initial commit of ebook 16652HEADmain

5 files changed, 10963 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/16652-8.txt b/16652-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..9e3d0cc
--- /dev/null
+++ b/16652-8.txt
@@ -0,0 +1,10947 @@
+Project Gutenberg's Yrjänä Kailanen ja hänen poikansa, by Gustaf Schröder
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Yrjänä Kailanen ja hänen poikansa
+       Kuvauksia Ruotsin suomalaisten elämästä ja eränkäynnistä
+       Wermlannin ja Taalain metsäseuduilla
+
+Author: Gustaf Schröder
+
+Release Date: September 5, 2005 [EBook #16652]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK YRJÄNÄ KAILANEN JA HÄNEN POIKANSA ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+YRJÄNÄ KAILANEN JA HÄNEN POIKANSA
+
+Kuvauksia Ruotsin suomalaisten elämästä ja eränkäynnistä
+Wermlannin ja Taalain metsäseuduilla
+
+
+Kirj.
+
+GUSTAF SCHRÖDER
+
+
+Suomennos.
+
+
+Werner Söderström, Porvoo, 1894.
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+Tekijän esipuhe
+   Lukijalle
+Historiallinen johdanto
+    1. Maahanmuutto
+    2. Vainon aika
+    3. Suomalaiset Amerikassa
+    4. Siirtyminen Norjaan
+    5. Suomalaisten ystävä
+    6. Siirtymistiet ja asunnot
+Yrjänä Kailanen ja hänen potkansa
+    1. Matkalle lähtö
+    2. Antti ja Pekka matkalla Ruotsiin
+    3. Ensimmäinen suuri metsästys
+    4. Maanmiehiä tavataan
+    5. Pekan seikkailu karhunajossa. Majavanpyynti
+    6. Pekanhuhdassa. Ilveksenajo
+    7. Näädänpyynti
+    8. Malmivuorella
+    9. Taas matkalla
+   10. Autiotalo
+   11. Erämaissa
+   12. Karhunkaadanta
+   13. Yrjänä matkalla herttuan luo
+   14. Suomalaismökki Oren metsässä
+   15. Hyökkäys ja ilkityö
+   16. Onnellinen tapaaminen
+   17. Lumituiskun peitossa
+   18. Kuusivuoren suomalais-ukko
+   19. Peuratunturi
+   20. Majavanpyydystäjät
+   21. Oikeudenkäynti erämaassa
+   22. Jälleennäkeminen
+   23. Bogen
+   24. Kamala vieras
+   25. Takaisin tuntureille
+   26. Myötävirtaan koskia pitkin
+   27. Surmanlaakson kahakka
+   28. Viggenin tappelu
+   29. Antti
+   30. Pekka
+   31. Henkipatto
+   32. Taistelu Bysjön jäällä
+   33. Hirmuinen kosto
+   34. Nuori Pekka
+
+
+
+
+TEKIJÄN ESIPUHE.
+
+
+Lukijalle.
+
+Jo lapsena kiintyi huomioni Wermlannin synkillä salomailla asuviin
+suomalaisiin. Heidän ulkomuotonsa, tapansa, pukunsa ja kielensä eivät
+voineet olla herättämättä sekä vanhojen että nuorten huomiota. Heidän
+köyhyytensä, heidän ankara taistelunsa olemassaolosta ja ennen kaikkea
+heidän eränkäyntinsä ja tarinansa vetivät puoleensa vastustamattomasti
+ja herättivät mielessäni voimakkaan halun lähemmin tutustua noihin
+erikoisiin ihmisiin.
+
+Sitten toimeni veivät minut moneksi vuodeksi aivan heidän keskuuteen.
+Mitä silloin jouduin näkemään, vain lisäsi tiedonhaluani ja
+harrastustani tuota melkein unohduksiin joutunutta kansaa kohtaan, joka
+19 vuosisadan keskivaiheilla eleli synkissä metsäseuduissa ja jota
+tuskin nimeksikään tunsi sen maan väestö, jossa se oli raivannut korpia
+ja elänyt aikojaan.
+
+Tämä eloisa innostus antoi minulle aiheen sovittaa etupäässä nuorisoa
+varten ja kertoa ne tarinat ja sadut, jotka olen kuullut ja säilyttänyt
+muistissani. Niissä on paljon totta, siitä ei ole epäilystäkään, vaikka
+kansa onkin taipuisa ihannoimaan ja kaunistamaan kaikenlaisilla hyvillä
+ominaisuuksilla niitä henkilöitä, jotka ovat saavuttaneet sen
+luottamuksen ja kunnioituksen, mutta sitä vastoin näkee ainoastaan
+varjopuolia niissä, jotka ovat herättäneet siinä vastenmielisyyttä.
+
+"Historiallisen johdannon" ainekset olen lainannut etupäässä tohtori
+Petrus Nordmannin yliopistollisesta väitöskirjasta "Finnarne i
+mellersta Sverige" (Helsingissä 1888), lehtori Gottlundin teoksesta
+"Lukemisia suomalaisille" sekä Albrekt Segerstedtin käsinkirjoitetuista
+muistiinpanoista.
+
+Jos yksinkertaiset kertomukseni suomalaisten elämästä ja eränkäynnistä
+voivat herättää harrastusta ja säilyttää muiston vieraasta kansasta,
+joka uskomattomia vaivoja ja puutteita kärsien on raivannut korpia
+viljelykselle ja on nyt saatettu yhdenvertaiseksi meidän,
+ruotsalaisten, kanssa, tämä vähäinen teos on saavuttanut
+tarkoituksensa.
+
+Tukholmassa marraskuulla 1893.
+
+GUSTAF SCHRÖDER.
+
+
+
+
+
+
+HISTORIALLINEN JOHDANTO.
+
+
+
+
+1. MAAHANMUUTTO.
+
+
+Aika, jolloin suomalaiset muuttivat Ruotsiin, lienee tätä nykyä enää
+vaikeasti määrättävissä. On tutkijoita, jotka arvelevat, että
+suomalaisia on ollut Ruotsissa jo ennen svealaisten maahantuloa. Toiset
+väittävät heidän tulleen Eerik Pyhän käskystä. Kumpaankaan
+olettamukseen ei ole päteviä todistuksia. Sen verran vain näyttää
+olevan historiallisesti todistettu, että heitä oli v:n 1520 tienoilla
+ns. Wermlannin vuoren ympäristöllä, jossa heitä jo silloin asui sangen
+suuri määrä.
+
+Aivan varmaan on maahanmuuttoa jatkunut vielä mainitun ajan jälkeen,
+vaikkei kenties sanottavassa määrin ennen kuin nuijasodan päätyttyä,
+jolloin Kaarle-herttua lupasi suomalaisille suojeluksensa ja antoi
+heille autioita metsäseutuja raivattaviksi ja asuttaviksi. Etupäässä
+tämä lienee siihen aikaan koskenut Wermlantia, päättäen kertomuksesta,
+jonka Eerik Yrjönpoika v. 1594 antoi herttualle.
+
+Muutamia harvoja suomalaisia oli asettunut asumaan Ångermanlantiin ja
+Medelpadiin, sen saamme tietää kirkon kymmenysten kantakirjasta
+vuodelta 1600 ja Medelpadin tuomiokirjasta vuodelta 1610.
+
+Samaan aikaan siirtyi suomalaisia Helsinglantiin ja Gestriklantiin.
+V. 1609 antoi Geflen kuninkaallinen käskynhaltija turva- ja
+veronvapautuskirjan kolmelle Järbossa ja Ofvansjössä asuvalle
+suomalaiselle perheelle; ja Kaarle-kuningas antoi helmikuun 18 p:nä
+1611 avoimen turvakirjan "suomalais-joukolle", joka oli asettunut
+asumaan Ockelbohon.
+
+Vaikk'eivät mitkään historialliset asiakirjat osoita, että tähän aikaan
+olisi maahan muuttanut asukkaita yhä edelleen, voidaan kuitenkin,
+nojautuen suomalaisten keskuudessa liikkuviin suullisiin kertomuksiin,
+olettaa tämä varmaksi, koska suomalaisia näyttää kaikkina aikoina
+olleen lukuisimmin tässä maakunnassa sekä sen rajaseuduilla Norjan
+puolella. Tämän voi päättää jo siitäkin, että papiston v. 1606
+laatimien henkikirjoitusluetteloiden mukaan jo silloin oli Dalbyn
+suomalaismetsissä 131 16-20 vuoden ikäistä henkilöä ja että pappismies
+Fernow, joka arvatenkin 1700-luvun keskivaiheilla tutki Wermlannin
+maata ja kansaa, lausuu v. 1779 julkaisemassaan "Kertomuksessa
+Wermlannista" suomalaisista, että heitä nuijasodan jälkeen tuli
+laumoittain Ruotsiin, "jossa Kaarle-herttua vastaanotti heidät
+armollisesti ja kehoitti heitä asettumaan metsäseutuihin asumaan".
+Suuri joukko tuli Wermlantiin, jossa he asettuivat Bergslagenin,
+Elfdalin, Fryksdalin, Jössen kihlakunnan, Nordmarkin ja Gillbergin
+kihlakunnan salomaille eli aivan kuin puoliympyrään yli koko maan. On
+luultavaa, että Fernow laati tämän kertomuksensa nojautuen suomalaisten
+kertomuksiin ja että suomalaiset itse olivat ne kuulleet esi-isiltään;
+ja kun tunnetaan suomalaisten viime aikoihin asti säilynyt
+totuudenrakkaus, lienee Fernowin kertomus yhtä luotettava kuin sen ajan
+historialliset muistiinpanotkin.
+
+Että Fernow on kirjoittanut muistiinpanonsa suomalaisista
+totuudenmukaisesti ja osoittaen ilmeistä harrastusta, näkyy siitäkin,
+että hän saattaa mainita kokonaista 114 suomalaista sukunimeä yksistään
+Elfdalin, Fryksdalin ja Jössen kihlakunnista. Kuningas Olavi Trätälja
+tuskin vei mukanaan enemmän väkeä Wermlantiin kuin nämä suomalaiset.
+
+Suomalaisten lukumäärä ei ennen nuijasotaakaan ollut varsin pieni; sen
+todistaa sekin, että Kaarle-herttua lokak. 6 p:nä 1583 antoi julistaa
+"Varman ohjekirjan suomalaisille" -- "Wisst concept för finnar" --,
+jossa heille myönnetään oikeus asettua asumaan kruununmetsiin ja
+viljelemään maata. Kuusi vuotta heidän piti saada olla vapaina
+veroista. Tämä "ohjekirja" näyttää olleen voimassa koko
+herttuakunnassa.
+
+Samoin kuin isänsä edisti myös Kustaa II Aadolf maan raivaamista
+viljelykselle vastaanottamalla ja suojelemalla niitä suomalaisia, jotka
+jättivät isänmaansa asettuakseen Ruotsiin. Sen aikaiset suomalaiset
+arvelivat tarvitsevansa tilavat alat asuakseen, ja kenties tämä olikin
+syynä siihen, että useat maahanmuuttajat asettuivat kauemmaksi itään
+päin, kulkivat niihin suuriin metsiin, joita Taalain maakunnassa oli
+runsaasti, sillä jo v. 1626 oli tässä maakunnassa suomalaisia kaikissa
+pohjoisimmissa ja läntisimmissä pitäjissä. Orsan pitäjään tiedetään
+suomalaisia muuttaneen jo sata vuotta aikaisemmin, v. 1526, mutta
+lukuisimmin lienee alettu maahan muuttaa Kustaa II Aadolfin hallituksen
+alkuaikoina.
+
+Kristiina-kuningattaren aikana levisi suomalaisia Ruotsin keskiosiin ja
+yksityisiä ryhmiä tuli Suomesta ja kulkeutui Wermlantiin. Luultavasti
+heitä myös tähän aikaan yleisemmin kuin ennen siirtyi rajan yli Norjan
+puolelle.
+
+Ensimmäisten suomalaisten siirtymistä Ruotsiin ei sikäläinen vakinainen
+asujaimisto näytä juuri huomanneenkaan; mutta pian he alkoivat syyttää
+suomalaisia muka vahingon tuottajiksi ja valittivat, että nämä olivat
+asettuneet liian lähelle emäkyliä, kaatoivat metsät kaskiksi ja
+laskivat kulovalkeita metsiin siten hävittäen niitä. Pian nämä
+valitukset tulivat yleisiksi, ja tyytymättömyys sekä suomalaisiin että
+kaskenpolttoon lisääntyi.
+
+Kaskenpolttoa harjoitettiin esivallan suostumuksella, se näkyy
+Kaarle-Herttuan avoimesta kirjeestä Wermlannin rahvaalle v. 1587, jossa
+hän antaa käskyn "kaataa kaskeksi ja polttaa halmeeksi niin paljon
+metsää, että oikealla ajallansa syksyllä siihen voitaisiin kylvää
+tynnyri ruista".
+
+Kun ruotsalaisiakin kehoitettiin kaskia viljelemään ja he oppivat tämän
+maanviljelystavan suomalaisilta, he pitivät itseään ikään kuin
+syrjäytettyinä ja katsoivat kärsivänsä vahinkoa maahantulijoiden
+vuoksi. Siihen vaikutti lisäksi, että koko joukko suomalaisia oli
+asettunut vuorikuntaan ja harjoitti sysienpolttoa ja vuorityötä. Tätä
+katsottiin hyvin karsaasti.
+
+Suomalaisten maanviljelys oli alkuaan kaskenpolttoa, kunnes he olivat
+ehtineet raivata maata, ja tämäkin otettiin lukuun veron määräyksessä;
+useimmat suomalaiset siis katsottiin maanomistajiksi, kun heidän
+tiluksensa voitiin arvostella neljänneksi osaksi taloa eli manttaalia.
+Kun talonpoika tarvitsi elääkseen koko talon, oli selvää, ettei
+suomalainen voinut neljännesosalla elää muulla keinoin kuin
+kaskenpoltolla. Se oli arviomiesten mielipide. Näin olivat asiat
+edelleen herttua Kaarle Filipin kuolemaan asti.
+
+Silloin oli suurin osa maata Wermlannissa kruunun omaa, olivatpa talot
+suurempia tai pienempiä. Fernow kertoo: "Ja jollei ihan aina
+tapahtunutkaan, että asukas ajettiin pois, kun talo soveltui toiselle,
+joka paremmin soveltui voudin kukkarolle, rasitti ainakin taloja yksi
+vaikeus, niin pian kuin sinne joko tuli asumaan laiskuri, tai jos
+sattui katovuosi tai sota. Silloin talo jätettiin joko kokonaan tai
+osittain autioksi, eikä kruunu saanut sotamiestä eikä veroa."
+
+Kustaa II Aadolf havaitsi tällaisista oloista johtuvan epävarmuuden
+tarvitessaan rahoja suunnittelemaansa Saksan sotaan. Hän huomasi
+voivansa nopeasti hankkia rahoja rasittamatta kansaa. Talonpoikakin
+tulisi huolellisemmaksi maanviljelyksessään, jos hän saisi ostaa
+talonsa perintömaaksi. Huhtikuun 29 p:nä 1629 annettiin julistus, josta
+oli tärkeät seuraukset, kun koko joukko taloja siirtyi kruunulta
+yksityisten omiksi.
+
+Suomalaisille nämä perinnöksiostot koituivat erittäin
+merkityksellisiksi, sillä siihen saakka ei ollut pidetty kovin tarkkaa
+lukua myönnettäessä heille lupaa asettua rakentamaan, kaskea
+viljelemään ja polttamaan emäkylienkin metsiin. Nyt ruvettiin pitämään
+tarkempaa lukua, ja pian syntyi eripuraisuutta. Ensimmäisiä
+riitajuttuja, joita lykättiin oikeuden ratkaistavaksi, oli Uddeholmin
+tehtaanomistajan Carlströmin ja Sandsjön suomalaisten välinen riita.
+Suomalaisten täytyi kärsiä kovaa kohtelua, ja muudan suomalaisraukka
+tuomittiin kujanjuoksuun Rådan kirkolla, vaikk'ei hän ollut tehnyt
+mitään muuta rikosta kuin useina vuosina kierrellyt vuorikunnassa
+kerjäämässä.
+
+Nyt alkoi suomalaisille kova taistelu. Maahanmuuttoa ja asettumista
+kruunun metsiin jatkui kuitenkin samalla tavoin kuin Kaarle IX:n
+aikana. Mutta suomalaiset kävivät varovaisemmiksi, ja moni meni itse
+Tukholmaan saadakseen ns. rakennuslupakirjan niihin paikkoihin, jotka
+saisi viljelläkseen. Toiset taas välinpitämättömyydessään tämän
+laiminlöivät ja painuivat heti metsiin ja oleskelivat siellä ilman
+kirjoja ja passia, kunnes vapaaehtoisesti tai pakosta näkivät olevan
+syytä anoa kirjoja. Sellaisia kuninkaallisia kiinnekirjoja antoi Kustaa
+II Aadolf useita, sillä suomalaisten siirtymistä Ruotsiin jatkui tähän
+aikaan säännöllisesti.
+
+Kuitenkin ruotsalainen väestö yhä vain valitteli suomalaisten
+lisääntymistä ja ilkivaltaisuutta, ja tämän johdosta Kustaa II Adolf
+käski kirjuri Anders Erikssonin Helsinglannista tutkia asiaa, haastaa
+oikeuteen ja sakottaa niitä suomalaisia, jotka olivat tehneet itsensä
+syyllisiksi ilkivaltaisuuteen.
+
+Maahan tulleiden suomalaisten joukossa oli useita, jotka osittain
+olivat kykenemättömiä hankkimaan itselleen vakinaisia asumuksia, osaksi
+taas olivat haluttomia työhön. Toiset lienevät kotiseuduillaan
+kärsineet rangaistuksen lainrikkomisista ja kuljeksivat metsissä
+elättäen henkeään metsästyksellä, kalastuksella ja, kun hätä käski,
+satunnaisella työllä. Näistä oli kirjurille annettu käsky, että
+sellaiset irtolaissuomalaiset, "dreffsefinnar" l. "strukfinnar", hänen
+piti ottaa kaikki kiinni ja panna sotaväkeen sekä viimeinkin toimittaa
+niin, etteivät he säästy korkeimmasta rangaistuksesta. Vielä liikkeessä
+olevat kertomukset osoittavat, että ruotsalaiset talonpojat olivat
+kärkkäitä auttamaan kirjuria tässä toimessa.
+
+Tähän saakka olivat ainoastaan ruotsalaiset talonpojat valittaneet; nyt
+tuli valituksia suomalaisia vastaan myöskin Norrlannin, Neriken ja
+Wermlannin maaherroilta; "he haaskasivat tarpeettomasti metsiä, pitivät
+luonaan ja antoivat asuntoa karkulaissotamiehille ja muille
+kevytmielisille ihmisille". Näihin valituksiin holhoojahallitus
+vastasi, että maaherrat koetelkoot, millä keinoin sellainen "konnuus"
+saataisiin ehkäistyksi.
+
+Ja näin alkoi suomalaisten vainoaminen. Vermlannissa maaherra Gustaf
+Leijonhufvud ehdotti hallitukselle, että irtolaissuomalaisia
+rangaistaisiin siten, että heidän täytyisi omassa ruoassaan tehdä
+kuukausi tai pari työtä vuorikaivoksissa ja että heidät sitten
+ajettaisiin maanpakoon.
+
+Tähän myönnyttiin ja hallitus ilmaisi tyytyväisyytensä maaherran
+intoon. Maaherroille myönnettiin muutamissa tapauksissa sangen laaja
+valta. Niin he esim. saivat oikeuden tutkinnotta ja tuomiotta
+mestauttaa metsissä kulkijat, rosvot ja törkeät pahantekijät, jotka
+tavattiin verekseltä.[1] Vielä hallitus lisäsi, että "jos on
+suomalaisia torppareita, jotka haluavat päästä vakinaisesti asuviksi ja
+kykenevät torppaa parantamaan maan ja kruunun hyödyksi, niin ettei
+kruunu menetä veroa muista torpista, joiden täytyisi ylläpitää
+irtolaisväestöä, voitte ne liittää emäkylien talonpojille ja vaatia
+ulosteot". Loppusanoissa hallitus ilmaisee vielä jyrkemmän mielipiteen.
+"Koska suomalaiset eivät suostu menemään kaupunkiin, vaan tahtovat
+pysyä metsissä, niin voitte antaa vanhojen ja ainoastaan yhden asua
+talossa ja muuttaa kaikki muut kaupunkeihin siellä tekemään
+käsitöitään. Ja joka sitä ei tahdo tai voi tehdä, se sotaväen otossa
+otettakoon sotamieheksi, ja joka taloon jää asumaan, polttakoon sysiä
+sille, joka kaupungissa käsityötä tekee."
+
+
+
+
+2. VAINON AIKA.
+
+
+Tästä ajasta alkaen kävi pitkäaikainen olo Ruotsissa suomalaisille
+hyvin tukalaksi. Voidaanpa sanoa, että vuodesta 1637 alkaa vainon aika.
+Ruotsalaiset talonpojat, joiden mielestä suomalaiset torpparit "olivat
+liian lähellä heidän emäkyliään ja tekivät niille huomattavaa haittaa
+ja vahinkoa" -- niin kuului tavallinen valitusvirsi, -- kokivat kaikin
+mokomin saada heidät karkoitetuksi. Jos suomalaisella oli tallella
+kuninkaallinen kiinnekirjansa, hän sai useimmissa tapauksissa jäädä
+asumaan torppaansa; mutta jos se oli joutunut hukkaan tai jos torppa
+oli perustettu ilman lupaa, hänet ajettiin armotta pois, jos nimittäin
+lainpalvelijan onnistui saada hänet häädetyksi.
+
+Mutta niin ei aina käynyt, sillä suomalainen puolusti itseään ja
+maatilkkuaan. Hidasluontoinen, itsepäinen mies, joka eleli syrjäisellä,
+autiolla saloseudulla ja johon uudet aatteet hyvin vähän pääsivät
+vaikuttamaan, ei voinut niin pian käsittää muodostuneita uusia
+olosuhteita eikä tajuta hallituksen muuttunutta mielipidettä hänen
+kotipaikka-oikeudestaan. Hän tiesi, että hänen isänsä tai
+isänisänsä oli Kaarle-herttua kutsunut maahan ja kehoittanut tätä
+kaskenviljelykseen, ja nyt sanottiin että hänet, perillinen, oli
+ajettava pois tai pakotettava toisenlaiseen elintapaan. Hän joutui
+helposti arvelemaan, ettei paikallisten virkamiesten ankaruudella
+enempää kuin kateellisten naapurienkaan puuhilla ollut mitään tukea
+voimassa olevassa laissa. Sellaisissa oloissa ei hänellä ollut muuta
+neuvoa kuin tarttua matkasauvaan mennäkseen valittamaan hallitukselle
+Tukholmaan.
+
+Valtion rekisterikirjassa on huhtikuun 14 p:ltä 1637 säilynyt seitsemän
+Länsi-Norrlannin suomalaisen nimet, jotka tulivat pääkaupunkiin ja
+ilmoittivat, etteivät he olleet metsänhaaskauksella eivätkä
+metsästyssääntöäkään rikkomalla tehneet kruunulle eikä muille
+asukkaille mitään vahinkoa, ja rukoilivat senvuoksi että saisivat
+omistaa kotipaikkansa. Asiaa käskettiin tutkimaan ja maaherraa
+kehoitettiin "niin toimimaan, että asetusta kaikkine väliehtoineen
+tarkoin noudatetaan".
+
+Erityisenä poikkeustapauksena on pidettävä, että ruotsalaisseutujen,
+Hanebon, Arbrån ja Bergsjön tienoilla Helsinglandissa asuva rahvas,
+alamaisesti anoo "saada nauttia ja pitää luonansa kolme suomalaista,
+jotka ovat hyviä seppiä ja voivat hyvin hyödyttää maan asukkaita
+työllänsä". Tähän hallitus ei voi vastata muuta, kuin ettei se
+suomalaisia koskevalla asetuksella ollut tarkoittanut niitä, joista
+maalle ja kruunulle voi olla jotakin hyötyä.
+
+Suomalaisten itsepintaisesti jatkama kaskenviljelys antoi pari vuotta
+myöhemmin aiheen uuteen asetukseen. Maaherra Kaarle Bondelta oli tullut
+valituksia suomalaisten kaskenpoltosta ja metsänhaaskauksesta, minkä
+jälkeen hallitus hyväksymällä hänen ehdotuksensa tämän vallattomuuden
+ehkäisemiseksi antoi hänelle (kesäkuun 22 p:nä 1641) käskyn "polttaa
+suomalaisten riihet ja asuinhuoneet, joita he ovat rakentaneet sinne
+tänne metsiin, samoin kuin heidän viljansa, kun se on kypsynyt, joko
+ottaa pois tai samalla tavoin polttaa, niin että he ruokavarojen
+puutteessa lähtisivät pois metsistä".
+
+Samanlaisia käskyjä annettiin monelle haaralle. Niinpä nähdään
+Grythytten käräjäkunnan vanhimmasta säilyneestä tuomio-pöytäkirjasta
+(heinäkuun 14 p:ltä 1641), että vuorimestari "ilmoitti rahvaalle
+korkean esivallan tahdon ja käskyn, että kaikilta suomalaisilta tai
+torppareilta, jotka eivät vuorityötä tee eivätkä viljele peltoa tai
+niittyä, vaan kaatavat metsää, on heidän huoneensa ja rukiinsa
+poltettava".
+
+Seurauksena näistä epäinhimillisistä käskyistä oli, että suomalaisten
+lähetyskuntia taas saapui Tukholmaan valittamaan heidän kärsimistään
+vääryyksistä. Läntisen vuorikunnan Grängen lähettiläät sanoivat, että
+he olivat kuningas Kustaa II Aadolfin ja maaherrojen luvalla
+perustaneet uudistorppia, jotka oli pantu verolle, ja että he olivat
+siihen työhön kuluttaneet paljon vaivaa, ja koska he eivät olleet
+kaataneet metsää enempää kuin oli tarpeen pellon ja niityn
+raivaamiseen, he pyysivät suojelusta. Asia lykättiin takaisin maaherran
+tutkittavaksi ja hänen ratkaistavakseen. Tästä annettu välipäätös
+loppuu käskyyn, että "katsanto ja silmälläpito pidetään jäljellä
+olevista, etteivät he mahtaisi hakata enemmän metsää kuin minkä verran
+he tarvitsevat tarpeellisiin rakennuksiinsa tai muutoin ehtivät raivata
+pelloksi, niityksi ja muiksi viljelysmaiksi".
+
+Luultavasti samalta ajalta on säilynyt anomuskirja, jossa ei ole
+päivämäärää ja joka alkaa sanoilla: "Me köyhät veronalaiset Ljusnärin
+Finnmarkin suomalaiset kansalaiset". Ljusnärin vaskitehtaan suomalaiset
+kertoivat siinä kirjoituksessa, että kelpo herra Krister Bonde oli
+muutamia vuosia takaperin heidän hyvän käytöksensä takia ja tehtaan
+edistymisen vuoksi sallinut jokaisen talonpojan vuosittain kaataa
+puolen tynnyrinalan laajuisen kasken, mutta sitten kuin armollinen
+kuningatar oli antanut ankaria asetuksia suurien kaskien kaatamisesta,
+oli heitä sakotettu viisivuotisista kaskenpoltoista. Mutta nämä oli
+ilmoitettu kahta vertaa suuremmiksi kuin ne olivatkaan. Senvuoksi he
+muutenkin suurien velkojen takia hätäytyneinä rukoilivat armahdusta
+sakkojen maksusta. Mitä nöyrimmin sanoin laaditun kirjoituksensa he
+lopettivat toivottamalla Hänen Kuninkaalliselle Majesteetilleen
+henkistä ja ruumiillista hyvinvointia -- jota heiltä itseltään toden
+totta puuttui!
+
+Edellämainittu asetus (kesäkuun 22 piitä 1641) uudistettiin vielä, ensi
+kerran maaliskuun 16 p:nä 1642 ja toisen kerran elokuun 29 p:nä 1644.
+Viimein ilmestyi kuninkaallinen asetus maaliskuun 22 p:ltä 1647; siinä
+sanotaan 3 §:ssä:
+
+"Ne torpat ja talot, jotka ovat luvattomasti rakennetut yhteismaalle,
+samoin kuin nekin, jotka ovat luvan saaneet, mutta ovat liian pienet,
+jotta niille voitaisiin määrätä neljännestalon vero (huomaa, että
+suomalaisten asunnot tavallisesti olivat verotetut kahdeksannesosiksi
+taloa, eli kahdeksanneksi osaksi manttaalia), on jätettävä
+asumattomiksi, saatettava autioiksi ja jälleen jätettävä metsää
+kasvamaan."
+
+Tämän jälkeen sanotaan 8 §:ssä: "Kaikkia muita, jotka siellä kaskea
+viljelevät tai sinne asettuvat, koetettakoon esteettömästi ottaa kiinni
+ja tehdä heistä loppu niinkuin muista vahingollisista elukoista;" ja 9
+§:ssä sanotaan:
+
+"Ne suomalaiset, jotka vuoriteollisuudelle ovat enemmän haitaksi kuin
+hyödyiksi, heidän rakennuksensa ja torppansa revittäköön hajalle ja
+hävitettäköön, heidän halmeensa viljoineen otettakoon heiltä pois, ja
+missä vielä joku tavataan, hänet vangittakoon, hänen rakennuksensa
+poltettakoon, ja hän on samalla menettänyt työnsä tuotteet, ja mitä
+hänen luonansa ja hänen hallussaan on, jaettakoon kolmia, meille,
+maalle (s.o. kihlakunnalle) ja syyttäjälle."
+
+"Ei sovi kieltää", lausuu eräs ruotsalainen kirjoittaja, "että
+ne rangaistusmääräykset, joilla heitä koetettiin pakottaa
+lainkuuliaisuuteen, olivat liian ankarat, ja kenties juuri tämä seikka,
+joka teki niiden toimeenpanemisen vaikeaksi ja aiheutti jäykkää
+vastarintaa, oli yksi niitä syitä, joiden vuoksi ne eivät tuottaneet
+tarkoitettua vaikutusta. Mutta niin ei asioita käsitetty siihen aikaan.
+Kun säädetty rangaistus ei saanut aikaan lainkuuliaisuutta, pidettiin
+siihen syynä sitä seikkaa, ettei se ollut kylliksi peloittavan ankara,
+ja sitä kovennettiin ihan järjettömyyteen asti."
+
+Uuteen metsäasetukseen -- maan oikeastaan vanhimpaan metsänhoitolakiin
+--, joka oli annettu maaliskuun 22 p:nä 1647, lisättiin sen vuoksi
+uusia ankaria määräyksiä suomalaisista. Muuan tämän lain pykälä
+sisältää seuraavan määräyksen:
+
+"Missä jotkut suomalaiset viimeksi kuluneina vuosina ovat asettuneet
+suuriin metsiin läntisessä Norrlannissa, Taalain maakunnassa,
+Bergslagenissa ja Vermlannissa ja rakentaneet sinne, siellä tulee
+meidän maaherrojemme yhdessä laamannien ja lautakuntain kanssa
+toimittaa siitä tarkka tutkimus, ja jos he huomaavat, että joku on
+asettunut niihin metsiin ja maakuntiin, joihin voi rakentaa asuntoja
+ilman vahinkoa maalle, ja suomalaiset ovat raivanneet itselleen peltoja
+ja niittyjä tai vielä voivat sitä tehdä; missä myöskin on siihen
+tilaisuutta ja jos he varmasti vakuuttavat kruunulle tahtovansa raivata
+peltoa ja niittyä tai mennä vuoritöitä edistämään, siellä sallittakoon
+heidän pitää torppansa, tai varmat miehet antakoot heille maata
+asuttavaksi. -- -- -- Mutta jollei heillä ole sitä tarkoitusta eivätkä
+teoillansa sitä osoita: Taikka myöskin, jos heidän asumisensa huomataan
+maalle ja vuorityölle enemmän haitaksi kuin hyödyksi, joka asia
+laamannien, kihlakunnantuomarien ja lautakunnan tulee tutkia ja
+tuomita, silloin hänen rakennuksensa ja torppansa on revittävä ja
+hävitettävä, heidän halmeensa viljoineen heiltä poistettava, ja missä
+vielä joku on, joka luvattomasti taas rupeaa siinä työtä tekemään,
+hänet on vangittava, hänen rakennuksensa poltettava, ja olkoon hän sen
+ohessa menettänyt työnsä sekä mitä hänen luonaan ja hänen hallussaan
+on, kolmijakoon, Meille, asianomaiselle maalle l. kihlakunnalle samoin
+kuin syyttäjälle."
+
+Kun uusi asetus oli annettu, kuului sen jälkeen harvoin enää valituksia
+suomalaisten metsänhaaskauksista, sillä ruotsalaiset talonpojat ja
+tehtaanomistajat, jotka yleisessä laissa olivat saaneet puolustusta
+vaatimuksillensa, syyttivät suomalaisia kihlakunnanoikeuksissa ja
+vapauttivat itsensä heistä, sitten kuin katselmusmiehet olivat antaneet
+lausuntonsa ja oikeus tuomionsa. Eräässä toisessa pykälässä sanotaan:
+
+"Jos joku talonpoika tämän jälkeen sallii jonkun suomalaisen tai jonkun
+muun rakentaa ja asua sillä tavoin (s.o. maan ja vuorityön haitaksi)
+omassa metsässään, niinkuin sanottu on, hän maksakoon sakkoa ensi
+kerralla 40 taaleria hopearahaa; jos hän useamman kerran rikkoo,
+silloin hänet on hirsipuussa rangaistava, jollemme Me tahdo häntä
+armahtaa."
+
+Tämä kohtuuttoman ankara laki ja sen häikäilemätön toimeenpano herätti
+kansallisvihan vireille. Ruotsalaiset kokivat karkoittaa metsistään
+veroa maksamattomat suomalaiset, mutta nämä tekivät sitkeää
+vastarintaa. Tarinat ovat säilyttäneet muistissa monta veristä
+kahakkaa, joissa molemmin puolin oli päätehtävä kirveellä ja
+luodikolla. Mutta kun tappiolle jäänyt puoli tavallisesti kosti samalla
+mitalla, ei kummallakaan kansakunnalla ollut syytä soimata toista.
+Usein suomalaisten, jotka olivat olleet osallisina näihin kahakkoihin,
+täytyi maanpakolaisina paeta Norjan puolelle, missä he saivat suojaa
+heimolaistensa luona.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Metsäasetuksen ankaria määräyksiä kaskenpoltosta ei kuitenkaan voitu
+kauankaan noudattaa. Joulukuun 13 p:nä 1673 annettiin asetus, jossa
+rangaistusta lievennettiin; joka luvattomasti harjoitti
+kaskenviljelystä, sai raippoja. "Ja 1600-luvun loppupuolella koko
+valtakunnalle annettujen metsiä koskevien asetusten ohessa annettiin
+useita päätöksiä ja selityksiä, jotka koskevat yksityisiä valtakunnan
+osia ja sisältävät usein sangen tärkeitä poikkeuksia yleisesti voimassa
+olevista määräyksistä. Myöskin maaherrat lienevät sen vallan nojalla,
+joka heillä oli antaa taloudellisia määräyksiä läänissään, usein
+antaneet tärkeitä metsänhoitoa koskevia kuulutuksia." Kaikki tämä antoi
+metsälainsäädännölle paikallisoloja kuvastavan luonteen, ja sen
+toimeenpaneminen tuli riippumaan asianomaisten virkamiesten suuremmasta
+tai vähemmästä harrastuksesta.
+
+Koko joukko erilaisia asetuksia ilmestyi sen ohessa, muun muassa eräs
+v. 1650, jossa kielletään suomalaisia pitämästä tammaa, "koska oriit
+eivät saaneet käydä rauhassa laitumella". Tämä kielto, joka oli
+voimassa 40 vuotta, eli vuoteen 1690, vaikutti, etteivät suomalaiset
+voineet kasvattaa vetojuhtia, vaan heidän täytyi ostaa hevosensa
+Norjasta. Siten norjalaisten hevoskauppa pääsi alkuun, ja sitä on
+kestänyt viime aikoihin asti.
+
+V. 1671 kiellettiin 40 markan sakon uhalla metsästä ottamasta havuja
+sekä lehtiä vuohien ja lampaiden ruoaksi, ja viimein 1735 kiellettiin
+vuohia pitämästä.
+
+Toisetkin asetukset sortivat suomalaisia ja talonpoikia ankarasti.
+Niinpä määräsi Vermlannin maaherra G. Soop, etteivät suomalaiset 40
+markan sakon uhalla saa myydä polttamiansa sysiä sinne missä he saivat
+parhaan hinnan tai mihin oli lyhyin matka, vaan heidän oli kuljetettava
+sydet erikseen määrättyihin tehtaisiin, missä heidän täytyi tyytyä
+siihen hintaan, jonka tehtaanomistaja määräsi; siihen aikaan se oli 16
+äyriä parmaalta eli kaksi penninkiä tynnyriltä. Kun suomalaiset tästä
+valittivat, Vuorihallitus hyväksyi tämän hinnan ja sen vahvisti
+kuningas Fredrik heinäkuun 27 p:nä 1726.
+
+Samoin kiellettiin kaikki puutavarankauppa Norjan kanssa sillä uhalla,
+että tavara menetettiin ja sekä ostaja ja myyjä että se, joka oli
+avullisena puiden hakkauksessa ja kuljetuksessa, joutui 2 vuodeksi
+linnaan pakkotyöhön. V. 1682 annettu asetus sääti, että ne suomalaiset,
+jotka eivät oppineet ruotsia, oli karkoitettava maasta.
+
+Voisi luulla, että edellämainitut lakimääräykset olisivat tehneet
+suomalaisten olemassaolon ja lisääntymisen aivan mahdottomaksi; mutta
+niin ei ollut asian laita. He edistyivät yhä vain. Arvattavasti lain
+valvojat huomasivat, että käskyt olivat järjettömiä ja joskus
+mahdottomia panna toimeen, sillä epäilemättä suomalaiset tekivät
+itsepäistä, sitkeää ja urhoollista vastarintaa osittain väkivallalla,
+osittain viekkaudella.
+
+Eipä liene ollut aivan helppo panna toimeen rangaistusmääräyksiä
+kaukana asuviin suomalaisiin nähden, vaikka tuomiokirjat todistavat,
+että monen suomalaisen asumus oli poltettu ja moni suomalainen kaatunut
+puolustaessaan kotia, jonka hän oli suurella vaivalla hätää ja puutetta
+kärsien rakentanut. Ja kostoa pelättiin, sillä kodittomaksi jääneellä
+suomalaisella ei ollut enää paljon menetettävää, eikä tarvitse
+epäilläkään, etteikö kostonhalua olisi syntynyt, kun inhottava
+väkivalta oli tapahtunut.
+
+Että suomalaiset heikompana puolena turvautuivat kavaluuteen, sen
+tiedämme; sillä osaksi suomalainen kävi vastustajansa kimppuun salaa,
+kun hänelle paikallisolot tuntevana siihen tarjoutui tilaisuus, osaksi
+hän vahingoitti tai hävitti vihamiestensä omaisuutta, Kaukana
+talonpoikien kodista metsissä kuljeksiva karja tarjosi monta hyvää
+kostontilaisuutta, ja tarinoissa kerrotaan, kuinka suomalaiset veivät
+pois, pistivät kuoliaaksi tai myrkyttivät talonpoikien karjaa.
+
+Ikivanhoista ajoista asti on suomalaisilla ollut maine, että he
+osasivat taikakeinoja, ja tätä mainetta he käyttivät hyväkseen. Monen
+talonpojan lehmän, joka kuoli itsestään, arveltiin kuolleen
+noidannuolen kaatamana. Vielä minunkin muistini aikana tapahtui usein,
+että monen talonpojan elukka suojassakin sai myrkytyksen tai muulla
+tavalla surmansa hiipien kuljeksivan kostonhimoisen suomalaisen
+toimesta.
+
+Suomalaisten jäykkäluontoinen rohkeus ja urhoollisuus heidän
+puolustaessaan kotiaan ja omaisuuttaan samoin kuin heidän kostonsa
+pelko lienevät vaikuttaneet, että niin hyvin lain valvojat kuin
+talonpojatkin jättivät heidät rauhaan ja ankarat käskyt jäivät
+suurimmalta osalta tehottomiksi. Jos asia olisi ollut toisin,
+suomalaiset olisivat hävinneet sukupuuttoon.
+
+Wermlannin suomalaisia ruotsalaiset arvattavasti pahimmin ahdistivat,
+mutta sittenkin nämä lisääntyivät, arveltiin, että heistä oli hyötyä
+varsinkin sotien aikana. Sellaisissa tilaisuuksissa ei laiminlyöty
+käyttää heidän apuaan varsinkin rajaseuduilla, missä he olivat
+oivallisia vakoojia.
+
+Fernowin kertomuksen mukaan otti muutamia satoja suomalaisia osaa ns.
+Hannibalin kahakkaan v. 1644. Tappelussa jäällä lähellä Edan
+linnoitusta olivat suomalaiset ja ratsuväki itäisellä sivustalla.
+Heillä oli sivuillaan korkeat vuoret, niin ettei vihollinen voinut
+päästä eteenpäin, ampuipa kuinka tuimasti tahansa. Taistelusta kertoo
+Fernow edelleen: "Mutta vaikkei heillä ollut ampumavaroja kuin aivan
+vähän, he eivät jättäneet solaa eikä maantietä, ennenkuin heidän
+kapteeninsa Lorentz oli haavoittunut olkapäähän; silloin jokainen
+vetäytyi pimeässä omalle taholleen niinkuin lampaat ilman paimenta, ja
+oli varsin laiha lohdutus, etteivät he olleet koko päivänä menettäneet
+enempää kuin 30 miestä, vaikka olivat surmanneet 300 norjalaista."
+
+Monet kertomukset todistavat, että suomalaiset ovat kiitettävällä
+tavalla ottaneet osaa Wermlannin taisteluihin; he olivat taistelleet
+urhoollisesti ja myöskin kärsineet suurta mieshukkaa osittain jo
+mainitussa Hannibalin kahakassa, osittain Krabben kahakassa 1657-1660
+sekä Gyllenlövin sodassa 1675, jota myöskin sanotaan nelivuotiseksi
+sodaksi, ja lopullisesti isonvihan aikana 1709-1720.
+
+
+
+
+3. SUOMALAISET AMERIKASSA.
+
+
+Muutamien suomalaisten mielestä oli elämä Ruotsin metsissä liian
+tukalaa ja he siirtyivät Amerikkaan. Ensimmäiset, jotka tunnetaan,
+karkoitettiin sinne siitä syystä, että olivat rikkoneet
+kaskenpolttoasetusta. He olivat Sunnen pitäjästä Wermlannista, ja
+jonkin aikaa sen jälkeen sai maaherra Stake käskyn taivuttaa hänen
+läänissään asuvat suomalaiset siirtymään äsken perustettuun "Uuden
+Ruotsin" siirtomaahan Delaware-virran rannoille.
+
+Omien ilmoitustensa mukaan maaherra ei tässä onnistunut. Hän antoi
+silloin ottaa kiinni koko joukon suomalaisia ja teljetä heidät
+vankeuteen. Tämä tapahtui huhtikuussa 1641.
+
+Kun hän sen jälkeen kysyi, miten vankien suhteen olisi meneteltävä,
+hallitus vastasi, että "oli miellyttävä asia, että hänen oli onnistunut
+saada sellaiset vahingolliset ja metsää turmelevat suomalaiset ja
+irtolaiset vangituksi, ja jolleivät nämä mielisuosiossa menisi
+siirtomaahan Amerikkaan, piti heidän hankkia takausmiehiä, jotka
+menisivät takaukseen siitä, että he huolellisesti ottaisivat
+viljelläksensä autioita tiloja tai uusia torppia. Jolleivät suomalaiset
+saisi takauksia, ei heillä ollut muuta neuvoa jäljellä kuin lähteä
+Amerikkaan, tai maaherra panettaisi heidät rautoihin ja pitäisi heitä
+työssä kruunun linnoissa ja taloissa."
+
+Muutamat suomalaiset lähtivät vapaaehtoisesti Amerikkaan, sen tiedämme
+Thomas Campaniuksen kirjasta (Lyhyt kuvaus Uusi-Ruotsi-nimisestä
+maakunnasta Amerikasta.). "Siellä asuivat suomalaiset ja siellä oli
+rakennettu lujat huoneet, ei kuitenkaan linnoituksia. Se on Kristinan
+linnoituksesta puolenkolmatta saksanpenikulman päässä meritietä itään
+päin. Maantietä runsaasti puoliikolmatta ruotsinpenikulmaa." Muudan
+tähän teokseen liitetty kartta osoittaa, että "Suomi" ("Finland") oli
+Fort Kristinan ja Uuden Gööteporin välillä Delaware-virran
+länsirannalla, lounaaseen nykyisestä Filadelfiasta.
+
+Useimmat suomalaiset kuuluivat siihen väestön ryhmään, joita sanottiin
+"vapaiksi miehiksi", jolla sanalla tarkoitettiin niitä uudisasukkaita,
+jotka omasta tahdostaan olivat lähteneet Amerikkaan ja siellä nauttivat
+erinäisiä vapauksia ja etuja. Muihin ryhmiin taas kuuluivat komppanian
+virkamiehet, joilla oli vuotuinen palkka, sekä "irtolaiset ja
+pahantekijät" (maanpakoon ajetut), jotka asuivat erillään ja joita
+pidettiin orjina. Minkä verran suomalaisia siellä oli, sitä emme tiedä
+mainita, emme myöskään tiedä, saivatko useammat tai harvemmat niistä
+300 suomalaisesta, jotka v. 1649 olivat pyytäneet saada siirtyä
+Amerikkaan, tilaisuuden täyttää aikomuksensa.
+
+Mitä töitä suomalaiset tekivät, näkyy eräästä William Pennin v. 1683
+kirjoittamasta kirjeestä, jossa hän sanoo: "Ensimmäiset kristityt
+asukkaat tässä maassa ovat olleet hollantilaisia, sitä lähinnä
+ruotsalaisia ja suomalaisia. Edelliset toimivat kaupan alalla,
+jälkimmäiset viljelevät maata." Kymmenen vuotta myöhemmin lähetetyssä
+kirjeessä kertoo eräs suomalainen maan hedelmällisyydestä ja
+elinkeinoista: "Mitä meidän tilaamme ylipäänsä tulee tässä maassa,
+olemme kaikki ylipäänsä talonpoikia, jotka kynnämme ja kylvämme,
+viljelemme maata -- joka on arvokasta ja hedelmällistä, -- saamme hyvät
+sadot ja runsaan toimeentulon, viemme maasta leipää, viljaa, jauhoja,
+olutta jne. Vaimomme ja tyttäremme ovat ahkeria kehräämään ja kutomaan.
+Asumme hyvässä sovussa intiaanien kanssa, jotka moneen vuoteen eivät
+ole tehneet meille mitään vahinkoa."
+
+Vapaat miehet eivät kuitenkaan olleet tyytyväisiä ylimpään
+päällikköönsä, sillä v. 1653 he lähettivät hallitukselle Tukholmaan
+kirjoituksen, jossa valittivat, että kuvernööri Printz oli
+kuolemanrangaistuksen uhalla kieltänyt heiltä kaiken kaupankäynnin sekä
+käyttämästä maata viljelyksiin ja vettä kalastukseen, "ja kuvernööri
+on", kirjoittivat he, "uhkaillut meitä niin kohdella, että vaimomme ja
+lapsemme saavat itkeä ia että me tulemme kaljupäisiksi, josta meillä on
+esimerkkinä Suomalais-Antti samoin kuin muut 'Suomen' suomalaiset,
+jotka on tutkinnotta ja tuomiotta ajettu taloistaan ja joiden vaimot
+nyt sentähden ovat järjettömiksi ja mielettömiksi joutuneet, ja nyt
+heidän täytyy köyhinä leskinä lapsinensa kulkea leipäänsä kerjäten."
+Kymmenes kohta valituksessa sisälsi anomuksen, että Suomalais-Antti
+saisi pitää rukiit, jotka kuvernööri oli tuominnut hänet menettämään.
+
+Syksyllä 1653 Printz palasi takaisin Ruotsiin ja jätti silloin elokuun
+3 pnä 1653 kirjoituksen vastaukseksi "kapinoitsijoiden" valituksiin,
+joita hän väitti perättömäksi. Kidutusta kärsineestä suomalaisesta hän
+lausuu: "Suomalais-Anttia tutkittiin laillisesti, mutta Suomalais-Lassi
+ja Suomalais-Kaisa on noituuden ja muun levottomuuden takia meistä
+erotettu, mutta on heille kuitenkin annettu parempia maita ja tiluksia
+kuin heillä olikaan."
+
+Pääsyynä Printzin paluuseen oli kuitenkin se, että hollantilaiset,
+jotka Delaware-virran länsirannalle olivat rakentaneet Fort
+Kasimir-nimisen linnoituksen, varustautuivat täydellä todella
+hyökkäämään ruotsalaisten uudissiirtolan kimppuun. Elokuussa v. 1654
+purjehti hollantilainen maaherra Stuyvesant seitsemän laivaa mukanaan
+Uudesta Amsterdamista ja teki ruotsalaista siirtolaa vastaan niin
+menestyksellisen hyökkäyksen, että koko siirtola oli syyskuussa hänen
+vallassaan.
+
+Antautumisehdoissa määrättiin, että siirtolaismaan virkamiehistä ja
+alamaisista, ruotsalaisista ja suomalaisista saivat ne, jotka niin
+halusivat, palata Ruotsiin; ne jotka mieluummin jäivät paikoilleen,
+saivat pysyä augsburgilaisessa uskossaan ja palkata itselleen
+saarnamiehen. Useimmat jäivät aloilleen, koska he kerran olivat
+perehtyneet uuden kotimaansa olosuhteisiin.
+
+
+
+
+4. SIIRTYMINEN NORJAAN.
+
+
+Yhtenä keinona Ruotsin hallituksella päästä eroon metsää haaskaavista
+suomalaisista oli sekin, että heitä karkoitettiin takaisin siihen
+maahan, josta he olivat tulleet. Tämä keino oli kyllä helppo määrätä,
+mutta miten se olisi toimeenpantava? Kuinka olisi mahdollista monta
+vuotta jo vakinaisesti asumaan asettuneen suomalaisen torpparin jättää
+kotinsa ja lapsineen vaimoineen lähteä takaisin meren poikki? Näitä
+vaikeuksia ei otettu lukuun. Senpä vuoksi jäivätkin esim. maaliskuun
+2 p:nä 1636 ja joulukuun 7 p:nä 1682 annetut käskyt melkein joka
+tapauksessa aivan voimattomiksi.
+
+Seuraavien viidenkymmenen vuoden ajalta ei meillä ole juuri mitään
+kerrottavaa Suomeen takaisin muuttamisista. Joitakuita harvoja
+suomalaisia siirtyi kuitenkin takaisin kotimaahansa.
+
+Norjaan näkyy suomalaisia Wermlannista siirtyneen jo vuoden 1600
+tienoilla, kun muutamia Mullikka, Räisänen ja Lehmoinen nimisiä oli
+asettunut Röytäjärven (Rögden) ympäristölle nykyiselle Gruen
+salomaalle. Tältä paikkakunnalta, joka vieläkin on Norjan suomalaisten
+alueen keskus, he levisivät pohjoiseen Elverumin kautta Trysildiin,
+etelään päin koko monen harjanteen yli Vingerin, Näsin ja Urskrugin
+kautta Sitskoveniin Hölandiin. Toiset kulkivat Glommenin poikki ja
+levisivät Odalin ulkoseutujen yli Stangeen asti Hedemarkiin ja aina
+Mjöseniin saakka. Tästä he seurasivat sitä korkeaa harjannetta, joka
+Tistedalin ja Askerin pohjoispuolella kääntyy Modumin harjuun, ja
+länsipuolella Beina-Drammenin jokea kajahtelivat suomalaisten kirveiden
+iskut Ådalissa ja Sigdalissa. Ne pitäjät, joihin he asettuivat asumaan,
+olivat siis Meidskog, Vinger, Brandvold, Grue, Hoff, Aasnaes, Vaaler,
+Elverum ja Trysild.
+
+Elämältään ja tavoiltaan eivät Norjan suomalaiset vähääkään eronneet
+rajan itäpuolella olevista maanmiehistään, jonka vuoksi heidän asemansa
+norjalaisiin ja hallitukseensa nähden tuli samanlaiseksi kuin
+Ruotsinkin puolella. Kuningas Fredrik III antoi elokuun 30 p:nä 1648
+käskyn, että suomalaisten tuli ennen joulua samana vuonna joko lähteä
+pois valtakunnasta tai sitten asettua asumaan vakinaisesti ja maksaa
+veroa niinkuin muutkin Norjan asukkaat.
+
+Helmikuun 7 p:nä 1685 annetussa ohjeessa velvoitettiin maaherrat
+pitämään silmällä "salomaan suomalaisia, kerjäläisiä ja juutalaisia,
+joita ei maassa saa kärsiä". Tästä seurasi, että suomalaiset v. 1686
+haastettiin oikeuteen ja heitä tutkittiin. Muutamat perheet
+hajoitettiin sitä seuraavien vainojen aikana ja yksityiset henkilöt
+"lykättiin mustalaisten ja hylkyjen joukkoon". Ensimmäisinä
+vuosikymmeninä Norjaan asettumisensa jälkeen suomalaisilla oli siellä
+varsin hyvä olo; esim. Trysildissä oli useita oikein varakkaita
+suomalaisia, jotka hyvinä vuosina myivät viljaa. Mutta kun metsien ja
+viljavainioiden omistusoikeutta ruvettiin tutkimaan, syntyi siellä
+samoin kuin Ruotsissakin maakysymys, jonka ratkaisu sai aikaan usean
+perheen aineellisen häviön.
+
+Useat suomalaiset olivat Kristianian (Oslon) kauppamiehiltä ottaneet
+tavaroita velaksi ja pantanneet vakuudeksi metsälohkonsa, joita he
+kuitenkin tarpeen mukaan saivat mielin määrin itse esteettömästi
+käyttää; mutta kun lopputili tehtiin, eivät he enää olleetkaan maata
+omistavia talonpoikia, vaan kristianialaisten kauppaliikkeiden
+torppareita.
+
+Tätä sekavaa vyyhteä koki Gottlund selvittää käydessään Norjassa v.
+1821. Marraskuun 23 p:nä hän kutsui kaikkien ympäristön suomalaiskylien
+isännät Räfhultet-nimiseen taloon Gruen pitäjään keskustellakseen
+heidän kanssaan siitä, mihin keinoihin voitaisiin ryhtyä suomalaisten
+aseman parantamiseksi. Ensin tuli puhe siitä, miten pahasti herrat
+heitä kohtelivat ja miten heitä nyt huutokaupalla myytiin uusille
+herroille. "Ei edes tiedetty, miten heidän omaisuutensa oli joutunut
+kauppiasten käsiin", sanotaan Gottlundin päiväkirjassa.
+
+Mutta vanhojen henkilöiden väitösten mukaan olivat suomalaiset ensin
+asettuneet niihin metsiin, jotka silloin olivat kruunun omaisuutta.
+Muutamat heistä olivat myöhempinä aikoina saaneet jonkinlaisen
+kiinne- eli omistuskirjan, jonka antoi Kristian Knoff, jalkaväen
+everstiluutnantti ja Norjan maanmittauslaitoksen virkamies. Hän oli
+tullut Kööpenhaminasta, ja muutamille taloille hän oli mitannut maata,
+jota he vapaasti saivat viljellä. Sitten hän oli Kristianiassa
+kadonnut, ja pahasti epäiltiin, että hänet oli jollakin salaisella
+tavalla raivattu tieltä pois (!).
+
+"Viime aikoina heidät oli pakotettu ottamaan vastaan sellaisia
+sopimuskirjoja, että heidät voitiin komentaa pois, milloin kauppias
+vain tahtoi. Tähän heidät pakotti tyranni Johan Nilsen lyömällä ja
+hosumalla, uhkaillen, että muuten ryöstetään heidän vanha velkansa.
+Samalla heille sanottiin, ettei heille siitä seuraisi mitään pahaa,
+vaan että päinvastoin he ja heidän lapsensa saisivat jäädä taloon ja
+nauttia koko joukon muitakin etuja.
+
+"Koska he tarvitsivat suolaa, viljaa ja rahaa, he antoivat taivuttaa
+itsensä kirjoittamaan puumerkkinsä kontrahteihin, paitsi yksi,
+nimittäin vaimo Marit Heikintytär Mullikka Furubergistä. Ensimmäisenä
+vuonna he saivat apua, sekä jyviä että rahoja, mutta ei sen jälkeen.
+Kuitenkin heidät komennettiin työhön useaksi kuukaudeksi talvella ja
+kesällä lähelle Kristianiaa. Suurin työ käytettiin erään suon
+kuivattamiseen; yritys ei onnistunut, Nilsen erotettiin ja hän muutti
+suomalaismetsiin, jossa hän eleli kuin hirmuvaltias."
+
+
+
+
+5. SUOMALAISTEN YSTÄVÄ.
+
+
+Tähän mennessä kerrotusta näkyy, että suomalaisten oli taisteltava mitä
+suurimpia vaikeuksia vastaan kaikissa suhteissa, ja vaikea on käsittää
+hallitusten päätöksiä kumpaisessakin maassa olevista suomalaisista, ei
+hallituksilla ollut tietoa suomalaisen väestön suuresta luvusta ja
+siitä melkoisesta työkyvystä, mikä heillä oli, taikka arveltiin, ettei
+heillä ollut kykyä eikä hengenlahjoja muodostaakseen vakavaa ja
+uutteraa maata viljelevää väestöä. Nykyaika osoittaa, että tämä oli
+erehdys.
+
+Rauhallisempi olo oli suomalaisilla XVIII vuosisadalla. Oli joko
+huomattu heidän ansionsa korpien raivaajina viljelykselle tai heihin
+oli totuttu. Erityisiä säännöksiä, jotka koskivat vain suomalaisia, ei
+aikakirjoissa huomaa; näyttää kuin heidät olisi unohdettu, ja
+arvatenkaan ei siihen aikaan tapahtunut suomalaisten maahanmuuttoa
+ainakaan suuressa määrin, tuskinpa ollenkaan.
+
+Yhdessä suhteessa heidät oli kokonaan unohdettu: kristinopin
+opettamisessa. Mitään jumalanpalvelusta ei ollut määrätty pidettäväksi
+erityisesti suomalaisille; he kuuluivat siihen pitäjään, joka oli
+lähinnä heidän talojansa, ja kirkoissa saarnattiin Jumalan sanaa
+ruotsiksi, jota kieltä suomalaiset osittain eivät ollenkaan
+ymmärtäneet, osittain vain vähän. Eivätkä he pitäneet kiirettä sen
+oppimisellakaan, sillä tavalliseen suomalaiseen itsepäiseen tapaansa
+he puhuivat omaa kieltään viime aikoihin asti. Vielä tänäkin päivänä
+(n. v. 1890) puhutaan suomea perheissä, milloin he luulevat, etteivät
+ruotsalaiset sitä kuule. Minkä vuoksi suomalaiset ikään kuin häpeävät
+käyttää äidinkieltään ruotsalaisten läsnäollessa, on vaikea ymmärtää,
+mutta varmaa on, että siten on asian laita. Samoin he väittävät,
+etteivät osaa suomea, mutta joka käy heidän kotipaikoillaan
+metsäseuduilla ja siellä tapaa heitä, tulee pian vakuuttuneeksi siitä,
+ettei suomen kieli suinkaan ole heidän seastaan hävinnyt. Niinpä eräs
+ystävä kirjoitti minulle Gruen pitäjästä Norjasta mainittuna vuonna:
+"Suomen kieli on melkein kuollut: vanhat sitä puhuvat, mutta eivät
+nuoret, vaikka he sitä ymmärtävät." Aivan samaa sanoivat suomalaiset
+minulle viisikymmentä vuotta sitten.
+
+Suomalaisten henkinen kehitys lienee ollut XVIII ja XIX vuosisadan
+alkupuolella hyvin hidasta. Tosin kuuluu vähän heidän ilkitöistään,
+vaikkei niitäkään puuttunut; mutta ruotsalaiset lienevät myöskin heitä
+vähemmin ahdistaneet. He elelivät unohdettuina ja piiloutuneina
+metsissä taistellen hätää ja puutetta vastaan. Kuullaan mainittavan
+vuosia, jolloin nälänhätä, rokko ja punatauti olivat tehneet suuria
+tuhoja sekä ruotsalaisten että suomalaisten keskuudessa ja varsinkin
+sanotaan vuotta 1699 kauheaksi. Suomalaisista kerrotaan: "Vanhemmat
+söivät lastensa ja lapset vanhempiensa ruumiita."
+
+Suomalaiset ovat uljaasti taistelleet olemassaolostaan, siitä ei ole
+epäilystäkään; senpätähden nähdään ja tiedetään ilomielin, että he nyt
+kaikki ovat yhdenvertaisia Ruotsin muiden asukasten kanssa.
+
+Että tällainen aika tuli paljon aikaisemmin kuin se muutoin olisi
+tapahtunut, siitä heidän on suurimmaksi osaksi kiittäminen K. A.
+Gottlundia.
+
+Vuosina 1817-1821 tuo suomalainen ylioppilas etsi unohdetut
+kansalaisensa heidän kodeistaan. Hänen mieltään liikutti hänen
+näkemänsä. Vilkkaana ja tarmokkaana hän päätti parantaa heidän
+asemaansa niin pitkälle kuin hänen kykynsä suinkin riitti, eikä tämä
+tosiaankaan ollut vähäinen. Puhein ja kirjoituksin hän herätti sekä
+silloisen perintöruhtinaan Oskarin että yleisön harrastuksen
+suomalaisten asian puolelle ja seurauksena oli, että v. 1830
+nimitettiin kunnollinen mies, pastori Emanuel Bransell, saarnamieheksi
+suomalaisten salomaille ja valtio määräsi varoja kolmen kirkon
+rakentamiseen pääasiallisesti suomalaista väestöä varten.
+
+Itse Gottlund hankki suomenkielisiä kirjoja ja jakeli niitä runsaasti
+samalla kuin hän opetti useita maanmiehiään lukemaan. Näiden joukossa
+oli pari älykästä suomalaispoikaa, jotka hän otti mukaansa Tukholmaan
+ja sieltä edelleen Upsalaan, jossa he tulivat ylioppilaaksi. Sen
+jälkeen hän lähetti heidät suomalaismetsiin sekä Ruotsin että Norjan
+puolelle opettamaan omia kansalaisiaan.
+
+Gottlund tuumiskeli saada suomalaiset suomen kielen mukaan
+järjestetyiksi kirkollisessa ja tavallaan oikeudellisessakin suhteessa
+erityisiksi seurakunniksi. Oli luonnollista, etteivät ruotsalaiset tätä
+tuumaa hyväksyneet, ja muutamat pitivät Gottlundia venäläisten
+lähettämänä, jotta hän yhdistäisi silloin runsaslukuisen suomalaisen
+väestön näiden emämaan kanssa. Monet sen vuoksi epäilivät Gottlundia;
+toiset taas vastaanottivat hänen antamansa tiedot suomalaisista
+suosiollisesti ja kiinnittivät niihin järkevää huomiota, ja
+lukuunottamatta hänen nuorekasta intoiluaan suomalaisten erottamiseksi
+muista, he hyväksyivät hänen tuumansa siinä määrässä, että
+työskentelivät suomalaisten saattamiseksi samanarvoisiksi ruotsalaisten
+kanssa. Näiden miesten joukossa olivat maaherra Wingård ja Arvikan
+pastori Lindberg.
+
+1840-luvun alusta alkaen, jolloin Pohjois- ja Etelä-Finnskogan,
+Lekvattnetin ja Bogenin kirkot valmistuivat ja Jumalan sanaa
+julistettiin köyhille suomalaisraukoille, on heidän edistymisensä
+käynyt tavattoman nopeasti Ruotsinpuoleisilla salomailla, ja samaan
+aikaan koitti Norjassakin asuville suomalaisille yhtä perinpohjainen
+muutos parempaan päin. Sekä Norjassa että Ruotsissa asuvat suomalaiset
+pitävät Gottlundia suurimpana hyväntekijänään ja apostolinaan.
+
+Tohtori Petrus Nordmann julkaisi v. 1888 Helsingissä varsin ansiokkaan
+teoksen Keski-Ruotsin Suomalaiset.[2] Tästä kirjasta saa täydellisen
+tiedon suomalaisten elämästä Ruotsissa, ja tähän hra Nordmannin
+teokseen olen pääasiallisesti nojautunut tätä vähäistä johdantoa
+laatiessani.
+
+Gottlundista hän lausuu: "Kielentutkija Gottlund, salomaan suomalaisten
+apostoli ja lukemattomien kirjallisten taisteluiden sankari, kuoli
+Helsingissä huhtikuun 20 p:nä 1875.[3] Vielä 78 vuoden iässä hän
+osoitti vilkasta harrastusta suomalaisten asiaan."
+
+
+
+
+6. SIIRTYMISTIET JA ASUNNOT.
+
+
+Mitä teitä suomalaiset kulkivat siirtyessään Ruotsiin? Siitä ei
+historia eivätkä suulliset tarinat anna mitään tietoa. Arvatenkin
+muuttotien määräsi se seikka, mistä kotimaan osasta ja mihin
+vuodenaikaan matkalle lähdettiin.
+
+Näyttää selvältä, että yksi ja toinen on kuljettanut mukanaan
+karjaakin, koska kaikilla niillä tienoilla, missä suomalaisia asuu,
+tavataan karjarotua, jota jokapäiväisessä puheessa mainitaan
+suomalaislehmiksi. Nämä lehmät eroavat huomattavasti tavallisesta
+ruotsalaisesta rodusta siinä, että ne ovat pienempiä, sarvettomia ja
+useimmiten aivan valkoisia.
+
+Tarinat mainitsevat, että asuinseudullaan Fryksdalissa Vermlannissa
+kuuluisa pahantekijä Häkkinen oli tuonut mukanaan seitsemän lehmää,
+sonnin, vuohia ja lampaita.
+
+Jos tässä jutussa on jotakin perää, on luultavaa, että Häkkinen oli
+tullut Ruotsiin Pohjanlahden ympäri. Toiset kertovat usein perheiden
+tehneen tuon pitkän kiertomatkan, ja siten lienee ollut asian laita,
+kun muutamat suurehkot parvet, jotka kuljettivat mukanaan
+talouskapineita, siirtyivät Ruotsin puolelle.
+
+Sitävastoin lienevät pienemmät seurueet ja yksityiset henkilöt joko
+purjehtineet veneillä Pohjanlahden poikki tai hiihtäneet talvella
+osittain Ahvenanmeren, osittain Merenkurkun poikki, aina sen mukaan,
+mihin maakuntaan uudisasukkaat aikoivat asettua asumaan.
+
+Aivan varmaa on, ettei Ruotsiin jo asettuneiden ja kotimaassa asuvien
+suomalaisten välinen yhteys ollut niin harvinaista kuin olisi voinut
+päättää pitkistä matkoista, esim. Norjan rajalta Sisä-Suomeen,
+Rautalammille, Savoon ja Karjalaan, joilta paikoilta muuttajat
+enimmäkseen lähtivät, sillä pitkillä keveillä suksillaan hiihtävät
+reippaat, sitkeät ja rohkeat suomalaiset eivät säikkyneet sellaisten
+matkojen vaivoja eikä pituutta.
+
+Samoin kuin Amerikasta palaavat siirtolaiset nykyaikaan lienevät
+Ruotsin salomailta palaavat sanansaattajat myöskin kehoittaneet
+jäljellä olevia sukulaisiaan ja tuttaviaan siirtymään Suomesta Ruotsiin
+ja antaneet heille osviittoja, mille seudulle heidän piti mennä ja mitä
+teitä kulkea.
+
+Jotenkin varmaan voidaan otaksua, että nämä sanansaattajat suureksi
+osaksi myöskin olivat tiedustelijoita, jotka jo edeltäkäsin olivat
+päättäneet siirtyä maasta pois. Siinä tapauksessa he jo olivat pari
+talvea aikaisemmin lähteneet matkaan, etsineet soveliaan paikan,
+ensimmäisenä kesänä kaataneet kaskeksi niin suuren alan kuin saivat
+metsää kumoon jonka jälkeen he talven elättivät henkeään metsästellen
+salomailla tai satunnaisella työansiolla vuorikunnissa ja kaupungeissa.
+Seuraavana vuonna he olivat palanneet kaskimaillensa ja silloin
+polttaneet ne. Palo oli nyt valmis kylvettäväksi, ja ne uudisasukkaat,
+jotka olivat saaneet hankituksi tarpeeksi siemenrukiita, kiittivät
+onneansa.
+
+Oli päivän selvää, että siemenrukiit olivat uudisviljelijälle ihan
+välttämättömän tarpeellisia, ja kyllä uudisviljelijä siitä asiasta
+pitikin hyvän huolen. Muudan tuollainen uudisasukas toi mukanaan
+Suomesta rukiita vain sen verran mitä mahtui kuikannahkaan. Se seikka,
+että uudisasukas jyväpussikseen valitsi juuri höyhenisen kuikannahan,
+osoittaa suurta huolellisuutta ja käytännöllistä ymmärrystä, sillä
+tuskinpa hän olisi voinut keksiä koteloa, jossa kallisarvoinen
+siemenvilja olisi paremmin säilynyt kuin saloseutulaiselle jotenkin
+helposti saatavissa olevassa kuikannahassa.
+
+Kun nyt uudisasukas uudessa isänmaassaan oloaikansa toisena kesänä oli
+suorittanut rukiinkylvön ja kaatanut kasken seuraavaksi vuodeksi, hän
+alkoi rakentaa asumustaan, saunaa, jonka hän, jos hyvin kävi, sai
+valmiiksi ennen talven tuloa.
+
+Tämä rakennus, jota eri nimillä mainittiin pirtiksi, saunaksi tai
+suomalaistuvaksi, rakennettiin kasken reunaan suorakaiteen muotoiseksi.
+Ovi oli yleensä päivän eli etelän puolella: läntisellä pitkällä
+seinällä päivänvalo laskettiin sisään kahdesta ikkuna-aukosta, joiden
+edessä oli lykättävät luukut. Tuvan ympäristöllä maasta nostetuista
+kivistä tehtiin uuni eli kiuas keskelle lattiaa. Veistetystä suuresta
+hongasta tehtiin pitkin sivuseinää ikkunoiden alle leveä penkki.
+Pälsimällä veistetyistä hirsistä salvettiin seinät tuskin kolme
+kyynärää korkeiksi maasta tai niin korkeiksi kuin uudisasukas katsoi
+tarpeelliseksi, ja niiden päälle pantiin poikkipäin muutamia sileiksi
+veistettyjä orsia parhaiksi niin kauas toisistaan, että niiden päälle
+ladotut ruislyhteet pysyivät vakavasti kuivamassa. Sitten päädyt
+veistettiin korkeammiksi tai matalammiksi ja päätyhirret sidottiin
+toisiinsa koko tuvan pituisilla vuoliaisilla, joskus kolmea kyynärää
+pitemmilläkin, niin että vuoliaisten päät olivat tukena ns. kodalle,
+joka tehtiin siten, että pienempiä halkaistuja hirsiä nostettiin
+pystyyn niiden kapineiden suojaksi, joita siellä säilytettiin.
+
+Kun seinät ja päädyt olivat valmiit, tehtiin katto hienoista
+kuorituista näreistä tehtyjen ruoteiden päälle ja tilkittiin
+lämpimänpitäväksi sammalilla, joiden päälle pantiin tuohia. Näiden
+päälle pantiin paksumpia halkaistuja puita ja joskus nurkkien päälle
+muutamia kiviä, ja niin rakennus oli valmis.
+
+Että uudisasukas silloin tunsi itsensä onnelliseksi, sen ymmärtää
+helposti, kun ajattelee, ettei hän kahtena viimeisenä vuonna ollut
+maannut vuoteessa, harvoin oli riisunut vaatteitaan eikä ollut kattoa
+pään päällä.
+
+Paitsi sitä työtä, mikä meni puiden kaatamiseen, kasken polttamiseen,
+kylvämiseen ja asumus pahasen rakentamiseen, oli vielä jokapäiväisen
+elatuksen huolet. Metsästys sekä pyydysten pitäminen syksyllä ja
+talvella tuottivat lihaa ja lisäksi karhun, suden, ilveksen ja hirven
+taljoja, majavan, kärpän ja oravan nahkoja, sillä niihin aikoihin,
+jolloin suomalaiset tulivat noihin loppumattomiin laajoihin metsiin,
+niissä oli metsänriistaa runsaasti, ja varsinkin petoeläimiä oli
+suorastaan peloittavan runsaasti, ja varmaankin moni harhaileva
+suomalainen sai niitä vastaan taistellessaan surmansa häviten siten
+jäljettömiin. Keväällä ja kesällä saatiin runsaasti kaloja, mutta
+pyydyksistä oli puute, niin että kalaa tuskin riitti yli jokapäiväisen
+tarpeen, ja suolojen hankinta oli niin vaikeaa ja hankalaa, etteivät
+suomalaiset ainakaan ensi vuosina saaneet kootuksi sanottavia määriä
+ruokaeineitä.
+
+Samaan aikaan, eli niin pian kuin palo oli valmis rukiiseen
+kylvettäväksi, suomalainen myöskin kylvi sylkemällä nauriita, jotka
+syksyllä olivat tarpeellisena lisänä muonavarastossa. Nauriita
+kylvettiin myöhempinäkin aikoina pieniin palaneisiin paikkoihin, missä
+suomalaisilla oli metsässä ollut nuotio, ja muutamina vuosina ne
+antoivat runsaan sadon, suuria, pyöreitä litteitä juurikkaita, joiden
+suurin osa kasvoi maanpinnan yläpuolella.
+
+Kun tupa oli valmis tai ainakin alulla ja heti keskikesän jälkeen
+kylvetty ruis syyspuolella näytti, että siitä saattoi toivoa satoa
+tulevana vuonna, suomalainen alkoi miettiä omaistensa tuomista
+Suomesta, ja heti kun tuli suksikeli, hän ryhtyi tuumasta toimeen.
+
+Sellaiseen yritykseen tarvittiin melkoinen määrä rohkeutta ja
+päättäväisyyttä. Jos hänellä oli ruokatavaroita riittävästi viikoksi,
+puoleksitoista, hän saattoi lähteä Vermlannista suoraa päätä
+Taalainmaan halki Helsinglantiin, asutuille seuduille, ja silloin
+hänellä oli taivallettavana runsaasti 30 penikulmaa metsäteitä. Hän
+saattoi tosin jonkin verran kartuttaa eväitään ampumalla matkalla
+metsänotuksia. Ja arvatenkin pidettiin matkaa rantamaalle koko
+kuljettavan matkan helpoimpana osana, kun tarpeelliset eväät saattoi
+kantaa mukanaan; mutta harvoilla sellaisia oli, ja kun oli päästy meren
+rantaan, tarvittiin matkan jatkamiseen toisia apukeinoja.
+
+Nämä apukeinot oli toimelias uudisasukas hankkinut jo ensimmäisenä
+talvena erityisillä matkoilla kaupungista, vuorikunnista tai --
+tavallisesti -- voudilta myymällä eläinten taljoja ja nahkoja.
+Historiasta kyllä tiedämme, että nahoilla saadut rahat olivat verraten
+vähäiset. Voimme pitää tiettynä asiana, että kun suomalainen oli
+hankkinut suoloja, ruutia ja lyijyä, joita hän ehdottomasti tarvitsi
+toimeentullakseen ja puolustautuakseen, ei hänellä ollut enää jäljellä
+liikoja rahoja niihin kulunkeihin, joita kotimatka vaati.
+
+Asian näin ollen täytyi toisena vuotena tapettujen metsäeläinten nahat
+sälyttää kelkkaan ja kuljettaa sellaisille paikkakunnille, missä ne
+saatiin myydyksi. Tähän kului aikaa, sillä matka kauppapaikoille oli
+pitkä; mutta voidaan arvata, että siirtolainen joulun aikoihin tai pian
+joulun jälkeen oli päässyt omaistensa luo kotimaahan.
+
+Siellä hän ei voinut kauan viipyä, koska täytyi palata meren yli niin
+kauan kuin jää kesti. Matkaeväiden lisäksi lienee suomalaisen
+siirtolaisen perheellä ollut matkatavaroita ainoastaan kirves, pata,
+tulukset ja joitakin kevyitä työkapineita sekä siemenrukiita, nauriin,
+tupakan ja pellavan siemeniä. Sanotaanpa, että muudan nimeltäänkin
+tunnettu suomalainen ei tuonut mukanaan rukiita enempää kuin
+tuohirasiallisen. Matkakapineet kuljetettiin tavallisella kelkalla.
+Koko perheen jäsenet kulkivat hiihtämällä, pikkulapset kannettiin
+selässä. Ja niin matkattiin länttä kohti halki metsien, yli järvien.
+
+Jos oikein hyvin kävi, uudisasukkaat saapuivat perille jo keväällä. Jos
+heillä oli varoja, he olivat lähimmältä, asutulta seudulta ostaneet
+muutaman vuohen, ehkäpä jonkin lampaankin. Sellaista suomalaisperhettä,
+jolla oli mainitut taloustavarat ja joka saattoi muuttaa asumaan
+vastavalmistuneeseen tupaan, pidettiin onnellisena ja hyvin
+toimeentulevana.
+
+Ainoastaan huolellinen ja ahkera mies saattoi näin järjestää muuttonsa
+ja asuntonsa perustamisen. Toiset lähtivät matkaan perheineen
+päättämättä edeltäpäin asuinpaikkaansa tai edes seutuakaan, mihin
+aikoivat asettua, ja sellaiset siirtolaisraukat saivat joskus harhailla
+pari vuotta tai enemmänkin laajoissa metsissä, ennen kuin kykenivät
+raivaamaan kasken tai saamaan palonsa kylvöön.
+
+Sellaisissa oloissa henkensä säilyttämiseen tarvitaan rohkeutta,
+kestävyyttä, kärsivällisyyttä ja kekseliäisyyttä, ia juuri niitä
+ominaisuuksia on suomalaisilla tänäkin päivänä; samoin he kykenevät
+nurkumatta kärsimään puutetta ja alistua kestämään vastoinkäymisiä,
+joita sattuu monesti. Kuinka nuo ihmiset voittivat kaikki vastukset ja
+saattoivat tulla toimeen, se on metsäseutujen elämään tottumattoman
+melkein mahdotonta käsittää samoin kuin senkin, jonka ei ole koskaan
+tarvinnut ajatella, mistä hän saa, mitä tarvitsee huomenna elääkseen.
+
+Siirtolaisten joukossa oli koko joukko irtolaisväkeä, sen tiedämme, ja
+monet heistä ihan varmaan siirtyivät kotipaikoiltaan pois umpimähkään.
+He seurasivat joskus perheiden mukana, toisia houkutteli
+seikkailunhalu, eräiden oli pakko lähteä välttääkseen kotimaassa
+joutumasta lain kouriin, jota vastaan he tavalla tai toisella olivat
+rikkoneet, ja voidaanpa pitää tiettynä asiana, että yksi ja toinen
+lempivä pariskunta, joka ei muuten päässyt yhteen, lähti
+uudisasukkaiksi Ruotsin metsiin.
+
+Valitettavasti on oikeudenpöytäkirjoissa pitkä luettelo suomalaisten
+siirtolaisten tekemiä lainrikkomuksia. Kun heitä ahdisti vaino ja hätä,
+he saattoivat tehdä tekoja, jotka osoittivat typeryyttä ja raakuutta,
+mutta myöskin ahneutta ja röyhkeyttä.
+
+Toimelias ja siivo suomalainen, joka oli huolellisesti varustautunut
+muuttoon ja edeltäkäsin raivannut halmeen ja rakentanut asunnon,
+saattoi perille päästyään luottamuksellisesti katsoa tulevaisuuteen,
+vaikka vielä jäljellä oli pitkiä, kovia töitä, ennen kuin hän pääsi
+jotakuinkin turvalliselle kannalle.
+
+Kun oli asetuttu asumaan pirttiin tahi saunaan, oli uudisasukkaan
+ensimmäisenä huolena ruoan hankkiminen siksi päiväksi, sillä on
+itsestään selvää, ettei perhe ollut voinut kelkassa eikä selässään
+tuoda mukanaan suurtakaan muonavarastoa.
+
+Jos hän suunnitelman mukaan tuli perille keväällä, oli lintujen
+soitimen aika, ja varmaankin olivat perheen miespuoliset henkilöt jo
+ensimmäisenä aamuna soidin- ja kuherruspaikoilla, jossa ampuja teki
+parastaan, olipa hänellä aseena luotipyssy tai jousi.
+
+Kenellä ei ollut asetta, se rakensi loukkuja ja satimia.
+
+Kun siihen aikaan oli metsänriistaa runsaasti, saatiin metsoja ja
+teeriä helposti ensi tarpeisiin, ja sillä välin metsämies tähysteli
+suurempia otuksia. Ketterä suksimies etsiskeli etupäässä hirviä ja
+saavuttikin niitä jokseenkin helposti hiihtämällä. Ja lukemattomat
+karhutkin menettivät henkensä, se näkyy siitä suomalaisten metsämiesten
+tavasta, että he erityisen hongan kylkeen ripustivat karhun pääkallon.
+Fernowin tietojen mukaan oli vielä 1700-luvun loppupuolella Fernebon ja
+Skillingsmarkin pitäjissä Wermlannissa sellaisia honkia, joihin oli
+naulattu satoja karhun pääkalloja.
+
+Jos uudisasukkaan onnistui kaataa hirvi tai useampia, lihat
+savustettiin ja toimeentulo yli kesän oli taattu, sillä miesten metsää
+käydessä eivät naiset suinkaan olleet jouten. He repivät maasta männyn
+juuria, kuorivat ne ja tekivät mertoja, ahvenenpyydyksiä. Pajuvitsoista
+kyhättiin lohimertoja, joilla virroissa ja puroissa pyydettiin mulloja,
+ja sitten alkoi petäjänkuoren kiskominen ja valmistaminen pettuleivän
+aineksiksi.
+
+Nuoria petäjiä kaadettiin, kuori nyljettiin ja ripustettiin kuivamaan
+pitkien salkojen päälle; kun kuori oli puolikuiva, nyljettiin siitä
+erilleen sisempi, pehmein osa ja kuivattiin kovaksi, minkä jälkeen se
+rouhittiin pieniksi muruiksi ja oli nyt valmista jauhettavaksi. Tähän
+työhön olivat miehet valikoineet pari pehmeänlaista litteää kiveä,
+jotka hakattiin pyöreiksi. Ne asetettiin nyt sitä tarkoitusta varten
+tehtyyn laatikkoon, ja päällimmäiseen kiveen kiinnitetyllä kammella
+pantiin kivi pyörimään. Koko laitosta sanotaan käsikiviksi eli
+käsimyllyksi ja sellaista käytetään vieläkin metsäseuduilla.
+
+Tällainen jauhatuslaitos ei kuitenkaan ollut riittävä, kun vilja
+saatiin halmeesta korjatuksi, jonka vuoksi uudistalokas rakensi, niin
+pian kuin taisi, vesimyllyn, niin sanotun "jalkamyllyn", lähimmän joen
+tai puron varrelle.
+
+Kun pettujauhot olivat valmiit leivottaviksi, sekoitettiin niihin
+luujauhoja, jotka oli jauhettu metsästämällä saatujen eläinten luista.
+Pettujauhoista tehtiin kakkuja, jotka syötiin pehmeinä, tai ne
+leivottiin ohuiksi leiviksi, jotka kypsennettiin kuumalla kiviarinalla.
+Mutta tämä tapa lienee tullut vasta myöhempinä aikoina.
+
+Vähän oli aikaa uudisasukkaalla käytettävänä jokapäiväisten tarpeiden
+hankkimiseen. Kaskeksi oli kaadettava metsää, ja siihen työhön
+käytettiinkin kaikki voimat, mitkä hän sai kokoon, kunnes edellisenä
+vuonna kaadettu metsä oli kevät-ahavalla ja kesän paahteesta kuivanut
+niin, että kaski voitiin polttaa ja kylvää paloon siemen.
+
+Oli tärkeätä, että tämä toimi saatiin tehdyksi niin varhain kesällä
+kuin suinkin, sillä arveltiin, että kuta aikaisemmin siemen kylvettiin
+maahan, tai oikeammin tuhkaan, sitä varmemmin voitiin toivoa hyvää
+satoa. Sateiset kesät olivat suomalaisille tukalat, sillä jollei kaski
+kuivanut, vaan paloi huonosti, niin vuodentulo jäi huonoksi; joskus ei
+saatu viljaa ollenkaan.
+
+Näitä töitä tehdessä ruis halmeessa joutui joutumistaan, ja heti kun
+tähkässä oli jotakin syötävää, aloitettiin viljankorjuu siten, että
+leikattiin muutamia lyhteitä, jotka sitten kuivattiin uunilla,
+leikattiin niistä tähkät poikki ja oljet sekaisin ja jauhettiin ne
+jauhoiksi. Siitä tehtyä leipää pidettiin paljon parempana kuin
+pettuleipää.
+
+Kun ruis oli oikein joutunut, alkoi varsinainen viljankorjuu. Vilja
+leikattiin sirpillä, sidottiin pieniksi lyhteiksi, jotka ripustettiin
+salkojen päälle kuivamaan auringon paisteessa latva alaspäin, tyvi eli
+olkipuoli ylöspäin. Jos ilma oli epävakaista, lyhteet pantiin orsille
+tupaan kuivamaan.
+
+Sillä välin oli tuvan toiselle sivuseinälle tehty lisäksi pitkä
+laatikontapainen penkki. Kun ruislyhteet olivat kuivaneet, lyötiin
+niitä seinää vasten, niin että jyvät rapisivat tähkistä ja putosivat
+laatikkoon. Tämä oli viljan ensimmäistä valmistavaa puimista. Näin
+puitu vilja pidettiin parhaimpana; sitä käytettiin sen vuoksi
+siemenviljaksi, ja vaikka olisi kovakin hätä ollut käsissä, ei sitä
+saanut käyttää syötäväksi.
+
+Selvää ruisleipää ei uudisviljelijä arvellut varojensa sallivan syödä,
+mahdollisesti joku ensimmäisistä, kun metsissä vielä vilisi riistaa ja
+vesissä kaloja, mutta siihen aikaan kun minä ensin kuulin puhuttavan
+suomalaisista, eli 1830-luvun alkupuolella, ei suomalaisilla koskaan
+ollut selvää ruisleipää, vielä harvemmin selvää ohra- tai kauraleipää.
+Leipään tavallisesti pantiin lisäksi ruumenia, olkia, jäkäliä,
+halavapajun lehtiä, pettua, suolaheinää, nuorta kuivattua heinää ja
+perunoita.
+
+Tavallisesti valittiin ensimmäisen kasken ja aiotun asumuksen paikaksi
+jokseenkin kivetön korkeahko paikka, sillä pidettiin silmällä tulevia
+peltoja, jottei halla veisi viljaa. Mieluimmin valittiin päivän eli
+etelän puoli.
+
+Ylipäänsä voidaan sanoa, että siellä, minne suomalaiset ovat asettuneet
+asumaan, on maa kiviperäistä, siinä on suurempia ja pienempiä kiviä ja
+soraa. Pellon tekeminen sellaiseen maaperään ei ole kiitollista työtä,
+mutta vaivalloista se on; senpätakia jokaisen, joka on nähnyt millaisen
+työn suomalaiset vuosisatojen kuluessa ovat saaneet suoritetuksi,
+täytyy ihmetellä sitä kestävyyttä ja voimaa, jota he ovat osoittaneet,
+kun ajattelee, että kaikki nämä tuhannet tynnyrinalat peltoa, jonka he
+ovat raivanneet, ovat ennen olleet täynnä tavattoman suuria kiviä,
+jotka nyt on kasattu kokoihin muureiksi ja raunioiksi.
+
+Kuusi verotonta vuotta oli kaikki, millä Ruotsin valtio on avustanut
+niitä suurenmoisia töitä, jotka suomalaiset ovat suorittaneet, ja
+tosiaan täytyy ajatella, että heillä on mahtanut olla hyvin tukalat
+olot kotimaassaan, kun he ovat voineet sen jättää näin vähäisten etujen
+vuoksi.
+
+Kun tunnetaan ne lait ja olosuhteet, joiden vallitessa suomalaiset ovat
+raataneet, tuskin voidaan käsittääkään, kuinka he ovat voineet säilyä
+ja lisäytyäkin.
+
+Mutta uuttera ja huolellinen uudisasukas, joka oli kokonaan oman
+onnensa nojassa, oli kuitenkin kaikista vastoinkäymisistä huolimatta
+noiden kuuden vapaavuoden kuluessa ehtinyt saada toimeen jonkinlaisen
+viljelyksen, koska juuri tämä ajanjakso oli siihen määrätty ia
+annettiin verottomaksi.
+
+Kun vielä otetaan huomioon, ettei hänellä uudistalolle tullessaan ollut
+muita työaseita kuin kirves, täytyi hänen olla pystyvä ja taitava, ja
+juuri sellaisia suomalaiset olivatkin.
+
+Järvien pohjasta ja suosta hän nosti rautahölmää ja sulatti rautaa.
+Itse hän poltti siihen tarpeelliset hiilet. Kaatamiensa petoeläinten
+nahoista hän sai ainekset yksinkertaisiin palkeisiin. Raudasta hän
+valmisti välttämättömät viljelyskapineet: tuuran, kuokan ja auran. Tämä
+oli niin tehty, että se myllersi maan suurimpien kivien välistä, joita
+hän ei voinut saada maastaan raivatuksi. Kaikki työkalut hänen täytyi
+itse valmistaa; ruotsalaiset pitivät suomalaista taitavana seppänä, ja
+moni suomalainen oli sellainen taituri, että valmisti pyssyjä sekä
+itselleen että naapurillekin.
+
+Eläinten nahoilla ja rukiilla hän vaihtoi kotieläimiä muilta
+suomalaisilta, ja rehuja hän sai näille luonnon muodostamilta
+heinämailta, joita oli metsissä vesien rannoilla, joskus pitkienkin
+matkojen päässä kotoa.
+
+Kun suomalainen uudisasukas oli päässyt niin pitkälle, että hänellä oli
+peltoa, niittyä ja kotieläimiä, hän oli tilallinen.
+
+Yksityisen perheen oli tukala tulla toimeen. Sen he itsekin huomasivat
+ja sen vuoksi he ensi vuosina liittyivät yhteen, ja kun ensin oli saatu
+yksi tila jotakuinkin kuntoon, he auttoivat toisiaan rakentamaan
+toisenkin talon, joko saman kasken laitaan tai toiselle soveliaalle
+paikalle jonkin matkan päähän siitä.
+
+Näin tapahtui huolellisimpien suomalaisten siirtyessä Ruotsiin ja
+asettuessa sinne asumaan.
+
+Toiset, huolettomammat perheet kuljeksivat pitkät ajat metsissä, kunnes
+löysivät soveliaita viljelyspaikkoja tai autioita taloja. He kyhäsivät
+silloin tilapäisiä asuntoja, usein teltan tai kodan muotoisia.
+Sellainen tehtiin pystyyn nostetuista riu'uista, ja keskelle jätettiin
+aukko, josta savu meni ulos. Riukujen päälle pantiin risuja ja niiden
+päälle turpeita, tuli tehtiin lattialle ja oviaukko peitettiin
+tavallisesti hirvennahalla.
+
+Sellainen oli uudisasukkaan ensimmäinen asunto ja sellaisessa hänen
+täytyi asua ensimmäinen vuosi tai niin kauan, kunnes oli saanut
+halmeensa raivatuksi ja pirttinsä valmiiksi.
+
+Luultavaa on, ettei kodan muotoisia asuntoja kauan ollut suomalaisten
+keskuudessa, sillä vaikka heillä oli loppumaton varasto kuivia puita ja
+he saattoivat pitää tulta vireillä kaiken vuorokautta, olivat kodat
+kuitenkin kylmät ja tulta täytyi hoitaa alituisesti. Myöskin tiedetään,
+että turvemökkejä tehtiin ennen muita rakennuksia, ja päättäen siitä,
+että Vermlannin ja Taalain metsissä vielä näkyy huoneiden ympäryskiviä,
+suomalaiset lienevät sangen yleisesti käyttäneet vielä tavallista
+pirttiasumusta, jota ruotsalaiset nimittivät _störhus_.
+
+Tuollainen pirtti oli kömpelösti salvettu ja sammalilla tilkitty,
+muodoltaan suorakaiteen tapainen; ovi oli päätyseinässä ja taitteisessa
+katossa oli savutorvi. Seinä salvettiin pari hirttä kannattamaan niin
+leveätä lava että ihminen saattoi maata pää seinään ja jalat tulisijaan
+päin. Hirsien päälle pantiin veistettyjä lautoja ja niiden päälle
+havuja. Tällainen oli makuusija. Puusta ja kivestä, yhtä korkeaksi kuin
+makuusijakin, rakennettiin yhtäläisesti suorakaiteen muotoinen muuri.
+Tämän päälle pantiin kaksi paksua ja kuivaa honkapölkkyä päällekkäin,
+ja tämä metsäseuduilla vielä tavallinen nuotiovalkea paloi ja valaisi
+usein kaiken vuorokautta, riippuen siitä, kuinka paksuja pölkyt olivat.
+
+Tietysti tällaiset pirtit olivat lämpimämmät ja mukavammat kuin
+kotarakennukset, ja kun valkea paloi tasaisesti ja kauan, ei sen
+hoidossa ollut suurta vaivaa.
+
+Tällaisia pirttejä tavataan kaikkialla metsissä ja niitä käyttävät
+yleensä tukinhakkaajat, ainakin Vermlannin ja Taalain metsissä.
+
+Kolmas siirtolaisten laji olivat irtolaissuomalaiset, joita
+ruotsalaiset nimittivät "dreffenfinnar". Nämä liikkuivat sinne tänne
+laajoilla aloilla ja elivät pitkät ajat ilman vakinaisia asumuksia,
+elättäen henkeään ainoastaan metsästyksellä ja kalastuksella sekä
+satunnaisilla töillä, kun sellaisia oli tarjona. Kun tämä heiltä
+kiellettiin asetuksilla ja heitä alettiin vainota, he elelivät
+itsekseen metsissä ja pysyttelivät sellaisilla seuduilla, missä
+luulivat olevansa turvassa, kunnes hätä pakotti uudelleen muuttamaan
+olopaikkaa. Nämä vainonalaiset raukat vetäytyivät rajaseuduille; jos
+heitä ahdistettiin Ruotsin puolella, he menivät Norjan puolelle, ja
+päinvastoin.
+
+Itsestään on selvää, etteivät sellaiset henkilöt suotta kuluttaneet
+aikaa eikä vaivaa asumuksen rakentamiseen. He asustivat
+vuorenonkaloissa, pystyttivät puita tai kiviä sileitä äkkijyrkkiä
+kallioseiniä vasten ja kyhäsivät mökkipahasen sen mukaan kuin
+paikalliset asianhaarat myönsivät.
+
+Niinpä olivat muutamat suomalaiset Viggen-nimisen järven rannalle
+Vermlantiin rakentaneet asuinpaikat muutamien suurten kivien väliin,
+josta heidät aavistamatta yllättivät ja surmasivat Fryksänden pitäjän
+ruotsalaiset talonpojat. Tästä tapauksesta on hyvin tunnettu tarina,
+joka kertoo, että nuo suomalaiset muka olivat rosvonneet talonpojilta
+karjaa, josta syystä talonpojat kostivat niin, että telkesivät
+suomalaiset kivien väliin, pinoivat puita ympärille ja sitten polttivat
+nuo onnettomat elävältä. Niitä kiviä sanotaan vielä tänäkin päivänä
+"Rosvokiviksi".
+
+Asumus, jollaisessa nuo metsänkävijät enimmäkseen asustivat, oli
+varmaankin yksinkertainen katos, joka oli vain pari hirsikerrosta
+korkea, katto korkea ja kalteva ja toinen pitkäseinä eli sivuseinä
+avoin. Lämmin saatiin sillä sivulla olevasta nuotiovalkeasta, joka oli
+yhtä pitkä kuin seinäkin. Makuusija, joka oli tehty havuista ja
+eläinten nahoista, oli maassa. Sellaisia katoksia käytetään vieläkin,
+ja Ruotsin metsäseutulaiset nimittävät niitä "slogbodar", sillä niitä
+tehdään ja käytetään tätä nykyä kaukaisten heinämaiden varsilla. Kun
+vain katto on tehty huolellisesti ja vedenpitäväksi, tällaisissa
+katoksissa kyllä hyvin tulee toimeen, ja talvella, kun niiden ympärille
+voi luoda lunta, tarvitsee harvoin kärsiä vilua kovallakaan pakkasella.
+
+Kalastus- ja metsästysmatkojaan varten tuollaiset metsänkävijät
+perustivat mökkinsä vesien varsille, päinvastoin kuin
+kaskenpolttajasuomalaiset, jotka tekivät asuntonsa korkeille mäille.
+
+Tuollainen kulkurisuomalainen ei asuntonsa luo tehnyt mitään muita
+mukavuuksia kuin lautan, jolla hän kävi kalastamassa, tai veneen, kun
+hän luuli olevansa turvassa. Tämä oli koverrettu puupölkky, jollainen
+saatiin jokseenkin helposti, kun kaadettiin sisältä laho ontto honka,
+jonka pinta vain oli tervettä puuta. Kun puu oli katkaistu sopivan
+pitkäksi, suljettiin päät soveliailla puukappaleilla ja tilkittiin
+vedenpitäviksi kuusen pihkasta ja tuhkasta tehdyllä sekoituksella.
+Airot kiinnitettiin pehmeillä ja sitkeillä koivuisilla vitsaksilla.
+Tällainen vene eli ruuhi soveltui hyvin tarkoitukseensa.
+
+Välttämättömiä kapineita kaikille suomalaisille olivat pata, kirves,
+puukko ja tulukset. Ilman niitä ei metsänkävijä voinut tulla toimeen
+pitkää aikaa; mutta kun hänellä oli nämä esineet, hän saattoi hankkia
+muut pienemmät tarpeet, joista suola, ruuti ja pyssy olivat
+halutuimpia.
+
+Tosin oli sekä suomalaisia että ruotsalaisia laissa kielletty näitä
+kulkunsuomalaisia majoittamasta, mutta kaupanteko heidän kanssaan ei
+varmaankaan ollut kielletty. On sen vuoksi todennäköistä, etteivät
+suomalaiset kauan olleet näitä tarvikkeita vailla, vaikka heidän piti
+ne hakea monen päivämatkan päästä olopaikoiltaan.
+
+Kun tuntee suomalaisten luonteen ja elämän, tulee helposti
+ajatelleeksi, että suomalainen samoinkuin lappalainenkin niiden olojen
+vaikutuksesta, joissa hän on kauan elänyt, on melkein muodostunut
+metsäseutulaiseksi samoin kuin lappalainen tunturiasukkaaksi; varmaa
+on, että suomalainen vastahakoisesti lähti pois metsistä muulloin kuin
+hädän tai puutteen pakottaessa hänet etsimään asuttuja seutuja.
+
+Nämä käynnit muiden luona vaikuttivat joskus hyvin turmiollisesti.
