diff options
| author | Roger Frank <rfrank@pglaf.org> | 2025-10-15 04:49:17 -0700 |
|---|---|---|
| committer | Roger Frank <rfrank@pglaf.org> | 2025-10-15 04:49:17 -0700 |
| commit | 78f8d81edf464b30c56934757b70923f11573e42 (patch) | |
| tree | f85023d8460d2d8748450fa61b6440cad369e880 | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 16618-8.txt | 7099 | ||||
| -rw-r--r-- | 16618-8.zip | bin | 0 -> 67253 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 7115 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/16618-8.txt b/16618-8.txt new file mode 100644 index 0000000..dcd13ac --- /dev/null +++ b/16618-8.txt @@ -0,0 +1,7099 @@ +The Project Gutenberg EBook of Antonius ja Cleopatra, by William Shakespeare + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Antonius ja Cleopatra + +Author: William Shakespeare + +Translator: Paavo Cajander + +Release Date: August 29, 2005 [EBook #16618] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ANTONIUS JA CLEOPATRA *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + + +ANTONIUS JA CLEOPATRA + +Kirj. + +William Shakespeare + + +Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi 1895. + + + +Näytelmän henkilöt: + +MARCUS ANTONIUS | +OCTAVIUS CAESAR | triumviireja. +M. AEMILIUS LEPIDUS | +SEXTUS POMPEJUS, | +DOMITIUS ENOBARBUS, | +VENTIDIUS, | +EROS, | Antonion seuralaisia. +SCARUS, | +DERCETAS, | +DEMETRIUS, | +PHILO, | +MAECENAS, | +AGRIPPA, | +DOLABELLA, | Caesarin seuralaisia. +PROCULEJUS, | +THYREUS, | +GALLUS, | +MENAS, | +MENECRATES, | Pompejon seuralaisia. +VARRIUS, | +TAURUS, Caesarin ylipäällikkö. +CANIDIUS. Antonion ylipäällikkö. +SILIUS, sotaherra Ventidion armeijassa. +EUPHRONIUS, airut. +ALEXAS, | +MARDIANUS, | Cleopatran palvelijoita. +SELEUCUS, | +DIOMEDES, | +Tietäjä. +Talonpoika. +CLEOPATRA, Egyptin kuningatar. +OCTAVIA, Caesarin sisar, Antonion puoliso. +CHARMIANA, | Cleopatran naispalvelijoita. +IRAS, | +Sotapäälliköitä, sotamiehiä, lähettiläitä y.m. + +Tapaus eri osissa Rooman valtakuntaa. + + + + +ENSIMMÄINEN NÄYTÖS. + + +Ensimmäinen kohtaus. + + Aleksandria. Huone Cleopatran hovilinnassa. + (Demetrius ja Philo tulevat.) + +PHILO. +Tuo päällikkömme lemmenhurma yltyy +Jo määrättömiin. Ylväs silmä, joka +Välähti taajaa sotarintaa pitkin +Kuin pantsaroittu Mars, nyt luo ja kiintää +Katseensa jumaloivan hartauden +Kellervän tummaan otsaan. Sankar'sydän, +Jok' ottelujen pauhinassa särki +Sopansa paulat, miehuutensa kieltää +Ja viuhkana nyt vain ja palkehena +Himoja mustalaisen jäähdyttää. +Kas, tuossa ovat! + + (Torventoitauksia. Antonius ja Cleopatra seurueineen + tulevat; kuohilaat leyhyttelevät viuhkoilla Cleopatraa.) + + Tarkkaa vain, niin näet, +Kuin maailman on kolmas pylväs tullut +Narriksi porton; katso vain ja huomaa! + +CLEOPATRA. +Tää lempeäkö? Sano siis sen määrä. + +ANTONIUS. +Vaivainen lemmestään voi laskun tehdä. + +CLEOPATRA. +Min' asetan sun lemmellesi määrän. + +ANTONIUS. +Luo ensin uusi maa ja uusi taivas. + + (Palvelija tulee.) + +PALVELIJA. +Roomasta uutisia! + +ANTONIUS. + Kiusallista! +Lyhimmin siis! + +CLEOPATRA. +Ei, kuule heit', Antonius! +Vihoissaan ehk' on Fulvia; tai kenties +Tuo liemenparta Caesar mahtikäskyn +Sinulle lähettää: »Tee tuo tai tuo! +Tuo valta valloita, tuo vapauta! +Ja oiti, muuten voi sua!» + +ANTONIUS. + Mitä, armas? + +CLEOPATRA. +Kenties -- ei, tietystikin -- tääll' et olla +Saa kauemmin; pois Caesar sinut kutsuu. +Siis häntä kuule! -- Mik' on Fulvian haaste -- +Caesarin, tarkoitin -- ei, kumpaisenkin? +Siis kutsu airuut. -- Punastut, Antonius! +Niin totta kuin Egyptin olen valtias, +Tuo puna veroa on Caesarille, +Tai maksaa poskes sillä häpeänsä +Tuon Fulvian räikän nuhteista. -- No, airuut! + +ANTONIUS. +Liuetkoon Rooma Tiberiin! Tuo ylväs +Suurvalta pylvästöineen sortukoon! +Mun maailmani tääll' on; vallat ovat +Tomua vain; niin ihminen kuin eläin +Maan lannast' elää; suurint' elämässä +On tehdä näin, + (Syleilee häntä.) + kun voi sen moista kaksi, +Näin sopusoiva pari, jonka vertaa -- +Tuhonsa uhalla sen mailma tietköön -- +Ei ole toista. + +CLEOPATRA (syrjään). + Aimo kavaluutta! +Miks Fulvian hän nai, kun hänt' ei lemmi? -- +Ma houkon osaa näyttelen; Antonius +On mikä on. + +ANTONIUS. + Mut Cleopatran kautta. -- +Nyt lempeämme ja sen nautinnoita +Ei nurja haastelu saa katkeroittaa. +Ei elämästä tuokiota saisi +Huvitont' olla nyt. Mit' illaks saamme? + +CLEOPATRA. +Airutta kuule! + +ANTONIUS. + Armas riidan henki, +Sua kaikki kaunistaa: tora, nauru, itku; +Sinussa joka kiihko kilvan koittaa +Ihailtavaksi tulla, kaunihiksi. +Ei, muut' ei airutta kuin sun! Tän' yönä +Katuja kahden käymme, tiedustellen +Yleisön mieltä. Tule, valtiaani! +Sit' eilen halusit. -- En tahdo kuulla. + + (Antonius ja Cleopatra poistuvat seurueineen.) + +DEMETRIUS. +Noin halpako Antoniost' on Caesar? + +PHILO. +Välistä, kun hän ei Antonius ole, +Se jalous hältä puuttuu, joka tulis +Antoniolla olla. + +DEMETRIUS. + Mieltä särkee. +Kun näin hän oikeuttaa ne juorut, joita +Roomassa liikkuu hänestä; mut toivon +Parempaa huomisesta. Hyvää yötä! + + (Poistuvat.) + + + +Toinen kohtaus. + + Paikka sama. Toinen huone. + (Charmiana, Iras, Alexas ja tietäjä tulevat.) + +CHARMIANA. +Alexas, rakas Alexas, ainokaiseni, kultukaiseni, sano, Alexas, missä on +se tietäjä, jota kuningattarelle niin kovin kehuit? Tahtoisin tuntea +sen aviomieheni, jonka sanot kukilla sarvensa koristelevan. + +ALEXAS. +Tietäjä, hoi! + +TIETÄJÄ. +Mitä tahdotte? + +CHARMIANA. +Tuoko se on? Tekö se olette kaikkitietävä? + +TIETÄJÄ. +Ma luonnon suurten salaisuutten kirjaa +Lukea osaan hiukan. + +ALEXAS. + Näytä kätes! + + (Enobarbus tulee.) + +ENOBARBUS. +Ruokia joutuun! Riittävästi juomaa! +Cleopatran nyt malja juodaan. + +CHARMIANA. +Ystävä, anna minulle onnea. + +TIETÄJÄ. +Ma sit' en anna, ma vain ennustan. + +CHARMIANA. +No, ennustahan sitä sitten mulle. + +TIETÄJÄ. +Näköisämmäksi tulette kuin nyt. + +CHARMIANA. +Tarkoittaa pintaa. + +IRAS. +Eikä, kuin että vanhaksi tultuasi maalaat poskesi. + +CHARMIANA. +Rypyistä varjele! + +ALEXAS. +Rohveettaa älä häiri! Kuule tarkkaan! + +CHARMIANA. +Hst! hiljaa! + +TIETÄJÄ. +Enemmän rakkautt' annatte kuin saatte. + +CHARMIANA. +Ennemmin viinillä maksaani kuumennan. + +ALEXAS. +No, mutta kuulehan häntä! + +CHARMIANA. +No, siis jotakin oikein verratonta! Laita, että tulen naiduksi kolmelle +kuninkaalle yhtenä aamupäivänä ja sitten leskeksi heistä kaikista. Anna +minun viisikymmenvuotiaana saada lapsi, jota itse Judean Herodes +herranansa kumartaa. Laita, että tulen Octavius Caesarin vaimoksi ja +yhdenvertaiseksi hallitsijattareni kanssa. + +TIETÄJÄ. +Elämään jäätte emäntänne jälkeen. + +CHARMIANA. +Verratonta! Pitkää ikää himoitsen enemmän kuin viikunoita. + +TIETÄJÄ. +Suurempi teill' on onni takananne +Kuin edessänne. + +CHARMIANA. +Siis jäävät lapseni varmaankin nimettömiksi: -- sano kuitenkin, montako +poikaa ja tyttöä saan? + +TIETÄJÄ. +Jos kaikill' oisi toiveillanne kohtu +Ja kaikki hedelmikkäät: miljoonan. + +CHARMIANA. +Ulos, narri! Saat anteeksi, koska olet velho. + +ALEXAS. +Luuletko, ettei muut kuin hurstisi tunne sinun toiveitasi? + +CHARMIANA. +No, sano Iraankin toivomukset. + +ALEXAS. +Kaikki tahdomme tietää kohtalomme. + +ENOBARBUS. +Minun ja meidän useampain kohtalo on mennä tänä iltana päissämme +makuulle. + +IRAS. +Tuossa on käsi, joka tietää siveyttä, jos mitään. + +CHARMIANA. +Aivan niinkuin Niilin tulviminen tietää nälkää. + +IRAS. +Vait, sinä hillitön vieruskumppanini! Sinä et osaa ennustaa. + +CHARMIANA. +Jos ei kostea käsi tiedä hedelmällisyyttä, niin en osaa minä +korvuksiani kynsiä. -- Kas niin, ennusta hänelle nyt jotakin arkionnea. + +TIETÄJÄ. +On yhdenlaiset teidän kohtalonne. + +IRAS. +Mutta kuinka? Kuinka? Selitä tarkemmin. + +TIETÄJÄ. +Nyt olen kaikki sanonut. + +IRAS. +Siis ei tuumaakaan enemmän onnea kuin tuolla? + +CHARMIANA. +Mutta jos nyt saisit tuuman verran enemmän onnea, niin missä sen olisi +paikka? + +IRAS. +Ei ainakaan mieheni nenässä. + +CHARMIANA. +Taivas varjele pahoista ajatuksista! -- Alexas, tule! Hänenkin +kohtalonsa! Anna hänelle vaimo, joka ei osaa kävellä, rakkahin Isis, +sitä sinulta rukoilen! Ja anna sen sitten kuolla, ja laita hänelle +vielä pahempi sijaan, ja pahemman jälkeen vieläkin pahempi, kunnes +pahin kaikista saattaa nauraen hänet hautaan, tuon viisikymmenkertaisen +aisankannattajan! Isis hyvä, kuule rukoukseni, vaikka minulta +kieltäisitkin paljon painavampaa; Isis hyvä, sua rukoilen! + +IRAS. +Aamen! Rakas jumalatar, kuule kansasi rukous! Sillä jos sydäntä särkee +nähdä kaunista miestä haureelliseen naiseen kytkettynä, niin on +surmaavan surullista katsella rumaa lurjusta sarvettomana. Siis, rakas +Isis, noudata säädyllisyyttä ja anna hänelle ansaittu osansa. + +CHARMIANA. +Aamen! + +ALEXAS. +Kas, kas vain! Jos noiden vallassa olisi tehdä minusta aisankannattaja, +niin rupeisivatpa vaikka portoiksi sen asian vuoksi. + +ENOBARBUS. +Antonius tulee. Hst! + +CHARMIANA. + Ei, kuningatar. + + (Cleopatra tulee.) + +CLEOPATRA. +Näittekö herraa? + +ENOBARBUS. + Emme, kuningatar. + +CLEOPATRA. +Tääll' eikö ole ollut hän? + +CHARMIANA. + Ei, rouva. + +CLEOPATRA. +Hän oli hilpeä, mut äkist' iski +Hänehen aatos, joka Roomaa koski. -- +Enobarbus! + +ENOBARBUS. + Ruhtinatar? + +CLEOPATRA. + Etsi hänet +Ja tänne hänet tuo. Miss' on Alexas? + +ALEXAS. +Täss' olen; käskekää. -- Jo saapuu herra. + + (Antonius seurueineen ja airut tulevat.) + +CLEOPATRA. +En tahdo häneen katsoa. Pois tulkaa! + + (Cleopatra, Enobarbus, Alexas, Iras, Charmiana, + tietäjä ja seurue poistuvat.) + +AIRUT. +Ensinnä Fulvia, vaimos, sotaan lähti. + +ANTONIUS. +Luciota, veljeäni vastaan? + +AIRUT. + Niin. +Pian sota päättyi; ajan pakko heistä +Tek' ystäviä; Caesaria vastaan +He yhtyivät; mut tämä, jolle onni +On suopeempi, ens' ottelulla heidät +Italiast' ajoi. + +ANTONIUS. + Hyvä! Pahempaako? + +AIRUT. +Sanoman huonous kertojaankin tarttuu. + +ANTONIUS. +Niin, narreissa ja pelkureissa. Jatka! +Minust' on mennyt mennyttä. -- Se tiedä: +Ken toden mulle sanoo, vaikka piilis +Sanoissaan surma, häntä kuuntelen ma +Kuin mairitusta ikään. + +AIRUT. + Labienus -- +Ikävä tieto! -- Euphratista saakka +On Aasian valloittanut partheillansa; +Syyriast' aikain Lyydiaan ja Jooniaan +Voittoisa liehuu lippunsa; sill'aikaa -- + +ANTONIUS. +Antonius, aiot sanoa. + +AIRUT. + Oi, herra! + +ANTONIUS. +Sano suoraan, kansan puheit' älä peitä; +Cleopatraa vain Rooman tavoin rienaa, +Herjaile niinkuin Fulvia; virheitäni +Vapaasti moiti, niinkuin voi vain totuus +Ja ilkeys. Oo, rikkaruoho versoo, +Jos laimea on tuuli! Paheen soima +Pois paheen kitkee. Kyllin täksi erää! + +AIRUT. +Niin kuin vain suvaitsette. + + (Poistuu.) + +ANTONIUS. +Sicyonista mit' uutta? Anna kuulla! + +1 PALVELIJA. +Hoi, Sicyonin mies! Sit' onko siellä? + +2 PALVELIJA. +Hän vartoo käskyä. + +ANTONIUS. + No, sisään tulkoon! +Egyptin kahleet nää mun murtaa täytyy, +Tai hulluuteen ma sorrun. + (Toinen airut tulee.) + Mitä tiedät? + +2 AIRUT. +Fulvia, vaimosi, on kuollut. + +ANTONIUS. + Missä? + +2 AIRUT. +Sicyonissa: kuin kauan sairaus kesti +Ja muuta, mit' on tärkeä sun tietää, +Tää kirje kertoo. + + (Antaa hänelle kirjeen.) + +ANTONIUS. +Poistu! -- + (Airut poistuu.) + Siinä lähti +Ylevä henki! Tuotahan ma toivoin. +Mink' ylenkatsein viskaat pois, sit' usein +Halajat jälleen; mikä nyt on mieliks, +Ajalle vaihtuu vastakohdaksensa. +Nyt, kuolleena, hän hyvä on. Tää käsi, +Mi hänet hylki, nyt hänt' eloon pyytää. +Paeta tuota hurmaajaa mun täytyy; +Tuhannen tuskaa, pahempaa kuin tiedän, +Tää laiskuus ilmi hautoo. -- Enobarbus! + + (Enobarbus tulee.) + +ENOBARBUS. +Tahtonne, herra? + +ANTONIUS. +Mun täytyy päästä joutuun täältä pois. + +ENOBARBUS. +Mutta niinhän me surmaamme kaikki naisemme. Näemmehän jo, kuinka pieni +epäkohtelu on hengen päälle käypä; jos heidän nyt täytyy erommekin +kestää, niin on kuolema varma. + +ANTONIUS. +Mun täytyy täältä päästä. + +ENOBARBUS. +Jos siihen on pakottavat syyt, niin kuolkoot naiset. Vahinko olisi +viskata heitä pois turhanpäiten; mutta kun heidät ja tärkeä asia +pannaan rinnan, niin ovat he tyhjänarvoiset. Jos Cleopatra saa +vähääkään vihiä tästä, niin kuolee hän heti paikalla; olen nähnyt hänen +parikymmentä kertaa paljon turhemmastakin kuolevan. Arvelen, että +tuossa kuolemassa on jotakin tenhoa, joka lempiseikan lailla hurmaa, +koska hän on niin kärkäs kuolemaan. + +ANTONIUS. +Hän on viekkaampi, kuin mitä aatella saattaa. + +ENOBARBUS. +Ei, herra, ei suinkaan. Hänen himonsa eivät ole muuta kuin puhtaan +rakkauden hienoimpia hiukkeita. Tuulta ja sadetta ne eivät enää ole, +nuo hänen huokauksensa ja kyyneleensä; vaan suurempia myrskyjä ja +rankkasäitä, kuin mitä almanakkakaan tietää. Viekkautta se ei voi olla; +jos se sitä on, niin saa hän aikaan sadekuuron yhtä hyvin kuin Jupiter. + +ANTONIUS. +Voi, ett'en olis koskaan häntä nähnyt! + +ENOBARBUS. +Rakas herra, niinhän olisi teiltä jäänyt ihmeellinen taiturintyö +näkemättä; ja sitä onnea vajaana olisi koko matkanne ollut joutava. + +ANTONIUS. +Fulvia on kuollut. + +ENOBARBUS. +Mitä? + +ANTONIUS. +Fulvia on kuollut. + +ENOBARBUS. +Fulvia? + +ANTONIUS. +Kuollut! + +ENOBARBUS. +No, laittakaa siis kiitosuhri jumalille. Kun heidän taivaalliset +ylhäisyytensä suvaitsevat ottaa mieheltä vaimon, niin muistuttaa tämä +maallisista räätäleistä, lohduttaen sillä, että kun vanha vaate on +kuluksi pidetty, ovat he miehiä tekemään uuden. Jos ei muita naisia +olisi kuin Fulvia, niin olisitte varmaankin myyty mies, ja tapaus olisi +surkuteltava. Tällä surulla on lohdutus kaunistuksena; vanhasta +paidasta voi tehdä uuden alushameen; ja, totta puhuen, sipulista ovat +ne kyyneleet kasvaneet, jotka tätä surua kostuttavat. + +ANTONIUS. +Hän valtioss' on vehkeit' aikaan saanut, +Jotk' eivät täällä viipyä mun salli. + +ENOBARBUS. +Ja ne vehkeet, joita te olette täällä aikaan saaneet, eivät salli +teidän lähteä; vallankin suhteenne Cleopatraan, joka kokonaan kysyy +täällä-oloanne. + +ANTONIUS. +Jo pila riittää. Päälliköille tieto +Vie aikeestamme. Kuningattarelle +Syyn kerron äkki-lähtöömme ja koitan +Sovussa erota. Ei Fulvian kuolo +Ja muut sellaiset hellät seikat yksin +Pakota lähtöön; hartaat ystävätkin +Roomasta kirjoittavat, kovistaen +Kotihin meitä. Caesarille pystyn +Sextus Pompejus tehnyt on ja merell' +On vallan saanut. Horjuvainen kansa, +Jok' arvon antaa ansiolle vasta, +Kun ansio on mennyttä, nyt alkaa +Pompejon suuren teot siirtää poikaan. +Tää, jolla nimi on ja valta suuri +Ja vielä suuremp' urheus ja mieli, +Nyt päivän sankar' on. Jos maineens' yltyy. +Niin mailman järjestystä uhkaa vaara. +On hautumassa paljo, jossa vasta +On, niinkuin jouhen karvass', elon alku, +Vaan myrkkyä ei vielä. Päälliköille +Vie tieto, että tahtomme on täältä +Pois päästä viipymättä. + +ENOBARBUS. + Kyllä, herra. + + (Menevät.) + + + +Kolmas kohtaus. + + Paikka sama. Toinen huone. + (Cleopatra. Charmiana, Iras ja Alexas tulevat.) + +CLEOPATRA. +Miss' on hän? + +CHARMIANA. + Hänt' en sitten ole nähnyt. + +CLEOPATRA. +Tiedusta, missä on hän, kenen kanssa +Ja mitä tekee -- mua älä maini -- +Jos murheissaan on, sano, että tanssin; +Jos iloissaan, niin kerro, että äkist' +Olen sairastunut. Joutuin tieto! + + (Alexas menee.) + +CHARMIANA. + Rouva, +Jos oikein häntä lemmitte, niin minust' +Ei viisas tämä keino vastalempeen +Pakottaa häntä. + +CLEOPATRA. + No, mut kuinka tehdä? + +CHARMIANA. +Mukautua, ei missään esteeks olla. + +CLEOPATRA. +Hupelo neuvo! Niin hän multa menee. + +CHARMIANA. +Varokaa liiaks häntä kiusaamasta. +Mit' usein kaihdat, sitä vihdoin vihaat. + (Antonius tulee.) +Tuoss' on hän. + +CLEOPATRA. + Sairas olen, haluton. + +ANTONIUS. +Mun raskas aiettan' on ilmi tuoda. + +CLEOPATRA. +Charmiana, auta, auta; minä kaadun! +On kohta loppu; ihmisluonto moista +Ei saata kestää. + +ANTONIUS. + Armas kuningatar -- + +CLEOPATRA. +Ei, pysy etäämmällä. + +ANTONIUS. + Mikä on sun? + +CLEOPATRA. +Luen silmistäsi ilonsanomaa. +Mitä sanoo vihkivaimo? Mene, mene! +Voi, että sinut tänne päästikään! +Sanoa ei hän saa, ett' estän sua; +Ei mulla sinuun valtaa: hänen olet. + +ANTONIUS. +Oo, taivas tietää -- + +CLEOPATRA. + Näin ei kuningatart' +Ikänä vielä petetty; mut näinkin +Jo oiti vilpin idun. + +ANTONIUS. + Cleopatra! -- + +CLEOPATRA. +Kuin voinkaan uskoa -- jos kohta vannoit, +Niin että jumaltenkin istuin järkkyi --, +Ett' olla voisit mun ja uskollinen, +Kun Fulvialle olit uskoton. +Oo, hullutusta, luottaa lörpän valaan, +Mi vannoissa jo rikkuu! + +ANTONIUS. + Kuningatar, -- + +CLEOPATRA. +Ei, älä kaunistele lähtöäsi; +Hyvästi sano vain ja mene. Taannoin +Kun pyysit jäädä, silloin puhe tulvi, +Ei mielessäkään lähtö. Huulet, silmät +Ne taivaan hurmaa oli; kulmain kaarros +Ol' itse autuus; minuss' ei niin turhaa, +Jonk' alkuperä jumalist' ei ollut. +Sit' on se vieläkin, tai olet sinä, +Maailman suurin soturi, nyt suurin +Valehtelija. + +ANTONIUS. + Mutta, ruhtinatar, -- + +CLEOPATRA. +Nuo jäntees anna mulle, niin saat tuta, +Ett' Egyptiss' on sydäntä. + +ANTONIUS. + Mua kuule! +Tapausten tuima pakko toimiani +Ajaksi kysyy; vaan sun haltuus tänne +Jää sydän kokonaan. Italiassa +Ylt' yltään sota riehuu, miekka välkkyy; +Pompejus Rooman valkamaa jo uhkaa; +Kaks yhdenarvoist' omamaista valtaa +Vaarallist' eripuraisuutta siittää. +Vihattu, valtaan noustuaan, nyt nousee +Myös suosioon. Maanpakojain Pompejus, +Isänsä maineest' ylvästellen, mairii +Nyt niiden mieltä, joita nykyolot +Ei tyydytä ja joit' on julma joukko. +Levosta sairas rauha lääkett' etsii +Rajuista muutoksista. Lisäsyy, +Jonk' enin pitäis sua rauhoittaa, +On Fulvian kuolema. + +CLEOPATRA. + Ikäisekseni +Ma saatan hupsu olla, mutta toki +En lapsimainen. Voiko Fulvia kuolla? + +ANTONIUS. +Kuningatar, hän kuollut on. Kas tässä: +Lukea joskus voitte, minkä hälyn +Hän aikaan sai, ja -- paras viimeiseksi -- +Havaita, miten kuoli hän ja missä. + +CLEOPATRA. +Oi, sua uskotonta! Missä pyhät +On maljat, jotka murheen kyynelillä +Sun tuli täyttää? Fulvian kuolemasta +Ma näen nyt, kuinka mua suret vasta. + +ANTONIUS. +Torasi heitä; maltahan ja kuule +Mun tuumaani; se kestää taikka kaatuu, +Mitenkä vaadit vain. Kautt' auringon, +Mi Niilin liejun elvyttää, nyt lähden +Soturinasi, palvelijanasi! +Tee, miten mielit, sota taikka rauha. + +CLEOPATRA. +Charmiana, vyöni päästä! -- Ei, ei tarvis! -- +Tilani vuoroin hyvä on ja paha, +Niinkuin Antonion lempi. + +ANTONIUS. + Vaiti, armas! +Todista totta lemmestä, mi kestää +Kovimmat koitokset. + +CLEOPATRA. + Sen Fulvia tietää. +Pois käänny, häntä itke; sano sitten +Hyvästi mulle, sano kyyneleesi +Mua tarkoittavan. Kelpo