initial commit of ebook 16794HEADmain

5 files changed, 4200 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/16794-8.txt b/16794-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..20f5dac
--- /dev/null
+++ b/16794-8.txt
@@ -0,0 +1,4184 @@
+The Project Gutenberg EBook of Elämästä, by Kasimir Leino
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Elämästä
+       Pienempiä kertomuksia
+
+Author: Kasimir Leino
+
+Release Date: October 3, 2005 [EBook #16794]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ELÄMÄSTÄ ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+ELÄMÄSTÄ
+
+Pienempiä kertomuksia
+
+
+Kirj.
+
+KASIMIR LEINO
+
+
+Werner Söderström, Porvoo, 1889.
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+Härmänmäkeläisten markkinareissu
+Neron tähteet
+Pehkos Jussi
+Se oli kuitenkin minun ihanin unelmani
+Laskiaislupa
+"Vesi-ukko"
+
+
+
+
+
+
+HÄRMÄNMÄKELÄISTEN MARKKINAREISSU.
+
+Kuvaus kansan elämästä Itä-Pohjanmaalla.
+
+
+
+
+I.
+
+
+"Täytinenkö se on kirveen ottanut tuosta eteisen nurkasta?"
+
+"Kukapa tuohon lie koskenut ... en suinkaan minä ole häntä
+tarvinnut!..."
+
+"No vaan eipä sen luulisi käsittäkään liikkuneen... Siihenhän tuon minä
+puirovalta palatessani nakkasin..."
+
+"Jos hyvinkin sentään lie Matti tarvinnut vannenäreiden ha'ussa...
+Juokseppas, Lippa, kysymässä Matilta onko se tarvinnut isännän
+kirvestä... Matti on saunassa näreitä hautomassa!..."
+
+Sepähän se oli ottanut! Niiltä ei ruottioilta mikään säily ... ja jos
+otetaan, niin elähän että paikoilleen tuotaisiin! Sinne heitetään,
+mihin puuttuu, ett'eikö saattuisi ja uuden osto tulisi...
+
+Härmänmäen isäntä reutasi äkeissään kirveen Lipan käsistä ja lähti
+kirves olalla ulkoisalle... Pirtin seinän kupeelta otti suksensa ja
+toisen sompasauvakon varassa hiihti riihentauspellon poikki
+koivumetsään päin sepipajua ja vitaksia noutamaan. Ei sitä toki
+Härmänmäessä tarvinnutkaan evään kanssa tarvispuita hakemaan lähteä ...
+eikä polttopuitakaan, jaksoi niitä oikealla saada tuosta Isonpalon
+takaa ... ja likinotkostakin niitä jo semmoisia kaluja sai kuin
+pajupuita ja vitaksia.
+
+Pian palasi isäntä entistä latua myöten ... ja olallaan sepipuun ja
+vitakset kantoi. Hämäräkin oli jo tullut ja pirtissä loimotti jo
+pärevalkea pihdin nenässä, kun isäntä taakkoineen sisään työntyi. Jo
+oli Mattikin vannenäreensä haudotuksi saanut ... niitä nyt tuolla
+karsinaloukossa vuoleskeli ja kiuluihin asetteli ja mittaili. Eikä muka
+nähnyt muiden kanssa samalla valkealla tuommoista tärkkiä työtä tehdä
+... eri päre oli pitänyt nokkansa eteen saada seinänrakoon savuamaan...
+
+Isäntä viiletti kirveen penkin alle ja olaltaan tarvispuut pirtin
+lattialle romautti. Kopisteli sitten oven suussa lunta jaloistaan ja
+varsiluudan tyngällä vielä loppuja hankasi.
+
+"Eikö se iltanen ala joutua?... Eihän tuota luulisi yhtä puuroa
+tarvittavan koko iltaa keittää..."
+
+"Vasta panin tulelle ... eikähän tuo myöhäinen vielä olekkaan", vastasi
+emäntä, Annamari, pirtin perältä, jossa villoja karttasi ja toisella
+jalallaan pikku Junnun kätkyttä soudatti.
+
+"Nälkäpä tuolla tuli..."
+
+Isäntä riisui kinttaansa, solmi yhteen ja heitti leipäorren nenään.
+
+"Käyppäs, Matti, se reslan pohja tuolta navetan kupeelta ... siitä
+näkyy sepipaju katkenneen, mikä tuon lie käynyt katkomassa, eikä näy
+olevan paljo kainalovitsoistakaan taikaa..."
+
+Matti oli ruodilla Härmänmäessä ja täytyihän sen lähteä kesken
+vanteenpanonkin; vaan pisteli hänelle vihaksi vähäisen, että kun ei
+itse saata rekeään noutaa tuonvertaisen matkan päästä. Vastustelematta
+hän kuitenkin lähti ... laski alas reslan, joka oli pystyssä navetan
+seinää vasten, ja veti sitä perässään pirttiin päin.
+
+Tiesi hän kyllä, mitä varten se isäntä reslaa korjaili ... ja
+tuonottain Teeriojalla niittylatoa katsomassa kävi... Ymmärsihän sen
+heti siitä, kun isäntä palattuaan sanoi, että "piisaapa noita siksi,
+että maa sulaa, eivätkä tunnu kaikki menevänkään." Tätä se Ruoti-Matti
+ajatteli, kun reslaa perässään haalasi ja pirtin portaissa kolusi... Ei
+ovea heti löytänyt...
+
+"Aukaskaa!"
+
+"Ei se ole henkirahalla, jok'ei sisään pääse", sanoi Lippa ovea
+aukastessaan.
+
+Matti riipasi reslan pohjan pirttiin ja entiseen työhönsä kävi. Siinä
+sitten telkkusivat kukin työssään. Matti näreitä vuoleskeli
+kiulunvanteiksi, isäntä vitsoja väänsi ja sepipajua lauvisti, emäntä
+villoja karttaili ja Lippa takan edessä puuroa hämmenteli.
+
+Kauvan isäntä äänetönnä vitsoja nujersi ... oikein hiki lakin alta
+tihkusi ja suu väärään venähti ... mutta ei sitten kumminkaan jaksanut
+suutaan enemmän hallita.
+
+"Tietääkö se Lippa, miksikä tätä reslaa laitellaan?" kysäsi ja
+emännälle silmää iski.
+
+"Ettekö laittane markkinareissulle ... sillähän tuota käviä mennäkin
+talvena..."
+
+"Ei se ole tyhmän tekemä tuokaan Lippa, nään mä, ... kyllä se asiat
+arvaavan näkyy... Jopa vain ... markkinathan ne ovat tulossa tässä ...
+nousevan viikon alussa ... ja sitten me tästä lähdemme Matin kanssa
+ajella höllöttelemään ... ja lähdemmekin oikein aisakellon läilättäissä
+... vai mitä, Matti, eikös lähdetäkin?..."
+
+"Hääh?" sanoi Matti ja työstään ylös katsahti.
+
+"Ett'eikös me lähdetä kohta tästä markkinoille, Matti, ja oikein
+herroiksi aisakellon kanssa?..."
+
+"No saatetaanhan tuonne lähteä", tuumasi Matti verkalleen ja taas
+kaputtelemaan rupesi.
+
+"Lippa kait se jääpi kotimieheksi lasta katsomaan... Me tuomme
+markkinaisia siitä hyvästä... Etkös jääkin, Lippa?..."
+
+"Enkä jää, minun pitää kengäksetkin ostaa, kovin alkaa nämäkin jo
+hajota ja irvottaa..."
+
+"Saatanhan minä Tervosta kengäkset noutaa ... ei sun sentähden
+tarvitse..."
+
+"Olenpa tässä tuumannut käydä lankojakin katsomassa, että jos
+sattuisi hiukan helpommalla saamaan, kuin tästä meidän pollarista
+[= porvari]..."
+
+"Kyllä emäntä ne valitsee, kunhan vähä osviittaa annat, niin että ei
+sun siitä tarvitse huolehtia..."
+
+"No, elkää koettakokaan, isäntä, en minä kuitenkaan jää, en ..."
+kivahti Lippa, kourasi jauhoja vasemman kätensä täyteen ja niitä
+verkalleen solutellessaan oikealla kädellään hierintä pyöritti.
+"Hakekoon, Matti, rätterskan kotimieheksi siksi aikaa ja jaksan minä
+juuri hänen vaivansa maksaakin, jos niikseen tulee ... vaikka oli siitä
+pestatessa puhettakin markkinoille pääsystä..."
+
+Isäntä nauraa virnotteli partaansa ja oli toimessaan väännösvitsoja
+kiinnittämään. Kyllähän hän sen hyvin tiesi, ett'ei Lippa kotiin jäisi,
+vaikka se olkoon, mutta teki vain tyttö paralle kiusaa palasen.
+
+"No kun lie ollut pestatessa puhe, niin päästä kait sun sitten pitää,
+eihän siinä mikä auta..., mutta kannaksilla sinä pysytellä saat, jos et
+Mattia hyvin puhutelle ... ihan kannaksilla!... Vai otatko sinä, Matti,
+Lipan syliisi, kun tästä markkinoille lähdetään ... ei kuulu jäävän
+kotimieheksi, vaikka peto olkoon!
+
+"Hääh!" kysäsi Matti verkalleen ja ylös katsomatta.
+
+"Niin, että otatko se sinä, Matti, tätä Lippaa sylissäsi pitääksesi,
+kun markkinoille lähdetään?..."
+
+"No, olisikko tuo ottaa hypitelläkseen", meinasi Matti siristellen
+harmaita tihkusilmiään Lippaan päin.
+
+"Kuulehhan Mattia vain!... Et sitä niinkään lankakeränä hypittele ...
+ei se olekkaan niitä kaurapuurolla ruokittuja tuo meidän Lippa ...
+kyllä taidat tehdä viisaammin, jos itse Lipan syliin istut, Matti! Vai
+mitä se siihen Lippa arvelee?"
+
+"Arvelipa tuo mitä tahansa, vaan en minä vain teidän kannaksillanne ole
+seisomassa ... enkä ole teidän hypiteltävänännekään, siihen minä voin
+teille vaikka kirjat antaa... Päästään tuonne juuri omin nokkinsakin,
+kun sukset otetaan, kosk'ei oikeata kyytiä ruveta antamaan", kivahteli
+Lippa kurkottaen orrelta päreen, jonka sytytti ja pankon nurkassa
+olevaan pihtiin työnsi.
+
+"Katsohan herjaa vain, kun ylpeäksi röyhähti! Vai ei muka Matin syli
+vältäkkään mokomalle röökinälle!... Mutta kyllähän se tietään, kenen
+polvelle se mieli tekisi... Rantalan Kallen, Rantalan Kallen!... eikös
+se, Lippa, käynyt kuin naulan päähän?..." naureskeli mielissään isäntä.
+
+"Lihjaanpa livahti, sanoi Sauna-Taavetti, kun kaivoon putosi! Pysyn
+minä vielä alempanakin kuin ihmisten polvilla", ärähti Lippa takan
+äärestä.
+
+"Vai lihjaan, mitäs se Kalle täällä Maarian lauantain iltana hiihtoi
+sormusten ja kellon kanssa? Hääh? Tuollahan tuo käydä moksuttelee
+karsinaloukossa lasin poskessa, että tännekkin kuuluu", puuttui
+emäntäkin puheesen.
+
+"Niin, niin elähän tee tyhjäksi totta asiaa, Lippa, kyllä ne niin on
+asiat tällä kertaa, että sieltä ne Rantalasta päin markkinaiset meidän
+Lipalle tuodaan!... Mut' elä sin' ole, Lippa, vielä oikein vissi
+Kallestakkaan ... hyvinpä kuului sitä kotikylänsä Reetastiinaa
+riiailevan ja tokkopa tuo Reetakaan rekensä poikki tiestä kääntänee..."
+
+"Pitäköönpä poikki tahi pitkin, se ei minua pilkitä", vakuutteli Lippa.
+
+"Elähän ramaile, elähän ramaile... Se on se Kallekin semmoinen
+hulivilipoika ja näkyypä makeankin maistavan, sen minä näin tässä
+tuonottain tukkijoella ylimaassa käydessäni... Tiheäänpä sanoi Reetan
+Aleksi hänenkin pitävän rokulipäiviä savotan työssä..."
+
+Yhä se vain olisi isäntä Lippaa kiusannut, hän näet olikin semmoinen
+irvihammas koko mies. Vaan Lippakaan ei enää ollut eilispäivän lapsia,
+kolmenkymmenen korvilla kun jo oli, niin ett'ei se ollut niinkään
+helppo kontita hänelle Rantalan Kallea. Siltä sijaltapa se paremminkin
+pani, että puhukootpa mitä puhuvat, kyllä se Kalle hänelle vältti ...
+ja kun kerran oli puheet pidetty, niin ei se niin hevillä hänestä
+päässytkään... Olihan siinä vielä vähän muutakin ... ja oli sitä
+ennenkin tämmöisissä asioissa käräjiä käyty...
+
+Eikä hän isännän juoruista enemmän kuin muittenkaan puheista
+välittänyt, arvelipahan vain, että juomarinkin kanssa sitä aina
+pärjäypi, mutta tyhmän ja toimettoman kanssa ei täytinenkään...
+
+"No pitäneekö tuo sitten ainakin ottaa rekeensä! Tulehan minun kanssani
+heinäkuorman päälle, niin Matti kyyditsee emäntää", ilveili tuo
+väsymätön Härmänmäen isäntä yhä Lipalle.
+
+Ja sen sanottuaan hän re'en laidalle tupakkia panemaan istahti ja
+pitkään huokasi, että "heheei sentään". Liivinlakkaristaan hän
+lyhytvartisen piippunysänsä kaivoi ja sitä sepipajun nokkaan
+koputellessaan rakkokukkaronsa housuntaskusta veti; toimessaan hän
+sitten kopan kukkaron sisään upotti ja etusormellaan sen kessuja eli
+nurkantakaisia täyteen paineli.
+
+"No jo tuon nyt kuitenkin pitäisi sen puuronkin olla syötävätä, vai
+eineeksikö tuo lie ollut ai'ekin", tuumasi hän tavottaessaan palavaa
+päreenpäätä seinänra'osta piippuansa sytyttääkseen.
+
+"Eipä taida enää paljo parata hautumallakaan ... nosta pois se jo,
+Lippa, ja ala ammentaa kuppiin. Käyn mä häntä aitasta muikkuja
+noutamassa, niin pääsette syömään..."
+
+Niine puheineen sysäsi emäntä kehruunsa loukkoon ja kaapista
+kalapurtiloa ottamaan meni. Orrelta hän sitten pari pärettä kurkotti,
+rapsautti ne polveaan vasten poikki ja liedestä valkean niihin saatuaan
+aittaan lähti, purtilo toisessa ja päresoihtu toisessa kädessä.
+
+Ulos tullessa otti tuuli tulen kanssa leikitelläkseen, pelmuutteli
+liekkiä sinne tänne ja syytelipä karstapalasiakin hyvän matkaa pitkin
+kinosten selkiä. Ei emäntä kuitenkaan tulen vaaraa näyttänyt pelkäävän,
+ja mitäpä hänestä pelkäsikään, palaahan se, kun lie palaakseen ja
+sallimuksen tahdon jälkeen, ei siinä auttanut varonta eikä muu!
+
+Vähän ajan perästä palasi emäntä takaisin aitasta pirttiin ja
+piimänsintua porstuantauskamarista särpimeksi nouti.
+
+"Täällä tätä nyt alkaisi olla! Matti, anna jo sinäkin olla sen kiulun
+vanteen ja tule puurolle!" kehotteli emäntä.
+
+Matti ei puhunut mitään, koputteli vanteensa valmiiksi ja vei kiulun
+nurkemmaksi jaloista pois. Lakkinsa hän sitten syönnin ajaksi
+leipäorren nenään lupsautti ja hiallaan suun pieluksia pyyhkäsi
+ennenkuin pöydän ääreen istui. Ja siinäkin hän vielä etusormellaan
+muisti tupakkipurun vasemmasta poskestaan koukasta ja pöydän nurkalle
+asettaa ja sitten vasta lusikkaan tarttui.
+
+Siinä istuivat nyt kaikki kuppinsa ääressä. Vihaisesti puuroa
+pistelivät, joka suupalan perästä selkäpuolen lusikkaa puhtaaksi
+nuolivat ja toopista sinukkata "laskumieheksi" särpäsivät ja
+särpäsivätkin oikein ryystämällä niinkuin velliäkin kupin laidasta
+syödessä, jonkun sanan vain syödessään vaihtoivat, huomispäivän
+askareista ja muista vakavista asioista, sillä "ruokarauha se on
+herroissakin". Sikäli kuin kukin kuppinsa tyhjensi, nousi hän pöydästä.
+Viimeisenä vain istua jumotti ruoti Matti, ei hätäillyt suuruksen
+äärestä, söi verkalleen ja tarkkaan, kaavihti laidatkin puhtaiksi ja
+joka puolelta lusikan nuoli ennen kuin kädestään laski.
+
+Rännin Ville se oli tässä hirsi-kinkereillä oltaessa Matin syönnistä
+ottanut ilvehtiäkseenkin, että yhdet määrät kuuluvat antavan
+Härmänmäessä mustalle ja Matille, mutta ei se muka ota sittenkään
+lihoakseen tuo Matti! Mihinkä hänessä ruoka niin näkymättömäksi
+huvennee? oli Ville tuumannut. Ei ollut Matti silloin ollut
+kuulevinaankaan sillä korvalla, mutta kun sitten miehissä käytiin
+sydänmaan luhtaniityiltä heinässä ja Villeltä oli sattunut muutamassa
+vierteessä häkki kaatumaan, niin että apua täytyi huutaa, niin
+silloinpa se oli hampaankolosta vanha känä esiin puhennut.
+
+"Syö vasta, että jaksat, eläkä tule muiden syönnistä mahtailemaan..."
+oli Matti jälkeensä vain heinäkuormansa päältä huutanut eikä
+auttelemaan yritellytkään. Ja sinne olisi Villen kuormineen heittänyt
+telkkuamaan, vaan sattui toki Porolan renki siitä kautta rangolta
+palaamaan ja sehän sen sitten kaarteikosta auttoi.
+
+Ja siitä pitäen olivat Matti ja Ville vihamiehiä. Jos vastatustenkin
+satuttiin, ei toisiaan oltu näkevinäänkään. Mutta tapansa Matti
+kuitenkin piti, söi mahansa täyteen niinkuin ennenkin ja niinkuin juuri
+äskenkin teki. Ja sen tehtyään hän päreestä puikon terotti, jolla
+hampaitansa kaiveli, ett'ei ruuan maku tupakin makua pilannut, ja
+sitten hän tuon mallinsa pöydän nurkalta taas vanhalle paikalleen
+korjasi.
+
+Sillä välin oli isäntä jo penkille pitkäkseen heittäynyt ja emäntä
+lastansa illastamaan ruvennut. Lippa korjaili ruuan tähteet pois, nouti
+eteisestä olkikuvon ja sen peräloukkoon Matille vuoteisiksi hajotti.
+Muille näet oli toki sängyn rumilasta olevinaan.
+
+Matilla isäntä vielä re'en aluksen ulos vietti ja jonkun liistakon
+päreitä kiskotti orsilla olevain lisäksi, itse hän vaan lyhyitä savuja
+peräpenkin päässä tuhutteli. Sitten kömpivät muut sänkyihinsä ja Matti
+riisui kenkänsä pankon laidalle ja sukat orrelle ripusti ja äänetönnä
+kahiseville olille köllähti. Vähitellen oli hiilloskin liedessä
+riittynyt, päre riippui pitkänä karstakiukerona pihdin nenästä ja
+hengen lähtöä teki, eikä koko pirtissä kohta kuulunut muuta kuin
+muutamain täysivatsaisten ihmisten raskas ja säännöllinen korsaus.
+
+"No nyt ei muuta kuin monttumia täyteen", sanoi Härmänmäen isäntä
+markkinapäivän aaton aattona ja laski punaisenkirjavaksi maalatun
+eväsarkun emännän eteen. "Ja panekkin, muori, sillä mitalla kuin
+aikatalosta ruukataan, ett'ei kesken lopu ja Härmänmäkeä ketustaloksi
+haukuta..."
+
+"Onpa nuo minun panemani ennenkin piisanneet..."
+
+Emäntä lähti aittaan eväitä katselemaan ja saipa niitä pannakin hyvän
+määrän, kun piti kolmeksi päiväksi neljälle hengelle olla.
+
+Pihalla seisoi jo navetan edessä täyteen ahdettu heinähäkki lähtöön
+valmiina. Sillä oli homma markkinarahat ottaa ja ostokset tehdä,
+eipähän näet lie kotoa pitäen kolikat muassa olleet. Isoja summia ei
+tuolla häkkäröiselläkään mahtanut saada, kun eivät edes olleet
+nurmikkaitakaan, ilman vain luhtaheiniä niittyrossien rantuvilta. Mutta
+jospahan hyvässä lykyssä toisellekaan kymmenelle meni, niin sillähän ne
+jo Härmänmäen ostokset tehtiinkin.
+
+Kunhan sai Lipalle muutamia markkoja kengäksiksi ja langoiksi, Matille
+jonkun naulan "pitkiä lehtiä", emännälle kahvenaulan ja itselleen
+viinanassakan ja minkä mitäkin muuta rihkamaa, niin siinä sitä jo
+olikin.
+
+"No jokos sitä sitten lähdettiin..." tuumasi isäntä, kun Annamari
+aitasta palasi. "Menen mä häntä jo ruunaa valjastelemaan, niin
+eiköpähän paraiksi käyne. Vaan missäs se on Matti?... Ei tuota kuulunut
+tallissakaan rymyäväksi..."
+
+"Tuollapa tuo näkyy avannolla mustaa juottavan ... eikö hommanne jo
+aisoihin hänkin..."
+
+"Entäs Lippa?"
+
+"Luhtiin pistäysi ryökkyjään muuttamaan..."
+
+"No mitä sille sitten lie muuta kuin 'lähde matkaan'", sanoi Issin
+Joopi.
+
+Ja isäntä otti länget naulasta, kinttaat orren nenästä ja lähti ruunaa
+reslan eteen toimittamaan. Matin oli määrä huolestaa musta heinäkuorman
+aisoihin. Emännän ja Lipan kanssa arveli isäntä reslallaan etukynnessä
+pölyytellä ja Matti sai pysyä perässä, jos saattoi. Hyvä se oli
+sattunutkin keli tällä kertaa, niin ett'ei nyt häkkikään paljo ruunan
+perässä vastustellut. Eilisen päivän kun näet oli suvennut ja sitten
+yön aikana vähän kylmänyt ja siihen ylösnousun aikana vielä siitettäkin
+ropauttanut.
+
+Paraiksi oli isäntä valjastaa kerennyt ja Matti mustan häkin eteen
+saanut, kun Lippa jo saali korvissa luhdista juosta hytkytteli ja
+emäntä pirtistä ilmausi läkkipeltisen viinalekkerin kanssa.
+
+Rinnatusten isäntä akkaväen reen perään istutti, nosti eväsarkun
+seville, hyppäsi itse reslan laidalle ja näpsäytti ruunaa lautaselle,
+niin että tämä vihaisesti häntäänsä heilauttaen hölkkään kiskasi.
+
+"Jouduppas jälkeen, Matti", huusi isäntä ennen kuin pirtin solan kautta
+saunan nurkan taakse katosi.
+
+"Mihkäpä tuo lie semmoinen yty, ettei tässä oikikiireellä kerinne",
+arveli Matti vain itsekseen sotkeutuneita suitsiperiä selvitellessään.
+"Keh, vietäviä, sekö lie nuokin käynyt soinnuttelemassa, eipähän ollut
+silläkään sen tärkimpää tehtävää."
+
+Eihän niihin kukaan ollut koskenutkaan koko suitsiin, aivan olivat
+Matin omilla jälillä, mutta sitäkös se Matti jouti muistelemaan! Repi
+ja nyhti, kunnes senverran sai selville, että ylettyivät ajettaviksi,
+nakkasi turkkireuhkansa kuorman päälle ja kömpi itse jälestä.
+
+"Joutaapa noita matkalla selvittelemään! Soo, musta, eläpä jää
+ruunasta! No mitä se siinä jutamoipi, ke, ke!" Ja niin lähti mustakin
+juosta reputtelemaan saunantauspellon poikki toisten jälkeen, joita ei
+enää näkynytkään vesakkojen takaa.
+
+Autioksi jäi Härmänmäki pariksi päiväksi. Pikku Junnukin oli kelkalla
+naapuriin siksi aikaa taljattu ruotiämmän hoidettavaksi, niin ett'ei
+koko taloon jäänyt muita kuin kotielukat, joita ämmä oli luvannut
+ruokkia markkinaisten luvasta.
+
+
+
+
+II.
+
+
+Yhtenä muurahaispesänä kuhisi levoton ihmislauma torilla ja sieltä
+katuja pitkin tungeskeli. Kolmasti vuodessa ne vain olivatkin näin
+ahtaat nämä Kajaanin kaupungin kivettömät kadut: kevät- ja
+syysmarkkinoiden aikana ja Perttulina. Mahtui niillä sillä välin
+useampikin rentona rinnatusten käymään ... vaikka olisi vaunuparillakin
+ajanut, niin ei ihmiset tiellä olleet!...
+
+Mutta markkinathan ne nyt olivatkin, kevätmarkkinat. Syysmarkkinat ne
+eivät milloinkaan keväisten veroiset olleet ... eivät hetikään,
+ihmisillä kun näet on kelirikko ja muu syksyllä esteenä. Vaan tuli
+niitä kumminkin ... ei ne rospuutastakaan huolineet, kun oikein mieli
+teki ... Ja keliäpä se ei markkinoille lie mieli tehnyt ... varsinkin
+nuoremmilla. Niiden sinne päästä piti, vaikka nelinkontin ... ei
+auttanut, mutta harvoin sinne oikein asiata oli. Meni häntä, kun
+muutkin menivät, ja olihan tuo aina sitten lysti muistella, mitä oli
+nähnyt ja kuullut ... ainahan siellä näkemistä ja kuulemista!
+
+Siellä sitä paraasta päästä torin poikki menevällä kompotti-kujalla
+kuleskeltiin ja molemmin puolin tavaroita katsasteltiin, että jokohan
+mieluista sattuisi... Teerevänä siinä maalaispojat, punaletkaiset
+piiput suussa ja narisevissa anturasaappaissaan keputtelivat ja
+kaulahuivin kauppaa Oululaisten narikka-akkain kanssa hieroivat. Se oli
+semmoinen tapa valtaan päässyt, että kaulahuivi se nyt ainakin piti
+markkinoilta saada, tuommoinen punaisenkirjava kaulahuivi, jos ei muuta
+mitään ... ja pulskaltahan se toki näyttikin, kun narusaappaissa ja
+punaletkapiippu suussa astella keikutteli ja uuden kaulahuivin päät
+vilkkuivat miehen kupeilta eli takin edustan alta...
+
+Nähtiin siellä kaupunkilaisneitsykin saali hartioilla teputtelevan ...
+ja näppäröiltä ne näyttävät kaupungin tytöt maalaisten silmissä. Ei se
+niin itse ihminen ... samanahan se ihminen pysyy ... mutta se käynnin
+tyyli ja vaatetus, se se erotuksen teki. Katsohan vain tuota
+kaularusettiakin, kuinka se täytinen on sen istumaan saanut ... ja
+entäs rintaneulat ja muut ... että oikein silmälautoja kutkutti...
+
+Ei luulisi tuollakaan möhömahaisella patruunilla ostoksia olevan,
+koskahan niin kylmäverisenä torin poikki kulkee ... mutta asiansa ne
+mahtaa olla hänelläkin ... hevoskaupat eli muut ... eipähän ilman tänne
+hänkään!... Ja hänen jälessään jo tulee tuo laiha herra lihavine
+rouvantylleröineen. Kultasepän kimaltelevain tavarain eteen pysähtyvät
+ja ruotsiksi tuumittelevat, että kyllähän siellä kotona olisi
+hopealusikkain tarvis ... ja tuo vanha totikannukin se on jo niin
+tummaksi käynyt, etteihän tuota enää juhlatiloissa ilkeä näyttääkään...
+Ja siinä kun sitten ovat aikansa keskenään tuumitelleet, niin jopahan
+herra alkaa rahakukkaroaan kaivella ... ja kaupat tehdäänkin!
+
+Tuolta ajaa kuhauttivat tulliportista jo Härmänmäkeläisetkin, mutta
+pian täytyy vauhti pysähdyttää, poliisi näet kepillään eteen asettuu ja
+isännän pakottaa hevosta taluttamaan. Nyreänä isäntä suitset
+Annamarille jättää, eikä muu auta kuin hevosta turvasta taluttamaan
+ruveta tungeskelevan väkijoukon läpi. Taluttaessaan isäntä kuitenkin
+aina vähän väliä aisaa vatvauttaa, sitä, jossa kello on, jotta se
+äänessä pysyisi. Jo päästään torin keskelle, siitä pitäisi kääntyä
+vasemmalle Aatin Aatiin kortteeria kysymään.
+
+Mutta vaikea oli pääsy. Ihan pakaten ovat kadut hevosta, tavaraa ja
+ihmisiä täynnä ... ja tori, niin että pukkimalla täytyy kulkea. Tuossa
+patojen kauppias jalkojaan nostellen patojansa sauvallaan kumahuttelee:
+"ostakaapa muuripata, isäntä, ehy on ja kirkasääninen, kuin Paltamon
+kirkon kello."
+
+"Täällä se sentään kirkasäänisempi on", sanoi kulkusten kauppias, joka
+kaulan ympäri olevan nuoran oli kulkusia täyteen ahtanut ja
+kävellessään myötäänsä helisteli. "No, isäntä, eikös tehdä kulkusen
+kauppa, sietäisippä se tuommoinen hevonen jo helyjäkin."
+
+Mieli teki Härmänmäen isännän pysäyttämään ja katselemaan, mutta eihän
+siinä pysähtelemään ollut rupeamista.
