initial commit of ebook 16584HEADmain

5 files changed, 3689 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/16584-8.txt b/16584-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..d15a8f9
--- /dev/null
+++ b/16584-8.txt
@@ -0,0 +1,3673 @@
+Project Gutenberg's Bartholdus Simonis, by Evald Ferdinand Jahnsson
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Bartholdus Simonis
+       Historiallis-romantillinen näytelmä kolmessa näytöksessä
+
+Author: Evald Ferdinand Jahnsson
+
+Release Date: August 23, 2005 [EBook #16584]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK BARTHOLDUS SIMONIS ***
+
+
+
+
+Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
+Proofreaders Europe.
+
+
+
+
+
+
+BARTHOLDUS SIMONIS.
+
+HISTORIALLIS-ROMANTILLINEN NÄYTELMÄ
+KOLMESSA NÄYTÖKSESSÄ.
+
+
+Kirjoittanut
+Evald Ferd. Jahnsson.
+
+
+Ensimmäisen kerran julkaistu 1881.
+
+
+
+
+JÄSENET:
+
+BURMEISTER, evesti.
+BARTHOLDUS SIMONIS } lukiolaisia.
+KAARLE OLAVI       }
+JÖNS BARRUS, porvari Wiipurissa.
+FLASCHENDORFF, ravintolan isäntä.
+GERBERT.
+ANNA.
+AMALIA.
+Maisteri ALCMANNUS.
+PRIITA PÖYRIÄINEN, vanha porvarin leski.
+Lukiolaisia, Porvareita, Naisia ja Sotureita.
+
+_(Tapaus on Wiipurissa Heinäkuulla v. 1656.)_
+
+
+
+
+ENSIMÄINEN NÄYTÖS.
+
+
+_Näyttämö kuvaa: kapeaa rannikkoa. Vasemmalla näkyy osa Wiipurin
+kaupungin muurista, joka tässä tekee polven. Muurissa portti ja portin
+molemmilla puolin muurin päälle rakennettu ampumatorni. Kauemmas
+vasemmalle näkyvät muurien ylitse ylikerrat Wiipurin linnasta, jonka
+ikkunat ovat valaistut. Oikealla ja takana meren pinta. Rannalla,
+vastapäätä porttia, suurenmoinen vene, jonka mastossa liehuu Ruotsin
+lippu._
+
+
+ENSIMÄINEN KOHTAUS.
+
+_Anna, Bartholdus Simonis ja Jöns Barrus._
+
+_Anna (tulee hiljaan hiipien vasemmalta, varovasti katsoen eteensä)._
+
+_Jöns Barrus (seisoo kivääri olalla vallilla ampumatornin takana, niin
+ett'ei hänen ensinkään sovi nähdä mitä tässä kohtauksessa tapahtuu)._
+
+_Bartholdus Simonis (upsierin hattu päässä ja miekka sivulla, mutta
+muutoin siviilimiehen puvussa, seuraa Annan jälkiä. Vähän ennen kuin
+Anna on ehtinyt portin kohdalle huudahtaa Bartholdus hiljaan):_
+
+-- Anna!
+
+_Anna (pysähtyy säikähdyksestä ja katsoo taaksensa)_
+
+-- Bartholdus!
+
+_(Katsovat hetken toinen toisiinsa.)_
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Kuinka sinä, Anna, näin myöhään olet ulkona ja ihan yksin?
+
+_Anna._
+
+Yö oli niin tyyni ja kaunis ... taivas sinertävi niin merkillisen
+kirkkaana... En saanut lepoa kammarissani... Mutta sinä Bartholdus?
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Näin sinun tuolta linnan ikkunasta _(viittaa kädellänsä linnaan, josta
+silloin tällöin kuuluu soitannon ja hurra-huutojen ääntä)_ enkä voinut
+hillitä sydäntäni, joka minua käski käymään sinun luokses... Nyt, Anna,
+pitää sinun antaman minulle se ratkaiseva vastaus, jota olen pyytänyt
+sinulta: jos alati tahdot olla minun? Sallimus itse saattoi sinun
+puheilleni!
+
+_Anna (arasti)._
+
+Vastaus? Ei puhuta siitä asiasta, Bartholdus!
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Älä kiellä, Anna! Elämäni kohtalolle tahdon täyden selvon! Paljon
+selkenivät ajatukseni tuolla linnassa, kuullessani Burmeisterin ylevät
+sanat ja vastaan-ottaissani häneltä tämän miekan. Mutta tyystin katsoen
+on kuitenkin kaikki minulle epäselvänä siksi että saan tuon toivotun
+vastauksen sinulta... Se on oleva valkeuden valo taikka pimeyden pimeys
+onnelleni!
+
+_Anna._
+
+Mitä sinä miekalla? Sopiiko papiksi pyrkivän kantaa miekkaa?
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Ei -- mutta minä olenkin nyt sotilas. Vaan anna minulle vastaukses Anna!
+-- Taikka voisiko tuo olla sinulle vaikeata? Etkö muista mitä jo
+lapsuudessas sanoit minulle? Vuosi vuodelta kerroit sitte saman sanoman:
+että minä olen sinun sydämellesi rakas.
+
+_Anna._
+
+Se oli lapsuudessani.
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Lapsuudessasi? -- Onko siitä tuskin kuukautta kulunut kuin kuiskasit
+minulle samaa?
+
+_Anna._
+
+Se oli silloin.. -- Silloin rakastin sinua.
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Silloin! -- Mutta nyt? Olisitko tämän viime kuukauden kuluessa luopunut
+rakkaudestas? Et kuitenkaan? --
+
+_Anna (on vaiti ja katsoo maahan)._
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Vastaa Anna! -- Mutta älä vastauksellas vuodata kuoleman myrkkyä
+sydämeeni! -- Etkös enää rakasta minua?
+
+_Anna._
+
+En... En taida sinua rakastaa, Bartholdus!
+
+_(Hän kiiruhtaa takaisin vasemmalle.)_
+
+
+TOINEN KOHTAUS.
+
+_Bartholdus Simonis ja Jöns Barrus._
+
+_Bartholdus Simonis (katsottuaan pitkään Annan jälkeen)._
+
+Hän ei enää rakasta minua! Haa! Parempi on minun levätä tuolla aaltojen
+helmassa kuin elää ilman hänen rakkauttansa ... -- minä onnen heittämä!
+-- _(Hän astuu tulisesti muutaman askeleen rantaa kohti, pysähtyy sitte
+äkisti, painaa otsansa käsiinsä ja jääpi siihen asemaan muutamaksi
+hetkeksi. Soittoa kuuluu linnasta.)_ -- ... Mutta tuo soitto, joka
+kuuluu linnasta ... mitä puhuu se minulle? -- Eivätkö nuo säveleet
+muistuta minua tehdystä valastani? Eivätkö ne kuiskaa, että elämälläni
+on jalo päämaali jäljellä, vaikka heittikin Anna rakkautensa? -- Oi!
+pyhä synnyinmaa! Sinulle täst'edes kokonansa tahdon elää! Sinä olet se
+morsian, jok'et petä! --
+
+_(Viime sanoja sanoessaan on hän käynyt niin paljon oikealle, että
+Barrus näkee hänen)._
+
+_Jöns Barrus._
+
+-- Halloh! -- Kuka se siellä on? --
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+-- "Kuningas Kaarle Kustaa ja Wiipurin kaupunki!" -- Eivätkö ne ole
+tunnussanat tänä yönä, itse Burmeisterin antamat? --
+
+_Jöns Barrus._
+
+Ovat kyllä, mutta kukapa se sitte on?.... niin ikään tarkemmin
+selitettynä? --
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Hyvää yötä! Ettekö te tunne minua herra Barrus? -- Bartholdus Simonis,
+teidän talossanne kolme vuotta asunut.
+
+_Jöns Barrus._
+
+No hiisi vieköön poika! Sinäköhän siellä tapas mukaan käyt
+mietiskelemässä ja vanttiseeraamassa taikka mitenkä sitä oikeastaan
+sanotaan! Luulin sun olevan linnassa. Eikö siellä enää Burmeisterin olut
+virtaa, koska sieltä yhä vielä kuuluu pelin ja soiton ääntä?
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Virtaa kyllä -- vaan ei minulle. Minä sain jo tarpeeksi. Ahtaalta tuntui
+minusta ilma siellä, en saanut kauemmin rauhaa, vaan läksin tänne avaran
+taivaan alle tätä ihmeen ihanaa ilmaa ihailemaan!
+
+_Jöns Barrus._
+
+Älä sano "ihmeen ihana", poika! Tämä yö on yhtä ikävä ja kolkko kuin
+aika yleensä. Ohhoh! mitkä ajat! Mitkä synkät, levottomat ajat!
+Vihollinen on taas maassa mellastamassa, taas uhkaa hän tätä maamme
+etuvarustusta Wiipuria -- joka, Jumala paratkoon, tätä nykyä on hyvin
+huonosti varustettu! mutta meidän maan omat sotilaat ovat maasta pois --
+kuninkaan luona, tiesi missä, mutta varmaankin kaukana.
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Älkää surko, herra Barrus! Onhan meitä miehiä täällä Suomessa tarpeeksi
+asti maatamme suojelemaan! Tekin esimerkiksi -- ja minä; ai'onpa minäkin
+näyttää, ett'ei Jumala turhaan ole luonut minulle kaksi vahvaa
+käsivartta ja sykkivää sydäntä rintaani!
+
+_Jöns Barrus._
+
+Sinä poika! Älä sekoita joutavia näin tärkeään asiaan! -- Ohhoh mitkä
+ajat kuitenkin! Vanhan rehellisen porvarin, niinkuin minun, pitää nyt
+yöt päivät vartioita muurilla taikka parannella Wiipurin vanhoja,
+lahonneita valleja ja sotavarustuksia, -- ja päälle päätteeksi antaa
+viimeiset ropot ja tavarat kruunulle! -- Jos sinulla on hevonen -- sitä
+kohta tarkastetaan ... kaikin puolin tarkastetaan. Jos kelpaa; --
+annappas pois rakuuna-hevoseksi! Jos ostat uuden -- anna taas pois!
+Vanhan saat takaisin, jos on se jostakusta syystä joutunut riviöksi,
+niin ett'ei enää kelpaa muuksi kuin suden paistiksi! -- Sattuu löytymään
+verkaa puodissas -- no se pitää maksutta, tuon tyhjän, tyhmän kretiitin
+nojassa jätettämän kruunulle vaatevaroiksi! Voi, hukka perii minun ja
+muut köyhät kauppiaat! -- Lähde poika rukoilemaan Jumalalta parempia
+aikoja!
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Parempia aikoja! Eikö tämä aika surullisuudessaan ole ihana ja jalo
+aika? Eikö se anna jok'ainoalle, vieläpä köyhimmällekin suomalaiselle
+tilaisuutta osoittamaan vilpitöntä isänmaan rakkautta, eivätkö kunto ja
+miehuus nyt pääse esille, jalot mietteet ja jalo tahto näkyviin? Älkää
+siis vaikeroitko, Herra Barrus! -- Ne alttiiksi antamanne korkealle
+kruunulle ja kuninkaalle, joista äsken puhuitte, ne ovat mitä ihanimmat
+ja kauniimmat lahjat isänmaalle! Iki-iloa ne tuottavat sille ja teille
+itsellenne kunniaa ja siunausta! -- Nuo vaivanne muureja vartioitessanne
+ja valleja korjatessanne, ne kaunistavat teitä ja tulevaisuus suopi
+teille ja kaikille hartaille isänmaan ystäville kiitollisuuden
+lakastumattoman seppeleen palkinnoksi. Eikö se ole jalo palkinto, herra
+Barrus? Eikö sellaisen palkinnon edestä voisi tehdä vaikka ihmeitä?
+
+_Jöns Barrus._
+
+Sinä tosin et puhu väärin, nuori ystäväni, mutta pelkään toki, että
+pääsi on pyörähtänyt paikaltaan! Jätä sellaiset mietteet! Sinä olet
+vielä lapsi!
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Älkää sanoko niin! Enkö ole nähnyt vuosikausia yhdeksäntoista laskevan
+ijankaikkisuuden hautaan, enkö sillä ajalla ole kerjennyt yhtä ja toista
+näkemään, ehtinyt yhtä ja toista oppimaan, muun muassa tuonkin jalon
+opin, että kuin äiti Suomi on vaaroilta piiritetty, silloin on jokaisen
+Suomalaisen velvollisuus käydä häntä suojelemaan!
+
+_Jöns Barrus._
+
+Pikamielinen nuorukainen! Ryhdy taas -- se on mun neuvoni -- kirjoihin,
+jotka te sodan vimmasta vimmatut lukio- ja koululaiset heititten
+itsellenne ja maallemme vahingoksi. Minä tiedän, että isäs aikomus oli
+saada sinusta pappi. Hurskasta Herran palveliaa hän sinusta toivoi --
+muista se! -- Minäkin olen sinun niinkauan tuntenut, että minussakin on
+syntynyt toivo elää siksi, kunnes kuulen sinun puusäkissä pauhaavan.
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Pappi! Pappia ei minusta konsanaan synny, siksi en sovi -- ja kirjat
+olen nyt heittänyt ikuisiksi ajoiksi. En kirjoissa löytänyt sitä
+nestettä, jota mieleni himosi eivätkä kirjalliset viisaudet
+viihdyttäneet aaltoilevaa sydäntäni! _(tarttuu miekkaansa.)_ -- Tässä on
+se kirja, joka tästälähin on oleva seuraajani, mihin menen, kussa
+kuljen! Itse evesti Burmeister antoi sen minulle. Väkevästi niinkuin
+ukkosen jyske kajasivat tämän jalon linnanherran sanat korvissani, ne
+tunkivat sydämeni pohjaan ja sytyttivät tunteideni tulen leimuamaan ja
+minä vannoin kantaakseni tätä miekkaa kunnialla ja rehellisesti. Samaten
+teki kaksitoista kumppaliani, joita samat tunteet viehättivät kuin
+minua. -- Minä en enää ole mikään lukiolainen, herra Barrus, en lapsi,
+vaan vannonut soturi -- vänrikki Bartholdus Simonis! --
+
+_Jöns Barrus._
+
+No Jumala paratkoon, mitä kuulen! Onko mailma peräti väärin puolin? --
+Kyllä tuo Burmeister jalo sotilas on -- sitä ei käy kieltäminen -- ja
+kyllä sotilaita tähän aikaan tarvitaan, mutta emme ilman pappeja
+kuitenkaan voi tulla toimeen! Pitäisi hänen ajatteleman että köyhä ja
+syntinen sielumme ennen kaikkia tarvitsee ravintonsa! _(Aurinko nousee
+ja valaisee näyttämön)_ -- Vaan jo nousee aurinko.
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Se on toivon aurinko minulle! Yhtä kauniisti kuin se nyt kultaa lahdet
+ja rannikot tuolla, on se myös kultaava minun tulevaisuuteni -- olkoon
+sitte kunnian taikka veren purppura-värillä!
+
+_Jöns Barrus._
+
+Nyt avaan käskyjen mukaan portin. -- Burmeisterilla on varmaan tuolla
+veneellä joku erityinen tarkoitus, koska pääsö siihen pitää olla vapaa
+auringon noustua. -- Siis portti auki! _(Hän menee alas muurilta, avaa
+portin ja lähestyy Bartholdoa)._ -- Hyvä vänrikki Bartholdus -- minä
+olen teistä toivonut pappia, mutta koska se toivo nyt meni hukkaan --
+niin tulkoon teistä kelpo kenraali!
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Olkoon menneeksi -- kiitos toivotuksestanne vaikka vähempäänkin tyydyn!
+Ei rinnassani tällä hetkellä löydy muuta toivoa, kuin se että pian
+saisin taistella, näyttääkseni ett'en ole huonompi heitä, jotka
+sankarkuninkaamme seurassa käyvät urhoitten ja voiton loistavaa tietä!
+--
+
+_Jöns Barrus._
+
+Puheenne kyllä kuuluu kauniilta, mutta olisi toki tuo jalo kuninkaamme
+voinut pitää vähän parempaa huolta tästä Wiipurin kaupungista ja
+ajatella, että...
+
+_Bartholdus Simonis (keskeyttäen)._
+
+Hänkö ehtisi kaikkia ajattelemaan! Voitteko pyytää sitä? Eikö tuhannen
+painavampaa tointa raskauta hänen mieltänsä! Ja mitä huoleen tulee --
+eikö hän kaupungista pitänyt huolta, kuin jätti sen itse
+kaupunki-miesten suojeltavaksi? -- Vai kuninkaanko olisi pitänyt tulla
+tänne teidän vaimojanne, lapsianne ja tavaroitanne vartioitsemaan?
+Hänenkö teidän vallejanne olisi pitänyt korjata ja parannella teidän
+huoletonna ollessanne? Ken uskaltaa vaatia sellaista? -- Herra Barrus!
+Kuningas ei milloinkaan olisi voinut tehdä jalommin kuin hän teki. Eikö
+hän selvästi kirjoita, että hän "vakaasti luottaa tämän kaupungin
+porvarien isänmaallisuuteen niinkuin kelpo miesten ainaki?"
+
+_Jöns Barrus._
+
+Totta puhut, nuori ystäväni; ihan niin hän kirjoitti. Jumala siunatkoon
+jaloa kuningasta Kaarle Kustaata! Hänestä ei ole muuta kuin hyvää
+sanomista ja kuumassa hän lienee tänäkin hetkenä! -- Hm ... kyllä kai
+hän teki mitä taisi. Eikä hänen luottamuksensa meihin Wiipurilaisiin
+pidä tuleman häpeälle -- sen vakaasti uskallan sanoa! -- Peijakas
+sentään! Minä tosin jo olen tullut vanhaksi, mutta kuitenkin voin
+valvoa, vartioita syntymäkyläni vallilla yhden, vieläpä useammankin
+viikon! Enkä luulisi liioin vapisevani, vaikka vihollisen silmänterääkin
+pitäisi katsoa.... Mutta toisesta asiasta toiseen... _(Salaan
+Bartholdolle)._ -- Jos oikein olen älynnyt, niin ei tämä nuori soturi
+katso aivan kylmäkiskoisesti tuota pormestarimme kaunista Annaa? He ..
+he ... he.... Tuon uuden pormestarimme tytärtä?... Minä tarkoitan
+pormestaria N:o 3.
+
+_Bartholdus Simonis (punastuen)._
+
+Mitä puhuttekaan? Tiedätte ... se tahtoo sanoa .... olette ehkä kuulleet
+Annan ylpeydestä kerrottavan?... Hän tuskin katseleekaan aatelittomia
+nuorukaisia!
+
+_Jöns Barrus._
+
+Mutta te sen sijaan katselette häntä oikein mielellänne. He ... he...
