initial commit of ebook 16482HEADmain

5 files changed, 3829 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/16482-8.txt b/16482-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..79eebc7
--- /dev/null
+++ b/16482-8.txt
@@ -0,0 +1,3813 @@
+Project Gutenberg's Muistoja lapsen ja hopeahapsen 2, by Anders Ramsay
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Muistoja lapsen ja hopeahapsen 2
+       Kuvauksia
+
+Author: Anders Ramsay
+
+Translator: Knut Sarlin
+
+Release Date: August 8, 2005 [EBook #16482]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MUISTOJA LAPSEN JA HOPEAHAPSEN 2 ***
+
+
+
+
+Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
+Proofreaders Europe.
+
+
+
+
+
+
+MUISTOJA LAPSEN JA HOPEAHAPSEN
+
+KUVAUKSIA
+
+
+Kirjoittanut
+Anders Ramsay
+
+
+Suomentanut
+Knut Sarlin
+
+
+II osa
+
+
+Ensimmäisen kerran julkaissut
+Werner Söderström Osakeyhtiö 1908.
+
+
+
+
+
+XIV.
+
+HELSINKI NUORUUTENI PÄIVINÄ.
+
+1849--50.
+
+
+»Tempora mutantur et nos mutamur in illis» (ajat muuttuvat ja me niiden
+kanssa), sanoivat »vanhat» jo pari tuhatta vuotta sitten, mutta mitähän
+he sanoisivatkaan, jos voisivat vilkaista tähän meidän, höyryn ja sähkön
+korkeapaineessa hätäilevään ja hyörivään aikaamme?
+
+Kaikki muuttuu ajan pitkään ja ajan kautta, emmekä vähimmin me itse,
+meidän käsityksemme, tarpeemme ja vaatimuksemme. On paljon sellaista,
+jota nykypäivinä pidämme perin mitättömänä ja huonona, vaan jota minun
+nuoruudessani katsottiin ylellisyydeksi; mikä silloin vielä oli
+tuntematonta ja aavistamatonta, josta ei edes rohkein mielikuvituskaan
+voinut uneksia, se on jo nyt käynyt välttämättömäksi tarpeeksi. Nyt emme
+voi ajatellakaan elämää ilman rautateitä tahi höyrylaivoja, ilman
+sähkösanomalaitosta, puhelinta, jokapäiväistä postia ja sanomalehtiä,
+ilman sähköä tahi kaasuvalaistusta, ilman pankkeja, huviloita,
+kahviloita, varieté-teaattereja ja raitioteitä, kaikkea tuollaista, joka
+nyt tuntuu olemassaolollemme yhtä välttämättömältä kuin ilma, jota
+hengitämme. Mutta kaikki tuollainen oli silloin tuntematonta ja siksipä
+ei sitä kaivattu ja toimeen sitä vaan tultiin ilman sitäkin.
+
+Kun ajattelee, että kaikki tuo kehitys ja muodostuminen on tapahtunut
+yhden ainoan ihmisijän kuluessa, ei voi muuta kuin hämmästyksissään
+kysyä itseltään: milloin ja miten se on sitten käynyt päinsä. Emme ole
+kiinnittäneet huomiotamme päivä päivältä edistyvään, tuntumattomaan
+muutokseen, kunnes sitten elinpäiväimme loppuhetkinä seisomme ihmetellen
+sen äärettömän eroituksen edessä, mikä entisyyden ja nykyisyyden välillä
+on.
+
+Ei ole tarkoitukseni tässä esittää mitään seikkaperäistä topograafista
+kuvausta silloisesta Helsingistä, vaan aijon ainoastaan yleispiirtein
+kuvailla muutamia ääriviivoja. Marraskuussa vuonna 1808 sattuneen suuren
+tulipalon jälkeen, joka poltti poroksi melkein koko etelä- ja
+pohjoissataman välillä olevan vanhan kaupungin, värjötti koko Helsinki
+melkein autiona ja hyljättynä. Silloin määräsi keisarillinen säädös
+vuonna 1812, että hallituksen istuin oli muutettava Helsinkiin, ja
+nerokkaiden miesten, Ehrenströmin ja Engelin johdolla alkoi kaupunki
+sitten nopeasti tulla jälleen kuntoon ja rakennetuksi.
+
+Kun Turun palon jälkeen syyskuussa 1827 myöskin yliopisto muutettiin
+Helsinkiin, kasvoi ja laajeni tämä uusi kaupunki nopeasti. Sinä
+ajanjaksona, 1840--1850, josta nyt kerron, käsitti kaupunki jo, vaikkapa
+siinä ei asukkaita ollutkaan kuin noin 17,000 henkeä, suurimman osan
+»kaupungin lukkojen» eli tulliporttien välisestä alueesta. Kaikesta
+tosin voi huomata, että kaupunki oli nuori, mutta Hietalahdesta
+Elisabetintorille, Turun kasarmeilta Kaivopuistoon ja Punavuorille asti
+oli se jo täyteen rakennettu. Ainoastaan Kampinmalmilla ja
+Heikinkaduilta länteenpäin olevalla alueella olivat tontit autioita,
+samoinkuin Korkeavuoren- ja Roopertinkatujen etelä- ja länsipuolelle
+ulottuvilla seuduillakin kohoili vain alastomia kallion nyppylöitä.
+Seutu, jossa nyt on rautatieasema ja jossa kohoovat Ateneum ja
+suomalainen teaatteri, oli siihen aikaan savista suota, jota talvisin
+käytettiin luistelupaikkana.
+
+Mutta kaupungin varsinainen keskusosa oli jo siihen aikaan melkein
+samallainen kuin nyt ja useimmat yleiset rakennukset, jotka Engel oli
+rakennuttanut jaloon, puhtaaseen ja valtavasti vaikuttavaan tyyliin ja
+joita vieläkin täytyy ihailla, olivat jo silloin valmiit. Aivan samassa
+asussa kuin nyt, seisoivat jo silloin Nikolainkirkko, senaatintalo,
+yliopisto, kirjasto, vanha klinikka, tähtitorni, suomalainen ja
+venäläinen kasarmi, keisarillinen palatsi, raatihuone,
+kenraalikuvernöörin talo y. m. Neljä korttelia Fabianinkadun ja
+päävahdin välillä oli rakennettu täyteen yhdenkorkuisia kolmikerroksisia
+kivitaloja, samat, jotka siinä vielä tänäkin päivänä seisovat, ja
+muodostivat nämä talot siihen aikaan kaupan ja liikkeiden tyyssijan,
+jossa asui miltei yksinomaan liikemiehiä. Kaikkialla muualla kaupungissa
+näki ainoastaan mataloita, yksikerroksisia puutaloja, joita toisiinsa
+pitkät lankkuaidat yhdistivät, ja useiden lankkuaitojen takaa näkyi
+laajoja puutarhoja. Kasarmintorin reunuksilla ja Etelä-esplanaadinkadun
+varrella kohosi kuitenkin kaksikerroksisia puutaloja, jollainen
+rakennustapa sittemmin kuitenkin kiellettiin. Aniharvoja kivitaloja,
+yhteensä luullakseni vain parisenkymmentä, kohoili siellä täällä
+erillään mataloiden puutalojen joukossa.
+
+Kaupunkimme ylpeys, neitsyeiden ja sotamiesten onnela, nyt niin kaunis
+ja hyvinhoidettu Esplanaadi oli jo silloin olemassa yhtä laajana kuin
+nytkin, mutta siunaa ja varjele minkä näköinen se silloin oli! Keskellä
+esplanaadia kasvoi siihen aikaan kaksinkertaisessa rivissä vaahteroita,
+jotka olivat aina kuihtuvassa tilassa ja kuolemaisillaan, kun niiden
+juuret vain tunkeutuivat vähänkään syvemmälle vesiperäiseen maahan
+kasvinsijoillaan. Katujen puoleisilla sivuilla kasvoi salavoita, joiden
+nuoret latvat säännöllisesti leikattiin tasaisesti poikki. Nurmi sai
+rehevästi kasvaa heinäsadoksi ja koko esplanaadia ympäröi viheriäiseksi
+maalattu säleaita. Minkäänlaisia sohvia tahi istumapaikkoja ei siellä
+ollut, vasta paljoa myöhemmin ilmestyi sinne muutamia viheriävärisiä
+penkkejä. Siinä paikassa, jossa nyt hauska ja paljon käytetty Kappeli
+tarjoaa hupaisan istumapaikan, oli siihen aikaan pieni, omituisesti
+rakennettu kupurakennus -- jonkunlainen myymäläkoju, jossa oli myytävänä
+limonaatia ja appelsiineja, ja tämän »huvimajan» molemmille puolille oli
+asetettu ahdas puusohva, jolla myymälän harvat kantavieraat tavallisesti
+istuivat. Mutta yhtä runsaasti hyöri ja vilisi kaupungin hienompaa
+yleisöä kauniina kevätpäivinä tälläkin Esplanaadilla, jota siihen aikaan
+vielä tavallisesti kutsuttiin Vasikkahaaksi, ja sirosti puettuja lapsia
+leikitteli siellä kaikessa rauhassa riemuiten. Alemmat kansankerrokset,
+sotamiehet ja työväenluokka, jotka nyt ovat anastaneet Esplanaadin
+milt'ei yksinomaiseen huostaansa, eivät silloin vielä siellä
+tungeskelleet, vaan olivat he tyytyväisiä saadessaan silloin tällöin
+ohikulkiessaan heittää kaihomielisen katseen yli vihreän säleaidan
+tuolle alueelle, ymmärtäen hyvin, ett'ei sitä oltu heitä varten aijottu.
+Siihen aikaan oli se vielä yksinomaan »paremman kansan» sovittuna
+yhtymäpaikkana, jossa siihen luokkaan kuuluvat voivat tavata toisiaan,
+jutella ja kuherrella keskenään mielinmäärin. Eräässä siihen aikaan
+esitetyssä huvinäytelmässä »Per ja Pål», jonka R. Frenckell oli
+kirjoittanut, esiintyy eräs silloin suuresti pidetty kupletti, jonka
+vielä muistan ja jossa esplanaadielämää ylistellään seuraavasti:
+
+      »On koira, kissa kävelyllä
+      keikaillen tuoll' Espiksellä,
+      jossa pöyhkeet mammat istuu -- niinpä niin!
+      ja tyttäret ne tirkistelee -- ymmärrätte -- siin'!»
+
+Pohjois-esplanaadinkatu, joka nyt on kaupungin suuremmoisin, yksi sen
+valtasuonista ja jonka varrella pitkin sen pituutta kohoaa palatsimaisia
+rakennuksia, oli siihen aikaan yksi vähäpätöisimmistä kaduista, jota
+pienet, matalat, mitättömät ja puoleksi maan sisään vajonneet
+yksikerroksiset talot reunustivat. Niinpä seisoa törrötti silloin
+Mikonkadun kulmauksessa, jossa nyt Merkurion talo komeilee, Kroppin
+nahkuritehdas ja muutaman askeleen päässä siitä sijaitsi avonainen
+teurastajan-myymälä. Myöskin yhdensuuntaisesti Pohjois-esplanaadinkadun
+kanssa kulkevan Aleksanterinkadun varsilla näkyi vain kirjava hökkelien
+sekoitus ja joku ainoa paremmanpuoleinen talo.
+
+»Hävinneestä» Helsingistä oli vielä siihen aikaan paljon jälellä. Niinpä
+seisoi kallionnyppylällä senaatintalon pihamaalla tuo vanha kellotapuli,
+joka oli omiaan aina herättämään ihmettelyä, ritarihuoneen tontilla oli
+taas vanha, turvekattoinen, syvälle maahan uponnut rakennus ja varsinkin
+Kruunuhaassa näkyi useilla paikoilla tuollaisia vanhoja rakennusrähjiä.
+
+Mutta kaiken vanhan joukossa esiintyi kuitenkin ihmeellisimpänä
+Katajanokka, jonne ei vielä siihen aikaan ollut vähimmässäkään määrässä
+ulottunut se repimis- ja rakennusinto, joka oli kaikissa muissa
+kaupungin osissa valloillaan. Se oli silloin vielä niin sanoakseni ehjä,
+tyypillisen alkuperäinen ja ikäänkuin kuva menneiltä ajoilta ja siellä
+asui yksinomaan köyhää väkeä, kalastajia ja merimiehiä, kapakoitsijoita
+ja rantajätkiä. Jyrkkien kallionnyppylöiden välissä kiemurteli siellä
+kapeat ja likaiset, mutkaiset ja kiveämättömät tiet, joiden varsilla
+siellä täällä näkyi rähjäisiä, turvekattoisia ja kaatumaisillaan olevia
+mökkiä. Oli ylen vaikea päästä kulkemaan noita mutkikkaita kujia pitkin
+ajoneuvoilla, ja kuitenkin tuonne siivottomaan ja syrjäiseen kaupungin
+nurkkapuoleen sangen usein vaunuillakin ajettiin. Muistan vielä, kuinka
+joskus pääsin äitini mukaan, kun hän sinne meni; siellä asui näet
+hökkeleiden seassa myöskin useita merikapteeneja ja laivureita, joilla
+siihen aikaan lienee ollut jonkunlainen oikeus myödä kotonaan tavaroita,
+joita he olivat omilla laivoillaan kuljettaneet kotiinsa ja joita he
+sitten myöskentelivät paljon huokeammalla hinnalla kuin mitä niistä
+kauppaliikkeissä otettiin. Ja eipä liene tullikaan siihen aikaan ollut
+niin tarkkasilmäinen kuin nykyjään. Kahden tällaisen laivurin luo
+tavallisesti tie johti -- toiselta heistä, joka purjehti Espanjassa
+asti, ostettiin portviiniä ja sherryä ja eräs kapteeni Lange taas, joka
+kuljetti alusta Lyypekin ja Suomen välillä, myöskenteli kaikenlaista
+rihkamaa ja kangastavaroita. Nyt on tuo vanha Katajanokka vain muisto;
+kalliot on porattu ja hajalle räjäytetty ja palatsit siellä nyt
+kohoilevat leveiden, tasaisten katujen varsilla entisten hökkeleiden
+sijoilla.
+
+Erään omituisuuden tuolta ajalta, joka nyt jo on hävinnyt, muistan
+vielä. Tarkoitan kaupungin kahta salpapuuporttia. Toinen niistä sijaitsi
+pitkänsillan toisessa päässä, toinen Heikinkadun loppukohdassa.
+Tällaisen laitoksen muodosti pieni keltaiseksi maalattu puurakennus,
+jonka etupuolelle oli maahan isketty neljä tavattoman paksua,
+valkoiseksi maalattua pylvästä; niiden edessä taas oli korokesilta
+kivääreineen ja rumpuineen. Tusina sotamiehiä ja yksi aliupseeri
+muodosti vahdiston. Tuosta pikku majasta voi rautavitjojen avulla laskea
+yli tien salpapuun, joka alaslaskettuna sulki kaiken liikkeen tiellä.
+Minä puolestani en nähnyt salpapuuta koskaan alhaalla, vaan ihmettelin
+ihmettelemästä päästyänikin, mitä tuolla salpapuulla ja sen viereisellä
+vahdistolla mahtaisi olla oikeastaan tehtävänä. Lieneekö niiden
+tarkoitus ollut sulkea näin tie lähestyvien vihollisten tai
+kapinoitsijain joukkojen edessä, vai tarkoitettiinkohan kaikella tällä
+vain hankkia sotamiehille jotain toimintaa, kun niiden näet täytyi astua
+kiväärineen asentoon joka kerran kun jokukaan kenraalimies kulki siitä
+ohitse? Vihdoin oivalsivat viranomaistenkin aivot, että tällaiset
+salpapuut olivat hyödyttömiä, ja ne hävitettiinkin sitten. Mutta lapsena
+ollessani tunsin minä kaikessa tapauksessa jonkunlaista pelonsekaista
+kunnioitusta noita salpapuuvahdistoja kohtaan ja tuntui aina ikäänkuin
+rauhallisemmalta kun oli onnellisesti ja hyvin päässyt niiden ohi. --
+Nyt on vain nimi »tulli» jälellä noista senaikaisista salpapuuporteista.
+
+Sen ajan hävinneiden merkillisyyksien joukossa on vielä mainittava
+kaupungin kaakinpuu, joka seisoi paikallaan jotakuinkin nykyisen
+kaartinratsuhuoneen kohdalla vielä kauan 1840-luvullakin. Minua oli
+ankarasti kielletty menemästä sinne silloin kuin kaakinpuu-rangaistuksia
+täytäntöönpantiin, jollaista silloin vielä usein sattuikin. Mutta
+muutamat tutut pojat olivat kaikista kielloista huolimatta hiiviskelleet
+rangaistuspaikalle ja pystyivät perinpohjin kuvaamaan ja kertomaan
+kuinka kaikki tapahtui -- sekä ruoskanläimäykset että pahantekijän
+huudot, tempoilemiset ja värähdykset paikalle kokoontuneen kansanjoukon
+hoilotellessa ja häväistessä kärsijää, jota raukkaa toiset taas
+kiihoittivat »kestämään niinkuin mies kestää» toisten kirkuessa
+kehoituksia rangaistuksen toimeenpanijalle, piiskurille, »kaupungin
+rakkarille», lyömään kovemmin. Todellakin mieltäylentävää kansanhuvia!
+
+Katajanokan kauaksi merelle pistävät ja sen laineisiin uljahtavat
+kalliokielekkeet muodostivat sataman pohjoisen pään ja kallioille siellä
+oli rakennettu huonoja hökkeleitä, työn ja köyhyyden tyyssijoja. Mutta
+eteläisellä puolella taas kohosivat Ullanlinnan vuoret ikäänkuin
+aallonmurtajina ja siellä rehoitti ylimmillään kaikki edellisen
+vastakohta; ne seudut muodustuivat pian ylellisyyden, loiston ja
+prameuden pääpaikaksi. -- Kun suuri joukko Venäjän maineikkaita ja
+rikkaita perheitä 1830-luvulla oli ulkomaisissa kylpy- ja pelipaikoissa
+tuhlannut omaisuutensa ja saattanut venäläisen nimen huonoon huutoon,
+kielsi keisari Nikolai sellaisilta passinsaannin ulkomaille
+matkustamista varten. Kun heidän täten täytyi ryhtyä etsiskelemään
+jotakin oleskelupaikkaa valtakunnan sisällä, kiintyivät heidän katseensa
+meidän pieneen Helsinkiimme, jossa he arvelivat voivansa elostella miten
+väin mielensä teki.
+
+Tämän maahamme muuttavan lauman etunenässä kulki kuuluisa monenmiljoonan
+omistaja, ruhtinatar Jussupoff, syntyisin Narischkin. Tämä ylenylhäinen
+nainen oli jo Pietarissa tullut kuuluisaksi ylellisten hurjastelujensa
+kautta, jotka usein esiintyivät mitä sopimattomimmissa muodoissa. Niinpä
+oli hän kerran toimeenpannut juhlan omassa, Moikka-kanavan varrella
+sijaitsevan suuren Jussupoffin palatsin viereisessä puistossaan, jossa
+hän oli nostattanut pois kaikki pystykuvat jalustoiltaan ja panettanut
+niiden sijaan elävät henkilöt seisomaan samoissa asennoissa ja
+huomaamattoman vähäisissä pukimissa -- tai sitten ilkisen alasti -- kuin
+kuvapatsaatkin. Ja nämä elävät kuvapatsaat valaistiin juhlan aikana
+tulisoihduilla ja bengaalitulella, ja musiikki pauhaten kaikui ja
+samppanja virtanaan kuohui. Juhla oli kerrassaan Neron juhlan tapainen,
+niinkuin siitä kerrotaan teoksessa »Quo vadis?»
+
+Sellainen taidekäsitys ja aistisuunta oli tällä ylhäisellä naisella,
+joka silloin saapui pieneen kaupunkiimme rakennuttaakseen siellä
+itselleen kesäasunnon. Hän valitsi asuntonsa paikaksi korkeimman
+mäentöyryn Kaivopuistossa ja rakennutti sinne muhkean huvilan, jonka
+Grönqvist nykyjään omistaa. Kerrotaan, että huvilapaikan valitsemiseen
+olisi määräävästi vaikuttanut se, että tällä korkeasukuisella naisella
+oli rakas ystävä, kaunis kapteeni Isakoff, joka oli jostakin rikoksesta
+alennettu sotamieheksi ja siirretty Viaporiin. Huvilastaan oli
+ruhtinattarella vapaa näköala hänen karkoituspaikalleen; ja vieläpä voi
+ruhtinatar salakähmää käydä hänen luonaankin ja ehkäpä sai kapteenikin,
+päällikkökunnan luvalla, pistäytyä ruhtinatarta katsomassa. Kaivopuisto
+saakin synnystään mahdollisesti etupäässä kiittää kapteeni Isakoffia.
+
+Kaupungilla kerrottiin tästä huvihimoisesta, nautinnonhaluisesta
+ruhtinattaresta milt'ei mahdottomiin meneviä juttuja ja kuinka hän
+täälläkin koetti elää samanlaista ylellistä elämää kuin
+keisarikaupungissakin, mutta että vedenjuontilaitoksen hoitaja, asessori
+Rabbe sai kuitenkin, monenmoisten vaikeuksien jälkeen ja panemalla
+liikkeelle kaiken kykynsä ja liukkaan mielistelytaitonsa, hillityksi
+ainakin tuon elämän ulkonaiset, yleisöä loukkaavat ilmaisut.
+
+Ruhtinatar Jussupoffin esimerkkiä seurasi pian, mitä loistoon tulee
+vieläkin jos mahdollista huimapäisempi kreivitär Opperman, samoin
+ruhtinattaret Gagarin, Urusoff, Uvaroff, Trubetskoj, Kotschubej,
+kreivitär Mussin-Puschkin, rouva Demidoff (sittemmin rouva Karamzin)
+y. m., pian koko hienoin, kullassa kuppelehtiva pietarilainen
+ylhäisseurapiiri, »le monde ou on s'amuse», huvituksen pyörteissä
+hekkumoiva maailma; ja kaikilla oli heillä omat hevosensa, ajoneuvonsa,
+seurueensa ja suuri palvelijajoukkonsa.
+
+Tämä antoi aiheen konsuli, sittemmin kauppaneuvos Borgströmille ryhtyä
+ajattelemaan jonkinlaisen yhtiöliiton muodostamista, joka sitten
+perustaisi Kaivopuistoon uudenaikaisen terveysvesi-ja kylpypaikan; se
+taas voisi pysyväisesti kiinnittää nuo kysymyksessä olevat loistavat
+seurapiirit paikkakunnallemme. Niin tapahtuikin, ja pian oli
+Kaivopuisto[1] suunniteltu, tasoiteltu ja sinne puut istutettu ja
+rakennukset kyhätty. Lyhyessä ajassa saatiin kylpylaitos ja kaivohuone
+täysin valmiiksi ja sitäpaitsi suuri joukko huviloita puiston itäisellä
+sivulla, niiden joukossa m. m. kylpylaitoksen johtajan, asessori Rabben
+komea Kalliolinna. Erinomaisen hyvin kannattikin rakennuttaa huviloita,
+sillä parin kolmen kesän vuokratuloilla ne sai maksetuksi.
+
+[1] Yhtiö perustettiin 1834, kylpylaitos rakennettiin 1836, uimahuone ja
+kaivohuone avattiin 1838 ja senjälkeen alettiin luovuttaa huvilatontteja
+-- paitsi äsken kerrottua Jussupoffin huvilapaikkaa joka oli ensimäinen
+laatuaan.
+
+Liike kasvoi yhä vilkkaammaksi ja yhä taajemmiksi muodostuivat huvia
+haluavain vieraiden joukot, joita sinne kokoontui, aamusin
+terveyslähteestä, iltasin samppanjapulloista ammentaakseen voimia uusiin
+ylellisyyshurjasteluihin. Mutta samalla kun tulokkaat kylvivät täysin
+kourin kultaa ympärilleen, toivat he myös tullessaan paljon itämaista
+ylellisyyttä ja itämaisia tapoja -- eli oikeammin sanottuna huonoja
+tapoja, ja myöskin uhkapelit löysivät heidän kanssaan tien tänne.
+Huolimatta ankarasta kiellosta, kukoisti hermostuttava uhkapeli
+kuitenkin täydessä vauhdissaan, ja suuret omaisuudet kuuluvat
+livahtaneen sangen nopeasti omistajan kädestä toiselle omistajalle. Jos
+käteiset rahat loppuivat, saivat »sielut», ylhäisten muukalaisten
+maaorjat astua pelissä käytettäväksi rahamääräksi. Niinpä kerrottiin,
+että eräänäkin yönä eräs kreivi Kuscheleff -- huonon pelionnen tähden --
+oli menettänyt tuhannen maaorjaansa ja että eräs kenraalinrouva
+Kristschanoffsky, jolla oli kuuluisa kokki, oli pannut tämän peliin
+suurta rahasummaa vastaan ja menetti tuon kalliin »sielunsa».
+
+Tämä ulkomainen yleisö arveli voivansa täällä pikkukaupungissa
+toimeenpanna minkälaisia hurjasteluja tahansa ja hullaantuikin usein
+siihen määrään asti, että poliisiviranomaisten oli ryhdyttävä asioihin
+käsiksi. Parhaimman ennätyksen tällä alalla saavutti varmaan eräs nuori
+Jakovleff, velttoutunut, raaka ja säädytön nuori mies, joka isältään,
+yhdeltä Uralin rikkaimmista vuorilaitoksen omistajista, oli saanut
+perinnöksi miljoonia, joita hän nyt koetti hävittää ja tuhota niinkuin
+itseäänkin. Tämä herra oli kerran toimeenpannut kilpa-ajot kaupungin
+pika-ajurien kesken. Hän valitsi heidän huonoimmat hevoskaakkinsa ja
+lupasi viisisataa ruplaa hopeassa palkinnoksi sille, joka ensimäiseksi
+onnistuisi ajamaan hevoskoninsa kuoliaaksi ja kolmikertaisen palkinnon
+ja korvauksen niille hevosille, jotka kaatuivat hengettöminä yhden
+tunnin kuluessa. Kukin voi kuvitella itselleen sen mielettömän
+ruoskinnan, raivoavan ryntäilyn ja karkuajon yhtä katua ylös, toista
+alas, kiroilun, räminän, läiskeen ja hoilotuksen, joka tuollaisessa
+rytäkässä syntyi ja kesti, ennenkuin nuo kaakkiraukat suistuivat
+menehtyneinä maahan.
+
+Toisen kerran huvittelihe tuo samainen herra heittelemällä
+rantalaiturilta kiiltävillä hopearuplilla niin kutsuttuja »viilikehloja»
+eli »voileipiä», josta oli seurauksena, että kaupungin katupojat
+kuolemaa halveksien yrittelivät sukeltamalla saada niitä käsiinsä,
+kunnes poliisin täytyi hillitä ja estää moiset hengenvaaralliset
+yritykset. Hullunkurisin oli kuitenkin hänen päähänpistonsa suututtaa
+ylhäistä seurapiiriä lopettamalla koko kaupungissa olevan
+samppanjavaraston, jonka viinipaljouden hän oli ostanut kaupoista tahi
+tilannut hotelleista. Ja loppu, mitä hän ja hänen hieno seuransa ei
+jaksanut juoda, sai vuotaa katuojiin, ja ylhäisen hienoston täytyi kuin
+täytyikin tulla monta pitkää päivää toimeen ilman lempijuomaansa, kunnes
+sitä ennätettiin muilta paikkakunnilta hankkia, ja se ei tottatosiaan
+senaikuisten kulkuneuvojen välityksellä käynyt nopeasti päinsä.
+
+Joskus olivat nuo hienot seurapiirit huvitelleet itseään pukeutumalla
+talonpoikaisväeksi ja menemällä sitten ostoksiaan tekevän ja tavaroitaan
+myöskentelevän rahvaan joukkoon kauppatorille, jossa he aikaansaivat
+niin hullunkurisia kohtauksia ja mellakoitakin, että poliisin oli
+jouduttauduttava paikalle selvittelemään sotkuista vyyhteä. Sitäpaitsi
+vielä monenlaisia muita ilkeämmänpuoleisia ilveitä toimeenpantiin,
+joista ei tässä voi lähemmin kertoa.
+
+Mutta myöskin todella hienoja tilaisuuksia voitiin joskus toimeenpanna.
+Niinpä puhuttiin vielä kauan jälestäkinpäin eräästä »fête champetresta»,
+ulkoilmajuhlasta ja toisen kerran eräästä »fête venetiennestä»,
+venetsialaisesta juhlasta, jotka kreivitär Mussin-Puschkin, syntyisin
+Stjernvall, oli toimeenpannut kesällä 1840 asumallaan Melalahden tilalla
+ja joiden juhlain vertaista hienostuneessa loistossa ja ylellisyydessä,
+aistissa ja siroudessa ei siihen asti vielä maassamme oltu nähty. Muun
+muassa saatiin ihailla keinotekoista saarta, jossa palmujen varjossa
+erityisesti tilaisuutta varten Pietarista haettu mustilaisseurue lauleli
+ja tanssi ja jonne parooni A. Mannerheim yritti soutaa pienellä
+palkovenheellä, joka kuitenkin kellahti kumoon jo rantamatalikolla,
+jotta -- niin kerrottiin -- tuo hieno parooni saisi siten tilaisuuden
+esiintyä koko loppuillan eriskummallisen mielikuvituksellisessa,
+»kokonaan tuotapikaa tekaistussa puvussa».
+
+Kaupunkilaiset eivät yleensä katsoneet karsain silmin tällaisten
+rikkaiden muukalaisten vierailuja kaupungissa, sillä he jättivät suuria
+rahasummia jälkeensä, hotellit ansaitsivat erinomaisesti, kauppapuodit
+saivat runsaasti myödyksi kaikenlaista rihkamaa ja monet kaupunkilaiset
+saivat kesäisin muuten tyhjinä olevat huoneustonsa vuokratuiksi
+vieraille korkeasta vuokramaksusta. Minunkin isäni otti kerran onkeensa
+tuollaisen houkuttelevan tarjouksen ja vuokrasi huoneustomme eräälle
+amiraali Lazareffille, mutta katua sai hän tätä kauppaansa. Sillä kun me
+palasimme syksyllä kaupunkiin, täytyi huoneustossamme toimeenpanna
+korjauksia niin paljon, ett'eipä vuokrarahat niihin lähimainkaan
+riittäneet. Parkettilattiat olivat täynnä naarmuja, kuurnia ja orkosia,
+sillä nuori väki oli sitä käyttänyt luistelupaikkanaan, seinäpapereilla
+päilyi rasvatäpliä niillä paikoin, joissa pyhimyskuvain paikat oli
+ollut, huonekalut olivat pahasti ruhjoutuneet ja turmeltuneet ja
+pöytäliinavaatteita oli käytetty pölyriepuina. Eikä isäni koskaan
+uusinut vuokraamisyritystään.
+
+Mutta kun ylhäisömaailmalle julistettu kielto, joka oli estänyt heitä
+matkustelemasta ulkomaille, 1840-luvun loppupuolella peruutettiin, jätti
+tuo ylhäisö kaupunkimme, jolloin myöskin loppui Kaivopuiston lyhyt vaan
+loistava aikakausi ja se muuttui vähitellen sellaiseksi kuin se nytkin
+on.
+
+Paitsi Kaivopuistoa oli Helsingissä toinenkin puisto, muistorikas
+Kaisaniemi, joka on rakas kaikille, ketkä siellä vain ovat olleet, ja
+kaikkihan taas ovat siellä olleet, jotka kerran Helsingissäkin ovat
+käyneet. Jos Kaivopuisto olikin kansainvälisen ja ylimysvaltaisen
+ylhäisön kokouspaikka, niin muodostui taas Kaisaniemi kansallisen
+intelligensin, yksinkertaisempien ja vaatimattomampien seurapaikaksi,
+sellaisten, jotka välttivät sekoittautua muukalaisten laumoihin. Mikään
+kansanpuisto ei se vielä silloin ollut, sillä kansan taajat, kaikki
+täyttävät joukot eivät siihen aikaan vielä käyneet missään eivätkä
+tungeskelleet minnekään.
+
+Kaisaniemen oli perustanut vanha vapaamuurari Granatenhjelm, joka siellä
+myös lepokammiossaan lepää. Sen omisti ja sitä hoiteli ensin rouva Kaisa
+Wahllund, josta koko puisto laitoksineen on nimensäkin saanut ja siirtyi
+se sitten mamsseli Emelia Myhrmanin huostaan, ja hänpä sille kykeni
+antamaan sen rattoisan viihtymyksen leiman, joka hänen aikanaan niin
+tavattoman suuressa määrässä oli Kaisaniemelle ominaista ja sen
+tunnuspiirteenä. Puisto oli silloin paljon tuuheampi, kunnes 1890
+sattunut raivoisa myrsky nujerteli maan tasalle suuren joukon puiston
+puita.
+
+Sinne riensivät ne kaupunkilaiset, jotka halusivat ja pitivät parempana
+pysyä erillään venäläisestä maahantulotulvasta Kaivopuistossa, riensivät
+hengittämään kesän raikasta ilmaa tahi nauttimaan puiden varjossa
+viileydestä. Syöden yksinkertaista illallista tahi juoden
+luonnonhelmassa kahvikupposen nauttivat he luonnon rauhallisesta
+ihanuudesta.
+
+Mutta talvi kuitenkin oli Kaisaniemen varsinainen ja suuri kausi, sillä
+se muodostui aina talvisin »intelligensin», nuorten ja ylioppilaiden
+kokoontumispaikaksi ja siellä pidettiin kaikki lukemattomat akateemiset
+juhlat, osakunta- ja ylioppilaskekkerit ja kaikki iloiset »viftit», kun
+oltiin onnenpoikina päästy läpi tutkintojen, dosentti- ja
+professoriväitöksien kiirastulesta, j. n. e. loppumattomiin.
