +Vaan taiteen hutiloiminen +On luullaksein jo perus-ohje teille. + +JOHTAJA. +Minuhun ei tuo soimuu pysty lainkaan. +Ken mielii saada jotain aikaan, +Hän tarkoitusta myöten keinot valitsee. +Vaan muistakaa, ketä varten kirjailette! +Pehmeitä puitahan te halkaisette. +Ikävä tänne yhtä ajalee, +Kylläisnä saapuu toinen herkkupöydästänsä, +Ja pahimmoiksi usein saavutaan +Lukemasta kriitillistä päivälehteänsä. +Naisetpa saapuu, jotta katseltaisiin +Heit' ynnä somia vaatteitaan; +Ne mukana näyttelee, ehk' ilman palkkaa. +Hajamielin juostahan kuin naamiaisiin, +Ja uteljaisuus siivestääpi jalkaa. +Mit' unta näette kulta-usvissanne? +Miks' täysi huone teitä ilottaa? +Läheltä katselkaa vaan vieraitanne; +Yleisö raakaa on tai kalseaa. +Mik' aikoo näytelmästä kortin-lyömisiin, +Mik' yönsä mielii naisten kanssa hurjistella. +Ja moisten vuoksi viitsit, hupsu, niin +Suloista Runotartas kiusaella! +Ei! uutta, uutta vaan yhä lisätkää, +Niin teit' ei voida tieltä hairahuttaa. +Koetelkaa katselijoita huimistuttaa; +Niit' ei oo helppo tyydyttää... +Mi valtaa teidät? tuska ... innostus? + +RUNOILIJA. +Pois! etsi itselles jo orja uus'! +Vai sunko tähtes pitäis runojan +Hurjasti pyhät luonnon suomat haaskaaman, +Henkensä vapaus, ihmis-oikeus! +Mill' lumoaa hän kaikki mielet, +Ja soimaan saapi ilman-pielet? +Sulosointu se on, mi lens' hänen sielustansa +Ja sinne palajaa sävel-mailman kanssa! +Kun luonto ain' ikipitkää lankaa kiertää +ja väliä-pitämättä värttinäänsä viertää; +Kun soinnutonna laumat olijoiden +Sekavasti soi ja vaikeroiden, +Ken voi nuo aina samat sarjat elvytellä, +Säännellen somiin rytmi-liikkeihin? +Ken kirkastaa erityiset yleisellä, +Sulattain kaikki ihme-soinnoksiin? +Ken kiihkomielihin syysmyrskyt nostaa, +Virittää iltaruskot sielun taivaallen? +Keväältä kaikki kaunokukat ostaa +Ja kylvää tielle kultasen? +Ken halvat lehvät palmikoita +Joka ansiolle seppeleiksi saa? +Ken yhdistää Olympin jumaloita? +Ken? Ihmisnero, jonk' ilmi runoja saa. + +PILAPUHUJA. +No, käytelkää siis voimaa mointa +Ja harjotelkaa runontointa +Kutenka lempiseikkaa vaan! +Lähelle sattuu mies ja syttyy palamaan, +Yhä pahemmin hän paulaan tarttuu, +Ja onnen kanssa vaara karttuu +Ja riemun tie vie syämmen-polttohon, +Ei aikaakaan, niin valmis romani on. +Niin pitäis näytelmääkin näyttää. +Siepalla ainees' keskelt' ihmiseloo täyttä! +Sit' elää kaikki, harvat oivaltaa, +Se hauskaa on, jos mistäkin sitä kiinni saa. +Luo kirjokuvia, valo niukka, +Viljalta harhaa, totta hiukka; +Näin laadit parhaan juotavan, +Mi virvottaa koko maaliman. +Silloinpa nuorisomme kauniin kukka +Peliänne kuuntelee kuin ilmestystä, +Jok' ainut hento mieli rukka +Imeepi siitä murheen lievennystä; +Nyt kuohuu milloin täällä, milloin tuolla, +Kukin huomajaa, mitä häll' on sisäpuolla. +Herkästi itketään ja naurahdellaan, +Aatetta kiitellään ja kuvia ihannellaan. +Valmiita ei oo helppo tyydyttää, +Kehittyväinen kiittämään sua jää. + +RUNOILIJA. +Josp' armaan aian taasen saisin, +Kun itse vielä muodostuin, +Kun sielun lähde hyrskysuin +Yhä uhkui virttä virroittaisin, +Kun usvat multa mailman varjos, +Ihmeitä kuiski silmikot +Ja poimin kaikki ruusustot, +Joit' armas laakso mulle tarjos. +Mun köyhän suur' ol' rikkaus: +Toden into, haaveen hurmailus. +Nuo tenhovietit vielä suo: +Lieskaava viha ja lemmen lento, +Tuo poltto suloinen ja hento, +Takaisin nuoruus mulle luo! + +PILAPUHUJA. +Nuoruutes, veikko, tarvinnet, +Kun miekat soi, sota jyriseepi; +Tai kaulaas neito-kultaset +Käsvartens' sorjat kietoileepi; +Kun päässä kilpa-taistamon +Tuo tuskin saatu kruunu väikkyy; +Kun, herjetessä hurjan karkelon, +Yös vietät missä viini virroin läikkyy. +Vaan kieliä tutun soittimen +Suloisen-tyynnä kalkutella +Ja mieli-määrää kohden liehuella, +Somasti tieltä harhaillen -- +Se, vanhat herrat, teidän toimenanne! +Siit' enenee vaan meistä kunnianne. +Ei vanhuus lapsimaiseks' saatakkaan, +Tosi-lapsina se meidät löytää vaan. + +JOHTAJA. +Jo täss' on kyllin sanasteltu, +Nyt tointakin jo näytelkää! +Sievistelyit' on puserreltu, +Unohdettu vaan, mi hyödyttää. +Puhutte runon henkosista +Ei nahjus niitä tuta saa. +Jos mieli käydä runojista, +Niin runotarta vallitkaa! +Tiedättehän, mitä tarvitsemme? +Väkijuomaa vaan me särpelemme. +Siis juomaa laittamaan ja viipymättä! +Ei synny toiste se, mihin nyt et laske kättä, +Ei päivääkään saa sikseen jättää. +Ripeesti päätös tarttuu vaan +Mahdollisuutta oitis tukkaan, +Ja kun hän tuot' ei päästä hukkaan, +Käy kaikki laita-kulkuaan. +Vapaasti Saksan katsomolla +Näytellään mit' on näyttämistä: +Nyt ette saa siis niukat olla +Koneista ettekä laitoksista. +Käytelkää kuita, auringoita, +Ja tähtilöitä tuhlatkaa! +Ei vettä, tulta, kallioita, +Eläintä, lintua puuttua saa! +Kas eikö suuri mailman piiri +Ahtaassa suojassamme kiiri! +Ja menkää taiten joutuisasti +Taivaasta halki mailman hornaan asti! + + + + +ALKUNÄYTÖS TAIVAASSA. + + HERRA. TAIVAALLISET SOTAJOUKOT, sitten MEFISTOFELES. + (Kolme pää-enkeliä astuu esiin). + +RAFAEL. +Aurinkos soipi niinkuin ennen +Kilvassa siskomailmojen, +Rataansa säätämääsi mennen +Se pauhaa halki taivasten. +Salass' on ihmeen syyt ja juuret, +Joll' enkeleitäs riemastat; +On työsi, korkeat ja suuret, +Kuin luomis-aamull' armahat. + +GABRIEL. +Ja vinhemmin kuin aatos vierii +Suloinen maa, ja vaihdellen +Sen päällä päivä kirkas kierii +Tai synkkä yöhyt hirmuinen; +Syviltä vuorivuoteiltansa +Vuo merten pauhaa tyrskysuu, +Ijäisen sfeerilennon kanssa +Meret ja vuoret tempautuu. + +MIKAEL. +Ja kilvan pauhaa mailta myrskyt +Merille, niiltä rantahan, +Ylt'ympäriinsä solmii hyrskyt +Vihaisen vitjan vankimman. +Nyt leimahtaa -- ja surman vaajat +Valkeiden halki sinkoaa; +Palvomme, Herran sanansaajat, +Hiljaista päiväs soljuntaa. + +KOLMIN. +Salass' on ihmees syyt ja juuret, +Joll' enkeleitäs voimistat; +On kättestyöt, nuo ihmeen-suuret, +Kuin luomis-aamull' armahat. + +MEFISTOFELES. +Kun, herra, taaski kerran lähenet, +Kysellen kuink' on laita maankin päällä, +Ja ylipään mua kyllä suvaitset, +Näet munki luonas terveisillä täällä. +Jos kaikki seurakin mua pilkkajais, +Ei kauniit lauselmat vaan luonnu multa; +Mun pathos varmaankin sua naurattais, +Ellei jo nauru jäänyt oisi sulta. +En taida tähdist', auringoista haastaa; +Näen vain, mi vaiva ihmismieltä raastaa. +Maan pikkujumal' ain' on yhtäläinen, +Kuin ensi päivänään, niin virmapäinen. +Paremmin mullassaan hän ehkä vois, +jos taivaan-tult' ei hälle suotu ois, +Tuot' älli-raukkoaan, jota käytellen +Petoa pedommaks' käy ihminen. +Hän on, jos Armollenne lausua niin voipi, +Sellainen kuin tuo sirkka pitkäkoipi, +Jok' aina lentelee ja nostaa jalkaa; +Pian vanha virsi heinikosta alkaa; +No, jos ees heiniss' ois hän alallaan; +Vaan joka paikkaa käy hän nokkimaan. + +HERRA. +Siis eikö sull' oo asioita muita, +Kuin valituksia vaan ja kanteluita? +Maan päällä konsa mieltäs myöten käy? + +MEFISTOFELES. +Oih! kurjaa siellä on ja parannust' ei näy. +Ihmistä painaa kolkon onnen valta; +Enemmin sortaa hänt' ei häijykään jo malta. + +HERRA. +Tunnetko Faustin? + +MEFISTOFELES. + Tohtorin? + +HERRA. + Mun palvelijain! + +MEFISTOFELES. +Niin totta! kyll' on palvelus tuo oudonlainen; +Ei hourun ruok', ei juoma ole mainen. +Hän paisuu pilvihin ja ilmalinnat laatii, +Ja hourintansa tuntee puolittain; +Taivaalta tähdet kauniimmat hän vaatii, +Ja maalta riemun korkeimman; +Lähintä vaitelee ja kaukaisinta -- +Vaan siit' ei taltu tyrskyväinen rinta. + +HERRA. +Jos palvelus maan öihin hairahtuu, +Se kirkkaudenkin kerran vielä saapi. +Niin tietää maamies: vehmas jos on puu, +Sen kultaheelmät vielä kaunistaapi. + +MEFISTOFELES. +Tuon teiltä vietellyksi saan! +Pannaanpa veikkaa! Mun vaan, Herra siedä +Hänt' omaa tietän' hiljaa viedä! + +HERRA. +Niin kauan kuin hän asukas on maan, +Saat koettaa häntä hairahuttaa. +Niin kauan eksyy ihminen, kuin pyrkii vaan. + +MEFISTOFELES. +Ma kiitän Teitä, sillä vainajat +Mua aina hieman kammoksuttaa. +Punaposket tervehet on mulle mieluisat, +Vaan en oo kuollehen tavattavissa; +Ei kuolleen hiiren kanssa leiki kissa. + +HERRA. +Hyvä! no jääköön hän sun valtahas! +Tuo henki alkujuurestaan sä vietä, +Jos suinkin voit, ja laahaa mukanas +Alimman hornakuilun tietä; +Vaan ellet onnistu, niin myönnä häveten, +Ett' oikeen tien kyll' löytää ihminen; +Ei tunteen tyrsky siitä estä. + +MEFISTOFELES. +Mutt' eipä tuota kauan kestä! +En säiky vaan mä veikan lyömisestä. +Vaan kun ma kerran voiton saan, +Mun suokaa riemahtaa mun koko sydämestä! +Tomua syöpä hän on ruokanaan, +Kuten käärme tätini, kuulu entisestä. + +HERRA. +Vapaasti tepastellos silloinkin! +En saata vihata sun moisias. +Hengistä kieltävistä vähimmin +Mua vaivannut on konsaan veitikas. +Kuink' altis ihminen on velttouteen +Ja mielii huoletonna huikennella! +Silloinpa työnnän hälle perkeleen, +Ku saa hänt' ärryttää ja kiihotella. +Vaan, aito taivaiset, te riemahdelkaa, +Rikasta kaunon-eloa ihannelkaa! +Ikuinen kehkeemys, jok' elää, ylenee, +Syleilköön teitä lemmen kahlehilla! +Mik' aian vuolla häälyy, harhailee, +Se kiinnitelkää iki-aatoksilla! + + (Taivas sulkeutuu. Pää-enkelit katoovat.) + +MEFISTOFELES. +Tuon tuostakin käyn luona Vanhuksen; +En suinkaan tahdo rikkoa hänen mieltä. +Varsinpa kohteljas tuo Herra Ylhäinen: +Pirullekin hän käyttää ihmiskieltä. + + + + +YÖ. + +_Holvikattoinen ahdas gootilainen suoja._ + + +FAUST (levotonna nojatuolissaan kirjoituspöydän ääressä). +Ah, filosofiiaa oon ma siis. +Laki- ja lääketiedelmää, +Jopa teologiiaa -- vieköön hiis'! -- +Ma tyynni pyytänyt ymmärtää. +Täss' istun houru allapäin, +En viisahamp' ole entistäin. +"Herra maisteri" oon jopa "tohtorikin," +Ja kymmenen vuotta jo suistelin +Yl'oppilaitani oikiaan +Ja ristin rastin, vasempaan. -- +Nyt näen, ettei tule totuus ilmiin; +Se tuskan vettä nostaa silmiin. +Tosin järjeltään ei lie mun verrat +Nuo maisterit, kirjurit, kirkkoherrat: +Ei tuntoni niin näin arkana väiky, +En helvetin hiittä ja tulta säiky; +Siks' rintani riemun äänt' ei kuule, +En mitään tietäväni mä luule; +En kehu voivani parannella +Ma muit', en sieluja opastella. +Eik' onni mulle tavaraa +Oo suonut, mailman kunniaa. +Näin tulkohon enää koira aikaan! +Ma mielin turvata velhon taikaan; +Jos hengen suin ja voimin saan +Ma salat ilmi piilostaan, +Enk' enää hiki otsassa +Julista, mit' en ma oivalla; +Jos keksisin, mi sisäisin +On kaikkisuuden yhdytin, +Kuink' elämä taimii, toimii voima, +Ei oppini ois vain tyhjä soima. + +Oi kirkas kuuhut, milloinhan +Sa näet tuskani talttuvan? +Tään pöydän ääress' työssä niin +Mont' yötä me kahden valvottiin; +Ja papereille, kirjoillen +Sa liehuit, kalpea veikkonen! +Oi, jospa saisin haihattaa, +Sun kirkastaissa Vuorelaa, +Siell' heilua henkien karkelossa +Ja niityll' uinua kuutamossa, +Ja tiedon-pölyst' irroillani +Medelläs juottaa sieluani! + +Voi! vielä tyrmäss' istuilen! +Kirottu luola usmainen, +Miss' armas taivaan valokin +Hämärtyy varjo-akkuniin. +Mua kirjakasa kaartelee, +Jot' uurtaa toukat, pöly syö, +Ja paper'aita ylenee, +Savusta mustunut kuin yö; +Koteloita, lasia joukottain, +Ja huonekamsut, konehet +Aioilta esivanhempain -- +Se mailmas! ah, sa hourailet! + +Kysytkö siis, mik' ahdistaa +Sydäntäs toivotonta niin? +Miks' elon voimat vaimentaa +Sult' outo tuska uuvuksiin? +Valoisan luonnon, armahan +Maailman, Herran antaman, +Sa heitit, hautaan paeten +Luurankoin, kalman keskellen! + +Pois väljemmälle! maille pois +Ja kirja, Nostrodaamuksen +Kynäilys kumman-tenhoinen, +Sua opastellahan se vois. +Jos tähtein juoksun oivallat +Ja luonnon kättä noudatat, +Niin tenho syttyy mielehes +Ja henki lausuu hengelles. +Ei miettimällä milloinkaan +Nää pyhät merkit ilmi saa: +Vaan, henget, teiltä selvon saan; +Jos kuuletten, oi vastatkaa! -- + + (Hän aukaisee kirjan ja äkkää Makrokosmon merkin). + +Oi riemastusta, minkä näkö tuo +Yht'aikaa luopi joka aistimeeni! +Jo tunnen: pyhä raikas elon vuo +Suonissa virtaa, läpi hermojeni. +Nää merkit piirtänytkö Jumala, +Joist' asettuu mun hyrsky hurja +Ja riemastuupi sydän kurja, +Ja taika-vietin vallassa +Syvimmät syyt tuop' ilmi luonto nurja? +Lien jumal'! oi kuin valkenee! +Kas, sulo-piirroksessa tässä +Hymyilee luonto ilmi-elämässä. +Nyt uskon, mitä viisas sanelee: + + "Ei henki-mailm' oo katkoksissa; + Sä siltä suljet sielus vaan. + Laps', aamuruskon sätehissä + Käy maisen rintas valantaan!" + + (Hän tähystelee merkkiä). + +Kuink' osat sujuu liitossaan. +Kaikk' elää, rippuu toisistaan! +Kuink' ikihenget leijuu ilman-rantaa, +Ja toisillensa kulta-sangot antaa +Ja auvo-siivin taivahalta +Maan päälle liitää: avaralta +Soi harmoniian sulo valta! + +Oi näytelmää! oi pelkkä näytös vaan! +Mist', ääretön, sua luonto kiinni saan? +Nisiäs miss'? oi elon kaiken lähteet, +Joist' imee voimaa taivas, maa, +Joit' orpo sydän halajaa -- +Jos vuotais mulle mettänne ees tähteet! + + (Hän selailee äkämielin kirjaa ja havaitsee + maahisen hengen merkit). + +Kuink' ihan toisin tehoo merkki tää! +Lähempi oot mua, maahinen; +Taas tarmo täyttää sydämmen'. +Miel' on kuin aalto vaahtopää, +Jo mielin mailmaan syöstä säikkymättä, +Maan ilot, murheet kestää väikkymättä, +Ja myrskyss' seistä sortumatta, +Venheeni murtuessa murtumatta. +Mua pilvet varjostaa... +Kuun loiste himmenee... +Soihtu sammuu! +Mik' usva! punaliekit läikkyy +Mun pääni ympär' ... oi! +Katosta kauhun viima käy, +Se viistää mua! +Anottu henki, kuulen siipes siukuvan. +Käy nähtäviin! +Haa! huimaa, huimaa sieluan'! +Jo uudet tuntehet riehuu, +Niiss' sielu, ruumis kiehuu! +Mun koko syömmen' sulle mennä hartoo! +Oi tullos, oi! jos surmakin mua vartoo. + + (Hän käy käsin kirjaan ja lausuu salatenhoisesti maahengen + loitsun. Punerva lieska suhahtaa suojassa. Henki ilmestyy + lieskassa). + +HENKI. +Ken huus mua? + +FAUST, (kääntyen pois). + Haamu hirmuinen! + +HENKI. +Kehääni kauan imeskellen, +Mun nosti loihtus liikkehellen, +Ja nyt -- + +FAUST. + Voi! sua mä kestä en! + +HENKI. +Mua nähdä pyysit intomielin, +Kuulla ääntäni, katsoa kasvojain; +Sua poltti kaihosi ... tänne sain +Sua säälien! -- Vai kerskukielin +Et haasta, uljas, nyt! Miss' sielus kaipuu on? +Sisäinen mailmas, itseluomas verraton? +Ja sydän värjähdellen riemussansa, +Kun luuli henkein verraks nousevansa? +Miss' on se Faust, jonk' ääni mulle soi, +Jok' ikävöiden silmät minuun loi? +Vai sie? jot' aave-ilma kerran lyöden +Varistaa sielun juurta myöden? +Maan mato kurja, käiverä! + +FAUST. +En väisty liekkihaamuasi! +Oon Faust, oon sinun vertojasi. + +HENKI. +Elon vuossa, tointen tyrskyssä vaan +Minä aaltona uin, +Puhun myrskyn suin; +Synty, hauta oon, +Meri pohjatoin, +Yhä hehkuva virta, +Elon piukova pirta, +Ajan käärimä-puulle ma loimia luon, +Ja Herralle helskyten kangasta kuon. + +FAUST. +Maailman aavan saartavainen, +Mun heimoan' oot sa, henki toimeljas! + +HENKI. +Oot oivaltamas hengen heimolainen, +Et mun! + + (Katoo.) + +FAUST, (lannistuen). + En sun? +Ma Luojan jäljennös! +En sunkaan vertojasi. + (Ovella kolkutetaan) +Oi surma! ... kuulen ... tuo on famulus! +Savuna haihtuu autuus kulta! +Kaikk' ilmestykset suuret multa +Pilaapi kuivan imarrus! + + (Wagner yönuttu yllään, yömyssy päässään, + lamppu kädessä. Faust kääntyy nuivasti). + +WAGNER. +Anteeksi! kuulin teidän deklamoivan -- +Kai kreikkalaista murhenäytelmää? +Ma soisin oppivan' sen taidon oivan, +Se nykypäivin hyödyttää. +Oon kuullut -- liekö totta siltä? -- +Ett' oppimist' on papin aktööriltä. + +FAUST. +Miks ei, jos pappi on komediantti, +Kutenka käykin ehkä toisinaan. + +WAGNER. +Museeossain kun ain' oon arrestantti, +Enk' urki maalimaa kuin juhlin vaan. +Ja kaukosilmin, hajamielin, +Kuink' ohjaisin ma sitä tenhokielin? + +FAUST. +Mit' ette tunne, älkää tavoitelko; +Hetteenä sielust' uhkuaa +Se alkuvoiman aateselko, +Mi syöntä, korvaa lumoaa. +Te liemiänne ihmisille +Herkuista muiden keitätte, +Ja köyhän liekin virehille, +Puhutte hiiluksestanne! +Apinja, lapsi kiitostaan -- +Jos mielitten -- voi tuosta suoda! +Vaan mik' ei sydämestä vuoda, +Sydäntä ei se voita milloinkaan. + +WAGNER. +Puhuja taidostaan saa mainehen; +En kauas päässyt oo, ma tunnen sen. + +FAUST. +Ei auta häntä vilpin kiel'. +Hän kalskukaapun riisukaan! +Ei sievistele terve miel', +Ja löytää sentään sanojaan. +Kell' lausumaan on into tosi, +Ei koru-lauselmaa hän kosi. +Puheenne sievät, joissa leikellään +Helyiksi mailman kiiltopapereita, +On kalseat kuin tuuli syksysään, +Mi kahistaapi lehtiä kuivuneita. + +WAGNER. +Ah! pitk' on tiedon tie +Ja lyhyt elämämme; +Useinpa kriitillistä työtä tehdessämme, +Mult' intomielen huoli vie. +Kuink' onpi työläs keksiä se silta, +Mik' ohjaa opin lähteille! +Ja tuskin tultu puolimatkalle, -- +Kun raukan tapaa tuonen ilta. + +FAUST. +Siis pergamentti on se pyhä vuoksi, +Jost' iäks' janos sammuu juotuas? +Vaan virvoitusta sulle vasta juoksi, +Jos lähde kuohui itse sielustas. + +WAGNER. +Suvaitkaa! hauskuttaapa mua +Noin aikakautten henkeen sukeltua, +Katsella, mit' on entis-ajat aatelleet, +Ja me kuink' oomme ihmeen kauas ehtineet. + +FAUST. +Niin kyllä! jopa tähtihin! +Oi veikko! kirja seitsen-sinetin +On sulkema tuo mennyt aika. +Te aikakautten hengeks mainitte, +Mik' on vain, herrat, oma henkenne, +Miss' kuvastuu tuo mennyt aika. +Ja siinäkös on kurja sotko, +Jok' ensi silmäämättä kauhistaa: +Siin' ääretöntä roskaa, rojurotko, +"Pää-aktioonit" -- vallan ihanaa!? -- +"Pragmaatiset maksiimit" lisäks' oivat, +Jotk' aivan hyvin vauvan suussa soivat! + +WAGNER. +Mut ihmishenki, maailma -- +Sen tajuntaan sois kukin pääsevänsä! + +FAUST. +"Tajunta" mont' on laatua; +Ei nimittää saa lasta nimellänsä! +Ne harvat, jotka "tajusivat", vaan +Ei voineet malttaa suurta sydäntänsä, +Ja uskoi roskaväelle jalot näkemänsä, -- +Roviolle vietihin tai ristin kuolemaan! -- +Mut veikko! yö on kulumaisillaan, +Siis jutut jääkööt toistaiseksi! + +WAGNER. +Halulla valvoisin vaikk' ainiaan, +Kun opista näin tulis haastelleeksi. +Kai suotte pääsiäisnä huomenella +Mun niitä näitä tiedustella? +Tiedettä harrastan, ja kiittää sietää +Jo oppiain: vaan mielin kaikki tietää. + + (Lähtee.) + +FAUST (yksin). +Se toivoaan ei heitä menneheksi, +Jok' inhan kolun kesken matelee, +Aarteita kaivellen, ja iloitsee, +Kun rikoistaan hän -- onkimadon keksi. + +Tääll' ihmis-ääni soiko sellainen, +Miss' ilmestystä katsoin ihaninta? +Mutt' ah! täll' erää kiittelen +Sua, mullan-lasta kaikkein vaivaisinta: +Mun epätoivost' irti tempasit, +Jonk' alla mun jo miltei hukka peri. +Oi ilmestys, sä pilviin ylenit, +Sun rinnallas ma oon vaan halpa keri! + +Ma Luojan jäljennös, jok' arvelin +Jo ikitoden peiliin katsovani, +Ihailin taivaallista loistettani +Ja itseäin, mi maasta ylenin! +Vapaana voimani voitti kheruubit, +Se luonnon suoniss' alkoi soluella +Ja Luojan riemut muka aavistella -- +Oi tuskan sain täll' uni-autuudella! +Yks leimaus! ... mun maahan murskasit. + +En vertas' oo: sa asut korkealla; +Jos pystyinkin sua esiin loitsimaan, +Sua pysyttää -- sit' enpä voinutkaan. +Tuoll' olin hetkell' enkel-autuaalla +Niin suur', niin pieni mielestän'; +Mun työnsit kädell' ankaralla +Taas ihmis-eloon synkkähän! +Mitä karttelen, tai ken mua johtaa? +Seuraanko mieltä kaipaavaa? +Jos toimin, taikka kärsimys mua kohtaa, +Eloni virta tuohon seisahtaa. + +Suloisimmatkin hengen lahjat varhain +Pilaapi vieras liikatavara; +Tän mailman auvot löyttyämme, parhain +On muka taikaa, petosta. +Ens' elon antajat, pyhimmät tuntehemme +Ne hyytää huoli maan, alhaiset askaremme. +Kun sielu ennen toivon lentimin +Jo liehui tähtitarhan tuolla puolla, +Nyt soppihin se suostuu ahtaisin, +Kun onni kiiltää, hukkuu ajan vuolla. +Sydämmen juureen murhe muuttaa majaa, +Vireille sala-tuskat ajaa, +Levotta hyörii hän ja rauhas runtelee; +Ja haamuaan hän aina vaihtelee: +Mut haamun' olkoon vaimo, lapset, suku, +Tai veitsi, myrkky, vesi, valkia -- +Sä säikyt nuolta, jok' ei kannata, +Sit' itket, mik' ei sulta koskaan huku. + +Ma Luojan vertainen? Syvälti tunnen vaan: +Oon madon vertainen, jok' uurtaa sorassaan, +Sorassa-eläjän ja -syöjän, kun +Sen käymär' astuu, hautaa tomuhun. + +Soraahan on tää seinä korkea, +Mua sadoin hyllyin aitaellen, +Nää kamsut tässä toukkakunnassa, +Tuhansin roskin mua ahdistellen! +Vai täällä kaipaamani saan? +Tuhatko kirjaa lukemalla tietää, +Ett' ihmiset on kurjat ainiaan, +Ett' onnen päivää joskus harvat viettää? -- +Mit' irvit, ontto ihmiskallo sie? +Kai sunkin aivos kerta eksyksissä +Totuutta lempi, valoa etsi -- mutta lie +Hapuillut surkeasti hämärissä! +Mua varmaan ilveilette, konehet, +Sulimet, putket, rattahat ja kalvat; +Ovella oon, te muka avaimet, +Haittanne haarakas, vaan sill' ei taitu salvat. +Kas päiväsyännä piiloten, +Ei verhoaan suo luonto riistää; +Mit' ei hän huoli näyttää ihmishengellen, +Et kairoin, vääntimin voi hältä irti kiistää. + +Sa vanha kalusto, jot' en oo viljellyt, +Tääll' oot, kuin olit isäni eläessä. +Oi kääry vanha, ootpa kärvennyt, +Pöydällä untelon tään lampun kärytessä. +Parempi oisi mun nuo vähät tuhlata, +Kuin niiden orjuudessa huokaella! +Perintös hanki kättes voimalla, +Niin saat sit' omanasi nautiskella! +Mist' et sä hyödy, taakk' on tukala, +Min hetki