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Mistä syystä niin arvelette?
+
+_Jöns Barrus._
+
+Ovatpa minulla silmät, vaikka ovatkin vanhat! Kun tuo korea, ihana neiti
+Anna tuli puotiini joitakuita kauniita Saksan kankaita ostamaan, taikka
+milt'ei ostamaan, niin kuitenkin silmäilemään, ja sinä, nuori sankarini,
+samassa satuit kulkemaan ohitse, enkö nähnyt mitkä tuliset silmäniskut
+loit -- Saksan kankaihini! He! he!... he!..
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Te olette erhettynyt, herra Barrus!
+
+_Jöns Barrus._
+
+Aivan olenkin, sillä varmaan arvelin, ett'eivät minun Saksan kankaani
+teitä, nuori herrani, paljon viehättäneet! He! he! -- Taas kirkossa kuin
+istuitte -- enkö huomannut kuinka silmänne tulta leimahtaen....
+
+_Bartholdus Simonis (keskeyttäen)._
+
+Kirkossakin olette erehtynyt, herra Barrus!
+
+_Jöns Barrus._
+
+Ehkä olenkin, mutta tuo verekäs väri teidän poskillanne kuitenkin
+todistaa, ett'en olekkaan erhettynyt. No olkoon sen asian laita miten
+tahansa! En pyydä sekaantua nuorten ihmisten sydämen asioihin. Sen vaan
+tahdon sanoa, että tuo nuori, ihana Anna viime aikoina... _(keskeyttää
+lauseensa teeskennellyllä yskällä)._
+
+_Bartholdus Simonis (äkisti)._
+
+Mitä hänestä? Oletteko... _(keskeyttää lauseensa. Hetken kuluttua,
+huolimattomasti)_ -- Jos teitä miellyttää puhua hänestä, niin puhukaa
+vaikka enemmänkin!
+
+_Jöns Barrus._
+
+Josko minua miellyttää ... teille se on yhden tekevä? Eikö niin?
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Aivan!
+
+_Jöns Barrus._
+
+Niin .. tietysti onkin! -- Mutta sen nyt tahdon sanoa, että tuo nuori
+Anna viime aikoina on paljon muuttunut. Mikä hänellä lienee vaivana?
+Öillä kuin vallilla vartioitessani katselen sinne tänne, olen usein
+ihmeekseni nähnyt hänen ulkona ypö yksinänsä katuja ja -- mikä
+merkillisintä! -- kaupungin etuvarustuksia kiertämässä. Päällepäätteeksi
+näyttääpi hän aina niin levottomalta juur' ikäänkuin pelästynyt
+kyyhkyinen ja vavahtaa kuin lintu pienimmästäkin hälinästä -- _(lyö
+Bartholdoa ystävällisesti olkapäähän)._ -- Pitäkää, jos mahdollista,
+häntä silmäinne alla! Te ymmärrätte, nuori ystäväni, sellaiset asiat
+paremmin kuin minä vanha kantopehko!
+
+_(Hän menee portin lävitse kaupunkiin)._
+
+
+KOLMAS KOHTAUS.
+
+_Bartholdus Simonis, jälkeenpäin Anna._
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Haa! -- Mitä kuulin! -- Se ei siis ollutkaan sattumuksesta kuin hänet
+kohtasin näin sydänyöllä! -- Mutta mitä merkitsevät nämät hänen
+kummalliset retkensä, mitä tarkoittanee hän niillä?... Ihanteleeko hän
+luonnon kauneutta? -- Eikö ole luonto säteilevän auringon loistaessa
+suloisempi, miellyttävämpi kuin yösydämellä?... Vaeltaako hän raittiin
+ilman nautinnassa? Eikö raitista ilmaa löydy muurien sisäpuolla, ett'ei
+hänen pelon ja pelästyksen omana tarvitse hankkia sitä ulkopuolla
+kaupunkia? -- Taikka etsiikö hän yksinäisyyttä? Eikö hänellä
+yksinäisyyttä ole kodissansa tarjona? -- Ei! ei! Hän ei etsi
+yksinäisyyttä, vaan päin vastoin... _(katsoo oikealle)_ -- .. Mutta mikä
+kahina tuolla! -- Haa! _Hän_ se onkin, joka siellä tulee vaaleana kuin
+talven vaippa ja levottomana kuin murhamiehen mieli! Nyt tahdon
+noudattaa Barrus ukon kehoitusta...
+
+_(Hän vetäiksee portin holviin. Anna tulee oikealta pitkin vallin juurta
+epävakaisilla askelilla, katsellen levottomasti ympärillensä)._
+
+_Anna._
+
+Pian jo lähestyy aika, jona meidän piti toinen toisemme kohdata...
+Aurinko jo kohoaa puitten latvoille...
+
+_Bartholdus Simonis (itsekseen)._
+
+-- Kohdata jonkun! Hänellä siis on liittolainen... Sitä aavistin.
+
+_Anna._
+
+Onnen sattuma auttaa minua. -- Portti on auki, avain on suulla. Mun
+pitää tehdä hänelle mieleksi. _(Hän on lähestynyt porttia ja ottaa
+avaimen pois suulta)._ Tässä siis on se välikappale, joka on tuottava
+selkoa onneni salaisiin kohtaloihin! -- Oi Jumalani, kuinka sitä hetkeä
+odotan!
+
+_Bartholdus Simonis (itsekseen)._
+
+Hän otti avaimen portista! Mikä lieneekään tarkoituksensa näin
+eriskummallisella työllä?
+
+_Anna._
+
+Lupaukseni täytän... Hänelle sen annan.. Onneni riippuu siitä, että hän
+saa tämän avaimen... Nyt ilmaisee hän minulle salaisuutensa ja sanoo
+kuka hän on.
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Kaupungin portin avaimen antaa hän eräälle miehelle, jota hän ei edes
+tunne! Haa! -- kauhea aavistus heräjää rinnassani!
+
+_Anna (katsoo sattumalta portin holviin, huomaa Bartholdon ja peräytyy
+säikähdyksissä)._
+
+_Bartholdus Simonis (tulee esiin ja katsoo syvästi Annaan)._
+
+_Anna (itsekseen)._
+
+Bartholdus taas askeleitani väijymässä! _(Ääneensä, pilkaten)._ -- Te
+herra Simonis! Onko teistä tehty portin vartia?
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Anna parka!
+
+_Anna (ylpeästi ja vihaisesti)._
+
+Soo! Minäkö parka teidän edessänne! Ylpeytenne nousee virkanne ja
+pukunne kanssa!
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Anna parka! En voi olla sinua surkuttelematta!
+
+_Anna._
+
+Te ... surkuttelette -- minua! Onpa se ylen armollisesti tehty teiltä,
+herra Simonis! Voisipa luulla, ett'ei teinin haarasäkki milloinkaan ole
+roikkunut teidän selässänne ja tuskin voipi ajatella, että tuollainen
+porttisankari on syönyt armoleipää isäni pöydältä!
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+En olekkaan syönyt armoleipää, Anna! Rehellisesti tein työtä ruokani
+edestä eikä ollutkaan mikään helppo työ saada sivistyksen siemenet
+juurtumaan teidän veljenne mieleen sillä tietänette, neiti Anna,
+ett'eivät hänen järkensä ja ylpeytensä ole yhden puntarin punnitsemat.
+
+_Anna (katsoen vihalla ja ylpeydellä Bartholdoon)._
+
+-- Kerjäläisparjaaja!
+
+_(Hän kääntyy pois ja aikoo mennä portista sisään)._
+
+_Bartholdus Simonis (estää Annaa menemästä)._
+
+-- Ei askeltakaan Anna. -- Minä kiellän sen!
+
+_Anna._
+
+Minkä arvon nojaan pystytätte kieltonne? Portin-vartianko?
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Tehdyn päätökseni nojaan!
+
+_Anna._
+
+Minkä päätöksen olette sitte tehnyt? Hyvin taitaaksenne läksynne vai
+minkä? -- Vaan se on totta! Te ette enää olekkaan lukiolainen. Ha! ha!
+ha! -- Tuo tupsuhattu ja tuo miekka teidät muutti soturiksi! -- Vaan
+päätöksenne?
+
+_Bartholdus Simonis (vakaasti)._
+
+Olen päättänyt estää sinua, Anna, menemästä kadotuksen kitaan, suureen
+onnettomuuteen joutumasta.
+
+_Anna._
+
+Teillä on vallan armelias mieli, herra Simonis, ja päätöksenne on hyvin
+kaunis, mutta, surkuteltavasti kyllä, aivan tarpeeton!
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Se ei ole tarpeeton! Säälittä en voi nähdä, ettäs umpisilmin käyt jonkun
+kunnottoman hylkiön toimia!
+
+_Anna._
+
+Käyn kunnottoman hylkiön toimia! -- Pyydän että jätätte tuollaiset
+soimaukset, herra sotilas, sillä ne koskevat kunniaani!
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Minäkö soimaan sinun kunniatas Anna! Oi! että se olisikin vaan ollut
+soimausta! _(Matalammalla äänellä)_ -- Laskeeko se nuori nainen arvoa
+kunniaansa, joka yökaudet hiipii kaupungin katuja pitkin taikka -- sitä
+pahempi -- juoksentelee vallien ja muurien ulkopuolella?
+
+_Anna._
+
+Ah! _(Itsekseen)_ -- Olisiko hän todella vakonut minua?
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Sano, Anna, kuka on se hävytöin mies, joka sinua on pyytänyt varastamaan
+avaimet kaupungin porteista?
+
+_Anna._
+
+Avaimet? Mitkä avaimet? _(Itsekseen)._ -- Olisiko hän senkin havainnut?
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Sen avaimen, jonka äsken otit portista ja kätkit huivisi alle. Mikä on
+tarkoituksesi sillä?
+
+_Anna._
+
+Vaikk'en ole teille, herra vänrikki, vastauksen velassa, niin tahdon
+kuitenkin sanoa, että isäni käski minun sen tuomaan hänelle.
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Nyt et puhu totta, Anna! Isäs on ylen kunniallinen mies antamaan
+nuorelle tyttärellensä niin kelvottomia käskyjä!
+
+_Anna (harmissaan)._
+
+Olisko teillä jotakuta oikeutta vaatia minulta totuutta? Eikö ole se
+luonnollista ja kohtuullista, että lasken vähäsen pilkkaa sellaisen
+narrin kanssa, kuin te! -- _(Heittää avaimen porttia vastaan)._ -- Tuon
+avaimen otin, ei kenenkään käskystä, vaan omaksi huvikseni satunnaisen
+mielikuvittelun johdosta!
+
+_(Hän aikoo mennä)._
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Älä mene! Minä estän sinua! Kuuleppas Anna: sitä miestä, joka pyysi
+sinulta kaupungin portin avainta, et tunne, vaikkas häntä rakastat.
+
+_Anna (katsoo maahan)._
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Jos on hän petturi taikka mikä lieneekään -- sit'et tiedä! -- Älä luule,
+että pyydän soimata sinua -- minä vaan tahdon sinua pelastaa. Suo minun
+se tehdä! -- Anna! -- sinä olet kovin onneton! -- Joku syvä murhe kalvaa
+sydäntäs... Matkustuksesi yöllä ... epävakainen katsantosi ... vaalea
+muotos ... kaikki osoittavat sitä... Eikö kyynel tätä kertoessani
+tahtoasikin vastaan nouse silmiisi? Kerro salaiset kohtalosi minulle!
+Minä toimitan niihin selvon taikka, jos tarvis on, hankin sinulle
+koston!
+
+_Anna (epävakaisella äänellä)._
+
+En tarvitse kenenkään apua ... enkä kerro...
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Kerro kuitenkin, kerro pian Anna, ennenkuin tuo vene, joka kiertää
+niemuksen ympäri, ehtii tänne!
+
+_Anna._
+
+Vene?
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Vastaa Anna kiireesti! Sillä on silminnähtävästi aikomus laskea rantaan
+tässä...
+
+_Anna (hämmästyksellä katsoen ulos merelle)._
+
+Jumala armahtakoon! -- Se on hän!
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Siis on hän tuossa veneessä sinun onnettomuutes syy ja alku! -- Haa! --
+
+_Anna (ottaa valkoisen nenähuivinsa ja alkaa viitata sillä)._
+
+_Bartholdus Simonis (tarttuu Annan käteen ja estää häntä viittaamasta)._
+
+-- Sinä et saa viitata!
+
+_Anna._
+
+Miks'en saisi... Päästä minut irti vallaton!
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Sinä et saa viitata, sanon minä! -- Haa! Sinä pelkäät, että näkisin tuon
+sinun rakastajasi Oletko kuullut Tarpeijasta kerrottavan, Anna?
+
+_Anna._
+
+Mitä tarkoitat?
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Tuo Tarpeija oli nainen niinkuin sinä -- ja hän petti Roomin kaupungin
+sen vihollisille! -- Joko ymmärrät?
+
+_Anna._
+
+En... Vaan laske minut!...
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Niin kuule enemmän. Tuo sinun rakastajas, joka vaatii sinulta kaupungin
+portin avainta -- ei voi olla muu kuin maamme vihollinen! _(Työntää
+Annan pois tyköänsä)._ -- Viittaa nyt jos tämän kuultuasi vielä mielit!
+
+_Anna (raivoissaan)._
+
+Herra vänrikki! -- Te olette kehno vakoja, mutta vielä kehnompi
+parjaaja! _(Juoksee portista sisään)._
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Voi häntä onnetonta!
+
+_Anna (on noussut ylös muurille ja viittaa sieltä)._
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Hän petti minut! Hän on mielipuoli! -- Alas muurilta houru! _(Kiiruhtaa
+portista sisään)._
+
+_Anna (yhä viitaten)._
+
+Hän ei huomaa! Jumala saattakoon häntä huomaamaan! Ah! -- Nyt kääntää
+vene! -- Voitto! Voitto! _(Hyökkää alas muurilta vasemmalle samassa kuin
+Bartholdus oikealta ehtii ylös)._
+
+_Bartholdus Simonis (katsellen Annan jälkeen)._
+
+Tuolla hän nyt juoksee hapset hajallansa! Tässä on joku suuri petos ja
+kavaluus toimessa, mutta minä tahdon olla varoillani!
+
+_(Hän istuu miettien muurille. Kaarle Olavi tulee portista)._
+
+
+NELJÄS KOHTAUS.
+
+_Bartholdus Simonis ja Kaarle Olavi. Myöhemmin muutamia Sotureita._
+
+_Kaarle Olavi (katsottuansa ympärillensä)._
+
+Hoi! Bartholdus! Oletko täällä jossakin?
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Täällä olen!
+
+_Kaarle Olavi._
+
+Niin tule alas tänne luokseni! Saatpa kuulla oivallisia uutisia! Kun
+läksit niin kiireesti linnasta, jäit niitä kuulematta. _(Bartholdon
+tultua)._ -- No, hyvää huomenta, kunnon veikkoni! -- Hiisi vieköön,
+kuinka mun on lämmin! Olen juossut kuin kasakki-hevonen kaikkialla sinua
+hakemassa! Vihdoin tapasin tuon porvari-heittiön Barruksen ja hän sanoi
+kohdanneensa sinun täällä. -- Bartholdus veikkoni! Eikö ollut komea
+kesti tuo Burmeisterin meille laittama? Hyvää olutta ja hyvää viiniä
+todellakin! Olisi noita kemuja vaan kestänyt viikonkin päivät
+perätysten! -- Miltä tuntuu sinusta Bartholdus ollaksesi upsieri? --
+Minä olen kuin toinen ihminen! Oi! pater omnipotens! kuinka iloitsen
+päästyäni vapaaksi ihmiseksi! -- Tiekkös veikkoni -- sivunmennen juoksin
+pikimältänsä kotia ja paiskasin kirjahyllyni kumoon. Hih! mikä hälinä
+siellä nousi, kuin isä Cicero ja muut patres Latinorum et Graecorum
+ihmetellen pudota putpottelivat pitkin lattiaa! -- Mutta tanssitaanpas!
+
+_(Hän tarttuu Bartholdoon ja kiertää hänen muutaman kerran ympäri)._
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Annappas mun olla rauhassa puoleton! ja kerro kerrottavat uutiset.
+Ovatko ne tärkeätäkin laatua?
+
+_Kaarle Olavi._
+
+Mitä tärkeintä! oikein tärkeätä in superlativo gradu... Me pääsemme
+tuleen, pääsemme luultavasti jo tänään. _(Heiluttaa hattuansa)._ Eläköön
+Burmeister, joka kaikki meille hyvin toimittaa! -- Mutta saakeli soikoon
+eikö minun ole jano! Kömpelö olin, kun en linnasta lähteissäni ottanut
+haarikallista olutta myötäni!
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Mutta uutiset -- selitä selvemmin!
+
+_Kaarle Olavi._
+
+Kuule siis paksupää, asinus et asinarius, niinkuin tuon siunatun
+maisteri Alcmannuksen kaunis tapa oli puhutella minua. Kuule ja iloitse!
+Kohta sinun mentyäsi linnasta tuli sinne vaahtisen ruunan seljässä
+kulkenut kuriiri, joka ilmoitti että vihollinen on saapunut Raudun
+kirkolle taikka johonkin sinnepäin. Kohta päätti Burmeister, että hän,
+sinä ja minä ja joukko muitakin kelpomiehiä -- ipse, tu, ego et alii
+celeberrimi viri -- niin, että me lähdemme sinne antamaan vihollisille
+vähän tupakan-tulta. Hän ottaa, tuo kunnon Burmeister, kaikki
+lukiolais-vänrikit kanssansa, pait Ericin, joka jää linnaa ja kaupunkia
+suojelemaan...
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Lähteä Wiipurista! _(Itsekseen)._ -- Nyt ennenkuin olen päässyt Annan
+salaisuuden perille. Se on mahdotointa!
+
+_Kaarle Olavi._
+
+Mutta sinä et iloitse, vaikka julistin sinulle näin ylen suloisen
+sanoman! -- Voisipa luulla, ettäs pelkäät mennä vihollisia vastaan! Vaan
+sit'et kuitenkaan tee?
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Ha! ha! Minäkö pelkään? Koska tulitkaan tuntemaan minua siltä kannalta?
+
+_Kaarle Olavi._
+
+En luullutkaan sinua pelkuriksi! Kunniallani voin taata, ett'en luullut
+sinua siksi! -- Vaan sanoppas mitkä syyt estävät sinua iloitsemasta?
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Niistä en voi antaa minkäänlaista selitystä sinulle. Sen vaan sanon,
+että tällä kertaa mieluisemmin jäisin Wiipuriin.