+
+Samoin kuin Kaivopuiston, niin oli 1840-luku Kaisaniemenkin
+suuruudenaika. Ja kuitenkin, kuinka yksinkertaisia olivatkaan tuollaiset
+kekkerit! Mitättömän vähäpätöisesti sisustetussa salissa, jonka
+huonekaluista mainittakoon vahavaatteella päällystetty sohva, seisoi
+pitkä pöytä, jonka toisessa päässä komeili punssijuoma-malja ja toisessa
+»Carolina-malja», sisältäen valkoviinisekoitusta, ja näiden maljojen
+välissä pitkät rivit laseja. Kun maljat oli juotu, käytiin käsiksi yhtä
+yksinkertaiseen illalliseen, tahi paremmin sanottuna pika-iltaseen,
+johon pysyvänä pääruokalajina kuului sillisalaatti.
+
+Mutta jospa tuon vanhan, vieläkin paikallaan seisovan ravintolan seinät
+voisivat puhua ja kertoa mitä kaikkea niiden sisässä on tapahtunut ja
+sanottu, niin syntyisipä siitä yhtä mieltäkiinnittävä kuin kirjavakin
+kertoelma, sillä varmaankaan ei missään paikassa Suomessa ole pidetty
+niin monta ylevähenkistä ja vakavaa puhetta, eikä taas singauteltu niin
+paljon sukkelia ja hupaisesti hulmahtelevia leikinlaskuja, kuin siellä.
+Siellähän Gabriel Leisteniuskin tilapäisesti kyhäsi sukkelimmat,
+parhaimmat runonsa. Muistan vielä monta tuollaista tilaisuutta
+ylioppilasajoiltani. Eivätkä sellaiset muistot unohdu milloinkaan.
+
+Kun mamsseli Myhrman vuonna 1854 luopui toimestaan, menetti myöskin
+Kaisaniemi samalla rattoisuutensa ja sieltä hävisi järjestävä kyky.
+Näihin aikoihin alkoivat myös akateemiset juhlat saada toisenlaisen,
+niin sanoakseni yleisemmän ja hijotumman leiman ja niitä alettiin
+sittemmin viettää uudemmissa ja paremmissa ravintoloissa itse
+kaupungissa. Ja niinpä loppuikin tuon vanhan ylioppilasravintolan
+suuruuden aika, josta nyt tuskin on enää jälellä muuta kuin muisto.
+Vanha, hauska, vahavaatteella päällystetty sohva on hävinnyt teille
+tietymättömille ja sen sijaan on ravintolasaliin ilmestynyt
+nukkakankaalla päällystettyjä mahonkisia huonekaluja; yksinkertaisia,
+harmaaksi maalattuja seiniä koristavat nyt suuret peilit; Kaisaniemi on
+nyt monien muiden tapainen ja kaltainen ravintola. Vanhan perinnäistavan
+mukainen ylioppilaslaulu Kaisaniemessä Vapunpäivän aamuna on milt'ei
+ainoa seikka, joka nykyjään enää muistuttaa menneistä iloisista
+päivistä.
+
+Kaksi ulkoravintolaakin oli siihen aikaan, nimittäin Töölö, joka
+sijaitsi sillä paikalla, johon sitten 1850-luvulla sattuneen tulipalon
+jälkeen rakennettiin Hesperia, ja joka lienee ollut alemman
+porvariluokan ja totiukkosten usein muistama mielipaikka -- ja sitten
+vielä »Säästöpankki», matala, keltaiseksi maalattu, jotakuinkin
+rätiskäinen, yksikerroksinen puurakennus, joka sekin sijaitsi
+Töölönlahden rannalla Kaisaniemen vastapäätä. Siellä elettiin vapaammin,
+kainostelemattomammin ja häikäilemättömämmin; ja virtaili siellä
+vieraita kosolta, varsinkin sellaisia, jotka koettivat pitkittää iloja
+mitä kauimmin ja viettivät siellä toisen ja kolmannen päivän
+»lystäilyjä», joka siihen aikaan ei mitään tavatonta ollutkaan.
+
+Eläintarha, Korkeasaari, Luoto ja Fölisö olivat vielä silloin maita,
+joita ei oltu »löydetty». Sitävastoin kerrotaan, että Melalahdella ja
+Granin majatalossa olleissa ravintoloissa olisi pidetty kylläkin
+jonkunlaisia arveluttavampia »istunnoita».
+
+
+
+
+XV.
+
+MINKÄLAISTA SIIHEN AIKAAN OLI.
+
+
+Eipä löytyne mitään tässä maailmassa, jolla ei olisi varjopuoliaan, ja
+erityisesti oli asianlaita näin, mitä kaupungin senaikuiseen
+valaistukseen tulee, sillä se oli valoa, joka ei loistanut tahi ehkä
+oikeammin loisti olemattomuudellaan. Tähän niin sanottuun valaistukseen
+käytettiin öljylamppuja, jotka alinomaa savusivat ja senvuoksi olivat
+myöskin aina savun vallassa ja likaisia. Lyhdyt, joita oli asetettu
+katujen kulmauksiin keltaisiksi maalattujen puupylväiden nenään, olivat
+suuria ja karkeatekoisia, viheriäisiksi maalattuja vehkeitä, joiden
+yläpäässä nitisi ja natisi tuulikiekko savun johtamista ja vedon
+lisäämistä varten. Talvinen päivä on pohjolassa lyhyt ja heti kun hämärä
+laskeutui, kietoi se kaupungin pimeään huntuunsa, josta eroittautui vain
+näiden katulamppujen himmeät, punaisenvivahtavat, tuskin huomattavat
+valopilkut pitkien välimatkojen päässä toisistaan, koetellen opastaa
+tietä niille harvoille, jotka tässä synkeydessä olivat kulkusalla.
+
+Selviytyäkseen ja tullakseen toimeen tuollaisessa pimeässä, oli kaikilla
+sellaisilla henkilöillä, joilla kerran oli omat ajoneuvot, s. t. s.
+melkein kaikilla talonomistajilla ja säätyhenkilöillä mukanaan
+ajoneuvojensa taka-istuimella palvelija, joka piti korkealla ilmassa
+kaksikynttiläistä lyhtyä, valaisten sillä kuljettavaa vaarallista tietä.
+Sellaisia, joilla taas ei omia ajoneuvoja ollut, saatteli kutsuista ja
+teaatterista kotiin neitsyt, joka herrasväkensä edellä kuljetti
+tuollaista kaksikynttiläistä lyhtyä. Yksinäisillä jalan kulkijoilla oli
+melkein aina mukanaan käsilyhty.
+
+Ja kun ilta oli joutunut, loppui myöskin heti kaikki tavallinen liike,
+sillä kaikkialla peitti pimeä silloin tienoot; eikä edes kaupungin
+keskusosatkaan olisi olleet sen paremmin valaistuja, joll'ei
+kauppaliikkeiden ikkunoista lankeeva himmeä valojuova olisi jonkun
+verran kadulle heijastanut. Mutta kun kauppaliikkeetkin jo aikaseen
+illalla suljettiin, peittyivät nämäkin seudut senjälkeen yön pimeään.
+
+Yleisesti arveltiin ja ajateltiin siihen aikaan, ett'ei turvallisuus
+kaduilla ollut varma, niinpiankun oli tullut pimeä. Ja senpävuoksi eivät
+paremmat naiset rohjenneetkaan yksin astua ulos hämärissä. Eikä selvällä
+päivälläkään pidetty oikein sopivana tahi vaarattomana sellaista,
+jonkavuoksi heidän jälessään tavallisesti astuikin muutaman askeleen
+päässä livrépukuinen palvelija. Jos he taas yksin kävelivät, oli
+hienoille naisille tarjona vaara, etenkin jos he olivat sieviä näöltään,
+että tuntemattomat herrat tulivat puhuttelemaan heitä, vieläpä
+saattelemaan pitkät matkat.
+
+Järjestyksen ylläpito kaduilla oli vielä siihen aikaan kutakuinkin
+alkuperäisellä ja huonolla kannalla. Poliisikunta oli vähälukuinen, eikä
+sitä oltu kuriin ja järjestykseen totutettu, eikä niitä harvoja
+poliisikonstaapeleja myöskään, joita kaikenkaikkiaan kaupungissa löytyi,
+saanut käsiinsä silloin kuin niitä olisi tarvinnut -- he oleskelivat
+mieluimmin ja suurimmaksi osaksi vahtikonttorissa, josta niitä sai
+kutsua hätään -- useimmittain liijan myöhään. Tästä johtuikin tuo
+silmitön pelko, ettei kenkään uskaltanut lähteä ulos autioille kaduille
+pimeän tultua. Myöskin naispalvelijat, joiden täytyi juosta
+isäntäväkensä asioilla, kulkivat aina lyhty kädessä -- sillä muuten
+antautuivat he alttiiksi monenmoisille ikävyyksille.
+
+Poliisivalvonta yönaikaan olikin oikeastaan kaupungin palovartijain
+hartioilla. Palovartijat taas eivät siihen aikaan olleet niinkuin nyt
+majoitettuina suuriin, muhkeisiin palokunnantaloihin katsastustornineen,
+voimistelu- ja lukusalineen, eikä heillä ollut kauniita virkapukuja,
+vaan vaeltelivat senaikuiset palovartijat kaksittain yökaudet pitkin
+kaupungin katuja, puettuina pitkiin, ruskeisiin kaapuihin ja virittäen
+katujen kulmauksissa tuon tutun yksitoikkoisen ja ylen pitkäveteisen
+laulunsa:
+
+      »Kello on kymmenen lyönyt!
+      Suo kautta voimasi lempeä Luoja
+      täll' kaupungill' tulen ja vaaran suoja.
+      Kello on kymmenen lyönyt!»
+
+Nämä kaupungin palovartijat olivat tavallaan asestettuja, heillä oli
+nimittäin aina mukanaan ulkona kaksi perin ihmeellistä asetta. Toinen
+niistä oli rämistin, tavallisen jänis-rämistimen kaltainen kapistos,
+jolla he voivat saada aikaan hirvittävän räikeän melun herättääkseen
+siten tulipalon sattuessa talossa asuvat ihmiset ja samalla
+varoittaakseen vaarasta naapureja. Toinen heidän varustuksiinsa kuuluva
+ase oli niin kutsutut saksit, jotka -- ollen varsiltaan nivelikkäät --
+voivat ulottua pitkän matkan päähän ja joilla he voivat nipistää
+epäilyttävän näköisiä yökulkijoita jaloista tai käsiranteista tahi
+vyötäisiltä kiinni -- varsinkin iskivät he näin saksinsa yöllä
+miilustaviin naisiin -- ja viedä heidät sitten yöpuulle »putkaan»
+odottamaan seuraavaa aamua, jolloin »kiini nipistettyjen» tuli tehdä
+selko viranomaisille, mikä oli yöllisen kävelyretken tarkoitus ollut.
+
+Ei tapahtunut kuitenkaan harvoin se ihme, että nämä järjestyksen ja
+valkeanvaaran vartijat olivat liijan ylitsevuotavaisesti uhranneet
+Bakkukselle ja vahvistaneet itseään kotimaisella jumalaisjuomalla
+kestääkseen yökylmää ja senvuoksi ottivatkin sitten oikein
+perinpohjaiset unet joillakin kauppaliikkeen rappusilla. Ja silloinkos
+heille tehtiin jos jonkinlaisia kepposia. Niinpä kerrottiin, että
+muutamat ylioppilaat olivat eräänä yönä tavanneet Porvoossa jonkun
+palovartijan kerrassaan avuttomassa tilassa, tiedottomana humalassa. He
+panivat palovartijan rekeen ja päästämättä hänen humalaansa haihtumaan
+veivät hänet Helsinkiin, jossa asettivat hänet kirkonrappusille. Kun hän
+sitten vihoviimein heräsi, paistoi aurinko jo täydeltä terältään, mutta
+uskollisena tottumukselleen ja velvollisuudelleen alkoi hän vedellä
+lauluaan
+
+      »Kello on kymmenen lyönyt!»
+
+Kukin voi kuvitella ukkoparan kummastelun, kun hän unenpöpperössä ollen
+ja hieroskellen silmiään ei tuntenutkaan oikein kaupunkiansa.
+
+Kun palokunta oli tällainen ja poliisikunta samoin, kun palokalustot
+olivat perin kurjat ja vähäiset ja kun ei minkäänlaista vesijohtoakaan
+ollut, voidaan hyvin kuvitella miten kaikki kävisi, kun sattui tulipalo.
+Ja tulipaloja sattuikin siihen aikaan hyvin usein, leviten valkeanvaara
+usein sangen laajallekin. Nykyjään ovatkin milt'ei aavistamattomia nuo
+senaikuiset suuremmoiset, kamalat näytelmät, varsinkin jos sattui
+tuulemaan ja vedenpuute olemaan suuri. Kaikki talonomistajat olivat
+suuren sakon uhalla velvolliset, kuultuaan tulipalomerkin kaikuvan
+kirkontornista ison kellon läppäyksin, lähettämään vesitynnerinsä
+kiitävällä vauhdilla palopaikalle, ja ensimäisinä paikalle saapuneet
+vedentuojat saivat palkinnon. Senpävuoksi sukeutuikin aina vedenajajain
+kesken hillitön kilpa-ajo pitkin katuja ja pian ahtautui tulipalopaikka
+niin täyteen kaupungin vesitynnereitä, että sammutustyö ruiskujen ja
+palokaluston avulla kävi milt'ei mahdottomaksi. Kaikenlaista väkeä
+virtaili samoin joukottain palopaikalle, enimmäkseen uteliaina saada
+nähdä koreaa näytelmää, kun kamalat, korkealle hulmahtelevat ja
+leiskuvat lieskat punasivat taivaankannen, mutta myöskin »pelastamaan»
+-- niinkuin oli tapana sanoa. Ja tuo pelastaminen taas kävi päinsä
+useimmittain siten, että he kiireissään ja innostuksissaan, muka
+pelastaakseen omaisuutta tulen uhriksi joutumasta, heittelivät
+huonekaluja, peilejä, posliinitavaroita ja lasi-astioita ikkunasta ulos
+suoraan kadulle. Suurin osa liekeistä pelastettua tavaraa meni näin
+kaikissa tapauksissa pilalle ja sirpaleiksi, ja paljon niistä kähvelsi
+ja varasteli mukaansa myöskin erityisesti sitä varten paikalle
+kokoontunut roskaväki, jota poliisit eivät voineet estää tunkeutumasta
+palopaikalle. Mitään erityistä pelastuskuntaa ei siihen aikaan ollut
+olemassakaan. Eikä palovakuutuskaan ollut mitään yleistä. Alempain ja
+vähempivaraisten yhteiskuntaluokkain piireissä tuskin siitä edes mitään
+tiedettiinkään.
+
+Jotakuinkin viheliäisessä kunnossa olivat kaupungin kadutkin. Ne oli
+kivetty teräväpäisillä mukulakivillä, joita myöten jalanastujasta tuntui
+usein kiusalliselta tallustella, ja olivat ne samanlaisia kuin nytkin,
+lukuunottamatta muutamia pääkatuja, jotka viihoviimein on laskettu
+sepelikivestä. Yhtä jalkojarasittavalla tavalla olivat katujen
+jalkakäytävätkin kivetyt, kunnes jotkut alkoivat niitä kivetä uudelleen
+Räävelistä tuoduilla latuskaisilla kalkkikiviliuskoilla. Tätä tapaa
+alkoivat vähitellen käyttää useimmat talonomistajat, mutta kalkkikivellä
+oli se paha vika, että se pian lohkeili palasiksi. Meidän aikanamme
+tavattavia, kävelylle houkuttelevia asfalttikäytäviä ei vielä siihen
+aikaan oltu keksittykään, ja katujen kiveäminen graniittipaasilla kävi
+taas liijan kalliiksi.
+
+Kun tuiskut talvella pyryyttivät kaupungin kaduille lumikinoksia, ei
+niitä ajettu pois niinkuin nykyjään, vaan ainoastaan lumiaura, jonka
+eteen suuri joukko hevosia oli valjastettu, hujelsi -- ajurien ruoskiaan
+vingutellessa ja elämöidessä ja poikasten suureksi huviksi -- pitkin
+katuja, tasoitellen pahimmat kinokset. Lumi jalkakäytäviltä luotiin
+aivan yksinkertaisesti vain hevoskadulle. Jalkakäytävät olivatkin
+senvuoksi paljon alempana kuin ajokatu ja kun sattui oikein luminen
+talvi, jäivät käytävät niin alhaalle, että ne näyttivät ikäänkuin
+jonkinlaisilta urilta, joista ei kadun toiselle puolelle voinut nähdä.
+Kuitenkin piti katujen vanhan tavan mukaan olla lumettomat Vapunpäivänä
+ja silloin kuljetettiinkin pois kaikki loppuhölsä, jota kevätaurinko ja
+vesisade ei vielä ollut sulattanut.
+
+Kaupungin koko kauppa ja liike-elämä oli siihen aikaan keskittynyt
+Kauppa- ja Senaatintorin seuduille ja näiden torien välillä oleviin
+kortteleihin. Tämän alueen ulkopuolella tapasi vain pienempiä,
+yksinäisiä puotipahasia. Sittemmin, kaupungin laajentuessa, on liike
+alkanut ulottua yhä enemmän ja enemmän länteenpäin. Tämän lisäksi on
+huomattava, että kauppa ei silloin vielä ollut ensinkään
+erikoistutettua, vaan samassa myymälässä myötiin mitä erilaisimpia
+tavaroita. Niinpä oli m. m. Etholénin myymälä, kaupungin silloinen paras
+kauppaliike Etelä-esplanaadin- ja Unioninkatujen kulmauksessa (nykyisin
+Pletschikoffin), avonaisten holvien kautta jaettu kolmeen eri osastoon.
+Ensimäisessä osastossa sisäänkäytävän vieressä oli myötävänä
+kaikenlaista siirtomaatavaraa, yksinkertaisimmista alkaen aina
+hienompiin mausteaineisiin saakka, keskimäisessä taas lasitavaroita,
+posliineja ja rihkamaa, sisimmässä sitävastoin koru- ja vaatetavaraa
+hamaan silkkiin ja samettiin, hajuvesiin, hansikkaisiin ja
+kaikenkalttaisiin pukukoristeihin y. m. höpeneihin saakka. On
+luonnollista, ett'ei kauppavarastot tällaisissa olosuhteissa voineet
+olla niin hyvin lajiteltuja kuin erikoisliikkeissä yleensä, mutta eipä
+sellaisia vaatimuksiakaan siihen aikaan ollut. Siihen aikaan ei
+myymälöissä seisottu kahdenvaiheilla ja pulassa mitä ottaisi, vaan
+ostettiin mitä oli tarjolla ja liikkeessä mahdollisesti löytyi ja
+maksettiin se hinta, mikä pyydettiin ja siihen tyydyttiin. Tämän
+Etholénin liikkeen kanssa kilpaili Deckerin kauppaliike
+Aleksanterinkadun varrella, (nykyisin on sillä paikalla lääninkanslia),
+ja oli tämäkin myymälä jaettu kolmeen osastoon. Kun nämä kaksi kauppaa
+sitten lopetti liikkeensä, ilmestyi niiden sijaan Schiefner
+(Pohjoismaiden pankin talo) ja Bolin & Einighorst (Kleinehn hotellin
+paikalle), Göhle & Aspelin ynnä muut. Huomattavammista senaikuisista
+liikkeistä on vielä mainittava I. H. Lindroosin rautakauppa (nykyisen
+Yhdyspankin paikalla) sekä Gaddin laaja rahvaan tavarain liike (nyt
+Sidorowin kalustokauppa).
+
+Paitsi näitä harvoja suurempia kauppaliikkeitä, oli kaupungissa silloin
+joukko venäläisiä kauppapuoteja, joiden hallussa oli milt'ei kokonaan
+kaikenlainen siirtomaatavaroiden kauppa, ja ylenmäärin levittivätkin
+nämä kauppaliikkeet kaupunkiin venäläisiä tavaroita ja tehdastuotteita,
+johon lienee erityistä kiihoitusta ja vilkkautta antanut silloinen
+tullitaksa. Heidän kauppaliikkeensä, »lafkansa», jotka olivat usein
+sangen epäsiistejä, olivat jo järjestäytyneet erikoisliikkeiksi.
+Sellaisia oli esimerkiksi kahden Baranoff-veljeksen puoti Senaatintorin
+laidassa, jossa tuskin muuta tavaraa löytyikään kuin messinkisiä
+teekeittiöitä, loistenahkapieluksia ja venäläisiä yönuttuja, Duldinin
+teemyymälä Unioninkadun varrella, Uschakoffin leikkikalukauppa
+Erottajalla, Scharinin venäläisten nahkatavarainkauppa Kauppatorin
+varrella, j. n. e. Pitkäpartaisia, ketunnahka-kauhtanoihin puettuja
+venäläisiä »kupetsoja» oli siihen aikaan niin paljon, että heidän
+nimistään sepitettiin oikein erityinen laulunpätkä, jonka jokainen
+kaupungin koulupoika osasi laulaa:
+
+      »Uschakoff ja Kudrakoff
+      Baranoff ja Tabunoff
+           Duldin! Duldin!
+      Uschanoff ja Jablokoff,
+      Koroloff ja Durakoff
+           Scharin! Scharin!»
+
+He olivat hyvänahkaisia, yksinkertaisia ja vaatimattomia miehiä ja
+elivät yksinomaan vain ammattinsa hyväksi, tietämättä vähääkään
+kaupungin ja maan harrastuksista ja asioista, mongerrellen kieltämme
+usein tavattoman naurettavalla tavalla. Useat heistä saivat kauppansa
+kehittymään huomattaviksi toiminimiksi, mutta kun heillä ei ollut täällä
+todellista ja vakiintunutta jalansijaa, ovat he sittemmin palanneet
+takaisin maahansa tahi kuolleet ja hävinneet näyttämöltä.
+
+Kun nykypäivinä kävelee ympäri kaupungin katuja, täytyy ihmetellä viini-
+ja herkkutavarakauppojen paljoutta. Siihen aikaan näet harjoitti
+tuollaista kauppaa ainoastaan Stenberg (vastapäätä yliopiston porttia)
+ja Hardén Pohjoisesplanaadinkadun varrella, jonka kauppa samalla oli
+kaupungin ainoa herkkutavarapuoti, jossa nimittäin oli kaupan hedelmiä,
+juustoa, silliä, sardiineja ja -- suolattuja hummereja, joita,
+sittenkuin niitä oli muutamia päiviä huljutettu vedessä suolan
+liuoittamista varten, pidettiin erinomaisen hienona ruoka-aineena. Jos
+joku arvelee, miksi tuollaisten n. k. herkkutavarain kysyntä siihen
+aikaan oli niin vähäinen, saa hän arveluunsa vastauksen siitä, että
+jokainen perheenemäntä silloin piti jonkun verran kunniataan
+loukkaavana, tai ikäänkuin todistuksena hänen puuttuvasta kyvystään, jos
+hänen olisi pitänyt kauppapuodeista hankkia täytteet ryyppypöytään,
+jotka hänen olisi pitänyt osata valmistaa paremmin kotonaan --
+lukuunottamatta kuitenkaan kaviaaria, sardiineja ynnä muita sellaisia.
+Nykyjään sitävastoin hyllyvät pöydät täynnä koreita, nimilipuilla
+varustettuja säilykerasioita ja törppöjä -- helposti ostettavissa
+olevia, joista ei ole vähääkään vaivaa eikä puuhaa, ainoastaan rahasta
+on kysymys!
+
+Alhaisella kannalla olevain herkkukauppojen räikeänä vastakohtana
+esiintyivät kaupungin kirjakaupat, jotka jo silloin olivat jotakuinkin
+hyvälle asteelle kohonneet. Siihen aikaan oli näet olemassa jo kolme
+suurta kirjakauppaa, nimittäin Frenckellin (nyt Edlundin), Wasenius &
+Kumpp:in Pohjoismaidenpankin talossa ja Öhmanin (Tikkanen)
+Pohjoisesplanaadin- ja Fabianinkatujen kulmassa. Kaikissa niissä löytyi
+runsas varasto ja valikoima ei ainoastaan uudenaikaisen
+kaunokirjallisuuden tuotteita vaan myöskin täysikelpoista, hyvää
+muutakin ja tieteellistä kirjallisuutta, samoinkin joukottain
+kallisarvoisia kuvateoksia ja loistopainoksia, jollaisia nykyjään vain
+harvoin enää tapaa. Siihen aikaan oli ihmisillä enemmän halua ja
+harrastusta ja myöskin aikaa lukemiseen kuin nyt, jolloin sanomalehdet
+ja aikakauskirjojen, katsauksien ja kaikenlaisten julkaisujen tulva
+täyttää ihmisten henkisen ravinnon tarpeen. Vaikuttavana syynä
+kirjakauppa alalla huomattavissa olevaan seisahdukseen luulen olevan
+senkin seikan, että halu -- voisipa melkein sanoa kiihko -- koota
+kirjoja, joka ennenaikaan monella oli, nykyisin on melkein kokonaan
+taantunut. On kyllä totta, että näkeehän nyt, vieläpä enemmänkin kuin
+ennen, kaikkialla kirjakaappeja, jotka anastavat suuremman tai pienemmän
+alan kodissa isännän huoneesta, aina olosuhteiden mukaan, mutta eipä näe
+missään enää, niinkuin silloin, kokonaisia huoneita, suuria huoneita ja
+joskus useampiakin sisustettuina kirjastoksi, jossa kirjahyllyt
+ulottuvat lattiasta kattoon asti. Minun lapsuuteni ajoilta muistan
+tuollaisia kuitenkin useita, kuten valtioneuvos, parooni G. von
+Kothenin, valtioneuvos J. A. Ehrenströmin, salaneuvosten parooni Carl
+Johan Walleenin ja parooni O. W. Klinckowströmin, valtioneuvos P.
+Winterin, professorien Linsénin ja Laguksen kirjastot sekä Falkmanin
+loistopainoksista rikkaan kokoelman, kamarineuvos C. Schaumanin, tohtori
+Orrströmin, tohtori C. Lundahlin y. m. kirjastot. Kauppaneuvos von
+Rettigin erinomaisen kaunis ja runsas yksityiskirjasto Turussa on ainoa
+minun tietääkseni myöhempinä aikoina muodostunut. Kun nyt näkee, kuinka
+kaupunki lyhyessä ajassa on kehittynyt väkilukunsa puolesta
+moninkertaiseksi, samoinkuin muutenkin varallisuudessa ja loistossa,
+johtuu tahtomattaankin ajattelemaan, ett'ei kirjakauppaliike, tahi
+oikeammin kirjain osto yleensä ole pysynyt tasa-askelissa muun
+kehityksen kanssa -- minä puolestani olisin halukas sanomaan, että se
+pikemmin on ottanut taka-askeleita.
+
+Kahdet markkinat pidettiin siihen aikaan -- toiset syksyllä, toiset
+talvella -- palvelusväen ja koulunuorison suureksi iloksi, sillä
+saivathan koululaiset silloin kaikki »markkinaluvan», vieläpä ehkä
+muutamia rahakolikoita ostellakseen jotain markkinoilta. Senaatintorin
+etelä-sivulla seisoivat kauppakopit viervieressä kahdessa rivissä,
+täynnä sahramirinkelejä, suuria ja pieniä, kalliita ja halvempia joko
+manteleilla ja korinttimarjoilla höystettyinä tahi sitten ilman
+höysteitä. Torin laidoille, vastapäätä senaatintaloa ja kirkkoa, olivat
+kultasepät, turkkurit, satulasepät, läkkisepät, hansikkaantekijät ja
+muut käsityöläiset sijoittaneet myymäläkojunsa. Niillä seuduin oli liike
+pienempi, jotavastoin kansanjoukko lainehti rinkelikojujen luokse ja
+tungeskeli niiden välissä. Kauan siinä kuljeskeltiin, epäröiden ja
+harkiten minkä noista houkuttelevista kakkusista ostaisi, kunnes valinta
+viimeinkin tuli tehdyksi ja ostaja ylpeänä ja hilpein mielin läksi
+kotiaan kohti rinkeli kainalossa. Silloin sitä oli ollut markkinoilla!
+Kauppatorilla oli toisellainen liike; satama oli täpötäynnä
+kalastajavenheitä, joissa tingiskeltiin ja maisteltiin silakkapönttöjen
+sisällyksiä ja mukana tuotuja omenoita, perunoita ja muita saariston
+tuotteita; torilla oli taas kuorma kuorman vieressä täynnä
+maalaistavaroita. Kansaa virtaili joukottain kaikkialla kovaäänisesti
+huudahdellen ja loilotellen; puoli- ja täyshumalaisia talonpoikia ja
+renkiä ajeli kilpaa täyttä vauhtia katuja pitkin, kehuskellen ja
+hevosillaan kilpaillen, hoilotellen ja ruoskien hevoskompuroitaan, niin
+että kaikki jalankulkijat olivat kerrassaan hengenvaarassa. Parvi maalta
+markkinoille tulleita piikoja, kömpelöitä ja arkoja, tirskisteli
+ihmetellen ja ihaillen kauppapuotien ikkunoihin, pidellen toisiaan
+hameenliepeistä kiini, tahi seisoskeli mielitekosillaan katsellen
+kaikenkaltaisia markkinapöydille levitettyjä korukapistuksia. Kaikkialla
+kirjavaa, hälisevää kansanelämää ja iloista mielialaa, jota melkoisessa
+määrässä kansallinen, tulistava elinjuoma oli kohottanut. Nyt on
+tuollaisten kansanjuhlain viettäminen, kaupunkilaisten iloksi,
+maalaisten ja rinkelimatamien suureksi suruksi, loppunut.
+
+Jos kaupungin väkiluku tähän kuvattuun aikaan oli vähäinen, niin oli
+liikenne ja matkustajaintulva verrattain vieläkin pienempi. Ei
+liikuskeltu tosiaankaan paljon tuona seisahduksen aikana. Kahdenkymmenen
+hevosen tehtävänä kaupungin majatalossa oli välittää kaikki liikeyhteys
+maan pääkaupungista. Nyt ei tahdo parikymmentä matkustajajunaakaan
+päivässä aina täydelleen tyydyttää matkustajain suurta paljoutta. Mutta
+nuo mainitut 20 hevosta riittivät siihen aikaan hyvin, ainoastaan joulun
+aikoina sattui joskus tapahtumaan niin hullusti, että hevosen tarvitsija
+sai jonkun aikaa odottaa kyytiä. Ja sitäpaitsi kuului postinkin vienti
+näille samoille hevosille. Kesäisin tekivät tosin molemmat höyrylaivat,
+Storfursten (kapteeni Collan) ja Ruhtinas Menschikoff (kapteeni Hallén)
+yhden kulkuvuoron kumpikin viikossa, vuorotellen länteen- ja itäänpäin.
+Paitsi näitä kahta laivaa, oli vielä olemassa Murtaja (kapteeni Hjelt,
+sitten kapteeni Schantz), kulettaen pääasiallisesti karjaa Pietariin ja
+Tukholmaan, sekä eräs uusi ja sangen hieno laiva, Finland, sittemmin sai
+se nimekseen Victoria, joka välitti liikennettä linjalla
+Helsinki--Viipuri--Pietari, vaan joka pari vuotta näillä vesillä
+tappiota tuottaen purjehdittuaan sitten miilusti muille markkinoille. Ja
+siinäpä onkin lueteltu kaikki höyrylaivayhteys ja liike, mitä sillä
+vuosikymmenellä maassamme oli. Jos sitä vertaa meidän aikamme suuriin,
+joka päivä lähteviin laivoihin ja sitäpaitsi monen moniin pienempiin
+saaristopursiin, niin huomaa, ett'ei liikeolot merelläkään olleet sen
+vilkkaampia kuin maalla. Kaikesta huomattavasta, yhden ihmisijän aikana
+tapahtuneesta kehityksestä onkin ehkä juuri nykyisin vallitseva
+yhdysliikenteiden vilkkaus hämmästyttävin.
+
+Kaupungissa löytyväin hotellien luvun ja suuruuden määrää luonnollisesti
+matkustajain tulva. Senvuoksi olikin siihen aikaan kaupungissa
+ainoastaan muutamia hotelleja ja ne sangen pieniä. Kleinehn hotelli oli
+suurin ja paras, vaikkakin sen alakerran anasti melkein kokonaan
+halttuunsa Bolinin kauppaliike. Seurahuonetta, joka nykyjään on aivan
+kokonaan uuteen uskoon rakennettu, ei alkujaan oltu aijottukaan
+matkustajaravintolaksi. Sen alakerta oli täynnä kauppapuoteja ja
+molemmat yläkerrat täytti juhlahuoneusto; suuri juhlasali yksinään,
+suurin laatuaan mitä koskaan kaupungissamme on ollut (90 jalkaa pitkä,
+44 jalkaa leveä ja 28 jalkaa korkea) täytti kahden kerroksen korkeudelta
+rakennuksen koko itäisen puoliskon; juhlahuoneustoon kuului sitäpaitsi
+eteis- ja vierashuoneet, ruokasalit, biljaardi- ja tarjoiluhuoneet,
+joten matkustajain käytettäväksi jäi ainoastaan muutamia pienempiä
+huoneita Sofiankadun puolella. Sitäpaitsi oli kaupungissa Bellevuen
+hotelli (Ehrenburg), Palmqvistin kivimuurin molemmissa ylemmissä
+kerroksissa Pohjoisesplanaadin- ja Fabianinkatujen kulmauksessa.
+Myöhemmin ilmaantui myöskin hotelli de Russie Aleksanterin- ja
+Mariankatujen kulmaan. Kun sitten vielä mainitsee muutamia enemmän tai
+vähemmän satunnaisia yksityisasuntoja, kuten rouva Arpen matkustajamajan
+Senaatintorin laidassa ja rouva Strandmanin Vuorikadun varrella, niin
+siinä ne sitten ovatkin kaikki silloisen kaupunkimme matkustajapaikat.
