diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 16393-8.txt | 3247 | ||||
| -rw-r--r-- | 16393-8.zip | bin | 0 -> 60896 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 16393-h.zip | bin | 0 -> 393641 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 16393-h/16393-h.htm | 3303 | ||||
| -rw-r--r-- | 16393-h/images/tuomo1.jpg | bin | 0 -> 90871 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 16393-h/images/tuomo2.jpg | bin | 0 -> 77316 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 16393-h/images/tuomo3.jpg | bin | 0 -> 78482 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 16393-h/images/tuomo4.jpg | bin | 0 -> 83547 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
11 files changed, 6566 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/16393-8.txt b/16393-8.txt new file mode 100644 index 0000000..3a0ea8f --- /dev/null +++ b/16393-8.txt @@ -0,0 +1,3247 @@ +The Project Gutenberg EBook of Tuomo sedän tupa, by Harriet Beecher Stowe + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Tuomo sedän tupa + +Author: Harriet Beecher Stowe + +Editor: Maikki Friberg + +Release Date: July 30, 2005 [EBook #16393] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TUOMO SEDÄN TUPA *** + + + + +Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed +Proofreaders Europe. + + + + + + + + + +Harriet Beecher-Stowe'n + + +TUOMO SEDÄN TUPA. + + +Nuorisolle mukaili +Maikki Friberg. + + +Ensimmäisen kerran julkaissut +Weilin & Göös'in Osakeyhtiö 1893. + + + + +Esipuhe. + + +_Nuori lukijani! Varmaankin olet kuullut puhuttavan neekereistä +Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa. Neekerit ovat, kuten tiedät, kotoisin +Afrikasta, mutta kun Amerikassa tarvittiin työvoimia, tuotiin heitä +sinne joukottain suurilla laivoilla. Mutta, sanonet, miksi eivät +amerikalaiset itse tehneet työtään? He eivät kestäneet kuumaa ilmanalaa, +eikä heitä muutenkaan ollut kyllin. Varsinkin oli Yhdysvaltain +etelä-osassa n. k. Etelävaltioissa suuri työväenpuute, siellä kun oli +laajat riisi-, sokeri- ja puuvillaviljelykset. Ja siksi neekerit +paraasta päästä sijoitettiinkin sinne. + +Työ ei suinkaan ole mitään pahaa. Kotona näet isäsi ja äitisi tekevän +työtä aamusta iltaan ja kun kasvat isoksi, rupeat sinä myöskin +harjoittamaan jotakin tointa. Työllä me ansaitsemme ruokamme ja +vaatteemme, työmme hedelmillä voimme auttaa ihmisiä, jotka ovat hädässä +ja puutteessa. Mutta neekereistä ei tehtykään tällaisia työmiehiä. He +eivät koskaan saaneet penniäkään työstään, eivät itse saaneet valita +toimintaansa, eivätkä saaneet mennä, mihinkä tahtoivat. He joutuivat +kokonaan isäntiensä omaisuudeksi, herrojensa orjiksi. Ja nämä saivat +heitä ostaa, myydä ja vaihtaa aivan niinkuin meillä menetellään hevosien +ja lehmien kanssa. + +Jos joku esim. meidän maassa tekee toiselle pahaa, joutuu hän siitä +edesvastauksen alaiseksi ja saapi rangaistuksen, sillä laki suojelee +kaikkia. Mutta Amerikan lait eivät suojanneet neekeriorjia; näitä +raukkoja saivat isännät mielin määrin kurittaa ja ruoskia. Väliin heitä +piiskattiin niin, että tulivat viallisiksi, jopa menettivät henkensäkin. +Kun orjaparat sitten epätoivossaan koettivat paeta, ajettin heitä mitä +julmimmalla tavalla takaa. Oli oikein erityisiä verikoiria tätä varten. +Ehtimiseen nähtiin sanomalehdissä ilmoituksia karanneista orjista, +joiden omistajat lupasivat suuret summat sille, joka saattaisi heidän +"omaisuutensa" joko elävänä tahi kuolleena takaisin. Laissa oli sakon +uhalla kiven kovaan kielletty auttamasta karanneita orjia. + +Mutta kuinka se on mahdollista, arvelet, että ihmiset voivat olla niin +kovia ja armottomia lähimmäisilleen? Niin, se on tavallaan kylläkin +kummallista, mutta juuri tässä parhaiten näkyykin orjuuden kirous. Se +piti monta miljoonaa ihmistä eläinten kannalla ja teki heidän +isännistään itsekkäitä ja kovasydämmisiä tyranneja. Heidän mielestään +orjat olivat vaan jonkinmoisia koneita, joidenka avulla he hankkivat +itselleen rikkauksia. He tottuivat vähitellen julmuuteen aivan niinkuin +me totumme talven pakkaseen. Monen mielestä eivät neekerit olleetkaan +oikeita ihmisiä. Heidän täytyi rautateillä ajaa eläinvaunuissa ja +kirkossa istua eri penkeissä. + +Oli niitä kuitenkin jalojakin ihmisiä, jotka koko sydämmestään +paheksivat orjuutta ja koettivat kaikin tavoin lieventää orjiensa tilaa. +Sellainen oli muun muassa eräs lempeäluontoinen ja viisas rouva, nimeltä +Harriet Beecher-Stowe. Hän kärsi sanomattomasti nähdessään ja +kuullessaan sitä julmuutta, jota orjat joka päivä hänen rakkaassa +isänmaassaan saivat kokea. Se oli hänestä niin hirmuinen häpeä, niin +kauhea mätähaava vapaassa Amerikassa. Viimein hän ryhtyi kirjoittamaan +erästä kirjaa, jolle antoi nimen "Tuomo Sedän tupa". Siinä hän otti +kuvatakseen niitä surkeuksia, joita hän monta kertaa oli itkenyt, joiden +takia hän monta yötä oli valvonut. + +Kirja herätti heti ääretöntä huomiota. Toiset sitä ylistivät pilviin +saakka, toiset taas moittivat. Mutta kaikki sitä lukivat, kaikki siitä +puhuivat. Orjuuden vastustajien luku kasvoi päivä päivältä ja orjien +vapauttamista ruvettiin puuhaamaan monessa piirissä. Mutta etelävaltiot +panivat vastaan. Siellä mahtavat herrat suurine puuvilla-istutuksineen +eivät sanoneet voivansa tulla toimeen ilman tätä laitosta. Kun asiasta +ensin kiisteltiin kauvan aikaa sanomalehdissä ja suurissa kokouksissa, +syttyi viimein ankara sota pohjois- ja etelävaltioiden välillä. Se +nielasi paljon ihmisiä, paljon rahaa, mutta pohjoisvaltiot saivat +kuitenkin viimein voiton ja orjat vapautettiin. Nyt ei Amerikassa ole +ainoatakaan orjaa enään. Mustia ihmisiä, neekerejä kyllä vieläkin on, +mutta heillä on samat oikeudet kuin muillakin, saavat liikkua vapaasti, +minne tahtovat. + +Siitä on jo päälle 40 vuoden kun "Tuomo Sedän tupa" ensin ilmestyi +englannin kielellä. Se on sittemmin käännetty monelle kymmenelle +kielelle ja levinnyt ympäri Euroopan, jopa tunkeunut Aasiaankin. Tästä +on varmaankin opettajasi joskus puhunut. Ehkäpä hän myöskin on kertonut, +että suomenkielelläkin on ilmestynyt eräs lyhyempi "Tuomo Sedän tupa" +lapsia varten. Kentiesi sinä silloin olet mennyt joko lainakirjastoon +tahi kirjakauppaan sitä kysymään saadaksesi myöskin lukea tätä +merkillistä kirjaa. Mutta nolona olet palannut, sillä siellä vastattiin, +että se jo aikoja sitten oli loppuunmyyty. + +Tässä se nyt uudestaan esitetään suomalaisia lapsia varten ja tarjoutuu +sinulle luettavaksi. Omin silmin saat tässä tutustua orjaraukkojen +kurjuuteen. Herättäköön se sinua näkemään vääryyksiä maailmassa ja +taistelemaan totuuden ja hyvyyden puolesta. + +Helsingissä Heinäkuussa 1893._ + + _M. F._ + + + + +TUOMO SEDÄN TUPA. + + + + +[Kuva: Tuomo setä.] + + + + +I. + + +Pienessä kaupungissa Kentuckyn valtiossa istui eräänä helmikuun päivänä +kaksi herrasmiestä vakavasti keskustellen. Huone, missä olivat, oli +hienosti sisustettu ja heidän edessään oleva pöytä oli täynnä +viinipulloja ja muita virvokkeita. + +Toinen herroista oli lyhytkasvuinen ja lihava. Hänen kasvojensa ilme oli +röyhkeä ja halpamainen ja koko hänen käytöksensä osoitti sellaista +henkilöä, joka ei ole saanut minkäänlaista sivistystä, mutta joka +kuitenkin tahtoo olla ylinnä joka paikassa. Hänen pukunsakin oli +sentapainen, loistava ja huomiota herättävä. Suureen ruususolmuun +sidottu kaulaliinansa oli punaisen ja sinisen kirjava, liivit hohtavan +punaiset ja lihavat kädet täynnä sormuksia. Raskaat kiiltävät +kellonvitjat, joihin oli kiinnitetty kaikenlaisia leluja, riippuivat +alas aina vatsalle asti. Ne näyttivät olevan omistajansa ylpeyden +esineenä, sillä keskustellessaan hän niitä ehtimiseen hypisteli ja +kilisteli. Hänen puheensa oli hyvin karkealuontoista ja sitä hän sitten +vielä höysti raaoilla sanoilla ja kirouksilla. + +Toinen herroista oli sitä vastoin kaikesta päättäen sivistynyt henkilö, +vaikka huolihuntu par'aikaa peitti hänen kasvonsa ja teki koko muodon +sangen synkäksi. Hän kääntyi vieraaseensa päin ja sanoi vakuuttavalla +äänellä: + +"Kuten jo olen kertonut teille, herra Haley, on Tuomo varsin erinomainen +palvelija. Hän hoitaa koko taloni, on tarkka kuin puntari, aina +rehellinen, aina luotettava." + +"Tarkoitatte kai, herra Shelby, niin rehellinen kuin neekeri voipi +olla", keskeytti lihava Haley, viinilasiaan kallistellen. + +"En todellakaan. Tuomo on ehdottomasti rehellinen, sillä hän on hurskas +ja jumalinen." + +"Niin, hurskaus sopii varsin hyvin neekerille ja lisää suuresti hänen +arvoaan, kun se vaan on todellista laatua. Minullakin oli kerran +sellainen orja, jonka puheita totta puhuen kuunteli kuin papin saarnaa. +Ja päälle päätteeksi ansaitsin 600 dollaria[1] myydessäni hänet." Tätä +kertoessa loistivat herra Haleyn kasvot. + +[1] Dollari = 5 S:mka 35 p:ä. + +"Voitte olla vakuutettu siitä, että Tuomon hurskaus on sitä oikeata +lajia. Olen häntä monesti koetellut. Kerrankin lähetin hänet tuonne +lähikaupunkiin noutamaan minulle 500 dollaria. Vaikka, kuten nyt +perästäpäin olen saanut kuulla, muutamat veijarit kehoittivat häntä +pistämään rahat omaan taskuunsa ja pakenemaan Kanadaan, palasi hän +määrätyllä hetkellä ja toi minulle koko summan. En suinkaan mielelläni +hänestä eroa, mutta koska nyt juuri satun olemaan suuressa rahapulassa, +kehoitan Teitä ottamaan Tuomon velkani maksuksi." + +"Ihan mahdotonta", intti herra Haley, "mutta jos Teillä olisi joku poika +tahi tyttö vielä Tuomon keralla antaa, niin sitten voisi asia käydä +päinsä." + +Samassa avautui ovi ja nelivuotias poikanen sekarotua astui huoneeseen. +Lapsi näytti erinomaisen herttaiselta. Mustat silkkipehmeät kiharat +ympäröivät hänen pyöreitä kasvojaan. Tummat, suuret silmät katselivat +uteliaasti ja samassa iloisesti huoneessa olijoita ja poskiin +muodostuivat pienet kuopat niin pian kuin suu vetäysi hymyyn. +Pienokaisen varma käytös ja rohkea läheneminen osotti, että hän ennenkin +oli käynyt isäntänsä huoneessa. + +"Kas Harry", huusi herra Shelby, "tule tänne, niin annan sinulle +rusinatertun." + +Harry riensi sitä ihastuksella ottamaan. "Ja nyt", lisäsi herra Shelby +silitellen Harryn päätä, "voit näyttää tälle vieraalle, kuinka sinä +osaat laulaa ja tanssia." + +Poika alkoi heti kirkkaalla, raikkaalla lapsen äänellä erästä omituista +neekerilaulua säestäen sitä pään, käsien ja jalkojen liikkeillä, +seuraten tarkasti tahtia. "Mainiota", huusi Haley innostuksissaan ja +heitti poikaselle appelsiinin. + +Kun tämä vieläkin isäntänsä kehoituksesta teki muitakin pikku temppuja, +kääntyi Haley yht'äkkiä herra Shelbyn puoleen, taputti häntä olkapäälle +ja kuiskasi: "Antakaa minulle tämä poikanen vielä lisää ja kauppamme on +tehty." + +"Mutta mitä ihmettä te lapsukaisella tekisitte", kysyi herra Shelby. + +"Se on nyt minun salaisuuteni", vastasi Haley. "Mutta kuulkaapas +kuitenkin. Minulla on eräs tuttava, joka ostaa somia lapsia, elättää +niitä jonkun ajan ja myy sitten hyvästä hinnasta. Rikkaat ihmiset +maksavat niistä nähkääs suuret summat, sillä nykyään ovat kauniit +palvelijat muodissa. Tuollainen sievä ovenavaaja ja passari antaa koko +talolle hienon leiman." + +"En minä tahtoisi myydä lasta", sanoi herra Shelby hitaasti. "Minä +tiedän, että se saattaisi sydämmen surua pienokaisen äidille, ja sitä en +soisi." + +"Naisväki on todella hirmuista, kun se pääsee parkumisen alkuun", myönsi +Haley. "Minä en puolestani voi sietää heidän kyyneleitänsä. Mutta siksi +tällaisia asioita onkin varovasti ajettava. Te voisitte esim. lähettää +lapsen äidin pois päiväksi pariksi, ehkäpä viikoksikin ja sillä ajalla +kaikki tapahtuisi hiljaisuudessa. Äidin palattua voisi vaimonne sitten +antaa hänelle korvarenkaat taikka uuden hameen; varmaan hänen mielensä +tällä tavalla vähitellen tyyntyisi." + +Herra Shelby pudisti päätään. "En luule sen käyvän päinsä." + +"Aivan mainiosti. Te luulette noita mustia elukoita samanlaisiksi kuin +valkeita ihmisiä, mutta siinä peräti erehdytte. Mustat voivat kestää +vaikka millaista kohtelua, kun heitä vaan vähitellen totuttaa. Eihän +niillä voi olla sellaisia tunteita ja toiveita kuin meillä." Sitten +rupesi Haley suurella itsetietoisuudella kerskailemaan ammattitaitoansa +tällä alalla. Hänen hankkimansa orjaparvet olivat kaikkein parhaat, aina +lihavat ja hyvin voivat. Ani harvat menivät hukkaan ja hänen tappionsa +olivat suhteellisesti pienet. Tämä oli tietysti seuraus hänen järkevästä +menettelystään. Piti silloin tällöin osottaa hiukan inhimillisyyttä ja +vaan hätätilassa käyttää piiskaa. Alituisesta ruoskitsemisesta oli näet +vaan häviötä, orjat kun sen kautta heikkonivat ja tulivat kivulloisiksi. + +Puhuttuaan kauvan aikaa samaan suuntaan ja kiitettyään hyvää sydäntään +sekä onnistuneita keinojaan kysäsi hän viimein herra Shelbyltä, mitä +tämä oli päättänyt heidän yhteisistä kaupoistaan. + +Herra Shelby lupasi tuumia asiata ja neuvotella vaimonsa kanssa, mutta +tällaisiin epävarmoihin lupauksiin ei Haley tyytynyt, vaan vaati +pikaista vastausta. + +Shelby kehoitti häntä silloin pistäymään uudestaan talossa myöhemmin +samana päivänä, jonka jälkeen orjakauppias kumarsi ja läksi. + +"Ellen olisi", sanoi Shelby itsekseen, "tuon miehen vallassa, olisin jo +aikaa syössyt hänet päistikkaa portaita alas. Niin inhottavan itserakas +hän on, ja niin vastenmieliseltä tuntuu minusta kaupan hierominen hänen +kanssansa. Kyllä velkautuminen on sitä viimeistä." + +Herra Shelby oli hiljainen, hyvänluontoinen mies, joka aina oli +kohdellut ympäristöään ystävällisesti eikä vaatinut liikoja +orjiltaankaan. Mutta hän oli nyt viime aikoina sekaantunut laveihin +yrityksiin, ja hänen raha-asiansa olivat joutuneet sellaiseen +epäjärjestykseen, että velkojia ilmoittautui joka haaralta. Mahtavin ja +vaarallisin heistä oli Haley. Hän oli jo monta kertaa kirjallisesti +ahdistanut Shelbyä ja oli nyt tullut itse. Shelby oli, kuten hän +itsekkin myönsi, tykkönään hänen käsissään sillä hetkellä. Ja hän oli +tästä sekä murheissaan että nöyryytettynä. Hän oli aina moittinut +henkilöitä, jotka myivät orjiaan kuin karjaeläimiä, ja nyt hän itse oli +aikeissa menetellä samalla tavalla. + +Raskainta hänestä kuitenkin oli ilmoittaa asia vaimolleen, sillä hän +tiesi jo edeltäpäin tämän sitä paheksivan. + +Rouva Shelby oli hyväsydämminen, mutta ennen kaikkia hurskas ja +jumalinen nainen. Hän koetti jokapäiväisessä elämässään toteuttaa +kristinopin vaatimuksia ja piti sentähden äidillistä huolta jok'ainoasta +palvelijastaan. Hän koetti opettaa heitä hyviin tapoihin ja +velvollisuuksien täyttämiseen, kehittää heidän henkisiä kykyjään ja +taipumuksiaan ja valvoi alituisesti heidän parastaan. + +Rakkain kaikista hänen palvelijoistaan oli pikku Harryn äiti Elisa. Tämä +oli ollut rouva Shelbyn luona aina pikku tytöstä ja nauttinut mitä +huolellisinta hoitoa. Heidän välinsä muistutti enemmän äitiä ja tytärtä +kuin emäntää ja palvelijaa. Elisa olikin erittäin miellyttävä olento; +kasvot säännöllisen kauniit, käytös pehmeän sulava ja ääni täynnä +vienoutta ja sointuisuutta. Hänen ihovärinsä oli niinkuin pikku +Harrynkin melkein valkea. Emännän valvova silmä oli pelastanut hänet +niistä vaaroista ja kiusauksista, jotka muuten niin usein uhkaavat +kauniita orjatyttöjä. Täysi-ikäiseksi tultuaan oli hän joutunut +naimisiin kelpo miehen kanssa naapuritalosta ja eli nyt onnellisena ja +rakastettuna. Hänen miehensä kävi häntä tervehtimässä niin usein kuin +aika myönsi, ja pikku Harry oli hänen ilonsa ja ylpeytensä. + +Illalla oli herra Shelbyn kertominen vaimolleen Haleyn käynnistä ja +heidän yhteisistä sopimuksistaan. Kuten hän jo edeltäpäin oli arvannut, +pani rouva Shelby tämän äärettömän pahaksi, eikä edes alussa oikein +ottanut uskoakseen koko asiaa. Hänestä tuntui ihan mahdottomalta, että +oma rakas miehensä antautuisi kauppoihin tuollaisten orjakauppiaiden +kanssa, joita rouva Shelby hamasta lapsuudestaan oli oppinut inhoamaan. + +Hän tiedusteli kiihkeästi syytä miehensä hämmästyttävään päätökseen, +sillä kuten moni muukin rouva ei hän tietänyt mitään miehensä asioista +ja rahapulasta. + +Mies selitteli hänelle silloin nykyisen ahtaan asemansa lisäten, että +hänen joko täytyi myydä pari orjaa tahi luovuttaa koko omaisuutensa +velkojilleen. + +"Mutta miksi", kysyi rouva Shelby, "olet juuri valinnut Tuomon ja Elisan +pojan. Onhan Tuomo niin uskollinen, niin meihin kiintynyt, että hän +varmaankin olisi valmis antamaan henkensä meidän edestämme. Ja olemmehan +jo monta kertaa noin puoleksi luvanneet antaa hänelle vapauden. Entä tuo +pieni Harry, Elisa-paran sydänkäpy. Mitä äiti rukka ajatteleekaan +meistä, kun olemme valmiit aineellisen voiton takia riistämään lapsen +hänen sylistään. Monasti olen puhunut Elisalle hänen +äidinvelvollisuuksistaan ja terottanut hänen mieleensä, ett'ei ole +hellempää suhdetta kuin äidin ja lapsen. Minä olen kehoittanut häntä +alituisesti seuraamaan lastansa, rukoilemaan sen puolesta ja antamaan +sille kristillisen kasvatuksen. Mutta eihän nämä puheet merkitse mitään, +kun nyt myymme lapsen jumalattomalle miehelle, jonka luona se +luultavasti tärveltyy sekä ruumiin että hengen puolesta. Emmehän silloin +ensinkään seuraa antamiamme neuvoja." + +Herra Shelbyn täytyi sydämmessään myöntää vaimonsa olevan oikeassa, +mutta hän tekeytyi väliäpitämättömäksi ja koetti puolustella itseään. +Miksikä hän oli muita moitittavampi? He myivät ja vaihtelivat orjiaan +ehtimiseen ja hän teki sen nyt ensikerran suuressa ahdingossaan. Tuomon +ja Harryn hän oli valinnut siitä syystä, että olivat tuottavimmat, vai +olisiko sitten parempi myydä kaikki tyyni? + +Mutta rouva Shelby ei vaan voinut tyyntyä. Hän pyysi ja rukoili miestään +peruuttamaan kaupan sekä tarjosi kultakelloansa ja vähiä koristeitaan +velan suorittamiseksi. + +Herra Shelby vakuutti kuitenkin, että purkaminen nyt oli myöhäistä, +sillä kauppakirja oli jo allekirjoitettu ja Haleyn käsissä, josta ei +hevin päässyt irti. + +Tämä tieto masensi kerrassaan rouva Shelbyn; hän istuutui tuolille, pää +vaipui kättä vasten ja syvät huokaukset nousivat hänen rinnastaan. + +"Niin, tämä on tosiaankin Jumalan rangaistus. Hän tahtoo näyttää meille +orjuuden kirouksen; hän tahtoo osoittaa, kuinka se tärvelee sekä orjan +että isännän. Sillä minä tiedän että orjien pitäminen on synti; jo +nuorena tyttönä sitä paheksin ja vielä selvemmäksi asia on käynyt +minulle nyt. Ystävällisyydellä, huolenpidolla ja hellyydellä olen +luullut voivani auttaa orjiani ja huojentaa heidän kuormaansa..." + +"Pelkkää pettymystä! Mitäpä minä voisin niinkauvan, kuin ei lakimme ota +heitä turviinsa, vaan käsittelee heitä kuin kauppatavaraa. Parhaankin +isännän kuollessa tahi köyhtyessä heitä myydään niinkuin muutakin +irtaimistoa." Rouva Shelbyn ääni värisi mielenliikutuksesta ja katkerat +kyyneleet vierivät hänen poskillensa. + +"Sinun surusi kaivelee minua suuresti, rakas vaimoni", sanoi vihdoin +herra Shelby, "mutta jos sinä tuntisit Haleyn, niinkuin minä, +ymmärtäisit, ett'en vähemmällä voinut päästä hänen kouristaan. Hänessä +ei ole rahtuakaan sääliä; hän olisi valmis myymään oman äitinsä, jos +vaan sen kautta luulisi hyötyvänsä. Huomen aamuna hän jo tahtoo viedä +omaisuutensa täältä ja siksi aion ratsastaa pois koko päiväksi, sillä en +kestä nähdä Tuomon kasvoja ja surullisia silmäyksiä. Saman neuvon +antaisin sinulle. Mene sinäkin jonnekin ja ota Elisa mukaasi." + +"En, sitä en tee milloinkaan", sanoi rouva Shelby kiivaasti, "siten +osottaisin hyväksyväni tätä julmaa kauppaa ja olisin avulias sen toimeen +panossa. Minä tahdon mennä Tuomon luo, puhua hänen kanssansa ja +lohduttaa häntä. Hänen pitää tuntea emäntänsä mielenlaadun. Mitä Elisaan +tulee, en uskalla ajatellakkaan hänen suruansa." + +Herra ja rouva Shelby eivät aavistaneetkaan, että eräs henkilö oli +kuullut koko heidän keskustelunsa. + +Orjakauppiaan käynti talossa oli herättänyt Elisassa levottomuutta. Hän +oli kulkiessaan isäntänsä avonaisen oven ohi aamupuolella mielestään +kuullut Haleyn puhuvan hänen pikku pojastaan. + +Koko päivän oli tuo ajatus vaivannut häntä ja kalvanut hänen mieltään. +Olisiko todella sellaiset kauheat asiat tekeillä ja millä tavalla hän +saisi varmuutta. Hajamielisesti ja takaperin hän oli suorittanut +tehtävänsä pitkin päivää tuumiessaan näitä kysymyksiä edestakaisin. + +Kiihkeässä mielentilassaan ei hän iltasellakaan voinut mennä levolle, +vaan pistäysi pieneen käytävään, joka eroitti hänen huoneensa isäntäväen +makuukamarista. Siellä hän seisoi vavisten korva ohutta seinää vasten ja +kuuli jok'ikisen sanan, jonka isäntä ja emäntä illan kuluessa olivat +vaihtaneet. + +Posket kalpenivat, koko ruumis jähmettyi ja herttaisille kasvoille +ilmestyi kova piirre. Hän oli tehnyt päätöksensä ja hiipi nyt hiljaa +pieneen kammioonsa, missä oli niin monta rauhallista ja onnellista +hetkeä viettänyt. Tuolla oli ikkuna, jonka ääressä hän oli istunut +ompelunsa kanssa tyytyväisesti hyräillen, tuolla pieni hylly täynnä +emännän antamia kirjoja ja muita pikku kaluja, joita oli saanut +jouluiksi. Niin, tämä oli tähän asti ollut hänen turvapaikkansa ja pieni +maailmansa. + +Mutta nurkassa pienellä vuoteella nukkui hänen Harrynsä viattomuuden +unta, suu puoli avoinna, kiharat hajallaan ja kätöset hervottomina +peitteen päällä. Äiti kumartui vuoteen yli ja kuiskasi: + +"Oma armahin lapseni, he ovat myyneet sinut, mutta äitisi on sinut +pelastava." + +Ei ainoakaan kyynel valunut hänen poskelleen, sillä tällaisen surun +kohdatessa silmä ei itke, sydän vaan vuotaa näkymättömiä veripisaroita. + +Elisa otti lyijykynän ja kirjoitti kiireesti: "Oi rakkahin emäntäni, +älkää ajatelko pahaa minusta, älkää liioin kutsuko minua +kiittämättömäksi! Olen kuullut koko teidän illallisen keskustelunne ja +koetan nyt pelastaa poikani. Ettehän moiti minua siitä? Jumala teitä +siunatkoon ja palkitkoon teidän hyvyytenne!" + +Käännettyään tämän paperilipun kokoon meni hän piironkinsa laatikosta +ottamaan vaatteita pikku pojalleen ja niin hellä on äidin sydän, ett'ei +se edes tällaisenakaan kauhun hetkenä unohda ottaa vähän lelujakin +armahansa huviksi. Kaikki nämät tavarat hän sitten kääri niistimeensä ja +kiinnitti sen vyötärilleen. Nyt tuli pienokaista herättää. Kun tämä +viimeinkin avasi silmänsä ja näki äitinsä matkapuvussa, kysyi hän häntä +vakavasti katsellen: + +"Minne menet, äiti?" + +Äiti nojautui hänen ylitsensä ja sanoi matalalla äänellä: "Hiljaa, +Harryseni, et saa puhua ääneen. Paha mies aikoo ottaa Harryn ja kantaa +hänet pois pimeässä, mutta äiti ei salli sitä. Äiti aikoo pukea +sydänkäpynsä päälle lakin ja takin ja juosta kauvas pois hänen kanssaan, +ett'ei paha mies saa kiinni." + +Lapsi ymmärsi, että oli jotakin vakavaa tekeillä ja pysyi aivan +äänetönnä äidin valmistellessa matkaa varten. Kun pienet varustukset oli +tehty, nosti hän pojan käsivarrelleen ja hiipi hiljaa kuin varjo ulos +pimeään yöhön. Ilma oli kylmä, taivas tähdissä, ja äiti kietoi +pienokaisensa huiviin puristaen häntä lujasti rintaansa vasten. + +Tie oli tuttu ja muutaman minuutin kuluttua he saapuivat Tuomo sedän +tuvalle. Täällä Elisa pysähtyi ja naputti hiljaa ikkunaruudulle. + +Mutta ennenkuin seuraamme häntä sisään, voimme ensin tutustua tuvan +asukkaisiin ja heidän jokapäiväiseen elämäänsä. + + + + +II. + + +Tuomon eli Tuomo sedän, joksi häntä tavallisesti nimitettiin, tupa oli +pieni puurakennus herraskartanon läheisyydessä. Tuvan edustalla oli +vähänen puutarha, jossa aina kesäisin rehotti kukkia, hyötymansikoita, +vattuja ja vihanneksia. Toimelias käsi oli paitsi sitä tuvan etupuolelle +istuttanut köynnöskasvia, jotka kiipesivät pitkin huoneen seinää ja +milt'eivät peittäneet sitä tykkänään. + +Aikaisemmin samana päivänä, jota edellisessä on kuvattu, istuivat kaikki +tuvan asukkaat koossa: Tuomo setä, hänen vaimonsa Chloe täti ja kolme +villapäistä lasta, joista nuorin juuri parhaallaan harjoitteli +kävelytaitoa. Vähä väliä hän nousi jaloilleen ja kompastui jälleen +veljiensä suureksi huviksi. + +Chloe täti, joka oli herraskartanon paras keittäjä, oli juuri hiljattain +päässyt illallistoimistaan sieltä ja kiirehti nyt valmistamaan omalle +rakkaalle ukolleen ehtoollisruokaa. Hän seisoi toimeliaana lieden +ääressä paistaen jotakin paistinpannussa ja raotti vähä väliä kattilan +kantta, jossa varmaankin hajusta päättäen kiehui jotakin oikein +maukasta. + +Chloe täti tiesi olevansa taitavin keittäjä koko lähiseudulla ja tämä +pani hänen tummat kasvonsa ilosta ja tyytyväisyydestä hohtamaan. Ei +kukaan osannut valmistaa sellaisia maissikakkuja tahi panna toimeen niin +komeita puolipäiviä, kuin hän. Vieraiden tulo kartanoon olikin hänestä +oikea riemuhetki, sillä nyt hän taas sai ponnistaa voimiaan ja näyttää +keittotaitonsa tuloksia. Ja kun vieraat sitten kiittelivät putinkia, +kysyivät sen tekijää ja ottivat sitä kahdesti jopa kolmastikin, ei Chloe +täti pyytänyt parempaa palkintoa. Hänen sydämmensä sykki riemusta sitä +ovenraosta kuullessaan. + +Pienen pöydän ääressä, joka jo illallista varten oli peitetty valkealla +liinalla, istui perheen isäntä, Tuomo setä, herra Shelbyn paras työmies. +Koska hän on koko kertomuksen päähenkilö, on syytä katsella häntä vähän +tarkemmin. Hän on isokasvuinen ja harteva mies. Kasvot ovat Afrikan +neekerin, väri tumma ja tukka villainen, mutta näissä mustissa kasvoissa +kuvastuu niin paljon viisautta ja jaloutta, arvokkaisuutta ja nöyryyttä, +ett'ei niitä kerran nähtyään unhota. + +Hän istui tänä iltahetkenä rihvelitaulu edessään ja muodosteli suurella, +kirjoitukseen tottumattomalla kädellään hitaasti kirjaimia. Hänen +isäntänsä kolmetoista-vuotias vilkas poika, nimeltä Yrjö, toimitti +opettajanvirkaa ja teki tuon tuostakin pieniä muistutuksia. + +"Ei niin, setä Tuomo", sanoi hän innokkaasti, "nyt tulee h, vaikka +pitikin tulla k." Ja asian selvitykseksi hän kirjoitti taululle koko +rivin k ja h kirjaimia. + +"Kah kummaa", sanoi Tuomo setä ja silmäili nuorta opettajaansa +ihmetellen ja kunnioittaen. Sitten hän tarttui rihveliin uudestaan ja +kävi taas uutterasti harjoittelemaan. + +Sillä aikaa oli illallinen valmistunut ja Chloe täti kutsui suosikkinsa +nuoren Yrjö herran jakamaan heidän ateriaansa. + +Hän ei suinkaan kursaillut, sillä hän tunsi Chloe tädin piirakat ja +kakut ja oli heti valmis ottamaan eteensä suuren kappaleen maissikakkua. + +Illallinen syötiin hilpeästi keskustellen ja pakinoiden. Chloe täti piti +nuorinta polvellaan ja varoitteli silloin tällöin vanhempia lapsiaan +olemaan hiljaa, sillä kuuma afrikalainen veri ei sallinut heidän istua +maltillisesti pöydän ääressä. Välistä he kieriskelivät keskellä lattiaa, +välistä taas konttasivat pöydän alle ja vetivät pikku siskoa jaloista. + +Syötyänsä leikki Tuomo setä pikku tyttönsä kanssa, jotta Chloe täti +rauhassa saisi ruveta siivoamaan huonetta ja tehdä pieniä valmistuksia +hartaushetkeä varten, joka illempana oli pidettävä heidän tuvassaan. +Tuoleista ja istumasijoista oli tosin puute, mutta Chloe täti ei ollut +neuvoton. Tyhjiä tynnyriä vieritettiin tupaan ja niiden yli asetettiin +laudanpätkiä, sankoja ja saavia käännettiin ylöalasin ja näin saatiin +kyllin istunpaikkoja. + +Hetken päästä keräytyi tupaan kirjava joukko. Siellä oli sekä vanhoja +harmaapäitä että nuoria vilkkusilmiä. Toiset olivat oman kartanon väkeä, +toiset taas olivat tulleet naapuritaloista kuullaksensa Tuomo sedän +puhuvan Jumalan sanaa ja selittävän raamattua. Hänen sanansa olivat niin +lämpimät, yksinkertaiset ja sydämmelliset, että tekivät paljoa syvemmän +vaikutuksen, kuin monen oppineen saarna. Varsinkin oli Tuomo setä vahva +rukouksessa. Sanat vuotivat ihan virtana hänen huuliltaan ja tuntuivat +tulevan suoraapäätä sydämmen syvyydestä. Eräs vanha neekeri lausuikin +kerran, että Tuomo sedän rukous varmaankin kohosi suoraan taivaaseen. + +Puheiden välillä laulettiin joko virsiä tahi muita hengellisiä lauluja. +Siinä oli eloisuutta ja innostusta. Neekerit näkyivät erittäin +rakastavan sellaisia lauluja, jotka väririkkaissa kuvissa puhuivat +uudesta Jerusalemista, Kaanaasta ja Jordanin rannoista. Niiden +loppusäkeet toistettiin aina voimalla ja vakuutuksella. + +Myöskin Yrjö herra oli ollut kokouksessa mukana ja luki viimeiseksi +yleisön kehoituksesta kappaleita Ilmestysraamatusta liittäen lukuunsa +lyhyitä selityksiä, joita oli oppinut hurskaalta äidiltään. + +Jotenkin myöhään erosi seurue Tuomo sedän luota, mutta tämä ei +sittenkään heti mennyt levolle, vaan luki ja lauleskeli vielä kauvan +aikaa sen jälkeen itsekseen. Seuraus siitä oli, että sekä hän että Chloe +täti heti kuulivat Elisan naputuksen ja lähenivät kummastuneina ikkunaa. + +"Mitähän ihmeitä nyt on tapahtunut", huusi Chloe havaitessaan Elisan +ikkunan takana. "Laske hänet sisään, ukkoseni", lisäsi hän, mutta +samassa jo pakolainen astuikin tupaan. + +"Taivas varjelkoon! Mikä Teitä vaivaa, oletteko sairas", päivitteli +Chloe nähdessään Elisan kalpeat kasvot ja palavat silmät. "Ihan Te +säikäytätte minut pahan päiväsesti." Ja Chloen mustat silmät pyörivät +hämmästyksestä. + +Elisa kertoi lyhyesti ja kiireesti kaikki, mitä oli sinä iltana kuullut, +isäntänsä päätöksen, emäntänsä rukoukset palvelijansa puolesta, herra +Haleyn tulon seuraavana päivänä. + +Kuuntelijat olivat tuskin käsittää ja uskoa näin hämmästyttäviä uutisia. + +Tuomo setä seisoi siinä ojennetuin käsin ja tuijottavin silmin, kunnes +vihdoin aivan kuin hervottomana vajosi tuoliin ja painoi päätään +polviaan vasten. + +"Jumala armahtakoon meitä", huokasi Chloe. "Mitä ukkoni sitten on +tehnyt, koska isäntä voi kohdella häntä tällä tavalla?" + +"Ei mitään, ei kerrassaan mitään", vakuutti Elisa, "mutta isäntä sanoi +olevansa sellaisessa rahanpulassa, että joko Tuomo ja minun Harryni +olivat myytävät, tahi koko kartano ja kaikki muut... Mutta minä en voi +ajatella lastani tuon miehen käsissä ja siksi pakenen. Jos erehdyn +tässä, on Jumala sen minulle anteeksi antava, mutta en voi toisin +tehdä." + +"Sinun pitää mennä mukaan, ukko", sanoi nyt Chloe kiihkeästi. "Aiotko +todella odottaa siksi, että vievät sinut alas virtaa myöten sinne, missä +orjia tapetaan joukottain nälkään ja ylen raskaaseen työhön. Vielä on +aikaa. Riennä nyt! Minä panen kalusi kokoon." + +Tuomo setä kohotti päätään hitaasti ja sanoi tyynesti, vaikka samassa +surullisesti: "En minä aio lähteä. Elisan paon pidän luonnollisena; sitä +en millään ehdolla tahdo estää. Mutta kuulithan sinä, mitä äsken +kerrottiin, että joko minä tahi kaikki muut kartanossa ovat myytävät. +Miksi en silloin uhraisi itseäni. Isäntäni on aina tarvitessa löytänyt +minut paikaltani; en ole vielä koskaan hänen luottamustansa pettänyt, +enkä aio sitä vast'edeskään tehdä. Isäntää ei saa moittia, kyllä hän +pitää huolta sinusta ja noista pikku-raukoista." + +Hän kääntyi vuodetta kohti, missä pienet villapäät rauhaisasti +nukkuivat. Mutta tämä näky teki lopun hänen tehdystä tyyneydestään. Hän +kätki päänsä suuriin käsiinsä ja nyyhkytykset, jotka panivat koko +ruumiin väräjämään, täyttivät tuvan. + +Viimein sanoi Elisa matalalla äänellä: "Aika rientää, minun on +lähteminen. Koettakaa saada sanaa miehelleni ja tervehtikää häntä. +Kertokaa hänelle paostani ja että koetan päästä Kanadaan. Kun hänet +viimeiseksi tapasin, en voinut aavistaakkaan tällaisia... Ja sanokaa +myöskin hänelle, että jos emme enää tässä elämässä tapaisi toisiamme" +..... ääni petti, eikä hän voinut jatkaa. Hän kääntyi oveen päin ja sai +viimein itkusta tukahdetulla äänellä kuiskatuksi: "sanokaa, että hän +aina elää, niin että kohtaamme toisemme taivaassa." + +Sitten hän katosi pimeään yöhön. + + + + +III. + + +Ei voi kuvitella onnettomampaa ja säälittävämpää henkilöä, kuin Elisa, +kun hän kulki kylmänä talviyönä outoa tulevaisuutta kohti kalvava tunne +rinnassaan. Kaikki hänen ajatuksensa olivat sekaisin. Hän näki kuin +unissa tutut paikat, puut, laaksot, niityt ja pellot kiitävän ohitsensa. +Yksi ainoa asia oli hänellä selvillä: ääretön vaara, joka uhkasi hänen +lastansa. Ahdistus ja äidin rakkaus ajoivat häntä lakkaamatta eteenpäin. +Tavallisissa oloissa olisi poikanen saattanut itse kävellä ja äiti olisi +vaan häntä taluttanut, mutta nyt hän ei hetkeksikään tahtonut laskea +lastansa alas. Pelko oli jännittänyt joka jäntereen hänen ruumiissaan ja +antanut hänelle ylönluonnolliset voimat, ett'ei hän tuntenut taakkansa +painavankaan. Hän riensi kuin kiljuvien petojen takaa-ajama, kuiskaten +vaan välistä värisevin huulin: "Herra, auta minua! Herra, pelasta +minut." + +Harry oli alussa valveella. Kaikki tuo uusi ja kummallinen oli vienyt +unen hänen silmistään. Mutta kun äiti aina vakuutti, että hän kyllä +pelastuisi, jos vaan pysyisi hiljaa ja ääneti, kietoi hän pienet +käsivartensa äidin kaulan ympäri ja kysyi: + +"Pitääkö minun pysyä hereillä, äiti?" + +"Ei yhtään armahani, nuku sinä vaan." + +"Mutta ethän anna pahan miehen ottaa minua, jos nukun?" + +"En anna, niin totta kuin Jumala minua auttakoon", vastasi äiti palavin +silmin. + +"Oletko ihan varma siitä, äiti?" + +"Ihan varma", sanoi äiti äänellä, joka pani hänet itsensäkin +hämmästymään, sillä tuntui aivan siltä kuin joku häneen kuulumaton henki +olisi antanut tämän vastauksen. + +Pienokainen nojasi nyt väsynyttä päätään äidin olkapäätä vasten ja +nukkui. + +Pienien pehmeiden käsivarsien kosketus ja lämmin hengitys kaulaa vasten +vaikuttivat kuin sähkövirta. Ei Elisa tietänyt väsymyksestä, ei unesta +mitään. Koko ruumis oli kuin terästä ja totteli sielua kuin hevonen +ruoskaa. + +Aamun koittaessa oli hän jättänyt kaikki tutut paikat ja käveli nyt +valtamaantiellä. Hän oli kerran käynyt emäntänsä kanssa pienessä kylässä +Ohio-joen varrella. Sinne hän nytkin ohjasi kulkuaan päästäkseen joen +yli ja siten pelastuakseen. + +(Ellet, pieni lukija, tunne Ohio-jokea, niin ota Pohjois-Amerikan kartta +ja etsi se sieltä. Silloin näet, että Ohio on mahtava virta, joka idästä +päin yhtyy tuohon vieläkin suurempaan Missisippi-jokeen.) + +Kun ajajia ja ratsastajia rupesi näkymään maantiellä, käsitti Elisa +vaistomaisesti, että hänen kiireinen kulkunsa voisi herättää huomiota ja +tehdä hänet epäluulon alaiseksi. Hän hiljensi sentähden hiukan +käyntiään, laski pojan maantielle ja järjesti pukuaan. + +Pieneen myttyynsä hän oli kätkenyt muutamia omenia ja niiden avulla hän +nyt koetti saada lasta kulkemaan vähän nopeammin. Hän kieritti vähä +väliä omenan muutaman metrin päähän heidän edellensä ja lapsi juoksi +aina nopein askelin sitä saavuttaakseen. Tällä tavalla he pääsivät +pitkät matkat eteenpäin. + +Kun pienokainen rupesi valittamaan nälkäänsä, vei äiti hänet pieneen +tien vieressä olevaan metsikköön ja antoi hänelle aamiaista mytystään. + +Lapsi ihmetteli nähdessään, ettei äiti syönyt mitään, ja koetti väkisin +panna vähän kakkua hänen suuhunsa, mutta Elisa sanoi: + +"Ei, Harryseni, ei äiti voi syödä mitään, ennenkuin sinä olet päässyt +turvapaikkaan, meidän täytyy taas rientää eteenpäin päästäksemme virran +rannalle ennen iltaa." + +Hän koetti kulkea näennäisesti niin levollisena kuin suinkin +välttääksensä uteliaita silmäilyksiä, mutta sisällinen tuska ajoi häntä +eteenpäin pysähtymättä, levähtämättä. + +Tuntia ennen auringon laskua pääsi hän viimein väsyneenä ajettunein +jaloin Ohion varrella sijaitsevaan kylään. Oli kevättalvi. Joki oli +paisunut ja virtava ja suuret jääkappaleet ajelehtivat edestakaisin +kuohuvien laineiden keskellä. + +Elisa katsoi heti virtaa ja ymmärsi, ett'ei lautan tavallisesta +ylimenosta nyt voinut olla puhettakaan. Mutta ehkäpä veneellä. Hän meni +joen rannalla olevaan pieneen ravintolaan asiata kuulustelemaan. + +Siellä vakuutettiin, että kaikki ylipääsö sillä hetkellä oli mahdoton. + +Elisan surullinen muoto ja levottomuus herättivät sääliä ystävällisessä +emännässä ja hän lupasi tehdä, mitä suinkin voisi. Hän kutsui Elisaa +sisään ja tarjosi Harrylle leivosta. Mutta lapsi oli niin nääntynyt, +että itki, eikä katsellutkaan makeisia. + +"Lapsi-rukka! Laskekaa se tänne", sanoi emäntä ja avasi erään pienen +makuukammion ovea, missä oli puhdas sänky. Sinne poikanen kohta +nukkuikin pitäen vielä unessakin kiinni äitinsä kädestä. Elisaa varten +ei ollut lepoa, ei hän saanut unta. Hän ajatteli alituisesti +takaa-ajajiaan ja tunsi polttavaa tuskaa rinnassaan. Voi noita +raivoisia, tyrskiviä aaltoja, jotka erottivat hänet vapauden maasta! + +Sillä aikaa kun olemme seuranneet Elisan pakoretkeä, ei herra Haley +suinkaan istunut toimetonna kädet ristissä. Niin pian kun hän sai kuulla +uhrinsa paenneen, rupesi hän kiroilemaan ja sadattelemaan ja syytti ensi +vimmassaan herra Shelbyä tästä. Mutta sitten hän vähitellen tyyntyi, kun +sai talon miehet ja hevoset käytettävikseen pakolaisten takaa-ajamista +varten. + +Ei hän kuitenkaan päässyt niin pian liikkeelle, kuin olisi tahtonut. +Koko aamun hän kyllä oli kovassa touhussa, kiirehti ja luikkasi, mutta +näytti siltä, kuin kaikki asianhaarat olisivat liittyneet häntä vastaan. +Hevoset pääsivät karkaamaan ja saatiin vasta kiinni parin tunnin päästä. +Se tie, jota Haley ensin kävi ratsastamaan, oli mahdottoman huono ja +noin peninkulman päästä tykkönään suljettu, ett'ei ollut muuta neuvoksi +kuin palata takaisin. + +Totuuden nimessä on mainitseminen, että nämät vastoinkäymiset suureksi +osaksi olivat Shelbyn palvelijoiden toimeenpanemia, he kun kaikin tavoin +tahtoivat edistää Elisan pakoa viivyttämällä takaa-ajajaa. +Vaistomaisesti he käsittivät, ett'ei rouva Shelbylläkään ollut mitään +sitä vastaan, vaikka hän kyllä oli antavinaan käskyjä ja kiirehtivinään +palvelijoitaan. Tämmöisissä asioissa ovat neekerit ihmeen +tarkkasilmäisiä, oikeita veitikoita. + +Haley tuli tällä tavalla menettäneeksi monta tuntia, ja saapui samaan +pikku ravintolaan, jonne olemme seuranneet Elisaa, vasta tuntia +myöhemmin. + +Elisa seisoi juuri ikkunan ääressä, mutta vetäysi salaman nopeudella +syrjemmäksi huomattuaan ratsastajien tulon. + +Nyt he jo olivat pihalla. Ei ollut aikaa pitkiin mietiskelemisiin, sillä +joka minuutti oli kultaa kalliimpi. Siitä huoneesta, jossa Elisa oli, +johti ovi virralle päin. Hän otti poikasen syliinsä, syöksi portaita +alas ja sitten rantaan päin. + +Mutta nytpä äkkäsi orjakauppias jo uhrinsa, astui nopeasti alas hevosen +seljästä, huusi seuraajilleen ja hyökkäsi sitten hänen jäljessään, +niinkuin jäniskoira otuksensa perässä. + +Tänä kauhun hetkenä tuntui Elisasta niinkuin ei hänen jalkansa olisikaan +koskettaneet maata. Parissa silmänräpäyksessä seisoi hän jo veden +partaalla. Takaa-ajajat olivat aivan hänen jäljissään, mutta +ylönluonnollisella voimalla, sellaisella, jota Jumala antaa ainoastaan +suurimmassa hädässä oleville, hän hyppäsi sydäntä särkevästi huutaen +suurelle jääkappaleelle parin metrin päähän rannasta. + +Tämä hyppäys oli niin uskalias ja samalla mieletön, että Haley ja hänen +seuraajansa ihan vasten tahtoaan päästivät ihmettelyn huudon ja nostivat +käsiään. + +Jääkappale ritisi ja ratisi Elisan painon alla, mutta hän ei jäänyt +hetkeksikään sinne seisomaan, vaan hyppäsi samaa vauhtia toiselta +jääkappaleelta toiselle. Hänen kenkänsä putosivat, sukat menivät +pirstaleiksi ja jalat vuotivat verta jättäen verisiä jälkiä jäälle, +mutta Elisa ei tuntenut mitään, ei nähnyt mitään, kunnes hän viimein +epäselvästi kuin usvassa näki edessänsä Ohion vastaisen rannan ja +miehen, joka tarjosi hänelle kättänsä ja auttoi häntä ylös. + +"Te olette reipas nainen, ken vaan olettekin", sanoi mies. + +"Pelastakaa ... auttakaa ... piilottakaa minut...", huusi Elisa. +"Poikani, tämän tässä he ovat myyneet ja katsokaa" -- hän osoitti toista +rantaa -- "tuolla seisoo hänen uusi isäntänsä." + +"Minä en itse voi tehdä mitään", sanoi mies, "mutta tahdon neuvoa Teitä +erääseen taloon, jossa saatte kaikkia, mitä nykyisessä asemassanne +tarvitsette. Katsokaa, tuossa valkeassa rakennuksessa pääkadun varrella +asuu ystävällistä väkeä, he kyllä auttavat Teitä." + +Eikä mies liikoja kehunut. Elisa tuli sydämmellisiin ihmisiin, jotka +itkivät säälistä kuullessaan hänen paostaan ja suuresta hädästään ja +koettivat häntä kaikin tavoin auttaa. He antoivat hänelle ruokaa ja +lämpimiä vaatteita, valmistivat pehmeän vuoteen, jossa hän sai levätä +särkeviä jäseniään, ja saattoivat häntä eteenpäin uuteen turvapaikkaan. + +Tällaisten helläsydämmisten ihmisten välityksen kautta pääsi Elisa +viimeinkin monet vaarat kestettyään Kanaadaan, jossa kaikki orjat heti +tulivat vapaiksi kansalaisiksi. + +"Eikö hän enää koskaan saanut nähdä miestänsä", kysynee ehkä lukija. + +Hänen miehensä oli jo kauvan miettinyt pakoa päästäksensä raa'asta ja +ilkeästä isännästään, joka alituisesti koki häntä jos jollakin tavalla +nöyryyttää paljaastaan siitä syystä, että hän huomasi orjansa olevan +älykkään ja taitavan. + +Saadaksensa olla Elisan läheisyydessä oli hän kuitenkin tähän asti +kestänyt tylyä kohteluansa, mutta nyt, kun Elisa oli poissa, ei mikään +häntä enään pidättänyt. Hänen pakoretkensä oli, jos mahdollista, vielä +Elisankin pakoa uskaliaampi. + +[Kuva: Elisa hyppäsi samaa vauhtia jääkappaleelta toiselle.] + +Koska hän valkoihoiselta isältään oli perinyt kauniit säännölliset +kasvot ja harvinaisen hyvin muodostuneen, ryhdikkään vartalon, pukeutui +hän hienoksi herraksi, maalasi hiukan kasvojaan ja tukkaansa ja tuli +niin oudon näköiseksi, että häntä oli milt'ei mahdoton tuntea. Eikä hän +liioin käytöksessään osoittanut mitään pelkoa tahi arkuutta. Hän +matkusti päivin kaikkien nähden, poikkesi ensi luokan ravintoloihin ja +oli aivan niinkuin kaikki muutkin vapaat ihmiset ja maan mahtavat. + +Häntä etsittiin tietysti vallan äärettömästi. Hänen entinen isäntänsä +oli kuuluttanut antavansa 400 dollaria sille, joka toisi hänet takaisin, +tahi hankkisi varman tiedon siitä, että hän oli kuollut. Mutta ei +takaa-ajajien päähänkään pistänyt ahdistaa hienoa herraa, joka matkusti +parhaissa paikoissa ensi luokalla. + +Elisa ja hänen miehensä saapuivat Kanadaan samaan aikaan. Vaikka heillä +sinne tullessaan ei ollut yhtäkään dollaria -- kaikki, mitä Elisan mies +oli saanut eräältä ihmisystävältä matkaa varten, oli jo loppunut -- ja +vaikka heillä ei ollut tuumaakaan maata, olivat he mielestänsä +ruhtinaita rikkaammat. He olivat saaneet kaikkein kalliimman lahjan: +_vapauden_. + + + + +IV. + + +Me jätimme Haleyn hämmästyksissään ja hieman häpeissään katselemaan +Elisan pakoa Ohion rannalle. Nähtyään, että tämä todellakin tällä +hetkellä oli luiskahtanut hänen käsistään, ei ollut muuta neuvoa, kuin +palata pieneen ravintolaan ja siellä tuumia, mitä läheisessä +tulevaisuudessa oli tehtävä. + +Tietysti takaa-ajoa oli jatkettava niin pian kuin virta loi +jääpeitteensä, mutta kiusallista tämä vaan oli. Haley rupesi jo itseään +kiroilemaan siitä, että oli välittänyt koko kakarasta, josta nyt vaan +sai kulunkia ja harmia. Annettuaan käsirahoja miehille, jotka olivat +ottaneet ammatikseen etsiä karanneita orjia, ratsasti hän uudestaan +Shelbyn kartanoon tällä kertaa Tuomoa noutamaan. + +Tuomo sedän tuvassa vallitsi raskas mieliala. Chloe täti oli noussut +aikaisin aamulla silittämään ukkonsa paitoja. Tätä tehdessään hän vähä +väliä nosti kättänsä pyhkiäkseen niitä kyyneliä, jotka vierivät hänen +poskilleen. + +Tuomo istui vieressä, Uusi Testamentti polvellaan. Ei kumpikaan +virkannut mitään ja lapset nukkuivat vielä. + +Viimein Tuomo nousi ylös, meni vuoteen ääreen ja rupesi katselemaan +pienokaisiaan kuiskaten itsekseen: "Tämä on nyt viimeinen kerta." + +Chloe täti ei vastannut mitään, hivutti vaan hivuttamistaan paitaa, +vaikka se jo oli niin sileä kuin suinkin olla voi. Mutta yht'äkkiä +hillitsemiskyky petti. Hän laski rautansa alas ja purskahti itkuun. + +"Jos edes tietäisin, minne aikovat sinut viedä ja kuinka sinua sitten +kohtelevat. Kyllähän emäntä sanoo ostavansa sinut takaisin parin vuoden +päästä, mutta eihän kukaan, joka kerran viedään virtaa myöten etelään, +enää tule takaisin." + +"Mutta, Chloe, onhan sama Jumala siellä kuin täälläkin, ja minä olen +joka paikassa hänen suojassansa. Nytkin hän on osottanut minulle +hyvyyttään antamalla sinun ja lapsien jäädä tänne." + +Tuomo oli tukahtua pidättäessään itkuaan, mutta hän koetti karaista +itseään ja puhui lohduttavasti ja voimakkaasti. + +Chloe täti oli pannut parhaansa valmistaessaan jäähyväissuurusta. Hän +oli paistanut lihavimman kanansa, ottanut esiin marjahillot ja muut +herkut. Mutta Tuomolta ne saivat jäädä milt'ei koskematta, sillä ei +sellaisina hetkinä maita ruoka eikä juoma. Ei Chloella liioin ollut +ruokahalua ja ainoat, jotka panivat arvoa tähän herkulliseen ateriaan, +olivat pojat. He eivät vielä ymmärtäneet hetken vakavuutta, vaan söivät +tyytyväisinä hyvällä ruokahalulla. + +Chloe täti järjesti sillä aikaa ukkonsa vaatteita. Hän tarkasteli joka +paitaa, erotti vanhat uusista ja käski niitä säästäen käyttää, sillä +kukapa ompelisi uusia, kun nämät rikkuivat. Hukkaparin hän oli jatkanut +yön kuluessa ja pannut lankakerän sisään parsimista varten. Mutta +kuvitellessaan, että nuo julmat ihmiset kentiesi riistäisivät kaikki +nämät uudet kalut hänen ukoltaan, puhkesi hän uudestaan katkeraan itkuun +nojaten päätään kapsäkkiä vasten. Lapsetkin rupesivat nyt aavistamaan +jotakin pahaa nähdessään äidin kyyneleet ja rupesivat täyttä kurkkua +parkumaan. + +Samassa astui rouva Shelby tupaan hyvästi jättämään. Perheen syvä suru +liikutti häntä niin, ettei hän hetken aikaan saanut mitään sanotuksi. + +"Rakas Tuomo", sanoi hän viimein itkusta värisevällä äänellä, "en voi +antaa sinulle tällä hetkellä mitään, josta sinulla olisi hyötyä, mutta +sen lupaan juhlallisesti, ett'en kadota sinun jälkiäsi ja että ostan +sinut takaisin, niin pian kuin suinkin voin." + +Nyt tuli Haley uhriansa ottamaan ja koko talonväki kokoutui pihalle +vielä viimeisen kerran kätelläkseen Tuomo setää. Hän oli ollut heidän +sekä työnjohtajansa että sielunpaimenensa ja nyt eronhetkenä he kaikki +tahtoivat osottaa rakkauttaan ja myötätuntoisuuttaan hänelle. + +Juuri kun Tuomo jo istui rattailla, otti Haley raskaat raudat istuimen +alta ja pani ne hänen jalkoihinsa. + +Harmin ja paheksumisen huudahdus kuului yht'aikaa kaikkien huulilta ja +rouva Shelby vakuutti verannallaan seisoessaan, että tämä varovaisuus +oli aivan turha. + +"Rouvaseni", sanoi Haley ivallisesti, "olen jo saanut 500 dollarin +tappion täällä ollessani, enkä totta puhuen enää välitä toisesta." +Sitten hän sivalsi hevostaan ruoskalla ja rattaat vierivät pois. + +Yrjö herra, Tuomon nuori ystävä ja opettaja, oli aikaisin aamulla +matkustanut erään toverinsa luo tietämättä mitään vanhan ystävänsä +kohtalosta. Tuomo oli pahoillaan, kun ei saanut lausua hänelle +jäähyväisiä, ja käski sanoa paljon terveisiä. + +Mutta noin puolen tunnin matkan päästä, kun Haley oli pysähtänyt erään +pajan luo saadaksensa Tuomoa varten aiotut käsiraudat hiukan +suurennetuiksi, tuli Yrjö herra ratsastaen täyttä vauhtia heidän +jäljessänsä. + +Nähdessään Tuomon pajan ulkopuolella, laskeusi hän nopeasti ratsun +seljästä, hyppäsi rattaille ja tarttui molemmin käsin kiivaasti +ystävänsä kaulaan vuodattaen surun ja harmin kyyneliä. + +"Tämä on häpeällistä, kerrassaan alhaista", sai hän viimein sanotuksi. +"Eivät edes puhuneet minulle mitään koko asiasta. Jos olisin suuri, +eivät vaan uskaltaisi käyttäytyä sillä tavalla. Mutta kyllä minä +löylytin heitä äsken kotona ollessani, ole varma siitä." + +Tuomo koitti rauhoittaa ystävänsä kiivautta ja lausui hiljaisesti +mielihyvänsä siitä, että vielä kerran sai nähdä nuoren herransa. + +"Ja kuulkaapas nyt, Yrjö herra, Teidän pitää aina pysyä hyvänä poikana. +Muistakaa, kuinka monta tulevaisuudessa teistä tulee riippumaan. +Liittykää äitiinne ja seuratkaa häntä. Muutamat pojat pitävät itsensä +suureksi tultuaan liika viisaina kuullakseen äitejään, mutta älkää +noudattako heidän esimerkkiään. Tietäkää, että Jumala antaa meille monta +hyvää lahjaa kahdesti, mutta äidin hän antaa vaan kerran. Ettehän +pahaksi pane, vaikka vähäsen neuvon?" + +"En, en suinkaan", vastasi Yrjö. "Kyllä minä koetan tulla hyväksi ja +kelpo ihmiseksi, sen lupaan sinulle, Tuomo. Ja kyllä minä myös toimitan +niin, että vanhemmat hankkivat sinut takaisin... Isoksi tultuani +rakennutan sitten tupasi uudestaan ja sinulla pitää olla oikein +erityinen huone ja matto lattialla... Katsoppas tässä, minä olen ottanut +dollarini sinua varten. Mutta koska pelkäsin, että tuo ilkiö anastaisi +sen sinulta, olen kaivertanut siihen pienen reijän ja ripustanut sen +nauhaan, jotta sinä voisit kiinnittää sen kaulaasi. Joka kerta, kun sitä +katsot, niin muista, että tulen sinua vapauttamaan." + +Haley palasi samassa pajasta ja lähestyi Tuomoa kantaen käsirautoja. + +Yrjön silmät säkenöivät tulta nämät nähdessään. + +Hän kohotti päätään ja koetti sanoa niin voimakkaasti ja arvokkaasti +kuin suinkin: + +"Kuulkaapas, herra, kyllä minä kerron vanhemmilleni, kuinka Te +kohtelette meidän Tuomoamme." + +"Sanokaa vaan", vastasi orjakauppias raa'asti. + +"Hävetä Teidän pitäisi, että koko elinkautenne ostatte naisia ja miehiä +ja kytkette heitä kuin elukoita." + +"Niin kauvan kuin hienot ihmiset myyvät miehiä ja naisia, en ole yhtään +heitä huonompi. Ei ostaminen ole halveksittavampaa kuin myyminenkään." + +"Mutta minä en aio isoksi tultuani tehdä kumpaakaan", sanoi Yrjö +ylpeästi. "Oikein häpeän maamiehiäni tällä hetkellä." "Hyvästi nyt, +Tuomo setä", lisäsi hän, sitten hellästi, astui ratsunsa selkään ja ajoi +tiehensä. + +Tuomo katseli kauvan aikaa hänen jälkeensä, kunnes tämä viimeinen +yhdysside hänen ja kodin välillä katosi. + + + + +V. + + +Harvoin samoissa ajopeleissä istuvien matkamiesten ajatukset saattavat +kulkea erisuuntaisemmin kuin Haleyn ja Tuomon. Haley tuumi Tuomon mittaa +ja voimakkaita jäntereitä ja laski, että jos hän nyt pitäisi miestä +hyvässä lihassa, olisi voitto oleva melkoinen. Hän mietti myöskin, +kuinka suurilukuisen orjalauman hän tällä kertaa hankkisi itselleen, +montako miestä, vaimoa ja lasta hänen vielä pitäisi ostaa. + +Mitä taas Tuomoon tulee, ajatteli hän alituisesti seuraavaa lausetta: +"Sillä ei meillä täällä ole pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me +etsimme." + +Haley otti sanomalehden taskustaan ja rupesi sitä lueskelemaan. Koska +hänen lukutaitonsa oli jotenkin heikko, täytyi hänen tavaella +puoli-ääneen, ennenkuin sai selkoa eräästä ilmoituksesta, joka hänen +mielestään oli tärkein koko lehdessä. Siinä ilmoitettiin julkisella +huutokaupalla myytävän muutamia neekerejä Washingtonin raatihuoneen +ulkopuolella. Sitten seurasi luettelo kunkin myytävän sukupuolesta ja +iästä. + +"Niin, sinnepäin minunkin täytyy mennä", sanoi hän Tuomolle muun +seurakumppanin puutteessa. "Olen päättänyt hankkia itselleni oikein +upean orjaparven ja sinäkin saat sitten seuraa. Nyt menemme heti +Washingtoniin ja siellä sinä saat tehdä hiukan tuttavuutta vankilan +kanssa, siksi kunnes minä saan kaikki asiani toimitettua." + +Tuomo huokasi. Mitäpä siihen oli vastaamista. Hän arveli vaan itsekseen, +kuinka monta noista huomenna myytävistä oli ryöstetty isän, äidin, +lapsen ja puolison luota. + +Illalla he pääsivät perille. Haley otti asuntonsa ravintolassa, Tuomo +sai mennä vankilaan. + +Oletko, nuori lukija, ollut huutokaupassa läsnä ja nähnyt, kuinka +myytäväksi määrätty tavara on pantu esille kaikkien katseltavaksi, +kuinka sitä arvostellaan, käännellään ja väännellään, sitten tehdään +tarjoumuksia, ja ken enin lupaa, hän tulee omistajaksi? + +Juuri niin meneteltiin tässäkin huutokaupassa, jonne Haley oli +rientänyt. Eroitus oli vaan se, että täällä myytiin eläviä ihmisiä, +kuolemattomia ihmissieluja. Halukkaat menivät vuorotellen neekerien luo, +avasivat heidän suunsa, tarkastelivat hampaita, panivat heitä selkäänsä +taivuttamaan, tekemään hyppyjä ja kaikellaisia liikkeitä nähdäksensä +heidän voimiansa ja ketteryyttään. + +Siellä oli eräs 60-vuotias vaimo, jonka raskas työ ja kärsimykset olivat +tehneet heikoksi ja kivulloiseksi. Kaikki hänen lapsensa, paitsi nuorin +poika, joka nyt myöskin oli huutokaupassa, oli jo aikoja sitten temmattu +hänen huostastaan ja myyty etelään. Nyt vaimoparka rukoili ja pyysi, +että tulisi myydyksi yhdessä tämän ainokaisensa kanssa. Värisevin käsin +hän piti kiinni pojastaan ja ilmoitti jok'ikiselle, joka tuli tätä +katsomaan, että he olivat yhdessä myytävät, vakuuttaen, että hän kyllä +vielä jaksoi pestä, keittää ja tehdä yhtä ja toista. + +Haley mieltyi heti tähän nuoreen rotevaan poikaan ja osti hänet ynnä +pari muuta neekeriä. Mutta äitiä ei hän luvannut ottaa ilmaiseksikaan. + +Sydäntä särkevää oli kuulla äidin huutoja ja nähdä hänen kurottavan +väriseviä käsiään Haleyta kohden rukoillen tätä myöskin ostamaan häntä. + +Mutta Haleyta tällaiset kohtaukset eivät liikuttaneet ensinkään, ne +olivat hänelle siksi jokapäiväisiä. + +Hän käänsi selkänsä vanhukseen päin, kokosi tavaransa ja vei heidät +vankilaan säilytettäviksi pantuaan heidät ensin varovaisuuden vuoksi +rautoihin. + +Muutaman päivän päästä istui Haley komeassa, suuressa laivassa, joka +kynti Ohion aaltoja eteläänpäin. Aurinko säteili kirkkaalta taivaalta, +vesi kimalteli ja vapaan Amerikan tähdikäs lippu liehui korkealla. +Takakannella käveli hienosti puettuja herroja ja naisia keskustellen ja +nauttien ihanasta ilmasta ja keväästä. Minne vaan käänsi katseensa, +tapasi iloa, elonintoa ja eloisuutta. + +Mutta alhaalla lastaushuoneessa istui Haleyn orjalauma kokoonsullottuna +muun rahtitavaran kanssa. Alakuloisuus ja synkkämielisyys kuvastui +kunkin kasvoilla, kun he siinä istuivat hiljaisesti keskustellen. He +tuskin huomasivat auringon paistetta ja kevätpäivän suloutta. Mutta +heidän matkansa päämäärä olikin niin varsin toisenlainen kuin noiden +takakannella kulkevien hienon maailman herrojen ja naisten. Jälkimmäiset +olivat omasta vapaasta tahdostaan antauneet matkalle, heitä odotti +perille päästyään ystävät ja tuttavat tahi muut huvit. Edellisiä oli +väkisin otettu omaistensa luota ja ajettu laivaan kuin karjaa. +Tulevaisuus ei tarjonnut heille muuta kuin uusia kärsimyksiä. + +Haley kävi heitä tuon tuostakin katsomassa, tarkasteli heidän kahleitaan +ja kehoitti heitä olemaan iloisia ja tyytyväisiä, vaikka hänen sanansa +ei näyttänyt tekevän sanottavaa vaikutusta. Sillä kun sydän vuotaa verta +ja tulevaisuus on sysimusta, ei sydän iloitse, ei rinta riemastu. + +Matka kesti useita päiviä ja Haleyn orjajoukko karttui karttumistaan. +Hänen asioitsijansa olivat näet pitkin matkaa ostaneet häntä varten +"tavaraa" ja näitä tuotiin nyt pysäyspaikoilla vähitellen laivaan. + +Jokaisen uuden tulokkaan kasvot olivat yhtä epätoivoiset ja synkät, kuin +edellistenkin. Helliä siteitä oli heiltäkin katkaistu, lapsia ryöstetty +vanhempien sylistä ja puolisoja erotettu ikipäiviksi. + +Kuta etelämmäksi tultiin, sitä rehoittavammaksi kävi luonto. Rannoilla +kohosi tummia sypressejä ja hentoja sokeriruokoja, orangepuut tuoksuivat +ja moniväriset kukat muodostivat kauniin kirjavan maton. Etäämpänä +häämöttivät suuret pumpuliviljelykset, missä väsyneet orjat tekivät +ylenraskasta työtään. Heidän pienet, mitättömän näköiset hökkelinsä +seisoivat pitkissä riveissä kappaleen matkan päässä omistajan komeasta +rakennuksesta, jota puutarhat ja istutukset ympäröivät. + +Tuomo setä katseli kaikkea tätä vakavasti ja kuvitteli tulevaa +elämäänsä. Vielä useammin menivät hänen ajatuksensa kuitenkin +kotiseutuun. Hän muisteli köynnöskasvien peittämää tupaansa, hän näki +Chloen illallishommassa