teeskelyllä +Osaasi näytä; paina siihen täysi +Totuuden leima. + +ANTONIUS. + Vereni jo kuohuu. + +CLEOPATRA. +Kah, hyvin käy; mut osaat paremminkin. + +ANTONIUS. +Haa, kautta miekkani! + +CLEOPATRA. + Ja kilpesi! +Yhä parempaa, mut viel' ei parahinta. +Charmiana, kas, kuin Rooman Herkulesta +Tuo raivo kaunistaa. + +ANTONIUS. + Hyvästi, rouva! + +CLEOPATRA. +Sananen vielä, kohtelias herra! +Erota meidän täytyy, -- ei, ei sitä -- +Olemme lempineet, -- ei, sitäkään ei -- +Sen kyllä tiedät; mitä aioinkaan ma? -- +Oh, muistini on oikea Antonius, +Unohdan kaikki! + +ANTONIUS. + Jos ei houre oisi +Sun valtas orja, luulisin ett' olet +Sa houre itse. + +CLEOPATRA. + Tuskalloist' on kantaa +Houretta moista sydäntään niin liki +Kuin minun tätä. Vaan suo anteeks mulle! +Suloni surmaa mun, jos ei sun silmääs +Se sulosta. Sua kunniasi kutsuu. +Siis kuuroks turhille jää houreilleni. +Jumalat varjelkoot sua! Seppelöitköön +Miekkaasi voitto! Hyvänsuopa onni +Kukittakoon sun tiesi! + +ANTONIUS. + Lähtekäämme! +Eromme kiirehtii ja aikailee: +Sa tänne jäät, mut seuraat kanssani, +Ma lähden pois, mut jään sun luoksesi. +Tule! + + (Menevät.) + + + +Neljäs kohtaus. + + Rooma. Huone Caesarin asunnossa. + (Octavius Caesar ja Lepidus tulevat seuralaisineen.) + +CAESAR. +Nyt näette, Lepidus, ja käsitätte, +Ett' ominaist' ei ole Caesarille +Vihata suurta liittoveljeämme. +Näin Egyptistä kerrotaan: hän siellä +Kalastaa, juo ja aamuyöhön mässää; +Cleopatraa hän miesmäisemp' ei ole, +Ptolemeon leski hänt' ei naisekkaampi. +Puheilleen tuskin päästää; virkaveljist' +Ei ole tietääkseenkään. Kaikki virheet, +Mit' ihmisissä olla voi, ne häness' +On yhtyneinä. + +LEPIDUS. + Minust' ei nuo virheet +Viel' ihan kaihda hänen avujansa; +Vikansa, niinkuin taivaan tähdet, välkkyy +Heleimmin mustass' yössä; perityt +Ne ovat pikemmin kuin hankitut, +Ei vapaan valinnan, vaan pakon tuomat. + +CAESAR. +Olette liian suopea. Mut olkoon: +Rypeköön Ptolemeon vuotehessa, +Huveihin valtakunnat vaihtakoon, +Lasia kilistelköön orjain kanssa, +Kaduilla päivät hoippukoon ja käyköön +Likaisten ruojain kanssa nyrkkisille: +Sopikoon hälle tuo, -- ja kumma luonne +Se ompi, jok' ei moisesta saa tahraa -- +Mut siinä hän on syyssä, että meille +Näin irstaisuudellansa lisää kuormaa. +Jos hekkumaan hän joutohetket käyttää, +Niin kyllästys ja luiden kuivuus siit' on +Vain seuraus. Mut jok' aikaa moista tuhlaa, +Mik' ilon helmast' irti häntä toittaa +Ja meidän kanssa yhteistyöhön kutsuu, +Sit' ompi nuhdeltava niinkuin poikaa, +Jok', ikään varttuneena, järkens' antaa +Haluilleen alttiiksi, näin niskuroiden +Älyä vastaan. + + (Airut tulee.) + +LEPIDUS. + Lisää uutisia! + +AIRUT. +Täytetty tahtosi on, suuri Caesar; +Saat tapauksista joka tunti tiedon. +Pompejus merellä on valtiaana +Ja, niinkuin näyttää, niiden suosiossa, +Jotk' yksin Caesaria peljänneet on. +Satamat täynnä nurkuvia on; +Vääryytt' on hälle tehty, väittää kansa. + +CAESAR. +Sen arvasin. Jo ammoisist' on tietty: +Ken jotain on, hänt' ikävöidään, kunnes +Hän näyttää, mitä on; ja mennyt mies, +Jok' ennen lemmen arvoinen ei ollut, +Kuollessaan arvon saa. Tuo roistoväki, +Kuin vita virrassa se killuu, kelluu. +Ajellen vuoroveden mukaan, kunnes +Mädäntyy vihdoin. + +AIRUT. + Lisää kuule, Caesar: +Menecrates ja Menas, kuulut rosvot. +Vallanneet ovat meren, jota nyt he +Vakovat, raatelevat emäpuillaan. +Mont' ilkihyökkäyst' ovat maahan tehneet; +Pelosta rantalaiset kalpenevat, +Ripeä nuoruus kapinoi. Jos laiva +Näkyviin nousee, siepataan se oiti: +Pompejon nimi surmaavampi on +Kuin julki sota. + +CAESAR. + Oi, Antonius, heitä +Humusi hurjat! Kun Modenasta, +Miss' ensin Hirtion ja Pansan voitit, +Sä itse karkoitettiin, kulki nälkä +Sun jäljissäs; mut hemmoteltunakin +Sen vaivat sinä kestit kärsivämmin, +Kuin voisi raakalainen; hevon virtsat +Sa joit ja kuljuvedet, joita inhoo +Jo itse peto; hylkinyt ei suusi +Koleimman pensaan katkerinta marjaa; +Kuin hirvi, lumen peittäessä nurmet, +Nakersit puiden kuorta; Alpeill' olit +Niin inhaa lihaa syönyt, että monen +Sen pelkkä näkö tappoi. Kaiken tään -- +Voi kunniaasi, että nyt sen kerron! -- +Niin urhokkaasti kestit, ett'ei poskes +Ohennut siitä lainkaan. + +LEPIDUS. + Surku miestä! + +CAESAR. +Häpeä hänet Roomaan pian tuokoon! +Nyt sopiva on aika meidän kahden +Sodassa näyttäytyä; siksi oiti +Kutsumme kokoon neuvoston; Pompejus +Vain hyötyy työttömyydestämme. + +LEPIDUS. + Caesar, +Huomenna annan tarkan tiedon siitä, +Mit' aikaan merellä ja maalla saan +Nykyisen vaaran torjuksi. + +CAESAR. + Se sama +On huolena myös mulla. Hyvästi! + +LEPIDUS. +Hyvästi! Mitä ulkoasioista +Sill' aikaa saatte tietoonne, niin suokaa +Minulle siitä osa. + +CAESAR. + Tietystikin; +Velvollisuushan sitä multa vaatii. + + (Menevät.) + + + +Viides kohtaus. + + Aleksandria. Huone hovilinnassa. + (Cleopatra, Charmiana, Iras ja Mardianus tulevat.) + +CLEOPATRA. +Charmiana, -- + +CHARMIANA. + Rouva? + +CLEOPATRA. + Ho, hoo! Anna mulle +Mandragoraa! + +CHARMIANA. + Mut miksi? + +CLEOPATRA. + Nukkumalla +Tät' ajan suurta juopaa täyttääkseni, +Kun poissa on Antonius. + +CHARMIANA. + Aattelette +Liiaksi häntä. + +CLEOPATRA. + Kavaltaja! + +CHARMIANA. + Enkä! +Erehdytte. + +CLEOPATRA. + Mardianus, eunukki! + +MARDIANUS. +Mit', armollinen rouva, halaatte? + +CLEOPATRA. +En suinkaan lauluasi; kuohilaasta +En mitään halaa. Onneks sulle, että +Sun, siittömän, ei irstain aatos lennä +Pois Egyptistä. Kiihkoako sulla? + +MARDIANUS. +On, armollinen rouva. + +CLEOPATRA. + Oikeinko? + +MARDIANUS. +Ei oikein, rouva; muuta en voi tehdä, +Kuin mik' on oikein kunniallista. +Mut ajukiihko mull' on; kuvittelen, +Mit' oli Venukselle Mars. + +CLEOPATRA. + Charmiana! +Miss' ollee nyt hän? Seisooko vai istuu? +Jalanko on vai ratsain? Onnen hepo, +Joll' ompi kantamuksenaan Antonius! +Ylpeile, hepo! Tiedä, ketä kannat: +Maan toista Atlast'. ihmiskunnan turvaa +Ja kypärää. Hän haastaa nyt tai kuiskaa: +»Miss' olet, vanhan Niilin käärmehyinen?» +Mua siksi kutsuu hän. Nyt ravintoni +On myrkky suloisin. -- Mua muisteletko, +Mua, Phoibon lemmenliekin paahtamaa +Ja syvään ajan uurtamaa? Kun sinä, +Leveäotsa Caesar, täällä liikuit. +Min' olin valtain herkku; Pompejuskin +Pysähtyi, silmäns' otsahani juotti +Ja siihen katseens' ankkuroi, ja kuoli +Näin elämänsä katsomiseen. + + (Alexas tulee.) + +ALEXAS. + Terve, +Egyptin hallitsija! + +CLEOPATRA + Kovin olet +Antoniost' erilainen. Hänen luotaan +Sa toki tulet, ja se tenholiuos +Sun kiillollaan on kullannut. -- Kuin voipi +Mun uljas Antonioni? + +ALEXAS. + Kuningatar, +Hän viime työkseen painoi viimeisimmän +Monista suuteloista tähän helmeen. -- +Sanansa juuttui sydämmeeni. + +CLEOPATRA. + Sieltä +Mun korvani ne nyhtää. + +ALEXAS. + Näin hän käski +Mun sanoa: »Egyptin mahdikolle +Lähettää uskollinen roomalainen +Tään simpsun kalleuden, ja halpaa lahjaa +Korottaakseen, hän aikoo valtikoilla +Sirottaa hänen ylväst' istuintaan; +Kaikk' itämaa, niin sano, valtiaanaan +Kumartava on häntä». Päätään nyökkäs +Ja tyynnä nousi hurjan ratsun selkään. +Jok' irjuin hirnui, että suussan' aivan +Mykistyi puhe. + +CLEOPATRA. + Iloinenko oli +Vai suruinenko? + +ALEXAS. + Niinkuin vuoden aika +On lämpimän ja kylmän taittehessa: +Ei iloinen, ei suruinen. + +CLEOPATRA. + Se vasta +Tasainen mieli! Näetkös, Charmiana, +Näetkös: siinä mies! Ei suruinen. +Näin valostaakseen niitä, jotka hältä +Katseensa lainaavat; ei iloinenkaan. +Näin osoittaen, ett' Egyptin riemuss' +Elelee muistoineen; vain sillä välin! +Ihana seos! -- Ilo taikka suru -- +Kummankin liiallisuus sopii sulle, +Jos kellekään. -- Lähettiäni näitkö? + +ALEXAS. +Näin niitä pariin kymmeneen. Mut miksi +Niin monta, rouva? + +CLEOPATRA. + Kerjääjänä kuolee +Sen päivän saalas, jolloin ei Antonius +Saa sanaa multa. -- Kirjoittimeni! -- +Alexas, tervetullut! -- Charmiana, +Näin rakas minullenko Caesar koskaan? + +CHARMIANA. +Se jalo Caesar! + +CLEOPATRA. + Tukehtukoon henkes, +Jos toiste kuulen moisen huudahduksen! +Jalo Antonius! sano. + +CHARMIANA. + Ylväs Caesar! + +CLEOPATRA. +Kautt' Isiksen! Lyön, että hampaas vertyy, +Jos tätä miesten miestä Caesariin +Sa vielä vertaat. + +CHARMIANA. + Teidän luvallanne +Vain teitä säistin. + +CLEOPATRA. + Kevätaikaan, milloin +Älyni taimell' oli. -- Kylmä sydän, +Jok' ajattelet niin kuin minä silloin! -- +No, tänne mustetta ja paperia! +Hän joka päivä terveiset on saapa, +Vaikk' asukkaist' Egypti tyhjentyisi. + + (Menevät.) + + + + +TOINEN NÄYTÖS. + + +Ensimmäinen kohtaus. + + Messina. Huone Pompejon asunnossa. + (Pompejus, Menecrates ja Menas tulevat.) + +POMPEJUS. +Jos hurskaat ovat jumalat, min työssä +He hurskait' auttakoot. + +MENECRATES. + Pompejus hyvä; +Vaikk' aikailevat, eivät siltä kiellä. + +POMPEJUS. +Mit' anomme, se halpenee sill' aikaa, +Kun heiltä ryömien sit' anelemme. + +MENECRATES. +Sokeudest' anelemme usein tyhmää; +Sen silloin meiltä kieltää viisaat vallat; +Näin voitoks on, jos rukoust' ei kuulla. + +POMPEJUS. +Sen täytyy onnistaa! Mua kansa lempii. +Meri mun on, valtani kuin ehta kasvaa, +Toivossa näen jo täyttyvän sen kehän. +Antonius Egyptissä juo ja mässää. +Ei ulkosotia käy enää; Caesar +Sydänunia menettää ja kultaa voittaa; +Lepidus mairittuna näitä mairii, +Ei lemmi kumpaakaan, ja kukaan hänest' +Ei liioin huoli. + +MENECRATES. + Lepidus ja Caesar +Upeat joukkonsa jo sotaan vievät. + +POMPEJUS. +Valetta! Ken sen sanoo? + +MENECRATES. + Silvius. + +POMPEJUS. + Hourii. +Ma tiedän, että Roomass' Antoniota +He vartovat. Mut kaiken lemmen hurma +Nyt mehtäköön sun kuihtunehet huules, +Hauras Cleopatra! Sulohon tenho +Ja näihin irstaus liittyköön! Tuon rentun +Kemujen huuma nielköön, aivot hältä +Sumentain! Epikuurolaiset kokit +Lakea muikein liemin kiillotelkoot, +Ett' ahmien ja maaten kunniansa +Hän hautaa Lethen yöhön! + (Varrius tulee.) + Varrius! Mitä? + +VARRIUS. +Mit' ilmoitan, on varmaa: joka hetki +Antoniota Roomaan varrotaan. +Pitemmällekin ennättänyt oisi +Egyptin jätettyään. + +POMPEJUS. + Mieluump' oisi +Turhempi tieto. -- Menas, enpä luullut +Tuon lemmenahman pukeuvan rautaan +Näin turhan kinan vuoksi. Soturina +Hän suurempi on noita kahta. Nouskoon +Siis meissä uskallus, kun melullamme +Tuon kylläymättömänkin riistää voimme +Egyptin lesken syleilystä. + +MENECRATES. + Tuskin +Antonion kanssa sovuss' yhtyy Caesar. +Tuon vaimo-vainaa hänt' on loukannut +Ja veli käynyt sotaa häntä vastaan, +Vaikk' ei lie syy Antonion. + +POMPEJUS. + Ei tiedä. +Vähempi viha suurempaansa väistää. +Jos emme nousisi nyt heitä vastaan, +Niin joutuisivat kiistaan keskenään; +Syyt' yltäkyllin miekanmittaan heillä +On kullakin. Vaan tokko pelko meistä +Rikonnan kiinni sitkustaa ja umpeen +Tuon rikkariidan sitoo, sit' en tiedä. +Jumalten olkoon tahto! Elämämme +On siinä, miten miekkaa häilytämme. +Tule, Menas. + + (Menevät.) + + + +Toinen kohtaus. + + Rooma. Huone Lepidon asunnossa. + (Enobarbus ja Lepidus tulevat.) + +LEPIDUS. +Enobarbus hyvä, jalon tekisit +Ja kunnon työn, jos kehoittaisit herraas +Sävyisään haasteloon. + +ENOBARBUS. + Hän haastaa niinkuin +Tapansa on. Jos Caesar häntä härnää, +Pään yli katsokoon Antonius häntä +Ja pauhatkoon kuin Mars. Antonion parta +Jos mulla ois, Zeus olkoon, eipä sitä +Tänäpä leikattais! + +LEPIDUS. + Nyt yksityiseen +Ei kinastukseen aikaa. + +ENOBARBUS. + Joka aika +Sopiva omille on siittämilleen. + +LEPIDUS. +Suurempaa tulee pienen väistää. + +ENOBARBUS. + Eikä, +Jos pieni tulee ensin. + +LEPIDUS. + Intos nousee; +Mut, pyydän, tuhkaa älä söyri. Tuossa +Jalo Antonius. + + (Antonius ja Ventidius tulevat.) + +ENOBARBUS. + Ja tuossa Caesar. + + (Caesar, Maecenas ja Agrippa tulevat.) + +ANTONIUS. +Siis Parthiaan, jos sovinto nyt syntyy; +Ventidius, kuule! + +CAESAR. + Maecenas, en tiedä; +Kysy Agrippalta. + +LEPIDUS. + Jalot ystävät, +Suur' asia meit' yhdisti; nyt turha +Meit' älköön erottako. Epäkohdat +Sovussa ilmi tuotakoon. Jos ääntä +Pidämme tyhjästä, niin haavan lääke +On kuolemaksi. Jalot liittoveljet, +Vakaasti sitä pyydän: kosketelkaa +Kipeimpiin kohtiin mitä lievimmästi! +Pois viha, kiukku! + +ANTONIUS. + Hyvin puhuttu! +Vastakkain vaikka käytäis asevoimin, +Tekisin näin ma. + +CAESAR. + Tervetullut! + +ANTONIUS. + Kiitos! + +CAESAR. +Istukaa! + +ANTONIUS. + Tehkää hyvin, herra! + +CAESAR. + No, siis -- + +ANTONIUS. +Te käännätte, ma huomaan, pahimmaksi, +Mik' ei sit' ole, ja, vaikk' olisikin, +Ei teitä koske. + +CAESAR. + Naurettava oisin. +Jos tyhjän joutavasta loukkaantuisin. +Etenkin teihin; enin naurettava, +Jos halpaa teistä lausunut ma oisin, +Nimenne lausuminen kun ei lainkaan +Mua koskenut. + +ANTONIUS. + Mut mitä teitä koski +Egyptiss' oloni? + +CAESAR. + Sen verran kuin +Mun tääll' oloni teitä Egyptissä. +Mut jos mua vastaan siellä vehkeilitte, +Egyptiss' olonne mua kenties koskee. + +ANTONIUS. +Vehkeilin? Kuinka? Mitä tarkoitatte? + +CAESAR. +Suvaitkaa muistaa, mitä täällä mulle +On tehty. Veljenne ja puolisonne +Mua vastaan sotaan nousivat, ja teitä +Se sota koski, te sen tunnussana. + +ANTONIUS. +Petytte. Veljeni ei ole koskaan +Viitannut minuun. Olen kuulustellut; +Taholta varmalt' ovat tietoni, +Omilta ystäviltänne. Hän eikö +Samassa mua loukannut kuin teitä +Ja sotaan käynyt vastoin tahtoani, +Mun, teidän liittolaisen? Kirjeeni +Sen näyttävät. Tikusta riidan teette +Paremman puutteessa, kun moiseen turhaan +Noin iskette. + +CAESAR. + Kehuksi itsellenne +Näin älyäni halvennatte; te vain +Haette verukkeita. + +ANTONIUS. + Enkä, enkä! +Käsittää voinette, siit' olen varma, +Kuin mahdoton on aatos, että minä, +Osakas asiassa, jota vastaan +Hän taisteli, voin lempein silmin nähdä, +Ett' omaa rauhaani hän sodall' uhkas. +Ja mitä tulee vaimooni, niin soisin, +Ett' olis teillä yhtä tuima eukko. +Maailmaa teill' on kolmannes, mut sitä +On suistaa helpompi kuin moista naista. + +ENOBARBUS. +Jospa olisi kaikilla meillä sellaiset eukot, +niin että miehet saisivat käydä sotaa naisten kanssa! + +ANTONIUS. +Tuon hillittömän vehkeet, tuiman luonteen +Ja viekkaan valtataidon kutomat, -- +Surulla tunnustan sen -- teitä paljon +On vaivanneet; mut sit' en auttaa voinut, +Se myöntäkää. + +CAESAR. + Ma teille kirjoitin, +Kun Egyptissä mässäsitte; te +Panitte syrjään kirjeeni ja ivall' +Ajoitte luotanne mun airueni. + +ANTONIUS. +Hän sisään tunki luvatta. Vast'ikään +Kolm' oli kuningasta vierainani, +Enk' ollut sama, mikä aamull' olin, +Sen itse hälle huomenissa sanoin; +Se anteeks-pyynnön veroista jo oli. +Tuo mies on tyhjän turha riidassanne; +jos ottelemme, pois hän laskust' olkoon. + +CAESAR. +Valanne söitte; moisest' ette koskaan +Voi mua syyttää. + +LEPIDUS. + Caesar, tyyntykää! + +ANTONIUS. +Ei, Lepidus! Ei, puhukoon hän vain. +Se lupaus pysyy, jonka nyt hän mainii +Ja rikkoneen mun luulee. No niin, Caesar: +Valani söin -- + +CAESAR. + Niin, lupasitte mulle +Aseellist' apua, kun sitä vaadin. +Sen kielsitte. + +ANTONIUS. + Pikemmin laimin löin, +Kun myrkylliset hetken nautteet multa +Tajunnan veivät. Minkä verran saatan, +Osoitan katumusta, kunhan suoruus +Ei vain tee vaivaiseksi suuruuttani +Ja tehottomaks valtaani. Niin, Fulvia, +Mua Egyptistä houkutellakseen, +Viritti täällä sodan, josta minä, +Sen tietämätön syy, nyt anteeks pyydän, +Mikäli arvo nöyrtymistä sallii. + +LEPIDUS. +Ylevä sana! + +MAECENAS. + Suvaitkaahan jättää +Nuo kanteet ainaiset; ne unhottuisi, +Jos muistaisitte uhkaavata vaaraa. +Mi sovintoon nyt vaatii. + +LEPIDUS. + Oiva sana! + +ENOBARBUS. +Taikka, sopisihan teidän hetkeksi lainata ystävyytenne toisillenne; +voittehan sen sitten peruuttaa, kun ette enää kuule hiiskaustakaan +Pompejosta. Aikaa sitä teillä on kinastamiseen silloin, kun ei ole +muuta tekemistä. + +ANTONIUS. +Sin' olet pelkkä soturi; siis vaiti! + +ENOBARBUS. +Niin, totuuden pitää vaieta, olinhan sen aivan unohtaa. + +ANTONIUS. +Puheillasi vain loukkaat; vaiti siis! + +ENOBARBUS. +Niin oikein, vaikenen kuin kivi. + +CAESAR. +Tuon puheen min' en moiti sisällystä, +Vaan tapaa. Mahdotontahan on meidän +Pysyä sovussa, niin meill' on luonteet +Ja toimet erilaiset. Vaan jos siteen, +Meit' yhdistävän, tietäisin, niin totta +Maailman hakisin ma päästä päähän. + +AGRIPPA. +Suvaitkaa, Caesar, -- + +CAESAR. + Puhu, Agrippa! + +AGRIPPA. +Sinulla sisar äidin puolelt' on, +Tuo ihana Octavia. Antonius +Nyt leskimies on. + +CAESAR. + Malta, Agrippa; +Cleopatra jos kuulis tuon, sua syystä +Hopusta soimaisi. + +ANTONIUS. + En ole nainut, +Agrippan jatkaa sallikaatte, Caesar. + +AGRIPPA. +Jott' ikiystävyys teit' yhdistäisi +Ja höltymätön veljesside sopuun +Sydämmet liittäis, ottakoon Antonius +Octavian vaimoksensa, jonka kauneus +Hänelle mieheks vaatii miesten parhaan +Ja jonka sulous ja hyve voittaa +Kehutkin kaikki. Tämän liiton kautta +Pien' äkä, joka nyt niin suureks näyttää, +Ja vaara suuri, joka nyt meit' uhkaa, +Raukeevat tyhjiin; taruksi jää totuus, +Kun puoli taruakin nyt on totta. +Kumpaakin lempien, hän teissä lemmen +Vain lujentaa ja kansan lemmen teihin. +Anteeksi puheeni, se velvoituksen +On kypsä harkinta, ei hetken oikku. + +ANTONIUS. +Tahtooko Caesar puhua? + +CAESAR. + Ei ennen +Kuin kuulee, mit' Antonius sanottuhun +Sanoopi. + +ANTONIUS. + Mikä valta Agrippalla, +Jos sanon: »olkoon menneeksi, Agrippa!» +Toteuttaa tämä? + +CAESAR. + Valta Caesarin, +Ja tämän valta Octavian yli. + +ANTONIUS. +En esteit' uneksikaan hankkehelle, +Joll' on näin kaunis muoto. -- Kätes anna: +Tät' armotyötä edistä! Täst' alkain +Ohjatkoon veljesmieli liittoamme +Ja suurta yhteistointa! + +CAESAR. + Tuohon käteen! +Sisaren sulle annan, jota lemmin +Niin kuni koskaan veli. Eläköön hän, +Maat yhdistäin ja sydämmet! Tää liitto +Ikänä älköön lauetko! + +LEPIDUS. + Niin, aamen! + +ANTONIUS. +En aikonut Pompejoa sodittaa; +Hän hiljan mulle suurt' on ystävyyttä +Osoittanut; mun tulee häntä kiittää, +Jott' ei saa soimaa maineeni; mut sitten +Vaadimme häntä taistoon. + +LEPIDUS. + Aika rientää; +Nyt meidän tulee etsiä Pompejus; +Hän muuten meidät etsii. + +ANTONIUS. + Missä on hän? + +CAESAR. +Misenon niemessä. + +ANTONIUS. + Maavoima hällä +Lie suurikin? + +CAESAR. + Suur' on ja kasvaa yhä; +Mut merell' on hän yksin valtias. + +ANTONIUS. +Niin sanotaan. Jos kohtaisin jo hänet! +Kiirettä siis! Mut aseet ylle vasta, +Kun toteutettu äskeinen on puhe. + +CAESAR. +Mielisti. Sisartani näkemään +Teit' oiti pyydän. + +ANTONIUS. + Teitä, Lepidus, +Seuraamme toivon. + +LEPIDUS. + Arvoisa Antonius, +Ei sairauskaan pidättää mua voisi. + + (Torventoitauksia. Caesar, Antonius ja Lepidus menevät.) + +MAECENAS. +Terve tuloa Egyptistä, herraseni! + +ENOBARBUS. +Caesarin sydämmen puolikas, arvoisa Maecenas. -- Kunnian-arvoinen +ystäväni, Agrippa! + +AGRIPPA. +Kelpo Enobarbus! + +MAECENAS. +Meillä on syytä iloita, että kaikki on niin hyvin selviytynyt. Te +voitte hyvin Egyptissä? + +ENOBARBUS. +Kyllä. Nukuimme niin, että päivä tuli hämilleen, ja joimme niin, että +yöstä tuli päivä. + +MAECENAS. +Kahdeksan kokonaisen villisian paistia suurukseksi kahdelletoista +hengelle ainoastaan, onko se totta? + +ENOBARBUS. +Se oli vain niinkuin kärpänen härkäsen suhteen; oli meillä siellä +paljoa hirvittävämpiäkin laitoksia, joita kyllä kelpasi katsella. + +MAECENAS. +Se lie koko hurmoja se nainen, jos hän vastaa mainettaan. + +ENOBARBUS. +Heti ensi näkemällä hän anasti Marcus Antonion sydämmen; se oli +Cydnus-virralla. + +MAECENAS. +Niin, siellähän se ilme nähtiin, jos ei ole kertojani omiaan pannut. + +ENOBARBUS. +No, kuulkaa: laiva, jossa kulki hän, +Se niinkuin kimmeltävä valtaistuin +Vesillä liekkii; keula pelkkää kultaa; +Purppuraa purjeet, joiden sulotuoksu +Tuuletkin hurmaa; airot hopeaiset +Säveltä huilun säistävät, ja kiirein +Vanassa vesi seuraa, niinkuin sitä +Lumoisi loiske. Häneen itseen nähden +Jää vaivaiseksi kertomus: hän siinä +Teltassa kullan-kirjaillussa viruu, +Himentäin Venuksenkin, jossa voittaa +Kuvailu luonnon; kahden puolen sievät, +Cupidomaiset, kuoppaposki-pojat, +Kädessä kirjoviuhkat, joiden leyhkä +Sasua somaa jäähdyttäissään näyttää +Vain tulistavan, turhaa tehden työtä. + +AGRIPPA. +Miekkoinen Antonius! + +ENOBARBUS. + Hovinaiset, +Kuin aallottaret, häntä ympäröivät +Ja silmää noutavat ja viehättävän +Tekevät kumarruksen; peränpidoss' +On merenneito; silkkiköysi paisuu +Puristuksesta käden kukkahienon +Ja toimessansa liukkaan. Aluksesta +Hajoilee kumma, näkymätön lemu +Läheiseen rantaan. Häntä ihailemaan +Väkensä purkaa kaupunki; Antonius +Valt'istuimellaan torill' yksin istuu, +Viheltäin ilmaan, jok' ois sekin mennyt, +Jos estänyt ei oisi tyhjän kammo, +Cleopatraa katsomaan ja loven luontoon +Näin jättänyt. + +AGRIPPA. + Oi, ihmeellinen nainen! + +ENOBARBUS. +Kun maihin laski hän, niin iltaiselle +Hänt' Antonius pyysi; hänpä vastas: +Parempi tämän tulla hälle vieraaks. +Ja kutsun laittoi. Kohtelias Antonius, +Jolt' ikänä ei kieltoa saa nainen, +Viidesti siisti partansa ja läksi +Ja sydämmellänsä sai kestit maksaa, +Vaikk' yksin silmä nautti. + +AGRIPPA. + Velhonainen! +Levolle sai hän Caesarinkin miekan; +Mies kynti, nainen niitti. + +ENOBARBUS. + Kerran hyppäs +Askelta pari julkikadulla; +Kun hengästyi, niin läähötti ja haastoi +Niin, että kauniiks epäkauniin käänsi +Ja hengettömänäkin voimaa henki. + +MAECENAS. +Nyt Antonion täytyy hänet jättää. + +ENOBARBUS. +Ei koskaan! Sit' ei tee hän! Tuot' ei naista +Voi ikä kuihduttaa, ei tottumuskaan +Vähennä hänen sulojensa voimaa. +Muut naiset halun tyydyttäissään tympää, +Tää ravitessaan synnyttää vain nälkää; +Niin paheen jalostaa, ett' irstailunsa +Pyhiltä papeilta saa siunauksen. + +MAECENAS. +Jos viehättää voi siveys, somuus, äly +Antonion sydäntä, niin onnen osa +On Octavia hälle. + +AGRIPPA. + Lähtekäämme. -- +Enobarbus hyvä, vieraakseni jääkää +Tääll'olo-ajaksenne. + +ENOBARBUS. + Nöyrin kiitos! + + (Lähtevät.) + + + +Kolmas kohtaus. + + Seutu sama. Huone Caesarin asunnossa. + (Caesar ja Antonius ja näiden välissä Octavia + tulevat seuralaisineen.) + +ANTONIUS. +Maailma ja mun suuret tehtäväni +Poveltas joskus riistää mun. + +OCTAVIA. + Sill'aikaa +Rukoilen polvillani jumalia +Sun puolestasi. + +ANTONIUS. + Hyvää yötä, Caesar! -- +Octavia, mailman huudoist' älä päätä +Mun virheitäni; hairahtunut olen, +Mut vasta käypi kaavan mukaan kaikki. +Hyv' yötä, armahani! + +OCTAVIA. + Hyvää yötä! + +CAESAR. +Hyvää yötä! + + (Caesar ja Octavia poistuvat.) + (Tietäjä tulee.) + +ANTONIUS. +No, ystävä, Egyptiin halajat? + +TIETÄJÄ. +Oi, ett'en olis minä sieltä tullut +Ja tekään sinne koskaan mennyt! + +ANTONIUS. + Syysi? + +TIETÄJÄ. +Näyssä näen sen, kielell' ei se asu. +Mut kuitenkin Egyptiin palatkaa! + +ANTONIUS. +Mies, kenen onni ylemmäksi nousee, +Caesarin vaiko minun? + +TIETÄJÄ. + Caesarin. +Siis hänen luotaan, oi Antonius, poistu! +Sun haltijasi, suojelijahenkes +On ylväs, jalo, reipas, verraton, +Mut sit' ei Caesarin; kun hän on läsnä, +Masentuu haltijas ja pelkoon vaihtuu. +Siis väljä tila välillenne! + +ANTONIUS. + Siit' ei +Sen enempää. + +TIETÄJÄ. + Ei muille kuin vain sulle, +Eik' enää sullekaan. Jos hänen kanssaan +Sa seikkaan ryhdyt, niin sa varmaan hukkaat; +Hän perityllä onnellaan sun voittaa, +Jos kuink' ois ahtaalla; sun loistos sammuu +Sen säteissä; siis, vielä kerran: henkes +Sua pelkää ohjata, kun hän on läsnä, +Mut nousee, kun hän poiss' on. + +ANTONIUS. + Mene! Käske +Ventidius tänne; -- + (Tietäjä menee.) + Parthiaan hän menköön. -- +Niin, se on totta, olkoon sitten juonta +Tai sattumaa: hänt' itse noppa puoltaa; +Paremman taitoni hän onnellansa +Pelissä lyö; hänt' aina arpa suosii; +Mun kukostani hänen viepi voiton, +Vaikk' olis kaupan kaikki tyhjää vastaan, +Ja peltopyyni aina alle joutuu. +Egyptiin halaan: vaikka rauhakseni +Rakensin tämän avion, niin asuu +Idässä iloni. + (Ventidius tulee.) + Ventidius, tule! +Sun Parthiaan on lähtö; valtuutesi +Jo valmis on; nyt tule noutamaan se. + + (Menevät.) + + + +Neljäs kohtaus. + + Seutu sama. Katu. + (Lepidus, Maecenas ja Agrippa tulevat.) + +LEPIDUS. +Jo kyllin vaivaa näitte; jouduttakaa +Nyt päälliköitä vain. + +AGRIPPA. + Antonius ensin +Octaviaa suuteleepi; sitten tullaan. + +LEPIDUS. +Hyvästi siksi, kunnes somistavan +Näen sotisovan yllänne. + +MAECENAS. + Me ollaan, +Jos oikein tunnen seudun, ennen teitä +Misenossa. + +LEPIDUS. + Lyhempi teill' on tie; +Mun täytyy tehdä kierros; kaksi päivää +Te siten voitatte. + +MAECENAS ja AGRIPPA. + Hupaista matkaa! + +LEPIDUS. +Hyvästi! + + (Poistuvat.) + + + +Viides kohtaus. + + Aleksandria. Huone hovilinnassa. + (Cleopatra, Charmiana, Iras ja Alexas tulevat.) + +CLEOPATRA. +Soittoa! Soitto surumieli-ruokaa +On meille lemmekkäille. + +KAIKKI. + Soittoa! + + (Mardianus tulee.) + +CLEOPATRA. +Ei! Biljardia! Tule, Charmiana! + +CHARMIANA. +Kipeä mull' on käsi; pelatkaa +Mardianon kanssa. + +CLEOPATRA. + Nainen yhtä hyvin +Peliss' on kuohilaan kun naisen kanssa. -- +No, peliin käytkö kanssani, Mardianus? + +MARDIANUS. +Parasta koitan, armollinen rouva. + +CLEOPATRA. +Pelurin puoltona on hyvä tahto, +Vaikk' onkin kyky huono. -- Ei, ei kelpaa! -- +Miss' onkeni? Nyt virran rantaan! Siellä +Etäisen soiton soidess' eksytän +Ma kalaa kultaeväistä; se koukkuun +Käy niljanielustaan; sen vedän maalle, +Ja aina silloin Antoniota muistan +Ja sanon: »Haa, jo sain sun!» + +CHARMIANA. + Hupaista, +Kun veikall' ongitte, ja sukeltaja +Antonion koukkuun pani suolakalan, +Jonk' ylös sitten kiivaasti hän veti. + +CLEOPATRA. +Niin, silloinhan -- oi, niitä aikoja! -- +Hymyilin hänet tajultaan, ja taasen +Ens' yönä tajuun hymyilin, ja sitten +Makuulle aamull' yhdeksältä juotin, +Puin hänet tanuun, hameeseen, ja itse +Philippiläisen voittomiekan otin. -- + (Airut tulee.) +Italiasta? -- Virkistävä sade +Nyt vala korvaani, se muuten hiukee. + +AIRUT. +Oi, rouva, rouva, -- + +CLEOPATRA. + Antoniusko kuollut? +Sa kuningattaresi surmaat, konna, +Jos sanot niin; mut hyvin voipa, vapaa -- +Jos niin -- he, tuossa kultaa, tässä käsi +Ja sinisuonet suudellasi, joit' on +Vavisten kuninkaatkin suudelleet. + +AIRUT. +Siis ensin: hyvin voi hän. + +CLEOPATRA. + Lisää kultaa! -- +Mut huomaa, sanotaan kuolleistakin: +He voivat hyvin; tuo jos tarkoitukses, +Niin kultani ma sulaan ja sen kaadan +Kitaasi häijyyn. + +AIRUT. + Suvaitkaa mua kuulla. + +CLEOPATRA. +No, jatka. Mut ei katsees tiedä hyvää. +Jos hyvin voi Antonius ja on vapaa, +Miks ilotiedolle noin ärjy muoto? +Jos ei voi hyvin hän, niin astu ilmi +Kuin raiviotar, käärmeet kiharoissa, +Äläkä ihmishahmossa. + +AIRUT. + Mut kuulkaa. + +CLEOPATRA. +Halaisin ennen puhettas sua piestä. +Mut sano: Antonius voi hyvin, elää, +Caesarin ystävä on eikä vanki, +Niin kultaa päällesi ja helmilöitä +Rakeina sataa. + +AIRUT. + Hän voi hyvin. + +CLEOPATRA. +Hyvä! + +AIRUT. + Caesarin ystävä on. + +CLEOPATRA. + Kunnon poika! + +AIRUT. +Paremmat ovat ystävät kuin koskaan. + +CLEOPATRA. +Minulta onnes löydät. + +AIRUT. + Mutta, rouva, -- + +CLEOPATRA. +En kärsi tuota »muttaa»; hyvän alun +Se aivan pilaa; pois se »mutta»! »Mutta» +Se on kuin vanginvahti, jota seuraa +Kamala pillomus. Mies, sinä, työnnä +Yht'aikaa korvahani koko tukku. +Hyvät ja pahat! Caesarin on ystävä. +Voi hyvin, sanot, ja on vapaa, sanot. + +AIRUT. +Vapaako? Ei; sit' en ma sanonut. +Sitounut on Octavialle. + +CLEOPATRA. + Mihin? + +AIRUT. +Avioliittoon. + +CLEOPATRA. + Pyörryn, Charmiana. + +AIRUT. +Octavian on hän nainut, hyvä rouva. + +CLEOPATRA. +Rutoista myrkyllisin sinut nielköön! + + (Lyö häntä.) + +AIRUT. +Malttukaa, armo hyvä! + +CLEOPATRA. + Mitä sanot? + (Lyö häntä uudestaan.) +Pois ilkimys! Tai jaloissani silmäs +Kerinä kierii; tukkasi ma riistän, + (Repii häntä tukasta.) +Teräksin pieksätän ja suolaveessä +Sua hivutellen haudon. + +AIRUT. + Armo hyvä, +En kauppaa tehnyt minä, toin vain sanan. + +CLEOPATRA. +Peruuta, niin maakunnan olet herra +Ja onnes kukkuloilla. Hyvänäsi +Saat iskut pitää, vimmaan kun mun saatoit; +Ja mitä muuta kohtuullista vaadit, +Sen lupaan täyttää. + +AIRUT. +Nainut on hän. + +CLEOPATRA. + Konna, +Elänyt olet liiaksi! + + (Paljastaa tikarin.) + +AIRUT. + Ma karkaan. -- +Mit', armo, aiotte? Syy mun ei ole. + + (Menee.) + +CHARMIANA. +Mieltänne, kuningatar, malttakaa; +Mies syytön on. + +CLEOPATRA. +Ei syyttömyyskään ukonnuolta vältä. +Egyptin nielköön Niili! Lauhkein luoma +Käärmeeksi tulkoon! -- Paluuta se orja; +Vaikk' olen hullu, hänt' en pure. -- Joudu! + +CHARMIANA. +Hän pelkää tulla. + +CLEOPATRA. + Pahaa en tee hälle. + (Charmiana menee.) +Häväisty käteni, kun halvempaani +Se löi eik' itseäni, vaikka itse +Syyn siihen annoin. -- + (Charmiana palajaa airuen kanssa.) + Tänne, ystävä! +Rehellist' ompi, mut' ei koskaan hyvä +Julistaa pahaa. Ilosanomaa +Tuhannet kielet kantakoot, mut paha +Se julistukoon itse tuntuessaan. + +AIRUT. +Ma tehtäväni tein. + +CLEOPATRA. + Hän onko nainut? +Sua enemp' en voi vihata kuin vihaan, +Jos vielä sanot: on. + +AIRUT. + On, hän on nainut. + +CLEOPATRA. +Kirotkoon taivas sun! Siin' yhä pysyt? + +AIRUT. +Valehdellako pitäisi? + +CLEOPATRA. + Oi, tee se, +Vaikk' Egyptistä puolet tulvettuisi +Ja kyiden muuttuis kuiluksi! Pois! Mene! +Vaikk' oisit kaunis kuin Narcissus, minust' +Olet sa inhottava. Hänkö nainut? + +AIRUT. +Anteeksi, kuningatar -- + +CLEOPATRA. + Hänkö nainut? + +AIRUT. +Ei vihaa! Min' en tahdo vihaa nostaa. +On vääryyttä mua rangaista, kun täytin +Vain käskynne. Hän nainut on Octavian. + +CLEOPATRA. +Oi, että työnsä konnaksi sun tekee, +Joka et ole! Siiskö varma? Mene! +Nuo tuomisesi Roomasta ne mulle +On liian kalliit; jääkööt sinun haltuus +Ja turmelkoot sun! + + (Airut poistuu.) + +CHARMIANA. + Rauhoittukaa, rouva! + +CLEOPATRA. +Antonion kehuks Caesaria moitin. + +CHARMIANA. +Useinkin kyllä. + +CLEOPATRA. + Palkkan' olen saanut. +Taluttakaa mua pois! Mua pyörryttää. +Oi, Iras, Charmiana! -- Ei, ei mitään. -- +Alexas, mene miehen luo ja kysy +Octavian näköä ja luonnett', ikää, +Ja hiusten karvaa, muista. Heti joutuun! + (Alexas menee.) +Ijäksi menköön hän! Ei, ei! -- Charmiana, +Jos toiselt' onkin puolelta kuin Gorgo, +Niin toiselt' on hän Mars. -- + (Mardianolle.) Alexaan käske +Kysellä hänen pituuttaan. -- Charmiana, +Mua sääli, mutta vaiti vaan! -- Nyt sisään! + + (Lähtevä.) + + + +Kuudes kohtaus. + + Misenon lähellä. + + (Torventoitauksia. Toisaalta tulevat Pompejus ja Menas, + torvien ja rumpujen soidessa; toisaalta Caesar, Lepidus, + Antonius, Enobarbus ja Maecenas sotajoukkoineen.) + +POMPEJUS. +Molemmin puolin meill' on panttivangit; +Siis ennen tappelua haastelkaamme. + +CAESAR. +Kohtuullist' ensin neuvotella; siksi +Ennalta ehdot kirjeess' ilmoitimme. +Jos niitä olet miettinyt, niin sano, +Halaatko tuppeen pistää vihan miekan +Ja uljaan nuorisosi surman suusta +Sisiliaan lähettää? + +POMPEJUS. + Te kolme, kuulkaa, +Te mailman suuren yksinvaltiaat, +Jumalten sijaiset, -- en tiedä, miksi +Isäni kostamatta jäis, kun poika +Häll' on ja ystäviä, koska Caesar, +Jonk' aaveen Brutus näki Philippissä, +Sai puoltajia teistä. Mikä saattoi +Kapinaan kalvaan Cassion? Mikä Bruton, +Tuon jumaloidun, kunnon roomalaisen, +Ja muutkin kauniin vapauden sulhot +Pani upottamaan veriin Capitolin? +Ei muu, kuin että heist' ol' ihminen +Vain ihminen. Se syy myös, miksi minä +Varustin nämä laivat, joiden taakast' +Ärjäänä meri vahtoaa, ja joilla +Sen pilkan kostan, jota luihu Rooma +Osoitti jalolle mun isälleni. + +CAESAR. +Älähän hädi. + +ANTONIUS. + Meit' et aluksillas +Sa pelota. Merellä haastelkaamme; +Maall' on, sen tiedät, valta meidän. + +POMPEJUS. + Aivan; +Maall' isäni sa talon valtaas otit; +Mut kosk' ei käell' ole omaa pesää, +Niin pidä se, jos voit. + +LEPIDUS. + Tuo viepi syrjään. +Mut ole hyvä, sano, mitä tuumit +Sa tarjostamme? + +CAESAR. + Siinäpä se temppu. + +ANTONIUS. +Ei mitään tyrkytystä; tutki vainen, +Mit' etuja se tuo. + +CAESAR. + Ja mitä lisää +Voi onni tuoda. + +POMPEJUS. + Tarjoatte mulle +Sisilian ja Sardinian, ja mun tulee +Meriltä rosvot karkoittaa ja Roomaan +Sen viljatarpeet laittaa. Sen jos lupaan, +Palaamme kotiin lovettomin miekoin +Ja silein kiivin. + +CAESAR, ANTONIUS ja LEPIDUS. + Se on tarjomme. + +POMPEJUS. +Siis tietkää: tulin tänne aikehessa +Tarjoonne suostua; mut hiukan kärtyks +Antonius sai mun. -- Vaikka kertomalla +Kehuni pilaankin, niin kuule toki: +Kun veljes kanssa Caesar kävi sotaa, +Tul' äitisi Sisiliaan ja siellä +Sai ystävyyttä. + +ANTONIUS. + Tiedän sen, Pompejus, +Ja aioinkin sen aimo kiitoksilla +Sinulle sovittaa. + +POMPEJUS. + No, tuohon käteen! +En luullut, että täällä tavattaisiin. + +ANTONIUS. +Idäss' on vuode pehmyt; sua kiitän, +Ett', ennen aikomaani, tänne jouduin; +Ma kostuin siitä. + +CAESAR. + Viime näkemästä +Sin' olet muuttunut. + +POMPEJUS. + Mit' otsalleni +Lukuja laskenut lie kova onni, +En tiedä lain; mut poveen ei se pääse +Sydäntä valtaamaan. + +LEPIDUS. + No, tervetullut! + +POMPEJUS. +Niin toivon, Lepidus. -- Siis kaikki selvää. +Mut välikirja tehtäköön, ja siihen +Sinetit alle. + +CAESAR. + Tapahtukoon oiti. + +POMPEJUS. +Sitt', ennen eroamme, pidot teemme; +Ken alkaa, arpa ratkaiskoon. + +ANTONIUS. + Min' alan. + +POMPEJUS. +Ei, Antonius, arpa ratkaiskoon. +Mut ensinnä tai jäljinnä, niin voiton +Egyptin hieno keittotaito viepi. +Ma kuulin, että Julius Caesar siellä +Kemuista lihoi. + +ANTONIUS. + Paljon olet kuullut. + +POMPEJUS. +Vain hyvää tarkoitan. + +ANTONIUS. + Ja hyvää puhut. + +POMPEJUS. +No niin, sen olen minä kuullut; +Ja senkin, ett' Apollodorus vei -- + +ENOBARBUS. +Vait vain. -- Niin teki. + +POMPEJUS. + Mitä? + +ENOBARBUS. + Caesarille +Vei patjass' erään kuningattaren. + +POMPEJUS. +Sun tunnen, solttu; mitä kuuluu? + +ENOBARBUS. + Hyvää, +Ja hyvää, toivon, vastakin, kun tiedoss' +On neljät pidot. + +POMPEJUS. + Kättäs saanko puistaa? +Vihannut en sua koskaan; miehuuttasi +Vain kadehdin, kun näin sun taistelevan. + +ENOBARBUS. +En teitä koskaan juuri rakastanut, +Mut kehuin teitä silloin, kun sen kehun +Olitte kymmenesti ansainnut. + +POMPEJUS. +Suoruutes säilytä; sua kaunistaa se. +Nyt laivalleni kutsun teidät kaikki; +Suvaitkaa! + +CAESAR, ANTONIUS ja LEPIDUS. + Tietä näyttäkää. + +POMPEJUS. +No, tulkaa. + + (Pompejus, Caesar, Antonius, Lepidus, sotamiehet + ja seuralaiset menevät.) + +MENAS (syrjään.) +Isäsi, Pompejus, ei olisi koskaan tuota sopimusta tehnyt. -- Herraseni, +olemme toisemme ennenkin nähneet. + +ENOBARBUS. +Merellä, luullakseni. + +MENAS. +Niin oikein. + +ENOBARBUS. +Te olette ollut urhokas vesillä. + +MENAS. +Ja te maalla. + +ENOBARBUS. +Minä kehun jokaista, joka minua kehuu; vaikka eihän sitä voida kieltää, +mitä maalla olen tehnyt. + +MENAS. +Eikä sitä, mitä minä vesillä. + +ENOBARBUS. +Jotakin voisitte sentään kieltää, omaksi turvaksenne; olette ollut aika +rosvo vesillä. + +MENAS. +Ja te maalla. + +ENOBARBUS. +Siinä kohden minä maatoimeni kiellän. Rauhan kämmen, Menas! Jos +silmämme olisivat vakojia, niin saavuttaisivatpa tässä kaksi rosvoa +toistansa suutelemasta. + +MENAS. +Kaikilla ihmisillä on kasvot rehelliset, miten sitten käsien laita +lieneekin. + +ENOBARBUS. +Mutta eipä kaunista naista ole, jolla olisi rehelliset kasvot. + +MENAS. +Oikein osattu: he ovat sydämmen varkaita. + +ENOBARBUS. +Me tulimme tänne taistelemaan kanssanne. + +MENAS. +Minä puolestani olen pahoillani, että siitä tuli juomingit. Pompejus +nauraa tänään poikkeen onnensa. + +ENOBARBUS. +Jos sen tekee, niin, totta tosiaan, hän ei saa sitä itkemälläkään +takaisin. + +MENAS. +Siinä olette oikeassa, herra. Me emme luulleet tapaavamme Marcus +Antoniota täällä. Sanokaa, onko hän nainut Cleopatran? + +ENOBARBUS. +Caesarin sisaren nimi on Octavia. + +MENAS. +Aivan oikein; hän oli Cajus Marcellon vaimo. + +ENOBARBUS. +Mutta on nyt Marcus Antonion vaimo. + +MENAS. +Joutavia! + +ENOBARBUS. +Totta! + +MENAS. +Siis ovat hän ja Caesar ijäksi yhteen liittyneet. + +ENOBARBUS. +Jos minun tulisi jotakin tästä liitosta ennustaa, niin tuota en +ennustaisi. + +MENAS. +Minä luulen, että tämän naimiskaupan vaikuttivat enemmän valtiolliset +seikat kuin asianomaisten rakkaus. + +ENOBARBUS. +Niinpä minäkin luulen. Mutta saatte nähdä, että se side, joka nyt +näyttää heidän välinsä sitovan, se vielä heidän ystävyytensä kuristaa. +Octavia on hurskas, kylmä ja hiljainen olento. + +MENAS. +Kukapa ei sellaiseksi toivoisi vaimoansa? + +ENOBARBUS. +Ei se, joka ei itse ole sellainen; ja sellainen ei ole Marcus Antonius. +Hän himoo jälleen egyptiläistä herkkuansa; silloin Octavian huokaukset +huokuvat vireille Caesarin tulen, ja, niinkuin vastikään sanoin, se, +mikä on heidän ystävyytensä voima, on oleva suoranaisena alkuna heidän +epäsopuunsa. Antonius tyydyttää rakkauttansa siellä, missä se on; +täällä hän meni naimisiin vain etunsa kanssa. + +MENAS. +Niin kai käynee. Tuletteko laivaan, herra? Pyytäisin saada juoda teidän +onneksenne. + +ENOBARBUS. +Miksi en? Olemmehan Egyptissä tottuneet kaulaa kastamaan. + +MENAS. +Siis, lähtekäämme. + + (Menevät.) + + + +Seitsemäs kohtaus. + + Pompejon laivalla Misenon lähistössä. + (Soittoa. Kaksi tai kolme palvelijaa kantaa sisään päällisruokia.) + +1 PALVELIJA. +He ovat heti täällä; jotkut heistä ovat jo niin horjuvalla kannalla, +että pieninkin tuulenpuuska voi kaataa heidät. + +2 PALVELIJA. +Lepidus on aivan tulipunainen. + +1 PALVELIJA. +Hän onkin saanut juoda almujuomat. + +2 PALVELIJA. +Kun toinen heistä koskee toisen kipeään kohtaan, huutaa hän: »vaiti +jo!», lähentelee heitä toisiinsa ja itseään juoman luo. + +1 PALVELIJA. +Mutta se synnyttää vielä suuremman riidan hänen ja hänen tajunsa +välillä. + +2 PALVELIJA. +Niinhän sitä käy, kun pyrkii suurten herrain seuraan. Minä yhtä +mielisti kannan ruokoa, josta ei ole vähääkään hyötyä, kuin +tapparakeihästä, jota en jaksa nostaa. + +1 PALVELIJA. +Suureen piiriin kutsuttu, joka ei voi siinä liikkua, on niinkuin +silmäkuopat ilman silmiä; ne vain surkeasti rumentavat kasvoja. + + (Torventoitauksia. Caesar, Antonius, Pompejus. + Lepidus, Agrippa, Maecenas, Enobarhus, Menas + ja muita päälliköitä tulee.) + +ANTONIUS. +Näin tehdään: pyramiidin askelmista +Mitataan Niilin tulva: silloin näyttää +Mataluus, korkeus tai keskimäärä, +Tuleeko viljavuos vai kallis aika. +Jot' enemmän Niil' paisuu, sitä suuremp' +On toivo; kun se laskee, silloin maamies +Sen liejumutaan kylvää siemenensä +Ja ennen pitkää siitä sadon niittää. + +LEPIDUS. +Teillä on siellä kummallisia käärmeitä. + +ANTONIUS. +On, Lepidus. + +LEPIDUS. +Tuo Egyptin käärme sikiää siis tuosta mudasta tuon auringon +vaikutuksesta; samaten tuo krokotiilikin. + +ANTONIUS. +Niin aivan. + +POMPEJUS. +Istukaa! -- Viiniä, hoi! -- Lepidon malja! + +LEPIDUS. +Minä en voi niin hyvin kuin pitäisi; mutta ilolientä minä en hylkää. + +ENOBARBUS. +Ette ennen kuin nukutte; mutta pelkäänpä, että silloin jo olette +liemessä. + +LEPIDUS. +Niin, tosiaankin, olen kuullut, että nuo Ptolomeojen piramiidit ovat +sangen sieviä laitoksia; oikein totta, niin olen kuullut. + +MENAS (syrjään). +Pompejus, kuule! + +POMPEJUS. +Mitä? Kuiskaa korvaan. + +MENAS. +Ma pyydän, nouse pois ja kuule mua. + +POMPEJUS. +Odota hetki. -- Lepidon on malja. + +LEPIDUS. +Mikä laitos se on tuo krokotiili? + +ANTONIUS. +Se on muodoltaan itsensä kaltainen; ja on niin leveä, kuin sillä on +levyyttä; tasan niin korkea, kuin se on korkea, ja liikkuu omilla +jäsenillään; se elää siitä, mikä sitä ravitsee, ja kun se kerran hajoaa +alkuaineisiinsa, niin menee sen sielu vaelluksille. + +LEPIDUS. +Mikä väri sillä on? + +ANTONIUS. +Oma värinsä. + +LEPIDUS. +Sepä on kumma käärme. + +ANTONIUS. +Niin on, ja sen kyyneleet ovat kosteat. + +CAESAR. +Tyytyykö hän tuohon selitykseen? + +ANTONIUS. +Kyllä, kaikkien niiden maljojen jälkeen, joita Pompejus on hänen +juottanut; muuten hän on täydellinen epikuurolainen. + +POMPEJUS (syrjään Menaalle). +He, mene hirteen! Moista puhut mulle! +Tee, niinkuin käskin. -- Missä särkkäni? + +MENAS (syrjään). +Jos ansioni vuoks mua tahdot kuulla, +Niin nouse pois. + +POMPEJUS. + Olethan hullu. Mitä? + + (Käyvät syrjään.) + +MENAS. +Ain' onnellesi lakkia ma nostin. + +POMPEJUS. +Niin, uskollinen olit palvelija. +Mut asias? -- Iloitkaa, hyvät herrat. + +ANTONIUS. +Lepidus, vaivut; juoksuhiekkaa karta! + +MENAS. +Maailman herraksiko tahdot? + +POMPEJUS. + Mitä? + +MENAS. +Maailman herraksiko tahdot, kysyn. + +POMPEJUS. +Miten se kävisi? + +MENAS. + Jos suostut vain. +Niin minä, vaikka köyhä mies, teen sinut +Maailman herraksi. + +POMPEJUS. + Oletko päissäs? + +MENAS. +En, herra, maljaa olen karttanut. +Jos tohdit vain, niin olet Zeus maan päällä; +Mit' ilma kaartaa, mitä meri saartaa +On sun, jos tahdot. + +POMPEJUS. + Mitenkä? + +MENAS. + Nuo kolmet +Maailman jakajat, nuo kilpailijat, +Laivallas ovat; köyden katkaisen, +Vesille työnnämme, heit' isken kurkkuun. +Ja kaikk' on sun. + +POMPEJUS. + Ah, jos sen oisit tehnyt, +Mut siit' et virkkanut. Se palvelusta +Ois sulta ollut, konnuutt' on se multa. +Etuni, näet, ei ohjaa kunniaani, +Vaan kunnia sitä. Kadu, että kieles +Tekosi ilmaisi. Jos oisit tehnyt +Sen tietämättäni, niin hyväksynyt +Jälestäpäin sen oisin; nyt mun täytyy +Se hyljätä. Siis, heitä se ja juo! + +MENAS (syrjään). +Tään jälkeen min' en enää ikänäni +Sun häältynyttä onneasi seuraa. +Ken etsii ja, kun tarjoll' on, ei ota, +Jää ijäks ilman. + +POMPEJUS. + Maljas, Lepidus! + +ANTONIUS. +Hän viekää maihin! Minä vastaan maljaan. + +ENOBARBUS. +Saas tästä, Menas! + +MENAS. + Terve, Enobarbus! + +POMPEJUS. +Kukulleen malja! + +ENOBARBUS. + Tuo mies kestää, Menas. + + (Osoittaa palvelijaa, joka kantaa pois Lepidon.) + +MENAS. +Kuin niin? + +ENOBARBUS. + Hän kolmanneksen mailmaa kantaa. + +MENAS. +Kolmannes päissään siis! Jos koko mailma +Samaten ois, niin pyörisipä tuo! + +ENOBARBUS. +Siis, auta vauhtia ja juo! + +MENAS. + No niin! + +POMPEJUS. +Egyptin pitoja ei nämä vielä. + +ANTONIUS. +Likipä pitää. -- Sarkat täyteen, hei! +Caesarin malja! + +CAESAR. + Tästä soisin päästä. +Tukala työ on aivojansa pestä, +Kun yhä ne vain ryöttyy. + +ANTONIUS. + Aikaas seuraa. + +CAESAR. +Ma vastaan: sitä hallitse. Mut ennen +Janoan neljä päivää, kuin näin yhden +Kulutan juontiin. + +ENOBARBUS (Antoniolle). + Päällikköni ylväs, +Egyptiläinen Bacchus-tanssi nyt +Pitojen höysteheksi! + +POMPEJUS. + Oikein, solttu! + +ANTONIUS. +Niin, käsi kätehen ja riviin, kunnes +Suloiseen Lethen uneen viinin voima +Nukuttaa aistimme. + +ENOBARBUS. + No, käsi käteen! +Korviimme myrskytköön nyt räikkä soitto! +Ma teidät sijoitan; tuo poika laulaa; +Ja kaikki säistäkää niin voimakkaasti, +Kuin suinkin keuhkoistanne ääntä saatte! + + (Soittoa. Enobarbus asettaa heidät käsikkäin riviin.) + + Laulu: + + Bacchus, juoman jumala, + Punasilmä, pullakka, + Murehemme viiniin vierrä, + Hiuksihimme köynnös kierrä. + Juo, niin että pyörii maa! + Juo, niin että pyörii maa! + +CAESAR. +Nyt riittää jo. Pompejus, hyvää yötä! +Pois lähde, veljyt: moist' ei pilaa salli +Vakava tehtävämme. -- Erotkaamme. +Poskemme hehkuu; vahvan Enobarbon +On viini voittanut, ja minullakin +Kangertaa kieli. Niinkuin narrit melkein +Me riehumme. Tää riittää. Hyvää yötä! -- +Kätes, Antonius! + +POMPEJUS. + Ensi koitos maalla. + +ANTONIUS. +Niin oikein! Kättä päälle! + +POMPEJUS. + Oi, Antonius, +Sull' isäni on talo, -- mut, ei, -- nythän +Olemme ystäviä. Tulkaa purteen. + +ENOBARBUS. +Varotkaa putoomista. + (Pompejus, Caesar, Antonius seuralaisineen menevät.) + Minä jään. + +MENAS. +Kojuuni tulkaa. -- Hei vaan, rummut soimaan, +Ja torvet, huilut, hei! Neptunus kuulkoon, +Kuin raikkaast' isoisia hyvästellään! +Soittakaa, soittakaa, sen vietävät! + + (Torventoitauksia ja rummun pärrytystä.) + +ENOBARBUS. +Hih! Ilmaan lakki! + +MENAS. + Hih! -- No, tulkaa, herra. + + (Menevät.) + + + + +KOLMAS NÄYTÖS. + + +Ensimmäinen kohtaus. + + Tasanko Syyriassa. + + (Ventidius tulee voittosaatossa, hänen mukanaan Silius ja + muita roomalaisia, päälliköitä ja sotamiehiä; edellä kannetaan + Pacoron ruumista.) + +VENTIDIUS. +Nyt, Parthia, taitoin peitsesi; näin onni +Nyt soi mun kostaa Marcus Crasson surman. -- +Kuninkaan poika sotajoukon edell' +On kulkeva. -- Pacorosi, Orodes, +Nyt Crasson sovittaa. + +SILIUS. + Ventidius, miekkas +Kun vielä parthilaisten verta höyryy, +Niin pakoojia vainoo; Meediat urki, +Mesopotamiat ja kaikki hyylät, +Miss' olla voivat. Suur' Antonius sitten +Sun voittovaunuun asettaa ja pääsi +Koristaa laakereilla. + +VENTIDIUS. + Silius, Silius, +Min' olen kyllän tehnyt. Alamainen +Voi liikojakin tehdä. Tiedä, Silius: +Parempi työtönnä, kuin töistään saada +Liiaksi mainetta, jos meistä etääll' +On palveltava. Caesar ja Antonius +Enemmän saivat aikaan muiden kautta +Kuin itsestään. Maaherra Syyriassa, +Edeltäjäni Sossius, herrans' armon +Menetti, kun hän äkkiarvaamatta +Sai liian suuren maineen. Joka sodass' +On päällikköään toimess' etevämpi, +Tuleepi päällikkönsä päälliköksi, +Ja kunnian himo, sotamiehen hyve, +Valitsee ennen tappion kuin voiton, +Joss' itse varjoon joutuisi. Ma voisin +Antonion hyväks enemmänkin tehdä, +Mut hän vaan suuttuisi, ja hänen vihans' +On surma toimilleni. + +SILIUS. + Sull' on sitä, +Jot' ilman miekankantajaa ei miekast' +Erottaa saata. Kirjoitatko hälle? + +VENTIDIUS. +Nöyrästi kerron, mit' Antonion nimi -- +Tuo taika-sotahuutomme -- sai aikaan: +Kuin hänen lipuillaan ja armeijoillaan +On voittamaton Parthian ratsuväki +Ajettu tantereelta. + +SILIUS. + Miss' on nyt hän? + +VENTIDIUS. +Athenaan aikeessa; ja meidän tulee, +Niin pian kuin vain voimme taakaltamme, +Siell' ennen häntä olla. -- Mars, siis matkaan! + + (Menevät.) + + + +Toinen kohtaus. + + Rooma. Vierashuone Caesarin asunnossa. + (Agrippa ja Enobarbus kohtaavat toisensa.) + +AGRIPPA. +No, ovatko jo langot eronneet? + +ENOBARBUS. +Pompejon kanssa sopivat; hän läksi; +Muut kolme vielä allekirjoittavat. +Octavia itkee Roomast' eroansa; +Murheissaan Caesar on; ja Lepidus +Pompejon pidoista -- niin sanoo Menas -- +Sai keltataudin. + +AGRIPPA. + Jalo mies, se Lepidus! + +ENOBARBUS. +Tavaton! Kuinka Caesaria lempii! + +AGRIPPA. +Ja kuink' Antoniota jumaloipi! + +ENOBARBUS. +Caesar? -- Se ihmiskunnan Jupiter! + +AGRIPPA. +Antonius? -- Jupiterin jumala! + +ENOBARBUS. +Caesarko? Mitä? -- Oi, se verraton! + +AGRIPPA. +Antonius! Oi, sa Arabian Phoenix! + +ENOBARBUS. +Caesarin kehuks pelkkä Caesar riittää! + +AGRIPPA. +Niin kyllä, kummankin hän pilviin kiitti. + +ENOBARBUS. +Enimmin Caesarin; mut myös Antonion. +Ei sydän, kieli, kynä eikä runo +Voi ajatella, haastaa, piirtää, laulaa, +Kuin suurest' on Antonius hälle rakas. +Mut Caesar? Vaiti vain, ja polvi maahan, +Niin, polvi maahan! + +AGRIPPA. + Kumpaakin hän lempii. + +ENOBARBUS. +Hän sontiainen on, ja he sen siivet. -- + (Torventoitaus.) +Ratsaille kutsu! -- Hyvästi, Agrippa! + +AGRIPPA. +Hyvästi, sotur' uljas! Onneksenne! + + (Caesar, Antonius, Lepidus ja Octavia tulevat.) + +ANTONIUS. +Ei enempää! + +CAESAR. +Te viette osan suuren itsestäni; +Mun häness' omistatte. -- Sisko, ollos +Semmoinen puoliso, kuin sydämmeni +Voi toivoa ja pyhästi sen taata. -- +Antonius, veljeni, tää hyveen kuva +Se rakkautemme välill' olkoon juote, +Jok' yhdistää ja kiintää, eikä murrin, +Mi kaikki rikkoo. Paremp', ett'ei tätä +Sidettä oisikaan, kuin ett'ei sitä +Molemmat hellisi. + +ANTONIUS. + Mua epäilette; +Se mua loukkaa. + +CAESAR. + Sanoin, minkä sanoin. + +ANTONIUS. +Vaikk' olettekin tarkka, pienint' ette +Te syytä löynne tuohon pelkohonne. +Jumalat teitä varjelkoot ja teihin +Taivuttakohot roomalaisten mielen! +Me eroamme tässä. + +CAESAR. +Hyvästi, rakkain sisko, hyvästi! +Sua elementit hellikööt ja mieles +Ilolla täyttäkööt! Hyvästi jää! + +OCTAVIA. +Oi, jalo veljyt! + +ANTONIUS. + Hänen silmäns' ovat +Kuin huhtikuu: niiss' asuu lemmen kevät, +Tuo vihma sitä tietää. -- Iloitse! + +OCTAVIA (Caesarille). +Herrani, katso huonetta, ja -- + +CAESAR. + Mitä? +Octavia, sano! + +OCTAVIA. + Korvaasi sen kuiskaan. + +ANTONIUS. +Sydäntä eipä tahdo kieli kuulla. +Ja kielt' ei ohjata voi sydän; noin se +Utu joutsenenkin tulvavesill' uipi, +Kallistumatta puoleen taikka toiseen. + +ENOBARBUS (syrjään Agrippalle). +Itkeekö Caesar? + +AGRIPPA. + Otsassa on piirto. + +ENOBARBUS. +Se oisi paha merkki hevosessa, +Mut hän on toki mies. + +AGRIPPA. + Kas, Enobarbus, +Antonius milt'ei ulvoi, nähdessänsä +Caesarin surmattuna; ja hän itki. +Kun Philippissä näki Bruton ruumiin. + +ENOBARBUS. +Niin, häness' oli sinä vuonna nuha. +Mit' ilolla hän pilloi, sitä itki: +Mua usko, kunnes itsekin ma itken. + +CAESAR. +Sua aina muistan, armain sisko; kuvaas +Ei haihduttaa voi aika. + +ANTONIUS. + Tänne, veljyt! +Kanssanne lemmen voimassa ma kilpaan: +Nyt teitä syleilen, nyt teidät päästän +Ja heitän jumalille. + +CAESAR. + Onnen huomaan! + +LEPIDUS. +Valaiskoon taivaan koko tähtisarja +Ihanan tiesi! + +CAESAR. + Hyvästi! + + (Suutelee Octaviaa.) + +ANTONIUS. + Hyvästi! + + (Torvet soivat. He lähtevät.) + + + +Kolmas kohtaus. + + Aleksandria. Huone hovilinnassa. + (Cleopatra, Charmiana, Iras ja Alexas tulevat.) + +CLEOPATRA. +Miss' on se mies? + +ALEXAS. + Hän tuskin tohtii tulla. + +CLEOPATRA. +Niin vain? Mies, tänne! + + (Airut tulee.) + +AIRUT. + Suuri valtias +Judean Herodeskin silmääs säikkyy. +Kun vihastut. + +CLEOPATRA. + Sen Herodeksen pään +Ma tahtoisin, mut kuin? Antonion piti +Se tuoda, vaan hän poiss' on. -- Lähemmäksi! + +AIRUT. +Armoisin rouva, -- + +CLEOPATRA. + Octavian näitkö?' + +AIRUT. +Näin, kuningatar. + +CLEOPATRA. + Missä? + +AIRUT. + Roomassa. +Hänt' ihan silmiin katsoin; näin, kun häntä +Antonius ja veli taluttivat. + +CLEOPATRA. +Mun pituiseni onko? + +AIRUT. + Eikä, rouva. + +CLEOPATRA. +Ja äänen kuulit? Heleä vai heikko? + +AIRUT. +Sen kuulin, rouva; ääni häll' on heikko. + +CLEOPATRA. +Ei hyvä! Hän ei kauan tuota lemmi. + +CHARMIANA. +He, tuotako? Oi, Isis! Mahdotonta! + +CLEOPATRA. +Niin kyllä: kääpiö ja ääni heikko! -- +Oliko käynti majesteetin? Mieti, +Oletko milloin majesteetin nähnyt? + +AIRUT. +Hän kömpii; yhtä on, käy tai seisoo; +Kuin ruumis ilman eloa hän on, +Ei ihminen, vaan patsas. + +CLEOPATRA. + Niinkö totta? + +AIRUT. +Jos sokea en lie. + +CHARMIANA. + Ei Egyptissä +Näe kolmekaan noin hyvin. + +CLEOPATRA. + Järkimies, +Sen kyllä huomaan. -- Siit' ei toki vaaraa. +On hyvä tuolla äly. + +CHARMIANA. + Verraton! + +CLEOPATRA. +Kuin vanha lienee hän? + +AIRUT. + Hän oli leski -- + +CLEOPATRA. +Vai leski? Charmiana, kuulehan! + +AIRUT. +Ja kolmenkymmenen lie vaiheell' ikä. + +CLEOPATRA. +Ja kasvoin muoto? Pyöreä vai pitkä? + +AIRUT. +Rumuuteen asti pyöreä. + +CLEOPATRA. + Se usein +Osoittaa tyhmyyttä. -- Ja hiusten väri? + +AIRUT. +Punainen, rouva; otsa matala. +Niin matala kuin suinkin. + +CLEOPATRA. + Tuossa kultaa! +Mun taannoist' älä tuimuuttani muista. +Takaisin sanan viedä saat; ma huomaan +Sun toimiin sopivaksi. Valmistaudu, +Jo kirjeet odottavat. + + (Airut menee.) + +CHARMIANA. + Sievä mies! + +CLEOPATRA. +Niin tosiaankin; kadun suurest', että +Häväisin häntä noin. Niin, näistä päättäin +Ei otuksesta vaaraa lie. + +CHARMIANA. + Ei laisin. + +CLEOPATRA. +Hän majesteetin tuntee, on sen nähnyt. + +CHARMIANA. +Nähnytkö sen? Oi, Isis varjelkoon! +Niin kauan teitä palvellut! + +CLEOPATRA. + Charmiana, +Hält' yhtä vielä aioin tiedustella; +Mut sama se! Tuo tänne hänet oiti. +Ma kirjoitan. Kaikk' ehkä hyvin päättyy. + +CHARMIANA. +Siit' olla voitte, kuningatar, varma. + + (Menevät.) + + + +Neljäs kohtaus. + + Athena. Huone Antonion asunnossa. + (Antonius ja Octavia tulevat.) + +ANTONIUS. +Ei, ei, Octavia, ei yksin se, -- +Sen soisin anteeks, sen ja monta muuta +Sen tapaista; -- mut Pompejoa vastaan +Uutt' alkoi sotaa, testamenttins' sääsi +Ja kansalle sen julki luki, pahaa +Minusta puhui, ja kun vihdoin täytyy +Mua kiitelläkin, niin on kiitos kylmää +Ja kuivaa, perin niukkaakin. Kun tarjon +On paras tilaisuus, hän sit' ei käytä. +Tai nurkuen sen tekee. + +OCTAVIA. + Armahani, +Äl' usko kaikkea; mut jos sun täytyy, +Niin kaiken älä anna mieltäs painaa. +Mua onnetonta vaimoa, kun pitää, +Jos rikko syntyy, kahden väliss' olla, +Rukoillen kumpaisenkin puolesta! +Mua nauraa hyvät jumalat, kun pyydän: +»Siunatkaa miestäni ja isäntääni!» +Ja sen taas puran yhtä äänekkäällä: +»Siunatkaa veljeäni!» Toinen rukous +Näin toisen kumoo, kumpi voittaneekin; +Ei keskitietä, ei. + +ANTONIUS. + Octavia armas, +On lemmen paras siellä, missä paras +On turva. Mun jos kunniani kaatuu, +Niin kaadun itse; paremp', ett'en oisi +Sun ollenkaan, kuin sun näin alastonna. +Mut, niinkuin pyysit, välihimme astu; +Sill' aikaa hankin sotaa, josta tulee +Häpeä veljellesi. Joutuun toimeen, +Niin voitat, mitä toivot. + +OCTAVIA. + Kiitos, armas! +Zeus valtias mun, heikon, heikon, suokoon +Sovittaa teidät! Sota välillänne. +Se on kuin halkeaisi maailma, +Ja ruumihilla rotko täytettäisiin. + +ANTONIUS. +Kun huomaat, miss' on tämän riidan alku. +Niin siihen moittees käännä; niin ei yhtä +Voi rikoksemme olla, että lempes +Voi tasan puoltaa kumpaakin. Nyt lähde, +Valitse seurasi ja määrää itse +Ne kulut, joita matkaa varten vaadit. + + (Lähtevät.) + + + +Viides kohtaus. + + Paikka sama. Toinen huone. + (Enobarbus ja Eros kohtaavat toisensa.) + +ENOBARBUS. +No, Eros hyvä, mitä kuuluu? + +EROS. +Kummia kuuluu, herra. + +ENOBARBUS. +Mitä? Sano! + +EROS. +Caesar ja Lepidus ovat ryhtyneet sotaan Pompejoa vastaan. + +ENOBARBUS. +Se on vanhaa. Entä tulos? + +EROS. +Caesar, ensin käytettyään häntä sodassa Pompejoa vastaan, kieltää nyt +häneltä kaiken valtamiehyyden eikä suo hänelle mitään osaa voiton +kunniasta; eikä siinä kyllin, vaan lisäksi syyttää häntä entisestä +kirjeenvaihdosta Pompejon kanssa, ja panee, oman ilmiantonsa nojalla, +hänet vankeuteen, jossa nyt se kolmas mies raukka istuu, kunnes tuoni +hänen tyrmänsä avaa. + +ENOBARBUS. +Siis, mailma, sull' on enää kaksi leukaa; +Nyt niiden väliin kaikki syöttees aja; +Ne toistaan järsivät. Miss' on Antonius? + +EROS. +Kävelee puistikossa -- näin, ja kortta +Edessään potkii, huutaa: »Lepidus, hölmö!» +Ja kurkkua sen miehen uhkaa, joka +Pompejon tappoi. + +ENOBARBUS. + Varusteiss' on laivat. + +EROS. +Italiaa ja Caesaria varten. -- +Mut kuulkaahan, teit' odottaa Antonius; +Ma oisin voinut uutiseni säästää. + +ENOBARBUS. +Ei siitä apua; mut menneeks olkoon. +Antonion luokse minut saata. + +EROS. + Tulkaa. + + (Menevät.) + + + +Kuudes kohtaus. + + Rooma. Huone Caesarin talossa. + (Caesar, Agrippa ja Maecenas tulevat.) + +CAESAR. +Tuon kaiken teki Roomaa pilkatakseen, +Ja vielä muuta; Aleksandriassa -- +Niin tässä kuuluu -- hän ja Cleopatra +Torilla hopeelavall' istuivat +Ja kultaisilla valtaistuimilla, +Ja heidän jaloissaan Caesanon -- +Isäni poikaa siksi nimittävät -- +Ja kaikki sekasikiöt, joit' ovat +Maailmaan siittäneet. Cleopatran +Tek' Egyptin hän kuningattareksi +Ja ali-Syyrian, Lyydian ja Kypron +Täys valtiaaksi. + +MAECENAS. +Kaikkienko nähden? + +CAESAR. +Niin, huvitaistelujen kentäll' aivan. +Hän siellä kuningasten kuninkaiksi +Julisti poikansa: heist' Aleksander +Armenian sai, suur-Meedian, Parthian; +Sisilian, Phoinikian ja Syyrian +Sai Ptolemeus. Cleopatra itse. +Puvuss' ol' Isis-jumalattaren, +Joss' usein ennenkin lie esiintynyt. + +MAECENAS. +Sen Rooma kuulkoon! + +AGRIPPA. + Se Antonion korskaan +On kylläynyt ja selin häneen kääntyy. + +CAESAR. +Sen kansa tietää; hältä valituksen +Se sai vast ikään. + +AGRIPPA. + Kestä valittaa hän? + +CAESAR. +He, Caesarista: siitä, ett'ei silloin, +Kun Pompejolta Sisilian veimme, +Hän saanut osuuttansa; sitten sanoo +Laivoja mulle lainanneensa, joit' ei +Takaisin ole saanut; vihdoin mankuu, +Ett' erotettu kolmimiehistöstä +Lepidus on ja että tämän varat +Me anastimme. + +AGRIPPA. + Siihen vastattakoon. + +CAESAR. +Se tehty on, ja matkall' on jo airut: +Lepidus, kerroin, liian hirmuks yltyi +Ja, suurta valtaansa kun väärin käytti, +Ansaitsi kohtalonsa. Osan hälle +Suon voittomaistani, mut Armeniasta +Ja muista hänen valloiluksistansa +Ma samaa vaadin. + +MAECENAS. + Siihen hän ei suostu. + +CAESAR. +Siis hänkään pyyntööns' ei saa suostumusta. + + (Octavia tulee