+
+_(Muutamat rakuunat tulevat. Tehtyänsä sotaisen kunnia-osoituksen
+Bartholdolle ja Kaarlelle menevät rakuunat veneesen ja alkavat panna
+sitä kuntoon)._
+
+_Kaarle Olavi (vastattuansa hyvin lystillisellä tavalla rakuunain
+tervehdykseen)._
+
+-- Saakeli soikoon, kuinka on hupaista olla upsierina! Peijakas, mitkä
+lystilliset ja mukavat temput! -- Me Herkule! tää on oivallista! --
+Mutta et sinä sittenkään iloitse! -- Etkö iloitse, jos vielä kerron
+sinulle, että Burmeister kapteini Udnyn komennon alla jo lähetti
+ratsuväen ja vähän jalkaväkeä matkalle ja että hän, minä ja sinä ja muu
+taapikunta -- kuule Bartholdus, _taapikunta_, johon me molemmat
+kuulumme, lähtee muutaman hetken perästä tuolla veneellä merta myöten.
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Muutaman hetken perästä! _(Itsekseen)._ Täytyykö minun siis jättää hänet
+hänen oman onnensa nojalle!
+
+_Kaarle Olavi._
+
+Niin aivan! Suoraan kuljemme lahdet halki, salmet poikki siksi että
+laskemme maalle ennen määrättyyn sopivaan paikkaan... Mutta mikä sinun
+on kun et voi olla iloinen, Bartholdus?
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Kyllä siitä iloitsen, että tuo suloinen hetki lähestyy, jona kotimaatani
+saan puollustaa ja ehkä vertakin vuodattaa sen edestä -- mutta muutamat
+toiset seikat saattavat mieleni karvaaksi.
+
+_(Flaschendorff tulee ähkäen)._
+
+
+VIIDES KOHTAUS.
+
+_Edelliset ja Flaschendorff._
+
+_Kaarle Olavi (itsekseen)._
+
+Hiisiko tuon Flaschendorffin tänne lähetti! --
+
+_Flaschendorff._
+
+Gute morgen, hyvät herrat! Onko tosi, ett' herra' tuota pikaan lähtee
+sotaan, oikein tosi -- ulos-sotaan?
+
+_Kaarle Olavi._
+
+No mitäs jos olisikin se totta?
+
+_Flaschendorff._
+
+Sodass' pian koolee, kaatuu!
+
+_Kaarle Olavi._
+
+Siin' olette oikeassa.
+
+_Flaschendorff._
+
+Pää poikk'!
+
+_Kaarle Olavi._
+
+Kyllä sellaistakin voipi tapahtua. On joskus niin tapahtunutkin.
+
+_Flaschendorff._
+
+On! On! Usein on huomattu niin tapahtua...
+
+_Kaarle Olavi._
+
+Mutta voihan sieltä myös hengissäkin päästä kotia! --
+
+_Flaschendorff._
+
+Hyvin epätietoist'! -- Vihollisell' paljo miekkoi ja kuuloi! Paljo
+kiväreit' ja painettei!
+
+_Kaarle Olavi (Koomillisella totisuudella)._
+
+Ja paljo rumppui ja huilui...
+
+_Flaschendorff._
+
+Aivan oikein -- niit' mööskin! -- Mutta se pikku rätinkimme, herra
+Olavi!
+
+_Kaarle Olavi._
+
+Jättäkäämme siitä turhasta puhumatta!
+
+_Flaschendorff._
+
+Ei! ei! Siitä juur' puhuta!
+
+_Kaarle Olavi._
+
+Nyt on meillä niin paljon tärkeämpää ajateltavana! --
+
+_Flaschendorff._
+
+Se asia hyvin tärkeä minull', ett' makseta ennen sotamenemist'.
+
+_Bartholdus Simonis (Itsekseen)._
+
+Minun pitää mennä hakemaan joku ihminen, johon saatan luottaa ja jonka
+haltuun voin jättää suruisan salaisuuteni. _(Hän menee)._
+
+_Kaarle Olavi._
+
+Bartholdus! Bartholdus! Älä jätä minua yksin tämän miehen kanssa! Minä
+olen hukassa!
+
+_Bartholdus Simonis (portin luona)._
+
+Pian tulen takaisin! _(Menee)._
+
+_Flaschendorff._
+
+Herra Olavi! Maksaka pois se rätinki! kolmetoist' kupariploottu!
+
+_Kaarle Olavi._
+
+Ei minulla ole rahaa, ei äyriäkään!
+
+_Flaschendorff._
+
+Niin hakema raha, herra Olavi, pian hakema!
+
+_Kaarle Olavi._
+
+Siitä ei syntyisi mitään, jos läksisinkin hakemaan! -- Mutta nyt ei
+minulla ensinkään ole aikaa turhanpäiväisiin juoksuihin. Taskuni ovat
+tyhjän tyhjät, herra Flaschendorff! _(Kääntää taskunsa nurin päin)._
+
+_Flaschendorff._
+
+Se on hyvin paha, hyvin hoolettava asia!
+
+_Kaarle Olavi._
+
+Olkoon vaan, mutta isänmaan rakkautta löytyy povessani ja uskallusta
+taistelemaan ja kuolemaan teidän ja toisten edestä, vaikka ovatkin
+lakkarini tyhjät kuin Mierolan muorin ruoka-aitta.
+
+_Flaschendorff._
+
+Minä en hooli isänmaanrakkaudest' eikä koolost', vaan rahast' minä
+hooli!
+
+_Kaarle Olavi._
+
+Mutta voitte kuitenkin, hyvä herra, isänmaan rakkauden tunteilta
+liikutettuna, näin tärkeällä ajalla kuin nykyinen heittää tuonmoinen
+halpa seikka siksensä, jättäen rääkkäämättä niitä hetkiä, jotka ovat
+mitä painavimpia koko elämässäni!
+
+_Flaschendorff._
+
+Mitä te hulluttele, herra Olavi! Isänmaa! isänmaa! Se maa minull'
+isänmaa, miss' jooda parhain, makseta hyvi.
+
+_Kaarle Olavi._
+
+Ja sen rohkenette tunnustaa! Niin pitää teidän saaman totuutta totuutta
+vastaan! Pois tyköäni mies taikka vedän kalpani ja hakkaan sinun
+kunnottoman pääsi kahtia! Ja sen sanon -- rahaa et saa! Jos taistelussa
+kaadun, niin tulevat ne kolmetoista kupariploottua oleman sinun kehno,
+vastenmielisesti annettu roposi kotimaalle tällä hädän ja tuskan aikana!
+Pois! --
+
+_(Tarttuu miekkansa kahvaan ja lähestyy uhaten Flaschendorffia)._
+
+_Flaschendorff (peräytyen)._
+
+Ho-ho. Ho-ho! _(Itsekseen, suutuksissa mennessänsä porttia kohti)._ Ja
+valloittako Venäläiset tämä kaupunk'! Minä olen kuull' ett' veneläis
+upser' joo hyvi ja maksa hyvi. _(Pois)._
+
+_Kaarle Olavi._
+
+Taas hengitän kuin pääsin tuosta kiukkuisesta karhusta, joka vaatii
+minulta sellaista, jota minulla ei ole eikä tyydy siihen kuin minulla
+on! Ohhoh! Jo milt'ei ollut hän iloani peräti pilaamaisillansa noilla
+kirotuilla kupariplootuillansa!
+
+_(Sota-marsin ääntä kuuluu etäällä. Kaarle kuuntelee innostuksella.
+Sill'aikaa tulee porvari toisen perästä muurille seisomaan)._
+
+_Kaarle Olavi._
+
+Kas tuo on toista ääntä! Noitten samojen sävelten soidessa kävivät
+meidän maan jalot sankarit uskon pyhää sotaa Saksan maalla ja
+taistelivat .. voittivat! -- Niiden soidessa tahdon minäkin taistella,
+voittaa taikka kuolla, sillä mahdotointa on niitä kuunnellessa peräytyä!
+
+_(Amalia, kukkaisvihkoja kädessä, tulee. Kohta hänen perässänsä toisia
+nuoria naisia, hekin kantaen kukkia ja kukkaisseppeleitä)._
+
+
+KUUDES KOHTAUS.
+
+_Kaarle Olavi, Amalia, muut naiset, rakuunat (veneessä) ja porvarit
+(muurilla)._
+
+_Amalia._
+
+Sinä näytät niin innostuneelta, Kaarle! Silmäsi leimuavat tulta ja
+kasvosi hehkuvat! --
+
+_Kaarle Olavi._
+
+Voisinko olla innostumatta, armas kaunis serkkuseni. _(Hän antaa äkisti
+suuta Amalialle)._
+
+_Amalia._
+
+Hyi Kaarle! Mitä sinä teet!
+
+_Kaarle Olavi._
+
+Sen kuin tein tein innostuksessani! Suo siis minulle anteeksi armas
+serkkuni! -- Kuuletko soitantoa? --
+
+_Amalia._
+
+Miks'en kuulisi.. Ovatpa minulla varsinkin hyvät korvat!
+
+_Kaarle Olavi (Näpistäen Amaliaa korvaan)._
+
+Ja pienet ja kauniit kuin purppura -- simpukat! -- Mutta tuo soitto
+julistaa, että evesti Burmeister on lähtenyt linnasta. -- Ja kuin on hän
+tänne ehtinyt, sitte serkkuni! Hei!
+
+_Amalia._
+
+Niin sitte?
+
+_Kaarle Olavi._
+
+Me lähdemme sotaan! Sotaan, Amalia, katselemaan kuinka luodit lentävät
+vinkuen niinkuin hyttyset kesätiltana!
+
+_Amalia._
+
+Ja sinä voit olla niin iloinen! Minä olen juuri pakahtua murheesta..
+
+_Kaarle Olavi._
+
+Miksi murehdit Amalia?
+
+_Amalia._
+
+Siksi että lähdette kuoleman uhreiksi: sinä, Bartholdus, Aatu, Erkki ja
+ne toiset kaikki! Varmaan kuolisin surusta jos joku teistä kaatuu!
+_(Kätkee kasvonsa käsiinsä)._ Voi! Voi! En uskalla sitä ajatellakaan! --
+
+_Kaarle Olavi._
+
+Et kuolisi Amalia, vaan jos vähän itkisit, niin ne kyynelesi putoaisivat
+haudoillemme virvoittavina niinkuin kasteen helmet kukkien kruunuihin!
+Älä itke Amalia! En voi sinua nähdä surullisena.
+
+_Amalia._
+
+Taidanko olla itkemättä, kuin ajattelen niitä iloisia hetkiä, joita me
+nuoret olemme yhdessä viettäneet tanssien ja laulaen.
+
+_Kaarle Olavi._
+
+Jaa, ne olivat tosin suloiset hetket, Amalia! Ne hetket ovat muistoni
+ihanimmat timantti-päärlyt! Eläköön tanssi ja kaikki nuoret kauniit
+naiset!
+
+_Amalia._
+
+Ja kuin nyt ajattelen, että kenties näen teidät viimeisen kerran .. voi!
+voi! --
+
+_Kaarle Olavi._
+
+Ole surutta Amalia! Kallis maamme kutsuu meitä!
+
+_Amalia._
+
+Miksi kutsuu se juuri teitä, minun nuoruuteni ystäviä! -- kutsukoon
+toisia! Löytyyhän niitä vanhempiakin, jotka paremmin saattavat kuolla
+kuin te! Hyvä Kaarle! Älkää menkö ensinkään! Jääkää kotia!
+
+_Kaarle Olavi (hennosti nuhdellen)._
+
+Amalia! Amalia! Eikö meidän nuorten ole astuminen ensimäisessä rivissä?
+Eikö meidän veremme virtaa kerkeämmin ja eikö meidän sydämemme syki
+vilkkaammin kuin vanhusten? En toki tuntenutkaan serkkuani hänen viime
+sanotuissa sanoissansa! -- Mutta onpa sinulla kauniita kukkia.
+
+_Amalia._
+
+Anna anteeksi Kaarle, että äsken haastelin hyvin ajattelemattomasti; --
+niin ei olisi minun pitänyt puhuman!
+
+_Kaarle Olavi._
+
+Se on sinulle tuhannesti anteeksi annettu Amalia kulta! Vaan anna
+minulle yksi kukka muistoksi -- taikka kaksi. Toisen kätken sydäntäni
+vastaan -- toisen lasken hattuuni!
+
+_Amalia._
+
+Saat, saat, jos voit odottaa! Älä luule että me naisetkaan olemme niin
+tuiki ajattelemattomia, kuin nuoret herrat ehkä luulevat. Ovat
+isänmaalliset tunteet meidänkin rinnassamme liikkumassa. Uskotkos sitä?
+
+_Kaarle Olavi._
+
+Sen tiedän!
+
+_Amalia._
+
+Kuultuamme, että teidän nyt pitää lähteä sotaan -- ja se tieto levisi
+ukkosen tulen nopeudella ympäri kaupungin -- sanoimme näin toinen
+toisillemme: Nyt lähtevät meidän nuoret ystävämme sotaan, sotaan meidän
+kaikkien yhteisen äitimme kotimaan edestä. Me naiset emme kelpaa
+sotureiksi, mutta ehkä tuo ilahuttaisi meidän nuoria ystäviämme, jos
+menisimme rantaan heitä saattamaan. Nyt olemme Heinäkuussa, kaikki
+luonto vihannoitsee ja laaksoissa kasvaa niin paljon ja niin erinomaisen
+kauniita kukkaisia. Miks'emme siis voisi viedä heille jokaiselle pientä
+kukkaisvihkoa muistoksi. Sanottu ja tehty! --
+
+_Kaarle Olavi._
+
+Oi! Olipa se oivallinen ajatus! _(Naisille):_ Helena, Lisette, Cecilia
+ja mikä teidän kaikkein nimenne lienee, minä kiitän teitä! Tämä teidän
+ystävyytenne on tuottava meille uskallusta miehuullisesti ryntämään
+tuhansien kuolojen kitaan! Minä tahtoisin ilossani suudella, syleillä
+teitä kaikkia! Ja teitä kaikkia nyt syleilen syleissäni tätä ihanaa
+serkkuani! _(Hän syleilee äkisti Amaliaa)._
+
+_Amalia._
+
+No Kaarle! Kaarle mieletön! Päästä minut! _(Kaarle hellittää hänet)._ --
+Oletko riivattu! Mitä ajattelevatkaan nuo ihmiset tuolla vallilla! --
+
+_Kaarle Olavi._
+
+Älä ole milläänsäkään Amalia! _(välillä seisoville)._ Hyvät ystävät ja
+Wiipurin asujamet! Minä olen tällä hetkellä niin iloinen, että mielisin
+syleillä teitä kaikkia järjestänsä! Mutta kuin te olette siellä ylhällä
+muurilla ja minä täällä alhalla, niin syleilen sen sijaan taas tätä
+suloista serkkuani!
+
+_(Hän aikoo ottaa Amalian syliinsä, mutta Amalia juoksee nauraen pakoon.
+Myös toiset naiset nauravat. Äsken kuulunut soitanto on muutama hetki
+sitte vaiennut, mutta nyt kuuluu askelten kaikua lähellä porttia)._
+
+_Kaarle Olavi._
+
+Nyt tulee evesti Burmeister! Nyt tulee tämän kaupungin ja tämän maan
+etevin sotilas ja puolustaja!
+
+_(Burmeister seuruenensa (johon lukiolaisvänrikit kuuluvat) tulee
+portista ynnä suuri joukko sotureita. Yksi sotureista kantaa suurta
+lippua)._
+
+
+SEITSEMÄS KOHTAUS.
+
+_Edelliset ja tulleet._
+
+_Burmeister._
+
+Hyvää huomenta kauniit kukkaiskauppiaat! _(nyppii kädellänsä Amaliaa
+leukaan)._ -- Kuningas itse, koko valtakunta ja myös minä -- me kaikki
+olemme teille suuressa kiitollisuuden velassa! Ei nyt näille
+nuorukaisille enää ole tarvis minun kehoitus-sanojani. Teidän
+kehoituksenne tekee kaikki, kaikki muut kehoitukset tarpeettomiksi ja
+mitättömiksi! Minä olen yhtä kiitollinen kuin iloinen siitä, että
+muistitte näitä nuoria ystäviäni. Jaa -- enkö olisi iloinen! --
+_(katsoen vallin päällä seisoviin)._ -- Onko yhdellä ainoallakaan
+sotapäälliköllä milloinkaan ollut sellaista taapikuntaa, kuin minulla?
+Evesti Burmeister onkin sen taapikuntansa kanssa sangen tyytyväinen ja
+sentähden tahtoo hän nyt julistaa tämän tyytyväisyytensä teille,
+rehelliset Wiipurilaiset, sillä teidän keskellänne on tuo nuoriso
+noussut, kasvannut ja teidän keskuudestanne lähtenyt minun ja isänmaan
+palvelukseen! Jos joku, jok'ei kuullut heidän miehuullista valaansa,
+halveksii näitten sotilaitteni nuoruutta, hän katsokoon vaan heidän
+silmiinsä! Eivätkö heidän rohkeudesta ja innosta kohoavat rintansa
+tarpeeksi asti osoita, että minulla vaaran hetkenä on oleva heistä suuri
+apu? _(naisille)._ -- Ja nyt nuoret, jalot neitsyet! Sanokaa
+jäähyväisenne näille nuorukaisille, joita ajan ankarat temmellykset
+riistävät pois teidän seurastanne, vieden heitä ilon ja riemun
+hupaisesta leikistä kunnian ja kuolon hirmuleikkiin. -- Aika kiiruhtaa!
+Tuolla -- ei aivan kaukana tästä -- raivoo vihollinen! Tuleen sytytetyt
+majat ja mökit, suitsevat rauniot, äitien valitushuudot ja lasten itku
+ääneen pyytävät pikaista apua!
+
+_(Amalia ja toiset naiset astuvat esiin ja jakelevat kukkaisvihkojansa
+lukiolaisvänrikeille, jotka istuttavat niitä hattuihinsa)._
+
+_Burmeister (hymyillen)._
+
+Antakaa minullekin yksi kukka -- yksi ainoa! -- Toden todella -- vanha,
+harmaapää soturi kadehtii tänä hetkenä noita nuoria vänrikeitä ja soisi
+vielä olevansa yhtä nuori kuin hekin! -- _(Naurahtaen)_ On tämän
+elämämme juoksu kuitenkin kummallinen! Selvästi vielä muistan sen ajan,
+koska minun ei tarvinnut _pyytää_ kukkaista sotaan lähteissäni!
+
+_Amalia (Häveliäästi tarjoten Burmeisterille yhtä kukkaisvihkoa)._
+
+-- Saanko luvan -- herra evesti!