takan ääressä, kuuli poikiensa iloisen naurun ja +pienokaisen soperruksen. Mutta sitte taas kaikki nämä kuvat katosivat ja +hän näki vaan sokeriruokoviidakot ja kuuli koneen jyskeen. + +Osaksi herra Shelbyn vakuutuksien johdosta, osaksi myöskin hiljaisen, +luottamusta herättävän käytöksensä johdosta oli Tuomo vihdoinkin päässyt +kahleistaan ja sai nyt vapaasti liikkua laivalla. Aina ystävällisenä ja +valmisna auttamaan, missä vaan apu oli tarpeen, oli hän voittanut koko +laivaväen suosion. Sillä välin, kun ei hänellä ollut mitään erityistä +toimitettavaa, istui hän tavallisesti etukannella suurilla +puuvillapakoilla raamattu polvillaan. Kun hän vasta vanhoilla päivillään +oli oppinut lukemaan, kävi se jotenkin hitaasti häneltä. Mutta hänen +kirjansa oli onneksi sitä laatua, josta hyötyy, vaikka sitä +verkalleenkin lueskelee. Seuraten sormellaan riviä tavaili hän +puoliääneen: + +Älköön ..... teidän ... sydämmenne .... murheellinen .... olko .... +minun .... Isäni .... huoneessa ... on monta .... asuinsijaa ..... minä +menen ..... valmistamaan .... teille sijaa. + +Hänen raamattunsa oli täynnä merkkiä ja viivoja, niin että hän aina +helposti löysi lempilauseensa, ja nämät taivaalliset lupaukset täyttivät +hänen sydämmensä rauhalla ja antoivat hänelle voimia kestämään nykyisen +elämän vaivoja. + +Matkustajien joukossa oli eräs rikas, nuori mies New-Orleansin +kaupungista, nimeltä S:t Claire. Hänellä oli mukanaan kuusivuotias +tyttärensä ja eräs naissukulainen, joka hoiti pientä tyttöä. + +Tämä lapsi olikin erinomaisen vilkas. Ei ollut sitä sopukkaa laivassa, +jonne hän ei olisi pistäynyt. Hänen isänsä ja tätinsä hakivat häntä +ehtimiseen; mutta niin pian kun olivat löytäneet, katosi hän jälleen +kuin kevyt pilvenhattara kesäiseltä taivaalta, sillä ei kukaan raskinut +kieltää häntä liikkumasta tahi rajoittaa hänen vapauttaan. + +Kun nokinen lämmittäjä hetkeksi nosti päätään vaivaloisesta työstään, +näki hän usein edessään suuret, kauniit lapsen silmät, jotka katselivat +häntä sääliväisesti, aivan kuin olisivat peljänneet hänen olevan +suuressa vaarassa. + +Heti sen jälkeen hymyili peränpitäjä huomatessaan ihanain lapsenkasvojen +kurkistelevan hänen koppinsa ikkunasta. + +Kuin suviperhonen, hän liiteli paikasta toiseen valkeassa puvussaan ja +toi aina muassaan lämpöä ja iloa. Karkeat, ahvettuneet kasvot +lauhtuivat, kun näkivät hänen rientävän ohitsensa, ja isot, vankat kädet +ojentuivat heti avuksi, kun hän siinä kulki vaarallisien paikkojen yli. + +Monta kertaa hän myöskin meni sen paikan ohi, missä Haleyn orjaparvi +istui kytkettynä. Hän hiipi hiljaa heidän keskellensä, nosteli pienillä +kätösillään heidän raskaita kahleitaan ja huokasi syvään. Välistä hän +tuli kädet täynnä rintasokeria, pähkinöitä ja appelsiinejä ja jakeli +kaikki tuomansa näille onnettomille. + +Tuomo seurasi häntä mitä suurimmalla osanotolla. Hänestä tämä herttainen +lapsi oli kuin taivaallinen olento. Ja nähdessään hänen kirkkaat +silmänsä ja kultakutrisen päänsä pistäyvän esiin jonkun pumpulipakan +takaa, tuli hän ajatelleeksi niitä enkeliä, joita hänen Uudessa +Testamentissaan kuvattiin. Kauvan aikaa kesti kuitenkin, ennenkuin Tuomo +uskalsi lähestyä häntä, ja pienokainen puolestaan, vaikka olikin +huvitettu kaikesta mitä näki, oli kuitenkin arka ja pelkäsi. Tuomo osasi +leikata pieniä koria kirsimarjan siemenistä, tehdä pähkinänkuorista +irvistäviä naamoja, leikata kaikennäköisiä pilliä y. m. ja noiden avulla +tehtiin vähitellen tuttavuutta. + +Viimein kysyi Tuomo pikku neidin nimeä. + +"Evangeline S:t Claire", vastasi tämä, "vaikka isä ja kaikki muutkin +kutsuvat minua Evaksi. Mutta mikä sitten sinun nimesi on"? + +"Minä olen Tuomo, ja pikku lapset minun kotiseudullani sanoivat minua +Tuomo sedäksi." + +"No, siksi minäkin rupean sinua kutsumaan, sillä minä pidän sinusta. +Minne sinä nyt aiot matkustaa, Tuomo setä"? + +"En tiedä, Eva neiti." + +"Etkö tiedä?" kysyi Eva kummastuneena. + +"En, sillä isäntäni aikoo myydä minut, enkä vielä tiedä kenellekkä." + +"Isä voisi sinut juuri ostaa", sanoi Eva vilkkaasti, "ja jos hän sen +tekee, silloin saat hyvät päivät. Minäpä kehoitan häntä jo tänään." + +Samassa pysähtyi laiva puita ottamaan eräällä lastauspaikalla ja Eva, +joka kuuli isänsä äänen, juoksi kevein askelin hänen luoksensa. Tuomo +taas tarjoutui puita kantamaan ja oli pian ahkerassa toimessa. + +Eva ja hänen isänsä seisoivat aivan laivan partaalla paremmin +nähdäksensä, kuinka se taas lähtisi liikkeelle. Rattaat olivat jo +tehneet pari pyöräystä, kun pienokainen jonkun äkillisen liikkeen +johdosta yht'äkkiä horjahti tasapainosta ja putosi päistikkaa veteen. +Peljästynyt isä, joka tuskin tiesi mitä teki, oli juuri heittäytyä hänen +perässänsä, kun eräs takana seisova kävi häneen kiini ja huomautti, että +eräs voimakkaampi auttaja jo oli seurannut lasta. + +Tuomo oli seisonut alakannella lapsen pudotessa ja oli samassa +silmänräpäyksessä, kun näki hänet vajoovan, heittäytynyt hänen +perässään. Hän oli tottunut uimari, suuri ja roteva, jonkatähden lapsen +pelastaminen oli hänelle vaan hetken työ. Hän piti itsensä +vedenpinnalla, kunnes Eva tuli ylös; sitten hän tarttui häneen ja ui +laivaa kohden, josta heti sata kättä ojennettiin lapsukaista +vastaanottamaan. Vähän ajan päästä kantoi S:t Claire Evaansa, joka oli +tainnoksissa ja jonka vaatteista vesi virtana valui, alas salonkiin. + + * * * * * + +Seuraavana päivänä läheni laiva New-Orleansia. Kaikki matkustajat olivat +liikkeellä. Mitkä kokosivat tavaroitaan, mitkä taas maksoivat laskujaan +tahi sanoivat toisilleen hyvästiä. + +Alakannella seisoi Tuomo kädet ristissä miettivän näköisenä ja katseli +tuon tuostakin erästä ryhmää laivan vastaisella puolella. + +Siellä seisoi kaunis Evangeline entistä hiukan kalpeampana isänsä +vieressä. Tämä keskusteli juuri parhaallaan orjakauppiaan kanssa +Tuomosta. Haley kehui omaisuuttaan aivan pilviin asti saadaksensa +hänestä korkean hinnan. S:t Claire hymyili hieman ivallisesti, mutta +pikku Eva kuiskasi: + +"Osta nyt vaan, sinulla on kyllä varoja ja minä tahtoisin hänet niin +mielelläni." + +"Mutta miksikä", arveli isä. + +"Minä tahtoisin tehdä hänet onnelliseksi", vastasi lapsi. + +Ja niin asia päättyi. Haley laski tyytyväisesti rahat kukkaroonsa ja +Tuomosta tuli S:t Clairen omaisuutta. + +Hetken perästä pysähtyi laiva ja nyt seurasi tuo tavallinen hyörinä ja +pyörinä. Kaikki riensivät maalle ja hankkivat itselleen kantajia ja +hevosia ja pian nähtiin S:t Clairekin seuroineen astuvan vaunuihin ja +ajavan kotiansa. + +Tämä koti osotti sekä omistajansa rikkautta että hienoaistisuutta. +Päärakennus oli ranskalais-maurilaista tyyliä ja ympäröi neliskulmaista +linnanpihaa, jonka kutakin sivua pitkin kulki hoikilla maurilaisilla +patsailla ja holvikatoksilla varustettuja käytäviä. Keskellä pihaa oli +suihkulähde, jonka hopealle hohtava vesi nousi korkealle ilmaan +pudotakseen jälleen miljoonin pisaroin marmoriseen säiliöön. Nurmikko +oli tasainen ja hieno, kuin samettimatto, ja siellä täällä oli +ryhmittäin etelämaiden harvinaisimpia ja helottavimpia kukkia suurissa +marmorivaaseissa. + +Kun vaunut ajoivat linnanpihalle suuresta holvikkaasta portista, hyppäsi +Eva heti alas ja liiteli kuin pieni lintu, joka on päässyt häkistä. + +"Voi täti", sanoi hän seurakumppanilleen, "eikö tämä kotini ole ihmeen +kaunis?" Sitten hän taas rupesi juoksentelemaan, katseli rakkaita +paikkoja ja tervehti jokaista. + +Hänen vanha hoitajansa itki ja nauroi vuorotellen syleillessään jälleen +pikku neitiänsä. Samanlaista iloa osottivat muutkin neekerit, sillä Eva +oli heidän kaikkien lemmikkinsä. Eikä hän suinkaan ollut unhottanut +ystäviään täällä kotona. Heitä varten hän oli koonnut pitkin matkaa +makeisia ja muuta pikkutavaraa matkalaukkuunsa ja kävi nyt näitä heille +jakelemaan. + +Sillä aikaa kun kaikki palvelijat ympäröivät Evaa, seisoi Tuomo yksinään +syrjempänä. Hän katseli ihmetellen ympärilleen ja näytti ihailevan sitä +loistoa ja komeutta, joka kohtasi silmää, minne vaan päätänsä käänsi. +Sillä Tuomo oli tässä suhteessa kuin muutkin neekerit. He kun ovat +kotoisin rikkaimmasta maan osasta, jossa luonto esiintyy harvinaisen +rehoittavana ja suurenmoisena, rakastavat kaikkea kaunista ja hohtavaa +koko sydämmestään. + +S:t Claire hymyili nähdessään Tuomon mieltymyksen. Sitten hän jätti +hänet erään palvelijan huostaan ja varoitti tätä kohtelemaan tulokasta +kunnioituksella. + +Pikku Eva oli ollut aivan oikeassa ennustaessaan Tuomolle hyviä päiviä +heidän luonansa. Hän sai toimekseen valvoa tallirengin tehtäviä ja +silloin tällöin ajaa herrasväen vaunuja. Mutta näistä toimista hänelle +vielä jäi paljon aikaa. Ja silloin hän sai oleskella Evan seurassa, +sillä lapsi, joka oli syvästi kiintynyt uuteen ystäväänsä, pyysi, että +tämä saisi seurata häntä kävelyretkillä ja muilla matkoilla. Ja Tuomo ei +voinut toivoakkaan mitään parempaa. Siistissä takissa, kiiltävissä +saappaissa, valkeassa kauluksessa ja uudessa hatussaan hän käveli pienen +hallitsijansa vieressä. + +Välistä he taas istuivat pitkät ajat pienellä turvepenkillä pihalla. Eva +poimi kukkia ja koristeli niillä vanhaa ystäväänsä tahi luki hänelle +Uutta Testamenttia. Ja Tuomo osasi kertoa hänelle mitä huvittavimpia +kertomuksia ja laulella uudesta Jerusalemista ja Kanaasta. + +Evan täti, Ofelia neiti, joka oli kotoisin pohjoisvaltioista, missä +neekerit ovat harvinaisia, ihmetteli monta kertaa sitä, että S:t Claire +antoi tyttärensä niin paljon seurustella tämän mustan rodun kanssa. +Sillä vaikka hän olikin hyväluontoinen ja totuutta rakastava neiti, +olivat neekerit hänestä kuitenkin vastenmielisiä muista ihmisistä +eroavan ulkomuotonsa kautta. + +Evan isä naurahti. "Hyvä serkku", sanoi hän, "jos näkisit Evan +hyväilevän suurta koiraa, vaikkapa mustaa, ja leikittelevän sen kanssa, +et pitäisi sitä minäkään, mutta sinä panet pahaksesi nähdessäsi hänet +näiden mustien ihmisraukkojen parissa. Mutta ovathan neekerit olentoja, +joilla on ymmärrys ja kuolematon sielu".... "Antaa lapsen olla", jatkoi +hän hetken perästä. "Lapset ovat oikeastaan ainoat tässä mailmassa, +jotka kanssakäymisessään osottavat täydellistä tasa-arvoa. Katsoppa nyt +Evaa. Hänestä on Tuomo oikea sankari, hänen tekemät leikkikalunsa ovat +jalokiviä kalliimmat ja hänen laulunsa mailman etevimpiä ooperoita +kauniimmat. Lapset ovat Jumalan lahja sulostuttamaan köyhien ja +ylönkatsottujen elämää." + +Päivä päivältä oppi S:t Claire pitämään Tuomoa yhä suuremmassa arvossa. +Huomattuaan hänen tarkkuutensa ja rehellisyytensä raha-asioissa, rupesi +hän yhä enemmin käyttämään häntä kaikenlaisissa luottamustoimissa, +kunnes viimein antoi Tuomon tehdä kaikki talon ostokset. S:t Clairella +ei ollut tapana milloinkaan laskea niitä summia, jotka antoi kulkea +palvelijoittensa kätten kautta, jonka vuoksi moni heistä käyttikin +isännän rahoja omiin tarpeisiinsa. Mutta tällainen menettely oli aivan +Tuomon luonnetta vastaan. Rajaton luottamus teki hänet vaan yhä +tunnokkaammaksi. + +Tuomolla oli oma pieni huoneensa ja siellä tapaamme hänet eräänä päivänä +rihvelitaulu edessään. Hän näet oli päättänyt kirjoittaa kotiansa. Mutta +se oli itse teossa rohkea yritys. Tosin hän kotona ollessaan oli saanut +opetusta Yrjö herralta, mutta siitä oli jo kulunut niin pitkä aika, että +hän tuskin enään muisti kaikkien kirjaimien ulkomuotoakaan. Eikä hän +liioin tietänyt, milloin mitäkin oli käytettävä. Siksi hän nyt ensin +taululle koitti saada kokoon jonkinmoista kirjeen suunnitelmaa. + +Juuri kun hän siinä hikoili ja vaikeroi taulunsa ääressä, astui Eva +sisään, kiipesi tuolille ja katseli hänen työtään. + +"Mitä kummia koukeroita sinä piirtelet, Tuomo setä", kysyi hän. + +"Minä koetan kirjoittaa rakkaalle muijalleni ja lapsukaisilleni, Eva +neiti", vastasi Tuomo pyyhkien silmiään, "mutta enpä oikein tiedä, +tulleeko tästä mitään." + +"Oi, jospa voisin auttaa sinua, Tuomo! Viime vuonna osasin jo tehdä +kaikki kirjaimet, mutta pelkäänpä unhottaneeni." + +Nyt he rupesivat yhdessä koettamaan. Molemmat olivat totiset ja tarkat +sekä milt'ei yhtä taitamattomat. Kultakiharainen ja musta villapää +olivat aivan vieretysten ja neuvottelivat vähä väliä jonkun kirjaimen +ulkomuodosta. + +"Katsoppas, tämä rupee jo näyttämään muhkealta", huudahti Eva ja +tähysteli ihaellen sitä, mitä olivat saaneet kokoonkyhätyksi. "Kuinka +tämä mahtaa ilahuttaa sinun vaimoasi ja lapsiasi! Se on oikein +häpeällistä, että sinun on täytynyt erota heistä. Kyllä minä pyydän, +että isä antaa sinun vielä palata heidän luoksensa." + +Tuomo setä kertoi nyt, että hänen entinen emäntänsä ja Yrjö herra olivat +luvanneet ostaa hänet takaisin, ja näytti dollaria, jonka Yrjö oli +antanut hänelle asian varmemmaksi vakuudeksi. + +"Oletko siellä, Tuomo", kuului S:t Clairen ääni, ja samassa hän astui +sisään. + +"Mutta mitä tämä on", kysyi hän katsellessaan rihvelitaulua. + +"Se on Tuomon kirje. Minä autan häntä vähäsen tässä toimessa. Eikö ole +hyvin kirjoitettu?" + +"En tahtoisi loukata kumpaakaan", sanoi S:t Claire hymyillen, "mutta +ehkäpä lienee paras, Tuomo, että annat minun kirjoittaa tämän kirjeen." + +Sen hän myöskin teki, ja ennen iltaa se jo oli postissa. + + + + +VI. + + +Eräänä päivänä toi S:t Claire serkulleen, Evan tädille, nokimustan, noin +8-vuotiaan tytön kasvatettavaksi. + +Tyttö, jonka nimi oli Topsy, oli vilkkaan ja villiytyneen näköinen. +Mustat kiiltävät silmät katselivat uteliaasti ympärilleen ja valkoiset +hampaat hohtivat puoliavoimesta suusta. Hänellä ei ollut muuta, kuin +säkkikankainen vaatekappale yllään, ja hän seisoi nyt uuden +hallitsijansa edessä kädet nöyrästi ristissä. + +Ofelia neiti ei ollut varsin tyytyväinen saamastaan lahjasta. Hänestä +talossa oli jo kyllin kasvavaa mustaa sukupolvea, josta oli paljon +huolta ja vastuuta. + +Mutta S:t Claire selitti ostaneensa lapsen pelastaaksensa hänet +ruumiillisesta ja henkisestä kurjuudesta. Tyttö oli palvellut eräässä +kapakassa, ja siellä häntä joka päivä piiskattiin niin, että hänen +hätähuutonsa kuuluivat kauvas ympäristöön. Hän toivoi nyt, että Ofelia +ottaisi lapsirukan huostaansa ja tekisi hänestä kelpo ihmisen. + +Mutta se oli helpommin sanottu kuin tehty. + +Topsya oli aina kohdeltu pahemmin kuin elukkaa, ei koskaan +ystävällisesti puhuteltu ja neuvottu, aina vaan toruttu, potkaistu ja +tuupattu. Hänellä ei sentähden ollut aavistustakaan kuuliaisuudesta, +rehellisyydestä ja hyvyydestä. Hän varasti ja valehteli, oli viekas kuin +kettu ja sukkela kuin orava, aina valmis osottelemiseen ja kaikenlaisiin +hullunkurisuuksiin. + +Ofelia neiti koetti totuttaa häntä järjestykseen ja työhön. Mutta +Topsylla oli erityinen taito tehdä kaikki nurinpäin. Kun hänen piti +ommella, taittoi hän silmäneulansa, katkasi lankansa tahi sai siihen +solmuja ja lymytti viimein koko työnsä. + +Alituisesti löydettiin hän pahanteossa. Kun hänen piti peittää sängyt ja +siivota huoneet, kiipesi hän pöydille, heitteli lakanoita ja peitteitä +sinne tänne, pukeutui Ofelian vaatteisiin ja asettausi peilin eteen +irvistelemään ja viheltelemään. + +Kun Ofelia neiti suruissaan ja epätoivoissaan kyseli Topsylta, miksi hän +käyttäytyi niin pahasti, vastasi tämä viattomasti: + +"En tiedä, neiti. Se tulee kai siitä että minulla on niin häijy sydän. +Paras on, että neiti antaa minulle vitsaa. Niin entinen isäntänikin aina +teki." + +"Mutta minä en mielelläni tee sitä. Kyllä sinä osaat olla kiltti +ilmankin. Miksi et tahdo?" + +"Kah, kun ma olen niin tottunut selkään saamaan. Kai se minulle hyvää +tekee." + +Mutta kun Ofelia neiti kerran koitti samaa menetystapaa, huusi ja parkui +Topsy henkensä edestä, vaikka kohta perästäpäin voitonriemuisasti kertoi +muille lapsille, ett'ei Ofelian vitsananto tuntunut enempää kuin +kärpäsen pureminen. Toista oli, kun entinen isäntä otti kouriinsa. Se +koski. + +Kartanon lapset, yksin Evakin, keräytyivät usein ihmetellen hänen +ympärilleen, sillä hän osasi laulaa eriskummallisia neekerilauluja +lyöden tahtia käsillään ja jaloillaan. + +Kerran kun Topsy Ofelia neidin läsnä ollessa peitti sänkyä, näki hän +kauniin punaisen nauhan ja hansikasparin pöydällä. Topsy teki tällä +kertaa työnsä oikein huolellisesti, sillä häneltä ei suinkaan puuttunut +kykyä. Mutta niin pian kuin Ofelia hiukan käänsi päätänsä, pisti hän +nauhan ja hansikkaat hihaansa yhtä nopeasti, kuin tottunut taskuvaras. +Mutta juuri kun hän oli pois menossa ja teki tavallisen kumarruksensa +oven suussa, huomasi neiti nauhanpään pistävän hänen hihastaan. Hän kävi +siihen paikalla ja kyseli, mistä se oli. + +Mutta Topsy tekeytyi aivan tietämättömäksi ja sanoi: + +"Kas, neidin nauha! Millä ihmeen tavalla se on tullut minun hihaani?" + +"Topsy, älä nyt valehtele. Sinä olet ottanut nauhan." + +"En, neiti, minä vakuutan, ett'en ole nähnyt koko kalua tätä ennen. Enkä +minä koskaan valehtele, en milloinkaan... Kai nauha oli joutunut sänkyyn +ja sieltä livahtanut hihaani." + +"Etkö tiedä, että valehteleminen on synti", sanoi Ofelia, ja tällä +tavalla jatkettiin kuulustelua kauvan aikaa, kunnes hansikkaat putosivat +toisesta hihasta. + +Nyt Topsy tunnusti ottaneensa molemmat, mutta vakuutti kovasti +katuvansa. + +"Koska olet noin valmis näpistelemään, olet varmaan ottanut vielä +muutakin tavaraa. Tunnusta nyt vaan kaikki", sanoi Ofelia. + +"Voi, neiti, minä olen ottanut Evan korallisen kaulakoristeen." + +"Entä vielä?" + +"Sitten minä olen ottanut kamarineidin korvarenkaat." + +"Tuo heti kalut tänne", komensi Ofelia kiivaasti. + +"Sitä en voi tehdä, neiti hyvä, minä olen polttanut ne." + +Samassa tuli Eva huoneeseen kantaen kaulassaan korallikoristettaan ja +kun Ofelia ihmetellen kysyi, mistä hän oli sen saanut, ei hän tiennyt +sen edes poissa olleenkaan. Eikä siinä kyllin. Kun kamarineiti toi +silitettyjä vaatteita sisään, oli hänellä korvissaan juuri ne renkaat, +jotka Topsy sanoi ottaneensa. + +Nyt seurasi taas uusi kuulusteleminen ja ihmetteleminen. + +"Mutta miksikä sinä oikeastaan kerroit ottaneesi nuo tavarat?" + +"No, kun neiti käski minun tunnustaa, enkä keksinyt mitään muutakaan", +vastasi Topsy viattomasti. + +"Mutta tietysti en tahtonut sinua tunnustamaan sellaista, jota et ole +tehnytkään", sanoi Ofelia. "Onhan sekin valehtelemista." + +"Vai on", lausui Topsy kummastuneena. + +Kamarineiti, joka oli kuullut tämän keskustelun, sanoi nyt +harmistuneena: "Jos minä olisin isäntä, totta tosiaankin antaisin +piiskata tuota ilkeätä lasta että veri vuotaisi." + +"Älä koskaan puhukkaan sillä tavalla", sanoi Eva. Lapsen silmät oikein +säkenöivät ja posket hehkuivat. Sitten hän kääntyi Topsyn puoleen +sanoen: + +"Lapsi rukka, miksi sinä varastit? Kyllä minä annan sinulle tavaraa, +ettei sinun tarvitse varastella." + +Nämät olivat ensimmäiset ystävälliset sanat, jotka Topsy kuuli koko +elinkautenaan. Ne tekivät omituisen vaikutuksen kovuudesta paatuneeseen +lapsen-sydämmeen ja kyynel värähti hetkeksi hänen kiiluvassa silmässään. + +Siitä päivästä oleskeli Eva usein Topsyn seurassa. Hän vei hänet omaan +kamariinsa ja puheli hänen kanssansa herttaisesti ja ystävällisesti. +Lapsellisella tavalla kertoi Eva Topsylle Jesuksesta, joka rakastaa +kaikkia, olkootpa valkeita tai mustia, ja suree heidän pahuuttansa. Ja +hän tahtoo auttaa kaikkia, että he tulevat hyviksi ja nöyriksi, +Topsyakin. + +Kaikki tämä oli Topsylle ihan uutta ja käsittämätöntä, mutta Evan lempeä +ja hiljainen käytös ei voinut ajan pitkään olla häneen vaikuttamatta. + +Varsinkin koski se syvästi Topsyyn, kun hän näki Evan itkevän hänen +pahuuttansa. Ei kukaan ollut vielä koskaan välittänyt hänestä niin +paljon, että olisi hänen takiansa kyyneleitä vuodattanut. Eikä kukaan +ollut silitellyt hänen villaista päätään ja sanonut: "Topsy, minä pidän +sinusta", niinkuin Eva nyt teki. + +Topsy oli tähän asti ollut itsepintaisuuden perikuva ja hänen sydämmensä +kylmä ja kolkko, mutta Evan ystävällinen käytös sulatti sen kuin +kevätaurinko hyisen maan. Evan takia tahtoi Topsy tulla nöyräksi ja +kuuliaiseksi, Evan mieltä hän ei tahtonut pahoittaa. Ja näin sai Eva +enemmän aikaan, kuin kaikki Ofelian pitkät puheet ja nuhdesaarnat. + + + + +VII. + + +Kaksi vuotta on kulunut siitä, kun ystävämme Tuomo joutui S:t Clairen +perheeseen. Vaikka hän oli kaukana omaisistaan ja vaikka hän usein +toivoi sitä elämää, johonka vaellus maan päällä vaan on valmistus, ei +hän kuitenkaan tuntenut itseään onnettomaksi. Hän oli oppinut +raamatusta, että on suuri voitto olla jumalinen ja tyytyä onneensa. + +Kotoansa hän oli saanut kirjeen, joka sisälsi paljon ilahduttavia +tietoja. Chloe oli omasta pyynnöstään päässyt palvelemaan erään +sokurileipojan luo, jossa hän erityisen kakku- ja torttuleipomus-kykynsä +kautta ansaitsi paljon rahaa, ja nämät hän sai pitää itse ja panna +säästöön ukkonsa takaisinlunastamista varten. Tuomon molemmat pojat +olivat melkoisesti kasvaneet ja pikku tyttö osasi jo kävellä. Tuomo +sedän tupa oli nykyään tyhjä, mutta Yrjö, joka oli kirjeen tekijä, puhui +laajalta tuumistaan korjauttaa ja isontaa sitä. Lopuksi hän vielä kertoi +isästään ja äidistään sekä omasta koulunkäynnistään ja luvuistaan. + +Tuomo luki kirjeen monta kertaa. Hänestä se oli ihmeen hyvästi +kokoonpantu ja niin selvää käsialaa, että osasi lukea vaikka huoneen +toisesta päästä. + +Evan kanssa hän sitten tuumiskeli, eikö olisi syytä panna se lasiin ja +raamiin seinälle ripustettavaksi. + +Tuomon ja Evan ystävyys oli vuosien kuluessa yhä vaan kasvanut. Tuomo +ihaili ja rakasti Evaa kuin viattomuuden ja herttaisuuden perikuvaa ja +koetti kaikin tavoin täyttää pienen hallitsijansa toiveita. Missä hän +vaan liikkui, muisti hän aina hakea jotakin Evaa varten. Ja kun Eva +sitten Tuomon kotiintullessa kysyi: + +"No, Tuomo setä, mitä sinulla on minua varten?" soi tämä kuin musiikki +hänen korvissaan. + +Ja Eva puolestaan osotti ystävyyttään ja kiitollisuuttaan niin usein, +kuin suinkin ymmärsi ja osasi. + +Kun Tuomo halusi kuulla raamattua, oli Eva aina valmis lukemaan. Kaunis, +sointuisa ääni, runollinen mielikuvitus ja rakkaus kaikkeen suureen ja +ylevään tekikin hänestä erinomaisen lukijan. Sillä tavalla ei Tuomo +vielä eläissään ollut kuullut raamattua esitettävän. + +Ensin oli Eva lukenut vaan vanhan ystävänsä mieliksi, mutta vähitellen +kiintyi hän koko olennollaan tähän suuremmoiseen kirjaan. Se herätti +hänessä omituisia tunteita ja syvää kaipausta. Enin hän rakasti +profeetallisia kirjoja ja ilmestysraamattua, sillä niissä puhuttiin +tulevaisesta onnesta ja ihanuudesta, joka teki häneen syvän vaikutuksen. + +Kerran kun he taas lukivat uudesta Jerusalemista, sen kultaporteista ja +kalliilla kivillä kaunistetuista muureista, sanoi lapsi yht'äkkiä: + +"Tuomo setä, minä menen pian sinne." + +"Minnekkä, Eva neiti?" + +Lapsi nousi seisaalleen ja osotti pienellä kädellään taivasta kohti. +Iltarusko loi hänen kasvoillensa ja kultakutrillensa yliluonnollisen +hohteen ja silmät katselivat vakavasti avaruuteen. "Minä menen tuonne, +Tuomo setä; pian minä olen enkelien luona." Tuomo tunsi piston +sydämmessään. Tosiaankin oli hän monta kertaa viime aikoina ihmeekseen +huomannut, mitenkä Evan pienet kädet olivat laihtuneet, iho oli käynyt +läpikuultavammaksi ja hengitys lyhyemmäksi. Eikä hän enää jaksanut +juosta ja leikkiä puutarhassa kuin ennen. Tuomo oli myöskin kuullut +Ofelia neidin puhuvan yskästä, jota eivät kaikki hänen lääkkeensä +voineet parantaa. Nytkin paloi hehkuva puna hänen poskillaan ja pienet +kädet olivat kuumeentapaiset. Ja kuitenkaan Tuomon päähän ei ollut +milloinkaan pistänyt sellainen mahdollisuuskaan, että Eva oli heidät +jättävä. + +Tuomon ja Evan keskustelu keskeytettiin sen kautta, että Ofelia kutsui +Evaa sisään, sillä ilta oli jo käynyt viileäksi ja kaste peitti maan. + +Ofelia oli tottunut sairaanhoitaja. Hän oli aikaa sitten levottomuudella +kuunnellut Evan yskää ja huomannut tuon petollisen punan hänen +poskillaan. + +Hän ilmoitti pelkonsa Evan isälle, mutta tämä ei ottanut sitä +kuullakseenkaan. "Etkö näe, että lapsi kasvaa", oli hänellä tapana +vastata ja mennä muihin puheisiin. + +Mutta Ofelian sanat olivat kuitenkin tehneet hänet äärettömän +hermostuneeksi ja levottomaksi. Eva oli hänen silmäteränsä, hänen ilonsa +ja tulevaisuuden toiveensa, eikä hän tahtonut antaa sellaiselle +ajatuksellekaan sijaa, että hänen sydänkäpynsä oli pois menevä. Ja siksi +hän koetti vakuuttaa sekä itselleen että muille, että tuo yskä, josta +Ofelia niin usein puhui, ei ollut muuta kuin pienen kylmettymisen +seuraus, joka piankin antautuisi. + +Mutta hän oleskeli siitä alkaen vielä enemmän kuin ennen Evan kanssa, +otti hänet kanssansa kävelemään ja ajelemaan. Usein hän myöskin toi +hänelle vahvistavia lääkkeitä, ei siksi että lapsi olisi ollut niiden +puutteessa, kuten hän selitti, mutta eiväthän ne nyt haitaksikaan +olleet. + +Oli kuitenkin eräs seikka, joka suuresti huolestutti Evan isää, ja se +oli lapsen nopeasti kasvava henkinen kehitys, hänen ymmärryksensä ja +tunteidensa kypsyys. Tosin hän vielä joskus leikki ja iloitsi, kuin +lapset yleensä, mutta usein hän lausui niin syviä ajatuksia ja viisaita +arvosteluja, että olivat kuin jonkun korkeamman hengen kuiskaamia. +Sellaisina hetkinä S:t Clairea väristytti ja hän sulki Evan syliinsä +aivan kuin olisi hellyydellään koittanut pidättää häntä luonansa. + +Eva oli aina kohdellut kaikkia orjia hyvyydellä, mutta tästä lähin oli, +kuin hän vaan olisi elänyt osottaakseen rakkautta. Kun hän leikitteli +Topsyn ja muiden neekerilasten kanssa, oli se enimmiten heidän +huvikseen. Hän ajatteli, kumma kyllä, usein neekerien tilaa ja suri +heidän kohtaloansa. + +Eräänä päivänä hän puhui siitä isänsä kanssa. + +Oli ilta ja S:t Claire istui verannalla. Hän oli kutsunut Evan luokseen +antaakseen hänelle erään ostamansa kipsikuvan. Mutta hän peljästyi +nähdessään lapsen luonnottoman kirkkaat silmät ja hehkuvat posket. + +"Eva lemmikkini, kuinka voit? Olethan parempi", sanoi hän puristaen +lasta rintaansa vasten. + +"Isä, minä olen kauvan jo tahtonut sanoa sinulle jotain ja nyt sen +teenkin, ennenkuin tulen tästä heikommaksi." + +S:t Claire vapisi, ja Eva istuutui hänen polvellensa nojaten päätään +hänen rintaansa vasten ja sanoi: + +"Isä, aika lähenee, jona minun täytyy jättää sinut; minä menen pois, +enkä koskaan enään palaa." Eva itki. + +"Pikku kultanuppuseni", puhui S:t Claire koettaen tehdä äänensä +huolettomaksi, vaikka koko olentoansa väristytti. "Sinä olet nyt niin +alakuloinen ja hermostunut, mutta katsoppas, mitä olen sinulle ostanut." + +"Ei, isä kulta", vastasi Eva ja työnsi hiljaa pois kuvan, "älä petä +itseäsi. En ole ensinkään parempi ja pian minä menen pois. Enkä liioin +ole alakuloinen. Ellei sinua olisi ja noita ystäviäni, tuntisin itseni +oikein onnelliseksi. Halusta minä täältä eroan." + +"Mikä on tehnyt rakkaan lapseni mielen niin raskaaksi, että se tahtoo +pois? Onhan sinulla kaikkia, mitä suinkin saatat toivoa." + +"On kyllä, mutta minä tahdon mieluummin olla taivaassa. Täällä on niin +monta asiaa, jotka minua surettavat." + +"Mitkä sitten?" + +"Minä olen niin huolissani meidän palvelijaimme tähden. Ne ovat niin +hyviä ja ystävällisiä minulle. Soisin, että he kaikki olisivat vapaita." + +"Mutta, lapsi kulta, onhan heidän hyvä olla täällä meidän luonamme." + +"Onpa niinkin. Mutta kaikki ihmiset eivät ole sinun kaltaisiasi, isä. Ei +setäkään ole sellainen. Jos nyt joku onnettomuus kohtaisi sinua, kuinka +orjiemme silloin kävisi? Minä tiedän, että moni orjainomistaja on +ruoskinut neekerejään kuoliaaksi." + +"Olen hyvin pahoillani siitä, että sinulle on kerrottu sellaisia +julmuuksia, rakas lapseni." + +"Niin, isä, sinä tahtoisit, että minä olisin täydellisesti