+
+"Pois tieltä, ukko, kun elää tahtonet!" kiljasi muudan humalainen, joka
+mielellään olisi toki torin poikki hölkällä laskenut.
+
+"So, so vähemmällä siinä, ei tässä laukkuuttaa saakkaan, tiedäppäs se,
+poika!"
+
+"Miks'ei kuin kyllä saapi!" (laulaa) "Ja hullusti kävi, sanoi Hallin
+Janne, tuo viimeinen markkinareissu" -- --
+
+"Vaihda hevosia, Härmänmäkeläinen, saat tuosta ruunan, jok'on nöyrä
+ja noukela kuin evankeeliumi, ja hyvä juoksulleen kuin lintu
+lennolleen." -- --
+
+"Saattaapa hyvä olla, vaan ei se ole kehnoimpia mullakaan ... kyllä sen
+perässä aura kulkee ja pian sillä taival katkiaa..."
+
+"No vaihda sitten, Heikki, lempoako tässä ... lyö puolisataa väliin,
+niin tuoss' on hevonen!..."
+
+"No elähän nyt läkäytä, ensin pitää akkaväki kortteeriin viedä ja
+hintteilleen sija saada, vaan lähdeppäs tuonne Aatin Aatiin, niin
+tuumitellaan ... jos hyvinkin sovittaisiin ... mutta satua kai se se
+on, että sinä multa päällisiä tahdot ... tuommoisella vasikalla!"
+
+"Vai vasikalla! Jeekulikos täll' on vikana ... jos rekeen istut ja minä
+vähän takaisille räppään, niin saat nähdä, että siltä kyllä jalat
+löytyy ... et siinä istukkaan kuin eillistä päivää odottamassa.
+
+"Eläkä joutavia siinä, Matti, vaan kun tahtonet, niin tule Aatiin
+tuumittelemaan..."
+
+"Tulen kyllä... Ke, ke ruuna! Näethän sen, että sill' onkin vähän niin
+kuin irtanainen lähtö ja repäsevä meininki tuolla mun hevosellani..."
+
+Ja perään käänsi mies hevosensa, antoi käydä Härmänmäkeläisten jälkeen.
+Mutta humalapäissään ei tullut ajatelleeksi kuuliko kukaan hänen
+puhettaan, vaan reen laidalla istuallaan huojahteli ja ääneensä yhä
+ruunaansa kiitteli.
+
+"-- -- Niinhän se sanoi Tuovilankin Taavetti, ettei se käynnissä eelle
+päästä ... ei ketään, vaikka juutas olkoon. Eihän se mitenkään
+tuommoisessa maalimattomassa ajossa ... enempätänsä jaksa, mutta
+lähdetäänpäs kipperä-ajoon, niin siinä se hevonen nähdään -- -- --
+Olipahan täytynyt kuvernöörinkin tässä tuonoin kysyä siltavoudilta,
+että kenen syöttiläs se on tuo, joka kävellä helkyttelee, niin että
+sapso laulaa... Niin oli kysynyt kuvernööri ... ja siltavouti oli
+sanonut, että sen se on Aholan Matin ... ja mun se on, vaikka paikalla
+kankaalla lyön..."
+
+       *       *       *       *       *
+
+Täynnä oli Aatin Aatin kartano. Hevonen hevosen vieressä seisoi siinä
+riisuttuna ja reestään heiniä narskutteli ... ja miehiä ja akkoja
+ympäri pihaa, mikä rinkilän palanen suussa, mikä viinalekkeri
+kainalossa tai potelli kädessä. Portin korvassa kolme miestä kellon
+kauppaa hieroi ja sisuksia katseli ... kovaa ääntä pitivät ja
+vuorotellen puteliin suusta ryyppäsivät. Härmänmäen Lippa siinä
+vieressä seisoi ja aina yhtä mukaansa kärttää koetti, vaan ei tahtonut
+onnistua.
+
+"No, Kalle, tule nyt, niin lähdetään niitä lankoja ostamaan...", yritti
+Lippa taas.
+
+"Hääh? Mitä se siinä? Mene melkeesi lankojasi katselemaan ...
+vietävääkös minä sun langoistasi...", äyväsi Kalle, Rantalan Kalle,
+vastaan. Hän se oli, jonka Lippa nyt oli yhyttänyt ja toisista erotella
+koetti, että saisi puhua vähän niistä yhteisistä asioista.
+
+Mutta niistähän se Kalle juuri ei milläänkään ollut... Ei tahtonut
+Lipasta tietääkään, kunhan olisi sormuksensa pois saanut ja
+pintelikellonsa...
+
+"Me lähdemme isosta Parkista jauhoja kysymään ... mene sinä nyt, Kalle,
+morsiamesi kanssa."
+
+Ja niin lähtivät miehet ja jättivät Kallen siihen, ihan Lipan kynsiin.
+
+"Morsiamesi? Sinäkö mun morsiameni?..." kysäsi Kalle tuimasti Lippaan
+kääntyen.
+
+"Ka, mikäpähän minä sitten lienen ... pitäisipä tuo vain sinunkin
+tietää... Täss' on vielä sormessani sormuksesikin, jonka
+Maarian-lauantaina annoit ... ja hyvinpähän silloin koreasti puhuit...
+
+"Humalassa lien ollut..."
+
+"Vai humalassa!... Selvempi toki olit kuin nyt, ihan selvä ... sen
+voipi emäntäkin todistaa... Vai humalassa, katsohan ruojaa vain!...
+
+"No humalassa minä silloin olen ollut, kun sinun lienen naida
+aikonut... Kyllä saat antaa sen sormuksen pois ... ja kellon myös ...
+ei siitä kuitenkaan mitään tule, ei..."
+
+"Vai pois ottaisit nyt, sen mokoma!... Kun min' olen kellosepällekin
+korjuupalkkaa viisi markkaa maksanut, niin nyt pitäisi pois antaa... Et
+näppää kelloa, vaikka kössi olkoon, et ... etkä saa sormustakaan niin
+hevillä... Vai nyt inttää humalassa olleensa, sen..."
+
+Ja itkemään ratkesi Lippa rukka, niin kävi hänelle sydämmelle
+tuommoinen uskottomuus. Ei kyllä oikein ääneensä itkeä ilennyt, että
+muut olisivat kuulleet, mutta nyyhkytti hartaasti ja nuttansa hialla
+vesiä poskilta pyyhki.
+
+"Eläkä tillitä siinä, kun ihmisiä joka paikassa ympärillä kuhisee... Ei
+se itkemällä parane kuitenkaan, ei... Kun minä kerran sanon, ett'ei
+siitä mitään tule, niin ei siitä tule, usko se yhdellä sanonnalla,
+Lippa!... Anna vain tänne se sormus ... kun tahtonet kellon pitää niin
+pidä ... no!" tiuvasi Kalle.
+
+Vaan nytpä kerkesi jo Lippakin kauhtua. Hetkessä silmänsä kuivasi ja
+vihaisimman muotonsa päällensä otti. Ja nyt se olikin Kallen vuoro
+kuunnella ja pelon alla pysytellä.
+
+"Vai sillä keinoin sinä tässä rupeat komentelemaan... Olisit ehkä
+hyvällä koettanut, niin ei tuota tiedä, mihin olisi taivuttu... Vaan
+luuletkohan minua niin iiriksesi narraavasi ja komentelevasi?
+Oeheei!... Saatetaan sitä juuri kävästä käräjätuvassakin, jos niikseen
+tulee ... ja siellä se nähdään eikö enää lupauksella olekkaan mahtia
+mitään vai kaikenlainenko narruu passannee..."
+
+ja Lippa puisteli äkisti heinän korret nuttansa päältä ja lähtemään
+valmistausi.
+
+"Paikalla lähden lautamiehen luokse ... täälläpä tuo näkyi olevan
+markkinoilla... Saat tämmingin jo ihan tänä päivänä ja kohtapa nuo ovat
+kevätkäräjätkin!... Sittenpähän lie ilmoinen kumma, jos ei oikeutta
+saatane..."
+
+"Eipä sull' ole vieraitamiehiä, niin että kissallasikoon potkitat?..."
+
+"Vai ei... Kaisa ja Ruoti-Matti!... Mutta kyllähän se sitten nähdään,
+kun nyletään, onko vettä nahkan alla... Ihan tältä sijaltani lähden
+Röntyyn lautamiehen puheille..."
+
+Ja puheestaan Lippa yhä enemmän höynäysi ja kiivastui, niin että tuota
+pikaa Kallen jätti ja katua pitkin puittamaan lähti.
+
+Ällistyneenä tirtotti Rantalan Kalle menevän perään muutaman
+piipunpanoajan enkuin hänelle asian laita selvesikään. Tovin mietti hän
+ja jo vähän ajan päästä korvallistaankin kynsäsi ja ajattelevaisena
+tupakkisylen sylkäsi...
+
+"Ptui kehveli kuitenkin!... Kyllä se nyt piessa lautamiehen luokse
+puikasi, ei sillä herjalla ole aikaa ... kun vielä noin tulin jyrkkään
+tiuvanneeksi. Oli se ikävä asia se, kun silloin tulin hupsunneeksi ...
+eipä näkyisi pitävän, eipä näkyisi!... Mutta sitä kun oli jo
+ryypättykin ... tuossa sen nyt edestään löytää..."
+
+Ajatuksissaan astui Kalle portille päin.
+
+"... ja kun lie hänellä vieraatmiehetkin vielä..."
+
+Ylöspäin katua Lipan jälkeen asteli mietteissään yhä ja niin oli
+ärtyisäksi piltoutunut, että pitkäkseen oli töytätä Tuovilan Taavetin,
+kun tämä vastaan tullessaan olisi potellistaan ryypyille tarjonnut ja
+kellon vaihetukselle... "Ka, jopahan viimein Kallenkin tapaa, en ole
+nähnytkään koko päivänä! Terve, terve! No mitenkäs se on markkinaisten
+kanssa?"
+
+Rantalan Kalle, joka syvissä mietteissä pakkausi ja pujottelihe
+ihmisjoukon läpi Röntyyn päin, heräsi äkkiä mietteistään.
+
+Heidän kylän Reetastiina se oli, joka häntä niin ystävällisen tutusti
+puhutteli. Juuri sama tyttö, jonka vuoksi hän oli arvellut erkautua
+morsiamestaan. Olisi hän muuten hyvinkin ilahtunut yhtymisestä, mutta
+kovin oli nyt Härmänmäen Lipan uhkaus happameksi miehen mielen
+saattanut ... ei välittänyt edes Reetastiinastakaan!
+
+"Vai olisit sinä markkinaisia vailla? Mistähän hyvästä sulle niitä
+pitäisi mukamasti?..."
+
+"Ka, enpähän nyt tiedä hyväänsäkään ... kun et omasta hyvästä
+tahdostasi laittane", sanoi Reetastiina melkoisesti hämmästyneenä
+Kallen kummallisesti ärtyisästä vastauksesta.
+
+"Mull' ei ole hyvää tahtoa nyt ... niin pistelee vihakseni, että..."
+
+"No, mikä sulla nyt on?... Olet tainnut tapata kellon kaupoissa?..."
+
+"Enkä ole tapannut ..."
+
+"No mikä sull' on sitten hätänä?..."
+
+"Onpahan... Lippahan se on markkinoilla..."
+
+"Vai on ... no miks' et sin' ole morsiamesi luona!" sanoi Reetastiina
+ivallisesti ja katsoi Kalleen niin tuimasti, että tällä jo alkoi tuntua
+tukalalta olo.
+
+"Miksikäkö en ole?... Tiedät kait sen hyvin kyllä, ett'en minä välitä
+enää koko Lipasta ... vanha ihminenhän se jo on..."
+
+"Ka niin käy, nouda kihlas pois ja sano niin, että Lippa sinusta nähden
+saapi mennä mihin tahansa ... ei suinkaan siin' ole sen enempää, kun
+teitä ei ole vielä kuulutettukaan ..." toimitti Reetastiina tolkussaan.
+
+"Kyllähän se, jos se niin passaisi ... niin eihän siinä muuta olisi...
+Vaan, vaan siin' on pikkunen välipila tullut tehdyksi..." Kalle ei
+tahtonut suoraan sanoakaan eikä ilennyt Reetastiinaa silmiin katsoa ...
+hypitteli vain piippuansa kämmenellään. "Se tuota ... se tuntui
+meinaavan juutas ... tämmyyttää käräihin..."
+
+"Mitääh? Ei suinkaan se vain mahtane?... Ettäkö sin' olisit?... leikkiä
+tuo toki lienee..."
+
+"Ei ole leikkiäkään..."
+
+"Vaan onko sillä vieraatmiehetkin?"
+
+"Sanoohan tuo olevan ... peto hänen niin sentään tiennee, valeenko olis
+pannut ja ilmanko säikytellee..."
+
+"Vieraatmiehet ja kaikki!... Ja sin' olet minulle sillä keinoin
+valehdellut, ett' olit vähällä jo saada uskomaan... Ett'et sinä häpeä,
+Kalle! Ruokkoa jo toinen riitelee ja vielä ilkeät sitten, sen retkale,
+tulla toisia narraamaan ... ett'et jo häpeä..."
+
+Reetastiina tunsi itsensä syvimmässä sydämmessään loukatuksi.
+Vieraatmiehet ja kaikki! Ei suinkaan siinä sitten auttanut muu, kuin
+maksa pois ... ja kyllä kai sitä Kallenkin palkasta paljo maksetaan!...
+Ilkeää sitten vielä tulla muita tyttöjä ... kun tietää, ett' on
+vieraatmiehet ja muut, sen hävitön!
+
+"Ett'et todellakin häpeä, Kalle!..."
+
+"Taitaisihan tuo sietää hävetäkkin ... vaan kun se nyt on kerran tullut
+tehdyksi, niin..."
+
+"Niin mene Lippas luokse ja pysy siellä, eläkä tule poikamiessä
+riiailemaan!..."
+
+Niine puheineen lähti Reetastiina tiehensä ja siihen heitti Kallen
+Rönnyn portille seisomaan. Ei tuntuneet Rantalan Kallesta ollenkaan
+lystiltä nämä markkinat ... nyt oli Reetastiinakin silmittömäksi
+suuttunut ... ja Lippa äskettäin ... ja siihen tämmäykset ... ja
+ruokkoriidat tiedossa... Ei, kyllä tässä nyt pitäisi jotkut tuumat
+pitää ... eipä sitä ruokkoakaan mielellään rupeisi maksamaan
+semmoisesta palkasta ... ja siihenhän se kuitenkin päättyisi, kun se
+tuomarikin jo vanhastaan hänet tuntee. Mitähän jos ainakin olisi Lippa
+ottaa ja akottua ja oma mökki laittaa sinne pappilan takalomaille,
+josta se rouvasti jo lupaili maatilkkua. Ikäihminenkin se on Lippa,
+vaan ei tuo muudan vuosi taida haitata ... ja kuuluuhan sillä olevan
+rahojakin jonkun verran ... parisen sataa, kait se sanoi Härmänmäen
+isäntä, niin että jos olisi ainakin lyöttäytä yhdeksi!...
+
+"Pitääpä käydä katsomassa onkohan se vielä täällä ja kysästä pirtistä,
+jos se on yhyttänyt lautamiehen!... Ka kehnoa, tuossahan se nyt on!..."
+
+Lippa tuli juuri pirtistä eikä ensin huomannutkaan Kallea, vaan yritti
+sivu mennä.
+
+"No tuota ... taisit jo käydä lautamiehen puheilla...", sanoi Kalle,
+kun Lippa yritti sivuuttamaan.
+
+"Ka sinäkö siin' olet, Kalle! Kävin kyllä ja saat jo huomenna manuun,
+niin että hurahtaa ... vieraatmiehetkin ovat markkinoilla ja ne
+tämmyytän kanss'..."
+
+"Kuulehan, Lippa ... min' olen tässä vähän tuota tuumannut, että
+jos ... niinkuin passaisi, niin sovittaisiin..."
+
+"Enkä sovi, en ... käräissä mun käydä pitää..."
+
+"Niin vaan minä meinasin, että jospa minä kuitenkin ... mitäpä se
+parannee riitelylläkään ... ja ruokon maksuilla..."
+
+"Mitä sinä sitten oikein tarkoitat, Kalle?"
+
+Sydän jo Lipalla sykähti, kun luuli vähän ymmärtävänsä, minne päin
+tässä asiat kallistumaan rupesivat.
+
+"Niin minä vähän arvelen, että jos siitä kerran ruokon maksu tullee,
+niin yhdenpä se silloin tekee, jos taloksikin ruvetaan..."
+
+"Tottako se on sulla vai?..."
+
+"Ka miksi tuon ottanet ... totta se on olevinaan!..."
+
+"No voi hyvä Jumala sentään ... pussata mun pitää saada, kun tästä näin
+hyvällä selvittiin..."
+
+Ja Lippa lähättäysi Kallelle kaulaan niin rakkaasti, kuin morsian
+ikään. Vaan siitä ei Kalle kovinkaan hyvästynyt.
+
+"Ke, mitä tuossa joutavoipi, vanha ihminen ... keskellä kartanoa ...
+ihmisten ilmoissa ... kah, eläkä siinä ... pysyt kaiketi sinä omin
+varoisikin pystyssä..."
+
+Kallea hävetti, kun keskellä kartanoa ... markkinain aikana rupeaa
+kuvattelemaan, ikä-ihminen!
+
+"Pitihän minun toki halata ... niin tuntui lystiltä, kun hyvällä
+sovittiin...", sanoi Lippa, hänkin hiukan häpeissään tunteittensa
+kuohauksesta.
+
+"Vaan se tämminkihän se pitäisi sun käydä peruuttamassa..."
+
+"Ha, ha, haa!... ei siit' ole pelkoa ... ilman minä vain valehtelin,
+enhän minä lautamiestä tavannutkaan pirtissä...", nauroi Lippa vastaan.
+"Elä sitä pelkää, vaan lähdetään ja käydään markkinoita katsomassa ...
+kometiiassa, siellä oli Tuovilan Maijakin käynyt tanssata
+hölkäyttämässä semmoisen veivihanurin mukaan..."
+
+Lippa tarttui Kallea kädestä ja niin lähtivät käymään.
+
+"Vaan mull' ei ole kuin neljä markkaa rahaa ... ja kengäkset täytyy
+ostaa", vastusteli Kalle.
+
+"On mulla, vaikka käytäisiin panuraamaakin katsomassa ... ja sitä
+miekan syöjää..."
+
+Eikä auttanut vastustelu, mukaan piti lähteä Kallen ja pian katosivat
+molemmat ihmispyörteeseen. -- --
+
+       *       *       *       *       *
+
+"Mitäs se Lippa markkinoista tykkäsi?" huusi emäntä kotimatkalla
+Lipalle, joka jälkireessä Matin kanssa ajoi.
+
+"Olihan nuo ... vaan tyyriinä pitivät pumpulilankoja..."
+
+"Liusiako olisit ottanut?..."
+
+"Niin arvelin vähäisen, vaan kun ei helpottanut, niin enpä
+huolinutkaan..."
+
+"Elä sinä moiti, Lippa, markkinoitasi, hyvät sinä markkinat pidit, kun
+oikein ajattelet", nauroi Härmänmäen isäntä, joka oli saanut kuulla
+Lipan ja Kallen välisestä asiasta vähän.
+
+"Enpä heitä pahoin moitikkaan!..." tuumasi Lippakin.
+
+"Sitähän minäkin, ett'et sinä parempia ole pitänyt ennen koskaan!...
+Nyt saat laulaa sitä Ville Tolosen viisua, että 'Ensi kerran halasin
+paimentyttöä ja kontti oli hartioilla, Tilu rantantaa, Tilu rantantaa
+ja kontti oli hartioilla! Vaan nytpä minä tapasin oman kullan Kajaanin
+markkinoilla, Tilu rantantaa, Tilu rantantaa, Hei Kajaanin
+markkinoilla!...' Eikös niin Lippa?"
+
+"No, jospahan niinkin..."
+
+"Viisaspahan se oli Lippa, kun ei kotimieheksi jäänyt ... ei sitä häjyä
+olisi uskonut... Noo, ruuna, koetetaanpas nyt tämän vaihdokkaan tapoja
+... tokko sulta jalat löytyy, poika ... pysytteleppäs jälessä, Matti
+... ke, ke, mitä siinä mieluilet? No nyt tuo jo alkaa olla sinne päin
+... vielä vähän paremmasti ... ka sillä lailla!... Eläpä varasta
+takasillas ... rehti juoksu se olla pitää! Heeei, talon kohdalla!..."
+
+Yhtenä sateena lenteli tierapaakut uuden ruunan kavioista ja sinne
+tänne rytkähteli reslareki vierulla ja kaltoksi ajetulla
+markkinatiellä, kun isäntä yhä vain hevostaan kiirehti ja aina vähän
+väliä pistokkaalla kylkeä pitkin ropsautti.
+
+Koki Mattikin mustaa suitsista nyhtää ... vuorotellen oikeaa ja
+vasenta, niin että Musta päätänsä kahtaalle nakkeli, mutta lujasuinenko
+lie ollut vai eikö lie jaksanut, pitemmäksi ja pitemmäksi kävi vain yhä
+välimatka, vaikka musta laukata pylkkäsi, että reki hytkyvän tuntui.
+
+
+
+
+
+
+NERON TÄHTEET
+
+Kuvaus pääkaupungista.
+
+
+
+
+I.
+
+
+Tuossa hän taas istua käyrötti "Kappeli esplanaatin" soittopaviljongin
+kupeella tavallisella paikallaan. Ilma ei juuri ollut suotuisimpia ...
+hiljainen tihkusade vihmoi näet ehtimiseen taivaalta. Senpä tähden ei
+ihmisiäkään tänä iltana paljo näkynyt soittoa kuuntelemassa ja nekin,
+jotka tulivat, toimittausivat kiireen vilkkaan katon alle, tilasivat
+lasin lämmintä "tuutinkia", kuumennettua punssia tai muuta sellaista,
+että ollenkaan tarkenisivat. Eivätkä vielä siihenkään tyytyneet, vaan
+käskivät numerorintaisen viinurin tuoda jonkun noita tavallisia
+raanuja, joita Kappelissa istujat kolkolla säällä kääreivät sääriensä
+suojaksi.
+
+Mutta tuo pitkään ja kuluneeseen mustaan päällysnuttuun kääreytynyt
+olento se vain istui hyypeyksissään kovalla ja märällä penkillänsä.
+Soiton mukaan huojui hänen hinterä ruumiinsa edestakaisin ja
+irvottaviin kengän rajoihin tukittu jalkansa löi tarkkaan ja säntilleen
+tahtia soiton mukaan.
+
+Ja sikäli kuin kiihkeni sävelten kieli, sikäli kuin loitsivat torvet
+intoa ja tunteiden kuohahduksia kertoivat, sikäli vertyi tuo nyökkäävä
+ruumis ja elostuivat nuo laihat, kellertävät kasvot. Riipuksissa oleva
+pää kohosi vihdoin myöskin ja silloin vasta voi huomata hänen syvälle
+vaipuneet silmänsä.
+
+Olisittepa nähneet, kuinka kiihkeinä ne kimmeltivät syytäen säteitä
+mustista kuopistaan noiden sydenkarvaisten kulmien alta! Ne antoivat
+syrjäisenkin aavistaa, mikä intohimojen ahjo ja pyörre tuossa laihassa
+ryysyisessä olennossa alkuaan oli mahtanut olla ja mikä tuli siellä
+vieläkin leimusi.
+
+Vaan kun soitto taukosi, kyykähti hän taas entiseen asemaansa ikään
+kuin häveten äskeistä rohkeuttaan. Pää vaipui takaisin nuokuksiin ja
+sormet, jotka myöskin olivat äsken eloon virkistyneet, luihottivat taas
+pitkinä, laihoina, suonikkaina ja kuultavina kostuneella polvella. Ja
+kun hän toisinaan kätensä nosti ja sormillaan pitkää ja tuuhean mustaa
+tukkaansa harasi, näkyi röyhistyneen hian suusta laiha, suonikas ja
+karvainen käsivarsi.
+
+Näin hän siinä kytrötti iltakauden tihkusateessa ja syysvilussa
+tuntematta kumpaistakaan, kuten näytti.
+
+Ja kun soittajat illan tullen torvensa mustiin verhovaatteisiin
+peittivät, ja harmaita sarkaviittojansa tiivimpään kiinnittäen
+uneliaina lähtivät astumaan tiehensä ja iloitsivat loppuneesta
+päivätyöstä, silloin huokasi tuo yksinäinen, milt'eipä ainoa kuulija,
+niin syvään ja pitkään kuin olisi hän siten aikonut surunsa syys-illan
+sumuun kerrassaan puhaltaa.
+
+Ja sitten hänkin takkinsa liepeitä paremmin ympärilleen kokoili, työnsi
+laihat kellertävät kätensä vastakkaisiin hian suihin ja selkä kumarassa
+pitkillä harppauksilla poistumaan lähti.
+
+Kiireesti sivuutti hän vastaantulijoita ja kun puistokadun päähän
+pääsi, poikkesi siitä kaupungin laiteille vievälle poikkikadulle.
+Keskuskaupunkia hän oikein näytti pelkäävän, niin arasti ja pelokkaasti
+hän siellä liikkui, mutta mitä enemmän hän syrjään pääsi ja kaupungin
+laiteita läheni, sen kodistuneemmaksi hän näytti itsensä tuntevan ja
+varmistuvan olennossaan.
+
+Käynti ei enää ollut niin kuumeentapaista eikä askeleet niin rientäviä.
+Ajatuksiinsa vaipuneena hän kulki ja niissä elävän näytti.
+
+Rähinä ja viulun vingutus eräästä valaistusta huoneesta hänet äkkiä
+ulkomaailmaan palauttivat. Käyntinsä seisauttaen ja päänsä ikkunaan
+päin kallistaen hän tarkkaan kuunteli. Vaan hetkisen päästä jo päätänsä
+pudistellen kiiruhti matkaansa.
+
+"Huono tahti, huono tahti ... epäselvät äänet ... ja kelvoton soittaja
+... ensikertalainen tai dilettantti ... korvaa puuttuu ... ja
+musikaalista tunnetta..."
+
+Näin mutisi hän poiketessaan yhä likaisemmalle syrjäkadulle, jonka
+kivettömän ja mutaisen maaperän syksyinen sade oli liejuksi lioitellut
+ja liukkaaksi. Mutta siitä ei näkynyt huolivan miesparka, eteenpäin
+vain tarpoi, kunnes muutaman likaisen talon portista sisään pujahti.
+
+Pimeä ja liejuinen oli piha ... ihan hyllysi ja litisi jalkain alla. Ei
+olisi äkkinäinen täällä mihinkään osannutkaan, mutta kulkijalle
+näkyivät paikat olevan tuttuja. Suoraan hän tiensä matalalle ovelle
+ohjasi, jonka viereisestä ikkunasta valo punaisen verhon läpi himmeästi
+tunkeusi, ja ovelle kun pääsi, kolkutti pari kolme kertaa, että
+komahteli.
+
+"Kuka siellä!" ärähdettiin sisältä.
+
+"Onpahan muudan. Onko Matliinskalla viinaa pari ryyppyä ja joku
+leipäpala?" kysyi laiha mies sävyisästi.
+
+"Aina tuota lie sen verran, että Lindströmi lämpimän saa ... Vaan onko
+sitä rahaa?"
+
+"On ... on joku lantti ... päästäkäähän sisään, Matliinska ... minulla
+on kylmä, että hampaat lokattaa!" rukoili hän yhä.
+
+Ovi avattiin.
+
+"Päästänhän minä, kun rahaa lienee ... ja Lindströmin varsinkin, mutta
+sitten pitääkin Lindströmin soittaa se myrskylaulu, jota miesvainajani
+aina lauloi..."
+
+"Viuluni on siis vielä teidän hallussanne?..."
+
+"Missäpäs se muualla lie ... eihän tuo rema näy kellekään kelpaavan..."
+
+"Hyvä se, hyvä se ... ehkäpä kohta saankin niin paljo kokoon, että voin
+sen lunastaa", urahti viluinen miesparka ovesta livahtaessaan.
+
+"Haha-haha!" nauroi vanha ämmä ilkeästi, "niinhän se on Lindströmi jo
+sanonut senkin seitsemänkymmentä kertaa ... vaan ei noita vielä ole
+näkynyt ... ja saatanhan tuon pitää minäkin että välistä aina saan sen
+myrskylaulun kuulla, jota miesvainajani oli tapa laulaa!"
+
+Ovi narahti kiinni jälleen ja salpa solutettiin sisäpuolelta
+paikoilleen.
+
+Eikä viipynyt kauan ennenkuin tuolta matalasta töllykästä alkoi kuulua
+virkeä viulun ääni, joka iloisia laulun nuottia tapaili. Ja noihin
+soinnukkaisiin viulun säveliin yhtyi vanhan ämmän särähtelevä ja
+kaiuton ääni kuin särkyneen padan räminä heleän torven luihkuun.
+
+Lindströmi paran laihat ja viluiset sormet siellä jouhista rokaa
+hypähyttelivät ... viinaryyppynsä ja leipäpalansa korvaukseksi hän
+siellä ämmälle sitä "miesvainajan myrskylaulua" veteli!...
+
+       *       *       *       *       *
+
+Myöhään oli yö jo kulunut, ennenkuin viulun ääni töllissä taukosi. Taas
+siirrettiin syrjään telki, taas narahti ovi ja ulos tuli äskeinen
+kulkija, jonka perästä ovi entiseen tapaan sulettiin.
+
+"Kuulkaahan, Matliinska!"
+
+Lindströmi oli jo menossa, vaan vielä ovelle päin käännähti.
+
+"Hääh! sanoiko se Lindströmi mitä?" kuului ämmä sisältä kysyvän.
+
+"Niin, minä vain arvelin Matliinskalta pyytää, ettette möisi vielä sitä
+viulua ... ehkäpä minä sen piankin tässä lunastan, kunhan tienestiä
+saan..."
+
+"No noh, ei huolita myödä, kunhan Lindströmi aina käypi täällä sitä
+miesvainajani laulua soittamassa, niin..."
