initial commit of ebook 16481HEADmain

5 files changed, 3830 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/16481-8.txt b/16481-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..be53a3c
--- /dev/null
+++ b/16481-8.txt
@@ -0,0 +1,3814 @@
+Project Gutenberg's Muistoja lapsen ja hopeahapsen 1, by Anders Ramsay
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Muistoja lapsen ja hopeahapsen 1
+       Kuvauksia
+
+Author: Anders Ramsay
+
+Translator: Knut Sarlin
+
+Release Date: August 8, 2005 [EBook #16481]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MUISTOJA LAPSEN JA HOPEAHAPSEN 1 ***
+
+
+
+
+Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
+Proofreaders Europe.
+
+
+
+
+
+
+MUISTOJA LAPSEN JA HOPEAHAPSEN
+
+KUVAUKSIA
+
+
+Kirjoittanut
+Anders Ramsay
+
+
+Suomentanut
+Knut Sarlin
+
+
+I osa
+
+
+Ensimmäisen kerran julkaissut
+Werner Söderström Osakeyhtiö 1908.
+
+
+
+
+JOHDANTO.
+
+
+Esipuheet ovat tavallisesti tarpeettomia ja jätetäänkin ne kai
+useimmiten lukematta, mutta mielestäni kuitenkin asianhaarat tässä
+tapauksessa vaativat muutamia sanoja, joista käy selville kuinka tämä
+teos on syntynyt.
+
+Sangen usein, kun tuttavallisemmassa seurapiirissä olen kertoellut
+muutamia muisteluja menneiltä ajoilta, ovat ystäväni kehoittaneet minua
+niitä paperille panemaan ja julkaisemaan ne niinkauankuin ne vielä ovat
+tuoreessa muistossa.
+
+Kauan olen minä kuitenkin epäillyt ja kiellellyt. Sillä onhan paljon
+sellaista, jota voidaan jutella ystäväin kesken ja joka hauskassa
+seurassa voi herättää hilpeyttä ja mieltymystä, mutta josta ei
+kuitenkaan ole julkisuuteen -- »verba volant, scripta manent». Jos onkin
+muistoja, jotka nekin vuosien pitkään himmenevät ja voivat hairahtua, ei
+ole siinä kylliksi, sillä tarvitaanhan ennen kaikkea kuvaamiskykyä,
+täytyyhän olla kieli vallassaan ja pystyä hallitsemaan asemaa. En ole
+vielä koskaan kirjoittanut mitään julkisuutta varten ja olen jo
+ennättänyt yli sen ikärajan, jolloin vanhat tottuneet sanomakirjailijat
+jättävät kynänsä. Rohkenisinko siis minä tarttua kynään ja alkaa silloin
+kuin muut lopettavat? Juuri tuo ajatus on minua kauan pidättänyt
+ryhtymästä tähän työhön.
+
+Mutta kun minua yhä innokkaammin on kehoitettu, olen viimeinkin
+myöntynyt houkutteluihin ja kiusaukseen, sillä myönnän avoimesti, että
+viehätys on suuri saada nähdä kirjoittamansa sanat painettuna.
+
+Niinpä eräänä päivänä rohkaisin itseni, tartuin kynään ja aloin työni.
+Mutta jo pian huomasin mitä vaikeuksia siinä on. Niitä on paljon ja ne
+ovat suuria.
+
+-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --
+
+
+
+
+I
+
+AIKAISIMPIA MUISTOJANI.
+
+1836.
+
+
+Miltä ajalta ovat ensimäiset varmat muistomme ja kuinka kauaksi ajassa
+taaksepäin yksilön elämässä voi muisti ulottua? Tavallisesti häipyy se
+johonkin himmeään, häilyvään ja epämääräiseen, joka voi ulottua sangen
+pitkällekin taaksepäin, aina lapsuutemme varhaisimpiin vuosiin. -- Minun
+ensimäinen selvä muistoni on neljänneltä vuodeltani ja sen näen minä
+vieläkin selvästi edessäni. Se olikin ihmeellinen tapaus, vaikkapa
+tuskin kukaan silloin voi aavistaa sen suurta sivistyksellistä
+merkitystä.
+
+Minun paikkani lapsuuskodissa oli silloin pysyä vain hoitajattareni
+kanssa lastenkamarissa, ja ani harvoin sain minä pistäytyä muissa
+huoneissa, eikä toki koskaan, jos sattui olemaan vieraita. Senpätähden
+selvästi muistan kuinka eräänä päivänä hämmästyin nähdessäni
+kotohuoneistomme täpötäynnä vieraita ihmisiä, herroja ja naisia, joita
+en koskaan ennen ollut nähnyt. Hoitajattareni Natalia oli silloin sairas
+ja äitini itsensä oli täytynyt ottaa minut hoidellakseen. Pelästyneenä,
+nähdessäni kaikki nuo oudot kasvot, pidin minä tiukasti kiini äidin
+hameesta ja seurasin häntä joka askeleella.
+
+Oli selkeä, helteinen iltapäivä toukokuun lopulla vuonna 1836. Olin
+silloin lähes neljän vuoden vanha. Koko tuo herrain ja naisten joukko
+oli kokoontunut asuntoomme saadakseen sen ikkunoista ja ulkoparvekkeilta
+katsella jotain erittäin kummallista: höyrylaivan saapumista Helsinkiin.
+Sen piti laskea rantalaituriin juuri meidän asuntomme edessä.
+Vanhempani[1] asuivat siihen aikaan näet eteläsatamassa olevan suuren
+Heidenstrauchin talon ensimäisessä kerroksessa, joka talo sitten vuoden
+perästä myötiin keisarilliseksi palatsiksi, jona se vieläkin on.
+
+[1] *Carl August Ramsay*, syntynyt vuonna 1791, Savon ja Karjalan
+maaherran Anders Johan Ramsayn ja hänen vaimonsa Johanna Petersenin
+poika, tuli ylioppilaaksi Turussa 1802, Suomen hallituskonseljin
+kopistiksi 1809, Viipurin läänin maaherraksi 1825, senaatin
+talousosaston jäseneksi 1834, filosofian kunniatohtoriksi 1840,
+salaneuvokseksi 1841, otti eron toimestaan 1844 ja asui senjälkeen
+maatilallaan, nimeltään Björkboda, kunnes kuoli 1855. Avioliittoon meni
+hän vuonna 1821 *Charlotta af Petersenin* kanssa, joka oli syntynyt 1800
+ja oli vuorineuvos Wolter af Petersenin ja hänen puolisonsa Charlotta
+Helena Hästeskon, Målagårdista, tytär. Hän kuoli Björkbodassa vuonna
+1868.
+
+Salit olivat pian täynnä kärsimättömästi odottelevaa joukkoa, ja
+vähäväliä käytiin ulkona parvekkeella tähystelemässä, eikö jo näkyisi
+tuota ihmeellistä kapinetta.
+
+Taajoja väkijoukkioita oli saman uteliaisuuden valtaamina kerääntynyt
+Tähtitorninmäelle, rantatorille ja laitureille, jossa kärsimättömyydellä
+odottavia katselijoita kerrassaan vilisi.
+
+Vihdoin kuului huudahdus: katsokaahan, tuolla se tottatotisesti tulee --
+katsokaa! katsokaa! -- ja kaikki kiirehtivät ulkoparvekkeelle.
+
+Ilta jo alkoi joutua, aurinko laskeutui pilvettömälle taivaanrannalle ja
+meri päilyi peilikirkkaana. Kaukana etäisyydessä, Viaporin tuolla puolen
+näkyi paksu, musta savu nousevan ylös ja jäävän siihen seisomaan
+ikäänkuin jonkun käsittämättömän häntänä, joka hiljaa liikkui eteenpäin.
+*Tuo jokin* lähestyi yhä enemmän. Savupatsas muodostui yhä paksummaksi
+ja mustemmaksi. Höyrylaiva meni sitten Gustafssvärdin salmeen, ja pian
+senjälkeen saatiin nähdä ihme: laiva, joka tyyntä veden pintaa myöten ja
+ilman purjeita liukui hiljoilleen satamaan. Leveiden
+siipirataskomeroiden alla velloivat vedessä punaiset siivet niin että
+vesi vaahtosi niissä; kajahti sitten kolme laukausta laivan keulaan
+asetetuista tykkisistä ja pian senjälkeen laski laiva rantalaituriin
+juuri meidän asuntomme edessä. Riemu oli valtava, kansajoukko huusi ja
+hurrasi, eikä tahtonut todeksi uskoa tuota ihmelaitosta. Tämä oli
+ensimmäinen höyrylaiva, joka oli kaupunkiin poikennut, ja oli se
+ruotsalainen alus »Solide». Se ei ollut suurempi nykyaikaisia
+saaristopursia, vaan kyllin iso kuitenkin voidakseen herättää yleistä
+hämmästystä. Vasta muutaman vuoden perästä alkoivat sitten uudet, puusta
+rakennetut siipihöyrylaivat »Storfursten» ja »Furst Menschikoff»
+välittää liikettä Pietarin, Suomen ja Ruotsin välillä ja saivatkin ne
+yksin pitää tätä liikennettä yllä yli kymmenen vuotta.
+
+Senjälkeen on höyrylaivamuotoja monenlaisia ilmestynyt ja jälleen
+hävinnyt; pienet puusta raketut alukset leveine siipikatoksineen ovat
+nyt jo näkyvistämme kadonneet ja on niiden sijalle ilmestynyt suuria
+höyrylaivoja rautapotkureineen ja ylellisine sisustuksineen, tullen ne
+kaukaisista maista täynnä tavaraa ja matkustajia.
+
+Kun nyt näkee Helsingin sataman ja sen rantalaiturit, jotka käyvät
+miltei ahtaiksi sille suurten ja pienten laivojen paljoudelle, joka
+siellä käy, kun näkee höyrylaivojen melkein joka hetki sieltä lähtevän
+tahi sinne tulevan, niin johtuupa väkisinkin ajattelemaan kuinka
+nopeasti kaikki on yhden ihmisijän kuluessa kehittynyt ja samalla
+kysymään itseltään, kuinka ihmiset ennen voivat tulla toimeen
+hiljaisessa kyhjötyselämässään, jolloin vain jotkut harvat ja valitut
+olivat tilaisuudessa hankkimaan itselleen huvin nähdä jotain muutakin
+kuin kotinurkat. Miltähän tuntuisi meistä nyt ilman uudenaikaisia
+kulkuneuvojamme?
+
+
+
+
+II
+
+ISOÄITI
+
+
+Luonnollisesti omaa äitiään itsekukin rakastaa kaikista enimmän
+elämässä, varsinkin lapsuusvuosinaan, vaan hänen jälkeensä
+järjestyksessä seurasi meillä vanha isoäiti, tuo hyväsydäminen, iloinen
+isoäiti, josta kaikki lastenlapset niin sydämellisesti pitivät. Sillä
+hän oli yksi niistä harvoista ihmisistä, jotka ajattelevat enemmän
+toisia kuin itseään, ja hänen suurin ilonsa oli saada toisille valmistaa
+iloa ja nähdä kaikki tyytyväisinä. Hänen läsnäolonsa huokui lämpöä ja
+valoa seuraan, mihin hän vain tuli. »Isoäiti on täällä!» Siinä
+tunnuslause, joka ei koskaan jäänyt vaikutustaan tekemättä, sillä
+silloin sitä elämää ja riemua nuorten joukossa syntyi.
+
+Jo sangen aikaiseen oli hän mennyt kihloihin; ei ollut silloin vielä
+täysin kehittynytkään. Siitä kerrottiin, että eräänä päivänä kesällä
+vuonna 1785 silloinen everstiluutnantti Anders Johan Ramsay oli tullut
+Björkbodaan tehtaanisännän, sittemmin vuorineuvos Jon Adam Petersénin
+luo. Näytti luonnollisesti siltä kuin vierailija olisi tullut vain
+tervehdykselle kunniassa pidettävän heimolaisensa luo, jonka kanssa hän
+oli sukulaisuussuhteissa Hisingerin ja Wittfoothin sukujen kautta, mutta
+pian huomattiin, että vierailulla olikin yhteyttä kosimisretken kanssa,
+joka tarkoitti rikkaan sedän ainoaa tytärtä, vasta kuusitoista vuotiasta
+Johannaa.[1] Sen ajan tavan mukaan esitti hän pyyntönsä »tyttären
+kädestä» ensin vanhemmille. Hän sai heidän myöntymyksensä, sillä
+tarjousta pidettiin hyvänä ja kunniakkaana. Joku talossa oleva
+naissukulainen, joka oli kuunnellut kosintaa, kiirehti nopeasti nuoren
+Johannan ullakkohuoneeseen voidakseen ensimäisenä kertoa hänelle tämän
+tärkeän sanoman. Tultuaan sisään, näki hän hämmästyksekseen Johannan
+leikkivän nukeillaan ja sanoi: »Pian saa pikku Johanna muuta
+leikittävää, sillä nyt on taloon tullut kosija.» -- »Kuka?» kysyi
+Johanna hämillään -- »eihän vain toki liene se vanha herra, joka
+parhaillaan on täällä; niin hullu ei hän voine olla»; ja Johanna löi
+kätensä yhteen ja nauroi raikkaasti.
+
+[1] *Anders Johan Ramsay*, luutnantti Gustaf Wilhelm Ramsayn ja hänen
+puolisonsa Anna Juliana Tauben poika, syntyi 1744, tuli luutnantiksi
+1771, everstiluutnantiksi 1789, Savon ja Karjalan maaherraksi 1791, otti
+eron toimestaan 1803 ja kuoli 1811. -- Oli avioliitossa vuodesta 1786
+asti *Johanna Barbara Petersénin* kanssa, joka oli syntynyt 1769 ja
+kuoli 1845 ja oli vuorineuvos, tehtaanisäntä Jon Adam Petersénin,
+Björkbodasta, ja hänen puolisonsa Fredrika Wittfoothin tytär.
+
+Niinpä kuitenkin kävi ja vuoden perästä, 24 päivänä elokuuta, vietettiin
+Björkbodassa ylen uhkeat häät kemuineen, joita kesti kokonaista kolme
+päivää, kuten siihen aikaan tapa vaati ja oli muutenkin luonnollista
+niin ylhäiselle huonekunnalle kuin vuorineuvos Petersénin.
+
+Voisipa helposti luulla, ettei avioliitto, joka on niin eri-ikäisten ja
+eriluonteisten henkilöiden kesken solmittu, voisi muodostua
+onnelliseksi. Sillä isoisäni oli jo silloin yli neljänkymmenen, oli
+totinen, velvollisuuksilleen uskollinen, työteliäs ja turhantarkasti
+huolellinen virkamies, vaatien kaikkialla ja ennen kaikkea järjestystä
+ja tottelevaisuutta. Ja morsian sitävastoin oli vasta
+seitsentoistavuotias, juuri lastenkamarin kynnyksen yli astunut, vilkas,
+iloinen kuin rasavilli, leikkisä, hilpeäluontoinen ja pureva, joka
+rakasti seuraelämää ja huvituksia, josta oli kaukana kaikenlainen
+joutavanpäiväinen turhantarkkuus ja jolla ei alussa ollut aavistustakaan
+perheenemännän huolista, vaan jota parhaiten huvitti lueskella ja
+kirjoitella kirjeitä ja runoja. Ja kuitenkin muodostui tämä avioliitto
+mitä onnellisimmaksi, joka seikka erinomaisesti todistaa heidän
+luonteittensa hyvyyden, koskapa he niin mainiosti voivat sulautua toinen
+toiseensa. Isoäiti piti suuressa arvossa miestään ja vielä vanhoilla
+päivillään kuultiin hänen leikillisesti sanovan: »Jos Ramsay olisi
+sanonut vihillä ollessamme ei, en minä olisi sitä ihmetellyt. Sillä enpä
+vieläkään voi ymmärtää, miksi hän minut otti. Ei se ainakaan tapahtunut
+punaisen tukkani ja suuren nenäni tähden.» Hän oli tosiaankin perinyt
+tuon Petersénin perheelle ominaisen kasvomuodon, mutta samalla myöskin
+sille ominaisen hilpeän luonteen, suurenmoisen vieraanvaraisuuden ja
+ystävällisyyden kaikkia kohtaan.
+
+Otettuaan vuonna 1803 eron maaherran toimestaan, asettui isoisäni
+asumaan Hämeenkylän kartanoon Elimäellä, jonka tilan hän oli vaimonsa
+myötäjäisillä ostanut. Siellä hän kuoli vuonna 1811, jolloin hänen
+puolisonsa jäi yksin hoitamaan laajaa maatilaa ja kasvattamaan suurta
+lapsilaumaa, kuutta poikaa ja kolmea tytärtä. Mutta hän, tuo entinen
+rasavilli, teki molemmat tehtävänsä huolellisesti ja viisaasti. -- Niin
+joutuivat pojat sitten valtion virkoihin, saavuttaen huomattavat asemat
+ja tyttäret löysivät kukin aviotoverinsa. Kun näin kaikki nuoriso oli
+häipynyt pois talosta ja se sitten jäi ikäänkuin tyhjäksi ja kun isoäiti
+itsekin jo alkoi tuntea vuosien painavan hartioillaan, ei vanhus enää
+viihtynyt kauemman tällaisessa yksinäisyyden hiljaisuudessa. Hän möikin
+maatilan vuonna 1835 ja muutti Helsinkiin, jossa useimmat hänen
+lapsistaan silloin asuivat.
+
+Juuri silloin me lastenlapset jouduimme olemaan hänen kanssaan yhdessä
+melkein joka päivä ja pian muodostuikin isoäiti meille ikäänkuin
+keskipisteeksi, jonka ympärille me keräännyimme ja joka oli kuin johtava
+sielu kaikissa huvituksissamme. Ei sattunut sitä syntymä- tahi
+nimipäivää taikkapa jotain muuta merkkipäivää suuressa perheessämme,
+ett'eikö isoäiti olisi päivän merkityksen johdosta jotakin runonpätkää
+kirjoittanut, ja hänen runonsa olivat aina leikillisiä, joskus
+pureviakin. Usein puettiin minut tällaisissa tilaisuuksissa yht'äkkiä
+kyhättyyn kummankuosiseen pukuun, pantiin paperiset siivet selkääni
+ollakseni siten jonkunmoinen hengetär, joka antoi runon asianomaiselle
+tahi sitten luki sen kaikkien kuulla. Jos runoa taas ei sattunut
+olemaan, piti päivää kuitenkin jollakin tavalla viettää -- esitettiin
+joko kuultokuvia tahi kuvaelmia tahi joku tilaisuuteen kyhätty proloogi
+sekä myöskin -- ja se tapahtuikin tavallisimmin -- järjestettiin joku
+pukuesitys, sillä tuollaiset pienet pukemispuuhat olivat hilpeämielisen
+isoäitivanhuksen mielikuvituksia.
+
+Muistan vielä eräänkin tuollaisen hupaisen päähänpistotekeleen, joka
+pantiin toimeen eräänä iltana Björkbodassa. Vanhin sisareni ei silloin
+vielä ollut kihloissa, mutta isoäiti laski leikkiä ja lupasi, että hän
+saisi jo samana iltana nähdä minkä säätyinen hänen tuleva ylkänsä olisi.
+Mummo puetti kaikessa kiireessä kolme talon palvelusneitsyttä, yhden
+sotilashenkilöksi, toisen papiksi ja kolmannen tavalliseksi
+»siviili»-mieheksi, ja asetti heidät eri kohtiin puistossa. Kun sitten
+tuli pimeä, vei hän sisareni puistossa olevaan tienristeykseen ja
+kehoitti hänen valitsemaan yhden heidän edessään olevista käytävistä,
+jota myöten kulkiessaan hän sitten tulisi kohtaamaan tulevan valittunsa.
+Sisareni valitsi yhden ja tapasi kun tapasikin pian sotilashenkilön,
+joka kohteliaasti tervehti häntä. Ennustus kävikin toteen, sillä
+ennenkuin vuosi oli kulunut, oli sisareni jo kihloissa erään sotilaan
+kanssa.
+
+
+
+
+III.
+
+TINASOTAMIES.
+
+1839.
+
+
+Ei löytyne sitä kotia pohjolassa, kuninkaanlinnasta köyhimpään majaan,
+jossa ei joulua ilon juhlana vietettäisi, eikä löytyne sitä lasta näissä
+kodeissa, joka ei kärsimättömyydellä joulun tuloa odottelisi ja siitä
+iloitsisi.
+
+Jo kauan ennen joulua alettiin laskea aikaa joulun tuloon viikottain,
+sitten laskettiin jo päivät. Määrätyistä valmisteluista voitiin selvästi
+huomata, että tuo odotettu juhla läheni lähenemistään. Alkoi näet
+joulusiivous. Huonekalut ja lattiamatot vietiin ulos pölyytettäviksi,
+uutimet ja lattiat pestiin. Suursiivous toimitettiin talon jok'ikisessä
+nurkassa ja minulle julistettiin ankara varoitus, ett'en saisi huoneihin
+tehdä pahaa siivoa ja ett'en vain lattioita likaisi.
+
+Sisareni, jotka eivät muuten olleet ahkeruudella pilattuja, tarttuivat
+nyt tavattomalla innolla käsiksi töihin ja näpertelivät myöhään yöhön
+asti korko-ompeluksiaan ja neuloivat tavanmukaisia välttämättömiä
+joululahjoja, sohvapieluksia, tohveleita, matkavöitä y. m. laitelmia,
+joiden kaikkien tuli tietysti olla omien käsien tuotteita, eikä
+ostettuja.
+
+Sitten siirtyi kiire ja hyörinä keittiöpuolelle. Ja puuhat siellä
+veivätkin äidiltä aikaa yhä enemmän ja enemmän, sillä hänen
+hartioillaanhan oli huolehtiminen kaikesta siellä. Teurastettiin,
+leivottiin ja tehtiin kaljaa, ja keittiössä kalisivat huhmarit ja
+keitinastiat tavallista ahkerammin, sillä siihen aikaan piti kaiken olla
+kotona tehtyä. Uteliaana tirkistelin minä usein keittiön ovesta sisään,
+mutta silloin aina tuima emännöitsijä antoi minulle lähdön, uhaten
+muussa tapauksessa sitoa keittiöesiliinan ylleni.
+
+Mutta huippuunsa kohosi uteliaisuus ja mielenkiinto silloin kun
+kuomireki ilmestyi portaiden eteen ja äiti, palvelijansa Björkqvistin
+seuraamana, läksi ajelulle, sillä hyvin ymmärrettiin mikä silloin oli
+kysymyksessä, ja kyllä minä puolestani pidin sitten silmällä heidän
+takaisintuloaan edes vilahdukselta nähdäkseni äidin tuomaa tavaran
+paljoutta. Mutta suurtakaan iloa ei siitä koitunut, sillä ostokset
+vietiin suoraan isän huoneeseen, jossa joululahjat sitten pantiin
+kääreisiin ja lakattiin, ja jossa isä kääröjen päälle kirjoitti saajain
+nimet ja sitäpaitsi useimpiin vielä pitkiäkin ja tavallisesti sangen
+leikillisiä runoja.
+
+Vihdoin tuli tuo kärsimättömyydellä odotettu jouluilta. Ei milloinkaan
+ole minusta päivä tuntunut niin pitkältä kuin silloin; minuutit
+tuntuivat tunneilta. Jo aikaiseen iltapäivällä olin minä valmiiksipuettu
+parhaimpaan kolttuuni, joka oli tehty sinisestä sametista ja jossa oli
+leveä valkoinen pitsikaulus, ja niin odottelin minä sitä suuremmoista
+hetkeä, jolloin juhla alkaisi. Viimein löikin kello määrätyt kuusi
+lyöntiä, salin ovi avattiin ja sinne riennettiin sisään.
+
+Siellä seisoi loistava joulukuusi lukuisine pienine kimaltelevine
+talikynttilöineen ja täynnä omenoita ja makeisia. Kesti kauan ennenkuin
+hennoi siitä katsettaan irroittaa. -- Pian saapuivat kutsuvieraat, vanha
+isoäiti ja muut läheisemmät kaupungissa olevat sukulaisemme, jonka
+jälkeen sitten alkoi teetarjoilu, ja sitäkös sitten tuntui minusta
+kestävän loppumattomiin.
+
+Kun siitä vihdoinkin oli tullut loppu, aukeni eteisen ovi ja sisään
+hyppeli joulupukki -- hirvittävän näköinen -- joku palvelijoista
+pukeutuneena isän nurinkäännettyyn turkkiin, valkopartoineen ja
+kullattuine sarvineen. Joulupukki juoksi ja harppaili ympäriinsä
+ihmeellisin keikkailuhyppäyksin, ja sekös minua peloitti niin että
+hiivin äidin hameen taakse suojaan, enkä sieltä uskaltanut paljon
+pilkistääkään. Koko ruumiini vapisi kun minut pakotettiin ottamaan
+joulukuusesta muutamia omenoita tarjotakseni ne joulupukille, sillä
+minua pelotti, että tuo karvainen otus samalla purra nipistäisi käteen.
+
+Mutta pian tyynnyin minä, sillä sisään kannettiin nyt kolme
+valtavansuurta vaatevasua, täynnä kaiken kokoisia ja muotoisia kääröjä.
+Isä alkoi jakaa lahjoja ja luki runot.
+
+Isäni, joka muuten oli sangen totinen ja jolla oli alinomaa työtä ja
+tointa virkatehtävässään, oli nyt kaikki sellaiset heittänyt syrjään ja
+uhkui pelkkää iloa, hyvyyttä ja leikillisyyttä, ja hyvin hän osasikin
+pohjaltaan herttaisen luonteensa ja suuren anteliaisuutensa kautta
+kylvää iloa ja tyytyväisyyttä ympärilleen, sillä ei yhdenkään siinä
+joukossa tarvinnut jäädä osattomaksi hänen anteliaista lahjoistaan.
+
+»Kuinka monta olet saanut?» kysyi joku minulta.
+
+»Kolmekymmentäseitsemän!» huudahdin minä ylpeänä.
+
+»Mutta sitten olet sinä varmaan laskenut villakäsineet kahdeksi
+lahjaksi».
+
+»Eihän toki! oikeita lahjoja kolmekymmentäseitsemän», vastasin minä
+harmistuneena, kun sitä epäiltiin. Sinä iltana ei minun tarvinnut olla
+hiljaa, niinkuin tavallisesti, ja kyllä minä tätä vapauttani käytinkin;
+juoksin yltympäri ja nostin korviavihlovan melun joululahjaksi
+saamillani rummuilla ja torvilla, joita täytyi koetella. Kukaan ei
+muistuttanut mistään ja vanha isoäiti riemuitsi koko sydämestään sekä
+minun että muiden ilosta.
+
+Lyömälleen kello kaksitoista avattiin ovi ruokailuhuoneeseen, jossa
+syötiin jouluillallinen, illallinen, johon silloin niinkuin
+tänäpäivänäkin vielä ja luultavasti niin kauan kuin pohjoismainen tapa
+pysyy muuttumattomana, kuului samat tavanmukaiset ruokalajit: lipeäkala,
+riisipuuro, siankinkku ja joulutortut. Heti illallisen syötyä alkoivat
+jäähyväistelyt; vieraat menivät kotiinsa, kynttelit joulukuusesta ja
+kattoruunusta sammutettiin, kaikki paneutuivat tyytyväisinä ja väsyneinä
+levolle, ja pimeäksi, hiljaiseksi muuttui jälleen äsken valoa ja iloa
+uhkuva huoneusto.
+
+Minäkin menin omaan huoneeseeni, vieden mukanani kaikki saamani lahjat,
+jotka minä sitten järjestelin pienen sänkyni ympärille, jotta ne
+yölläkin olisivat vieressäni. Mutta pian nukahdin minä unohtaen lahjat
+ja näin unta että olin metsässä, joka kasvoi pelkkiä joulukuusia
+tuikkivine kynttilöineen ja jossa kuusien välillä harppaili lukemattomia
+joulupukkia, kantaen suuria vasuja täynnä kääröjä.
+
+Samallaisia kuin tämä nyt kuvattu jouluilta olivat sitten kaikki
+muutkin, kunnes isääni 1850-luvun alussa kohtasi halvaus, jonka jälkeen
+jouluillatkin muodostuivat hiljaisemmiksi.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Jouluilta on lasten ja häiritsemättömän ilon suuri juhla, mutta kerran
+se kuitenkin muodostui minulle katkerimmaksi päiväksi elämässäni.
+
+»Infandum, regina, jubes renovare dolorem!»
+
+Leikattiin vuosi 1839. Olin silloin hiukan yli seitsemän vuoden.
+
+Pari päivää ennen jouluiltaa piti äidin lähteä tavanmukaiselle
+ajelulleen ostamaan joululahjoja. Kuomireki seisoi jo valmiina portaiden
+edessä ja äiti pukeutui parhaillaan turkkiinsa, mutta minä rukoilin ja
+pyytelin niin tiukasti päästä mukaan tuolle hauskalle matkalle, että
+hänen lopulta täytyi siihen myöntyä ja niin minutkin tumpustettiin
+rekeen. Ajettiin suoraan Uschakoffin myymälään, joka oli Bulevardinkadun
+kulmassa (nykyinen Frenckellin talo). Siinä oli silloin kaksikerroksinen
+puutalo, jonka alakerroksessa oli joulumyymälä, paras koko kaupungissa.
+
+Viime jouluna olin minä muiden lahjain joukossa saanut
+kaksikymmentäneljä tinajalkasotamiestä, joita minä suuresti ihailin ja
+leikin niillä usein. Mutta tapahtuipa sitten, että eräänä päivänä menin
+jonkun ikätoverini luo, joka myöskin oli saanut laatikollisen
+samallaisia tinasotamiehiä, kuitenkin sillä suurella eroituksella, että
+niillä oli joukossaan ratsastava eversti, joka niitä johti. Siitä
+hetkestä alkaen tuntuivat minusta omat sotamieheni kerrassaan
+arvottomilta kun niillä ei ollut johtajaa, joka niiden etunenässä
+ratsastaisi. Panin siis pois käytännöstä koko tinasotamieslaatikkoni,
+enkä senkoommin ajatellutkaan tinasotamiehiä.
+
+Nyt näin minä joulumyymälässä pitkällä leikkikaluilla katetulla pöydällä
+satojen muiden kauniiden tavarain joukossa myös laatikollisen
+tinasotamiehiä, jotka kaikki istuivat hevosten selässä. Ah, joka
+olisikin niin onnellinen, että omistaisi yhden ainoan noista! ajattelin
+minä. -- Silloin jouduin minä kiusaukseen. -- Kurkistelin salaa
+ympärilleni. Äiti teki ostoksia myymäpöydän ääressä, Björkqvist seisoi
+toisella haaralla ja myyjät hyppelivät kuin oravat ylös alas
+porrastikapuilla ottaen alas kangaspinkkoja katseltaviksi. Ei kukaan
+huomannut minua. Sykkivin sydämin ja kammoksuen tekoani ojensin minä
+nopeasti käteni laatikkoon ja näpistin sieltä varovaisesti yhden
+ratsumiehen, joka sitten äkkiä ja yhtä huomaamatta katosi taskuuni.
+
+Kun tulin kotiin, otin heti esille hylkäämäni vanhan laatikon
+jalkasotamiehineen, jotka nyt asetin asentoihin tekemään kunniaa uudelle
+päällikölleen. Ja nyt ne näyttivätkin oikein pulskilta, kun päällikkö
+oli rintamassa, ja minä olin aivan ihastunut niihin.
+
+Samassa avattiin ovi ja äiti astui sisään. Nopeasti pistin käteni uuden
+everstin päälle, luullen sen olevan siellä hyvässä kätkössä. Mutta liian
+myöhään, sillä äiti oli jo huomannut liikkeeni ja kysyi:
+
+»Mitä sinä piilotat kätesi alla? Ahaa, ratsastava tinasotamies! Mistä
+sinä sen olet saanut?»