+
+_Burmeister._
+
+Saat toki -- ja kernaasti saatkin! Mutta saanko minä luvan -- vielä
+kerran olla nuori! _(vastaan-ottaissansa kukkaisvihkoa suutelee hän
+Amalian kättä)._ -- Mutta juohtui mieleeni jotakin! -- _(Naisille)._ --
+Te olette nyt kunnioittaneet meitä kukkaisilla. Voisitteko vielä lisätä
+hyväntahtoisuuttanne meitä kohti ja suostua yhteen esitykseen, jonka
+ai'on tehdä teille. Se koskee erittäin näitä nuorukaisia. Jos me
+voitolla palajamme sodasta, tahdotteko silloin seppelöitä heitä? Ken
+heistä _ei_ palaja, lupaatteko seppelöitä hänen hautansa? Näin voivat he
+saada korvauksen niistä seppeleistä, jotka odottivat heitä opin tiellä
+opin juhlasalissa. Annatteko suostumuksenne tähän esitykseeni? --
+
+_Kaikki Naiset._
+
+Annamme!
+
+_Amalia._
+
+Ja toivomme, että he kaikki palajavat hengissä!
+
+_Burmeister._
+
+Sitä sopii toivoa, vaan sitä ei tiedä. Kuinka onkin; -- muiston
+seppelöitsemän turpeen alla on hyvä maata ja rauhallista levätä! --
+
+_(Bartholdus Simonis tulee kiiruhtain)._
+
+
+KAHDEKSAS KOHTAUS.
+
+_Edelliset ja Bartholdus Simonis._
+
+_Bartholdus Simonis (itsekseen)._
+
+En tavannut ketään, jonka haltuun olisin uskaltanut antaa salaisuuteni,
+ja aika kiiruhtaa...
+
+_Burmeister._
+
+Vänrikki Simonis! Levottomuudella olen odottanut teitä.
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Teidän palvelukseksenne -- kunnioitettava herra evesti! --
+
+_Burmeister (Ottaa soturilta sotalipun)._
+
+Vänrikki Simonis! Katselkaa tuota lippua vähän tarkemmin! Se on kallis,
+jalo jäännös menneistä ajoista! Monta päivää on se nähnyt, monta
+kovuutta kestänyt ja ollut -- niinkuin sen liinassa löytyvät reijät
+osoittavat -- monen luodin esineenä... Ennenkuin se joutui meidän
+omaksemme on se seurannut Jaakko De la Gardieta ja Kustaa Aatolvia! Se
+mies, joka sitä tyydyttävällä kelvollisuudella taisteluissa voi kantaa
+-- hän ei saa liioin olla pelkuri! Vänrikki Simonis! Minä olen valinnut
+teidän sitä kantamaan, Ottakaa se vastaan! _(Bartholdus Simonis ottaa
+lipun)._ -- Näin nuorissa käsissä kuin nyt on se tuskin milloinkaan
+ennen ollut, vaan niinkuin toivon ei myöskään paremmissa! Mutta
+vahvistakaa kuitenkin kunnian sanallanne, ett'ette petä luottamustani,
+joka teidän turvaanne uskoi kaiken Suomen kansan kalliimman tavaran --
+sen puhtaan ja saastumattoman sota-banérin.
+
+_Bartholdus Simonis (innokkaasti, hetken häveliäästi katsottuansa
+maahan)._
+
+-- Herra evesti! Taivaan ja maan kautta ja Kaikkivaltiaan kuullessa
+vannon, ett'ei kenkään ihmisestä syntynyt tätä jaloa lippua riistä
+minulta niinkauan kuin rinnassani vielä löytyy hengen kipinä jäljellä,
+mutta kuin minä olen kuollut ja tämä raskastettu liina on minua
+kuolinvaatteena peittänyt, niin olkoon siinä silloin toinen läsnä, joka
+sen uudestansa korottaa verisellä tantereella!
+
+_Burmeister (tarjoten kätensä Bartholdolle)._
+
+-- Sananne vastaavat toivooni. Täydellisesti luotan teihin.
+
+_Amalia (antaa kukka-kiehkuran Bartholdolle)._
+
+-- Sinä et saa jäädä kukkaisitta, Bartholdus!
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Kiitos hyvänsuovaisuudestasi Amalia! _(Hiljaan)._ Mutta yksi sananen.
+Pidä vaari Annasta! Hän onneton on kovin eksynyt ja erhettynyt! Varoita
+häntä minun puolestani!... Tämän lasken sydämellesi...
+
+_Amalia (katsoo ihmetellen Bartholdoon, mutta vetäiksee sanaakaan
+lausumatta toisten naisten riviin)._
+
+_Burmeister._
+
+Ja nyt hyvät herrat -- huomatkaa kuinka myötätuuli painattaa haaksemme
+pursia ja lahden äsken tyyni pinta lainehtii läihkyen. Siis matkaan!
+Rientäkätte kaunotarten lupaamia seppeleitä ansaitsemaan!
+
+_(Hän menee veneesen. Kaikki Lukiolaisvänrikit rientävät jäähyväisiksi
+antamaan kättä naisille)._
+
+_Kaarle Olavi (Amalialle)._
+
+Sinä pidät minua vaan kevytmielisenä veitikkana, kaunis serkkuni! Että
+minussa kuitenkin löytyy vähäsen muutakin kuin veitikkamaisuutta, sen
+vannon tällä retkellä osoittaakseni! Jää hyvästi armas Amalia!
+_(Suutelee Amalian kättä)._
+
+_Kaikki Lukiolais-vänrikit (heiluttaen hattujansa)._
+
+Hyvästi rakkaat ystävät!
+
+_(Kiiruhtavat, yhä hattujansa heiluttaen, veneesen. Naiset ja porvarit
+viittavat huiveilla ja liinoilla. Vene laskee rannalta
+Lukiolais-vänrikkien seuraavaa marssia laulaessa):_
+
+      Nyt taisteluun me riennämme
+      Ja rannat rakkaat jätämme,
+      Kun isänmaa on vaarassa
+      Sit' tulee meidän suojella.
+      Jos elohon
+      Tai kuolohon
+      Tää retkemme
+      Nyt meidät vie --
+      Ei ollenkaan,
+      Ei ollenkaan
+      Se seikka meitä huoleta,
+      Jos Suomeamme puolustaa
+      Me saamme vaan!
+
+_(Vene menee näkymättömiin. Naiset ja porvarit vetäyvät surumielin pois.
+Esirippu laskeutuu)._
+
+
+
+
+TOINEN NÄYTÖS.
+
+
+_Paikka sama kuin ensimäisessä näytöksessä._
+
+
+ENSIMÄINEN KOHTAUS.
+
+_Priita Pöyriäinen (yksin)._
+
+Kauan olen elänyt ... olen jo vanhimpia Jumalan luomia koko Wiipurin
+kaupungissa -- ja pitääkö mun nyt näkemän se suruhetki, että tää
+kaupunki menee hukkaan! -- Mik' ei tapahtunut Knut Possen aikoina -- se
+on nyt tapahtuva! -- Voi! ett'ei mieheni enään ole hengissä! Mutta
+nouskoot kuolleetkin haudoistansa kaupunkia varjelemaan.
+
+_(Alcmannus tulee portista)._
+
+
+TOINEN KOHTAUS.
+
+_Priita Pöyriäinen ja maisteri Alcmannus._
+
+_Alcmannus._
+
+Päiviä monia teille täti Priita! -- Miksi kurkistelette ulos lahdelle?
+Voisipa luulla teidän sulhonne purjehtivan siellä.
+
+_Priita._
+
+No, mitä pilkkaa laskettekaan minusta, herra maisteri Alcmannus! Minun
+sulhoni! Olisitte hänestä puhuneet viisikymmentä vuotta takaperin! Oh!
+Oh!
+
+_Alcmannus._
+
+Se aika on teille hyvässä muistossa, koska sitä ajatellessa huokaatte
+niin syvään?
+
+_Priita._
+
+On kyllä. Silloin ottelivat kuningas Sigismundo ja herttua Kaarle ja
+asiain asema täällä ei ollut valoisampi kuin nytkään. Ah kuitenkin! --
+ei niinkään valoisa! -- Laillista kuninkaansa rakasti Wiipuri. Silloin
+tuli tuo julma herttua ja piiritti kaupungin sekä mannermaan että meren
+puolelta. -- Kirottu olkoon pormestari Herman Bröijer, sillä hänen
+kavaluutensa saattoi kaupungin herttuan valtaan! Kirottu hän! -- Näette
+linnan tuolla. Sinne vetäytyi joukko uskollisia ja niiden joukossa
+myös... _(keskeyttää lauseensa)._
+
+_Alcmannus._
+
+Teidän sulhonne? Kenties teidän ensimäinen rakastajanne? Enkö arvaa
+oikein? Recte, rectissime?
+
+_Priita._
+
+Olkoon sen asian laita miten tahansa! Vaan linnaa ei voitu puolustaa --
+se antautui ja Kaarle herttua lupasi armoa ja oikeutta sen urhokkaille
+puolustajille. Mutta noudattiko tämä herra koskaan oikeuden sääntöjä! --
+Hän tappoi mahtavimmat heistä ja ripusti heidän päänsä tämän portin
+päälle!
+
+_Alcmannus._
+
+Ja niitten päitten joukossa löytyi teidän ensimäisen rakastajanne pää?
+-- Se oli hirmuisesti tehty, oikein crudeliter!
+
+_Priita._
+
+Kuitenkin olivat vihollisemme silloin omia kansalaisiamme -- nyt -- nyt
+jos sattuisi onnettomuus tapahtumaan! -- mikä meidän kohtalomme? Ja
+miks'ei se voisi tapahtua tätä nykyä; -- me olemme, herra maisteri,
+kaupungin parhaimpia puolustajia!
+
+_Alcmannus._
+
+Niin on asian laita, täti Priita! Tuo Burmeister, joka läksi täältä, on
+monessa kohden moitetta ansaitseva mies! -- Ensin viekoittelee hän
+nuorisoa, toiseksi saattaa hän sivistykselle häviötä, vieden lukiolaisia
+sodan teurastuskentälle, kolmanneksi turmelee hän virtutem et
+disciplinam nostrorum discipulorum, deinde tekee heidät impudentes ja
+postremo saattaa opettajille indignationem et dolorem. Exempli gratia...
+
+_(Flaschendorff tulee kiireesti portista)._
+
+
+KOLMAS KOHTAUS.
+
+_Edelliset ja Flaschendorff._
+
+_Flaschendorff._
+
+Hyvä, maister' Alcmannus, -- ett' tapasin teidän. Maksaka pois se pieni
+rätink' kuin teidän alamaisenne Olavi jäi velkaa! -- Kolmetoist'
+kupariploottu...
+
+_Alcmannus._
+
+Minäkö maksaisin?
+
+_Flaschendorff._
+
+Niin te ... opettaja alamaisensa synti edest'! Ei muut' kuin kolmetoist'
+kupariploottu! Ottakaa teinirahast' herra maister' -- Paljo
+välttämätönt', ett' minä saa ne rahat!
+
+_Alcmannus._
+
+Justitia in omnibus rebus sit justitia! Mutta tuo oli inhumaniter
+pyydetty! Ja Kaarle Olavi sitte! Asinus et asinarius veritabilis! --
+Exempli gratia. -- Kuulkaa herra Flaschendorff. -- Kuin tänään varhain
+aamulla tapasin tuon Olavi heittiön, niin hän ei ollenkaan
+tervehtinytkään minua. Koska tästä syystä tartuin hänen kauluksiinsa ja
+rupesin häntä nuhtelemaan siitä, että hän kantoi miekkaa ja tupsuhattua,
+niin laski hän ylpeästi kätensä taskuihinsa, sai niin pivollisen
+herneitä ja heitti ne vasten silmiäni lausuen: "Tässä ovat kaikki ne
+herneet, joidenka päällä olen ollut polvillani! Puoleksi turmeltuneet
+reiteni ylistävät hyväntahtoisuuttanne!" -- Niin hän puhui. O tempora! O
+mores!
+
+_Flaschendorff._
+
+Mut' Olavi minun tykönä joo velaks'!
+
+_Alcmannus._
+
+Sehän ei ole minun asiani!
+
+_Kaarle Olavi._
+
+Niin kene on? Kene on vika, kene?
+
+_Alcmannus._
+
+Kenen vika nykyiseen surkeuteen? Kenties raadin Tukholmissa, kenties
+kuninkaan.
+
+_(Hänen näitä viime sanoja sanoissansa tulee *Jöns Barrus*)._
+
+
+NELJÄS KOHTAUS.
+
+_Edelliset ja Jöns Barrus._
+
+_Jöns Barrus._
+
+Mikä on kuninkaan vika?
+
+_Flaschendorff._
+
+Ett'ei maksa...
+
+_Alcmannus._
+
+Ett'ei pitänyt parempaa huolta tästä Wiipurin kaupungista eikä
+ajatellut...
+
+_Jöns Barrus (keskeyttäen)._
+
+Niin arvelin minäkin ennen, mutta eräs jalo nuorukainen puhui minulle
+nämät sanat:
+
+"Hänkö ehtisi kaikkia ajattelemaan! Eikö tuhannen painavampaa tointa
+raskauta hänen mieltänsä! -- Vai kuninkaanko olisi pitänyt tulla tänne
+teidän vaimojanne, lapsianne ja tavaroitanne vartioitsemaan? Hänenkö
+teidän vallejanne olisi pitänyt korjata ja parannella teidän päälle
+katsoessa ja huoletonna ollessanne?"
+
+_Flaschendorff._
+
+Nyt kun varmaan olette saanu' maksun, herra Barrus, te arvele niin.
+
+_Jöns Barrus._
+
+Kuulin hänen myös sanovan että kuningas on kirjoittanut kirjeen, jossa
+hän selvästi sanoo jotta hän vakaasti luottaa tämän kaupungin porvarien
+isänmaallisuuteen niinkuin kelpomiesten ainakin! Jumala siunatkoon jaloa
+kuningasta Kaarle Kustaata! Hän teki mitä taisi ja kuumassa hän lienee
+tänäkin hetkenä. Eikä hänen luottamuksensa meihin Wiipurilaisiin pidä
+tuleman häpeälle! -- Peijakas sentään! Jos vihollinen alkaa kiivetä
+syntymäkyläni muureille, niin on aikomukseni tapella kuin ravoissa oleva
+karhu!
+
+_Flaschendorff._
+
+Ei auta vaikk' karhuttaa, herra Barrus! Sen minä hoomannu!
+
+_Alcmannus (Barrus'elle)._
+
+Teidän sopii olla raivoissa, vaan ei lukiolaisten...
+
+_Priita._
+
+Kenties on Neitsytniemen noita-akka saastaisilla kureillansa lukiolaiset
+lumonnut. Hänen on nähty öillä liikkuvan!
+
+_Alcmannus._
+
+Paljon mahdollista!
+
+_Priita._
+
+Kirottu akka!
+
+_Alcmannus._
+
+Sen konnan pro primo laskemme in carcere et vinculis, pro secundo
+hirtämme, pro tertio teilaamme et postremo poltamme!
+
+_Priita._
+
+Kaikkiin näihin rangaistuksiin on hän todellakin syyllinen!
+
+_Alcmannus._
+
+Käykäämme kuulemaan, mitä sanoo kokoontunut consistorium scolasticum ja
+gymnasticum tähän! Onko Burmeisterilla valta _meidän_ alamaistemme yli
+ja eikö tuota noita-akkaa pitäisi polttaa? Eamus! Eamus!
+
+_Flaschendorff._
+
+Haamus! Haamus! Sielt' saa maksu.
+
+_(Kaikki menevät. Anna tulee oikealta)._
+
+
+VIIDES KOHTAUS.
+
+_Anna, myöhemmin Gerbert._
+
+_Anna (levottomasti)._
+
+Tähän aikaan pitäisi hänen tulla ... jos hän oikein ymmärsi viittaukseni
+... _(hakee portin avainta ja löytää sen)._ -- Tässä on avain ... hänen
+täytyy se saada, koska hän sitä on pyytänyt... Mutta jos olisi hänellä
+petos mielessä?... jos... Haa! kauhistusta!... Vaan ei! Se joka katsoo
+niin jalosti ja puhuu niin ylevästi kuin hän, ei taida pettää!... Vaan
+kuitenkin... Bartholdon sanat?... hänen varoituksensa? Ne ...
+_(kiivasti)_ -- ne olivat vaan hävytöntä parjaamista! Minä tahdon
+täyttää lupaukseni, jos vaikka maa aukenisi jalkaini alla ja syvyys
+nielisi minun kitaansa! En tahdo enkä taida ajatella pahaa hänestä,
+armaastani, henkeni pelastajasta! _(Gerbert tulee oikealta pitkin
+rantaa. Anna juoksee häntä vastaan)._ -- Gerbert!
+
+_Gerbert._
+
+Anna kultain!... lemmittyni! -- _(hän suutelee Annaa)._
+
+_Anna._
+
+Olen sinua kovin odottanut!
+
+_Gerbert._
+
+Se minua ilahuttaa, merkkinä kuin se ompi siitä, ettäs minua rakastat,
+ehk'en toisaalta katsoen tahtoisi sinulle matkaan-saattaa ei edes
+hetkenkään surua!... Onko sinulla nyt tuo avain Anna?
+
+_Anna (vähän peräytyen. Itsekseen)._
+
+Sitä hän kohta kysyy! Haa!... jos...
+
+_Gerbert (sydämellisesti)._
+
+Anna kultain! Mikä sinua vaivaa? Et enää vastaa minulle?
+
+_Anna._
+
+Mihin pitää minun vastata?
+
+_Gerbert._
+
+Kysymykseeni... _(tarttuu hellästi Annan käteen)._ -- Oletko toimittanut
+toimitettavasi, Anna?
+
+_Anna. (vakaalla äänellä, katsoen epäluuloisesti Gerbertiin)._
+
+-- Olen.
+
+_Gerbert_
+
+Kuinka iloista! Nyt on meillä se välikappale, joka tekee meidän
+onnellisemmiksi kuin tähän asti olemmekaan olleet! Jos tietäisit, kuinka
+sydäntäni on särkenyt ajatellessani, että kenties joku voi nähdä meitä
+näin toinen toisiamme kohtaissamme ulkopuolella kaupungin muuria!
+_(jättää Annan käden)._ -- Tuo ei voisi synnyttää muuta kuin epäluuloa
+sinua kohtaan, kenties parjausta ja pilkkaakin. Oikein iloitsen, että
+tämä sinua uhkaava vaara nyt on poistettu! -- Anna! Viime kerralla
+kuvasit niin ihanasti tuon paikan, joka tästälähin on oleva rakkautemme
+maja, että tahtoisin vieläkin kuulla sinun siitä puhuvan!
+
+_Anna (Itsekseen)._
+
+Kuinka olen hetkeäkään voinut epäillä hänen jalomielisyyttänsä!