tuo, se hyöty hetkisellä. + +Vaan miksi katsantain niin kiintyy tuolle kohtaa, +Kuin malja tuolla silmillein maneetti ois? +Miks' äkkiään niin suloiselta hohtaa, +Kuin yöllä välkettään kuu korpeen lois? + +Ma tervehdän sua, sarkkaa armahinta, +Jonk' alas otan hartahinna rinta! +Sua kiittäin, ihmisneroa kiittelen. +Suloisten hortolienten yhdysjuoma, +Salaisten surmavetten hengen-luoma, +Nyt mestarilles ollos armoinen! +Sua katselen, ja tuska lieveneepi, +Sua kosketan ja rauha hymyileepi, +Ja hengen tyrsky talttuu vähittäin: +Vesille viiletän mä väljemmille, +Miss' aava pinta välkkyy kristallille, +Uus' aamu viittaa ikimaille päin. + +Kas, liehusiipein valjahissa liitää +Tuliset vaunut alas! valmis oon! +Halk' ilman mielin uutta tietä kiitää +Ma sfeerein uutten selvään toimintoon. + +Oi ylhäis-riemu, suotu jumaloille! +Sä äsken toukka, senkö ansaitset? +Niin, horjumatta maamme auringolle +"Hyvästit" huuda viimeiset! +Sä hirviä se lukko luikahuttaa, +Jonk' ohi kaikki hiipii peloissaan! +Nyt aika on se aatos toteuttaa, +Ett' Ikuisen on vertainen mies arvoltaan; +Ja huolimatta hirmuluolan yöstä +Miss' ikivitsat fantasiia loi, +Nyt kohden soukkaa käytävää vaan syöstä, +Jon suulla hornan lieskat räiskyin soi; +Tuo askel hilpein mielin astuttava, +Vaikk' oisinkin ma -- tyhjiin raukeava. + +Nyt alha saa, kristallimalja kulta! +Ma riisun vanhan koterosi sulta; +Niin monta vuotta voin sun unhottaa! +Isäini ilojuhliss' olit kirkas +Ja jäykät kasvot kirkastit -- se virkas, +Kun miesten kesken kiersit ahkeraa. +Sua kuvat viljavat kun koristaa, +Ja juojan määrä niistä laulut luoda, +Ja henkimättä malja tyhjäks juoda +Mont' onnen yötä mulle muistuttaa; +Nyt en sua tarjoo pöytäkumppanille, +Sun tähtes en käy sanaleikkisille. +Täss' neste on, jok' äkin juovuttaa. +Kun rusko-vaahtos valaa huuliani, +Pian mailma haihtuu muistostani! +Nyt viime maljan koko innollani +Juon Aamun juhlaterveheks'! sen kunniaa! + + (Hän nostaa maljan huulillensa). + + + +KELLON-SOITTOA JA KÖÖRILAULUA. + +ENKELEIN LAULU. + + Kristus on noussut! + Riemuitse syntinen! + Taistaja syntien + Sielua saartavan, + Sortavan, kaartavan + Vallan all', auttajan + Löytänyt oot. + +FAUST. +Mi soiton pauhu, sävel sulavin +Mun huuliltani maljan tempajaa? +Vai ilmoitatte, kellot, sävelin +Ens juhlaa pääsiäisen tulevaksi? +Te köörit, veisaattenko virttä suloisaa +Jok' enkel-suusta, varjotess' yön Golgathaa, +Soi uuden liiton solminnaksi? + +VAIMOJEN KÖÖRI. + + Tuoksuvin nestein + Häntä me vaalittiin, + Myrhalla pesten + Laskimme uinuksiin, + Palttina päällä + Hohtava verhonaan. -- + Ah, eipä täällä + Kristus oo vaan! + +ENKELEIN KÖÖRI. + + Noussut on Herra! + Rakkaus, kestäen + Murheiden koetusten + Ahjossa, autuuden + Löytävi kerran. + +FAUST. +Sävelet taivaan, vienot valtavat, +Miks' etsitte mua täältä tomustani? +Oi soikaat, miss' on sielut hennommat! +Sanoman kuulen, uskon vilu pani: +Ihmettä usko hellii lempilapsenaan. +Ilmoille noille pyrkiä en tohdi, +Mist' ilmoitus tuo kajahtaa; +Ja armas lapsuuteni sävel saa +Mun vilkkumaan tok' elon rantaa kohdi. +Mua muinen taivaan lempi syleili, +Sabbaatin juhlarauhaa välkähdellen; +Ja kelloin sävelvirta soi niin aavistellen, +Rukoilu hekkumin mua viehätti; +Salaisen sulokaipuun ajamana +Ahoille astuin, saloillen, +Ja kyynel vieri viljavana, +Kun mailma heräs minullen. +Se virsi riemukisat nuorisolle tiesi, +Keväisen juhlan onnea; +Muistelless' hellyn: laps' nyt oon, en miesi, +Enk' astua voi synkkää viime askelta. +Oi vieri, vieri taivaan virsi soma! +Mun tihkuu kyynel, jälleen oon maan oma. + +OPETUSLASTEN KÖÖRI. + + Onko jo kiitänyt + Haudasta ylhä + Sankari, liitänyt + Korkea jylhä? + Luominen sielläkö + Sull' ilon antavi? + Kurjia vieläkö + Maan povi kantavi? + Mestari, meitä + Onnesi itkettää. + Meit' älä heitä! + Luoksemme jää! + +ENKELEIN KÖÖRI. + + Laskipa Herran + Kalma jo helmastaan. + Sielunne kerran + Irtaukaan! + Töin Häntä kiitellen, + Lempeä liitellen, + Kurjia hellien, + Kulkien, saarnaten, + Onnea luvaten, + Mestarin löydätten. + Läsnä hän on? + + + + +ULKOPUOLELLA KAUPUNGINPORTTIA. + + KÄYPÄLÄISIÄ JOKA LAJIA LÄHTEE MAALLE PÄIN. + + +MUUTAMIA AMMATIN-OPPILAITA. +Miks' sinne lähdetten? + +TOISIA. +Me mennään metsämajallen. + +EDELLISET. +Me "myllylle". + +ERÄS AMMATTILAINEN. + Vaan minun nähden +Paraspa "lammikolle" käydä lie. + +TOINEN. +Ei, sinne ei oo kaunis tie. + +MOLEMMAT. +Ja entäs sie? + +KOLMAS. + Mä muiden kanssa lähden. + +NELJÄS. +Tulkaate Burgdorf'iin! Hei, siellä varmaan on +Sievimmät neidot, olvi verraton +Ja oikein kelpo nyrkki-kesti. + +VIIDES. +Syhyykö selkääs kolmannesti, +Sä hullun-hurja veikko? +Mua pöyristää tuo. Menköön sinne peikko. + +PALVELUSTYTTÖ. +Ei kuules! kaupunkiin ma palaisin. + +TOINEN. +Tuu pois! Hän varmaan haapain all' on tuolla! + +EDELLINEN. +Ja entäs onneakin, jota halaisin! +Sun vieress' käy hän vaan -- mä syrjapuolla +Ain' olla saan! Sun vie hän tanssihin. +Sun huveistasko huolisin! + +TOINEN. +Äl' ole nyt niin mustasukka! +Hänen seurassaan on "kierotukka." + +YLIOPPILAS. +No hiis'! kuin kiitää neitosemme! +Pois veikko! heitä saattelemme! +Mehuisa olvi, piika pulska vain +Ja karvas tupakka -- mun mielitekojain! + +PORVARIS-NEITOJA. +Kas niin! kaks' oivaa nuorukaista! +Häpeä on se tosiaan: +On seuraa saatavissa oikein herramaista, +Ja piikain jäljiss' juostaan vaan! + +TOINEN YLIOPPILAS (edelliselle). +Seis veikko! jäljissämme sipsuttaa +Kaks vallasnaista, yllään soma verho, +Ma tunnen toisen: saanko tunnustaa -- +Tuon ympärillä liehun niinkuin perho. +Ne astuvat niin hiljakseen; +Kai vartoovat ne meitä rinnalleen! + +EDELLINEN. +Ei veikko! herras-seuraa vieraksun. +Välehen! tai riista liukuu liesuhun! +Se sunnuntaisin hyvin antaa suuta, +Jonk' käsiss' lauantaisin viukuu luuta. + +PORVARI. +Mua ei hän miellytä, pormestarimme uusi! +Nyt siksi päästyään, hän pöyhkeilee kuin kuusi. +Ei välitä hän kaupungista. +Kyll' aian merkit yhä huononee; +Mutt' onneton, ken vastaan riitelee, +Vaikk' aina venyy vero-lista! + +KERJÄLÄINEN (laulaa). +Te naiset, herrat, parvi sievä, +Iloiset, punaposkiset! +On kerjääjänkin sydän lievä, +Jos suotte hälle antimet. +Mua älkää laulatelko suotta! +Iloinen antaja vaan on. +Tää juhlaisin on päivä vuotta, +Se mulle lahjat tuokohon! + +TOINEN PORVARI. +En juhlin sunnuntaisin tiedä hauskempaa +Kuin haastaa sotamelskehestä, +Jot' ulkomailla, Turkiss' aina kestää, +Kun kansat toisiansa kurittaa. +Sit' istuu ikkunassa, särpii oluttaan +Ja katsoo laivain alas-virtaa luisumista; +Käy tyytyväisnä yöksi nukkumaan, +Ja siunaa aikaa rauhallista. + +KOLMAS PORVARI. +Sen miekin, kelpo naapur', kyllä sallin: +Ne listikööt päät toisiltansa, +Ja menköön heillä kaikki mullin mallin, +Kun meillä vaan on kaikki vanhoillansa! + +ÄMMÄ (porvaris-neidoille). +Ai nuorta vesaa! kuink' on kaunis, oi! +Ken lempimättä teitä nähdä voi! +Vähempi ylpeys ei taitais haittaa! +Mit' immet halajaa -- voin teille laittaa. + +PORVARISNEITI. +Agaata riennä! julkisesti vain +En kehtaa käydä moisen noidan kanssa... +Hän toimi, tok' ett' Antin-yönä sain +Tulevan sulhoni nähdä haamussansa. + +TOINEN. +Mun sulho peiliss' näyttihen, +Sotaisna, myötään monta sotilasta; +Hänt' etsin, kaikkialle silmäten. -- +Saa nähdä, tokko löydän häntä vasta. + +SOTILAITA. + + Tornit ja linnat + Korkea-pielet, + Ilkkuvat immet + Ylpeämielet + Soisimme voittaa! + Ryntäys uljas, + Palkk' ihanin. + Torvi kun soittaa, + Mieltä se hurmaa, + Riemua tieten, + Niin kuni surmaa. + Siinäpä myrsky, + Siin' elon tyrsky + Linnojen, impein + Heittyä täytyy. + Ryntäys uljas, + Palkk' ihanin! + Niin sotajoukko + Käy kotihin. + + + +FAUST JA WAGNER. + +FAUST. +Pois jäänsä virta ja lampi loi, +Kevähän sulo-silmän vilkkuessa, +Jo laakso toivoa vihannoi. +Talv'ukko, voimansa riutuessa, +Vain tunturin rotkoon piillä voi. +Sielt' inhaa riitoa jatkellen, +Viel' äissään lunta se laaksoon syytää, +Ja paikoin vehmaan verhoa hyytää; +Mutt' aurinko ei suo valkoisen +Nyt vallita: kukkain kirjavuutta +Se mielii, loistoa, eloisuutta. +Kun nurmen kukkia viel' ei näy -- +Pyhävaatteissaan väki kukkina käy. -- +Tään harjun huipull' istukaamme, +Täst' ihmisliikettä nähdä saamme. +Kas kaupungin portti aukenee, +Ja kansaa varjoist' aaltoelee. +Nyt kelpaa lämmössä lekuttaa +Ja viettää Kristuksen nousemaa, +Sill' itsekin väki tais nyt nousta! +Katujen, kujateiden ahdingosta, +Majan alhaisen sopist' usmaisista, +Käs'työn ja ammatin kahlehista, +Kivikattoin, päätyjen painon alta, +Yöst' arvoisain yläkirkkojen +Kaikk' ahtavi päivän paistehesen. +Kas vaan mikä riemu parvia valtaa +Se niitylle, viitahan virtaelee, +Joen kalvo jo aivan avaralta +Iloisia venhoja vilisee! +Ja lastistaan lähes painuksissa +Pois viime pursi jo luisuaa; +Vaan kaukaa vuorelta vilkahtaa +Taas toisia kirjo-vaattehissa. +Kylästä jo riemun melskeen kuulet: +Tää kansan taivas! -- vai mitä luulet...? +Nyt suuri ja pien' on riemuillaan; +Tääll' ihmisn' olla miekin saan. + +WAGNER. +Saatella herra tohtoria +Tuo mulle hyötyä ja kunniaa; +Enp' yksin viitsis täällä maleksia, +Kosk' kaikki raakuus mua ilvoittaa. +Tuo viulun vinge, keilain pauke, pauhu -- +Se aina ollut on mun kauhu. +He telmivät, kuin heiss' ois Hornan liemu -- +Ja tuolle nimet suodaan: laulu, riemu!! + +TALONPOIKIA (niinipuun alla; tanssia ja laulua). +Ja paimen tanssiin koristiin +Vöin, kirjo-nutuin, seppelin, +Hän kaunis olla mieli; +Puun alla kansaa kiehui vaan, +Ja kaikki tanssi innoissaan. +Heleia, hei! +Ne tanssin tuuli vei, +Ja vinkui viulun kieli. + +Hän parveen rientää, tungeiksen, +Ja sysää yhteen impehen -- +Ei loukata hän mieli... +Vaan reima tyttö käännähtyi: +Et saa niin tuhma olla, hyi! +Heleia, hei! +Ne tanssin tuuli vei, +Ja vinkui viulun kieli! + +Vaan hän vei neidon tanssimaan, +Lens' oikeaan ja vasempaan; +Ne tanssin pyörre nieli. +Ja poski hohti, poltti pää, +Ne helmatusten hengähtää. +Heleia, hei! +Taas tanssin tuul' ne vei! +Siit' eihän eukot kieli?! + +Et tulla saa niin lähellen! +Noin pettyi moni neitonen +Ja sulho valat nieli! -- +He salaa sentään suudellaan +Puun alta kauas kaikui vaan: +Heleia, hei! +Kuin tanssin tuuli vei! +Ja vinkui viulun kieli! + +VANHA TALONPOIKA. +Se oikein teiltä, tohtor', on +Ett' tänään muistelette meitä, +Eik' oppi korkea estä teitä +Käymästä rahvaan joukkohon. +Siis parhaan maljan teille tarjoan +Oivinta juomaa kuohuvan; +Jot' ojentaissa toivotan: +Janonne juoma poistakoon, +Voimanne siitä varttukoon! +Elonne lanka karttukoon! + +FAUST. +Virvoitusmaljaa maistellen, +Juon onneksenne, kiittäen. + + (Kansaa keräytyy ylt' ympärille). + +VANHA TALONPOKA. +Se aivan kaunist' olikin, +Ett' ilopäiväks' saavuitte; +Olittehan myös parahin +Apumme murhepäivinä. +Mont' on täss', rusko poskillaan, +Jonk' isänne on tempaissut +Pois kalman suusta, saatuaan +Tulisen taudin sammumaan. +Sairasten luona kävitten, +Jo silloin nuorna autellen +Ruumiita paljon kanneltiin, +Vaan taudin aina vältitten. +Kovia näitte; korkeimmalta +Sai aulis avun auttajalta. + +KAIKKI. +Kokenut miesi eläköön! +Viel' ihmistuskaa kauan lientäköön! + +FAUST. +Kiitelkäät ylhäist' auttajaa, +Jok' auttamaan meit' opettaa. + + (Menee Wagnerin kanssa edemmäs). + +WAGNER. +Kuin rintas riemuinnee, sä suuri mies, +Kun pilvihin noin ylistää sua kansa! +Ken moisen hyödyn lahjoistansa +Saa -- hänt' ei paina huolten ies! +Sua kiitättääpi taatto pojillansa, +Kaikk' ympärilläs tunkee, utelee... +Ja tanssi taukoo, viulu vaikenee. +Sä käyt; ne seisoo rivittäin. +Kädessä lakki, paljain päin. +Vähältä vain ne lankee polvilleen, +Ikäänkuin näkisit ne venerabileen. + +FAUST. +Viis askelt' ylös vielä, tuonne kivellen! +Levähtää saamme hiukan kangasalla. +Täss' usein yksin istuin, miettien; +Rukoillen kiusailime paastoomalla. +Ja täynnä uskoa toivollista +Kuroitin kättä kohti Taivahista +Ja luulin kyynelin, rukoilemalla +Läpyttäväni taivaan jumalaa +Jo poistamaan tuot' tautia tappavaa. +Nyt kansan kiitos ilkullen vaan soi. +Jos sydämmeeni voisit silmäellä, +Näkisit, ettei suurin voi +Ei poikaa eikä isää ylistellä. +Isäni kunnon mies ol' noita hamaroita, [mystikoita] +Ku selvitellä koetti uutteraan +Pyhiä luonnon piirilöitä, +Ja kaikellaista houri haaveissaan; +Myötänsä hartaat oppilaat, +Hän lieden usviss' öin ja päivin hääri +Ja yhteen keitti aineet riidakkaat, +Kuin reseptit sen tuhannetkin määri. +Silloinpa "rusko-leijon'", aimo ylkämiesi, +Nai sulo-kylvyss' "valko-liljasen", +Heti kumpaisenkin tuima liekki-liesi +Hääkammiosta ajoi toisehen. +Vaan lasin laitaa kulta-liekit nuoli, +Kun "kuninkaatar" siihen loihdittiin. -- +Kas siinä rohdot! -- sairahat ne kuoli... +Ken virkos -- harvoin kyseltiin. +Näin vuorilla ja manterilla +Sen seitsemillä hornan-keitoksilla +pahemmin riehuimme kuin ruttotaut'. +Ma itse myrkyt juotin tuhansille; +Ne riutuivat -- ja niiden murhaajille +Nyt kiitos soipi! Jumal' aut'! + +WAGNER. +Mutt' älkää tuosta tuskitelko! +Miks' kelpo-miestä haittais pelko, +Kun huolin harjoittaa ja tunnollaan +Taidetta, minkä sai hän taatoltaan? +Jos nuorna isälles teit kunniaa, +Niin oppiaan sa imit intomiellä; +Jos miesnä tiedettäs koit laajentaa, +Niin poikas ehtinee viel' edemmäs sua tiellä. + +FAUST. +Ken eksymysten syvän aallon alta +Viel' luulee nousevans' -- on onnen lapsi tuo! +Mi tiedetään, s' ei hyötyä meille luo, -- +Mi tiettävää, sen kätkee öinen valta. -- +Vaan meilt' ei sulolahjaa hetkisen +Pilata murhe saa, ei syäntä viiltää -- +Oi näätkö, iltaruskon hohtaen, +Kuink' armaan lehdon halki majat kiiltää! +Aurinko sammuu ... ei! vaan valosäteillään +Hän loistamaan läks toista maalimata! +Oi, jospa maasta siivin lentämään +Ma saisin, aina seuraten sen rataa; +Säteissä iltaruskon ikuisen +Mun jalkain alla maamme uinuis untaan, +Yön varjoss' alhot, vuoret lieskaten, +Vuot, virrat pyrkis meren valtakuntaan. +Ei sulkis jylhistöt, ei vuoren onkalot +Mun taivaallista lentoan' ylähällä; +Oi hämmästyn! yhdellä silmäämällä +Näen meren aukeevan, sen siili-vainiot... +Vaan vihdoin taivaan loistotar jo vaipuu; +Mä jälkihin! mun syttyy harras kaipuu +Sen leimuvirrast' ikivaloa juomahan, +Edessäin päivä, yöhyt takanain, +Ylhäällä taivahat, meri alla aaltoinensa! +Unelma kaunis! ... pois se katos oi! +Ei siivistyä ruumis konsaan voi +Seuraamaan sielua siivekästä lennollensa. +Tok' ikikaipuun tuntevansa luulee +Jokainen lentoon ylä-ilmahan, +Kun suvileivon korkealla kuulee +Sinervän taivaan alla laulavan, +Kun kotka hajasiivin liitää +Ylitse, jylhän vuorimaan, +Tai kurkeloiden parvi kiitää +Maan, merten poikki pohjolaan. + +WAGNER. +On houruhorvit minullakin ollut, +Halua moint' ei mieleen toki tullut. +Saloja maita kyllästyn pian katsomaan, +Ja linnun siipilöill' en mieli koskaan lentää. +Parempi riemu aatoksell' on entää +Lehdestä lehteen, kirjasta kirjahan. +Yks' talviyö näin kirjoin, kynttelin +Suvena sulostuttaa kaikki vaivas, +Ja ah! jos auki kierit vanhan permentin, +Niin astuu luokses koko pyhä taivas. + +FAUST. +Sua yksi vietti vainen valloittaa; +Sua älköön koskaan viehätelkö toinen! +Kaks mieltä ah! mun rinnass' aaltoaa, +Ain' irti pyrkii toisestansa toinen. +Käsvartens' iskee lemmen liekkumin +Maailmaan kiinni kiihkeästi toinen; +Väkisin pyrkii valko-lentimin +Ylhäiseen kotiin mieli toisenmoinen. +Oi, onko ilmass' henkilöitä, +Jotk' alla taivaan haihattaa, +Niin kultasatein alas vihmokaa, +Valolla kirjailkaa mun elon öitä! +Jos taikaviitta harteitani varjois +Ja lennättäis mun maille kaukaisille, +Sit' enpä möisi keisarille, +Vaikk' kruunut, manttelit hän siitä tarjois. + +WAGNER. +Ei, älä huuda liutaa kuuluisaa, +Jok' ilman alla virtaa kaikkialle, +Ylt'ympäriltä uhkaa kuolemaa +Ja tuhat vaaraa maalimalle! +Ruijasta käy ne jäisin viimoineen +Sun päälles, kieli terävämpi nuolta; +Idästä saa ne, nääntää kuivuuteen, +Kuin myrkkytuuli nousis hallasuolta; +Etelän parvi aron tulta tuo -- +Sun jano on ja aivos palaa päässä; +Ja Lännen aaveet ensin hoivaa suo, +Pian sortaa sun ja viljat tulvasäässä. +Vahinkoon vikkelöinä hiiskeen kuulevat, +Ja tottelee sua herjat, viekastellen, +Suloisina kuin taivaan palveljat, +Ne kuiskii enkelkielin valehdellen. -- +Mutt' ilma jähtyy, ilta harmenee, +ja usma laskee. Ehkä lähdemme? +Ehtoolla vasta suojaas armastat. -- +Vaan miks' noin seisot, tuonne tuijotat? +Mik' innostaa niin voi sua iltamolla? + +FAUST. +Kas koiraa mustaa, kuin se kiertää vainiolla! + +WAGNER. +Sen kauan huomasin; tuo ei sen kummempaa. + +FAUST. +Tähystä tarkemmin! miks' arvaat elukkaa? + +WAGNER. +Yks halli, joka isäntäänsä vainuu, +Kutenka koirat vainunee. + +FAUST. +Sä näät, kuink' aina ahtaammaksi painuu +Se piiri, millä meitä kiertelee. +Ja ellen eksy, koiran jälkihin +Ikäänkuin piirtyy tulitarha. + +WAGNER. +Se koir' on käpälistä korvihin, +Ja teitä haittaa vainen näköharha. + +FAUST. +Minusta on, kuin virittäis hän ansaa, +Kierrellen meitä tenho-silmuksiin. + +WAGNER. +Se etsii isäntään, ja häpee pahoillansa, +Sen eestä kun vaan oudot tavattiin. + +FAUST. +Vaan piiri ahdistuu! nyt täss' se on! + +WAGNER. +No koira tuo! eik' aave luonnoton; +Sen tavat koiran on: se vinkuu, vieraksuu, +Häntäänsä hiepottaa ja maahan laskeuu. + +FAUST. +Tuu tänne, koira vaivainen! + +WAGNER. +Se villakoir' on, hullunkurinen: +Hän seisahtuu, sun seisoess', +Jos kutsut, hyppii rinnoilles; +Jos mitä hukkuu, etsimään hän joutaa, +Ja keppis maalle virrasta hän noutaa. + +FAUST. +Se totta lie: ei rahtuakaan näy +Eläimess' henkeä; kaikk' ohjeen mukaan käy. + +WAGNER. +Kurinsa saanut koira ansaitsee, +Ett' oppinutkin häntä hyväilee. +Ei kumma siis, ett' on sun suosimas +Yl'oppilaiden nöyrä oppilas. + + (He astuvat sisään kaupungin portista.) + + + + +LUKUKAMMIO. + + +FAUST (astuu sisään villakoiran kanssa). + + Pois läksin maalta, kankahalta, + Jonk' yö jo peittää vaipallaan; + Mua pyhä sala-kammo valtaa, + Jalompi henk' on valveillaan. + Nyt halut huimat uinahtavi, + Ja päivän hyrsky hiljenee, + Vaan ihmislempi rinnassani + Ja taivaan armo elelee. + +Oo hiljaa, koir', älä sinne tänne juokse! +Mit' ukselt' aihelet? +Tule nukkumaan sä lieden luokse! +Tuon sulle patjat, pielukset. +Mua kangastiellä huvitit äsken +Hypellen, leikkiä laskien; +Sen vuoks' sun vieraaks' luokseni käsken, +Mutt' ollos siivo, hiljainen! + + Kun pikku-sulosuojassani + Taas lamppu loistaa herttainen, + Valaisee usko poveani, + Parempi "minuus" ilmaiksen. + Taas järjen soihtu alkaa palaa, + Ja toivo kukkii suloinen, + Vesille elon sielu halaa, + Ah! elon lähdesuonillen. + +Älä morise, koir'! Ei säveleen, +Mi sielussain sulo-rauhaa loi, +Tääll' elukan ääni yhteen soi. +Se tuttua on, ett' ihminen, +Mit' ei hän tajua, ilveilee, +Kaunista ja hyvää soimaa, laittaa, +Joist' usein hälle onkin haittaa. +Vai koiraki tuolle ärisee! + +Mutt' ah! sen tunnen -- rinnastain ei valu +Nyt rauhaa, vaikk' ois siihen harras halu. +Oi miks niin valeen lähde kuivauu, +Ja janohon taas raukka surkastuu? +Sen koitellut oon ehtimiseen. +Vajasta tuost' on sentään hyötymystä: +Alamme ikävöidä ilmestystä, +Ja sielu kääntyy taivaalliseen. +Ja kirkkahinna valo tää +Uus'-testamentiss' välkähtää. +Sen alkusanat lukea ma mielin, +Ja hartahilla sydämin +Tuon pyhän kirjan, kallihin +Julaista kerran armain äidin-kielin. + + (Hän aukaisee nioksen ja alottaa.) + +"Alussa oli sana" tässä sanotaan. +Jo tartun täss', ei kynä juoksekaan! +Vai sanaako niin ylentää mä voisin? +Ei! tuo on käännettävä toisin. +Jos hengen äänen oikein oivallan, +"Alussa järki ol'" ma kirjoitan. +Tok' ällös hädi, -- tuumaella +Mun täytyy, muutoin saatan liioitella! +Vai järjestäkö kaikki alkaa vois? +Ei! -- "Alussa voima oli" paremp' ois. +Mut tuskin tuon saa kynä valmihiksi, +Jo epäilen, ei käy -- en tiedä, miksi! +Henk' auta! -- Selkii epäilyksen yö, +Ja tyynnä piirrän: "aluss' oli työ." + + Jos mielit pysyä paikoillas, + Niin heitä kohta ulvontas! + Oo haukkumatta, halli! + Noin virmapäät' en herraa salli + Ma luonani vierailemaan. + Jomp' kumpi vaan + Ulos astukaan! + Vasten mieltäni vieraan karkoitan; + Olet valloillas, oven aukoan. + Vaan tuossapa katsomista! + Se ei ole luonnollista... + Oi, tokko silmäni pettelee? + Kuink' koirani kasvaa, korkenee! + Se hirmuna nousi seisomaan, + Ei siin' oo koiran haamuakaan. + Ma toinko kotia aavehen, + Kuin Niilivarsa hirmuisen, + Tulisilmin hirmuhampahin? + Sun tunnen, hiisi helvetin! + Vaan moista Hornan tenavaa + "Salomonin avain" avittaa. + +HENKIÄ (porraskäytävästä). + Yks' ansahan joutui tuolla! + Älä seuraa vaan, pysy tällä puolla! + Kuten raudoissa repo, + Voit, hornan hepo. + Vaan vartokaat! + Henkilauma, riehu, + Ylös alas liehu, + Niin hänet irti saat. + Häntä, jos voimme, + Auttaa me koemme, + Sillä meille juuri + Hän ratto ol' suuri. + +FAUST. + Siis ensin hirmua manaa + Nämä "Neljän sanaa": + Salamanderi hiilly, + Undiina liukee, + Sylfiidi riukee, + Kyöpeli piilly! +Ken niit' ei tunne, +Elementtejä, kunne +Ne vaikuttaa, +Min ne toimeen saa, +Hän turhaan koittaa +Henkiä voittaa. + + Valu valkian sauhuun, + Salamander! + Huku aaltojen pauhuun, + Undiina! + Pala noidan-nuolena aina, + Sylfe! + Älä, Inkubus, paina! + Koti-apua tuo! + Tule esiin, loppu suo! + +Ei yhtään