5 files changed, 4897 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/18322-8.txt b/18322-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..da29731
--- /dev/null
+++ b/18322-8.txt
@@ -0,0 +1,4881 @@
+The Project Gutenberg EBook of Daniel Hjort, by Josef Julius Wecksell
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Daniel Hjort
+       Murhenäytelmä viidessä näytöksessä ja neljässä kuvaelmassa
+
+Author: Josef Julius Wecksell
+
+Translator: Paavo Cajander
+
+Release Date: May 5, 2006 [EBook #18322]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK DANIEL HJORT ***
+
+
+
+
+Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm.
+
+
+
+
+
+
+
+
+DANIEL HJORT.
+
+MURHENÄYTELMÄ VIIDESSÄ NÄYTÖKSESSÄ
+JA NELJÄSSÄ KUVAELMASSA.
+
+
+Kirjoittanut
+Josef Julius Wecksell.
+
+
+Suomentanut
+P. C. [Paavo Cajander]
+
+
+Suomalaisen kirjallisuuden Seuran palkitsema kirja-suomennos.
+
+
+Ensimmäisen kerran julkaissut
+K. E. Holm 1877.
+
+
+
+
+HENKILÖT:
+
+KAARLO, Södermanlannin herttua, valtion hoitaja.
+ARVID STÅLARM, Sodanpäämies Suomessa.
+JUHANI FLEMING, Klaus Flemingin ja Ebba Stenbockin poika.
+OLAVI KLAUNPOIKA, Klaus Flemingin äpärä- ja otto-poika.
+EERIKKI EERIKINPOIKA SOROLAINEN, Turun piispa.
+JAAKKIMA SCHEEL, herttuan laivaston päällikkö.
+DANIEL HJORT.
+EBBA STENBOCK, Klaus Flemingin leski.
+SIGRID, Stålarmin tytär.
+KATRI.
+EERIKKI BRAHE.          }
+LAURENTIUS PAULINUS.    } Lähetyskunta Ruotsista.
+PIETARI, Wexiön piispa. }
+*Upseereja Turun linnassa*.
+*Sanansaattaja*.
+*Kaksi Turun porvaria*.
+*Yksi linnan sotamies*.
+*Kaksi sotamiestä Scheelin leirissä*.
+*Vanginvartija*.
+
+Vieraita. Sotamiehiä. Turun kansaa.
+
+(Tapaus tapahtuu v. 1599 Turun linnassa ja sen lähisyydessä).
+
+
+
+
+ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
+
+
+(Turun linnan suuri sali. Vähän matkan päässä peräseinästä kummallakin
+puolella kaksi patsasta. Oikeanpuolisten patsaiden välissä riippuu
+Stålarm'in vaakunakilpi, lippujen ja miekkain keskellä,
+vasemmanpuolisten välissä on Flemingin sukukilpi, komeammin ja
+kauniimmin koristettuna. Oikealla kädellä ulkoparvi. Tämän ylipuolella
+peräseinän muuriin on seuraava latinainen runo punaisilla kirjaimilla
+uurrettu:
+
+      Carolus huc veni, vici fudiqve rebelles;
+      Hinc abeo prorsus vestigia nulla relinqvens.
+      Huc iterum veniam, caveat sibi consoius omnis!
+      Non illo parcet tempore dextra reis.
+
+Lähempänä näyttämön edustaa kummallakin puolella ovi. Oikealla kädellä
+rukous-istuin Maariankuvineen).
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+ARVID STÅLARM. EBBA FLEMING. OLAVI KLAUNPOIKA. DANIEL HJORT. Myöhemmin
+JUHANI FLEMING.
+
+DANIEL HJORT (astuu sisään).
+
+Tuoll' lähettiläät herttuan nyt vartoo.
+
+EBBA FLEMING (surupuvussa).
+
+Jos mieheni, Klaus Fleming, eläis', eipä
+He moisiin toimiin tänne rohkeneis!
+Sua, musta vaate, muistoks Flemingin
+Kaikk' kantakohon Suomen aatel' aina,
+Jok' uskolliseks kuninkaalleen jäi!
+Mut valta meill' on sama kai kuin ennen!
+Kuningas sama, asiamme sama --
+Ja herttua verivihollinen yhä.
+Otatko heitä vastaan, Stålarm?
+
+STÅLARM.
+
+                               Tulkoot!
+En pelkää miekkaa, sanoja en myös.
+
+JUHANI FLEMING (astuu sisään vasemmasta sivu-ovesta, kirje kädessä).
+
+EBBA FLEMING.
+
+Mun poikan', terve!
+
+JUHANI FLEMING.
+
+                    Terve ystäväiset!
+Hyvästi tulen jättämään. Tääll' olen
+Jo yli suruvuoden ollut; jälleen
+Sigismund Warsovaan mua vaatii.
+
+(tarjoaapi kirjeen Stålarmille).
+
+                                  Tuossa --
+Ja kuningattarella paikan tarjoo
+Hän tyttärellenne.
+
+STÅLARM (silmäillen kirjettä).
+
+                    Ja vielä muuta:
+Hän syksyll' uudest' aikoo Ruotsiin tulla
+Takaisin valloittamaan kruunuaan.
+Hyv' on, siis rauhass' olla saamme täällä, --
+Sä lähdet?
+
+JUHANI FLEMING.
+
+          Lähden -- entäs tyttärenne?
+
+STÅLARM.
+
+Siit' asiasta haastelkaamme vielä.
+Sä lähettiläät ota, Daniel Hjort,
+Sill' aikaa vastaan. Vilvoitelkoot hetken.
+
+OLAVI KLAUNFOIKA.
+
+Mi hitto velimieheen tullut lie?
+Mua tuskin huomaa hän, on kylmänlainen,
+Kuin ottolaps' ois hän, ja minä vainen
+Vihityn äidin verta, totta vie.
+
+(Kaikki lähtevät paitsi Daniel Hjort).
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+DANIEL HJORT. Ruotsalainen lähetyskunta, jonka jäseninä ovat: EERIKKI
+BRAHE, LAURENTIUS PAULINUS ja PIETARI Wexiön piispa.
+
+DANIEL HJORT.
+
+Tääll' odotelkaa hetki, hyvät herrat;
+Koht' altis Stålarm teit' on kuulemaan.
+
+EERIKKI BRAHE (Laurentius Paulinukselle).
+
+Kah, tunnetteko tuota nuorta miestä?
+On katsanto ja käytös hällä uljas
+Kuin Flemingeillä.
+
+LAURENTIUS PAULINUS.
+
+                     Oppilas se on,
+Jok' aloitteli Wittenbergiss' silloin
+Kun tutkintoni siellä suoritin.
+Hän luona Flemingin on kasvatettu,
+Ja löytölapsi lisäks, vaikka näyttää
+Kuin tarttuis' Suomen aatel'-ylpeys.
+
+(Daniel Hjort'ille)
+
+Se on kai Daniel Hjort? Olemme tutut,
+Ma luulen, vanhastaan.
+
+DANIEL HJORT.
+
+                      Niin kyllä.
+
+LAUR. PAULINUS.
+
+                                     Paljon
+Siit' aik' on muuttunut, kun palvelimme
+Yhdessä valkeuden lipun alla.
+
+DANIEL HJORT.
+
+Mua toivottenko voittaa puheellanne,
+Niin erhetytte.
+
+LAUR. PAULINUS.
+                 Kumma ajatus!
+Siks' arvonne on halpa liiakskin.
+Täss' ystävänä vaan ma haastelin.
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+EDELLISET. ARVID STÅLARM. JUHANI FLEMING. OLAVI KLAUNPOIKA.
+
+DANIEL HJORT (itsekseen).
+
+Nyt alkaa leikki. Min' en kuulla siedä.
+Mua oma järki tahtoo hairaan viedä. (pois).
+
+STÅLARM.
+
+Tulette herttualta. Terve teille!
+Sielt' emme ole tottunehet hyvää
+Juur' kuulemaan; sen kiitollisemp' olen,
+Jos nyt on laita niin.
+
+EERIKKI BRAHE.
+
+                      Me Ruotsin vallan
+Nimessä tulemme ja ystävyyttä
+Ja rauhaa sulle tarjoamme, Stålarm!
+Se hurja riita, jossa veljekset
+Ja vihat, surmat vastatuksin seisoo,
+Ei itsekkäisen kuninkahan vuoksi
+Saa maata, kansaa raastaa kauemmin.
+Sä muistat, miten Sigismund, kun valan
+Ol' ottanut ja kruunun päähäns' saanut,
+Hän miten maansa, isänmaansa heti
+Kopeilla Puolan sotureilla täytti
+Ja kavalilla jesuitoilla,
+Näin koittain kirkon puhdast' uskoa
+Ja Ruotsin kansan vapautta sortaa. --
+Nyt voitettuna, Puolaan paenneena
+Häväistylt' istuimelta hänet syösnyt
+On Ruotsin kansa herrain päivillään,
+Ja valtakunnan hoitajaksi pannut
+On Kaarlo herttuan; siis, Arvid Stålarm,
+Pois kalpas heitä, jota kavaltain
+Nyt omaa isänmaatas vastaan kannat,
+Ja vastuksilla turhill' älä kiellä
+Suomelta kalliist' ostettua rauhaa.
+
+STÅLARM.
+
+Ma muut' en rauhaa tunnusta kuin sitä,
+Mik' auttaa kuninkahan laillisen
+Taas rauhaan istuimelleen. Sigismund
+Mun Suomen sotapäälliköks' on pannut;
+Pois heitän kalpani, kun käskee hän,
+Mut herttuan käskyst' en; se rauhan pöytä,
+Jonk' eteen riisun miekkani, se toisin
+On tehtävä, ei vallanhoitajalle
+Portaaksi Ruotsin valta-istuimelle.
+
+LAUR. PAULINUS.
+
+Nyt tiedättenkö mitä lausuitten,
+Mit' uhka moinen tuottaa, tiedättenkö?
+Kuin teitä ennen Fleming, halveksitte
+Te kansan valtaa, tahtoa, jonk' yli
+Kuninkaan itsekkäisen asetatte.
+Mit' ompi mielestänne kruunu siis?
+Vaan laina taivaast' on se, jonka takeen'
+On kansan rakkaus; tää kun loukataan,
+Kadonneen vallan varjo vaan on kruunu,
+Vaan tyhjää kangastusta, jolla pohjaa
+Ei maass', ei taivaass' ole. Käänny, Stålarm,
+Kun viel' on aika, tieltä väärältä,
+Ja anteeks ano, mitä kansaa vastaan
+Olette tehneet, sinä ja Klaus Fleming.
+
+STÅLARM.
+
+Jos Ruotsi valans' unhotti, ei Suomi
+Niin tehnyt, eikä tee niin, kun vaan ykskin
+Jää aatelinen, joll' on kunniaa
+Ja miekka, millä sitä puolustaa.
+Tää kansa valan rikkomust' ei tee,
+Ja me olemme Suomen kansa, me!
+
+PIETARI PIISPA.
+
+Puheilla moisill' älä lisää syytä
+Jumalan vihaan tätä autiota
+Maa raukkaa kohtaan. Viekas kuningas
+Ja haira-oppinen on Sigismund,
+Jok' aikonut on paavin-opin yöhön
+Kirkkomme puhtaan uskon valon peittää.
+Luvaton kapina ei syösnyt häntä,
+Ei herttua, ei kansa. Vaan hän itse,
+Kun päätökset, jotk' Upsalassa tehtiin
+Kirkkomme iki suojaks, viekkaast' ensin
+Valalla vahvisti ja sitten rikkoi.
+Nyt Ruotsiss' on yks' uskonto, yks' kansa,
+Ja siks kun nöyristyy hän jalkoihimme,
+On Ruotsin valta murhehtiva leski,
+Jok' epäkelvon ylkäns' unhotti,
+Ja pyhäss' sanass' etsii lohdutusta,
+Jok' auttaa syvään isketytkin haavat.
+Äl' usko, Stålarm, ettäs uhka-mielin
+Voit muuttaa, mit' on Luoja päättänyt,
+Siis nöyräst' alas kalpas laske, jottei
+Raskaana päälles Herran käsi lankee.
+
+STÅLARM.
+
+En ole, hyvä herra, tarpeeks piispa,
+Ett' taitaisin tuon vaskan-nahan vuoksi,
+Jonk' Upsalassa kokoon kyhäs papit,
+Vakuutust' uhrata ja kunniaa.
+Sit' ennen Jumalaani uskalsin,
+Ja, toivon, hän mua suojaa vastakin.
+Jumalan asettaman kuninkaan
+Edestä sodin henkeen kuolemaan.
+
+EERIKKI BRAHE.
+
+Ja päätöksenne?
+
+STÅLARM.
+
+               Sopimust' en hiero.
+
+LAUR. PAULINUS.
+
+Kadutten vielä tuota vastausta.
+Jo kerran, muistakaa se, voiton teistä
+Sai herttua ja silloin valan vaati.
+Ja muistakaa kuin silloin tehdyn liiton
+Rikoitten taas. Hän pian tulee jälleen.
+
+(Osoittaa värsyjä ulkoparven yläpuolella).
+
+Tuon runon, jonka muuriin silloin uursi,
+Hän verell' uurtaa aiantiedon lehtiin.
+
+(lukee sen ääneen).
+
+"Tänne mä Kaarle, riensin, näin, kapinalliset voitin,
+Täältä mä lähden taas, en jätä jälkeäkään.
+Mut takasin tulen, peljätkööt mua pettäjät silloin!
+Silloin armoa ei ykskään syyllinen saa."
+
+STÅLARM.
+
+Sit' emme pelkää. Paikallaan se pysyy,
+Saa kirkkaaks miekan vaan ja tarkaks silmän.
+Tää keskustelu tähän päättyköön.
+
+PIETARI PIISPA.
+
+Siis olkoon petollinen kuninkaas
+Sinulle kalliimpi kuin isänmaas.
+Surulla lähdemme. Mi sanoiks vaan
+Nyt jäi, se kohta miekoin ratkaistaan.
+
+(Eerikki Brahe, Laur. Paulinus ja Wexiön piispa Pietari lähtevät).
+
+
+Neljäs kohtaus.
+
+ARVID STÅLARM. JUHANI FLEMING. OLAVI KLAUNPOIKA.
+
+OLAVI KLAUNPOIKA.
+
+Hyvästi, sanansankarit, te jääkää,
+Hupainen sota-aika terve taas!
+Hyvästi rakkauden kuherrukset,
+Ja terve tykin pauke, rummun pauhu!
+Hyvästi unisuus ja haukotus,
+Koht' alkaa mielityö ja hauskotus!
+
+JUHANI FLEMING.
+
+Vihasta heihin sydän syystä hehkuu.
+
+STÅLARM.
+
+Viel' lähteäkö meiltä aiot?
+
+JUHANI FLEMING.
+
+                           Nytkö?
+Ma kuninkaani maan näin pettäisin.
+Ja vaikka sodass' apuni on halpa,
+Tok' eestä kuninkaani välkkyy kalpa.
+
+STÅLARM.
+
+Sit' uskon poiasta Klaus Flemingin.
+Nyt Ebba rouvan luo! Hän vartoo meitä
+Rukoushuoneessansa. (Stålarm lähtee).
+
+
+Viides kohtaus.
+
+JUHANI FLEMING. OLAVI KLAUNPOIKA.
+
+JUHANI FLEMING.
+
+                    Kuules veikko!
+Me emme ole oikein sovuss' olleet
+Nyt viime-aikaan.
+
+OLAVI KLAUNPOIKA.
+
+                   Sen mä kyllä nään;
+Mut syyt' en siihen löydä yhtäkään.
+
+JUHANI FLEMING.
+
+Mun vika on. Mun valtaa, syyt' en tiedä,
+Epäilys sinuun, itseeni ja kaikkiin.
+Miks' Sigrid'in ja minun toisillemme
+He määräsivät? Sytyttäen näin
+Poveeni turhaan liekin riehumaan?
+Hän kylm' on, ääneti, ja karttaa mua,
+Jos ketäkään hän rakastaa, niin sua.
+Vie tyttö, poista epäilyni, päästä
+Mua rauhaan! Teidän onnenne on mun.
+
+OLAVI KLAUNPOIKA.
+
+Vai tuo se syynä asemaamme on!
+Hiis' olkoon rakkauden, joka näin
+Sokaisee ystävyyden puhtaat tunteet,
+Ja meidät kummankin on narriks tehnyt!
+Mun lemmittyni Sigridkö? Jos oisi
+Hän vapaa, pulska porvar'-impi, silloin
+Ehk' oisin salaa suuta suikannut.
+Mua rakastaisko hän! Tuo totinen,
+Kopea, kaunis tyttö. Lausu hälle
+Ne sanat vaan, niin nauraapi hän sulle
+Ja samass' itkee, kun et paremmin
+Ujoa naisen sydäntä sä tunne,
+Joll' ei lie toivomusta suurempaa
+Kuin että kaulahas sais kavahtaa.
+
+JUHANI FLEMING.
+
+Ei, ei.
+
+OLAVI KLAUNPOIKA.
+
+         Tuo, totta tosiaan, ei kelpaa;
+Sun pitää vielä tänään hänet saada.
+Näet, muuten rakastajaan uros hukkuu,
+Ja se ei sovi meidän aikaan.
+
+JUHANI FLEMING.
+
+                                Mutta,
+Jos hän ei mua rakasta?
+
+OLAVI KLAUNPOIKA.
+
+                             Ei vaan!
+Ei tarjolle vie tyttö tunteitaan;
+Ne peittää hän, kuin nahkapoika, jolla
+On toivo kerran kenraaliksi tulla.
+
+JUHANI FLEMING.
+
+Suo anteeks' että epäillyt sua olen.
+
+OLAVI KLAUNPOIKA.
+
+Ei haita. Min' en juuri paremp' ollut.
+Kun kaikkein enimmän, näet, surua
+Lähinnä herttuata vihaan, koitin
+Rikotun ystävyyden nauruks' kääntää
+Ja naurull' ajaa mielestäni muistos.
+Mut väärin oli tuo, se unhota.
+Ja nyt -- näist' asioist' ei hiiskausta;
+Tuoss' ompi käsi vanhan ystävän.
+
+JUHANI FLEMING.
+
+Sen hiljaisella katumuksell' otan,
+Ja sitä puistan, muistellen sit' aikaa,
+Kun äsken Suomeen tulleena, enskerran
+Mä kävin haudall' isäni, ja siellä
+Sun polvillasi itkusilmin näin.
+Ken tuon ois luullut hauskaks Olaviks,
+Jost' olin paljon Warsovassa kuullut.
+Siin' yhdessä siis kauan haasteltiin
+Ja toisiamme lainkaan tuntematta,
+Siks kunnes kaulaan' äkisti sä lensit
+Ja huusit nimeni. Ja ilta myöhä
+Ol' erotessamme, ja taivaan tähdet
+Näkivät hartaan ystävyyden liiton.
+
+OLAVI KLAUNPOIKA.
+
+Ja hartaasti se pidetäänkin. Kohta
+Se koitellaan, koht' alkaa myrskysäät;
+Täss' silloin lujan ystävän sä näät.
+
+JUHANI FLEMING.
+
+Nyt äidin luo, meit' odottaa jo Stålarm!
+
+OLAVI KLAUNPOIKA.
+
+Lyön vetoa, sun tyttö viel' on tänään!
+Ja mustan, uljaan orhini sä saat,
+Jos hukkaan.