+_(Ääneen, hellästi)._ -- Gerbert! Se on tosin ihana paikka! Usein olen
+istunut siinä ja uneksinut sinusta, uneksinut mailman ilosta ja taivaan
+autuudesta!
+
+_(Hän istuu eräälle kivelle, Gerbert aseutuu Annan jalkain juurelle,
+nojaten päänsä hänen syliinsä)._
+
+_Gerbert._
+
+Siellä on vihannoitsevain lehtien sohistessa rakkauteni keksivä ne
+sanat, jotka täydellisesti kuvaavat palavan sydämeni tunteita! Ah, Anna!
+kuinka hellästi rakastan sinua! -- Tuo paikka ei liene kaukana tästä?
+_(Hän katsoo ympärillensä)._
+
+_Anna._
+
+Ei olekkaan. Ell'eivät nuo huoneukset tuolla esteisi näkyalaa, niin
+taitaisit nähdä sen vanhan, rehevän vaahteran, joka levittää tuuhean
+latvansa katoksi tämän "rakkautemme majan" yli. Aivan lähellä siinä on
+lähde, josta pieni, hienosti kohiseva puro lähtee virtaamaan. Seininä
+sillä majalla ovat kauniit sireenipensaat, niin tiiheät, ett'ei ihmisen
+silmä voi tunkea niiden lävitse. Siellä saatamme olla aivan rauhassa
+eikä kukaan voi häiritä meitä. Vaan miksi noin kummastellen katsot
+ympärilles?
+
+_Gerbert._
+
+Katselen noita valleja.
+
+_Anna._
+
+Mitä niistä?
+
+_Gerbert._
+
+Eikö Viipuri ole linnoitus?
+
+_Anna._
+
+On varmaankin ja vielä maamme vahvimpiakin.
+
+_Gerbert._
+
+Mutta en näe vallilla ainoatakaan tykkiä! Tuossa on portti, mutta ei
+yhtään kanuunaa sen suojaksi. Mokoma linnoitus tämä! Löytyykö täällä
+tykkejä ensinkään?
+
+_Anna (nauraen)._
+
+Löytyy maar', mutta niitä on viety sille puolen kaupunkia, mistä
+odotetaan vihollisten ryntäävän. Ei niitä löydy niin monta, että niitä
+riittäisi joka paikkaan! Neljätoista vaan ja nekin jotensakin pieniä ja
+mitättömiä!
+
+_Gerbert (päätänsä pudistaen)._
+
+Neljätoista vaan! Se on aivan mitätön tykkien luku näin suuriin
+varustuksiin verraten!
+
+_Anna._
+
+Niin sanoo surumielin isänikin ja huokaa syvään sitä sanoessansa. Vaan
+annappas! Löytyyhän niitä sentään useampia. En muistanut, että
+porvaristo jätti kymmenen vähän suurempaa tykkiä valleilla
+viljältäviksi. Huh! kuinka niitä oli julma katsella kuin niitä
+kuljetettiin kaupungin lävitse! Oikein minua peloitti mokomia nähdä!
+
+_Gerbert_
+
+Siis neljäkolmatta yhteen -- sekin on liian vähän!
+
+_Anna._
+
+Surullista kyllä onkin! -- Mutta etkös sinä Gerbert voisi siihen asiaan
+toimittaa jotakuta apua? Jos olisin mies, niin toki jonkun keinon
+keksisin!
+
+_Gerbert_
+
+Minäkö? Venäjän rajalta kuin näille seuduille muutin en sodan aikana
+ensinkään voi saada pääsökirjaa kaupunkiin. Miksikä salavehkeemme, jos
+tuloni tänne ja lähtöni täältä olisivat vapaat?
+
+_Anna._
+
+Se on tosi... Tuo sota on kaikin puolin ikävä ... sitä on raskas
+ajatella!
+
+_Gerbert (tarttuen Annan käteen)._
+
+Älkäämme sitä ajatelko! -- Ajatelkaamme onneamme, rakkautamme! Se on
+asia ilahuttavampaa, miellyttävämpää laatua! -- Nyt pitää minun mennä,
+mutta kuin päivä on nukkunut ja aurinko lähtenyt läntiseen
+lepokammioonsa, niin palajaan takaisin ja kohtaan sinun tuolla suuren
+vaahteran luona.
+
+_Anna._
+
+Minun tulee niin kovin ikävä! Hetkikin sinusta eroitettuna tuntuu
+minulle ijankaikkisuutta pitemmäksi, mutta tunti sinun kanssas on
+niinkuin hetki!
+
+_Gerbert._
+
+Armaani! Millä sinua lohduttaisin? Muista Anna, ett'ei se aika enää ole
+kaukana, joka ijankaikkisesti yhdistää elämämme vaiheet. Sitte ei meidän
+konsanaan tarvitse tuntea erohetkien katkeruutta!
+
+_Anna._
+
+Oi että se aika lähestyisi! -- Mutta yöllä ja päivällä vaivaavat minua
+niin pahat, julmat aavistukset... En saa sitä paremmaksi... Ne hetket,
+kuin olet luonani, ovat mun ainoat levolliset...
+
+_Gerbert._
+
+Älä ole levotoin Annaseni! Peitä toivon vaipalla kaikki ikävät mietteet,
+jotka voivat syntyä mielessäs! -- Mutta, kultaseni, en taida päästä
+luokses, ell'et anna minulle portin avainta...
+
+_Anna (nousten seisaalle, tulisesti)._
+
+Portin avainta! _(Itsekseen)._ Haa! kuinka nuo Bartholdon onnettomat
+sanat soivat korvissani!
+
+_Gerbert (joka myös on noussut seisomaan)._
+
+Mikä sinun on, armas Anna?
+
+_Anna (kiivaasti)._
+
+Ei mikään! ei mikään rakas Gerbert! _(antaa avaimen äkisti Gerbertille,
+joka hymyillen ottaa sen vastaan)._ Ja nyt Gerbert! Nyt olen täyttänyt
+kaikki pyytämäsi ja lunastanut itselleni oikeuden saada selkoa ja valoa
+sameihin kohtaloihini! Lunasta siis sinäkin lupaukses ja sano kukas
+oikein olet! Kuka sinä olet Gerbert? Minä tahdon sen tietää nyt tällä
+hetkellä! Kuuletko, minä tahdon!
+
+_Gerbert._
+
+Miksi olet niin levotoin, Annaseni, ja niin kiivas? Silmäsi säihkyvät
+kummallisesti...
+
+_Anna._
+
+Vastaa suoraan Gerbert, taikka saatat minun mielipuoleksi! Sinä olet
+halpa konna, jos luovut sanastasi!
+
+_Gerbert._
+
+En siitä luovukkaan! -- Niin kuule, Anna, minä olen -- kreivi Suljoff.
+
+_Anna._
+
+Kreivi Suljoff! -- Sinä siis olet venäläinen!
+
+_Gerbert._
+
+Halventaako se arvoani, että niin olenkin?
+
+_Anna._
+
+Sinä olet maamme vihollinen!
+
+_Gerbert._
+
+En ole, Anna, siinä erehdyt! Olen päin vastoin sen paras ystävä! Minä
+rakastan sitä niin paljon, niin paljon, että soisin sen tykkänään olevan
+omani!
+
+_Anna._
+
+Sinä julma olet minun pettänyt!
+
+_Gerbert._
+
+En ole pettänyt, Anna, sillä minä todellakin rakastan sinua hartaasti ja
+palavasti ja ai'on sinut nostaa kreivilliseen arvoon. Enkä minä ole
+julmamielinenkään. Sen tulet pian huomaamaan, kuin näet minun tämän
+kaupungin valtiaana. Oikeutta minä rakastan, sääliä minä rakastan eikä
+pidä hiuskarvaakaan vääryydellä murrettaman kenenkään päästä siellä,
+missä minulla on päällikkyys! Mutta nyt pitää minun mennä! Suo minun
+jäähyväiseksi suudella sinua Anna!
+
+_Anna._
+
+Älä lähesty minua petturi! Nyt minä sydämeni pohjasta vihaan sinua!
+Kavaluudellas olet murtanut sen siteen, jonka ensin henkeni pelastamalla
+ja sitte rakkaudellas solmeit! Vaan älä myöskään ota askeltakaan pakoon!
+-- Nyt olet mun vankini!
+
+_Gerbert._
+
+Se on totta, Anna! -- sinun vankis olen kuolemani hetkeen asti, mutta
+nyt menen.
+
+_Anna._
+
+Älä liikahda! -- minä huudan kaupunkilaisia avukseni, että he tulevat
+sinua sitomaan!
+
+_Gerbert._
+
+Huuda vaan Annaseni, jos mielit. Täällä ei liene löytyä aivan monta
+vaarallista takaa-ajajaa kuin Burmeister väkenensä meni tiehensä! --
+Sitä pait on minulla kevyt vene ja vahvoja miehiä soutajina. -- Ja vielä
+yksi asia... Minun tulee sääli sinun kunniatas, sillä -- sen Jumala
+tietää -- minä rakastan sinua ja tarkoitan parastas. Jos tässä
+syntymäkaupungissas ihmiset ennen aikaa saavat huhua meidän liitostamme,
+niin ymmärtänet.
+
+_Anna (keskeyttää tuskalla)._
+
+Ah!
+
+_Gerbert._
+
+Hyvästi Anna! Me tapaamme pian toinen toisemme!
+
+_(Annettuansa heittömuiskun Annalle menee Gerbert pois oikealle)._
+
+_Anna (katsottuansa synkästi Gerbertin jälkeen nauraa kamalasti)._
+
+-- Ha! ha! ha! -- Mitä nyt olen tehnyt? Enkö ole pettänyt
+syntymäkaupunkiani ja kotimaatani!... _(kätkee hetkeksi kasvonsa
+käsiinsä. Sen jälkeen kiivaasti)._ -- Mutta minä tahdon kostaa! --
+kostaa kuumasti! -- Ei pidä hänen ikinä, ei kuuna milloinkana hengissä
+tuleman tämän kaupungin muurien sisä-puolelle! -- Sen vannon pyhästi! --
+Jaa, kostaa, kostaa tahdon! vaan millä tavoin? _(Amalia tulee kiiruhtain
+portista)._
+
+
+KUUDES KOHTAUS.
+
+_Anna ja Amalia._
+
+_Amalia._
+
+Anna! Anna! -- No täälläpä sinä oletkin! Hyvä että vihdoinkin löysin
+sinun!... Mutta sinä katsot niin kamalasti, niin kiivaasti, että minä
+oikein pelkään. Anna kulta! Mikä sinua vaivaa?
+
+_Anna (katsoen synkästi eteensä. Voimakkaasti)._
+
+-- Minä tahdon kostaa! --
+
+_Amalia._
+
+Jumal' armahtakoon kuinkas minua säikähytät! Mitä sinä nyt tahdotkaan
+kostaa? En ole sinulle mitään pahaa tehnyt... Hyvä Anna! Emmekö aina ole
+olleet ystävät?
+
+_Anna._
+
+Hyvä Anna! Ha! ha! ha! Hyvä Anna! Minä en ole mikään hyvä Anna! -- Sano
+minusta paha Anna! ilkeä Anna! petollinen Anna!... sano vielä kavaltaja
+-- Annakin! Sekään ei ole liiaksi sanottu! --
+
+_Amalia._
+
+Minä en ymmärrä sinua. -- Varmaan olet kovasti erhettynyt niinkuin
+Bartholdus sinusta sanoi minulle...
+
+_Anna (voimakkasti)._
+
+Niin olen! Kovin olen erhettynyt! Pidin kiitollisuuden rakkautena ja
+luulin vihaavani häntä, jota rakastan, toivoin rehellisyyttä löytäväni
+siellä, jossa löytyi ainoastaan kavaluutta ja löysin jalomielisyyttä
+siellä, missä luulin lapsellisuutta löytyväni! Mutta puhuitpa
+Bartholdosta? Mitä hänestä? --
+
+_Amalia._
+
+Hän sanoi salaan minulle, että sinä olet kovin erhettynyt ja pettynyt ja
+käski minua hänen nimessänsä varoittamaan sinua -- mistä, sit'en tiedä,
+sit'ei hän sanonut, mutta varmaankin jostakusta uhkaavasta vaarasta. --
+
+_Anna._
+
+Koska ja missä hän käski?
+
+_Amalia._
+
+Vähän ennen lähtöänsä ja juuri tässä paikassa, missä nyt seisomme, käski
+hän. Voi! Olisitpa nähnyt kuinka kaunis hän oli, kun hän Burmeister'ilta
+otti sotabanérin ja vannoi sitä puolustaaksensa hamaan kuolemaansa asti!
+Mutta hän oli eriskummallisesti surullisen näköinen! Varmaan ajatteli
+hän ikävyydellä sinua. Tiedätkös Anna, minä luulen että hän rakastaa
+sinua! Todella mahtanet tuntea itses onnelliseksi, kuin sinua lempii
+niin jalomielinen nuorukainen kuin Bartholdus? Silminnähtävästi laski
+eversti häneen suurempaa luottamusta kuin toisiin...
+
+_Anna._
+
+Haa! Onnelliseksi! Ei ole se onnellinen, joka on onnettomin
+onnettomista! _(Itsekseen)._ -- Bartholdus! -- Kuinka julmasti enkö ole
+käyttänyt itseäni häntä vastaan ja kuitenkin muisteli hän minua vielä
+lähtöhetkenäkin, ajatteli minua! Ah! nyt juontuu mieleeni! Yksin hänelle
+saatan ilmoittaa kauhistavan salaisuuteni, hänen jalo mielensä on
+säälillä erhetykseni tuomitseva!
+
+_Amalia._
+
+Mutta kulta Annaseni! Mikä sinun on? Suo minun lohduttaa sinua! --
+
+_Anna._
+
+Sinä et taida minua lohduttaa! -- Vaan kuitenkin taidat ... jos tiedät
+jonkun neuvon ... jos tunnet jonkun luotettavan miehen, joka tuulispään
+pikaisuudella voipi viedä muuan sanoman Bartholdolle...
+
+_Amalia._
+
+Muuan sanoman Bartholdolle? Oletko järjeltä pois? Hän vast'ikään läksi
+sotaan... Vaan mitä sanomaa tarkoitat? --
+
+_Anna._
+
+Suuri vaara uhkaa meitä!... Kaikki voipi mennä hukkaan!... kaupunki...
+Vaan ollos kysymättä! -- En voi sinulle sanoa sen enempää! Mutta Amalia!
+Amalia! Oletko jo keksinyt sellaisen miehen, joka lähtisi sanomatani
+viemään? Etkö tiedä ketään sopivaista? --
+
+_Amalia._
+
+En tiedä... Mutta eriskummallisella käytökselläs saat pääni ihan
+pyörryksiin. --
+
+_Anna (tulisesti)._
+
+Niin ole sitte mitään keksimättä, kosk'et sitäkään keksi! -- _(Hän
+kävelee levottomasti edestakaisin)._
+
+_Amalia._
+
+Odotappas Anna! Ehkä Erici, joka jäi kaupungin vartiaväkeen...
+
+_Anna (keskeyttäen)._
+
+Erici! Ah, hän se onkin se mies, jota tässä on tarvis! -- _(Sulkee
+Amalian äkisti syliinsä)._ Kiitos! Kiitos Amalia kulta neuvostasi.
+Ijankaikkisesti olen kiitollinen sinulle tästä keksinnästäs! Mutta
+rientäkäämme! Pian! pian Ericin luo! --
+
+_(Anna ryntää portille ja vetää Amaliaa kädestä)._
+
+_Amalia._
+
+Anna! Anna! Sinä varmaan olet mielipuoli!
+
+_(Esirippu laskeutuu)._
+
+
+
+
+KOLMAS NÄYTÖS.
+
+
+_Paikka sama kuin edellisissä näytöksissä. -- Yö. -- Esiripun noustessa
+seisoo eräs porvari, kivääri olalla, muurilla._
+
+
+ENSIMÄINEN KOHTAUS.
+
+_Porvari ja Jöns Barrus (tulee ylös muurille)._
+
+_Jöns Barrus (porvarille)._
+
+Hyvää iltaa ystävä! Ompa sinulla täällä ollut tärkeä
+vartioitsemis-toimi, sillä tämä vartioimispaikka on nykyjään milt'ei
+kaikkein tärkein koko kaupungissa. Tottapa oletkin pitänyt tarkkaa
+vaaria? He? -- Ei käy torkkua tässä tällaisessa toimessa, ei suinkaan!
+-- Hiisikö tuon portin avaimen vei, tiekkös sitä? Ja olipa tuo
+saakelimainen lukko! Kaksi kertaa kävin ryhäselkäsen sepän kanssa täällä
+ja yksin voimin koimme saada tuosta kirotusta lukosta voiton, mutta
+siitä kokeesta ei syntynyt sitä eikä tätä! Vaan onhan sillä
+seppänuhkurilla oikein räätälin sormet! Ei niistä mihinkään! Minä,
+kuules ystäväni, minä siinä hyvin kiivaasti ponnistelin ja pinnistelin
+pihdeillä ja tiirikoilla, mutta kaikki turhaan! _(Itsekseen)._ --
+Peijakas! Tässä nyt pidän pitkiä puheita enkä muista, että on tuo
+vaskiseppä parka -- tukki kuuro! No kaikkia tänne vallille määrätään
+vartijoiksi kuin häntäkin! -- _(huutaa porvarin korvaan)._ -- Saat mennä
+kotia jo -- nyt on minun vuoroni vartioita. --
+
+_Porvari._
+
+Jahah! _(Hän menee)._
+
+
+TOINEN KOHTAUS.
+
+_Jöns Barrus (ensin yksin)._
+
+_Jöns Barrus (katsoen porvarin jälkeen)._
+
+-- Tuoko olisi kuullut, vaikka vihollinen tykillä olisi ampunut hänen
+korvansa edustalla! Olipa hänessäkin vartiaa näin tärkeään paikkaan! He
+... he.. _(Lyö kädellänsä otsaansa)._ -- Mutta nytpä muistan! Enkö
+jättänyt kammarini avainta suulle; -- ja kammarissa on raha-arkkuni! Nyt
+varkaat varmaan vievät minun rahani, kaikki, kaikki minun rahani! Voi
+minua kovan onnen lasta! Vaan mitä on tehdä? Näin tärkeä
+vartioimispaikka ja velvollisuus, joka vaatii ... ja toisella puolella
+rahani, jotka kiljuen huutavat minua apuhun! -- Ah! minä olen
+onnettomuuden oma!
+
+_Ääni (alhalta, vallin sisäpuolelta)._
+
+Käykää kotia... Kyllä minä tulen vartioitsemaan teidän sijaanne.