onnellinen +sillä aikaa, kun muut kärsivät kurjuutta koko elämänsä. Et voi uskoa, +kuinka sellaiset surulliset tapaukset koskevat minuun. Minä ajattelen +niitä alinomaa. Eikö voisi vapauttaa kaikkia orjia?" + +"Minä puolestani sen kyllä soisin, mutta en todella tiedä, mitenkä niin +pitkälle päästäisiin." + +"Isä, sinä joka olet niin hyvä ja osaat puhua niin kauniisti, etkö voisi +matkustaa ympäri maata ja kehoittaa ihmisiä vapauttamaan orjiansa? Kun +minä olen poissa, teet sen kyllä minun takiani." + +"Kun sinä olet poissa", huudahti S:t Claire. "Rakas lapsi, älä puhu +sillä tavalla. Sinä olet minun ainokaiseni tässä maailmassa." + +"Minun vanhalla hoitajallani ei myöskään ole, kuin yksi lapsi, ja +kuitenkin hänen täytyy elää erikseen siitä. Kyllä minä tiedän, että hän +on murheissaan siitä. Olen nähnyt hänen usein itkevän. Ja kyllä Tuomokin +rakastaa lapsiaan. Voi, isä, eikö ole kauheata, että tapahtuu sellaisia +asioita?" + +"On kyllä kultaseni", sanoi S:t Claire lohduttavaisesti, "mutta älä nyt +sure, rakas lapsi, äläkä puhu kuolemastasi, niin koetan saada kaikki +hyvälle kannalle." + +"Ja lupaa myöskin, rakas isä, että annat Tuomolle vapauden, niin pian" +-- Eva pysähtyi ja lisäsi sitten empien -- "niin pian kun olen poissa." + +S:t Claire lupasi tehdä kaikki, mitä hänen pikku Evansa suinkin pyysi. + +Heidän keskustellessaan oli aurinko mennyt mailleen ja hämärä oli +vähitellen kietonut kaikki harmaaseen vaippaansa. S:t Claire ei enää +nähnyt Evan kasvoja, kuunteli vaan hänen vienoa ääntänsä, joka soi kuin +henkien kuiskaus toiselta puolen haudan. Oli kuin hänen armas +äiti-vainajansa olisi puhutellut häntä lapsen kautta. Viimein hän kantoi +Evansa sisään, tuuditteli häntä käsivarsillaan ja lauloi nukuksiin. + + + + +VIII. + + +Evalla oli oma huone, joka niinkuin muutkin huoneet johti verannalle. +Tänne S:t Claire oli hankkinut kaikkia, mikä suinkin viehättää silmää ja +ilahuttaa mieltä. + +Siellä oli tauluja ja marmorikuvia, bamburuoko-sohvia ja -tuolia, pieni +kirjoituspöytä täynnä pikkukaluja, pehmeitä mattoja ja hienoja uutimia. + +Tässä sievässä huoneessa lepäsi Eva tästälähin suurimman osan päivää. +Hän makasi tavallisesti pienellä sohvallaan ikkunan ääressä ja katseli +suurilla kirkkailla silmillään järven kimaltelevia aaltoja. + +Koko talon väki kaipasi hänen keveitä askeliaan, jotka aina ennen +kuuluivat puutarhassa ja verannalla. Eva oli ollut heidän ilonsa ja +auringonpaisteensa ja siksi he nyt kaikki surulla ja osanotolla +seurasivat hänen tilaansa ja tekivät mitä voivat ilahuttaakseen häntä. +Joka aamu hän näiltä ystäviltään sai kauniita kukkavihkoja, Topsykin +koetti parastaan järjestäessään kukkia Evan kamaria varten, ja Tuomo oli +onnellinen, kun lämpiminä päivinä sai kantaa pientä sairasta joko +verannalle tahi puutarhaan orangepuiden varjoon ja laulella hänen +lempilaulujaan. + +Eräänä päivänä pyysi Eva Ofelia tätiä leikkaamaan osan hänen +kiharoistaan, sillä hän tahtoi jaella niitä ystävilleen muistoksi. +Ofelia tuli saksineen ja pian oli Evalla syli täynnä pitkiä kiharoita, +joita hän vakavasti katseli ja punoi laihojen sormiensa ympäri. Vähä +väliä hän myöskin loi katseensa isäänsä, joka seisoi siinä synkän +näköisenä huulet kokoon puristettuina. + +Kun kaikki oli leikattu, viittasi hän isäänsä tulemaan luoksensa, ja +sanoi: "Rakas isä, voimani vähenevät päivä päivältä ja minä tiedän että +kuolema on lähellä. Minulla olisi niin paljon sanottavaa ja tehtävää, +mutta se on niin vaikeata, kun et sinä koskaan tahdo kuulla +puhuttavankaan näistä asioista. Mutta sallippa nyt, että puhun." + +"Kyllä sallin", vastasi S:t Claire ja peitti silmänsä toisella kädellään +tarttuen toisella Evan pieneen kuumaan käteen. + +"Minä soisin, että palvelijamme kokoontuisivat tänne, sillä minulla +olisi vähän puhuttavaa heille." + +Sana lähetettiin, ja hetken päästä olivat kaikki palvelijat kokoontuneet +Evan huoneeseen. Siellä vallitsi pari minuuttia haudan hiljaisuus. Kukin +katseli huoaten ja päätään pudistaen ennen niin kukoistavaa pikku +neitiä, joka nyt laihana ja läpikuultavana lepäsi sohvallaan. Eva +kohottausi hiukan ja katseli kauvan ja vakavasti kutakin. + +"Minä olen kutsuttanut teidät tänne siksi, että rakastan teitä kaikkia", +sanoi Eva. "Minulla olisi teille jotakin sanomista, jota en tahtoisi +teidän unhottavan.... Pian minä jätän teidät. Parin viikon päästä ei +minua ole enään." + +Tässä katkasi haikea itku ja valitus Evan puheen. + +Hän odotti hetken ja jatkoi sitten heikolla äänellään: "Minä tahdon +kertoa teille, että on olemassa ihana suloinen maailma, jossa Jesus +asuu. Minä menen nyt sinne, mutta te voitte myöskin päästä sinne. Se on +luotu kutakin varten. Jokainen voi tulla enkeliksi ja iloita siellä +lakkaamatta..... Mutta jos tahdotte sinne, pitää teidän elää, niinkuin +kristittyjen. Kyllä Jesus teitä auttaa. Rukoilkaa häneltä apua, lukekaa +hänen sanaansa...." + +Lapsi keskeytti puheensa, katseli sääliväisesti kuulijoitaan ja jatkoi +sitten surullisesti: + +"Voi teitä raukkoja, ettehän te osaakaan lukea!" Ja Eva painoi päätään +sohvaa vasten ja itki. + +"Sama se", sanoi hän viimein päätään kohottaen ja hymyillen +ystävällisesti kyynelten kesken. "Minä olen rukoillut teidän edestänne +ja tiedän, että Jesus auttaa teitä, vaikk'ette osaakaan lukea. +Toimittakaa niin, että usein saatte kuulla raamattua luettavan ja +seuratkaa sen oppia! Silloin toivon tapaavani teidät kaikki taivaassa." + +"Amen", sanoi Tuomo vakavasti ja siihen yhtyivät muutkin. + +"Minä tiedän, että te kaikki rakastatte minua. Te olette osottaneet +minulle paljon hyvyyttä ja ystävällisyyttä ja nyt minä tahtoisin antaa +teille pienen muiston. Tässä on kullekin kihara minun hiuksistani. Kun +katselette sitä, niin muistakaa, että minä rakastin teitä ja että minä +olen mennyt taivaaseen, jossa halajan teidät tavata." + +Mahdoton on kuvata sitä mielen liikutusta, joka seurasi näitä Evan +sanoja. Kaikki tulivat hänen luokseen ottaaksensa hänen kädestään tämän +viimeisen rakkauden osotteen. He lankesivat polvilleen, nyyhkyttivät ja +itkivät, suutelivat hänen vaatteitaan ja sopersivat siunauksia ja +lempeitä sanoja. + +Kun kukin oli saanut lahjansa, antoi Ofelia merkin, että he kaikki +siirtyisivät pois, sillä hän pelkäsi sairaan liiallista rasitusta. + +Loppu lähestyi, vaikka välistä oli hetkiä, jolloin Eva näytti niin +virkeältä ja iloiselta, että hänen isänsä jo taas rupesi toivomaan. Eva +vaan itse ei toivonut. Hän tunsi niin varmaan kuoleman lähestymisen. Oli +aivan kuin hän sielussaan olisi kuullut taivaallisen kutsunnan ja nähnyt +tulevan ihanuuden. + +Tuomon kanssa hän usein puhui näistä asioista ja tämä vanha ystävä +ymmärsi hänet paremmin kuin kukaan muu. Viimein Tuomo ei enää malttanut +nukkua omassa pienessä suojassaan, vaan makasi kaiket yöt verannalla +ollakseen heti valmis niin pian kuin ratkaiseva hetki läheni. + +Ja eräänä yönä, kun Ofelia valvoi Evan vuoteen ääressä, huomasi hän +lopun olevan käsissä. Hän meni heti Tuomoa herättämään ja pyysi häntä +hakemaan lääkäriä. Sitte hän naputti S:t Clairen ovea ja käski hänet +sairaan vuoteelle. Tämä öinen kutsu teki häneen sellaisen vaikutuksen, +kuin olisi hän jo kuullut heitettävän multaa armaansa kirstulle. + +Hän kiirehti paikalla ylös, tuli Evan huoneeseen ja nojautui hänen +vuoteensa yli. Hänen sydämmensä oli seisattua nähdessään kuoleman leiman +lapsensa kasvoilla. Nyt oli siis kaikki toivo turha. Evan kasvojen ilme +ei enää ollut tämän maailman, vaikka hän vielä hengitti. + +Muutaman minuutin päästä tuli Tuomo lääkärin kanssa. Tämä katseli +sairasta tarkasti ja kysyi sitten kuiskaavalla äänellä: "Milloinka tämä +muutos tapahtui?" + +"Puoliyön aikana", vastasi Ofelia. + +Vähitellen joutui koko talonväki liikkeelle ja verannan lasiovien takaa +katseli levottomia kasvoja ja kyyneleisiä silmiä. + +"Voi, jospa hän vielä heräisi ja puhuisi, vaikka vaan kerran", vaikeroi +S:t Claire. + +Suuret siniset silmät aukenivat, hymy levisi kasvojen yli, hän koetti +kohottaa päätään ja puhua. + +"Eva, oma lemmikkini, tunnetko minut?" + +"Rakas isäni", sanoi lapsi tehden viimeisen ponnistuksen ja kiersi +kätensä hänen kaulansa ympäri. Mutta hetken päästä ne putosivat +hervottomina alas ja S:t Claire näki noissa rakkaissa kasvoissa kuoleman +kamppauksen ja kuuli hänen harvan ja raskaan hengenvetonsa. "Tämä on +hirveätä", valitti S:t Claire ja puristi Tuomon kättä tuskin tietäen, +mitä teki. "Tämä kerrassaan tappaa minut." + +Kyyneleet kiersivät Tuomon silmissä, kun hän siinä piti isäntänsä kättä +ja katseli vuoteella lepääviä kalpeita kasvoja. + +"Jumalan kiitos, nyt se on ohitse", sanoi hän viimein. "Katsokaa häntä!" + +Kaikki tuska oli loppunut. Vapautunut henki oli päässyt kotia ja lapsen +kasvoissa kuvastui tyyneys ja taivaan rauha. + + * * * * * + +Taulut ja veistokuvat Evan huoneessa olivat peitetyt valkeaan +suruharsoon ja uutimet vedetyt ikkunan eteen. Eva lepäsi vuoteellaan +sellaisessa valkeassa leningissä, joita hän aina eläissään oli +käyttänyt. Uutimien kautta syntynyt ruusuinen valo loi lämpimää punaa +kuolon kalpeille kasvoille, pitkät silmäripset varjostivat hienoja +poskia ja pää oli hiukan sivullepäin käännetty, aivan kuin luonnollista +unta nukkuvan. + +S:t Claire käveli kuin unissaan, ei välittänyt mistään, ei kuullut +mitään, seisoi vaan tuntikausia tytärtänsä katsellen. Häneltä kysyttiin, +koska maahanpaniaisia oli vietettävä, mihin Eva oli pantava y. m., mutta +hän ei puuttunut ollenkaan näihin asioihin. + +Ofelia piti huolta kaikesta. Hän koristeli palvelijain kanssa Evan +huonetta ja poisti siitä tuoksuvien kukkain avulla kaiken synkkyyden. +Evan pöydällä oli ihania ruusuja ja kamarineiti järjesti aistikkaasti +afrikalaisia jasmiineja hänen vuoteelleen. + +Juuri kun kaikki oli valmista, astui Topsy sisään silmät itkusta +turvoksissa. Kamarineiti viittasi häntä menemään tiehensä, mutta Topsy +läheni siitä huolimatta vuodetta. + +"Annappa minunkin tulla tänne! Minulla on niin kaunis ruusu, jonka +tahtoisin laskea Eva neidin vuoteelle." + +"Mene tiehesi", tiuskasi neiti harmistuneena. + +"Anna hänen olla", sanoi S:t Claire yht'äkkiä. Hän oli seisonut +syrjemmällä ja kuullut koko keskustelun. + +Kamarineiti vetäytyi nyt pois ja Topsy tuli laskemaan kukkansa kuolleen +jalkain juureen. Sitte hän äkisti heittäytyi lattialle, itki ja parkui +ääneen. + +Ofelia riensi huoneeseen, nosti hänet lattialta ja koetti saada +vaikenemaan, mutta turhaan. + +"Voi, Eva neiti, voi jos olisin kuollut hänen kanssaan!" + +"Rauhoitu, hyvä lapsi", pyysi Ofelia. "Eva on nyt enkelinä taivaassa." + +"Mutta minä en saa häntä enää koskaan nähdä", nyyhki Topsy, "ja hän oli +ainoa, joka sanoi rakastavansa minua. Nyt ei ole enää ketään... Voi, +ett'en olisi syntynytkään! Mitä minusta nyt tulee?" + +Lapsi raukan suru ja epätoivo oli niin liikuttava, että S:t Claire ja +Ofelia seisoivat kyynelsilmin ja Ofelia koetti lohduttaa häntä kaikin +tavoin. + +"Topsy rukka, älä ole noin murheellinen! Minäkin pidän sinusta, vaikk'en +olekaan tämän pikku vainajan kaltainen. Kyllä koetan auttaa sinua, että +tulet kelpo ihmiseksi." Neidin kyyneleet ja värähtelevä ääni puhuivat +enemmän kuin sanat. Siitä asti hän voitti tuon hyljätyn lapsen +luottamuksen ja rakkauden. + +Hautajaisia valmistettiin, ihmisiä tuli ja meni. Kaikki olivat mustiin +puetut ja puhuivat matalalla äänellä. Eva pantiin pieneen kirstuunsa ja +kannettiin hautaan, joka oli kaivettu puutarhaan turvepenkin viereen, +missä hän niin usein oli istunut. + +Mutta kun kaikki muut itkivät ja valittivat, seisoi Evan isä haudan +partaalla kuivin silmin. Hänen sydämmensä oli niin rikki murrettu, +ett'ei ollut kyynelistä lievitystä. + +Kaikki S:t Clairen harrastukset olivat tavalla tai toisella olleet +kiintyneet Evaan. Häntä varten hän oli tehnyt työtä, häntä varten +hoitanut omaisuuttaan, tehnyt parannuksia ja muutoksia, ja kun häntä nyt +ei enää ollut, tuntui kaikki niin sanomattoman tyhjältä ja joutavalta. + +Hänen elämänsä keskus oli poissa, ei ollut enää mitään toimitettavaa ja +tehtävää. + +Oli kuitenkin yksi asia, johon S:t Claire vähitellen ryhtyi. Hän rupesi +valmistaviin toimeenpiteisiin Tuomon vapauttamista varten, joka oli +tapahtuva niin pian, kuin kaikki lailliset muodot oli saatu täytetyiksi. + +Sillä aikaa hän seurusteli Tuomon kanssa yhä ahkerammin. Ei hänestä +kukaan niin paljon muistuttanut pikku Evasta, kuin tämä uskollinen +palvelija, ja siksi hän alituisesti tahtoi häntä seuraamaan itseänsä. Ja +Tuomo palkitsi nuoren isäntänsä ystävyyden osoittamalla rajatonta +hellyyttä ja kiintymystä. + +Mutta vaikka hän rakastikin isäntäänsä, oli hän kuitenkin iloa +säkenöivin silmin kuullut pääsevänsä vapaaksi. + + + + +IX. + + +"Oletko jo saanut Tuomon vapautuskirjeen valmiiksi ja +allekirjoitetuksi", kysyi Ofelia eräänä päivänä. + +"En vielä", vastasi S:t Claire lukien sanomalehteä. + +"Se on pahasti", sanoi neiti totisesti; "sinun pitäisi rientää." + +"No miksikä niin?" + +"Saattaisithan kuolla sitä ennen. Ja kuinka silloin kävisi rehellisen +Tuomon?" + +"Mitä ajattelet, serkku", kysyi S:t Claire kummastuneena. "Onko minussa +mielestäsi keltakuumeen tai koleran oireita?" + +"Ei, sitä en tarkoita. Mutta voihan kuolema tulla millä hetkellä +tahansa." + +S:t Claire meni verannalle. Sana kuolema soi niin kummalta hänen +korvissaan. Hän kulki edestakaisin mietiskellen sen syvää sisältöä. + +Toisella puolen verantaa istui Tuomo tavaellen raamattuaan puoliääneen. +S:t Claire istuutui hänen viereensä ja tarjousi lukemaan hänelle. + +Tuomo osotti erästä paikkaa, jonka hän oli merkinnyt, ja S:t Claire luki +syvällä, sointuvalla äänellään vertauksen viimeisestä tuomiosta. Hän +pysähtyi usein ikäänkuin paremmin syventyäkseen tähän kaikessa +yksinkertaisuudessaan suuremmoiseen kertomukseen. + +Hän oli koko illan hyvin hajamielinen ja asettui vihdoin pianon ääreen. +Siinä hän sävelissä ilmaisi kaiken kaihonsa ja epätoivonsa. Hän ihan +kuin puhui itsekseen siitä, jota ei sanoilla voinut kellenkään +ilmoittaa. + +Soiteltuaan etsi hän nuottia ja rupesi laulamaan erästä latinalaista +virttä, jota hurskas äiti-vainajansa usein oli laulellut. Nytkin tuntui +hänestä siltä, kuin äiti olisi ollut hänen läheisyydessään, kuin äiti +oikeastaan olisikin laulanut. + +Tuomo oli vähitellen lähestynyt. Vaikka hän ei ymmärtänytkään +vieraskielisiä sanoja, oli itse se tapa, millä S:t Claire esitti laulun, +syvästi vaikuttanut häneen, pannut hänen sydämmensä värähtelemään. + +Laulun loputtua otti S:t Claire hattunsa ja meni kävelemään. Tuomo +istuutui verannalle. + +Ilta oli viehättävän kaunis. Kuu hopeoi puut ja käytävät ja teki +suihkulähteen vedestä miljoonia hohtokiviä. + +Tuomo ajatteli siinä istuessaan kotiansa ja kuvitteli, kuinka pian hän +saisi palata sinne. Kun hän kerran oli päässyt vapaaksi, tahtoi hän +työllään myöskin lunastaa vaimonsa ja lapsensa. Tyytyväisyydellä hän +katseli voimakkaita käsivarsiaan. Pian ne olisivat hänen omansa ja hän +saisi itse nauttia niiden työn hedelmiä. Tuomo muisteli myöskin nuorta, +jalomielistä isäntäänsä ja rukoili hänen autuutensa ja sielunrauhan +puolesta. Nuoresta isännästä kääntyivät ajatukset rakkaaseen pikku +Evaan, joka nyt oli enkelinä taivaan ilossa. Kuvitellessaan sekä +nykyisiä että tulevia asioita edestakaisin kävivät hänen silmänsä +raskaiksi ja hän nukahti. Mutta vielä unessakin liikkuivat samat kuvat +hänen sielussaan. Hän näki Evan tulevan vastaansa seppelöitynä ja +säteilevänä. Silmissä oli taivaallinen loiste ja kultainen kehys ympäröi +hänen päätään. Mutta sitte hän yht'äkkiä katosi ja Tuomo heräsi siihen, +että porttia jyskytettiin. + +Hän kiirehti avaamaan ja näki portin takana useita miehiä, jotka raskain +askelin astuivat sisään kantaen pitkään vaippaan käärittyä +ihmisruumista. Kun lyhdyn valo lankesi makaavan kasvoihin, päästi Tuomo +hirmuisen hätähuudon, joka kaikui läpi kaikkien holvikäytävien. Hän oli +tuntenut isäntänsä. + +S:t Claire oli kävelyretkellään poikennut erääsen kahvilaan +silmäilläkseen iltalehteä. Lukiessaan syntyi viereisessä huoneessa +tappelu kahden päihtyneen kesken. S:t Claire ja jotkut muutkin menivät +eroittamaan heitä ja juuri kun hän oli vääntämäisillään puukon toisen +kädestä, sai hän siitä syvän iskun. + +Talo täyttyi pian valituksilla ja hätähuudoilla. Palvelijat heittäysivät +lattialle, repivät tukkaansa tahi juoksivat kauhistuneina paikasta +toiseen. + +Lääkäri tuli ja tutki haavaa. Mutta jo hänen kasvonsa kertoivat, että +kaikki toivo oli turha. Hän sitoi kuitenkin haavan ja määräsi palvelijat +poislähetettäviksi, jotta sairas saisi olla hiljaisuudessa. + +S:t Claire avasi silmänsä ja katsahti orjaraukkoja, joita nyt väkisin +koetettiin saada väistymään. Hänen kasvoissaan kuvastui syvä säälin ja +surun tunne. + +Hetken perästä kävi hän Tuomoon kiinni, joka oli laskenut polvilleen +herransa viereen, ja sanoi: + +"Tuomo ystäväni." + +"Mitä herra tahtoo?" kysyi Tuomo. + +"Minä kuolen, Tuomo", sanoi S:t Claire matalalla äänellä. "Rukoile minun +edestäni!" + +Ja Tuomo rukoili koko sydämmensä lämmöllä ja hartaudella rakkaan +poismenevän isäntänsä edestä. Se oli todellakin rukous täynnä surua ja +kyyneliä, mutta myöskin palavaa intoa. + +S:t Claire ummisti silmänsä, huulet värähtelivät ja hän toisti hiljaa +itsekseen äsken laulamansa latinalaisen virren sanoja. + +"Hän hourii", sanoi lääkäri. + +"En houri", sanoi S:t Claire selvään, "vihdoinkin olen päässyt rauhaan." + +Tämä ponnistus teki lopun hänen voimistaan. Kuolon kalpeus levisi +vähitellen hänen kasvoilleen; hän kuiskasi: "äiti", ja veti viimeisen +hengenvetonsa. + + + + +X. + + +Hyvän isännän kuolema on orjien katkerimpia hetkiä. He ovat tottuneet +inhimilliseen kohteluun ja hyviin päiviin ja sitten kaikki yht'äkkiä +loppuu. Mitä tulevaisuus tarjonneekaan, aina se on nykyistä huonompi, +sillä hyvät isännät ovat harvassa. + +Tämän tiesivät S:t Clairenkin palvelijat sangen selvästi ja siksi kaikui +koko talo heidän nyyhkytyksistään ja hätähuudoistaan. Tuomonkin unelmat +vapaudesta ja kotiin pääsöstä olivat nyt rauvenneet. + +Ofelia puhui kyllä perillisille S:t Clairen aikeista vapauttaa Tuomo, +mutta kun ei mitään laillisia paperia ollut, eivät he ottaneet sitä +kuuleviin korviinsakaan. + +Muiden palvelijoiden keralla hänkin siis lähetettiin hautajaisten +jälkeen orjahuutokauppaan myytäväksi. + +Tämä oli taas ihan samanlainen näytelmä, kuin se, jossa Haley osti +itselleen orjia. + +Nytkin oli vapisevia äitejä, itkeviä lapsia ja särkyneitä sydämmiä +ajettu kokoon yleisön tarkastettaviksi. Katsojista moni lasketteli +sukkeluuksiakin ja teki pilaa tästä elävästä tavarasta. + +"Kukapa S:t Clairen palvelijoista välittäisi", arveli eräs herrasmies. +"Kaikki tyyni hemmoteltua väkeä, eivät kelpaa mihinkään." + +"Kyllä masentuvat", sanoi toinen, "jahka saavat piiskaa maistaa." + +Tuomo katseli levottomasti kaikkia näitä ostonhaluisia herroja. + +Siellä oli suuria ja pieniä, lihavia ja laihoja, partaisia ja +parrattomia, hienosti puettuja ja arkipuvussaan esiintyviä herrasmiehiä. +Mutta ei vaan yksikään ollut S:t Clairen kaltainen. + +Vähää ennen huutokaupan alkua tunkeusi eräs lyhytvartinen ja harteva +mies ihmisjoukosta esiin sellaisella vauhdilla, kuin olisi jo peljännyt +varsin myöhästyneensä. Päästyään orjien tykö, rupesi hän heti tuntijan +tavalla heitä tarkastelemaan. Hän nosteli leuasta, katseli hampaita, +pani hyppimään, mittasi rintaa ja käsivarsia. + +Tuomo tunsi heti ensi hetkestä inhoa ja kauhua nähdessään tämän miehen. +Vaikka olikin lyhyt, osotti koko hänen ruumiinrakennuksensa +jättiläisvoimia. Pää oli suuri ja pyöreä, punertava tukka +harjantapainen. Jo luonnosta leveä suu oli venynyt mahdottomaksi +alituisesta tupakan pureksimisesta, jota hän nytkin koko ajan piti +suussaan. Kädet olivat suuret ja ahvettuneet, kynnet likaiset ja koko +puku kulunut ja tahrainen. + +Tutkittuaan Tuomoa joka taholta, rupesi hän käskevällä äänellä +kyselemään hänen kotiperäänsä ja työtään. + +Huutokauppa alkoi ja S:t Clairen palvelijat joutuivat toinen sinne, +toinen tänne. + +[Kuva: Orjahuutokauppa.] + +Tuomon päätä pyörrytti ja korvissa suhisi omituisesti, kun hänen +vuoronsa tuli nousta telineille. Hän kuuli kuin kaukaa huutokaupan +toimittajan kimakan äänen, kun tämä luetteli hänen ominaisuuksiaan ja +sitten yleisön tarjoukset. Hetken päästä putosi vasara. Tuomo oli myyty +ja saanut isännäkseen juuri sen miehen, joka ensi hetkestä oli hänestä +tuntunut niin vastenmieliseltä. + +Legree oli hänen nimensä ja ammatiltaan hän oli pumpuliviljelyksien +omistaja. Hän kokosi nyt kiireesti omaisuutensa, Tuomon ja pari muuta +hankkimaansa neekeriä, pani heidät rautoihin ja vei erääseen +"Merirosvo"-nimiseen laivaan. Niin pian kun se oli lähtenyt rannasta, +lähestyi hän tavaraansa tuiman näköisenä ja rupesi sitä tähystelemään. +Viimein hän seisahtui Tuomon eteen, joka huutokauppaa varten oli puettu +parhaisiin vaatteisiinsa ja tiuskasi: + +"Nouse ylös." + +Tuomo totteli. + +"Ota tuo kaulaliina päältäsi." + +Koska tämä oli milt'ei mahdotonta Tuomolle, jonka kädet olivat +raudoissa, tempasi Legree sen itse hänen kaulastaan ja pisti taskuunsa. + +Sitte hän avasi Tuomon kapsäkin, otti sieltä kuluneet housut ja +repaleisen takin, joita Tuomo entisessä kodissaan oli käyttänyt +tallissa, ja sanoi päästäen kahleet Tuomon käsistä: + +"Kas tässä, pukeudu näihin!" + +Kun tämä oli tehty, määräsi hän Tuomon riisumaan kiillotetut saappaat +jaloistaan ja viskasi hänelle niiden sijaan raskaat, karkeat kengät. + +Vaatteita muuttaessaan oli Tuomo muistanut ottaa rakkaan raamattunsa +juhlatakkinsa taskusta. Ja hyvä se olikin, sillä Legree rupesi heti sen +taskuja kääntelemään. Hän löysi sieltä silkkisen niistimen, jonka +korjasi, ja Tuomon virsikirjan. Se oli jäänyt kiireessä. + +Legree selaili sitä vähän aikaa ja sanoi sitten: + +"Vai jumalinen! Kuulutko kirkkoon?" + +"Kuulun", vastasi Tuomo vakavasti. + +"Mutta kas, sellaiset ajatukset minä pian sinusta kiskon. En siedä +rukoilevia, laulavia ja rähiseviä neekerejä. Pane se mieleesi", kirkasi +hän ja polki jalkaansa kuin mieletön; "tästälähin olen minä sinun +kirkkosi." + +Tuomo ei vastannut sanaakaan, mutta hänen mieleensä johtui eräs lause, +jota oli kuullut pikku Evan usein lukevan: "Älä pelkää, sillä minä olen +sinun lunastanut, minä olen sinun nimeltäs kutsunut, sinä olet minun." + +Tällaisista lauseista ei Legree tiennyt mitään, hän otti Tuomon vaatteet +ja meni niitä laivaväestölle kaupitsemaan; lopuksi hän myöskin myi +kapsäkin. + +Sitten hän ilmoitti Tuomolle vapauttaneensa hänet liikanaisista +tavaroista ja kehoitti häntä säästämään nykyistä pukuansa, sillä ei hän +vuoteen saisi toivoakkaan uutta. + +"Ja kuulkaa", hän puhui yhteisesti koko orjaparvelleen puristaen suurta, +raskasta nyrkkiään, joka enemmän muistutti sepän moukaria kuin ihmisen +kättä. "Katsokaa tätä nyrkkiä, nostakaa sitä, koettakaa näitä nikamia. +Minä sanon teille, että se on käynyt kovaksi neekeriä kurittaessa. En +ole vielä koskaan tavannut orjaa, jota en olisi heti ensi lyönnillä +saanut maahan", sanoi hän, ja heilutti nyrkkiään niin lähellä Tuomon +kasvoja, että tämä väkisinkin räpäytti silmiään ja taivutti päätään +taaksepäin. + +"Eikä minulla ole tuollaista työnvalvojaa kuin muilla. Itse minä pidän +orjiani silmällä ja se vasta onkin peräänkatsomista. Jokaisen täytyy +seisoa varpaillaan ja totella silmänräpäyksessä. Painakaa se mieleenne." + +Naiset huokasivat syvään ja koko orjajoukko näytti huolestuneelta ja +alakuloiselta, mutta Legree pyöräytti kantapäitään ja meni ruokasaliin +saadakseen lasin konjakkia. + +"Näin minä alussa aina kohtelen orjiani", sanoi hän eräälle +herrasmiehelle, joka oli seisonut läheisyydessä ja kuullut hänen +puheensa. "Se kuuluu minun kasvatusohjelmaani." + +"Vai niin", vastasi vieras ja katseli Legreetä kuin ulkomaan eläintä. + +"Niin, luottakaa siihen, en minä ole mikään maitosormi, jota nenästä +vedetään. Katsokaa kämmentäni, se on käynyt kivikovaksi neekeriä +kurittaessa. Koettakaa." + +Vieras kosketti sitä sormiensa päillä ja lausui: + +"Tosiaan, se on kova. Arvaan että sydämmenne tässä kuritustyössä on +käynyt yhtä kovaksi." + +"Se on kyllä luultavaa", kohotti Legree. "En kuulu herkkäsydämmisiin +löperöihin, ei neekerit minua peijaa, ei valituksillaan, ei +imarruksillaan." + +"Kuinka kauvan teidän orjanne kestävät?" + +"Se riippuu heidän ruumiinrakennuksestaan", selitti Legree. "Väkevämmät +kestävät kuusi ja seitsemän vuotta, heikommat pari kolme. Minä en huoli +heitä säästää. Kulukoot! kyllä minä ostan uusia. Se käy kaikkein +halvemmaksi ajan pitkään. Ensi aikoina oli minullakin tapana heitä +hemmotella, antaa rohtoja ja peitteitä heidän sairaina ollessansa ja +pitää heitä siistissä vaatteissa. Mutta ei se kannattanut. Siitä oli +vaan kulunkia ja vaivaa. Nyt annan heidän raataa niin kauvan, kun +pysyvät pystyssä, huolimatta siitä, ovatko terveitä vai sairaita. Se on +kaikkein mukavinta." + +Silla aikaa kun Legree toi esiin "viisaita kokemuksiaan", kiiti laiva +koko ajan eteenpäin virtaista Red River jokea pitkin. Sen vesi oli +sameata ja punertavaa, sen rannat yksitoikkoiset ja jyrkät. Ei ollut +mitään vaihtelua, ei yhtäkään näköalaa, joka olisi viehättänyt silmää. +Luonto näytti yhtä kolkolta ja toivottomalta kuin neekerien kasvot. +Viimein laiva pysähtyi erään pikkukaupungin luona ja Legree omineen +astui maalle. + + + + +XI. + + +Väsynein askelin jatkoi Tuomo ja hänen kumppaninsa matkaa Legreen +tilalle. Heidän edellänsä ajoi Legree itse naisorjien kanssa +kuormavaunuissa ja katsahti tuon tuostakin taaksensa. + +Tie, joka välistä kulki synkkien havumetsien läpi, välistä taas +malkasiltoja pitkin rämeikköjen yli, oli epätasainen ja raivaamaton. +Tuuli humisi puiden latvoissa ja rämeikössä kasvavien pensaiden välissä +luikerteli iljettäviä käärmeitä. + +Tämä tie olisi jo tuntunut kolkolta sellaisellekin matkamiehelle, joka +mukavilla ajopeleillä ja hyvällä hevosella rientää toivottua päämäärää +kohti. Tuhat kertaa synkempi se oli näistä orjaraukoista, jotka askel +askeleelta joutuivat yhä kauvemmaksi kaikesta, mikä on rakkainta +ihmissydämmelle. + +Legree yksin ajoi tyytyväisenä eteenpäin ottaen silloin tällöin naukun +konjakkipullostaan. + +"Kuulkaa", sanoi hän nähdessään orjien alakuloiset kasvot, "laulakaa +pojat nyt heti." + +Miehet katselivat toisiaan. Mutta sana "_heti_" uudistettiin ja tällä +kertaa sitä seurasi piiskan läimäys. + +Tuomo rupesi laulamaan erästä hengellistä laulua, mutta ennenkuin hän +vielä oli ehtinyt ensi värsyäkään, kiljahti Legree: "Herkeä jo, senkin +kunnoton! Luuletko, että minä viitsin kuulla tuollaista rääkymistä. +Laulakaa jotakin hilpeätä, pojat, ja juuri heti." + +Eräs miehistä alotti nyt tavallista neekerilaulua, ilman ajatusta ja +sisältöä. Sen loppusäikeesen yhtyivät kaikki luikaten ja huutaen +tyydyttääkseen Legreen vaatimuksia. Mutta iloa siinä vaan ei ollut ja +tuskinpa mitkään hätähuudot olisivat voineet sisältää suurempaa tuskaa +kuin nämät hurjat säveleet. + +Vähitellen rupesivat Legreen tilukset näkymään. Kartano oli ennen ollut +varakkaan ja sivistyneen omistajan hallussa, joka kaikin tavoin oli +kaunistellut paikkaa. Mutta kun se hänen kuoltuaan joutui Legreen +käsiin, oli tämä viisi välittänyt sen kauneudesta. Pääasia oli saada +suurinta hyötyä ja kaikki edellisen omistajan tekemät parannukset ja +kaunistukset rappeutuivat hoidon puutteessa. + +Muinoin rehoittava puutarha oli rikkaruohojen peittämä, käytävät ummessa +ja tasainen pihanurmikko poljettu ja paalutettu hevosten kiinnipanoa +varten. Pitkin pihaa nähtiin särkyneitä saviastioita, oljenkorsia ja +muuta romua. + +Päärakennus kertoi kyllä