initial commit of ebook 16395HEADmain

5 files changed, 2932 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/16395-8.txt b/16395-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..600b073
--- /dev/null
+++ b/16395-8.txt
@@ -0,0 +1,2916 @@
+The Project Gutenberg EBook of Runoelmia, by Kaarlo Kramsu
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Runoelmia
+
+Author: Kaarlo Kramsu
+
+Release Date: July 30, 2005 [EBook #16395]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RUNOELMIA ***
+
+
+
+
+Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm.
+
+
+
+
+
+
+
+
+Kaarlo Kramsun
+
+
+RUNOELMIA.
+
+
+Ensimmäisen kerran julkaissut
+Werner Söderström 1887.
+
+
+
+
+SISÄLLYS.
+
+                                              Siv.
+Nukkuva Suomi................................   1.
+Onnensa etsijä...............................   4.
+Aatteet......................................   6.
+Miksi naurat?................................   8.
+Onneton......................................  10.
+Kosken partaalla.............................  12.
+Haihtumaton muisto...........................  14.
+Uusi aika....................................  16.
+Lohdutus.....................................  18.
+Taneli Luukkonen.............................  20.
+Unelma.......................................  25.
+Vanha lauluni................................  28.
+Wäinämöisen kantele..........................  30.
+Ilkka........................................  33.
+Hannu Krankka................................  37.
+Santavuoren tappelu..........................  46.
+Tarina.......................................  51.
+Jaakkima Berends.............................  55.
+Huokaavat kentät.............................  61.
+Huonontunut aika.............................  63.
+Vanhus.......................................  65.
+Ystäväni.....................................  67.
+Esi-isäin ääni...............................  71.
+Wäinämöinen Tuonelan joella..................  74.
+Kuoleva Soturi...............................  77.
+Hetken onni..................................  80.
+Kosken laulu.................................  82.
+Metsässä.....................................  86.
+Ensimäinen leivo.............................  88.
+Vanhat tuttavat..............................  90.
+Hullu Sanna..................................  93.
+Laulumme..................................... 100.
+Elias Lönnrot................................ 102.
+Juhana Vilhelm Snellman...................... 108.
+Keisari Aleksander III:nen kruunauspäivänä... 118.
+Z. Topeliukselle............................. 126.
+Hyljätty..................................... 130.
+Heräämätön................................... 132.
+Jos ois...................................... 135.
+Laulu-Hansa.................................. 136.
+Mustalainen.................................. 139.
+Juomalaulu................................... 142.
+Sua lemmin................................... 144.
+Sanassaan pysyvä............................. 145.
+Sydämeni..................................... 147.
+Rauhaton..................................... 149.
+Koditon vapaus............................... 151.
+Haudalla..................................... 153.
+Hajamielisyyttä.............................. 154.
+Kohtalon iva................................. 157.
+Ei lauluista apua............................ 159.
+
+
+
+
+Nukkuva Suomi.
+
+
+Pilvet raskaat, uhkaavaiset Suomen taivaan tummentaa,
+Mutta Suomen miehet nukkuu unta vielä raskaampaa.
+Heräämättä vaaran tullen untans nauttivat he vaan
+Tantereilla, joita isät kostuttivat hurmeellaan.
+
+Monta vaivan, vainon päivää kansa tämä nähnyt on;
+Nytkö uinaillen se vaipuis taistelutta kuolohon?
+Nuorna vielä nurkumatta lähtisikö manalaan?
+Niinkuin vanhus ikäloppu sammuisiko nukkuissaan?
+
+Ei, niin kova kohtalomme tok'ei julma olla saa!
+Avosilmin kohdatkohon Suomen kansa kuolemaa.
+Jos ei väisty surman nuoli, sammuttakoon kärki sen
+Hengen valppaan, elonvoivan, uljaan, itsetietoisen.
+
+Tora, riita mielessänsä Suomen kansa uinailee,
+Unissansa oman rintans veriin hurja raatelee.
+Taistelevans luulee eestä elon, voiton loistavan,
+Vaikka nukkuin suljahtaapi suuhun synkän kuoleman.
+
+Pilvet raskaat, raudankarvat Suomen taivaan tummentaa.
+Ukon pilvet uhkaavaiset turmiota ennustaa.
+Nosta ukko raivoon ilmas, pane nuoles satamaan,
+Ehkä herää Suomen kansa kerran ennen kuoloaan!
+
+
+
+
+Onnensa etsijä.
+
+
+On etäällä etsitty onni
+Ja kaukana toiveiden pää.
+Sitä kohden mun rientää täytyy,
+Ei aikani suo levähtää.
+
+Lyhyt aikani tääll' on, sen tiedän,
+Ja pitkä on matkani tää;
+Niin kivinen mentävä polku,
+Ja myrskyinen elämän sää.
+
+Mut kaukana viel' on onni,
+En suojaa etsiä saa,
+Ja onneans kohden kaikki
+Mun kanssani kiiruhtaa.
+
+Mut sinne ei kenkään ehdi,
+Se riento vain turhaa on;
+Puol' tiehen päästyä tuskin
+Jo nukkuvat kuolohon.
+
+Mut kiiruhtaa minun täytyy,
+En jouda mä lepäämään:
+Ken lepohon itsensä heittää,
+On kuollut jo eläissään.
+
+
+
+
+Aatteet.
+
+
+Eestä aattehitten sotimaan
+Innokkaana nuorukainen riennä!
+Aatteen valtaan antau kokonaan,
+Olit joukoss' suurra taikka piennä.
+
+Rinnassas ain' into palakoon,
+Älä aineen orjaks koskaan maadu;
+Aattees voittakoon tai sortukoon,
+Edestä sen taistele ja kaadu.
+
+Hairahdus voi olla aatteeskin,
+Elontyösi maailmalle turha:
+Aatteisin sä luota kuitenkin,
+Hylkääminen oisi henkes murha.
+
+Turha voi kyll' olla elos työ.
+Maaksi itse pian kyllä maadut;
+Muistosikin unhe kohta syö,
+Peittää kerran voitot täällä saadut.
+
+Aatteen voima, into tulinen
+Ne tok' yksin ihmiseks sun saapi:
+Ilman niitä lailla eläimen
+Ihmismato liikkuu, lahoaapi.
+
+
+
+
+Miksi naurat?
+
+
+Niin naurat pohjasta sydämen
+Sä alituisesti aivan,
+Kuin lapsekkaisesti riemuiten
+Juur' kesken maallisen vaivan.
+
+Ja ihmetellyt jo kauan oon,
+Kuink' iloitset noin sä julki,
+Kun suuttua tulis sun kohtaloon,
+Mi onnesta pois sun sulki.
+
+Ja onnesta muidenko riemuinnet,
+Kun huomata toki taidat,
+Jos vaikka minne sä katsonet,
+Tiet elon kurjat ja kaidat?
+
+On elo tyhjä ja toivoton,
+Ja turhat rientomme aivan,
+Siis miksi, sortama kohtalon,
+Sä naurat keskellä vaivan?
+
+Niin mietin ennen, nyt tunnen jo:
+Sä elon kurjuuden tiedät,
+On itses murtanut kohtalo,
+Vaan vaivas miehenä siedät.
+
+Mut riemusta et sinä naurakaan,
+Et kiitä kurjuutta, tuhkaa:
+Sun naurus äänekäs onkin vaan
+Niin synkkää pilkkaa ja uhkaa.
+
+
+
+
+Onneton.
+
+
+Niin musta, niin synkkä yö syksyinen lie;
+Mut synkempi vielä on eloni tie;
+Voi yölläkin tuikata tähtönen vielä,
+Mut tähteä yhtään ei eloni tiellä.
+
+Yön toivona tähtöset kirkkahat on:
+Ne viittaavat valoon ja aurinkohon.
+Mut toivot ne seuraa ei eloni myötä:
+Mä viettänyt ain' olen tähdetönt' yötä.
+
+Oi, yöhöni, Luoja, yks tähtönen luo
+Ja loistaa sen mieleeni kurjahan suo.
+Sit' iloiten seuraisin eloni tiellä
+Ja kuollessain siihen mä katsoisin vielä.
+
+
+
+
+Kosken partaalla.
+
+
+Illalla kerran mielin murheisin
+Mä kosken partahalla katselin,
+Kuink' aallot, yhä uudet, voimakkaina,
+Toistensa kanssa kilpailivat aina.
+
+Niin voimakkaasti huminansa soi,
+Kuin vapahitten ääni yksin voi.
+Riemuiten kulkivat he polkuansa,
+Ja sanat nää mä kuulin pauhussansa:
+
+"Eteenpäin käyvät lapset Wellamon,
+Eik' estä heitä käsi kohtalon:
+Ei kadota se koskaan onneansa,
+Ken vangita ei anna sieluansa."
+
+"Kuin me, te ihmislapset riemuiten
+Eteenpäin kulkisitte onnehen,
+Jos voimanne te kerran tuntisitte
+Ja kahlehitta käydä tohtisitte."
+
+
+
+
+Haihtumaton muisto.
+
+
+Muut muistot haihtuu, katoaa,
+Yks säilyy yksinään:
+Onk' iloinen vai suruinen,
+En tiedä itsekään.
+
+Kun riemun päivyt loistettaan
+Mun elontiellein luo,
+Kuin varjo aina muassain
+Käy muiston haamu tuo.
+
+Kun murhe mielen valloittaa
+Ja silmä kyyneltyy,
+Ei murhe sitä yksin tee:
+Se on myös muiston syy.
+
+Se mukanani vaeltaa,
+Jos minne kulkenen;
+Sit' aattelen, jos puhelen
+Tai muita kuuntelen.
+
+Siit' erota en tahdokaan,
+Se kanssain vanhentuu.
+Se minun on! Ei niitäkään
+Siit' tiedä kenkään muu.
+
+Muut muistot haihtuu, katoaa,
+Yks säilyy yksinään:
+Onk' iloinen vai suruinen,
+En tiedä itsekään.
+
+
+
+
+Uusi aika.
+
+
+Käy myrsky, murtain kaikki voimallansa,
+Syvästi aika uusi hengähtää;
+Ja luulot vanhat horjuu juurillansa,
+Pyhyydet muinaisuuden häviää.
+
+Rajusti aatteet iskee toisihinsa,
+Ja eestä niiden urhot uhrataan.
+Ei luota orja enää kahleihinsa:
+Vapaana riehuin tuntee voimiaan.
+
+Ja kansain parhaat taistelussa kaatuu,
+Ja uupumus jo voittaa sotijat,
+Ja aatteet jalot alhaisiksi maatuu:
+Näytöksen toisen toiset alkavat.
+
+Käy esiin joukko rauhaa suosivainen,
+Se taistellut ei, vartoi aikaans, vaan:
+Nyt uupui muut, nyt sill' on valta vainen,
+Nyt parantaa se tahtoo haavat maan.
+
+Ja la'it uudet laatii pieni henki,
+Ja yhteiskunta muodostetaan näin
+Juur' samallainen kuin ol' entinenki,
+Vaikk' kiilloitettu vähän päältäpäin.