seurueineen.) + +OCTAVIA. +Oi, terve, herra! Terve, suuri Caesar! + +CAESAR. +Oi, ett'en sanoisi sua hyljätyksi! + +OCTAVIA. +Et siksi sanonut, ei liioin syytä. + +CAESAR. +Miks sitten tänne hiivit noin? Et tule +Kuin sisko Caesarin. Antonion vaimon +Pitäisi saatton' olla sotajoukko +Ja ratsuin hirnun hänen tuloansa +Ennalta ilmoittaa; puut kansaa täynnä +Tien varsill' olla; itse odotuksen +Hivua ikävästä; taivaan kattoon +Pitäisi kansantungon pyörtämänä +Pölynkin nousta. Nyt kuin torityttö +Sa Roomaan tulet, ja näin estit meitä +Osoittamasta sulle rakkauttamme, +Jot' usein epäillään, jos ei se näy. +Meritse oisimme ja maitse tulleet +Sua vastaan, paikka paikalt' ylentäen +Komeutta tuliaisten. + +OCTAVIA. + Veli hyvä, +Pakost' en tullut näin, vaan omin ehdoin. +Antonius, puolisoni, kuullessansa +Sun varusteistas, kuiskasi ne minun, +Surevan, korvaan; silloin pyysin lupaa +Matkustaa tänne. + +CAESAR. + Jonka heti saitkin, +Kun esteeks olit hänen himoillensa. + +OCTAVIA. +Noin älä puhu! + +CAESAR. + Silmin häntä seuraan, +ja hänen töitään mulle tuuli kertoo. +Miss' on hän nyt? + +OCTAVIA. + Athenass', armas veli. + +CAESAR. +Häväisty sisko, ei! Cleopatra +On luokseen häntä viitannut. Hän valtans' +On suonut portolle. Nyt palkkaavat he +Maan kuninkaita sotaan. Heidän puoltaan +On Philadelphus Paphlagoniasta, +Kuningas Kappadokian, Archelaus, +Libyan Bacchus, Thrakian Adallas, +Arabian Malchus, Ponton kuningas, +Herodes Judeasta, Commagenen +Mithridates, Polemon ja Amyntas. +Lykaonian ja Meedian kuninkaat, +Ja paljon muita valtoja. + +OCTAVIA. + Mua kurjaa. +Min sydän kahden oma on, ja nämä +Erottaa hurja viha! + +CAESAR. + Tervetullut! +Kirjeesi meitä pidätteli, kunnes +Nä'imme pettymykses suuruuden +Ja viivytyksen vaaran. Huolet' ollos! +Äl' aikaa tuskastu, vaikk' onnes yli +Se vyöryttääkin vastuksien kuormaa, +Vaan itkemättä anna sallimuksen +Vaeltaa tietään. Tervetullut Roomaan, +Rakkaista rakkain! Yli ymmärryksen +Petetty olet. Suuret jumalat +Valinneet ovat mun ja ystäväsi +Sua kostamaan. Siis tyynell' ole miellä. +Tuhansin tervetullut! + +AGRIPPA. + Tervetullut! + +MAECENAS. +Niin, tervetullut, rouva! Teitä hellii +Jokainen sydän Roomassa ja säälii. +Avionrikkoja Antonius vain, +Tuo iljettävän irstas, teidät hylkää +Ja vallan antaa luuskalle, jok' yltyy +Pauhaamaan meitä vastaan. + +OCTAVIA. + Tottako? + +CAESAR. +Niin, toden totta! Tervetullut, sisko! +Ah, malta mieltäs, tyynny! Armain sisko! + + (Menevät.) + + + +Seitsemäs kohtaus. + + Antonion leiri Action niemekkeellä. + (Cleopatra ja Enobarbus tulevat.) + +CLEOPATRA. +Sen vielä sulle kostan, ole varma. + +ENOBARBUS. +Mut miksi? Miksi? + +CLEOPATRA. +Sa panit vastaan sotaan lähtöäni, +Sanoen: se ei sovi. + +ENOBARBUS. + Sopiiko se? + +CLEOPATRA. +Kuin? Meitä sotaan haastetaan, ja meidän +Sopisi poissa olla! + +ENOBARBUS (syrjään). + Siihen vastaan: +Jos sotaan viedään orihit ja tammat, +Niin orhit ovat liikaa; tamma kantaa +Soturin orhinensa. + +CLEOPATRA. + Mitä sanot? + +ENOBARBUS. +Läsnäolonne Antonion hurmais aivan, +Veis hältä järjen, sydämmen ja ajan, +Joit' on nyt tarvis. Löyhyydestä häntä +Jo syytetään: käy huhu Roomass', että +Photinus, kuohilas, ja hovinaiset +Nyt sotaa ohjaavat. + +CLEOPATRA. + Kadotkoon Rooma! +Mädätköön kieli, joka meitä parjaa! +Sodassa mull' on tehtäväni: minä, +Jok' olen vallan pää, myös tahdon miesnä +Siell' esiintyä. Vastaan älä väitä; +Min' en jää jälkeen. + +ENOBARBUS. + Vaikenen. Kas, tuossa +On päällikkö. + + (Antonius ja Canidius tulevat.) + +ANTONIUS. + Canidius, eikö kummaa? +Hän Tarentosta ja Brundusista +Noin valeen Joonian meren halkaisee ja +Torynen valtaa. -- Kuulitko sen, armas? + +CLEOPATRA. +Ei kerkeyttä niin kukaan kummastele +Kuin jahnus. + +ANTONIUS. + Oiva hitauden läksy: +Sopisi hyvin miesten parhaimmalle. -- +Merellä otellaan siis hänen kanssaan. + +CLEOPATRA. +Merellä! Kuinkas muuten? + +CANITIUS. + Miksi niin? + +ANTONIUS. +Siks, että vaatinut on meitä siihen. + +ENOBARBUS. +Vaaditte tekin häntä miekkasille. + +CANITIUS. +Ja tuohon taisteluun Pharsalon luona, +Miss' Caesar otteli Pompejon kanssa; +Mut hän, kun siit' ei hyötynyt, sen kielsi; +Niin tehkää tekin. + +ENOBARBUS. + Laivaväki teillä +On kehnoa ja kiirein haalittua, +Elomiehiä ja aasin-ajureita; +Caesarin miehet on Pompejon kanssa +Otelleet usein; teill' on laivat raskaat, +Hänellä keveät. Ei häpeätä +Merellä väistää taistoa, kun maalla +On teidän voima. + +ANTONIUS. + Merellä, merellä! + +ENOBARBUS. +Näin menetätte vankan maineen, jonka +Maasodassa te saitte; hajoitatte +Pois armeijan, jost' enin osa uljast' +On jalkaväkeä, ja käyttämättä +Jätätte kuulun sotataitonne; +Hylitte keinon taatuimman, ja vaaran +Ja sattumuksen valtaan heittäytte +Vahvasta turvastanne. + +ANTONIUS. + Merellä +Otella tahdon. + +CLEOPATRA. + Laivaa kuusikymment' +On mulla; enempää ei Caesarilla. + +ANTONIUS. +Poltamme liiat laivat; jäännöksellä +Täyskuntoisella sitten Actiosta +Ajamme Caesarin. Jos häviämme. +Niin uusi koitos maalla. -- + (Airut tulee.) + Asiasi? + +AIRUT. +Huhu on tosi: hän on siellä itse. +Caesar on valtaans' ottanut Torynen. + +ANTONIUS. +Siell' itse? Mahdotonta! Ihme, että +Väkensä siellä on. -- Canidius, sinä +Jäät maalle kuudentoista legioonan +Ja tarpeellisen ratsuväen kanssa; +Me käymme laivaan. -- Tule, armas Thetis! -- + (Soturi tulee.) +No, kunnon solttu? + +SOTAMIES. + Jalo päällikkö, +Merellä älkää taistelko! Ei luottaa +Saa lahoon lautaan. Epäilettekö +Mun miekkaani ja näitä arpiani? +Egyptin ja Phoinikian miehet uikoot; +Lujalla maalla, uljaast' otellen, +On meidän tapa voittaa. + +ANTONIUS. + Hyvä! -- Matkaan! + + (Antonius, Cleopatra ja Enobarbus lähtevät.) + +SOTAMIES. +Herkules vieköön, oikeassa lienen! + +CANITIUS. +Niin olet, mies; mut kaikki hänest' yksin +Ei riipu; ohjaajall' on ohjaajansa: +Me naisten ollaan orjia. + +SOTAMIES. + Te maalla +Siis legioonat hoidatte ja ratsut? + +CANITIUS. +Marcus Octavius, Marcus Justejus, +Publicola ja Caelius ovat merta, +Me maata varten. Caesarin tuo kerkeys +On uskomaton. + +SOTAMIES. + Roomast' armeijansa +Niin parvittain hän matkaan laittoi, että +Vakojat pettyi. + +CANITIUS. + Ken on johtajana? + +SOTAMIES. +Sanovat, muuan Taurus. + +CANITIUS. + Miehen tunnen. + + (Airut tulee.) + +AIRUT. +Canidiota kutsuu päällikkö. + +CANITIUS. +Nyt uutisten on synnyintuskiss' aika, +Ja joka hetki jotain uutta poikii. + + (Menevät.) + + + +Kahdeksas kohtaus. + + Tasanko Action lähellä. + (Caesar, Taurus, sotapäälliköitä ynnä muita tulee.) + +CAESAR. +Taurus! + +TAURUS. + Niin, herra? + +CAESAR. + Maall' ei tapella! +Varulla vain, ja taistelua vältä, +Siks kunnes merell' asiat on selvät. +Näit' ohjeitani rikkoa et saa: +Täst' arvanheitost' onnemme nyt riippuu. + + (Menevät.) + (Antonius ja Enobarhus tulevat.) + +ANTONIUS. +Tuon kummun taakse tuonne ratsuväki +Caesarin joukon vastapäätä! Sieltä +Lukua laivain voimme tarkastella +Ja toimia sen mukaan. + + (Menevät.) + + (Canidius tulee, marssien maajoukkoineen toista puolta + näyttämöä, Taurus toista puolta. Kun nämä ovat ohi + kulkeneet, kuullaan meritappelun pauhua. Sotahuutoja. + Enobarbus palajaa.) + +ENOBARBUS. + Kurjaa, kurjaa, +Perin kurjaa! Sit' en siedä katsella: +Antonias, Egyptin päällyslaiva, +Pakenee, kääntäin keulansa, ja kaikki +Kuuskymmentä sen jälkeen. Silmää vihloo +Se näky. + + (Scarus tulee.) + +SCARUS. + Jumalat ja jumalattaret +Ja koko taivaskunta! + +ENOBARBUS. + Mitä riehut? + +SCARUS. +Hukattu maailman on paras pala +Sulasta tyhmyydestä: muiskut meiltä +On vieneet maat ja vallat. + +ENOBARBUS. + Miltä siellä +Taistelu näyttää? + +SCARUS. + Meidän puolella +Kuin paisettunut rutto, joka varman +Tuo kuoleman. Egyptin karjas narttu -- +Sen syököön kuppa! -- kesken taistelua -- +Kun oli voitto niinkuin kaksoispari, +Näöltään yhtä, meidän vanhemp' ehkä, -- +Kuin paarman alta lehmä kesäkuulla. +Pakenee, purjeet levällään. + +ENOBARBUS. + Sen näin; +Se silmiäni kivisti, en voinut +Enempää sietää. + +SCARUS. + Hän kun tuuleen käänsi. +Niin Antonius, tuon velhon jalo uhri, +Haritti siipiään kuin kärväs sorsa. +Paeten jäljestä, kun kuumimmillaan +Juur' oli taistelu. En herjatyötä +Moist' ole vielä nähnyt; noin ei ole +Kokemus, kunnia ja miehuus koskaan +Häväissyt itseään. + +ENOBARBUS. + Voi meitä, voi! + + (Canidius tulee.) + +CANIDIUS. +Merell' on henkiheitoss' onnemme +Ja uupuu surkeasti. Kaikk' ois hyvin, +Jos päällikkö ois ollut entisellään. +Oo, paollemme jyrkän esikuvan +Hän omall' antoi paollaan! + +ENOBARBUS (syrjään). + Vai niin? +No sitten hyvää yötä, täyttä totta! + +CANIDIUS. +Peloponnesoon päin he pakenivat. + +SCARUS. +Se lyhin tie. Minäkin siellä tahdon +Odottaa, mitä tulee. + +CANIDIUS. + Caesarille +Legioonat minä jätän sekä ratsut; +Jo kuudelta ma kuninkaalta opin, +Kuink' aseet heitetään. + +ENOBARBUS. + Mut minä seuraan +Antonion siipirikkoist' onnea, +Vaikk' äly siinä vastahankaa vetää. + + (Menevät.) + + + +Yhdeksäs kohtaus. + + Aleksandria. Huone hovilinnassa. + (Antonius tulee seuralaisineen.) + +ANTONIUS. +Haa! Maa mua pyytää, ett'en siihen astu: +Mua häpee kantaa. -- Tulkaa, ystävät; +Maailmaan olen yöpynyt ja tietä +En enää kotiin löydä. -- Laiva mulla +On kultaa täynnä; viekää, jakakaa se; +Pakohon menkää, turviin Caesarin. + +SEURALAISET. +Pakohon? Emme. + +ANTONIUS. + Itse pakenin ma, +Opettain pelkureille, miten juosta +Ja selkää näyttää. -- Menkää, ystävät; +Valita aion toisen elintien, +Miss' en ma teitä tarvitse; siis menkää. +Satamass' aarre on, se viekää. -- Oh! +Jot' äsken seurasin, nyt häpeen nähdä; +Hiuskarvanikin kapinoivat: harmaat +Ruskeita syyttää malttamattomiksi, +Ja nää taas niitä hupsun pelkureiksi. -- +Nyt menkää; kirjeet laitan mukananne +Eräille ystäville, jotka tiellä +Teit' auttavat. Pois surun silmäykset +Ja vastuut kiertäväiset! Tilaisuuteen +Vain tarttukaa, jonk' epätoivo tarjoo; +Hukassa on, ken itse hukkaans' etsii. +Satamaan heti! Laivat, aarteet, kaikki +Ma teille suon. Rukoilen, että hetkeks +Mun jätätte; kas niin; pois mult' on johto, +Ja siksi rukoilen. -- Ma tulen heti. + + (Istuutuu.) + + (Eros tulee ja Cleopatra, jota Charmiana + ja Iras taluttavat.) + +EROS. +No, rouva, lähennelkää, lohdutelkaa' + +IRAS. +Se tehkää, hyvä kuningatar! + +CHARMIANA. +Niin, tehkää, kaikin mokomin! + +CLEOPATRA. +Mut antakaa, ett' istuudun. Oi, Juno! + +ANTONIUS. +En, en, en, en! + +EROS. +Silmätkää tänne, herra! + +ANTONIUS. +Oh, hyi, hyi, hyi! + +CHARMIANA. +Hyvä rouva, -- + +IRAS. +Hyvä rouva, armas kuningatar! + +EROS. +Hyvä, hyvä herra! + +ANTONIUS. +Niin, herra, niin! Philippin luona miekkaa +Hän käytti niinkuin tanssija, kun minä +Tuon kuivan, kalvaan Cassion kaadoin. Minä, +Niin, minä Bruton lopetin, sen hupsun; +Hän muiden kautta toimi vain, kosk' oli +Harjaantumaton jaloon sotatyöhön. +Ja nyt? Ei, siitä ei sen enempää! + +CLEOPATRA. +Ah, häntä auttakaa! + +EROS. +Kah, herra: kuningatar, kuningatar! + +IRAS. +Oi, menkää luo ja häntä puhutelkaa: +Hän häpeäst' on hämmentynyt aivan. + +CLEOPATRA. +No siis, -- mua taluttakaa. -- Oh! + +EROS. +Jalo herra, nouskaa! Kuningatar saapuu; +Hän alla päin on; tuoni hänet tempaa, +Jos lohtunne ei pelastusta tuo. + +ANTONIUS. +Häväissyt olen hyvän maineeni; +Oo, halpa hairaus! + +EROS. + Kuningatar, herra! + +ANTONIUS. +Egyptitär, oo, mihin minut saatoit? +Kah, häpeäni katsettasi karttaa +Ja taakseen katsoo, mitä herjan uhriks +Jälkeeni jätin. + +CLEOPATRA. + Anteeks, herra, anteeks +Mun vauhkot purjeeni! En luullut teidän +Mua seuraavan. + +ANTONIUS. + Egyptitär, sä tiesit, +Ett' oli sydämmeni syistään kiinni +Sun ruorissas ja johdossasi kulki. +Vallassas oli intoni, sen tiesit. +Ja että silmäniskusi mun voisi +Jumalten teiltä eksyttää. + +CLEOPATRA. + Oi, anteeks! + +ANTONIUS. +Nyt nöyrä sopimus mun täytyy tehdä +Tuon nuorukaisen kanssa, halpamaisest' +Imarrella ja madella, mun, joka +Pitelin mieltä myöten puolta maailmaa +Ja onnen loin ja kukistin. Sa tiesit, +Kuink' olin kiinni pauloissas ja kuinka +Mun miekkanikin, lemmen hervaisema, +Sokeesti sitä kuuli. + +CLEOPATRA. + Anteeks, anteeks! + +ANTONIUS. +Ei, kyynelt' ei! Yks ainoa jo korvaa +Tapot ja voitot. Muisku vain! Se kaikki +Hyvittää. -- Opettajan matkaan laitoin; +Palannut liekö? -- Olen lyijyn raskas. -- +Viiniä! Ruokaa! -- Uhkaa ainoastaan +Ma panen onnettaren kiusaa vastaan. + + (Menevät.) + + + +Kymmenes kohtaus. + + Caesarin leiri Egyptissä. + (Caesar, Dolabella, Thyreus ja muita tulee.) + +CAESAR. +Antonion sanantuoja sisään tulkoon. -- +Ken on hän! + +DOLABELLA. + Hänen lastens' opettaja. +Pahasti lie hän kynitty, kun tänne +Noin kurjan sulan siivestänsä laittaa; +Ja kuukaus sitten kuninkaita kyllin +Häll' oli lähettää. + + (Euphronius tulee.) + +CAESAR. + Lähemmä! Puhu? + +EUPHRONIUS. +Antonion luota tämmöisenä tulen; +Niin halpa hänen toimiins' olin taannoin, +Kuin suureen mereen nähden myrtinlehdell' +On aamukaste. + +CAESAR. + Hyvä! Asiasi? + +EUPHRONIUS. +Sua, kohtalonsa herraa, tervehtii hän +Ja pyytää saada Egyptissä olla; +Jos ei, niin tinkii vaateistaan ja tyytyy, +Kun maan ja taivaan välill' elää saa +Yksityishenkilönä Athenassa. +Hänestä tämä. Sitten: Cleopatra, +Kumartain suuruuttas ja myöntäin valtas. +Pojilleen Ptolemeolaisten kruunun +Armosta pyytää. + +CAESAR. + Mit' Antonioon tulee, +Hänest' en kuulla tahdo. Kuningatar +Saa suostumuksen pyyntöönsä, jos maastaan +Karkoittaa kurjan lemmittynsä taikka +Hält' ottaa hengen. Sen jos tekee, niin ei +Rukoillut turhaan. Siinä heille vastaus. + +EUPHRONIUS. +Onneksi vain! + +CAESAR. + Vie hänet kautta leirin. + + (Euphronius menee.) + +(Thyreolle.) Nyt puhelahjaas koita, nyt on aika. +Cleopatra Antoniolta voita; +jos mitä vaatii, nimessämme lupaa, +Omasta päästäs yhä lisää tarjoo. +Onnellisimmillaan on vaimo heikko; +Hädässä vestaalinkin vala horjuu. +Rupea juoniin; vaivas palkan itse +Saat määrätä: lain voima sill' on. + +THYREUS. + Kyllä. + +CAESAR. +Ja tarkkaa, kuink' Antonius iskun kestää +Ja miltä eleensä ja olentonsa +Sinusta näyttää. + +THYREUS. + Käskys, Caesar, täytän. + + (Menevät.) + + + +Yhdestoista kohtaus. + + Aleksandria. Huone hovilinnassa. + (Cleopatra, Enobarbus, Charmiana ja Iras tulevat.) + +CLEOPATRA. +Nyt mitä tehdä? + +ENOBARBUS. + Miettiä ja kuolla. + +CLEOPATRA. +Antonionko syy on tuo vai meidän? + +ENOBARBUS. +Antonion yksin, järkensä kun saattoi +Himonsa orjaks. Te jos sodan suurta +Näkyä pakenitte, jossa toinen +Pelottaa toistaan, miksikä hän seuras? +Päämiehen arvohon ei himon kiihko +Ois saanut loukkaa tehdä, kun juur' soti +Maailman toinen puoli toista vastaan +Ja hänen tähtens' yksin. Hukkaa vähemp' +Ei häpeä noin rientää jäljissänne +Ja laivans' antaa töllistellä. + +CLEOPATRA. + Vaiti! + + (Antonius ja Euphronius tulevat.) + +ANTONIUS. +Tuo siis on hänen vastuunsa? + +EUPHRONIUS. + Niin, herra. + +ANTONIUS. +Kuningatar siis armon saa, jos minut +Hän uhraa. + +EUPHRONIUS. + Niin. + +ANTONIUS. + Sen kuulkoon hän. -- No, laita +Nyt Caesar-pojalle tää harmaa pää, +Niin herrauskunnilla hän kukkuroilleen +Sun toivehesi täyttää. + +CLEOPATRA. + Tuoko pää? + +ANTONIUS. +Palaa ja sano: hällä kukkeimmallaan +On nuoruus, mailma hältä vartoo suurta. +Rahoja, laivoja ja sotureita +On pelkurillakin, jonk' apurit +Voi lapsen johdoll' yhtä hyvin voittaa +Kuin Caesarin. Siis vaadi, että pois hän +Tuon onnen loiston riisuu, ja mun kanssa, +Mun, miehen murtuneen, käy miekkamittaan, -- +Me kahden vain. Sen kirjoitan ma. Tule! + + (Antonius ja Euphronius menevät.) + +ENOBARBUS (syrjään). +Niin kyllä, voittorikas Caesar alttiiks +Onnensa heittäis, miekkailijan kanssa +Ruveten kilpasille! -- Miehen äly +On osa hänen onnestaan, ma huomaan; +Ulkoinen tila mielen tilan määrää. +Ett' olis tuska tasan. Kuinka voi hän, +Oloja tuntevana, uneksia, +Ett' täyttyä vois hänen tyhjyydestään +Kylläinen Caesar! -- Caesar, älynkin sä +Lamasit hältä! + + (Palvelija tulee.) + +PALVELIJA. + Sana Caesarilta! + +CLEOPATRA. +Kuin? Menoja ei laisin? Nähkääs naiset: +Kun kukka kuihtuu, nenää nyrpistellään, +Vaikk' imarreltiin umpua. -- Hän tulkoon! + +ENOBARBUS (syrjään). +Rehellisyyden kanssa joudun riitaan. +Sen uskollisuus houkkuutt' on, ken houkan +Noudattaa mieltä; vaan kell' uskallusta +On sorrettua seurata, hän voittaa +Herransa voittajan, ja aikakirjoiss' +On maineen saapa. + + (Thyreus tulee.) + +CLEOPATRA. + Mitä tahtoo Caesar? + +THYREUS. +Sen sanon kahden kesken. + +CLEOPATRA. + Puhu, tääll' on +Vain ystäviä. + +THYREUS. + Varmaankin Antonion. + +ENOBARBUS. +Hän yhtä monta tarvitsee kuin Caesar, +Tai meit' ei tarvitse. Jos sallii Caesar, +Niin herramme het' ystävänä hälle +Sylihin syöksee. Me taas olemme +Sen oma, kenen hän, siis Caesarin. + +THYREUS. +Sa, kiitetty, siis kuule: Caesar pyytää. +Ett', tilaasi kun mietit, aina muistat, +Ett' on hän Caesar. + +CLEOPATRA. + Kuninkaallist' aivan! +No niin? + +THYREUS. + Hän tietää, ett'ei rakkaus teitä +Antonioon kiinnitä, vaan pelko. + +CLEOPATRA (syrjään). + Oo! + +THYREUS. +Siis surkuttelee kunnianne vammaa, +Jok' on vain tahra tahaton ja lainkaan +Ei ansaittu. + +CLEOPATRA. + Hän jumalana tietää, +Mik' oikeint' on. En kunniaani myynyt, +Se valloitettiin. + +ENOBARBUS (syrjään). + Tuota Antoniolta +Kysellä pitää. -- Nyt sait vuodon, herra; +Syvyyteen kai sun vaipua nyt täytyy, +Kosk' armaasi sun jätti. + + (Menee.) + +THYREUS. + Caesarille +Siis vienkö pyyntönne? Hän milt'ei kerjää +Rukousta teiltä. Suurest' ihastuupi, +Jos onnestaan te sauvan itsellenne +Tueksi teette; mutta sydän syttyy, +Jos kuulee, että jätitte Antonion +Ja pakenitte hänen turvihinsa, +Maailman herran. + +CLEOPATRA. + Mikä nimenne? + +THYREUS. +Thyreus. + +CLEOPATRA. + Kiltti airut, suurelle +Sanokaa Caesarille: voitonkättään +Nöyrästi suutelen ma; jalkoihinsa, +Sanokaa, kruunuineni polvistun, +Ja kaikkivoivan suusta varron kuulla +Egyptin tuomion. + +THYREUS. + Jalosti tehty! +Jos äly, taistellessaan onnen kanssa, +Vain uskaltaa, min voi, niin voitto sillä +On varma. Kättänne mun kunnioittain +Suudella suokaa. + +CLEOPATRA. + Caesarimme isä, +Usein, kun valtain valloitusta mietti, +Huulillaan koski tätä halpaa kättä, +Ja suuteloita satoi. + + (Antonius ja Enobarbus palajavat.) + +ANTONIUS. + Lemmenkohtaus! +Haa! Kautta pauvanteen! Ken olet, mies? + +THYREUS. +Mies, joka täytän miesten miehen käskyn, +Sen-moisen, jonka sanaa tulee kuulla. + +ENOBARBUS. +Hän tahtoo ruoskaa. + +ANTONIUS. + Lähemmäksi, mies! -- +Haa! Sinä haukka! -- Jumalat ja perkeleet! +Mult' arvo liukee pois. -- »Hoi!» huusin taannoin. +Ja kuninkaita, niinkuin kilpaan pojat, +Esille syöksi, huutain: »mitä käsket?» +Sull' onko korvat? + (Palvelijoita tulee.) + Viel' Antonius