+
+Punastuin tulipunaiseksi, änkytin muutamia sanoja, enkä voinut heti
+vastata, sillä kysymys oli tullut niin odottamatta. Sitten aloin
+valehdellen punoa kokoon kertomusta ja selitin saaneeni sen eräältä
+toveriltani, mutta sotkeennuin sanoissani ja lopuksi täytyi minun
+tunnustaa totuus.
+
+Äiti otti tuon sotamiehen minulta pois ja nuhteli minua pitkään ja
+ankarasti siitä että olin niin väärin menetellyt ja puhui
+rangaistuksesta, jonka olin ansainnut. Minä huomasin nyt hairahdukseni,
+itkin katkerasti, lupasin ett'en enää koskaan niin tekisi ja pyysin
+sydämen pohjasta anteeksi.
+
+Ja äidin mentyä pois, luulinkin minä näinollen, että kaikki jälleen
+olisi aivan hyvin, ja tuon tapahtuneen asian yli unohduksen huntu
+heitetty.
+
+Mutta tuli sitten jouluilta. Kärsimättömästi kuten aina ennenkin
+odottelin minä nytkin määrättyä kellonlyömää, kuutta, jolloin ovi saliin
+avattiin. Siellä loisti jälleen joulukuusi kynttilöineen, joulupukki
+hyppeli saliin niinkuin ennenkin, kolme täyttä vasua kannettiin sisään
+ja isä alkoi jaella kääröjä. Jännityksissä ja uteliaana seisoin minä
+tuumiskellen, mitä mahtaisi nyt minun osalleni tulla. -- Ensimäisen
+vasun sisältö oli jaettu -- kaikki olivat saaneet jotain -- kaikki,
+paitsi en minä; mutta en minä kuitenkaan vielä käynyt toivottomaksi.
+Lahjat ovat ehkä huonosti sotketut vasuissa ja niin ehkä minulle tulevat
+ovatkin jälelläolevissa koreissa. -- Tyhjentyi sitten toinenkin vasu,
+mutta minun osalleni ei tullut nytkään yhtään kääröä; jonkunverran
+toivoa oli kuitenkin vielä jälellä, sillä nehän voisivat olla
+viimeisessä vasussa. Mutta pian alkoivat siitäkin kääröt loppua -- joku
+ainoa oli kuitenkin vielä jälellä -- mutta nekin loppuivat, ja vasu oli
+tyhjä.
+
+Silloin ymmärsin minä rangaistuksen. Minä olin itse yrittänyt väärällä
+tavalla valmistaa itselleni pienen jouluillan jo etukäteen, ja siksi oli
+joulupukki minulle selkänsä kääntänyt. Häpeissäni ja katkeralla mielellä
+vetäydyin minä huoneen nurkkaan ja itkin siellä katkerasti, ehkäpä
+katkerammin kuin koskaan sittemmin. Eikä kukaan tullut minua
+lohduttamaan, ei edes vanha isoäitikään, joka muuten aina oli niin
+hyväsydäminen. Tunsin itseni silloin perinpohjin onnettomaksi ja
+kaikkien hylkäämäksi.
+
+Iltaruokaa syödessä en tuntenut ruokahalua ensinkään, enkä saanut
+nielaistuksi suupalastakaan, sillä tuntui kuin ruoka takertuisi
+kurkkuun, jossa tukahdutettu itku tiukasti kangerteli.
+
+Vihdoinkin menivät kaikki vieraat pois, kynttelit sammutettiin -- ja
+tyhjin käsin menin minä huoneeseeni laskeutuakseni levolle. Uni ei
+kuitenkaan tällä kertaa tahtonut tulla itkettyneisiin silmiini, ja
+vähäväliä puristin minä pienet käteni nyrkkiin huudahtaen itsekseni:
+»Miksi, miksi pitikin minun ottaa se onneton eversti?»
+
+Herättyäni aamulla otin ensimäiseksi työkseni käsille
+tinasotamieslaatikkoni, joka minulle oli surua tuottanut, ja katkerin
+mielin heitin minä sen palavaan uuniin, jossa sotamiehet saisivat sulaa
+yhdeksi ainoaksi möhkäleeksi niin ett'ei minun niitä koskaan enää
+tarvitseisi nähdä. Ja pitkän aikaa senjälkeen inhoittivat minua
+sotilaat, varsinkin ratsumiehet.
+
+Monta päivää kului sitten tällä tavalla ja koko joulujuhla, joka
+tavallisesti oli iloa uhkuva, tuntui minusta nyt surunajalta. Kun äiti
+sitten arveli, että olin jo tarpeeksi kärsinyt ja saanut kylliksi
+rangaistusta hairahduksestani, koristeli hän minua varten loppiaisiltana
+pienen joulukuusen vähäpätöisine lahjoineen. Olihan tuo itseasiassa
+vähäinen lohdutus minulle, vaan oikeaa jouluiltaa ei se kyennyt
+korvaamaan.
+
+Tällainen oli ensimäinen suruni ja tuntuikin se minusta silloin
+syvällisemmältä ja katkerammalta kuin surut koskaan senjälkeen, sillä
+eihän ollut minulla silloin vielä tottumusta niitä kantamaan.
+
+
+
+
+IV.
+
+NAAPURITALOSSA.
+
+1839--40.
+
+
+Muutamia päiviä äsken kertomani jouluillan jälkeen sanoi äiti minulle:
+»Nyt täytyy sinun, rakas poikani, alkaa käydä koulua». -- Minä itkin ja
+pyytelin, mutta turhaan vuotivat kyyneleeni ja turhaan huomautin, että
+voisinhan lukea kotonakin saman maisterin johdolla kuin vanhemmat
+veljenikin. -- Turhaan kaikki, sillä päätös oli tehty, minun täytyi
+tulla pois kotoa ja niin pantiin minut täyshoitolaiseksi.
+
+Äiti otti minua eräänä päivänä kädestä kiini ja vei minut mukanaan.
+Pitkään ei sillä kertaa kuljettu, sillä matkamme päämäärä oli viereinen
+naapuritalo.
+
+Siellä asui vanha entinen luutnantti Odert Gripenberg[1] perheineen,
+rouvansa ja tyttäriensä kanssa, jotka yhdessä olivat perustaneet
+äskettäin käytäntöön otetun Pestalozzin järjestelmän mukaisen
+pientenlastenkoulun, jossa käytettiin kunniantuntoon käypää
+rangaistustapaa siihen aikaan muuten käytännössä olevan ruumiillisen
+kurituksen sijasta.
+
+[1] Odert Gripenberg, syntynyt 1788, tuli Uudenmaan rakuunarykmentin
+ajutantiksi 1806 ja otti eron Ruotsin palveluksesta 1808. Oli opettajana
+Haminan kadettikoulussa sekä perusti 1837 yksityisen oppilaitoksen
+Helsinkiin. Kuoli 1848.
+
+Koulussa oli paljon oppilaita, enimmäkseen tyttöjä, mutta minä yksin
+olin täyshoitolaisena. Jotta minä saisin talossa tilaa, oli
+lautaseinällä jaettu kahtia eräs suurenpuoleinen vaatekammio eli
+jonkunlainen läpikäytävä huone, jota myöskin käytettiin matka-arkkujen
+ja muun vanhan rojun säilytyspaikkana. Tuo eroitettu kammioni oli
+parahiksi niin suuri, että siihen sopi pieni vuoteeni, yksi pöytä ja
+tuoli. Kun minä, tottuneena asumaan suuressa ja ilmavassa huoneessa,
+jossa voin leikkiä, mellastella ja levitellä leikkikalujani yltympäri
+mielin määrin, kun minä näin tuon komeron, joka oli tuleva asunnokseni,
+aloin itkeä täyttä kurkkua.
+
+Yhtä katkeralta tuntui minusta kaikki muukin näiden ventovieraiden ja
+kylmien ihmisten luona, jotka olivat kaikinpuolin niin erilaisia kuin
+lämpimän, rakkaan kodin oma joukko. Kotona oli minua kenties hieman
+hemmoiteltu ja ehkäpä olin jo ennättänyt tulla vähäläntäiseksi
+herkkusuuksikin. Senvuoksi näytti maito minusta nyt niin ihmeellisen
+vaaleansinertävältä ja ruiskorput tuntuivat minusta niin kovilta,
+ett'eivät hampaani tahtoneet niihin pystyä. Kaikki muukin oli
+samanlaista niin ett'en alussa voinut syödä juuri mitään. Mutta nälkä on
+hyvä opettaja.
+
+Minulla oli varmaan lapsena tavattoman paljon mitä pahimpia virheitä ja
+huonoja taipumuksia, sillä kaikki mitä nyt enää jaksan tuosta koulusta
+muistaa, supistuu siihen, että minut melkein joka päivä pantiin nurkkaan
+salin kaakeliuunin viereen. Päähäni asetettiin aina silloin korkea,
+suippopäinen paperitötterö, johon taas kiinnitettiin ilmoituslippu
+siitä, mistä näin rangaistiin -- »laiskuudesta» --
+»tottelemattomuudesta» -- »valheesta» -- »epäkohteliaisuudesta» ja
+sensemmoisesta, vaihdellen loppumattomiin. Lukupuikko tahi sellaisen
+puutteessa kohennusrauta pantiin käteeni ja sillä piti minun tehdä
+kunniaa ja tuollaisessa asussa seista nurkassa puoli- tahi
+neljännestunti kaikkien pilkkana ja kummana; ja tapahtuipa usein, että
+tuli vieraitakin sisään minun nurkassa seistessäni.
+
+Minkälaisia rikoksia minä silloin aina olin tehnyt, sitä en nyt
+mitenkään enää muista, vaan en luule olleeni parempi enkä huonompikaan
+kuin toiset. Onhan kyllä totta, että joskus nykäsin tyttöjä palmikosta
+tahi nipistin heitä niin että he huusivat tahi taas käytin tilaisuutta
+hyväkseni tuikatakseni heitä huomaamattaan nuppineulalla niin että he
+hypähtivät ylös istuimiltaan, mutta nuo tuollaisethan ovat tavallisia
+poikain kujeita. Ja minä luulenkin että kun minut niin usein pantiin
+nurkkaan sillä tarkoitettiinkin vain sitä, että minä siinä olisin tuon
+ylistetyn Pestalozzin järjestelmän sopivana, elävänä kylttinä,
+järjestelmän, joka tuollaisen häpeänurkka-kasvatuksen kautta vaikuttaisi
+välittömästi ja terveellisesti lasten kunniantuntoon. Kyllä minä
+vihasinkin silloin tuota nimeä! Paljon mieluummin olisin kärsinyt
+tukkapöllyn tahi lyöntiläimäyksen taikkapa käsipatukkaakin, kuin
+seisonut tuolla tavalla kaikkien naurettavana.
+
+Monta vuotta senjälkeen pistäydyin eräällä Schweitsin matkallani myöskin
+Yverdonin pienessä kaupungissa ja näin sen torilla Pestalozzin
+muistopatsaan. Kookas, jalo mies, pitäen lasta rakkaasti käsivarrellaan
+samalla kuin toinen lapsi luottamuksella kuroitteleksen hänen syliinsä.
+Väkisinkin johduin silloin ajattelemaan eroitusta tuon kuvan ja
+marisevan ukko Gripenbergin ja hänen molempain, alinomaa nuhtelevain
+tyttäriensä välillä. Minä toivoin sydämestäni, että he olisivat nähneet
+tuon kuvapatsaan, ehkä jäljennös sitten olisi hiukan enemmän lähennellyt
+alkuperäistä.
+
+Mutta tähän ei marttyyriuteni loppunut; pahin oli vielä jälellä.
+
+Pienen asuinkomeroni ikkunasta voin minä helposti nähdä vanhempieni
+asunnon, joka oli aivan vastapäätä. Ennenkuin menin levolle, katselin
+minä aina kaihomielisin katsein sinne ja silloin sattui usein, että minä
+näin yli lauta-aidan ja läpi lehdettömäin talvisten puiden kuinka tuo
+minulle rakas huoneusto oli loistavasti valaistu, kuinka naisia ja
+herroja siellä sisällä liikuskeli kirjavassa ahdingossa ja kuinka
+palvelijat kantoivat tarjottimia virvokkeineen. Kaiken tuon näin minä
+ainoastaan muutaman askeleen päässä itsestäni. Ah! Sehän oli minun
+vanhempieni asunto, ja minä en saanut olla siellä, lämpimässä ja ilossa,
+kaikkien noiden iloisten, juhlapukuisten vieraiden joukossa, enkä saanut
+maistella herkkuja tarjottimilta, vaan täytyi minun maata yksin,
+hyljättynä ja viluissani komerossani. Niin voin minä ikkunan ääressä
+myöhään yöhön tähystellä ulos pimeään nähdäkseni edes vilahduksen valoa
+ja liikuntoa omasta kodistani. Kuumia kyynelhelmiä tipahteli poskilleni
+ja minä puristin kuumeentapaisesti käteni nyrkkiin täynnä vihan ja
+katkeruuden tunnetta. Minusta tuntui kuin kaikki olisivat niin kovia ja
+puolueellisia minua kohtaan ja kuin itse olisin onnettomin olento koko
+maan päällä. Kaikki muut koululapsethan saivat olla kotonaan -- miksi
+juuri minun yksin piti olla omasta kodistani karkoitettuna.
+
+Tuollaisen tilaisuuden jälkeen toi vanha Björkqvist aina seuraavana
+aamuna minulle vähäiseksi lohdutukseksi vasullisen kaikellaista hyvää,
+eilisten pitojen jätteitä. Mutta kitkerältä ja karvaalta tuntui yksin
+niitä syödä ahtaassa komerossani ja useimmiten annoinkin minä suurimman
+osan tytöille.
+
+Haluni päästä pian pois sieltä oli niin suuri, että minä laskin päiviä
+kuinka kauan vielä kuluisi siihen aikaan, jolloin vanhempani
+muuttaisivat maalle kesää viettämään ja jolloin minä luonnollisesti
+saisin seurata heitä.
+
+Kuka voikaan senvuoksi kuvailla sitä surua ja epätoivoa, joka minut
+valtasi, kun äiti eräänä kevätpäivänä tuli koululle heittämään
+jäähyväisiä minulle, ilmoittaen samalla ett'en sinä kesänä saisikaan
+tulla Björkbodaan vaan sensijaan mennä herrasväki Gripenbergin kanssa
+heidän maatalolleen. Minä itkin, pyysin pyytämällä ja rukoilin -- mutta
+kaikki oli turhaa; niin oli päätetty ja niin piti tapahtua.
+
+Minulla oli Björkbodassa pieni puutarhatilkku eräällä viettävällä
+rinteellä kasvihuoneen alapuolella; ja sitä minä rakastin, lähinnä äitiä
+tietysti, enimmän koko maailmassa. Sinne olin minä itse istuttanut ne
+pienet omenapuut, jokaisen pienen pensaan ja kukkaislaitteen, omin
+heikoin käsin olin minä siellä kaivellut, tehnyt työtä ja kastellut
+kasviani, ja enkö nyt saisikaan enää sitä nähdä. Kuka sitä nyt
+hoitelisi? Ehkäpä se huonosti hoidettuna menisi pilalle? Tämä viilsi
+sydäntäni niin kovasti että luulin sen halkeavan.
+
+Saarijärven talossa Porvoon lähistöllä kului kesä kuitenkin
+siedettävämmin kuin olin odottanutkaan. Minun ei tarvinnut lukea ja
+Gripenbergin neidit olivat minulle ystävällisempiä kuin ennen niin että
+meidän keskinäiset suhteemme muodostuivat hieman paremmiksi. Ainakaan ei
+minun tarvinnut seista tuossa ijänikuisessa Pestalozzilaisessa
+häpeänurkassa, sillä sekin näytti saaneen kesälomaa.
+
+Vihdoin tuli syksy ja silloin muutettiin jälleen takaisin kaupunkiin.
+Sainhan tosin silloin suureksi ilokseni jälleen nähdä äidin, mutta
+koulunkäyntini jatkui kuitenkin samalla tavalla kuin edellisenäkin
+lukukautena. Viimeinkin lähestyi sitten joulu ja silloin sain minä tulla
+kotiin, sillä äiti oli sen luvannut. Ja kaiken sen jälkeen mitä vuoden
+varrella olin kärsinyt muodostuikin tämä jouluilta minulle
+ikimuistettavan iloiseksi.
+
+Mutta kuinka ollakaan! »Mainitsehan onni, jota kestäisi ainiaan!» --
+Iloni ei ollut pitkäaikainen, sillä heti juhlan jälkeen oli määrä
+lähettää minut taaskin pois kotoa, joskin tällä kertaa toiselle
+suunnalle, silloin Turussa lehtori (sittemmin arkkipiispa) Bergenheimin
+avaamaan uuteen reaalikouluun.
+
+
+
+
+V.
+
+ENSIMÄISEN KERRAN TEAATTERISSA.
+
+1840.
+
+
+Puusta, Engelin piirustusten mukaan rakennettu, vanha, suuria muistoja
+kätkevä Thalian temppelimme Helsingissä sijaitsi jonkun verran itäänpäin
+siitä paikasta, jossa nykyinen »uusi» eli »ruotsalainen teaatteri» on,
+ja vihittiin se 1827. Sen oli eräs osakeyhtiö rakennuttanut sangen
+vaatimattomilla kustannuksilla, 16,000 ruplan pankkiosoituksilla, eikä
+se niin ollen voinut suuria vaatimuksia vastata. Mutta sangen pulskalta
+se kuitenkin näytti vaahterain puoliympyrän sisässä, kun sitä ei vielä
+oltu lisärakennusten, edestä ja takaa paikkaamisten tahi
+sivu-ulkonemusten kautta saatettu rakennusrähjäsikermän kaltaiseksi,
+jollaiseksi se myöhemmin muodostui. Ei edes savupiippukaan sitä
+rumentanut, sillä teaatteria ei lämmitetty. Sellainen ylellisyysseikka
+otettiin käytäntöön vasta neljäkymmenluvun lopulla. Se oli ainoa
+teaatteritalo Helsingissä siihen aikaan ja sopi siihen, sovellettuna
+kaupungin yleisön mukaan, noin 450 henkeä, jos kerran oli »lippu
+luukulla».
+
+Teaatterin sisustusta pidettäisiin nykyisten olosuhteiden mukaan sangen
+huonona, mutta silloin se oli kyllin hieno. Siellä oli kaksi
+aitioparveketta, jotka oli paperoitu tavallisella valkoisella paperilla
+maalattuine harmaine koristeineen. Ensimäistä parveketta koristi rivi
+joutsenia, jotka purivat välillään olevia lyyroja, toista ylempää
+parveketta taas koristivat yksinkertaisemmat harmaat ruusukkeet. Katto
+oli vaaleansininen valkoisine tähtineen. Esirippu taas kuvaili jotakin
+mielikuvitusmaisemaa raunioineen. Istumapaikkoina permannolla oli vain
+kovat penkit kiintonaisine selkänojineen, joihin oli kiinnitetty suuret
+numeroliput, eikä aitioissakaan muunlaisia istumapaikkoja ollut.
+Kultauksista, sametista ja täytteistä tahi mukavista tuoleista ei
+jälkeäkään näkynyt.
+
+Näyttämökoristeetkin olivat samaa yksinkertaista lajia ja oli ne
+maalannut joku käsityöläinen, jolla ei ollut käsitystäkään
+perspektiiviopista. Metsä, jossa kasvoi palmuja, koivuja, kuusia ja
+muita puita, joiden oksilla punaset ja siniset kukat yhtaikaa kukkivat;
+palatsisali vihreine pilareineen, pari muunlaista huonetta ja kaupunki
+-- siinä kaikki, ja ne muuttumattomina esiintyivät yhä uudelleen ja
+uudelleen. Pari sohvaa ja pöytä sekä neljä tuolia, siinä koko
+irtaimisto, jota käytettiin kuninkaanlinnaa ja myöskin mitä
+yksinkertaisimpia huoneita varten. Jos taas esitettiin joku sellainen
+näytelmä, joka vaati suurenmoisempia laitelmia, oli teaatterin
+johtajalla tapana silloin käydä teaatteria harrastavissa perheissä
+pyytämässä lainaksi mattoja, huonekaluja, ruunuja y. m., tarjoten
+kohteliaasti vastapalvelukseksi muutamia vapaalippuja näytökseen.
+
+Samoin oli pukujenkin laita. Historiallista tarkkuutta ei otettu
+huomioon, eikä parisataa vuotta käsittävästä ajanlaskuhairahduksesta
+kukaan välittänyt. Vaadittiin ainoastaan, että puvut olivat loistavia ja
+välkkyviä. Näytelmissä esiintyvä kuningas koristeltiin aina
+kultapaperista tehdyllä kruunulla ja kuningatar pitkällä
+kultakirjaillulla samettilaahustimella. Arvatenkin oli pidetty mallina
+korttileikissä löytyviä olentoja.
+
+Nykyaikainen »mise en scène» oli tuntematonta ja perspektiiveistä,
+sähkövalovaikutteista sekä näyttämölaitteiden pikkuseikkoihin asti
+ulottuvasta tarkkuudesta ei ollut aavistustakaan, vielä vähemmin
+vaadittiin mitään sellaista. Mutta sen sijaan oli vallalla vielä siihen
+aikaan velttoutumaton mielikuvitus, joka korvasi kaiken muun.
+
+Oli joulujuhlain aika vuonna 1840. Kokonaisen vuoden kestäneen
+marttyyrikauden jälkeen tuossa Pestalozzilaisessa kidutuslaitoksessa oli
+rangaistusaikani vihdoinkin nyt loppunut ja olin saanut kaikki
+täydellisesti anteeksi. Ja rajattoman onnelliseksi tunsinkin itseni
+saadessani jälleen olla rakkaassa kodissani.
+
+Vanhemmat sisarukseni puhuivat silloin usein keskenään teaatterista,
+jossa he olivat joskus käyneet, sekä näytelmäkappaleista, joita siellä
+oli esitetty. Jännityksellä kuuntelin minä heidän kertomuksiaan ja aloin
+tuntea hillitsemätöntä halua saada nähdä jotakin tuollaista ihmeellistä.
+
+Eräänä iltana sitten, kun olimme tulossa kotiin joistakin perhepidoista
+ja ajoimme teaatterin ohi, näin minä kuinka se oli kirkkaasti valaistu
+ja kuinka väkeä virtanaan tulvi alas sen portaita myöten. Sydämeni
+pohjasta pyytelin minä silloin äidiltä, että joskus -- vaikkapa sitten
+sen yhden ainoan kerran -- saisin käydä siellä. Mutta äiti ei ottanut
+pyyntöjäni kuuleviin korviinsakaan.
+
+Kuuluisa Hornicke-Reithmeyerin oopperaseurue vieraili koko sen talven
+Helsingissä. Hornicke itse, seurueen johtaja ja tenoorilaulaja, oli
+komea mies ja kaikkien naisten suuri suosikki, jotavastoin taas
+seurueeseen kuuluvat neljä kaunista Reithmeyer-sisarusta, joista yksi
+joutui naimisiin porvoolaisen tohtori G. Wallgrenin kanssa, sytyttivät
+nuorten miesten sydämet ilmiliekkiin. Tämä seurue esitti melkein kaikki
+siihen aikaan tunnetut suuret oopperat, sillä useampaan kuin kolmeen
+kertaan ei voitu samaa näytelmäkappaletta esittää. Teaatteriyleisö oli
+näet vielä siihen aikaan siksi vähälukuinen.
+
+Eräänä päivänä puikahdin minä silityshuoneeseen. Siellä ompeli
+neulojatar, mamsseli Mimmi, parhaillaan vaatetusta ja kamarineitsyt
+silitti alushametta. He keskustelivat innokkaasti teaatterista, jossa he
+edellisenä iltana olivat olleet ja nähneet erään »hirveän hauskan
+kappaleen». Sen nimi oli »Don Juan» ja oli se loppunut siihen, että tuo
+sievä, kaunis mies oli suistunut suoraapäätä alas helvettiin
+tulilieskojen hulmahdellessa ylös hänen ympärillään.
+
+Minä värisin kauhistuksissani ja kysyin: »Mitä oli tuo miesparka sitten
+tehnyt joutuakseen sinne?»
+
+Ensin eivät he oikein tietäneet mitä vastata, vaan hetkisen tuumailtuaan
+sanoivat he:
+
+»Hän piti liian paljon naisista.»
+
+Minä vaivuin mietiskelyyn, mutta rohkenin kuitenkin hieman epäiltyäni
+kysyä: »Mutta pidänhän minäkin paljon äidistä ja vanhasta isoäidistä, ja
+Mimmi-mamsselista myös», lisäsin minä kohteliaasti -- »joudunko sitten
+minäkin sinne?»
+
+»Eihän toki! -- Pienet pojat eivät joudu sinne.»
+
+Tämä tyynnytti kyllä minut hetkeksi -- mutta levottomalta tuntui minusta
+kuitenkin tulevaisuuteen nähden, sillä eihän voinut varmuudella tietää,
+mitä sitten mahdollisesti tapahtuisi.
+
+Jonkun ajan kuluttua senjälkeen kertoivat he taas minulle, että he
+olivat jälleen nähneet niin »kauhean hullunkurisen kappaleen», jonka
+nimi oli »Robert von Nordman» tahi »jotakin sentapaista». He kertoivat
+nyt kuinka tuo kaunis herra Robert, joka oli niin tyylikäs ja koreasti
+puettu, eräänä iltana käveli alakuloisena kuutamossa hautausmaalla
+laulaen jotakin kaunista laulua. Silloin nousivat vanhat nunnat ylös
+haudoistaan, joissa he olivat monet vuodet maanneet, ja alkoivat
+kuolinvaatteissaan tanssia masurkkaa tuon Robert raukan ympärillä, joka
+väänteli itseään epätoivoissaan niin että kaikkien täytyi nauraa. Sillä
+ei hän tietänyt oikein mihin läksisi päästäkseen noista vanhoista
+ilkiöistä, vaan oli pakoitettu siellä hautausmaalla tanssimaan yhden
+kierroksen jokaisen kanssa. Se nyt oli niin hullunkurista, että tahtoi
+nauruunsa tikahtua, j. n. e.
+
+Siitä hetkestä alkaen en minä löytänyt missään rauhaa, sillä minäkin
+tahdoin nähdä, kuinka nunnat nousivat ylös haudoistaan ja tanssivat
+hautausmaalla. Enkä minä hellittänyt hetkeksikään äitiä rauhaan, vaan
+pyytelin herkeämättä häneltä päästä teaatteriin. Mutta aina turhaan,
+sillä joka kerran vastasi hän minulle, että »niin pienet pojat eivät
+tavallisesti käy teaatterissa». -- Minun täytyi niinmuodoin kasvaa ja
+odotella -- ja olla kateellinen vanhemmille siskoilleni, jotka jo olivat
+ennättäneet tuohon onnelliseen ikään.
+
+Mutta kuinkas ollakaan; eräänä päivänä kuulin minä, että äiti ja
+sisareni aikoivat mennä teaatteriin. -- Minä en suonut hänelle
+hetkenkään lepoa, minä itkin, pyysin ja rukoilin vuorotellen, ja kun ei
+tästä koitunut odottamaani tulosta, panin minä toimeen sellaisen
+metelin, että äiti jo lopulta kokonaan väsyneenä heikolla hetkellään
+antoi minulle perään ja lupasi, että saisin tulla mukaan, kuitenkin
+sillä nimenomaisella ehdolla että istuisin teaatterissa aivan ääneti ja
+hiljaa. Ja luonnollisesti lupasin minä ilomielin täyttää ehdot, joka
+kuitenkin oli helpommin sanottu kuin tehty.
+
+Ilo ja riemu valtasi minut. Minä hyppelin ja pyöriskelin ympäriinsä koko
+päivän ja olin kuin kuumeessa, ja vähäväliä juoksin minä vanhan
+pöytäkellon luo katsomaan kuinka aika kului. Vihdoin oli kello 6 ja
+näytöksen piti alkaa puolituntia myöhemmin. Silloin kokoonnuimme kaikki
+eteiseen, jonne isäkin tuli katsomaan että lasten päälle puettaisiin
+hyvin, niin ett'eivät ne vain vilustuisi. Minun ylleni pantiin kaikista
+lämpöisin päällystakkini, jalkaani nahkavuoriset päällyssaappaat ja
+käsiini villaiset käsineet, kierrettiinpä vielä villavyö pari kertaa
+ympärilleni aivan kuin olisi pitkäkin matka kysymyksessä. Suuri
+kuomireki ilmestyi portaiden eteen, meidät kaikki sovitettiin hyvin
+rekeen, lähdettiin ja palvelija hyppäsi kuomin takapukille, pitäen
+lyhtyä kynttelipätkineen korkealla ilmassa valaistakseen pimeää
+kulkutietämme pitkin Bulevardikatua, jonka varsilla vain pitkien
+välimatkojen päässä jokunen savuttunut öljylamppu tuikki himmeää valoa.
+Ulkona oli pureva pakkanen, kuomireen ikkunat olivat jäähuurteessa ja
+lumi natisi jalaksien alla. -- Vihdoin päästiin perille.
+
+Meidän paikkamme olivat eräässä peräaitiossa. Ensin astui palvelija
+sisään ja levitti maton tahi rekinahkaset »lattiavedon» suojaksi. Sitten
+vasta istuimme me paikoillemme, äiti puettuna
+ketunnahkapäällysvaippaansa, jossa oli uhkea turkinkaulus, ja minä
+kauheasti päällysvaatteisiin tumpustettuna ja lakki päässä. Oli niin
+kylmä, että hengitys valkeana höyrynä näkyi suusta pöllähtelevän;
+sisällä oli melkein yhtä kylmä kuin ulkonakin.
+
+Mutta kaikkea tällaista en ennättänyt ottaa huomiooni, sillä katseeni
+harhaili väen joukossa, joka kokoontui paikoilleen, ja koreassa
+esiripussa, sillä niin ihanaa maisemaa en vielä koskaan ollut kuvitellut
+voivan löytyäkään, ja erityisesti ihmettelin minä siinä kuvattuja
+kummallisia raunioita. Orkesterin paikalla istui joukko soittajia
+viuluineen, suurine torvineen ja patarumpuineen. Mutta he eivät
+soittaneet ja se harmitti minua.
+
+Silloin kuului pienen kellon helinää esiripun takaa -- sitten toisen
+kerran, jolloin samalla soittajat kävivät käsiksi käyriin tahi
+kohottivat torvet huulilleen, -- kuuluipa pian kolmaskin helinä ja bum
+bum bum kumahti suuri bassorumpu, viulut alkoivat soida ja esitettiin
+alkusoitto.
+
+Sinä iltana esitettiin Auberin »Fenella». Oopperaa »Porticin mykkä»
+olivat painoviranomaiset Pietarissa kieltäneet esittämästä, vaan voitiin
+se nimellä »Fenella» esittää täällä, samoinkuin Wilhelm Tell'kin »Kaarle
+rohkea»-nimisenä. -- Silloin oli ne Nikolain ajat. -- Komea Hornicke
+näytteli Masaniellon osaa, yksi kauneista Reithmeyer-sisaruksista esitti
+Fenellan elkeistä rikkaan osan ja herra Reithmeyer esiintyi Pietrona.
+
+Vihdoin kohosi esirippu. Minä kiljahdin ja unohtaen lujat lupaukseni
+huudahdin kovaa »mamma, mamma! katsohan! katsohan kuinka koreaa!» Yleisö
+kääntyi katsomaan taakseen ja töllisteli minua samalla kuin jotkut
+huusivat »hiljaa! -- hiljaa!»
+
+Mutta äiti nykäsi äkkiä minua käsivarresta ja kuiskasi varovasti: »ole
+vaiti paikalla ja istu hiljaa, muuten täytyy Björkqvistin, joka seisoo
+käytävässä, viedä sinut heti kotiin.»