+Metsäseudun asukas palasi kotipuoleensa saatuaan matkalla rokon tai
+punataudin tartunta-aineita, ja usein siitä seurasi kuolema koko
+perheelle. Myöhempien aikain kirous, viina, teki siihen tottumattoman
+suomalaisen hurjaksi ja kostonhimoiseksi, ja usein hänet päihtyneenä
+petettiin ja peijattiin kaupassa, niin että hänen täytyi palata
+kotiinsa ilman niitä tarpeita, joita oli lähtenyt hankkimaan. Joskus
+hän ei palannutkaan, vaan joutui päihtyneenä tekemistään rikoksista
+lain valvojien käsiin ja kärsimään joko hengenrangaistuksen tai niin
+ankaran kurituksen, että kului pitkät ajat, ennen kuin hän sai takaisin
+terveytensä ja voimansa. Suulliset kertomukset mainitsevat, että moni,
+joka oli kärsinyt hirveän kujanjuoksu-rangaistuksen, ei koskaan enää
+parantunut entisiin voimiinsa.
+
+On helposti ymmärrettävää, että sellaiset ihmiset kävivät
+kostonhimoisiksi, ja sekä suulliset kertomukset että XVI ja XVII
+vuosisadan tuomiokirjat kertovat, että he joskus kostivat julmalla ja
+raa'alla tavalla.
+
+Aivan varmaa on myöskin, että kuljeksivia mustalaisia välistä asettui
+autioihin taloihin, koska heitä vieläkin on siellä täällä
+metsäseuduilla suomalaisten alueella, esim. Östmarkin pitäjässä.
+Yleensä on tunnettua, ettei tällä omituisella kansalla ole halua
+mihinkään vakinaiseen työhön. Sen aikaiset ihmiset usein erehdyksestä
+sekoittivat mustalaiset suomalaisiin, ja varmaankin saivat suomalaiset
+usein kantaa syyn niistä rikoksista, joita kuljeksivat mustalaiset
+tekivät. Vielä minunkin muistini aikaan tapahtui niin, eikä
+talonpoikainen kansa vielä nytkään tunne noiden eri heimojen välillä
+mitään muuta erotusta, kuin että ruotsalaiset nimittävät kulkureita
+"skojare" ja norjalaiset "fanter".
+
+Suomalaisten suuressa huudossa oleva ja paljon puhuttu noituus
+oikeastaan perustuu uskonnolliselle pohjalle ja sitä harjoitettiin
+rukouksilla. Tämän huomion olen itse tehnyt ja olen sen voinut
+vahvistaa monivuotisen seurusteluni ja oleskeluni aikana suomalaisten
+parissa. Metsästäjänä minun onnistui saavuttaa suomalaisten
+eränkävijöiden luottamus, sainpa myöskin oppia heidän ns.
+taikakeinonsa. Tuo taika oli vain suora ja yksinkertainen rukous; mitä
+rukoileva halusi, se tapahtuisi ehdottomasti kolmen pyhän, Isän, Pojan
+ja Pyhän Hengen nimessä. Useimmiten oli rukoilija täydellisesti
+vakuuttunut siitä, että hänen rukouksensa heti täyttyy, jos se
+lausuttiin oikein sanoin. Rukous oli luettava johonkin esineeseen. Kun
+esim. oli parannettava hammastauti, oli rukous luettava useihin
+erilaisista puista tehtyihin teräviin puikkoihin, joilla hammastautisen
+piti kaivella hampaitaan, kunnes tuli verta ikenistä, ja usein
+tapahtui, että verenvuoto lievitti tuskaa; mutta sekä sairas että
+parantaja olivat täydellisesti vakuuttuneet siitä, että lausuttujen
+sanojen tai rukouksen voima oli sen saanut aikaan; he luottivat
+kumpikin taikakeinon voimaan.
+
+Yleiseen kipuun samoin kuin haavoihin käytettiin viinaa, jos vain sitä
+oli saatavissa. Kun "taikuri" oli siihen lukenut, hän voiteli sillä
+kipeää paikkaa. Sairas ei enää tuntenut kipua, eikä syynä siihen ollut
+kipua lieventävä viina, vaan sanat ja se tieto, että sana, "luku", oli
+voimakas vaikuttamaan, eli niinkuin suomalaiset sitä nimittivät,
+"taika". Sellainen taito meni perintönä, tai kuoleva ilmoitti sen
+kuolinvuoteellaan luotettavimmalle ystävälleen.
+
+En ole ainoa, joka on tehnyt sen huomion, sillä suomalaisten
+ensimmäinen saarnaaja, kappeliseurakunnan pappi Emanuel Bransell sanoo
+konsistoriumille antamassaan "Kertomuksessa Karlstadin hiippakunnan
+Pohjois- ja Etelä-Finnskogan uusista kappeliseurakunnista" suomalaisten
+noituudesta eli taikakeinoista: "Todistukseksi sellaisten viisaiden
+tiedosta, joka enimmäkseen on lukemista, mainitsen seuraavan, jonka
+olen saanut oppia, vaikka heidän tietonsa pidetäänkin salassa:
+
+"Isän Jumalan, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
+
+"Pohjatuulesta ja suomalaisten noituudesta varjele meitä, armollinen
+Herra Jumala, maasta ja auringosta ja kaikesta pahasta, mikä lentää
+maan ja auringon välillä, kolmen pyhän nimen, Isän Jumalan, Pojan ja
+Pyhän Hengen, kautta. Tämä ja Isämeidän-rukous piti kolmeen kertaan
+hurskaasti luettaman polvillaan paljaan taivaan alla, kenenkään läsnä
+olematta, kasvot itään päin kääntyneinä, ja tätä pidettiin, jollei
+perinpohjaisena, niin kumminkin hyvin parantavana keinona kipua ja
+muita vammoja vastaan."
+
+Kun Bransell v. 1830 määrättiin suomalaisten papiksi, ei suomalainen
+väestö ollut kolmeensataan vuoteen kuullut uskonnon opetusta omalla
+kielellään, ja kun heillä ei ollut kirjoja eivätkä he osanneet
+lukeakaan, jos heillä olisi niitä ollutkin, ei noilla muista erillään
+elävillä ihmisillä ollut uskonnolleen mitään muuta tukea kuin
+suullisesti suvusta sukuun perinteenä siirtyvä rukous. Että oppimaton
+ja yksinäinen suomalainen uskoi jokapäiväisessä elämässä rukouksessa
+piilevän suuren ja tehokkaan voiman, se on luettava hänelle ainoastaan
+kunniaksi eikä sitä sovi kenenkään ihmetelläkään.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Tuttavuuteni suomalaisten kanssa alkoi jo v. 1830:n paikkeilla.
+Isälläni oli tehtaassaan vanha uskottu palvelija, joka oli syntyään
+suomalainen. Miehen elämäkerta oli yksinkertainen. Hän oli
+yhdeksän- tai kymmenvuotiaana seurannut äitiään "maailmalle", kuten
+suomalaiset sanovat. Puute oli heidät ajanut pois heidän yksinäisestä
+torpastaan, kun perheenisä oli kuollut. Tukholmassa äiti oli päässyt
+erään värjärin palvelukseen, mutta oli itsekin pian sen jälkeen kuollut
+jättäen poikansa orvoksi.
+
+Värjäri armahti köyhää suomalaispoikaa, joka ei edes osannut selittää,
+mistä oli kotoisin, ennen kuin oli oppinut ruotsia. Vuosien kuluessa
+hän oppi värjärin ammatin ja pääsi mestarinsa kisälliksi. Siihen aikaan
+isänikin tuli oppiin, ja Vikberg, joksi suomalainen itseään nimitti,
+tuli hänen opettajakseen. Kun isäni sen ajan tapaan lähti matkoille
+eli, kuten silloin sanotuin, kulki kisällinä, seurasi Vikberg hänen
+mukanaan. He kulkivat laajalti, joutuivat Suomeenkin, jossa Vikberg
+taas tapasi samaa kieltä, jota lapsuudessaan oli puhunut, ja oppi taas
+sitä sujuvasti puhumaan.
+
+Muutaman vuoden kuluttua isäni pääsi työnjohtajaksi suurehkoon
+verkatehtaaseen, ja myöskin Vikberg seurasi häntä sinne. Kun sitten
+isäni perusti oman tehtaan, tuli Vikbergistä työnjohtaja
+nukanleikkausosastolle, mutta hän oli silloin jo vanha ja kivulloinen,
+joten hän usein istui yksin huoneessaan. Siellä me pojat, s.o. minä,
+veljeni ja koulutoverini, kävimme usein, sillä Vikberg oli hyvä
+kertomaan satuja ja elämänsä varrella paljon kokenut. Kerran illalla
+tapasimme Vikbergin huoneessa vanhan suomalaisen eukon. Tämä puhui
+hänen kanssaan kieltä, jota me emme ymmärtäneet; mutta pian saimme
+tietää, että se oli hänen nuorempi sisarensa, jonka äiti oli mökistä
+lähdettyään jättänyt jälkeensä sukulaisten luo.
+
+Kun Vikberg oli kivulloinen, päätettiin niin, että Dordi- (= Dorotea)
+muori jäi hoitamaan raihnasta veljeään, ja pian huomasimme, että Dordi
+oli yhtä hyvä satujen kertoja kuin hänen veljensäkin, ja lukemattomat
+talvi-illat olen viettänyt pitkälläni lattialla lämpimän uunin edessä
+milloin yksin milloin veljeni seurassa kuunnellen jännittyneen
+tarkkaavaisena sisarusten tarinoita. Nuo unohtumattomat hetket tulevat
+mieleeni jälleen ajatellessani iltoja, jolloin Vikberg imeskeli
+piippuaan ja Dordi-muori kutoi sukkaa tai teki meille tuohesta virsuja
+tai vakkasia.
+
+Noin vuosi sen jälkeen kuin Dordi oli tullut meidän kotiimme, tulin
+tuntemaan vanhan suomalaisen, ns. Seimi-Jannen. Hän oli
+köyhäinhoitolaisena siinä tehtaassa, jossa veljeni ja minä asuimme
+vuokralla kesäaikoina. Kun silloin tällöin lahjoitimme Janne-ukolle
+tupakkaa ja viinaa, saavutimme hänen suosionsa, jota minä kiihkeästi
+toivoin, koska hän oli yhtä hyvä, etevämpikin tarinan kertoja kuin
+Dordi-muori. Sitä paitsi hän oli taitavampi metsästäjä ja kalastaja
+kuin moni muu, vaikka oli jo koko joukon kahdeksannellakymmenellä.
+Asioita sovittelemalla pääsin ukon "kultapojaksi" ja sain seurata hänen
+mukanaan monella matkalla sekä metsässä että järvellä, tätä suosiota
+oli moni kokenut saavuttaa, mutta ei kukaan ennen minua ollut
+onnistunut yrityksissään. Jannen kertomukset esi-isistään ulottuivat
+laajemmille aloille ja olivat paljon arvokkaampia kuin Dordi-muorin
+tarinat. Hän tiesi kertoa sotatapauksista, metsästyksestä ja elämästä
+salomailla. Janne kertoi tarinansa niin luonnonmukaisesti ja niin
+tarkoin tuntien muinaissuomalaisten elämän, etten koskaan kyllästynyt
+häntä kuulemaan, vaikkapa hän joskus kertoi saman tarinan uudelleen.
+
+Nämä kertomukset ja tarinat herättivät mielessäni palavan halun käymään
+niillä seuduilla, missä nuo tapahtumat olivat sattuneet, samalla kuin
+ne herättivät vilkasta myötätuntoa suomalaismetsien väestöä ja koko
+maata ja kansaa kohtaan, eikä tämä myötätunto ole tähän saakka
+ollenkaan vähentynyt.
+
+Sitä paitsi asetti sattuma niin, että jouduin toimimaan aivan
+suomalaismetsien keskuspaikan läheisyyteen ja metsästäjänä sekä
+hartaana suomalaisten ystävänä olen monena vuonna samonnut Vermlannin
+ja Taalain suomalaismetsät ristiin rastiin, ja monta sataa suomalaista
+on tukinuitossa Vermlannissa sekä metsänhakkuutöissä Taalain
+maakunnassa ollut työssä minun johdossani.
+
+Lepohetkinä ja nuotion ääressä sadepäivinä ja pitkinä syys- ja
+talvi-iltoina olen mielihyvin kuunnellut suomalaisten tarinoita heidän
+esi-isistään. Nämä tarinat ovat niin sanoakseni täydentäneet toisiaan,
+ja vuosien kuluessa ne ovat liittyneet kokonaiseksi tarinasikermäksi,
+joka on omansa antamaan elävän käsityksen unohdetusta ja syyttömästä
+väärän arvostelun alaiseksi joutuneesta kansasta, joka kuitenkin
+kestävyyttä osoittaen kieltäymyksiä kärsien on tarmokkaasti levittänyt
+viljelystä noissa suurissa erämaissa ja viimein kärsivällisyydellään ja
+suvaitsevaisuudellaan väkisinkin ansainnut maanmiestensä kunnioituksen.
+
+Näitä tarinoita alan nyt kertoa yleisölle sovittaen yhteen ne
+kertomukset, jotka elävät muistossani.
+
+Minulta ei jäänyt huomaamatta, että suomalaiset tarinoitaan kertoessaan
+osittain sivuuttivat koko joukon yksityisseikkoja niitä vain hiukan
+koskettaen, osittain niihin lainkaan kajoamatta. Tästä sain aiheen
+kysyä yhdeltä ja toiselta, tiesivätkö he, mihin ensimmäiset suomalaiset
+tavallisesti hautasivat kuolleensa. Ei, sitä he eivät tienneet, vaan
+arvelivat, että eivätköhän he liene kuljettaneet vainajien ruumiit
+kirkolle.
+
+Aiheen kysymykseeni olin saanut siitä, että olin kuullut kerrottavan
+pojasta, joka muka olisi käyttänyt isänsä ruumista syöttinä
+houkutellakseen sillä susia. Minusta tuo tuntui luonnottomalta ja
+mahdottomalta uskoa, mutta se johti mieleeni ajatuksen, että kun
+muutamina vuodenaikoina, erittäinkin kesällä, oli aivan mahdoton
+kuljettaa ruumista monen penikulman päässä olevalle kirkolle, kun suuri
+osa suomalaisista oli ilman vetoeläimiä eikä ollut teitä eikä siltoja,
+piti koettaa saada selville, oliko ensimmäistenkään suomalaisten tapana
+haudata vainajansa kodin läheisyyteen, ja jos niin oli asian laita,
+oliko nämä paikat jollakin tavalla merkitty.
+
+Huomasin, että yksi tai toinenkin kysymykseni tuntui suomalaisista
+kiusalliselta, ja usein sain vastauksen, etteivät he olleet kuulleet
+puhuttavan muuta kuin että kuolleet talven aikana, jollei jo sitä
+ennen, kuljetettiin kirkolle; mutta ne suomalaiset, jotka ruotsalaiset
+olivat tappaneet, "ne he hautasivat likelle sitä paikkaa, missä nämä
+olivat kaatuneet", ja he saattoivat näyttääkin paikkoja, missä niin oli
+tapahtunut.
+
+Varmuutta en asiasta koskaan saanut, mutta pidän luultavana, että
+suomalaisten oli välistä asianhaarojen pakosta haudattava vainajansa
+maahan likelle sitä paikkaa, missä nämä olivat kuolleet.
+
+Samoin kuin muutkin käytännölliset kansat pitivät suomalaiset kuolemaa
+niin luonnollisena, kerran välttämättömästi tapahtuvana asiana, että
+kun kuolemantapaus sattui, he pitivät siitä paljoa vähemmän lukua kuin
+ihmiset taajemmin asutuilla seuduilla. Eikä kuultu puhuttavan mistään
+suurista hautajaisista eikä kansankokouksista kenenkään suomalaisen
+kuoltua.
+
+Jotenkin tuore esimerkki tästä suomalaisten välinpitämättömyydestä
+sattui Elfdalissa Taalain maakunnassa 1870-luvun loppupuolella, ja sen
+kertoi minulle heti sen jälkeen kruunun metsänvartija Eerik, joka oli
+leikillinen kunnon mies. Vaivalloisen virantoimituksen päätyttyä hän
+otti vähän joutilasta aikaa ja lähti lännemmäksi saloseuduille
+kalastamaan. Hän oli varustanut mukaansa runsaasti kalanpyydyksiä ja
+eväitä; taakka oli raskas, matka pitkä ja tukala, mutta olihan
+kumminkin runsaasti kaloja siinä kaukaisessa metsälammessa, jonne hän
+oli aikeissa mennä. Päivä oli helteinen ja Eerik istahti lepäämään.
+Silloin hän kuuli jotakin kolinaa, ja metsätietä tuli vastaan
+suomalainen, joka kuljetti isänsä ruumista. Suomalaista pidettiin koko
+paikkakunnan parhaana ja taitavimpana kalamiehenä, ja Eerik ryhtyi
+hänen kanssaan pakinoihin, ja kuinka siinä juteltiinkaan, niin Eerik
+ehdotteli suomalaiselle, että he vaihtaisivat työtä. Suomalainen
+pyytäisi kaloja Eerikille ja Eerik toimittaisi hänen isänsä hautaan, ja
+siihen suomalainen suostui. Eerik lähti viemään ruumista hautausmaahan
+ja suomalainen lähti kalaisalle lammelle.
+
+Eerik oli tyytyväinen, kun sai kantamuksensa kaloja, ja suomalainen
+tyytyväinen, kun oli päässyt kirkolle kulkemasta ja kaikista puuhista
+papin, lukkarin ja haudankaivajan kanssa. Kumpikin oli tyytyväinen
+työn-vaihtoonsa.
+
+
+
+
+
+
+YRJÄNÄ KAILANEN JA HÄNEN POIKANSA
+
+
+
+
+1. MATKALLE LÄHTÖ.
+
+
+Tuimana talvi-iltana vuonna 1597 kulki Konneveden rannalla ihmisjoukko
+länttä kohti.
+
+Joukon etunenässä hiihti kaksi puolikasvuista, noin viisi- tai
+kuusitoistavuotiasta poikaa; molemmat olivat rotevia ikäisekseen,
+toisella oli aseena oivallinen jousi, toisella kirves ja keihäs.
+
+Hämärä oli tulossa, pilvinen taivas ennusti pyryilmaa. Pitempi ja
+hoikempi nuorukainen taukosi hiihtämästä ja virkkoi kumppanilleen:
+"Odotetaanpa enoa ja muita, sillä nyt on aika ajatella nuotiota, ennen
+kuin tulee pimeämpi". Näin sanoessaan hän ravisti pakkasen kuuran
+pitkästä hartioille riippuvasta mustasta tukastaan.
+
+"Älä huoli, Pekka Huuskoinen, kylläpähän isä huutaa, kun näkee ajan
+sopivaksi, ja arvelen, että hän aikoo päästä järven pohjoisrannalle,
+ennen kuin sanoo mitään; mennään vain eteenpäin; pian se on tuli tehty,
+ja tänään on sen verran nähty vaivaa, että nyt nukkuu tulettakin."
+
+Jälkimmäisessä joukossa oli kaksi miestä, jotka vetivät raskaasti
+kuormattua kelkkaa, jonka päällä istui kaksi pientä poikaa. Kelkan
+jäljessä tuli vaimo, jolla oli selässään pikku tyttö. Kaikki tekivät
+matkaa hiihtämällä ja vaelsivat äänettöminä eteenpäin.
+
+Jonkin ajan kuluttua päästi toinen mies kimeän vihellyksen, joka kaikui
+terävänä talvi-ilmassa, ja sen kuullessaan edellä hiihtävät pojat
+seisahtuivat.
+
+Pian matkamiehet olivat yhdyttäneet edellä hiihtäneet. Mies seisahtui
+ja käski poikien vetää kelkkaa. Hän tahtoi mennä edeltä katsomaan
+yöpymispaikkaa. "Heikki, ota Antin kirves", virkkoi hän ottaen kelkasta
+toisen, ja "lähdetään nyt. Tarttukaa kiinni, pojat! Kyllä Mattu teitä
+auttaa, kun väsytte."
+
+Puhuja oli Yrjänä Kailanen, suomalainen talonpoika, joka oli nuijasodan
+aikana menettänyt uudistalonsa ja oli nyt perheineen tekemässä muuttoa
+Ruotsiin.
+
+Hänen mukanaan oli hänen sukulaisensa Heikki Närkkiläinen, ja
+kumpikin oli päättänyt hankkia itselleen kodin Wermlannissa, jossa
+Kaarle-herttua oli luvannut suomalaisille suojeluksensa. Joulun aikaan
+he olivat lähteneet kotipaikoiltaan Savosta mennäkseen Merenkurkun
+kautta jään yli Ruotsin puolelle.
+
+Kailasella oli mukanaan vaimonsa Mattu (Matleena), poikansa Antti ja
+tämän kolme pientä sisarusta.
+
+Mikkelistä he olivat tuoneet Matun sisarenpojan, viisitoistavuotiaan
+Pekan, joka nuijasodassa oli seurannut isäänsä. Pekalta oli aikaisin
+kuollut äiti. Samaan aikaan hän oli isänsä kanssa joutunut
+kodittomaksi, ja he olivat sitten kuljeksineet sinne tänne. Isä oli
+kaatunut verisessä tappelussa Mikkelin luona. Pekan oli silloin ottanut
+hoiviinsa hyväntahtoinen, mutta köyhä Mikkelin pappi, jonka luona hän
+sai oppia ruotsia sekä lukemaan ja kirjoittamaan. Nyt hänen
+sukulaisensa olivat hänet ottaneet mukaansa matkalleen Ruotsin
+rauhallisiin ja turvallisempiin metsäseutuihin.
+
+Pian johtajat katosivat tuon pienen joukon näkyvistä, sillä Yrjänä ja
+Heikki hiihtivät joutuisammin kuin pojat, jotka vetivät painavaa
+kelkkaa.
+
+Matkaa jatkettiin mitään puhumatta ja äänettömyyttä rikkoi ainoastaan
+suksien kahina lumihangessa ja puiden rasahdukset metsässä. Pimeni
+pimenemistään, ja yötuuli ajoi lunta liikkeelle. Tuisku oli tulossa, ja
+pian susien ulvonta lisäsi kolkkoutta. Sen kuultuaan Antti taukosi
+vetämästä ja sanoi: "Tulkaa te vain, ei täällä pelkoa ole! Minulla on
+hyvät nuolet, ja sudennahkapeite olisi hyvä saada pikkupojille; eikä
+tuo liiaksi lisäisi kuormaa."
+
+"Ole vaiti, Antti!" virkkoi äiti. "Älä toivota meille onnettomuutta,
+voi se tulla muutenkin; riennetään nyt vain, että tavoitamme miehet".
+
+Kappaleen matkaa kuljettuaan he kuulivat hongan ryskyen kaatuvan ja
+pian sen jälkeen reippaita kirveen iskuja. Pian heille huudettiin, että
+heidän piti seisahtua ja jättää kelkka rantaan ja tulla metsään
+auttamaan yöpymispaikkaa kuntoon.
+
+Tällaiset reippaat ja tottuneet miehet eivät kauan viipyneet, ennen
+kuin nuotio oli tehty, jonka jälkeen kelkka vedettiin tulen ääreen ja
+lapset saivat lämmitellä. Sitten haalattiin havuja vuoteeksi ja
+keitettiin ruokaa. Miehet hakkasivat havut ja Mattu keitti illallisen.
+
+Kun oli syöty yksinkertainen ateria, johon kuului rasvanokareella
+höystetty vesivelli, pantiin lapset mukana olevaan
+lammasnahkapeitteeseen ja he nukkuivat pian. Miehet sytyttivät
+piippunsa ja pojat oikaisivat pitkäkseen havuille. Pekka kyseli
+enoltaan, mihin paikkaan Ruotsissa he oikeastaan asettuisivat asumaan,
+kun sinne tulisivat.
+
+"Vermlantiin", vastasi ukko.
+
+"Mihin sinne?"
+
+"Malmivuoren luoteispuolelle."
+
+"Kuinka kauas sieltä?"
+
+"En tiedä tarkkaan sanoa; se riippuu kelistä; parin viikon matkan
+päähän, arvelen."
+
+"Kuinka sinne osaamme?"
+
+"Kylläpä jollakin tavoin tien löydämme."
+
+"Nouskaa, pojat, teidän täytyy katkoa pieniä näreitä tulen ympärille,
+sillä tulee tuisku; huomenna on raskas hiihtokeli. Tulkaa kaikki",
+sanoi Yrjänä ottaen kirveen, meni vähän matkan päähän ja hakkasi poikki
+tuuhean näreen toisensa jälkeen, jotka pojat raahasivat nuotion ääreen,
+missä ne asetettiin puolikehään makuusijojen ympärille. Näreiden päälle
+potkittiin lunta, kunnes syntyi kohtalaisen korkea valli yösijan ympäri
+ja suojeli sen tuulelta ja tuiskulta.
+
+Kun Yrjänä oli tarkastanut pyssynsä, laskivat miehet aseensa viereensä,
+ja pian he nukkuivat ahkeran päivätyönsä jälkeen. Mattu vain istui
+vielä ylhäällä ja laitteli pikkulasten vaatteita, ensin hyvin
+peitettyään heidät omalla röijyllään. Väsymys päivän ponnistuksista sai
+hänetkin vaipumaan kovalle vuoteelle ja väsyneillä käsivarsillaan
+syleillen pientä lastaan hänkin nukkui pian. Unien maailmassa hän näki
+tulevaisuuden valon koittavan vieraassa maassa, johon toivo häntä veti.
+Ainoastaan tulen rätinä ja joskus suden ulvahdus rikkoi pimeän yön
+hiljaisuutta; mutta tämä ei häirinnyt metsässä elämiseen tottuneita
+ihmisiä, jotka huolettomina lepäsivät vaivoistaan.
+
+Päivän koitteessa heräsivät Pekka ja Antti ja tapasivat Yrjänän ja
+Heikin jo täydessä työssä valmistamassa lumianturoita. Tämän nähdessään
+he menivät synkän näköisiksi, sillä he arvasivat mitä oli tulossa.
+Yöllä oli satanut paljon lunta, jonka tähden oli tarpeen, että
+nuorukaiset kulkivat edellä polkemassa tietä raskaalle kelkalle. Heitä
+rohkaisi Mattu-eukon ystävällinen kehoitus: "Tulkaa syömään, pojat!
+Velli on lämmintä, se teitä virkistää."
+
+Pian olivat maastamuuttajat taas liikkeellä. Pojat kävelivät rinnakkain
+ja polkivat lumianturoilla jonkinlaisen tien, jotta kelkan anturat
+eivät painuisi niin syvälle lumeen kuin ne muuten olisivat vajonneet.
+Pari tuntia kuljettua he tulivat suolle, jossa Pekka seisahtui ja
+ojensi kätensä hongikkoa kohti, joka pisti niemekkeenä suohon. Honkien
+latvoissa oli koko parvi metsoja. Miehet seisahtuivat myöskin, kun
+Pekka kysyi: "Eno, saanko käyttää pyssyä?" -- "Et! En tiedä onko
+sinussa miestä sitä käyttämään." -- "No, olenhan minä isän kanssa
+kulkenut metsiä kahtena talvena ja ampunut monta elävää. Antakaa minun
+mennä, niin saattepa nähdä, että Pekka kyllä tulee metsässä toimeen."
+
+"No, koetahan sitten. Pyssyllä et saa ampua lintuja; sitä kyllä
+tarvitaan suurempia eläviä vastaan, ennen kuin perille pääsemme; sinun
+nuolesi kyllä välttävät metsoille, jotka tällaisella pyryilmalla eivät
+ole arkoja. Antti seuraa sinua pyssy mukanaan, jos sitä tarvittaisiin.
+Pankaa lumianturanne kelkkaan ja ottakaa sukset. Pitäkää vaari siitä,
+että saavutatte meidät, jollei ennen niin ainakin illalla!"
+
+Hiihtämällä pojat pääsivät joutuisammin eteenpäin, ja vaikka heidän
+täytyi tehdä kierros, he tulivat pian metsikköön, missä metsot olivat.
+
+Yönuotio oli jo sytytetty ja yösija valmiina, mutta metson pyydystäjät
+eivät vielä olleet saavuttaneet matkamiehiä. Mattu alkoi käydä
+levottomaksi eikä ollut vielä ryhtynyt illallista laittamaan. "Minä
+odotan vielä jonkin aikaa", sanoi hän, "sillä toivon, että pojat ovat
+saaneet muutaman linnun. Ihmeellistä, kun eivät ole meitä
+saavuttaneet." -- "Kylläpähän vielä tavoittavatkin", arveli Yrjänä,
+"ehkäpä eivät jätä koettamatta ennen kuin ovat jotakin saaneet." --
+"Hyväpä kun saisivat", lisäsi Mattu, "jauhot jo alkavat käydä vähiin".
+
+Nyt alkoi kuulua kohinaa lumihangesta, ja kaikkien silmät kääntyivät
+siihen suuntaan, mistä ääni kuului. Pian tulivatkin pojat näkyviin
+tulen ääreen. Heillä oli neljä metsoa kantamuksenaan. "Onpa teillä
+ollut tänään hyvä onni", arveli Mattu. "Kiitos, pojat! Hyvä kun odotin.
+Nyt saamme parempaa ruokaa kuin pelkkää velliä. Höyhentäkää nyt kukin
+yksi lintu sillä välin kuin minä sulatan lunta ja lämmitän vettä." --
+"Jussi tahtoo kanssa höyhentää linnun", kuului pikkupoikien ääni. --
+"No niin, saa Jussikin höyhentää linnun", virkkoi Antti ja ojensi
+hänelle pyyn. -- "Mitä, onko teillä vielä muitakin lintuja", riemastui
+Mattu sanomaan. "Tepä olette reippaita poikia."
+
+"Käytittekö pyssyä?" kysyi Yrjänä. -- "Emme; tulimme ilmankin toimeen",
+vastasi Pekka. "Käyttelimme vuorotellen jousta ja ammuimme kumpikin
+pari metsoa, ja pyyn otimme haukalta." -- "Kas sepä hyvin, pojat! Aina
+hyvin käy, kun ollaan sovinnossa."
+
+Kun linnut oli höyhennetty, pidettiin niitä tulen päällä korventumassa
+ja sitten ne kirveellä paloiteltiin pienemmiksi, huuhdottiin vedessä ja
+keitettiin kauan. Lihapalat nostettiin liemestä, johon sekoitettiin
+muutama hyppysellinen jauhoja, ja makea keitto oli valmis.
+
+Muutamaa viikkoa myöhemmin tapaamme siirtolaiset sillä vuori- ja
+harjuselänteellä, joka erottaa toisistaan Pohjanmaan, Satakunnan ja
+Hämeen. Tuiskut olivat estäneet heitä pari päivää pääsemästä eteenpäin.
+Oli satanut lunta ja tuullut ankarasti, jonka vuoksi heidän oli ollut
+pakko pysytellä yhdessä kohden, sillä raskasta kelkkaa he eivät
+jaksaneet vetää syvässä, pehmeässä lumihangessa.
+
+Lasten vuoksi oli yöpaikka tehty huolellisemmin, ja hätäpikaa kyhätty
+katos, jossa katto oli seipäistä ja risuista ja seinät näreistä, soi
+joltisestikin suojaa myrskyä vastaan. Oli jo kolmas päivä heidän
+tulostaan tälle paikkakunnalle. Kaikki olivat ääneti ja alakuloisina,
+kun tuisku äkkiä taukosi ja tuuli alkoi kiihtyä. Ikivanhat hongat
+notkistuivat, oksat rasahtelivat ja maahan tullut lumi ryöppyi ympäri,
+niin että ihan ilma pimeni. "Kas niin", sanoi Yrjänä, "tulkoon vain!
+Sitä lujemmaksi hanki käy ja sitä helpommin pääsemme kulkemaan."
+
+"Hyvinpä onkin tarpeen", arveli Mattu, "että paha ilma asettuu, sillä
+ruokatavarat ovat lopussa. Jospa Luoja soisi, että saisitte jotain
+metsänriistaa! Olemme olleet liikkeessä jo kauan siihen nähden mitä
+luulimme, kun lähdimme matkaan."
+
+"Jumalanilmaa ei voi kukaan edeltäkäsin arvata", lohdutteli Yrjänä,
+"mutta pian saamme hyvän ilman, ja jotakin saalista täytyy saada
+syötäväksi."
+
+Seuraavana päivänä oli myrsky melkoisesti asettunut, mutta päätettiin
+sentään olla lähtemättä eteenpäin; sen sijaan piti Yrjänän lähteä
+poikien kanssa syötävän hankintaan. "Lähdemme takaisin samalle laajalle
+suolle, jonka yli kuljimme tulomatkalla; sieltä löydämme ainakin
+riekkoja. Antti, ota sinä Heikin jousi, niin teemme, minkä voimme",
+virkkoi Yrjänä.
+
+Suolle tultuaan metsästäjät kulkivat sen reunoja myöten etsien
+riekkojen jälkiä. Metsäniemekkeeseen tultuaan Yrjänä, joka hiihti
+edellä, seisahtui ja nosti kätensä pystyyn. Pojat ymmärsivät liikkeen
+ja riensivät sinne; he tiesivät, että hän oli löytänyt jotakin. Kun he
+olivat tulleet perille, hän osoitti maahan. Siitä oli kulkenut hirviä.
+Tosin jäljet olivat tuiskusta menneet melkein umpeen, mutta ne eivät
+olleet vanhoja. Eläimet olivat myrskyn aikana kulkeneet eteenpäin ja
+jäljet veivät suoraan metsäiseen saarekkeeseen keskelle rahkasuota.
+Yrjänä puhui kuiskaten: "Kiertäkää saarekkeen ympäri, jollette siellä
+näe jälkiä, niin menkää erillenne ja koettakaa huutamalla ajaa eläimet
+tänne minuun päin. Hirvien on tapana palata takaisin omia jälkiä
+myöten, kun niitä vastaan tullaan. Tehkää nyt parastanne. Jos elukat
+ovat menneet nevan poikki toiselle puolelle, niin toinen teistä
+viitatkoon minulle; sitten etsimme metsänsaarekkeesta, sillä lintuja
+siellä ainakin on."
+
+"Hyvin käy, eno", sanoi Pekka, "hirvet ovat kyllä tuolla vielä;
+useammin kuin kerran olen minä jo palauttanut isälle hirviä, niinä
+vuosina, jolloin olimme kulkemassa; pitäkää vain huolta siitä, ettei
+pyssy petä!"
+
+Kun pojat olivat lähteneet, tarkasteli Yrjänä suksiaan, pyssyään ja
+muita metsästysvehkeitään, että ne olivat kunnossa, sillä jos hirvet
+tulisivat ampumamatkalle, hän odotti tiukkaa hirvenhiihtoa, jonka
+onnistumista hän ei epäillyt, kun hanki oli niin syvä kuin nyt. Kun hän
+oli nähnyt kaiken olevan hyvässä kunnossa, hän asettui piiloon lumisten
+pensaiden taakse odottamaan. Hänen tarkastelevat silmänsä olivat
+kääntyneet metsää ja tiheää viidakkoa kohti. Pian hänen sydämensä sykki
+tavallista kiivaammin, sillä tuolla hirvet tulivat tasaista hölkkää
+suoraan häntä kohti. Yrjänä seisoi hiljaa kuin ei hänessä olisi ollut
+henkeäkään. Kun hirvet olivat tulleet kylliksi lähelle, seisahtui aina
+epäluuloinen naarashirvi, nosti päänsä pystyyn ja vainusi vastatuuleen.
+Vasikka juoksi emän kupeelle, ja nyt pamahti Yrjänän pyssystä hiljaa.
+Vielä muutama silmänräpäys, niin koko hirvilauma, uros, naaras ja
+vasikka, olivat kääntyneet ympäri ja porhalsivat täyttä laukkaa nevalle
+päin, jossa molemmat pojatkin näkyivät tulevan metsän reunalle.
+
+Hirvet väistivät heitä, mutta samalla he huomasivat vuoden vanhan
+hirvenvasikan jääneen pitkän matkaa emähirvistä jälkeen. Kun pojat
+huudahtivat, niin Yrjänä, joka uudestaan panosti pyssyänsä, katsahti
+ylös ja näki poikien täyttä vauhtia ajavan takaa haavoittunutta
+eläintä. Iloinen hymy levisi Yrjänän kasvoille hänen huomatessaan
+poikien ponnistukset ja hirvenvasikan uupumisen, ja yht'äkkiä
+syöksyivät poikien piikkipäiset suksensauvat elukan lapaan.
+Hirvenvasikka kuoli heti, sillä sydän oli lävistetty kahdelta eri
+puolelta.
+
+Pojilta pääsi ilohuuto. Olipa iloon syytäkin, sillä niin lyhyt ja
+tuottava metsästysretki oli siihenkin aikaan harvinainen.
+
+Nyt oli Yrjänän perhe läpiajoiksi turvattu puutteelta.
+
+Metsästysretken onnistuminen herätti yöpaikalle jääneissäkin mitä
+vilkkainta iloa. Kaikki olivat hyvillään, ja Heikki riensi noutamaan,
+mitä metsämiehet eivät olleet jaksaneet tuoda hirvenvasikan lihoista.
+
+Sinä iltana sai jokainen syödä kylläkseen ja enemmänkin, ja lapset
+saivat maata tiheäkarvaisella hirventaljalla.
+
+Tyytyväisyys oli yleinen, ja Mattu kehuskeli poikain reippautta. Heidän
+avullaan he pian pääsisivät hyviin varoihin tuolla vieraassa maassa,
+jossa vallitsi rauha, jossa maanlaatu oli hedelmällistä ja metsissä
+vilisi otuksia.
+
+"Täti, onko siellä paljon karhujakin?" kysyi Pekka innostuneena. --
+"Kuuluuhan niitäkin olevan, mutta ne ovat vaarallisia." -- "Ohoh!"
+arveli Pekka; "jahka Antti ja minä saamme pyssyt, niin saattepa nähdä."
+-- "Niin, kunhan kykenette sellaiset itsellenne hankkimaan, mutta
+siihen kyllä taitaa kulua aikaa", tuumiskeli Mattu. -- "Älkäähän
+huoliko", virkahti Antti, joka oli Pekkaa vuotta vanhempi, vaikka tätä
+lyhyempi, "me teemme itse pyssyt itsellemme, kun aika joutuu."
+
+Näin juteltiin edelleen, ja tulevaisuus näytti valoisalta.
+
+Seuraavana aamuna lähdettiin eteenpäin. Lumi oli nyt pakkautunut
+tiiviiksi, niin että oli helpompi kulkea, ja joulun aikana olivat
+maastamuuttajat saapuneet Lapuan tienoille. He rohkenivat asettua
+autioon taloon ja oleskelivat siellä jonkun aikaa korjaillen
+tavaroitaan ja valmistelivat joitakin puukapineita, kauhoja, lusikoita
+ym. toivoen saavansa ne myydyksi asutuilla seuduilla merenrannikolle
+matkatessaan.
+
+Kauniina, kirkkaana talvipäivänä tapaamme matkalaiset Isonkyrön
+tienoilla. Nyt he hiihtivät hyvää tietä ja tunsivat itsensä
+onnellisiksi, kun matkanteko oli niin helppoa, ja ihmettelivät laajoja
+viljeltyjä maita. Siellä täällä tuli ihmisiä vastaan, ja nämä
+ihmisseuraan tottumattomat metsäläiset töllistelivät näitä ihmeissään.
+Pitkän matkan päässä he näkivät suuren joukon hevosmiehiä tulevan heitä
+vastaan. He seisahtuivat sen vuoksi epätietoisina, pitikö heidän paeta,
+mutta arvelivat viimein, ettei siitä olisi hyötyä, sillä jos tulijat
+tahtoivat tehdä heille jotakin pahaa, nämä hevosineen heidät pian
+kuitenkin saavuttaisivat. He vetivät kelkkansa tien sivuun odottaen
+levottomina mitä tapahtuisi. Etumaisessa reessä istuvat ajoivat ohitse,
+samoin näitä seuraavat kuusi tai kahdeksan ratsumiestä, ja
+maastamuuttajamme jo olivat rauhallisemmalla mielellä, kun jäljestä
+tuleva reki seisahtui ja ajaja kysyi, mistä te tulivat. -- "Idästä
+päin", vastasivat he. -- "Mihin olette matkalla?" -- "Lännemmäksi,
+työansiota etsimään." -- "Vai niin! No joutuin tänne, te pojat; te
+saatte työtä." -- "Emme huoli", vastasi Pekka rohkeasti. -- "Mutta minä
+tahdon teidät mukaani hoitamaan joutilaita hevosia, jotka tässä
+tulevat. Joutuin rekeen nyt! Ensi syöttöpaikassa saatte tarkemmat
+tiedot." -- "Emme tahdo teidän mukaanne." -- "Vai ette tahdo!" tiuskasi
+mies, nousten seisomaan ja tarttuen Pekan niskasta viskasi hänet rekeen
+kumppaninsa luo. "Pidä kiinni tuota!" huusi hän, samassa siepaten
+Antinkin kiinni, raahasi hänetkin rekeen, hyppäsi itse siihen ja ajoi
+kiireesti pois.
+
+Nyt viimeinkin kohosi Yrjänän pyssy poskelle, mutta Mattu painoi sen
+alas. "Älä Jumalan nimessä ammu, Yrjänä; silloin olemme kaikki hukassa.
+Kyllä Jumala pojista murheen pitää ja Hänen avullaan heidät vielä
+tapaamme. Pysykää hiljaa, kunnes koko joukko on mennyt ohi!" Nyt tuli
+joukko irtonaisia hevosia ja niiden jäljessä muutamia ratsumiehiä,
+jotka pitivät vaarin, ettei yksikään hevonen saanut joukosta erota.
+
+Kun koko joukko oli ehtinyt ohi, päästivät molemmat suomalaiset
+voimattomassa kiukussaan raivoisan huudon sadatellen rosvoa, joka oli
+ryöstänyt heidän poikansa. Mihin nyt pojat joutuivat? Mattu väänteli
+käsiään ja hänen kyyneleensä vuotivat viljanaan; hän ei voinut tehdä
+mitään poikien pelastukseksi.
+
+Asiasta neuvoteltiin ja sitten sovittiin, että viivyttäisiin muutamia
+päiviä tällä paikkakunnalla siltä varalta, että pojat ehkä olisivat
+päässeet karkaamaan.
+
+Aika kului, mutta poikia ei kuulunut. Viimein täytyi lähteä jatkamaan
+matkaa länteen päin. Korsholmassa he vielä viipyivät niin kauan kuin
+uskalsivat jäiden vuoksi; mutta viimein pojat täytyi jättää oman
+onnensa nojaan; mitään muuta he eivät voineet tehdä kuin jättää
+terveisiä ja kehoittaa heitä pyrkimään Ruotsiin Malmivuoren tienoille.
+
+
+
+
+2. ANTTI JA PEKKA MATKALLA RUOTSIIN.
+
+
+Poikien matka etelään päin kävi nopeasti. Hevosia vaihdettiin ja
+ajettiin kiireesti. Jonkin tunnin kuluttua tultiin luvattuun
+syöttöpaikkaan ja pojille annettiin käsky auttaa ratsumiehiä hevosten
+syöttämisessä ja juottamisessa.
+
+"Jos yritätte lähteä pakoon, teidät ammutaan; jos olette reippaita ja
+huolellisia, niin saatte ruokaa", sanoi mies, joka oli ottanut heidät
+kiinni, "ja jos nahjustelette ja itkette, niin saatte selkäänne;
+kuulkaa se nyt kerralla!" Ratsumiehille hän huusi: "Pitäkää poikia
+silmällä, ja lähettäkää heidät minun luokseni, kun hevoset on
+syötetty".
+
+Niin tapahtui. Kun pojat tulivat päällikön majapaikkaan, he saivat
+ruokaa ja käskyn palvella ratsumiehiä, jotka asuivat samassa talossa.
+Antti, joka lähetettiin vettä hakemaan, arveli heti lähteä vanhempiensa
+jälkeen, mutta peräytyi pian huomatessaan, että monta ratsumiestä oli
+taloa vartioimassa. Heti kun pojat saattoivat jutella keskenään,
+puhelivat he karkaamisesta. Täällä se ei käynyt päinsä, mutta se oli
+selvä juttu, että se tapahtuisi heti kun tilaisuus siihen tarjoutuisi.
+
+Mutta sellaista tilaisuutta he saivat kauan odottaa, ja yhä kauemmas he
+joutuivat matkasuunnastaan. Kuljettiin aina vain etelään päin, ja nyt
+he saivat tietää, että hevoset oli vietävä Turkuun, jonne Stålarm
+keräsi sotaväkeä kuningas Sigismundille, Kaarle-herttuata vastaan,
+kuten arveltiin. Turkuun tultuaan he kuulivat, mikä siellä ei enää
+ollutkaan salaisuus, että suomalaiset joukot vietäisiin Ruotsin
+puolelle. Tämä tieto oli pojille mieleinen uutinen, ja he jättivät
+kaikki karkaamisyritykset sikseen. He toivoivat saavansa seurata mukana
+meren yli, ja kun he kerran olisivat päässeet Ruotsin puolelle, ei
+mikään estäisi heitä kulkemasta Malmivuoren tienoille, ehkäpä ehtisivät
+sinne jo ennen kuin heidän omaisensa.
+
+Tästä ajatuksesta iloissaan he kokivat uutterasti täyttää kaikki, mitä
+heidän isäntänsä, ratsumiehet, antoivat heidän tehtäväkseen. Turussa
+nämä eivät näyttäneet paljoakaan piittaavan poikien vartioimisesta. Jos
+he nyt lähtisivät karkuun, se ei olisi suurikaan vahinko, kun matka
+kerran oli onnellisesti tehty; ja jonkin ajan kuluttua pojat saivat
+täydellisen vapauden, mutta kun ei heillä ollut muutakaan tehtävää, he
+edelleen hoitivat heille annettuja toimia.
+
+Kuljetettavat hevoset jaettiin nyt kahteen osaan. Parhaat oli määrä
+viedä jään yli Ahvenanmaalle, jossa Akseli Kurki kokosi Ruotsiin
+lähetettävää sotaväkeä. Toinen osa väestä oli määrätty nuoren Eerik
+Hannunpojan, Prinkkalan herran, komentoon ja pojat seurasivat sitä.
+
+Nuori Eerik-herra oli Sigismundin marskin Stålarmin lanko ja innokas
+kuninkaan puoluelainen; niin hän oli saanut komennettavakseen
+lipullisen ratsuväkeä.
+
+Eerik-herra oli iloinen ja leikkisä mies ja piti suuresti seurustelusta
+ja iloisista tovereista. Senpä takia hänen kasvonsa synkistyivät ja
+mieli kävi alakuloiseksi kun hän sai käskyn majoittua monen penikulman
+päähän päämajasta yksinäiseen saareen, jossa oli vain muutamia taloja.
+Muutamia miehiä ja pojat sekä kaikki hevoset mukanaan hän otti
+haltuunsa tarkoitukseen määrätyn talonpoikaistalon. Kun vuodenaika sen
+salli, oli hevoset laskettava laitumelle, ja pojat pantiin niitä
+paimentamaan.
+
+Kaikeksi onneksi Eerik-herraa huvitti metsästäminen, johon hänellä oli
+tilaisuutta asumattomalla saarellaan, ja kun hänellä oli mukanaan
+metsästyspyssyjä ja oivallinen puolalaisrotuinen koira "Rakki", niin
+hän saattoi huvikseen metsästellä mielin määrin. Metsästysmatkallaan
+hän kerran tapasi pojat ja sai siten tietää, kuinka he olivat sinne
+joutuneet.
+
+Luultavasti heidän kohtalonsa ja ulkoasunsa herättivät hänessä
+sääliä, sillä poikien vaatteet olivat repaleina ja itse he olivat
+laihoja ja riutuneita. Hän antoi vaatettaa heidät ja tehdä heidät
+kaikin puolin siistimmäksi asultaan. Nyt pojat olivat pulskan näköisiä
+ja Eerik-herran päähän pisti kirjoituttaa heidät sotamiehiksi omaan
+lipulliseensa. Sillä tavoin he tulivat muiden ratsumiesten vertaisiksi,
+saivat aseet ja heitä harjoitettiin samoin kuin muitakin. He saivat
+säännöllisen ruoan ja heillä oli ylipäänsä niin hyvä olo kuin
+asianhaarat sallivat.
+
+Kun Eerik-herra kävi metsästämässä, saivat nuorukaiset usein seurata
+häntä, samoin kuin silloinkin, kun hän joskus kävi toisilla saarilla ja
+luodoilla ampumassa vesilintuja, joita vielä tähänkin aikaan on
+runsaasti Ahvenanmaan saaristossa.
+
+Tällaisen muutoksen jälkeen nuorukaiset olisivat tunteneet itsensä
+tyytyväisiksi, jollei halu päästä omaisten luo ja metsäelämään olisi
+ollut niin suuri; sillä vaikka he olivatkin kiitollisia Eerik-herralle
+tämän hyväntahtoisuudesta, heillä oli kuitenkin aina mielessä päästä
+Ruotsin puolelle ja omaisten seuraan. Nyt heidän olisi ollut helppo
+lähteä karkuun saarestaan takaisin Suomen manterelle, mutta meren
+taakse, toivottuun maahan, he eivät uskaltaneet lähteä. He toivoivat
+parempaa tilaisuutta, ja sellainen ilmestyikin pian.
+
+Kesäkuun puolivälissä Eerik-herran joukko sijoitettiin Ahvenanmaalle ja
+pian sen jälkeen se laivoilla vietiin Ruotsiin.
+
+Juhannuspäivänä v. 1598 laivasto laski ankkurin Grönborgin satamassa
+Roslagenissa, muutamia penikulmia Tukholman pohjoispuolella. Nyt tuossa
+pienessä satamassa syntyi vilkas liikenne, kun veneillä vietiin
+laivoista maalle sotajoukkoja, jotka asettuivat leiriin rannalle.
+
+Eerik-herra joukkoineen sai jäädä laivoihin ja kaikessa rauhassa
+odottaa tapausten kulkua. Pian tuli myöskin virolaisten laivasto, ja
+nytkös satamassa syntyi hyörinä ja liike. Veneitä tuli ja meni täynnä
+väkeä, ja poikiakin elähdytti sodan into. Odotettiin vain kuninkaan
+tuloa, että olisi käyty herttuan kimppuun.
+
+Pari päivää myöhemmin tuli Eerik-herran laivan sivulle pikapurjehtija,
+ja sillä hän lähti etelään päin tiedustelemaan kuningasta ja hänen
+laivastoansa. Vielä kului pari päivää, jolloin tuli sana, että poikien
+oli saavuttava pienellä laivaveneellä, metsästyspyssyt, ampumavaroja,
+eväitä ja koira mukanaan määrättyyn saareen, johon sanantuoja näyttäisi
+tien purjehtiessaan etelään päin.
+
+Iloissaan pojat varustautuivat niinkuin oli käsketty ja ottivat
+mukaansa keihäänsäkin, ja iloisina he purjehtivat sisäsaaristoon,
+uskollisesti seuraten edellä kulkevaa purjevenettä. Hämärän tullessa he
+saapuivat määrätylle saarelle, ja sanantuoja osoitti pientä lahtea,
+missä he olivat suojassa kaikilta tuulilta ja missä ohikulkijat eivät
+venettä nähneet.
+
+Siellä nuorukaiset tunsivat itsensä onnellisiksi saadessaan olla
+metsässä, sillä elämä laivassa, merellä ja suuressa ihmisjoukossa ei
+ole metsäseutulaisten suomalaisten mielen mukaista. Reippain mielin ja
+iloisina he panivat kuntoon yösijansa, ja laskeutuessaan pitkäkseen
+tuoreista havuista tehdylle vuoteelle leimuavan nuotion valossa ja
+lämpimässä he olivat taas kuin kotonaan. Silloin juolahti taas mieleen
+ajatus: eikö heidän pitäisi paeta, paeta pois sotamelskeistä
+ja taisteluista, paeta takaisin omaistensa luo metsiin ja
+metsästyselämään?
+
+Tämä ajatus oli kuin salamana välähtänyt yhtaikaa kummankin mieleen, ja
+äkkiä he hypähtivät pystyyn katsoen toisiaan silmiin. He tiesivät, että
+kummallekin oli selvinnyt ajatus, että nyt oli tullut hyvä tilaisuus.
+
+Antti ensimmäisenä keskeytti äänettömyyden ja huudahti: "Koetetaan!"
+Pekan silmät välähtivät. Hän astui ensin askelen venettä kohden, mutta
+heittäysi heti sen jälkeen takaisin havuvuoteelle, peitti kasvonsa
+käsillään ja oli kauan ääneti. -- "Miten arvelet, Pekka?" kysyi Antti
+viimein.
+
+"'Älä koskaan petä hyväntekijääsi!' sanoi minulle aina Mikkelin pappi
+Niko", vastasi Pekka ottamatta pois käsiään kasvojensa edestä.
+
+"Olivatko ne meidän ystäviämme, jotka meidät ryöstivät isän ja äidin
+seurasta ja pakottivat meidät lähtemään mukaansa?" vastasi Antti.
+
+"Eivät, mutta Eerik-herra on." -- Tähän ei Antti vastannut mitään,
+mutta hetkisen kuluttua hänkin laskeusi vuoteelle, kutsui koiran
+luokseen ja hyväili sitä. Pekka nousi ja virkkoi: "Ruvetaan nyt maata!
+Minä aion pyytää Eerik-herraa laskemaan meidät omaistemme luo; jos hän
+kieltää, menemme sittenkin."
+
+Pian koitti aamu, ja Antin keittäessä velliä meni Pekka saaren
+korkeimmalle kukkulalle tähystelemään Eerik-herran tuloa. Tätä ei
+näkynyt, minkä vuoksi Pekka kutsui Anttia ja koiraa ja palasi
+vartiopaikalleen, johon hän asettui voidakseen jo matkan päästä huomata
+odotetun tulijan.
+
+He näkivät kyllä useita laivoja ja veneitä purjehtivan eri tahoille
+kaiken päivää, mutta yksikään ei lähestynyt saarta. Kaikki ne
+suuntasivat matkansa kauemmaksi länteen, lähemmäksi mannermaata, ja
+tumman, totisen metsän taakse vaipui viimein aurinkokin kauas länteen,
+näkymättömiin.
+
+Miten oli käynyt Eerik-herralle? Sitä kysymystä pojat olivat toisenkin
+kerran aprikoineet. He olivat toivoneet herransa saapuvan valoisan ja
+lauhkean kesäyön kuluessa, mutta niin ei tapahtunut. Jo aamunkoitteessa
+olivat he vartiopaikallaan, mutta ei näkynyt ainoaakaan purjetta.
+Aamurusko leimahti idässä, ja pian kohosi säteilevä auringon kehrä
+sinisenä lainehtivasta merestä. Kaukana idässä näkyi lukemattomia
+purjeita kulkevan ulkosaaristoon päin. Tuo ei voinut olla kuninkaan
+laivasto. Lännessä näkyi vain joitakin vähäisempiä purjeita kiitävän
+pohjoista kohti lauhkean länsituulen kuljettaessa sitä kiireesti
+eteenpäin.
+
+"Mitäs tästä on ajatteleminen?" kysäisi Antti. "Sanoihan ratsumiesten
+päällikkö montakin kertaa, että sellaiset kuin me eivät saa ollenkaan
+ajatella", vastasi Pekka, "ja Eerik-herra sanoo, että meidän tulee
+ainoastaan totella. Älähän hätäile, Antti! Jollemme pian saa nähdä
+jotakin, meidän täytyy ruveta katselemaan, mitä pataan pannaan. Mene
+sinä veneellä koettamaan, saisitko kaloja. Ota Rakki mukaasi; minä
+koetan vaania vesinlintua ampuakseni."
+
+"Sinullapa on aina monet temput", tuumi Antti. "Parempi on heti laskea
+koira irti ja ampua jokin metsän otus, sillä kaiketi niitä on täällä
+kyllin Eerik-herrallekin." -- "No niin luulen minäkin, mutta tehdään
+nyt kuitenkin, niinkuin minä sanon." -- "Tehdään vain, koska sinä aina
+tahdot pitää omat tuumasi kaikessa", virkkoi Antti nyreän näköisenä.
+
+Puolenpäivän aikaan pojat palasivat nuotiopaikalleen hyvillä mielin,
+kun heillä oli sekä kaloja että lintuja.
+
+Kun he olivat syöneet, alkoi Antti taas puhua ja tuumi, että
+Eerik-herralle oli ihan varmaan tapahtunut jotakin, ja jollei tämä
+palaisi heidän luokseen ennen huomisaamua, ei Antti huolisi odottaa
+kauempaa, vaan palaisi Grönborgin satamaan laivaston luo, ja nyt hän
+rupesi levolle. Pekka meni taas vartiopaikalle, jossa hän viipyi iltaan
+asti. Hänen palatessaan nuotion ja veneen luo Antti taas nukkui.
+
+Aikaisin aamulla Antti herätti Pekan ja ehdotti, että he laskevat
+koiran irti hakemaan otuksia. Olisihan kovin merkillinen
+metsästysretki, jos he nyt purjehtisivat takaisin laivaston luo
+tuomatta mitään saalista mukanaan. Heille naurettaisiin
+pahanpäiväisesti, sitäpaitsi Eerik-herra kyllä mielellään näkisi, että
+heillä olisi jokin jänis mukanaan. Varmaankin hän oli palannut ennen
+heitä.
+
+Pekka suostui Antin tuumaan, sillä hänkin älysi, ettei Eerik-herraa nyt
+kannattanut odottaa. Koira laskettiin irti, ja sen iloisesti haukkuessa
+suomalaispojat unohtivat sekä Eerik-herran että laivaston ja koko
+maailman.
+
+Aurinko paahtoi kuumasti, länsituuli oli tyyntynyt ja ilma tuntui
+hiostavalta metsästäjien palatessa veneelleen. Heillä oli muutamia
+jäniksiä ja koirasmetso. Saalis ei ollut varsin kehuttava. Olivatpa
+ampuneet muutamia laukauksia aivan hukkaankin. Tämä ei heitä kuitenkaan
+suuresti surettanut, mutta ei kumpikaan ollut halukas soutamaan venettä
+tyynellä näin hiostavassa ilmassa. He päättivät sen vuoksi odottaa
+viileämpää iltaa ja laskeusivat makuulle. Antti arveli, eikö olisi yhtä
+hyvä odottaa täällä kunnes Eerik-herra heidät noutaisi. "Vai niin",
+naurahti Pekka, "joko on kadonnut halusi päästä laivoihin! Saapa nähdä
+mitä sanot, jahka olet levännyt ja tuuli puhaltaa." -- "No sen minä
+sanon, että meidän pitää nyt käyttää tilaisuutta etsiäksemme isää ja
+äitiä." Tähän ei Pekka vastannut mitään, ja pian pojat nukkuivat.
+
+He heräsivät ukkosen jyristessä ja sateen valuessa virtanaan, kuohuvat
+laineet pauhasivat vasten rantaa, jossa heidän pikku veneensä hyppeli
+aaltojen harjalla ylös, alas. Unen toreissa pojat riensivät paremmin
+kiinnittämään venettä ja pelastamaan kapineensa sateesta. Pian he
+kastuivat sateessa likomäriksi ja vetäysivät puiden suojaan. "Olipa
+hyvä, ettemme nyt ole merellä", tuumi Antti, "ja arvelenpa, miten
+niiden nyt käy, jotka ovat kaukana maasta." -- "Hyvin kaiketi,
+luulisin, he eivät ole maanneet niinkuin me, vaan nähneet jo kaukaa
+pahan sään tulevan ja menneet ajoissa maihin." -- "Hyväpä niin",
+vastasi kumppani; "kyllähän täällä on hyvä olla, mutta kun nyt ilma
+asettuu, niin lähdemme kaiketi matkaan, vai kuinka?" -- "Lähdetään
+vain."
+
+Seuraavan aamun koitteessa tapaamme pojat Gronborgin ulkosatamassa.
+Heidän kalpeista kasvoistaan kuvastui mitä suurin hämmästys, ja pian
+tämä hämmästys ilmeni heidän puheessaankin. Sillä kertaa avasi Pekka
+ensin suunsa.
+
+"Tunnetkos, Antti, paikkoja, missä nyt olemme?
+
+"Ihan varmaan, tässähän laivat olivat. Etkö näe tuota tasaista
+raivattua mäkeä, missä teltat olivat, ja etkö tunne noita neljää
+petäjää tuon harjanteen laella?"
+
+"Kyllä tunnen kaikki, mutta missä ovat alukset, koko laivasto?" --
+"Niin, sitä en minäkään voi ymmärtää; mutta mitäs väkeä tuolla liikkuu?
+Eivät he ole suomalaisia; heillä on säkki selässä ja keihäs kädessä. He
+ovat ruotsalaisia, jotka ovat ajaneet meikäläiset pois."
+
+Tämä arvelu oli oikea, sillä kun kuningas Sigismund ei -- tapansa
+mukaan pitänyt sanaansa eikä tullut sovittuun aikaan liittyäkseen
+hänelle uskollisiin suomalaisiin, peräytyi Stålarm, kuultuaan Uplannin
+talonpoikien kokoontuneen käydäkseen hänen kimppuunsa, nopeasti
+laivastoineen ja purjehti takaisin Ahvenanmaalle.
+
+Suomalaispojat olivat pikaisen lähdön kiireessä unohtuneet ja jääneet
+oman onnensa nojaan.
+
+Nähdessään ruotsalaisten heidät huomanneen he kiireen kaupalla
+levittivät purjeensa ja purjehtivat pohjoiseen päin toivoen löytävänsä
+omat maanmiehensä.
+
+Päivän mittaan he purjehtivat monen suuremman ja pienemmän saaren ohi
+Ruotsin matalilla rannikoilla ja salmissa, ja illalla levisi meri
+aavana heidän edessään. Kaukana vain häämötti matalia niemiä ja
+luotoja: ne olivat tuota kaivattua Ruotsin mannerta.
+
+Tähän asti eivät oman onnensa nojaan jätetyt nuorukaiset olleet
+puhelleet mitään tulevaisuudestaan ja aikeistaan, he kun yhä luulivat
+vielä tapaavansa maanmiehensä. Mutta kun nyt meri oli aavana edessä
+eikä yhtään laivaa näkynyt, he päästivät yht'aikaa raikkaan huudon:
+"Olemme vapaat! Tuolla on Ruotsi, tuolla menee tie omaistemme luo!
+Jumalalle olkoon kiitos!" Iloissaan he juttelivat tulevaisuudestaan,
+miten he pian tapaavat Yrjänän, Heikin, Matun ja pikkuveljet, niin että
+he riemuissaan unohtivat nykyhetken huolet. Hämärän tulo herätti heidät
+miettimään nykyistä asemaa, ja nyt nousi kysymys: "Mitä nyt on tehtävä?
+Mihin päin nyt käännymme?" Pekka lopetti pitkän äänettömyyden.
+"Kuljimme kauan etelään päin miesten ja hevosten mukana. Eno sanoi,
+että meidän oli mentävä länteen; sielläpäin piti Ruotsin ja
+Malmivuorten olla; nyt me menemme pohjoista kohti!" -- "Olet oikeassa",
+vastasi Antti, "tuolla on Ruotsi, tuolla on länsi, mutta Malmivuori on
+pohjoisempana, annetaan mennä vain!"
+
+Vaistomaisesti suomalaispojat varoivat kohtaamasta ruotsalaisia, koska
+oli laajalle levinnyt tieto, että suomalaiset olivat tulleet
+vihamielisissä aikeissa. He päättivät siis purjehtia edelleen
+pohjoiseen päin. Vuorotellen he pitivät perää, ja kun yö oli kulunut,
+he jo olivat ehtineet tuon kauas mereen pistävän niemen ohitse ja
+heidän edessään oli pitkä, matala rantamaa.
+
+He jatkoivat matkaansa seuraten rantoja, ja yöksi he menivät maihin
+pieneen saareen, tekivät tulen keittääkseen jäniksensä, mutta
+sammuttivat sen sitten, ettei savu ilmaisisi heitä, jos läheisyydessä
+olisi ihmisiä.
+
+Yö kului rauhallisesti ja hiljaisesti, mutta aamulla oli tuuli
+kiihtynyt ja heidän pikku veneensä kiiti eteenpäin kuin paras juoksija.
+Ei näkynyt taloja eikä veneitä ja pojat olivat aina puolille päivin
+turvallisella mielellä. Mutta sitten alkoi näkyä useita veneitä, jotka
+olivat menossa maalle päin, ja pian sen jälkeen suurehko kyläkunta.
+
+Vaikka pojat kävivät levottomiksi, he jatkoivat kuitenkin matkaa.
+Kaikki sujui sentään hyvin eikä kukaan hätyyttänyt heitä.
+
+Pari päivää myöhemmin he laskivat veneensä isoon lahteen levätäkseen ja
+katsellakseen ympäristöä, sillä he olivat huomanneet maan kohoavan ja
+näkivät kaukaa korkeita metsäisiä vaaroja. Pian he huomasivat suuren
+laakson, ja sitä kohti he suuntasivat veneensä. Lähemmäksi tullessaan
+he kuulivat kaukaisen kosken pauhua. Koirakin näkyi vilkastuvan.
+Päiväkausia kestänyt merimatka oli siitä tuntunut pitkältä ja se oli
+ikävöiden katsellut maalle päin. He poikkesivat pieneen lahdelmaan,
+vetivät veneen maalle ja Pekka lähti tarkastamaan ympäristöä. Hän
+käveli kosken kohinaa kohti, mutta pian hän näkyi heittäytyvän maahan
+ja sitten varovasti ryömivän muutamien suurten kivien taakse. Pekka oli
+leveän, vuolaan joen toisella rannalla huomannut neljä miestä
+kalastamassa. Hän tahtoi saada selville, oliko muita samalla puolen
+kuin hän itse, mutta tarkastelipa hän kuinka huolellisesti hyvänsä, hän
+ei nähnyt ketään. Kauempana toisella rannalla hän huomasi kohoavan
+ohuen savukiemuran, ja kaksi venettä oli vedetty rannalle. Hetkisen
+kuluttua hän nousi, vetäytyi metsään ja kulki jonkin matkaa vuoren
+harjua myöten virran vartta ylöspäin. Hän ryömi taas eteenpäin
+vakoillen ja tähyillen, mutta ei nähnyt mitään muuta kuin suuren
+pauhaavan kosken.
+
+Ripeästi hän palasi takaisin veneelle Antin luo. Hänen kerrottuaan,
+mitä oli nähnyt, päätettiin vetäytyä takaisin lahden toiselle puolelle,
+josta saattoi huomata, soutaisivatko kalastajat lahden poikki, ja
+sitten menetellä sen mukaan.
+
+Tänä yönä pojat eivät tehneet tulta, vaan nukkuivat veneen purjeisiin
+kääriytyneinä, pyssyt vieressä ja Rakki vahtimassa. Yö kului
+hiljaisesti ja rauhallisesti, ja aamupuolella pojat iloksensa
+huomasivat kalamiesten soutavan pois pohjoiseen päin.
+
+Nyt neuvoteltiin. Pojat arvelivat nyt tulleensa niin kauaksi
+pohjoiseen, että Malmivuoren pitäisi olla suoraan lännessä. Pitikö
+heidän nyt jättää vene rantaan ja seurata tuon suuren virran vartta? He
+joutuisivat siten sisämaahan, vuoriseudulle päin, jossa heidän pitäisi
+tavata joku maanmiehistään tai vaikka joku ystävällinen ruotsalainen,
+joka osaisi neuvoa heitä oikeaan suuntaan.
+
+Näin päätettiin tehdä; pojat kantoivat kapineensa maalle. Vene oli
+piilotettava ja säilytettävä mahdollisesti vastedes tulevaan
+tarpeeseen. Veneen alle he asettivat karsittuja ja kolottuja puita
+teloiksi ja saivat sen suurin ponnistuksin kiskotuksi vesakkoon, jossa
+se käännettiin kumolleen ja peitettiin paksuilla kuusenkuorilla, joiden
+päälle he panivat pieniä näreitä.
+
+Sillä keinoin he arvelivat saavansa veneen säilymään pitkän aikaa.
+Vanha ontto tammi, jonka he huomasivat läheisyydessä, oli oivallinen
+piilopaikka, johon kätkettiin veneen masto, purjeet, airot ja muut
+tarpeet. Tammen onton aukko tukittiin huolellisesti sammalilla, ja
+pojat arvelivat varmaan löytävänsä kätketyt kapineensa, jos he niitä
+vastedes tarvitsisivat.
+
+Nyt tuli kysymys, mitä he ottaisivat mukaansa. Eväitä ei ollut paljoa
+jäljellä, mutta kuitenkin riittävästi muutamaksi päiväksi. Ne otettiin
+esille, samoin kirveet, pata ja pyssyt. Vielä oli jäljellä Eerik-herran
+pyssy, metsästyslaukku, kengät ja ampumatarpeet. Ampumatarpeet olivat
+laatikossa, jota he tähän saakka eivät olleet ottaneet huomioon. Miten
+nyt oli tehtävä Eerik-herran tavaroille? Niitä ei voitu ottaa mukaan,
+ja pojat seisoivat ääneti asiaa aprikoiden.
+
+Antti virkkoi viimein: "Eerik-herralle emme voi koskaan viedä näitä
+tavaroita takaisin, ja mitäpä hyötyä olisi niiden jättämisestä tänne?
+Ota sinä, Pekka, joka paremmin osaat ampua, hänen pyssynsä; se on
+kymmentä vertaa parempi kuin meidän pyssymme, ja laatikon me avaamme
+nähdäksemme, mitä siinä on."
+
+Odottamatta vastausta hän sieppasi kirveen, mursi laatikon auki ja otti
+esille sen sisällyksen. "Jumalan kiitos! Täällä on paljon ruutia, ja
+enemmän kuin sata luotia, ruuvitaltta, kaksi viilaa, pihdit ja vielä,
+annas kun katson, parikymmentä piikiveä. Kas tämähän on koko aarre,
+juuri sellaisia tarpeita, joita me tarvitsemme. Entäs tässä vielä,
+rahakukkaro! Yksi, kaksi -- kokonaista neljä kiiltävää hopeariksiä ja
+vielä seitsemän, kahdeksan taaleria. Kiitoksia Eerik-herra! Kaiketi
+tämä oli aiottu meille palkaksi; eihän tuo varsin paljon ole puolen
+vuoden työstä, mutta hyväpä näinkin. Voi miten iloissaan isä ja äiti
+olisivat, jos tietäisivät, kuinka hyvät varusteet meillä on! Hei vain!
+Nyt ei ole mitään hätää. Huuda, Pekka! Etkös ole iloissasi?"
+
+"En tiedä, mitä Mikkelin isä Niko sanoisi, jos otamme Eerik-herran
+tavarat", vastasi Pekka miettivästi.
+
+"Joko taas puhut isä Nikosta! Siitä minä viisi, mitä Niko isä sanoisi.
+Me tarvitsemme näitä tavaroita emmekä voi niitä nyt antaa takaisin. Jos
+vastedes tapaamme Eerik-herran, niin voithan antaa hänelle pyssyn
+takaisin. Emme me voi sitä kuljettaa mukanamme, jollemme jätä sinun
+pyssyäsi tänne. Se on omansa täällä metsässä pilalle ruostumaan."
+
+Tämä vastaväite tehosi Pekkaan. Hän otti pyssyn, katseli tuota kaunista
+uutta kivääriä ihailevin silmin, nojasi siihen ja sanoi: "Niin, tämä
+käsissäni voisin uskaltaa paljon. Se ei koskaan vie luotia väärään eikä
+petä laukaistessa. Voi, jos uskaltaisin sen ottaa!" -- "Uskallat kyllä,
+sanon minä. Se on selvä asia. Eikä siitä sen pitempiä puheita! Nyt
+meidän pitää hankkia tuohta ja tehdä kontit, eihän meillä ole mitään,
+missä kantaisimme tavaroitamme. Tule nyt!"
+
+Ihailemansa pyssy vielä käsissään Pekka seurasi päättäväistä
+toveriansa, ja pian he olivat kiskomassa tuohta. Päivä kului tässä
+puuhassa, ja kun he aamulla ryhtyivät konttien tekoon, virkkoi Antti:
+"Tuohia ei ole tarpeeksi, minä teen konttia sillä välin kuin sinä
+kiskot lisää. Tarvitsemme myöskin tuohivirsut, sillä nahkakengät meidän
+täytyy säästää talven varalle, ja raskaathan ne ovatkin pitää nyt
+lämpimällä."
+
+Antin puhe todisti hyvää käytännöllistä ymmärrystä, ja kun Pekka heti
+huomasi toverinsa olevan oikeassa, hän lähti lisää tuohia hakemaan.
+
+Kun tuohikontit olivat valmiit, ne sullottiin tavaroita täyteen.
+Kantamukset jaettiin tasan. Ainoa, mikä vielä oli tekemättä, oli
+Eerik-herran tavaralaatikon tallettaminen, ja siihenkin keksittiin
+keino. Pojat kaivoivat tammen juurelle kuopan ja sisustivat sen
+tunnettuun suomalaisten tapaan kuusenkuorilla ja peittivät sen tuohilla
+ja mullalla. Nyt tuli Pekan pyssyn ja metsästysvehkeiden vuoro. Sarvi
+sullottiin luoteja täyteen, pii pantiin kukkaroon, ja kaiken tämän
+ympärille käärittiin tuohta ja vitsaksia. Pyssy ja ampumavehkeet
+kätkettiin ontelon petäjän sisään, hyvän matkan päähän tammesta. Aukko
+tukittiin, ja lähimpään terveeseen puuhun hakattiin Yrjänä Kailasen
+puumerkki Y.
+
+Nyt pojat olivat valmiit lähtemään pitkälle, epävarmalle matkalleen.
+Reippain mielin he ottivat kontit selkäänsä, pyssyt käteen, Rakki
+seurasi talutushihnassa, sitten eteenpäin! He olivat päättäneet kävellä
+valoisina viileinä kesäöinä ja pysytellä virran läheisyydessä niin
+kauan kuin se kulki länsi-itäsuuntaa. Sitten he aikoivat etsiä jonkin
+ruotsalaiskylän, joka olisi niin kaukana sisämaassa, etteivät sen
+asukkaat tietäisi mitään suomalaisten Ruotsiin tekemästä sotaretkestä.
+Hyvää tahtia matkamiehemme samosivat eteenpäin pyrkien mieluimmin
+kulkemaan harjujen selänteitä, missä heillä oli avara näköala ja luja
+maa jalkojen alla.
+
+Viikkoa myöhemmin he olivat asettuneet yötiloille lahden rannalle tuon
+suuren joen varrelle, joka virtasi hitaasti ja tyynenä halki tasaisen,
+suuria metsiä kasvavan seudun. He olivat nähneet pitkän matkan päästä
+useita taloja, toisia taas sivuuttaneet läheltä. Nyt viime päivinä he
+eivät olleet nähneet ihmisistä jälkiäkään. He arvelivat olevansa
+turvassa ja päättivät levähtää, sillä tuohikontit olivat hanganneet
+selän nilelle ja olkapäitä särki.
+
+Illallista syödessä virkkoi Pekka, joka oli ruoan valmistanut: "Nyt ei
+ole enää jauhon pölähtävää; täytyy hankkia jotakin syötävää. Jospa
+minulla vain olisi jousipyssyni, niin kyllä pian saisimme sorsia, sillä
+niitä täällä on paljon; mutta meidän pitää pyytää kaloja ja kuivata
+ne." Puhumatta sen enempää he riisuivat vaatteensa ja menivät jokeen
+hiekkamatalikolle ja rupesivat kumpikin omalla tavallaan kaivelemaan ja
+polskuttamaan. Hetken kuluttua he tapasivat lepopaikalla ja kysyivät
+yht'aikaa kumpikin: "Oletko saanut mitään?" -- "Olen kyllä." -- Pojat
+olivat näet pyydystäneet nahkiaisia, ja pian sen jälkeen he menivät
+ongelle. Ahvenia he saivat runsaasti. Ne halkaistiin selkäpuolelta,
+levitettiin ja niiden päälle pantiin suoloja, minkä jälkeen ne pantiin
+lämpimälle hiekalle kuivamaan. Näiden piti päteä yht'aikaa leiväksi ja
+särpimeksi.
+
+Sitten loikoiltiin tulen ääressä pakinoiden, ja Pekka tuumi, etteivät
+he ole kaukana jäljessä Yrjänästä ja toisista, ehkäpä näiden edellä!
+Tätä ajatellessaan pojat rupesivat arvelemaan, pitikö heidän jouduttaa
+matkaansa Malmivuoren luo niin kiireesti kuin tähän asti. Mitä he
+tekisivät siellä, jolleivät vanhemmat olisi sinne ehtineet? Asia oli
+arveluttava, mutta pitihän matkaa jatkaa, jos mieli päästä kaikesta
+selville.
+
+
+
+
+3. ENSIMMÄINEN SUURI METSÄSTYS.
+
+
+Niin pojat kulkivat kulkemistaan, kun Rakki kerran alkoi levottomana
+kiskoa talutushihnasta. Oli selvää, että koira vainusi otusta; sen
+metsänkävijät varsin hyvin ymmärsivät. He antoivat koiran mennä
+vapaasti oman tahtonsa mukaan ja seurasivat sitä uskollisesti. Vähän
+matkaa kuljettuaan he tulivat suuren rahkasuon reunaan ja löysivät
+siellä kuolleen hirven, jonka peto oli raadellut. Suossa näkyvät jäljet
+ilmaisivat pahantekijän. Metsän elämään tottuneet pojat ymmärsivät
+oitis, että karhu oli edellisenä päivänä kaatanut hirven ja ettei se
+voi olla kaukana lujasti hirven lihaa syötyään. He menivät vähän matkan
+päähän haaskasta ja neuvottelivat, pitikö heidän laskea koira irti
+karhua etsimään ampuakseen tämän sitten, vai piiloutuisivatko he
+läheisyyteen ja odottaisivat karhua, kun se tulisi syömään loppuja
+tappamastaan hirvestä.
+
+Vähän mietittyään he havaitsivat jälkimmäisen keinon turvallisemmaksi;
+ja jollei karhu tulisi, he voisivat sen sitten koiran avulla löytää.
+
+Vaaraa, mitä karhun ahdistaminen tiesi, he eivät lainkaan ottaneet
+huomioon, ja Pekkahan oli isänsä kanssa jo ollut sellaisessa leikissä
+ennenkin. Varovaisuus vaati heitä vetäytymään etemmäksi odottamaan
+iltaa tai yötä, jolloin karhun saattoi luulla tulevan. Ison
+lihakappaleen he ottivat hirvestä tervetulleena saaliinaan itselleen ja
+koiralle.
+
+Sillä välin kuin näin helposti saatu paisti pantiin kiehumaan,
+mietittiin, miten karhu pyydystettäisiin. Pekan oli asetuttava
+lähimpään honkaan ja sieltä ammuttava karhua. Antin oli koiran kanssa
+piilouduttava lähimpään tiheikköön ja heti pyssyn pamauksen kuultuaan
+laskettava koira irti ja sitten hyökättävä itsekin esiin, ja sitten he
+yhdessä ottaisivat karhun hengiltä.
+
+Tuuma oli viisas ja olisi tuottanut kunniaa vanhemmillekin
+metsämiehille; mutta ovathan äly ja kekseliäisyys suomalaisen
+synnynnäisiä ominaisuuksia, vaikka hän välistä tarvitseekin aikaa
+keksiäkseen oikean keinon. Pojat olivat metsästäjäsukua ja heillä oli
+opetuksena ja ohjeena kuulemansa monet monituiset kertomukset
+metsäseikkailuista.
+
+Hyvissä ajoin ennen auringon laskua pojat jo olivat vahtipaikoillaan.
+Pekka istui korkeassa hongassa hajareisin suurella oksalla, Antti taas
+oli koiran kanssa visusti piilossa tiheässä kuusikossa.
+
+Istuminen hajareisin koko yön hongan oksalla vaatii suurta
+kärsivällisyyttä. Vaikkapa saattaakin nojata selkänsä vakavasti puun
+runkoon ja vähitellen sovittautua istumaan vuoroin toisella, vuoroin
+toisella reidellä, aika kuitenkin käy pitkäksi ja tunnit tuntuvat
+viikon pituisilta. Tuntuu oikein miellyttävältä vaihtelulta, kun oksa
+rasahtaa tai kun tuuli alkaa puhaltaa lopettaen äänettömyyden ja
+pohjolan metsän kolkon autiuden; mieli jännittyy ja toivo tuntuu
+virkistyvän ajatellessa, että nyt tapahtuu jotakin. Mutta pian
+vallitsee taas äänettömyys, toivo katoaa ja ikävystyminen tulee sijaan.
+
+Pekka oli suomalainen, siis itse kärsivällisyys, ja kun hän aamulla
+päivän valjettua kapusi alas korkealta tukalalta vahtipaikaltaan ja
+meni kumppaninsa Antin luo, hän sanoi vain: "Koetetaan, kumpi tässä
+voittaa." Antti nyökkäsi, ja niin pojat lähtivät edellisen päivän
+nuotiopaikalle. He olivat lujasti päättäneet valvoa seuraavankin yön.
+
+Yön valvottuaan pojat nukkuivat makeasti, ja virkistynein voimin he
+illalla taas asettuivat entisille paikoilleen. Pekan silmät vilkuivat
+yli koko suon, ennen kuin hän kiipesi puuhun. Ei näkynyt mitään
+epäiltävää, mutta tuskin he olivat istuneet tuntiakaan, kun jotakin
+näkyi liikkuvan suon toisella reunalla; vesakko taipui ja liikkui, ja
+siinä oli nyt karhu suolla.
+
+Kontio seisahtui, kohotti päätään ja vainusi nuuskien ilmaa joka
+suunnalle. Lienee jo pahoin haisevan hirven raadon löyhkä sattunut sen
+sieraimiin, sillä nyt se ohjasi askelensa suoraa tietä nevan poikki
+Pekkaa kohti, jonka sydän sykki kovasti. Taivaan rannalta tulevat
+auringon säteet valaisivat autiota maata ja nyt karhu näkyi koko
+majesteetillisessa suuruudessaan kulkiessaan lyhyin varovaisin askelin
+pehmeän nevan yli kolmen kirkkaan silmäparin sitä tähystellessä.
+"Hiljaa, hiljaa, Rakki! So, so poika! Älä liiku nyt!" kuiskasi Antti
+viidakossa, Pekan siirtyessä ketteränä kuin orava oksalta oksalle, niin
+että hongan runko tuli hänen ja karhun välille. Sitten hän tarkasti,
+että pii ja ruuti pyssyn sankissa olivat kunnossa, nojasi pyssyn hongan
+runkoon ja seurasi tähtäimellä karhun kaikkia liikkeitä, kunnes se tuli
+hirven haaskan jätteille. Varmaan jokin oli herättänyt karhun huomiota,
+sillä se nousi puoleksi pystyyn takajaloilleen ja nuuhki epäluuloisena
+sinne päin, mistä pojat olivat tulleet. Pekka, joka näki kaikki tyynni,
+uskalsi tuskin hengittääkään. Tyhmää olisi ollut enää viivytellä.
+Tähdäten karhun lapaan hän laukaisi pyssynsä.
+
+Kauhea karjunta seurasi heti pyssyn pamausta, ja samassa
+silmänräpäyksessä Rakki syöksyi vimmatusti haukkuen karhun kimppuun.
+Hämmästyneenä jymähtävästä paukauksesta, haavasta ja koiran rähisevästä
+hyökkäyksestä karhu turhaan tähyili muita vihollisiaan, mutta silloin
+kuului viidakosta napsahdus ja heti sen jälkeen kohosi maasta pieni
+sinertävä savu. Hirveästi karjuen syöksyi karhu sinnepäin, ja Pekka
+huusi: "Kiipeä pian kuuseen, Antti, joutuin, joutuin, se tulee
+päällesi!" -- "Antaapa tulla vain", vastasi Antti, ja kun Pekka oli
+ehtinyt kääntyä oksallaan, hän näki Antin kuusessa yhtä korkealla kuin
+hän itsekin. Karhu, joka ei löytänyt vihollistaan, jatkoi juoksuaan
+metsään päin ja ylämäkeen harjulle päin koiran ärhäkästi ahdistaessa,
+ja nyt metsästäjät laskeusivat joutuisasti maahan jälleen.
+
+Tavatessaan toisensa he olivat kumpikin hengästyksissään ja
+kiihkoissaan. Antti harmitteli pyssyänsä, joka oli hänet pettänyt, eikä
+Pekka ollut vähemmin harmissaan. "Riennetään karhun jälkeen", sanoi
+hän, samalla panostaen pyssyänsä, "eikä enää erota toisistamme. Sinun
+pitää ampua nyt ensiksi, jos pyssy vielä kerran pettää, ja nyt
+eteenpäin!" Ja eteenpäin he riensivät, yli kivien ja kantojen, mäkien
+ja nevojen ja yhä lähemmäksi he tulivat karhua ja koiraa, kunnes olivat
+näitä niin lähellä, että heidän täytyi kävellä hiljaa, jotta hurjasti
+sykkivä sydän rauhoittuisi. Vähään aikaan ei karhu ollut liikkunut
+ollenkaan, vaan jurottanut yhdessä kohden, ja koiran haukunta oli
+käynyt kovemmaksi ja harvemmaksi. Oli selvää, että karhu olisi pian
+näkyvissä. Pyssyt valmiina pojat hiipivät eteenpäin, henkeänsä
+pidätellen, kunnes äkkiä huomasivat karhun makaavan maassa kallion
+juurella aukealla paikalla. Antti valmistausi ampumaan, mutta Pekka
+kuiskasi: "Älähän huoli, se on kuollut!" Niin olikin. Poikain ilo oli
+suuri, ja Pekka sanoi tyytyväisenä: "Minä tunsin sen jo luonnossani,
+että Eerik-herran pyssy ei pettänyt; ja katsopas, juuri tuohon, johon
+minä tähtäsin, on luoti käynyt!"
+
+"Niin, jos minun pyssyni olisi lauennut", virkkoi Antti, "ei meidän
+olisi tarvinnut juosta tätä puolta tuntia. Niin totta kuin tässä
+seison, luotini olisi puhkaissut karhun kallon. Nyt meidän on kiireen
+vilkkaa riisuttava siltä turkki ja sitten palattava yöpaikallemme."
+
+Karhun nylkeminen ja teurastaminen ei ole kovinkaan pian tehty. Oli jo
+hämärä, kun pojat mukanansa nahka ja aimo kimpale karhun lihaa
+palasivat sammuneen nuotionsa ääreen, johon he tyytyväisinä levittivät
+kaatuneen vihollisensa taljan yövuoteekseen. Kun he sitten olivat
+aamulla hakeneet sen verran lihaa, kuin arvelivat jaksavansa kantaa, he
+ryhtyivät sitä savustamaan ja kuivaamaan. Siinä hommassa meni monta
+päivää, jonka ajan he samoin kuin koirakin herkuttelivat oikein
+kyllältään karhun paistilla.
+
+Kelpo lailla varustautuneina karhunlihalla he jatkoivat matkaansa
+länteen päin toivoen pian tapaavansa ystävällisiä ihmisiä, joilta
+voisivat karhunnahalla vaihtaa jauhoja ja suoloja.
+
+Jokseenkin väsyneinä he ilokseen osuivat kolmantena päivänä viimeiseltä
+leiripaikalta lähdettyään tielle ja pian sen jälkeen yksinäiseen
+taloon, joka oli tuon suuren virran rannalla.
+
+Jotteivät herättäisi levottomuutta, he päättivät panna pois tavaransa,
+ja vain toinen meni taloon. Antti, joka oli vanhempi, suostui tähän,
+koska hän puhui ruotsia yhtä hyvin kuin Pekkakin, ja koira mukanaan hän
+meni taloon.
+
+Kului toista tuntia, ennen kuin hän palasi takaisin ja ilmoitti
+tavanneensa hyväntahtoista väkeä ja että talon asujamet olivat
+luvanneet pojille, että nämä saisivat olla rauhassa heidän luonansa.
+
+Jauhoja ja suoloja he eivät kuitenkaan voineet täältä saada, mutta
+vanha ruotsalainen talonpoika oli luvannut seuraavana päivänä opastaa
+heidät paikkaan, josta hän varmasti tiesi saatavan kumpiakin, ja hän
+pitikin lupauksensa. Karhunnahalla pojat vaihtoivat sen verran
+ruokatavaroita kuin jaksoivat kantaa. Kun he kysyivät, kuinka pitkä
+matka oli Wermlantiin tai Malmivuorelle, he saivat vastaukseksi, että
+oli paras seurata virran vartta. Tämä virta, jota he olivat tähän asti
+seuranneet, oli Daal-joki, ja nyt he ensi kerran kuulivat sen nimen.
+Pohjoisempana he tapaisivat asuttuja seutuja, jossa voisivat saada
+tarkempia tietoja matkasta.
+
+Kun pojat kyselivät, oliko muita suomalaisia liikkunut tällä seudulla,
+vastattiin, että joskus sellaisia sattui näkymään, mutta tänä vuonna ei
+ollut näkynyt ketään suomalaista.
+
+Pojat jatkoivat tyytyväisinä matkaansa. Kaikkialla, missä he
+levähtivät, kohdeltiin heitä ystävällisesti, vaikka heidän pyssynsä
+joskus herättivät levottomuutta, koska tuliaseet olivat harvinaista
+siinä osassa maata.
+
+
+
+
+4. MAANMIEHIÄ TAVATAAN.
+
+
+Muutaman viikon kuluttua tapaamme pojat metsäseuduilla. Kesäyöt olivat
+alkaneet pimetä ja päivät muuttua viileiksi. Viimeisessä majapaikassa
+heitä oli neuvottu kulkemaan suoraan länteen halki metsien ja yli
+vuorten, niin he tulisivat Wermlantiin, ja jos onni suosisi, he ehkä
+löytäisivät jonkin torpan, mistä saisivat tarkempia tietoja
+Malmivuoresta.
+
+Nämä summittaiset neuvot saatuaan nuorukaiset olivat jällen painuneet
+loppumattomiin metsiin. He olivat reippaalla mielellä ja hyvissä
+voimissa, sillä jonkin aikaa oli heillä ollut suotuisa onni. Metsissä
+vilisi lintuja ja kaikissa pienissäkin vesissä oli kaloja, joista
+puroissa polskivat lohenmullot olivat helpoimmat pyydystää. Kumminkin
+he kovasti ikävöivät heimolaisiaan, ja joka päivä he toivoivat
+tapaavansa omia kansalaisiaan.
+
+Niin he olivat eräänä päivänä kiivenneet loivasti kohoavaa rinnettä,
+jonka laelta he turhaan olivat odottaneet saavansa nähdä laajan
+näköalan, kun metsä äkkiä harveni ja he kuulivat lapsen äänen hädissään
+huutavan suomeksi: "Auttakaa, auttakaa! Susi tulee!" Pojat riensivät
+ilostuneina ääntä kohti ja tapasivat puolikasvuisen tytön ja
+viisivuotiaan pojan, jotka olivat kiivenneet kivelle ja Rakki oli kiven
+juurella. Lapset luulivat koiraa sudeksi ja olivat kovin
+pelästyksissään. Kun pojat tulivat ja puhelivat heille, niin lapset
+rauhoittuivat, ja poikien kysyttyä he selittivät, että kotimökki oli
+ihan lähellä, ja näyttivät sinne tien.
+
+Äkkiä ilmestyi viljahalmeelle mies pyssy ja kirves kädessä. Mies oli
+lasten isä, joka hätähuudon kuultuaan oli rientänyt avuksi. Kun hän
+näki pojat ja lapset, hän seisahtui katselemaan heitä tarkkaan. Pojat
+kertoivat heti muutamin sanoin, miten he olivat tulleet omaisiaan
+etsimään, ja kyselivät tiesikö hän, oliko ketään siirtolaista saapunut
+paikkakunnalle. Mies ei ollut sinä kesänä tavannut ainoaakaan naapuria,
+mutta lännempänä asui paljon suomalaisia; kenties nämä tietäisivät,
+oliko näillä mailla nähty niitä, joita pojat kyselivät. "Voittehan
+tulla minun mukanani ja levähtää meillä. Täällä Pekanhuhdassa Taneli
+Poilasen luona ei paljon kuule ulkomaailmasta, ja pitkä on matka
+naapuriin."
+
+Taneli oli keski-ikäinen, roteva, harteva mies. Hän oli vaimonsa kanssa
+asettunut tänne autioon taloon, johon kuului ainoastaan vanha kaskimaa.
+Sille oli annettu nimi Pekanhuhta sen suomalaisen mukaan, jolla oli
+ollut siinä ensimmäinen halme, mutta joka oli sen hylännyt. Viisitoista
+vuotta Taneli oli tässä asunut, mutta vasta tänä vuonna hän oli saanut
+hankituksi lehmän. Nyt hän eukkonsa kanssa paraikaa puuhasi navetan
+tekoa.
+
+Tanelin vaimo Liisu otti pojat ystävällisesti vastaan ja kehoitti heitä
+viipymään talossa kunnes olivat kyllikseen levänneet. Illalla puhuttiin
+Yrjänästä, Mattu-äidistä ja heidän seurastaan. Pekanhuhdan vanhukset
+arvelivat, että viimeksimainitut tuskin vielä olisivat voineet sinne
+ehtiä. Taneli oli Liisunsa kanssa kulkenut samaa tietä, eikä heillä
+ollut silloin lapsia mukana. He tiesivät, miten pitkä aika heiltä oli
+kulunut tänne tullessa, ja ehdottivat pojille, että nämä jäisivät
+joksikin aikaa auttamaan heitä navetan teossa ja viljankorjuussa, jonka
+pitäisi nyt heti alkaa. Sillä välin kuin ruis kuivaisi, he voisivat
+Tanelin kanssa käydä lähitienoilla olevissa suomalaismökeissä
+kuulustelemassa omaisiaan ja jättämässä sanan, että pojat oleskelivat
+Pekanhuhdassa. Pojat päättivät suostua Taneli-ukon tarjoukseen; siten
+oli heistäkin tullut talonväkeä.
+
+Ruis oli jo puitu, sato oli tullut runsas ja talvea odotettiin tyynen
+luottavasti, kun lehmäkin oli saatu suojaan. Taneli oli kulkenut
+penikulmain matkat ylt'ympäri, ja joka haaralle oli lähetetty sana,
+missä pojat oleskelivat. He olivat kuitenkin jo ruvenneet ikävöimään
+metsäelämäänsä ja alkoivat puhua lähdöstään itään päin mahdollisesti
+yhdyttääkseen vanhempansa.
+
+Taneli ei hyväksynyt sitä tuumaa, koska se oli hänen mielestään kovin
+epävarma. Hän kehoitti poikia metsästelemään paikkakunnalla
+hankkiaksensa talvenvaraa sekä metsänelävien nahkoja vaatteiksi. Hän
+olisi itse halukkaasti tullut heidän mukaansa, mutta hänellä ei ollut
+ruutia, lyijyä eikä suoloja, jonka vuoksi hänen täytyi lähteä
+Malmivuorelle (= äsken perustettu Filipstad) päin noita tarpeita
+hankkimaan. Liisu-muori, joka oli kuullut puheen, arveli että Taneli
+varmaan voisi saada lainaksi ruutia ja lyijyä pojilta, jotka olivat
+maininneet, että heillä oli liikenemään asti. Liisu itse aikoi käydä
+vaihtamassa Sundsjössä asuvalta suomalaiselta suoloja niillä nahoilla,
+joita heillä oli vielä viime talvesta asti, sillä kun kaikki kolme
+kulkisivat yhdessä, heidän kai onnistuisi kaataa jokin hirvi.
+Pikkupojan hän aikoi ottaa mukaansa ja tyttö kyllä tulisi yksin toimeen
+kotona lehmää ruokkimassa. Heiniä oli tarpeeksi eikä lehmää tarvinnut
+laskea ulos.
+
+Vähän aikaa arveltua Liisun ehdotukseen suostuttiin. Käsinkivet ja
+rukiita tuotiin tupaan ja vuorotellen jauhettiin jauhoja kaikkien
+yhteiseksi tarpeeksi. Pari päivää sen jälkeen metsästäjät lähtivät
+liikkeelle. He suuntasivat itään päin. "Nyt menemme Mustallejoelle",
+sanoi Taneli, "sieltä löydämme hirviä ja muuta metsänriistaa sekä
+lohenmulloja. Siellä minulla on myöskin loukkuja korjattavina, sillä
+majavannahat kyllä menevät kaupaksi; niitä esivallan miehet haluavat.
+Ja nyt, pojat liikutaan hiljaa; lintuja emme tänään huoli ampua, vaan
+kuljemme nevojen reunoja myöten etsien jälkiä. Ohoh!" sanoi hän,
+"tuossa on jo yksi: mesikämmen näkyy tästä kulkeneen pari päivää
+sitten, antaapa Rakin nuuskia jälkiä!"
+
+Pekka vei koiran karhun jäljille, mutta koira ei niistä välittänyt, ne
+olivat liian vanhoja. "Kylläpähän niitä tavataan vielä tuonnempanakin"
+ennusteli Taneli, mutta ennen kuin niin tapahtui, he päätyivät
+paikalle, missä hirvet olivat kauan oleskelleet ja maa oli täynnä
+jälkiä. Jo näytti Rakki innostuvan ja elostuvan. "Laskemmeko sen irti?"
+kysyi Pekka. "Ei huolita laskea, on jo niin myöhä ja tahtoisin katsoa,
+menevätkö jäljet laaksoon ja sitten virran vartta. Meidän pitää
+kiiruhtaa saadaksemme sen selville, jotta sitten tiedämme, miten
+huomenna on aloitettava."
+
+Niin metsämiehet lähtivät liikkeelle peräkkäin, hiipien äänettömästi
+niinkuin suomalaisten on tapana, sillä askelten kapseen vaimentaa
+pehmeä, kostea tuohivirsu kuulumattomaksi ja sellaisia suomalaiset
+käyttivät yleisesti niin kauan kuin maa oli lumeton. Aurinko hipoi jo
+puiden latvoja heidän saapuessa virralle.
+
+Kun he olivat hieman hengähtäneet, sovittiin niin, että Antti jäi
+koirineen paikalle ja valmistaa yöpymispaikan. Pekan piti lähteä virtaa
+ylöspäin, Tanelin alaspäin tutkimaan, oliko hirvillä kahluuparkka sen
+yli; sellaisiin paikkoihin pantaisiin vartiot seuraavana aamuna,
+jolloin koira laskettaisiin irti ajamaan otuksia metsästäjän luo.
+
+Kukin tahtoi saada tehtävänsä kunnollisesti toimitetuksi. Antin nuotio
+paloi kirkkaasti, kun vakoilevat metsämiehet melkein samaan aikaan
+saapuivat yöpymispaikalle. Pekka oli yhdyttänyt pienen sarvasparven,
+niiden tullessa virralle juomaan, ja yhden niistä hän toi mukanaan.
+Sarvaan nähtyään hänen kumppaninsa vetivät suunsa tyytyväiseen hymyyn,
+ja Taneli lupasi siitä keittää keiton, jonka vertaista pojat eivät
+ennen olleet maistaneet. Pekka kertoi nähneensä kaksi paikkaa, mistä
+hirvillä oli kulkupaikka virran poikki ja monta majavien poikkijyrsimää
+puuta. "Olin varma siitä, että saisit sellaisia nähdä", virkkoi Taneli,
+"sillä ei ole kuin tunnin matka täältä niiden pesille ja sinne lähdemme
+sitten. Olen minäkin nähnyt useat hirvien jäljet ja tiet. Yksi parvi on
+tullut idästä päin ja se on takanamme, mutta näin myöskin paikan, mistä
+naaraskarhu on kulkenut kahden pennun kanssa, jotka ovat enemmän kuin
+vuoden vanhat. Ne ovat joen toisella puolella, ja toivonpa, että
+jonakin päivänä pääsemme niiden kimppuun. Nyt pojat, sarvasta
+nylkemään; kyllä minä keittämisestä pidän huolen."