+
+JUHANI FLEMING.
+
+             Hupsu, rakkautt' et ole
+Sä koskaan tuntenut.
+
+OLAVI KLAUNPOIKA.
+
+                        Vaan kahdeksasti,
+Ja katumoiksi, kiusaks' ainoasti.
+
+(Molemmat menevät vasemmanpuolisesta sivu-ovesta).
+
+
+Kuudes kohtaus.
+
+DANIEL HJORT (astuu sisään patsaiden taatse, lukien vanhaa kirjaa).
+
+Puhujan suuren laill' en väittää taida:
+"Mun hauskuuten' on aattehet ja kirjat;
+Ei iloist' ole, jok' ei iloisemmaks
+Käy niiden kautta; ei niin suruista.
+Jolt' ei ne osaks suruisuutta poista."
+Tuot' olen miettinyt, mut väärä on se.
+Kun sua luen, vanha Livius, voi,
+Mun rintan' täyttää tuska, eikä ilo.
+Kun teidän suuret taistelunne muistan.
+Tää taistelu kuin pieneltä se näyttää!
+Kun kansaanne, suurt', uljast' ihailen,
+Miss' semmoista ma nyky-aikaan löydän?
+Kun Mariusta, Brutust' aattelen,
+Mua kohtaloni raudanraskas painaa,
+Ja, kiitoksehen sidottuna täällä,
+Mun voittaa täytyy itseni. Voi, että
+Tän kirjan Wittenbergissä mä näin.
+Voi, ett'ei koskaan muut' ois mieleen tullut
+Kuin kuiva, rikki-viisas uskon-oppi,
+Tuo keppihevonen, joll' aika ajaa
+Kuin punatakki narri laskiaista.
+Pois, kaunis kirja! Sinut poltan. Opin
+Paremman vannon kuin mink' äsken lausuin:
+Mun hauskuuten' on unelmat ja lempi;
+Ei iloist' ole, jok' ei iloisemmaks
+Käy niiden kautta, ei niin suruista,
+Joit' ei ne osaks suruisuutta poista. --
+Luo auki silmäs, uneksiva lempi!
+Tuo valkeutta, rauhaa rintaan! -- Auki
+Luo silmäs, kuiskaa nimi Sigridin!
+Hänt' opetin ma lasna. Kasvavan
+Näin lemmen valoss' enkelin ma puhtaan.
+En väärin ymmärtänyt silmäystä,
+
+(ottaa kirjastansa esiin paperilipun).
+
+Tuot' arkaa, haaveksivaa. Kirje, sinä
+Hänelle lausu, mit' en itse taida.
+
+(kätkee paperilipun Maariankuvan läheistöön).
+
+Pyhyyteen, jota lähestyy vaan hän,
+Sen kätken. Kun hän tulee, rukoilee,
+Rukoile puolestani, pyhä äiti!
+Jo tullaan! Hän ja hänen isänsä.
+
+(lähtee pois oikeanpuolisen sivu-oven kautta).
+
+
+Seitsemäs kohtaus.
+
+ARVID STÅLARM. SIGRID (valkoisista ruusuista tehty seppel kädessä. He
+astuvat sisään patsaiden taatse, keskenänsä puhellen).
+
+STÅLARM.
+
+Mun tyttäreni! Liiaks kihlaustas
+Juhanin kanssa estellyt jo olet.
+Ei laatuun käy se enään. Näänhän itse
+Kuin kukat poskillasi kuihtuu. Sinä
+Rakastat häntä, miks siis kauemmin?...
+
+SIGRID.
+
+Oi isä armas! Sua yksin vaan
+Ma rakastan. En tahdo naiduks tulla.
+Tääll' eikö hyvä kyllä? Muut'en pyydä.
+Juhani jälleen palaa Warsovaan.
+Miks outoon hovi-eloon kuihtumaan
+Mun lähettäisit! Suo mun luokses jäädä,
+Isäni hyvä!
+
+STÅLARM.
+
+              Lapsekkaita haastat!
+Pait sitä, Juhani ei lähdekään.
+Hän Suomeen jää ja kanssamme hän tasaa
+Ne vaarat, jotka Ruotsist' uhkaa.
+
+SIGRID.
+
+                                  Ah!
+
+STÅLARM.
+
+No, arveletko vielä?
+
+SIGRID.
+
+                      Suo mun ensin
+Rukoilla täällä pyhän äidin eessä;
+Mä sitten vastaan.
+
+STÅLARM.
+
+                      Hyvästi jää siksi.
+(Itsekseen) Kuin päivält' itsens' simpukkainen kätkee
+Ja loistossansa kainost' uneksii,
+Niin lempens' ääneti hän poveens' sulkee,
+Tuo lapsi hyvä! (menee).
+
+
+Kahdeksas kohtaus.
+
+SIGRID (polvillaan Maariankuvan edessä). KATRI (myöhemmin).
+
+SIGRID.
+
+                            Hurskas, pyhä äiti!
+Mult' äiti varhain kuoli. Turvan' oot sä,
+Ja äitini; inua kuule nyt kuin muinoin!
+Jos unhotti sun muut, mua toki kuule!
+
+KATRI (hiipii sisään patsaiden takaa).
+
+Kuin kauan sielussani surra saan,
+Ja joka päivä ahdistuksess' olla,
+Kuin kauan vihamiehen' ylpeilee?
+
+SIGRID.
+
+Valkoinen, puhdas, kuin nuo ruusut, oli
+Sydämein. Nyt se hiljaa verta vuotaa.
+Oi pyhä äiti, rauhaa sille suo!
+
+KATRI.
+
+Rukous? Täälläkö? Tuo valko kyyhky
+Ken on se? Vait! Hän säikkyy, jos mun näkee.
+En rukouksiin tänne hiipinyt.
+
+(Kätkeytyy Flemingin vaakunakilven taakse).
+
+SIGRID.
+
+Suo mulle taivaan voimaa voittamaan
+Sydämen pahat aikehet ja aatteet!
+
+(Kiinnittää seppeleensä Maariankuvan alle).
+
+
+Yhdeksäs kohtaus.
+
+EDELLISET. DANIEL HJORT (oikeanpuolisesta sivu-ovesta).
+
+KATRI (itsekseen).
+
+Tuoss' saapuu hän. Jos yksin hänen kanssaan
+Nyt oisin! Milloin koittaapi se hetki?
+
+DANIEL HJORT (silmäillen Sigridiä).
+
+Vaivunko jalkoihinsa? kysynkö
+Mit' yksin lempi rohkenee? En, viel' en!
+
+SIGRID (huomaa paperilipun, jonka Daniel Hjort oli kätkenyt Maariankuvan
+ääreen).
+
+Kah! mit on tuo?
+
+DANIEL HJORT.
+
+                 Ah! hän sen huomaa!
+
+SIGRID.
+
+                                     Mulle.
+Käs'-alan tunnen. Ah! sen sisällyksen
+Min' arvaan.
+
+DANIEL HJORT.
+
+Sigrid!
+
+KATRI (itsekseen).
+
+                        Tuota rakastaa hän.
+Jos täällä hälle onni koittaa, salaa
+Ja outona, kuin tulin, hautaan lähden.
+
+SIGRID (tointuen hämmästyksestään).
+
+Te täällä! Työtännekö tää? Seis! vaiti!
+Mi syynä että näin te kohtelette
+Tytärtä Stålarmin.
+
+DANIEL HJORT.
+
+                 Se Sigridkö
+Noin haastaa? Ei, se mahdotonta! Hänkö
+Unohtais hauskat lapsuutemme hetket,
+Ja Kuitian lehdoiss' armaat leikkiretket?
+Tuo tyly, ylpeä, hän haasteloita
+Noit' entisiä, armait', ihanoita
+Ei muistais. Hänkö se nyt puhuukaan?
+Ei, hänen valhehaamuns' on se vaan.
+
+SIGRID.
+
+Isäni luottamuksen palkitsette
+Te huonosti, ja kovin soimaatten
+Te lapsen viatonta ystävyyttä.
+
+(kääntää poispäin kasvonsa)
+
+Ja jos -- -- -- --
+
+DANIEL HJORT.
+
+             Kaikk', kaikki lausukaa, ma kuulen.
+
+SIGRID.
+
+Ja jos tuo rohkeus nyt tulis' ilmi,
+Te tiedätten kuin mun ja teidän kävis.
+
+DANIEL HJORT.
+
+Ah!
+
+SIGRID.
+
+     Tähän kirjeen lasken. Pois se viekää.
+Ikuinen salaisuus vaan meidän kesken
+Tää olkoon, teit' ei soimaa siitä kenkään.
+
+DANIEL HJORT.
+
+Mua rakastatte, rakastatte sentään!
+Se sanokaa, niin tyynesti mä kärsin.
+
+SIGRID.
+
+Himootte kunniaa. Jos oisitte
+Mua rakastanut, tätä työtä varmaan
+Te ette tehnyt ois. Teit' ylenkatson.
+
+DANIEL HJORT.
+
+Ah! -- Hyvästi!
+
+SIGRID.
+
+                Ei, viipykäätte vaan!
+
+KATRI (itsekseen).
+
+Taas hengitän. Ma kohta hänet saan.
+
+
+Kymmenes kohtaus.
+
+EDELLISET. ARVID STÅLARM. JUHANI FLEMING.
+
+STÅLARM.
+
+Nyt onko haihtuneet nuo kainot huolet?
+
+SIGRID.
+
+Min' olen päättänyt.
+
+STÅLARM.
+
+                    Ja miks' niin vakaa?
+
+SIGRID (teeskennellyllä ilolla).
+
+Niin vain! Ei ihme. Suostumus, näet, isä,
+Se kieleltä ei perhon lailla lennä.
+Mont' oikkua, mont' arkaa ajatusta
+On ensin voittaminen, ennenkuin
+Sanoa arvaa: tuossa käteni!
+
+(ojentaa kätensä Juhani Flemingille).
+
+JUHANI FLEMING.
+
+Suloinen käsi! Kuinka olen saanut
+Sua odottaa! Se vielä värisee,
+Ikäänkuin irki pyrkiä se tahtois.
+
+(suutelee Sigridin kättä).
+
+Tuon otan vahvistukseks' onnelleni.
+Nyt huolta, kaipaust' ei enään ole,
+Ja läksiäisist', illaks' aivotuista,
+Sun kauttas tuli juhla hupaisempi,
+Joss' ilo vieraan', isäntänä lempi.
+
+SIGRID.
+
+Tääll' on niin raskas ilma huoneessa.
+Miss' äitis? Käykäämme sun äitis luokse!
+
+JUHANI FLEMING.
+
+Käykäämme ennen linnan puistohon!
+
+SIGRID (estellen).
+
+Jo länteen päivä ruskoansa luopi,
+Ja puoleks kuolleet syksyn kukat on.
+
+JUHANI FLEMING.
+
+Sun katsees niille elon, loiston tuopi.
+
+(Sigrid ja Juhani Fleming lähtevät)
+
+
+Yhdestoista kohtaus.
+
+KATRI. ARVID STÅLARM. DANIEL HJORT.
+
+STÅLARM.
+
+Sun kevyet on huoles, kevyt nuoruus! --
+Nuo, Daniel Hjort, nuo kirjeet valmista.
+Ne kaikkiin ilmansuuntiin laitetaan,
+Miss' uljas meill' on sotaveikko vaan.
+Nyt loppuu rauha korkeilt', alhaisilta,
+Mut viettäkäämme hauskast' tämä ilta,
+Hoi, palvelijat! (Palvelusväkeä tulee).
+                 Lamput välkkymään!
+Koht' otellaan, nyt iloll' eletään.
+
+(Menee, yhtyen saapuvien vieraiden joukkoon. Juhlallinen valaistus.
+Soitantoa kuuluu näyttämön ulkopuolelta).
+
+
+Kahdestoista kohtaus.
+
+KATRI. DANIEL HJORT. VANGINVARTIJA.
+
+VANGINVARTIJA.
+
+Mik' on nyt Daniel herran?
+
+DANIEL HJORT.
+
+                            Sinäkö!
+Vai huomaa joku minunkin, ja se
+Se vanginvartija on holveista,
+Tuolt' elävältä haudattujen maasta.
+Sopiva mies! Sä mitä tahdot?
+
+VANGINVARTIJA.
+
+                                Tulin
+Vaan ilmoittamaan että vangeista
+Tän' yönä kuoli viimeinen.
+
+DANIEL HJORT.
+
+                             Ha, ha!
+Sep' oli onneksi tuon kurjan miehen.
+Tääll' linnass' onni tänään vieraan' on
+Flemingin poiast' alkain vankiin asti.
+Pois! jäisen kalman hajun tänne tuot.
+Ei Stålarm sua kuulemaan nyt jouda.
+
+VANGINVARTIJA.
+
+Se tottako ett' alkaa sota taas?
+Ei holvi sitten jouda kauan tyhjäks.
+
+DANIEL HJORT.
+
+Jos sin' et sinne muita saa, niin tulen
+Mä itseäni sulle tarjomaan.
+
+VANGINVARTIJA.
+
+Tuon suust' en koskaan viisaan sanaa kuule.
+
+(Vanginvartija menee).
+
+
+Kolmastoista kohtaus.
+
+KATRI. DANIEL HJORT.
+
+DANIEL HJORT.
+
+Pois rakkaus, pois sä viime unelmani!
+Sä katkerista katkerin, mit' olen
+Ma kokenut. Miks maailmaan juur minä
+Jäin orvoks, muukalaiseks, löytölapseks,
+Joll' isää, nimeä ei ole. Juuret
+Kukalla pienimmäll' on, meren laine
+Luo toisen laineen, hautakiven toki
+Saa sammal kasvaaksensa, vangilla
+Jok' yöllä kuoli, hällä edes kerran
+Ol' elämä, jonk' eteen elää voi.
+Mit' ompi mulla?
+
+KATRI (astuu esiin).
+
+                  Enemmän kuin luulet,
+Ja enemmän kuin lausua voi tässä.
+
+DANIEL HJORT.
+
+Haa! taas sa vaimo olet tielläni!
+No puhu kerran, lausu, mitä tahdot?
+
+KATRI.
+
+Mull' on se soihtu, joka elos' yöhön
+Luo leimun veriruskean, ja etees
+Tuo kaikki, mitä kaipaat täällä. Kohtaa
+Mua huomen-illall' yhdeksältä Turun
+Torilla. Tullaan, joudu, hyvästi!
+
+(vetäytyy taaksepäin patsaan varjoon).
+
+DANIEL HJORT (poistuu hitaasti, huomattuaan Ebba Flemingin).
+
+
+Neljästoista kohtaus.
+
+KATRI. EBBA FLEMING.
+
+EBBA FLEMING.
+
+Taas sota niittons' alkaa pohjolassa; --
+Ja sä, Klaus Fleming, multan' olet maassa!
+Väkevä henkes sinä meihin luo,
+Ja sydämiimme sitä voimaa tuo,
+Joll' lujast' ennen pidit Suomenmaan --
+Kun aian virta vyöryi raivossansa
+Ja ilmi-kapinassa riehui kansa! --
+Vakaana vannotussa valassaan!
+Sun säiläs säihkyi, voimas tiettihin
+Min Puolast' aikain pohjan äärihin,
+Sanastas riippui Ruotsin kruunukin!
+Ja hän, kuink' armas, hellä kodissaan
+Hän oli; mikä sulo katseessaan!
+Oi! maannut olen hänen rinnoillaan.
+
+KATRI (joka on astunut esiin ja kuullut Ebba Flemingin monologin, tekee
+uhkaavan liikkeen ja on juuri poistumaisillansa, kun Ebba Fleming huomaa
+hänet ja kavahtaa säikähtyneenä).
+
+EBBA FLEMING (kiljahtaen).
+
+Ah! Ken se on? Kuin tulit tänne?
+
+KATRI.
+
+                                    Hiljaa,
+Kuin murheen huokaus iloseuraan, salaa
+Kuin valtiasten joukkoon ylenkatse.
+
+EBBA FLEMING.
+
+Pois kauhistus! Pois sinne, mistä tulit!
+
+KATRI.
+
+Takaisin liian pitk' on Pohjanmaalle.
+Sen haudoilt', erämailta terveisiä!
+Sua tervehtii sun puolisosi työt.
+
+
+Viidestoista kohtaus.
+
+EDELLISET. ARVID STÅLARM. OLAVI KLAUNPOIKA. JUHANI FLEMING. SIGRID
+STÅLARM. VIERAITA. (Ebba Flemingin kiljahtaessa ovat kaikki tulleet
+sisään ja kokountuneet näyttämön perälle).
+
+EBBA FLEMING.
+
+Tuo karkoittakaa! (yhtyy toisten joukkoon).
+
+KATRI.
+
+                   Älkää liki tulko!
+Varotkaa mitä tuloss' ompi. Kansan
+Te surmaan, kuoloon syöksitten. Mut vaikka
+Talomme poltitte ja lemmen voiman
+Meist' imitte, niin elää viha vielä!
+Se hiljaa mieron teitä luikertaapi,
+Se hautain haamut neuvoksensa saapi,
+Ovella linnan hiipii, mökkiin saapuu,
+Nyt sukukilvet halkee, linnat kaatuu.
+Se elää siks kun päättyy verisinä
+Työt koston, -- ja se viha olen minä!
+
+(poistuu kiireesti).
+
+
+
+
+TOINEN NÄYTÖS.
+
+
+(Turun tori, perällä tuomiokirkko. Oikealla kädellä kauppapuodin ovi.
+Näyttämön keskikohdalla mestauslava. Hämärätä).
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+KAKSI PORVARIA.
+
+1:N PORVARI.
+
+Hyvää iltaa, mitä kuuluu?
+
+2:N PORVARI.
+
+Ei kehuttavaa näin levottomina aikoina kuin nyt on.
+
+1:N PORVARI.
+
+Surkoon lempo. Kyllä aika keinon keksii.
+
+2:N PORVARI.
+
+Niin, jospa vaan olis aikaa odottaa. Puolalaista majoitus-väkeä,
+raskaita veroja, tytöt lukon ja salvan takana, pahoja enteitä taivaalla,
+sotivia kummituksia ilmassa, merenkulku Ruotsiin estettynä. Uh! senkin
+seitsemän surua tähän aikaan. Ehkä lisäksi vielä jonakin yönä saamme
+nähdä linnan tanssivan polskaa tuomiokirkon kanssa munkkiköydellä, jotta
+kaikki maailmassa olis nurin niskoin, paitsi me molemmat.
+
+1:N PORVARI.
+
+Pahaa, ystäväni, on aina olemassa. Jos ei ulkopuolellamme, niin on sitä
+sisässämme. "Jota ankarammin Herra meitä kurittaa, sitä parempaa Hän
+tarkoittaa", sanoi isäni eläissään. Samaa saarnaa piispakin. Ette olleet
+kirkossa viime pyhänä.
+
+2:N PORVARI.
+
+Oli muuta ajattelemista, tapasin ruotsalaisen kuuttolaivurin, reippaan
+poian, näet sä. Herttua on herrat Ruotsissa lannistanut ja kuuluu pian
+tännekin tulevan.
+
+1:N PORVARI.
+
+Niinpä niin, tuotahan kerrotaan. Monta on valtakunnassa herraa nykyään,
+ja jota useampi kokki, sitä huonompi rokka, ja me se rokka olemme,
+me.....
+
+2:N PORVARI.