+
+Ja jälleen syntyy järjestys niin uhkee,
+Ja kahleet uudet ihmishenki saa, --
+Ja jälleen myrsky uusi raivoon puhkee
+Ja maahan kaikki murtaa, musertaa!
+
+
+
+
+Lohdutus.
+
+
+Murhe musta, haikea
+Mieltäin ahdistaapi;
+Elää on niin vaikea,
+Oikein harmittaapi.
+
+Mut en toki huolissain
+Itke enkä huokaa.
+Lohdutus on tiedossain:
+Pullo tänne tuokaa!
+
+Kyllä sitä soimaamaan
+Vaivaa moni suuta;
+Minä sitä kiitän vaan,
+Enkä taida muuta.
+
+Pullon suusta voiteen saan,
+Jot' ei tuhmat siedä:
+Mailma muuttaa muotoaan,
+Huolista en tiedä.
+
+Kohta sielt' on vuotanut
+Eloon kirkastusta,
+Valkoiseksi muuttunut
+Murheenikin musta.
+
+
+
+
+Taneli Luukkonen.
+
+
+Näin Luukkonen rohkea lausui:
+"Nyt teille mä tarjoan,
+Te korpien väijyvät sissit,
+Urotyön niin loistavan".
+
+"Teit' ajohon otuksen kutsun
+Niin uljahan, voimakkaan,
+Ett'ei sen vertaista nähty
+Ole saloilla Suomenmaan."
+
+"Sen otuksen pyytää mä tahdon;
+Mua siinä te auttakaa!
+Kuningas siit' teitä kiittää
+Ja Ruotsin ja Suomen maa."
+
+"Nyt Venäjän mahtava Tsaari
+Lähitienoilla majailee,
+Hän, jonka rautainen koura
+Sulo maatamme runtelee."
+
+"Nyt kuivata voimme kaikki
+Verikyyneleet Suomenmaan.
+Ken sortoa enään pelkäis,
+Otus semmoinen saaliinaan?"
+
+Ja riemuiten sissit huusi:
+"Sua seuraamme, Luukkonen!"
+Mut Långström, iloinen veikko,
+Hän huudahti nauraen:
+
+"Mä leikissä myös olen myötä,
+Mut sitä te muistakaat:
+Nuo otukset suuret ne potkii,
+Ja koivet on voimakkaat."
+
+Jo nukkui levossa Tsaari,
+Mut äkkiä heräjää,
+Kun ulkona huudot kaikuu
+Ja asehet helähtää.
+
+Nuo metsien hurjat sissit
+Ovat tulleet peitossa yön
+Nyt Tsaarin he vangita tahtoo,
+Nyt alkavat verityön.
+
+Mut Tsaarin vartijamiehet
+On uljaat taistelemaan.
+Ei kuolemata he kammo,
+Ei väisty he paikaltaan.
+
+Ja vihdoin kun taistelu lakkas,
+Ja vastus voitettu on,
+Niin nähtihin, että Tsaari
+Pois päässyt on pakohon.
+
+Ja Luukkonen kuolleita katsoi,
+Veriuhreja urhotyön:
+"En teidän tähden mä tänne
+Ole rientänyt halki yön".
+
+"Otus oiva täällä on nähty.
+Sitä pyytää mä halusin.
+Mut kurjien orjain ruumiit,
+Mitä niistä mä huolisin?"
+
+Mut Långström, iloinen veikko,
+Hän naurahti, lausuen:
+"Ei saalista aina saada,
+Vaikk' ollaan jäljillä sen".
+
+"Vaan siitä sä ylpeillä taidat,
+Ett' ajettu milloinkaan
+Niin jaloa otust' ei ennen
+Ole saloilla Suomenmaan."
+
+"Enk' usko, ett' edes vasta
+Niin uljahan otuksen
+Käy kimppuhun talonpoika,
+Kuin käynyt on Luukkonen!"
+
+
+
+
+Unelma.
+
+
+Näin unta, että kuoltuain
+Mä nukuin tyynnä haudassain,
+Kun haudan aukeevan mä luulin
+Ja äänen korvissani kuulin:
+
+"Vuossadat nukkunut jo oot,
+Nyt kuolon sumut poistukoot.
+Käy kulkemaan taas elon tiellä
+Ja kansaasi sä etsi siellä."
+
+Mä nousin, lähdin kulkemaan
+Ja hyvin tunsin oman maan:
+Se nousnehelle nurmen alta
+Viel' entist' tuntui kauniimmalta.
+
+Mut kuinka kuljin etsien,
+Kansaani löytänyt mä en:
+Mun maassain ventovieras kansa
+Iloiten nautti onneansa.
+
+Se lauloi kielin vierahin:
+"On Suomi maista ihanin".
+Mut murhe sydämeni täytti,
+Ja vieraalta mun maani näytti.
+
+Ja silloin lausuin huokaten:
+"Pois hautaani käyn jällehen.
+Ken yksinään jäi kansastansa,
+Hän asuu parhain haudassansa".
+
+Mut kun näin mielein vaikeroi.
+Mun korvissani laulu soi:
+Se lauloi kansast' entisestä,
+Sen taistelusta viimeisestä,
+
+Ja kertoi, kuink' eest' isäinmaan
+Se tyynnä kulki kuolemaan,
+Ja kuinka vielä kuoltuansa
+Jäi kaikumahan kunniansa.
+
+Ja laulu lakkas. Siitä sain
+Niin oudon tunnon rintahain:
+Mun mielein muuttui iloiseksi,
+Mut itsein toivoin kuolleheksi.
+
+Ja vihdoin lausuin miettien:
+"Voin käydä hautaan jällehen.
+Mun kansain kuoli kunnialla,
+Nyt tyynnä nukun nurmen alla".
+
+
+
+
+Vanha lauluni.
+
+
+Mä lauloin kerran laulusen,
+Ei suuri ollut arvo sen;
+Mut sydämestäni laulu kulki,
+Sisimmät tunteeni saattain julki.
+
+On mennyt aikaa -- hiukka vaan
+Taas käteeni tuon laulun saan.
+Mut outo on se! Nuo sanat miksi
+On kaikki käyneet niin vierahiksi?
+
+Kyll' lauluni on entinen,
+Ei muuttuneet oo sanat sen;
+Mut sydän muutti kai sisimpänsä:
+Ei tunne entistä itseänsä.
+
+
+
+
+Wäinämöisen kantele.
+
+
+Wäinö mielin murheisin
+Maan hylkäs isiensä,
+Niin kanteleensa kuitenkin
+Hän jätti jälkehensä.
+    Ei sittemmin oo kuitenkaan
+    Tuo kannel soinut milloinkaan.
+
+Tää kantele, niin kerrotaan,
+Jäi onnen tuottajaksi:
+Kun soipi se, se soitollaan
+Saa Suomen onnelaksi.
+    Ei sittemmin oo kuitenkaan
+    Tuo kannel soinut milloinkaan.
+
+Kun kuuluu ääni kanteleen,
+Niin yhtyy Suomen kansa,
+Mi sortuneena hajalleen
+On surrut onneansa.
+    Ei sittemmin oo kuitenkaan
+    Tuo kannel soinut milloinkaan.
+
+Tuo soiton ääni tenhoinen
+On ääni Jumalitten:
+Se kutsuu veljet veljien
+Sylihin surevitten.
+    Ei sittemmin oo kuitenkaan
+    Tuo kannel soinut milloinkaan.
+
+Heit' usko, tavat vieroita
+Ei enää toisistansa!
+Oi, miks' ei sulo kannelta
+Jo kuule Suomen kansa?
+    Ei sittemmin oo kuitenkaan
+    Tuo kannel soinut milloinkaan.
+
+Ei löytynyt lie soittajaa;
+Se syynä olla voisko?
+Vai turhaa utu-unelmaa
+Tää tarina vaan oisko?
+    Ei sittemmin oo ainakaan
+    Tuo kannel soinut milloinkaan.
+
+
+
+
+Ilkka.
+
+
+Viel' elää Ilkan työt, kenties
+Kauanki, kansan suussa.
+Hän eli niinkuin Suomen mies
+Ja kuoli -- hirsipuussa.
+
+Ol' Ilkka talonpoika vaan,
+Siis suur' ei suvultansa;
+Mut jaloin poika Suomenmaan
+Hän oli aikanansa.
+
+Hänt' ajan hurjan myrskyihin
+Vei oikku onnetarten;
+Hän sopi niihin kuitenkin
+Kuin tehty niitä varten.
+
+Se aik' ol' ajoist' ankarin
+Ja itkun aika varmaan,
+Kun käsissä Klaus Flemingin
+Ol' ohjat maamme armaan.
+
+Kyll' itki moni huokaillen,
+Ett' oikeus on pilkka;
+Mut itkiessä toisien,
+Niin itkenyt ei Ilkka.
+
+Vaan koska kansa valittaa,
+Hän neuvon sille antaa:
+"Niin kauan huolta nähdä saa,
+Kun tahtoo sitä kantaa."
+
+"Ken vaivojansa vaikertaa,
+On vaivojensa vanki,
+Ei oikeutta maassa saa
+Ken itse sit' ei hanki."
+
+"Siis vapauteen taistellen
+Ken miehen mieltä kantaa:
+Tie suorin kulkee onnehen
+Lähellä kuolon rantaa!"
+
+Ja vasamata nopsempaan,
+Jonk' ilmaan viskas jousi,
+Nää sanat lensi halki maan.
+Ja Suomen kansa nousi.
+
+Nyt liekki sodan verisen
+Levisi pitkin maata:
+Ei Suomi sotaa Ilkkaisen
+Unohtaa koskaan saata.
+
+Jo kohtas kosto sortajat
+Kädellä ankaralla,
+Siks kunnes juonet kavalat
+Löi Ilkan Nokialla.
+
+Tuo teot suuret kunniaa:
+Tok' viedä voivat muuhun,
+Ja Ilkan tietä suorimpaa
+Ne veivät hirsipuuhun.
+
+Mut varmaan Ilkan neuvo tää
+Viel' elää kansan suussa:
+Kauniimpi orjan elämää
+On kuolo hirsipuussa.
+
+
+
+
+Hannu Krankka.
+
+
+Läks joukko reipas, nuori
+Lakeilta Limingan,
+Sotahan itsens suori
+Uhaksi sortajan.
+
+Käy Hannu Krankka heitä,
+Mies uljas, johtamaan;
+Vienassa surman teitä
+Jo oppi astumaan.
+
+Levinnyt kaikkialla
+On tieto kamalin:
+"On lyöty Nokialla
+Jo joukko Ilkankin."
+
+Mut suremaan ken jouti,
+Kun tullut tieto on,
+Ett' tulossa on vouti
+Jo Abram Melchersson!
+
+Hän luulee voivans, houkko,
+Lannistaa Pohjanmaan,
+Ja sotilaita joukko
+Häll' onpi seurassaan.
+
+Mut Krankka tämän kuullen
+Näin mietti mielessään:
+Sit' ennen, niin mä luulen,
+Viel' leikki leikitään.
+
+Vaan lähteissänsä vielä
+Käy luo hän tietäjän:
+"Kuink', ukko, sodan tiellä
+Sä näät mun kestävän?"