olen. +Pois viekää kurja tuo ja pieskää hänet! + +ENOBARBUS (syrjään). +Parempi pennun kanssa leikitellä +Kuin vanhan kuolevaisen jalopeuran. + +ANTONIUS. +Haa! Kautta kuun ja tähtein! Pieskää hänet! +Vaikk' olis kymmenittäin Caesarin +Suurvasalleita ja niist' yksi julkeis +Tuon kättä tuossa -- mikä nimens' onkaan? +Cleopatra hän oli -- Pieskää hänet, +Siks että vääntää kasvojaan kuin piltti +Ja vinkuu armoa. Pois vaan! + +THYREUS. + Antonius, -- + +ANTONIUS. +Pois hänet raastakaa! Kun piesty on hän, +Takaisin tuokaa. -- Caesar-pojan narri +Saa sanan viedä herralleen. -- + (Palvelijat vievät pois Thyreon.) + Sin' olit +Jo puoleks kuihtunut, kun näin sun: -- haa! +Jätinkö patjan koskematta Roomaan, +Rodunko puhtaan itseltäni kielsin +Ja valituimman vaimon, tullakseni +Ivaksi sulle, norkkoin vilkkujalle? + +CLEOPATRA. +Hyväinen, -- + +ANTONIUS. + Irstas olet ollut aina. +Mut syntihin kun paadumme, -- oi, kurjaa! -- +Jumalat viisaat meidät soentavat, +Likaamme upottavat kirkkaan järjen, +Meit' erheitämme jumaloimaan saavat, +Ja nauravat, kun omaa kurjuuttamme +Isottelemme. + +CLEOPATRA. + Oo, niiks onko tullut? + +ANTONIUS. +Murunen Caesar-vainaan lautaiselta, +Gnejus Pompejon kylmä ruoan jäännös! +Iloja muita lukematta, joista +Ei huhu tiedä, vaan joiss' elämöinyt +Yleti olet; sillä varmaan, vaikka +Voinetkin aavistaa, mit' ollee kohtuus, +Et tiedä, mitä on se. + +CLEOPATRA. + Miksi tuota? + +ANTONIUS. +Ett' orja, joka ottaa juomarahaa +Ja sanoo »kostjumala!», hyväillä +Sun kättäs saa, mun kisaystävääni, +Jok' on vain suurten henkein valtaleima! +Oo, jospa Basanin nyt vuorell' oisin, +Pahemmin mylvisin kuin karjalauma! +Syy mull' on raivota; nyt korupuhe +Ois samaa, kuin jos uhri hirsipuussa +Hyvästä työstä pyöveliä kiittäis. + (Palvelijat palajavat Thyreon kanssa.) +Hän onko piesty? + +1 PALVELIJA. + Tarpeen mukaan, herra. + +ANTONIUS. +Parkuiko? Rukoiliko armoa? + +1 PALVELIJA. + Rukoili armahdusta. + +ANTONIUS. +Isäsi katukoon -- jos elää -- ettei +Sinusta tullut tyttö! Kavahtaos +Nyt mennä Caesar-herran voittosaattoon, +Kun piiskaa siitä maistaa sait! Vast'edes +Sua vilunväreet karsikoot, kun naisen +Näet valkokäden! -- Caesarin luo palaa +Ja kerro vastaanottos; sano, että +Hän vimmaan saa mun; röyhkän korska on hän, +Ja muistaa vain, mit' olen, eikä muista, +Mit' olen ollut. Vimmaan hän mun saapi, +Ja helppoa se tähän aikaan onkin, +Kun hyvät tähteni, nuo muinaisoppaat, +Radaltaan syöksevät ja hornan kuiluun +Tulensa viskaavat. Puheeni, työni +Jos häntä loukkaa, sano, ett' on hällä +Hipparchus, vapautettu orjani; +Kostoksi mulle häntä mielin määrin +Hosukoon, piesköön, hirttäköön; niin sano. +Pois naarmuinesi! + + (Thyreus menee.) + +CLEOPATRA. + Joko lopetit? + +ANTONIUS. +Ah, pimennyt mun maallinen on kuuni! +Se Antonion häviötä tietää. + +CLEOPATRA. +Mun oottaa täytyy. + +ANTONIUS. + Caesarille mieliks +Sa isket silmää hänen heitukalleen. + +CLEOPATRA. +Et mua tunne. + +ANTONIUS. + Kylmä olet mulle. + +CLEOPATRA. +Oi, armas! Minä kylmä! Silloin taivas +Mun sydämmeni jäistä myrkkyisintä +Raetta valakoon! Sen ensi kuuro +Mua kohdatkoon; kun sulaa se, niin myöskin +Hajotkoon henkeni! Caesarionin +Surmatkoon toinen, sitten yhteen jaksoon +Kohtuni hedelmät ja kaikki kunnon +Egyptiläiseni; ja hautaamatta +He raemyrskyn sulangossa maatkoot, +Siks että Niilin kärpäset ja sääsket +Makoonsa heidät hautaavat! + +ANTONIUS. + Nyt tyydyn. +Aleksandriassa on Caesar; siellä +Koettaa tahdon hänen onneansa. +Maajoukkomme on uljaast' otellut; +Hajonneet laivat jälleen yhtyneet +Ja uhkaavina, merikunnoss' aivan. +Miehuuteni, miss' olit? -- Kuule, armas! +Jos tuota kättä suutelemaan vielä +Sodasta palaan, verissä ma tulen. +Ma miekkoineni maineen vielä voitan; +Viel' elää toivo. + +CLEOPATRA. + Sankarini-ylväs! + +ANTONIUS. +Kolmasti kovaan suonet, jänteet, mielen +Ja hurjast' ottelen. Kun vielä olin +Iloinen, onnekas, niin miehen hengen +Pelasti sukkeluus; nyt tahdon purra, +Kaikk' estelijät hornaan syöstä. -- Tule; +Viel' yksi hauska yö! Nyt tänne kaikki +Apeat päällikkömme! Maljat täyteen! +Viel' yksi yö humussa hummatkaamme! + +CLEOPATRA. +Tää on mun syntypäiväni; sit' aioin +Vain hiljaa viettää; mut kun sinä olet +Antonius taas, niin minä Cleopatra. + +ANTONIUS. +Käy vielä kaikki hyvin. + +CLEOPATRA. +Pääherran luokse kaikki päälliköt! + +ANTONIUS. +Niin, heitä tahdon lohduttaa. Tän' yönä +Sirisköön viini heidän arvistansa! +Tule, kuningatar; vielä meiss' on voimaa! +Ens' ottelussa laitan, että surma +Minuhun rakastuu, kun kilpaa teen +Ma hänen hirmuviikatteensa kanssa. + + (Antonius, Cleopatra ja seuralaiset menevät.) + +ENOBARBUS. +Salaman uhka katseessaan on. Raivo +Kaunastunutt' on pelkoa. Tuon laisna +Voi kyyhky haukkaan iskeä. Kun aivot +Kutistuu päällikkömme, paisuu sydän. +Jos miehuus älyn ahmaisee, niin nielee +Se itse miekan, millä taistelee. +Nyt koitan, miten päästä hänest' irti. + + (Menee.) + + + + +NELJÄS NÄYTÖS. + + +Ensimmäinen kohtaus. + + Caesarin leiri Aleksandrian luona. + (Caesar, lukien kirjettä, Agrippa, Maecenas ynnä muita tulee.) + +CAESAR. +Pojaksi kutsuu, sättii, niinkuin hällä +Ois voimaa minut pois Egyptist' ajaa; +Raipoilla pieksee airuttani; vaatii +Mua miekkasille: Caesar ja Antonius! +Haa, vanha mässäri! Jos mieli kuolla, +On monta muuta tapaa; minä nauran +Vain hänen vaateilleen. + +MAECENAS. + Oi, Caesar, muista: +Kun moinen valta-eläin raivoon yltyy, +On saalis taattu. Hengen aikaa hälle +Äl' anna; vimmaans' eduksesi käytä; +Ei ole kiukku koskaan varoillansa. + +CAESAR. +Vie tieto päälliköille, että huomenn' +On monist' otteluista viimeinen. +Antoniota äsken palvelleita +On meidän armeijassa tarpeeks asti +Vangitsemahan häntä. Käske se. +Väkemme kestitse; on varaa meillä; +Se on sen ansainnut. -- Antonius parka! + + (Menevät.) + + + +Toinen kohtaus. + + Aleksandria. Huone hovilinnassa. + (Antonius, CLeopatra, Enobarbus. Charmiana, Iras, + Alexas ja muita tulee.) + +ANTONIUS. +Tapella kanssani ei tahdo? + +ENOBARBUS. + Ei. + +ANTONIUS. +Ja miksi ei? + +ENOBARBUS. + Hän varmaan luulee, että. +Kun häll' on kymmenesti suuremp' onni, +Hän kymmentä myös vastaa. + +ANTONIUS. + Huomenn' aion +Maall' otella ja merellä. Ma joko +Jään eloon, taikka kuolleen kunniani +Niin veress' uitan, että elpyy jälleen. +Uljaasti taisteletko? + +ENOBARBUS. + Lyön, ja huudan: +»Kaikk' ottakaatte!» + +ANTONIUS. + Oikein! Kutsu tänne +Mun talon väkeni. Tän' yönä aulius +Pidoissa vallitkoon! -- + (Palvelijoita tulee.) + Kätesi mulle! +Sin' olit aina kelpo mies; -- ja sinä, -- +Ja sinä myöskin: -- hyvin teitte työnne; +Toverinanne oli kuninkaita. + +CLEOPATRA (syrjään Enobarbolle). + Mit' ompi tää? + +ENOBARBUS (syrjään Cleopatralle). +Vain oikku, jonka siittää +Sydämmen tuska. + +ANTONIUS. + Kelpo mies myös sinä. +Oi, jaota noin moneksi jos voisin, +Ja tekin kaikki sulautua yhdeks +Antonioks, niin palvelisin teitä +Kuin te nyt mua! + +1 PALVELIJA. + Taivas varjelkoon! + +ANTONIUS. +Tää yö mua vielä palvelkaatte. Sarkat +Nyt täyttäkää, ja niin mua ylistelkää, +Kuin valtakuntan' viel' ois toverinne +Ja käskyjäni kuulis. + +CLEOPATRA (syrjään Enobarbolle). + Mitä aikoo? + +ENOBARBUS (syrjään Cleopatralle). +Heit' itkettää. + +ANTONIUS. + Tää yö mua palvelkaa; +Se ehkä viimeinen on tehtävänne: +Kenties mua ette enää näe, tai näette +Verisen varjon vain; jo huomenn' ehkä +On teillä toinen herra. Katson teihin +Kuin hyvästelijä. Mut, hyvät miehet, +En luovu teistä; palveluksihinne +Ijäksi olen vihitty kuin ylkä. +Kaks tiimaa mua palvelkaa, ei muuta, +Ja jumalat sen palkitkoot! + +ENOBARBUS. + Mut miksi +Noin heitä murhetuttaa? Itkeväthän; +Ja minä myöskin, laukkasilmä hölmö! +Hyi, teette meistä akkoja! + +ANTONIUS. + Ha, ha! +Mun velho noitukoon, jos sitä aioin! +Sateesta tuosta onni nouskoon! Liiaks +Sanani teihin, ystäväni, koski: +Lohduttaa teitä aioin, pyysin teitä +Yön viettoon soinioilla. Hyvää, nähkääs, +Ma toivon huomisesta; silloin meitä +Pikemmin voittorikas elo vartoo +Kuin kuolema ja kunnia. Pois pöytään, +Ja viiniin hukuttakaa huolet! Tulkaa. + + (Menevät.) + + + +Kolmas kohtaus. + + Seutu sama. Hovilinnan edusta. + (Kaksi sotamiestä on vartiolla.) + +1 SOTAMIES. +Hyv' yötä, veikko! Huomenna on päivä. + +2 SOTAMIES. +Ja silloin nähdään, kuinka käy. Hyv' yötä! +Kadulla etkö kuullut mitään kummaa? + +1 SOTAMIES. +En. Mitä? + +2 SOTAMIES. + Juorua kai vain. Hyv' yötä! + +1 SOTAMIES. +Hyv' yötä! + + (Toista kaksi sotamiestä tulee.) + +2 SOTAMIES. +Soltut, vahdiss' olkaa valppaat! + +3 SOTAMIES. +Te myös. Hyv' yötä! + + (Ensimmäiset kaksi asettuvat paikoilleen.) + +4 SOTAMIES. + Täss' on meidän paikka. + (Kolmas ja neljäs asettuvat paikoilleen.) +Jos huomenn' onnistaa vain laivastomme, +Niin varmaan toivon, että puoltaan pitää +Maa-armeijakin. + +3 SOTAMIES. + Uljas sotajoukko +Ja uskalias. + + (Hoboijan soittoa näyttämön alta.) + +4 SOTAMIES. + Vait! Mikä ääni? + +1 SOTAMIES. +Hiljaa! + +2 SOTAMIES. + Vait! Kuulkaa! + +1 SOTAMIES. +Sointaa ilmassa. + +3 SOTAMIES. + Maan alla. + +4 SOTAMIES. +Se tietää hyvää, niinhän? + +3 SOTAMIES. + Ei. + +1 SOTAMIES. + Vait, sanon! +Mit' ompi tää? + +2 SOTAMIES. + Antonion haltija, +Herkules jumala, nyt hänet jättää. + +1 SOTAMIES. +Menkäämme, kyselkäämme, onko samaa +Toisetkin kuulleet. + + (Lähestyvät toisia vartijoita.) + +2 SOTAMIES. + Kuulkaa, miehet! +KAIKKI. + Kuulkaa! +Haa! Kuulettenko? + +1 SOTAMIES. + Kyllä. Eikö kummaa? + +3 SOTAMIES. +Kuulkaahan, miehet, kuulkaa! + +1 SOTAMIES. + Seuratkaamme +Niin pitkälle, kuin lupa on, sit' ääntä; +Saas nähdä, miten loppuu. + +KAIKKI. + Kummallista! + + + +Neljäs kohtaus. + + Seutu sama. Huone hovilinnassa. + (Antonius ja Cleopatra, Charmiana ja muita seuralaisia tulee.) + +ANTONIUS. +Eros! Asuni, Eros! + +CLEOPATRA. + Nuku hiukan. + +ANTONIUS. +Ei, kyyhkyni! -- Eros! Asuni, Eros! + (Eros tulee, tuoden asun.) +No, poika, ylleni nyt haarniska! +Jos onnetar ei tänään meitä suosi, +On syynä uhkamme. -- No! + +CLEOPATRA. + Suo mun auttaa. +Mihinkä tää? + +ANTONIUS. + Oi, älä! Sydäntäni +Vain varustele. -- Väärin! Noin, kas noin! + +CLEOPATRA. +Ei, anna minun. -- Nyt se kelpaa. + +ANTONIUS. + Hyv' on. +Nyt meill' on onni. -- Näetkös, poikaseni? +Nyt varustaudu itse. + +EROS. + Heti, herra. + +CLEOPATRA. +Ovatko soljet hyvin? + +ANTONIUS. + Oivast' aivan. +Ken nämä aukoo, ennenkuin sen itse +Leponi tähden suon, saa tuta myrskyn. -- +Haperrat, Eros; kuningatar paremp' +On asemies kuin sinä. Joutuun! -- Armas, +Jos tänään taisteluni näkisit ja +Kuninkaan ammattia ymmärtäisit, +Näkisit taitoniekan! -- + (Aseisiin puettu soturi tulee.) + Terve, uros! +Soturin tiedät tehtävän, se näkyy: +Varahin mielityöhön herätään +Ja ilon siihen käydään. + +SOTAMIES. + Tuhansia, +Vaikk' aikaist' onkin, rautapuku yllä +Teit' oottaa satamassa. + + (Ilohuutoja ja torventoitauksia.) + (Päälliköitä ja sotureita tulee.) + +2 PÄÄLLIKKÖ. + Kaunis aamu! +Hyvää huomenta, kenraali! + +KAIKKI. +Hyvää huomenta, kenraali! + +ANTONIUS. + Soma toitaus! +Tää aamu, niinkuin nero nuorukaisen, +Jost' odotetaan suurta, alkaa varhain. -- +No niin; tuo mulle anna, -- tuo -- niin -- hyvä! +Hyvästi, rouva! Käyköön mun jos kuinkin, +Tuoss' soturin on muisku! + (Suutelee Cleopatraa.) + Hävettävät +Ja narrimaiset on nuo alhaiskansan +Jäähyväistemput. Minä nyt sun jätän +Kuin rautamies. -- Ken taisteluhun mielii, +Mua seuratkoon! Tien näytän. -- Hyvästi! + + (Antonius, Eros, päälliköt ja sotamiehet poistuvat.) + +CHARMIANA. +Huoneisiinneko mielitte? + +CLEOPATRA. + Mua tue! +Kuin sankar' astuu hän. Tää suuri sota +Jos päättyis miekkasilla heidän kesken! +Antonius silloin -- mutta nyt -- no, tule! + + (Menevät.) + + + +Viides kohtaus. + + Antonion leiri Aleksandrian luona. + (Torvet soivat. Antonius ja Eros tulevat. Sotamies kohtaa heidät.) + +SOTAMIES. +Jumalten onni tänään Antoniolle! + +ANTONIUS. +Jos sinä arpinesi taannoin oisit +Maataisteluun mua taivuttanut! + +SOTAMIES. + Silloin +Nuo vilpistyneet kuninkaat ja tuokin +Tään-aamullinen luopio sua yhä +Kannoilla seurais. + +ANTONIUS. + Ken se luopio? + +SOTAMIES. + Ken? +Mies kaikkein lähin. Huuda: »Enobarbus!», +Niin hän ei sua kuule, taikka vastaa +Leiristä Caesarin: »En ole sinun». + +ANTONIUS. +Haa! Mitä? + +SOTAMIES. + Niin, hän Caesarin on mies. + +EROS. +Mut kirstujaan ja aarteitaan ei vienyt +Hän mukanaan. + +ANTONIUS. + Vai luopunut? + +SOTAMIES. + Niin aivan. + +ANTONIUS. +Lähetä aarteet, Eros, miehen jälkeen; +Kuuletko? Pienintäkään et saa jättää. +Kirjoita -- itse kirjoitan ma alle -- +Jäähyväiset ja tervehdykset. Toivon -- +Niin sano -- ett'ei hällä enää koskaan +Ois syytä vaihtaa herraa. -- Kohtaloni +Rehellisetkin turmelee. Oh! -- Joutuun! -- +Enobarbus! + + (Menevät.) + + + +Kuudes kohtaus. + + Caesarin leiri Aleksandrian edustalla. + (Torvenräikkinää. Caesar, Agrippa, Enobarbus ja muita tulee.) + +CAESAR. +Agrippa, mene, ala taistelu. +Antonius elävält' on vangittava; +Julista tahtoni. + +AGRIPPA. + Sen täytän, Caesar. + + (Menee.) + +CAESAR. +Yleisen rauhan aika lähestyy. +Nyt voitto vain, niin kolmois-maailmassa +Itsestään kasvaa öljypuu! + + (Airut tulee.) + +AIRUT. + Antonius +On sotaan marssinut. + +CAESAR. + Agrippan käske +Asettaa eturintaan karkulaiset, +Niin ett' Antonius itsehensä purkaa +Saa sappeaan. + + (Caesar seurueineen menee.) + +ENOBARBUS. + Alexas hänet petti; +Antonion lähettinä Judeassa +Omalta herraltansa Herodeksen +Hän Caesarille voitti; siitä vaivast' +Uus herra hänet hirtätti. Canidius +Ja muutkin karkulaiset palkkaa saavat, +Mut ei vain kunniaa. Tein itse pahoin; +Ja sitä kadun nyt niin karvaast', ett' on +Ijäksi ilo mennyt. + + (Eräs Caesarin sotureista tulee.) + +SOTAMIES. + Enobarbus, +Antonius kaikki aartees sulle laittaa +Ja vielä lahjojakin. Tuoja tuli +Mun vahtimolleni, ja telttas luona +Nyt purkaa muulinsa. + +ENOBARBUS. + Kaikk' annan sulle. + +SOTAMIES. +Äl' ivaa, Enobarbus; puhun totta. +Parasta, että turvaan laitat tuojan; +Mun tulee täyttää virkani, tuon muuten +Olisin itse tehnyt. Teidän päämies +On sentään nyt ja aina Jupiter. + + (Menee.) + +ENOBARBUS. +Min' olen suurin konna päällä maan; +Sen itse enin tunnen. Oi, Antonius, +Lempeyden lähde, kuinka olisitkaan +Mun hyvät työni palkinnut, kun kehnot +Kullalla maksat! Sydäntäni särkee; +Jos sit' ei murra aatos tää, niin toinen +Nopeempi keino murtaa sen; mut aatos +Sen kyllä tekee, tunnen sen. Sua vastaan +Minäkö taistelisin? Ennen etsin +Lätäkön, mihin kuolla; likaisinkin +Pareiksi sopii viime teolleni. + + (Menevät.) + + + +Seitsemäs kohtaus + + Taistelutanner molempien leirien välillä. + (Sotahuutoja, rummun pärrytystä ja torven räikkinää. + Agrippa ja muita tulee.) + +AGRIPPA. +Takaisin! Liian kauas uskalsimme. +Caesarkin itse liekiss' on, ja suuremp' +On vastustus, kuin mitä odotimme. + + (Menevät.) + (Sotahuutoja. Antonius ja Scarus, haavoitettuna, tulevat.) + +SCARUS. +Päällikkö uljas! Tää vast' ottelua! +Jos taannoin näin ois tehty, kotiin heidät +Pää veriss' olis piesty. + +ANTONIUS. + Vuodat verta. + +SCARUS. +Sain haavan; se ol' ensin niinkuin T, +Mut nyt se on kuin H. + +ANTONIUS. + He pakenevat. + +SCARUS. +Nyt survokaamme heidät tunkiolle; +Minuss' on vielä kuuden naarman tila. + + (Eros tulee.) + +EROS. +He ovat lyödyt; hyötymme on yhtä +Kuin kauniin voitto. + +SCARUS. + Selkään heitä haudo +Ja niinkuin jänist' iske takakoipeen; +Juoksusta hauska piestä! + +ANTONIUS. + Kerran maksan +Puheesi lohdukkaat ja kymmenesti +Tuon reippaan mieles. Tule! + +SCARUS. + Jäljess' onnun. + + (Menevät.) + + + +Kahdeksas kohtaus. + + Aleksandrian muurien edustalla. + (Sotahuutoja. Antonius tulee marssien, hänen jäljessään + Scarus ja sotaväkeä.) + +ANTONIUS. +Leiriinsä hänet karkoitimme. Joutuun +Ennalta viekää kuningattarelle +Sanoma, keitä vieraakseen hän saa. -- +Huomenna ennen päivää vuodatamme +Sen veren, joka tänään pakoon pääsi. +Kaikille kiitos! Vankat teill' on kourat, +Ja ette taistelleet vain palkan eestä, +Vaan niin kuin asia ois ollut teidän, +Eik' yksin mun; jokainen oli Hektor. +Nyt kaupunkiin, ja vaimon, ystäväin +Kavutkaa kaulaan; kertoelkaa työnne, +Kun ilokyynelin he haavoistanne +Pesevät hurmeen ja nuo kunnon raannat +Terveiksi suutelevat. -- Kätesi! + (Cleopatra tulee seurueineen.) +Tuon suuren keijon suosiin sinut suljen, +Kiitollisuutens' onnen sulle tuokoon! -- +Sa, mailman päivä, teräskaulahani +Kätesi kierrä; juokse semmoisenaan +Sopani raudan läpi sydämmeeni, +Ja voittoretkes tee sen kuohupäillä! + +CLEOPATRA. +Oi, herrain herra! Kaiken kunnon kunto! +Maailman suurest' ansast' ehjänäkö +Hymyillen tulet? + +ANTONIUS. + Armas satakieli, +Makuulle heidät pieksimme. Haa, tyttö! +Ruskeihin harmait' eksyy; mut viel' aivo +Ravitsee hennoja ja nuoruudelta +Voi viedä voiton. Katso tuota miestä! +Huulilleen armon kättä tarjoo! -- Uros, +Suutele tuota! -- Taistellut hän niin on, +Kuin vihast' ihmiskuntaan joku jumal' +Ois surmaa tehnyt hänen hahmossansa. + +CLEOPATRA. +Saat multa kulta-asun, jok' on ollut +Kuninkaan oma. + +ANTONIUS. + Ansainnut hän on sen, +Vaikk' ois se rubiineilla koristeltu +Kuin pyhän Phoibon vaunut. -- Kätesi! +Nyt riemukulku kautta kaupungin +Ja kilvet hajanaiset koristeina! +Jos olis linnassamme leirin tila, +Niin yhdess' illasteltaisi ja juotais +Onneksi huomispäivän, josta koituu +Kuninkaallinen seikkailu. -- Soi, torvi! +Kaupungin korvat vasken räminällä +Nyt huumaa, säistäin rummun pärrytystä, +Niin että maa ja taivas yhteen ääneen +Jymisten tuloamme ylistää! + + (Menevät.) + + + +Yhdeksäs kohtaus. + + Caesarin leiri. + (Sotureita on vartiolla.) + +1 SOTAMIES. +Jos meit' ei tunnin aikaan vaihdeta, +Palata täytyy vahdistoon. On kuudan, +Ja sanotaan, ett' toisell' alkaa valveell' +Ottelu taas. + +2 SOTAMIES. + Kirottu päivä meille +Tuo eilinen! + + (Enobarbus tulee.) + +ENOBARBUS. + Yö, ole näkijäni! -- + +3 SOTAMIES. +Ken tuo mies on? + +2 SOTAMIES. + Vait vain, ja kuunnelkaamme. + +ENOBARBUS. +Todista puolestani, armas kuu, +Kun pettureista inhottava muisto +Jää maailmaan, ett' Enobarbus raukka +Sinulle työnsä katui. + +1 SOTAMIES. + Enobarbus! + +2 SOTAMIES. +Vait! Lisää kuulkaamme. + +ENOBARBUS. +Sa, raskaan mielen ylin valtias, +Yön myrkkyist' usvaa päälleni nyt seulo, +Ett' elämä, tuo tahdon vastustaja, +Minusta luopuis! Sydämmeni murskaa +Piikovaan rikokseeni! Rauetkoon se, +Surusta kuivuneena, tomuksi +Pahoine mietteinensä! Oi, Antonius, +Jalompi kuin mun ilkityöni halpa, +Anteeksi omast' anna puolestasi, +Mut mailma kirjoihinsa minut pankoon +Vain luopioiden, pettureiden joukkoon! +Antonius! Oi, Antonius! + + (Kuolee.) + +2 SOTAMIES. + Puhutella +Pitääpi häntä. + +1 SOTAMIES. + Niinpä