+
+Joka syödään, niinkö? Annappas koittaa vaan! Kuulkaas, Jansson, tuolla
+tapahtuu hirveitä öisin, tuolla hirsipuun ympärillä.
+
+1:N PORVARI.
+
+Huh! tulee pimeä jo!
+
+2:N PORVARI.
+
+Minun on täytynyt toiseen huoneesen muuttaa vuoteeni, sillä sydänyön
+aikana kuuluu täältä ulkoa alituista sihinää ja suhinaa, ettei talossa
+saa lepoa kukaan. Menneenä yönä, kuulkaas Jansson.....
+
+1:N PORVARI.
+
+No niin, mitä sitten?
+
+2:N PORVARI (sulkien puotinsa oven).
+
+Oli kuin tuomiokellot olis ilmassa soineet, ja tuossa mestauslavan
+ympärillä humisi hautavirsi itsestään, eikä kukaan tiennyt, mikä sen
+vaikutti.
+
+1:N PORVARI.
+
+Huh! kolkkoa ja pimeätä täällä ulkona on. Hyvästi, velikulta.
+
+2:N PORVARI.
+
+He! etkö tule sisään puhelemaan hetkeks?
+
+1:N PORVARI.
+
+Kiitos vaan! Näihin aikoihin viihtyy parhaiten kotosalla, valkean
+ääressä, vaimon ja lasten luona. Jumala heille kerran parempia aikoja
+suokoon! Jumalan haltuun! (Menee. Kuu pilkistää pilvien ra'osta ja luo
+mustia varjoja näyttämölle. Toinen porvari menee puotiinsa ja sulkee
+oven jälkeensä).
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+DANIEL HJORT (tulee sisään).
+
+"Mull' on se soihtu, joka elos' yöhön
+Luo leimun veriruskean", hän lausui.
+Sen kuulen vielä, korvissani soi se
+Läp' unettoman yön ja päivän hälyn.
+Vihdoinko edestäni, kohtalo,
+Sä verhos nostat! Isä, äiti, koti!
+Suloiset sanat! Lausuani oudot.
+Tää onko unta, unta pettävää?
+Mun koko sielun' odotust' on, aistit
+Yhdeksi sulaa: kuuloks. (kuuntelee) Enkö kuule
+Jo askelt', ääntä!
+(Tornin kello lyö yhdeksän). Kello lyö!
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+DANIEL HJORT. KATRI.
+
+KATRI.
+
+                                    Miss' olet
+Sä, jonka vuoks kakskymment' olen vuotta
+Okaissa jalkan' veriin käynyt, missä
+Sä tuttava ja sentään vieras, jolle
+Ma aseen tuon kuin verenkosto tuiman
+Ja sitkeän kuin verivaino?
+
+DANIEL HJORT.
+
+                           Tässä
+Ma olen, jos mua tarkoitat.
+
+KATRI.
+
+                            Ken olet
+Lupasin ilmaista. Voin enemmänkin,
+Voin äitis helmaan viedä sun, ja isäs --
+Haudalle.
+
+DANIEL HJORT.
+
+           Voi, jos tuskaa toivotonta
+On rintas tuntenut ja sentään petät
+Sydäntäin tyhjää valhetoiveilla!
+
+KATRI.
+
+En petä, jos et sinä vaan mua petä.
+Mut ennenkuin mä mitään lausun, vastaa,
+Sä rohkenetko kaikki hyljätä,
+Jot' ennen kunnioitit, unheen yöhön
+Kaikk' upottaa, jot' ennen rakastit.
+
+DANIEL HJORT.
+
+Sä kysyt, rohkenenko. Rohkeutt'
+Ei tarve, kun ei taistelua löydy;
+Täss' edessäsi sydämen näät vaan,
+Jok' ystävyyttä, helleytt' ei tunne,
+Jok' iän kaiken janonnut on hiukan
+Vaan rakkautta, mut ei sitä saanut,
+Jok', yksin jäänynnä kuin linnunpoika
+Luodolle autiolle, riutuu pois
+Ikuiseen, äärettömään tyhjyyteensä.
+Isäni haudan mainitsit, miss' on se?
+Vaikk' alla vuorten ja maan perustusten
+Hän ois, ne murtaisin ja hengelläin
+Sydämen kuolleen henkiin virkistäisin!
+
+KATRI.
+
+Vait! ettei voimat viimeisetkin haihdu,
+Jotk' alta hulluuden ja murheen olen
+Täks hetkeks säästänyt.
+
+DANIEL HJORT.
+
+                            Siis jatka, lausu
+Isäni nimi, että sointu sen
+Mua virvoittaisi!
+(Tarttuu käsin häneen ja katsoo häntä silmiin). Ethän
+                   valhettele!
+Ei piru tekis niin!
+
+KATRI.
+
+                      Mun näköiseni
+Jos valhe on, niin valhetta on totuus.
+Edessäs taivaan tähtivaloss' seison.
+Niin totta kuin tuon laen Luoja loi,
+Niin totta kuin se seitsenkertaisena
+Synteimme yli seitsemästi repee,
+Niin totta päivän selvää totuutta
+Nyt sulle lausun, huutain isäs nimen:
+Pentt' Ilkkainen.
+
+DANIEL HJORT.
+
+                    Sen nimen olen kuullut.
+Niit' oliko hän, joita linnan luoliin
+Klaus Fleming surmas rangaistukseks' siitä,
+Kun häntä vastaan kapinoitsivat?
+Voi! tuomion ma itse kirjoitin.
+
+KATRI.
+
+Se isäs veli oli. Isäs kaatui,
+Kun vielä olit lapsi järjetön.
+Talonsa kaukan' oli Pohjanmaalla,
+Nyt pedot, käärmeet käy sen raunioilla.
+Tuoss' alla hirsipuun hän makaa; kolmeen
+Palaiseen lyötti hänet mestaajallaan
+Klaus Fleming.
+
+DANIEL HJOKT.
+
+               Tuossa! Haa! Mun kasvattajan'
+Isäni surmamieskö?
+
+KATRI.
+
+                       Mahtava
+Ja vapaa talonpoik' ol' isäs. Sotaa
+Venättä vastaan käytiin. Päämies silloin
+Klaus Fleming oli; -- talonpoikaistalot
+Hän täytti huoveillaan; se korska herra,
+Näet, meitä vihas, niinkuin mekin häntä.
+Näin ilkkuin sodan verisoihdun piti
+Hän taiten vireill' yhä, sytyttääkseen
+Näin taloihimme hädän murhatulta.
+Sun synnytti täll' itkun aiall' äitis.
+Ma muistan illan niinkuin eilisen,
+Pois riihess' oli isäs', koton' istui
+Sun äitis', imettäin sua rinnoillaan,
+Ja ensikerran luoman huomas, joka
+Sydämes kohdall' on, ja aatteli
+Se mitä ennustais se käärmeenkieli,
+Kun hillitön miesjoukko Flemingin
+Verillä tahrattuina sisään ryntäs.
+He riihess' oli isäs luona olleet
+Ja vaatineet sen viljan, mikä sodan
+Ja vainon jaloist' oli hälle jäänyt,
+Hänt' oitis luomaan heidän säkkeihinsä.
+Mut Pentti, tuollaist' ei hän kärsinyt,
+Röykkeimmän joukosta hän ilmaan nosti
+Ja veriin maahan paiskas. Isäs väki
+Pois riihest' ajoi muut. Nyt alkoi kiista.
+Soturit voitettihin. Pakotiellä
+Ja meidän miesten vainoomina, mursi
+He isäs taloon. Nyt ei sanat eikä
+Käs'-voima auta, keihäät vaan ja nuolet.
+Yks sotureista silloin käsilleen
+Sun otti, ikkunaan sun vei ja huusi:
+"Se nuoli, minkä meihin käännätten,
+On tämän lapsen surma."
+Sun äitis vaipui maahan tainnoksiin,
+Ja kun hän heräs, tuless' oli tupa,
+Valittain palaneella kynnyksellä
+Sä makasit; hän otti sun, lens' savun
+Ja liekin läpi -- taloon sai -- siell' isäs virui
+Nyt verissään, ja tulten ratinassa
+Soi kaukaa sotamiesten pilkkanauru.
+
+DANIEL HJORT.
+
+Sen selvään kuulen, näen tulenkin
+Ja talon, metsän, -- pellon oikealla.
+Haa! muisto leimahtaa kuin tulipalo
+Yöss' synkässä, joss' ennen hapuilin.
+
+KATRI.
+
+Apua saivat sotamiehet, pakoon
+Väkemme läksi, isäs haavoiss' oli,
+Ja nuo, jotk' alkoi ryöstöll', ylläköllä,
+Ne murhapolttoon päätti voittotyönsä.
+
+DANIEL HJORT.
+
+Nyt muistan metsätien, yön myrskyisen.
+Ma hiljaa vaimon olkaan nojasin
+Ja mustain kiharoiden kanssa leikin.
+
+KATRI.
+
+Ol' äitis tuo. Hän isääs Turkuun seuras,
+Tää sotureista kantamaan kun pantiin
+Luo Flemingin.
+
+DANIEL HJORT.
+
+               No niin?
+
+KATRI.
+
+               Niin, murhasta
+Ja kapinasta syytettynä, kun
+Flemingin miehilt' omaisuuttaan turvas,
+Hän rautoin tuomittiin ja hirsipuun
+Häpeä-kuolemahan. Polvillani
+Flemingilt' armoa ma turhaan pyysin.
+Mies julma kylmästi mua silmiin katsoi
+Ja kääntyi -- meni pois. Täss' on' se paikka,
+Joss' isäs veri syyttömästi virtas!
+Täss' on se paikka, johon hengetönnä
+Sun äitis vaipui tuskissansa! Tässä
+Yön pimeässä kalpeaksi itki
+Hän poskensa ja harmaaks' suri päänsä.
+Täss' ilmaan hän sua isätöntä nostain
+Huus' surmaa, surmaa Fleming murhaajalle.
+Hän tässä järjen valon kadotti,
+Ja halutonna metsämailla kulkein
+Söi pettua ja kyyneleitään joi.
+
+(Kuu pilkistää hetkeksi pilvien ra'osta ja luo heihin valoansa).
+
+DANIEL HJORT.
+
+Mun äitin', äitini, se sinä olet!
+
+KATRI.
+
+Pois luotani, viel' et sä poikan' ole!
+Mua kuule loppuun, sitten sua kuulen.
+Tien varrell' istuin kerran näin, Klaus Fleming
+Ohitse ajoi uhkein joukkoineen,
+Ja puolikuolleena sä haikealla
+Makasit rinnallain. Ja tuntui silloin
+Kuin kaikki hyvät ihmiset maan päällä
+Ois kuollein' olleet. Kuollut oli Luoja,
+Ja taivas mustan murhevaipan kääri
+Ylitse kaiken kuolleen maan. Tääll' yksin
+Mun rinnassani sydän sykki. Tunsin,
+Kuin unissa, sun kuolleeks. Sielun teki
+Niin hyvää tuo. Yö armas hulluuden
+Sydäntän' ympäröi kuin lääkitys.
+En sitten enään tiedä kuinka kävi,
+Vaan -- sin' et enään rinnoillani ollut;
+Ja näin ma jälleen Pohjanmaalle jouduin --
+Jumala tiesi kuin.
+
+DANIEL HJORT.
+
+                     Ah! silloin mun
+Tielt' otti Fleming. -- Onnen sallimusta!
+
+KATRI.
+
+Talomme raunioilla sitten istuin
+Ja kauniit laulut linnun virsiin lauloin --
+Niin kauniit laulut! Yhden vielä muistan:
+
+      "Verihin sortui puolison',
+      Pyöveli kistun vieress' on,
+      Myrkkyä haudat kasvaa".
+
+DANIEL HJORT.
+
+Kuin tyyni hävittää tuo synkkä näky
+Sen hiukan arvon, jonka annan vielä
+Ma Flemingille.
+
+KATRI (tointuen jälleen).
+
+                  Flemingille, sanot!
+Sen syntikirjaa viel' en loppuun pääsnyt.
+Se muista: sukus hävitti hän tyyni
+Kun Pohjanmaa nous' yksin voimin hänen
+Ijestään sortamahan. Pentti Pouttu,
+Sun enos, setäs Matti Ilkka ovat
+Tän pölkyn päällä mestatut, tai nälkään
+Tapetut linnan synkkiin vankiluoliin.
+Ei jäljell' ole koko Pohjanmaalla
+Ei ainoaa sun isäs' ystävää.
+Nyt sotketulla pelloll' aura ruostuu,
+Veristä rantaa vastaan aalto huokaa,
+Takassa tuli kylm' on, hiilus musta,
+Ja pyhyytenä autiona kirkko.
+Jos minne silmäät Suomeen, rehoittaa
+Vaan linnapihat sekä kirkkopihat,
+Ja kukkasetkin haudoilla ne kuiskaa:
+Kostoa Flemingille viime polveen!
+Se huuto taas mun järjilleni toi,
+Teroittui silmä, muisto heräsi,
+Ja sinut muistin, muistin kuinka hiivin
+Ma luotas pois, niin ett'et kuulis, kuinka
+Sylissä Flemingin sun sitten näin
+Tien polvekkeessa tomuun katoavan.
+Ma sinut etsin, näin sun, tunsin sun,
+Mut koskaan äidin helmahan en sulje
+Ma poikaa, jot' on Fleming kasvattanut,
+Ennenkuin oikeutensa hän näyttää.
+
+DANIEL HJORT (lankee polvilleen ja paljastaa rintansa).
+
+Kas käärmeenkieltä rinnassain ja helmaas
+Mua sulje!
+
+KATRI.
+
+            Linnaan takaisin!
+
+DANIEL HJORT.
+
+                                 Oi äiti!
+Enemmän vihaat sä kuin rakastat.
+
+KATRI.
+
+Ma rakkaudesta vihaan. Poikan', ota
+Tuo sormus. Kaarlo herttua, kun oli
+Nuor' ruhtinas hän, isälles sen antoi,
+Kun tämä herrain päivill' uljaast' ajoi
+Ja voittosasti kansan asiaa.
+Se sormus häntä seuras kuolinhetkeen,
+Sun perintös se on.
+
+DANIEL HJORT (koeteltuaan sitä).
+
+                      Se rinnoillani
+On lepäävä, uutt' elinvoimaa tuova.
+Nyt äitiseni! (avaa hänelle sylinsä).
+
+KATRI.
+
+                            Kun sä ensin näytät
+Ett' olet kansan laps. Siks hyvästi!
+
+DANIEL HJORT.
+
+Niin, kiellä multa helmas', äiti, kiellä,
+Niin kauan kuin tää nimi mull' on vielä,
+Niin kauan kuin mull' on tää pukukin,
+Mi silkistä on tehty Flemingin,
+Niin kauan kuin sen vallan virkaa teen,
+Mi kansan syöksi nälkään, orjuuteen, --
+Niin, äiti poikaas' älä katsokaan,
+Niin kauan kuin hän pilkkaa sukuaan,
+Siks' kun kaikk' entis-olot riistävi
+Hän muististaan, siks hyväst', hyvästi! (lähtee).
+
+
+Neljäs kohtaus.
+
+KATRI (yksin).
+
+Hän lähtee! Mitä sanoin? tein? Mun voiman',
+Voimani raukee.
+
+(Hapuilee hirsipuuta ja syleilee sitä vainoksen tavalla).
+
+                   Tuolla käy hän, poikan' oi!
+Kas, kiharoihin mustiin loistaa tähdet,
+Ja muoto kasvaa korkeaks kuin yö,
+Oi armas, elämäni, aurinkoni,
+Syliini palaa!...... Hän ei kuule enää!
+
+(Vaipuu tainnoksiin mestauslavalle).
+
+
+VÄLIKUVAUS.
+
+(PIISPA EERIKKI SOROLAISEN lukuhuone).
+
+
+Viides kohtaus.
+
+EERIKKI EERIKINPOIKA (istuu ja kirjoittaa. Raamattu ja muutamia muita
+kirjoja pöydällä).
+
+ARVID STÅLARM (astuu sisään).
+
+STÅLARM.
+
+Hyv' iltaa, herra piispa! Häiritsenkö?
+
+PIISPA.
+
+Ei, ette ensinkään. Tää työt' on, jota
+Ma jatkaa saatan milloin tahansa.
+Suloista taivaan oppia ma tässä
+Selitän kansalle; ja kunhan vaan
+Mun sydämessän' asuu Herran rauha,
+Ei mailman riidat häiritä mua voi.
+
+STÅLARM.
+
+Työt' oivaa, hyödyllistä! Minusta
+Tok' ette oikein tee, kun vetäytte
+Pois valtakunnan asioista, joissa
+On älyt, voimat tarpeen nyt, jos koskaan.
+
+PIISPA.
+
+Jok' ihmisell' on toimens' elämässä.
+Niin mullakin, ja siitä Luojaa kiitän.
+Jos sallitte, niin lopetan sen lauseen,
+Jok' äsken, tullessanne, kesken jäi.
+
+STÅLARM (piispan kirjoittaessa).
+
+Te vasta kenraal' ootte, herra piispa.
+Valkoinen pärmä tuo on sotakenttä,
+Joss' esiin teidän käskystänne marssii
+Pien', uhkahurskas, musta sotajoukko.
+On läkkipullo leirinä, ja sielu
+Se rahapaja, josta runsaan palkan
+Saa kullass' uskollinen miehistönne.
+Niin leikitten kuin lapset leluillaan,
+Ja ette lainkaan kysy kuink' on laita
+Hävinneen suuren valtatalouden.
+Mut sanokaapa, kenraali, ken on
+Tuo vihamies, jok' antaa huolta teille,
+Min että mitään muuta ette huomaa?
+
+PIISPA (asettaen syrjään pärmäpaperin).
+
+Pimeys, pahuus, itsekkäisyys on se,
+Joss' ihmislapset haparoi; ja nuo
+Kun kerran sortuu, silloin, sodanpäämies,
+On enemmän nuo mustetilkat tehneet,
+Kuin miekkain vuodattamat verivirrat.
+
+STÅLARM.
+
+Te vanha houkko! Aian ohi lentää
+Näin tahdotten te, kunnes koston siipi
+Sivaltaa teidät arvaamatta maahan.
+
+PIISPA.
+
+Mit' aattelette? Mitä vaaraa mulla?
+
+STÅLARM.
+
+Olette hurskas, jalo mies. Te ette,
+Kuin moni papeist', ole koittaneet
+Yllyttää kansaa kuningasta vastaan,
+Päin vastoin rauhaan sitä kehoittaneet,
+Kun vaan sen voitte. Teidän toimestanne
+On kaikiss' aian vaiheiss' Suomen kirkko
+Niin tyynnä, arvokkaana ollut. Ketään
+Siis valtakunnan papistost' ei pidä
+Niin kunniassa kuningas, ja ketään
+Niin herttua ei vihaa kuin juur teitä.
+
+PIISPA.
+
+Niin, paha kyllä! Jälkimäisen tiedän.
+
+STÅLARM.
+
+No, kuulleet olette kai myös sen huhun,
+Mi laumannekin säikyttänyt on,
+Ja kadut, torit niillä täyttänyt?
+
+PIISPA.
+
+Tuon huhunko, mi taasen käy, ett' tuloss'
+On tänne herttua? No, mitä sitten?
+
+STÅLARM.
+
+Vai niin! -- Ma tulin teille turvapaikkaa
+Tarjoomaan linnassa.