+
+"Kyllä, kyllä ... ja minä maksan siitä sitten enemmän kun muut,
+Matliinska..."
+
+"Hyvä, hyvä..."
+
+Sisäovetkin kuuluivat kiinni tupsahtavan ja pian sammui valokin
+punaisen verhon takaa tehden tuon pienen likaisen pihan, jos
+mahdollista, vielä entistä pimeämmäksi. Senkö lie ollut syy vai
+sateesta yhä liettyneemmän maaperän taikka ehkä Matliinskan
+viinaryyppyjen, että Lindströmi nyt tuntui seisovan paljo
+epävakaisemmilla perusteilla kuin tänne tullessaan.
+
+Pimeälle kadulle päästyään, jolta ainoakin lyhty jo oli sammutettu,
+kupsahti hän tuon tuostakin kämmeniensä varaan, vaikka hyvin koettikin
+seinän vieruksilla pysytellä ja seinuksista varailla.
+
+Pitkä matka hänellä sentään ei ollut ... muudan Antipoffin kuuluisia
+rakennuksia oli lähellä ja sinne päin hapuili tuo ryvettynyt
+miesparkakin kuin vaiston viemänä. Kotvasen kuitenkin sieti ponnistella
+ennenkuin talon avonaisen portin kohdalle pääsi, siitä ra'ollaan
+olevalle ovelle osausi ja vihdoin himmeästi valaistuun eteiseen katosi.
+
+
+
+
+II.
+
+
+Tämmöiseksi se oli Alvar Lindströmin elämä nyt käynyt. Jos joku noin
+pari kymmentä vuotta sitten olisi uskaltanut hänelle sanoa, että hän
+Antipoffissa vielä kerran yönsä viettää, niin olisi hän empimättä
+sanojaa vetänyt korvalle sillä mitalla, ett'ei vain olisi toista kertaa
+sitä uusimaan mieli tehnyt.
+
+Mutta niin se kuitenkin oli käynyt.
+
+Kun hän lapsena isänsä, kapellimestarin luona pianon ääressä istua
+näpötti ja pienillä, hennoilla sormillaan tangentteja näppäili ja
+toisen kappaleen toisensa perästä oppi, silloin ennustettiin hänestä
+suuria ja toivottiin mestaria. Ja ihmeellinen taipumus hänellä olikin
+soitantoon tuolla pienellä Alvarilla. Kun hän istui siinä
+soittokoneensa edessä hentona ja soitantoonsa vaipuneena, tumman
+tukkansa pitkät suortuvat vaaleille kasvoille valahtaneina ja suuret,
+miettiväiset silmät nuotteihin kiinnitettyinä, silloin katseli häntä
+todellakin kuin mitähän ihmelasta.
+
+Ja mikäli vuosia vieri, edistyi nuori Alvarkin taiteessansa. Koulussa
+hänellä ei tahtonut mitenkään edistyä, läksyt olivat hänestä niin tuiki
+vastenmielisiä. Laskento varsinkin ja mittausoppi, ne ne aivan olisivat
+hänet itsemurhaan saattaneet, ell'ei aina välissä olisi saanut pianon
+ääreen istahtaa ja Haydnin, Gluckin, Beethowenin ja rakkaan Kjerulfin
+sävellyksillä noita ilkeitä numeroita ja mittausopillisia kiukeroita
+mielestään haihdutella.
+
+Ja niin tarkoin ne silloin haihtuivatkin, että kun niihin taas piti
+käsiksi käydä, katsoa töllistelivät ne nuorta Alvaria niin oudostellen
+kuin eivät ikinä olisi yrittäneetkään tuttavuutta tekemään sen vähemmän
+vanhoja tuttuja olleet. Ja silloin se Alvar raukka itkemään puhkesi ja
+itki niin katkerasti, että äitikin itkemään heltyi ja isääkin arvelutti
+tokko hänestä ensinkään lukumieheksi oli.
+
+Aikansa kun oli tätä nähty ja kärsitty, tuskausi vanha kapellimestari
+tuohon alituiseen ruikutukseen ja otti poikansa koulusta pois.
+
+Ja nytkös ilon ja riemun päivät Alvarille koittivat! Sai istua pianon
+ääressä niin kau'an kuin tahtoi ja kun siihen kylläysi, sai isän
+kamarista hakea muutaman noita seinällä riippuvia sieviä viuluja ja
+isän opetuksella siihenkin harjoitella. Läksykirjansa hän paremmaksi
+vakuudeksi enimmäkseen vintille kantoi ja isoon arkkuun upotti, mutta
+laskentovihot ja mittausopin hän kaikessa hiljaisuudessa eräänä iltana
+vanhempain poissa ollessa kammarinsa uunissa poltti, ett'eivät suinkaan
+enää olisi ilkeillä tehtävillään häntä kiusaamassa!
+
+Kun isä sitten sesonkiaikana soittajaisia antoi tai muitten antamissa
+kävi, sai Alvarkin aina seurata muassa, sillä nyt oli isä ainakin
+huomannut, mihin poika kykeni ja halusi, ja hänen taipumustaan
+ohjaamaan ruvennut. Ja kesäisinä aikoina taas, kun isä soittokuntaansa
+ulkoisalla johti, Kaivopuistossa, Kapellissa tai jossakin muualla,
+silloin istui hän aina jossakin läheisyydessä ja tarkkaavana kuunteli.
+
+Näin hän kasvoi, kehittyi ja mieheksi varttui. Isänsä johtamassa
+soittokunnassa hän jo oli tehokkaana jäsenenä ja olipa itsekin jo
+säveltelemään yritellyt ja niistä useilta ihmettelyä ja kiitosta
+saanut.
+
+Mutta tähän hän ei tyytynyt. Hän halusi pois syntymäkaupungistaan,
+jonnekin ulkomaan soitanto-opistoon, jossa kyky nähtäisiin ja nero
+tunnustettaisiin. Ja kun hän tapasi nuoria kotimaahan palaavia
+taiteilijoita, ja heiltä kuuli kertomuksia ulkomailta, Pietarin ja
+Leipzigin konservatorioista, Rubinsteinistä, Scharvenkasta y.m.,
+silloin sädehtivät nuo mustat silmät tummain kulmien alta ja
+innostuksen tulta tupruivat. Isäänsä hän sitten kotiin tultuansa aina
+ahdisteli ja rukoilemalla rukoili, että päästää hänet jonnekin muualle
+oppimaan ... kyllä hän näyttäisi ansaitsevansa isän luottamuksen ... ja
+jonkun ajan kuluttua kuuluisana palaisi!
+
+Isä, joka itse oli tuollainen nuorra ollut ja suurella riidalla
+taipumustaan saanut seurata, myöntyikin vihdoin Alvarin pyyntöön.
+Pietariin hän pääsisi, siellä näet oli isällä tuttavia, joille hän voi
+suosittaa poikaansa. Mutta kauan ja vakavasti hän tätä neuvoi ja
+varoitteli suuren kaupungin viettelyksistä, ennenkuin lähtemään laski.
+Nuorella ja hyvännäköisellä (tässä tunsi Alvar punastuvansa) ja
+intohimoisella taiteilijan alulla oli niin paljo vaaroja vältettävänä
+tuollaisessa oudossa maailmassa, että tarvitsi ponnistella kynsin
+hampain pystyssä pysyäkseen. Vaan ehkäpä hänen halunsa soittoon oli
+niin suuri, että se kaikki voitti.
+
+Näin puheli tuo vanha kapellimestari poikaansa asemalle saattaessaan.
+Ja äiti seurasi mukana ja itkeä tihutteli tietämättä oikeastaan, minkä
+vuoksi. Sen hän vain tiesi, että erota täytyi rakkaasta pojastaan, ja
+siinä oli hänelle kylläksi. Ja kun asemakelloa kolmannesti soitettiin
+ja konduktööri alkoi katsastaa lähteviä olivatko jo junalla, silloin
+äiti parka oikein ääneen itkemään purskahti eikä pojastaan erota
+tahtonut. Hänestä tuntui kuin olisi hän nyt viimeisen kerran poikaansa
+syleillä saanut, sillä jos hän eläisikin, kun tämä palajaa, niin oli
+kai tuo iso maailma jo hänet vieroittanut ja toisellaiseksi tehnyt.
+
+Kimakasti juna viimeisen kerran vinkasi ... kolisten ja ratisten
+alkoivat rattaat eteenpäin pyöriä, ensin hiljempaa, sitten vinhemmin...
+Ihmiset koettivat ensin käytävää pitkin astellen seurata sitä ja vielä
+viimeisiä jäähyväissanoja vaihtaa, mutta kauan eivät sitäkään voineet
+tehdä ... jälelle jäivät kuin jäivätkin ... nenäliinojansa taskuistaan
+kaivoivat ja huiskuttaa alkoivat ja päällään nyökkäillä... Hetken
+sitäkin vain kesti ... pian eteni juna ... yhtenä rominana
+hietapenkerettä Töölön lahden poikki mennä huristi ja savua ilmaan
+tuprutti...
+
+Ja niin oli kaikki poissa. Poissa äskeiset tutut kasvot, poissa
+sukulaiset ja ystävät ... poissa kaikki. Juna katosi tuonne
+kalliohalkeaman ta'a ja sinne katosi Alvar Lindströmkin. Miettiväisenä
+ja surullisena asteli vanha kapellimestari nyyhkivän rouvansa kanssa
+kotiinsa päin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+"Kyllä pojalla on soitannollista taipumusta ja kykyä tarkka korva ja
+hieno musikaalinen tunne, mutta hänellä on liian paljo itseluottamusta,
+liian paljo, nähkääs..."
+
+Näin kirjoitti Alvar Lindströmistä jonkun ajan perästä vanhan
+kapellimestarin hyvä tuttava Pietarissa, jossa hän jo muutamia vuosia
+oli tämän johdolla opiskellut.
+
+"Ja sitä paitse", lisäsi hän vielä, "on hän peräti itsepäinen tuossa
+itseluottamuksessaan. Kun hänen tuonottain piti ensimmäisen kerran
+opettajiston edessä esiintyä, täytyi hänen välttämättä saada eräs
+vaikeimpia sonaatteja, sinä muistanet tuon Beethovenilaisen, jota
+silloinen opettajamme ei koskaan saanut mielikseen menemään ... tuosta
+hienon hienosta, melkeinpä kuulumattomasta pianissimosta niin
+taiteellisesti etenevä forte ja fortissimo ... se se nyt piti hänen
+saada muka. Ja tiesihän sen, ett'ei hän siinä niin onnistunut kuin
+monessa muussa hänelle sopivammassa kappaleessa olisi tehnyt. Tästä hän
+taas niin nyrpistyi, että uhkasi lähteä pois muihin opistoihin ja
+kaikellaista muuta joutavaa jaaritteli. Minä pelkään pojalta puuttuvan
+tarpeellista malttia ... ja ehkäpä on hän piennä liiallisella
+kiitoksella pilattu!...
+
+Vihdoin viimein on hän silmittömästi rakastunut erääsen laulajattareen
+täkäläisessä itaalialaisessa ooperassa, josta myöskään ei hyviä
+seuranne... Sanon näin sen vuoksi, että jo olen oppinut tuntemaan
+poikasi intohimoisen luonteen aivan tarkkaan... Hän antaupi niin
+täydelleen intohimonsa valtaan ... elää siinä joka hetki, ja jos hän
+nyt esim. näkee pettyvänsä, niin en vastaa siitä, mihin hän
+mahdollisesti ryhtyy..."
+
+Tällaista kirjoitteli vanha opettaja ja suurella huolella luettiin se
+kapellimestarin kotona ja pelolla odotettiin sattuisiko käymään niin
+kuin näissä ennusteltiin.
+
+Eikä tarvinnut hyvinkään kauan odottaa ennen kuin jo tuli kirje
+itseltään Alvarilta. Pitkä se ei ollut, mutta harvat sanat puhuivat sen
+enemmän:
+
+"Rakkaat vanhempani! Toiveissani, elämäni tarkoitusperässä ja
+rakkaudessani olen kurjasti pettynyt! Kaikki on mennyttä, kaikki,
+kaikki! Repaleisempaa miestä ei maa ole kantanut, henkisesti
+repaleisempaa ... ja ehkäpä pian ruumiillisestikin. Hyvästi vanhempani,
+kiitän kaikesta! Elkää surko sitä, joka ei kauan surra aio!... Taikka
+surkaa niinkuin olisin kuollut kymmenen vuotta sitten
+                                                pianon ääreen
+                                             piennä Alvarinanne."
+
+Ei odottanut vanha kapellimestari enää... Jo kauan hän oli aikonut
+matkustaa poikansa luo Pietariin, nyt hän sen päätti tehdä ja tekikin.
+Mutta myöhään oli se sittenkin. Poika oli kadonnut ... viulunsa vain
+oli mukaansa ottanut, muut tavaransa myönyt ... oli nähty humalapäisenä
+rehjastelevan ... siivotonna ja uhkamielisenä ... ja sitten ei missään
+... ei missään! Vanhalta tuttavaltaan hän sen vain kuuli, että hän
+taaskin, ensimmäistä kertaa julkisesti esiintyessään, oli erään
+vaikean, ainoastaan mestareita varten aiotun, Chopinin Nocturnen
+valinnut ja siitä noin keskinkertaisen kritiikin saanut, vaikka parasta
+toivoi. Tämä häneen jo syvästi koski ja kun samaan aikaan tuo
+laulajatar, hänen rakastettunsa, oli eräälle pohatalle naittunut, niin
+silloin oli malja täysi. Silloin oli hän opistolta kadonnut eikä
+hänestä sen enempää oltu kuultu ei nähty muuta kuin sittemmin joskus
+humalaisena kadulla rehjastelevan.
+
+Kyllä kuulustelutti ja etsitti vanha kapellimestari kadonnutta
+poikaansa, mutta turhaan raukesivat yritykset kaikki. Toisinaan tosin
+kerrottiin jossakin huonomaineisessa kapakassa, tai vieläkin
+pahemmassa, sellaisen mustatukkaisen, kalvakan ja laihan nuoren miehen
+liikkuneen; viulua soitellen oli hän aina sen verran rahoja saanut,
+että viinaa sai ja ruokaa siksi, että hengissä pysyi. Mutta kun
+tapailemaan mentiin, oli hän ammon jo kadonnut eikä kukaan tiennyt
+sanoa, mistä hän oli tullut ja minne mennyt.
+
+Pois täytyi heittää vihdoin kaikki hakuyritykset ja löydön toiveet.
+Surullisempana kuin koskaan istahti harmaapäinen kapellimestari
+Lindström Helsinkiin menevään junaan ja kyyneleet kiertyivät noista
+vakavista silmistä, kun hän poistuvan junan akkunasta hämärämmäksi ja
+epäselvemmäksi häipyvää laajaa talo-ryhmää, suurta mahtavaa Pietaria,
+silmäili.
+
+
+
+
+III.
+
+
+Ketteränä juoksentelee vahtimestari Yliopiston juhlasalin kaasulamppuja
+sytytellen ... ensin alempaa ovien luota, sitten ympäri huonetta,
+kunnes vihdoin akkunalta akkunalle hypellen peräseinälläkin olevat
+akkunoiden väliset torvet sytyttää. Vestibyylissä paraatiovella seisoo
+jo tuo tuttu vanhanpuoleinen pilettien myöjä kymmenkunnan myömättä
+jääneen 6 markan piletin kanssa; kaikki muut ovat näet jo aamupäivällä
+loppuun myödyt.
+
+Tuolla tulee jo konsertin antaja ... nopsana issikan kasaanilaisesta
+reestä hypähtää, maksaa ja rappusia kiiresti ylös juoksee.
+Vahtimestareilta hän yhtä ja toista kyselee ... saksansekaista ruotsia
+on puhuvinaan ... ja hetkisen viivähdettyään jo kelloonsa katsahtaa ja
+rientävin askelin oikealle kiitää salin viereiseen huoneesen pulskaa
+majavannahkaista turkkiansa heittämään.
+
+Ja sitten hän pianon ääreen juhlasaliin kiiruhtaa vielä kerran
+soittamaan vaikeampia ohjelmassa mainittuja kappaleita. Kirjavana
+sävelryhmänä helmeilee siinä Schumannin "Carneval" vuoroin leikkien
+vuoroin juhlallisesti leijaten ... ja Liszt'in neapelilaisen
+"Tarantellan" keikkuvan sävelleikin perästä alkaa yht'äkkiä
+Schubert-Liszt'in ikimuistettava "Erlkönig". Jos lie Goethe tässä
+lapsen tuskan, luonnon jylhyyden ja matkan kiitävän nopeuden
+mestarillisesti sanoissa kuvannut, niin yhä sydäntä vihlovampi on tuon
+pelkäävän pienokaisen soitannollinen valitus, joka kiihkenee,
+kiihkenee, kunnes vihdoin nääntyvään vaikerrukseen tukehtuu.
+
+Mutta jo rientää vahtimestari soitantoonsa vaipuneen taideniekan luo
+... ihmisiä alkaa jo tulla ... ensimmäiset jo päällysvaatteitansa
+eteisholvissa puistelevat, ulkona on näet lunta ruvennut pyryämään.
+Näin toimittaa nokkela vahtimestari ja unelmistaan äkkiä toipuen katoaa
+nuori mustatukkainen mies äskeiseen viereishuoneesen.
+
+Yhtenä helinänä kaikuu issikkain tiu'ut ja kulkuset, tuohon paraatioven
+rappusten eteen kun ajaa tuikasuttavat. Toinen toisensa perästä
+lennähtää siihen kuin pyssyn suusta ja niin vähitellen ja yksi
+kerrallaan hevosensa käännyttää ja astutellen poistuu. Turkkeihin ja
+kappoihin kääriytyneet ihmiset kiirehtivät niin pian kuin ehtivät katon
+alle ... puistelevat vestibyylissä vaatteitansa, jotka sitten oikealle
+ja vasemmalle menevien korridoorien nauloihin ripustelevat ... ja
+samassa touhussa saliin paraimpia paikkoja katselemaan rientävät.
+
+Jo ovat viimeisetkin kalliit piletit kuin siivillä viedyt ... jo
+täyttyvät salin lukuisat penkit ja lehteri-istuimet ... nojatuolit ja
+muutamat alimmaiset penkit vain enää tyhjänä ovat... Ei puutu enää
+monta minuuttia puoli kahdeksasta, jolloin konsertin tulee alkaa ...
+jännityksellä odottavat muutamat tuota sanomalehtein ylistämää nuorta
+neroa, sillä aikaa kuin toiset levollisina ja välinpitämättömän
+näköisinä teaatterikiikareilla ja lorgneteilla toisiansa tähystelevät.
+
+Jo keskeytyy tähystely ja hiljainen kuiske ... ovi aukeaa ja sisään
+astuu tuo äskeinen juhlapukuun puettu nuori taiteilija ... nopein
+askelin pianon ääreen rientää ... hätäisesti yleisölle kumartaa,
+ennenkuin sijalleen istahtaa. Yksinäisiä kätten taputuksia kuuluu
+sieltä täältä tervehdykseksi, mutta useimmat istuvat vain alallaan
+kylminä ja välinpitämättöminä kuin lautamiehet kihlakunnan
+oikeudessa -- -- --
+
+Kovat äänet eteisovelta häiritsevät äkkiä Schumannin hienoa
+"Träumerei'tä" ... oven luona seisova laiha, heikkohermoinen herra ei
+kärsi tuota enempää, vaan avaa oven ja hiljaa, mutta kiihkeästi
+ärähtää, että "mikä siellä?... eikö vahtimestari tee tehtävätään?..."
+
+Tehtävätään siellä tuo kunnon mies juuri olikin tekemässä ... takin
+kauluksesta ulos laahasi muuatta repaleista, viinalle haisevaa
+mustatukkaista miehen kutaletta, joka oli sisään koettanut pakkelehtaa.
+
+"Ilman pilettiäkö se rehvana?"
+
+"Ei olihan sillä muka piletti olevinaan ... että kyllähän se sen
+puolesta, mutta eihän sitä mikä tuommoista hampuusia ... humalaista ...
+voi päästää häiritsemään..."
+
+"Ei, potkikaa ulos se räihyämästä ja tietäkää olla hiljaa soiton
+kestäessä..."
+
+Äreä herra sulki oven ja vahtimestari työnsi viinalta haisevan miehen
+portaille ... tuuppasi häntä niskasta menemään ja eväiksi pari kertaa
+takalistolle potkasi, niin että mies raukka silmälleen lumeen tuikasi.
+
+"Sen lurjukset kuin alkavat käydä rohkeiksi ... eläpäs muuta kuin juo
+pääsi täyteen ja ala kontata ihmisten ristiksi konsertteihin... Ja
+mistä lie tuon piletinkin siepannut, mokoma, mutta annoin minä sille
+sentään siksi tuiman lähdön, ett'ei se taida heti ensi hetkessä
+takaisin pyrkiä..." puheli vahtimestari kumppalilleen ja mahtavana sekä
+hiukan läähättäen edes takaisin eteisholvissa käveli.
+
+Sadatellen ja tuhisten kampi ulos tuupattu mies kinoksen laidasta,
+ensin käsiensä varaan nousi ja siitä vähitellen jaloilleen toimesi.
+
+"Lemmon moukat ja sivistymättömät vietävät ... eivät tarvitse muuta
+kuin lukemaan ja kirjoittaa töhrimään oppivat ja saavat vahtimestarin
+kalunat takkinsa pieluksiin ... niin siitäkös kuin pörhistytään, ett'ei
+enää muut mitään... Lie tuota oltu ennenkin konserteissa ja sen verran
+tarkattu kuin muutkin ... sen verran kuin muutkin niin..."
+
+Miesparka lähti hoiperrellen astumaan Yliopiston portille, josta
+kartanolle livahti ja valaistuja konserttisalin akkunoita läheni.
+
+"Mutta kuunnella minun sitä kuitenkin täytyy saada ... nähnyt minä sen
+jo olen... On vähän minun näköiseni mies ... eli semmoinen kuin minä
+kymmeninen vuotta sitten olin ... samoin on hänelläkin pitkä musta
+tukka, laihat, kalvakot kasvot ja mustat silmät ... joita Luigiana niin
+ihaili... Luigiana vainaja!... minua hän kuitenkin rakasti ... ja
+kuinka hän hätkähti, kun Katariinan kirkon rappusilla minut repaleisena
+näki ... aivan pyörtyä oli ja paikalle vaipua, Luigiana raukka!...
+raukka oli hänkin ... jos minäkin!..."
+
+Lunta sataa tihutteli hiljalleen ... äänettömästi seinän viereen
+kyykähtäneen ja tarkasti kuuntelevan miehen harteille laskeusi ja
+lakkireuhkalle ... ja vetenä niskaan tihkusi. Mutta ei mies mitään
+siitä pitänyt ... lieneekö edes huomannutkaan, niin tarkkaavaisena hän
+kuunteli kartanollekin asti kuuluvaa soittoa.
+
+"Nyt, nyt se juuri soittaa Scarlattin 'Capricciota', jota minäkin
+silloin Luigianalle ... sujuvasti, sujuvasti menee ja tahdikkaasti ...
+en kaikkea erota, mutta sormien heitosta jo taidon tuntee ... se on
+kerrankin musiikkia!..."
+
+Ja ikään kuin arvostelun paremmaksi vakuudeksi kuului silloin ankara
+käsien taputtaminen ... pitkä ja harras mieltymyksen osoitus
+riemastuneen yleisön puolelta. Nuori taideniekka oli
+arvosteluhalukkaatkin voittanut... Ei enää istuttu kylminä
+tuomitsemassa ... jo nautittiin ... nautittiin, riemastuttiin ja
+ihastuttiin!
+
+Mutta ulkona hiljaisessa lumisateessakin nautittiin ja ihastuttiin...
+Siellä seisoi tarkkaavana yhä äskeinen mies ja kun joku viehättävä
+paikka tuli, joka ulos kuului, silloin oikaisihe laiha mies ja yhä
+tiivimmin seinään päin painausi. Ja näin hän iltakauden jaksoi tuossa
+asemassaan olla ... ei muistanut sadetta, ei mitään! Vasta kun
+viimeisen numeron, Liszt'in "Don-Juan-Fantasian" viehkeät,
+intohimoiset sävelet olivat haihtuneet ja yleisö vihdoinkin
+mieltymyksenosoituksissansa tyyntynyt ja poislähtöä tehdä alkanut,
+vasta sitten havausi miesparkakin elämään, ravisti enintä lunta
+päältänsä ja pitkin askelin poistui.
+
+Portille päästyään hän repaleisen kauhtanansa tiivimpään laihan
+ruumiinsa ympärille kiersi ja lakki-reuhkansa alemmaksi silmille
+painoi. Ja niin mennä harppi ajatuksissansa, että kun kadun poikki
+lähti tulemaan, oli konsertista palaavien issikalla ajajien tielle
+kepertyä ja hevosten jalkoihin jäädä.
+
+"Matliinskan luo minun nyt taas täytyy päästä ... kovinpa alkoi
+vilustamaan tuossa lumisateessa, hyi!... Jos minulla vain pianiino
+olisi, niin pian minä tuon yhden kappaleen oppisin ... se tunnustikin
+vähän tutulta... Mutta ehkäpä sen viulullakin sentään sinne päin
+saisi... Matliinskallahan se nyt on viulunikin ... kunhan se kehno ei
+vain sitä muille myödä kerkeisi ennen kuin minä ehdin rahoja saada ...
+piammiten kai minun täytyy saada kopioiduksi ne torvisoittokunnan
+nuotit ... ja ehkäpä minä jo niillä rahoilla viuluni voinkin lunastaa.
+Matliinskan luo minun nyt kuitenkin täytyy ... viinaryyppy nyt hyvää
+tekee ... niinpä tuo vilustaakin, että..."
+
+Merikadulle päin pyrki laiha mies ja pitkiä askelia kasoittuneissa
+lumikinoksissa harppaili. Tuolle valottomalle kadulle hän vihdoin
+poikkesikin ja pian Matliinskan pieneen pihaan hupeni ja sille ovelle
+kolkutti, jonka luona olevasta akkunasta valo tuon punaisen verhon läpi
+kuumotti.
+
+"Kuka siellä taas?"
+
+"Minähän se ... sattuuko Matliinskalla joku ryyppy olemaan kotoisalla,
+kovin rupesi vilustamaan?..."
+
+"Jasso Lindströmikö se siellä on ... ainahan minulla toki Linströmille
+asti..." ja Matliinska avasi oven.
+
+"Vieläkö se on minun viuluni täällä?..."
+
+"Missäpähän muuallakaan ... en tuota ole hyvin viitsinyt
+kaupoitellakaan ja tokkopa nuo tuosta huolisikaan. Ja kunhan Lindströmi
+aina käypi minulle sitä miesvainajani laulua soittamassa, niin
+saatanhan minä odottaa siksi, kunnes Lindströmi rahaa saapi..."
+
+"Hyvä, hyvä ... pian kai minä raittiusseuralta saankin ... ja sitten
+minä sen lunastan..."
+
+Vanha ämmä pärähti nauramaan.
+
+"Raittiusseuraltako?... Onko se Lindströmi mennyt raittiusseuraan?...
+Katsohan vain sitä vekkulia!... raittiusseuralta rahoja perii ja sitten
+Matliinskan luona viinaan juopi ... ei uskoisi sitä kälmiä!..."
+
+"En minä itse seuraan vielä kuulu ... vaikka tienestiä siltä olen
+saanut ... mutta parasta kait se olisi ... parasta olisi..." toimitti
+Alvar Lindström solahtaessaan ämmän lämpimään tölliin.
+
+Kerrankin se oli Lindström tänne pujahtanut sen jälkeen kuin
+syntymäkaupunkiinsa kurjana kulkulaissa palasi. Surkeaa elämää hän oli
+Pietarissakin viettänyt, mutta ei parannut se kotikaupungissakaan.
+Pelkkänä varjona hän ympäri kuleksi ja varsinkin soittopaikat vainusi
+ja siellä ulkopuolella kuunteli ja kuunteli, kunnes poliisi tai muu
+häntä käsivarteen tarttui ärjästen, että "mitä sinä ihmisten akkunain
+alla tollotat ... kursi jalkoihisi siitä paikalla!..."
+
+Mutta poliisitkin ne olivat vähitellen hänet hupsahtaneeksi olleet
+huomaavinaan ja peräti hiljaiseksi, niin ett'ei häntä enää hyvin
+epäiltykään, vaan annettiin jokseenkin häiritsemättä olla ja kuleksia.
+Kirjoitellen puhtaaksi asiapapereita entisille tuttavilleen, kopioiden
+nuotteja ja huonommissa kapakoissa soitellen hän ruoakseen tienasi ja
+särpimekseen viinaksi.
+
+Matliinskan luona hän silloin tavallisesti ryypyt otti, tämä kun oli
+hänen vanhempainsa luona palvellut ja Alvaria polvillaan ennen muinoin
+hypitellyt. Ja siellä hänen aina täytyi Matliinskalle soittaa sitä
+"myrskylaulua", jota Matliinskan miesvainajan, merimiehen, oli tapa
+laulella. Ja sitä siellä taas tänäkin iltana soitettiin ja vanha ämmä
+soiton jälkeen sitä laulaa koetti, vaikka se enemmän variksen ääneen
+vivahti kuin ihmis-lauluun.
+
+
+
+
+
+
+PEHKOS-JUSSI.
+
+Piirteitä elämästä.
+
+
+
+"Pehkos-Jussi! Pehkos-Jussi!" riemuitsivat pappilan lapset kapasten
+kilvalla akkunaan.
+
+"Mutta malttakaakin kerrankaan, lapset, ja antakaa vähämielisen
+miesparan olla rauhassa! Ettekö muista, mitä pappa sanoi, kuin viimeksi
+häntä kiusasitte? Jumala saattaa rangaistukseksi vielä teiltäkin järjen
+viedä, niin entäs sitte!" puheli pruustinna toruen kilhuimmillaan
+olevaa lapsilaumaansa.