+
+Tuntia myöhemmin metsästäjät istuivat nuotion ääressä juttelemassa
+padan kiehuessa tulella. Antti ihmetteli, minkänäköinen otus majava
+mahtoi olla ja kuinka majavat voivat rakentaa huoneita. Pekka kertoi
+siinä asiasta mitä oli isältään kuullut, olipa hän kerran itsekin
+nähnyt vanhan majavanpesän. Majavat olivat noidan eläimiksi muutamia
+petollisia orjia, jotka nyt metsissä asuivat joissa ja puroissa ja
+olivat siltä ajalta, jolloin olivat olleet ihmisiä, säilyttäneet talon
+rakentamisen taidon, vaikkei niillä ollut puiden kaatamiseen muita
+aseita kuin hampaat. Ne pysyivät aina parvissa ja vartioivat toistensa
+turvallisuutta eivätkä tehneet ihmisille mitään pahaa.
+
+Pojat kehuivat sarvaskeittoa, ja heidän arvosteluunsa yhtyi häntäänsä
+heiluttaen ja iloissaan piehtaroiden Rakki, joka oli saanut osakseen
+otuksen sisälmykset. Tyytyväisyys ja hyvänolontunne vallitsi pienessä
+metsämiesten seurassa; oltiin iloisia ja toivottiin onnea
+metsänkäynnissä.
+
+Kun miehet seuraavana aamuna lähtivät liikkeelle, oli
+metsästyssuunnitelma jo valmis. Poikien piti olla vahdissa edellisenä
+päivänä löydetyillä hirvien kulkupaikoilla, Tanelin oli kierrettävä
+hirvet ja laskettava koira niitä ajamaan. Hirvet varmaan joko
+kääntyisivät puolustautumaan tai sitten lähtisivät pakoon. Edellisessä
+tapauksessa Taneli hiipisi niitä lähelle ja ampuisi, minkä saisi
+ammutuksi. Jälkimmäisessä tapauksessa toivottiin hirven kulkevan
+tuttuja teitänsä, ja silloin saisi toinen pojista ampua. Tuuma oli
+kyllä hyvä ja todisti, että Taneli tunsi hirvien tavat.
+
+Tämän päätöksen jälkeen erottiin. Pojat menivät paikoilleen ja Taneli
+jäi siihen missä oli, kunnes arvasi poikien jo ehtineen hirvien
+polulle.
+
+Kun aika oli tullut, lähti Taneli, koira mukanansa, sinnepäin, mistä he
+olivat tulleet, etsien hirviä nevoilta, notkoista ja mäentöyräiltä
+löytämättä moneen tuntiin tuoretta jälkeäkään, kunnes koira viimein
+äkkiä osoitti vainuavan hirviä. Se kiskoi talutushihnaansa, heilutti
+häntäänsä ja katseli Taneliin vilkkailla silmillään. Koiran tuumat oli
+helppo ymmärtää, jonka vuoksi Taneli päästi sen irti ja seisahtui
+kuuntelemaan, mitä nyt tapahtuisi.
+
+Kauan hänen ei tarvinnut odottaa, sillä pian kuului koiran voimakas ja
+karkeaääninen haukunta lähimmältä mäen nyppylältä. Saattoi kuulla, että
+hirvet olivat pysähtyneet puolustautumaan, ja ripeästi ja äänettömästi
+Taneli riensi paikalle. Hän näki hirvilauman, joka kummastuneena katsoa
+töllisteli niitä kiihkeästi kiertelevää koiraa.
+
+Viimein loppui vanhan koirashirven kärsivällisyys, se näytti päättävän
+ajaa pois pahaa meteliä pitävän koiran. Se syöksyi eteenpäin ja pieksi
+maata etukavioillaan selvästi aikoen musertaa rauhanhäiritsijän; mutta
+koira oli vikkelä ja vältti hirven iskut. Yhä kiihkeämmäksi kävi
+temmellys, kunnes sen keskeytti Tanelin pyssyn pamaus. Tuli hetkiseksi
+äänettömyys: ei kuulunut muuta kuin pakenevien hirvien jalkojen
+töminää.
+
+Vanha koirashirvi seisoi hiljaa kuulostellen ja ikään kuin miettien,
+mitä tällainen keskeytys merkitsi äänettömässä ja hiljaisessa salossa;
+mutta pian se rupesi värisemään, verta valui lavasta ja pitkin kylkeä;
+se nosti päänsä pystyyn katsoen muita hirviä ja lähti pikaisesti
+samalle suunnalle kuin nekin olivat juosseet. Nyt kuului koiran
+haukunta kiukkuiselta sen lähtiessä hirveä takaa ajamaan, ja Taneli
+nousi piilostaan kaatuneen hongan takaa ja katseli autiota paikkaa.
+
+Tanelikin oli kummastuneen ja miettiväisen näköinen seisoessaan
+innokkaasti panostaen pyssyään ja meni sitten sille paikalle, missä
+hirvi oli seisonut, kun hän ampui. Tyytyväinen hymy tuli hänen
+ahavoituneisiin kasvoihinsa, kun hän pyyhkäisi pitkän hartioille
+riippuvan tukkansa silmiltään ja jupisi itsekseen: "Verta on maassa,
+verta pensaissa! Nyt se on taas seisahtunut; Rakki kuuluu sitä
+pidättävän." Ja sitten hän lähti juosta loikkimaan pitkin, voimakkain
+harppauksin.
+
+Niin oli kuin Taneli oli sanonutkin. Hirvi oli seisahtunut. Pää roikkui
+maata kohti, ruumis värisi ja muutoin uhkaavat silmät tuijottivat
+liikkumatta. Se ei edes yritellyt puolustautua turpaan kiinni käyvää
+koiraa vastaan. Salomaan jättiläinen tunsi nyt kohdanneensa voittajansa
+ja että sen hetki oli nyt tullut, ja pian viidakossa rasahtelevat oksat
+ilmaisivat, että se oli kaatunut. Pari kertaa purtuaan hirveä kinttuun
+vaikeni koirakin.
+
+Tummaihoinen suomalainen seisoi nyt hiljaa katsellen saalistaan. Hän
+ajatteli ilomielin, miten arvokas tämä saalis oli hänelle ja torpassa
+oleville, ja hänen suustaan pääsi harras sana: "Jumalan kiitos!"
+
+Näistä iloisista mietteistään hän heräsi kuullessaan kaukaisen
+pyssynpamauksen. Se kuului alhaalta virran varrelta: Pekankin pyssy oli
+sanonut sanottavansa. Mitä se sana ilmoitti? Usuttaisiko hän koiran
+pakenevia hirviä takaa ajamaan? Ei! Hän sen sijaan kytki koiran kiinni
+hirven jalkaan ja meni sitten mäen kukkulalle, jossa hän kädet suun
+ympärillä päästi pitkän kimeän, vihlaisevan vihellyksen. Vastaukseksi
+kuului heikko vihellys, ja tyytyväisenä hän palasi hirven luo, avasi
+sen, jolloin Rakki sai runsaan osansa otuksen sisälmyksistä. Hän ryhtyi
+nyt hirveä nylkemään, mutta huomasi pian tarvitsevansa apua raskaan
+elukan kääntämisessä. Vielä kerran hän nousi kummulle ja päästi
+vihellyksen. Nyt hän sai vastauksen kahdelta eri taholta: toinen tuntui
+kuuluvan kyllä läheltä, mutta toinen niiltä tienoin, missä Pekka oli
+ampunut.
+
+Tämä merkitsi jotakin. Olikohan Pekka ampunut hirven vai pyysikö hän
+apua? Mitä nyt oli tehtävä? Odottaako Antin tuloa ja neuvotella hänen
+kanssaan?
+
+Niin. se oli parasta. Hyvän ajan kuluttua Antti tuli. Hän juosta
+porhalsi ja näytti kalpealta ja kiihtyneeltä. Heti perille tultuaan hän
+sanoi hengästyneenä: "Tulkaa, Taneli, lähdetään kiireesti! Minä
+kohtasin karhun poikasineen, laskekaamme Rakki niitä ajamaan."
+
+"Onko pitkäkin matka sinne, missä ne näit?" -- "Onhan noin puolen
+tunnin matka." -- "Vai niin, puolen tunnin matka tänne, toinen matka
+takaisin! Ei se neuvo kelpaa, Antti. Ne ovat päässeet liian pitkälle
+meidän edellemme, ovat kuulleet pyssyn paukaukset ja nähneet sinut.
+Emme niitä nyt enää tavoita, mutta kyllä ne vielä nitistämme; luota
+minun sanaani, ja tulepas katsomaan mitä minulla on." Nähdessään
+ammutun hirven Antti ihastui kovin. "No onpas siinä aika köllikkä;
+katsokaas vain! Yksitoista haaraa toisessa Ja kaksitoista toisessa
+sarvessa, ja niin on lihava kuin porsas! Noh, Rakki, ei meillä nyt ole
+ruoan puutetta!"
+
+"Hakkaapas, Antti, meille pari kankea, kun sinulla on kirves, ja auta
+minua sitten nahan nylkemisessä ja lihojen paloittelussa. Meidän täytyy
+kiiruhtaa, sillä Pekka on myöskin ampunut ja on joko saanut tapetuksi
+jonkin elävän tai tahtoo apua, sillä muuten hän olisi nyt täällä."
+
+"Ohoh, vai on Pekkakin ampunut? No sitten on saaliimme vielä suurempi,
+sillä Eerik-herran pyssy ei koskaan petä. Kuoleman se ilmoittaa, kun se
+pamahtaa ja Pekka on sen perässä kiinni, olkaa siitä varma. Jospa edes
+olisin ehtinyt ampua karhuja! Mutta kyllä minä juoksin ja juoksivatpa
+karhutkin. Metsä oli tiheää. Ajatelkaas, jos meillä olisi vielä karhun
+ihraakin; olisipa se hauskaa, ja kun sitten vielä olisivat äiti ja isä
+ja Heikki täällä näillä metsämailla, jossa on näin runsaasti riistaa!
+Jahka he tulevat, niin saattepa nähdä sellaisia miehiä, jotka johonkin
+kelpaavat metsässä!" -- "No, tartupas nyt kiinni, niin käännämme
+otuksemme vielä kerran ja saamme nahan irti! Oohoi, kas noin! Nosta nyt
+kirves ylös rintaluuta myöten ja iske vankasti, kas niin!"
+
+Pari tuntia myöhemmin hirvi oli paloiteltu ja lihat ripustettu
+läheisten honkain oksille, nahka pingotettu parin yhteen taivutetun
+nuoren näreen väliin ja reippaat metsämiehemme matkalla Pekan luo.
+
+He tapasivat tämän Mustanjoen rannalla nylkemässä kolmen tai neljän
+vuoden vanhaa naarashirveä. Poika näytti olevan hyvin iloissaan
+saalistaan ja ihastui vielä enemmän, kun kumppanit hänelle kertoivat
+oman metsästyksensä hyvän menestymisen. Kun Antti kertoi tavanneensa
+karhut, Pekka innostui suuresti ja olisi tahtonut samoin kuin Anttikin
+heti päästä niiden kimppuun, mutta kun Taneli oli ilmoittanut
+ajatuksensa tästä asiasta, hän antoi myöten, ja sitten autettiin
+yksissä neuvoin toistaan Pekankin hirveä paloiteltaessa ja lihoja
+oksiin ripustettaessa.
+
+Niin oli päivä päättynyt. Metsämiehet olivat palanneet edelliselle
+yöpymispaikalleen, jossa taas ryhdyttiin sarvaankeittoa syömään niin
+halukkaasti kuin ainakin metsämiehet päivän paastottuaan.
+
+"Syökää lujasti, pojat, sillä huomenna meillä on kova urakka." -- "Mitä
+silloin teemme, Taneli? Totta kai lähdemme karhuja takaa ajamaan, sillä
+eihän meillä liene varsin kiire kantamaan kotiin hirvenlihoja."
+
+"Emme tee huomenna kumpaakaan. Kuulkaapas nyt! Karhut meidän täytyy
+saada, mutta kuluttamatta aikaa takaa-ajoon, joka on epävarmaa.
+Huomenna rakennamme karhunpyydyksen, ja niiden päivien kuluessa,
+jolloin kannamme hirvenlihoja kotiin, toivon karhujen palaavan takaisin
+näille seuduille ja menevän pyydykseemme."
+
+"Sepä hyvä tuuma", virkkoi Antti. "Tuleepa hauska nähdä karhut
+pyydyksessä, vai mitä, Pekka?" -- "Hyvä vain, jos ne saamme, en aio
+niitä kuitenkaan laskea menemään. Hyvinhän meiltä onnistui karhunajo
+viime kerrallakin, eikä Rakki vähällä jätä ajoa kesken." -- "Nukkukaa
+pois pojat nyt", sanoi Taneli; "hyvää yötä vain!"
+
+
+
+
+5.
+
+PEKAN SEIKKAILU KARHUNAJOSSA. MAJAVANPYYNTI.
+
+
+Seuraavana päivänä suomalaiset puuhasivat karhunloukun teossa. Taneli
+oli valinnut paikan, missä kasvoi neljä nuorta kylliksi paksua puuta.
+Niiden läheisyyteen hän teki Antin kanssa paksuista pölkyistä
+nelikulmaisen loukun kannen. Sitä mukaa kuin pölkyt valmistuivat, Pekka
+kantoi ne puiden luo, jossa ne liitettiin toisiinsa, ja sillä välin hän
+väänsi maasta irti kiviä, jotka hän myös kantoi sinne. Kun kaikki
+pölkyt olivat valmiit ja kuljetettu paikoilleen, ne liitettiin
+toisiinsa ja kiristettiin yhteen nauloilla ja pienoilla, ja sitten
+nostettiin niiden päälle kiviä. Itse loukku kannatti kantta parin
+kyynärän korkeudella maasta, ja sinne vietiin tuota pikaa tehdyillä
+paareilla molempien hirvien sisälmykset, jotka vitsaksilla sidottiin
+pyydykseen kiinni. Kaikki jäljet hävitettiin, jottei mistään näkyisi,
+että paikalla oli ollut ihmisiä työssä, ja viimeksi peitettiin loukun
+kansi ja kivet havuilla.
+
+Karhunpyydys oli valmis ja kaikki oli selvää, kun Taneli oli vielä
+ripustanut hirvenlihakimpaleen läheiseen puuhun. Sen hän pojille
+ilmoitti tekevänsä sitä varten, että karhut pitkän matkan päästä
+tuntisivat hajun ja se houkuttelisi ne loukun luo. "Saattepa nähdä,
+että ne ovat meillä muutaman päivän kuluttua." Sitten he ottivat
+kantamuksen hirvenlihaa ja palasivat kotiin. Ainoastaan tyttö oli
+kotona. Hän oli iloissaan miesten kotiintulosta, koska oli edellisenä
+päivänä nähnyt karhun, joka oli istuskellut halmeessa päivää
+paistattamassa. -- "Se tietää, että meillä on lehmä", virkkoi Taneli,
+"ja nyt on se aika, jolloin karhu syö paljon. Pojat, meidän täytyy
+nostaa enemmän kiviä navetan katolle, sillä on mahdollista, että se
+kokee päästä sitä kautta lehmän viemään; uusia seiniä se ei kykene
+repimään."
+
+Päätettiin, että Pekan piti jäädä kotiin siksi aikaa, kun toiset
+kantaisivat jäljellä olevat hirven lihat kotiin. Jos karhu tulisi,
+Pekan piti koettaa saada se ammutuksi. Pekka oli kyllä tähän tuumaan
+ihastunut, mutta eipä karhua kuulunutkaan sinä päivänä. Sen sijaan
+Liisu-eukko ja pikku poika palasivat kotiin. He olivat saaneet suoloja
+sekä rukiita ja lyijyä. Mutta Sundsjön ylpeä isäntä oli lähettänyt
+Tanelille sellaiset terveiset, että jos Taneli uskaltaa metsästää
+Rämmen-järvien länsipuolella, hän saa odottaa Pitkän Riston ja tämän
+poikien siellä käyntiä, mikä merkitsee kuolemaa ja hävitystä.[4]
+
+Kun Liisu Tanelin kotiin tultua toimitti hänelle nämä terveiset, sanoi
+Taneli olevansa varma siitä, että Sundsjön suomalainen kyllä täyttäisi
+uhkauksensa. Pojille hän sanoi, että he metsästäessään kulkisivat
+niinkuin tähänkin asti itäisissä metsissä. Sillä puolen he kyllä
+mahdollisesti tapaisivat taalalaisia, jotka voisivat olla tukalia
+naapureita, mutta Sundsjön suomalainen olisi vielä tukalampi.
+Taalalaiset tyytyisivät siihen, että ottaisivat suomalaiselta hänen
+saaliinsa, mikäli siihen kykenisivät, mutta Sundsjön suomalainen
+riistäisi hengen.
+
+Liisu oli varsin iloissaan miesten metsästyssaaliista, kehui poikia ja
+lupasi parsia ja korjata heidän vaatteitaan. Mutta nyt piti kaikkien
+olla avullisia lihan talteen laittamisessa, sen vuoksi se nyt
+hätimmiten suolattiin ja savustettiin sitten tuvassa.
+
+Viikkoa myöhemmin metsämiehemme lähtivät uudelle retkelle. Ensin heidän
+piti käydä katsomassa karhunloukkua ja sitten tehdä majavanpyydyksiä.
+Liisu pyysi, etteivät he viipyisi varsin kauan, mutta siihen ei Taneli
+vastannut mitään. Miehet lähtivät nyt karhunloukulle päin. Sen
+läheisyydessä he näkivät hirvien jälkiä, ja sillä välin kuin Taneli ja
+Antti tarkastelivat niitä, kulki Pekka eteenpäin. Tultuaan pyydyksen
+lähelle hän kuuli siellä jotakin liikkuvan. Pian hän huomasi, että
+loukku oli lauennut ja karhunpenikka jäänyt kiinni toisesta
+takakäpälästään, jota se kiskoi ja reuhtoi irti. Heti Pekka ampui, ja
+pentu kuoli; mutta samassa hän kuuli kovan karjahduksen ja tuossa
+tuokiossa syöksyi naaraskarhu pitkin loikkauksin suoraan hänen
+päällensä ja paiskasi hänet kumoon. Hän tunsi, miten karhun hampaat
+painuivat hänen vasempaan käsivarteensa ja sen jälkeen reiteen. Samalla
+hän kuuli kaksi pyssynpamausta ja Rakin haukkuvan ja tunsi heti samassa
+hirveän painon päällään. Sitten hän ei tiennyt mitään, kunnes huomasi
+makaavansa varvuilla katetuilla paareilla ja Antti kyynelet silmissä
+seisoi kumartuneena hänen puoleensa. "Pysy hiljaa, Pekka", virkkoi hän,
+"karhu puri sinua, ja sinusta on vuotanut paljon verta. Pysyttele nyt
+vain hiljaa, sanon minä! Kaikki karhut on tapettu, Jumalan kiitos! Ei
+meitä uhkaa mikään vaara. Makaa nyt vain alallasi, sanon vieläkin", ja
+märillä sammalilla hän pyyhki Pekan kasvoja ja päätä, josta vuoti vähän
+verta. "Kuinka laitasi nyt on?" -- "En tiedä, tuntuu niin
+kummalliselta; käteeni koskee kipeästi." -- "Älä siitä huoli, kyllä se
+pian paranee. Kyllä me vielä vastakin käymme karhujen kimppuun. Hoi,
+Taneli! Pekka on herännyt; tulkaa tänne."
+
+Taneli tuli heti heidän luokseen. "Kuinka sinun laitasi nyt on, Pekka?
+Onko sinun vilu?" -- "On! Antakaa juotavaa." -- "Antti, siirrä hänet
+lähemmäksi tulta." Niin he ottivat paarit ja kantoivat ne leimuavan
+nuotion ääreen, ja hiljaa, varovaisesti siirrettiin Pekka havusista
+tehdylle vuoteelle, joka oli peitetty karhunnahalla. "Pysy nyt hiljaa!"
+virkkoi Taneli, ja Antti ojensi Pekalle tuohilipin, joka oli vettä
+täynnä. Pian Pekka taas nukkui, toverien ja Rakin häntä uskollisesti
+vartioidessa.
+
+Kun Taneli ja Antti myöhemmin illalla lihapata välillään istuivat
+syöden kumpikin karhunlihan kappaletta, virkkoi Taneli: "Olipa paha,
+kun Pekka erkani meidän seurastamme. Jos olisimme olleet kaikki
+yhdessä, ei olisi varmaankaan mitään onnettomuutta tapahtunut. Mutta
+naaraskarhu oli kiukkuinen; se oli varmaankin kuullut penikkansa
+kiljuvan ja riensi sitä auttamaan heti kun Pekka ampui, ja silloin se
+näki hänet. Olipa onni, että saimme sen tapetuksi, muuten olisi Pekan
+käynyt pahasti; mutta kyllä hän nyt sentään pian paranee. Minä menen
+nyt tänä yönä kotiin, huomenna varhain olen täällä taas ja tuon Liisun
+mukanani; hän osaa hyvin hoitaa haavoja. Hoida hyvin Pekkaa; hyvästi
+nyt!"
+
+Sinä yönä ei Antti saanut ollenkaan rauhaa. Välistä Pekka valitteli,
+mutta ei herännyt unestaan; kerran vain hän pyysi vettä ja nukkui sen
+jälkeen.
+
+Auringonsäteet tunkeutuivat satavuotisten kuusten oksien välitse,
+joiden suojaan metsämiehet olivat virittäneet nuotionsa; ilma lämpeni
+ja hyttyset tanssivat nukkuvan Pekan ympärillä. Antti oli
+rauhallisempi, sillä hänen ystävänsä ei enää vaikeroinut, vaan nukkui
+hiljaa. Itse hän oli uuvuksissa ja vaipumaisillaan unen valtaan, mutta
+silloin kuului viidakosta rapinaa, puiden oksia taivutettiin syrjään,
+ja siinä nyt seisoivat Taneli ja Liisu. Virtanaan valui hiki
+kumpaisenkin kasvoilta. Liisun silmät etsivät Pekkaa, mutta hänen
+kasvonsa kirkastuivat heti. "Älä ole levoton, Antti, ei tässä ole
+hätääkään", virkkoi Liisu iloisesti. "Tässä on kivunvoidetta! Maitoa
+tässä", sanoi hän ja näytti tuohista astiaa; "rohtoa tässä", ja otti
+esille kuusen pihkasta ja hirvenrasvasta tehtyä taikinan tapaista
+sekoitusta. Sillä laastarilla kyllä kävi paikkaaminen suomalaisen ihoa,
+nauroi Liisu. "Pois kaikki levottomuus! Antaa pojan nukkua rauhassa, ja
+nyt pata tulelle, sillä olemme tänne juosseet kilpaa syömättä
+einettäkään."
+
+Olipa Jumalan viljaa eiliseltä tarpeeksi asti padassa ja raikasta vettä
+läheisessä purossa. Sellaiset päivät ovat suomalaiselle makeanleivän
+päiviä. Ja mieliala olikin mitä hilpein, kun miehet Liisun avulla
+virittivät karhunloukun uudelleen. He pakinoivat hilpeästi toivoen,
+että jokin karhu entisten lisäksi joutuisi pyydykseen ennenkuin
+rupeaisi talvilevolle.
+
+Kun he palasivat tulen ääreen, oli Pekka valveilla ja sanoi kykenevänsä
+kävelemään torppaan. Hän antoi kernaasti Liisun katsoa haavoja.
+
+Kukaan ei vastustanut, mutta kun Liisu oli pessyt haavat ja pannut
+niiden päälle laastariansa, Pekka nukkui jälleen, ja hänet siirrettiin
+aivan hiljaa paareille. "Hänestä on vuotanut enemmän verta kuin
+luulinkaan", sanoi Liisu; "kantakaa häntä varovaisesti ja joutukaa,
+että pääsemme kotiin." Itse Liisu otti kantaakseen miesten pyssyt ja
+karhujen nahat lisäksi. Kotimatkankin Pekka oli nukuksissa ja valitteli
+vain hiukan, vaikka kyllä näkyi, että hän kärsi tuskia. Kotiin tultua
+järjestettiin sairaan olo niin mukavaksi kuin voitiin ja hänet
+jätettiin Liisun hoitoon, minkä jälkeen miehet ryhtyivät taas työhön
+metsässä. Kun karhujen lihat oli tuotu kotiin, he varustautuivat taas
+lähtemään metsään. Nyt oli matka majavia pyytämään. Taneli tunsi niiden
+oleskelu- ja pesimäpaikat. Metsämiehet asettuivat läheisyyteen ja
+alkoivat pitkin virran rantoja etsiä, missä majavat olivat sinä vuonna
+kaataneet puita. Viimein he löysivät sen paikan hyvän matkan päässä
+ylempää virran varrelta.
+
+Puiden kaatamispaikka oli melkoisen leveässä laakson notkossa, joka
+vietti virtaan päin ja jonka halki juoksi vähäinen puro. Maa kasvoi
+täällä lehtimetsää, etupäässä haapoja ja pihlajia, mutta se oli täynnä
+murrokkoa, louhikkoa, pensaita ja majavien jo aikoja sitten kaatamien
+puiden latvuksia. Noiden eläinten tavat tarkoin tunteva Taneli keksi
+helposti polut, joita myöten majavat olivat kuljettaneet
+rakennusaineensa ja joiden varsilta ne olivat kaataneet puita
+syödäkseen niiden kuoren. Vaivalloista ja aikaa kysyvää oli
+tunkeutuminen ryteikön läpi ja sellaisten paikkojen etsiminen, joihin
+parhaiten sopi asettaa pyydykset.
+
+Työnsä valmiiksi saatuaan Taneli virkkoi: "Ei ole niin paljon majavia
+kuin kaksi vuotta sitten täällä käydessäni. Ovat joko muuttaneet
+muuanne sen jälkeen tai täällä on käynyt muita metsästäjiä. Koetetaan
+vartioida niitä öisin. Parin päivän perästä on täysikuu, silloin näemme
+hyvin ampua."
+
+Lakkaamatta tehtiin nyt työtä, että saataisiin pyydykset kuntoon, ja
+metsämiehet panivat kaiken älynsä liikkeelle, sillä majava on viisas,
+epäluuloinen ja hyvin varovainen eläin, jolla on tarkat aistit.
+
+Kun pyydykset olivat kunnossa, piti odottaa oikeata aikaa. Pari yötä
+kului metsämiesten saamatta näkyviinsä ainoaakaan majavaa. He päättivät
+silloin valvoa ja ampua, vaikka Taneli piti sitä tapaa hätäkeinona,
+sillä sellainen pyydystäminen säikytti ja teki muut otukset
+levottomiksi.
+
+Tuuhea pajupensas valittiin soveliaaksi piilopaikaksi Antille. Pensas
+oli virran reunalla, paikassa, missä vesi laski tyyneen lampeen, jonka
+reunaan majavat olivat tehneet pesänsä. Siellä hänen piti vahtia,
+nousisiko sieltä majavia matalaan vesiputoukseen. Tuosta koskesta hänen
+tuli ampua kuoliaaksi ja mahdollisimman äänettömästi korjata talteen
+otus ja sitten palata takaisin tulille. Taneli vahti suvannon
+alapuolella virrassa liikkuvia majavia.
+
+Auringonlaskun aikaan metsästäjät asettuivat paikoilleen.
+Yöpymispaikalla oli Rakki vahtina. Tulta oli vähennetty niin ettei
+lainkaan savua noussut puunlatvojen yli; salometsässä oli hiljaista,
+eikä mikään ilmaissut ihmisen läsnäoloa. Aurinko painui mailleen
+lännessä, ja pohjolan hämärä levitti salaperäiset varjonsa tyynen
+majavalammikon ylle, jossa ei mikään muu ääni kuin veden solina kivien
+välissä matalassa putouksessa rikkonut syysillan hiljaisuutta eikä
+näkynyt mitään muuta liikettä kuin pieniä vesikuplia, joita virta
+hiljaa kuljetti lampeen päin. Kuu nousi ja valaisi kalpealla valollaan
+pikku laineita, jotka putouksesta levisivät kimallellen kuoleutuen ja
+kadoten peilikirkkaaseen lampareeseen.
+
+Kaikkea tätä Antti katseli kyyröttäessään kärsivällisenä kuin
+perisuomalainen ainakin hiljaa kosteassa pajupensaassa inisevien
+hyttysten keskellä tähystellen tyyntä vedenpintaa. Mikä häntä veti
+tällaiseen vaivalloiseen elämään? Metsästyksen tuottama huvike?
+Tuskinpa. Kunniako? Eipä niinkään. Taistelu toimeentulosta? Niin kyllä.
+Suomalaisen lapsen taistelu toimeentulosta alkaa samalla kuin hänen
+elämänsäkin. Kun hän on varttunut nuorukaiseksi, taistelu on jo
+kehittynyt melkoisesti. Kas nyt kiiluvat hänen pienet tummat silmänsä;
+tuolla näkyy pieni viri, nyt jo useampia, ja vedestä sukeltaa esiin
+musta pää. Kaikki on hiljaa aivan kuin itse yön hiljaisuus.
+
+Tuo on tiedustelija, joka tutkii, onko vaara uhkaamassa. Ei, ei näy
+mitään vaaraa. Eläin liikkuu, sen ilmaisevat kimaltelevat,
+renkaanmuotoisina leviävät laineet. Kas tuossa näkyy useampia päitä ja
+useampia viriä, ne liikkuvat ja lähestyvät toisiaan. Päät katoavat
+veden alle, toisia sukeltaa esiin. Pienet ruumiit hypähtävät ylös,
+etukäpälät ojentuvat ikään kuin syleilyyn. Siinä on elämää, siinä on
+leikkiä, eläimiksi noiduttujen orjien aamu.
+
+Leikkiä ei kestä kauan: ruokahuolet hajoittavat lauman eri haaroille;
+kukin perhe eroaa omalle suunnalleen. Kunkin täytyy lähteä puolestaan
+etsimään toimeentuloaan, mikä menee pohjoiseen päin, mikä etelään;
+mutta ensiksi näyttäytynyt väkevä yksilö lähtee uhmaamaan kosken pauhua
+ja laineiden kuohuja. Siellä se tahtoo taistella, siellä se saa
+vaivojensa palkan; mutta ei ole päässyt kunnolla pyörteisiin, ennen
+kuin sen kohtaa tulinen säde, joka tuottaa kuoleman.
+
+Se tuli vihreästä pajupensaasta. Kuolema oli helppo: Antin luoti oli
+hyvin sattunut. Tiedustelijamajavan ruumis kieri kiveltä kivelle,
+kunnes suomalainen äänetönnä haki sen rantatyvenestä.
+
+Antti oli tehnyt työnsä ja nukkui saaliinsa vieressä, kun hänet
+aamunkoitteessa herätti Taneli, jolla myöskin oli ollut hyvä onni.
+"Nouse, nyt lähdemme pyydyksiä katsomaan ja panemme majavien ruumiit
+syötiksi karhuille, ja sitten menemme kotiin."
+
+Metsämiehet veivät saaliina kotiin kolme majavan- ja yhden näädän
+nahan. Viimeksimainitun he olivat saaneet koiran avulla. Nahat olivat
+kallisarvoisia, mutta kenties kalliimpia vielä "lääkepussit" eli
+majavanhajurauhaset.
+
+
+
+
+6. PEKANHUHDASSA. ILVEKSENAJO.
+
+
+Liisu-eukko oli varsin iloissaan miesten metsänkäynnin menestymisestä,
+joka oli melkoisesti lisännyt perheen varoja. Pekka kykeni jo istumaan
+pitkät ajat ylhäällä ja opetti lapsia lukemaan kirjaimia ja sanoja,
+joita hän oli kirjoittanut tuohipalasiin, sillä minkäänlaista kirjaa ei
+mökissä ollut. Kaikki ihmettelivät Pekan lukutaitoa, sillä hän yksin
+osasi lukea. Liisu jauhoi käsikivellä päiväkaudet. Taneli ja Antti
+valmistelivat linnunpyydyksiä, sillä nyt oli syyspäiväntasauksen aika,
+lintujen pyyntiaika lähellä ja ilmat sateiset, niin että oleskeltiin
+sisällä. Orsilta riippui suuri joukko hirvenlihoja ja karhunlapoja,
+joita siellä savustettiin. Pekanhuhdan torpassa näytti vallitsevan
+varallisuus.
+
+Mutta se herätti myös huolta ja levottomuutta; varallisuutta ei saanut
+näyttää kenellekään, se herättäisi kateutta. Varat täytyi kätkeä
+vieraiden silmiltä. Taneli sanoikin tarttuen kirveeseensä: "Tulepas
+Antti mukaan!" He kyhäsivät tiheän petäjän oksan varaan pienen
+huoneentapaisen, joka peitettiin tarkoin, ja sinne kannettiin
+savustetut lihat, siellä ne olivat hyvässä kätkössä kateellisten
+silmiltä sekä turvassa tuhoeläimiltä ja tulen vaaralta.
+
+Suomalaiset puuhasivat nyt muutaman päivän viritellen pyydyksiä
+metsälinnuille; kun se oli tehty, he rupesivat raivaamaan peltoa ja
+siinä työssä Liisu-eukko oli innokkaasti ja voimakkaasti mukana.
+Neliösyli maata toisensa jälkeen raivattiin ja kivet kasattiin
+raunioihin. Pekanhuhtalaisia suosi onni, lintukimppu toisensa jälkeen
+saatiin satimista, ja Liisu sanoi jo: "Nyt teidän täytyy lähteä
+kyläkuntaan myymään saaliinne, ennenkuin linnut pahenevat, ja niitä
+onkin täysi kantamus teille kummallekin."
+
+Taneli ja Antti päättivät lähteä Malmivuorelle. Selässä taakat, joissa
+oli isojen eläinten taljoja, turkiseläinten nahkoja ja lintuja, he
+lähtivät taivaltamaan etelään päin kotiin jäävien toivottaessa onnea
+matkalle. "Pitäkää nyt huoli, että saatte hyvää kangasta paidoiksi ja
+muiksi vaatteiksi pojille", varoitti Liisu-eukko, "ja tulkaa pian
+takaisin!" Antin kanssa Pekka jutteli vähän kahden kesken, ennen kuin
+he erosivat; se keskustelu koski sukulaisten tiedustelemista.
+
+Antti lupasi olla säästämättä jalkavaivojaan ja tiedustella joka
+talosta, jonka lähitse he joutuivat kulkemaan. Mutta eipä niitä taloja
+monta ollut, sillä Taneli pysytteli aina vain metsäteillä selittäen
+Antille, että niin oli paras tehdä. Malmivuoren tienoilla he kyllä
+tapasivat väkeä niin paljon kuin halusivat. Jos Yrjänä joukkoineen
+olisi tullut, niin kyllä hän siellä olisi näyttäytynyt.
+
+Miesten ollessa poissa aika kului syrjäisessä suomalaismökissä
+hiljaista menoaan. Liisu ja lapset kävivät kokemassa pyydyksiä ja
+toivat kotiin lintuja aika joukot. Sillä välin he työskentelivät
+uudispellolla. Pekka käveli jo kepin varassa ja hänen parantumisensa
+edistyi edistymistään. Hänen teki kovin mieli lähteä käymään
+karhunpyydyksellä, mutta Liisu vastusti sitä, ja päivä meni toisensa
+jälkeen, kunnes sitten päivänä muutamana ilmestyi halmeen reunassa
+näkyviin kaksi miestä kummallakin raskas taakka selässä.
+
+Lapset päästivät ison äänen tuntiessaan Tanelin ja Antin. Matka oli
+onnistunut hyvin ja toivottuja tavaroita oli saatu hankituksi.
+Matkamiehet olivat terveinä ja reippaina ja heillä oli paljon
+kerrottavaa. Yrjänästä heillä ei ollut mitään tietoa; mutta he
+olivat kuulleet, että talven kuluessa oli työansiota saatavana
+vuorikaivannoissa ja Herrhultissa. Siellä kuului herttua rakennuttavan
+suuria rautatehtaita, joihin suomalaiset olisivat tervetulleita. Oli
+julkaistu asetus, että suomalaisten piti vähintään kerran kuukaudessa
+käydä kirkolla; mutta Taneli arveli, että se asetus ei varmaankaan
+koskenut Pekanhuhdan asukkaita, jotka asuivat niin kaukana, minkä
+vuoksi hän ei virkkanut mitään koko asetuksesta.
+
+Muutaman päivän kuluttua käytiin katsomassa karhunloukkua. Se oli
+koskematta paikallaan: ei ollut ainoaakaan mesikämmentä siellä
+liikkunut. Sen vuoksi se laukaistiin, sillä Taneli arveli, että
+vuodenaika oli nyt liian myöhäinen pitää sitä vireillä.
+
+Poikien metsästys -- Pekkakin kykeni jo mukaan -- rajoittui mökin
+lähimpään ympäristöön, ja enimmäkseen nyt pyydettiin vain lintuja.
+Taneli raatoi viljelyksillään ja Liisu ompeli vaatteita pojille.
+
+Sitten satoi ensimmäisen lumen. Pakkanen oli sitä ennen jäätänyt vedet
+ja kovettanut vetelät suot ja nevat, niin että ne kestivät kulkea. "No
+nyt, pojat, meidän pitää lähteä metsälle", virkkoi Taneli nähdessään,
+että maa oli ylejään lumen peitossa. "Tänään varustetaan kaikki
+valmiiksi ja huomenna lähdetään liikkeelle." Suomalaisen pirtissä
+syntyi vilkas hyörinä ja puuha: pyssyt puhdistettiin, luoteja
+valettiin, karhukeihäs ja kirves teroitettiin. Liisu-eukko paisteli
+päiväkauden rieskoja, ja kontteihin sullottiin lihaa, suoloja ja
+jauhopusseja. Kaikki oli illalla valmista. Rakki sai paksun nahkaisen
+kaulahihnan, johon oli lyöty nauloja ja rautapiikkejä turvaksi susilta,
+jos nämä sitä ahdistaisivat.
+
+Näin varustautuneina metsämiehet lähtivät seuraavana päivänä metsälle.
+Nyt suunnattiin kulku suuriin metsämaihin pohjoiseen päin. Sinä päivänä
+metsämiehet eivät vielä löytäneet suurten otusten jälkiä, mutta illan
+suussa juuri kun he olivat rupeamassa yötiloille, yhdytettiin kolmen
+ilveksen, emän ja kahden pennun, jäljet. Sillä hetkellä ei käynyt enää
+ryhtyminen ajopuuhiin, vaan tehtiin nuotio tavalliseen tapaan. Monta
+tuntia ennen päivännousua Taneli herätti pojat, hän oli jo kiskonut
+koko joukon päreitä tervaksista tulisoihtuja tehdäkseen. "Pojat,
+lähdetään nyt liikkeelle, sillä meidän pitää ennen päivän tuloa kulkea
+se matka, minkä ilvekset ovat juosseet yöllä, jotta voimme ne tavoittaa
+päivällä." Pian pojat haukkasivat aamiaista, minkä jälkeen heti
+lähdettiin seuraamaan ilveksen jälkiä. Kuljettiin poikki rämeiden ja
+kankaiden, yli kivien ja kantojen, halki vuorien ja laaksojen, kunnes
+tuli selvä päivä. Silloin otusten jäljet näkyivät menevän pienen lammen
+poikki, jonka toisella rannalla kohosi jyrkkä, lehtorinteinen vuori.
+"Kyllä ne ovat tuolla", arveli Taneli; "tuolla lehtimetsässä on kyllä
+jäniksiä; arvatenkin ne ovat saaneet pitkäkorvan saaliikseen ja
+asettuneet sitten levolle. Tehkää, pojat, pieni tuli ja paistakaa vähän
+karhunlihaa; minä menen tuonne lammen pohjoispäähän katsomaan,
+olisivatko ne mahdollisesti siirtyneet läntiseltä mäeltä idän
+puoleiselle."
+
+Pian leimusi iloinen valkea, ja teroitettujen vartaiden kärjissä pojat
+paistoivat aimo kappaleet rasvaista karhunlihaa. Liisu-eukon leipomat
+rieskatkin lämmitettiin, ja samassa he näkivät Tanelin tulevan
+takaisin.
+
+"Siellä ovat", sanoi hän, "idänpuoleisella mäenrinteellä; jäljet ovat
+viimeyölliset, ja pensaikossa lammen rannalla ovat saaneet jäniksen,
+jonka ovat kaivaneet lumihankeen. Ne siis ovat kylläisiä eivätkä
+kaukana täältä. Joudutaan nyt; päivä on jo pitkälle kulunut."
+Metsästäjät menivät joutuisasti lammen yli ja löysivät jäniksen, jonka
+ilves oli kaivanut lumen alle rannalle. Sitä oli vain vähän purtu, niin
+että he korjasivat sen saaliikseen.
+
+Kuljettuaan vähän matkaa he huomasivat että ilvekset olivat levänneet
+korkealla kivellä, josta olivat hitaasti kiivenneet vuoren rinnettä
+ylös. Kiven luona Taneli nyökkäsi pojille kehoittavasti päätään ja
+kuiskasi: "Pian me ne saavutamme. Pekka, mene sinä edeltä, koira
+mukana, ja laske Rakki irti heti kun se käy levottomaksi."
+
+Rakki rupesi heti nuuskimaan jälkiä ja kiskomaan lujasti
+talutushihnasta. Metsämiehet kävelivät yhä reippaammin. Pian koira kävi
+levottomaksi ja rupesi vinkumaan. "Laske se irti!" kehoitti Taneli
+aivan ääneen, "nyt otukset ovat juoksussa". Koira tavoitti pian
+ilvekset ja alkoi haukkua äkäisesti. Ilvekset pakenivat suoraan
+metsästäjistä poispäin, ja nämä juoksivat jäljessä seuraten koiran
+haukkua.
+
+Äkkiä haukunta taukosi; mutta pian Rakki taas kuului ääntelevän,
+karkealla äänellä hitaasti, melkein juhlallisesti.
+
+"Joutukaa nyt, pojat", kehoitti Taneli; "nyt otukset ovat nousseet
+puuhun; pitäkää vaari, ettette niitä säikytä!"
+
+Pian metsämiehet olivat saavuttaneet koiran. He olivat tulleet
+korkealle harjulle, jossa kasvoi vanhoja honkia. Miesten saapuessa
+paikalle Rakki kierteli keskikokoista petäjää, vinkui ja katseli puun
+latvaan. Pekka, joka oli muutamia askelia toisten edellä, ymmärsi
+koiran tarkoituksen ja tarkkaili puun latvusta.
+
+Samassa hän nosti pyssynsä; ilves loikoi pitkänään hongan oksalla ja
+katsoa tuijotti koiraan. Seuraavassa silmänräpäyksessä pyssy pamahti ja
+ilves putosi maahan. Se oli jo hengetönnä, kun koira syöksyi sen
+kimppuun. Nyt Taneli tuli Pekan luo ja sanoi hänelle vakavasti:
+"Muista, että viet koiran pois ja sidot sen kiinni ennen kuin ammut
+puusta ilvestä. Jos pedossa on henkeä jäljellä, se repisi koirasi
+pahanpäiväiseksi, ja siihen metsänkäyntisi sillä kertaa loppuu. Hiljaa,
+pojat! Pidättäkää koiraa! Katsastan, mihin toiset otukset menivät."
+Sitten hän kiersi ympäri paikan ja sanoi takaisin tullessaan: "Emä on
+mennyt itään päin, mutta toinen pentu on kiivennyt puuhun jossakin
+lähistössä; etsimään siis!"
+
+Vain muutaman askelen metsästäjät olivat kulkeneet, kun tarkkasilmäinen
+Pekka nosti kätensä ja osoitti myrskyn katkaisemaa puuta. Siellä
+ilveksenpoikanen istui. "Älkää vielä ampuko," kuiskasi Taneli, "mutta
+olkaa varuillanne, minä koetan viskata sitä keihäällä. Jos se onnistuu,
+säästämme yhden panoksen, mutta tähdätkää petoa kaiken varalta; jollei
+keihäs satu, niin ampukaa!"
+
+Samalla hän hiipi lähemmäksi puuta, johon otus oli kavunnut, ja kun se
+osoitti rauhattomuutta, hän lennätti keihään oitis.
+
+Heitto onnistui: keihäs lävisti ilveksen. Sitkeähenkisenä kuin ilvekset
+ainakin se koki pysytellä kiinni puussa, mutta putosi pian maahan,
+josta metsämiehet sen ilomielin korjasivat. "Ja nyt, pojat, eteenpäin,
+emää ajamaan! Seuratkaa koiraa; minä otan pennun ja tulen jäljessä."
+
+Hei Rakki! Usus! Ot' kiinn'! Ja niin pojat lähtivät riuskasti
+eteenpäin. Kohta koira kuului haukkuvan kiukkuisesti ja tasaisesti.
+Vähän ajan perästä ilves juoksi rinnettä alas lammelle, ja jäällä
+syntyi tulinen tappelu ilveksen ja Rakin välillä; mutta poikien
+lähestyessä peto lähti pakoon ja kääntyi takaisin vuorelle päin.
+
+Sen tapaista Taneli oli odottanutkin, joten hän olikin jäänyt vuoren
+kukkulalle ollakseen siellä ilvestä vastassa.
+
+Tanelin pyssyn heikko pamaus ilmoitti pojille, jotka seurasivat otuksen
+kintereillä, että ajo oli päättynyt. Ilo loisti heidän silmistään, kun
+he tulivat paikalle, johon Taneli oli asettanut koko ilvespesyeen
+vierekkäin.
+
+Ja olipa syytäkin iloita köyhien metsämiesten, sillä ilveksennahat
+olivat kallisarvoisia. Päivä oli loppumaisillaan, nyt piti katsoa
+sopiva yöpymispaikka. Sellaisten tottuneiden metsämiesten kuin nämä
+suomalaiset ei tarvinnut sellaista kauan etsiä, sillä lähimmästä
+notkosta he löysivät vettä ja kuivan hongan, eivätkä he sen enempää
+kaivanneetkaan. Nuotiovalkean tasaisen lämpimän ääressä, tuoksuvalla
+havuvuoteella he saivat suloisen levon päivän vaivoista.
+
+Ennen kuin harmaa talvipäivä oli valjennut, metsästäjät olivat jo
+nylkeneet ilveksen ja keittäneet suurimman osan niiden lihoista, sillä
+metsäsuomalaiset eivät suinkaan inhonneet ilveksen lihaa. Että ilves on
+hyvin samanlainen kuin tavallinen kotikissa ja elää yksinomaan
+eläinkunnasta pyydystetystä saaliista, sitä ei suomalainen ajattele.
+
+
+
+
+7. NÄÄDÄNPYYNTI.
+
+
+Päivän valjettua metsästäjät yhä edelleen etsivät metsänriistaa, ja kun
+he löysivät näädän jälkiä, niin he päättivät ajaa niitä takaa. Parin
+tunnin kuluttua he huomasivat jäljistä, etteivät otukset voineet olla
+kaukana, minkä vuoksi koira laskettiin jälkiä juoksemaan; mutta se
+palasi hetken kuluttua takaisin löytämättä näätiä.
+
+Metsästäjien täytyi itsensä koettaa löytää otukset, ja he huomasivat
+vähän ajan päästä, että näädät olivat kiivenneet kuivaan honkaan, jonka
+latvassa näkyi olevan siksi iso reikä, että näätä mahtui siitä
+pujahtamaan. "Pidäpäs Pekka varasi", sanoi Taneli, "ja tähtää tuohon
+reikään; jos näätä pistää ulos päänsä, niin ammu nopeasti." Samalla hän
+otti kirveen ja kolahdutti kovasti puuhun muutaman kerran, ja näätä
+pilkistikin kolosta, mutta veti päänsä yhtä sukkelaan takaisin.
+
+Se oli Pekalle liian sukkela temppu: hän ei ehtinyt ampua, vaan seisoi
+nolona. "Nyt sinä Pekka olit liian hidas", virkkoi Taneli, ja Anttikin
+nauroi makeasti. "Koetetaanpas vielä kerran." Pekka oli vähän
+nyreissään ja käski Antin ampua vuorostaan. No mikäs siinä.
+"Kolahduttakaa nyt puun kylkeen, Taneli!" pyysi Antti ja ensi iskulla
+oli näädän pää taas näkyvissä, mutta vetäyisi nytkin yhtä nopeasti
+takaisin, eikä Anttikaan ehtinyt ampua, vaan seisoi siinä naama yhtä
+nolona kuin Pekalla äsken. Nytkös naurettiin hetkinen, ja Taneli
+arveli, että olisi paras molempien tähdätä yht'aikaa koloon ja
+laukaista pyssynsä heti kun näätä tulisi näkyviin.
+
+No nyt pojat kyllä pitäisivät varansa. Taneli lyödä kolisutti puun
+kylkeä, mutta eipä tullutkaan näätää näkyviin. Elukat aavistivat vaaran
+ja pysyivät onton puun sisällä: hongan ontelossa ne luulivat olevansa
+turvassa.
+
+Taneli, joka tunsi näätien tavat, alkoi hakata honkaa poikki ja käski
+poikia pitämään tarkasti varansa, jos näätä tulisi näkyviin. Muutaman
+kerran lyötyään hän huomasi, että honka oli juuresta asti laho, jolloin
+hän taukosi hakkaamasta ja sen sijaan otti esille tuluksistaan
+tulusraudan, piin ja taulaa. Kun tulusrauta sattui piihin, lenteli
+säkeniä ylt'ympäri, ja pian osoitti heikko savun käry taulan syttyneen
+tuleen. Nyt kasattiin koloon lahon hongan sisuksesta jauhon hienoista
+lahoa puuta ja sytytetty taula pantiin siihen, jolloin tuo lahopuun
+jauho syttyi ja paksu savu solui hongan sisään. Tanelikin tartti
+pyssyynsä, ja kaikki kolme metsämiestä tähystivät koloa, missä näädän
+pää oli näkynyt. Pian nousi siitäkin savutupru, ja kohta sen jälkeen
+tuli näätä esille, jolloin laukaus pamahti ja näätä putosi takaisin.
+"Joutuin nyt pojat, kirveet käteen! Honka täytyy saada kaadetuksi,
+ennen kuin tuli on ehtinyt kohota ylös asti ja kärventää näädän nahan
+pilalle." Pojat hakkasivat innokkaasti molemmin puolin puuta. Pian sen
+runko alkoi vavahdella; vielä muutamia iskuja, niin se kaatui maahan
+ryskyen ja paukkuen kuin satavuotisen jättiläisen sopii. "Syytäkää
+lunta hongan sisään ja koettakaa sammuttaa tuli", huusi Taneli juosten
+hongan runkoa pitkin ja tukkien entisen palokärjenreiän, josta näätä
+oli kurkistanut. "Kas niin", sanoi hän pojille, "tulkaa nyt tänne
+lakkia pitelemään! Nyt me ne saamme!" Kun Antti oli ottanut vahtiakseen
+reikää, Taneli ryömi maassa pitkänään lojuvan hongan runkoa myöten
+painaen korvansa puuhun kiinni ja kuunnellen. Pari kertaa muutettuaan
+paikkaa hän pysähtyi kuuntelemaan tarkemmin ja virkkoi sitten: "Tässä
+kuuluu vielä rapisevan; näätä on vielä hengissä, mutta pian se
+tukehtuu; hiljaa! No nyt siitä on tainnut henki lähteä; tuokaa tänne
+kirveet! Hakkaa sinä Pekka tuosta, minä hakkaan tästä!" Sitten metsä
+kajahteli reippaista kirveeniskuista, kunnes kumpikin hakkaaja oli
+saanut ison pykälän hongan kylkeen, "Kas niin, nyt puu halkaistaan!"
+Kirveet iskettiin puuhun kummallekin puolen pykälien väliin ja sitten
+väännettiin. Räiskis! Puusta lohkesi suuri sälö ja hongan kylkeen
+avautui ammottava reikä. Siinä olivat molemmat näädät vieretysten
+savuun tukehtuneina. "Hei!" huudahti Taneli, "tänään pojat olemme
+ansainneet melkoisen hyvän päiväpalkan. Käytetään nyt tulta nuotiona ja
+syödään päivällinen."
+
+Levätessään matkamiehet päättivät, etteivät onnistuneesta pyynnistä
+innostuneina muutamaan päivään välitä muista otuksista kuin näädistä.
+Niiden turkista sai hyvät rahat, pyynti ei ollut sanottavan raskasta ja
+nahat olivat helpot kantaa mukana. He päättivät sen vuoksi asettua
+joksikin aikaa tälle seudulle, jossa nyt parhaillaan olivat, jättää
+ison tavarakonttinsa siihen paikkaan ja lähteä kukin eri haaralle
+jälkiä etsimään, sillä tähän vuodenaikaan, niin Taneli selitti, eivät
+näädät kulkeneet laajalti, vaan oleskelivat viikkokaudet samoilla
+seuduin, missä ne oli nähty talven alusta.
+
+Hilpeällä mielellä ja iloisin toivein metsämiehet erosivat taas
+yhtyäksensä yhteen pimeän tullessa. Kun Rakki sai vallan seurata, ketä
+tahtoi, se lyöttäytyi aina Pekan mukaan, ja kun Pokka saapui
+yönuotiolle vähän myöhemmin kuin toiset, hänellä oli näätä, jonka hän
+oli kaivannut esiin kolostaan kannon juurelta ja koira purrut hengiltä.
+Toisetkin olivat löytäneet näädänjälkiä, Taneli yhdyttänyt hirviparven
+jäljet. Miehet olivat kuitenkin päättäneet pyydystää ainoastaan näätiä.
+
+Noin viikon päivät poissa oltuaan reippaat metsänkävijät palasivat
+torppaan, tosin vähän väsyneinä, mutta iloisina saaliistaan, sillä
+heillä oli Liisulle näytettävänä kolme ilveksen ja yhdeksän näädän
+nahkaa ja sitä paitsi neljä jänistä, jotka he matkalla olivat saaneet
+ansoista. Pimeässä ja savuisessa suomalaismökissä vallitsi yleinen
+tyytyväisyys.
+
+
+
+
+8. MALMIVUORELLA.
+
+
+Kylliksi levättyään metsämiehet alkoivat varustautua talven varalle.
+Pojat tarvitsivat suksia, ja Tanelin piti saada uusi kelkka. Siihen oli
+tarvepuut tuotava metsästä. Sitä paitsi tarvittiin polttopuita, ja
+Taneli tahtoi kotiin runsaasti halkoja.
+
+Melkein joka päivä näkyi susien jälkiä, ja kuta ankarammaksi pakkanen
+kiristyi, sitä useammin kuului niiden ulvontaa huhdan läheisyydessä.
+"Ne ovat nyt kulussa vuorilta tasankomaalle", sanoi Taneli. "Tähän
+vuodenaikaan niillä on niukalti ruokaa; kun on näin vähän lunta, ne
+eivät saavuta hirviä; linnut istuvat ylhäällä puissa, ja jänikset
+pitävät kyllä varansa. Tällä paikkakunnalla niitä ei vielä ole paljon,
+mutta jonkin ajan kuluttua tulee suurempia parvia; silloin vahdimme
+niitä; luulisin, että Rakki auttaa meitä houkuttelemaan pedot tänne."
+
+Tämä innosti poikia suuresti. He tekivät seipäistä lujan häkin
+korkeiden pylväiden nenään. Sinne koira pantiin iltaisin haukunnallaan
+vastaamaan susien ulvontaan. Pojat toivoivat, että pedot tulisivat
+tavoittamaan koiraa, jolloin pyssymies istuisi luukulla vahtimassa.
+"Juuri niin on tehtävä", myönsi Taneli, "ja saattepa nähdä, ettemme
+valvo suotta; täytyy kuitenkin odottaa kuutamoa".
+
+Kun kuutamoaika tuli, pantiin koira häkkiin ja pojat ärsyttivät sitä
+haukkumaan. Niin tehtiin monena iltana peräkkäin, mutta ei saatu
+näkyviin ainoatakaan sutta, kunnes eräänä iltana koira heti tuvasta
+ulos tultuaan alkoi itsestään haukkua ja murista. Heti samassa
+silmänräpäyksessä ilmestyi aholle yht'aikaa näkyviin monta sutta;
+selvästikin ne koettivat tavoittaa koiraa kiinni. Hädin tuskin pojat
+ennättivät hakea pyssynsä, kun sudet jo olivat pihassa; jos he olisivat
+viipyneet silmänräpäyksenkään kauemmin he eivät olisi saaneet
+pelastetuksi Rakkia joutumasta nälkäisten petojen raadeltavaksi. Kaksi
+sutta vääntelehti tanterella kuoleman tuskissa, kun Taneli kirveellä
+iski ne kuoliaaksi.
+
+Se sudenpyynti päättyi siis onnellisesti, mutta pojat päättivät,
+etteivät toiste vie koiraa ulos ottamatta pyssyjä mukaansa.
+
+Jouluun mennessä Pekanhuhdan metsästäjät olivat rannaneet monta sutta,
+ja heillä oli jo hyvä joukko metsäneläinten nahkoja. Taneli ehdotti
+nyt, että lähdettäisiin kylään; hän neuvoi poikia lähtemään mukaan
+tiedustelemaan työnansiota Malmivuoren tienoilta, jolloin he saattoivat
+toivoa saavansa siellä tietoa omaisistaan, kenties tapaisivatkin heidät
+siellä.
+
+Tämä ehdotus oli poikien mieleen; päätettiin siis lähteä niin pian kuin
+mahdollista. Poikien kaikki omaisuus pantiin kelkkaan ja sitten
+lähdettiin matkaan. Rakki jätettiin Liisun hoiviin. Jolleivät pojat nyt
+palaisi, he saisivat toiste noutaa Rakin.
+
+Kun oli tultu lähemmäksi asuttuja seutuja, Taneli neuvoi poikia
+piilottamaan metsään pyssyt ja ampumatarpeet. Riittäisi, kun he
+työpaikalle veisivät kirveensä; pyssyt herättäisivät toisten miesten
+kateutta, ja jos he niitä tarvitsivat, ne eivät olisi kaukana;
+sitäpaitsi voisi tulla kysymys siitä, mistä pojat olivat pyssynsä
+saaneet. Suomalaisten tapaan he valitsivat piilopaikaksi onton puun
+sellaiselta paikalta, että sen saattoi helposti jälleen löytää.
+
+Malmivuorelle tultuaan suomalaiset kuljeksivat muutamia päiviä,
+katselemassa paikkoja, ennen kuin rupesivat työtä kyselemään, osittain
+myöskin kuulustellakseen Yrjänä Kailasta sekä myydäkseen nahat, sekä
+linnut, jotka he olivat ampuneet viime aikoina.
+
+Taneli vei nuorukaiset työnjohtajan luo, esitti heidän asiansa, selitti
+poikain syntyperän ja tarkoituksen saada jäädä johonkin työpaikkaan
+tälle paikkakunnalle, kunnes heidän omaisensa tulisivat.
+
+Katseltuaan poikia ankara vouti sanoi miettivänsä asiaa ja käski heidän
+tulla takaisin seuraavana päivänä.
+
+Kun pojat tulivat seuraavana aamuna, oli paljon kansaa koolla
+vuorikaivoksen päällikön pihalla, ja itse hän siellä käveli
+miesparvesta toiseen antaen käskyjä ja ohjeita työväelle. Huomattuaan
+pojat hän huusi heidät luokseen ja määräsi vanhemman ja rotevamman,
+Antin, menemään sepän oppiin sekä käski muudatta vanhempaa työmiestä
+ottamaan pojan huostaansa, mutta pitämään samalla huolta, ettei hän
+saisi laiskotella. Samoin hän sanoi Pekasta eräälle toiselle miehelle:
+"Ota tämä pitkä hojo hoiviisi ja tee hänestä puuseppä. Mars!"
+
+Siinä ei ollut aikaa jäähyväisten sanomiseen Tanelille. Poikien täytyi
+seurata uusia isäntiään sen pitemmittä puheitta. Töin tuskin Taneli
+ehti heille huudahtaa: "Hyvästi nyt!" kun pojat jo marssivat pois.
+
+Alakuloisina pojat seurasivat uusia isäntiänsä. He olivat toivoneet
+pääsevänsä samaan työhön saadakseen olla yhdessä, mutta ei johtunut
+mieleenkään siitä valittaa. He lohduttelivat sillä, että jos olo kävisi
+kovin vaikeaksi, he lähtisivät taas metsiä samoilemaan.
+
+Pyhäisin heillä oli tilaisuus tavata toisiaan kirkolla, jossa heidän
+oli pakko käydä. Sen he tekivätkin mielellään, sillä siellähän olikin
+paras paikka, missä he saattoivat tavata omaisensa tai ainakin heistä
+kuulla. Pahimmassa tapauksessa he olivat päättäneet lähteä pois koko
+Malmivuoren tienoilta sukulaisiaan etsimään.
+
+Sallima oli kuitenkin päättänyt toisin, sillä keväällä he saivat käskyn
+saapua muiden samanikäisten mukana papin luo. Kysyttäessä he tekivät
+selkoa entisestä elämästään. Lukutaitonsa ansiosta Pekka heti pääsi
+papin suosioon. Toisin oli Antin laita: tämä ei edes tiennyt, oliko hän
+kastettu, vaikka Pekka kyllä niin luuli; mutta varmuuden vuoksi hänet
+kastettiin vielä uudelleen.
+
+Suomalaisten lasten opetus kävi siihen aikaan ja vielä pari sataa
+vuotta myöhemminkin siten, että suomea ja ruotsia taitava henkilö
+tulkitsi papin kysymykset suomeksi sellaisille lapsille, jotka eivät
+ymmärtäneet ruotsia, ja selitti sitten heidän vastauksensa papille,
+joka ei ymmärtänyt suomea. Niin tapahtui kristinopin selitys
+suomalaisille, ja luultavaa on, että kaikki heidän tietonsa supistui
+muutamiin rukouksiin, ja kun heille tehtiin ymmärrystä koettelevia
+kysymyksiä, niin tulkin omat ajatukset jäivät vastaukseksi. Sinä vuonna
+Pekka oli usein tulkkina, ja niin molemmat pojat laskettiin ripille ja
+he saivat siitä todistuksen.
+
+Kun oli kulunut jo puolikolmatta vuotta, eikä mitään ollut kuulunut
+Yrjänä Kailasesta eikä hänen seurastaan, päättivät pojat, jotka olivat
+kuulleet useita suomalaisperheitä tulleen metsien halki ja vetäytyneen
+Klar-joen länsipuolelle poikkeamatta ollenkaan Malmivuoren tienoille,
+lähteä noita suomalaisperheitä tavoittamaan ja heiltä kuulustella
+omaisiaan. Kenties nämä olisivat juuri niiden joukossa, joista huhu
+tiesi kertoa.
+
+Tämän päätöksen tehtyään pojat tunsivat taas heräävän synnynnäisen
+halun ja mieltymyksen metsään ja metsässä elämiseen ja he olisivat heti
+lähteneet matkaan, jos vain olisivat voineet hankkia välttämättömän
+tarpeellista ruutia. Sitä ei ollut aina Malmivuorilla saatavissa; sitä
+myivät kiertävät kauppamiehet eivätkä nämäkään kaikille. Sellaisten
+kuin Pekan ja Antin oli vaikeata saada sitä rahallakaan. "No, sitten
+meidän täytyy aluksi tulla toimeen jousipyssyillä", ehdotti Antti; "tee
+sinä, Pekka puutyö, niin minä kyllä pidän huolen teräksisistä, kaarista
+ja muista siihen kuuluvista tarpeista". Vaikka siinäkin oli aika
+urakka, siitä suoriuduttiin sentään. Teräsjouset saatiin valmiiksi ja
+sovitettiin varsiin. Antti oli sitäpaitsi tehnyt nuolenkärkiä ja uudet
+kirveet.
+
+Sillä välin lähestyivät syysmarkkinat, ja pojat toivoivat niille
+tulevan jonkun kauppiaan, jolla olisi myytävänä ruutia.
+
+Tämä toive kävi toteen. Useillakin kauppiailla oli ruutia, mutta pojat
+epäilivät, uskaltaisivatko he ruveta kauppaa hieromaan. He pääsivät
+epätietoisuudestaan, kun Taneli ilmestyi markkinoille. Hän oli tullut
+hankkimaan vuohia, sillä sudet olivat syöneet entiset. Tanelilla ei
+ollut varoja ruudin ostoon, mutta siihen pojat kyllä tiesivät
+neuvon. Tarkoitukseen he päättivät käyttää yhden Eerik-herran
+spesie-taalereista.
+
+Taneli ällistyi suuresti, kun pojat kertoivat heillä olevan rahoja,
+mutta ei estellyt, kun nämä pyysivät häntä hankkimaan heille ruutia.
+Syysmarkkinoilla koetettiin vieläkin tiedustella Yrjänä Kailasen
+olinpaikkaa, mutta menestyksettä.
+
+Hyvillä mielin pojat kuitenkin olivat ja tunsivat itsensä onnellisiksi
+päästessään lähtemään Malmivuorelta ja palatessaan Tanelin mukana
+salomaille. He olivat yhtä köyhiä kuin ennenkin, sillä työ ei ollut
+heille tuottanut muuta kuin niukan toimeentulon; mutta he olivat
+melkoisesti kasvaneet ja olivat nyt pitkiä, voimakkaita nuoria miehiä;
+Pekka varsinkin oli tavattoman pitkä. Ja olivatpa he saaneet nähdä
+paljon ja olivat ammatissaan taitavia. Sitä he eivät paljoakaan
+ajatelleet; nyt heidän piti etsiä käsiinsä omaisensa; sen he olivat
+lujasti päättäneet.
+
+He olivat erittäin hyvillään löytäessään kätköpaikasta pyssynsä ja muut
+metsästyskapineensa tosin hiukan ruostuneina, mutta ne vammat he
+saattoivat korjata Tanelin luona, joka oli pyytänyt ja neuvonut heitä
+jäämään hänen luokseen, kunnes tulisi suksenkeli.
+
+Pekanhuhta oli entisellään. Pelto ei ollut suuresti laajentunut
+entisestään, halme sitä vastoin oli suurentunut, kun hyyänpuoleinen
+metsäkappale oli palanut kulovalkean ryöstäydyttyä valloilleen.
+
+Tänä vuonna ei Tanelilla ollut oikein menestystä, eikä hän ollut
+ehtinyt paljoa metsästellä. Halme oli iso, ja viljan korjuuseen oli
+mennyt pitkä aika. Yhden karhun hän oli kuitenkin saanut pyydykseensä,
+mutta nyt oli tehtävä metsästyksestä täysi tosi.
+
+Liisu-emännän mielestä olivat hirvet parasta saalista, siksi hän
+kehoitti miehiä lähtemään nyt onneaan koettamaan. Siihen olivat Taneli
+ja nuoret miehet kyllä halukkaita, iloisella mielellä he lähtivät
+yrittämään.
+
+Metsästystä kesti nyt muutamia viikkoja, ja Liisu-eukolla oli täysi syy
+olla tyytyväinen metsämiehiin. Kun lumi tuli maahan, oli lihavaroja
+riittävästi koko vuoden ajaksi ja Tanelilla tarpeeksi nahkoja
+vaihtaakseen itselleen niillä muita tarpeita. Tulevaisuutta odotettiin
+toiveikkain mielin.
+
+
+
+
+9. TAAS MATKALLA.
+
+
+Metsästysajan lopulla alkoivat Antti ja Pekka täyttä totta varustautua
+pitkälle, epävarmalle matkalleen halki erämaiden. He tekivät itselleen
+uudet sukset, tuohikontit, kelkan, hirvennahkaiset kengät ja rukkaset,
+ja Liisu kutoi heille sukat vuohenkarvoista. Taneli teki heille housut
+hirvennahasta, jonka hän itse oli Liisun kanssa parkinnut; takit
+pojilla oli entisestään Malmivuorella oloajaltaan, ja uudet lakit
+tehtiin suden päänahoista, jotka oli muodostettu pään mukaan.
+
+Nyt ei tarvinnut pakkasta pelätä.
+
+Hirvien koipinahoista tehtiin pyssyille huotrat, sitten tavarat
+sälytettiin kelkkaan ja sidottiin ohuilla, hienoista koivunvitsaksista
+tehdyillä köysillä. Ainoastaan keihäänkärjillä varustettu sauva oli
+metsämiehillä käsissä. Muuten kädet olivat vapaina, sillä pyssyt ja
+kaaret olivat kelkassa, kumminkin niin, että ne helposti sai siitä
+käsille.
+
+Kauniina talviaamuna seikkailijat lähtivät matkaan, saattajinaan
+Pekanhuhdan ystävällisten asukkaiden onnentoivotukset. Taneli oli
+neuvonut nuorukaisia suuntaamaan matkansa suoraan länttä kohti, kunnes
+tapaisivat Yrjänän, sillä jos tämä oli mennyt Klar-joen länsipuolelle,
+hän oli kyllä näyttäytynyt jossakin laaksossa ja antanut siellä tietoja
+itsestään. Taneli oli sitä paitsi kuullut, että suomalaisia oli
+asettunut asumaan pitkin joen vartta kauas pohjoiseen päin.
+
+Nuoret suomalaiset noudattivat Tanelin neuvoa, ja parin päivän kuluttua
+he tulivat Klar-joen varrelle lähelle paikkaa, jota mainittiin nimellä
+"Hökes hara" ja nykyisin nimitetään Ekshäradin kirkonkyläksi; täällä he
+alkoivat heti kuulustella omaisiaan. He saivat kuulla, että siitä kyllä
+kulki silloin tällöin suomalaisia ohi, mutta ei kukaan ollut nähnyt
+sellaista perhettä, johon näiden nuorten miesten kuvaus omaisistaan
+olisi sopinut.
+
+Samanlaisen selon ja vastauksen kysymyksiinsä nuorukaiset saivat joka
+paikassa, missä he matkallaan tiedustelivat omaisiaan. He vaelsivat yhä
+virran vartta pohjoiseen päin. Tähän saakka he eivät olleet tavanneet
+ainoatakaan suomalaista, ainoastaan ruotsalaisia, jotka olivat enemmän
+tai vähemmän ystävällisiä. Senpä vuoksi heille oli miellyttävä yllätys,
+kun kerran myöhäisenä iltana Dalbyn seurakunnan kirkon pohjoispuolella
+heitä puhutteli hiihtävä suomalainen. Pian he saivat tietää, että
+miehen nimi oli Taneli Huuskonen ja että hänellä oli pirttinsä vähän
+matkan päässä. He olivat tervetulleita, jos tahtoivat lähteä sinne.
+Ystävälliseen tarjoukseen nuorukaiset suostuivat mielihyvin, ja pian he
+saapuivat suomalaisen pirttiin.
+
+Poikien omaisista ei Huuskonen tiennyt mitään, mutta hyväksyi
+täydelleen nuorukaisten suunnitelman ja kehoitti heitä jatkamaan,
+niinkuin olivat aloittaneetkin. Suomalaisia he tapaisivat tästä lähin
+joko virran varrella tai lähitienoilla jonkin matkaa virrasta, ja
+saivat luottaa siihen, että jos Yrjänä seuralaisineen kerran oli
+kulkenut Klar-joen poikki, niin he löytäisivät hänestä joitakin jälkiä
+Trysildin tälläpuolen, jonne oli vain kahdeksan tai kymmenen
+penikulmaa.
+
+Hyvillä toivein matkamiehemme erosivat reippaasta ja ystävällisestä
+Huuskosesta ja jatkoivat matkaa pohjoiseen päin. Siellä täällä
+tavattiin maanmiehiä, mutta ei jälkeäkään Yrjänästä. Yhden yön he
+viettivät kolkon autiolla seudulla pauhaavan kosken rannalla. Pojat
+olivat alakuloisia, kun eivät löytäneetkään sitä suomalaisasuntoa,
+jonka sanottiin niillä paikkeilla olevan ja joka kuului sitä paitsi
+olevan viimeinen asumus, missä suomalaisia oli. Kauempana pohjoisessa
+ja idässä päin alkoivat autiot, alastomat tunturit, jonne ei kenenkään
+suomalaisen luultu asettuneen asumaan. -- Vähän apein mielin
+nuorukaiset alkoivat jatkaa matkaansa seuraavana aamuna, mutta pian he
+elpyivät, kun löysivät suksenladun ja kohta sen jälkeen
+suomalaistorpankin.
+
+Heidät vastaanotti koiran haukunta, ja heti samassa ilmestyi näkyviin
+myöskin uudisasukas. Hänellä oli kirves kädessä ja hän asettui
+uhkaavana odottavaan asentoon. Näytti olevan tulossa taistelu, sillä
+Rakki oli jo täydessä tappelussa suomalaisen torpanmiehen koiran
+kanssa. Muutamalla sanalla Pekka kutsui Rakin takaisin, ja kun
+suomalainen kuuli kotimaansa kieltä, hänen kasvonsa kirkastuivat.
+
+Hän otti nyt nuorukaiset ystävällisesti vastaan ja toivotti heidät
+tervetulleiksi vanhan Pekkalaisen luo Suomenniemelle, jota nykyään
+nimitetään Luttenäsiksi. Yrjänästä hän ei tiennyt mitään, mutta
+kehoitti poikia jäämään luoksensa joksikin ajaksi; hän odotti kotiin
+omaa poikaansa, joka asui lännempänä; kenties tämä tietäisi jotakin.
+
+Kiitollisina matkamiehet suostuivat kutsuun ja päättivät jonkin
+aikaa viivähtää ja levätä torpassa. Vanha Pekkalainen eleli jotensakin
+hyvissä varoissa; hänellä ei ollut mistään puutetta. Ukolla oli hyvä
+viljelysmaa, metsät otuksia ja virrat kaloja täynnä; hänen
+uudispaikkansa oli idästä päin Klar-jokeen laskevan suurehkon joen
+haarassa. Pekkalainen kylvi vain hiukan ruista; halla vei sen useina
+vuosina. Mutta hän raivasi niittyjä pitkin jokivarsia saadakseen
+rehuja, poltti metsää saadakseen hyvää laidunmaata ja piti karjaa.
+Nuorukaisille hän selitti, että karjanhoito oli näillä paikoin
+uudisasukkaan tuottoisin elinkeino.
+
+Jonkin päivän kuluttua tuli odotettu nuori Martti Pekkalainen kotiin.
+Ei hänkään tiennyt Yrjänä Kailasesta mitään, mutta neuvoi poikia
+kulkemaan etelään ja itään päin Klar-joen ja läntisen Dal-joen
+välimaalla, minne useitakin suomalaisia oli asettunut asumaan laajoille
+salomaille.
+
+Hän lisäsi vielä, että heillä olisi siitä matkasta sekä hyötyä että
+huvia, sillä niillä mailla, joiden halki he joutuisivat kulkemaan, oli
+tavattoman runsaasti kaikenlaatuista metsänriistaa, ja Dal-joen
+varrella kohoavilla tuntureilla oli peuroja laumoittain. Majavia oli
+myöskin runsaasti. Hän ei tosin itse ollut käynyt niillä seuduilla
+enempää kuin tuntureillakaan, mutta oli tavannut muita suomalaisia,
+jotka olivat siellä metsästelleet, ja nämä sanoivat, etteivät he
+koskaan olleet tavanneet niin riistarikkaita maita kuin ne.
+
+Erotessa ukko Pekkalainen neuvoi nuorukaisia sanomaan Yrjänä
+Kailaselle, että jos tämä tahtoi siirtyä sille kulmalle jonkin veden
+varrelle itäpuolelle Suomennientä, hän löytäisi uudisasukkaalle hyvää
+maata ja saisi hyvän toimeentulon ja varallisuuden. Pojat tekisivät
+viisaasti, kun jättäisivät kelkkansa hänen luokseen ja ottaisivat niin
+kevyet kantamukset kuin suinkin, sillä metsästä he kyllä saisivat siksi
+paljon saalista, ettei heidän tarvinnut kuljettaa eväitä mukanaan.
+
+Kelkan jättämisestä torppaan pojat olivat kahdella päällä. Mutta kun
+ukko selitti, ettei heidän tarvinnut tuolla matkalla viipyä kuin
+muutamia viikkoja, jos lähtisivät ilman kelkkaa, mutta paljon kauemmin,
+jos se olisi mukana vastuksina, he noudattivat hänen neuvoaan. Jos he
+tapaisivat omaisensa, niin kelkan saisi käydä hakemassa kevätpuolella,
+kun hanki kannatti ja oli helpompi liikkua.
+
+Rohkein mielin nuorukaiset painuivat asumattomille saloille mielessä
+iloinen toive, että pian saisivat tavata sukulaisensa.
+
+
+
+
+10. AUTIOTALO.
+
+
+Oleskeltuaan muutamia päiviä Korsholmassa, jossa asui perheineen
+erään kirvesmiehen luona, Yrjänä oli valmis lähtemään meren poikki.
+Toinen pikkupojista kuitenkin sairastui niin pahoin, ettei käynyt
+ajatteleminenkaan lähtöä, sillä ankara talvi on käsissä ja tuli sääli
+pientä lasta; mutta heillä oli varoja varsin niukalti, tuskin
+nimeksikään. Yrjänä puhui kirvesmiehelle, mutta tämä ei siihen tiennyt
+keinoa, sillä hänellä ei ollut työtä itselläänkään, ja niin kului pari
+viikkoa suurissa huolissa. Lapsi ei parantunut, ja perheen varat olivat
+lopussa, kun kirvesmies sitten eräänä päivänä kasvot ilosta loistaen
+astui yhteiseen huoneeseen. "Älkää olko enää huolissanne", virkkoi hän,
+"nyt on tullut sana, eitä kaikki laivat on pantava kuntoon kuninkaan
+käytettäviksi, ja nyt minä olen raatimies Sakarilta saanut työtä sekä
+Yrjänälle että Heikille. Syksyllä raatimies aloitti suuren laivan
+rakentamisen; nyt se on rakennettava valmiiksi ja varustettava täyteen
+kuntoon niin pian kuin suinkin. Olkaa siis hyvällä mielellä! Olette
+täällä työssä siksi, kunnes laiva keväällä valmistuu, ja kylläpähän
+sitten keksimme jonkin keinon teidän Ruotsin puolelle päästäksenne."
+
+Se uutinen oli Yrjänälle ja koko perheelle ilosanoma, ja jo seuraavana
+päivänä molemmat miehet olivat työssä.
+
+Työstä lähtee tuloja. Tosin palkkaa maksettiin vain sen verran, että
+työmiehet juuri saattoivat tulla sillä toimeen, mutta säästöä ei paljon
+jäänyt. Matun aika meni suurimmaksi osaksi lapsia hoitaessa eikä hän
+siis voinut ansaita mitään. Aika kului tasaista kulkuaan, lumi suli,
+maa paljastui, meri aukeni ja suuri laiva oli jo saatu kannelliseksi.
+Pian oli työ lopussa ja hyvin toivein ajateltiin lämpöistä vuodenaikaa,
+jolloin päästäisiin noiden suurten vesien yli. Pikku poika ei vain
+parantunut, ja se teki äidin levottomaksi. Nyt oli kevät edistynyt
+niin, että lehti alkoi puhjeta. Laiva kellui valmiina veden pinnalla,
+ja Yrjänä sekä Heikki olivat taas työttöminä. Sotaväkeä tuli pienempinä
+ja suurempina parvina laivoihin otettavaksi. Korsholmassa syntyi vilkas
+liike ja elämä. Maalaisia ja saaristolaisia tulvaili myymään niitä
+vähiä ruokavaroja, mitä heiltä liikeni. Siirtolaiset, jotka olivat
+tottuneet metsien yksinäisyyteen, tunsivat itsensä levottomiksi ja
+tiedustelivat tilaisuutta päästäkseen tuonne toivottuun Ruotsiin; mutta
+vielä ei kukaan rohjennut sellaista retkeä ajatellakaan, sillä meri oli
+täynnä ajojäitä. Kauan etsittyään ja monet vastukset koettuaan he
+löysivät viimein saaristolaisen, joka oli aikeissa lähteä Ruotsin
+puolelle lohenkalastukseen, kun siihen sovelias aika tulisi. Hän lupasi
+ottaa perheen mukaansa, kun Yrjänä ja Heikki perille päästyään
+auttaisivat häntä pari viikkoa kalastuksessa. Kun miehet suostuivat
+tähän, hän pyysi heitä heti lähtemään mukaan, jottei hänen tarvitsisi
+tulla Korsholmasta hakemaan. Tähän toiset suostuivat mielellään, ja
+päivän kestäneen merimatkan jälkeen majoittuivat siirtolaiset mökkiin,
+kauas ulkosaaristoon.
+
+Yrjänän ja Heikin pyydystellessä vesilintuja ja kaloja pieni kipeä
+poika kuoli. Niinkuin talonpoikaiset yleensä, ei Mattukaan suureen
+ääneen valittanut suruaan. Pikku poikansa hautauksen jälkeen hän ei
+enää viihtynyt tuvassa, vaan seurasi miehiä heidän pyydystysmatkoillaan
+kantaen nuorinta lasta selässään. Hän etsi työnteosta lohdutusta ja
+lievitystä suruunsa.
+
+Päivät lämpenivät vähitellen, meri puhdistui ajojäistä, ja nyt alettiin
+varustautua matkalle. Miehet olivat nyt koonneet varastoon koko joukon
+lintuja ja kaloja, jotka viimeksimainitut suolattiin ja kuivattiin.
+Molemmista heille olisi hyötyä metsien halki kuljettaessa. Kalastajan
+varustuspuuhissa ei kulunut paljon aikaa. Itätuulella vene pian
+kiidätti koko seurueen meren poikki lohenpyyntijoen suulle.
+Maastamuuttajat laskivat ilomielin jalkansa Ruotsin mantereelle, joka
+tästälähin oli heidän kotimaansa. Nyt miehille alkoi kova työ, mutta he
+saivat hyvää palkkaa, sillä kalastus onnistui varsin hyvin. Kalastajan
+astiat tulivat täyteen pikemmin kuin oli arvattukaan, ja tähteeksi
+jääneitä kaloja saivat maastamuuttajat ottaa niin paljon kuin jaksoivat
+kantaa.
+
+Kerran he sitten aikaisena aamuna lähtivät lohenpyyntipaikalta
+liikkeelle suunnaten kulkunsa pitkin meren rannikkoa. Usein he
+tapasivat ystävällisiä ihmisiä, joilta saivat apua ja neuvoja. Heidän
+matkansa edistyi kuitenkin hitaasti, sillä osaksi heidän täytyi
+kalastamalla tai metsästämällä hankkia eväitä, osaksi viivyttivät heitä
+vuolaat virrat, joiden yli pääsemiseksi miesten täytyi tehdä lauttoja.
+Kesä oli lopussa ja syksy käsissä, kun he olivat ehtineet niin pitkälle
+etelään, että olisi ollut käännyttävä länttä kohden. Ja niin päätettiin
+tehdä. Niillä muutamilla taalereilla, jotka olivat jääneet säästöön
+keväällisestä työstä, ostettiin välttämättömiä tarpeita, etupäässä
+suolaa, ruutia ja lyijyä. Lähdettiin Boksna-virtaa seuraten
+Taalainmaahan päin toivossa, että tavattaisiin maanmiehiä. Niin
+tapahtuikin, Oressa osuttiin suomalaisten luo; siellä väsyneet
+matkamiehet päättivät levätä muutamia päiviä.
+
+Oren suomalaisilta he eivät saaneet kovinkaan ilahduttavia tietoja
+tuosta uudesta maasta. Talvet olivat pitkät ja ankarat, kesällä sattui
+tuon tuostakin hallaöitä, jotka vahingoittivat kasvullisuutta. Sitä
+vastoin olivat metsät täynnä otuksia ja vedet kaloja. Pitkin virran
+varsia oli luonnonniittyjä, ja kesälaidun oli kyllä hyvä, sillä monella
+suolla kasvoi hyvää heinää. Kun vain uudisasukkailla olisi ollut
+karjaa; karjanhoito oli edullisin elinkeino. Malmivuoren seuduista he
+olivat kuulleet, että siellä suomalaisia ahdistettiin ja heillä oli
+siellä tukalat olot. He neuvoivat sen vuoksi siirtolaisia etsimään
+asuinpaikkaa Taalainmaasta. Yrjänä ja Heikki, jotka arvelivat jo
+kulkeneensa kylliksi kauan, katsoivat sen neuvon hyväksi ja päättivät
+jättää Matun lasten kanssa levähtämään, sillä välin kuin he itse
+lähtivät metsiin tarkastelemaan maita ja soveliaita asuinpaikkoja.
+
+Kahden viikon kuluttua he palasivat ja tapasivat Matun ja lapset
+reippaalla mielellä. Lepääminen ja vieraanvaraisuus, jota he olivat
+saaneet nauttia, oli näille tehnyt hyvää. Mattu tervehti ilomielin
+miesten tuloa. Vaikka hänellä oli kaiken aikaa ollut työtä vaatteiden
+korjaamisessa, oli aika tuntunut pitkältä, ja hän oli nyt hyvillään,
+kun sai taas lähteä matkaa jatkamaan.
+
+Miehet olivat samoilleet laajalti metsissä löytämättä kuitenkaan
+asuttavaksi soveliasta paikkaa. Muutamia päiviä sitten he olivat
+kuitenkin löytäneet melkoisen suuren kaskimaan ja puolitekoisen tuvan.
+Se oli uudispaikan alku. Selvästi näkyi, että se oli ollut pari vuotta
+hylättynä. Melkoisesti oli siinä tehty työtä, joka joutuisi heidän
+hyväkseen, jos he päättäisivät asettua siihen paikkaan asumaan. Ettei
+uudisraivaaja ollut ruotsalainen, sen näki useista arvottomista
+esineistä, joita oli jätetty paikalle.
+
+Talonväen puheet, että näillä seuduilla oli runsaasti metsänriistaa,
+osoittautuivat tosiksi. Kaikkialla, missä siirtolaiset kulkivat, he
+näkivät otusten jälkiä, ja puolen päivän matkan päässä uudispaikasta
+heitä onnisti niin, että saivat kaadetuksi hirven, jonka he panivat
+säilyyn mitä huolellisimmin ja josta he veivät mukanaan niin paljon
+lihoja kuin jaksoivat kantaa.
+
+Oli siis syytä ruveta asumaan tuossa autiossa talossa. Yksi seikka
+heitä kuitenkin huolestutti. Viimeiselle yöpymispaikalle oli heidän
+luokseen tullut pari rotevaa taalalaista. Nuotion savu oli suomalaiset
+ilmaissut. Taalalaiset olivat metsästysretkellä, ja kun he näkivät
+suomalaisilla olevan runsaasti lihaa, he uhkailivat ja käskivät
+suomalaisia heti lähtemään pois koko seudulta ja varomaan koskaan sinne
+palaamasta, jos henki oli heille rakas. Yrjänä neuvotteli nyt Oren
+suomalaisten kanssa, uskaltaisivatko he ruveta asumaan tuolla autioksi
+jätetyllä paikalla, ja kyselivät näiltä, tiesivätkö he, kuka siihen oli
+yrittänyt raivata asuinpaikkaa. Mutta siitä ei kukaan tiennyt.
+Uudisasukas, joka oli kasken hakannut, oli varmaankin tullut
+pohjoisesta päin eikä ollut tiennyt heistä mitään. Arvatenkin hän oli
+kuollut tai jostain syystä hylännyt koko paikan. Oren isäntäväki
+arveli, että Yrjänä joukkoineen kyllä voisi asettua sinne asumaan. Jos
+joku tulisi vaatimaan paikkaa omakseen, voitaisiin asiasta sopia. Kun
+ei siinä ollut sen enempää työtä tehty, ei vaivanpalkkio nousisi kovin
+suureksi.
+
+Muutamia päiviä arveltiin epätietoisina sinne tänne, mitä oli tehtävä.
+Talvi ei ollut kaukana, mutta reippaalla työllä saataisiin rakennukseen
+siihen mennessä ainakin katto päälle, ja kun metsässä oli runsaasti
+otuksia, niin ei pitäisi tulla puutetta syötävästä. Eikä sitäpaitsi
+oltu omanmaalaisista kovin monen päivämatkan päässä.
+
+Varsinkin ryöstettyjä poikia ajatellessaan vanhemmat tunsivat
+levottomuutta. He luulivat, että Antti ja Pekka lähtisivät
+Malmivuorelle, jos vain heille ilmaantuisi tilaisuus etsiä vanhempiaan,
+siksi vanhusten teki mieli sinne. Mutta olihan aivan tietymätöntä,
+kuinka ja missä pojat pääsisivät meren yli. Jos he menisivät meren
+poikki Korsholman kohdalta, niin oli syytä toivoa, että he seuraisivat
+vanhempien jälkiä.
+
+Oressa asuvat suomalaiset arvelivat, että jos pojat tulevat
+paikkakunnalle, he kyllä etsivät vanhempansa käsiinsä. Ja sitten
+päätettiin asettua autiotilalle asumaan. Oren suomalaiset kehoittivat
+siirtolaisia olemaan reippaalla mielellä, taalalaisten uhkauksia ei
+pitänyt pelästyä. Sellaisiin uhkauksiin he olivat tottuneet eivätkä ne
+olleet vielä käyneet toteen. He neuvoivat kuitenkin Yrjänä Kailasta
+niin pian kuin mahdollista hankkimaan "rakennussetelin" itse
+herttualta. Tosin oli matka pitkä Kungsöriin, mutta jos tulisi hyvä
+suksikeli, niin pianhan tuon taipaleen tekisi. Ennen kaikkea heidän
+pitäisi saada pyydystetyksi näätiä, sillä niiden nahoista maksettiin
+hyvä hinta ja niitä nahkoja oli helppo kuljettaa. Jos heille tulisi
+hätä ja puute, niin Oren suomalaisilta he saisivat nahoilla vaihtaa
+jonkin verran rukiita, jos vastedes palaisivat näiden luo.
+
+
+
+
+11. ERÄMAISSA.
+
+
+Keventynein mielin siirtolaiset lähtivät loppumattoman laajalle
+salolle, ja kun pikku tyttö nyt oli kyllikseen levännyt, hän kykeni
+pitkät matkat kävelemään äitinsä rinnalla tälle suureksi helpotukseksi.
+
+Muutaman päivän kuluttua he olivat perillä. Reippaasti ryhdyttiin
+rakentamaan tupaa valmiiksi. Työ ei suinkaan ollut helppoa, sillä ensin
+täytyi kaataa puita, raahata ne paikoilleen ja sitten salvaa seinät;
+mutta reippaina ja uutterina, kuten metsäsuomalaiset ainakin, kun
+heillä on varma tarkoitusperä, he saivat hirsikerroksen toisensa
+jälkeen kohoamaan, ja parin viikon kuluttua olivat katon
+kannatushirretkin jo paikoillaan. Katon teko vähän huolestutti, sillä
+tähän vuoden aikaan ei voinut kiskoa tuohta. Täytyi sen sijaan käyttää
+sammalia ja multaa, vaikka kumpikin oli huonoa kattoainetta; mutta
+halkaistujen lautojen ja kivien avulla saatiin katto kuitenkin
+jotakuinkin vedenpitävä. Uunin eli muurin teosta he eivät olleet
+huolissaan, sillä suomalaispirtin uuni on itsessään varsin
+yksinkertainen, eikä ainakaan kiviä puuttunut.
+
+Yksi vastoinkäyminen uudisasukkailla jo oli ollut: sudet olivat syöneet
+heidän kaatamansa hirven, niin että jäljelle jäi ainoastaan
+reisikappaleet, jotka oli ripustettu puuhun, ja nahka. Muukin osa olisi
+ollut tasaiseen tarpeeseen, sillä rakennustyön aikana he eivät olleet
+joutaneet ollenkaan metsästämään eikä kalastamaan.
+
+Oli ilon päivä, kun tupa, savupirtti, saatiin valmiiksi. Uunia
+koeteltiin suurella tulella, ja kun se oli saatu kuumaksi, savu
+laskettu ulos ja ovi suljettu, saatiin tuvassa lämmintä. Ja oikeaa
+suomalaista lämmintä he olivat kauan kaivanneet. He olivat siis nyt
+kuin kotonaan ja nauttivat siitä, että pääsivät taas entisille
+tavoilleen. Mutta oikeaan lepoon ei vielä voinut heittäytyä, siihen
+aika oli liian kallista. Yrjänä lähti metsään, ja muutaman päivän
+kuluttua olivat kaikki metsänotusten polut täynnä pyydyksiä. Sillä
+välin teki Heikki kalapatoa lähistöllä virtaavaan pieneen jokeen.
+Sellainen voi olla hyvä pyydys, kun tuntee kalojen tavat niinkuin
+suomalaiset ne tunsivat. Pato on yksinkertainen laite. Veteen tehdään
+matala sulku, johon laitetaan kouru ja sen alapäähän rakennetaan
+hienoista seipäistä pieni huoneentapainen. Silloin koko laitos on
+valmis. Patoja tehdään melkein yksinomaan lohenmullojen pyyntiä varten,
+ja pyyntiaika on syksyllä, jolloin mullot laskeutuvat myötävirtaan
+järvistä ja metsälammista pienempiin virtoihin kutemaan. Kun kalat
+laskeutuvat kouruun, joka on ainoa veden pääsytie, ne luistavat alas ja
+joutuvat kalakammioon; silloin kalastaja tukkee veden juoksun ja korjaa
+kalat saaliikseen.
+
+Miehet kävivät pyydyksillään, kumpikin omalla tahollaan, ja heillä oli
+täysi syy kiittää onneaan, mutta sitten Heikki kerran palasi
+pyydykseltään tyhjin käsin. Kalat oli varastettu padosta! Varas tuli
+kuitenkin samalla ilmi, sillä saalis oli syöty paikalla; se seikka heti
+ilmaisi rosvon. Heikki oli kyllä harmissaan, mutta naurahti kuitenkin,
+ja pian hänellä oli taas uusi pyydys valmiina. Nyt varas saisi tulla,
+ja niin se tekikin heti seuraavana yönä. Huomisaamuna Heikki sai
+saaliikseen runsaasti lohenmulloja ja vielä saukon kaupan päällisiksi.
+Saukon nahka on varsin kallisarvoinen; eipä sen vuoksi ollut hullumpi
+juttu saada sellainen arvokas otus niin helpolla.
+
+Myöskin Yrjänän pyydyksillä oli ollut näpistelijöitä. Monta lintua
+olivat kuljeksivat petoeläimet vieneet, ja erittäinkin epäiltiin näätiä
+pahantekijöiksi.
+
+Miehillä oli koossa melkoinen varasto pieniä metsänotuksia, kun lumi
+tuli maahan ja teki lopun satimilla pyydystämisestä. Kuitenkin lumi oli
+tervetullut, sillä nyt koitti suurten otusten pyyntiaika. Sitä eivät
+uudisasukkaat suinkaan jättäneet käyttämättä hyväkseen. Ennen muita he
+tietysti halusivat pyytää hirviä, ja pian he olivat päässeet niiden
+jäljille. Tehtiin kierros hirvien syöntipaikan ympäri, ja kun
+huomattiin riistan jääneen kierroksen sisäpuolelle, ryhdyttiin
+hirvenajoon suomalaisten tavalliseen tapaan; Yrjänä jäi hirvien
+jäljille sillä kohtaa, missä ne veivät kierroksen sisään, ja Heikki
+koki ajaa otuksia sinnepäin. Tämä temppu onnistui vain sikäli, että
+nuori hirvi tuli Yrjänän pyssyn kantamalle. Yrjänä ampui epävarman
+laukauksen pitkän matkan päästä, mutta sai kuitenkin hirven
+haavoitetuksi. Nyt seurasi hellittämätön takaa-ajo, sillä suomalaiset
+ovat uupumattomia juoksemaan, mutta ajosta tulikin pitkä.
+Neljännestunti toisensa jälkeen kului, eikä hirviä saavutettu.
+Metsästäjät alkoivat jo väsyä, kun Heikki, joka oli edellä, päästi
+heikon ilohuudon ja kun Yrjänä ehti paikalle, hän teki samoin.
+
+Miehet olivat tavanneet susilauman jäljet, jotka kulkivat hirveä
+vastaan, ja nyt olivat sudet lähteneet ajamaan hirveä takaa. Hirven
+kohtalosta ei ollut epäilystäkään; nyt oli vain kysymys siitä,
+ehtivätkö metsämiehet perille ennen kuin sudet olivat repineet hirven
+kappaleiksi. Hirvi oli vielä koholla etujalkojensa varassa, vaikka oli
+melkein puolikuollut ja sudet melkein peittivät koko sen ruumiin. Suuri
+musta peto oli iskenyt hampaansa otuksen kurkkuun ja oli niin
+murhanhimonsa vallassa, ettei huomannut äänettömästi lähestyvää
+Heikkiä, ennen kuin tämän keihäs sen lävisti. Samassa Yrjänän luoti
+tappoi toisen pedon, ja muut puittivat pakoon. Yrjänän kirveen isku
+vapautti hirven enemmistä tuskista, ja nyt metsämiehet saivat
+hengähtää.
+
+Pian ryhdyttiin hirveä nylkemään ja paloittelemaan sen lihoja. Silloin
+metsästäjät huomasivat, etteivät sudet olleetkaan paenneet kauas. Yksi
+oli niin rohkea, että tuli näkyviin. Ne ilmeisesti vielä toivoivat
+pääsevänsä suomalaisten kanssa saaliin jaolle. Sen metsämiehet älysivät
+vallan hyvin.
+
+Päivä oli jo päättynyt, kun miehet olivat saaneet hirven lihat
+ripustetuksi niin korkealle puihin, etteivät sudet niihin ylettyneet.
+Vielä olivat jäljellä sisälmykset, jotka ottivat suuren tilan ja jotka
+moni metsästäjä olisi jättänyt susille; mutta köyhät suomalaiset eivät
+tahtoneet niitä susille luovuttaa. Heillä oli toiset tuumat mielessä.
+
+Asiasta neuvoteltuaan he näkyivät kokoavan ison joukon puita ja
+sytyttävän nuotion. Sitten kiskottiin päreitä ja sidottiin ne vitsoilla
+kimpuiksi. Heikki sytytti peräsoihdun ja varusti mukaansa useita
+kimppuja, otti keihään toiseen käteensä ja lähti kulkemaan kotiin;
+Yrjänä sitä vastoin piiloutui hongan taakse vahtimaan, tulisiko susia,
+kun kaikki oli hiljaista, veren hajun ja nälän houkuttelemana
+tulenvalon piiriin. Siinä tuo suomalainen seisoi yksin, välittämättä
+pakkasesta ja uhkaavasta vaarasta, tyynenä, kärsivällisenä ja
+liikkumattomana kuin kivikuva. Pakkasen hän kärsi tottumuksesta ja
+vaaran hän arveli kyllä voittavansa, vaikka susien ulvonta ja silloin
+tällöin poikkirasahteleva oksa muistuttivat hänelle, ettei se ollut
+kaukana.
+
+Parin tunnin kuluttua rupesi tuikkamaan päresoihtu ja nuotion ääreen
+tulivat Heikki ja Mattu. Ennen kuin Yrjänä ehti sanoa mitään, virkkoi
+Mattu: "Älä pelkää lapsien puolesta; he nukkuvat, ja me pönkitimme oven
+lujasti. Minä tulin mukaan, sillä minun apuani tarvitaan." Yrjänä
+nyökkäsi ystävällisesti vastaukseksi. Heikki oli kotoa tuonut
+kivipaarit, ja niille pantiin hirven sisälmykset. Siitä tuli kyllä
+raskas taakka, mutta kun tahto on hyvä, niin kyllä voimia silloin
+riittää. Mattu sytytti nyt tulisoihdun ja lähti kulkemaan miesten
+edellä.