+
+Ja vanhus kohoaapi
+Ja häneen katsahtaa:
+"Verissäns valittaapi
+Koht' armas Suomenmaa."
+
+"Ja vainon valta vankka
+Se maassa vallitsee;
+Mut sua, Hannu Krankka,
+Ain' onnes suojelee."
+
+"Vaan mieleesi sä paina
+Tää neuvo totinen:
+Sä karhu tapa aina,
+Ennenkuin nyljet sen."
+
+Ja joukko reipas lähti
+Lakeilta Limingan,
+Ja joutuisasti ehti
+Se luoksi Kokkolan.
+
+Nyt siellä Hannu Krankka
+Tarkastaa joukkoaan:
+Iin väki tuima, vankka
+Ei väisty milloinkaan.
+
+Ja Kemin kookas kansa,
+Nuo urhot rotevat,
+Ylpeillen voimistansa,
+Ain' itseens luottavat.
+
+Mut miehet reippaat, sorjat
+Ja liukkaat Limingan,
+On taistelussa norjat
+Ja uljaat ainian.
+
+Vaan odotus ei työnä
+Heill' ole kauankaan.
+Jo vouti talviyönä
+Myös rientää Kokkolaan.
+
+Ja Krankan joukkokunta
+Nyt verileikin saa,
+Ja hurmevirrat lunta
+Lämpöiset sulattaa.
+
+Ei Nuijajoukko taivu,
+Saa vouti tappion:
+Ken verihins ei vaivu,
+Hän pyrkii pakohon.
+
+Pakohon hevosensa
+Myös vouti käännättää,
+Kun hänen rinnallensa
+Jo Krankka ennättää.
+
+Ei vastustus nyt auta,
+Hän Krankan vanki on:
+"Nyt ilkitöistäs hauta
+Sun perii kunnoton."
+
+"Mut ennen kuin mä sulle
+Kaikk' kostan konnantyös,
+Sä turkkis anna mulle,
+Se hyv' on talviyöss'."
+
+Hän turkin hältä riisti
+Ja yllens puki sen.
+Se oli pulska, siisti,
+Mut turmiollinen.
+
+Sill' urhot innossansa
+Jo vainoo uhriaan:
+"Tuoll' on hän, turkistansa
+Hän kyllä tunnetaan."
+
+Ja käsivarret tuimat
+Aseita heiluttaa,
+Ja sivallukset huimat
+Miest' uhkaa uhkeaa.
+
+Rajusti Krankka torjui
+Nuo iskut päältähän,
+Ja Nuijajoukko horjui,
+Kun jälleen iski hän.
+
+Ei iskut häntä yllä,
+Ja miehet huutamaan:
+"Hän Krankka on, hän kyllä
+Kädestä tunnetaan."
+
+Ja melske huima herkes,
+Ja kukin ä'issään,
+Niin nopeaan kuin kerkes.
+Taas voudin etsintään.
+
+Mut hänt' ei löytynynnä,
+On turhaa kaikki työ:
+On vouti lymynnynnä,
+Ja suojanans on yö.
+
+Ja Krankka hymyhuulin
+Näin lausui huo'aten:
+"Mä neuvon viisaan kuulin,
+Mut ymmärtänyt en."
+
+"Jos muistanut mä oisin
+Tuon neuvon mielevän,
+Niin nähnyt oisin toisin
+Tään leikin päättyvän."
+
+"Ei voitto loistossansa
+Niin uljas, verinen,
+Ois ollut lopussansa
+Niin hullunkurinen."
+
+"Siis sanaa taidokasta
+Kaikk' urhot muistakoot:
+"Sä karhu nylje vasta,
+Kun tappanut sen oot."
+
+
+
+
+Santavuoren tappelu.
+
+
+Santavuori, surun synkän mieleeni saa sana tuo!
+Santavuorell' liikkui kuolo, siellä vuosi hurmevuo.
+Kaikukohon sieltä nytkin jälkeen vuosisatojen
+Taru pieni taistelusta, saatu haudoilt' urhojen.
+
+Taisteltihin lakkaamatta varhain aamust' alkaen,
+Illan tullen loppui vasta kuolon leikki verinen.
+Illan tullen talonpoikain toivo vaipui kuolemaan,
+Vaipui, niinkuin päivä kirkas vaipui länteen sammumaan.
+
+Raikkahasti raikui silloin riemuhuudot sotilain:
+Sorrettujen huokaukset hukkui riemuun sortajain.
+Huudot kuullen, kuoleva nous talonpoika istumaan,
+Kuolon kalme kasvoissansa, pilkan hymy huulillaan.
+
+"Riemuitkaatte", niin hän huusi, "rikoksista riemuitkaa:
+Murrettu on Suomen kansa, sorrettu on Suomenmaa!
+Riemuitkaatte siitä, että päivän peitti musta yö,
+Riemuitkaatte siksi, kunnes koston hetki vihdoin lyö."
+
+"Toivehemme halla kylmä kyllä kuolettanut on,
+Urohomme urhe'immat sortuneet on kuolohon;
+Mut ei talonpojan voima murtunut oo vieläkään:
+Vartomaan hän tottunut on, tottunut on kärsimään."
+
+"Nähneethän jo usein oomme, kuinka koko vuoden työn
+Kova onni kukistaapi, tulless' yhden hallayön;
+Mut ei silti mieli murru eikä murtua se saa:
+Kesää uutta toivokaamme, se voi kaikki parantaa."
+
+"Kesä uusi koittaa vielä, vaikka kauan viipyiskin,
+Kansa uusi nousee silloin, kansa mielin hehkuvin.
+Sortajansa sortamalla, onnehen sen käypi tie;
+Mutta riemuhuudot teiltä kadoksissa silloin lie."
+
+"Riemuitkaatte rikoksista nyt te kansan sortajat,
+Nythän valta teidän onpi, nyt te ootte voittajat.
+Tuhotöistä riemuitkaatte, teidän onpi hallayö,
+Mutta seuraukset senki poistava on kansan työ."
+
+Näin hän lausui. Sammuneena silmänsä jo ummistuu,
+Kuollehena kuollehitten päälle päänsä kallistuu.
+Taivahalla kirkkahasti kimaltelee tähtivyö,
+Yli Suomen lepää synkkä Nuijasodan hallayö.
+
+
+
+
+Tarina.
+
+
+Nyt taru aioista muinaisista
+On vilpas, eloisa muistossain:
+Sen sain kai kansani jutelmista,
+Tai lienen kuullut sen unissain.
+
+Se haamun nostaapi valoisalle,
+Jonk' unhe peitti jo vaipallaan.
+Kenties lie jäänyt sen vaipan alle,
+Mä luulen, parhaimmat Suomenmaan.
+
+Jo heräs Suomi ja ääntä kuuli,
+Jot' omat kuusensa huminoi,
+Ja Nuijataistelun vilpas tuuli
+Pois sumut Suomesta synkät loi.
+
+Mut urhoin miekat kun aikaa öistä
+Valaisi hetkeksi hehkullaan,
+Niin sankareista ja urhotöistä
+Nous laulu innokas kaikumaan.
+
+Se lauloi, kuinka nyt aamuhetki
+Jo koittaa Suomelle suloinen:
+"Pois poistakaamme nyt viimeisetki
+Me jäljet yöllisen orjuuden".
+
+"Kuin koirat herrainsa eestä, ennen
+Me käytiin taistoon ja kuolemaan.
+Nyt, eestä kansamme kuoloon mennen,
+Nyt ihmisinä me taistellaan."
+
+"Ne tahrat, joita vuossadat tuotti,
+Nyt hurmevirroilla huuhdotaan;
+Maa, jota vapaiden hurme juotti,
+Ei kanna orjia milloinkaan."
+
+Tuo laulu taistohon miekat nosti
+Ja kutsui voittoon ja kuolemaan,
+Ja urhot uljahat sorron kosti
+Ja kuoli, laulu se huulillaan.
+
+Ken laulun lauloi? Vuossatain hanki
+Sen hautaan peitti jo veriseen,
+Ja laulun uljaan ja laulajanki
+On saanut unhola uhrikseen.
+
+Mut taru kertoo, -- ken siihen luottaa?
+Tuo laulu kuollut ei vieläkään:
+Se aikaa rinnoissa kansan vuottaa,
+Jolloin taas virkoisi elämään.
+
+Ja kerran koittaapi uusi huomen,
+Ja loppuu velttouden pitkä yö,
+Ja sykkää uljaasti sydän Suomen,
+Ja suurten toimien hetki lyö.
+
+Ja silloin laulu, jonk' unhe peitti,
+Sydänten kätköstä kuohahtaa,
+Kuin virta uljas, mi jäänsä heitti
+Ja paisuin riehuu ja aaltoaa.
+
+Ja laulu intohon mielet nostaa
+Ja kutsuu voittoon ja kuolemaan,
+Ja urhot uljahat sorron kostaa
+Ja voittaa, laulu se huulillaan.
+
+
+
+
+Jaakkima Berends.
+
+
+Berends herra hovissansa
+Mies ol' aimo aikanaan,
+Kauas kaikui kunniansa
+Yli suuren Suomenmaan.
+
+Jalo oli herran henki,
+Suuria se mietti vaan:
+Rovon rosvos viimeisenki
+Köyhältä hän miekallaan.
+
+Naapurina Peipon maata
+Talonpoika omistaa.
+Koskaan tavata et saata
+Talonpoikaa parempaa.
+
+Naapurihin Berends kerran
+Hovistansa ratsastaa.
+Uljas oli ryhti herran,
+Uljaast' orhi korskuaa.
+
+Joutuisasti hepo juoksi,
+Kohta kulunut on tie:
+Peippolahan, talon luoksi,
+Ratsu isäntänsä vie,
+
+Katsojalle kaunoisasti
+Viljapellot vihannoi.
+Talonpoika taitavasti
+Raataa siellä, minkä voi.
+
+Mutkat halpaa halvemmiksi
+Herran jalo mieli ties.
+Asiansa ajoi siksi
+Suoraan Berends, niinkuin mies.
+
+"Maistasi", hän ärjyy, "näistä
+Luovu, minulle ne suo.
+Tieltä voimakkaamman väistä,
+Tapa viisahan on tuo."
+
+Talonpoika joutuisasti,
+Herran eessä paljain päin,
+Kumartaapi maahan asti,
+Vastaa herralle nyt näin:
+
+"Vieroittaa te ette saata
+Talonpoikaa tavastaan:
+Ei hän tahdo toisen maata
+Eikä luovu omastaan."
+
+Berends herra aikanansa
+Aina oli aimo mies.
+Työnsä kerran alkamansa
+Myöskin lopettaa hän ties.
+
+Maaksi Peippolan ens yönä
+Tuli tuima tasoittaa.
+Muu ei isännällä työnä:
+Vaivojaan vaan valittaa.
+
+"Mut ei hädäst' itku päästä",
+Niin hän miettii vihdoinkin;
+"Itse auttaa itsens hä'ästä,
+Se lie keino viisahin."
+
+Aika riensi. Riemahdellen
+Piti Berends pitojaan.