+
+"Emmehän me mitään pahaa, mamma! Ilmanhan me vain leikillä vähän -- --"
+
+"Vai leikillä?... Mitäs leikkiä se semmoinenkin on, kun Janne tuonoin
+teki? Ei anneta ukkoparan kontinkaan olla rauhassa, vaan härnätään ja
+härnätään, kunnes Jussi kerkeää suuttua ... ja oma syynne, jos silloin
+saatte kintuillenne..."
+
+"Mekö kintuillemme?... Ei niistä mitään", sanoi Janne vilkkaasti, "onpa
+nuo kinttunsa ennenkin varottu!..."
+
+"Mitenkäs kävi Antille tässä keväällä, olisitpas tainnut liistakolla
+saada, jos renki Matti ei olisi hätään päässyt..."
+
+"Eipä se olisi tohtinut lyödä kuitenkaan ... se vain uhittelee ja
+aikoo", sanoi Antti, vaaleatukkainen pojan nulikka.
+
+"Ketäs se hullu pelkää ... elkäähän siihen luottako, vaan antakaa ukon
+olla ... ja joka konttiin ensiksi koskee, sille annan minä omasta
+kädestä luutavarpua", uhkasi vakavasti pruustinna lähtiessään
+kyökkikamariin piika Marilla kuteilla olevaa nelivartista kangasta
+katsomaan.
+
+Lapset sillä aikaa akkunassa porisivat ja vilkkaina kujalle katselivat,
+josta hiljalleen astua letusteli vanha, ryysyinen ukkorahjus kontti
+selässä ja sauva kädessä. Ei hän akkunassa olijoita näyttänyt
+huomaavankaan, alaspäin katsoi ja kepillään eteensä kopeloi kuin
+vähänäköinen olisi ollut. Selvänäköinen hän kuitenkin oli toki,
+Pehkos-Jussi, mutta varovaisuutta se häneltä sentään oli olevinaan.
+Olivat näet poikahurtat kerran vanhaan tehneet Pehkos-Jussille
+semmoisen tepposen, että syyspuhteella kujansuun poikki hänen eteensä
+nuoran pingoittivat ja saivatkin ilokseen nähdä, kuinka Jussi-parka
+heitti kuperkeikkaa konttineen maaperässä. Mutta siitä päivästä lähtein
+varustausikin Junnu tanakalla koivusauvalla, jota käytti niin hyvin
+maaperää tunnustellakseen kuin poikarakkia hosuakseen.
+
+Itsekseen höpöttäen ja kepillänsä kopeloiden pääsi ukko vihdoin
+kartanoportille, joka oli aivan pytingin akkunan luona siinä. Ei
+malttaneet pojat enää lasin läpi katsella, vaan toisen puolen
+aukasivat.
+
+"Hyvää päivää, Jussi!" huudettiin neljästä kurkusta yhteen kaikuun
+tulijaa vastaan, joka juuri oli akkunan alle ehtinyt.
+
+"Ke, ke, no! päivää", vastasi Junnukin äkkihuudossa säikähtäen.
+
+"Mistä se Jussi tulee?"
+
+"Tuoltapahan tulen ... tietythän ne ovat köyhän tiet!..."
+
+"Jussiko köyhä!... Kaikkia se vielä puhuu ... aivan tänne kuului,
+kuinka housunlakkarissa äskenkin rahat helkki ... ettekö kuulleet
+muutkin?..." kääntyi Janne toisiin.
+
+"Kuului kait se oloksikin", todistettiin.
+
+"Vai kuului!... Hyväpä se, hyväpä se ... aina sitä tähän taloon
+tullessa saapi noilta silmiään varoa ... rouvastin ollaan lapsia
+olevinaan, vaan köyhää sitä kyllä pilkata osataan..." nurisi ukko
+kääntyen kartanon poikki pirttiin päin.
+
+"Kuulkaahan, Jussi, Jussi hoooi!" huusi Janne perään.
+
+"Hääh!... mikä sillä nyt?..." murahti Jussi ja hieman päätään käänsi.
+
+"Tuollako kepillään se, Jussi, on ne lantit kopeloinut, jotka nyt niin
+iloisesti helkkää?... Eipähän se ole tyhjään mennyt tuo alituinen
+kopeloiminen ... ja sillähän se aina maahan päin katsookin, ett'eikö
+löytyisi jotakin..."
+
+"Niin sillähän se, sillähän se, sillähän se", matki ukko Jannea eikä
+sen enempää kuunnellut, vaan jatkoi matkaansa pirttiin päin ja
+itsekseen höpötti: "Tässä talossa sitä aina silmillä ollaan, vaikkahan
+on pappilakin olevinaan ... kakarat kun vallan päällä rouvastin poissa
+ollessa ... ei näy olevan nytkään kotona rouvasti ... säilyneekö noilta
+konttikaan sikiöiltä ... panen ma hänen tuohon pirtin porstuaan ...
+kuulenhan minä, jos romuta alkavat, kuulenhan minä ... niin, kuulenhan
+minä..."
+
+Ja siihen laski ukko konttinsa hartioiltaan porstuan nurkkaan ja
+pirttiin mennessään vielä jälkeensä vilkasi, ett'eihän ne vain juuttaat
+perässä jo hiivi. Vaan eivät ne vielä ainakaan hiipineet, akkunasta
+vielä kurkottivat ja huusivat, että "tanssippa, Jussi, mustilaista
+viiden pennin edestä tai naurappa ruotsiksi, niin saat ryypyn..."
+
+Tiesivätpä ne viksarit, mitä Pehkos-Jussin mieli teki ... hyvin
+tunsivat Junnun viinajanon ja kahvenkaipuun ja kaikki, niin että
+osasivat suuta pieksää, vaikk'eivät isojakaan olleet.
+
+Jo tuli prustinnakin kangastansa katsomasta.
+
+"No, lapset, mihinkäs se Pehkos-ukko katosi?... Pirttiinkö meni?..."
+
+"Pilttiin te meni ... ja tuuli kontti oli tillä ... ja ten pani
+polttuaan", toimitti pikku Liisu äitiinsä liittyen.
+
+"Vai niin, vai oli tillä tuuli konttikin", matki äiti kiepsahuttaen
+tytön syliinsä ja leikitellen hänen kellertävillä suortuvillaan. "Vai
+oli tillä kontti tillä ukolla, vai oli..."
+
+Ja helakasti täytyi Liisun nauraa äitin leikitellessä, ja
+kutkutellessa, milloin kainaloista, milloin niskasta ja milloin leuan
+alta.
+
+Eikä huomannutkaan äiti, että Janne ja Antti sillä aikaa akkunasta alas
+livahtivat ja Esterin ihan yksinään jättivät heidän peräänsä
+kuikistelemaan. Iloisesti hän vain jatkoi leikittelyään pikku Liisun
+kanssa, jonka heleä nauru häntä niin näytti miellyttävän.
+
+"Vai oli tillä kontti, ukolla ... tuuli kontti, mutta jot annetaan
+lenki Matin tehdä temmonen pieni, tievä kontti Liitulle, johon taapi
+maljoja poimia ... puolukoita titte tyktyllä Ettelin kanta... Niin
+entät titte, entät titte..." ja yhä kutkutteli äiti Liisuansa, niin
+että Liisu parka ihan oikosenaan äitin käsivarrella nauroi ja läkähtyä
+oli.
+
+"Otappa kiini, Jussi, otappa hiiri hännästä kiini!" kuului samassa
+ulkoa kimeä huuto.
+
+"Kyllä minä opetan teidät keleet mun konttiani kopeloimaan..." rönkäsi
+äreä ja vihainen ääni heti jälkeen.
+
+"No lyöppäs vain ... koetappas ... aha, kutti, aha, kutti!... Otappa
+kiini ... näytäppä lantit lakkaristasi. Junnu, näytäppä! Noo, koetappa
+löydä ... lyöpi kehno..."
+
+Samassa oli pruustinnakin avonaisessa akkunassa, sillä nyt hän vasta
+oli huomannut, että pojat olivatkin lipetissä.
+
+"Jussi sinä, lyöppäs vain ... hyi häpeä, kun vanha mies viitsii
+poikasia ahdistella ... hyi, ja tuommoisella kepakolla, jolla luut
+saattaisi poikki lyödä... Mitenkä se, Jussi, noin voipi tyhjästä
+suuttua?..." äyväsi pruustinna avonaisesta akkunasta kartanolle.
+
+Siellä oltiin jo parhaassa kahussa: Janne ja Antti juoksivat ympäri
+kartanoa, minkä käpälistä lähti, ja perässä potalsi Pehkos-Jussi
+sauvakko ojona oikeassa kädessä. Ruustinnan äänestä jahti kuitenkin
+taukosi ja Pehkos-Jussi kääntyi lääpästyneenä ja hämillään akkunaan
+päin; hiki tihkusi miesparan kasvoilta, turkkireuhka kun näet oli
+päällä ja kesäkuumassa oli juosta pitänyt.
+
+"Tyhjästä, sanoo ruustinna, kun ne eivät koskaan saata antaa mun
+kontilleni rauhaa ... mitä heill' on sen kanssa tekemistä", puolteli
+Jussi itseään ja karvalakin päästään otti osaksi tervehtiäkseen osaksi
+hikeä pyhkiäkseen.
+
+"Vai jo ne taas olivat kontissa käsinä, vaikka minä lupasin
+luudanvarvusta sille, joka ei anna Jussin kontin olla rauhassa... Vai
+niin, elkääpä menkö, pojat ... vai te pakoon kapasette, kun kysymys
+tulee..."
+
+Mutta pirtin solasta olivat pojatkin jo käpälämäkeen livahtaneet. Eipä
+sillä, että he mamman uhkauksia paljo pelkäsivät, mutta arvelivatpahan
+muuten, että joutaahan asia vähän vanheta.
+
+"Siinä sen ruustinna nyt näkee ... ei suinkaan se pakoon lähde, joka
+oikeassa lie ... eipähän Jussi lähde ... eipähän Jussi lähde",
+ylvästeli ukko vanha ja ikäänkuin iskeytyen kiini tuohon ajatukseensa
+toisteli vielä pari kertaa, "ett'eipähän Jussi lähde..."
+
+"Niin tahtoohan ne olla vähän vallattomia, mutta minkäs niille taitaa
+vaimoinen ihminen ... eikä ole rovastikaan kotona, että kurittaisi...
+Mistä päin se Jussi muuten nyt kuleksii ... kotikylältäkö vai?..."
+
+"Enpähän kuin tuolta kaupungista ... pormestari se siellä antoi mulle
+tämän takin..." tuumaili Jussi katsellen mielihyvillään reunallaan
+olevaa turkin kutaletta, kuten näytti.
+
+"Minkä?... tuonko turkin antoi?..." kysäsi ruustinna nauraen.
+
+"Eikä, kuin tämän alimmaisen..."
+
+Nyt koki Junnu repiä turkkireuhkaansa avonaisemmaksi ja saikin vihdoin
+vanhan ruskean haaratakin hännykset käsiinsä. "Tämänhän se antoi,
+pormestari ... jopa tämän..."
+
+"Hyvä mieshän se taitaa olla pormestari ... kiittävät sitä muutkin..."
+
+"Hyvä kait mulle on ollut ... antoi tässä tuonottainkin tupakin periä
+rakkokukkaron täyteen ... ja lantilla käski vielä ryypytkin käydä
+ottamassa..."
+
+"Katsohan vain!... Mitä se Jussikin ryypyillä ... ei toki pilaisi noin
+vanhan miehen..."
+
+"Hyvääpä tuo on vanhallekin ... särpimestä se köyhälle käypi... Ja
+sanoi olevan hänen nimipäivänsä silloin..."
+
+"Ohoo, no sittenhän tuo... Onkos se Jussi syönyt einettäänkään ...
+tuonko minä kalaa ja leipää ja piimän sintua..." kysyi ruustinna
+ystävällisesti.
+
+"Antoihan ne mulle vallesmannissa vähän ... mutta eihän se lisä
+pahaa -- -- --"
+
+"Muualle kuin selkään", kiljasi Janne samassa ukon selän takana ja
+säkäsi raparperin putkella housujen taustalle, ennenkuin
+kyökkirappusille livahti turvapaikkaan.
+
+"No lemps -- --! Nuo ne ovat joka paikassa ... tuossahan sen nyt
+ruustinna omin silmin näkee", tiuskasi Junnu katsoen karsaasti Anttiin,
+joka myöskin nurkkajuuresta pujahti ja portaille potalsi. "Tuossahan
+sen nyt ruustinna itse näkee..."
+
+Mutta ei sitä ruustinna nähnytkään, hän oli näet jo ehtinyt mennä
+hakemaan lupaamiansa ruoka-aineksia ukolle, joten koko tepponen kävi
+iltikseen. Pian oli ruustinna kuitenkin rappusilla sintutoopi toisessa
+ja silakoita leipäpuoliskon päällä toisessa kädessä.
+
+"Täällä olisi Jussille vähän ruuan tapaista ... tulkaapahan ottamaan",
+sanoi hän huomaamatta poikia toisella puolen ovea.
+
+Jussi astua töpösteli rappusten eteen ja hommausi juuri ottamaan
+vastaan antimia kun Janne piilostansa pistihe esiin.
+
+"Mamma, pyytäkää te Jussia ensin tanssimaan mustilaista ... pyytäkää
+mamma!... tanssikaahan, Jussi, ensin mustilaista, niin sitte saatte..."
+toimitti hän.
+
+"Ole vaiti sinä, karkulainen, vai tänne sinä olet jo piilottunut..."
+
+"Muttilaitta, mamma, muttilaitta..." pyyteli pikku Liisukin nykkien
+mammaansa hameen kupeesta.
+
+"Vai muttilaitta te tinäkin tahdot, no jos Jussi tahtoo tehdä tälle
+pikku Liisulle mieliksi ja tanssii mustilaista, niin käyn minä
+lantinkin noutamassa ... eli käyppäshän sinä Liisu siitä mamman
+kirjoituspöydältä kymmenen penniä, niin olet hyvä lapsi."
+
+Pikku Liisu jo mennä haiveloi äidin asialle, kynnykset ne kyllä
+yrittelivät aina vastukseksi heittäytyä, vaan niistä kun pääsi, niin
+sitten se paremminkin sujui. Kaukaista ei viipynytkään ennenkuin jo
+tulla kupitti lantti kourassa ja viimeisen kynnyksen pärjättyään huusi:
+"mamma, tättä te on!"
+
+"Kiitoksia, hyvä lapsi, kiitoksia! No jos Jussi nyt tanssii, niin Liisu
+antaa lantin..."
+
+Jussi katsasteli vähän epäileväisesti Janneen ja Anttiin, joihin
+kumpaiseenkin hänellä oli kehnonlainen silmä. Sitten hän kohautti
+housujaan vähän ylemmäksi ja alkoi laulaa jonkunlaista kuivaa nuottia,
+johon muka oli mustilaiskieliset sanatkin: "Apas peiliposki tukka
+kieroo, Entos sarna sokka vieroo j.n.e."
+
+Ja sitä laulaessaan hän uneliaasti ja veltosti ruumistaan hetkutteli ja
+vanhoja kenkärajojaan nakkeli ja yhteen kopsautteli. Eivät malttaneet
+pojat totisina tuota kauan katsoa. Pian purskahti Janne
+hillitsemättömään nauruun ja Antti jälkeen. Ja pikku Liisu se oikein
+hyppi ilosta mamman ympärillä ja kättään huiskuttaen huusi:
+"muttilaitta! muttilaitta!"
+
+"No jo nyt piisaa, Jussi, tuoss' on ruokasi portailla ja sinä, Liisu,
+annappashan se lantti ukolle!" puheli ruustinna, joka väkisellä oli
+koettanut nauruansa pidättää.
+
+Pikku Liisu astui muutaman portaan alemmaksi, mutta suuremmaksi
+vakuudeksi kuitenkin mamman hameesta toisella kädellään piti, kun
+toisella lanttia Pehkos-Jussille ojensi.
+
+"Tättä tulle!"
+
+"Hyvä röökinä, kaunis röökinä, nalli röökinä, suuri kiitos, paljo
+kiitoksia", kiitteli ja kosteli Jussi tavoitellen lanttia ja pistäen
+sen housuntaskuunsa, jonne pudotessa se kilahti muihin koviin
+esineihin.
+
+"Onpahan sillä Jussilla lakkarit rahoja täynnä, kuulihan mammakin, kun
+kilahti, kuulittehan", kyseli kiivaasti äidiltään Janne.
+
+"Eihän se Jussi todella taida ollakkaan niin köyhä ... ne hokevat
+Jussin säästelevän kontin pohjalle", nauroi ruustinnakin.
+
+"Minunko?... Konttiniko pohjalle?... Elkää ruustinna uskoko juoruja ...
+ilman maailman juoruja ... ilman juoruja..."
+
+"Lienevätkö nuo niin aivan juorujakaan ... sanotaanhan, ett'ei savua
+tuletta tule..."
+
+"Niin, ja näytäppä lakkarisi, Jussi, eipähän uskalla näyttää
+lakkareitaan", ivaili Janne.
+
+"No hennon kait minä nämä juuri näyttääkin", tiuskasi Jussi viimein,
+sillä tuota syytöstä hän ei koskaan ennenkään ollut sietänyt muiltakaan
+saati sitten itseltään ruustinnalta. Eiväthän ne enää antaisi mitään,
+jos siihen luuloon pääsisivät, että hänellä rahoja tallessa oli, tuumi
+Jussi työntäen kätensä housuntaskuihin ja alkaen niitä nurin vääntää.
+
+Mutta nytkös pojille lysti tuli! Ennestään he jo korvakuulolta tunsivat
+tämän historian ja vastahan se oli Mattilan Ranssu heille kertonut,
+kuinka Jussi heillä lakkarinsa tyhjensi ja niistä säkillisen tavaroita
+kaivoi. Se se nyt poikia miellytti, kun itse saivat omin silmin sen
+nähdä ja kuta etemmäksi Jussi tyhjennystyössään edistyi, sitä enemmän
+heitä nauratti.
+
+Ja olikin siinä moskaa! Porsliinin palasia, nahkatilkkuja, nappeja,
+nuoran säikeitä, leipäkyrsiä, vaateriepuja, joku mustaksi pinttynyt
+sokerimurunen, pari silakan päätä y.m. sekä lopuksi pari kolme
+viisipennistä. Kaiken tämän rikkautensa tyhjensi ukko portaille
+naurusta pakahtumaisillaan olevien poikasten eteen ja täytyipä
+ruustinnankin vähäisen nauraa pihauttaa, kun silakan päät sieltä pudota
+tupsahtivat.
+
+"No uskotaan jo, ei kiusata enää, korjatkaa omanne takaisin, Jussi,
+mutta mitä te silakan päilläkin teette?" nauroi ruustinna.
+
+"Kuka sen tietää, milloin hiukamaan sattuisi eikä satu suolaista
+olemaankaan ...  ei ne ole köyhällä kaikki niin äärestä otettavissa..."
+Ukko tukki jo aika kyytiä tavaroitaan takaisin taskuihinsa.
+
+"Näitte kait sen nyt ruustinna, että ne on ilman juorupuheita ... eihän
+niitä mistä meikäläisillä kertymään jouda, jos jonkun lantin saapikin
+... ei toki ... köyhä on köyhä... Uskoohan sen nyt ruustinnakin?..."
+
+"Uskon, uskon ... ilman taitavat vain juoruta... No menkää nyt pirttiin
+syömään ... tuokaa sitten astia pois!"
+
+Niin lähti ruustinna pikku Liisun kanssa sisälle ja Jussikin, joka oli
+taskunsa entiseen kuntoonsa saanut, otti nyt ruoka-ainekset käteensä ja
+alkoi pirttiin astua. Porstuaan tullessaan sovitti toopin ja
+leipäpuoliskon toiseen käteen ja toisella konttinsa viileikkeistä
+pirttiin laahasi.
+
+"Parasta taitaa olla, että viepi omansa perässään ... ei niiltä
+ruojilta ne säily kumminkaan ... niin, kutti, töllöttäkää siellä nyt,
+sen urvelot!..." lisäsi hän vielä silmätessään taaksensa portaille
+päin.
+
+Niin meni pojilta se lysti tällä kertaa, kun Junnu korjasi konttinsa
+mennessään. Mutta eivät he siitä vielä nolostuneet. Päättivät kuin
+päättivätkin vielä naurattavansa ukkoa ruotsiksi ja laulattavansa
+"Aatamia". Vaan millä keinoin? Rahaa heillä ei ollut ja ruokaa oli
+Jussi saanut. Viinalla ja kahvella hänet myöskin olisi taivuttanut
+siihen, mutta niidenkin haltija oli mamma.
+
+"Käyppäs sinä, Antti, katso onko piipunperiä papan porolootassa",
+kehoitteli Janne veljeään, "minä pidän sillä aikaa omat konstini".
+
+Antti katosi neuvotulle asialleen ja Janne hyppäsi aidan yli
+puutarhaan, josta katkoi pari raparperin lehteä. Hetkisen kuluttua
+olivat pojat jo takaisin, mutta ei ollut Antilla periä kuin
+puolikymmentä piipullista kämmenellään.
+
+"Vähäpä sait! Mutta onpa minulla sen sijaan", nauroi Janne.
+
+"Raparperia!... mitä sinä sillä aiot, Janne?..." kummasteli Antti.
+"Näethän sen kohta odotahan kun Jussi tulee!"
+
+Ja pianpa se Jussi joutuikin. Ei malttanut syödäkkään, kun vasta oli
+vallesmannissa syötetty ... särpäsi vain piimäsinukan ja pari suupalaa
+purasi, loput konttiinsa pisti ja kytästeli sen entiselleen kiini.
+Tooppi kädessä hän sitten kartanolle poikain iloksi ilmestyi ja käskyn
+mukaan tuli sitä takaisin ruustinnalle jättämään.
+
+Verkalleen Jussi pihan poikki lötösteli. Tapansa mukaan alaspäin
+tuijotti maata vasten eikä poikiakaan muistanut ennenkuin vasta
+portaiden edessä.
+
+"Kuulehan, Jussi, heitetään pois ne vanhat vihat ja sovitaan
+ystävyksiksi", sanoi Janne mielittelevästi ukolle, "ja minä annan
+teille vielä oikeaa ulkomaan tupakkia, jota pappa on omassa
+puutarhassaan ruvennut kasvattamaan".
+
+"Mistäpä ne lie sullakaan tupakit?..."
+
+"Tässä ... näettehän nämä lehdet ... yhteen laatuun kuin Venäjän
+lehdetkin ... ne pitkät lehdet..."
+
+"Niinhän nuo näkyvät olevan ... mutta tuoreitahan ne on ... ei suinkaan
+ne tuoreeltaan millekään maista..."
+
+Halukkaasti Jussi jo noita suuria, pulskia lehtiä katsasteli.
+
+"Ka maistelkaahan ... eivät taida tuoreeltaan olla millekään, vaan kun
+uunilla kuivaatte ja leikkelette, niin..."
+
+"No ei nuo juuri pahallekaan ... syöpikinhän noita..." Jussilla olikin
+jo sun täynnä matusteltavana.
+
+"Saatte nämä sovinnoksi ... mutta laulattehan te sitten sitä 'Aatamia',
+Jussi, kun minä en ole sitä vielä kuullutkaan", pyyteli Janne.
+
+"No, jospa tuota tupakin edestä vähän laulaisikin... Pannaanhan ensin
+tupakit talteen..."
+
+Ja kun raparperinlehdet oli ensin hyvään korjuusen poveen kätketty,
+karastelihe Juho muutamia kertoja ja sitten yksitoikkoisella nuotilla
+alkoi:
+
+    "Aatami suuri valtija
+    Hallitsi koko maailmaa;
+    Kaksi poikaa hänellä,
+    Kaini ja Aapeli nimeltä.
+    Voi, voi, huusi Aapeli,
+    Elä rakas veljeni
+    Viatonta verta vuodata,
+    Se on synti kamala j.n.e."
+
+Jolkutettuaan tämän melkoisen pitkän virren pätkän loppuun, sylkäsi
+Jussi äskeiset lehden jätteet suustaan meinaten, "ett'ei ruojista ole
+tuoreeltaan ... aivan maistavat heinälle..." Ja tämäkös poikia taas
+nauratti niin imelästi, että ukko jo alkoi petosta aavistaa.
+
+"Mitä lienette antaneetkaan ... eivät taida tupakkia ollakkaan ... vaan
+saan minä niistä selvän kunhan yön seutuna kuivaan", vakuutteli ukko
+laskien toopin portaille ja hommautuen pirttiin konttinsa luo takaisin,
+sillä siitä hän oli tuiki arka. Ei pirtissä tosin muita ollut kuin
+ruotimuori ... näin hein'aikana, mutta konttiansa vartioi Junnu taivaan
+linnuiltakin saati nälkäiseltä muorivanhalta.
+
+"Elkäähän vielä ... saatte suutupakkia hyvät perät, jos näytätte, miten
+ruotsiksi nauretaan ... ka, näettehän sen Antilla..."
+
+"Onko sillä?... Mitä lienevät hellaporoja..."
+
+"O-eheei, ihan oikeita periä ... vasta nouti sisältä... Saatte, jos
+ruotsiksi nauratte..."
+
+"Näinhän nuo sanoo ruotsiksi naurettavan..." Ja Pehkos-Jussi pärähti
+niin hahattavaan nauruun, että ruustinnakin ovelle kahnasi kummaa
+katsomaan.
+
+"Mikä Jussille tuli?..." kysäsi hän.
+
+"Ilman minä noiden poikain kanssa..." sopersi Jussi hiukan hämillään,
+"tuossa olisi tuo tooppi, paljo kiitoksia, kost' Jumala
+ruustinnalle..."
+
+"Se on nauranut meille ruotsiksi, mamma", toimitti Antti ja Janne
+nauroi revetäkseen. "Naurakaahan vielä, että mammakin kuulee..."
+
+"Minä teille vielä ... antakaa nyt ne perät, kun antanette..."
+
+"Anna pois, Antti, että Jussi pääsee rauhaan", käski ruustinnakin,
+"johan minä kuulinkin sen äskeisen remauksen..."
+
+"No hekkää ... tuoss' on!..."
+
+Antti löi kourastaan perät Jussin kämmenelle, jossa Jussi niitä hiukan
+perkkaili viskellen pois tulitikun päät, ja sitten avonaiseen suuhunsa
+paiskasi. Ja voitte sen arvata, ett'ei se suun ympäryskään niin häävin
+puhdas ollut!...
+
+"No nyt saa Jussi mennä ja poikain pitää tulla lukemaan ... sillä kun
+pappa tulee puoliselle niityltä ja alkaa läksyjä tiedustella, niin
+mitäs sitä silloin sanotaan", lausui ruustinna ottaen Jannea ja Anttia
+käsipuolesta ja taluttaen heidät sisälle.
+
+Eikä auttanut tällä kertaa vastustelu ja pelottipa se papankin tulo
+niityltä, sillä ei sitä hänen kanssaan käynytkään leikitteleminen
+niinkuin mamman, sen pojat kyllä tiesivät. Akkunasta he kuitenkin
+näkivät Pehkos-Jussin pirttiin menevän ja sieltä vähän ajan perästä
+palaavan kontti selässä ja sauva kädessä niinkuin oli taloon tullutkin.
+Ja akkunan alatse kun ihan meni, niin ei malttanut olla Janne
+äännähtämättä, että "tanssippa, Jussi, mustilaista vielä viiden pennin
+edestä..."
+
+Mutta ei näyttänyt Jussi kuulevankaan ... eikö lie kuullutkaan.
+Verkalleen vössysteli kujatietä poispäin ja alla päin kepillään eteensä
+kopeloi ja kaikenlaista itseksensä höpötti -- -- --
+
+Tuota tekoaan se oli Pehkos-Jussi jo kymmeniä vuosia tehnyt. Oli
+koetettu joskus saada häntä ruotilaiseksi jonnekin asettumaan, oli
+myöty pari kertaa "avessuunissakin" huutolaiseksi vähimmän vaativalle,
+mutta ei vain ottanut sitä totellakseen Jussi. Hän oli sen niin saanut
+päähänsä, että kulkulaisena se on parempi ja niin oli hän lähtenyt
+maailmalle kerjäilemään. Vaikka synnynnästään hassahtava, oli hän
+muuten hiljainen ja sävyisä ja antoi mielellään muille rauhan, kun vain
+muut olisivat hänelle sen antaneet.
+
+Mutta siihenpä eivät pojanpurlakat ensinkään suostuneet, pyörivät vain
+ukkoparan ympärillä, kun tämän turkkireuhkasta lienevät sipaleenkaan
+äkänneet. Missä talossa vain lie lapsia ollut, ja varsinkin kasvavia,
+käsipuhkopoikia [nimitys johtunut siitä, kun pienempiä kaloja käsin
+puhkotaan perkatessa], siellä tehtiin ukolle sellaista kiusaa, kuin
+juuri näimme pappilan poikainkin harjoittavan. Ja samoin kuin häntä
+sielläkin laulatettiin, tanssitettiin ja nauratettiin, samoten
+kaikkialla muuallakin. Mutta näinpä se Pehkos-Jussikin pysyi tupakissa
+ja ruuassa, edellinen oli näet Juholle aivan yhtä tärkeä kuin
+jälkimäinenkin.
+
+Tuli se näiden lisäksi joskus vielä kolmaskin halu ukkoparkaa
+kiusaamaan ja silloin siinä ei muu auttanut kuin suorinta tietä
+kaupunkiin karnasta. Kaupungissa kyllä oli katupojat, jotka eivät
+mitenkään voineet antaa tuon kummallisen äijän turkki päällä
+kesäkuumassa rauhassa tallustella, vaan ahdistelivat kaikella tavoin ja
+härnäilivät. Mutta kaupungissapa ne myöskin paremmin lantit lähtivät ja
+lanteilla ryypyt, ja siksipä se Junnullakin sinne toisinaan aina mieli
+teki.