noista +Peto oo, -- se on toista. +Se tyynnä loikovi, irvistäen: +Ei pysty loitsuni -- sen ma näen. +Väkevämpää kuule, +Jot' en kestäväs luule: + + Jos helvetin hauta + Sun siitti, nauta, + Niin merkkiä katso, + Jonk' eestä väistyy + Ne mustat sarjat! + +Jo se tuimistuu, jo sen nousee harjat. + + Sano, häijy konna, + Voitko pelvotonna + Nähdä iki-uutta + Pyhää salaisuutta + Läpi taivaan hohtavaa, + Salaveisten vainoomaa? + +Kiristeltynä uunin taa +Se norsuks' kohoaa; +Se täyttää nyt koko kammion, +Ja miltei usvana haivu. +Älä, hirviö, nouse kattohon! +Vaan mestarin jalkoihin sä vaivu! +Näät, en minä turhaan uhkaa. +Pyhä lieska polttavi -- koht' oot tuhkaa! +Pian leimahtaa +Kolmikertaista valkiaa! +Varo vain +Väkevintä mun voimistain! + + (Samassa usva hälvenee, ja Mefistofeles, puettuna vaeltavan + skolastikon tapaan, syöksähtää esiin uunin takaa.) + +MEFISTOFELES. +No suotta riehutten! Mill' auttaa voisin herraa? + +FAUST. +Vai tuoko koirast' irti lähti! +Skolasti kulkijain! No entäs sukkelaa! + +MEFISTOFELES. +Oi terve teitä, kirkas opin-tähti! +Sain teiltä suitsu-saunaa polttavaa. + +FAUST. +Mi nimes'? + +MEFISTOFELES. + Turha kysymys tuo mielestäin +Sen suuss', ken sanaa halveksii niin perin, +Ja ollen aina ilmiöistä erin, +Vaan pyrkii peri-oloon päin! + +FAUST. +Vaan, herrat, teidän tapa lienee käyttää +Nimiä, jotka olentonne näyttää! +"Hiis'," "kärpäis-herra," "valheen-isä" -- +Noiss' soi jo henki ääntehissä. +Ken oot sa siis? + +MEFISTOFELES. +Ma osittain oon voima tuo, +Jok' aina pahaa suo, ja aina hyvää luo. + +FAUST. +En mointa ongelmaa voi selvittää. + +MEFISTOFELES. +Se henki oon, jok' aina epäjää. +Ja syystäkin: mit' ikään syntynee +Vain hukkumista ansaitsee, +Siis paras, ett' ois' jäänyt syntymättä. +Niin -- missä näette pirun kättä, +Tuhoa, syntiä, pahuutta -- +Se elementtini oikea. + +53 + +FAUST. +Sua osaks' nimitit, vaikk' oot täss' kokonaan? + +MEFISTOFELES. +Totuutta nöyrää puhun vaan: +Vaikk' ihmiset, tuo narrikunta katala, +On mielestänsä kokonaisuus, maailma, +Sen osan osa ma oon, mi kaikk' ol' alkuaan, +Sen synkän yön, jok' äitihelmastaan +Loi Valon. -- Valta-istuimelta syöstyään +Emonsa, tytär siinä istuu nykyään. +Viel' ottelee ne: valo kyllä ylpeilee, +Mutt' aineisin se aina tahmenee. +Se ainehista virtaa, niitä sulostaa, +Ja ainehet sen lennon estää; +Ja toivon: eipä kauan kestä, +Kun kera aineiden se raukiaa. + +FAUST. +Siis oiva ohjelmas' on näin: +Et hävittää voi suurin erin, +Siis havittelet vähittäin. + +MEFISTOFELES. +Ja tuollakos ma paljo perin? +"Se jokin", mikä "eitä" vastustaa -- +Tarkoitan tätä tyhmää maailmaa --, +Siihenpä suotta keinojani koitan; +Ties lempo, milloin vihdoin voitan. +Maanjäristys ei, myrsky, tulva, palo +Hävitä maata, mert'; ei sammu taivaan valo! +Ja ihmiset ja elukat vain enenee; +Vaikk' isken miljoonittain noita, +En loppumaan saa kataloita, +Ei! Aina vaan uus' veri elelee! +Kun summatonta siemen-määrää muistan, +Mink' ilma, vesi, manner idättää, +Ja kuiva, märkä, kuuma, jää -- +Niin hulluuteenpa miltei suistan! +Niin, paitsi järveä jok' aina palaa, +Ei mull' oo varsinaista toimialaa. + +FAUST. +Ikuista lempivoimaa vasten, +Jost' elpyy kaikki elämään, +Pui piru turhaan nyrkkiään; +Ei auta kiukku peijakasten. +Siis luovu noista aikehista, +Khaoksen poika kamala! + +MEFISTOFELES. +Tuo seikka sietää tuumimista. +Vaan toiste siitä! Sallithan +Mun mennä nyt sun seurastasi? + +FAUST. +Ja vielä kysyt! lähde vain! +Nyt tiedän, ken oot heimojasi. +Jos haluttaa, käy talossain! +Täss' ikkuna, tuoss' ovi on, +Ja savutorv' on tarjonasi, + +MEFISTOFELES. +No, suoraan sanoen, oon hieman neuvoton: +Mua sulkee pieni este oveltasi, +On kynnyksellä kommervenki... + +FAUST. +Vai pentagrammi huolettaa? +Vaan lausu mulle, hornan henki, +Kuink' osuit tänne, tuo jos salpajaa? +Kuink' aimo henkes joutui pulmaan? + +MEFISTOFELES. +Tähystä itse! Näätkös, tuohon kulmaan, +Jok' irvillään on tuonne oveen päin, +Yks viiva vedetty on nurin. + +FAUST. +Tuon onni teki pahoin kurin! +Mun hallussainpa olet näin. +Tuo onnistuihan arvaamatta! + +MEFISTOFELES. +Kah, koira juoksi sisään huomaamatta; +Nyt seikka toisin näytäksen: +Ei piru pääse pihallen. + +FAUST. +Vaan miks' et lennä ulos ikkunasta? + +MEFISTOFELES. +Yks' sääntö solmii peijakasta: +Mist' astui sisähän, siit' ulos jällehen! +Tulomme vapaa on, vaan menon laita toisin. + +FAUST. +Vai helvetiss' on lait! Sen tuskin luullut oisin. +No hyvin vaan! Kai sitten laatia +Saa, herrat, teidän kanssa sopimusta? + +MEFISTOFELES. +Sä säntilleen saat kaikki nautita, +En peruuta ma yhtään lupausta. +Vaan tuoss' ei sovi hädiskellä +Siis siitä toiste enemmin! +Nyt täytyy meidän hyvästellä; +Mua laskekaa! pois mielisin! + +FAUST. +Sua puhutella hieman halajan; +Siis viivy hetken aikaa vielä? + +MEFISTOFELES. +Ei, laskekaa! pian tänne palajan, +En silloin haasteluita kiellä. + +FAUST. +En minä suinkaan väijynyt sua ois; +Ken käski pistää ansaan kaulaas? +Kun pirun sait, hänt' älä laske pois; +Ei tarttune hän toista kertaa paulaas. + +MEFISTOFELES. +No olkoon menneheks', jos tahdot niin! +Jään tänne hupilaiseks' sulle; +Mutt' suo mun käyttää aikaa vehkeisiin +Sellaisiin, jotka soveltuvat mulle! + +FAUST. +Sen varsin suon! Tee temppujais, +Kun mua ne vainen huvittais! + +MEFISTOFELES. +Saat tuta, veikko, aistimillas +Autuutta viljemmin täss' illass', +Kuin toikko vuosi muuten aikaan sais'. +Pian soipi haamuin sulo-laulut, +Ja nähdä saat niin sievät taulut, +Jotk' ei oo tyhjää noitumaa. +Ja ruusuin tuoksu hurmaa haistis +Ja lempijuomat mairii maistis, +Ja haltioihin tuntees' saa. -- +Ei valmistusta kaivata; +Me koossa oomme, henget! alkakaa! + +HENGET. + + Himmeä holvi, + Väisty ja raukee! + Eeterin silmä + Siintävä aukee! + Selvitä ilma! + Usvat jo poista, + Taivaalla tähtein + Välkkyä suo! + Aurinko loista + Armaana tänne! + Lämpöä luo! -- + Ylhäisten keijuin + Henkevä heimo, + Leimuna leijuin, + Maan yli kiitää; + Haikea kaipuu + Jäljissä liitää. -- + Viirit ja verhot, + Kuin suviperhot, + Nousee ja vaipuu. + Lehdosta, vuorten + Alta ne väikkyy; + Lemmetär nuorten + Sielussa läikkyy; + Metsolan varjo + Riemua tarjoo. -- + Vuorilla viini- + Viljelys uhkee; + Marjoja hohtaa, + Paisuvi, puhkee: + Virtana kohta + Viiniä hyrskii, + Pitkin rubiini- + Väyliä tyrskii. -- + Siintävät salot + Kalvossa päilyy, + Taivahan valot + Veen yli häilyy. + Virrasta varttuu + Järviä, jotka + Matkalla salaa + Saaria halaa. -- + Taivahan lasten + Riemuisa lauma + Päivyttä vasten + Ui ylähällen + Siukuvin siivin, + Kunnes se jällen, + Kuin tuli-sauma, + Laskien, kaartaa + Vehmasta saarta. + Keijuset kiikkuu + Seljällä aallon, + Toisia liikkuu + Nurmella, maall' on + Toisia; hyörii + Karkelo, pyörii. + Lauluja kaikuu + Riemua raikuu. + Taas ylä-ilmaan + Kaikki ne lentää; + Toisia entää + Vuorien yli, + Toisia uittaa + Aaltojen syli + Rantojen helmaan. + Kaikki ne kiitää + Aamusen koitoss', + Ylhälle liitää + Pyrkien loitos + Tähtölän taloon, + Sen ikivaloon, + Riemuja lemmen + Suutelemaan. + +MEFISTOFELES. +Hän nukkuu! Nuopa oivat laulajaiset! +Oi vienot, sorjat keijukaiset, +Syvähän hänt' tuuditelkaa! Kiitos vaan! +Et pysty vielä paholaista solmimaan! -- +Hänt' unten suloparvi lennätelköön +Syvälle harhan ihme-maailmaan! -- +Ei taikakynnys saa mua enää pelkoon, +Yks' hiiren-hammas tänne vaan! +Tuoll' yksi rahisee: se avaa mulle uksen, +Jos lausun sille sievän manauksen. +Ma, jonka vallan all' on kärpäset +Ja hiiret, sammakot, täit, lutehet, +Sua kutsun! Oitis tänne loiki +Kynnyksen alle, kalvo poikki +Tuo kohta, johon rasvaa tiukutin! -- +Kas niin! jo yksi saapuikin! +Nyt työhön vaan! Se syrjäss' on se kulma, +Jok' ehkäisee mua. Pois se kiusan-pulma! +Yks' isku vielä! riittää; kiitos vaan! +Faust, hyvää yötä, kunnes tavataan! + +FAUST (havahtaen). +Ah! ilkku-peliks' kaikki vaihtuu; +Vain niinkö hengen jano haihtuu, +Ett' unta vaan ol' perkele +Ja koira hiipi pihalle! + + + + +LUKUKAMMIO. + + + FAUST. MEFISTOFELES. + +FAUST. +Sisähän, ken kolkuttaa! Ken taas mun rauhan' esti? + +MEFISTOFELES. +Mä vaan! + +FAUST. + Sisään! + +MEFISTOFELES. +Se lausu kolmannesti! + +FAUST. +Sisään siis! + +MEFISTOFELES. + Kiitos! Näin oot mieliks' mulle! +Ei meille riita-väliä tulle; +Mä houreitas näät poistamaan +Nyt nuorna aatelisna tänne saan, +Punainen ylläin kullan-kirjo takki +Ja silkka silkki vaippanain, +Ja päässä kukonsulka-lakki +Ja pitkä miekka kupeellain. +Nyt suorastaan sua neuvollen: +Pukeudu siekin samaten, +Jott' ikävistä irroillas +Iloita saisit elostas! + +FAUST. +Pukuni olkohon mi hyvänään, +Maan raskas elo painaa mua kuin vuori. +Ma liian vanha oon vaan leikkimään, +Ja toivomatta jäämään liian nuori. +Mink' onnen mailma mulle suoda vois? +"Oi kielly! heitä liika-toivot pois!" +Kas noin se vanha virsi kaikuu, +Mi soipi kunkin korvihin, +Jot' aina vaan yhä käheemmin +Jok' ainut hetki meille raikuu. +Kauhulla mielin aamuin valvahdan +Ja karvas itku poskiani valaa, +Kun päivän nään, mi kulkiessahan +Ei täytä rahtuakaan mitä sydän halaa. +Jok' inttäyksin turhin turmelee +Mult' ilon haimit pienimmätkin, +Ja valhe-elon ilvein häiritsee +Maailman, jonka sydämeeni kätkin. +Ja yö kun vihdoin mua varjoaa, +Ma tuskitellen väännyn vuoteellani, +Ja hurjat unelmat mua kauhistaa, +Ja rauha kauas karkaa sielustani. +Jumala tuo, jok' asuu rinnassain, +Syvälti voi sen tunteet kuohutella; +Hän vallitsee mun hengen-voimiain, +Mutt' ulospäin ei voi hän toimiella. +Mua olemuksen kuorma vaivuttaa. +Ma vihaan elämää ja toivon kuolemaa. + +MEFISTOFELES. +Eip' ollut kuolo mielivieras milloinkaan. + +FAUST. +Oi autuas, jonk' ohimoille köyttää +Hurmeisen laakerin hän, voiton säteillessä; +Jonk' ilotanssin tyrskyttyä löytää +Hän helmass' immen, lemmen liekitessä! +Oi, jos tuon suuren hengen eteen vaipunut +Ma haltioissa hengetönnä oisin! + +MEFISTOFELES. +Eräästä yöstä muistuttaa nyt voisin, +Kun rusko-lient' ei muuan maistellut. + +FAUST. +Näyt mielelläs sä urkkivan. + +MEFISTOFELES. +En kaikkitietävä oo, mut paljo huomajan. + +FAUST. +Jos hurjan hyrskyn rinnassani +Sai kallis sointu soipumaan, +Ja mit' on lapsitunteitani +Lumos' entis-aian kaiullaan -- +Nyt kiroon kaiken, mikä liettää +Mun sielun' harhain ilve-verkkoihin, +Ja surun-alhoon vielä viettää +Mua tenho vehkein mairehin! +Kirottu kerskuvainen aate, +Jonk' kesken henki herkkuilee! +Ja ilmiöiden kiiltovaate, +Jok' aistit meiltä hurmaisee! +Kirottu kunnianhalu, maine, +Jok' unelmiis meit' uinutat, +Ja kaikki ylpeilyksen aine, +Talo, perhe, aura, palveljat! +Kirottu Mammon, taisteloihin +Jos yllyttää meit' aarteillaan, +Tai jos hän laiskan nautinnoihin +Levitti meille patjojaan! +Kirottu viinin riemumesi! +Kirottu lemmen mairitus! +Kirottu usko toivoinesi! +Ja julmin olkoon maltin kirous! + +HENKEIN-KÖÖRI (näkymätönnä). + + Ah! voi! + Sen sortanut oot, + Sulo-maaliman, + Käsin ankarin. + Se raukevi pirstoihin. + Sä puol'jumal' oi! sen murskaat! + Mityyden maille pirstat viemme, + Ja hurskaat + Soi itkuvirret kaunihista. + Oi, mahtavin + Sä maallisista, + Kahtakin + Suloisemmaksi jälleen tuo + Sun povesi pohjaan luo! + Ja uutta elämää + Aloittaos + Sä riemumielin, + Ja laulun nuorennos + Soikoon sointokielin! + +MEFISTOFELES. + + Nuo laulajat + Mun on tenavat. + Kuules neuvoja näppäröitä + Huvituksia koittamaan ja töitä! + Erakkuudestas, + Jok' aistisi, mantosi hyytää, + Ulos loitommas + Sua vietellä ne pyytää. + +Et saa sä olla tuskais teuras, +jotk' elämääs syö lailla korppien! +Voit nähdä, vaikk' ois kurjaakin sun seuras, +Ett' ihminen oot keskell' ihmisten. +Ei siksi, että aikoisin +Sua työntää roskajoukkioihin; +En kuulu mailman mahtajoihin, +Vaan jos elos retkihin +Mun liittoa mielit käyttää, +Sun toivosi tahdon täyttää; +Heti suostun sun omanas, +Sun kumppalinas +Joka riemun hankintaan, +Sua palvelemaan jopa orjailemaan. + +FAUST. +Vaan minkä vaadit palkinnon? + +MEFISTOFELES. +No, siihen vielä pitkä aika on. + +FAUST. +Ei! itsekäs on perkele. +Jos jotakin hän palvelee, +Sit' ei hän suinkaan Taivaan mieliks' tee. +Siis ehtos lausu säntilleen! +Tuommoinen renki vaaran tuopi huoneeseen. + +MEFISTOFELES. +Sitounpa _täällä_ sulle palveljaksi. +En pientä vihjaustas laimin lyö; +Mut tultuamme täältä tuonnemmaksi, +Sun pitää mulle tehdä sama työ. + +FAUST. +En huoli noista tuonen maista. +Tää mailma ensin raunioiksi raista! +Tuo toinen sitte syntykään! +Kas tästä maasta nous' mun kaikki riemut, +Valaispa tuskiain tään aurinkoisen liemut. +Kun niistä ollaan erillään, +Niin tulkohon mit' ikänään! +En jaaritusta kuulla huoli, +Kyteekö Tuonelankin yöss' +Viha ja lempi, liekö myös +Aloilla noilla ylä- ja alapuoli. + +MEFISTOFELES. +No tuolta kannaltas tuon hirvinnetkin. +Käy liittohon -- ja vielä näinä hetkin +Saat ihmeen kummat nähdä riemuiten. +Suon sulle, mit' ei saanut ihminen. + +FAUST. +Mitäspä piru raukan antiloista! +Sun-moises voiko koskaan oivaltaa +Tuot' ihmishengen lentoa korkeaa? +Vaan onhan sulla ruuat, jotk' ei nälkää poista; +On kultaa, joka valahtaa +Pikemmin sormistas elohopiaa; +On peli, miss' ei koskaan voittoa saa; +On neito, joka mun rinnaltain jo toisellen +Sulholle lemmen silmiä loi ja huoli; +On maineen riemu ylhäinen, +Mi sammuu niinkuin noidannuoli. +Hedelmää näytä, tarjottaissa lahovaa, +Ja uudelleen yhä lehden saapia puita! + +MEFISTOFELES. +Kai moinen vaatimus mua kammottaa! +Nuo aarteet hankkia voin ja paljon muita. +Vaan veikkonen, sekin aika saapa on, +Kun rauhass' saamme kahden herkutella. + +FAUST. +Jos tyynnä loijun laiskan-vuotehella +Ma milloinkaan, mun surma saakohon! +Jos imarruksin vietellyksi +Itseeni saat mua mieltymään +Ja hekkumin saat villityksi, +En silloin huoli elääkään! +Panenpa veikkaa! + +MEFISTOFELES. + Pannahan! + +FAUST (vastaten toisen kädenlyöntiin). +Ja kouran lyömme kourahan! +Jos koskaan lausun tuokiolle: +"Oi, viivy vielä, armahin!" -- +Takoa saat mun kahleisin, +Halusti heityn turmiolle! +Mun silloin soikoon kuolin-kello, +Sun palvelukses tehty on; +Kirvotkoon näytin, seisköön kello, +Ohi Faustin aika olkohon! +Mietippä tyystin! + +MEFISTOFELES. +Meit' ei haita unhotus. + +FAUST. +Sun siihen onkin oikeus. +Vaan uskalsinko liikaa? -- En! +Jos kunne käännyn, -- orjailen, -- +Sua vaiko toista -- miksi kyselen! + +MEFISTOFELES. +Tän' iltana jo ma tohtorkemuihin +Saan palveluksen toimintaan. +Vaan yhtä soisin! Kuolon-sattumaan +Ma pari riviä pyytäisin! + +FAUST. +Vai kirjallista vaadit, tyystä konna? +Lie mies ja miehen sana sulle arvotonna +Siin' eikö kyllin, että päiviäin +Sanottu sana aina hallitseepi? +Maailman virta pauhaa eteenpäin, +Mua vaan yks' lupaus iäks' siteleepi? +Vaan sydämiin tää taika juurraksen; +Ken sieltä voi sen juuret nyhtää? +Kell' usko rinnass' on, hän miekkonen! +Ei paljoksu hän uhria yhtään. +Mut pärmä leimoineen ja kirjoituksineen -- +Se aave on, ku meitä peljästyttää. +Niin sulan päähän kuolee sana, +Vaks' on ja nahka haltiana. +Mit', ilkihenki, kiusaat mua? +Paperi, pärmä, kivi, vaski tyydyttääkö sua? +Piirränkö pinsin, kynin, taltoin? +Valinta sun on vallassas. + +MEFISTOFELES. +Kuink' esitätkin seikkaa kaltoin +Ja liioitellen sanatulvallas! +Kelpaahan pieni paper'tilka, +Jos alle piirrät hurmehin. + +FAUST. +Jos et mua kiusaa kauemmin, +Niin menneeks' olkohon tuo narrin-ilka! + +MEFISTOFELES. +Veri on neste veraton. + +FAUST. +Ei riku liitto, ollos pelkäämättä! +Oon kaiken tarmoni taistelon +Luvannut sulle, lyöden kättä. +Mä ennen paisuin pilvihin, +Vaan Henki suur' mun halveksui; +Sun luokkaas vaan ma kuulunkin. +Minulta luonto sulkeutui, +Aatosten langat katkiaa, +Mua tieto jo kauan ilvottaa. +Suo liekkuman alhoiss' sammuttaa +Mun hehkuvaisia kiihkojani! +Läpi-kuultamatonna verhossaan +Joka taika jo olkoon tarjonani! +Syöstähän aian pauhinaan, +Tapausten hyrskyhyn huimimpaan! +Ja murhe ja riemastus, +Ja voitto ja sortumus +Ne keskenään yhä vaihtukoon, +Kun mies vaan kiitävi toimintoon! + +MEFISTOFELES. +Ei sulle määrää panna, ei! +Jos mielit lennosta tavoitella +Ja kaikkea hieman imannella, +Niin onneks' vaan! päin tuulta, hei! +Älä ujoksu, käy kiinni vaan! + +FAUST. +Nyt riemust' en ma haastakaan. +Mua valloitelkoon hurmos, haikea nauttimus, +Viha lemmekäs ja kaihon virvotus! +Poveni, tiedon-poltost' toipununna, +Joka tuskalle olkoon altistunna; +Mik' onni kohtas kaikkea sukuani, +Sen tahdon tuntea omass' sielussani, +Tapailla hengelläin ylintä alhaisinta. +Sen riemut tuskat kantakoon mun rinta! +Näin ihmiskunnan itseks' itseni laajennan, +Ja vihdoin käyn sen kanssa hukkahan. + +MEFISTOFELES. +Oi, usko mua, jon purtaviss' on leipä +Tuo kova ollut vuosituhannet: +Sulattaa vanhaa hapatusta -- eipä +Kehdosta hautaan voi sit' ihmiset! +Meit' usko yht': tuo toimi kokonansa +Jumalan on ja häntä varten vaan, +Jok' asuu ijäisessä loistossansa; +Hän syöksi meidät yöhön kaameaan; +Ja teille kelpaa yö ja päivä vaan. + +FAUST. +Vaan tahdon! + +MEFISTOFELES. + Onpa hauska kuulla! +Yks seikka haitaks' sentään lie: +Lyhyt on aikas, pitkä taidon tie. +Vaan käy se päinsä -- mielin luulla --, +Jos yhdyt jonkun runoniekan kanssa, +Tuon annat häälyä haaveissansa +Ja kauniihimpia avujaan +Sun arvopäähäs koota vaan: +Leijonan sankaruutta, +Hirven sukkeluutta, +Etelän tulisuutta, +Pohjolan pontevuutta! +Hän siihen pulmaan luokoon valon, +Miten viekkauteen voit liittää mielen jalon, +Sydän nuorna ja kuumana armastella +Ja säännöin lempeä suuntaella. +Miss' ollee tuo, minä tietää soisin, +Hän "Mikrokosmos herra" nimelt' oisi. + +FAUST. +Jos ihmisyyden kruunua en mä saa, +Jot' intomielin aistini halajaa, +Mit' oon ma? + +MEFISTOFELES. + Juur' mit' ootkin. +Pane päähäs valhekutria miljoonittain, +Ja jalkas alle korkoja kyynärittäin, +Sä siksi jäät, mit' ootkin vain! + +FAUST. +Siis ihmishengen aarteet kaikki suotta +Kasaillut oon -- niin turhaan, tunnen vain! +Vaikk' onkisin niiss' sata vuotta, +Ei uutta voimaa vuoda sielustain. +En hiuksen vertaa noussut ylemmäksi, +Tuot' ääretönt' en hiukkaa likemmäksi. + +MEFISTOFELES. +Nyt mailmaa katsot, velikulta, +Kuin yleiseen sitä katsellaan. +Välehen vaan työhön, ettei sulta +Saa elon riemut karkaamaan! +Kas lempo! onhan kädet, jalat +Ja pää ja -- -- omias, +Ja sunp' on kaikki herkkupalat, +Jos nauttimaan oot keinokas! +Oritta kuus', jos hinnan maksat, +On voimineen sun tavaraa; +Oot aika mies, kun juosta jaksat +Sä koivin neljinkolmatta. +Kaikk' epäilykset siis +Periköön ne hiis! +Päin tuulta vaan! +Mun kanssani mailman pauhinaan! +Mies filosofiian orjuudess' on niin, +Kuin kuivall' aroll' lemmon juhta, +Jot' aina ajellaan samoihin kaarroksiin, +Vaikk' ympärill' on vehmas luhta. + +FAUST. +No kuinka aljetaan? + +MEFISTOFELES. + Pois pakohon! +Mik' on tää virkas onneton? +Itsesi vaan ja poikain piinaamista! -- +Se elo tosiaan on oivallista!! +Sitä puuhatkoon sun naapuris Ihranen! +Miks' mielit puida tyhjät oljet vaan? +Parasta oppias et pojillen +Sä selvittää saa kumminkaan. -- +Jo yhden tuolta käytävältä kuulen. + +FAUST. +Hänt' en nyt vastaan-ottaa vois. + +MEFISTOFELES. +Jo kauan vartoi poika parka. Luulen, +Ei saa hän mennä lohdutonna pois. +Saas tänne takkis -- niin -- ja lakkis sitten! + (vaihtaa pukunsa) +Kai kaunis oon? Ken tuta mun nyt vois! +Ma pientä pilaa täällä laskenen, +Ja suoritan sen piamitten; +Sill' aikaa kun sä hankit riemu-matkailen. + + (Faust menee.) + +MEFISTOFELES. (Faustin pitkä takki yllään.) +Niin halveksippa järkee, oppia vaan, +Jotk' ihmisen on oppahat ja soihdut! +Annappa, valheenhengen loihdut +Sun noituuteen vie huimimpaan -- +Niin ainian sa oot mun kynsissäin. -- +Kas, sallimus on hälle hengen luonut, +Jok' yltyen yhä riehuu eteenpäin, +Jok' ylös kaikin voimin kiidättäin +Maan riemullen ei silmäystä suonut. +Tuon laahaan kautta elon tyrskyn +Ja rojun turhaa turhemman; +Viel' ongessain hän kiemuroi ja pyrskyy, +Ja hän, jonk' aina henki janoo, +Suuns' ohi näkee herkut heiluvan, +Vaan virvotusta turhaan anoo. +Ja häijyllen jos mennytkään ei oisi, +Hän kadotust' ei sentään välttää voisi. + + (Eräs Ylioppilas astuu esiin.) + +YLIOPPILAS. +Tääll' en oo ollut kauan vielä, +Ja soisin nöyrimmällä miellä +Nyt miestä nähdä, puhutella, +Jota mainitaan vaan kiitoksella. + +MEFISTOFELES. +Mua kainoutenne miellyttää; +Min' en oo mitään ihmeempää. +Kait ootte jo katsonut ympärinne? + +YLIOPPILAS. +Ah! ottakaa mua turvihinne! +Rohkeilla mielin tänne sain, +Veri lämmin, enk' oo kassaa vailla; +Ero vaikea vaan oli mammastain. +Tääll' oppia soisin aika-lailla. + +MEFISTOFELES. +Tääll' ootte siis mitä sopivin. + +YLIOPPILAS. +Ja kotia kaipaan kuitenkin. +On, totta sanoen, outo olla +Näin kolkkoin muurien kartanolla. +On aivan ahdas paikka tää, +Ei ruohon kortt', ei puuta nää. +Saleissa, istujana penkin, +Mult' uupuu silmät, korvat, henki. + +MEFISTOFELES. +Totutte, aikaa voittaen. +Eip' äidinrintaa lapsikaan +Oo ensin kärkäs ottamaan, +Vaan pian se imevi iloiten. +Niin teille Viisauden rinta +Koht' antavi ruokaa mieluisinta. + +YLIOPPILAS. +Tuon jalon rintaa imeä kyllä soisin; +Vaan kuinka siihen päästä voisin? + +MEFISTOFELES. +Ehk' ensin mulle sanonette, +Min tiedekunnan valitsette? + +YLIOPPILAS, +Josp' oikein