diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 16774-8.txt | 2019 | ||||
| -rw-r--r-- | 16774-8.zip | bin | 0 -> 47296 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 2035 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/16774-8.txt b/16774-8.txt new file mode 100644 index 0000000..0ca75a9 --- /dev/null +++ b/16774-8.txt @@ -0,0 +1,2019 @@ +The Project Gutenberg EBook of Teuvo Pakkala, by Juhani Siljo + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Teuvo Pakkala + Kirjailijakuva + +Author: Juhani Siljo + +Release Date: September 29, 2005 [EBook #16774] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TEUVO PAKKALA *** + + + + +Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed +Proofreaders Europe. + + + + + + +TEUVO PAKKALA + +KIRJAILIJAKUVA + + +Tehnyt +J. Siljo + + +Ensimmäisen kerran julkaissut +Kustannusosakeyhtiö Otava 1917. + + + + +I + + +Realistisen taidesuunnan päävoittoja on aistien herkentäminen. Missä +nähdään ja kuullaan oikein, siinä myös tunnetaan oikein. Ja siinä myös +tavataan ainoa kauneus. + +Mutta syntyykö näin taidetta määrätyn suunnan laskuun? Tuskin. Suurimmat +realistit eivät ole olleet realismin ohjelman-suorittajia. Heidän +tunteensa ei ole antautunut millekään '-ismille', ei edes sille, joka +heidät ehkä on rohkaissut omaan vapauteensa. + +Aistiherkkyys on johtanut Teuvo Pakkalankin hänen taiteellisiin +voittoihinsa. Ja hän on nähtävästi ollut kyllin onnellinen, ollakseen +tarvitsematta mitään vapautusta ulkoapäin: hän on syntynyt näkemään, +kuulemaan ja tuntemaan todellisesti. Hänen yhdistelevä elämäntuntonsa on +sitäpaitsi usein antanut havaintokyvyn hänelle uutena lahjana, sinä, +jota sanotaan intuitsioksi, runoilijanäkemykseksi, ja joka käytellen +todellisuuden kuvia vain vertauskuvina sisäisten ajatussarjojen +palveluksessa voittaa 'turpeeseen sidotun' realismin. + +Pakkala lähti kuitenkin siitä, mistä useimmat muutkin kertojamme: +laatukuvanäkemyksestä. Hän liittyy välittömästi niihin virtauksiin, +jotka Kiven elämäntyötä jatkaen alkoivat edelleen valloittaa maaseutua +kirjallisuudellemme. Vaikka hänen erikoistehtävänsä olikin se, että hän +joutui ensimäisenä taiteellisesti merkitsemään tuota valloitusta +esittävälle kartalle suomalaisen kaupunkiyhteiskunnan, niin hän ei silti +suinkaan edusta kaupunkilaisuutta nykyaikaisessa mielessä. Päinvastoin: +hän on tuonut kirjallisuuteemme niin sanoakseni kaupungin maalaishengen. +Hänen kaupunkiepiikallaan on pohjansa siinä aikakaudessa, jolloin +kaupunkikin kuului luonnon piiriin, jolloin sekin saattoi synnyttää +aisteiltaan terveen ja luonnostaan hyvän ihmisen. + +Pakkalalla on juuret sekä kaupungissa[1] että maalla. Tämän voisi tajuta +hänen kuvauksistaan, vaikkei tietäisikään, että jotkut hänen +esi-isistään (m. m. isoisän isoisä, kirjallisuutemme historiassa +tunnettu rovasti Johan Frosterus) ovat eläneet Kainuunmaassa ja että +Pakkala itsekin on siellä jo koulupoikana viettänyt kesiään. Siten on +selitettävä hänen kotiseututunteensa, joka on yhtä varma ja elävä kuin +kenenkään 80-luvun kirjailijan, sekä hänen kieli-ilonsa, jonka +tulvehtiva runsaus todistaa heti hänet tuon nuorekkaan, suomalaisrakkaan +ajan lapseksi. Hän tunsi hermoissaan ilmavirtojen kulun, joka oli +samansuuntainen kuin hänen oman luonteensa pyrintö, -- senverran ja +sillätavoin Pakkala on epäilemättä saanut 'vaikutteita' ajastaan +alunpitäen --, ja hän ojensi kaupungin (vaikkei kaupunkilaisuuden) +edustajana kätensä toisille, maaseudun kasvattamille +kirjailija-yksilöille. + +[1] Hän on syntynyt Oulussa v. 1862. + +Mutta tämä aika ei ollut vain kotiseututunteen aikaa -- se tunnehan oli +herännyt jo pari vuosikymmentä ajemmin, Kiven mukana --, vaan myös +nousevan yhteiskunnallisen tunteen, joka elää Pakkalassa yhtä lämpimänä +ja tietoisena, vaikka hiljaisempana, kuin Minna Canthissa. Siltä puolen +hän eroaa edeltäjästään Oulun kuvaajana, ensimäisestä huomattavasta +suomalaisesta naiskirjailijasta Saara Wacklinista, joka etupäässä +kertoilee historiallisia muistelmia ja kaskuja porvarillisesta elämästä +ja jonka tunne yhteiskunnan pieneläjiä kohtaan ilmenee vain +ihannoimisena tai säälinä. Pakkalan aihepiiri on rajoitetumpi: +varsinainen kaupunki -- porvarien elämä, sen riettaus ja sen runous -- +häämöittää vain kohtalokkaana taustana, jota vastaan laitakaupunki +kuvastuu nöyryytettynä ja syvintä inhimillistä myötätuntoa herättävänä +pienine elämänmuotoineen. + +Tämä kaksijakoisuus, jonka realismi toi yhteiskunnan kuvaukseen, ei +Pakkalalla kuitenkaan ole teoreettisen jyrkkä. Milloin hän tekee +partioretkiä kaupungin 'sydämeen', näkee hän siellä kuonan alla +kultaakin, oikeamielisyyttä ja kuntoa. Ja hän keksii myös +'vaaralaisissaan' inhimilliset taipumukset ilkeyteen ja +itsekylläisyyteen. + +Siten ajan todellisuustajuinen henki vakautti hänetkin omalle alalleen, +uskolliseksi omalle kodilleen ja sen tarpeille, lahjomatta häntä silti +pois tasapuolisuudesta propagandan-tekijäksi aatteilleen; ja se kehoitti +häntäkin sepittämään laatukuvataidetta omasta kokemuspiiristään, +estämättä häntä silti kohoamasta psykoloogiseen, useinpa suorastaan +vertauskuvalliseen runouteen. + + + + +II + + +Pakkalan teokset ovat melkein järjestään kuin muistelmia varhaisemmalta +iältä, ja hyvin uskoo hänen sanaansa, että ne on kirjoitettu omiksi +iloiksi. Niissä on muistelon hiljainen ilo. + +Kuvaava onkin hänen esikoisensa nimi: *Lapsuuteni muistoja* (v. 1885). +Siitä, samoinkuin seuraavasta, *Oulua soutamassa* (v. 1886), -- tuli +kirja vastoin tekijänsä aivoitusta[1]. Kirjallisuudellemme onnellinen +salliman oikku, sillä ties mikä olisi muuten perinyt 'Vaaran', 'Elsan', +Lapsien' aihevarat. + +[1] Kts. kuvallinen kuukauslehti Otava helmik. 1912, Pakkalan kirjoitus: +'Miten minä aloin.' + +Uusi kirjallinen suunta ei siihen saakka vielä ollut näyttänyt oikeata +sisuaan. Se elämänhaluinen huumori, joka antaa yleissävyn Minna Canthin +ja Juhani Ahon alkutuotannolle, voitti kaikkien sydämet eikä luultavasti +kenenkään mielestä ennustanut levotonta tulevaisuutta. Oltiin yleensä +säyseän kansanvaltaisia. Kun Kivi oli rohkeasti -- suorastaanpa henkensä +uhalla -- aukonut avarat näkölinjat keskelle arkitodellisuutta, niin +nuoret realistit voivat nyt aivan turvallisina tuoda esiin näkemyksensä +ja kokemuksensa; he saivat kuvailla kansaa niin kaunistelematta ja +takitilaan kuin halusivat. Ja se olikin heidän mielihalunsa. Kaikki mikä +oli kotoista, suomalaista, s. o. kansan omaa, se oli rakasta; ja tämä +rakkaus todistettiin kirjallisilla teoilla, joista parhaat elävät +vieläkin kauneimpina muistoina tuolta sopusointuiselta ajalta. -- +Suomalaista sivistyneistöä ei ollut, tai mitä vähän, orasta oli, niin +siinä ei ollut kuvaamista; se oli yleinen huomio. Yhteiskunnallinen +kriitillisyys oli vasta patoutunut, ehtimättä vielä purkautua ilmi. + +Pakkalakaan ei lähtenyt etsimään toisenlaisia uria eikä myös ottanut +soittaakseen palokelloa -- nyt paremmin kuin vastakaan. Hänen +esikoisteoksensa ovat ilmeisesti syntyneet yhtä tarkoituksettomasti, +yhtä vähän tilauksesta tai nimenomaisista kirjallisista 'vaikutteista' +kuin yllämainittujenkaan kirjailijain. Niiden synnyn ja laadun +edellytyksenä oli vain määrätty ilmanala, jossa ne versoivat kuin +kasvit. Niinkuin Minna Canthin ja Ahon kirjoissa, niin hänenkin +teoksissaan suomenkieli ikäänkuin iloitsee omaa mehevyyttään, pyrkien +antamaan ainakin aavistuksen kaikista mahdollisuuksistaan, käsite-, +sointu-, kuvarikkauksistaan j. n. e. Ne ovat ennenkaikkea vuolaalla +kielellisellä runoinnolla kirjoitetut, tarina sujuu luontevasti raikkaan +huumorin keventämänä, ja keskustelu on väliin pelkkää leikkimiekkailua +sananparsilla. Tyylin ainoana pyrkimyksenä on luonteellisuus, +paikallisuuden, murteen ja yksilön. Siten tekijä usein syventyy liiaksi +yksityiskohtiin (kts. esim. kissakuvausta 'Lapsuuden muistoissa' s. 8), +ehkäpä kuvailee ylellisesti murrevaroillaankin. Näissä kertomuksissa ei +ole vielä sitä kypsän tyyliniekan kohtuullisuutta, minkä Pakkala on +saavuttanut seuraavissa teoksissaan; hän antaa rikkaudestaan yli tarpeen +ja kasaa joskus samaan rykelmään asioita niin paljon, että yhdessä +lauseessa voi olla yli kaksikymmentä rinnastettua teonsanaa. Siten hänen +tyylinsä on paikoin raskastakin eikä kertomisen luontevuus pelasta aina +tarinaa pitkäveteisyydestä. + +Pakkalalle on muuten yleensä kuvaavaa, että hän käy heti ensi lauseella +_in medias res_, s. o. ihmiseen, ei maisemaan kuten esim. Aho +tavallisesti. -- Luonnonkuvia hänkin kyllä käyttää runsaasti, vaikka +(varsinkin Vaaran-kertomuksissa) enimmin vertauksina. -- +Aikailemattomalla otteella hän käy aukomaan 'Lapsuuden muistojenkin' +kerää: 'Siihen aikaan olin "mustalaispojan korkuinen", pahanen naskali +vain, ja taisipa seitsemän ikävuotta levätä hartioillani.' Siinä +lauseessa on kohta yksilöllistä tyylituntua ja valmis piirtonen +luonnekuvaan. Hän piirtää usein profiilit jollakin leikillisellä +käänteellä. + +Eräs seikka eroittaa 'Lapsuuteni muistot' sekä Minna Canthin että Ahon +siihenastisista teoksista: se on omakohtaisempi, siinä on kirpeämpää +itsekoetun tuntua (jotapaitsi se on 'minä'-muotoinen, sellaisena ainoa +laatuaan Pakkalan tuotannossa). Sanonnan raittius oli kyllä ominaista +koko tuolle hempeyttä vierovalle ajalle, mutta Pakkalalla se terästyy +usein viiltävän ivalliseksi. Siinä tuntee silloin väräjävän hänen oman +sisimmän mielialansa. Niin esim. suutarin emännän tunteenpurkaus +'sukulaistalon rouvaa' vastaan (ss. 25--6) tehoaa täydellisellä +välittömyydellään. Monissa muissakin paikoin on kirjailijalla +yhteiskunnalliset ristiriidat, vähäväkisten osattomuus ja isoisten +itsekkyys polttavana sydämellään: niin esim. kun hän kertoo Ahon, +mökkiläisen, kohtalosta (vrt. Vimpariin 'Vaaralla'!), kauppaneuvos +Ursinin tunnottomasta keinottelusta köyhien kustannuksella hätäaikoina, +Vanhan-Aatamin j. m. suhtautumisesta siihen, -- aina hänellä on selvä +tietoisuus siitä, mitä yhteiskunnassa 'oikeus' merkitsee, eikä lukijan +tarvitse koskaan olla epätietoinen hänen myötätunnostaan. Antaapa hän +vielä lopulla pieneläjien lapsille hiukan korvausta heidän kärsimistään +ulkonaisista vääryyksistä: hän näyttää heidän älyllisen ylemmyytensä +kaikenlaisten lammaspäisten 'tohtorin Rallein' verroilla (s. 60 ja +seur.). Tämä kantava sivistyshistoriallinen huomio -- kuten koko +yhteiskunnallinen vastakohtaisuus -- esiintyy nyt aivan ensi kertoja +kirjallisuudessamme, ainakin näin terävästi vihlaisten.[1] + +[1] Minna Canthin Työmiehen vaimo' ilmestyi samana vuonna, -- ja sehän +on sentään tähdätty koko yhteiskunnan 'oikeutta' vastaan. + +Nämä seikat viittaavat Pakkalan myöhempiin Vaaran-kuvauksiin. Ne eivät +kuitenkaan tee 'Lapsuuteni muistoja' miksikään ohjelma-kirjaksi; siinä, +kuten hänellä aina, on 'tendenssiä' vain hänen tunteensa suhtautuminen +määrättyihin ihmistyyppeihin ja oloihin. Ja välitön tunnehan kuuluu +taiteeseen. -- Pahan juuria kirjailija löytää kyllä 'köyhässäkin +kansassa': kerjäläis-Antti turmeltuu säätykierrossa (kuten Vimparin +Aappo 'Elsassa'), -- syystähän tosin lankeaa puolet turmelevan ylemmän +säädyn osalle. + +Tässä kirjassa on muutenkin jo paljon Pakkalan epiikan luonteenomaisia +piirteitä. Niin esim. raikasluontoiset tyttö- ja poikaviikarit, -- +tyttöviikarit on mainittava ensiksi niinhyvin tunnustukseksi heidän +reippaudestaan kuin senvuoksi, että Teuvo Pakkala on kaiken kaikkiaan +kuvannut heitä runsaimmin ja runollisimmin. -- Heidän 'harrastuksiaan', +-- joista keskeisin on hengen ylläpito kerjuulla --, ilojaan ja surujaan +hän seurailee niin itsensäunhoittavalla tunnolla, että huomaa hänen +itsensä ilmeisesti eläneen aikoinaan vilkkaasti heidän mukanaan. +Aito-pakkalainen luonteen elävyys ilmenee jo näissä; heidän iloittelunsa +on tietysti siirtynyt ennenkaikkea heidän kieleensä; heidän +'kielitaiteensa' vertauksineen ja naulankantaan iskevine vuorosanoineen +(esim. siv. 17--19) ei ole itsetiedotonta, he osaavat sanoa keveästi +suuria asioita (kts. 