niinkin; saattaa +Puheensa Caesaria koskea. + +3 SOTAMIES. +Niin oikein. Mutta hän on nukuksissa. + +1 SOTAMIES. +Pikemmin taineissaan; noin häijy rukous +Ei hevin unta tuo. + +2 SOTAMIES. + Lähemmä tulkaa. + +3 SOTAMIES. +Herätkää, herra! Puhukaa! + +2 SOTAMIES. + Hoi! Kuulkaa! + +1 SOTAMIES. +Häneen on kuolon käsi iskenyt. -- +Haa! Rummun vakaa ääni uinuvia +Jo herättää. Päävahtiin hänet viemme; +Hän arvomies on. Vuoromme nyt päättyy. + +3 SOTAMIES. +No, tulkaa pois; hän ehkä vielä tointuu. + + (Menevät, ruumitta kantaen.) + + + +Kymmenes kohtaus. + + Molempien leirien välimaalla. + (Antonius ja Scarus tulevat, marssittaen sotajoukkojaan.) + +ANTONIUS. +Merillä tänään varustauvat; emme +Lie maalla heille mieleen. + +SCARUS. + Kaikkialla. + +ANTONIUS. +Tulessa tulkoot taikka ilmassa, +Niin vastaan käymme. Muista: jalkaväki +Kaupungin ulkokunnahilla meihin +On liittyvä. Merellä kaikk' on selvää; +Sataman jättäneet on laivat. Paras +Nyt tilaisuus on heidän hankkeitaan +Ja varustuksiansa vakoella. + + (Menevät.) + (Caesar tulee, marssittaen sotajoukkojaan.) + +CAESAR. +Jos teit' ei ahdisteta -- niinkuin luulen -- +Pysykää hiljaa maalla. Parhaat voimans' +On laivoihin hän vienyt. Laaksoiss' olkaa +Ja kestäkäätte, miten parhain voitte. + + (Menevät.) + (Antonius ja Scarus palajavat.) + +ANTONIUS. +Ei mitään vieläkään! Tuon männyn luota +Ma näen kaikki; kohta tiedon annan, +Mitenkä käy. + +SCARUS. + Cleopatran on laivaan +Pesineet pääskyt; auguuri on vaiti, +Ei tiedä mitään, synkkänä vain katsoo, +Peläten suutaan avata. Antonius +On rohkea ja arka, pelkää, toivoo +Sen mukaan, miten onnen oikku vuoroin +Vie taikka antaa. + + (Kaukaista melua, meritappelun kaltaista. Antonius palajaa.) + +ANTONIUS. + Hukassa on kaikki! +Tuo rietas egyptitär minut petti! +Laivastoni on antaunut; tuolla +Nakellaan pilviin lakkeja ja juodaan, +Kuin kauan eross' olleet ystävykset. +Sa, kolminainen portto, minut tuolle + (Menee.) +Möit oppipojalle! Sua vastaan yksin +Nyt sydämmeni sotii. -- Pakoon kaikki! +Kun lumoukseni kostanut ma olen, +Niin kaikk' on tehty. -- Käske pakoon kaikki. + (Scarus menee.) +Oi, päivyt, nousuas en enää näe! +Täss' onnestaan Antonius erii; tässä +Me kättä paiskaamme! -- Näiks onko tullut? -- +Sydämmet, jotka liepeissäni lieri +Ja joiden toiveet täytin, mehuaan nyt +Caesarin kukkakupuun heruttavat; +Ja kolottu on honka tää, mi kaikki +Varjoonsa peitti. Petetty ma olen! +Egyptin viekas henki! Ilki lumous! +Sa, jonka silmäys mua viittoi sotaan +Ja kotiin taas, jonk' oli povi korkein +Mun silmämääräni ja ylpeyteni, +Kuin aimo mustalainen petosjuonin +Sydäntä myöten minut paljaaks riistit! -- +Hoi, Eros! Eros! + (Cleopatra tulee.) + Lumous, väisty pois! + +CLEOPATRA. +Miks armahallesi noin riehut? + +ANTONIUS. + Poistu, +Tai ansaitun saat palkkasi ja Caesar +Häväistyn voittosaaton! Hän sun vieköön +Ja plebejien riemutessa ilmaan +Sun nostakoon! Sa vaunujansa seuraa +Häväistyksenä koko sukupuolesi +Kuin hirmu-otusta sua näyteltäköön +Rovosta roistokansalle! Tuo hellä +Octaviakin siksi säätyin kynsin +Vanatkoon kasvos! + (Cleopatra menee.) + Hyvä, että menit, +Jos hyvä, että elät. Parempi, +Jos raivoni sun saavuttaisi; silloin +Yks surma monta estäisi. -- Hoi, Eros! -- +Mua Nesson paita polttaa! Kantaisä +Alcides, neuvo mulle raivos, että +Kuun sarviin Lichaan lennätän ja noilla +Käsillä, joille raskain nuija kevyt, +Arvoisan itseni ma tyynni murskaan! +Tuo noita kuolkoon! Rooman nulikalle +Hän minut möi; petokseen minä sorruin, +Ja siitä nyt hän kuolkoon! -- Eros, hoi! + + (Menee.) + + + +Yhdestoista kohtaus. + + Aleksandria. Huone hovilinnassa. + (Cleopatra, Charmiana, Iras ja Mardianus tulevat.) + +CLEOPATRA. +Avuksi, naiset! Pahemmin hän raivoo +Kuin Ajax kilvestään. Thessalian karju +Noin vaahtea ei vala. + +CHARMIANA. + Hautamajaan +Sulkeukaa, kuolon sana hälle pankaa. +Niin tuskaillen ei sielu ruumiist' erii, +Kuin suuruus itsestään. + +CLEOPATRA. + Pois hautamajaan! -- +(Mardianolle.) Sana hälle vie, ett' itseni ma tapoin, +Ett' oli viime sanani: »Antonius»; +Se kerro oikein surkutellen. Joudu! +Tuo tieto mulle, miten hän sen kestää. + + (Menevät.) + + + +Kahdestoista kohtaus. + + Paikka sama. Toinen huone. + (Antonius ja Eros tulevat.) + +ANTONIUS. +Mua erotatko, Eros? + +EROS. + Kyllä, herra. + +ANTONIUS. +Näet joskus pilven lohikäärmeenmoisen, +Udussa näet kuin leijonan tai karhun +Tai tomillisen linnan, jyrkän vuoren, +Särmikkään kallion, sinervän niemen +Ja puita, jotka maailmalle nuokkuu -- +Lumetta kaikki. Sinä näit nuo näyt. +Nuo iltahämyn kuvajaiset? + +EROS. + Kyllä. + +ANTONIUS. +Mik' on nyt hevonen, se tuokiossa +Hajautuu pilveen, erottamatonna +Kuin vesi vedestä. + +EROS. + Niin kyllä, herra. + +ANTONIUS. +Niin, ystävä, semmoinen varjokuva +On päällikkösi nyt. Täss' on Antonius, +Mut tätä hahmoa ei voi hän pitää. +Egyptin vuoksi ryhdyin tähän sotaan, +Ja kuningatar -- jonka syämmen luulin +Omaavani, kosk' omasi hän minun, +Jok', omanani, miljoonittain muita, +Nyt kadonneita, yhdisti -- hän, näet sen, +Pelissä petti mun ja Caesarille, +Vihamiehelleni, kunniani hukkas. -- +Äl' itke, hyvä Eros; jäihän meille +Viel' itsemme, jok' itsemme voi tappaa. + (Mardianus tulee.) +Se kirottu! Hän miekan multa ryösti. + +MARDIANUS. +Antonius, ei! Sua kuningatar lempi +Ja omakseen sun kohtalosi otti. + +ANTONIUS. +Vait, rietas kuohilas! Hän minut petti. +Sen vuoksi kuolkoon! + +MARDIANUS. + Ihminen vain kerran +Voi kuolemalle maksaa velkansa; +Hän on sen maksanut. Mit' aioit sinä, +Se on jo tehty. Viime sanans' oli: +»Antonius, ylevä Antonius!» Silloin +Antonion nimen syvä, raskas huokaus +Katkaisi kesken; sydän vei ja huulet +Siit' osansa; hän kuoli pois, ja nimes +On häneen haudattuna. + +ANTONIUS. + Kuollut? + +MARDIANUS. + Kuollut. + +ANTONIUS. +Asuni riisu, Eros! Lopuss' on +Nyt päivän pitkä työ ja lepo tarpeen. -- +Se kyllin korvaa vaivas, että pääset +Täält' eheänä. Mene! + (Mardianus menee.) -- + Pois, pois tuo! -- +Ajaxin seitsenkertamenkaan kilpi +Tält' iskulta ei sydäntäni suojais. +Pakahdu, povi! Sydän, vahvemp' ennen +Kuin verhosi, nyt heikko majas murra! -- +Välehen, Eros! -- Soturi on mennyt! -- +Pois, aseet särkyneet; te kunnialla +Olette palvelleet. -- + (Eros poistuu.) + Sa ennalt' ehdit, +Mut sinut saavutan, Cleopatra, +Ja itken sulta anteeks'antamusta. +Mun täytyy se; on kidutusta viipy. +Kun sammunut on soihtu, pane maata +Ja heitä päivän huolet! Kaikki puuha +Nyt työn vain turmelee, ja itse voima +Takertuu omaan väkeensä. Nyt kiinni +Sinetti vain, ja kaikk' on kaikki! -- Eros! -- +Ma tulen, armas! -- Eros! -- Mua varro: +Miss' sielut lepää kukilla, me siellä +Käsikkäin kuljemme ja kaikki henget +Imehdytämme reippaall' ilollamme; +Aeneas Didoineen saa yksin jäädä, +Muut kaikki meitä seuraa. -- Eros! Eros! + + (Eros palajaa.) + +EROS. +Mitä, herra? + +ANTONIUS. + Cleopatran kuoltua +Niin häpeään nyt häädyn, että inhoo +Mua jumalatkin. Minä, jonka miekka +Nelitti mailman, joka laivalinnat +Rakensin vehreän Neptunon selkään, +Nyt itseäni soimaan, että puutun +Tuon naisen uljuutta, tuot' ylvää mieltä, +Mi kuollen sanoo meidän Caesarille: +»Ma voitin itseni.» Sa vannoit, Eros, +Kun niiksi tulee -- ja nyt niiks on tullut -- +Kun auttamaton häpeä ja herja +Mua takaa väijyy, että käskystäni +Mun silloin surmaat. Tee se! Nyt on aika! +Et mua loukkaa, Caesarin vain kaadat. +No, punaa poskiin! + +EROS. + Hyvät jumalat! +Sen tekisinkö minä, mit' ei voinut +Sodassa kaikki parthilaisten nuolet! + +ANTONIUS. +Halaatko Roomass' ikkunasta nähdä, +Kuin herras, kädet sidottuina, niskans' +Ikeeseen laskee, alas painain päänsä +Hävystä hehkuvan, kun vaunuissansa +Tuo onnenmiekko Caesar edell' ajaa, +Häväisten seuraajaansa. + +EROS. + En, en koskaan. + +ANTONIUS. +No, tule siis; mua haava vain voi auttaa. +Tuo kunnon miekkas sivalla, mi maalles +Niin mont' on hyvää tehnyt. + +EROS. + Anteeks suokaa! + +ANTONIUS. +Kun sinut vapautin, sen vannoit tehdä, +Milloinka vaadin vain. Nyt tee se; muuten +On kaikki palvelukses entisetkin +Vain tyhjää sattumaa. No, survaise! + +EROS. +Nyt pois siis kääntäkää tuo jalo muoto, +Joss' asuu koko mailman jumaloimus. + +ANTONIUS. +Kas min! + + (Kääntää pois kasvonsa.) + +EROS. + Jo maall' on miekka. + +ANTONIUS. + Joutuun sitten +Se tehköön tehtävänsä. + +EROS. + Rakas herra, +Ylevä valtiaani, salli minun, +Ennenkuin verisen ma iskun isken, +Hyvästi jättää. + +ANTONIUS. + Sen jo teit. Hyvästi! + +EROS. +Hyvästi, herra! Nytkö jo? + +ANTONIUS. + Nyt, Eros! + +EROS. +No, tuossa siis! + (Kaatuu miekkaansa.) + Näin pääsen suremasta +Antonion kuolemaa. + + (Kuolee.) + +ANTONIUS. + Jalompi mua +Sin' olet monta vertaa. Uljas Eros, +Näin näytit, mitä pitää mun ja mitä +Et sinä voi. Kuningatar ja Eros +Jalolla käytöksellään ikimaineen +Minulta voittivat; mut ylkä tahdon +Viel' olla kuolemassakin ja rientää +Kuin morsiusvuoteeseen. Siis joutuun! Eros, +Sun oppilaanasi nyt herras kuolee; +Tään sinult' opin. -- + (Kaatuu miekkaansa.) + Kuin? En kuollut? Enkö? -- +Hoi! Vahdit! -- Surmaa auttakaa! + + (Dercetas ja vahtimiehiä tulee.) + +1 VAHTIMIES. + Mit' ääntä? + +ANTONIUS. +Tein patustyön; oi, päättäkää te, miehet, +Mit' aloin minä. + +2 VAHTIMIES. + Pudonnut on tähti! + +1 VAHTIMIES. +Ja aika tekee loppuaan! + +KAIKKI. + Voi meitä! + +ANTONIUS. +Ken lempii mua, lyököön kuoloniskun! + +1 VAHTIMIES. +En minä. + +2 VAHTIMIES. + Enkä minä. + +3 VAHTIMIES. + Eikä kukaan. + + (Vahtimiehet menevät.) + +DERCETAS. +Tuho ja kuolo luotas ajaa kaikki. -- +Tää sanoma ja miekka tuo, ne mulle +Caesarin lemmen hankkii. + + (Diomedes tulee.) + +DIOMEDES. + Miss' Antonius? + +DERCETAS. +Kah, tuossa, Diomedes! + +DIOMEDES. + Elääkö hän? +Et vastaa, mies? + + (Dercetas poistuu.) + +ANTONIUS. + Sinäkö, Diomedes? +Vedä miekkasi ja kelpo surmanisku +Minuhun iske! + +DIOMEDES. + Herra, tänne minut +Lähetti Cleopatra. + +ANTONIUS. + Milloin? + +DIOMEDES. + Nyt. + +ANTONIUS. +Miss' on hän? + +DIOMEDES. + Sulkeunut hautamajaan. +Häll' oli aavistava pelko siitä, +Mit' oli tuleva. Kun näki, että +Te syyttä suotta epäilitte hänen +Caesariin liittyneen, ja ett'ei ollut +Vihanne hillittävissä, niin laittoi +Hän teille sanoman, ett' oli kuollut. +Nyt, seurauksista huolissaan, mun käskee +Totuuden kertoa; mut pelkään, että +Ma tulen liian myöhään. + +ANTONIUS. + Liian myöhään. +Diomedes hyvä, kutsu tänne vahti. + +DIOMEDES. +Päämiehen vahti, hoi! Hoi, vahti tänne! +Herranne kutsuu. + + (Vahtimiehiä tulee.) + +ANTONIUS. + Hyvät ystävät, +Kuningattaren tykö minut viekää, +Se viime työ on, minkä teiltä vaadin. + +1 VAHTIMIES. +Voi meitä! Miehenne kun uskotuimmat +Jätätte jälkeenne! + +KAIKKI. + Voi, surun päivää! + +ANTONIUS. +Ei ystävät, teit' ei saa suru painaa, -- +Sit' älkää hyvää suoko kohtalolle. +Sanokaa rangaistusta tervetulleeks, +Niin sitä rankaisette, kun sen tuskat +Ilolla kärsitte. Avuksi tulkaa! +Mua, johtajaanne, te nyt johtakaa! +Ja kiitos kaikest', ystäväni, kiitos! + + (Menevät, kantaa Antoniota.) + + + +Kolmastoista kohtaus. + + Paikka sama. Hautamaja. + (Cleopatra, Charmiana ja Iras ylhäällä hautamajassa.) + +CLEOPATRA. +En, Charmiana, täält' en lähde koskaan. + +CHARMIANA. +Mieltänne lohduttakaa. + +CLEOPATRA. + En, en tahdo. +Kaikk' ihmeet, kauhut tervetulleiks sanon, +Mut lohdun hylkään. Syyn mukainen tulee +Suruni määrä olla, yhtä suuri +Kuin on sen aihe. -- + (Diomedes ilmestyy alhaalla.) + Mitä? Kuollutko? + +DIOMEDES. +Ei kuollut, mutta kuolon kielissä. +Kas, tuolta puolen hautamajaa vahdit +Jo häntä kantavat. + + (Vahtimiehet tulevat, kantaen Antoniota.) + +CLEOPATRA. + Oi, aurinko, +Kehäsi suuri polta tuhkaksi! +Pimetköön mailman ranta vaihteluineen! +Antonius! Oi, Antonius, Antonius! +Charmiana, auta, auta, Iras, auta! +Te siellä, auttakaa hänt' ylös! + +ANTONIUS. + Hiljaa! +Antoniota ei kukistanut Caesar, +Vaan itse itsensä Antonius voitti. + +CLEOPATRA. +Niin kyllä, niin: Antonius yksin saattoi +Antonion voittaa; mut voi kuitenkin! + +ANTONIUS. +Egyptitär, ma kuolen, kuolen! Hetken +Vain tässä kalmaa viivyttelen, kunnes +Viimeisen tuhansista suuteloista +Huulilles painan. + +CLEOPATRA. + Min' en tohdi, armas. -- +Suo anteeks, rakkahani, -- min' en tohdi; +Tapaavat mun. Tuo onnirikas Caesar +Ei voittosaatollensa koristusta +Minusta saa. Jos terää, voimaa, pistint' +On kyyssä, myrkyssä ja veitsess' yhä, +Niin turvass' olen. Vaimosi Octavia, +Tuo salamiettijä ja kainosilmä, +Ei kunniata voittaakseen saa mua +Mitellä katseillaan. -- Antonius, tule! -- +Avuksi naiset! -- Nostamme sun tänne. -- +Apuhun tulkaa! + +ANTONIUS. + Joutuun! Kohta kuolen. + +CLEOPATRA. +Tää vasta leikki! -- Kuinka painat, armas! +Tää mielen raskaus kaikk' on voimat vienyt, +Se tekee painon. Oi, jos Juno oisin, +Niin vahvasiipinen Mercurius saisi +Zeun rinnalle sun nostaa! -- Vielä vähän! -- +On toivo aina hupsu. -- Tule, tule! + (Nostavat Antonion ylös.) +Oi, tervetullut! Kuole nyt miss' elit! +Muiskuista elvy! Huulet jos sen voisi, +Ne kuluttaisin näin. + +KAIKKI. + Oi, surkeutta! + +ANTONIUS. +Egyptitär, ma kuolen, kuolen! +Viiniä tilkka, sitten puhun hiukan. + +CLEOPATRA. +Ei, annas minä puhun: torun, kunnes +Vihasta onnetar, tuo kiero vaimo, +Rukkinsa rikkoo. + +ANTONIUS. + Armas, sana vain! +Caesarilt' arvoa ja turvaa pyydä. -- +Oi! + +CLEOPATRA. + Ne ei sovi yhteen. + +ANTONIUS. + Kuule, armas: +Väestä Caesarin äl' usko muihin +Kuin Proculejoon. + +CLEOPATRA. + Uljuuteeni uskon +Ja käteeni, mut Caesarin en väkiin. + +ANTONIUS. +Eloni surkeata loppua +Äl' itkein sure! Virkistä vain mieltäs, +Muistellen entist' onnenaikaani, +Kun elin niinkuin ylevin ja suurin +Maan ruhtinas. Nyt kurjana en kuole, +En pelkurina kypärääni heitä +Maanmiehelleni; roomalainen olen +Ja uljaan roomalaisen voittama. +Nyt henki lähtee, enempää en jaksa. + +CLEOPATRA. +Oo, sinä miesten parhain, niinkö kuolet? +Minusta etkö huoli? Tähän inhaan +Mun jätät maailmaan, jok' ilman sua +Ei paremp' ole pahnaa. -- Nähkää, naiset: + (Antonius kuolee.) +Maan valtakruunu sulaa! -- Oi, Antonius! -- +Oi, kuihtunut on sodan voittoseppel, +Sen lippupuu nyt kaatui! Miehen verrall' +On poika nyt ja tyttö; kaikk' on yhtä; +Kuun alla kaikkinäkevän ei enää +Mitäkään merkillistä. + + (Menee tainnoksiin.) + +CHARMIANA. + Malttukaatte! + +IRAS. +Oo, hänkin kuollut, valtiaamme! + +CHARMIANA. +Rouva! + +IRAS. + Kuningatar! + +CHARMIANA. + Oi, jalo, jalo rouva! + +IRAS. +Egyptin valtaemäntä! + +CHARMIANA. + Vait! Hiljaa! + +CLEOPATRA. +Ei muuta kuin vain vaimo; samain kurjain +Himojen alainen kuin lypsyakka +Tai palkkapiika! Nurjiin jumaloihin +Halaisin heittää valtikkani, huutaa, +Ett' tämä mailma veti vertaa heille, +Siks kunnes varastivat kalleuteni. +On tyhjää kaikki; maltti hupsutusta, +Ja maltittomuus hullun koiran virkaa. +Rikosko syöstä surman salamajaan, +Ennenkuin surma noutaa? -- Mitä teette? +Uljuutta, naiset! Sun mik' on, Charmiana? +Ylevät immet! -- Nähkääs, hyvät naiset, +Lopuss' on öljy, lamppu sammunut! -- +Miehuutta, naiset! Ensin ruumis hautaan, +Sitt' ylväs, suuri, roomalainen teko, +Ett' ylpeillä saa meistä tuoni. Tulkaa! +Tuon jättihengen maja nyt on kylmä. +Oo, tulkaa, naiset! Ainoo auttaja +Nyt uljuus on ja äkkikuolema. + + (Menevät. Antonion ruumis kannetaan pois.) + + + + +VIIDES NÄYTÖS. + + +Ensimmäinen kohtaus. + + Caesarin leiri Aleksandrian edustalla. + (Caesar, Agrippa, Dolabella, Maecenas, Gallus, + Proculejus y.m. tulevat.) + +CAESAR. +Dolabella, mene, vaadi antaumista; +Kun kaikk' on turhaa, sano, että viipy +On pelkkää vehkeilyä. + +DOLABELLA. + Kyllä, Caesar. + + (Menee.) + (Dercetas tulee, kädessä Antonion miekka.) + +CAESAR. +Mit'. ompi tämä? Ken se meitä tohtii +Noin lähetä? + +DERCETAS. + Nimeni on Dercetas. +Antoniota palvelin, mi parhain +Ol' ansaitseva parhaan palveluksen; +Hän oli herrani, kun eli, toimi, +Ja hänen vihaajiaan vastustamaan +Kulutin elämäni. Mieheksesi +jos tahdot mun, niin olen Caesarille, +Mit' Antoniolle olin; jos et tahdo, +Niin ota henki multa. + +CAESAR. + Mitä sanot? + +DERCETAS. +Sen sanon, Caesar: Antonius on kuollut. + +CAESAR. +Kun moinen pylväs kaatuu, suuremp' olla +Pitäisi ryske: maankin järähtää ja +Kaduille leijonia lennätellä +Ja ihmisiä taasen niiden luoliin. +Antonion surma ei vain yhden surma, +Se nimi tietää puolen maailmaa. + +DERCETAS. +Hän kuollut on, ei puukon palkatun, +Ei telakirveen kautta; sama käsi, +jok' urotöillään hälle maineen hankki, +Sydämmen antamalla miehuudella +Sydämmen särki. Tässä urhon miekka; +Sen vedin haavasta; kas, veri jalo +Sit' yhä punaa. + +CAESAR. + Suretteko miehet? +Anteeksi, jumalat; mut moinen tieto +Kuninkaan silmää kostuttaisi! + +AGRIPPA. + Kummaa, +Ett' ajaa luonto meitä vaikeroimaan +Hartainta toivettamme! + +MAECENAS. + Häness' oli +Avut ja viat tasan. + +AGRIPPA. + Ihmisessä +Tavata ei voi ylevämpää mieltä. +Mut, ollaksemme ihmisiä, saamme +Vikoja jumalilta. Caesar heltyy. + +MAECENAS. +Noin suuren peilin vastassa on pakko +Kuvansa siinä nähdä. + +CAESAR. + Oi, Antonius, +Näin kävi siis! Mut puhkaisin vain paiseen +Omasta ruumiistani. Sinut täytyi +Mun työntää tieltä pois, tai mennä itse; +Ei koko maailmassa meidän kahden +Ois ollut tilaa. Kuitenkin ma suren +Ja sydämmeni verta haikeest' itkee, +Kun sinä ystäväni, kilpaajani +Jaloissa töissä, valtakumppanini, +Toveri, veikko sotatantereella, +Oikea käteni, sydän, josta lennon +Sai mieleni, -- kun, sanon, tähtiemme +Noin leppymättä piti riitaiseksi +Välimme tehdä! -- Kuulkaa, ystävät, -- + (Airut tulee.) +Mut se nyt jääköön sopivampaan aikaan. +Tuon miehen silmist' asia jo kuultaa; +Kuulkaamme, mit' on hällä sanomista. -- +Mist' olet? + +AIRUT. + Egyptistä kurja mies. +Kuningattareni, mi hautamajaans' +On sulkeunut -- ei muuta hällä omaa -- +Nyt aikeistasi pyytää tiedon saada, +Jott' ehtisi hän pakkopäivillensä +Varustua. + +CAESAR. + Hän hyvill' olkoon mielin; +Hänelle heti tiedon laitan siitä. +Ett' arvokasta, hellää kohtelua +Hän meilt' on saapa. Caesar ei voi elää +Ja tyly olla. + +AIRUT. + Jumalien haltuun! + + (Poistuu.) + +CAESAR. +Käy tänne, Proculejus. Mene, sano. +Ett' emme hälle häväistystä aio; +Aseta lohtu mielen tilan mukaan; +Hän ylpeydessään surmatyön voi tehdä +Ja meidät voittaa. Roomassa hän tuottais +Mun riemusaatolleni ikimaineen. +Tuo joutuun tieto, mitä sanoo hän +Ja millaiselta näyttää. + +PROCULEJUS. + Kyllä, Caesar. + + (Menee.) + +CAESAR. +Käy mukaan, Gallus. + (Gallus menee.) -- + Miss' on Dolabella? +Seuratkoon Proculejoa. + +AGRIPPA ja MAECENAS. + Dolabella! + +CAESAR. +Ei, antaa olla; muistan, että muuta +On tointa hällä. Pian on hän täällä. +Telttaani tulkaa; siellä saatte