+
+Kuultuani tämän hirvittävän uhkauksen, asetuin silmänräpäyksessä
+äänettömäksi, enkä uskaltanut sormeanikaan liikauttaa, vaikkakin tuntui
+vaikealta hillitä itseäni. Minä tuijotin vain ja katselin, sillä niin
+ihania kasvoja en koskaan ennen ollut nähnyt, enkä niin loistavia
+pukuja, enkä myöskään koskaan kuullut niin kaunista laulua. Minä
+ihmettelin vain ja ihailin. -- Mutta kun sitten Fenellan suuremmoinen
+elkeellinen kohtaus alkoi, harmitti minua, että hän ainoastaan huitoi
+käsillään niin hirvittävästi eikä laulanut niinkuin muut, ja minä kysyin
+hiljaa äidiltä: »miksi hän ei laula? eikö hän osaa?» -- »Se kuuluu
+asiaan -- hän on mykkä», vastasi äiti. -- »Vai niin, onko hän
+kuuromykkä?» -- Ensimäinen näytös loppui ja esirippu laskeutui.
+
+Silloin otti äiti käsille pussillisen omenoita, rusinoita ja kotona
+valmistettuja paahdemanteleja, joita me sitten syödä popsittiin väliajan
+kuluessa. Siihen aikaan ei näet teaatterissa ollut minkäänlaista
+tarjoiluhuonetta, jossa olisi saanut virvokkeita.
+
+»Onko sinulla kylmä, poikaseni?» kysyi äiti.
+
+»Ei ensinkään», vastasin minä, pitäen moista kysymystä perin
+ihmeellisenä ja tarpeettomana, sillä minähän olin kuin hehkuvassa
+kuumeessa ja tunsin kuinka hikoilin tumpustettuna ylenpalttiseen
+vaatepaljouteen. Mutta ei ollut nyt aikaa ajatella tällaista, sillä
+olihan niin paljon katsomista. Suuri kattoruunu, jossa oli kaksitoista
+öljylamppua ja jonka alle oli laitettu teräslangoista verkko putoilevia
+lasisiruja varten lampunlasien särkyessä, nostettiin nyt ylös ja hävisi
+se näkyvistä katossa olevaan aukkoon. Meidän paikaltamme voi helposti
+nähdä, kuinka kaksi miestä ullakolla leikkeli lamppujen sydämiä,
+puhdisteli savuttuneita lampunlaseja ja asetteli särkyneiden sijaan
+uusia. Samaan aikaan puuhaili pari miestä myöskin näyttämön laiteella,
+jossa kuusi lamppua paloi kahdenpuolen kuiskaajaluukkua, laitellen
+lamput kuntoon ja puhdistaen niitä.
+
+Hetkisen kuluttua kohosi esirippu jälleen, ooppera jatkui edelleen ja
+minun mielenkiintoni kohosi näytös näytökseltä. -- Tuli sitten viimeinen
+näytös. Näyttämön tausta kuvasi Vesuviusta, vahinko vain, arvelin minä,
+että kahden, vuoren juurella kasvavan ruusupensaan piti peittää puolet
+koko vuoresta. Oli yö ja kuutamo ja lamppujen valo oli väännetty aivan
+pieneksi, niin että näyttämöllä oli pimeä. Kuuta -- himmeäksi hijottu
+lampunkupu kyntteli sisässä -- kuletteli joku ullakolta käsin
+teräslangassa hitaasti edestakasin, ikäänkuin hiljalleen heiluvaa
+heiluria. Mutta silloin ei minulla ollut aikaa kiinnittää huomiota
+tuollaiseen luonnonilmiöön.
+
+Kun sitten viimeisen näytöksen lopulla suuri mielipuolikohtaus oli
+alkanut, näytteli Hornicke-Masaniello rajuin liikkein, huitoen käsiään
+ja jalkojaan ja hoippuen sinne tänne aivan niinkuin joku päivä sitten
+olin nähnyt erään humalaisen miehen tekevän meidän pihamaallamme. Minä
+luulin, että hän oli juonut itsensä humalaan väliajan kuluessa, enkä
+minä silloin enää voinut hillitä itseäni, vaan, unohtaen äskeisen
+uhkaavan varoituksen, huudahdin minä:
+
+»Herran tähden, katsokaa -- hän on varmaan juonut itsensä humalaan tahi
+tullut hulluksi!»
+
+Yleisö alkoi ympärilläni nauraa ja jotkut huusivat jälleen: »hiljaa --
+hiljaa!» Äiti pani äkkiä kätensä minun varomattoman suuni eteen ja olisi
+epäilemättä vienyt minut ulos, joll'ei oopperakin melkein samassa olisi
+loppunut.
+
+Sillä katso! Ukkosen jylistessä rautalevystä ja salamoiden
+leimahdellessa kärpäsruutiputkesta, repeytyi Vesuvius yht'äkkiä kahtia
+ylhäältä alas asti, halkeama oli veripunainen ja sen huipulla oleva
+ilotulituslaitelma singautteli säkeniä yltympäri. Minua värisytti
+nähdessäni tuon tultasuitsuttavan vuoren ja olin vähällä kiljaista
+jälleen, vaan sain pidätetyksi itseni. Samassa laskeutui esirippu ja
+näytelmä loppui. --
+
+Kun minä sitten monien aikojen perästä sain nähdä Vesuviuksen
+todellisuudessa, ei se tehnyt minuun lähimainkaan niin mahtavaa
+vaikutusta. Niin suuri on mielikuvituksen voima.
+
+Kotimatkalla reessä istuessamme sain minä kosolta nuhteita
+sopimattomasta käytöksestäni, josta muuten seurasi, että tämä minun
+ensimäinen teaatterissakäyntini jäi myöskin pitkäksi aikaa ainoaksi.
+
+
+
+
+VI.
+
+MUMMO[1].
+
+
+[1] Mormor-sanan olen suomentanut mummoksi eroitukseksi isoäidistä
+(farmor) teoksen alkupuolella. Suomentajan huomautus.
+
+Tuskin voi ajatellakaan kahta suurempaa vastakohtaa kuin isoäiti ja
+mummo[1] sekä sisäisiin että ulkonaisiin ominaisuuksiin nähden. Toista
+heistä lähestyttiin arkatuntoisella kunnioituksella ja toisen luo taas
+juostiin sulkeutuaksemme rakkautta uhkuvaan syliin. Mummo oli
+nuoruudessaan ylistetty kaunotar -- tummaverinen, mustatukkainen ja
+ruskeasilmäinen -- jonka ryhti oli komea ja ylpeä. Isoäiti sitävastoin
+oli vähäpätöisen näköinen ja punatukkainen, joka lasketteli usein
+leikkiä ulkomuodostaan. Mummo oli ankara, totinen ja vaativainen ja
+vietti päiviään mieluimmin yksinäisyydessä, kaukana muusta maailmasta,
+josta hän ei vähääkään välittänyt. Isoäiti taas oli iloinen ja vilkas
+vielä vanhanakin, oli kaikesta huvitettu, rakasti maailmaa, sen
+huvituksia ja seuraa. Toinen edusti syvää, kaiken lohdutuksen hylkäävää
+surua, toinen taas elämän iloa, ja kuitenkin olivat he eräässä suhteessa
+yhtäläisiä. Molemmat olivat jaloja, ylevämielisiä ja hyväsydämisiä
+naisia.
+
+[1] *Charlotta Helena Hästesko* Malagårdista oli vuonna 1790 mestatun
+eversti Johan Henrik Hästeskon ja hänen puolisonsa Beata Helena von
+Morianin tytär, syntyi 1776 ja kuoli 1850 Daalintehtaalla.
+
+Mummo oli täyttänyt jo viisitoista vuotta kun hänen isänsä, tunnettu
+Anjalan mies, vuonna 1790 laski päänsä mestauslavalle, ja voikin hän
+senvuoksi tuntea täydellisesti sen suuren surun katkeruutta, joka isän
+mestauksen jälkeen oli kodissa painajaisena, kodissa, joka nyt yht'äkkiä
+oli kadottanut iloisen ja vierasvaraisen leimansa, muuttuen murheen ja
+yksinäisyyden tyyssijaksi. Jo nuoruudestaan asti tottui hän täten
+näkemään kaikki ympärillään puettuna mustaan ja niin syvään suruun,
+ett'ei sitä edes kaikki parantava aikakaan voinut lieventää. Nämä
+aikaiset vaikutelmat näyttävät sittemmin lyöneen leimansa koko hänen
+elämäänsä.
+
+Monta hänen nuoruusvuottaan kului näin hyljätyssä yksinäisyydessä,
+elellessään yhä ja aina lohduttoman äitinsä kanssa Mälkilän tilalla
+Perniön pitäjässä. Vihdoin alkoi hän kuitenkin jälleen joskus näyttäytyä
+entisissä seurapiireissään ja tutustui tällaisessa tilaisuudessa kerran
+nuoreen tehtaanomistajaan Wolter Peterséniin[1] (joka oli samaa
+sukuperää kuin aatelissuku af Petersén Ruotsissa).
+
+[1] *Wolter af Petersén*, vuorineuvos Jan Adam Petersénin ja hänen
+puolisonsa Fredrika Wittfoothin poika, syntyi 1774, tuli ylioppilaaksi
+Turussa ja sitten Turun hovioikeuden notaarioksi 1794, Björkbodan ja
+Kemiössä sijaitsevan Daalintehtaan omistajaksi 1797, sai vuorineuvoksen
+arvonimen ja aateloitiin 1810. Kuoli vuonna 1841.
+
+Tehtaanomistaja oli silloin vasta 24 vuotias ja oli ulkomuodoltaan
+miellyttävä ja käytökseltään puoleensavetävä, iloluontoinen ja
+tavallista lahjakkaampi. Kun hänen molemmat vanhempansa edellisenä
+vuonna olivat kuolleet melkein samaan aikaan, oli hän sitäpaitsi nyt
+yksi Suomen rikkaimmista miehistä, omistaen Daalin ja Björkbodan tehtaat
+kaikkine niihin kuuluvine tiluksineen. Eipä näinollen ole ihme, jos hän
+olikin -- ajatellessa niinkutsuttua loistavaa naimiskauppaa -- erittäin
+mieluinen henkilö Turun seurapiireissä, joissa monta suunnitelmaa
+punottiin, jotta tämä nuori mies pauloihin saataisiin. Mutta kun hän
+sitten kerran sai nähdä kauniin neiti Hästeskon, oli hänen valintansa
+samalla tehty. Tämä avioliittoaije ei kuitenkaan ollut niinkään helppo
+toteuttaa, sillä vaikeuksia ilmeni molemmin puolin. Morsiamen äiti oli
+liian ylimysvaltainen nainen tahtoakseen nähdä tyttärensä solmivan
+porvarillisen avioliiton, jonka kautta hän, moninkertaisesti ylhäistä
+sukuperää oleva neiti, tulisi vain aatelittomaksi tehtaanomistajan
+rouvaksi, eikä miksikään »hänen armokseen». Pitäen tätä aijottua liittoa
+suoranaisena epäsäätyisenä avioliittona, asettuikin hän, huolimatta
+tyttärensä mielestä ja nuoren Petersènin taloudellisesta asemasta, aivan
+kokonaan heidän liittoaan vastaan. Tätä ajatellessa täytyy muistaa
+millainen oli sen ajan käsitys säätyeroituksesta ja olisi oikeastaan
+itsensä ollut nähtävä tuollainen sukuylpeyden esikuva voidakseen nyt
+meidän aikanamme, joka tasoittaa kaikki tuollaiset ennakkoluulot,
+käsittää hänen katsantokantaansa. -- Toiseltapuolen löytyi taas
+sellaisiakin, jotka yrittivät pidättää rakastunutta nuorta miestä
+tällaisesta liitosta, sillä valtiopetoksesta ainoastaan muutama vuosi
+sitten mestatun isän muisto peitti vielä silloin koko tuon perheen
+jonkinlaiseen suruhuntuun. Vihoviimein sai nuorten molemminpuolinen
+mieltymys toinen toiseensa voiton vastustuksesta. Sulhasen
+henkilökohtainen herttaisuus ja muuten huomattava asema teki kuitenkin
+vaikutuksensa niin että pitkien ja lujien kieltämisien jälkeen äiti
+vihdoin antoi myöntymyksensä, jonka jälkeen häät joulupäivänä vuonna
+1799 vietettiin Mälkilän surutalolla. Mutta sensijaan pidettiin kahta
+vertaa iloisemmat ja upeammat tupaantulijaispidot Björkbodassa.
+
+Hilpeää, suruista vapaata elämää vietti nuori pari sitten suurella
+maatilallaan, joka muodostui senaikuisen pääkaupungin, Turun, ylhäisten
+seurapiirien kokoontumispaikaksi, ja pian tuli Björkboda yhtä
+kuuluisaksi ruokapöytänsä erinomaisuudesta ja kellarinsa rikkaasta
+sisällöstä, kuin sen isäntäväki herttaisuudestaan ja suuresta, laajasta
+vieraanvaraisuudestaan, jota se tarjosi niin tavattoman miellyttävästi.
+Siellä pidettiin pitoja pitojen perästä, talvella ja kesällä, jolloin
+pöydät suorastaan notkuivat tarjottavain ruoka-ainesten alla ja viini
+vuoti loppumatta leikkipuheiden ja juttelun sujuessa hilpeästi, maljoja
+maistellessa, puheita pidellessä ja lauluja kajautellessa aina
+pikkutunneille saakka. Sellainen oli ajan tapa, maljojen ja hauskojen
+pöytälaulujen aikana, jolloin ei kohtuudesta ja hillitystä ilosta
+välitetty; ja olipa seura toisinaan remahtanut sangen repäsevään
+riemuun, niin että sittemmin sanottiin sen luiskahtaneen jo
+liiallisuuteen.
+
+Vanhemmat ja järkevämmät ainekset, joita joukossa löytyi silloin
+niinkuin ainakin, alkoivat jo ihmetellä ja pelätä mihin tuollainen
+villitön ja kallis elanto veisi, ja yrittelivät he ajoissa varoittaa
+nuorta tehtaanomistajaa. Silloin tapahtuikin äkkiä nopea muutos, jonka
+tuona romantiikkaan taipuvaisena aikana katsottiin johtuneen
+yliluonnollisesta syystä. Se on sitten muuttunut taruksi suvun
+keskuudessa ja paikkakunnalla. Kerrottiin näet että kun Petersén eräänä
+iltana, ylen ylellisten vieraskemujen kestäessä, oli mennyt maanalaiseen
+kellariin noutamaan lisää viinejä, oli hän ahtaassa porraskäytävässä
+tavannut äitinsä haamun, joka oli kohottanut kätensä varoittavaan
+asentoon. Nuori tehtaanomistaja oli silloin, kauhistuksen valtaamana
+nähdessään tuon näyn, kiirehtinyt takaisin pitoseuraan, ja siitä
+hetkestä alkaen oli Björkbodassa alettu viettää maltillisempaa elämää.
+
+Vaikka puolisot Petersén olivatkin luonteiltaan niin tavattoman
+erilaisia, oli heidän suhteensa toinen toiseensa kuitenkin mitä hellin
+ja rakkain. Aviovaimo oli luonteeltaan yltiöpäinen ja intohimoinen,
+vuoroon hulmahtaen äärettömään iloon ja taas vaipuen mitä syvimpään
+suruun. Mies sitävastoin oli järkähtämättömän tyyni, hyväluontoinen ja
+maltillinen, kohteli ymmärtäväisesti aina lempeydellä ja
+pitkämielisyydellä vaimonsa kiivautta, joskin hänen ehkä useinkin täytyi
+mukautua hänen vaatimuksiinsa, mutta sen hän teki nurkumatta
+säilyttääkseen hyvän molemminpuolisen ymmärtämyksen ja yksimielisyyden.
+
+Huolimatta siitä, että Björkbodassa paljon aikaa ja varoja uhrattiin
+hauskaan seuraelämään, osasi Petersen kuitenkin saavuttaa itselleen
+mainetta myöskin yhtenä maan parhaista maaruhtinoista ja
+tehtaanomistajista, ja kohosi huomattavaan asemaan suurten
+teollisuusmiesten joukossa Suomessa. Senpävuoksi keisari Aleksanteri I,
+joka koetti hankkia äsken haltuunsa saamansa maan merkkimiesten suosiota
+itselleen, jo heinäkuussa vuonna 1810 kohotti hänet aatelissäätyyn,
+jolloin hän otti nimekseen af Petersén. Samana vuonna joulukuussa
+nimitettiin hänet vuorineuvokseksi, jolloin hän siis sai osakseen
+korkeimmat suosionosoitukset, mitä yksityishenkilölle oli mahdollista.
+Nämä molemmat kunnianosoitukset, jotka hänelle itselleen mairittelevasti
+osoittivat itsevaltiaan armollisuutta, lienevät olleet kuitenkin vielä
+tervetulleemmat hänen puolisolleen, joka täten tuli tasa-arvoiseksi
+seurapiirinsä kanssa, ja kaikessa tapauksessa vieläkin tervetulleemmat
+hänen aatelissukuisuuteen ankarasti nojautuvalle anopilleen Mälkilässä,
+joka senjälkeen katsoi soveliaaksi käydä jo vierailulla tyttärensä luona
+Björkbodassa.
+
+Onni ja menestys näytti tehtaanomistajaa seuraavan. Kaikkien
+kunnioittamana ja varakkaana, onnellisena eleli hän kauniin puolisonsa
+kanssa nousevan, toivorikkaan lapsiliudan ympäröimänä ja näytti
+näinollen tulevaisuus välkkyvän hänelle loistavimpana. Mutta pian oli
+kirkas taivas vetäytyvä synkkään pilveen. Alussa vuotta 1813 kuoli
+perheen nuorempi poika, nimeltään Wolter, seitsenvuotiaana. Suuri ja
+katkera suru valtasi vanhemmat rakkaan lapsen kuoltua ja varsinkin äiti
+vaipui pitkäksi aikaa lohduttomuuteen. Tuskin olivat sitten syvät
+suruhaavat alkaneet parahiksi parantua, kun jo seuraavana vuonna
+perhettä kohtasi toinen kuolonsanoma -- vanhempi pojista, Jan Adam,
+kuoli Turussa kolmentoista vuoden vanhana. Kun tämä kuolinsanoma saapui
+Björkbodaan, huudahti äiti syvän tuskan valtaamana: »Jo tämä nyt
+riittänee», antautuen senjälkeen toivottoman surun valtaan niin
+täydellisesti kuin ainoastaan hänen kaltaiselleen kiihkoiselle,
+intohimoiselle luonteelle on mahdollista. Kun hänen rakas poikansa,
+josta hän enimmin oli pitänyt, oli kuollut, tuntui hänestä kuin olisi
+auringon valo sammunut ja maailma lakannut olemasta. Ja hän vetäytyikin
+tyyten syrjään maailman humusta, eikä tahtonut nähdäkään ketään, ja tuo
+iloinen koti, jossa vielä äsken vierailulla kävijöitä vilisi, muuttui
+yhtäkkiä yksinäiseksi ja synkäksi. Päiväkaudet voi hän maata sohvallaan
+itkien, ottamatta kuuleviin korviinsakaan lohdutuksen sanoja, ainoastaan
+valitellen ja tuijottaen eteensä. Tuo pohjaton murhetuska, joka hänen
+ympäristöönsä näytti milt'ei järjettömältä, ei ollut ohimenevää laatua
+niinkuin hänen muut kiivaat tunnelmansa tavallisesti, vaan kesti sitä
+monta vuotta, eikä se koskaan tyyten loppunutkaan. Pitkien aikojen
+perästä näytti se jonkunverran tyyntyvän. Kerrotaan näet, että hän olisi
+näyssä tai unessa nähnyt, kuinka tuo rakas vainaja oli tullut hänen
+vuoteensa ääreen pyytäen: »Äiti rakas, minulla on niin vaikea olla
+haudassani. Sinun surusi ja kyyneleesi eivät anna minulle rauhaa.» Tämä
+oli vaikuttanut häneen niin voimakkaasti, että hän oli hillinnyt surunsa
+ja alkanut vähitellen palata ja mukaantua jälleen tavallisiin
+elintapoihin ja elämänhuoliin.
+
+Näihin aikoihin palasi perheen ainoa elossa oleva lapsi, silloin
+seitsentoistavuotias tytär Charlotta (minun äitini) Tukholman
+kasvatuslaitoksesta kotiin, joka seikka luonnollisesti herätti jälleen
+eloon entisen iloisemman elämän talossa. Äidin oli nyt tyttärensä vuoksi
+pakko jälleen näyttäytyä maailman humussa, ottaa osaa sen tarjoamiin
+viihdykkeihin ja huvituksiin ja pian näkikin hän jälleen talonsa täynnä
+vieraita -- mutta nyt puuttui hän kaikkeen tällaiseen vain täyttääkseen
+velvollisuutensa, eikä suinkaan omasta halustaan. Isän tehtäväksi
+etupäässä jäikin näinollen opastaa tytärtään, hänen silmäteräänsä,
+maailman kouluun, jossa Charlotta, nuori, kaunis ja miellyttävä kun oli,
+viehätti pian kaikki, joiden seuraan vain tuli. Pian joutuikin hän
+avioliiton satamaan (1821).
+
+Kun Petersén sitten erään kerran talvella vuonna 1832 oli matkalla
+Turusta kotiinsa, tavoitti hänet kova lumipyry, joka esti häntä
+jatkamasta matkaansa ja pakoitti hänet yöpymään Sauvon majataloon, jossa
+hän sitten paneutui levolle jääkylmiin vuodevaatteisiin. Tästä seurasi,
+että häntä yöllä kohtasi ankara halvaus, jättäen uhrinsa aivan
+herpouksiin ja mykäksi. Tällaisessa tilassa oli hän kauan; vasta parin
+vuoden perästä ja vähitellen sai hän takaisin kykynsä puhua tahi
+oikeammin soperrella muutamia katkonaisia, tolkuttomia sanoja; muisti
+oli häneltä hävinnyt, eikä se enää palannutkaan. Hän ei tuntenut edes
+lähimpiä omaisiaankaan. -- Ja näin vierähti vuosi vuoden perästä.
+Vähitellen voimistui hän kuitenkin niin paljon, että voi pienten lasten
+tavoin opetella tavaamaan ja sitten hiukan kirjoittamaan ja laskemaan.
+Ennen niin voimakas mies oli kokonaan murtunut.
+
+Oli luonnollista, ett'ei Petersén onnettomuustapauksensa jälkeen itse
+kyennyt enää hoitamaan tehtaitaan ja tiluksiaan, jotka minun vanhempani
+sitten ottivat huostaansa; mummo taas muutti halvautuneen miehensä
+kanssa Björkbodasta Daalintehtaalle, joka oli kauempana muusta
+maailmasta ja rauhallisempi. Siellä eli tuo vanha valkopartainen äijä
+vielä monta vuotta, oli ärtyisä ja kärttyinen kuin lapsi ja vietti
+päiviään istuen enimmäkseen suuressa nojatuolissa piippua poltellen ja
+tuijotellen tylsämielisin katsein eteensä. Juuri sellaisena on hän minun
+muistissani säilynyt. Vihdoin taittoi kaikkivapauttava kuolema hänen
+elämänlankansa joulukuussa vuonna 1841.
+
+Vaikkapa vanhuksen yhdeksän vuotta kestänyt sairaus olikin ollut omiaan
+valmistamaan mummoa odottamaan miehensä kuolemaa, joka ei toki voinut
+muuna esiintyä kuin suoranaisena vapauttajana kärsimyksistä, antoi
+kuitenkin tämä kuolemantapaus hänelle jälleen aiheen suruun, joskaan se
+ei muodostunut nyt yhtä syvälliseksi ja mielettömäksi kuin hänen
+poikainsa kuoltua. Nyt eroittautui hän yhä täydellisemmin pois
+maailmasta, eikä hänen luonaan enää käynyt muita kuin minun vanhempani
+ja me lapset. Hän ei pukeutunut enää koskaan muunlaiseen vaatetukseen
+kuin mitä synkimpään surupukuun; mustaa villapukua hän käytti ja
+valkoista, korkeapäärmeistä esiliinaa sekä pitkää, valkoista,
+alaskääntyvää kaulusta, ja päässä oli hänellä aina valkoinen poimumyssy.
+Sellainen oli senaikuinen surupuku, soma ja samalla juhlallisen vakava.
+Huonekalut hänen huoneustossaan maalattiin mustiksi ja päällystettiin
+valkoisilla vaatteilla. Eivätkä kukatkaan puutarhassa saaneet
+erivärisinä loistaa, niidenkin piti olla surun värejä -- valkoinen ja
+musta -- ja ainoastaan valkoisia ja mustantummia kukkasia siellä
+nähtiinkin. Ei yhtään kirjaa, ei minkäänlaista sanomalehteä hän
+suvainnut, sillä hän ei enää tahtonut tietää mitään päivän tapahtumista.
+Hän näytti hyvin tyytyvän siihenkin, kun isältäni joskus sai kuulla,
+että joku hänen tuttavistaan oli kuollut. Silloin nyökäytti hän hiljaa
+päätään ja sanoi lyhyesti: »Vai niin! siis hänkin on nyt kuollut!»
+Siihen supistui koko hänen yhteytensä muun maailman kanssa.
+
+Sitäpaitsi pystytti hän muistomerkin, pyöreän graniittipatsaan
+erityisine jalustoineen ja rautaisine suru-uurnineen, joka häntä
+alituisesti muistuttaisi kuolleesta elämäntoveristaan. Patsaaseen oli
+kultakirjaimin kaiverrettu lause: »Wolter af Petersénille, hänen
+luokseen ikävöivältä puolisoltaan». Tämä pylväs oli niin asetettu, että
+hänen silmänsä salin ikkunoista aina voivat sen nähdä. Suureen saliin
+asetti hän seinälle kauniin alttaritaulun, jonka Godenhjelm oli
+maalannut ja joka esitti tapausta Kristus Getsemanessa. Taulu ulottui
+lattiasta kattoon asti ja täytti milt'ei kokonaan yhden poikkiseinistä.
+Mummon kuoleman jälkeen lahjoitettiin se Dragsfjärdin kirkkoon. Tämä
+taulu toi yhä selvemmin esiin sen tunnelman, mikä tässä kodissa
+vallitsi, jossa ei tuolia saanut paikaltaan liikauttaa, ei pölyhiukkasta
+löytyä huonekalujen pinnalla eikä likapilkkua lumivalkoisilla
+lattiamatoilla. Surusta, hartaudesta ja järjestyksestä piti siellä
+kaiken kertoa ja muistuttaa. Toisella puolen alttaritaulu, toisella
+vainajan muistomerkki!
+
+Yhtä puhdas ja siisti oli mummon koti ulkoapäin kuin sisältäkin.
+Puutarha oli vanhanaikainen laitelma penkereineen, joita suorat,
+nelinurkkaiset käytävät paloittelivat tasaisiksi leikattujen sireeni-,
+jasmiini- ja ruusupensaikkojen ympäröiminä. Tiet olivat aina vastikään
+ja niin sirosti haravoidut, että tuskin uskalsi niitä pitkin astua
+askeltakaan, sillä pelkäsi siihen jälkiä jättävänsä. Siellä oli mitä
+suuremmoisimpia hyötymansikka-aloja, suuria ijänikuisia omenapuita,
+luumuja ja kirsikoita, joita me mielinmäärin saimme omiksi tarpeiksemme
+veroittaa saamatta nuhteita.
+
+Meidän perheessämme oli tullut tavaksi käydä joka sunnuntai, varsinkin
+kesäaikaan, vierailulla vanhan mummon luona Daalintehtaalla. Minusta,
+joka silloin vielä lapsuusvuosiani vietin, tuntui aina kuin olisin
+tullut toiseen maailmaan, sillä kaikki siellä oli niin erilaista, niin
+hiljaista ja juhlallista verrattuna omaan kotiimme Björkbodassa, joka
+oli elämää ja hyörinää ja useimmittain vieraita täynnä.
+
+Hetkisen perästä tulomme jälkeen oli mummolla tapana lukea päivän saarna
+ja sen hän lukikin erinomaisen hyvin, kovalla ja selkeällä äänellä. Tämä
+osa rakkaista vierailuistamme mummon luona muodostui minulle aina
+ikävimmäksi, sillä saarnan aikana täytyi minun istua aivan hiljaa ja
+hartaan näköisenä ristissäkäsin kuunnella sitä, vaikkakin samalla
+kärsimättömästi odotin saarnan loppua päästäkseni kauniiseen puutarhaan.
+Alussa yrittelin minä kuitenkin pitää ajatuksiani koossa, mutta ne
+harhailivat liiaksi hajallaan ja olivat liian kehittymättömiä voidakseen
+käsittää ja seurata Wallin'in korkeaa ja vertauskuvallista
+kukkaiskieltä. Pian liitelivätkin ne muihin asioihin ja kiintyivät
+maallisiin seikkoihin.
+
+Silloin älysin minä kärpäsen, joka astuskeli pitkin erästä kattoruunun
+kynttilää ylös ja alas, alas ja taas ylös, kunnes näytti kyllästyvän
+siihen ja lentää hurahti haarakynttiläjalkaan, jossa se uudisti äskeisen
+temppunsa. Sitten siristi se siipensä jälleen ja porhelsi suoraan yli
+salin erääseen muotokuvaan, istuen keskelle muotokuvan nenää ja tehden
+siitä lyhyitä tepastuksia milloin kuvan leukaan, milloin poskille. --
+Mutta pian kadotin minä sen näkyvistäni ja se hävisi puitteiden
+kuvioihin. Sensijaan huomasin minä samassa auringonsäteen, joka
+sukeltautui esiin raollaan olevasta vierashuoneen ovesta ja joka
+kirkaspiirteisesti heijastui lattiamatolle. Minä katselin sitä
+tarkkaavaisesti, näin kuinka se hiljaa siirtyi kuviosta toiseen ja
+vähitellen läheni kaakeliuunin nurkkaa, ja minä tiesin vanhastaan että
+silloin kuin se sinne määräpaikkaan ennättää, silloin myöskin saarna
+tavallisesti loppui. -- Ja vihdoin olikin se sinne ennättänyt! Minä
+kuulin kuinka mummo samalla pani kirjansa kiini ja sanoi amen, jolloin
+kaikki nousivat ylös ja menivät kiittämään mummoa kauniista saarnasta,
+joka luonnollisesti oli kuulijoita vahvistanut ja heidän mieliään
+ylentänyt. Mutta ei silloin enää monta minuuttia viipynyt ennenkuin jo
+olin puutarhassa, jossa sitten leikittelin sen lyhyen hetken, joka vielä
+oli vapaasti käytettävänäni ennen päivällisateriaa.
+
+Sellaista perikuvaa kuin hän, jonka leimana oli vakavuus ja ankaruus,
+kuitenkin liittyen yhteen hyvyyden kanssa, suru, hartaus ja todellakin
+ylevä, arvokas esiintyminen, sellaista tuskin enää nähdään, sillä meidän
+aikamme ei sellaisia synnytä. Ja vaikkakin me jonkunverran pelkäsimme
+hänen terävää, arvostelevaa katsettaan ja hänen kulmakarvojaan, jotka
+helposti rypistyivät kokoon jos hän vain huomasi likapilkun jonkun
+vaatteissa tahi jonkun sormet punaisiksi marjapensaiden jäleltä, niin
+pidimme me kuitenkin hänestä sydämenpohjasta. Mielellämme menimme me
+hänen luokseen, sillä hän oli kaikesta huolimatta hyvä ja ystävällinen
+meille, ja hän oli sanomattoman huvitettu nähdessään meidän nauttivan
+kaikista leivoksista, marjoista, hilloista ja makeisista, joita meille
+runsaasti tarjoiltiin. Pieniä, ikävöityjä juhlahetkiä olivat tällaiset
+mummon luona käynnit meille lapsille, vaikka vanhempani taas eivät niitä
+kaikinpuolin hyväksyneet, sillä he ajattelivat että ne herättivät himoa
+tällaiseen. Mutta silloin pyyteli mummo aina meidän puolestamme,
+tuumien: »Antakaa rakkaiden lasten saada niin paljon kuin tahtovat;
+hehän ovat niin harvoin täällä, ett'ei siitä mitään vaaraa koidu». Isä
+suostui silloin, mummo iloitsi siitä, että »lapsilla» oli hauskaa, ja me
+olimme sydämenpohjasta kiitollisia.