+
+Eikä sitä sitten enää hätää ollutkaan, kun lie kerran parin kolmen
+ryypyn vanhaksi päässyt, niin että jalat niin lystisti tuntuivat
+kohahtelevan. Tunsivat ne katupojat Pehkos-Juhon käynnistäkin jo oliko
+käkeilemistä, sillä reippaammin astui ryypyn saatuaan Jussi ja
+sauvaansa heilutteli ja ympärilleen katsellen uhotteli, että "tulkaapa
+nyt, rakit, niin saatte tietää, mitä se muksu maksaa..."
+
+Mutta silloinpa juuri ne eivät tulleetkaan. Antoivat Jussin vain
+rauhassa katuja kuleksia ja tulliportistakin poistua, kauan hän näet ei
+kaupungissakaan viihtynyt.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Taitaa nyt tulla kymmenkunta vuotta siitä mätäkuun päivästä, jona
+Pehkos-Jussi matkustussauvansa maahan laski ja arastelevat silmänsä
+ijäksi päiväksi umpeen sulki.
+
+Se oli tuollainen poutainen ja helteinen kesäpäivä, jona heinämiehet
+luojaansa kiittelevät ja jok'kisen lapoonsa huolettomasti kuivumaan
+hajoittelevat. Kilkis, kalkis, kilkis, kalkis kuuluikin kaikilta
+kyläläisten nurmilta, siellä kun he kukin aina vuorollaan tylsyneitä
+viikatteitansa terästivät. Ja sitten he niin vakavasti kyykistyivät ja
+huurs, huurs huusi tuore heinä poikki mennessään ja röyhevälle
+niitokselle kellahti.
+
+Lammin rantueilta talonsa alta teetti juuri heinää kirkonkylän
+kauppamies. Myötämäkeä löivät siinä miehet ja veden ääreen tultuaan
+aina kovasimiaan huuhtasivat, ennenkuin liippaamaan rupesivat.
+
+Tuossa lammin rannalla vesirajassa se oli saunakin ja saunan lattialla
+rukiin olilla makasi huohottavasti hengittävä, harmaatukkainen ukko.
+Pehkos-Jussi se oli, joka siinä kuumeessa huohotti ja toisinaan aina
+voihkasi. Kauppijaalle oli hän hiukan sukuakin olevinaan ja siinä
+ollessaan sairastunut; sentähden oli kauppamies arvellut, että viekää
+saunaan, siihen vanhempaan, joka on likempänä rantaa!
+
+Piika oli siihen sanonut, että entäpä jos se sinne kuolee ja kalman
+tartuttaa, petoko siellä sitten enää kylpee!... Mutta kauppamies oli
+sen kerran niin päättänyt ... eihän sitä minne muuannekaan voitu panna
+... ja olihan talossa kaksi saunaa... Kylpeköön uudessa tulevalta
+talvelta väkikin...
+
+Tähän ei kellään enää ollut mitään sanottavaa. Itsekseen arveli
+kauppamieskin, ett'eihän siitä kylvettäväksi enää sitten ole, mutta
+tallin luoksehan minä olen sen aikonut muuttaakin ja maaltaa
+sikoläätiksi... Ahtaaksi alkaa käydä navettakin nyt, kun on yksi
+lypsävä enempi ja joutilaitakin niin monta!...
+
+Ja niille puheille se oli sitten Jussi pirtistä saunaan kannettu --
+kuolemaan. Viikkoa kaksiko jo lie sairastanut ... eikä näyttänyt
+kostumaan rupeavan ... yhä vain huononi huononemistaan.
+
+Pari kertaa oli Reeta muori jo kuullut hänen houreissaan huutavankin...
+Jumalata oli hänkin ollut avukseen huutavinaan ja Jeesusta, sanoi
+muori. Eikä hänen sitä ole ennen tekevän kuultu, niin että tottapa se
+lie lujalle ottanut!...
+
+Ja lujalle se oli ottanutkin, hyvin lujalle. Tuskan hien oli sairaan
+ryppyisille kasvoille nostanut ja posket hohtivat kuin tulessa. Ja
+sisällä oli niin kuuma, valitti hän, sisukset paloivat ... vettä,
+vettä!
+
+"Nyt se tekee hengen lähtöä", sanoi emännälle Reetamuori kylmempää
+vettä kaivolta noutaessaan.
+
+Emännän kanssa he sitten yhdessä saunaan jouduttausivat. Riuhtasemalla
+sairas juoma-astian Reetamuorilta tempasi ja muutamia suuntäysiä
+nieltyään jo tyyntyvän näytti.
+
+"Eiköhän tuo pappilan maisteri rupeisi niin hyväksi, että tulisi
+luokseni, jos käskettäisiin..." mutisi hän hiljaa.
+
+"No kuka tuon tiennee ... Kun sattuisi kotiinsa eikä muita kiireitä
+olisi..."
+
+
+"Voi käykääpä te, Reeta, kyllä sen Jumala teille palkitsee, jos minä en
+saattaisikaan..."
+
+"Mitenkäpä se sinäkään ... vaan käypihän tuota tuon verran
+palkattakin... Kunhan se nyt vain kotiinsa sattuisi..."
+
+Niin lähtivät emännän kanssa saunalta pihaan.
+
+"Luuleeko emäntä sen lähtevän?" kysäsi muori, kun olivat vähän matkan
+päässä.
+
+"Mene tuota tiedä ... vaan niin se minusta tuntuu, ett'ei se lähde
+semmoisten vihamielisten luo kuin Jussikin", arveli emäntä.
+
+"No, vaan sanotaanhan kirjassa, että 'autuaat ovat ne, jotka isoovat ja
+janoovat, sillä heitä pitää ravittaman'," intti muori. "Ja kun hällä nyt
+halu on, niin..."
+
+"Niin, niin, enhän minä estelekkään... Menkää vain ... ja kiire taitaa
+ollakkin..."
+
+Emäntä meni "puotia katsomaan" ja Reeta muori lähti kiireen kahussa
+pappilaan astua suoputtamaan.
+
+Muu väki ei tästä mitään tiennyt eikä siitä heille mitään sanottukaan.
+Yksinään sai Jussi Pehkonen saunassa voivotella, vaan oven olivat
+kuitenkin auki jättäneet, että ilma oli raittiimpi ja jotakin katsella
+saattoi. Tuolla kaareusi pilvetön sinitaivas ylhäällä niin puhtaana ja
+mieltä kohottavana, tuolla lentää suikasi pääskyspari kiistaten
+keskenänsä lennossa ja säveltaidossa ja tuolla lammen toisella rannalla
+liikkuivat iloiset piikatytöt luo'olle haravoiden miesten pörhöpäisiä
+niitoksia.
+
+Ei tainnut sentään saunassa olija joutaa ajatustaan enemmän kuin
+katsettaankaan mihinkään kiinnittämään. Kuolevalla lie näet omat
+ajatuksensa ja sen Pehkos-Jussi hyvin tunsi, että nyt ei kuolema enää
+kaukana ollut. Niin alkoi kaikki tuntua heikolta ja voimattomalta. Ja
+hengitys oli lyhyt ja tuhuttava ja rintaa taas niin poltti kuin
+pikiliekissä.
+
+Tuskissaan vääntelehti siinä ukkoparka, niin että pään-aluksena oleva
+konttirottelo rutisi. Kontistaan ei Jussi näet vieläkään ollut hentonut
+luopua, vaan pään-aluksekseen oli hänen se saada pitänyt...
+
+... Vihdoinkin palasi Reeta muori asialtaan, mutta tyhjin toimin:
+maisteri ei nyt mitenkään ollut joutanut, vaan oli sanonut tulevansa
+niin pian kuin pääsee päivällisten jälkeen.
+
+"Oh, oh," vaikeroi sairas, "silloin ei Jussia enää ole ... se on
+tanssinsa tanssannut silloin ... oh, oh, missä ei rakit ole vainoomassa
+ja kintuilla ... oh, oh! vettä, vettä!
+
+"Ka joko se on kaikki tuonkin juonut ... odota, odota, minä juoksen
+kaivosta", kiirehti muori ja oikein juoksun touhussa pihaan riensi.
+Sivumennessään taas emännällekin sanomassa pistäysi: "nyt taitaa tulla
+loppu, en saanut vielä maisteriakaan ... ristijäisiin oli lupaunut..."
+
+Ja sitten kaivolle ja vesiastioilleen takaisin saunaan!
+
+Taas tempasi sairas viimeisillä voimillaaan vesihaarikan aikoen sitä
+huulilleen viedä, mutta silloinpa juuri loppuivat voimatkin, niin että
+hän takaisin vuoteelleen suistui. Astioineen päivineen hän sinne
+tyyskähti ja kylmä vesi kaulalle ja ryntäille hulahti.
+
+Ja siihen nuivertui miesparka selälleen ... eikä enää sen koommin
+liikahtanut. Huulet vain vielä jonkun sanan kuitenkin lausuivat
+epäselvään ja tupsahtelemalla.
+
+"Mitä se puhuu?" kysyi hiljaa Reeta muorilta emäntä, joka myös oli
+ovelle ilmestynyt.
+
+"Eihän tuosta oikein saa selvää ... kontistaan kait se puhuu..."
+
+"... kontti Reetalle ... palkaksi ... köyhältä..." sopersi viimeisiksi
+sanoikseen sairas ja jäykistyvistä kasvoista päättäen ei Pehkos-Jussia
+näillä mailla enää ollut.
+
+Hän oli tanssinsa elämän tanssilavalla loppuun tanssinut!
+
+       *       *       *       *       *
+
+Muutama päivä vain -- taisi ollakin jo toisena päivänä tuon
+kuolemantapauksen jälkeen -- nähtiin mustaa yksinkertaista kirstua
+kannettavan kauppamiehen pihasta lähellä olevalle hautausmaalle.
+Kauppamies emäntineen, Reeta muori, pappi ja lukkari olivat, paitse
+neljää kantomiestä, ainoat saattajat.
+
+Kirkon luona kuitenkin yhtyi pari miestä saattoon, astellen sentään
+hiukan jälempänä muita ja pysähtyen hautausmaan aitoviereen
+juttelemaan.
+
+"Ketä siinä viedään?" kysäsi heti toinen.
+
+"Sitä Pehkos-Jussia, kun liette sattunut näkemään siellä
+kaupungissa..."
+
+"Tunnenhan minä toki Juhon! Vai on se jo hänkin kuollut! Milloinka
+kuoli?..."
+
+"Tässä se vasta eilissä päivänä tuonne kauppijaan saunaan..."
+
+"Eipä kauan ruumista maan päällä pitäneet ... eikähän sitä näin
+mätäkuulla saatakkaan ... Nuoko ne peijaisvieraat... Ei tainnut
+kauppamies ruveta maahanpanijaisia toimittamaan ... köyhäin kassaan
+taisi turva tulla..."
+
+"Eikö helkutassa... Ettekös te ole kuulleet, että Jussihan itse toki
+itsensä hautaan kustansi ja peijaat ja kaikki ... jättihän se,
+kuulenma, pari sataa markkaa rahaista rahaakin..."
+
+"No ei nyt kummemmalla, vai pari sataa markkaa rahaa ... elähän huoli!
+Lieneekö meissä senkään jättäjää", nauroi mies, joka kuulusti olevan
+kaupunkilainen, "no, kukas ne perii? Tämäkö se kauppamies?..."
+
+"Kauppamieshän se sukulainen olisi ... mutta Jussi kuuluu kuollessaan
+luvanneen konttinsa Reetalle, kauppijaan ruotimuorille, eikä ollut
+kauppamieskään aikonut ruveta käräjöimään, vaikka saisikinhan se ne,
+jos haluttaisi, kun vieraita miehiäkään ei ole..."
+
+"Vai niin, vai niin, no tanssillaan ja 'Aatamillaankohan' tuo nuo
+tienasi?..."
+
+"Milläpähän muullakaan ... itsekullakinhan ne ovat omat
+elinkeinonsa..."
+
+Kellot olivat jo tau'onneet ja paraillaan luki maisteri hautauslukua.
+Sitä kuuntelivat miehet vähän aikaa äänettöminä, kunnes toinen jo
+poislähtöä teki ja hyvästellessään lausui:
+
+"No saipahan kerran Pehkos-Jussikin kylän läpi rauhassa kulkea ... ei
+ollut tällä kertaa pojan naskalit kintuilla..."
+
+"Saihan tuo kerran ... ja hautaansahan tuon rauhan jo toki saada
+sietääkin!..."'
+
+
+
+
+
+
+SE OLI KUITENKIN MINUN IHANIN UNELMANI.
+
+
+
+
+I.
+
+
+Kevyet ovat keltanokan askelet, kun hän ensi kertoja Helsingin katuja
+käydä kepsuttelee. Sitä on jo semmoinen mies mielestään, kun rillain
+tai silmälasien läpi maailmaa tarkastaa... Espiksellä tai muualla ...
+ja kun hienoja "Bostanjoglon" savuja kahden sormen välistä tupsauttelee
+... noin toisesta suupielestään yläviistoon.
+
+Eivätkä paina vielä pahoin huoletkaan silloin, eipä paljo enemmän kuin
+tuo teikkarin merkki, jota oikeassa kädessä heilutellaan ... ja
+tietämätön on vielä käsilainoista, vapaa osakunnan kassaveloista ja
+kaikesta!... Ei ole aavistustakaan siitä, että parin kolmen vuoden
+päästä hiessä päin saapi ympäri kaupunkia juosta takuita
+tiedustelemassa, muuten nimi "valssaa" ... ja usein täytyy tosi
+kiireessä ajuriinkin turvauta ja hänen hytkyvissä ajopelissään mureaksi
+muokkautua...
+
+Niin, kaikesta tästä ei tuo miekkoinen mitään tiedä, eikä paljo
+muitakaan ylioppilaselämän julkisia salasuuksia... Teerevänä ja
+huoletonna vain astelee toisten kiusaksi Esplanaatin kuvetta ja savuja
+vetelee... Grönqvistin sivu kulkeissaan puotien akkunoihin katsastaa ja
+kirjakaupan eteen pysähtyy tutkimaan olisiko uusia kirjoja ilmestynyt
+Tanskan tai Ruotsin kielellä ... suomeksi ilmestyneistä kun niin harvat
+lukemista muka ansaitsevat!... Hyvin se onkin viettelevää tuo
+Esplanaatilla kuleksiminen ... siellä kun aina ihmisiä tapaa ... ja
+tuntemattomia, vanhoja ja nuoria ... sirovartaloisia, keskeltä aimo
+piipunvartta tuskin paksumpia kaupunkineitosia ... ja kalvakoita,
+rihaisia ja hoikkasäärisiä herrasteikkareita ... kaikki ne vain siellä
+sekaisin vilisee noin puolen päivän rinteessä.
+
+Tuolta astelee keppiänsä huiskuttaen juuri Yrjö Alvekin, nuori, ikään
+"leivottu" valkolakin kantaja. Rentona hän käypi lihavanlaisen
+kumppalinsa vieressä, innokkaasti puhelee ja puhuessaan käsiään
+viuhtoo...
+
+Vaan tuo paksuniskainen vieruskumppalinsa, joka niin levollisesti
+sanatulvaa kuuntelevan näyttää, hän käydä letustelee vain äänetönnä ja
+välinpitämättömästi vuoroon ohitse meneviä, vuoroon tavaroita
+ikkunoissa tarkastelee... Sikaripuodin sivu mennessä hän uteliaasti
+sinne tirkistää näkyisikö ruotsalaisen, puheliaan neidin hempeä muoto
+... ja ravintolan edustaa astellessaan tutkii hän nurkkasilmällä, keitä
+siellä akkunaverkon takana istuu kahvekuppinsa ääressä.
+
+"-- -- Sen täytyy, sen täytyy ... siinä ei auta mikään, totuuden täytyy
+kerran voitolle yhteiskunnassa päästä! Sitähän kaikki nyt koettavat
+mahdolliseksi tehdä, sitähän kirjailijat työskentelevät ja uskovat ...
+ja sinne päinhän käy kehityskin. -- Mutta ethän kuuntelekaan, Lulle,
+muualle vain kurkistelet!...
+
+"No, no, veli hyvä, parastanihan olen koettanut tässä -- elähän
+kiivastu, vaan ymmärräthän sen, ett'en minä enää tällä iällä tuommoisia
+saarnoja -- -- --"
+
+"Tuommoisia saarnoja? Tällä iällä? Taas sinä ikääsi, Lulle, muka
+turvaut, kun ihanteellisimmista asioista kysymys tulee... Vaikka
+sinunhan juuri pitäisi se oivaltaa ... ihanteen arvo ja sanoithan
+kerran olleesi hyvin taipuvainen -- -- --"
+
+"Niin, niin kerran, 'fuit Ilion, fuimus Troes' poikaseni! Elämän kuohua
+... mutta eri ajat, eri tavat, kunhan sinäkin sen verran kuleksit kuin
+minäkin, niin harvempaan puhelet mokomista houreista, ne kun vievät ...
+ja miehen edistymistä estävät... Heitä sinäkin jo hornaan joutavuus ...
+ja ala heti tositoimeen, niin..."
+
+"Vai heitä!... Luuletko sen olevan oikein ja luuletko sitä niinkään
+vain heitettävän... Eei, se kun kerran ihmisen luonnossa asuu ja
+versomaan pääsee, niin se pakottaa... Ja vaikea sitä on tukahuttaa
+itsensä ... ja yhteiskunnankin..."
+
+"Oli mik' oli, mutta tehdä se täytyy, sillä semmoinen intoileva mies ei
+maailmassa menesty, ei ainakaan meillä ... yhteiskunnallinen
+järjestelmä ei suvaitse niitä ja sentähden täytyy heidän ennemmin tai
+myöhemmin mukautua oloihin... Vaan mitäpäs sinä järkisanoista, yhtä
+kuin puhuisi pukille venättä... Sinun laisille yltiöpäille ei ole apua,
+ennen kuin itse saavat koetuksen koulua käydä, se se kyllä liiat
+houreet päästä karsii, kaikki tuommoiset vintiöt ja -- ihanteet!"
+
+Kovin paljon oli vanttera herra jo yhteen pohtiin puhunut, hyvin rupesi
+jo henkeä ahdistamaan ja puhkamaan pakotti. Eikä siitä olisi hänen
+elämästään tullutkaan mitään, jos ei hänellä toki olisi ollut omat
+konstinsa ahdistusta vastaan, lääkärin, hyvän ystävän, neuvot, jotka
+aina helpottivat hitusen.
+
+Sundholmin eteen pysähtyi vanttera herra.
+
+"Tuletko mukaan, vai --? Täytyy minun saada jotakin, koska niin
+ahdistamaan rupesi; mutta sen minä sanon, että jos et anna tuolla
+sisälläkään rauhaa minulle totuuksiltasi, niin etpäs, peijakas olkoon,
+juokaan minun kustannuksellani tippaakaan, et tippaakaan, Yrjö! Jokos
+lähdet niillä ehdoilla?..."
+
+"Mene sinä sen -- --! En lupaa sitä sinulle, enkä kellekään, vaan
+kiusallakin huudan, milloin tilaisuutta saan. Saat mennä yksinäsi
+ehtoinesi, mokomakin aineen orja ... materialisti!"
+
+Ylpeästi kääntyi suuttunut totuuden sankari pois lähteäkseen, vaan ei
+vanttera herra häntä kuitenkaan vielä päästänyt.
+
+"EIähän mene, elähän mene kuitenkaan, Yrjö, etkös leikkiä ymmärrä sen
+verran, hääh? Vaikka kyllähän sinä humööriä häiritset noilla
+tuumillasi, mutta mitäpäs se setä ei sukulaisensa edestä uhraisi, puh!
+Jo taas alkaa ... no tule nyt sitten, puhu mitä tahdot, minä juon
+muutaman 'Salvaattorin' ja sinä saat samanlaisen. No!"
+
+"En tule sittenkään! Sinä aina vain pilkkaat." Eikä ollut apua mistään
+Yrjölle, äkeissään hän ystävänsä siihen jätti ja pois lähti eikä
+jälkeensäkään katsonut.
+
+"No mene sitten, totuuden sankari! Lapsettaa sitä vielä, mutta hyvän
+miehen alku hän on!"
+
+Niine mietteineen aukasi vanttera herra lasisen oven ja puhkaen sisään
+työntyi -- -- --
+
+Rillojansa korjaillen ja keppiänsä heiluttaen Yrjö matkaansa jatkoi ja
+ruotsalaisen teatterin kohdalta Ylioppilastalolle poikkesi
+"Tilskuerenia" tai "Framåt'ia" lukemaan.
+
+"Oli se koko olemus, tuo Lullekin! Sen kanssa vain ei saattanut
+vakaisemmista ja henkisemmistä asioista keskustella, ei vaikka peto
+olkoon! Ei muka hänen iällään enää soveltunut ihanteista ... eläs
+vanhakin sitten ... ja voipiko totuuden ihanne ja vapauden olla
+kellekään sopimaton? Sitäpä hän mielellään tietää tahtoisi, voipiko? Ja
+mikähän lempsatin järjestelmä se olisi, johon ei totuus mahtuisi, kun
+tiukalle pantaisiin? Valheeseen ei totuus mahdu, se kyllä myönnetään,
+mutta vale pois, totuus sijaan, ja entäs sitten? entäs sitten?"
+
+Näin mietti mielessään Yrjö, kun Ylioppilastalolle astui... Portaita
+noustessaan sattui ylöspäin vilkasemaan: "Spei suae patria dedit"
+seisoi tuolla korkealla oven yläpuolella kultakirjaimilla. Niin, niin
+nuoriin se isänmaa luottaa ... ja silläpä se onkin juuri nuorten asia
+ihanteiden lippua kohottaa ... ja totuushan maan perii, hm!
+
+Jo aukasi oven ja toista sisään päin lykkäsi. Leveällä akkunan laudalla
+istui muutamia ylioppilaita ... siinä istuivat ja puhelivat ... ja
+nauroivat eilispäivän kokoukselle Enqvistillä, että kun se ja sekin oli
+ollut puheita pitävinään, vaikk'ei kieli paljo suussa liikkunut ... ja
+että... Vaan ei viitsinyt Yrjö mokomia juttuja kuulla. Vilkasi
+lasikaappiin oliko kirjeitä tullut ja kun ei ollut, niin niine hyvineen
+portaita yläkertaan juoksi.
+
+Ei ollut heittämistä kalosseja tuohon kaikkein syötiksi ... pian ne
+uudet joukosta viedään ja saapi niitä sitten kuuluutella, että "se
+tunnettu henkilö, joka silloin ja silloin j.n.e." Paras oli panna ne
+sisäkkäin tuonne oven taa syrjemmäksi... Sitä tehdessään jo vilkasi
+sivuhuoneesen, mitä ne siellä?... Pelasivat dammia toiset ... muutamat
+sohvilla retkottivat sanomalehti nenänsä alla.
+
+Jo sitten saliin astui ... silmäsi ympärilleen ja vesisäiliön eteen
+pysähtyi ennen kuin toiseen sivukammariin meni Tilskueren'istä
+kirjanarvosteluja y.m. lukemaan. -- --
+
+-- -- Selkäkenoon oli Yrjö Alve sohvaansa solunut ... ja luettavaansa
+kerrassaan vaipunut. Olikin se sattunut niin hauskaa lukemista,
+"Naiskirjallisuuden kehitys pohjoismaissa" ... ei tahtonut kesken
+heittää, vaikka se tulkoon!...
+
+"Kuuleppa, Yrjö, minulla olisi vähän asiaa..."
+
+Sandbergin Ville se siinä ovella seisoi palttoo päällä ... hänkin oli
+niitä saman puolen keltanokkia.
+
+"No! sanohan asiasi!"
+
+Ei haluttanut Yrjöä ensinkään nyt paikaltaan hievahtaa.
+
+"Tulehan tänne ... tänne porstuaan, täällä on muitakin ja meillä olisi
+asiata sinullekin!"
+
+Ei auttanut vastustuskaan ... mukaan piti lähteä ja siihen Tilskueren
+pöydälle heittää. Kyllähän ne sen siitä heti sieppaavat eikä sitä
+sitten paikalla käsiinsä saakaan, vaan elköön, jopa tuo alkoi ollakin
+lopussa!...
+
+Porstuassa oli koko joukko Yrjön tovereita. Kaikki olivat he
+Kaisaniemeen menossa ... oli näette päätetty pitää pienet muistijaiset
+tänään ... Eljaksen päivänä. Eikä sinne muita tulisikaan kuin ne, jotka
+samana kevännä olivat samasta koulusta ylioppilaiksi tulleet ... ei
+muita ketään!... Ja eri päälleen oli huonekin telefoneerattu. Ei Yrjöä
+nyt haluttanut juominkeihin. Juominkeihin? Herrainen aika! Kuka tässä
+on juomingeista puhunutkaan!... Ei suinkaan heillä ollut ne mieletkään,
+muuten vain vietettäisiin suuren miehen muistoa. Käveltäisiin
+Kaisaniemeen, jossa muudan viinilasi juotaisiin ... ja tottahan siellä
+joku pitäisi puheenkin päivän kunniaksi...
+
+Tiesiväthän ne veijarit, että puheiden pito oli Yrjön heikoin puoli,
+siihen kun kosketti, niin harvoin hän vastaan jaksoi panna.
+
+"No olisikohan tuonne sitten lähteä", myöntelikin jo Yrjö ja
+kalossiansa alkoi oven takaa tavoitella ja jalkoihinsa sovitella.
+
+"Sepähän naula se veti!" nauroi joku joukosta kumppanilleen ja yhtyivät
+siihen muutkin lähellä olevat.
+
+Ja niin sitä mentiin juoksulla alakertaan, että kantapäät kiviportaihin
+kalisivat. Alas juostiin ja laulellen lähdettiin ... koko
+nuorukaisjoukko, parvi keltanokkia.
+
+Rautatietorille kun tultiin, niin riveihin asetuttiin ja siitä kepein
+askelin torin yli Kaisaniemeen ... hyräillen iloisia marsseja,
+kaikellaista puhellen ja kilvalla rähisten.
+
+
+
+
+II.
+
+
+Sakeana, vahvana pilvenä öyhkysi savua kymmenestä paperossista ...
+kiukeroiden kaukeroiden suupielistä tuli, mutta sitten verkalleen lakea
+kohti kohosi ja sinne katon rajaan liikkumattomana jöllöttämään jäi.
+
+Ja kuta suuremmaksi kävi melu ja iloisemmaksi mieli, sen paksummaksi
+paisui savupilvi ja miesten päitä jo pehmeästi kierteli.
+
+Kovaksi rupesi käymään jo rähinä ... ja äänekkääksi, ett'ei omaa
+ääntänsä kaikin ajoin tahtonut kuulla. Yhteen kaikuun kun näet kukin
+olisi halunnut sanottavansa sanoa ... eivätkä tahtoneet toiset
+kuuntelemaan taipua. Puheita oli pidetty ... jokainen oli nyt muutaman
+tuutingin juotuaan tullut siihen päätökseen, että hänen puhujalahjansa
+eivät saa käyttämättömäksi jäädä kuten erään miehen leiviskä ennen
+muinoin ... ja niinpä ei ollutkaan puutetta muista kuin kuulijoista.
+
+"Hiljaa, pojat! Yrjö pitää puheen!..." huudettiin joukosta.
+
+"No se oikein, Yrjö, annappashan kajahtaa, sinulta se kuitenkin
+parhaiten käypi!" ylisteli joku toinen.
+
+Ja innosta sekä viinistä hehkuvana nousi Yrjö Alve seisomaan, yskähti
+pari kertaa ja lusikkaa hiljalleen lasissansa kierrätteli, ennen kuin
+alkoi. Ja puhuessaan hän lasinsa pohjalla pöytää höyläsi ja ruumistaan
+edestakaisin huojutteli.
+
+"Hyvät herrat!"
+
+"Mitkä herrat? Tovereitasi toki lienemme", kähisi muudan, jota
+ankarimmin puhetauti näytti vaivaavan.
+
+"No niin, toverit, veljet! Tunnemmehan historiasta, miten kirkko ja
+valtio ovat erikseen elostaneet muutamin ajoin ja miten hallitsijat
+jonkun vaaran uhatessa liittäysivät kirkkoon tehden n.k. valtiokirkon.
+Tämä näetten on ilmoisen ikänsä hallitusta, jopa yksivaltiuttakin
+kannattanut. Yhdessä nämä sitten ovat yksilöä orjanaan pitäneet ja
+vapaampia liikkeitä tukehuttaneet...
+
+"So, so, elähän tässä vain kovin rupea", varotteli jo muudan papiksi
+aikova.
+
+"Mutta eihän voitane kieltää inkvisitsioonin olemassa olleen, eihän
+voitane kieltää uskonvainon sytyttämiä sotia käydyn, Hugenottein
+vainoja y.m., väittääkö joku ne valheeksi? Luullakseni ei. Näin on
+yksilön vapautta kohdeltu ja kuitenkin on löytynyt miehiä, jotka
+polttorovioista ja kidutuksista huolimatta ovat uskaltaneet olla tosia
+sanoissaan ja vakuutuksessaan. Se on suurta, se on jaloa ja
+ihmettelyämme ansaitsevaa. Luuletteko, että nykyään semmoista voisi
+ilmestyä, luuletteko?"
+
+"Ei ilmesty ... tämä aika on pelkuriuden aika!..."
+
+"Eipä kuin terveen järjen aika ... kuka se mokomasta henkeänsä
+menettämään rupeisi?..."
+
+"Lujien luonteiden ja tahtojen aika on mennyt!..."
+
+"Ja uskon innostuksen..."
+
+"No miten lienee ... en kyllä minä luule aikamme voivan tuollaisia
+marttiiroja luoda, se on liian veltto voidakseen sen tehdä, siltä
+puuttuu innostusta. Eikä se voi tulla kysymykseenkään enää tuollainen
+... mutta muissakin suhteissa sitä miestä tarvittaisiin, rohkeata,
+pelkäämätöntä ja uhraavaista miestä, joka uskaltaisi puhua suunsa
+puhtaaksi, puhua sen, mitä monikin ajattelee, vaikka ei tahdo tuoda
+julki, veisivät näet leivän suusta, valtion varman rukiisen leivän..."
+
+"Hahahaa, oikein, Yrjö! sitähän sitä pelätään..."