+Tavallisesti asuivatkin matkustajat silloin sukulaistensa tahi
+tuttaviensa luona, käyttäen hyväkseen heidän vieraanvaraisuuttaan.
+
+Mistään vientiliikkeestä tahi teollisuudesta ei siihen aikaan
+Helsingissä ollut juuri sanottavasti tietoakaan. Se oli silloin
+pelkästään kuluttavain virkamiesten ja maahan-tuottavain kauppiaiden
+kaupunki. Maastavientiliike supistui milt'ei tyyten muutamiin torilta
+ostettuihin parru- tahi käsin sahattuihin lankkulasteihin, jotka
+lähetettiin Sundmanin vanhalla »Uskolla» tahi »Afrikalla» Espanjaan,
+josta nuo laivat sitten suolalastissa palasivat, tahi Rioon Lindroosin
+»Alexandralla», joka sieltä toi kahvia. Teollisuuskin oli alkuperäisellä
+kannalla. Borgströmin tupakkatehdas oli silloin vielä aivan
+vasta-alkava, Kiseleffin vanha sokeritehdas Töölössä samoin jotensakin
+vähäpätöinen ja Sinebryckoffin polttimo ja panimo oli myöskin aivan
+mitätön verrattuna saman liikkeen nykyisiin suuremmoisiin laitoksiin,
+Lindbergin veistämö ja Sundmanin seinäpaperitehdas -- siinä kaikki, mitä
+nyt muistan teollisuusalalta noina aikoina. Muut olivat oikeastaan vain
+käsityöläispajoja. Kaupungin käsityöläisistä luulen maalari
+Kjällströmin, räätäli Staudingerin, kultaaja Höjerin, vaskiseppä
+Osbergin, kultaseppä Mellinin, verhoilija Galetskin, puuseppä
+Lithoniuksen, leipuri Holmin, teurastaja Janssonin ja muotiompelija,
+rouva Bandlyn olleen huomattavimmat ja parhaimmat.
+
+Kaiken liiketoiminnan pohja ja perustus, sen ydin, maan raha- ja
+luottolaitos oli vielä silloin sangen alkuperäisessä tilassa. »Suomen
+Pankki» majaili muutamissa huoneissa senaatintalon kaakkoisen sivustan
+ylimmässä kerroksessa. Se oli maan ainoa pankki, ainoa rahalaitos, jonka
+piti välittää kaikki liike! Pankilla oli haarakonttorit kolmessa tahi
+neljässä huomattavimmassa maaseutukaupungissa, mutta näitä konttoreja
+kutsuttiin rahanvaihtokonttoreiksi, eikä niillä ollut mitään päätös-
+eikä määräämisvaltaa, vaan täytyi niiden lähettää kaikki asiapaperit ja
+vekselit ensin johtokunnalle pääkaupunkiin, jolla yksin oli valta
+hyväksyä sellaiset asiat. Kun ajattelee senaikuista yhdysliikennettä ja
+kulkuneuvoja -- yksi tahi kaksi postivuoroa viikossa -- huomaa helposti,
+kuinka ehkäisevästi se vaikutti kaikenlaiseen liikkeeseen yleensä ja
+kaupan kehittymiseen.
+
+Silloisessa kunnossaan tuo pankki -- muutamien vanhojen virkamiesten
+johtamana, joilla ei ollut käsitystäkään sellaisen liikkeen hoidosta,
+vaan jotka käsittivät asian kokonaan virkavaltaiselta kannalta,
+pikkumaisesti ja ahdasmielisesti -- vaikutti ja esiintyi kerrassaan
+kaiken vilkkaamman yrittelijäisyyden jarruna. Pankin koko vuotuinen
+liike ei silloin ollut suurempi kuin minkä yksityispankin tahansa
+nykyään. Koko sen lainauksen ulospäin ja rahain vastaanoton sisäänpäin
+voi aivan mukavasti toimittaa pienen luukun kautta, joka oli
+kassanhoitajan huoneen seinässä, ja samanlaisesta luukusta tuossa
+pienessä huoneessa hoidettiin valtiokonttorin asiat!
+
+Suomen Pankin ohella oli myöskin olemassa muutamia säästöpankkeja ja
+eläkerahastoja, vaan nekin olivat silloin vielä vasta kehdossaan ja
+lainailivat rahoja pääasiallisesti vain kiinteimistö-kiinnityksiä
+vastaan. Vasta sitten kun »Yhdyspankki» alkoi toimintansa 1860-luvun
+alussa tapahtui näissä vähäpätöisissä ja ahtaissa oloissa onnellinen
+muutos, josta nopea ja aavistamaton elpyminen kaikilla liikealoilla oli
+seurauksena.
+
+Yhtä kehittymättömässä tilassa oli silloin koulu-ja opetustoimikin.
+Paremmissa perheissä oli siihen aikaan tapana pitää lasten opettajina ja
+kasvattajina joko kotiopettajia tahi ulkomaisia kotiopettajattaria. Ja
+ne, joilla ei tällaiseen varoja ollut, panivat lapsensa Laurellin
+perustamaan, sittemmin lehtori Backmanin huostaan joutuneeseen
+»lyseoon», jossa oli oppilaita kaikkiaan noin 70--80, ja tyttönsä
+vapaaherratar von Rosenin kasvatuslaitokseen, jossa oli oppilaita
+viiteenkymmeneen, tahi sitten Gripenbergin pientenlastenkouluun.
+Kaupungin porvarillisia perheitä varten oli olemassa vain yksi
+»alkeisoppilaitos», jota tavallisesti kutsuttiin »isoksi kouluksi»,
+siinä kun kävi kaikkiaan noin 100 oppilasta; tämän koulun ylimmältä
+luokalta sai oppilas päästötodistuksen Porvoon kimnaasiin. Koulua ei
+muuten pidetty kovinkaan suuressa arvossa, vaan katsottiin päinvastoin,
+että opettajavoimat siellä olivat sangen heikot ja oppilaiden kesken
+vallitseva henki raaka ja sivistymätön. Oppilaat olivat näet suurimmaksi
+osaksi kaupungin käsityöläisten ja pikkuporvarien poikia. Ison koulun
+pojat, »rotat», olivatkin hienompain lyseolaisten, »kissojen»,
+leppymättömiä vihamiehiä, heidän keskenään oli vallalla alituinen
+kahakka; täyskarvaisia katumeteleitä pantiin toimeen tuontuostakin
+vaihtelevalla menestyksellä. Senaikuisen opetuksen omituisuuksista
+mainittakoon tässä m. m., että »keppi» se siihen aikaan näytteli
+huomattavinta osaa ahkeruuden ja opintojen järjestelyssä.
+
+Työväenluokan lapsille ei ollut vielä silloin tarjona minkäänlaista
+sivistyslaitosta, paitsi sunnuntai-ja köyhäinkoulua, joka sijaitsi
+Kasarmintorin varrella. Vasta vuonna 1861 tunnettu suuriaatteinen ja
+kaukokatseinen Uno Cygnæus toi esiin siunausta tuottavan esityksensä
+yleisen sivistyksen kohottamisesta kansakoulujen avulla, esityksen, joka
+sai osakseen voimakkainta vastustusta juuri sen säädyn ja
+yhteiskuntaluokan taholta, jonka olisi pitänyt etunenässä harrastaa
+valon levittämistä. Voikohan kukaan silloin aavistaa, kuinka nopeasti
+kansakoululaitos tulisi kehittymään ja että vuosisadan lopulla Helsingin
+kouluissa kävisi noin kymmenentuhatta oppilasta?
+
+Sen aikajakson alussa, jota tässä olen koettanut kuvailla, vallitsi
+Suomessa vielä nykypäivinä käsittämätön sekasotku, mitä maassa
+liikkeellä olevaan rahaan tulee, sillä täällä löytyi rahaa jos minkä
+lajista, niinhyvin paperi- kuin hopearahaa, ja kaikkia lajeja käytettiin
+silloin vielä maksuvälineinä. Käytännössä oli näet: Suomen Pankin 2 ja 1
+ruplan setelejä ja 75, 50 ja 25 kopeekan pankkiosoituksia, venäläisiä
+pankkiosoituksia à 25, 10 ja 5 ruplaa, vastaten 2/7 hopearuplaa, sekä
+vielä ruotsalaisia setelirahoja, joko entisajoilta maahan jääneitä tahi
+sitten tänne joutuneita Ruotsin ja läntisen Suomen välisessä vilkkaassa
+kaupankäynnissä. Ruotsin rahaa ilmeni arvomäärältään monenlaista, joko
+rikseinä tahi killinkeinä valtavelkarahaa. Mutta esiintyipä käytännössä
+myöskin speciepankkiseteleitä, joiden arvo oli puolta suurempi. Melkein
+kaikki setelilajit oli painettu huonosti vielä huonommalle paperille; ne
+olivat likaisia ja repaleisia ja usein nuppineuloilla kiinnitettyjä
+n. s. »kaprokkeihin», levätteihin. Vaikkakin harvemmassa, tapasi
+kuitenkin liikkeessä myöskin oikeita venäläisiä hopearuplia ja hopeista
+sekä vaskista venäläistä pientärahaa. Mutta kansan syvien rivien
+keskuudessa, joiden ei ollut laisinkaan helppo tottua uusiin ja
+erilaisiin rahalajeihin, käytettiin edelleen noita vanhoja ruotsalaisia
+rahan-nimityksiä: plootu, taaleri, hopeaäyri ja runstykki, jotka
+nimitykset merkitsivät kauan sitten käytännöstä hävinneitä rahalajeja,
+mutta pysyivät yhä edelleen, vanhan pinttyneen tavan mukaan, käytännössä
+rahvaskansan joukossa. Vielä minun nuoruudessani laskettiin esim.
+palvelustytön palkka niin ja niin moneksi plootuksi. Ei ollut myöskään
+mikään ihme, jos siihen aikaan sattui kuulemaan, että jokin maksoi 1
+ruplan 12 killinkiä tahi 3 riksiä valtavelkarahaa ja 12 kopeekkaa
+j. n. e. Tavaton sekasotku yleensä, jota kylläkin usein väärinkäytettiin
+»narratakseen talonpoikia.» Kaikki tuli kuitenkin järjestyneelle
+tolalleen L. G. von Haartmanin alotteesta vuonna 1840 annetun
+raha-asetuksen avulla, jonka jälkeen nuo monet erilaiset ruotsalaiset
+rahalajit lunastettiin pois liikkeestä ja siten -- joskin vähitellen --
+kuitenkin lopullisesti käytännöstä hävisivät, niin että metallinen
+Venäjän hopearupla tahi sen arvoiset setelit jäivät ainoiksi laillisiksi
+rahoiksi maassamme.
+
+Ainoastaan kolme vuosikymmentä oli silloin kulunut siitä kuin Suomi
+»verisen kilven laisena oli Svean sydämestä temmattu», tahi,
+käyttääksemme kansan puhepartta, »siitä kuin ryssä maahan tuli.» Kaikki
+vanhemmat ihmiset olivat eläneet Ruotsin vallan aikana, useat heistä
+olivat ottaneet osaa maan viimeiseen kunniakkaaseen puolustukseen,
+useimpia kiinnitti vielä lujat heimolaissiteet emämaahan, jonka ylevät
+muistot ja yhteistunne lienee istuttanut syvät juurensa jokaiseen
+sydämeen. Eipä näinollen luonnotonta olisikaan, joskin kaipaus vielä
+silloin olisi ollut suuri, ja joskin pakko mukaantua uusiin
+olosuhteisiin olisi tuntunut painostavalta. Vaan meidän aikamme suureksi
+ihmeeksi ei kumpaakaan ilmaantunut.
+
+Tämä johtui ehkä osaksi siitä tyynestä tasamielisyydestä ja
+vilpittömästä, lainkuuliaisesta ajatuskannasta, joka kaikkina aikoina on
+ollut Suomen kansalle ominaista, osaksi myöskin siitä
+tyytymättömyydestä, jonka oli kansassa herättänyt päättömästi johdettu
+puolustus ja silloinen huonon huono Ruotsin hallinto maassamme. Suomi,
+joka siihen asti oli ollut ruotsalaisten ja venäläisten aseiden
+alituisena temmellyspaikkana näytti nyt voivan iloita häiritsemättömästä
+rauhasta. Keisari Aleksanteri oli Porvoon valtiopäivillä selittänyt,
+että »Suomi on kohotettu kansakuntain joukkoon», joka kutkutteli
+kansallisturhamaisuutta, ja samalla valallaan vahvistanut maan lait ja
+valtiomuodon ikuisiksi ajoiksi, joka taas tyynnytti mielialan ja herätti
+luottamusta tulevaisuuteen.
+
+Virkamiehet, jotka nyt äkkiä saivat virkoja moninaisissa uusissa
+virastoissa, samalla kuin palkat kaksinkertaisiksi määrättiin, ja joiden
+ilmaiseksi kadettikoulussa kasvatetut pojat saivat hyviä paikkoja
+keisarikunnassa (noin 800 suomalaista upseeria oli siihen aikaan
+venäläisessä palveluksessa) olivat ylen kiitollisia näistä
+armonosoituksista ja tunsivat olevansa turvallisia sen keisarisanan
+kautta, joka vakuutti, että ainoastaan suomalainen mies saa olla
+suomalaisessa virassa, eikä ketään voida eroittaa ilman laillista
+tuomiota. Entiset suomalaiset upseerit saivat pitää virkatalonsa ja
+palkkansa, eikä ollut ensinkään harvinaista, että heidät asetettiin
+uusiin virkoihin. Rahvaskansan veroja vähennettiin, se vapautettiin
+sotapalvelusvelvollisuuksista, se tunsi turvallisuuden tunnetta sekä
+hallitsijavakuutuksen nojalla, joka kirkkojen seinille oli
+julkinaulittu, että myöskin ollessaan tietoinen siitä, ett'eivät
+virkamiehet, jotka olivat saman maan poikia samoinkuin rahvaskin, voisi
+pettää kansan harrastuksia ja pyrintöjä.
+
+Sitäpaitsi vaikutti paljon sekin, että keisari, joka matkusti kaksi eri
+kertaa läpi maan (1812 ja 1819), osoitti jokaiselle hyväntahtoisuuttaan,
+esiintyi maan armollisena ja lempeänä hallitsijana ja kykeni
+personallisella herttaisuudellaan voittamaan puolelleen kaikkien
+sydämet, eikä toki vähimmin naisten, jotka aina ja jatkuvasti puhuivat
+hänestä ylistelevin sanoin.
+
+Niinpä vallitsikin yleinen tyytyväisyys oleviin oloihin. Muutos mielissä
+vanhasta uuteen oli tapahtunut äkkiä ja vapaehtoisesti, myöhemmin siihen
+oltiin jo totuttu ja sitä siedettiin ja tulevaisuus väikkyi valoisana --
+niille, jotka sitä ajattelivat.
+
+On luultavaa, että se taantumus-, milt'ei orjamainen henki, joka suurten
+Napoleon-sotien jälkeisinä hervottomuuden ja tyvenen aikoina oli
+vallannut koko Euroopan, ulottui myöskin Suomeen, johon siihenkään
+yleinen ajanhenki ei liene voinut olla koskettamatta. Vasta suurten
+tapausten jälkeen vuonna 1848 alkoivat raittiimmat tuulahdukset tuntua.
+
+Mutta vähitellen selvisivät käsitteet. Jokainen tiesi, että
+jälleenliittyminen Ruotsiin oli sula mahdottomuus, ja täydellinen
+antautuminen ja sulautuminen suureen Venäjän valtakuntaan oli taas
+ajatus, jota yhtä mahdottomana ei kukaan millään ehdolla tahtonut
+ajatellakaan, vaan jota kuitenkin pohjaltaan kukin oikeastaan pelkäsi.
+Keisari Nikolain, tuon ankaran, kovan, vakavan itsevaltiaan kanssa ei
+ollut leikkimistä -- se tiedettiin; vähäpätöisinkin valtiollinen
+varomattomuus täällä voisi näet helposti herättää mahtajan vihan ja
+aiheuttaa rangaistuksen, voisi saada uhkaavat ukkospilvet salamoimaan ja
+yhdellä iskulla musertamaan sen heikon ja nuoren elonkipinän, joka juuri
+oli kansassamme herännyt -- myöskin tämä kaikki tiedettiin ja sitä
+pelättiin. Kuitenkin, meidän onneksemme, oli hän mies, joka piti arvossa
+ja pyhänä vannomaansa keisarivalaa. Mutta siitä huolimatta vapisivat
+kaikki ja kuvittelivat mielessään itäänpäin kiitäviä venäläisrekiä tahi
+Långörin holvimajoja, joiden ympärillä meri vaahtoisena hyrskää. Pelkkä
+ajatuskin tuollaisesta mahdollisuudesta oli kyllin kaamea herättämään
+kaikissa pelkoa ja vavistusta. Sanaa perustuslaki ei rohjettu lausua
+kuin kuiskaamalla -- sanaa valtiopäivät ei kukaan edes ajatellutkaan
+muullaisena kuin puolittain rikollisena ajatuksena, jonka kukin sulki
+sisimpäänsä.
+
+Pelko ja valtiollinen välinpitämättömyys antoivat ominaisen leimansa
+tälle ajalle, jota olen koettanut tässä kuvailla.
+
+Lopuksi muutama sana kielisuhteista, joskaan siitä ei ole paljon
+sanomista, sillä siihen aikaan puhuttiin maan pääkaupungissa ainoastaan
+yhtä kieltä, ruotsia, luonnollisesti lukuunottamatta kaupunkiin
+sijoitettua venäläistä sotaväkeä ja siellä majailevia venäläisiä
+kauppiaita. Mistään kieliasiasta tahi kieliriidasta ei senvuoksi siihen
+aikaan ollut kysymystäkään, eikä silloin myöskään ollut huomattavissa
+minkäänlaista harrastusta suomalaisen kirjallisuuden hyväksi tahi kielen
+kehittämiseksi, joll'ei ota huomioon ehkä joitakin yliopistollisia
+piirejä. Kaikki, alkaen ylimmistä virkamiehistä hamaan yhteiskunnan
+alimpiin kerroksiin asti, puhuivat yksinomaan ruotsinkieltä, samoinkuin
+palvelijatkin taloissa, sillä siihen aikaan ei otettukaan suomalaista
+palvelusväkeä jotta lapset aikaiseen oppisivat suomea -- pikemmin
+päinvastoin. Heitä kartettiin, ett'eivät nuoret vain oppisi rumaa
+äännäntää ja tottuisi käyttämään kielessään väärää sanajärjestystä.
+Myöskin kaupungissa käyvä rahvaskansa, kotoisin pääasiallisesti Espoosta
+ja Helsingin pitäjästä tahi saaristosta, oli synnynnäis-ruotsalaista
+ainesta. Tämän ohessa on myöskin huomattava, että suomenkieli oli siihen
+aikaan niin suuresti halveksitussa ja syrjäytetyssä asemassa, ett'ei se
+ollut edes opetusaineena kouluissa, niin, vieläpä vuoden 1850
+kieliasetuksen mukaan ei suomenkielellä saanut painosta julkaista muuta
+kuin uskonnollisia ja maanviljelystä koskevia kirjasia! Niinpä ennätin
+minäkin kuudenteentoista ikävuoteeni, ennenkuin kimnasistina Turussa
+ensi kerran kuulin puhuttavan suomea.
+
+Kuinka tavaton eroitus entiseen verraten tässäkin suhteessa! Nythän on
+jo puolet kaupungin asukkaista puhtaasti suomalaista syntyperää --
+kiitos siitä rautateiden välittämälle sisämaasta tapahtuvalle
+muuttotulvalle -- ja huomattava osa toisestakin puolesta on samaan
+suuntaan kehittymässä!
+
+
+
+
+XVI.
+
+ASUMUKSET JA NIIDEN KALUSTUS.
+
+
+Kaupungin keskusosassa, jossa kivimuurit kohoilivat, asusti milt'ei
+yksinomaan rahavalta, jotavastoin ylimysvalta ja korkeammat virkamiehet
+olivat asuinsijakseen valinneet Elisabetintorin ympäristön ja sen
+viereiset kadut, jota kaupunginosaa senvuoksi kutsuttiinkin »Helsingin
+S:t Germain-esikaupungiksi». Mutta kun sielläkin tuli ahdinko, heidän
+joukkonsa kasvaessa, alkoivat he rakennella itselleen taloja muihinkin
+kaupunginosiin, kuitenkin mieluimmin Bulevardinkadun varrelle -- kaikki
+yksikerroksisia puutaloja, rakennettuina suurille tonttialueille, joille
+puita oli istuteltu; ja pian olikin tuon kauniin, lehtikujan tapaan
+puilla reunustetun kadun varret täynnä taloja.
+
+Isäni, joka oli jo kauan ollut varuillaan siltä varalta että meidän
+asumamme Heidenstrauchin talo myötäisiin keisarilliseksi palatsiksi, oli
+ostanut professori Ursinilta hänen omistamansa, Bulevardinkadun varrella
+sijaitsevan komean ja suuren talon, jonne me muutimme syksyllä vuonna
+1837, kun taloa sitä ennen oli Engelin taitavalla johdolla perinpohjin
+korjailtu ja osaksi uudelleen rakennettukin.
+
+Talomme oli nykyinen numero 7, nyttemmin jaettu kahdeksi tonttialueeksi,
+joista toisella kohoaa kolmikerroksinen kivitalo yksityisine
+voimistelulaitoksineen, toiselle on rakennettu »Uuden ruotsalaisen
+yhteiskoulun» opistorakennus. Mutta siihen aikaan oli alue jakamaton ja
+olikin se sangen huomattava rakennustontti.
+
+Kadun varrelle puusta rakennetussa, jotakuinkin suuressa
+yksikerroksisessa päärakennuksessa sijaitsi juhlahuoneusto ja siinä
+asuivat vanhempani, sisareni, kotiopettajatar ja naispuoliset
+palvelijat. Huoneet olivat suuria ja valoisia, ajan maun mukaan
+rakennetut jonoon peräkkäin, ja sali oli niin korkea, että
+tanssitilaisuuksissa voitiin musiikkia varten asettaa erityinen parveke
+sen toiselle pitkälle-seinälle. Rakennus oli kulmatalo ja sen toinen
+kylkisiipi ulottui puistoon asti; siinä sijaitsi isäni
+yksityishuoneusto. Toinenkin sangen pitkä rakennus, yhdensuuntainen
+päärakennuksen kanssa, kuului taloomme ja sijaitsi se päärakennuksen ja
+ympäröivän puiston välissä. Siellä oli suuri joukko huoneita perheen
+miespuolista nuorisoa ja kotiopettajaa varten ja samassa rakennuksessa
+asuivat myös miespalvelijat (joita aina oli kaksi, joskus kolmekin),
+kuski ja tallirenki; siellä oli myös pesupirtti, mankelihuone ja
+leivintupa, ja yhdessä jonossa vielä halkovajakin koko talven tarpeita
+varten varattu, vaunuvaja, talli neljälle hevoselle ja navetta lehmää,
+muutamia juottovasikoita ja lampaita varten. Kolmelta puolelta ympäröi
+taloa puistontapainen puutarha, laaja ja siimeksinen lehtikujosineen,
+lehtimajoineen ja hedelmäpuineen. Sitäpaitsi oli talossa kaivo, jossa
+riitti runsaasti hyvää vettä.
+
+Tuollainen talohan oli kuin maatila, jossa löytyi kaikki mitä tarvis ja
+vieläpä mukavuus elämässä vaati, eikä sellaisen omistajat olleet
+vähimmässäkään määrässä riippuvaisia tavarain torilletuonnista ja niiden
+hinnoista. Sillä kaikki, alkaen polttopuista ja heinistä, hevosista ja
+nautakarjasta kaikenkaltaisiin ruokatavaroihin asti, kuten voi, jauhot,
+herneet ja ryynit y. m. sellaiset, perunat, juurikasvit, kova leipä,
+suolattu liha ja kalat, kotona valetut kynttelit, kuivatut ja
+säilykeastioihin pannut vihannekset, vieläpä hedelmät ja hillot
+j. n. e., lyhyesti sanoen kerrassaan kaikki, mitä taloudessa tarvitaan,
+koko varasto, minkä perhe pitkän talven aikana elantoonsa tulisi
+käyttämään, oli omilla purjevenheillä tuotu syksyllä maatilalta
+kaupunkiin. Paitsi vaatteita, viinejä ja maustetavaroita, ei ostettu
+mitään kaupungissa, eikä sitä siihen aikaan juostukaan alinomaa
+leipureihin, teurastaja-puoteihin, sokerileipuri-liikkeisiin ja
+kaikenlaisiin kauppoihin jokaisessa pienessäkin tarpeessa, niinkuin nyt
+näinä meidän mukavina aikoinamme. Siihen aikaan vältettiin niin paljon
+kuin mahdollista kaikkia rahallisia menoja. Sillä rahoja täytyi pitää
+tiukalla, jotta »molemmat puolet» menisivät tilissä hyvin tasan ja
+ett'ei tarvitseisi velkaantua -- joka siihen aikaan olikin melkein
+tuntematonta -- eikä ainakaan joutua tekemiseen puotilaskujen kanssa.
+Perheenemännän kunnia-asia oli saada kaikki aikaan omassa piirissään,
+»valtakunnassaan», ja valvoa kaikkia töitä omin silmin, niin teurastusta
+ja vaatteiden pesua ja leipomista kuin myöskin pienten teeleipäin,
+kakkujen ja jäätelöiden valmistusta. On totta, että näinollen oli
+tarpeen -- paitsi sitä, että emänniltä vaadittiin suurta ja tarkkaa
+huolenpitoa ja kykyä -- myöskin suuremmat huoneustot ja paljon enemmän
+palvelusväkeä kuin nyt, mutta kummatkaan näistä seikoista eivät siihen
+aikaan käyneet kalliiksi. Vuokraa omassa velattomassa talossa ei otettu
+lukuunkaan ja palvelusväkenä oli tavallisesti maalaisia omalta
+maatilalta, jotka palvelivat enimmäkseen ruoka- ja vaatepalkalla, sillä
+rahapalkat olivat verrattain pienet.
+
+Kuvaus, jonka tässä olen kertonut meidän talostamme Helsingissä,
+soveltuu myöskin milt'ei kaikkiin silloisiin korkeampiin
+vallassäätyläisten koteihin. Ajan tapa ja maku vaati, että niiden, jotka
+suinkin voivat, tuli pitää oma talonsa kokonaan vain itseään varten,
+ilman minkäänlaisia vuokralaisia, ja niinpä tällaiset perheet, jos
+huoneustot olivat tarpeettoman suuret, mieluummin elivät leveämmin tahi
+jättivät muutamia huoneita asumattomiksi kuin ottivat vierasta väkeä
+taloonsa asumaan. Ainoa eroitus oli siinä, ett'ei kaikilla ollut niin
+suurta puutarhaa kuin meillä, joka ei kuitenkaan ollut lähimainkaan
+suurimpia. Ulkopuolelta katsottuna voivat nämä talot olla hyvinkin
+mitättömän näköisiä, ja ollen yksikerroksisia puurakennuksia eivät ne
+tehneet mitään rakennustaiteellistakaan vaikutusta. Mutta jos niitä
+vertaa meidän uudenaikaisiin, pilviä hiipoviin vuokrakasarmeihimme
+hirvittävine rappukäytävineen, taloihin, joissa asustaa usein
+parisenkymmentä tahi vieläkin useampia eri perheitä yhdellä
+tonttialueella, jossa ennen yhdellä ainoalla taloudella oli mukava
+elostaa, jos niitä tosiaan vertaa nykyaikaisiin pieniin, ahtaisiin
+huoneustoihin, joissa vaivaa alituinen ilman ja valon ja tarpeellisten
+taloushuoneiden puute, joissa eteiset ovat pimeitä ja keittiöt usein
+ylen ahtaita ja puolihämäriä ja joissa sitäpaitsi saa »nauttia» korvia
+vihlovasta pianon linkutuksesta ja muusta rauhattomuudesta, jota tulvii
+ylä- ja alakerroksista -- niin luulenpa, että useimmat kaipauksetta
+jättäisivät nuo kasarminsa, jos suinkin voisivat, ja mielellään
+muuttaisivat takaisin vanhoihin yksikerroksisiin taloihin.
+
+Kun olen kertonut taloista ja asumuksista, liitää ajatus senjälkeen
+aivan luonnollisesti niiden sisustukseen ja kalustukseen. Tälläkin
+alalla on aika vaikuttanut merkillisen muutoksen makuun. Nykyjään
+puhutaan usein vanhoina aikoina vallinneesta suuresta
+yksinkertaisuudesta, tarkoittaen sillä milt'ei puutteellisuuteen
+vivahtavaa mitättömyyttä. Mutta sitä vastaan väitän minä mitä
+jyrkimmästi, sillä sen mukaan kuin minä muistan ja käsitän, eivät ne
+ajat olleet niinkään »yksinkertaisia» kuin luullaan. Erittäinkin pysyn
+minä väitteessäni, mitä tulee huoneustojen sisustukseen ja kalustukseen,
+Niinpä esimerkiksi meidän kotonamme olivat kaikki huoneet kalustetut
+lujilla, hienosti tehdyillä mahonki-tahi saksanpähkinäisillä
+huonekaluilla, jotka olivat päällystetyt silkillä tahi villaisella
+damastilla ja olivat täydellisesti yhtä kallisarvoiset kuin nykyajan
+kaavamaiset, Gostinnijdvorista tuodut, nukkakankaalla päällystetyt
+huonekalut, joita aivan samanmallisia ja muotoisia tapaa niinhyvin
+senaattorien salongeissa kuin vahtimestarinkin kamarissa. Siihen aikaan
+oli kalustus niin sanoakseni yksinkertaista, vaan samalla aistikasta,
+»empire-tyyliä», joka vaikutti tyynesti ja ylevästi, eikä niinkuin
+nykyään, jolloin näemme kaiken mahdollisen tyylisiä huonekaluja
+sullottuina samaan huoneeseen, joka sekamelska taas herättää ikäänkuin
+levottomuuden tunteita ja on omiaan kiinnittämään katsojan huomion
+liiaksi puoleensa. On tosin totta, että huonekalut siihen aikaan olivat
+jäykästi asetellut pitkin seiniä eikä järjestellyt sinne tänne lattialle
+niinkuin nyt. Salin pitkällä seinällä komeili suuri sohva, sen edessä
+pöytä ja kaksi nojatuolia; akkunoiden välissä seisoivat välttämättömästi
+asiaankuuluvat suuret kuvastimet mahonkipuitteissaan ja kuvastinpöydillä
+hopeiset kynttelijalat; lyhyen seinän kupeella suuri flyygeli »pitkää
+lajia»; aukkopaikat muuten olivat pitkin seiniä asetetuilla tuoleilla
+täytetyt. Useita italialaisten ja hollantilaisten mestarien maalaamia
+öljyväritauluja leveissä, kullatuissa puitteissaan, suuri
+kristallikruunu kahdessa ympyrässä kiertävine kynttilöineen, öljylamppu
+sohvapöydällä, sekä kaksi suurta alabasterimaljakkoa jaluistoillaan
+kumpikin omassa nurkassaan, valkoiset akkunauutimet päällysverhoineen,
+jotka oli samasta kankaasta tehty kuin huonekalutkin, (oviverhoja ei
+siihen aikaan käytetty) -- siinä salin koko sisustus. Vierashuonetta
+somisti kaunis pronssinen pöytäkello haarakynttiläjalkoineen ja
+ruokasalin seinille oli ripustettu muutamia vanhoja perhe-muotokuvia. Ja
+samaan tyyliin oli kaikki muutkin huoneet sisustettu. Kaikkialla oli
+välkeää ja hyvää tilaa liikkua. Eikä siihen aikaan käytetty huoneissa
+ensinkään tilaa ottavia kasveja ja kukkia.
+
+Samanlaisia sisuspuoleltaan kuin tässä kuvaamani meidän asuntomme,
+olivat ylimalkaan useimmat muutkin kodit, joskin monenlaisia
+vaihtelumuotoja niissä luonnollisesti ilmeni; toisissa pienempiä,
+toisissa suurempia. Meidän asuntomme ei suinkaan ollut komein,
+päinvastoin sangen vähäpätöinen esimerkiksi Armfeltien, Klinckowströmien
+ja varsinkin Hjärnein asuntojen rinnalla, jossa viimeksi mainitussa
+m. m. suuren salin seinillä riippui kahdessa rivissä yltympäri koko
+huoneen vanhoja, upeita, valtavasti vaikuttavia ja kunnioitusta
+herättäviä muotokuvia. Samaan huoneustoon kuului päällepäätteeksi vielä
+varsinainen teaatterisalonkikin.
+
+Nykyajan ihmisistä, muodinmukaisen makusuunnan orjista tuntuisi
+tuollainen entisajan kalustus luultavasti sangen jäykältä,
+yksinkertaiselta ja vieläpä epämukavaltakin, sillä olisihan se
+kerrassaan mahdoton velttoa loikoilemista varten. Mutta niiden, jotka
+vielä hyvin muistavat entisajan huoneustot, täytyy tunnustaa, että
+niissä ilmeni arvokkuuden, hienon sirouden ja kodikkaisuuden leima, jota
+kaikkea nykypäivinä turhaan saa etsiä.
+
+Sillä kun nyt astuu uudenkuosiseen salonkiin, kuinka onkaan kaikki
+toisenlaista! Useimmittain on se pieni ja sen seinät niin perinpohjin
+ovien ja ikkunoiden rikkirepimät, että tuskin niiden varsilla löytyy
+sijaa minkäänlaisille huonekaluille. Paksut, raskaat uudinverhot
+peittävät akkunat niin että huoneessa vallitsee loppumaton hämärä ja
+ilma tuntuu ummehtuneelta ja painostavalta. Ensi askeleelta tahtoo
+väkisinkin arvella, että talossa on parhaillaan suursiivous, tahi että
+onkin astunut sisään johonkin sekatavarakauppaan, sillä huonekalut
+seisovat kaikki kaukana seinistä lattialla, joko yksinäisinä tahi sitten
+ryhmittäin, kaikki sekasin, huolimatta eri muodoistaan ja päällisistään.