+
+He olivat kävelleet tuokion, kun Yrjänä sanoi: "Astu nyt meidän
+jäljessämme, minä kuulen susien seuraavan meitä." Pian sen jälkeen
+olivat he kulkeneet vähäisen suoaukean poikki, jossa oli paljoa
+valoisampaa kuin metsässä. "Mattu", sanoi Yrjänä hiljaa, "koetapas
+meidän kävellessämme kiinnittää tulisoihtu paareihin, mene sitten minun
+taakseni ja tartu paarien aisoihin, niin että huomaamatta voit astua
+minun sijaani kantajaksi."
+
+Mattu teki työtä käskettyä ja kun Yrjänä tunsi, että Mattu oli saanut
+vakavasti kiinni paarien aisoista, niin hän aivan hiljaa kyykistyi
+maahan samalla kuin Mattu astui hänen ohitsensa. Pyssyn Yrjänä oli
+ottanut paareilta mukaansa; nyt hän kyykistyi pensaan taakse, josta hän
+saattoi nähdä suoaukealle.
+
+"Kyllä olette pitkähännät kavalia", mutisi hän itsekseen; "mutta
+saadaanpa nähdä, miten teidän käy." Samalla hän näki ensimmäisen suden
+tulevan suolle, sen jäljessä seurasi jonona toisia hiipivin askelin ja
+häntä roikkuen, valmiina hyökkäykseen, jos vain siihen ilmaantuisi
+tilaisuus.
+
+Äkkiä koko joukko pysähtyi. Tuulen henkäys oli ilmaissut pedoille,
+missä Yrjänä oli; mutta samassa leimahti niitä vastaan tulinen säde, ja
+tuossa nyt vanha, toisia johtanut hukka piehtaroi maassa ääneen
+ulisten. Yrjänä päästi nyt kovan huudon, ja koko susilauma lähti
+käpälämäkeen. Pari silmänräpäystä myöhemmin Mattu jo seisoi Yrjänän
+vieressä ojentaen hänelle kirvestä samalla kuin itse kohotti Heikin
+keihästä. "Ei hätää mitään, muija", rauhoitti Yrjänä; "väijytykseni
+onnistui tällä kertaa"; ja niin hän meni ammutun pedon luo ja lopetti
+sen iskien sitä kerran kirvespohjalla. Tultuaan takaisin paarien,
+soihtujen ja Heikin luo, Yrjänä virkkoi iloisesti: "Kuule, Heikki,
+tänään meitä seuraa onni; pian olemme kotona, ja luulen, että
+pitkähännät ovat tällä kertaa saaneet tarpeekseen." Siinä hän arvasikin
+oikein, sillä hetken perästä he saapuivat kotiin susien enää
+hätyyttämättä.
+
+Lyhyen ajan vain soivat miehet itselleen lepoa. Olisi luullut päivän
+työn tuntuneen jo riittäväksi, mutta niin he eivät itse ajatelleet.
+Täytyi ponnistaa voimiaan, kun lumikeli oli metsänkäyntiin niin
+sovelias. Kaiken yötä tehtiin kelkkaa, jolla kuljetettaisiin kotiin
+hirven lihat ja molemmat tapetut sudet. Jo päivän koitteessa oltiin
+valmiit lähtöön. Matun piti panna hirven sisälmykset miesten
+osoittamalle paikalle, johon saattoi nähdä tuvan ikkunasta, sillä he
+toivoivat, että haju ja veren jäljet houkuttelisivat susia sinne. Kun
+Mattu oli siirtänyt sisälmykset osoitetulle paikalle, hänen piti kaataa
+vettä niiden päälle, niin että ne jäätyisivät kiinni. Oli estettävä se,
+että sudet äkkiä syöksähtäisivät esiin, sieppaisivat kukin palansa ja
+juoksisivat tiehensä, ennen kuin ehdittäisiin ampua, sillä siihen
+vanhat suomalaiset tarvitsivat runsaasti aikaa. Mutta sittenpä ei
+suomalaisen luoti koskaan jäänytkään sattumatta maaliinsa.
+
+Työ ei suinkaan siihen päättynyt, että saalis kuljetettiin kotiin; se
+oli vielä pantava säilyyn; ja kun ei ollut säilytyspaikkaa, täytyi
+kaikki ripustaa puiden oksille. Oli saatava riista-aitta, ennenkuin
+voitiin ryhtyä pyytämään suurriistaa, sitä paitsi oli tehtävä
+sudenloukku siltä varalta, että ne tulisivat sillä välin kuin miehet
+olivat yötä metsässä.
+
+Kului muutamia päiviä, ennen kuin miehet taas lähtivät metsälle. Lumi
+oli nyt vanhaa ja tarvittiin suomalaisten tottumus tuoreiden jälkien
+erottamiseksi vanhoista. Meni sen vuoksi useita päiviä, ennen kuin he
+palasivat. Tällä kertaa heidän oli onnistunut tappaa hirvi ja saada
+karhu kierretyksi. Heidän tyytyväisyytensä ja ilonsa ei siitä
+vähentynyt, että Mattu näytti sutta, jonka oli saanut pyydyksestä.
+Mattu kuitenkin arveli parhaaksi, että he ottaisivat pyydyksen pois,
+mutta koettaisivat sen sijaan ampua susia, sillä niitä oli joka yö
+käynyt haaskalla, mutta ne eivät menneet pyydykseen. Sitä paitsi hän
+oli huomannut, että jokin peto oli kiivennyt puuhun lihoja syömään;
+miehet kyllä saisivat ampua menemättä kovin pitkälle.
+
+Nyt miehet laskivat vähän leikkiä Matun tiimoilta: hänen pitäisi pitää
+kissansa kurissa; sellainen eläin se vain oli käynyt ruoka-aitassa
+varkaissa. "Älkäähän muuta sanoko", tuumi tämä. "Soisin, että meillä
+olisi kissa; olisihan siitä jotakin seuraa, kun te olette poissa ja
+lapset ovat makuulla."
+
+Metsästäjät kyllä aavistivat, millainen kissa se oli, joka oli käynyt
+lihoja varastamassa ja olivat siitä kaikessa hiljaisuudessa hyvillään.
+Paria päivää myöhemmin "kissa" oli pyydyksessä. Niinkuin he olivat
+arvanneet, se oli näätä.
+
+Pitkällinen lumimyrsky pakotti nyt miehet pysymään kotona. Sinä aikana
+valmisteltiin suksia, lumianturoita ja talouskapineita. Olo lämpimässä
+tuvassa lasten ja ystävällisen Matun parissa oli hyvin miellyttävää.
+Uudisasukkaat viihtyivät hyvin tuolla Ruotsin metsissä ja kiittivät
+itseään onnellisiksi löydettyään niin tyynen ja rauhallisen paikan.
+Luottavaisina he ajattelivat tulevaisuutta, vaikka kyllä käsittivät,
+että heitä odotti kova työ; mutta olivatpa he siihen tottuneet.
+
+Kun lumimyrsky oli lakannut, olivat uudet sukset suureksi hyödyksi,
+koska viima oli painanut lumen jotakuinkin lujaksi, oli helppo asia
+noutaa jäljellä oleva osa ammutusta hirvestä. Nyt varustauduttiin
+käymään kierretyn karhun kimppuun. Talvi tuli kuitenkin niin ankara,
+että karhun ajo päätettiin lykätä tuonnemmaksi ja sillä välin parkita
+ammuttujen hirvien koipinahat. Jalkineiden puutteessa olivat kaikki,
+niiden tekoon otti Mattukin osaa. Hän näytti pian miehille parhaiten
+osaavansa tämän työn ja pyysi sen vuoksi heitä jättämään suutaroimisen,
+mutta sen sijaan tekemään hänelle sammion missä parkita hirvennahkoja,
+jotta niistä saataisiin vaatteita, sillä niitä jokainen pian
+tarvitsisi. He noudattivat kernaasti hänen pyyntöään ja tekivät kaksi
+purnua siten, että ontto jättiläishonka kaadettiin, katkaistiin
+tasapäisiksi pölkyiksi, joita vielä koverrettiin, kunnes oli vain ohut
+pinta jäljellä. Nyt Mattu oli tyytyväinen. Kaikki sujuisi hyvin, kunhan
+hän vain saisi nahkojen voiteeksi jotakin parempaa rasvaa kuin
+hirventalia.
+
+Se oli kehoitus miehille käydä karhun kimppuun. Siihen he olivatkin
+valmiit. Hiihtokeli oli hyvä, vaikka lumi oli niin pehmeää, ettei se
+kannattanut karhua, jos se tulisi ulos pesästään. Suksilla siis pääsi
+helposti liikkumaan nopeammin kuin karhu. Yrjänä sanoikin, että hän
+kyllä voi sillä pyyntimatkalla tulla toimeen ilman pyssyäkin; karhu
+saataisiin keihäilläkin tapetuksi. Tarkemmin mietittyään hän kuitenkin
+otti pyssyn mukaansa, sillä eihän voinut tietää, mitä metsässä voisi
+sattua.
+
+
+
+
+12. KARHUNKAADANTA.
+
+
+Niin miehet lähtivät karhunkierrokselle. Perille tultuaan he
+huomasivat, että oli liian myöhä enää sinä päivänä ryhtyä otusta
+hätyyttämään, jonka vuoksi he valmistivat yönviettopaikan. Lumihangelle
+levitettiin havuja ja nuotio levitti lämpöään. Väinämöisen viikatteen
+kolme tähteä osoittivat varmasti ajan kulun, he saattoivat huoleti
+jättäytyä levolle.
+
+Kun miehet aamulla valmistautuivat karhun kaadantaan, heillä oli varma
+metsästyssuunnitelma. Karhun makuupaikka oli etsittävä ja, jos
+mahdollista, tapettava kontio ennenkuin se ehti herätä talviunestaan.
+Sellainen menettely oli vähimmän vaarallinen, jos vain pesä oli
+sellaisessa paikassa, että niin saattoi tehdä. Miehet hiipivät nyt niin
+hiljaa kuin taisivat lumisen kentän yli ja läpi tiheiden viidakkojen;
+he tutkivat puut ja huomasivat pian, mistä karhu oli taittanut havuja
+pesäänsä. Heti samassa he huomasivat kalliossa kolon ja arvasivat sen
+kohdalle varisseista oksista, että karhu oli onkalossa. Miehet
+vilkaisivat toisiinsa, ja äänetönnä kuin haamu Yrjänä asettui aukon
+ääreen pyssy valmiina ja keihäs vieressä varalla. Heikki meni metsään,
+ja pian kuului reippaita kirveen iskuja. Hän tuli hetkisen kuluttua
+takaisin mukanaan melkoisen paksu ja pitkä pölkky. Sen hän asetti
+varsin varovaisesti viistoon aukkoon poikkipuolin, jonka jälkeen hän
+palasi takaisin hakemaan toisenkin pölkyn. Tämä asetettiin nyt toiselta
+puolelta samanlaiseen asentoon, niin että pölkyt tulivat ristiin. Nyt
+karhu oli teljetty pesäänsä.
+
+Tyytyväinen hymy levisi miesten kasvoille, ja Yrjänä sanoi kovalla
+äänellä: "Siltä näyttää, että Mattu saa rasvaa nahkojen voiteeksi." Nyt
+alkoi kuulua rapinaa ja rehkimistä ja karhu tuli näkyviin. Pesän suu
+oli niin ahdas, että se vain ryömien pääsi kulkemaan, ja kun se oli
+tullut aukon suulle eikä päässytkään ulos, se karjahti ensin
+kiukuissaan ja heti sen jälkeen tuskissaan, sillä suomalaisten keihäät
+olivat jo sen leveässä rinnassa. Käpälän iskulla kontio katkaisi
+Yrjänän keihäänvarren ja vetäytyi takaperin, mutta Heikki työnsi
+keihäänsä syvemmälle. Vielä karhu huitaisi, silloin se oli vapautunut
+siitäkin keihäästä ja vetäytyi sitten niin syvälle onkaloon, ettei sitä
+näkynyt.
+
+Suomalaiset seisoivat ällistyneinä katsoen toisiinsa. Tällaista
+taistelun loppua he eivät olleet aavistaneet. Kauaksi aikaa he eivät
+sentään jääneet toimettomiksi. Ensi työkseen he lykkäsivät pölkyt
+syvemmälle sisään. Kun tämä oli tehty, ryömi Yrjänä perässä
+kallionkoloon ottaen sieltä katkenneen keihään terän, jonka hän antoi
+Heikille kehoittaen tätä panemaan terän kiinni uuteen varteen ja
+kiskomaan päreitä tulisoihduksi. Pyssy kädessä hän aikoi vahtia sillä
+välin. "Joudu nyt, Heikki!" kehoitti hän kiihkeämmin kuin tavallisesti,
+"kenties se tuolla sisällä nyt nostaa luontoaan ja tulee ulos; olisi
+hyvä, jos silloin olisit täällä."
+
+Heikki palasi pian mukanaan sekä korjattu keihäs että päresoihtu. Sillä
+välin ei karhu ollut näyttäytynytkään. "Vai niin", sanoi Yrjänä, "se
+onkin pelkurin sukua; maltapas!" Sitten hän sysäsi kumoon aukon
+tukkeeksi asetetut pölkyt ja ryömi kallionkoloon tulisoihtu toisessa ja
+pyssy toisessa kädessä.
+
+Hetkiseen ei kuulunut hiiskahdustakaan, kunnes Heikki kysyi: "Näetkö
+sitä?" -- "En tiedä varmaan. Ojennapas minulle seiväs." Taas seurasi
+äänettömyys, mutta heti samassa karhu kiljaisi ja Yrjänän pyssy
+pamahti. Vielä kerran kuului karhun karjahdus, ja silloin Yrjänä tuli
+sukkelaan ulos, sieppasi keihään ja sanoi Heikille: "Pidä nyt varasi!"
+
+Valmiina syöksemään keihäät karhun rintaan seisoivat suomalaiset pitkän
+aikaa, mutta karhua ei kuulunutkaan. "Se on varmaankin jo saanut
+tarpeekseen", arveli Yrjänä. "Kun minä sitä pistelin seipäällä, tarttui
+se hampain seipään päähän, ja silloin minä panin pyssyn seivästä myöten
+ja laukaisin. Sytytä, Heikki, tulisoihtu uudelleen! Minä menen
+katsomaan, miten asian laita on."
+
+Kun Yrjänä nyt meni pesään karhua pistelemään, se ei enää purrut
+seivästä. Kaikki oli hiljaa, jonka vuoksi Yrjänä vähitellen konttasi
+syvemmälle, kunnes tulisoihtu valaisi koko kallion ontelon. Siellä
+karhu makasi pää maahan vaipuneena: se oli kuollut. Mustaa verta valui
+Yrjänää vastaan. Hän palasi jälleen ulos ja sanoi Heikille: "No nyt,
+Jumalan kiitos, on työ lopussa: karhu ei hievahdakaan. Olkoon
+paikoillaan vähän aikaa, että veri vuotaa pois, sillä välin kuin
+väännämme vitsaksia köydeksi, jolla raahaamme sen ulos luolastaan."
+
+Kun he olivat saaneet köyden valmiiksi, tahtoi Heikki mennä pesään
+katsomaan, miten karhu oli talviasuntonsa sisustanut. "Katso tarkkaan
+ettei se vain liiku!" varoitteli Yrjänä. Ja hiljaa tuo karvainen
+jurrikka oli paikoillaan. Heikki pisti tulisoihdun aivan kontion kuonon
+eteen, ja kun peto ei osoittanut elon merkkiäkään, hän sitoi köyden sen
+kaulaan, ja sitten kiskottiin yhdessä, kunnes raskas otus saatiin niin
+pitkälle ulos luolasta, että tuo suuri karvainen möhkäle voitiin
+vierittää esiin.
+
+Onni oli ollut rohkeille miehille suosiollinen. Karhunkaato oli
+toimitettu aito suomalaisella tavalla, joka oli esi-isiltä peritty ja
+on ollut käytännössä vielä viime aikoihin asti. Ei kumpikaan miehistä
+ajatellut tehneensä mitään erinomaista. He ajattelivat vain jäljellä
+olevaa työtä, ja ryhtyivät siihen heti käsiksi.
+
+Nahka nyljettiin, ruumis paloiteltiin ja sitten tehtiin niin suuria
+taakkoja kuin kumpikin arveli jaksavansa kantaa. Nyt ei heidän
+tarvinnut ripustaa lihoja puiden oksiin säilyttääkseen ne turvassa,
+sillä ne pysyivät koskematta luolassa kun sen aukko tukittiin. Muutoin
+suomalaiset tiesivät, ettei susia tarvinnut pelätä, sillä runsas
+lumentulo oli ne karkoittanut kauemmas etelään, jossa ne paremmin
+pääsivät liikkumaan. Siellä ei sada lunta niin runsaasti kuin
+korkeammilla vuoriseuduilla, sen vuoksi saatiin sydäntalvella olla
+rauhassa ahnailta, saaliinhimoisilta pedoilta. Sen pahempi ne palasivat
+kevätpuolella pesimään suuriin metsiin, joissa saalista oli runsaimmin.
+
+Metsämiehet olivat tervetulleet palatessaan Matun luo; sen tämä osoitti
+kestitsemällä heitä runsaasti. Nyt heillä oli ruokatarpeita pitkäksi
+aikaa. Oli pyydystettävä sellaisia eläimiä, joiden nahoilla saataisiin
+vaihtaa jauhoja ja siemenviljaa. Niin kului kappale talvea, jonka
+aikana miehet vähitellen saivat säästöön näädän, kärpän ja oravan
+nahkoja. Päivät alkoivat taas pidetä, pakkanen lauhtui ja suksikeli
+parani. Nyt pidettiin neuvottelu ja päätettiin, että Yrjänän piti
+lähteä herttuan luo hankkimaan perin tarpeellista rakennusseteliä.
+
+
+
+
+13. YRJÄNÄN MATKA HERTTUAN LUO.
+
+
+Heikin oli määrä seurata Yrjänän mukana heidän Oressa asuvien
+ystäviensä luo, hankkimaan sieltä vähän jauhoja, jos se olisi
+mahdollista. Sen vuoksi oli varustettu kaksi kelkkaa ja jaettu
+nahkakimput tasan kumpaankin. Näin miehet pääsisivät nopeammin
+kulkemaan. Pian saattoi hyvällä suksikelillä saapua pitkämatkaisia
+metsämiehiä, joten siksi ajaksi ei ollut jättäminen Mattua yksin
+kotiin. Moran pitäjän miesten uhkaus muistui tuon tuostakin Yrjänän
+mieleen.
+
+Nytkin onni suosi suomalaisia sillä ilmat pysyivät tasaisina ja matka
+kävi joutuisasti. Paljon tilaa ottavalla karhunnahalla saatiin
+vaihtokaupassa jauhoja ja suoloja. Saukonnahan Heikki oli ottanut
+mukaan hankkiakseen sillä vuohen, ja tämä aarre kelkkaan sidottuna hän
+erosi Yrjänästä, ja viiden päivän kuluttua hän Matun ja lasten suureksi
+iloksi palasi kotiin jälleen.
+
+Heikistä erottuaan oli Yrjänällä kyllä vaivalloinen matka kelkkoineen,
+jota hän kiskoi läpi metsien kun ei tahtonut kulkea ajettuja teitä; hän
+näet, kuten suomalaiset yleensä, pelkäsi kohtaavansa jotakin pahaa.
+Sillä tavoin hänen matkansa kävi vaivalloisemmaksi ja siihen kului
+suotta pitkä aika; mutta metsässä hän tunsi olevansa kuin kotonaan eikä
+pelännyt. Pari viikkoa taivallettuaan hän saapui perille.
+
+Yrjänän tulo herttuan pihaan ei herättänyt huomiota, siellä kun oltiin
+tottuneita näkemään köyhää kansaa. Kun hän kyseli pääsyä herttuan
+puheille, vastattiin lyhyesti, ettei se ollut mahdollista, sillä
+herttua ei ollut kotona. Milloin hän palaisi kotiin, sitä ei kukaan
+tiennyt. Yrjänän vapaassa vallassa oli joko tulla toiste uudestaan tai
+jäädä odottamaan, hän saisi mennä lämmittelemään renkitupaan. Tätä
+seikkaa ei pitkän matkan päästä tullut suomalainen ollut ajatellutkaan.
+"Vai ei ole kotona!" mutisi hän itsekseen istahtaen kelkkaansa pyyhkien
+hikeä otsastaan. "Ei kotona! Minä saan mennä renkitupaan. Kunpa edes
+tietäisin missä se on, ja niin paljon väkeä kun täällä on! Mitä nyt
+teen? Mihin nyt lähden?"
+
+Näistä mietteistään hän heräsi kuullessaan hevosten kavioiden kapsetta
+ja pari raikuvaa torven törähdystä. Kääntyessään katsomaan hän näki
+ratsumiesjoukon tulevan ravakkaa vauhtia. Loistavat haarniskat,
+korskuvat hevoset, kookkaat ja komeat ratsumiehet saivat suomalaisen
+aivan hämmästyksiinsä. Hän ei osannut edes väistyä, vaan jäi
+liikkumatta paikoilleen, kunnes äreä ääni huusi: "Pois tieltä
+kelkkoinesi!" ja Yrjänä lensi pystyyn temmaten kelkan sivulle juuri
+samassa kuin ensimmäinen ruotu kulki hänen ohitseen. Ratsumiesten
+jäljessä seurasi useita rekiä, sitten taas ratsumiesjoukko. Kun nyt
+suomalaisukko kääntyi katsomaan pihaan päin, hän näki, että kaikki
+olivat seisahtuneet sinne ja että suuri joukko ihmisiä oli erään miehen
+ympärillä kaikki paljastetuin päin, ja nyt hän vasta huomasi, että tuo
+mies oli itse herttua. Vähääkään epäilemättä hän siirtyi lähemmäksi.
+Hän näki matkustavaisten menevän tuohon hänen mielestään tavattoman
+suureen rakennukseen, minkä jälkeen ratsumiehet ratsastivat pois ja
+kansa hajosi eri haaroille. Nyt oli paikka aivan tyhjä; Yrjänä
+kelkkoinensa oli yksin jäljellä. Taas hän kävi levottomaksi. Mitä hän
+nyt tekisi? Kääntyisikö hän takaisin ja palaisi kotiin? Kyllä kai se
+olisi varminta; hän jo tarttui vitsakseen, joka hänellä oli kelkan
+jukkona, ja oli lähtemäisillään, kun joku kuului huutavan: "Tännepäin,
+tätä tietä! Tule pois vain!" ja hänen luokseen tuli vanha mies, joka
+puhui edelleen: "Oletpa muukalainen täällä, sinä suomalainen, näen mä;
+mitä asiaa sinulla on?"
+
+"Tahtoisin puhua herttualle saadakseni rakennussetelin, jos se olisi
+mahdollista."
+
+"Kyllä kaiketi, sen kyllä saat. Onpa sinulla kunnialliset tuomiset. Tuo
+nahkakimppu osoittaa, ettet ole kykenemätön mies etkä vetelehdi
+laiskana tuvan penkillä; sellaisia asioita pidetään arvossa tässä
+talossa. Mutta nyt ei ole kuhnailemista! Tällä puolella pihaa et saa
+oleskella", ja samalla mies reippaasti meni toiselle puolelle, jossa
+hän seisahtui erään rakennuksen luo, avasi oven ja virkkoi: "Sysää
+kelkkasi tänne, mutta joutuin nyt!"
+
+"Se oli reippaasti tehty", kehui hän, kun Yrjänä lykkäsi kelkkansa
+sisään ja sulki oven; "etpä näytä olevan yhtä hidas kuin muut
+suomalaiskollot. Tule nyt renki-tupaan; minä näytän sinulle tien."
+
+"Mene nyt sisään istumaan", puheli vanhus edelleen; "en tiedä milloin
+saat puhutella esivaltaa, mutta kyllä sinulle tuodaan sana." Yrjänän
+tullessa renkitupaan oli siellä koko joukko väkeä eri haaroilta maata,
+joukossa pari suomalaistakin. Näiden kanssa hän joutui pakinoihin. He
+olivat äskettäin saapuneet Ruotsiin meren yli, ja olivat täällä samalla
+asialla kuin Yrjänäkin. He aikoivat asettua Helsinglantiin, jossa
+heillä oli sukulaisia. Monta päivää he olivat oleskelleet täällä ja
+olivat hyvillään herttuan kotiintulosta, kun saattoivat toivoa
+pääsevänsä pian hänen puheilleen.
+
+Tämä onnistuikin seuraavana päivänä, jolloin suomalaiset kutsuttiin
+portaitten luo, josta herttuan kirjuri Eerik Yrjönpoika kuunteli heidän
+asiaansa. Kirjuri oli sama mies, jonka kanssa Yrjänä oli puhellut
+edellisenä päivänä. Kun tuli Yrjänän vuoro tulla esiin, hän käski tämän
+tuoda esiin kelkkansa ja näyttää nahat, jotta ne tarkastettaisiin ja
+arvioitaisiin. Tätä tehtäessä tuli herttua sattumalta ulos. Hän kysyi,
+kuka nahkojen omistaja oli, ja kun Eerik Yrjänänpoika oli sen
+selittänyt, herttua kyseli Yrjänältä, kuinka tämä oli nahat saanut,
+mihin hän oli asettunut asumaan ja montako henkeä hänen joukkoonsa
+kuului. Vastattuaan näihin kysymyksiin Yrjänä pyysi "rakennusseteliä".
+
+"Sellaisen kyllä saat, mutta mieluummin olisin suonut sinun asettuvan
+Vermlantiin, jossa sinun olisi ollut parempi olla."
+
+Eerik Yrjönpojalle hän sanoi: "Kun annat maksun nahoista, niin anna
+tuolle suomalaisukolle pari kirvestä kaupanpäälliseksi". Kääntyen
+Yrjänän puoleen herttua sanoi: "Käytä nyt vain niitä kelpo tavalla ja
+pidä huolta siitä, ettet laske kulovalkeaa metsään kaskea polttaessasi,
+sillä jos sen teet, joudut minun kanssani tekemisiin."
+
+Seuraavana yönä tapaamme Yrjänän metsässä nuotion ääressä monen
+penikulman päässä Kungsöristä. Hän oli saanut asiansa toimitetuksi ja
+tunsi itsensä sanomattoman tyytyväiseksi. Nyt ei hänen tarvinnut muuta
+kuin Kopparbergissä näyttää rakennussetelinsä saadakseen sitten
+rauhassa ajatella tulevaisuutta. Tosin hän vähän pelkäsi voutia, mutta
+kun hän oli puhunut itse herttuan kanssa, niin kylläkai hän
+Falunissakin saisi asiansa hyvin käymään. Siitä hän ei välittänyt, että
+hänen matkansa sen johdosta venyi vähän pitemmäksi. Kopparbergistä hän
+kaikissa tapauksissa aikoi hankkia vähän siemenrukiita ja mitä muuta
+saattoi saada. Hyvillä mielin ja iloisin toivein hän nukkui,
+jatkaakseen taas matkaansa kotiinpäin aamun koitteessa.
+
+
+
+
+14. SUOMALAISMÖKKI OREN METSÄSSÄ.
+
+
+Tuossa vielä nimettömässä suomalaismökissä Oren metsässä kului aika
+hitaasti, kun ei ollut työtä tehtävänä. Mattu kyllä puuhasi lasten
+kanssa ja mitä muuta osasi, mutta hänellä ei ollut tarpeita ryhtyäkseen
+vakinaiseen työhön. Siksipä hän pitkästyikin odotellessaan Yrjänän
+kotiintuloa ja toivoi edes vähän pellavia kehrätäkseen. Aika kului
+kumminkin. Huhtikuun aurinko kävi yhä lämpimämmäksi, päivät venyivät
+pitemmiksi ja keskipäivällä suli lumi katolta. Heikki oli ensin kaiket
+päivät metsässä ampumassa ja pyydystämässä otuksia, mutta hänellä ei
+ollut sanottavaa onnea, niin että hän oli muutamia päiviä pysynyt
+kotosalla.
+
+Niinpä sitten kerran koko perhe istui tuvan edustalla uunin lämmitessä.
+Silloin kuului kahahdus ja heti samassa oli Yrjänä iloisena ja
+hiestyneenä heidän joukossaan. Sekä vanhojen että nuorten ilo nousi
+ylimmilleen. Ei se ollut isoäänistä, meluavaa iloa, sillä metsäseutujen
+suomalainen oli aina vaitelias ja vähäpuheinen, ja vaikka hän
+oikeastaan olikin utelias, niin kului pitkä aika, ennenkuin hän rupesi
+mitään kyselemään. Niinpä nytkin. Lykättiin vain ja nosteltiin kelkkaa;
+se huomattiin painavaksi ja ihmeteltiin, kuinka Yrjänä oli jaksanut
+vetää sen kotiin.
+
+"Minun on täytynyt kulkea öisin, kun hanki kantoi. Eihän tuo kumminkaan
+ollut kovin raskas, mutta hyvilläni sentään olen, kun olen saanut sen
+tänne kotiin. Katsotaanpa nyt, mitä siinä on. Kas tässä, Heikki, on
+sinulle", ja samalla hän antoi tälle oivallisen, hyvin taotun kirveen;
+"sen saat esivallalta ja samalla terveiset, että käyttäisit sitä
+voimallisesti, ja tässä on minulla toinen samalta mieheltä. Ja tässä,
+Mattu, on sinulle", ja hän anoi vaimolleen pellavavihkon. "Ei se ole
+kotoisin kauempaa kuin Oresta, jossa sen sain helsinglantilaiselta
+kaupustelijalta viidestä metsoparista, jotka sinne viemme ensi joulun
+aikaan, ja tässä on vielä lisää." Sitten hän otti esiin pienen käärön,
+jossa oli silmäneuloja, ompelulankaa ja sakset. Kas ne olivat
+kallisarvoisia tavaroita; nyt ei Matun tarvinnut enää olla joutilaana.
+"Ja katsopa, Jussi, tässä on sinulle." Poika unohti olevansa
+suomalainen: hän kirkaisi ilosta saatuaan kouraansa puukon. "Ja nyt on
+paras viimeiseksi!" virkkoi Yrjänä osoittaen säkkiä. "Tuossa on rukiita
+ja muita siemeniä. Jumala suokoon meille aikaisen kevään ja lämpimän
+kesän, niin kyllä me köyhät suomalaiset tulemme toimeen Ruotsin
+metsissä, sillä, herttualle kiitos, täällä meillä on rauha ja tässä on
+siitä vakuutuskirja. Hakkaa, Heikki, honkaan kolo; siinä säilytämme
+kirjan. Jumala siunatkoon herttuaa!"
+
+       *       *       *       *       *
+
+Oli kevät. Aurinko paahtoi helteisesti, joka puro kohisi, kanervat
+olivat muuttaneet väriä, jokaiseen havupuun oksaan oli kasvanut
+tuumanpituinen vaaleanviihreä kerkkä, lehdet alkoivat puhjeta ja
+vihannoida, laulurastas lauleli puiden latvoissa vuoroin iloisia
+vuoroin surumielisiä liverryksiään peipposen äännellessä "tvit! tvit!"
+ja västäräkin mittaillessa sipsuttelevin, sukkelin askelin mökin
+kurkihirren pituutta. Ei vallinnut nyt enää äänettömyys metsässä, sillä
+voimakkaita kirveen iskuja kajahteli taajaan lakkaamatta, ja väliin
+kuului puu kaatuvan rysähtäen maahan. Uuden kasken hakkuussa
+uurastettiin. Koko perhe oli siellä koossa; siellä olivat
+lapset leikkimässä, siellä Mattu-muori kiskoi petäjänkuorta
+pettuleivänaineeksi ja miehet kaatoivat kaskea, ja niin aherrettiin
+koko kevät ja alkukesä, paitsi niinä päivinä, jolloin miesten piti
+metsästää pienempiä otuksia ja käydä kalassa.
+
+Tulipa sitten se tärkeä päivä, jolloin vanha, nyt kuivanut rasi oli
+poltettava. Kulovalkean irtipääsemisen vaara oli tarjona, mutta
+kaikkiin varokeinoihin oli ryhdytty ja sitten kuivat puut iltapäivällä
+sytytettiin, koska kesäyöt tässä osassa maata tavallisesti ovat tyynet.
+Kuivat oksat ratisivat ja paukkuivat, liekki leimusi korkealle ja savu
+tuprusi pilviin; tulen vartijoina häärivät Yrjänä, Heikki ja Mattu,
+kullakin aseena katkaistu nuori näre, jonka rungosta oli alapäästä
+karsittu oksat pois, mutta yläpäästä jätetty karsimatta pitkäksi
+luudaksi. Tämä oli ainoana aseena heidän tulta vastaan sotiessaan. Ja
+se kyllä riittikin, sillä niin kauan kuin oli tyyntä, nousivat
+tulikipinät suoraan ylös ja putosivat suoraan alas. Jos kipinöitä
+putosi viistoon tai ulkopuolelle palon piirin sytyttäen siellä valkean,
+oli joku vartijoista heti paikalla ja hutki havuluudalla tulta, niin
+että se sammui. Polkemalla sammutettiin mitä havuluudalla ei saatu
+tukehtumaan. Se oli vaivalloista työtä. Kyllä olivatkin suomalaiset
+väsyksissä, kun aurinko nousi ja kaski oli palanut suurimmaksi osaksi.
+Lepoa ei kuitenkaan ollut ajatteleminen, sillä nyt oli kekäleet
+koottava sellaisille paikoille, mitkä eivät olleet tarpeeksi palaneet,
+ja sitten piti vielä sammuttaa, missä maa oli palanut liiaksi.
+Sellaisille paikoille piti kantaa vettä. Kun aurinko laskeusi vuorten
+taakse, oli jo päästy voitolle; kaski oli poltettu. Ankarassa työssä
+oli raadettu neljäkolmatta tuntia; nyt saatiin vähän levähtää, mutta
+vieläkin täytyi pysytellä valveilla. Tuli kiilui ja kyti vielä, siellä
+täällä se leimahti ilmiliekkiin. Lepoa ei käynyt ajatteleminen
+ennenkuin savu oli herennyt tarkkaan nousemasta, ja tämä tapahtui vasta
+sitten, kun aamukaste kostutti maan, silloin vasta saatiin lepuuttaa
+väsyneitä jäseniä.
+
+Sitten alkoi maan hät'hätäinen tasoitustyö ja palon siementäminen.
+Sitten piti hankkia rehuja kolmelle vuohelle, sen jälkeen alkoi
+varsinainen muokkaus, jota seurasi syyskalastus, satimien ja pyydysten
+virittäminen ja metsästys. Ja näin kului neljä vuotta. Kaikesta
+uutteruudestaan huolimatta uudisasukkaat saivat varsin niukan palkan
+vaivoistaan. Ankarassa ilmanalassa viljantulo oli varsin niukkaa.
+Oikeastaan ei saatu säästöä muusta kuin metsästyksestä, se teki
+uudisasukasten toimeentulon mahdolliseksi. He eivät olleet missään
+yhteydessä muiden ihmisten kuin naapuriensa, Oren suomalaisten, kanssa.
+Ketään ei ollut vielä käynyt heidän tuvassaan, eikä Mattu ollut vuosiin
+kertaakaan käynyt viljahalmetta ulompana. Alituisena keskustelunaiheena
+oli talvipuhteilla, minne pojat olivat joutuneet. Viimein Matun
+levottomuus yltyi aivan ilmeiseksi. Yrjänä ja Heikki päättivät lähteä
+sen vuoksi heitä tiedustelemaan, jahka tulisi sovelias suksikeli.
+Heikki aikoi mennä meren yli Korsholmaan poikia etsimään. Kun Mattu sai
+siitä tiedon, hän tuli hyvin iloiseksi ja hänen alakuloista mieltänsä
+huojensi toivo, että Heikin tiedustelumatka onnistuisi.
+
+Heikin poissa ollessa Yrjänä samoili yksin metsässä. Hän huomasi
+hirvien vähentyneen halmeen läheisyydessä, joten niitä täytyi nyt etsiä
+pitemmän matkan päästä. Sitten hän löysi parven kauempana lounaassa
+päin. Sitä hän ajoi takaa kerran aamupäivän; suksikeli oli erittäin
+hyvä, mutta hanki kova, niin että se paikoin kannatti hirviä. Vasta
+myöhään illalla hän tavoitti yhden hirven, joka oli uupunut. Pysyäkseen
+paremmin otuksen kintereillä Yrjänä oli heittänyt pois eväskonttinsa ja
+pyssyn, hän pisti hirven kuoliaaksi keihäällään. Hänen par'aikaa
+nylkiessään hirveä karkasi hänen kimppuunsa aavistamatta kolme muuta
+metsämiestä, ja ennen kuin hän ehti ajatellakaan asettua vastarintaan,
+he olivat ottaneet hänet kiinni ja haukkumasanoja syytäen pieksäneet
+häntä pieksämistään, kunnes hän meni melkein tainnoksiin. Sitten he
+käskivät hänen lähteä pois koko paikkakunnalta, muussa tapauksessa hän
+pääsisi hengestään. He olivat kerran ennenkin jo tavanneet hänet; jos
+se tapahtuisi vielä kolmannen kerran, he eivät aikoneet kärsiä, että
+suomalaisia oli metsästämässä heidän maillansa. Vaivalloisesti Yrjänä
+raahautui kotiin, jossa kului viikkokausia hänen parantaessaan
+haavojaan ja kootessaan voimiaan. Tämä tapaus teki Yrjänän
+levottomaksi. Hän pelkäsi, että ruotsalaisilla talonpojilla oli paha
+mielessä. Hän päätti kumminkin metsästysretkillään varoa kulkemasta
+lounaaseen päin ja pysytellä pohjois-kulmilla, sillä sikäli kuin hän
+tiesi oli metsäseutu sillä suunnalla asumatonta.
+
+Heikki palasi vasta kun lumet olivat metsissä vähentyneet. Tosin
+hänellä ei ollut poikia mukanaan, mutta hän oli tavannut useita
+merimiehiä, jotka tiesivät heidän olleen mukana Stålarmin Ruotsiin
+tekemällä sotaretkellä ja yksi merimiehistä tiesi kertoa, etteivät
+pojat olleet mukana paluumatkalla. He olivat varmaankin nousseet maalle
+Ruotsin puolella. Tieto, että pojat olivat onnellisesti tulleet meren
+yli, lohdutti vanhempia, ja sitten sovittiin niin, että niin pian kuin
+mahdollista toinen miehistä lähtisi Malmivuoren tienoille heitä
+tiedustelemaan. Toivottiin sieltä saatavan johtolankaa tiedustelujen
+jatkamiseksi. Kun Heikki sai kuulla, mitä Yrjänälle oli tapahtunut, hän
+vimmastui. Talonpojille olisi maksettava samalla mitalla, ja jos
+tilaisuutta tahdottiin etsiä, niin kyllä sellainen ilmestyisi ensi
+metsästysaikana; eikä Yrjänäkään ollut siihen ihan vastahakoinen,
+vaikka Mattu varoitteli.
+
+Niillä muutamilla metsästysretkillä, joita vielä tänä kevännä tehtiin,
+käytiin pohjoisessa päin, ja siellä miesten onnistui löytää iso
+majavayhteiskunta, josta he saivat pyydetyiksi kerrassaan kahdeksan
+kappaletta. Tämä oli aimo onni uudisasukkaille, ja seurauksena siitä
+oli, että Yrjänä teki matkan Helsinglantiin ja toi sieltä takaisin
+palatessaan mukanaan lehmän, ja hiehon. Sillä keinoin heidän
+toimeentulonsa tuli melkoista paremmaksi, vaikka rehun hankkiminen
+kyllä lisäsi miehille työtä. Mattu-eukko oli riemuissaan lähtiessään
+aamulla lehmineen ja vuohineen lasten kanssa laitumelle, ja päiväkaudet
+hän kuului toitottavan paimentorveansa.
+
+Näin eleltiin aikoja, kunnes miehet alkoivat hankkia rehua tulevan
+talven varaksi. Varustauduttiin kokoamaan sitä kaukaisen järven
+rantamilta, jossa kasvoi runsaasti heinää. Sinne lähti koko perhe ja
+karja.
+
+Oli oltu muutamia päiviä heinänteossa. Miehet olivat kerran aamulla
+lautalla nostamassa järveen laskemiaan koukkuja, kun näkivät nousevan
+savua siltä ilmansuunnalta, missä heidän kotinsa oli. Tuo teki mielen
+levottomaksi; soudettiin maihin ja sanottiin Matulle, mitä oli nähty.
+Elukat ajettiin yhteen; tavarat pantiin kokoon ja lähdettiin
+kotimatkalle. Heikki ei malttanut kävellä niin hitaasti kuin toiset,
+joita karja esti nopeaan kulkemasta, vaan otti Yrjänän pyssyn ja lähti
+juoksemaan, minkä jaksoi.
+
+
+
+
+15. HYÖKKÄYS JA ILKITYÖ.
+
+
+Kuta lähemmäksi kotia tultiin, sitä enemmän tuntui palaneen käryä, ja
+kulkua joudutettiin yhä. Kun oli tultu lähelle kotia käski Yrjänä Matun
+seisahtua; hän aikoi mennä katsomaan, mitä oli tapahtunut. Pian hän
+palasi takaisin kasvot kalpeina ja vapisten. "Tulkaa!" sanoi hän, ja
+sitten kaikki menivät perille.
+
+Ei ollut enää tupaa, ei ruista korjattavana: kaikki oli poltettu. Tuvan
+seinistä oli jäljellä vain muutamia loimuavia kekäleitä, ja tulenliekki
+nuoleksi vielä viimeisiä rukiinorsia halmeessa. He näkivät ja tunsivat,
+että nyt oltiin kodittomina ja koko vuodentulo oli hävitetty. Mattu
+väänteli käsiään, Yrjänä vapisi hillitystä vihasta. "Katso", sanoi hän,
+"tuossa ne konnat ovat pilkkoneet sytykkeitä polttaakseen köyhän
+suomalaisraukan viljahalmeen! Jumala meitä auttakoon! Mattu, aja elukat
+metsään. Ota lapset mukaan; minä katson, ovatko murhapolttajat
+läheisyydessä."
+
+Kun Yrjänä taas tapasi vaimonsa, sanoi hän: "Ovat lähteneet tiehensä
+näiltä tienoilta, pelkureita ovat olleet; ovat juosseet kuin hirvet
+tehtyään ensin ilkityönsä. Heikki on heitä väijymässä, minun täytyy
+lähteä jäljestä". -- "Ei, Yrjänä, älä jätä minua! Heikki on jo liian
+kaukana sinun edelläsi; et ehdi hänen avukseen. Jumala paratkoon, ei
+suinkaan hän enää koskaan palaa!" Ja Matun kyyneleet vuotivat
+virtanaan.
+
+"Niin, mahdollista kyllä on, ettei Heikki enää palaa, niinkuin sanot;
+mutta voihan tapahtua, että hän tulee. Kaikissa tapauksissa meidän
+täytyy lähteä pois näiltä mailta. Meillä ei ole kotia; meidän täytyy
+siirtyä Vermlantiin; siellä on herttua lähellä ja siellä saamme olla
+rauhassa. Rauhoitu, Mattu! Paljon täytyy tässä elämässä kokea. Hohhoi",
+huokasi hän, "jospa meillä olisivat täällä poikamme! He ovat nyt
+aikamiehiä. Meidän täytyy heidät löytää, luota minuun, Mattu! Tulkootpa
+sitten ruotsalaiset! Katsotaan, ovatko ne rosvot löytäneet
+säilöpaikkamme!" lisäsi hän ja poistui hetkiseksi. "Eivät ole, ole
+huoleti Mattu! Ne sammakot eivät ole löytäneet meidän kuivattuja
+lihojamme eivätkä rakennusseteliä. Onnettomuus ei ole niin suuri kuin
+miltä se näyttää. Nämä ovat laihoja maita; minä lähden täältä
+mielelläni."
+
+Oli sytytetty nuotio ja asetuttu yötä viettämään; elukat oli sidottu
+kiinni läheisyyteen. Ne tavarat, mitkä olivat jääneet tulipalossa
+palamatta, koottiin, ja paraikaa järjesteltiin, mitä luultiin voitavan
+ottaa mukaan, kun Heikki saapui tulille. Hän oli kalpea ja veressä;
+pitkin oikeaa kylkeä ja säärtä olivat vaatteet verestä tahmeina.
+
+Sen nähdessään kavahtivat sekä Yrjänä että Mattu joutuin pystyyn.
+Heikki, joka näki heidän levottomuutensa, nosti kätensä, viittasi ja
+käski heidän olla huoleti. "Se on vain vähäinen pintahaava; ei tullut
+sisäpuolelle sanottavaa vammaa; kyllä tämä pian paranee. Antakaa
+minulle vettä!"
+
+"No istuuduhan nyt, Heikki! minä tahdon katsoa haavaasi", sanoi Mattu.
+-- "No katso vain, mutta johan minä sanoin, ettei tässä ole mitään
+vaaraa." Ja niin olikin asian laita. Pyssyn luoti oli repäissyt
+muutaman tuuman lihaa ja vahingoittanut vähän kylkiluuta. Veri oli
+tauonnut vuotamasta, ja kun haava oli pesty puhtaaksi, ei se ollut
+vaarallisen näköinen. Haavan ympäri sidottiin märkä riepu ja Heikki
+pyysi jotakin syödäkseen. "Minä huomaan", sanoi hän, "että olette
+alkaneet tehdä lähtöä täältä. Joutukaa vain, sillä ennen päivän nousua
+meidän täytyy olla matkalla."
+
+"Mitä tarkoitat, Heikki?" -- "Sitä vain, että yksi ruotsalainen on
+vielä hengissä. Minä näin savua nousevan toiselta puolen jokea
+(Ore-jokea). Jos hänellä on kumppaneita siellä, niin ne ovat pian
+ajamassa meitä takaa." -- "Yhden sanoit vielä olevan hengissä: montako
+heitä oli?" -- "Kaksi vain, kuten tavallista, samat, jotka tapasimme
+ensi matkallamme ja jotka sinua pieksivät. Pitempi, mustaverinen mies,
+ei enää meitä ahdista. En minä häntä tappanut, mutta poissa hän on." --
+"No miten se tapahtui?"
+
+"Kun tulin halmeen luo ja näin, mitä talonpojat olivat tehneet, suutuin
+vimmatusti ja juoksin suoraan aukean halki, ja silloin he näkivät minut
+juuri kun olivat lähdössä. He uhkasivat minua pyssyllä ja huusivat,
+että nyt he tiesivät, missä minä asun. Jollen minä nyt lähtisi täältä,
+he tiesivät, missä minä olisin. Silloin kauhistuin ajatellessani teitä,
+mutta sitten sisuni kuohahti, ja arvelin parhaaksi tehdä heistä lopun.
+Sen vuoksi hiivin heidän jälkeensä vaaniakseni hyvää tilaisuutta. Sitä
+en saanut, ennen kuin he olivat lähdössä lautalla joen yli. Silloin
+toinen meni lautan toiseen päähän, toinen tarttui seipääseen
+lykätäksensä lauttaa ulos rannasta, ja juuri kun hän nojasi seipääseen,
+viskasin kirveellä. Se sattui seipääseen, niin että se katkesi ja tuo
+musta peijakas keiskahti takaperin selälleen virtaan, ja hänen huutonsa
+kuullessaan kääntyi toinen katsomaan taakseen. En saanut pyssyä
+kuntoon, ennen kuin hän jo ampui. Luoti sattui minuun, säpsähdin ja
+kaaduin kyljelleni. Kuulin ampujan nauravan, ja samalla huomasin tulen
+joen toisella puolen. Silloin arvelin parhaaksi, etten ammu häntä, jos
+hänellä olisi kumppaneita.
+
+"Minä arvelin, että kylläpähän virta vetää lautan koskeen ja säästyyhän
+ruutini, ja niin olin hiljaa paikallani katsastellen, oliko minulla
+vaaraa tarjona. -- Ei maar! Parasta kaiketi olisi lähettää tuon
+murhapolttajan nahkaan luoti, niin pääsemme heistä kummastakin -- ja
+laittausin valmiiksi ampumaan. Mutta samassa hän hyppäsi lautalta
+veteen ja alkoi uida. En tullut ampuneeksi, sillä lautta oli meidän
+välillämme, ja kun se oli ehtinyt ohi, oli liian pitkä matka, ja vielä
+pitempi oli välimatka kun ruotsalainen nousi maalle. Hän kyllä ymmärsi
+minun pitävän häntä silmällä, jos olisin hengissä, ja hän pui nyrkkiä
+minua uhaten.
+
+"Silloin nousin seisoalleni ja tein samalla tavalla, ja sitten tähtäsin
+häntä pyssyllä, mutta silloin hän oitis pujahti kiven taakse, ja samapa
+tuo oli; minä tahdoinkin vain häntä säikähdyttää. Sitten minä huusin
+hänelle kysyen, missä hänen pyssynsä oli, ja nauroin, sillä nyt on
+ruotsalaisilla kahta pysyä vähemmän. Kaikissa tapauksissa tuli
+pyssyistä vahinko. Minä vain ihmettelin, mahtoiko hänellä olla
+kumppaneita. Siinä tapauksessa he ovat täällä huomenna. Jos he olivat
+kahden, voimme heille nauraa: he näkevät, että me olemme pitkien
+matkojen päässä, kun tulevat tänne. Mattu, väännä minulle pitkä vitsas;
+panen sen ympärilleni pitämään kiinni riepua, jonka asetit haavan
+päälle. Kiitos! Nyt rupeamme nukkumaan. Käykää vain levolle!
+Ruotsalaiset eivät koskaan ole liikkeessä yöllä."
+
+Selvä asia oli, ettei uni heti tullut; jokainen ajatteli kärsittyä
+vahinkoa. Mutta ylipäänsä heillä oli nyt koko lailla paremmat olot kuin
+Oren metsiin tullessa; varsinkin elukat olivat suuri aarre. Aika kului;
+täytyi joutua, jos mieli saada asunto ennen talven tuloa.
+
+Tuskin oli puoliyö ohitse, kun tuo pieni joukko jo lähti liikkeelle.
+Heikki kulki edellä; sitten Mattu lasten kanssa, heidän jäljessään
+karja ja viimeisenä Yrjänä. Hän seisahtui usein kuuntelemaan, ajoiko
+kukaan heitä takaa, mutta kun ei mitään kuulunut, hän riensi
+tavoittamaan edellä kulkijoita. Päivän koitteessa he olivat virran
+varrella, jonka yli heidän täytyi kahlata. Oli jo valoisa päivä, kun he
+kaikki pääsivät sen toiselle puolelle, sillä lapset ja vuohet täytyi
+kantaa. Helpotuksen huokaus pääsi jokaiselta, kun he olivat päässeet
+yli joen ja Yrjänä pysähtyi vartioimaan ylikulkupaikkaa. Tosin
+matkamiehet olivat pari penikulmaa ylempänä sitä paikkaa, jossa
+edellisen päivän tapahtumat olivat sattuneet, mutta sellainen matka on
+mitättömän pieni metsäseutulaiselle. Nyt tehtiin kulkujärjestyksessä
+sellainen muutos, että Mattu kulki etunenässä tytön kanssa, sitten
+karja, jota ajoi eteenpäin nyt kahdeksanvuotias Jussi. Heikki
+keihäineen ja jousineen jäi Yrjänän toveriksi. Miehet olivat
+varustautuneet taisteluun.
+
+Uskollisesti he pysyivät paikoillaan, kunnes aurinko paahtoi
+helteisesti ja Mattu oli päässyt muutaman tunnin matkan heistä edelle.
+Silloin he riensivät jäljestä ja saavuttivat omaisensa laidattoman
+laajan rahkasuon reunalla, jossa elukoilla oli hyvä laidunpaikka.
+
+Nyt oltiin varmoja siitä, etteivät ruotsalaiset vielä heitä ajaneet
+takaa, mutta päätettiin kuitenkin jatkaa matkaa mitä suurimmassa
+kiireessä.
+
+Viidentenä päivänä oli menty Itäisen Daal-joen poikki. He tunsivat
+itsensä nyt rauhallisemmiksi ja päättivät levätä, sillä sekä ihmiset
+että elukat olivat kovin väsyksissä kiireisestä marssimisesta, ja
+vaikkei Heikki sanonut mitään, niin näkyi kuitenkin selvästi, että hän
+kärsi suurta tuskaa haavastaan. Sattumalta matkamiehet olivat kulkeneet
+Daal-joen poikki sellaisesta paitasta, missä pieni lisäjoki siihen
+laski. Siinä oli paljon kaloja; niitä pyydettiin yli tarpeen eikä siis
+tarvinnut vähentää ruokavaroja; sen vuoksi kulkijat pian taas
+virkistyivät voimiinsa.
+
+Yrjänä oli kolmantena päivänä heidän viipyessään tällä paikalla
+lähtenyt seutuja tarkastelemaan. Hän palasi kovin huolestuneena, sillä
+korkealta vuorelta, jonka laelle hän oli noussut, hän oli nähnyt koko
+tienoon olevan asuttua pitkin virran vartta sekä ylä- että alapuolella
+sitä paikkaa, missä he nyt olivat. Kaukana kaakossa päin hän oli nähnyt
+suuren alankomaan, hyvin aavan järven ja paljon ihmisasuntoja. Tämä
+herätti hänessä levottomuutta; hän kehoitti sen vuoksi toisia lähtemään
+jatkamaan matkaa, ja siihen he kaikki olivat kohta valmiit. Ei kukaan
+valittanut eikä pelännyt erämaan vaivoja; jokainen tahtoi päästä
+länteen päin, siellä oli se maa, johon kaikkien toivo veti.
+
+
+
+
+16. ONNELLINEN TAPAAMINEN.
+
+
+Muutamia viikkoja sen jälkeen tapaamme siirtolaiset Klar-joen
+rannalla omien maanmiestensä parissa. Heidän matkansa halki
+kaksikymmenpenikulmaisen metsän oli ollut arvaamattoman tukala, mutta
+sitkeydellä oli voitettu ne suuret vaikeudet, jotka kohtaavat noiden
+vaikeasti kuljettavain seutujen halki samoojaa. Nyt he olivat tavanneet
+omia hyväntahtoisia kansalaisiaan. Näiltä he olivat myöskin kuulleet
+sen ilahduttavan sanoman, että pojat, joita he niin suuresti
+kaipasivat, olivat olleet siellä heitä tiedustelemassa. Heillä oli sen
+vuoksi syytä toivoa pian tapaavansa heidät. Levättyään muutamia päiviä
+he lähtivät virran poikki kauemmaksi länteen päin, jossa heidän
+maanmiehensä olivat sanoneet heidän löytävän hyvää maata ja runsaammin
+metsänriistaa kuin muualla.
+
+Niin he olivat saapuneet seudulle, jossa maa oli vähemmän vuorista.
+Mäet olivat pieniä ja matalia niihin vuoriin verraten, joiden yli he
+olivat tulleet. Siellä oli tasaisemmat maat, pieniä vesiä ja
+lehtimetsiä. Kun he jo tunsivat olevansa turvassa takaa-ajajilta, kulki
+Yrjänä matkueen etupäässä, ja hän aikoi juuri seisahtua lepäämään
+katsellakseen tarkemmin ympäristöä, kun hänen huomionsa kääntyi
+voihkivaan ääneen ja katkeilevien oksien rasahteluun, ja heti sen
+jälkeen syöksyi esiin suuri karhu. Yrjänän nähtyänsä se seisahtui,
+kiljaisi, hirveästi ja hyökkäsi kohti. Yrjänän luoti hillitsi
+hyökkäystä muutaman silmänräpäyksen; sillä välin hän hyppäsi hongan
+taakse suojaan. Vaikka karhu oli nähtävästi pahasti haavoittunut, teki
+se kuitenkin heti uuden hyökkäyksen, mutta nyt oli Heikki rientänyt
+apuun ja tavoitti petoa keihäällä. Kiivas ottelu syntyi, kun karhu ja
+metsämies joutuivat käsikärhämään, ja voitto oli jonkin aikaa epävarma,
+kunnes Yrjänä kirveen iskulla halkaisi karhun kallon ja peto samassa
+kaatui maahan. Voitto oli saatu!
+
+Pian riensi Mattukin lasten kanssa paikalle ja sitten katseltiin
+saalista. Karhu oli tavattoman iso, sen vertaista eivät miehet ennen
+olleet nähneet. Mutta suomalaiset eivät täällä metsässä olleetkaan
+yksin: karhussa oli useita aivan tuoreita pyssynluotien haavoja.
+Hämmästyen katseltiin toisiaan levottomina, ja pian tuli näkyviin kaksi
+miestä, joilla oli mukanaan hihnaan sidottu koira.
+
+Tulijatkin hämmästyivät nähdessään rotevat, pitkätukkaiset nahkoihin
+puetut suomalaiset. Nämä huomasivat heti, että äskentulleilla oli
+pyssyt; samoin tulijatkin älysivät kohdanneensa muukalaisia. Vanhempi
+ruotsalaisista kysyi ensin, olivatko vieraat suomalaisia; kun siihen
+oli annettu myöntävä vastaus, hän sanoi tuntevansa muutamia
+suomalaisia, jotka asuivat moniaan penikulman päässä hänen kodistaan
+itään päin Mangskogin metsäseudulla. "He ovat reippaita ja ystävällisiä
+ihmisiä, ja kyllä kai tekin olette samanlaisia", lisäsi hän
+vermlantilaisten tavanomaiseen suopeaan tapaan katsoen suomalaisiin
+avoimesti ja rehellisesti. "Vai niin!" virkkoi hän iloisesti kääntyen
+karhuun päin, "siinäkös röhötät maassa, senkin peto! Jumalan kiitos! Te
+olette tappaneet sen, ja kiitos teille siitä niin kauan aikaa kuin
+Matti Bryntenpoika elää, sillä tietäkää, että tuo kontio on ollut
+kauheana vitsauksena monet vuodet meille Träskogin talollisille, ja
+minulta raukalta se on kaatanut melkein kaiken karjan. Toissa viikolla
+se kaatoi kaiken nuoren karjan, ja silloin minä päätin tappaa karhun
+tai itse menettää henkeni. Nyt on tämä naapurini Pietari minun kanssani
+ajanut karhua viisi päivää. Vielä kerran sanon: Jumalalle olkoon kiitos
+ja kunnia siitä, että te tapoitte tämän häijyn pedon."
+
+Samalla hän astui esiin ja kätteli jokaista, yksin lapsiakin, ja
+samalla tavalla teki hänen kumppaninsakin. Jo ennen kättelemistä
+vermlantilaiset olivat panneet pyssynsä pois, ja nyt suomalaisetkin
+panivat pois aseensa. He tunsivat mielessään liikutusta ja
+kiitollisuutta noita miehiä kohtaan, jotka niin selvästi osoittivat
+heille luottamustaan ja hyväntahtoisuuttaan.
+
+Yrjänä alkoi nyt pakinoida ja kertoi aikoneensa levähtää täällä, kun
+karhu syöksyi metsästä, ja nyt oli vielä enemmän syytä levätä. Hän
+kehoitti uusia ystäviään pysähtymään nuotiolle, niin hän auttaisi heitä
+karhun nylkemisessä. No, sen toiset kernaasti tekivät, sillä he olivat
+väsyksissä ja nälissään, mutta karhuun heillä ei ollut mitään oikeutta.
+Se oli suomalaisten oma, koska he olivat sen tappaneetkin; niin oli
+laki heidän keskuudessaan. "Jos lienee niin", virkkoi Yrjänä, "mutta
+nyt olette suomalaisten joukossa, ja heidän keskuudessaan on laki
+sellainen, että se, joka on ajanut karhun liikkeelle ja ampunut ensi
+laukauksen, saa pitää saaliin omanaan; joka sen on tappanut, saa
+ainoastaan toisen lavan."
+
+"Ohoh!" virkkoi Matti, "onpa se kummallinen laki! Mutta kun asiaa
+oikein ajatellaan, niin onpa sillä perusteelliset syynsäkin, vaikk'ei
+tällä kertaa. Mutta koska niin tahdot, Yrjänä, niin voimmehan jakaa
+tasan." -- "Nyt et, Matti, pitkälle ajattele. Me olemme matkalla. Mihin
+pysähdymme, sitä emme tiedä; mitäpä me voisimme kuljettaa mukanamme
+karhusta? Pikkuruisen osan; onhan metsä täynnä lintuja, ja meillä on
+syötävää, mihin vain tulemme. Ei, Matti, kyllä asia pysyy sellaisena
+kuin minä sanoin. Lavan minä vain saan. En olisi sitäkään huolinut,
+jollei tämä seutu olisi minua miellyttänyt. Viivymme täällä sen aikaa,
+että ehdin katsella ympäristöä. Sillä aikaa syömme minun osani, eikä
+nyt sen pitempiä puheita siitä asiasta, vaan ryhdymme karhua nylkemään
+ja paloittelemaan. Ehkäpä Matulla on antaa meille jotakin syötävää,
+jahka saamme karhun nyljetyksi!"
+
+Ja sille puheelle asia jäi. Pari tuntia myöhemmin istuivat ruotsalaiset
+ja suomalaiset sulassa sovussa Matun keittopadan ympärillä ammentaen
+makeihin suihinsa hänen keittämäänsä lintukeittoa. "Teillä on kaiketi
+leipä nyt tiukalla?" kysyi ruotsalainen talonpoika, joka kaipasi leipää
+ateriassa. Mattu hymyili alakuloisesti sanoen: "Niin, eihän meillä nyt
+ole ollenkaan leipää, mutta talvella kyllä oli." -- "Niin, kyllä se on
+hyvää olemassa, kun sitä vain riittää", arveli Matti, "mutta muutamina
+vuosina käy niin, että meilläkin leivänmurut ovat vähissä, mutta eipä
+tässä silti kuolla", lisäsi hän naurahtaen; "kyllä hätä keinon keksii.
+Mutta kuulepas, Pietari! Kyllä maar meidän selkäämme likistää, ennen
+kuin saamme kotiin kaikki karhunlihat; sillä tietäkää", selitti hän
+suomalaisille, "on koko päivän matka meille kotiin."
+
+"Vai niin", sanoi Yrjänä salaa hyvillään, kun oli niin pitkä matka
+asutuille seuduille; "eikö ole muita asuttuja seutuja lähempänä?" --
+"Tuskinpa vain", tuumi Matti. "Länteen päin meiltä on Bortan, jossa
+asuu monta huonekuntaa. Se talo ehkä on jonkin verran lähempänä tätä
+paikkaa, mutta ei paljon." -- "Entä eikö ole muualla päin ihmisiä?"
+kyseli Yrjänä. -- "En tiedä! Lännessä meiltä on Norja. Sinne on kyllä
+matkaa ihmisasunnoille, ja pohjoiseen päin on pelkkää metsää, niin
+sanovat ne, jotka paremmin tietävät, mutta meistä itään asuu
+suomalaisia, järven ympärillä, jota he sanovat Kymmeneksi; mutta kuinka
+pitkän matkan päässä se paikka on, sitä minä en tiedä. Varsin pitkälti
+ei sinne sentään ole, sillä meidän paimenemme sanovat kuulleensa
+suomalaisten paimentorvien toitotusta. Etkö sinä, Yrjänä, tiedä heistä
+mitään?" -- "Kyllä olen kuullut siellä asuvan meidän sukuista kansaa
+sen järven ympärillä, mutta me tulemme kauempaa pohjoisesta päin."
+
+"Kuinka kauan aikaa siitä on, kun sinä lähdit kotoasi Suomesta?" --
+"No, en osaa sitä oikein varmaan sanoa; mutta kyllähän siitä on
+viitisen vuotta." -- "Ohoh, miten hirveän kaukana se mahtaa ollakaan!"
+arveli Matti; "miten Herran nimessä olette päässeet tänne?" -- "Ka,
+onhan tuota päästy sentään" -- "Niinpä niin, Herra varjelkoon teitä!"
+puuttui puheeseen Pietarikin, "kylläpä teidän jo tarvitseekin päästä
+asettumaan rauhaan. Ruvetkaa asumaan näille seuduille, tämä on kyllä
+hyvää maata; eikä täällä varsin usein halla pane. Useimmiten vilja
+joutuu täällä, ja tämän seudun vertaisia metsästysmaita saatte kauan
+etsiä. Täällä on hirviä tuhansittain, mutta on täällä paljon
+petoeläimiäkin. Karhut kaatavat meidän raavaseläimemme, ja sudet
+raatelevat talvella kulkiessaan kaikki missä vain henki on. Ehkei
+teillä olekaan susia kotimaassanne?" lisäsi hän miettivästi. -- "Kyllä
+niitä on sielläkin." -- "No kyllä sitten tiedätte, millainen rasitus
+niistä on", lisäsi hän. "Kas niin, Matti, lähdetäänpä nyt liikkeelle!
+Otetaan nyt lihakantamukset selkään ja lähdetään viemään niitä kotiin."
+
+"Hyvästi nyt näkemiin! Huomenna iltapuolella kaiketi olemme täällä
+taas, ja siihen asti pitää teidän viipyä täällä. Luvatkaa se meille!"
+-- "Kyllä, kyllä", myönsi Yrjänä, "kyllä teemme, niinkuin tahdotte."
+
+Kun reippaat ruotsalaiset talonpojat olivat menneet pois, kuljeskeli
+Yrjänä ympäri metsiä katselemassa, oliko maa viljelykselle soveliasta.
+Hänen iltapäivällä palatessaan olivat Mattu ja Heikki järjestäneet
+yöpymispaikan, ja padassa kiehui rasvaista karhunlihaa. Heikki kertoi
+vähän matkan päässä nuotiopaikasta löytäneensä pienen lammen, jonka
+rannoilla oli elukoille hyvää laidunta. Yrjänä tahtoi, että heidän
+kaikkien oli seuraavana päivänä lähdettävä yhdessä katsastamaan,
+jäisivätkö he sille seudulle asumaan. Itsellään hänellä ei ollut
+paikkakuntaa vastaan mitään muistuttamista, mutta hän ei tahtonut
+samana päivänä tehdä päätöstä.
+
+Kun seuraava päivä oli ehtinyt iltaan, olivat suomalaiset päättäneet
+asettua tänne asumaan. He lepäsivät nuotionsa ympärillä miettien, miten
+toteuttaisivat tuumansa, kun eilispäiväiset ystävät saapuivat heidän
+luokseen. Näiden mukana oli roteva nuori naishenkilö, joka oli otettu
+mukaan avuksi lihoja kantamaan. Mattu oli kovin hyvillään, kun sai
+jutella toisen samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa, ja ystävyys
+vahvistettiin, kun talonpojan nainen lahjoitti hänelle useita leipiä.
+
+Yrjänä ilmoitti nyt Matille ja tämän kumppaneille heidän, suomalaisten,
+yhteisen päätöksen asettua asumaan melkein niille paikoille, missä he
+nyt olivat. He olivat tutkineet maita ja tahtoivat noudattaa neuvoa,
+jonka toiset olivat edellisenä päivänä antaneet. Tämä tieto ilahdutti
+suuresti kumpaakin ruotsalaista. He sanoivat mielellään yksissä tuumin
+Yrjänän ja Heikin kanssa rupeavansa hävittämään vahinkoeläimiä,
+varsinkin karhuja.
+
+Vähän mietittyään Matti arveli kuitenkin, ettei hän voinut käsittää,
+kuinka suomalaiset nyt, kun vuodenaika oli näin pitkälle kulunut, enää
+ehtivät saada asuntoa sellaiseen kuntoon, että voisivat tulla siinä
+toimeen yli talven. "Ja mitä te syötätte lehmillenne?" ihmetteli hän.
+"Heinä on jo liian vanhaa, ettekä saa sitä kuivatuksi. Ei se käy
+päinsä", sanoi hän innoissaan ja istui hetkisen ääneti. Mutta pian
+hänen kasvonsa kirkastuivat ja hän huudahti iloissaan: "Kyllä se
+sentään käy. Karhu kaatoi minulta karjan ja minulla on karjanrehua;
+otan teidän karjanne luokseni, ja sinä, Pietari, jolla on enemmän kuin
+puoli osuutta meidän myllytupaamme, voit antaa tämän väen asua siellä
+talven yli; se on koko lämmin, ja voihan sen sitä paitsi korjata
+lämpimänpitäväksi ennen talven tuloa. Suostutko siihen, Pietari?" --
+"No totta kai, kyllä minä suostun. Ovathan nämä miehet tehneet meille
+hyvän palveluksen, ja lahja lahjasta, se on oikein ja kohtuullista;
+lähtekää te vain meidän mukaamme!"
+
+Suomalaisemme olivat aivan hämmästyksissään sellaisesta
+hyväntahtoisuudesta; mutta kun Yrjänä ehti malttaa mielensä, hän sanoi
+olevansa ruotsalaisille kiitollisuuden velassa, mutta metsässä he kyllä
+itse tulisivat toimeen; siihen he olivat tottuneet, mutta elukoista
+puhuen hän oli enemmän kuin hyvillään, kun sai ne jättää Matin luo
+talveksi, ja hän tahtoi siitä palkkioksi auttaa häntä ensi elonkorjuun
+aikana. "No saammehan siitä puhua toiste. Kaikkea karhunlihaa emme saa
+vielä tällä kertaa viedyksi mukanamme; minä tulen vielä kerran
+takaisin, sitten puhelemme tarkemmin."
+
+Matin tullessa jonkin päivän kuluttua takaisin tekivät suomalaiset
+paraikaa turvemökkiä. Maata kaivettiin teräväpäisillä seipäillä; se oli
+vaivalloista urakkaa. Matti katseli sitä jonkin aikaa. "No sitähän minä
+arvelinkin", virkkoi hän, "ja siksi minä töinkin teille nämä". Samassa
+hän ojensi heille rautakangen ja pari kuokkaa. "Näitä te tarvitsette;
+ottakaa ne kernaasti, minulla on kyllä useampia omaksi tarpeeksi, kyllä
+teille sittenkin riittää työtä. Vai olette te asettuneet tähän asumaan!
+Eipä ollut hullumpi tuuma. Vettä on molemmilla puolin; maa ei ole
+vaikeaa viljellä, vaikka metsä on tiheä; ja sehän ei ole suinkaan huono
+merkki. Onnea vain työllenne! Jahka nyt tulee pakkasyöt, niin ajakaa
+elukat minun talooni: olen veistänyt pilkat puihin sinne saakka, kun
+järvi alkaa näkyä; silloin näette meidän asuntomme ja löydätte tien
+perille asti. Herran haltuun! Tulkaa kaikki tyynni meille!"
+
+
+
+
+17. LUMITUISKUN PEITOSSA.
+
+
+Lähtiessään Suomenniemen ystävällisten suomalaisten luota, Antti ja
+Pekka suuntasivat etelää kohti. He hiihtivät jotenkin suoraan
+poikkimaisin. Tiheä metsä esti heitä näkemästä kauas, ja he olivat
+yksimieliset siitä, että tämä oli kolkointa ja jylhintä seutua, missä
+he koskaan olivat liikkuneet. Tottuneina eränkävijöinä ja suomalaisten
+synnynnäisen paikallisvaiston turvin he sitten pysyivät oikeassa
+suunnassa. Äkkiä heiltä pääsi iloinen huudahdus: näköala avartui, he
+olivat saapuneet pitkän, kapean metsäjärven rannalle.
+
+"Hei, Antti", huudahti Pekka, "nyt saamme katsella vähän ympärillemme.
+Hiihdetään pitkin järveä! Ohoi", huudahti hän vähän ajan kuluttua ja
+seisahtui. "Katsopas, Antti, oletko nähnyt tällaista ennen? Vuori
+toistaan korkeampi, ja taas metsää, lunta, yhä lunta! Kaikki on
+valkoista, vitivalkoista. Ja katsopas tuota tunturia tuolla! Se on
+vielä valkoisempi, sinne minä tahdon! Tosin joudumme vähän liiaksi
+länteen, mutta mitäpä siitä! Mitäs siihen sanot?" -- "Sen vain sanon,
+että jos isä ja äiti olisivat täällä, niin en hievahtaisi suksen
+pituutta etemmäksi; tähän tahdon asettua asumaan. Katsohan, tuolla
+kannaksella olisi meidän pirttiimme, ja täällä harjanteilla tahtoisin
+kuulla äidin laulavan, lehmäkellon kalahtelevan ja pikku karjan
+määkivän. Niin, onpa tässä maata suomalaisille. Kiireesti isää ja äitiä
+etsimään! Tule pois, Pekka!" Samassa reipas Antti painalsi matkaan kuin
+nuori varsa vihreällä niityllä.
+
+Pari tuntia hiihdettyä Antti seisahtui osoittamaan Pekalle äsken siitä
+kulkeneiden hirvien jälkiä. "Mitäs arvelet, tapammeko niistä yhden
+itsellemme?" -- "Ei, annetaan niiden olla rauhassa, emme tarvitse
+hirviä niin kauan kuin meillä on metsoja puiden latvoissa vaikka
+satamäärin. Pari metsoa kyllä riittää meille. Lähde sinä itään päin,
+niin minä menen länteen, ja tavataan taas tunturin juurella. Tänne,
+Rakki!" ja sitten hän lasketti eteenpäin aika vauhtia.
+
+Vasta illan suussa he tapasivat toisensa. Nähdessään Antin
+metsästyssaaliin Pekka sanoi: "Antti, sinä olet ajattelematon. Olet
+ampunut enemmän lintuja kuin tarvitsemme! Ruutia haaskaat suotta ja nyt
+saamme turhan päiten raahata lintuja mukanamme. Tule nyt!"
+
+Vähän aikaa hiihdettyä päädyttiin taas järven rantaan. Järvi oli
+tunturin juurella, jyrkkien metsäisten rinteiden keskellä. "Tahdotko
+asettua tänne?" kysyi Pekka. -- "Eipä taida olla muutakaan neuvoa.
+Pimeä tulee tuossa paikassa, tunturin toiselle puolen emme tänään enää
+ehdi. Kukapa sen tiesi, miten pitkä se on." -- "Ei, en minä sitä
+tarkoittanut; vaan tahtoisitko asettua tänne asumaan iäksi päiväksi?"
+-- "Ka miksei! täällä on maa sen näköistä kuin oikeassa karhujen
+laaksossa. Olen varma siitä, että niitä on täällä sadoittain. Kun
+meillä vain olisi aikaa antaa Rakin etsiä, niin saisitpa nähdä; mutta
+nyt se täytyy jättää siksi, kunnes saamme isän ja Heikin kanssamme.
+Kyllä tänne vielä löydämme vastedeskin. Noustaan nyt tuonne rinteelle
+ja ruvetaan yöpuulle. Luulen melkein yksin syöväni kokonaisen metson
+tänä iltana, niin olen nälissäni. Poikkea nyt viistoon Pekka! Nyt on
+sinun vuorosi aukaista latua. Täytyy etsiä lähde ja puro; tänä iltana
+en malta istua lunta sulattamassa, tahdon saada padan heti kiehumaan,
+ja niin janokin on, että kurkkua kirvelee. Lähde nyt liikkeelle!"
+
+Hämärän tullessa pata jo oli tulella. Antti näytti kovin tyytyväiseltä
+auttaessaan Pekkaa tekemään tulta, ja kun se oli tehty, hän tutki lihaa
+padassa. "Kuule Pekka, se on keittynyt kovaksi; eikö sinulla ole
+nälkä?" -- "On kyllä, mutta jaksanhan odottaa." -- "No jos sinä jaksat,
+niin kyllä minäkin", vastasi Antti heittäytyen havuvuoteelle. Hetken
+kuluttua hän jo oli nukahtanut. "Nuku vain", tuumi Pekka itsekseen;
+"mahdoit antaa minun vuorostani hiihtää edellä ja avata latua
+aamupäivällä, niin et nyt olisi noin väsyksissä."
+
+Kun linnut olivat kiehuneet kypsiksi, sekoitti Pekka jauhoja liemeen.
+Se oli oikein kotimaan ruokaa, ja hän herätti Antin syömään. Tämä
+heräsi oitis, ja sitten nuoret matkamiehet söivät lujan aterian. Se oli
+kuitenkin varattu niin runsaaksi, että vaikka Rakkikin oli syönnissä
+apuna, jäi ruokaa vielä huomispäivän aamiaiseksi.
+
+Herätessään seuraavana aamuna pojat olivat melkein ylejään lumen
+peitossa. Lunta satoi yhä vielä sakeasti, heidän täytyi ravistella lumi
+vaatteistaan ja kuivata itsensä tulen ääressä. Pian he olivat valmiit
+kiipeämään tunturille. Metsärajan yläpuolelle päästyä oli hanki yhä
+syvempää, kunnes päästiin tunturin laelle, jossa tuuli lakaisi enimmän
+lumen mukaansa. Nyt oli melkoista helpompi hiihtää, ja oli hauska
+nähdä, miten kiirunat pyörähtelivät lentoon ja nauraa räkättivät
+väsyksissä läähättäville metsämiehille. "Naurakaa te vain", sanoi
+Antti, "onpa hyvä, ettei kelkka ole mukana tässä pehmeässä lumessa
+vedettävänä, mutta olisipahan minulla uusi jouseni tässä, niin muutamaa
+vähemmän teitä olisi nauramassa. Kuulepas, Pekka, minusta nämä
+ruotsalaiset tuntuririekot ovat aika ylpeitä. Nauravat vain yhtäpäätä
+meille suomalaisille." -- "Noo, enpähän tiedä", tuumi Pekka, "minusta
+nämä ovat ihan samanlaisia kuin suomalaisetkin; ei niillä ole väliä."
+-- "On varmasti, sanon minä, ne ovat tyhmempiä kuin Suomen puoleiset.
+Katsopas tuotakin, joka istuu katsoa mulkoillen Rakkia, aivan kuin ei
+olisi ikänään koiraa nähnyt; mutta älähän huoli!" Ja samalla Antti
+varustausi ampumaan.
+
+"Antti!" kuului Pekan ääni varoittavasti. Antti antoi pyssyn vaipua.
+"Niin, kyllä tiedän, sinä olet arka ruudin kulumisesta; ja ehkäpä on
+Niko-kirkkoherra sanonut tästäkin jotakin. Sinä, Pekka, olet aina niin
+järkevä, mutta kävi miten kävi, tuolla mäellä minä tahdon levätä." --
+"Niin minäkin", myöntyi Pekka, ja sitten lähdettiin sinne kilvassa.
+"Tuonne ison kiven taakse asetumme suojaan", ehdotti Pekka, ja sitten
+pojat sinne rientämään, Rakki edellä. Rakki syöksyi suoraan pieneen
+aukkoon, joka näkyi kiven ja lumihangen välissä, ja siellä se alkoi
+hiljaa vinkua ja kaivaa käpälillään.
+
+Sen nähdessään pojat tarttuivat lujemmin pyssyihin ja menivät lähemmä.
+Rakkia ei enää näkynyt ollenkaan, ainoastaan tupruava lumi ilmaisi,
+että elossa se oli. Sitten kuului hiljaista vikinää ja Rakki tuli ulos
+hampaissaan jänis, jonka se oli purrut hengiltä. Pojat olivat arvelleet
+karhun olevan kiven takana. Jäniksen nähdessään molemmat purskahtivat
+nauruun. "Olipa se komea karhu", sanoi Antti, "mutta kaikissa
+tapauksissa se on onnen merkki, että saa jäniksen ampumatta ja vaivaa
+näkemättä, ja tämän tunturin minä ristin Jänistunturiksi." -- Ja se
+nimi sillä on vielä tänäkin päivänä.
+
+Nuorukaiset heittäysivät pitkäkseen pehmoiseen lumihankeen läähättäen
+rasittavasta tunturille noususta. He katselivat juuri jänistään ja
+kehuskelivat Rakin tarkkaa vainua, kun äkkiä huomasivat susiparven,
+joka oli samoinkuin pojatkin kavunnut tunturin laelle ja seisoi jonkin
+matkan päässä odottaen, nähdäkseen, mihin päin johtajasusi heitä veisi.
+Vainuten vastatuuleen tämä älysi pian pojat. Tuo vanha emäsusi oli
+komean näköinen tarkastellessaan poikia kuin miettien, oliko käytävä
+kimppuun vai paettava.
+
+Sen asian kuitenkin ratkaisivat pojat. Pekka kuiskasi: "Ota sinä
+osallesi tuo iso, minä otan sitä lähinnä olevan!" Ja yht'aikaa lensivät
+heidän luotinsa maaliinsa. Ne olivat sattuneet hyvin. Kumpikin susi
+kellahti kuolleena hangelle. Samassa Pekka huudahti: "Pois pyssy ja
+kontti, ja toisia ajamaan!" Nopeasti kuin tuuli liukuivat suomalaiset
+tunturin rinnettä alas. Alussa, niin kauan kuin lumi oli verraten
+kovaa, ei tarkkasilmäisinkään katsoja olisi voinut sanoa, suksimiehetkö
+vai sudet pääsivät nopeammin eteenpäin, mutta sitä mukaa kuin sudet
+ehtivät lähemmäs metsän reunaa, missä hanki oli syvempi ja lumi
+nietoksiksi kasaantunut, saattoi selvästi nähdä hiihtäjien pääsevän
+voitolle. Niin tapahtui, että juuri kun hukat olivat pääsemäisillään
+metsän suojaan, saavuttivat heidät suomalaisten keihäskärkiset
+suksensauvat.
+
+Yhteentörmäys oli niin ankara, että sekä metsämiehet että pedot
+syöksyivät suinpäin lumeen, ja Pekka kuuli Antin jotenkin äänekkäästi
+sadattelevan noustessaan pystyyn, syljeksiessään lunta suustaan ja
+ravistellessaan sitä korvistaan. Saman teki Pekkakin. Mutta kumpikaan
+ei ollut kuperkeikan heittäessään hellittänyt keihäästään, joka oli
+kerrassaan lävistänyt suden lapojen kohdalta. Susien ruumiista ei
+näkynyt mitään, ne olivat kokonaan lumen sisässä; koivet ja hännät vain
+tempoivat ja nytkivät ja ähkivä ulvahtelu ilmaisi, että henki oli
+pedoista lähtemäisillään.
+
+Antti huudahti: "Enkös minä sitä jo sanonut! Jänis ennusti meille
+onnea. Olen kuullut kotona, että jos jänis juoksee tien poikki, kun
+ollaan johonkin menossa, niin matka onnistuu; mutta jos orava juoksee
+tien poikki, on paras kääntyä takaisin. Hei, Pekka, olipa tämä hauskaa
+kyytiä! Huomasitko, miten ilkeästi sudet irvistivät, kun kohotimme
+keihäämme ja ne näkivät, etteivät voineet päästä pakoon? Huh, se oli
+vähän ilkeää, mutta hauskaa leikkiä kumminkin; eikö sinustakin?" --
+"Tottahan toki; tällä ajolla me pelastimme monen köyhän talonpojan
+lampaat, ja siitä on mieleni hyvä, että saimme sudennahat. Olisipa
+hauska, jos meillä olisi jotakin sedän avuksi antaa, jahka hänet
+tapaamme." -- "Niin kyllä, se ei ollut hullumpi ajatus; minä tuumin
+sitä asiaa minäkin."
+
+"Puhkaise suden takakoiven kinnerjänteen väli ja pistä toinen käpälä
+siitä läpi, niin susi ei pääse juoksemaan tiehensä, jos sattuisi
+virkoamaan uudelleen henkiin", neuvoi Pekka. "Sen minä opin isältä, ja
+niin minäkin tein omalle kaatamalleni. Sitten haemme tunturilta kontit
+ja pyssyt. Sen jälkeen saamme vielä tehdä aika mutkan ja raahata
+ammutut hukat tänne; tuolla tunturilla puree tuulen viima kovin
+tuimasti; tule nyt!"
+
+Päästessään tunturin laelle sen kiven luo, missä heillä oli tavaransa,
+pojat olivat kovin palavissaan ja hengästyneet, jonka vuoksi he
+lepäsivät hetkisen. Pekka kysyi: "Mitä arvelet tuosta raskaasta
+pilvenlongasta, joka näkyy tuolla koillisessa?" -- "Mitäkö minä siitä
+arvelen? Samaa kuin sinäkin. Siinä on lunta eri määrät. Laskeudutaan
+metsään ja pannaan tapetut sudet tähän kivelle; sillä jos lumituisku
+ehtii tänne, ennen kuin olemme tulleet takaisin, ehkä emme niitä
+löydäkään."
+
+Pojat eivät erehtyneet arveluissaan lumipilvestä. Iltahämärissä he jo
+olivat tekemässä seipäistä ja havuista suojakatosta. "Tehdään tähän
+majaan päätyseinäkin", virkkoi Antti. "Minusta näyttää ihan
+samanlaiselta kuin silloin, kun olimme kotimaassa vuorenharjanteella
+isän ja äidin kanssa matkalla rantamaalle. Saatpa nähdä, ettei
+lumituisku tänä yönä lopu. Kas niin", sanoi hän hetkisen kuluttua, "nyt
+potkimme lumen pois tuolta suojuksesta, panemme havut maahan ja
+levitämme sudennahat niiden päälle; sitten satakoon lunta kuinka paljon
+hyvänsä."
+
+Näin tehtyään pojat heittäytyivät vuoteelleen. Nuotio paloi kirkkaasti
+ja valaisi joka sopen tuossa pienessä havumajassa sekä poikien kasvot.
+Saattoi nähdä, että he olivat päivän mittaan ponnistelleet lujasti,
+sillä hiki ja nuotion noki olivat saaneet heidän naamansa viiruja
+täyteen. Antti purskahtikin makeaan nauruun katsoessaan Pekkaa.
+"Sinähän olet samanlainen viirunaama kuin susikin", sanoi hän. "Nyt
+äidin pitäisi nähdä sinut." -- "Kyllä kai, pitäisipä hänen nähdä
+sinutkin, sillä sinä olet ihan samannäköinen", vakuutti Pekka, lisäten
+vielä: "Äidin vuoksi siistimme nyt kasvomme", ja otti sitten kouransa
+täyteen lunta ja pesi sillä kasvonsa. Antti teki samoin.
+
+Sitten ruvettiin levolle ja maattiin selvään päivään saakka. Pekka oli
+noussut, kun Antti kysyi: "Minkänäköinen päivä nyt on?" -- "Lunta sataa
+niinkuin eilenkin, ja sitä on tullut yöllä kyynärän verran lisää. Jos
+tätä kestää kaiken päivää, emme pääse mihinkään." Nyt Antti nousi ylös.
+"Niin on, kuin sanoit", myönsi hän; "meidän täytyy jäädä tähän, kunnes
+lumentulo taukoaa; syödään nyt ja haetaan uusia pölkkyjä nuotioon."
+
+Päivä kului hitaasti; pojat toivoivat parempaa säätä, mutta lunta satoi
+yhä vain runsaasti, ja sitä tuloa kesti kaksi päivää ja kaksi yötä
+lisäksi. "Kuule, Antti, tämä näyttää pahalta", tuumaili Pekka; "meillä
+on tuskin mitään syötävää; kaikki linnut ovat nyt nietosten sisässä; ei
+mikään liiku ennen kuin paha sää on ohi, -- kenties sentään kiirunat",
+keskeytti hän itse oman puheensa. "Nyt täytyy mennä tunturin reunalle
+katsomaan, näkyisikö niiden jälkiä. Otapa, Antti, ansat, niin
+koetetaan."
+
+Ylhäällä tunturin reunalla oli hanki vielä paksumpi; suksillakin vajosi
+lumeen polvia myöten, ja hyvin tukalaa oli pääsy eteenpäin. Nuorukaiset
+tarpoivat kuitenkin pajukkoon asti ja löysivät kaikeksi onneksi
+kiirunan jälkiä, jotka tuisku jo oli lakaissut puoleksi umpeen. He
+tekivät risuista pieniä, matalia aitoja ja asettivat ansoja niiden
+aukkoihin. Näytti kuitenkin siltä kuin ansat hautautuisivat kokonaan
+lumeen, ennen kuin kiirunat illalla lähtisivät iltasyönnilleen;
+toivottiin kuitenkin parasta, ja sitten painuttiin taas havumajaan.
+
+"Eikö meillä ollut useampia ansoja?" kysyi Pekka; "minun mielestäni
+meillä olisi pitänyt olla niitä enemmän." -- "Ei ole", vastasi Antti,
+"jollei sinulla ole kontissasi." Pekka tutki sitä; ansoja hän ei
+löytänyt, mutta otti sen sijaan esiin jotenkin pitkän nelikulmaisen
+puun, joka oli täynnä viivoja ja merkkejä. Tätä hän istuutui
+tarkastelemaan ja laskemaan. Hetken kuluttua hän sanoi: "Tiedätkö,
+Antti, mikä päivä huomenna on?" -- "En, mistäpä minä sen tietäisin? En
+ole vielä oppinut noita harakanvarpaita." -- "Niin, kahden päivän
+päästä on joulu. Olen toivonut, että sitä ennen löytäisimme jonkin
+suomalaisen uudispaikan; tuntuu oudolta olla joulunpyhät yksin." --
+"Kyllä kaiketikin", myönsi Anttikin ajatellen asiaa, "mutta meneehän
+tuo sentään. Minä en välitä kirkonkelloista, en kynttilöistä, enkä
+papista, kun vain saisin selon siitä, missä isä ja äiti ovat. Rupea nyt
+levolle; ehkäpä vielä ennätämme kahdessa päivässä Kuusivuorelle, jossa
+lähimmät suomalaiset asuvat; onhan täälläkin hyvä olla; nuku nyt!"
+
+Kun pojat seuraavana päivänä tulivat takaisin nuotiolleen, heillä oli
+mukana muutamia ansoistaan saatuja kiirunoita. Siinä heillä oli
+jouluruokaa, sillä hanki oli niin pehmeä ja syvä, etteivät he katsoneet
+maksavan vaivaa jatkaa matkaa, ennen kuin pyry oli lakannut ja viima
+painanut lumen pinnan kovemmaksi. He tyytyivät siihen, mitä heillä oli,
+ja vaikka he olivat niin nuoria, heissä oli kummassakin toki sen verran
+miestä, etteivät he ruvenneet ruikuttamaan asiaa, jota ei voinut
+muuttaa.
+
+Viimein koitti päivä, jolloin aurinko taas rupesi paistamaan,
+lumimyrsky asettui ja pakkanen kiristyi. Poikien pitkä vankeus oli
+päättynyt; he saattoivat taas lähteä hiihtämään iloisin mielin, kun
+"eväät" olivat hyvässä kunnossa; metsot, jotka lumituiskun aikana
+olivat olleet nälissään, kyhjöttäneet nietosten sisässä, istuivat nyt
+honkien latvoissa syöden sitä uutterammin paastopäivän jälkeen.
+
+
+
+
+18. KUUSIVUOREN SUOMALAIS-UKKO.
+
+
+Lähdettyään liikkeelle taas metsänkävijät osuivat kolmantena päivänä
+kelkan ladulle. "Hei vain!" huudahti Pekka; "näitä jälkiä me seuraamme;
+nyt emme ole kaukana ihmisistä. Täällä on ollut metsässä joku hakemassa
+sammalia elukoille. Potki lujasti Antti! Hei, Rakki! Nyt, poikaseni,
+pääset syvässä lumessa rämpimästä."
+
+Sitten he seurasivat kelkan latua kahta vertaa joutuisammin kuin ennen.
+Vähän matkaa olivat he vasta hiihtäneet, kun he jo saavuttivat kelkan
+vetäjän. Kuullessaan suksien sihinän hangessa hän seisahtui ja häneltä
+pääsi säikähdyksen parahdus. Kelkkaa veti näet aivan nuori nainen. "Älä
+pelkää", rauhoitti Pekka, "emme tee sinulle mitään pahaa". Pekan puhe
+selvästi rauhoitti tyttöä. Hän kysyi, keitä he olivat ja mihin he
+olivat menossa. Kun pojat olivat muutamalla sanalla tyydyttäneet
+kysyjän uteliaisuuden, tämä sanoi, että he olivat lähellä Kuusivuorta
+ja että hän itse oli sieltä. Hän käski heidän hiihtää kelkan latua
+myöten niin he pian pääsisivät perille. Pojat ehdottivat, että
+mentäisiin yhtä matkaa. He tahtoivat laskea konttinsa kelkkaan ja
+sitten vetää sen taloon.
+
+Kun näin oli tehty, lähdettiin taas liikkeelle. Matkalla tyttö kertoi,
+että hän oli tällä kertaa vain kahden nuoremman siskonsa kanssa kotona
+Kuusivuoren asukkaista. Isä ja äiti ja pari nuorta naapuria olivat
+menneet kylälle joulua viettämään ja kirkossa käydäkseen. Lumituisku
+oli estänyt heitä pääsemästä kotiin. Karjanrehu oli loppunut, hänen oli
+täytynyt tuoda elukoille sammalia, ja sitten tyttö iloisesti nauraen
+lisäsi: "Sillä matkalla sattui onnellinen tapaus. Olipa hauskaa, että
+te yhdytitte minut. Eipä näe usein vierasta väkeä täällä Kuusivuorella,
+joksi ruotsalaiset sanovat meidän taloamme."
+
+Saavuttuaan tytön kotiin ja oltuaan siellä jonkin aikaa pojat kyselivät
+vanhempiaan ja kertoivat tarkemmin itsestään ja matkansa
+tarkoituksesta. Tyttö ei tiennyt mitään vanhemmista Kailasista. Hän oli
+kyllä kuullut, että suomalaisia oli sinä vuonna saapunut meren poikki,
+mutta ne eivät olleet tulleet Kuusivuorelle, vaan menneet etelämmäksi.
+Hän itse ei ollut kylläkään käynyt missään muualla. Parasta oli poikien
+jäädä siksi kunnes vanhemmat tulivat kotiin. Hän ei tiennyt aikaa
+milloin he palaisivat, mutta kun kerran nuoret miehet suoriutuvat
+metsässä, niin tottakai vanhatkin.
+
+Kun nuorukaiset olivat päättäneet odottaa talon isäntäväen kotiin
+palaamista, heidän nuori emäntänsä lämmitti saunan ja käski heidät
+kylpemään. Kylvyn jälkeen pojat tunsivat itsensä virkistyneiksi viime
+päivien rasituksista.
+
+Pari päivää he olivat oleskelleet vieraanvaraisen tytön mökissä, kun
+tämän vanhemmat ja heidän seurassaan oleva poika ja nuori miniä tulivat
+kotiin. He saivat heti kuulla poikien asian ja entiset seikkailut.
+Näiden omaisista he eivät tienneet mitään. Siitä he olivat varmoja,
+etteivät vanhemmat olleet näillä tienoin kulkeneet metsien halki, ja
+koska he eivät olleet näyttäytyneet Malmivuoren tienoilla eivätkä
+myöskään pohjoisempana Klar-joen laaksossa, he varmaan olivat
+asettuneet asumaan idemmäksi, jonnekin Taalain maakunnan
+metsäseuduille. Sieltä poikien oli haettava vanhempiaan, mutta sitä
+ennen tahtoi talonväki poikia jäämään heidän luokseen joksikin aikaa.
+Lunta oli nyt niin syvät hanget, että oli aika ryhtyä hirvenhiihtoon,
+ja siinä toimessa toivottiin pojilta apua. Kun olisi koirakin apuna, ei
+olisi vaikea neljän miehen kaataa niitä melkoista määrää. Tuoreita
+hirven jälkiä oli näkynyt matkalla; sen vuoksi he tahtoivat ryhtyä
+ajoon mitä pikemmin, sitä parempi.
+
+Pojat suostuivat ehdotuksiin, ja jo seuraavana päivänä olivat kaikki
+neljä miestä hirvien jäljillä. Kuinka monta hirviä oli ollut, siitä he
+eivät voineet saada selkoa, koska hirvet astuvat tavallisesti peräkkäin
+toistensa jälkiä myöten. Aluksi ei ruvettu liikoja rehkimään, vaan
+hiihdettiin aivan hitaasti, kunnes tultiin paikalle, missä hirvet
+olivat hajaantuneet ruokaa etsimään. Pian huomattiin että tässä oli
+kokonainen parvi ajettavana. Päätettiin hankkia varma selko siitä,
+mihin hirvet olivat seisahtuneet, ja ajo lykättiin seuraavaan päivään,
+jolloin ne aiottiin kiertää, että koira sitten saisi ajaa ne
+liikkeelle. Tämä metsästystapa oli suomalaisten kesken aivan yleinen,
+jonka vuoksi ei sen enempää puhuttu. Ikänsä nojalla oli vanha
+Kuusivuoren ukko itseoikeutettu johtaja. Hirvet saatiin kierretyiksi
+illalla. Lähelle kierrosta asetuttiin yöksi nuotiolle tavalliseen
+tapaan.
+
+Kun aamulla oli saatu varmuus, että hirvet vielä olivat kierroksen
+sisäpuolella, sijoitettiin ampujat sillä tavoin, että Kuusivuoren
+suomalaiset asettuivat sille paikalle, missä hirvien jäljet menivät
+kierroksen sisään, nuorukaiset taas toiselle puolelle heitä vastapäätä.
+Koira, joka päästettiin irti, tiesi hyvin, mitä siltä vaadittiin ja se
+juoksi iloisesti hyppien lumisen salon sisään. Pian jo kuului sen
+karkeaääninen haukunta kumahtelevan metsässä. Nuorukaiset huomasivat
+kohta, että ajo eteni kauemmaksi. He seisoivat hetkisen hiljaa
+kuunnellen, lähtisivätkö hirvet kenties tekemään mutkaa. Mutta kun
+koiran haukku siirtyi yhä loitommaksi, he lähtivät rientämään jäljestä.
+Kului hyvän aikaa, ennen kuin he löyhässä lumessa olivat ehtineet
+ajettujen hirvien jäljille. Siellä he tapasivat myöskin suomalaisten
+suksien ladut.
+
+Hirvenajo oli täydessä vauhdissa, joten pojat painoivat perässä, minkä
+pääsivät. Tuntikauden hiihdettyään he saapuivat pienehkölle suolle,
+missä oli neljä miestä väittelemässä. Heidän ympärillään oli kaadettuja
+hirviä joka taholla. Molemmat Kuusivuoren miehet ja kaksi kyläkunnasta
+kotoisin olevaa ruotsalaista oli kovassa kiistassa juuri nuorukaisten
+saapuessa paikalle. Ruotsalaiset olivat olleet etsimässä hirviä, kun he
+kuulivat koiran haukunnan ja menivät sitä kohti, sillä he aavistivat
+suomalaisten olevan metsästämässä. Suomalaiset sitä vastoin olivat
+koirineen ajaneet nopeasti hirviä takaa, ja kun nämä hienolla
+vainullaan olivat huomanneet ruotsalaiset, ne olivat poikenneet syrjään
+juoksusuunnastaan ja joutuneet pienelle suolle, johon tuisku oli
+kasannut niin syvät nietokset, etteivät ne, peräti uupuneina, jaksaneet
+kahlata hangessa, vaan suomalaiset olivat ne siinä saavuttaneet ja
+tappaneet keihäillä ja kirveillä.
+
+Samassa ruotsalaiset olivat saapuneet paikalle ja vaativat nyt osaa
+saaliista. Elukat olivat muka heidän; ne olivat syntyneet ja kasvaneet
+ruotsalaisten metsissä; suomalaisilla ei ollut niihin mitään oikeutta.