+
+"No henkikultahan se itsekussakin on..."
+
+"Niin ja kehnokos se kaikkein silmätikuksi?..."
+
+"Ja syntipukiksi ja syleksittäväksi..."
+
+"Niin, siinäpä se tulee, toverit, ei uskalleta enää, ollaan sellaisia
+pelkureita, raukkoja, innottomia, ihanteellisuutta vailla olevia aineen
+orjia ja leivän jäytäjiä... Onko se suurta, että leipäkannikkansa
+perässä aina kituroidaan?... Senhän pässikin tekee, ruokaahan sekin
+hamuilee ... mutta pitäisi toki ihmisen uskaltaa muuhunkin ...
+henkisempäänkin! Pitäisi toki innostua aatteistakin ... suurista,
+jaloista aatteista, jotka mieltä ylentäisivät ... vapauden ja totuuden
+aatteista etupäässä ... ja isänmaallisista!...
+
+"No rakastammehan me isänmaata..."
+
+"Niin kuin nuorten miesten pitääkin..."
+
+"Henkemme, veremme edestä maan..."
+
+"Suomi, armas synnyinmaamme..."
+
+"Eläköön Suomi, eläköön!..."
+
+Ja räikeänä huutona kaikui Kaisaniemen salissa eläköönhuuto,
+kolmenkertainen kova huuto.
+
+"No, onhan tuo huutokin jotakin ... työ se olisi kuitenkin parempi ...
+työ kansan valistukseksi, oman henkensä vapauttamiseksi ja
+sivistykseksi ... totuuden ja vapauden työ. Mutta tämä työ se on niin
+unohduksissa. Kyllä runoilija kehuu, että me ylioppilaat muka olemme
+'vapaita hengen lapsia' ... mutta toverit, elkää uskoko sitä, se on
+pelkkää korupuhetta ilman pontta ja perää... Orjia me olemme,
+henkisesti orjia, vääränvalantekijöitäkin..."
+
+"Mitä? Vääränkö valan? Kuuleppashan!..."
+
+"Mekö vääränvalan? Punnitseppas sanasi, et tässä sentään niinkään
+iltiksesi saa haukkua..."
+
+"Kyllä minä olen sanani punninnut, kunhan selittää annatte. Emmekö ole
+kerran kummiemme kautta niin paljo asioita luvanneet ... oletteko ne
+lupaukset pitäneet?..."
+
+"Se on niiden asia, jotka ovat luvanneet ... en minä ainakaan muista
+puhuneeni mitään", nauroi Sandbergin Ville.
+
+"Enkä minä ... pitäkööt kummit huolen lupauksistaan, ei se minuun
+kuulu..."
+
+"Niin, se on kummein asia..."
+
+"No olkoonpa sitten, mutta olettehan te rippikoulunne käyneet kaikki,
+tiedän mä?"
+
+"Enpähän ole käynyt minä..." huusi muudan teerevästi.
+
+"Vai et ... no sittenpä et ole, kuulen ma, vielä täysi kansalainen ...
+et kykene lailliseen avioliittoon etkä virkamieheksi, sanalla sanoen,
+sinä kuulut vielä lasten luokkaan, koko mies!..."
+"Niin mikä se sinäkin muka olet mies mukamasti ... lapsi se on vielä
+Aholan Kalle, ei se saa vielä akkaakaan..."
+
+"Mutta te toiset te olette ripillä käyneet ja uudistetun lupauksen
+tehneet, valan vannoneet ... muistatteko te enää, mitä lupasitte?
+Oletteko ne pitäneet?..."
+
+Eivät virkkaneet miehet mitään tähän kysymykseen, katsastelivat
+toisiaan, että mitähän siihen muut sanonevat. Jo vähän ajan päästä
+muudan, äskeinen papiksi aikova, rykäsi ja äänettömyyden keskeytti.
+
+"Eihän se ihminen ole täydellinen ... ja liha on heikko, mutta lie
+tuota kuitenkin joskus koetettu ja mitä ei ole tähän asti voitu, se
+ehkä tästä lähtein luojan avulla..."
+
+"Elkää valehdelko itsellenne, ei teistä ole moni tainnut koettaakaan ja
+tuskinpa ovat kaikki voineet, jos koettaneetkin olisivat ... en minä
+ainakaan. Kovin olimme lapsia vielä silloin ... ei ajateltu paljo
+nokkavarttansa pitemmälle eikä pintaa syvemmälle. Tehtiin noin, koska
+muutkin olivat samoin tehneet ja koska vanhemmat sen niin tahtoivat ...
+ja oltiinhan sitä sen tehtyään muka aika miehet mielestään ja
+kelvolliset yhteiskunnan palvelukseen ... vala kuin vala, näette!..."
+
+"Kyllähän se hiukan miehistyttävän tunnusti..."
+
+"Ja olipa se juhlallistakin ... kaikki juhlapuvussa, tytöt itkusilmin,
+virren veisuu ja kaikki ... kaunista se oli..."
+
+"Oli kyllä, mutta vääränvalan siinä useimmat tekivät, siitä olen
+täydelleen vakuutettu. Valheeksi on se jälestäpäin käynyt ...
+yhteiskunnan vaatimaksi valheeksi... Ja paljo sitä löytyykin valhetta
+yhteiskunnassa ... ja yhdyselämässä ... ja ylioppilaselämässä ... ja
+meissä itsessämme..."
+
+"Taitaahan tuota olla, kun tarkemmin ajattelee..."
+
+"Niin, mutta tuohan on kirkkoa vastaan ... ja syntiä tuo puhe ... mitä
+se luoja tuommoisesta?..." yritteli taaskin äskeinen sielunpaimenen
+alku.
+
+"Mitä? Väittääkö Matti totuuden olevan Hänen tahtoansa vastaan, sepähän
+kumma ajatus? Semmoistako se on Matti oppinut kotona ja koulussa? Ei se
+voi olla mahdollista, totuuden täytyy olla otollista sille, joka on
+totuus itse, ja rehellinen epäileminenkin siveellisen elämän
+perustuksella täytyy olla otollisempi kuin umpimähkäinen antauminen...
+Sitä vaatii siveellinen oikeudentuntomme, ell'ei se ole ulkoa päin
+tulevilla opeilla kovin turmeltu ja väärälle tolalle saatettu..."
+
+
+"Kylläpä se melkein siltä tunnustaa, kun oikein miettii ... rehellisyys
+kai se parasta sentään lienee..."
+
+"Niin, mutta mitäs se yhteiskunta meiltä vaatii ja kirkkomme?..."
+
+"Vaatikoon, lie tuota vähän oikeuden tuntoa omassatunnossakin, kun sen
+puhua annetaan rehellisesti..."
+
+"Ja järkikinhän sen sanoo..."
+
+"Sokaistu järki ei sano mitään..."
+
+"Meneppäs ... vai ei mitään..."
+
+"Kuulkaahan nyt, toverit, minulla on ehdotus: päättäkäämme nyt edes me
+nuoret tässä, että voimaimme mukaan koetamme tosia olla puheessamme ja
+toimissamme ... että ikämme kaiken taistelemme totuuden puolesta ja
+sitä järjestelmää vastaan, joka ulkokultaisia synnyttää ja
+vääränvalantekijöitä ... ja silmänpalvelijoita ... eli yhdellä sanalla
+valheellisia... Joka uskaltaa, se juokoon maljansa pohjaan sen
+lupauksensa vakuudeksi!... Eläköön totuus ja aatteen vapaus!..."
+
+"Eläköön!"
+
+Ja sitten sitä ryypättiin ... lasit pohjaan sen asian päälle ... joka
+mies!
+
+"Se puhuu kuin poika, tuo Yrjö ... ja näkyy se sanansa selvittävän ...
+minä jo ensin arvelin, että hernattiako se meistä rupesi
+haukkumaan!..."
+
+"Kovia sanoja, kovia sanoja, mutta eivät ne niin valheellisiakaan
+olleet... Vaan mitähän ne sanoisi, jos tuommoista painostakin
+julkaistaisiin..."
+
+"Ei taitaisi kaikki hyväksyä ... mutta sietäisi siitä jonkun
+kirjoittaa..."
+
+"Kuulkaapa, ukot, onhan teillä lasit tyhjät?..." kysäsi äkkiä
+Sandbergin Ville ympärillensä katsellen.
+
+"On muilla paitse Aholan Kallella ... eihän lapsi jaksa miesten
+rinnalle!..."
+
+"Eihän se ryypännytkään äsken, kun muut pohjaan kursasivat..."
+
+"Eikö maistanut ... päähäsikö jo hiiviskelee?..."
+
+"Eikä hiivi ... mutta ajattelinpahan, että kun en ole tuota puhuttua
+valaa ennenkään tehnyt, niin en tee nytkään... Mikä sen tietää, kuinka
+pian teitä taas saisi haukkua samoilla sanoilla, joita Yrjö nyt
+suvaitsi käyttää..."
+
+"Katsohan vain viisasta ... mutta raukkamaista se on tuommoinen,
+Kalle!..."
+
+"Olkoon mitä tahansa ... minä en valoja tee..."
+
+"Etpä saa akkaa, poika..."
+
+"Elköön!..."
+
+"Etkä pääse virkaan, valtionvirkaan..."
+
+"Elköön, ehkäpä sitä elää muuallakin..."
+
+"Etkä kelpaa luottamusmieheksi..."
+
+"No kuin ei muuten uskottane, en persoilekaan, kun eivät muut luota
+minuun, luotan itse itseeni..."
+
+Aholan Kallelle siinä monikin nauroi ja mahtaili; mutta Yrjö mietti
+mielessään, että Kalle se sentään taisi viisaimmin tehdä ... eihän sitä
+tiennyt mennä niin takuuseen ... ja silloin sitä olisi valapatto ... ei
+siitä mihinkään päässyt!
+
+"Niin mutta minun ehdotukseni jäi kesken", huusi Sandbergin Ville.
+"Minä vain arvelin, että koska ei kellokaan vielä ole tuon enempi ja
+seura vilkkaimmillaan, niin eihän täältä vielä malta poiskaan lähteä.
+Tyhjiä lasiakaan tässä ei viitsi katsella, ergo, itaqve, igitur..."
+
+"Kyllä tuo yskä ymmärretään..."
+
+"Mitä arvelevat ukot?..."
+
+"Hennon minä ottaa uuden tuutingin, jos muutkin..."
+
+"Ja minä..."
+
+"No, sama kaiketi minullekin on..."
+
+"Siis uudet lasit?..."
+
+"Uudet lasit!..."
+
+Mahtavana kilisteli Sandbergin Ville pöytäkelloa. Ja tuossa oli jo
+kyypparikin.
+
+"Hvad' falls?..."
+
+"Om vaktmästaren är god och hemtar oss nya tutingar!"
+
+"Jahah!"
+
+Ketteränä kierteli kyyppari pöydän ympäri ja nokki pienet
+konjakkikarahvit tarjottimelle ja vesikannut ja muutamia
+sokeriastioita. Ja pian höyrysi taas nuorten miesten nenäin edessä
+kuuma tuutinkivesi ... siinä niin lämmittävän huurun kasvoihin toi ...
+ja karahviineissa kuulteli niin viattoman ja viettelevän näköisenä
+ruskea konjakki...
+
+Siinä sitä sitten taas istuttiin lasien ääressä ... ja puheltiin ja
+puheitakin pidettiin... Ja savupilvi ei enää ollutkaan miesten päiden
+yläpuolella ... alas oli laskeutunut ja koko joukkokunnan pehmoiseen
+verhoonsa kierittänyt.
+
+Iloinen oli ilta ... Eljaksen päivänä ... Lönnrotin muistoksi!...
+
+
+
+
+III.
+
+
+-- Oli satanut koko edellisen päivän ja näyttipä siltä kuin sitä yhäkin
+kestäisi. Ilma tuntui niin raskaalta ja pilvet juosta jollottivat niin
+tasaisesti pitkin taivaan lakea, eikä aurinkoakaan näkynyt.
+
+Mutta oliko mahdollista, että Vapun-päivä, tuo kau'an odotettu ja
+toivottu päivä tämmöisenä valkeneisi? Kylläpä sitten ei tarvitsisi koko
+päivää vuodessa ollakkaan, jos se tällaisena tulisi. Vaan sitäpä se
+ei tehnytkään: kirkkaana paistoi päivä pilvettömältä taivaalta
+Vapun-päivän aamuna ja tuulen henki oli puhaltanut pois tuon rasittavan
+raskaan ilman. Ja kahta vilpoisemmalta ja hauskemmalta se nyt
+tuntuikin, sillä pelko huonosta päivän-vietosta oli muuttunut riemuksi.
+
+Koko Helsingin väestö näytti tämän oivaltaneen. Kaikkialla kaduilla
+vilisi iloista kansaa, vanhaa ja nuorta. Ja valkeita lakkeja, joita
+tähän saakka vain siellä täällä näki yksinäisinä kuin tähtiä keväisellä
+taivaalla, niitä oli nyt kuin taika-iskusta ilmestynyt satamääriä,
+jott'ei Esplanaadilla paljo muita näkynytkään kuin valkolakkisia
+nuoria, iloisia miehiä, ruusunen tahi muu pieni kukkas-vihkonen
+linnassa.
+
+Näyttipä siltä kuin olisi tenttaminapuuhista kuihtunut opettajan
+alkukin kevään tullessa, uutta virkeyttä ja elon voimaa suoniinsa
+saanut ja pois oli pitänyt viskata Cicerot ja Plautukset, pois Senecan
+viisaat neuvot ja Iliadin ihanat laulut. Tämä päivä oli pyhitetty
+nuoruuden jumalalle, elonvoimasta ja toiveista uhkuvalle aikakaudelle
+eikä silloin saaneet luvut miestä estellä.
+
+Ylioppilas-talon edustalle keräytyi nuorukaisjoukko, hetki hetkeltä se
+suureni ja nuo valkoiset lakit ne näyttivät niin hauskan näköisiltä.
+Niin, todellakin ne somistivat miestä, myönsi Anni neitikin, joka
+muiden muassa oli kiirehtinyt katsomaan, kun "ylioppilaat lähtevät", ja
+kuiskasi hyvälle vierus-ystävälleen, kuinka pulskalta Kallekin näytti
+tuossa uuden uutukaisessa valko-lakissaan.
+
+"Katsoppas, Lyyli, eikö Kallekin ole kuin eri mies tänä päivänä?"
+kuiski hän vielä kumppalin korvaan.
+
+Mutta Lyylilläpä oli jo oma katseltavansa, tuo notkea ja reipas
+Vikberg'in Vilho, jonka kanssa hän talven kuluessa oli niin tutuksi
+tullut luistinradalla, niin tutuksi, että... Kas, kas jopahan huomasi,
+arveli Lyyli itsekseen, ja oli hyvin välinpitämättömänä katsovinaan
+aivan toiselle taholle, vaikka nurkkasilmällä kyllä katsasti, että
+tuleekohan tuo tervehtimään. Tulihan se, astui rohkeasti häntä kohti ja
+lakkiaan heiluttaen niin tutusti sanoi: "hyvää huomenta, neiti
+Lundberg!" -- -- --
+
+Ihmisiä oli jo kertynyt ylioppilas-talon edusta täpösen täyteen. Kaikki
+odottivat, milloin "ne lähtevät" ja moni heistä oli päättänyt lähteä
+mukaan aamukahville taikka huomenryypyille, toiset ruotsinmielisten
+kanssa Kaisaniemeen, toiset suomimielisten kera Alppilaan.
+
+Jo kajahti Vaasan marssin reippaat säveleet ja Annakin hyppäsi, että
+nyt sitä lähdetään. "I högan nord vår vagga stod..."
+
+Eipä se vielä ollutkaan suomimielisten lähtömerkki! Mutta
+ruotsinmieliset ne lähtivät, neljä miestä aina riviinsä asettausi
+laulajien jälkeen ja niin lähtivät, tahdikkaasti astuen laulun mukaan
+... ja suuri joukko katsojia, vanhaa ja nuorta, impeä ja äitiä,
+kiirehti mukaan Kaisaniemeen aamukahvia ylioppilaslaulun kaikuessa
+nauttimaan.
+
+Jälelle jäivät vielä suomimieliset ja heidän tuttavansa ja
+hengenheimolaisensa. Siinä seisottelivat vähän aikaa katsellen menevien
+perään ja tarkastellen jäikö heidän osakseen impysiä ollenkaan ja --
+minkälaisia. Vaan pian ilmestyi valkealakkisten keskelle
+ylioppilaskunnan hopealta hohtava lippu, pitkän ja pulskan
+partaniekkaisen miehen kantamana, ja kuin sotamiehet ainakin
+keräytyivät valkolakit lippunsa ympärille. Eikä viipynyt kauvan,
+ennenkuin "Meill' Pohjola luminen on kotimaa", reippaasti helähti ja
+toinen joukkue astumaan lähti, mutta ei samaan suuntaan kuin äskeinen,
+vaan tulliportille päin maantietä myöten ... Alppilaa kohti!
+
+Ja ihmisjoukko se perässä tulla humusi ja tyttöset toisiaan tyrkkien
+ehättelivät rinnalla pysyäkseen ja päivän sankareita oikein likeltä
+katsellakseen. Eikä tahtoneet papat ja mammatkaan jälkeen jäädä, vaan
+puhkuen ja puhaltaen kokivat perässä pysytellä.
+
+"Huh, huh, lämminpä tässä tulee ... ja kun vielä sitten noin tomuaa ...
+huh, oikein silmät sokasee ja sieramet täyttää ... huh!... minkä
+peijakkaan tähden ne nyt niin lentävät ... luulisi tulen takaa
+hätyyttelevän ... puh!... astuvat juupelit kuin seitsemän ryssän
+kasakkia ... mitä sinä poika siinä! me' matkaas' ihmisten tieltä
+... puh!"
+
+Näin puheli lihava ja vanttera vartaloinen, punakkaverinen, noin 40
+vuoden vanha mies, joka toisten perässä koki tulla puputtaa, vaikka se
+vaikeaksi näyttikin miehelle käyvän, koskahan hiki otsasta ja hivusten
+nenistä virtana juoksi ja aina vähän väliä piti nenäliinalla
+silinterihatun sisälaiteita kuivailla. Eikä tuntunut isoa apua olevan
+siitäkään, että päällystakkinsa pois nilisti ja käsivarrellaan
+kantoi ... mutta helpotti se hiukan kuitenkin.
+
+Pitkillä askelilla harppasi vantteran miehen perässä laihallainen
+herrasmies, jonka huolellinen ja muodikas puku, mustakehyksiset rillat,
+kellertävät kävelyhansikkaat ja hopea-mokulainen, yläpäästä paksumpi
+keppinsä osoitti hienoa, maailman menoon tottunutta ihmisolentoa. Hän
+astui niin vakaana ja miettiväisenä eikä näyttänyt kenestäkään juuri
+mitään huolivan ... astui vaan, että tomu tuprusi, ja heilutteli
+keppiänsä niin varomattomasti, että vantteran herran housun lahetta
+sivumennessään pyyhkäsi.
+
+"Aj, förlåt!" sanoi laiha herra ja kohteliaasti kumarsi. "Ingenting,
+ingenting att förlåta!..." puhkuili lihava herra ja katseli tarkasti
+miettiväistä laihaa herraa.
+
+"No, men om ja' inte ha' blivit starrblind på minä gamla dar, sä ä' de'
+där en gammal bekant" virkkoi hän ääneen.
+
+Laiha herra heräsi äkkiä mietteistään ja katsahti lihavaan.
+
+"No, ta' mej sju tunnar tusan, ä' de' inte Yrjö i sin egen värdiga
+person!" huudahti lihava herra riemastuneena ja muutti päällystakkinsa
+toiselle käsivarrelle, että kätellä saattaisi.
+
+Ja sitten sitä käteltiin, käteltiinpä oikein pitkään ja hartaasti, niin
+kuin ainakin tuttavat tekevät, jotka pitkästä kotvasta jälleen toisensa
+yhyttävät.
+
+"No, mutta kuka lemppari olisi uskonut, että me täällä yhyttäisiin,
+puh! -- hui kuin on väri ... juuri Vapunpäivänä! Mikä sinut on tänne
+tuonut, Yrjö, puh ... sinähän olet hovioikeuden-notariuksena Vaasassa,
+olen minä kalenterista huomannut? Puh!... Olet tainnut saada
+virkavapautta vähäksi aikaa, vai?..."
+
+Niin oli Yrjö saanut ... kolmeksi kuukaudeksi virkavapautta
+kivulloisuutensa vuoksi ... oli tullut Helsingissä ensin käymään ja
+aikoi sitten muutamia viikkoja viipyä veljensä luona saaristossa ...
+kesäksi oli hänellä ai'e lähteä kylpemään Hankoniemelle eli Visbyyhyn,
+ei oikein tiennyt vielä kumpaanko.
+
+Paljo oli Lullella ja Yrjöllä puhelemista, ainahan sitä vanhoilla
+tutuilla piisaa. Eivät he huomanneetkaan, että olivat muusta joukosta
+jälkeen jääneet. Mutta siinä se oli jutellessa matkakin kulunut, niin
+että Alppilan kukkula jo vähän matkan päässä häämötti ja ylioppilasten
+raikas laulu huvilan balkongilta vastaan helähteli.
+
+Vilkasta oli elämä huvilan edustalla. Pöytiä oli aseteltu toistensa
+viereen hiekkaselle tasangolle ja niiden välillä liehui valkolakkeja
+tuoleista riidellen ja kilvoitellen. Kyypparit pujoitteliivat
+ihmisjoukossa kuunnellen ja muistoonsa tarkasti painaen, mitä kullekin
+pöydälle tilattiin ja joka taholta kuului vihellystä ja sihittämistä:
+"psss! vaktmästare!" Mutta eihän ne jokapaikkaan kerralla revenneet,
+saivat kuin saivatkin toiset odottaa hiukan aikaa.
+
+Loitompaa katselivat hetkisen tuota mylläkkää Lulle ja Yrjö, jotka nyt
+jo olivat törmän päälle päässeet. Katselivat noita ilosta pyräkehtäviä
+seurueita tuolla metsän rinteessä, jossa näppärät, punaposkiset impyset
+viiniä maistelivat ja kilistelivät ilvehtivien, leikkiä laskevien
+poikien kanssa ja nauroivat heidän sukkeluuksilleen, jotta paisuva,
+pullea povi hykähteli; katselivat kuinka papat ja mammat tyytyväisinä
+istuivat pöytiensä ympärillä lyyrylakkista poikaansa katsellen ja
+ihastellen.
+
+Monta kertaa he tuon näytelmän olivat nähneet, niin Yrjö kuin Lullekin,
+mutta aina sillä vain oli oma tuoreutensa ja uutuutensa, niin kuin
+keväälläkin pitkän talven perästä.
+
+"No, veli, mistäs me sitten saamme paikat itsellemme?" kysyi Lulle
+Yrjöön kääntyen.
+
+"Näyttääpä siltä, kun saisimme katsoa päältä koko lystin pitoa! --
+Mutta äläpäs huoli, lähtäänpäs tuonne sisälle ja koetetaan saada sijaa
+tässä nurkkakammarissa, jossa niin usein ennenkin on istuttu ja
+puheltu."
+
+Niin lähtivät ystävät pujoitteleimaan väkijoukon ja pöytien välistä.
+Eikä viipynyt kaukaista ennenkuin istuivat nurkkakammarissa kahven ja
+liköörin edessä ... tällä kertaa täytyi Yrjön välttämättömästi saada
+"pluusata" ystävälleen, sillä Lulle oli niin monta kertaa ennen hänen
+edestään maksanut. Lasi toisensa perästä tyhjeni, täyttyi, taas tyhjeni
+ja täyttyi ... ystävykset katselivat menoa tuolla ulkona ja puhelivat
+entisistä muistoista ja hauskuuksista, joita ennen vanhaan yhdessä
+olivat viettäneet.
+
+Vähitellen olivat he joutuneet tuohon omituiseen tilaan, joka mielet
+niin pehmeiksi ja tunteellisiksi tekee, joka sydämmen sulut aukoo ja
+tunteen virtaukset höllistää ja kahleistaan päästää. Yrjö se etenkin
+taas miettiväiseksi kävi ja hajamielisenä nuorten meluavaa laumaa
+katseli ja tyttöjen punoittavia poskipäitä ja virkeitä silmiä...
+
+Ne muistuttivat niin elävästi entisiä aikoja, jolloin hänkin oli nuori
+ja toivehikas, tulinen ja innokas ja jolloin hänkin lietsoi virkeyttä
+innokkailla puheilla ympärilleen, maljojen ääressä.
+
+Mutta poissa oli nyt silloinen into ja tulisuus, rauvenneet olivat
+elämän entiset ihanteet, noin vähitellen, kuni ehtoopilvien rusottava
+punerrus, olivat ne vaalenneet ja läpikuultavimmiksi käyneet, kunnes
+hän vihdoin oli jäänyt kuivaksi kelopuuksi töröttämään. Ja semmoiseksi
+juuri tunsi hän nyt itsensä tässä nuorukaisjoukossa ... oli kuin vanha
+kelo nuortean näremetsän keskellä ... ja sepä se häntä ajattelutti ja
+mietitytti.
+
+"Kuuleppas, veli Yrjö, muistatko sinä sitä iltaa ... siitä nyt on jo
+toistakymmentä vuotta ... puh ... kun kaikki istuimme tässä samassa
+huoneessa illanvietossa. Me olimme silloin kärsineet tappion
+Ylioppilas-kunnassa -- -- puh -- -- ja sinä pidit silloin niin peevelin
+kauniin puheen siitä, miten oikeutta puh -- -- ja totuutta ja vapautta
+aina on -- -- polettu ja koettu kuristaa, vaikk'ei se ole koskaan
+onnistunut eikä nytkään ole onnistuva, sanoit sinä -- --"
+
+Yrjö istui ajatuksiinsa vaipuneena, veteli pitkiä savuja ja kattoa
+kohti puhalteli ja partaansa siveli. Hyvin muisti hän sen illan ja
+monta, monta muuta samanlaista ... niin ja "nachspielit" ja Eljaksen
+päivät ja kaikki...
+
+"Mutta olit sinä aika totuuden sankari siihen aikaan, Yrjö! Etkö
+muista, kun minä sinua aina sillä nimellä kutsuin? Mutta nyt olet sinä
+valtion palveluksessa niin kuin me muutkin syntiset ihmiset ja saat
+koreasti pitää suusi tupessa, ett'eivät niskaasi hyppää... Et sinä
+uskonut minua silloin, mutta niin se käypi, että ne semmoiset puheet
+totuudesta ja pahuudesta ja vääryydestä y.m. ne aikaa myöten kuolevat
+huulille tai jäävät hampaiden ta'a ... varsinkin kun on perhe ja lapsia
+elätettävinä... Mutta niinhän tuo lie maailman meno, mitäpä me niistä
+... silloin haaveksittiin ja unelmissa elettiin ... nyt ollaan
+valveilla, mutta -- nukutaan kuitenkin! hah! hah! hah! Mut heit'
+hiiteen tuo surullinen muotos'! Vaktmästare, psss, psss! har du öron,
+du din -- -- --!"
+
+Siihen lennähti kyyppari. "Hva' falls?"
+
+"En flaska likör och par flaskor vatten!"
+
+"Jahah!"
+
+Hetkessä olivat sileiksi ja särmäkkäiksi hiotut liköörilasit taas
+nestettä täynnä; mutta ei vain tahtonut Lulle ystävätänsä saada
+iloiselle mielelle, vaikka hyvinkin koetteli.
+
+"Kuuleppas, anna sinä entisten muistojen nyt olla, Yrjö ... tyhmästipä
+teinkin kun rupesin niistä juttelemaan, mutta johtui vain se totuuden
+into mieleen. Vaan sehän haihtuu kuten muutkin innottelut ja unelmat
+... eikä siitä sen enempää! No kippis, bror!"
+
+Vaistomaisesti otti Yrjö lasin käteensä ja kilisti, katsahti sitten
+ulos ja Eljaksen iltana tehtyä lupaustaan muistellen huokasi:
+
+"Mutta se oli kuitenkin minun kaunein unelmani; joka -- murtui!"
+
+Ja siinä istuivat he molemmat mietteissään, eikä Lullekaan jaksanut
+entistä iloista mieltänsä pitää.
+
+Mutta ulkoa kuului nuorison iloinen humu ja remakka, naurua ja heleitä
+naisääniä ja juuri heidän päänsä päältä balkongilta kajahti äkkiä
+Topeliuksen tuttu ja reipas laulu:
+
+    "Vi äro andens fria folk,
+    Som stolt att vara ljusets tolk,
+    Skall evigt kämpa för dess rätt,
+    Och evigt skydda det!" j.n.e.
+
+
+
+
+
+
+LASKIAISLUPA.
+
+
+Kyllä oli surinaa tänä päivänä ala-alkeiskoulun ensimmäisellä luokalla.
+Tuo pienenlainen ja vanhanaikanen kouluhuone, josta tervan haju ja
+kengän voiteen katku ainoastaan kesäluvan aikana tuulottua kerkesi ja
+kerrassaan erkauta, se surisi ja kuhisi nyt kun mehiläispesä mäen
+rinteessä kesäsenä poutapäivänä. Ja ääntä siellä oli, kimeimmästä
+kirkunasta alkaen aina äänenmurroksessa olevaan karkeaan saakka ja
+kaikki ne vain kokivat suun täydeltä asiaansa toimittaa.
+
+Seikka oli semmonen, että nyt oli laskiaistiistain aatto ja huomenna
+siis itse laskiainen. Aina ennen oli tämä päivä ollut ilon ja
+riemun päivä, mutta nyt uhkasi se tuoda ikävää ja murhetta koko
+ala-alkeiskoulun ensimmäiselle luokalle: Alasen maisteri oli tuominnut
+luokan arestiin huomispäivän aamupuoleksi!
+
+Laskiaistiistaina arestiin! Onko maailmassa mokomaa ennen kuultu? Se
+oli kerrassaan ihmisrääkkäystä, sanoi Rantalan Ville ja siltä se juuri
+tuntui toisistakin.