+Koko huone on täpösen täynnä kaikenlaista kapistusta niin että on
+kerrassaan vaikeaa hapuilla ja kopeloida eteenpäin tuon teeskennellysti
+epäjärjestykseen olevinaan asetellun, vaan kuitenkin määräpaikoilleen
+varmasti järjestellyn paljouden keskellä. Täytyy olla peloissaan milloin
+sattuisi töyttäsemään jotakin taulunjalustaa, jolle suuri valokuva,
+pölyisellä samettirievulla puolittain verhottuna, on asetettu, tahi
+tyrkkäsemään nurin jonkun kipsikuvaa tai maljakkoa kantavan
+pylväspahasen, taikkapa itsekin kompastumaan pieneen ja matalaan,
+turkkilaiseen, norsunluukoristeilla kirjailtuun pöytään, täynnä
+kiinalaisia kupposia. Kääntyipä minnepäin tahansa, aina on jotakin
+tiellä. Tuolla seisoo suuri palmu keskellä lattiaa, sulkien kerrassaan
+aiheettomasti kulkumahdollisuuden, ja sen terävät lehdet kutkuttelevat
+niskaan kun siitä ohi täytyy yrittää luovailla; tuolla taas on
+muinaisaikainen ranskalainen piironki asetettu japanilaisen,
+koruompeluksilla kirjaillun silkkivarjostimen eteen, ja kaikkialla on
+etasäärejä, kuvahyllyjä, pylväsjalustoja ja muita hyllyjä, kaikki täynnä
+sekalaisia posliininukkeja, kuppeja, maljakoita ja lapsellisia,
+turhanpäiväisiä pieniä kapineita, joilla ei ole minkäänlaista
+taiteellista arvoa eikä kuosia, erikoisesineitä ja leikkikaluja, jotka
+sopisivat hyvin lapsille. Jos sitten on vielä jokukaan paikka jäänyt
+jälelle, on se sullottu täyteen sukulaisten ja heidän kaikkien
+lapsinypyköidensä joko suurempia tahi pienempiä valokuvia, joiden paikka
+paljon paremmin olisi valokuva-albumissa ja jotka tuolla tavalla esiin
+aseteltuina tekevät päinvastoin ikävän ja kuivan vaikutuksen vieraaseen,
+joka ei niistä välitä. Ja jos tahtoo istahtaa, niin silloinpa sitä
+joutuu pahempaan kuin pulaan, sillä tuollaisilla mataloilla, pitkin
+lattiaa venyvillä nojatuoleilla ei tosiaankaan voi istua, vaan
+ainoastaan maata tahi loikoilla yhtä epämukavassa kuin salonkielämään
+sopimattomassakin asennossa. Kaikki tuo on huokeahintaista rihkamaa,
+jonka tyylissä ei ole hienoa siroutta eikä ylevyyttä, vaan joka kyllä
+kirjavine väreineen, koristeineen ja hullunkurisine muotoineen pystyy
+loistamaan silmiin.
+
+Tuollainen huoneiden sisustamistapa muistuttaa toimettomasta,
+loikoilevasta kiemailija-olennosta, jolla ei ole maku-aistia eikä
+hienompaa sivistystä, ja onkin se luultavasti sellaisista piireistä
+kotoisin.
+
+Ajatelkaa sitten vielä kuinka suunnattomat pölykerrokset noihin
+huonekaluihin on kätkettynä ja kuinka niissä piilee miljaardien
+basillien ja bakterioiden pesäpaikat. Ja entäs sisäneitsyt-raukan
+vastuunalaisuus kun hänen täytyy pitää puhtaana koko tuo romujoukkio
+särkemättä mitään!
+
+Kun vanhanaikainen piironki ja kaappi ja kaikenlaiset kapistukset,
+posliininuket, leikkikalut, pienet valokuvat ja joukottain sensemmoista
+siirrettiin salonkiin, hävisi samalla koko salonki sen oikeassa
+merkityksessä ja muuttui jonkunlaiseksi vierashuoneentapaiseksi. Ja kun
+sekin pian oli täyteen ahdettu, alettiin sitten muutkin huoneet sulloa
+kukkuroilleen samanlaista rihkamaa. Astiakaapeista ja säiliöistä
+otettiin esille hopeat ja posliinit, jotka vanhoissa kätköissään
+olisivat olleet oikeassa ja varmemmassa säilössä. Arvoltaan kutakuinkin
+epäilyttäviä lautasia ja vateja ripusteltiin ruokasalin seinille
+kiiltämään. Astiakaapin hyllyille eli niinkutsutulle »senkille«
+aseteltiin ylen kerskuvasti kaikki kupari- ja lasitavarat mitä talossa
+löytyi, samoin hopeavehkeet tahi sellaisten puutteessa hopeaa
+jäljittelevästä sekotusmetallista tehtyjä astioita. Ja saipa vielä
+päällepäätteeksi nähdä, että salin ympäri kiertävä laudoitushyllykin oli
+lastattu täyteen vanhoja, rumia tinatuoppia ja pikareja tahi
+savikulhoja, joiden oikea paikka olisi keittiön laudakoilla ollut.
+Rauhallinen, tyyni sävy, jonka tulisi miellyttävästi vallita
+ruokailuhuoneessa, on muuttunut levottoman hajamielisyyden tunteeksi,
+jonka herättää seinillä ja hyllyillä kiiltelevät korukalut ja koristeet.
+-- Vasta sitten kun koko huoneusto oli muuttunut leikkikalunäyttelyksi
+oltiin tyytyväisiä.
+
+On luonnollista, että tämä kaikki oli vaikuttanut myöskin tapoihin ja
+seurustelumuotoihin, jotka nekin olivat samalla muuttuneet. Hieno sävy
+tässä suhteessa ja salonkielämä yleensä hävisivät samalla kuin
+todellinen salonkikin.
+
+Tämä kuvaus tuntunee monesta kylläkin räikeältä, mutta kaikki on
+kuitenkin tarkkaan todellisuuden mukaisesti kerrottu.
+
+Kaikeksi onneksi näyttää tuo makusuunta nyt alkavan kuitenkin väistyä
+yksinkertaisemman ja järkevämmän tyylin tieltä.
+
+Minun nuoruuteni ajat sattuivat juuri siihen aikaan, jolloin kodit
+sisustettiin ja kalustettiin silloin aivan yleiseen, tosin jäykkään vaan
+samalla arvokkaaseen empire-mahonki-tyyliin. Ja se herättikin jo
+aikaisimpina vuosinani minussa niin syvälle juurtuvan vaikutelman, ettei
+sitä saanut häipymään sekään makusuunta, joka sittemmin tuli
+vallitsevaksi ja johti nykyään vallalla olevaan sekasotkutyyliin.
+Myönnän kernaasti, että käsitykseni juuri tästä syystä on jonkun verran
+yksipuolinen. Makuasiasta on sangen vaikea väitellä. Pitäköön kukin oman
+makunsa -- kunhan se ei vaan ole huono.
+
+Samoin kuin nykyjään vallalla oleva kuosi ja tapa kalustaa ja koristella
+kodit -- sillä mistään erityisestä tyylistä ei voine enää puhuakaan --
+on kaikkialle tunkeutunut niin että alemmatkin kansanluokat, vaikkakin
+heiltä puuttuu sekä ne edellytykset että maku ja arvostelukyky, jotka
+tässä tulevat kysymykseen, ovat yrittäneet jäljitellä tuota tapaa --
+niin pääsi empire-tyylikin aikoinaan sellaiseen vauhtiin, että se
+vähitellen muodostui kerrassaan vallitsevaksi. Kaikki huoneustot
+olivatkin senvuoksi jotakuinkin samankuosisia, sillä ne, joilla ei ollut
+varaa hankkia kalliita mahonkihuonekaluja, täyttivät huoneensa
+yksinkertaisemmilla, kiilloitetusta koivusta tehdyillä kalustoilla --
+kuitenkin aina samaan tyyliin käyvillä. Tämä seikka loikin senaikuisiin
+asumuksiin yksitoikkoisuuden leiman, jota nyt pidettäisiin sangen
+ikävänä. Mutta siitä oli samalla seurauksena se etu, että silloin
+katsottiin vähemmin huonekaluihin kodissa, kuin siihen viihtymykseen ja
+henkeen, joka siellä asusti. Huonekaluilla ei siihen aikaan ollut niin
+tärkeää merkitystä kuin nyt.
+
+Toisenkin ja painavamman huomautuksen voi tehdä suoranaisena seurauksena
+senaikuisesta huoneiden sisustustavasta. Kun näet empiire-tyyli viime
+vuosisadan alussa tuli käytäntöön ja piti yleisen makusuunnan
+vallassaan, seurasi siitä ikävä kyllä, että alettiin halveksia, jopa
+suorastaan tuntea vastenmielisyyttä kaikkia vanhoja, usein kerrassaan
+kauniita talon tavaroita kohtaan, jotka siihen asti olivat kodin
+kaunistuksena olleet. Sirot, hienosti tehdyt, aistikkaat Kustaan
+aikuiset huonekalut, jotka olivat vanhempaa kuosia, tuomittiin nyt
+yht'äkkiä vanhanmuotisiksi ja rumiksi, joita ei ansainnut pitää arvossa
+eikä säilyttää, vaan saivat alentua muuttamaan paremmista huoneista
+vähemmän huomattaville paikoille tahi joutuivat suoraan ullakolle ja
+romukamareihin, johon ne kätkettiin ja unohdettiin, tahi menivät siellä
+pilalle ja hävisivät teille tietymättömille. Kauniita, vanhanaikuisia
+kaappeja laahattiin säilytyshuoneisiin, jossa ne saivat toimittaa rouvan
+mausteaineiden pitopaikan virkaa, ja kuvaveistoksilla koristetut,
+kullatut huonekalut löysivät tiensä lastenkamareihin ja
+palvelusneitsyeiden huoneisiin. Eivätkä yksin huonekalut joutuneet
+tällaisen alennushävityksen alaisiksi, vaan sama kohtalo peri myöskin
+muut vanhat talouskalut, kruunut, kuvastimet, lasitavarat, posliinit
+j. n. e. Kaikkien sellaisten täytyi nyt väistyä uudempain kuosien ja
+muotojen tieltä.
+
+Juuri silloin muutamat harvat henkilöt, jotka olivat kaukokatseisempia
+kuin suuri yleisö, keräsivät kokoon suuret ja kallisarvoiset
+kokoelmansa. Sellaisista henkilöistä mainittakoon eräs kamreeri Heldt
+Turussa ja Christian Hammer Tukholmassa. Tavallisesti saivat he
+ostetuksi vanhoja, vanhanaikaisia tavaroita aivan pilkkahinnalla, mutta
+joskus he myöskin vaihtoivat itselleen kaikki talon tavarat antamalla
+sijaan toiset ja uudenkuosiset huonekalut ja talousvehkeet, useimmittain
+silloin mitä kehnointa lajia. Olen usein käynyt katselemassa heidän
+kokoelmiaan ja kerrassaan hämmästynyt, sillä niin tavattoman runsaasti
+niissä löytyy historialliselta ja sivistykselliseltä kannalta tärkeitä
+ja mielenkiintoa herättäviä esineitä. Ollen liian kallisarvoisia
+pysymään omassa maassa, jossa ei sitäpaitsi silloin ollut mitään yleistä
+kokoelmaa tällaista varten eikä myöskään yksityisiä asianharrastajia,
+ovat kaikki nuo keräyksen tulokset, samoinkuin eversti Sliezen'inkin
+myöhempinä aikoina Helsingissä kokoilema kokoelma vaeltaneet meiltä pois
+ulkomaille, hajaantuneet ja häipyneet korvaamattomaksi vahingoksi meidän
+omalle maallemme.
+
+Lapsuudestani muistan vielä niin perin hyvin sekä »Suur-isoäidin» vanhan
+kodin Mälkilässä että meidän oman kotimme Björkbodassa. Molemmat nämä
+kodit olivat vielä silloin milt'ei aivan kokonaan samassa asussa,
+jollaisina ne jo vuosisadan olivat säilyneet -- ei mitään oltu muutettu,
+vaihdettu, eikä hävitetty. Mutta kun isäni, otettuaan vuonna 1844 eron
+senaattorin virasta, asettui maalle asumaan, tahtoi hänkin, että kotimme
+Björkbodassa pitäisi saada sen ajan leima ja päättikin niinollen uusia
+kodin muodinmukaiseksi. Vanhat, jaloilla seisovat kuvitetut
+hollantilaiset kaakeliuunit revittiin, jotta niiden sijalle voitaisiin
+muurata uudenaikaiset, valkoiset, Pietarista tuodut uunit. Laudoitukset,
+jotka kiertelivät jokaisen huoneen seiniä ja joihin muutamissa huoneissa
+oli kuvaveistoksia kaiverrettu, kiskottiin paikoiltaan, samoinkuin ovien
+päältä vanhat koristeetkin; myöskin kankaasta tehdyt ja öljyvärillä
+maalatut seinäverhot, jotka hienommissa huoneissa olivat runsaasti
+koristellut, revittiin pois ja vaihdettiin suurikukkaisiin,
+ranskalaisiin paperitapetteihin, joita -- silloin uutuus meidän
+maassamme -- ihailtiin korkeimman hienouden merkkinä. Vanhanaikaiset,
+kauniit huonekalut siirrettiin ja sijoiteltiin vierashuoneisiin,
+palvelijain ja palvelusneitsyeiden kamareihin tahi annettiin pehtoreille
+ja konttoriherroille käytettäviksi, jotka sitten muuttaessaan pois
+pyysivät saada viedä huonekalut huoneistaan mukanaan, ja siihen usein
+suostuttiin.
+
+Niin oli asianlaita meillä ja minä luulen, että samalla tavalla ja
+samoilla perusteilla melkein yht'aikaa ympäri koko maamme hajoitettiin
+ja annettiin häipyä teille tietymättömille kaikki vanhat taloustavarat
+-- kaikki johtuen vain tuosta yhä enemmän valtaan päässeestä kiihkosta
+sommitella kodit uudenkuosisiksi. Vanhaa ei siihen aikaan ensinkään tahi
+ainakin ylen vähässä määrässä kunnioitettiin.
+
+Tavattoman harvassa lienee sellaisia koteja maassamme, jotka olisivat
+välttyneet tuollaisen yleisen hävityspuuhan alaisiksi joutumasta. Näin
+minä kuitenkin vielä sangen myöhään, vuonna 1870, yhden sellaisen paikan
+kun tulin Strömforsin tehtaalle, jonka tehtaanisäntä Pehr af Forselles
+omisti. Hän oli asuntonsa säilyttänyt koskemattomana, sellaisena kuin se
+jo kolmen sukupolven ajan oli ollut. Mutta pian senjälkeen luisui sekin
+samaan hävityksen kuiluun.
+
+Kun minä vuonna 1856 otin Björkbodan halttuuni, oli makusuunta jo jonkun
+verran muuttunut ja jotkut alkoivat jo huomata ja käsittää kaiken
+_vanhan_ suuren arvon. Niiden joukossa olin minäkin. Kaikkialta koottiin
+silloin jälleen käsiin ne rippeet, jotka vielä jälellä olivat.
+Ullakolta, palvelijain ja neitsyeiden kamarista ja meijeristä löydettiin
+vielä silloin jonkun verran vanhan komeuden jätteitä, muutamia hienosti
+tehtyjä, kauniita, vanhoja huonekaluja. Joskin ne olivat jo huonossa
+kunnossa, puolittain pilallisia, saatiin ne kuitenkin korjatuiksi ja
+siistityiksi, ja minä voin noilla, ennen kaksikymmentä huonetta
+täyttäneiden huonekalujen vanhoilla jätteillä sisustaa kolme huonetta,
+joita kaikki ihailivat ja erinomaisen kauneiksi kehuivat -- kerrassaan
+koko huoneuston kaunistukseksi.
+
+
+
+
+XVII
+
+KOTI JA SEURAPIIRIT.
+
+
+Samoin kuin kaikki muukin tuona aikana, ovat myöskin elämä ja tavat sekä
+kodissa että seurapiireissä ihmeellisellä tavalla muuttuneet, jopa niin
+huikaisevassa määrässä, että ne nyt ovat kerrassaan vastakohtia kaikelle
+sille, mikä kuvaamanani aikana oli käytännössä.
+
+Sillä mistään seuraelämästä, ainakaan sen mukaan mitä seuraelämällä
+siihen aikaan käsitettiin, tuskin nykyjään voi puhuakaan; se on näet
+vähitellen, melkein huomaamatta hävinnyt häviämistään. Ajatellaanpa
+esimerkiksi, että jonkun nyt syystä tai toisesta täytyisi pitää
+juhlapidot, niin katsoo hän kaikista sopivimmaksi, ehkäpä ainoaksi
+mahdollisuudeksi toimeenpanna kemunsa Seurahuoneella. Eihän näet
+nykyjään voida ajatellakaan, että tuollaista juhlaa kotona voisi
+viettää.
+
+Myöskin minun nuoruuteni päivinä perheessä vallinnut yhteys ja yhteyden
+tunne, joka ikäänkuin muodosti koko kotielämän, on nyt milt'ei tyyten
+hävinnyt tahi ainakin suuressa määrässä muuttunut.
+
+Likeinen ja luonnollinen yhteys koti- ja seurusteluelämän välillä
+menneinä aikoina juuri viehätti ja miellytti niin sanomattomasti.
+
+Perheen isä työskennellee nyt, niinkuin silloinkin, koko aamupäivän
+virkatoimissaan tahi liikeasioissaan, ja on niinollen sen osan päivää
+kotoa poissa. Rouva taas nykyjään kuluttaa aamupäivänsä käymällä
+myymälöissä, sillä kaikkihan täytyy nykyaikana ostaa, usein vain yhtä
+päivää varten kerrallaan -- sitten täytyy hänen käydä useissa paikoissa
+vierailulla, mieluimmin niin monessa kuin suinkin, senjälkeen pistäytyä
+muotimakasiinissa koettelemassa pukua, ja kaiken tämän päälle lopettaa
+hän aamupäivänsä ja pilaa samalla ruokahalunsa istumalla mukana jossakin
+päivittäin uusiintuvassa kahviseurassa, joita toimeenpannaan
+lukemattomien aiheiden johdosta ja varjolla -- tahi pitää hänen mennä
+ompeluseuraan tai myyjäisiin, joita sokeiden, vanhojen, hätääkärsivien
+y. m. hyväksi pidetään -- tahi taas ajella hautajaissaatoissa,
+kukkakimppu kädessä, ympäri kaupungin katuja -- sanalla sanoen: kotonaan
+taloutta hoitamassa ei hän tahdo olla, sillä eihän se olisi hauskaa,
+eikä hänellä sitäpaitsi ole sellaiseen liikaa aikaakaan.
+
+Tyttäret nykyaikaan ovat tietysti ylioppilaita ja käyvät luennoilla
+yliopistossa tahi sitten tepastelevat naurussasuin Esplanaadinkadulla.
+Samoin ovat pojat joko koulussa, yliopistossa tahi virastoissa. --
+Aamu-päivällä ei kukaan ole kotona.
+
+Päivällisen ajoissa voi sattua niin, että koko perhe kokoontuu yhteen
+hajaantuakseen pian jälleen eri haaroille -- joko nukahtamaan
+päivällisunta tahi lukea ahmaisemaan hieman uudenaikaista
+kirjallisuutta. Ja kun tulee ilta, jää talo jälleen tyhjäksi.
+
+Sillä silloin täytyy tyttärien kiiruhtaa osakuntakokouksiin
+keskustelemaan ylen tärkeistä kysymyksistä tahi johonkin niistä
+lukemattomista konserteista, joissa »Euroopan etevimmät»
+pianonsoittajat, viulunvinguttajat, tenoorit tai sopraanot antavat
+neronsa ja taituruutensa pulppuilla ja joita he kaikki luonnollisesti
+tavattoman hyvin ymmärtävät arvostella. Tahi on heidän jouduttauduttava
+kuuntelemaan yhtä lukuisia vierailevain luennoitsijoiden ja
+kirjailijoiden esitelmiä -- mukava tapa ammentaa itselleen hitusen
+verran sivistystä -- tahi johonkin äskettäin perustettuun yhdistykseen,
+joita tukuttain on muodostettu joko »palvelusneitsyeiden sivistämiseksi»
+tahi »rangaistusvankien jalostamiseksi musiikin kautta» j. n. e., sillä
+tuollaisia keksintöjä on nykyjään lukemattomia.
+
+Samoin kuin tyttäret on myöskin perheen miesväki illan kuluessa
+puikahtanut pois kotoa. -- Mihin? -- Jos tahdotte heidät löytää, niin
+etsikää heitä kaupungin lukuisista varieté-teaattereista,
+»Kaivohuoneelta», jossa he nauttivat »Kullatun savikukon» jalostavasta
+syväaatteisuudesta, tahi Kämpistä, Oopperakellarista, Luodolta,
+Fenniasta, Kappelista, Haagasta, Seurahuoneelta j. n. e.; siellä he
+savun tukahduttamissa saleissa istuvat, kuunnellen viulujen
+korviavihlovaa vingutusta ja siellä heitä »Gretchen'in» käheästi
+pihisevät laulusävelet tahi »Kätchen'in» täyteläiset muodot ja piirteet
+hurmaavat ja vieläpä sen lisäksi senora Elviran, »la Flor de
+Estremaduran» kastanjettisäestyksen rämähdellessä, tekemät
+riettaankevytmieliset kiemurtelut ja ruumiinliikkeet, joita ohjelmassa
+tanssiksi kutsutaan. Tällaisten »kohottavain» esitysten jalostavan
+vaikutuksen alaisina istuvat nuoret herrat -- samoin vanhatkin --
+ryhmittäin pöytien ympärillä, haikuutellen havannasikareja ja nauttien
+ylenpalttisesti juuri lopetetun illallisen jälkeen maistamalla pienen
+kupposen »ekta» mokkakahvia, jonka mukana seuraa jotakuinkin monta lasia
+konjakkia tahi munkkia, chartreusia tahi punssia taikkapa sitten joka
+lajia sikin sokin -- ja selvitellen samalla vilkkaassa ja kovaäänisessä
+keskustelupauhinassa maailmankatsomuksiaan. Tällainen on sekä mukavaa
+että hupaisaa, sillä täällä ei heidän tarvitse lausuntojaan valikoida
+eikä sanojaan seuloa niinkuin seurapiireissä, eikä täällä niin tarkkaan
+lasketa sitäkään mitä tuollaisissa kevyissä jutteluissa yleensä puhutaan
+ja esilletuodaan.
+
+      Sellainen on koti nykyjään.
+      Mutta toisin oli ennen.
+
+Ei silloin naisväki aamupäivillä juoksennellut vierailuilla,
+kahvikesteissä ja ompeluseuroissa, eikä myöskään hautajaissaatoissa
+ajellut siitä yksinkertaisesta syystä, ett'ei tuollaisia huvituksia
+ollutkaan eikä toimeenpantu tähän vuorokaudenaikaan, joka oli kodille
+kokonaan omistettava.
+
+Ja kokonaan kuluikin aamu ja aamupäivä kotiaskareiden suorittamiseen ja
+järjestelemiseen. Kuten jo ennemmin olen kuvannut, oli näet koko suuren
+talouden taakka emännän hartioilla. Joskaan hänen itsensä ei tarvinnut
+ottaa osaa kaikkiin askareihin, niinkuin asianlaita joskus oli, niin
+täytyi hänen kuitenkin pitää silmällä kerrassaan kaikkea ja etupäässä
+huolehtia, että kaikki tuli hyvin järjestetyksi kodissa tiheitä,
+alituiseen vuorottelevia kutsuja, päivällisiä, tanssiaisia ja pienempiä
+erikoistilaisuuksia varten.
+
+Vaikka tuollaiset puuhat varmasti usein olivat sangen raskaita ja aikaa
+kysyviä, niin ei kuitenkaan koskaan kuullut emäntäin nurkuvan tai
+valittavan, että he olisivat liiaksi rasittuneet, että heidän hermonsa
+olisivat menneet pilalle tahi heistä nämä puuhat vastenmielisiltä
+tuntuisivat. Päinvastoin näytti emäntä ilomielin täyttävän tehtävänsä,
+jotka kysyivät häneltä puuhaa tarpeeksi ja vetivät hänen ajatuksensa
+puoleensa. Sillä tuottihan tämä kaikki samalla hänelle tyydytystä ja
+tietoisuuden siitä, että hän kylvää täten iloa ja viihtymystä kotiinsa,
+ja varmaankaan ei häntä vaivannut sellainen tyhjyyden ja toimettomuuden
+tunne, joka mielestäni nykyjään enemmän kuin mikään muu painostaa
+rouvien alituisesti heikkoja hermoja.
+
+Tyttärilläkin perheessä oli puuhaa yllinkyllin omalla tahollaan.
+Nuorempina lueskelivat he kotiopettajattaren johdolla -- aikaihmisiksi
+ehdittyään oli heillä täysi työ puuhatessaan itselleen pukimia ja
+sensemmoista vähä väliä sattuvia kutsutilaisuuksia varten. Ei ollut
+silloin olemassakaan kaikenlaisia »Magasin du Nordia» tahi »la
+Parisienneja», joista ilman minkäänlaista vaivannäköä -- muutamalla
+satamarkkasella! -- voi tilata itselleen puvun. Nuoret naiset saivat
+itse pitää huolta kaikesta. Kangasta ja muita tarpeita saatiin Etholénin
+ja Deckerin myymälöistä, lopusta saivat he itse huolehtia ja
+valmistaakin usein koko pukunsa joko kamarineitsyeen tahi jonkun
+päiväpalkkalais-ompelijattaren avulla.
+
+Siinä olikin kankea ja vaikea työ edessä, sillä naispukujen tuli olla
+usein korko-ompeluksin koristeltuja, ja ompelu- tahi korko-ompelukoneita
+ei ollut vielä silloin olemassakaan, joiden avulla työ olisi helpommin
+sujunut. Mutta toimeen sitä kuitenkin tultiin ja välttämättömyys
+muodostui hyveeksi. Nuoret tytöt tekivät työtä ilomielin ja innolla,
+sillä muuten saivat he istua kauniisti kotona. Tottumus ja pakko johti
+erinomaiseen taitavuuteen, niin että he usein oppivat laittamaan paitsi
+pukujaan myöskin muita tarvekalujaan, kuten hattuja, kukkaisreunustoja,
+vieläpä joskus -- niin kerrottiin -- tanssikengätkin valkoisesta
+silkistä.
+
+Syksyisin, varsinkin joulun eilusaikoina ennenkuin suuri sesonkiaika
+alkoi, oli tyttärillä taas kiireet hommat valmistellessaan joululahjoja,
+sohvanpieluksia, matkavöitä, helmiompeluksilla kirjailtuja piipunvarsia,
+koruompeluilla kaunisteltuja matkalaukkuja, tohveleita, kellonnuoria ja
+sensemmoisia. Mutta nyt ostellaan kaikki joululahjat valmiina
+myymälöistä, vähääkään vaivaa niihin uhraamatta. Ei välitetä enää siitä,
+että kaikkien joululahjain pitäisi olla omatekoisia.
+
+Jos ilma oli suotuisa, oli naisilla tapana ennen päivällistä pujahtaa
+hieman ajelulle kaupungissa saadakseen hengittää raitista ilmaa tahi
+pistäytyivät he kävelylle, jolloin »pikenttipalvelija» seurasi heitä
+suojelusvartijana.
+
+Kun perheen huolenpitäjä sitten hiukan ennen kello 2 tuli kotiin,
+syötiin päivällisateria.
+
+Joll'ei herrasväkeä oltu kutsuttu muualle illaksi, joka muuten oli
+sangen tavallista, kävivät he itse silloin vierailulla tahi taas
+pysyivät kotona ottaen vieraita vastaan, sillä jos kerran kotona oltiin,
+oli koti silloin myöskin aina avoinna vieraille. Ei silloin suljettujen
+ovien takana istuttu. Ainoastaan suru ja sairaustapaukset aiheuttivat
+poikkeuksen tähän sääntöön.
+
+Kellon lyötyä puoli seitsemän, sytytettiin neljä vahakynttilää salongin
+kattokruunussa ja suuri lamppu sohvapöydällä ja vieläpä mahdollisesti
+pari kynttilää peilipöydilläkin. Käyntikorttilaatikko otettiin pois
+eteisen ovelta. Isä oli siirtänyt syrjään senaatin pöytäkirjat,
+pukeutunut iltaista vastaanottoa varten ja astui salonkiin.
+
+Salonki siihenaikaan oli todellakin oikea salonki. Nyt sitävastoin
+tällaisen huoneen pitää olla hieman itsekutakin huonelajia, eikä
+senvuoksi ole oikeastaan mitään; enimmän on se nykyjään kuitenkin
+buduaari-kammion tapainen, mutta myöskin jonkinlainen harvinaisuushuone,
+arkihuone, musiikkihuone, kirjoitushuone, vieläpä kasvihuonekin kituvine
+kasvineen ja usein kaiken päälle vielä tupakkahuonekin. Miksikähän vielä
+muuttuneekaan tulevien sukupolvien aikana?
+
+Mutta silloin vastasi salonki vielä nimeään ja tarkoitustaan; se oli
+arvokas ja yksinkertainen, valoisa, ilmava ja tilava -- vaikkakin nyt
+tietysti pidettäisiin silloista huonekalujen järjestystä jäykkänä, kun
+ne pitkin seiniä oli asetettu ja ehkäpä ne liian kovapohjaisiksikin
+havaittaisiin, sillä huonekalujoustimia ei vielä silloin oltu
+keksittykään.
+
+Kauvan eivät kynttilät kruunussa ennättäneet palaa kun jo vieras
+toisensa jälkeen astui sisään, kaikki hännystakkipuvussa, sillä olisi
+ollut kerrassaan karkeakäytöksistä ja epähienoa tulla tavalliseen
+nuttuun puettuna iltavierailulle. Siihen aikaan oltiin näet sangen
+arkatuntoisia ja tarkkoja vierailuiden suhteen. Paitsi välttämättömiä
+»kiitos-viimeisestä-visiittejä», oli kylänkäyntejä mitä erilaisimpia sen
+lisäksi, kuten onnitteluvierailut, jotka milloin mistäkin syystä
+aiheutuivat, uudenvuoden-, nimipäivä- ja syntymäpäivävierailut j. n. e.
+Perheen likeisimmän kanssakäymispiirin piti sitäpaitsi vielä sillä välin
+pistäytyä katsomassa. Poissaolo käsitettiin helposti tahalliseksi ja
+kylmäkiskoisuudeksi.
+
+Siten kokoontui yhteen usein sangen suuri joukko, muodostaen piirin
+sohvapöydän ympärille, jolla lamppu iloisesti paloi. Muutamat
+vetäytyivät kuitenkin pian pois, kumarrettuaan, suudeltuaan emäntää
+kädelle, vaihdettuaan muutaman sanan ja siten tehtyään asiankuuluvan
+kohteliaisuusvierailun ennättääkseen vielä samana iltana käydä
+useammassa paikassa. Niinollen alituista tulemista, kumartamista ja
+menemistä. Mutta useat vieraista jäivät kuitenkin koko illaksi. Ja jos
+heitä oli monta, otettiin esille pelipöytä, jonka ääressä muutamat
+vanhemmista vieraista kävivät käsiksi whistipeliin.
+
+Vieraiden liutaan kuului myöskin seurapiirien nuoret herrat, jotka
+siihen aikaan mielellään viettivät iltojaan perheissä -- ehkäpä ei niin
+paljon omasta halustaan kuin tottumuksesta ja muunlaisten iltahuvitusten
+puutteessa -- sillä eipä löytynyt siihen aikaan minkäänlaista kullattua
+savikukkoa, joka olisi heitä houkutellut, ei myöskään
+varieté-teaattereita tenhettärineen ja kahvikupposineen, jonka yhteyteen
+konjakki ja likööri eroittamattomasti kuuluu, eikä kaikki-aikaansaavia
+kokouksia, jotka olisivat heidän aikansa vieneet. Kaikki tällainen on
+uudemman ajan keksimää. Senpävuoksi täytyi nuorten miesten turvautua
+perhe-elämään, jossa he näyttivät hyvin viihtyvänkin, sillä muussa
+tapauksessa olisivat he saaneet istua yksin kotona.
+
+Sitä mukaa kuin vieraita taloon saapui, tarjottiin heille teetä. Jos
+silloin oli tarjottimelle pikkuleivosten joukkoon asetettu myöskin
+valmiita voileipiä, oli se merkki siitä, ett'ei vieraita nyt
+illalliselle kutsuttaisi. Ja siinä tapauksessa söi kukin iltaruokansa
+kotiin tultuaan. Joll'ei tarjottimella voileipiä ollut, niin tiesi
+kukin, että yksinkertaiset illalliset tarjottaisiin. Mutta se tapahtui
+hyvin harvoin.
+
+Kello kymmenen aikaan tavallisesti vieraat läksivät pois.
+
+Myöskin me lapset saimme iltasin istua salongissa, sillä perheen tuli
+olla kokonaan koolla, mutta loikoilla ja vetelehtiä ei meidän sallittu.
+Suoraselkäisinä siellä täytyi istua, emmekä saaneet liijan
+puheliaiksikaan ruveta, vielä vähemmän kysellä jotain tahi sotkeutua
+keskusteluun, ainoastaan vastata kun jotain kysyttiin. Nykyjään olen
+minä kuitenkin ollut perheissä, joissa on ollut kerrassaan mahdoton
+mitään keskustelua ajatellakaan, ja juuri lasten tähden, sillä heidän
+tulvimalla tulvivain kysymyksiensä vuoksi ei kukaan muu saa sanan
+vuoroakaan ilman että he jo siihen takertuvat ja niin häiritsevätkin nuo
+pikku tyrannit pian suunapäänä koko keskustelun. Mutta ennenaikaan
+istuttiin hiljaa ja kuunneltiin mielenkiinnolla mitä vanhemmat puhuivat.