'jalosukuisista kengistä' s. 13; samoin +Shakespearen-moinen kuva siv. 11: 'Hei, pitkä toivoni vilahti +silmistäni, ettei kinttusuoniakaan näkynyt'). Heillä on vilkkaat +kuvittelut myötäkäymisestä (esim. s. 10), mutta vastoinkäymisen he +voittavat miehevällä huumorilla. Ja heissä on jo oraalla se pienten +eläjäin veljeydentunne, joka on ehkä keskeisintä 'vaaralaisten' elämässä +yleensä. + +Pakkala osoittaa jo tässä esikoisessaan selvää luonnehtimiskykyä ja +kiintymystä yksilöllisiin luonteihin; samoin on jossakin kohden -- kuten +rotantappo-jutussa s. 34 -- huomattavana taipumusta groteskimaisuuteen, +mikä taipumus muutamissa Pakkalan myöhemmissä teoksissa uhkaa niellä +kaikki hänen varansa ja voimansa. -- Kuitenkin kaikitenkin kirja jää +sarjaksi hiukan harmaita laatukuvia. Sellainen valokuva-realismi kuin +köyhäintalo-kuvaus s. 37 ei ole kyllä suinkaan läpikäyvänä, mutta +kertomisen raikkauskaan ei korvaa aina valinnan puutetta. + +Niin paljon kuitenkin oli ilmeistä, että tässä kirjassa esiintyi +luontainen ja omillaan toimeentuleva kirjailijakyky. + + * * * * * + +'Lapsuuden muistojen' paikallisuus ei ole vielä tarkoin määritelty; ei +siinä myöskään ole sitä ilmavaa avaruutta, mikä vaikuttaa niin +vapauttavalta Pakkalan Vaaran-epiikassa myöhemmin. Meren läheisyyden +voinee kuitenkin tuntea henkilötyyppien luonteensävynä: suruttomuutena, +kirpeytenä, liikkuvaisuutena. Sitäpaitsi sanonta ja kielimaku +murresanoineen viittaavat varmaan paikallisuuteen. + +'Lapsuuden muistoissa' voimmekin Pakkalan sanoa olevan omalla alallaan: +Vaaran -- varsinkin sen lasten elämää kuvaamassa. Se liittyy tyyppeineen +siihen teossarjaan, joka muodostaa hänen keskeisimmän tuotantonsa. + +Seuraava kirja, 'Oulua soutamassa', oli pieni poikkeus toiseen, myöskin +nähtävästi sangen tuttuun ympäristöön. Vasta senjälkeen hän täydellä +tietoisuudella vakiutuu rakkaimpaan aihepiiriinsä. 'Lapsuuden muistoja' +tekisi mieli pitää ikäänkuin kuuluvina *Vaaralla*- (1891) ja *Elsa*- +(1894) romaanien sekä *Lapsia*- (1895) ja *Pieniä ihmisiä* (1913) +novellien kanssa samaan laajaan yhteyteen, jolle Pakkala yritti perustaa +kotoisen kaupunkiepiikan. + +Yritti perustaa -- ja perusti, vaikka tulos kenties ei vastaa +tarkoitusta siinä määrin kuin soisi. + +Pakkala ei urkene ulapoille, ja muutenkin meri pääsee vain vilauksittain +hänen näköpiiriinsä. Meri-ilma ja -liike kuuluisi kuitenkin +rantakaupunki-eepokseen. Ja sen mukana tulisivat kaikki sellaisen +yhteiskunnan luonne-hahmot: jyhkeät laivurit ja laivanisännät, merimies- +ja satama-tyypit omassa ammatissaan, kauppaneuvokset ja konsulit, muusta +porvaristosta puhumattakaan, -- ja kaikki omalta näkökulmaltaan +nähtyinä. + +Mutta siihen Pakkala ei ole pyrkinytkään. Hän ei ole tuntenut +porvarillisen elämän runoutta omaksi asiakseen. Hän on laitakaupungin +arkisen elämän runoilija. Ja hänen tarkoituksensa on ollut isoissa +romaaneissaan kuvata pienten eläjäin yhteistä taistelua olemassaolon ja +ihmisyytensä puolesta: siten porvarismaailma tuli kuin tulikin +nähtäväksi vain Vaaralta käsin, vain suhteissaan vaaralaisten +kohtaloihin. + +Määrä oli: valtava yhteiskunnallinen eepos, -- tuloksen mielisin +määritellä: sydämellinen, tyven laatukuvasarja kahtena hiukan höllästi +yhteenliittyvänä romaaninidoksena, ynnä siinä sivussa joukko hyvin +kiteytettyjä miniatyyrejä pienten -- joku isojenkin -- lasten elämästä. + +Ja näillä jälkimäisillä on laajin eepillinen kantavuus. + + * * * * * + +Vaaran maailma on rajamaana kaupungin ja maaseudun välillä: ulkonaisesti +kaupunkia, sielultaan, sisäisiltä tarpeiltaan, tottumuksiltaan täyttä +luonnonpiiriä. + +Mutta ei ulkonaisestikaan oikeata nykyaikaista kaupunkia. Moni köyhäkin +asuu oman katon alla ja viljelee omaa pelto- ja niittytilkkuaan, ja tämä +omaisuus on, lähinnä sielun autuutta, rakkainta maailmassa. Monessa +pihassa lehtii keväin koivu ja pihlaja, ja sauna -- pienelävänkin +suomalaisen rakas pyhityspaikka, jonka nykyaikainen 'kehitys' on +kaupungeissamme joko tuominnut pannaan tai muuttanut perhehuoneesta +epäkodikkaaksi yleiseksi laitokseksi --, sauna savuaa lauantaisin ja +väliin muulloinkin useassa mökissä. -- Näemmepä Pakkalan kuvauksista +vielä, etteivät keskikaupungin porvaritkaan ole aivan vieraantuneet +maataloudesta: Montinilla esim. on kaupungin ulkopuolella 'kaukavainio' +jonka heinäsato käytetään omalle kotikarjalle. + +Ehkä useimmat Vaaran miehistä ovat tai ovat olleet merimiehiä. Heidän +lähtiessään aina uusille retkille jäävät talot peltoineen karjoineen -- +ne eivät ole parhaassakaan tapauksessa suuria -- perheen hoiviin, jonka +nuorempien ja vanhempienkin jäsenten lähtijä saa usein nähdä lähettävän +laivalle viimeiset, hartaimmat hyvästelynsä ylhäältä talonsa katolta.. +-- Ken on jäänyt 'maakravuksi', hän työskentelee joko timperinä tai +muuna käsityöläisenä, ellei hänellä ole kyllin ammattia oman kodin +hoidossa, -- tai ellei hän ole aivan vailla kaikkea suojaa ja elämän +ylläpitoa 'omasta takaa', jolloin hän tavallisesti on perheineen aivan +satunnaisen ansion varassa. Sellainenkin on monen osa. + +Pakkalan elämänrunous liittyy varsinkin ensimäisissä Vaaran-kuvauksissa +aineellisiin elämänharrastuksiin. Mutta hänen 'vaaralaisensa' avaavat +asiallisimpienkin kysymysten yhteydessä hänelle tietoisen hengenelämän +ja kauniit sisäiset näköalat. Heillä kulkee ajatus aina elämän ja työn +tahdissa, he eivät asetu vartavasten järkeilemään kysymyksistä, vaan +antavat rehellisten kokemustensa 'alustaa' ne ja tekevät luonnollisella +älyllä johtopäätöksensä. He eivät ole vielä kaikenkarvaisten +'aatteitten' ja 'virtausten' kehittämiä yhdistysihmisiä, he ovat +epäilemättä vanhanaikaisia, -- minkä voinee sanoa nykyään merkitsevän +samaa kuin: rehtejä, itsenäisiä luonteita. He pitävät oman kohtalonsa +omissa käsissään, sikäli kuin se on ihmiselle sallittua; ja heille on +yhteistä se, että pelko ja ahdistus salataan tyynen pinnan alle. Heillä +ei ole seuroja ja kokouksia jokaista satunnaista 'harrastusta' varten, +vaan ytimeen käypiä keskusteluja elämänehdoista ystävien ja kylänmiesten +kanssa, ei teattereita ja 'eläviä kuvia', vaan koteja, joissa eletään +todellisin tuntein. Heissä on pisara satuverta niin vanhemmissa kuin +lapsissakin, ja usein runsas pisara; heidänkin kohtaloillaan on oma +romantiikkansa, mutta yksilöllisen sielunelämän herättämä ja siihen +elimellisesti liittyvä. Heissä on huumoria, hiljaista vaikka samalla +usein tummasävyistä, sillä heissä piilee runsaasti salattua ja +leppymätöntä temperamenttiä. Siten heidän luonnekuvansa yleensä +muodostuvat vivahduksista, ei tosin sähköisen säkenöivistä, vaan +vakuuttavista ja yksilöllisistä. -- Mutta ehkä luonteenomaisinta +Pakkalan henkilöille yleensä on elämän tarkastaminen uskonnollisesta +näkökulmasta: kaikki inhimilliset suhteet heijastuvat heidän +uskonnollisiin katsomuksiinsa. Ja he ajattelevat kaikki tärkeät +ajatuksensa Jumalaan saakka: miten mikin teko ja ajatus on Jumalan +mielen mukainen. Pakkalan runouden Jumala ei kuitenkaan liene ylen juro +ja juhlallinen, vaan katsoo kai leppoisalla myhäilyllä sellaistakin +ihmissydämen pyhää yksinkertaisuutta kuin Elsan, joka oli hyvillään +siitä ettei Jumala tehnyt hänestä jonkun pikkuerheen takia huonoa +ihmistä eikä sorakieltä, 'ja tunsi Jumalaa kohtaan samaa mieltymyksen +tunnetta kuin välistä jotakin poikaa kohtaan, jonka hän on pelännyt +lyövän tahi hänet maahan töykkäävän, vaan joka hyvin siivosti meneekin +ohitse.' (S. 48 Vaaralla'.) + +Niin läheiset välit Jumalaansa on joskus Pakkalan ihmisillä, n. s. +täysikäisilläkin. + + * * * * * + +Vaikka Vaaran yhteiskunnan pääsävynä ei olekaan merikaupungin luonne, +niin kaikissa näissä kuvauksissa vallitsee kuitenkin se kuulaus, mikä on +ominaista merenrannan ilmastolle. Kaikkiin esineihin on imeytynyt valoa +ja ilmaa; se se kehittää ihmisistä untennäkijöitä, joiden sielunelämässä +kangastukset ja kuvittelut merkitsevät paljon. Silti he pysyvät +vaistoillaan ja katsomuksillaan kiinni elämän arki-arvoissa. Heissä on +tavallisesti jotain voittoisaa luonnetta, kuten Vapussa ('Lapsia'), +tuossa mielikuviensa kuljettamassa, joka sai taistella tiukasti +saavuttaakseen arkisen elämän tottumuksen. + +Ilmavuus on auttanut Pakkalaa ihmiskuvauksen ilmehikkyyteen. Kaikki +tässä teossarjassa esiintyvät tyypit irtautuvat vivahdusrikkaina ja +yksilöllisinä taustasta. + +Ja yhteinen ilmapiiri se oikeastaan kokoo yhteen tämän tyyppipaljouden +'Vaaran' henkilöistä 'Pikku ihmisiin' asti: ne ovat syntyneet ja nähdyt +saman taivaan alla. -- Nämä romaanit ja novellikokoelmat liittyvät +elimellisesti toisiinsa, täydentäen kukin puoleltaan kokonaiskuvaa ja +avartaen sielullisia näkölinjoja. Kolmen ikäluokan elämän iloineen, +taisteluineen, sortumisineen näemme tuossa sarjassa, -- se on sekä +ulkonaisesti että psykoloogisesti laajimpia kaunokirjallisia yrityksiä, +mitä suomenkielellä on. Näemme vanhempien ikäluokan, joka elämän +tiukkuudessa on taistellut itselleen askeettisen tyytymyksen, mutta +kuitenkin jaksanut siinä säilyttää mielensä herkkyyden; sekä leikeissään +ja totisissakin askareissaan viihtyvän lasten ikäluokan, jonka +tyypillisimpien edustajien näemme vielä astuvan satujen ja +mielikuvituksen vapailta tanhuoilta täysikäisten asemiin, niissä +voimiensa ja luonteensa mukaan joko sortuakseen tai kestääkseen. + +Teuvo Pakkalan ihmisillä, lapsilla niinkuin aikuisillakin, on jokaisella +oma temperamenttinsä, joka myös vaikuttaa johdonmukaisesti hänen +kohtaloonsa. Vaikka hän tässä teossarjassaan esittää etupäässä vain +'alempisäätyisiä' yksilöitä, niin ihmeesti hän sentään on tavannut mitä +vaihtelevimpia luonteita noista painostavassa hiljaisuudessa elävistä +kansankerroksista; ja vaikka naissuku on lukuisammin edustettuna, niin +miehenpuoletkin, joko he astuvat etualalle tai esiintyvät vain +ohimennen, ovat selvin miehisin tuntomerkein luonnehditut. Näitä +henkilökuvia luomassa on ollut yhtaikaa laajasti ja lämpöisesti sykkivän +sydämen myötätunto ja älykäs psykoloogin näkemys. + +Tuntuu kuin vanha Nikkilän isäntä olisi henkilöllisesti lähinnä +kirjailijaa itseään. Hänen, vuoteeseensa kahlitun, köyhän ja raihnaisen +miehen silmälle on elämä selkeentynyt kauemmas kuin kellekään hänen +ympäristössään. Kovat koettelemukset ovat pusertaneet hänestä pois +kaiken kauniin herkkäuskoisuuden ja hioneet hänen ajatuksensa +leikkaavammaksi kuin muiden. Hän on tietoisin realisti nöyrien +uskovaisten ja epävarmojen puoliuskovaisten keskellä. Hänet on elämä +ajanut epäilykseen, mutta hänellä on liian avara sydän, jotta hänestä +olisi voinut tulla kyynikko tai kieltäjä. Ja vaikka hän ei ollut saanut +hyvän uskon lahjaa, oli hänellä uskollista hyvää tahtoa ehkä enemmän +kuin kenessäkään. Hänen mietteistään kohoaa ensi kerran Pakkalan +teoksissa voimakas kohtalontunto esiin: kuolema noutaa kyllä ne, jotka +eivät halua ja joiden ei suinkaan ulkonaisen ahdistuksen takia +tarvitsisi lähteä; 'mutta eipäs tule toisille, jotka odottavat sitä kuin +pelastustaan. Seisoksii vuoteen ääressä, vaan ei ota. Näyttää leikkivän +kuin kissa hiirellä: tapan ... en tapa ... tapan ... en vainkaan tapa +... tapan vainkin ... no en sentään ... mene, saat mennä ... eläpä +menekään. Sitä ilvettä oli pitänyt hänenkin kanssaan siitä saakka kun +hän sieltä laivatelineiltä putosi. Kiristi ensin hengen rajoille, vaan +hellitti sitten ja on kiristellyt, kiristellyt ja antanut löysiä ja taas +tiukentanut... Sekin oli kun ei pitänyt pudotessa sattua kiveen, vaan +kiven viereen...' -- Ei ihme, että Nikkilä tulee teroittaneeksi silmänsä +ja ajatuksensa erityisesti myös yhteiskunnan etuoikeutettuja vastaan ja +ettei hän aivan sokeasti luota heidän 'hyväntahtoisuuteensakaan' (kuten +'Vaaralla' s. 228 ja seur.). Aina kun hän ajattelee varsinkin nuoren +polven kohtaloita ja keskustelee niistä vanhempien kanssa, nousee +'parempien ihmisten' maailma hänen nähtäviinsä hävittävänä valtana, +jonka uhriksi joutumasta Jumalakaan ei aina pelasta -- ei edes niitä, +jotka ihmisten mielestä ovat valioita lasten joukossa. ('Elsa' s. 11 ja +seur.). -- Mutta hänen elämäntuntonsa on lopultakin myönteinen, vaikka +alistunut. Seesteinen hymy kasvoillaan hän usein puhelee +sairasvuoteeltaan 'leikin viistoon,' äänensävyllä, joka lämmittää ja +rohkaisee, -- vaikka hienolla salaivallakin toisinaan. -- Kuta +kipeämpänä tuska jäytää sydäntä, sitä syvemmälle siinä rakkauskin +juurtuu. Millä osanotolla tuo lempeä vanhus omien vaivojensakin keskellä +viime hetkiinsä saakka seuraa ympäristönsä taistelua, millä hellyydellä +hän on aina altis asettumaan lapsiin nähden siihen asemaan, mihin nämä +kulloistenkin tarpeidensa mukaan hänet asettavat -- isän, uskotun, tai +vaikkapa leikkitoverin! Ja millä sydämen vilpittömyydellä hän lausuukaan +lähtönsä edellä ikäänkuin testamentikseen nuo koruttomat sanat: +'Rukoilkaa kaikkien edestä rakkaudella...' Ne vaikuttavat vielä Nikkilän +kuoltuakin pistävänä piikkinä monen hurskaan omaantuntoon, joka tietää +täyttäneensä puhtaammin uskon kuin rakkauden lain. Ja vain sellainen +uskonkiivailija kuin Korhonen voi sokeudessaan lukea Nikkilälle synniksi +hänen epäilyksensä. + +Kirpeä katse yhteiskuntaan nähden yhdistää Nikkilää ja Vimparia. +Vimpari, turvattomista turvattomin, ei kuitenkaan älyllisesti hallitse +sitä tuskan voimaa, mikä kuohuu hänen sisällään. Hän purkaa sanoiksi +välittömän kokemuksensa, hän edustaa mieskohtaisesti syyttävää +yhteiskunnallista ivaa. Tässä rehellisessä kunnon miehessä, joka +perheineen saa ajelehtia maailman jaloissa, kunnes kupertuu ensimäisenä +onnellisena päivänään lumikinokseen selässään viinalekkeri ja +leipäpinkka, hänessä hautuvat katkerat, mutta perin kohtuulliset +ajatukset vallitsevaa oikeutta ja järjestystä vastaan. Hän puhuu +sydämensä kyllyydestä, niin että voimakkaimmissa paikoin johtuvat +mieleen Jobin yksinpuhelut, ja hän löytää tilaisuuden sattuessa suuhunsa +sanoja, joiden luulisi hellyttävän kiviä (esim. 