+Vieraista yks ilkkuellen
+Silloin alkoi kertomaan:
+
+"Hyöty suuri rovioista
+Olevan ei näytäkään:
+Peippola nous raunioista
+Ehompana entistään."
+
+Hovistansa vielä kerran
+Berends herra ratsastaa.
+Tulta iski silmä herran,
+Tulta orhi korskuaa.
+
+Joutuisasti hepo juoksi,
+Kohta kulunut on tie.
+Ratsu talon uuden luoksi
+Isäntänsä tuiman vie.
+
+Talonpoika pellollansa
+Työssä on kuin ennenkin,
+Hälle herra ratsultansa
+Ärjyy äänin vihaisin:
+
+"Julkeutt' en vielä moista
+Nähnyt ole milloinkaan!
+Kuinka taloa teet toista?
+Teetkö senkin palamaan?"
+
+Talonpoika joutuisasti,
+Herran eessä paljain päin,
+Kumartaapi maahan asti,
+Vastaa herralle nyt näin:
+
+"Se on talonpojan työksi
+Aina tullut Suomenmaass':
+Minkä herra maahan syöksi,
+Rakens' talonpoika taas."
+
+
+
+
+Huokaavat kentät.
+
+
+Isäinmaani muistorikkaat, murherikkaat tantereet,
+Joita isät ennen ovat hurmeellansa kastelleet,
+Eikö idä hurmekylvö, verilaiho nousekaan?
+Turhaanko he henkens heitti parhaat miehet Suomenmaan?
+
+Oi, te Suomen sadat kentät, sadat tappotantereet,
+Joita verivirrat ennen lämpöiset on huuhtoneet,
+Voisko lämmittää ne vielä verta polven nykyisen?
+Voisko sulattaa ne jäätä tyhjäin, kylmäin sydänten?
+
+Näin mä usein kysellynnä teilt' oon yli kaiken maan,
+Mutta vastaukseks aina huokauksen vaan mä saan.
+Huokaus se povistanne syvä, synkkä kohoaa;
+Mutta usvat teidät peittää, ne sen äänen haihduttaa.
+
+Isäinmaani muistorikkaat, murherikkaat tantereet,
+Huokailkaatte siksi, kunnes usvat kaikk' on selvinneet;
+Huokailkaatte siksi, kunnes Suomen sydän sykähtää,
+Kunnes veri kuohahtaapi, sulaa vuosisatain jää!
+
+
+
+
+Huonontunut aika.
+
+
+Tuo lintu lauleli lehdikossa
+Mun ennen lapsena ollessain,
+Ja maaten oikona nurmikossa
+Mä rinnoin kuuntelin riemukkain.
+
+Se laulu huoleni kaikki poisti
+Ja mielen vaivutti unelmiin.
+Silmälle sielun ne hohtain loisti
+Ja viittas aikoihin lumooviin.
+
+Oon jälleen täällä ja nurmikossa
+Veltosti taasen mä oikoilen,
+Ja lintu laulaapi lehdikossa
+Juur' yhdellainen kuin entinen.
+
+Mut linnun laulu ei huolta poista,
+Vaan siitä melkein se yltyykin.
+Ja unelmissa ei mailma loista,
+Vaikk' kuinka lintunen laulaiskin.
+
+Voi, kuinka kurjaksi kaikki muuttuu,
+Ja parahimmatki turmeltuu!
+Kyll' aikaans' syystäkin nyt jo suuttuu,
+Kun linnun laulukin huonontuu!
+
+
+
+
+Vanhus.
+
+
+Lepoa vanhus itsellesi suo.
+Mit' auttaa sua raataminen tuo?"
+
+"Jo raskaaksi sinulle käypi työ;
+Ei kädessäsi kirves puuta syö".
+
+"Teit työtä nuorna; nyt jo vanha oot:
+Nyt vuorostansa nuoret raatakoot".
+
+Vakaasti vanhus silmäs puhujaa:
+"Ei tehtäväänsä kesken jättää saa".
+
+"Mä raadoin ennen käsin voimakkain;
+Nyt heikontunut lienen voimiltain".
+
+"Mut miksi työstä kesken luopuisin?
+Työalan määräs Luoja kullekin".
+
+"Ken jättäis työnsä Luojan säätämän?
+Työaika onpi aika elämän".
+
+"Sentähden raadan; raadan täällä vaan
+Siks, kunnes kutsun Luojaltani saan".
+
+
+
+
+Ystäväni.
+
+
+Yks ystävä on mullakin
+Jo ollut aikaa sitten,
+Vaikk' ei hän enää vaella
+Joukossa elävitten.
+
+Hän kuoli, -- siit' on kauan jo!
+Ja paljon itkin silloin;
+Mut usein vielä luonani
+Hän käy, kuin ennen, illoin.
+
+Käy hämärissä luokseni
+Ja viereen' istahtaapi.
+Hän vaiti on, mut kysyen
+Hän minuun katsahtaapi.
+
+Ja elämäni taistelut
+Mä kaikki kerron hälle,
+Ja tarkkaan kuollut kuuntelee
+Ja hymyy elämälle.
+
+Hän riemuilleni riemuitsee,
+Ilosta silmät loistaa:
+Ja usein huolet synkätkin
+Katseensa hellä poistaa.
+
+Hän toiveistani innostuu
+Juur' entisellä lailla,
+Ja punan luulen näkeväin
+Kasvoilla kalvakkailla.
+
+Mut väliin katseen moittivan
+Hän heittää, ulos mennen:
+"En tuota sinust' uskonut
+Ois eläessäin ennen".
+
+Oi veikko, nuorna kuolit jo;
+Et elämää sä tunne:
+Sen virta miestä kuljettaa,
+Ei tietää voi hän, kunne.
+
+Hän tuli luoksein äskettäin;
+Mun mielen' murhe täytti.
+Hän sijan sai ja istahti
+Ja vartovalta näytti.
+
+Mut vaipuneena huolihin
+Mä painoin alas pääni;
+Mut silloin hiljaan, vakaasti
+Soi ystäväni ääni:
+
+"Kuollutta toiset tuomitsee:
+Ol' oikeaa tai väärää;
+Ken elääpi, hän kohtalons
+Rohkeesti itse määrää".
+
+"Kuoltuas suruhaamuna
+Sä kummitella koita;
+_Nyt_ uljaana käy taisteluun
+Ja taistelussa voita".
+
+
+
+
+Esi-isäin ääni.
+
+
+Ei koskaan maailmoita
+Isämme voittaneet,
+Ei töitä mainioita
+He muistoks jättäneet.
+
+Ei laulujensa laine
+Oo kauas vierinyt,
+Ei Suomen suvun maine
+Oo niissä levinnyt.
+
+Ei suuriin muisteloihin
+Työt isäin syytä suo;
+Mut töihin mainioihin
+Tok' kutsuu meitä nuo.
+
+Näin ääni haudoistansa
+Soi yli Suomenmaan:
+"Nyt työhön uusi kansa,
+Vie Suomi kunniaan!"
+
+"Niin synkän varjon heitti
+Sun maalles valta yön:
+Se pimeyteen peitti
+Sun isiesi työn".
+
+"Ja pimeästä yöstä
+Nous joukko peikkojen;
+Ne tahtoi kansas syöstä
+Joukosta kansojen".
+
+"Ei Suomi vaikeroinut,
+Se taistellut vaan on,
+Ja murtaa sitä voinut
+Ei käsi kohtalon".
+
+"Nyt poistunut on taika,
+Mi meit' on sitonut:
+On mennyt öinen aika,
+On aamu alkanut".
+
+"Nyt näyttää voimiansa
+Saa kansa Suomenmaan:
+Siis työhön uusi kansa,
+Vie Suomi kunniaan!"
+
+
+
+
+Wäinämöinen Tuonelan joella.
+
+
+Tuonetar.
+
+Miksi huudat, Wäinämöinen, venhettä sä multa?
+Ei oo vielä katkennunna elon lanka sulta.
+Ei se ihmishenki täällä tunne ilomieltä,
+Joka kuolon kutsumatta tulee tänne sieltä.
+
+Wäinämöinen.
+
+Tietoja mä etsinyt oon elävitten mailla,
+Monta niitä saanut oon, mut monta viel' oon vailla.
+Tiedot kaikkein syvimmät ne kuolo meiltä salaa,
+Siksi sinne kuolon maille mieleni nyt halaa.
+
+Tuonetar.
+
+Kyllä tääll' on tietoja, mut ei ne sua auta:
+Yksi tie vaan tänne on, sen nimi onpi hauta.
+Henget tänne saapuvat, mut eivät ruumihinne,
+Ja ken tänne kerran saa ei palaa enää sinne.
+
+Wäinämöinen.
+
+Läpi vaarain suurimpain ja läpi kuolojenki
+Tiedon ikilähtehelle rientää ihmishenki.
+Tie kun yksi suljetaan, se toisen kohta raivaa,
+Ei se kammo kuolemata eikä karta vaivaa.
+
+Tuonetar.
+
+Venheeni mä sulle tuon. Tok' itseäsi säästä!
+Luoja lakins rikkojaa ei kostamatta päästä.
+Kuolon salaisuuden Luoja ihmisiltä sulki:
+Uskallatko koettaa sä saattaa sitä julki?
+
+Wäinämöinen.
+
+Rohkeutta rinnassani sanasi ei kaada:
+Kaikki pitää uskaltaa, jos suurta tahtoo saada.
+Tieteelle mun sydämeni rinnassani sykkää.
+Sille uhraan elämäni: Venhe ulos lykkää!
+
+
+
+
+Kuoleva Soturi.
+
+
+Ken kentällä tappelu-tanterehen
+Niin katkeraan huokaten nääntyy?
+Siell' lepääpi soturi urhoollinen,
+Mut virtana veri jo vuotaapi sen,
+Ja silmänsä pohjoseen kääntyy.
+
+On vieras se kansa, on vieras se maa,
+Jonk' eestä hän henkensä heittää;
+Ei silmäystä säälin hän keltäkään saa.
+Hän tuskaa nyt tunteepi katkerimpaa,
+Ei murhettans taida hän peittää.
+
+"Miks onneni", huokaa hän, "maaltani pois
+Mun viskas ja tänne soi kuolla?
+Siell' ystävä varmaankin kuollessain ois,
+Jok' kyyneleet pyhkis ja lohtua tois;
+Vaan hylkynä täällä saan kuolla".
+
+Mut virtana rinnasta vuotavat vaan
+Nuo lähtehet punaisen tummat,
+Jo aatoksens rupeevat harhailemaan,
+Käy mielensä murheinen hourailemaan,
+Ja kuvat nyt syntyy niin kummat:
+
+Hän lapsi viel' onpi. On tuttu se tie,
+Jot' iloiten kotiinsa lentää.
+Mut missä nyt äitinsä lempeä lie?
+Hän poissa on. Riemun pois kaipaus vie,
+Ja kyyneleet silmihin entää.
+
+Ken tuleepi? Äitikö olla se vois?
+Hän surrako lapsensa sallis?
+Ei, kyyneleet pyhkii hän silmistä pois
+Ja kuiskaapi: "aika jo levätä ois,
+Käy nukkumaan lapseni kallis".