+-- Myöskin itse keskustelu on ihmeellisesti muuttunut. Ennen esiintyi se
+usein kertovassa, ikäänkuin kaskumaisessa muodossa. Useilla vanhemmilla
+herroilla olikin oikea taituruuskyky keskustella ja he pitivät tarkkaa
+huolta siitä, että kertominen sujui hyvin ja keskustelu pysyi vireillä.
+Niinpä olivat esimerkiksi vanha valtioneuvos J. A. Ehrenström, parooni
+O. W. Klinckowström, valtioneuvos G. von Kothen ja professori Ilmoni,
+joka oli samalla erinomainen miimikko, todellisia mestareja
+kertomataidossa. Samoin isäni kun hän sille päälle sattui.
+
+Kun vanhemmat herrat ottivat osaa tällaisiin illanviettoihin
+opettavaisesti keskustellen, saivat illat siten yhä enemmän lennokkuutta
+ja mielenkiintoa, painaen hienouden ja sivistyksen oikean leiman
+senaikuiseen seurusteluelämään ja vaikuttaen valaisevasti nuorisoon.
+
+Käyntikorttilaatikolla oli oma tärkeä tehtävänsä perhe-elämässä. Jos
+oltiin kotoa pois, riippui se ovella; jos taas kotosalla oltiin ja
+otettiin vieraita vastaan, silloin oli laatikko sisäpuolella. Mutta
+sattui niinkin että perhe oli kotona ja talo valaistu kirkkaasti, mutta
+käyntikorttilaatikko siitä huolimatta riippui ovella. Silloin merkitsi
+se taas sitä, että talossa parhaillaan vietettiin jotain yksityisjuhlaa
+tai perhekutsuja, ja vieraiksi aikovat kääntyivät silloin takasin. --
+Mutta tärkeintä osaa näytteli tuo laatikko uudenvuodenpäivänä.
+
+Sillä silloin oli jokaisen käytävä kaikkien tuttavainsa luona
+toivottamassa »onnellista uutta vuotta!» Mutta jos kerran kaikkien
+näinollen täytyi olla ulkona uudenvuodentoivotus-vierailuilla, niin
+kukaan ei kai olisi voinut olla kotona. Seurauksena tästä olikin, että
+kukin pysyi kotonaan ja lähetti sensijaan palvelijansa tahi sellaisen
+puutteessa jonkun vahtimestarin pyyhältämään ympäri kaupunkia ja
+heittämään uudenvuodenkortteja asianomaisiin käyntikorttilaatikoihin.
+Oli kerrassaan hauskaa istua ikkunan ääressä ja katsella kuinka
+kaupungin kaikki »pikenttipalvelijat» liehuivat kaduilla ja lensivät
+huimaa vauhtia toinen toisensa edelle. Ja hupaisaa oli sitten aina
+puolen tunnin kuluttua käydä kokemassa täyteen sullottua
+käyntikorttilaatikkoa ja laskea kuinka monta uudenvuodentoivotusta
+jälleen oli tullut. Näiden uudenvuodenkorttien nojalla sommiteltiin ja
+laadittiin sitten kutsulistat kemuihin.
+
+Vihdoin huomattiin kuitenkin kuinka hullunkurisia tuollaiset
+»pikenttien» avulla tehdyt uudenvuodenvierailut oikeastaan olivat ja
+niin hävisi tuo tapa vähitellen käytännöstä monien muiden senaikuisten
+tapojen mukana. Sensijaan ruvettiin sanomalehdissä ilmoittamaan, ett'ei
+tuona päivänä erityisille vierailulle tulla.
+
+Kuvaamani ajanjakso oli seurusteluelämän kukoistusaika Suomessa ja
+korkeimmillaan ilmeni seuraelämä siihen aikaan vietetyissä suurissa
+tanssiaisissa. Maan korkeimmat virkamiehet, jotka sitäpaitsi
+kantoivatkin erityisiä niin kutsuttuja pöytärahoja tällaisia
+tarkoituksia varten (pöytärahat on sittemmin yhdistetty heidän
+tavalliseen palkkaansa) tiesivätkin ja ymmärsivät, että heillä näinollen
+oli velvollisuus, jonka täyttämisestä he eivät tahtoneet eivätkä
+voineetkaan vetäytyä pois. Oli niinmuodoin luonnollista, että näiden
+mahtimiesten -- senaattorien, presidenttien, kenraalien,
+virastopäälliköiden, sijaiskanslerin, rehtorin y. m. tuli talven
+kuluessa toimeenpanna yhdet viralliset tanssiaiset paitsi päivällisiä ja
+yksityisiä pienempiä kutsutilaisuuksia, joita ei otettu tähän lukuun.
+Kutsu suuriin tanssiaisiin lähetettiin painetulla kortilla vähintäin
+viikkoa ennen kysymyksessä olevaa tilaisuutta ja kutsuvieraiden luettelo
+laadittiin valtiokalenterin avulla, joskin tanssitaitoisia
+kavaljeerejakin ja perheen lähimpään kanssakäymispiiriin kuuluvia
+sitäpaitsi mukaan kutsuttiin.
+
+Ne nuoret naiset, jotka kuuluivat tähän erikoisoikeutettuun
+seurapiiriin, voivat siten jo syksyllä hyvissä ajoin laskea kuinka
+monissa tanssiaisissa he talvikauden aikana tulevat olemaan mukana ja
+sen mukaan järjestellä pukunsa. Tanssijaissarjan alkoi
+kenraalikuvernöörinapulaisen Amatus Thessleffin Nikolainpäivänä, 18
+päivänä joulukuuta toimeenpanemat tanssiaiset, ja sitten niitä jatkui
+vähäväliä pitkin koko talvea.
+
+Minun vanhempani toimeenpanivat tanssiaiset aina myöhemmällä talvella.
+Kutsuttuja oli silloin noin 300 henkeä, eikä heidän tarvinnut pahasti
+ahdingossa tungeskella meidän tilavassa huoneustossamme, ei varsinkaan
+senjälkeen kun osa vanhemmasta väestä, sekä rouvia että herroja, oli
+ennättänyt asettautua pelipöytien ääreen sisushuoneissa. Vieraat oli
+kello seitsemäksi kutsuttu ja ennen kahdeksaa olivat jo kaikki
+saapuneet. Salonki oli niin hyvin valaistu kuin siihen aikaan vain
+mahdollista oli: kristallikruunussa säteili kynttilöitä kolmessa
+ympyrärivissä ja kaikkien neljän oven päällä oli myöskin tiheät
+kynttelirivit sytytetty, seinillä paloivat seinälamput, »lampetit». Koko
+huoneusto säteili valomerenä, kaartinsoittokunta kajautti säveleitä
+pitkälle seinälle erittäin sitä varten rakennetulta parvekkeelta,
+tarjoilijoita ja vahtimestareita liehui ylt'ympäriinsä tarjottimillaan
+tarjoillen teevettä, myöhemmin sitten erilaisia virvoitusjuomia ja
+mantelimaitoa, rypäleitä ja hedelmiä, jäätelöjä, sokerileivoksia ja
+makeisia, lämmintä punssia j. n. e., lakkaamatta koko tanssiaisten ajan.
+
+Kun vieraat olivat kaikki kokoontuneet ja tee juotu, kajautti
+soittokunta poloneesin, jolloin isäni, tarjoten käsivartensa
+virka-arvojen mukaan ylhäisimmälle daamille, tavallisesti kenraalinrouva
+Thesleffille, vei hänet kierroksen poloneesissa ja aloitti tanssiaiset.
+Toiset parit seurasivat heti perässä, järjestettyinä tarkasti
+virka-arvojen ja arvokkuuden mukaan. Ainoastaan vanhemmat ottivat tähän
+alkupoloneesiin osaa. Talutettuaan käsivarrellaan daaminsa pari kertaa
+salin ympäri, jätti kavaljeeri hänet paikalleen kumartaen
+kohteliaisuussääntöjen mukaisesti ja kiiruhti sitten viemään toista,
+kunnes kaikki rouvat olivat poloneesikierroksensa tehneet. Tällainen
+poloneesi, johon ainoastaan vanhemmat herrat kullalla kirjailtuine
+sotilas- ja virkapukuineen ja välkkyvine rintatähtineen ottivat osaa,
+näytti todellakin komealta.
+
+Kun poloneesi hetken kuluttua loppui, soitettiin heti valssi ja
+silloinkos nuorison riveissä eloisuus ja hilpeys hereille heräsi, sillä
+olivathan he äskeisen poloneesin aikana vain katsojina seisoneet. Niin
+alkoi sitten oikea karkelo ja seurasi tavallinen tanssiohjelma: valssi,
+katrilli ja masurkka vuorotellen yhä uudistuen. Polkka oli vielä silloin
+tuntematon. Katrilleja, joita voitiin yksissä tanssiaisissa kahdeksankin
+tanssia, oli kolmea lajia, jotka erosivat hieman toisistaan, vuorojensa,
+liikkeidensä ja silloin vielä käytännössä olleiden
+piruettipyörähdystensä kautta, nimittäin ranskalainen katrilli, joka oli
+tavallisin, sitten vielä ruotsalainen ja venäläinen, mutta ylimalkaan
+olivat ne kaikki hyvin toistensa tapaisia. Kotiljongi, joka kesti usein
+sangen kauan ja oli hyvin väsyttävä, koska senaikuisen tavan mukaan
+kaikkien silloin täytyi seista, oli aina nuorten lempitanssi. Siten
+jatkui karkeloa ja ainoastaan hetkiseksi keskeytti sen illallisruokailu.
+Usein täytyi panna kruunuun uudet kynttelit, sillä vasta kellon jo
+lähetessä viittä aamulla läksivät viimeiset vieraat kotiaan kohden.
+
+Vanhemmille, jotka pelipöytien ääressä olivat iltaa viettäneet,
+tarjottiin illalliset jo kello 11, jonka jälkeen he läksivät pois. Mutta
+tanssijoukolle katettiin illallispöytä vasta kello 2 yöllä ja oli
+silloin seisten syötävä. Kuitenkin muistan, että kerran illalliset
+tarjottiin pieniin pöytiin, joiden kunkin ääressä neljä tahi kuusi
+henkeä istui, ja täyttivätkin tällaiset pikkupöydät silloin sekä
+molemmat ruokasalit että salonginkin. Mutta tällainen syöntitapa, joka
+oli kyllä sangen hauska osanottajille, lienee tuottanut liian paljon
+vaivaa ja vaati sitäpaitsi tilaa tavattomasti ja vaivaloista tarjoilua,
+jonkavuoksi siitä tavasta luovuttiinkin. Ruokalajeja tällaisissa
+tanssiaisillallisissa oli sangen monta ja olivat ne erinomaisen hienoja
+ja sangen kalliita; eikä pöydältä viinejäkään puuttunut, punasia ja
+valkoisia ja väkevämpiä. Niin pitkälle kuin suinkin muistan, olivat
+tällaiset illalliset keittotaiteelliselta kannalta ja kaikinpuolin
+muutenkin yhtä hyvät ja suuremmoiset kuin nykyjään, ehkäpä vielä
+paremmatkin, huolimatta kaikenlaisista puheista senaikuisesta
+yksinkertaisuudesta.
+
+Hienompi seurapiiri ei ollut siihen aikaan niin särkynyt ja jakaantunut
+eri puolueihin vastakkaisine aatteineen, käsityskantoineen ja
+harrastuksineen kuin nykyjään. Se oli jotakuinkin yhdenlaatuinen ja
+pysyi senvuoksi koossa. Täällä siihen aikaan olevat venäläiset
+seurapiirit otettiin ilman minkäänlaista rotueroittelua meikäläisiin
+piireihin ja mielellään kukin heidän kanssaan seurusteli. Etenkin
+tanssitaitoisten kavaljeerien joukossa nähtiin usein venäläiseen
+sotaväkeen kuuluvia upseereja, jos he vain osasivat ranskankieltä, joka
+meikäläisissä seurapiireissä oli keskustelukielenä. Sivistysaste ja
+personalliset, yksilölliset ominaisuudet määräsivät kuuluiko henkilö
+hienompaan seurapiiriin vai ei. Helsingissä oli silloin useita yleisesti
+pidettyjä venäläisiä perheitä joiden vieraanvaraiset kodit olivat
+avoinna meikäläisille samoin kuin meidänkin heille, ja siitä seikasta
+taaja ja sydämellinen kanssakäyminen olikin seurauksena. Ennen kaikkea
+muistan seuraavat: kenraali, osastonpäällikkö P. von Etter, kenraali,
+prikaatinpäällikkö Manderstern, kenraali, esikuntapäällikkö Kaulbars,
+amiraali, Viaporin päällikkö Walleronde, kapteeni, laivaston päällikkö,
+markiisi Traversé, kenraali, kaupunginpäällikkö Friberg j. n. e.
+Nuorempain tanssitaitoisten, venäläisiin piireihin kuuluvain herrojen
+joukosta muistan nyt erityisesti hienon ja pirteän luutnantti Fribergin,
+kaupunginpäällikön poika, ja Kantzoffin veljekset, kaksi kaunista
+kasakkaluutnanttia, naisten suosikkia, jotka ensimäisinä aina masurkassa
+ja kotiljongissa liehuivat. He olivat kaikki hyväntahtoisia kunnon
+miehiä, jotka tuntuivat rakastavan Suomea, sen kansaa ja oloja ja
+viihtyivät täällä hyvin. Hieman omituiselta tuntuu kuitenkin se soma
+seikka, että täällä palvelevain venäläisten mahtimiesten joukosta tuskin
+löytää yhtään venäläistä nimeä. Ehkä tuo kuitenkin oli vain sattuman
+leikkiä. Mutta se on kaikessa tapauksessa varma, että tällainen eri
+aineksien sekoitus löi silloiseen hienoon seuraelämään
+yleismaailmallisemman ja suvaitsevaisemman leiman kuin nyt.
+
+Paitsi edellä kuvaamiani »virallisia» tanssiaisia, toimeenpantiin
+kodissani vielä pari, ehkäpä kolmekin pienempää tanssitilaisuutta talven
+kuluessa, jolloin tavallisesti noin sata henkeä oli kutsuttu. Syynä
+siihen, että meidän kodissamme elämä oli näin virkeää ja vilkasta, oli
+se, että vanhin sisareni oli silloin täysikasvuinen ja astunut maailman
+hyörinään; hän oli vanhempiensa lemmikki ja silmäterä, häntä kaikki
+tahtoivat miellyttää ja hakkailla, häneen huomiota kiinnitettiin ja
+hänestä yleensä pidettiin.
+
+Talven ohjelmaan kuului vielä suuret, myöskin viralliset päivälliset,
+jotka tarjottiin korkeammille virkamiehille. Päivällispöytä katettiin
+suureen salonkiin ja kaartinpataljoonan soittokunta piti huolta
+musiikkipuolesta.
+
+Riittäköön tämä kuvaukseksi suuremmista tilaisuuksista.
+
+Jos taas joku sukulainen tahi muu rakas ystävä tuli kaupunkiin, antoi se
+aiheen toimeenpanna pienemmän piirin kesken päivälliset tahi
+illanvieton. Monenlaiset muut tilaisuudet, joita järjesteltiin
+yhteiseksi iloksi ja hauskuudeksi, jääkööt tässä lähemmin mainitsematta.
+Kaikki nämä puuhat yhdessä saivat aikaan, että elämä kodissa oli aina
+iloista ja hilpeää.
+
+Huvituksiin kuului vielä myöskin lasten tanssiaiset, jotka
+toimeenpantiin joulunaikaan meillä niinkuin muissakin kodeissa, joissa
+vain kasvavaa nuorisoa oli. Huolimatta siitä, että meitä silloin piti
+silmällä kotiopettajattarien monilukuinen parvi, pidettiin kuitenkin
+kerrassaan hauskaa ja kului ilta hilpeästi tanssien ja leikkien
+vaihdellessa. Kaikki tuli muuten olla niinkuin tavallisissa
+tanssiaisissa ainakin; oikea soittokunta soitteli ja illalliset
+tarjottiin.
+
+Tähän aikaan olin minä vielä aivan nuori, kasvava poikanen, enkä
+saanutkaan ottaa osaa muihin tilaisuuksiin kodissa kuin lasten
+tanssiaisiin. Ja täydellä syyllä luulen, ett'ei tämä seikka ollut mikään
+poikkeustapaus ja että elämä yleensä niissä piireissä, johon me
+kuuluimme, oli jotakuinkin samanlaista kuin kuvaamani elintavat minun
+kodissani, joskin jonkunlaisia vivahduksia ja vaihtelua ilmeni, riippuen
+kunkin huoneustosta ja varallisuudesta. Mutta perussävel, iloinen ja
+huoleton ajanhenki vallitsi luullakseni samallaisena kaikkialla.
+
+Jos joku korkeammista virkamiehistä sattui olemaan leskimies tahi
+naimaton, ei hänen talossaan mitään tanssiaisia toimeenpantu, vaan
+sensijaan suuret iltakutsut yksinomaan herroille. Toiset taas, joiden
+huoneustoissa ei sopinut suurempaa juhlaa viettää, kutsuivat
+seurustelupiirinsä luokseen kahtena eri kertana, toisella kertaa herrat,
+toisella naiset.
+
+Oli kuitenkin sellaisiakin perheitä, joille ei soveltunut toimeenpanna
+suuria tanssiaisia eikä illallisia, vaan jotka kuitenkin halusivat
+silloin tällöin nähdä seurapiirinsä kodissaan. Niissä perheissä
+toimeenpantiin sensijaan »kahvikekkereitä». Siihen aikaan olivat niin
+kutsutut kahviseurat, jotka nyt ovat niin tavallisia, milt'ei joka päivä
+aamupäivisin uudistuvia, aivan tuntematon huvitus, sillä se osa päivää
+käytettiin silloin aivan toisenlaisiin toimiin. Myöskin näitä
+kahvikekkereitä oli kahdenlaisia: suuret kemut, joita pari kertaa
+vuodessa, uutena-vuotena ja keväällä vietettiin ja joihin koko
+naistuttavapiiri oli kutsuttu, sekä sitten joukko pienempiä kekkereitä,
+vähäväliä uudistuvia, joihin vain likeisimmät piirit kokoontuivat.
+Tällaiset kekkerit alkoivat jo kello 5 aikaan iltapäivällä, jolloin
+tuota höyryävää lempijuomaa, kahvikultaa tarjottiin hopeaisesta kannusta
+loppumattomiin ulottuvien hienojen kahvileipien seuraamana. Ja vähäväliä
+sitä aina tyrkytettiin pikkuista lisätilkkaa ottamaan. Myöhemmin
+tarjoiltiin kaakkuja, hilloja ja muuta sellaista sekä sitten viimeiseksi
+teevettä. Kahvikemut loppuivat tavallisesti vasta kello kymmenen
+tienoissa illalla.
+
+Kun kahvi oli juotu alkoi keskustelu luistaa yhä joustavammin ja
+vilkkaammin tällaisessa seurassa, jonka muodosti yksinomaan naisparvi.
+Siinä keskusteltiin odotetun kihlauksen mahdollisuuksista, puheltiin
+viimeksi kaupungissa sattuneesta häpeäjutusta, lueteltiin
+palvelusneitsyeitten ansioluetteloita j. n. e. sekä kertoeltiin muuten
+yleensä kaikki päivän uutiset tarkalleen. Nämä tällaiset kekkerit
+korvasivat niin sanoakseni päivän kronikan, jollaista ei senaikuisissa
+sisällyksettömissä sanomalehdissä löytynytkään.
+
+Voi sanoa, että siihen aikaan oli Helsingissä niin sanoakseni
+erikoisseurapiiri seurapiirin keskuudessa, kerma kerman joukossa, »crême
+de la crême», tahi niinkuin New-Yorkissa sanotaan »the 40 uppers», 40
+ylintä. Tämä antoikin aiheen ranskalaiselle kirjailijalle Léouzon le
+Duc'ille kuvauksessaan Suomesta kutsua pientä kaupunkiamme kiittelevin
+sanoin »pikku Parisiksi» ja »Pohjolan Parisiksi» meidän kermapiirissämme
+vallitsevan seurustelusävyn johdosta. Tämä oli tulos monen monien täällä
+siihen aikaan toimessa olevien ranskalaisten kotiopettajattarien
+istuttamasta, Madame Campanin tahi Madame Savignén tapaisesta
+kasvatuksesta, kaavailtuna Madame Staëlsin »Corinne ou l'Italien» tyypin
+mukaan. Miespuoliset jäsenet tässä hienon hienossa piirissä olivat taas
+esikuvakseen ottaneet Bulwerin silloin käänteen aikaansaavan »Pelhamin»,
+tuon mestarillisesti muovaillun kuvan mitä täydellisimmästä
+salonkisankarista »sans peur et sans reproche», jota he nyt koettivat
+jäljitellä. Vaikkakin kotimaista syntyperää oli tämä seurapiirien
+kermakerros kuitenkin puolittain ulkomainen, äärimäisyyteen asti
+hienostunut ei yksinomaan ulkonaisessa hienoudessa ja käytöksessä, vaan
+erittäin juuri katsantokantoihin yleensä, elämäntapoihin ja
+tendensseihin nähden. Ranskalainen henki ja ranskankieli oli täällä
+valta-asemassa, jotavastoin omaa kieltä usein puhuttiin vieraalle
+vivahtavalla murteella ja oikeaa sanaa hapuillen. Tätä ryhmää voi hyvin
+verrata kämmekkäkukkiin, jotka on pistetty kanervakukka-kimppuun.
+
+Tämän seurapiirin etumaisina huippuina olivat kaunis kreivitär
+Mussin-Puschkin, omaa sukuaan Stjernvall, hurmaava vapaaherratar A. Ch.
+von Kothen, syntyisin von Haartman, kenraalinrouva A. Ramsay, omaa
+sukuaan Mellin, vapaaherratar von Haartman, o. s. Mannerheim, kreivitär
+L. Armfelt, syntyisin Cuthbert-Brooke, silloinen kapteeninrouva A.
+Aminoff, omaa sukuaan Ramsay, rouva A. Demidoff, syntyisin Stjernvall,
+sittemmin everstinrouva Karamzin, vapaaherratar W. Mellin, omaa sukuaan
+Mellin y. m. Huomattavimmat herrojen joukossa taas olivat kreivi Magnus
+Armfelt, Viurilan herra, oikean »grand seigneur'in», hienon herrasmiehen
+esikuva, vanha hovimies, parooni Klinckowström, notkealiikkeinen ja
+solakka parooni Casimir von Kothen, hieman naisellinen mutta hieno ja
+ketterä parooni Aug. Mannerheim, kapteeni Pierre Friberg,
+everstiluutnantti Liljebrunn, j. n. e. Olen tässä maininnut vain
+parhaimmat vaikuttavimmista ja niin sanoakseni käytöstapaa määräävistä,
+johtavista henkilöistä.
+
+Olisi ollut suoranainen vajanaisuus kertomuksessa senaikuisista
+Helsingin seurapiireistä, jos olisi jättänyt tästä niin jyrkästi
+eroittuvasta ja erinomaisesta ryhmästä mainitsematta. Ja kuitenkin on se
+suotta -- sillä nykyiset, yksinkertaisemmin kasvatetut sukupolvet, jotka
+eivät koskaan ole kuvaamaani kermaryhmään kuuluvia henkilöitä nähneet,
+eivät kykene, kaikista kuvauksista ja kertomuksista huolimatta,
+muodostamaan itselleen oikeaa käsitystä ja kuvaa näistä ylhäisempien
+seurapiirien »leijonista» tahi oikeista suuren maailman naisista, »les
+dames du grand monde», eikä myöskään siitä hienosta ja ylevästä sävystä,
+joka heidän piirissään oli vallalla.
+
+
+
+
+XVIII.
+
+RISTIÄISET--HÄÄT--HAUTAJAISET.
+
+
+Myöskin nämä kolme tärkeää seikkaa ihmiselämässä ovat olleet
+ihmeellisten muutosten alaisia niinkuin kaikki muukin.
+
+Kun siihen aikaan, josta tässä nyt kerron, sattui onnellinen lisäys
+jossakin perheessä, lähetettiin heti perheen koko seurustelupiirille
+painetut ilmoituskortit, joissa kerrottiin »että vaimoni onnellisesti on
+maailmaan synnyttänyt sirovartaloisen -- -- -- josta minulla on kunnia
+täten ilmoittaa». Siihen aikaan ei ollut tapana niinkuin nyt
+sanomalehdissä ilmoitella, että »reipas ja tanakka poika on syntynyt»
+tahi »pikku veli Helmille ja Ainalle» j. n. e. eri vivahduksissa.
+Sellaista olisi pidetty kerrassaan sopimattomana.
+
+Kun tuollaisesta onnellisesta tapahtumasta oli kulunut kolme päivää,
+asetettiin silloin vielä sangen heikoissa voimissa oleva äiti
+erityiselle loistopaikalle, »lit de parade», puettuna erikoisesti juuri
+sitä varten sommiteltuun, sangen somaan ja kiemailevaan
+»lapsivuodepukuun». Ja sitten alkoivat välttämättömästi asiaankuuluvat
+»lapsivuodevierailut». Perheen kanssakäymispiiriin kuuluvain kaikkien
+naisten tuli näet seuraavan viikon kuluessa tehdä tuollainen »visiitti»,
+ensin läheisimpäin sukulaisten, sitten likeisimpäin ja parhampain
+ystäväin ja vihdoin muiden onnittelijain loppumattoman liudan, niin
+paljon kuin vain makuukamarin seinien sisään sopi. Vaikka äiti olikin
+useimmittain vielä sangen voimaton ja heikko, täytyi hänen kuitenkin
+kärsivällisesti kestää sitä puhe- ja lörpöttelytulvaa, joka hänen
+ympärillään hälisi ja kuunnella lusikoiden kiusallista kilinää
+kahvikupeissa. Totisesti lujat hermot täytyi olla sairaalla kestääkseen
+tuollaista.
+
+Parin viikon perästä vietettiin sitten ristiäiset, johon tilaisuuteen
+vieraat niinikään painetuilla kutsukorteilla kutsuttiin, ja niitä olikin
+tavallisesti sangen runsaasti. Ikäänkuin itseoikeutettuja olivat
+ensinnäkin perheen lähimmät sukulaiset ja heidän lisäkseen kutsuttiin
+vielä paljon muita perheen kanssakäymispiiriin kuuluvia, jotka pitivät
+kunniana kun heidät kummeiksi pyydettiin.
+
+Ristiäistoimitus tapahtui siihen aikaan aina iltapäivällä, tavallisesti
+kello kuuden aikaan. Tärkein kysymys tällä hetkellä oli se, kuka
+vastasyntyneen kantaisi kasteelle. Tavallisesti määrättiin sylikummiksi
+pienokaisen isoäiti tahi mummo, mutta voitiin tähän tärkeään tehtävään
+kutsua myöskin joku toinen henkilö, joku korkea-arvoinen nainen, joka
+taas, jos hän itse oli estetty toimituksessa läsnäolemasta, antoi jonkun
+sijaisen edustaa itseään. Kummeja oli aina useita ja asetettiin heidät
+ristiäistoimituksen ajaksi seisomaan kahteen riviin, naiset toiselle
+puolelle ja miehet toiselle niin että parit seisoivat vastakkain. Kun
+usein sangen pitkäksi venähtävä toimitus oli loppunut, tuli mieskummin
+astua naisparinsa luo suutelemaan hänelle tavanmukaisen »kummisuutelon»
+ikäänkuin sen lupauksen vahvistukseksi ja sinetiksi, jonka he
+ristiäis-toimituksessa olivat antaneet, nimittäin olla vasta kastetun
+kummilapsensa tukena ja turvana jos olosuhteet sitä tulisivat vaatimaan.
+Silloin sattui usein kerrassaan lystillisiä kohtauksia, sillä milloin
+vetivät nuoret tyttöset vastakynttä eivätkä tahtoneet mielisuosiolla
+tuota asiaankuuluvaa suudelmaa antaa, milloin taas herrat olivat liian
+ujoja -- ehkäpä joskus eivät erityisesti halunneetkaan käyttää
+oikeuttaan hyväkseen; kaikki tämä herätti mielialan hilpeäksi ja sai
+aikaan leikinlaskua.
+
+Tämän juhlatoimituksen katsottiin siihen aikaan synnyttävän jonkunlaisen
+henkisen heimolaisuuden asianomaisten kummien kesken, meidän
+luterilaisten keskuudessa kuitenkin ilman sen enempiä seurauksia. Mutta
+oikeauskoisten parissa oli vallalla sellainen käsitys, että tämän kautta
+oli muka niin likeinen side solmittu, ett'ei esim. avioliitto
+asianosaisten kesken enää sitten voinut tulla kysymykseenkään, ja
+lieneekin kummina-oloa joskus käytetty keinona estää tuollaisen
+avioliiton solmiamista.
+
+Kun ristiäistoimitus kaikinpuolin oli loppuun suoritettu, tarjottiin
+vieraille viiniä ja makeisia; seurasi sitten kaakkujen, marjahillojen ja
+hedelmäin tarjoilu sekä kaiken päälle teen juonti. Kello olikin jo
+kymmenen, usein enemmänkin, kun tällaiset ristiäiskemut loppuivat.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Häät ovat nykyaikaan sellaiset juhlamenot, jotka pitää hujautetaan
+yht'äkkiä ja pitemmittä kemuitta. Hääpari vihitään hiukan ennen
+päivällistä lähteäkseen heti senjälkeen häämatkalle -- häävieraat
+saattavat nuoren parin rautatieasemalle tahi höyrylaivaan ja menevät
+sitten kukin kotiinsa. Joskus ovat vihkijäiset vieläkin
+yksinkertaisemmat -- morsian ja sulhanen matkapuvussa valmiina
+lähtemään, lasi samppanjaa ja muutamia hääkonvehteja tarjotaan
+vieraille. Ylen mukavaa, sangen halpaa -- mutta ikävää.
+
+Ennen oli häätilaisuus sitävastoin merkkitapaus, jota suurilla
+juhlallisuuksilla tuli viettää ja jota kauan oli odotettu ja sitä varten
+varustauduttu. Itse vihkiminen tapahtui usein kauniisti koristellussa
+kirkossa ja jollei kirkossa niin sitten kotona, ja aina iltasella,
+jolloin morsiamen kodissa heti vihkimisen jälkeen alkoivat suuret
+häätanssiaiset, kestäen aina aamutunneille asti. Kun siihen aikaan ei
+matkusteltu ulkomaille niinkuin nyt, jatkui hääpäivän jälkeisinä päivinä
+sarja tanssiaisia, päivällisiä ja kekkereitä, joita nuoren parin
+lähimmät piirit toimeenpanivat, niin että kesti usein pitkät ajat
+ennenkuin vastavihityt nuoret pääsivät lepoon ja rauhaan omassa uudessa
+kodissaan.
+
+Mutta myöskin kansanjoukot -- tarkoitan tässä erityisesti kaupungin
+alhaisoväkeä -- tahtoivat saada jotain iloa tällaisesta juhlasta ja
+kokoontuivat suurin joukoin häätalon edustalle, huutaen lakkaamatta
+»morsian ulos! -- morsian ulos!» kunnes heidän pyyntöönsä suostuttiin ja
+valkopukuinen, myrttikruunulla koristettu morsian, kahden
+haarakynttelijalkoja kantavan sulhaspojan saattamana, astui
+ulkoparvekkeelle tahi avonaisen akkunan ääreen näyttääkseen itseään
+hetkisen ajan huutelevalle väkijoukolle. Silloin kasvoi melu ja hälinä
+yhä pahemmaksi ja väkijoukko remahti raivoisaan suosionosoituskirkunaan,
+vetäytyi sitten vähitellen pois, jättäen paikkansa uusille, häätalon
+edustalle virtaaville joukoille, jotka alkoivat saman näytelmän
+uudelleen. Jos heidän vaatimukseensa ei suostuttu, alkoi lumipalloja,
+hiekkaa ja kaikenlaista likaa sinkoilla häätalon ikkunoihin, kunnes
+morsian jälleen näyttäytyi -- siten monenmonituista kertaa esille
+huudettuna, aivan kuin suosittu näyttelijätär teaatterissa. Tällainen
+meno häiritsi luonnollisesti suuresti juhlailoa häissä, mutta
+kärsivällisesti taivuttiin kuitenkin tähän raakaan, tavaksi tulleeseen
+kansanhuvitukseen, jota kutsuttiin »morsiamen katsomiseksi». Onnellista
+kyllä on tuo tapa jo nykyjään kokonaan hävinnyt käytännöstä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kuten häämenot niin ovat hautajaisetkin muuttuneet n. s.
+yksinkertaisemmiksi, jos ei ota lukuun nykyjään aivan tavallista
+suuremmoista ja kallista kukkaistervehdysten tulvaa
+hautajaistilaisuuksissa, jollaisesta ei ennenvanhaan mitään tiedetty.
+
+Kun ei siihen aikaan ollut tapana julaista kuolinilmoituksia
+sanomalehdissä -- sellaista olisi pidetty suoranaisena ylenkatseena
+vainajaa kohtaan -- lähetettiin sensijaan heti kuolemantapauksen jälkeen
+suuren suuret joukot ilmoituskortteja kaikkialle sekä sitten parin
+päivän perästä mustareunaiset ja mustaan lakkaan painetulla vainajan
+suurella sinetillä sinetöidyt »surukirjeet». Näitä »surukirjeitä»
+lähetettiin jo ennen käytetyissä kutsuluetteloissa oleville henkilöille,
+joita pyydettin läsnäolollaan »kunnioittamaan» vainajan
+maahanpanijaisia, j. n. e. Kuitenkin kutsuttiin yksinomaan herroja,
+sillä naiset eivät siihen aikaan ottaneet osaa hautajaismenoihin.