+
+Hän oli erittäin hyväntekeväinen, mutta mieluimmin kaikessa
+hiljaisuudessa. Köyhät lesket tehtaalla pitivät häntä hyvänä
+kaitselmuksenaan. Ja jos jonkinlainen suurempi vahinko tahi onnettomuus
+oli kohdannut jotakin sukulaista tahi ystävää, silloin ojensi hän
+vapaaehtoisesti todellisesti auttavan kätensä.
+
+Syvällinen, pitkäaikainen suru oli aiheuttanut hänelle maksataudin, joka
+sitten pitkien tuskien jälkeen sammutti hänen elämänsä joulukuussa
+vuonna 1850. Hän oli kuollessaan 75 vuotias.
+
+
+
+
+VII.
+
+SUUR-ISOÄITI.
+
+1841.
+
+
+Kuinka usein seisoinkaan ihmetellen ja kysyväisenä hänen ja hänen
+miehensä suurten muotokuvien edessä, jotka riippuivat erään salin
+seinällä Björkbodassa, ja kuinka usein kuulinkaan seurapiirissämme,
+varsinkin isäni kertovan hänen synkästä elämäntarinastaan! Minä olin
+silloin vielä lapsi, mutta kuuntelin kuitenkin tarkkaavaisesti kaikkia
+yksityiskohtiakin, jotka syöpyivät syvälle nuoreen mieleeni, ja usein
+värisytti minua ajatellessa tuota kamalaa näytelmää. Epäilemättä jo nyt
+useat noista kertomuksista ovat muistista himmenneet, vaan muutamia on
+kuitenkin kulumattomina säilynyt mielessäni ja ovat ne ehkä omiaan
+jossain määrin herättämään lukijan mielenkiintoa.
+
+Me sisarukset olimme ruvenneet kutsumaan häntä Suur-isoäidiksi
+erotukseksi hänen tyttärestään, joka oli meidän oikea mummomme.
+
+Puoli vuosisataa oli Suur-isoäiti jo ollut leskenä ja asui erillään
+muusta maailmasta yksinäisyydessään, useammassa sukupolvessa perintönä
+kulkeneella Mälkilän säteritilalla Perniön pitäjässä. Tila oli aivan
+lähellä kirkkoa ja vallanmaantietä. -- Oli tullut lujasti velvoittavaksi
+tavaksi, että kun meidän perheemme keväisin muutti Helsingistä Kemiön
+pitäjässä olevalle maatilalleen ja syksyisin päinvastoin, silloin aina
+piti poiketa Mälkilään välttämättömälle vierailulle. Olisikin ollut
+suuri hairahdus ja virhe, jos tuo vierailu kerrankaan olisi laiminlyöty.
+
+Kun suuri perhevaunumme kääntyi vallanmaantieltä Suur-isoäidin taloon
+johtavalle syrjätielle, lensivät ajatukseni vilkkaasti menneisiin
+aikoihin ja tarinoihin, joita olin kuullut ja katseeni kiintyi
+kysyväisenä ja ihmetyksen vallassa jokaiseen silmiini osuvaan
+esineeseen. Sillä vaikka olinkin vielä täysi lapsi -- olin 9 vuotias kun
+hänet viimeisen kerran näin -- olin kuitenkin jo kuullut niin paljon
+siitä historiallisesta näytelmästä, joka tuossa talossa oli näytelty,
+olin kuullut hänestä itsestään, hänen verrattomasta kauneudestaan, hänen
+ylpeydestään, suruistaan ja kärsimyksistään, että mielikuvituslentoni
+oli kiihoittunut ylimmilleen. Minusta tuntui, tultuani itse paikalle,
+kuin näkisin kaiken kuulemani henkiin heränneenä.
+
+Täällä oli kaikki erilaista siihen katsoen mitä muualla jo ennen olin
+nähnyt, ja minusta tuntui kuin olisin muuttanut menneelle vuosisadalle,
+Kustaa kolmannen aikoihin, sillä kaikessa ilmeni jonkunlaisen
+suurellisuuden henki ja leima, suurellisuuden, joka oli ollut vallalla,
+vaan sittemmin hävinnyt.
+
+Rakennus oli pitkänläntä, vanha, yksikerroksinen puutalo tyyliin
+soveltuvine korkeine, kulmikkaine taitekattoineen, yliskoppineen ja
+vihreine ikkunaluukkuineen ja ympäröi sitä penkereittäin järjestetty
+puutarha suorine, jäykkäpiirteisine käytävineen, joiden varsilla
+korkeat, tasalatvaiset sireenipensaikot kasvoivat ja kulmissa kohosi
+neljä päivänvarjon ja hatun muotoiseksi leikattua kuusta. Korkeat,
+satavuotiset vaahterat ja jalavat, jotka lähinnä rakennusta kasvoivat,
+peittivät sen salaperäiseen hämärään.
+
+Me ajoimme hyvin hoidettuun ja haravoituun pihaan, pysäytimme hevoset
+ulkonevan eteisrakennuksen eteen ja astuimme sisään pimeään ja kylmään
+eteiseen, jossa meidät nöyrästi ja lakkaamatta niijaava palvelusväki
+vastaanotti. Käytiin sitten suureen, helmenvärisellä
+paneelilaudoituksella ja harmaaksi maalatulla aivinaisella
+seinäverhoituksella varustettuun saliin, jonka toisessa päässä ammotti
+äärettömän suuri, avonainen takka. Huonekaluja oli huoneessa vähän,
+mustia nahkapäällystuolia, jotka jäykkinä seisoivat pitkin seinävarsia.
+
+Salista johti tiemme vierashuoneeseen, jossa Suur-isoäiti itse, kolmisen
+askeleen päässä kynnyksen sisäpuolella, otti vastaan syvään kumartavan
+ja niijaavan ja hänen kättään suutelevan vierasjoukon. Vierashuonekin
+oli suuri ja huonekalut kaarevaa rokokotyyliä, täyskullatut ja
+päällystetyt vihreäraitaisella silkillä. Ikkunain välissä oli suuri
+kultapuitteinen peili ja pöytä marmorikansineen. Sohvan yläpuolella
+vanhanaikainen kello ja seinillä muutamia perhemuotokuvia puuteroitujen
+tekotukkain ajoilta. Toisen ikkunan vieressä oli kokonaan posliinista
+tehty pöytä, jonka pyöreälle kannelle oli kuvattu Tukholman linna ja
+virta. Minä en milloinkaan voinut irroittaa katsettani tuosta pöydästä,
+enkä tahtonut uskoa, että todellisuudessa löytyisi mitään niin kaunista
+kuin tuo näköala Tukholmasta, ja minä epäilin, voisinko koskaan tulla
+niin onnelliseksi, että saisin nähdä sen todellisuudessa kaikessa
+ihanuudessaan.
+
+Seuraava huone oli Suur-isoäidin makuukammio. Sen täytti suurimmaksi
+osaksi äärettömän suuri uudinsänky laajojen vihreiden
+kirjosilkkiverhojen ympäröimänä, jotka riippuivat alas asti upeasta
+sängyn yläkatoksesta. Kaikki mitä näin veti huomioni ja ihmettelyni
+puoleensa, sillä kaikki, vähäpätöisimpiin pikkuasioihin asti, oli niin
+vanhanaikaista ja poikkesi ihmeellisesti sekä muodoltaan että väriltään
+minun vanhempaini uudenaikaisesti sisustetun kodin asusta.
+
+Kuitenkin katselin minä ja ihmettelin enimmän Suur-isoäitiä itseään.
+Hän, kauneudestaan ennenvanhaan laajalti kuuluisa nainen oli nyt lähemmä
+yhdeksänkymmenen ikäinen ja liikuskeli hitaasti ja vaivaloisesti
+lattialla. Vuosien painamana, tukien itseään hopeapäiseen keppiinsä,
+hoippui hän eteenpäin, ja kuitenkin oli hänen muotonsa vielä vanhuuden
+syksynkin tultua kova, kylmä ja ylpeä. Hänen ankara ja luja katseensa
+pidätti meidät kunnioittavan välimatkan päässä hänestä. Ja muistan
+vieläkin hyvin, kuinka sydämeni hätkähti, kun minun piti mennä hänelle
+kumartamaan ja suutelemaan hänen kurttuista kättään ja kuinka minä
+silloin aina vapisin ikäänkuin olisin haamun nähnyt. Ja haamuhan hän
+oikeastaan olikin kaukaisilta menneiltä ajoilta. Ei ollut silloin
+kysymyksessä isoäidin avoin syli, jonne juostiin rakkaasti
+syleiltäväksi.
+
+_Beata Helena von Morian_ syntyi vuonna 1754 ja oli hän laamanni Johan
+Kristoffer von Morian'in, Sarvilahden ja Mälkilän herran ja hänen
+ensimäisen puolisonsa, vapaaherratar Hedvig Helena Creutzin tytär. Jo
+aikaiseen orvoksi jouduttuaan kasvatti häntä Mälkilässä ankara ja vakava
+äitipuolensa, kreivitär Charlotta Renata Nieroth, ja kehittyi hänestä
+hurmaava kaunotar, joka pian tähtenä loisti siinä seurapiirissä, johon
+hän sukuperänsä mukaan tuli kuulumaan ja jolle monet häneen mieltyneinä
+osoittivat mitä suurinta huomaavaisuutta. Hän menikin jo alle
+kuudennentoista ikävuotensa avioliittoon silloisen kapteenin _Johan
+Henrik Hästeskon, Målagårdista_, kanssa, joka oli syntynyt 1741 ja tuli
+sittemmin Turun läänin rykmentin everstiksi. He elivät sitten kaikesta
+päättäen onnellisessa avioliitossa, kunnes se keskeytyi kamalan,
+ratkaisevan tapauksen kautta mestauslavalla vuonna 1790.
+
+Historia on langettanut tuomionsa Suur-isoäidin puolisosta. Meikäläisten
+mielestä oli hän ollut pohjaltaan jalo ja hyvä ihminen, vaan heikko ja
+herkkä taipumaan, eikä hänellä ollut sellaisia ominaisuuksia, joita
+vaaditaan siltä, jonka on johdettava kapinaa ja niin perin häilyvää ja
+arveluttavan uskallettua yritystä kuin Anjalanliitto. Myöskin esitettiin
+kotona usein hänen puolustuksekseen, että hän oli serkkunsa ja
+uskotuimman ystävänsä, viekkaan vehkeilijän Anders Johan Jägerhornin
+käsittämättömän vaikutuksen alainen.
+
+Jo aikaisin olin minä eri mieltä tässä suhteessa, sillä hänen
+muotokuvansa puhui tällaista arvostelua vastaan. Hän oli korskean ja
+ylpeän näköinen ja ivallinen hymy hänen hieman vinoilla huulillaan
+heitti koko hänen olemukseensa kovuutta, salaivaa ja ilkkumista
+todistavan piirteen.
+
+Iloisesta, onnellisesta ja vieraanvaraisesta kodistaan Mälkilässä,
+marssi hän kesäkuun alussa vuonna 1788 Turkulaistensa etunenässä
+Helsingin nummelle, jonne kaikki muutkin suomalaiset rykmentit
+vähitellen olivat kokoontuneet alkaakseen hyökkäyksen Haminan
+linnoitusta vastaan. Kuusi viikkoa odottivat ne kuninkaan tuloa, ja
+iltojaan viettivät upseerit toistensa teltoissa jutellen valtiollisista
+asioista ja punoen juoniaan. Klick ja Jägerhorn, Sprengtportenin
+salaisina lähetteinä, virittelivät taitavasti juoniaan ja esittivät
+alussa varovaisesti, sitten yhä avonaisemmin mitä rohkeimpia tuumia,
+kuten kuninkaan vangitsemista ja Suomen eroittamista Ruotsista omaksi
+puolueettomaksi, Wenäjän suojeluksen alaiseksi valtioksi. Heidän
+neuvokkuudellaan ja vehkeillään oli odottamattoman nopea menestys. Pian
+oli koko upseerikunta taipuvainen heidän suunnitelmiinsa ja nousi
+kapinaan väärää ja ilman säätyjen myönnytystä alettua hyökkäyssotaa
+vastaan, mieltenkuohun, vastahakoisuuden ja levottomuuden vallitessa
+miehistön keskuudessa, joka vaati, että heidät on kotipuolilleen
+palautettava.
+
+Kun kuningas vihdoinkin heinäkuun puolivälissä saapui leiripaikalle, oli
+kylvetty kapinan ja petoksen siemen jo itänyt, ja sitten muutama päivä
+kuninkaan tulon jälkeen sattui tuo Hästeskolle niin surkeavaiheiseksi
+muodostuva tapaus. Uljaasti astui hän yhdessä everstien Montgomeryn ja
+von Otterin kanssa kuninkaan telttaan ja toi esiin suomalaisten
+upseerien vastalauseen laittomasti alotetun sodan johdosta sekä heidän
+kieltäytymisensä taistelusta. Tulistuneena ja innoissaan oli hän
+silloin, niin kerrottiin, uhannut herraansa ja kuningastaan, niin,
+sanotaanpa hänen päällepäätteeksi vielä tarttuneen kuninkaan nuttuun
+käsin kiinni, ja kun kuningas silloin huusi:
+
+»Varokaahan itseänne, Hästesko, teidän päänne voi pian kiikkua
+höllässä!», sanotaan hänen ajattelemattomuudessaan ja kiihkossaan
+vastanneen sellaisella ivallisella elkeellä, jonka minä olen hänen
+muotokuvassaan huomaavinani: »Sepä ei taitane olla Teidän Majesteettinne
+vallassa!»
+
+Mutta tämä oli koskettamista Kustaa kolmannen hellimpään kohtaan, sillä
+ei ollut sallittua epäillä hänen valtaansa. Tällä hetkellä oli hän kyllä
+pakoitettu hillitsemään vihansa, mutta mikä näin tuli kätketyksi, sitä
+ei kuitenkaan unohdettu, ja Hästeskon kohtalo oli määrätty.
+
+Kuinka Anjalanliitto sittemmin syntyi ja kuinka kuningas pelastui
+upseerien hankkeista palaamalla Ruotsiin, sen lukijani tietävät, eikä
+minun sentähden tarvitse kertoa pitempään näiden tapausten
+kehittymisestä.
+
+On vaikea käsittää liittoutuneiden huoletonta esiintymistä. Niiden
+kuukausien kuluessa, jotka vierivät kuninkaan poislähdön jälkeen, eivät
+he tehneet mitään pelastuksensa hyväksi. Luottivatko he sitten kuninkaan
+lempeyteen tahi suurilukuisuuteensa, vaiko siihen, ett'ei niin suurta
+joukkoa aatelisia upseereja voitaisi rangaista?
+
+Aivan odottamatta tulikin näinollen vangitsemismääräys. Se toteutettiin
+7 päivänä tammikuuta 1789 samalla kertaa yli koko maan kaikkiin Anjalan
+liittokirjan allekirjoittajiin nähden.
+
+Tämän päivän edellisenä iltana saapui pieni ratsujoukko erään luutnantti
+Voigtländerin johdolla Perniön kirkonkylään. Luutnantti Voigtländer,
+luultavasti joku perheen tuttava, oli siksi kohtelias, että hän
+kirjoitti Hästeskolle pienen kirjelipun, ilmoittaen siinä seuraavana
+aamuna saapuvansa Mälkilään vangitsemaan everstin. Mutta Hästesko ei
+halunnut käyttää tilaisuutta hyväkseen paetakseen. Hän odotteli tyynesti
+kohtaloaan, vaikkakin hän varsin hyvin olisi voinut serkkunsa
+Jägerhornin, Klickin, Ladaun ja Glansenstjernan tavoin ajoissa pelastaa
+nahkansa.
+
+Suur-isoäiti näki sitten, kuinka ratsumiehet paljastetuin miekkoineen
+veivät hänen jumaloimansa puolisonsa sieltä pois, ja hän sekä vanha
+uskottu palvelija Lindholm seurasivat mukana, ensin Turkuun, jonne
+vangit vähitellen kokoontuivat eri haaroilta Suomea, ja sitten pitkässä
+kulkujonossa yli jään Ekkeröön Ahvenanmaalla. Siellä täytyi puolisoiden
+erota toisistaan. Heidän hyvästijättönsä oli tärisyttävä ja
+sydäntäsärkevä. Mies koetteli lohduttaa puolisoaan, vaan vähäväliä oli
+Suur-isoäiti huudahtanut, aavistaen mitä tuleman piti: »Minä en näe
+sinua koskaan enää -- en koskaan -- en koskaan!»
+
+Tukholmassa jaettiin vangit kaupungin eri vankiloihin ja Hästesko
+teljettiin Fredrikshofiin. Tutkinto sotaoikeuden edessä alkoi pian ja
+pitkittyi sangen pitkälliseksi.
+
+Hästesko puolusti itseään miehekkäästi ja arvokkaasti; kuitenkin koetti
+hän nöyrin sanoin antaa teoilleen vilpittömyyden leiman. Kolmetoista
+kuukautta kesti hänen kovaa taisteluaan elämänsä puolesta. Mutta useita
+raskauttavia, asian huonoon valoon saattavia todistajia kuulusteltiin ja
+todistettuja tosiasioita ei voitu kieltää.
+
+Vihdoin langetettiin tuomio ja vahvisti kuningas sen 14 päivänä
+huhtikuuta 1790. Siinä julistettiin Hästesko ja kolmetoista muuta
+rykmentinpäällikköä ja korkeinta upseeria menettämään henkensä,
+kunniansa ja omaisuutensa ja määrättiin mestaus pyövelin käden kautta
+tapahtuvaksi, sekä ampumalla teloitettaviksi 63 allekirjoittajaa, niiden
+joukossa Suur-isoäidin ainoa poika, Johan Gustav Hästesko, jonka --
+tultuaan kuusitoistavuotiaana upseeriksi -- hänen isänsä oli saanut
+taivutetuksi toisten kanssa allekirjoittamaan liittokirjan.
+
+Kuolemaantuomituille suotiin kuitenkin oikeus pyytää armoa
+kolmenkymmenen päivän kuluessa, johon oikeuteensa jotkut turvautuivat
+saadakseen edes jotain lievennystä tuomioonsa. Myöskin Hästesko jätti
+hakemuksensa kuninkaalle, jossa pyysi majesteetilta armoa siitä
+»perinpohjaisesta perikadosta, joka tuomion nojalla ei ole ainoastaan
+minun edessäni, vaan tulee myöskin välttämättä kohtaamaan viatonta,
+lohdutonta ja surevaa perhettäni.»
+
+Kuka voikaan kuvitella sitä surun, epätoivon ja tuskan aikaa, jonka
+Suur-isoäiti yksinäisyydessään Mälkilässä sai viettää niiden pitkien
+kuukausien kuluessa, jolloin oikeudenkäynti Tukholmassa jatkui, vavisten
+mitä tuskallisimmassa levottomuudessa puolisonsa ja poikansa vastaisen
+kohtalon tähden! Mutta vähäinen toivonkipinä oli hänellä vielä jälellä
+-- hän tahtoi yrittää viimeisensä pelastaakseen heidän henkensä nöyrän
+anomuskirjelmän kautta. Hänen, tuon ylpeän naisen täytyi alentua
+pyytämään armoa. Ja minusta tuntuu, kuin hänen rukouskirjelmänsä sanojen
+välissä tuntisin hänen sydämensä värähtelevän tukahdetusta ylpeydestä.
+
+Mutta ei mikään auttanut. Kustaan päätös Hästeskon rangaistukseen nähden
+oli järkähtämätön ja molemmat armonanomukset jätettiin leppymättömästi
+huomioonottamatta. Turhaan koetti kuninkaan sisar, prinsessa Sofia
+Albertina rukoillen ja kyyneliä vuodatellen taivuttaa häntä lieventämään
+kuolemantuomiota ja yhtä turhaan antoi runoilija Leopold kuningas
+Kustaalle runoelman saadakseen hänen sydämensä värähtämään
+armollisuuteen. Kuningas, joka muuten oli niin lempeä, ei nyt ottanut
+mitään rukouksia kuuleviin korviinsakaan. Kaikki muut tuomitut paitsi
+Hästesko saivat armon ja heidän henkensä säästettiin. Hän, joka oli
+epäillyt kuninkaan valtaa, hän yksin saisi nyt sitä kokea.
+
+Kun vanha Lindholm, uskottu palvelija, myöhään syksyllä sitten palasi
+takasin Mälkilään onnettomalta Tukholman matkalta, kertoi hän kyyneleitä
+vuodattaen ja nyyhkytellen epätoivoiselle emännälleen, kuinka kaikki oli
+käynyt.
+
+»Monta yritystä», niin hän kertoi, »oli armollisen everstin
+pelastamiseksi koetettu. Vieläpä korkea herra, kreivi Munck, kuninkaan
+uskottu ystävä, oli hänelle tarjonnut tilaisuutta. Ja vielä aivan
+viimeisellä hetkelläkin esitettiin hänelle, että hän vaihtaisi vaatteita
+rovasti Walleniuksen kanssa, joka tuli vankilaan antamaan hänelle Herran
+ehtoollista, ja että hän sitten tuollaisessa valepuvussa luikahtaisi
+pakoon papin jäädessä vankilaan. Mutta kaikki tuollaiset ehdotukset
+hylkäsi hän järkähtämättömästi. »Minä luulen» -- lisäsi vanha Lindholm
+-- »että hän toivoi vielä itse mestauspaikalla tulevansa armahdetuksi.»
+
+»Mestaus oli määrätty toimeenpantavaksi syyskuun 8 päivänä. Jo aikaiseen
+aamulla oli eversti ottanut pastori Walleniukselta vastaan sakramentin,
+ja sitten kello yhdeksän aikaan vietiin hänet ankarasti vartioituna
+Karjapihantorille, jonne oli neljä mestauspölkkyä pystytetty ja niiden
+kunkin viereen ruumisarkku valmiiksi asetettu. Kaikissa ikkunoissa ja
+torilla vilisi viljalti ihmisiä, niin että seitsensatainen
+porvarikaartijoukko töintuskin sai tunkeilevan kansanjoukon pysymään
+loitommalla. Minä seurasin koko ajan armollista herraa hänen rinnallaan,
+ja kun me olimme saapuneet mestauspaikalle ja vartijapiirin sisään,
+astui hän horjahtamattomin askelin mestauslavalle. Kun hän oli sinne
+astunut, näytti minusta kuin hän olisi etsiskelevin katsein tähystänyt
+ympärilleen ikäänkuin viimeisessä silmänräpäyksessä hakien silmillään
+häntä, ratsumiestä, joka lennähtäisi paikalle tuomaan
+armahdusilmoitusta, sillä niin uskoi armollinen herra varmasti
+tapahtuvan. Mutta oi onnettomuutta! Ratsumiestä ei tullut, oli niin
+hiljaista kuin Herran huoneessa. Silloin otti ikimuistettava herrani
+kultakellonsa taskustaan ja ojensi sen minulle uskollisesta
+palveluksestani muistoksi. Minä itkin ja nyyhkytin niin että luulin
+kerrassaan menehtyväni, ja mielelläni olisin minä silloin astunut
+armollisen everstin sijasta mestauslavalle. Sitten otti hän
+kihlasormuksen sormestaan ja ojensi sen minulle annettavaksi teille,
+armollinen rouva, hänen viimeisten rakkaiden terveistensä kera. Sen
+tehtyään paljasti hän kaulansa, hänen silmilleen sidottiin valkoinen
+vaate, jonka jälkeen hän laskeutui mestauspölkylle; pyövelikirves
+välähti ja hänen jalo päänsä vierähti verissään alas.»
+
+»Kun armollinen herrani näin oli loppunut ja me laskeneet hänet
+kauniisti arkkuunsa ja käärineet hänen ympärilleen lakanan, vietiin
+sitten everstit von Otter, von Kothen ja af Enehjelm kukin omalle
+mestauslavalleen. Mutta silloin tulikin täyttä karkua ratsastaja
+väkijoukon halki paikalle ja ylimaaherra luki julki armahdusjulistuksen
+kansanjoukkojen hurratessa ja huutaessa. Ja sitten läksivät kaikki
+vähitellen pois mestauspaikalta. Minäkin läksin ja tämä päivä tuntui
+minusta elämäni raskaimmalta päivältä.»
+
+Vanhan Lindholmin kertoessa tätä kertoelmaansa oli Suur-isoäiti
+vähäväliä mennyt tainnoksiin. Häntä kohtasi ankara hermotäristys ja hän
+houraili mitä hirvittävimpiä näkyjä niin että hänen läheisimpänsä
+luulivat hänen kuolevan. -- Kun hän sitten vähitellen toipui taudistaan,
+antautui hän mitä epätoivoisimman surun valtaan, eroittautui kokonaan
+muusta maailmasta, eikä halunnut nähdä ketään. Vaiteliaana, itseensä
+sulkeutuen, umpimielisenä ja yksinään, syvään surupukuun puettuna
+kuljeskeli hän autiossa, kolkossa kodissaan, joka -- ennen niin iloisa
+ja onnellinen -- nyt oli muuttunut surun tyyssijaksi.
+
+Tuska, jonka vallassa Suur-isoäiti lopulleen kaksikymmentä kuukautta oli
+ollut, väikkyen sekavissa pelon ja toivon tunteissa miehensä ja poikansa
+kohtalosta, se tuska oli koskenut myöskin kovasti muihin heidän
+läheisimpiinsä. Hästeskon vanha, 83 vuotias äiti Elsa von Fieandt, joka
+asui Wesalahden kartanossa Mikkelin pitäjässä, oli vapisevin sydämin
+seurannut tutkimuksen kulkua, toivoen hiljaisuudessa syytettyjen
+syyttömiksi todistamista ja armoa. Mutta kun tuo viimeinenkin
+toivonkipinä sammui tiedon saavuttua mestauksesta, silloin murtuivat
+vanhuksen voimat; äidinsydän ei jaksanut kestää tätä iskua ja hän kuoli
+muutamia päiviä poikansa kuoleman jälkeen. Suur-isoäidin äitipuoli,
+kreivitär Renata Nieroth, joka oli mitä hellimmin sitein kiintynyt
+tytärpuoleensa ja hänen mieheensä ja joka yhtämittaa oleskeli heidän
+luonaan Mälkilässä, sortui hautaan hänkin lyhyen ajan kuluessa
+senjälkeen kuin sanoma Hästeskon kuolemantuomiosta oli hänen korviinsa
+ennättänyt.
+
+Suru oli tosin murtanut Suur-isoäidin, mutta olivatkohan silti hänen
+entinen ylpeytensä ja ylimielisyytensä hävinneet? Minä epäilen. Henkilöt
+senlaiset kuin hän voivat kestää monta ja kovaa koetusta, mutta heidän
+luonteensa pohjasävel pysyy kuitenkin ennallaan. Kuningas oli käyttänyt
+valtaansa, vaan ei oikeuttaan. Hästesko ei ollut Anjalanliiton johtaja,
+eikä edes tuon suunnitelman alkukeksijöitäkään. Kaikki muut oli
+armahdettu, vaan ei häntä, jonka pään tuli näin häpeällisesti kaatua.
+Kuningas janosi kostoa ihmisenä, eikä Svean Valtakunnan Ensimäisenä --
+siinä hänen menettelynsä vääryys. Näin luulen minä Suur-isoäidin
+käsittäneen tämän asian, ja ne katkerat ajatukset, joita hän hautoi ja
+ylläpiti syvimmällä sisimmässään, löysivät vastakaijun niissä
+ajatuksissa, jotka lausutaan seuraavassa, käsikirjoituksena Hästeskon
+ystäville jaetussa runoelmassa:
+
+      »Niin Hästesko. Sä kuolit nyt!
+      Mutt' sankarien joukkoon tuonelassa liityt,
+      sä -- tuloksetta joskin -- Svean rauhaa etsit.
+      Meit' hädästä oot päästänyt.
+      Ja henkes' menetit.
+      Vaan kunniasi joukossamme säilyy,
+      kun hellyys mielessämme päilyy
+      ja väkivaltaa, vilppii vihaamme.
+
+      Vaan varma on: jotk' halusit
+      sun kuolos' kautta armon häilyväisen saada,
+      heilt' tieto Luojan kostost' täytynyt on laata.
+      Sun pääsi ruumiist' silposit --
+      se kummitella voi --
+      se mieless' heillä öin ja päivin painaa
+      ja veres' kostoo lakkaamatta huutaa
+      kautt' ikuisehen lain Jumalan.»
+
+Se kylmyys, joka hänestä ympäristöönsä huokui ja se kovuus, joka hänen
+kasvonpiirteilleen antoi leimansa ja joka ikäänkuin hypnoottisesti
+kahletti kaikki hänen lähellään olevat, se todisti selvään, ett'ei hän
+ollut sisimpäänsä saanut sitä rauhaa, jonka vuodet aina tavallisesti
+kärsineille mielille lahjoittavat.
+
+Hiljoilleen vieryivät sitten vuodet edelleen ja suuria muutoksia
+tapahtui Suomessa. Useat niistä Anjalanliiton miehistä, jotka kerran
+Hästeskon tavoin oli kuolemaan tuomittu, olivat vuoden 1809 jälkeen
+kohonneet yhteiskunnan huippuasemiin, ollen nyt korkeissa viroissa sekä
+armeijan että siviilihallinnon palveluksessa, kansalaisina
+kunnioitettuina ja tehden työtä maansa hyväksi. Tämä tosiasia tuotti
+Suur-isoäidille tosin jonkunlaista sovitusta ja lohdutusta, vaan oli se
+samalla omiaan herättämään hänessä rakkaan puolisonsa kaipuun yhä
+katkerampana.
+
+Se kunnioitus ja osanotto, jota hänelle miehensä entiset toverit
+osoittivat, tuotti hänelle kuitenkin tyydytystä. Nämä Anjalanherrat,
+jotka nyt olivat maan ensimäisiä, jättivät harvoin poikkeamatta --
+matkustaessaan Helsingin ja Turun väliä -- vierailulle lähellä tietä
+sijaitsevaan Mälkilään, siten osoittaakseen kunnioitustaan entisen
+ystävänsä, päällikkönsä tahi toverinsa yhä syvässä surupuvussa
+esiintyvälle leskelle. Ja he sanoivat aina rakkaasti muistavansa ja
+kaipaavansa vainajaa. Luultavasti juuri nämä maan suurmiesten tiheät
+vierailut aiheuttivat nimityksen »Mälkilän hovi», joksi tilaa
+Suur-isoäidin aikana yleisesti pitäjässä kutsuttiin.
+
+Kokonaista viisikymmentäyksi vuotta eli Suur-isoäiti vielä miehensä
+jälkeen, viettäen yksitoikkoista, hiljaista ja vaatimatonta elämää. Hän
+ei liikahtanutkaan tilaltaan; päivät olivat toinen toisensa kaltaiset ja
+aina esiintyi hän mitä synkimmässä surupuvussa. Vuodet tulivat ja
+vaipuivat menneisyyteen vaihtelutta. Mutta syvä haava Suur-isoäidin
+sisimmässä ei parantunut. Eikä aikakaan, tuo muuten paras lääkäri
+tällaisissa tapauksissa, kyennyt unhotuksen umpeen saamaan sitä haavaa,
+sillä Suur-isoäiti ei sitä itsekään tahtonut, vaan repi itse sen
+ammottavaksi jälleen. Niinpä pitikin vanhan Lindholmin, »silminnäkijän»,
+joka kuolemaansa asti asui talossa, vähäväliä yhä uudelleen ja varsinkin
+merkkipäivinä kertoa hänelle jo tuhannesti ennen kertomansa kuvauksen
+mestauksesta kaikkine yksityiskohtineen, joka sitten aina antoi aihetta
+uusiin kysymyksiin ja uudistuviin kyyneliin.