+
+PIISPA.
+
+                       Mä kiitän, mutta
+Sit' en kai tarvitse. Mun linnan' on
+Tää huone, turvattomuus aseeni.
+
+STÅLARM.
+
+Siis yksin jäädä tahdotte?
+
+PIISPA.
+
+                        En yksin;
+Mull' uskon' on ja seurakuntani.
+Min' olen kirkon mies. En riitojanne
+Mä ymmärrä. Mun tehtäväni on
+Vaan kirkostamme torjua niin hyvin
+Ne vaarat, joilla harha-oppineen
+Sit' uhkaa Sigismund, kuin nekin keinot,
+Joill' aikoo vallan-ahnas herttuamme
+Sit' astinlaudaksensa käyttää Ruotsin
+Kuningas-istuimelle. Näätten siis,
+Ma herttuata peljätä en huoli,
+Jos hän mua pelkääkin, kun väärin tekee.
+Ma Sigismundin suosiot' en etsi,
+Jos hän sen tarjookin, kun oikein teen.
+"Äl' usko valtoihin" on lauseeni,
+Sä Herran ääntä tunnossasi seuraa!
+
+STÅLARM (nousten seisaalle).
+
+Kuin sitten sanoopi se tunnon ääni?
+
+PIISPA.
+
+Te, Stålarm, ette sitä kuulla siedä.
+
+STÅLARM.
+
+Tok' anna kuulla, hyväll' olen päällä.
+
+PIISPA.
+
+No, jos niin tahdotte! Kuin veljen veri
+Maan alta Kainille huus kostoa,
+Niin kansan veri huutaa teille myös.
+Min' olen itse halvan kansan laps,
+Sen kanssa kärsin, lohdutin, kun taisin;
+Mut jos vois linnan vankiluolat haastaa,
+Maan sadat hirsipuut jos kielin lausuis,
+Niin kauheita ne kertois siitä, kuinka
+Te herrat täällä harjoitatte valtaa; --
+Viel' onko halu kuulla tunnon ääntä?
+
+STÅLARM.
+
+Jo riittää, herra piispa! Mun ei syy.
+Klaus Fleming joskus liian kovaks' yltyi,
+Ja voishan paljon olla tekemättä.
+Mut näinkin ollen, yhtä unhoitatte,
+Kun kovin kohdeltiin, niin rangaistiin,
+Kun rangaistiin, niin rangaistihin rikos,
+Jos teist' ei hurja kapina lie hyvää.
+Ha! ha! vai tuo se tunnon ääni? Vastaan:
+Ken leikkiin rupee, leikin kärsiköön.
+
+(Tykin laukauksia kuuluu kaukaa).
+
+Vait! mitä kuulen? Linnass' ammutaan.
+
+
+Kuudes kohtaus.
+
+EDELLISET. OLAVI KLAUNPOIKA (sotaan varustettuna).
+
+OLAVI KLAUNPOIKA.
+
+Pois linnaan riennä, Stålarm! Mentyäs
+Tul' lentotieto Kastelholmasta,
+Se valloitettu on ja ystävämme
+Salomon Ille, vouti, vangiks tehty.
+Ja tuskin tointui viestintuoja, kun jo
+Merestä laivat nousi.
+
+STÅLARM.
+
+                         Herttua onko
+Laivalla itse?
+
+OLAVI KLAUNPOIKA.
+
+              Joukkoineen hän käynyt
+On maalle Helsingissä. Häntä vastaan
+Nyt viemään sotajoukkoamme riennän.
+Voi hyvin, jos ei tavata, ja puista
+Mun puolestani kättä Juhanin.
+
+(Olavi Klaunpoika lähtee).
+
+STÅLARM.
+
+Hyvästi, herra piispa, kiire kutsuu.
+
+(Stålarm lähtee).
+
+
+Seitsemäs kohtaus.
+
+PIISPA EERIKKI SOROLAINEN (järjestäen papereitansa).
+
+Ken leikkiin rupee, leikin kärsiköön,
+Ken miekkaan tarttuu, miekan kautta kaatuu;
+Kaikk' ohjatkohon Luoja! -- Mihin jäinkään?
+
+(Rupee kirjoittamaan).
+
+
+
+
+KOLMAS NÄYTÖS.
+
+
+(Näyttämö kuvaa linnaa aivan muurien lähellä. Vasemmalla kädellä
+kanuunareikä, sen vieressä sotamies, palava sytytin kädessä. Oikealla
+kädellä näyttämön edustaan päin tyhjät lavetit).
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+DANIEL HJORT. ERÄS SOTAMIES.
+
+DANIEL HJORT.
+
+No, miks' et laukaise sä?
+
+SOTAMIES.
+
+                          Tyhmä oisin,
+Jos en ma vartois. Tavaraa niin oivaa
+Kuin ruuti, suott' ei tuhlata.
+
+DANIEL HJORT.
+
+                               Niin kyllä!
+
+SOTAMIES.
+
+Tuon laivan näättenkö? Se meitä yhä
+Lähestyy. Kohta kääntyy keula. Silloin
+Vast' ammutaan! -- Ei ennen! -- Saatte nähdä
+Kuin masto maahan rymähtää ja päänsä
+Menettää perämies.
+
+DANIEL HJOKT.
+
+                    Ja mitä sulla
+On häntä vastaan?
+
+SOTAMIES.
+
+                   Lysti kysymys!
+Hän on, kuin minä, sotamies.
+
+DANIEL HJORT.
+
+                            Ja siksi
+Sä ammut hänen?
+
+SOTAMIES.
+
+                Samoin hän mun tekee.
+
+DANIEL HJORT.
+
+Ja miksi?
+
+SOTAMIES.
+
+            Siks' ett' aivan samoin minä
+Teen hälle.
+
+DANIEL HJORT.
+
+           Miksi?
+
+SOTAMIES.
+
+                   Lempo tiesi miksi!
+
+DANIEL HJORT.
+
+Jos tahdot tietää, tiedän minä syyn.
+
+SOTAMIES.
+
+Samaten minä; käsky kuuluu: ammu!
+
+DANIEL HJORT.
+
+Ei suinkaan, ystäväin. Jos Stålarm käskis
+Sua lyömään pääsi murskaks tuohon muuriin,
+Niin päätäs sentään ensin pudistaisit.
+Ei, mutta hän, hän herttuan on puolta,
+Jok' ystävä on halvan rahvaan, jota
+Sä, rahvaan lapsi, tyyni ylenkatsot.
+Hän tahtoo kirkon väärät menot poistaa,
+Sä niitä puoltamalla taivast' etsit.
+Hän jesuitoit', aatelia vihaa,
+Ja sinä heitä tyyni rakastat.
+Siis oikein teet, kun heidän hyödyksensä
+Sä tulet tapetuks ja tapat. Ammu!
+
+SOTAMIES.
+
+Mit' on tuo puhe?
+
+DANIEL HJORT.
+
+                  Kuules, mik' ol' isäs?
+
+SOTAMIES.
+
+Se teit' ei koske.
+
+DANIEL HJORT.
+
+                    Talonpoik' ei suinkaan!
+Sä talonpoikais-herttuata vihaat
+Ja väkens' ammut. Keula kääntyy. Ammu
+Tuo tyhmä perämiesi, jonka herra
+Vaan halpaa alhaisoa suosii.
+
+SOTAMIES.
+
+                               Itse
+Se tehkää, tuoss' on sytytin.
+
+DANIEL HJORT.
+
+                               Äl' usko!
+Jos sotamieskin olisin kuin sinä,
+Vähästä palkastas en sitä tekis,
+Kaks kertaa vähemmän, kuin mitä nauttii
+Nuo herttuan miehet ilman tunnon vaivaa.
+
+(vetäytyy syrjään).
+
+SOTAMIES.
+
+Mit' aikoi hän? On Jumala tai piru
+Tuon mustan takin alla. Kaiken voiman
+Hän multa vei. No, onneks myöhäistä
+On laukaista. -- Kaks kertaa vähemmän
+Kuin palkka, minkä herttua maksaa! -- Mitä
+Se minuun koskee? Jos ei mennyt ois hän,
+Niin murskaks hänet löisin. -- Kumma puhe!
+Nyt mitä teen? Kun oikein oudot mietteet
+Tulevat mielehen, niin paras niist'
+On hyvän veikon kanssa keskustella.
+
+(lähtee).
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+DANIEL HJORT (tulee sisään, istuutuu laveteille ja katsoo sotamiehen
+jälkeen).
+
+Siin' alku oli, -- liekö myöskin loppu?
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+DANIEL HJORT. SIGRID STÅLARM.
+
+DANIEL HJORT (itsekseen).
+
+Oh! neiti Sigrid! Kah kuin kalvas on hän.
+Pien' enkel' liipottaapi siipiään,
+Kuin ruumiitten ja verten yli oisi
+Hän kulkenut, tai vankiluoliss' ollut
+Juhanin lempivirttä säistämässä
+Kalskeessa rautain. Oiva aate! (ääneensä) Terve
+Te murheen laps!
+(itsekseen) Sanoinko murhalapsi?
+
+SIGRID.
+
+Kuin jaksat, Daniel?
+
+DANIEL HJORT.
+
+                    Kiitos, hyvin kyllä,
+Jos lukuun unta kauheat' en ota
+Jot' illall' eilen näin.
+
+SIGRID.
+
+                         Se kerro sitten!
+Näit alttarin sä ehkä, jonka luo
+Tul' impi hiljaa, siihen uhrin laski,
+Ja uhri oli sydän. Levotonna
+Pysyä alttarill' ei tahtonut se,
+Mut taivahan tul' enkelit ja uneen
+Sen vihdoin tuutivat, ja sulle, joka
+Siin' olit läsnä, sanoivat he: älä
+Herätä tuota huokauksillas,
+Suo lepo, rauha sille.
+
+DANIEL HJORT.
+
+                       Kaunis uni!
+Mut min' en nää niin kauniit' unia,
+Ma hurmehisen mestauspölkyn näin...
+Mut tuota ette ymmärrä, ja paras
+Se onkin, jos ei pahint' oisi, että
+Tuo teidän kerran täytyy ymmärtää.
+
+SIGRID.
+
+Sä sekavasti puhut.
+
+DANIEL HJORT.
+
+                    Sekavuushan
+On aian merkki, sekavuus se yksin
+Elämän arvoituksen selvitys.
+
+SIGRID.
+
+Ei, rauha, sovinto.
+
+DANIEL HJORT.
+
+                    Sep' arvoitusta,
+Ett' arvata vaikk' arvoituksen osaat,
+Sit' ennen yhä hämmentää vaan tahdot.
+Kas siinä mutka.
+
+
+Neljäs kohtaus.
+
+EDELLISET. JUHANI FLEMING.
+
+SIGRID.
+
+Juhani!
+
+JUHANI FLEMING.
+
+                           Sä, Sigrid!
+Tääll' aivan surman keskellä? Käy linnaan!
+
+SIGRID.
+
+Min kirkkaast' aamu paistoi ikkunaan,
+Niin tyyn' ol' aalto, metsäkin niin vaiti,
+Ett' ulos mielin.
+
+DANIEL HJORT (itsekseen).
+
+                  Mielilintu on se,
+Mi verkkoonsa mua viettelee. Saas nähdä,
+He eikö yhdess' ansaa viritä?
+
+SIGRID (jatkaen hiljaa Juhani Flemingille).
+
+                            Silloin näin mä täällä
+Tuon Daniel raukan. Kaikki tunnet; tee
+Hänt' ystäväkses, ole hyvä hälle,
+Hänt' unhottamaan saata...
+
+DANIEL HJORT (joka on kuunnellut).
+
+                               Mitä sanoin?
+Täst' oivaa tulee. Rakkaus onneton
+Noin Daniel raukan hämmentänyt on;
+Jos linnass' on hän, tai sen ulkopuolla,
+Se yhtä on, ken tuosta viitsis huolla.
+
+SIGRID.
+
+Mä jätän teidät nyt. (lähtee).
+
+
+Viides kohtaus.
+
+JUHANI FLEMING. DANIEL HJORT.
+
+JUHANI FLEMING (silmäillen Sigridin jälkeen).
+
+                          Kuin kevät-taivas
+Tuon tytön sielu on, niin puhdas, kirkas,
+Ett' tuntuu siinä pienin pilven varjo.
+Hjort, voitko pahoin?
+
+DANIEL HJORT.
+
+                      Tahdotteko auttaa?
+
+JUHANI FLEMING.
+
+Sä työtä puutut, sielus tyhjäst' uupuu,
+Ajatus väsyy, mieli karvaaks käy.
+
+DANIEL HJORT (itsekseen).
+
+Tuo omans' olis papiksi, niin voisi
+Es'-isäin synnist' itsellensä saada
+Hän päästökirjan.
+
+JUHANI FLEMING.
+
+                  Tahdotko, niin puhun
+Ma Stålarmille että miekan sulle
+Ja paikan hankkii hän. Sä yhtä hyvin
+Näyt miekkaa voivan käytellä kuin kynää.
+
+DANIEL HJORT.
+
+Sep' oivaa pilaa! Miekkaa minä! Pelkään
+Ett' toveriin ma harhass' isken.
+
+JUHANI FLEMING (painavasti).
+
+                               Voiko
+Noin katkeroittaa lempi lemmen?
+
+DANIEL HJORT.
+
+                                 Onko
+Ohdake kukka, valkoinenko korppi?
+
+JUHANI FLEMING.
+
+Mi tarkoitukses?
+
+DANIEL HJORT.
+
+                  Kaikk' on siinä, kuinka
+Sit' aatellaan.
+
+JUHANI FLEMING.
+
+               Noin ei käy miehen surra.
+Jos onni vihamiehemme on, olet
+Sä onnenlaps, sill' ystäväs on suru.
+Sen voima ota henkes palvelukseen
+Ja koita unohtaa!
+
+DANIEL HJORT.
+
+                  Unohtaa, -- mitä?
+
+JUHANI FLEMING.
+
+Mitätön tunne.
+
+DANIEL HJORT.
+
+               Voi, kuink' ootte hyvä!
+Ha! ha! kuin helppoa on olla hyvä.
+
+(nousee istualtaan ja lähtee pois).
+
+JUHANI FLEMING.
+
+Tuon miehen muutoksess' on jotain kummaa
+Ja luonnotonta, jot' en ymmärrä.
+Jotakin särkynytt' on katseessa,
+Ja puheesta viel' enemmän sen huomaa.
+Vaan miksi häntä aattelen? Hän eikö
+Tylyllä pilkan naurull' ystävyyttäin
+Hylännyt. Paras on kun hänt' ei huomaa.
+Kipunsa itserakkautt' on vain,
+Ja muiden kylmyys lääke tehokkain.
+
+
+Kuudes kohtaus.
+
+JUHANI FLEMING. ARVID STÅLARM. UPSEERI (kulkien muurilla). Myöhemmin
+SANANSAATTAJA.
+
+UPSEERI.
+
+Se pursi, joka rauhalipull' äsken
+Päin linnaa riensi, nyt on lähell' aivan;
+Nyt muurin luo se laskee.
+
+(astuu muurilta maahan)
+
+JUHANI FLEMING.
+
+                         He mit' aikoo?
+
+STÅLARM.
+
+Se viesti laivastost' on, joka hiukan
+Lorulla meitä huvittaa, sill' aikaa
+Kun jyryks sotamelu hankkii.
+
+SANANSAATTAJA.
+
+                               Lausuin
+Terveiset Scheelin, ilmoitan ma, että
+Lähellä Helsinkiä herttua Kaarle
+Maajoukkonne on voittanut ja lyönyt.
+Hyvillä avaa tämä linna siis,
+Ja luovu Sigismundist' aioissa,
+Jos tahdot armon saada.
+
+JUHANI FLEMING.
+
+                         Mitä kuulen?
+Maailmaa jyrkkä sallimusko ohjaa?
+
+STÅLARM.
+
+Takaisin tervehdi ja sano, että
+Lähellä Helsinkiä herttua Kaarlen
+Maajoukkomme on voittanut ja lyönyt,
+Ja että varoillaan hän olkoon siis,
+Jos tahtoo pelastaa hän laivastonsa.
+Niin sano, hän mua yhtä hyvin uskoo,
+Kuin minä häntä.
+
+SANANSAATTAJA.
+
+                    Tuota vastausta
+Teilt' odotin mä, röykkeältä; kuulkaa
+Siis mitä lopuks lausun. Kauemmin
+Jos uhkamiellä meitä ärsytätte,
+Niin miehet ne, jotk' amiraali vangiks
+Sai Kastelholmista, hän mestauttaa,
+Ja teille varoitukseks kaakinpuihin
+Päät naulituttaa silmienne eteen,
+Näin veriseltä puhe-istuimelta
+Ja hirmukuolemalla teille oman
+Tulevan tuomionne ilmoittaakseen.
+Siis miettikää. On niiden henki kaupan.
+
+JUHANI FLEMING.
+
+Mik' ilkityö noin julman koston vaatii!
+Hävystä puhdas lippus punehtuu,
+Sun sanoistas sen pyhyys tahraantuu.
+
+STÅLARM.
+
+Kun sydämestä siinneet oikeudet
+On arvan heitoll' arvon, vallan kanssa,
+Niin halpa äyri aian arpapöydäll'
+On ihmishenki. Minä uhraan heidät,
+Kuin he mun uhraisivat vaadittaissa.
+Sä alas laske lippus valkoinen,
+Ja riennä pois, jos tahdot henkes säästää.
+Ainoinen vastaus moiseen puheesen
+On uljas, hengen päälle käypä vastus.
+
+SANANSAATTAJA.
+
+Saat röykkeä sä rangaistuksesi;
+Poiss' armo, sääli nyt on. Hyvästi!
+
+(astuu maahan muurin taakse).
+
+JUHANI FLEMING.
+
+Nyt aukealle astukaamme, josta
+Hyvästi voimme nähdä toiseen rantaan.
+He, taivaan nimess', eivät rohkene
+Noin väkivaltaa tehdä vangituille.
+
+(Stålarm ja Juhani Fleming lähtevät).
+
+
+Seitsemäs kohtaus.
+
+DANIEL HJORT (tulee sisään).
+
+Kain miekkavyö kun veljens' Abelin
+Löi kuoliaaks ja, tuskissansa työstään,
+Jumalan hylkäämäks tuns' itsensä,
+Tek' itselleen hän kuvan, uhrin sille
+Sytytti, ja sen Kunniaksi kutsui.
+Oi herttaist' epäjumalata! *Herraan*
+Vivahtaa *herttainen*, ja maassa herra
+ol' ensimmäinen Kain. Mies älykäs!
+Niin konstikkaaks sen kuvan loi hän, että
+Siin' itseänsä jumaloi, kuin oisi
+Se räyskää peililasia, ja viel' on
+Se pystyss' yhä. Kunnia, sun tähtes
+Mä elän, kuolen! -- "Kunnia, sun tähtes
+Ma veljen murhaan!" "Suuri kiitos, teidän
+On kunnia!" Se Jumal' ivaa täynn' on!
+Ja maailman se kahlehissa pitää.
+Seth niminen ol' Abelilla veli,
+Tuo miksi Kainille ei kostanut? --
+Hän oli raukka! Miks ei hiipinyt
+Hän Kainin linnahan ja veistään syösnyt
+Selästä puhki hamaan maksaan asti?
+Hän aikoi ehkä, linnaan hiipikin,
+Näk' epäjumalan ja hurmaantui
+Ja maahan lankes katuvaisena.