+
+Lähinnä seuraavana sunnuntaina pidettiin kirkossa »kiitosrukous», jonka
+sisältö, ala, kehys ja taajuus riippui paljon siitä, millainen palkkio
+siitä seurasi. Tällainen »kiitosrukous» vastasi jossain määrin meidän
+aikanamme käytännössä olevia nekroloogeja, vainajan elämäkerrallisten
+tietojen julkaisua ja muistosanojen kirjoittamista manan majoille
+muuttaneesta, jollaista ei siihen aikaan koskaan tapahtunut.
+Sanomalehdissä mainittiin mahdollisesti jonkun erityisesti loistavassa
+asemassa olevan, korkea-arvoisen henkilön kuolemasta, vaan eivät ne
+kuitenkaan koskaan julaisseet minkäänlaista kuvausta vainajan
+ominaisuuksista tahi elämäntyöstä.
+
+Itse hautajaiset pidettiin sitten kello viiden aikaan iltapäivällä.
+Määrätyllä kellonlyömällä saapuivat kaikki kutsutut täydessä
+virkapuvussaan, ritarimerkkineen ja nauhoineen. Suruhuoneen ikkunat
+olivat valkoisilla lakanoilla peitetyt ja kaikki huonekalut samoin
+verhotut valkoisella. Eräässä sisähuoneessa istui vainajan leski
+puettuna syvään surupukuun, mustaan villapukuun valkoisine kauluksineen,
+esiliinoineen ja myssyineen. Häntä ympäröivät talon tyttäret ja lähimmät
+naissukulaiset, kaikki puettuina samanlaiseen syvään surupukuun. Kaikki
+kutsutut, astuttuaan sisään, suuntasivat askeleensa tänne sisähuoneeseen
+kumartaakseen siellä vainajan surevalle puolisolle ja sanoakseen
+muutamia lohdutuksen ja ystävyyden tavallisia lauseparsia, jonka jälkeen
+he vetäytyivät takasin saliin. Siellä olikin jo kahvia tarjoiltu sekä
+sitten reiniläistä viiniä ja mustareunaisia konvehteja, joiden ympärille
+oli kääritty erilaisia painettuja surulauseita ja ajatelmia.
+
+Kun hautajaisvieraat olivat kaikki suruhuoneelle kokoontuneet,
+järjestäytyi kulkue ja läksi liikkeelle. Ensimäisinä kulkueessa kulki
+kuusi tahi kahdeksan soihtujen tai sitten lyhtyjen kantajaa ja heidän
+perässään kaksi hautajaisairuetta pitkine, mustine, poimukkaasti
+harsokankaalla peitettyine sauvoineen. Heidän jälessään astui muutamia
+herroja virkapuvuissaan, kantaen vainajan ritarimerkkejä mustalla,
+hopeanauhoilla ympäröidyllä samettipatjalla. Sitten seurasi ruumisvaunu
+neljän hevosen vetämänä, jotka kaikki oli verhottu mustalla, maahan asti
+ulottuvalla vaatepeitteellä niin että niiden silmät vain näkyivät.
+Ruumisarkku oli niinikään mustalla sametilla tahi vaatteella verhottu ja
+kirjailtu pienillä hopeatähtösillä, mutta minkäänlaisesta
+kukkaiskoristuksesta ei näkynyt merkkiäkään. Heti ruumisvaunun perästä
+alkoi saattojoukon jono, loppumaton rekien tahi muiden ajoneuvojen
+paljous, vyöryen askel askeleelta hiljoilleen eteenpäin, ensin pappi ja
+lähimmät sukulaiset, sitten muu saattojoukko tarkasti arvon ja
+virka-asteiden mukaan järjestettynä, korkea-arvoisimmat etunenässä, eikä
+sikin sokin sekasin miten vaan sattuu, niinkuin nykyjään.
+
+Kirkossa oli kuori mustilla vaateverhoilla verhottu ja kynttelirivit
+valaisivat kirkkaasti kuorin seutua. Mutta nykyjään käytännössä olevia
+kasvikoristeita ei näkynyt. Arkun kantoivat silloin niinkuin meidänkin
+aikanamme läheisimmät sukulaiset alttarin edessä olevalle
+arkkujalustalle ja kun virsi oli laulettu ja ruumissaarna pidetty, astui
+pappi arkun luo ja esitti vainajan elämäkerralliset tiedot; esitys
+muodostui tavallisesti mitä oivallisimmaksi ansioluettelopuheeksi. Vasta
+sitten toimitettiin asiaankuuluva haudansiunaus. Jos vainaja sattui
+olemaan sukunsa viimeinen miespuolinen jäsen, astui haudan siunauksen
+jälkeen paarien ääreen joku siihen valittu arvokas ritariston ja aatelin
+jäsen, pitäen kädessään pitkää sauvaa, jonka nenään oli kiinnitetty
+heleillä väreillä mitä ohuisimmalle puupäällyställe maalattu vainajan
+vaakunakilpi. Hänkin piti sitten puheen, eikä ainoastaan vainajasta
+itsestään vaan koko siitä jalosta suvusta, johon vainaja aikanaan oli
+kuulunut ja jonka viimeinen jäsen ja edustaja hän oli ollut ja kohotti
+sitten suuremmoisella liikkeellä ja juhlallisuudella vaakunakilven ylös
+kaikkien viimeisen kerran nähtäväksi, jonka jälkeen hän löi sitä kolme
+kertaa hitaasti, arvokkaasti ja juhlallisesti ruumisarkun kanteen,
+jolloin se -- jo ennakolta milt'ei poikki sahattuna -- helposti katkesi
+ja murtui palasiksi. Puhuja lopetti puheensa julistaen ett'ei kellään
+miehellä maassamme ollut tästä lähtien enää oikeutta kantaa nyt
+murrettua vaakunamerkkiä, eikä myöskään oikeutta sellaista omaksi
+kilvekseen ottaa. Uruilla virttä soitettaessa kannettiin ruumisarkku
+sitten kirkosta pieneen, kirkon kupeella olevaan hautakappeliin, josta
+se seuraavana päivänä vietiin joko perhehautaan jossakin maaseudulla
+tahi kätkettiin maan poveen kaupungin hautausmaalla. Silloin ei enää
+hautajaismenoihin muita juhlallisuuksia kuulunut kuin yksinkertainen
+virren veisuu, eikä vainajaa hautausmaalle ollut saattamassa muita kuin
+läheisimmät.
+
+Kun ilta kirkossa jo oli kulunut myöhäiseksi ja pimeäksi, ei varmaankaan
+juuri senvuoksi käynyt laatuun enää saattaa vainajaa hautausmaalle, ja
+sitäpaitsi kuului asiaan, että vieraiden piti vielä kirkosta poiketa
+suruhuoneelle juomaan teevettä ja lasin reiniläistä viiniä sekä
+maistamaan hautajaiskonvehteja; sitten vasta he kumarsivat ja sanoivat
+hyvästinsä valkoiseksi verhotussa vierashuoneessa istuvalle leskelle.
+Poislähtiessään piti jokaisen vieraan ottaa mukaansa hieman
+hautajaiskonvehteja ja suuri sahramirinkeli, joka tottatosiaan näytti
+sangen omituiselta riippuessaan kultakirjopukuisten ja kaikenlaisin
+arvonauhoin koristeltujen herrojen käsivarrella. Sangen soma ja
+ihmeellinen tapa muuten, tavallaan vertauskuvallinen, symboolinen kuvaus
+siitä että »toisen kuolema on toisen leipä». Oli miten oli, niin
+tällainen mukana tullut sahramirinkilä sopi kaikessa tapauksessa
+erinomaisesti ja oli sangen tervetullut »kakkunen» aamukahvin kanssa
+seuraavana aamuna.
+
+Kuvatessa senaikuisia hautajaisia esiintyy räikeänä vastakohtana
+nykyisten hautajaismenojen välillä juuri se, ett'ei siihen aikaan
+minkäänlaisia kukkaiskunnianosoituksia ja tervehdyksiä ilmennyt. Nythän
+näet uhrataan ja tuhlataan satoja, joskus tuhansiakin markkoja
+seppeleihin ja niiden nauhoihin, seppeleihin jopa niinkin suuriin että
+pari miestä tarvitaan yhtä sellaista kantamaan -- todistaen usein
+enemmän kerskailua ja turhamaisuutta kuin makua. Vai tahdottaisiinkohan
+ilmaista surun syvyyttä ja suuruutta seppeleen suuruudella? Kukat olivat
+yleensä siihen aikaan aivan harvinaisia, eikä kodeissakaan tavannut
+juuri kasveja, tuskinpa edes kaikkialla tavallista fikustakaan. Niinpä
+olikin paljon vaivaa ja puuhaa jos täytyi vaikkapa pienikin
+kukkavihkonen hankkia jollaisia kuitenkin erityisissä tilaisuuksissa
+välttämättömästi tarvitsi, kuten esimerkiksi ollessa sulhaspoikana
+häissä tahi vihittävänä maisterina maisterinvihkijäisissä, jolloin oli
+velvollinen ojentamaan kukkavihkon seppeleensitojattarelleen -- ynnä
+muissa tämäntapaisissa tilaisuuksissa. Tällaisessa tapauksessa täytyi
+tilata kukkavihkonsa jo pari viikkoa aikaisemmin kaupungin ainoalta
+kukkaisviljelijältä, Bohnhofilta, ja sittenkin sai tyytyä kimppuseen
+vihreitä lehtiä, joiden joukossa jokunen pieni ruusunkukkanen
+pilkistelihe. Kuka olisi siihen aikaan voinut aavistaa, että aika oli jo
+aivan lähellä, jolloin meidän kukkaisköyhässä maassamme ei enää
+Nizza-ruusujakaan käsiteltäisi suuremmalla kunnioituksella ja
+arvonannolla kuin tavallisia voikukkia keväisellä niityllä!
+
+
+
+
+XIX.
+
+MUOTI JA VAATEPARRET.
+
+
+Kustaan aikuiset kirjavat, välkkyvät ja korko-ompeluksilla koristellut,
+sangen maukkaat ja hienot puvut olivat jo kauan sitten joutuneet pois
+käytännöstä ja jääneet vain pukukuviksi. Samoin nekin, joita sitten
+käytettiin vallankumouksen ja Napoleonin aikakauden aikana ja jotka sekä
+muotonsa että väriensä puolesta koettivat esiintyä kokonaan menneen ajan
+räikeänä vastakohtana. Pitkien housujen aika oli alkanut. Polvihousut,
+sellaiseen asuun kuuluvat sukat ja kengät olivat menneen vuosisadan
+omituisuuksia. Puuteroituja tekotukkia ei enää missään muualla nähnyt
+kuin vanhoissa muotokuvissa.
+
+Asteettaisten muutoksien kautta oli tällainen muoti muuttunut
+sellaiseksi kuosiksi, joka siihen aikaan oli vallitsevana, josta tässä
+kerron. Jos nyt katselee sen aikuista muotilehteä, pitää epäilemättä
+silloisia pukukuosia rumina, jopa hullunkurisinakin aivan samalla lailla
+kuin siihen aikaan taas olisi varmaan naurettu meidän nykyaikaisille
+puvuillemme, jotka kyllä ovat mukavampia kantaa, vaan muodottomia,
+väljiä ja sangen vähän muutenkaan somia ja pukevia. Näyttää siltä kuin
+kuskitakista ja työväennutuista olisi malli yleiseen kuosiin otettu.
+
+Kuvaavimpana piirteenä herrain vaatetuksessa 1840--50 luvulla oli jäykät
+ja kiinteästi ruumiinmukaiset puvut ja sileäksi ajettu naama -- partaa
+ei saanut näkyäkään.
+
+Venäläiset kauppiaat ja työmiehet olivat ainoat, jotka parrakkaina
+esiintyivät, sillä rahvaan miehetkin ajelivat säännöllisesti partansa
+pois. Kerrassaan kaikki siviilihenkilöt olivat näin ollen
+sileänaamaisia, parrattomia -- sotilashenkilöillä yksin näki viikset,
+nekin aivan pienet ja lyhyiksi leikatut, ja poskipartaa. Jos kellä olisi
+siihen aikaan ollut pitkä parta, olisi sitä pidetty jonkinlaisena
+sivistymättömyyden ja siivottomuuden merkkinä. Mutta tukka sai sensijaan
+olla pitkä ja vain sotamiehillä ja vangeilla näkikin lyhyeksi leikatun
+tukan, jollainen nyt miltei jokaisella miehellä on. Siihen aikaan voi
+nähdä joidenkuiden vanhojen herrojen antavan valkoisten hiuksiensa
+valahtaa hartioille asti kahden puolen keskelle päälakea vedettyä
+jakausta, mutta tämä oli kuitenkin harvinaista, sillä tavallisesti oli
+tukka aina mitä huolellisimmin kammattu ja leikattu, vieläpä
+hiusvoiteella voideltukin, ja asetettu oikean ohimon kohdalle suurelle
+mutkalle tahi kiehkuralle, jota kutsuttiin otsa-kiehkuraksi, »coup de
+vent». -- Jos oli tanssiaiset tahi joku muu hienompi tilaisuus, tuli
+hiukset huolellisesti kähertää, tukka muovailla lainehtivan kiharaksi.
+Kaljupäinen taas ei kukaan siihen aikaan saanut olla, ei edes kantaa
+päälaellaan pientä »kuutamoa» tahi »kaljutäplää». Jos jollakin oli
+todellisuudessa »kuutamo», käytti hän tekotukkaa, peruukkia, uutta ja
+kaunista aina vierailulla ollessaan, kulunutta ja vaalennutta
+kotioloissa. Kenellä taas pienoinen kaljutäplä pilkistelihe päälaella,
+hän asetteli tuolle heikolle kohdalle pienen liikatupsun, joka parahiksi
+paljaan lämypaikan peitti. Vanhoilla herroilla, jotka eivät tahtoneet
+peruukkia pitää, oli tapana jokapäiväisissä oloissa käyttää mustaa
+silkkikalottia, patalakkia. Mutta paljaspäisyyttä ei missään tapauksessa
+suvaittu.
+
+Miesten pukujen tuli olla tiukasti ruumiinmukaiset. Senpävuoksi
+esimerkiksi housut olivat niin piukat ja kireänahtaat kuin suinkin
+mahdollista ja ne eivät saaneet estää kinttujen muotoa selvästi
+näkymästä; irtonaispohkeet lienevätkin tämän johdosta olleet sangen
+tavallisia siihen aikaan, samoinkuin kaikenlaiset täytevehkeet
+rintakehän kohottamiseksi uljaaksi ja pulskaksi. Sanottiinpa m. m. että
+herrojen upseerien täytyi ensin kostuttaa valkoisesta säämyskästä tehdyt
+»nimettömänsä» saadakseen ne jalkaansa ja sitten antaa niiden jaloissaan
+kuivaa. Nutun ja varsinkin hännystakin täytyi laskeutua ja puristautua
+vyötäisillä tiukasti ruumiin mukaan, ja jos vyötäiset saatiin ampiaisen
+kaltaiseksi piukkuudessa oli se sitä hienompaa ja sirompaa, ja niinpä
+kerrottiinkin, että upseerit kureliivin avulla nyöräilivät vyötäisiään.
+Hihojen tuli samoin olla sangen ahtaat, mutta pitkät ne kyllä saivat
+olla, peittäen puolet käsipöydästäkin.
+
+Siihen aikaan pidettiin paljon tarkempaa huolta kuin nyt siitä,
+millaista pukua oli minkinlaisessa tilaisuudessa käytettävä.
+Jokapäiväisissä oloissa ja aamupäivillä käytettiin kaksilaskoksista ja
+kaksinappirivistä »bonjouria», polviin asti ulottuvaa pitkää takkia,
+joka sekin puristautui tiukasti ruumiin mukaan vyötäisen kohdalla.
+Pitkänuttu oli tavallisesti, vaikkei kuitenkaan aina, musta ja erityisen
+pitkähihainen; kaulus kohosi korkeaksi niskapuolelta ja taskuja ei ollut
+muualla koko takissa kuin sen takaliepeissä. Kaikinpuolin oli se
+kokonaan toisenlainen kuin nykyään käytännössä oleva mukava ja väljä
+arkipuku ja takki. Liivit ja housut olivat toisenlaisesta ja
+erivärisestä kankaasta. Kaulaliina oli mustaa silkkiä, korkea, leveä ja
+jäykkä, jonka sisälle oli erityinen kovikelaskos senvuoksi asetettu. Se
+kietastiin pariin kertaan kaulan ympäri ja sidottiin etupuolella
+siroille korvakkeille.
+
+Vierailupukuna käytettiin aina hännystakkia, joko tummansinistä tahi
+tummanruskeaa, liepeiltään paljon kapeampaa kuin nykyiset hännystakit.
+Senaikuisessa »frakissa» oli korkea, jäykkä pystykaulus mustasta
+sametista ja kiiltävät kullatut napit. Tällaiseen pukuun kuului
+vaaleanharmaat tahi harmaankeltaiset housut ja ruutukaisesta tahi
+kukikkaasta, loistavan värillisestä sametista tehdyt liivit.
+Vierailutilaisuuksissa, samoinkuin teaatterissakin, esiinnyttiin aina
+hansikkaat kädessä, eikä näitä vaaleanharmaita tahi oljenvärisiä
+käsineitä otettu pois muulloin kuin teevettä juodessa, jonka jälkeen ne
+jälleen heti käsiin vedettiin. Ainoastaan sivistymättömät ja alempiin
+kansankerroksiin kuuluvat ainekset esiintyivät paljaskäsin. Nenäliinoina
+käytettiin »foulardeja», suuria, värillisiä raakasilkkisiä liinoja.
+Siihen aikaan käytännössä oleva nuuskaaminen oli varmaan antanut aiheen
+tällaisten nenäliinojen käyttämiseen.
+
+Tanssiaisissa ja suuremmissa tilaisuuksissa näki silloin milt'ei
+yksinomaan virkapukuja, sillä sen ajan tapa vaati, että jokaisen, jolla
+jokin virka oli, tuli virkapuvussa esiintyä. Senvuoksi siviilipuvussa
+näkikin kulkevan vain yksityishenkilöiden ja sellaisten nuorten miesten,
+jotka eivät vielä olleet mihinkään virkaan päässeet. Siviilihännystakki
+oli musta, samoin siihen kuuluvat ahtaat housut. Liivit olivat valkoiset
+ja valkoisilla korko-ompeluksilla koristetut; kaulavaate samoin
+valkoinen ja valkokoristuksilla kirjailtu, muuten kyllä yhtä korkea ja
+jäykkä kuin musta kaulaliinakin. Paidan rintamus oli joko koristettu
+hienosti käherretyllä »rimssulla» tahi sitten sekin korko-ompeluksin
+somistettu. Kun siihen aikaan yleiseen kiiltonahkaisia matalia kenkiä
+käytettiin, pilkahteli kengän ja housunlahkeen rajalta esiin sirot,
+värilliset silkkisukat. Liivien rintamuksilla tuli riippua leveät
+kultaketjut ja useita vitjakoristeita; yhdessä niistä koreili
+tavallisesti karneoliin kaiverrettu vaakuna.
+
+Päällysvaatteita oli monenlaisia, aina vuodenaikojen mukaan.
+Tavallisimmin käytettiin päällysviittaa, n. s. »kaprokkia», joka ulottui
+jalkateriin asti ja jonka olkapäille oli kiinnitetty päällyslevätti,
+»kapusongi» tahi pitkä kaulus, joka sekin ulottui sangen alhaalle.
+Sotilashenkilöt käyttivät harmaata tällaista viittaa, siviilimiehet
+mustaa. Mutta olipa siihen aikaan käytännössä myöskin eräänlaiset,
+tiukasti ruumiinmukaiset päällystakit, liivinutut, polvien alapuolelle
+ulottuvat nekin ja talvella varustetut korkealla turkinkauluksella.
+Joskus leudompana vuodenaikana näki käytettävän vielä n. s.
+heilukaapuja, »slängkappoja», kauniita ja somistavia päällysvaatteita,
+jotka kuitenkin vivahtivat liiaksi teaatterimaisuuteen. Tokkopa kukaan,
+joka siihen aikaan eli, voinee unohtaa kuinka Fr. Cygnæus, palattuaan
+Italian matkaltaan 1847, osasi roomalaisella asiantuntemuksella
+kietaista ympärilleen tuollaisen viitan ja näin vaatetettuna asettua
+jonkunlaiseen vaikuttavaan asentoon?
+
+Talvisaikaan kulkivat vanhemmat herrat tavallisesti puettuna raskaaseen,
+tölskönnäköiseen supinnahkaturkkiin. Pitemmillä matkoilla, ja jos sattui
+tiukat pakkassäät, käytettiin karhunnahka- ja sudennahkaturkkeja, joissa
+viimeksi mainituissa useimmittain oli karva päällä päin. Sitäpaitsi
+kierrettiin vyötäisten ympärille moneen kertaan leveä, värillisestä
+villalangasta kotona kudottu matkavyö. Paksu karvalakki painettiin
+päähän ja jalkoihin pantiin nahkavuoriset huopa-päällyskengät.
+
+Kun paksut lumikerrokset usein peittivät kadut, vieläpä
+jalkakäytävätkin, ei käynyt laatuun kävellä mataloilla kalosseilla
+kaduilla, vaan oli pakko vetää jalkoihinsa päällyskengät, n. s.
+»botfoorit» tahi villavuoriset nahkaiset saappaat, joiden varret
+ulottuivat puolikinttuun ja pantiin kiini sivulla olevilla napeilla.
+Muuten käytettiin nahkakalosseja -- kummikalosseja ei vielä silloin oltu
+keksittykään -- ja saappaita myöhempinä aikoina käytäntöön tulleiden
+»patiinien» sijasta, joita silloin ei vielä tunnettukaan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mutta erittäinkin vaihtelivat naisten pukumuodit siihen aikaan
+vilkkaasti, ja luonnollisesti kiinnitettiin heidän pukimiinsa suurempaa
+huomiota kuin miesväen vaatteisiin.
+
+Arkioloissa käyttivät naiset tukkaansa sileäksi suittuna, vain ohimoille
+sallittiin hiuksien valahtaa kaarevassa mutkassa. Palmikko oli kietaistu
+pyöryläksi päälaelle ja kiinnitetty siellä korkealla
+kilpikonnanluukammalla, usein koristuspiirroksin kaiverretulla ja
+kaikellaisin keinoin kaunistellulla. Mutta jos sievempinä ja maukkaammin
+puettuina tahdottiin esiintyä ja parempaan pukuun paneuduttiin,
+käytettiin kutreja, joko pari pitkää hiuskiehkuraa molemmin puolin
+päätä, ulottuen hartioille saakka, tahi sitten lyhempiä kutrikimppuja,
+joita sanottiin »korkkiruuveiksi» ja jotka ulottuivat vain kasvojen
+alareunaan; käytettiinpä myöskin niinsanottuja »tykkikutreja».
+Tavallisesti olivat nuo kutrit eli kiehkurat irtonaisia, mutta jotkut
+kähersivät ne omasta tukastaan, jossa tapauksessa hiukset täytyi jo
+edellisenä päivänä kierrellä paperipyörylöiden ympärille eli
+»papiljoteille». En voi ajatellakaan esimerkiksi meidän ranskalaisen
+kotiopettajattaremme kuvaa ilman että hänellä olisi ollut hiukset täynnä
+tuollaisia paperipyörylöitä. Ja täytyipä minun itsenikin lapsena kulkea
+monet kerrat hiukset täynnä ilkeitä »papiljotteja», jotka hirveästi
+minua vaivasivat, vaan joita täytyi kärsiä, jotta vaalea tukkani tulisi
+kiharaksi kuin kirkkoenkelin pää.
+
+Naimisissa olevat naiset, aivan nuoret rouvatkaan eivät muuten paljon
+tukkaansa näyttäneet, sillä avioliiton satamaan purjehtineiden naisten
+tuli siihen aikaan välttämättömästi peittää hiuksensa erityisellä
+päähineellä, valkoisella, pitsireunaisella musliinimyssyllä, josta
+pitkät ja leveät musliininauhat tahi rimssut riippuivat alas rinnoille.
+Parempiin ja vierailupukuihin kuului taas kokonaan pitseistä tahi
+vieläpä silkkipitseistäkin tehdyt myssyt, jotka muutenkin olivat
+koristetut joko kukkasilla tahi ruusukkeilla ja joihin valkoisten
+rimssujen sijasta oli kiinnitetty loistavaväriset nauhat. Mutta
+tanssiaisissa käytettiin aivan toisenlaisia päähineitä, jotka nyt
+näyttäisivät kerrassaan hirvittävän eriskummallisilta. Silloin panivat
+rouvat näet päähänsä suuren käärelakin, »turbaanin» pitkine liehuvine
+töyhtöineen tahi sitten pienen hattusen, joka oli täynnä kukkia tahi
+hetuleita tahi pystyssä törröttäviä »sulttaaneja». Nuoret naiset
+koristelivat tukkaansa kaikenlaisilla kukkasilla, useimmiten paksulla
+ruusukiehkuralla tahi kerrassaan kukkaisdiadeemilla, peittäen hiuksensa
+kokonaan niin, että kutrikiehkurat vain koristeiden välistä
+esiinpistivät ja vapaina liehuivat.
+
+Kotona käyttivät naiset kevyestä, useimmittain yksivärisestä
+villakankaasta tehtyjä pukuja, mutta vieraisilla ollessaan ja
+pienemmissäkin muissa tilaisuuksissa kuhisi rouvasväki tahtisilkistä,
+»silkki-sarssista» tahi mustasta läikesilkistä tehdyissä silkkihameissa.
+Suuremmissa tilaisuuksissa ja tanssiaisissa käyttivät he värillisiä,
+suurikukkaisia, paksuja silkkipukuja, mutta näkipä joskus sangen somia
+samettipukujakin. Nuoret ja naimattomat naiset pukeutuivat sensijaan
+kevyisiin, harsomaisiin pukuihin, joihin käytettiin »musliini-»,
+»tylli»-, »vapööri»-, »gazi»- ja »tarlataani»-kankaita, sillä
+silkkikankaat kuuluivat yksinomaan naineiden naisten oikeuksiin.
+
+Yksinkertaisemmat puvut olivat korkeakauluksisia, mutta hienommat
+sitävastoin kaarroskaulaisia, kuitenkin vain niin, että suurin osa
+povesta jäi jonkunlaisen kaulareunustimen tahi hienopalttinaisen,
+korko-ompelulla kirjaillun, niinsanotun »kainoushunnun», rintaliinan
+peittoon. Sillä jos naiset olisivat paljastaneet niin avoimesti povensa
+ja selkänsä kuin nyt, olisi se loukannut senaikuisia esteettisiä
+tunteita. Tanssiaispukujen hihat olivat pienen pienet ja lyhyet,
+pikkuiset puuhkat vain olkapäillä, päättyen pitsireunustoihin, mutta
+arkipuvuissa sitävastoin käytettiin suuria ja väljiä hihoja, ylhäältä
+olkapäiden puolelta avaroiksi pulloitettuja kuin ilmaa täynnä olevat
+pallot, kaventuen käsivarren mukaan alaspäin kunnes kalvosten kohdalla
+tiukasti puristuivat ihoa myöten. Vyötäisten kohdalla tuli naisten puvun
+olla tiiviisti ruumiinmukainen ja niin tiukasti nyöritetty kuin vain
+suinkin mahdollista oli. Liivi napitettiin tahi vyötettiin kiini
+takapuolelta ja etupuolella koristi sitä kapea, pitkälti alaspäin
+ulottuva pitsi. Jotta tämä suurimerkityksinen liivilaitos olisi kyllin
+jäykkä ja ryhdikäs, oli sen etupuolelle asetettu teräslastat ja sen
+sivuihin neulottu kiini monta »luuta».
+
+Hameet olivat sangen avaroita ja väljiä, etupuolelta sileitä, taaksepäin
+viljavissa poimuissa ulottuen. Ne saivat ulottua vain nilkkaan asti,
+sillä siihen aikaan ei käytetty laahustimia keräilemässä pölyä
+lattioilta. Joskus oli hameisiin kiinnitetty rivi leveitä lenkuttimia,
+niin kutsuttuja »volangeja» tahi sitten muunlaisia reunustimia; joskus
+oli tuollaisia useampiakin, kapeampia, toinen toisensa alapuolella.
+Nuorten naisten keveään, vilpoiseen tanssiaispukuun kuului usein
+erityinen »tuunikka» tahi lyhyempi päällyshame ja oli puku sirosti
+kukkavihkosilla, kukkais- ja lehtikiehkuroilla tai hetuloilla ja
+nauharuusukkeilla reunustettu. Myöskin oli tapana tanssiaispukuja
+koristaa pitkillä ja leveillä silkkinauhoilla, jotka toiselta kupeelta
+riippuivat alas.
+
+Vannehameen, krinoliinin aika ei vielä ollut, sillä se tuli käytäntöön
+vasta 1852 keisarinna Eugenien alotteesta. Jotta tuollainen väljä ja
+laaja hame saataisiin oikein leveäksi, käytettiin monta alushametta,
+alimmaisena ensin yksi volangeilla varustettu niin sanoakseni
+pönkkähame, jonka päälle sitten pantiin monen monta yhä hienompaa ja
+kevyempää hametta, niin että niiden pitsireunat vilkkuivat valssin
+vinhassa viuhkeessa.
+
+Tanssiaisissa oli neitosilla jalassaan hyvin matalat valkoiset
+silkkikengät, jotka sidottiin kiini jalkaterän yli ristiin kulkevilla
+nauhoilla. Ja silkkisukat olivat hienon hienot, usein miltei
+harsomaiset.
+
+Tullessaan tanssiaisiin ja lähtiessään pois oli naisilla siihen aikaan
+tapana kantaa kaulassaan joko mustaa tai sopulinnahkaista ruskeaa
+puuhkaa tahi taas hartioillaan mitä hienointa, oikeaa turkkilaista
+sjaalia. Toiset käyttivät myöskin valkoisesta tahi vaaleanpunaisesta
+silkistä tehtyä ja joutsenen untuvilla reunustettua »tanssiaislevättiä».
+Vanhemmilla naisilla oli tavallisesti hartioillaan pitkä sopulin- tai
+kärpännahkainen »peleriini», kaulakappa, jollaisia siihen aikaan
+yleisesti käytettiin.
+
+Tanssiaispukuun kuului vielä puolipitkät valkoiset hansikkaat. Kotona ja
+vierailulla ollessa käytettiin sitävastoin usein mustia, harsomaisesti
+reijitettyjä, silkkisiä puolikäsineitä, jotka eivät sormia peittäneet,
+vaan taittuivat rystysten kohdalla jättäen sormet työtouhuun vapaiksi.
+
+Nuoret naiset eivät siihen aikaan juuri koskaan käyttäneet minkäänlaisia
+koristeita, sillä sitä ei olisi pidetty hyvään sävyyn ja käytöstapaan
+oikein kuuluvana. Ajateltiin, että nuoruus jo itsessään oli kyllin
+kaunis koristus. Mutta rouvat sensijaan somistivat kaulansa paksulla
+kultakäädyllä korusolkineen tahi sitoivat kaulaansa milloin helmistä,
+ruusukivistä, milloin kranaateista ja ametisteista punotun
+kaulakoristeen. Jalokivet olivat vielä siihen aikaan miltei
+tuntemattomia ylellisyystavaroita maassamme; ainoastaan joillakuilla
+rikkaimmilla oli muutamia todellisia timanttikoristeita. Korvarenkaita
+käytettiin aivan yleiseen, tavallisesti hyvin pieniä ja lyhyviä, mutta
+tanssiaistilaisuuksissa kuitenkin erikoisia, pitkiä, suuria ja
+riippuvia. -- Rannerenkaat ja sormukset olivat käytännössä silloin
+niinkuin nytkin. Ja viuhkat, milloin pitsistä, milloin norsunluusta tai
+monen monista liuskareista tehdyt, olivat kerrassaan välttämättömät.
+
+Kasvavilla tyttösillä oli lyhyet hameet, joiden alta valkoiset ja leveät
+pöksynlahkeet, jalkaterän seutuvilla pitsireunustimeen päättyen tai
+muuten välipitseillä koristettuina, pistivät esiin peittäen koko jalan
+ala-osan. Hiukset valuivat joko yhtenä tai kahtena tanakkana palmikkona
+alas pitkin selkää ja palmikkojen nenissä liehuivat pitkät värilliset
+nauharuusukkeet.
+
+Mutta kuinka voisikaan kuvailla jotakin niin ylen ihmeellistä vehettä
+kuin senaikuiset naisten hatut? -- Ne olivat suuria ja törröttivät
+päässä kuin jonkunlainen kuomikatos. Hattujen pukemiskuosi vaihteli
+alituisesti ja mitä suurinta ja tarkinta huolta pidettiin juuri tästä
+tärkeästä asianhaarasta. Milloin koristettiin hattuja sitomalla niihin
+ulkopuolelle valtavia höyhentöyhtökimppuja, nauhoja tahi kukkia, milloin
+näki taas hattukatoksen alla kokonaisen kukkaissaran täynnä mitä
+erilaisimpia koristekukkia. Kesäisin käyttivät nuoret naiset olkisia
+»paimenhattuja» pitkine liehuvine nauhoineen, tahi myöskin jostain
+ohuesta kankaasta tehtyjä niin sanottuja »variksenpelättihattuja»
+suojatakseen mitä parhaiten kasvonsa päivettymistä kylväviltä kirkkailta
+auringonsäteiltä. Talvipakkasessa ja matkoilla käytettiin samantapaista
+päähinettä, mustasta silkkikankaasta tehtyä ja pumpulivanulla täytettyä
+n. s. »bahyttiä».