+
+_Jöns Barrus._
+
+Kuka sinä siellä olet? _(tähtää kiväärillänsä ääntä kohden)._ -- Minä
+tiedän että portti on auki, mutta siitä ei pidä pahanhengenkään pääsemän
+sisään eikä ulos saamatta luotia päähänsä! Joko vastaat taikka kohta
+pamahtaa!
+
+_Ääni._
+
+Antakaa minulle ensin suun vuoroa vastaamaan. -- "Kuuliaisuus
+kuninkaalle". --
+
+_Jöns Barrus._
+
+Kuulenhan ettäs olet ystävä, mutta mitä muuten olet? Selitä tarkkaan!
+Minä tahdon selvän tiedon kaikista, jotka lähestyvät tätä porttia!
+
+_Ääni._
+
+Nuori talonpojan renki Uudelta kirkolta olen. Eilen tulin tänne
+Wiipuriin vihollista pakoon. Tänään antoi eräs herra minulle kiväärin ja
+käski minun mennä vallille vartioitsemaan.
+
+_Jöns Barrus._
+
+Tule tänne poika, että saan sinua likemmin tarkastella! --
+
+_(Anna, miehen puvussa, kivääri olalla ja hattu painettuna syvään
+otsalle, tulee vallille)._
+
+_Jöns Barrus (katsoo Annaan)._
+
+Kooltasi olet pikkarainen, mutta kyllä pikkuisessakin pennikkaa on, jos
+vaan on hyvästä aineesta. He? --
+
+_Anna._
+
+On kyllä; sen tiedän itsestäni! --
+
+_Jöns Barrus._
+
+Reippaasti vastaat poika! Olkoon menneeksi -- minä luotan sinuun. Mutta
+kuin olet nuori ja tottumaton, niin velvollisuuteni korkeata kruunua ja
+omaa itseäni vastaan vaatii, että vähäsen opetan sinua. -- Kuuleppas
+poika! Jos esimerkiksi tuolla ulkona lahdella tulisi joku vene, niin
+pitää sinun huutaa "hollah" elikkä "verdah"! Taikka huuda, jos tahdot,
+"hollah" ja "verdah" yhteen aikaan. Huudappas nyt poika, että kuulen
+miltä äänes kaikaa! --
+
+_Anna (huutaa)._
+
+Hollah! Verdah!
+
+_Jöns Barrus (nauraen)._
+
+He!... he!... he!... Voisipa miehellä olla vähän raikkaampi ääni, mutta
+sinä oletkin poikanulikka ja äänes tietysti on sen jälkeen! Vaan
+ell'eivät veneessä kulkiat tiedä oikein vastata... Mitä pitää heidän
+vastaaman, muistatko nyt sen?
+
+_Anna._
+
+Heidän tulee vastata: "kuuliaisuus kuninkaalle", sillä ne ovat
+tunnussanat tänä yönä.
+
+_Jöns Barrus._
+
+Niin ... niin... Mutta ell'eivät sitä tee, niin lasket kiväärisi noin ja
+näin... _(tähtää kiväärillänsä)._ -- Piff! paff! puff! -- He ... he...
+Ymmärrätkö minua? --
+
+_Anna._
+
+Olen joskus papin saarnaakin ymmärtänyt! --
+
+_Jöns Barrus._
+
+Sinä olet oikein heittiö vastaamaan, poika! Vaan jos ei ampuminen auta,
+niin hyökkää portille ja pistä painetilla, niinkuin kiukkuinen
+puskiainen _(hän osoittaa kiväärillänsä mitenkä painetilla käydään
+käsiksi)_ ja huuda niin ankarasti, että kajaa ympäri koko kaupungin:
+"rientäkää avuksi!" Jokos ymmärsit, poika?
+
+_Anna._
+
+Puolesta sanasta viisas ymmärtää, hullu ei kahdesta paranne! --
+
+_Jöns Barrus._
+
+Sinussa on hyvä miehen alku, poika! -- Älä myöskään pelkää aaveita eikä
+tonttuja eikä noitia. Niemelän isäntä näki niitä viime illalla
+vartioitessansa tuolla toisella puolen kaupunkia. Ne olivat matkalla
+Hiitolaan; siis tuskin vielä tänä yönä ehtivät sieltä takaisin. Mutta
+jos tulevatkin, niin tee ristinmerkki rinnalles ja rukoile Jumalaa. Niin
+sanoi Niemelän isäntä tehneensä ja pelasti sielunsa ja henkensä konnain
+kynsistä. -- Nyt menen. Jää hyvästi!
+
+_Anna._
+
+Hyvästi! _(Jöns Barrus menee, mutta tulee kohta takaisin)._
+
+_Jöns Barrus._
+
+Vielä yksi asia! Sinä poika kuin olet juossut joutilaana kaiken päivän
+olet ehkä sattunut kuulemaan, jos on jotain sotasanomaa saapunut
+kaupunkiin? Meidän miehillä on ollut kuuma päivä. Lienevätkö saaneet
+voiton? --
+
+_Anna._
+
+Ei ole mitään sotasanomaa saapunut, mutta syy siihen on hyvin
+luonnollinen. Ei kenkään vielä olisi ehtinyt tappelu-tantereelta tänne.
+Tuskin on puolitoista tuntia kulunut siitä, kuin laskin pääni vuorta
+vastaan ja kuuntelin. Silloin kuulin yhä vielä tykkien jyskinää.
+
+_Jöns Barrus._
+
+Jumala suokoon kaikki parhaaksi! Siellä ovat nuo meidän nuorukaisetkin
+kuoleman nielussa! Tuo Bartholduskin, jota pidin niin rakkaana kuin
+olisi hän ollut oma poikani, on siellä.
+
+_Anna._
+
+Bartholdus! --
+
+_Jöns Barrus._
+
+Mitä poika? Tunnetko hänen?
+
+_Anna._
+
+En tunne ... mutta se nimi...
+
+_Jöns Barrus._
+
+Kenties on hän saarnannut teidän pitäjän kirkossa?
+
+_Anna._
+
+Kenties onkin ... se on aivan luultavaa...
+
+_Jöns Barrus._
+
+Hänestä olisi tullut hyvä pappi, siitä olen täydellisesti vakuutettu...
+Mutta Herran päivät! Tässä seison ja opetan sinulle sotatemppuja,
+unhottaen että varkaat kenties varastavat kaikki rahani. Oh! kuinka
+paljas ajatuskin siitä kovasti säikäyttää minua! _(Hän rientää pois)._
+
+
+KOLMAS KOHTAUS.
+
+_Anna (yksin)._
+
+Hetket rientävät -- vaan Bartholdoa ei kuulu tulevaksi! -- Varmaan tekee
+tuo petturi Gerbert rynnäkkönsä jo tänä yönä, toivoen viekkaalle
+juonellensa hyvää menestystä, kuin jalo Burmeisterkin kovaksi onneksi
+jätti kaupungin. -- Vaan sen ei pidä luonnistuman! -- se ei saa
+luonnistua! -- _(katselee kivääriänsä)._ -- Sinä luoti kulta, joka
+lepäät tämän kuolon lähettäjän povessa, sinua rukoilen löytämään tien
+hänen kavalaan sydämeensä! Tuossa portin edustalla olkoon se määrä,
+johon on hänen suotu käydä, vaan ei edemmäksi! Seisokoot siinä koston ja
+kuoleman enkelit vakaina liittolaisinani! _(Kaikua hevoisten kavioista
+kuuluu. Anna katsoo taaksensa)._ -- Kaksi ratsastajaa! He kiertävät
+kadun kulmassa ja kiiruhtavat tänne! -- Toinen heistä -- ah, se ompi
+hän!
+
+_(Anna vaipuu istumaan vallille)._
+
+
+NELJÄS KOHTAUS.
+
+_Anna. Bartholdus Simonis ja Kaarle Olavi._
+
+_Kaarle Olavi (sisäpuolen muuria)._
+
+Odotappas Bartholdus! Jahka ensin itse olen kunnialla päässyt tämän
+Schleipnerini seljästä, niin tulen sinulle avuksi. -- Ole varova sinä
+kuin olet haavoitettu! --
+
+_Anna (Itsekseen)._
+
+Taivaan Herra! -- Haavoitettu! --
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Älä ole milläänsäkään Kaarle! -- Kyllä tulen avutta toimeen! On minulla
+parempi käteni terveennä.
+
+_(Bartholdus Simonis, jonka vasempi käsi on siteissä, ja Kaarle Olavi
+tulevat portista)._
+
+_Bartholdus Simonis (Itsekseen)._
+
+Jumalan kiitos, että ehdimme tänne hyvään aikaan, ennenkuin on mitään
+onnettomuutta tapahtunut! _(Kaarlelle, joka ähkäen pyyhkii hikeä
+otsastansa)._ Tämän portin lähellä ei löydy ainoatakaan tykkiä, sillä ei
+kenkään odottanut, että vihollinen tästä ryntäisi kaupunkiin. Mene
+Kaarle ja toimita tänne yksi tykki. Pait sitä tulee sinun hankkia
+kymmenen taikka kaksikymmentä rivakasta miestä -- jos satut kohtaamaan
+niin monta. Muuten on, toivoni mukaan, vähemmässäkin tarpeeksi.
+
+_Kaarle Olavi._
+
+Hoh! Bartholdus! -- Se oli surmantapainen ratsastaminen! Kuuma olen kuin
+suitseva leipäuuni! _(Ottaa taskustansa pullon ja juo siitä)._ -- Tuhat
+tulimaista, että oli tuokin vaan pelkkää vettä, selvää lähteen antamaa
+ja kantamaa! -- Per Dii immortales! Kehnoa särvintä tuo vesi! Oi,
+muistuupi mieleeni Burmeisterin kesti ja oivalliset olvihaarikat siellä!
+_(huoaten)._ Nunc qvid est, qvod me in hoc urbe delectare possit? --
+Mutta mainitsitte jotakin tykeistä, herra kenraali Bartholdus? Puhuitko
+niistä tykeistä, jotka tänään jäivät saaliiksemme? --
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Käskin sinua mennä noutamaan yksi tykki tänne ja haalimaan kokoon
+kymmenen eli kaksikymmentä kunnollista soturia...
+
+_Kaarle Olavi._
+
+Niin ... niin sanoit. Nyt jo muistan nämät sanasi kuulleeni. -- Vaan
+minkätähden tykki? -- Miksikä sotureita? -- Minkätähden tämä kirottu
+ratsastus, joka oli viedä hengen minusta?... mutta olipa tuo
+hallipää-valakka myös hevonen hevoseksi! Näin -- näin se harpata
+hölkötteli ikäänkuin Neitsytniemen vanha tietäjä-akka! Vaan Bartholdus!
+Kuka on sanonut ja mistä sen tiedät, että vihollinen aikoo tehdä
+rynnäkön? Minkä sanoman antoi sinulle Erici? Minkä tähden on tämä asia
+näin salassa pidettävä? Puhu nyt suusi puhtaaksi ja selitä minulle
+selitettävät! --
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Miksi vaadit selityksiä, Kaarle, ehkä olet kuullut, ett'en voi
+selityksiin ryhtyä? --
+
+_Kaarle Olavi._
+
+Miksikä kohtelet minua niinkuin komentaja käskettäviänsä? Enkö ole
+vänrikki niinkuin sinäkin? -- Suoraan sanottu! En tottele kauemmin
+käskyjä, joidenka tarkoitusta en ymmärrä. Nyt olen suuttunut kauemmin
+näyttämään sen porsaan osaa, joka säkissä vietiin pitkät matkat, itse
+tietämättä mihin!
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Kaarle! En ole kohdellut sinua niinkuin komentaja käskettäviänsä, vaan
+niinkuin ystävä ystäväänsä, niinkuin veli veljeänsä! Mutta ell'eivät
+pyytämäni ole sinulle mielin, niin käyn itse toimeen. Jää sinä
+sill'aikaa vartiaksi tähän! --
+
+_Kaarle Olavi._
+
+Älä vihastu, ystäväni Bartholdus! Minä hyppään päistikkaa vaikka
+kaivohon, jos ystävyytemme nimessä pyydät minua niin tekemään. Siis
+menen -- mutta kirotut olkoot kaikki salaisuudet! Eikö ihmisten sopisi
+olla niinkuin minun? Minulla ei ole salaisuuksia Jumalan eikä ihmisten
+kanssa! Linnut ilmassa, puut metsässä, kukkaiset kedolla ja vielä
+_(viittaa lahdelle)_ kalatkin meressä tuntevat ajatukseni yhtä hyvin
+kuin minä itse, sillä en niitä salaa keneltäkään! Hyi tätä mailmaa! Eikö
+salaisuus ja hulluus ollene sama asia? --
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Nyt joudu Kaarle!
+
+_Kaarle Olavi._
+
+Kyllä joudun -- niin paljon kuin näin harmissani ollen on mahdollista!
+--
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Mistä syystä oletkaan näin kovin harmistunut? --
+
+_Kaarle Olavi._
+
+Monesta syystä, mutta enimmän kuitenkin siitä syystä, ett'en tullut
+haavoitetuksi niinkuin sinä! --
+
+_Bartholdus Simonis (nauraen)._
+
+Sepä kummallinen syy harmiin!
+
+_Kaarle Olavi._
+
+Kummallinen kyllä, mutta luonnollinen! -- Minä olen rakastunut, julmasti
+rakastunut!
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Sinäkö? -- Mitä vielä! --
+
+_Kaarle Olavi._
+
+Oikein toden totta! -- Minä jumaloitsen nuorta serkkuani! -- Mutta hän
+-- hän pitää minua kevytmielisenä heittiönä! -- Ah! jos olisin
+haavoitettu! Kyllä tulisi hän pian toisenlaisiin ajatuksiin! --
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Mitä joutavia lasketkaan! -- Tietävät kaikki kertoa, ettäs tänään
+taistelit kuin sankari ja että Burmeister erittäin kiitti sinua! --
+
+_Kaarle Olavi._
+
+Ensin kiitettyänsä sinua. -- Niin tietäkööt vaan, mutta minä tiedän,
+että naisten aivoja särkee, kun näkevät sodassa haavoitetun nuorukaisen
+ja siteet varastavat heidän sydämensä.
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Lähde jo houru!
+
+_Kaarle Olavi._
+
+Lähden kyllä, mutta parempi onni toisella kertaa! Jos kuulat
+ensitulevassa tappelussa vielä välttävät minua, niin syöksen salaan oman
+miekkani käsivarteni lävitse -- sen vannon tekeväni! Saaspa sitte nähdä,
+jos Amalia säälittä voi katsella mun vereni virtaavan! -- _(Hän menee
+iloisesti hyräillen)._
+
+
+VIIDES KOHTAUS.
+
+_Bartholdus Simonis ja Anna._
+
+_Bartholdus Simonis (menee tunnustamaan porttia)._
+
+-- Aivan niinkuin pelkäsin! -- Avain poissa!... Portti auki! --
+Kavaluuden hankkeissa hän kävi koska hänen viimein kohtasin tässä! --
+Haa! Ken olisi voinut luulla, että pimeyden vallan piti viettelemän
+häntä näin kauhistavaan rikokseen! -- Mutta tuo ihana muoto oli vaan
+kehno kuori, joka peitti inhoittavinta kavaluutta ja vilpillisyyttä! Nyt
+niinkuin usein ennen puetti helvetin ruhtinas lemmittynsä kauneuden
+vaippaan, siten helpommin päästäksensä tarkoitustensa perille! -- Ja
+tuota kavaltajaa minä rakastin! -- Oi! sortukoon viimeinen kipinä tuosta
+lemmen liekistä rinnassani ja sammukoon se vihan ja ylenkatseen
+aaltoihin!
+
+_Anna (tuskaantuneena, itsekseen)._
+
+Mitenkä hän raivoo! Herra Jumala! En rohkene minä käydä hänen silmiensä
+eteen enkä tehdä hänelle tunnustustani! -- Tunnen itseni niin
+särjetyksi, niin poljetuksi... Nyt vasta olen, kurja, oikein onneton!
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Portti ilman vartiata! Pääsö kaupunkiin vapaa! Siinäkin lie hänen
+vaikutuksensa olla huomattavana! -- Ehkä hän sireeni -- katsonnollansa
+ja sanoillansa on senkin saanut matkaan! --
+
+_Anna (epävakaisella äänellä, tehden kiväärillänsä sotaisen
+kunnian-osoituksen)._
+
+-- On täällä vartia!
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Onko? Niin mik'set kelvoton antanut itseäs ilmi ja tehnyt
+velvollisuuttasi meidän äsken porttia lähestyessämme? --
+
+_Anna._
+
+Minä näin että olitte suomalaisia upsieria enkä luullut...
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Sinä et saa luulla mitään, vaan tarkoin tehdä mitä sinun on käsketty
+tehdä! -- Tule alas! _(itsekseen)._ -- Tuollaisen heittiön turviin
+heitetty maamme etuvarustus! --
+
+_(Anna tulee portista ja seisahtuu portin holvin suuhun. Bartholdus luo
+kiivaat silmäykset Annaan)._
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Sinä ansaitset kuja-pieksua velttoudestas! --
+
+_Anna._
+
+Antakaa anteeksi, kunnioitettava herra! Minä olen nuori ja ymmärtämätön
+-- en uskaltanut käskyttä astua puhumaan upsierien kanssa. Jos olisi
+ollut vihollinen, niin toisin tehnyt olisin!
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Kuinka silloin olisit tehnyt?
+
+_Anna._
+
+Ensin olisin ampunut ja sitte huutanut apua voimiani myöten!
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Oikein -- niin sinun olisi tullut tehdä... Ehk'ei tässä olekkaan syytä
+suuttua sinuun... Mutta ole toisten paremmin varoillasi!
+
+_Anna._
+
+Hyvä herra! Uskallanko ... tohdinko kysyä teiltä, jos meidän miehet
+tänäpänä saivat voiton? Tykkien jyske on kuulunut aina tänne asti ja
+levottomuus on kaupungissa ollut suuri.
+
+_Bartholdus Simonis (innolla)._
+
+Saivat voiton!... suuren voiton!... kauniin voiton!... ihanan voiton! Oi
+Jumalani, mikä päivä! Meidän soturimme tekivät ihmeitä! Niinkuin
+jalopeurat karkasivat he vihollisten päälle!... Siinä kaatui mik'ei
+mennyt pakoon ... kaikki maahan masentui! Surrottujen rumien ylitse kävi
+voittoretkemme! -- Hurrahuutojen kajahtaissa ei saattanut kuulla
+kuolevaisten valituksiakaan! --
+
+_Anna (Itsekseen)._
+
+Kuinka hänen silmänsä loistavat eriskummallisesti! -- _(Ääneen)._ -- Te
+olette haavoitettu, herra upsieri? --
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Niin olen ... kaksi kiväärin luotia tunki käsivarteni läpi -- ei sen
+enempää! --
+
+_Anna (Itsekseen)._
+
+Ei sen enempää! Todella -- hän puhuu kuin sodassa harmaantunut sotilas.