+Hän oli raukka! Eikö niin, te haamut
+Veriset? Eikö niin, te henget kaikki,
+Jotk' ette näissä hirmuluolissa
+Saa rauhaa, jossa luunne, raudoissa
+Viel' yhä, pimeässä loistavat! --
+Kostoa! kostoa! -- Ma hiljaa tulen;
+Ja salaa, vaiti, miekatta ma kuljen!
+Ens yömme minun ensipäivän' on! (lähtee).
+
+
+Kahdeksas kohtaus.
+
+ARVID STÅLARM. JUHANI FLEMING kohtaa EBBA FLEMING'in.
+
+EBBA FLEMING.
+
+Tekeillä tääll' on julmaa. Toiseen rantaan
+Koneita hirveitä on pystytetty...
+
+STÅLARM.
+
+Niit' älä katso! miehuuttamme murtaa
+He tahtovat, mut tuosta se vaan yltyy.
+Nuo jalot uhrit saavat, Jumal' auta,
+Komean kunnia-ammunnan ja seuraa
+Matkalle toiseen maailmahan. Ylös
+Soturit! Tykkein luo! Nyt kaikki muurit
+Vihasta leimuellen hehkukoot! (menee).
+
+(Tykin laukauksia. Näyttämö kirkkaaksi valaistuna).
+
+JUHANI FLEMING.
+
+Tuo sekö kunnia, se seppel vainen,
+Jok' antaa sankarille ikimaineen?
+Miss' on nyt ritaristo Ruotsinmaan?
+Ja vanha, hurskas kansa, missä vaan?
+Sanoppa, Ebba Fleming, rasittaako
+Noin julma teko meidän asiaamme?
+Se kiellä vaan, niin jalopeuran voiman
+Ma saan, ja miekan joka sormen päähän,
+Ja joka terään liekin! --
+
+EBBA FLEMING.
+
+                         Taisteluun!
+
+JUHANI FLEMING.
+
+Niin! Taisteluun ja vihaan, kostohon!
+Pois rakkaus, hellyys! -- Suomi onneton!
+
+(Lähtee. Ebba Fleming seuraa häntä).
+
+
+VÄLIKUVAUS.
+
+(Amiraali Soheelin päämaja vastapäätä Turun linnaa. Oikealla kädellä
+edustan puolella asuinhuone. Ilta. Kuutamoa).
+
+
+Yhdeksäs kohtaus.
+
+KAKSI herttuan SOTAMIESTÄ (käyden asuinhuoneen edustalla).
+
+1:N SOTAMIES.
+
+No, puhu nyt jotakin.
+
+2:N SOTAMIES.
+
+Minä ajattelen.
+
+1:N SOTAMIES.
+
+Mitä sitten ajattelet?
+
+2:N SOTAMIES.
+
+Ajattelen laulua.
+
+1:N SOTAMIES.
+
+Ja minä ajattelen linnaa ... se haraa vastaan kuin kilpikonna. Tiedätkö,
+mikä kilpikonna on, hä? -- Se on eräs kapakalan laji, näetkös, joilla on
+läpitunkematon kuori, ja niitä täytyy hiilillä paistaa, ennenkuin siitä
+lähtevät. Toivon että herttua pian tulis tänne, niin saisimme lämmittää
+heitä sekä maan että meren puolelta.
+
+2:N SOTAMIES.
+
+Miltähän siellä sisällä näyttänee? Suomalaiset osaavat noitua, näetkös.
+
+1:N SOTAMIES.
+
+Käyttäkööt mitä keinoja tahansa, ilman kansan rakkautta eivät seiso
+lujassa herrat. Huuh! kun kerran raju-ilma hyökäisee, niin tuossa he
+makaavat kuin myrskyn kaatama metsä.
+
+2:N SOTAMIES.
+
+Haluttaispa tietää miten kotonamme on laita, tuolla laaksossa jokien
+tuolla puolla.
+
+1:N SOTAMIES.
+
+Rustholliasiko nyt taas ajattelet? Kiitos Jumalan, että vaan olen
+talonpojan renki, eikä muuta miehellä kuin palkka, korpraalius, tyttö ja
+vapaus.
+
+2:N SOTAMIES.
+
+Nyt on elon aika parhaillaan. Tahdotko kuulla lauluani?
+
+1:N SOTAMIES.
+
+No, laulahan sitten, mutta reipas se olla pitää!
+
+
+Kymmenes kohtaus.
+
+EDELLISET. DANIEL HJORT.
+
+DANIEL HJORT.
+
+Miss' amiraali? Hänen luokseen tahdon!
+
+1:N SOTAMIES.
+
+Äläpäs, poikaseni, mitä hänestä tahdot?
+
+DANIEL HJORT.
+
+Se ei sua koske. Päästä sisään taikka
+Lävistä rintani. Se yhden tekee.
+
+
+Yhdestoista kohtaus.
+
+EDELLISET. AMIRAALI SCHEEL (astuu ulos asuinhuoneesta).
+
+SCHEEL.
+
+Mik' ompi täällä? Ken se siellä vahdin
+Lävitse tunkee, häiriten mun untain?
+
+DANIEL HJORT.
+
+En ole, mikä olen. Linnast' en
+Ma tule, vaikka tulen sieltä. Mull' ei
+Nimeä, vaikk' on kakskin. Päivän vanha
+Ma olen, vaikka iältä jo mies,
+Ja tuhansien arvoinen tok' olen
+Ma teille, herttuan, kansan asialle.
+
+SCHEEL.
+
+Hämärä, kumma puhe, josta vaan
+Voi päättää, että linnast' oletten,
+Tän aian hullulasta. Ken teit' uskoo?
+
+DANIEL HJORT (ottaa esiin sormuksensa).
+
+Sä sormus, tule puolustajaks mulle!
+Oi, jos täss' olis herttua, kuin te,
+Ja hälle antaisin, kuin teille nyt,
+Tän sormuksen, hän tietäisi sen arvon.
+
+SCHEEL (tarkastelee sormusta).
+
+Se herttuan on vaakuna.
+
+DANIEL HJORT.
+
+                          Tuon antoi
+Hän kerran muistoks isällen'; sen perin
+Ja sen kanss' isän veren, asian
+Ja koston perin.
+
+SCHEEL.
+
+                  Seuratkaa, niin saamme
+Likemmin haastaa. Mukaan, sotamies!
+
+(Scheel, Daniel Hjort, ensimmäinen sotamies menevät asuinhuoneesen).
+
+
+Kahdestoista kohtaus.
+
+2:N SOTAMIES (yksin).
+
+Se merkitsi jotakin. Tuolla miehellä on pahat mielessä, jos ei meitä,
+niin muita kohtaan. -- Huh! kolkko on kuudanyö ja hiljainen kuin hauta.
+Laulan lauluni (laulaa).
+
+(_Lauletaan kuin_: O, Wermeland, du sköna, j. n. e.).
+
+      Nyt kodiss' istuu kulta ja kangasta vain
+      Hän helskyttääpi lientäin kaipaustaan.
+      Ja lähtiessä pyssyn ma taatolta sain,
+      Se aioist on ensimmäisen Kustaan.
+      Se olkahan mua koskee, kuin harras veikkonen,
+      Ja poikani sen saapi taas, kun itse vanhenen,
+      Sen saa hän, jos elän vaan niin kauan.
+
+      Nyt heinä tehty ompi ja ruista niitetään,
+      Oi, Luoja, sä sato runsas saata!
+      Ja jos en tule jällehen, niin tanterelle jään;
+      On kunnialla kuolleen helppo maata.
+      Se maamies kehno ompi, jok' ei käy auraltaan,
+      Kun vapautta, uskoa maassa poljetaan.
+      Oi Jumal' avuks herttuan ja Ruotsin! --
+
+
+Kolmastoista kohtaus.
+
+TOINEN SOTAMIES. DANIEL HJORT (tulee asuinhuoneesta). Myöhemmin SCHEEL.
+
+DANIEL HJORT.
+
+Nyt sopimus on tehty. Joka miehen
+Nyt sanoilla ja kullall' lumoan,
+Ja linnan voiman voimassansa murran.
+Viel' arvollas sä sitten kerskaa!
+
+SCHEEL (tulee asuinhuoneesta).
+
+                                 Kullan
+Te jätitten. Täss' on se. Onni myötä!
+Teit' unhota ei herttua. Hyvää yötä!
+
+(menee takaisin asuinhuoneesen).
+
+DANIEL HJORT.
+
+Hyvästi elo entinen. Nyt kuudan,
+Yön kalpea ja paha omatunto,
+Sä maan yö-unta häiritsevä aave,
+Itseäs epäilevä, kurja valo.
+Sä teistäni yön helmass' älä kieli. (lähtee).
+
+2:N SOTAMIES (laulaa toistamiseen laulunsa viimeisen värsyn).
+
+Nyt heinä tehty ompi ja ruista niitetään,
+Oi, Luoja, sä sato runsas saata!
+Ja jos en tule jällehen, niin tanterelle jään;
+On kunnialla kuolleen helppo maata.
+Se maamies kehno ompi, jok' ei käy auraltaan,
+Kun vapautta, uskoa maassa poljetaan.
+Oi Jumal' avuks herttuan ja Ruotsin! --
+
+
+
+
+NELJÄS NÄYTÖS.
+
+
+(Linnan suuri sali. Aamurusko loistaa sisään ikkunoista ja valaisee
+esineitä näytöksen alkupuolella).
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+JUHANI FLEMING (makaa nukahtaen ja käsi kääreessä eräällä sohvalla
+näyttämön vasemmalla puolella). EBBA FLEMING (nostaa silmänsä hänestä ja
+katsoo ulos).
+
+EBBA FLEMING.
+
+Jo alkaa päivä, yö on vihdoin mennyt,
+Yö pitkä, neljä päivää lakkaamatta
+Sodittuamme; mutta kuin se alkaa!
+Minusta, ruhtinatar tähtien,
+Sä aurinkoinen, kasvos käännä pois!
+Ma huoliin vaivun vaikertain, -- ja tuolla,
+Tuoll' ulkon' yhtä jäykkänä kuin ennen
+On vihollisen laivasto, ja meille
+Ei purtta kylmä aalto avuks tuo,
+Ja ystäväimme kohtalosta sanaa
+Ei tunkea voi tänne. -- Vait! hän herää.
+
+JUHANI FLEMING (herää ja nostaa ruumistaan).
+
+Oi unta herttaista! Niin vilpas, raitis
+Nyt olen.
+
+EBBA FLEMING.
+
+          Unta näitkö?
+
+JUHANI FLEMING.
+
+                        Sulaa rauhaa
+Ja kirkast' onnea! Ma Kuitiass' olin.
+Kuningas sinne tuli luokseni,
+Kun kansan kanssa viljavainioilta
+Ma rauhan ensi kultaa korjasin.
+Kaikk' oli toisin: uljaat puistot, missä
+Nyt jylhät metsät on; suot kuivatut
+Ja pelloks tehdyt; kainalooni tarttui
+Nyt kuningas, ja näin me astuimme
+Tuon juhlaks vaatetetun joukon kautta,
+Ja kukkasia tiellen viskeltiin,
+Ja lakit hurraa-huudoill' ilmaan lensi,
+Ja minuun katsoi Sigismund ja huokas
+Ja sanoi: kanssain valtakuntaa vaihda! --
+Noin uness' itseään voi mielistellä
+Ja tuossa elon haamuss' unhoittaa
+Kaikk' elon huolet. -- Sotajoukost', äiti,
+Viel' eikö tietoa?
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+EDELLISET. ARVID STÅLARM (joka äsken on tullut sisään). Myöhemmin OLAVI
+KLAUNPOIKA.
+
+STÅLARM.
+
+                  Tän' yönä viesti
+On tullut; huolettoman vahdin ohi
+Sen tänne päästä onnistui.
+
+JUHANI FLEMING.
+
+                           Miss' on se?
+
+STÅLARM (osoittaa Olavia, joka astuu sisään).
+
+Tuoss'.
+
+EBBA ja JUHANI FLEMING.
+
+         Olavi!
+
+OLAVI KLAUNPOIKA.
+
+                 Niin valitettavasti!
+
+EBBA FLEMING.
+
+Ja joukko?
+
+OLAVI KLAUNPOIKA.
+
+             Voitettu ja hajonnut,
+Ma itse milt' en vangiks joutunut.
+Ma turhaan huudan palkkasotureita,
+Ja ko'ota koitan noita hajonneita;
+Jos pettureit' en poistaa olis tiennyt,
+Mun kahleiss' olis herttuan luo he vienyt.
+Miehuutta ystävät! Jos elänyt
+En toivoss' ois, niin täss' en olis nyt.
+Me kestäkäämme mieheen viimeiseen,
+Meit' onni kiusaa, kiusa kiusaa vastaan!
+
+STÅLARM.
+
+Viel' linnamme se seisoo murtumatta,
+Mut kuinka kauan! Kapinoita alkaa
+Väestö, tykkimiesi niskoittelee
+Eik' ammu; petos, meitä kietoin, täällä
+Nyt hiipii.
+
+EBBA FLEMING.
+
+           Eikä Puolast' apua.
+
+JUHANI FLEMING.
+
+Sua Sigismund!
+
+OLAVI KLAUNPOIKA.
+
+              Me jäämme kuitenkin.
+
+STÅLARM.
+
+Me? Mitä olemme? ja mitä voimme
+Me, hyljätyt ja unhoitetut täällä!
+Haa, Sigismund, näin palkitaanko meille
+Sua kohtaan osoitettu uskollisuus!
+Voi, jos vois riistää pois tuon kehnon tunteen,
+Jonk' äidit heikot meihin imetti,
+Jok' ajaa lasta isääns' suosimaan,
+Arvossa pitämään sen heikkoutta,
+Ja lumipäästä pilkat torjumaan;
+Tuon halvan tunteen, joka hurjimmallaan
+Tok' on, kun alamaisen nöyryyttää se
+Kuninkaan eteen, tätä jumaloimaan
+Maan isänä ja maineen turvaajana!
+Tuot' ett'emme, kuin herttua ja muut,
+Me sortaneet, näin kapinallisuuden
+Mehuiseen maahan kylväin itsekkyyttä,
+Ja roskakansan riemuitessa siitä
+Nyt niittäin sadon; -- silloin emme tässä
+Näin yksin seisois toivoin pettynein
+Ja hyljättyinä, miellä särkyneellä!
+
+EBBA FLEMING.
+
+Näin haasteleeko Stålarm, Stålarm, pylväs
+Maan ritariston, kuninkaamme turva,
+Klaun ystävä ja Suomen itsenäinen
+Ja vankka kalpa!
+
+STÅLARM.
+
+                  Kiitoksia, Ebba!
+En unta ole saanut kahteen yöhön.
+Pois heikkous: kuningas mua vaatii! Ylös,
+Väsynyt aatos: tulevaisuus kutsuu.
+Sun tahdon voittaa, luonto!
+
+(Olavi Klaunpojalle) Kuinka sanoit?
+Joukkomme voitettu! Meist' yksin riippuu
+Siis kaikki. Mutta toivokaamme Puolast'
+Apua vielä. (Upseereja tulee sisään).
+
+            Tuoss' on päällyskunta,
+Min viime neuvonpitoon tänne kutsuin.
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+EDELLISET. UPSEEREJA. DANIEL HJORT.
+
+STÅLARM.
+
+Te linnanportillenko asetitte
+Sotiovanhukset, ja tuohon ulos
+Muut sotamiehet?
+
+(Melua näyttämön takana).
+
+1:N UPSEERI.
+
+                Itse vastaavat he.
+
+DANIEL HJORT (itsekseen).
+
+Tuo soittokuntani on tuo, ja kappal,
+Jot' aljetaan, on teille kuolinvirsi.
+
+2:N UPSEERI.
+
+Salassa yltyy nurku, heidät tuskin
+Sain järjestykseen. Herttuan puolellen
+Yön pimeässä osa mennyt on jo,
+Ja muiden suhteen sanoa on työläs,
+Kehenkä luottaa voi.
+
+STÅLARM.
+
+                     No, hyvä! pian
+Me tuosta selvitään. Kaikk' ohdakkeet
+Eritkööt nisust' itsestänsä!
+
+(avaa ulkoparven ovet ja puhuu siitä alhaalla seisoville).
+
+                            Miehet!
+On kerrottu ett' teidän joukossanne -- -- --
+
+(Melu yltyy).
+
+Vait! viekkaat konnat, valanrikkojat,
+Te uskopattoiset, jotk' arkamielin
+Parempain povest' uskalluksen viette,
+Toverit kehnot, luulettenko että
+Me teitä kaipaamme. Ken tahtoo, matkaan
+Vapaasti menköön. Väljiks linnan portit
+Nyt tehkäät, että moinen saasta-ilma
+Pois virtaisi ja meit' ei turmeleisi!
+
+(poistuu kiireesti ulkoparvelta).
+
+JUHANI FLEMING.
+
+Tuot' uskoa en voi, en tahdo. --
+
+STÅLARM.
+
+                                Katso!
+
+JUHANI FLEMING (katsoo ulos ikkunasta).
+
+Sekaisin aaltovat he. Portillen
+Tiheät joukot syöksee. Turhaan koittaa
+Heit' estää harmaat sotavanhukset.
+
+STÅLARM.
+
+Ei saa heit' estää.
+
+OLAVI KLAUNPOIKA.
+
+                   Paljon uskallat sä.
+
+STÅLARM.
+
+Vaan käden katkon, jonka velttous
+Sydämeen muuten levitä ois voinut.
+Nyt neuvonpitoon.
+
+OLAVI KLAUNPOIKA.
+
+                      Pahempia syit' on
+Kuin alakuloisuus. -- Jos väärin luulen,
+
+(luoden silmäyksen Hjorttiin)
+
+Niin totta ei nuo kalvaat kasvot puhu.
+
+STÅLARM.
+
+Toverit! Onko teissä ketään, jota
+Haluttaa mennä herttuan puolellen,
+Niin vapaasti sen lausukoon ja tehköön;
+Ken tänne, näätten, jääpi, sillä muuta
+Ei neuvona, kuin kunnialla kuolla.
+
+(Äänettömyyttä).
+
+Teiss' onko ketään, joka herttualta
+Jotakin toivoopi ja sopimusta
+Siis äänestääpi?
+
+1:N UPSEERI (osoittaen kirjoitusta ulkoparven yläpuolella).
+
+               Non illo percet
+Tempore dextra reis.
+
+STÅLARM.
+
+                     Siis ystävät!
+Vaikk' uskommekin Sigismundiin pettyi,
+Vaikk' omat miehet meidät hylkäsi,
+Niin kuollen herttualle näyttäkäämme,
+Ett' uskollisna vielä kuninkaalle
+Ja toisillemme, hänen vehkeitään
+Yksmielisesti torjumme. Ja kun
+Viimeiset tuohon kynnykselle kaatuu,
+Ja herttua kun sisään riemuiten
+Nyt syöksee, mies ja soihtu vaan on tarpeen,
+Ja linna raukee, peittäin voittajan.
+Näin näiden holvein raunioihin hänen
+Ja tappiomme hautaamme -- ja turvass'
+On Sigismund ja Ruotsin valta-istuin. --
+
+3:s UPSEERI.
+
+Eläköön Sigismund! Sua seuraamme.
+
+KAIKKI MUUT.