+
+Päällysvaatteenaan käyttivät rouvasihmiset ketunnahkaturkkeja, joissa
+oli sopulinnahkakaulus ja vielä sen lisäksi erityinen hartioilla
+riippuva pitkä pääpussi, niin kutsuttu »kapusongi». Tällaiset
+viittaturkit tehtiin usein heleänloistavasta, värillisestä tahi
+suurikukkaisesta kankaasta. Nuoret naiset käyttivät
+talvipäällysvaatteenaan taas aivan ruumiinmukaista, pitkää liivitakkia,
+jota tavallisesti sanottiin »krespiiniksi». Se oli tehty vaaleasta,
+yksivärisestä silkkikankaasta ja reunustettu joko turkiksilla tahi
+joutsenen untuvilla -- kaikinpuolin sangen pukeva ja sievä puku -- ja
+kuului tähän talvipukuun vielä sanomattoman suuri krimin-, sopulin-tai
+kärpännahkainen käsipuuhka. Kesäsin käytettiin niinsanottua »burnusta»,
+väljää, hieman lyhempää ja aivan ohuesta kankaasta tehtyä kaaputakkia.
+
+Kun talvella oli lunta vankasti ja usein tiukka pakkanen, vedettiin
+jalkoihin, suojaksi kylmää vastaan, nahkavuoriset »lapikkaat» tai
+päällyskengät, joiden varret napitettiin sivulta kiini aina sääreen
+asti. -- Kun nuoret naiset läksivät tanssiaisista kotiin, syntyi nuorten
+herrain kesken kiivas kilpailu siitä kenelle suosion päivä paistaisi ja
+koittaisi ihana onni saada auttaa noita »lapikkaita» jalkoihin
+napitettaessa -- pyrkimys, jota asianomaiset mammat usein tahtoivat
+jouduttaida estämään.
+
+Kun senaikuisista puvuista on puhe, ei voi millään muotoa unohtaa
+mainitsematta välttämättömästi asiaan kuuluvia käsilaukkuja. Naisilla
+oli näet aina mukana vierailulla käydessään ja iltaseuroissa istuessaan
+pieni erityisessä ketjussaan kupeella riippuva, paljeteilla
+koristellusta sametista tehty laukkunen, jossa he kulettivat
+välttämättömät ompelu- ja kutomistarpeensa ja muut käsityövehkeensä,
+voidakseen niitä illan kuluessa näperrellä. Jos jollakin ei ollut
+tuollaista laukkua, toi hän mukanaan samaa tarkoitusta varten pienen,
+siron ompelulippaan.
+
+
+
+
+XX.
+
+SANOMALEHDET JA POSTI.
+
+
+Sanomalehtien lukemiseen ei siihen aikaan totisesti yleisön tarvinnut
+paljon aikaansa uhrata, sillä lehtiä oli vähän ja ne olivat ylen pieniä.
+Sanomalehdet ladottiin tölsköillä kirjaimilla ja painettiin karkealle
+mutta samalla sangen kestävälle paperille; ne olivat tavallisen
+kirjoitusarkin kokoisia ja kaksipalstaisia. Tilaajia oli jotakuinkin
+vähän. Tuhannen kappaleen painosta pidettiin 1840-luvulla jo sangen
+korkeana.
+
+Sanomalehtiä ei siihen aikaan kannettu kotiin niinkuin nyt, jolloin me
+ne omasta kirjelaatikostamme voimme siepata lukeaksemme niitä aamukahvia
+juodessamme, vaan täytyi silloin joko itse tahi lähetin noutaa lehti
+päivällisen tienoissa kirjakaupasta, jossa se tilaajan käteen
+kurotettiin erityisesti sitä varten ikkunaan tehdystä luukusta, kun
+lehden ottaja ensin oli antanut yhden numeron tilaussetelistään
+kuitiksi. Jos sitten jonkunlainen viivytys oli lehteä tavannut joko
+painoasiamiehen taholta tai muun esteen sattuessa, sai siinä kirjakaupan
+edustalla seista tuskastumiseen asti odottelemassa likistyneenä
+matamien, pikenttipalvelijain ja vahtimestarien sekaan, jotka lehden
+hakuun nekin olivat tulleet ja joiden napiseva joukko yhä vain kasvoi
+niin että usein koko jalkakäytävä siten sulkeutui. Tällaiset
+alkuperäiset olot kestivät aina 1860-luvulle asti, jolloin vasta
+sanomalehden kantajia alettiin käyttää.
+
+Syynä sanomalehdistön vähäpätöiseen asemaan maassamme lienee kolme
+rinnakkaista ja toisiinsa kuuluvaa olosuhdeseikkaa: ensiksi yleisön
+valtiollinen välinpitämättömyys sekä siitä, mitä yleensä maailmassa
+tapahtui, että myöskin ja vielä suuremmassa määrässä omista sisäisistä
+oloistamme, toiseksi se seikka, ettei sanomalehdissä ollut sellaista
+lukemista, joka olisi herättänyt mitään suurempaa mielenkiintoa
+yleisössä, ja kolmanneksi silloin aivan yleensä vallinnut taipumus ja
+halu lukea kirjoja, joka puolestaan lievensi sanomalehtien tarvetta.
+
+Senaikuisissa sanomalehdissä ei nähty koskaan esim. sitä, jota
+sanomalehdistä nykyään ei taas milloinkaan saa puuttua, nimittäin
+»johtavaa kirjoitusta», jossa käsitellään jotain päivän tärkeää
+kysymystä tahi vireille herännyttä joko koko maata tai sitte kaupunkia
+koskevaa asiaa. Kaikenlaisista sellaisista seikoista, kuten
+kieliasiasta, työväenkysymyksestä, naisasiasta, terveydenhoito-,
+kansakoulu-, raittius-, rautatie- ja kunnalliskysymyksistä sekä
+hallituksen toimenpiteistä j. n. e., joista nykyään sanomalehdet
+sisältävät palstamäärin kirjoituksia ja selostuksia, ei siihen aikaan
+lehdissä jälkeäkään näkynyt. Noina virkavaltaisina aikoina pidettiin
+liian suulaana ja julkeana ottaa julkisen keskustelun alaiseksi
+sellaisia asioita, joita ainoastaan vallanpitäjöillä oli oikeus
+arvostella. Heräämisen, voimakkaasti valveutuneen kansallistunnon aika
+ei ollut vielä tullut. Tuntui ja näytti kuin sisäisiä olojamme valaiseva
+kyntteli olisi sammutettu; ei pieninkään valonsäde saanut välkähtää
+esiin ja valaista niitä.
+
+Silloin oli sopuisan ja hyvänahkaisen sanomalehtikirjailun aika, jolloin
+ei lehdissä kynäkiistoja eikä otteluja näkynyt, jolloin ei tahdottu
+turhanpäiten levittää levottomuutta ihmisten mieliin eikä yllyttää
+veljeä veljeään vastaan. Tahdottiin elää tyynessä rauhassa. »Schlafen
+Sie wohl!» Nukkukaa hyvin! sanoi kreivi Berg vielä paljon myöhempänä
+aikana meistä.
+
+Samallainen sisällyksettömyys oli vallalla ulkopolitiikkaankin nähden.
+Ei ollut silloin vielä sähkösanomalaitosta, eikä edes rautateitäkään.
+Entäs sitten posti! Se ei ollut tottatosiaankaan suuri, vaan mahtui
+yhteen matkalaukkuun ja saapui ainoastaan kaksi kertaa viikossa ajaa
+köryytellen kärryillä Pietarista ja tuoden uutisia ulkomailta. Silloin
+sai tietää, että Marokon sulttaani oli kuollut kolmisen kuukautta sitten
+tahi että joku presidentti Guatemalassa oli viime vuonna syössyt
+presidentin istuimelta toisen, tahi että Kiinan keisari oli mennyt
+naimisiin ynnä muuta samanlaista ja yhtä mieltäkiinnittävää, joka kaikki
+oli kuitenkin niin vanhaa, ett'ei sillä ollut edes uutuuden viehätystä.
+Ei tälläkään alalla milloinkaan minkäänlaista selostusta valtiollisesta
+asemasta. Mutta sensijaan komeili usein parhaimmalla paikalla
+sanomalehdessä kuvaus muurahaisten elämästä, teeviljelyksestä Sumatran
+saarella tahi jaappanilaisista häistä ja muista yhtä
+mieltäkiinnittävistä kuin yleishyödyllisistäkin aineista.
+
+Kotimaisia virkanimitysuutisia, jotka olivat aina ylen rakkaita puhe- ja
+kielimisaiheita, ei saatu julaista ennenkuin ne oli ensin julaistu
+Virallisessa lehdessä, johon niitä taas ei otettu ennenkun asianomainen
+oli valtakirjansa lunastanut -- siis silloinkun jo kaikki asian
+tiesivät. Yksityisiä henkilöitä koskevista asioista ei koskaan mainittu
+mitään, sillä sellaisen kertomisen sanomalehdessä katsottiin sotivan
+kerrassaan kaikkea sopivaisuutta vastaan. Ei kerrottu edes eteväin ja
+huomattavain miesten kuolemantapauksistakaan, vielä vähemmän julaistiin
+mitään muistosanoja heistä. Kynäkiistat, riitakirjoitukset olivat
+milt'ei tuntemattomia. Ilmoituksia oli hyvin vähän, supistuen nekin vain
+sellaisiin kuin esim. »huone vuokrattavana», »kadonnut», »löydetty»
+j. n. e. Teaatteri ei julaissut ilmoituksiaan sanomalehdissä, vaan
+lähetti erityiset ilmoituslehdet suoraan koteihin. Maistraatin ja
+poliisikamarin käskyt ja päätökset, huutokaupat ja sensemmoiset seikat
+saatettiin yleisön tietoon siten että kaupunginpalvelija kulki ympäri
+kaupunkia rumpalin seuraamana ja luki julki tiedonannot katujen kulmissa
+kansanjoukoille, jotka rumpali tarmokkain päryytyksin kokosi
+ympärilleen, enimmäkseen uteliasta ja toimetonta roskaväkeä. Myymälät,
+tehtaat ja käsityöläiset eivät myöskään sanomalehdissä ilmoitelleet,
+sillä he tiesivät hyvin, että ostajat ilman sitäkin löysivät tien heidän
+luokseen, eikä silloin vielä tunnettu lausetta: ilmoittamisen kautta käy
+tie rikkauteen. Rikosasiat, varkaudet ja muut sellaiset seikat jätettiin
+tahallaan mainitsematta j. n. e.
+
+Mitäpä sitten silloiset sanomalehdet sisälsivät?
+
+Helsingissä ilmestyi siihen aikaan kolme tuollaista lehteä.
+
+»Finlands Allmänna Tidning» (Suomen Virallinen lehti) oli ainoa joka
+päivä (paitsi sunnuntaina ja juhlapäivinä) ilmestyvä lehti ja sisälsi se
+silloin niinkuin nytkin vain virallisia ja lainmukaisia tiedonantoja.
+Hallitus oli sen julkaisija ja sitä lukivat ainoastaan ne, jotka
+virkansa puolesta tarvitsivat siinä julaistuja uutisia. Palstan
+täytteenä julaistiin siinä pieniä kirjoitelmia valtiollisista
+tapahtumista ulkomailla. Lehden suomenkielistä painosta ei ilmestynyt,
+sillä eihän tällaiset asiat kuuluneet siihen aikaan vähääkään itse
+kansalle.
+
+»Helsingfors Tidningar»-niminen lehti, joka ilmestyi Z. Topeliuksen
+julkaisemana kaksi kertaa viikossa, keskiviikkoisin ja lauantaisin, oli
+kaupungin ja koko maan enimmin ja mieluimmin luettu sanomalehti.
+Pehmeällä, hienolla kynällään, josta kaikki pitivät, voi hän joskus
+kosketella arkaluontoisia asioita loukkaamatta ketään ja tuskinpa
+huomattiinkaan, että hän oli joutunut vaaralliselle alalle. Vaikk'ei
+lehdellä ollutkaan mitään varsinaista valtiollista karvaa tahi suuntaa
+oli se kuitenkin rakas ja sen ilmestymistä aina ikävöiden odotettiin.
+Lehdessä oli usein Topeliuksen omia kauniita runoja julaistuna, jotka
+sittemmin näkivät päivänvalon hänen runokokoelmissaan »Ljungblommor»
+(Kanervankukkia) ja »Nya blad» (Uusia lehtiä) y. m. Mutta sitäpaitsi oli
+lehdessä toisinaan »Kirje Ulla-tädille» tahi »kapteeni Leopoldille»,
+joissa kirjeissään hän mitä kevyimmällä ja sievimmällä tyylillä osasi
+kertoa kaikenlaista pikkujuttua, kaikista kaupungin vähäpätöisistä
+tapahtumista. Tuollainen kirje oli kuin jonkunlainen päivän kronikka,
+pakina kirjemuodossa, hienompityylistä kielimistä, jollaisella aina on
+vetovoimansa yleisöön nähden. Mutta lopuksi ja tämä olikin paras seikka:
+lehdessä julaistiin »alakertana» hänen kaunokirjallisia kirjoituksiaan,
+lopuksi kokonainen sarja »Välskärin kertomuksia», joita jokainen
+kärsimättömästi odotteli ja jotka kukin, kun kertomuksen jatko
+seuraavassa numerossa ilmestyi, ensimäiseksi aina luki tai oikeammin
+lukea ahmasi.
+
+»Morgonbladet» ilmestyi myöskin kaksi kertaa viikossa, maanantaisin ja
+torstaisin ja oli sen toimittajana vuoteen 1844 asti Fabian Collan ja
+senjälkeen Fr. Berndtson; sillä oli määrätympi suunta kuin »Helsingfors
+Tidningar»-lehdellä ja harvalukuisempi joskin n. s. enemmän
+kirjatiedollinen, opillinen ja akatemiallinen lukijakunta. Paitsi
+välttämättömimpiä ja vajanaisia tietoja koti- ja ulkomailta, julaistiin
+lehdessä parhaasta päästä toimittajan omasta, kaunokirjallisesta kynästä
+pulppuilleita runoelmia, arvosteluja kotimaassa tai Ruotsissa
+ilmestyneistä kirjauutuuksista, teaatteri- ja taidearvosteluja j. n. e.,
+jolloin hän joskus sangen terävästi ruoski sellaisia, jotka eivät olleet
+hänen suosioonsa päässeet. Mutta varsinaisen arvon lehdelle tuottivat
+kuitenkin Runebergin siihen antamat avustukset. Hän antoi näet lehdelle
+julaistavaksi katkelmia ilmestyvistä teoksistaan. Myöskin muut
+helskyttivät lehdessä runokanneltaan, kuten esimerkiksi Törnegren, B. O.
+Lille, J. H. Roos y. m. Mutta varsinkin nuoret runoniekat koettelivat
+siipiensä lentoa ja kantavuutta tässä lehdessä niin että ei siltä
+ainakaan runollista avustusta puuttunut. Ja kaiken tämän lisäksi
+julkaisivat »Morgonbladetissa» vielä Lönnrot, Vallin ja Castrén aina
+mitä suurimmalla mielenkiinnolla luettavia matkakirjeitään ja
+muistojaan. Mutta suurelle, uutisia janoovalle yleisölle pysyi lehti
+suurimmaksi osaksi vieraana.
+
+J. V. Snellman oli alkanut 1845 julaista Kuopiossa, jossa hän silloin
+oli koulurehtorina, sanomalehteä »Saima». Lehdessään koetti hän herättää
+ja kohottaa kansan kansallistuntoa ja voittaa syrjäytetylle
+suomenkielelle tässä maassa sen aseman, jonka hän tälle kielelle katsoi
+kuuluvan. Erityisellä ja aina uudistuvalla otsakkeella »paukkuja»
+(»knäppar») varustetuissa kirjoituksissa kosketteli hän ja kovistellen
+tutkiskeli toisten sanomalehtien sisältöä ja suuntia; välistä
+»valaistiin» niissä myöskin hallituksen toimenpiteitä. Tämä kaikki
+herätti häntä vastaan voimakkaan vastustuksen ja hankki hänelle monta
+vihamiestä, suurimmaksi osaksi juuri vallanpitäjäin joukosta, ja
+lopputulos kaikesta oli se, että »Saima» vuoden 1846 lopulla äkkiä
+lakkautettiin.
+
+Mutta Snellmanin eloisa, väsymättä, levähtämättä työtä tekevä sielu ei
+tullut toimeen tällaisessa toimettomuudessa, johon hänet pakotettiin.
+Lönnrot haki luvan antaa ulos Kuopiossa »Litteraturbladet»-nimistä
+lehteä, jota ei voitu kieltää niin suuresti ansiokkaalta mieheltä kuin
+hän, vaikkakin asianomaiset kyllä älysivät, että puuhan takana
+oikeastaan olikin Snellman. Lehti ilmestyi vuosina 1847--1849. Alussa
+oli lehden sisältö kokonaan ja puhtaasti kirjallinen, mutta sittemmin
+herätti Snellman taas hereille ne suunnat ja pyrkimykset, joita hän
+»Saimassa» oli esittänyt.
+
+Paitsi tässä kertomiani lehtiä, ilmestyi sanomalehti myöskin Turussa,
+Viipurissa ja Vaasassa, mutta ne toimivat vain enemmän paikkakunnallisia
+harrastuksia ja asioita silmälläpitäen.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Posti ulkomailta saapui Helsinkiin, kuten jo aikaisemmin on sanottu,
+Pietarin kautta vain kaksi kertaa viikossa. Postia kuljetti erityinen
+virkapukuun puettu postinkuljettaja, mukanaan monta ladattua pistoolia
+ja postitorvi, jolla hän silloin tällöin puhaltaa töräytteli. Hän ajoi
+kärryissä kaksi hevosta edessä. Pari postisäkkiä oli kärryn koreihin
+sälytetty ja sitä paitsi joitakuita irtonaisia postilaukkusia, joita hän
+matkan varrella vaihteli. Yli pari vuorokautta kului matkaan Pietarista
+Helsinkiin, josta posti sitten kaksi kertaa viikossa läksi Turkuun sekä
+sieltä edelleen Ahvenanmaan kautta Ruotsiin. Useimpiin
+sisämaakaupunkeihin läksi posti vain kerta viikossa.
+
+Virastot, liikemiehet ja ne harvat yksityishenkilöt, joilla oli laajempi
+kirjevaihto, haettivat postinsa postitoimistosta, sillä kirjeitä ei
+kannettu kotiin kirjeensaajille. Suuren yleisön täytyi taas itsensä
+vaivautua postikonttoriin kyselemään mahdollisesti saapuneita
+kirjeitään. Kun siten saapui postitoimiston ainoan luukun ääreen, sai
+siinä odottaa usein hyväsestään ennenkuin sisäpuolella istuva virkamies
+verkalleen nousi ylös, tuli luukulle ja, närkästyneenä siitä, että oli
+tullut häirityksi, kysyä tiuskasi äreästi mitä tulija tahtoi. Kun kukin
+oli sitten asiansa sanonut ja kysynyt, oliko kirjettä sille tahi sille,
+sai kysyjä vastaukseksi: »Katsokaa luettelosta, se on tuolla pöydällä.»
+Ja niin täytyi kysyjän lukea läpi kolme tahi neljä sivua pitkä
+saapuneiden, ulosottamattomien kirjeiden luettelo, joka postikonttorissa
+yleisöä varten päivittäin kirjoitettiin. Jos luettelosta sitten löysi
+mitä haki, täytyi mennä uudelleen luukun ääreen, vaivaamaan jälleen
+tuota helposti ärtyisäksi äkämystyvää herraa, ja niin sitä sitten
+vihdoinkin sai kirjeensä. Näin pieni oli kirjeenvaihto siihen aikaan.
+Mutta ei sitä valitettu, sillä silloin tyydyttiin tuollaisiin
+alkuperäisiin oloihin. Kukapa olisikaan voinut silloin aavistaa, että
+nykyaikoina noin 50 miljoonaa postilähetystä vuosittain kulkisi Suomen
+postilaitoksen kautta! Varmasti olisi tuollainen luukkuherrasmies
+kauhistunut vain ajatellessaankin tuollaista mahdollisuutta.
+
+Vapaamerkkejä ei vielä siihen aikaan ollut olemassakaan, ei myöskään
+kirjekortteja, eikä edes valmiita ja liimareunoilla varustettuja
+kirjekuoria. Itse täytyi silloin kunkin kirjoituspaperiarkista leikata
+tarvittava kirjekuori ja lukita se omalla lakkasinetillään -- punaisella
+tavallisesti, mutta mustalla, jos oli suru -- ja sitten viedä kirjeensä
+postitoimistoon punnittavaksi ja maksaakseen siitä postimaksun, sillä
+minkäänlaisia kirjelaatikoita, johon kirjeensä olisi pistänyt, ei ollut.
+Sangen kallis postimaksu sekä ulkomaille että kotimaisiin paikkoihin
+vaihteli suuresti ja maksettiin sitä jonkunlaisen ilmavyöhyketaksan
+mukaan. Kun kirjeestä esim. Porvooseen tuli maksaa 3-1/2 kopeekkaa, oli
+postimaksu sitävastoin Turkuun 8-1/4, Ouluun 22-3/4, Tukholmaan 18 ja
+Lontooseen 33-1/2 kopeekkaa j. n. e. Kun sitten vihoviimein oli saanut
+kirjeensä postitoimistoon annetuksi, siellä punnituksi ja kuullut
+postimaksun määrän, vastasi tuo korkea herra postiluukusta: »Sopivat
+rahat -- minun ei tarvitse vaihtaa täällä rahoja», jonka jälkeen sai
+puikkia jälleen jonnekin vaihtamaan rahapenniään.
+
+Kuten lukija huomaa ei siihen aikaan ollut halpaa eikä tottatosiaan
+mukavaakaan olla kirjeenvaihdossa.
+
+Kerrottiinpa sitäpaitsi siihen aikaan miehestä mieheen ihmeellisiä
+juttuja postilaitoksen salaisuuksista, jotka kertomukset hyvin kuvasivat
+kuinka vähän yleisö luotti esim. kirjesalaisuuden säilyttämiseen. Mitä
+siitä on uskomista, on kuitenkin nykyjään vaikea tietää.
+
+Valtioneuvos Wulffert oli siihen aikaan maamme postipäällikkö ja
+Tamlander kaupunkimme postinhoitaja.
+
+Kulujen ja kaikenlaisten monien mutkien välttämiseksi oli siihen aikaan
+sangen yleisesti tapana säästää kirjeet lähettämättä, kunnes sattui
+sopiva tilaisuus lähettää niitä jonkun tutun matkustajan mukana perille
+määräpaikkaansa. Jos ei tuollaista tilaisuutta sattunut tahi jos oli
+lähetettävä joku kirje, josta olisi mennyt kallis postimaksu taikkapa
+joulun aikaan lahjapaketteja, haettiin postinkuljettajat käsiin ja
+annettiin heille vietäväksi kirje tai paketti perille -- siten hankkivat
+postinkuljettajat itselleen pieniä satunnaisia »tienestejä» korkean
+kruunun kustannuksella. He ajattelivat kai että »pikkupurot muodostavat
+suuren joen» ja lienevätkin värväilleet tuollaisella kauppaliikkeellä
+itselleen melkoiset tulot. Jos sitten sattui käymään niin hullusti, että
+heidän vehkeensä keksittiin, kutsuttiin heidät postipäällikkö Wulffertin
+puheille, joka nuhteli heitä ankarasti ja rankaisi heitä -- ei
+kuitenkaan erittäin kovasti, sillä hän oli luonnonlaadultaan ylen
+lempeä, mutta omituisella tavallaan. Heidän täytyi näet seuraavana
+sunnuntaina saapua aamupäivällä postipäällikön luo ja rangaistukseksi
+kehvellyksestään lukea hänelle ääneensä saarna. Tämän johdosta sai hän
+kantaa yleisesti tunnettua liikanimeä »Posti-Jeesus». Kummanko
+synninkatumus, saarnan lukijanko, jonka lukeminen ei liene liijan
+sujuvasti luistanut, vaiko kärsivällisen kuulijan lienee ollut
+raskaampi, se on sangen vaikea ratkaista.
+
+Kesäisin oli postinkulku laivaliikkeen vuoksi helpompaa. Sitä tietä
+saatiin näet kirjeet ja sanomalehdet nopeammin ja paremmin.
+Sanomalehtien tuli kuitenkin kestää painoasiamiestarkastuksen kiirastuli
+vuodesta 1829 alkaen. Painoasiamiehet olivat kuitenkin silloin siksi
+kohteliaita, ett'eivät he kokonaan pidättäneet sanomalehtiä niinkuin
+nykyisin, vaan ainoastaan mustasivat niissä ne kohdat, jotka he
+vaarallisina pitivät, niin että sanomalehden sisuspuoli näytti usein
+kerrassaan mustalta ja kamalan näköiseltä, jotakuinkin sellaiselta kuin
+nykyiset Afrikan pakanalähetyskartat, ja uteliaana ihmetteli yleisö
+näitä mustetäpliä tarkastellen että mitähän valtiovaarallista niiden
+kohdalla olikaan mahtanut olla.
+
+Mutta pohjolan kesä on lyhyt ja kun alkoivat pimeät ajat ja samalla
+syysmyrskyt myllertää rannikoillamme, eivät laivat enään uskaltaneet
+lähteä onneaan koettelemaan meidän vaarallisilla luotoja
+kalliokarivesillämme, vaan asettuivat talviteloilleen useimmittain jo
+lokakuun alussa. Silloin täytti ikäänkuin jonkunlainen ahdistus jokaisen
+mielen, tunnettiin se eristetty asema, jossa oltiin; silta länsimaahan
+oli katkaistu, sivistykseen ja vapaampiin tuulahduksiin päin olevat
+ikkunat olivat suljetut ja niin ne tulisivat pysymäänkin seitsemän
+pitkää kuukautta. Tiedettiin, että oltiin kerrassaan erillään muusta
+maailmasta, sillä Pietarin kautta matkalle ei äkkitopakassa eikä hevillä
+lähdetty, varsinkin kun ei ollut edes rautateitä, ja aniharva, tuskin
+kukaan käyttikään hyväkseen tätä mahdollisuutta. Oli tosin toinenkin tie
+avoinna lähteä matkalle, nimittäin Ahvenanmaan kautta Grisslehamniin
+pienessä avonaisessa postivenheessä, mutta tämä matka oli niin
+pitkällinen, vaivaloinen ja vaarallinen, että sitä vain suurimmassa
+hätätilassa käytettiin.
+
+
+
+
+XXI.
+
+MAALLA.
+
+
+Kesäisin asuivat vanhempani aina maatilallaan, Björkbodassa, jonne he
+isäni otettua vuonna 1844 eron senaatista sittemmin kokonaan muuttivat.
+Senpävuoksi perehdyin minä jo nuoruuteni aikaisimpina vuosina
+maalaiselämään, viihdyin siellä hyvin ja opin sitä ja siellä tarjona
+olevia huvituksia rakastamaan. Tyyni ja riippumaton maalaiselämä,
+etenkin suuremmalla maatilalla, kuvastuu aina mielessäni onnellisen
+elämän ihanteena. Ehkäpä juuri senvuoksi, että sitä hyvää minulle on
+niin vähän suotu.
+
+Björkboda oli vanha perintötila. Alkujaan rautatehtaaksi oli sen vuonna
+1734 rakentanut tukholmalainen tukkukauppias Mikael Hising, jonka poika
+aateloitiin nimellä Hisinger. Häneltä jäi tila hänen tyttärensä Barbro
+Marian huostaan, joka oli avioliitossa erään toisen Tukholmalaisen
+tukkukauppiaan Volter Petersénin kanssa (aatelissuvut af Petersens
+Ruotsissa ja af Petersén Suomessa), jonka suvun huostassa tila sitten
+polvesta polveen oli kokonaisen satavuotiskauden, kunnes se äitini,
+suvun viimeisen jäsenen kautta joutui meidän perheemme haltuun. Se oli
+niinollen ijäkäs perhekartano, joka siihen liittyneiden muistojen
+johdosta oli meille kaikille rakas.
+
+Björkboda sijaitsi Kemiön saarella maamme lounaisosassa ja oli yksi
+huomattavimpia hovikartanoita koko maassa, käsittäen -- sittenkun
+Perniön pitäjässä oleva Mälkilä perinnön kautta ja Sauvossa sijaitseva
+Sandön kartanokin oston kautta oli siihen yhdistetty -- yli
+kahdeksankymmentä eri tilaa, säteritiloja, ratsutiloja ja sekä
+veronvapaa-että perinnönluontoisia tiloja, pinta-alaltaan kaikki
+yhteensä noin 30,000 tynnyrinalaa, enimmäkseen pitkin merenrannikkoa
+ulottuvaa maata. Alueella kasvoi oivallista metsää ja oli sille
+rakennettu kolme rautatehdastakin, Taalintehdas (vanhempina aikoina
+kirjoitettiin nimi aina Dahlsbruk), sulatusuuni, paras tehtaista, ja
+Björkboda sekä Sunnanå, molemmat kankirautatehtaita. Tila oli näin ollen
+mahtava maakartano, ryhmä erilaisia tiloja, joita päätilan mukaan
+kutsuttiin yhteisellä nimellä Björkbodaksi, kunnes se perinnönjaon
+kautta hajosi eri osiin ja tehtaat sitten aikoja myöten, pysyäkseen
+teollisuuden kehityksen tasalla, laitettiin uuteen uskoon, suurennettiin
+ja -- hävitettiin.
+
+Siihen aikaan, josta tässä on puhe, olivat tilat vielä jakamattomia ja
+yksissä käsissä ja viljeltiin niitä vanhan patriarkaalisen tavan mukaan,
+jonka nyt suuremman kokemuksen perusteella luulenkin olleen sopivimman
+meidän oloissamme.
+
+Tilojen omistaja ei itse puuttunut maanviljelykseen, vaan antoi sen
+kokonaan vuokramiesten ja tilojen viljelijäin huostaan, jotka valtiolle
+menevien ulostekojensa ohella maksoivat tilanomistajalle veroa ja
+osinkoa talojen eri tuotteista, alkaen jyvistä ja heinistä, voihin,
+erilaisiin teurastuselukoihin, kananmuniin, kanoihin, pellavaan ja
+muuhun sellaiseen asti, sekä tekivät kaiken sen lisäksi vielä määrätyn
+summan päivätöitä. Ja tällaiset vuokramiehet tulivat hyvin toimeen,
+siitä on todistuksena sekin, että heidän talonsa siellä niinkuin yleensä
+monien muidenkin herraskartanoiden tiluksilla useimmittain siirtyivät
+isältä pojalle yhtenäisessä jaksossa ja ilman korotettuja vuokramaksuja.
+
+Rautatehtaat taas ja metsät tuottivat tuloja tilan omistajalle. Omilla
+jaaloilla, joita omat alustalaiset kuljettivat, tuotiin omasta
+vuorikaivoksesta Ruotsista rautamalmi Taalintehtaalle, jossa se omasta
+metsästä poltettujen sysien avulla sulatettiin harkkoraudaksi.
+Talonpojat kuljettivat harkkoraudan sieltä Björkbodan ja Sunnanån
+tehtaille, missä siitä taottiin kankirautaa omilla laivoilla sitten
+venäläisiin satamiin vietäväksi. Koko taloudenhoito perustui siihen,
+että koetettiin välttää niin paljon kuin suinkin puhtaasti rahallisia
+menoja ja sen sijaan saada raudan ylipäis-myyntiarvo niin paljon kuin
+mahdollista puhtaaksi voitoksi.
+
+Tämän järjestelmän mukaisesti nauttivat tehtaan kaikki palvelijat,
+johtajasta, katsastusmiehistä, kirjanpitäjistä ja muista sellaisista
+virkailijoista sysirenkeihin asti palkkansa enimmäkseen niin sanottuna
+muonapalkkana -- saaden mitä moninaisimpia eri tuotelajeja »luonnossa»,
+joita maatiloilta veroina virtasi ja joita ei säästetty, sillä
+tuollaisten maalaistuotteiden myömisestä ei ollut kysymystäkään.
+Rahapalkat olivat sitävastoin mitä vähäpätöisimmät, ylen pienet. Mutta
+tehtaan väellä oli myöskin monta muuta etua nautittavanaan ja hyväkseen
+käytettävänä; heillä oli lehmiä, syöttölaitumet ja sitäpaitsi hallussaan
+suurempi tai pienempi maatilkku kullakin, joka täytti heidän tarpeensa
+ja kiinnitti heidät paikoilleen.
+
+Kaikki viihtyivät hyvin ja olivat tyytyväisiä, sillä harvoin tosiaankin
+kuuli tyytymättömyyttä tahi valituksia, harvoin niinikään sattui
+poislähtöjä ja muuttoja paikasta, vielä vähemmin siihen aikaan mistään
+lakoista tiedettiin. Jos väki käyttäytyi röyhkeästi ja suulaasti tahi ei
+täyttänyt velvollisuuksiaan, oli sitä varten olemassa helppo
+parannuskeino ja silloin aina ruotsalaissyntyiset katsastusmiehet,
+pehtorit, tekivät asiasta pikaisen lopun. »Pamppu» riippui näet naulassa
+konttoorin ovenpielessä, se oli siitä pian kädessä ja niin ratkaistiin
+asia muutamilla voimakkailla sivalluksilla rikkojan selkään, joka ylen
+nöyrästi »otti selkäsaunan vastaan kuin annetun lahjan», eikä napissut
+ansaitsemaansa kuritusta vastaan.
+
+Todistuksena siitä kuinka pysyvää työväestö siihen aikaan oli, voidaan
+m. m. mainita, että useimmilla sepillä oli vielä alkuperäiset
+ranskalaiset nimet, kuten Gaufin ja Druge, joiden esi-isät,
+sulatussepät, olivat paikkoihinsa tulleet jo aivan tehtaan
+perustamisaikoina ja sitten yli satavuotiskauden pysyneet samassa
+ammatissaan.