'Vaaralla' s. 206--7). +Ihmisten talleissa ja saunoissa hän pitää perhettään yllä miten +milloinkin jaksaa ja voi. Ymmärtää hyvin, että sellaisessa surkeudessa +kahinaakin ja kahnausta syntyy ja että vieläkin paremmanlaatuinen mies +kuin Vimpari sattuisi joskus 'kylläyksissään hotaisemaan', sanalla. +Mutta katkeruus ei ole suinkaan ainoa asukas hänen sydämessään. Niin +haikeata surua ihmisten turvattomuudesta ja niin avaraa onnentajuntaa, +sellaista oikeamielisyyttä ja kiitollisuutta vähästä kuin mitä hän antaa +ilmi itsestään (varsinkin luvut IX ja XI 'Vaaralla') ei usein tapaa +niissä, jotka ovat tottuneet kaunopuheisemmin tulkitsemaan mieltään. +Hänen loppunsa -- se, että se sai tapahtua niin harvinaisessa +onnentunnossa ja niin ehyessä uskossa kaikkivallan hyvyyteen (s. 231--3 +'Elsassa') -- on sitä tragikomediaa, joka vain hellyttää tunteita. -- +Älyltään hän jäi kuin jäikin lapsen kannalle. Kuten järjestään +vaaralaiset, oli Vimparikin syvästi uskonnollinen -- omalla tavallaan. +Ei sillä tavoin kuin Nikkilä, joka ei antanut uskon vangita epäilevää ja +tutkivaa ajatustaan. Päinvastoin, juuri Nikkilän kohtalon hänkin +yksinkertaisuudessaan arvioi varoittavaksi esimerkiksi lapsenuskon +menettämisestä. -- Kuitenkin kaikitenkin: uskossaan Vimparikin tuli +autuaaksi, -- jos uskoo vainajan olevan siltään autuas --; olisi vain +suonut hänen uskonsa tulevan toteen jo täällä elämässä hänen ja hänen +poloisen perikuntansa kohdalle. + +Temperamentiltään enimmän Nikkilän sukua on Latun emäntä, toimekas, +suorasukainen, vaimoihmisistä arvojen arviointiin taipuvin. Hänelläkin +on kyllä toivo Jumalassa, mikä tulee näkyviin etupäässä milloin hän +seisoo sellaisen luonnonilmiön edessä kuin riehakkaan Liisa-tyttärensä, +-- kts. esimerkiksi etevää piiskaamiskohtausta s. 63 ja seur. +'Vaaralla'. Mutta hänellä on vapaa katse ja vaistomaisesti loogillinen +ajatus; eikä hänen avara mielensä salli hänen pysähtyä epäilykseen +paremmin tyttärensä kuin Nikkilänkään lopullisesta taivaskelpoisuudesta. +Ja kun muut ihmiskurjuuden edessä siirtävät sen syyt Jumalan +'tutkimattomaan viisauteen', nousee Latun emännän toimelias +inhimillisyys sellaista selitystä vastaan: hän tahtoo päästää Jumalan, +mutta sitoa ihmisen vastuunalaisuuteen omasta kohtalostaan. Hänen +voimakas yhteiskunnallinen tunteensa kieltää häntä jättämästä kaikkea +Herran haltuun; se päinvastoin vaatii häntä terävästi arvostelemaan +ihmisten sekaantumista Jumalan omiin tehtäviin, silloin kun heillä vielä +olisi kyllin järjestämistä omassa keskinäisessä elämässään ja +laiminlyöntejä omallatunnollaan. Niinpä kun hän näkee sen surkeuden, +että teeskentelevät rouvasihmiset, jotka eivät pane tikkua ristiin +lieventääkseen lähintä hätää, innoittelevat Ovambo-neekerien +'pelastamiseksi', vieläpä sen asian eteen ovat kärkkäät viekoittelemaan +köyhältä hänen vähäisimmän jouluilonsa -- muka Jumalan kunniaksi! --, +silloin kuohahtaa Latun emännän sisu ja hän paukauttaa suustaan +rehelliset sanat mokomaa autuudenkeinottelua vastaan. + +Latun emännässäkin elää tietoisena sosiaalisten vastakohtien tajunta +sekä tunto omasta sorronalaisuudesta. Mutta vaaralaiset ovat oppineet +paljon hiljaisina kestämään, eivätkä he hevin nöyrry menemään +suurellisten tylyille oville hätäänsä valittamaan. He ymmärtävät, että +heidän 'pienten eläjäin' on parasta turvautua toisiinsa. Tämä +vähäosaisten keskinäinen veljeys on lohdullisimpia ja kantavimpia +tunteita heidän elämässään; sekin osaltaan lieventää Pakkalan kuvausten +kirpeyttä ja tekee ne niin laajasti inhimillisiksi. -- Tästä +avuliaisuudesta -- ja vielä enemmän: luonteensa arvon mukaisesta +suhtautumisesta 'langenneihin', kuten Elsaan s. 240 'Elsassa' -- Latun +emäntä antaa mitä kauneimpia todisteita kaksoisromaanissa. Ja hänpä se +ehkä onkin pätevin lausumaan erään teoksen aatteeseen nähden +keskittävimpiä loppurepliikkejä, joka ilmaisee vaaralaisten tajunnan +oikeasta kristillisestä mielialasta, mutta samalla on oikeutettu syytös +heitä itseäänkin vastaan: '-- -- Rukoilla niidenkin edestä, jotka meille +pahaa tekevät, -- niin on käsky. Mutta kaukana on meistä tällainen +lähimmäisen rakkaus, kun sorretutkin sortavat toisiaan. Miten voimme +sitten rakkautta odottaa niiltä, jotka meitä sortavat?' + +Alistuvaista, vilpitöntä hurskautta on enimmän Nikkilän emännässä ja +Viion leskessä. He ovat saaneet itsestään juuritetuksi pois sangen +vähiin kaiken tyytymättömyyden. Ja heidän kestävyytensä onkin +ihmeteltävä. + +Nikkilän emännällä esim. on kerran taas edessään joku ainaisia +'nikaroitaan': verolasku à 3 mk. 28 p. 'Vaaralla' s. 7 ja seur. +kuvastuvat hänen tästä johtuvat mielenliikkeensä erittäin selkeinä, +tyyntyen aina hetkeksi tuohon lohduttautumiseen, joka hänellä on +oljenkortena: 'Tästä nikarasta kun vain päästään, niin ei ole mitään +hätää.' Naapureista on yhden toimeentulo 'kuin kerjäläisen nuttu: reikä +rikkeimen vieressä', ja toisella 'ei ole pennin pölyä'. Niin häätyy +emäntä pitkien empimisien jälkeen kaupungille, Karenin rouvalta +pyytämään lainaa. Tämän retken esitys on Pakkalan ihmiskuvauksen +kantavimpia voittoja. Nikkilän emännässä, kuten vaaralaisissa yleensä, +vanhoissakin, on paljon kuvittelijaa; kuinka syvästi inhimillinen onkaan +hänen kuvittelunsa retken onnistumisesta (s. 15)! Ja kuinka vilkkaasti +vaihtelevatkaan hänen sydämensä tunteet häpeästä ylpeään suuttumukseen +ja mielenkarvauteen, kun kopea rouva oli parilla töykeällä lauseella +torjunut hänet luotaan! 'Vähäkai se minulle lainaisi, kun ei tunne minua +enemmän kuin mustalainen kirjaa. Höperö, ihan höperö minä olen! -- +jupisi hän itsekseen ja omituisesti hymyili, joka oli puoleksi itkua. +Vähitellen alkoi häntä suututtaa koko juttu ja lopulta kävi vihaksi se +rouva ja sen piika ja koko tämä komea kaupunginosa ja rumpari ja +poliisi, jotka taas tuolla vähän matkan päässä melusivat [nim. verojen +rästikantoa "rumputtaen"].' Kun hänen sisunsa on aikansa lainehtinut, +laantuen kotona työssä hetkiseksi alakuloisuudeksi, se tyyntyy jälleen +lopulta: 'No kumma tuo olisi, jollei tästä nikarasta nyt jollakin tavoin +pääsisi nuljahtamaan!' Eikä se kumma tapahdu nytkään. -- Laajemmin kuin +tällä retkellä, suorastaanpa kapinallisesti, kuohahtaa hänen luontonsa +toisella kertaa. Kun edellämainittu lahkolais-kiivailija Korhonen epää +Nikkilän paareilla levätessä vainajalta pääsyn taivaaseen, nousee jo +hiljaisen lesken mieli sellaista, armojärjestystä vastaan: 'Tuskin +Nikkilä taivaaseen kovin pyrkiikään, jos sinne tulee sellaisia kuin sinä +olet!' -- Tämän vanhan Nikkiläin avioparin kuvaus on valaistu +kyynelöittävällä huumorilla, joka tulee surevasta ja myhäilevästä +mielestä. Emäntä-polon uskon asettaa hänen kohtalonsa varmaan kovimmalle +koetukselle silloin kun hän yksinjääneenä saa lähteä oman kattonsakin +alta maailmalle, huutolaiseksi. Onnellisinta hänelle silloin, ettei hän +enää jaksa täysin tajuta tapahtumia. + +Viion leski taas on alusta loppuun nöyryydestään hairahtumaton. Joskus +hänelläkin on 'kaikkialla umpi edessä', kun hän harhautuu ajatuksellaan +hakemaan selvitystä ihmiskohtaloihin, -- varsinkin, miksi 'parempain +ihmisten lapsista ei tule huonoja ihmisiä', vaan köyhien lapsista +tulee... Mutta kuuliainen usko Jumalan lopulliseen hyvyyteen on se ilma, +jota hengittämättä hän ei voi elää, -- ja hänen ainoa toteutunut onnensa +maailmassa. Ja hänen nöyryytensä suurenee sitä mukaa kuin elämäntaakka +tulee painavammaksi. Ei edes Elsan, hänen silmäteränsä, sortuminen +herätä hänen kukistetussa mielessään muuta kuin huokauksen: 'Hyvä +Jumala, opeta meitä kurjia, joita ruoskit!' Hänen ajallinen kohtalonsa +oli melkein epäinhimillisen iloton, siinä kai selitys hänen hurskautensa +nuhteettomuuteen. + +Niin läheisiksi kuin nämä täysikasvuiset ihmiset tulevatkin meille +Pakkalan taiteen välityksellä, niin pysyvimmin jää mielessämme kuitenkin +Vaaran lapsimaailma elämään. Lasten elämän runoilijana Pakkala on meillä +niin sanoen ulkopuolella kilpailun, enkä tiedä voiko koko +maailmankirjallisuus tuoda tältä alalta esiin hienosyisempää ja samalla +psykologialtaan kantavampaa runoutta. + +Voipa sanoa, että puheenalaisissa romaaneissakin vanhemmat esiintyvät +etupäässä suhteissaan lapsiin. Varsinkin tyttölapsilla, joiden elämä on +antanut Pakkalalle useimmat ja hedelmällisimmät herätteet, on vakituiset +uskottunsa vanhoissa miehissä; ja nämäpä heitä parhaiten ymmärtävätkin. +Niin on kuvaavaa Nikkilän tyven huumori, jolla hän (s. 72 'Vaaralla') +puhuu Latun Liisasta, samoinkuin Tepon isännän suhtautuminen tähän +huimaan sankaritar-luonteeseen. Nikkilää pitää varsinaisemmin Viion Elsa +uskottunaan; heidän kaunis suhteensa täyttää muutamia näiden romaanien +hartaimpia sivuja. + +Lasten elämän kuvaus on näissä romaaneissa 'Lapsuuden muistoihin' +verraten jo paljon sisäisempää. Liikkumistilaakin on väljemmältä, ja +vaaralaisten sentään jo hiukan paremmat elämänehdot antavat +vapautuneemman sävyn kertomukselle. Vielä tosin monet pojat ja tyttöset +käyvät kerjuulla ja melkeinpä kaikki järjestään ainakin jouluavuilla +kaupungilla, mutta vauraampien lapset ovat heillä tehokkaana apuna +alkavassa 'elämäntaistelussa'; se seikka vaikuttaa lohdullisena tuntona +synkimmissäkin kohdin. Eri 'sukupuolten', poikien ja tyttöjen välit, +niin sotaisina kuin ne paikoin näkyvätkin, ovat myös pohjaltaan sangen +siskokselliset ja viehättävät. Molemmilla on raikasta sankariuden +ihailua verissään ja leikit ja muut vapaaharrastukset vetävät heitä aina +eripuraisuudenkin jälkeen yhteen. He tuntevat kaksi kauhua, joista +rukoilevat Jumalaa säästämään heitä: että heistä tulisi joko 'huonoja +ihmisiä' tai sorakieliä -- molemmat yhtä kauhistuttavia. Heissä on +yleensä kaikissa oraalla luja ja uskollinen luonne, eikä se monessa +pääsekään lopullisesti pilaantumaan. He saattavat tavallisessa olossaan +tuntua hennoilta ja taipuisilta -- kuten Viion Elsa, traagillisin hahmo +heidän joukossaan, -- mutta kohtalon koetuksissa he ilmaisevat sisua ja +luonteen ylemmyyttä. + +Täydelliset elämäkerrat Pakkala on esittänyt kolmesta neljästä Vaaran +lapsesta. Tyttölapset ovat etualalla, kuten jo huomautettu. Ne ovatkin +harvinaisen mieltäkiinnittäviä, -- samaan huomioon näkyy tulleen Saara +Wacklin, joka ('Satasessa muistelmia Pohjanmaalta') kertoo useita +esimerkkejä