+
+Ja eläs kelpo asiasta sitten! Joku hulivili oli aivan piloillaan ja
+mitään pahaa tarkottamatta mustan taulun selkäpuolelle sattunut
+kirjottamaan: maisteri Alasen tunnilla saa tehdä mitä vain tahtoo ja
+ilkeää! Olipa sitten latinan tunti tullut ja Alasen maisteri ruvennut
+oikein taululla näyttämään mitenkä latinaksi rakastetaan, on rakastettu
+ja vastakin aiotaan rakastaa, ja kun taulun toinen puoli ei
+rakastelemiselle riittänytkään, yritti maisteri jatkaa selitystänsä ja
+rupesi kääntämään taulua, mutta voi kauhistus! Siellähän seisoivat nuo
+turmiota ennustavat sanat. Ylösalasin ne tosin olivat siinä, mutta
+siinä ne kuitenkin olivat ja Alasen maisteri olikin semmoinen maisteri,
+joka nurinkurisetkin asiat selville sai.
+
+Ja sai hän ne nytkin. Vakavana ja äänetönnä kirjotukseen kotvasen
+tuijotti, ei jänterekään noissa keltasen kuivahkoissa kasvoissa
+liikahtanut, ja sitten hän yhtä hiljasena rivi riviltä poikajoukon
+tutkisteli ja vapistuksen ja pelon sekaseen mielentilaan saattoi.
+Syyttömiä he kyllä tiesivät olevansa, mutta pelotti se kuitenkin,
+miksikähän lie pelottanutkin, ehkäpä siksi, kun itsekukin tunsi omat
+ajatuksensa tuohon taululle kirjotetuksi ja arveli, että nythän lukee
+maisteri hänen sydämmensä mietteet kun kirjasta ikään!
+
+Alasen maisteri tällä välin vain jatkoi tutkisteluaan, joka
+äänettömyytensä kautta juuri enin kauhistutti. Viimein toki hiljasuuden
+keskeytti -- olisikin äsken erottanut vaikka neula olisi lattialle
+pudonnut -- ja sitte hän levollisesti oli kysässyt: kuka tuon kirjotti?
+
+Eihän sitä kukaan tiennyt ja varoi se tepposen tekiä ilmottautumasta.
+Toisiaan vaan pojat äänettöminä katsastelivat ja posket heillä hohti
+kun puolukan päivänpuoleinen pollukka jälkikesällä. Eikä sittenkään
+vielä mitään virkettu, vaikka Alasen maisteri toistamiseen ja
+kipakammasti kivahti: "kuka tuon kirjotti? kysyn minä". Sama punastus
+ja äänettömyys.
+
+Mutta silloinpa se oli lauennutkin! Ei kukaan kuolevainen ollut Alasen
+maisterin haahmoa semmosena nähnyt, kun sen nyt näki. Sanoissa ja
+äänessä ei kiukku ilmestynyt, vaan ne värähtelevät laihat kasvot ja
+mulkoilevat silmät!... voi laupias sentään!
+
+Mutta ääni se vain kähisi kurkkuperässä ja katkonaisia sanoja koki
+pinnistää esille: "te ... te ... lurjukset!... Vai ... vai sillä lailla
+... te ... te rakkarit ... pa ... palkitsette ... mutta ky ... kyllä
+minä ... opetan teitä ... te lurjukset ... te rakkarit ... te ...
+te! -- --"
+
+Ja kuka sen tiesi kuinka kauan maisteri olisi tähän tyyliin jatkanut,
+mutta läkähtyä kun alkoi, täytyi toki heretä. Vasta sitten kun tovin
+oli yskinyt ja kakistellut, oli taas rauhottunut entiselleen ja
+liitupalasen pöydän nurkalle pannut.
+
+"Jos ei tämän tekiä viikon kuluessa minulle ilmottaudu, saa koko luokka
+istua laskiaisaamupuolen arestissa, muistakaa se!" Niin oli maisten
+sanonut ja niine hyvineen mennyt jättäen luokan pelon ja hämmästyksen
+valtaan.
+
+Nyt oli laskiaistiistain aatto. Huomenna oli tuomio toteutettava, sillä
+viikon kuluessa ei kukaan ollut ilmottautumassakaan käynyt. Tiedettiin
+kyllä, kuka tekiä oli, mutta päätettiin uhallakin näyttää, että tällä
+luokalla oli yksimielistä väkeä, joka ei antanutkaan menetellä kanssaan
+niin kun eräät tahtoivat. Oli sillä hitunen tahtoa silläkin, sen oli
+Alasen maisteri saava kokea!
+
+Tästä tärkeästä asiasta sitä nyt tuumattiin ja rähistiin ja kaikki
+olivat mielessään entistä ylpeämmät, sillä nytpä saivat
+yläluokkalaisetkin nähdä, mitä miehiä ensimmäisen luokan pojat
+oikeastaan olivat. Tokkopa toisilla luokilla näin rohkeita
+oltaisiinkaan? Tokkopa raukat uskaltaisivatkaan opettajaansa
+vastustella? Jaa-a, juuri opettajaa, ei se ollutkaan vain leikin asia,
+mutta täällä sitä tohdittiin!...
+
+Tuolla tuli katua myöten jo maisteri. Verkalleen köyryselkänä asteli,
+maahan päin tuijotti ja käsiään selän taakse ristiin taivutteli. Kyllä
+pojat sen tismalleen tiesivät, mistä maisteri parastaikaa juuri palasi.
+Ja senhän tiesi jok'ikinen ihminen kaupungissa, joka vähäkään aikaa lie
+paikkakunnalla oleskellut. Sillä maisteri Alanen ei ollutkaan mikään
+löyhkänkenkä ja vaihteleva elämän tavoissaan. Yliopistosta asti hän
+tapansa oli pitänyt ja sepä se muun muassa vaati, että ennen kymmentä
+piti käydä Seurahuoneella -- muutakaan sopivaa paikkaa ei löytynyt --
+kahvensa juomassa ja sanomalehtensä lukemassa.
+
+Kun kello lie alkanut olla neljännestä vaille kymmenen, tiesi
+Seurahuoneen palvelia maisterin olevan tulossa ja kävi jo tuon määrätyn
+tuolin määrättyyn paikkaan asettamassa ja valmisteli kahvekojeet
+tarjottimelle. Ja lyönnilleen neljännestä vaille astui maisterikin
+tavallisesti sisään, pani kuluneen silinterihattunsa aina samaan
+peränaulaan ja keppinsä aina samaan nurkkaan.
+
+Salin ympäri hän sitten kierroksen teki tutkien pöydät ja etsien
+tuoreimmat sanomalehdet kynsiinsä. Ne kun lie saanut, köpitti pöytänsä
+ääreen, jonne kyypparikin jo oli kahvekojeet tuonut. Juotuaan ja
+luettuaan vihelsi palvelian luokseen, marisi kahven kehnoutta ja
+maksoi, ylioppilastavan mukaan kuitenkin aina juomarahaakin antoi. Ja
+sitten hän meni, asteli verkalleen kouluun poikia komentelemaan ja
+haukuskelemaan, ett'eivät milloinkaan mitään osanneet, ei milloinkaan
+mitään, eikä poikkeuksia koskaan, sen laiskurit!...
+
+Siinäpä hän jo olikin luokan ovella. Entistänsä verkempaan käveli ja
+koko olento näytti niin raukealta ja uupuneelta. Luokan priimus tuli
+kirjoineen ja näytti, mitä läksyksi oli latinan kieliopista.
+Taivutuskaavoja! "No alappas sinä, Virkkula, imperfektum konjunktiivi
+passiivi verbistä lego!"
+
+"Legerer, legereris, legeretur, lege -- legerimus legeristis,
+legeruntur!" -- saneli Virkkula ja katseli epäilevästi maisteria.
+
+"Ei se niin ollut, se oli väärin, saanko minä, saanko minä?" kuiski
+joku takaa päin.
+
+Mutta Alasen maisteri ei kuullut mitään. Hän istui nojatuolissaan
+mietteihinsä vaipuneena ja nuo raukeat silmät näyttivät vettä
+tuhertavan. Kummastellen pojat maisteriansa katselivat, vaan eivät
+pahoin uskaltaneet äännähdelläkään, sillä huomennahan oli laskiainen!
+
+Jo viimein heräsi maisteri, pyyhki hien otsaltaan, korjasi silmälasinsa
+vaakasuoraan ja katseli luokkaan päin. Pojat istuivat kun naulatut,
+huomennahan oli laskiainen!
+
+"Minä en voi oikein hyvästi tällä kertaa, saatte luvan täksi tunniksi,
+mutta pysykää alallanne, ett'ette häiritse vierusluokkaa", sanoi
+maisteri lopuksi, pani kirjan pöydälle ja teki poislähtöä.
+
+Pojat vilkuilivat toisiinsa. Kumpahan ei tulisi huomennakaan,
+arvelivat, eikä ylihuomennakaan eikä sittenkään, niin saisimmepa lupaa!
+Niin, ja huominen aresti, siitä sitä pitäisi päästä -- ja kyllä vain
+taidettiin päästäkin, arvailivat.
+
+Maisteri meni: yhtä hiljalleen kun tuli, asteli poiskin ja oven
+perästään kiini veti. Ensin vähä aikaa kokivat pojat olla hiljempaa ja
+puhella supattamalla, mutta vähitellen koveni puhe, kunnes lopulla jo
+aika remakka syntyi. Viereisen huoneen ovesta katsahti sisään opettaja:
+"Mitä jyräkkää täällä? Missä opettaja?"
+
+Asianlaita selitettiin.
+
+"Vai niin, no olkaa sitten siivolla, mutta..." Ovi sulettiin. Mutta
+vielä sai opettaja tunnin kuluessa toisen kerran käydä ovesta
+ärjäsemässä, ennen kun pojat älysivät alallaan pysyä tunnin loppuun.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kammarissaan Kirkkokadun varrella istui Alasen maisteri saman päivän
+iltana. Siinä paloi punaseksi maalatulla kirjotuspöydällä hänen vanha
+vihreäsuojuksinen petroleumilamppunsa ja verkalleen hän itse
+keinotuolissa edes takasin souteli. Papereja oli hänellä tukko
+levällään pöydällä, kellahtavia, vanhan näkösiä paperiliuskoja, jotka
+hän juuri oli esille pengostellut muun romun alta arkun pohjalta, missä
+ne niin kauan olivat rauhassa olleet.
+
+Maailma niistä ei olisi paljo piitannut noista ummehtuneista
+irtanaisista paperipalasista, mutta Alasen maisterille ne olivat
+tärkeintä omaisuutta: ne sisälsivätkin koko hänen elämänsä historian!
+Elämäkerrallisia tietoja ja vuosilukuja niissä ei ollut, olipahan vain
+satakunta runosepustusta, jotka arvostelia olisi katsonut pyhimmäksi
+velvollisuudekseen tuleen viskata, ja sen lisäksi pari täpläkästä
+kirjettä, siinä kaikki. Mutta siihenpä se Alasen maisterin elämän
+historia toki mahtuikin!
+
+Nuorena oli hän ylioppilaaksi tullut ja hyvänpuoleisilla arvosanoilla.
+Kehuivatpa toverit häntä lahjakkaaksikin. Ja sitä paitse oli hän
+jo varhain, pienestä pahasta alkain, osottanut taipumusta
+runonsommitteluun. Alasen rouva, nykysen maisterin äitivainaja, oli
+ollutkin niin ylpeä pojastaan, kun tämä syntymäpäiväksi tai muuksi
+merkilliseksi hetkeksi kirjotti runonpätkän ja vieraiden läsnäollessa
+sen lausui.
+
+Ja olikinhan se todella erinomaista! Tokkopa lie tiheän päähän kuultu,
+että toista vuosikymmentä alotteleva pojanviksari, ihan lapsi, itse
+semmosen runon tekasee ja päällepäätteeksi sen sillä keinoin lausuu?
+Tokkopa lie kuultu, kysäsi Alasen rouvavainaja pappilan pruustinnalta
+ja vallesmannin rouvalta. Ei suinkaan pruustinna ollut kuullut eikä
+vallesmanninkaan rouva sinä ilmossa ikänä -- ja kylläpä Alasen rouvakin
+sen hyvin uskoi, että eivät ne olleet...
+
+Niinpä oli tuosta kullan-nuppulasta vihdoin lyyrylakki tullut. Se oli
+riemun herttanen aika Alasen herrasväelle tuo kesä, jolloin rakas Kalle
+herra valkolakkineen kyläläisten silmät huikasi. Niin oli Alasen
+rouvakin taas kun nuori jälleen ja mielipä se tuohon vanhaan
+ukonjörötykseenkin hiukan vaikuttamaan. Ja voi hyvänen aika, kun sitä
+kylää sinä kesänä laukattiin ja Kalle herra se vain aina piti muassa
+olla lyyryneen lakkineen. Hänen tähtensähän sitä oikeastaan
+kyläiltiinkin!
+
+Mutta siitäkin lystistä tuli loppu niin kun kaikesta muustakin
+maallisesta. Kalle herra matkusti Helsinkiin opintojansa jatkamaan ja
+oppineeksi sukeutumaan.
+
+Mutta oikeata oppinutta ei hänestä koskaan tullut. Kirjoja hän kyllä
+lueksi liiaksikin ja itsekin kynää käytteli Osakunnan sanomiin pieniä
+runonpätkiä kirjotellen, mutta niitäkään eivät tahtoneet kaikki
+ymmärtää. Että vika oli kuulloissa, siitä oli Kalle herra varma, sillä
+tiesihän hän, että kykyä hänellä oli, sitähän oli vakuutettu niin
+kotona kun koulussakin.
+
+Sattuipa eräänä päivänä muuan toveri juohauttamaan Kallelle, että hänen
+pitäisi antaa lahjansa ja kykynsä suuremman yleisön tuomittavaksi,
+sillä sitten se vasta oikein asianlaita muka nähtiin. Sitähän Kallekin
+jo oli kotvasen mielessään miettinyt ja kovasti oli hän vakuutettu
+siitä, että yleisö, tuo suurempi yleisö, hänet kyllä ymmärtää. Niin oli
+viimein saanutkin kustantajan sepustuksilleen ja ennen pitkää näkyikin
+kirjakaupan akkunassa "Kevään kukkasia, seppeleeksi sommitteli
+Kaarlo A."
+
+Voi taivasten teidät, kuin Kallella sydän silloin lujasti pamppaili!
+Hänen teelmänsä, Kalle Alasen runot, olivat nyt tuossa sirona vihkosena
+ihmisten silmäin edessä! Tuntui vähän pelottavalta, mutta hyvältä
+kuitenkin. Ja kirjakauppaan kun meni, tahallaan meni, että kerrankin
+omatekemän kirjansa saisi ostaa, niin tuntui oikein kummalta sanoa,
+että saisikko hän "Kevään kukkasia" nimisen vihkosen.
+
+Ei tiennyt puotilainen koko vihkoa olemassa olevankaan, vaan kysäsi
+tekiää ja milloin kirja oli ilmestynyt.
+
+Aivan oli Kalle vähällä sanoa, että minä se tekiä olen, vaan osasi
+kuitenkin kompastuksen välttää ja sanoa, että Kaarlo kai se oli tekiä
+ja vasta se oli ilmestynyt.
+
+Tovin oli sitten ikävissään saanut odottaa, milloin sanomalehdissä
+arvostelun tapasta näkyisi, mutta vihdoin se sentään tuli. Vaan
+minkälainen se oli? Voi hyvä Jumala sitä iskua! Aivan oli arvostelia
+nauruksi vääntänyt koko kirjan ja pilkannut, että mitähän ajatusta muka
+tässäkin oli:
+
+    Mun impi ihanainen
+    Kun ruskopilvi on,
+    Min rantaa taivahainen
+    Koi kultaa auringon.
+
+Impi kun ruskopilvi! Ja auringon koi! Mitä se muka oli? Ja entäs tämä
+sitten:
+
+    Ja vahtonilja myrskyn
+    Se uurtaa rantamaa,
+    Ja tuska tuima tyrskyn
+    Se rintaa ahdistaa.
+
+Myrskyn nilja ja tuskan tyrsky! Ja rannan uurtaminen ja rinnan
+ahdistus! Mitä niillä oli toistensa kanssa tekemistä?
+
+Tämmöstä ja paljo muuta samaan tyyliin seisoi päivälehdessä ja lopussa
+vielä ivallinen kehotus, että tekiä panisi myrskyineen nukkumaan eikä
+nousisi ennen kun tyrsky lauhtuu!
+
+Ei nukuttanut sinä yönä Alasen Kallea eikä näkynyt miestä kumppaniston
+kokouksessa seuraavan päivänkään iltana. Ulos kun sitten kuitenkin
+meni, tuntui siltä, kun olisi ihmiset kadulla häneen katsoneet ja
+arvelleet, että tuossa se nyt on se, jota sanomissa niin pilkattiin.
+Tuommonen otusko se nyt on, pahanen pojan naskali, kaikkipas tässä
+sitten tyrskyilemään!
+
+Jo horjui niinä päivinä luottamus itseensä ja vakaumus lahjoistaan,
+mutta olihan hänelle kotona aina vakuutettu, että hänessä oli
+merkillinen taipumus, ja siihen suuntaan oli koulussakin opettajat
+lausuneet. Sitenhän se hänessä vähitellen oli kypsynytkin varmaksi
+vakaumukseksi, että kyllä hänestä vielä toinen mestari tulee, ja niin
+oli ajan kuluessa luuloonsa lyöpynyt, että tuntui kun nyt olisi koko
+mies läjään lyöty ja sanottu: pysy siinä! Eihän kannattanut enää
+ajatellakaan kirjailiaksi tuommosen jutun perästä, kyllähän hän sen
+ymmärsi, mutta miksikäs sitten?
+
+Hän oli jo niin kerrassaan ollut vakuutettuna tulevasta elämänsä
+tehtävästä ja päämäärästä, mutta nyt oli muuan, joka ei häntä
+tuntenutkaan, tullut ja nutistanut koko miehen yhteen sykkyrään!
+
+Hänen elämänsä korkein päämäärä oli armotta revitty pois, mihinkä hän
+nyt turvautuisi? Isä, joka oli lukenut arvostelun sanomalehdestä,
+rupesi nyt viisaaksi ja neuvoi heittämään hotuun kirjalliset puuhat ja
+menemään kansliaan; sitä tietä nykyään paraiten leivälle pääsi, ja
+sehän se kuitenkin oli ensi tehtävä, sillä ei hänenkään varansa enää
+pitkälle piisanneet, hyvä sekin, kun oli poikansa ylioppilaaksi
+jaksanut saada!
+
+Kansliaan! Kuivia asiakirjoja puhtaaksi kirjottelemaan! Ei ikinä,
+vaikka nälkään kuolisi, niin ei! Semmosessa elämässä ei ollut henkeä
+eikä vilkkautta, se tappaisi hänet tuohon paikkaan.
+
+Ei hän muutakaan sopivaa elämän rataa löytänyt. Oleskeli ja eleskeli
+vain pääkaupungissa, niin kauan kun varat kestivät ja tovereilta
+velaksi sai. Mutta kun kummastakin vihdoin loppu tuli, silloin oli
+Kallestakin vähällä loppu tulla. Kaikkialla velkamiehet ahdistelemassa
+eikä mistään saanut rahoja; ne olivat surkeita aikoja, ne! Vaan
+silloinpa tuli kun taivaasta kirje eräältä setältä pienestä
+maaseutukaupungista, jossa tarvittiin ala-alkeiskoulun ensimmäiselle
+luokalle opettajaa. Siihen oli Kalle setän mielestä kun valettu eikä
+ollut hänellä itselläänkään tarjousta vastaan: pääsihän toki
+velkamiesten kynsistä rauhaan vähäksi aikaa!
+
+Ja niin hän muutamana syyspäivänä istua törötti alkeiskoulun
+ensimmäisen luokan nojatuolissa latinan kielioppia pikkusille,
+vilkkaille ja tarkkaamattomille pojannulikoille opettamassa ja
+amo-verbiä taivututtamassa. Sillä samalla tuolilla oli hän nyt
+kaksikymmentä vuotta istunut ja yhä takoi hän vain samoja sääntöjä ja
+poikkeuksia, samoja taivutuksia ja sijottelukaavoja nuorten
+uppiniskasten hulivilien päihin, noiden vekkulien, jotka eivät
+käsittäneet mikä ääretön ihanuus ja järjen selvityskeino tuo rakas
+"Grammatica latina" oli.
+
+"Henkeä" ei siinä suinkaan ollut eikä sitä alkanut enää olla
+maisterissakaan. Mutta tuskinpa hän sitä enää kaipasikaan: tulihan
+tuota jo aikaan näinkin ja kun rauhassa sai olla, niin mikäpä tässä?...
+Se se vain suututti, että välistä, tosin kyllä hyvin välistä, tapahtui
+joku rauhaa häiritsevä uppiniskasuus eli muu hangotteleminen. Se oli
+merkillistä, ett'ei parempain ihmisten lapset voineet olla siivolla ja
+pysyä alallaan!
+
+Ylioppilastavoilleen hän kuitenkin oli uskollisena pysynyt ja
+vähitellen niin järjestykseen taipunut, että luonnossaan ajan kulun
+alkoi arvata. Poikamiehenä hän myöskin ikänsä oli ollut, sillä "hän ei
+saanut niitä, joita tahtoi, eikä tahtonut niitä, joita olisi saanut",
+kuten hänen oli tapansa vastata semmoisille, jotka kovin alkoivat
+udella hänen lemmettömästä elämästään.
+
+Lemmetön ei se kuitenkaan ollut läpeensä ollut: oli siellä toki ollut
+yksi kirkas tähtönen hänenkin pilvisellä taivaalla, joka kerran juuri
+häneen päin oli hohteensa luonut, mutta sittemmin toisaalle päin, niin
+että ainoastaan heikko kajastus oli hänen osakseen viime vuosikymmenenä
+piisannut.
+
+Nyt oli sekin tähti sammunut, kajastuskin, tummennut. Juuri tänä
+päivänä oli hän päivälehdessä lukenut: Ilmotetaan, että tuomarin
+leskirouva S---- V---- levollisesti vaipui j.n.e. Hänkin oli siis tämän
+maailman kurjuuden jättänyt! Kurjuudenko? Niin todellakin, sillä
+tuomari V----tä ei hän koskaan ollut rakastanut, ei koskaan. Kaarlo
+Alanen oli sen miehen nimi, jolle hän lempensä oli omistanut ja kauan,
+kauan oli hän odottanut, mutta vihdoin oli hän mukautunut olojen
+vaatimukseen.
+
+Ja maisteri Alanen hänkin oli odottanut, oli odottanut sitä hetkeä,
+milloin pääsisi paremmille tuloille, jotta voisi armaansa käydä
+noutamassa. Mutta sekään päivä ei koittanut konsaan; "maisteri" kun ei
+minkäänlaista opettajan tutkintoa ollut suorittanut, ei parempaankaan
+virkaan päässyt. Ja niin oli päivä päivältä, vuosi vuodelta aika
+lipunut, kunnes hän vihdoin sai kirjeen entiseltä lemmityltään, jossa
+sanottiin, että hän oli jo odottanut niin kauan, niin kauan, eikä enää
+jaksanut odottaa, "hyvästi Kaarlo, elä kiroa minua!"
+
+Tämä ja paljo muuta seisoi kirjeessä. Sinä päivänä odotti Seurahuoneen
+kyyppari turhaan maisteria aamukahville ja ensimmäisen luokan pojat
+riemuitsivat ilosta, kun maisteri ei koko päivänä tullut kielioppineen
+heitä kiduttamaan. Tällä kertaa olikin maisterin vuoro ollut: samoin
+kun nytkin oli hän silloin kammarissaan istunut tuon vanhan
+sinisuojuksisen petroleumilamppunsa ääressä ja keinutuolissaan
+verkalleen keinunut. Paperitukko, sama joka nytkin, oli silloinkin
+pöydällä levällään ollut ja siitä oli hän ne yksittäin hiljasella
+supatusäänellä lukenut. Vielä aamulla neljän aikana oli hänen
+kammaristaan lampun valo näkynyt ja kun matami oven reiästä katsoi ja
+kuunteli, istui maisteri entisessä asemassaan -- verkalleen keinuen ja
+hiljalleen paperistaan lukien.
+
+Mutta seuraavan päivän aamulla oli hän kuitenkin kymmenen aikana
+Seurahuoneella kahveansa juomassa ja heti sen jälkeen koulussa latinaa
+poikiin iskemässä eikä hänen kuivissa kellertävissä kasvoissaan
+erikoista jälkeä näkynyt: silmät vain olivat entistä raukeammiksi
+käyneet ja selkä hiukan enemmän kyyryyn taipunut.
+
+Niin kun silloinkin istui maisteri nytkin kammarissaan keinuen tuossa
+vanhassa keinutuolissa, jonka käsipuut ja jalakset matami oli
+purjenuoralla köytöstellyt, ett'ei se niin pahasti narisemaan pääsisi.
+Ja sinisuojuksinen petroleumilamppu seisoi kömpelömäisellä jalallaan
+pöydän keskustalla levittäen himmeän, sinertävän valon ympäri
+vanhanaikasta mutta hyvässä järjestyksessä olevaa huonetta ja valasten
+noita kuluneita papereita, jotka pöydällä olivat hänen edessään. Yhden
+hän niitä kerrallaan aina otti ja lausui sen sisällyksen hiljasella,
+kuivalla äänellä, ennen kun sen pois pani. Ja sitä tehdessään hän
+väliin aina surullisesti huokasi ja putosipa joskus yksinäinen
+kyynelpisarakin tuolle kellahtavalle paperille.
+
+Maisteri Alanen eli muistoissaan. Hänen elämänsä miehuuden aika oli
+niin tyhjää ja autiota, ett'ei hän siitä koskaan ollut saanut nauttia.
+Enimmän nautti hän silloin, kun yön hiljasuudessa sai muistossa elää
+uudelleen sen ajan elämätään, jolla jotakin tuoreutta ja virkeyttä oli
+ollut. Mutta ei se pelkkää nautintoakaan ollut: surun tunteetkin siihen
+aina sekaan yhdistyivät, vaan nautintoa siinä kuitenkin oli ja se oli
+harvinaista maisteri Alasen elämän historiassa. Sillä nykysissä oloissa
+ei sitä muuten tarjolla ollut.
+
+Silläpä ei paljo erehtynytkään sanoessaan noiden vanhojen paperien
+sisältävän hänen elämänsä kertomuksen. Siihen aikaan, jolloin hän näitä
+kirjotteli, oli se elämää ja hän oli toivossa ja luottamuksessa
+tulevasta kutsumuksestaan. Mutta se kun häneltä riistettiin, elämän
+tarkotusperä, silloin oli jo vakaumus poissa ja luottamus itseensä.
+Toivo kuitenkin kyti, toivo saada kerran omistaa tuo ihana olento, jota
+hän aina oli ylimpänä ihanteenaan pitänyt ja jolle hän runonsa oli
+sepittänyt. Kymmenen vuotta sitten oli se entistään tummemmaksi käynyt,
+kun toinen oli hänen tähtösensä taivaalta todellisuuden jokapäiväsiin
+oloihin temmannut, ja nyt, nyt oli viimeinenkin kipuna sammunut,
+tähtösen kajastus kadonnut ja maisteri Alasen elämä loppunut, jos näet
+elämällä toivoa ja luottamusta käsitetään. Ja sitähän sillä käsitettävä
+lienee. -- --
+
+Pöytälamppu oli jo lasitorvensa mustaksi savustanut ja kiertäen
+kaartaen kohosi tuo musta kitkerä savukiehkura torvesta kattoa kohti.
+Vähän ajan perästä alkoi se omituisesti läpättää ja tuksautella, tuo
+sinertävä valo huoneen seinillä himmeni himmenemistään ja vanha
+keinutuoli oli pysähtynyt taaksepäin nojaavaan asemaan.
+
+Mutta sitä ei maisteri huomannut. Hän oli nukahtanut siihen omiin
+unelmiinsa ja syliin hervahtaneessa kädessään piti hän muutamaa noista
+vanhoista, ummehtuneista paperiliuskoista. Lamppu sammui, sillä sydän
+ei enää ylettynyt nesteeseen, jota alempana, pohjalla vielä kyllä olisi
+ollut; siinä riippuessaan oli se itsensäkin kuivaksi kaheloksi
+kuivattanut koettaen ylläpitää valon väikettä niin kauan kun suinkin
+mahdollista oli. --
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kirkas talvinen päivä oli Laskiaistiistai. Lumi kimalteli niin
+viettelevästi auringon paisteessa, kun varta vasten olisi tahtonut
+tehdä kiusaa ala-alkeiskoulun ensimmäisen luokan oppilaille, jotka
+ynseinä ja nurjamielisinä astelivat koululle arestiansa kärsimään.
+
+Eivät malttaneet mennessään olla poikkeamatta Teerimäelle katupoikia
+pilkkaamaan ja heille kiusaa tekemään, että kylläpä olivat koko lapsia
+vielä, kun tuommosta työtä viitsivät tehdä. Mikähän lysti tuo muka oli,
+että edes takasin mäen rinnettä jyrrätä? Jo tuota aikamies muustakin
+hupinsa löytäisi.
+
+Ja nuo pienet rehvanat, katupojat, kuuntelivat oikein kummissaan
+koululaisia, jotka ennen aina olivat etukynnessä olleet mäenlaskussa
+laskiaistiistaina. Mutta koululaiset lähtivät ylpeästi kaupungille
+takasin astumaan tehden pienen kierroksen, ett'ei nähtäisi heidän
+koululle menevän. Kyllä se olisikin koko häpeä, jos "katurakit"
+saisivat tietää, että he laskiaistiistaina arestissa istuivat. Mutta
+tahallaanhan he olivat siihen taipuneetkin, tahdottiin uhalla näyttää
+Alasen maisterille, että heidän luokka ei olekkaan mamman poikia,
+tohdittiin siellä vastustellakkin semmosta herraa kun maisteria!