+
+Ja vuoteelle äiti jo lapsensa tuo,
+Ja katsellen lastansa sorjaa
+Hän rukoillen kääntyypi Luojansa luo. --
+Sill' aikaa vaan vuotaapi hurmehen vuo,
+Ja uhrinsa kuolema korjaa.
+
+
+
+
+Hetken onni.
+
+
+Kun tappelu tauonnut on, sotilas,
+Unohdat sä vaaran ja vaivan.
+Et muistele veristä kuolematas,
+Mi läsnä voi olla jo aivan.
+Ei! riemuiten täysistä maljoista juot
+Ja kernaasti riemuita muidenkin suot.
+Lyhyt onnen hetki. Sä nautit sen,
+Vaikk' kerta oisi se viimeinen!
+
+On taistelu ihmisten elämäkin,
+Siis kaikki me myös sotilaita.
+Meit' ahdisti vaarat ja vastuksetkin,
+Ja vastakin niin lie laita.
+Mut onnetar herttainen ollut nyt on:
+Siis taistelu mielistä haihtukohon,
+Ja juodaan riemuin nyt joka mies
+Ja huomenna -- kuollahan kenties!
+
+
+
+
+Kosken laulu.
+
+
+Istui kosken partahalla
+Päiväkaudet poikanen,
+Katsoi kosken aaltoloita,
+Laulua sen kuunnellen.
+
+Lauloi koski voimakkaasti
+Ikivanhaa lauluaan.
+Haaveet kummat kuulijalle
+Mieleen nosti kuohustaan.
+
+Viekotellen, hurmaavasti
+Kosken huima laulu soi.
+Vaivoin poika kotiin mennä,
+Erota sen luota voi.
+
+"Mitä koski lauleleepi,
+Kertoo aalto vaahtopää?
+Laulun sanat kuulen, mutta
+Niit' en taida käsittää".
+
+"Kosken huminasta soivat
+Sanat kauniit, kamalat;
+Selittää kun niitä koitan,
+Toisiinsa ne haihtuvat".
+
+"Kyllä kerran kosken kumman
+Laulun täysin ymmärrän:
+Kyllä mieltä ikä antaa,
+Silloin sanat selitän".
+
+Näin hän mietti. Vuodet vieri;
+Mieheks varttui poikanen.
+Harhailtuans maailmalla,
+Joutui kotiin lapsuuden.
+
+Lauloi koski voimakkaasti
+Ikivanhaa lauluaan.
+Kaukaa laulun kuuli, tunsi
+Kumman tunnon rinnassaan.
+
+Mielt' ol' ikä antanunna,
+Nyt hän laulun käsittää.
+Näin ne laulaa kosken aallot,
+Matkamiestä tervehtää:
+
+"Kaukaa turhaan ihmislapsi
+Rauhaa etsii, anelee;
+Vaikka koski vieressänsä
+Rauhan hälle tarjoilee".
+
+"Täällä haihtuu elon tuskat
+Reunains yli yltyneet:
+Tänne riennä, hautaa tänne
+Elos toiveet pettyneet!"
+
+
+
+
+Metsässä.
+
+
+On metsä kaunis ja vihanta.
+Me istumme nurmikolla,
+Ja vieno metsän on humina,
+Ja hyv' on kaikkien olla.
+
+Niin vienosti metsä humisee,
+Mä tunnen hyvin sen kieltä:
+Se muistoja mulle kertoilee,
+Jotk' ihastuttavat mieltä.
+
+Oi, kerro, metsä, oi kerro taas
+Noist' ajoista hälvenneistä!
+Ei ymmärrä muut sun huminaas,
+Siis mitä huolimme heistä!
+
+
+
+
+Ensimäinen leivo.
+
+
+Jo soi sun äänesi, leivonen.
+Vaikk' kylmä ilma on vallan.
+Sä laulat kevättä toivoen
+Taas jälkeen yöllisen hallan.
+Vaikk' yöt on kylmät ja synkeät,
+Ja lumen peitossa maamme,
+Iloiten ilmassa viserrät:
+"Kevähän kohta me saamme!"
+
+On uskos suuri, sä pienoinen!
+Oi, jospa keskellä jäiden
+Vois tuloa toivoa riemuiten
+Keväisten lämpöisten säiden;
+Unohtain kauhua tyhjyyden
+Ja hallojen turmioita,
+Haaveilla paistetta päivyen
+Ja niittyjä vihannoita!
+
+
+
+
+Vanhat tuttavat.
+
+
+Nyt jälkehen kymmenen vuoden
+Taas terve, sä veikkonen!
+Nyt illan vietämme juoden
+Ja muinaista muistellen.
+
+Ei hetken huolet nyt paina!
+Olot mieless' on entiset:
+Me ystävät olimme aina;
+Ilot, murheetkin yhteiset!
+
+Mut siit' on jo kymmenen vuotta,
+Ja aika on oikkuinen.
+Nuo vuodet, ne kulu ei suotta!
+Kai huomannut lienet sä sen?
+
+Ei ehjänä aika päästä:
+Sen virta kaikk' kuluttaa.
+Ei sydäntä nuorta se säästä,
+Vaan muuttaa ja muodostaa.
+
+Niin, päivien tullen ja mennen,
+Myös oomme me muuttuneet;
+Me toisemme tunsimme ennen,
+Vaan nyt oomme vieraantuneet.
+
+Ei eroa ystävyys siedä,
+Se kuolo on kukkasen tään:
+Et minusta mitään sä tiedä,
+Mä sinusta en mitäkään!
+
+Mut mitäpä huolimme siitä,
+Kun muistot vaan elelee!
+Jos muistot ei viikoiksi riitä,
+Kai illaks ne riittänee.
+
+Siis iltamme nyt kulutamme,
+Kuin ystävät rakkahat,
+Ja olemme uskovinamme,
+Ett' oomme me tuttavat!
+
+
+
+
+Hullu Sanna.
+
+
+Tuoll' luona jylhäin petäjäin
+On mökki matalainen,
+Siell' asui vielä äskettäin
+Kyyryinen vanha nainen.
+Hänt' etäiset ja tuttavat
+"Hulluksi Sannaks" sanoivat.
+
+Näin kylän vanhat hänest' ties:
+Ei nuorna vertaistansa,
+Ja häneen rakastuikin mies
+Ja Sanna häneen kanssa,
+Ja Sanna nautti onneaan
+Ja naureli ja tanssi vaan.
+
+Mut kohta onni tummentui,
+Sen köyhyys ensin peitti.
+Mies hiukeni ja sairastui
+Ja pian henkens heitti.
+Ja muisto Sannall' onnestaan
+On poika, vuoden vanha vaan.
+
+Ja pojan tähden pienokkaan
+Hän kyyneleensä nieli,
+Ja työhön ryhtyi ahkeraan,
+Vaikk' karvas oli mieli.
+Mut poika kasvoi, voimistui,
+Ja äidin mieli rauhoittui.
+
+Ja vuodet vieri, haluaa
+Merille poika päästä;
+Mut äiti pyytää, varoittaa
+Ja kyyneleit' ei säästä,
+Vaan suostuu vihdoin kuitenkin,
+Ja poika laivall' lähtikin.
+
+Nyt Sanna, kaiho mielessään,
+Kotona töitäns jatkaa,
+Ja peloin miettii yksinään
+Tuon rakkaan lapsen matkaa.
+Ja aika kuluu, kuluu vaan,
+Ei mitään kuule lapsestaan.
+
+Nyt usein kesken kiiruunkin
+Riens rannan äyrähille
+Ja katsoi silmin vetisin
+Laineille läikkyville.
+Ne kuohuilee, ne vaahtoaa,
+Mut tietoja ei niiltä saa.
+
+Vaan vihdoin tiedot saapuvat,
+Joist' tyyntyne ei mieli:
+"Sun poikas aallot ahnahat
+Tuoll' ulapalla nieli.
+Jo vuotta toista ollut on
+Hän hotehissa Vellamon"
+
+Se isku sattui sydämeen,
+Rajusti Sanna parkas,
+Ja kavahtaen seisalleen
+Hän rantaan meren karkas.
+Siell' aallot tuimat kuohuilee,
+Hän kysyin niitä katselee.
+
+Mut vihdoin huus hän raivossaan:
+"Ei Luoja sitä sallis!
+Ja valhetta en uskokaan,
+Eloss' on poika kallis!
+Ja kohta, kohta saapuu hän
+Luo äitins hellän, itkevän".
+
+Ja siitä päivin järkeään
+Ei Sanna enää saanut,
+Yks miete vaan ol' mielessään,
+Ja hokemast' ei laannut:
+"Jo kohta, kohta saapuu hän
+Luo äitins hellän, itkevän!"
+
+Ja vuodet pitkät vietti hän
+Näin synkkää eloansa
+Rannalla meren hyrskyvän,
+Höpisten lausettansa.
+Ei muuta enää sanokaan,
+Nuo sanat vaan on huulillaan.
+
+Mut kerran rantaan mökkisen
+Venheessä vieras sousi,
+Mies pitkä, tumma, partainen,
+Ja siinä maalle nousi,
+Ja huusi: "äiti, tunnethan
+Sä poikas ainoon, armahan!"
+
+Mut Sanna nauroi ilkkuen:
+"En usko kavaloita!
+Mä poikani kai tuntenen,
+Mua pettää älä koita.
+Hän on niin hieno, valkoinen,
+Ei musta noin, ei karvainen!"
+
+He kahden sitten elelee
+Mökissä matalassa,
+Mut äiti yhä käyskelee
+Rannassa katsomassa,
+Ett' eikö saavu poikanen
+Tuo hieno, punaposkinen.
+
+Ja vuodet vieri, vanhuuttaan
+Jo kuoloon Sanna vaipuu
+Ja höpis vielä kuollessaan,
+Äänessä toivo, kaipuu:
+"Jo kohta, kohta saapuu hän
+Luo äitins hellän, itkevän!"
+
+Mut pappi lausui, manalaan
+Menneeksi Sannan kuullen:
+"Näin moni vartoo onneaan,
+Sen etähällä luullen,
+Ja tiedä viel' ei kuollessaan,
+Kuink' eli likell' onneaan."
+
+
+
+
+Laulumme.
+
+
+Miks moitit, Suomi, että laulajoillas
+On heikko ääni, heikko kuntokin,
+Ja että Wäinön kannel vainioillas
+Ei enää kaiu sulo sävelin?
+
+Ken vapaaks syntyi, kituu kahleissansa
+Ja intons sumeassa surkastuu;
+Ei voimakkaana virtaa laulantansa,
+Vaan vienoks valitukseks muodostuu.
+
+Mutta jos Suomi kerran rohkeasti
+Sä astut vapauden taistohon
+Ja murrat kahleet, joihin viekkahasti
+Sun voimas, onnes kiedottuina on.
+
+Niin silloin kanteleelta katoaapi
+Se este, joka tukehdutti sen,
+Ja korkealle laulu kohoaapi,
+Kuin lintu häkistänsä paeten.
+
+
+
+
+Elias Lönnrot.