heidän neuvokkaasta rohkeudestaan. + +Sitä ominaisuutta -- rajuuteen ja itsepäisyyteen liittyneenä -- on +eniten Latun Liisassa. Hän on omintakeisimpia kaikista Pakkalan ja +varmaan koko kirjallisuutemme naisluonteista. Lapsena oikea äitinsä +tyttö: kaikkien Vaaran poikien kauhu, yltiöpäinen 'poikatyttö', mutta +kuitenkin perin oikeudentuntoinen ja puhdas mieleltään. Milloin hänen +äksyytensä näyttää voittamattomalta, ei tarvitse muuta kuin uhata: +'sinusta tulee huono ihminen!', niin hän on masennettu pitkäksi toviksi. +Piiskaamisjuttu syineen seurauksineen ('Vaaralla' ss. 58--80) kokoaa +nähtäviimme Liisan luonteen täydessä laajuudessaan: ensinnä +amatsooniruhtinattaren urheutta riihattomia vandaaleja vastaan, jotka +hävittävät tyttöjen kauniit leikit; sitten, tuomio-ja rangaistusistuimen +edessä, syyttömän ylpeyttä, neitseellisen tunteen hätää ja häpeää kun +piiskataan pojanturjakkeen nähden, halveksuntaa raukkamaista vihollista +vastaan, parkaisevaa vihaa kärsitystä vääryydestä; vihdoin 'arestissa' +ja sieltä päästyä sielunhätää, mielen sulautumista haikeaan suruun, +jossa ei tunnu jälkeäkään paatumuksesta, sekä sovituksen kaipuuta, -- +kaikki nämä tunteet elävät pakahduttavina hänen sydämessään. Hän käyttää +mielellään oman käden oikeutta, mutta yleensä erittäin jalomielisesti, +sitä todistaa suuremmoisesti eräskin tähän samaan juttuun liittyvä +välikohtaus s. 77. Ja sanan käytössä hän on niinikään tepsivämpi kuin +kukaan hänen ystävistään tai vastustajistaan nuorten joukossa. + +Nikkilän arviointi, ettei Liisasta tule huonompi ihminen kuin oli +äitinsä, rajupää hänkin muinoin, käy aivan toteen. Vuosien mukana +hänestä vastoin yleistä mielipidettä ja tuomiota kasvaa ikäpolvensa +laajin ja voimakkain yksilöllisyys; aktiivisuus, joka hänessä on +äidinperintöä, tulee yhä laajenevassa mitassa hänen lähimäistensä +hyväksi; hän on aikaihmisenä muiden tuki kuten lasnakin, ja rehellisellä +aristelemattomuudellaan hän julistaa totuutta niin sanassa kuin teossa. +Tehokkaimmin hänen siveellinen kiivautensa purkautuu ilmi siinä etevästi +kuvatussa huutokauppatilaisuudessa ('Elsan' XV luku), missä Liisa on +tuomassa huutolaiseksi Viion Elsan ja Montinin Jorin poikaa ja missä +tämä Jori itse on piiriherrain joukossa toimitusta seuraamassa: + +'Väkinäisesti irroitti mies Yrjön Liisan kaulasta, kääri turkkiin, tukki +heiniä ympärille ja pani vielä likaisen loimen peitteeksi. Uuvuksiin oli +poika huutanut, vaan vielä ponnistaa koetti. Mies käänsi hevosensa ja +läksi ajamaan. + +Kuin seinän takaa kuului sydäntä särkevä huuto: + +-- Äiti, äiti, äiti... + +Sisällä salissa jysähti äkkiä nyrkki pöytään esimiehen edessä, niin että +sihteerin kirjoitusneuvot helähtivät pöydällä, esimies tyrmistyi ja +piirimiehet hypähtivät istuallaan. + +-- Vaan voi niitä, joitten tähden pahennukset tulevat! kuului voimakas +ääni ja viranomaiset näkivät hetken aikaa pöydän edessä seisovan nuoren +naisen katseen, joka tunki luihin ja ytimiin. + +Liisa ei tiennyt, mitä hän oli tehnyt. Hän tapasi itsensä vasta kotona +itkemässä lapset sylissään.' + +Muuten hän on pohjapiirustukseltaan sama Liisa, sama 'tuulenajama' +alusta loppuun; hänen vuorosanansa aina yhtä vaihtelevasti virittyvät, +milloin peloittavan purevat, milloin huumorista yltäkylläiset tai joskus +melkein kyyneliin puhkeavat, itkunko vai elämänriemun kyyneliin, sitä +hän ei tietäisi selittää itsekään. -- Hänen rosoinen luonteensa varjeli +hänet onnettomuudesta varmemmin kuin hänen tasaisemmat suojattinsa Elsan +ja Ojanniemen Marin, häneen ei pintapuolinen katse osannut mieltyä; +senvuoksi hän säästyikin terveeseen kotionneen, jonka hän täysin +ansaitsi. Ja kuvaavaa oli, että hän sai miehekseen Tepon Iikan, jonka +lavat olivat kerrankin saaneet tuta hänen tiukan kätensä muokkausta. + +-- Hyvin Viion Elsa ja Ojanniemen Marikin ansaitsisivat yhtäläisen +onnen. Mutta heidän kumpaisenkin osaksi tuli tuo liian tavallinen +'orvokinkohtalo', josta Fröding runoili: + + -- -- det som drömmer vackrast och det som blickar mildast, + brutalast och vildast + skall brytas mot jord och besudlas med mull. + +Viion Elsa, jonka elämänkulun on tarkoitus keskittää varsinaiseksi +romaaniksi hänen nimellään ristitty teos, ei langennut sisäisesti: hän +ei langennut pois ainokaisesta tunteestaan. -- Ojanniemen Marin +lankeemus sitävastoin oli täydellinen. Hän, lapsena hento, +enkelikasvoinen tyttö, jonka mieli on täysikasvuiseksi saakka yhtä +viaton kuin ne kuninkaanpojanmorsian- ja enkelileikit, joita Kyttösillan +luona leikittiin joukolla, hän sortuu vaaralaisen pojan uhrina. Vimparin +Aappo on syyttävin säätykierto-ilmiö Pakkalan tuotannossa: hän kohoaa +kerjuripojasta rikkaan rouva Karenin kasvatiksi, alkaa pienen +koti-ikävän haihduttua mukautua, tottuu 'säätyynsä', alkaa hienostella, +omaksuu tavallisia herraspojan vapauksia. Näiden vapauksien tuloksena on +-- kai muun muassa -- Marin toivoton synnintie, jolla hänen edeltäjinään +näemme Vaaralla Tolpan Annan (s. 33) y. m. 'huonoja ihmisiä'. +Ajoittaisista valon pilkahduksista ja parannuksen kaipuusta huolimatta +hänen kohtalonsa painuu pimeyteen. Viiltävää ivaa on siinä kuvauksessa +'Elsan' loppusivuilla, missä kerrotaan kuinka Aappo Vimpari -- nyt +'ylösotettu' pappi ja nuori kunniallinen aviomies -- sekä Ojanniemen +Mari lähtevät matkaan 'samassa junassa -- eri teitä, Mari vanginvartijan +saattamana ja Aappo Jumalan siunauksilla evästettynä.' + +Mari ei ole tietoinen tahtoihminen kuten Latun Liisa, hänessä on paljon +bajadeeriluonnetta. Sitä ei taas Viion Elsassa ole vähintäkään, siksi +hänen kohtalonsa on muutakin kuin surullinen, se on kipeästi +traagillinen. Hänenkin suhteensa vanha Nikkilä näki kauemmas kuin muut. +Hän ei pidä terveenä eikä aivan kristillisenäkään sitä Viion lesken +luottamusta, että 'kyllä jumala varjelee hänen tyttärensä'. Nikkilän +huoli Elsasta oli kuin aavistus, jonka piti käydä toteen. + +Minkä herttaisen puhtaan tyttökuvan Elsasta luovatkaan hänen +enkelileikkinsä (s. 90 'Vaaralla'), hänen haastelunsa äidin ja +Nikkilä-ystävän kanssa, hänen haaveensa, hänen suhtautumisensa Jumalaan! +Hän täyttää kangastus-näyillään ja mietteillään suuren osan näiden +romaanien alaa ja tuo siihen omien satu-unelmiensa autereisen, melkein +myyttejä luovan ilmakehän. -- Kirjailija on kyllä antanut hänelle ehkä +jo 'Vaaralla'-romaanissa liian paljon tilaa ja varsinkin 'Elsassa' hänen +tunteidensa erittely on liiallinen, -- mutta hyvin ymmärtää, että hänen +kuvailemisensa on ollut suuri viehätys Pakkalanluontoiselle +kirjailijalle. + +Elsaan jos keneenkä Vaaran omapäisten lasten vanhemmat mielihyvällä +viittaavat, kun on opastettava näitä parempaan. 'Ota sinä esimerkkiä +Viion Elsasta', kehoitetaan Latun Liisaakin. 'Se Elsa on erinomainen +lapsi. Harvassa niitä on sellaisia. Kyllä se ei tee mitään missä olisi +moitteelle sijaa. Niin puhdas lapsi kuin lähteen silmä. Sitä huvikseen +katselee sen hommia ja liikuntoa ja kuuntelee sen tuumia.' Mutta sitten +johdutaan ennusteluihin jotka käyvät tavalliseen, ehkä suuressa määrin +kokemukselliseenkin suuntaan: 'Vaan ei se mahdakkaan kauvan elää, se on +liian hyvä lapsi tähän maailmaan, Jumala kutsuu sen luokseen puhtaana ja +viattomana. -- Jo minä olen sitä ihmetellyt aina, ja kaikkihan sitä +ihmettelevät. Se osaakin Viioska niin hyvästi kasvattaa.' + +Kun tuntee Elsan tarinan, niin tämä viime lausuma kuulostaa kuin +sala-ivalta poloista, hurskasta Viion leskeä kohtaan. Työhön ja +Jumalanpelkoon hän kyllä osaa kasvattaa tyttärensä, mutta hän kasvattaa +liian varoen -- ja liian herkkäuskoisesti. Tytöstäkin tulee liian +herkkäuskoinen ja ylimaallisen kaunis. Hän kasvaa paratiisia varten, +missä käärmekin on vilpitön, enemmän kuin meidän petollista maailmaamme +varten. Hän ei saa tilaisuutta karaistumaan ulkoilmassa, ennenkuin +elämän raakuus koskettaa hänen terälehtiinsä. Eikä Jumala kutsu häntä +luokseen ajoissa. + +Ojanniemen Mari kulkee Elsan edellä sitä laveata hetkenonnen ja +alennuksen tietä, jolla hänkin joutuu juuri puhkeavassa keväässään +suorittamaan kierroksensa. Mari käy sitä luontonsa ylivoimaisten +taipumusten vetämänä; Elsa joutuu sille kokemattomuutensa pettämänä, +mutta jättää sen, alistuen uskollisesti luonteensa määräämään kohtaloon. +Hän kiintyy tunteellaan ratkaisevasti Montinin Joriin, viettelijäänsä, +ja antautuu luottavaisena rakkaudelleen. Kun hän tajuaa onnettomuutensa, +silloin vasta hänen sisäinen arvonsa tulee oikein näkyviin. Hän jää +sydämessään äärimäiseen saakka uskolliseksi ensi tunteelleen, -- Viioska +tunsi Elsalla olevan 'hänen luonnettaan siinä, että ikävöipi niin +kiinteästi ja koko sydämestään' -- ja huomattuaan lopultakin +luottamuksensa pilkatuksi, hän jaksaa säilyttää tunteensa +nuhteettomuuden ja pysyä omien sisäisten vaatimustensa tasalla. Hänen +sisäistä elämäänsä tänä koettelemusten aikana valaisee surun ja +nöyryyden kauneus, hän sälyttää omille hartioilleen syyn lapsensa +orpouteen ja äitinsä murheeseen; mutta hän kestää itsetietoisena +ihmisten pilkan ja tylyyden, ja hän osaa suhtautua ympäristöönsä tarpeen +tullen ylpeydelläkin, mikä osoittaa hänen ottaneen täysin omalle +vastuulleen asemansa. 'Kirkoittelu'-luvussa tämä itsetietoisuus, jota +ensi näkemältä ei uskoisi Elsassa olevan, purkautuu jyrkimmin, ja tämä +(XI) luku on Elsan psykologian voimakkaimpia nousukohtia. Siitä kivahtaa +joku Elsan terävimpiä arvosteluja 'maailmasta', kuten: 'Kyllä ne ovat +hyviä ja ystävällisiä, kun on heidän yläpuolellaan, vaan joutuupa +tasalle tai vähänkin alakynteen, niin suu on irvillään ja pirullinen +hymy huulilla'; sama tunto toistuu myöhemmin viileämpänä, vaikka yhtä +leppymättömänä: 'Te sanotte', -- lausuu Elsa äidilleen --, 'että +ihmisetkin saavat aihetta sanoa minua ylpeäksi. Jos minä matona makaisin +heidän jaloissaan, niin luuletteko että sillä paranisi? Ei. Jokainen +pitäisi oikeutenaan kiduttaa minua kuten kidutetaan käärmettä. Minä en +ole ylpeä, vaan en ystäviksenikään heitä halua. Minä pidin heitä vain +siksi ulohtaalla, että eivät tule poleksimaan varpaitani. -- -- Ei kissa +kiduta hiirtä niinkuin ihminen ihmistä, joka on joutunut alakynteen.' Ja +kirjailija vahvistaa tarpeeksi puhuvilla esimerkeillä tätä Elsan syvästi +koettua ihmissielun näkemystä. + +Meidän myötätuntomme pysyy loppuun saakka ehyenä Elsan puolella. +Kuitenkin nousee mielessä epäilys: eikö Elsan uskollisuus tunteelleen +Jorin-laista raukkaa kohtaan ole sairautta? eikö hän aseta itselleen +vaatimuksia, joiden ei tarvitse kestää todellisessa elämässä? Hänet +säästäisi kuolemalta niin mielellään Erkki Tuiralle, joka on miehekäs ja +ehyt luonne ja jonka -- onnettomuudeksi liian myöhään ilmi tuleva -- +rakkaus Elsaan vaikuttaa kuin lupauksena keskellä elämän murhenäytelmää. +-- Mutta tekijä voi viitata siihen, että Elsa, joka mielessään kyllä +vastaa lämpimästi Tuiran tunteisiin, asettuu ratkaisussaan Tuiran +oikeuden kannalle saada omakseen ehyt ja koskematon rakkaus, että hän +siis hylkää kunnon kosijansa oman *oikeudentuntonsa* vaatimuksesta. +Lopullisesti saamme kuin saammekin tyytyä siihen Elsan uskoon, että hän +päätöksellään välttää tekemästä 'suurimman vääryyden Tuiraa kohtaan'. + +Herkemmällä mielellä luotua kuvaa nuoresta tytöstä kuin Elsa meillä ei +liene kirjallisuudessamme. Kirjailija Pakkalalle ja hänen +tyypillisimmille henkilöilleen on ominaista mielen lämpö, joka voi +muuttua sekä tulisuudeksi että hempeydeksi. Usein käy niin, että mikä +heissä lapsena vaikuttaa raikkaalta ja viehättävältä, se tuntuu heidän +varttuneemmalla iällään liian hempeän kauniilta: he ovat ehtineet +temperamentiltään kypsyä, mutta elävät mielellään yhä lapsuutensa +mielikuvissa. Tämä koskee varsinkin Elsan kuvausta. Hänen rakkaudessaan +on vähän vivahduksia, -- tai hän ei tapaa sille yhtä yksilöllisen +varmoja ilmeitä kuin muille sielunliikkeilleen. Niin esim. +luonnonromantiikka s. 138 tulkitsee hyvin väljähtyneesti hänen +tunnettaan, joka monin muinkin paikoin 'Elsassa' kärsii poutaa, ohenee. +-- Onpa nuorissa miehissäkin -- sekä Erkki Tuirassa että Risto Kivisessä +-- heidän ('Elsan' IX:n