+-- _(Ääneen)._ -- Jos vielä rohkenisin tehdä kysymyksiä, niin pyytäisin
+teitä selittämään, miltä tuntuupi ensikerran tulla taisteluun... Jos
+minunkin joskus tulisi mennä tuleen, niin voisipa tuo olla hyödyksi
+edeltäpäin tietää...
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Miltä se tuntuu? Ylevältä, sangen ylevältä! Ensimäisen tykin pamahtaissa
+piirtelivät viluvedet kaiken ruumiini lävitse, mutta en usko että se
+tapahtui pelosta, vaan tottumattomuudesta ja innosta... Kuula tuli
+vinkuen meidän joukkoomme ... ja yksi meidän miehistä kaatui maahan ...
+päätänsä lyhyempi kuin ennen. En seisonut kauemmas hänestä, kuin että
+hänen verensä niinkuin myrskyn heittämä rankkasade ripsahteli
+kasvoilleni ... silloin oma vereni läksi virtaamaan ja minä purin
+hammasta!... Pamahti niin toinen laukaus ... kiemaellen mennä
+viuhahtivat kuulat päämme ylitse... Into nousi meissä!... Me katselimme
+levottomasti Burmeisteriin!... Mutta jo olikin aika tullut rynnätä! --
+"Eteenpäin pojat!" -- huusi hän -- "Eteenpäin ja taistelkaa nyt kuin
+miehet maanne edestä!" -- Ei muuta! Ukkosen jyrinällä vastasimme
+hänelle: "eteenpäin!" ja juoksussa läksimme vihollista vastaan!... En
+tiedä kuinka kovasti juoksin ... kuinka kauas... Sotalippu oli
+vasemmassa kädessäni, miekkani oli oikeassa... Sen muistan että pian
+näin julmia viiksihuulinaamoja edessäni jo kiväreitä kiiltää kimalteli
+silmiini... Vihollinen antoi tulta... Minä tunsin kovan tuskan kädessäni
+... päätäni pyörrytti ... ja minä kaaduin.
+
+_Anna._
+
+Herra Jumala! sinä kaaduit...
+
+_Bartholdus Simonis (jok'ei innossaan ole kuullut Annan sanoja)._
+
+-- "Sotabanérimme vaipuu maahan! Pelastakaa kallis banérimme!" -- huusi
+evesti Burmeister. Nämä hänen sanansa minäkin kuulin ja ne herättivät,
+sytyttivät uudesti hengen rinnassani... Jo oli ystäväni Olavi
+ottamaisillansa sotalipun kädestäni... Silloin nousin jälleen jaloilleni
+ja huusin kuin hullu: "En minä jätä rakasta lippuani toisille! Eteenpäin
+Suomalaiset! Teidän lippunne liehuu vielä!" --
+
+_Anna._
+
+Kiitos taivaan, ett'et sinä kuollut, Bartholdus! --
+
+_Bartholdus Simonis (laskee kätensä otsallensa ja on niinkuin unesta
+herännyt)._
+
+-- Mutta tuo ääni! Tuo ääni! Oi ett'ei se milloinkaan enää olisi
+kaikunut korvissani! että se olisi vaiennut ijänkaikkisesti! -- _(Hetken
+äänetönnä oltuansa. Kiivaasti Annalle)._ Kuka olet sinä poika? Oletko
+sinä aave Manalasta, koska sinä laulat perkelien nuottia?
+_(Äänettömyys)._ -- Vastaa!...
+
+_Anna._
+
+Minä olen -- Anna!
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Ha! ha! ha! Anna! Eikö sinun kavaluutesi juoksulla ole yhtään loppua? --
+Lepääpi kerran virta laskettuansa meren helmahan, vaikeneepi myrsky
+raivottuansa aikansa, herkeääpi ruttokin tehtyänsä hirmutyönsä -- sinä
+vaan olet virtaa villimpi, myrskyä myrskyisempi ja ruttoa julmempi; sinä
+et luovu ilkitöistäs eikä sinun kavaluudellasi ole loppua! -- Tänne olet
+asettunut salahankkeitasi auttamaan edes! Syntymäkaupunkisi olet
+pettänyt viholliselle, nyt ehkä tahdot hänelle pettää minun ja ne
+toiset, jotka minun kehoituksestani käyvät sinun pauloihis! Sinä vasta
+olet oikein oivallinen nainen, Anna! --
+
+_Anna._
+
+Kova on tuomiosi, mutta kovan tuomion olen ansainnutkin! -- Vaan
+kavaluuden salahankkeissa en käy! Jos niin tekisin -- miksi käskeä sinut
+tänne uhkaavaa vahinkoa karkoittamaan?
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Niin miksi käskit? --
+
+_Anna._
+
+Kuule minua, Bartholdus, ja tuomitse sitte. -- Tahdon sinulle tehdä
+tunnustukseni, vaikka sydäntäni särkee sitä tehdessäni... Silloin kuin
+sanoin sinua rakastavani, silloin en valhetellut ... sillä todella sinua
+rakastin... Mutta aika kului ... vilkkaat levottomat ajatukseni
+työnsivät sinne tänne ... lapsuuteni synnyttämä siemen tyytymättömyyteen
+kypseni minussa päivä päivältä ja minä rupesin halajamaan jotakin, kuin
+ei minulla ollut, suuttumaan kaikkiin, kuin minulla oli... Sinä olit
+vaan lukiolainen ja ai'oit päällepäätteeksi tulla papiksi... Minun
+lempeni alkoi tuntua minusta niin aivan jokapäiväiseltä... En voinut
+enää löytää sinussa eikä rakkaudessas einettäkään tuota viehettävää,
+eriskummallista, jota mielikuvitteluni kuvaili minulle rakkaudeksi,
+autuudeksi... Bartholdus! -- Vähitellen näin sinussa vaan tuon kurjan
+jokapäiväisen leivän edestä pyrkivän henkilön -- ja sinun hellyytesi
+alkoi käydä minulle ikäväksi... Silloin satuin purjehtimaan isäni kanssa
+tuolla ulkona lahdella ... varmaan muistat sen myrskyisen illan...
+Veneemme kaatui... Minä olin hukkua ja olisinkin ollut kuoleman oma
+ell'ei eräs nuori mies oman henkensä vaaralla olisi heittäytynyt
+aaltojen syliin minua pelastaaksensa... Hän oli nuori, hän oli kaunis
+ja...
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Ja sinä rakastuit häneen! Ha! ha! ha!
+
+_Anna._
+
+Minä luulin hänessä löytäneeni uneilmani sankarin ja samassa ehtineeni
+toiveitteni perille. -- Monet seikat yhdistyivät heittämään hänen
+ylitsensä mieltäni viehettävän vaipan. En tuntenut hänen todellista
+säätyänsä, jota kuitenkin syystä arvelin korkeaksi; oikean nimensä piti
+hän salassa.
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Eikö ollut hänellä syytä tehdä siten? Oh, tämä oli kaikin puolin ylevä
+sallimus! Ha! ha! ha!
+
+_Anna._
+
+Älä naura niin kamalasti! -- Hän tosin on venäläinen, mutta sitä en
+silloin tiennyt. Että hän oli nuori ja loistava, sen näin, että hänen
+rinnassansa jalo ja vilpitön sydän sykkisi -- siitä luulin voivani olla
+varma. Kaikella kohteliaisuudella käyttelikse hän minua kohtaan
+ritarillisuuden sääntöjä noudattamalla... Henkeni oli hän pelastanut...
+Minä olin hänelle kiitollisuuden velassa ... ja kuin hän sanoi
+rakastavansa minua...
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Niin et sinäkään voinut olla häntä rakastamatta! -- Sen olet jo
+kertonut, mutta kerro vieläkin tuosta oivallisesta lemmen leikistä!
+
+_Anna._
+
+Kauneitten sanainsa ja nerokkaitten valheittensa avulla koki hän saada
+minulta tiedon kaikista niistä asioista, jotka koskivat tämän maan ja
+tämän kaupungin puolustushankkeita...
+
+_Bartholdus Simonis (Keskeyttäen)._
+
+Siksi että hän sai sinun pettämään kotikaupunkisi ja samalla kotimaasi!
+Sinä olet tehnyt kauniin työn, Anna, oikein ikimuistettavan. Mutta missä
+on hän sun lemmittysi nyt? Etkö jo riennä hänen luoksensa?
+
+_Anna (itkusilmin, mutta voimallisesti)._
+
+-- Se on tosi Bartholdus! Hän sai minut tekemään tuon inhoittavan työn,
+jonka mainitsit, sillä minun järkeni oli pimitetty. Vasta tänään tulin
+havaitsemaan hänen kavaluutensa; minun silmäni aukenivat ja minusta
+tuntui niinkuin sille ihmiselle tuntuu, joka herää surullisesta,
+levottomasta unesta. Kuitenkin oli siinä se eroitus, ett'ei minun
+unelmani ollutkaan paljas unelma! En voinut kieltää tehtyä tekoani,
+kauhistavana ja peloittavana asettui se eteheni... Mielelläni olisin
+heti paikalla mennyt kuolemaan, jos sillä olisin suorittanut rikokseni!
+Mutta ei! Omatuntoni huusi väkevällä äänellä että minun piti kostaa sitä
+miestä, jota en koskaan todellisesti ole rakastanut, joka
+kiitollisuuteni tunteet kavalasti käytti hurjiin tuumiinsa. Sentähden
+elän vielä, sentähden lähetin Ericin sinun tykös, sentähden kannan tätä
+kivääriä. -- Nyt olet kuullut erhetykseni historian, Bartholdus! Yksin
+sinulle olen sen kertonut...
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Sinä et ole rakastanut häntä? Sanoitko niin? --
+
+_Anna._
+
+En ole, vaikka luulottelin itseäni niin tekeväni... Todella olen vaan
+yhtä ainoata miestä eläissäni rakastanut.
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Ja kuka on ollut tuo onnellinen, jos saan kysyä?
+
+_Anna (vakaasti)._
+
+Sinä!
+
+_Bartholdus Simonis (hetken mietittyänsä)._
+
+-- Minä?... Minä?...
+
+_Anna._
+
+Tällä hetkellä täytyy minun se tunnustaa. Ainoastaan sinua olen
+rakastanut, vaikka hämmenyksen pilvet hetkeksi peittivät ymmärrykseni
+valon ja kätkivät onneni tähden sameaan sumuhun.
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Anna! -- Tuo salainen ääni rinnassani siis ei valhetellut? Se on
+kuiskannut, että sinä lemmit minua...
+
+_Anna._
+
+Se on yhtä varmaan kuiskannut totta kuin se kova tuomio, jonka minulle
+olet julistanut, oli oikea! --
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Tuomio? -- En tuomitse, Anna, sinun erhetystäs! _(laskee kätensä
+otsallensa)._ -- Vaan kenties olen sanonut jotakin loukkaavaa? En
+tarkoin muista mitä kaikkia olen sanonut... Mutta, Anna, en tuomitse
+sinua! Olisitko voinut tehdä toisin henkesi pelastajalle? -- Anna, sinä
+lemmit minua! Se tieto purkaa kaikki muut tiedot minusta! Sinun
+rakkautesi -- se on minulle kaikki! Muut mailman menot ovat siihen
+verrattuina mitättömät! Tuhansien kuolojen kidasta tahdon temmata sinun
+ja rakkauteni! _(Hän polvistuu)_ -- Ah Anna! lapsuudestani lemmittyni!
+Tule tuomaan lepoa tälle sydämelleni, joka lyö niin levottomasti! --
+
+_Anna._
+
+Bartholdus! Älä puhu näin! En taida olla sinun! Nouse ylös! -- Sinä olet
+tänään vuodattanut verta sen saman isänmaan edestä, jonka minä petin --
+et voi sinä syleillä kavaltajaa, kuuletkos kavaltajaa! --
+
+_Bartholdus Simonis (lempeästi)._
+
+Et sinä ole pettänyt, et ole kavaltaja! Se oli erhetys; -- voivat
+enkelitkin erhettyä! Anna! Anna! Kuule minua! --
+
+_Anna._
+
+En uskalla enkä saa kuunella ääntäsi tällä hetkellä, jona olet
+innostunut! Pian tulisit huomaamaan, ett'et ikinä voi minulle
+täydellisesti antaa anteeksi. Kamala rikokseni seisoisi aina
+peloittavana, verettömänä haahmona meidän välillämme!
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Sinä et tunne minua, Anna! Minä olen jo antanut anteeksi sinulle,
+täydellisesti antanut anteeksi! -- En koskaan ole tehnyt jotakin vaan
+puoleksi; se sotii luontoani vastaan! Jos rakastan, niin rakastan
+sydämeni syvyydestä, jos innostun, niin innostun täydestä mielestäni,
+jos annan anteeksi, niin teen sen täydellisesti!... Anna!...
+
+_Anna._
+
+Älä puhu enemmän Bartholdus! -- Nouse...
+
+_(Kellon ääni kajahtaa kolkosti. Bartholdus hyökkää seisomaan ja tarttuu
+miekkaansa)._
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Vaan mitä merkitsee tuo kellojen ääni? Onko vihollinen tehnyt
+päällekarkauksen muualta? Tuhannen kuoloa! Millä suunnalla lie nyt
+vaara!
+
+_Anna._
+
+Ei ole mikään vahinko uhkaamassa tällä kertaa; -- tuo kellojen soitto
+tapahtuu sekin minun käskystäni. Nyt on sydänyö. --
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Sinun käskystäsi? --
+
+_Anna._
+
+Niin ... minulla on liittolainen, josta minun tulee kiittää sinua. Kuule
+Bartholdus! -- Puoliyöhön asti päätin odottaa sinua, mutta ell'et siksi
+saapuisi tänne, niin käskin Amalian, -- joka ei kuitenkaan asiaa
+tarkemmin tunne -- toimittaa tieto tornin vartioille, että surma uhkaa
+kaupunkia.
+
+_Bartholdus Simonis (kiivaasti)._
+
+Vaan tuon kellon äänen pitää vaikeneman!
+
+_Anna._
+
+Minkätähden on se niin tarpeellista? --
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Sentähden että vihollinen siitä saa muistutuksen olla varoillansa!
+Parempi on että hän ryntääpi tänne ja saapi kunnon tervehdyksen, kuin
+että hänen väijymistänsä joka hetki täytyy pelätä! Soturi, hoi!
+
+_(Yksi soturi tulee)._
+
+
+KUUDES KOHTAUS.
+
+_Bartholdus Simonis, Anna, Soturi, kohta sen jälkeen Kaarle Olavi ja
+toisia sotureita._
+
+_Soturi (tekee portista tultuansa sotaisen tervehdyksen Bartholdolle)._
+
+_Bartholdus Simonis (soturille)._
+
+Riennä pian torniin sen vartioille sanomaan, että ovat soittamatta! Ei
+ole kaupunki vaarassa. -- Ken sellaista on heille sanonut, hän on
+jaaritellut tyhjiä! Kiiruhda!
+
+_(Soturi menee. Rattaiden kolinaa kuuluu)._
+
+_Kaarle Olavi (vallin sisäpuolella)._
+
+Kiiruhtakaa nuhjustelia-lurjukset! paksupäät, asini et asinarii! --
+niinkuin maisteri Alcmannuksen kaunis tapa oli sanoa minulle. Ettekö
+kuule kuinka kellot soivat ja vaara siis on läsnä! --
+
+_Bartholdus Simonis (Annalle)._
+
+Lähde Anna! Sinä et saa viipyä täällä kauemmin!
+
+_Anna._
+
+En lähde Bartholdus! Minä olen vannonut ampua hänen hengettömäksi, jos
+laskee hän vielä kerran jalkansa kaupunkimme pyhälle rannalle! -- ja
+valassani pysyn vakaana! -- Toisten sotilaisten rivissä tahdon seisoa!
+--
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Mieletöntä! Lähde Anna! Monet vaarat voivat uhata sinua! --
+
+_Anna._
+
+Mitkä vaarat tahansa -- mielelläni ne kaikki kestän sinun kerallas! --
+Se on oleva minulle iloa ja hauskuutta!
+
+_(Kaarle Olavi, miekka kädessä, tulee portista)._
+
+_Kaarle Olavi._
+
+Nyt on täällä tuo tykki -- mihinkä on se laskettava? Ei se juuri ole
+mailman mainioimpia, mutta eipä juuri huonoimpiakaan, vaikka se
+lieneekin laatuansa ensimäisiä tässä Suomen maassa, kenties Kaarle
+Bonden aikuisia. Kyllä sillä tulemme toimeen! -- Vaan liekö piru päässyt
+vallalle, taikka miksi pauhaavat kellot? Luulin vihollisen jo ryntäneen
+tänne _(huomaa Annan)._ -- Kaunis soturi sinulla täällä! -- Vaan
+Bartholdus! Mihin on tykki asetettava! --
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Tuonne vallille oikealle puolen ampumatornia. -- Saitko sotureita
+kokoon? --
+
+_Kaarle Olavi._
+
+Sain muutamia lurjuksia, vaan mistä kunnosta lienevät -- sen saavat itse
+osoittaa, jos tarvis tulee.
+
+_(Hän menee portista sisään toimittamaan tykkiä ylös vallille, mikä
+toimi tapahtuu melskeen ja huutojen alla. Kellojen ääni vaikenee)._
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Lähde Anna! -- minä rukoilen! -- Jos joku vahinko kohtaisi sinua, niin
+olisin onneton kuolemani hetkeen asti --
+
+_Anna._
+
+Älä puhu minusta! -- Enkö itse ole syypää kaikkiin vahinkoihin, mitkä
+voivat tulla kysymykseen? Minunko siis pitäisi niitä välttämän! --
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Ah Anna! Parempi, suloisempi on, ettäs säästät itses siksi kuin rauha
+taas on päässyt maahamme majailemaan ja rakkaus rauhan kanssa!
+
+_Anna (kolkosti)._
+
+Ha! ha! Minä kehno, kurja! Ei sovi minun ajatella rauhaa eikä
+rauhallista onnea! -- _(päättäväisesti)._ Ole surutta minun suhteeni,
+Bartholdus! --
+
+_(Tykki on saatu ylös muurille. Kaarle Olavi ja muutamat soturit
+seisovat muurilla lähellä tykkiä)._
+
+_Kaarle Olavi._
+
+Katsoppas tänne Bartholdus -- tuossa nyt on tykki! Eikö se lepää siinä
+hyvin mukavasti? -- Onko moitteelle sijaa? --
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Ei suinkaan.