entisistä suuruuden ajoista, mutta nyt se oli +mitä surkeimmassa kunnossa, ikkunat rikki tahi laudanpalasilla paikatut, +koristukset ränstyneet, patsaat puoleksi lahonneet. + +Vaunun pyörien ritinä herätti neljä vihaista koiraa, jotka töytäsivät +tulijoita vastaan ja olivat vähällä iskeä hampaansa Tuomoon ja hänen +tovereihinsa, vaikka esiinjuoksevat palvelijat sitä tarmonsa takaa +estivät. + +"Tässä näette, mikä teitä odottaa", selitti Legree silitellen koiriaan. +"Näitä koiria on yksinomaan kasvatettu karanneiden orjien vainoomista ja +kiinniottamista varten. Yhtä mielellään ne söisivät jonkun teistä kuin +tavallisen illallisensa. Olkaa siis varoillanne." + +"Mitä muuten kuuluu, Sambo", sanoi hän sitten kääntyen erään repaleisen +miehen puoleen, joka hääräsi vaunujen ympärillä ja koetti kaikin tavoin +herättää isäntänsä huomiota. + +"Kaikki on varsin mainiosti, hyvä herra." + +"Oletko muistanut toimittaa kaikki, mitä minä käskin", kysyi hän sitten +toiselta neekeriltä, nimeltä Quimbo. + +"Siihen voitte luottaa", vastasi Quimbo. + +Nämät orjat olivat Legreen ensimmäiset työmiehet. Hän oli harjoitellut +heitä julmuuteen ja raakuuteen samalla tavalla kuin verikoiriaan. Ja nyt +he nauttivat siihen määrin hänen luottamustaan, että saivat hänen poissa +ollessaan olla työnjohtajina. Silloin he aina osottivat mitä hirmuisinta +julmuutta muita kohtaan, sillä sellainen kun on herra, sellainen on +palvelijakin. + +"Katsos tuossa, Sambo", komensi Legree, "saata nämä miehet +työväenasumuksiin!" + +Nämät muodostivat pitkän rivin vajoja, eivätkä edes ansainneet +ihmisasunnon nimeä. Tuomo kävi alakuloiseksi nähdessään ne jo vaan +ulkoapäin. Hän oli kuitenkin toivonut omaa pientä suojaa, vaikkapa +kuinkakin yksinkertaista, missä olisi saanut viettää joutohetkensä +hiljaisuudessa ja lukea raamattua. Hän pilkisti erääseen vajaan; siellä +ei ollut yhtäkään huonekalua, tyhjät seinät vaan ja vähän pahnoja +lattialla. Totta puhuen ei se ollutkaan lattia, vaan paljas maa, jonka +orjien jalat olivat kovaksi astuneet. "Mikä näistä hökkeleistä tulee +minun omakseni", kysyi Tuomo. + +"En tosiaankaan tiedä", vastasi Sambo, "täällä on jo yllin kyllin väkeä +joka paikassa. Menkää tuonne", sanoi hän viimein osottaen erästä vajaa. + +Myöhään illalla palasivat hökkelien väsyneet ja repaleiset asukkaat +suurissa parvissa. He olivat äreät ja kärtyiset, eivätkä katselleet +uutta tulokasta suopein silmin. Ei kuulunut yhtäkään tervehdystä tai +iloista sanaa. Käheät, karkeat äänet vaan toruivat käsimyllyjen +ympärillä, joilla heidän tuli jauhaa maissia leipoakseen illalliseksi +maissikakkuja. Päivänkoitosta asti he olivat olleet työssä, Sambo ja +Quimbo piiskoineen kiintereillä, sillä nyt oli juuri kiirein aika. He +olivat paahtavassa kuumuudessa poimineet pumpulia pensaista ja nyt piti +vielä, jos halusi syödä, valmistaa maissileipää ja sitten vasta pääsi +lepäämään. + +Myllyjä oli vähä, jauhajia paljo, ja siksi syntyi hirmuinen ottelu ja +kiista niiden ympärillä. Heikommat neekerit ja naiset työnnettiin pois +ja saivat odottaa vuoroansa puoliyöhön. + +Tuomo oli väsynyt pitkästä kävelystä ja muutenkin näännyksissä, sillä +hän oli koko päivän ollut ruoatta. + +"Tuossa saat", sanoi Quimbo ja viskasi hänelle pussin, joka sisälsi +hiukan maissia. "Hanki nyt itsellesi ruokaa, mutta ole säästäväinen, +enempää ei anneta tällä viikolla." + +[Kuva: Orjat puuvillan korjuussa.] + +Tuomon oli myöhäseen odottaminen, ennenkuin pääsi jauhamaan, ja sitten +häntä liikutti kahden vanhan vaimon väsymys niin, että ensin jauhoi +heille, ennenkuin rupesi omia kakkujaan valmistamaan. Tällainen pieni +avuliaisuus oli jotakin vallan uutta tässä piirissä, jossa itsekkäisyys +ja oma etu oli kunkin määrääjänä. Sillä kun ihmisiä kohdellaan, kuin +järjettömiä olentoja, vajoavat he myöskin elukoitten kannalle. + +Vaimot hämmästyivät. Heidän karkeat muotonsa lieventyivät ja he +rupesivat nyt vuorostansa kypsentämään Tuomon kakkuja. + +Sillä välin otti Tuomo raamattunsa taskustaan, sillä hän oli lohdutuksen +tarpeessa. + +"Mikä se on", kysyi toinen naisista. + +"Se on raamattu", vastasi Tuomo. + +"Vai on. Enpä ole sellaista nähnyt, sittenkuin olin Kentuckyssä. Siellä +emäntäni minulle välistä luki, mutta ei täällä kuulla kuin +ruoskanlyöntejä ja kirouksia." + +Toinen naisista rupesi nyt utelemaan, mikä raamattu oikeastaan oli, +sillä sellaisesta hän ei ollut kuullut puhuttavankaan. Kun hän näki +Tuomon sitä lukevan, pyysi hän myöskin saada kuulla sieltä jotain. + +Tuomo luki: "Tulkaat minun tyköni kaikki te, jotka työtä teette ja +olette raskautetut, ja minä tahdon virvoittaa teitä." + +"Kauniita sanoja nuo", arveli nainen. "Kuka niitä sellaisia puhuu?" + +"Herra Jesus", vastasi Tuomo. + +"Jos vaan tietäsin, missä hän on, niin menisin häntä etsimään... +Virvoituksen tarpeessa tosiaankin olen, mutta tuntuu siltä, kuin ei sitä +olisikaan minua varten. Ruumiini on aivan rikki runneltu, minä värisen +ja vapisen päivät umpeen, sillä Sambo toruu alinomaa. Ja vasta puoliyön +aikana minä saan illalliseni valmiiksi ja pääsen levolle. Tuskin olen +sitten ummistanut silmäni, ennenkuin torvea jo puhalletaan ja taas on +nouseminen. Kaikesta tästä kertoisin sille herralle, jos hänet vaan +löytäisin." + +-- "Hän on täällä, hän on joka paikassa", sanoi Tuomo. + +-- "Älkää uskotelko minulle sellaista. Kyllä minä sen paremmin tiedän. +Täällä häntä ei ole ja nyt minä menen nukkumaan"... + +Naiset vetäysivät koppiinsa ja Tuomo yksin jäi sammuvan tulen ääreen +istumaan. Kuu kumotti öisellä taivaalla ja katseli tyyneesti tätä sorron +ja surkeuden näyttämöpaikkaa. + +Kauvan aikaa istui Tuomo kädet ristissä, raamattu polvellaan. Hänen +päässään risteilivät kummat ja oudot ajatukset. Hän muisteli pettyneitä +toiveitaan ja näki edessänsä elämän täynnä surua ja kurjuutta. Hänen +tavallinen tyyneytensä ja luottamuksensa oli poissa ja pimeä yö vallitsi +hänen sielussaan. Hän nousi ylös toivotonna ja astui horjuvin askelin +siihen vajaan, jonka Sambo oli häntä varten määrännyt. + +Lattia oli jo milt'ei täynnä nukkuvia, väsyneitä ihmisraukkoja. Tuomo +kääriytyi vanhaan risaiseen peittoon -- muita sänkyvaatteita ei ollut -- +oikasi jäseniään ja nukkui. + +Unissaan hän kuuli suloisen äänen. Hän oli istuvinaan Evan kanssa +turvepenkillä ja pienokainen luki hänelle: "Jos sinä vesissä käyt, niin +minä olen tykönäs, ett'ei virrat sinua upota. Ja jos sinä tulessa käyt, +et sinä pala ja liekin ei pidä sinua sytyttämän." Sanat sulivat viimein +taivaalliseen soittoon. Lapsi katseli häntä kauniilla silmillään +lempeästi ja niistä lähtevä valo ja lämpö meni suoraapäätä sydämmeen. + + + + +XII. + + +Tuomo oppi muutamassa päivässä tuntemaan olot uudessa paikassaan. Hän +näki suuria epäkohtia ja ääretöntä viheliäisyyttä, mutta toivoi +kuitenkin ahkeran työnsä ja väsymättömyytensä kautta voittavansa +pahimmat vaikeudet. Ja kentiesi hän tulevaisuudessa vielä pääsisi pois +tästä paikasta. Legree havaitsi Tuomon kykenevyyden. Hän piti Tuomoa +erinomaisena työmiehenä, mutta tunsi koko ajan syvää vastenmielisyyttä +häntä kohtaan. + +Hän huomasi, että Tuomo tarkasteli hänen töitään ja paheksi niitä, +Vaikk'ei Legree sitä milloinkaan kuullut hänen huuliltaan, tunsi hän sen +kuitenkin vaistomaisesti. Tuomo osotti myöskin hellyyttä ja sääliä +kärsiville tovereilleen, mikä ei ensinkään ollut Legreen mieliksi. + +Hän oli aikonut Tuomosta jonkinmoista voutia, jolle voisi uskoa +työnjohdon ja kaikki asiansa poissa ollessaan, mutta tähän tarvittiin +Legreen käsitteiden mukaan ennen kaikkia kovasydämmisyyttä. Hän päätti +sentähden viipymättä totuttaa Tuomoa kovuuteen. Siihen tarjoutuikin +Legreen mielestä pian erinomainen tilaisuus. + +Eräänä päivänä tuli Tuomo puuvillakentällä seisomaan erään +vanhanpuoleisen naisen läheisyydessä, joka nähtävästi oli hyvin kipeä. +Hän vapisi ja horjahteli ja pysyi tuskin pystyssä. Hänen huulensa +värähtelivät ja Tuomo kuuli hänen hiljaa rukoilevan. + +Päästyään aivan hänen lähellensä otti Tuomo pari kourallista puuvillaa, +säkistään ja tyhjensi vaimon säkkiin. + +"Oi, älkää tehkö noin", sanoi vaimo, "teillä on vaan siitä harmia." + +Samassa tuli Sambo. Hän näkyi erityisesti vihaavan tätä naista ja sanoi +ruoskaansa heilutellen: "Mitä tyhmyyksiä sinä täällä taas teet, Lucy?" +Ja antaaksensa kysymyksellensä enemmän pontta, potkasi hän vaimoa ja +sivalsi Tuomon kasvoja piiskallaan. + +Tuomo jatkoi äänetönnä työtään, mutta nainen, joka jo ennestään oli +heikko, pyörtyi. + +"Kylläpä minä näytän, että saan hänet jälleen virkoamaan" irvisti Sambo. +"Annan hänelle sellaista, joka on kamferttiä parempaa." Ja etsittyään +nuppineulan takkinsa hihasta, pisti hän sen nuppia myöten naisen +käsivarteen. Lucy porahti pahasti ja kohottausi puoleksi seisoalleen. + +"Nouse ylös, senkin elukka, muuten saat kokea vielä muita temppujani!" + +Nainen teki ankaran ponnistuksen ja rupesi nyppimään puuvillaa +kuumeentapaisella vauhdilla. + +"Varo vaan, että jatkat samaa tapaa, muuten illalla soisit olevasi +kuollut." + +"Voi, sitäpä jo soisin." Ja hetken päästä kuuli Tuomo hänen huokailevan: +"Herra, kuinka kauvan, mikset jo auta?" + +Taas tuli Tuomo hänen luokseen ja kaasi koko puuvillavarastonsa hänen +säkkiinsä. + +"Ette saa tehdä noin. Ette tiedä, kuinka ankarasti he sitten kohtelevat +teitä." + +"Kohdelkoot! Mutta minä sen kuitenkin kestän paremmin kuin te." + +Aurinko oli jo aikoja sitten laskenut ja hämärä peittänyt kentän, +ennenkuin tämä väsynyt joukko pääsi kotiapäin astumaan. Kukin kantoi +päivän puuvillasatoaan korissa päänsä päällä. + +Ensin oli mentävä siihen rakennukseen, missä pumpulit punnittiin ja +säilytettiin. Legree seisoi jo ovella odottamassa ja keskusteli Sambon +ja Quimbon kanssa. + +"Tuosta Tuomosta on meillä vielä paljo harmia, ellei häntä vaan tarkoin +pidetä silmällä. Jonakuna päivänä hän yllyttää orjiamme karkaamaan, +saattepa nähdä", kertoi Sambo. + +"Kas vaan sitä kirottua koiraa. Paras on, että hän saa tehdä tuttavuutta +ruoskan kanssa, vai mitä arvelette pojat." + +Sambo ja Quimbo irvistivät ilosta. + +"Ja sitten on tuo Lucy oikea heittiö", jatkoi Sambo. "Tänäänkin hän vaan +laiskotteli ja Tuomo täytti hänen säkkiänsä." + +"Vai täytti? Sitten hän myöskin saa huvikseen piiskata tuota naista. Se +on juuri sovelias ensi harjoitus." + +Vähitellen tuli toinen toisensa perästä puuvillasatoineen peljäten ja +vavisten, sillä kukin tiesi jo edeltäpäin, mikä häntä oli odottamassa, +ellei kori ollut täysipainoinen. Legree punnitsi itse ja merkitsi sitten +tuloksen mustalle seinätaululle, missä entisestään jokaisen nimi oli +kirjoitettu. + +Tuomon kori punnittiin ja hyväksyttiin, mutta hän katseli levottomasti, +kuinka auttamansa naisparan kävisi. Joka askeleella horjahdellen astui +Lucy esiin ja laski korinsa vaa'alle. + +Se täytti kyllä painon, mutta Legree ei ollut sitä huomaavanaankaan, +vaan huusi: "Mitä tämä on, sinä laiska elukka? Taas liika vähän. Jää +heti tänne, niin annan sinun maistaa ruoskaa!" + +Vaimo päästi epätoivon huokauksen ja istuutui penkille. + +"Ja nyt, Tuomo, tule sinä tänne! Sinä tiedät, ett'en ostanut sinua +tavallista työtä varten. Aion kasvattaa sinut voudiksi ja tänä iltana +voit juuri harjaantua uuteen toimeesi. Ota tämä nainen ja ruoski häntä!" + +"Pyydän anteeksi", vastasi Tuomo, "mutta toivon pääseväni tällaisesta +toimesta. Olen siihen peräti kykenemätön." + +"Kyllä siihen vielä opit. Paljon muutakin aijon sinulle opettaa, +ennenkuin tästä eroa tehdään." Ja näin sanoen otti Legree nahkapamppunsa +ja rupesi sillä huitomaan Tuomon kasvoja. + +"Kas niin", sanoi hän, kun herkesi hetkeksi lepäämään, "sanotko vielä, +ett'et osaa." + +"Sanon", vastasi Tuomo pyhkien verta, joka tipahteli hänen kasvoiltaan. +"Minä olen altis tekemään työtä yötä ja päivää viimeiseen hengenvetooni +asti, mutta tätä en tee, en koskaan; pidän sen vääryytenä." + +Tuomon hiljainen ja häveliäs käytös oli saanut Legreen luulemaan häntä +pelkuriksi, jonka helposti voisi taivuttaa. + +Kun Tuomo lausui nämä viimeiset sanansa, hämmästyivät kaikki ja vaimo +parka pani kätensä ristiin huoaten: "Hyvä Jumala!" + +Oli ikäänkuin jokainen olisi valmistaunut lähestyvää myrskyä +kestääksensä. + +Legree joutui ensi alussa aivan hämilleen kuullessaan Tuomon vastauksen. +Mutta kun hän tästä pääsi toipumaan, kiljasi hän: "Mitä, senkin musta +elukka? Uskallatko minulle ilmoittaa, mikä on oikein, mikä väärin? Mitä +sellaiset koirat, kuin sinä olet, tietävät oikeudesta ja vääryydestä? +Miksi itseäsi luuletkaan? Ehkä uskottelet olevasi oikea herrasmies"... + +"Sinä siis pidät vääryytenä ruoskia tuota naista. Hä?" + +"Niin pidän", vastasi Tuomo hiljaisesti, mutta varmaan. "Naisparka on +heikko ja kipeä. Olisi suurin julmuus ruveta häntä ruoskimaan. Jos +tahdotte minut tappaa, niin tehkää se, mutta minä en vaan nosta kättäni +ketäkään vastaan täällä. Ennemmin kuolen." + +Legree vapisi kiukusta, hänen vihertävät silmänsä mulkoilivat julmasti +ja parranhapsetkin näyttivät käyristyvän. + +"Vai sinä roisto, joka muka olet jumalinen, etkö tiedä, että raamattu +sanoo: Te palvelijat, olkaat herroillenne alamaiset? Enkö minä ole +herrasi, etkö sinä ole minun sekä sielun että ruumiin puolesta?" huusi +hän ja potkasi Tuomoa raskaalla kengällään. + +Veripisarat ja kyyneleet valuivat Tuomon kasvoilta, mutta hän ojensi +ruumistaan ja sanoi: "Ei, herra, sieluni ei ole teidän, sitä ette ole +ostanut ettekä voi vahingoittaa." + +"Vai en voi", irvisti Legree. "Saadaan nähdä. Sambo ja Quimbo, ottakaa +tämä mies huostaanne ja löylyttäkää niin, että se vielä tuntuu kuukauden +päästä!" + + * * * * * + +Oli puoliyön aika. Tuomo makasi verisenä ja rikkirunneltuna eräässä +tehdasrakennuksen sopukassa, jonne oli heitetty rikkinäisiä koneita ja +vioittunutta pumpulia. Yö oli lämmin ja kostea ja lukemattomat +hyttysparvet lisäsivät Tuomon vaivoja. Mutta ennen kaikkia hän tunsi +polttavaa janoa. + +"Laupias Jumala, armahda minua ja auta minut kestämään", rukoili Tuomo. + +Samassa kuului askeleita ja eräs henkilö lyhty kädessä astui huoneeseen. + +"Kuka siellä? Jumalan nimessä, antakaa minulle vähän vettä." + +Tulija oli Legreen emännöitsijä Cassy. Hän oli aikoinaan saanut +huolellisen kasvatuksen ja kokenut parempia päiviä, mutta nyt +vanhemmiten joutunut Legreen kynsiin, jonka raakuus ja julmuus oli +tehnyt hänen elämänsä sietämättömäksi. + +Hän laski alas lyhtynsä ja kaadettuaan tuomastaan pullosta vettä lasiin, +nosti hän Tuomon päätä ja antoi hänen juoda. + +Ahmien Tuomo tyhjensi lasin toisensa perästä. + +"Juokaa niin kauvan, kuin suinkin janottaa. En ole ensi kertaa viemässä +vettä sellaisille raukoille, kuin te nyt olette." + +Sitten hän vielä pani kylmiä vesikääreitä hänen haavojensa päälle ja +puuvillapakan hänen päänsä aluseksi. + +Tuomo kiitti ja vaimo istuutui lattialle hänen viereensä. Hänen kasvonsa +olivat kauniit ja jalosti muodostuneet, mutta kärsimykset ja +nöyryytykset olivat tehneet ne synkän ja katkeran näköisiksi. + +"Te olette rohkea", sanoi hän hetkisen äänetönnä tuijotettuaan "Teillä +on myöskin oikeus puolellanne, mutta kuitenkin on vastustaminen aivan +turha. Te olette joutuneet paholaisen kouriin ja hän on teitä väkevämpi, +teidän on antauminen." + +Tuomo vavahti. Tuo ajatus oli jo monta kertaa kiusannut häntä tänä +tuskan yönä, ja nyt se lausuttiin kehoituksena. + +Sydämmensä pohjasta hän huokasi: "Herra Jumala!" + +"Ei rukoilemisesta apua ole", sanoi nainen synkästi. "En luule Jumalaa +olevankaan. Antaukaa, muuten on ruoskitseminen jälleen alkava huomenna! +Olkaa varma siitä! Menkää virran mukana ja tehkää kuin muutkin!" + +"En, hyvä neiti. Minä olen kadottanut kaikki tässä maailmassa, vaimoni, +lapseni ja hyvän isäntäni, joka lupasi minulle vapauden. En tahdo päälle +päätteeksi kadottaa taivasta." + +Kun he olivat kauvan aikaa keskustelleet, pyysi Tuomo, että Cassy etsisi +hänen raamattunsa ja lukisi vähäsen. + +Sanat näkyivät tekevän syvän vaikutuksen lukijaan, sillä hänen äänensä +oli tukahtua liikutuksesta, ja kun hän tuli tuohon paikkaan: "Isä, anna +heille anteeksi, sillä eivät he tiedä, mitä tekevät", peitti hän +kasvonsa pitkiin kiharoihinsa ja puhkesi raivoisaan itkuun. + +Myöskin Tuomo itki ja huokasi: "Voi, jospa voisimme käyttäytyä näin. +Rakas Jesus, auta meitä!" + +Ja Tuomon rukoukset tulivat kuulluiksi. + +Hän sai keskellä vaivojaan rauhaa ja tunsi Vapahtajansa läsnäoloa. +Loppuosa tätä maallista vaellusta tuntui niin mitättömän lyhyeltä +verrattuna iäiseen iloon. + +Kuten Cassy oli ennustanut, ei suinkaan rääkkäykset ja ruoskitsemiset +vielä päättyneet, sillä Legree kuohui vihaa. Hän oli tähän asti saanut +jokaisen neekerin taipumaan, kuten hän itse kerskasi, ja Tuomo oli +myöskin ruoskittava kuuliaisuuteen tahi kuoleva. + +Mutta tästälähin oli kuin lyönnit vaan olisivat kohdanneet hänen +ulkonaista ihmistään. Sydämmessä ne eivät tuntuneet. + +Kun Sambo ja Quimbo täyttäen vimmatun isäntänsä käskyä hakkasivat häntä +kuin mielettömät, näki Tuomo edessään orjantappurakruunuisen olennon, +joka katseli häntä lempeästi ja säälivästi ja vuodatti hänen sydämmeensä +kestävyyttä ja kärsivällisyyttä. + +Kun hänen kiduttajansa viimeinkin taukosivat, avasi Tuomo silmänsä ja +sanoi: "Voi teitä raukkoja, minä annan teille sydämmestäni anteeksi." +Sitten hän kävi tainnoksiin. + + + + +XIII. + + +Seuraavana päivänä nähtiin keveät ajopelit pysähtyvän kartanon +ulkopuolelle. Eräs nuori mies astui alas ja rupesi kysymään paikan +isäntää. + +Tämä mies oli Shelbyn poika, nuori Yrjö herra, joka vuosien kuluessa oli +varttunut ko'okkaaksi nuorukaiseksi ja hoiti koko kotikartanoa isänsä +kuoltua. + +Mutta mistä hän oli tiennyt tulla Legreen tilukselle? + +Heti S:t Clairen kuoleman jälkeen, kun Ofelia neiti huomasi, ett'eivät +perilliset välittäneet Tuomon vapauttamisesta, oli hän kirjoittanut +Shelbylle ja kertonut tälle hänen entisen palvelijansa kohtalosta. Hän +lähetti myöskin sen lakimiehen osotteen, joka oli ollut kuolinpesää +suorittamassa. + +Näiden tietojen avulla oli Yrjö vihdoin viimeinkin saanut selkoa vanhan +ystävänsä olopaikasta ja tuli häntä nyt lunastamaan. + +Palvelijat neuvoivat häntä astumaan sisään, missä Legree happamen +näköisenä otti vierastaan vastaan. + +"Minulle on kerrottu", alkoi nuorukainen, "että te New Orleansissa +olette ostanut Tuomo-nimisen orjan. Hän on ennen palvellut isäni luona, +ja nyt tulin tänne kysymään, ettekö tahtoisi myydä häntä." + +Legreen kasvot synkistyivät ja hän vastasi kiukkusesti: "Kyllä minä olen +ostanut sellaisen heittiön, mutta se oli kirotun huono kauppa. Ei +hänestä ole ollut muuta kuin vahinkoa ja harmia. Ei ole ottanut +taipuakseen, vaikka on saanut selkäänsä enemmän kuin kukaan muu. Kai hän +tällä hetkellä jo tekee loppua." + +"Missä hän on", kysyi Yrjö kiihkeästi. "Minä tahdon mennä hänen +luoksensa." Hänen silmänsä säkenöivät ja poskensa paloivat. + +"Hän on tuolla vajassa", ilmoitti eräs pieni neekeripoika, joka +tiedonannostaan sai Legreeltä potkun. + +Mutta Yrjö riensi neuvottuun paikkaan, missä Tuomo jo oli maannut toista +päivää enimmäkseen tainnoksissa. + +Hän ei kärsinyt enää, sillä jok'ikinen hermo oli tylsistynyt, mutta hän +eli kuitenkin vielä, sillä henki ei niin helposti jätä rotevaa, vankkaa +ruumista. + +Moni onneton, jonka sydämmessä Tuomo oli herättänyt iankaikkisen +rakkauden kipinän, oli yön hiljaisuudessa käynyt hänen luonansa +palkitakseen sitä ystävällisyyttä, jota Tuomo alati oli heille +osottanut. Tosin ei heillä ollut muuta antaa, kuin lasi kylmää vettä +tahi lohduttavia sanoja, mutta ne annettiin täydestä sydämmestä. + +Yrjö ei ollut uskoa silmiään astuessaan sisään. + +"Onko se mahdollista", sanoi hän monta kertaa ja lankesi polvilleen. + +"Voi, minun rakas Tuomoni! Herää! Sano vielä jotakin! Oma Yrjösi kutsuu +sinua. Etkö tunne minua?" + +"Yrjö", sanoi Tuomo ja avasi silmänsä. + +Mutta katse oli sekava ja tajuton. Vähitellen näkyi kuitenkin muisti +palajavan, katse kirkastui ja koko kasvot selkenivät. Hän pani karkeat +kätensä ristiin sanoen: + +"Jumalan kiitos! Tämä oli ainoa, joka vielä puuttui. Nyt kuolen +tyytyväisenä, kun näen, että entinen isäntäväkeni minua vielä muistaa. +Se lämmittää sydäntä." + +"Sinä et saa kuolla, Tuomo! Kuuleppa, minä olen juuri tullut sinua +ostamaan ja kotia viemään", sanoi Yrjö kiihkoisesti. + +"Oi, hyvä herrani, se on myöhäistä... Jumala on minut kutsunut toiseen +kotiin... Taivas on kuitenkin parempi, kuin Kentucky." + +"Voi, rakas ystävä", vaikeroi Yrjö. "Sydämmeni on särkyä nähdessäni +sinut tässä kurjassa vajassa ja ajatellessani sinun kärsimyksiäsi." + +"Älkää puhuko noin.... Minä olen kyllä ollut säälittävä, mutta nyt on jo +kaikki ohitse. Minä olen voittanut ... taivas on lähellä.... Voi, Yrjö +herra, suurin onni on olla kristitty." + +Yrjö istui kyyneleet silmissään syvästi liikutettuna. + +Tuomo tarttui hänen käteensä ja jatkoi: "Älkää kertoko Chloelle, missä +tilassa löysitte minut. Se koskisi häneen niin kipeästi.... Sanokaa +vaan, että tapasitte minut iäisyyden portilla... Ja sanokaa, että Herra +aina ihmeellisesti on auttanut minua.... Tervehtikää heitä kaikkia." + +Puhuminen ja äkillinen ilo oli liiaksi rasittanut Tuomoa. Nyt seurasi +silminnähtävä raukeumus, hengitys kulki vaivaloisesti ja kasvoissa näkyi +tuo kummallinen leima, joka ilmaisee hengen muuttavan majaa. + +"Kuka voi eroittaa meitä Kristuksen rakkaudesta", kuiskasi hän tuskin +kuuluvasti ja nukkui iäiseen uneen. + +Yrjö istui vielä kauvan aikaa ystävänsä ruumiin ääressä. Juhlalliset +tunteet valtasivat hänet. Tämä vaja oli hänestä muuttunut pyhäksi +sijaksi ja Tuomon viimeiset sanat soivat alituisesti hänen korvissaan. + +Kun hän viimein nousi mennäksensä, äkkäsi hän Legreen takanansa. +Tavallisissa oloissa olisi tämän miehen läheisyys pannut hänen verensä +kuohahtamaan; nyt hillitsi kuolon läheisyys kiihkeät tunteet. + +Hän osotti Tuomoa ja sanoi luoden terävän katseen hirmuvaltiaaseen: + +"Te olette nyt ottanut häneltä kaikki, mitä suinkin voitte. Paljonko +minun tulee maksaa hänen kuolleesta ruumiistaan, sillä minä tahdon +haudata sen kunniallisesti?" + +"Minulla ei ole tapana myyskennellä ruumiita", vastasi Legree +ärtyisesti. "Minun puolestani voitte haudata hänet minne tahdotte." + +Yrjö huusi muutamia neekerejä avukseen ja käski heidän kantaa Tuomon +ruumiin vaunuihin sekä hankkia lapion. + +Vähän matkan päästä Legreen tiluksesta oli hiekkakumpu. Sinne Yrjö +hautasi ystävänsä puiden suojaan levittäen päällystakkinsa hänen +ympärillensä kirstun asemasta. + +Kun Legreen palvelijat, jotka olivat olleet hautaa kaivamassa, menivät +kotiapäin saatuaan kukin hopearahan, laskeusi Yrjö polvilleen haudan +ääreen ja lausui: + +"Jumala, sinä olet minun todistajani, että minä tästä hetkestä teen, +mitä voin vapauttaakseni maatani orjuuden kirouksesta." + +Yrjö piti sanansa. Kotia päästyään rupesi hän heti hankkimaan +vapautuskirjeitä kaikille orjilleen. Ja eräänä päivänä, kun kaikki +olivat kokoonkutsuttuina, tuli hän niitä heille jakelemaan. + +Toiset huusivat ja itkivät ilosta, mutta toiset toivat vapautuskirjeensä +takaisin selittäen, että heidän oli hyvä olla ja ett'eivät millään +ehdolla tahtoneet jättää isäntäänsä. + +"Rakkaat ystävät", selitti Yrjö, "ei teidän tarvitse minua jättää. Onhan +kartanoa hoidettava, niinkuin ennenkin, ja me tarvitsemme saman määrän +palvelijoita, kuin tähänkin asti. Mutta nyt te olette vapaita naisia ja +miehiä, joiden kanssa tehdään sopimus. Tästälähin te saatte palkkaa +työstänne eikä kukaan saa teitä myydä." + +Eräs vanha harmaapää neekeri laskeusi nyt polvilleen ja sanoi: +"Kiittäkäämme Herraa!" + +Samaten tekivät kaikki muut, ja harvoin on hartaampi kiitosrukous +noussut taivasta kohti. + +"Vieläkin yksi seikka", sanoi Yrjö lopuksi: + +"Muistattehan kaikki meidän rakkaan Tuomomme. Hänen haudallaan minä +päätin, ett'en enää milloinkaan pitäisi orjaa, jotta ei yhdenkään +tarvitsisi joutua kauvas pois kodistaan ja ja saada sellaista loppua. +Kun iloitsette vapaudestanne, niin muistakaa, että teidän etupäässä on +kiittäminen häntä siitä. Olkoon _Tuomo Sedän tupa_, jonka ohi usein +kuljette, teille kehoituksena seuraamaan hänen jälkiänsä ja tulemaan +yhtä rehellisiksi, uskollisiksi ja hurskaiksi kuin hän oli!" + + + + + + +End of Project Gutenberg's Tuomo sedän tupa, by Harriet Beecher Stowe + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TUOMO SEDÄN TUPA *** + +***** This file should be named 16393-8.txt or 16393-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/1/6/3/9/16393/ + +Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed +Proofreaders Europe. + + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. + +*** END: FULL LICENSE *** + diff --git a/16393-8.zip b/16393-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..402e83c --- /dev/null +++ b/16393-8.zip diff --git a/16393-h.zip b/16393-h.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..b9185cc --- /dev/null +++ b/16393-h.zip diff --git a/16393-h/16393-h.htm b/16393-h/16393-h.htm new file mode 100644 index 0000000..1974931 --- /dev/null +++ b/16393-h/16393-h.htm @@ -0,0 +1,3303 @@ +<!DOCTYPE HTML PUBLIC "-//W3C//DTD HTML 4.01 Transitional//EN"> +<html> +<head> +<meta http-equiv="Content-Type" content="text/html; charset=ISO-8859-1"> +<title>Tuomo sedän tupa, kirjoittanut Harriet Beecher-Stowe</title> +</head> +<body> + + +<pre> + +The Project Gutenberg EBook of Tuomo sedän tupa, by Harriet Beecher Stowe + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Tuomo sedän tupa + +Author: Harriet Beecher Stowe + +Editor: Maikki Friberg + +Release Date: July 30, 2005 [EBook #16393] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TUOMO SEDÄN TUPA *** + + + + +Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed +Proofreaders Europe. + + + + + + +</pre> + +<center><h2>Harriet Beecher-Stowe’n</h2> +<p> </p> + +<h1>TUOMO SEDÄN TUPA.</h1> +<p> </p> + +<h2>Nuorisolle mukaili +Maikki Friberg.</h2></center> +<p> </p> + +<h3>Ensimmäisen kerran julkaissut<br> +Weilin & Göös’in Osakeyhtiö 1893.</h3> + + +<p> </p> + +<center><h2>Esipuhe.</h2></center> + + +<p><i>Nuori lukijani! Varmaankin olet kuullut puhuttavan neekereistä +Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa. Neekerit ovat, kuten tiedät, kotoisin +Afrikasta, mutta kun Amerikassa tarvittiin työvoimia, tuotiin heitä +sinne joukottain suurilla laivoilla. Mutta, sanonet, miksi eivät +amerikalaiset itse tehneet työtään? He eivät kestäneet kuumaa ilmanalaa, +eikä heitä muutenkaan ollut kyllin. Varsinkin oli Yhdysvaltain +etelä-osassa n. k. Etelävaltioissa suuri työväenpuute, siellä kun oli +laajat riisi-, sokeri- ja puuvillaviljelykset. Ja siksi neekerit +paraasta päästä sijoitettiinkin sinne.</i></p> + +<p><i>Työ ei suinkaan ole mitään pahaa. Kotona näet isäsi ja äitisi tekevän +työtä aamusta iltaan ja kun kasvat isoksi, rupeat sinä myöskin +harjoittamaan jotakin tointa. Työllä me ansaitsemme ruokamme ja +vaatteemme, työmme hedelmillä voimme auttaa ihmisiä, jotka ovat hädässä +ja puutteessa. Mutta neekereistä ei tehtykään tällaisia työmiehiä. He +eivät koskaan saaneet penniäkään työstään, eivät itse saaneet valita +toimintaansa, eivätkä saaneet mennä, mihinkä tahtoivat. He joutuivat +kokonaan isäntiensä omaisuudeksi, herrojensa orjiksi. Ja nämä saivat +heitä ostaa, myydä ja vaihtaa aivan niinkuin meillä menetellään hevosien +ja lehmien kanssa.