+
+Taloaan ja talouttaan hoiti Suur-isoäiti viisaasti ja mahdikkaasti,
+niinkuin vanhan ajan naiset tavallisestikin, eikä hänen lukuisalla
+palvelusjoukollaan ollut tilaisuutta laiskotteluun. Kun tuli hämärä
+pitkinä talvi-iltoina, silloin talon naispalvelijat kokoontuivat suureen
+arkihuoneeseen, jossa pystyvalkea roihusi avonaisessa takassa, ja sen
+valon ääressä istui Suur-isoäiti rukkineen ja hänen ympärillään muut,
+hekin kehräten. Siten säästettiin kynttilöitä ja samalla voi hän pitää
+silmällä työn kulkua. Kun sitten vanhanaikainen, kullattu seinäkello
+vierashuoneessa löi määrätyt yhdeksän lyöntiään, nousi Suur-isoäiti
+rukkinsa äärestä ja luki rukouksen, talonväki lauloi lyhyen virren,
+jonka jälkeen piti sammuttaa tulet ja kaikkien käydä levolle. Samassa
+huoneessa vietti hän palvelusväkensä kesken jouluiltaa, jolloin luettiin
+rukouksia ja laulettiin virsiä; jokapäiväisyydestä poikkeavaa
+jouluilloin oli vain se, että silloin aina lattialle juhlan muistoksi
+leviteltiin olkikerros.
+
+Suuresti kunnioittivat häntä myös naapurinsa ja pitäjäläiset yleensä.
+Kuitenkin heidän tullessaan vierailulle Suur-isoäidin luo, oli
+kunnioittavia muodollisuuksia tarkasti noudatettava. Jos tulija oli
+aatelisrouva, ojennettiin hänelle käsi ja hänen pyydettiin istuutumaan
+sohvaan. Jos taas joku porvarisrouva tahi papinrouva saapui, tuli hänen
+ensin tehdä kolme siroa niijausta, sitten suudella »hänen armonsa»
+puvunlievettä ja kättä, jonka jälkeen hänen istuimekseen osoitettiin
+tavallinen töyrytuoli. Näitä aatelittomia rouvia tahi mamseleja ei
+Suur-isoäiti koskaan kutsunut nimeltään tai heidän arvonimillään, vaan
+sanoi hän aivan yksinkertaisesti »rakas hän» ja vieläpä vain »pieni
+hän», aina arvoasteiden mukaan, sillä erottelemisessa tehtiin tarkkaa.
+Sellainen oli ajan ja hänen tapansa, eikä siitä kukaan ottanut
+loukkaantuakseen, vielä vähemmin vieraantuakseen »Mälkilän hovista».
+
+Päivän selvään muistan vieläkin kuinka minua aina vierailulle
+lähdettäessä Suur-isoäidin luo tarkkaan varoitettiin kumartamaan kyllin
+syvään ja kuinka minulle neuvottiin tuon pakollisen käsisuutelun
+toimitus perinpohjin. Myöskin muistan kuinka minun sitten täytyi istua
+hiljaa kuin hiiri, suorana ja ääneti, istuimekseni määrätyllä tuolilla
+ja pitää tarkasti silmällä että silloin heti osaisin kavahtaa seisomaan
+kun Suur-isoäitikin istuimeltaan kohosi, sillä kun hän seisoi, silloin
+myös kaikkien huoneessa olijain, niin vanhojen kuin nuortenkin täytyi
+seista. Eipä annettu silloin tottatotisesti lasten vetelehtiä pehmeillä
+sohvilla vanhempain ihmisten läsnäollessa, eivätkä he saaneet
+sekoittautua keskusteluun, joll'ei heiltä jotain kysytty. Kunnioitus ja
+arvonanto oli pidettävä aina ja ennenkaikkea mielessä.
+
+Noin parin kilometrin päässä Mälkilästä sijaitsee Haarilan tila, jossa
+siihen aikaan asui majurinrouva De la Motte (syntyisin von Willebrand).
+Nämä kaksi naista olivat yhdenikäisiä; he kuolivat samoihin aikoihin ja
+olivat yhtä hyviä ystäviä keskenään kuin läheisiä naapurejakin. Milloin
+ilma vain oli suotuisa, silloin nämä kaksi vanhusta riensivät toisiaan
+tapaamaan, mutta ei toki toinen toisensa luona, sillä sehän olisi
+vaatinut suurempaa seurustelusääntöjen noudattamista, vaan
+puolueettomalla alueella, pienessä huvimajassa, jonka he erityisesti
+tätä varten olivat rakennuttaneet tilojensa väliselle rajalle ja jossa
+he näinollen olivat kumpikin kuin omalla pohjallaan ja voivat olla kuin
+kotonaan. Huvimajalle suuntasivatkin he säännöllisesti sovittuina
+aikoina horjuvat askeleensa, nojaten kainalosauvakeppeihinsä, ja siellä
+he molemmat, lähemmä satavuotiaat vanhukset, saivat kaikessa rauhassa ja
+ystävyydessä jutella rakkaan kahvikupposensa ääressä kaukaiseen
+menneisyyteen peittyneistä ajoista ja yhteisistä muistoistaan. Ja tähän
+supistuikin molempain eukkosten seurustelu ja kanssakäyminen vanhoilla
+päivillään.
+
+Viimeiseen asti säilyi Suur-isoäidillä hänen sielunvoimansa. Hän kuuli,
+näki ja muistikin hyvin, varsinkin kaukaisia menneisyyden asioita. Hän
+ei liene ollut koskaan pahemmin sairaana ja ummisti silmänsä kuolonuneen
+hiljaa ja rauhallisesti, tunnettuaan parina päivänä lievää
+pahoinvointia, joulukuussa vuonna 1841. Ja oli hän silloin ennättänyt 88
+vuoden ikään.
+
+Hänen kuolemansa kautta muutti tuonen tuville yksi Kustaa III:n
+aikakauden luonteenomaisimmista ja viimeisistä edustajista.
+
+
+
+
+VIII.
+
+ERÄS KOULU SUOMESSA 60 VUOTTA SITTEN.
+
+1841--43.
+
+
+Kun minä vihdoinkin olin päässyt tuosta Pestalozzilaisesta piinasta
+Gripenbergin perheessä ja pari viikkoa ennen joulua sain palata omaan,
+rakkaaseen kotiini, äidin ja siskoliudan luo, pääsin käsiksi
+leikkikaluihini ja oleskelemaan omassa suuressa ja valoisessa
+huoneessani -- niin olipa silloin hetkiä, jolloin tunsin itseni niin
+iloiseksi ja onnelliseksi, ett'en luullut yhdenkään maan päällä
+hallitsevista kuninkaistakaan voivan onnellisemman olla, ja minä
+antauduin jo siihen ihanaan toivounelmaan, että tätä autuutta kestäisi
+keskeytymättä.
+
+Mutta miten ollakaan! Tämä autuus olikin muodostuva sangen
+lyhytikäiseksi, sillä heti joulujuhlain jälkeen ilmoitti äiti minulle,
+että minut lähetetään Turkuun kouluun. -- Pian muuttui ilo suruksi. --
+Rukoukseni ja viljavat kyyneleeni eivät auttaneet mitään. Sillä
+kertakaikkiaan oli päätetty, että minut jälleen lähetetään kotoa pois ja
+tällä kertaa kaiken hyvän päälle vielä toiseen, kaukana olevaan
+kaupunkiin. Ja niinpä tumpustettiin minut eräänä päivänä rekeen,
+huolimatta kyyneleistäni ja itkustani, ja eräs palvelijoistamme läksi
+minua kyyditsemään.
+
+Siihen aikaan oli silloinen lehtori Edvard Bergenheim,[1] joka pian
+senjälkeen tuli rovastiksi, avannut Turussa aivan uuden järjestelmän
+mukaisen koulun, ainoa laatuaan mitä Suomessa milloinkaan on ollut, ja
+juuri tuohon kouluun minut lähetettiin. Se oli niin kutsuttu
+Bergenheimin reaalikoulu Turussa.
+
+[1] *Edvard Bergenheim* syntyi 1798, tuli ylioppilaaksi 1817,
+maisteriksi 1823, samana vuonna opettajaksi Suomen kadettikuntaan ja
+tohtoriksi, lehtoriksi 1825, vihittiin papiksi 1830, tuli papiksi
+Kangasalan seurakuntaan 1840 ja Maarian pitäjään 1844. Nimitettiin
+sitten Suomen arkkipiispaksi 1850 ja kuoli 1884.
+
+Hän oli ollut useampia vuosia opettajana Haminan kadettikoulussa ja oli
+silloin niin tavattomasti ihastunut siellä käytännössä olevaan
+opetussuunnitelmaan ja kurinpitoon, että hän päätti saman mallin mukaan
+perustaa oppikoulun siviilinuorisoakin varten.
+
+Tätä tarkoitusta varten oli hän rakennuttanut Turkuun Uudenmaankadun
+varrelle sangen suuren kivitalon. Molemmissa kerroksissa kulki läpi koko
+rakennuksen pitkä käytävä, jonka molemmin puolin sijaitsivat
+luokkahuoneet; sitäpaitsi oli koulurakennuksessa virkistys- eli
+huvitussali, ruokailuhuone ja yksi makuuhuone yhteisesti kaikkia
+sisäoppilaita varten, sekä pesu- ja pukukammio ynnä muita tällaisessa
+laitoksessa tarvittavia huoneita, kaikki tilavia ja mukavasti
+järjestettyjä.
+
+Tämän oppilaitoksen johtavana periaatteena oli syrjäyttää opetuksesta
+vanhat kielet, joita useat silloin tarpeettomina pitivät ja joiden
+opiskeluun muissa kouluissa uhrattiin melkoisesti aikaa, ja sensijaan
+sitä enemmän panna painoa uusien kielien, ranskan- ja etupäässä
+venäjänkielen opiskeluun. Suomenkieli oppiaineena ei siihen aikaan
+tullut edes kysymykseenkään. Sitäpaitsi tahdottiin meidät kasvattaa
+sellaiseen ankaraan kurinpitoon, tottelevaisuuteen ja järjestykseen,
+joka on kadettikunnassa huomattavissa, ja nuoreen, vaikutuksille
+herkkään mieleen tahdottiin jo ajoissa juurruttaa ja istuttaa
+auktoriteettikunnioitusta, kunnioitusta korkeinta hallitusta ja yhteistä
+suurta valtakuntaa kohtaan, »josta meidän maamme oli vain mitätön,
+oleellinen osa». Toisin sanoen, meitä oli jo hyvissä ajoin muodosteltava
+tuleviksi virkamiehiksi aitopuhtaassa, oikeauskoisessa hengessä, jotta
+isäimme tavoin kerran voisimme olla yhteiskunnan korkeimmissa asemissa,
+ja usein sopivissa tilaisuuksissa muistutettiinkin meitä tästä.
+
+Suurin osa oppilaista oli täyshoitolaisia ja ainoastaan muutamia oli
+Turusta ja he asuivat kotonaan. Olikohan ajateltua vaiko vain sattuma se
+seikka, että useimmat meistä olivat aatelissukua ja aatelittomat taas
+ainakin kenraalien, maan korkeimpien virkamiesten tahi rikkaimpien
+porvarisperheiden poikia? Pian tulimmekin me tietämään, että koulumme
+olikin koulu paremman kansan lapsia varten, eikä mikään kansanlasten
+koulu. Alimmalla luokalla, jolle minä tulin, oli ainoastaan muutamia
+aatelittomia oppilaita, jotavastoin useimmat olivat aatelisperheistä.
+Tämän huomasimme me sangen pian, koskapa me kaikki, poikasten
+senaikaisen tavan mukaan, olimme innokkaita sinettien kerääjiä,
+vaihdellen niitä keskenämme. Me hämmästyimme kun jollakulla ei sellaista
+ollutkaan, emmekä pitäneet häntä oikein vertaisenamme. Luultavampaa
+kuitenkin on, että todellisena syynä tällaiseen valikoimiseen oli koulun
+kalliit sisäänpääsymaksut, jotka aiheuttivat että ainoastaan harvat maan
+varakkaimmista perheistä olivat tilaisuudessa lähettämään poikiaan
+Bergenheimin kouluun. Olkoonpa asia muuten miten tahansa, tämä
+vallitseva tarkka rajoitus vaikutti kaikessa tapauksessa nuoreen mieleen
+ja istutti siihen jo aikaisimmista vuosista alkaen jonkinlaisen
+taipumuksen eroittelemaan eri yhteiskuntaluokat toisistaan, jota
+juurtunutta taipumusta sitten kesti kylläkin kauan.
+
+Bergenheim itse antoi opetusta maailmanhistoriassa oman tekemänsä
+oppikirjan mukaan, jossa Wenäjän historiaa käsiteltiin suhteellisesti
+paljon seikkaperäisemmin kuin muiden maiden, samoinkuin myöskin
+»isänmaan historiassa», joka -- sen kuin nyt enää muistan -- oli
+sisällöltään niin tarkoitusperäinen, että se epäilemättä nykyjään
+vallalla olevan käsityksen mukaan herättäisi voimakkaita vastalauseita.
+Mutta ajat ovat muuttuneet ja käsityskanta siihen aikaan oli aivan
+erilainen. Hän itse oli erinomainen opettaja, kyeten herättämään ja
+kiinnittämään oppilaiden mielenkiinnon aineeseensa, ja myöskin muiksi
+opettajiksi kouluunsa oli hän hankkinut eteviä pedagoogeja. Aina tulen
+mitä suurimmalla kunnioituksella muistamaan lehtoreja Henrik Heikeliä ja
+Sohlbergia, jotka molemmat sittemmin tulivat rovasteiksi. Kurinpito ja
+järjestys oli erinomainen, eikä koulussamme kärsitty, vielä vähemmin
+annettiin tilaisuutta toimeenpanna sellaisia kujeita ja koirankoukkuja,
+joita oppilaat siihen aikaan muissa kouluissa opettajilleen tekasivat.
+Opettajat olivatkin usein vanhoja, ylen työlästyneitä koulukarhuja tahi
+hullunkurisia alkuperäistyyppejä alallaan, mutta meidän koulussamme ei
+sellaisia ollut.
+
+Järjestyksen erinomaisessa kunnossa pysymiseen vaikutti ehkä jossain
+määrin sekin seikka, että seiniin oli muurattu puhetorvia, joiden päät
+ulottuivat hamaan rehtorin huoneeseen asti. Hän antoikin meidän joskus
+panna korvamme tuollaisen puhelutorven suuhun tullaksemme kertakaikkiaan
+vakuutetuiksi siitä, että sinne selvästi kuului mitä kaukana
+luokkahuoneissa puhuttiin. Tästä seurasikin, että tarkasti pidimme
+vaaria siitä ett'emme suinkaan mitään sellaista puhuneet, jota emme
+halunneet muiden kuultavaksi, mutta samalla tämä laitos painajaisen
+tavoin tukehdutti vapaan sanan ja leikinlaskun ja pakoitti meidät
+noudattamaan perinpohjaista varovaisuutta ja antautumaan
+umpimielisyyteen, jotka eivät totisesti oikein sovi yhteen vilkkaan
+nuorison luonnollisten elämänilon ilmausten kanssa.
+
+Alinomaa ja lakkaamatta, päivin ja öin saimme me olla mitä ankarimman
+silmälläpidon alaisina, emmekä luvatta saaneet pistää nenäämmekään
+koulukartanon ulkopuolelle, joka oli umpinainen kuin luostari.
+Ainoastaan sunnuntaisin sallittiin meidän lähteä vapaammin ulos, mutta
+silloinkin piti esittää vierailulippu jostakin tunnetusta perheestä ja
+tällaisia sain minä tavallisesti joiltakin vanhempieni läheisimmiltä
+ystäviltä, kuten presidentti Wallensköldiltä tahi parooni Troilin
+perheeltä tai taas kenraalinrouva Nassokinilta ynnä muilta. Vaan
+ennenkuin sitten sai heidän luokseen päivälliselle lähteä, oli pakko
+yhdessä muiden kanssa käydä jumalanpalveluksessa tuomiokirkossa.
+Senjälkeen oli meidän kaikkien kokoonnuttava koulun suureen saliin,
+jossa meiltä tutkittiin päivän saarnatekstin sisältöä, alkupuheen
+laatua, laulettuja virsiä j. n. e.
+
+Arkipäivinä piti meitä silmällä joka hetki päivystäjäupseeri, jonka tuli
+lakkaamatta olla meidän kanssamme, ja hoitivat tätä tehtävää vuoronperää
+venäläiset kapteenit Viktejeff ja von Qvanten tahi, jos toinen heistä
+oli estetty, ranskalainen lehtori Guinchard, joka myöskin tämän johdosta
+asui koululla. Kun luentomme kello 6 illalla olivat loppuneet,
+kokoonnuimme me kaikki suureen saliin, saimme sitten jutella, leikitellä
+ja huvitella itseämme, mutta kuitenkin puhua keskenämme yksinomaan --
+venäjänkieltä, jonka välttämättömyyden toteutumisesta näiden kahden
+kapteenin piti tarkasti pitää huolta. Mutta koska oli sangen vaikeaa
+välttää ett'ei kertaakaan leikin huiskeessa luiskahtaisi huulilta
+ruotsalainen sana, niin oli tällaista hairahdusta varten määrätty
+rangaistus: rikkojan napinreikään sidottiin punainen nauha merkiksi
+siitä, että hän oli syyllinen. Ja kohtaloni määräsi minut tuota merkkiä
+kantamaan melkein aina; muuten ainoa rintakoriste, mitä elämässä minulle
+on suotu. Jos joku onneton sitten viikon varrella sai noita merkkejä
+määrätyn luvun, ei hänelle annettu lupaa mennä ulos sunnuntaina.
+Tällaisina lomahetkinä opettelimme myös lausumaan runoja ja laulamaan
+venäläisiä tahi venäjänkielelle käännettyjä lauluja ja tuolta ajalta on
+vielä muistissani säilynyt jotain, joka maassamme nykyjään lienee
+varmaankin ainoa laatuaan -- osia Frithiofin sadusta venäjänkielellä,
+joihin Crusell oli laatinut sävelen. Jos Vänrikki Stoolin tarinat jo
+silloin olisivat ilmestyneet, niin olisimmepa epäilemättä oppineet
+laulamaan Maamme-laulun, Porilaisten marssin j. n. e. venäläisillä
+sanoilla! Vasta kello 8 jälkeen illalla saimme oikeuden rangaistuksetta
+puhua omaa kieltämme. Mutta tämä vapaahetki ei ollut pitkä, sillä
+lyömälleen kello 9 syötiin illallinen, jonka jälkeen meidän oli mentävä
+levolle yhteiseen suureen makuuhuoneeseemme. Päivystäjä oli sielläkin
+meitä vahtimassa niin ett'ei mitkään kujeet tai iltajuttelut saaneet
+häiritä yörauhaa, ja kun kello löi kymmenen oli kaikkien oltava jo
+levolla omissa, toinen toisensa vieressä kaksinkertaisessa rivissä
+sijaitsevissa vuoteissaan, ja kaikkien piti silloin olla ääneti ja
+hiljaa. Yksi lamppu paloi huoneessa koko yön ja vähäväliä teki
+päivystäjä kiertokulkunsa salissa.
+
+Kolme vuotta olin minä tässä koulussa, kunnes se sitten vuonna 1843
+lopetti toimintansa. Vaikkakin koulumaksut lienevät olleet melkoisen
+korkeat, oli koulu kuitenkin tuottanut rovasti Bergenheimille niin
+suurta tappiota, että hänen oli täytynyt lopettaa se. Hänen vaivansa ja
+uhrauksensa tulivat kuitenkin toisella tavalla moninkerroin korvatuiksi.
+
+Muutamia vuosia senjälkeen, viran tultua avoimeksi, nimitettiin hänet
+Suomen arkkipiispaksi.
+
+Sic itur ad astra!
+
+
+
+
+IX.
+
+YSTÄVÄNI JA MINÄ.
+
+1844.
+
+
+Poikavuosina ei tuttavuuksien hankinta ole vaikeata, ja niinpä liehuin
+minäkin pian yhdenikäisten toverien seurassa. Me kokoonnuimme yhteen
+sunnuntaisin tai muina vapaina hetkinämme milloin minkin toverin luona,
+mutta useimmittain meillä, sillä meidän talossamme Bulevardinkadun 7:ssä
+oli yllinkyllin sopivaa tilaa leikkipaikoiksemme. Siellä rakensimme me
+talvisin lumilinnoja, joita sitten yhtä suurella innolla puolustimme
+kuin valloittelimmekin. Siellä keväisin leikimme »rosvosilla», »haukkaa
+ja kyyhkystä», mutta useimmin »sotamiehiä», jotka marssivat,
+harjoittelivat ja tekivät kivääreillä kunniaa, leikki, josta kaikki
+enimmin pitivät. Puolittain pakosta otin minä osaa näihin leikkeihin ja
+huvituksiin, koskapa en muutakaan voinut jos kerran toverien seurassa
+tahdoin olla. Mutta oikeaa halua ei minulla tällaiseen ollut, sillä
+todellinen mieleni paloi muuhun.
+
+Tapahtuipa sitten eräänä päivänä kevättalvella vuonna 1844, että eteisen
+ovikelloa soitettiin ja minä riensin ovea avaamaan. Ovella eräs
+vanhemmanpuoleinen herra, jolla oli mukanaan isonlainen poika, kysyi
+ruotsalaisäänenpainolla oliko isäni kotona ja ottaisiko hän nyt vastaan.
+Kun hänelle myöntävästi vastasin, astui hän sisään jättäen poikansa
+eteiseen odottamaan kunnes hän pian tulisi takaisin.
+
+Mutta enhän minä voinut sallia niin hienon pojan seista eteisessä kuin
+palvelijan, vaan pyysin hänen käymään sisään saliin odottaessaan isänsä
+palaamista.
+
+Vieras poika oli hieman vanhempi ja suurempi kuin minä, tummaverinen,
+ruskeasilmäinen ja pikimustatukkainen; hänen kasvonpiirteensä olivat
+kauniit ja säännölliset ja katseensa älykäs. Hän oli kaikessa, sekä
+puheeltaan että ulkomuodoltaan aivan erilainen kuin kaikki ystäväni ja
+minä, tuntui minusta silloin, sillä olinhan minä lyhytkasvuinen,
+heiveröinen ja vaaleatukkainen; minä tunsinkin itseni hänen edessään
+kerrassaan yksinkertaiseksi ja olin hämilläni, ja minä aavistin
+vaistomaisesti että hän vei minusta voiton.
+
+Seisottuamme hyvän aikaa molemmat ääneti ja hämillämme, töllistellen
+toinen toiseemme, rohkaisin minä itseni, sillä olinhan isäntä, ja kysyin
+häneltä ujonsekaisella äänellä:
+
+»Mikä sinun nimesi on?»
+
+»Minun nimeni on Severin Falkman, mutta entäs sinun?»
+
+Niin oli tuttavuutemme tehty ja tuskinpa sillä hetkellä aavistimme, että
+silloin juuri sidottiin side, jonka siteen -- monta kovaa lähemmä
+puolvuosisadan kuluessa koettuaan -- vasta kuolema olisi katkaiseva.
+
+Salimme seinillä riippui useita vanhojen hollantilaisten ja
+italialaisten mestarien maalaamia tauluja. Pian vetivät ne uuden
+tuttavani katseen puoleensa ja hän siirtyi yhden taulun luota toisen
+ääreen ja seisoi siinä ihastuneena noihin vanhoihin, tummiin
+maalauksiin, joiden leveitä, kullattuja puitteita minä tähänasti vain
+olin ihaillut. Varsinkin eräs vanhan ukon päätä kuvaava maalaus veti
+tuttavani huomion puoleensa.
+
+»Kuinka kaunis tuo maalaus onkaan! Hänhän on siinä kuin ilmielävänä»,
+huudahti hän.
+
+»Tuoko ruma, vanha ukkorähjä, jolla ei ole hiuskarvaakaan päässä? --
+Hänhän on hirveän näköinen».
+
+»Eihän toki -- hän on mainio! Katsohan vain noiden himmenevien,
+sammuvien silmäin katsetta», jatkoi hän. Ja minä seisoin ihmetyksissäni
+ja hämmästyneenä. Mutta samassa keskeytyikin meidän taidearvostelumme,
+sillä vanhempi Falkman tuli isäni huoneesta, otti poikansa mukaansa ja
+meni pois.
+
+Niin loppui uuden tuttavani käynti meillä, vaan eipä loppunut
+tuttavuutemme.
+
+Vaikkakin Severinin synnynnäinen taideaisti, hänen avoin katseensa
+kaikkeen kauniiseen ja hänen aikaiseen kypsynyt arvostelukykynsä ensi
+alussa vaikuttivat minuun milt'ei työlästyttävästi, sillä olinhan tähän
+asti seurustellut vain tavallisten poikain kanssa, joilta näitä
+ominaisuuksia puuttui yhtä tuntuvasti kuin minulta itseltänikin, niin
+vähitellen kuitenkin syvennyin minä vaistomaisesti hänen aatemaailmaansa
+ja opin katselemaan samoin silmin kuin hänkin. Tottumus olla yhdessä
+muodostui toinen toisensa seuran kaipuuksi, mutta kului kuitenkin aikaa
+jonkunverran ennenkuin tulimme likeisemmiksi ystäviksi. Ja se tapahtui
+oikeastaan eräällä kävelyretkellä Helsingin ympäristöön helluntaipyhäin
+aikana.
+
+Jo hyvissä ajoin helluntaipäivän aamuna, 26 päivänä toukokuuta, olimme
+valmiit lähtemään jalkapatikkamatkallemme; mukaamme otimme me hiukan
+rahapenniä ostaaksemme matkan varrella maitoa ja kahvia sekä
+voileipärepun, jota vuorotellen kannoimme. Suuntasimme kulkumme
+länteenpäin Melalahden, Munkkiniemen ja Talin kautta Albergaan. -- Oli
+ihana kesäpäivä, jolloin tuntuu kuin luontokin pyhää viettäisi. Ilma
+huokui lämpöä, maa vihreänä vihannoi, tuomet kukkivat, taivas
+sinisenseesteänä päilyi ja linnut livertelivät puiden oksilla
+kaikkialla. Pitkin matkaamme, kulkiessamme eteenpäin, saimme ihailla --
+varsinkin Severin siitä hurmaantui -- mitä ihanimpia maisemia, jotka
+eteemme avautuivat katsellessamme peilityynelle, kimaltelevalle merelle
+vaaleanvihreällä välkkyvine saarineen ja luotoineen ja katsellessamme
+tummaa havumetsää, joka veden tyynelle pinnalle kuvastui. Vähäväliä
+seisahtui Severin ja kiinnitti huomiotani johonkin puiden välistä
+pilkistelevään pieneen rakennukseen tahi kuvanihanaan kallioon tahi
+koivukihermään, johonkin erityiseen rantamaisemaan, kauniiseen
+mäenrinteeseen tai niittyyn, jossa lehmiä oli laitumella.
+
+Olinhan minäkin aina pitänyt kauniista luonnosta ja kesästä maalla,
+mutta minua oli viehättänyt yleensä kesä kokonaisuudessaan, eikä mitkään
+erityiset yksityiskohdat. Severin ymmärsi sitävastoin samalla eroittaa
+jokaisen erityisen kohdan tässä kokonaisuudessa.
+
+Ensin ihmetytti minua tämä suuresti, mutta pian opin minä hänen
+johdollaan huomaamaan kauniin yksityiskohdatkin ja siten meidän
+ajatuksemme sulivat sopusointuun ja me opimme ymmärtämään toisiamme.
+
+Samalla kuin me nautimme kauniista kesäpäivästä ihanan luonnon helmassa,
+olimme me avanneet sisimpämme toisillemme, aivan avomielisesti,
+lapsellisen suoraan ja rehellisesti, sekä kertoneet toisillemme
+mieliaivoituksemme, tunteemme ja nuoret tulevaisuudenunelmamme.
+
+Sitten aloimme me kertoa, tai oikeastaan Severin alkoi, sillä hän
+enimmäkseen puhui ja minä kuuntelin, kuuntelin haluten kuulla yhä
+enemmän ja enemmän, enkä tahtonut sittenkään kuulemaani tyytyä. En vielä
+koskaan ollut kuullut kenenkään osaavan kertoa niinkuin hän, sillä
+paitsi sitä että hän oli nähnyt, lukenut ja tunsi paljon enemmän asioita
+kuin minä, oli hänellä harvinainen kyky kuvata kertomuksensa eläväksi.
+Tuntui kuin olisi nähnyt kertomuksessa esiintyvät tapaukset ja henkilöt
+edessään niin havainnollisina ja selväpiirteisinä, että niihin voi
+milt'ei koskettaa.
+
+Mutta en ollut minäkään aivan kyvytön tässä suhteessa ja vuorotellen
+voimmekin me kertoella pitkiä tapauksia ja historioita. Pian huomasimme,
+että molemmilla meillä oli lennokas mielikuvitus ja se laski ensimäisen
+perustan keskinäiselle myötätuntoisuudellemme.
+
+Päivän edelleen kuluessa kohosi mielikuvituksemme yhä rohkeampaan
+lentoon. Me kuvittelimme ympäröivän seudun täyteen mielikuvitusolennoita
+ja sijoitimme sinne mitä uskomattomimpia romantillisia tapauksia,
+sellaisia, joita voi ajatella ja kuvitella vain joko suuri runoilija tai
+13-vuotias lapsi.
+
+Kun me illalla sitten paluumatkalla kuljimme Munkkiniemen sivuitse,
+huomasi setäni, kenraali, meidät ja pyysi meidät luokseen juomaan teetä.
+Hän kyseli matkastamme ja me kerroimme hänelle siitä niin vilkkaasti ja
+kaunistelemattomasti, että hänen, tuon ankaran kenraalin, jonka
+läpitunkevan katseen edessä pataljoonat vapisivat, hänen täytyi ääneensä
+nauraa meidän jutuillemme.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kesä, jonka me tavallisuuden mukaan vietimme kotonamme Björkbodassa,
+eroitti meidät toisistamme joksikin aikaa, vaan syksyllä me jälleen
+yhtehen yhdyimme. Sillä välin oli Falkman hankkinut itselleen kaksi
+uutta tuttavaa. Toinen heistä oli Georg Öhman, jota tavallisesti
+kutsuttiin vain »Puteksi», pitkä ja laiha poika, kiltti ja ahkera
+läksyjen lukija, mutta auttamattomasti kaikkea mielikuvitusta vailla,
+jonka vuoksi me pidimme häntä, aiheettomasti kylläkin, jonkunverran
+yksinkertaisena. Toinen oli Wilhelm Borgström, kolmas järjestyksessä
+kauppaneuvos Henrik Borgströmin pojista, pienikasvuinen ja heiveröinen,
+naisellisuuteen hieman vivahtava tavoiltaan ja olennoltaan, sangen
+sievännäköinen muuten, vilkas, sukkela, liukaskielinen, mielikuvitukseen
+herkkä, mutta ennen kaikkea ivallinen ja epäileväinen.[1]
+
+[1] *Severin Falkman*, hovitislaaja H. J. Falkmanin ja hänen puolisonsa
+Sofia Holmbergin poika, syntyi Tukholmassa 1831, muutti vanhempainsa
+kanssa Suomeen 1844, tuli ylioppilaaksi Helsingissä 1851, harjoitti
+taidemaalausopinnoita Pariisissa ja Roomassa 1856--1870 ja kuoli
+Helsingissä 1889.
+
+*Gustaf Wilhelm Borgström*, kauppaneuvos Henrik Borgströmin poika,
+syntyi 1834, tuli ylioppilaaksi 1852 ja kuoli seuraavana vuonna.