korkean opin saisin, +Niin että kaikki oivaltaisin, +Mitä taivahassa ja maassa lie, +Ja luonnost', tietehest' ois täysi selko! + +MEFISTOFELES. +No, oikea on, jota käytte, tie. +Teit' älköön siinä mikään hajoitelko! + +YLIOPPILAS. +Hartaasti lemmin tiedettä, +Vaikk' ihanaa on iloitella, +Ja suvilomall' iloisella +Vapaana aikaa vietellä. + +MEFISTOFELES. +Käytelkäät aikaa; sukkelaan se lentää! +Sit' oiva järjetys voi säästää sentään. +Siis, veikkoni, ensi paikallen +_Collegium logicum_ pankaatten! +Se hengen hyvin äkseeraa, +Ja Spanjan-kenkiin pingoittaa, +Jott' aatos hiipis hiljaa vaan +Ja varovasti radallaan, +Eik' itsepäisenä hairahtais +Ja ristin rastin rehkiä sais. +Nyt kauan teille neuvotaan, +Mi kävi teilt' ennen rentonaan, +Niin hyvin kuin syönti, juominen, +Ett' yks' kaks kolm' on siinäki tarpehen. +Kyll' laita aatos-tehtahan +Sama on kuin kankurin kudonnan: +Yks polkemus ... tuhat lankaa säpsähtää, +Ja toisa toisa lentää pirta, +Yks helskytys ... ja lankain virta +Näkymättä luo tuhat yhdelmää. +Nyt viisas astuu esihin, +Sanoen, ett' olla täytyy niin: +Esimäinen on näin ja toinen näin, +Siis kolmas myös ja neljäs näin; +Ja jos esimäistä ja toist' ei ois, +Ei kolmas ja neljäs olla vois. -- +Tuot' oppilaat joka paikass' ylistää, +Vaan heiltä kangas kutomatta jää. +Jos tahdot elon tutkia, kertoella, +Siit ensin täytyy henki karkoitella; +Nyt osat on hänen hallussaan, -- +Ah! puuttuu niist' elon side vaan. +_Encheiresin naturae_ kemia kutsuu sen, +Ihan arvaamatta itseäns' ivaten. + +YLIOPPILAS. +En voi teit' oikein oivaltaa. + +MEFISTOFELES. +No, toiste on se jo helpompaa, +Kun osaat kaikki jäsennellä +Ja asian-mukaan luokitella. + +YLIOPPILAS. +Tuost' oon niin aivan huumeillani, +Kuin mylly pyöris aivoissani. + +MEFISTOFELES. +Ja sitten saatte ahkeraa +Myös Metafysiikkaa harrastaa, +Kaikk' ymmärtää, niin mointakin, +Mik' ei mahu ihmis-aivuihin. +Jos käy tai ei käy -- kaikillen +Kyll' ilmestyy sana tenhoinen. +Nyt säällisyyttä lempikää +Tarkinta lukukausi tää! +Viis-tuntinen on päivän työ: +Läsn' olkaat, juur' kun kello lyö! +Vaan valmistelkaat eeltäpäin +Läksynne tyynni pykälittäin; +Kas sitte näette, ettei vaan +Hän muuta sano kuin kirjakaan. +Tok' kirjoitelkaa vihkoon yhä, +Ikäänkuin lausuis Henki pyhä! + +YLIOPPILAS. +Siit' älkää toiste muistutelko! +Sen hyödyst' on mull' ihka selko, +Kun mustaa valkoisella on, +Sen vie niin tyynnä kotohon. + +MEFISTOFELES. +Kai meette tiedekuntaan johonkin? + +YLIOPPILAS. +Lakitiedett' en voi oikein suosiella. + +MEFISTOFELES. +Siit' ei sovi teitä moitiskella, +Sen opin laidan tiedän kylläkin. +Nuo lait ja asetukset vierii +Eespäin kuin tauti saastainen, +Paikasta paikkahan ne kierii, +Ja suku ne jättää toisellen. +Typertyy järki, kiusaks' suoja muuttuu; +Voi! miks' oot myöhän syntynyt! +Vaan oikeudet myötä perityt -- +Ihanpa ne jo meiltä puuttuu. + +YLIOPPILAS. +Sananne inhoain jo kartuttaa. +Oi miekkonen, ken teiltä neuvon saa! +Nyt ehkä valikoin jo teologiian. + +MEFISTOFELES +En tuotakaan voi kiittää liian -- +En tahdo teitä eksyttää: +Siin on niin paljo harhailulla tilaa, +Ja paljo piilee myrkkyä, +Mi lääkkehetkin meiltä pilaa. +Paras tässäkin vaan yhtä kuunnella, +Ja mestarinsa sanoja myöten vannoa. +Yleensä sanaan turvatkaatte, +Niin valtatietä käydä saatte +Te vakuutuksen templihin. + +YLIOPPILAS. +Kai sanass' sentään asuu aatoskin? + +MEFISTOFELES. +No niin, vaan älkää tuskitelko sentään; +Sill' aatos jospa puuttuukin, +Kyll' avuks' aiallaan tuo sana lentää. +Sanoilla kelpaa sotiella, +Systeemit sanoin rakennella, +Sanaanpa kelpaa uskaltaa, +Et rahtuakaan sa sanast' ottaa saa. + +YLIOPPILAS. +Anteeksi! jos en teitä estä, +Niin suokaa vielä hetkinen! +Pyytäisin lääketietehestä +Myös kuulla tenho-lausehen. +Vuos'-kolminen niin lyhyt on +Ja tiede ah! -- on suunnaton! +Vaan jos ees vihjauksen saa, +Voi tiensä kauemmas jo vaistoella. + +MEFISTOFELES. (itsekseen). +Tuo kuiva nuotti mua jo suututtaa, +Taas tahdon pirua osoitella! + (Ääneensä.) +Helposti lääketieteen hengen oivallatte: +Maailma tutkikaa te pieni ynnä suuri, +Ja loput luistaa antakaatte, +Mitenkä Herra tahtoo juuri! +Tieteissä suotta vaan moni haparoi; +Jokainen oppii sen, mink' oppia hän voi. +Vaan tuokion ken siepata ties', +Se vasta aika mies! +Olette sorjavartinen, +Ei puuttune teilt' uskallusta; +Jos itseenne vaan luotatten, +Kyll' saatte muilta luottamusta. +Etenkin osatkaatte naista johtaa; +Sen ait ja voit nuo ikuiset +Ja tuhannet +Parantaa voip' yhdeltä kohtaa. +Jos puolin siveään se tapahtuu, +Ne kaikki valtahanne antauu. +Jos sitten arvonimen loistehella, +Lumootte silmät, sulkein kateet suut, +Niin korua saatte kyllin sormiella, +Jota kierteli vuosikausin muut. +Myös pikkupulssia koitelkaa te hiukka, +Ja ettei kureliiv' ois liian piukka, +Povelle heiluvalle kietaisette +Kätenne, viekkahasti silmäilette. + +YLIOPPILAS. +Täss' selv' on _missä, kuinka_. Tähän mieltynen. + +MEFISTOFELES. +Kaikk' oppi harmaa on, oi veikkosen', +Elämän kultapuu on vihree vaan. + +YLIOPPILAS. +Kuin unelmaa tää kaikk' on tosiaan. +Ah, jospa toiste saisin teitä puhutella +Ja viisautta syvää ammennella! + +MEFISTOFELES. +Min voin, teen teille mielelläin. + +YLIOPPILAS. +En saata mennä täältä näin; +Sen suosion viel' antanette, +Ett' albumiini rivin kyhäisette? + +MEFISTOFELES. +Halusti! + + (Kirjoittaa ja antaa kirjan takaisin.) + +YLIOPPILAS (lukee.) +Eritis sicut Deus, scientes bonum et malum. + + (Sulkee kirjan kunnioittavaisesti, kumarteleiksen ja menee.) + +MEFISTOFELES. +Sä neuvoa seuraa tätini, käärmeen, antamaa, +Kyll' jumalankaltaisuutes viel' sua kauhistaa. + +FAUST (astuu sisään.) +No minne matka nyt? + +MEFISTOFELES. + Mihinkä mielit juuri! +Me nähdään pieni mailma, sitten suuri. +Mink' ilon, hyödyn norkkehella +Saat tällä retkellä herkutella! + +FAUST. +Ei pitkä partan' siedä tätä +Niin heiluvaista elämätä; +Se tie mua perillen ei viene, +En mailmuriksi luotu liene; +Niin piennä muiden kesken tunteun, +Ja ainiaan ma kainoksun. + +MEFISTOFELES. +Se haihtuu itsestään, oi ystäväinen. +On itseluotto elon sääntö ensimmäinen. + +FAUST. +Kuink' ulos sitte päästähän? +Sa voitko vaunut, varsat, ajajan antaa? + +MEFISTOFELES. +Tään viitan vaan mä levitän, +Se ilman halki meitä kantaa. +Tok' uljahalle lennolle +Et suurta sälyä ottane! +Teen hiukan ilmaa lieskaavaista, +Se nostaa meidät oitis maista, +Pian höyhkinä tuolla me liidellään. +Nyt onnea vainen uuteen elämään! + + + + +AUERBACH'IN VIINIHOLVI LEIPZIG'ISSÄ. + + + Iloisten velikultain juominki. + +FROSCH. +Ei juoda, nauraa kukaan huoli! +Ken naamanne niin noloks nuoli. +Olette nyt kuin märjät oljet vaan, +Vaikk' ennen leimusitte ilmivalkiaan. + +BRANDER. +Sun syys se; miks' et aian vietteheksi +Sä mitään tuhmaa taikka porsasmaista keksi? + +FROSCH (valaa viinilasin hänen päänsä päälle.) +Kas siinä kumpaakin. + +BRANDER. + Pääsika! + +FROSCH. +Sitäpäs sä pyysit! Oma vika! + +SIEBEL. +Se ulos ken riidan alkajaa! +Ei, vilpitönnä juokaa, laulakaa ja hurratkaa! +Hoi! laarilaa! + +ALTMAYER. + Tuo mulle tukko villaa! +Ma onneton! hän multa korvat pillaa. + +SIEBEL. +Kun holvikaarros kaikuu, soi -- +Vast' oikein paasin voiman kuulla voi. + +FROSCH. +Niin! pihallen, ken pilaa pahaksuu! +Hei, ralla ralla raa! + +ALTMAYER. +Hei, ralla ralla raa! + +FROSCH. +No nyt on kurkut karaistu. + + (Laulaa.) + + "Kuink' armas pyhä Rooman valta + Nyt vielä koossa pysynee?" + +BRANDER. +Hyi! laulu ilkee, valtiollinen! +Ei! Luojallen jok' aamu kiitos kanna, +Ett'ei tuo Rooman valta sulle huolta anna! +Mä ainakin sen luen saalihiksi, +Etten oo tullut keisariks', en kansleriksi. +Vaan päällikön jos mekin ottaa saamme, +Niin paavi meille valitkaamme. +Ma toivon, kaikki täällä tietää, +Mitk' ansiot häll' olla sietää. + +FROSCH (laulaa) + + "Ylös lentele, leivo, ja terveiset + Vie armaimmalleni tuhannet!" + +SlEBEL. +Ei yhtään tervehdyst'! en viitsi tuota kuulla. + +FROSCH. +Tuhannet terveiset sydämellä ja suulla! + + (Laulaa.) + + "Salpa auk' yön tyynnäkin! + Auki! valvoo armahin! + Kiinni, valjetessa koin!" + +SlEBEL. +Niin laula, veikko, sie, ett' armaan kiitos soi! +Kai vielä naurun aika tulee mulle. +Mun petti hän, ja samoin käypi sulle. +Tuon sulhoks' peikko jääköhön, +Ja ristitiellä loikukoon sen kanssa, +Ja vanha oinas Hornast' tullessansa +Ohi juosten heille "hyvää yötä" määkiköön! +Ei kelpomiestä ansaitse +Semmoinen piika retkale. -- +Mun terveiseni ainoat +On, että hältä pirston akkunat. + +BRANDER (lyöden pöytään.) +Vait, vaiti! mua nyt kuunnelkaa +Ja myöntäkää, ett' osaan hienostella! +Rakastuneita täällä täytyy huvittaa +Nyt yöksi jollakin, mi heidän asemaa +Voi aivan säntillensä kuvaella. +Ihk' uusi laulu! nähkääs vaan! +Ja loppukertuu lujaa lauletaan! + + (Laulaa.) + + Yks hiiri kellarissa niin + Söi voita vaan ja rasvoi, + Ett' niinkuin tohtor Lutherin + Sen ihravatsa kasvoi. + Vaan piika hiiren myrkyttää, + Ja hiiren mailma soukaks' jää, + Kuin lemp' ois nahkaan mennyt. + +KÖÖRI (riemastuen). + + Kuin lemp' ois nahkaan mennyt. + +BRANDER. + + Hiir' toisa toisa juoksemaan, + Joi lätäköt ja kaivot + Ja kalvoi minkä löysi vaan; + Mut siit' ei taltu raivot. + Hän hyppi, kieri, vinkui ai! + Vaan vihdoin kurja kylläns' sai, + Kuin lemp' ois nahkaan mennyt. + +KÖÖRI. + + Kuin lemp' ois nahkaan mennyt. + +BRANDER. + + Vaikk' ilmipäiv' ol', huoneesen + Hän poltteissaan jo juoksi, + Ja varvi, potki vinkuen + ja kuoli lieden luoksi. + Murhaaja virkki naurahtain + Jo viimme-virtes vinguit vain, + Kuin lemp' ois nahkaan mennyt! + +KÖÖRI. + + Kuin lemp' ois nahkaan mennyt. + +SIEBEL. +Kuink' iloitsee nuo halvat sieluset! +No merkillinen konsti totta +Myrkyllä pettää kurja rotta. + +BRANDER. +Kai sinä hiiriä suojelet? + +ALTMAYER. +Sä ihravatsa kaljupää! +Sua huono onnes nöyryttää. +Tuo hiiri turpunut sun armaan +Oman itses kuvaileepi varmaan. + + + +FAUST JA MEFISTOFELES. + +MEFISTOFELES. +Nyt etupääss' mun täytyy viedä +Sua iloseuroihin. Et tiedä, +Kuink' elo voipi olla huoleton: +Jok' ilta noilla pojill' juhla on. +Älyhiukallaan ne hauskanmoisna +Kisailee pikku-piiriään, +Kuin kissanpojat hännällään. +Jos eivät ole pohmeloisna, +Jos viinur' velaks antaa vaan, +Ovat huoletonna, iloissaan. + +BRANDER. +Kas tuossa matkalaisia... +Sen näkee -- tavoiltaan niin outomaisia. +Ne tuskin tiimaakaan tääll' ollehet. + +FROSCH. +Niin, aivan oikein arvelet. +Vaan Leipzig armas on! Sen kiitos soikohon +Kas siinä sivistyy, se pieni Parisi on! + +SlEBEL. +Mit' aattelet sa noista vierahista? + +FROSCH. +Annaspa koitan! kulppi kourassan', +Nykäisen madot heidän sieraimista +Niin sukkelaa kuin lapsen-hampahan. +Minusta näyttävät he jalosyntyisiltä, +Niin ylpeiltä ja tyytymättömiltä. + +ALTMAYER. +Ne ehk' on puoskareita... + +BRANDER. + Osuit pilkkaan. + +FROSCH. +No katsos nyt, ma heitä ilkkaan! + +MEFISTOFELES (Faustille). +Ei ukot perkelettä haista, +Vaikk' ottelis hän heitä kraista! + +FAUST. +Ma seuraa tervehdin. + +SIEBEL. + Se paljo kiittää saa. + (kuiskaa tarkastellen Mefistofelestä sivultapäin.) +Kas miestä! toista jalkaans' onnahtaa! + +MEFISTOFELES. +Istumme piirihinne ... onhan lupa? +Sen hiton luirua kuin täällä juodahan! +Vaan ehkä seurast' oisi jokin hupa. + +ALTMAYER. +Te hemmoteltu näytte olevan. + +FROSCH. +Kai Rippach'ista myöhän lähditte +Ja Hannu herran luona söitte illallista? + +MEFISTOFELES. +Ei ... tällä kertaa ohi ajoimme; +Vaan hiljan meill' ol' hiukan puhumista. +Hän serkkujansa aika lailla kiitti, +Ja siihen paljo terveisiä liitti. + + (Kumartuu Froschille.) + +ALTMAYER. +No saitko noukalles? + +SIEBEL. + Kas vekkulia vaan. + +FROSCH. +Kyll' hänen toiste opetan. + +MEFISTOFELES. +Ell'emme erhety, me kuultihin +Täält' äsken köörilaulun oivan. +Tämmöisen holvin alla varmaankin +Ma luulen laulun mahtavasti soivan. + +FROSCH. +Olette lauluniekka vai? + +MEFISTOFELES. +Kyll' ompi halu suur', vaan mistä voimat sai? + +ALTMAYER, +Yks' laulu laskekaa! + +SlEBEL. + Yks' ihka uusi! + +MEFISTOFELES. +Ma niitä lasken teille vaikka kuusi. +Meit' äsken lähteneinä Spanja ikävöi, +Miss' soipi laulut, viinit säkenöi. + + (Laulaa) + + Ol' kuninkaalla kerran + Lihava kirppu, suur' -- + +FROSCH. +Kirppu! kuulkaat! oivalsitko vai? +No siisti herra on se kai! + +MEFISTOFELES (laulaa). + + Ol' kuninkaalla kerran + Lihava kirppu suur', + Jot' armastel' sen verran + Kuin poikaans' omaa juur'. + Hän hoviräätälille + Huus: "vaadin nyt sun työs: + Sä pikkuparoonille + Tee takki, housut myös!" + +BRANDER. +Vaan muistutelkaa räätälille, +Ett' ottaa tarkan mitan vaan; +Jos housut lyövät laskoksille, +Hält' oitis kello kaapataan. + +MEFISTOFELES. + + Nyt sammettiin ja silkkiin + Se kirppu verhotaan, + Ja kultaristi pilkkii + Koreessa nauhassaan. + Ministeriks' se pääsi, + Kopeili tähtineen, + Ja suuret arvot sääsi + Myös sukulaisilleen. + + Vaan hoviss' sitä surtiin, + Ol' herrat poltteissaan, + Kuningatarta purtiin, + Ja syötiin neitojaan. + Vaan niit' ei saatu lyödä, + Ei häätää kynsien. -- + Mä en suo kirpun syödä, + Vaan oitis sorran sen. + +KÖÖRI (riemastuen). + + Ma en suo kirpun syödä, + Vaan oitis sorran sen. + +FROSCH. +Bravo! kas tuopa laulu on! + +SlEBEL. +Niin aina kirput olkohon! + +BRANDER. +Ota hyppysillä sievään kiini! + +ALTMAYER. +Eläköön vapaus ja viini! + +MEFISTOFELES. +Vapauden auvoks' juoda lasin voisi, +Jos teidän viinit ei niin huonot oisi. + +SIEBEL. +Tuot' emme toista kertaa kuulla soisi! + +MEFISTOFELES. +Kun isänt' ei vaan panis pahaksensa, +Tarjoisin kunnon vieraillensa, +Mitä parast' on mun aitassain. + +SIEBEL. +Syyn otan mie. Ann' tulla vain! + +FROSCH. +Jos aimo ryypyt suotte -- kiitos teille! +Ei pikku tilkat riitä meille. +En voi mä viiniänne arvostaa, +Joll'en ma suuni täyttä saa. + +ALTMAYER (hiljaa). +Ne Rheinin mailta on, sen sain ma kuulla. + +MEFISTOFELES. +Nyt mistäs napakairan saan? + +BRANDER. +Mihinkä tuota tarvitaan? +Vai onko tynnyrinne oven suulla? + +ALTMAYER. +Työvehkehet on laatikossa tuolla. + +MEFISTOFELES (ottaa näverin. Froschille). +No, mitäs teidän kunkin tekee mieli? + +FROSCH. +Vai monta sorttia teiltä saa? + +MEFISTOFELES, +Vapaasti, herrat, valitkaa! + +ALTMAYER (Froschille), +Ahaa! ma luulen veljen vettyy kieli. + +FROSCH. +Jos suotte, mieluisint' ois mulle Rheinin juoma. +Paraspa lahja synnyinmaan on suoma. + +MEFISTOFELES (lävistäen pöydän syrjää siltä kohtaa missä Frosch istuu). +Vähä vaksia tänne, siitä tulpat vääntää! + +ALTMAYER. +Hän silmät meiltä ehkä kääntää. + +MEFISTOFELES (Branderille). +Ja te? + +BRANDER. + Ma tahdon sampanjaa, +Ja aika lailla kuohuvaa. + + (Mefistofeles lävistää; joku seurasta tekee sillä + välin tulpat ja tukkii lävet.) + +Ei aina saata välttää ulkomaista! +Etäällä usein paras on. +Ei vento Saksan-miesi kärsi Ranskalaista, +Vaan heidän viinilleen hän ei oo haluton. + +SlEBEL (Mefistofeleen häntä lähestyessä). +En huoli minä happamista. +Yks lasi suokaa vennon makeaa! + +MEFISTOFELES (lävistäen). +Mehua tulvikoon siis Tokai'ista! + +ALTMAYER. +Ei herra! silmihin mua katsokaa! +Ettekös vainen meitä pilkkaa? + +MEFISTOFELES. +No kuinkas! purra vois se omaa nilkkaa, +Näin kesken seuran arvoisan. +Vaan lausukaa nyt oitis suorahan, +Mitä viiniä te haluatte? + +ALTMAYER. +Mitä vaan, kump' ilveen lopetatte! + + (Kun kaikki lävet on näverretty ja tulpattu.) + +MEFISTOFELES (kummallisilla eleillä). + + Marjoja kasvaa viinapuu, + Sarvia pukki partasuu. + Viini on voimaa, köynnös puuta, + Ei pöydänkään oo luonto muuta. + Yks' katse luonnon sieluun luokaa! + Täss' ihme on, sit' uskokaa! + Nyt tulpat pois ja juokaa! + +KAIKKI (vetäessään tulpat ja nähden kukin haluttuansa +viiniä juoksevan lasiinsa). +Oi, armas lähde meille pulppuaa! + +MEFISTOFELES. +Varoilla, ett'ei läisky maahan pisaraa! + +KAIKKI (laulavat). + + Niin kannibaalin hauskasti + Kuin sata sikaa voimme! + +MEFISTOFELES. +Vapaanpa kansan hyvä olla on! + +FAUST. +Vaan mun ois mieli kohta menohon. + +MEFISTOFELES. +Kas ensin heidän porsasmaisuuttansa, +Kuink' ilmestyy se koko loistossansa! + +SlEBEL (juo varomattomasti, viiniä läiskyy maahan ja lieskahtaa +tuleen). +Apuhun! lieska helvetin! + +MEFISTOFELES (asetellen liekkiä). +Oo hiljaa, elementti tuttavin! + (miehille) +Täll' erää vaan ol' tippa kiirastulta. + +SIEBEL. +Siivolla, herra! sitä neuvoisin, +Te muuten saatte maistaa multa... + +FROSCH. +Tuot' älkää tehkö toista kertaa! + +ALTMAYER. +Hän menköön koreasti pois! + +SIEBEL. +Vai teill' ei mieltä oo sen vertaa! +Nuo vehkeet itseänne haittaa vois. + +MEFISTOFELES. +Vait, vanha lekkeri! + +SIEBEL. + Huuti! +Tuo lurjus meitä vielä haukkuu! + +BRANDER. +Vaan kohta tässä selkään paukkuu! + +ALTMAYER (vetää tulpan pöydästä, liekki lyö häntä silmiin). +Ma palan! + +SlEBEL. + Velho pirullinen! +Lyö päälle! mies on pannahinen! + + (Vetävät veitsensä ja käyvät Mefistofeleen päälle). + +MEFISTOFELES (vakavilla eleillä). + + Sana harhat tuo, + Toiset paikat, mielet luo, + Tuo on tää ja tää on tuo! + + (He seisovat hämmästyneinä ja katsovat toisiaan.) + +ALTMAYER. +Miss' oon ma? seutu herttainen! + +FROSCH. +Ja viinamäet! + +SIEBEL. + Mun sataa marjat kätehen! + +BRANDER. +Jo lehvän alla tuolla kohtaa +Kuink' ihanasti marjat hohtaa! + + (Tarttuu Siebelin nenään, toiset tekevät samoin + kaksitellen ja nostavat veitsensä.) + +MEFISTOFELES (kuin äsken). +Pääst' irti, harha, silmisidin! +Ja nähkää, kuinka piru ilveilee! + + (Katoo Faustin kanssa; juomaveljet hypähtävät + erilleen toisistansa.) + +SlEBEL. +No kuinka? + +ALTMAYER. + Kuinka? + +FROSCH. + Sunko nokkas oli se? + +BRANDER. +Ja sunko omaas minä pidin? + +ALTMAYER. +Se kolahuspa tuntui jäsenissä! +Ma pyörryn ... miss' on tuoli, missä? + +FROSCH. +Mit' tapahtui? kun tietäisin sen vain! + +SlEBEL. +Jos ois se mies vaan näkyvillä, +Elossa ei hän pääsis kynsistäin! + +ALTMAYER. +Näin äsken hänen tynnyrillä +Ovesta ratsastavan ulos päin. -- +Jaloissani kuin lyijy painaa... +Voi jospa juoksis viinaa aina! + + (Kääntyy pöytään päin.) + +SlEBEL. +Lumetta kaikki, hornan taikaa! + +FROSCH. +Tok' olin viiniä juovinain. + +BRANDER. +Rypäleitä mie taas suuhuni sain... + +ALTMAYER. +No, eikös vielä kestä ihmetöiden aikaa? + + + + +NOITA-AKAN KEITTIÖ. + +(Matalalla takalla on suuri kattila valkialla. Siitä nousevissa +höyryissä liikkuu jos joitakin kummallisia haamuja. Marakatti, +istuen kattilan ääressä, kuorii siitä vaahdot pois ja varoo, ettei +se kiehahda yli laitojensa. Naarasmarakatti pentuineen istuu +vieressä ja lämmitteleiksen. Seinät ja katto täynnä eriskummaisia +kaluja ja kapineita.) + + + FAUST. MEFISTOFELES. + + +FAUST. +Nää hurjat noitavehkeet inhoani nostaa. +Vai terveyteni täytyy mun siis ostaa +Merestä hullutuksien? +Mun ämmän neuvoihinko tulee luottaa! +Ja hänkö sotkukeittoineen +Voi niskaltani luoda kolmekymment' vuotta! +Voi! jos et tiedä parempaa! +Jo heitän toivon viimeisenki. +Siis eikö mitään voidelmaa +Oo luonto löynnyt tai joku oiva henki? + +MEFISTOFELES. +Taas järkevästi haastat, veikkonen; +Sua nuorentaa voi keino luontonainen, +Vaan siitä puhuu toinen kirjanen, +Ja sepä luku kummallainen. + +FAUST. +Mik' on se? + +MEFISTOFELES. + Helppo keino, johon tarpehen +Ei raha, lääkär', eikä noita: +Nyt lähde oitis pellollen +Ja kuoki, kaiva, viljeleppä soita! +Sulkeudu sieluin sydämin +Mit' ahtahimpaan piirihin! +Sun ruokas olkoon yksinkertainen, +Eläinnä elä kesken eläinten, +Ja ällös herrastelko suotta, +Vaan lannoitappa itse sarkojasi +Kaheksankymmenenpä vuotta +Tää keino säilyttää sun nuoruuttas. + +FAUST. +En siihen tottunut, en saata +Ma lapiolla uurtaa maata. +Tuo ahdas toim' ei oo mun mielehen. + +MEFISTOFELES. +Siis noidan täytyy sentään esillen. + +FAUST. +Vaan miksi juur' tuo ämmä rauska? +Sä voithan keittää juoman itsekin! + +MEFISTOFELES. +Kas sepä juuri toimi hauska! +Ei! ennen tuhat siltaa salvaisin! +Ei tiede, taide riitä yksinään, +Vaan kärsivyyttä kysytään. +Hiljainen henki vuosikaudet toimii; +Vast' aikaa myöden kalja voimii. +Ja kaikki taikatemppuset +Lisäksi siihen tuhannet? +Pirulta kyllä opin sai se noita, +Vaan piru tuot' ei itse tehdä voi. + (silmäten marakatteja). +Kas, sukkeloita elukoita! +Tää piika on ja renki toi! + (elukoille). +Ei rouva liene kotosalla? + +MARAKATIT. + + Atrialla! + Savutorvesta vaan + Kotoaan! + +MEFISTOFELES, + + Ja kauanko leijaa + Kemuissa ja reijaa? + +MARAKATIT. + + Mink' aian lämmitämme + Käpäliämme. + +MEFISTOFELES (Faustille). +Mit' arvaat? Eikös oo ne näppäröitä? + +FAUST. +En koskaan nähnyt oo niin äitelöitä. + +MEFISTOFELES. +Ma niiden kanssa kyllä juttelen, +Se tekee hyvää minun luonnollen, + (marakatille). +No, sano mulle hiiden-poppa, +Mit' ahjossas sä sekoitat? + +MARAKATTI. +Mä keitän laihaa kerjuu-soppaa. + +MEFISTOFELES. +Kyll' yleisöä sitten saat. + +NAARASMARAKATTI (hiipii liki Mefistofelesta ja ailakoitsee häntä). + + Voi, heitä nyt noppaa! + Mua rikkaaks tee! + Hätä ahdistelee. + Jos markkojen kieltä + Kultaista vain + Sois taskustain, + Mull' oisipa mieltä. + +MEFISTOFELES. +Kuink' iloinen tuo katti rukka ois, +Jos arpapelihin se päästä vois! + + (Sillä välin marakatin-pentut ovat asuilleet suuren + pallon kanssa, jonka