</i></p> + +<p><i>Jos joku esim. meidän maassa tekee toiselle pahaa, joutuu hän siitä +edesvastauksen alaiseksi ja saapi rangaistuksen, sillä laki suojelee +kaikkia. Mutta Amerikan lait eivät suojanneet neekeriorjia; näitä +raukkoja saivat isännät mielin määrin kurittaa ja ruoskia. Väliin heitä +piiskattiin niin, että tulivat viallisiksi, jopa menettivät henkensäkin. +Kun orjaparat sitten epätoivossaan koettivat paeta, ajettin heitä mitä +julmimmalla tavalla takaa. Oli oikein erityisiä verikoiria tätä varten. +Ehtimiseen nähtiin sanomalehdissä ilmoituksia karanneista orjista, +joiden omistajat lupasivat suuret summat sille, joka saattaisi heidän +”omaisuutensa” joko elävänä tahi kuolleena takaisin. Laissa oli sakon +uhalla kiven kovaan kielletty auttamasta karanneita orjia.</i></p> + +<p><i>Mutta kuinka se on mahdollista, arvelet, että ihmiset voivat olla niin +kovia ja armottomia lähimmäisilleen? Niin, se on tavallaan kylläkin +kummallista, mutta juuri tässä parhaiten näkyykin orjuuden kirous. Se +piti monta miljoonaa ihmistä eläinten kannalla ja teki heidän +isännistään itsekkäitä ja kovasydämmisiä tyranneja. Heidän mielestään +orjat olivat vaan jonkinmoisia koneita, joidenka avulla he hankkivat +itselleen rikkauksia. He tottuivat vähitellen julmuuteen aivan niinkuin +me totumme talven pakkaseen. Monen mielestä eivät neekerit olleetkaan +oikeita ihmisiä. Heidän täytyi rautateillä ajaa eläinvaunuissa ja +kirkossa istua eri penkeissä.</i></p> + +<p><i>Oli niitä kuitenkin jalojakin ihmisiä, jotka koko sydämmestään +paheksivat orjuutta ja koettivat kaikin tavoin lieventää orjiensa tilaa. +Sellainen oli muun muassa eräs lempeäluontoinen ja viisas rouva, nimeltä +Harriet Beecher-Stowe. Hän kärsi sanomattomasti nähdessään ja +kuullessaan sitä julmuutta, jota orjat joka päivä hänen rakkaassa +isänmaassaan saivat kokea. Se oli hänestä niin hirmuinen häpeä, niin +kauhea mätähaava vapaassa Amerikassa. Viimein hän ryhtyi kirjoittamaan +erästä kirjaa, jolle antoi nimen ”Tuomo Sedän tupa”. Siinä hän otti +kuvatakseen niitä surkeuksia, joita hän monta kertaa oli itkenyt, joiden +takia hän monta yötä oli valvonut.</i></p> + +<p><i>Kirja herätti heti ääretöntä huomiota. Toiset sitä ylistivät pilviin +saakka, toiset taas moittivat. Mutta kaikki sitä lukivat, kaikki siitä +puhuivat. Orjuuden vastustajien luku kasvoi päivä päivältä ja orjien +vapauttamista ruvettiin puuhaamaan monessa piirissä. Mutta etelävaltiot +panivat vastaan. Siellä mahtavat herrat suurine puuvilla-istutuksineen +eivät sanoneet voivansa tulla toimeen ilman tätä laitosta. Kun asiasta +ensin kiisteltiin kauvan aikaa sanomalehdissä ja suurissa kokouksissa, +syttyi viimein ankara sota pohjois- ja etelävaltioiden välillä. Se +nielasi paljon ihmisiä, paljon rahaa, mutta pohjoisvaltiot saivat +kuitenkin viimein voiton ja orjat vapautettiin. Nyt ei Amerikassa ole +ainoatakaan orjaa enään. Mustia ihmisiä, neekerejä kyllä vieläkin on, +mutta heillä on samat oikeudet kuin muillakin, saavat liikkua vapaasti, +minne tahtovat.</i></p> + +<p><i>Siitä on jo päälle 40 vuoden kun ”Tuomo Sedän tupa” ensin ilmestyi +englannin kielellä. Se on sittemmin käännetty monelle kymmenelle +kielelle ja levinnyt ympäri Euroopan, jopa tunkeunut Aasiaankin. Tästä +on varmaankin opettajasi joskus puhunut. Ehkäpä hän myöskin on kertonut, +että suomenkielelläkin on ilmestynyt eräs lyhyempi ”Tuomo Sedän tupa” +lapsia varten. Kentiesi sinä silloin olet mennyt joko lainakirjastoon +tahi kirjakauppaan sitä kysymään saadaksesi myöskin lukea tätä +merkillistä kirjaa. Mutta nolona olet palannut, sillä siellä vastattiin, +että se jo aikoja sitten oli loppuunmyyty.</i></p> + +<p><i>Tässä se nyt uudestaan esitetään suomalaisia lapsia varten ja tarjoutuu +sinulle luettavaksi. Omin silmin saat tässä tutustua orjaraukkojen +kurjuuteen. Herättäköön se sinua näkemään vääryyksiä maailmassa ja +taistelemaan totuuden ja hyvyyden puolesta.</i></p> + +<p><i>Helsingissä Heinäkuussa 1893.</i></p> + +<p><i> M. F.</i></p> + + +<p> </p> + +<center><h2>TUOMO SEDÄN TUPA.</h2></center> + + +<p> </p> + +<center> +<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0> +<tr> +<td><img src="images/tuomo1.jpg" alt="Tuomo setä."></td> +</tr><tr> +<td><center>Tuomo setä.</center></td> +</tr> +</table> +</center> + + +<p> </p> + +<center><h2>I.</h2></center> + + +<p>Pienessä kaupungissa Kentuckyn valtiossa istui eräänä helmikuun päivänä +kaksi herrasmiestä vakavasti keskustellen. Huone, missä olivat, oli +hienosti sisustettu ja heidän edessään oleva pöytä oli täynnä +viinipulloja ja muita virvokkeita.</p> + +<p>Toinen herroista oli lyhytkasvuinen ja lihava. Hänen kasvojensa ilme oli +röyhkeä ja halpamainen ja koko hänen käytöksensä osoitti sellaista +henkilöä, joka ei ole saanut minkäänlaista sivistystä, mutta joka +kuitenkin tahtoo olla ylinnä joka paikassa. Hänen pukunsakin oli +sentapainen, loistava ja huomiota herättävä. Suureen ruususolmuun +sidottu kaulaliinansa oli punaisen ja sinisen kirjava, liivit hohtavan +punaiset ja lihavat kädet täynnä sormuksia. Raskaat kiiltävät +kellonvitjat, joihin oli kiinnitetty kaikenlaisia leluja, riippuivat +alas aina vatsalle asti. Ne näyttivät olevan omistajansa ylpeyden +esineenä, sillä keskustellessaan hän niitä ehtimiseen hypisteli ja +kilisteli. Hänen puheensa oli hyvin karkealuontoista ja sitä hän sitten +vielä höysti raaoilla sanoilla ja kirouksilla.</p> + +<p>Toinen herroista oli sitä vastoin kaikesta päättäen sivistynyt henkilö, +vaikka huolihuntu par’aikaa peitti hänen kasvonsa ja teki koko muodon +sangen synkäksi. Hän kääntyi vieraaseensa päin ja sanoi vakuuttavalla +äänellä:</p> + +<p>”Kuten jo olen kertonut teille, herra Haley, on Tuomo varsin erinomainen +palvelija. Hän hoitaa koko taloni, on tarkka kuin puntari, aina +rehellinen, aina luotettava.”</p> + +<p>”Tarkoitatte kai, herra Shelby, niin rehellinen kuin neekeri voipi +olla”, keskeytti lihava Haley, viinilasiaan kallistellen.</p> + +<p>”En todellakaan. Tuomo on ehdottomasti rehellinen, sillä hän on hurskas +ja jumalinen.”</p> + +<p>”Niin, hurskaus sopii varsin hyvin neekerille ja lisää suuresti hänen +arvoaan, kun se vaan on todellista laatua. Minullakin oli kerran +sellainen orja, jonka puheita totta puhuen kuunteli kuin papin saarnaa. +Ja päälle päätteeksi ansaitsin 600 dollaria<A HREF="#a1">[1]</A> myydessäni hänet.” Tätä +kertoessa loistivat herra Haleyn kasvot.</p> + +<p>”Voitte olla vakuutettu siitä, että Tuomon hurskaus on sitä oikeata +lajia. Olen häntä monesti koetellut. Kerrankin lähetin hänet tuonne +lähikaupunkiin noutamaan minulle 500 dollaria. Vaikka, kuten nyt +perästäpäin olen saanut kuulla, muutamat veijarit kehoittivat häntä +pistämään rahat omaan taskuunsa ja pakenemaan Kanadaan, palasi hän +määrätyllä hetkellä ja toi minulle koko summan. En suinkaan mielelläni +hänestä eroa, mutta koska nyt juuri satun olemaan suuressa rahapulassa, +kehoitan Teitä ottamaan Tuomon velkani maksuksi.”</p> + +<p>”Ihan mahdotonta”, intti herra Haley, ”mutta jos Teillä olisi joku poika +tahi tyttö vielä Tuomon keralla antaa, niin sitten voisi asia käydä +päinsä.”</p> + +<p>Samassa avautui ovi ja nelivuotias poikanen sekarotua astui huoneeseen. +Lapsi näytti erinomaisen herttaiselta. Mustat silkkipehmeät kiharat +ympäröivät hänen pyöreitä kasvojaan. Tummat, suuret silmät katselivat +uteliaasti ja samassa iloisesti huoneessa olijoita ja poskiin +muodostuivat pienet kuopat niin pian kuin suu vetäysi hymyyn. +Pienokaisen varma käytös ja rohkea läheneminen osotti, että hän ennenkin +oli käynyt isäntänsä huoneessa.</p> + +<p>”Kas Harry”, huusi herra Shelby, ”tule tänne, niin annan sinulle +rusinatertun.”</p> + +<p>Harry riensi sitä ihastuksella ottamaan. ”Ja nyt”, lisäsi herra Shelby +silitellen Harryn päätä, ”voit näyttää tälle vieraalle, kuinka sinä +osaat laulaa ja tanssia.”</p> + +<p>Poika alkoi heti kirkkaalla, raikkaalla lapsen äänellä erästä omituista +neekerilaulua säestäen sitä pään, käsien ja jalkojen liikkeillä, +seuraten tarkasti tahtia. ”Mainiota”, huusi Haley innostuksissaan ja +heitti poikaselle appelsiinin.</p> + +<p>Kun tämä vieläkin isäntänsä kehoituksesta teki muitakin pikku temppuja, +kääntyi Haley yht’äkkiä herra Shelbyn puoleen, taputti häntä olkapäälle +ja kuiskasi: ”Antakaa minulle tämä poikanen vielä lisää ja kauppamme on +tehty.”</p> + +<p>”Mutta mitä ihmettä te lapsukaisella tekisitte”, kysyi herra Shelby.</p> + +<p>”Se on nyt minun salaisuuteni”, vastasi Haley. ”Mutta kuulkaapas +kuitenkin. Minulla on eräs tuttava, joka ostaa somia lapsia, elättää +niitä jonkun ajan ja myy sitten hyvästä hinnasta. Rikkaat ihmiset +maksavat niistä nähkääs suuret summat, sillä nykyään ovat kauniit +palvelijat muodissa. Tuollainen sievä ovenavaaja ja passari antaa koko +talolle hienon leiman.”</p> + +<p>”En minä tahtoisi myydä lasta”, sanoi herra Shelby hitaasti. ”Minä +tiedän, että se saattaisi sydämmen surua pienokaisen äidille, ja sitä en +soisi.”</p> + +<p>”Naisväki on todella hirmuista, kun se pääsee parkumisen alkuun”, myönsi +Haley. ”Minä en puolestani voi sietää heidän kyyneleitänsä. Mutta siksi +tällaisia asioita onkin varovasti ajettava. Te voisitte esim. lähettää +lapsen äidin pois päiväksi pariksi, ehkäpä viikoksikin ja sillä ajalla +kaikki tapahtuisi hiljaisuudessa. Äidin palattua voisi vaimonne sitten +antaa hänelle korvarenkaat taikka uuden hameen; varmaan hänen mielensä +tällä tavalla vähitellen tyyntyisi.”</p> + +<p>Herra Shelby pudisti päätään. ”En luule sen käyvän päinsä.”</p> + +<p>”Aivan mainiosti. Te luulette noita mustia elukoita samanlaisiksi kuin +valkeita ihmisiä, mutta siinä peräti erehdytte. Mustat voivat kestää +vaikka millaista kohtelua, kun heitä vaan vähitellen totuttaa. Eihän +niillä voi olla sellaisia tunteita ja toiveita kuin meillä.” Sitten +rupesi Haley suurella itsetietoisuudella kerskailemaan ammattitaitoansa +tällä alalla. Hänen hankkimansa orjaparvet olivat kaikkein parhaat, aina +lihavat ja hyvin voivat. Ani harvat menivät hukkaan ja hänen tappionsa +olivat suhteellisesti pienet. Tämä oli tietysti seuraus hänen järkevästä +menettelystään. Piti silloin tällöin osottaa hiukan inhimillisyyttä ja +vaan hätätilassa käyttää piiskaa. Alituisesta ruoskitsemisesta oli näet +vaan häviötä, orjat kun sen kautta heikkonivat ja tulivat kivulloisiksi.</p> + +<p>Puhuttuaan kauvan aikaa samaan suuntaan ja kiitettyään hyvää sydäntään +sekä onnistuneita keinojaan kysäsi hän viimein herra Shelbyltä, mitä +tämä oli päättänyt heidän yhteisistä kaupoistaan.</p> + +<p>Herra Shelby lupasi tuumia asiata ja neuvotella vaimonsa kanssa, mutta +tällaisiin epävarmoihin lupauksiin ei Haley tyytynyt, vaan vaati +pikaista vastausta.</p> + +<p>Shelby kehoitti häntä silloin pistäymään uudestaan talossa myöhemmin +samana päivänä, jonka jälkeen orjakauppias kumarsi ja läksi.</p> + +<p>”Ellen olisi”, sanoi Shelby itsekseen, ”tuon miehen vallassa, olisin jo +aikaa syössyt hänet päistikkaa portaita alas. Niin inhottavan itserakas +hän on, ja niin vastenmieliseltä tuntuu minusta kaupan hierominen hänen +kanssansa. Kyllä velkautuminen on sitä viimeistä.”</p> + +<p>Herra Shelby oli hiljainen, hyvänluontoinen mies, joka aina oli +kohdellut ympäristöään ystävällisesti eikä vaatinut liikoja +orjiltaankaan. Mutta hän oli nyt viime aikoina sekaantunut laveihin +yrityksiin, ja hänen raha-asiansa olivat joutuneet sellaiseen +epäjärjestykseen, että velkojia ilmoittautui joka haaralta. Mahtavin ja +vaarallisin heistä oli Haley. Hän oli jo monta kertaa kirjallisesti +ahdistanut Shelbyä ja oli nyt tullut itse. Shelby oli, kuten hän +itsekkin myönsi, tykkönään hänen käsissään sillä hetkellä. Ja hän oli +tästä sekä murheissaan että nöyryytettynä. Hän oli aina moittinut +henkilöitä, jotka myivät orjiaan kuin karjaeläimiä, ja nyt hän itse oli +aikeissa menetellä samalla tavalla.</p> + +<p>Raskainta hänestä kuitenkin oli ilmoittaa asia vaimolleen, sillä hän +tiesi jo edeltäpäin tämän sitä paheksivan.</p> + +<p>Rouva Shelby oli hyväsydämminen, mutta ennen kaikkia hurskas ja +jumalinen nainen. Hän koetti jokapäiväisessä elämässään toteuttaa +kristinopin vaatimuksia ja piti sentähden äidillistä huolta jok’ainoasta +palvelijastaan. Hän koetti opettaa heitä hyviin tapoihin ja +velvollisuuksien täyttämiseen, kehittää heidän henkisiä kykyjään ja +taipumuksiaan ja valvoi alituisesti heidän parastaan.</p> + +<p>Rakkain kaikista hänen palvelijoistaan oli pikku Harryn äiti Elisa. Tämä +oli ollut rouva Shelbyn luona aina pikku tytöstä ja nauttinut mitä +huolellisinta hoitoa. Heidän välinsä muistutti enemmän äitiä ja tytärtä +kuin emäntää ja palvelijaa. Elisa olikin erittäin miellyttävä olento; +kasvot säännöllisen kauniit, käytös pehmeän sulava ja ääni täynnä +vienoutta ja sointuisuutta. Hänen ihovärinsä oli niinkuin pikku +Harrynkin melkein valkea. Emännän valvova silmä oli pelastanut hänet +niistä vaaroista ja kiusauksista, jotka muuten niin usein uhkaavat +kauniita orjatyttöjä. Täysi-ikäiseksi tultuaan oli hän joutunut +naimisiin kelpo miehen kanssa naapuritalosta ja eli nyt onnellisena ja +rakastettuna. Hänen miehensä kävi häntä tervehtimässä niin usein kuin +aika myönsi, ja pikku Harry oli hänen ilonsa ja ylpeytensä.</p> + +<p>Illalla oli herra Shelbyn kertominen vaimolleen Haleyn käynnistä ja +heidän yhteisistä sopimuksistaan. Kuten hän jo edeltäpäin oli arvannut, +pani rouva Shelby tämän äärettömän pahaksi, eikä edes alussa oikein +ottanut uskoakseen koko asiaa. Hänestä tuntui ihan mahdottomalta, että +oma rakas miehensä antautuisi kauppoihin tuollaisten orjakauppiaiden +kanssa, joita rouva Shelby hamasta lapsuudestaan oli oppinut inhoamaan.</p> + +<p>Hän tiedusteli kiihkeästi syytä miehensä hämmästyttävään päätökseen, +sillä kuten moni muukin rouva ei hän tietänyt mitään miehensä asioista +ja rahapulasta.</p> + +<p>Mies selitteli hänelle silloin nykyisen ahtaan asemansa lisäten, että +hänen joko täytyi myydä pari orjaa tahi luovuttaa koko omaisuutensa +velkojilleen.</p> + +<p>”Mutta miksi”, kysyi rouva Shelby, ”olet juuri valinnut Tuomon ja Elisan +pojan. Onhan Tuomo niin uskollinen, niin meihin kiintynyt, että hän +varmaankin olisi valmis antamaan henkensä meidän edestämme. Ja olemmehan +jo monta kertaa noin puoleksi luvanneet antaa hänelle vapauden. Entä tuo +pieni Harry, Elisa-paran sydänkäpy. Mitä äiti rukka ajatteleekaan +meistä, kun olemme valmiit aineellisen voiton takia riistämään lapsen +hänen sylistään. Monasti olen puhunut Elisalle hänen +äidinvelvollisuuksistaan ja terottanut hänen mieleensä, ett’ei ole +hellempää suhdetta kuin äidin ja lapsen. Minä olen kehoittanut häntä +alituisesti seuraamaan lastansa, rukoilemaan sen puolesta ja antamaan +sille kristillisen kasvatuksen. Mutta eihän nämä puheet merkitse mitään, +kun nyt myymme lapsen jumalattomalle miehelle, jonka luona se +luultavasti tärveltyy sekä ruumiin että hengen puolesta. Emmehän silloin +ensinkään seuraa antamiamme neuvoja.”</p> + +<p>Herra Shelbyn täytyi sydämmessään myöntää vaimonsa olevan oikeassa, +mutta hän tekeytyi väliäpitämättömäksi ja koetti puolustella itseään. +Miksikä hän oli muita moitittavampi? He myivät ja vaihtelivat orjiaan +ehtimiseen ja hän teki sen nyt ensikerran suuressa ahdingossaan. Tuomon +ja Harryn hän oli valinnut siitä syystä, että olivat tuottavimmat, vai +olisiko sitten parempi myydä kaikki tyyni?</p> + +<p>Mutta rouva Shelby ei vaan voinut tyyntyä. Hän pyysi ja rukoili miestään +peruuttamaan kaupan sekä tarjosi kultakelloansa ja vähiä koristeitaan +velan suorittamiseksi.</p> + +<p>Herra Shelby vakuutti kuitenkin, että purkaminen nyt oli myöhäistä, +sillä kauppakirja oli jo allekirjoitettu ja Haleyn käsissä, josta ei +hevin päässyt irti.</p> + +<p>Tämä tieto masensi kerrassaan rouva Shelbyn; hän istuutui tuolille, pää +vaipui kättä vasten ja syvät huokaukset nousivat hänen rinnastaan.</p> + +<p>”Niin, tämä on tosiaankin Jumalan rangaistus. Hän tahtoo näyttää meille +orjuuden kirouksen; hän tahtoo osoittaa, kuinka se tärvelee sekä orjan +että isännän. Sillä minä tiedän että orjien pitäminen on synti; jo +nuorena tyttönä sitä paheksin ja vielä selvemmäksi asia on käynyt +minulle nyt. Ystävällisyydellä, huolenpidolla ja hellyydellä olen +luullut voivani auttaa orjiani ja huojentaa heidän kuormaansa...”</p> + +<p>”Pelkkää pettymystä! Mitäpä minä voisin niinkauvan, kuin ei lakimme ota +heitä turviinsa, vaan käsittelee heitä kuin kauppatavaraa. Parhaankin +isännän kuollessa tahi köyhtyessä heitä myydään niinkuin muutakin +irtaimistoa.” Rouva Shelbyn ääni värisi mielenliikutuksesta ja katkerat +kyyneleet vierivät hänen poskillensa.</p> + +<p>”Sinun surusi kaivelee minua suuresti, rakas vaimoni”, sanoi vihdoin +herra Shelby, ”mutta jos sinä tuntisit Haleyn, niinkuin minä, +ymmärtäisit, ett’en vähemmällä voinut päästä hänen kouristaan. Hänessä +ei ole rahtuakaan sääliä; hän olisi valmis myymään oman äitinsä, jos +vaan sen kautta luulisi hyötyvänsä. Huomen aamuna hän jo tahtoo viedä +omaisuutensa täältä ja siksi aion ratsastaa pois koko päiväksi, sillä en +kestä nähdä Tuomon kasvoja ja surullisia silmäyksiä. Saman neuvon +antaisin sinulle. Mene sinäkin jonnekin ja ota Elisa mukaasi.”</p> + +<p>”En, sitä en tee milloinkaan”, sanoi rouva Shelby kiivaasti, ”siten +osottaisin hyväksyväni tätä julmaa kauppaa ja olisin avulias sen toimeen +panossa. Minä tahdon mennä Tuomon luo, puhua hänen kanssansa ja +lohduttaa häntä. Hänen pitää tuntea emäntänsä mielenlaadun. Mitä Elisaan +tulee, en uskalla ajatellakkaan hänen suruansa.”</p> + +<p>Herra ja rouva Shelby eivät aavistaneetkaan, että eräs henkilö oli +kuullut koko heidän keskustelunsa.</p> + +<p>Orjakauppiaan käynti talossa oli herättänyt Elisassa levottomuutta. Hän +oli kulkiessaan isäntänsä avonaisen oven ohi aamupuolella mielestään +kuullut Haleyn puhuvan hänen pikku pojastaan.</p> + +<p>Koko päivän oli tuo ajatus vaivannut häntä ja kalvanut hänen mieltään. +Olisiko todella sellaiset kauheat asiat tekeillä ja millä tavalla hän +saisi varmuutta. Hajamielisesti ja takaperin hän oli suorittanut +tehtävänsä pitkin päivää tuumiessaan näitä kysymyksiä edestakaisin.</p> + +<p>Kiihkeässä mielentilassaan ei hän iltasellakaan voinut mennä levolle, +vaan pistäysi pieneen käytävään, joka eroitti hänen huoneensa isäntäväen +makuukamarista. Siellä hän seisoi vavisten korva ohutta seinää vasten ja +kuuli jok’ikisen sanan, jonka isäntä ja emäntä illan kuluessa olivat +vaihtaneet.</p> + +<p>Posket kalpenivat, koko ruumis jähmettyi ja herttaisille kasvoille +ilmestyi kova piirre. Hän oli tehnyt päätöksensä ja hiipi nyt hiljaa +pieneen kammioonsa, missä oli niin monta rauhallista ja onnellista +hetkeä viettänyt. Tuolla oli ikkuna, jonka ääressä hän oli istunut +ompelunsa kanssa tyytyväisesti hyräillen, tuolla pieni hylly täynnä +emännän antamia kirjoja ja muita pikku kaluja, joita oli saanut +jouluiksi. Niin, tämä oli tähän asti ollut hänen turvapaikkansa ja pieni +maailmansa.</p> + +<p>Mutta nurkassa pienellä vuoteella nukkui hänen Harrynsä viattomuuden +unta, suu puoli avoinna, kiharat hajallaan ja kätöset hervottomina +peitteen päällä. Äiti kumartui vuoteen yli ja kuiskasi:</p> + +<p>”Oma armahin lapseni, he ovat myyneet sinut, mutta äitisi on sinut +pelastava.”</p> + +<p>Ei ainoakaan kyynel valunut hänen poskelleen, sillä tällaisen surun +kohdatessa silmä ei itke, sydän vaan vuotaa näkymättömiä veripisaroita.</p> + +<p>Elisa otti lyijykynän ja kirjoitti kiireesti: ”Oi rakkahin emäntäni, +älkää ajatelko pahaa minusta, älkää liioin kutsuko minua +kiittämättömäksi! Olen kuullut koko teidän illallisen keskustelunne ja +koetan nyt pelastaa poikani. Ettehän moiti minua siitä? Jumala teitä +siunatkoon ja palkitkoon teidän hyvyytenne!”</p> + +<p>Käännettyään tämän paperilipun kokoon meni hän piironkinsa laatikosta +ottamaan vaatteita pikku pojalleen ja niin hellä on äidin sydän, ett’ei +se edes tällaisenakaan kauhun hetkenä unohda ottaa vähän lelujakin +armahansa huviksi. Kaikki nämät tavarat hän sitten kääri niistimeensä ja +kiinnitti sen vyötärilleen. Nyt tuli pienokaista herättää. Kun tämä +viimeinkin avasi silmänsä ja näki äitinsä matkapuvussa, kysyi hän häntä +vakavasti katsellen:</p> + +<p>”Minne menet, äiti?”</p> + +<p>Äiti nojautui hänen ylitsensä ja sanoi matalalla äänellä: ”Hiljaa, +Harryseni, et saa puhua ääneen. Paha mies aikoo ottaa Harryn ja kantaa +hänet pois pimeässä, mutta äiti ei salli sitä. Äiti aikoo pukea +sydänkäpynsä päälle lakin ja takin ja juosta kauvas pois hänen kanssaan, +ett’ei paha mies saa kiinni.”</p> + +<p>Lapsi ymmärsi, että oli jotakin vakavaa tekeillä ja pysyi aivan +äänetönnä äidin valmistellessa matkaa varten. Kun pienet varustukset oli +tehty, nosti hän pojan käsivarrelleen ja hiipi hiljaa kuin varjo ulos +pimeään yöhön. Ilma oli kylmä, taivas tähdissä, ja äiti kietoi +pienokaisensa huiviin puristaen häntä lujasti rintaansa vasten.</p> + +<p>Tie oli tuttu ja muutaman minuutin kuluttua he saapuivat Tuomo sedän +tuvalle. Täällä Elisa pysähtyi ja naputti hiljaa ikkunaruudulle.</p> + +<p>Mutta ennenkuin seuraamme häntä sisään, voimme ensin tutustua tuvan +asukkaisiin ja heidän jokapäiväiseen elämäänsä.</p> + + +<p> </p> + +<center><h2>II.</h2></center> + + +<p>Tuomon eli Tuomo sedän, joksi häntä tavallisesti nimitettiin, tupa oli +pieni puurakennus herraskartanon läheisyydessä. Tuvan edustalla oli +vähänen puutarha, jossa aina kesäisin rehotti kukkia, hyötymansikoita, +vattuja ja vihanneksia. Toimelias käsi oli paitsi sitä tuvan etupuolelle +istuttanut köynnöskasvia, jotka kiipesivät pitkin huoneen seinää ja +milt’eivät peittäneet sitä tykkänään.</p> + +<p>Aikaisemmin samana päivänä, jota edellisessä on kuvattu, istuivat kaikki +tuvan asukkaat koossa: Tuomo setä, hänen vaimonsa Chloe täti ja kolme +villapäistä lasta, joista nuorin juuri parhaallaan harjoitteli +kävelytaitoa. Vähä väliä hän nousi jaloilleen ja kompastui jälleen +veljiensä suureksi huviksi.</p> + +<p>Chloe täti, joka oli herraskartanon paras keittäjä, oli juuri hiljattain +päässyt illallistoimistaan sieltä ja kiirehti nyt valmistamaan omalle +rakkaalle ukolleen ehtoollisruokaa. Hän seisoi toimeliaana lieden +ääressä paistaen jotakin paistinpannussa ja raotti vähä väliä kattilan +kantta, jossa varmaankin hajusta päättäen kiehui jotakin oikein +maukasta.</p> + +<p>Chloe täti tiesi olevansa taitavin keittäjä koko lähiseudulla ja tämä +pani hänen tummat kasvonsa ilosta ja tyytyväisyydestä hohtamaan. Ei +kukaan osannut valmistaa sellaisia maissikakkuja tahi panna toimeen niin +komeita puolipäiviä, kuin hän. Vieraiden tulo kartanoon olikin hänestä +oikea riemuhetki, sillä nyt hän taas sai ponnistaa voimiaan ja näyttää +keittotaitonsa tuloksia. Ja kun vieraat sitten kiittelivät putinkia, +kysyivät sen tekijää ja ottivat sitä kahdesti jopa kolmastikin, ei Chloe +täti pyytänyt parempaa palkintoa. Hänen sydämmensä sykki riemusta sitä +ovenraosta kuullessaan.</p> + +<p>Pienen pöydän ääressä, joka jo illallista varten oli peitetty valkealla +liinalla, istui perheen isäntä, Tuomo setä, herra Shelbyn paras työmies. +Koska hän on koko kertomuksen päähenkilö, on syytä katsella häntä vähän +tarkemmin. Hän on isokasvuinen ja harteva mies. Kasvot ovat Afrikan +neekerin, väri tumma ja tukka villainen, mutta näissä mustissa kasvoissa +kuvastuu niin paljon viisautta ja jaloutta, arvokkaisuutta ja nöyryyttä, +ett’ei niitä kerran nähtyään unhota.</p> + +<p>Hän istui tänä iltahetkenä rihvelitaulu edessään ja muodosteli suurella, +kirjoitukseen tottumattomalla kädellään hitaasti kirjaimia. Hänen +isäntänsä kolmetoista-vuotias vilkas poika, nimeltä Yrjö, toimitti +opettajanvirkaa ja teki tuon tuostakin pieniä muistutuksia.</p> + +<p>”Ei niin, setä Tuomo”, sanoi hän innokkaasti, ”nyt tulee h, vaikka +pitikin tulla k.” Ja asian selvitykseksi hän kirjoitti taululle koko +rivin k ja h kirjaimia.</p> + +<p>”Kah kummaa”, sanoi Tuomo setä ja silmäili nuorta opettajaansa +ihmetellen ja kunnioittaen. Sitten hän tarttui rihveliin uudestaan ja +kävi taas uutterasti harjoittelemaan.</p> + +<p>Sillä aikaa oli illallinen valmistunut ja Chloe täti kutsui suosikkinsa +nuoren Yrjö herran jakamaan heidän ateriaansa.</p> + +<p>Hän ei suinkaan kursaillut, sillä hän tunsi Chloe tädin piirakat ja +kakut ja oli heti valmis ottamaan eteensä suuren kappaleen maissikakkua.</p> + +<p>Illallinen syötiin hilpeästi keskustellen ja pakinoiden. Chloe täti piti +nuorinta polvellaan ja varoitteli silloin tällöin vanhempia lapsiaan +olemaan hiljaa, sillä kuuma afrikalainen veri ei sallinut heidän istua +maltillisesti pöydän ääressä. Välistä he kieriskelivät keskellä lattiaa, +välistä taas konttasivat pöydän alle ja vetivät pikku siskoa jaloista.</p> + +<p>Syötyänsä leikki Tuomo setä pikku tyttönsä kanssa, jotta Chloe täti +rauhassa saisi ruveta siivoamaan huonetta ja tehdä pieniä valmistuksia +hartaushetkeä varten, joka illempana oli pidettävä heidän tuvassaan. +Tuoleista ja istumasijoista oli tosin puute, mutta Chloe täti ei ollut +neuvoton. Tyhjiä tynnyriä vieritettiin tupaan ja niiden yli asetettiin +laudanpätkiä, sankoja ja saavia käännettiin ylöalasin ja näin saatiin +kyllin istunpaikkoja.</p> + +<p>Hetken päästä keräytyi tupaan kirjava joukko. Siellä oli sekä vanhoja +harmaapäitä että nuoria vilkkusilmiä. Toiset olivat oman kartanon väkeä, +toiset taas olivat tulleet naapuritaloista kuullaksensa Tuomo sedän +puhuvan Jumalan sanaa ja selittävän raamattua. Hänen sanansa olivat niin +lämpimät, yksinkertaiset ja sydämmelliset, että tekivät paljoa syvemmän +vaikutuksen, kuin monen oppineen saarna. Varsinkin oli Tuomo setä vahva +rukouksessa. Sanat vuotivat ihan virtana hänen huuliltaan ja tuntuivat +tulevan suoraapäätä sydämmen syvyydestä. Eräs vanha neekeri lausuikin +kerran, että Tuomo sedän rukous varmaankin kohosi suoraan taivaaseen.</p> + +<p>Puheiden välillä laulettiin joko virsiä tahi muita hengellisiä lauluja. +Siinä oli eloisuutta ja innostusta. Neekerit näkyivät erittäin +rakastavan sellaisia lauluja, jotka väririkkaissa kuvissa puhuivat +uudesta Jerusalemista, Kaanaasta ja Jordanin rannoista. Niiden +loppusäkeet toistettiin aina voimalla ja vakuutuksella.</p> + +<p>Myöskin Yrjö herra oli ollut kokouksessa mukana ja luki viimeiseksi +yleisön kehoituksesta kappaleita Ilmestysraamatusta liittäen lukuunsa +lyhyitä selityksiä, joita oli oppinut hurskaalta äidiltään.</p> + +<p>Jotenkin myöhään erosi seurue Tuomo sedän luota, mutta tämä ei +sittenkään heti mennyt levolle, vaan luki ja lauleskeli vielä kauvan +aikaa sen jälkeen itsekseen. Seuraus siitä oli, että sekä hän että Chloe +täti heti kuulivat Elisan naputuksen ja lähenivät kummastuneina ikkunaa.</p> + +<p>”Mitähän ihmeitä nyt on tapahtunut”, huusi Chloe havaitessaan Elisan +ikkunan takana. ”Laske hänet sisään, ukkoseni”, lisäsi hän, mutta +samassa jo pakolainen astuikin tupaan.</p> + +<p>”Taivas varjelkoon! Mikä Teitä vaivaa, oletteko sairas”, päivitteli +Chloe nähdessään Elisan kalpeat kasvot ja palavat silmät. ”Ihan Te +säikäytätte minut pahan päiväsesti.” Ja Chloen mustat silmät pyörivät +hämmästyksestä.</p> + +<p>Elisa kertoi lyhyesti ja kiireesti kaikki, mitä oli sinä iltana kuullut, +isäntänsä päätöksen, emäntänsä rukoukset palvelijansa puolesta, herra +Haleyn tulon seuraavana päivänä.</p> + +<p>Kuuntelijat olivat tuskin käsittää ja uskoa näin hämmästyttäviä uutisia.</p> + +<p>Tuomo setä seisoi siinä ojennetuin käsin ja tuijottavin silmin, kunnes +vihdoin aivan kuin hervottomana vajosi tuoliin ja painoi päätään +polviaan vasten.</p> + +<p>”Jumala armahtakoon meitä”, huokasi Chloe. ”Mitä ukkoni sitten on +tehnyt, koska isäntä voi kohdella häntä tällä tavalla?”</p> + +<p>”Ei mitään, ei kerrassaan mitään”, vakuutti Elisa, ”mutta isäntä sanoi +olevansa sellaisessa rahanpulassa, että joko Tuomo ja minun Harryni +olivat myytävät, tahi koko kartano ja kaikki muut... Mutta minä en voi +ajatella lastani tuon miehen käsissä ja siksi pakenen. Jos erehdyn +tässä, on Jumala sen minulle anteeksi antava, mutta en voi toisin +tehdä.”