luvun kapakkakuvauksessa) osoittamastaan +miehevyydestä huolimatta piirtonen hentomielisyyttä. + +Ainainen köyhyys ja tragiikka ei näissä romaaneissa tule näkyviin +harmaana, sillä kirjailijalla on rikkaat taidekeinot. Yksinpä Vimparien +vaivaiseen elämään sädehtii sydämellisen runouden valaistusta, joskus +huumorinkin pilkettä. Ulkonaisesti ahtaankaan ihmiskohtalon kuvaus ei +enää vaikuta ahtaalta, kun siinä on niin vapaat sielulliset näkölinjat +kuin Pakkalan ihmisillä yleensä. Onpa kirjailija sitäpaitsi jättänyt +'Elsassa' ulkonaisenkin perspektiivin avoimeksi; sen loppukohtauksessa +nuorimman polven edustajien saapuminen käsikädessä on kuin viittaus +sovittavaan tulevaisuuteen. Ja tuntuu kuin vaaralaiset olisivat +lopultakin lisänneet voittona yhteiseen henkiseen pääomaansa paljon: +tietoisen tunnon ihmiskohtaloista. + +Tällainen tunto se vähitellen antaa heille sisäisen ylemmyyden +rikkaitten ja etuoikeutettujen verroilla. Näille jälkimäisille ei +koskaan tule tilinteon pakkoa, eivätkä he vapaaehtoisesti antaudu +siihen. Se on heidän elämänsä sokeus. + +Tältä kannalta näiden kuvausten kriitillisyys yläluokkaa kohtaan saa +suurimman kantavuutensa. Yläluokkalaiset eivät jää ainoastaan +omaltatunnoltaan tylsemmiksi, vaan -- siellä täällä annettujen +viitteiden mukaan -- muutenkin sielunelämältään vaivaisemmiksi +yhteiskunnan jäseniksi. + +Porvarismaailma on, kuten jo ennen huomautettu, nähty vain Vaaralta +käsin. Mutta vaaralaiset eivät muodosta puoluetta, eikä 'porvareita' +siis katsota puoluesilmillä silloinkaan kun heidät nähdään +kunnottomiksi. Latun emännän vihjaus 'herrassukuun' (siv. 36 'Vaaralla') +on luultavasti aivan paikallaan; tylyyden ja hassun pikkumaisuuden +näkeminen Karenin rouvan käyttäytymisessä Nikkilän emäntää kohtaan, +hänen ajatuksissaan Vimparin ulkonäöstä ja Viion lesken 'syntisestä +joulupuurosta' ei vähennä luottamusta Pakkalan ihmiskuvaukseen; rouvain +käynti köyhien luona (s. 141 ja seur. 'Vaaralla') sekä heidän +kaukomielinen huolensa mustista pakanoista (s. 191 ja seur.) on +tehokasta ivaa, tehokasta siksi että se on niin tuhannesti tunnettua; +Vimparin pyhävihaiset sanat komesrooti Tikleenille ja Nikkilän hiljainen +epäilys Montinin rouvan tunnollisuudesta lehmäkaupoissa eivät ole +proletaarin nulikkamaista ilkuntaa porvarien viheliäisyydelle, vaan +tosiallisia huomioita; ja koko 'Elsan' läpikäyvä moraalinenkin +luokkavastakohtaisuus on näkökohta, jonka merkitseminen osoittaa vain +oikeata vaistoa, ei mitään epätaiteellista harrastusta. -- Pakkalan +kriitillisyyttä yläluokkaa kohtaan -- siinä missä se esiintyy erikoisena +etuoikeutettuna 'ylempänä' säätynä -- ei voi sanoa miksikään +ennakolliseksi tarkoitteluksi. Jos hänen kuvauksensa taiteellisuudestaan +huolimatta vaikuttavat joskus voimakkaana saarnana, niin se on tietysti +ominaisuus, josta on iloittava. Pakkala laskee rehellisesti +myötätuntonsa lisäpainoksi niiden puoleiseen vaakakuppiin, joissa hän on +löytänyt enemmän sisäisiä elämänarvoja. Sitäpaitsi hänen näkemyksensä +on, kuten ennen sanottu, sangen tasapuolinen: hän näkee 'porvareissa' +myös kunnon ihmisiä (kuten Lindbomin patruunan, s. 10 'Vaaralla'); hän +näkee myös vaaralaisissa pirullisuutta ja tylyyttä -- 'maailman mieli' +esim. 'langenneista' puhkeaa sielläkin, helposti pahansuovaksi ivaksi, +kts. 'Elsa' s. 176--7 -- ja uskonkiihko saa Korhosessa töykeän +edustajansa. Eikä voi syyttää yksinomaan ylempää säätyä siitä, että +Vimparin Aaposta tulee lurjus ja teeskentelijä, -- jos kohta Vimpari +itsekään ei mahda paljoa lapsilaumansa kasvatukseen ja jos kohta Karenin +rouva ei tunnu olevan ensinkään omiaan kasvattamaan pojan hyvistä +taipumuksista raitista luonnetta. + +Se elämänihanne, mikä tuntuu parhaiten vastaavan vaaralaisten kuvitelmaa +onnesta, ei varmaankaan ole uusiaikaisen sosialismin muovailema, vaan +pikemmin tasapainoisesti porvarillinen, yksilöllisyyttä suosiva ja +työteliäs. + + * * * * * + +Esikoisteoksiin verraten jo 'Vaaralla'-romaanissa on erityisesti +huomattavaa syventynyt sisäisyys. Kuitenkaan se ei varsinaisesti ole +aatteellinen romaani valtavine vastakohtineen, se on vain sarja 'kuvia +laitakaupungilta.' Ja niin paljon kuin siinä onkin surua sekä ankaria +kontrasteja -- kuten Elsan heleitten unelmain ja Tolpan Annan kurjuuden, +sivuilla 32 ja 33 --, niin yleissävyltään sitä voi kuitenkin sanoa +melkein idylliseksi: se on täynnä herkkää lyyrillistä mielialaa. Lasten +lentävä kuvittelukyky, heidän mielijohteensa ja leikkinsä tuovat aina +virkeän tuulahduksen, kun alkaa tuntua painostavalta. Laatukuvien +vaihtelevaisuus korvaa sen mielenkiinnon, minkä varmempi +suunnitelmanmukaisuus olisi tuonut mukanaan. + +'Elsa' on edellistä sekä keskitetympi että sielullisesti +yksilöistyneempi. Jo alunpitäen se on tumma ja kohtalontuntoinen, +talvitunnelma siv. 15 on kuin täynnä aavistusta. -- Mielenliikuntojen +vaihtelevaisuus pyrkii siinä yhä enemmän ilmi välähtelevissä +vuorolauseissa. -- Ja yhteiskunnallisten joukkovastakohtien rinnalle +kärjistyvät yhä merkitsevämpinä yksilölliseetilliset sekä uskonnolliset +ristiriidat. Pakkalalla muodostuu henkilöitten elämänkatsomus ehkä +välittömämmin kuin kellään kirjailijoistamme -- välittömämmin kuin esim. +Järnefeltillä -- näkemysten ja kokemusten pohjalla. Hänen ihmisensä +eivät muodostele uskontunnustuksiaan saivartelemalla, he ovat +temperamentti-ihmisiä ja heillä on kestävät tunteet. Siitä varsinkin +'Elsan' ihmisluonteiden elävyys. + +'Elsakaan' ei sentään ole siinä määrin keskitetty romaani, että vain +yksi elämäntarina juoksisi sen yhdistävänä lankana. Siinä on lavea ja +voimakas pohjavirta, joka kuljettaa vieläkin mukanaan useimmat +edellisessä kirjassa alkaneista ihmiskohtaloista. Siinäkin on +päähenkilönä oikeastaan koko 'Vaaran' kansa. Mutta vauhti on +huomattavasti kiinnittynyt; niin varsinkin IV:stä luvusta alkaen, joka +on erinomainen valmistelu Elsan murhenäytelmään, -- II ja III luku +kulkevat vielä verrattain matalalla, joskus liian korkeallakin +tyttömäisissä haaveissa. Etempänä ovat kuvaustaidon tai psykologian +nousukohtia luonnon- ja laatukuvat V:n ja IX:n luvun alussa, +kapakkakuvaus ja kirkoitteluluku sekä annoksen hirtehishuumoria +sisältävä huutokauppaluku (XV.). -- Sikäli kuin luonteet jyrkentyvät, +sikäli myös tyyli alkaa vaihtua 'Vaaran' tyvenestä, lyyrillisesti +väreilevästä sanonnasta kärkevämmäksi. Monijaksoiset lauseet ovat yhä +vähenemässä, perättäiset synonyymit samoin. Kirjailijan (sekä hänen +henkilöidensä) rakkaus luonteviin vertauksiin ja sananparsiin on +sensijaan säilynyt; ne keventävät tyyliä ja humoristisilla +mielijohteillaan vapauttavat usein ahdistavasta tunteesta. + +'Vaaran' ja 'Elsan' parhaissa luvuissa Pakkalan taide saavuttaa täyden +sekä psykoloogisen että tyylillisen varmuutensa. + + * * * * * + +Pakkalan pienten kertoelmien henkilöt ja tapaukset ovat nähdyt samassa, +edellä esitettyjen romaanien ilmapiirissä. Ne liittyvät sekä laatukuvina +että sielullisina näkemyksinä samaan eepilliseen sarjaan. + +Mutta ne ovat enää vain vähässä määrin paikalliskuvausta, vaikka +paikallisuus kuvastuu aiheisiin. Niiden tarkoituskin on olla sisäistä +runoutta, ja niiden pikku ihmiset ja kuvat kohoavat usein suorastaan +vertauskuvalliseen merkitsevyyteen. + +Teuvo Pakkalan miniatyyrit eivät ole ainoastaan älykkäästi piirrettyjä, +runollisia laatukuvia; niillä voi olla harvinainen kantavuus yli yksilön +sielullisen tason ja määrätyn tuokiotilan. Se intuitiivinen ajatus, että +ihmiset pysyvät samoina, olivatpa he lapsia tahi n. s. täysikäisiä, on +niissä keskittävänä voimana. Niiden näkölinjaan voivat sopia +inhimillisen kehityshistorian mahtavimmat ilmiöt. Siinä on näiden +lapsitarinain erikoisuus kirjallisuudessa. + +Niin esim. Teliinin Villen mahtisanalla 'stiiknafuulia' +('Lapsia'-kokoelmassa) on, ottaaksemme sen symboolisesti, suuri +uskonnollispoliittinen menneisyys. Käyhän suurten ja suurimpain ihmisten +elämässä juuri samalla tavoin kuin tässä lasten kilpailussa: taistelu +vallasta ihmismielten yli on aina mielellään muodostunut taisteluksi +jostakin tuollaisesta oudosta, salaperäisyydellään herpaisevasta +arvonimestä. Asian nimi on usein tärkeämpi kuin itse asia. Eikö nuori +prelaatti niin pakanallisessa kuin kristillisessäkin maailmassa, moni +kansojen käskijä ja muu päivänsankari ole yksinomaan tuontapaisella +'stiiknafuulia'-valtilla noussut kukoksi tunkiolle? Ja ansiokkaampikin +huomaa olevan parasta käyttää hyväkseen voitetun edeltäjänsä keksintöä, +päästäkseen täysiin oikeuksiinsa. Niin tekee Villen voittaja +juoksukilpailuissa, Maija, jonka edellinen tahtoi saada 'tammana' +kerrassaan syrjäytetyksi pois kilpailuista. Ja muutkin henkilöt joutuvat +tässä yksinkertaisessa pikkunovellissa edustamaan jotakin ihmiskunnan +osaa: niin pääsee Iikka-poju siskonsa suuruuden totiseksi todistajaksi +ja osalliseksi hänen voittonsa hedelmistä. Mutta uuden +'stiiknafuuliankin' yllä ovat korkeammat mahdit: isä ja äiti, joiden +suhtautuminen juttuun on mainiosti ratkaistu. -- Tämä on ihmiskunnan +historiaa mitä hupaisimmassa muodossa esitettynä. + +Sama ajatus liittää 'Jumalanmarjat' läheisesti 'Mahtisanaan'. Senkin +lukee psykoloogisena jutelmana korkealla nautinnolla; siihenkään ei +ajatusta ole kirjoitettu kuvan tekstiksi, niinkuin ei milloinkaan +Pakkalan tarinoihin. Mutta lukijalle, joka joskus on itse ajatellut +ajatuksen 'täysikäistenkin' lapsenkaltaisuudesta, hänelle myös tässä +novellissa on kantavaa yleisinhimillistä symboliikkaa, olipa se sitten +tietoisesti tai vaistomaisesti siihen runoiltua. Nuo marjapojat ja +-tytöt eivät ole vain Vaaran lapsia, ne ovat luonnonihmisiä, jotka +uhraavat parhaintaan tuntemattomalle jumalalle, toivoen hänen +suosiotaan; Ulla ei ole vain haaveileva tyttönen, hän on uhripappi, +johon vallan- ja maineenhimo hiipii hänen huomaamattaan ja viettelee +hänet petokseen, kunnes hän lopullisesti saa sen nöyryytyksellään +sovittaa, huomattuaan ettei jumala suosikaan häntä sen paremmin kuin +ketään; mutta Raution Kalle on rohkea, älyllinen epäilijä sekä +jalomielinen uskonuudistaja. -- Niin myhäilevällä huumorilla kuin tämä +tarina onkin kerrottu, niin se on Pakkalan totisimpia novelleja ja myös +sielullisesti erittäin monikuteinen. + +Entä jutelma 'Piispantikusta' (kokoelmassa 'Pikku ihmisiä'), fetishistä, +jolla ruunankummikin oppii äkkiä lukemaan, -- kuka tuntee sen historian +läpi aikojen? Eikö sillä ole tuhannet vastineensa kaikkien kansojen +lääkitystaidossa, rituaalisissa menoissa, poliittisten älypäitten +keksinnöissä? Mitä ovat kaikellaiset ihmelääkkeet, taikakalut, +haaveelliset aatteet muuta kuin 'piispantikkuja', -- aluksi ristittömiä, +sitten, kun keksijä saa kilpailijoita, yhdellä, kahdella, kolmella +ristillä varustettuja. -- Tiuran Santeri taistelee ylivallastaan yhtä +suuripiirteisesti kuin siitä konsanaan taistellaan kaupan ja hengen +aloilla maailmassa. Ja hän suoriutuu paremmin kuin 'mahtisanan' keksijä, +ainakin toistaiseksi. + +Kauas vakavimpaan aikaihmisten elämään heittävät valaistuksensa +niinikään tyyppikuvat sellaiset kuin 'valehtelijat' Hanna ja Lyyli, +jotka uskoivat ja luulivat muidenkin uskovan heillä olevan päällään omat +uudet kevättakit, vaikka pasteerailivatkin äidin röijyissä; tai Vappu +('Ihme ja kumma', sekin 'Lapsissa'), runoilijatemperamentti, joka sai +hyvin ahtaasta ottaa tottumuksensa arkielämän velvoituksiin; tai kunnon +toverukset Mylly-Pekka ja Paljas-Pekka ('Pieniä ihmisiä'), joissa kaikki +oli reilassa, paitsi että heillä oli kummallakin 'arka kohtansa' -- +toisella punainen tukkansa, toisella paljas nimensä --, 'niinkuin se on +kaikilla', sekä että he eivät pääse siitä ennenkuin kuolevat --: silloin +pääsevät, niinkuin kaikki; tai Laura ('Veli', 'Pieniä ihmisiä'), jonka +veljenkaipuu heijastuu kaihomielisenä hänen äitinsä tarinasta ja täyttyy +toisenlaisena kuin hänen odotuksensa oli, niinkuin käy usein aikaisten +elämässä. -- Tai missäpä Pakkala ei antaisi kuvia aikuistenkin +lapsenomaisuudesta. Hänellä on pettämätön kyky 'narrata lapsia', s. o. +meitä täysikäisiä, jotka uskomme hurskaasti