+
+*Georg Teodor Öhman*, eversti G. Öhmanin poika, syntyi 1832, tuli
+ylioppilaaksi 1851, siirtyi sitten venäläiseen sotapalvelukseen, jossa
+yleni kapteeniksi ja kuoli 1871.
+
+Minä luulen, että siinä ijässä, jossa me olimme, poikain mieli ja halu
+palaa yleensä kaikkeen draamalliseen, jos heillä vain on tilaisuutta
+sitä osoittaa. Ja niin mielikuvitusrikkailla poikasilla kuin me, lankesi
+tämä taas aivan luonnostaan -- Puttea luonnollisesti lukuunottamatta,
+joka oli draamallisesti mahdoton. Pian saimmekin sellaisen päähänpiston,
+että meidän piti Borgströmissä joulunaikaan esittää joku
+näytelmäkappale. Mutta yhtä yksimielisesti kuin tuon päätöksen olimme
+tehneet, yhtä eroavaisiksi muodostuivat mielipiteemme valitessamme
+kappaletta tätä tilaisuutta varten, sillä luonnollisesti tahtoi kukin
+meistä siinä esitettäväkseen hyvän osan, ja toinen hylkäsi aina
+ehdotuksen, jonka toinen oli esilletuonut. Vihdoin saatiin tuo
+pulmallinen kysymys ratkaistuksi, kun Severin lupasi kirjoittaa aivan
+uuden näytelmäkappaleen, joka erityisesti olisi sovellettu meidän
+vaatimuksiimme. Ja tuloksena oli: »Kamala luola eli ryövärit
+Apenniineilta». Wilhelm Borgström oli aivan luonnollisesti esiintyvä
+kappaleessa ihanana prinsessana, joka ryöstettiin tuohon kamalaan
+luolaan, Falkman esiintyi julkeanrohkeana vaan samalla jalona
+ryöväripäällikkönä ja minä taas ritarina, joka rakasti prinsessaa ja
+pelasti hänet ja uhrasi henkensä hänen puolestaan. Muina näyttelijöinä,
+ryöväreinä tahi ritareina, esiintyivät veljekset Appelgren, Th. Decker,
+Karl Wetterhoff, Frans von Haartman y. m. Putte ei taas kelvannut
+ryöväriksikään. Näytelmä oli suorasanainen, mutta paikkapaikoin,
+mahtipontisimmissa kohtauksissa helähteli aleksandrialainen runomitta,
+ja esitimme me sen eräässä sivurakennuksen salissa Borgströmin
+vanhempain poikain huoneen ulkopuolella. Itse tuon kamalan luolan
+muodosti nurinpäin kaadettu onnenpeli, jonka päälle muutamia ruskeita
+mattoja ja uutimia oli levitetty, ja sen edustalla kaareili mutkissa
+sininen käytävämatto, joka esitti kiemurtelevaa Tiberjokea. Ja tähän
+supistuikin meidän näyttämökoristeemme, lopun sai kuvittelu korvata.
+Kamalan näköisiä olivat ryövärit noettuine kulmakarvoineen, viiksineen
+ja partoineen. Katsojina piti oikeastaan olla vain tuttavia
+samanikäisiämme, mutta sattuman kautta saimme muunlaistakin yleisöä.
+Herrasväki Borgströmissä sattui näet sinä iltana olemaan vieraita, jotka
+myöskin halusivat nähdä poikien näytelmää. Ja niinpä saimmekin
+odottamatonta, vaan loistavaa yleisöä, sillä kuuntelijoiden joukossa oli
+m. m. Z. Topelius, F. Berndtson, Carl Collan, F. Pacius, konsuli
+Hernmark y. m. sen ajan hienoimmista kirjallisista piireistä. Tällaisen
+yleisön edessä koetimme panna parastamme ja menestys olikin niin suuri,
+että kappaleen loputtua jotkut katselijoistamme tulivat kiittelemään
+sekä näytelmää että esitystämme ja kehoittivat meitä yhä edelleen
+jatkamaan näytelmällisiä harjoittelujamme. Ylen ylpeitä ja hyvillämme
+olimmekin me saavutettuamme tällaisen menestyksen.
+
+Tästä itseasiassa aivan vähäpätöisestä tapauksesta olen kertonut
+lähemmin vain sen vaikutuksen tähden, minkä se teki meidän vastaiseen
+kehitykseemme ja aistisuuntaamme. Paitsi sitä että saamamme ylistelyt
+kannustivat meitä sähkön tavoin yhä uusiin yrityksiin, ne myöskin saivat
+sen aikaan että Borgströmin perhe alkoi meidän näytelmällisiä
+pyrkimyksiämme kannattaa. Seuraavien neljän vuoden kuluessa esitimme me
+näytelmäkappaleita pari kertaa vuodessa, jouluna ja pääsiäisenä. Eikä
+nyt enää kysymys ollutkaan entisistä poikamaisista näytelmäntapaisista
+ullakkokamarissa ilman minkäänlaisia vaatimuksia, sillä nyt muutettiin
+näyttämö erääseen kauppaneuvoksen omista suurista huoneista, ja
+sensijaan että meidän ensimäisen yleisömme muodosti parvi samanikäisiä
+poikaviikareita, oli kuulijoinamme ja katsojinamme nyt Helsingin
+kirjallisen ja soitannollisen piirin hienompaa kermaa, Borgströmin
+perheen läheisiä seurusteluystäviä, jotka aina kutsuttiin näytelmiämme
+katsomaan.
+
+Palattuaan ulkomailta vuonna 1847 kuului tähän valittuun seuraan myöskin
+F. Cygnæus, joka etupäässä mahtipontisin ylistelysanoin kehoitteli ja
+innostutti meitä, niin että meistä tuntui kuin voisimme olla hänen
+mahtavain siipiensä suojassa.
+
+Näyttämön muuttamisesta seurasi monta muutakin muutosta. Ohjelmistomme
+valitsimme me nyt huolellisemmin ja oli meitä tässä työssä neuvoillaan
+auttamassa talon nuori, silloin jo täyskasvuinen tytär, Lina Borgström.
+Osat näytelmissä harjoitettiin varmemmin ja muodostui näytteleminen
+siten tasaisemmaksi, hankittiin oikeita näyttämökoristeita, sillä emme
+enää tyytyneet esittämään luolaa kumoon kaadetulla onnenpelillä, ja
+pukuihinkin kiinnitettiin nyt enemmän huomiota ja huolta. Näissä
+puuhissa esiintyi Falkman väsymättömänä johtomiehenä, niinhyvin
+tirehtöörinä ja regissöörinä kuin näyttelijänä, näyttämön koristajana,
+kuiskaajana ja pukujen järjestäjänäkin, aina sen mukaan mitä tarve
+milloinkin vaati. Ja puuhatessaan oli hän tiukka ja tarkka, vähäväliä
+uhaten jättää kaikki oman onnensa nojaan, joll'emme me totelleet hänen
+käskyjään, ja niinpä meidän täytyikin alistua hänen yksinmääräävää
+tahtoaan noudattamaan. Mutta kaikkien täytyikin tunnustaa, että hänellä
+oli uskomattoman suuri kyky vähillä edellytyksillä saada paljon aikaan
+ja keksiä keinoja silloinkin kun me muut olimme ymmällä.
+
+Kävisi liian laajapiirteiseksi tässä luetella kaikki ne erilaiset
+näytelmäkappaleet, jotka me näiden vuosien kuluessa esitimme, eikä tuo
+luetteleminen lukijan mielenkiintoa herättäisi, enkä itsekään niitä
+kaikkia enää muista. Muistan vain, että Falkman kunnosti itsensä
+Nadel-räätälinä »Valeprinssissä», että minun loisto-osani oli aviomiehen
+osa näytelmässä »Majoituksen kautta parannettu mustasukkaisuus», että me
+esitimme m. m. »Talo maantien laidassa», »Nuori papin leski», »Oppinutta
+väkeä hameissa», »Porvari aatelismiehenä» y. m., että näytelmät
+esitettiin »viimeiseen paikkaan asti täydelle huoneelle» sekä että meitä
+pöyhistytti sanomattomasti ja kiihoitti uusiin puuhiin ne suuret
+suosionosoitukset, joita erinomainen yleisömme meille osoitti, joskaan
+laakeriseppeleitä ja kukkaslaitteita ei meille ojennettukaan.
+
+Nämä nuorisonäytelmät tulivat kaupungissa pian maineeseen ja
+vähäpätöisestä alustaan huolimatta tuottivat ne suuremman tuloksen kuin
+ensin oli osattu ajatellakaan. Sillä yhä laajemmissa ja laajemmissa
+piireissä alettiin pitää tällaisista huvituksista. Siihen aikaan
+aniharvoin korkeammissa seurapiireissä esitettiin seuranäytelmiä ja
+olivat ne nuorisolle ja ylioppilaspiireille aivan tuntemattomia.
+
+Vaikkakin me niin usein saimme Borgströmissä näytelmiä esittää, ei siinä
+kuitenkaan ollut mielestämme kylliksi. Sillä väliin näyttelimmekin me
+minun luonani muutamia kappaleita. Vanhempani asuivat nyt maalla ja
+molemmat veljeni ja minä asuimme sangen tilavassa huoneustossa
+kaupungissa, jossa minun huostassani oli suuri huone ruokasalin takana.
+Siellä saimmekin me nyt vapaasti isännöidä ja häärätä, maalailla
+näyttämökoristeita, harjoitella ja näytellä niin paljon kuin tahdoimme,
+sillä veljeni, molemmat nuoria ylioppilaita, olivat harvoin kotona
+eivätkä välittäneet kysellä mitä minä puuhailin. Maisteri Confusius,
+yksityisopettajani, vielä vähemmän. Nyt saimme riippumatta Lina
+Borgströmin valinnasta ja arvostelusta itse määrätä ohjelmistomme -- ja
+senpävuoksi ensimäiseksi esitettäväksemme kappaleeksi otimmekin,
+makuasiasta ensin kauan väiteltyämme, »Roimahousut eli jostakinhan syy
+on löydettävä», Hallmanin kirjoittama sangen soma huvinäytelmä, jota jo
+Kustaa kolmannen aikana oli esitetty. Pääosan, laivuri Rolfin osan
+esitti luonnollisesti Falkman ja rakkaudensairaana, vanhana typeränä
+tullikirjurina esiinnyin taas minä; naisosissa näyttelivät Vilhelm
+Borgström ja veljekset Karl ja Onni Wetterhoff. Näytäntö muodostui
+sangen hupaiseksi ja hilpeäksi, yleisönä istui tällä kertaa yksinomaan
+meidän ikäisiämme ja koulupoikia. He kerrassaan kiljuivat ihastuksesta
+ja kappale oli toistettava vielä samana iltana.
+
+Toisesta äärimäisyydestä toiseen häilyvä, sellainen oli usein Falkmanin
+luonne. Hänen mielensä oli nyt huolimatta tuosta jättiläismäisestä
+menestyksestä, huvinäytelmästä äkkiä kohdistunut suurisuuntaiseen ja
+vakavaan alaan ja hän esitti esitettäväksemme Almqvistin
+runollisfilosoofisen fantasian »Joutsenluola Ipsarassa», jota ei oltu
+näyttämöä varten edes kirjoitettukaan. Tätä hänen ehdotustaan
+vastustimme me muut itsepintaisesti ja olimmepa valmiit tekemään
+lakonkin. Mutta turhaan. Falkmanin päätös oli horjumaton ja uhaten
+luopua koko tirehtöörinvirasta pakoitti hän meidät alistumaan ja
+noudattamaan hänen tahtoaan. Lopputulos muodostuikin sellaiseksi kuin jo
+edeltäpäin aavistettiin. Näytelmä esitettiin minun luonani meidän
+asunnossamme ja katsojina oli sama poikayleisö kuin edelliselläkin
+kerralla. Vaikkakin Falkman oli näytelmää varten maalannut kauniit
+näyttämökoristeet ja vaikka kappaleen sisältö olikin ylevähenkinen, oli
+sen menestys kuitenkin huonoakin huonompi. Pojat haukottelivat ja heillä
+oli hirveän ikävä ja kaikista mahtipontisimmilla kohdilla huusivat he
+»Roimahousut!» -- »Roimahousut!» niin että olipa vähällä ett'emme me
+esiintyjät hölmistyneet ja jääneet ymmälle.
+
+Mutta ei tämäkään tappio pystynyt käännyttämään Falkmania takaisin
+meidän entiselle ja oikealle alallemme, huvinäytelmien esittämiseen. Ei;
+vielä kerran piti meidän yrittää tuolla korkean tyylin tiellä ja
+esitimme nyt Nikanderin ihanan runon »Taikamiekka». Mutta pojat olivat
+ja pysyivät auttamattomasti yhtä tuhmina tällä niinkuin edelliselläkin
+kerralla, eivätkä meidän mielestämme käsittäneet hölynpölyäkään
+näytelmän ylevähenkisestä sisällöstä, jonka vuoksi tämäkin yrityksemme
+meni yhtä kauniisti penkin alle.
+
+Päästyämme vihdoin siitä selville, ettei kannattanut enää näytellä
+tuollaiselle kehittymättömälle ja mielikuvituksen puutteessa
+uinailevalle yleisölle, ja kun ei muutakaan yleisöä saatavissa ollut,
+koska näyttelemisemme Borgströmin perheessä oli supistettu vain
+määrättyihin joulu- ja pääsiäisnäytöksiin, päätimme me, kaikki tämäkin
+Falkmanin alotteesta, näytellä vain itsellemme keskenämme, ilman mitään
+yleisöä. Putella oli myöskin suuri huone ja sen katsoimme hyvin
+soveltuvan tähän tarkoitukseen. Senpävuoksi siirryimme nyt
+Thespisrattainemme sinne. Mielemme paloi nyt suuriin näytelmällisiin
+tehtäviin ja kun ei voinut olla kysymystäkään siitä että niitä
+kokonaisenaan esittäisimme, valikoimme me muutamia erityisiä vaikuttavia
+ja sydämeen käypiä kohtauksia niistä ja esitimme ne Shakespearen tavoin,
+se tahtoo sanoa ilman mitään näyttämölaitoksia tai asiaankuuluvia
+oikeita pukuja, ainoastaan käyttäen joitakin tunnusmerkkiä, viittaa tai
+kaapua tahi muuta sellaista, joka kyllin selvästi ilmaisi henkilön. Näin
+esitimme me kohtauksia Schillerin »Don Carloksesta», »Maria Stuartista»
+ja »Ryöväriliitosta», Calderonin näytelmästä »Elämä on unelma» ja
+Lessingin »Emilia Galottista», vieläpä muutamia muitakin, joita en enää
+muista. Me näyttelimme täydellä todella ja dramaattisella lennokkuudella
+ikäänkuin täysi katsomo olisi esitystämme seuraamassa, vaikkakin
+yleisönämme nyt oli vain Putte ja hänen äitinsä, everstinrouva Öhman.
+Mutta suosionosoitukset olivat nyt joskaan ei kovin valtavat niin
+ainakin yksimieliset ja me saimme palkkioksi kupin teetä ja parisen
+voileipää, jotapaitsi everstinrouva muutamin ystävällisin ja
+kehoittelevin sanoin kiitteli meitä »kilttejä poikia». Ja siihen me
+täydellisesti tyydyimme.
+
+Haluamme ja innostustamme näytelmätaiteeseen ylläpitivät ja yhä edelleen
+kehittivät tiheät käyntimme Thalian temppelissä, s. t. s. tuossa
+vanhassa puurätiskössä, kaupungin ainoassa teaatterissa, joka sittemmin
+muutettiin ja jota nyt Arkadiaksi tahi Folkteatteriksi kutsutaan. Siellä
+esiintyivät siihen aikaan toinen toisensa jälkeen Torsslowin, veljesten
+Pierre ja Fredrik Delandin sekä Anderssonin seurueet, antaen
+vierailunäytäntöjä ja kuului seurueisiin erinomaisia näyttelijäkykyjä.
+Ohjelmistoon kuului enimmäkseen suuria näytelmäkappaleita ja
+murhenäytelmiä, korkearomantilliseen tyyliin käypiä, jotka
+mahtipontisesti ja »suurin liikkein» esitettiin. Näytelmistä
+mainittakoon Castron linna, Verinen nunna, Hernani, Ryöväri Jaromir,
+Notre-Damin soittaja, Rosvoliitto, Maria Stuart, Don Carlos, Kardinaali
+Richelieu, Marion de Lorme, Lääkäri, Akseli ja Valpuri, Othello, Hamlet,
+Yö ja aamu, Don Caesar de Razano, j. n. e., kaikki sellaisia kappaleita,
+jotka meihin tekivät häviämättömän vaikutuksensa, sillä me olimme siihen
+aikaan siinä onnellisessa ijässä, jolloin kuvitteluvoima vielä on
+jälellä eikä mielikuvitus ole ennättänyt velttoontua, jolloin huonosti
+maalatuissa näyttämökoristeissa näkee todellakin elävän metsän tahi
+luonnollisen linnan ja pilarisalin, jolloin oli valmis itkemään
+nähdessään viattoman kärsimyksiä ja iloitsemaan hyveen voitolle
+päästessä, jolloin teki mieli kiljahtaa ja huutaa näyttelijälle: pakene
+niinkauan kuin vielä on aikaa, sillä hirvittävä tyranni tahi näytelmän
+konna lähestyy, jolloin kuutta keltaisiin nankkiniin puettua sotamiestä
+piti kokonaisena sotajoukkona ja jolloin tuntui kuin tikari aina
+tosiaankin sattuisi suoraan sydämeen. Mutta todellisuudessahan
+näyttelivät vain tuo suuri Torsslow ja Almlöf ja Delandin veljekset,
+temmaten meidät mukaansa hurmaavalla voimalla ja luoden nähtäväksemme ei
+tekokuvia, vaan todellisia henkilöitä. Ja kotiin tultuamme olimme me
+niin noiden voimallisten vaikutelmien vallassa, ett'eivät ne unettoman
+yönkään kuluessa silmien edestä eivätkä ajatuksistamme voineet kadota.
+
+Kun pääsylippujen hinnat siihen aikaan olivat suhteellisesti
+halvanlaiset, voimme me usein käydä teaatterissa. Paikka takapermannolla
+maksoi 40 kopeekkaa ja toisen parven aitiossa 25. Tavallisesti
+lunastimme me kuitenkin lipun vain n. k. seisomapaikoille permannolla,
+ahdas välikkö seinän ja tuolirivien välissä, jossa paikka maksoi vain 20
+kopeekkaa. Mutta sattuipa niinkin, ett'ei meillä ollut tuotakaan
+määrättyä rahasummaa, vaan se ei meitä pulaan saattanut, sillä tavalla
+tai toisella piti meidän päästä teaatteriin ja silloin me hiiviskelimme
+sisään ensimäisen väliajan kuluessa. Sattuihan tosin tässä pelissä
+joskus rettelöitä vahtimestarien ja meidän välillämme, mutta
+tavallisesti meni kaikki kuitenkin hyvin, sillä he eivät olleet niin
+tarkkoja, ja jos meidät yhdeltä ovelta ajettiin pois, puikahdimme me
+kuitenkin sisään toisesta ovesta. Välttämätöntä olikin olla varuillaan
+jos aikoi saada näytelmäkappaleet kokonaisuudessaan nähdä, koskapa
+harvoin esitettiin samaa kappaletta useamman kuin kolme kertaa
+korkeintaan, sillä jos oli teatterikin pieni, niin oli siihen aikaan
+teaatteriyleisö vielä pienempi.
+
+Innostuneina näytelmätaiteeseen järjestelimme me myöskin joskus
+kuvaelmia. Ja niitä esitimme me usein Falkmanissa, sillä heidän hyvin
+varustetussa kirjastossaan löytyi joukko kuvitettuja loistoteoksia,
+joista me saimme kuvaelma-aiheita. Jo silloin osoitti Severin
+kuvaelmajärjestäjänä kykyä ja taitoa, joka ennusti hänen tulevan
+mestariksi alallaan. Ja oikea nero oli hän varsinkin kyetessään
+vähäisillä edellytyksillä ja aineilla luomaan suuremmoisia väri-, valo-
+ja ryhmävaikutelmia. Näyttämönä oli vain oviaukko, taustana jokunen
+uudin tahi varjostin ja pukuina ainoastaan muutamia kirjavia
+vaatepalasia.
+
+Totuttuamme näin alituisesti näyttelemään ja pukemaan itseämme jos
+jonkinlaisiksi, pälkähti päähämme hullunkurinen tuuma. Falkman ja minä
+huvittelimme usein pukeutumalla palvelusneitsyeitten pukuihin, pannen
+heidän kappansa päällemme ja shalihuivinsa päähämme, ja tällaisissa
+pukimissa me sitten lähdimme iltasin johonkin venäläiseen
+ruokamyymälään, joita siihen aikaan oli kaupungissa tuhkatiheässä.
+Siellä niijasimme me kunnioittavasti myymäpöydän takana seisoville
+puotipalvelijoille, sanoimme terveisiä milloin kenraalinrouva
+Gripenstjertiltä milloin vapaaherratar Lejonborgilta ja kysyimme heidän
+puolestaan, olisiko myymälässä oikein hyviä luumuja tällä kertaa. Ja
+tietysti niitä löytyi, kun maistiaisia pyydettiin. Totisen näköisinä
+maistoimme me niitä, mutta emme olleet olevinamme oikein tyytyväisiä
+siihen lajiin, jonka jälkeen pyysimme saada maistaa rusinoita ja
+manteleita, ja auliisti näitä kaikkia meille tarjottiinkin. Perinpohjin
+maistellessamme tarjottuja lajeja arvostelimme me tavaraa, kuitenkin
+usein vaatien jotakin vielä parempaa lajia. Erittäinkin ankarasti
+arvostelimme me viikunoita. Kun sitten lopuksi olimme kovasti tinkineet
+tavaran hinnasta liikoja pois ja sopineet lopullisesta maksuerästä,
+punnittiin kääröihin muutamia nauloja kutakin lajia, jonka jälkeen me
+poistuimme myymälästä, käskien lähettämään ostokset rouva
+vapaaherrattarelle, joka asui siellä tahi täällä, määrätyssä paikassa.
+Mutta sattuipa joskus niinkin, että kun me parhaillamme suut täpötäynnä
+viikunoita ja rusinoita maistelimme noita herkkuja, arvostellaksemme
+niiden kelpoisuutta, että silloin toinen puotikirjanpitäjistä nykäsi
+hiljaa toista kyljestä ja kuiskasi: »Minä en luulemas, jotta nämä
+neitsyeitä olemas; nämä olemas petkuttajia, olemas vain
+koulupoika-rakkareita.» Ja silloin saimme me jalat allemme jotakuinkin
+kiireesti. Äkkiä oli vain temmattava hameet ylös ja syöksyttävä kadulle,
+jonne nuo onnettomat, jotka eivät myymälätään uskaltaneet jättää yksin,
+eivät rohjenneet lähteä meitä pitemmälti takaa ajamaan.
+
+Nämä tällaiset vähäväliä uudistuvat pistäytymiset venäläisissä
+kauppapuodeissa muodostuivat vähitellen oikein mieliurheiluksemme ja
+huvittivat ne meitä tavattomasti, etenkin jos me osasimme näytellä
+osaamme niin hyvin, ett'ei meitä ensinkään epäilty, vaan päinvastoin
+puotilaiset poislähtiessämme kohteliaasti meille kumartelivat, vieläpä
+joskus tarjosivat meille kaiken muun hyvän lisäksi appelsiinin tahi
+jotain muuta sellaista ja kehoittelivat meitä tulemaan pian jälleen.
+Joskus käytimme me hyväksemme vielä poikamaailmassa tavaksi tullutta
+kokkapuhettakin, kysästen näistä myymälöistä »onkohan varastossa
+venäläistä älyä korkatuissa puteleissa», jolloin usein meille
+kohteliaasti vastattiin: »ei juuri löytymäs; mutt' tulemas pian ensi
+viikolla.»
+
+
+
+
+X.
+
+KIMNAASISSA.
+
+1848--49.
+
+
+Erottuani keväällä vuonna 1848 yksityisopettajastani maisteri
+»Confusiuksesta» ja kun oli päätetty, että minun tulee seuraavana
+syksynä lähteä Turun kimnaasiin, luin minä koko kesän sangen ahkerasti
+korvatakseni sen, mitä olin tätä ennen laimiinlyönyt. Mutta kuitenkin
+lähdin minä Turun matkalle mitä suurimman levottomuuden vallassa, sillä
+minä en tätä ennen koskaan ollut suorittanut mitään tutkintoa ja olin
+minä kuvitellut tuon tulevan tutkintokiirastulen sangen suuresti
+liioitelluilla mielikuvilla. Kaikki sujui kuitenkin aivan onnellisesti
+ja kokonaan toisella lailla kuin olin ajatellut. Kimnaasiin kokoontui
+noin kolmekymmentä oppilasta, jotka olivat saaneet päästötodistuksensa
+läänin eri alkeisoppilaitoksista -- minä yksin olin yksityisoppilas --
+ja tutkittiin meitä kaikkia yhdessä joukossa samana päivänä kaikissa eri
+aineissa, joten vain aniharvoja kysymyksiä ennätti kunkin vastattavaksi
+tulla. Ja niin oli tuosta pelätystä tutkintopälkähästä päästy.
+
+Paitsi vanhaa ystävääni Karl Vetterhoffia, hänkin vastatullut, en
+tuntenut yhtään ainoata tulevista tovereistani -- vieläpä kaikki
+nimetkin tuntuivat minusta aivan vierailta. Mutta tuo pula ei ollut
+pitkäaikainen.
+
+Seuraavana päivänä, sattui olemaan lauantai-ilta, oli meidän kaikkien
+määrä kokoontua viettämään veljeysjuhlaa. Uudet tulokkaat olivat näet
+vanhan tavan mukaan kutsuneet molemmat ylemmät »piirit» (luokat)
+»tekemään lähempää tuttavuutta» ja »huuhtomaan pois arvonimet», jonka
+tuli tapahtua lasi kädessä.
+
+Juhla oli järjestetty erääseen talonpoikaistaloon aivan lähellä
+Hämeentullia. Talon suuressa salissa komeili eräällä pitkällä pöydällä
+useita kannunpulloja punssia lasirivien ympäröiminä, sekä
+tupakka-aineita, kartuusitoppoja täynnä »Gefle-vaakunaa» ja
+savipiippuja, sillä sikarit siihen aikaan olivat miltei tuntematonta
+ylellisyyttä ja paperosseja ei oltu vielä keksittykään. Niin
+yksinkertaiset olivat itse juhlalaitteet. Sinne kokoonnuimme kaikki, yli
+70 kimnasistia, ja kun juhla oli vain toverijuhlaksi aijottu, ei sinne
+opettajia oltu kutsuttu.
+
+Alussa vallitsi juhlassa jonkunlainen juhlamenojärjestys ja jäykkyys.
+Joku isännistä, uusista kimnasisteista, piti juhlan alkajaispuheen,
+lausuen vanhemmat lukiolaiset tervetulleiksi seuraan ja pyytäen heitä
+ottamaan meidät veljellisesti joukkoonsa. Maljaan, jonka puheen lopussa
+kaikki pohjaan tyhjensivät, vastattiin vanhojen kimnasistien puolesta
+muutamin sanoin, joilla he ilmaisivat toivovansa, että he meistä tulevat
+saamaan hyviä tovereita, jotka pitävät yllä oppilaitoksen vanhoja
+perinnäistapoja. Sitten kohotettiin malja Turun kimnaasille, j. n. e.
+
+Vasta sitten kun juhlan »virallinen» puoli näin oli loppunut, vasta
+sitten alkoi tunnelma vetreentyä. Sali tuprahti pian täyteen paksua
+tupakansavua, sillä melkein jokainen haikuutteli savipiippujaan, yksin
+minäkin raukka, joka en vielä elämänpäivänä tätä ennen ollut sitä
+konstia yrittänyt, vaan nythän täytyi minunkin ensi kerran tupakaksi
+panna ollakseni yhtä uljas kuin muutkin, vaikkakin haikuutteleminen
+kurkussani kakerteli ja mieltäni etoi. Kaikki kuljeskelivat lasit
+kädessä ja kun vanhemmat huomasivat jonkun, jonka kanssa he eivät vielä
+olleet kilistelleet, sanoivat he tuon tavanmukaisen sananparren: »Emme
+suinkaan mekään enää haukuskele toisiamme, vaan huuhdomme alas
+arvonimet, minun nimeni on» j. n. e., ja sitten kilautettiin lasit
+laidakkain, lyötiin kämmen kämmeneen ja niin oli veljeysside sidottu.
+Seitsemänkymmentä uutta veljeä samana iltana. Kun nyt ajattelen kaikkia
+sen illan punssilaseja, tuntuu vieläkin kuinka aivoissa silloin
+huiskahteli ja kuinka siellä kuparisepät takoa nalkuttelivat. Jos
+Falkman, pieni ja hieno Borgström ja aina siistinä sipsutteleva Putte
+olisivat nähneet, kuinka minä piippu suussa ja lasi kädessä heikoin
+jaloin hoippuilin ympäriinsä tuossa kimnasistiparvessa, niin kyllä he
+minulle totisesti olisivat nauraneet.
+
+Näin sain minä yht'äkkiä suuren joukon uusia veljiä uusine nimineen. Oli
+kerrassaan mahdoton muistaa oikein jokaista heistä erikseen ja niinpä
+aloinkin, hieman pöpperössä kun oli jo pääni, sekottaa heitä toisiinsa.
+Tuohan nyt olisi pitänyt olla oikeastaan jotakuinkin anteeksiannettavaa
+muistilleni, joka ei tällaiseen leikkiin ollut tottunut, mutta siitä
+asianomaiset kuitenkin ylen niipollisesti pahastuivat. He alkoivat
+mekastella ympärilläni ja viimein sanoi eräs heistä minulle suorat
+sanat: »Tiedäpäs ylevä veljyeni, ett'ei täällä sovikaan näyttäytyä
+ylpeänä; täällä olemme me kaikki yhtäläisiä ja samanarvoisia ja vaikkapa
+isäukkoni onkin vain lukkari, niin olenpa minä kuitenkin mies
+puolestani, enkä suvaitse, että joku keikailija hyppää nenälleni.
+Muistahan se.»
+
+Minä vakuutin, ett'en ollut pienimmässäkään määrässä tarkoittanut
+loukata ja pyysin kunnioittavan veljeni antamaan minulle anteeksi.
+Seurasi luonnollisesti uusia selityksiä ja minä valehtelin ja vannomalla
+vakuutin, että totisesti pidän lukkaria yhtä suuressa arvossa kuin
+senaattoriakin, ja selkkaus päättyi lujaan syleilyyn ja sovintoon. Tämän
+vakuudeksi oli luonnollisesti vielä yksi punssilasi tyhjennettävä, jonka
+jälkeen veljeni minulle huomautti: »Niin, voipihan sinusta, veli rakas,
+vielä ajan pitkään tulla hyväkin mies, vaikkakin vielä nyt olet
+jonkunverran lapsekas ja 'keltainen', mutta sehän voi olla ohimenevää.»
+
+Lähellä minua alkoivat jotkut puhua suomea. Minä jäin hämmästyksissäni
+seisomaan ja kuuntelin, sillä ensi kertaa kuulin minä sitä kieltä
+säätyläishenkilöiden kesken puhuttavan. Syntyisin ruotsalaiselta
+seudulta olin kuullut suomenkieltä aniharvoin, enimmäkseen vain
+kyytipoikain olin kuullut sitä juttelevan matkustaessani Helsinkiin tai
+päinvastoin.
+
+»Mikä sinä olet, kun et osaa puhua maan kieltä?» lausahti mulle joku
+joukosta selvällä suomenkielellä ja pilkallisella äänenpainolla.
+
+»Mitä?» oli ainoa sana, jonka pystyin heille vastaamaan.