nyt pyörittävät esiin). + +KOIRAS-MARAKATTI. + + Maailma näin + Ylös- alaspäin + Yhä vierähtää + Ja kierähtää! + Kuin las' kilisee + Ja särkyilee; + On onttokin; + Se tältä kohtaa + Heleenä, hohtaa + Tuost' enemmin. + Oon hengiss' mie, + Vaan toisin sie. + Se, poikasen', + On savinen: + Mee tieltä pois, + Tai vie sun piru; + Se särkyä vois, + Sun tappaa siru! + +(Urosmarakatti ottaa seinästä seulan). + +MEFISTOFELES. + + Mitä, teet sä veijari? + +UROSMARAKATTI. + + Jos oot sä peijari, + Sen seulasta tiedän. +(juoksee naaraan luo ja antaa senkin katsoa läpi). + Kah, muija paras, + Hän onkin varas. + Sit' ei mainita siedä. + +MEFISTOFELES. + + Entä pata-kollo? + +MARAKATIT. + + Ei tiedä se tollo, + Mitä patamme on, + Ja kattila voi. + +MEFISTOFELES. + + Peto ruokoton! + +UROSMARAKATTI. + + Kas täss' on tuoli! + Etkö viuhkaa huoli? + +(Pakottaa Mefistofelesta istumaan ja antaa hänelle viuhkan). + +FAUST (joka sillä välin on seisonut peilin ääressä ja milloin +lähennyt sitä, milloin etääntynyt siitä). +Mi näkö! Taikapeilihin +Kuvautuu taivaallinen hempi! +Suo mulle siipes sukkelin, oi lempi, +Ja lennätä mua hänen sylihin! +Jos lähetä vaan uskaltaisin! +Vaan lähempää kun katselen, +Hämärtyy multa pilvehen +Tää neitsen haamu ihanaisin. +Vai näinkö kaunis nainen tosiaan? +Ja kaikki taivaan sulot nähdä saisin +Sulaa van tuohon varteen uinuvaan? +Tää maanko päällä mahdollista? + +MEFISTOFELES. +Kai niin! Kun Luoja kaiken viikkoa hikoilee +Ja lopuks' itse työstään riemuitsee, +Kai syntyä täytyy jotain oivallista. +Nyt katsele ja tyydytä tuo kaipuu! +Mä vainun sulle moisen aartehen. +Ja onnen myyrä on se sulhanen, +Jon sylihin tää morsianna vaipuu! + + (Faust katselee ehtimiseen peiliin. Mefistofeles, + loikoen tuolissa ja leikkien viuhkalla, jatkaa). + +Täss' istuimella niinkuin keisar majaan! +Tää valtikas on, kruunua vielä vajaan. + + (Elukat, jotka tähän asti ovat kummallisilla liikkeillä + hypelleet sikin sokin, kantavat hälisten ja meluten kruunua + Mefistofeleelle). + +MARAKATIT. + + Ah, kruunupa tuo + Nyt yhteen luo + Sä verin ja hi'in + + (Ne pitelevät kruunua varomatta, särkevät sen kahtia; + ja juokselevat, kappaleet käsissä). + + Haa! kuulen ja näen + Ja runoja käen, + Ja nyt kävi niin! + +FAUST (peiliin päin). +Voi! järkeni on miltei harhatiellä! + +MEFISTOFELES (osottaen elukoita). +Koht' ikään munki pään' on hourumiellä. + +MARAKATIT. + + Jos on onnestus, + Hyvä sattumus, + Kyll' aatteet syntyy vielä. + +FAUST (kuten ylempänä). +Mun alkaa rinnassain jo palaa. +Voi, rientäkäämme matkoihin! + +MEFISTOFELES (entisessä asennossaan). +Ei laulele ne runoniekat salaa, +Se myöntää täytyy ainakin. + + (Kattila, jota naarasmarakatti on jättänyt vaalimatta, + kiehahtaa yli laitojensa: suuri valkea lieskahtaa ylös + savutorveen. Noita-akka tulla leijuttaa lieskan kautta, + kauheasti kirkuen). + +NOITA-AKKA. + + Ai ai! uhuu! + Kirottu konna! irvisuu! + Padan heität, rouvasi korventuu! + Sen ryökäle! + +(Äkkää Faustin ja Mefistofeleen). + + Ket' ootte te? + Mit' aiotte? + Mi tänne ne toi? + Ken pääsyn soi? + Ui! tuli lyököön + Ja luunne syököön! + +(Pistää kauhan kattilaan ja viskaa tuliliekkiä Faustin, +Mefistofeleen ja elukoiden päälle. Elukat poraavat). + +MEFISTOFELES (huitoo viuhkan varrella lasit ja astiat pirstoiksi). + + Siin' astias + Ja sotkelmas + Kaikk' kahtia + Ja pirstana! + Se tahtia + On virrelles, + Sä ryökäles! + +(Akka peräytyy kiehuen kiukkua ja kauhistuen). + +Tunnetko mun, luuranko irstainen, +Sun herras ynnä haltias? +Jos tahdon, kerran läimäisen! +Ja ruhjon sun ja katti perhanas! +Vai etkö enää pelkää punatakkia, +Ja etkö huomaa kukonsulka-lakkia? +Tulinko täänne naama piilossa? +Pitäiskö nimikin viel' ilmoittaa? + +NOITA-AKKA. +Tapani nuiva anteeks' antakaa! +Vaan enhän, herra, nähnyt hevos-kampuraa. +Ja korppi-parikin on poissa? + +MEFISTOFELES. +Täks' kertaa sikseen olkohon; +Sill' aikaa paljo luistanut jo on +Siit' asti, kuin me oltiin jutteloissa. +Näät, sivistys, mi kaikki silailee, +Jo itse piruakin nuolaisee. +Ei hirmu pohjoinen oo enää nähtävissä; +Miss' on sen sarvet? häntä, kynnet missä? +Tosin varsanjalkaa en mä heitä pois; +Vaan ettei mainettain se haittaa vois, +Mull' aikaa, niinkuin teikareilla muilla, +On valepohkeet täyttönä sääriluilla. + +NOITA-AKKA (hypellen). +Mua hulluttaa ja ailahdan, +Kun nään taas herra Saatanan. + +MEFISTOFELES. +Nimeä tuota et sä käyttää saa! + +NOITA-AKKA. +Mitäspä nimi miestä pahentaa? + +MEFISTOFELES. +Se satukirjass' aikaa kummittelee; +Mutt' ihmiset ei siitä paranneet, +Häjystä pääsivät, häjyt viel' eleskelee, +Sano "parooni," niin asian korjailet; +Äl' epäillös mun aateliuttani; +Oon aatelmies kuin muutkin ylhäiset! +Kas tässä vaan mun vankka vaakunani! + + (Tekee rivon liikkeen). + +NOITA-AKKA (nauraa hohottaa). +Ha haa! Kas tuopa juuri teidän moista! +Se vanha veitikka teist' aina loistaa. + +MEFISTOFELES (Faustille). +Täst', ystäväin, saat opiskella, +Kuink' akkanoitain kanss' saa seurustella. + +NOITA-AKKA. +No mitäs herroill' onpi asiaa? + +MEFISTOFELES. +Yks' sarkka tuota lientäs kuuluisaa! +Vaan kaikkein vanhimpaa mun täytyy saada. +Sill' aikahan sen voimistaa. +Siit' ystävällein kulppi kaada! + +NOITA-AKKA. +Halusti vallan! Täss' on potti, +Jost' itse noita usein naukut otti; +Siit' yhtään haisua ei tunnu nenään. +Kas siitä lasin annan mielleläin. + (hiljaa Mefistofeleelle). +Vaan jos tuo miesi juo siit' äkkipäin, +Ei elä, tiedätten, hän tuntiakaan enään. + +MEFISTOFELES. +Hän ystäv' on, jot' auttakoon sun juotavas; +Hän ansaitsee sun kyökkis parhaat kaljat. +Tee piiris nyt ja laske loihtujas, +Ja anna hälle kelpo maljat! + + (Noita-akka kummallisilla eleillä vetää piirin ja asettaa sen + sisään eriskummaisia kaluja. Tall' aikaa alkaa lasit helistä ja + kattilat kalista. Vihdoin kantaa hän ison kirjan esille, asettaa + piiriin marakatit, jotka ovat hänen pöytänänsä ja joiden täytyy + pidellä tulisoihtuja. Hän viittaa Faustia tulemaan luoksensa). + +FAUST. (Mefistofeleelle). +Oih, sano mitä tästä koituu? +Hän hulluttelee, riehuu, noituu. +Tuo petos raaka, äitelin -- +Sen tunnen ja sitä halveksin. + +MEFISTOFELES. +No, pankaa pois tuo tuima naama vaan +Ja naurakaa! Sen ansaitsee nää maljat. +Tekeehän lääkär' pikkutaikojaan, +Ett' tepsis varmemmin sen rohtokaljat. + + (Pakottaa Faustia astumaan piiriin). + +NOITA-AKKA (lukee hyvin mahtipontisesti kirjasta). + + Nyt tiedä tuo: + Jos kahden suo + Vaan mennä, luo + Yks' kymmenen. + Tee kolmonen + Tasaksi, niin + Sä rikastut. + Pois neljäkin! + Niin viis ja kuus -- + Sen noita huus -- + Saa seitsemän + Ja kahdeksan, + Näin valmistan: + Yks' yhdeksän saa olla, + Ja kymmen on nolla. + Kas sepä vasta loihtulaulu, + Se onpi noidan kertotaulu! + +FAUST. +Ma luulen, akka haastaa houreissansa. + +MEFISTOFELES. +S'ei siihen pääty; niinpä kauttaaltansa -- +Ma tunnen sen -- tää kirja soi. +Siit' en oo hullua viisaamaksi tullut +Ma tutkimall'; ei ristiriitaa voi +Selittää viisahat, ei hullut. +Vaan keino vanha on ja uus, +Se on ollut kaiken aian viisain salaisuus; +"Yks kolme on ja kolme yhtä" -- sanottiin +Ja toden eestä valhe levis' niin. +Näin opetellaan tyynnä, pakistaan; -- +Ken viitsis kiistää hölmöin kanssa? +Yleensä uskois, sanoja kuullessaan, +Ett' aatteen kätkee sana verhossansa. + +NOITA-AKKA (jatkaa). + + Ei oivaltaa + Voi tenhoisaa + Tiedettä mailman kansa! + Ken aatella + Ei voi, hän saa + Sen lahjaks' vaivattansa. + +FAUST. +Mitä mieletyyttä kuulla sain! +Pelkäänpä aivuni halkeavan. +On, niinkuin kuulisin ma kuorottain +Tuhannen narria jaarittavan. + +MEFISTOFELES. +Jo riittää, oiva Sipilla! vaan näytä +Nyt juomas sie, ja malja sillä täytä +Nopeesti myötä reunojen! +Tää veikko käynyt on jos jotkin asteet +Ja kaulahansa kaannut monet kasteet! +Hän kyllä kestää täänkin nestetien. + +NOITA-AKKA (tehden monta metkua ja temppua, kaataa juoman maljaan. +Kun Faust nostaa maljan huulilleen, lehahtaa siitä pieni lieska). +Yks siemaus! No nielaiskaa! +Se mieltänne koht' ilahuttaa. +Hän perkelettä sinuttaa -- +Ja pieni liekki kammoksuttaa! + + (Akka aukaisee piirin. Faust astuu ulos). + +MEFISTOFELES. +Nyt jaloitellos! levähtää et saa! + +NOITA-AKKA. +Se juoma onneks' olkoon teille! + +MEFISTOFELES (noita-akalle). +Jos voimme jollakin sua onnestaa, +Siit' ensi Vapun-yönä virka meille. + +NOITA-AKKA. +Tää laulu laulakaatte toisinaan! +Siit' tuta saatte oivan vaikutuksen. + +MEFISTOFELES (Faustille). +Kätesi tänne, riennä sukkelaan! +Nyt tarvitset vaan aika hikoiluksen, +Jott' ulos tunkis voima, sisäänkin. +Sitt' opit lempimään sä jaloa laiskuruutta, +Näet ihastuin, kuink' kaikk' on sinuss' uutta, +Ja Amor hyppii ees ja takaisin. + +FAUST. +Suo, vilkun vielä peiliin pikimmältä, -- +Naishaamu ihmeen suloinen! + +MEFISTOFELES. +Ihailla saat sä kohta elävältä +Ylintä ihannetta naisien! + (hiljaa) +Tää taikajuoma ruumihissa, +Heleenoja pian löydät neitosissa! -- + + + +Katu. + + MARGAREETA KÄY OHITSE. + +FAUST (käy Margareetan käsivarteen kiinni). +Oi fröökinä kaunihin, jos sallitten, +Käs'varrellain ma teitä saattelen. + +MARGAREETA. +En fröökinä oo, en kaunihin, +Ja kotia pääsen saattamattakin. + + (Irroitaksen ja lähtee.) + +FAUST. +Oi taivas, lasta ihanaa! +En nähnyt neittä kauniimpaa. +Niin kaino, siveä, sävykäs, +Ja sentään hieman pisteliäs! +Punaposkiaan, helohuuliaan +Niit' unhota en milloinkaan! +Kuink' alas silmänsä hän loi! +Se mielestäin ei mennä voi! +Kuink' äkkipäinen sulosuu! +Tuost' aivan sieluni hurmautuu. + + MEFISTOFELES ASTUU ESIIN. + +FAUST (kiivaasti hänelle). +Hankippa mulle tuo! ma käsken! + +MEFISTOFELES. +No ken? + +FAUST. + Jok' ohi kulki tästä äsken. + +MEFISTOFELES. +Vai tuo? Hän tulee rippi-isän luota, +Ku päästi tytön vioistaan. +Mä hiivin liki rippituolin. +Hän viaton on lapsi vaan, +Ripillä käypi syyttä suotta. -- +Hänt' ajatella älä huoli! + +FAUST. +Hän on tok' yli neljätoista vuotta! + +MEFISTOFELES. +Jopa haastelet kuin herra Kiimanen, +Jok' etsii kaikki ruusut itselleen, +Jon mielest' ei oo hempee eikä kunniaa, +Jot' ei hän vois muka anastaa. +Vaan hillitä sun täytyy himojas. + +FAUST. +Oi herra Maister' kunnian-arvokas! +Tuo saarnanne on turhaa työtä. +Sen sanon teille suorastaan: +Jollei tuo sulo impi vaan +Tän' yönä uinu rinnallan', +Te eron saatte ennen keskiyötä. + +MEFISTOFELES. +Tää toim' on monimutkainen: +Kaks' viikkoa yksin tarvitsen +Ma pyynti-aikaa keksiäksein. + +FAUST. +Saisinpa seitsemän tiimaa vaan, +En pirun apua kaipaiskaan +Ma tyttölasta vietelläksein. + +MEFISTOFELES. +Hei, kuules vainen Ranskalaista! +Vaan älkää moittiko mua tuosta: +Ei herkullen saa kohta juosta; +Sa nautit kahta hauskemmin, +Kun konsteilla jos joillakin +Sä ensin vellot leivokses +Ja höystelet sen maistilles; +Kas silloin vasta lempi sulostaa. +Sen moni Ranskan juttu opettaa. + +FAUST. +Kyll' ilmankin jo näljittää. + +MEFISTOFELES. +Pois turha pila jättäkää! +Tää kaunis laps' -- sen vakuutan -- +Ei hevin tartu ansahan. +Täss' suotta rynnäköidä koitat, +Vaan viekkaudella immen voitat. + +FAUST. +E'es liina tuo tai jotakin, +Mi verhos rinnan kaunihin! +Mua vie tuon enkel'-vuoteellen, +Niin saisin lemmen-lievikkeen! + +MEFISTOFELES. +No, näyttääksein kuink' altis oon +Ma hekkumanne palveloon -- +Viel' iltapäivän kuluessa +Olette neiden huonehessa. + +FAUST. +Ja häntä näen ja lemmin? + +MEFISTOFELES. + Ei! +Hän naapur'rouvan luokse käy. +Sill' aikaa voitte itseksenne +Iloita lempitoiveinenne +Edes ilmapiiriss' impyenne. + +FAUST. +Joko meemme? + +MEFISTOFELES. + Viel' on varhainen. + +FAUST. +Vaan laita lahja nyt armaallen! + + (Menee). + +MEFISTOFELES. +Heti lahjat! Niin hän kiinni saa tuon tähden! +Ma tiedän monet aartehet +Ja aarninhaudat salaiset, +Nyt niitä katsomaan ma lähden. + + (Menee), + + + +Ilta. + + MARGAREETAN PIENESSÄ KAMMIOSSA. + +MARGAREETA (palmikoi hiuksiaan). +Ah jospa tietäisin mä vain, +Kuka herra ol', jonk' äsken nähdä sain! +Somalta näytti hän vaatteissaan, +Ja ylhäinen oli sukujaan; +Sitä silmistään näki loistavista, +Sepä uljuus puuttuu alhaisista. + + (Menee). + + MEFISTOFELES JA FAUST ASTUVAT SISÄÄN. + +MEFISTOFELES. +Käy hiljaa ... hiivi varpahin' + +FAUST (lyhyen vaiti-olon jälkeen). +Tääll' yksin olla mielisin! + +MEFISTOFELES (urkkien ympärilleen). +Näin puhdas ei oo aina neito-säilytin. + + (Menee). + +FAUST, (katselee ympäriinsä). +Oi terve, armas hämyvalo, +Pyhästön kautta väreillen! +Sytytä sydämein, sulo lemmen-palo, +Ku toivon kasteest' elät kaivaten! +Mit' iloa, tyyntä rauhaisuutta, +Mi järjestys tääll' henkäilee! +Köyhyyden kesken rikkautta! +Mik' autuus tyrmäss' sijaitsee! + (Heittäytyy nojatuoliin sängyn viereen). +Mä ota vastahan! ah, suvun muinoisen +Iloineen, suruineen sun sulki avohelmas! +Kuink' usein lapsiparvi riemuten +Isän-istuimen tään ympärillä telmas! +Tääll' ehkä lasna hylly-poskillas +Sä kulta, kiitit joulua lahjoistas, +Ja taaton kuivaa kättä peitti muiskutelmas. +Tääll', impi, tunnen henkes liehuvan +Rikasna, järjestellen kotosalla: +Se äidillisnä ohjailee sua ainian, +Levitti pöydälles tuon liinan puhtahan +Ja kruusas hiekankin sun jalkais alla. +Oi armas, kelle onnen suot? +Sä kodin taivahaksi luot. +Ja tääll'! + (Hän nostelee vuoteen-uutimia). + Ah! värisen sulo-hurmoksissa! +Tääll' tuntikausin viipyisin. +Tääll' luonto keveiss' unelmissa +Loi eloon ihmis-enkelin. +Tääll' liikkui voima pyhä vieno, +Jost' alkoi Luojan-kuva tää! +Tääll' uinui laps' ja povi hieno +Elämän uhkui lämpimää. + +Ja sie! Mik' on sun tänne vietellyt? +Ah, kuinka sieluin täst' on heltynyt! +Mit' etsit? Miks' on mieles kolkostua? +Oi kurja Faust! en tunne enää sua. + +Vai taika-ilmaakos tääll' henkäilen? +Haluni hehkui äsken nautinnoihin, +Nyt sulaa sielu lemmen unelmoihin. +Mua heitelleekö vaan joka tuulonen? + +Vaan astelispa hän nyt kammariin, +Kuink' ilkityötäs maksaa saisit, konna! +Sa uljas, ah! nyt immen jalkoihin +Niin piennä vaipuisit sä hervotonna. + +MEFISTOFELES. +Pian pois! näen tytön palaavan! + +FAUST +Niin pois! en palaa milloinkaan! + +MEFISTOFELES. +Täss' lipas on ja hiukan raskaskin, +Muualta saamani! kätke kaappihin, +Niin vannon sulle, sillä kurin +Pian tytön järjen käännät nurin. +Mä pistin sinne helyä kaikellaista, +Lumoaksein sillä toista naista. +Vaan laps' on laps' ja leikk' on leikki. + +FAUST. +En tiedä tokko... + +MEFISTOFELES. + Ain' oot Horju-Heikki! +Kun vaan et itse mielis korukalua? +No sitten neuvoisin sun saaliin-halua +Paremmin aikaas käyttämään +Ja minua hiukan säästämään. +Ma puuhaan päin ja kourin, ettei enää laitaa! +Vaan ethän, veikkonen, sä olle saita -- + (Asettaa lippaan kaappihin ja lukitsee tämän). +Nyt tullos vaan! +Sill' armahan +Et mieltä muuten mielin määrin taita! +Miks' tuijotatte niin +Kuin noustava ois kateederiin +Ja näkisitte haamun harmajan +Fysiikan tai Metafyysikan? +Nyt pois! -- + + (Menevät). + +MARGAREETA (lamppu kädessä) +Tääll' on niin kuuma, raskas sää -- + (Avaa akkunan) +Ja ulkona kyll' on viileää! +En tiedä -- on niin kamalaa, +Koko ruumistani mun kauhistaa!... +Voi jospa äiti tulis vainen! +Olenpa arka hupsu nainen! + (Laulaa riisuen vaatteet yltänsä) + + Kuningas Thulen kansan + Ol' aina uskoinen. + Hälle vaimo kuollessansa + Soi maljan kultaisen. + + Se hälle kallihin kalu, + Kemuissa siitä joi; + Vesi silmistään yhä valui, + Kun huulilleen sen loi. + + Soi kuolon kutsu hälle: + Niin kaupungit ja maan + Kaikk' sääsi perijälle -- + Ei kultamaljaa vaan + + Hän istui atrialla, + Jalot urhot sivuillaan, + Sukusalissa korkealla, + Meri hyrskivä alla vaan. + + Nyt nousi juoja vanha, + Joi viime virvokkeen -- + Ja heitti pyhän maljan + Pauhaavaan syvyyteen. + + Se syöksyi, aaltoon suupui + Ja painui Ahtolaan. + Kuninkaan silmä uupui, + Ei juonut hän milloinkaan. + + (Hän avaa kaapin ripustaakseen sinne verhansa + ja huomaa koriste-lippaan). + +Kas! kuinka kaunis lipas tänne tullut on? +Ja sentään suljin kaapin lukkohon, +Voi ihmeellistä! mitä siin' olleekaan? +Sen ehkä joku pantiks toi, +Ja äiti siitä lainan soi. +Tuoss' avain rippuu nauhassaan! +Mitäspä siitä, jos sen aukaisen! +Voi mitä! Herra taivasten! +Ah! koristusta herttaista! +En koskaan nähnyt vertaista. +Sopispa jalon rouvankin +Sitä pitää juhlapäivisin. +Koitanko vitjoja somia! +Ken lienee niiden omija? + + (Hän menee peilin ääreen, koristaiksen vitjoilla + ja korvarenkailla). + +Jos mun ois korvakellukat! +Nää kohta muodon muuttavat. +Mit' auttaa nuoruus, kauneus vaan? +Sitä oivaks' kyllä mainitaan, +Mut siin' on kaikki -- arvellaan. +Surkeillen kiittävät he meitä. +Rahoja anoo, +Rahoja janoo +Vaan kaikk'. Oi köyhiä teitä! + + + +Kävely. + + FAUST KÄY MIETTIVÄISENÄ EDES TAKAISIN. + MEFISTOFELES TULEE. + +MEFISTOFELES. +No kautta hylky-lemmen ja kiehuva helvetin uuni! +Jos löytyis saatanampaa sadatella jo puhtaaks' suuni. + +FAUST. +Mik' on? mikä mieltäs kirveltää nyt näin? +En naamaa julmempaa mä nähnyt eläissäin. + +MEFISTOFELES. +Mun perkele vieköön! Niin ma milt'en soisi, +Jos itse perkele en oisi. + +FAUST. +Sun onko aivuihis joku vamma tullut? +Sä meluat ja raivoot niin kuin hullut. + +MEFISTOFELES. +No etpä usko! Kreetan koristeet +On pappi-rontit kynsäisseet! -- +Tytön äiti hemmut nähdä saa, +Het' alkaa häntä kammottaa. +On akka tarkka vainultansa, +Ain' nuuskii rukouskirjassansa. +Hän haistaa kaikki kapineet, +Pyhätkö ne on vai saastaiset. +Ja urkkien oitis koristusta, +Näki ettei siin' ole siunausta; +Huus': "väärin saamat tavarat +Ne, lapsi, sielun hukkaavat, +Pyhitämme sen Herran äidille vain, +Iki-mannaa saamme virroittain." +Kyll' arveli Kreeta mielin karsain: +"Ei suuhun katsota lahjavarsain. +Epähurskas ei se olla voi, +Ken sievän lippaan tänne toi." +Vaan äitipä papin käski tulla; +Tää jutun tuskin ehti kuulla, +Kun arkkua katsoi sima-suulla +Ja arveli: "tuop' on hurskas työ; +Ken voitaiksen, sitä muut ei lyö; +Vaan kylläpä kirkon vatsa syö! +Se syönyt on kokonaisia maita, +Sitä sentään ei mahatauti haita. +Niin, naiseni, kirkko vaan ilomieliä +Voi väärän mammonankin niellä". + +FAUST. +Ei ruoka tuo ole harvinainen: +Sitä kuningas syö ja juutalainen. + +MEFISTOFELES. +Solet, sormus, vitjat suuhun suisti, +Kuin tyhjää vaan -- ne alas luisti. +Ei kiitellyt ees enemmin, +Kuin saanut ois korin omenoita, +Lupas heille taivaan armoloita, +Jost' eukon miel' oli hartahin. + +FAUST. +Ja Kreeta? + +MEFISTOFELES. + Ei tiedä rauhaton, +Mit' tahtois tai mitä tehtävä on. +Öin muistaa koruja, päivisin, +Ja antajaa viel' enemmin. + +FAUST. +Armaani murhe on myös mun. +Koru uusi laita joutuhun! +Ei ollut eellinen niin kasia. + +MEFISTOFELES. +Herrasta kaikk' on leikin asia! + +FAUST. +Tee kohta niinkuin määräsin, +Ota naapur-akka liittoihin! +Kun perkel' oot, ole kelpolailla, +Ja muista: koruja hän on vailla! + +MEFISTOFELES. +Kyll' armias herra, tarmoni alta! + (Faust menee). +Nuo lemmen narrit taivahalta +Vois kuita ja tähtiä singahuttaa, +Jos henttuja vaan se hauskututtaa! + + (Menee). + + + +Naapuri-rouvan talo. + +MARTTA (yksin). +Mies-kullallein Jumal' anteeks suokohon, +Hän pahoin mulle tehnyt on! +Heti leijaamaan meni maille muille, +Mun jätti paljahille puille. +Ja päiviäänkö mä katkeroitin? +Ei! hellin häntä, lempiä koitin! + (Itkee). +Kenties hän on kuollut -- surkeus! +Kun ois edes kuolintodistus! + +MARGAREETA (tulee). +Rouva Martta! + +MARTTA. + No mitä, kultaseni? + +MARGAREETA. +Ma milt'en vaivu polvilleni; +Sain kaapist' uuden lippahan +Entistä vieläki kauniimman: +Se on eebenpuuta, ja koruloita +Se täynn' on ihmeen ihanoita. + +MARTTA. +Sit' äidilles älä kerro sie, +Ne muuten pappi taaskin vie. + +MARGAREETA. +Ah, katsokaapa näitä vainen! + +MARTTA (koristaa häntä kauneilla). +Kuink', onnen laps, oot ihanainen! + +MARGAREETA. +Vaan kirkkohon en saa -- paha kyllä -- +En kylään mennä korut yllä. + +MARTTA. +Tääll' usein käy, ja kaulaas +Pane helmivyös ja vaulas! +Peilissä saat sulouttas ihastella; +Me kahden saamme siitä riemuella. +Voit sitten juhlin, tilapäin +Niit' ihmisille näyttää vähittäin, +Sormuksen, sitte helmet -- äit' ei huomaa, tai +Tekosyytä jotain keksinemme kai. + +MARGAREETA. +Vaan kukahan ne kauneet mulle toi? +Täss' oikein asiat ei olla voi! + (Ovea koputellaan). +Voi taivas! äiti -- kun ei vaan? + +MARTTA (urkkii uutimen takaa). +Eräs outo herra... Sisään vaan! + +MEFISTOFELES (astuu sisään). +Uskalsin sisään oitis astuskella! +Kai naiset, ette moiti tapaa rohkeaa? +Jos saisin Schwerdtlein rouvaa puhutella! + +MARTTA. +Min' oon se. Mit' ois herrall' asiaa? + +MEFISTOFELES (peräytyy kunnioittavaisesti Margareetan edestä +ja virkkaa vähän alennetulla äänellä Martalle). +No, toiseks kertaa jääköön juttu tuo! +Teill' ylhäinen on vieras tuolla. +Anteeksi häirintää! Jos rouva suo, +Palajan tänne iltapuolla. + +MARTTA (Margareetalle). +No, kaikess mailmass! tyttö, kuule, +Sua aatel'neidoks herra luulee! + +MARGAREETA. +Kiitosta liikaa kuulla saan; +Ma olen köyhä tyttö vaan, +Ei korut, helmet ole omaa. + +MEFISTOFELES. +Ei niistä yksin synny somaa; +Olento, silmä luopi uljuuden. -- +Jos tänne jäädä saan, oon iloinen. + +MARTTA. +Olkaapa hyvä! -- Uutta kuulla haluan! + +MEFISTOFELES. +Jos