hänen juttelevan vain +Teliinin Villestä, Tiuran Santerista, Ullasta, Hannasta, vaikka hän +juttelee myhäillen meistä jokaisesta, täysikäisistäkin. Juuri lapsen hän +näkee meissä silloinkin, kun hän panee lehtorin ja vanhan Leenan +('Veljessä') kontilleen nukkelan ikkunasta tirkistelemään, tai nostattaa +(erittäin luontehikkaassa kertomuksessa 'Väliaita', Valvoja 1895) mitä +parhaat naapurukset Kalliset ja Väistöt vastakkain sen +inhimillisen-lapsimaisen omituisuuden yllyttäminä, että kukin on omansa +puolesta, vaikkapa vain kissansa ja koiransa. + +Hänellä on sentään myös koko joukko tarinoita, jotka eivät välittömästi +anna aihetta vetämään tällaisia projektsio-säteitä lasten elämästä +aikuisten elämään, tai päinvastoin. Nekään eivät silti ole kaskuja, vaan +yksilöitynyttä psykologiaa. Ja niitä hallitsee Pakkalan kekseliäisyys, +sydämen ja älyn yhteinen. + +Erinomainen näyte hänen draamallisesta kyvystään on 'Mari varkaissa'. +Heti ensi lause siinä iskee draamalliseen hermoon: 'Mari oli yksin +kotona ja kahviastia oli pöydällä!' Huutomerkki tämän lauseen lopussa +antaa ikäänkuin tahdin, jota kertomuksen kulku noudattaa. Lyhyin, +kiintein lausein siinä kehitetään yhdestä tuokiotilasta toinen, joissa +Marin synnillinen taipumus, lankeemus, ja omantunnon säikyntä ja +varokeinot rikkeen peittämiseksi tutkitaan jännittyneellä +uteliaisuudella. Ja jännitys kasvaa kasvamistaan, kun näyttämölle +astuvat äiti sekä Sanna ja Jussi, jotka kaikki hahmoitellaan muutamilla +itse asiaan keskitetyillä vuorosanoilla, -- kunnes se laukeaa Marin +äkilliseen, tunnustustalupaavaan loppurepliikkiin porstuasta: 'Äiti! +Tulkaapa tänne!' + +Ukkosta on ilmassa myös 'Häirityssä jouluilossa', ja sekös puhkeaakin +jylyksi: tuliluonteinen miehenalku sattuu erehdyksessä paljastamaan +ennen aikojaan oman kalliin joulusalaisuutensa, jonka on vast'ikään +lukinnut kunniasanansa taa: 'olen sika jos sanon!'; ja sisarten siitä +johtuva vahingonilo nostaa myryn, jonka seurauksiin on hukkua koko +sisaruskunnan jouluilo. + +Kuinka itsensä-unhoittavalla, miltei naisellisella tunteella Pakkala +osaa seurata lastensa mielikuvia heidän vaihtelevissa tiloissaan, sitä +todistaa hyvin kertomus sairaasta Nannasta. Se antaa aavistuksen hänen +psykoloogisen asteikkonsa laajuudesta. Hänen terveillekin henkilöilleen +ominainen kuvittelu on tässä melkein aineettoman rajatonta; 'Kaisun +liikkuminen', varpaitten ja sormien kisailu (vrt. 'Lapsuuden muistoja' +s. 7) y. m. s. sairaan aistimukset vaikuttavat omituisen unen tavoin. +Koko tarinan ylle leviää samanlaista toipuvan kevään hohtoa ja +kaihomieltä kuin luteerilaisen kevätvirtemme yli. + +Sielullisena näkemyksenä yhtä poikkeuksellinen kuin edellinen, mutta +jylhä ja karmaiseva on 'Iikka-raukan' tarina ('Pieniä ihmisiä'). Tekisi +mieli nimittää sitä legendaksi, sellaisella kunnioituksentunteella +alentavimman ihmisonnettomuuden edessä se on kirjoitettu. -- +Iikka-raukka on syntynyt ja kasvanut 'voimakkaaksi kuin karhu ja +nopeaksi kuin hirvi', mutta jäänyt älyltään aivan lapsen kannalle. Hän +toimittaa etupäässä -- hevosen virkaa, täydestä sydämestään ja +sielustaan; ja sillä toimella hän pitää yllä itsensä ja äitinsä, isän +ollessa Ameriikassa kultaa vuolemassa. Kaikki kaupungin vesat pitävät +häntä ajokkaanaan, leipäpalkoilla. Sattuupa sitten isä palaamaan +kotimaahan rikkaana miehenä, mutta edeltäpäin perheelleen +ilmoittautumatta. Kaupungin tullissa hän tapaa omituisen 'hevosen', joka +kulkee kahdella jalalla, vuoroin puhuu ja vuoroin hirnuu ja tarjoutuu +kiidättämään hänet mökilleen, Ylikylään. Isä ei tunne poikaansa, joka +oli ollut vielä sylissä kannettava kun hän läksi kotoa pois. -- 'Iikka +kuopi ja hirnui niin luonnollisesti, että miestä nauratti, vaikka +tuntuikin surulliselta.' Hän istuu kuitenkin kelkkaan, ja ajo alkaa. +Pian on taival katkennut ja kotimökki näkyvissä; äiti vartoo poikaansa. + +'Äiti huomasi ensimäisenä päitset Iikan päässä. + +"Herra siunaa! Voi onneton poikani!" + +Mies kohahti kelkasta kuin salama. + +"Koistinen! Mieheni!" + +Ja vaimo purskahti itkemään. + +"Tuoko on poikani?" sai Koistinen käheällä äänellä kurkustaan viitaten +Iikkaa, joka seisoi kelkan edessä, korskui ja kuopi ja oli purevinaan +kuolaimia. + +"Tuoko on poikani?" + +"Se, hevosesi!" + +Koistisen kädet puristuivat nyrkkiin. + +"Tuoko minun poikani, tuo pöljä!" huuti hän niin, että Iikkakin pyörähti +katsomaan vierasta, jonka oli niin komealla kyydillä ja suurella +riemulla tuonut kotimökille. Ja siinä se mies nyt seisoi julman +näköisenä, nyrkit puristuksissa aivan kuin uhaten jotakin. + +"Mitä merkitsevät minun rikkauteni, jotka niin suurella vaivalla ja +taistelulla olen koonnut? Sitäkö varten Jumala on minulle lopultakin +antanut menestystä, että voi kolhia sitten kahta kovemmin? Kiusa ja +kuolema!" + +Hän kohotti kapsäkin kaksin käsin korkealle ilmaan ja iski kaikin +voiminsa sen kelkkaan, niin että kaustat paukahtaen katkesivat aivan +kuin säestykseksi synkälle kiroukselle, joka jyrähti hänen suustaan. + +Vaimon silmissä alkoi kaikki pyöriä ja musteta. Kun hän tointui, istui +mies mökin portailla ja itki, mutta Iikkaa ei näkynyt missään. Hän oli +kadonnut jäljettömiin.' + +Hän oli pillastunut, kuten hevonen. Sille tielleen hän jäi vuosiksi, -- +hevoseksi uuteen paikkaan, johonkin köyhään sydänmaan mökkiin, jossa +hänet oli otettu hoiviin ja annettu hänelle mielihyvällä hänen +taipumustensa mukaista ammattia. Kerran hänessä kuitenkin +kaupunkimatkalla heräävät paikallisvaistot ja muistot entisvuosilta, ja +hän karkaa -- oikopäätä kotimökilleen. Se on nyt vauras talo, Iikka ei +ole sitä tuntea enää. Mutta pihalla äiti-vanhus on häntä vastassa, +hirnunnan kutsumana. Iikka ottaa kelkasta vasun ja mytyt kainaloonsa. +'Sanoo hymyillen äidille: + +"Äiti, on leipää, ja voita ja nisuakin." + +"Iikka-raukka, oma onneton, kaivattu poikani!" + +"Iikka!" lausuu kummastuksissaan nuori mies, joka on vasta tullut +tapauspaikalle. Mikä Iikka se on?" + +"Sinun veljesi", vastaa emäntä. Hän taluttaa huoneeseen pitkäpartaisen +ja pitkätukkaisen miehen. Tämä seuraakin mielellään kuin pieni lapsi +äitiään, hymyillen tyytyväisenä.' + +-- Tämä romanttinen, tavallista vaativampi juoni on sepitetty kaikissa +liitteissään realistisella luotettavuudella. Sen suoritukseen -- +aiheesta puhumattakaan -- voisi itse Maupassant olla tyytyväinen. Se on +täynnä pingoittamatonta sielullista tuskaa. + + * * * * * + +-- Siihen luonnokseen, jolla edellisessä on esitelty Pakkalan +Vaaran-epiikka, voisi näistä lapsikuvista ottaa monta uutta huomiota +lisäksi. Mutta pääpiirteet lienevät jo tulleet mukaan. Tyypit ovat +enimmäkseen samaa maata kuin romaanien henkilöt, mutta huomattavasti +kiteytyneet varmaäärisissä novelleissa. Latun Liisan voi tuntea +'Mahtisanan' Maijan vanhemmaksi sisareksi, Vapulla ja Viion Elsalla on +paljon sukulaisuutta, samanluonteisia merimiehenalkuja on sekä +romaaneissa että novelleissa j. n. e. Rakenteen visuus tiivistää heistä +entistä kirkkaampana esiin heidän luontaisen älynsä, heidän +tulisuutensa, heidän liikuntailonsa. -- Liittyivätpä nämä kertoelmat +ikäänkuin välijutelmina laajempiin yhteyksiin tai olivatpa ne tarkoin +omalle alalleen rajoitettuja, -- ne ovat pyöristeltyä epiikkaa. +Ainoastaan joku harva -- kuten 'Veli' tuntuu hauraalta ja ikäänkuin +koneellisesti kootulta. Melkein kaikki pysyvät rikkaine vivahduksineen, +vilkkaine elenäytelmineen (huom. Paljas-Pekan ja Mylly-Pekan +älykilvoittelu 'Pieniä ihmisiä' s. 95 ja seur.) elimellisesti koossa; +niin seestyneenä ja hallitsevana niissä on luonteenkuvaus. Ja hiljainen +huumori heijastelee kaikkialle kuin itse elämän sisimmästä tuleva valo. + +Parhaissa näistä pienoiskuvista Pakkala on saavuttanut klassillisen +tasapainoisuuden; niissä on pyrkimys ja kyky yhtä, äly ja runollinen +vaisto samalla korkealla tasolla varmemmin kuin muualla hänen +tuotannossaan. + + + + +III + + +Ulkopuolella tähän asti esitettyä aihepiiriä Pakkala on esiintynyt +useassakin teoksessa. Eikä hän mihinkään aiheeseen ole ryhtynyt ilman +runsaita edellytyksiä. Siitä huolimatta hänen vaaralais-kuvauksensa +jäävät kuin jäävätkin edustamaan hänen taiteellista kykyään sen +luotettavimpina ja yksilöllisimpinä saavutuksina. + +Luotettavaa epiikkaa kyllä *Oulua soutamassakin* on. Mutta Pakkalan +yksilöitä luova psykologia siitä on vähissä. Sekään ei ole suinkaan +syntyisin aivan tekijänsä persoonallisuuden ulkopuolelta -- paremmin +kuin sen kuuluisampi ja alkuperäisempi edeltäjäkään, 'Rautatie,' -- +paremmin kuin mikään välittömällä näkemyksellä suoritettu elämänkuvaus. +Mutta se vaikuttaa, enemmän kuin esim. kaikki Vaaran kertomukset, +veronsuoritukselta ajan hiukan kansatieteelliselle, ammattitaitoa +kunnioittavalle suunnalle. + +Vapaaehtoiselta veronsuoritukselta kuitenkin. Siinä on Pakkalaa +ihmiskuvauksen hiljainen ilo, ilmavat, selkeästi nähdyt maisemat, koko +juoheva koskenlasku-kuvaus -- ja varsinkin herrojen osuus siinä (s. +71--3) -- jossa kirjailijan huumori saa taas pilkehtiä näkyviin. -- +Ammattitaitoa siinä taas on huolellinen kartoitus, esikoisteoksesta +paljon kehittynyt eepillinen kertomisen tahti, jokaisen piirteen, +jokaisen äänen asiaankuuluvaisuus. Sanonta on normaalista kansanproosaa, +siinä ei ole subjektiivista mukanaelämisen iloa siinä määrin kuin esim. +'Lapsuuden muistoissa', mutta ei myöskään vähintä turismin makua. + +Tämän tervanvientijutelman, kuten 'Rautatienkin', kertovana sisältönä on +kuvauksen verkkainen eteneminen takamailta -- tässä Kajaanin +takalistoilta -- edistyksen voittoalueille ja palaaminen sieltä +takaisin. 'Oulua soutamassa' ei kuitenkaan Ahon epopean tapaan ohjaudu +hienosyisen psykoloogisen juonen mukaan; juonen haamua siinä on vain +Jussin traagillinen kohtalo: rakkaustoiveiden pettyminen, heittäytyminen +riemun huumaukseen kaupungissa, tapaturmainen kuolema paluumatkalla. +Pääpiirteiltään se siten jää etnograafis-sivistyshistorialliseksi +kuvaukseksi, jossa sielulliset ilmeet ovat köyhät. Sielullisia +nousukohtia on varsinkin Jussin markkina-humala, -- samansuuntainen kuin +Jukolan Laurin haltioituminen Hiidenkivellä. Jussin ohella ovat Kusti ja +Liisa luonnehditut eloisimmin. Kuvattaviksi kiitollisia tyyppejä, +tervakansasta esivallan miehiin asti, kirjailija on muuten tuonut +näkyviin paljon, hetkeksi kunkin, kuten useimmissa kirjoissaan. + + * * * * * + +'Oulua soutamassa' on ainoa Pakkalan teos, missä luonnonkuvauksella on +oma itsenäinen, ihmiskuvauksesta riippumaton arvonsa. Siten se muodostuu +objektiiviseksi ympäristön maalailuksi. Mutta se mielihyvä, millä +kirjailijan silmä kiintyy maisemiin matkan varrella, siirtyy lukijaankin +ja virittää hänessä raikkaan liikunta- ja näkemisilon. + +Jos Pakkalan ensimäisessä näytelmässä, komediassa *Tukkijoella* (1899), +olisi paikallistuntukaan vahvempi, niin se voisi vaikuttaa +luontoperäisemmältä. Mutta siitä paremmin kuin luonteiden tai kielimaun +luonteellisuudesta tässä huvinäytelmässä ei voi paljon puhua. Sanotaan: +'tässä pitäjässä' ja 'toisessa pitäjässä'; lähes samanlaisella +arviokaupalla tekijä on jaellut henkilönsä eri säätyihin: Turkan, +Huotarin tukkilaisiksi, vaikka he ovat vain yleensä reippaita kunnon +nuoriamiehiä, ilman vähintäkään karheutta, ilman rajuja luonnonviettejä, +ilman erämiesverta; rättärin heidän vastakohdakseen, kyläläisen +yhteiskuntamahdin henkilöitymäksi, vaikka hän tuntuu kovin kapoiselta +edes ivakuvana edustamaan persoonallaan muuta kuin korkeintaan +Poro-Pirkon ja Pahna-Maijan ynnä heidän uskonsisartensa seurakuntaa. +Tyttöväki myös on luonnehdittu sangen ylimalkaisten tuntemusten varaan, +-- eipä paljon sen kummemmin kuin mitä rekiviisuntekijä juttelee +säkeissään: + + Tämän kylän tytöt ovat tilulilulei, + toisen kylän tytöt ovat huhhahhei. + +Kyllähän kaupustelija Maijan voi sekä varreltaan että kieleltään +eroittaa Pietolan Katri tyttärestä, mutta he menestyvät kuitenkin +molemmat -- ja kaikki muutkin -- vain 'laulunsekaisessa +huvinäytelmässä.' -- Pietola on alusta loppuun pelkkä tuhnio, surullisen +suomalainen tyyppi, jonka kuvaukseen on kyllä