</p> + +<p>”Sinun pitää mennä mukaan, ukko”, sanoi nyt Chloe kiihkeästi. ”Aiotko +todella odottaa siksi, että vievät sinut alas virtaa myöten sinne, missä +orjia tapetaan joukottain nälkään ja ylen raskaaseen työhön. Vielä on +aikaa. Riennä nyt! Minä panen kalusi kokoon.”</p> + +<p>Tuomo setä kohotti päätään hitaasti ja sanoi tyynesti, vaikka samassa +surullisesti: ”En minä aio lähteä. Elisan paon pidän luonnollisena; sitä +en millään ehdolla tahdo estää. Mutta kuulithan sinä, mitä äsken +kerrottiin, että joko minä tahi kaikki muut kartanossa ovat myytävät. +Miksi en silloin uhraisi itseäni. Isäntäni on aina tarvitessa löytänyt +minut paikaltani; en ole vielä koskaan hänen luottamustansa pettänyt, +enkä aio sitä vast’edeskään tehdä. Isäntää ei saa moittia, kyllä hän +pitää huolta sinusta ja noista pikku-raukoista.”</p> + +<p>Hän kääntyi vuodetta kohti, missä pienet villapäät rauhaisasti +nukkuivat. Mutta tämä näky teki lopun hänen tehdystä tyyneydestään. Hän +kätki päänsä suuriin käsiinsä ja nyyhkytykset, jotka panivat koko +ruumiin väräjämään, täyttivät tuvan.</p> + +<p>Viimein sanoi Elisa matalalla äänellä: ”Aika rientää, minun on +lähteminen. Koettakaa saada sanaa miehelleni ja tervehtikää häntä. +Kertokaa hänelle paostani ja että koetan päästä Kanadaan. Kun hänet +viimeiseksi tapasin, en voinut aavistaakkaan tällaisia... Ja sanokaa +myöskin hänelle, että jos emme enää tässä elämässä tapaisi toisiamme” +..... ääni petti, eikä hän voinut jatkaa. Hän kääntyi oveen päin ja sai +viimein itkusta tukahdetulla äänellä kuiskatuksi: ”sanokaa, että hän +aina elää, niin että kohtaamme toisemme taivaassa.”</p> + +<p>Sitten hän katosi pimeään yöhön.</p> + + +<p> </p> + +<center><h2>III.</h2></center> + + +<p>Ei voi kuvitella onnettomampaa ja säälittävämpää henkilöä, kuin Elisa, +kun hän kulki kylmänä talviyönä outoa tulevaisuutta kohti kalvava tunne +rinnassaan. Kaikki hänen ajatuksensa olivat sekaisin. Hän näki kuin +unissa tutut paikat, puut, laaksot, niityt ja pellot kiitävän ohitsensa. +Yksi ainoa asia oli hänellä selvillä: ääretön vaara, joka uhkasi hänen +lastansa. Ahdistus ja äidin rakkaus ajoivat häntä lakkaamatta eteenpäin. +Tavallisissa oloissa olisi poikanen saattanut itse kävellä ja äiti olisi +vaan häntä taluttanut, mutta nyt hän ei hetkeksikään tahtonut laskea +lastansa alas. Pelko oli jännittänyt joka jäntereen hänen ruumiissaan ja +antanut hänelle ylönluonnolliset voimat, ett’ei hän tuntenut taakkansa +painavankaan. Hän riensi kuin kiljuvien petojen takaa-ajama, kuiskaten +vaan välistä värisevin huulin: ”Herra, auta minua! Herra, pelasta +minut.”</p> + +<p>Harry oli alussa valveella. Kaikki tuo uusi ja kummallinen oli vienyt +unen hänen silmistään. Mutta kun äiti aina vakuutti, että hän kyllä +pelastuisi, jos vaan pysyisi hiljaa ja ääneti, kietoi hän pienet +käsivartensa äidin kaulan ympäri ja kysyi:</p> + +<p>”Pitääkö minun pysyä hereillä, äiti?”</p> + +<p>”Ei yhtään armahani, nuku sinä vaan.”</p> + +<p>”Mutta ethän anna pahan miehen ottaa minua, jos nukun?”</p> + +<p>”En anna, niin totta kuin Jumala minua auttakoon”, vastasi äiti palavin +silmin.</p> + +<p>”Oletko ihan varma siitä, äiti?”</p> + +<p>”Ihan varma”, sanoi äiti äänellä, joka pani hänet itsensäkin +hämmästymään, sillä tuntui aivan siltä kuin joku häneen kuulumaton henki +olisi antanut tämän vastauksen.</p> + +<p>Pienokainen nojasi nyt väsynyttä päätään äidin olkapäätä vasten ja +nukkui.</p> + +<p>Pienien pehmeiden käsivarsien kosketus ja lämmin hengitys kaulaa vasten +vaikuttivat kuin sähkövirta. Ei Elisa tietänyt väsymyksestä, ei unesta +mitään. Koko ruumis oli kuin terästä ja totteli sielua kuin hevonen +ruoskaa.</p> + +<p>Aamun koittaessa oli hän jättänyt kaikki tutut paikat ja käveli nyt +valtamaantiellä. Hän oli kerran käynyt emäntänsä kanssa pienessä kylässä +Ohio-joen varrella. Sinne hän nytkin ohjasi kulkuaan päästäkseen joen +yli ja siten pelastuakseen.</p> + +<p>(Ellet, pieni lukija, tunne Ohio-jokea, niin ota Pohjois-Amerikan kartta +ja etsi se sieltä. Silloin näet, että Ohio on mahtava virta, joka idästä +päin yhtyy tuohon vieläkin suurempaan Missisippi-jokeen.)</p> + +<p>Kun ajajia ja ratsastajia rupesi näkymään maantiellä, käsitti Elisa +vaistomaisesti, että hänen kiireinen kulkunsa voisi herättää huomiota ja +tehdä hänet epäluulon alaiseksi. Hän hiljensi sentähden hiukan +käyntiään, laski pojan maantielle ja järjesti pukuaan.</p> + +<p>Pieneen myttyynsä hän oli kätkenyt muutamia omenia ja niiden avulla hän +nyt koetti saada lasta kulkemaan vähän nopeammin. Hän kieritti vähä +väliä omenan muutaman metrin päähän heidän edellensä ja lapsi juoksi +aina nopein askelin sitä saavuttaakseen. Tällä tavalla he pääsivät +pitkät matkat eteenpäin.</p> + +<p>Kun pienokainen rupesi valittamaan nälkäänsä, vei äiti hänet pieneen +tien vieressä olevaan metsikköön ja antoi hänelle aamiaista mytystään.</p> + +<p>Lapsi ihmetteli nähdessään, ettei äiti syönyt mitään, ja koetti väkisin +panna vähän kakkua hänen suuhunsa, mutta Elisa sanoi:</p> + +<p>”Ei, Harryseni, ei äiti voi syödä mitään, ennenkuin sinä olet päässyt +turvapaikkaan, meidän täytyy taas rientää eteenpäin päästäksemme virran +rannalle ennen iltaa.”</p> + +<p>Hän koetti kulkea näennäisesti niin levollisena kuin suinkin +välttääksensä uteliaita silmäilyksiä, mutta sisällinen tuska ajoi häntä +eteenpäin pysähtymättä, levähtämättä.</p> + +<p>Tuntia ennen auringon laskua pääsi hän viimein väsyneenä ajettunein +jaloin Ohion varrella sijaitsevaan kylään. Oli kevättalvi. Joki oli +paisunut ja virtava ja suuret jääkappaleet ajelehtivat edestakaisin +kuohuvien laineiden keskellä.</p> + +<p>Elisa katsoi heti virtaa ja ymmärsi, ett’ei lautan tavallisesta +ylimenosta nyt voinut olla puhettakaan. Mutta ehkäpä veneellä. Hän meni +joen rannalla olevaan pieneen ravintolaan asiata kuulustelemaan.</p> + +<p>Siellä vakuutettiin, että kaikki ylipääsö sillä hetkellä oli mahdoton.</p> + +<p>Elisan surullinen muoto ja levottomuus herättivät sääliä ystävällisessä +emännässä ja hän lupasi tehdä, mitä suinkin voisi. Hän kutsui Elisaa +sisään ja tarjosi Harrylle leivosta. Mutta lapsi oli niin nääntynyt, +että itki, eikä katsellutkaan makeisia.</p> + +<p>”Lapsi-rukka! Laskekaa se tänne”, sanoi emäntä ja avasi erään pienen +makuukammion ovea, missä oli puhdas sänky. Sinne poikanen kohta +nukkuikin pitäen vielä unessakin kiinni äitinsä kädestä. Elisaa varten +ei ollut lepoa, ei hän saanut unta. Hän ajatteli alituisesti +takaa-ajajiaan ja tunsi polttavaa tuskaa rinnassaan. Voi noita +raivoisia, tyrskiviä aaltoja, jotka erottivat hänet vapauden maasta!</p> + +<p>Sillä aikaa kun olemme seuranneet Elisan pakoretkeä, ei herra Haley +suinkaan istunut toimetonna kädet ristissä. Niin pian kun hän sai kuulla +uhrinsa paenneen, rupesi hän kiroilemaan ja sadattelemaan ja syytti ensi +vimmassaan herra Shelbyä tästä. Mutta sitten hän vähitellen tyyntyi, kun +sai talon miehet ja hevoset käytettävikseen pakolaisten takaa-ajamista +varten.</p> + +<p>Ei hän kuitenkaan päässyt niin pian liikkeelle, kuin olisi tahtonut. +Koko aamun hän kyllä oli kovassa touhussa, kiirehti ja luikkasi, mutta +näytti siltä, kuin kaikki asianhaarat olisivat liittyneet häntä vastaan. +Hevoset pääsivät karkaamaan ja saatiin vasta kiinni parin tunnin päästä. +Se tie, jota Haley ensin kävi ratsastamaan, oli mahdottoman huono ja +noin peninkulman päästä tykkönään suljettu, ett’ei ollut muuta neuvoksi +kuin palata takaisin.</p> + +<p>Totuuden nimessä on mainitseminen, että nämät vastoinkäymiset suureksi +osaksi olivat Shelbyn palvelijoiden toimeenpanemia, he kun kaikin tavoin +tahtoivat edistää Elisan pakoa viivyttämällä takaa-ajajaa. +Vaistomaisesti he käsittivät, ett’ei rouva Shelbylläkään ollut mitään +sitä vastaan, vaikka hän kyllä oli antavinaan käskyjä ja kiirehtivinään +palvelijoitaan. Tämmöisissä asioissa ovat neekerit ihmeen +tarkkasilmäisiä, oikeita veitikoita.</p> + +<p>Haley tuli tällä tavalla menettäneeksi monta tuntia, ja saapui samaan +pikku ravintolaan, jonne olemme seuranneet Elisaa, vasta tuntia +myöhemmin.</p> + +<p>Elisa seisoi juuri ikkunan ääressä, mutta vetäysi salaman nopeudella +syrjemmäksi huomattuaan ratsastajien tulon.</p> + +<p>Nyt he jo olivat pihalla. Ei ollut aikaa pitkiin mietiskelemisiin, sillä +joka minuutti oli kultaa kalliimpi. Siitä huoneesta, jossa Elisa oli, +johti ovi virralle päin. Hän otti poikasen syliinsä, syöksi portaita +alas ja sitten rantaan päin.</p> + +<p>Mutta nytpä äkkäsi orjakauppias jo uhrinsa, astui nopeasti alas hevosen +seljästä, huusi seuraajilleen ja hyökkäsi sitten hänen jäljessään, +niinkuin jäniskoira otuksensa perässä.</p> + +<p>Tänä kauhun hetkenä tuntui Elisasta niinkuin ei hänen jalkansa olisikaan +koskettaneet maata. Parissa silmänräpäyksessä seisoi hän jo veden +partaalla. Takaa-ajajat olivat aivan hänen jäljissään, mutta +ylönluonnollisella voimalla, sellaisella, jota Jumala antaa ainoastaan +suurimmassa hädässä oleville, hän hyppäsi sydäntä särkevästi huutaen +suurelle jääkappaleelle parin metrin päähän rannasta.</p> + +<p>Tämä hyppäys oli niin uskalias ja samalla mieletön, että Haley ja hänen +seuraajansa ihan vasten tahtoaan päästivät ihmettelyn huudon ja nostivat +käsiään.</p> + +<p>Jääkappale ritisi ja ratisi Elisan painon alla, mutta hän ei jäänyt +hetkeksikään sinne seisomaan, vaan hyppäsi samaa vauhtia toiselta +jääkappaleelta toiselle. Hänen kenkänsä putosivat, sukat menivät +pirstaleiksi ja jalat vuotivat verta jättäen verisiä jälkiä jäälle, +mutta Elisa ei tuntenut mitään, ei nähnyt mitään, kunnes hän viimein +epäselvästi kuin usvassa näki edessänsä Ohion vastaisen rannan ja +miehen, joka tarjosi hänelle kättänsä ja auttoi häntä ylös.</p> + +<p>”Te olette reipas nainen, ken vaan olettekin”, sanoi mies.</p> + +<p>”Pelastakaa ... auttakaa ... piilottakaa minut...”, huusi Elisa. +”Poikani, tämän tässä he ovat myyneet ja katsokaa” – hän osoitti toista +rantaa – ”tuolla seisoo hänen uusi isäntänsä.”</p> + +<p>”Minä en itse voi tehdä mitään”, sanoi mies, ”mutta tahdon neuvoa Teitä +erääseen taloon, jossa saatte kaikkia, mitä nykyisessä asemassanne +tarvitsette. Katsokaa, tuossa valkeassa rakennuksessa pääkadun varrella +asuu ystävällistä väkeä, he kyllä auttavat Teitä.”</p> + +<p>Eikä mies liikoja kehunut. Elisa tuli sydämmellisiin ihmisiin, jotka +itkivät säälistä kuullessaan hänen paostaan ja suuresta hädästään ja +koettivat häntä kaikin tavoin auttaa. He antoivat hänelle ruokaa ja +lämpimiä vaatteita, valmistivat pehmeän vuoteen, jossa hän sai levätä +särkeviä jäseniään, ja saattoivat häntä eteenpäin uuteen turvapaikkaan.</p> + +<p>Tällaisten helläsydämmisten ihmisten välityksen kautta pääsi Elisa +viimeinkin monet vaarat kestettyään Kanaadaan, jossa kaikki orjat heti +tulivat vapaiksi kansalaisiksi.</p> + +<p>”Eikö hän enää koskaan saanut nähdä miestänsä”, kysynee ehkä lukija.</p> + +<p>Hänen miehensä oli jo kauvan miettinyt pakoa päästäksensä raa’asta ja +ilkeästä isännästään, joka alituisesti koki häntä jos jollakin tavalla +nöyryyttää paljaastaan siitä syystä, että hän huomasi orjansa olevan +älykkään ja taitavan.</p> + +<p>Saadaksensa olla Elisan läheisyydessä oli hän kuitenkin tähän asti +kestänyt tylyä kohteluansa, mutta nyt, kun Elisa oli poissa, ei mikään +häntä enään pidättänyt. Hänen pakoretkensä oli, jos mahdollista, vielä +Elisankin pakoa uskaliaampi.</p> + +<center> +<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0> +<tr> +<td><img src="images/tuomo2.jpg" alt="Elisa hyppäsi samaa vauhtia jääkappaleelta toiselle."></td> +</tr><tr> +<td><center>Elisa hyppäsi samaa vauhtia jääkappaleelta toiselle.</center></td> +</tr> +</table> +</center> + +<p>Koska hän valkoihoiselta isältään oli perinyt kauniit säännölliset +kasvot ja harvinaisen hyvin muodostuneen, ryhdikkään vartalon, pukeutui +hän hienoksi herraksi, maalasi hiukan kasvojaan ja tukkaansa ja tuli +niin oudon näköiseksi, että häntä oli milt’ei mahdoton tuntea. Eikä hän +liioin käytöksessään osoittanut mitään pelkoa tahi arkuutta. Hän +matkusti päivin kaikkien nähden, poikkesi ensi luokan ravintoloihin ja +oli aivan niinkuin kaikki muutkin vapaat ihmiset ja maan mahtavat.</p> + +<p>Häntä etsittiin tietysti vallan äärettömästi. Hänen entinen isäntänsä +oli kuuluttanut antavansa 400 dollaria sille, joka toisi hänet takaisin, +tahi hankkisi varman tiedon siitä, että hän oli kuollut. Mutta ei +takaa-ajajien päähänkään pistänyt ahdistaa hienoa herraa, joka matkusti +parhaissa paikoissa ensi luokalla.</p> + +<p>Elisa ja hänen miehensä saapuivat Kanadaan samaan aikaan. Vaikka heillä +sinne tullessaan ei ollut yhtäkään dollaria – kaikki, mitä Elisan mies +oli saanut eräältä ihmisystävältä matkaa varten, oli jo loppunut – ja +vaikka heillä ei ollut tuumaakaan maata, olivat he mielestänsä +ruhtinaita rikkaammat. He olivat saaneet kaikkein kalliimman lahjan: +<i>vapauden</i>.</p> + + +<p> </p> + +<center><h2>IV.</h2></center> + + +<p>Me jätimme Haleyn hämmästyksissään ja hieman häpeissään katselemaan +Elisan pakoa Ohion rannalle. Nähtyään, että tämä todellakin tällä +hetkellä oli luiskahtanut hänen käsistään, ei ollut muuta neuvoa, kuin +palata pieneen ravintolaan ja siellä tuumia, mitä läheisessä +tulevaisuudessa oli tehtävä.</p> + +<p>Tietysti takaa-ajoa oli jatkettava niin pian kuin virta loi +jääpeitteensä, mutta kiusallista tämä vaan oli. Haley rupesi jo itseään +kiroilemaan siitä, että oli välittänyt koko kakarasta, josta nyt vaan +sai kulunkia ja harmia. Annettuaan käsirahoja miehille, jotka olivat +ottaneet ammatikseen etsiä karanneita orjia, ratsasti hän uudestaan +Shelbyn kartanoon tällä kertaa Tuomoa noutamaan.</p> + +<p>Tuomo sedän tuvassa vallitsi raskas mieliala. Chloe täti oli noussut +aikaisin aamulla silittämään ukkonsa paitoja. Tätä tehdessään hän vähä +väliä nosti kättänsä pyhkiäkseen niitä kyyneliä, jotka vierivät hänen +poskilleen.</p> + +<p>Tuomo istui vieressä, Uusi Testamentti polvellaan. Ei kumpikaan +virkannut mitään ja lapset nukkuivat vielä.</p> + +<p>Viimein Tuomo nousi ylös, meni vuoteen ääreen ja rupesi katselemaan +pienokaisiaan kuiskaten itsekseen: ”Tämä on nyt viimeinen kerta.”</p> + +<p>Chloe täti ei vastannut mitään, hivutti vaan hivuttamistaan paitaa, +vaikka se jo oli niin sileä kuin suinkin olla voi. Mutta yht’äkkiä +hillitsemiskyky petti. Hän laski rautansa alas ja purskahti itkuun.</p> + +<p>”Jos edes tietäisin, minne aikovat sinut viedä ja kuinka sinua sitten +kohtelevat. Kyllähän emäntä sanoo ostavansa sinut takaisin parin vuoden +päästä, mutta eihän kukaan, joka kerran viedään virtaa myöten etelään, +enää tule takaisin.”</p> + +<p>”Mutta, Chloe, onhan sama Jumala siellä kuin täälläkin, ja minä olen +joka paikassa hänen suojassansa. Nytkin hän on osottanut minulle +hyvyyttään antamalla sinun ja lapsien jäädä tänne.”</p> + +<p>Tuomo oli tukahtua pidättäessään itkuaan, mutta hän koetti karaista +itseään ja puhui lohduttavasti ja voimakkaasti.</p> + +<p>Chloe täti oli pannut parhaansa valmistaessaan jäähyväissuurusta. Hän +oli paistanut lihavimman kanansa, ottanut esiin marjahillot ja muut +herkut. Mutta Tuomolta ne saivat jäädä milt’ei koskematta, sillä ei +sellaisina hetkinä maita ruoka eikä juoma. Ei Chloella liioin ollut +ruokahalua ja ainoat, jotka panivat arvoa tähän herkulliseen ateriaan, +olivat pojat. He eivät vielä ymmärtäneet hetken vakavuutta, vaan söivät +tyytyväisinä hyvällä ruokahalulla.</p> + +<p>Chloe täti järjesti sillä aikaa ukkonsa vaatteita. Hän tarkasteli joka +paitaa, erotti vanhat uusista ja käski niitä säästäen käyttää, sillä +kukapa ompelisi uusia, kun nämät rikkuivat. Hukkaparin hän oli jatkanut +yön kuluessa ja pannut lankakerän sisään parsimista varten. Mutta +kuvitellessaan, että nuo julmat ihmiset kentiesi riistäisivät kaikki +nämät uudet kalut hänen ukoltaan, puhkesi hän uudestaan katkeraan itkuun +nojaten päätään kapsäkkiä vasten. Lapsetkin rupesivat nyt aavistamaan +jotakin pahaa nähdessään äidin kyyneleet ja rupesivat täyttä kurkkua +parkumaan.</p> + +<p>Samassa astui rouva Shelby tupaan hyvästi jättämään. Perheen syvä suru +liikutti häntä niin, ettei hän hetken aikaan saanut mitään sanotuksi.</p> + +<p>”Rakas Tuomo”, sanoi hän viimein itkusta värisevällä äänellä, ”en voi +antaa sinulle tällä hetkellä mitään, josta sinulla olisi hyötyä, mutta +sen lupaan juhlallisesti, ett’en kadota sinun jälkiäsi ja että ostan +sinut takaisin, niin pian kuin suinkin voin.”</p> + +<p>Nyt tuli Haley uhriansa ottamaan ja koko talonväki kokoutui pihalle +vielä viimeisen kerran kätelläkseen Tuomo setää. Hän oli ollut heidän +sekä työnjohtajansa että sielunpaimenensa ja nyt eronhetkenä he kaikki +tahtoivat osottaa rakkauttaan ja myötätuntoisuuttaan hänelle.</p> + +<p>Juuri kun Tuomo jo istui rattailla, otti Haley raskaat raudat istuimen +alta ja pani ne hänen jalkoihinsa.</p> + +<p>Harmin ja paheksumisen huudahdus kuului yht’aikaa kaikkien huulilta ja +rouva Shelby vakuutti verannallaan seisoessaan, että tämä varovaisuus +oli aivan turha.</p> + +<p>”Rouvaseni”, sanoi Haley ivallisesti, ”olen jo saanut 500 dollarin +tappion täällä ollessani, enkä totta puhuen enää välitä toisesta.” +Sitten hän sivalsi hevostaan ruoskalla ja rattaat vierivät pois.</p> + +<p>Yrjö herra, Tuomon nuori ystävä ja opettaja, oli aikaisin aamulla +matkustanut erään toverinsa luo tietämättä mitään vanhan ystävänsä +kohtalosta. Tuomo oli pahoillaan, kun ei saanut lausua hänelle +jäähyväisiä, ja käski sanoa paljon terveisiä.</p> + +<p>Mutta noin puolen tunnin matkan päästä, kun Haley oli pysähtänyt erään +pajan luo saadaksensa Tuomoa varten aiotut käsiraudat hiukan +suurennetuiksi, tuli Yrjö herra ratsastaen täyttä vauhtia heidän +jäljessänsä.</p> + +<p>Nähdessään Tuomon pajan ulkopuolella, laskeusi hän nopeasti ratsun +seljästä, hyppäsi rattaille ja tarttui molemmin käsin kiivaasti +ystävänsä kaulaan vuodattaen surun ja harmin kyyneliä.</p> + +<p>”Tämä on häpeällistä, kerrassaan alhaista”, sai hän viimein sanotuksi. +”Eivät edes puhuneet minulle mitään koko asiasta. Jos olisin suuri, +eivät vaan uskaltaisi käyttäytyä sillä tavalla. Mutta kyllä minä +löylytin heitä äsken kotona ollessani, ole varma siitä.”</p> + +<p>Tuomo koitti rauhoittaa ystävänsä kiivautta ja lausui hiljaisesti +mielihyvänsä siitä, että vielä kerran sai nähdä nuoren herransa.</p> + +<p>”Ja kuulkaapas nyt, Yrjö herra, Teidän pitää aina pysyä hyvänä poikana. +Muistakaa, kuinka monta tulevaisuudessa teistä tulee riippumaan. +Liittykää äitiinne ja seuratkaa häntä. Muutamat pojat pitävät itsensä +suureksi tultuaan liika viisaina kuullakseen äitejään, mutta älkää +noudattako heidän esimerkkiään. Tietäkää, että Jumala antaa meille monta +hyvää lahjaa kahdesti, mutta äidin hän antaa vaan kerran. Ettehän +pahaksi pane, vaikka vähäsen neuvon?”</p> + +<p>”En, en suinkaan”, vastasi Yrjö. ”Kyllä minä koetan tulla hyväksi ja +kelpo ihmiseksi, sen lupaan sinulle, Tuomo. Ja kyllä minä myös toimitan +niin, että vanhemmat hankkivat sinut takaisin... Isoksi tultuani +rakennutan sitten tupasi uudestaan ja sinulla pitää olla oikein +erityinen huone ja matto lattialla... Katsoppas tässä, minä olen ottanut +dollarini sinua varten. Mutta koska pelkäsin, että tuo ilkiö anastaisi +sen sinulta, olen kaivertanut siihen pienen reijän ja ripustanut sen +nauhaan, jotta sinä voisit kiinnittää sen kaulaasi. Joka kerta, kun sitä +katsot, niin muista, että tulen sinua vapauttamaan.”</p> + +<p>Haley palasi samassa pajasta ja lähestyi Tuomoa kantaen käsirautoja.</p> + +<p>Yrjön silmät säkenöivät tulta nämät nähdessään.</p> + +<p>Hän kohotti päätään ja koetti sanoa niin voimakkaasti ja arvokkaasti +kuin suinkin:</p> + +<p>”Kuulkaapas, herra, kyllä minä kerron vanhemmilleni, kuinka Te +kohtelette meidän Tuomoamme.”</p> + +<p>”Sanokaa vaan”, vastasi orjakauppias raa’asti.</p> + +<p>”Hävetä Teidän pitäisi, että koko elinkautenne ostatte naisia ja miehiä +ja kytkette heitä kuin elukoita.”</p> + +<p>”Niin kauvan kuin hienot ihmiset myyvät miehiä ja naisia, en ole yhtään +heitä huonompi. Ei ostaminen ole halveksittavampaa kuin myyminenkään.”</p> + +<p>”Mutta minä en aio isoksi tultuani tehdä kumpaakaan”, sanoi Yrjö +ylpeästi. ”Oikein häpeän maamiehiäni tällä hetkellä.” ”Hyvästi nyt, +Tuomo setä”, lisäsi hän, sitten hellästi, astui ratsunsa selkään ja ajoi +tiehensä.</p> + +<p>Tuomo katseli kauvan aikaa hänen jälkeensä, kunnes tämä viimeinen +yhdysside hänen ja kodin välillä katosi.</p> + + +<p> </p> + +<center><h2>V.</h2></center> + + +<p>Harvoin samoissa ajopeleissä istuvien matkamiesten ajatukset saattavat +kulkea erisuuntaisemmin kuin Haleyn ja Tuomon. Haley tuumi Tuomon mittaa +ja voimakkaita jäntereitä ja laski, että jos hän nyt pitäisi miestä +hyvässä lihassa, olisi voitto oleva melkoinen. Hän mietti myöskin, +kuinka suurilukuisen orjalauman hän tällä kertaa hankkisi itselleen, +montako miestä, vaimoa ja lasta hänen vielä pitäisi ostaa.</p> + +<p>Mitä taas Tuomoon tulee, ajatteli hän alituisesti seuraavaa lausetta: +”Sillä ei meillä täällä ole pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me +etsimme.”</p> + +<p>Haley otti sanomalehden taskustaan ja rupesi sitä lueskelemaan. Koska +hänen lukutaitonsa oli jotenkin heikko, täytyi hänen tavaella +puoli-ääneen, ennenkuin sai selkoa eräästä ilmoituksesta, joka hänen +mielestään oli tärkein koko lehdessä. Siinä ilmoitettiin julkisella +huutokaupalla myytävän muutamia neekerejä Washingtonin raatihuoneen +ulkopuolella. Sitten seurasi luettelo kunkin myytävän sukupuolesta ja +iästä.</p> + +<p>”Niin, sinnepäin minunkin täytyy mennä”, sanoi hän Tuomolle muun +seurakumppanin puutteessa. ”Olen päättänyt hankkia itselleni oikein +upean orjaparven ja sinäkin saat sitten seuraa. Nyt menemme heti +Washingtoniin ja siellä sinä saat tehdä hiukan tuttavuutta vankilan +kanssa, siksi kunnes minä saan kaikki asiani toimitettua.”</p> + +<p>Tuomo huokasi. Mitäpä siihen oli vastaamista. Hän arveli vaan itsekseen, +kuinka monta noista huomenna myytävistä oli ryöstetty isän, äidin, +lapsen ja puolison luota.</p> + +<p>Illalla he pääsivät perille. Haley otti asuntonsa ravintolassa, Tuomo +sai mennä vankilaan.</p> + +<p>Oletko, nuori lukija, ollut huutokaupassa läsnä ja nähnyt, kuinka +myytäväksi määrätty tavara on pantu esille kaikkien katseltavaksi, +kuinka sitä arvostellaan, käännellään ja väännellään, sitten tehdään +tarjoumuksia, ja ken enin lupaa, hän tulee omistajaksi?</p> + +<p>Juuri niin meneteltiin tässäkin huutokaupassa, jonne Haley oli +rientänyt. Eroitus oli vaan se, että täällä myytiin eläviä ihmisiä, +kuolemattomia ihmissieluja. Halukkaat menivät vuorotellen neekerien luo, +avasivat heidän suunsa, tarkastelivat hampaita, panivat heitä selkäänsä +taivuttamaan, tekemään hyppyjä ja kaikellaisia liikkeitä nähdäksensä +heidän voimiansa ja ketteryyttään.</p> + +<p>Siellä oli eräs 60-vuotias vaimo, jonka raskas työ ja kärsimykset olivat +tehneet heikoksi ja kivulloiseksi. Kaikki hänen lapsensa, paitsi nuorin +poika, joka nyt myöskin oli huutokaupassa, oli jo aikoja sitten temmattu +hänen huostastaan ja myyty etelään. Nyt vaimoparka rukoili ja pyysi, +että tulisi myydyksi yhdessä tämän ainokaisensa kanssa. Värisevin käsin +hän piti kiinni pojastaan ja ilmoitti jok’ikiselle, joka tuli tätä +katsomaan, että he olivat yhdessä myytävät, vakuuttaen, että hän kyllä +vielä jaksoi pestä, keittää ja tehdä yhtä ja toista.</p> + +<p>Haley mieltyi heti tähän nuoreen rotevaan poikaan ja osti hänet ynnä +pari muuta neekeriä. Mutta äitiä ei hän luvannut ottaa ilmaiseksikaan.</p> + +<p>Sydäntä särkevää oli kuulla äidin huutoja ja nähdä hänen kurottavan +väriseviä käsiään Haleyta kohden rukoillen tätä myöskin ostamaan häntä.</p> + +<p>Mutta Haleyta tällaiset kohtaukset eivät liikuttaneet ensinkään, ne +olivat hänelle siksi jokapäiväisiä.</p> + +<p>Hän käänsi selkänsä vanhukseen päin, kokosi tavaransa ja vei heidät +vankilaan säilytettäviksi pantuaan heidät ensin varovaisuuden vuoksi +rautoihin.</p> + +<p>Muutaman päivän päästä istui Haley komeassa, suuressa laivassa, joka +kynti Ohion aaltoja eteläänpäin. Aurinko säteili kirkkaalta taivaalta, +vesi kimalteli ja vapaan Amerikan tähdikäs lippu liehui korkealla. +Takakannella käveli hienosti puettuja herroja ja naisia keskustellen ja +nauttien ihanasta ilmasta ja keväästä. Minne vaan käänsi katseensa, +tapasi iloa, elonintoa ja eloisuutta.</p> + +<p>Mutta alhaalla lastaushuoneessa istui Haleyn orjalauma kokoonsullottuna +muun rahtitavaran kanssa. Alakuloisuus ja synkkämielisyys kuvastui +kunkin kasvoilla, kun he siinä istuivat hiljaisesti keskustellen. He +tuskin huomasivat auringon paistetta ja kevätpäivän suloutta. Mutta +heidän matkansa päämäärä olikin niin varsin toisenlainen kuin noiden +takakannella kulkevien hienon maailman herrojen ja naisten. Jälkimmäiset +olivat omasta vapaasta tahdostaan antauneet matkalle, heitä odotti +perille päästyään ystävät ja tuttavat tahi muut huvit. Edellisiä oli +väkisin otettu omaistensa luota ja ajettu laivaan kuin karjaa. +Tulevaisuus ei tarjonnut heille muuta kuin uusia kärsimyksiä.</p> + +<p>Haley kävi heitä tuon tuostakin katsomassa, tarkasteli heidän kahleitaan +ja kehoitti heitä olemaan iloisia ja tyytyväisiä, vaikka hänen sanansa +ei näyttänyt tekevän sanottavaa vaikutusta. Sillä kun sydän vuotaa verta +ja tulevaisuus on sysimusta, ei sydän iloitse, ei rinta riemastu.</p> + +<p>Matka kesti useita päiviä ja Haleyn orjajoukko karttui karttumistaan. +Hänen asioitsijansa olivat näet pitkin matkaa ostaneet häntä varten +”tavaraa” ja näitä tuotiin nyt pysäyspaikoilla vähitellen laivaan.</p> + +<p>Jokaisen uuden tulokkaan kasvot olivat yhtä epätoivoiset ja synkät, kuin +edellistenkin. Helliä siteitä oli heiltäkin katkaistu, lapsia ryöstetty +vanhempien sylistä ja puolisoja erotettu ikipäiviksi.</p> + +<p>Kuta etelämmäksi tultiin, sitä rehoittavammaksi kävi luonto. Rannoilla +kohosi tummia sypressejä ja hentoja sokeriruokoja, orangepuut tuoksuivat +ja moniväriset kukat muodostivat kauniin kirjavan maton. Etäämpänä +häämöttivät suuret pumpuliviljelykset, missä väsyneet orjat tekivät +ylenraskasta työtään. Heidän pienet, mitättömän näköiset hökkelinsä +seisoivat pitkissä riveissä kappaleen matkan päässä omistajan komeasta +rakennuksesta, jota puutarhat ja istutukset ympäröivät.</p> + +<p>Tuomo setä katseli kaikkea tätä vakavasti ja kuvitteli tulevaa +elämäänsä. Vielä useammin menivät hänen ajatuksensa kuitenkin +kotiseutuun. Hän muisteli köynnöskasvien peittämää tupaansa, hän näki +Chloen illallishommassa takan ääressä, kuuli poikiensa iloisen naurun ja +pienokaisen soperruksen. Mutta sitte taas kaikki nämä kuvat katosivat ja +hän näki vaan sokeriruokoviidakot ja kuuli koneen jyskeen.</p> + +<p>Osaksi herra Shelbyn vakuutuksien johdosta, osaksi myöskin hiljaisen, +luottamusta herättävän käytöksensä johdosta oli Tuomo vihdoinkin päässyt +kahleistaan ja sai nyt vapaasti liikkua laivalla. Aina ystävällisenä ja +valmisna auttamaan, missä vaan apu oli tarpeen, oli hän voittanut koko +laivaväen suosion. Sillä välin, kun ei hänellä ollut mitään erityistä +toimitettavaa, istui hän tavallisesti etukannella suurilla +puuvillapakoilla raamattu polvillaan. Kun hän vasta vanhoilla päivillään +oli oppinut lukemaan, kävi se jotenkin hitaasti häneltä. Mutta hänen +kirjansa oli onneksi sitä laatua, josta hyötyy, vaikka sitä +verkalleenkin lueskelee. Seuraten sormellaan riviä tavaili hän +puoliääneen:</p> + +<p>Älköön ..... teidän ... sydämmenne .... murheellinen .... olko .... +minun .... Isäni .... huoneessa ... on monta .... asuinsijaa ..... minä +menen ..... valmistamaan .... teille sijaa.