+Jolleivät siis suomalaiset antaisi heille sitä osaa saaliista, mitä
+ruotsalaiset vaativat, he kyllä osaisivat ajaa suomalaiset pois tai
+tappaa heidät. Kun rotevat nuoret miehet tulivat paikalle, menivät
+ruotsalaiset äänettömiksi ja suomalaiset saivat sananvuoron. He olivat
+etsineet ja löytäneet hirvien jäljet, ajaneet niitä ja tappaneet ne;
+koko asia ei rahtuakaan liikuttanut ruotsalaisia talonpoikia.
+Suomalaisilla oli esivallalta lupa asua ja viljellä maata
+metsäseudulla, ja jos nyt ruotsalaiset tahtoivat "tappaa heidät", niin
+sopihan koettaa; mutta jos he olisivat siivosti ja auttaisivat
+suomalaisia hirvien nylkemisessä, niin nämä antaisivat heille
+kummallekin kantamuksen lihaa. Jolleivät he niin tekisi, suomalaiset
+kyllä tietäisivät vapauttaa itsensä sellaisista metsämiehistä, jotka
+sekaantuivat heidän metsästykseensä. "Sanokaa nyt, kumman tahdotte,
+älkääkä luulkokaan, että päästämme teidät painumaan pensaisiin, mistä
+sitten ammutte meitä. Jos suostutte siihen, mitä olen sanonut", --
+virkkoi Kuusivuoren ukko -- "niin pankaa pois pyssynne, me teemme
+samalla tavoin, ja olkoon sitten rauha meidän välillämme."
+
+Hyvän aikaa mietittyään ruotsalaiset vihdoin suostuivat ehdotukseen,
+pistivät pyssynsä lumihankeen ja tulivat suomalaisten luo. Nämä tekivät
+samalla tavalla, ja sitten sovittiin, että kunkin oli nyljettävä yksi
+hirvi. Nuorukaiset hämmästyivät huomatessaan, että siinä oli kaadettuna
+kahdeksan hirveä. Heidän mielestään oli ajattelemattomasti tehty, kun
+oli kaadettu niin monta, paljon useampia kuin suomalaiset
+tarvitsivatkaan, He eivät lausuneet julki ajatustaan, mutta tämmöinen
+joukkoteurastus oli heistä inhottavaa. Tämä seikka juuri olikin yhtenä
+syynä ruotsalaisten vihaan suomalaisia vastaan.
+
+Kun metsämiehet olivat saaneet urakkansa loppuun, vaativat ruotsalaiset
+itselleen niiden hirvien nahkoja, jotka he olivat nylkeneet. Heille
+huomautettiin, että se oli vastoin sopimusta. Lihaa he saivat ottaa sen
+verran kuin jaksoivat kantaa, mutta ei muuta, niin oli sopimus.
+Suomalaiset pitäisivät sanansa ja niin ruotsalaistenkin pitäisi tehdä.
+Ruotsalaiset, jotka näkivät suomalaisten ylivoiman, eivät enää
+uskaltaneet pysyä vaatimuksessaan, vaan ottivat kumpikin kantamuksen
+lihaa ja lähtivät tiehensä.
+
+Juuri kun he poistuivat suolta ja katosivat metsään, sanoi vanha
+suomalainen: "Pian, pojat! ottakaa pyssynne ja seuratkaa minua!" Hänen
+äänensä ilmaisi, että nyt oli kiire. Samassa tuokiossa suomalaisetkin
+olivat metsän peitossa. Heidän johtajansa seisahtui äkkiä ja sanoi:
+"Hajaantukaa vähän, etsikää suojaa ja pitäkää vaaria näyttäytyvätkö
+ruotsalaiset. Minä menen katsomaan, mitä he aikovat tehdä."
+
+"Antakaa minun mennä", pyysi Pekka; "koira tulee minun mukaani. Kyllä
+se antaa varoituksen, jos ruotsalaiset hiiviskelevät ympärillä ja
+yrittävät käydä meidän kimppuumme."
+
+Pekka lähti, Rakki mukanaan. Palatessaan runsaan tunnin kuluttua
+takaisin odottavien suomalaisten luo, hän näytti vallan iloiselta.
+"Oikein älysitte, Pietari-vaari", sanoi hän, "lumessa olevista jäljistä
+näin, että ruotsalaiset olivat heittäneet kantamuksensa maahan ja
+kääntyneet takaisin; mutta kun he huomasivat, että me olemme
+varuillamme, olivat hekin lähteneet matkoihinsa. Ja nyt minä olen heitä
+seurannut lähes puolen penikulmaa, ja luulenpa, että he ovat luopuneet
+pahoista aikeistaan." -- "Kuule, Pekka, sinä olet älykäs poika, mutta
+ei auta koskaan olla liian varma. Ota vain koira mukaasi ja mene
+takaisin heidän jäljilleen. Ole siellä kunnes me olemme saaneet taakat
+selkäämme; sitten me huudamme sinulle."
+
+Niin tapahtui. Mutta kun Pekka tuli takaisin, ei hän löytänytkään
+hänelle itselleen valmistettua kantamusta. Kysyväisen näköisenä hän
+katsoi kumppaneihinsa, kun Antti sanoi: "Vaari ei ole ruotsalaisista
+varma; Pekka, sinun tulee meitä suojella!" -- "Vai niin; no kyllä,
+mielelläni; mutta jaksatteko kantaa kaikkien hirvien nahat?" -- "Kyllä
+jaksamme; tänne ei käy jättäminen yhtäkään; siitä saat olla varma, että
+ruotsalaiset ovat niitä ensi yönä nuuskimassa. Nyt sinun, Pekka, on
+jäätävä jälkeen vähäksi aikaa ja sitten seurattava meitä. Kun kuulet
+meidän äänemme, pysähdy taas; jos ruotsalaiset ajavat meitä takaa, niin
+huuda! Pidä vaari, että olet suojassa."
+
+Oli hiihdettävä pitkä, vaivalloinen taival ennen kuin suomalaiset
+puoliyön aikaan saapuivat Kuusivuorelle. Muutamia kuperkeikkoja
+lukuunottamatta oli kuitenkin kaikki sujunut hyvin, ja nyt nautittiin
+ylen vankka ateria; syötiin kokonainen padallinen "mottia" eli
+koprakasta (= kaurapuuroa) ja paistettua karhunlihaa.
+
+Syödessä ei puhuttu paljoa, mutta aterian loputtua suomalaisukko tuumi,
+että nuorten miesten oli paras paneutua vähäksi aikaa levolle, sillä
+hänen teki mieli mennä hirvien tappopaikalle aamun valjetessa -- jos he
+jaksaisivat, lisäsi hän vähän ivallisesti. Kun ei kukaan vastannut
+mitään, hän puhalsi palavan päreen sammuksiin ja rupesi itse maata.
+Silloin tällöin kuuluva huokaisu kuitenkin ilmaisi ukon olevan
+valveilla.
+
+Pitkälliseksi ei lepo tullut. Miehet herätettiin pian ja heitä
+kehoitettiin tarkastamaan aseensa, ja talossa olevat kaksi nuorta
+naista käskettiin mukaan lihoja hakemaan. Kaksi kelkkaa otettiin
+matkaan, ja sitten lähti koko seurue talviyönä metsään. Hiihdettiin
+entistä latua. Nyt paineltiin nopeaa vauhtia, niin että nuoret miehet
+katsoivat taakseen, jaksoivatko naiset pysyä mukana. Nämä olivat
+kuitenkin yhä heidän kintereillään: tytöt pysyivät suksilla yhtä hyvin
+kuin miehetkin.
+
+Kun tultiin likelle sitä paikkaa, missä tapetut hirvet olivat,
+pysähdyttiin, ja ukko meni edeltä tarkastamaan, oliko mitään estettä.
+Hän palasi pian ja käski toisia tulemaan panemaan kuorman kelkkoihin ja
+tekemään itselleen kantamuksia. Itse hän rupesi Pekan kanssa pitämään
+vartiota. Auringonnousun aikana olivat suomalaiset jo paluumatkalla.
+Kaikki oli käynyt hyvin ja suuri osa hirvenlihoista peitetty lumen
+alle.
+
+Tultiin varsin tyytyväiselle mielelle. Oli tehty onnistunut
+metsästysretki, sillä vaikkapa ruotsalaiset päivän kuluessa
+tulisivatkin suuremmalla miesvoimalla ottamaan pois jäljellä olevia
+hirvenlihoja, oli joka tapauksessa jo melkoinen joukko lihaa varmasti
+tallessa.
+
+Kun sitten uudelleen tultiin metsästyspaikalle, kävi suomalaisukon
+aavistus toteen. Ruotsalaiset olivat tosiaankin vieneet pois jäljellä
+olevan osan hirvenlihoista ja vieläpä osan lumeen kätketyistäkin.
+Nuoremmat suomalaiset vaativat, että lähdettäisiin ajamaan varkaita
+takaa ja ottamaan oma pois; mutta isävanhus arveli parhaaksi, että
+tyydyttäisiin siihen, mitä oli saatu; kyllä metsässä hirviä oli, eikä
+kyläkunnan väestön kanssa kovin usein jouduttu riitaan.
+
+Pari päivää levättyään aikoivat kiertomatkalla olevat nuorukaiset
+lähteä tiedustelujaan jatkamaan, mutta heitä pyydettiin vielä viipymään
+jonkin aikaa. Poika, nuori Pietari, aikoi nuoren vaimonsa kanssa lähteä
+käymään tämän kotitalossa muutaman penikulman päässä kaakossa päin
+Nain-järven rannalla; kenties he saisivat siellä kuulla jotakin tai
+löytäisivät etsittävänsä. Kun nyt oli tulossa talven ankarin aika ja
+pahimmat lumipyryt, oli poikienkin mielestä edullisinta suostua
+esitykseen. He voisivat kotitarpeiksi metsästellä lähitienoilla, eikä
+heidän siis tarvinnut elää talonväen kustannuksella.
+
+
+
+
+19. PEURATUNTURI.
+
+
+Kun ilmat vakaantuivat ja tuli hyvä suksikeli pojat lähtivät liikkeelle
+ystäviensä seurassa hyvin varustettuina lähinnä seuraavan ajan varalta.
+Heillä oli mukanaan kimppu näädännahkoja, jotka he olivat saaneet
+Kuusivuorella ollessaan ja jotka he aikoivat myydä soveliaan
+tilaisuuden sattuessa. Olisihan siitä vähän kuin tulijaista
+vanhemmille, jahka nämä tavattaisiin. Nopean, rattoisan hiihtomatkan
+tehtyään he saapuivat Nainiin, missä heidät ottivat ystävällisesti
+vastaan nuoren Pietarin appivanhemmat, jotka olivat sen ajan oloihin
+nähden hyvin toimeentuleva suomalainen perhe. He kuuntelivat tarkkaan
+nuorten kertomusta sukulaisistaan. Tarkempia tietoja ei heillä näistä
+ollut kuin että tiesivät jonkin suomalaisjoukon asettuneen pari
+penikulmaa Läntisen Daal-joen luoteispuolelle. Mahdollisesti olisi
+Yrjänä Kailanen seuralaisineen näiden joukossa. He neuvoivat sen vuoksi
+nuorukaisia käymään näiden suomalaisten luona.
+
+Pari päivää myöhemmin nuorukaiset olivat ehtineet niin kauas, että he
+erään korkean vuoren huipulta saattoivat erottaa sen laakson, josta
+Läntinen Daal-joki virtaa vuorien välissä. Iloisin ja toivehikkain
+mielin he jatkoivat matkaa laaksoon päin, josta he kahden suon välillä
+löysivät virran rantaan vievän tien. He seurasivat tätä tietä ja pian
+jyrkässä mäessä tapasivat hevosen ja heinäkuorman. Kuorma oli kaatunut,
+sen alla lojui nuori taalalainen, näköjään hengetönnä. Kuorma oli iso
+ja raskas, mutta reippaiden, väkevien suomalaisten onnistui kuitenkin
+saada se nostetuksi pystyyn. Kun mies oli vapautunut kuorman painosta,
+nostettiin hänet ylös ja huomattiin, että hän vielä hengitti. Antti
+teki kaikessa kiireessä tulen. Heinistä tehtiin makuusija, ja Pekka
+alkoi varovasti hieroa tainnoksissa olevaa lumella. Kauan hän sai tehdä
+turhaa työtä; kuitenkin huomattiin, että mies hengitti vähän nopeammin,
+ja sitten nuotio korjattiin suuremmaksi. He alkoivat purkaa kuormaa
+laittaakseen miehelle vuoteen rekeen ja ajaakseen laaksoon, toivoen,
+että hevonen näyttäisi heille tien loukkautuneen kotiin.
+
+Juuri kun tämä oli saatu tehdyksi, avasi mies silmänsä, kohottausi
+istualleen ja kakisteli suustaan muutamia hyytyneitä verimöykkyjä.
+Sitten hän vaipui takaisin vuoteelle ja makasi hievahtamatta. Antti
+ojensi hänelle lumipallon, ja kun hän tuntemattoman silmistä näki tämän
+sitä haluavan, hän asetti sen toisen suulle. Kun mies avasi suunsa,
+Antti pisti hänelle suuhun lumisipaleita, jotka loukkautunut
+halukkaasti nieli. Silloin Pekka pani pannun tulelle, sulatti lunta ja
+antoi miehelle vettä juoda tarpeekseen. Kun nuorukaiset olivat
+asettaneet hänet vuoteelle, hän kuiskasi heikosti kiitoksen ja osoitti
+jalkojaan. Kengät ja sukat riisuttiin heti jalasta ja nuorukaiset
+huomasivat, että jalat olivat paleltuneet. He ryhtyivät senvuoksi heti
+hieromaan niitä lumella, ja ilokseen he näkivät, että ne parin tunnin
+kuluttua tulivat entisen näköisiksi ja lämpöisiksi.
+
+He kysyivät nyt mieheltä asettavatko he hänet rekeen ja vievät kotiin.
+Reippaasti ja iloisesti antoi mies myöntävän vastauksen kysymykseen.
+Hänet asetettiin varovasti heinistä tehdylle vuoteelle; sitten
+nuorukaiset riisuivat takkinsa ja peittivät hänet niillä; niiden päälle
+pantiin taas heiniä, jonka jälkeen kaikki köytettiin kiinni reessä
+olevilla nuorilla. Hevonen valjastettiin, ja lähdettiin hiljaa ajamaan
+rinnettä alas virran vartta kohti. Kohta pojat tapasivat vanhan
+talonpojan, joka kysyi heiltä, mitä oli tapahtunut, koska he ajoivat
+hänen hevosellaan.
+
+Kun vanhus oli kuullut tapaturmasta, hän sanoi jo aavistaneensa jotakin
+sellaista, kun hänen poikansa oli viipynyt niin kauan. Hän olikin jo
+sen vuoksi lähtenyt poikaansa vastaan. Nyt hän kiitteli nuorukaisia
+avusta, jonka he olivat antaneet hädänalaiselle, ja lausui heidät
+tervetulleiksi hänen kotiinsa, jonne pian saavuttiin.
+
+Kun nuorukaiset seuraavana aamuna tahtoivat jatkaa matkaansa, oli
+sairas virkistynyt sen verran, että kykeni puhelemaan heidän kanssaan.
+Hän toivoi, että he pian taas tulisivat sille seudulle; hän olisi aina
+aulis heitä auttamaan, jos he omaistensa kanssa asettuisivat lähistölle
+asumaan.
+
+Niistä suomalaistorpista, joista pojat Nainissa olivat kuulleet,
+annettiin heille tarkat tiedot. Nämäkin suomalaiset vastaanottivat
+matkamiehet ystävällisesti, mutta heidän omaisistaan he eivät tienneet
+mitään. Suomesta lähtiessään olivat nämä suomalaiset kulkeneet suurena
+joukkona, mutta osa heistä oli asettunut asumaan idemmäksi, toinen osa
+oli jatkanut kulkuaan etelämmäksi. Nyt oli kulunut pari vuotta siitä,
+kun he olivat tulleet tälle paikkakunnalle. Joku suomalaisista kertoi
+erämatkoillaan kaukana pohjoisessa kuulleensa paimentorvien toitotusta
+ja karjan ammuntaa. Ei ollut epäilystäkään siitä, että nämä äänet
+kuuluivat suomalaismökiltä, ja hän otaksui varmaksi, että asukkaat
+olivat sinne tulleet viime vuonna. Poikien oli syytä jatkaa matkaansa
+sinnepäin, ja jos he tahtoivat, hän lähtisi heidän mukaansa. Kenties he
+sitten seuraisivat häntä vuorelle, jossa hän tiesi olevan karhuja ja
+jossa sitäpaitsi oli runsaasti kaikenlaista muuta riistaa.
+
+Tämäpä ehdotus miellytti poikia; sellaiselle retkelle he lähtisivät
+mielellään. Heidän metsästyskumppaninsa oli heti valmis, ja parin
+päivän kuluttua he saapuivat mökkiin, jossa he luulivat asuvan
+suomalaisia. Mutta siellä asuikin kaksi ruotsalaista perhettä, jotka
+olivat sinne asettuneet. Nämä tiesivät kuitenkin, että useita
+suomalaisia asui kauempana koillisessa. Nuorukaiset lähtivät sen vuoksi
+sinne, mutta eivät sielläkään löytäneet mitään jälkiä omaisistaan.
+
+Väsyneinä he palasivat sille paikkakunnalle, jonne olivat aikoneet
+asettua metsästämään. Tosin heidän onnistui saada muutamia näätiä ja
+paljon lintuja, mutta karhuja ei löytynyt. He seurasivat sen vuoksi
+metsästystoveriaan hänen kotiinsa ja lähtivät siitä edelleen ystävänsä,
+sairaan talollisen luo Läntisen Daal-joen varrelle. Perille tultuaan he
+tapasivat tämän jo terveenä ja liikekykyisenä. Hän vastaanotti heidät
+mitä ystävällisimmin; he olivat pelastaneet hänen henkensä, sanoi hän,
+ja nyt hän ei suinkaan laskisi heitä jatkamaan matkaa, ennenkuin he
+olivat kunnollisesti levänneet, ja samaan puheeseen yhtyivät perheen
+muutkin jäsenet. Osanottavaisesti kuunneltiin poikien elämän
+kohtaloita, mutta neuvoja ei heille osattu antaa. Sitä vastoin he
+tahtoivat kernaasti auttaa poikia, jos nämä perustaisivat uudispaikan
+heidän seudulleen. Mutta pojat eivät tahtoneet asettua mihinkään, ennen
+kuin olivat löytäneet etsittävänsä, ja nyt he aikoivat palata Suomeen,
+Korsholmaan, päästäkseen oikeille jäljille.
+
+Vanha talonisäntä oli samaa mieltä kuin hekin. Se oli kyllä oikea
+keino, mutta tänä vuonna liian myöhäistä. Hän neuvoi heitä sen vuoksi
+hankkimaan matkavaroja joko työskentelemällä vuorikunnassa tai
+pyydystämällä turkiseläimiä kauempana pohjoisessa. Tunturien juurella
+oli majavia, tuntureilla peuroja tuhansittain. He voisivat varmaan
+lopputalven aikana uutterasti yrittämällä hankkia koko joukon
+majavan- ja peurannahkoja. Hänen poikansa Pietari oli nyt heidän
+avullaan pelastunut ja hengissä ja voisi nyt opastaa heidät sille
+seudulle, josta hän oli puhunut; ja sitten vanhus vielä neuvoskeli,
+miten he sinne löytäisivät.
+
+Nuorukaiset aavistivat, että seutu mahtoi olla sama, josta vanha
+Pekkalainen oli puhunut. Heitä ei peloittanut lähteä Suomeen, sillä
+heillä oli vielä tallella kaksi Eerik-herran rahoista, mutta olivathan
+he jo ennen päättäneet koota varoja auttaaksensa vanhuksia. Ilman
+pitkiä arveluita he siis päättivät asettua metsästelemään mainitussa
+riistarikkaassa metsäseudussa.
+
+Kun talon vanha isäntä kuuli heidän päätöksensä, hän lupasi, että hänen
+poikansa saisi, kuten oli puhuttu, lähteä heidän mukaansa. Jos he
+hänelle jättäisivät ne nahat, mitkä heillä nyt oli, niin hän ottaisi ne
+mukaansa Kopparbergiin ja vaihtaisi niillä heille sellaisia tarpeita,
+joita he tarvitsivat. Itsellään hänellä oli valmiiksi muokattuja
+turkiksia, jotka hän nyt aikoi myydä, sitä paitsi hän aikoi hankkia
+vähän rautatavaroita kaupatakseen. Korkeintaan parin viikon kuluttua
+hän palaisi takaisin; sillä välin heidän piti varustaa itselleen
+vaatteita. Siinä toimessa oli hänen Pietarinsa varsin taitava, "ja
+tuossa on teille aineksia", virkkoi hän ottaen esille muokatun
+hirvennahan.
+
+Ukko lähti pian sen jälkeen Kopparbergiin ja Pietari ryhtyi nyt
+vaatteiden tekoon. Pekka, joka osasi puusepän työtä, sai ruveta kelkkaa
+tekemään ja Antin piti auttaa nahkahousujen neulomisessa. Puoli päivää
+rehkittyään hän kuitenkin selitti, etteivät hänen sepänkouransa siihen
+työhön soveltuneet. Jos hänen vielä pitäisi neuloa niin hän itse tekisi
+itselleen neulan ja hankkisi lujempaa ompelurihmaa, sillä tämä ei
+kelvannut mihinkään, -- ja sitten Antti meni tiehensä kumppanien
+iloisesti nauraessa. Hän oli poissa näkyvistä iltaan asti, mutta
+silloin hän tuli takaisin hikisenä ja nokisena tuoden mukanaan sekä
+heidän omat että talonväen kirveet hyvin korjattuina. Tästä työstä hän
+sai kauniit kiitokset. Seuraavana päivänä hän teki atraimen ja
+tuulastuskouran. Hänelle tarjottiin nyt lankaa verkon kutomiseen, joka
+olisi mukavampi pyydys kuin hänen rautaiset kalastusneuvonsa, mutta hän
+syytti kouriansa siihenkin työhön sopimattomiksi, ja hänen annettiin
+sitten olla pajassa omissa oloissaan.
+
+Kun vanha isäntä palasi matkaltaan, olivat nuorukaisten uudet vaatteet
+valmiit ja vanhat korjatut. Nyt hän arveli ajan soveliaaksi heidän
+lähteä matkaan. Nähdessään Pekan tekemän kelkan, hän ihmetteli. Se oli
+niin hyvin tehty, että hän tuskin uskoi silmiään. Hän piti Pekkaa
+onnenpoikana, sillä puusepäntyöllään tämä elättäisi henkensä mihin
+ikinä hän joutuisikin. Ja hän otti esille sahanterän ja pari
+höylänterää ja käski Pekan ottaa ne mukaansa siltä varalta, että ne
+päättäisivät raivata uudispaikan. Ukko teki nyt selkoa matkastaan.
+Nahoista hän ei ollut saanut niiden täyden arvon mukaista hintaa; hän
+neuvoi poikia vast'edes muokkaamaan, oikaisemaan ja kuivaamaan nahat
+paremmin. Mutta vaikka nämä eivät olleetkaan parhaassa kunnossa, hän
+oli kumminkin niistä saanut sen verran kuin he tarvitsivat matkaansa
+varten. Sitten he saivat ruutia, lyijyä, jauhoja ja suoloja,
+naskaleita, lankaa ja neuloja, ja siihen he voivat tyytyä.
+
+Tavarat sälytettiin kelkkaan, ja Antti kutsuttiin pajasta. Hän toi
+mukanaan tavaramytyn, jonka sisällöstä ei kukaan tiennyt mitään. Mutta
+hänellä oli toinenkin, ja siitä hän otti esiin ja lahjoitti miehille
+kullekin kelpo puukon. Tupet oli tehty pukinsarvesta, siis melkeinpä
+kulumattomat ja vahingoittumattomat. Se oli oikein perisuomalainen
+keksintö, jonka älykkyyden jokainen tunnusti. Sitten oltiin valmiit
+vastaanottamaan ukon viimeisiä neuvoja. "Kulkekaa virran vartta sinne
+asti kuin olen sanonut", virkkoi hän pojalleen, "älkääkä Liman
+asukkaiden kanssa ruvetko mihinkään tekemisiin! Heidän ei tarvitse
+tietää, menettekö te itään vai länteen päin, Herran haltuun! Tule pian
+kotiin taas, Pietari!"
+
+Muutaman päivän kuluttua tapaamme nuo kolme matkatoveria tärkeässä
+keskustelussa. He olivat seisahtuneet virran varrelle neuvottelemaan.
+"Niin, tällä paikalla meidän täytyy kääntyä länteen päin. Tuolla näette
+kaksi tunturia vastakkain, ja tämän laakson halki katsoessa näkee sen
+tunturin huipun, mihin teidän on asetuttava metsästämään. Siis
+eteenpäin!" sanoi nuori talonpoika, tarttuen kelkan jukkoon. "Lykkää
+sinä, Pekka!" lisäsi hän, "Antti ja minä vedämme. Onpa tässä vielä
+potkimista, ennenkuin ylös päästään. Tarttukaa kiinni nyt!" -- "Hyvin
+sujuu, pojat", virkkoi Pekka, "katsokaa, kuinka hanki kannattaa Rakin
+juosta; se pääsee nyt helposti metsässä eteenpäin. Mainio juttu, että
+tulimme kovalle hangelle! Kas niin, Rakkiseni, vainua nyt meille karhu!
+Nyt ei sinun tarvitse enää lumessa rämpiä. Hei, pojat, eteenpäin.
+Mieleni tekee päästä tuonne tunturille katselemaan ympärilleni. On niin
+synkkää kulkea tässä ahtaassa laaksossa, jossa olemme taivaltaneet niin
+monta päivää."
+
+Mutta Pekan ei ollut suotu sinä päivänä katsella ympärilleen, sillä
+ennen kuin he ehtivät kiivetä ensimmäiselle tunturille, tuli jo hämärä,
+ja täytyi seisahtua laittamaan yöpymispaikka tavalliseen tapaan. Antti
+ja Pekka kaatoivat paksun hongan ja raahasivat toisen pölkyn nuotioksi.
+Tottuneesti ja ihmeen reippaasti he sitä liikuttivat ja asettelivat,
+niin että Pietari sanoi, että he hänen mielestään olivat tavattoman
+väkeviä miehiä. "Kyllä kai ajan pitkään käymme väkeviksi", sanoi Pekka.
+-- "No, jos sinä voimistut yhtä väkeväksi kuin olet pitkä, niin ei
+sinulle moni piisaa voimissa." -- "On maar se voimakas", selitti Antti;
+"kun on noin hoikka, niin en tiedäkään, missä voimat ovat tuossa
+ruumiissa; mutta nyt pata tulelle!" lisäsi hän, "minä olen nälissäni
+kuin susi. Olipa tyhjä laakso, jonka halki tänään kuljimme! Meillä ei
+ole lihapalaa pataan panna; mutta jahka tästä päästään huomispäivän
+iltaan! Olisipa ihme, jollei meillä silloin olisi muuta kuin pelkkää
+puuroa." Näin juteltiin edelleen työtä tehdessä.
+
+Heti päivän tultua sai Pekka tyydyttää mielihalunsa, katsella
+ympäristöä. Oli tultu aukealle tunturin laelle, josta nuorten miesten
+hämmästyneiden silmien eteen levisi komea näköala. Tunturi kohosi
+toisensa takana lähellä ja kaukana, laaksoja ja kallioita, jäätyneitä
+järviä ja loppumattomia metsiä, mihin päin vain katseli! Oli päästy
+matkan päähän, ja aavistus sanoi, että täällä olisi hyvä olla.
+Lähimmällä naapuritunturilla näkyi kuin pieniä hyttysen kokoisia
+pilkkuja. Ne liikkuivat, vetäytyivät yhteen parviksi, sitten parvet
+taas hajaantuivat, ja taas ilmestyi uusia pilkkuja. Kaikki seisoivat
+ääneti ihmeissään, sitten Pekka huudahti: "Peuroja!"
+
+Oliko mahdollista, että nuo sadat tummat pilkut olivat peuroja?
+Arveltiin, että niitä oli liian paljon. Täytyi mennä lähemmäksi saamaan
+siitä varmuutta. Huimaavaa vauhtia kiidettiin eteenpäin kepeillä
+suksilla kimaltelevaa hangen pintaa ja ylös lähimmän tunturin kuvetta.
+Ja katso! He eivät enää voineet epäillä, sillä mihin he vain katsoivat,
+näkyi tuoreita peurain jälkiä, ja päästessään tunturin harjalle he
+saattoivat helposti nähdä, että lähimmän tunturin kupeella kuljeskeli
+suuri peuralauma.
+
+Suomalaiset olivat heti metsästyshimon vallassa. He tahtoivat heti
+päästä peurojen kimppuun, mutta heidän toverinsa ei sitä tuumaa
+hyväksynyt. Hän väitti, että ennenkuin he pääsisivät perille sille
+tunturille, johon hänen isänsä oli kehoittanut heitä asettumaan,
+kuluisi päivä loppuun. Hän oli luvannut seurata heitä sinne asti, ja
+sen hän tahtoi tehdäkin. Isälleen hän oli luvannut tulla pian takaisin,
+ja siksi hän nyt tahtoi jatkaa matkaa pysähtymättä, lisäten, että he
+luultavasti sielläkin tapaisivat peuroja. "Muutoin", lisäsi hän,
+"teillä on vielä koko kevättalvi edessänne. Kyllä siitä metsästyksestä
+ehditte vielä saada kylliksenne."
+
+Pietari luuli sanoneensa enemmänkin kuin mitä tarvittiin hillitsemään
+suomalaisia sinä päivänä metsästämästä, mutta hänpä tunsi heitä liian
+vähän. Itsepäisyys on suomalaisen luonteenominaisuuksia. He kyllä
+myönsivät, että Pietarilla oli syytä niin sanoa, mutta he eivät
+tahtoneet kokonaan jättää metsästystä. "Mene sinä, Pekka", virkkoi
+Antti; "Pietari ja minä kyllä vedämme kelkkaa; kyllä sinä meidät
+tavoitat, ennen kuin meillä on nuotio valmiina illalla. Mene nyt vain,
+sanon minä", virkkoi hän uudestaan huomatessaan, että Pekka vielä
+arveli. "Ei sinun tarvitse meitä auttaa". -- "No, kyllä me toimeen
+tulemme", vakuutti Pietarikin. -- "Rakki", sanoi Pekka, "jää nyt Antin
+luo. Hyvästi nyt." Ja niin hän lähti viilettämään mäkeä alaspäin ja
+katosi pian metsään.
+
+"Meidän täytyy kiertää pienemmän tunturin ympäri", virkkoi Antti.
+"Pohjoisen puolella kajastaa valoa; arvelen, että siellä päin tulemme
+tasaiselle maalle; annetaan mennä!"
+
+Antti oli kumppaninsa keralla saapunut määrätylle tunturille ja saanut
+siellä nuotion valmiiksi; pata oli jo tulella kiehua pihisemässä. He
+olivat laskeutuneet havuvuoteelle ja tuumiskelivat, mihin Pekka oli
+joutunut. "Ehkä teimme väärin, kun annoimme hänen mennä yksin", tuumi
+Pietari. "Kenties hänelle on sattunut jokin onnettomuus." -- "Ohoo, en
+minä sitä luule", vastasi Antti, "Pekka kyllä selviää vastuksista." --
+"Niin, kunhan vain ei hänelle kävisi samalla lailla kuin isän
+kumppanille silloin kun hän oli täällä viime kerran." -- "No miten
+hänen kävi?" -- "Sillä kertaa näet lumi oli löyhää. He saivat
+näkyviinsä peuralauman, joka tuli etelästä päin ja kulki pohjoista
+kohti. Silloin metsämiehet sopivat niin, että he kiipeävät tunturille,
+kaivautuvat lumeen ja siellä odottavat peurojen tuloa.
+
+"Vuoren rinne oli jyrkkä ja lumi löyhää, niin että he pian
+hikeentyivät, ennen kuin pääsivät tunturille ja lumen sisään
+peittäytymään, ja sitten kului hyvän aikaa ennen kuin peuralauma tuli
+ampumamatkan päähän. Kun sitten isä ja setä ampuivat, ei Pietari Erkki
+ampunutkaan eikä tullut toisten ampumia otuksia katsomaankaan. Heidän
+täytyi lähteä katsomaan, mikä häntä vaivasi, ja tullessaan hänen
+luokseen he näkivät hänen makaavan. He kokivat silloin häntä herättää,
+mutta eivät onnistuneet. Hän oli ihan kuin kuollut, ja kuollut hän
+tosiaan olikin, vaikka ruumis oli vielä lämmin ja pehmeä. Niin se
+tapahtui, eikä ole meiltä sen koommin kukaan käynyt täällä
+tuntureilla."
+
+Juuri kun Pietari oli lopettanut kertomuksensa, nousi Rakki pystyyn ja
+juoksi tiehensä. "No nyt Pekka on täällä tuossa paikassa", sanoi Antti,
+ja heti samassa Pekka tulikin raahaten suurta sutta, jonka hän
+huolimattomasti viskasi lumihangelle sanoen: "En päässytkään peuroja
+lähestymään ampumamatkalle, vaikka kaiken päivää yrittelin. Lopulta
+olin jo melkoisen lähellä, mutta silloin tämä peijakas hiipi luo ja
+säikytti peurat pois. Hengellään se kuitenkin sai sovittaa tyhmyytensä,
+kun sekautui minun metsästykseeni." -- "Vai ei saadakaan peuranpaistia
+tänä iltana", tuumi Antti. "No, lohduta mielesi, Pekka! Istuudu,
+minulla on kaksi metsoa padassa. Tänne pojat nyt! Tulkaa! Täällä ei ole
+köyhyydestä tietoakaan!"
+
+Erotessaan heistä seuraavana aamuna Pietari otti heiltä lupauksen, että
+jos he tarvitsisivat hänen apuansa, he tulisivat hänen kotiinsa, ja jos
+tulisi ikävä yksin, he olisivat tervetulleet viettämään jonkin aikaa
+hänen luonansa. Tietenkin suomalaispojat tunsivat liikuttuvansa
+Pietarin puheesta. He vakuuttivat, etteivät unohda, mitä hän jo oli
+tehnyt heidän hyväkseen. Sitten he erosivat, ja nuorukaiset jäivät taas
+kahden.
+
+Ensi työkseen he päättivät kyhätä jonkinlaisen asumuksen lähiajaksi.
+Tähän tarkoitukseen he valitsivat vuoren jyrkästä seinästä ulkonevan
+kallionkielekkeen, joka muodosti lujan ja vedenpitävän katon. Kahdelle
+sivulle rakennettiin seinä, kolmas sivu jätettiin avoimeksi ja siihen
+tehtiin nuotion sija. Kun lumi oli lakaistu pois ja lattia, joka
+samalla oli makuusijana, peitetty havuilla, metsämiehillä oli omasta
+mielestään varsin mukava ja hauska pieni koti. Tavaroitansa he,
+suomalaisten tapaan, eivät säilyttäneet asuinhuoneessa eikä aitassa,
+vaan piilottivat ne onttoihin puihin ja kallionkoloihin, joista kukaan
+ei voinut niitä löytää heidän poissa ollessaan.
+
+Kun he illalla neuvottelivat tuumistaan ja tulevaisuuden aikeistaan,
+lausui Pekka, ettei peuroja ollut helppo lähestyä; mutta kun he vain
+saisivat yhden ammutuksi, hän kyllä tietäisi keinon, miten saataisiin
+useampia. Antti arveli, että he voisivat ajaa peurat alas tuntureilta.
+Kun ne joutuisivat pehmeään lumihankeen, niitä kyllä voisi ajaa kuin
+hirviäkin. Saisipahan nähdä, kun niitä on ajanut, miten se kävisi
+päinsä. Aluksi täytyi koettaa saada ammutuksi muutamia lintuja, jottei
+jauhoja kuluisi liiaksi.
+
+Ensimmäisen metsästysretkensä he kuitenkin tekivät korkealle tunturille
+katsellakseen ympäristöä ja etsiäkseen peuroja. Koko joukon he niitä
+näkivätkin. Lauma kulki syömässä syvässä laaksossa, jossa vielä oli
+vähän metsää. Nuorukaiset päättivät heti koettaa päästä ampumamatkalle.
+Antin oli jäätävä paikalleen, kunnes hän näkisi Pekan päässeen toiselle
+tunturille. Silloin hänen piti laakson alapäästä lähestyä peuroja ja
+ahdistaa niitä rinnettä ylöspäin. Jos se onnistuisi, saisi Antti ampua,
+se näytti heistä selvältä.
+
+Kun Pekka näkyi määräpaikalla, lähti Antti liikkeelle ja oli pian
+ehtinyt lähelle peuroja. Silloin hän jätti sukset pois ja koetti
+ryömien lähestyä laumaa, joka hitaasti kulki laaksoa ylöspäin,
+kuitenkin siksi joutuisasti, että Antilla oli täysi työ seuratessa eikä
+hän niitä kuitenkaan saavuttanut. Hän alkoi jo kyllästyä ja yritti
+näyttäytyä saadakseen sillä tavoin peurat säikytetyksi syöksemään
+ylämäkeen; mutta silloin lauma hiljensi kulkuaan ja Antti pääsi
+lähemmäksi. Mutta samalla peurat jostakin syystä, mitä hän ei voinut
+käsittää, äkkiä hypähtivät, seisahtuivat silmänräpäykseksi ja
+porhalsivat heti sen jälkeen yhtenä rykelmänä suoraan häntä kohti. Ei
+viipynyt kauan, ennen kuin hänen pyssynsä paukahti. Lauman etunenässä
+juokseva peura kaatui hengetönnä lumihangelle. Nyt Antti nousi
+seisomaan ja päästi suuren huudon. Peurat kääntyivät äkkiä pakenemaan
+pitkin laaksoa ylöspäin ja syöksyivät nopeasti kuin tuuli eteenpäin.
+Antti huomasi nyt, että hänen luotinsa oli sattunut toiseenkin peuraan,
+joka turhaan ponnisteli seuratakseen laumaa. Hän panosti pyssynsä
+joutuisasti ja oli tuskin ehtinyt sen tehdä, kun näki koko lauman vielä
+kerran syöksyvän alas laaksoa alamäkeen. Ne hajaantuivat joka haaralle
+ja kokivat päästä pois ahtaasta laaksosta. Suurin osa kulki kuitenkin
+Antin ohitse, ja nyt hän ennätti valita yhden suurimmista ampuakseen
+sen. Kun se kaatui melkein hänen jalkojensa eteen häneltä pääsi
+ilohuuto ja vielä toinenkin, kun hän näki ensimmäisestä laukauksestaan
+haavoittuneen sarvipään, jota Rakki ahdisti, kaatuvan vähän ylempänä
+laaksossa. Kiireesti hän sai sukset jalkaan ja riensi paikalle. Mutta
+ennen kuin ehti perille, hän näki Pekan tappavan keihään pistolla tuon
+haavoittuneen otuksen. "Jumalan kiitos, Antti!" sanoi tämä; "minä näin
+koko tapauksen. Me saimme neljä peuraa. Alku on hyvä. Niinhän sinä olit
+ovela kuin jos olisit kaiken ikäsi ajanut ja hiipien vaaninut peuroja."
+-- "Ammuitko sinäkin, Pekka, tuolla ylhäällä?" -- "Ammuin; mennään nyt
+sinne ja raahataan se tänne, niin saadaan kaikki saaliit samaan
+paikkaan."
+
+"Mitä sinä Pekka ajattelit, kun sanoit että meidän piti nylkeä peura?"
+kyseli Antti heidän istuessa lepäämässä raahattuaan kaikki peurat
+samaan paikkaan. -- "Näetkös", virkkoi Pekka, "isä kertoi kerran
+vanhalle metsämiehelle, joka oli meidän matkassamme, että kaukana
+pohjoisessa metsästäjät tavallisesti piilottautuivat peurannahkaan,
+johon he olivat asettaneet pään ja sarvet, ja siten he pääsivät
+konttaamaan keskelle peuralaumaa, niin etteivät elukat heitä
+huomanneet. Ne luulivat heitä oikeiksi peuroiksi, kunnes niillä äkkiä
+oli nuoli sydämessä."
+
+"Vai kertoi hän niin: ehkäpä se luonnistuisi meillekin", tuumi Antti;
+"koetetaankos?" -- "No, jos niin tahdot; meidän täytyy sitten nylkeä
+nahka niin, että se avataan takapuolelta; nahka jää sitten eheäksi;
+pääkallon ja sarvet jätämme paikoilleen."
+
+Muutaman päivän kuluttua nahat olivat valmiit ja pojat olivat kovin
+innokkaita koettamaan onnea. Ryömiminen oli kuitenkin hyvin
+vaivalloista, ja peurat kulkivat poispäin. He eivät päässeet ryömimään
+niin nopeasti kuin ne kulkivat. Toiset peurat eivät kammonneet noita
+väärennettyjä tovereitaan, mutta eivät liioin päästäneet heitä liian
+lähelle. He olivat olleet liikkeellä kaiken päivää ja rupesivat jo
+kyllästymään, kun iltapuolella muutamia peuroja juosta hölkötteli
+suuremman lauman jäljessä. Kun ne tulivat lähelle noita valepeuroja, ne
+seisahtuivat osoittaen selvästi levottomuutta. Mutta ne olivat tulleet
+jo liian lähelle ja kaksi niistä menetti henkensä huolimattomuutensa
+takia. Noustessaan pystyyn Antti sanoi Pekalle: "Peurat ovat viisaampia
+kuin minä luulinkaan; tämä ei vetele." -- "Eipä näy vetelevän, minä
+arvelen niinkuin sinäkin, että ne vainuavat suomalaiset. Parempi on
+vaania niitä lumeen hautautuneena". -- "Kenties", tuumaili Antti,
+"kuitenkin se on vaivalloista hommaa. Vilua täytyy kärsiä; ja sitten
+saa ehkä ampua yhden laukauksen, ja samassa ovat kaikki peurat
+tiessään."
+
+"Tässäpä on oikein iso honka", huudahti Pekka, "sen me otamme." Ja
+sitten he alkoivat kumpikin omalta puoleltaan hakata puuta poikki.
+Pian tuo ikivanha puu kovasti ryskyen kaatui maahan. "Kas nyt", virkkoi
+Pekka, "me halkaisemme tästä kappaleen, siitä teemme kannen
+liha-astiaamme, ja sitten katkaisemme ja koverramme ontoksi rungon sitä
+mukaa kuin tarvitsemme tilaa." -- "Se käy hyvin. Jahka nyt saamme tämän
+suuren möhkäleen ontoksi latvaan asti, niin siihen kyllä mahtuu
+lihavaroja meidän tarpeeksemme moneksi vuodeksi."
+
+"Nyt riittää", sanoi Pekka pyyhkien hikeä kasvoiltaan. "Tähän kyllä
+mahtuu paljon lihaa. Tuodaan nyt lihat tänne ja otetaan suolapussi
+esille. Kyllä tästä hyvä tulee", sanoi hän, kun lihat oli pantu astiaan
+suolaan. "Nyt pannaan kansi päälle ja sidotaan se kiinni vitsaksilla,
+niin eivät ketut eikä sudet vie meiltä palaakaan. Kun lumi sulaa pois,
+peitämme koko hongan sammalilla; silloin voimme olla siitä varmat,
+ettei kukaan ruotsalainen keksi meidän säilytyspaikkaamme. Ehkäpä joku
+suomalainenkin menee ohi sitä huomaamatta. No nyt, Antti, olemme tänä
+keväänä tarpeeksi pyydystäneet peuroja. Nahoista ei saa paljon hintaa;
+meidän täytyy keksiä muuta ansiota."
+
+"No mitä sitten?" -- "En tiedä, mutta kuljeskellaan täällä vuoristossa,
+niin saamme nähdä; ja totta kai lumikin kohta vähenee ja elukat
+rupeavat liikkumaan. Kuten sanottu, pistäydytään pohjoisessa päin, niin
+saamme nähdä, minkä näköistä maailma siellä on. Emmehän liene mitään
+unohtaneet", kysäisi Pekka ja katseli tarkastellen varastopaikkaa.
+"Olemme kyllä", sanoi Antti, joka jo oli ulkopuolella, "unohdamme
+odottaa soveliaampaa ilmaa. Ei nyt maksa vaivaa lähteä liikkeelle:
+kuule, Pekka, saamme sadetta. Tulepas ulos, niin näet. Sumua jo nousee
+tuolla tuntureilla, ja tuolta kohoaa iso pilvi. Tuntuu suojaavan, ja
+koetapas: tuoltapäin tulee lämmin tuulen henki. Rakki, mene vain
+takaisin sisään! Kas niin, tuossa jo tipahti sadepisara! Ei tänäpäivanä
+ole ajattelemistakaan lähteä ulos. Puolen tunnin kuluttua sukset jo
+takertuvat lumeen, sitten ollaan kiinni kuin tervassa." -- "No sitten
+meidän täytyy odottaa", vastasi Pekka, "mutta pitkälliseksi käy sisällä
+istuminen, kun on täysin levännyt ja varustautunut liikkumaan."
+
+Sitten nousi sumu, joka verhosi koko tienoon. Alkoi sataa; sumu tiheni
+ja sade kävi yhä rankemmaksi. Isoina paakkuina putoili lunta lähimpien
+puiden oksilta; etemmäksi ei voinut nähdä mitään. Suojelevalta
+kallionkielekkeeltä tippui ja lorisi vettä. Tuon tuostakin tuli
+tuuliaispää, joka tuprautti sekaisin tuhan, noen ja tulikipinät ja
+lykkäsi savua varastoaittaan. Metsä huokui raskaasti ja ikivanhat puut
+notkistuivat tuulessa; oli niin ikävää kuin ikänä olla taisi.
+
+Oli monta päivää odotettu kaunista säätä, mutta eipä vielä näkynyt ilma
+ylenevän. Antti oli ottanut kätköistään kimpun hevosenjouhia, jotka hän
+nyt viskasi Pekalle. "Puno, Pekka, meille ongensiimoja ja linnun
+ansoja. Kohta tulee kevät. Se on minulle liian hienoa työtä. Minä menen
+ulos hakkaamaan uuden pölkyn nuotioon, sillä kohta tämäkin päivä
+loppuu." Ja sitten tuli pimeä, ja sade pieksi yhä rajummin kivikattoa
+heidän ruvetessa makuulle.
+
+Äkkiä metsänkävijämme heräsivät hirmuiseen jyrinään. Jyrisi ja paukkui,
+niin että kalliokin vapisi. Jyrinä tuli yhä lähemmäksi ja oli jo tuossa
+tuokiossa heidän päänsä päällä. Kalliopaadet tutisivat, nuotio tupsahti
+ilmaan ja säkenet ja savu täyttivät vuoren onkalon. Yhtä pian kuin oli
+alkanut jyrinä loppuikin ja pimeys vallitsi pienessä metsäasunnossa,
+jota yöksi viritetty nuotio vastikään oli valaissut. "Antti!" huudahti
+Pekka. "Ohoi!" kuului vastaus. "Oletko vahingoittumaton?" -- "Olenpa
+niinkin", vastasi toinen huolettomasti. "Herran nimessä, mitä ilvettä
+tämä oli?" -- "Eipä mitään ilvettä. Saammepa kiittää onneamme, kun
+olemme säilyneet vahingoittumatta. Lumivyöry on kulkenut meidän
+päällitsemme. Koetetaan saada tulta. Pelkään, että me olemme täällä
+vankeina; täällä on kovin pimeä." Antti kuului haparoivan muutamia
+päreitä, ja kun hän ne oli löytänyt, hän sai pian tulen sytytetyksi. He
+nousivat kumpikin seisoalleen. Hetkisen he tuijottivat hämmästyneinä,
+kunnes Antti viimein virkkoi: "Niin on kuin sanot, Pekka; ja totta
+tosiaan olemmekin satimessa. Mutta ulos tästä täytyy päästä, ole siitä
+varma"; sitten hän pani pois palavan päreen ja syöksyi lumiseinää
+vasten, johon hän tunki toisen väkevistä olkapäistään. Lumiseinä antoi
+vähän matkaa myöten; hän alkoi silloin voimakkain käsin repiä lunta,
+niin että se ryöppysi ylt'ympäri. Pekka taas oli tarttunut
+suksisauvaansa ja pistänyt sen lumeen niin pitkälle kuin se meni. Ensin
+lumi teki vastusta, mutta sitten sauva hurahti helposti lävitse, ja hän
+sanoi: "Ole huoleti, Antti; seinä ei ole paksu. Tule tänne ja nouse
+minun hartioilleni; lumiseinä on lähinnä kalliota ohut: pian sinä sen
+saat puhkaistuksi." -- "Ohoi", virkkoi Antti kovasti ähkien; "se jo
+antaa myöten; tunge eteenpäin, Pekka, tällä kohdalla!" ja samalla Antti
+kaatui suulleen. "Jo on tie täällä auki!" huudahti hän. "Hyi, kun jo
+melkein pelkäsin, että jäisimme tänne, kunnes kevätaurinko olisi
+sulattanut tien auki", ja samalla hän ryömi takaperin aukosta, joka oli
+puhjennut lumeen. "Jumalan kiitos, ettei lumi voinut pysähtyä tälle
+paikalle, vaan luisti tunturia myöten alemmaksi! Se olisi voinut
+haudata meidät alleen niin, ettemme olisi koskaan enää nousseet ylös."
+
+"Antti, raivataan pois lumiseinä", sanoi Pekka, "ja pidetään huoli,
+että saamme taas tulen viritetyksi." -- "Tuli ensin, seinä sitten",
+sanoi Antti tarttuen kirveeseen ja meni ulos lumessa olevasta aukosta.
+
+Kului pitkä aika, ennen kuin hän palasi takaisin mukanaan puita, jotka
+hän heti sytytti palamaan. "Tuleepa olemaan hauska nähdä, millaista
+tuolla meitä alempana on, jahka päivä selvenee. Luulen melkein, että
+metsä on poissa." "Anna lumiseinän olla paikallaan; täällä tulee
+lämpöisempää kun se on kohdallaan. Tässä pimeässä emme saa nuotiotakaan
+sytytetyksi; täällä ei ole honkiakaan lähellä; asetu alallesi ja ole
+huoleti. Minkähän luulet olleen tähän syynä?" -- "Varmaankin sade ja
+suojailma sai lumen irtautumaan tässä ylempänä tunturin jyrkimmällä
+kohdalla, ja kun se kerran joutui liikkeelle vyöry kasvoi kasvamistaan,
+kunnes seisahtui vasta laakson pohjalla."
+
+Ja niin asia olikin. Suomalaisen selvä käytännöllinen ymmärrys ei
+pettänyt. Unta ei tänä yönä ollut enää ajatteleminenkaan. Aamun
+odottaminen koetteli kärsivällisyyttä, sillä vieläkin oli paksu sumu ja
+satoi rankasti. Tuli kuitenkin vihdoin päivä, ja nyt he kauhistuneina
+saattoivat nähdä lumivyöryn aiheuttaman hävityksen. Kallionkielekkeen
+yläpuolelta oli kaikki lumi poissa. Sen mukana oli seurannut kiviä,
+soraa ja pieniä pensaita. Leveä musta juova osoitti, mistä lumivyöry
+oli kulkenut. Heidän luolansa alapuolella oli hirveän näköistä. Metsä
+oli kuin lakaisemalla pois pyyhkäisty; siellä täällä vain jokin vanha
+honka ojenteli oksiaan syvästä lumesta, jossa pienemmät puut makasivat
+sikin sokin sulloutuneina, ja laakson pohjalla oli lunta pisimmän puun
+korkeudelta.
+
+Nuorukaiset seisoivat äänettöminä hämmästyksestä nähdessään kauhean
+hävityksen, kunnes Antti virkkoi: "No, Pekka! Hyvästi nyt meidän
+peuranlihavarastomme! Ei se tule näkyviin ennen kuin kesällä."
+
+Antin puheeseen ei Pekka vastannut mitään; hän vain katseli tarkkaan
+sitä paikkaa, jossa tiesi heidän suuren honkansa olevan. "Katsotaanpa,
+Antti. Minä luulen, että se on säilynyt, sillä ne hongat, jotka olivat
+sitä lähellä, ovat vielä pystyssä." -- "Tunnetko sinä sen, Pekka,
+vielä?" -- "Tunnen kyllä, ja tunnet sinäkin. Etkös näe tuon suuren
+kuusen katkenneita oksia? Meidän honkamme ne katkaisi kaatuessaan.
+Tulepas nyt." Sitten he menivät paikalle ja huomasivat ilokseen, että
+heidän lihansäilytyspaikkansa oli vahingoittumatta. Lumivyöryn syrjä
+oli vain vähän sipaissut sitä ja siirtänyt tuota jättiläispuuta
+pikkuisen matkaa.
+
+"Huh, huh!" päivitteli Antti, "ei enää koskaan asetuta jyrkkien
+tunturien rinteelle. Tämähän oli vallan hirveätä. Parasta kaiketi
+lienee, että muutamme pois alamaahan." -- "Ei vielä, tänä vuonna meillä
+ei ole enää mitään pelättävää; onhan maa meidän yläpuolellamme ihan
+paljaana. Ei, pannaan vain asunto kuntoon ja hinataan nuotiopölkkyjä
+nyt, kun emme voi muutakaan toimittaa. Minä arvelen, että kun on niin
+vedenpitävä katto kuin meidän, sille on vielä annettava arvoa, eikä
+kuiva paikka ole pois tieltä." -- "No olkoon kuten tahdot", sanoi
+Antti, ja sitten ryhdyttiin raivaamaan lunta pois ja tekemään uutta
+nuotiota.
+
+Ilma ei muuttunut moneen päivään. Lumi aleni ja mätäs toisensa jälkeen
+pisti esiin mustan päänsä, puut puhdistuivat lumesta, ja kerran aamulla
+noustessaan makuulta nuorukaiset kuulivat kaukaista kohinaa. "Koski",
+virkkoi Pekka, "tulva alkaa; jäät ovat lähtöä tekemässä." Päivän
+mittaan kohina koveni kovenemistaan, ja iltapäivällä oli laakso heidän
+alapuolellaan veden vallassa. Paksun lumisulun yläpuolelle oli
+muodostunut pieni järvi, ja alhaalta lähimmästäkin laaksosta kuului
+veden kohinaa.
+
+Niin he sitten eräänä aamuna heräsivät auringon kirkkaasti paistaessa;
+taivas oli kirkas ja sumu hälvennyt. Nyt he kiiruhtivat kiipeämään
+tunturin ylimmälle laelle. He hämmästyivät muutosta, sillä mihin ikinä
+kääntyi katsomaan, oli äsken vielä luminen metsä tummana ja totisena,
+samalla kuin korkeilla tuntureilla hohteli häikäisevän valkoinen
+lumipeite ja heidän oma tunturinsa oli kovan jään kattama. "Kuule,
+Antti, tällaista emme ole ennen nähneet", sanoi Pekka. "Ja katsopas,
+katso, Antti! Tuolla lentää hanhia. Kas nyt ne laskeutuvat tunturin
+laelle! Istukaa vain rauhassa, ei teitä kukaan häiritse. Tule nyt,
+Antti, minä tahdon mennä kotiin ja ulos taas. Minä olen niin hyvällä
+mielellä, mutta en tiedä itsekään siihen syytä!"
+
+"Hyh!" huudahti Pekka heti samassa, "näetkö noita ilkiöitä?" Samalla
+hän osoitti susilaumaa, joka pitkänä jonona käveli tunturin alareunaa.
+"Ne tulevat tännepäin. Joutuin nyt noutamaan peurannahkamme! Koetetaan
+narrata susia. Ehkä se onnistuu paremmin kuin peurojen petkuttaminen.
+Joudu, Antti! Minä vihaan noita verenhimoisia petoja." -- "Huhhei!
+siihen toimeen minäkin yhdyn", ja sitten metsämiehet riensivät
+kotaansa. "Hiljaa, Rakki, pysy aloillasi! Sinä et pääse mukaan", sanoi
+Pekka, ja sitten he riensivät takaisin vuoren huipulle.
+
+Sudet olivat tunturille pääsemäisillään, kun nuorukaiset, peurannahat
+yllä tulivat näkyviin kontaten ja koettaen tehdä itsensä niin
+huomattaviksi kuin suinkin. Sudet eivät näkyneet heitä havaitsevan,
+kunnes lauman etunenässä kulkeva vanha johtajasusi äkkiä kyykistyi
+maahan ja alkoi ryömiä. Toiset tekivät samalla tavalla; mutta tultuaan
+notkoon ne näkyivät äkkiä hajautuvan ja rupeavan kiertämään. Pekan
+hiljaiseen nauruun yhtyi Anttikin.
+
+He konttasivat yhä eteenpäin aina väliin seisahtuen kuin
+ruohonhakuhommassa. Susista näkyi sillein tällöin vain vilahdus niiden
+siirtyessä kivien välillä, joiden takana ne väijyivät. "Pidä varasi!"
+kuiskasi Pekka. Tuskin oli tuo sana lausuttu, kun sudet aivan kuin
+komennon mukaan syöksyivät peuroiksi luulemiaan kohti. Mutta silloin
+nämä äkkiä nousivat pystyyn. Sudet seisahtuivat juoksussaan, mutta
+luisuivat vuoren rinnettä alas iljanteella. Yht'aikaa pamahti kaksi
+pyssynlaukausta, ja kaksi lähinnä olevaa sutta kaatui ulvahtaen maahan.
+
+"Hurraa, Pekka!" huudahti Antti; "tällä kertaa olimme me kavalampia
+kuin Karjalan metsämiehet. Sitä temppua ei saa jättää vast'edeskään
+käyttämättä. Se oli oikein teille, senkin ulvovat pitkähännät, jotka
+olette koko talven säilyttäneet turkkinne; mutta ettepä ole ennen
+sattuneet suomalaisten kohdalle. Hei, Pekka; tämän suden päänahasta
+tahdon tehdä isälle lakin; sinä saat tehdä Heikille."
+
+"Ota sinä nyt sutesi, minä otan omani, ja mennään takaisin kotiin.
+Päivä kuluu pitkälle, aurinko lämmittää ja hanki pehmenee. Lähdetään
+nyt."
+
+Kun he palasivat kojuunsa, vastaanotti Rakki heidät vihaisesti
+muristen, niskakarvat pystyssä. Se ei pitänyt susista enempää kuin sen
+isännätkään, mutta nähdessään pedot kuolleiksi, se vähitellen
+rauhoittui.
+
+
+
+
+20. MAJAVANPYYDYSTÄJÄT.
+
+
+Aurinko paistoi tuona ensimmäisenä kevätpäivänä lämpimästi ja ilma oli
+lauhkea. Lumi suli nopeasti, yhä kovemmin kohisi koski ja laaksoon
+lumipadon yläpuolelle syntynyt lampi kasvoi vain suuremmaksi.
+Nuorukaiset, jotka puuhasivat susien nyljennässä, eivät huomanneet
+mitään ennenkuin raju kohina, pauke ja ryske veti heidän huomionsa ja
+sai heidät katsomaan laaksoon. Ja sielläkös oli elämää ja vilkettä!
+Lumi, puut ja pensaat kohoilivat ja laskivat laineiden tavoin:
+lammikosta lähtevä puro oli syönyt aukon lumipadon lävitse ja vei sen
+nyt mukanaan. Koko laakso oli kuin ilmi elossa. Ryske ja kohina
+muistutti lumivyöryn pauhua.
+
+Nuorukaiset seisoivat äänettöminä ihmetellen veden voimaa. Sellaista he
+eivät olleet ennen nähneet eivätkä ajatelleetkaan. Vuorotellen tuli
+lauhkeita ja kylmiä tuulahduksia. "Tämä ennustaa kevättä", sanoi Pekka.
+Kun aurinko laski ja kuvasi tunturit sinisenpunertaviksi, sanoi hän:
+"Ihmeellistä on oleskella täällä tunturiseudulla. Täällä viihdyn hyvin;
+mennään huomenna katsomaan koskea."
+
+Ennenkuin aurinko vielä kultasi tunturien huippuja, olivat reippaat
+nuorukaiset jo matkalla. Yöllä oli kylmennyt, sukset luistivat hyvin ja
+Rakki hyppeli iloissaan kilpaa eteenpäin kiitävien metsämiesten kanssa.
+"No, Rakki, näytäppä nyt, löydätkö tänään mitään! Hae nyt!" ja sitten
+porhallettiin halki laakson pauhaavaa koskea kohti.
+
+Pian oli tultu kosken rannalle. Vesi kohisi ja kuohui vaahdoten kivien
+ja kallioiden ympärillä; oli kuin koski olisi iloinnut jälleen
+saavuttamastaan vapaudesta. "Kuule, Antti, nyt lähdetään alas virtaa
+myöten; meidän pitää kulkea joen vartta järven rantaan asti. Minun
+tekee mieleni nähdä sekin", sanoi Pekka. "Tuolla alempana on suvanto;
+siellä jää on vielä lujaa. Mennään jäälle. Kuulepas Rakkia! Se on jo
+rannassa ja haukku kuuluu karkealta. Joudutaan!"
+
+Päästyään virran jäälle pojat kuulivat Rakin haukkuvan lähellä rantaa.
+Koira oli yhdessä kohden ja haukkui äkäisenä. "Mitähän se on täällä
+löytänyt? Katsotaanpa." Koira seisoi rannalla, kolossa puun juuren alla
+ja kaivoi käpälillään. "Ei se iso elukka ole. Kolo on pieni.
+Pistetäänpä sinne suksisauvoillamme." Kun pojat pistivät sauvansa
+koloon, kuului sisästä kiukkuinen murina, ja Pekka huudahti: "Saukko!
+Pidä varasi nyt, Antti. Minä ajan sen ulos, jotta saat sen tapetuksi."
+
+Sitten Pekka tarttui kirveeseen ja raivasi pois jään ja mullan kolon
+takaa, missä saukko oli. Nyt hän pisti sauvansa sisään ja samassa
+saukko syöksyi ulos niin arvaamatta, ettei Antti ehtinytkään pistää
+sitä kuoliaaksi. Saukko oli jo jäällä, kun Rakki sai sen kiinni.
+Pekalta pääsi iloinen nauru. "Muistatkos näätää, joka meidän piti
+ampua, kun Taneli-ukko oli mukana? Sinä olit liian hidas." Mutta
+samassa Antti iski keihäällään. Kuului kova vinkuna, ja hän nosti
+keilhäänkärkeen tarttuneen ylös. "Mitäs nyt sanot, Pekka?" nauroi Antti
+vuorostaan. "Nämä olivat pariskunta, joka oli aikonut asua ja elellä
+tässä virrassa, ja kalojen pitäisi olla hyvillään siitä, että me
+tulimme tänne. Mutta katsohan, Pekka, Rakista vuotaa verta! Katsopas,
+mikä sitä vaivaa." Pekka riensi "parhaan ystävänsä" luo, joka vielä oli
+saukon kimpussa pidellen sitä kiinni. "Ei Rakilla ole mitään vaaraa",
+rauhoitti Pekka. "Onpahan vain naarmu kuonon poikki; mutta se on kyllä
+syvä. Olipa tämä iso saukko! Kyllä se osasi purra, mutta nyt se on
+meidän. Nyljetään kumpikin saukkomme. Nahat kuljetamme helposti
+mukanamme."
+
+He jatkoivat matkaa virtaa alaspäin, kunnes näkivät sen mutkassa
+levenevän lammen tapaiseksi. Äkkiä nuorukaiset jäivät seisomaan kuin
+kiinnikasvaneina, sillä heidän hämmästyneitten silmiensä edessä näkyi
+majavan pesiä toinen toisensa vieressä, niin pitkälle kuin katse kantoi
+pitkin virtaa.
+
+"Käännytään takaisin ja hiivitään metsän läpi, ettemme säikytä noita
+elukoita. Täällähän näkyy olevan kokonainen kaupunki. Varmaankaan
+ihmiset eivät ole täällä koskaan hätyyttäneet majavia, koska niitä on
+näin paljon yhdessä paikassa. Tämä oli onni. Kierretään nyt koko
+seutu."
+
+Auringonlaskun aikana nuorukaiset olivat pienen saaren rannalla, joka
+oli vastapäätä virran suuta jokseenkin suuressa järvessä, ei varsin
+kaukana majavien yhdyskunnasta. He istuivat kaatuneen hongan rungolla
+jutellen.
+
+"Kas niin me teemme", sanoi Pekka. "Saaressa kasvaa tiheää metsää ja
+puut ovat niin lähellä toisiaan, että vain töin tuskin pääsee
+tunkeutumaan läpi. Tuonne tiheään viidakkoon raivataan aukea,
+rakennetaan sinne maja ja asutaan siellä koko kesä. Ihan varmaan saamme
+pyydetyksi suuren joukon majavia. Talvella lähdemme sitten myymään
+niiden nahkoja ja hajupussia ja tulemme rikkaiksi, ja sitten etsimme
+käsiimme omaisemme ja autamme heitä."
+
+"Niin, niin on hyvä. Lähdetään nyt kotiin. Huomenna ryhdymme työhön,
+niin että saamme huoneen valmiiksi siihen mennessä, kun virta luo
+jäänsä ja majavat lähtevät liikkeelle. Sitten laitamme loukkuja, ja
+saatpa nähdä, että olen miettinyt sitä asiaa jo edeltäpäin. Sinä et
+ollut Tanelin ja minun kanssani majavia pyytämässä, mutta hän sanoi
+silloin minulle sellaista, jota en ole unohtanut; saatpa nähdä."
+
+Jo seuraavana päivänä olivat kirveet saaressa heilumassa, metsänkävijät
+kaasivat puita ja raivasivat tilaa tulevalle asunnolleen. He tekivät
+työtä uutterasti. Ensimmäisen kirkkaan ja lämpimän päivän jälkeen ei
+kevät suurestikaan edistynyt. Tuuli oli kääntynyt ja puhalsi kylmästi,
+taivas oli pilvessä. Aurinko ei jaksanut sulattaa lunta, yöt olivat
+tyynet ja kylmät, lumen sulaminen kävi hyvin hitaasti eikä kosken
+kohina ollut enää varsin kova. Hanhia ei enää lentänyt pohjoista kohti,
+mutta kurjet olivat tulleet ja kirkuivat kovasti joka aamu, ja niitä
+säestivät kuhertelevat teeret.
+
+Työtä kesti yhä vain, kun Antti eräänä päivänä viskasi pois kirveen
+sanoen: "Kuule, Pekka, minä olen kyllästynyt puolisuolaiseen
+peuranlihaan; minun tekee mieleni metsästämään; ei tämä kelpaa!" --
+"Älä huoli, emme vielä ryhdy siihen. Jatka nyt vain hetkinen; minä
+tulen pian takaisin."
+
+Pekka nousi suksille ja lähti hiihtämään järven poikki suolle päin.
+Palatessaan hän virkkoi: "Tule mukaan nyt, huomenna saat muuta kuin
+peuranlihaa." Sitten he menivät virran suulle, jossa oli avovettä. Jään
+reunaa pitkin he hakkasivat pieniä reikiä, ja Pekka virkkoi: "No,
+Antti, ota nyt koukkusi esille. Tässä ovat minun koukkuni", ja sitten
+hän otti sammaltukosta esille muutamia sammakoita, jotka oli
+pyydystänyt suolta lähteen ympäristöltä.
+
+"Ohoh!" sanoi Antti iloisesti, "tuotapa en tullut ajatelleeksi. Oletpa
+sinä kekseliäs, vaikka olisit voinut keksiä tuon asian ennemmin; mutta
+ehkä ei tässä järvessä olekaan haukia." -- "On kyllä, minä näin
+kaksikin ensimmäisenä päivänä, kun olimme täällä. Auringonpaiste oli ne
+houkutellut esille. Saatpa nähdä, että täällä on niitä petoja kyllä
+enemmänkin; harvoin niitä puuttuu mistään järvestä."
+
+Seuraavana aamuna Pekan aavistus kävi toteen. Koukkuihin oli tarttunut
+monta haukea ja madetta. Nyt oli syötävää useaksi päiväksi, ja hyvä
+onni kehoitti jatkamaan kalastusta.
+
+Eräänä iltana alkoi sataa lunta. "Nyt mennään kotiin", sanoi Antti;
+"paha ilma on tulossa; tässä ei kelpaa olla taivasalla. Meidän on
+mentävä majaamme." -- "No, olkoon menneeksi, mutta sitten sinä taas
+saat peuranlihaa!" -- "Luulenpa, että se maistuu taas hyvältä, sitä
+paitsi arvelen, että ehkä tapaamme kotimatkalla muutaman linnun."
+
+Ja paha sää tulikin; ensin pyryilma ja myrsky ja sitten lauhaa säätä,
+sadetta, sumua ja taas sadetta. Metsästystä ei ollut ajatteleminenkaan,
+sillä lumi oli pehmeätä ja puoleksi sulaa, niin ettei metsässä voinut
+liikkua millään tavalla; syötiin vain ja maattiin.
+
+Eräänä aamuna pojat kuitenkin heräsivät auringon kirkkaasti paistaessa,
+taivaan selkeänä sinertäessä; koski kohisi ja lintuset piipittivät --
+sir, sir! Sehän oli kevään ennustaja metsäseuduilla: peipponen! "Nyt
+ylös!" huudahti Pekka. "Kuulitko?" -- "Kuulin kyllä; Jumalan kiitos,
+nyt tulee hauska elää! Minun täytyy lähteä jäälle pelastamaan koukut,
+ennen kuin virta syö jään pois. Tuletko mukaan?". -- "En, minun tekee
+mieleni tunturille. Älä huoli minusta; ota Rakki mukaasi; tahdon mennä
+yksin." -- "Vai niin, onko taas Mikkelin Niko-pappi mielessäsi? Hyvästi
+sitten. Missä tapaamme?" -- "Täällä", sanoi Pekka ottaen sukset
+olalleen ja lähti nousemaan vuorelle.
+
+"Pekalla oli mielessä jotakin, jota ei helposti ymmärrä", puheli Antti
+yksinään. "Parasta antaa hänen mennä. Hei, Rakki, lähdetäänpä
+liikkeelle nyt." Sitten hän antoi suksien luistaa alamäkeen sellaista
+vauhtia, että Rakilla oli täysi työ seurata perässä; pian hän oli
+korjannut sekä kalanpyydykset että saaliin, jonka jälkeen hän suuntasi
+kulkunsa korkealle metsäiselle mäelle kappaleen matkan päähän järvestä.
+
+Saavuttuaan vuoren huipulle Pekka istahti silmäilemään ylt'ympäri
+leviävää avaruutta. Pian hänen päänsä vaipui, hän painoi kädet
+silmilleen ja kyynärpäät polviin nojaten istui kauan liikkumatta. Mitä
+hän ajatteli, sitä saattoi aavistaa ainoastaan se, joka itse on
+nuorena, voimakkaana ja vapaana yksin oleskellut suurenmoisella
+tunturiseudulla.
+
+Pekan herätti mietteistä Rakin haukunta. Se kuului kajahtelevan
+tasaisesti, niin että hän päätti, että koira oli löytänyt jonkin
+eläimen kauempana metsäkunnaiden takaa. Hän sieppasi sukkelaan sukset
+allensa ja suuntasi kulkunsa sinnepäin, mistä koiran haukunta kuului.
+Joutuaksensa pikemmin hän kiersi tiheän viidakon ja hiihti vuoren
+aukeaa harjannetta, kunnes tuli koiran kohdalle. Rakki oli saanut
+otuksen ahdistetuksi seisahtumaan metsän reunaan. Nyt hän kiiti suoraan
+kuin haukka rinnettä alas otusta kohti ja näki ison komean karhun
+loikkivan aukean paikan poikki metsään. Hän ampui heti, ja karhu kaatui
+kuolettavasti haavoittuneena hangelle. Muutama heikko mörähdys, muutama
+kuolinkamppailun nytkähdys, sitten karhu makasi hengetönnä. Kun Rakki
+kuuli Pekan ampuvan ja näki karhun kaatuvan, se päästi iloisen ulinan
+ja iski kerta toisensa perästä hampaansa kontion karvaiseen turkkiin.
+Pekkakin ilmaisi ilonsa äänekkäästi huutaen: "Antti, Antti, ohoi! Tänne
+päin! Ohoi!" Mutta Antilta ei kuulunut mitään vastausta, ja Pekka
+taukosi huutamasta. "Hän on kaukana jäljessä päin", arveli Pekka
+itsekseen, "eikä kuule huutoa suksien kahinalta. Kyllä hän tänne osaa,
+kun seuraa jälkiä. Parasta lienee, kun nyljen kontion niin kauan kuin
+se vielä on lämmin", jatkoi hän yksinpakinaansa, ja sitten hän ryhtyi
+karhua nylkemään. "Onpas tämä oiva otus. Missäs sait sen eteesi. Rakki?
+Mutta miksi ei Antti tule? Ohoi, Antti!" -- Ei kuulunut mitään
+vastausta.
+
+"Olisikohan karhu haavoittanut häntä?" Kun tämä ajatus johtui Pekan
+mieleen, hän aivan tyrmistyi. "Eihän toki, siinä tapauksessa Rakki ei
+olisi häntä jättänyt. Jokin muu on siihen syynä. Minun täytyy lähteä
+järven rantaan; siellä hän paremmin kuulee minun ääneni." Ja sitten hän
+viskasi lujasti kokoon käärityn karhun nahan hartioilleen ja painui
+järvelle päin. Perille tultuaan hän koetti vielä kerran keuhkojensa
+voimaa, ja nyt hän iloksensa kuuli Antin vastauksen, joka oli melkein
+kuin röhkimistä. Ilomielin Pekka huusi vielä uudestaan, mutta ei
+kuullut vastausta, jolloin hän hiihti heidän majaansa saarelle. Siellä
+häneltä pääsi ilohuuto, sillä siellä oli iso karhunpenikka, jota
+Rakkikin katseli ihmetellen. "Ymmärrätkös, Rakki, tätä?" Rakki ei
+siihen osannut vastata muuta kuin huiskuttaa pitkää häntäänsä. "Niin,
+Rakki, auringonpaisteella meillä on hyvä onni; viime auringonpaisteella
+me saimme saukot ja tänään kaksi karhua. Nyt mennään Anttia vastaan.
+Tule, Rakki! Tässä on hänen jälkensä, kyllä hänet helposti löydämme."
+
+Ja sitten Pekka tunkeutui viidakon halki järven rantaan. Pitemmälle hän
+ei ehtinyt, kun jo seisahtui. Tuollahan Antti jo oli hiljaa tulossa
+jäätä myöten; mutta hän oli melkoista leveämmän ja suuremman näköinen
+kuin ennen. "No, Rakki, niin totta kuin elän, niin siellähän se tulee
+ja tuo vielä yhden karhunpenikan lisäksi! Ohoi, Antti!" -- "Täältä
+tullaan!" Ja sitten hän tuli. "Missä sinä, Pekka, olet ollut kaiken
+päivää?" -- "Etkös ole kuullut minua?" -- "Kuulin nyt äsken, mutta en
+sitä ennen." -- "Sinulla, Antti, on näemmä kaksi karhua; kuinka se
+tapahtui?"
+
+"No, näetkös, tällä tapaa. Kun olin nostanut kalanpyydyksemme, menin
+Rakki mukanani tuolle korkealle vuorelle, jonka näet tuolla, ja
+parast'aikaa kiivetessäni rinnettä hyökkäsi koira suuren kaatuneen
+kuusen alle ja alkoi hurjasti haukkua. Minä kyllä olin lähellä, mutta
+siellä oli tuulenkaatoja paikat täynnä, niin etten päässyt niin pian
+perille. Mutta juuri kun pääsin puun juurelle, syöksähti kolosta esiin
+suuri karhu. Ällistyin, en saanut pyssyä kuntoon, mutta syöksin keihään
+sen jälkeen. Se oli kuitenkin liian myöhäistä, ja karhu katosi puiden
+väliin. Samalla tuli vielä toinen karhu ja koki päästä esiin, mutta
+mieleni ei enää tehnyt laskea karkuun useampia. Sen takia pistin
+keihään pedon läpi ja pitelin kiinni, kunnes tunsin, että siitä oli
+henki lähtemässä. Silloin otin kirveen, iskin kontiota päähän ja huusin
+sinua. Mutta arvelin, ettei maksanut vaivaa huutaa; sitten panin
+kirveen viereeni, tartuin karhuun kiinni ja raahasin sen ulos kolosta.
+Silloin taas hämmästyin, kun näin kolmannenkin karhun ryömivän esiin,
+ja iskinpä kirveellä pään halki siltäkin, niinkuin tässä näet. Nyt
+ihastuin ja huusin sinua vielä kerran ja huusin koiraakin, mutta se oli
+joutunut niin kauaksi, että kuulin sen haukunnan aivan heikosti ja
+sitten katoavan vuoren rinteen alapuolella. Silloin kannoin ensimmäisen
+karhun tänne."
+
+"Tiedätkös, Antti, miten kolmannelle karhulle kävi?" -- "En tiedä,
+mutta sen me huomenna pyydämme, jahka tulee päivä, sillä jäljet kyllä
+näkyvät; ja se onkin oikea karhu, tiedä se, ole siitä huoleti." --
+"Etkös kuullut, että minä ammuin?" -- "En." -- "No, tulehan katsomaan."
+
+Nähdessään suuren kauniin karhunnahan Antti seisoi tuokion ääneti,
+mutta remahti sitten äänekkääseen nauruun. "Meillä on onni
+päivänpaisteella! Mutta miten sinä, Pekka, sait karhun?" Kun tämä oli
+kertonut hänelle seikkailunsa, Antti lisäsi: "Kuule, meidän asiamme
+ovat edistymään päin. Kokonainen hirvilauma on viime yönä ollut
+syömässä järven rannalla; ne me pyydystämme." -- "Niinkö arvelet? Minun
+mielestäni meillä nyt on tarpeeksi lihaa; isosta karhusta tulee monta
+kantamusta." -- "Taidat olla oikeassa; jätetään hirvet rauhaan, ne ovat
+joka tapauksessa meidän."
+
+Auringonpaistetta riitti edelleenkin ja virran suulla sula suureni yhä.
+Sorsaparvi toisensa jälkeen laskeusi siihen ja hanhiparvi toisensa
+perästä kävi siinä lepäämässä yötä lakkaamatta kaakottaen. Metsämiehet
+jättivät linnut rauhaan ja käyttivät kauniit päivät pienen asuntonsa
+rakentamiseen. Hirsikerros kohosi toisensa jälkeen, ja Antti sanoi:
+"Siitä tulee liian korkea; minä arvelen, että sinä aiot asua täällä
+koko ikäsi!" -- "Niin, kukapa tietää", vastasi Pekka miettiväisesti.
+
+Muutaman päivän kuluttua rakennus oli valmis, par'aikaa veistettiin
+siihen lavitsoita. "Meidän on pidettävä kiirettä", arveli Pekka, "kohta
+virta luo jäänsä, ja silloin on käytettävä aika majavainpyyntiin. Siinä
+meidän rikkautemme! Majavainnahoilla hankimme varoja auttaaksemme
+omaisiamme. Saatpa nähdä, että majavista viimein tulee lehmiä ja
+lampaita." -- "Ohoh, Pekka, kuinka sinä puhut oivallisesti! Se on
+tietty, että meidän on pidettävä kiirettä."
+
+Hanget sulivat, jäät lähtivät virrasta, rastas lauleli kuusenoksilla,
+lehtipuut puhkesivat hiirenkorvalle, yöt kävivät lauhoiksi ja
+valoisiksi, sääsket tanssivat ilmassa: kevät oli tullut.
+
+Majavat olivat jo muutamia päiviä sitten lähteneet ulos pesistään
+kaatamaan puita virran varsilta elatuksekseen ja rakennusaineikseen, ja
+jo oli muutamia majavannahkoja äsken rakennetun tuvan seinillä
+kuivumassa. Varhain ja myöhään pyyntimiehet olivat liikkeellä, ja
+salaperäisestä tavaramytystään Antti kaivoi Pekan suureksi
+kummastukseksi parit polkuraudat eli sakset, jotka hän oli valmistanut
+taalalaisen talonpojan luona ollessaan. Tässä nyt oli se salaisuus,
+jonka Pekanhuhdan Taneli oli hänelle neuvonut. Nyt ne oli pantava
+veteen, siihen paikkaan, mistä majavat liikkuivat pesiinsä ja niistä
+pois.
+
+Ensi kokeet onnistuivat hyvin. Kolme majavaa saatiin perätysten. Mutta
+toiset tulivat nyt hyvin varovaisiksi. Nyt rautoja muutettiin pesän
+edestä toisen eteen ja tuon tuostakin onnistuttiin saamaan jokin otus
+metsämiesten suureksi iloksi. Sitten pyydykset pantiin majavain
+poluille metsiin, ja sieltäkin saatiin, samoin kuin pölkyistä tehdyillä
+loukuilla, hyvät saaliit. Nahkamytty kasvoi, samoin karttui
+hajupusseja, mutta työtä riitti yhä vain, sillä ovelat otukset oppivat
+pian välttämään väijytykset ja kulkivat uusia teitä. Mutta
+metsämiestenkin kokemus ja älykkyys lisäytyivät yhtärintaa, ja yhä
+uusia otuksia saatiin pyydyksistä.
+
+Tuon tuostakin täytyi myös kalastaa ja kokea lintuansoja.
+
+Niin meni kevät menojaan, kesä tuli sijaan, ja kesällä lintujen pyynti
+taukosi. Majavatkin kulkivat pitkien matkojen päähän, joten saalis
+väheni ja nuorukaisille jäi runsaasti joutilasta aikaa. Kerran pojat
+olivat kiivenneet tunturin huipulle katsellakseen ympärilleen
+kirkkaassa aamuilmassa, kun he huomasivat sinertävän savukiemuran
+järven toisella puolen. Kukahan oli sinne tulen virittänyt? Pian sen
+jälkeen he näkivät veneen, jossa oli miehiä, lähtevän rannasta nuotion
+läheltä ja soutavan järvelle.
+
+"Kuule Antti", sanoi Pekka, "meidän täytyy saada selko siitä, mitä
+väkeä nuo ovat. Meidän pitää hiipiä heitä lähelle. Niinkuin muistat,
+vanha Pietari varoitti meitä karttamaan Liman asukkaita. Kenties
+tulemme savu on meidät ilmaissut!"
+
+"Ei, sitä en luule. Savu on pirtistämme ulkoilmaan tullessaan jo
+hajaantunut; tuvan ympärillä kohoavat puut ovat korkeat, enkä minä sen
+vuoksi luule heidän sitä huomanneen." -- "No, mennään sitten järven
+ympäri katsomaan, mitä väkeä vieraat ovat."
+
+Muutaman tunnin kuluttua he istuivat leimuavan nuotion ääressä
+vilkkaasti keskustellen tulokkaiden kanssa. He olivat vanhoja tuttavia:
+Suomenniemen ukko Pekkalainen poikineen. He olivat olleet alempana
+olevalla järvellä kalastamassa. Nyt he olivat tavattoman suurella
+vaivalla vetäneet veneensä vastavirtaan kalastaakseen ylempänä olevassa
+järvessä ja olivat saaneet runsaan palkan vaivoistaan. He olivat
+hyvillään tavatessaan nuoret maanmiehensä. Nämä kertoivat nyt
+elämästään siitä lähtien, kun he olivat lähteneet Suomenniemestä.
+Lopetettuaan kertomuksensa he ehdottivat Pekkalaisille, että nämä
+tulisivat heidän metsäpirttiinsä asumaan siksi aikaa kuin oleskelisivat
+tällä järvellä. Siihen nämä heti suostuivatkin, ja sitten mentiin
+yhdessä saarelle. Ukko Pekkalaisen mielestä paikka oli kalastusta ja
+metsästystä varten hyvin valittu, mutta tulevaksi uudispaikaksi se ei
+ollut sovelias. Hän onnitteli poikia heidän onnistuneen karhunpyyntinsä
+johdosta ja katsoi irvistäviä karhun pääkalloja, jotka riippuivat
+sileän ja korkean hongan kylkeen naulattuina. Nähdessään poikien
+nahkakimpun hän ihan ihmetteli. Siitä lähtisi runsaasti rahaa, kun he
+veisivät nahat Norjaan. Se olisi paljon edullisempaa kuin myydä ne
+Ruotsissa. Ensi talvena heidän piti itsensä viedä ne sinne. Hän oli
+itsekin aikonut mennä sinne, ja silloin he voisivat kulkea samaa
+matkaa.
+
+Erotessa hän kehoitti toista heistä tulemaan mukaansa, niin hän antaisi
+heille jauhoja, joiden puutteessa he kauan olivat olleet. Koska tarjous
+tehtiin ihan viime hetkellä, päätettiin, että toinen heistä seuraisi
+jäljestäpäin. No, sehän oli samantekevä. Heidän piti vain seurata
+myötävirtaan, sillä Pekkalaisen torppa oli saman virran suulla.
+
+Nyt neuvoteltiin siitä, kumpi lähtisi jauhoja hakemaan, vai menisivätkö
+molemmat yhdessä. Pekkaa ei haluttanut lähteä, ja pitihän
+majavanpyydyksiäkin kokea. Antin piti sen vuoksi lähteä matkalle yksin.
+Hän olikin siihen halukas. Pekka arveli, että hänen piti ottaa mukaansa
+jonkin verran suolattua peuranlihaa ja karhunihraa vaihtokaupassa
+jauhojen maksuksi. Sitä tuumaa Anttikin piti hyvänä. Hän meni nyt
+hakemaan lihaa, joka edelleenkin oli tallessa hongan sisässä heidän
+entisen asuntonsa luona tunturilla.
+
+Pekka halusi saattaa toveriaan katsastaakseen ympärilleen tunturilla.
+Tultuaan vanhan majansa luo he erosivat. Antti lähti kontti selässä
+hongan luo, Pekka ja Rakki suuntasivat kulkunsa tunturin huipulle päin.
+
+Pitkälle ei Pekka ehtinyt, kun kuuli Antin huutavan ja meluavan, ja
+pian sen jälkeen kuului karhun karjuntaa. Rakki syöksyi takaisin kuin
+ammuttu nuoli, ja yhtä kiire tuli Pekallekin. Muutaman silmänräpäyksen
+kuluttua Pekka kuuli Rakin käyvän karhun kimppuun. Siitä tuli kiivas
+ottelu, ja väliin kuului Antti täyttä kurkkua yllyttävän Rakkia. "Käy
+päälle, Rakki! Karkaa kiinni! Kas niin, se on oikein! Usus, ota
+kiinni!"
+
+Nyt oli Pekkakin saapunut paikalle eikä voinut pidättää nauruaan
+nähdessään hullunkurisen näyn. Paksun kuusen juurella oli karhu
+istuallaan torjuen Rakin alituisia hyökkäyksiä, ja ylhäällä kuusessa
+istui Antti sadatellen tyhmyyttään, kun oli aseetonna lähtenyt
+tunturille. Pekan oli täysi työ pysyä tyynenä, sillä koko juttu tuntui
+hänestä niin naurettavalta, ja kun Rakki näki Pekan, se haukkui karhua
+entistä kiukkuisemmin.
+
+Pekan luoti sattui karhuun, mutta peto ei heti kaatunut, vaan nousi
+pystyyn, syleili etukäpälillään puuta, johon Antti oli kiivennyt, mutta
+lysähti sitten maahan. Se oli kontion viimeinen voimanponnistus.
+
+Karhun noustessa pystyyn Anttikin oli kiivennyt yhä ylemmille oksille,
+pitäen kaiken aikaa melua ja sättien sekä karhua että itseään. Mutta
+nähtyään kontion kaatuvan, käski Pekka nauraen Antin tulla alas puusta.
+Epäluuloisena tämä laskeutui vähän kerrassaan, mutta nähdessään karhun
+olevan kuollut, hän oli kohta maassa.
+
+Hän kertoi nyt, kuinka hän tultuaan hongan luo, jonka sisässä lihat
+olivat, oli nähnyt karhun repineen kannen auki ja kaivamassa
+parhaillaan lihakappaleita, joita viskeli sinnetänne. Hän oli silloin
+suuttunut ja ruvennut meluamaan sekä viskelemään kivillä kontiota, joka
+taas vuorostaan oli ruvennut karjumaan ja hätyyttämään häntä. Silloin
+hän oli kiivennyt kuuseen, pauhannut ja kiroillut karhua käskien sen
+painua tiehensä. Mutta sen sijaan tämä olikin noussut istumaan ja ollut
+ilkeän näköinen. Silloin oli Rakki tullut, mistä Antti tietysti oli
+ilostunut, mutta jos hän olisi tiennyt, ettei karhu ollut sen suurempi
+kuin hän sen nyt huomasi olevan, hän kyllä olisi pitänyt puolensa.
+Lihansäilytyspaikalle hän ei enää koskaan aikonut mennä ilman pyssyä,
+sillä voisihan tapahtua, että useampia petoja olisi osunut sinne.
+
+Kun karhulta oli turkki nyljetty ja Antti ilokseen pistänyt karhunkin
+lihat hongan onteloon, hän otti sen verran peuran- ja karhunlihoja,
+kuin hänen oli määrä viedä Pekkalaisille.
+
+Pekka vei Antin järven yli jo keväällä valmistetulla lautalla ja käski
+Antin huutaa, jollei Pekka häntä huomaisi hänen palatessaan. Antin
+mentyä lähti Pekka mielipaikalleen tunturin huipulle ja viipyi siellä
+kaiken päivän. Seuraavana aamuna hän oli varhain liikkeessä. Hänen
+kirveensä iskut kajahtelivat metsästä kaiket päivät, ja kun Antti
+melkoisen ajan kuluttua korotti karhean äänensä, souti Pekka häntä
+vastaan somasti tehdyllä, siistillä ruuhella, joka oli rakennettu
+vanhasta, ontosta hongasta.
+
+"No hei vain, Pekka, oletko tehnyt tuon sillä välin kuin minä olin
+poissa? Oletpa ollut reipas ja uuttera. Mutta miten sait sen järveen?"
+-- "No ymmärräthän, että valitsin hongan järven rannalta." -- "Niinpä
+kyllä, mutta kuitenkin?" -- "Se on nyt tässä; tule tänne vain!" --
+"Niin", sanoi Antti, "joka vuosi sinä vain tulet väkevämmäksi ja
+pitemmäksi. Sitä vain ihmettelen, mahtanevatko äiti ja isä meitä nyt
+enää tuntea." -- "Ei sinua ainakaan", sanoi Pekka nauraen, "sillä
+olethan sinä paksu ja leveä kuin heinähaasia, ja niskakin sinulla on
+vahva kuin vanhalla sonnilla, ja entäs kourasi sitten! ne ovat leveät
+kuin ruuhen puolikkaat." -- "Olkoonpa niin, mutta kyllä äiti minut
+kuitenkin tuntee."
+
+Niin kului kesä. Päivät yhä lyhenivät ja yöt pitenivät. Majavat
+alkoivat taas mennä loukkuihin ja metsästäjät kävivät uutterammiksi.
+
+"Kuulepas", sanoi Pekka kerran, "nyt emme kaiva majavain ruumiita
+maahan, vaan teemme karhunpyydyksiä sinnetänne vuorenharjanteille, ja
+panemme majavain raadot syötiksi. Tulee jo se aika, että karhu rupeaa
+syömäriksi, niin kuin Tanelin oli tapana sanoa; koetetaanpa nyt."
+
+Ja sitten tehtiin karhunloukku toisensa jälkeen. Työtä oli tarpeeksi
+asti, mutta vaivoistaan pojat saivat kyllä palkkion. Sekä karhun- että
+majavanpyydyksillä saatiin hyvät saaliit. Ja sitten alkoi taas näkyä
+peurojakin tuntureilla. Niitäkin piti yrittää pyytää, ja nyt kun lumi
+oli poissa ja maa paljas, onnistui metsämiesten piiloutua maassa
+oleviin syvennyksiin, kivien ja mättäiden taakse. Peura toisensa
+jälkeen joutui heidän saaliiksensa, kunnes pakkanen ja lumentulo teki
+lopun niiden pyynnistä.
+
+Molemmat metsästäjät olivat iloissaan talven tulosta ja rupesivat
+katselemaan pyytämiensä metsänotusten nahkoja. He havaitsivat, että
+niiden kuljettamiseen tarvittiin kaksi kelkkaa. Vanha kelkka oli siis
+korjattava ja uusi tehtävä lisäksi. Tarvittiin vielä uudet suksetkin.
+Tarvepuut tuotiin metsästä, ja Pekka sanoi Antille ottavansa osalleen
+puusepän työn, jos Antti lähtisi metsälle hankkimaan muutamia
+näädännahkoja. No, siihen Antti kyllä suostui, sillä puun veistämiseen
+ja vuolemiseen ei hänellä ollut suurtakaan halua. Jos hän saisi takoa
+rautaa, ei hän piittaisi metsästämisestä, mutta nyt hän aikoi tehdä
+parastaan. Ja parastaan hän tekikin, sillä muutamia päiviä metsässä
+oltuaan hän palasi saaliinaan neljä näädän ja yksi myyrännahka sekä
+koko joukko lintuja.
+
+Pojat olivat nyt koonneet kasaan ja kätkeneet omaisuutensa hyvin,
+eivätkä he ottaneet mukaansa enempää kuin mitä heillä oli päällään.
+Kelkat olivat nahkoja täynnä, ja varhaisena talviaamuna he jättivät
+hyvästit saarelle. Mahtoivatko he sinne koskaan palata?
+
+
+
+
+21. OIKEUDENKÄYNTI ERÄMAASSA.
+
+
+Tullessaan Suomenniemelle vanhan Pekkalaisen luo pojat kuulivat
+maanmiehistään surullisia uutisia. Muudan suomalainen oli polttanut ja
+viljellyt halmeen Dalbyn seurakunnan luoteiskulmalla. Hän oli raivannut
+hyvän uudispaikan ja rakentanut sen hyvään kuntoon. Tämä herätti
+Ofvansjön seudun ruotsalaisten kateutta. Kesällä oli heiltä kadonnut
+joitakin raavaseläimiä, ja suomalaista syytettiin, että hän oli ne
+"noitunut". Sitten kokoonnuttiin joukolla ja poltettiin suomalaisen
+asumus, hävitettiin hänen talouskapineensa ja ruokavaransa. Suomalainen
+vetosi heimolaisiinsa saadakseen apua ja, jos mahdollista, voidakseen
+hankkia takaisin ryöstetyn karjan. Suomalaiset olivat tulleet kokoon,
+neuvotelleet ja päättäneet, että mentäisiin Dalbyhyn hankkimaan
+suomalaiselle oikeutta hyvällä tai pahalla. Kaikkien taistelukuntoisten
+suomalaisten piti lähteä mukaan, olipa ajateltu hakea näitä nuoria
+miehiä, jotka nyt tulivat juuri sopivaan aikaan.
+
+Nuorukaiset eivät epäröineet, vaan seurasivat maanmiehiään, koska asia
+kerran oli tällä kannalla. Lähtöpäivää ei ollut vielä määrätty.
+Tahdottiin käyttää hyväksi vuodenaikaa ja lumen vähyyttä, jolloin
+tuotaisiin metsistä kotiin kesällä kootut eläintenrehut, ja siihen
+toimeen Pekkalainen pyysi nuorten miesten apua.
+
+Parin viikon kuluttua oltiin Suomenniemellä valmiina. Pyssyt ja muut
+aseet oli tarkastettu, ruokavaroja kerätty ja odotettiin vain sana,
+että naapurit olisivat valmiit lähtemään.
+
+Tällainen sana saatiinkin pian; virran varrella asuvat suomalaiset
+saapuivat eräänä iltana Pekkalaisen luo.
+
+He olivat varustautuneet ja valmiina retkelle. Pari hiihtäjää
+lähetettiin edeltäkäsin viemään sanaa alempana asuville, että
+pohjoisemman seudun suomalaiset olivat tulossa. Niin kuljettiin sitten
+hiljakseen virranvartta Kärrbakin rantaan. Siellä juuri asui se
+suomalainen, jonka talo oli hävitetty. Sitä paikkaa sanottiin nyt
+yleensä Kateenharju'ksi (Avundsåsen), ja se nimi sillä vieläkin on.
+Joukkoon oli lyöttäytynyt vielä monta suomalaista, heitä oli nyt jo
+karttunut neljätoista miestä. Johtajiksi valittiin Pekkalainen ja
+Vetalainen -- sen niminen oli vahinkoa kärsinyt suomalainen -- ja retki
+järjestettiin niin, että ruotsalaisten talonpoikien taloihin tultiin
+puoliyön aikaan.
+
+Taloja oli kaksi lähellä toisiaan. Ne piiritettiin ja Pekkalainen
+kolkutti Tutstan isännän ovelle, sillä tämä oli ollut ilkityön
+alkuupanija. -- "Tule ulos, Janne!" huusi Pekkalainen.
+
+Kun ei kuulunut vastausta, huudettiin uudelleen "Tule ulos, Janne!
+Meillä on terveisiä Vetalaiselta."
+
+Janne oli jo kauan sitten noussut ylös, mutta kuullessaan suomalaisen
+äänen ja huomatessaan, että talo oli piiritetty, hän kauhistui eikä
+uskaltanut vastata.
+
+"Tule ulos, Janne!" kuului vielä kerran pahaenteinen ääni, "vai
+tahdotko jäädä makaamaan omille makuusijoillesi?"
+
+Janne vastasi nyt, ettei hän tule. "Te aiotte tehdä minut kylmäksi."
+
+Sillä hetkellä tuli paikalle Jannen naapuri, joka oli pakotettu
+seuraamaan mukana Jannen taloon. "Jöns, sano Jannelle, että hän tulee
+ulos!" käski Pekkalainen ankarasti.
+
+"Antaudu, Janne!" kehoitti Jöns, "tässä ei ole muuta neuvoa kuin maksaa
+sovinnot." -- "Aiotko sinä Jöns maksaa sovinnot?" -- "Aion."
+
+Sitten kuului sisältä rukoilevaa ääntä ja Janne tuli ulos, ylpeänä,
+iloisena ja tuiman pöyhkeänä. "Mistä syystä minulta vaaditte
+sovintoja?" -- "Siitä, mitä teit Harjun suomalaiselle." -- "Hän oli
+tehnyt talonsa minun maalleni, ja omalla maallani minä teen, mitä
+tahdon."
+
+"Älä suotta suurentele Janne!" varoitti Pekkalainen. "Meillä
+suomalaisilla on esivallan kirjallinen lupaus, että saamme asettua
+asumaan metsiin mihin tahdomme; siellä sinulla ei ole mitään maata. Nyt
+olemme tulleet tänne kysymään tahdotko maksaa korvauksen siitä pahasta,
+minkä teit, muutoin saat kärsiä saman, minkä teit Vetalaiselle. Sano
+pian, kumman tahdot!" -- "No mitä minulta sitten vaaditaan?" kysyi
+Janne kiukkuisesti.
+
+"Ensiksi sinun täytyy antaa takaisin karja, jonka anastit; sitten sinun
+täytyy elättää Vetalainen ja hänen perheensä elonkorjuuseen asti, ja
+lisäksi sinun täytyy ruokkia ne miehet, jotka rakentavat talon, ja
+maksaa heille kaksi säkillistä rukiita ja neljä säkillistä ohria. Se on
+kohtuullinen vaatimus. Sano nyt, miten tahdot tehdä!"
+
+"Tahdon miettiä asiaa."
+
+"Ottakaa, pojat, kirveet ja pilkotkaa sytykkeitä ja tehkää tuli sillä
+välin kuin Janne miettii asiaa", sanoi Pekkalainen istuen pölkyn päähän
+selin Jannen oveen.