imeytynyt tervettä ivaa +suomalaisen talonpojan velttoudesta ja tuhmuudesta, mutta jonka olemus +on liian puhdas edes itsetiedottomasta lahjakkuudesta -- jota Kiven +henkilöt ylitsevuotavat -- ollakseen koomillinenkaan. + +Tässä näytelmässä, -- jonka 'juoni' on sekä romaaneissa että +seuranäytelmissä muodostunut sangen stereotyyppiseksi: kaunis talon +tytär, jota viekas ämmämäinen rättäri koettaa petoksella ja muilla +pakkokeinoilla saartaa omakseen, saatetaankin lopulta oikean kunnon +miehen syliin, Turkan, joka miehevyydellään ja neuvokkuudellaan +paljastaa kilpailijansa kurjuuden ja saattaa voitollaan myös oman +säätynsä, tukkilaisuuden, voittoon pitkin linjaa, -- tässä näytelmässä +eletään sanaleikkien ja sutkausten varoin. Mikäli se huvittaa, se +huvittaa reilulla, irtaimella tuokiotila- ja sanakomiikallaan. +Tukkilaiselämä on siloista ja idyllistä, siitä puuttuu maantuntua. +Varsinainen huumori nousee Pakkalalla vakavampien elämäntuntojen +pohjalta; huvinäytelmä muuttuu hänellä pilaksi, johon alkuaineksina +kuuluvat sukkeluudet, laulut ja ilveilevät keksinnöt. Kun ne sitten +punotaan yhteen Pakkalan vilkkaalla replikeeraus-lahjalla -- joka +kuitenkin vain kertomuksissa on saavuttanut taiteelliset voittonsa --, +niin ei ihme, että kappale voi saavuttaa niinkin suuren +yleisömenestyksen kuin 'Tukkijoella'. Tämä näytelmä on ilmeisesti +menestynyt muutenkin kuin 'suuren yleisön' huvituksena: kuinkahan monen +seuranäytelmien-sepittäjän mielikuvitusta se onkaan hedelmöittänyt +luomaan yhä uusia Turkkia, Tolareita, Maijoja, rättäreitä, +Pölhö-Kustaita y. m. s. keveimmän näytelmistömme kiertolaisia! Näistä +näytelmäkirjailijoista mainittakoon Maiju Lassila, joka Pakkalaankin +nojautuvissa henkilöluonnoksissaan ilmaisee kyllä alkeellisempia +vaistoja, mutta ei yhtä nasevaa vuoropuhelun johtelua. + + * * * * * + +Se koomillisen mielikuvituksen paisutus, mihin olemme tavanneet +taipumuksia jo Pakkalan ensi teoksissa, viettää hänen toisessa +näytelmässään *Kauppaneuvoksen härkä* (1901) voittojuhlaansa. Siitä +olisi voinut tulla jonkinlainen Ibsenin 'Folkefjenden' paroodinen +rinnakkaisdraama; nykyisessä muodossaan se on pikemminkin vain +mätäkuun-pilaa, jossa Gogolin-moisen summaton mielikuvitus ja väsymätön, +länsieurooppalaisesti salattu äly leiskuvat mielin määrin. + +Näin huimaa pikkukaupunki-ivaa näytelmistössämme ei esiintyne. Robert +Kiljanderin komediat ovat vallan kilttejä siihen verraten. Tässä +näytelmässä ei ole sitä porvarillista tyyppiä, jossa ei piilisi joku +groteskimaisuus, jolla ei pää olisi hiukan viistossa. + +Itse 'kauppaneuvoksen härkä' -- lopultakin vain luonnollinen nauta, +vihainen äksy sonni, -- kasvaa sen hulluuden vertauskuvaksi, mikä tätä +elämänpiiriä vallitsee, jonka hirmuvaltaa kaupungin koko hallinto ei +mahda kukistaa, -- eikä jouda, eikä tohdi. Sillä joka kajoaa +kauppaneuvoksen härkään, hän kajoaa itse kauppaneuvokseen. Ja +kauppaneuvos on yhteiskunnan hallitseva sallimus. + +Tähän ympäristöön, jonka ilmassa on kaikenkaltaista kouhoutta, jonka +koko elämä on yhtä humaltumusta ja sitä seuraavaa jälkipäivän viettoa, +viskaa kohtalo helsinkiläisen runoilijanuorukaisen Hurmerinnan +henkiseksi johtajaksi, sanomalehden pääksi. Hänen uransa siellä alkaa +loistavasti, hänen toiveensa nousevat äkkiä. Mutta kuinka ollakaan, +lehdessään varomattomasti julkaisemallaan kirjoituksella kaupungin +aktuaalisesta asemasta ja kauppaneuvoksen härästä, -- johon vaaralliseen +kirjoitukseen hän itse ei edes ole syypää, vaan vahtimestari Hilleri, +koomillisuutta ja sala-ivaa täysi deekisnero --, tällä kirjoituksella +hän kerrassaan hävittää kauniit pilvilinnansa: kauppaneuvosta Jehovanaan +pelkäävät porvarit kääntyvätkin äkisti Hurmerintaa vastaan ja +tuomitsevat häneltä viran pois. Tähän ei komedia sentään pääty: +kauppaneuvos käy itse laskevammin juoneen ja -- koroittaa kapinallisen +runoilijan pankintirehtööriksi sekä rikkaan leskirouva Danellin +puolisoksi; vieläpä hän lähettää härkänsä teurastajalle, jotta hänen +valtansa ja yhteiskunnan 'iteaalinen' rauha säilyisi sitä varmemmin +repeytymättä. -- Näytelmän aatteelliseksi voimakeskukseksi tarkoitetulle +Hillerille, joka sentään vaikuttaa kovin 'deus ex machinalta', jää +voitoksi vain tuttavuus nti Salmelan kanssa, joka Hurmerintaa rakastaen +on ollut tämän tukena hänen hetkellisessä vastoinkäymisessään. + +Tässä parodiassa on epäilemättä erittäin hyviä otteita, mutta liioittelu +tekee ne tyhjiksi. Koko meno on liiaksi venäläiseen malliin muodotonta. +Näissä henkilöissä: löperössä pormestarissa, 'sivistyssanoilla' +ratsastavissa sekä kunniasta ja etusijasta kilpailevissa kanttorissa ja +värjärimestari Pommerissa, turhantarkkuuden henkilöitymässä, kolleega +Naatuksessa, Shakespearen narrien makuisessa Hillerissä, saiturissa +rouva Danellissa -- kaikissa heissä saattaa olla hyvinkin suomalainen +pohjapiirustus; mutta houkutus pilakuvaan on kirjailijalle ollut +ylivoimainen: he eivät vaikuta enää inhimillisiltä -- ainakaan +suomalaisilta -- päättömyydessään. Niinpä vuoropuhelukin on +haihattelevaa. Näytelmän loppu taas, missä Hilleri ja nti Salmela +lähentyvät toisiaan, on vastoin näytelmän hallitsevaa sävyä otettu +totisesti; molemmat henkilöhahmot vaipuvat siinä hentomielisemmälle +tasolle. + +Jos 'Tukkijoen' tehottomuutena on komiikan liiallinen etnograafisuus ja +henkilökuvauksen kaavamaisuus, niin yksilöllisemmässä Kauppaneuvoksen +härässä' taas arvaamattomat mielijohteet sekä kaikki muodot särkevä iva +vievät harhaan hyvän yrityksen. + + * * * * * + +Kunnioitettavampi on se koe, johon Pakkala näiden näytelmiensä jälkeen +ryhtyi: romaani *Pieni elämäntarina* (1902). + +Se on hänen teoksistaan kaikkein vähimmän sitä, mistä lähtien hän on +korkeimpansa saavuttanut: laatukuvataidetta. Se ei ole enää epiikkaa, se +on sielundraama romaanimuodossa. + +Myös elämänpiiriltään 'Pieni elämäntarina' on poikkeus Pakkalan +tuotannossa: sen kohtalot eletään etupäässä säätyläiskodeissa, sekä +kaupungissa että maalla. Mutta sen harvinaisuus suomalaisena romaanina +on siinä, ettei se sisällä sanottavasti miljöön kuvailua. Kaikki huomio +ja sielullinen jännitys on tiukasti keskitetty vain sisäisiin +johtoaiheisiin, ympäristö ja monet ihmistyypitkin tulevat mukaan vain +heijastuksina ja viittauksina. Eikä siitä seikasta sellaisenaan ole +sanottavaa muuta kuin hyvää. 'Pieni elämäntarina' on lajiaan +kirjallisuutemme rohkeimpia romaaniyrityksiä. + +Esteri Kalmin tarina on jo 'Elsassa' ituna: kummassakin romaanissa nuori +nainen taistelee uskollisesti ensimäisen rakkautensa puolesta, ja kun se +joutuu häpeään, sortuu, vaikka kiintymys toiseen, sisäisesti +arvokkaampaan mieheen lupaa uutta elämää. + +Lapsuus on Esterille ratkaiseva: se hänessä kehittää tuon uskollisuuden +ja kiinteän rakkaudenkaipuun, joka useimmiten viittaa yksinäiseen ja +rakkaudettomaan lapsuuteen. Hän on varhain vanha ja myöhään lapsi. Hän +kärsii sanattomasti siitä, että äitipuoli on vallannut häneltä isän. Hän +viettää melkein mysteerion tapaisella pyhyydellä äitivainajansa muistoa +(kts. esim. ss. 21--5), ja äitinsä uskottuun Juho-renkiin hän kiintyy +niin läheisesti, että se kiintymys tulee yhdeksi hänen kohtalonsa +ydinhermoja. Neidoksi vartuttuaan hän tulee maalta kaupunkiin erään +tädin hoiviin, rakastuu konsuli Holman poikaan Lauriin -- todellisesta +eroottisesta tunteestako kaunista nuorukaista kohtaan (s. 42), vai +jonkunlaisesta säälistä häneen (s. 66, 69) ja samalla lapsenomaisesta +kiintymyksestä äidilliseen konsulinna Holmaan (s. 119 y. m.)? Tätä +kysymystä romaani ei vakuuttavasti ratkaise, nämä eri mahdollisuudet +tuntuvat kaikki otaksuttavilta, kun ajattelee Pakkalan tyypillisiä +naisluonteita. Lauri Holmassa ei ole nähtävänä sitä yksilöllisyyttä, +josta Esterin luontoisen, tiiviin ja vaistoiltaan herkän individin +arvaisi jäävän iäkseen riippumaan. -- Esterin liitosta Holman kanssa ei +tule mitään: myrkyllinen maailma, kielaat tädit, alhaiset kosiskelijat +tunkeutuvat väliin juoruineen (siinä kohden tulevat m. m. Juho-rengin +suhteet tärkeiksi); ja Holma on liian heikko voittaakseen 'yleisen +mielipiteen' painostuksen. Eron jälkeen Esteri elää oikean myrsky- ja +kiihkokautensa, mutta hän on turhassa, suorastaanpa hysteerisessä +näyttelijätär-osassaan kerrassaan menettää meidän myötätuntomme, niin +oudolta hän siinä vaikuttaa. Palattuaan jälleen maalle hän lähentyy +vihdoin lapsuusystäväänsä, ent. ylioppilasta Rautiaista; luulisi tästä +pitäin Esterin tulevaisuuden selkenevän, luulisi, että hän juuri +Rautiaisen, toisen poikkeusyksilön kanssa, jolla sitäpaitsi tuntuu +häneen olevan alkuperäisempiä oikeuksia kuin jollakin Lauri Holmalla, +löytäisi täydellisen sovituksen. Mutta kirjailija päättää toisin hänen +tarinansa. Esteri tulee kyllä -- eikä nähtävästi vasten sydäntään -- +Rautiaisen vaimoksi; mutta hänen synnytettyään ensimäisen lapsensa hänet +tapaa kuolemansairaus, -- sillä hän lukee lapsensa silmistä, oman +menneisyytensä; ja hän kuolee yhdessä lapsensa kanssa, hourien yhä Lauri +Holmasta. + +Kertomuksen asiallisessa kulussa tuntuu olevan joku aukko, jonka yli +lukija ei voi siirtää kaikkia sielullisia vaistojaan. Mikä on se +kohtalokas menneisyyden merkki, joka tekee tyhjäksi Esterin toivon +uudesta elämästä? Esterin suhteet Holmaan, Alfred Levoniin, -- joka +herrasmies näyttää s. 287--9 asettavan odottamatta ikäänkuin väärän +vekselin Esterin lunastettavaksi -- ynnä muihin tuntuvat siksi +viattomilta, joskin hermoja kuluttavilta, ettei uskoisi niiden +seurausten ulottuvan kauaskaan. Eikä arvaisi Rautiaisen lopultakaan +jäävän vain Esterin hätävaraksi. -- Kirjailijan arvokas pyrkimys +ilmaista sankarittarensa kulloistakin tilaa ja elämänsuhteita vain +muuntelevalla sielullisella sävyllä, välttämällä kouraantuntuvia +'asioita,' ei ole johtanut häntä voittoon. Se salatun sielunelämän +rikkaus, mikä 'Pieneen elämäntarinaan' on koottu, ei pääse täyteen +tehoonsa näin aforistisessa muodossa. + +Romaanin alkupuoli on verrattain selväpiirteinen, varsinkin I luku. +Mutta VI:teen lukuun takertuu; siinä kovin laajasti esitetty Laura +Sorvon romantiikka, jossa kyllä on aavistuttavia vertauskohtia Esterin +tarinaan, jää kovin kysymyksenalaiseksi, varsinkin tarpeellisuudeltaan. +Ja siitä pitäin teoksen rakennelma uppoaa tulvehtivain mielijohteiden ja +psykoloogisten pikkupiirteiden alle. -- Henkilöihin niinikään +kirjailijalla on tavallisesti alussa hyvät otteet. Mutta sitten hän +siirtyy toiseen tyylilajiin, joka riitelee oudosti henkilöstä siihen +saakka saatua kuvaa vastaan. Niin käy Esterin luonnehahmoittelun. +Toiselta puolen hänen pingoitettu hermoelämänsä, varsinkin XII:sta +luvusta lähtien, ja toiselta taas liian enkelikauniit kirjeet ja +kohtalosadut (39, 69, 195) tuntuvat kuin toisesta temperamentista, +vähemmän raittiista, häneen siirretyiltä. Hänen isänsä, forstmestari, +vaikuttaa toisinaan aivan yllättävän itsevaltaiselta, vaikka hän paikoin +tuntuu todella heltyvän tyttöään kohtaan. Päinvastoin taas täti Smarin +ensin kuvataan sangen humoristisesti nuuskivaksi vanhaksipiiaksi, +louhikäärmeeksi, joka 'tuli Esterin kamariin aina kuin avaimen reijästä +ja kulki kuulumattomasti kuin vierivä samettipakka, että usein ei +tiennytkään ennenkuin näki suuret silmälasit olkapäällään', mutta joka +sitten muuttuu ylen kiltiksi ja kultasydämiseksi äidinsijaiseksi. Samaa, +jonkinlaista koneellisuutta on Juhon enimmän kuitenkin piika Miinan -- +hahmossa, monista älykkäistä piirteistä huolimatta. -- Tätä romaania +hallitsevan impressionistisen luonnekuvauksen paras saavutus on +nähdäkseni Esterin äidin kuva, joka syntyy parilla lauseella Juhon +kertomana (s. 33): '-- -- vainaja oli tullut sisään, katseeltaan lempeä +ja kaunis kuin enkeli. Oli tervehtinyt Juhoa kättä ojentaen ja kysynyt +nimeä. Kun Juho oli änkyttänyt, niin oli hän katsonut hyvin läheltä ja +sanonut: Ystäväni, katso minuun ja sano rauhallisesti. Ja aivan +puhtaasti oli silloin tullut suusta: Juho Anttonen.' + +Kuten 'Kauppaneuvoksen härässä,' niin 'Pienessä elämäntarinassakin' +usein näennäisesti viattomain lauseitten