+
+Niin miettivät pojat koululle kertyessään ja toisilleen asianlaidan
+todenperäsyyttä vakuuttelivat. Ja kun kouluhuoneen akkunasta
+vuorotellen kävivät sinnepäin katsomassa, missä "katurakit" ilosina
+mäkeä laskea luijottivat ja kuppuroitsivat, silloin he yhä uhemmasti
+toisiaan kokivat saada siihen vakaumukseen, ett'ei heillä tehnyt
+ollenkaan mieli, ei kiventäkään!
+
+Puolen tuntia kului kuitenkin turhassa odotuksessa: maisteri ei
+tullutkaan. Viho viimein tuli matami sanomaan, että maisteri oli
+sairastunut ja pojat saivat luvan tällä kertaa!
+
+Hih pojat Teerimäelle! Nuolena lensi poikajoukko ovesta ulos, tyrkki ja
+kupperehti kartanolla, heilutti lakkeja ja toivoi, että maisteri vielä
+huomennakin sairastaisi ja vielä sittenkin! Ja kohta saivat "katurakit"
+nähdä, kellä se mieli teki ja ketkä ne mäellä herroina olivat. -- -- --
+
+Maisteri oli sairastunut, pahasti sairastunut. Toimelias matami kävi
+kyllä lääkkeitä ja lääkärinkin noutamassa, mutta lääkäri näytti hyvin
+epäilevän näköseltä ja maisteri oli ihan kuolonkeltaseksi karahtanut.
+Eikä hän juuri paljo puhuakkaan voinut ja silmät loistivat kylmästi kun
+lasihelmet. Näki selvään, että poikain toivo tällä kertaa oli toteutuva
+ja Seurahuoneen aamukahvi oli turhaan odottava Alasen maisteria
+kotvasen aikaa eteenpäin.
+
+Maisteri Alanen oli jo kauan ollut tuollaisena tarkotusperänsä
+menettäneenä ontelona ihmisvarjona, joka elämäkseen kutsuu oleksimista.
+Hänelle oli melkein sama, missä oli, kunhan oli, melkein sama, olipa
+kesä tai talvi, lupa tai kouluaika. Niin kun ratas, joka kerran on
+pyörimään pantu, vielä senkin jälkeen jonkun aikaa on liikkeessä, kun
+sitä liikuttava voima jo on loppunut, niin teki maisterikin työtään,
+hoiti ammattiansa ja seurasi entisiä ijänikuisia elämäntapojansa.
+
+Mutta nyt näytti tämäkin vauhti pysähtyneen. Päivä päivältä heikkonivat
+hänen voimansa ja raukeni katseensa, eikä monta aikaa viipynyt, ennen
+kun sydän oli kaheloksi käynyt eikä elämän nesteeseen yltänyt.
+
+Pojat kyllä eivät vanhemmilleen tohtineet mietteitään ilmasta, mutta
+itsekseen ja toistensa kesken he arvelivat, että kylläpä nyt lupaa
+saadaan, ja nähtävällä mielihyvällä kieliopin nurkkaan viilettivät,
+sillä "päästiin siitä nyt ainakin vähäksi aikaa".
+
+Ja tuskinpa lie maisterillakaan sitä vastaan ollut, että pitemmän
+laskiaisluvan sai ja latinan kieliopista iäksi rauhaan pääsi!
+
+
+
+
+
+
+"VESI-UKKO."
+
+Kuvaus pääkaupungin elämästä.
+
+
+Helsingin kaupunki se ei saa monta tuntia yön lepoa tavallisesti
+nauttia. Myöhään yöhön loimottavat valkeat ravintoloista ja kapakoista,
+joista tuon tuostakin käheä laulu ja loilotus kadulla kulkijan korviin
+käypi. Herrat ne siellä veltostuneita jäntereitään viinillä virvoitella
+koettavat ... mutta huonosti kai se onnistuvan näyttää heidän
+unteloisista ja väsyneen raukeista silmistään päättäen, kuu he viimein
+takaovien kautta kadulle ilmautuvat ja issikoita viheltelevät.
+
+Vaan sillä aikaa kun herrat iltayötänsä kapakoissa viettävät, nauttii
+Helsingin työväestö tavallisesti levollista untansa. Tuon tuostakin
+häiritsee heitä kuitenkin aina jonkun issikan ajopelit, joissa
+puolihumalaiset, huojuvat herrat yömatkoilta kotiin ajaa ramuuttelevat
+ja ilon ylimmillään ollessa ääntä pitävät. Ja useinpa sattuu niinkin,
+että kun työväki aamulla viiden ja kuuden välillä työpaikoilleen alkaa
+astua, kohtaa se jonkun yksinäisen herrasmiehen, joka alla päin ja
+ikäänkuin häpeissään seinamuksia myöten kotiinsa hiipii. Eivät he
+silloin tälle mitään virka, mutta pitkään katsovat ja tutkivasti, että
+mikähän se lienet sinäkin kulkija. -- Ja herra se näyttää oikein
+ujostelevan työmiehen avonaista katsetta, sillä päänsä hän yhä
+alemmaksi painaa, siirtää hattua silmilleen ja niin mennä puittaa
+kotiinsa päin kun tuli takana olisi.
+
+Kahdeksaan asti ei sitten kaduilla näekään paljo muita kuin työmiehiä,
+toriämmiä ja talonpoikia, jotka tavaroitansa kaupittelemaan torille
+päin ajella lyntystelevät. Mutta kahdeksan seudussa, ja jo hiukan
+ennenkin, pemahtaa kaikkialta koululapsia kirjat ja laukut kainalossa,
+iloisesti ja reippaasti kepsutellen ja nurkissa toisiinsa yhtyen ja
+toverikunniksi ryhmittyen. Ja samaan aikaan huomaa viimeisten
+puotilaistenkin myymälöihinsä kiirehtivän ... kiireisestä käynnistä
+heidät tavallisesti tuntee, tuossa kun lapsiparvien välitse
+pujotteleivat.
+
+Vasta kymmenen ja yhdentoista välillä alkavat senatin ja muitten
+virastojen herrat ilmestyä messinkilukkoinen nahkalaukku asiapapereita
+varten kainalossa. Kuka hänen sentään tiennee, minkäverran todellisia
+asiapapereita noilla ylimääräisillä kulloinkin laukussaan lienee, mutta
+niin he vain astuskelevat juhlallisen näköisinä ja selkä kenossa, jopa
+pääkin hiukan kallellaan, että luulisi koko maailmaa mullistavat
+aatteet heidän päässänsä pyörivän. Ja talonpojastakin, joka tavarat
+myytyään tyynenä ja tyytyväisenä kotiin päin torilta ajelee, näyttävät
+he niin huolestuneilta ja hommakkailta, että hän sydämmensä sisimmästä
+sopukasta hartaasti huokaa: mihin mahtaisimmekin joutua me moukkarukat,
+ell'ei luoja toki olisi siunannut meille viisaitakin miehiä maan
+asioita hoitamaan!...
+
+Mitä lähemmäksi puolta päivää ja päivällisaikaa tullaan, sen
+vilkkaammaksi käy elämä kaduilla. Jo vilisee valkeita lakkeja siellä
+täällä, jo ilmestyy päivänvarjoja käytämöille. Hienosäärisiä,
+rillanenäisiä keppikeikareita, noita ison kaupungin välttämättömiä
+koru-olentoja, ja hienovyötäreisiä turnyriniekkoja
+kaupunkilaiskaunottaria, jotka päivänvalollaan hipiöitänsä
+päivettymiseltä vahtivat visusti kuin saituri aarrettansa utelijailta
+silmäyksiltä!
+
+Ja tämä tämmöinen elämä se uudistuu Helsingin kaduilla jok'ikinen
+luojan päivä n.k. sesongin aikana. Kaikki käy niin säntilleen ja
+täsmälleen kuin koneen kulku, ja jos joskus ihmeeksi joku erinomainen
+tapaus hiukkasenkaan hämmekkiä saattaisi, niin ei varmaankaan kahtena
+päivänä perätysten, sen voi todeksi otaksua.
+
+Yhtä säntilleen, ja vielä säntillisemmin, kuin muualla kaupungissa,
+eletään rautatie-asemalla, siellä kun kaikki käy minutilleen. Juna
+lähtee ja hyvästijätöksi viheltää vinkasee, hetkisen kuluttua tulla
+viiltää jo toinen laskien tervehdykseksi kimakan korvia särkevän
+huikaisun ja pysätellessään vielä ilkeämmästi vonkuen ja vikisten. Ja
+junasta kuohahtaa matkustavaisia asemahuoneen portaille, siinä kilvan
+poliisilta issikkain numerotauluja kurkotellaan, huudetaan, tavaroita
+kannetaan, maksetaan, ajaa romistetaan ja liikutaan kuin tulessa.
+
+Mutta kestään muista huolimatta ajella hölkyttelee Kaartis-ukko
+vesitynnörineen asemahuoneen sivulle tyhjää tynnöriänsä Riihimäen
+kehutusta lähteestä tuodulla vedellä täyttämään. Hän istuu
+pitkänpuoleisen tynnörinsä edessä nelipyöräisten ajoneuvojensa sevillä
+koukussa ja lynkämyksillään, kuten ainakin, nyhtää vanhaa laukkipäistä
+ruunaansa nuoraisilla suitsiperillään vanhan tavan mukaan ja tuon
+tuostakin huuliansa maiskuttamalla laiskasti sitä kiirehtii.
+
+Asemahuoneen sivu hän tietylle paikalleen ajaa, tynnörinsä junan
+tuomasta ammeesta täyttää, istahtaa taas kärryjensä seville ja alkaa
+suitsia nyhtää ja huuliansa maiskuttaa. Kaivokatua hän ensin
+Henrikinkadulle kulkeupi, siitä edelleen Ylioppilastalon edustalle,
+jossa hän aina hevosen seisauttaa ja odottelee, kunnes täältä joku
+sangon kanssa tulee valkolakkisille "maan toivoille" kielen kastetta
+noutamaan.
+
+Niin jatkaa ukko matkaansa entiseen tapaan Antinkatua pitkin, jolta
+vihdoin Albertinkadulle poikkeaa. Ja yhtä säännöllisesti kun hän tämän
+matkan tekee, juoksevat pojat tai piiat tietyistä taloista ämpäreillä
+tai muilla astioilla vettä hakemaan. Hetkeksi ukko aina silloin
+hevosensa pysäyttää, että kukin ehtii osansa saada, mutta niin pian
+kuin astiat täyttyvät, maiskahuttaa ukkokin kielellään ja suitsiperiä
+nykäsee. Ja tuo vanha ruuna se ukon tavat jo niin tarkoin tuntee, että
+se ei sen kiireempään juoksuun kiskasekaan, onhan vain jonkunlaiseen
+hölkkään yrittävinään, vaikka siitä kuitenkaan ei sen valmiimpaa näy
+tulevan.
+
+Toisenkin kerran oli ukko tuon reissun tehnyt. Toisenkin kerran oli hän
+Antrean kadulta Albertin kadulle poikennut ja yhtä monta kertaa, luulen
+ma, Aleksanterin teatterin nurkassa hetkeksi ruunansa seisauttanut.
+
+Ainakin näin minä sen jok'ikinen aamu siihen pysähtyvän. Eikä tarvinnut
+ukon kaukaista siinä odotellakkaan, ennen kuin jo ilmestyi muutaman
+nurkan takaa pieni, sievä tyttönen kantaen vihreäksi maalattua
+pärekoppaa käsivarrellaan. Ja olisittepa nähneet kuinka ukon silmät
+silloin kirkkaina loistivat ja niin ihmeen lempeinä sädehtivät pientä
+tulokasta vastaan!...
+
+Sievä hän olikin tuo punaposkinen kirkassilmäinen lapsi ja ellen
+avonaisesta akkunasta olisi hänen kuullut ukkoa isäkseen kutsuvan,
+olisin häntä tuskin ukon lapseksi uskonutkaan, niin suuri oli
+ulkonainen erotus heidän välillänsä.
+
+Sillä aikaa kun tyttönen nopsana ja ketteränä kopsastaan kahvikupin ja
+vadin ukolle toimitti käteen ja sitten niin hommakkaan näköisenä
+pullosta kahvea laski, seisoi ukko katulankkuun nojautuneena ja katseli
+äskeisillä katseillaan tuota herttaista hääräävää lapsukaista. Ja vanha
+ruunakin seisoi niin hiljaisena ja tyytyväisenä alallaan, ettei koskaan
+kieltää tarvinnut kesken kahven juonnin. Eikä se siitäkään millänsäkään
+ollut, vaikka tyttönen toisinaan suitsiperiin tarttui ja sievällä
+suullaan käskevinään oli niin kuin oli isänsäkin nähnyt ja kuullut
+tekevän. Verkalleen ruuna vain päänsä sivulle päin käänsi ja tyttöön
+päin katsoi suurilla ulkonevilla silmillään.
+
+Ja ukkoa sitä silloin aina niin makeasti nauratti, että kuppi kädessä
+hyppi, ja suun naurusta vielä leveänä ollessa hän lempeästi virkkoi:
+
+"Niinpäs vain, niinpäs vain, ruunikko, näethän sen toki sinäkin, kuka
+se suitsissa on! Ymmärtää se ruunikkokin Annin leikit, jopa vain ...
+jopa vain!"
+
+Ja kun ukko sitten oli kahvinsa juonut ja korppunsa syönyt, toimitti
+Annityttö kupit ja vadit taas kopsaansa ja pyysi, eikö isä ottaisi
+häntäkin viereensä pikkuisen matkaa vain ... ei muuta kun tuohon
+oluttehtaan nurkkaan vain ... ottaahan isä ja antaa minun ajaa?...
+
+Ja isähän lupasi. Ei hän näyttänyt saattavan kieltää mitään tuolta
+hempukalta, joka niin rukoilevaisesti häneen suurilla kirkkailla
+sinisilmillään katseli. Mutta ennenkun hän kuitenkaan seville entiselle
+paikalleen istumaan nousi, pyyhkäsi hän hiansuulla huuliansa, katsasti
+hätäisesti ympärilleen ja veti, jollei muita ollut aivan lähistössä,
+tyttösen vesitynnörin sivulle, jonka suojassa sitten pari kertaa häntä
+poskelle suuteli.
+
+Hetkisen sen perästä istua könötti ukko jo sijallaan pidellen toisella
+kädellä pärekoppaa, toisella tyttöstä, joka ilosta loistavin silmin ja
+kädet ojossa suitsia nyhti ja riemuitsi siitä, että tuo vanha vakainen
+ruuna hänen käskyänsä totteli! Kauan tätä lystiä ei kuitenkaan
+kestänyt, sillä pian oltiin määrätyllä paikalla, jossa ukko laski tytön
+kadulle, antoi kopan käteen ja silmillään seurasi poispäin juoksevaa
+lastansa. Ja sitten hän taas entiseen asemaan koukistui ja suitsia
+nyhtäen ja huuliansa maiskuttaen näkyvistä katosi.
+
+Vuosikausia oli hän tällä lailla ajellut vesitynnörineen ruunikkoineen,
+niin ainakin vakuutteli talon emäntä. Meikeinpä yhtä varmaan kuin
+aurinkokin taivaalle kohosi, ilmausi vesi-ukkokin tuolle äskeiselle
+paikalleen kahvea juomaan. Muutamia vuosia sitten oli muuan vaimo tytön
+sijassa kahvea ukolle kantanut, vaan sitten kerran, joku vuosi taapäin,
+sanoi emäntä huomanneensa, ettei vaimo tullutkaan vaan hänen sijaansa
+tuo samainen tyttönen, joka siitä pitäen aina on ukon kahvet kantanut.
+
+Erään kerran kun tyttö oli kopsineen saapunut tavallista varemmin ja
+istunut lankun kupeelle ukkoa odottelemaan, oli emäntä häntä puhutellut
+ja kysynyt, miksi äiti ei enää itse tuonutkaan kahvea. Ja silloin oli
+tyttönen äkkiä tullut niin juhlallisen näköiseksi ja selittänyt, että
+äiti on mennyt Jesuksen luo taivaasen ja odottaa siellä isää ja pikku
+Annia!...
+
+Hän oli siis kuollut! Sentähden ei hän siis enää tuonutkaan kahvea ja
+sentähden oli ukkokin näyttänyt pitkän aikaa niin vakavalta ja
+surumieliseltä. Mutta veden tuontia hän ei kuitenkaan katkaissut ja
+mitähän olisivatkaan ihmiset sanoneet, jos hän jonakuna päivänä olisi
+jäänytkin pois ja heittänyt heidät juomavedettä? Heti olisivat
+moitteitaan hänelle syytäneet, sillä eipähän heille liene
+juolahtanutkaan mieleen, että "vesi-ukkokin" joskus on suruun menehtyä
+ja mielellään kotonansa jonkun aikaa huolensa kätkisi.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mutta eräänä päivänä se sekin kumma sentään tapahtui. Tavallinen aika
+tuli, mutta "vesi-ukkoa" vain ei näkynyt. Yhä menivät minutit toinen
+toisensa perään, jo kului puoli tuntia, jo tunti, mutta ei näkynyt
+sittenkään ukkoa tynnörineen ruunikkoineen. Poikia ja piikoja pistäysi
+tuon tuostakin ämpärineen astioineen kadulle, keräysi kadun kulmaan ja
+katseli sitä katua pitkin, jota myöten ukon oli tapa tulla. Vaan poissa
+oli ja pysyi ukko.
+
+Kotvasen aikaa siinä seisoteltuaan ja turhaan odoteltua tulijaa
+vakoiltuaan poistuivat piikatytöt keskenään sadatellen tuota ukon
+rehjanaa, joka heille tämmöisen kolttosen oli tehnyt. He eivät voineet
+muuta syyksi arvella, kun että ukko oli juonut itsensä humalaan ja
+makasi kai nyt kohmelossa kotonaan. Joku kyllä aprikoi, että ehkäpä oli
+ukko sairastunut, mutta toiset hänelle nauraen arvelivat, että silloin
+kai olisi muitakin maailman lopun enteitä näkynyt ... vesi-ukko ei
+ollut koskaan vielä sairastanut ja siitä he uskalsivat lyödä veikankin,
+että ukko huomenna taas kohmelosta selvittyään istuu tynnörinsä edessä
+niinkuin ennenkin.
+
+Näin nauroivat ja pilailivat palveluspiiat vetäytyen kukin kotiinsa
+emännälleen selvittämään, että nyt saadaan olla ilman lähde-vettä tällä
+kertaa, sillä "vesi-ukko" kai oli silpassut päänsä täyteen, koskei
+häntä kuulunut ei näkynyt.
+
+Uteliaisuudella odotettiin sitten huomispäivää, että saataisiin nähdä
+tuleeko vesi-ukko vai ei. Akkunoista kurkotti tuon tuostakin joku
+piikatyttö päänsä ulos katsastaakseen joko häntä alkaisi näkyä, ja
+minäkin tähystelin eikö sievää Anni tyttöstäkään näy vihreine kopsaneen
+tulevaksi. Mutta ei näkynyt vielä häntäkään, eikä ukkoakaan. Kyllä nyt
+oli jotakin erinomaista tapahtunut, arveltiin. Jos ei Kaartis-ukkoa
+vain ala tänäkään päivänä näkyä, niin pitänee kai sopia jonkun muun
+vedentuojan kanssa, tuumailivat piiat rouville, ja rouvat sanoivat
+siihen hyvin päättäväisesti: "niin se on aivan välttämätöntä, sen saa
+Maija ottaa huolekseen!..."
+
+Mutta noin tuntia myöhemmin kun tavallisesti näkyi vanha ruunikko
+vaaleine vesitynnörineen tulla hölkyttelevän tavallista katuansa pitkin
+ja kun se vähitellen läheni, keksittiin "vesi-ukkokin" istumassa
+entisellä paikallansa nelipyöräisten ajopeliensä sevillä. Pian
+huomasivat piikatytötkin tulijan ja avopäisinä astioineen he kadulle
+puhalsivat. Ne, jotka olivat jälelle jääneet, juoksivat läähättäen ukon
+perästä toisten luo ja sillä aikaa kun kunkin astiat Riihimäeltä
+tuodulla kirkkaalla lähdevedellä täyttyivät, ahdistelivat he miehissä
+ukkoa kysymyksillään ja ivasanoillaan.
+
+"Vai ukkoa, kun oli meidät janoon kuolettaa veden puutteessa ja itse
+vain anniskelusta viinaa vetelee!..."
+
+"Ja nyt näkyy semmoisessa kohmelossa olevan, että silmät raukeina
+pollottavat ... katsokaahan!..."
+
+"Niin, tänne asti oikein kuuluu kopparslaakarin kopsutus: join, join,
+liiaks', liiaks', join, join liiaks', liiaks'!..."
+
+"Sanoinhan minä sen eilen, että kohmelossa se on, ja niinpähän oli!..."
+
+"Ja Berggrenin Viiu kun luuli, että se on sairastunut!"
+
+"Jo kai silloin katukivetkin tautiin tulisi, kun ukkokin! Niinhän tuo
+on lujan näköinen kuin tervaskanto."
+
+"Olkaa vaiti siinä, tytöt, ja antakaa ukon olla rauhassa", sanoi muudan
+vanhempi ihminen. "Näettehän sen, että ukko ei ole leikkituulella
+tänään ... vedethän tuolta silmistä tippuu!..."
+
+Tytöt katselivat kummastellen ukkoa ja toisiansa. Todellakin!
+Vesipisarat kiersivät ukon silmistä ryttyisille poskille, joilta
+hiljakseen valuivat alas noille paikkaisille housunpolville.
+
+"Joko te nyt olette tarpeenne saaneet?" kysäsi ukko äkkiä ja pyyhki
+takkinsa hiansuulla kyyneleitä silmistään.
+
+"Jooo!" huudettiin ympäriltä.
+
+Mitään virkkamatta tarttui ukko nuoraisiin suitsiperiinsä ja käski
+ruunikkoansa tavallisella laillaan. Ja niin lähti vanha ruuna
+hölkyttelemään tynnörineen ja tytöt kummissaan ukon perään katsomaan
+jäivät.
+
+"Mikähän tuolle lie tullut? Akkako häneltä lie kuollut vai mitä suree?"
+
+"Eee-ei, jo siltä akka kuoli muudan vuosi sitten, kuulin ma, muu sillä
+nyt on, mikähän liekin."
+
+Näin tuumien hajausivat piikatytötkin taas kukin taholleen ja kotiin
+tultuansa kertoivat rouvilleen, kuinka kummallinen "vesi-ukko" tänään
+oli ollut eikä mitään virkkanut syyksi tai puolustukseksi ... itki vain
+tihutteli... Mistäpähän ne kaikkein vaivat tiennee, arvelivat siihen
+rouvat, miettien vielä mielessään, että hyväpä se oli, ettei tarvinnut
+muita lähteä etsimään ... ei tiedä saisiko semmoistakaan!...
+
+Tällä välin ajaa kyhnytteli "vesi-ukko" edelleen entistä tietänsä
+saapuen vihdoin tavalliselle kahvenjuontipaikalleen akkunani alle,
+johon taaskin ruunikkonsa pysäytti. Surullisen näköinen hän todellakin
+oli ja selkäkin oli mielestäni köykympään taipunut. Liikkeissään näytti
+hän myöskin kömpelöityneen ja kärryistään kun alas kapusi, täytyi käsin
+tynnörin vanteihin varata. Turhaan katselin näkyisikö pikku Annia
+nurkan taitse tulevaksi vihreine korineen. Vähän ajan päästä tuli
+kuitenkin eräs vanhanpuoleinen vaimo kantaen samaa pientä pärekopsaa,
+jota pikku Anni niin usein oli tuonut.
+
+Vaimon laitellessa kuppia ja kahvea kaataessa tarkastelin minä ukkoa
+enkä viimein malttanut mieltäni hillitä, vaan aukasin akkunani.
+
+"Missäs pikku Anni nyt on?" kysäsin ukkoon katsoen.
+
+Ukko säpsähti ja nosti äkkiä silmänsä minuun päin, vaan ei mitään
+virkkanut. Viittasi vain kädellään, ryppyisellä, pinttyneellä kädellään
+ylöspäin ja huokasi syvään ryhtyessään kahvekuppiin käsiksi.
+
+Vaimonpuoli läheni sillä aikaa avonaista akkunaani.
+
+"Ei se nyt tahdo puhua ... eikä tahdo toimeta paljo mihinkään, koko
+mies. Se kun, näette, oli niin peräti siihen tyttöönsä mieltynyt...
+Anni, Anni, se oli kaikki... Annia vailla se aina oli ... ja kussa oven
+aukasi, niin jo huusi, että 'missä Anni, tuleppas minun luokseni, tule
+isän luokse, lapsi!...' Ja sitä se päiväkaudet hypitteli ja sen kanssa
+rupemata leikki ... se sai tukasta repiä ja tehdä, mitä lie osannut ja
+tahtonut...
+
+"No, mikäs Annille nyt on tullut sitten? Onko hän sairas?"
+
+"Voi, enkö minä sitä jo tullut sanoneeksi... Eeei, kuolluthan se on
+Anni rukka nyt ... äitinsä luokse se lapsi parka jo pääsi... Niinhän se
+aina sanoikin, että äiti on Jeesuksen luona Annia ja isää
+odottamassa... Eikä tarvinnut kauan toista odottaakaan, ei tarvinnut,
+ei ... kuinka kauan odotuttanee nyt enää toinenkaan?... Hyvin näkyy
+pahaksi ottaneen... Puhumattomaksi on miltei käynyt eikä ole hänen
+syönnistäänkään, se näette meillä asuu nyt ja yksissä ruuvissa
+ollaan..."
+
+"Mihin tautiin se kuoli tuo sievä lapsi?" kysäsin minä keskeyttäen
+vaimon sanatulvaa.
+
+"Niin, sievä hän kyllä oli, Anni rukka, ihan äitinsä näköinen ...
+luomakin poskessa samassa paikassa ja somat suuret silmät päässä
+paurottamassa... Ja auki olivat jääneet ... eikä ollut vesikään vielä
+kerennyt mitään pilata ... ihan entisellään kasvot, Vähän totisemmat
+vain ... ja silmät auki -- --"
+
+"Hukkuiko hän sitten vai mikä vesi se olisi pilannut?"
+
+"Putosi, putosi ... tuolta Hietalahden möljältä putosi, kun kerran
+sattui tietämättä pääsemään sinne leikittelemään... Sauvakon kanssa
+haratessaan siinä, mitä hän lie ollutkin haraavinaan, horjahti siitä
+mereen ... eikä ollut enää henkeä, kun ylös saatiin puolen tiiman
+päästä..."
+
+"Viroteltiinko sitä kuitenkin?..."
+
+"Voi hyyvänen, oikein tohtorin kanssa pitkät rupeamat ... vaan minkäs
+sille tohtorikaan, kun kerran henki pakenee... Niin, niin näkyi olevan
+sallimuksen tahto, vaikka ei sitä kyllä ihmisjärki tahdo käsittää,
+miksikä ukko ei saanut Annia hupinaan pitää... Mutta käsittämättömäthän
+ovat Herran tiet!..."
+
+"Mari!"' sanoi äkkiä "vesi-ukko" katsahtaen meihin päin. "Näyt saavan
+viedä pois kahvetkin ... ei maista nyt mikään ... ei ainakaan tällä
+samalla paikalla..."
+
+"Vai niin, vai niin ... vai ei enää kahvetkaan, ei kahvetkaan! Eikä
+ruoka eikä mikään ... tietäähän sen silloin mikä siitä tulee lopuksi...
+Vai ei kahvekaan enää ... ohhoh, ohhoh'" puheli vaimo kaataen tähteen
+pullosta kuppiin ja ryystellen sen suuhunsa. "Vai ei kahvekaan enää,
+ohhoh, ohhoh!..."
+
+"Tuossa se Anni vainaja aina istui", hymähti ukko kavutessaan entiselle
+sijalleen ja suitsiperiinsä tarttuen.
+
+Ja silmistä loisti niin kirkkaat kyyneleet ... vierivät noille
+ryppyisille poskipäille ja siitä verkalleen paikkaisille
+housunpolville. Vanha ruuna katsahti oudosti taaksensa, kun ei Anni
+enää ollutkaan suitsia nyhtämässä ja sievällä suullansa maiskuttamassa.
+Niin lähti viimein kuitenkin entistä hölkkäänsä hytkyttelemään, pää
+riipuksissa ja kaula lengollaan ... ja "vesi-ukko" istui entistä
+köykympänä kärryjensä sevillä ja matkaansa edelleen jatkoi. Niin oli
+nyhtävinään kuin ennenkin ja maiskuttavinaan, mutta veltompi oli
+ryttyinen käsi ja raukeampi kieli. Tynnörin perässä paistoi kirjoitus
+"Riihimäki källvatten" (Riihimäen lähdevettä) ja jos lie kirkasta ollut
+"vesi-ukon" tynnörissä, niin kirkkaat olivat ukolla kyyneletkin
+silmissä.
+
+Tovin katselimme, kahventuoja vaimo ja minä, ukon perään ja nurkan
+taakse katosi hän tynnörineen ruunikkoineen ennen kuin kumpikin
+havausimme. Nainen korjaili astiat kopsaansa, pani sen käsivarrelleen
+ja nyökäytti lähtiessään minulle päätänsä jäähyvästiksi katsahtaen
+minuun ikään kuin tahtoisi sanoa: Kas siinä sen nyt omin silmin näitte,
+ei maistu enää kahvekaan ... ei kahvekaan!
+
+Ja vielä kotvasen jälkeenkin päin olin kuulevinani saman vakuutuksen:
+"ei sille enää maistu mikään, kun Anni on poissa, ei kahvekaan..."
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Elämästä, by Kasimir Leino
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ELÄMÄSTÄ ***
+
+***** This file should be named 16794-8.txt or 16794-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/1/6/7/9/16794/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
+*** END: FULL LICENSE ***
+
diff --git a/16794-8.zip b/16794-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..af254e8
--- /dev/null
+++ b/16794-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..2580c6e
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #16794 (https://www.gutenberg.org/ebooks/16794)