voisin tuoda tiedon hauskemman! +Vaan toivon, ette siitä syytä meitä: +Miehenne kuoli, käski tervehdellä teitä. + +MARTTA. +On kuollut? armas sydän sie! +Mun mieheni kuol'! Mun hukka vie! + +MARGAREETA. +Ei toivoansa rouva heittää saa! + +MEFISTOFELES. +Vaan kuunnelkaa nyt murhesanomaa! + +MARGAREETA. +En tahtois armastaa ... ois kuolemani, +Jos kuolo veisi multa armahani. + +MEFISTOFELES. +Surusta ilo, yöstä aamu. + +MARTTA. +Vaan missä kohtas häntä surman haamu? + +MEFISTOFELES. +Hän haudattuna Paduassa +On luona pyhän Antonion, +Sai paikass' aivan siunaamassa +Iki-viileen lepokammion. + +MARTTA. +Jos toimimist' on muuta, kertoelkaa! + +MEFISTOFELES. +Niin, pyyntö viel' on tärkeä ja suuri, +Jonk' ootte vainaan autuudelle velkaa: +Kaks'sataa sielumessua laulatelkaa! +Vaan muuten mull' on taskut tyhjät juuri. + +MARTTA. +Ei kaune-kaluakaan, jommoisen sällikin +Taskussa tallentaa ja muistaa tyttöään, +Ja ennen kerjäiliskin näljissään, +Kuin möisi muiston kallihin! + +MEFISTOFELES. +Ma tunnen siitä, rouva, mielipahaa; +Ei haaskannut hän sentään paljo rahaa; +Katuipa vielä vikojansa, +Ja itki katkerasti onneansa. + +MARGAREETA. +Voi, miks' on elämä niin onnetonta! +Luenpa vainaan eestä reqviem'iä monta. + +MEFISTOFELES. +Te ootte lapsi herttaisin, +Ja ansaitsette oitis puolison. + +MARGAREETA. +Ei, se on vielä mahdoton. + +MEFISTOFELES. +Jos miestä ei, niin armasteljan ainakin; +Ei taivaan lahjaa kalliimpaa +Voi tyttö helmahansa painaltaa. + +MARGAREETA. +Ei meidän maass' oo tapa sellainen. + +MEFISTOFELES. +Se käypi päinsä ... tavat hirtehen! + +MARTTA. +Vaan kertokaapa edelleen! + +MEFISTOFELES. +Olinpa läsnä hänen kuollessansa; +Hän makas -- jollei juuri tunkiolla -- +Niin pahnain päällä. Mutta uskonnolla +Hän kuoli, itkein syntivelkojansa. +"Sydämmestäin", hän huus, "mä inhoon itseäin, +Kun ammatin ja vaimon heitin näin; +Se muisto ah! se tappaa mun. +Josp', eukko, päällä maan viel' anteeks' soisit mulle!" + +MARTTA (itkien). +Voi, kulta mies! sen anteeks' soin jo sulle. + +MEFISTOFELES. +"Vaan Herra ties, on syy vähemmin mun kuin sun!" + +MARTTA. +S' on valhe! haudan suulla valehdella! + +MEFISTOFELES. +Kenties, jos oikein tunnen noita, houri +Hän hädissään, kun kuolo häntä kouri. +"En saanut" -- virkki -- "jouten tollotella, +Vaan lapset laittaa sain ja lapsilleni +Myös leipää, niinpä oikein tukevaa. +Olisin ees rauhass' saanut syödä osuuteni!" + +MARTTA. +Kuink' uskollisen lempeni tais niin unhottaa? +Mä päivin öin vaan ponnistin. + +MEFISTOFELES. +Ei, vaan hän muisti teitä hyvinkin. -- +"Maltasta lähteissäin -- hän jatkoi kertoen -- +Rukoilin perheen eestä hartahasti; +Sen taivas kuuli suopeasti -- +Laivamme sieppas Turkin-aluksen, +Suur'sulttanille vievän tavaroita. +Ja silloin, jaeltaissa vaivan palkinnoita, +Kuin kohtuullista olikin, +Sain miekin runsaan saalihin." + +MARTTA. +Vai niin! No minne hän sen maahan peitti? + +MEFISTOFELES. +Ken tietää, minne taivaan tuulet sen jo heitti. +Kun sitten Naapolissa kulki +Hän siellä täällä vieraillen, +Hänet impi kaunis suosioonsa sulki; +Ja armollansa holhoen, +Hän lempi miestänne niin hartahasti, +Ett' autuaasen lähtöhönsä asti +Tää siitä jäljet pitää sai. + +MARTTA. +Se konna! peijas lapsiansa +Ja kurjuudessa niitä näitä nai +Ja jatkoi rietast' eloansa! + +MEFISTOFELES. +Niin, siksipä hän moisen lopun sai. +Siveesti nyt, jos Teinä oisin, +Surisin leskivuoden umpehen; +Sill' aikaa silmän' uuteen kultaan loisin. + +MARTTA. +Sit' ilman all' ah! tuskin löytänen, +Ken täyttää vois mun ensi miehen' sijaa. +Se narri herttainen siin' eksyi vaan, +Kun suosi kuljeksintaa liian, +Vieraita naisia ja viiniä ulkomaan +Ja hiiden kortin heittoansa. + +MEFISTOFELES. +Väliinne varmaan ois se soinnun luonut, +Jos juuri saman verran puolestansa +Ois hänkin teidän velkojanne anteeks' suonut. +Kas niillä ehdoin minäkin +Kanssanne sormusta vaihtaisin. + +MARTTA. +Ah, herra laskee pientä pilaa. + +MEFISTOFELES (itsekseen). +Nyt lähden aikanain ma pois; +Sanasta pirunkin tuo kiinni pitää vois. + (Margareetalle). +No, saisko kuulla Teidän sydämenne tilaa? + +MARGAREETA. +Mitä herra tarkoittaa? + +MEFISTOFELES (itsekseen). + Sä lapsi puhtahin! + (ääneensä). +Hyvästi nyt! + +MARGAREETA. +Hyvästi! + +MARTTA. + Kuulkaas vieläkin! +Hyv' olis saada kirja-todistusta, +Miss', kuinka, milloin tuon peri multa musta. +Ma suosin säällisyyttä: tahtoisin +Kuolonsa ilmoittaa myös viikkolehtihin. + +MEFISTOFELES. +Ka rouva kulta! vannomalla kaksi +Ain' ilmi saapi totuuden. +Voin tuoda toiseks' todistelijaksi +Niin hienon herran tuomaritten etehen. +Hänet tänne tuon... + +MARTTA. + Niin, tuokaa vaan! + +MEFISTOFELES. +Kai silloin neiden täällä nähdä saan? +S' on pulska poika, mailmaa eleskellyt +Ja neitoloita aina miellytellyt. + +MARGAREETA. +Mun täytyy punestua ja häntä ujostella. + +MEFISTOFELES. +Ei kuninkaitakaan maan manterella. + +MARTTA. +Teit' oottelemme iltamalla +Puistossa huoneen ta'ustalla. + + + +Katu. + + FAUST JA MEFISTOFELES. + +FAUST. +Kuink' onnistuu? joko saitte selvillen? + +MEFISTOFELES. +Hei vaan! te leimahdatte ilmitulta! +Pian Kreeta ompi teidän kulta. +Illalla naapur'rouvan luona näätte sen. +Se akka aivan luontojansa +Parittajaks' on omiansa. + +FAUST. +Hyvin! + +MEFISTOFELES. + Jotainpa meiltäkin nyt vaaditaan. + +FAUST. +Avunhan apu ansaitseekin vaan. + +MEFISTOFELES. +Todistus annetaan ja vankka, +Ett' ukko rääsyn kylkipankka +Pääs' Paduassa haudan lepohon. + +FAUST. +Viisaasti vaan! siis täytyy tuonne matkustaa! + +MEFISTOFELES. +_Sancta simplicitas!_ se aivan tarpeeton! +On toista tietää, toista todistaa. + +FAUST. +Jos neuvos siin' on, tuuma raukiaa. + +MEFISTOFELES. +Oi pyhä mies, pyhyyspä helppo on! +Vai eläissään vast' ensikerran +Nyt väärin todistaisi herra!? +Vai ettekös jo määritellyt jumalata +Ja maailmaa ja mitkä siinä hyörii +Ja ihmistä, sen päässä mitä pyörii, +Ja määritelmän arjistelemata +Syyditte ilmi suusta pontevasta? +Itseenne käyden sentään myöntänette, +Ett' enempää näist' asioista ette +Te tiennyt oo kuin Schwerdtlein herran kuolemasta. + +FAUST. +Sa valhetellen viisastelet jällen. + +MEFISTOFELES. +Niin, ellen katso hiukan syvemmällen. +Siivosti muuten käytellen, +Huomenna tyttö rukkasen +Sa hurmaat, lempeä vannoen. + +FAUST. +Niin syämestäin! + +MEFISTOFELES. + Hyvä! Entäs virret ikuisesta +Uskollisuudesta ja rakkaudesta -- +Ne soinevatko myöskin sydämestä? + +FAUST. +Ne soivat! Kun mun hehkuu mieli, +Kun tyrskiessä tunteiden +Nimeä turhaan etsii kieli, +Ja lennän kautta maan ja taivasten +Ja etsin kielen sanaa korkeinta, +Ja kutsun tenho-tulta, josta riehuu rinta, +Kuolottomaks', ijankaikkiseksi -- +Se onko valhe? senkö horna keksi? + +MEFISTOFELES. +Niin varmaan. + +FAUST. + Kuule sanani viimeisin: +Sitä pyydän vaan, ja mun keuhkoloita säästä -- +Ken mielii voitollen vaan kielin päästä, +Hän kyllä pääseekin. +Nyt tullos! Suututtaa mua jankutus. +Mun täytyy -- siks' on sulla oikeus. + + + +Puutarha. + + MARGAREETA FAUSTIN KÄSIVARREN NOJASSA. + MARTTA MEFISTOFELEEN KERA. + (He vaeltavat edes takasin). + +MARGAREETA. +Minua säästelette vaan; oon hämillän', +Kun herra näin mun puoleen' alennaikse. +Niin siivo matkamieskin hyvänään +Pitänee, mitä maalla hälle tarjoaikse. +Noin viisaan miehen eess' oon aivan arka: +Hänt' ei voi huvittaa mun juttu parka. + +FAUST. +Sananen sulta, silmäys vaan +Enemmin miellyttää kuin viisaus maailman. + + (Suutelee hänen kättään). + +MARGAREETA. +Voi liian hyvä ootte! Kuinka suutelette +Niin rumaa kättä karkeaa? +On täytynyt niin paljo askartaa; +Kuink' äit' on tarkka, tuskin arvannette. + + (Käyvät ohitse). + +MARTTA. +Ja herra matkustaa siis alinomaa? + +MEFISTOFELES. +Niin, velvoitus ja virka vaatii pois, +Vaikk' usein paikoin hauska jäädä ois; +Vaan viipymään meill' ei oo lomaa. + +MARTTA. +No, nuoren viel' on ehkä rattoisaa +Noin haihatella maita vapahasti. +Mutt' aika paha vihdoin saavuttaa -- +Ja vanhan poian eipä liene ihanaa +Noin yksin laahustella hautaan asti. + +MEFISTOFELES. +Kauhulla kaukaa nään sen kohtalon. + +MARTTA. +Siis miettikää, kun vielä aikaa on! + + (Käyvät ohi). + +MARGAREETA. +"Näkyvistä mennehen pian unhottaa". +Lumootte kaikki siivo-kohtelulla; +Teill' lienee monta tuttavaa, +Joill' enemmin on järkeä kuin mulla. + +FAUST. +Useinpa kätkee, kultasein, tuo järkevyys +Typeryyttä, turhaisuutta takanansa. + +MARGAREETA. +Eihän? + +FAUST. + Ah! viattomuus ja vilpityys +Ei tunne omaa pyhää arvoansa! +Ja kaino nöyryys, lahja ylhäisin, +Mill' armas antiluoja siunas meitä -- + +MARGAREETA. +Ah, muistelkaa mua hiukan jolloinkin, +Kyll' aikaa mie saan muistaa teitä. + +FAUST. +Siis yksin paljo oletten? + +MARGAREETA. +Niin, talous meill' on pikkainen +Ja sentään runsas-toiminen. +Meill' ei oo piikaa: yksin kudon, neulon, +Lakaisen, juoksen, keitän, seulon; +Sill' äiti on niin työteliäs +Ja säntikäs. +Ei pakko sentään ois näin elää hiljaa, +Varoja kyll' ois herrastella; +Isältä periytyi tavaraa ja viljaa +Ja talo puistoineen tään kylän liepehellä. +Kuluupa päivät nyt jo hiljakseen; +Veli on sotilas, +Ja pikku sisko kuoli. +Kyll' lapsest' oli mulla armas huoli; +Halusti kärsisin sen sentään uudelleen, +Niin armas laps' ol'... + +FAUST. + Enkel', jos sun moises vaan! + +MARGAREETA. +Minuhun se mielistyi, mun hoidellessa. +Ei isä elänyt sen syntyessä, +Ja eipä äidist' toivon hiukkaakaan; +Niin heikkona hän sairasteli, +Ja vasta hiljoitellen tointueli. +Tuoss' ei nyt ollut tuumimista, +Ett' eläis raasu äidin rintasista. +Niin yksin mie hänt' elätin +Vedellä, maidoin; näin hänet omistin. +Mun helmassain se pyristeli, +Suloisna kasvoi, naureskeli. + +FAUST. +Ja varmaan tunsit onnea puhtahinta? + +MARGAREETA. +Kyll' usein myöskin huolta painavinta. +Vuoteeni luona kehto pienoisen +Ol' öisin. Tuskin sai se säpsähdellä, +Sävähdin kohta valveillen; +Sain lasta milloin juottaa, milloin vyyhdytellä +Viereeni, milloin taas, sen itkustellen, +Sain nousta, heiluttaa sitä tansiskellen. +Pesupunkall' aikaisin taas seistä, +Tai keittää ruokaa, käyttää kyökkiveistä, +Torilta sitte ostamaan, +Sama leikki huomenna uudestaan -- +Se ain' ei tunnu rattoisalta; +Vaan lepo ja ruoka maistuu sitä paremmalta. + + (Menevät ohi). + +MARTTA. +Nais-rukka täss' on hämillänsä aivan, +Ei vanhaa poikaa voi hän parantaa. + +MEFISTOFELES. +Ah, nähkööt teidän kaltaisenne vaivan +Ja näyttäkööt vaan tietä parempaa! + +MARTTA. +Vai ette viel' oo ketään armastellut? +Ja eikö sydän teissä leimahdellut? + +MEFISTOFELES. +Niin lausutaan: oma pirtti, oma impi +On kultaa, helmilöitä kallihimpi. + +MARTTA. +Ei ... ettekös oo mitään kaivanneet? + +MEFISTOFELES. +Mua siivost' ain' on kaikki kohdelleet. + +MARTTA. +No, ettekös voi totta lemmiskellä? + +MEFISTOFELES. +Hei, uskallappa naisten kanssa leikitellä! + +MARTTA. +Ah, ette oivalla... + +MEFISTOFELES. + Siit' oonkin pahoillain. +Tok' ootte lempee ... oivallan sen vain. + + (Menevät ohi). + +FAUST. +Oi tunsithan, sä kultasein, +Mun kohta tänne tullessani? + +MARGAREETA. +Sen näitte ... loinhan maahan katsehein. + +FAUST. +Oi suotko anteeks' uhka-rohkeuttani, +Kun solvaista ma uskalsin +Sua palatessas kirkkotiellä? + +MARGAREETA. +Säikähdin; moint' en ollut nähnyt vielä. +Ah, liekö käytöksessän' -- aattelin -- +Jotaki säädytöntä, rivonlaista? +Ei mistäkään mua voitu moitiskella. +Näyitte luulevan: "kas tuota naista! +Sen kanssa suorastaan saa menetellä!" +Vaan, myöntänenpä, _tässä_ kumminkin +On teitä suosiellen ääni soinut; +Kovinpa itseäin vaan vihasin, +Kun teit' en oikein vihata ma voinut. + +FAUST. +Oi armas! + +MARGAREETA. + Laskekaa! + + (Hän poimii tähtimö-kukan ja nyhtää lehdet yhden kerrallaan). + +FAUST. + Mitä siitä? Vihkonen? + +MARGAREETA. +Se leikki vaan on. + +FAUST. + Kuinka? + +MARGAREETA. + Mulle nauratten. + + (Nyppii ja kuiskaa). + +FAUST. +Mitä kuiskit? + +MARGAREETA (puoliääneen). + Lempii -- empii... + +FAUST. +Oi taivaan hempi! + +MARGAREETA (jatkaa). + Lempii -- ei -- lempii -- +Ei -- + (Nyhtää viimeisen lehden, säteillen ilosta:) + Hän lempii mua! + +FAUST. +Niin, lapsonen! suo kukan kuiskailla +Jumalais-enteenä: hän lempii sua! +Tiedätkö mit' on tuo? hän lempii sua! + + (Pusertaa hänen kumpaakin kättänsä). + +MARGAREETA. +Mua vavistaa... + +FAUST. + Oi ellös vavisko! suo silmäni, +Käteni suo sun kättäs puserrellen +Sanoa sulle sanomaton tuo: +Toisiinsa vaipuneina sielut tuntee +Autuutta, jonka täytyy olla ikuisen! +Ikuisen! loppu toivon hukka ois. +Ei, ääretön! ikuinen! + + (Margareeta painaltaa hänen käsiään, irtautuu ja juoksee + pois. Faust seisoo hetkisen mietteissään; sitten seuraa + hän häntä.) + +MARTTA (tullen). +Jo pimenee. + +MEFISTOFELES. + Ja meidän täytyy pois. + +MARTTA. +Pyytäisin teitä viipymään tääll' yötä, +Jos naapuristo ei niin ilkee ois. +Niill' -- luulen -- ei oo muuta työtä +Kuin panetella +Ja naapureitans' urkiskella; +Ja vaikka koettais olla kuinkakin, +Sit' aina joutuu akkain hampaisin. +Parimme? + +MEFISTOFELES. + Lensi puiston-tietä myöden, +Iloiset perhot leikkilöitä lyöden. + +MARTTA. +Tais miesi jäädä paulahan. + +MEFISTOFELES. +Niin tyttökin. Se meno maaliman. + + + +Huvimaja. + +MARGAREETA (jouksee sisään, piiloutuu oven taa, panee sormenpään +huulilleen ja tirkistää ra'osta). +Hän tulee. + +FAUST. + Veitikas, ivaatko mua! +Jo löysin! + + (Suutelee häntä). + +MARGAREETA. (syleilee häntä ja maksaa suudelman takasin). +Kulta mies, mä lemmin, lemmin sua. + + (Mefistofeles koputtaa ovella). + +FAUST (kopistaen jalallaan). +Ken siellä? + +MEFISTOFELES. + Veikko! + +FAUST. + Peikko! + +MEFISTOFELES. + Nytpä erotaan! + +MARTTA (tulee). +Niin, herra, myöhä on. + +FAUST (Margareetalle). + Kai seurata ma saan? + +MARGAREETA. +Ei, johan äiti ... ei! hyvästi vaan! + +FAUST. +Hyvästi! ah! ja näinkö jätän sun? + +MARGAREETA. +Hyvästi! taas pian näet sa mun. + (Faust ja Mefistofeles menevät). +Voi Herra! Kuinka moinen mies +Kaikk' aattelee ja kaikki ties! +Hänen eessään seison häveten +Ja vastaan vainen jaa tai en. +Oon tuhma tyttö parka mie; +Miks' minuun mieltynyt hän lie? + + + +Metsä ja vuorenluola. + +FAUST (yksin). + +Ylhäinen henki, annoit mulle kaikki, +Mit' anoelin: oot mulle näyttänyt +Sä kasvos leimuvaiset; etkä suotta, sillä +Soit suuren luontos mulle valtakunnaks, +Soit voimaa tutaksein ja nauttiaksein tuota. +En kylmäst' ihmetellen saanut siellä käydä; +Vaan silmätä mun soit sen sieluhun +Syvälti, niinkuin ystäväisen rintaan. +Ja eläväisten sarjat saattelet +Mun sivutsen', suot tuta veljiäin +Vesissä, ilmass', öisen viidan hiljakossa. +Kun myrsky metsän halki pauhaa, jyskää, +Ja aarnihonka toisen päälle ryskää +Ja oksat kätkee, murtuu vieruspuut, -- +Kumeesti kumpu ryskinästä kaikuu, +Niin silloin viet mun luolan turviin, viet +Mua itsehein, -- ja silloin aukenee +Poveni syvät sala-taiat mulle. +Ja konsa taivahalle nousee puhdas kuu +Sydäntä viihdyttäin, niin vuoren-seinämiltä +Ja alhon lehtoloista liitelee +Hopeiset haamut entis-aian luoksein +Ja aatelmaini ankaruutta lientää. +Täydellisyytt' ei ihmiselle suotu -- +Sen tunnen nyt. Tään ylhäis-onnen myötä, +Mi luontelee mua taivon jumaloihin, +Sain sulta kumppalin, jot' ilman en +Mä enää olla voi, vaikk' kylmä rietas +Omissa silmissäin mua halventaa. +Sanalla tyhjiin haihduttaa hän lahjas; +Poveeni lieskat riehumaan hän lietsoo, +Halua hurjaa sulo-kuvahan. +Haluista horjun liekkumaan ja siinä +Kun herkkuilen, taas riuduttaa mua kaipuu. + +MEFISTOFELES (ilmestyy). +Luulispa kyltyvän jo moiseen elantoon! +Mit' ollee siinä suloisuutta? +Koitteena hiukan aikaa kelvatkoon, +Vaan kohta kaipaat jotain uutta. + +FAUST. +Muut' eikö sull' oo toimimista, +Kuin turmella mun päivään' onnellista? + +MEFISTOFELES. +Tosissa lausu vainen näin, +Sun jätän aivan mielelläin! +Kah, eihän paljo hukkaamista +Oo tuommoisesta toverista, +Kun ain' oot tuittupää ja tuima +Ja aina tiuskit mulle, huima! +Mun yhtenään on puuha karvas -- -- +Ja jospa herran nenäst' arvais, +Mitä mielinee hän kulloinkin! + +FAUST. +Jop' osuit oivaan nuottihin! +Kai pitäis kiittääkin, kun mieltäni pahoitat? + +MEFISTOFELES +Mik' onnes, kurja lapsi maan, +Mua ilman oisi ollutkaan! +Sun fantasiias roju-rihkamat +Ma toistaiseksi siivosin. +Jo aikaa, ell'ei minua ollut ois. +Maapallon päält' ois herra mennyt pois. +Miks' uinut kulta-hetkises, +Kuin huuhkain, holvin onkaloissa, +Kuin konna rähmit rahka-soissa +Ja tippupaasist' imet särpimes? +Voi hauskaa aian-viettoas! +Viel' elää maister' ruumiissas. + +FAUST. +Erämaissa sielu uutta voimaa saa. +Vaan sit' et sie voi koskaan aavistaa; +Sä muuten siksi pirullinen oisit, +Ett' onneain sa kadehdella voisit. + +MEFISTOFELES. +Yön usviss' ylängöillä maata -- +Voi riemu suur', jot, arvata en saata! -- +Syleillä maat ja taivaat innoissansa, +Jumalten verraks' paisuellen, +Maan sydämmykset uurtaa aavistellen, +Ja tuta luomis-viikon ihmeet rinnoissansa, +Ja, ties mitä, tenhovoimin nautiskellen +Sulata autuaasti kaikkisuuden kanssa, +Ja liitää ylhäisyyteen sinne, +Pois viime-haamukin maan-lasta, +Ja sitten korkeasta unelmasta +Kapsahtaa -- virkankos ma minne! + + (Sopimattomalla liikkeellä.) + +FAUST. +Hyi sua! + +MEFISTOFELES. + S' ei maistu teille makealta? +Sanoa kaino "hyi" -- no siihen teill' on valta. +Puhtaille korvillen se loukkaavalta soi, +Jot' ilman puhdas sydän ei olla voi. +No niin: suon teidän lystiksenne +Välisti valhetella itsellenne! +Vaan kauan ette tuota kestää voi. +Teit' onhan tuska, huimuus, kauhu +Niin runnellut, ett' ootte varjo, sauhu. +Jo riittää, hoi! +Sun kultas istuu siellä +Kotona, kaivaten ja murhe-miellä. +Kuvaasi ei hän sielustansa saa, +Vaan ääreti sua rakastaa. +Sun raivo-lempes ensin kuohui, kiehui, +Kuin lunten sulatess' on virta tulvillaan, +Koht' immen sydämeen se syösten riehui -- +Ja nyt jo kuivui virtas uomassaan. +Paremmin kuin on metsiss' aimostella +Sopispa -- luulen -- herran arvokkaan +Nuort' impi-rukkaa armahdella +Ja suoda hälle palkka rakkaudestaan. +Hän istuu ikkunassa katsellen, +Kuin pilvet purjehtii, +Yli vanhan linnan-muurin kuljeksii; +Hän laulelee: "jos oisin lintunen" +Vaan päivät, puolet yöt, on toisinaan +Iloinen, milloin murheissaan. +Taas kyllikseen hän itkenynnä +On hiukan aikaa tyynnä +Tok' armastellen ainiaan. + +FAUST. +Pois käärme, pois sun paulas! + +MEFISTOFELES (itsekseen.) +Ja siihen kohta pistät kaulas. + +FAUST. +Pois, konna, ryömi matkojas! +Et mainita saa sulo-naista! +Älä loihdi vartta hurmaavaista +Halujen hurjain sytykkeeksi taas! + +MEFISTOFELES. +Niin kuinkas mie? Hän luulee vain +Sun karanneen, kuten ootkin puolittain. + +FAUST. +Hänt' oon ma läsnä kaukomaillakin; +Ei huku hän eik' unhotu hän multa. +Niin -- Herran ruumistakin kadehdin, +Sitä huulillaan kun koskee kulta. + +MEFISTOFELES. +Niin miekin teiltä kahta keijukaista +Kadehdin, ruusumailla leijuvaista. + +FAUST. +Pois parittelija! + +MEFISTOFELES. + Herjaatten -- ma nauran vaan! +Kun sulhon ja neidon Luoja loi, +Hän senkin kelpo-lahjan soi, +Että vaill' ei oltais tilaisuutta. +Nyt tulkaa vaan! voi surkeutta! +Pitäähän teidän neitolaan, +Vaan eipä hirmukuolemaan! + +FAUST. +Mik' autuus taivasten hänen rinnoillansa! +Mun lämmetä suo hänen helmoissansa! +Ain' enkö tunne hänen tuskiaan? +Olenhan karkulainen turvaton, +Jok' eksyn vailla määrää, rauhaa; +Kuin koski kalliolta kalliolle pauhaa +Ja raivoo syösten synkkään nielohon, +Ja läsnä hän niin hento lapsen-miellä +Majassa Alppi-nurmellansa, +Ja kodilliset askareensa siellä +On hänen pikku-maalimansa! +Vaan jumalan-hylky mie -- ei siinä kyllä vielä +Että kallio-paasin +Sen pirstasin, kaasin -- +Hänen ja rauhans' oon ma turmellut! +Sen uhrin, helvett', oot sä vaatinut! +Lyhennä tuskan aika, hornalainen! +Mi sattuneekin, kohta sattukoon! +Mun päälle syösköön kohtalos, sä nainen, +Mun kanssa suistu siekin turmioon! + +MEFISTOFELES. +Jo kiehuu, hyrskyy uudestansa! +Nyt, narri, neittäs lohduta! +Tuommoinen pää, kun pula saa, +Het' arvaa hukkaan joutuvansa. +Ei, eläköönpä uljas vaan! +Olitpa miltei pirustua. +En mitään voi niin inhoksua +Kuin pirua epätoivossaan. + + + +Margareetan kamari. + +MARGAREETA (yksin rukin ääressä). + + Pois riemu jäi, + Ja syömmen' on + Niin raskas vaan + Ja rauhaton. + + Kun poiss' on hän, + Mun elämän' + Yö kolkko on + Ja toivoton. + + Mun pääni on + Kuin houreissaan, + Miel' outo on + Ja suunniltaan. + + Pois riemu jäi, + Ja syömmen on + Niin raskas vaan + Ja rauhaton. + + Hänt' ikkunasta + Tähtäilen, + Hänt' ulkon' etsii + Askelein. + + Sit' astuntaa! + Vars' uljas on, + Hymy huulillaan, + Puhe verraton! + + Mi viehätys + On katseissaan! + Oi kättelysi + Ja ah suudelmaa! + + Pois riemu jäi, + Ja syömmen' on + Niin raskas vaan + Ja rauhaton. + + Poveni vaan + Sua halajaa: + Sua saanko siihen + Painaltaa? + + Ja kyllältäin + Sua suudella, + Ja suuteloihis + Riutua! + + + +Martan puutarha + + FAUST. MARGAREETA. + +MARGAREETA. +Lupaatko, Henrik?... + +FAUST. + No kenties! + +MARGAREETA. +Sanoppa, kuinka uskos laita on? +Oot herttainen ja hellä mies, +Vaan pelkään, siinä hieman huoleton. + +FAUST. +Ei noista laps'! Sua -- tiedät -- armastan, +Armaani eestä henken' altistan, +Suon kunkin