nähdä, +Kuink' oli täytymys tää sota mulle +Ja kuinka kirjeissäni aina olin +Sävyisä, tyyni. Tulkaa näkemään, +Mit' ilmaistavaa mulla on. + + (Menevät.) + + + +Toinen kohtaus. + + Aleksandria. Hautamaja. + (Cleopatra, Charmiana ja Iras tulevat.) + +CLEOPATRA. +Paremman elämän on alku vain +Tää auteus. Mitä Caesar on? Vain tyhjää; +Ei onnetar, vaan onnettaren orja, +Sen oikkuin palvelija. Suurta vain on +Se teko, joka kaiken teon päättää, +Satunnan salpaa, köyttää kohtalon, +Pois nukkuu, maan ei saastaa enää maista, +Tuot' imettäjää Caesarein ja loisten. + + (Proculejus, Gallus ja sotureita lähestyy hautamajan ovea.) + +PROCULEJUS. +Caesar sua tervehtii, Egyptin valtias, +Ja pyytää tietää, minkä toivomuksen +Sa soisit täytetyksi. + +CLEOPATRA. + Nimesi? + +PROCULEJUS. +Nimeni Proculejus on. + +CLEOPATRA. + Antonius +Sinusta puhui, luottaa käski sinuun; +Mut suuresti en pettymystä pelkää, +Kun luottamust' en tarvitse. Jos herras +Kuningatarta vaatii kerjäämään, +Niin majesteetin täytyy arvon vuoksi +Kuningaskuntaa kerjätä. Jos suo hän +Egyptin pojalleni, niin hän antaa +Sen verran omastani, että siitä +Voin polvillani kiittää. + +PROCULEJUS. + Huolet' olkaa! +Käsissä ruhtinaan ei vaaraa teillä. +Vapaasti turvautukaa herraani, +Jonk' aulis armo runsain määrin vuotaa +Tarvitseville. Syvän nöyryytenne +Kun tietää saa hän, näette voittajan, +Jok' apuun kutsuu hyvyyden, kun polvill' +Anotaan hältä armoa. + +CLEOPATRA. + Vie sana, +Ett' olen hänen onnens' alamainen, +Ja annan hälle vallan, minkä voitti. +Nöyryyttä opettelen joka hetki, +Ja hänen kasvonsa vain nähdä soisin. + +PROCULEJUS. +Sen teen ma, jalo rouva. Rauhoittukaa; +Ma tiedän, että tilaanne hän säälii, +Johonka itse syypää on. + +GALLUS. + Nyt nähkääs, +Kuin olis helppo hänet vangiks ottaa. + + (Proculejus ja kaks' vartijaa nousevat tikapuita myöten + hautamajaan ja asettuvat Cleopatran taakse. Toiset vartijat + murtavat oven auki salvasta.) + +Vahtikaa häntä, kunnes Caesar tulee. + + (Poistuu.) + +IRAS. +Oi, valtaemäntä! + +CHARMIANA. + Cleopatra! +Voi, kuningatar, sinä olet vanki! + +CLEOPATRA. +Pian, pian, kädet! + + (Paljastaa tikarin.) + +PROCULEJUS. +Seis, seis, arvo rouva! + (Pidättää häntä ja riisuu häneltä aseen.) +Moist' älkää pilaa tehkö! Emme pettää, +Vaan pelastaa teit' aiomme. + +CLEOPATRA. + Ei suoda +Siis kuollakaan! Se hoiva koirallakin. + +PROCULEJUS. +Caesarin hyvyys loukkaantuu, jos noin te +Itsenne turmelette, Cleopatra. +Maailma hänen jaloutensa nähköön; +Sit' estäis kuolonne. + +CLEOPATRA. + Miss' olet, kuolo? +Oi, tule, tule, kuningatar ota; +Hän vastaa monta imevää ja loista! + +PROCULEJUS. +Mieltänne malttakaa. + +CLEOPATRA. + En syö, en juo, +Ja jos on kerran tyhjä puhe tarpeen, +En myöskään nuku. Tämän tomumajan +Ma kaadan, tehköön Caesar, minkä voi. +Mies, tiedä, herras hoviss' ei mua koskaan +Kahleissa nähdä; typerän Octavian +Ei kaino silmä moittimaan mua pääse. +Mua hurraall' ilmahanko nostettaisi +Räyhäävän Rooman roskan nähtäväksi? +Egyptiss' ennen hautamajanani +Ojanne olkoon; ennen Niilin mutaan +Mun syöskööt alastonna, vesitoukkain +Kaluta kauheaksi; ennen tehkööt +Korkeimman pyramiidin hirsipuuksi +Ja kahleilla mun siihen hirttäkööt! + +PROCULEJUS. +Kuvittelette julmempaa, kuin mihin +Syyt' antaa teille Caesar. + + (Dolabella tulee.) + +DOLABELLA. + Proculejus, +Mit' olet tehnyt, tietää herras, Caesar; +Sua kutsuu hän; ja kuningatar minun +Jää huostaani. + +PROCULEJUS. + Se mieluisinta mulle. +Sävyisä ole hälle, Dolabella. -- +(Cleopatralle.) Ma Caesarille lausun toivehenne, +Jos suotte. + +CLEOPATRA. + Sano, että kuolla tahdon. + + (Proculejus ja sotamiehet menevät.) + +DOLABELLA. +Nimeni liette kuullut, arvo rouva? + +CLEOPATRA. +En tiedä. + +DOLABELLA. + Varmaankin mun tunnette. + +CLEOPATRA. +Vähät siitä, mitä kuulin taikka tunnen. +Nauratte kai, kun vaimot taikka lapset +Unia kertovat; se eikö hauskaa? + +DOLABELLA. +En teitä, rouva, käsitä. + +CLEOPATRA. + Näin unta. +Ett' oli kerran keisari Antonius: -- +Oi, vielä moinen uni, että vielä +Näkisin moisen miehen! + +DOLABELLA. + Suvainnette -- + +CLEOPATRA. +Häll' oli kasvot niinkuin taivas, missä +Kuu kiertelee ja päivä, valostellen +Maan pientä ympyrää. + +DOLABELLA. + Ylevä rouva, -- + +CLEOPATRA. +Hän jalan polki valtamerta, käsin +Syleili maailmaa; kuin sfeerein sointu +Ol' äänensä, kun ystäville haastoi, +Mut järkyttää maanpiirin kun hän tahtoi, +Se pauvanteena pauhas. Hyvyydellään +Ei ollut talvea, vaan aina syksy, +Jok' annistaan vain versoi; nautintonsa +Kuin delphiinit vain uivat, selkäns' ylös +Kuohuista nostain; palvelijoina hällä +Kuninkaat oli, ruhtinaat; kuin rovot +Varisi hänen kädestänsä sääret +Ja valtakunnatkin. + +DOLABELLA. + Cleopatra, -- + +CLEOPATRA. +Moist' onko miestä ollut, voiko olla, +Kuin tuo, mink' unissani näin? + +DOLABELLA. + Ei, rouva. + +CLEOPATRA. +Jumalten kuultaviin sa valehtelet. +Mut ollutko vai oleva, niin uneen +Ei moinen mahdu. Uupuu luova luonto, +Jos mielikuvain kanssa kilpaan ryhtyy; +Mut Antoniota kuvaillessaan luonto +Veis voiton kuvas-aistista ja saattais +Sen varjot häpeään. + +DOLABELLA. + Mua kuulkaa, rouva. +On tappionne kuin te itse, suuri. +Ja kuorman mukainen on kestämyskin. +Hyljätköön minut halaamani onni. +Jos tuskastanne kimmahdust' en tunne +Sisimpään sydämmeeni. + +CLEOPATRA. + Kiitos, herra! +Mit' aikoo Caesar mulle, tiedättenkö? + +DOLABELLA. +Sen soisin sanomatta tietävänne. + +CLEOPATRA. +Sanokaa. + +DOLABELLA. + Vaikk' on hällä jalo mieli, -- + +CLEOPATRA. +Mua voittosaatossaanko käyttää aikoo? + +DOLABELLA. +Kyll' aikoo varmaan. + +(Ulkoa.) Tilaa Caesarille! + + (Caesar, Gallus, Proculejus, Maecenas, Seleucus + ja seuralaisia tulee.) + +CAESAR. +Ken on Egyptin kuningatar? + +DOLABELLA. + Rouva, +Se imperaator' ompi. + + (Cleopatra polvistuu.) + +CAESAR. + Nouskaa, pyydän. +Ei polven notkistusta! Nouse, nouse, +Egyptin valtias! + +CLEOPATRA. + Siis jumalten se +On tahto. Herraani ja voittajaani +Totella täytyy mun. + +CAESAR. + Pois arka huoli! +Vääryytenne, vaikk' onkin verihimme +Se kirjoitettu, sallimuksen työnä +Pidämme vain. + +CLEOPATRA. + Maailman valtaherra, +En niin voi ajaa asiaani, että +Sen puhtaaks saisin. Myönnän, että mua +On haitannut se hairaus, jok' on usein +Häväissyt sukupuoltani. + +CAESAR. + Cleopatra, +Pikemmin liennämme kuin suurennamme. +Jos hankkeisiimme mukautte, jotka +On teitä kohtaan suopeat, niin hyödyn +Vaihdosta saatte. Mut jos julmuudesta +Mua syytätte, niinkuin Antonius teki. +Niin hyvist' aikeistani tyhjäks jäätte, +Lapsenne syöksette myös perikatoon, +Jonk' estäisin, jos minuun turvaisitte. +Nyt voinen mennä. + +CLEOPATRA. + Halki mailman menkää; +Sen voitte, se on teidän. Meidät saatte, +Kuin mitkä kilvet taikka voittomerkit. +Ripustaa mihin mielitte. Kas, tässä -- + + (Antaa Caesarille paperin.) + +CAESAR. +Mua neuvoihinne kaikess' ottakaa. + +CLEOPATRA. +Siin' omaisuuteni on lueteltu, +Koristeet, kullat, helmet, tarkoin kaikki, +Pait pientä joutavaa. -- Miss' on Seleucus? + +SELEUCUS. +Täss', armo. + +CLEOPATRA. + Hän on varainvartijani. +Sanokoon henkens' uhalla, jos mitään +Salasin itselleni. -- Puhu totuus. + +SELEUCUS. +Lukitkaa ennen suuni, kuin ett' annan +Valheesta hengen. + +CLEOPATRA. + Salasinko mitä? + +SELEUCUS. +Sill' ostaa voisi sen, mink' ilmoititte. + +CAESAR. +Cleopatra, oi, älkää punastuko! +Ylistän älyänne. + +CLEOPATRA. + Loisto tenhoo! +Kas, Caesar: nyt mun omani on teidän, +Ja teidän olis mun, jos vaihtuis onni, +Tuon kiittämättömyys vie multa mielen. -- +Oo, orja, sinä taatumpi et ole +Kuin altis naikko! Mitä? Peräydytkö? +Peräydy vaan! Mut silmäsi ma yllän, +Vaikk' oisi niillä siivet. Orja, koira, +Katala konna! + +CAESAR. + Pyydän, leppykää. + +CLEOPATRA. +Oi, Caesar, tämä häpeä mun surmaa! +Kun sinä suvaitset mua etsiä +Ja majesteetillasi kunnioittaa +Mua nöyryytettyä, niin oma orja +Mun häväistyksiem määrään vielä +Petoksen lisää! Caesar, olkoon, että +Pidätin pienen korun, turhan hemmun, +Sen arvoisen, mit' ensi ystävälle +On tapa lahjoittaa; ja olkoon, että +Octaviaa ja Liviaa varten kätkin +Paremmat lahjakalut, niillä heitä +Lepyttääkseni; oman elätinkö +Mua siltä pettää täytyy? Jumalat! +Tää sortumustakin on katkerampaa. -- +(Seleucolle.) Pois! Muuten kohtaloni tuhkass' ilmi +Vihani hehku leiskaa. Mies jos oisit, +Niin mua säälisit. + +CAESAR. + Seleucus, mene! + + (Seleucus menee.) + +CLEOPATRA. +Niin, meidän suurten päähän muiden +Useinkin pannaan; kaatuissamme saamme +Syyn siitä, mit' on nimessämme tehty; +Siis surku meitä on. + +CAESAR. + Cleopatra, +Mit' ilmi toitte, mitä salasitte. +Se meit' ei liikuta; se teidän olkoon, +Huviinne käyttäkää se. Caesar, tietkää, +Ei ole kauppi, joka teidän kanssa +Romusta tinkii. Huoletta siis olkaa, +ja kahleit' älkää uneksiko, älkää. +Teit' aiomme niin kohdella, kuin itse +Te neuvotte. Nyt syökää, nukkukaa; +Niin paljon meill' on säälin huolta teistä, +Ett' ystäviksi jäämme. Hyvästi! + +CLEOPATRA. +Herrani, voittajani! + +CAESAR. + Ei, ei sitä; -- +Hyvästi! + +CLEOPATRA. + Tyhjää laverrusta, tytöt, +Jott' en ois itseäni kohtaan jalo. +Charmiana, kuule! + + (Kuiskaa Charmianan koreaan.) + +IRAS. + Päättäkää jo, rouva; +Paennut päivän valo on, ja meidät +Pimeys yllättää. + +CLEOPATRA. + Takaisin kiirein! +Tilaus on tehty, valmista on kaikki; +Se jouduta vain tänne. + +CHARMIANA. + Kyllä, rouva. + + (Dolabella palajaa.) + +DOLABELLA. +Miss' emäntäsi? + +CHARMIANA. + Tuossa. + + (Menee.) + +CLEOPATRA. + Dolabella! + +DOLABELLA. +Lupasin tulla, rouva, käskystänne, +Ja sitä kuulen niinkuin jumalaani. +Nyt tietkää, että Syyrian kautta Caesar +On kulkeva ja kolme päivää eeltä +On teidän lähtö lapsinenne matkaan. +Sanoma hyödyks olkoon; lupaukseni +Ja tahtonne ma täytin. + +CLEOPATRA. + Olen aina +Velallisenne. + +DOLABELLA. +Minä palvelijanne. +Hyvästi, kuningatar! Caesar vartoo. + +CLEOPATRA. +Hyvästi! Kiitos! -- + (Dolabella menee.) + Mitä sanot, Iras? +Egyptin tanssinukkina nyt meitä +Roomassa näytellään; käsityöläis-orjat, +Kädessä paljat, tuumapaut ja vyöllä +Likaiset nahat, nostavat meit' ilmaan; +Inhasta ravinnosta haiskahtava, +Sakea hengen höyry meidät peittää, +Ja niellä saamme heidän löyhkiänsä. + +IRAS. +Jumalat varjelkoot! + +CLEOPATRA. + Niin kyllä, Iras. +Meit' irstas liktori kuin luuskaa väijyy; +Rupiset runoniekat loiluillansa +Herjaavat meitä; kiekkaat ilvehtijät +Meit osoittelevat ja matkivat +Egyptin pitoja; Antonius päissään +Esitetään, ja Cleopatran osaa +Nalikka naukuu, tehden majesteetist' +Irvokkaan porton. + +IRAS. + Hyvät jumalat! + +CLEOPATRA. +Niin kyllä, Iras. + +IRAS + Sit' en näe koskaan; +Mun kynteni on vahvemmat, sen takaan, +Kuin silmäni. + +CLEOPATRA. + Niin, sillä keinoin heidän +Ivaamme juoniaan ja tyhjäks teemme +Typerät hankkeet. -- + (Charmiana palajaa.) + No, Charmiana? -- Immet, +Pukekaa minut kuningattareksi; +Pukuni parhain tuokaa; taaskin tahdon +Kydnolle mennä Antoniota vastaan. -- +No, joudu, Iras! -- Charmiana hyvä, +Nyt kiire tarpeen on; tään palveluksen +Kun vielä teet, niin tuomiopäivään asti +Saat leikitellä. -- Kruunu tuokaa, kaikki. -- + (Iras menee. Melua kuuluu ulkoa.) +Melua mitä? + + (Vahtimies tulee.) + +VAHTIMIES. + Tuoll' on talonpoika, +Puheille majesteetin tungettelee; +Hänell' on viikunoita. + +CLEOPATRA. + Laske sisään. -- + (Vahtimies menee.) +Pien' ase usein tekee valtatöitä. +Vapauden tuo hän. Päätös mull' on luja; +Ei naista minuss' enää; kiireest' olen +Ja kantapäähän asti marmorista. +Sa, vaihteleva kuu, et enää sinä +Mun ole tähteni. + + (Vahtimies palajaa, seurassaan talonpoika, joka kantaa vasua.) + +VAHTIMIES. + Täss' on se mies. + +CLEOPATRA. +Pois mene sinä, jätä hänet tänne. + (Vahtimies poistuu.) +Sull' onko myötä Niilin soma liero. +Se, joka kivuttoman surman tuo. + +TALONPOIKA. +Onpa niinkin. Mutta neuvoa en tahtoisi teitä koskemaan sitä, sillä sen +pisto on kuolettamaton: se, joka siitä kuolee, toipuu harvoin tai ei +koskaan. + +CLEOPATRA. +Tiedätkö ketään, joka siit' on kuollut? + +TALONPOIKA. +Tiedän useita, miehiä ja myöskin naisia. Viimeksi eilen sen kuulin +eräältä vaimolta, perin rehelliseltä vaimolta, joka vain oli hiukan +valheeseen menevä, -- ja sitä ei vaimon pitäisi koskaan olla muulla, +kuin rehellisellä tavalla, -- hän kertoi, kuinka hän sen pistosta kuoli +ja mitä tuskia hän tunsi. Totta totisesti, hän puhui sangen hyvää +käärmeestä; mutta joka uskoo kaikkia, mitä ihmiset puhuvat, häntä ei +auta puoletkaan siitä, mitä he tekevät. Mutta joka tapauksessa on +tavatonta, että tuo käärme on yksi omituinen käärme. + +CLEOPATRA. +No niin; nyt hyvästi, ja mene! + +TALONPOIKA. +Toivotan teille paljon iloa käärmeestä. + + (Laskee maahan vasun.) + +CLEOPATRA. +Hyvästi! + +TALONPOIKA. +Mutta pankaa mieleenne, nähkääs, että käärme tekee, mitä sen luonto +käskee. + +CLEOPATRA. +No, kyllä, kyllä. Hyvästi! + +TALONPOIKA. +Nähkääs, käärmettä ei ole uskomista muiden kuin viisasten ihmisten +käsiin; sillä siinä elukassa ei, totta totisesti, ole mitään hyvää. + +CLEOPATRA. +Huoletta ole, kyllä varotaan. + +TALONPOIKA. +Hyvä vaan! Mutta kuulkaa: älkää mitään sille antako; se ei ole +ruokaansa ansainnut. + +CLEOPATRA. +Syökö se minut? + +TALONPOIKA. +Älkää luulko minua niin tuhmaksi, ett'en tietäisi, että naista ei syö +itse pirukaan. Tiedän kyllä, että nainen on herkkua jumalille, jos ei +piru pääse sitä laittelemaan. Mutta ne pirut hunsvotit antavat +jumalille, piru olkoon, paljon harmia noista naisista, sillä joka +kymmenestä heidän luomastansa pilaavat pirut viisi. + +CLEOPATRA. +No, mene nyt vaan! Hyvästi! + +TALONPOIKA. +Niin, totta totisesti; toivotan teille iloa käärmeestä. + + (Menee.) + (Iras palajaa, tuoden manttelin, kruunun y.m.) + +CLEOPATRA. +Mantteli ylleni ja kruunu päähän! +Minuss' on kuolemattomuuden kaipuu. +Egyptin viininesteet huuliani +Ei enää kasta. -- Joutuun, Iras, joutuun! -- +On niin kuin kuulisin Antonion kutsun; +Näen, kuinka nousee hän ja tekoani +Jaloksi kiittää; kuulen, kuinka pilkkaa +Caesarin onnea, jot' ihmiselle +Jumalat suovat, saadaksensa syytä +Vastaiseen vihaan. Tulen, puoliso: -- +Sen nimen miehuudellani nyt ostan. +Tult' olen, ilmaa; maan omaksi jätän +Muut elementit. -- Onko valmis? Tulkaa +Ja huuliltani viekää viime lämpö! +Hyvästi, Charmiana! -- Iras impi, +Hyvästi kauaks aikaa! -- + (Suutelee heitä, Iras kaatuu ja kuolee.) + Sinä kaadut? +Kyy onko huulillani? Jos noin kauniist' +Eriät elosta, niin kuolon isku +On vain kuin rakastajan nipistely; +Se koskee, mut on mieleen. Tyynnä lepäät? +Noin kuollen maailmalle julistat, +Ett'ei se ansaitse jäähyväisiä. + +CHARMIANA. +Pakahdu, paksu pilvi; sada, että +Sanoa voisin: jumalatkin itkee. + +CLEOPATRA. +Häpeän tästä saan! Hän ensin kohtaa +Kiharapään Antonion; tämä häntä +Puhuttelee ja hälle tuhlaa muiskun, +Jok' on mun taivaani. -- Nyt, surman leikku, + (Panee käärmeen povelleen.) +Terävin hampain kerrassa nyt pura +Tää elämäni sykertynyt solmu! +Mujuinen hupsu parka, suutu, joudu! +Jos voisit puhua, niin kuulla saisin, +Ett' on tuo suuri Caesar pelkkä narri, +Typerä narri. + +CHARMIANA. + Oo, koin tähti! + +CLEOPATRA. + Vaiti! +Näetkö rinnoillani lapsukaista, +Jok' uneen imee imettäjänsä? + +CHARMIANA. +Oi, murru, sydän! + +CLEOPATRA. + Lienteää kuin voide. +Suloista niinkuin ilma, ihanaa -- +Antonius, oi! -- Oi, tule vielä sinä! + (Panee toisen käärmeen käsivarrelleen.) +Miks aikailen? + +CHARMIANA. + Täss' inhass' elämässä? -- +Hyvästi vain! -- Nyt, surma, pöyhkeile! +Sait omaksesi naisen, joll' ei vertaa. -- +Nyt umpeen, vienot ikkunat! Ei koskaan +Noin kuninkaallista saa katsett' enää + (Kuolee.) +Kultainen Phoibos. Kallellaan on kruunu; +Asetan paikoilleen sen; sitten leikkiin! + + (Vahtimiehiä ryntää sisään.) + +1 VAHTIMIES. +Miss' ompi kuningatar? + +CHARMIANA. + Vait! Hän nukkuu. + +1 VAHTIMIES. +Caesarilt' airut -- + +CHARMIANA. + Tulee liian myöhään. -- + (Panee käärmeen povelleen.) +Oo, joutuun! Joutuun nyt! Se tuskin tuntuu. + +1 VAHTIMIES. +Hoi! Tääll' ei hyvää. Petetty on Caesar. + +2 VAHTIMIES. +Dolabella kutsukaa; hän tääll' on. + +1 VAHTIMIES. + Mitä? +Tää onko kunnon työtä, Charmiana? + +CHARMIANA. +On kunnon työtä tää ja sopivaa +Niin suurten kuningasten jälkeiselle. -- +Haa, soturi! + + (Kuolee.) + +DOLABELLA. + Mit' ompi täällä? + +2 VAHTIMIES. +Kaikki kuolleet. + +DOLABELLA. + Caesar, +Oikeinpa aavistit; nyt itse tulet +Ja tehtynä näet teon, jota varoit +Ja estää koitit. + +(Ääniä ulkoa.) Tietä Caesarille! + + (Caesar palajaa seurueineen.) + +DOLABELLA. +Oi, herra! Liian totta ennustitte; +Se, mitä varoitte, on tapahtunut. + +CAESAR. +Lopussa jaloin! Hankkeemme hän arvas, +Ja valtiaana omaa tietään kulki. -- +Mitenkä kuolivat? En näe verta. + +DOLABELLA. +Ken täällä viimeks oli? + +1 VAHTIMIES. + Halpa maamies. +Joll' oli viikunoita; tuoss' on vasu. + +CAESAR. +Siis myrkkyä! + +1 VAHTIMIES. + Oi. Caesar, äsken vielä +Charmiana eli, seisoi tuossa, haastoi +Ja valtiatar-vainajansa kruunun +Asetti kuntoon; vapisi ja värjyi. +Ja kaatui äkisti. + +CAESAR. + Oi, jalo heikkous! +Näkyisi turpous, jos kuolon syynä +Ois myrkky; vaan hän näyttää, niinkuin nukkuis +Ja niinkuin vielä uuden Antonion +Ihainsa tenhoverkkoon pyytää tahtois. + +DOLABELLA. +Kas, rinnassa on tuossa verinyplä, +Jok' ompi hiukan turvonnut, ja samoin +On käsivarressa. + +1 VAHTIMIES. + Kyyn puremia. +Ja viikunankin lehdillä on näljää, +Sellaista, jota käärmeen tapa jättää +On Niilin kuoppiin. + +CAESAR. + Luultavaa on, että +Hän siit' on kuollut; lääkärinsä kertoi. +Ett' alati hän tutki, mikä helpoin +Ois kuolintapa. -- Vuode nostakaa. +Ja hänen naisensakin täältä viekää. +Hän haudattava on Antonion viereen; +Maan pääll' ei hautaa, joka kuuluisamman +Kätkeepi parin. Moinen tapaus vihloo +Sen synnyttäjääkin; ja noiden vaiheet +On yhtä paljon heille sääliksi, +Kuin kunniaksi mulle, joka olin +Sen säälin alku. Koko armeijan +Nyt tulee saattaa heitä hautahan. +Pois sitten Roomaan. -- Sinä, Dolabella, +Saat tätä surujuhlaa valmistella. + + (Menevät.) + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Antonius ja Cleopatra, by William Shakespeare + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ANTONIUS JA CLEOPATRA *** + +***** This file should be named 16618-8.txt or 16618-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/1/6/6/1/16618/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/16618-8.zip b/16618-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..2eea811 --- /dev/null +++ b/16618-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..9c5845a --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #16618 (https://www.gutenberg.org/ebooks/16618) |