+
+_Kaarle Olavi._
+
+Sitäpä luulisin! -- Tulkoon nyt vaan vihollinen -- me olemme valmiit
+häntä ottamaan vastaan sopivalla tavalla! --
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Pidä kaksi miestä kanssas siellä vallilla! Lähetä muut tänne! --
+
+_Kaarle Olavi._
+
+Niin teen... Kahden miehen avulla toivon voivani soittaa tätä huilua
+kauniimmin kuin se milloinkaan ennen on soinnut, vaikka se, sen muodosta
+päättäen, lieneekin monta virttä visertänyt! -- _(Hän kääntyy ja antaa
+käskyn sotureille, jotka menevät)._
+
+_Bartholdus Simonis (Annalle)._
+
+Riennä täältä pois, Anna! --
+
+_Anna._
+
+Älä pyydä sellaista, Bartholdus, jota en taida tehdä! En luovu
+päätöksestäni! Jumala itse on antanut tämän koston minun
+toimitettavakseni! --
+
+_(Joukko sotureita tulee portista)._
+
+_Bartholdus Simonis (sotureille)._
+
+Jos tässä syntyy pieni kahakka, niin pitää teidän tarkoin totella
+käskyjäni! -- se on pääasia! -- Nyt piilekää portin holvissa!
+
+_(Soturit vetäiksevät portinholviin. Anna aikoo seurata heitä, mutta
+Bartholdus tarttuu hänen käteensä)._
+
+_Bartholdus Simonis (hiljaan Annalle)._
+
+Tottele minua Anna! -- lähde! Säästä itseäs -- vanhempiesi tähden! --
+minun tähteni! --
+
+_Anna. (Katsoen vakaasti Bartholdoon)._
+
+Se on mahdotointa!
+
+_(Hän menee sotureitten joukkoon. Bartholdus astuu vielä muutaman
+askeleen Annaa kohti, mutta Anna kääntyy takaisin ja antaa kädellänsä
+jyrkästi estävän osoitteen)._
+
+_Bartholdus Simonis (Itsekseen)._
+
+Hyvällä ei hän tottele, kovuutta en taida käyttää! -- Jumala! kuinka on
+tämä asia päättyvä!
+
+_Kaarle Olavi (tykin sytytin kädessä, vallilta)._
+
+-- Kuule Bartholdus! Sytyttimen varsi kutkuttaa kättäni! Jos he tulevat
+-- saanko kohta heittää heille palasen aamiaista? --
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Älä turmele tointamme pikaisuudella! -- Varro käskyjäni! Mene piiloon!
+
+_(Yksi kiväärin laukaus kuuluu vasemmalta. Kohta sen jälkeen useampia)._
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Vaan mitä tämä?
+
+_Anna (tulee kiiruhtain portin holvista. Bartholdolle)._
+
+-- Se on Gerbert! Hän oli viekkaampi kuin luulinkaan. Arveltuansa, että
+minä toimittaisin suojelioita tähän porttiin on hän ryntänyt toista
+porttia vastaan! --
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Sinne avuksi! Me kierrämme muurin ympäri! -- Mutta sinä Anna jäät tänne!
+Minä vannon syöstääkseni kuolemaan, ell'et noudata tahtoani! --
+
+_Anna (katsoo ensin Bartholdoon ja sitte alakuloisesti maahan)._
+
+_Kaarle Olavi (tulee portista)._
+
+Hei Bartholdus! -- Ei yhtään väliä missä tanssitaan, että vaan soitto
+helisee! _(käy vasemmalle)._ -- Kiiruhtakaamme nyt!
+
+_Bartholdus Simonis (Kaarlelle)._
+
+Sinä jäät tykkis luo! Emme saa jättää tätä paikkaa ilman vahditta ja
+suojatta.
+
+_Kaarle Olavi (polkee jalkansa maahan)._
+
+Sen vietävä että kaikissa lupasin totella häntä! -- Mutta ei auta
+kinaaminen, vaikka miekan kahva kuinka kutkuttaisi kättä! _(Hän menee
+kiireesti portista sisään)._
+
+_Bartholdus Simonis (Soturille, jotka ovat tulleet esiin)._
+
+-- En tarvitse teille sanoa, mitä työtä teidän nyt on tekeminen. --
+Kuolema taikka voitto! -- Eteenpäin pojat! Mars! --
+
+_(Bartholdus ja soturit menevät vasemmalle, josta kuuluu ampumista,
+sotamelskettä ja sota-huutoja)._
+
+_Kaarle Olavi (vallilla)._
+
+En -- en jaksa kauemmin kuunnella! Jos hetkenkin vielä kuuntelen, niin
+luovun lupauksestani! _(Hän lukitsee molemmilla käsillänsä korvansa ja
+vetäiksee ampumatornin taakse)._
+
+_Anna (levottomasti)._
+
+Nuo laukaukset!... Jokainen niistä voipi olla merkki siitä että
+Bartholdus on kaatunut!... Käyköön mitenkä tahansa ... tätä
+levottomuutta ... tätä tuskallista tietämättömyyttä ... en saata sitä
+kauemmin kärsiä! _(Tulisesti astuu hän muutaman askeleen vasemmalle,
+mutta samassa tulee vasemmalta Gerbert, venäläisen päällikön puvussa,
+kiiruhtain)._
+
+
+SEITSEMÄS KOHTAUS.
+
+_Anna, Gerbert, myöhemmin Bartholdus Simonis ja Sotureita._
+
+_Gerbert._
+
+Kirous!-- Tuumani menneet tyhjiin! -- Pakenevat mieheni jättivät minun!
+Eikä tässäkään yhtään venettä! --
+
+_Anna._
+
+Gerbert!
+
+_Gerbert._
+
+Anna!
+
+_Anna._
+
+Niin Anna -- koston enkelinä! Nyt täytän valani! Nyt petturi -- nyt!
+_(Hän tähtää kiväärillänsä)._
+
+_Gerbert (pelvotta)._
+
+Ammu vaan kaunis Annaseni, jos mielit! Palkitse jalosti henkesi
+pelastukses ja lämmin rakkauteni! -- Katso -- tässä on minullakin
+pistoli vyössäni, mutta tuhannen kertaa mieluisammin kuolen, kuin että
+tähtäisin sillä hänen rintansa kohti, jota rakastan! --
+
+_Anna (jonka, kivääri verkkaan vaipuu maata kohden)._
+
+-- Oi! taivaan Jumala!
+
+_Gerbert._
+
+Etkös ammu, Anna kulta?
+
+_Anna._
+
+En ... taida!
+
+_(Bartholdus, miekka kädessä, tulee vasemmalta)._
+
+_Bartholdus Simonis (Gerbertille)._
+
+Haa! -- Vihdoin viimein tapaan etsimäni! kohtaan sinut rintaa rintaa
+vastaan! -- _(Hän ryntää Gerbertiä vastaan)._
+
+_Gerbert (ottaa pistolin vyöltänsä ja ampuu Bartholdon)._
+
+_Anna (huutaa tuskalla)._
+
+Haa! Gerbert! -- Mitä sinä olet tehnyt!
+
+_Gerbert (osoittaa kädellänsä kaatuneesen Bartholdoon)._
+
+-- Oliko _hänkin_ sinun sulhos? --
+
+_Anna._
+
+Jumalatoin! -- Nyt eivät mitkään voimat maailmassa pelasta sinua
+kuolemasta. -- _(Hän nostaa tulisesti kiväärinsä ja ampuu)._
+
+_Gerbert (horjahtaa)._
+
+Voi Anna! _(Hän kaatuu. -- Kivääri putoo Annan kädestä ja hän jää
+vavisten seisomaan)._
+
+_Bartholdus Simonis (kohoaa toisen käsivartensa nojalle)._
+
+-- Silmäni ovat niin sameat .... näköni ..... niin himmeä.... Missä
+olen?... Ah! Älkää antako heidän riistää meiltä voittoa!
+
+_(Hän vaipuu taas maahan)._
+
+_Anna (heittäiksee polvillensa Bartholdon viereen. Suurella tuskalla)._
+
+-- Bartholdus!
+
+_Bartholdus Simonis (Kohoaa taas käsivartensa nojalle)._
+
+-- Kuka minua huusi?..... Burmeisterko?.... En jaksaa enää herra
+evesti..... Luoti on ..... sydämessäni.... --
+
+_Anna._
+
+Bartholdus! Älä kuole! Älä jätä minua! --
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Sinä Anna..... Sinäkö se oletkin..... Sinua niin sydämellisesti
+rakastin!..... Nyt pyydän lupaustasi ..... ett'es koskaan virka
+kenellekään .... kuinka tämän asian laita oikein .... on ollut. --
+
+_Anna._
+
+Sinä pyydät sellaista lupausta minulta, sinä joka olet -- voi minua! --
+rikokseni uhri! --
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Pyydän .... pian!.... Silmäni eivät enää näe sinua ... vastaa pian...
+
+_Anna._
+
+Bartholdus! minä lupaan! Mutta älä kuole! --
+
+_Bartholdus Simonis._
+
+Jumala siunatkoon sinua Anna!.... Muista min.... --
+
+_(Hän vaipuu maahan ja heittää henkensä keveällä huokauksella)._
+
+_Anna._
+
+Bartholdus! Bartholdus! -- Ah! -- Hän ei enää kuule minua! Hän on
+kuollut -- -- -- kuollut!
+
+_(Tuskistuneena jää hän nojaamaan Bartholdon ruumiin yli. Viime sanoja
+sanoessansa on hänen hattunsa pudonnut ja hänen tuuheat hiuksensa
+putoovat vapaina alas hänen olkapäillensä. Sotureita vasemmalta. Kaksi
+heistä nostavat pois Gerbertin. Vähän kolinaa muurien sisäpuolella.
+Burmeister ja hänen taapinsa tulee portista. Yksi lukiolaisvänrikeistä
+kantaa suurta banéria)_
+
+
+KAHDEKSAS KOHTAUS.
+
+_Edelliset ja tulleet._
+
+_Burmeister._
+
+Mit' ompi täällä tapahtunut? _(Äänettömyys. Sotureille, jotka seisovat
+alakuloisina)._ -- Miksikä niin surullisna? Vastatkaa! -- _(Äänettömyys.
+Burmeister astuu muutaman askeleen eteenpäin ja näkee Bartholdon ja
+Annan)._ -- Haa! -- ompi surma täälläkin tehnyt tehtävänsä ja kuolo
+saanut saaliinsa! Ken on tuo Manaan mennyt? --
+
+_Kaarle Olavi (tulee kiirusti portista)._
+
+Kuinka onkaan täällä laita? Eikö kukaan voi herra evestille antaa
+vastausta? _(Huomaa Bartholdon. Hämmästyksellä)._ -- Bartholdus!
+Ystäväni!
+
+_Burmeister._
+
+Hän. Oi surun surua!
+
+_Kaikki lukiolaisvänrikit._
+
+Hän!
+
+_Burmeister._
+
+Niinkuin mullan mato mielukkaasti hakee parhaan marjan, sen suuremmasta
+hekkumasta nauttiaksensa, niin tekee ryöstöretkillänsä kuolemakin!
+_(Annalle)._ -- Vaan kuka olet sinä murhettiva nuorukainen?
+Lohduttaakseni sinua muistutan, ett' oli ystäväsi matka loistava, jos
+lyhytkin! -- Vaan kummaa! -- Tuo tukka tuuhea! En sellaista ennen ole
+nähnyt miehen omaisuutena! -- Ken olet? Vastaa!
+
+_Anna (nousee verkkaan ja juhlallisesti seisomaan ja katsoo lujasti
+läsnä oleviin)._
+
+_Kaarle Olavi (kummastuen)._
+
+Pormestarin Anna!
+
+_Anna._
+
+Niin olen....
+
+_Burmeister._
+
+Mi salaisuus on tämä!
+
+_Anna._
+
+Herra evesti! Surullinen ja katkera kertomus olisi minulla kerrottavana
+-- se koskee minua ja minun onneni kohtaloita. Mutta tuon surullisen
+ohessa voisin myös kertoa toisen kauniin, jalon ja viehättävän
+kertomuksen -- se koskee häntä, sankarikuolemaan nukkunutta. Kuitenkaan
+en saata kertoa kumpaistakaan näistä kertomuksista, en saata enkä saa --
+sillä lupaus hänelle, vainajalle annettu sitoo kieleni. -- Sen vaan
+uskallan sanoa, että kaupunki oli vaarassa -- ja hän, hän sen pelasti!
+-- Mutta millä hinnalla! -- Hänelle se maksoi hengen nuoruuden
+hellimmässä kukoistuksessa -- minulle tämä hänen pelastustyönsä tuli
+yhtä kalliiksi -- sillä minulle se maksoi sulhaiseni, lemmittyni! --
+
+_(Hän kätkee kasvonsa käsiinsä)._
+
+_Burmeister (Annalle)._
+
+En tunne, nuori ystäväni, onnes kohtaloita ja lupaus kuolevaiselle on
+pidettävä pyhänä -- mutta jos oli _hän_ sun ylkäsi, niin sinulla on
+syytä itkeä ja murhettia! Ei kenkään kerrassaan voi enemmän kadottaa,
+kuin sinä kadotit! --
+
+_Anna._
+
+Niin.... Itku, murhe -- ne olkoot iloni ja lohdutukseni nyt tästälähin,
+naimatonna leskenä kuin astelen siks' että haudan rauha toivottu mun
+sulkee rauhaan rajattomaan! Oi että olisi se hetki läsnä!
+
+_Burmeister._
+
+Vaan tyttö, sinulla myös ompi syytä sulhaisestas kerskata! Ei hän kehnoa
+tietä mennyt hautahan, vaan sankartietä ikimuistettavaa! Hän samana
+päivänä kahdessa taistelussa taisteli, voitti kaksi voittoa ja kuoli
+voittajana. Siinä oli kunniaa kyllin miehelle vanhemmallekin kuin hän!
+
+_(Aurinko nousee ja valaisee seudun ensin vähän, sitte kirkkaasti)._
+
+Tuo aurinko kuin nousee tuolla, lyhyestä unestansa herättyänsä, se
+nähköön -- tämä harras rukoukseni on vakaa Luoja! -- se nähköön usein
+tällaisen näön Suomen rannoilla! Niin kauan kuin sen säteet maansa
+edestä kaatuneitten nuorukaisten kirkkaassa veressä kimaltelevat -- niin
+kauan kotimaallamme on vahva turva ja jalo henki liikkuu kansassa! --
+Mut' jos ne joskus ventomielten vienoa verta lämmittävät -- niin onneton
+tää maa!
+
+_(Amalia, kukkaisseppeleitä kädessä, ja toisia naisia, samaten kantaen
+kukkaisseppeleitä -- tulee portista. Jöns Barrus heidän perässänsä.
+Toisia porvareita näkyy vallilla)._
+
+
+YHDEKSÄS KOHTAUS.
+
+_Edelliset ja tulleet._
+
+_Amalia (kiiruhtaa Burmeisterin tykö. -- Häveliäästi)._
+
+Herra evesti! Me kuulimme että kahdenkertainen voitto tänään on
+saavutettu ja että te olette _oikein_ tyytyväinen meidän nuorten
+ystäviemme kanssa. Kovasti riemastuimme siitä sanomasta ja kiiruhdimme
+lupaustamme lunastamaan!.... Te muistatte..... _(kumartaen iloisesti)._
+-- Nyt, herra evesti!... _(katsottuaan pitkään Burmeisteriin)_... Vaan
+mikä!.. Eikö nyt ole ilon päivä? _(katsoo ympärillensä, näkee Bartholdon
+ja Annan ja säikähtyy)._ -- Ah! -- Anna! Bartholdus!
+
+_(Myös toiset naiset osoittavat suruansa)._
+
+_Jöns Barrus (astuen esiin)._
+
+Oi Herran päivät! _(Hän jää seisomaan kädet ristissä)._
+
+_Kaarle Olavi (tarttuu Amalian käteen. Hiljaan, mutta vilkkaasti
+Amalialle)_
+
+-- Pitäisitkö minusta enemmän, Amalia, jos näkisit minun tuollaisena,
+verisenä, kaatuneena?
+
+_Amalia (Katsoen hämmästyksellä Kaarleen)._
+
+Sitte kuolisin, jos sinäkin Kaarle...
+
+_Kaarle Olavi (keskeyttäen)._
+
+Hyvä... Jos olisit suonut minun tuollaisena näkeväsi -- niin olisit mun
+pian sellaisena saanut nähdä!
+
+_Anna (kyyneleissä)._
+
+Amalia kulta! Anna minulle yks' seppele! -- _(Saatuansa Amalialta
+seppeleen polvistuu hän Bartholdon viereen ja silittää hänen hiuksensa
+pois otsalta)._ -- Oi armaani! kuinka vaalea on otsasi ja kylmä! Suo
+minun tehdä tämä rakkauden osoitus sinulle -- suo särjettyjen kukkain
+toinen toisiaan suudella! _(Hän seppelöitsee Bartholdon)._ -- Ja nyt
+jäähyväiseksi yksi suudelma! -- ensimmäinen ja -- viimeinen! _(Hän
+suutelee pitkään Bartholdoa ja jää sitte polvistumaan hänen viereensä)._
+
+_Burmeister._
+
+Yksi vaate vielä puuttuu tuohon kauniin kuolinpukuun. Se ei saa siinä
+puuttua! Hän toivoi itse sen vaipan alla nukahtaa -- tahtonsa pitää
+täytettämän! -- Mä viimeisen teen hälle kunnian.
+
+_(Hän ottaa suuren banérin ja peittää Bartholdon sillä, kuitenkin niin
+että hänen päänsä jää paljaaksi. Burmeisterin tätä tehdessä laskevat
+kaikki sotilaat muut vähemmät liput sekä aseensa alaspäin maata kohti)._
+
+
+MELODRAMI.
+
+_Anna (hiljaan ja hellästi)._
+
+      Niin lepää, lepää kultain rauhassa
+      Ja nuku levollisna haudassa!
+      Jos joskus kuulet äänen kuiskaavan,
+      Sun turpees alle tykös tunkeevan,
+      Niin silloin rakkauttas muistuttelen
+      Ja lepoon päästäkseni toivottelen.
+      Vaan koska muiston kukka surkastuu
+      Sun haudallas ja kuihtuu, lakastuu,
+      Niin silloin, silloin lakastunut on
+      Ja rientää luokses -- kultas onneton! --
+
+_(Esirippu laskeutuu)._
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Bartholdus Simonis, by Evald Ferdinand Jahnsson
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK BARTHOLDUS SIMONIS ***
+
+***** This file should be named 16584-8.txt or 16584-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/1/6/5/8/16584/
+
+Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
+Proofreaders Europe.
+
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/16584-8.zip b/16584-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..ffbf668
--- /dev/null
+++ b/16584-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..8946e96
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #16584 (https://www.gutenberg.org/ebooks/16584)