+
+»Sen täytyy olla oikea keikailija, sen me pian lyömme» -- sanoivat he
+sitten naureskellen ja katselivat pilkallisin silmäyksin minuun.
+
+Vihdoin kannettiin sisään tarjottimia, joille suunnattoman suuriin
+kasoihin oli paksuja, valtavia voileipiä liha- ja juustoviipaleineen
+ladottu, ja tarjottimia seurasi olutkorien joukko. Syntyi yleinen
+rynnäkkö ja tyrkkiminen pöydän ääressä. Juhlatunnelma oli kohonnut
+huippuunsa. Valtavan hälinän pauhinassa ei enää kuullut mitään muuta,
+paksut tupakansavupilvet estivät enää mitään näkemästä ja särettyjen
+lasien palaset narskahtelivat joka askeleella jalkojen alla. Minun
+silmissäni pyöri ja vilisi kaikki jo ympäri, katseeni peittyi hämärään,
+jalkani horjahtelivat ja vetivät vastakynttä toiselle haaralle kun minä
+vastakkaiselle suunnalle halusin. En tottatotisesti tiedä minkä ihmeen
+avulla sinä iltana kotiin pääsin, sillä muistan vain, että myöhään
+seuraavana aamupäivänä heräsin huimaavaan päänpakotukseen.
+
+Tämä juhlatilaisuus oli minulle monessa suhteessa merkkipäivä. Sillä
+poltinpa silloin ensi kerran tupakkaa, maistelinpa ensi kerran punssia,
+kuulin muidenkin kuin kyytipoikain puhuvan suomea, ja olin ensi kerran
+päihtyneessä tilassa.
+
+Alkuaikoina tuntui minusta tämä uusi toveripiiri aivan vieraalta ja
+melkeinpä vastenmieliseltä. Se oli kaikessa, niin tavoiltaan kuin
+kieleltään ja harrastuksiltaankin, aivan erilainen kuin se pieni
+toverijoukkio pääkaupungissa, jonka parista äsken olin lähtenyt; nämä
+uudet toverit olivat kerrassaan meidän vastakohtiamme, sillä olihan
+meidän elämämme kuumeentapaiseen hehkuun kehittynyttä
+mielikuvitus-elämää aatteellisine harrastuksineen ja harharetkineen
+näytelmätaiteen alalla. Mutta vähitellen muuttui käsitykseni ja minä
+aloin pitää tovereitani oikeassa arvossaan. Useimmat heistä olivat tosin
+lähtöisin yksinkertaisista kodeista, joka oli heihin leimansa lyönyt,
+mutta he olivat vakavia, ahkeria ja ajattelevia nuorukaisia. Opin
+erityisesti tuntemaan ja pitämään muutamista heistä.
+
+Ja ensimäiseksi heidän joukostaan asetan minä kaikkea jaloa ja hyvää
+elämässä haaveksivan, lämminsydämisen Valfrid Alftanin, joka sittemmin
+tuli maisteriksi, oli pitkät ajat ylioppilaskunnan puheenjohtaja ja
+kuoli 41 vuoden vanhana vuonna 1875. Meidän yhteinen harrastuksemme,
+historia, liitti meidät lähemmin toisiimme ja me luimme yhdessä silloin
+juuri Lamartinen ulosantamaa »Girondistein historiaa». Meidän joukkoomme
+liittyi silloin joskus suurilahjainen Carl Johan Edelsköld, joka myöskin
+muutti tuonen tuville elämänsä kukoistus-ajassa. Ihastuksella luimme me
+yhä uudelleen ja uudelleen noita innostuneita puheita, joita Jakobinein
+klubissa ja konventissa oli pidetty ja niiden johdosta me vilkkaasti
+keskustelimme ja selittelimme niitä. Myöskin muita erinomaisia teoksia,
+kuten Thiersin ja Maucaulayn, luin minä hänen kehoituksestaan. Alftan
+oli minuun hyvin mieltynyt, oli sittemmin minun uskottu ystäväni ja minä
+tunnen suurta kiitollisuutta häntä kohtaan siitä, että hän ymmärsi
+johtaa minun mieleni vakavampiin ajatuksiin ja lukemiseen tuolta tosin
+sangen houkuttelevalta mutta myös veltostuttavalta ja mielikuvitusta
+kiihottavalta romaanien luvun tolalta. Pian muutuin minä kokonaan hänen
+kauttaan. Niin voivat toverit toisiinsa vaikuttaa.
+
+Myöskin toisessa seurapiirissä, joskin sangen erilaisessa, seurustelin
+minä. Siihen kuului Karl Wetterhoff, sittemmin tunnettu kirjailijana,
+joka kuoli vuonna 1889 ja Robert Montgomery, sittemmin senaattori ja
+presidentti, sekä Vilhelm Rosenlew, joka sittemmin toimi konsulina ja
+suurena liikemiehenä Porissa. He asuivat kaikki samassa paikassa ja
+Wetterhoff oli kumppanikunnan »spiritus rektor», henkevä johtaja. Jo
+silloin liitettiin hänen eteviin runollisiin ja dialektisiin lahjoihinsa
+suuria toiveita, jotka kuitenkin sittemmin, asianhaarain pakosta, sangen
+vähässä määrässä toteutuivat.
+
+Lauantai-illoin kokoonnuttiin vuokrattuun huoneustoon viettämään n. k.
+konventtia. Siellä ilmestyi m. m. parina kappaleena käsinkirjoitettu
+sanomalehti, jota kimnasistit itse toimittivat ja joka sisälsi paitsi
+joukottain suorasanaisia kirjoituksia myöskin sangen sieviä runonpätkiä,
+joita Robert Malmström, Wetterhoff, Edelsköld y. m. kyhäilivät. Siellä
+myöskin keskusteltiin, puheltiin valtiollisista asioista, vedeltiin
+tupakkaa ja juotiin teevettä, mutta ei mitään väkevämpiä aineita. Ja
+mieliala näissä illatsuissa oli yleensä hupainen, hilpeä ja
+toverillinen.
+
+Kimnaasi oli tähän aikaan ikäänkuin välinivel yliopiston ja koulun
+välillä ja luvut siellä yleensä vapaaehtoisemmat kuin koulussa.
+Ennätykset tosin olivat määrätyt, vaan mitään läksyjen lukuja ja
+kuulusteluja ei kimnaasissa enää esiintynyt niinkuin koulussa, joten
+riippui suureksi osaksi oppilaan omasta kyvystä tahi tahdosta, kuinka
+paljon hän kimnaasiopinnoistaan hyötyi. Mutta, onnellista kyllä, tässä
+oppilaitoksessa oli vallalla hyvä henki, ahkeruus ja kunniantunto ja
+suurin osa oppilaista oli ahertavia ja uutteria nuorukaisia, jotka
+ymmärsivät lukujen tärkeyden ja tarpeellisuuden. Onnellista tosiaan oli,
+että näin sattui kimnaasissa olot olemaan, sillä jos kaikki olisi
+riippunut yksinomaan opettajain kyvystä, olisipa asiat tosiaankin olleet
+silloin huononlaisessa kunnossa.
+
+Olihan siellä tosin kunnollisiakin opettajia, joita me pidimme arvossa,
+kuten vakavaluonteinen lehtori Eurén ja hieno Arrhenius, josta me kaikki
+pidimme, vaan enemmistö heistä oli kuitenkin vanhoja koulukarhuja
+piintyneine omituisuuksineen ja heikkouksineen, koulukarhuja, jotka
+vuosikymmenien kuluessa olivat hankautuneet ja muodostuneet
+stereotyyppimäisiksi alkuperäis-koneiksi alallaan ja joilla ei ollut
+voimaa omaksua itselleen enää uudempaa ja vapaampaa katsantokantaa, eikä
+kykyä kohdella ja käyttäytyä oikein jo kypsyneiden ja ajattelevien
+nuorukaisten opettajina.
+
+Tällaisten piintyneiden perikuvien joukosta muistan erityisesti
+latinankielen lehtorin Hertzbergin. Käännettäessä latinankielestä
+ruotsinkielelle, oli hän aina erityisesti hyvillään, jos osasimme
+lasketella mitä hullunkurisimpia sanakäänteitä, varsinkin mitä
+mahdollisimman selvästi kahtiapäin ymmärrettäviä ja kyynillisiä, jolloin
+ukko nauroi sydämensä pohjasta sukkeluuksille ja jolloin meidän kaikkien
+välttämättömästi oli kuorossa yhdyttävä nauruun niin että koko sali
+kajahteli. Venäjänkielen lehtorilla taas, jota kutsuttiin
+»Kello-Tallgreniksi», oli ihmeellinen taskukello, joka muodostui meidän
+pysyväiseksi hauskuudeksemme. Vaikkakin jo lukemattomia kertoja olimme
+sen nähneet, pyysimme tietysti yhä uudelleen ja uudelleen saada sitä
+katsoa, ja saimmekin hänet pitkään emmittyään ja tingittyään viimein
+ottamaan tuon ihmekellon taskustaan ja näpäyttämään siinä löytyvää
+vieteriä, jolloin kellon kaksinkertaiset kuoret ponnahtivat auki ja
+esiin ilmestyi pari eriskummallisissa asennoissa liikuskelevaa olentoa.
+Osa luentoajasta kului sitten tuon ihmelaitoksen ylistelyyn ja
+ihmettelyyn sekä imartelujen laususkelemiseen kellon onnelliselle
+omistajalle. Samalla tavalla ilvehdittiin myöskin melkein sokean
+saksankielen lehtorin Segercrantzin kanssa, joka ei huomannut kuinka me
+annoimme suurten paperileijain ja kuvioiden liehua aivan hänen nenänsä
+edessä, jopa joskus pidimme tuollaista tekelettä jonain oppilaana. Ja
+kääntäessämme saksankielestä ruotsinkielelle, teimme sanasta aber
+(mutta) säännöllisesti abboren (ahvenen) j. n. e. samaan kuvaavaan
+tyyliin.
+
+Mutta enimmän »pidettiin peliä» kuitenkin matematiikan lehtorin
+Ahlstedtin kanssa, joka oli vanha, liiaksi lukenut ja tavattoman sävyisä
+koulumaisterityyppi ja joka ei kärpästäkään tahtonut loukata. Joskus
+sattui, että keskellä luentotuntia kissa alkoi uunissa naukua. Silloin
+ensin yhteisesti ihmeteltiin, mistä tuo ihmeellinen ääni mahtoi kuulua
+ja kun siitä viimeinkin selville päästiin, alettiin perinpohjin
+keskustella, mistä kissa uuniin oli voinut päästä ja monien tuumailujen
+perästä tultiin sitten vihdoin siihen yksimieliseen päätökseen, että se
+oli pudonnut savupiipun kautta uuninpesään, sillä luonnollisestikaan ei
+kukaan sitä ollut sinne pannut. Joskus taas alkoi viheriävarpunen
+lennellä ja räpytellä siipiään luokkahuoneessa, jolloin meidän kaikkien
+tietysti täytyi rynnätä paikoiltamme ottamaan kiini tuota pikku
+lintusta, joka lenteli ikkunaruutuja vasten lyöden noukkansa aina
+ruutuun. Sitten ihmeteltiin, tuumailtiin ja juteltiin miten oli
+lintuparka eksynyt luokkahuoneeseen pääsemään, kun talvisaikaan kaikki
+ikkunat olivat visusti kiini. Lopuksi löytyi kuitenkin selitys. »Eikö
+herra lehtori luule, että se on lentänyt sisään ilmanvaihtoluukusta?»
+»Jaa -- jaa -- niinhän se on käynytkin, se on varmaankin sitä tietä
+tullut», sillä eihän muutakaan mahdollisuutta ollut, ja senvuoksi piti
+ilmanvaihtoluukku tarkkaan suljettaman, ett'ei vain pikkulintuset enää
+sieltä sisään lentelisi luentoja häiritsemään. Kaikista hupaisin oli
+kuitenkin piparikakku-matamin kohtaus. Me olimme edeltäpäin neuvoneet
+erään piparikakkujen myöjän tulemaan lehtorin tunnin aikana sisään
+luokkahuoneeseen kaupittelemaan kakkujaan. Kun me sitten parhaillaan
+akkiloimme yhtälöä a+b=c, astui matami sisään, niijaili yhtämittaa ja
+alkoi: »Eikö herrat tahdo ostaa piparikakkuja, minulla on aivan tuoreita
+ja oikein hyviä kakkusia; olkaa toki niin armeliaan kilttejä ja ostakaa
+näitä, minä olen niin köyhä j. n. e.» Lehtori meni oven suuhun jutellen
+eukolle: »Matamihan näkee, että tämä on koulu, eikä täällä piparikakkuja
+osteta, olkaa nyt vain hyvä ja menkää pois.» -- »Mutta hyvä lehtori,
+kakut ovat niin hyviä ja mainioita ja nämä nuoret maisterit tykkäävät
+niistä niin kovasti.» -- »Matami olisi nyt niin hyvä ja menisi vain.» --
+»Heti paikalla, herra lehtori, heti paikalla, mutta eiköhän herra
+lehtori itse tahtoisi olla niin hyvä ja ostaisi joitakuita kakkusia?
+Olkaa niin hyvä, olkaa niin hyvä ja maistakaa yksi, se ei mitään maksa.»
+-- »Matami on nyt niin hyvä ja menee vain.» -- »Heti, herra lehtori,
+heti paikalla, mutta tuollapa näen minä yhden herran, joka mulle on 20
+kopeekkaa velkaa ja eiköhän nyt passaisi hänen minulle samalla kertaa
+maksaa», j. n. e. -- »Matami olisi nyt vain niin hyvä ja menisi.» --
+»Heti paikalla, herra lehtori, heti paikalla», vaan ennenkuin oli saatu
+tuo suulas matami luokkahuoneen ovesta ulos oli jo luentotunti milt'ei
+loppuun kulunut.
+
+Kerran oli joku liimannut ukon kalossit lattiaan kiini. Silloin
+vimmastui hän todenteolla, mutta tyyntyi viimein, kun hänelle
+vakuutimme, ettei kukaan ollut tuota kepposta tehnyt, vaan että
+luultavasti hän itse oli matkalla kimnaasiin astunut johonkin
+liima-aineeseen, jonkavuoksi kalossit nyt olivat lattiaan takertuneet.
+Toisen kerran taas kun hän juuri oli työntämäisillään jalkansa
+kalosseihinsa, huomattiin että ne olivat täynnä vettä. Kuka olikaan tuon
+kolttosen tehnyt! Luonnollisesti ei kukaan, kuten tavallisesti. Seurasi
+yleinen hämmästys kuinka tuo oli voinut tapahtua, kunnes joku pääsi
+arvoituksen perille. Lehtorilla on aivan varmaan tavaton jalkahiki,
+josta on seurauksena ollut kalossien täyttyminen hiellä. Niin, niinhän
+se onkin ja aivan varmaan, sillä tunsihan jo hajustakin ett'ei tuo aine
+vettä voinut olla. Hyi! oikeinhan niistä paha haju löyhkäili, ja samalla
+tarttui itsekukin nenäänsä valitellen »aijai kuinka ne haisevat!»
+
+Sunt pueri pueri, pueri puerilia tractant.
+
+Huolimatta tällaisesta loppumattomasta kujeilusta ei tuo vanha ja
+sävyisä lehtori kuitenkaan koskaan viitsinyt eikä tullut kääntyneeksi
+rehtorin (Bergenheimin) puoleen valituksineen. Hän kärsi kaiken häpäisyn
+ja karkean pilkan, eikä tahtonut että hänen tähtensä rettelöltä
+syntyisi, ja tuota hänen rajatonta hyvyyttään me ikävä kyllä liiaksikin
+hyväksemme käytimme.
+
+Että opinnoista kuitenkin hyvää huolta pidettiin, vaikka opettajat
+olivatkin tuollaisia, se todistaa päivänselvästi, että hyvä henki ja
+ahkeruus tässä oppilaitoksessa vallitsi.
+
+Kreikankieli ei ollut pakollinen aine, jonkavuoksi muutamilla oppilailla
+ja niiden joukossa minullakin oli tuosta aineesta vapaus ja oli meillä
+sensijaan tunteja piirustuksessa. Eräs norjalainen Thomas Legler oli
+meillä piirustuksen opettajana ja oli hänen heikkoutensa taas siinä,
+että hän, vaikkakin oli vain yksinkertainen piirustuksenopettaja, vaati
+meiltä samaa arvonantoa kuin mitä lehtoreille osoitettiin. Tapahtuipa
+sitten kerran syyslukukaudella vuonna 1849, että eräs meidän luokkamme
+oppilas, Porista kotoisin oleva Hellström, joka oli mestari piirtelemään
+pilkkakuvia, oli piirtänyt tuollaisen tekeleen Legleristä. Kun Legler
+sitten asteli Hellströmin paikan ohi, vilkasi hän sivumennen pöydällä
+olevaan piirustukseen ja tunsi kai heti oman kuvansa, jota ei suinkaan
+kaunistellen oltu paperille kyhätty. Julmistuneena tästä suimasi hän
+vihan vimmassaan Hellströmiä korvalle. Mutta me otimme asian siltä
+kannalta kuin olisi tällainen häväistys koskenut koko luokkaa ja niinpä
+nousimmekin me kaikki paikoiltamme ja vaadimme, että Legler
+silmänräpäyksessä pyytäisi Hellströmiltä anteeksi tahi astuisi ulos
+huoneesta. Ja kun hän ei tahtonut kumpaakaan tehdä, menimme me kaikki
+sensijaan pois ja jätimme hänet yksin luokkahuoneeseen.
+
+Tieto tästä tapahtumasta levisi nopeasti yli koko kimnaasin ja silloin
+päätettiin kaikki kokoontua jo samana iltana toimeenpannaksemme koko
+oppilaitoksen mielenilmaisuna oikein kunnolliset kissannaukujaiset
+Leglerille. Miehissä kokoonnuimmekin määräaikana sovittuun paikkaan,
+josta sitten marssimme Leglerin asunnolle. Ja sielläkös remahti täyteen
+voimaansa mitä hirvittävin meteli ja melske; vihellettiin ja ulistiin
+kaikenkaltaisten ääntä päästäväin kapistosten räminän säestyksellä. Muun
+soittovehkeen puutteessa olin minä siepannut kamarini uunin eteispellit
+mukaani ja rämisytin niitä minkä jaksoin ja sainkin niillä aikaan
+jotakuinkin voimakkaan vaikutuksen, joka kuitenkin hävisi yhteiseen
+tavattomaan hälinään.
+
+Tällä epäsoitannollisella hankkeellamme oli vakavammat seuraukset kuin
+ensimältä ajattelimmekaan. Kimnaasi suljettiin joksikin ajaksi ja suuri
+»Collegium ecclesiasticum» (kirkollinen virkakunta) kutsuttiin koolle,
+johon kuului useita rovasteja arkkihiippakunnasta, sillä lehtorit olivat
+asianosaisia ja siis esteellisiä istumaan tuomareina. Seurasi sitten
+tutkimus, jota kesti yli kokonaisen viikon ja jonka tuloksena oli, että
+kahdeksan meistä eroitettiin oppilaitoksesta. Eroitettujen joukossa olin
+minäkin, vaikk'en tottatosiaankaan tiedä tuossa kysymyksessä olevassa
+mellakassa olleeni enemmän toimivana tahi »määräävänä sieluna» kuin
+muutkaan. Ja tähän tapaukseen loppuikin minun oleskeluni Turun
+kimnaasissa.
+
+
+
+
+XI.
+
+TUNTEIDEN HERÄTESSÄ.
+
+1848.
+
+
+Olin kuusitoistavuotias. Hienon hienot, keltaisenruskeat partahaivenet
+pilkistelihe vätylähuulellani, ilmaisten, että olin siihen ikään
+ennättänyt, jolloin tunteet alkavat nuorukaisen rinnassa herätä.
+
+Kuten muutkin koulupojat, keräilin ja tutkin minäkin kasveja ja
+miilustelin senvuoksi usein pitkiä matkoja ympäristöseuduilla viheriäksi
+maalattua läkkipönttöä kannellen hartioillani ja etsien kukkasia.
+
+Oli alkukesä. Tuomet, kielot ja niittyjen kaikki kauniit kukkaset
+päilyivät ihanimmassa loistossaan ja täyttivät ilman tuoksullaan.
+Pikkulinnut visertelivät rakasteluliverryksiään joka puussa, perhosia ja
+kimalaisia lenteli suristen kaikkialla ja kalat loiskien ruohikossa
+kisailivat. Koko luonto huokui kehitystä, syntymistä ja rakkautta ja
+ihmissydämessä kuohahteli veri lämpimänä ja vilkkaampana kuin muuten.
+
+Tuollaisella kasvinkeruumatkalla johtuivat askeleeni kerran eräänä
+auringonpaisteisena päivänä kaukaiselle laidunmaalle, joka oli aidattu
+ympäriinsä jotakuinkin korkealla ja vahvarakenteisella sälöaidalla.
+Aitauksen sisältä, jossa tiheässä koivuja ja pensaita kasvoi, kuului
+lehmänkellojen helähdyksiä, härän mörähdyksiä ja paimentytön iloista
+laulua.
+
+Lähestyin tuota paikkaa yhä enemmän, kunnes voin aitaan nojaten katsella
+eteeni avautuvaa taulua. Mustan- ja valkoisenkirjavasta karjasta jotkut
+makasivat hiljaa kaikessa rauhassa märehtien tuuheiden puiden varjossa,
+jotkut taas, jotka eivät vielä kylläisiä olleet, liikuskelivat hilpeästi
+syöden. Toiset seisoivat alallaan, huiskien hännillään terhenteleviä
+kärpäsiä loitommalle ja suuri sonni mulkoili vihaisena veristyneillä
+silmillään, mylvien ja kaapien mättäitä ja multaa korkealle ilmaan.
+Mutta tämä kaikki ei kuitenkaan oikeastaan huomiotani kiinnittänyt, vaan
+jokin muu, joka enemmän tunteisiini vaikutti.
+
+Sillä aivan lähellä aitaa, sillä kohdalla jossa minä seisoin, istui
+kaatuneella kannolla kaunis Maijaliisa, talon paimentyttö ja kutoi
+ahkerasti harmaata villasukkaa. Hänen paljaissa jaloissaan oli tanakat
+rasvanahkakengät, mustaraitainen villahame hänen päällään oli
+vyötöisille kääritty kokoon, joten minä mainiosti voin ihailla hänen
+voimakkaita, ruskettuneita jalkojaan, ja hänen punavalkoruutuinen
+huivinsa oli valahtanut alas kaulalta, paljastaen siten hänen
+neitseellisen, lämpöisen povensa.
+
+Maijaliisa oli todellakin kaunis tyttö ja oli hän jotakuinkin
+yhdenikäinen minun kanssani. Hänen kasvonsa olivat pienet, pyöreät ja
+heloittavat ja nenänsä mitä somin pikkuinen tylppönenä, huulensa punaset
+ja täyteläiset, silmänsä ruskeat ja pirteät. Kaikissa liikkeissään
+liikkui hän sivakasti ja viehättävästi ja käytöksensä oli aina reipas ja
+hilpeä. Nyt heloittivat hänen kesähelteen polttamat poskensa kuin
+pioonit ja hikikarpalot niitä pitkin vierähtelivät vapaina, kunnes hän
+ne aina pyyhkäisi pois hameenhelmallaan.
+
+Siihen pysähdyin minä hetkiseksi katseellani ahmien tuota idylliä, joka
+muistutti paljon erästä vanhaa, kellastunutta hollantilaista
+vaskipiirrosta, joka minun huoneeni seinällä riippui. Tähän asti
+aavistamaton tunne valtasi minut kokonaan seistessäni siinä samalla
+kertaa ujona ja hämilläni ja tuntiessani jonkinlaista epämääräistä
+halua. Mutta yhtäkkiä rohkaisin minä itseni, heilautin toisen jalkani
+reippaasti aidan yli ja olin juuri hyppäämäisilläni alas aitauksen
+sisäpuolelle kun Maijaliisa samalla minut huomasi ja kiljahti räikeätä
+murretta puhuen:
+
+»Taivastentekijä! Älkää vain tänne tulko! Hän, tuo härkä, varsin julmuri
+on ihmisille ja päälle porheltaa täysiään kun vain nähdä jonkun saa».
+
+»Aja sitten se peto tiehensä!» huusin minä, samalla kuitenkin
+varovaisuuden vuoksi vetäytyen takaisin suojelevan aidan taakse.
+
+»Hi, hi, hi! Sitäpä toki en tee. Nähkääs, äkänen ei se toki mulle ole.»
+
+Minusta tuntui sillä hetkellä, kuin olisi Maijaliisa tuo sadun
+prinsessa, jota julma lohikäärme aina vartioi, ja minä pyytelin häntä
+tulemaan lähemmäksi, sillä minulla olisi hänelle jotain erittäin tärkeää
+sanottavaa.
+
+»Hi, hi, hi! Sepäs ei erityistäkään liene, aattelen mä. No! mitäpä se
+sitten muka on?»
+
+Maijaliisa nousi vihdoinkin kannolta ja lähestyi aitaa, kutoen tyynesti
+yhä edelleen harmaata villasukkaansa ja katsomatta minuun päinkään. Kun
+hän oli tullut kolmen tai neljän askeleen päähän, pysähtyi hän ja kysyi:
+
+»No, mitäpä hän nyt minusta tahtoo?»
+
+»Tulehan vähän lähemmä, niin sanon.»
+
+»E-hei! Pidänpä siitä varani.»
+
+Silloin juolahti mieleeni Don Juanin kaunis aaria Zerlinalle, ja minä
+lauloin tahi lausuin mielenkiihkolla ja vilkkain käsiliikkein:
+
+      »Sä ällös mua pelkää,
+      vaan tullos linnaani,
+      se lähell' tässä siintää --
+      hetk' viivy luonani.»
+
+Mutta ah! Kaikeksi onnettomuudeksi ei Maijaliisa ollutkaan mikään
+Zerlina, jota Mozartin kaihomielinen sävel houkuttelisi, tahi taas olin
+minä itse huono Don Juan, sillä hän löi raikkaasti käsiään sivuilleen,
+nauroi ääneensä ja hihitti:
+
+»Hi, hi, hi! Herran tähden, kuinka mielettömästi ja hullunkurisesti hän
+venkoilee ja laulaa. Hi, hi, hi!»
+
+Kuitenkin lähestyi hän samalla aitaa, kutoen yhä tyynesti sukkaa.
+
+»Minä tahdon vain sanoa sinulle, kiltti Maijaliisa, että sinä olet
+mielestäni sievä ja kultainen tyttö. Minä pidän sinusta oikein paljon ja
+tahtoisin mielelläni suudella sinua.»
+
+»Hi, hi, hi! Kuinka hullunkurinen hän onkaan, kun tuommoista hölynpölyä
+viitsii puhua? Enhän minä toki tuommoista usko, eikähän se semmoinen
+minun ja hänen, tuollaisen hienoskaisen herran kesken käy laatuun.»
+
+»Käyhän se toki yhtä hyvin laatuun meidänkin kesken kun kerran
+puutarha-Jannekin saa sinua suudella. Ja sen minä tiedän varmaan, sillä
+Janne on itse minulle sanonut, että sitä hän saa tehdä niin paljon kuin
+vaan haluaa.»
+
+»Janne, niin! Mutta siinäpä on niinkuin vähän eroitusta. Nähkääs,
+Jannepa ei ole mikään herrasmies, hän, niinkuin nuoriherra, vaan onpa
+hän yhtäläinen kanssani, ja minä hänestä hirveästi pidän, sillä hän on
+aina niin kiltti ja nokkela.»
+
+Kyllä minä sillä hetkellä kadehdin puutarha-Jannea, jolla oli
+erikoisoikeus ei olla herra ja senvuoksi sai suudella kaunista
+Maijaliisaa niin paljon kuin tahtoi. Ja minä kirosin silloin katkerasti
+niitä rajapyykkejä, joita ennakkoluulot olivat yhteiskunnan eri luokkain
+välille rakennelleet.
+
+Nyt oli Maijaliisa tullut jo niin lähelle, että ainoastaan aita eroitti
+meidät. Minä tunsin hänen raikkaan hengityksensä, näin hänen täyteläisen
+rintansa kohoilevan, tunsin naisellista tuoksua, ja veri kohosi päähäni
+ja minä tunsin sisimmässäni kuohuvan ja hyrskyvän ennen tuntemattomia
+tunteita. Kiusaus valtasi voimallisesti minut ja hetken hurmauksessa
+kietasin minä molemmat käsivarteni Maijaliisan pään ympärille, vedin sen
+luokseni ja painoin hänen reheville huulilleen tulisen suudelman.
+
+Mutta Maijaliisa oli äkkiä temmannut kätensä irti ja samassa sain minä
+poskelleni vimmapäisellä voimalla läimäytetyn korvapuustin niin että
+silmäni tulta iskivät.
+
+»Hyi tokkiinsa!» sanoi hän ja syljeskeli, pyyhkien kämmenellään suutaan.
+»Kas siitä hän sai suukkosen edestä, jonka multa varasti», huusi hän
+pilkallisesti ja pyörähti nopeasti tiehensä. Minä aijoin hypätä
+sälöaidan yli juostakseni hänen jälessään ja saadakseni hänet kiini,
+vaan samassa ryntäsi tuo äkänen härkä ja töyttäsi sarvensa sellaisella
+voimalla aitaa vasten, että se ryskyi ja ratisi niin että arvelin sen
+siihenpaikkaan hajoavan ja luulin jo tuntevani kuinka sonnin terävät
+sarvet hivelisivät selkäpiitäni.
+
+Nöyryytettynä, katkerana ja hämilläni pakenin minä pois
+onnettomuuspaikalta. Harhakuvitteluni olivat kasaan romahtaneet, idylli
+näkymättömiin hävinnyt, ja Maijaliisa tuntui nyt yhtäkkiä minusta vain
+sivistymättömältä talonpoikaispiijalta, joka ei ymmärtänyt rakkauden
+ylevää aatetta.
+
+Tunsin katkerasti ylpeyteni loukatuksi ajatellessani kuinka tässä
+tuloksetta olin talonpoikaispoikain kilpakosijana ja nähdessäni kuinka
+sellaisilla moukilla on helppo menestys samalla kuin minun syvemmät
+tunteeni ivalla ja pilkalla hyljättiin.
+
+Pitäköön Janne kokonaan hänen hellyytensä! -- Mielellä hyvällä minun
+puolestani!
+
+Jääkylmän ryöpyn tavoin vaikutti tuo Maijaliisan töykeä korvapuusti ja
+sammutti äkkiä kaikki ne keväiset tunteet, jotka olivat
+hulmahtamaisillaan ilmiliekkiin nuorukaisrinnassa. Ainakin toistaiseksi.
+
+
+
+
+XII.
+
+VELJEKSET NASSE JA NISSE.
+
+1849.
+
+
+Tavallisesti ovat originaali-ihmiset, jos nyt sellaisia enää löytyykään,
+sangen ikäviä, itsekkäitä ja välinpitämättömiä henkilöitä, joista ei ole
+hupia itselleen eikä muille. Mutta poikkeuksia löytyy. Neljäkymmenluvun
+loppupuolella, käydessäni Turun lukiota, tunsin minä kaksi kerrassaan
+hauskaa ja herttaista tuollaista omituis-ihmistä, jotka olivat kaikkien
+ystäviä ja joilla ei yhtään vihamiestä ollut.
+
+Tarkoitan kahta Bonsdorff-veljestä[1], majuria ja sihteeriä, joista
+kaikki pitivät ja joita tavallisesti kutsuttiin Nasseksi ja Nisseksi.
+Molemmat olivat he vielä »nuoria miehiä», huolimatta siitä että he jo
+olivat 40 vuoden vaiheilla ijässä; he olivat »suurimpia kavaljeereja»
+koko Turun seurapiireissä, Terpsichoruksen harmaantuneita palvelijoita,
+joilla oli erikoisoikeus »avata» tanssiaiset ja ehdottomasti olla
+ensimäisinä ensimäisessä valsissa.