+
+Eläköön Sigismund! Eläköön Stålarm!
+
+STÅLARM.
+
+Se paljastetuin miekoin vannokaa,
+Esi-isäinne ja kunnianne kautta!
+
+KAIKKI (paljastavat miekkansa).
+
+Sen vannomme.
+
+STÅLARM.
+
+                 Siis jäljellä nyt vaan
+On arvan ratkaista ken holviin lähtee.
+
+JUHANI FLEMING.
+
+Ei tarpeen. Käteni mun sodast' estää,
+Se soihdun toki kantaa jaksaa. Mulle
+Se toimi uskokaa.
+
+STÅLARM.
+
+                 Niin käyköön. Sulle
+Me kunniamme samass' uskomme. --
+Nyt ijäisyyteen rauhass' säälikööt
+Kaikk' itseään. Tääll' yhtykäämme sitten,
+Iloisin mielin, tunnoin kirkkahin,
+Viimeiseen taisteluhun voimaa tuomaan,
+Maan, kuninkahan viimemalja juomaan.
+
+KAIKKI.
+
+Eläköön Stålarm!
+
+(Upseerit lähtevät pois vähitellen).
+
+EBBA. FLEMING (syleilee Juhania).
+
+                 Poikan' armas! (Stålarm lähtee).
+
+JUHANI FLEMING.
+
+                                 Äiti,
+Pelastaa täytyy Sigrid.
+
+EBBA FLEMING.
+
+                       Se on totta!
+
+JUHANI FLEMING.
+
+Sä häntä seuraa, tule äidiks hälle.
+
+EBBA FLEMING.
+
+Juhani! Parempi on lohduttajaks
+Muu vaimo kuka tahansa. -- Ei, täällä,
+Kuin Indian uljaat lesket, tahdon kuolla
+Ja lentää liekist' uhrirovion
+Mun puolisoni helmaan, maineen maahan! (lähtee).
+
+
+Neljäs kohtaus.
+
+JUHANI FLEMING. SIGRID STÅLARM (tulee sisään puettuna
+talonpoikais-tytöksi).
+
+SIGRID.
+
+Mik' on nyt, Juhani? Mua isä käski
+Pukeimaan näihin vaatteisin ja sanoi
+Ett' täältä pois mun täytyy lähteä.
+Tylyjä kasvoja nään kaikkialla
+Ja synkkää katsetta. Mit' ompi tämä?
+Miks isä pois mua tahtoo, Juhani?
+
+JUHANI FLEMING (koko kohtauksen aikana lempeästi ja sydämellisesti).
+
+Me muut, me tänään kuolla aiomme.
+
+SIGRID (nöyrästi).
+
+Ja sen vuoks -- -- --
+
+JUHANI FLEMING.
+
+                        Pois sun lähetämme täältä,
+Sua tuossa puvussa ei tunneta,
+Siks kunnes ystäväimme luo sä ehdit,
+Ja helppo matk' on tuosta poikki lahden,
+Johonka ani harvoin luoti eksyy.
+
+SIGRID.
+
+Mua jospa kohtais se! -- Ja tahtoani
+Et lainkaan kysy...
+
+JUHANI FLEMING.
+
+                Vastaa, Sigrid, suoraan: --
+Kun kätes mulle annoit, annoitko
+Sen rakkaudesta? --
+
+SIGRID.
+
+                    Syytä epäilykseen
+Olenko koskaan antanut?
+
+JUHANI FLEMING.
+
+                           Et suinkaan!
+Mut sydän syit' ei punnitse niin tarkoin.
+En tiedä, mutta -- -- sano, Sigrid -- voitko
+Sä rakastaa?
+
+SIGRID.
+
+            Niin hartaast' en kuin sinä.
+
+JUHANI FLEMING.
+
+Suloisiin silmiis suo mun katsoa.
+Sä minuun katso. Sano, tänne jäämään
+Jos vaatisin sua, kuolemaan mun kanssain,
+Noist' ilo juur' ei loistais -- eikö totta?
+Sä siihen ehkä myöntyisit, vaan sitten
+Lisäisit: "täällä huoneess' ilma on
+Niin raskas"... Muistatko?
+
+SIGRID.
+
+                           En!
+
+JUHANI FLEMING.
+
+                                Muistat kyllä.
+Voi, Sigrid! Jos et mua rakastanut,
+Miks annoit kätes, miks et sanonut:
+En lemmi sua. Silloin en sua oisi
+Niin kauan vaivannut, kuin tietämättä
+Nyt tehnyt olen.
+
+SIGRID.
+
+                Taivaan Luoja!
+
+JUHANI FLEMING.
+
+                                      Sua
+En nuhtele, päinvastoin itseäni.
+Hyvästi, siskon'! Onnelliseks tullos,
+Jos toisen löydät, ken sun ansaitsee;
+Mua ystävänä muista!
+
+SIGRID.
+
+                     Juhani,
+Pois älä mua lähetä. Jos kuolla
+En ansaitsekaan kanssas, muuta toki
+Kuin kuolemaa en toivo.
+
+JUHANI FLEMING.
+
+                           Miksi? Syyskö
+Se on, jos min' en sulle rakkaamp' ole
+Kuin joku toinen. Sydämes kuin voi se
+Niin kova samass' olla ja niin hellä!
+Hyvästi! Onnellisna kuolen nyt;
+Vaan sin' et kuolis niin.
+
+SIGRID (itsekseen).
+
+                           Jos rohkeneisin
+Hänelle kaikki ilmoittaa!
+
+JUHANI FLEMING.
+
+                         Nyt lähden
+Venettä valmistamaan matkaas varten.
+Hyvästi siks! (lähtee).
+
+SIGRID.
+
+              Juhani, viivy! Ah!
+Hän lähti, ei mua kuullut. Jumalani!
+
+(peittää kasvonsa käsillään).
+
+Miks minut hylkäsit ja heitit mun
+Sydämen häijyn valtaan! -- Seppeltä
+Kas tuossa neitseen kuvan luona! Sama
+Mä lienkö, ken tuon taannoin sitoi? Niin,
+Kuin kuollut kukka tuoreen kaltainen.
+
+
+Viides kohtaus.
+
+SIGRID. DANIEL HJORT.
+
+SIGRID (huomaa Daniel Hjortin).
+
+Hän!
+
+DANIEL HJORT.
+
+     Ken noin häijyks pukenut on teidät?
+
+SIGRID.
+
+Jos teit' ei miellytä tää puku, liioin
+En mieltänne ma ole kysellyt.
+
+DANIEL HJORT.
+
+Teill' onko neulakirja suussa, neiti?
+Suloisen, puhtaan kukan karvainenko
+On kova, kirkkaaks vuoltu helmikivi?
+Karitsan villa suden pennull' onko?
+Ja valkaistussa haudass' onko päivää? --
+Miss' ompi neiden peili?
+
+SIGRID.
+
+                           Viime kertaa
+Nyt yhdess' ollaan ja noin haastelette.
+
+DANIEL HJORT.
+
+No, muuta sitte. Kaunis valhehaamu,
+Ken olette?
+
+SIGRID.
+
+             Jos teille pahoin tein ma,
+En sitä aikonut.
+
+DANIEL HJORT.
+
+                Kun piru kiusaa,
+Hän kiusaa haamuss' enkelin.
+
+SIGRID (astuen poispäin).
+
+                             Oi Luoja!
+
+DANIEL HJORT.
+
+Niin rukoilkaa! Se sopii. Menkää pois
+Ja rukoilkaa, muuks' sydäntänne älkää
+Te käyttäkö, se nimeänne tahrais.
+Sanoja käyttäkää, jotk' aaltoaa
+Maast' aina taivaasen, ja rukoilkaa,
+Rukoilkaa, ehk' on Luoja kuitenkin
+Yht' armias, kuin hän on hurskaskin. (Sigrid menee).
+
+
+Kuudes kohtaus.
+
+DANIEL HJORT (yksin).
+
+Mä teidät surmaanko ja itseni
+Ja herttuan ja kaikki yksiin liekkiin? --
+Se loppu riidan ois ja kaiken loppu,
+Maa rauhaa sais, ja tuonen paksu viitta,
+Mi kestää viimeisehen tuomioon,
+Se peittäis salaisuuteni ja kaikki
+Niin ystäväin kuin vihollisten synnit...
+Haa, silmäs vilkkuu, kalpa kuoleman,
+Jok' yli tuhansien päiden heilut
+Hiuskarvalla mun heikon tahtoni!
+Ei, ei! Senvuoks en syntynyt, senvuoks ei
+Minussa sorrettujen veri virtaa
+Sydämest' aivoon asti kiehuen.
+On hornaan taivas syösnyt, voimaa uutta
+Maailman sorto tilaan sieltä tuomaan.
+Siis, kosto, hengelläs niin täytä sielun',
+Ett' ainoastaan sun se tuntee, iske,
+Sydämen juureen iske, hurja viha,
+Niin että vaan sun käskystäs se sykkii!
+
+
+Seitsemäs kohtaus.
+
+DANIEL HJORT. ARVID STÅLARM. OLAVI KLAUNPOIKA. JUHANI FLEMING. ERÄS
+SOTAVANHUS (kantaen sisään viinipikaria). UPSEEREJA. Myöhemmin SIGRID.
+
+STÅLARM (puheissa erään upseerin kanssa).
+
+Kun olin laps', mull' oli kaksoisveljes,
+Jok' aivan nuorna kuoli. Muistan kuinka
+Rukoilin haudallansa, ett'en koskaan
+Maan mustaan multaan joutuis. Kumma kyllä,
+Ett' taitamattomat ja tuulen tuomat
+Lapsuuden toiveet usein käyvät toteen.
+Nyt, näätten, suoraan ilman kautta mennään
+Maan yli oikotietä elämästä.
+Pikari tänne! Uljaat sotaveikot,
+Eläköön rehellisyys, elon mehu
+Ja maineen helmi, pohjaan elon malja!
+
+(Kaikki juovat).
+
+Olavi, laula meille hauska laulu!
+
+OLAVI KLAUNPOIKA.
+
+Pikari onko kaikilla? Kas tuossa!
+
+(tarjoo pikarin Daniel Hjortille, joka vastenmielisesti
+ottaa sen).
+
+
+Laulu.
+
+      Pyhä Yrjänä maljan ja miekan mies
+      Ol' urhokkain.
+      Hän juoda ja valaa vertahan ties
+      Iloiten vain.
+      Käy käessä miekka hän laulellen
+      Lohikäärmeen luo.
+      Ja maahan sortuvi hurmeesen
+      Nyt käärme tuo.
+      Hei malja miehuuden!
+
+Kööri.
+
+Hei malja miehuuden!
+
+OLAVI KLAUNPOIKA (Daniel Hjortille).
+
+Mit aiot? Pikaris on kukkurallaan.
+Sä peijaat, Daniel! Maljas! Pohjaan juo!
+(laulaa):
+
+      Pyhä Yrjänä vaimokseen kotihin
+      Vie prinsessaa.
+      Kuningas se nyt lausuvi: "kruununkin
+      Hän kannattaa".
+      "Ei, mulle kruunusi raskas on,
+      Pojalles sen suon.
+      Mut anna, ett' astua kuolohon
+      Saan eestä tuon!"
+      Hei, malja kunnian!
+
+Kööri.
+
+Hei, malja kunnian!
+
+(Tykinlaukaus kuuluu).
+
+OLAVI KLAUNPOIKA.
+
+Jo alkaa leikki. Yks' on värsy vielä.
+
+(laulaa).
+
+      Satamäärää vastahan kestänyt
+      Ol' yksistään.
+      Hän löi ja hän voitti ja kaatui nyt
+      Kuin leikillään.
+      Ja silmin seisovi hehkuvin
+      Nyt kuningas:
+      Oi, tuhat henkeä vaihtaisin
+      Ma miekkahas!
+      Hei, kuolon malja tää!
+
+Kööri.
+
+Hei, kuolon malja tää!
+
+(Tämän värsyn kestäessä lähtee muutamia upseereja pois).
+
+OLAVI KLAUNPOIKA (Daniel Hjortille, joka aikoo lähteä).
+
+No, Daniel, mihin nyt?
+
+DANIEL HJORT.
+
+                      Se teit' ei koske!
+
+OLAVI KLAUNPOIKA (pidättää häntä).
+
+Pettäjä! -- Kas kuin kalpenee hän, veikot,
+Tuon nimen kuullessaan!
+
+DANIEL HJORT.
+
+                         Pois muurillen,
+Jo herttua tulee.
+
+OLAVI KLAUNPOIKA.
+
+                  Tunnustatko, konna!
+
+DANIEL HJORT.
+
+Se todistakaa! Syyttömyyten' viskaa
+Takaisin omaan kurkkuunne sen nimen.
+
+SIGRID (tulee sisään).
+
+OLAVI KLAUNPOIKA.
+
+Vai todistusta? -- Mitä keskell' yötä
+Teit leiriss' amiraalin.
+
+DANIEL HJORT.
+
+                       Mitä teinkö?
+Sanokaa, koska tiedätte...
+
+OLAVI KLAUNPOIKA.
+
+                               Haa, siellä
+Siis olit. -- -- Jos en huomannut hänt' oisi
+Hän vielä pettäis...
+
+UPSEERIT (paljastavat miekkansa).
+
+                     Surma pettäjälle!
+
+SIGRID (syöksee väliin).
+
+Se mahdotont' on! Kuulkaa häntä, kuulkaa!
+
+DANIEL HJORT.
+
+Mua älkää lähestykö. Miekat alas! --
+No niin, ma teidät petin, pettäjät!
+
+SIGRID (vaipuu kiljahtaen Juhani Flemingin syliin).
+
+DANIEL HJORT (jatkaen).
+
+Täss' on se, jonka sanat voiman teiltä
+Kuin lehden karisti; täss' on se, joka
+Kukisti teidät -- ja siit' ylpeilee!
+
+1:N UPSEERI.
+
+Hengeltä pois! (tunkeuvat Daniel Hjortin päälle; tämä
+tempaa miekan eräältä upseerilta ja puolustaa itseänsä).
+
+OLAVI KLAUNPOIKA (lyö miekan Daniel Hjortin kädestä).
+
+                Ei, toisin rangaistaan hän!
+
+STÅLARM.
+
+Sua, kiittämätön koira -- niin jot' uskoin.
+Elosta katkeruus ei koskaan lopu.
+Tee hänen kanssaan, Olavi, kuin tahdot.
+Mä riennän. Tappelu on alkanut.
+
+(lähtee kaikkien upseerein kanssa; heti sen jälkeen Olavi Klaunpoika
+Daniel Hjortin kanssa).
+
+
+Kahdeksas kohtaus.
+
+SIGRID. JUHANI FLEMING.
+
+JUHANI FLEMING (yhä vielä pitäen pyörtynyttä Sigridiä sylissään).
+
+Sua onneton! Haa, kaikki ymmärrän
+Ja hän se kurja! nuku, nuku ijäks!
+
+(laskee hänet sohvalle).
+
+
+VÄLIKUVAUS.
+
+(Ruutiholvi, kahden patsaan kannattamana. Toiseen niistä on Daniel Hjort
+kiinnitetty. Toisen takaa haamottavat ruuti-astiat. Pimeätä).
+
+
+Yhdeksäs kohtaus.
+
+DANIEL HJORT.
+
+Mun tänne linnan ruutiholviin kiinni
+He kahlehtivat patsaasen. Mun kuolla
+Nyt täytyy heidän kanssaan, nähdä täytyy
+Kuin soihtu surman herättää, mi torkkuu
+Tääll' ympärilläni ja, vait kuin hauta,
+Häviöt' uhkaa maalle, herttualle
+Ja kansalle. Voi saatanallist' ivaa!
+Sa murru kahle, holvit haljetkaa
+Mun kirouksestain, jonk' alle lasken
+Nuo hirmulaiset, konnat, verenjuojat!
+Sä kestät kahle! Halpa, kurja rauta,
+Vahvempi, ikuisempi henkeäni!
+Ha, ha, ha! -- Kuules kuinka holvit nauraa
+Minulle, mulle. Kuolo, henken' ota,
+Maailman ylenkatseesen mua saata,
+Mut säästä, säästä herttua ja kansa!
+-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --
+Ei äänt', ei lohdutusta! -- Kumisten
+Kuin tuonelasta tykin huokaus vaan
+Käy kautta holvin. Väsynyt on pääni,
+Mun aatostani huimaa. Rauhaa, rauhaa!
+
+(vaipuu tainnoksiin patsaan juureen).
+
+
+Kymmenes kohtaus.
+
+DANIEL HJORT. JUHANI FLEMING. ARVID STÅLARM (palava soihtu kädessä).
+
+STÅLARM.
+
+Tuoss' soihtu on. Meit' ovat linnan pihalt'
+Oville tunkeneet jo. Ryntäämässä
+On herttua itse. Pihalla jo on hän.
+Kun laukauksen käytävästä kuulet,
+Niin sytytä nuo tuossa. Hyvästi! (lähtee).
+
+
+Yhdestoista kohtaus.
+
+DANIEL HJORT. JUHANI FLEMING.
+
+JUHANI FLEMING (valaisee soihdulla Daniel Hjortia).
+
+Hän tainnoksiss' on! Liian hyv' on luonto.
+
+DANIEL HJORT (herää).
+
+(Tähystyvät toinen toistansa kauan aikaa äänettömästi).
+
+JUHANI FLEMING.
+
+Katsahtaa, kurja, rohkenetko minuun!
+
+DANIEL HJORT.
+
+Kuin omatunto silmän' iskee sinuun?»
+
+JUHANI FLEMING.
+
+Rukoile, silmäs nosta taivaasen!
+
+DANIEL HJORT.
+
+Sun kätes kuolkoon! -- Sitä rukoilen.
+
+JUHANI FLEMING.
+
+Miss' ompi Luoja, kun noin kuolee kurja?
+
+DANIEL HJORT.
+
+Ei sinun kättäs johtamassa, hurja.
+
+JUHANI FLEMING.
+
+Soi laukaus, kuninkaan ja kruunun suoja!
+
+DANIEL HJORT.
+
+Pois haihdu, turmion ja surman tuoja!
+
+JUHANI FLEMING.
+
+Sen siitit ja sen kautta henkes heität.
+
+DANIEL HJORT.
+
+Mut kadotukseen kanssani vien teidät.
+
+
+Kahdestoista kohtaus.
+
+EDELLISET. SIGRID.
+
+SIGRID.
+
+Se valhe, ilkeä on valhe, meille
+Ladottu turmioksi. Hän, hän ei
+Sit' ole tehnyt.
+
+JUHANI FLEMING (kylmästi).
+
+              Sinä, Sigrid, täällä?
+Mit' etsit?
+
+SIGRID.
+
+            Varmuutta ja kuolemaa.
+
+JUHANI FLEMING.
+
+Näin raukka, nimes häpäiset ja kuntos
+Ja isäs! Peitä rikollinen tuntos!
+
+SIGRID.
+
+Mit' isä, nimi, kaikk' on häntä vastaan.
+Eläissä väärin, kuoloss' ainakin
+Vapaasti, suoraan kerran sykkii rinta!
+Sua, Daniel Hjort, ma muinoin rakastin;
+Työt' ethän tehnyt tuota hirmuisinta?
+Niin ethän? vastaa! -- Vaiti olet... vaiti?...
+
+DANIEL HJORT.
+
+Sua rakastin ma muinoin, Sigrid Stålarm.