kirkkons', uskontonsa pitää. + +MARGAREETA. +Ei kyllin! itse uskoa myös pitää. + +FAUST. +Pitääkö? + +MARGAREETA. +Miks' en nurjaa mieltäs voita? +Et Herran sakramentteja kunnioita. + +FAUST. +Ma kunnioitan... + +MARGAREETA. + Niit' et mieli lainkaan, +Et rippikirkoss' käynyt pitkään aikaan. +Uskotko Jumalaa? + +FAUST. +Ken väittää uskaltaapi: +Ma uskon Jumalaa? +Papilta, viisahilta saapi +Vaan vastuun, joka tutkijaa +Ivaavan näyttää. + +MARGAREETA. + Et siis uskokaan? + +FAUST. +Mua, armas, oikein oivalla nyt vaan! +Ken Hälle antais +Nimen ja kantais +Tään uhrin: uskon? +Ken tohtis kielin +Ja uhkamielin +Sanella: usko en? +Hän kaiken luoja, +Hän kaiken suoja, +Hän eikö sulje, suojele +Sua, mua ja itseään? +Tuoll' ylhääll' eikö taivas kaarru? +Eikö alla makaa vankka maa? +Ja eikö lempi-silmin tähdet +Ijäti kantta kaartele? +Sua silmäst' enkö silmähän +Näe? eikö kaikki tulvaa +Poveesi, päähäs? Eikö tuo +Eteesi iki-salaisuutta +Sun nähtes', näkemättäs luo? +Sydämmes tuolla täytä tulvillen, +Ja autuaana tuntees vuossa uiskellen +Suo tuolle nimi mikä vaan! +Sydän, onni, lempi, Jumala! +Ma sille nimeä +En tiedä! Kaikk' on tunnetta. +Nimi on tyhjä pauhu, +Ikiloiston kaihtava sauhu. + +MARGAREETA, +Kauniilta kuuluu kaikki tuo, +Ja sinnepäin myös pappi puhuu, +Vaikk' ei oo sanat juuri nuo. + +FAUST. +Sydämmet kaikki sitä huhuu +Joka paikass' taivaan valon alla, +Kukin kielellään, en huonommalla +Kuin muut ma luullakseni. + +MARGAREETA. +Jopahan se kuulla myötä meni; +Mutt' on se sentään joutavaa, +Kun vaill' oot -- kristin-uskontaa. + +FAUST. +No rakas laps'! + +MARGAREETA. +Jo kauan paheksin, +Kun näin sulla moisen kumppalin. + +FAUST. +Miten niin? + +MARGARETA. +Mies, joka kanssas' seurustaa, +Mua syömmeni pohjast' inhottaa. +Ei ikipäivin sydäntäni +Niin pistänyt oo, kuin nähdessäni +Sen julmaa katsantaa. + +FAUST. +Hänt' älä pelkää, tyttöseni! + +MARGAREETA. +Vaikk' oon hyvä kaikille luullakseni, +Tuon läsn'-olo vertani kuohuttaa; +Jos kuinka halajanki luokses tulla -- +Hänet nähtyäin on sala-kauhu mulla. +Hän roisto on! Jumal' anteeks suo, +Jos suottainen oli soimuu tuo! + +FAUST. +On veitikatkin paikallansa. + +MARGAREETA. +En mie vaan viihtyis' niiden kanssa! +Hän tänne tullen ovellen, +Sisälle urkkii ilkkuen +Ja miltei kiukuissaan; +Sen sydän on, luulen, jäätä vaan. +Sen otsaan piirretty on: ei ikään +Hänt innostaa voi lempi mikään, +Sun luonas oon niin autuas, +Niin lämmin, mieli lennokas, -- +Tuon tulo oitis hyytää tuntehen. + +FAUST. +Oi enkel' aavistelmien! + +MARGAREETA. +Tää sydämmeeni viilsi haavan: +Kun nään tuon julman tänne saavan, +Mun lemp' on haihtumaisillaan, +Ja rukoilla en taida ollenkaan, +Ja se, se vihloo sydäntäin. +Kai sunkin, Henrik, tuntuu näin? + +FAUST. +Se on antipatiiaa vaan. + +MARGAREETA. +Hyvästi nyt! + +FAUST. + Ah, milloin saan +Povellas hetken aikaa levähdellä +Kerallas sylitysten sielutusten elää? + +MARGAREETA. +Ah, jospa yksin nukkuisin, +Mult' yöksi salpa työntämättä jäisi; +Mutt' äiti nukkuu valvehin, +Ja jos hän meidät yllättäisi, -- +Ma oitis oisin kuollon oma! + +FAUST. +Ei yhtään hätää, lapsi soma! +Tää pullo ota, kolme tippaa ka'a +Hänen juotavaans' -- se uneen sikeään +Pian heikon luonnon uuvuttaa. + +MARGAREETA. +Mit' en sun tähtes tehnekään? +Kun tuost' ei vainen vaaraa saisi? + +FAUST +Sua sitten enpä siihen kehottaisi. + +MARGAREETA. +Jos kerrankin sua silmäilen. +On tahtos mulle pyhä -- tunnen sen. +Niin paljon oon jo antanut ma sulle, +Ett' tuskin mitään säilynyt on mulle. + + (Lähtee.) + +MEFISTOFELES. +Menikö helttu? + +FAUST. + Ootko vakoilija? + +MEFISTOFELES. +Jokaisen lauseen kuullut oon. +No, kovin ripitettiin tohtoria! +Vaan onneksenne olhohon! +Se ain' on miellytellyt neitosia, +Mies ett' on hurskas lammaspää -- +Naisvallan on niin helppo häntä nöyristää. + +FAUST. +Sä hirviö, et oivalla, +Mitenkä hurskas lapsen sielu, +Jot' usko yksin autuuttaa, +On pyhän vaivan vallassa, +Peläten, että perikadon nielu +Aukeepi sille, jota armastaa. + +MEFISTOFELES. +Himokas sulho taivahainen, +Sua nokast' ohjaa tyttönen! + +FAUST. +Sä likaluonnos lieskamainen! + +MEFISTOFELES. +Ja perhettynnä on hän naamatieteesen, +Mun läsnä ollen voi kuin potilas. +Kai salahenki naamaristan' vilkkuu. +Ja kenties itse piru siitä ilkkuu! +Hän tuntee varmaan, ett' oon nerokas. +Ens' yönä siis --? + +FAUST. + S'ei koske sua! + +MEFISTOFELES. +No hauskuttaa se myöskin mua. + + + +Kaivolla. + + MARGAREETA JA LIISU VESIRUUKKUINEEN. + +LIISU. +Kai kuullut oot sä Kaisusta? + +MARGAREETA. +En yhtään; käyn niin harvoin ihmisissä. + +LIISU. +Se on aivan totta. Kuulin Annalta: +No nyt on tuokin satimissa. +Niin korskan käypi. + +MARGAREETA. + Kuinka? + +LIISU. + Liian paisuu! +Ruualla, minkä syö, nyt kahta syöttää Kaisu. + +MARGAREETA. +Ah! + +LIISU. +Sai se raiska palkinnonkin, +Jos miehen kanssa jo leijunut onkin! +No siinä pasteerailtihin, +Hypeltiin, kurttiseerattiin! +Kuink' ylhäällen hän nokkaa nosti! +Mies viinit, vehnäset hälle osti; +Kyll' itse mielestään oli sorja, +Ja kehtas sentään synnin orja +Tuon miehen suostua antimiin! +Siin' aina suuta suikattiin -- +Ja vihdoin heltisi neitsyyskin! + +MARGAREETA. +Voi raukkaa! + +LIISU. + Häntäkö surkutella? +Me kehrätä saimme ja istuskella, +Eik' äiti laskenut ulos illoin, +Vaan heill' oli kahden hauska silloin; +Oven takana oltaiss' lempisillä, +Lens aika siivillä kiitävillä. +Häveten nyt jalkapuussa saa +Hän kirkoss' syntinsä tunnustaa. + +MARGAREETA. +Kai mies hänet sentään naipi? + +LIISU. + Ei, +Hän hullupa ois! On maailmaa +Tuon veitikan muualla liipottaa. +Hän tiehens' onkin pötkinyt. + +MARGAREETA, + Oi! +Ja mies niin kurjasti tehdä voi! + +LIISU. +Vaan kurja hän, jos miehen saa! +Hääkruunun pojat tallajaa, +Hänen tielleen neidot silppuja sirottaa. + +MARGAREETA. +Jos ennen eksyi tyttö kurja, +Kuink' olin moittimaan ma hurja! +En sanoja luullut löytäväni +Ma toisen syntiä sättiessäni; +Mik' oli mustaa muutoinkin +Ma mustemmaksi mustasin. +Kopeilin silmiä ristiten, +Nyt itse ollen saastainen. +Vaan -- mikä mun siihen viettel' -- oi! +Ei suloisempaa olla voi! + + (Menee). + + + +Kaupungin muurin vieruksella. + +_Mater dolorosa'n palvekuva muurin kolossa. +Sen edessä kukkas-ruukkuja._ + +MARGAREETA (pannen rukkuihin vereksiä kukkia). + + Luo silmäs puoleen' + Mun tuskan huoleen, + Oi armias, sa tuskan tuttava! + + Sun syämmes halkee + Ja vaivan valkee + Sua polttaa, nähden poikas kuolemaa. + + Ja isän luoksi + Sä poikas vuoksi + Silmäillen, huokaat tuskan lievintää. + + Ken tuntoo, + Kuin runtoo + Mun tuska rintoain? + Mitä kaipaa sydän parka, + Kuink' on kauhistumia arka, + Sä sen tiedät, sinä vain. + + Jos kuljen vaikka minne, + Ah voi, ah voi, myös sinne + Mun tuskat saavuttaa! + Jos yksin oleskelen, + Vaan itken, kyyneltelen, + Sydämen' on pakahtaa! + + Ah! kukkia ikkunalla + Ma kastin kyynelin, + Kun aamusella varhain + Ne sulle taittelin + + Koi ensi loistehilla + Kun loihe ikkunaan, + Jo istuin valvehilla + Ja toivotonna vaan. + + Häpeästä auta, kuolosta! + Mun puoleen' + Luo tuskan huoleen + Sä armosilmäs, tuskan tuttava! + + + +Yö. + +_Katu Margareetan oven ääressä._ + +VALENTIINI (soturi, Margareetan veli). +Kun seurass' istuin iloiten, +Miss' haastelee moni kerskaillen; +Ja veikot, pöytään painetuin +Käs'varsin, kiitteli soivin suin +Kukin immyttään ja olvellaan +Alas huuhteli kerskut kurkustaan: +Ma tyynnä istuin, kuuntelin +Ja lorun loppua vartosin. +Hymysuin nyt pyyhkin partoain, +Käteeni täyden sarkan sain +Ja virkoin: tähtinä nuotkin loistaa, +Vaan onko tässä maassa toista, +Ken Kreetu siskoa paremp' ois +Tai hälle vertoja vetää vois? +Hei! hei! kilinää ja kalinaa +Soi ympärilt': "ei hullumpaa! +On siskos naisten kaunistus!" -- +Mykistyi silloin kerskaus. -- +Ja nyt! -- hiuskarvat päästäkö nyppään +Ja seiniä vasten kalloni hyppään! +Nyt uskaltaa, mua pistellen, +Joka lurjus nokkaa nyrpistellä, +Saan arkana kuin mikä vaivainen +Joka kokka-sanasta säpsähdellä. +Ja vaikka ne löisin pirstaleiksi, +Niit' en vois väittää valhelleiksi. + +Ken siellä hiipii, luikertain? +Ma luulen ... niit' on siellä kaksi +Jos _hän_ -- het' isken kalvallain +Ja lyön sen konnan kuolijaksi. + + + + FAUST. MEFISTOFELES, +FAUST. +Sakastin ikkunasta läikkyy +Ikuisen lampun loiste ylöspäin, +Sivuille hälvenee se vähittäin, +Ja ympärill' yön varjot väikkyy: +Samaten mun sielun' yöhön riukee. + +MEFISTOFELES. +Ja munpa niinkuin kiima-kissa hiukee, +Jok' ylös tikkapuita kiipii +Ja harjaa myöten hiljaa hiipii. +Niin hurskas mull' on mieli silloin: +Näpistys viettelee tai kiima illoin. +Näin Valpor'yö jo kummittaa +Iloineen koko ruumiissani; +Yl'huomenna se meille palajaa, +Silloinkos tiedän, miks' oon valveillani! + +FAUST. +Vaan aarre tuolla, mistä väikkyy liemu, +Kohooko vaan se ylemmäs? + +MEFISTOFELES. +Koht' itse sulla on se riemu, +Ett' aarni-arkun nostat käsilläs. +Vilkaisin sinne: ihanoita +Se täynn' on kulta-kolikoita. + +FAUST. +Ei sormust' oo tai jotakin, +Min kaunisteeksi kultani saisi? + +MEFISTOFELES. +No näinhän jotain: koristin +Tai helmivyö se olla taisi. + +FAUST. +Sep' oivaa! oisin pahoillani, +Jos lahjatonna saisin kullan luo. + +MEFISTOFELES. +Päinvastoin oisin riemuissani, +Kun lahjatikkin nauttia hän suo. -- +Vaan nyt kun kiiltää tähdet taivahan, +Sois taidelaulu ihanasti; +Moraalisenpa laulun lasketan, +Lumoaksein neittä varmemmasti. + + (Laulaa kitaran mukasoitolla). + + Hoi, Katri, oi + Miks' aamukoi + Sun tänne toi + Nyt kultas kynnyksellen? + Hän neiden vie + Sisähän, vaan sie + Et neinnä lie, + Kun ulos pääset jällen! + Oo varoillas! + Työ tehty -- kas + Het' onnelas + Ja riemus -- hyvää yötä! + On kalliit nuo: + Älä varkaan suo + Sun päästä luo, + Paits' jos on sormus myötä! + +VALENTIINI (astuu esille). +Kukerra nyt, sun perkeles, +Sä hiirestäjä, rietas riekka! +Nyt helvettiin sun soittimes, +Ja samaa tietä soittoniekka! + +MEFISTOFELES. +Kah tuota! kanteleeni pirstas! + +VALENTIINI (Faustille). +Nyt kallos halkaisen, sä irstas! + +MEFISTOFELES. +Uljaasti tohtor'! emme horju. +Kylkeeni kiinn'! mä johtaa saan. +Nyt säilärauta maalle vaan! +Te pistäkää, mä iskut torjun. + +VALENTIINI. +No torju tuo! + +MEFISTOFELES. + Miks' en niin tee! + +VALENTIINI. +Ja tuokin? + +MEFISTOFELES. + Tuokin! + +VALENTIINI. + Saatanako tappelee? +Vaan kuinka? käteni halvautui! + +MEFISTOFELES (Faustille). +Pistä! + +VALENTIINI (kaatuu). + Ooh! + +MEFISTOFELES. + Nyt lurjus lannistui. +Vaan nyt on pakko juoksemaan. +On hirmumelske, "murhaa" huudetaan. +Poliisin kanss' oon kyllä tuttu, +Mua hämmentää vaan murhajuttu. + + (Pois). + +MARTTA (akkunassa). +Ulos, ulos! + +ÄÄNI (akkunassa). + Ken tulta tois? + +MARTTA +Ne noituu, kirkuu, tappaa, lyö. + +VÄKEÄ. +Jo yhden peittää kuolon yö. + +MARTTA (tulee ulos). +Ja pääskö murhamiehet pois? + +MARGAREETA (tulee ulos,). +Ken siinä makaa? + +VALENTIINI. + Äitis poika rukka. + +MARGAREETA. +Voi taivaan Herra, mun vie hukka! + +VALENTIINI. +Ma kuolen: pian se lausutaan +Ja pian se tapahtuu. +Vait, naisten parku itkusuu! +Mua tulkaa kuulemaan! + (Kaikki keräytyvät hänen ympärilleen). +Sä, Kreeta, viel' oot lapsekas, +Ja uutta elinkeinoas +Harjoitat tottumusta vailla. +No, meidän kesken sana suora: +Kun oot nyt kerran huora, +Sit' ole kelpo-lailla! + +MARGAREETA. +Oi veikko! Jumala, lankesin! + +VALENTIINI. +Älä Luojaa sotke leikkihin! +Työ tehty muuttumatta jää; +Kuin käydä voi, niin käypi tää. +Aloitat hiljaa yhden kanssa, +Pian tulee muita vuorostansa, +Ja niitä kun on kymmenen, +Koko kaupungin oot sa yhteinen. +Kun häpeä syntyy, koetetaan +Sit' ensin ihmisiltä peittää, +Yön varjot äiti päälle heittää +Sen päätä, korvia verhoomaan, +Ja tappaiskin sen mielellään. +Vaan suuremmaksi kasvaa konna +Ja päivinkin käy alastonna +Somistumatta ensinkään. +Mit' enemmin se rumenee, +Sitä vähemmin se valoa karttelee. + +Ne aiat kohta kohdannet, +Kun kaikki siivot ihmiset +Sua karttaa niinkuin rutto-vaaraa +Ja kaartelee sua, naaraa. +Jos katsellaan sua silmihin, +Vapiset asti ytimiin. +Et käydä pitsit kaulassas, +Et kultavitjat rinnallas +Saa; alttarin et pääse luo; +Ei tanssiin muut sun tulla suo! +Vaan roistoin, kerjäläisten kanssa +Saat kurja piillä loukoissansa; +Jos anteeks' saatkin taivahassa, +Kirottu oot toki maalimassa. + +MARTTA. +Rukoile armoa Jumalan! +Häväisemästä lakkaa! + +VALENTIINI. +Jos ruhjoa ruumiis haurahan +Ma voisin, porttolan akka! +Niin silloin mulla varma toivo oisi, +Ett' anteeks taivas syntini soisi. + +MARGAREETA. +Voi veikko! tuskaa helvetin! + +VALENTIINI. +Ei talttune se kyynelin! +Kun kunnias sa, sisko, möit, +Sydämeeni kuolin-iskun löit. +Nyt kunnon miekkamiesnä vaan +Ma kuolen, uinun Jumalaan. + + (Kuolee). + + + +Tuomiokirkko. + + _Messua, urun-soittoa, veisuuta_. + + MARGAREETA PALJON KANSAN KESKEN. + PAHA HENKI MARGAREETAN TAKANA. + +PAHA HENKI. + + Muistatko, Kreeta, silloin + Kun viattominna astuit + Etehen tään alttarin? + Hypistit pikkukirjaas, + Rukoilla laritellen + Osittain leikilläs, + Osittain Jumal' sydämessä! + Kreeta! + Mi järkes vei? + Mik' ilkityö + Sun sydämelläs? + Anotko äitis sielun eestä, kun + Sun kauttas nukkui pitkän pitkiin vaivoihin? + -- Ja syömmes allahan + Elää jo paisuin tuo, + Jonk' aavehikas olo + Sua surettaa ja itseään! + +MARGAREETA. + + Oi voi! + Jos saisin aatteet väistymään, + Jotk' ympärilläin liehuu + Ja vastassain! + +KÖÖRI. + + _Dies irae, dies illa + Solvet saeclum in favilla._ + + (Urkuinsävel). + +PAHA HANKI. + + Sua kosto kourii! + Pasuunat kaikaa! + Ja haudat horjuu! + Ja sydän parkas, + Levosta tuhkan + Noustuahan + Valkian vaivaan, + Kammahtaa! + +MARGAREETA. + + Jos kaukana oisin! + On, niinkuin urku + Mua tukahuttais, + Ja syömmeni juuret + Lauluun liukee. + +KÖÖRI + + _Iudex ergo cum sedebit, + Quidquid latet adparebit, + Nil inultum remanebit._ + +MARGAREETA. + + Tääll' läkähdyn, + Muuripylväät + Mua ahdistaa, + Ja kaarros + Mua painaa... Ilmaa! + +PAHA HENKI. + + Piile! kyllä ilmi + Saa häpea ja synti. + Ilmaa? Valoa? + Voi sua! + +KÖÖRI. + + _Quid sum miser tunc dicturus? + Quem patronum rogaturus? + Cum vix justus sit securus._ + +PAHA HENKI. + + Kasvonsa kääntää + Luotasi autuaat, + Puhtaita hirvittää + Kätellä sua. + Voi! + +KÖÖRI. + + _Quid sum miser tunc dicturus?_ + +MARGAREETA. +Hajupullonne, naapuri! + + (Pyörtyy). + + + +Valporin-yö. + + _Harzin vuoristo. + Schierken ja Elendin seutu._ + + FAUST JA MEFISTOFELES. + +MEFISTOFELES. +Josp' ois mun ratsunain nyt vahvin jäärä! +Ja sulle sais kai luudan varren antaa? +Viel' loitoll' ompi matkan määrä. + +FAUST. +Niinkauan kuin mua polvet kantaa, +Tää ryhmysauva mulle kyllin on. +Mut hauskemp' oisi polku väärä +Kuin retki polveton ja vaiheeton. +Ah! kiertää laakson sokkeloita +Ja nousta sitten kallioita, +Joist' aina lähteet hyrskii kirmaten -- +Se hauskutus on retken tämmöisen. +Kutoopa keväätär jo koivusissa +Jo virkoo mäntykin hänen hengestään; +Miksei se elää sais myös meidän ruumihissa? + +MEFISTOFELES. +Ma tuost' en tunne, totta, jälkeekään! +Mun henken' uinuu talvi-unta; +Ma soisin retkelläin vaan hyytä, lunta. +Kas kuinka kurjanmoisna taivahalta +Luo myöhää ruskoaan tuo hoikkanaama kuu, +Valaisten kurjast', että joka astumalta +Kivihin ja puihin kompastuu! +Annaspa pyydän virvatulta! +Hoi! riennä tänne, velikulta, +Ku liekiten siell' liehut! +Miks' suotta yksin tanssit, riehut? +Valaise meille ylöspäin nyt tie! + +VIRVATULI. +Tosinpa tiemme ristin rastin vie; +Mutt' toivon: hulivili-luonnon voittaa, +Kun täytyy teitä kunnioittaa. + +MEFISTOFELES. +Ahaa, vai matkit tapoja ihmisten! +Käy suoraa tietä, helkkarissa, +Tai koht' on heiluhenkes sammuksissa! + +VIRVATULI. +Isäntä ootte täällä -- huomaan sen; +Sovussa siis paras olla teidän kanssa. +Vaan aatelkaa! nyt vuor' on houreissansa, +Ja virvaliekiltä, jok' opastaa, +Ei liian paljo pyytää saa. + +FAUST, MEFISTOFELES, VIRVATULI (vuorolauluin). + + Taikamailla, Untolassa + Luulen kohta haihatamme. + Saata sievään rientoamme + Ilmastossa kaameassa, + Että näemme vuoren harjat! + Katso, puiden synkät sarjat + Sivutsemme siintää, vierii, + Vuoren-huiput meille noikkaa! + Katso vuoren-kärsää hoikkaa, + Kuin se kummallaisna kierii, + Kuules kuin se hornaa, huohuu! + + Louhikossa lähde kuohuu, + Nurmen halki alhoon vaipuu. + Kuules ... pauhu, laulun raiku! + Soiko armas lemmen haiku, + Olleen onnipäivän kaipuu, + Jolloin, täynnä hehkuvinta + Rakkautta, sykki rinta. + Sävelet kun hiljaa haipuu, + Vastaa niihin vuoren kaiku, + Niinkuin kasku muinais-aian. + + Ui! uhuu! mit' ääntä kuulen? + Näänkö minkä kumman taian? + Valvehill' on kaikki, luulen, + Hyyppä, närhi, pöllöhaukka. + Pensahiss' on vilkas laukka; + Pyörövatsa sisilisko, + Ällös siellä häntääs visko! + Puiden juuret kiemurrellen + Kyinä maasta, kallioista + Tuhat kouraa hiidenmoista + Kurkottaapi, säikytellen + Taikka kiinni pyytäin meitä. + Puissa hyörii liike, kisa, + Liikkuu, kiikkuu kannon visa, + Tuosta pyörii polypeitä, + Tavoitellen kulkijoita. + Mutta korpimaita, soita + Hiirten pitkä parvi kiitää, + Kirjon-karvallisna väikkyy. + Heidän saattonansa liitää + Kiiltotoukkain laaja lauma -- + Kas kuin säihkyy, kas kuin läikkyy, + Niinkuin pitkä liekkisauma! + + Virka, tokko matkustamme, + Vaiko oomme kohdallamme? + Kaikki taitaa pyöriskellä, + Puut ja paadet irvistellä, + Virvaliekit ilkamoida, + Karttuneina karkeloida. + +MEFISTOFELES. +Tartu liepeeseeni! Tältä +Kukkulalta melkeältä +Ihmesilmin nähnet julki, +Mitk' aarteet Mammon vuoreen sulki. + +FAUST. +Mik outo välke alholoissa, +Kuin vaaleahko aamukoi! +Syvimmän kuilun pohjukoissa +Se virtaellen salamoi. +Tuoll' usvapylväs vuorta kiipii, +Savuista lieska leimuaa, +Taas piennä lankana se hiipii, +Tai lähteen lailla purskahtaa. +Tääll' laakson halki leimu hohtaa, +Tuhansin suonin luikertain, +Vaan missä vuoren-kolkka kohtaa, +Taas vuona juosten helmakkain. +Tääll' lähimailla säkenöitä +Kuin kulta-kylvö tupruilee, +Kas vuorta, juurta, ylängöitä +Yks' liekki-laine valkaisee. + +MEFISTOFELES. +No, eikös Mammon juhlahan +Valaise oivin linnojansa? +Sen onneks' näit -- vaan vaistoan, +Jo saapuu huima juhlakansa. + +FAUST. +Kuink' ilman halki riehuu tuulispää, +Ja ankarasti lyö mun niskaa! + +MEFISTOFELES. +Likistä vuoren seinämää, +Se muuten kuilun juopahan sun viskaa. +Sumu yön yhä tummentaa. +Kuules, kuin salo pauhajaa! +Pöllöt säikkynä sinkuu, +Oksat kirkuvi, vinkuu, +Rungot ryskäten paukkuu +Juuret niukuvi naukkuu! +Metsän pylvähät kaatuu, +Vehmas metsola maatuu. +Hirmuiseen sekasortoon +Kaikk' yletysten murtuu +Rotkoon, jonneka myrskyn +Viima jo ryntää, +Pirstoja kyntää. +Vaan läpi tyrskyn, hyrskyn +Ääniä vinkuu korkealla, +Läsnä, kaukana, matalalla. +Niin pitkin koko vuoren syrjää +Raivona loihtuvirsi tyrjää. + +NOITA-AKKOJA (kuorottain). + + Nyt noidat kulkevi Brokkihin, + Heit' aika parvia kertyykin. + Herr' Urian ylhääll' istahtaa. + On vihriä maa, + Kulo kellahtaa, + Näin retki se vierevi metsiä, soita -- + Ja puskevi pukki, tu--ii noita. + +ÄÄNI. + + Kas, yksin Baubo harmaapää + Sian seljäss' tulla hytkyttää! + +KÖÖRI. + + Niin arvo ansainneelle vaan! + Emo Baubo tulkaa johtamaan! + Kun karju on oiva ja pääll' on muori, + Niin seuraa koko noitakuori. + +ÄÄNI. +Mitä tietä sä sait? + +TOINEN ÄÄNI. + + Yl' Ilsenin. +Ma pöllön pesähän kurkistin; +Se silmiä mulkoi... + +ÄÄNI. +No, saakeli soita! +Aja siivoa vaan, sinä lemmon noita! + +TOINEN ÄÄNI. +Hän raappi mun nahkaa! +Kas tuossa vaan veripahkaa! + +NOITA-AKKAIN KÖÖRI. + + Leveä tie ja pitkä on; + Voi lemmon tungos suunnaton! + Tääll' luudat lyö ja hangot rapsii, + Läkähtyy äiti, nääntyy lapsi. + +MIES-VELHO. PUOLIKÖÖRI. + + Matelemmehan kuin etanat, + Jo naiset eelle joutuvat, + Sill' akka Hiitolaan kun luistaa, + Tuhat askelt' ennall' ompi muista. + +TOINEN PUOLIKAS. + + Niin arkaa ei se oo kenties: + Tuhat askelt' akka tarvitsee, + Vaan jos hän kuinkin hätäilee, + Niin askelella harppaa sinne mies. + +ÄÄNI (ylhäältä). +Pois kalliojärven luota tulkaa! + +ÄÄNI (alhaalta). +Ois hauska samota vuoren sulkaa. +Peseimme puhtahaks' kuin ulpukat -- +Vaan eipä synny meille saalahat. + +MOLEMMAT KÖÖRIT. + + On tuuli vaiti, piilee tähti, + Ja pilven taakse kuuki lähti; + Vaan noidat lentää suhistaa, + Ett' tulta, tuhkaa sinkoaa. + +ÄÄNI (alhaalta). +Seis! seisokaa! + +ÄÄNI (ylhäältä). +Ken onkalosta huudahtaa? + +ÄÄNI (alhaalta). +Mä myötä ottakaa! +Mä pyrkinyt jo kolmesataa vuotta +Oon huipullen, vaan kaikki suotta. +Halusta heimolaisten kanssa oisin -- +Vaan kuinka kukkuloille päästä voisin? + +MOLEMMAT KÖÖRIT. + + Kyll' luuta kantaa taikka tanko, + Ja kauris kantaa, kantaa hanko. + Ken tänä yön' ei nousta voi, + Sen hukka kohta perikoi. + +PUOLINOITA (alempana). + + Mä sipsutan, min luistaa luut; + Vaan kauas mun jo jätti muut! + Kotona en ma rauhaa saa, + Ja täällä vast' on tohinaa. + +NOITAIN KÖÖRI. + + Noidille voide voiman antaa, + Veneenä heitä ruuhi kantaa, + Purjeena riepu. Ken nyt lentämään. + Ei pääse, hän ei lennä ikinään. + +MOLEMMAT KÖÖRIT. + + Me ensin vuorta kaartelemme, + Ja sitten maata hiipaisemme; + Koko parvi suistuu kankahalle! + Ja peitetään