+
+[1] Anton Bonsdorff, majuri, syntyi 1808, kuoli 1881. -- Nils Bonsdorff,
+sihteeri, syntyi 1810, kuoli 1887.
+
+Kaikkialla näki nämä kaksi harmaatukkaista leijonaa kaupungin
+hienoimmissa piireissä, johon he aivan itseoikeutettuina kuuluivat ja
+josta he eivät koskaan saaneet puuttua. Tuskin vietettiin yhtään
+syntymä- tahi nimipäivää kahviseuroineen, jossa he eivät olisi mukana
+olleet, tuskin toimeenpantiin sellaista juhlapäivällistä, iltamaa,
+tanssitilaisuutta tahi jonkunlaista tervehdyskäyntiä, jossa he eivät
+ensimäisinä ja etunenässä mukana olisi olleet, eikä tapahtunut mitään
+uutta, josta he eivät ensimäiseksi olisi kuulleet ja kiirehtineet siitä
+ensimäisinä tietoa levittämään. Minä luulen, että he viettivät
+elinpäiviään vain päiväkaudet kuljeskellen vierailuilla ja sanellen
+naisille, varsinkin rouville, mitä valikoidumpia ja mairittelevimpia
+kohteliaisuuksia ja kertoellen pieniä, lukemattomia kertoja jo ennen
+kuultuja ranskalaisia kaskuja, joita he aina esittivät jotakuinkin tähän
+tapaan: à propos, sen johdosta mitä armon rouva vapaaherratar äsken niin
+henkevästi ja sattuvasti suvaitsi lausua, pyydän minä, että minun
+suvaittaisiin kertoa pieni kasku, joka kuvaa samaa asiaa» j. n. e. He
+olivat, lyhyesti sanoen, välttämättömiä keskustelun työjuhtia
+seurapiireissä ja samalla päivän pienten kaupunkijuorujen ehtymättömiä
+lähteitä.
+
+He olivat kasvaneet yhdessä ja senjälkeen kohtalon, olosuhteiden ja oman
+tahtonsa mukaan muodostuneet kerrassaan eroittamattomiksi. Toinen heistä
+ei voinut ajatellakaan elämää ilman toinen toisensa seuraa, aina he
+keskenään hiljoilleen kinastelivat, vaan pohjaltaan olivat he parhaita
+ystäviä.
+
+Ja kuitenkin olivat he vastakohtia toisilleen sekä ulkonaisesti että
+sisällisen ihmisensäkin puolesta. Majuri, Nasse, oli lyhyt ja pyylevän
+lihavahko, verevän punakka ja kaljupää, mutta valtavat olivat hänellä
+viikset ja hän vahvisteli puhettaan kiroillen kaikkien mahdollisten
+pikkupaholaisten ja »korvennettujen miljoonain rakuunain» kautta,
+puhellen järeällä bassoäänellä. Hän oli oikea perikuvallinen vanha
+sotilas. Sihteeri, Nisse, taas oli pitkä ja laiha, aina hienosti
+siistitty ja sileäksi ajeltu sekä kursaileva; hän käytti tekotukkaa ja
+puhui kimakalla, sokerinimelällä äänellä, kumarrellen alinomaa ja
+lasketellen kohteliaisuuksia ja ikäänkuin pyydellen anteeksi että hänkin
+oli rohjennut lausua julki jotain -- oikea salonkitepastelijan tyyppi.
+
+He eivät asettaneet elämälle suuria vaatimuksia ja olivatkin senvuoksi
+siksi varakkaita, ett'ei heidän tarvinnut palvella palkan vuoksi eikä
+myöskään mennä naimisiin toimeentulonsa tähden. He pitivät parempana
+taloudellista riippumattomuutta ja avioliittokahleista vapaata elämää,
+tuumaillen että Tappila on liian pieni maatila pystyäkseen elättämään
+kahta perhettä. Niinpä jäivätkin he vanhoiksipojiksi ja nauttivat elämän
+hyvyydestä, vapaudestaan ja toinentoisensa rakkaasta seurasta
+vanhainpoikain pinttynein tavoin.
+
+Omistamallaan Tappilan kauniilla maatilalla Sauvon pitäjässä viettivät
+he kesänsä ja talvella asuivat he taas Turussa, pienessä vanhassa
+talossaan joen rannalla. Maalla hoiti majuri maanviljelystä ja kävi
+sillä välin aina metsästysretkillä, joilla samoiluilla hän joutui
+luonnollisesti mitä ihmeellisimpiin ja ennen kuulumattomiin
+seikkailuihin ajaessaan takaa joko sutta, kettua tahi ilvestä. Ja Nisse
+sai kuulla monet kovat sanat, jos hän jonkun kerran rohkeni olla
+heikkouskoinen kuullessaan noita Münchhausenin juttuja.
+
+Majurin pitäessä silmällä ja hoidellessa peltoja ja niittyjä, renkejä ja
+ehkä hieman talon palvelusneitsyeitäkin sekä miilustaessa
+metsänkäynnillä, piti sihteeri huolta maitokamarista, puutarhasta ja
+taimilavasta. Mutta suurimman huolenpitonsa omisti hän kuitenkin
+keittiölle ja ruokasäiliölle, leipomiseen ja hillojen tekoon. Majurin
+hallussa sitävastoin oli viinikellarin avaimet. Toinen heistä edusti
+miespuolista, toinen naispuolista ainesta hyvin hoidetussa taloudessa.
+Toinen heistä esiintyi isäntänä, toinen emäntänä tuossa sangen
+vierasvaraisessa ja aina jotakuinkin hyvin varustetussa kodissa, jossa
+usein vieraita virtaili. Niin he ikäänkuin täydensivät toisiaan.
+
+Muistan vielä aivan hyvin heidän asuntonsa. Molemmin puolin salia
+sijaitsivat heidän makuuhuoneensa. Majurin yksinkertaisesti sisustetussa
+huoneessa oli seinät koristeltu ketun ja ilveksen nahkoilla, pyssyillä,
+pistooleilla, ruutisarvilla, metsästyslaukuilla, kalastusneuvoilla ja
+sensemmoisilla, ja koko huoneen täytti väkevä tupakan ja
+rasvanahkasaappaiden haju.
+
+Vastapäätä olevassa huoneessa oli sihteerin vuode valkoisten,
+pitsireunuksisten musliiniverhojen ympäröimänä; siellä oli myös
+pukeumapöytä täynnä harjoja, saksia ja lukemattomia hajuvesipulloja,
+sekä hyllypöytiä, jotka uhkuivat pienten posliinikapistusten paljoutta
+ja joille oli aseteltu koreja vahakukkasineen ynnä muita »muistoja»
+Turun naisilta. Ja kaikkialta löyhkäili vastaan kotona tehdyn ruusuöljyn
+äitelän voimakas tuoksu.
+
+Muistan hyvin erään päivällisen heidän luonaan syksyllä vuonna 1849.
+Majuri istui pöydän päässä ja oli kaikki viinipullot hänen eteensä
+riviin asetettu, »sillä niistä pidän minä -- tuhattulimaista vieköön --
+paremmin huolta kuin veljeni Nisse», joka istui pöydän toisessa päässä,
+tarjoillen lientä. Samalla kuin Nassen koko huomio oli kohdistettu
+siihen, että lasit aina olivat täynnä, toisteli Nisse herkeämättä:
+»Saanko luvan tarjota lientä lautasellisen lisää?» -- tahi »olkaa niin
+hyvä, hieman lisää pasteijia!»
+
+Majuri Nasse puheli kovaäänisesti pöytänsä päässä ja kun Nisse kuuli
+mistä keskusteltiin, puuttui hänkin puheeseen: »Niin herraseni, jos
+suvaitaan minunkin lausua ajatuskantani tässä asiassa, niin täytyy minun
+tunnustaa, että minä kaikinpuolin olen samaa mieltä veljeni kanssa».
+
+»Mitä, tuhatmiljoonaa korvennettua rakuunaa, se Nisse siellä sanoo?»
+huusi silloin Nasse.
+
+»Eipä mitään toki, rakas veljeni, lausuinhan vain mielipiteeni asiassa.»
+
+Kun sitten paistia ympäri pöytää tarjoiltiin, lausahti majuri: »Tahdonpa
+herroille kertoa, että olen itse nämä pyyt, tuhattulimaista sarvipäätä
+soikoon, ampunut joka ainoan. -- Sepä olikin onnellinen metsästyspäivä.
+Viisi pyytä kahdella laukauksella tipahti.»
+
+»Hm -- hm» -- yskiskeli hiljoilleen Nisse, joka samana aamuna oli pyyt
+torilta ostanut.
+
+»Mitä tuhannenmoista se Nisse siellä sanoo?» huusi majuri.
+
+»Oo, tuota, eihän mitään toki, ei kerrassaan mitään, rakas veljeni;
+tahdon vain kunnianarvoisille vieraillemme huomauttaa, että minä itse
+olen nämä etikkakurkut pannut säilytysastiaan.»
+
+Kun jälkiruokaa tarjottiin, huomautti Nisse: »Minä toivon, herraseni,
+että hillo teille oivallisesti maistuu, sillä minä olen itse noukkinut
+marjat ja keittänyt ne hilloksi ja tämän munakakun olen minä itse
+paistanut.»
+
+»Ja ehkäpä muninut munatkin» -- puuttui majuri puheeseen, nauraen
+sukkeluudelleen -- »sillä kyllähän hän, rakas veljyeni, sellaiseen
+pystyisi.»
+
+Kun päivällisateria oli syöty, kehoitti majuri sytyttämään sikarit,
+jolloin Nisse kohteliaasti huomautti: »Hyvin mielellä, herraseni, hyvin
+mielellä, kunhan ei vain minun pienessä kammiossani polteta, sillä minä
+en voi sietää tuota ilkeätä tupakansavua.»
+
+»Niin, tuollainen tuhattulimaisen akkamainen on rakas veljeni Nisse,
+ett'ei hän vielä ole opetellut edes tupakoimaankaan, eikä pitämään
+esimerkkinään vanhempaa ja ymmärtävämpää veljeään; mutta keittää
+marjahilloa ja leipoa kakkuja, kas sitä hän osaa -- tuhattulimaista
+granaattia -- niin ett'enpä luule koko Turussa sellaista rouvaa
+löytyvän, joka hänelle vertoja vetäisi.»
+
+»Ah, hyvänen aika veljeni, sinähän imartelet minua aivan liiaksi.»
+
+Näin laskettelivat he leikkiä, lausuilivat kohteliaisuuksia ja
+täydensivät toisiaan alituisesti -- luulenpa koko elinikänsä. Mutta
+kaikilla oli hauskaa heidän seurassaan sekä heille että heidän kauttaan
+ja kaikki viihtyivät hyvin heidän vierasvaraisessa kodissaan niin maalla
+kuin kaupungissakin. Vielä näin viidenkymmenenkin vuoden perästä tuntuu
+minusta kuin näkisin heidät elävinä edessäni: majurin, pyssy
+hartioillaan ja sihteerin, hillonkeitto-esiliina vyötäisillään.
+
+Monta kuvaavaa pikkupiirrettä voisi vielä kertoa. Niinpä oli majurilla
+tapana sanoa aina: »Minä ja veljeni», jotavastoin hänen veljensä taas
+kunnioittavammin lausui: »veljeni majuri ja minä.» Sihteerillä oli aina
+tapana, puhuessaan naisten kanssa, ylen hienosti kammeta päätään
+sivulle, ett'ei hänen hengityksensä vain ilkeästi häiritsisi
+puhettemaansa naista.
+
+He pitivät hienona sekoittaa puheeseensa niin paljon ranskalaisia sanoja
+kuin suinkin, mutta kun he heikonpuoleisesti tuota hienoa kieltä
+osasivat, aiheutui siitä, että heidän lauseensa usein saivat mitä
+hullunkurisimpia käänteitä. Niinpä esimerkiksi sanoi majuri
+tavallisesti, jos joku sattui heille tulemaan, ennenkuin he olivat
+täysissä pukimissaan: »suokaa anteeksi, että minä vielä olen
+puolipaidassa»; sihteeri taas puheli: »anteeksi kaikella muotoa, mutta
+minä olen aivan alasti.»
+
+Vaikkapa he synnynnäiseltä luonteeltaan olivatkin niin erilaisia, niin
+olivat nämä kaksi veljestä kuitenkin kerrassaan liikuttava esimerkki
+veljesrakkaudesta, joka oli liittänyt heidät yhteen niin voimakkailla
+siteillä, että he olivat ikäänkuin yhteenkasvettuneet toinen toisensa
+kupeelle koko elämän ajakseen. Ja joskin heidän heikkouksilleen ja
+naurettaville ominaisuuksilleen hiukan naurettiin, pidettiin heistä
+kaikissa tapauksissa yleensä ja kunnioitettiin heitä, ja pohjaltaan
+olivatkin he rehellisiä ja hyviä ihmisiä.
+
+
+
+
+XIII.
+
+MUMMO-VAINAJAN HAUTAJAISET.
+
+1850.
+
+
+Monivuotiset kärsimykset ja vaikean kuolinkamppailun kestettyään kuoli
+vanha mummo Daalintehtaalla joulukuuta puolivälissä vuonna 1850.
+
+Äitini tahtoi silloin, että vietettäisiin yksinkertaiset hautajaiset,
+joissa olisi läsnä vain me, hänen läheisimpänsä ja muutamat aniharvat
+hänen vielä elossa olevat tuttavansa. Tällaiset hautajaiset, niin hän
+arveli, olisivat parhaiten sopusoinnussa vainajan hiljaisen ja erilleen
+maailmasta vetäytyneen elämän ja tämän talon tapojen kanssa, talon,
+jossa ei pariin vuosikymmeneen yhtään vierasta ollut vieraillut.
+
+Mutta isäni oli toista mieltä asiassa. Tosin oli tämä koti pitkät ajat
+ollut surun ja sairauden johdosta hiljainen ja suljettu kaikilta muilta
+paitsi omaisilta. Mutta kun mummo nyt oli kerran kuollut, piti
+maahanpanijaiset isän mielestä viettää tavalla, joka arvokkaasti
+vastaisi Petersénien tunnettua, suurta vierasvaraisuutta ja samalla
+niitä muotoja ja tapoja, jotka olivat käytännössä siihen aikaan
+parempain ihmisten hautajaisissa. Äitini ehdottama yksinkertaisuus
+voitaisiin tulkita kitsaaksi säästäväisyydeksi tahi vieläpä tuonelaan
+muuttaneen vainajan muiston halveksimiseksi. Ja niin jäi isäni mielipide
+ratkaisevaksi.
+
+Kun vieraiden kutsumislistaa sitten ryhdyttiin suunnittelemaan,
+huomattiin että ainoastaan muutamia oli enää elossa sellaisia, jotka
+mummo oli tuntenut ja joiden kanssa hän oli seurustellut -- suurimman
+osan kutsuttavista vieraista muodostivat »uudet» ihmiset, joita mummo ei
+ollut koskaan nähnyt, tuskinpa edes kuullut puhuttavankaan heistä. Ketä
+näinollen siis kutsuttaisiin? Ensin kirjoitettiin vierasluetteloon vain
+parhain ja ylhäisin aines papistosta ja suurimmat tilanomistajat, mutta
+rajaa kutsuttavien ja poisjäävien välille oli vaikea vetää. Ett'ei
+ketään loukattaisi jättämällä hänet hautajaisiin kutsumatta, päätettiin
+sitten viimein kutsua pitäjän kaikki säätyläiset eroituksetta.
+
+Suuri joukko mustareunaisia kutsumuskorttia lähetettiin sitten heille,
+pyynnöllä »että he läsnäolollaan kunnioittaisivat meidän rakkaan
+vainajamme maahanpanijaisia Dragsfjärdin kirkossa j. n. e.» Surusaaton
+ilmoitettiin lähtevän määrättynä päivänä Daalintehtaalta täsmälleen klo
+12 päivällä.
+
+Äitiä ensin suuresti huolestutti nähtyään tuon pitkän vierasluettelon,
+mutta hän tyyntyi pian, ajatellen että ainoastaan harvat, ehkäpä ei
+kukaan heistä tulisi kutsua noudattamaan, sillä keli oli surkuteltavan
+huono, kerrassaan hengenvaarallinen. Muutama viikko sitten oli satanut
+paljon lunta, sitten sukeutunut suveksi ja vesisateeksi, joka kaiken
+lumen sulatti, kunnes yhtäkkiä taas oli pakastanut. Tiet olivatkin nyt
+joko jäätyneet routaisiksi ja röysteikköisiksi syvine kärrynraiteineen
+tahi olivat ne kaljamella, varsinkin mäkipaikoissa, niin että kärryt
+ajaessa liukuivat ja heittelehtivät siksi huikeasti että oli todellakin
+vaara tarjolla huiskahtaa kärryineen päivineen ojaan ja kaatua nurin.
+Kukapa siis tällaisella kurjalla ja vaarallisella kelillä lähtisi ilman
+suoranaista pakkoa liikkeelle?
+
+Mutta isä oli taaskin aivan toista mieltä ja sanoi tuntevansa paremmin
+pitäjäläisensä ja maalla vallitsevat tavat kun kerran on joku
+kutsutilaisuus kysymyksessä. Ja hän arvelikin varmasti, että vieraat
+joukonneuvosta saapuisivat, huolimatta kurjasta kelirikosta. Ainakin
+tuli olla varustautunut sitä varten.
+
+Määräpäivänä alkoi jo aikaseen aamulla ennen yhtätoista kokoontua
+suruhuoneelle vanhoja raihnaisia vaunuja, yksi-istuimisia kiesejä ja
+kärryjä kaikenlaisia ajellen rämisten pitkin jäätynyttä tietä kaukaa ja
+läheltä, tai oikeastaan vain kaukaa, sillä ei ollut vieraiden joukossa
+yhtään, jolla olisi matkaa alle parin kolmen penikulman ollut, vaan
+päinvastoin saapuivat useimmat vielä pitempien matkojen päästä.
+Vieraiden olikin täytynyt jo aikaiseen joulukuun aamun pimeässä lähteä
+kotoaan taipaleelle ja saapuivat he nyt perille kylmissään ja väristen,
+jonka vuoksi heille kahvi hautajaisrinkeleineen maistui erinomaiselta,
+samoinkuin tarjottu reiniläinen viinikin surukonvehteineen. Kaikki
+kutsutut kokoontuivatkin pian, tuskin yhtään heistä oli jättänyt kutsua
+noudattamatta.
+
+Pitkään ei ennätetty lepäillä eikä lämmitellä, sillä täsmälleen kello 12
+piti surusaaton lähteä liikkeelle. Hautajaisvieraiden täytyi pian
+jälleen tumpustautua turkkeihinsa ja nousta ajopeleihinsä.
+
+Eräiden vanhojen ajoneuvojen alustalle oli soviteltu ruumisvaunu, joka
+mustavaatteisilla verhoilla ja valkoisilla reunarimsuilla oli
+koristeltu. Sinne kannettiin sitten mustalla sametilla verhottu ja
+hopeatähdillä kirjailtu ruumisarkku, mutta mitään kukkaiskiehkuroita
+tahi seppeleitä ei näkynytkään, sillä siitä tavasta ei vielä silloin
+mitään tiedetty. Vihdoin oli kaikki valmista ja pitkä surusaatto
+vyörähti liikkeelle.
+
+Askel askeleelta ajeltiin hitaasti eteenpäin ja niin täytyi hiljoilleen
+hivutella aina Dragsfjärdin kappelikirkolle asti, jonne suruhuoneelta
+oli matkaa puoli penikulmaa. Ruumisvaunua veti vainajan vanha musta
+vaunuhevospari, joka ei pitkään aikaan ollut enää tuollaiseen
+rasitukseen tottunut. Allapäin hevoset astuivat ikäänkuin surullisesti
+aavistaen, että tämä matka tulisi olemaan myöskin niiden viimeinen
+matka. Niin pääsivät ne ensimäisen korkean mäen alle ja olivat vetäneet
+kuormansa melkein mäen harjanteelle asti, mutta silloinpa pettikin
+vanhojen hevosten voima aivan viime tingassa. Ne eivät jaksaneetkaan
+pitemmälle, vaan kompastuivat ja alkoivat liukua mäkeä alas; ruumisvaunu
+törmäsi lähinnä seuraavaa ajopeliä vastaan, se taas seuraavaa ja sitä
+tehden pitkin koko saattolinjaa. Syntyi tavaton sekamelska ja tapaus
+muodostui kerrassaan vaaralliseksi, sillä mäenrinne oli jääiljamella ja
+kärryt liukuivat syrjäkaria pahasti ja olivat vähällä keikahtaa nurin.
+Mutta kaikeksi onneksi tapahtui tämä vielä aivan lähellä tehdasta ja
+paljon väkeä oli kerääntynyt tien varsille surusaattoa katselemaan.
+Väkeä juoksikin heti apuun, auttaen vanhat hevoset mäen päälle ja
+taluttaen niitä sitten suitsista eteenpäin monissa mäkilöissä, joita
+vielä oli jälellä ennenkuin kirkolle päästiin.
+
+Vihoviimein päästiin perille. Vanhat uskolliset palvelijat kantoivat
+ruumisarkun kirkkoon, jossa se asetettiin alttaripyörylän eteen. Sekä
+alttari että sen eteispyörylä ja kuori oli mustalla vaatteella
+valkoisine reunakoristeineen verhottu ja vaikkapa olikin vielä täysi
+päivä, tuikki kynttilöitä tiheissä riveissä kaikkialla. Kirkko
+kokonaisuudessaan teki juhlallisen vaikutuksen.
+
+Hautaustoimituksen toimitti Kemiön rovasti, tohtori U. Forsman, mies,
+jonka koko olemuksessa ja käytöksessä esiintyi kirkon korkea prelaatti
+täydessä karvassaan. Ja hän toimittikin tehtävänsä sellaisella
+arvonmukaisella tavalla, jonka hän hyvin ymmärsi tällaisissa tapauksissa
+asiaan kuuluvan. Kun pari virttä oli veisattu ja jotakuinkin pitkä
+ruumissaarna pidetty, astui hän alas saarnastuolista ruumispaarien
+ääreen, alkaen luetella elämäkerrallisia tietoja vainajasta. Ensin toi
+hän esiin vainajan ansiot puolisona, äitinä ja perheenemäntänä, hänen
+surunsa ja koettelemuksensa elämäntaipaleellaan, hänen avuliaisuutensa
+köyhiä kohtaan ja hänen suuren, joskin hiljaisuudessa harjoittamansa
+hyväntekeväisyyden. Sitten siirtyi hän puhumaan vainajan korkeasta
+syntyperästä ja hänen monista perinnäisistä ylhäisistä sukuseikoistaan
+sekä isän- että varsinkin äidinpuolelta, tuoden esiin vainajan loistavat
+esi-isät polvi polvelta aina Ebba Braheen, Kustaa Waasaan ja Kaarle
+Knuutinpoikaan asti. Vasta sitten seurasi itse ruumiinsiunaustoimitus.
+Alkoi jo hämärtää kun viimeiset virret oli veisattu ja pimeä siipensä
+levitti kun arkku kirkosta kannettiin ja laskettiin perhehautaan ja ovet
+viimein lyötiin kiini.
+
+Kun kaikki toimitukset näin lopultakin olivat loppuneet, etsi kukin oman
+hevosensa ja alkoi hyvää kyytiä huristaa suruhuoneellepäin uudelleen.
+Oli pureva pakkanen ja vinhakka viima, joka tunkeutui vaatteiden läpi
+luihin ja ytimiin. Vaunut ja kärryt liukuilivat ja heittelehtivät
+mäkilöissä niin että kaikki arvelivat jonkun onnettomuuden tässä menossa
+tapahtuvan. Oli tullut jo aivan pimeä ennenkuin perille päästiin.
+
+Sitä hauskemmalta ja valoisammalta näytti tulijoista se näky, joka heitä
+perillepäästyä kohtasi. Kaikista ikkunoista tulvehti iltapimeään
+kauvaksi valaisevat kirkkaat valovirrat ja kun pakkasen kynsistä sisään
+astuttiin, tuoksahti vastaan mitä miellyttävin lämpölöyhkä ja hyvän
+ruuan hivelevä tuoksu. Pieneen ruokasaliin oli katettu ryyppypöytä, joka
+siinä houkuttelevana odotti, eikä totisesti sovi moittia, jos aikaisesta
+aamusta asti matkalla miilustaneet ja kärryissä huonolla tiellä ajaa
+tärisyttäneet vieraat, jotka eivät koko pitkänä päivänä olleet muuta
+suuhun pantavaa saaneet kuin kahvikupposen aamupäivällä, jos he nyt
+halukkaasti odottelivat saadakseen voileivän siihen kuuluvan ryypyn
+seuraamana, jota ensi ryyppyä maan tavan mukaan seurasi sekä puolikas
+että »terssi» ja »kvarttakin». He olivat päivän pitkään saaneet
+sulatettavakseen niin paljon henkistä ravintoa, että ruumista ravitseva
+muona nyt tuntui sitä tervetulleemmalta.
+
+Suuressa salissa seisoi hevosenkengän muotoon katettu päivällispöytä
+yltäkylläisine antimineen. Pöydän yläpäähän asettuivat isä ja äiti sekä
+vanhin sisareni istumaan -- nämä kaksi ainoat naishenkilöt, jotka
+seurassa olivat -- ja heidän jälkeensä asettuivat pöytään arvohenkilöt
+arvonsa ja virkaikäoikeutensa mukaan. Minun paikkani oli kauimpana
+toisen pöytäsivustan päässä tehtaankirjanpitäjäin ja pikkupappein
+joukossa.
+
+Alussa oli tunnelma vakava, milt'ei juhlallinen, kuten sopiikin
+tällaisessa tilaisuudessa. Syötiin ääneti tahi puheltiin aivan hiljaa.
+Mutta vähitellen aterian kestäessä alkoi keskustelu sujua vilkkaammin ja
+kovaäänisemmin ja saada luonnollisen, iloisemman sävyn. Eikä olekaan
+ihmettelemistä siinä, jos henkilöt, jotka eivät koskaan olleet tunteneet
+tahi edes nähneet vainajaa, eivät kyenneetkään pitkänpäälle
+pysytteleimään itkusilmäisinä, eivätkä he toki olleetkaan purevassa
+pakkasessa ajelleet penikulmamääriä ollakseen vain murheellisia perille
+päästyään, vaan olivat he lähteneet maalaisiin kutsupitoihin. Mielen
+hilpeydelle antoi vielä lisälentoa salissa löyhkäilevä herttainen lämpö,
+loistavat kynttilät, runsaat ja maukkaat ruokalajit sekä vielä -- eikä
+toki vähimmässä määrässä -- erinomaiset, hienot viinit, Petersénien
+viinikellarin viimeiset, kauan säilyneet jäännösantimet, jotka nyt
+piilostaan oli esiin otettu tyhjennettäviksi vainajan ja hänen huoneensa
+kunniaksi ja muistoksi. -- Vähitellen kohosi tunnelma yhä vetreämmäksi,
+juttelun ja keskustelun pauhina täytti salin ja haarukkain ja veitsien
+valtava kalina häipyi puhelun paisuvaan porinaan. Silloin nousivat äiti
+ja sisareni pöydästä, keksien poistumisensa syyksi väsymyksen ja
+pahoinvoinnin.
+
+Päivällisen syöntiä jatkui yhä edelleen ja yhä tiheämmiksi muodostuivat
+tyhjennettyjen viinipullojen rivit pöydällä. Silloin alkoi eräs
+kappalaispappi, jolla oli hyvänlainen lauluääni, ensin aivan hiljaa,
+melkein kuin itsekseen, vaan sitten vähitellen kovaäänisemmin laulaa
+vanhaa tunnettua pöytälaulua:
+
+      »Kun istumme seurassa leikkisäpäällä
+      ja käsiss' on tuoksuvat maljat,
+      niin riemuten juo: -- maan murheissa täällä
+      ei iloita liiaksi koskaan.»
+
+Vastustamattomasti vaikutti tuo hilpeä laulu lähinnä istuviin, temmaten
+heidät mukaansa, ja tuntien tuollaista suloista hyvinvoinnin tunnelmaa,
+joka ihmisen valtaa syötyään herkullista ruokaa ja maisteltuaan hienoja
+viinejä, yhtyivätkin he innostunein äänin laulamaan laulun
+loppukerrantaa:
+
+      »On kukkanen ilo, se puhkeevi nyt,
+      vaan huomenna kuihtuvi jälleen.
+      Juur' nyt, kun sä voit, elä onnessa vain,
+      ja aattele huomista sitten.»
+
+Keskustelu ja hälinä paisui yhä kovaäänisemmäksi, liikkeet ja elkeet
+kävivät vilkkaammiksi, laseja tyhjennettiin tiheämpään ja pian
+helähytettiin laulu uudelleen yhä innostuneimmin äänin. Isäni, isäntänä
+ollen, oli joutunut sangen kiusalliseen asemaan, ja kun hän huomasi,
+ett'ei hän pystynyt hillitsemään riemukkaaksi remahtanutta tunnelmaa,
+käski hän lopettaa päivällisaterian niin pian kuin mahdollista ja
+vetäytyi senjälkeen pois seurasta, pyytäen rovasti Forsmanin ottamaan
+isännyyden huostaansa.
+
+Sillä aikaa kun salin valtavilta ruokapöydiltä kannettiin
+päivällisjätteitä pois, siirtyivät vieraat vierashuoneeseen juomaan
+kupposen kahvia. Ja kun se oli tehty, astuttiin jälleen saliin, jonne jo
+toti- ja punssitarjottimet oli vieraita varten esille kannettu. -- Kun
+nyt ei enää isäntäväen läsnäolo ollut kohonnutta tunnelmaa
+hillitsemässä, leijaili se pian yhä hilpeämpänä ja täyteläisempänä,
+kunnes jo useiden vieraiden jalat alkoivat hieman hoippuilla ja silmät
+hämäränharhaileviksi käydä. Silloin antoi rovasti Forsman merkin, että
+oli koittanut jo poislähdön hetki, jolloin kukin vieras sai vielä
+mukaansa suuren sahramirinkelin ja joukon jälellä olevia surukonvehtia.
+
+Mutta talon alaveräjälle kuului vielä jonkun aikaa kotiaan kohden
+ajelevan vierasjoukon parvesta tuon iloisen laulun säveleitä, kunnes ne
+vähitellen yhä enemmän ja enemmän häipyivät avaruuteen ja yön synkkään
+pimeyteen:
+
+      »On kukkanen ilo, se puhkeevi nyt,
+      vaan huomenna kuihtuvi -- -- -- --».
+
+
+
+
+SISÄLLYSLUETTELO.
+
+                                                    Siv.
+Johdanto............................................   5
+   I. Aikaisimpia muistojani........................   7
+  II. Isoäiti.......................................  11
+ III. Tinasotamies..................................  16
+  IV. Naapuritalossa................................  26
+   V. Ensimmäisen kerran teaatterissa...............  33
+  VI. Mummo.........................................  44
+ VII. Suur-isoäiti..................................  58
+VIII. Eräs koulu Suomessa 60 v. sitten..............  77
+  IX. Ystäväni ja minä..............................  85
+   X. Kimnaasissa................................... 104
+  XI. Tunteiden herätessä .......................... 119
+ XII. Veljekset Nasse ja Nisse...................... 126
+XIII. Mummo-vainajan hautajaiset.................... 134
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Muistoja lapsen ja hopeahapsen 1, by Anders Ramsay
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MUISTOJA LAPSEN JA HOPEAHAPSEN 1 ***
+
+***** This file should be named 16481-8.txt or 16481-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/1/6/4/8/16481/
+
+Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
+Proofreaders Europe.
+
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/16481-8.zip b/16481-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..d7895f0
--- /dev/null
+++ b/16481-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..1c61ab7
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #16481 (https://www.gutenberg.org/ebooks/16481)