+
+Kun suomalaiset olivat vieneet mukaansa Jönsin, oli lähetetty sana
+naapureille kauemmaksi etelään, ja näitä oli kokoontunut koko joukko,
+jatka nyt seisoskelivat vähän etäämpänä ja kuulivat Jannen ja
+Pekkalaisen keskustelun. Jannen tuvassa oli hiljaista. Kuului kuitenkin
+kuiskauksia, joihin sekaantui itkua ja nyyhkytyksiä.
+
+"Isä, nyt meillä on puita", sanoi Pekkalaisen vanhin poika. -- "Pankaa
+ne seinää vasten!" käski Pekkalainen. Nyt astui kokoontuneesta
+miesjoukosta pari ruotsalaista esiin ja tuli avomielisesti Pekkalaisen
+luokse. He tervehtivät: "Jumalan rauha!" ja sitten toinen huusi: "Tule
+ulos, Janne!" Janne oli heti ulkona ovensuussa Pekkalaisen vieressä.
+"Maksa pois sovinnot, Janne", kehoittivat miehet; "muuten olet
+ansainnut itse saman, mitä olet muille tehnyt."
+
+"Mitä sinä Jöns maksat sovinnoiksi?" kysyi hän rikostoveriltaan. --
+"Rehuja Vetalaisen elukoille." -- "Syöttäköön itse elukkansa" tokaisi
+Janne ylpeästi. -- "Sinun pitää suorittaa kustannukset puoliksi
+kaikesta!" -- "En!" vastasi Janne.
+
+"Käydään sisään", sanoivat vieraat miehet Pekkalaiselle, "ja otetaan
+Jöns mukaan; näettehän, että me olemme aseettomia". -- "Niin, menkää
+vain sisälle, ketä haluttaa", vastattiin. "Kiskokaa, pojat, päreitä ja
+sytyttäkää jokainen soihtunne", sanoi Pekkalainen istuutuen jälleen
+paikalleen.
+
+Pian sen jälkeen leimusi kolmekymmentä tulisoihtua, jotka valaisivat
+laajan piirin. Silloin Pekkalainen huusi kovalla äänellä: "Kaikilla
+naisilla ja lapsilla on rauha tulla ulos", ja avasi heti oven.
+
+"Kaikilla naisilla ja lapsilla on rauha!" huusivat suomalaiset jokainen
+isolla äänellä.
+
+Nyt tulivat vieraat miehet ulos, asettuivat Pekkalaisen luo ja
+sanoivat: "Te suomalaiset olette kyllä ankaria toimissanne, mutta
+teillä on oikeus puolellanne, sen vuoksi saatte sen korvauksen, jota
+vaaditte. Siitä me Svabakin asukkaat menemme takaukseen. Lähtekää
+rauhassa takaisin metsiinne! Kaikki tapahtuu niinkuin olette sanoneet",
+ja samalla hän ojensi Pekkalaiselle kätensä.
+
+Kohta sen jälkeen lähtivät suomalaiset tiehensä, mutta heidän
+tulisoihtunsa loistivat pitkänä jonona osoittaen, mitä tietä he olivat
+kulkeneet.
+
+Kylänmiehet sitä vastoin jäivät paikoilleen ja katselivat suomalaisten
+jälkeen, kunnes tulisoihdut katosivat kauas etäisyyteen. Mutta Jannelle
+ja Jönsille he sanoivat: "Pitäkää vain huoli siitä, että täytätte, mitä
+me lupasimme teidän puolestanne! Muutoin kyllä tunnette meidät!"
+
+Näin päättyi ensimmäinen yhteenotto Dalbyn väestön ja suomalaisten
+välillä. Niin kertoo tarina, mutta siihen se ei loppunut. Kotimatkalla
+suomalaiset sopivat heti yksissä neuvoin rakentavansa Vetalaisen talon
+uudelleen, ja kun Antti ja Pekka olivat vapaita, itsenäisiä miehiä,
+kysyttiin heiltä, eivätkö he tahtoisi ruveta vakinaisesti Vetalaista
+auttamaan rakennustyössä. Pekka vastasi heti myöntävästi, ja siihen
+mukautui Anttikin. Mutta pian oli joulu tulossa, ja työ päätettiin
+jättää siksi, kunnes juhla oli ohi.
+
+Joulujuhlan nuorukaiset viettivät Pekkalaisen luona. Pyhien loputtua he
+menivät Kateenharjulle ja ryhtyivät työhön. Työtä tehtiin ja vilua
+kärsittiin, mutta työ edistyi, sillä ympäristön suomalaiset kävivät
+vuorotellen auttamassa. Nuorukaiset ja torpan omistaja vain olivat yhtä
+mittaa työssä.
+
+Sitten eräänä päivänä tuli Dalbyn eteläkulmalta sama vieraanvarainen
+suomalainen, joka edellisenä vuonna oli poikia kestinnyt. Tyytyväisyys
+oli suuri, kun he taas tapasivat toisensa. "No olipa hauskaa, kun
+teidät tapasin! Kyllä minä kuulin, että pari itsellismiestä oli mukana
+retkellä Jannen luo, mutta en tullut ajatelleeksikaan teitä. Nyt saatte
+rakkaita terveisiä, vanhemmiltanne: Yrjänä Kailanen ja Heikki
+Närkkiläinen ovat kesän aikana kulkeneet länteen päin."
+
+Pekan silmät säihkyivät hänen kuullessaan miehen kertomat uutiset, ja
+Antti iski jättiläisvoimin kirveensä pölkkyyn. "Pekka", sanoi hän,
+"lähdetään! Isä ja äiti tarvitsevat meitä. Vetalainen, tule jo toimeen
+ilman meidän apuamme: meidän täytyy nyt lähteä!"
+
+
+
+
+22. JÄLLEENNÄKEMINEN.
+
+
+Riemastuneet nuorukaiset riensivät vanhan Pekkalaisen luo
+Suomenniemelle. Heidän täytyi ilmoittaa hänelle ilonsa ja hakea sieltä
+kelkkansa, sitten he tahtoivat heti painua matkaan tavatakseen kauan
+kaivatut rakkaat omaisensa.
+
+Ukko kuunteli tapansa mukaan tyynenä nuorten miesten puhetta, ja kun he
+ilosta hehkuvin silmin olivat lopettaneet sanottavansa, hän virkkoi:
+"Älkää sentään hätäilkö innoissanne! Yrjänä Kailanen on asettunut
+talveksi rauhaan. Närkkiläisen kanssa hän pitää huolta, ettei äidille
+eikä lapsille tule puutetta. Teidän täytyy vetää kelkkanne metsien
+halki. Arvaatte hyvin kuinka paljon aikaa ja vaivaa se kysyy; sillä
+tavoin tuskin voitte tavata omaisianne ennen kuin vasta keväällä. Se
+omaisuus, jonka olette hankkineet, ei voi heille tuottaa mitään hyötyä
+sellaisenaan, ette liioin te itsekään, sillä kaskea ette voi hakata,
+niin kauan kuin lunta on näin paljon. Ei, pysykää vain siinä aikeessa,
+johon olitte päättäneet ryhtyä! Viikon kuluttua laittaudun teidän
+vuoksenne valmiiksi lähtöön, sitten menemme yhtä matkaa Norjaan. Kun
+olette myyneet kokoamanne turkikset ja saaneet rahaa, teillä on
+sellaista, jolla tosiaan voitte heitä auttaa. Siten pääsette myös
+vapaiksi turhasta tavarankuljetuksesta, ja silloin voitte nopeammin
+matkata halki metsäseutujen. Ja sitten kuljette lännestä itään, mikä
+teille aina on eduksi, jos, kuten aavistan, Yrjänä on lähtenyt
+sinnepäin. Teillä on kyllä aikaa ja tapaatte hänet kyllä tarpeeksi
+aikaisin ehtiäksenne kaatamaan metsää ja rakentamaan asumusta ennen
+talven tuloa."
+
+Vaikka nuoria suomalaisia ajoi kova halu tapaamaan omaisiaan, he olivat
+sentään kylliksi järkeviä noudattaakseen vanhan Pekkalaisen neuvoa.
+Mutta pitkiltä päivät tuntuivat.
+
+Vanhan Pekkalaisen kelkassa olevat tavarat olivat kokolailla erilaisia
+kuin nuorukaisten. Siinä oli vain pienehkö osa nahkoja; suurimpana
+osana oli kuormasta voipyttyjä, jäätyneitä lintuja ja pieniä
+tuohiesineitä. Kelkkaa vetivät Pekkalaisen nuoremmat pojat, kunnes
+tultiin vanhemman pojan Martin kotiin pari penikulmaa lännemmäksi.
+Hänellä oli hevonen ja reki, ja siihen nyt tavarat muutettiin.
+Nuorukaiset saivat sälyttää rekeen omia tavaroitaan niin paljon, ettei
+heidän tarvinnut ottaa mukaansa kuin toinen kelkka.
+
+Niin kuljettiin sitten metsien halki; hevosella oli jalassa
+lumianturat, joita ruotsalaiset nimittivät "trygor", miehet hiihtivät.
+Glommen-virran laaksossa tavattiin ajokelpoisia teitä ja kulkijoita,
+joiden joukossa oli suomalaisiakin. Kuta lähemmäksi merta ja Osloa
+tultiin, sitä enemmän tavattiin ihmisiä maanteillä ja sitä enempi oli
+nähtävää. Oslossa mentiin Pekkalaisen tunteman kauppiaan luo, ja hänen
+talossaan saatiin asua majatuvassa (bondestuen). Kauppias itse oleskeli
+siellä usein ja pakinoi suomalaisten kanssa, tarjoili hintoja heidän
+tavaroistaan, ostikin, kun kaupoissa sovittiin, ja tarjosi tavaroita
+velaksikin.
+
+Petollisesta kohtelusta epäluuloisiksi käyneet suomalaiset eivät
+hätäilleet kauppoihin ruvetessaan. He kuljeskelivat kaupungissa
+paikasta toiseen keskustelemassa. Nuorukaiset, joilla oli nahkapuku ja
+päässä sudennahkalakki, herättivät huomiota, niin että monet
+vastaantulijat seisahtuivat heitä puhuttelemaan, hieroskelivat kauppoja
+ja tahtoivat nähdä heidän turkisnahkojansa.
+
+Sitten koitti se merkillinen päivä, jolloin Pekkalaisen välittäessä
+tehtiin heidän isäntänsä kanssa kaupat. He saivat omasta mielestään
+melkoisen rahasumman, joka huolellisesti pantiin talteen poveen.
+
+Kun pojat olivat ostaneet kumpikin kudotun villamekon ja tulipunaisen
+huippulakin, ei heidän ulkoasussaan ollut sanottavasti eroa
+norjalaisten tunturiasukasten pukuun verraten. Ainoastaan heidän
+parkitsemattomista hirvien koipinahoista tehdyt jalkineensa olivat
+oudot, vaikk'eivät aivan tuntemattomatkaan, sillä samanlaisia oli
+muilla suomalaisilla ja Norjankin talonpojilla.
+
+Pekka tahtoi nyt lähteä paluumatkalle, mutta Antti oli tehnyt
+tuttavuutta pyssysepän kanssa ja tahtoi jäädä kaupunkiin vielä lumen
+lähtöaikaan asti oppiaksensa tekemään pyssynpiippuja. Pekka mukautui
+tähän saatuaan työtä kauppiaalta. Ukko Pekkalainen, joka ei myöskään
+hätäillyt lähtöä kotimatkalle, hyväksyi Antin päätöksen, mutta muutaman
+päivän kuluttua hän erosi nuorukaisista ja lähti taivaltamaan kotiin.
+Kuormassaan hänellä oli joukko arvokasta tavaraa, etupäässä suoloja,
+patoja, ruutia ja lyijyä omiksi ja naapurien tarpeiksi.
+
+Erotessa ukko kehoitti nuorukaisia käymään häntä tervehtimässä tulevana
+talvena. Sitä he eivät uskaltaneet luvata, mutta käskivät hänen kotiin
+tultuaan käydä hakemassa ja pitää ominaan peuran suolatut lihat, jotka
+pojat olivat tallettaneet säilytyspaikkaansa suuren hongan sisään.
+Pekkalainen oli siitä kiitollinen, ja niin he erosivat.
+
+Antti asui nyt sepän luona, Pekka teki työtä kauppiaan varastossa ja
+hakkasi puita. Aika kului, meri aukeni. Laivoja tuli ja lasteja
+purettiin. Pekka oli usein laivalaiturilla kantamassa säkkejä ja
+vierittelemässä tynnyreitä. Kauppias toivoi saavansa väkevän
+suomalaisnuorukaisen vakituiseksi rengikseen, mutta kuullessaan
+semmoisia esityksiä tämä oikaisihe suoraksi ja kieltäytyi.
+
+Sitten päivänä muutamana joku löi Pekkaa lujasti olalle. Se oli Antti.
+Ilosta loistaen hän ojensi pyssynpiipun Pekalle ja sanoi: "Nyt, Pekka,
+lähdetään!" Tapansa mukaan Pekka kohotti kätensä ja hänen kasvonsa
+loistivat yhtä iloisina kuin Antinkin. "No niin, lähdetään vain. Mene
+sinä kauppiaaseen; minä tulen pian jäljessä."
+
+Kun työ illalla oli lopussa ja Pekka ilmoitti kauppiaalle aikovansa
+lähteä, sai hän maksamatta olevan osan palkastaan, ja käskettiin vielä
+tulla aamiaiselle seuraavana päivänä ennen lähtöä. Sitä paitsi
+kauppiaalla oli hänelle erityistä puhuttavaa.
+
+Pekka oli kauppiaan palveluksessa ollessaan toimittanut yhtä ja toista
+askaretta talon palkollisille. Nyt palvelustyttö pyysi häntä
+hukuttamaan pari koiranpenikkaa, joita kauppiaan iso metsäkoiranarttu
+ei saanut enää pitää. Ne olivat nyt liian suuria ja vaativat ruokaa,
+mutta talon rouva ei tahtonut niitä ottaa elätettäviksi. Pekka kysyi,
+saisiko hän itse pitää penikat. Se hänelle kernaasti luvattiin, mutta
+kaikki arvelivat, että hänellä oli tarpeeksi asti yhdestäkin koirasta,
+tuosta häijystä Rakista, joka ei koskaan ollut hyvä kellekään.
+
+Kevät oli tullut, lumi ammoin sulanut. Teeret kuhersivat puiden
+latvoissa, kurki kirkui suolla ja pikkulinnut visertelivät joka
+oksalla.
+
+Oli varhainen aamupäivä. Aurinko paistoi jo lämpimästi, kun tapaamme
+nuorukaiset kaukana synkässä salossa asettuneina tuuheiden kuusten
+juurelle, jossa oli pehmeä, paksu sammal ja pieni puro juosta lorisi.
+He loikoivat maassa pitkänään ja syödä nakertelivat kuivaa lihaa. Rakki
+seisoi kuunnellen tarkkaan pienten koiranpenikoiden, joita Pekka
+uskollisesti oli kantanut avarassa tuohikontissaan, pyöriessä ja
+leikkiessä kuivilla kuusenkävyillä.
+
+Äkkiä molemmat nuorukaiset hypähtivät pystyyn ja kuulostivat, ja Antti
+huudahti kiihkeästi: "Pekka, Pekka! Jollemme olisi Norjassa, niin minä
+väittäisin, että äiti siellä laulaa. Olehan hiljaa!" Pian kuului taas
+naisen ääni, joka huhuili karjaa.
+
+Sanaakaan sanomatta Antti juoksi kiireen vilkkaa halki metsän
+sinnepäin, mihin paimenen huhuilu häntä ohjasi. Pekka sillä välin
+keräsi joutuin kamppeet kokoon ja riensi perässä.
+
+Pienellä niityllä, jossa lehmiä ja vuohia kävi laitumella, istui
+kaatuneen hongan rungolla nainen, ja polvillaan, pää naisen sylissä,
+oli Antti.
+
+Pekka ei voinut erehtyä, nainen oli Mattu. Nyt tämä lähti häntä vastaan
+ilosta loistavin silmin, ojensi äänettömänä Pekalle kätensä ja veti
+hänetkin luokseen. Kauan oltiin ääneti, kunnes Antti äkkiä hypähti
+pystyyn, otti eukon syliinsä, pyörähdytti häntä ympäri ja juoksi sitten
+metsään päin ääneen nauraen. Heti samassa hän palasi takaisin kontti
+kädessä, tempasi sen auki ja otti esiin leivän: "Äiti, syökää!"
+kehoitti hän; "se on kaukaa tuotua leipää; syökää!" virkkoi hän
+värisevällä äänellä: "on minulla sisaruksillekin."
+
+Nämä sanat kuullessaan Mattu vuodatti runsaita kyyneliä ja huudahti:
+"Mennään kotiin! Isä ja Heikki tahtovat nähdä teidät!"
+
+
+
+
+23. BOGEN.
+
+
+Palaamme takaisin kertomuksemme siihen kohtaan, jolloin jätimme Yrjänän
+rakentamaan turvemökkiä.
+
+Vasta sitten kun ruotsalainen tilallinen Matti oli lähtenyt pois, kävi
+hidasaatteisille suomalaisille selväksi, kuinka huolehtivaa myötätuntoa
+tuo ystävä oli heille osoittanut.
+
+Kuokilla ja rautakangilla maakuoppa saatiin joutuin syvennetyksi.
+Muutamia päiviä uurastettua se oli tarpeeksi avara. Tehtiin tulisija ja
+laitettiin lavitsat, ja sitten pantiin riukupuista välttävä katto.
+Kaiken päälle luotiin paksu kerros. Sitten pantiin uuniin palamaan
+suuria kuivia honkapölkkyjä, ja niin oli talviasunto valmis. Siihen
+asetuttiinkin heti asumaan.
+
+Nyt tehtiin seinä, johon sovitettiin ovi niin tiiviisti kuin
+mahdollista, ja varustettiin porstua, joka tilkittiin risuilla ja
+mullalla ja johon sijoitettiin suomalaisten vähäiset tavarat. Eteinen
+sitäpaitsi esti lämmintä haihtumasta. Yksissä neuvoin tehtiin muutamia
+yksinkertaisia, tarpeellisimpia talouskapineita. Sitten tuli luminen
+talvi.
+
+Tämä oli uudisasukkaille hyvin onnellinen tapaus, sillä ruokavarat
+olivat vähissä, viime aikoina oli syöty pelkkiä lintuja. Miehet
+kiiruhtivat nyt etsimään hirviä ja heitä onnesti niin hyvin, että jo
+kolmantena päivänä palatessaan heillä oli hirven nahka ja lihoja
+mukana. Lapset saivat hyvän makuupaikan ja runsaasti syödäkseen.
+Rohkeus ja toivo elähdytti taas uudisasukkaita eikä se suinkaan
+vähentynyt, kun Matti ja Pietari pian sen jälkeen tulivat taloon
+mukanaan karhukoira. He olivat hakemassa suomalaisia mukaan
+metsäretkelle; aikomuksena oli hävittää seudulta niin monta
+vahingollista petoa kuin suinkin löytäisivät.
+
+Suomalaisten suureksi iloksi heillä oli mukana myös melkoinen
+jauhopussi ja suoloja. Suomalaiset suostuivat mielellään heidän
+tuumaansa, ja sitten tulokkaita kestittiin, syötiin yhdessä hirvenlihaa
+ja leipää. Tätä herkkua talolliset jakoivat runsaasti suomalaisille.
+
+Tehtiin metsästyssuunnitelma, saaliin jako määrättiin niin, että
+koirankin piti saada yksi osa. Saalis oli siis jaettava viiteen osaan.
+Tämä oli karhunnahan myymistä ennen kuin peto itse oli kaadettukaan,
+mutta tällä kertaa se sentään onnistui, ja jouluun mennessä oli
+tapettuna monta karhua ja hirveä.
+
+Silloin talolliset lopettivat metsästyksensä ja lähtivät kotiin. Lunta
+oli tullut niin runsaasti, että oli melkein mahdoton päästä metsässä
+liikkumaan ilman suksia, mutta niitä he eivät osanneet käyttää.
+Hiihtäminen taas on aina ollut suomalaisten tapa liikkua talvella
+metsässä. Erotessaan ruotsalaiset talolliset tarjosivat suomalaisille
+koiransa lainaksi, ja tarjoukseen Yrjänä suostui mielihyvin. Kun
+talolliset olivat jättäneet suomalaisille loputkin vähät ruutinsa ja
+luotinsa, mitä heillä oli jäljellä, he toivottivat näille hyvää
+metsästysonnea ja lähtivät kotiinsa.
+
+Uudisasukkaiden tulevaisuus näytti valoisalta, ja elettiin tyynessä
+rauhassa. Miehet kävivät metsällä, ja Mattu oli usein päivät pitkät
+yksin lasten kanssa turvemökissä. Talvi tuli ankara, lunta karttui
+paljon ja miesten täytyi pysytellä kotosalla. He olivat kyllä terveitä,
+mutta lasten tila sai heidät levottomiksi. Näissä oli jo kauan ollut
+yskä, ja nyt ne alkoivat valitella ja kuihtua. Ei kukaan tiennyt mitään
+parannuskeinoa. Se oli "oikeata Jumalan tautia". Siitä asiasta ei
+paljoa puhuttu, mutta kaikki tunsivat mielensä alakuloisiksi ja
+toivottomaksi. Mattu itki hiljaisuudessa, mutta kyynelet ehtyivät, kun
+kuolema päätti lasten tuskat muutaman päivän väliajoin.
+
+Kun kevätaurinko sulatti päällimmäistä lunta ja kylmät yöt jäätivät
+hangen pinnan kovaksi, pantiin pienokaisten ruumiit kelkkaan ja vietiin
+metsien halki suomalaisten suosijan Träskogin Matin taloon. Hänen kävi
+Yrjänää sääli, mutta hän sanoi, ettei tämä nyt saanut lapsia
+haudatuiksi, koska pappi asui kaukana Nyn pitäjässä ja tulisi
+Gunnarskogiin vasta keväällä. Kirkolle Matti aikoi lähteä Yrjänän
+mukaan. Siellä oli hauta, johon talvella pantiin kaikki ruumiit
+keväällä haudattaviksi, sitten kuin pappi tulisi. Silloin Yrjänänkin
+pitäisi olla läsnä ja tuoda mukanaan "setelinsä" ja vielä lampaanvuona
+tai muutamia metsoja, sillä sen pappi otti hautauspaikaksi. Kun lapset
+oli laskettu hautaan, palasivat Mattu ja miehet turvemökkiin.
+
+Nyt seurasi ikäviä työpäiviä, kunnes Mattu lumen sulamisen aikaan,
+jolloin pienet purot alkoivat liristä, synnytti Yrjänälle pojan.
+Entistä alakuloisuutta seurasi nyt rohkeus ja luottamus tulevaisuuteen,
+ja uuden kodin ensimmäiseksi kaskeksi kaadettiin reippaasti metsää.
+
+Aikanaan Yrjänä lähti jälleen pitäjän kirkolle, sai lapsensa
+haudatuiksi, "setelit" tarkastetuiksi ja papin palkan maksetuksi, jonka
+jälkeen hän haki karjansa ystävien luota Träskogista. Yrjänä oli
+parhaillaan hakkaamassa kaskea Heikin kanssa, kun hän eräänä päivänä
+kuuli Matun huutavan ja ihmetteli, minkä vuoksi tämä tuli kotiin tähän
+aikaan päivästä, vaikka oli varustautunut paimeneen päivälliseen asti.
+Odottaessaan miehet taukosivat hakkaamasta. Mutta vielä enemmän he
+ihmettelivät nähdessään Matun seurassa kaksi outoa rotevaa, nuorta
+miestä, raskaat taakat selässä. Vieraat astuivat Yrjänää ja Heikkiä
+kohti, ja Antti ehätti toisten edelle sanoen: "Jumalan terveeksi, isä!"
+
+Yrjänä seisoi hetkisen aivan ääneti; sitten hän ojensi pojalleen
+kätensä, ja silmiin nousivat vedet hänen lausuessaan: "Vähältäpä piti,
+etten olisi sinua enää tuntenut; ja entäs Pekka sitten, kuinka oletkaan
+kasvanut pitkäksi!" lisäsi hän. "Mutta rakkaat pojat, olettepa te
+uljaan näköisiä: villamekot yllä ja punaiset huippulakit päässä!" --
+"Hyvää päivää, pojat!" toivotti Heikki ylen onnellisena nähdessään
+heidän rotevat, muhkeat vartalonsa. "Nyt on hauska olla Ruotsin
+metsässä, ja onhan teillä pyssytkin ja koira. Oletkos Yrjänä semmoista
+aavistanutkaan."
+
+"En", vastasi tämä. "Levätään tänään, Heikki; nyt saadaan Bogeniin
+apuväkeä", naurahti hän. "Tietäkääs, pojat: minä ja koko mökki olemme
+saaneet uuden nimen!" Ja sitten hän kertoi, että ruotsalaiset
+talonpojat, jotka eivät voineet muistaa Kailasen nimeä, mainitsivat
+keskenään häntä Bogen-nimellä, muistoksi heidän ensimmäisestä
+tapaamisestaan, jolloin Yrjänä oli tappanut karhun eikä ottanut siitä
+työstään muuta palkkiota kuin yhden lavan (= bogen). "Ja nyt minun
+mökkini nimi on Bogen. Siinä on alku... Arvelen, että siitä nyt paisuu
+koko ruhokin. Mattu, mennään sisään!"
+
+Kun miehet tulivat pirttiin, istui siellä nuori naishenkilö. Se oli
+Träskogin Matin sisar, joka oli tuonut elukat Yrjänän mökille. Hän oli
+jäänyt muutamaksi päiväksi suomalaisten pariin Matulle suureksi iloksi
+ja hyödyksi; sillä sillävälin kun Mattu kestytteli karjaa ja totutti
+sitä näihin paikkoihin, oli Priita hoidellut Matun pientä lasta. Ennen
+kuin miehet olivat menneet mökkiin, kertoi Yrjänä nuorukaisille lasten
+kuolleen ja varoitti heitä kyselemästä näitä Matulta.
+
+Kun Mattu oli talon monille miehille valmistanut sen varoihin nähden
+runsaan aterian, istuuduttiin mökin edustalle, ja nyt nuorukaiset
+kertoivat pitkän eron aikaiset elämänvaiheensa. Lopetettuaan
+kertomuksensa he antoivat Yrjänälle ansaitsemansa rahat. Tämä istui
+kauan ääneti, sitten hän laski ristiin karkeat kouransa ja sanoi:
+"Jumalalle olkoon kiitos!"
+
+Pojat, niinkuin Mattu nuorukaisia vieläkin nimitti, ottivat nyt esiin
+monenlaisia pieniä tavaroita, joita he olivat tuoneet mukanaan
+Norjasta, ja antoivat ne nyt kotonaoleville. Lahjat olivat melkein
+samaa lajia kuin ne, jotka Yrjänä oli antanut Matulle palatessaan
+herttuan luota, mutta näitä oli useampaa lajia; paitsi kirveitä ja
+puukkoja oli Pekalla mukana saha ja höylä sekä muita puusepän
+työkapineita, Antilla taas koko joukko sepän työaseita, ja viimeksi
+otettiin esille pyssynpiippukin ja koiranpennut. Silloin ilo nousi
+ylimmilleen. Antti vakuutti, että Heikkikin saa pyssyn. Sen hän lupasi
+pian laittaa valmiiksi ja pennut opetetaan metsäkoiriksi, niin että
+nälkää ei nähtäisi Bogenissa.
+
+Näin iloittiin ja juteltiin koko ilta, sitten nuorukaiset pyysivät
+Yrjänää kertomaan, miten aika oli häneltä kulunut. Kumpaiseltakin
+pojalta pääsi koston sanoja niitä vastaan, jotka olivat polttaneet
+heidän vanhempiensa talon ja viljahalmeen, ja he toivottelivat, että
+olisivat olleet siinä tilaisuudessa läsnä; mutta Mattu kiitteli
+onneaan, kun asiat olivat nykyisellä kannallaan.
+
+Muutamaan päivään ei Bogenissa tullut sanottavasti mitään työtä
+tehdyksi, oli liian paljon puhuttavaa. Pian kuitenkin päätettiin ryhtyä
+rakentamaan. Siitä vain oltiin eri mieltä, mitä olisi ensin
+rakennettava. Mattu tahtoi saada ensiksi navetan, miehet taas
+asuintuvan. Matun mielipide voitti, ja niin alettiin hakata ja
+kuljettaa paikalle rakennuspuita. Elukat olivat yön aikana paljaan
+taivaan alla; niiden suojana oli ainoastaan pikipäin kyhätty aitaus.
+Mattu oli levoton, mutta miehet olivat huoletta; he luottivat itseensä
+sekä pyssyihinsä. Siitä he kuitenkin saivat rangaistuksen. Kerran yöllä
+he heräsivät karjan hätääntyneeseen mölinään ja Rakin vimmattuun
+haukuntaan. Syöstiin ulos, mutta tultiin liian myöhään -- karhu oli
+tappanut pukin. Koiran kiukkuisesti hyökätessä kimppuun pedon täytyi
+tosin se jättää, mutta ennen kuin ampujat olivat valmiina, oli karhu jo
+ehtinyt metsään, jossa sitä pimeässä oli mahdoton saavuttaa.
+
+Siitä alkaen tuli työhön kiirettä. Aamuvarhaisesta iltamyöhään kuului
+kirveiden kalke, ja vuorotellen valvottiin yökaudet; viimein karhu
+heitti kuin heittikin henkensä.
+
+Vasta syksyn tultua saatiin rakennetuksi asuintupa, sillä paljon aikaa
+oli kulunut rehujen kokoamiseen. Niillä rahoilla, jotka pojat olivat
+uutteruudellaan koonneet, voitiin hankkia useampia elukoita, ja
+niillekin tarvittiin rehuja paljon. Yrjänä lähti kyläkuntaan ostamaan
+pari lehmää ja muutamia lampaita. Hänen kotiinpaluutaan odotettiin
+levottomasti, ja kun hän vihdoin palasi ostamansa karja mukanaan, niin
+oli suuri ilo uudispaikalla, sillä nyt voitiin luottavasti katsoa
+tulevaisuuteen.
+
+Sitten kului talvi, joka miesten oli kulutettava metsästäen. Tuli kevät
+ja uusia töitä. Seurasi uuden kasken poltto, palon siemennys, sitten
+kalastusta, metsästystä ja heinäntekoa sekä maanviljelystä, kunnes
+maanpinta taas jäätyi, jo keväällä oli Matun täytynyt hankkia apua
+karjan paimentamiseen. Heikki oli käynyt Mangskogissa asuvien
+suomalaisten luona ja saanut sieltä nuoren tytön Matulle avuksi.
+
+Kaikki oli hyvin, ja niin kului pari vuotta uupumattomassa työssä;
+mutta Bogenpa oli nyt jo pienehkö talo. Kylvettiin sekä ohraa että
+pellavaa ja nauriita, olipa ehditty hankkia yhtä ja toista tarpeellista
+huonekaluakin. Rupesi jo olemaan vähän joutohetkiäkin. Nuoret miehet
+alkoivat puhella, että olisi lähdettävä käymään vanhassa asunnossa
+tunturiseudulla. He ikävöivät taas vapaata metsäelämää. Pekka varsinkin
+innokkaasti muisteli ihanaa aikaa, jonka he olivat siellä viettäneet,
+ja nythän talo oli sellaisessa kunnossa, että vanhemmat kyllä tulivat
+toimeen ilman nuorten apuakin. He olivat aikeissa ottaa tämän asian
+puheeksi vanhusten kanssa, kun aavistamatta Träskogin Matti toi sanan,
+että tanskalaiset olivat ryhtyneet ahdistamaan vanhaa kuningasta ja
+että norjalaisia oli nähty valtakunnan rajalla. Hänet oli lähetetty
+kehoittamaan suomalaisia varustautumaan niin pian kuin mahdollista ja
+lähtemään hänen mukaansa. Oli lähetetty sana kaikille suomalaisille
+kokoutua pitäjäläisten kanssa Edaan, jossa miesten oli määrä liittyä
+esivaltaan.
+
+Tämä sanoma oli nuorten miesten mieleen. Itse puolestaan heillä ei
+ollut mitään norjalaisia vastaan, mutta he halusivat päästä viettämään
+liikkuvaa elämää. Sen vuoksi he olivat perin tyytyväisiä ja Matun
+suureksi suruksi iloitsivat sotaan pääsemisestä. Mattu oli nähnyt sotaa
+ja saanut sen takia kärsiä, nyt hän tunsi mielensä levottomaksi poikien
+puolesta. Ja vielä ikävämmäksi kävi hänen mielensä, kun Yrjänäkin alkoi
+varustautua. "Heikillä ei ole pyssyä", sanoi tämä; "hän saa jäädä
+kotiin".
+
+Reippain mielin ja täydet eväskontit selässä lähtivät suomalaiset
+torjumaan norjalaisia. Matti kulki edellä ja niin tultiin hänen
+kotiinsa. Sieltä olivat kaikki miehet menneet jo edeltä, sillä heille
+oli Bortanin talosta lähetetty jalansyten sanoma, että norjalaiset
+olivat naapuritalossa Helgebodassa, jonka vuoksi viimeksi saapunut
+joukko riensi sinne. Sen läheisyydessä he tapasivat talonpojat, jotka
+olivat menneet edeltä, ja nämä kertoivat, että kun norjalaiset olivat
+nähneet heidän suuren joukkonsa, nämä olivat palanneet takaisin rajan
+yli, jonne talonpojat eivät tahtoneet heitä seurata, vaan aikoivat nyt
+palata kotiinsa. Matti vastusti ehdotusta. Kaikki he olivat saaneet
+käskyn saapua Edaan, ja sinne heidän piti lähteä tapaamaan esivallan
+miehiä; ja kun Matti oli varakas mies, hänen puhettaan toteltiin, jonka
+jälkeen koko joukko marssi Edaan.
+
+Perillä he tapasivat paljon väkeä ja voudin sekä pari sotamiestä.
+Kyseltiin, oliko nähty norjalaisia ja sitten kerrottiin, mitä
+tiedettiin, vaikk'ei siinä ollut paljoa kertomista. Talonpoikia oli
+paljon, mutta suomalaisia vain kolmisenkymmentä. Näillä oli useimmilla
+pyssyt. Kenellä pyssy oli, hänelle annettiin ruutia ja lyijyä, ja pian
+sen jälkeen viritettiin koko joukko pieniä nuotioita. Ryhdyttiin heti
+valamaan luoteja. Sitten sotamiehet valitsivat yhden pyssymiehen ja
+kaksi keihäällä tai kirveellä varustettua, ja asetettiin vartioita.
+Kului useita päiviä eikä norjalaisista kuulunut mitään. Sitten
+lähetettiin vakoilijoita, ja siihen toimeen olivat suomalaiset kuin
+itsestään määrätyt. Yrjänä ja hänen poikansa lähetettiin
+tiedustelemaan, mihin ne norjalaiset olivat menneet, jotka oli nähty
+Helgebodan luona. Parin päivän kuluttua he palasivat tuoden tiedon,
+että joukko oli hajaantunut. Suurin osa oli poistunut länteen päin
+Norjan sisämaahan, toinen, pienempi parvi, jossa oli vain neljä, viisi
+miestä, oli kulkenut koilliseen päin. Heitä suomalaisten piti seurata;
+kenties he olivat menneet Fryksdalin puolelle yhtyäkseen johonkin
+toiseen joukkoon. Koiran avulla Yrjänä saattoi seuralaisineen varsin
+helposti seurata norjalaisten kulkusuuntaa. Nämä olivat menneet pitkin
+rajaa. Kerran aamulla tiedustelijat tulivat aivan lähelle norjalaisia.
+Yönuotion savu ilmaisi näiden olinpaikan. Hiivittiin hiljaa eteenpäin.
+Tulen ääressä ei ollut ketään. Norjalaiset olivat menneet tiehensä,
+mutta monesta merkistä päättäen oli selvää, että he olivat täällä
+viipyneet useita päiviä ja huvikseen metsästelleet. Oli aivan selvää,
+että norjalaiset olivat vain vähän matkaa heitä edellä. Nyt lähdettiin
+nopeasti liikkeelle.
+
+Taivalta tehtiin reippaasti, ja levottomuudeksi huomattiin, että oltiin
+aivan lähellä omaa kotia. Olikohan norjalaisilla aikomus hävittää se?
+Pikajuoksua tultiin halmeen reunaan. Siellä norjalaiset näkyivät
+kaikessa rauhassa loikoilevan päivänpaisteessa ja lähellä seisoi
+Mattukin pakinoimassa. Heikki istui kivellä jotakin vuoleksimassa. Mitä
+nyt oli tehtävä? Viimein norjalaiset nousivat seisomaan, hyvästelivät
+ystävällisesti, ja johtaja sanoi, että hän mielellään tahtoisi antaa
+Matulle jotakin, mutta ikävä kyllä hänellä ei ollut mitään antaa.
+
+Silloin Yrjänä ja pojat astuivat esiin ja puhuttelivat "vihollisiaan"
+ystävällisesti, ja pian keskusteltiin sodasta aivan rauhallisesti.
+Norjalaiset sanoivat lähteneensä rajalle, koska oli kerrottu, että
+ruotsalaiset aikoivat tehdä hävitysretken Norjan puolelle. Huomattuaan,
+että ainoastaan talonpoikia oli heitä vastassa, he olivat palanneet
+Norjaan. Nämä viisi miestä olivat saaneet käskyn kulkea muutamia päiviä
+pohjoiseen päin pitkin rajaa tiedustelemassa, uhkaisiko vaara. He
+aikoivat nyt palata kotiin. Tanskalaiset ja ruotsalaiset tapelkoot
+mielensä mukaan, norjalaisten ja suomalaisten välillä ei ollut mitään
+riidan aihetta.
+
+Sen sanottuaan norjalaiset lähtivät matkoihinsa ja Yrjänä poikineen
+julisti sodan heidän puolestaan päättyneeksi, jonka jälkeen he
+kertoivat uutisensa kotona oleville. Näilläkin oli uutisia
+kerrottavana. Bogeniin oli tullut eräs suomalainen vaimoineen aikoen
+asettua sinne asumaan, ja jos tarkkaan kuulosti, niin saattoi kuulla,
+kuinka siellä kaadettiin uudistorpan rakennuspuita. Tämä oli nuorille
+miehille iloinen uutinen, ja he onnittelivat Mattua, kun naapuriin oli
+tullut naishenkilö. No niin, eihän se ollut pahemmaksi Matunkaan
+mielestä, kunhan vain naapurin vaimo, joka oli Vappu nimeltään, olisi
+ollut toista maata. Hänellä oli pahat silmät, ja kyllä kaiketi hän oli
+suuri noita.
+
+Tämä ei ollut ainoa uutinen, mikä Matulla oli kerrottavana. Heikki ja
+Katri olivat keskenään tehneet kaupat, päättäneet mennä yhteen. Kovin
+nuorihan tuo Mangskogin tyttö vielä oli, mutta ei asiassa auttanut
+vastusteleminenkaan: ketkä tahtovat mennä yhteen, ne menevät yhteen;
+antaapa heidän tehdä tahtonsa mukaan. Heikki oli niin monta vuotta
+auttanut Yrjänää; nyt oli Yrjänän vuoro auttaa Heikkiä, siitä olivat
+kaikki yhtä mieltä. Nyt he kyselivät Heikiltä, miten hän tahtoi
+elämänsä asetettavaksi, ja sitten hän lähti Yrjänän kanssa katsomaan
+paikkaa, mihin olisi tehtävä kaski ja asuinpaikka.
+
+Kuitenkin pidettiin tarpeellisena, että esivallalle annettiin tieto
+siitä, mitä norjalaiset olivat Yrjänälle ilmoittaneet, ja tähän toimeen
+valittiin Pekka, joka oli joutuisin kävelemään. Pekka palasi pian ja
+tiesi kertoa, että talonpojat olivat saaneet luvan palata kotiin, mutta
+heidän piti pysytellä varustautuneina siltä varalta, että norjalaiset
+taas näyttäytyisivät, mikä ei ollut mahdotonta, sillä nyt tiedettiin,
+että nuori perintöruhtinas oli voittanut tanskalaiset Smoolannissa.
+
+Sitten ryhdyttiin taas uutteraan työhön. Kaikki miehet rakensivat nyt
+Närkkiläisen mökkiä, ja joskus autettiin myös Grillsiä, uutta naapuria.
+Närkkiläisen torppa tuli valmiiksi ennen lumen tuloa, ja siellä sai
+Grills vaimoineen asua, sillä Heikki ja Katri menivät Mangskogiin
+Katrin kotiin. Ja sitten Yrjänä ja Mattu jäivät yksin täysi-ikäisten
+poikien ja pikku Matin kanssa, josta oli tehty Träskogin isännän kaima.
+Yrjänä alkoi samoin kuin Mattukin jo vanheta. Hän oli väsynyt ja pysyi
+kotosalla tänä talvena; mutta nuoret miehet sitävastoin oleskelivat
+melkein kaiket ajat metsässä, josta he toivat kotiin paljon saalista,
+jakaen siitä usein myöskin Grillsille. He saivat suuren maineen
+metsästystaidostaan, ja joskus hakivat lähiseudun suomalaiset ja
+ruotsalaiset talolliset heitä kaatamaan vahingollisia petoja, joita
+naapurit itse eivät saaneet tapetuiksi.
+
+Nuoret koirat oli jo opetettu metsästykseen, ja harvoin tapahtui, että
+niiden ajama otus pääsi pakoon nopeilta hiihtäjiltä. Osittain
+sukulaistensa ansiosta osittain sen vuoksi, että olivat sotaretkellä
+tavanneet muita suomalaisia, nuoret miehet tunnettiin, mihin ikinä he
+tulivat, ja matkoillaan halki metsien he olivat hyvin tervetulleita
+sekä itsensä takia että sen metsänriistan vuoksi, jota he aina toivat
+mukanaan, ja kun nuorukaiset olivat nähneet maailmaa enemmän kuin
+useimmat muut suomalaiset, he osasivat antaa arvokkaita selityksiä ja
+joskus hyviä neuvojakin.
+
+Kymmenjärven itäpuolella oli paikka, jossa nuorukaiset olivat usein
+vieraina ja johon varsinkin Antti poikkesi mielellään. Siellä asui
+vanha suomalainen seppä, joka vuosien kuluessa oli hankkinut pajan ja
+työkalut. Sivuansiokseen hän korjaili suomalaisten ja ruotsalaisten
+talonpoikien pyssyjä. Tämän miehen luona Antti viihtyi hyvin, ja joskus
+sattui, että Pekka sai yksin kuljeksia metsästelemässä. Suomalaisukko
+oli leskimies ja hänen talouttaan hoiti kaksi tytärtä. Nuorten miesten
+oleskellessa siellä tavoitti heidät eräs Gräsmarkenin suomalainen kauan
+aikaa heitä etsittyään. Nyt hän omasta ja naapuriensa puolesta tuli
+pyytämään, että Pekka ja Antti lähtisivät hänen mukanaan auttamaan
+kaatamaan hirmuista karhua, joka oli useina vuosina tehnyt heille
+suurta vahinkoa ja viime viikkoina repinyt kolmea metsästäjää, joista
+yksi oli kuollut. Mielihyvin metsästäjämme suostuivat siihen, ja heti
+lähdettiin matkaan. Matkalla suomalainen arveli, että se karhu varmaan
+oli noiduttu ja "nostatettu" ihmisten turmaksi, sillä siihen ei
+pystynyt luoti eikä se mennyt loukkuun. Viime syksynä se oli ollut
+pyydyksessä, mutta oli repinyt sen hajalle niin kuin haukka pyyn.
+Suomalainen toivotti, että hänellä olisi perintönä saatu hopearaha. Kun
+hän siitä kovertaisi vähän hopeaa ja valaisi sen luodin sisään, niin
+karhu kyllä kaatuisi.
+
+Niin, tosiaankin peloittavia tietoja metsästäjämme saivat tuosta
+karhusta. Antti ei tiennyt, missä olisi perittyä hopearahaa, mutta
+kyllä hän olisi mielellään sellaisen ottanut. Pekka vastasi, että
+niilläkin luodeilla, joita heillä oli, he olivat tappaneet niin monta
+karhua, että nekin kyllä yhtä hyvin auttaisivat. Muutoin hän ei
+uskonut, että kukaan tätä nykyä osasi noitua. "No, nyt on taas
+Niko-pappi mielessäsi", virkkoi Antti; "hän se varmaankin on nuo jutut
+pannut päähäsi. Kyllä saat olla varma, että sellaisia on, ja
+toivoisinpa olevani sellainen tietäjä kuin Vappu, silloin ei meitä
+yksikään karhu välttäisi."
+
+"Ehkä tahdot kääntyä takaisin?" kysyi Pekka aivan totisena. Tähän hän
+ei saanut mitään vastausta, mutta Antti potkaisi suksensa sellaiseen
+vauhtiin, että hän mennä pyyhälsi toisten edelle, ja sitten painettiin
+kaiken päivää eteenpäin täyttä kyytiä.
+
+Yönuotion ääressä Antti oli entisellään. Puheltiin enemmän seudusta
+kuin karhusta, ja syödessä hän sanoi Pekalle, ettei hän aikonut palata
+kotiin, ennen kuin lumi oli sulanut tai hänellä oli selässään tuon
+miestenturman karhun nahka.
+
+Gräsmarkeniin tultua metsästäjiä kestittiin kelpo tavalla, ja kun oli
+levätty päivä, lähdettiin metsälle. Lähtiessä oli koko joukko
+pyssymiehiä läsnä, mutta vain kaksi seurasi metsästäjiämme. He tulivat
+näyttämään karhun kierrosta ja kantoivat metsästäjien kapineita. Sitten
+tultiin perille ja seurattiin kierrosta kappale matkaa. Kierros kulki
+tiheän lumisen viidakon reunaa. Siellä irtautui varpaallinen Antin
+toisesta suksesta, ja hänen oli seisahduttava korjaamaan, Pekan ja
+toisten suomalaisten jatkaessa matkaa, varmasti luottaen siihen, että
+Antti heidät pian saavuttaa. Hiihdettyään muutaman minuutin he kuulivat
+Antin huutavan ja meluavan, ja heti sen jälkeen kuului karhun
+karjuntaa. Koirat laskettiin silmänräpäyksessä irti, ja niiden
+kiukkuiseen haukuntaan yhtyi nyt karhun ärjyminen. Muutamassa
+silmänräpäyksessä oli Pekkakin ehtinyt taistelupaikalle, ja siellä hän
+näki Antin päälaellaan syvässä hangessa kasvot alaspäin ja karhun hänen
+päällään. Toinen koirista oli haavoittuneena kyyristynyt vähän matkan
+päähän, toinen haukkui vimmatusti etempänä. Pekka ampui heti luotinsa
+tuon tavattoman suuren otuksen rintaan, jolloin peto, kita auki,
+kauheasti kiljuen syöksyi häntä kohti.
+
+Pekka oli varustautunut ottamaan karhua vastaan. Kontio sai niin
+ankaran keihäänpiston, että horjahti, ja nyt alkoi elämästä ja
+kuolemasta taistelu, joka oli metsän kuninkaan arvoinen.
+
+Pekka tunsi voimiensa vähenevän, mutta sai apua taholta, mistä oli sitä
+kaikkein vähimmin odottanut: Antti seisoi yks'kaks hänen vieressään
+pistäen karhua keihäällään kerran toisensa jälkeen, vuoroin nauraen,
+vuoroin taas syytäen haukkumasanoja. Tätä karhu ei enää kestänyt; se
+kaatui pitkäkseen niin että jysähti, kun Pekka viimeisen kerran
+survaisi keihäällään.
+
+Ottelu oli ollut ankara, ja metsämiesten täytyi huoahtaa ennenkuin
+saivat sanotuksi: Jumalan kiitos! Kului vähän aikaa, ennen kuin Antti
+siitä toipui, mutta sitten hän nauroi taas ja sanoi olleensa vähän
+aikaa aivan pökerryksissä, ja vieläkin tuo väkevä mies ihan vapisi.
+
+"Miten Herran nimessä tämä tapahtui?" kysyi Pekka, kun Antti oli
+täydelleen toipunut. -- "Sitä tuskin tiedän itsekään", sanoi Antti.
+"Olin kumarruksissa sukseani korjaamassa ja kiskoin hampailla
+varpaallista lujempaan, kun sain takaapäin semmoisen sysäyksen, että
+kaaduin suinpäin hankeen ja tunsin jonkin repivän itseäni takapuolelta.
+Katsopas, tuosta!" -- ja hän näytti, että lujat hirvennahkaiset housut
+olivat repaleina -- "ja sitten repi päätäni, niin että ratisi, ja lakki
+meni päästäni; ja samalla sinun pyssysi pamahti. 'Oihoh!' arvelin minä,
+'kylläpähän nyt neuvo keksitään'. Sitten tunsin olevani vapaa karhusta
+ja katsahdin ylös ja näin, miten sinä painiskelit pedon kanssa. Silloin
+minä sanoin: 'Lempo soikoon', ja lähdin minäkin keihäs kädessä
+leikkiin. No, miten sinun laitasi on, Rakki? Onnutko? Tule tänne,
+poikaseni, ja sinä Teppo, olet myös reipas poika, sen kyllä näen; mutta
+Pekka, missä minun lakkini on?" Ja sitten hän kouraisi päätään ja sai
+verta sormiinsa. "Katsopas, Pekka, miten täällä on laita!" -- "No,
+siinä on vain pari valkoista ja yksi punainen hiukseton juova. Tuo ukko
+vähän vain kampasi päätäsi, ja lakkisi on kolmena kappaleena."
+
+"Hitto vieköön mokoman syöttilään! Voi sentään minun vanhaa
+sudennahkalakkiani! No, se on nyt mennyttä kalua. Mutta missä meidän
+kumppanimme ovat? Vai tuolla! Tulkaa tänne vain, kaikki kävi hyvin
+hopeita luotiin valamattakin. Tulkaa tänne, täällä on teidän mörkönne
+maassa; nyt siitä pääsette rauhaan." Toiset suomalaiset riensivät esiin
+katsomaan otusta. He eivät voineet kyllin kehua nuorten metsästäjien
+voimaa ja rohkeutta sekä karhun suuruutta ja varsinkin Pekan tavatonta
+voimaa, hän kun kykeni vastustamaan karhun tunkiessa päälle. Ja kovatpa
+ponnistukset lienevät olleetkin, sillä Pekan suksien varpaalliset
+olivat poikki ja sukset uponneet maahan asti. Karhulle ei nyt tehty
+mitään. Suomalaiset tahtoivat hakea hevosen ja vedättää karhun kotiin,
+että kotoväkikin saisi nähdä tuon kauhean pedon. Nytkös nuorten miesten
+maine paisui suureksi. Yleisesti puhuttiin, ettei heidän vertaisiaan
+ollut ruumiin voimissa, rohkeudessa ja metsästysonnessa.
+
+Kun metsämiehemme olivat paluumatkalla, sanoi Pekka leikillään Antille,
+ettei tämän tarvinnutkaan jäädä lumenlähtöön asti: olivathan he saaneet
+karhun ilmankin sellaisia tietäjän keinoja, joita Vappu osasi. "Niin",
+myönsi Antti, "kyllähän meitä onni auttoi, mutta Vappu on sittenkin
+tietävämpi muita akkoja; en tahtoisi vain joutua hänen vihoihinsa, ja
+varo sinäkin Pekka sitä!" -- "Minä en siedä hänen silmiään, vaikka hän
+onkin kaunis ja muhkea ihminen; en tottavie siedäkään; enkä ihan
+hevillä mene Grillsin mökille, se on varma." -- "Et ole hyvällä
+tuulella tänään", virkkoi Antti; "minun mielestäni Vappu on kuin
+muutkin naiset". -- "Se on tietty, hän on kuten sanot, kauniimpi ja
+ylpeämpi; ehk'ei hän sille taida mitään. Minusta nähden olkoon
+mimmoinen tahansa."
+
+
+
+
+24. KAMALA VIERAS.
+
+
+Tuli taas kevät ja kesä. Oltiin alinomaa työssä, ja niin Heikki sai
+kotinsa kuntoon ja kaskensa kaadetuksi. Kesä oli sateinen ja kylmä.
+Yrjänän kaski paloi huonosti, rukiin leikkuu onnistui huonosti ja ohran
+vei halla. Tosin saatiin mielen lohdutukseksi kohtalaisen hyvin
+karjanruokaa, mutta arveluttavalta näytti talven tulo. Sen lisäksi oli
+lintuja vähän ja seudulla liikkui useasti metsämiehiä. Elettiin
+kuitenkin kevääseen. Kevät tuli tuoden mukanaan kaunista
+päivänpaistetta ja lämmintä. Ruoho kasvoi nopeasti, niin että elukat
+saivat syötävää, kaski saatiin poltetuksi ja ruis kylvetyksi. Mutta
+sitten tuli helteisen kuuma aika. Ruis ei itänyt, touot kuivuivat,
+entiset ruokavarat olivat lopussa, pettuleipään oli jo kauan sitten
+käyty käsiksi eikä halmeesta saatu kuin olkia. Ruoan puutteessa
+karjakin laihtui, ja missä heinää niitettiin, siinä se oli poudan
+kuivaamaa ja surkastunutta. Hiljaisuudessa tehtiin työtä ja ryhdyttiin
+keräämään hätävaraksi karjalle lehtiä ja sammalia; viimeksimainituista
+ainakaan ei ollut puutetta, ja Yrjänä oli kyllin viisas kootakseen
+niitä suuret määrät.
+
+Par'aikaa oltiin siinä toimessa, kun Katri juosta touhusi huutaen, että
+paras hieho oli kuolemaisillaan. Se täytyi teurastaa, ja sen sisuksista
+löydettiin kova pallo, jossa oli karvoja ja muuta roskaa. Sehän oli
+noidan taikapala. "Vappuko?" tuumi Antti, mutta ei kukaan vastannut.
+Sitten tuli vielä uusi pahanonnen sanoma: iso lehmä oli mennyt suohon.
+Se vedettiin ylös: jalka oli poikki, lehmä täytyi teurastaa. Antti
+epäili taaskin Vappua. Mattu katsahti häneen ja lähti viimein Grillsin
+mökille.
+
+"Siellä ei ole mitään hätää", kertoi Mattu palattuaan takaisin; "siellä
+syödään vielä selvää leipää, eikä meidän tarvitse heille antaa
+lihoista". -- "Anna heille kuitenkin", sanoi Yrjänä, ja sitten tuli
+Grills itse tuomaan suoloja, joita tiesi heidän tarvitsevan teurastetun
+lehmän lihoihin. "Vappu käski kiittää ja sanoa terveisiä; hän arveli,
+että kylläpä te usein teurastelette." Mattu huokasi ja kertoi syyn.
+Grills arveli, että heille voisi tulla puutetta talven aikana. Sen
+kyllä jokainen ymmärsi, ja Yrjänä virkkoi: "Sitä saavat kyllä kaikki
+suomalaiset tänä vuonna kärsiä. Kuinka teillä asiat sujuvat?" -- "No
+meneehän tuo, olemme vain kahden; kyllä tulemme toimeen, jos vain
+saamme olla terveinä."
+
+Sitten saatiin sadetta; äsken kylvetty ruis nousi oraalle ja mylly
+saatiin käymään; petäjänkuoret ja oljet saatiin jauhetuiksi ja niin oli
+taas leipää, ja yhä vain kesti sadetta. Kaloja saatiin pyydyksistä, se
+rohkaisi mieltä paremmin, saatiinpa vielä joitakin lintujakin ansoista.
+
+Niin olivat Antti ja Pekka kerran ulkona ja tuumiskelivat, mitä keinoja
+olisi keksittävä, että jotakin saataisiin taloon hankituksi. Silloin
+tuli Vappu, maireen ja pulskan näköisenä: "Kuulepas, Pekka,
+jauhattaisitko minulle säkillisen rukiita? Grills on mennyt kylälle
+enkä minä ymmärrä myllyä käyttää." -- "Kyllä minä jauhatan", lupasi
+Pekka, ja sitten Vappu meni sisälle.
+
+"Heillä kyllä on rukiita", sanoi Antti, "ja niitä jauhamaan pyydetään
+sinua. Varo nyt vain noitaa; ei kukaan muu kuin hän ole antanut
+taikapalaa hieholle ja ajanut isoa lehmää suohon; ole siitä varma!" Nyt
+Vappu tuli takaisin. "Tuletko, Pekka, samaan matkaan?" -- "Tulen."
+Sitten he lähtivät yhdessä. "Lähdetkö ilman pyssyä?" sanoi Antti. "Ota
+tästä pyssy mukaasi, onhan siellä pyitä myllyn luona." Pekka otti
+pyssyn ja niin hän lähti Vapun kanssa Grillsin mökille.
+
+Illalla Pekka palasi myllystä. Jyvät oli jauhettu ja hän laski
+jauhosäkin kotaan. Vappu tuli ulos ja katseli jauhoja. "Kuule, Pekka,
+sinä jauhatat paremmin kuin Grills; tule sisään ja istahda lepäämään;
+tässä on sinulle vähän illallista." Ja Vappu toi pöytään paksua
+ruisleipää, voita ja juustoa. Sellaisia herkkuja ei Pekka ollut isoon
+aikaan syönyt. "Olettepa te rikkaita", sanoi Pekka. -- "Mitäpä tässä
+rikkauksista, mutta kyllähän meillä ruokaa on", vastasi Vappu; "ja
+tässä on vähän suopursuolutta juodaksesi", ja sitten hän antoi Pekalle
+tuopin istahtaen itse penkille hänen viereensä. Pekka ryyppäsi, joi
+vielä toistekin: juoma maistui tavattoman hyvältä. Sitten hän laski
+tuopin penkille ja sanoi: "Kyllä mar sinä osaat juomaa valmistaa!" --
+"No, se taito on minun suvussani", kehaisi Vappu. Pekka oli syönyt
+kyllikseen ja Vappu kehoitti: "Juo vielä!" -- "Kyllä se on hyvää",
+vastasi Pekka, "mutta kovin väkevää."
+
+"No, väkevähän itsekin olet; juo pois vain!" Sitten Pekka tyhjensi koko
+tuopin ja sanoi Vapun antaneen hänelle liikaa. "Niinkö arvelet, Pekka?
+Eipä suinkaan; mutta etkö tahtoisi jäädä meille talveksi? Kyllä se,
+mitä meillä on, riittäisi sinullekin." -- "Tahtoisitko sitä, Vappu?"
+virkkoi Pekka katsahtaen toista kiitollisesti silmiin. -- "Kyllä minä
+tahtoisin!" -- "Minä kysyn sitten kotiväeltä, mitä mieltä he ovat",
+sanoi Pekka. -- "Tarvitseeko sinun siitä kysyä keltään?" -- "Kyllä
+tahdon heidän kanssaan neuvotella; arvelen, että he tarvitsevat minua."
+-- "Se on kyllä mahdollista", tuumi Vappu, "mutta olethan sinä jo siinä
+iässä, että voit tehdä oman tahtosi mukaan. Hyi, kuinka kolkkoa onkaan,
+kun on sateiset ilmat ja Grills on poissa kotoa; sinä voit kernaasti
+jäädä meille yöksi", sanoi Vappu ja istuutui Pekan polvelle. -- "En
+mar", sanoi tämä nousten kiivaasti seisomaan ja avasi samalla oven.
+"Maltahan!" uhkasi Vappu, ja nyt hänen silmänsä välähtelivät vihreinä;
+"minä lähetän sinulle sellaisen, joka sinut taivuttaa!" ja samassa hän
+viskasi tuopin Pekan jälkeen ja päästi raa'an naurun.
+
+Ulos tultuaan ei Pekka ensin voinut pimeässä erottaa mitään. Hän
+tähysteli tietä, kunnes hänen silmänsä tottuivat pimeään. "Jos
+peloittaa", huusi Vappu, "niin tule takaisin!" Pekka ei vastannut
+mitään, mutta halmeen reunaan tultuaan hän seisahtui ja totuttuun
+tapaansa tarkasti pyssynsä ennenkuin meni metsään. "Olisikohan
+mahdollista, että Antti on oikeassa väittäessään Vappua noidaksi?"
+tuumi hän itsekseen. "Mattu-muori sanoo hänen olevan semmoista sukua,
+ja kyllä tunsin mieleni kummalliseksi, kun hän tuli minun syliini,
+mutta: päästä meitä pahasta' sanoi Niko-pappi", ja samalla Pekka teki
+ristinmerkin, mikä tähän aikaan ja kauan jälkeenkinpäin suomalaisten
+keskuudessa oli tavallista. Samassa hän näki edessään mustan esineen ja
+kuuli kauhean mörähdyksen. Ohoh, tuon hän kyllä tunsi. Heti samassa
+hänen pyssynsä paukahti, niin että kaiku jymähteli harjusta harjuun.
+Kun Pekka, jonka silmiä hänen oman pyssynsä leimaus huikaisi, kykeni
+taas katsomaan eteensä, voihki siinä henkitoreissaan suuri karvainen
+möhkäle. "Jumalan kiitos!" sanoi hän ja oli kuulevinaan takanaan jonkun
+hiljaa hipsuttelevan tiehensä.
+
+Pekka seisoi hetkisen miettien mitä hänelle oli tapahtunut. Silloin hän
+kuuli nopeita, raskaita askeleita, joku juoksi mäkeä ylös. "Hoi!"
+kuului huuto. "Täällä ollaan!" vastasi Pekka.
+
+"Mitä kumman vehkeitä täällä on, kun ammuskelet pilkko pimeällä yöllä?"
+-- "Ei hätää mitään, tule vain tänne." Kun Antti näki karhun ja sai
+kuulla, että se oli hyökännyt Pekan kimppuun näin lähellä ihmisasuntoa,
+hän seisahtui ja virkkoi: "Vappu!"
+
+Mentiin kotiin ja kerrottiin Yrjänälle, mitä oli tapahtunut, ja sitten
+raahattiin karhu yksissä neuvoin kotiin. Mattu viskasi sen yli tulisia
+hiiliä, sanoen: "Se karhu oli nostatettu Pekkaa repimään. Sinä olet
+onnenpoika, eikä tällä paikkakunnalla ole kuin yksi, joka osaa karhua
+nostattaa, yksi vain on sellaista sukua." -- "Vappu!" virkkoi Antti
+taas. Mattu ei puhunut sen enempää, mutta veti suuren ristin sekä tuvan
+oven että navetan oven kamanaan. Se oli vanha taattu suojeluskeino
+noidannuolilta.
+
+Tuli taas talvi ja sen mukana pakkanen ja lunta maahan, niin että
+otusten jäljet näkyivät. Nuoret metsämiehet olivat alati metsästämässä,
+mutta syötävää metsänriistaa oli niukalti. Linnut olivat kadonneet
+melkein olemattomiin ja hirviä ajoivat sekä ruotsalaiset että
+suomalaiset. Saaliista kiisteltiin, jaettiin sitä sovinnolla, ja puute
+yhä yltyi. Heikki ja Katri olivat menneet Katrin vanhempien kotiin
+siinä toivossa, että näillä olisi paremmat olot, ja päätettiin, että
+nuoret metsämiehet vievät ne nahat, mitkä oli tähän asti saatu, länteen
+Norjaan, hankkiakseen jauhoja ja mahdollisesti siellä metsästääkseen,
+sillä ruokavarojen arveltiin karjanantimien kera riittävän Yrjänälle,
+Matulle ja pikku Matille kevääseen asti. Kotiin jätettiin talven aikana
+saatu sudennahka. Yrjänän piti lähteä kylälle vaihtamaan sudennahalla
+vähän jauhoja.
+
+Oli jo keskitalvi nuorten miesten lähtiessä Norjan-puoleisiin metsiin,
+mutta siellä oli metsänriistaa yhtä niukalti kuin Ruotsinkin puolella.
+Pari näätää saatiin sentään ammutuksi, ja niiden lihalla elettiin
+jonkin aikaa. Sitten onnistuttiin saamaan joitakin lintuja, ja kuta
+lähemmäksi tultiin merenrantaseutua, sitä runsaammin tavattiin
+metsänriistaa, ja oli oikea onnen päivä kun saatiin ilves. Koirat
+olivat nälkiintyneet eivätkä jaksaneet enää ajaa, mutta nyt parin
+päivän kuluessa virkistyttiin, ja sitten päästiin Osloon, jossa
+etsittiin sama kauppias, jonka kanssa oltiin tuttavat vanhastaan. Hän
+tunsi vielä hyvin nuoret miehet ja kuunteli heidän asiaansa ja
+hädänalaista tilaansa. Hyvän hinnan hän lupasi heille maksaa nahoista,
+mutta ehdotti, että he jäisivät sinne kevääseen asti työskentelemään
+hänen sahalaitoksessaan. Siellä he, noin voimakkaat ja reippaat miehet,
+voisivat ansaita kelpo päiväpalkat. Tähän tarjoukseen he suostuivat,
+toivoen voivansa ruokavaroilla hyvin varustettuina palata taas
+metsäseudulle.
+
+Kun lumi hupeni ja hanki alkoi kannattaa, nuoret miehet lopettivat
+työnsä. Niin oli käynyt kuin kauppias oli sanonut: he olivat ansainneet
+hyvin, ja vaikkei heillä ollutkaan säästössä läheskään sen vertaa kuin
+edellisellä kerralla Oslosta lähtiessään, oli heillä kuitenkin kelkka
+lastattuna täyteen jauhoja, suoloja, ampumavaroja ja joitakin muita
+pikkutavaroita, niinkuin mekkoja, lankaa, neuloja ja työkapineita.
+
+Sekä miehet että koirat olivat nyt levänneet ja virkistyneet, hyvissä
+voimissa ja täysin reippaat. Eikä paluumatkalla vitkastelutkaan. Parin
+viikon kuluttua oltiin kotona ja mentiin halmeen poikki mökille. Täällä
+miehet hämmästyivät, sillä ovi oli pönkitty kiinni, ja ympärillä
+olevasta hangesta saattoi nähdä ettei tuvassa ollut asuttu isoon
+aikaan. Mitä oli tapahtunut, ja missä vanhukset olivat? Kiiruhdettiin
+navettaan, johon kulki jälkiä, ja siellä elukat olivat, tosin hyvin
+laihoina, mutta terveinä ja täysilukuisina.
+
+Mitä tämä merkitsi? Nuorukaiset seisoivat neuvottomina katsoen
+toisiinsa. Silloin tuli Grills. "Jumalan terveeksi!" tervehti hän
+rehellisesti ja vakaasti; "tuletteko minun mukanani meille?" -- "Emme;
+missä isä ja äiti ovat?" kysyi Antti. -- "Olisi parasta, kun tulisitte
+meille, niin saamme puhua." -- "Ei, Grills, pyydämme, vastaa meidän
+kysymykseemme", sanoi Pekka. -- "No, kun niin tahdotte. Yrjänä ja Mattu
+ovat kumpikin kuolleet, mutta pikku Matti on meillä kotona." -- "Ovatko
+molemmat kuolleet?" kysyi Antti. -- "No, kun ette tahdo tulla meille
+kotiin, niin istuutukaa; kerron teille, miten kaikki tapahtui."
+
+Kun miehet olivat istahtaneet ääneti ja miettiväisinä, alkoi Grills
+kertoa: "Tapasin Yrjänän muutamana päivänä teidän lähtönne jälkeen.
+Silloin hän oli lähdössä kylään myymään sudennahkaa ja paria
+pukinnahkaa, sillä hän tarvitsi jauhoja. Hän palasi takaisin muutaman
+päivän kuluttua. Silloin tulin tänne kyselemään kuulumisia. Yrjänä oli
+sängyssä ja valitti olevansa sairas. Menin silloin kotiin saatuani
+Yrjänältä lupauksen, että hän tulee meille, jahka on levännyt
+tarpeekseen. Sen jälkeen oleskelin joitakin päiviä metsässä, ja kun
+palattuani kysyin Vapulta, oliko Yrjänä käynyt meillä, vastasi hän,
+ettei tätä ollut näkynyt. Silloin lähdin Yrjänän luo, ja kun tulin
+tänne, tupa oli kylmä ja sängyssä pitkänään Yrjänä, Mattu ja poika.
+Lapsi kitisi ja itkeä tuhersi niin että kysyin Matulta, mikä Mattia
+vaivasi. En saanut vastausta, ja mieleni kävi kolkoksi, mutta menin
+kuitenkin tuvan perälle ja kosketin Mattua, kun arvelin, että hän oli
+nukuksissa. Mutta Mattu olikin kylmänä, Yrjänä kylmänä ja heidän
+kasvonsa täynnä haavoja, ja samanlainen oli Mattikin; otin pojan,
+käärin hänet nahkasiin ja kannoin Vapun luo. Vappu hoiteli häntä, niin
+että poika on nyt terve. Yrjänä ja Mattu ovat kirkkomaassa. Sinne Vappu
+ja minä heidät vedimme ja Matin veimme papin ristittäväksi. --
+Tuletteko minun mukaani meille?"
+
+Nuoret miehet olivat ääneti, mutta hetken kuluttua vastasi Antti: "Ei
+tänään; kenties toiste."
+
+Sitten he menivät tyhjään tupaan ja panivat uunin lämpimään. Vanha
+Rakki makasi lattialla kuolleena ja kylmänä. "Kaikki ovat kuolleet!"
+huudahti Pekka ja otti koiran syliinsä. "Kaikkiko?" sanoi Antti. "Ei,
+olemmehan me jäljellä. Kenen hyväksi me elämme? Mihin joudumme? Meillä
+ei ole mitään, minkä puolesta eläisimme; meitä ei kukaan tarvitse."
+
+Silloin ovi narahti ja tupaan astui kyyryssä naishenkilö, hoiperteli
+penkille asti ja istahti. "Kaarina!" ihmetteli Antti, "mikä sinun on?"
+Ja hän meni tulijan luo. "Anna minulle jotain syötävää", kuiskasi tämä.
+
+Samoin kuin edelliselläkin kerralla oli Antilla leipää mukanaan kotiin
+tuotavaksi. Nyt hän yhtä nopsasti avasi kontin ja antoi tytölle leivän,
+ja Pekka toi lähteestä vettä. "Miten on laitasi?" kysyi Antti, kun
+tyttö oli syönyt. -- "Hyvin nyt, kyllä minun on hyvä olo, mutta isä on
+kuollut ja sisareni sairas; olen tullut tänne pyytämään teiltä apua.
+Missä Mattu on ja Katri?" -- "Poissa ovat! Laskeudu lepäämään ulos
+kelkalle, täällä asuu kuolema; tule nyt!" Ja sitten Antti kantoi tytön
+ulos. "Rupea tuohon maata", sanoi hän.
+
+"Lämmitä lujasti Pekka! Pane uuni puita täyteen, sitten sänky ulos;
+senkin poltamme. Isorokko on tuvassa, meidän täytyy se savustamalla
+hävittää", sanoi Antti auttaessaan. "Kaarinako? Hän on nukkunut,
+lapsirukka; hänen voimansa olivat ihan lopussa, kun hän tänne pääsi;
+pidä hänestä huolta, Pekka!" sanoi Antti, pannessaan konttiinsa
+jauhoja, suoloja ja lihaa. "Minä lähden Liisua katsomaan. Herran
+haltuun nyt. Tule jäljessä, jollei minua näy palaavaksi jonkin päivän
+kuluttua." Sitten hän kiristi kiinni suksien varpaalliset ja lähti
+hiihtämään.
+
+Kun Antti oli kadonnut metsään, istuutui Pekka kelkan seville nukkuvan
+tytön viereen. Hän istui kauan ääneti ja näytti katselevan, miten savu,
+kun luukut ja ovi olivat kiinni, tunkeutui ulos tuvan katosta ja seinän
+raoista. Sitten hän kasasi puita suuren röykkiön. Otti rakkaan vanhan
+Rakki-vainajan, asetti sen halkokasalle ja latoi puita sen ympäri ja
+päälle, sytytti halkokasan tuleen, avasi tuvan oven ja meni sisään
+istumaan. Hänen tullessaan ulos oli halkokasa palanut loppuun ja
+Kaarina herännyt.
+
+Kaarina oli Kymmenjärven rannalla asuvan vanhan suomalaisen sepän
+tytär. "Jaksatko tulla sisään, Kaarina? Nyt on lämmintä!" -- "Kyllä
+olen nyt levännyt, mutta viluttaa." -- "Tule sitten sisään!"
+
+Sitten Kaarina kertoi Pekalle isänsä kuolleen sydäntalven aikaan. Tytöt
+olivat sen jälkeen olleet kahden, ja heillä oli varsin vähän varoja.
+Nyt ne olivat lopussa, ja sitten oli Liisukin sairastunut, joten
+hänellä ei ollut muuta neuvoa kuin tulla tänne etsimään apua. Hän oli
+toivonut Katrin auttavan. Nyt hän tahtoi palata kotiin. "Ei, Kaarina,
+lepää nyt täällä kylliksesi. Antti lähti jo kauan sitten Liisua
+auttamaan." -- "No!" sanoi Kaarina iloissaan, "kyllä sitten Liisu tulee
+terveeksi, sillä hän on niin toivonut, että Antti tulisi kotiin ja
+auttaisi isää sepäntyössä, niinkuin on tehnyt ennenkin; mutta eihän
+teitä ole näkynyt kumpaakaan; missä olette olleet?" -- "Poissa,
+työansiolla." -- "Mutta missä ovat Yrjänä ja Mattu-muori?" -- "Siellä
+ovat, missä sinun isäsikin; vanhukset ovat kuolleet, Herra paratkoon!
+Ja Katri ja Heikki ovat Mangskogissa; me olemme kahden." -- "Niin
+mekin. Meidän täytyy liittyä yhteen", sanoi tyttö arvelematta. --
+"Saammehan kuulla, jahka Antti tulee", sanoi Pekka katsoen ulos
+ikkunaluukusta.
+
+Siellä näkyi Vappu tulevan lypsinrainta kainalossa. Hän meni navettaan.
+Vähän ajan kuluttua Pekka näki hänen menevän kotiin. Lähtiessään ulos
+Pekka näki kiulun olevan maitoa täynnä kodassa. Vappu ei ollut käynyt
+sisällä eikä virkkanut sanaakaan. Pekka istui hetkisen ihmeissään,
+mutta sanoi sitten: "Kuule Kaarina, keitetäänpä nyt puuroa."
+
+"Jauhojako noissa säkeissä on?" -- "Jauhoja." -- "No, onhan sitten
+keitettävää"; ja tyttö toimitti tämän askareen. "Tuolla ulkona on
+kiulussa maitoa", virkkoi Pekka tullessaan sisälle. "Ota se sisään!" --
+"Onko teillä hierintä?" kysyi tyttö. -- "On", sanoi Pekka ja laski
+miettiväisenä päänsä käsien varaan.
+
+Sitten he söivät samasta kupista, nuolivat lusikkansa tarkoin ja
+panivat ne seinässä olevaan lusikkahaukkaan. Niin oli yleinen tapa
+suomalaisten ja ruotsalaistenkin kesken. Talonväellä oli kullakin oma
+lusikkansa, jota harvoin muulla tavoin pestiin.
+
+Parin päivän kuluttua Antti palasi. Pidettiin pitkä neuvottelu, ja
+sitten Antti meni Grillsin luo. Hänen tullessaan takaisin oli Grills
+hänen mukanaan. Sovittiin niin, että pikku Matti jäisi Grillsin luo
+kasvatettavaksi, ja palkkioksi Grills saa viljellä ja hallita Yrjänä
+Kailasen omaisuutta, sekä kiinteätä että irtainta, kunnes Matti tulee
+tarpeeksi vanhaksi voidakseen ottaa sen haltuunsa.
+
+Kasvatusveljet olivat sopineet keskenään, että he kumpikin luopuvat
+osuudestaan Yrjänä Kailasen omaisuuteen, sillä heistä ei kumpikaan
+tahtonut asua kodissa enää sen jälkeen kuin Yrjänä ja Mattu olivat
+poissa. Nuoret miehet olivat vapaaehtoisesti luopuneet omasta
+kodistaan, ja ensi kerran oli heillä nyt tulevaisuuden varalle
+erilaiset tuumat. Antti oli kyllästynyt harhailevaan, kuljeksivaan
+elämään ja mieltynyt Liisuun. Hän aikoi asettua Liisun kotiin ja ruveta
+jatkamaan Liisun isän sepänammattia. Kaarinan ja Pekan piti jäädä
+heidän luokseen. Se oli Antin ehdotus ja tuuma, mutta se ei sopinut
+Pekan omaan haluun. Häntä vetivät vastustamattomalla voimalla puoleensa
+metsä, yksinäisyys, vapaa elämä salomailla. Siellä oli hänen isänsä
+elellyt ja siellä hän oli lapsuutensa viettänyt.
+
+Sitten lähdettiin kodista liikkeelle. Pekka seurasi mukana Antin uuteen
+kotiin. Siellä oli kaikki valmiina järjestyksessä, häntä ei siellä
+tarvittu, ja huolimatta innokkaista pyynnöistä ja houkutteluista hän
+eräänä aamuna teki poislähtöä. Antista oli eroaminen katkeraa, ja kun
+tämä vapisevalla äänellä kysyi Pekalta, milloin hän aikoi palata
+takaisin, vastasi tämä: "En tiedä!" -- "Mihin nyt lähdet?" --
+"Tuntureille, saareen menen; sieltä annan tietoja. Hyvästi, Antti!"
+Sitten hän vihelsi koirille ja katosi pian Antin näkyvistä.
+
+Pekan tullessa Vetalaisen luo oli jo kevät. Häntä tervehdittiin vanhana
+ystävänä. Talo oli nyt valmiiksi rakennettu ja väki oli elää
+kituuttanut yli talven, vaikka se olikin ollut vaikea. Ruotsalaisilta
+oli saatu olla rauhassa. Suomalaisia oli tullut useampiakin ja he
+olivat asettuneet sinne tänne metsäseudulle, sekä etelän että pohjolan
+puolelle. Useampia vielä odotettiin tulevaksi. Vetalaisen velikin oli
+asettunut metsäseudun keskivaiheille. Hänellä oli varoja, ja jos Pekka
+tahtoisi häntä auttaa rakennustyössä, hän saisi hyvän maksun. Pekka
+sanoi menevänsä vanhan Pekkalaisen ja muiden tuttujen luo
+pohjoisempaan. Niin, kyllähän he kuuluivat olevan hengissä, vaikka
+riitaa ja eripuraisuutta kuului olevan heidän välillään ylempänä pitkin
+virran vartta. Muutamat tahtoivat, että äskentulleet suomalaiset
+asettuisivat yhteen paikkaan asumaan, toiset, että he lähtisivät
+etemmäksi, ja pari tulokasta oli torjuttukin pois. Saman jutun Pekka
+sai kuulla joka suomalaisen mökissä matkallaan Pekkalaisen luo.
+
+Hänen mielensä kävi levottomaksi, kun suomalaiset alkoivat kinastella
+keskenään. Heidän pitäisi olla yksimieliset ja auttaa toisiaan. Sen
+vuoksi häntä ilahdutti, kun hän tultuaan Suomenniemelle sai kuulla
+Pekkalaisen olevan samaa mieltä, ja että ne suomalaiset, jotka
+sanottiin pois torjutun, itse olivat huomanneet viisaimmaksi, etteivät
+suomalaiset asettuisi aivan ahtaalle eli niin, että syntyisi puutetta
+eläintenrehusta, jonka vuoksi he olivat mielisuosiolla vetäytyneet
+Norjan puolelle, jonne asettuivat asumaan.
+
+Pekkalainenkin arveli, että Pekan piti jättää sikseen kuljeksiva elämä
+ja asettua asumaan yhteen kohti, jollekin hyvälle seudulle. Pekka sanoi
+miettivänsä asiaa; nyt hän tahtoi käydä katsomassa entistä tyyssijaansa
+ja kutsui ukkoa kesäksi sinne kalastelemaan.
+
+
+
+
+25. TAKAISIN TUNTUREILLE.
+
+
+Niin Pekka lähti matkaan, ja tultuaan järven rantaan hän löysi veneen
+samasta paikasta, mihin oli sen monta vuotta sitten jättänyt. Tultuaan
+saareen ja tunkeuduttuaan viidakon läpi hän löysi tupansa samassa
+kunnossa, johon se oli jäänyt lähtiessä. Ei yhtään ihmistä ollut käynyt
+siellä, mutta silti oli tuvassa asukkaita. Västäräkki oli näet tehnyt
+pesänsä kurkihirren alle.
+
+Pekka tunsi mielensä onnelliseksi. Hänellä oli, mitä hän tarvitsi, ja
+pian hän oli siistinyt asunnon ja ympäristön sekä ottanut
+piilopaikoista esille niihin kätketyt kapineet. Hän oli jo kuin
+kotonaan ainakin. Häntä halutti nyt mennä entiselle paikalle tunturin
+huipulle, josta oli ennen seutua katsellut. Siellä hän istui kauan.
+Sitten hän meni katselemaan, miten majavat elivät. Entiselläänpä olivat
+nekin, näyttivät saaneen nauttia häiritsemätöntä rauhaa. Kun hän oli
+kaikkea katsellut, alkoi huoli ja työ tulevaisuuden tiimoilta. Kalastus
+ja linnustus olivat lähimmät toimet, ja saalis olikin runsas, sillä
+täällä eivät linnut olleet vähentyneet. Sitten vanhaan tapaan
+viritettiin loukut ja raudat majaville. Näilläkin pyydyksillä Pekka sai
+hyvästi, vaikka kesä oli tulossa. Saaliin aika loppui kuitenkin pian
+eikä Pekalla ollut juuri sanottavasti mitään tekemistä. Hän päätti sen
+vuoksi katsella muitakin seutuja ja lähti itään päin käydäkseen kenties
+Oren metsissä Yrjänän ja Heikin tuttavien suomalaisten luona. Missä hän
+liikkuikin oli ylen vähän merkkejä ihmisistä, mutta sitä enemmän
+metsäneläinten jälkiä ja loppumattomia metsiä.
+
+Kerran kirkkaana päivänä, juuri kun hän oli ruvennut levolle vuolaan
+virran rannalle ja loikoillessaan siinä katseli, miten pienet kalat
+hyppelivät tavoitellen kiinni veden pinnalla lenteleviä hyönteisiä,
+hänen huomionsa äkkiä kiintyi outoon vedessä näkyvään esineeseen. Hän
+nousi heti ja kävi ottamassa sen vedestä. Kumartuessaan hän huomasi
+useampia samanlaisia ja poimi vedestä koko joukon näkinkenkiä.
+Semmoisia hän ei ollut koskaan ennen nähnyt. Tultuaan taas maalle hän
+istahti jutellen itsekseen: "Minunhan piti niitä etsiä kaikkialta
+virroista; ne ovat rasiain muotoisia ja tummia väriltään kuin virran
+pohja; sitten minun piti avata ne ja katsoa, onko niissä helmiä.
+Herneen kokoisia ja pienempiä; ne minun piti tallettaa visusti ja viedä
+hänelle, niin kauppias puhui Oslossa sinä aamuna, jolloin jätin
+hyvästit. Niillä saisin kaikkea, mitä haluaisin: ruutia, lyijyä ja
+rahaa. Niin hän sanoi, ja luulin, että hän vain tahtoi tehdä minusta
+pilaa; mutta tässä nyt on noita rasioita eli simpukoita, siitä ei ole
+epäilemistäkään; ja jos sellaisia löytäisin, minun piti pitää suuni
+kiinni, varoa hiiskumasta sanaakaan muille, paitsi hänelle. En
+kenellekään, en edes veljelleni saisi niistä mitään puhua. No, sen
+kyllä voin luvata, mutta sinulle, Rakki, ja sinulle, Teppo, sen kyllä
+voin jutella. Katsotaanpa nyt noita merkillisiä herneitä, joita piti
+olla niiden sisässä. Näinköhän on mitään perää hänen puheissaan? No,
+minkänäköisiä olette sisältäpäin?" Samalla hän puukollaan mursi auki
+kuoren ensiksi löytämästään simpukasta. Se oli suurempi muita ja näytti
+kuin siinä olisi ollut toisella puolen jotakin sammalen näköistä.
+
+Kun Pekka oli avannut simpukan, sen sisusta oli hänen mielestään aivan
+kuin kalan maiti ja hengetön. Sitten hän leikkasi sen kappaleiksi.
+"Katsopas vain, tuossa veitsi sattui johonkin kovaan." Hän puhdisti
+sitä veitsen terällä, ja siitä tuli tosiaan näkyviin pieni
+hernenmuotoinen, mutta väriltään valkoisempi, kirkkaampi ja loistavampi
+esine. "Se on varmaankin helmi", sanoi hän, pyöritellen sitä
+kämmenellään. "Olisikohan se sen arvoinen, että sillä saisi ruutia,
+lyijyä ja rahaa?" No, siinä tapauksessa hän sen ottaisi ja vielä
+muitakin. Sitten hän avasi useita simpukoita, mutta ei löytänyt
+useampia helmiä. "Niitä on varmaankin vähän", arveli hän, "koska
+kauppias niin niitä tahtoi." Ja sitten hän kerran vielä meni veteen.
+Vedessä pitkin virran vartta hän näki tuhansittain simpukoita, joita
+hän toi rannalle niin paljon kuin sai kannetuksi.
+
+Myöhemmin illalla Pekka puuhasi majan kyhäämistä rannalle. Siinä oli
+vain katto, tai oikeastaan puoli kattoa. Halkaistuista pölkyistä hän
+teki sitten kaksi seinää ja laittoi avonaiselle puolelle nuotion.
+Sellainen on metsäseutulaisten keskuudessa vielä tätä nykyä tavallinen
+suojus. Kun se oli valmis, tuumi hän: "Enpä luule, että kauppias laski
+leikkiä; kyllä hän oli veitikkamaisen näköinen, mutta sellainenhan hän
+oli muulloinkin. Oli miten oli, tänne minä jään joksikin aikaa
+työskentelemään, jollei muuten niin Rakin ja Teppo-koirieni vuoksi;
+sillä niinhän ne syövät simpukoita mielellään kuin jos saisivat lihaa.
+Jos saan ansaituksi ruutia ja lyijyä, niin sitä parempi; onpa kyllä
+paljon köyhiä suomalaisia, jotka tarvitsevat sen, mikä minulta
+itseltäni jää tähteeksi. Ja onhan täällä kaloja runsaasti sekä lintuja
+ihan mustanansa; kaikin puolin minun kelpaa täällä hyvin olla. Mutta
+tästä ei minun pidä puhua kenellekään. Kaikki kuoret täytyy kaivaa
+maahan, sillä jos täällä joku sattuu liikkumaan, hän pian älyää, että
+simpukat kelpaavat johonkin, ja sitten se kyllä pian tulee tietoon,
+mihin ne kelpaavat. Niin minun täytyy tehdä. Tuleehan tästä kasoittain
+kuoria, sillä eipä ole monessakaan simpukassa helmeä."
+
+Pekka oli uuttera, mutta kun ilmat kävivät viileämmiksi ja
+metsästysaika lähestyi, hän jätti helmienpyytämisen sikseen
+siirtyäkseen ylämaihin tuntureille, missä peurat nyt alkoivat kokoutua
+laumoihin, jonka vuoksi hän palasi saareensa ja ryhtyi peuroja
+metsästämään sekä pyytämään majavia.
+
+
+
+
+26. MYÖTÄVIRTAAN KOSKIA PITKIN.
+
+
+Istuessaan kerran kotona Pekka kuuli kaukaisen huudon järven toiselta
+puolen. Mennessään ulos hän näki savun nousevan samalta paikalta, missä
+oli tavannut vanhan Pekkalaisen, ja kun hän näyttäytyi rannalla, tuli
+esille mies, joka viittoili, että Pekka tulisi hänen luoksensa.
+
+Pian Pekka oli veneineen odottajan luona. Tämä oli yksi Pekkalaisen
+pojista, ja Kaarina oli hänen mukanaan. Pekka kummastui nähdessään
+tytön niin kaukana kotoa. "No, Kaarina, mikä nyt?" kysyi hän. "Kuinka
+on Antin laita, onko hänelle jotakin tapahtunut?" -- "On kyllä",
+virkkoi tyttö, "hän lähetti minut tänne pyytämään sinua tulemaan meille
+nyt heti; hänellä on varmaan jotakin hyvin iloista kerrottavaa, sillä
+kuulin hänen sanovan Liisulle kerran tuodessaan metsästä kotiin kiviä
+kokonaisen kantamuksen: Ei nyt tarvitse Pekan enää kulkea metsiä.
+Sitten hän kysyi minulta tahtoisinko lähteä sinua kutsumaan, kun hän
+neuvoisi missä sinä olet; ja tiedäthän, että minä kyllä mielelläni
+lähdin!"
+
+"On minullakin terveisiä sinulle isältä", sanoi nuori Pekkalainen.
+"Sinun pitäisi tulla hänen luoksensa, metsäseudun eteläosissa on
+rauhaton olo. Kulot ovat polttaneet suuret alat metsää Klar-joen
+länsipuolella, ja Dalbyn miehet arvelevat tulta suomalaisten
+sytyttämäksi. He ovat päättäneet lähteä yhdessä hävittämään kaikki
+suomalaiset virran ja maan rajan väliltä. Suomalaiset pelkäävät, että
+he panevat aikeensa toimeen nyt, kun vilja on kypsymässä. Isä toivoo,
+että sinä tulisit meille, että saisitte neuvotella. Mitä teet?"
+
+Kuullessaan Paavon terveiset Pekka ymmärsi, ettei siinä ollut leikin
+sijaa, joten hän sanoi tulevansa. "No, minä menen sitten edeltäpäin
+kotiin, sillä arvaan, että sinun täytyy vähän varustautua sillä aikaa
+kuin Kaarina lepää. Ota sinä veneesi ja laske alas koskia; kyllä minä
+sen sitten taas kiskon sinulle ylös." -- "Kiitos lupauksestasi! Tytön
+vuoksi minä teen niin. Tule veneeseen, Kaarina!"
+
+"Voi, kuinka sinulla on täällä hyvät olot", puheli Kaarina, kun he
+olivat saapuneet hänen tupaansa. "Täällä minä tahtoisin olla sinun
+luonasi, niin minun ei tarvitsisi käydä paimenessa, lehdeksiä
+riipimässä, heiniä leikkaamassa ja monessa muussa toimessa, täällä
+sinulla on lihaa ja kalaa yltäkyllin. Pekka, anna minun jäädä tänne
+luoksesi." -- "Ei nyt tällä kertaa; syö nyt ja lepää; meidän täytyy
+pian lähteä matkaan."
+
+Antin lähettämää sanaa Pekka ei paljoa ajatellut. Pekkalaisen sanoma
+sitä vastoin antoi aihetta moniin mietteisiin; paras oli siis
+kiirehtiä. Pekka olikin valmiina lähtöön parin tunnin kuluttua, mutta
+Kaarina-parka nukkui väsyneenä; hän ei hennonut herättää tyttöä, vaan
+lepäsi itsekin jonkin aikaa, mutta kauan hän ei lähtöä viivytellyt.
+Tyttö saisi levätä veneessä, jos oli tarvis. "Kaarina, nyt lähdemme",
+sanoi hän; "saat syödä veneessä; tule nyt!".
+
+Matkalla virtaa alas Kaarina sai levätä. Tosin häntä joskus peloitti,
+kun laineet läiskyttivät vettä veneeseen heidän viilettäessään koskia,
+mutta nähdessään Pekan tyynenä ei hän hätäillyt. Levottomampi hän oli
+sellaisilla koskipaikoilla, joissa ei saanut olla mukana veneessä, vaan
+täytyi kantaa tavaroita maata myöten ja Pekka yksin laski kosken, mutta
+olipa sellaisiakin koskia, joissa ei ollut korkeita laineita, mutta
+virran juoksu oli kuitenkin niin kiivas, että vene syöksyi eteenpäin
+kuin laukkaava hirvi. Kaarinaa hirvitti ja se oli hänestä hauskaa.
+
+Niin tultiin Suomenniemelle, jossa vanha Pekkalainen erään oudon miehen
+kanssa odotti Pekkaa.
+
+Kaarinan käskettiin mennä tupaan ja Pekkalainen ilmoitti heti, ettei
+Pekan tällä kertaa pitänyt viipyä hänen luonansa kauan, sillä nyt oli
+saapunut sanoma, että Dalbyn miehet olivat aikeissa lähteä suurella
+joukolla länteen päin samalla kuin toinen joukko aikoi lähteä
+pohjoiseen. Oli syytä uskoa, että heillä oli pahat aikeet suomalaisia
+kohtaan, vaikka kyllä huhuiltiin, että muka norjalaisia oli näkynyt
+rajalla. Pekkalainen ja lähinnä asuvat suomalaiset aikoivat mennä
+ruotsalaisia vastaan Höljosetin luo, ja nyt hän pyysi Pekkaa rientämään
+edeltäkäsin viemään sanaa, että Pekkalainen naapureineen kulkee
+Valkovuoren poikki. Sitten Pekan piti vielä rientää Vetalaisen luo tätä
+auttamaan. Siellä heidän tuli pitää huoli siitä, että etelämpänä ja
+idempänä asuvat suomalaiset saavat tiedon ja ovat varuillaan. Jos vaara
+uhkaisi ja he tarvitsisivat apua, niin Katajavuorelta nouseva savu
+päivällä ja tuli yöllä olisi merkkinä siitä, että he tarvitsivat apua.
+"Tämä Kiikkalainen tässä tulee mukaasi. Veneesi sinun täytyy jättää.
+Ota se, niin olette pian perillä. En pelkää neuvoa teitä menemään
+virtaa pitkin, sillä te molemmat yhdessä voitte kyllä ilman vaaraa
+laskea Varokosket. Hyvästi nyt pojat!" ja sitten hän meni sisään.
+
+Muutaman minuutin kuluttua nuoret suomalaiset jo olivat matkalla,
+valtavan virran kuljettaessa heitä eteenpäin. Kiikkalainen oli elänyt
+virran varrella pienestä pitäen ja tunsi sen tarkoin, jonka vuoksi hän
+otti ohjaamisen huolekseen, ja ennen pimeäntuloa nuo rohkeat miehet
+olivat laskeneet pelätyt kosket ja menivät maihin Höljosetin luona. He
+ilmoittivat asiansa siellä vartioivalle miehelle ja lähtivät
+Kiikkalaisen kotiin, jossa arveltiin, ettei nuorta Kiikkalaista tällä
+kertaa ehdottomasti tarvittu kotona. Hän sai seurata Pekkaa Vetalaisen
+luo, ja lepäämättä miehet riensivät sinne.
+
+Vetalainen vastaanotti heidät ilomielin, vaikkei ollut kuullut mitään
+Dalbyn talollisten hankkeista, mutta kyllä uhkauksia. Hän oli nyt
+hyvillään, kun hänellä oli apua, jos jotakin tapahtuisi. Hän kehoitti
+heitä lepäämään ja kestitsi heitä parhaansa mukaan.
+
+Kun miehet seuraavana aamuna nousivat makuulta, lähetettiin sana
+Vetalaisen veljelle ja kehoitettiin häntä olemaan varuillaan.
+
+Miesten siinä seisoskellessa ja jutellessa huomattiin keskipäivän
+aikaan useita savupatsaita kohoavan ilmaan likellä toisiaan etelässä
+päin. Savu oli oudon väristä, mustaa ja sinertävää. Miehet kalpenivat,
+sanoja vaihtamattakin ymmärrettiin, että parhaillaan oli taistelu
+käynnissä tuolla salon sydämessä. Pian tartuttiin aseisiin ja
+lähdettiin kiireesti taistelupaikkaa kohti.
+
+
+
+
+27. SURMANLAAKSON KAHAKKA.
+
+
+Dalbyn pitäjä, joka on Vermlannin pohjoisin, oli ollut asuttuna
+ammoisista ajoista asti. Sen kirkkoa pidetään Vermlannin vanhimpiin
+kuuluvana ja se kilpailee vanhuudessa Gillbergin ja Edan kirkkojen
+kanssa. Asukkaat olivat voimakasta, kookasta väkeä, ja sama ominaisuus
+on säilynyt näihin aikoihin asti. Oli luonnollista, että heitä suututti
+suomalaisten maahantulo ja asettuminen asumaan paikkakunnalle, jota he
+pitivät omanaan. Kun suomalaiset eivät katsoneet velvollisuudekseen
+ollenkaan kysyä siihen lupaa Dalbyn miehiltä, nämä siitä suuttuivat
+vielä pahemmin ja alkoivat uhkailla. Niinkuin kerrottiin olivat
+muutamat Dalbyn miehet hävittämällä Kateenharjun koettaneet päästä
+vapaiksi lähellä asuvasta suomalaisesta, mutta heidän oli täytynyt
+tälle palkita vahinko, minkä olivat hänelle tehneet.
+
+Tuli sitten koko joukko suomalaisia, vaimoineen, lapsineen,
+talouskapineineen, ja meni virran poikki asettuakseen asumaan läntisiin
+metsiin. Olivatko he Dalbyssä levätessään antaneet jotakin erityistä
+syytä tyytymättömyyteen, siitä ei tarina tiedä mitään kertoa.
+Mahdollista kuitenkin on, että asian laita oli niin. Dalbyn talonpojat
+kiukustuneina kesän aikana sattuneesta suuresta metsäpalosta ja
+ärtyneinä siitä nöyryytyksestä, jonka pohjoisemmat suomalaiset olivat
+heille tuottaneet, ja kenties myöskin siinä toivossa, että nyt
+saapuneella suomalaisparvella olisi mukanaan arvokasta omaisuutta
+muutakin kuin se karja, jota he kuljettivat matkassaan, päättivät
+aavistamatta hyökätä heidän kimppuunsa ja tappaa heidät sukupuuttoon.
+
+Kun suomalaiset olivat lähteneet jatkamaan taivaltaan, seurasi heitä
+vakoojia, jotka muutaman päivän kuluttua tulivat takaisin ja
+ilmoittivat suomalaisten asettuneen leiriin parin kolmen penikulman
+päähän metsään pienen, Dypen-nimisen järven luo. Leirissä oli muutamia
+työssä, toinen osa oli lähtenyt eri haaroille katsomaan sopivia
+asuinpaikkoja. Oli siis edullisinta heti hyökätä suomalaisten kimppuun.
+Tietymätöntä on miten suuri miesjoukko Dalbyn talonpojilla oli, mutta
+luultavasti se ei ollut varsin suuri.
+
+Tuli iltamyöhä, ennen kuin Dalbyn miehet ehtivät suomalaisten leirin
+läheisyyteen. He päättivät sen vuoksi lykätä hyökkäyksen seuraavaan
+aamuun ja asettuivat yötiloille toivoen varhain seuraavana aamuna
+pääsevänsä yllättäen heidän kimppuunsa.
+
+Lienevätkö he puita kaataessaan ja nuotioita tehdessään ilmaisseet
+itsensä, vai olivatko ehkä suomalaiset aavistaneet vaaraa, sitä ei
+varmasti tiedetä, mutta kun Dalbyn miehet hiipivät suomalaisten
+leirille, he tapasivat sen varustettuna kaadetuista puista tehdyllä
+murroksella. Ruotsalaiset kävivät kuitenkin heti rynnäkköön, pyssyt
+laukaistiin, ja sitten kirveet ja keihäät saivat ratkaista tappelun.
+Suomalaiset taistelivat omaistensa ja henkensä puolesta, ruotsalaisia
+kannusti viha ja saaliinhimo. Se varma tietoisuus, että he taistelivat
+oikean asian puolesta kohotti taistelevien urhoollisuuden
+sankarilliseksi ja teki kamppailun sitkeäksi. Viimein ruotsalaisten
+kuitenkin onnistui kaataa viimeinenkin suomalainen ja valloittaa leiri.
+Sillä välin oli muutamia naisia ja lapsia päässyt pakenemaan. Ei
+ainoaakaan suomalaista, joka vain saatiin kiinni, säästetty.