+
+(Luettu Turun Suomalaisen Seuran surujuhlassa, Lönnrot'in
+hautauspäivänä, Huhtikuun 3 p:nä 1884).
+
+
+Surren seisoo Suomen kansa, surusanan saatuaan:
+Jälleen kaipaapi se yhtä parhaimpia poikiaan.
+Kaatunut on viimeinenkin jäsen urhojoukon sen,
+Joka murti Louhen vallan, saattoi sammon Suomehen.
+
+Kansan mielen muistot täyttää, uuteen eloon virkoaa:
+Haudan luona kuuluvimmin muiston ääni kajahtaa.
+Muistot kertoo vainajasta, kertoo elon-työstä sen,
+Mit' ol' ennen Suomen kansa, ja mit' on se jälkehen.
+
+Pois kun lähti Wäinö maasta, hylkäs kansans eksyneen,
+Jätti soiton jälkehensä, tenhovoiman, kanteleen;
+Mutta katos mahti maasta, lähtiessä mahtajan,
+Unhe valtas laulun vallan, vallitessa vierahan.
+
+Piti muinen hengenvoiman Suomen suku suojanaan,
+Murti juonet sortajitten tenholauluin, soitollaan:
+Vaan kun haihtui isäin mahti, laulu unohduksihin,
+Silloin nukkui hengen voima, taukos tarmo tahdonkin.
+
+Mutta raivoon myrsky nousi, tuli aika taistelun:
+Suomi, unen valtaamana, näytti kuoloon tuomitun.
+Kansan parhaat sitä huusi, kutsui sotaan nousemaan.
+Uinaillen se huudot kuuli, mut ei noussut kuitenkaan.
+
+Riensi silloin nuorukainen, maansa lempi syömessään,
+Kansallensa avun-tuojan, herättäjän etsimään.
+Virkoomaan hän jälleen tahtoi hengen voiman uupuneen,
+Tahtoi löytää kansallensa tenholaulun, kanteleen.
+
+Ja hän kulki järvein rannat, samos salot sumeat,
+Uupumatta etsi vaarat, valottomat notkelmat;
+Lemmen voima häntä johti erämaiden sydämiin,
+Sieltä löysi laulun vanhan, kanteleen toi näkyviin.
+
+Laulun toi hän kansallensa, mahti sen on ennallaan:
+Hengen hehkumaan se saapi, luonnonkin saa taipumaan.
+Kun sen taika kansaan koski nukkuneesen, murrettuun,
+Työhön hehkui kansan henki, elon-työhön, taisteluun.
+
+Wäinön äänen Suomi kuuli, tunsi tulen rinnassaan,
+Tunsi voiman hengessänsä, tunsi tarmon tahdossaan. --
+Mut ei murru mielestänsä, vaikka muuta murtuiskin,
+Nimi sen, ku laulun löysi, nimi Elias Lönnrotin.
+
+Mutta vielä salvat, teljet kansan eessä kohoaa:
+Uusi sampo, kansan kieli, suljettu on niiden ta'a.
+Mutta työhön kansa käypi, näkee salvat särkyvän:
+Työssä siinä, eellä muita, Lönnrot aina nähdähän.
+
+Raivas polun kansallensa, kivet raivas tieltä pois.
+Kivet raskaat, suuret, joit' ei kaikki urhot siirtää vois.
+Ikä painoi hartioita, vaan ei jäljelle hän jää:
+Eestä Suomen, eellä muiden, raatoi vanhus harmaapää.
+
+Työ on tehty, perusteena
+Vastaisuutemme se on.
+Työmies laski uupuneena
+Päänsä iki lepohon.
+Surren seisoo Suomen kansa,
+Lailla joukon voitokkaan,
+Jolta, juuri voittaissansa,
+Paras urho temmataan.
+
+Kunniata haudallansa!
+Hänen raivaamans on tie,
+Jota kulkee Suomen kansa:
+Uusiin voittoihin se vie.
+Voitot, joit' ei unhe peitä,
+Mitkä Suomi saaneekin,
+Kunnian ne seppeleitä
+Haudalle on Lönnrot'in.
+
+
+
+
+Juhana Vilhelm Snellman.
+
+(Luettu Oulun Suomalaisen Klubin viettämässä Snellmanin-juhlassa
+Toukokuun 12 p. 1881).
+
+
+I.
+
+Ja Suomen kansa nousi, havahtui unestaan,
+Kun uuden ajan henki puhalsi yli maan.
+Nyt ajan aaltoloille loi katseen himmeän:
+Ol' outoa niin kaikki silmissä heräävän.
+
+Ja mieleensä nyt johtui vuossatain unelmat,
+Nuo verta uhkuvaiset, nuo kuolon kamalat,
+Nuo, joiden surkeutta niin itki katkeraan,
+Niin että heräs raukka hän kyynel poskellaan.
+
+Nyt muisti, kuinka vieras jo aikaan hämärään
+Maan ryösti hältä, kalpa ja risti kädessään.
+Hän pojat parhaat Suomen löi miekoin terävin
+Ja Suomen ohjat otti nyt käsin verisin.
+
+Ja sitten seuras aika niin kolkko, sumuinen,
+Ja yhä Suomi sortui poluilta isien,
+Ja hurmevuohon hukkui jo joukko Jumalain,
+Ei maassa sorretussa soi ääni laulajain.
+
+Ja yhä Suomen peittää verinen vainon-yö,
+Ja vihamiehen kalpa sen lapset yhä lyö;
+Sen lapset nälkä tappaa, ne perii vieras maa:
+Heit' unissansa Suomi se surren vaikertaa.
+
+Näin uni yhä uudet niin synkät kuvat luo,
+Ei rauhaa Suomen saada nuo öiset peikot suo.
+Mut vihdoin toki haihtuu jo usvat uinailuin,
+Ja Suomi ajan uuden nyt näkee kummastuin.
+
+Ja äänet hälle kuiskaa: "jo kuole kurja pois!
+Mit' tehtävätä täällä sinulla enää ois?
+Oot mykkä muukalainen sun maillas omillas:
+Oot myönyt kieles, kurja; pois nukuit onnestas."
+
+Ja surren Suomi seisoo: ei tahtois kuollakaan,
+Mut turhaan elon-voimaa hän etsii unistaan.
+Vaan haudoista ne haastaa, ne kalmaa hajahtaa,
+Ja hautaa kohden Suomi jo päänsä kallistaa.
+
+Mut silloin sana kaikui terävä, voimakas:
+Tuon elonsanan lausui mies uljas, tarmokas.
+Sen minkä hämärästi tuns' Suomi rinnassaan,
+Sen selvästi hän lausui, hän lapsi Suomenmaan:
+
+"Ei koita yösi, Suomi; jo päiväs tullut on:
+Ei kuolla voi se kansa, mi pyrkii elohon.
+Nuo öiset sumut vieraat ne poista mielestäs
+Ja tulevainen onnes vaan etsi itsestäs."
+
+"Sun vihan myrskyt murti, hajoitti ajan vuo:
+Nyt itse pirstaleistas taas Suomen kansa luo.
+Sun kieles vieras sorti: se voimaan nosta taas,
+Ja itse uljain mielin käy ohjiin oman maas."
+
+Ja pilvet unelmitten jo halkas sana tuo.
+Ja toivon päivyt Suomeen taas valoansa luo.
+Ja rohkeutta vuosi se kansaan murrettuun:
+Sen *haudan* partahalta vei *elon*-taisteluun.
+
+Näin *Snellman* kansans nosti, sen taisteluhun vei:
+Jos horjui joskus kaikki, niin horjunut hän ei;
+Ja kuinka öiset vallat ne vastaan elämöi,
+Hän hyväks Suomen onnen jaloimmat iskut löi.
+
+Nyt yli Suomen niemen käy sana riemuinen,
+Kuin tuli hehkuvainen, kuin myrsky pauhaten:
+Ei Wäinön kansa kuollut, eik' ota kuollakseen,
+Mut uuden ajan *itse* se luopi itselleen.
+
+
+II.
+
+Me kansa Suomen aamukoin,
+Sen toiveiden, sen taisteloin
+Ens innostuksen kansa!
+Miks mieliämme lämmittää
+Niin ihanasti päivä tää?
+Mi taika mukanansa?
+
+Nyt juhlanhetki meillä on,
+Mi tyynti, saatti lepohon
+Jo taisteloinkin vimman.
+Ne mielt' ei häiritä nyt saa:
+Nyt juhlaa viettää Suomenmaa
+Poikansa parahimman.
+
+Kuin moni, mielin uljahin,
+Riens eestä valon rivihin,
+Löi iskun, -- eikä harhaan!
+Mut kaatui, eikä nähnytkään,
+Mi seuraus ol' iskun tään,
+Mi he'elmä työnsä parhaan.
+
+Soi toisin onni hänellen,
+Jolleka Suomi riemuiten
+Nyt kantaa kiitoksensa.
+Työns' hedelmän hän näkee jo:
+Työn suuren suuri palkkio
+Näin tuli osaksensa.
+
+Kun jouten toiset haaveksi,
+Niin taistoon silloin uskalsi
+Hän maansa eestä armaan.
+Ei nähty hänen taantuvan,
+Vaikk' usein työtäns uhkaavan
+Hän näki hallan harmaan.
+
+Nyt illall' iän taistelun
+Hän näkee kauan kaivatun
+Jo voiton rusoituksen,
+Ja palkaks töiden suurien
+Nyt kuulee kansans' sydämen
+Hartaimman siunauksen.
+
+Ja kiitollisin sydämin,
+Näin kielin sadoin tuhansin
+Nyt vannoo Suomen kansa:
+Ei tekos kuole konsanaan,
+Sen suojaa kansa Suomenmaan
+Armainna aarteenansa.
+
+Ei enää uhka myrskyjen,
+Ei houkutuskaan kultainen
+Kansaasi harhaan vietä;
+Mut aina, vakain askelin,
+Se mielin horjumattomin
+Käy viittaamatas tietä.
+
+
+III.
+
+Jo valostaapi päivä Suomenmaata,
+Ja hälvennyt on Suomen kansan yö;
+Ei lepoa tää aika meille saata:
+Nyt alkaa Suomen kansan *päivätyö*.
+Tuo työ se voimiamme kysyykin:
+Se vaatii hien, ehkä verenkin.
+Ei suurta perineet me isiltämme:
+*Sen suurempi* nyt onpi tehtävämme.
+
+Mut töissä, taisteluissa johtajamme
+Ain' olkoon puhdas lempi isäinmaan.
+Kuin tuli riehukoon se rinnoissamme,
+Sielt' levitköhön yli kaiken maan.
+Ken esteit' eteen Suomen onnen luo,
+Sen poroks polttakohon tuli tuo;
+Se olkoon kammo kansan sortajille
+Ja tuokoon turman maansa petturille.
+
+Mut lempeänä päivän tulen lailla
+Se kansan vainiolle paahtakoon
+Ja oraat, yhä uudet, Suomen mailla
+Se rehevinä ilmoin nostakoon.
+Miespolvet vaikka vaihtuu yhtenään,
+Ain' yltyköhön liekki tulen tään,
+Niin yö ei enää kansaamme voi niellä,
+Mut voittain edistyy se valon tiellä.