+Vait olen, mieltäsi en murtaa tahdo.
+
+SIGRID.
+
+Siis tehnyt olet tuon?
+
+JUHANI FLEMING.
+
+                       Viel' epäiletkö?
+
+SIGRID.
+
+Oi, jos nää synkät holvit raukeaisi,
+Ja mielet särkyneet jo rauhan saisi!
+Juhani kätes anna. -- (Daniel Hjort'ille).
+                   Kurjaa sua!
+Nyt halveksimaan opetit sä mua.
+
+JUHANI FLEMING.
+
+Mun janoo miekkani, mut sit' ei saa
+Katalan vangin veri saastuttaa.
+
+DANIEL HJORT.
+
+Totuutta haudan reunall' lausutaan;
+Siis kuulkaa kurjan, hyljätynkin ääntä, --
+Tuon hyljätynkin, jonka kasvatusta
+Komean loistoisuuden nöyräks orjaks
+Pidettiin täysin taattuna. Senvuoksi
+Tielt' otettiin ma, senvuoks kirjatyössä
+Mun voiman' uuvutettiin, tehtiin heikoks
+Mun suoneni, pois miekka kiellettiin,
+Ja käten' orjaks vapisevaks pantiin
+Kevyisen höyhensulan palvelukseen.
+Epäilyyn, penseyteen, epätoivoon
+Mä kasvatettiin; ja kun hylky tilaan
+Näin saivat mun, niin kerskuin loistoaan
+Mun kurjaan halpuuteeni vertasivat. --
+Nyt luoksen' arvaamaton vieras sai.
+Tuon vanhan vaimon muistatten te kai;
+Hän poikaans' etsi teidän joukostanne,
+Viimeistä lasta kansan sortamanne.
+Sen vei hän oman isän haudan luo,
+Ja mestauslava oli hauta tuo.
+Hän teidän kanss' on loistoss' elänyt,
+Kun veljens' unhoitetut, hyljätyt
+Raudoissa tuskiansa vaikersivat,
+Kun vapautt', oikeutta puolustivat.
+Hän teitä vihaa hamaan kuolohon,
+Ja poika tuo, -- hän tässä kahleiss' on!
+
+JUHANI FLEMING.
+
+Vait!
+
+SIGRID.
+
+      Kova onni.
+
+JUHANI FLEMING.
+
+                 Valhetta!
+
+SIGRID.
+
+                            Ei, kuule!
+
+DANIEL HJORT.
+
+Vihaani oman vihans' äiti liitti,
+Ja epätoivon lisäks koston siitti.
+Ja sydän halveksittu tyyntyi pian,
+Ja usko tuli epäilyksen sijaan.
+En miekkaa käyttänyt, vaan sanoja,
+En voimaa käyttänyt, vaan viekkautta,
+Ja kas, ma sentään teidät kukistin!
+Ja vaikka sidotte mun rautoihin,
+Totuutta ette rautoihin te saa
+Ja vaikka oma syy mun langettaa,
+Myös teidät surmaan syöksee taivaan valta;
+Ja vaikka hengen viette herttualta,
+Te ette valoa voi hävittää.
+Niin meidät murskatkaa ja linnaa tää! --
+Maailma kerran vaatii palkkiolle!
+
+(Pistoolinlaukaus kuuluu holvikäytävästä. Miekan kalsketta ja ääniä).
+
+JUHANI FLEMING.
+
+Hoi! -- Laukaus jo soi, -- nyt tuomiolle!
+
+ÄÄNIÄ HOLVISTA.
+
+Hei! Herttuan on voitto!
+
+DANIEL HJORT.
+
+                        Seis!
+
+SIGRID (tempasee, Daniel Hjortin huudahtaessa, soihdun Juhanin kädestä
+ja viskaa sen salaman nopeudella kauas pois; se sammuu, näyttämö
+pimenee. Sigrid vaipuu pyörtyen Daniel Hjortin jalkoihin).
+
+DANIEL HJORT.
+
+                           Mun rautan'
+Irroita!
+
+
+Kolmastoista kohtaus.
+
+EDELLISET. ERÄS UPSEERI ja SOTAMIEHIÄ herttuan puolueesta (hyökkäävät
+sisään, soihdut ja paljastetut miekat kädessä).
+
+JUHANI FLEMING (tempaa soihdun eräältä, mieheltä).
+
+Soihtu tänne!
+
+DANIEL HJORT.
+
+Kiinni se mies!
+
+(muutamat sotamiehistä tarttuvat kiinni Juhani Flemingiin).
+
+JUHANI FLEMING.
+
+Ah, liian myöhään!
+
+DANIEL HJORT.
+
+                   Rautan' irroittakaa!
+
+(Sotamiehet päästävät hänet raudoista).
+
+Pois, holvit särkyy, mielet murtuu! Ilmaa!
+Vapautt'! ilmaa! (syöksee ulos).
+
+SIGRID (havahtaen).
+
+                Voi mua! mitä tein mä!
+
+(vaipuu uudestaan tainnoksiin).
+
+
+
+
+VIIDES NÄYTÖS.
+
+
+(Vankihuoneen käytävä. Perällä kolme ovea. Vasemmalta kädeltä tullaan
+sisään, oikealla kädellä jatkauntuu käytävä syvälle holveihin, josta
+toinen sivukäytävä kääntyy perälle päin, muodostaen täten pimeän komeron
+oikealla kädellä peräseinästä).
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+VANGINVARTIJA (yksin).
+
+Kun olin nuori vielä, olinpa silloin aika velikulta. Hei vaan! Silloin
+oli hauska elämä, kun olut virtasi Juhani herttuan tynnyreistä ja linna
+kajahteli juomarahoista ja itse olin nuori, sukkela linnanpalvelija,
+tyttöjä viis joka sormeen. En ollut vielä kelvolleen nainut, niin tuli
+tuossa kirje Eerikki kuninkaalta Ruotsista, Juhani herttuan veljeltä, ja
+herttua joutui lukon ja salvan taakse. Tuskin ensimmäinen poikani
+kehdossa kirkui, niin tuli herttua pois ja pani veljensä Eerikki
+kuninkaan sijaansa, ja rupesi itse kuninkaaksi. Sitten saimme loma-aikaa
+hiukan, kunnes Juhani kuningas lähetti pois veljensä vähän kauemmaksi
+kuin lupa oli, jos ei luvallista ole laittaa hernerokan avulla veljeänsä
+toiseen maailmaan. Ihmeeksi vaimoni ja Juhani kuningas kuolivat samana
+yönä, niin ett'en oikein tiedä, kumpaisen takia täällä koko yön
+kummitteli. Mutta hurskas ja jumalinen ihminen oli tuo vaimoni sentään,
+niin että kyllä se Juhanin takia oli, sillä hänen omaatuntoansa vaivasi
+veljenmurha, näet. Sitten nain minä toistamiseen samana päivänä, jolloin
+Sigismund, Juhanin poika, tuli kuninkaaksi. Hän ei siinä kauan pysynyt
+hän, vaikka Klaus Fleming häntä kyllä kovasti piteli kiinni. Siitä
+aiasta alkain on mulla ollut paljon väkeä täällä, milloin herttuan
+ystäviä, milloin Sigismundin -- ja nyt? -- niin täällä käypi, täällä
+matoisessa maailmassa. Sanoisin niinkuin virsikirjassa sanotaan:
+
+      Ah mik' ompi elom' tääll'?
+      Tuska, vaiva tuskan pääll',
+      Työ ja meno levoton.
+      Silloink' kuin se paras on,
+
+jos en itse olis ollut levoton veitikka nuoruudessani. Mutta nyt en
+luota toiseen enkä toiseen valtaan. Teen tehtäväni, enkä pidä lukua
+muista kuin haudankaivajasta, sillä hän aukaisee oven toiseen
+vankihuoneesen, jonka suhteen minun vaan on ala-osastona.
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+VANGINVARTIJA. OLAVI KLAUNPOIKA (tulee valhepupuvussa vasemmalta).
+
+VANGINVARTIJA.
+
+Tekö, Olavi herra? Elättekö vielä?
+
+OLAVI KLAUNPOIKA.
+
+Vait! Anna minun tavata veljeäni.
+
+VANGINVARTIJA.
+
+Niin, mutta...
+
+OLAVI KLAUNPOIKA.
+
+Älä virkaasi pelkää. Pelastaa en aivo häntä. Asiansa on hän niin hyvin
+ajanut, ett'ei hänen tarvitse mitään peljätä voittajan puolelta.
+
+VANGINVARTIJA.
+
+Niin, nähkääs, laita on semmoinen, että minä ja vankihuone olemme yhtä
+niinkuin te ja teidän miekkanne. Minä olen kova rauta-ovi, kova
+rauta-ovi vaan, en pane ketään sisään enkä ketään laske ulos. Se on
+minun toimeni se. Kuollut olisin ma eilen vankihuoneineni, mennyt
+yhdellä hyppäyksellä aina toiseen maailmaan, mutta auttaisinko tänään
+tai huomenna ketään sieltä ulos, eipäshän sitä, sellaista ei siedä
+tunto, en ole koskaan ennen sitä tehnyt.
+
+OLAVI KLAUNPOIKA.
+
+Sinä se vanha ruostunut tuuliviiri. Annatko minun kohdata Juhania, vai
+etkö? Minulla ei ole kultaa sinulle antaa, mutta jos niin tahdot, saat
+itseni palkaks.
+
+VANGINVARTIJA.
+
+Jumala semmoisesta varjelkoon. Väärin te mun käsitätte. Kohdata häntä
+teidän saaman pitää, mutta tehkää se sievään, sillä herttua on täällä
+tuossa paikassa. -- Tulkaa maalle, Juhani herra, täällä on mies, joka
+tahtoo teitä tavata.
+
+(avaa oikeanpuolisen perä-oven).
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+EDELLISET. JUHANI FLEMING.
+
+JUHANI FLEMING (yrittää syleillä Olavi Klaunpoikaa).
+
+Sä elät veljen', olet vapaa!
+
+OLAVI KLAUNPOIKA (työntää pois Juhanin).
+
+                          Pois!
+Sun haltuus kunniamme uskoimme. --
+Kuin teit sä työs?
+
+JUHANI FLEMING.
+
+                 Mua syytä! Vastaus
+Se...
+
+OLAVI KLAUNPOIKA.
+
+      Joutuun! Vastaukses tähden tässä
+Nyt kiusaan kuolemaa. Sen vuoksi ryöstin
+Häpeän, vihan voimall' itsen' eilen
+Ma vihamiesten käsistä, kun turhaan
+Me toimes täyttämistä odotimme.
+No niin -- --
+
+JUHANI FLEMING.
+
+                Sä toista puhuttele; murhe
+Mult' äänen sortaa.
+
+OLAVI KLAUNPOIKA.
+
+                     Kurja pelkuri!
+Ja tuo mun veljen' on!
+
+JUHANI FLEMING.
+
+                         Sä petyt. Pelkur'
+En, jumal' auta, ollut!
+
+OLAVI KLAUNPOIKA.
+
+                      Vastaa sitten.
+En toivo mitään suurempaa, kuin että
+Sen luulon kuoletat.
+
+JUHANI FLEMING.
+
+                    No kuulehan!
+Jos muiden meikäläisten laill' et oisi
+Sa pakoon päässyt, viekkaan morsioni
+Isänsä jaloiss' olisit sä nähnyt
+Te'oistaan mielipuolena.
+
+OLAVI KLAUNPOIKA.
+
+                         No, mistä?
+
+JUHANI FLEMING.
+
+Väärästä rakkaudesta kavaltajaan...
+
+OLAVI KLAUNPOIKA.
+
+No, eihän!
+
+JUHANI FLEMING.
+
+             Soihdun kädestäni löi hän,
+Ilm' antoi laukaus meidät, herttuan
+Soturit sisään syöksi, muut' en muista.
+
+OLAVI KLAUNPOIKA.
+
+Näin yhtynytkö kaikk' on meitä vastaan!
+Nyt näyn ymmärrän, jonk' yöllä näin.
+
+JUHANI FLEMING.
+
+Sä näitkö hänet?
+
+OLAVI KLAUNPOIKA.
+
+                 Hän se mahtoi olla.
+Ma kalvaan, lumivalkean näin haamun
+Kuin terhenen niin hiljaa leijuvan,
+Miss' oli muuri merta vastaan korkein.
+Sen kiharoilla mustill' loisti kullat
+Ikäänkuin seppeleeksi käärityt.
+Hän lauloi virttä, jota: laineet säisti,
+Ja vakaasti kuin unenkulkija
+Hän astui muurin äärtä hohtavaista. --
+Luin hiljaa rukouksen, kohti kuljin.
+Hän poissa oli, ja kun sinne ehdin --
+Vedessä värähteli tähdet vaan -- -- --
+
+JUHANI FLEMING.
+
+Jos hän se olis ollut! -- Etkö nähnyt?...
+
+VANGINVARTIJA (sisäänkäytävässä).
+
+Nyt herttua jo saapuu. Joutukaa!
+
+OLAVI KLAUNPOIKA (tarttuu kädellänsä miekan kahvaan ja katsoo
+sisäänkäytävään päin).
+
+Pois kaukan' on hän. Kuules, Juhani!
+Hän henkes vie. Viel' ei hän sua tunne.
+Sukumme viimeinen sä olet. Anna
+Mun eestäs kuolla. Puvun vaihdamme.
+Sa hiivit pois.
+
+JUHANI FLEMING.
+
+               En, Olavi, en koskaan!
+
+OLAVI KLAUNPOIKA.
+
+Sun täytyy. Muista nimeämme!
+
+JUHANI FLEMING.
+
+                                   Sinä
+Sen edest' elä! (menee sisään vankihuoneesensa).
+
+VANGINVARTIJA.
+
+                 Kuolo meidät perii,
+Jos ette riennä! -- Tuonne holviin menkää.
+Sen varjossa ei kukaan teitä huomaa.
+
+OLAVI KLAUNPOIKA (kätkeytyen).
+
+Sokea sattumus, siis ystäväni
+Viel' ollos! Viel' ei ole aika kuolla!
+
+
+Neljäs kohtaus.
+
+VANGINVARTIJA. HERTTUA KAARLE. AMIRAALI SCHEEL. Myöhemmin ERÄS UPSEERI.
+
+HERTTUA.
+
+Siis tänne olet viedä käskenyt
+Sä Daniel Hjortin?
+
+SCHEEL.
+
+                    Niin hän itse tahtoi.
+Kun hänet raudoist' irroitimme, syöksi
+Hän heti holvista, ja tuskin kuullen
+Mun sanojani, joilla rauhoittaa
+Hänt' yritin ma, paeta vaan tahtoi
+Pois linnasta, siks kunnes vihdoin tänne
+Hän suostui vetäymään hiljaisuuteen.
+Valoisimmassa huoneessa hän täällä
+Nyt Teidän Armoanne odottaa.
+
+HERTTUA.
+
+Sä kummaa kerroit hänestä ja sentään
+Niin todenlaista. Jalon riemun tuopi
+Se sieluhuni, samalla kuin täytyis
+Mun sua nuhdella siit', että käytit
+Niin miettimällä tätä nuorukaista.
+
+SCHEEL.
+
+Ylevä herttua!
+
+HERTTUA.
+
+               Ma tiedän, mitä
+Sanoa aiot. Tänne anna sormus,
+Min hältä sait, ja jonka muka annoin
+Ma muinoin hänen isälleen.
+
+SCHEEL (antaa herttualle sormuksen).
+
+                          Täss' on se.
+
+HERTTUA (ottaa sen käteensä).
+
+Niin, minä tunnen sen. Kaikk' epäilys
+Puheensa totuudesta haihtuu nyt.
+Tuo sormus, mitkä muistot herättää se!
+Kun annoin sen, nuor' aivan olin silloin,
+Enk' aavistanut mihin olin luotu.
+Mut silloin jo ol' uljaat tuumat mulla,
+Rakastin hartahasti isäni
+Jaloa työtä, Ruotsin vapautta,
+Verestä kukkaa, puhjennutta tuskin,
+Ja vihast' usein puistin voimatonna
+Ma nyrkkiä, kun veljieni löyhyys
+Ja ahnas aateli ja palkkapapit
+Työt' uljast' yrittivät kukistaa. --
+Mun aikan' tuli, tuli myrskyn lailla,
+Ja myrskyn lailla pohjolasta perkaan
+Pois aurehen, mi saastuttaa sen ilmaa,
+Ja muran kaiken, mit' on maalla sen.
+Mun voitto on, ja niin sit' aion käyttää,
+Ett' yksikään ei sitä multa kiellä.
+Mun tuomio, ja niin sen langetan,
+Ett' armo hellivä ei kirvest' estä.
+Mun Ruotsi on, ja kruunun sen ma saan,
+Kun rauhaan, voimaan olen saanut maan.
+
+(kääntyen Scheelin puoleen).
+
+Scheel! Onko neuvoskunta kokoon pannut
+Jo syytöksen ja tuomion?
+
+SCHEEL (antaa hänelle kahdet paperit).
+
+                         Täss' ovat.
+
+HERTTUA (silmäillen niitä).
+
+Maanpetturi ja hengentuomio.
+
+(antaa takaisin Scheelille kirjoitukset).
+
+Hyv' on -- tai oikein on -- ja oikein käyköön!
+
+ERÄS UPSEERI (tulee sisään ja antaa herttualle kirjeen).
+
+Me miehen Puolast' yllätimme, jolla
+Ol' Arvid Stålarmille tämä kirje.
+
+HERTTUA (ottaa kirjeen).
+
+Vai Sigismundilta! Nyt hän sen saakoon.
+
+(Upseeri lähtee).
+
+Mies! avaa ovi Arvid Stålarmille
+Ja anna hälle tuo. (jättää kirjeen vanginvartijalle.
+Scheelille) Pois syrjään tulkaa!
+
+(vetäytyy syrjään Scheelin kanssa).
+
+
+Viides kohtaus.
+
+EDELLISET. ARVID STÅLARM (vasemmanpuolisesta ovesta).
+
+VANGINVARTIJA.
+
+Esille tulkaa, päämies. Minulla
+On kirje teille. (antaa sen).
+
+STÅLARM.
+
+                  Sigismundilta!
+Kuin kuollehelle! "Armas Arvid Stålarm...
+Sua kiitämme... me kyllä soisimme...
+Apua lähettää en ole voinut...
+Ma epäilen jos... unen multa vie
+Se veri, jot' on turhaan vuodatettu...
+Hyvästi Ruotsi!... Ennen puhtaan opin
+Ma pidän sekä kruunun menetän...
+Sen ennen vihamiehen haltuun annan...
+Kuin maani häviöstä syytä kannan...
+Sen Luoja kääntäköön... mun luoksen saa...
+Sua kuninkaasi Puolass' odottaa..."
+Se puuttui. Isän sydän murrettuna,
+Ja maine oman lapsen tahraamana,
+Ja voitettuna, vankina; -- tää vielä.
+
+(peittää kasvonsa kirjeellä ja alkaa horjuen palata vankihuoneesen).
+
+HERTTUA (kuolemantuomio kädessä).
+
+Myös täss' on kirja, teitä koskeva, --
+Ei kuninkaalta, mutta isänmaalta.
+
+STÅLARM.
+
+Te täällä, herttua! Tuon kirjan tunnen,
+En sitä nähdä huoli, vastaan vaan:
+Ma kuninkaallen' olin kuuliainen.
+
+HERTTUA.