+
+Sitten seurasi saaliin jako. Jakaannuttiin kahteen joukkoon; muutamien
+piti ajaa ryöstetty karja kotiin laaksoon päin, kun taas suurempi
+joukko lähti etelään päin Viggeniä kohti, mihin jo oli asettunut
+asumaan muutamia suomalaisperheitä. Oli kerta kaikkiaan puhdistettava
+metsät kaikista suomalaisista. Sitten sytytettiin suomalaisen leiri
+palamaan, ammuttiin ilosta muutamia laukauksia ja lähdettiin
+liikkeelle. Tämän joukon Vetalainen oli nähnyt ja se sai heidät
+kiiruhtamaan.
+
+Taistelupaikkaa lähestyessään miehet hiipivät eteenpäin varovasti.
+Palaneen käry ohjasi heidän kulkuaan, ja pian he saattoivat puiden
+suojasta nähdä koko paikan ja hävityksen. Palo oli jo asettumassa,
+paikka autiona, ja syvä hiljaisuus vallitsi. Kaikki kaatuneet
+suomalaiset olivat hautaamatta, mutta ruotsalaisten ruumiita ei näkynyt
+missään. Näky oli niin kammottava, että suomalaiset hetkisen seisoivat
+tyrmistyneinä.
+
+Pekka, joka kotimaassaan oli nähnyt verisiä kahakoita, tointui
+ensimmäisenä tyrmistyksestään. Hän kiersi koko paikan, ja tultuaan
+takaisin toveriensa luo hän tiesi ilmoittaa, että suurin osa
+ruotsalaisia oli painunut etelään päin, ainoastaan muutamia harvoja oli
+lähtenyt paluumatkalle karja mukanaan. Hetkisen neuvoteltua päätettiin
+ajaa näitä takaa, ja kun karja ensin olisi otettu takaisin, oli käytävä
+ahdistamaan suurempaa joukkoa.
+
+Karjan jälkiä ei ollut vaikea seurata, ja nuo kolme miestä juoksivat
+kuin vainukoirat saaliinsa jäljessä.
+
+Ruotsalaiset saavutettiin metsänaukeamalla; he istuivat neljän miehen
+harjanteella lepäilemässä ja kerskuivat urotyöllään aavistamatta
+vähääkään, että heitä ajettiin takaa. Yksi heistä nousi seisomaan
+iskeäkseen tulta tuluksilla. Mutta samassa hän hypähti korkealle,
+levitti kätensä, juoksi pari askelta ja kaatui. Pyssyn paukaus
+sai toiset kolme ponnahtamaan pystyyn. Kaksi heistä kaatui
+silmänräpäyksessä. Sitten suhahti halki ilman kieppuva pyörä; se oli
+lyhytvartinen kirves, joka halkaisi neljänneltä mieheltä pään.
+
+Vaikka yö oli tulossa, suomalaiset ajoivat karjan metsän läpi takaisin
+Surmanlaaksoon, joksi sitä nyt ensi kerran nimitettiin. Kun väsyneet
+miehet olivat suomalaisten tapaan köyttäneet elukoiden etujalat yhteen,
+he neuvottelivat hetkisen ja asettuivat, kukin taholleen, tappelupaikan
+ympärille vartioimaan. Sinä yönä ei pienintäkään tulta palanut
+Surmanlaaksossa. Miehet eivät vähimmälläkään liikkeellä ilmaisseet
+läsnäoloaan.
+
+Aamun koitteessa kuului joku hiljaa hiipien lähestyvän paikkaa. Tulija
+oli puolikasvuinen poika. Hän katseli kalpeana ja vapisten kaatuneiden
+ruumiita; silloin laskeutui hiljaa käsi hänen olkapäälleen, ja Pekka
+puhutteli häntä. Pelästynyt poika rohkaisihe kuullessaan Pekan sanovan:
+"Älä pelkää, olemme ystäviä! Oletko sinä tapettujen suomalaisten
+omaisia?" -- "Olen; mutta mennään pois täältä; vielä on suomalaisia
+elossakin. Minä vien teidät heidän luokseen. He lähettivät minut tänne
+katsomaan, ovatko ruotsalaiset tulleet takaisin."
+
+Sitten kuului vihellys, ja Pekan kumppanit tulivat esiin. Kuultuaan,
+mitä poika kertoi, he seurasivat häntä. Poika käveli nopein askelin ja
+tunkeutui pian tiheään viidakkoon, jonka loppupäässä oli tuulen kaatama
+murrokko. Myrsky oli siellä aikoinaan kaatanut puita ja sortanut
+sikinsokin päällekkäin, niin että ne muodostivat melkein
+läpitunkemattoman murroksen. Pienempiä puita oli kasvanut siitä ylös,
+ja tähän puiden, pensaiden ja oksien sekavaan tureikkoon olivat henkiin
+jääneet suomalaiset vetäytyneet piiloon. Kun poika miesten kanssa oli
+tullut murrokon luo, hän käski heidän pysähtyä odottamaan. Samassa hän
+itse katosi ryömien oksien alle.
+
+Odotettuaan hetken miehet huomasivat, miten oksien ja pienten pensaiden
+lehdet alkoivat liikahdella, ja näkyviin tuli pari aseellista miestä.
+Näille he nyt kertoivat, mitä tiesivät suomalaisia kohdanneesta
+onnettomuudesta, ja mistä nämä saisivat takaisin ryöstetyn karjansa.
+Miehet puolestaan kertoivat olleensa poissa ja tulleensa takaisin
+seuraavana iltana, jolloin yksi heidän naisväestään oli kertonut
+ruotsalaisten hyökkäyksestä ja suomalaisten surmasta ja tuonut heidät
+tänne murrokselle, jossa henkiinjääneet naiset ja lapset olivat. Monta
+ei heitä ollut, sillä osan lapsista ruotsalaiset olivat viskanneet
+järveen. Niin kertoivat miehet. Mitä oli nyt tehtävä?
+
+Pekka ilmoitti nyt, ettei heillä ollut ruotsalaisten taholta mitään
+pelättävää. Heidän piti nyt koota karja, haudata ruumiit ja tutkia,
+oliko mitään ruokavaroja jäänyt palamatta. Sitten heidän piti pysyä
+piilopaikassaan, kunnes Pekka kumppaniensa kanssa tulisi takaisin.
+"Meidän täytyy lähteä ajamaan ruotsalaisia takaa auttaaksemme niitä
+suomalaisparkoja, jotka he aikovat tuhota."
+
+Tovereilleen Vetalaiselle ja Kiikkalaiselle hän sanoi: "Meidän täytyy
+joutua; mahdollisesti ruotsalaiset tänään makaavat pitkään. Jos
+saavutamme heidät, ennen kuin he lähtevät liikkeelle, kenties saamme
+heidät jättämään kesken koko retkensä jonka ovat suunnitelleet etelään
+päin suomalaisia vastaan. Isä sanoi aina viisaimmaksi iskeä viholliseen
+takaapäin ja siten vähitellen napsia heidät kuoliaaksi itse ollenkaan
+näyttäytymättä. Niin mekin teemme. Jos kimppuumme hyökätään, pakenemme,
+kunnes talonpojat väsyvät takaa-ajoon. Silloin palaamme ja aloitamme
+uudelleen. Jos joudumme hajalle, kokoonnumme lähimmälle korkealle
+vuorenhuipulle. Jos voimme sovittaa niin, että vihollisen ajaessa yhtä
+meistä takaa, toiset, tai joku meistä aina ajaa takimmaisia takaa ja
+tilaisuuden sattuessa ampuu jonkun heistä, pääsemme pian voitolle,
+sillä isä sanoi, että sellaiset vainoojat, jotka yllätetään takaapäin,
+kadottavat rohkeutensa ja luopuvat takaa-ajosta. Nyt saamme koettaa.
+Meidän täytyy syödä nyt kävellessämme, emmekä saa kulkea lähempänä
+toisiamme kuin parhaiksi niin kaukana, että näemme toisemme tai
+kuulemme toistemme askelet. Kaikki metsäaukeat ja suot kierretään aina
+vasemmalta puolen. Tikan naputus kuivan puun kylkeen on sovittu
+tunnusmerkki. Nyt minä lähden menemään edeltä."
+
+Muutaman tunnin kuluttua suomalaiset olivat koolla sen nuotion luona,
+jonka ääressä ruotsalaiset olivat viettäneet yönsä. He olivat vastoin
+suomalaisten luuloa lähteneet liikkeelle aikaisemmin kuin takaa-ajajat
+olivat arvanneet, jolloin nämä sitä kiireemmin jouduttivat kulkuaan.
+
+
+
+
+28. VIGGENIN TAPPELU.
+
+
+Ruotsalaisten hyökätessä suomalaisten leirin kimppuun Dypenin luona oli
+muudan nuori suomalainen nainen heti huomannut, että hyökkääjät olivat
+miesluvultaan suomalaisista voitolla. Hän pelkäsi sen vuoksi, etteivät
+suomalaiset jaksaisi pitää puoliaan. Itse hän oli juuri äsken tullut
+metsistä etelän puolelta. Siellä hän oli kaukaa kuullut karjankelloja
+ja suomalaisen paimentorven toitotusta; jolloin hänen pälkähti päähänsä
+koettaa hankkia siltä taholta omaisilleen apua. Hän oli siis lähtenyt
+sinnepäin niin kiireesti kuin pääsi, mutta eksynyt vaikeakulkuisella
+salolla ja ehti perille vasta myöhään illalla. Kuultuaan hänen
+kertomuksensa olivat suomalaiset kahden vaiheilla. Heitä oli vain
+muutamia, siksi heitä epäilytti puuttua taisteluun, jonka syytä ei
+oikeastaan tunnettu. Päätettiin sen vuoksi lähteä taistelupaikalle ja
+siellä lopullisesti ratkaista, oliko yhdyttävä yhteisesti puolustamaan
+niitä suomalaisia, joiden kimppuun oli hyökätty, vai eikö. Lähetettiin
+sana länteenpäin naapureille, ja sillä välin varustauduttiin parhaimman
+mukaan.
+
+Yöllä tuli muutamia miehiä lisää ja aamunkoitteessa oltiin valmiit
+lähtöön. Kun oli tultu harjulle, johon suurin kaski oli kaadettu ja
+josta näköala avautui pohjoiseenpäin, huomattiin laaksossa savua.
+Pysähdyttiin neuvottelemaan ja pari miestä lähetettiin tiedustelemaan.
+Heidän paluutaan odotellessa puheltiin ja arvailtiin, mitä nyt oli
+tulossa. Yleinen äänettömyys syntyi, kun huomattiin toisen vakoojan,
+seurassaan kolme miestä, lähestyvän puolijuoksua. Tulijoita
+tähysteltiin tarkkaan, sitten kuului iloista hälinää. Oli tunnettu yksi
+heistä, ja nyt kuului kuiskaus "Karhuntappaja-Pekka!"
+
+Hengästyneenä ja hikisenä oli Pekka samassa heidän keskellään. "No
+hyvä!" virkkoi hän kohottaen kättänsä, "ruotsalaiset ovat tuossa
+tuokiossa meidän kimpussamme. Teettekö, niinkuin minä sanon?" -- "Kyllä
+tehdään", vastasivat toiset levottomina; "sano vain, mitä on tehtävä."
+
+"Yksi juoksee alas ja toimittaa piiloon kaikki lapset ja naisväen. Ne,
+joilla on pyssy tai jousi, piiloutuvat kaksittain ulkorakennusten,
+kivien ja raunioiden taakse; ja kaikki ne, joilla ei ole muita aseita
+kuin keihäät ja kirveet, seuraavat minua."
+
+Silmänräpäyksessä ampujat katosivat ja Pekka asettui muiden miesten
+kanssa ulkohuonerivin taakse. "Odottakaa täällä, minä tulen pian
+takaisin", ja sitten hän riensi kuin tuuliaispää ampujien luo, siirsi
+yhden vähän eteenpäin, toisen taaemmaksi ja järjesti heidät niin, että
+ampujat olivat puolikehässä talon ympärillä. Jokaiselle hän penäsi:
+"Älkää ampuko älkääkä aloittako taistelua; aloittakoot ruotsalaiset;
+pysykää hiljaa paikoillanne älkääkä näyttäytykö, ennen kuin minä
+huudan."
+
+Ei kulunut pitkää aikaa, ennen kuin Dalbyn talolliset olivat näkyvissä,
+kohta sen jälkeen kuin toinenkin tiedustelija oli palannut. Vanha akka,
+joka ei ollut tahtonut lähteä tuvastaan, sanoi hänelle, missä miehet
+olivat, jolloin tämä liittyi heihin. Taloissa ei ollut ristin sielua
+näkyvissä.
+
+Halmeen halki ja ahon poikki talonpojat tulivat säännöttömänä parvena.
+Lähestyessään he puhelivat isoäänisesti ja kehuskelivat, että nyt
+suomalaiset saavat lämmitellä. Vanha akka seisoi joko tyhmyyttään tai
+uteliaisuuttaan yhä paikoillaan katsellen kohti rientävää
+talonpoikaparvea. "Anna vettä, ämmä!" karjaisi joku etumaisista, mutta
+kun akka ei ymmärtänyt ruotsalaisen puhetta, tämä sieppasi häntä
+tukasta lähteen luo ja pakotti nostamaan vettä. Kun useat talonpojat
+olivat janonsa sammuttaneet, tiukattiin akalta missä miehet olivat.
+Siihen kysymykseen tämä ei osannut antaa vastausta, mistä kiukustuneena
+yksi talonpojista potkaisi häntä niin, että hän kaatui. Vanhuksen
+yrittäessä kompuroida pystyyn hän löi tämän pään halki kirveellä.
+Kuului heikko paukahdus, pieni savu tuprahti ja murhanhimoinen
+talollinen kaatui uhrinsa viereen. Talonpojat kohottivat kauhean
+kostohuudon ja syöksyivät sinnepäin, missä savu oli pöllähtänyt, mutta
+hyökkääjiltä katkaisi tien ulkohuonerivin takana väijyvä
+suomalaisjoukko, ampuen heitä piilopaikastaan.
+
+"Mitä te tahdotte?" huusi samassa joku ruotsiksi. "Sen saat kyllä
+nähdä, kurja suomalainen", ja samassa koko talonpoikajoukko syöksyi
+suomalaisia kohti. Keihäät ojossa ja kirveet koholla seisoivat
+suomalaiset vääjäämättä. Vastarinnan nähdessään talolliset seisahtuivat
+silmänräpäykseksi. Tällaista he eivät olleet osanneet odottaakaan, ja
+nyt paukahteli laukaus toisensa jälkeen, suhahti nuoli nuolen perästä
+ruotsalaisten oikein tietämättä, mistä ne tulivat. "Takaisin" huusi
+heidän johtajansa. "Asettukaa suojaan ja käyttäkää pyssyjä!" ja samalla
+he kiiruhtivat rakennusten taakse. Kun he kääntyivät katsomaan, olivat
+suomalaiset jo kadonneet.
+
+Pitkä aika kului minkään rikkomatta äänettömyyttä. Olisi ihan luullut
+seutua autioksi.
+
+Talolliset olivat asettuneet niin, että tupa suojeli heitä siltä
+puolelta, mistä he olivat tulleet. Siitä eteenpäin maa oli aukeaa ja
+tasaista. Tuvan ja metsän välillä ei ollut suomalaisille mitään suojaa,
+ja he joko eivät uskaltaneet tai eivät tahtoneet antautua avoimeen
+tappeluun rotevien, voimakkaiden Dalbyn talollisten kanssa.
+
+Talonpoikien päällikkö seisoi kauan äänettömänä ja mietiskeli. Viimein
+hän sanoi: "Tämä asia ei ole oikealla tolalla. Meidät on petetty.
+Suomalaiset olivat varustautuneet meidän tullessamme, ja minä luulen,
+että heidän joukossaan oli pohjoiskulman suomalainen. Huomasiko kukaan
+teistä sitä pitkää miestä, joka kysyi, mitä me tahdomme?" --
+"Huomattiin kyllä, hän oli pohjoispuolen suomalaisten kanssa
+Tutstadissa." -- "Niinpä tuntui minustakin, ja jos täällä on yksikin
+pohjoiskulmalta, heitä voi olla useampiakin. Näkikö teistä kukaan sitä,
+joka äsken ampui lähteen luona?" -- "Näin, minä näin hänen päänsä, ja
+jollei hänellä ollut Vetalaisen lakki, eivät minun silmäni näe oikein."
+
+Vetalaisen nimeä mainittaessa syntyi talonpoikien joukossa suurta
+levottomuutta ja johtaja sanoi: "Jos hän on täällä, on muitakin.
+Vetalaisella on puolustajia koko metsäseudulla; mutta meidän täytyy
+jatkaa. Yksi teistä nouskoon katolle varovasti katsomaan, onko ketään
+suomalaista näkyvissä."
+
+Muudan nuoremmista ruotsalaisista teki, niinkuin johtaja oli käskenyt.
+Kuului pyssynlaukaus, ja mies tuli alas lakki läpiammuttuna. "Niin,
+kyllä suomalaiset ovat ympärillämme sillä puolella; meidän täytyy
+vetäytyä takaisin kedon yli metsään, siellä suomalaiset saavat nähdä,
+mihin me kelpaamme. Pistäkää tupa tuleen! Kun savu sakenee, juoksemme
+metsään ja asetumme suojaan. Suomalaiset luulevat meidän pakenevan ja
+lähtevät ajamaan meitä takaa yli kedon, ja silloin he saavat nähdä
+asiain kääntyvän toisin päin. Tarkastakaa pyssynne lukot ja piit, että
+ne ovat kunnossa, ja olkaa valmiit!"
+
+Tupa oli jo sieltä täältä syttynyt palamaan ja savu sakeni
+sakenemistaan. Jo tulta sytytettäessä suomalaiset huomasivat
+ruotsalaisten hankkeet, ja heti samassa kuului tikka takovan kuivaa
+puun kylkeä. Tämä ääni lähti ulkohuonerivin luota, jossa Pelkkä vielä
+seisoi muiden suomalaisten kanssa.
+
+Pekan merkki sai heti Vetalaisen ja Kiikkalaisen tulemaan hänen
+luokseen. "Ruotsalaiset pelkäävät meitä. He eivät uskalla antautua
+alttiiksi hajallaan olevien ampujien laukauksille käymällä täällä
+meidän kimppuumme. He ovat sytyttäneet tuvan tuleen vetäytyäkseen savun
+suojassa takaisin metsään. Meidän täytyy ennakolta estää heidän
+aikeensa. Hiipikää kaikkien ampujien luo ja sanokaa, että he vetäytyvät
+takaisin ja asettuvat metsän reunaan, mistä ruotsalaiset tulivat
+aukealle. Siellä on meidän miestemme otettava heidät vastaan niin,
+ettei yksikään pääse pakoon. Minä riennän sinne edeltäpäin, mutta
+tulkaa pian, sillä savu alkaa käydä sakeaksi. Pitäkää silmällä
+talollisten joukkoa, ja jos joku pakenee tännepäin, niin ottakaa hänet
+kiinni. Yksikään heistä ei saa päästä täältä pois."
+
+Pekka lähti samassa, ja mennessään omalle valitsemalleen paikalle hän
+ilokseen yhdytti Kiikkalaisen ja tämän ampujat, jotka asettuivat niille
+paikoille, jotka Pekka määräsi. Tuli levisi tuvassa verraten hitaasti.
+Molemmin puolin oli hyvää aikaa panna tuumat toimeen. Vetalainen oli
+ampujineen tullut Kiikkalaisen luo, ennen kuin savu oli ehtinyt yltyä
+niin sakeaksi, että sen arvattiin kätkevän ruotsalaiset. Viimein oli
+kurkihirsi palanut niin, että se putosi, ja nyt hulmusi savua ja
+kipinöitä taivaalle, pimittäen suurimman osan halmetta.
+
+Talolliset porhalsivat nyt täyttä juoksua metsään päin. Pyssynlukot
+naksahtelivat, kuului pamaus toisensa jälkeen. Yksi ainoa talollinen
+syöksyi ampujien linjaa kohti ja vilahti salaman nopeasti puiden ja
+pensaiden taakse. Toiset ruotsalaiset olivat joko kaatuneet tai
+seisahtuneet. Ne, joilla oli pyssyt, laukaisivat ne nyt esiin syöksyviä
+suomalaisia kohti. Tappelua ei kestänyt kauan. Hetken kiihko ja raivo
+ei jättänyt ainoatakaan ruotsalaista henkiin. Haavoittuneetkin
+tapettiin armotta ia vähitellen kokoontuivat kaikki suomalaiset
+kaatuneiden ympärille. Ruvettiin tarkastamaan, keitä suomalaisista
+puuttui. Näiden joukossa oli Pekka ja Kiikkalainen. Tästä tappiosta
+kävivät miesten mielet aivan masennuksiin, ja jokainen riensi heitä
+etsimään metsästä, kunnes Vetalainen huusi: "Älkää etsikö, ette te
+heitä kuitenkaan löydä. Ettekö nähneet sitä miestä, joka juoksi
+ampujarivin läpi? He ajavat häntä takaa. Olkaa huoleti, ei yksikään
+talollinen näe huomista päivää. Niin oli pohjoiskulmalaisten tuuma, ja
+luultavaa, on, että se käy toteen. Minä tunnen kyllä ne nuoret miehet.
+Mennään nyt sammuttamaan tuli."
+
+Muutaman tunnin kuluttua suomalaiset olivat kokoutuneet kaatuneittensa
+ympärille. Pekka ja hänen toverinsa olivat jälleen heidän joukossaan.
+Suomalaisten tappiot eivät olleet vähäiset, sillä viimeisessä kahakassa
+talolliset olivat tapelleet raivokkaasti henkensä puolesta. Puheltiin
+tulevaisuudesta ja päätettiin asettaa nuoria miehiä sellaisille
+paikoille mistä he saattoivat pitää silmällä, mitä Dalbyn miehet
+mahdollisesti aikoivat tehdä. Jos talolliset kokoutuisivat, oli
+kaikille suomalaisille toimitettava varoitus arpakapuloilla ja
+merkkitulilla, ja kaikki Viggenin tappelujäljet oli hävitettävä.
+Vaikeinta oli hävittää Surmanlaaksosta Viggeniin johtavia jälkiä.
+Vetalainen ja hänen toverinsa ottivat suorittaakseen tämän tehtävän; he
+siis sanoivat jäähyväiset Viggenin luona oleville suomalaisille ja
+lähtivät salomaan halki pohjoiseen päin.
+
+Kun pohjoiskulman suomalaiset, joiden joukkoon Pekkakin kuului,
+saapuivat suomalaispakolaisten piilopaikalle murrokkoon, oli näiden
+lisäksi tullut Vetalaisen veli miehinensä. Nämä olivat saaneet heille
+lähetetyn sanoman ja saapuneet paikalle, jossa saivat kuulla kolmen
+miehen lähteneen etelään päin, joten he odottivat näitä palaaviksi. He
+ilmoittivat, että kaatuneet oli haudattu.[5] "Kiireesti nyt pois
+täältä", sanoi Pekka; "meillä ei ole mitään pelättävää niiden
+ruotsalaisten puolelta, jotka täällä ovat olleet, mutta toisia tulee
+kyllä tilalle; heidän ei pidä tavata täältä ketään. Menkää te länteen
+päin; sieltä kyllä löydätte metsäseutuja, missä voitte raivata
+viljamaita asuaksenne. Kuta nopeammin kuljette, sitä paremmassa
+turvassa olette; seuratkaa Vetalaista." Tälle hän virkkoi: "Tee, minkä
+voit, mutta pidä kiirettä! Me tahdomme olla yksin täällä metsässä;
+kylläpähän sitten saatte meistä tiedon."
+
+Kun suomalaisjoukko oli mennyt, riensivät nuo kolme miestä
+Surmanlaaksoon ja sytyttivät metsän palamaan monesta eri paikasta. Pian
+tuli paisui liekehtiväksi mereksi, mutta kuitenkin pistettiin tuli
+vielä useaan paikkaan, kunnes ehdittiin sinne, missä kaatuneet
+ruotsalaiset olivat. Siellä pinottiin valtava rovio, joka sytytettiin
+palamaan yht'aikaa kuin ympärillä oleva metsäkin. Kaikki paloi! Savu
+hulmusi taivaalle, kipinöitä lenteli ympäri ja rytinä oli kauhea, kun
+metsän jättiläispuut kaatuilivat. Ilma oli savua sakeanaan, ja kaamea
+hirmutunnelma täytti koko tienoon.
+
+Metsää kasvavalla saarekkeella keskellä rahkasuota istuivat kaikki
+kolme pohjoispuolen suomalaista mitä syvimmässä rauhassa. He tuskin
+olivat huomaavinaan kauheaa metsäpaloa, istuskelivat vain syöden
+eväitänsä, ja Vetalainen virkkoi: "No nyt saavat talollisten
+tiedustelijat tulla; jälkiä ei näy missään, ei kukaan voi sanoa, mihin
+heidän kumppaninsa ovat joutuneet, ei kukaan muu kuin suomalaiset, ja
+he taas eivät enää koskaan puhu koko asiasta. Nyt voimme levätä ja
+panna maata; täällä meitä ei kukaan häiritse."
+
+Kun miehet seuraavana päivänä tulivat Vetalaisen torppaan, ei heistä
+mitenkään huomannut, että he olivat olleet taistelussa. Suomalaisen
+saunan löyly oli puhdistanut noet ja veret; vaatteet olivat pestyt ja
+paikatut. He kantoivat parhaillaan eloja, kun pitäjältä tuli pari
+talollista torppaan kysymään, olivatko suomalaiset huomanneet, että
+metsät paloivat pitäjän eteläkulmalla.
+
+Sen suomalaiset olivat kyllä huomanneet, tuntuihan käry tänne saakka;
+mutta kuka metsän oli sytyttänyt, sitä he eivät tienneet, arvelivat
+vain, että kaiketi sen olivat tehneet jotkut pitäjän metsämiehet, sillä
+ainoakaan suomalainen ei ollut vielä lopettanut elonkorjuutaan, minkä
+vuoksi he eivät joutaneet käymään metsällä. Sitten talollisilta
+kysyttiin, mistä he tulivat ja tiesivätkö he kertoa kuulumisia. Eihän
+heillä ollut uutisiakaan kerrottavana, mutta ehkä suomalaisilla oli?
+Ka, olihan kuultu, että hyvää vuodentuloa odotettiin Norjan puolella ja
+arveltiin, että talvella tulisi halvat rakennushinnat, ja sitten
+kyseltiin talollisilta, millä asioilla he liikkuivat. No, he olivat
+vain lähteneet katsomaan, missä metsä paloi, sillä laaksossa astikin he
+olivat tunteneet käryä ja huomanneet savun. Sitten he olivat paremmin
+nähdäkseen kiivenneet vuoren harjulle, josta näki laajalle. Olivat
+käyneet lähempänäkin tulta, mutta nyt aikoivat mennä kotiin. Sitten
+tuli Vetalaisen vaimo ja tarjosi talollisille maitoa juoda, ja niine
+hyvineen nämä menivät tiehensä.
+
+Tuskin talolliset olivat painuneet näkymättömiin halmeen reunasta, kun
+sen vastakkaisella laidalla tuli näkyviin suomalaisen pää ja käsi
+viittoi, että joku tulisi sinne. "Pekka, ota kirves mukaasi ja mene!
+Minä sillä välin katson, mihin päin talolliset menevät."
+
+Vetalainen tuli pian takaisin ja kohta palasi Pekkakin. Kun toiset
+häneen katsoivat kysyvän näköisinä, kertoi hän: "Siellä oli vain
+suomalainen tiedustelija tuolta Viggenistä. Hän on seuraillut
+talollisia. He olivat jo aikaisin tänään tulleet metsäpalon luo. Olivat
+jakautuneet useaan ryhmään, nämä olivat varmaankin tulleet tänne
+katsomaan, oliko Vetalainen kotona, sillä he jo epäilivät, että jotakin
+oli tapahtunut sille ruotsalaisjoukolle, joka oli lähtenyt suomalaisten
+jälkeen, ja nyt he etsivät sitä joukkoa. Nuori Viggenin mies tahtoi
+sanoa tämän meille, ennenkuin hän lähti seuraamaan talonpoikia. Hän oli
+arvannut, että tulen sytytimme me. Jäljet ovat kadonneet, ei ole
+merkkiäkään osoittamassa, mihin kumpikaan riitapuoli on joutunut. Hän
+tahtoi tietää, mitä arvelemme: pitääkö hänen edelleen seurata näitä
+talollisia, vai arvelemmeko viisaammaksi, että hän seuraa sitä heidän
+joukkoaan, jota ei kukaan pidä silmällä. Mitä te tuumitte?"
+
+"Mitäs itse arvelet, Pekka?" -- "Suomalainen menköön kotiinsa.
+Talolliset eivät löydä mitään. Kertokoon omaisilleen, mitä tietää, ja
+jos jotakin tapahtuu tuolla etelän puolella, tuokoot sinulle sanan.
+Minä ja Kiikkalainen menemme laaksoon virran puolelle, jos joku
+talollisjoukko on kulkenut sitä tietä." -- "Olkoon niin", tuumi
+Vetalainen ja meni puhuttelemaan piileskelevää suomalaista. Hän palasi
+pian takaisin, ja tiedustelija tuli mukaan, sillä mies tarvitsi lepoa
+ja ruokaa.
+
+Kun Pekka ja Kiikkalainen erosivat Vetalaisesta, arveli tämä, ettei
+laaksossa ollut tapahtunut mitään, ja kehoitti Pekkaa pian palaamaan,
+ja niin Pekka tekikin. Hän oli Kiikkalaisen luona tavannut Kaarinan, ja
+oli nyt matkalla Antin luo. Vetalaisen arvelu oli osunut oikeaan.
+Viggenin luona ei talonpoikia ollut näkynyt, ja tiedustelijat olivat
+palanneet takaisin ilmoittaen, että metsä oli turvallinen.
+
+
+
+
+29. ANTTI.
+
+
+Pekan ja Kaarinan tullessa Kymmenjärvelle oli Antti poissa kotoa. Liisu
+kuitenkin tiesi hänen pian palaavan; oli vain mennyt Träskogin Matin
+luo, jossa hän tähän aikaan usein kävi. "Teidän pitää levätä muutama
+päivä pitkän matkan kuljettuanne; olette kumpikin väsyneen näköisiä."
+
+Antti tulikin pian kotiin, ja hänen mukanaan oli sekä Matti että
+Grills. He olivat kaikki iloissaan Pekan tulosta. Häntä oli kauan
+odotettu. He tahtoivat Pekan kanssa neuvotella eräästä äskettäin
+tapahtuneesta asiasta. Vappu oli joitakin aikoja sitten käynyt Bortanen
+talossa, ja talon isäntä oli hänelle sanonut, että niin hyvin Grillsin
+kuin Yrjänän poikienkin piti maksaa hänelle veroa. Hän oli lunastanut
+talonsa kruunulta ja kuninkaalta, ja Bogenit, joksi suomalaisten taloja
+sanottiin, olivat hänen maallaan. Nyt Vappu lähettää terveisiä
+kehoittaen meitä käymään isännän luona. Vappu oli sanonut, että meillä
+on rakennusseteli kuninkaalta, ja arvellut, että tuskin rupeamme
+maksamaan hänelle mitään veroa. -- "Tuokaa vain kumpikin pukki jouluksi,
+sen sanon sinulle, senkin noita-akka, muuten saat sellaiset joulupidot,
+jommoisia et ennen ole nähnyt, sen minä sanon ja sen saat uskoa; ja
+korjaa nyt luusi!"
+
+Siihen Vappu oli sanonut, että ylpeä ruotsalainen kenties saisi kuulla
+hänestäkin jotakin.
+
+"Nyt olemme puhuneet Matin kanssa täällä, ja hän vahvistaa todeksi,
+että Bortanin iso ruotsalainen on kyllä kruunulta lunastanut talonsa,
+mutta ei usko, että meidän halmeemme kuuluu hänelle, ja sitten Matti
+sanoo, että jos me kukin tänä vuonna annamme Bortanin isännälle veroa
+pukin, tämä ensi vuonna tahtoo kaksi, hän on paha mies. Nyt tahdomme
+kuulla sinunkin mielipiteesi."
+
+"Pukki vuodessa kultakin, niinkö sanotte! No, eihän tuo ole kovin
+paljon; neuvotellaan tuonnempana, jahka minä olen saanut miettiä
+asiaa." -- "Niin, eikä siinä vielä kyllin, että hän vaatii pukin, sillä
+muutaman päivän kuluttua siitä kun Vappu oli tavannut ison isännän,
+tämä löysi yhden lehmistään kuolleena metsästä, ja siihen hän epäili
+Vappua syylliseksi. Sen kuulimme Matilta, mutta samalla kuulimme, että
+iso isäntä kyllä osaa ottaa maksun lehmästään. Olipa hyvä, kun tulit,
+Pekka!"
+
+"Onko isäntä Heikiltäkin vaatinut veroa?" -- "Ei, arvatenkin hän lukee
+Heikinkin Yrjänän poikiin kuuluvaksi. Niin, Herra paratkoon, vielä yksi
+asia. Kun Vappu kuuli eräältä kylän akalta, joka kävi hakemassa
+kipuunsa voidetta, mitä Matti meille oli sanonut, hän kiukustui kovin
+ja lähetti isolle isännälle sellaiset terveiset, että jollei tämä
+taukoaisi soimaamasta häntä, Vappua, lehmän kuolemaan syylliseksi,
+Vappu kyllä kykenee hävittämään kaiken hänen karjansa eikä Vapun
+tarvitsisi mokoman asian takia edes astua jalallaan tuvastaan ulos. Sen
+voi arvata, että sellaiset terveiset varmasti toimitettiin perille, ja
+kyllä varmaan iso isäntä miehineen pian on meidän kimpussamme!"
+
+"Hm", tuumi Antti, "Vappu käy tosiaankin yhä häijymmäksi. Kun minä
+tahdoin ottaa pikku Matin tänne meille, Vappu suuttui ja sanoi, että
+poika oli nyt hänen ja että hän aikoo sen pitääkin, eikä se saa tulla
+meille. Jos minä sitä vielä vaadin, hän sanoi kyllä siihen keinon
+tietävänsä." -- "Niin", virkkoi Grills, "hän on pojasta arka kuin
+silmäterästään; kyllä hän pojan hoitaa, niin ettei teidän tarvitse
+siitä olla levottomia, ja kyllä hän on siivo, kun vain ei olisi niin
+itsepäinen."
+
+"Mutta emme me ainoastaan tämän takia lähettäneet Kaarinaa sinun
+luoksesi", sanoi Antti. "Tulepas pajaan, niin saat nähdä jotakin ja
+myös kuulla jotakin."
+
+Pajalle tultuaan miehet eivät menneet sisään, vaan istahtivat sen
+ulkopuolelle. Antti poistui hetkiseksi ja toi miehen kämmenen kokoisen
+metallikappaleen. "Katsopas, Pekka", virkkoi hän, "tämä on hopeaa;
+meillä on monta tuollaista möhkälettä, ja useampia voimme saada. Sen
+vuoksi tahdoimme, että sinä tulisit tänne meitä auttamaan." -- "Kuinka
+olette tämän saaneet?" -- "Kerro sinä, Matti.'
+
+"Jo viime vuonna meidän paimentyttö kertoi, että kun pukit olivat
+kerran puskusilla vuorella ja hän juoksi niitä erottamaan, ne olivat
+potkineet sammalta pois kalliolta ja siinä kiilsi jotakin kirkasta,
+ihan kuin sulaa lyijyä. Se oli sellaista, mitä jättiläiset olivat
+kätkeneet vuoreen. Tyttö pelästyi eikä uskaltanut siitä hiiskuakaan,
+ennen kuin pyhä oli ohitse. Sitten hän tahtoi minua mukaansa katsomaan,
+mitä se oli. Arvelin, ettei siellä voinut olla mitään, enkä huolinut
+mennä hänen mukaansa, mutta tuonnoin keväällä hän oli ollut paimenessa
+samalla seudulla ja oli silloin taas nähnyt samaa, kertoi siellä olevan
+joitakin peikkojen kätköjä, joista me tulisimme rikkaiksi, jos siitä
+ottaisin vaarin. Minä sentään yhä arvelin, ettei siellä ole mitään,
+eikä minulla ollut haluakaan lähteä sinne pitkän matkan taakse.
+
+"Sitten kerran Antti ja Grills tulivat luokseni, ja silloin kerroin
+heille, mitä tyttö väitti nähneensä, ja kysyin, tahtoivatko he lähteä
+mukaan, niin voisimmehan tuota katsoa. No, se oli helposti tehty. He
+olivat menossa Mangskogiin ja se soveltui heidän matkaansa.
+
+"Tyttö ei ensin löytänyt paikkaa, joten asetuimme syömään, mutta hän ei
+tahtonut jäädä meidän seuraamme, vaan juoksenteli vuorilla sinne tänne,
+ja niinpä hän vähän ajan kuluttua huusi: 'Isäntä! Tässä se on.' 'Seiso
+hiljaa paikallasi', käski Grills, ja juoksi sinne, ampui laukauksen ja
+laski vuorelle teräskapineen. 'No, nyt voitte tulla', sanoi hän.
+'Hiisillä ei ole enää mitään voimaa.' Sitten menimme paikalle ja näimme
+jotakin kiiltävän kallionraossa. Silloin ihastuimme ikihyviksi, ja ihme
+se olikin, sillä olimme vast'ikään seisoneet samalla vuorella, mutta
+näetkös tyttö ei voinut sitä nähdä, kun olimme kaikki samassa seurassa,
+sen kyllä huomasimme.
+
+"Yritimme silloin murtaa irti näkemäämme kappaletta, mutta siitä ei
+tullut mitään. Kävin tytön kanssa hakemassa työaseita, ja sitten teimme
+työtä iltaan asti. Työskennellessämme sovimme niin, että jokainen saa
+kantamuksen irtimurrettua kiveä, sitten mennään Antin pajaan malmia
+sulattamaan, sillä varmasti uskoimme, että se oli hopeaa. Sitten
+viivyimme Antin luona, kunnes hän oli sulattanut ensimmäisen malmin, ja
+niin saimme hopeamöhkäleen. Silloin päätimme yhdessä neuvoteltuamme,
+ettemme siitä hiisku kenellekään, vaan pidämme sen itse, ja sitten
+teimme sopimuksen, että salaa murramme malmia jokainen viikon
+erältään, sillä voithan arvata, että jos joku meistä olisi ollut poissa
+kauemmin aikaa, aina joku olisi ruvennut ihmettelemään, missä hän oli,
+ja jos useammat saavat malmista tiedon, asiamme on silloin pilalla. Nyt
+olemme olleet työssä vuorotellen, mutta kuitenkin on ihmetelty, missä
+me olemme. Vappu oli pahin utelemaan, ja lopulta Grillsin täytyi antaa
+hänelle tieto asiasta, niin että nyt olemme Vapulta rauhassa; mutta
+minun akkani arvelee, aprikoi päivät pitkät, mitä minä metsissä
+juoksentelen, kun ei minulla ole mitään kotiin tuotavaa, ja sama asia
+on Antillakin, vaikka luulen, että Liisu kyllä aavistelee jotakin. Kun
+nyt olimme ja vieläkin olemme tällaisessa asemassa, tulimme
+ajatelleeksi sinua, joka olet yksinäinen mies, ja tietäväthän kaikki
+ihmiset, että sinä aina kuljeskelet metsissä. Sen vuoksi Antti lähetti
+sinulle kutsun, ja nyt kysymme, tahdotko auttaa meitä malmin
+murtamisessa, niin jaamme sillä tavoin, että sinä saat osasi ja me
+omamme, jokainen tasan."
+
+Pekka oli ääneti kuunnellut Matin tarkkaa kertomusta, mutta nyt hän
+kysyi vastineeksi: "Mistä tiedätte, että se on hopeaa?"
+
+"No hyvänen aika, senhän näkee jokainen! Mitäpä muuta se olisi?" --
+"Sitä en osaa sanoa, mutta tiedäthän, Antti, että Malmivuorella ihmiset
+hokivat saaneensa kauppiaalta rahoja, jotka eivät olleet oikeita,
+vaikka olivat oikean näköisiä. Arvelen sen vuoksi, että ennen kuin
+jatkamme työtä, hankimme varman tiedon, maksaako se vaivan. Joku meistä
+voi mennä joko Malmivuorelta tai voudilta tiedustelemaan, ja sitten
+voimme esivallalta hankkia oikeuden hopeakaivokseen. Kyllä se on
+parasta. Jos niin on, että tämä tosiaan on hopeaa, niin minä kernaasti
+teitä autan malmin murtamisessa, kunnes saamme esivallalta lupakirjan
+kaivokseen. Silloin voimme palkata niin monta työmiestä kuin tahdomme."
+
+Miehet istuivat kauan ääneti miettien Pekan ehdotusta, mutta lopulta
+Antti sanoi: "Siihen kyllä suostun, että otamme selon, onko hopea
+oikeaa; mutta ei Malmivuorelta eikä voudilta. Ei mar, silloin he
+ottavat meiltä suurimman osan, ehkäpä kaikki tyynni. Niin ovat tehneet
+muillekin suomalaisille. Mutta kuulkaas, miten minä tahtoisin tehtävän.
+Nyt meillä on miehenkantamus. Murramme malmia ja sulatamme, minkä
+verran kerkeämme, kunnes lumi tulee maahan. Silloin lähtee Matti
+hevosellaan Osloon. Onhan meillä kullakin muutamia nahkoja; kun hän
+palaa, saatte nähdä, että hopeata se on, mitä olemme löytäneet."
+
+Tämä neuvo tuntui sekä Matin että Grillsin mielestä parhaalta. Nyt
+heillä oli enää lyhyt aika murtaa vuoresta malmia, sillä jokainen oli
+sitä mieltä, että lumen tultua ei sitä työtä jatkettaisi. Lumessa
+näkyisivät jäljet ja saattaisivat asian ilmi. Nyt olivat sekä Matti
+että Grills olleet kauan poissa kotoa. Antilla oli malmia
+sulatettavana, siksi piti Pekan pitää huolta malmin murtamisesta; ja
+kun Pekka oli luvannut siihen ryhtyä, menivät he kukin kotiinsa.
+
+Kului sitten vähän aikaa, niin tuli pakkanen ja satoi vähän lunta.
+Miehet tekivät nyt työtä kotona, Antti pajassaan, Pekka oli mennyt
+metsälle pyssy ja koirat mukanansa. Silloin tuli Vappu aivan
+odottamatta. Hän kyseli Pekkaa. Kun hän sai kuulla, että Pekka oli
+poissa, hän meni pajaan Anttia tapaamaan. "Grills on sairaana", kertoi
+hän, "eikä minulla ole rehuja elukoille. Heikki on poissa. Tule sinä
+minua auttamaan."
+
+Kun Antti ja Vappu tulivat Bogeniin, oli, kuten sanottu, Grills
+sairaana. Hän pyysi Anttia noutamaan heiniä etelänpuoleiselta suolta.
+"Sinne on tie tasaisin ja sieltä voit vetää täyden kuorman. Pikku Matti
+lähteköön mukaasi näyttämään minun haasiani, sillä Bortanin isolla
+isännälläkin on siellä heiniä." -- "Minä tulen mukaan", sanoi Vappu,
+"poika jääköön sinua hoitamaan."
+
+Kun Antti ja Vappu tulivat suolle järven rantaan, oli iso isäntäkin
+siellä renkeinensä kahdella hevosella heiniä hakemassa. Antti veti
+kelkan sen haasian ääreen, jonka Vappu näytti, ja otti siitä pois
+katoksen. Silloin iso isäntä huusi: "Älä kajoa niihin heiniin, ne ovat
+minun!" -- "Sinunko?" ihmetteli Vappu. "Ja kuitenkin olen minä itse
+kantanut ne kokoon ja itse pannut ne haasialle. Sinunko, sanot? Joko
+teillä on jouluolut valmiina? Kyllä taitaa olla", lisäsi hän
+pilkallisesti nauraen, "koska sinulla ei ole tietoa omista
+haasioistasi". -- "Suu kiinni, noita-akka, korjaa luusi, muutoin alkaa
+tanssi, jonka minä lupasin sinulle jo ennen. Mene tiehesi haasialta!"
+sanoi hän Antille, joka oli epätietoisena alkanut pohtia, oliko Vappu
+vain aikonut hankkia hänelle harmia. "Kuule, Vappu, onko haasia sinun?"
+-- "On kyllä, johan sen sanoin; luuletko sinä, että minä huolisin
+mitään tuolta juopporatilta?" vastasi Vappu ja osoitti isäntää.
+Kalpeana ja vihasta vapisten tämä töykkäsi kiukuissaan Anttia.
+"Pääsetkö pois haasialta, kuuletko, muutoin tulet sieltä maahan
+pikemmin kuin sinne nousit!"
+
+"Sinunko tämä haasia on, Vappu?" kysyi Antti vielä kerran. "Niin on,
+kuulithan sen". "Kuulkaa isäntä", huudahti nyt renki, joka luuli tämän
+erehtyneen, "se haasia ei ole meidän, kyllä se on Bogenin Grillsin".
+Silloin Antti otti sylillisen heiniä ja heitti ne kelkkaan. "Älä koske
+heiniin, sanon minä! Heinät ovat kasvaneet minun maallani, ne ovat
+minun."
+
+Nyt Antti heitti kelkkaan toisen sylin täyden heiniä, ja samassa
+isoinen isäntä löi häntä niin että lakki lensi yli heinähaasian. Antti
+seisoi silmänräpäyksen hiljaa, mutta sitten hän syöksähti isännän
+kimppuun. Iskuja sateli kummaltakin puolen ja pian olivat he saaneet
+toisiaan kiinni vyötäisiltä, retuuttivat ja kiskoivat voimiensa takaa,
+mutta kumpikaan ei kaatunut. Epäilemättä Antti oli väkevämpi, mutta iso
+isäntä oli sukkelampi liikkeissään. Kummallekin katsojalle, rengille ja
+Vapulle, oli epäselvää, miten asia päättyisi. Renki seisoi äänetönnä,
+mutta Vappu huusi ja yllytti Anttia: "Kas noin, se on oikein! Löylytä
+häntä niin, että hän tukehtuu, kas noin! Se on oikein! Onpa hänellä
+koipia, mutta kylläpä ne uupuvat, hyvin käy!" Nyt iso isäntä kaatui ja
+Antti hänen päälleen. Sen nähdessään renki tempasi haasiasta seipään ja
+juoksi apuun pelastamaan isäntää tähdäten iskun Antin päähän; mutta
+paljon sukkelammin oli Vappu hypännyt alas haasialta, juossut hätään ja
+nyt hän kuin villikissa tarrasi kiinni rengin pitkään tukkaan ja huusi:
+"Nouse ylös Antti! Ylös, Antti!" Ennen kuin renki oli ehtinyt
+irroittautua riehuvasta suomalaisakasta, oli Antti jo päässyt eroon
+rauenneen isännän käsistä, ja samassa hänen tavattomat kouransa
+harasivat rengin päätä ja tarrasivat miehen pitkään tukkaan.
+
+Renki, joka oli nähnyt isäntänsä kaatuvan, oli myöskin oivaltanut,
+miten väkevä Antti oli, ja seisoi nyt hiljaa pyytäen rauhaa. Antti
+läähätti ja kuohui vihasta eikä vastannut heti, mutta malttoi sentään
+mieltään ja sanoi: "Rauha, niin! olkoon menneeksi meidän kesken, koska
+puhuit totta, ja olkoon annettu anteeksi, että yritit minua lyödä.
+Onhan Vappu sinua jo sen verran merkinnyt, jotta näkyy, ettet ole
+pelkuri", virkkoi hän pilkallisesti naurahtaen. "Mene!" sanoi hän,
+hellittäen kouransa miehen tukasta.
+
+"Mitä sinä nyt aiot tehdä, Vappu?" huudahti hän samassa levottomana
+huomatessaan, että Vappu oli puukko kädessä isännän kimpussa, joka
+verisenä ja tiedotonna vielä makasi maassa. "En mitään, mikä sinua
+koskee, tahdon vain, että hän muistaa minut vastakin", sanoi Vappu
+leikaten samalla paksun tukon ison isännän hiuksia. "Kas niin", nauroi
+Vappu kamalasti, "kyllä nyt minut muistat." Sitten hän pisti hiustukon
+laukkuunsa ja sanoi Antille: "Mennään nyt kotiin!" -- "Ei ilman
+heiniä", ja samalla Antti alkoi panna heinäkuormaa kelkkaan niin
+kiivaasti ja kiukkuisesti, että saattoi nähdä vihan vieläkin hänessä
+kiehuvan. Kun kelkka oli täynnä ja kuorma köytetty, hän otti
+jukkonuoran olkapäälleen ja huusi: "Istuudu kelkkaan, Vappu!" -- "Et
+sinä sitten jaksa vetää kuormaa kotiin", sanoi tämä. -- "Istuudu
+kelkkaan!" Nyt Vappu huomasi, että Antti oli vielä pahemmin
+kiukustunut, joten hän piti viisaimpana heti hypätä kuormalle, ja nyt
+Antti veti niin kiivaasti, että kelkan jukko ja jalakset rasahtelivat.
+
+Kotiin päästyä Antti viskasi kuorman kelkasta hangelle. "Pane tämä
+korjuuseen", sanoi hän kääntäen kelkan, otti kirveen ja lähti
+juoksuaskelin takaisin haasian luo.
+
+Vappu kalpeni: "Nyt en luule ison isännän henkeä suurenkaan arvoiseksi;
+mutta hänhän löi Anttia. Jospa Pekka nyt olisi täällä!"
+
+Antin saapuessa haasialle olivat sekä hevoset että renki isäntineen
+poissa. "Lempo soikoon", kiukutteli hän. Sitten hän taas ahtoi kelkan
+täyteen heiniä ja palasi kuormineen Grillsin torppaan. Pikku Matti,
+joka nyt oli jo kasvanut isoksi, oli ulkona Antin tullessa. "Hyvää
+päivää, Antti, joko olet tullut takaisin", sanoi hän ja tuli aivan
+lähelle veljeään. "Kylläpä sinä olet palavissasi ja hiessä; jätä heinät
+ja tule sisään! Grillsillä on vieraita. Träskogin Matti on täällä",
+toimitti poika. "He tahtovat kai puhua sinun kanssasi." Sitten hän
+tarttui Antin käteen vetäen tämän mukanaan sisään.
+
+"Antti, sinähän olet veressä", hätäili Vappu; "tulehan tänne, että
+katson!" Antti pyyhkäisi kädellään kasvojaan ja käsi tuli vereen, niin
+että hän antoi Vapun pyyhkiä kasvonsa. "Onko hän hengissä?" kysyi Vappu
+kuiskaten. "En tiedä, oli mennyt matkoihinsa, kun minä tulin takaisin."
+-- "No, kyllä hän sitten on hengissä", virkkoi Vappu. "Minä en ole
+virkkanut mitään Grillsille enkä Matille; saat itse kertoa heille, jos
+tahdot."
+
+Istahdettuaan miesten viereen Antti kysyi Grillsiltä: "Kuinka monta
+vuotta olette pitäneet sitä niittyä, josta minä toin heiniä?" -- "Siitä
+saakka, kun tänne tulin asumaan", sanoi Grills. "No olipa se kummaa,
+kun iso isäntä, joka oli niityllä käymässä, väitti heiniä omikseen.
+Niin, hän sanoi, että ne olivat kasvaneet hänen maallaan, ja käski
+minun mennä matkaani." -- "Etkä sinä lähtenyt?" -- "Enkä lähtenyt;
+panin heiniä kelkkaan, ja sitten hän löi minua."
+
+Syntyi pitkä äänettömyys, miehet istuivat liikahtamatta. "Onko hän
+hengissä?" kysyi Grills. "En tiedä", vastasi Antti, "mutta Vappu sanoo
+niin. Sekä renki että hevoset olivat poissa, kun menin sinne takaisin."
+-- "Kävitkö sinä kahdesti suolla?" -- "Kävin!"
+
+"Kuules, Antti", sanoi Matti, "minä toimitin asiani Grillsille ja sain
+häneltä nahat rekeeni; nyt hevonen on levännyt; totta kai sinä tulet
+mukaan kotiin päin?" -- "Tulen", sanoi Antti.
+
+Kun Antti aamulla heräsi, virkkoi Matti: "Nyt minä kyyditsen sinut
+kotiin. Iso isäntä on hengissä ja hän kyllä virkoaa; nyt hän on sairas,
+älä häntä enää ajattele!"
+
+Pekka oli kotona Antin ja Matin tullessa Kymmenjärvelle. Antti kertoi
+heti tappelunsa Bortanin ison isännän kanssa, eikä Pekka virkkanut
+siihen mitään. Otettiin esiin turkikset, jotka oli saatu kootuksi,
+sitten salaperäiset metallimöhkäleet. Matti oli päättänyt käydä
+Norjassa saamassa sen kysymyksen ratkaistuksi.
+
+Jäähyväisiä heitettäessä Pekka antoi Matille poikkisahatun ja tarkoin
+suljetun pukinsarven pyytäen häntä sanomaan terveisiä kauppiaalle, että
+hän, Pekka, tahtoi sarven sisällyksestä ruutia ja lyijyä, ja nahoista
+mekon ja lakin. Jos tulisi enemmän, hän tahtoi yhden mekon lisää.
+
+Matin poissa ollessa ei Antti viihtynyt kotona. Hän meni Pekan kanssa
+metsälle, jossa nuo virkut, reippaat miehet uurastivat onnekseen kuten
+tavallisesti, ja Antin mielestä haihtui sekä hopeakaivos että iso
+isäntä. Matti palasi vasta joulun aikaan. Suomalaiset menivät silloin
+häntä tapaamaan Träskogiin. Syyksi pitkään viipymiseensä hän sanoi
+raskaan kuorman, joka hänellä oli vedettävänä. Muutoin hän oli erittäin
+iloisella tuulella, ja kun miehet olivat rauhassa omissa oloissaan,
+saattoi hän kertoa, että niissä möhkäleissä oli hopeaa ja että nyt
+niistä oli saatu rahaa, niin että kaikkien pitäisi olla tyytyväisiä. Ei
+ollut syytä nyt ruveta niitä jakamaan. Hän lupasi lähteä suomalaisia
+kyyditsemään, jahka ne palaisivat kirkolta kotiin Antin luo, jossa
+saisivat olla kenenkään häiritsemättä. Antille hän virkkoi, ettei ollut
+mitään vaaraa kirkkomatkasta, sillä Matti oli käynyt ison isännän luona
+Bortanissa. Tämä oli nyt jalkeilla, vaikkei aivan ennalleen parantunut
+ja oli niin pahoin pelästynyt siitä, että Vappu oli ottanut hänen
+hiuksiansa, ettei uskaltanut koskeakaan suomalaisiin. Koko suku oli
+siinä varmassa uskossa, että iso ruotsalainen nyt oli Vapun vallassa,
+joten Antti kyllä saattoi turvallisesti käydä kyläkunnassa, missä
+tahtoi, erittäinkin nyt, kun Vappukin oli mukana. Vappuhan oli
+vastikään uhannut sekä ihmisiä että elukoita, niin ettei kukaan
+uskaltanut hänelle tehdä pahaa.
+
+Antti ei sanonut tarvitsevansa Vapun apua. Hän kyllä itse pitäisi
+puolensa. Että Vapulla oli voimaa ja että hän oli "tietäjä", sitä ei
+voinut kukaan kieltää, mutta Antti ei tahtonut olla hänen kansaan
+missään tekemisissä. Suomalaisten palatessa Kymmenjärvelle lähti Matti
+mukaan, ja sitten toimitettiin rahojen jako. Olihan niitä enemmän kuin
+oli odotettukaan, ja joka mies piti itseään varakkaana. Pekka sai
+pienimmän osan, koska oli vähimmän ajan tehnyt työtäkin, ja itse hän
+arveli saaneensa enemmän kuin tahtoikaan. Sitten tahdottiin tietää,
+mitä Pekka oli lähettänyt kauppiaalle pukinsarvessa, kun sai siitä niin
+paljon ruutia ja lyijyä, sillä lyijypala oli melkoisen suuri ja raskas.
+Pekka sanoi tehneensä työtä kauppiaalle ja lähettäneensä siitä
+todistuksen, eikä asiasta puhuttu sen enempää. Kauppias oli lähettänyt
+Pekalle terveisiä, että tekisi työtä vieläkin ja antaisi tietoja
+itsestään.
+
+Pekka seurasi Mattia takaisin kyläkuntaan tämän lähtiessä
+Kymmenjärveltä. Sinne tultuaan hän pyysi Mattia lähtemään mukaan ison
+ruotsalaisen luo Bortaniin. Sen Matti kyllä lupasi tehdä, kun Pekka
+vain sanoisi, mitä hän mahtavalta isännältä tahtoi. "Tahdon maksaa
+hänelle veroa Bogenista." -- "Ahaa!" tuumi Matti; "kyllä ymmärrän,
+tahdot rakentaa rauhan Antin ja ison ruotsalaisen välille." -- "Niin,
+jos he kerran vielä sattuvat yhteen, silloin kyllä tulee loppu
+jommastakummasta!" -- "Hyvä on, jos se sinulle onnistuu; mutta ison
+ruotsalaisen kanssa ei ole helppo olla tekemisissä."
+
+Tullessaan Bortaniin he tapasivat ison ruotsalaisen ulkona. Matti sanoi
+tälle, että Pekka aikoi maksaa hänelle veroa sekä Yrjänän poikien että
+Grillsin puolesta. "Vai niin", sanoi isäntä, "enpä huomaa hänellä
+olevan mitään, millä hän maksaisi."
+
+"Kyllä mar", sanoi Antti, "luulen, että hänellä on rahoja." -- "Silloin
+olet väärässä luulossa. Eihän suomalaisilla ole rahoja. Mistäpä he
+niitä saisivat?" --
+
+"Kuten tiedät, ei Pekalla ole perhettä; häneltä kuluu vähän. Hän on
+maan parhaita pyssymiehiä. Minä kävin Norjassa myymässä nahkoja, jotka
+olivat hänen; kyllä hän kykenee maksamaan."
+
+Iso ruotsalainen rupesi arvelemaan. "Melkeinpä luulen", sanoi hän,
+"että olisi yhtä hyvä tehdä suorastaan loppu koko suomalaisjoukosta; se
+on minulle vähäpätöinen asia." -- "Niinkös tuumit?" virkkoi Matti.
+"Voisihan niinkin olla, kun vain saisit kaikki yht'aikaa; mutta jos
+yksikään jää jäljelle, asia kyllä käy sinulle vaaralliseksi, niin
+jäykkä kuin oletkin. Parempi on ottaa heiltä veroa, ja sinun", sanoi
+hän katsahtaen ison ruotsalaisen päässä paistavaan paljaaseen,
+hiuksettomaan pilkkaan, "olisi ehkä paras pysyä sovinnossa suomalaisten
+kanssa."
+
+Nämä sanat näyttivät sattuvan jäykkään talolliseen. Hän huusi luokseen
+Pekan, joka oli pysähtynyt vähän matkan päähän keskustelevista.
+"Kuules, Pekka", sanoi hän, "Matti sanoo, että sinä tahdot maksaa
+minulle veroa Bogenin torpista." -- "Niin on aikomukseni, ja sen vuoksi
+tulin tänne." -- "No, jokaiselta perhekunnalta tahdon pukin; missä ne
+nyt sinulla ovat?" -- "Lunastan ne rahalla; mutta mieluimmin
+lunastaisin torpat kerrassaan veroista vapaiksi, joko sinulta tai
+esivallalta." -- "Esivalta", sanoi iso ruotsalainen, "on myynyt kaikki
+minulle." -- "Niin, kyllä asia niin on", sanoi Matti, "eikä minun
+mielestäni ole kiirettä lunastaa torppia kokonaan. Voithan maksaa, jos
+niin tahdot, Pekka, parin vuoden veron", ja samalla hän iski Pekalle
+silmää.
+
+Sitten hän kääntyi ison isännän puoleen ja sanoi, että Pekka tahtoi
+saada rakennetuksi rauhan veljensä Antin ja isännän välille. "Rauhan
+minun ja Antin välille!" matki tämä oikaisten selkänsä. "Eipä niinkään;
+suotta rupeat siihen vaivaan! Rauha sinun ja Grillsin sekä minun
+välilleni, olkoon menneeksi, koska nyt maksat veron, mutta Antin
+kanssa! Ei mar; ei ennen kuin minulla on toinen mieli."
+
+Pekan erotessa Matista tämä sanoi, ettei hänen huolinut panna
+sydämelleen, mitä iso ruotsalainen oli sanonut sovinnosta. "Toimita
+sinä niin, ettei Antti pyri tapaamaan isoa ruotsalaista! Hän ei etsi
+Anttia; pelkää liiaksi Vapun noitakeinoja. Ja onpa pitkä matkakin
+Kymmenjärven ja Bortanin välillä. Jos saat Antin estetyksi tapaamasta
+isoa isäntää, niin kaikki sujuu hyvin. Minä puhun Grillsin ja Vapun
+kanssa, sillä eivät suinkaan he toivo vihamielisyyttä."
+
+Palatessaan Kymmenjärvelle Pekka tapasi siellä kaksi kuljeksivaa
+suomalaista, jotka Antti oli ottanut palvelukseensa. He olivat kaikki
+työssä pajassa, aseitaan kuntoon laittamassa.
+
+"Olipa hyvä kun tulit, Pekka! Minä olen tuuminut tästä käydä ison
+ruotsalaisen luona veronmaksuissa. Nyt meitä tulee neljä lähtijää
+täältä. Sitten menemme ja otamme mukaamme Grillsin ja Heikin ja lyömme
+vaivaiseksi koko ison ruotsalaisen." -- "Veron olen jo minä maksanut,
+ei kenenkään tarvitse sen asian takia sinne mennä. Tahtoisin, ettet
+ajattelisikaan enää lähteä ison ruotsalaisen luo. Minä tuumin lähteä
+pois. Kun palaan, niin saammehan vielä miettiä teidän riitaanne. Kuule,
+Antti, sinä olet varakas mies ja voit saada omaisuutesi kartutetuksi
+suuremmaksi kuin muiden suomalaisten. Jos nyt miehinesi menet ison
+ruotsalaisen luo, niin on kyllä mahdollista, että saat aikeesi
+toteutetuksi, mutta montako meitä suomalaisia on ruotsalaisiin
+verraten! Jätä asia sikseen, kuten sanoin, siksi kunnes minä palaan
+takaisin. Johan sinä kerran voitit ison ruotsalaisen; enempää et
+tarvitse. Anna nyt asian olla sillään, jollei hän rupea sinua
+ahdistamaan. Puolusta silloin itseäsi, ja päättyköönpä taistelu miten
+päättyneekin, et ainakaan sinä ole ollut rauhanrikkoja!
+
+"Hm, enpä arvellut jättää asiaa sikseen ennen kuin olisin nähnyt ison
+ruotsalaisen kylmänä, enkä ymmärrä, miksi en tehnyt sitä heti; mutta
+silloin ei lyönnin jälki kirvellyt niin kuin nyt on jonkin aikaa
+tuntunut kirvelevän. Mutta sinä Pekka, olet aina pitänyt puolesi; minä
+teen tahtosi mukaan, sillä tiedän, että niin on parempi. Iso
+ruotsalainen olkoon rauhassa, kunnes sinä sanot."
+
+Mihin Pekka aikoi mennä, sitä hän ei vielä itsekään ollut päättänyt,
+mutta monet ajatukset pyörivät päässä. Rahat, jotka hän oli saanut
+malmin murtamisesta, olivat panneet hänet miettimään, ja vielä enemmän
+hän oli ruvennut miettimään niitä rahoja, jotka oli saanut pukinsarveen
+kätketyistä helmistä, joita ei olisi ikinä arvannut niin
+kallisarvoisiksi. Hän ei ollut ajatellutkaan luopua kulkurielämästään
+nyt, kun vanhat Kailaset olivat kuolleet. Hänellä kun oli rahoja ja hän
+tiesi keinon miten jotenkin vähällä vaivalla voisi hankkia vielä lisää,
+oli hänen mieleensä useat kerrat johtunut ajatus raivata uudispaikka.
+Hän tahtoi lähteä kauemmaksi omaistensa parista miettimään ja
+päättämään tulevaisuudestaan.
+
+Niinpä hänkin lähti pajaan katsomaan Eerik-herran pyssyä, joka hänelle
+oli käynyt rakkaaksi, sekä valamaan luoteja matkan varaksi. Suuri
+lyijymöhkäle hänellä oli mukanaan, ja kun hän sitä katseli sekä
+ajatteli, miten paljon ruutia hän oli saanut, hän vielä kerran mietti
+helmien suurta arvoa. Sitten hän otti kirveen ja aikoi iskeä lyijystä
+kappaleen. Kirveen terä ei uponnut syvään, joten hän löi vielä
+lujemmin, ja nyt irtautui kappale, ja samalla vierähti möhkäleestä
+hopearaha. Pekka oli ihmeissään. Sitten hän vielä kerran löi kirveellä.
+Möhkäleestä tuli vieläkin hopearahoja, ja kun hän otti ne pois, tuli
+yhä vain uusia. Mitähän tämä merkitsi? Kutsuisiko hän Antin? Ei! hän
+ryhtyi laskemaan aarrettaan. Siinä oli monta vertaa enemmän kuin hän
+oli saanut hopeakaivoksesta. Kauppias ei ollut liioitellut puheissaan.
+Nyt hänelle kerrassaan selvisi, mitä hänen piti tehdä, ja sen mukaan
+hän ryhtyi toimiin.
+
+Hänen matkavalmistuksensa sujuivat ripeästi, ja kun hän sanoi
+jäähyväiset Antille, kysyi tämä: "Mihin sinä lähdet?" -- "Kuninkaan
+puheille!" -- "Aiotko sinäkin rakentaa itsellesi tuvan ja kaataa
+kasken?" -- "Aionpa kyllä; arvelen, että kulkurisuomalainen haluaa
+asettua rauhaan."
+
+Kevään tultua Antti alkoi raivata peltoa ja laajentaa taloa, ja pian
+sen jälkeen hän meni malmilouhokselle, jossa hän joskus viipyi pitkät
+ajat. Kesän hän sitä vastoin oli kotona. Liisulle hän sanoi: "Malmi on
+louhoksesta loppunut; siellä ei maksa vaivaa työskennellä; saamme
+tyytyä siihen, mitä meillä on." Ja sille puheelle asia jäi.
+
+Niin kului vuosia. Bogenin ja sen asukkaiden kanssa ei oltu paljonkaan
+tekemisissä. Pikku Matti varttui pian aikamieheksi. Samoin kuin Antti
+oli Grillskin hankkinut rengin, ja Vapulla oli nyt perillinen.
+Kymmenjärvellä puhuttiin yhä enemmän Pekasta ja ihmeteltiin, kun ei
+häntä kuulunut kotiin tulevaksi. Hänestä ei ollut saatu mitään
+tietojakaan, mutta pohjoisempana hänen tiedettiin olleen. Antti piti
+uskollisesti Pekalle antamansa lupauksen ja näytti unohtaneen vihansa
+isoa ruotsalaista vastaan.
+
+Sitten eräänä keväänä tiesi huhu kertoa, että iso ruotsalainen oli
+menettänyt paljon karjaa, osaksi pedot repineet, osaksi kulkutaudit
+kaataneet. Tuota onnettomuutta pidettiin Vapun lähettämänä, koska iso
+ruotsalainen oli uhannut hänen sydänkäpyään Mattia, jonka oli
+pakottanut kerran antamaan vasikan maan vuokraa, jota ei ollut maksettu
+sen jälkeen kuin Pekka lähti pois paikkakunnalta. Vappu oli silloin
+taas lähettänyt terveisiä isolle ruotsalaiselle, ja niin virisi vanha
+viha ja kauna taas täyteen voimaan.
+
+Sitten tuli aika, jolloin suolta oli tehtävä heinää. Vappu haravoi ja
+Matti niitti tuolla riidanalaisella suolla. Aivan odottamatta tuli
+sinne iso ruotsalainen heinämiehineen. Heti Vapun nähtyään hän meni
+tämän luo ja sanoi, että nyt piti Grillsin heinänteon loppua. "Mene nyt
+tiehesi, senkin ilkeä noita, muutoin pistän sinut kuoliaaksi tuohon
+paikkaan! Sinä olet minua vahingoittanut niin paljon, että olet hyvin
+ansainnut tämän", ja samalla hän löi Vappua muutaman kerran kepillä.
+Vappu lähti pakoon, mutta seisahtui pian ja haukkua sätti isoa
+ruotsalaista huutaen Mattia kostamaan hänen kärsimäänsä häväistystä.
+Tämä suututti ruotsalaista vielä enemmän, niin että hän kiljuen ja
+uhkaillen lähti ajamaan Vappua takaa. Pian hän sai Vapun kiinni, mutta
+samassa oli Mattikin riitelijöiden edessä kirves koholla. "Laske irti
+äiti!" huusi hän vimmastuneena. "Grills, Antti, Heikki! Auttakaa,
+auttakaa!" Vappu kaatui, iso ruotsalainen veti puukkonsa tupesta.
+Silloin Matin kirves heilahti ja iso isäntä kaatui silmänräpäyksessä
+päästämättä ääntäkään. Vappu nousi maasta, seisahtui Matin viereen,
+tarttui hänen käteensä ja sanoi: "Tule!", veti suosikkipoikansa
+mukaansa ja pujahti metsään näkymättömiin.
+
+Koko tapauksen olivat nähneet ison ruotsalaisen työmiehet. Nyt he
+juoksivat kaatunutta isäntää auttamaan, mutta kaikki apu oli turhaa:
+muutaman silmänräpäyksen kuluttua oli henki paennut.
+
+Ison ruotsalaisen väki ei heti lähtenyt ajamaan takaa Vappua ja Mattia,
+mutta muutaman päivän kuluttua saapui koko joukko heitä Grillsin
+torpalle kostamaan. Silloin he huomasivat, että suomalaisia oli
+kokoontunut monta miestä, mutta Vappu ja Matti olivat kateissa.
+Suomalaisilla ei ollut mitään muistuttamista sitä vastaan, että he
+kostaisivat Matille tämän rikoksen, mutta he olivat kerääntyneet siltä
+varalta, että ruotsalaiset kenties aikoisivat saattaa Grillsin tai
+hänen talonväkensä vastuuseen siitä, mitä oli tapahtunut. Ruotsalaiset
+eivät aikoneet mitään pahaa Grillsille eikä toisille suomalaisille,
+mutta murhamiestä he tahtoivat rangaista. Sitten ryhdyttiin lähempiin
+puheisiin ja saatiin selville, että Matti ja Vappu olivat paenneet
+rajan yli Norjan puolelle eivätkä varmaankaan uskaltaisi koskaan tulla
+takaisin.
+
+Ruotsalaiset olivat siksi siivoja, että jättivät asian silleen. He
+ymmärsivät, että iso isäntä itse oli lähinnä syynä siihen, mitä oli
+tapahtunut, ja palasivat kotiinsa.
+
+Suomalaiset viipyivät paikalla vielä hetkisen puhellen tapahtumasta.
+Silloin tuli siihen Antti ja useita aseellisia suomalaisia. Hän oli
+tuskin ehtinyt pysähtyä ennenkuin jo sanoi: "Minä sain sanan. Ovatko
+ruotsalaiset näyttäneet elonmerkkiä?" -- "Ovat!" Ja sitten kerrottiin,
+miten ruotsalaisten käynti oli päättynyt. "No, mitä nyt arvelette?"
+kysyi hän. -- "Me arvelemme viisaimmaksi mennä kotiin. Grills saa kyllä
+olla rauhassa; ruotsalaiset eivät tahdo hänelle eikä meille mitään
+pahaa. Mitä sinä arvelet?" -- "Samaa kuin tekin", vastasi Antti
+reippaasti. "Veljeni teki, mitä itse olin aikonut tehdä. Hyvä on,
+niinkuin on. Missä Matti on?" -- "Vappu saattoi hänet Norjan
+suomalaisten luo Röytäjärven seuduille. He ovat samaa sukua kuin mekin,
+siellä hän on turvassa. Maailma on suuri. Kyllä kai saamme hänestä
+kuulla, eikä hän ole varatonkaan. Kyllä Vappu muisti asiansa, vaikka
+lähtö tapahtuikin kiireesti." -- "Kiitos, Grills, mieleni on hyvä, kun
+ei minulla ole ketään vihamiestä; nyt Pekka voi taas tulla Antin luo."
+
+
+
+
+30. PEKKA.
+
+
+Lähdettyään Antin luota Pekka suuntasi matkansa ystäviensä luo
+Viggeniin ja sieltä edelleen Vetalaisen taloon. Hänen poissa ollessaan
+eivät ruotsalaiset olleet hätyyttäneet suomalaisia, mutta suomalaiset
+olivat tapelleet keskenään silloin tällöin, niin että verta oli
+vuotanut. Olipa joku suomalainen tehnyt itsensä syylliseksi ilkitöihin
+ruotsalaisia kohtaan, ja muutamat suomalaiset olivat asutuilla
+seuduilla käydessään saaneet kokea pahaa kohtelua. Malmivuoren
+tienoilla oli otettu irtolaissuomalaisia sotaväkeen. Monet sellaiset
+olivat vapaaehtoisesti ottaneet sotamiehen pestin, ja huhuna
+kerrottiin, että kaikki kulkurisuomalaiset viedään sotaan ja ettei
+rakennusseteleitä anneta muille kuin niille, jotka voivat todistaa,
+että heillä on varoja rakentaa ja viljellä maata.
+
+Kun Pekka tuli Suomenniemelle, vakuutti ukko Pekkalainen todeksi, mitä
+hän jo ennen oli kuullut, ja että kuningas lähtee sotaan kevätpuolella.
+Oli siis pidettävä kiirettä, jos Pekka tahtoi saada rakennussetelin
+ennen kuin kuningas lähti. Mutta nyt oli sellaiset ajat, että vaikk'ei
+Pekka itse tahtonutkaan lähteä sotaan, hänet pääkaupungista muitta
+mutkitta otettaisiin sotamieheksi. Olisi sen vuoksi ehkä parasta, että
+Pekkalainen lähti kuninkaisiin. Häntä, vanhaa suomalaisukkoa, ei kukaan
+ottaisi, ja olipa hänellä omasta puolestaankin puhuttavaa kuninkaalle.
+Hän oli siksi jo ennen Pekan tuloa melkein päättänyt lähteä sellaiselle
+retkelle. Nyt hän teki ratkaisevan päätöksen, ja rakennusseteli hänen
+oli määrä tuoda mukanaan palatessaan kotiin. Sillä välin Pekka voisi
+katsella asuinpaikkaa. Sellaisista ei ollut puutetta. Sen lisäksi
+päätettiin, että Pekka ja Pekkalaisen nuorin poika seuraisivat ukkoa
+niin kauas kuin he voivat piileksiä metsissä. Kun sitten olisi tultu
+niin lähelle asuttuja seutuja, ettei se enää käynyt päinsä, piti
+nuorten miesten pysähtyä odottamaan ukkoa. Tuuma oli viisaasti harkittu
+eikä sen olisi luullut epäonnistuvan. Täytyi kuitenkin pitää kiirettä,
+sillä talvi oli jo pitkälle kulunut.
+
+Lähdettiin siis viipymättä matkaan halki autioiden metsien ja tultiin
+Daal-joen varrelle. Siellä Pekka tunsi seudut jo siltä ajalta, kun oli
+viimeksi siellä liikkunut, eikä siis tarvinnut olla epätietoinen matkan
+suunnasta. Pekka kulki matkueen etunenässä, ja parin viikon kuluttua
+oli tultu vuoriseuduilta alankomaalle, kunnes vihdoin huomattiin
+kaukana idässä meri. Pekka pysähtyi hetkiseksi, ja sitten kirkasti
+iloinen hymy hänen kasvojaan.
+
+"Mitä nyt ajattelet, Pekka?" kysyi vanha Pekkalainen. "Ajattelenpahan,
+että pian saavumme määräpaikkaan, jossa meidän on erottava, jollei
+muistini petä. Tulkaa!" Ja sitten hän pari tuntia käveltyä pysähtyi
+harjun rinteelle. "Kuuletteko mitään?" -- "Kuuluu kosken pauhua!" --
+"Sittenpä olemme pian perillä."' Niin asia olikin. Pekka oli löytänyt
+saman paikan, missä hän Antin kanssa oli noussut maihin Ruotsin
+rannikolle, ja todistukseksi siitä hän näytti honkaa, jonka kylkeen oli
+kaiverrettu puumerkki Y. "Onpa sinulla hyvä muisti!" virkkoi ukko.
+"Voimmeko levätä täällä?" -- "Kyllä kai", sanoi Pekka. "Asettukaa
+lepäämään, minä lähden vähän kauemmaksi tutkistelemaan ympäristöä."
+
+Muutaman tunnin kuluttua hän tuli takaisin ja sanoi: "Niin täällä on
+autiota ja asumatonta kuin ennenkin pitkät matkat: ei näy savua, ei
+ihmisistä merkkiäkään. Katsotaanpa, onko kukaan löytänyt kätköämme."
+Tammen ja hongan sisässä olivat hyvin säilyneet niihin piilotetut
+esineet, ja vaikka metsä oli kasvanut ja lumi vielä oli maassa, löytyi
+venekin. Kun Pekka oli ottanut esille kätkemänsä pyssyn, pääsi nuorelta
+Pekkalaiselta ilon huudahdus. "Niin, Paavo", sanoi Pekka, "ole
+hyvilläsi! Suomalaisilla on yhtä pyssyä enemmän ja tule pian takaisin,
+niin metsästämme mielin määrin paluumatkalla; ja sillä välin, kun
+isäukko on poissa, pitää meidän hankkia tarpeemme. Silloin saat
+näyttää, kykenetkö käyttämään pyssyä yhtä hyvin kuin jousta. Nyt meidän
+pitää panna yöpaikkamme kuntoon, sillä niinkuin sanoin, luulen
+parhaaksi, että pysähdymme tähän. Isä Pekkalaisen ei ole vaikea osata
+kuninkaisiin. Sinne pääsee seuraamalla koko ajan meren rantaa. Kaikissa
+lahdissa jää vielä kannattaa, ja tiedän, että etelämpänä on asuttuja
+seutuja."
+
+Levättyään pari päivää ukko jatkoi matkaa, kun oli ensin sovittu siitä,
+että jos nuoria miehiä jollakin tavoin hätyytetään, heidän on
+pelastauduttava niin hyvin kuin taitavat, odottamatta Pekkalaisen
+paluuta. Hänenkin oli saatava toimia vapaasti mielensä mukaan. Jollei
+hän olisi palannut takaisin kevään tullessa, kun mättäät alkoivat
+paljastua hangen alta, olisi nuorten miesten lähdettävä kotiin.
+
+Pekka ja nuori Paavo saattoivat ukkoa niin pitkälle etelään, kunnes
+tultiin asutuille seuduille, jolloin he palasivat leiripaikalle, jossa
+varustausivat oleskelemaan pitkähkön aikaa. Sitten he kuljeksivat
+metsästelemässä lähiseuduilla hengenpitimikseen.
+
+Kerran kuljettuaan pitkän matkan metsästämässä ja palattuaan vasta
+myöhällä he ihmeekseen jo kaukaa huomasivat nuotionsa palavan
+kirkkaasti ja kun he lähestyivät sitä varovasti, he huomasivat
+ilokseen, että ukko Pekkalainen oli puolitoista viikkoa poissa oltuaan
+jo tullut takaisin.
+
+Ukko toi nuorille miehille sellaiset iloiset terveiset, että matka oli
+onnistunut odottamattoman hyvin. Kuninkaalle hän oli saanut lausua vain
+pari sanaa, sillä tällä oli ollut kova kiire, mutta rakennussetelit hän
+oli saanut, ja "hyväpä oli, että ette olleet siellä, sillä koko joukon
+suomalaista irtolaisväkeä olivat he ottaneet sotaväkeen. Ette voi
+aavistaa, kuinka paljon väkeä siellä oli. En koskaan enää halua käydä
+kuninkaissa. Huomenna lähdetään taas takaisin metsiimme; siellä
+rauhassa viihtyy toki toisella tavalla."
+
+Kevät oli tullut, aurinko pehmitti hangen päivisin, minkä vuoksi
+suomalaiset matkamiehet kulkivat valoisina öinä, jolloin pakkanen jääti
+hangen pinnan, niin että sukset juoksivat hyvin. Taival katkesi
+ripeästi heidän seuratessaan Daal-jokea, missä se oli mahdollista.
+
+Niin he eräänä aamuna saapuivat Malungiin Pekan ystävän Pietarin ja
+tämän isän luo. Nämä olivat levottoman näköisiä ja sanoivat, etteivät
+he uskalla ottaa heitä vastaan niinkuin velvollisuus vaati, eivätkä
+edes antaa heille yösijaa, sillä vouti oli käskenyt, että kaikki
+kulkijasuomalaiset oli otettava kiinni ja vietävä hänen luokseen, ja
+nyt he pyysivät suomalaisia lähtemään joutuin pois, ennenkuin kukaan
+naapuri ehti heitä nähdä. "Pysähtykää tuolla vuoriston puolella",
+neuvoivat he, "niin me pimeän tullessa tulemme teidän luoksenne ja
+pidämme huolta siitä, että saatte, mitä tarvitsette."
+
+Voudin käsky oli suomalaisille aivan uutta, minkä vuoksi he epäilemättä
+noudattivat taalalaisten toivomusta. Vaikka he kyllä saattoivat
+todistaa, etteivät olleet kulkurisuomalaisia, eivät he kuitenkaan
+tahtoneet vaivautua kuljetettavaksi voudin luo, vaan lähtivät, mihin
+heidän ystävänsä olivat neuvoneet. Heidän lepoaikansa oli tullut, ja
+olihan oikeastaan samantekevä, missä he lepäilivät.
+
+Illalla tulivat sekä isä että poika heidän luokseen mukanaan yhtä,
+toista syötävää. Ja sitten jouduttiin pakinoihin. Taalalaiset olivat
+kovin tyytyväisiä kuullessaan, että ukko Pekkalainen oli äskettäin
+puhunut kuninkaan kanssa ja että suomalaiset, Pekka niihin luettuna,
+eivät enää olleet kulkureita, vaan tilallisia. He tahtoivat nyt
+suomalaisia lähtemään kotiin heidän mukanaan, sillä nyt ei ollut mitään
+vaaraa. Ei; suomalaiset tahtoivat jatkaa matkaa Suomenniemelle. -- No,
+sitten piti Pekan kertoa, miten hänen aikansa oli kulunut siitä
+lähtien, kun hän oli eronnut Pietarista tunturilla.
+
+Pekan kertoillessa, miten Antti ja hän olivat elelleet tunturiseudulla,
+innostuivat sekä hän itse että vanha Pietari. Ukko kertoi
+nuoruudenmuistelmiaan, miten hän oli tuntureilla metsästellyt ja kuinka
+hän usein jälkeenpäin vanhanakin oli toivonut pääsevänsä noille
+metsästysmaille. Vanha Pekkalainen harmitteli, ettei hän ollut koskaan
+siellä käynyt, vaikka ne seudut olivat vain muutaman päivän matkan
+päässä hänen kodistaan. Ukkojen jutteluun Pekka huomautti, että matka
+pitenisi ainoastaan vähän, jos he menisivät kotiin sieltä kautta. Nyt
+juuri oli sopivin vuodenaika ajaa peuroja. Hän ehdotti sen vuoksi, että
+taalalaiset lähtisivät yhdessä suomalaisten kanssa metsästämään, niin
+kauan kuin oli suksikeli. Itse hän toivoi löytävänsä mökkinsä
+paikoillaan koskematta, ja siellä oli tilaa heille kaikille. Tuumaan
+suostuttiin, jos vain suomalaiset odottaisivat päivän verran,
+taalalaisten varustautuessa matkalle. Tietysti suomalaiset kernaasti
+suostuivat ystäviensä toivomukseen, ja niin päätettiin lähteä.
+
+Viikkoa myöhemmin olivat kaikki metsästäjät eräänä iltana koolla Pekan
+metsäpirtissä. Siellä oli jo katolla kaksi sarvekasta peuranpäätä, ja
+pata kiehua porisi tulella. Jo matkalla oli nähty peuroja ja ryhdytty
+niitä ajamaan sillä tavoin, että nuoret miehet kiersivät peuralauman ja
+edestäpäin ahdistamalla peräyttivät ne vaanimaan asettuneiden
+vanhempien miesten luo. Nyt oltiin perillä. Metsästys oli alkanut
+hyvin, ja juteltiin parhaillaan, miten varmimmin saataisiin monta
+peuraa.
+
+Vanha Pietari sanoi silloin tietävänsä pohjoisempana tunturin, joka
+oli äkkijyrkkä länteen päin ja siellä olivat kerran muutamat hänen
+esi-isänsä sattumalta yhdyttäneet suuren peuralauman, sen he
+piirittivät ja säikyttivät niin, että peurat syöksyivät suinpäin
+jyrkänteeltä ja murskautuivat kuoliaiksi niin suurin joukoin, ettei
+heidän tarvinnut sen enempää metsästää koko sinä vuonna. "Jos siellä
+tapaamme peuroja, teemme samalla tavalla; ainakin pitää yrittää."
+
+Ehdotus oli kaikkien mielestä hyvä, ja niin lähdettiin matkaan.
+Metsämiehillä olikin hyvä onni, sillä heidän tullessaan tunturille
+siellä oli melkoinen peuralauma. Nyt oli vain temppu ajaa ne tuon
+vaarallisen jyrkänteen partaalle. Vanha Pietari johti ajoa ja määräsi
+toverinsa paikat. Pekka asetettiin viimeiseksi, sitten lähdettiin
+hiipimään, ja peurojen ja metsästäjien välimatka lyheni lyhenemistään.
+Puolipäivän aikaan peurat olivat kierroksessa kolmelta puolen.
+Neljännellä puolella oli jyrkänne, joka itsestään esti peuroja
+pääsemästä pois. Tämä metsästystapa koetteli kärsivällisyyttä. Nälkä
+kurni ja vilu puistatti, mutta toivottiin hyvää saalista, sillä
+Itäpuolella peurat olivat vetäytyneet tunturin laelle ja ampujat
+pääsivät pyssynkantomatkalle niistä, jotka kulkivat viimeisinä tunturin
+alaliepeellä.
+
+Paavo Pekkalainen, pyssymiehistä nuorin, oli otuksia lähinnä. Hän oli
+ryöminyt kaiken päivää, ja vihdoinkin oli nyt peura lähellä. Nuori veri
+virtaa kuumana; nyt se kuohahti. Laukaus pamahti, peura kaatui ja
+samassa koko lauma syöksähti tunturin syrjää eteläiseen suuntaan. Mutta
+sieltä kajahti pyssynlaukauksia vastaan. Nyt lauma kääntyi ja syöksyi
+ylöspäin pohjoista kohti niin läheltä jyrkänteen parrasta, että jos nyt
+olisi joku ollut siellä niin lähellä, että olisi voinut ampua, koko
+lauma olisi syöksynyt jyrkänteeltä alas.
+
+Pahaksi onneksi ei se metsästäjä, jonka olisi pitänyt olla siellä,
+ollutkaan paikallaan. Tämä oli Pekka. Hän ei ollutkaan ryöminyt
+tarpeeksi pitkälle jyrkänteen reunaa myöten. Peuralauma pääsi
+hajaantumaan; sitten laukaisi Pekka pyssynsä, jolloin osa peuroista
+vielä kerran kääntyi takaisin ja toiset ampujat saattoivat paukauttaa.
+Peurat tunkeutuivat nyt ampumalinjan lävitse ja katosivat pian
+näkymättömiin.
+
+Kokoonnuttiin katselemaan saalista. Se oli kyllä runsas, mutta ei niin
+suuri kuin olisi voinut olla, jos olisi onnistuttu ajamaan arat eläimet
+alas jyrkänteen partaalta. Ukko Pietari toivotteli, että matkassa olisi
+ollut pelkkiä vanhoja metsämiehiä; ei nuoriin ollut koskaan
+luottamista. Paavon olisi pitänyt malttaa odottaa ennenkuin ampui, ja
+Pekan olisi pitänyt hiipiä etemmäksi; sitten olisi käynyt toisin. Nyt
+saatiin kuitenkin olla tyytyväisiä siihen, mitä oli saatu. Oli kyllä
+vaivaa tämänkin saaliin kotiin kuljettamisessa. Kun oli muutama päivä
+vielä metsästetty, taalalaiset lähtivät kuljettamaan saalistaan kotiin
+Pekan vanhalla kelkalla. Oli päätetty ensi vuonna tehdä uudelleen
+samanlainen metsästysretki. Kun taalalaiset olivat menneet pois, kysyi
+ukko Pekkalainen aivan äkkiä Pekalta: "Miksi sinä et säikähdyttänyt
+peuroja jyrkänteeltä alas? Minä näin kyllä, että sinä olit paikallasi
+ja olisit voinut niin tehdä, mutta vetäydyit takaisin." -- "Sen tein
+siitä syystä, ettemme kuitenkaan olisi voineet käyttää niin suurta
+saalista." -- "Aivan oikein! Miten tulit sitä ajatelleeksi?" Pekka
+kertoi, mitä oli tapahtunut Kuusivuorella, kun suomalaiset tappoivat
+paljon useampia hirviä kuin tarvitsivat. "Minä jo arvasin, että olet
+ollut mukana jossakin sellaisessa tapauksessa. Muista, Paavo, että
+metsästäjän tulee noudattaa kohtuutta tappamishalussaan!" Siinä tuo
+vanha suomalainen lausui sanat, jotka metsämiehen tulee kaikkina
+aikoina muistaa.
+
+Suomenniemellä syntyi iso ilo, kun vanha talonisäntä tovereineen palasi
+kotiin. Joitakin päiviä levättiin, jonka jälkeen Pekkalainen sanoi,
+että jos Pekka tahtoisi viipyä jonkin aikaa, niin he yhdessä vielä
+tekisivät metsästysretken. Pekkaa pyydettiin auttamaan kevättöissä.
+Huomatessaan, että ukolla oli jokin vakava tarkoitus tätä
+ehdottaessaan, Pekka jäi paikoilleen, ja sitten tuli sekin aika,
+jolloin kevättyöt oli saatu tehdyksi. "No nyt, Pekka, minä seuraan
+sinua ja autan sinua valitsemaan itsellesi uudispaikan. Poikani tulevat
+mukaan, emmekä palaa kotiin, ennen kuin sinulla on katto pääsi päällä
+-- lopusta saat itse pitää huolen."
+
+Sitten he viiden miehen lähtivät matkalle, mutta jo lähimmällä
+suomalaismökillä heitä kohtasi ikävä uutinen. Heidän tuttavansa
+Kateenharjun Vetalainen oli kuollut. Hänen veljensä Keskisalon Juho oli
+ottanut luokseen lesken ja lapset ja jättänyt torpan eräälle
+reippaimmista miehistään. Toinen ikävä uutinen oli se, että
+ruotsalaisia talollisia oli nähty metsäseudun länsiosissa uhkaillen
+ärhentelemässä. He olivat sanoneet, etteivät aio hätyyttää niitä
+suomalaisia, jotka jo olivat siellä asumassa, mutta jos sinne aikoisi
+asettua useampia, niin hajoittaisivat mökit. "Uhkauksesta ei kukaan
+kuole", sanoi vanha Pekkalainen, "ja mihin nyt asetumme, sieltä eivät
+talolliset meitä ihan vähällä löydä." Heidän kulkiessaan Kateenharjun
+uuden asukkaan ohi tämä tuumi, ettei Ruotsin-puoleisten talollisten
+taholta ollut mitään pelättävänä, mutta norjalaisiin ei ollut
+luottamista. Varmimmassa ja parhaimmassa asemassa oli Juhana
+Vetalainen, joka asui ihan rajalla. Jos ruotsalainen tuli, hän oli
+Ruotsin alamainen, jos norjalaiset tulivat, hänkin oli norjalainen; hän
+tuli hyvin toimeen ja oli kaikissa asioissa jäyhä mies.
+
+Päivän samoiltuaan Pekkalainen seurueineen päätyi oikeaan
+aarniometsään, jossa ei näkynyt merkkiäkään siitä, että siellä oli
+ihmisiä koskaan käynyt. Sen sijaan näkyi sitä enemmän eläinten jälkiä,
+ja kun oli tultu matalahkolle vuorelle, jolla kasvoi etupäässä
+lehtimetsää, se oli niin peittonaan tuulen sortamaa murrokkoa, niin
+että oli työläs tunkeutua eteenpäin. Miehet hämmästyivät aikalailla
+huomatessaan, että lukemattomat maassa makaavat puut olivat majavien
+kaatamia. Kun oli päästy mäen päälle, viskasi Pekkalainen kantamuksensa
+maahan ja sanoi: "No, Pekka, nyt olet tullut paikalle, mihin sinun
+pitää tehdä itsellesi asunto. Täällä mäen alla juoksee etelään ja
+länteen päin vähäinen vesistö, siitä löydät joukoittain majavia. Idässä
+päin tapaat järviä, pohjoisessa ja lännessä samaten ja tuolla näet
+korkean tunturin huipun. Sieltä voit nähdä laajalti metsää ja sellaista
+hirvien ja karhujen runsautta kuin täällä on, saat turhaan etsiä
+toisesta paikasta tässä maanosassa. Minä tiedän tämän siitä, että minun
+ikäiseni suomalainen on täällä elellyt muutamia vuosia yksin, ja harvat
+häntä tunsivatkaan. Hän kuoli minun luonani ja sanoi, että jos joskus
+tahtoisin muuttaa asuinpaikkaa, minun pitäisi tulla tänne. Kerran jo
+olin sellaisissa aikeissa ja kävin täällä paikkoja katselemassa; nyt
+jätän nämä seudut sinulle.
+
+"Tuttavani antoi paikalle nimen Bjurberg, ja sopiva se nimi onkin.
+Tänne sinun on asetuttava asumaan, se on minun neuvoni. Ja nyt työhön!
+Hakkaa, Pekka, itse halmeesi, tuvan teen minä, kuten jo olen sanonut."
+
+Sitten kajahtelivat kirveeniskut satavuotisten honkien kylkiin, ja
+ryskien kaatuivat vanhat puut. Hirsikerros toisensa jälkeen kohosi
+tuvan seinissä, ja tupruten nousi savu taivaalle, kun maata raivattiin
+ja risuja poltettiin. Sitten saapui paikalle aivan odottamatta Juho
+Vetalainen parin nuoren suomalaisen kanssa. Hän oli kuullut
+pohjoissuomalaisten lähteneen etelään päin ja oli rientänyt heidän
+luokseen, koska norjalaisia liikkui metsissä. Nämä olivat yrittäneet
+erään miehen luo Kateenharjulle, mutta heidät oli vastaanotettu sillä
+tavalla, että pötkivät pakoon ja jättivät jälkeensä neljä pyssyä. Oliko
+useampia miesjoukkoja tullut rajan yli, sitä hän ei tiennyt, mutta hän
+oli tahtonut varoittaa maamiehiään.
+
+Kuullessaan, että Pekka aikoi asettua sinne asumaan, Vetalainen
+toivotti Pekan tervetulleeksi hyvänä ystävänä. Kuultuaan, että Pekka
+oli yksin, hän ehdotti, että Pekka ottaisi toverikseen molemmat
+suomalaiset, Makkaraisen veljekset, jotka hänellä oli seurassaan. Nämä
+olivat äskettäin tulleet Suomen puolelta ja olivat varattomia, joten he
+hakivat turvaa ja työansiota. Ukko Pekkalainenkin neuvoi Pekkaa
+pitämään luonansa nuo nuoret miehet; olihan hänellä siihen varaa. Ja
+sen pitemmittä puheitta asia oli päätetty. Jäähyväisiä heittäessään
+Vetalainen lupasi antaa Pekalle tiedon, jos hän kuulisi jotakin
+norjalaisista, ja otti Pekalta lupauksen, että tämä antaa varoituksen,
+jos ruotsalaiset liikkuvat pahoissa aikeissa. Pekan piti vain sytyttää
+merkkituli tuonne korkealle vuorelle, niin Vetalainen tietää, mitä se
+merkitsee.
+
+Jonkin ajan kuluttua Pekkalainen lähti poikineen Bjurbergistä. Nyt oli
+Pekalla oma tupa ja oma halme ynnä kaksi nuorta apulaista ja kaksi
+pyssyä käytettävänä. Hän oli itse isäntä, jolla oli rakennusseteli; ei
+kukaan voinut häntä häiritä muutoin kuin väkivallalla; sellaista hän ei
+liioin pelännyt. Hän luotti itseensä, miehiinsä ja koiriinsa,
+ystävyyteen ja tuttavuuteen, joka vallitsi hänen ja melkein kaikkien
+suomalaisten kesken laajalti ympäristössä. Hän saattoi huoleti
+työskennellä uudisasunnossaan; eikä hän sitä laiminlyönytkään.
+Syyspuolella olivat ulkorakennukset valmiit ja laaja maa-ala
+raivattuna. Sinä vuonna ei talon rakennustöitä voinut tehdä sen
+enempää, ja nyt oli pidettävä huoli talvivaroista. Majavanpyydyksiä
+viritettiin, ja sitten alkoi metsästys ja saaliin pyynti täydellä
+todella.
+
+Makkaraisen veljekset, jotka Pekka oli ottanut luokseen, olivat
+kelvollisia metsästyskumppaneita ja taitavia pyyntimiehiä. Siinä, mitä
+vanha Pekkalainen oli sanonut metsänriistan runsaudesta, ei ollut
+liioittelua. Pekka tavallaan piti ennen muuta karhunpyynnistä samoin
+kuin kaikki muutkin uudisasukkaat, sillä pedoista tekivät ylipäänsä
+karhut eniten vahinkoa sekä karjalle että hirville, ja hirvet olivat
+juuri köyhien uudisasukkaiden arvokkainta riistaa. Tästä syystä
+Pekkakin kumppaneineen innokkaasti kävi karhujen kimppuun, ja niin
+onnekkaasti, että Pekan nimeä vielä tänäkin päivänä muistetaan sillä
+viljellyllä ja raivatulla seudulla, jolla nytkin vielä on nimenä
+Finnskogen (Suomalaismetsä).
+
+Niila Makkarainen sanoikin kerran: "Kuulehan Pekka, meidän täytyy
+rakentaa toinen tupa lisäksi; eihän tässä tuvassa ehdi saada lihoja
+kuivatuiksi ja savustetuiksi." -- "Niinpä kyllä, olen minäkin sitä
+ajatellut. Sen tuvan rakennamme lähemmäksi vuorta tuonne lammen
+rannalle, jossa sinä keihästit sen suuren mustan karhun, ja se tupa
+olkoon sinun ja sinne sinun pitää asettua asumaan. Kyllä meillä
+kolmella on voimia sen tekoon, ja keväällä hakkaamme sinulle kasken
+Makkaraislammen[6] rannalle. Lihat kyllä saadaan kulutetuksi, jollei
+meillä, niin onhan muita, jotka kyllä tarvitsevat, ja karhut meidän on
+saatava vähenemään, jos mieli pitää karjamme rauhassa."
+
+
+
+
+31. HENKIPATTO.
+
+
+Niin eleli ja työskenteli Pekka tovereineen muutamia vuosia. Yhä
+useampia suomalaisia tuli paikkakunnalle, yhä tiheämpään syntyi
+uudisasumuksia. Pekkaa kutsuttiin usein avuksi, kun karhut yltyivät
+liian röyhkeiksi. Ei ollut enää varsin harvinaista nähdä vieraita hänen
+kodissaan Bjurbergissä, joten häntä ei vähääkään kummastuttanut, kun
+hän kerran näki naisen ja miehen tulevan ahon poikki häntä kohti.