+
+Ja kerran Suomi onnens suureks luopi,
+Sen maine lentää yli maailmain;
+Sen kieli sulo sanans silloin suopi
+Aatteille neroin suurten, mahtavain.
+Miss' eestä valon silloin taistellaan,
+Myös Wäinön kansaa siellä mainitaan.
+Se valon maille avaroille antaa:
+Työ *Snellman*'in näin hedelmiä kantaa.
+
+
+
+
+Keisari Aleksander III:nen kruunauspäivänä.
+
+(Lausuttu Suomalaisen Teaatterin juhlanäytännössä Toukokuun 27 p. 1883).
+
+
+Synkän tien ja vaivaloisen Luoja kansallemme soi;
+Verta uhkui joka askel, uuden tuskan tuntoon loi.
+Valoon pyrki kansan mieli, pimeähän tiensä vei,
+Johtajaksens tähden toivoi; tähti loistanunna ei.
+
+Öiset vallat surmaa uhkas, kutsui kansan kuolemaan:
+Turhalt' taistelu jo näytti, turhalt' toivo Jumalaan.
+Mut ei uskallusta vienyt uhka vaarain väijyväin:
+Suomen kansa polun kulki, raivas tiensä eteenpäin.
+
+Kuka kertoa ne voisi epätoivon taistelut,
+Voitot verta uhkuvaiset, pimeässä voitetut!
+Voitot loisti maailmalle, kansamme jäi pimeään:
+Toiset niistä loiston saivat, kansamme ei mitäkään.
+
+Valoon, valoon kansa pyrki, valoa huus' Luojaltaan,
+Valon tähden uljaast' uhras sydänverens vuotamaan
+Kuuli Luoja rukoukset, avun antoi armokas:
+Jalost' täytti Luojan tahdon kuulu, jalo ruhtinas.
+
+*Ensimäinen Aleksander*! kuolla ei voi muistos sun;
+Kansain joukkoon nostit kansan murtunehen, poljetun.
+Vuosisatain sumut poistui, pääsi päivä loistamaan
+Tielle synkän kamalalle, päälle kansan Suomenmaan.
+
+"*Aleksander*", nimi armas, aina sinut kuullessaan,
+Sydän sykkää Suomalaisen, tunteet kohoo kuohumaan!
+Kiitoksensa puhtahimman, tunteet pyhät lahjastas
+Suomalainen uhraa sulle, *valontuoja ruhtinas*!
+
+Mut ei vielä öiset vallat luopuisi näin saaliistaan:
+Eloon päässeen kansan syöstä tahtoisi ne kuolemaan,
+Kahlehtia kansan mielen, ryöstää kansan kielenkin,
+Kauan taistellehen murtaa vihdoin juonin kavalin.
+
+Vasta noussut päivä poistuu, eksyy Suomi polultaan:
+*Toinen Aleksander* nousi kansaa vapauttamaan.
+Juonet katkoi kavalitten, valon kansalle taas toi,
+Vapahana kiitostansa Suomen kansan kieli soi.
+
+Polun kansallemme raivas, jolle johti eksyneen:
+Valkeuteen polku viepi, viepi onneen, vapauteen!
+Kansat monet kiittää töitä jalon ruhtinaamme tään:
+Hartaammin kuin Suomen kansa kiitä hänt' ei yksikään,
+
+"*Aleksander*", nimi armas, aina sinut kuullessaan
+Sydän sykkää Suomalaisen, tunteet kohoo kuohumaan!
+Surun synkän Suomalaisen rintaan loi sun kuolemas,
+Kun ei kuolla saanut eestäs, *vapauttajaruhtinas*!
+
+Vapahana valon tielle Suomen kansa käynyt on,
+Epätoivon vaihtanunna valoisahan toivohon.
+Entisyys nyt tiellens luopi turhaan tummaa varjoaan:
+Vaikka suruja se toikin, häpeää ei milloinkaan.
+
+Synkkä polku Suomen kansan; harvoin loisti tähtikään,
+Avun-huokaukset hukkui epätoivon pimeään.
+Kova onni kansaa murti, epäilykseen syöksi sen;
+Mut ei syöstä voinut tieltä oikeuden, totuuden.
+
+Nyt on päivä koittanunna, Suomen kevät alkanut,
+Suomen kansa herännynnä, valohon jo astunut.
+Mikä öinen valta voisi nyt sen saada horjumaan
+Taistelussa eestä maansa, eestä rakkaan ruhtinaan?
+
+Kevät luonnossa nyt onpi, kansalla myös kevät on:
+Kevättoivoin rinnassansa käy se uuteen elohon.
+Uusi Aleksander nousi! Mikä rinta kylmäks jää
+Nyt, kun kansa luottain nuorta ruhtinastans tervehtää!
+
+"*Aleksander*", nimi armas, aina sinut kuullessaan,
+Sydän sykkää Suomalaisen, tunteet kohoo kuohumaan!
+Luojaltansa Suomi tänään rukoileepi onneas,
+Siunausta toimillesi, *kevättoivoin ruhtinas*!
+
+Kirkas nyt on toivon taivas; mut sen pilvet peittää vois,
+Nousta myrskyt riehumahan, rauhan riistää maasta pois.
+Käyköön niinkin: Suomalainen taisteluhun riehuvaan
+Riemulla käy eestä maansa, eestä rakkaan ruhtinaan.
+
+
+
+
+Z. Topeliukselle.
+
+(Joukahaisessa v. 1883).
+
+
+Jo aurinkoinen kultiaan
+Loi maille, maisemille,
+Ja laulut kohos kaikumaan
+Sen sulo sätehille.
+
+Ja Suomen kansa havahtuin
+Nuo laulut kummat kuuli,
+Ja sydän sykki innostuin,
+Jonk' kuolleheks jo luuli.
+
+Nyt ikivanhat nietokset
+Jo sulas laulun valta:
+Käy esiin hengen aartehet
+Taas talvipeiton alta.
+
+Ja kansa, tuntein itsensä,
+Nyt hehkuu taisteloihin;
+Mut kiitoksensa, lempensä
+Se kiintää laulajoihin.
+
+Se parhaimpainsa parvehen
+Sun nimes aina sulkee,
+Ja laulus, laulu sydämen,
+Sydämiin aina kulkee.
+
+Se laulu vienon-suruinen
+On niinkuin luonto Suomen;
+Mut myöskin lämmin, toiveinen
+Kuin kansan uusi huomen.
+
+Se lauloi voimaa ihanteen
+Ja lempee hehkuvinta:
+Sen laulun tunsi omakseen
+Jokainen nuori rinta.
+
+Se neuvoi Luojaan luottamaan
+Ja epätoivon poisti,
+Se näytti, kuinka onni maan
+Silmissä lasten loisti.
+
+Ja sydämihin lapsien
+Myös lietsoit pyhää tulta:
+He opeit maansa rakkauden
+Ja aatteet suuret sulta.
+
+Ja aatteet lapsiin tarttuvat
+Ne lumoin mahdillansa;
+Mut lapset kerran varttuvat
+Ja ovat Suomen kansa.
+
+Vaikk' kätkettynä sydämiin,
+Ei haihdu aatteen taika,
+Mut kerran kansain näkyviin
+Sen nostaa uusi aika.
+
+
+
+
+Hyljätty.
+
+
+Mun Katrini, mun hyljäten,
+Jo otti toisen kullan,
+Kai murtuneena vaipunen
+Nyt alle mustan mullan!
+
+Niin raskas musta multa on,
+Kun peitteeksi sen saapi;
+Mut virta kuohuu vallaton
+Ja luoksens houkuttaapi.
+
+Ja rantahan sen onneton
+Mä riennän kiihkoisasti:
+Kai kavaluuttas, uskoton,
+Sä kadut kuoloos asti.
+
+Mut virran yli vaahtoovan
+Mä hurjin voimin soudan
+Ja toisen kullan kauniimman
+Mä tuolta puolen noudan.
+
+
+
+
+Heräämätön.
+
+
+Riehui muinen vainon tuuli,
+Pilvet päivän peittivät;
+Kuolleeks Suomen moni luuli,
+Multaa hautaan heittivät
+Mutta Suomi nukkui vaan,
+Uutta aikaa vartoissaan.
+
+Haudan päälle nostettihin
+Patsas raskas, kivinen;
+Patsaasehen piirrettihin
+Nimi vieraskielinen.
+Mutta Suomi nukkui vaan,
+Uutta aikaa vartoissaan.
+
+Omat lapset haudallansa
+Pilkkailivat äitiään;
+Vieras mieli rinnoissansa,
+Vieras myrkky mielessään.
+Mutta Suomi nukkui vaan,
+Uutta aikaa vartoissaan.
+
+Mutta vihdoin päivä valkes,
+Koitti aamu Suomenkin,
+Raskas hautapaasi halkes,
+Loisti säteet hautaankin.
+Mutta Suomi nukkui vaan,
+Uutta aikaa vartoissaan.
+
+Haudan luona, viipyin hetken,
+Uuden ajan henki huus:
+"Alkanut jo olen retken,
+Ala Suomi elo uus!"
+Mutta Suomi nukkui vaan,
+Uutta aikaa vartoissaan.
+
+"Hengen ääni soi vaan kerran:
+Jok' ei kuule, kuolkohon!"
+Suomi havahtui sen verran,
+Että sanat kuullut on:
+Kylkens sitten käänsi vaan,
+Uutta aikaa vartoissaan.
+
+
+
+
+Jos ois.
+
+
+Jos leivon ääni ois kaunis mulla,
+Niin sulle, kultain, mä laulaisin
+Ja syämmes hellän niin laulelulla
+Mä lemmen hehkumin lumoisin.
+
+Ei ääntä leivon oo suotu mulle,
+Rumemmin äännä ei korppikaan;
+Tok' laulan, kultain, mä yhä sulle,
+Kosk' ei oo korvaa sull' ollenkaan.
+
+
+
+
+Laulu-Hansa.
+
+
+Ukko pieni, käyräselkäinen,
+Nuorille ja aikaisille tuttu,
+Laulunsa jo lauloi viimeisen.
+Lyhyt onpi elämänsä juttu:
+Pitkä tiensä, ahdas maailmansa,
+Muust' ei huolinut kuin lauluistansa.
+
+Nuori oli. -- Tuoni isän vei. --
+Peri maan ja tuli isännäksi.
+Teki lauluja, vaan työtä ei.
+Vietiin maa. Hän mieron tielle läksi.
+Vanhaks tuli, käyräks varreltansa,
+Sama vaan ain' oli luonnoltansa.
+
+Kyläst' toiseen, huoletonna vaan
+Huomisesta, kulki Laulu-Hansa,
+Lapsiparvi aina seurassaan,
+Kylän teitä hänen astuissansa.
+Sitten kuulemahan lauleloita
+Tulvaamalla tulvas kuulijoita.
+
+Suur' ei ollut mahti laulujen,
+Pilviin kohonnut ei niiden henki,
+Vaikka kyllä kultasirusen
+Joukosta löys joskus rikkojenki.
+Mutta Hansa lauloi, eikä moista
+Miettinyt ees kenkään kuulijoista.