+
+Raudanvalmistusmäärä ei ollut suuri, mutta kun siitä täytyi ottaa pois
+vain pienet rahapalkat ja muut sangen vähäpätöiset menot, voitiin sitä
+pitää suoranaisena puhtaana säästönä, joka saatiin sitten
+pääkaupunkilaiselämässä ja perheen toimeentuloksi menettää erityisesti
+laaditun menoarvion mukaan. Jos sitten jotain jäi tähteeksi,
+talletettiin osa siitä, sillä jonkunlainen vararahasto täytyi löytyä
+mahdollisten tulipalojen, onnettomuuksien, vahinkojen y. m. varalta.
+Lopun sai perhe pitää hyvänään tai käytettiin se uutisrakennuksiin,
+tilojen ostoon j. n. e. Ennen muuta tuli tilan olla vapaan kaikista
+velkarasituksista, se lankesi aivan luonnostaan -- ajan henki oli näet
+sellainen, että kukin tahtoi asua oman velattoman katon alla, olkoonpa
+se sitten kuinka matala tahansa. Hypoteekkiyhdistykset ja muut
+luottolaitokset olivat vielä siihen aikaan tuntemattomia.
+
+Nämä ajat olivatkin korkeiden suojelustullien ja muuten hyvien
+kauppasuhteiden alaisena toimivan suomalaisen rautateollisuuden
+kukoistusaikoja, jolloin sen harjoittajia pidettiin maan mahtavina ja
+rikkaimpina miehinä. -- Entäs nyt! -- Kuinka suuri muutos onkaan näissä
+suhteissa tapahtunut? Monet heistä ovat sittemmin joutuneet perikatoon,
+usea silloisista kukoistavista tehdaslaitoksista on purettu tai
+liikkeensä lopettanut, toiset taas muodostetut osakeyhtiöiksi, jotka nyt
+epävakaisissa oloissa kituen taistelevat olemassaolonsa puolesta.
+
+Solakan honkametsän reunustaman pienen sisäjärven lahden poukamassa
+sijaitsi Björkbodan päärakennus. Se oli suuri, vuosisatoja vanha
+kaksikerroksinen puutalo taitekattoineen, joka sulki syliinsä vielä
+erityisen ullakkohuoneuston vieraita varten. Huoneet alakerroksessa
+olivat sangen mataloita, vaan sen vuoksi juuri erittäin kodikkaita.
+Yläkerta oli taas loistohuoneusto korkeine, suurine huoneineen.
+Ainoastaan kukkaispenger eroitti tämän päärakennuksen järven rannasta ja
+sen kahden puolen kohosivat sivustarakennukset, nekin taitekattoiset
+ullakkokerroksineen. Toisessa oli taloudenhoitohuoneet, toinen oli taas
+niin sanottu kavaljeerihuoneusto. Sivustarakennusten välistä pistihe
+laituri ulos järvelle.
+
+Rakennusten ympärillä levisi avara pihamaa ja puutarha, joka oli
+1700-sataluvun ma'un mukaan järjestetty kohoaviksi, toinen toistaan
+ylempänä oleviksi penkereiksi, joista alemmalta aina ylemmälle johti
+kiviportaat ja joita korkeakasvuiset, satavuotiset jalavakujanteet ja
+tasaisiksi leikatut sireenipensaikot reunustivat. Suorat, toisiaan
+suorakulmaisesti leikkaavat leveät käytävät jakoivat penkereet palasiin.
+Puutarhan toisessa päässä oli moniosastoinen ansari, yksi suurimmista
+koko maassa, sekä kasvihuone. Välittömästi pihamaahan ulottui puisto,
+joka olikin sangen laaja ja vaihtelevaluontoinen. Siellä kohosi jylhän
+totista hongikkoa, tapasipa taas avonaisempia pälvipaikkoja
+lehtimetsineen; siellä oli pieni vesiputous, pikku saaria siltoineen,
+huvihuoneita ja katoksia, lehtimajoja, luolia j. n. e. senaikuisen tavan
+mukaan.
+
+Seuraavan kymmenvuotiskauden aikana laitettiin kuitenkin kaikki uuteen
+uskoon, sillä entisiä laitoksia pidettiin liian vanhanaikaisina.
+Molemmat rannalle ulottuvat sivustarakennukset revittiin alas ja niiden
+sijaan rakennettiin uudet rakennukset päärakennuksen yhteyteen;
+penkereet hävitettiin ja tasotettiin; puutarha ja pihamaa järjestettiin
+nurmikenturoiksi, joilla puuryhmiä ja eri sikermiä siellä täällä kasvoi;
+puistokin laitettiin uudenkuosiseksi, j. n. e.
+
+Tehdaskin oli sangen hyvin rakennettu kaikkine vankkoine, muhkeine
+rakennuksineen: suurin osa talousrakennuksista samoin kuin työväen
+asunnotkin oli rakennettu kivestä ja katettu peltilevyillä.
+
+Mainitsin äsken kavaljeerihuoneuston. Sellainen oli siihen aikaan
+luullakseni jokaisessa suuremmassa maakartanossa, joskaan se ei
+tavallisesti ollut niin suuri kuin Selma Lagerlöfin »Gösta Berlingin
+sadussa» kuvaama kavaljeerihuoneusto. Ja tuollaisen huoneuston
+olemassaoloon antoikin aiheen pätevät syyt. Harvoille oli näet suotu
+onni omistaa oma maatalo, eikä siihen aikaan ollut kaupunkien
+ympäristöllä lukuisia huviloita niinkuin nykyjään. Ja kun siihen aikaan
+kulkuneuvot yleensä olivat kalliit ja vaivaloiset, ei käynyt helposti
+päinsä viettää vapaita kesäkuukausiaan ulkomaisissakaan kylpypaikoissa;
+tuollainen matka oli näet ennenaikaan kerrassaan erityinen merkkitapaus
+ihmiselämässä ja sellaisen tekoon ryhtyivät vain aniharvat ehkäpä yhden
+kerran ijässään, uudistamatta sitä senkoomin koskaan. Senvuoksi
+ottivatkin useat siihen aikaan kiitollisin mielin vastaan
+parempiosaisten ystäväinsä tarjouksen, kun tällaiset ystävät heille
+tarjosivat tilaisuuden viettämään osan kesää luonaan maalla. Ja silloin
+majoitettiin aina nuoret herrat kavaljeerihuoneustoon.
+
+Björkbodan kavaljeerihuoneusto olikin kesäaikaan miltei aina asukkaita
+täynnä ja majaili siellä melkein poikkeuksetta vakinaiset,
+säännöllisesti vuosittain uudelleen saapuvat päävieraat. Sillä isäni oli
+kerta kaikkiaan pyytänyt useita sukulaisiaan, etupäässä ruotsalaisia, ja
+myöskin joitakuita ystäviään käymään aina kesillä Björkbodassa hänen
+luonaan ja oli sitten kerrassaan pahalla tuulella joll'eivät pyydetyt
+käyttäneet tarjottua vieraanvaraisuutta hyväkseen. Niinpä kokoontuikin
+Björkbodaan lyhyiden, pian häipyvien kesäkuukausien aikana aina paljon
+väkeä, isäni yhdenikäisiä ja läheisiä ystäviä ja myöskin paljon nuorta
+polvea. Vaikkapa silloisen ajan tavan mukaan kävikin hyvin päinsä
+sijoittaa jopa kolmekin henkeä samaan huoneeseen, karttui joukkoa
+kuitenkin siksi paljon, että kavaljeerihuoneusto monine huoneineen
+hät'hätää riitti tarpeeseen.
+
+Paitsi pitempiaikaisia vieraita saapui tervehtijöitä Turusta tahi
+läheisiltä maaseuduilta sangen usein, tosin vain muutamiksi päiviksi. He
+tulivat tavallisesti omilla hevosiltaan ja oli heillä usein mukanaan
+vielä palvelija ja kamarineitsyt, seikka, joka joskus saattoi äitini
+mitä arveluttavimpaan asemaan, sillä ei ollut aina ensinkään helppoa
+mukavasti sijoitella moisia vaatelijaita ja isoisia palvelijoita.
+
+Luulisipa helposti, että tuollainen suuri ja vieraita täynnä tulvehtiva
+talous olisi joll'ei nyt aivan perikatoon johtava niin ainakin sangen
+kallis ja kuluttava. Niin ei asianlaita kuitenkaan ollut, sillä koko
+taloudenhoito oli senmukaan laskettu ja järjestetty. Navetasta, jossa
+elätettiin 30 lehmää, saatiin yllinkyllin maitoa, voita ja
+juottovasikoita; suuri puutarha tuotti kaikenlaisia ruokatarpeita
+enemmän kuin saatiin menemäänkään; laajoilta kalavesiltä saaristossa
+kannettiin kaloja kaikenlajisia aivan ylenmääräisesti ja metsänvartijat
+hankkivat metsänriistaa kaikkina aikoina ympäri vuoden kuinka paljon
+tahansa, sillä minkäänlaista laillista rauhoitusaikaa ei vielä silloin
+ollut säädetty. Kaiken tämän lisäksi saatiin vielä veroerät monista
+päätilaan kuuluvista alustalaistaloista. Niinpä ostettavana olikin vain
+maustetavarat ja viinit. Äitini oli näet usein mitä pahimmassa pulassa
+kun ei oikein tiennyt miten käyttäisi kaikki »hyvyydet», mitä hänen
+talousaittaansa eri tahoilta virtaili. Ei näet tultu ajatelleeksikaan
+lähettää joku osa kaikesta tästä yltäkylläisyydestä yhdeksän penikulman
+päässä sijaitsevaan kaupunkiin myytäväksi, eikä tällainen tapa kuulunut
+taloussuunnitelmaankaan. »Ei sitä senvertaista rikenettä kannata
+lähettää», oli tapana siihen aikaan sanoa. Rautaa vain myötiin, kaikki
+muu oli yksinomaan omaa taloa, keittiötä ja vallasväkeä varten.
+
+Olen nykypäivinä ollut maatiloilla, joissa tuskin hituistakaan parsaa
+tai edes muutamia hyötymansikoita hennotaan suoda talonväen tarpeiksi,
+sillä sellaiset tuotteet »pitää lähettää kaupunkiin», ja joissa jokainen
+maitopisarakin merkitään kirjoihin ja lasketaan arvonsa mukaan. Mutta
+sensijaan kuljettaa päivittäin kaupungissa ajava »maitokuski» sieltä
+mukanaan kaikenlaisia, puhtaalla rahalla ostettuja tarpeita, kuten
+leipää, lihaa ja muuta sellaista, jota erittäin hyvin pitäisi voida
+omissa kotioloissakin hankkia talon tarpeiksi, ja jos kysyy miksi noin
+tehdään, vastataan »ettei sen vertaisen tähden kotona kannata». Siinä
+entisen ja nykyisen taloudenhoidon eroitus -- niin ovat ajat, elintavat
+ja käsityskanta muuttuneet.
+
+Suurta hupia maalaisoloissa tuotti posti, jota aina mielenkiinnolla
+odotettiin. Se saapui silloin vain kaksi kertaa viikossa. Lähin
+postikonttori oli Karjalla, kahdeksan penikulman päässä Björkbodasta;
+sieltä kuljetettiin erityinen irtonaislaukku Perniön majataloon, josta
+neljän penikulman taipaleen takaa tehtaan postinkuljettaja toi sen
+sitten meille. Tavallisesti alettiin postia odottaa jo kello 6 aikaan
+iltapäivällä ja tultiin kärsimättömiksi jollei se silloin tullut. Ja kun
+aisakello vihoviimein kuului vasaramäeltä, silloin kaikki remahtivat
+iloiseen huutoon: »posti tulee!» ja innokkaasti avattiin sitten
+postilaukku. Harvoin sieltä löytyi kirjeitä meille nuorisolle --
+sellainenkin sattuma kuvaamattomaksi riemuksi kuitenkin joskus sattui --
+mutta sitä useampia oli kirjeitä isälleni ja useita sanomalehtiä,
+myöskin ruotsalaisia ja muita ulkomaalaisia. Niihin käytiin innokkaasti
+käsiksi, vaikkakin ne kaikki itseasiassa siihen aikaan olivat sangen
+sisällyksettömiä. Kuitenkin löytyi niistä aina jotain mielenkiintoa
+herättävää uutta, ja joll'ei muuta niin ainakin »Helsingfors
+Tidningar»-lehdessä Välskärin kertomusten jatko, joka siihen aikaan oli
+omiaan pitämään jokaista lukijaa laukeamattomassa jännityksessä.
+
+Joskus sattui posti viipymään tavallista kauemmin ja silloin kohosi
+kärsimättömyys odottajissa siksi korkealle, että lähdettiin postia
+vastaan. Kärsivällisesti istuttiin sitten jollekin ojan penkereelle
+odottelemaan, ja kun se vihdoinkin tuli, avattiin laukku mukaan otetulla
+avaimella kiihkeästi ja silmäiltiin takasintullessa päällisinpuolin
+sanomalehden pääsisältö.
+
+Isälläni oli laaja kirjevaihto, johon häneltä kului hyväsestään aikaa.
+Sillä paitsi tavallisia asioimiskirjeitä oli eteviä henkilöitä
+Helsingissä, Pietarissa ja Ruotsissa hänen »kirjeenvaihtajinaan». Kun
+sanomalehdet eivät siihen aikaan julaisseet, eivätkä saaneetkaan
+julaista minkäänlaisia selostuksia tahi lausuntoja poliittisista ja
+yhteiskunnallisista asioista, niin oli sensijaan vanhemmilla herroilla
+tapana, huvitettuja ja alkuunpanevassa asemassakin kun olivat, mitä
+tulee sisä- ja ulkopolitiikkaan, vaihtaa keskenään mielipiteitä päivän
+tärkeimmissä kysymyksissä, jonka kautta isänikin, vaikka maalla asuva
+olikin, pysyi suuren maailman tapausten tasalla.
+
+Kertomani posti oli siihen aikaan ainoa Kemiössä. Jos joillakin
+pitäjäläisillä oli kirjeitä toimitettavana, täytyi heidän lähettää
+erityinen lähetti tuomaan ne ensin Björkbodaan ja pyytämään, että ne
+saisi kulkea tehtaan irtonaislaukussa eteenpäin. Ja nyt on samassa
+pitäjässä kokonaista kolme postitoimistoa ja neljä pysäkkiä, joissa
+kaikissa posti käy säännöllisesti joka päivä.
+
+Björkbodassa oli elämä kesän pitkän vaihteleva ja hilpeä, kiitos
+vierasjoukolle ja nuorisoparvelle. Siellä oli vallalla sama iloinen,
+huoleton henki kuin kaupungissakin, mutta täällä kesän vihreässä
+ihanuudessa ja vapaan luonnon helmassa se voi yhä enemmän kehittyä ja
+ilmetä. Huveja ja huvituksia mitä erilaisimpia vaihteli alituisesti.
+Muistan vielä lapsuusvuosiltani kuinka miltei joka päivä toimeenpantiin
+huvituksia ja kaikenlaisia tilaisuuksia. Milloin tehtiin huviretkeily
+johonkin saareen saaristossa, milloin taas mentiin joukolla äyriäisiä
+pyydystämään; milloin purjehdittiin merelle jollakin tehtaan jaalalla,
+milloin taas esitettiin joku näytelmä tahi toimeenpantiin pukuesityksiä
+ja kuvaelmia puistossa. Erittäinkin jos vanha mummo vain sattui
+oleskelemaan silloin siellä, sillä hänen kekseliäisyytensä kaikessa
+tällaisessa oli loppumaton.
+
+Joskus lähdettiin vierailulle jonkun naapurin luo, sillä sellaisia
+paikkoja, joskin kolmen penikulman päässä, oli kuitenkin vielä silloin
+oman pitäjän rajojen sisässä. Hevosista ja ajopeleistä ei siihen aikaan
+erittäin suurta lukua pidetty; otettiin mitä oli, ja mitä käytettävänä
+taas oli, sen täytyi kelvata. Niinpä vanhat vesikauhan muotoiset,
+keltaisiksi maalatut vaunutkin, joissa oli C kirjaimen muotoiset
+alusjoustimet, täytyi joskus tiukan tarpeen hetkellä vetää esille
+käytettäviksi.
+
+Lähin naapurimme oli Runebergin runossaan laulama eversti von Konow,
+joka asui luonnonihanassa Västanvikissa. »Hänen korpraalistaan» ei
+merkkiäkään näkynyt, ehkäpä häntä ei koskaan ole ollutkaan, ei ainakaan
+tiedetty häntä tiedustella, mutta tuo pitkä, laiha ja alinomaa kiroileva
+ukko Konow, jonka ylähuulta koristi paksu kerros kotona viljeltyä ja
+kotona valmistettua nuuskaa, hänet näen vieläkin ilmielävänä edessäni.
+Hänen kiroilemisestaan ja alituisesti uudistuvista »perhanan
+perhanoistaan» ei niin paljon välitetty kuin hänen jutuistaan, joita hän
+kertoi täysissä tosissaan ja vaatien että ne täytyi jokaisen uskoa,
+lopettaen tavallisesti kaskunsa: »piru minut periköön jos tässä seison
+ja valehtelen.» Hänen juttunsa olivat jonkun verran samaa lajia kuin
+»Kulkurinissen» »Vermlantilaisissa» ja häneen verrattuna olisi itse
+autuas Münchausen seisonut kuin niistetty koulupoika. Kun oli käyty
+vierailulla Västanvikissa oli monta päivää senjälkeen hauskaa, sillä
+Konowin jutuista riitti kylliksi puheenaihetta. Muuten oli hän kaikissa
+suhteissa täydellinen originaali, eristapainen äijä.
+
+Niillä seuduilla oli monta muutakin, suurempaa ja pienempää
+herraskartanoa, joissa kaikissa siihen aikaan asui todelliseen
+säätyläisluokkaan kuuluvia perheitä, ja myöskin niihin kokoontui
+kesäisin vieraita ja nuorta väkeä. Kesän kuluessa olikin tapana käydä
+vierailulla ainakin yhden kerran jokaisessa naapurissa ja tultiin
+silloin vieraisille tavallisesti iltapäivällä ja lähdettiin kotimatkalle
+iltasella illallisaterian jälkeen.
+
+Nykyjään puhutaan niin usein entisaikaisesta yksinkertaisuudesta ja
+kohtuullisuudesta tuollaisissa kodeissa maalla. Kummallinen puhetapa!
+Kaikki tuollaiset kodit olivat näet niin pitkälle kuin suinkin muistan
+sisustetut ajan kuosin ja vaatimusten mukaisesti, usein sangen
+kalliistikin, enimmäkseen vankoilla mahonkihuonekaluilla, ja jollei
+sellaisia ollut, niin vallitsi kodeissa kuitenkin siisteyden ja
+kodikkuuden sievyys ja hienous, jota tottatosiaan ei nykyjään kaikkialla
+tapaa. Vierailulle tultua kestittiin tulijoita aina ensin kahvilla
+tuoreine pikkuleipineen; sitten tarjottiin teevettä ja ennenkuin pois
+lähdettiin syötiin illallinen, joka oli omiaan todistamaan emännän
+suurta nerokkuutta ja toimeliaisuutta kuin myöskin ruokasäiliöiden
+erinomaista »sisällysrikkautta», seikka, joka ei olekaan mikään helppo
+juttu pienellä maatilalla kaukaisella maaseudulla.
+
+Kuinka suuri säätyläisluokka siihen aikaan pitäjässä oli, olin
+tilaisuudessa kerran näkemään, kun eräänä sunnuntai-iltapäivänä menimme
+Kemiön pappilaan tavanmukaiselle vierailullemme. Sinne kokoontui
+mainittuna iltana noin sata henkeä, sattumaltako aivan vaiko sitten
+jostakin erityisestä syystä, sitä en enää muista. Leppeäluonteinen, aina
+iloinen rovasti Hirn otti silloin esille viulunsa, jota hän käsittelikin
+sangen taitavasti, viritti vireän tanssisäveleen ja niin kului ilta
+iloisesti ja rattoisasti.
+
+Myöskin talvisaikaan, varsinkin uutenavuonna, jos vain keli ja ilma oli
+suotuisa, oli tapana käydä vierailulla naapureissa, ja silloin
+jäätiinkin tavallisesti yöksi taloon. Samalla saapui muitakin vieraita,
+seura kasvoi ja niin pujahdettiin sitten seuraavana päivänä vielä
+johonkin toiseen paikkaan kun kuitenkin ensin oli annettu sinne tulosta
+edeltäpäin tieto. Tällaiset vierailumatkat olivat hauskoja retkiä, kun
+pitkässä jonossa, kulkusten somasti kilkattaessa, nauraen ja leikkiä
+laskien kiidettiin hevosilla huurteisten, kimaltelevain metsien halki,
+yli lumipeitteisten, häikäisevän valkoisten lakeuksien lumen jalaksien
+alla naristessa. Hauskaa retkeilyä ympäri pitäjän kesti usein monta
+päivää ja oli matka aina mitä hauskin ja hilpein.
+
+Björkbodaan saapuivat pitäjäläiset tavallisesti Aukustinpäivänä,
+tammikuun 7:nä, isäni nimipäivänä, tehden silloin uudenvuoden- ja
+onnitteluvierailunsa. Tämä oli juurtunut tavaksi jo vanhastaan ja oli
+äitini aina silloin valmis ottamaan vierailut vastaan. Mutta sattuipa
+kerran, että tämän määrätyn päivän aamulla puhkesi niin hirvittävä
+pyryilma, että harvoin sellaista nähdään. Tuiskulumi kasaantui
+miehenkorkuisiksi kinoksiksi ja tukkesi aidat ja veräjät niin että vain
+hieman aidanseipäiden neniä pilkisti kinoksista esiin. Oli luonnollista
+ja päivänselvää, ettei kukaan »tällaisessa jumalan-ilmassa» voinut
+lähteä ulos, eikä meilläkään näinollen odotettu sinä päivänä vieraita.
+Ilta kului senvuoksi hiljalleen kaikessa rauhassa ja kello läheni jo
+yhdeksää kun yht'äkkiä, aivan odottamatta kuultiin kulkusten heläjävän
+portaiden edessä, ja pari todellista lumiukkoa kompuroi eteiseen. Tuskin
+olivat he ennättäneet pudistella lumipaljouden pois turkeistaan kun
+jälleen kulkusten kilinä kuului ja yhä uusia vieraita tulvaili sisään,
+ja niin yhä jatkuvasti kunnes tuossa kello 10 aikaan kaikki
+tavanmukaiset vieraat jo olivat koolla. Nuo ihmisparat olivat jo hyvissä
+ajoin päivällä lähteneet kodeistaan taipaleelle, mutta vain askel
+askeleelta olivat he voineet raivata itselleen ajotietä, kaatuen
+vähäväliä ja kokien monenlaisia pieniä seikkailuja, jopa joutuen
+toisinaan kerrassaan epätoivoisiksi perille pääsemisestään.
+
+Kun he sitten vihoviimein vilustuneina, nälkäisinä ja läpiväsyneinä koko
+päivän kestäneiden vaivojen ja vastuksien jälkeen pääsivät
+määräpaikkaansa, tuntui heistä lämmin sitäkin herttaisemmalta ja
+teevesi, punssi sekä illallisruoka maistui kerrassaan oivalliselta.
+Mieliala muodostuikin pian hilpeäksi ja iloiseksi. »Pikenttipalvelija»
+Björkqvist'in joka sangen auttavasti osasi puhallella klarinettia,
+täytyi ottaa pelinsä käsille ja luirahuttaa valssi, jota sitten
+tanssittiin riemuin ja mielihyvin ja joka oli omiaan pehmittämään
+jäykistyneet jäsenet entiselleen. Valmistelematta toimeenpantu tanssi
+kesti myöhään yöhön. Mutta äitirukka, joka ei ollut ensinkään
+valmistautunut vastaanottamaan näin suurta yövierasjoukkoa, joutui
+pahempaan kuin pulaan mihin hän sijoittelisi kaikki odottamatta tulleet
+vieraat. Vaan hän keksi kuitenkin keinot ja viimein sai kukin oman
+vuoteen käytettäväkseen, -- vaikea pula sai korvata ja pyytää anteeksi
+puutteellisuudet. Lumipyry ja tuisku kesti koko yön niin että vieraat
+vasta kahden päivän perästä, sittenkun tiet ja veräjät oli saatu edes
+jonkunverran lapioiduiksi ja avatuiksi, voivat lähteä paluumatkalle.
+Tällaiset pienet seikkailut kirkastavat ja ikäänkuin kuvittavat
+maalaiselämää.
+
+Useimmat pienistä herrastaloista, joissa ennenvanhaan vaatimattomat,
+mutta kuitenkin hyvät perheet hauskasti elostivat, ovat sittemmin
+tulleet myödyiksi ja joutuneet talonpoikaiskäsiin ja niiden entiset
+asukkaat ovat hajaantuneet eri haaroille. Suuremmista kartanoista taas
+on moni joutunut kuitenkin nurjemman kohtalon alaiseksi. Pirstottuina ja
+lohkottuina eri maa-alueiksi ja säälimättömien metsänhaaskaajain
+hävittäminä, jotka eivät huomispäivää ajattele, ovat ne vihdoin
+joutuneet joidenkuiden enemmän tai vähemmän keinottelevain
+osakeyhtiöiden haltuun, joiden tilapäisillä isännöitsijöillä ei voi olla
+samaa harrastusta, kunnioittavaa lempeyttä ja huolenpitoa niitä kohtaan
+kuin niillä, jotka polvesta polveen ovat asuneet, viljelleet ja
+rakastaneet isiltä perittyä turvetta. Mutta niin paljon ovat ajat
+muuttuneet, että maatilat nyt vaihtelevat omistajaa kuin jos olisivat
+vain seteleitä taskukirjassa. Maata omistava säätyläisluokka maassamme
+häviää häviämistään yhä enemmän.
+
+Emännän huolet ja velvollisuudet suuremmalla maatilalla siihen aikaan
+olivat sangen raskaat, moninaiset ja laajat. Sillä ei siinä kyllin, että
+hänen aikaansa suuressa määrässä kului talon »kunnian ylläpidossa» ja
+seurustellessa monen monien talossa käypäin vieraiden kanssa, hänen
+hartioillaan oli sitäpaitsi koko vastuunalaisuus ja huolehtiminen
+sisäisestä taloudenhoidosta, johon isäni ei vähimmässäkään määrässä
+ottanut osaa. Ja siinä sitä kysyttiinkin taitoa ja tottumusta mitä
+suurimmassa määrässä samoinkuin suurta ajattelevaisuuttakin, jotta ne
+moninaiset, erilaatuiset tuotteet, joita talosta voitiin saada, tulivat
+kaikki oikeissa ajoin hankituiksi, talteen korjatuiksi ja käytetyiksi,
+sillä kuuluihan sisäiseen talouteen saada talo niin hyvin varustetuksi
+kaikenlaisilla tarpeilla kuin suinkin, samalla kun oli vältettävä niin
+paljon kuin mahdollista kaikkia rahallisia menoja. Mutta ennen kaikkea
+täytyi hänen kohdistaa huolenpitonsa kaiken sen varaston kokoamiseen,
+jota tarvittiin pitkän talvikauden aikana pääkaupungissa. Täytyy
+kuitenkin tunnustaa, että hänellä näissä puuhissa oli apuna lukuisa
+palveluskunta, jonka hän itse oli opettanut, nöyriä ja tehtävissään
+taitavia palvelijoita kaikki.
+
+Suuri osa kesää kului tällaisiin tehtäviin. Milloin oli yksi, milloin
+toinen marjalaji kypsynyt ja siten valmis mehuksi tai hilloksi
+keitettäväksi, milloin taas tuli panna vihanneksia säilöön tahi
+kuivamaan. Monen monista mehiläispesistä, joita oli sekä tehtaalla että
+ulkotiloilla, saatiin hunajakakkuja ja oma hunaja saikin täyttää monissa
+tarpeissa kallishintaisen sokerin tehtävät; vahasta taas, jonka
+tummankeltainen väri poistettiin jonkunlaisen kemiallisen menettelyn
+avulla, valettiin lasikaavoissa sangen kauniita kynttilöitä. Kun
+verovilloja tuli paljon, kudottiin niistä kotona kangasta, joka
+kaupungissa värjäytettiin ja josta sitten tehtaanräätäli ompeli
+livré-pukuja kuskille ja palvelijoille ja myöskin päällysnuttuja meille
+poikasille. Jalkineemme tehtiin myöskin kotona talon nahoista. Suuret
+pellavavarastot, joita taloon tulvi, lajiteltiin tarkasti kolmeen osaan.
+Hienoin laji lähetettiin Vadstenaan kudottavaksi damastiliinakankaiksi,
+joihin tavallisesti samalla kudottiin vaakuna tahi kirjainmonogrammi
+nurkkaan. Välilajista taas kutoi kotona vakituinen, vuoden läpeensä
+ahertava kankuri rälliliinakankaita, pyyheliinoja ja lakanoita;
+kolmannesta lajista täytyi navettapiikojen niinä hetkinä, joina heillä
+oli vapautta ulkotöistään, kutoa lattiamattoja, säkkejä y. m. sellaista.
+Suuren, seinässä kiini olevan liinavaatekaapin sisältö, joka oli
+muodostunut ja kerääntynyt perheenemännän uutteran huolenpidon kautta,
+samoin hopeakalustokaappi, täynnä perittyä kapistusta -- niissä oli
+senaikuisen emännän ylpeys ja ilo.
+
+Mutta yhä tiukemmiksi kävivät hänen huolensa ja puuhansa kuta lähemmä
+syksyä kesä kului. 1 päivä lokakuuta oli veronmaksupäivä, jolloin
+jokaisen päätilaan kuuluvan talon oli tuotava määrätyt luonnontuotteet
+päätilalle. Tällöin muistutti talon piha oivallista markkinapaikkaa,
+jossa kuorma seisoi kuorman vieressä ja elukkaa oli kaikenlaista. Äitini
+käyskenteli pehtoorin kanssa kuormien lomissa, tutkistellen
+tuntijasilmällään niiden sisältöä ja joskus moittien ala-arvoista
+tavaraa.
+
+Siinä sitä sitten oli tuotteita ja aineita kerrassaan kaikenlaisia,
+jyvistä alkaen aina lakaisuluutiin, pärevasuihin, puolukoihin,
+omenoihin, kananmuniin ja kananpoikalaumaan asti. Vähän oli tuotu
+kutakin lajia itsekustakin talosta, mutta yhteensä niistä karttui
+melkoinen tavaranpaljous. Kun ensin oli otettu »päältä pois» kaikki mitä
+tulisi antaa kaupunkiväelle, sälytettiin loppuosa aittoihin talon omaa
+tarvetta varten, ja tämä loppuosa ei tosiaankaan ollut vähäinen, sillä
+minä muistan hyvin kuinka ruoka-aitat täyttyivät niin kukkuroilleen,
+että tuskin niihin mitään lisää olisi sopinut.
+
+Kun verot oli kannettu, alkoivat järjestelyt talvea varten.
+Syysteurastusta kesti useita päiviä ja kaikki mahdolliset seikat tuli
+sen yhteydessä huomioonottaa, makkarat ja veririeskat valmistaa, lihat
+ja sianlihat suolata, savustaa j. n. e. Pesusaippuaa ja suopaa oli
+niinikään valmistettava. Sitten alkoi suuri kovan arkileivän leipominen
+palvelijoita varten, sekä perunajauhojen ja tarkin teko. Mutta enimmän
+huvitti minua lapsena ollessani kynttiläin valaminen. Kaikki
+teurastuksessa kertynyt tali sulatettiin näet ensin puoleksi vedellä
+täytettyyn kupari-astiaan, jossa sitten kotona tehtyjä ja puupuikkoihin
+kiinnitettyjä kynttilänsydämiä kastettiin vähäväliä kunnes ne vihdoin
+tulivat kyllin paksuiksi kynttilöiksi. Kyllähän tuollaiset kynttilät
+räiskyivät ja sähisivät ja niitä täytyi usein »niistää»
+kynttiläsaksilla, mutta paitsi tällaisia talikynttilöitä ei siihen
+aikaan ollut olemassakaan muunlaisia valaistuskompeita kuin salia ja
+vierashuonetta varten vahakynttilöitä ja öljylamput.
+
+Kun kaikki vihdoin monien huolien ja paljon työn perästä oli valmista,
+lastattiin varastot ja niiden mukana myöskin halot ja heinät, hevoset ja
+lehmät sekä kaikki palkolliset ja muut muuttotavarat pariin jaalaan,
+joilla koko lasti kuljetettiin kaupunkiin. Sinne oli perhekin, sitten
+kun kaikki oli säännöllisesti ja hyvässä järjestyksessä saatu
+lähetetyksi, valmis maanteitse matkustamaan.
+
+
+
+
+SISÄLLYSLUETTELO.
+
+                                                    Siv.
+  XIV. Helsinki nuoruuteni päivinä..................   5
+   XV. Minkälaista siihen aikaan oli................  24
+  XVI. Asumukset ja niiden kalustus.................  49
+ XVII. Koti ja seurapiirit..........................  65
+XVIII. Ristiäiset -- häät -- hautajaiset............  87
+  XIX. Muoti ja vaateparret.........................  98
+   XX. Sanomalehdet ja posti........................ 112
+  XXI. Maalla....................................... 125
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Muistoja lapsen ja hopeahapsen 2, by Anders Ramsay
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MUISTOJA LAPSEN JA HOPEAHAPSEN 2 ***
+
+***** This file should be named 16482-8.txt or 16482-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/1/6/4/8/16482/
+
+Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
+Proofreaders Europe.
+
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/16482-8.zip b/16482-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..25128f7
--- /dev/null
+++ b/16482-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..9bd683d
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #16482 (https://www.gutenberg.org/ebooks/16482)