+
+Sä viimeishetkeen väijyit henkeäni
+Ja kunniaani, -- lue kuolemas!
+
+STÅLARM.
+
+En pyydä armoa. Työ lopuss' on,
+Maa teidän on, Sigismund meidät hylkäs.
+Siis paras mun, kun astun kuolemaan.
+
+(notkistaa toisen polvensa).
+
+Tok' armahtakaa pientä joukkoa,
+Mi jäljell' on mun lippukunnastani.
+Mun oli käsky, miehuus oli heidän.
+Ja isänmaata jos te rakastatte,
+Sen hyväks säästäkää sen jalot miehet.
+
+HERTTUA.
+
+Teit' armahdin ma kerran, silloin sanoin:
+Voi sitä, joka tämän armon rikkoo,
+Ma palajan ja poiss' on silloin sääli. --
+Täss' olen nyt, ja sanani se pysyy.
+
+STÅLARM.
+
+Nimenne kastakaa siis verehemme,
+Ja ett'ei jälkimailma teitä säälis,
+Se kastakaa myös vereen Flemingin!
+
+HERTTUA.
+
+Sä röyhkeä! Suus kohta kuolo tukkii!
+Vie hänet vankityrmään takaisin. --
+
+STÅLARM (menee vanginvartijan viemänä takaisin vankineesensa).
+
+HERTTUA.
+
+Scheel! Tunnetko sä nuoren Flemingin?
+
+SCHEEL.
+
+Se, minkä kuullut olen, näyttää että
+Kovilla miehill' lempeät on lapset.
+Jalona, nuorna, viatonna tuli
+Perinnön vuoks hän tänne Varsovasta,
+Ja ryhtyi sotaan vasta nyt. Hän ei
+Kuin toiset, sulkiessaan linnan meiltä,
+Valaansa teitä kohtaan rikkonut.
+
+HERTTUA.
+
+Mut hän se ruudin aikoi sytyttää.
+
+SCHEEL.
+
+Hänt' uljuus, nuoruus siihen houkutteli. --
+
+HERTTUA.
+
+No niin, tuo tänne hänet. Tahdon koittaa,
+Mit' oivaa Flemingiltä voipi oottaa.
+
+
+Kuudes kohtaus.
+
+HERTTUA. SCHEEL. VANGINVARTIJA (tuo esiin) JUHANI FLEMING'in (jonka
+jälkeen hän ja Scheel vetäytyvät peränpuolelle).
+
+JUHANI FLEMING (itsekseen).
+
+Tuo siis on hän, niin kuninkaani muoto
+Kuin himo kunnian on kunniata
+Ja valtaa väkivalta.
+
+HERTTUA (itsekseen).
+
+                     Tuo siis poika
+Klaus Flemingin, sen ainoan, mi mulle
+Voi vetää vertoja, tuon uskaliaan
+Ja lujan, ankaran kuin minä itse,
+Ja jota vihaan jälkeen kuolemankin.
+
+JUHANI FLEMING (itsekseen).
+
+Niin helpoks onnen aikaan tuntui kuolo.
+Nyt, sydän, kaikk' kuin kadotit sä, kuinka
+Viel' elämästä kuiskata voi toivo!
+Luo kuninkaan jos käyn taas, palatessa
+En ole sama mies kuin lähtiessä.
+
+HERTTUA.
+
+Juhani Fleming! Kuulin että ootte
+Vähemmän syypää tuomioon kuin muut.
+Siis -- käykää lähemmäks -- jos tahdotten
+Vapaana mulle palvelukseen tulla
+Ja jättää Warsovan ja Sigismundin,
+Niin sovinnon ja armon merkiks tuossa
+Ma käten' annan.
+
+JUHANI FLEMING.
+
+                Teidän Armonne!
+Niin kalliiks kuin tuon jalon tarjon katson,
+Te yhtä kalliiks arvatkaa se tunne,
+Mi haudan reunall' eestäni nyt puhuu:
+Ei syytä saaliista, miks hylkäisin
+Ma rakkaan kuninkaani sekä häntä
+Niin kiittämättömästi pettäisin.
+
+(notkistaa toisen polvensa.)
+
+Ma muut' en voi, kuin nöyrimmästi pyytää
+Vapaata, jalomielist' armoa.
+
+HERTTUA (kolkosti naurahtaen).
+
+Ja mitkä ehdot määräät, sinä kuoloon
+Tuomittu tuomari, jott' armoni
+Sä jalomieliseksi tunnustaisit?
+
+JUHANI FLEMING.
+
+Olenhan vankinne, mua rangaiskaa;
+Maanpakoon isänmaasta saattakaa.
+Näin annan teille puolen elämätä,
+Mut sanaani ja kuningast' en petä.
+
+HERTTUA.
+
+Miks kahta polvea et notkista?
+
+JUHANI FLEMING (nousee seisoalle).
+
+Sen Jumalalle yksin teen ja sille,
+Ken Hältä vallan sai, sen kunnian
+Suon Jumalalleni ja kuninkaalle.
+
+HERTTUA.
+
+Sä kyllin näytät, että isäs luonnon
+Ja korskan mielen olet perinyt,
+Ja varoitat, mit' olis oottaminen,
+Jos elää saisit.
+
+JUHANI FLEMING.
+
+               Teidän Armonne,
+Ma vannon...
+
+HERTTUA.
+
+                Puolin sydämin sä vannot
+Ja puoleks polvillas ja puolin mielin.
+Mun armoni sä hylkäsit. En luota
+Ma lupauksiin. Mestauslavan luona
+Tapaamme toisemme. Jää hyvästi! --
+Nyt Daniel Hjortin luo. Mua seuraa, Scheel!
+
+(Menee Scheelin kanssa keskimäisen perä-oven kautta, jonka vanginvartija
+avaa.)
+
+JUHANI FLEMING.
+
+Siis kuolema! Vaan unta haihtuvaa
+Ol' eloni, ja jälkeä en yhtään
+Ma jätä maailmaan. Oi, raskast' on,
+Niin raskasta on sentään nuorna kuolla! --
+
+
+Seitsemäs kohtaus.
+
+JUHANI FLEMING. VANGINVARTIJA. OLAVI KLAUNPOIKA (astuu esiin).
+
+OLAVI KLAUNPOIKA.
+
+Ma lähden nyt. Sull' onko tointa, jota
+Voin täyttää?
+
+JUHANI FLEMING.
+
+                  Terveisiä äidilleni,
+Ja laita Sigrid siunattuhun multaan.
+Hyvästi! --
+
+OLAVI KLAUNPOIKA.
+
+            Hyvästi!
+
+VANGINVARTIJA.
+
+                      Jos ette lähde,
+En takaa kuinka käypi.
+
+JUHANI FLEMING.
+
+                      Hyvästi!
+
+(menee vankihuoneesensa)
+
+VANGINVARTIJA.
+
+Jo tullaan, kuulkaa!
+
+OLAVI KLAUNPOIKA.
+
+                    Huoleti!
+
+(Vanginvartija avaa oven. Olavi Klaunpoika kätkeytyy sen taakse).
+
+
+Kahdeksas kohtaus.
+
+EDELLISET. HERTTUA. SCHEEL. DANIEL HJORT (astuvat sisään avatun oven
+kautta).
+
+DANIEL HJORT.
+
+                           Mit aikoo
+Hän mulle tehdä? Näyttää siltä kuin hän
+Mua halveksis.
+
+SCHEEL (Daniel Hjortille).
+
+               Te jäätte jälkeen. Halu
+Teill' onko jäädä?
+
+DANIEL HJORT.
+
+                   Minä tulen. -- Tehkööt
+Kuin tahtovat, en pelkää heit', en ketään.
+
+(Herttua, Scheel ja Daniel Hjort poistuvat vasemmalle).
+
+OLAVI KLAUNPOIKA (seuraamaisillaan heitä).
+
+Viel' elän minä, teitä seuraan tiellä,
+Yks toimi mull' on tehtävänä vielä!
+
+(menee kiireesti toisten jäljissä).
+
+
+VÄLIKUVAUS.
+
+(Aukea paikka linnan läheisyydessä. Turun kaupunki kaukana perällä.
+Oikealla kädellä kunnas).
+
+
+Yhdeksäs kohtaus.
+
+EBBA FLEMING (jota taluttaa) piispa EERIKKI EERIKINPOIKA. HERTTUA KAARLE
+(kohtaa heidät).
+
+HERTTUA.
+
+No, teidänkin nään vihdoin, herra piispa!
+
+(luoden silmäyksen Ebba Flemingiin)
+
+Niin näytte tehneen tok', ett' eduksenne
+Tää yhtymys ei kääntäis mieltäni.
+
+EERIKKI PIISPA.
+
+Siks' en täss' olekaan. Ma surevaista
+Vaan lohdutan ja ylpeätä neuvon.
+
+HERTTUA.
+
+Jos jälkimäistä ennen olis tehty,
+Teilt' edellinenkin nyt säästyis, -- silloin
+Ei verta eikä kyyneleitä nyt
+Ois vuotanut mun tähteni niin paljon.
+
+EBBA FLEMING.
+
+Ja tänne Teidän Armoanne tuonut
+Ei muu kuin petos.
+
+HERTTUA.
+
+                      Oikeutettu kosto,
+Jonk' oma siitti väkivaltanne.
+
+EBBA FLEMING.
+
+Se teille, Teidän Armonne, on vallan
+Etuisa tekosyy.
+
+(Kellonsoittoa).
+
+HERTTUA.
+
+Te korska rouva, olette onneks vaimo! Muuten soisi
+Nuo kellot teillenkin. (lähtee).
+
+EBBA FLEMING.
+
+                             Ah, kuolonkellot! --
+Oi armoa!... ei, voiton lisäks ei
+Hän saata ryöstää kyynelt' äidin kurjan.
+
+PIISPA.
+
+Se helmaan valakaa sen ystävän,
+Jok', ehkä kovin koitteleekin meitä,
+Tok' unheesen ei nöyrää mieltä heitä.
+
+EBBA FLEMING.
+
+Mua kummullen nyt viekää. -- Kiitos, rauhaan
+Nyt tahdon jäädä. Menkää, sitä toivon.
+
+PIISPA.
+
+Ma tahtoanne kunnioittaa tiedän.
+Jos tarvitsette, lähell' olen tässä. (lähtee).
+
+
+Kymmenes kohtaus.
+
+EBBA FLEMING (yksinään kunnaalla. Turun kaupungin kansaa kulkee vähän
+päästä näyttämön perän poikitse).
+
+EBBA FLEMING.
+
+Kuin huoletonna juhlapuvussaan
+Nuo joukot käy. Meit' ei nyt kukaan kuule.
+Vaan kellot yksin kuuluu. Hautaan soittaa
+Ne kaiken sen, mit' armast' oli mulla.
+Nyt sammuu kunniamme viime loisto,
+Nyt murtuu viime jäännös vallastamme,
+Nyt suvustamme viimeinen käy kuoloon,
+Ja se mun ainoa on poikani;
+Ja hauta, johon vaakunamme särkyy,
+On mestauslava! -- Meit' ei kuule kenkään.
+Ei edes Luoja. Taivasta mun sielun'
+Ei saavuta. Maan puoleen vaan se horjuu.
+
+(kallistuu kummun puoleen, peittäen kasvonsa).
+
+
+Yhdestoista kohtaus.
+
+EBBA FLEMING. KATRI.
+
+KATRI (nousee kummulle Ebba Fleming'in takana).
+
+Siis tuli vihdoin koston päivä. Katso! --
+
+EBBA FLEMING (äskeisessä asemassaan).
+
+Ken on se? -- Neuvo mulle rukous,
+Mi taivaan saavuttaisi.
+
+KATRI.
+
+                       Nosta silmäs!
+
+EBBA FLEMING (nostaa silmänsä).
+
+Ah! sama vaimo!
+
+KATRI.
+
+                 Nouse ylemmäksi,
+Käy katsomaan kuin kuolee poikas!
+
+EBBA FLEMING.
+
+                                       Mitä
+Tein sulle, ettäs näin mua sorrat?
+
+KATRI.
+
+                                   Mitä
+Tein minä, että sä mun sorrit?
+
+EBBA FLEMING.
+
+                            Lähde,
+Jos olet äiti! --
+
+KATRI.
+
+                   Minä kerran olin,
+Mit' olet sinä nyt, nyt minä olen
+Mit' olit sä.
+
+EBBA FLEMING.
+
+               Erici!
+
+KATRI.
+
+                     Puolisosi
+Vei isäni ja puolisoni hengen.
+
+EBBA FLEMING.
+
+Erici! (Kellon soitto taukoo).
+
+
+Kahdestoista kohtaus.
+
+EDELLISET. Piispa EERIKKI SOROLAINEN (tulee sisään).
+
+KATRI.
+
+        Ja nyt pois on poikas.
+
+EBBA FLEMING.
+
+                               Voi!
+
+KATRI.
+
+Ja minun poikan' teille surman toi.
+
+PIISPA.
+
+Vait, ken sä lienetkin, ja muista; kosto
+Ei ole ihmisen.
+
+
+Kolmastoista kohtaus.
+
+EDELLISET. HERTTUA. SCHEEL. HERRASMIEHIÄ, herttuan seurueesen kuuluvia.
+Turun KANSAA. SOTAMIEHIÄ. DANIEL HJORT.
+
+HERTTUA.
+
+               Nyt päättyi työmme.
+Mut ennenkuin me jätämme tän paikan,
+Joss' ompi valtakunnan rauhan hinnaks
+Niin paljon verta täynnyt vuodattaa,
+Yks toimi mull' on tehtävänä vielä.
+Käy viereheni, Daniel Hjort! Jos työsi
+Teit suosion tai kullan pyynnöstä,
+Niin, vaikka henkeni ja linnan sillä
+Sa pelastit, sun hylkäisin ma töines;
+Mut tekoos kun ma entist' elämääsi
+Ja sukukuntas sortotilaa vertaan, --
+En tätä kansaa rakastanut ois,
+Sen mökeiss' olisin ma viekastellen
+Vaan istunut, jos kiroisin sua. -- Ota
+Siis kädestäni isäs sormus jälleen,
+Ja jott'ei mikään entisaikain muisto
+Nimeesi jäisi, valikoitse uus,
+Ja jott'ei herjata sua kenkään tohtis,
+Saat tämän miekan. Niin sa sitä käytä
+Ett' Ilkan poiasta saan kunniaa!
+
+DANIEL HJORT (ottaa vastaan miekan, silmäellen yleisön puoleen.
+Itsekseen).
+
+He kuin mua katsovat!
+
+KATRI.
+
+                       Mun poikan'!
+
+DANIEL HJORT.
+
+                                       Äiti!
+Nyt rintaas minut paina, peitä pääni,
+Ett' ei mua kukaan nää, se povees peitä,
+Ja lemmi mua, lemmi!
+
+EBBA FLEMING.
+
+                        Hän -- tuon poika!
+Se tott' on siis. Jos vanhurskas on taivas,
+Miks minuun vaan sen kosto lankee!
+
+(Hälinää ja liikettä kansan joukossa).
+
+
+Neljästoista kohtaus.
+
+EDELLISET. KANTAJIA (kantaen paaria, joilla Sigrid Stålarm makaa
+valkoiseen hameesen puettuna, kultakoruja otsalla; meriheiniä on
+hameesen istunut ja takertunut kiharoihin). OLAVI KLAUNPOIKA (astuu
+kansan joukkoon).
+
+YKSI KANTAJISTA (sisään astuessaan).
+
+                                   Tilaa!
+
+HERTTUA.
+
+Uponnut tyttö!
+
+SCHEEL.
+
+               Tytär Stålarmin!
+
+DANIEL HJORT.
+
+Ah! Hän se on! (äänettömyyttä).
+               Noin kävikö sun sitten!
+(hurjasti) Pois! kuolleet viekää maille kuollehitten!
+
+(Kantajat vievät pois paarit).
+
+DANIEL HJORT (äidilleen).
+
+Nyt, äiti, onnellinen ollos taas!
+Kaikk' katkeruus nyt poista rinnastas,
+Kaikk' entisaikain synkät muistot poista!
+Kas herttuaa! Kas, päivä kirkas loistaa!
+Nyt kosto, viha, vaiva, kaikk' on mennyt!
+Nyt uudestaan sun tähtes elää saan.
+Mit' ollut on, se saata unheesen nyt.
+Työt jalot mielessäni hehkuu vaan.
+
+KATRI (keskeyttäen).
+
+Sua pahoitinko?
+
+DANIEL HJORT.
+
+                 Mua? Ethän vainen!
+Sit' aikaa muistaa vaan, mi vihdoin koittaa
+Ja kansaa, joka vapauden voittaa! --
+Pahaako -- mulle? Ei! Mua kutsuu maine,
+Ja valmis olen sitä nauttimaan.
+
+OLAVI KLAUNPOIKA (käsi miekan kahvassa).
+
+Kun täys' on vilja, niin se leikataan.
+
+DANIEL HJORT (Katrille).
+
+Ma toimiin ryhdyn uljaan', uhkamiellä.
+Viel' en mä murru. Voimaa mull' on vielä.
+Ja pääni minä pidän pystyssä!
+
+OLAVI KLAUNPOIKA (lävistää Daniel Hjortin sydämen, niin että tämä
+kaatuu).
+
+Tuoss' -- oikean saat palkkas, pettäjä!
+
+DANIEL HJORT.
+
+Ah! --! --! Voi! (kuolee).
+
+KATRI.
+
+                  Mun poikan'!
+
+HERTTUA.
+
+                              Ken se oli?
+
+OLAVI KLAUNPOIKA.
+
+                                         Fleming.
+
+HERTTUA.
+
+Se päällä maan sun työs' on viimeinen!
+
+(antaa sotamiehille merkin tarttumaan kiinni Olavi Klaunpoikaan).
+
+OLAVI KLAUNPOIKA.
+
+Se ennalt' oli tietty uutinen!
+
+(lähtee sotamiesten seurassa).
+
+KATRI.
+
+Laps! herää!
+
+EBBA FLEMING (itsekseen).
+
+             Hän on Herran tuomiolla!
+
+KATRI.
+
+Mun syyn' on tuo! Voi kuollut! -- Mieli murtuu.
+Mun poikan'! Ota minut kuoloon myötäs!
+
+HERTTUA.
+
+Noin tahtonut en palkita ma työtäs.
+Sä portaaks tulit valtiaalle vainen,
+Ja murruit heti, jalo nuorukainen. --
+
+(torven toitotuksia kuuluu).
+
+Nyt kuule kansa! Torvet kutsuu meitä,
+Mua valtahan, ja rauhan toimiin teitä!
+
+EERIKKI PIISPA.
+
+Oi Luoja! Onko tarpeen että kaikki
+Maailman tuet, rakkaus, kunto, maine
+Ja rehellisyys, horjuvat kuin ruoko,
+Ja tuhansittain sydämiä särkyy,
+Jott' etehenpäin tuuman verran vaan
+Maailma liikahtaisi radallaan.
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Daniel Hjort, by Josef Julius Wecksell
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK DANIEL HJORT ***
+
+***** This file should be named 18322-8.txt or 18322-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/1/8/3/2/18322/
+
+Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm.
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
+*** END: FULL LICENSE ***
+
diff --git a/18322-8.zip b/18322-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..b041923
--- /dev/null
+++ b/18322-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..e368367
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #18322 (https://www.gutenberg.org/ebooks/18322)