+
+Ruokaa hälle kyllin tarjottiin,
+Saipa pirtiss' sitten viettää yötä.
+Vielä pilkattiin ja soimattiin,
+Ett' ol' laiska eikä tehnyt työtä.
+Mutta, kuullen pilkan, katkeruuden,
+Laulu-Hansa mietti laulun uuden.
+
+Pilkkaa kärsi kyllin eläissään,
+Vaan kun kuolemastans levis tiedot,
+Kuulunut ei ivan ääntäkään:
+Suri silloin lapsiparvet liedot;
+Aikaisetkin, mielet murenessa,
+Kyyneltyivät Hansaa muistellessa.
+
+Näinpä puhkes moni lausumaan:
+"Kullakin on täällä tehtävänsä,
+Jonka saanut onpi Luojaltaan,
+Jonka täyttää tulee eläissänsä.
+Ehkä kulkulaisna laulaissansa
+Tehtäväns juur' täytti Laulu-Hansa!"
+
+
+
+
+Mustalainen.
+
+
+Yksin kulku kolkoks käy. Terve matkamiesi!
+Mustalaisen seura suo hupaa kukatiesi.
+Kulkenut oon iloiten
+Halki maitten useitten.
+Koti kaikkialla
+Mull' on taivasalla.
+
+Kysyt, enkö kaivannut koskaan kotimaata?
+Mitä sillä tekisin, arvata en saata.
+Luona kansain kaikkien
+Ilon löytää iloinen.
+Näin jo maata monta,
+Mut en riemutonta.
+
+"Mik' on minun uskontoin?" Tahdotko sen kuulla?
+Tuta riemu rinnassain, laulaa sitä suulla.
+Elämämme meille on
+Suotu vuoksi nautinnon.
+Sen, ken sit' ei nauti,
+Tappakohon tauti.
+
+Sanot, että maailma oma onpi Tuonen,
+Että elo loppuupi. Kernaasti sen suonen.
+Kuka täällä viitsiskään
+Elää, elää yhtenään?
+Uupuu vihdoin henki
+Keskell' ilojenki.
+
+"Mutta jälkeen kuoleman?" Kukapa sen tietää?
+Tuskin tutkimistakaan asia tuo sietää.
+Kuihtuu kukka, kaatuu puu,
+Linnun laulu lakastuu:
+Niin käy elävitten.
+Mitä tulee sitten?
+
+"Oonko tuskaa tuntenut?" Turhanpäiväisillä
+Älä mua rasita enää kyselmillä.
+Sulaa suru suurinkin,
+Kuivaa kyynel kuuminkin.
+Omat huoles kanna,
+Iloita mun anna.
+
+
+
+
+Juomalaulu.
+
+
+Pois huolemme kaikki jo poistukohon:
+Vaan riemua varten tää maailma on.
+Niin paljon, niin paljon on riemuja maan;
+Ken hullu siis huolista huolisikaan?
+
+Ken riemuita tahtoo, hän joutukohon
+Ja juokoon; jo pullomme puolillaan on.
+Jo hukkukoon huomenna taivas ja maa,
+Kun siksi vaan juoda ja riemuita saa.
+
+On joutuva viimeinkin kuoleman yö:
+Se pullomme kaataa ja pirstoiksi lyö,
+Se pois meidät kantaapi riemuista maan.
+Ei peljätä tarvis. Se tulkohon vaan!
+
+Kyll' lienevät kuivia Tuonelan maat,
+Ja viiniä turhaan ehk' etsiä saat;
+Mut muistaa jos voinee: nyt riemuisna juo!
+Ja muistosi sielläkin riemuja luo.
+
+
+
+
+Sua lemmin.
+
+
+Sua lemmin aina, tyttö mustatukka
+Ja sinisilmä, naisist' ihanin.
+Oot elontieni kaunokaisin kukka,
+Oot sydämeni tunne tulisin.
+
+Sun kammioosi hiljaan, kyyhkysiivin,
+Mun aatokseni usein kiiruhtaa.
+Mä itse sinne kerran vielä hiivin,
+Sua vaimoks pyydän -- jos en muita saa.
+
+
+
+
+Sanassaan pysyvä.
+
+
+Katri kaunis lausui näin:
+"Sua en siedä silmissäin.
+Koskaan luota sinuun en!
+Kuule sana viimeinen:
+
+"Pihlaja pihalla on;
+Sulle suon mä suutelon,
+Mansikoit' kun oksat sen
+Kantavat, mut ennen en."
+
+"Tyttöin päätöksistä viis!"
+Mietti Antti, lähti siis
+Illan tullen Katrin luo:
+"Totta tyttö muiskun suo!"
+
+Kartanolla Katri on.
+Mitä toimii vallaton?
+Mansikoita pihlajaan
+Tyttö sitoo toimissaan.
+
+
+
+
+Sydämeni.
+
+
+Mä sydämeni sulle tahtoisin paljastaa,
+Sä neito ihanainen, sen aarteet osoittaa.
+Ne aarteet hehkuvaiset on kultaa kalliimmat,
+Ne sydämeeni lämmön ja valon saattavat.
+
+Ne sydämessäin syntyi, sen omat ovat vaan,
+Ja synnyinpaikallensa nyt suovat valoaan;
+Mut sydämeni jos mä nyt voisin paljastaa,
+Ne ehkä kiillollansa lumoisi maailmaa.
+
+Mut syämmessäin on muuta, mi siell' ei syntynyt:
+On elonvirta sinne ryönäänsä viskellyt.
+Sen tumma, häijy varjo nuo aarteet tummentaa; --
+On kuvas siellä myöskin ja muuta joutavaa.
+
+
+
+
+Rauhaton.
+
+
+Hän onnens ja syämmens jätti
+Tytön haltuhun lemmityn;
+Mut onni ja morsian petti,
+Sydän murtui jo hyljätyn.
+
+Pois seurasta vanhain ja nuorten
+Nyt lähtö on hyljätyn tään.
+Yli virtain hän rientää ja vuorten,
+Lepo löydy ei missäkään.
+
+Ei lepoon yö häntä vietä,
+Ei helle auringonkaan.
+Hän rientää eellehen tietä,
+Kuin mieletön raivossaan.
+
+Eikö viihdytä unonen kallis?
+Eikö rauhoitu onneton?
+Ei virkansa sitä sallis,
+Sillä posteljuuni hän on.
+
+
+
+
+Koditon vapaus.
+
+
+Tänne rientäin joutukaatte
+Kaikki vapaamieliset;
+Orjina kyll' olla saatte,
+Pois nyt orjuus, kahlehet!
+Missä enää vapautta
+Löytää joukoss' ihmisten?
+Sitä vainotaan kuin sutta.
+Täällä vaan on suoja sen
+Luona täytten maljojen.
+
+Tuskin enää miestä tapaa,
+Jok' ei pelkäis varjoaan.
+Tääll' on mieli, kieli vapaa,
+Pelkoa ei laisinkaan.
+Rinnat nousee, kuohuileepi,
+Aatteet kiitää lentohon;
+Vapaus vaan vallitseepi.
+Muuall' on hän koditon:
+Täällä hänen kotins on.
+
+Kuule ääntä vapahitten,
+Kuin se miehekkäästi soi!
+Mutta mik' on kumppanitten?
+Tuskin seisoa he voi.
+Viinan orjiks vapaat vääntyy,
+Sammuu into tulinen:
+Vapaus selin heihin kääntyy,
+Eik' ees luona maljojen
+Viihdy joukoss' ihmisten.
+
+
+
+
+Haudalla.
+
+
+"Hän kuollut ei, hän nukkuu vaan",
+Niin lausui pappi puheessaan
+Haudalla juhlallisna.
+Tuo kaunist' on, lie tottakin;
+Mut vainaan tunsin minäkin
+Ja tiedän: onnellisna
+Hän eläessään päällä maan,
+Ei elänyt, -- mut nukkui vaan.
+
+
+
+
+Hajamielisyyttä.
+
+
+Raskas ilma kammion;
+Rinta ahdistuupi.
+Luonnon sulo mielessäin
+Eloon havahtuupi.
+
+Päivän paiste hempeä,
+Nurmet kukkivaiset!
+Rakkaat laululintuset,
+Kilvan laulavaiset!
+
+Tuuli vieno, lämpöinen
+Metsän tuoksut kantaa.
+Meren aallot vaahtopäät
+Suutelevat rantaa.
+
+Kuinka, kuinka unhoitin
+Aallot loiskivaiset,
+Nurmikkoni vihannat,
+Metsät tuoksuvaiset?
+
+Kuka hullu viihtyä
+Viitsis kammioissa?
+Luonnon helmaan kiiruhdan
+Uimaan nautinnoissa!
+
+Oven auki lennätän
+Ja ulos hyökkään sitten, --
+Lumihankeen kompastun,
+Mi eess' on portahitten.
+
+Varis vaakkuu sääliään:
+"Liiaks' lunta täällä.
+Nälkähän kai näännytään
+Tällaisella säällä".
+
+
+
+
+Kohtalon iva.
+
+
+Keinuu venhe pieni aaltoloilla,
+Nuorukainen siinä haaveilee.
+Mieli täyttyy kuvill' ihanoilla,
+Silmät loistaa, huulet hymyilee:
+
+"Viel' oon nuori, outo maailmalle,
+Mutta voiman tunnen rinnassain.
+Se mun nostaa kerran korkealle,
+Vertaiseksi henkein mahtavain."
+
+"Nimetönnä paisun mahtavaksi,
+Enkä jouda hukkaan joutumaan.
+Kun on mennyt vuosi taikka kaksi,
+Nimi uusi loistaa yli maan."
+
+Venhe aaltoloilla keinuileepi,
+Nuorukainen siinä haaveilee.
+Myrsky nousee, aallot kuohuileepi,
+Saalistansa meri ahnailee.
+
+Vuotta kaksi virtaans aika peitti.
+Kirkkomaahan ruumis kätketään,
+Ruumis, jonka aallot rantaan heitti. --
+Tuntenut ei sitä yksikään.
+
+
+
+
+Ei lauluista apua.
+
+
+Sulle, Suomi, lempeänsä
+Laulaa sadat laulajat.
+Herätellä äänellänsä
+Onneasi koittavat.
+
+Lapses sulle lauleloilla
+Uutta aikaa valmistaa:
+Sävelitten aaltoloilla
+Onnes linna kohoaa.
+
+Laulurinnat kilvoitellen
+Toiveitansa helkyttää,
+Kunnes Suomi tuskitellen
+Vihdoin heille äännähtää:
+
+"Laulajoista sulosuista
+Tok' ei hyödy onni maan.
+Ei se synny lauleluista,
+Työtä siihen tarvitaan."
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Runoelmia, by Kaarlo Kramsu
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RUNOELMIA ***
+
+***** This file should be named 16395-8.txt or 16395-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/1/6/3/9/16395/
+
+Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm.
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
+*** END: FULL LICENSE ***
+
diff --git a/16395-8.zip b/16395-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..3cdf7b7
--- /dev/null
+++ b/16395-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..0e9b953
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #16395 (https://www.gutenberg.org/ebooks/16395)