se avaralle! + +(He laskeuvat vuorelle). + +MEFISTOFELES. +Tääll' lykkii, tunkee, kiskoo, tuiskii, +Ja pauhaa, reutoo, viskoo, huiskii. +Sumusta leiskuu liekki raisu, +Ja päällä kiirii katku vaisu, +Mi kipinöitsee säihkyen -- +Tää elo-ilm' on noitien. +Pidä kiinni ett'et eksy tulvihin! +Miss' oot sä? + +FAUST. + Tääll'. + +MEFISTOFELES. + Oh! kauashan jo eksyitkin! +Nyt täytyy käyttää herran-kieltä. +Hei! junkkar' Voland saa! pois rahvas kulta tieltä! +Käteeni, tohtor', tarttukaa +Ja tungoksesta harpatkaa +Nyt kerrassaan! Mun moistenkin +Tääll' liian hurja olla on. +Vaan muapa vetää tuonne viidan varjohon. +Kas, mitä valoa oudonmoista +Lävitse lehvän sieltä loistaa! +Tuleppa, meemme tuonne urkkimaan! + +FAUST. +Sä ristiriidan henki! Niin, no johda vaan +Sä matkaa, mutta onhan omituista: +Me Valpor'yönä käymme Brokkilaan, +Tääll' ollaksemme erin muista. + +MEFISTOFELES. +Mi hauska roihu tuolla leiskaa! +Iloinen seura siellä meiskaa. +Vähässä piiriss' en oo yksinäin. + +FAUST. +Mieluummin rientäisin mä ylöspäin. +Siell' loimottaa ja sauhu pyörii +Ja lemmon luoksi kansa vyörii. +Kai monta pulmaa siellä purkautuu? + +MEFISTOFELES. +Vaan monta myöskin solmeuu. +Kohiskoon mailma meidän sivullamme, +Me täällä rauhan helmass' olostamme. +Hyväksi aikaa nähty kyhäellä +On pienois-mailma suuren liepehellä. +Tuoll' alastoinna noita-tyttöjä näkee +Ja taiten verhottuna vanhaa vaimoväkee. +Oo näille, ees mun vuoksi, kohtelias! +On vaivas pieni, suuri nautintas. +Hei! kuulenhan ... ne tanssii soitannolla! +Kirottu kilkutus! vaan niin kai täytyy olla. +Nyt tullos! Et saa jäädä syrjähän! +Esihin ma käyn ja sunki esitän. +Koet uutta alttiutta siinä multa. +Mit' arvaat, veikkonen? Vai ahdas piiri tää! +Kas tuonne! loitoll' onhan toinen pää. +Rivittäin roihuu varmaan tuhat tulta. +Ne tanssii, lempii, juttuu, syö ja juo. +No parempaakos kurja mailma suo? + +FAUST. +Aiotko, esittääkses meitä, +Nyt velhona vai perkeleenä näytteleitä? + +MEFISTOFELES. +Tapani kyllä on inkognitoa käyttää, +Vaan juhlin mielelläänpä "prenikkaansa" näyttää. +En polvinauhaa pitää saa, +Mut varsanjalkoain tää kansa arvostaa. +Kas simpsukkaa, ku tuolla kompuroi. +Hapuilevalla haistillaan +Se mun jo tunsi. Eipä luontoaan +Tääll' lempo, vaikka kuinka tahtois, peittää voi. +Tuleppa nuotioille, käydään joka liesi! +Sä sulho oot ja mie oon puhemiesi. + (Muutamille sammuvain hiilten ympärillä istujille). +Mit' teette, vanhat herrat, tällä puolla? +Pitäishän teidän kiiriskellä tuolla +Keskellä nuorten tohinaa ja kohinaa. +Kyll' yksin kotonaankin olla saa. + +KENRAALI. +Ei kansoihin oo uskomista: +Vaikk' auttais heitä vaaroist' tuhansista; +Ne niinkuin naiset, nuoria vaan pyytää, +Ja vanhat lempijät ne syrjään syytää. + +MINISTERI. +Etäälle oikeasta menty on. +Ei! vanhan aian kiitos olkohon. +Kun meidän käsky vaikutti kuin taika! +Kas sepä vasta oikea kulta-aika! + +NOUSUKAS. +Ei mekään olleet aivan typeröitä, +Vaikk' usein teimme pieniä lurjustöitä; +Nyt mullin mallin kaikki kaataa kansa, +Mitä vaan me koemme säästää vanhoillansa. + +KIRJAILIJA. +Luettaneeko enää kirjaakaan, +Miss' on ees hiukan sisällystä? +En nuorisoa nähnyt konsanaan, +Niin nokkelaa ja äkkikystä. + +MEFISTOFELES (näyttää yht'äkkiä hyvin vanhalta). +Tuleentuneena tuomioon on kansa; +Saan itse viimeis-kertaa velhojuhlaa maistaa. +Kun munki astiasta pohja paistaa, +Niin mailmakin jo vartoo loppuansa. + +NYLKYKAUPPURI-ÄMMÄ. +Ei, herrat, ohi mennä saa +Ja jättää hyvää tilaisuutta! +Hei, katselkaa mun tavaraa! +Tääll' ompi kaikellaista, jollei vallan uutta, +Niin merkillistä, kamalaa. +Maan pääll' ei niiden vertaa löytää vois. +Ei kapinetta, jok' ei joskus ois +Urojen sydänjuurta syönyt +Ja kansaan vaurioita lyönyt. +Ei veistä oo, jok' ei ois verta juonut, +Ei maljaa, mist' ei myrkky polttoaan +Terveesen ruumiisen ois luonut. +On vietellyt jok' ainut kultaristi +Suloisen naisen hohdollaan. +Jok' ainut kalpa vastusniekan pisti +Takaa, tai liiton rikkoi iskullaan. + +MEFISTOFELES. +Ei mummo tunne aikojamme: +Homeista emme lemmi muinaisuutta. +Pinotkaa hyllyillenne uutta, +Sill' uutta vaan me rakastamme! + +FAUST. +No, markkinathan täällä hyörii; +Tää sekoittaa jo multa pään. + +MEFISTOFELES. +Ylöspä koko pyörre vyöni; +Sä luulet työntäväs -- sua työnnetään. + +FAUST. +Ken tuo on? + +MEFISTOFELES. + Katso häntä silmihin! +Lilith se on. + +FAUST. + Ken? + +MEFISTOFELES. + Ensi rouva Aatamin. +Kavahda hänen kultakutriansa, +Joill' yksinään hän prameilee! +Jos niillä sulhasen hän vangitsee, +Tuot' ei hän laske pauloistansa. + +FAUST. +Tuoss' istuu vanha nainen ynnä nuori. +Kai niiden uupunut on jalka? + +MEFISTOFELES. +Ei rauhaa salli velhovuori. +Käy kiinni toisehen! koht' uusi tanssi alkaa. + +FAUST (tanssien nuoren kanssa). + + Suloista unta kerran näin: + Omenapuu ol' edessäin, + Se loisti kaksin omenin, + Mua vietti, siihen kiipesin. + +KAUNOTAR. + + Miest' omenuiset hurmajaa + Jo paradiisin aioilta. + Kuink' oon ma raasu riemuissain, + Kun niit' on munki tarhassain! + +MEFISTOFELES (tanssien ämmän kanssa). + + Ma hurjaa unta kerran näin: + Haljennut puu ol' edessäin, + Ma siinä -- huomasin, + Ja -- -- -- -- -- Iin + +ÄMMÄ. + + Ritari varsanjalkainen, + Suon teille parhaan terveisen; + Valmiina -- -- pitäkää, + Jos -- -- -- miellyttää. + +PROKTOFANTASMISTI. +Kirottu rahvas! vai te rohkenette? +Eikös jo teistä selväksi se näy, +Ett' eivät henget laita-jalvoin käy? +Ja nyt kuin ihmiset te hyppelette! + +KAUNOTAR (hypellen). +Miks' seurahan tuo tungeiksen? + +FAUST (hypellen). +Hän käypi kaikkialla haistellen. +Jos tanssii muut, hänen täytyy laverrella. +Jos hän ei saa joka askelt' arvostella, +Se on kuin turhaan tehty vaan. +Etenkin on hän harmissaan, +Niin pian kuin eespäin kuljetaan. +Jos viitsis aina samaa piiriä vääntää, +Niin kuin hän itse mylly-rämässään, +Siit' oisi ukko hyvillään, +Etenki kiitokset jos hälle siitä sääntää. + +PROKTOFANTASMISTI. +Tääll' ootte vielä! Onhan hirveää! +Olenhan valoa luonut, pois siis hälvetkää! +Vaan ei nuo Lemmot huoli säädelmistä. +Ma viisas oon -- mutt' aaveet Tegelistä +Ei haihdu. Paljo taikaa loin ma ulos, +Mutt' ompa vielä jäljell' aika tulos. + +KAUNOTAR. +No herjetkää jo vaivaamasta torallanne! + +PROKTOFANTASMISTI. +Sen sanon, henget, vasten naamojanne: +En hengen sortovaltaa siedä; +Mun henken' ei sitä johtaa tiedä. + (Hyppy jatkuu). +Tän' yönä -- näen mä -- turhaan kyllä koitan; +Vaan ennenkuin ma pääni kallistan, +Teen tästä vielä aika jupakan, +Ja totta maar! ma runojat ja lemmot voitan. + +MEFISTOFELES. +Hän lätäkköön käy istumaan, +Siell' lohdutaiksen tavallaan; +Hän hengen ynnä henget torjuu luotaan, +Kun verimadot syövät hänen puotaan. + (Faustille, joka on hypystä lähtenyt). +Miks' sorjan lintus laskit lentohon, +Ku laulellen sun kanssas kiiri? + +FAUST. +Uh! kesken laulujen ja karkelon +Sen suusta hyppäs tulikarva-hiiri. + +MEFISTOFELES. +No entäs sitten! Ootpa turhan arka. +Hyv' ettei harmaa ollut hiiri parka. +Ken huolii tuommoisista paimenissa? + +FAUST. +Ja sitte näin... + +MEFISTOFELES. + Mitä? + +FAUST. + Kas, Mefisto, tuonne, missä +Tuo kalpee kaunis laps' etäällä yksinään +Niin vitkaan astuu retkeään +Ja näyttää käyvän jalat köyttehissä. +Minusta on -- ah, myönnän sen! +Hän Gretchen kullan kaltainen. + +MEFISTOFELES. +Ann' olla! Haahmo tuo on sieluton, +Jonk' aave-katse tuopi turmion; +Tavata tuot' on ilkeää. +Sen kylmä silmä veren jähmettää; +Kivettää ihmisen se miltei vois. +Meduusan tunnethan? No riennä pois! + +FAUST. +Ah totta! Nuo on silmät jotka Tuoni varjos, +Joit' ei oo hellä käsi sulkenut! +Tuo rinta on, jon Gretchen mulle tarjos, +Ja tuossa helmass' oon ma uinaillut. + +MEFISTOFELES. +Pyh! pelkkä taika vaan, mi lumoo silmät sulta! +Jokaisen mielest' tuo on oma kulta. + +FAUST. +Mi tuska, ah! ja mikä riemu! +Mua kuinka tenhoo noiden silmäin liemu! +Vaan katsos tummaa! nauha punainen, +Ei leveämpi veitsen hamaraa, +Suloista kaulaa yksin kaunistaa. + +MEFISTOFELES. +Niin totta! näenpä miekin sen. +Hän väliin kantaa päätään helmassansa; +Sen silpoi hältä Perseys kalvallansa. +Miks' oot sa aina hourumiellä! +Tuleppa kummun päälle! Siellä +Niin hauska on kuin Praaterissa. +Ja jollei mielen' oo jo riivoksissa, +Näen, totta mar, teaaterin. +Mit' annetaan? + +SERVIBILIS. + Koht' alkaa näytelm' uusi +Ja seitsemäs -- jo annettu on kuusi -- +Niin tapa on. Tää on nyt viimeisin. +Niit' taiteen-lempijä sepitsee, +Ja lempijät myös näyttelee. +Nyt poistun. Herrat, anteeks' antakaa! +Sill' lemmin esiripun nostantaa. + +MEFISTOFELES. +On oikein, että ootte Brokin onkaloissa; +Täält' ette saisi koskaan olla poissa. + + (Teaaterilla näytellään "Valporinyön-unelma eli + Oberonin ja Titanian kultahäät".) + + + +Samea päivä. Ulkona. + + FAUST JA MEFISTOFELES + +FAUST. +Kurjuudessa ja epätoivossa! Kauan viheliäisenä harhailtuaan maan päällä +ja nyt vankina! Pahantekijänä teljetty tyrmään kauheita vaivoja varten, +tuo armas onneton olento! Siihenkö on tultu, siihen? -- Kavala, +mitätöin henki, ja sen olet multa salannut! -- Seisoppas, seiso! +Vimmastu vaan ja pyörittele pirullisia silmiäs! Seiso siinä +kiusallanikin uhmastelemassa inhottavalla olennollasi! Vankina! +Peruuttomattomassa polossa! Heitettynä pahain henkien haltuun ja +armotonten ihmisten tuomion alle! Ja sinä viihdyttelet minua sillä +välin typerillä huvituksilla, kätket minulta hänen karttuvan hätänsä ja +jätät hänet auttamatta hukkumaan! + +MEFISTOFELES. +Hän ei ole ensimäinen. + +FAUST. +Koira! ilkeä epäsikiö! -- Muuta hänet, sinä ikiääretön henki! muuta +mato jälleen koiran-haamuun, jommoisena se usein öisin ajoin huvikseen +hössötteli edessäni, pehtaroitsi pahaa aavistamattoman kävelijän +jaloissa ja rippui kompastuvan olkapäistä! Luo hänet takaisin hänen +lempi-haamuunsa, jotta hän mun edessäni matelisi mahallaan hiekassa ja +minä saisin jaloin tallata hylkyä! -- Ei ole ensimäinen! -- Surkeus, +surkeus, jot' ei ihmissielu käsittää voi, että useampi kuin yksi olento +vajosi kurjuuden kuiluun, että ensimäinen, joka kuolon tuskissa +vääntelihe ikuisen armahtajan silmäin edessä, ei sovittanut muiden +kaikkien syytä! Mua vihloo läpi luiden ja ydinten tämän ainoan hätä! +sinä mielihyvilläs irvistelet tuhansien kohtaloa! + +MEFISTOFELES. +Nyt seisomme taaskin älyn rajapyykillä, jossa teidän järkenne, +ihmislapset, keikahtaa kallellensa. Miksi pyrit meidän seurahamme, kun +et voi siitä hyötyä? Tahdot lentää, vaikka päätäs huimaa? Mekö +kärkyimme sinun seurahas vai sinäkö meidän? + +FAUST. +Älä niin hotkasti hio hampaitas minua vastaan! Mua iljettää! -- +Ylhäinen ihana henki, joka suvaitsit ilmestyä minulle, joka tunnet +sydämeni ja sieluni, miksi kytkit minut tuohon riettaasen kumppaniin, +joka tuhosta ja turmiosta riemuitsee? + +MEFISTOFELES. +Jokos lopetit? + +FAUST. +Pelasta hänet tai surma vie sun! Kauhein kirous päällesi +vuosituhansiksi! + +MEFISTOFELES. +En voi minä hellittää kostajan köysiä, en avata hänen salpojaan. -- +Pelasta hänet! -- Kuka hänet turmioon syöksi? Minäkö vai sinä? + + (Faust tuijottaa tuimasti ympärilleen). + +Hapuiletko ukon-leimausta? Hyvä, ettei sitä suotu teille, kurjat +kuolevaiset! Musertaa viaton vastaan-tulija -- sepä sortovaltiasten +keino päästäkseen väljempään ilmaan ahdingoista. + +FAUST. +Tuo hän tänne! Hänen pitää vapautua! + +MEFISTOFELES. +Entäs vaara, jolle antaut alttiiksi? Tiedä, vielä vaivaa kaupunkia +verivika, sun kätesi tuottama. Surmatun haudalla liehuu koston henget, +vaanien palaavaa murhamiestä. + +FAUST. +Vieläkö tämäkin sulta? Murhaa ja surmaa koko mailman täydeltä sun +päälles, hirviö! Vie minut sinne, minä sanon, ja vapahda hänet! + +MEFISTOFELES. +Mä vien sun sinne ja kuule, mitä voin tehdä! Onkos kaikki valta +taivaassa ja maassa minun? Vartian mielen minä sumennan; ota sinä +avaimet ja tuo hänet ulos ihmiskäsin! Minä valvon. Noita-orhit ovat +valmiina, ja minä vien teidät pois. Sen minä voin. + +FAUST. +Ylös ja täältä! + + + +Yö. Aukea keto. + + MEFISTOFELES JA FAUST AJAA KOHISTAVAT OHITSE MUSTILLA HEVOSILLA. + +FAUST. +Keitä hirs'puun ympäri vilskuu tuon? + +MEFISTOFELES. +Mitä keiton touhua lienee! + +FAUST. +Ne kiikkuvi, liikkuvi, teijaa ja leijaa. + +MEFISTOFELES. +Joku noitien kökkä. + +FAUST. +Sohivat sekä loihtii. + +MEFISTOFELES. +Ohi vaan! ohi vaan! + + + +Vankila. + + FAUST, AVAINKIMPPU JA LAMPPU KÄSISSÄ, RAUTAOVELLA. + +FAUST. +Mun kovan rintani valtaa kauhu kumma, +Mua kauhistaa koko sukuni surkeus. +Siis sulkee armahan tää holvi tumma! +Hänen rikoksens' oli jalo hairahdus! +Sua tuonne-käynti arveluttaa! +Hänet jällen nähdä vavistuttaa! +Esihin! tuon kuoloa kiidättää sun aikailus. + + (Hän tarttuu lukkoon). + +LAULU (sisältäpäin). + + Emo aatta tuo, + Ku mun hengeti löi! + Isä konna tuo, + Ku mun suuhuns' söi! + Ja sisko siisti + Mun luuni riisti + Sijalle viileälle. + Siell' lintuna laulelen, + Yli vuorten lentelen + Etähälle. + +FAUST (avaa oven). +Et aavista, ett' armain kuuntelee +Ja kuulee, kuinka oljet, kahleet kalisee. + + (Hän astuu sisään). + +MARGAREETA. +Ne saapuu! julma kuolo! piilen ... kunne? + +FAUST (hiljaa). +Oo vaiti! riennän sua vapahtamaan! + +MARGAREETA (kiemurteleiksen lattialla). +Liet ihminen, mun hätäni tunne! + +FAUST. +Sä nostat vartian hänen horrostaan! + + (Hän tarttuu kahleisin kirvottaakseen niitä). + +MARGAREETA (polvillaan). +Ken jätti mun pyövelin haltuhun +Ja soi sun tänne päästä? +Jo puol'-yön aikana noudat mun. +Oi armoa! henkeni säästä! +Huomennakin kyll' aikaa on! + (Nousee ylös). +Niin nuor' oon vielä, turvaton, -- +Ja sentään saa mun surma. +Olin kauniskin -- siit' ehti mulle turma. +Läsn' ystäväin oli -- poiss' on nyt, +Hajan on mun kukkas-seppelyt. +Älä kourista niin kovin mua! +En ikipäivinä nähnyt sua! +Mitä sulle tein? miks' noin mua syytää? +Oi säästä kurjaa, kun sua pyytää! + +FAUST. +Tätä surkeutt' en kestää voi! + +MARGAREETA. +Nyt, pyöveli, oi! +Sun valtoihis jo joudunkin. +Vaan suo mun ensin syöttää lapsi kultaa! +Sitä kaiken yötä mä paijailin; +Pahan-suovat otti pois sen multa, +Sanoen nyt, että sen surmasin. +Enk' ilostu minä iässäin. +Ne ilkkuvat mua lauluillaan! Kuink' ilkeää! +Eräs vanha kasku päättyy näin; +Ken pyys' sitä heidän selvittää? + +FAUST (heittyy polvilleen). +Ah! polvillaan sua pyytää oma kulta: +Suo, päästän surkeuden kahleet sulta! + +MARGAREETA (laskeuu polvilleen hänen viereensä). +Niin, rukoilkaamme +Pyhiä polvillamme! +Kas, täänpä kammion alla +Pauhinalla +Helvetti kiehuu, +Häijy se riehuu, +Vimmoissansa! + +FAUST (kovasti). +Kreeta, Kreeta! + +MARGAREETA (tarkasti kuunnellen). +Se ystävän oli ääni! + (Hypähtää seisaalle. Kahleet kirpovat häneltä). +Miss' on hän? Kuulin kutsuntansa. +Vapaa olen! Ken mua estää saa! +Hänen rintaa vasten painan pääni, +Tahon lentää vaan hänen kaulahansa +Ja siin' ikipäiviks' uinahtaa! +Hän "Kreeta" huus' tuoll' oven suulla! +Läpi Hornan lieskuvan, kiljuvan, +Läpi perkelten vihan, ilkunnan +Sulo-äänen lempeimmän sain kuulla! + +FAUST. +Mä se oon. + +MARGAREETA. +Sä se oot! oi virka kerran vielä! +Se on hän! se on hän! Nyt kuolon kauhu +Ja tyrmä ja kahleet haihtuvi pois kuin sauhu, +Ja kaikki huoleni on pakotiellä! +Sä se oot! tulet auttamaan; +Ja ma turvan saan! +Tuoss' on katu taaskin edessäin, +Mä jolla sun ensin näin, +Ja lehto, jonka kalvehella +Niin hausk' oli ennen armastella. +Tule pois, tule pois! + +FAUST (koettaa viedä häntä). +Tule pois, tule pois! + +MARGAREETA. + Ei, viivy! +Sun kanss' on viipyä riemu! + + (Hyväilee häntä). + +FAUST. +Ei riennä pois kuin liemu! +Joll'et riennä, +Kalliisti saamme maksaa. + +MARGAREETA. +Vai etkö sä enää suudella jaksa? +Vähäksi aikaa minust' erkenit, +Ja suutelut jo unhotit! +Vaan miks' sun rinnallas mua vapisuttaa, +Vaikk' ennen, sun puhuessa katsellessa, +Elin enkeleiden autuudessa, +Olit suudelmin mua tukehuttaa? +Suutele mua! +Muuten suutelen sua! + (Syleilee häntä). +Voi! kuink' on kylmänä huules! +Kultani, kuules: +Mihin lempesi jäi? +Kuka multa sen vei? + + (Kääntyy pois hänestä). + +FAUST. +Tule pois! Älä pelkää, armahin! +Sua armastan tuhat kertaa kuumemmin, +Jos seuraat mua! sitä pyydän vaan. + +MARGAREETA (kääntyy häneen). +Vaan samako oot? joko varma olla saan? + +FAUST. +Minä oon. Tule myötä! + +MARGAREETA. + Ja kahleet kirvotat, +Ja rintahas mua jälleen painallat. +Vaan kuink' et kartakaan sä tyttö parkaa? +Tietääkö kultasein, kenen kanss' hän karkaa? + +FAUST. +Tule! Aamun tieltä jo väistyy yö. + +MARGAREETA. +Ah, äitini kuolo mun on työ, +Ma lapseni upotin. +S' oli suotu mulle ja sullekin -- +Niin sulle myös! Mutt' ootko se sie? +Kätes anna! Ei tämä unta lie. +Käsi kultas'! Huu! se on kosteinen! +Pyhi sormes! Sillä, mun arvellen, +Ne on verissään! +Oi Taivas! mit' olet tehnytkään? +Pian miekkas tuppeen pistä! +Minä pyydän sua! + +FAUST. +Älä haastele noista mennehistä! +Miks' surmailet sä mua? + +MARGAREETA. +Ei, ei! mun luokseni jää! +Saan sulle haudat selvittää. +Jo huomenna varhain +Pidä huolta niistä! Suo +Äidille paikka parhain, +Ja viereen veljeni hauta luo! +Pane mie vähä syrjemmälle, +Älä sentään etähälle! +Pane pienoiseni +Mun oikealle rinnalleni! +Ei luonani saata +Muu kenkään maata. +Sun rinnallas kun ennen uinailin, +Se onneni korkein ol' ja suloisin; +Vaan niin en enää tuntea taida, +On, niinkuin täytyis mun sun luokses pakottaida, +Ikäänkuin työntäisit mua takaisin. +Ja sie se olet kuitenkin +Ja yhtä lempeä on sun katsantosi. + +FAUST. +Mun tunnet, niin no joutuos! + +MARGAREETA. +Ulosko? + +FAUST. + Vapauteen! + +MARGAREETA. +Jos siell' on hauta. Senpä yötä +Ja tyyntä unta vaitelen. +Täält' ikilepohon kuljen vaan -- +En toisialle jalkaakaan. +Nyt lähdet, Henrik! Voi, jos pääsis myötä! + +FAUST. +Sä pääset! Tahdo vaan! Ovi sulle aukes! + +MARGAREETA. +En mennä saa: mun toivo aikaa raukes! +Mit' auttaa karku? Ne kumminkin mun vainuu. +Sen kurjat päivät on, joka kerjää, +Ja liioin jos omatunto herjää; +Niin kurja polkea mieron teitä, +Kun kuitenkaan en vältä heitä. + +FAUST. +Mun luokseni jäät. + +MARGAREETA. +Pian! sukkelaan! +Lastasi auttamaan! +Vuon vartta tie +Mene ylöspäin! +Yli silta vie +Salon helmahan, +Vasemmalle, aidan luo! +Virtaa vuo... +Ota kiinni tuo! +Se tahtoo nousta! +Se potkahtaa! +Auta! auta! + +FAUST. +Oih! mieles malta! +Yks' askel vaan, ja poiss' on tyrmän valta. + +MARGAREETA. +Jos päästäis vaan tuon vuoren alta! +Siell' äitini paadell' istuilee... +Mikä kylmä päätäni koski! +Siell' äitini hiljaa huojuilee, +Käden nojaan pantuna poski. +Ei viito, ei noikkaa harmaja pää; +Vast' tuomiopäivänä hän heräjää. +Hän nukkui, jott' ilotella +Me saatais. Onnelan päivät! + +FAUST. +Kun kaikki pyynnöt turhaks' jäivät, +Mun täytyy sylissäin sua kanniskella. + +MARGAREETA. +Pois, pois! En salli väkivaltaa! +Älä kouri mua niin murhaavasti! +Soin ennen sulle kaikki riemuisasti. + +FAUST. +Päivä jo koittaa, kultani! + +MARGAREETA. +Niin, päivä koittaa! Viimeispäiväni koittelee! +Hääpäiväni näin nyt valkenee! +Älä kerro muille, ett' oot luonani käynyt jo +Voi seppeltäin, +Mi kuihtui näin! +Me kerran vielä kohdataan, +Mutt' eipä tanssittaissa vaan. +Ja kansa tulvii, tungeksii, on vaiti; +Torit, tiet ei mahduttaa sitä voi. +Ja kellot pauhaa, tuomio soi, +Ja sauva murretaan. +Ne kahleihin mun viskaa, +Veripölkyllen minä laahataan; +Ja kohti kurjan niskaa +Jo kalpa välkkyy, uhkaillen +Pian katkoa niskaa jokaisen. +Kuin hauta, mailm' on vaiti. + +FAUST. +Oi miksi konsana synnyin mie? + +MEFISTOFELES (näkyy ovessa). +Pois! tai heti surma teidät vie! +Turhaa siekailusta ja jaaritusta! +Jo korskuu orhiparini musta. +Koht' aamu sarastaa! + +MARGAREETA. +Mikä hirviö maasta kohoaa! +Tuo! tuo! Älä laske häntä luo! +Pyhä paikk' ei häntä suo. +Hän tahtoo mua! + +FAUST. + Ma korjaan sun. + +MARGAREETA. +Oi Jumalan armo! sinuhun turvaun! + +MEFISTOFELES (Faustille). +Pois! taikka jää tuon kanssa turmioon! + +MARGAREETA. +Mua korjaa, Isä! Omas oon! +Pyhät enkelis laske laumoillaan +Mua suojaamaan ja varjelemaan! +Sua, Henrik, kauhistun! + +MEFISTOFELES. +Hän on tuomittu! + +ÄÄNI (ylhäältä). + On pelastettu! + +MEFISTOFELES (Faustille). +Tänne mun luo! + + (Katoo Faustin kanssa). + +ÄÄNI (sisältäpäin, raueten.). +Henrik! Henrik! + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Faust I, by Johann Wolfgang von Goethe + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK FAUST I *** + +***** This file should be named 18348-8.txt or 18348-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + http://www.gutenberg.org/1/8/3/4/18348/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +http://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at http://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit http://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + http://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. + +*** END: FULL LICENSE *** + diff --git a/18348-8.zip b/18348-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..7be9553 --- /dev/null +++ b/18348-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..e0d0106 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #18348 (https://www.gutenberg.org/ebooks/18348) |