+
+Hän hämmästyi kumminkin tuntiessaan naisen Vapuksi. "Hyvää päivää,
+Pekka!" sanoi tämä reippaasti. "Vai niin, vai olet sinä nyt rakentanut
+itsellesi oman talon ja näin kauas meiltä. Eipä sinua, Pekka, ollut
+aivan helppo löytää, mutta nyt on Vappu täällä, ja poikasi on
+mukana. Luulenpa, ettet häntä enää tunne? No niin, eipä tuota ole
+ihmetteleminenkään. Ethän ole tahtonut käydä minun luonani häntä
+katsomassakaan siitä saakka, kun hän oli ihan pikkuinen. Niin,
+semmoisia miehet ovat! Ehk'et tunne minuakaan? No niin, johan on pitkä
+aika siitä illasta, kun minä istuin sinun polvellasi ja sinä juoksit
+pois luotani!"
+
+Pekka oli hämmästyksissään Vapun näkemisestä, tämän puhuessa hän seisoi
+suu auki ja sanaa puhumatta. Hän ei voinut arvata mihin Vappu pyrki, ja
+oli jo kysymäisillään, oliko tämä mennyt päästään vialle, kun Vappu
+taas ryhtyi puhumaan: "Kuule, Pekka, mennään sisään; minulla on sinulle
+muutakin sanottavaa ja me olemme levon tarpeessa. Tule!" kehoitti Vappu
+työntäen häntä edellään. "Käy sisään, Pekka", sanoi hän kääntyen miehen
+puoleen, ja ennen kuin Pekka oikein ehti selvitä ajatuksistaan, hän oli
+jo sisällä ja ovi kiinni.
+
+"Istuudu nyt", sanoi Vappu, "ja kuuntele, mitä minulla on sinulle
+sanottavaa; äläkä mulkoile, niinkuin tahtoisit iskeä kirveen kallooni."
+
+"Hm!" myhähti veljelleen Niila Makkarainen, joka oli kuullut Vapun
+puheet. "Ymmärrätkö sinä tätä? Olipa helkkarin topakka eukko, ja
+pulska! Mutta en usko, että Pekalla on mitään tuon kanssa tekemistä.
+Näitkös, miten muljautteli silmiään mieheen? Melkein luulen, että
+hänellä oli Pekkaa vastaan jotakin pahaa mielessä. Mennään sisään?" --
+"Mitä joutavia, kyllä Pekka noille kahdelle puolensa pitää. Eihän se
+nuori mies kyllä mikään keiverän näköinen ollut; on maar hänessä
+rohkeutta kuin äidissäänkin, mutta niin kuin sanoin, kyllä Pekka
+puolensa pitää; mennään me pois halmeelle."
+
+Tullessaan tupaan Vappu oli hetkisen vaiti, kysyi sitten: "Etkö tunne
+poikaasi?" -- "En", sanoi Pekka. -- "No, minun kai pitää sanoa sinulle,
+että tulimme tänne juuri hänen takiaan. Hän on pikku Matti, Yrjänä
+Kailasen ja Mattu-muorin nuorimmainen ja minun kasvattipoikani. Et ole
+huolinut kertaakaan käydä meillä poikaa katsomassa; nyt sinun täytyy
+pitää poika luonasi, ja hän jää sitten sinun pojaksesi. Sen tahdoin
+sanoa sinulle, jotta renkisi sen tietäisivät ja muutkin ihmiset tällä
+paikkakunnalla. Matti on pahemmassa kuin pulassa, kun tappoi Bortanin
+ison ruotsalaisen; hän ei voi oleskella kotipuolen metsäseuduilla; joko
+joutuu esivallan kouriin, tai ison ruotsalaisen sukulaiset tappavat.
+Röytäjärvellä kuulimme, että sinä olet tänne rakentanut asuinpaikan, ja
+niin tulimme tänne. Sinun pitää nyt ottaa Matti huostaasi ja suojella
+häntä; kotona emme kykene häntä suojaamaan. Anna meille nyt jotakin
+syötävää, ja sitten minä menen. Matti ja sinä voitte sitten neuvotella,
+miten järjestätte asiat."
+
+Pekka nousi nyt virkkamatta sanaakaan ja meni halmeelle, jossa
+Makkarais-veljekset olivat työssä. Nuoremmalle hän sanoi: "Mene tupaan
+ja pidä huoli, että vieraat saavat jotakin syödäkseen." Sitten hän
+tarttui rautakankeen ja väänsi kiviä niin rajusti ja kiivaasti, että
+Niila oikein hämmästyi. Jonkin ajan kuluttua tämä sanoi: "Kuule, Pekka,
+miten nyt ovat asiat? Ovatko vieraat sinut noituneet?" -- "Eipä ihan
+niinkään, mutta toivoisinpa, että ukko Pekkalainen olisi täällä neuvoja
+antamassa. Ei ole helppo ymmärtää, mitä on tehtävä." -- "Kyllähän toki
+itsekin ymmärtänet, etpä sinä tavallisesti jää neuvottomaksi, ja
+voithan sitä paitsi pian tavata ukko Pekkalaisenkin."
+
+"No, niinkuin sanot, Niila, parasta kaiketi on mennä hänen luokseen,
+jollet sinä voi antaa minulle hyvää neuvoa. Käydään metsään istumaan,
+niin saat kuulla, miten asia on."
+
+Kun miehet olivat asettuneet istumaan puiden suojaan, kertoi Pekka
+omaisistaan ja tuttavuudestaan Grillsin ja Vapun kanssa ja kaikesta,
+mitä heidän välillään oli tapahtunut. Hän kehui samalla Vappua, kun
+tämä oli osoittanut Mattia kohtaan suurta ystävyyttä, mutta luuli
+kuitenkin, että Vappu olisi voinut estää tämän tekemästä tihutyötään
+isolle ruotsalaiselle.
+
+"Siitä saat kyllä olla varma", virkkoi Niila innokkaasti. "Ei maar,
+kyllä Vappu tahtoi ison ruotsalaisen kuolemaa ja yllytti Matti-parkaa,
+joka ei tiedä mistään muusta äidistä; sen saat kyllä kuulla häneltä
+itseltään. Selvää on sekin, ettei hän sinulle suo hyvää, mutta Matin
+puolesta hän nyt on toiminut viisaasti, viisaammin kuin moni muu.
+Saathan kuulla, mitä Vappu vielä sanoo, ennen kuin menee pois, mutta
+minä luulen, että meidän pitää kertoa kaikki tyynni minun
+velimiehelleni. Kyllä on tarpeen, että me kaikki olemme yksissä tuumin,
+jos mieli saada ihmiset uskomaan, että Matti on sinun poikasi, mikä
+luullakseni ei menesty ajan pitkään. Ota hänet sen vuoksi mukaasi ja
+mene Pekkalaisen luo; kyllä ukko keksii neuvon, miten on paras
+järjestää asiat Matin eduksi, ja myöskin Antin pitäisi sanoa
+mielipiteensä asiasta ja saatpa nähdä, että hän sen tekeekin."
+
+He näkivät nyt nuoremman Makkaraisen tulevan tuvasta ja kävelevän
+halmeelle päin. He huusivat tämän luokseen. "No, mitä vieraat sanovat?"
+kysäisi Pekka, kun mies oli tullut heidän luokseen. "Ka, eivätpä juuri
+mitään. Nuori mies näyttää minusta surulliselta, ja nainen kysyi, eikö
+meillä ole talossa ollenkaan naisväkeä, ja kun minä sanoin, että
+tulimme hyvin toimeen ilmankin, hän tiedusteli, oliko meillä karjaa ja
+kuka sitä hoiti. Silloin lähdin tieheni. Nyt he ovat syöneet, niin että
+parasta on, Pekka, kun menet sisälle ja katsot, mitä he aikovat tehdä."
+-- "Niin", virkkoi Pekka nousten samassa; "kerro, Niila, veljellesi,
+miten asia on, ja menkää sitten työhön."
+
+Pekan tullessa tupaan istuivat Vappu ja Matti vaiteliaina. Vappu
+lopetti äänettömyyden sanoen Pekalle: "Kiitoksia nyt, ja hyvästi tällä
+kertaa! Minä otin evästä mukaani, niin että tulen toimeen. Hyvästi nyt,
+Matti! Sydäntäni kaivaa, kun en voi jättää sinulle Grillsin pyssyä,
+mutta näkyyhän Pekalla olevan kaksi, kyllä kai sinä saat toisen; ehkäpä
+minä voin tuonnempana lähettää sinulle pyssyn. Tee nyt ja toimi,
+niinkuin olen sinulle sanonut, äläkä anna kenenkään ottaa itseäsi
+valtaansa, tiedä se! Vappu tahtoo, että pysyt elossa ja että pian taas
+tapaamme toisemme. Ja kuulehan nyt, Pekka! Jos Matille tulee vahinko,
+niin minä vaadin sinut siitä vastuuseen. Ei olla vielä kuitit, vaikka
+oletkin onnenlapsi." Niin sanoen Vappu heitti kontin selkäänsä, otti
+pyssyn käteensä ja lähti kiireesti astelemaan pois.
+
+Kun Vappu oli painunut metsään näkymättömiin, sanoi Pekka varsin
+ystävällisesti: "Terve tultuasi tänne, Matti! Älä ole enää suruissasi;
+paljonhan tässä elämässä saa kokea. Kaikkia suruja ja huolia vastaan
+olemme ponnistelleet, ja kunhan nyt olet levännyt muutamia päiviä, niin
+lähdetään vanhan Pekkalaisen luo Suomenniemeen neuvottelemaan hänen
+kanssaan, mitä on tehtävä. Heittäydy nyt vain lepäämään kylliksesi.
+Täällä voit olla aivan huoleti; jos joku sinua etsii, me kyllä saamme
+varoituksen, sillä täällä metsäseudulla suomalaiset ovat valppaita.
+Sitäpaitsi meitä on nyt neljä miestä ja koirat lisäksi. Ei kukaan voi
+sinulle tehdä pahaa."
+
+"Kiitos, Pekka, tai kiitoksia, isä! Niin Vappu tahtoi minun sanovan,
+mutta en tiedä, kummin teen. Sano, miten sinä tahdot."
+
+"Ei sinun tarvitse sanoa minua isäksi", sanoi Pekka hämillään,
+"molemmat ystäväni, Makkarais-veljekset, tietävät koko jutun. Vappu
+kyllä tarkoitti hyvää, mutta hän ei tunne meitä pohjoiskulman
+suomalaisia: me osaamme säilyttää salaisuuden ja suojella sukulaisemme
+pettämättä kuitenkaan toisiamme. Kuten sanottu, minun mieheni tuntevat
+sinut ja onnettomuuden, joka sinulle tapahtui. Heiltä ei maksa vaivaa
+salata mitään. Jos täällä näyttäytyisi aavistamatta joku muukalainen,
+niin voithan pysyä poissa niin kauan kuin vieras on täällä, ja, niin
+kuin sanoin, kunhan olet levännyt, lähdemme pois."
+
+"En minä väsyksissä ole, eikä minun tarvitse levätä; minä lähden sinun
+mukaasi!" -- "No olkoon, niinkuin tahdot; tule vain!" Sitten he menivät
+työmaalle ja uurastivat iltaan asti.
+
+"Kuules, Niila", virkkoi Pekka seuraavana päivänä, "Matti ja minä
+lähdemme nyt Pekkalaisen luo. Tule meitä saattamaan vähän matkaa, niin
+saamme jutella. Meidän täytyy ottaa mukaamme molemmat pyssyt. Saata
+sinä siis meitä Kateenharjulle ja koeta saada ostaa yksi niistä
+pyssyistä, jotka suomalaiset siellä ottivat norjalaisilta, sillä teitä
+ei käy jättäminen tänne ilman ampuma-aseita. Vielä parempi olisi, jos
+saisimme ostetuksi kaksi pyssyä; mutta jollei se käy päinsä, niin
+jompikumpi teistä saa mennä Antin luo. Hän kyllä keksii jonkin neuvon,
+sillä pyssyn me tarvitsemme joka mies."
+
+Seuraavana päivänä miehet lähtivät koirat mukanaan pohjoiseen päin.
+Kateenharjua lähestyttäessä päätettiin, että Niila menee yksin perille
+ostamaan pyssyä. "Katso vain, että saat virheettömän", muistutti Pekka,
+"ja jos saat kaksi, niin sitä parempi. Tässä on rahaa, odotamme sinua
+täällä."
+
+Niila ei palannut sinä päivänä eikä seuraavanakaan ennenkuin illalla
+myöhään. Hänellä oli mukanaan pyssy, mutta kovalle oli ottanut sen
+saaminen Kateenharjun suomalaiselta, ja melkein kaikki rahat olivat
+menneet. Pyssy oli kallis, mutta hyvä.
+
+"No hyvästi sitten, Niila", virkkoi Pekka; "toimi mielesi mukaan kotona
+Bjurbergissä; on epävarmaa milloin minä palaan. Jos tulisin vasta
+talvella, niin mene Kymmenjärvelle ja tiedustele, miten Antti voi, ja
+hanki muutenkin selko, miten on niiden suomalaisten laita, jotka
+välillä tapaat, ja ole varovainen, jos joku kysyy Mattia."
+
+"Et suinkaan viivy niin kauan poissa että talveen asti, Pekka?" --
+"Kenties viivynkin; älkää minusta huolehtiko. Hoitakaa kaikkea, niin
+kuin se olisi omaanne. Kyllä minä takaisin tulen. Herran haltuun,
+Niila!"
+
+Pekka ja Matti lähtivät pohjoiseen päin, samalla Niila taas kääntyi
+mietteisiin vaipuneena takaisin etelään. Hän ihmetteli mielessään mitä
+tuumia Pekalla mahtoi olla.
+
+Kun Pekka ja Matti olivat jonkin aikaa tehneet taivalta, sanoi
+edellinen luulevansa parhaaksi, että he kulkiessaan varovat
+näyttäytymästä muiden suomalaisten luona, ja Mattikin oli samaa mieltä.
+
+Klar-joelle tultua kysyi Pekka, osasiko Matti uida. Ei Matti osannut.
+"No sinun täytyy oppia", virkkoi Pekka; "asetu nyt tänne odottamaan
+minua, kunnes tulen takaisin. Menen yksin Pekkalaisen luo
+keskustelemaan, miten on paras tehdä. Tee sinä nuotio vasta pimeän
+tultua ja sammuta se ennen päivännousua. Paras on olla varovainen,
+vaikkei tässä ole mitään vaaraakaan."
+
+Sitten Pekka kaatoi paksun kelohongan, katkaisi siitä pölkyn ja
+halkaisi paksun lankun, jonka kiskoi virran rantaan. Sitten hän riisui
+vaatteensa, sitoi ne ja pyssyn lankun päälle ja sanoi Matille: "Minä
+kuljetan tavarani mieluummin tällä tavoin kuin lautalla, sillä virta on
+vuolas ja täynnä kiviä, jotka nyt voin paremmin kiertää. Lepää nyt
+hyvässä rauhassa, kunnes minä tai joku toinen tulee huomenna sinua
+hakemaan."
+
+Näin puhuttuaan Pekka lykkäsi lankun veteen, vihelsi koiria ja lähti
+uimaan lykäten lankkua edellään. Pian hän oli päässyt virran poikki
+toiselle puolelle, jossa hän reippaasti pukeutui ja katosi metsään.
+
+Pekka tapasi vanhan Pekkalaisen ulkosalla juttelemassa parin miehen
+kanssa. Pekkalainen ja miehet tervehtivät Pekkaa hyvillä mielin. He
+olivat vanhoja tuttuja: Dalbyn Huuskoinen ja Kuusivuoren nuori Pietari.
+
+"Oletpa enemmän kuin tervetullut", virkkoi Pekkalainen, "me tässä
+par'aikaa pohdimme kaikenlaisista. Täällä eteläkulmalla eivät
+suomalaisten asiat ole lainkaan hyvästi. Käydään sisään katsomaan, onko
+eukolla mitään padassa, niin saadaan sitten pakinoida."
+
+Syötyään miehet menivät ulos ja heittäytyivät pitkäkseen tasaiselle
+aholle. Siellä he saattoivat keskustella pelkäämättä kuuntelijoita ja
+kenenkään yllättämättä. Pekkalainen sanoi nyt: "Kerro, Pietari,
+Pekalle, mitä tiedät metsäseudun kaakkoiskulmalta."
+
+"Niin", virkkoi Pietari, "en ole itse nähnyt, mutta olen kuullut, että
+Hakkarainen on kauan ollut riidassa Ekshäradin talollisten ja Tyngsjön
+suomalaisen kanssa. Ekshäradin talolliset ja heidän vallesmanninsa,
+niinkuin he sitä nimittävät, ovat polttaneet Hakkaraisen torpan ja
+kaiken hänen omaisuutensa. Itse hän murtautui heidän riviensä läpi ja
+pääsi pakenemaan metsään. Sitten Hakkarainen, joka luuli Tyngsjön
+suomalaisen auttaneen Ekshäradin miehiä, hyökkäsi tämän kimppuun ja nyt
+he kumpikin harhailevat metsissä henkipattoina. Pitkän-Riston pojat
+ovat myöskin tehneet ilkitöitä ja polttaneet talon, mutta yksi heistä
+on joutunut kiinni, sillä muut suomalaiset eivät tahtoneet häntä
+auttaa, ja Malmivuorella on koko joukko kulkurisuomalaisia otettu
+sotaväkeen. Ei ole lepoa eikä rauhaa idän puoleisissa metsissä."
+
+"Eikä myöskään jokivarsilla", tokaisi Huuskoinen; "siellä on kulkenut
+suomalaisia, ja he ovat tehneet ilkitöitä, varastelleet karjaa ja
+ryöstäneet yksityisiä ruotsalaisia. Pahimmin on riehunut muudan
+äskettäin tullut suomalainen, Häkkinen. Nyt hän on asettunut Fryksdalin
+metsäseudulle ja tekee yhtä päättömästi pahaa sekä suomalaisille että
+ruotsalaisille, niin että minä pelkään meidän suomalaisten saavan
+odottaa vaikeita aikoja, sillä pahoja kuuluu muualta kauempaakin;
+Jumala tiesi, kuinka tästä selvittäneen!
+
+"Niin", tuumi Pietari, "talolliset väittävät saaneensa esivallalta
+luvan hävittää sekä meidät että asuntomme; mutta sitä en ikinä voi
+uskoa todeksi, kun kerran kuningas on antanut meille rakennussetelit ja
+Kaarle-kuningas-vainaja meidät tänne kutsui." -- "Ei", tokaisi siihen
+vanha Pekkalainenkin, "enpä minäkään sitä ota uskoakseni, mutta ikävä
+on kuulla, etteivät suomalaiset pysy siivolla. Muuta neuvoa en tiedä,
+kuin että me pohjoiskulman suomalaiset lähetämme heille sanan, että
+heidän on pysyttävä laissa ja oikeudessa, tai meidän täytyy heitä
+rangaista."
+
+Tässä kohden heidän puheensa keskeytyi, Pekkalaisen koira juoksi
+metsään päin ja alkoi kiivaasti haukkua. "Sieltä tulee joku", virkkoi
+ukko, "pidetäänpä silmällä ja ollaan varuillamme!"
+
+Miehet sieppasivat pyssynsä juuri samassa kuin halmeen reunassa tuli
+näkyviin mies. Tuokion ajan he seisoivat hiljaa, mutta kun tulija oli
+yksin ja ilman pyssyä, he laskeutuivat taas paikoilleen, ja vanha
+Pekkalainen huusi koiraansa.
+
+Vieras tuli suoraan heitä kohti. "Hakkarainenhan se on, totta tosiaan!"
+sanoi nuori Pietari. Tulija oli jo saapunut perille. Hakkarainen
+virkkoi: "Jos olet Pekkalainen, niin sano! Minä etsin häntä ja luulen
+osanneeni oikeaan." -- "Niin olen", vastasi Pekkalainen nousten. "Miten
+voin sinua auttaa?"
+
+"Auttaa minua! En minä apua hae. Kyllä autan itseni vastedes niinkuin
+tähänkin asti. Nyt vain tahtoisin lainata sinulta vaatteita, sillä aion
+mennä kuninkaan puheille. Näethän, minkä näköinen olen", jatkoi hän.
+"Ei yhtään ehyttä riepua ruumiin verhona, eikä ole paljon ehyttä
+paikkaa nahassanikaan. Tuli, Ekshäradin miesten puukot ja keihäänpistot
+kyllä minut merkitsivät. En tahtonut jäädä kotipuolen metsiin itseäni
+paikkailemaan, sen vuoksi tulin tänne sinun luoksesi, Pekkalainen, ja
+arvelin viipyä täällä siksi kunnes nahka paranee eheäksi."
+
+"Terve tultuasi tänne, Hakkarainen, kyllä tarvitset lepoa ja hoitoa,
+sen olet näköinenkin, ja onpa vaikea ymmärtää, kuinka olet kyennyt
+kulkemaan tänne tämän pitkän matkan. Onhan ruumiistasi yläpuoli ja
+käsivarret sekä kädet melkein yhtenä ainoana haavana." -- "Niin,
+kyllähän Ekshäradin miehet tarkoittivat hyvää ja aikoivat minut
+vangita, mutta eipä se onnistunut. Hakkarainen on vielä vapaana, sen he
+kyllä vielä aikanaan tuntevat nahassaan. Toimita, että saan kylpeä,
+niin kyllä minusta vielä mies tulee. -- Mutta mitä väkeä sinulla on
+luonasi! Tuon miehen, joka on Gransjön tienoilta, kyllä tunnen, mutta
+entäs nuo toiset? Vai niin", lisäsi hän, kun Pekkalainen oli
+ilmoittanut, keitä he olivat, "olenpa kuullut heistä jo ennenkin.
+Karhunpoika-Pekka on käynyt meidänkin metsäseudullamme, mutta mitä he
+nyt täältä tahtovat? Mistä teillä on puhe?"
+
+Vanha Pekkalainen kertoi heidän kuulleen, miten suomalaiset
+menettelivät epärehellisesti ja väkivaltaisesti, niin että ärsyttivät
+ruotsalaisia, ja nyt oli aikomus saada suomalaiset taivutetuiksi
+suurempaan varovaisuuteen ruotsalaisia kohtaan sekä muutenkin pysymään
+laissa ja oikeudessa ja keskenään yksimielisinä.
+
+"Laissa ja oikeudessa, niinkö sanot!" virkkoi Hakkarainen hypähtäen
+pystyyn! "Ruotsalaiset juuri eivät pysy laissa eikä oikeudessa. He
+väittävät saaneensa esivallalta luvan polttaa suomalaisten kodit ja
+konnut ja tuhota heidät itsensä! Onko tämä laki ja oikeus? Minulla on
+rakennusseteli ja lupa rakentaa ja asua; se on laki ja oikeus, sen
+tahdon näyttää talollisille ja kuninkaisiin minä menen, ja talollisten
+täytyy rakentaa jälleen minun taloni ja kylvää halmeeni, sen minä
+sanon. Pysykööt suomalaiset keskenään yksimielisinä! Se on kyllä
+oikein, mutta kuinka luulette saavanne sen asian tapahtumaan?"
+
+"Niin, me pohjoiskulman suomalaiset elämme sovussa keskenämme ja olemme
+tarpeeksi voimakkaat tekemään omat päätöksemme laiksi!"
+
+Hakkarainen hypähti taas pystyyn. "Te pohjoiskulman suomalaiset!"
+ähähti hän kiukkuisesti, mutta vaikeni ja istuutui jälleen ja virkkoi:
+"Niinpä niin, ehkä se kyllä olisi hyväkin, jokin esivaltahan olla
+pitää. Kun saisitte muut pysymään rauhassa ja tekemään oikeuden mukaan,
+niin kyliä Hakkarainenkin siihen suostuu."
+
+Tuotiin sana, että sauna oli valmiina ja lähdettiin siitä kylpemään.
+Hakkaraisen haavat puhdistettiin ja tarkastettiin, ja toisten täytyi
+ihmetellä hänen kärsivällisyyttään ja voimiaan, kun hän oli jaksanut
+kestää hoitamattomien haavojen tuottamat tuskat. Mutta Hakkarainen
+olikin kaikkialla tunnettu rohkeudestaan ja tavattomista
+ruumiinvoimistaan.
+
+Juteltiin vieläkin suomalaisten suhteesta ruotsalaisiin, mutta ei voitu
+päättää mitään, ennen kuin oli saatu varma tieto siitä, oliko mitään
+perää siinä puheessa, jota ruotsalaiset levittelivät, että heillä muka
+oli oikeus tappaa suomalaiset ja polttaa heidän talonsa. Siitä piti
+Hakkaraisen antaa tieto, jahka hän palaisi kuninkaista.
+
+Päätettiin, että suomalaiset pysyvät sillä välin rauhassa aloillaan,
+mutta ovat kuitenkin varuillaan, ja että he kaikin mokomin hankkivat
+itselleen niin monta pyssyä kuin oli miehiäkin. Jos kenen oli mahdoton
+varojen puutteessa hankkia ampuma-asetta, häntä piti niiden auttaa,
+joilla oli varoja. Suomalaisten piti vielä ahkeraan antaa tietoja
+toisilleen ja tiedustella huolellisesti, varustautuivatko ruotsalaiset
+hyökkäykseen. Sitten erottiin.
+
+Hakkarainen ja Pekka jäivät taloon. Pekka vei pian Pekkalaisen erilleen
+ja pyysi tätä soutamaan virran poikki. Siellä yksinäisyydessä Pekka
+hänelle ilmoitti Matin salaisuuden ja pyysi Pekkalaisen neuvoa.
+
+"Ei sellainen tuuma menesty, että ihmisille uskotellaan hänen olevan
+sinun poikasi. Yhtä vähän kelpaa sekään neuvo, että pidät häntä vielä
+luonasi, sillä tietty asia on, että ison ruotsalaisen sukulaiset
+etsivät häntä, ja jos he hänet löytävät sinun luotasi, niin kyllä
+miehiä kaatuu molemmin puolin, ja sitten tulee rauhattomuus yli koko
+metsäseudun.
+
+"Ei, kyllä Matti on jo siksi vanha, että pitää huolen itsestään. Saata
+hänet tuntureille ja anna hänen olla siellä. Jos hänen käy huonosti,
+hän voi saada apua minulta, mutta nyt ei ole syytä hänen näyttäytyä
+minun eikä naapurien luona. Parasta, ettei kukaan tiedä hänestä mitään,
+ja teit oikein, kun et tulomatkalla poikennut kenenkään luona. Sinun
+luoksesi tiedustelijat voivat kyllä löytää, mutta siellä heiltä
+katoavat jäljet, eikä kukaan osaa hakea tuntureilta. Jos vuoden
+kuluttua tai niillä main tahdot Matin luoksesi, voimme sillä välin
+levittää huhun, että odottelet Suomesta tulevaksi erästä läheistä
+sukulaista ja kun hän tulee, hän on sinun veljenpoikasi. Ison isännän
+suvulle huhu tuskin kulkeutuu niin tavallisesta tapauksesta, että
+sukulainen tulee meren takaa. Aika myöskin tekee tehtävänsä, enkä
+luule, että nyt voimme Matin hyväksi muuta tehdä. Joku minun pojistani
+saa viedä säkillisen jauhoja sinne järvelle, ja paluumatkalla sinä
+poikkeat meille. Mene nyt ja hae Matti tänne. Olkoon hän täällä siksi,
+kunnes sinä huomenna ennen päivännousua haet hänet."
+
+Pekka oli ääneti kuunnellut Pekkalaisen puhetta tämän esittäessä
+tuumiaan, ja kun ukko oli päässyt loppuun, hän sanoi pitävänsä tuumaa
+hyvänä; hän aikoi toimia sen mukaan. Sitten haettiin Matti ja
+ilmoitettiin hänelle tuumasta, johon hän sanoi olevansa hyvin
+tyytyväinen.
+
+Pekka souti nyt Pekkalaisen kanssa kotiin, jossa Hakkarainen tuli heitä
+vastaan kysyen äreästi: "Saanko sinulta vaatteita lainaksi?" -- "Saat."
+-- "Annatteko minulle todistuksen siitä, mitä minulle on tapahtunut?"
+Sen kumpikin tahtoi kernaasti antaa, Pekalla oli kyllä kova urakka
+kirjoittaessaan ja sepittäessään todistusta, mutta valmiiksi se tuli.
+"Kiitos", virkkoi Hakkarainen, "minä lähden huomenna." -- "Ethän sinä
+kykene matkaan noin haavoittuneena; uuvut vielä metsään." -- "Ei,
+haavat paranevat paremmin umpeen, kun olen liikkeessä, ja minulla on
+kiire. Anna minulle kirves! Hakkaraisella ei ole mitään omaisuutta, ja
+jollei akkani ole päässyt karkuun, hän on vankina talollisten joukossa,
+ja silloin nämä häntä kiduttavat. Joutuin nyt. Hakkaraisella on kiire!"
+Hänen kiireensä miehet kyllä käsittivät, ja jo päivän ensi koitteessa
+seuraavana aamuna tämä oli varustautunut lähtöön. Pekka vei hänet sitten
+erilleen ja kysyi, tahtoisiko hän ottaa hankkiaksensa pyssyn ja
+tuodakseen sen metsäkulmalle. "Vaikka kaksi, jos tahdot." -- "Olkoon
+menneeksi", sanoi Pekka; "ota nämä rahat ja osta kaksi pyssyä. Toinen
+olkoon sinulle, toinen minulle." -- "Niin sinä, Pekka, puhut kuin
+minäkin ajattelen. Jää Herran haltuun! Kyllä vielä tapaamme toisemme!"
+
+Parin päivän kuluttua tapaamme taas Pekan ja Matin saarella
+metsäpirtissä. Kaikki oli siellä entisellään. Ketään ei näyttänyt
+siellä käyneen. "No nyt, Matti, olet kotonasi", sanoi Pekka vähän ajan
+kuluttua. "Kunpa nyt täällä viihtyisit yhtä hyvin kuin minäkin olen
+viihtynyt ja viihdyn. Nyt meidän täytyy lähteä hankkimaan joksikin
+aikaa ruokaa. Sitten mennään toiseen paikkaan, jonka aion sinulle
+näyttää. Siellä kyllä saamme tehdä työtä, mutta se työ voi maksaa hyvin
+vaivat; nyt metsästämään!"
+
+"Oletko väsyksissä?" kysyi Pekka Matilta kerran heidän kiivettyään
+jyrkkiä mäkiä. "Ei minua väsytä, mutta olkapäät ja selkä ovat
+hankautuneet nahattomiksi, niin että mielelläni vähän levähtäisin. Eikö
+sinua väsytä?" -- "Ei vielä; seisopas nyt alallasi ja ole ääneti, niin
+kuunnellaan." He pysähtyivät. "Kuuletko mitään?" -- "Kuulen virran
+kohinaa idästä päin." -- "Niin juuri", sanoi Pekka, lähdetään taas,
+virran varrella saamme levätä; siellä on matkamme määrä, ja nyt
+eteenpäin!"
+
+"Nyt, Matti, olemme perillä. Tähän asetutaan; pois kontti hartioilta!"
+-- "No kas, onko sinulla täällä varastoaitta? Oletko ollut täällä
+ennen?" -- "Olen! Tee nyt tuli, niin saat kuulla, minkä vuoksi olemme
+tänne tulleet."
+
+Kun nuotio leimusi ja molemmat matkamiehet olivat heittäytyneet
+pitkäkseen, kertoi Pekka mitä Oslon kauppias oli hänelle sanonut
+simpukoista, millaisen saaliin hän oli täällä koonnut ja miten paljon
+hän oli kauppiaalta saanut tälle lähettämistään helmistä. "Niistä
+rahoista ei ole enää paljoa jäljellä, sen vuoksi lähdin tänne. Tänään
+lepäämme ja huomenna rupeamme työhön; mutta kun sinä kaiketi olet
+utelias näkemään simpukoita, niin haen niitä muutamia näytteeksi, ja
+koirat syövät niitä mielellään; ne saavat nyt hyvän ruokaveron."
+
+Erämiehet tekivät työtä viikkokausia, kunnes tuli syksy ja virta alkoi
+paisua. Silloin heidän täytyi lopettaa. Saalis oli tyydyttävä. Pekka
+oli hyvillään, ja sitten lähdettiin taas liikkeelle. "Katso nyt, Matti,
+tarkoin ympärillesi, niin osaat tänne vaikka yksinäsikin. Tämä olkoon
+sinun hopeakaivoksesi. Antin kaivos ehtyi pian; luulen, että sinun
+aarrepaikastasi tulee antoisampi, jos pysyt varovaisena: ja nyt
+eteenpäin!"
+
+Heidän tullessaan Pekan saarimajaan oli paras majavanpyynnin ja karhun
+loukkujen virittämisaika; ja kun Matti oli siinä toimessa saanut
+opastusta, heitti Pekka jäähyväiset. "Tee nyt työtä Matti! Jääköön
+Teppo tänne luoksesi. Siitä sinulla on hyötyä ja seuraa. Kevätpuolella
+saat minusta tietoja. Jos sinulle sattuu jotakin vastoinkäymistä, niin
+mene ukko Pekkalaisen luo. Hän auttaa sinua, ja ennen kaikkea: älä
+rupea riitaan ihmisten kanssa! Karttele heitä, kunnes saat kuulla
+minusta!"
+
+
+
+
+32. TAISTELU BYSJÖN JÄÄLLÄ.
+
+
+Matkalla yllätti Pekan ankara lumipyry, ja hän tuli peräti uupuneena
+Suomenniemeen.
+
+Ukko Pekkalainen oli iloissaan nähdessään hänet jälleen, ja tulijalle
+oli kerrottavana se lohdullinen sanoma, ettei suomalaisten ja
+ruotsalaisten välillä ollut tapahtunut mitään ikävyyksiä hänen poissa
+ollessaan, eikä myöskään norjalaisten kanssa. Metsäseudulla oli
+hiljaista ja rauhallista. "Oletpa sinä, Pekka, kauan viipynyt metsässä
+ja tuntureilla, enkä sitä ihmettelekään. Hyvinhän sinä siellä viihdyt,
+etkä kaiketi tahtonut jättää Mattia, ennen kuin hän oli tottunut
+tulemaan yksin toimeen. Nyt sinun pitää levätä täällä jonkin aikaa" --
+"Kiitos vain, isä Pekkalainen, mutta minä haluan kotiin, niin pian kuin
+pääsen liikkumaan."
+
+Oli täysi talvi Pekan tullessa kotiinsa Bjurbergiin. Niila oli ilosta
+haltioissaan nähdessään isäntänsä ja ystävänsä, mutta toinen veli
+veteli äänettömänä luudalla lunta ja kuuraa Pekan vaatteista.
+
+"No pojat, kuinka jaksatte?" -- "Hyvin vain, ja olipa hyvä, kun tulit
+kotiin. Täällä tuli lumi niin aikaisin, että olemme kiertäneet monta
+karhua. Kyllä niitä on runsaasti tänä vuonna, ja suurta vahinkoa ovat
+tehneet sekä talollisille että suomalaisille. Sekä Wiggenin asukkaat
+että Keskisalon eli Midskogin Juho ovat käyneet täällä sinulta apua
+hakemassa. Nyt tulee metsässä elämä; mutta missä Teppo on?" -- "Matin
+luona." -- "Olisihan minun pitänyt se arvatakin, mutta olen sinun
+kotiintulostasi niin hyvilläni, että olen ihan typerryksissä. Kyllä
+metsästys onnistuu yhtä hyvin Pikku-Rakinkin avulla; tottamaar meille
+tulee hauskaa tänä talvena."
+
+"Kuuluukos mitään uutisia?"
+
+"Eipä ole kuulunut mitään."
+
+"Onko teistä kukaan käynyt Antin luona?"
+
+"Ei ole tullut käydyksi."
+
+"Mutta onhan teillä kaksi pyssyä?"
+
+"Niinpä tosiaankin! Pietari Hakkarainen kävi täällä ja jätti pyssyn
+sinulle annettavaksi, sanoi paljon kiitoksia ja käski sanoa sinulle
+terveisiä ja mainita, ettei meillä kuningasta olekaan, vaan kuningatar,
+joka on oikein herttaisen hyvä. Kuningatar on tuominnut Ekshäradin
+talolliset rakentamaan Hakkaraisen talon uudelleen ja elättämään sekä
+hänet eitä hänen vaimonsa, kunnes talo tulee valmiiksi ja hän on saanut
+korjata viljaa, ja heidän vallesmanninsa hän on tuominnut antamaan
+Hakkaraiselle asunnon ja suojeluksen. Voit arvata, miten Hakkarainen
+siitä ylpeili. Hän sanoi, ettei suinkaan maksa vaivaa ruotsalaisten
+tehdä kiusaa suomalaisille, sillä nyt hän oli puhutellut kuningatarta,
+niin että he kyllä saisivat tietää hänen käyneen kuninkaissa."
+
+"Tiedätkö, mihin Hakkarainen meni täältä?" -- "Hänellä oli aikomus
+kyläillä täällä pohjoiskulman suomalaisten luona, sillä tänä talvena
+hänen ei tarvitse tehdä työtä. Minä arvelin, että hän meni Pekkalaisen
+luo, ainakin hän sanoi sinne menevänsä."
+
+"Minkä verran teillä on ruokavaroja talveksi?" -- "No, jauhoja on
+tarpeeksi asti, mutta lihaa on niukalti. Talvi tuli liian aikaisin,
+niin että saimme lintuja vähän. Yhden karhun saimme loukusta, mutta sen
+lihoista jaoimme Elgsjön suomalaisille. Majavia olemme saaneet viisi,
+ja kaksi näätää olemme ampuneet, mutta nyt tulee kyllä toinen juttu,
+kun sinä Rakin kanssa olet tullut kotiin. Olisipa nyt hengissä sinun
+vanha Rakkisi, voisimme jakautua eri ryhmiksi, mutta nyt saamme kulkea
+yhdessä. Ei hätää mitään. Meillä on kolme pyssyä. Sepä vasta on oikea
+jyskyttäjä se pyssy, jonka Hakkarainen meille osti. Katsohan!" --
+"Oletko koetellut sitä?" -- "Olen tietystikin, mutta se on liian iso
+pienempien lintujen ampumiseen, ei jää mitään jäljelle, jos ampuu
+teertä tai pyytä."
+
+"Ammu siltä pää poikki, niin ruumis jää eheäksi", vastasi Pekka
+leikillisesti. -- "No niin", vastasi Niila, "kyllä siitä hyvä tulee,
+kun vain ensin näytät minulle, miten se käy", ja sitten molemmat
+nauroivat.
+
+Jonkin päivän kuluttua miehet olivat valmiit karhunajoon, ja heillä
+olikin onni mukanaan. Karhunkallo toisensa jälkeen nostettiin Pekan
+Karhuhonkaan, ja Niila oli lähetettävä Wiggeniin ja muihin
+suomalaistaloihin viemään terveisiä, että jos tahtovat tulla hakemaan
+karhun lihaa, niin ovat tervetulleita Bjurbergiin.
+
+Moni käyttikin hyväksensä niin harvinaista tilaisuutta, ja muutaman
+päivän kuluessa oli Pekan kotona oikein vilkasta. Kehuttiin hänen
+anteliaisuuttaan ja metsästysonneaan ja iloittiin, kun oli päästy niin
+monesta turmiollisesta pedosta.
+
+Niiden joukossa, jotka kävivät Pekan luona, oli myöskin Juho
+Vetalainen. Hän oli äskettäin tavannut ukko Pekkalaisen ja kehui Pekkaa
+onnelliseksi, kun hän saattoi odottaa Suomesta veljensäpoikaa luokseen.
+"Teitä on sitten neljä aikuista miestä, ja jollei teitä menestys
+seuraa, niin ei sitten kukaan suomalainen menesty. Jos tahdot, Pekka,
+saada turkiksesi ja muut nahkasi myydyksi, niin minä otan ne mielelläni
+mukaani Norjaan, jonne lähden muutaman päivän perästä. Ota ne mukaasi
+ja tule meille, niin annan sinulle apuani; tai ehkä haluat itse lähteä
+mukaan?"
+
+"Ei, Juho, Norjaan ei tee mieleni, mutta jos tahdot, kuten sanot, myydä
+minunkin nahkavarastoni, niin olen siitä hyvilläni, ja kyllä toimitan
+ne sinulle hyvissä ajoin. Puhuit veljenpojastani, hyväpä on saada hänet
+tänne, jos hän muutoin on kelpo mies, ja luulenpa, että onkin
+sellainen. Lienet kai kuullut sen vanhalta Pekkalaiselta?"
+
+"Niinpä kyllä; hän sitä minulle puhui ja jutteli paljon muutakin. Entäs
+Hakkarainen sitten, joka teki niin onnellisen matkan esivallan
+puheille!" -- "Niin, olenhan minä siitä kuullut. Tiedätkö, missä hän
+nyt on?" -- "En tiedä; jollei vain liene Pekkalaisen luona. Hän oli
+siellä käydessäni apumiehenä vetämässä kotiin heiniä suolta, ja ukko
+Pekkalainen sanoi, ettei hän ole nähnyt Hakkaraisen vertaista
+työmiestä."
+
+Oli jo loppupuoli talvea, kun Vetalainen ja Pekka jälleen tapasivat
+toisensa. Vetalainen oli nyt palannut matkaltaan ja teki siitä selkoa.
+Pekka oli saanut tarpeensa, ja lisäksi rahoja. Vetalainen kertoi, että
+Norjassa näytti olevan syntymässä rauhattomuutta. Siellä luultiin
+tulevan sodan Ruotsia vastaan, sillä ruotsalaiset ja tanskalaiset jo
+tappelivat keskenään. Hyvin vaikea oli ollut saada ostetuiksi pari
+pyssyä, jotka hänen piti tuoda Pekkalaiselle. "Jollen olisi ollut
+suomalainen ja asunut Norjan puolella", sanoi hän nauraen, "en
+varmaankaan olisi saanut pyssyjä, ruutia enkä lyijyä; mutta nyt se
+onnistui. Muuten en ylipäänsä usko minkään vaaran uhkaavan meitä
+suomalaisia, sillä jos norjalaiset tulevat, niin kyllä kai he menevät
+etelämmäksi. Täällä heillä ei ole juuri mitään otettavaa, ja ehkäpä he
+myös luulevat, ettei ole aivan helppo kulkea metsien halki."
+
+Vetalaisen tuomat tiedot norjalaisista saivat Pekan kovasti miettimään.
+Mietteitä hänellä oli kyllä ennestäänkin. Hän oli levoton, kun ei ollut
+kuullut mitään Antista, ja oli turhaan kaiken talvea odotellut Anttia
+tulevaksi käymään. Hän päätti siis äkkiä lähteä itse käymään Antin luo.
+
+Tästä hän puhui Niilalle ja käski tämän sillä välin kaikessa
+hiljaisuudessa käydä tuntureilla katsomassa, miten Matti siellä tuli
+toimeen. Se oli Niilan mieleen. Niin päätettiin, että he heti lähtevät
+matkaan, kumpikin omalle taholleen, ja tapaavat toisensa kotona siihen
+aikaan, jolloin hanhet tulevat etelästä. "Hyvästi nyt, Pekka, ja tuo
+palatessasi koira Niilallekin."
+
+Mihin ikinä Pekka tuli, hän oli tervetullut jokaiseen
+suomalaistorppaan. Jokainen tahtoi häntä viipymään päivän, pari
+luonaan. Ilokseen Pekka kuuli, että ruotsalaisten ja suomalaisten
+kesken oli rauhallista. Tosin oli sattunut eripuraisuuksia ja
+tappelujakin, mutta niillä ei toki ollut suurta merkitystä. Aina
+paremmaksi tuli asia, kuta etelämmäksi Pekka tuli. Siellä asuttiin niin
+kaukana ruotsalaisista, että heitä harvoin nähtiinkään, ja kauppa-asiat
+toimitettiin Norjan puolella. Sitten Pekka tuli Antin kotiin. Sielläkös
+syntyi ilo ja riemu! Antti ei tiennyt, miten hyvänä olisi ystäväänsä
+pitänyt. Juteltiin kauan ja moneen kertaan, miten ne vuodet oli
+vietetty, jotka oli oltu erossa. Oli kyllä kuultu Pekan rakentaneen
+talon, mutta sitä ei ollut uskottu. Naiset olivat ihmeissään, kun ei
+hän ollut hankkinut karjaa eikä naispuolista apua, ja Kaarina selitti
+heti päättäneensä lähteä Pekan mukaan tämän kotiin. Muuta ei ollut
+neuvoksi. Talo ilman emäntää menisi päin männikköä. Kaarina oli
+mielestään tarpeeksi vanha, suuri ja voimakas, niin että hän kyllä
+hoitaisi tehtävänsä, ja sitten tultiin iloiselle ja reippaalle
+tuulelle.
+
+Hopeakaivoksen tyhjennyttyä Antti oli väliajoilla taas ryhtynyt
+metsästelemään, ja hänellä oli hyvät koirat, sen saisi Pekka kyllä
+kuulla ja nähdä.
+
+Jäätyään Antin kanssa kahden Pekka käänsi puheen Mattiin. Vappu oli
+Pekan luota lähdettyään mennyt takaisin kotiinsa Grillsin luo ja
+lähettänyt Antille terveiset, että Matti oli hyvässä suojassa; Antin ei
+tarvinnut olla huolissaan. Vappu ei ollut kuitenkaan sanonut missä
+Matti oli, mutta kun Antti tiesi, että Matti oli Vapun silmäterä, ei
+hän pitänyt viisaana tiedustellakaan Matin olinpaikkaa. Parasta oli,
+että puhe Matista sai vaipua unohduksiin. Ison ruotsalaisen suku oli
+kyllä koettanut parastaan tiedustellessaan Mattia läheltä ja kaukaa,
+mutta Vappu oli niin hyvin peittänyt tämän jäljet, että kaikki
+tiedustelut jäivät turhiksi.
+
+Vappu oli ollut tavallista häijympi kotiin tultuaan, ja Holmsjön
+suomalaiselta hän oli saanut selkäänsä, kun oli elukoillaan syöttänyt
+tämän heinäniityn. Antille oli Vappu lähettänyt sanan, että olisi
+parasta, että hän, Vappu, ostaisi Yrjänä Kailasen talon Antin ja Pekan
+osan. Rahat hän antaisi Matille. Grills oli kauan ollut kivulloinen, ja
+Vappu puuhaili nyt ja hallitsi taloa ja kaikkia sen asioita.
+
+Kerran Pekka tahtoi mennä Träskogiin Matti-isäntää tapaamaan. Antti
+tahtoi tietää, oliko Pekalla jotakin erityistä asiaa Matille, sillä
+muuten Matti pian tulisi Kymmenjärvelle, koska hän oli Matin kanssa
+sopinut lähtevänsä yhdessä metsästämään, kun hanki rupeaisi
+kannattamaan. Kyllä oli asiaa: Pekka tahtoi lähettää Matin Norjaan
+ostamaan yhtä ja toista tarvittavaa.
+
+"Se on tarpeetonta; sinä saat minun hevoseni ja mene itse, tai minä
+lähden matkaan", sanoi Antti; "sinä saat metsästää yhdessä Matin
+kanssa."
+
+Se oli hyvä ehdotus. Pekka kirjoitti kirjeen ja teki valmiiksi
+tavaramytyn ja Antin piti vain antaa se kauppiaalle, niin hän kyllä
+saisi tavarat, joita Pekka tarvitsi. Ja niin Antti lähti matkaan
+kysymättäkään Pekalta, mitä sellaisia asioita kauppiaalla oli Pekan
+kanssa, joista hän ei tiennyt mitään.
+
+Muutamia päiviä myöhemmin tuli Träskogin Matti taloon. Antti oli
+poikennut hänen luonaan ja maininnut Pekan olevan kotona odottamassa.
+Matti oli koettanut saada Anttia ikääntymään takaisin, sillä Norjan
+puolelta oli kuulunut, että siellä varustauduttiin hyökkäämään kevään
+tullen ruotsalaisten kimppuun. Jos siinä oli perää, niin Antti kenties
+pidätettäisiin Norjassa sotavankina. Tätä puhetta tosin ei tahdottu
+uskoa, mutta kaikissa tapauksissa se aiheutti levottomuutta. Liisu taas
+arveli miesten suotta hätäilevän ja sanoi: "Ei Antti jätä itseään
+norjalaisten käsiin; ei maar, suotta on sitä luullakaan; eihän
+sitäpaitsi norjalaisten ja suomalaisten välillä ole mitään riidan
+aihetta; kyllä Antti kotiin tulee."
+
+Ja totta Liisu ennustikin, sillä eräänä aamuna varhain Antti hiihti
+pihaan. Hän oli väsynyt ja matkasta rasittunut, pitkästä hiihdosta
+uuvuksissa, sen näki päältäkinpäin, ja tuskin hän oli ehtinyt ovesta
+sisään, kun jo huudahti: "Ylös, Pekka! Norjalaiset ovat niskassamme!
+Niin, niin", sanoi hän sitten iloisesti nähdessään Pekan kavahtavan
+seisoalleen makuultaan penkiltä ja tarttuvan pyssyyn, "ei niin kiirettä
+toki ole; mutta ei montakaan päivää kestä, ennen kuin he ovat
+pitäjässä. Minun matkani onnistui hyvin. Kaikki on toimitettu, ja tässä
+ovat sinun tavarasi", ja sitten hän otti kontin selästään ja asetti sen
+Pekan viereen. "Siinä on sinulle enemmän kuin luuletkaan, ja tässä on
+sinulle kirje", sanoi Antti ojentaen sen Pekalle. "No, Liisu, nyt on
+Antilla hyvä ruokahalu, se on varmaa; panepas nyt viivyttelemättä
+pöytään mitä sinulla on tarjota!"
+
+"Olemme olleet levottomia sinun vuoksesi", sanoi Liisu Antin
+pistellessä ruokaa poskeensa; "pelkäsimme että norjalaiset olivat
+ottaneet sinut vangiksi." -- "Vai pelkäsitte sellaista! No, ettepä
+kovin väärin arvelleetkaan; ainakaan ei paljoa puuttunut." -- "Miten se
+tapahtui", kysyi Pekka, joka oli lukenut kirjeen.
+
+"No. se tapahtui niin, että kun ajoin tiellä, yhdytin kokonaisen
+sotamiesparven. Seisoivat kaikki yhdessä rykelmässä; olivat tykkiä
+vedättäessään kaataneet kuormansa eivätkä saaneet sitä pystyyn. Menin
+katsomaan, näin miten he rehkivät typerästi, menin sitten loitommaksi
+ja hakkasin kangen. 'Pois tieltä!' komensin sitten, pistin kangen tykin
+alle ja vipusin sen rekeen. 'Kas, se oli oikein tehty', sanoivat
+norjalaiset. 'Mikä karhu sinä olet miehiäsi?' -- 'Olenpahan vain
+suomalainen, Ruotsin puolelta'. -- 'Ruotsalainen!' huusivat he;
+sittenpä otamme sinut vangiksi, muutoin luistat kotiisi kielimään, että
+me olemme tulossa.'
+
+"'Vai otatte minut vangiksi?' sanoin siihen. -- 'Otamme kyllä',
+vastasivat he. -- 'Ette ole vielä ottaneet', sanoin minä, ja samassa
+nostin kankeni ja aioin kolahduttaa heidän päällikköään kalloon; mutta
+silloin tämä sanoi: 'No, saat mennä matkaasi, koska olet suomalainen,
+mutta hevoskaakkisi me otamme ja valjastamme sen tykin eteen.' Silloin
+arvelin: viekööt, muuten tulee pahemmat rähinät, ja sitten kysyin, että
+'saankos ottaa eväskonttini?' -- 'Ota vain, se on oikeus ja kohtuus,
+mutta et saa kulkea nopeammin kuin mekään.'
+
+"Sitten matkattiin, mutta hitaastipa taival katkesi, sillä meidän
+täytyi välistä seistä paikallamme tuntikaudet, kun tuli väkeä, jotka
+sivuuttivat meidät, ja toisten piti kulkea takaisin, ja siinäkös
+kiroiltiin ja pauhattiin; Sitten tuli ilta ja meidän oli levättävä
+eräässä talossa. Sekin oli väkeä täynnä ennestään, niin että kaikki
+huoneet olivat täpö täynnä ja yhtenään kulki ihmisiä sisään ja ulos.
+'Ettekös pane hevosta talliin ja ruoki sitä?' kysyin minä. 'Sen saat
+itse tehdä', sanoivat he. No, minä riisuin hevosen ja otin heiniä
+tallista; mutta vaikeapa oli mitään saada. Silloin tuumin, että kunhan
+hevonen on vähän syönyt, niin saattepa nähdä, mihin Antti lähtee.
+
+"Sitten söin itse ulkona ja näin, että tuli yhä vain lisää väkeä; enkä
+nähnyt ketään siitä joukosta, jossa minä olin tullut. Pidin varani,
+nousin hevosen selkään ja ratsastin takaisin, eikä kukaan
+vastaantulijoista piitannut minusta. Rekeni oli paikoillaan siinä,
+mihin olin sen jättänyt, ja sitten valjastin hevosen ja lähdin ajamaan
+metsäteitä pohjoiseen päin; ja sinne tänne mutkitellen jouduin
+Bogeniin. Sinne jätin hevosen ja kuorman Heikin luo, joka tuo tänne
+kaikki, kunhan hevonen on muutaman päivän levännyt, ja Heikin suksilla
+tulin nyt kotiin, niinkuin näette."
+
+"Niin, terve tultuasi, Antti; rupea nyt levolle", sanoi Pekka, "sitten
+saamme jutella enemmän, kunhan olet levännyt."
+
+Ennen kuin Antti oli ehtinyt levätä kyllikseen, tuli Träskogin Matti
+tuomaan sanaa, että kaikkien suomalaisten oli niin pian kuin
+mahdollista kokoonnuttava Edan kirkolle, sillä nyt oli vainon aika yli
+koko rajaseudun. Tanskalaisia ja norjalaisia samoili siellä
+lukemattomat parvet. Kaikki olivat huolissaan ja naisväki riensi
+pakoon. Talolliset varustautuivat paraikaa ja pyysivät, että
+suomalaiset kiireesti liittyisivät heihin.
+
+Sitten Matti lähti eteenpäin, ja useita suomalaisia tuli korjauttamaan
+Antilla pyssyjänsä. Hän nousi levoltaan ja lähti heti pajaan ilmoittaen
+ystävilleen, etteivät norjalaiset vielä kolmeen neljään päivään ehdi
+perille Edaan. Sitten tuli itäkulman suomalaisia kokonainen parvi, ja
+he tahtoivat Pekkaa mukaansa. Mutta Pekka tahtoi mennä pohjoiseen
+naapuriensa luo siltä varalta, että norjalaiset tulisivat sitä tietä
+metsien kautta. "Ei, Pekka, sinun täytyy tulla meidän mukaamme; me emme
+tahdo menettää sinua. Sinun pitää ruveta meidän johtajaksemme ja me
+tahdomme totella sinua. Sinä et suinkaan saa mennä pois luotamme, sillä
+jos norjalaiset tulevat tänne metsäkulmalle, niin tiedät kai sen,
+etteivät ruotsalaiset meitä auta, vaan meidän täytyy omin voimin pitää
+puolemme tahi sortua. Ei, Pekka, sinun täytyy jäädä meidän joukkoomme."
+
+Sitten Anttikin tuli ja sanoi, ettei Pekka saa lähteä pois joukosta ja
+ettei hänellä ole mitään tehtävää kotona. "On kyllä", väitti Pekka,
+"mutta olkoon menneeksi; minä lähden teidän mukaanne, kun vain saisin
+jonkun viemään sanaa kotiin Niilalle." Siihen ei ollut helppo löytää
+ketään. Kaikkien täytyi lähteä mukaan sotaan, ja niin oltiin
+neuvottomina. "Kyllä Kaarina osaa sen tien", sanoi Antti. -- "Tahdotko
+sinä mennä, Kaarina?" -- "Tahdon." -- "No, mene sitten Viggeniin,
+sieltä kyllä löydät jonkun, joka sinulle näyttää tien minun kotiini,
+Bjurbergiin. Tule tänne, niin sanon sinulle jotakin." Hän vei Kaarinan
+vähän erilleen ja sanoi tälle, että hänen piti vain viedä Niilalle
+sana, että Pekka pyytää Niilaa asettamaan asiat oikealle tolalle
+tunturilla, jos siellä jotakin oli väärällä tolalla. "Tämä on jätettävä
+Niilalle. Siinä on ruutia ja rahaa. Kunhan sota on lopussa, niin tulen
+kotiin."
+
+Seuraavana päivänä suomalaiset lähtivät liikkeelle. Tultuaan asutuille
+seuduille he saivat kuulla norjalaisten polttaneen useita taloja
+Ruotsin puolella ja kokoontuneen Edan tienoille, jossa ruotsalainen
+sotavoima oli heitä vastassa. Myöhemmin päivällä tuli heitä vastaan
+hiihtäjä sanoen olevansa lähetetty pyytämään suomalaisia, joilla
+kaikilla oli sukset, samoamaan metsän halki ja kokoontumaan Edan
+itäpuolelle Bysjön järven luo.
+
+Pimeän tullessa suomalaiset olivat perillä. Heitä oli siellä vastassa
+ruotsalainen kapteeni, joka heidät järjesti ja luki. Suomalaisia oli
+noin 300. Sitten hän käski heidän seisahtua siihen, missä he olivat,
+sillä järven jäällä hän aikoi kohdata norjalaiset ja antaa näille
+selkään. Mutta suomalaiset eivät välittäneet hänen puheestaan, ja
+silloin hän huomasi, etteivät he ymmärtäneet ruotsia, jonka vuoksi hän
+huusi: "Eikö teidän joukossanne ole ketään, joka osaa ruotsia?" --
+"On", vastattiin kaukaa joukon toisesta päästä. "No, tule sitten
+esiin!" Ja Antti astui esille. "Onko useampia kuin sinä, jotka osaavat
+ruotsia?" -- "On." -- "Sano suomalaisille, että he itse valitsevat
+itselleen päällikön, joka osaa kumpaakin kieltä."
+
+Antti teki niin, ja siihen vastattiin: "Me olemme jo valinneet." --
+"Sano hänelle, että hän tulee tänne." -- "Pekka, Pekka, käy nyt esiin
+esivallan luo!" huudettiin joka taholta. Kun ruotsalainen päällikkö,
+kapteeni Lorentz, sai nähdä Pekan, hän näytti iloisesti hämmästyvän
+Pekan ulkonäköä ja kysyi: "Sinutko suomalaiset ovat valinneet
+päällikökseen?" -- "No, niinhän tekivät, mutta enpä tiedä, kelpaanko
+siksi; on jo pitkä aika siitä kun olen nähnytkään sotaa." -- "Oletko
+ennen ollut mukana sodassa?" -- "Olen."
+
+Sitten Pekka kertoi, mitä hän lapsuudessaan oli nähnyt. "No, eihän tuo
+paljoa ollut", arveli kapteeni; "mutta jos olet yhtä kelvollinen kuin
+pitkä, niin hoidat kyllä asiasi hyvin. Näes, tähän asiaan kuuluu vain
+tappeleminen ja sillä tavoin tappeleminen, ettei yksikään vihollinen
+pääse perille. Näyttäkää nyt, että te metsäsuomalaiset tappelette kuin
+miehet! Huomenna päivänkoitteessa tapaamme toisemme." -- "Me
+tarvitsemme ruutia ja lyijyä", sanoi Pekka. -- "Lähettäkää pari miestä
+minun mukaani, niin saatte niitä."
+
+Kun kapteeni poistui suomalaisten luota, syntyi heidän seassaan
+tyytymättömyyden hälinää. He tahtoivat mieluimmin tapella metsässä,
+järven jäälle he eivät tahtoneet mennä; siellähän he olisivat ilman
+mitään suojaa tarjolla vihollisen joka laukaukselle. "Olkaa huoleti,
+suomalaiset, te saatte kyllä suojan ja kelvollisen. Tänne joka mies,
+joilla on kirveet!" -- No, jokaisella oli kirves. Sitten Pekka sanoi:
+"Nyt me hakkaamme leveän railon, jääkappaleet kiskomme ylös vedestä ja
+teemme niistä muurin, johon jätämme ampuma-aukkoja. Sitten laskeudumme
+pitkäksemme jäälle ja ammumme. Tekisipä mieleni nähdä, kuka norjalainen
+tulee railon yli meidän kimppuumme."
+
+Hei, sen asian jokainen ymmärsi! Tämä juttu myöskin huvitti
+suomalaisia, ja illan hiljaisuudessa kaikui pian satojen kirveiden
+iskut. Muutamat hakkasivat jäälohkareita, toiset kiskoivat ne jään
+päälle ja loput muurasivat jäävallia. He asettuivat jäälle pitkäkseen
+ja mittasivat tarkoin, että jokainen sai oman ampuma-aukkonsa sopivan
+korkealle. Niin tehtiin työtä voimalla ja innokkaasti. Pian tuli
+ihmisiä länsirannalta katsomaan suomalaisten puuhia, kun sieltä kuului
+sellainen jyrinä. Pekka ilmoitti heille tuumansa suojella väkeä
+vihollisen luodeilta, ja pian kuului kirveen kalsketta läntiseltäkin
+puolelta ja kapteeni itse tuli katsomaan suomalaisten työtä.
+
+"Hyvä on, Pekka, hyvä! Sellaisen muurin teemme poikki koko järven.
+Valakaa sitten vettä päälle, niin että jääkappaleet jäätyvät kiinni
+toisiinsa, ja silloin, Pekka, meillä on jäämuuri, joka kestää tykin
+luotejakin. Ha haa", nauroi hän; "hyökätkää te tanskalaiset vain meidän
+jäävalliamme vastaan, niin kyllä paitanne kastuu!" -- "Kovin vähän me
+saimme ruutia ja luoteja, herra kapteeni", rohkeni Pekka muistuttaa.
+"Niin kyllä, Herra nähköön, kyllä minä sen tiedän; mutta meillä ei ole
+sen enempää. Sano miehillesi, etteivät ammu, ennen kuin jokainen voi
+varmasti kaataa vihollisensa; enempää emme voi tehdä", sanoi hän
+alakuloisena.
+
+"Onhan meillä vielä kirveet, herra kapteeni!" -- "Aivan oikein,
+luulenpa, että suomalaiset osaavat käyttää kirveitään." -- "Osaavat
+kyllä, herra kapteeni, osaavat puukkojakin." -- "No hyvä, tapaamme
+toisemme päivänkoitteessa. Hyvä yötä."
+
+Myöhemmin yöllä oli suomalaisten osa railoa ja jäämuuria jo valmiina,
+ja samaan aikaan leimahti metsässä koko joukko nuotioita, joiden
+ääressä suomalaiset lepäilivät ja söivät. Träskogin Matti, joka oli
+talollisten joukossa keskellä järven jäätä, tuli metsään puhuttelemaan
+Pekkaa ja Anttia, ja sitten keskusteltiin, miten he taistelussa
+kunnollisesti auttaisivat toisiansa. "Meillä talollisilla on vain vähän
+pyssyjä, kyllä kaiketi me tappiolle joudumme", epäili Matti. "Eipä
+niinkään", sanoi Pekka, "minä en tehnyt muuria sen pitemmäksi kuin että
+voin auttaa sinua antamalla avuksenne muutamia suomalaisia, jos
+näyttäisi siltä, että se on tarpeellista. Pysykää vain paikoillanne!
+Norjalaiset ja tanskalaiset eivät ikinä pääse railon yli. Ja jos he
+yrittävät, niin te iskette heidät kuoliaiksi, ennen kuin he pääsevät
+muurin yli. Siitä olen varma, ei siitä asiasta tarvitse olla levoton.
+Nyt rupeamme levolle. Heikki ja hänen sukulaisensa, Mangskogin
+suomalaiset, pitävät vahtia, ja he ovat kerrassaan kelpo väkeä."
+
+Jo ennen päivänkoittoa kuului jyryä ja melua tanskalais-norjalaisen
+sotajoukon lähestyessä. Se muistutti kaukaista ukkosta. Suomalaiset
+alkoivat liikehtiä ja olivat levottoman näköisiä. "Syökää lujasti,
+miehet, sillä ei ole varmaa saammeko tänään lainkaan päivällistä. Kyllä
+kai meidän on ajettava norjalaiset rajan yli, ennen kuin pääsemme pois
+lähtemään." -- "Luuletkos, Pekka, että asiat käyvät sitä tietä?" --
+"Luulen, ja sitten meillä on työtä yllinkyllin kuljettaessamme tänne
+kaikkia niitä tavaroita jotka norjalaisten täytyy meille jättää." --
+"No, se kyllä käy. Hei pojat, millaisen tanssin annammekaan
+norjalaisille!"
+
+Auringon noustessa tanskalainen sotajoukko ryntäsi Bysjön järven
+jäälle, jossa se levittäysi pitkäksi ketjuksi. Pekka, joka seisoi
+rannalla, huusi, että suomalaiset vielä voivat istua nuotioiden
+ääressä, kunnes ruotsalaiset olivat tulleet jäälle. Kun se oli
+tapahtunut, hän huusi, että suomalaiset saavat nyt tulla. Heidän oli
+hiivittävä muurin suojassa, sillä vihollisen ei tarvinnut heitä nähdä.
+"Pian joka mies omalle ampuma-aukolleen!"
+
+Reippaasti oli tämä temppu tehty, ja silloin suomalaiset näkivät
+vihollisten suuren lukumäärän. Mutta nyt oli jo myöhäistä vetäytyä
+takaisin. Jokainen oli paikallaan, ja sitten Pekka tyynenä ja rotevana
+kulki pitkin ampumalinjaa tarkastamassa, että kiväärit olivat kunnossa.
+
+Jo jyrähti länsirannalla, josta tuli suuri lauma ratsumiehiä, kapteeni
+etupäässä. He seisahtuivat vuoren juurelle itärannalle. Saapuessaan
+Pekan luo kapteeni sanoi: "Minä tuon sinulle, Pekka, apuväkeä; sillä
+jos vihollinen täällä murtautuisi lävitse, niin voit miehinesi vetäytyä
+metsään ja vuoristoon, mutta se on tehtävä joutuisasti, ettette jää
+vihollisten ja meidän ratsumiesten väliin. Oletko ymmärtänyt?" --
+"Olen, herra kapteeni." -- "Onko sinulla vartijoita vuorella
+varoittamassa meitä, jos tanskalaiset koettaisivat kiertää?" -- "On;
+siellä on Antti ja kaksikymmentä suomalaista suksimiestä. Pikemmin kuin
+minuutin kuluessa he voivat saapua tänne." -- "Hyvä on; ohoh!" sanoi
+hän samalla, kun tykinluoti hipaisi jäämuurin reunaa ja lensi vinkuen
+pitkin jäätä järven eteläpäähän.
+
+Sitten pamahti yhteislaukaus, niin että vuoret kajahtelivat vastaan.
+"Hyvää huomenta!" sanoi kapteeni nauraen ja sieppasi liinan, jota
+huiskautti. Heti paukahti länsirannallakin ja tykinluotien nähtiin
+lakaisevan maahan koko joukon tanskalaisia. "Hyvää yötä teille!"
+virkkoi hän nyt ja ratsasti ruotsalaisten tykkimiesten luo.
+
+Vihollisen sotajoukko oli hetkiseksi pysähtynyt. Mutta sitten alkoivat
+tykit jyskää samalla kuin tanskalaiset ryntäsivät eteenpäin, ja tuossa
+tuokiossa ratisi yhteislaukaus heidän pyssymiestensä riveistä.
+Jääsirpaleita sinkoili muurista, ja suomalaisten pyssyjen lukot
+alkoivat naksahdella. "Odottakaa!" sanoi Pekka, ja komento kulki
+hiljaisella äänellä pitkin koko linjaa. Tanskalaiset ryntäsivät
+lähemmäs ja ampuivat toisen kerran. Kun he eivät saaneet vastausta
+siltä puolen muuria, missä suomalaiset olivat, he kävivät rohkeammiksi
+ja lähenivät yhä. Silloin tuli käsky: "Tähdätkää joka mies tarkkaan
+omaa vihollistaan!" ja pian sen jälkeen kuului Pekan kovaääninen huuto:
+"Ampukaa!"
+
+Silloin paukahteli ratisten laukaus toisensa jälkeen pitkin koko
+jäämuuria, ja mies toisensa jälkeen kaatui vihollisen riveistä.
+"Takaisin ne, jotka ovat ampuneet, ja esille ne, joilla on pyssyt
+panostettuina!" Niin paukahti ison aikaa, kunnes vihollinen vetäytyi
+takaisin.
+
+Sellaista taistelua jatkui pitkin päivää iltahämärään asti. Silloin
+olivat tykit ruotsalaisten puolella tauonneet paukkumasta ja
+kivääritulikin yhä harventunut. Nyt Pekka kuuli, kuinka laukauksia
+paukahteli vuorella, missä Antti suomalaisineen oli. Hän tuli
+levottomaksi, mutta silloin tuli Heikki. "Antti lähetti sanomaan
+terveisiä, että meidän asiamme kävi hyvin. Se norjalaisparvi, joka
+hyökkäsi meidän kimppuumme, on peräytynyt."
+
+Sitten tuli kapteeni ja sanoi: "Suomalaiset, vetäytykää metsään;
+ratsumiehet, kiertäkää avannon ympäri ja hyökätkää tanskalaisten
+kimppuun sivusta!" Tuossa paikassa suomalaiset pujahtivat metsään,
+ratsumiehet karauttivat ohi ja samalla lähti koko talollisjoukko
+länsirannalle pakoon. Kapteeni syöksyi sinne niin nopeaan kuin hevonen
+pääsi, ja nyt sotamiehetkin alkoivat peräytyä mieslukuisemman
+vihollisen edestä. Kapteeni Lorenzin ei onnistunut saada joukkoja
+seisahtumaan, sillä hän kaatui, kun luoti sattui hänen olkapäähänsä.
+Pimeä tuli äkkiä ja tanskalaiset vetäytyivät takaisin, ja syyksi siihen
+arveltiin ratsuväen tekemää hyökkäystä.
+
+Pekka oli suomalaisineen kauan paikoillaan odottaen saavansa joitakin
+käskyjä kapteenilta. Viimein tuli Träskogin Matti ja koko joukko hänen
+naapureitaan. Hän kertoi kapteeni Lorenzin kaatuneen ja sekä
+sotamiesten että talollisten vetäytyneen etelään päin, mihin, sitä hän
+ei tiennyt, mutta tanskalaiset olivat peräytyneet samalle suunnalle,
+mistä he olivat tulleetkin; sen hän oli itse nähnyt. Hän oli tullut
+neuvottelemaan suomalaisten kanssa siitä, mitä nyt oli tehtävä. "Ensi
+aluksi me vetäydymme vähän matkaa metsään ja asetumme sinne leiriin",
+vastasi Pekka. "Huomenna saamme nähdä, mitä vielä on tehtävää. Tule,
+Matti, miehinesi meidän mukaamme. Täällä ei meillä ole tanskalaisten
+taholta mitään pelättävää, kun täällä on näin syvät hanget. Heillä ei
+ole suksia, ja me suomalaiset emme ole tänään kovin pahoin rasittuneet,
+joten kyllä jaksamme valvoa."
+
+Sitten joukko lähti vuorelle, jossa yhdytettiin Antti. Hän ja hänen
+miehensä olivat iloisella mielellä. He olivat karkoittaneet koko suuren
+vihollisjoukon, ja ainoastaan kaksi heistä oli saanut mitättömiä
+haavoja. Tässä suhteessa Pekalle oli käynyt huonommin: hänen joukossaan
+oli useita haavoittuneita ja pari kuolluttakin. Matti kertoi
+talollisista monta kaatuneen ja sotilaista vielä useampia.
+
+Jo varhain ennen päivännousua olivat Pekka, Matti ja Antti
+vakoilemassa. Muurin luona ja järven länsirannalla olivat kaatuneiden
+ruumiit paikoillaan, mutta ei ruotsalaisista enempää kuin
+tanskalaisistakaan näkynyt vilahdustakaan; koko seutu oli kuin autio.
+Etelästä päin kuitenkin kuului kaukaista hälinää, jonka vuoksi
+vakoilijat piiloutuivat metsään. Häly läheni, pian kuului selvästi
+hevosten kavioiden töminä, ja nyt tuli näkyviin ratsumiehiä.
+Suomalaiset tunsivat heidät ruotsalaiseksi ratsuväeksi. Pekka huusi
+heille; he olivat eilispäiväisiä tuttuja. He tervehtivät suomalaisia
+kunnioittavasti. Suomalaiset olivat ainoa joukko, joka oli pysynyt
+paikoillaan eikä ollut hajaantunut. Ratsumiehet olivat myös
+tiedustelemassa. He pyysivät Pekkaa seisahtumaan sille paikalle, kunnes
+he palaisivat.
+
+Pari tuntia myöhemmin suomalaiset taas yhtyivät ratsumiehiin. Nämä
+kertoivat, että tanskalaiset vielä olivat paikoillaan viime yöllisessä
+leiripaikassaan ja että jäällä oli norjalaisten ja tanskalaisten
+ruumiita monta sataa. Kapteeni Lorentz ei ollut kuollut, vaan
+ainoastaan haavoittunut. Ratsumiesten päällikkö pyysi suomalaisia
+viipymään, kunnes saataisiin ylemmältä johdolta tieto, mitä oli
+tehtävä. Sillä välin tuli suomalaisten vakoilla tanskalaisten liikkeitä
+ja lähettää sana Noresundiin, jossa päällystö ja sotaväki olivat, jos
+tanskalaiset yrittäisivät edetä järven poikki etelään päin.
+
+Tähän suomalaiset kyllä suostuivat. Kun päivä valkeni, tuli
+tanskalaisia ja norjalaisia pieninä parvina noutamaan kuolleitten
+toverien ruumiita, ja kun tämä oli tapahtunut, tuli myöskin joukko
+ruotsalaisia sotamiehiä hakemaan ruotsalaisten kaatuneita. Niiden
+joukossa oli useita talollisia. Silloin suomalaisetkin tulivat esille.
+Kohta sen jälkeen tuli sana, että suomalaisten piti tulla Noresundiin,
+johon ruotsalaiset olivat kokoutuneet varustautuen paraikaa.
+
+Suomalaisten tultua Noresundiin kutsuttiin Pekka heti kapteenin
+puheille. Tämä oli tosin pahasti haavoittunut, mutta sairasvuoteeltaan
+hän kuitenkin saattoi johtaa ruotsalaisten sotaliikkeitä. "Pekka",
+sanoi hän, "sinun pitää suksimiehinesi lähestyä tanskalaista
+sotajoukkoa. Piiloittautukaa metsiin ja pitäkää silmällä tanskalaisia,
+mihin päin he menevät. Anna minulle monta kertaa päivässä lähettien
+avulla tieto siitä, ja pidä vaari, jos jokin pienempi joukko jää
+erilleen toisista, niin hakkaa se maahan! Nyt saat ampuma- ja
+ruokavaroja kaikille, mutta älä luota siihen, että enää voisin
+kertaakaan antaa uudestaan. Teidän täytyy koettaa siepata viholliselta
+ruokavaroja ja mitä vain voitte sekä auttaa meikäläisiä. Reippaasti nyt
+vain toimeen. Minä lähettäisin mukaasi upseerin, mutta täällä ei ole
+ketään, joka osaa hiihtää. Näytä nyt, että toimit niin, että tapaamme
+toisemme. Mars!"
+
+Illalla Pekka jo saattoi kapteenille ilmoittaa tanskalaisten lähteneen
+liikkeelle ja heidän etujoukkonsa nyt olevan Kolan luona, jossa he
+polttivat ja hävittivät raakalaisten tavoin. Sitä mukaa kuin
+tanskalaiset kulkivat eteenpäin, seurasivat suomalaiset jäljessä, ja
+eräänä päivänä heidän onnistui tuhota pieni joukko, joka oli asettunut
+metsätien varrelle otettuaan muutamia vankeja. Nämä olivat Kolan pappi
+ja hänen kaksi tytärtään. Heidät lähetettiin nyt reellä kapteenin luo
+sekä samalla muutamia hevosia, ja siitä toimesta kapteeni lähetti
+suomalaisille kiitokset.
+
+Tanskalaiset olivat jo saapuneet Holmedaliin ja suomalaiset saivat
+kääntyä takaisin. Kun he tulivat Noresundiin, vastaanotti kapteeni
+heidät hyvin. Hänellä oli nyt sekä ruokavaroja että ampumatarpeita
+heille antaa, jos he vielä joksikin aikaa tahtoivat jäädä rajalle
+vartioimaan. Talollisten tuli ottaa haltuunsa tanskalaisten jättämä
+Morastin vallilinnoitus ja suomalaisten oli edelleen liikuttava
+metsissä pitkin rajaa, tuhottava vihollisia mikäli suinkin voivat ja
+sitä paitsi edelleenkin lähetettävä kapteenille tieto kaikesta, mitä
+tapahtui.
+
+Tähän määräykseen suomalaiset olivat tyytyväisiä, ja iloisin mielin he
+lähtivät taas eteenpäin ja levittäytyivät pitkin maan rajaa. Nyt heillä
+oli helpot päivät, sillä ei yhtään vihollista ollut lähitienoilta,
+jonka vuoksi he metsästelivät, seurustelivat heimolaistensa kanssa
+Norjan puolella ja kuluttivat aikaansa miten hauskimmin osasivat.
+
+Sitten tuli kevät ja kirkkaat päivät, lumi suli ja mättäät
+paljastuivat. Silloin suomalaiset tulivat Pekan luo sanoen tahtovansa
+palata kotiin. "Mene kapteenin luo ja sano, että meidän pitää päästä
+kotiin töitämme jatkamaan." Vallilinnoituksessa hän tapasi kapteenin,
+joka jo oli parantunut. Kun Pekka puhui asiansa, sanoi tämä
+talollistenkin esittäneen saman pyynnön. He tahtoivat päästä hoitamaan
+maanviljelystään, ja samoin lienee kai ollut norjalaisten laita. Hän ei
+niin muodoin nähnyt siitä olevan mitään vaaraa, vaikka antoikin
+kaikille luvan mennä kotiinsa, mutta kehoitti heitä samalla olemaan
+valmiit, jos hänen täytyisi kutsua heidät uudestaan kokoon. Pekkaa hän
+kehui erityisesti, antoi hänelle valtuuden olemaan edelleen
+suomalaisten esimiehenä ja kehoitti heitä tottelemaan Pekkaa kaikessa.
+Sitten suomalaiset lähtivät kukin kotiinsa.
+
+Pekan ja Antin palattua kotiin kertoi Liisu Niilan käyneen siellä
+tuomassa Pekalle sanaa, että tuntureilla oli kaikki hyvin. Niila oli
+tuonut mukaansa sieltä nahkoja ja Kaarina lähettänyt terveisiä, että
+hän aikoo jäädä Bjurbergiin, kunnes Pekka tulee kotiin. Sekä Kaarina
+että Niila lupasivat pitää kaikesta hyvän huolen, niin ettei Pekan
+tarvinnut olla huolissaan. Antille Liisu sanoi, ettei hän ollut
+Niilasta päässyt eroon, ennenkuin oli antanut tälle Antin narttukoiran;
+mutta olihan heillä vielä kaksi koiraa ilman sitäkin. Antti ei sanonut
+mitään siitä, että Liisu oli antanut Niilalle nartun, ja niin oli taas
+kaikki hyvin.
+
+"Tottahan sinä nyt jäät meille joksikin aikaa, Pekka?" kysyi Antti.
+"Auta minua kevättöissä, niin minä sitten lähden sinun mukaasi. Minun
+tekee mieleni nähdä sinun talosi ja ehkä vähän enemmänkin", sanoi hän;
+"johan onkin pitkä aika kulunut siitä kun olin pohjoispuolen metsissä."
+-- "Olkoon menneeksi; Niila kyllä hoitaa kotityöt; minun tekee mieleni
+katsella ympärilleni täällä päin."
+
+
+
+
+33. HIRMUINEN KOSTO.
+
+
+Kun kevättyöt olivat tehdyt, päättivät Pekka ja Antti lähteä käymään
+Grillsin luona. Saapuessaan Bogeniin he näkivät savua nousevan Grillsin
+tuvan katosta. "Pian nyt, Antti!" huudahti Pekka. "Katto on tulessa
+eikä ihmisiä missään. Meidän on jouduttava sammuttamaan!" Muutamassa
+minuutissa olivat reippaat miehet purkaneet tuvan katon ja saanet tulen
+tukehtumaan. "Mutta missä täältä ihmiset ovat?" kysyi Antti. "Hoi!"
+Tuvan takaa kuului vastaukseksi voihkinaa. He riensivät sinne.
+
+Siellä makasi Grills kalpeana kuolemaisillaan, ja hänen vieressään oli
+toinen mies, verissään ja tainnuksissa. "Miten sinun on laita, Grills?"
+kysyivät miehet levottomina tämän nähdessään. "Huonosti, huonosti! Ison
+ruotsalaisen pojat kävivät täällä. Minulle vanhalle, kivulloiselle
+raukalle eivät tehneet muuta kuin heittivät ulos tuvasta. Renkiä he
+hakkasivat, kun hän rupesi Vappua puolustamaan, ja Vapun he veivät
+pois! Jumalan kiitos, että lapset olivat Heikin luona! Jos voitte
+pelastaa Vapun, niin tehkää se. Talolliset ovat vain vähän matkaa
+edellänne. Joutukaa! Jumala teitä auttakoon!"
+
+Pekka ja Antti juoksivat pitkin harppauksin samaa polkua, jota
+talolliset olivat kulkeneet. "Ota kiin', Teppo! Ota kiin'!" Ja nyt
+ajettiin täydellä todella talollisia takaa. Eräällä harjanteella he
+saavuttivat neljä talollista, jotka yhdessä ryhmässä hosuivat pois
+koiria kimpustaan. "Mitä te tahdotte?" kysyivät he eteenpäin
+ryntääviltä suomalaisilta. "Missä Vappu on?" -- "Emme ole ketään
+nähneet, emmekä tiedä, missä se noita-akka on." -- "Vastatkaa pian!"
+huusi Pekka, asettuen suojaan hongan taakse ja tähdäten pyssyllänsä.
+
+"Vai niin", vastasi yksi talollisista, "vai tahdotte ampua rehellisiä
+ihmisiä sen velhon takia. Koettakaa, tokko uskallatte. Muutoin ei Vappu
+ole kaukana tiestä. Olette juosseet hänen ohitseen; ei varmaankaan
+teistä välitä, koska ei mitään virkkanut. Hyvästi vain! Hyvästi, Antti!
+Sano veljellesi, sille murhamiehelle, että me tapaamme hänet kyllä; ja
+varo itseäsi myös! Ammu, jos tahdot. Kuta pikemmin taistelu alkaa sinun
+sukusi ja minun sukuni välillä, sitä pikemmin se loppuu."
+
+Viimeksi lausutuista sanoista ei Pekka eikä Antti kuulleet sanaakaan.
+He jo olivat palanneet kappaleen matkaa takaisin ja kehoittelivat
+koiria etsimään. Samassa kiivas haukkuminen ilmaisi, että koirat olivat
+löytäneet jotakin. Se oli Vappu, joka jalat ja kädet köytettyinä oli
+puoleksi haudattu suureen muurahaispesään. Hänen suunsa oli pönkitetty
+auki kalikalla, ja muurahaisia ryömi sisään ja ulos hänen kitaansa.
+Muurahaisten puremat olivat tuottaneet niin suuria tuskia, että silmät
+olivat pullistuneet päästä, ja hänen muotonsa oli vääntynyt niin
+kamalaksi, että ken hyvänsä olisi sitä nähdessään vapissut.
+
+Pekka, joka ehti ensin, tempasi kalikan pois Vapun suusta ja viilsi
+poikki köydet, joilla hän oli sidottu, samalla huutaen: "Vettä, Antti!
+Tuo vettä pian!" Samalla hän riisui Vapulta vaatteet ja ravisti pois ne
+tuhannet muurahaiset, jotka hänen ruumistaan pureskelivat. "Enemmän
+vettä, Antti!" huudahti hän, tyhjennettyään Antin lakin, ja poisti
+edelleen muurahaisia Vapusta. Kun Antti toisen kerran toi vettä, hän
+kaasi sitä Vapun suuhun, ja syvä helpotuksen huokaus pääsi Pekalta
+hänen huomatessaan, että Vappu nielaisi veden. "Kyllä hän virkoaa, hän
+virkoaa!" huudahti Pekka ilahtuen. "Voi Vappu-parkaa! Olipa se
+hirmuinen, oikein pirullinen kosto, jonka talolliset hänelle olivat
+valmistaneet. Kaada enemmän vettä hänen päälleen! Minun täytyy mennä
+Grillsin ja rengin luo."
+
+Antti kirosi ja sanoi menevänsä taloon. "Jää sinä Vappua hoitamaan", ja
+odottamatta Pekan vastausta hän riensi pois. Pekka kääri pian Vapun
+ympärille hänen vaatteensa ja otti sitten tuon avuttoman naisen
+syliinsä ja kantoi hänet kotiin.
+
+Siellä Heikki vaimonsa kanssa sekä Antti paraikaa hoitivat Grillsiä ja
+renkiä, joka virkosi tainnuksista, kun hänet oli pesty.
+
+"Kuinka on Vapun laita?" kysyivät kaikki. -- "Kyllä hän virkoaa", sanoi
+Pekka. -- "Vie, Pekka, hänet meille. Siellä on rauhallisempi olo kuin
+täällä." Sitten Pekka ja Heikin vaimo menivät yhdessä Heikin kotiin,
+jossa Vappu pantiin sänkyyn. "Kiitos, Pekka, kiitos! Kyllä minä tiedän,
+mitä on tapahtunut", kuiskasi Vappu sulkien silmänsä, jotka jo olivat
+tulleet entiselleen.
+
+"Mene, Pekka auttamaan katon korjaamisessa, niin saamme sairaat sisään
+sinne. Kyllä minä Vappua hoidan; hoitakaa te molempia miehiä!"
+
+Pimeän tullen oli jo katto korjattu, uuni lämmitetty ja miehet kumpikin
+vuoteissaan. Tulipalosta saattoi huomata tuskin jälkeäkään. Grills ei
+ollut sen heikompi kuin ennen talollisten hyökkäystäkään ja renki oli
+jo melkoisen virkeä.
+
+"Mistä syystä talolliset tulivat kostoretkelle juuri tällä kertaa?"
+kysyi Pekka rengiltä. -- "No, sillä välin kuin talolliset olivat
+sodassa, oli Vappu käynyt heidän kotonaan ja riitautunut heidän
+akkaväkensä kanssa, jotka Vappua sanoivat ylpeäksi ja ilkeäksi, ja
+silloin Vappu oli heitä lyönyt. Sitten pari talollisten lehmää
+laitumella kuoli ja yksi taittoi jalkansa. Vappu oli näet tehnyt
+taikoja, ja nyt talolliset aikoivat tehdä hänestä lopun, ison
+ruotsalaisen kuoleman kostaakseen, kun Vappu oli Mattia yllyttänyt.
+Niin talolliset sanoivat ennen lähtöänsä. Jumalan kiitos, että te
+tulitte tänne oikeaan aikaan. Nyt ei talollisilla ole mitään hyötyä
+kaikesta puuhastaan, ja kylläpähän minä heidät vielä kerran tapaan",
+lisäsi hän uhkaavasti.
+
+Seuraavana aamuna Vappu oli parempi. Hän lähetti Katrin kutsumaan
+Pekkaa tulemaan luokseen; Vappu tahtoi puhua hänen kanssaan ja Antin
+kanssa myöskin. Kun he olivat tulleet sinne, istui Vappu sängyssä ja
+kysyi heiltä, olivatko he ollenkaan tuumineet talonkauppaa, jota Vappu
+oli heille ehdottanut. He olivat kyllä asiaa miettineet, mutta eivät
+aikoneet myydä osaansa, vaan pitää sen vielä muutaman vuoden, kunnes
+tulisi toisenlaiset ajat. Antti antoi tämän vastauksen. "No, mene
+sitten pois!" sanoi Vappu. "Ja menkää te muutkin; minulla on Pekalle
+puhuttavaa."
+
+Heidän jäätyä kahden hän kysyi lempeästi: "Missä Matti on?" -- "Hyvässä
+tallessa", vastasi Pekka kartellen. -- "Niin, minä ymmärrän, että sinä
+olet vihoissasi minulle yhdestä ja toisestakin syystä; mutta kerro
+minulle jotakin Matista." -- "Johan minä sanoin kaikki, mitä tiedän."
+-- "No, sitten en tahdo enempää puhua kanssasi; mene sinä matkaasi,
+minä kuljen omaa tietäni."
+
+Ja Pekka lähti. "No", kysyi Antti, "mitä hän sinusta tahtoi?" -- "Kyseli
+Mattia; eipä siitä Vapusta koskaan tolkkua saa." -- "Ei", sanoi Antti,
+"nyt menemme kotiin; täällä kyllä tulevat toimeen ilman meidän
+apuamme." Eikä kestänytkään kauan, ennenkuin Pekka ja Antti tulivat
+Pekan kotiin. Siellä syntyi ilo ja riemu. Kaarina ja Niila kilvan
+osoittivat Pekalle, miten tervetullut hän oli kotiin, ja Pekka sanoi,
+että he olivat hänen mielestään ehtineet saamaan paljon aikaan, ja kun
+Kaarina toi maitoa, hän ihmeissään kysyi, mistä he olivat saaneet
+lehmän. Silloin Kaarina osoitti karhuhonkaa ja sanoi hymyillen: "Tuolla
+on viisi karhunkalloa, jotka Niila on sinne asettanut, ja niistä olemme
+saaneet lehmiä."
+
+"Niin", sanoi Niila, "tiedäthän, että minulla oli useita nahkoja; ne
+jätin Vetalaiselle ja hän hankki meille elukoita ja rahojakin lisäksi.
+Mutta nyt olemme Kaarinan kanssa sopineet menevämme yhteen; muutamme
+Makkaraislammelle, sillä tiedän, että sinä tahdot olla yksin. Mitäs
+sinä, Antti, joka olet Kaarinan lankomies, siitä sanot?" -- "No", sanoi
+Antti, "kun Kaarina ja sinä olette yksimieliset, niin kaikki on hyvin.
+Minä seuraan teitä uudispaikkaanne ja katson, että saatte kotinne
+kuntoon." -- "Niin minäkin teen", virkkoi Pekka, "ja käyköön teille
+niin onnellisesti kuin minä teille toivon!" Samana päivänä kun muutto
+tapahtui, vietiin heidän mukaansa äskettäin hankittu karjakin nuoren
+pariskunnan suureksi iloiksi, sillä nämä omistaessaan he olivat
+varakkaita ja hyvin toimeentulevia.
+
+Kun Antti ja Pekka sitten palasivat Pekan kotiin, olivat asiat siellä
+taas entisellään. Ei ajateltu paljon maanviljelystä, vaan sitä enemmän
+metsänkäyntiä, ja iloittiin, kun taas saataisiin elää vanhaa elämää
+uudelleen. Nuorempi Makkarainen oli sanonut: "Sinua, Pekka, minä
+seuraan; Niilan ja Kaarinan on hauskin olla kahden; minä viihdyn
+parhaiten siellä, missä sinä olet." Ja silleen asia jäi.
+
+
+
+
+34. NUORI PEKKA.
+
+
+Kerran kasvattiveljesten istuessa juttelemassa vanhoja muistojaan
+ilmestyi halmeelle nuori suomalainen. Hän tervehti iloisesti ja
+ystävällisesti. Tulija oli vanhan Pekkalaisen poikia Suomenniemeltä.
+Kun vastatervehdykset oli lausuttu, sanoi nuori Pekkalainen: "Isä käski
+sanoa, sinulle Pekka, terveisiä, että Suomesta on tullut tänne sinun
+veljenpoikasi. Hän tuli meille, ja isä päätti saattaa häntä tänne. He
+tulevat huomenna. Isä ei enää kävele yhtä reippaasti kuin ennen", sanoi
+nuorukainen hymyillen, "sitä paitsi hänellä on monta tervehdittävää
+matkalla."
+
+"Isä ja hänen seuralaisensa ovat tervetulleet", sanoi Pekka. "Joko on
+pitkä aika siitä, kun veljenpoikani tuli teille?" -- "Eipä varsin;
+siinä lumenlähtöaikaan, ja sitten hän on ollut meillä talossa apuna,
+sillä isä tahtoi niin; saatpahan vielä kuulla enemmän, jahka he
+tulevat. Veljenpoikasi nimi on myöskin Pekka; siitä isä paljon piti,
+sillä Pekka Huuskoisen nimi on tunnettu suomalaisten keskuudessa.
+Missä Niila on?" kysyi nuori mies sitten. "Hän on kotonaan
+Makkaraislammilla." -- "Vai on hän niin pian muuttanut pois sinun
+luotasi?" -- "Niin, Paavo, mene sinä kutsumaan Niilaa ja Kaarinaa;
+meille tulee vieraita ja Kaarinan pitää jäädä tänne, sano hänelle
+niin." -- "No, sitten minä tulen mukaasi", sanoi nuori Pekkalainen.
+
+Kun nuoret miehet olivat menneet pois, sanoi Pekka: "Lähdetään me Antti
+kalanpyydyksille ja otetaan verkot mukaan! Nyt tarvitaan syötävää."
+
+Kun Antti ja Pekka seuraavana päivänä palasivat kalamatkaltaan, olivat
+naapurit Makkaraislammilta tulleet ja paraikaa siistivät ja somistivat
+tupaa odotetuille vieraille. Nämä saapuivat kuitenkin vasta kolmantena
+päivänä. Ensin kuului heidän lauluansa, sitten karjan ammuntaa, sen
+jälkeen iloista melua, hälinää ja naurua, ja metsästä tuli näkyviin
+reipas seurue, jossa oli kaksi miestä ja kaksi nuorta naista. Kun
+vieraat tulivat tuvan luo, tervehti vanha Pekkalainen: "Jumalan
+terveeksi!" ja siihen vastasi Pekka: "Jumala antakoon!" -- "Kytkekää
+te, nuoret, nuo elukat! Sillä välin me vanhat puhelemme. Tulkaa, Antti
+ja Pekka!"
+
+Ja miehet asettuivat pakinoimaan aholle ja Pekkalainen aloitti puheen.
+
+"Niinkuin muistat, Pekka, lupasin auttaa Mattia sillä aikaa kuin hän
+oleskeli tuntureilla. Se ei käynyt päinsä muuten kuin että lähetin
+tyttöni hänelle jauhoja viemään. He olivat kauan poissa kotoa, kauemmin
+kuin minun mielestäni heidän olisi sillä matkalla tarvinnut viipyä.
+Kotiin tultua Mari oli äänetön, vähäpuheinen, ja itkussa silmät.
+Silloin eukkoni ryhtyi hänen kanssaan kerran puheisille ja sai tietää,
+että tyttö ikävöi Mattia ja että he pitivät toisistaan. Mari tahtoi
+mennä takaisin Matin mökille. Eukko sanoi minulle: 'Tulkoon Matti
+tänne; ei Marista muutoin tolkkua tule.' Silloin minä lähetin Mattia
+hakemaan. Ensin olin ilmoitellut, että odotin sinun veljenpoikaasi,
+Pekkaa, niin että sen tietävät koko metsäkulman asukkaat, ja nyt Pekka
+Huuskoinen on minun tyttäreni Marin mies. Kotipuolella ei maa ole sen
+parempaa kuin täälläkään. Tehkööt täällä, Pekka, sinun suojassasi
+itselleen mökin ja halmeen. Karjan alun he saivat minulta, niin että
+kyllä he toimeen tulevat, kun vain tekevät työtä, ja sitä he kyllä
+osaavat. Sitten täällä on Bjurbergissä vanha ja nuori Pekka, eikä Matti
+Kailasta enää olekaan. Ne, jotka jotakin tietävät Matti Kailasesta,
+eivät häntä anna ilmi."
+
+"Kiitos, vanha kunnon Pekkalainen, kaikesta, mitä olet tehnyt Matille
+ja meille!" sanoi Pekka. "Vanha Pekka ei ole koskaan oikein viihtynyt
+pysyväisessä asunnossaan. Mielihyvin sen annan sinun vävyllesi. Ei
+Bjurbergissä tarvita kuin yksi Pekka Huuskoinen. Vanhalla Pekalla on
+koti ja kontu Bogenissa, jos hän niin tahtoo. Tulkaa tänne, Makkaraisen
+pojat! Olkaa todistamassa, mitä vanha Pekka on sanonut. Antti, nouda
+Mattikin tänne ja sano hänelle, mitä minä olen sanonut, älköönkä siitä
+puhuttako enää sen koommin."
+
+Ja silleen asia jäi. Joitakin päiviä viivyttiin yhdessä kaikessa
+rauhassa. Sitten Pekka sanoi: "Nyt täällä on kaikki hyvin; nyt minä
+lähden tuntureille. Jääkää hyvästi! Antti, älä unohda Pekkaa!
+Kylläpähän tapaamme toisemme!"
+
+Vähän ajan kuluttua Pekka seisoi metsänreunassa vielä kerran katsoen
+halmettaan, omien kättensä tekoja, sitten hän vihelsi koiriaan ja
+katosi metsään.
+
+
+
+
+VIITESELITYKSET:
+
+[1] Ks. E. T. Odhner, "Drottning Kristinas förmyndare", siv. 200.
+
+[2] Finnarne i mellersta Sverige. Akademisk afhandling af Petrus
+Nordmann. Helsinki 1888.
+
+[3] Yliopiston suomenkielenlehtorina. Suom. muist.
+
+[4] Tästä suomalaisesta sanoo Fernow (siv. 642): Sundsjön "Pitkä Risto"
+tuli v. 1600 vaiheilla pohjoisten vuorikuntien metsiin, mukanaan kirves
+ja pyssy, koko omaisuutensa, mutta yhdytti kerran aamulla yksitoista
+hirveä, joista hän sai viisi ammutuksi, ja sillä hän aloitti
+taloutensa. Tarinoissa tämä mies mainitaan uhkamieliseksi,
+kostonhimoiseksi ja rikkaaksi, vaikka ruotsalaiset kerran polttivat
+hänen asuntonsa; mutta kuningas tuomitsi oikeuden Riston puolelle, ja
+ruotsalaiset tuomittiin rakentamaan talo uudestaan.
+
+[5] Kun kirjan tekijä 1850-luvun alkupuolella kävi Surmanlaaksossa,
+näytettiin vain viittä pientä hautakumpua, joihin sanottiin kaatuneet
+suomalaiset haudatun. Mieshukka ei tästä päättäen näytä olleen varsin
+suuri, jollei useampia ole haudattu samaan hautaan. Lumihanget estivät
+toimittamasta enempiä tutkimuksia, mutta matkatoverini arvelivat, että
+monta kaatunutta lepäsi järvessä.
+
+[6] Paikan nimenä on nyt Mackartjärn.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Yrjänä Kailanen ja hänen poikansa
+by Gustaf Schröder
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK YRJÄNÄ KAILANEN JA HÄNEN POIKANSA ***
+
+***** This file should be named 16652-8.txt or 16652-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/1/6/6/5/16652/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/16652-8.zip b/16652-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..3835897
--- /dev/null
+++ b/16652-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..6b5155a
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #16652 (https://www.gutenberg.org/ebooks/16652)