alla kulkee kirpeän ivan väre; +senkin eduksi olisi toivonut teoksen vertauskuvallisuuden ja sielullisen +rikkauden tulevan seestyneemmin käytäntöön. Nyt on näissä kummassakin +teoksessa tahti ylen kiihtynyt; ne muuttuvat paikoin älylliseksi +ilotulitukseksi. Jos sekä komedia että tragedia olisi luotu samalla +mielen tasapainoisuudella, samalla selkeentyneellä näkemyksellä kuin +Vaaran-kuvaukset, niin niillä olisi kunniakas erikoisasema uudemmassa +kirjallisuudessamme; niiden yksilöllinen psykologia ansaitsisi sen. + + + + +IV + + +Jos tyylillä tarkoitetaan taiteessa jotakin itsenäistä ainesta, jota +taiteilija voi kehitellä erillään muista taiteensa alkutekijöistä, niin +Teuvo Pakkalaa ei voi sanoa tyylitaiteilijaksi. Hänen teoksensa +puhkeevat sisästäpäin valmiiseen muotoonsa, silloin kun hänellä on +persoonalliset edellytykset niiden luomiseen. Muotokyky hänellä on +hengen selkeyttä, ei ennakollista teknillistä valmiutta. Ja hänen +'tyylinsä' on syntynyt silloin, kun hänen näkemyksensä aiheestaan on +sisäisesti varmistunut. Senjälkeen hän ei enää voi valita +tyylikeinojaan. Aihe, henkilömalli itse hänellä valitsee ja luo sen +tyylin, -- sen sävelen, sen tempon ja ne kuvat, -- jossa tahtoo ilmetä. + +Siten tyyli on asian ja luonteen ilmehikkyyttä. Kun tunnemme +pääpiirteissään hänen elämänkuvansa ja henkilönsä, niin tajuamme jo +hänen taiteellisen ilmaisutapansakin. Mutta taas muutamat viittaukset +hänen tyylillisiin ilmeihinsä tekevät meille läheisemmin tutuksi hänen +koko taiteensa laadun. + +Pakkala kirjoittaa korvakuulolta ja draamallisempaa puhekieltä kuin +Minna Canthia lukuunottamatta kukaan 80- ja 90-luvuilla. Kehityksensä +alkutaipaleella varsinkin hän osoittaa samaa nuorekasta intoa kielen +ilmaisukeinojen esiintuomiseen niiden itsensä takia kuin yleensä koko +tuo aika osoitti. Ei tarvitse olla paljon asiaa sanottavana, ennenkuin +jo sanainen arkku aukeaa ja pieni asia kannetaan esiin sananparsien, +kuvaavain verbien, vertausten saatossa. Sukkeluudet ja sananlaskut ovat +'Lapsuuden muistojen' ydinmehuna. Nehän eivät vielä tee tyyliä edellä +esitetyssä mielessä, eivät ennenkuin sulavat teoksen asialliseen +sisältöön, kuten Vaaran-kuvauksissa on tapahtunut. Viimemainituissa +vasta voikin todella puhua Pakkalan valmiista tyylistä. Se on sekä +asiallista että elerikasta. Varsinkin kuvaavat verbit ja vertaukset +jakaantuvat varmemmalla tahdilla yli esityksen. Onhan hauska tuommoinen +pieni kuvaus kuin seuraava lause 'Oulua soutamassa'-kirjasta: 'Ovi +aukeni ja pirttiin täpösteli etukynnessä Musti, sen jälessä vääntäysi +Erkki, ja viimeisenä tulla vikelti iloinen ja pieni tytön tynkä.' Mutta +tehokkaampaa palvelusta rikkaat kielikuvat ja vertaukset tekevät +vaaralais-teoksissa, joissa intensiiviset aiheet vaativat +intensiivisempiä ilmaisukeinojakin. Siellä tyyli ei ole enää huomioitten +kirjaan-merkintää, vaan tosin yhäkin yksityiskohtia rakastavaa -- +kertomista; ei kielen luonnehtimista, vaan ihmisen ja inhimillisen +miljöön. Sekä ihminen että ympäristö avautuu muutamista lauseista +kuvauksessa s. 17 'Vaaralla', missä Nikkilän emäntä palaa kaupungilta +katkeroittavalta lainanhakuretkeltään: 'Hän astua pylkkäsi kiivaasti, +etunojassa, kengät kiviin kopisi ja suu supatti myötäänsä. -- Mutta +suuttumuksen puuska meni pian ohitse ja mielen valtasi karvaus, joka +tahtoi purkautua itkuksi. -- Karvas mielensä lieventyi sekin, kun hän +pääsi keskikaupungilta, kuumia katuja kompurehtamasta, Vaaralle, jossa +oli sileät katuvieret ja viheriä nurmikko siellä täällä, ja jossa lapsia +leikki kaduilla ja kartanoilla ja kuului iloisia ääniä. Ja tuulen +henkikin sopi täällä käymään, että oli vilpoisempi'. Huomaa, miten +ulkonaiset kuvat säestävät ihmisen mielentiloja tai paremminkin +sulautuvat niiksi, -- kuten yleensä Pakkalalla, jolla esim. luonnonkuvat +ovat joko vertauksia tai mielialoja. -- Ja tuntee ihmismielen liikunnot +noissa lauseissa kuin hengityksenä, ensin kiivaampana, sitten +laantuvana. -- Tai toinen esimerkki, Vimparin vaimon repliikki +herrasväille (s. 137): '-- -- Tuommoinen liuta lapsia, jotka kärhäävät +ja paahtavat alinomaa ympärillä, nyhtävät ja polttavat, että olen kuin +viholaispensaassa. En suinkaan joutaisi välistä päätäni sammuttamaan.' +Vaimopolo ei suinkaan ilokseen avaa suutaan näihin sanoihin, mutta me +kirjan lukijat iloitsemme siitä, että köyhänkin osa voidaan lausua näin +rikkain kuvin ja vertauksin. -- Tai Mylly-Pekan hahmo, kun hän on +nolannut toisen poikien sankarin, Paljas-Pekan, viskaamalla hänet mereen +('Pieniä ihmisiä' s. 100--1): 'Hän näytti heistä nyt niin suurelta, +jättiläiseltä, joka koko tämän heidän laumansa olisi voinut puhaltamalla +puhaltaa mereen kuin höyhentukon. Päästyään joukkoon, Paljas-Pekka +asettui seisomaan poikain eteen veden norosinaan juostessa paidan +helmasta ja sillä äänellä kuin olisi kehunut omaa urotyötään hän huusi: +"Näittekö te pojat, miten hän minut viskasi?" -- Nyökäytettiin päätä. +Paljas-Pekka kohotti oikean kätensä kuin valan vannoakseen ja sanoi: +"Pojat! Tuo Mylly-Pekka on jumala!"' -- Tuollaisella humoristisella +eleellä Pakkala usein kohoittaa monumentaaliseksi jonkun pienen +henkilöhahmon tai kohtauksen. + +Kuinka elävän käsityksen luokaan taas Latun Liisasta sellainen +tulvehtiva kuvakieli kuin hänen lauseissaan 'Vaaran' V:nnen luvun +alussa; tai Tepon arviointi, joka 'kiitti hänet kupliksi veden päälle,' +vaikka torumiseenkin oli syytä; tai Viion lesken kuvaava ihmettely +hänestä, että 'mikähän tuulenajama tämä on', ja myhäilevä mainesana: +'niin on kuin olisi äitinsä hänet suustaan sylkenyt'; tai hänen oma +surkuttelunsa itsestään, että hän on 'niinkuin kesken ristiltä +siepattu'. -- Se, että missä joku Latun Liisa tai muu aktiivinen, +monisärmäinen luonne liikahtaakin, siinä alkaa sanonta lainehtia ja +syttyy useimmiten humoristiseen väikkeeseen, se todistaa jälleen sitä, +että aihe, henkilötyyppi itse luo Pakkalalla oman tyylinsä, eikä +kirjailijan tarvitse muuta kuin antaa hänen elää sanoissaan ja +liikkeissään. + +Ja sen vapauden Pakkala tietää antaa ihmisilleen. -- Sitä hän on +tarkoittanut epäilemättä Esteri Kalminkin 'pienessä elämäntarinassa.' +Siinä on siirrytty päähenkilöiden kerällä korkeampaan äänilajiin ja +kiihkeämpään, älyllisemmin hallittuun mielikuvapiiriin. Tuollaiset kuvat +kuin nti Smarinista s. 52: 'Häntä hävetti ajatellessaan, että hän oli +pyörinyt Esterin edessä kuin kananpojan hautonut hanhi, joka parastaan +koettaa saadakseen sen veteen houkutelluksi', ja 'hänellä oli tähän asti +ollut pykälät niin itselleen kuin muille selvillä kuin kymmenen sormea; +nyt hän ne kymmenen sormea liitti ristiin ja suuntasi kirkastetut +silmälasit kattoon, tunnustaen mitättömyytensä', ne todistavat +kirjailijan voitonmahdollisuuksia tälläkin psykoloogisella alalla; ne +tarjoavat näytteen varsinkin hänen ivallisesta mielikuvituksestaan. +Mutta ennenkaikkea juuri pingoittunut iva taittaa jänteensä tässä +romaanissa ja tekee sen niin sisäisesti levottomaksi. Kuten jo viitattu, +se putoilee tyyliltään ja sen mukana ihmiskuvauksessaan monin paikoin +korkealta näkemyksen asteelta paljon alemmalle tasolle. Se on liian +sisäänpäin kääntynyt, liian aineeton, -- niin aineeton, että +täyteläisestä lauseesta on usein jälellä vain ruoti. + +-- Luonnosta niinkuin ihmisestäkin Pakkala näkee vain sen, mikä jotenkin +liikauttaa hänen mieltään. Siten luontokin siirtyy hänen ja hänen +henkilöittensä sieluun, kuulaaksi heijastukseksi sen tiloista. Sellainen +heijastus on luonnonkuva silloinkin, kun se näyttää syntyneen itsestään, +ihmisen ulkopuolelta, -- kuten 'Elsan' V:ssä luvussa, Tuiran katsellessa +merimaisemaa. Ja sellainen heijastus on sisimmässään jokaisella, +aikaihmisillä kuten lapsillakin, Nikkilän emännällä ja Vimparilla kuten +Elsalla; ja se heijastelee joko onnellisena tai alakuloisena tai +uhkaavana heidän omia elinpäiviään, tai kohoittaa rikkaat kuvat +vertauksina ilmaisemaan heidän sydämensä ajatuksia. + +Pakkalan ihmiskuvaus tyylinä olisi hedelmällinen tutkimusaihe, sillä se +johtaa aina välittömästi siihen, mikä hänelle on oleellisinta: ihmisen +kuvaan. + + * * * * * + +Ja hänen kypsimpiä saavutuksiaan lukuunottamatta on meidän +kirjallisuutemme valioteoksissa vain muutamia, joissa juuri ihmisen +luonnekuva saadaan niin vähäisin piirroksin irtautumaan taustasta niin +selkeänä. Pakkalan sielullisessa katseessa ei ole vain terävyyttä, vaan +myös synteesiä. Onhan hänen varma voittoalueensa ihmiskuvauksessa kyllä +ollut hyvinkin rajoitettu; mutta hän on tehnyt siltä rohkeita liikuntoja +-- ja ilmeisesti meidän oloissamme hyvin huomattavilla edellytyksillä -- +sellaisiin aihepiireihin, joissa suomenkielisellä kirjallisuudella ei +ole muitakin sen pysyvämpiä saavutuksia, ja hänen voittonsa, +myötäelämyksen, älyn ja huumorin lahjoilla saavutetut, kuuluvat juuri +alueen rajoituksen takia kirjallisuutemme kestävimpiin. + +Hänen keskeisin tuotantonsa muodostaa oman pienoismaailmansa, josta +aukenee paljonkin näköaloja laajempiin yhteyksiin. Sillä on oma +hartaankuulas sävynsä, ja turhaan sille etsii vastinetta kirjallisesta +taiteestamme; sitä ei etupäässä eristä muusta siinä kuvastuva +paikallisuus ja maantieteellinen ilmapiiri, vaan Pakkalan yksilöllinen +runoilijaluonne sekä henkinen ilmanala. -- Meillä on Maiju Lassila niitä +ainoita, jotka ovat yritelleet esim. lapsityyppien luomista (kuten +kirjassa 'Pojat asialla'). Kumpaisenkin, sekä Pakkalan että Lassilan +henkilöt elävät omassa maailmassaan, joka on täynnä kuvia ja +kangastusnäkyjä. Mutta Pakkala ei koskaan teennäisesti johtele pikku +ihmisiään, kuten toinen; psykolooginen totuus on hänen puolellaan, +näkemysten kantavuudesta puhumattakaan. -- Ja mitä Pakkalan muuhun +epiikkaan tulee, niin siinäkin hän on yksin, sillä kukaan toinen +kirjailijamme ei ole sellaisesta vapaan runouden näkökulmasta tuonut +kaupunkiyhteiskuntaa taiteen piiriin. + +Pari hänen teoksistaan -- 'Kauppaneuvoksen härkä' ja 'Pieni +elämäntarina' -- herättää lukijassa lukuisia mielleyhtymiä sekä itään +että länteen päin; niissä on jotain, joka on yhteistä suurelle osalle +uudempaa eurooppalaista kirjallisuutta. Mutta lienee työlästä näyttää +toteen, mitä aineksia niihin on imeytynyt ajan virtauksista; ja kun ne +eivät ole yhtä keskeisesti tähänastista Pakkalaa edustavia kuin hänen +Vaaran-kuvauksensa, niin en näe tarkoituksenmukaiseksi puuttua tuohon +kysymykseen. Ja minkäverran hänen tuotantoonsa liekin sulautunut +ulkonaisia vaikutelmia: sisin on aina hänen omaansa, se syvä +elämäntunto, joka ottaa mielemme valtaansa ja vakuuttaa, että +kirjallisten suuntien palveleminen on hänelle turhin turhuus. + +Noissa kahdessa äskenmainitussa teoksessa olemme muuten nähneet +tuhoisimpana toisen Pakkalan taiteen vaaroista: ivan paisutuksen +suhdattomiin. Toinen heikkous uhkaa taas Vaaran-romaaneissa -- etenkin +'Elsassa' -- väljähyttää monia lukuja: liiallinen, voipa sanoa +naisellinen viihtymys tunteellisissa kuvitteluissa. Niin on +Pakkalallakin sekä Skyllansa että Karybdiinsä. Mutta tietoisimman +luomisensa hetkinä hän on luonut raitishenkistä runoutta, missä sydän +lyö sulana ja seestynyt taiteellinen katse hallitsee kokonaisuutta. Ja +meidän on lupa jättää liioin surkuttelematta sitä, ettei hän ole +kaikessa onnistunut pyrintönsä mukaan, ja kaksinkertaisesti viehättyä +hänen kuitenkin harvinaisten taidelahjojensa voitoista. + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Teuvo Pakkala, by Juhani Siljo + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TEUVO PAKKALA *** + +***** This file should be named 16774-8.txt or 16774-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/1/6/7/7/16774/ + +Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed +Proofreaders Europe. + + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/16774-8.zip b/16774-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..8b22d4c --- /dev/null +++ b/16774-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..39bfb59 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #16774 (https://www.gutenberg.org/ebooks/16774) |