</p> + +<p>Hänen raamattunsa oli täynnä merkkiä ja viivoja, niin että hän aina +helposti löysi lempilauseensa, ja nämät taivaalliset lupaukset täyttivät +hänen sydämmensä rauhalla ja antoivat hänelle voimia kestämään nykyisen +elämän vaivoja.</p> + +<p>Matkustajien joukossa oli eräs rikas, nuori mies New-Orleansin +kaupungista, nimeltä S:t Claire. Hänellä oli mukanaan kuusivuotias +tyttärensä ja eräs naissukulainen, joka hoiti pientä tyttöä.</p> + +<p>Tämä lapsi olikin erinomaisen vilkas. Ei ollut sitä sopukkaa laivassa, +jonne hän ei olisi pistäynyt. Hänen isänsä ja tätinsä hakivat häntä +ehtimiseen; mutta niin pian kun olivat löytäneet, katosi hän jälleen +kuin kevyt pilvenhattara kesäiseltä taivaalta, sillä ei kukaan raskinut +kieltää häntä liikkumasta tahi rajoittaa hänen vapauttaan.</p> + +<p>Kun nokinen lämmittäjä hetkeksi nosti päätään vaivaloisesta työstään, +näki hän usein edessään suuret, kauniit lapsen silmät, jotka katselivat +häntä sääliväisesti, aivan kuin olisivat peljänneet hänen olevan +suuressa vaarassa.</p> + +<p>Heti sen jälkeen hymyili peränpitäjä huomatessaan ihanain lapsenkasvojen +kurkistelevan hänen koppinsa ikkunasta.</p> + +<p>Kuin suviperhonen, hän liiteli paikasta toiseen valkeassa puvussaan ja +toi aina muassaan lämpöä ja iloa. Karkeat, ahvettuneet kasvot +lauhtuivat, kun näkivät hänen rientävän ohitsensa, ja isot, vankat kädet +ojentuivat heti avuksi, kun hän siinä kulki vaarallisien paikkojen yli.</p> + +<p>Monta kertaa hän myöskin meni sen paikan ohi, missä Haleyn orjaparvi +istui kytkettynä. Hän hiipi hiljaa heidän keskellensä, nosteli pienillä +kätösillään heidän raskaita kahleitaan ja huokasi syvään. Välistä hän +tuli kädet täynnä rintasokeria, pähkinöitä ja appelsiinejä ja jakeli +kaikki tuomansa näille onnettomille.</p> + +<p>Tuomo seurasi häntä mitä suurimmalla osanotolla. Hänestä tämä herttainen +lapsi oli kuin taivaallinen olento. Ja nähdessään hänen kirkkaat +silmänsä ja kultakutrisen päänsä pistäyvän esiin jonkun pumpulipakan +takaa, tuli hän ajatelleeksi niitä enkeliä, joita hänen Uudessa +Testamentissaan kuvattiin. Kauvan aikaa kesti kuitenkin, ennenkuin Tuomo +uskalsi lähestyä häntä, ja pienokainen puolestaan, vaikka olikin +huvitettu kaikesta mitä näki, oli kuitenkin arka ja pelkäsi. Tuomo osasi +leikata pieniä koria kirsimarjan siemenistä, tehdä pähkinänkuorista +irvistäviä naamoja, leikata kaikennäköisiä pilliä y. m. ja noiden avulla +tehtiin vähitellen tuttavuutta.</p> + +<p>Viimein kysyi Tuomo pikku neidin nimeä.</p> + +<p>”Evangeline S:t Claire”, vastasi tämä, ”vaikka isä ja kaikki muutkin +kutsuvat minua Evaksi. Mutta mikä sitten sinun nimesi on”?</p> + +<p>”Minä olen Tuomo, ja pikku lapset minun kotiseudullani sanoivat minua +Tuomo sedäksi.”</p> + +<p>”No, siksi minäkin rupean sinua kutsumaan, sillä minä pidän sinusta. +Minne sinä nyt aiot matkustaa, Tuomo setä”?</p> + +<p>”En tiedä, Eva neiti.”</p> + +<p>”Etkö tiedä?” kysyi Eva kummastuneena.</p> + +<p>”En, sillä isäntäni aikoo myydä minut, enkä vielä tiedä kenellekkä.”</p> + +<p>”Isä voisi sinut juuri ostaa”, sanoi Eva vilkkaasti, ”ja jos hän sen +tekee, silloin saat hyvät päivät. Minäpä kehoitan häntä jo tänään.”</p> + +<p>Samassa pysähtyi laiva puita ottamaan eräällä lastauspaikalla ja Eva, +joka kuuli isänsä äänen, juoksi kevein askelin hänen luoksensa. Tuomo +taas tarjoutui puita kantamaan ja oli pian ahkerassa toimessa.</p> + +<p>Eva ja hänen isänsä seisoivat aivan laivan partaalla paremmin +nähdäksensä, kuinka se taas lähtisi liikkeelle. Rattaat olivat jo +tehneet pari pyöräystä, kun pienokainen jonkun äkillisen liikkeen +johdosta yht’äkkiä horjahti tasapainosta ja putosi päistikkaa veteen. +Peljästynyt isä, joka tuskin tiesi mitä teki, oli juuri heittäytyä hänen +perässänsä, kun eräs takana seisova kävi häneen kiini ja huomautti, että +eräs voimakkaampi auttaja jo oli seurannut lasta.</p> + +<p>Tuomo oli seisonut alakannella lapsen pudotessa ja oli samassa +silmänräpäyksessä, kun näki hänet vajoovan, heittäytynyt hänen +perässään. Hän oli tottunut uimari, suuri ja roteva, jonkatähden lapsen +pelastaminen oli hänelle vaan hetken työ. Hän piti itsensä +vedenpinnalla, kunnes Eva tuli ylös; sitten hän tarttui häneen ja ui +laivaa kohden, josta heti sata kättä ojennettiin lapsukaista +vastaanottamaan. Vähän ajan päästä kantoi S:t Claire Evaansa, joka oli +tainnoksissa ja jonka vaatteista vesi virtana valui, alas salonkiin.</p> + +<hr> + +<p>Seuraavana päivänä läheni laiva New-Orleansia. Kaikki matkustajat olivat +liikkeellä. Mitkä kokosivat tavaroitaan, mitkä taas maksoivat laskujaan +tahi sanoivat toisilleen hyvästiä.</p> + +<p>Alakannella seisoi Tuomo kädet ristissä miettivän näköisenä ja katseli +tuon tuostakin erästä ryhmää laivan vastaisella puolella.</p> + +<p>Siellä seisoi kaunis Evangeline entistä hiukan kalpeampana isänsä +vieressä. Tämä keskusteli juuri parhaallaan orjakauppiaan kanssa +Tuomosta. Haley kehui omaisuuttaan aivan pilviin asti saadaksensa +hänestä korkean hinnan. S:t Claire hymyili hieman ivallisesti, mutta +pikku Eva kuiskasi:</p> + +<p>”Osta nyt vaan, sinulla on kyllä varoja ja minä tahtoisin hänet niin +mielelläni.”</p> + +<p>”Mutta miksikä”, arveli isä.</p> + +<p>”Minä tahtoisin tehdä hänet onnelliseksi”, vastasi lapsi.</p> + +<p>Ja niin asia päättyi. Haley laski tyytyväisesti rahat kukkaroonsa ja +Tuomosta tuli S:t Clairen omaisuutta.</p> + +<p>Hetken perästä pysähtyi laiva ja nyt seurasi tuo tavallinen hyörinä ja +pyörinä. Kaikki riensivät maalle ja hankkivat itselleen kantajia ja +hevosia ja pian nähtiin S:t Clairekin seuroineen astuvan vaunuihin ja +ajavan kotiansa.</p> + +<p>Tämä koti osotti sekä omistajansa rikkautta että hienoaistisuutta. +Päärakennus oli ranskalais-maurilaista tyyliä ja ympäröi neliskulmaista +linnanpihaa, jonka kutakin sivua pitkin kulki hoikilla maurilaisilla +patsailla ja holvikatoksilla varustettuja käytäviä. Keskellä pihaa oli +suihkulähde, jonka hopealle hohtava vesi nousi korkealle ilmaan +pudotakseen jälleen miljoonin pisaroin marmoriseen säiliöön. Nurmikko +oli tasainen ja hieno, kuin samettimatto, ja siellä täällä oli +ryhmittäin etelämaiden harvinaisimpia ja helottavimpia kukkia suurissa +marmorivaaseissa.</p> + +<p>Kun vaunut ajoivat linnanpihalle suuresta holvikkaasta portista, hyppäsi +Eva heti alas ja liiteli kuin pieni lintu, joka on päässyt häkistä.</p> + +<p>”Voi täti”, sanoi hän seurakumppanilleen, ”eikö tämä kotini ole ihmeen +kaunis?” Sitten hän taas rupesi juoksentelemaan, katseli rakkaita +paikkoja ja tervehti jokaista.</p> + +<p>Hänen vanha hoitajansa itki ja nauroi vuorotellen syleillessään jälleen +pikku neitiänsä. Samanlaista iloa osottivat muutkin neekerit, sillä Eva +oli heidän kaikkien lemmikkinsä. Eikä hän suinkaan ollut unhottanut +ystäviään täällä kotona. Heitä varten hän oli koonnut pitkin matkaa +makeisia ja muuta pikkutavaraa matkalaukkuunsa ja kävi nyt näitä heille +jakelemaan.</p> + +<p>Sillä aikaa kun kaikki palvelijat ympäröivät Evaa, seisoi Tuomo yksinään +syrjempänä. Hän katseli ihmetellen ympärilleen ja näytti ihailevan sitä +loistoa ja komeutta, joka kohtasi silmää, minne vaan päätänsä käänsi. +Sillä Tuomo oli tässä suhteessa kuin muutkin neekerit. He kun ovat +kotoisin rikkaimmasta maan osasta, jossa luonto esiintyy harvinaisen +rehoittavana ja suurenmoisena, rakastavat kaikkea kaunista ja hohtavaa +koko sydämmestään.</p> + +<p>S:t Claire hymyili nähdessään Tuomon mieltymyksen. Sitten hän jätti +hänet erään palvelijan huostaan ja varoitti tätä kohtelemaan tulokasta +kunnioituksella.</p> + +<p>Pikku Eva oli ollut aivan oikeassa ennustaessaan Tuomolle hyviä päiviä +heidän luonansa. Hän sai toimekseen valvoa tallirengin tehtäviä ja +silloin tällöin ajaa herrasväen vaunuja. Mutta näistä toimista hänelle +vielä jäi paljon aikaa. Ja silloin hän sai oleskella Evan seurassa, +sillä lapsi, joka oli syvästi kiintynyt uuteen ystäväänsä, pyysi, että +tämä saisi seurata häntä kävelyretkillä ja muilla matkoilla. Ja Tuomo ei +voinut toivoakkaan mitään parempaa. Siistissä takissa, kiiltävissä +saappaissa, valkeassa kauluksessa ja uudessa hatussaan hän käveli pienen +hallitsijansa vieressä.</p> + +<p>Välistä he taas istuivat pitkät ajat pienellä turvepenkillä pihalla. Eva +poimi kukkia ja koristeli niillä vanhaa ystäväänsä tahi luki hänelle +Uutta Testamenttia. Ja Tuomo osasi kertoa hänelle mitä huvittavimpia +kertomuksia ja laulella uudesta Jerusalemista ja Kanaasta.</p> + +<p>Evan täti, Ofelia neiti, joka oli kotoisin pohjoisvaltioista, missä +neekerit ovat harvinaisia, ihmetteli monta kertaa sitä, että S:t Claire +antoi tyttärensä niin paljon seurustella tämän mustan rodun kanssa. +Sillä vaikka hän olikin hyväluontoinen ja totuutta rakastava neiti, +olivat neekerit hänestä kuitenkin vastenmielisiä muista ihmisistä +eroavan ulkomuotonsa kautta.</p> + +<p>Evan isä naurahti. ”Hyvä serkku”, sanoi hän, ”jos näkisit Evan +hyväilevän suurta koiraa, vaikkapa mustaa, ja leikittelevän sen kanssa, +et pitäisi sitä minäkään, mutta sinä panet pahaksesi nähdessäsi hänet +näiden mustien ihmisraukkojen parissa. Mutta ovathan neekerit olentoja, +joilla on ymmärrys ja kuolematon sielu”.... ”Antaa lapsen olla”, jatkoi +hän hetken perästä. ”Lapset ovat oikeastaan ainoat tässä mailmassa, +jotka kanssakäymisessään osottavat täydellistä tasa-arvoa. Katsoppa nyt +Evaa. Hänestä on Tuomo oikea sankari, hänen tekemät leikkikalunsa ovat +jalokiviä kalliimmat ja hänen laulunsa mailman etevimpiä ooperoita +kauniimmat. Lapset ovat Jumalan lahja sulostuttamaan köyhien ja +ylönkatsottujen elämää.”</p> + +<p>Päivä päivältä oppi S:t Claire pitämään Tuomoa yhä suuremmassa arvossa. +Huomattuaan hänen tarkkuutensa ja rehellisyytensä raha-asioissa, rupesi +hän yhä enemmin käyttämään häntä kaikenlaisissa luottamustoimissa, +kunnes viimein antoi Tuomon tehdä kaikki talon ostokset. S:t Clairella +ei ollut tapana milloinkaan laskea niitä summia, jotka antoi kulkea +palvelijoittensa kätten kautta, jonka vuoksi moni heistä käyttikin +isännän rahoja omiin tarpeisiinsa. Mutta tällainen menettely oli aivan +Tuomon luonnetta vastaan. Rajaton luottamus teki hänet vaan yhä +tunnokkaammaksi.</p> + +<p>Tuomolla oli oma pieni huoneensa ja siellä tapaamme hänet eräänä päivänä +rihvelitaulu edessään. Hän näet oli päättänyt kirjoittaa kotiansa. Mutta +se oli itse teossa rohkea yritys. Tosin hän kotona ollessaan oli saanut +opetusta Yrjö herralta, mutta siitä oli jo kulunut niin pitkä aika, että +hän tuskin enään muisti kaikkien kirjaimien ulkomuotoakaan. Eikä hän +liioin tietänyt, milloin mitäkin oli käytettävä. Siksi hän nyt ensin +taululle koitti saada kokoon jonkinmoista kirjeen suunnitelmaa.</p> + +<p>Juuri kun hän siinä hikoili ja vaikeroi taulunsa ääressä, astui Eva +sisään, kiipesi tuolille ja katseli hänen työtään.</p> + +<p>”Mitä kummia koukeroita sinä piirtelet, Tuomo setä”, kysyi hän.</p> + +<p>”Minä koetan kirjoittaa rakkaalle muijalleni ja lapsukaisilleni, Eva +neiti”, vastasi Tuomo pyyhkien silmiään, ”mutta enpä oikein tiedä, +tulleeko tästä mitään.”</p> + +<p>”Oi, jospa voisin auttaa sinua, Tuomo! Viime vuonna osasin jo tehdä +kaikki kirjaimet, mutta pelkäänpä unhottaneeni.”</p> + +<p>Nyt he rupesivat yhdessä koettamaan. Molemmat olivat totiset ja tarkat +sekä milt’ei yhtä taitamattomat. Kultakiharainen ja musta villapää +olivat aivan vieretysten ja neuvottelivat vähä väliä jonkun kirjaimen +ulkomuodosta.</p> + +<p>”Katsoppas, tämä rupee jo näyttämään muhkealta”, huudahti Eva ja +tähysteli ihaellen sitä, mitä olivat saaneet kokoonkyhätyksi. ”Kuinka +tämä mahtaa ilahuttaa sinun vaimoasi ja lapsiasi! Se on oikein +häpeällistä, että sinun on täytynyt erota heistä. Kyllä minä pyydän, +että isä antaa sinun vielä palata heidän luoksensa.”</p> + +<p>Tuomo setä kertoi nyt, että hänen entinen emäntänsä ja Yrjö herra olivat +luvanneet ostaa hänet takaisin, ja näytti dollaria, jonka Yrjö oli +antanut hänelle asian varmemmaksi vakuudeksi.</p> + +<p>”Oletko siellä, Tuomo”, kuului S:t Clairen ääni, ja samassa hän astui +sisään.</p> + +<p>”Mutta mitä tämä on”, kysyi hän katsellessaan rihvelitaulua.</p> + +<p>”Se on Tuomon kirje. Minä autan häntä vähäsen tässä toimessa. Eikö ole +hyvin kirjoitettu?”</p> + +<p>”En tahtoisi loukata kumpaakaan”, sanoi S:t Claire hymyillen, ”mutta +ehkäpä lienee paras, Tuomo, että annat minun kirjoittaa tämän kirjeen.”</p> + +<p>Sen hän myöskin teki, ja ennen iltaa se jo oli postissa.</p> + + +<p> </p> + +<center><h2>VI.</h2></center> + + +<p>Eräänä päivänä toi S:t Claire serkulleen, Evan tädille, nokimustan, noin +8-vuotiaan tytön kasvatettavaksi.</p> + +<p>Tyttö, jonka nimi oli Topsy, oli vilkkaan ja villiytyneen näköinen. +Mustat kiiltävät silmät katselivat uteliaasti ympärilleen ja valkoiset +hampaat hohtivat puoliavoimesta suusta. Hänellä ei ollut muuta, kuin +säkkikankainen vaatekappale yllään, ja hän seisoi nyt uuden +hallitsijansa edessä kädet nöyrästi ristissä.</p> + +<p>Ofelia neiti ei ollut varsin tyytyväinen saamastaan lahjasta. Hänestä +talossa oli jo kyllin kasvavaa mustaa sukupolvea, josta oli paljon +huolta ja vastuuta.</p> + +<p>Mutta S:t Claire selitti ostaneensa lapsen pelastaaksensa hänet +ruumiillisesta ja henkisestä kurjuudesta. Tyttö oli palvellut eräässä +kapakassa, ja siellä häntä joka päivä piiskattiin niin, että hänen +hätähuutonsa kuuluivat kauvas ympäristöön. Hän toivoi nyt, että Ofelia +ottaisi lapsirukan huostaansa ja tekisi hänestä kelpo ihmisen.</p> + +<p>Mutta se oli helpommin sanottu kuin tehty.</p> + +<p>Topsya oli aina kohdeltu pahemmin kuin elukkaa, ei koskaan +ystävällisesti puhuteltu ja neuvottu, aina vaan toruttu, potkaistu ja +tuupattu. Hänellä ei sentähden ollut aavistustakaan kuuliaisuudesta, +rehellisyydestä ja hyvyydestä. Hän varasti ja valehteli, oli viekas kuin +kettu ja sukkela kuin orava, aina valmis osottelemiseen ja kaikenlaisiin +hullunkurisuuksiin.</p> + +<p>Ofelia neiti koetti totuttaa häntä järjestykseen ja työhön. Mutta +Topsylla oli erityinen taito tehdä kaikki nurinpäin. Kun hänen piti +ommella, taittoi hän silmäneulansa, katkasi lankansa tahi sai siihen +solmuja ja lymytti viimein koko työnsä.</p> + +<p>Alituisesti löydettiin hän pahanteossa. Kun hänen piti peittää sängyt ja +siivota huoneet, kiipesi hän pöydille, heitteli lakanoita ja peitteitä +sinne tänne, pukeutui Ofelian vaatteisiin ja asettausi peilin eteen +irvistelemään ja viheltelemään.</p> + +<p>Kun Ofelia neiti suruissaan ja epätoivoissaan kyseli Topsylta, miksi hän +käyttäytyi niin pahasti, vastasi tämä viattomasti:</p> + +<p>”En tiedä, neiti. Se tulee kai siitä että minulla on niin häijy sydän. +Paras on, että neiti antaa minulle vitsaa. Niin entinen isäntänikin aina +teki.”</p> + +<p>”Mutta minä en mielelläni tee sitä. Kyllä sinä osaat olla kiltti +ilmankin. Miksi et tahdo?”</p> + +<p>”Kah, kun ma olen niin tottunut selkään saamaan. Kai se minulle hyvää +tekee.”</p> + +<p>Mutta kun Ofelia neiti kerran koitti samaa menetystapaa, huusi ja parkui +Topsy henkensä edestä, vaikka kohta perästäpäin voitonriemuisasti kertoi +muille lapsille, ett’ei Ofelian vitsananto tuntunut enempää kuin +kärpäsen pureminen. Toista oli, kun entinen isäntä otti kouriinsa. Se +koski.</p> + +<p>Kartanon lapset, yksin Evakin, keräytyivät usein ihmetellen hänen +ympärilleen, sillä hän osasi laulaa eriskummallisia neekerilauluja +lyöden tahtia käsillään ja jaloillaan.</p> + +<p>Kerran kun Topsy Ofelia neidin läsnä ollessa peitti sänkyä, näki hän +kauniin punaisen nauhan ja hansikasparin pöydällä. Topsy teki tällä +kertaa työnsä oikein huolellisesti, sillä häneltä ei suinkaan puuttunut +kykyä. Mutta niin pian kuin Ofelia hiukan käänsi päätänsä, pisti hän +nauhan ja hansikkaat hihaansa yhtä nopeasti, kuin tottunut taskuvaras. +Mutta juuri kun hän oli pois menossa ja teki tavallisen kumarruksensa +oven suussa, huomasi neiti nauhanpään pistävän hänen hihastaan. Hän kävi +siihen paikalla ja kyseli, mistä se oli.</p> + +<p>Mutta Topsy tekeytyi aivan tietämättömäksi ja sanoi:</p> + +<p>”Kas, neidin nauha! Millä ihmeen tavalla se on tullut minun hihaani?”</p> + +<p>”Topsy, älä nyt valehtele. Sinä olet ottanut nauhan.”</p> + +<p>”En, neiti, minä vakuutan, ett’en ole nähnyt koko kalua tätä ennen. Enkä +minä koskaan valehtele, en milloinkaan... Kai nauha oli joutunut sänkyyn +ja sieltä livahtanut hihaani.”</p> + +<p>”Etkö tiedä, että valehteleminen on synti”, sanoi Ofelia, ja tällä +tavalla jatkettiin kuulustelua kauvan aikaa, kunnes hansikkaat putosivat +toisesta hihasta. + +Nyt Topsy tunnusti ottaneensa molemmat, mutta vakuutti kovasti +katuvansa.</p> + +<p>”Koska olet noin valmis näpistelemään, olet varmaan ottanut vielä +muutakin tavaraa. Tunnusta nyt vaan kaikki”, sanoi Ofelia.</p> + +<p>”Voi, neiti, minä olen ottanut Evan korallisen kaulakoristeen.”</p> + +<p>”Entä vielä?”</p> + +<p>”Sitten minä olen ottanut kamarineidin korvarenkaat.”</p> + +<p>”Tuo heti kalut tänne”, komensi Ofelia kiivaasti.</p> + +<p>”Sitä en voi tehdä, neiti hyvä, minä olen polttanut ne.”</p> + +<p>Samassa tuli Eva huoneeseen kantaen kaulassaan korallikoristettaan ja +kun Ofelia ihmetellen kysyi, mistä hän oli sen saanut, ei hän tiennyt +sen edes poissa olleenkaan. Eikä siinä kyllin. Kun kamarineiti toi +silitettyjä vaatteita sisään, oli hänellä korvissaan juuri ne renkaat, +jotka Topsy sanoi ottaneensa.</p> + +<p>Nyt seurasi taas uusi kuulusteleminen ja ihmetteleminen.</p> + +<p>”Mutta miksikä sinä oikeastaan kerroit ottaneesi nuo tavarat?”</p> + +<p>”No, kun neiti käski minun tunnustaa, enkä keksinyt mitään muutakaan”, +vastasi Topsy viattomasti.</p> + +<p>”Mutta tietysti en tahtonut sinua tunnustamaan sellaista, jota et ole +tehnytkään”, sanoi Ofelia. ”Onhan sekin valehtelemista.”</p> + +<p>”Vai on”, lausui Topsy kummastuneena.</p> + +<p>Kamarineiti, joka oli kuullut tämän keskustelun, sanoi nyt +harmistuneena: ”Jos minä olisin isäntä, totta tosiaankin antaisin +piiskata tuota ilkeätä lasta että veri vuotaisi.”</p> + +<p>”Älä koskaan puhukkaan sillä tavalla”, sanoi Eva. Lapsen silmät oikein +säkenöivät ja posket hehkuivat. Sitten hän kääntyi Topsyn puoleen +sanoen:</p> + +<p>”Lapsi rukka, miksi sinä varastit? Kyllä minä annan sinulle tavaraa, +ettei sinun tarvitse varastella.”</p> + +<p>Nämät olivat ensimmäiset ystävälliset sanat, jotka Topsy kuuli koko +elinkautenaan. Ne tekivät omituisen vaikutuksen kovuudesta paatuneeseen +lapsen-sydämmeen ja kyynel värähti hetkeksi hänen kiiluvassa silmässään.</p> + +<p>Siitä päivästä oleskeli Eva usein Topsyn seurassa. Hän vei hänet omaan +kamariinsa ja puheli hänen kanssansa herttaisesti ja ystävällisesti. +Lapsellisella tavalla kertoi Eva Topsylle Jesuksesta, joka rakastaa +kaikkia, olkootpa valkeita tai mustia, ja suree heidän pahuuttansa. Ja +hän tahtoo auttaa kaikkia, että he tulevat hyviksi ja nöyriksi, +Topsyakin.</p> + +<p>Kaikki tämä oli Topsylle ihan uutta ja käsittämätöntä, mutta Evan lempeä +ja hiljainen käytös ei voinut ajan pitkään olla häneen vaikuttamatta.</p> + +<p>Varsinkin koski se syvästi Topsyyn, kun hän näki Evan itkevän hänen +pahuuttansa. Ei kukaan ollut vielä koskaan välittänyt hänestä niin +paljon, että olisi hänen takiansa kyyneleitä vuodattanut. Eikä kukaan +ollut silitellyt hänen villaista päätään ja sanonut: ”Topsy, minä pidän +sinusta”, niinkuin Eva nyt teki.</p> + +<p>Topsy oli tähän asti ollut itsepintaisuuden perikuva ja hänen sydämmensä +kylmä ja kolkko, mutta Evan ystävällinen käytös sulatti sen kuin +kevätaurinko hyisen maan. Evan takia tahtoi Topsy tulla nöyräksi ja +kuuliaiseksi, Evan mieltä hän ei tahtonut pahoittaa. Ja näin sai Eva +enemmän aikaan, kuin kaikki Ofelian pitkät puheet ja nuhdesaarnat.</p> + + +<p> </p> + +<center><h2>VII.</h2></center> + + +<p>Kaksi vuotta on kulunut siitä, kun ystävämme Tuomo joutui S:t Clairen +perheeseen. Vaikka hän oli kaukana omaisistaan ja vaikka hän usein +toivoi sitä elämää, johonka vaellus maan päällä vaan on valmistus, ei +hän kuitenkaan tuntenut itseään onnettomaksi. Hän oli oppinut +raamatusta, että on suuri voitto olla jumalinen ja tyytyä onneensa.</p> + +<p>Kotoansa hän oli saanut kirjeen, joka sisälsi paljon ilahduttavia +tietoja. Chloe oli omasta pyynnöstään päässyt palvelemaan erään +sokurileipojan luo, jossa hän erityisen kakku- ja torttuleipomus-kykynsä +kautta ansaitsi paljon rahaa, ja nämät hän sai pitää itse ja panna +säästöön ukkonsa takaisinlunastamista varten. Tuomon molemmat pojat +olivat melkoisesti kasvaneet ja pikku tyttö osasi jo kävellä. Tuomo +sedän tupa oli nykyään tyhjä, mutta Yrjö, joka oli kirjeen tekijä, puhui +laajalta tuumistaan korjauttaa ja isontaa sitä. Lopuksi hän vielä kertoi +isästään ja äidistään sekä omasta koulunkäynnistään ja luvuistaan.</p> + +<p>Tuomo luki kirjeen monta kertaa. Hänestä se oli ihmeen hyvästi +kokoonpantu ja niin selvää käsialaa, että osasi lukea vaikka huoneen +toisesta päästä.</p> + +<p>Evan kanssa hän sitten tuumiskeli, eikö olisi syytä panna se lasiin ja +raamiin seinälle ripustettavaksi.</p> + +<p>Tuomon ja Evan ystävyys oli vuosien kuluessa yhä vaan kasvanut. Tuomo +ihaili ja rakasti Evaa kuin viattomuuden ja herttaisuuden perikuvaa ja +koetti kaikin tavoin täyttää pienen hallitsijansa toiveita. Missä hän +vaan liikkui, muisti hän aina hakea jotakin Evaa varten. Ja kun Eva +sitten Tuomon kotiintullessa kysyi:</p> + +<p>”No, Tuomo setä, mitä sinulla on minua varten?” soi tämä kuin musiikki +hänen korvissaan.</p> + +<p>Ja Eva puolestaan osotti ystävyyttään ja kiitollisuuttaan niin usein, +kuin suinkin ymmärsi ja osasi.</p> + +<p>Kun Tuomo halusi kuulla raamattua, oli Eva aina valmis lukemaan. Kaunis, +sointuisa ääni, runollinen mielikuvitus ja rakkaus kaikkeen suureen ja +ylevään tekikin hänestä erinomaisen lukijan. Sillä tavalla ei Tuomo +vielä eläissään ollut kuullut raamattua esitettävän.</p> + +<p>Ensin oli Eva lukenut vaan vanhan ystävänsä mieliksi, mutta vähitellen +kiintyi hän koko olennollaan tähän suuremmoiseen kirjaan. Se herätti +hänessä omituisia tunteita ja syvää kaipausta. Enin hän rakasti +profeetallisia kirjoja ja ilmestysraamattua, sillä niissä puhuttiin +tulevaisesta onnesta ja ihanuudesta, joka teki häneen syvän vaikutuksen.</p> + +<p>Kerran kun he taas lukivat uudesta Jerusalemista, sen kultaporteista ja +kalliilla kivillä kaunistetuista muureista, sanoi lapsi yht’äkkiä:</p> + +<p>”Tuomo setä, minä menen pian sinne.”</p> + +<p>”Minnekkä, Eva neiti?”</p> + +<p>Lapsi nousi seisaalleen ja osotti pienellä kädellään taivasta kohti. +Iltarusko loi hänen kasvoillensa ja kultakutrillensa yliluonnollisen +hohteen ja silmät katselivat vakavasti avaruuteen. ”Minä menen tuonne, +Tuomo setä; pian minä olen enkelien luona.” Tuomo tunsi piston +sydämmessään. Tosiaankin oli hän monta kertaa viime aikoina ihmeekseen +huomannut, mitenkä Evan pienet kädet olivat laihtuneet, iho oli käynyt +läpikuultavammaksi ja hengitys lyhyemmäksi. Eikä hän enää jaksanut +juosta ja leikkiä puutarhassa kuin ennen. Tuomo oli myöskin kuullut +Ofelia neidin puhuvan yskästä, jota eivät kaikki hänen lääkkeensä +voineet parantaa. Nytkin paloi hehkuva puna hänen poskillaan ja pienet +kädet olivat kuumeentapaiset. Ja kuitenkaan Tuomon päähän ei ollut +milloinkaan pistänyt sellainen mahdollisuuskaan, että Eva oli heidät +jättävä.</p> + +<p>Tuomon ja Evan keskustelu keskeytettiin sen kautta, että Ofelia kutsui +Evaa sisään, sillä ilta oli jo käynyt viileäksi ja kaste peitti maan.</p> + +<p>Ofelia oli tottunut sairaanhoitaja. Hän oli aikaa sitten levottomuudella +kuunnellut Evan yskää ja huomannut tuon petollisen punan hänen +poskillaan.</p> + +<p>Hän ilmoitti pelkonsa Evan isälle, mutta tämä ei ottanut sitä +kuullakseenkaan. ”Etkö näe, että lapsi kasvaa”, oli hänellä tapana +vastata ja mennä muihin puheisiin.</p> + +<p>Mutta Ofelian sanat olivat kuitenkin tehneet hänet äärettömän +hermostuneeksi ja levottomaksi. Eva oli hänen silmäteränsä, hänen ilonsa +ja tulevaisuuden toiveensa, eikä hän tahtonut antaa sellaiselle +ajatuksellekaan sijaa, että hänen sydänkäpynsä oli pois menevä. Ja siksi +hän koetti vakuuttaa sekä itselleen että muille, että tuo yskä, josta +Ofelia niin usein puhui, ei ollut muuta kuin pienen kylmettymisen +seuraus, joka piankin antautuisi.</p> + +<p>Mutta hän oleskeli siitä alkaen vielä enemmän kuin ennen Evan kanssa, +otti hänet kanssansa kävelemään ja ajelemaan. Usein hän myöskin toi +hänelle vahvistavia lääkkeitä, ei siksi että lapsi olisi ollut niiden +puutteessa, kuten hän selitti, mutta eiväthän ne nyt haitaksikaan +olleet.</p> + +<p>Oli kuitenkin eräs seikka, joka suuresti huolestutti Evan isää, ja se +oli lapsen nopeasti kasvava henkinen kehitys, hänen ymmärryksensä ja +tunteidensa kypsyys. Tosin hän vielä joskus leikki ja iloitsi, kuin +lapset yleensä, mutta usein hän lausui niin syviä ajatuksia ja viisaita +arvosteluja, että olivat kuin jonkun korkeamman hengen kuiskaamia. +Sellaisina hetkinä S:t Clairea väristytti ja hän sulki Evan syliinsä +aivan kuin olisi hellyydellään koittanut pidättää häntä luonansa.</p> + +<p>Eva oli aina kohdellut kaikkia orjia hyvyydellä, mutta tästä lähin oli, +kuin hän vaan olisi elänyt osottaakseen rakkautta. Kun hän leikitteli +Topsyn ja muiden neekerilasten kanssa, oli se enimmiten heidän +huvikseen. Hän ajatteli, kumma kyllä, usein neekerien tilaa ja suri +heidän kohtaloansa.</p> + +<p>Eräänä päivänä hän puhui siitä isänsä kanssa.</p> + +<p>Oli ilta ja S:t Claire istui verannalla. Hän oli kutsunut Evan luokseen +antaakseen hänelle erään ostamansa kipsikuvan. Mutta hän peljästyi +nähdessään lapsen luonnottoman kirkkaat silmät ja hehkuvat posket.</p> + +<p>”Eva lemmikkini, kuinka voit? Olethan parempi”, sanoi hän puristaen +lasta rintaansa vasten.</p> + +<p>”Isä, minä olen kauvan jo tahtonut sanoa sinulle jotain ja nyt sen +teenkin, ennenkuin tulen tästä heikommaksi.”</p> + +<p>S:t Claire vapisi, ja Eva istuutui hänen polvellensa nojaten päätään +hänen rintaansa vasten ja sanoi:</p> + +<p>”Isä, aika lähenee, jona minun täytyy jättää sinut; minä menen pois, +enkä koskaan enään palaa.” Eva itki.</p> + +<p>”Pikku kultanuppuseni”, puhui S:t Claire koettaen tehdä äänensä +huolettomaksi, vaikka koko olentoansa väristytti. ”Sinä olet nyt niin +alakuloinen ja hermostunut, mutta katsoppas, mitä olen sinulle ostanut.”</p> + +<p>”Ei, isä kulta”, vastasi Eva ja työnsi hiljaa pois kuvan, ”älä petä +itseäsi. En ole ensinkään parempi ja pian minä menen pois. Enkä liioin +ole alakuloinen. Ellei sinua olisi ja noita ystäviäni, tuntisin itseni +oikein onnelliseksi. Halusta minä täältä eroan.”</p> + +<p>”Mikä on tehnyt rakkaan lapseni mielen niin raskaaksi, että se tahtoo +pois? Onhan sinulla kaikkia, mitä suinkin saatat toivoa.”</p> + +<p>”On kyllä, mutta minä tahdon mieluummin olla taivaassa. Täällä on niin +monta asiaa, jotka minua surettavat.”</p> + +<p>”Mitkä sitten?”</p> + +<p>”Minä olen niin huolissani meidän palvelijaimme tähden. Ne ovat niin +hyviä ja ystävällisiä minulle. Soisin, että he kaikki olisivat vapaita.”</p> + +<p>”Mutta, lapsi kulta, onhan heidän hyvä olla täällä meidän luonamme.”</p> + +<p>”Onpa niinkin. Mutta kaikki ihmiset eivät ole sinun kaltaisiasi, isä. Ei +setäkään ole sellainen. Jos nyt joku onnettomuus kohtaisi sinua, kuinka +orjiemme silloin kävisi? Minä tiedän, että moni orjainomistaja on +ruoskinut neekerejään kuoliaaksi.”</p> + +<p>”Olen hyvin pahoillani siitä, että sinulle on kerrottu sellaisia +julmuuksia, rakas lapseni.”</p> + +<p>”Niin, isä, sinä tahtoisit, että minä olisin täydellisesti onnellinen +sillä aikaa, kun muut kärsivät kurjuutta koko elämänsä. Et voi uskoa, +kuinka sellaiset surulliset tapaukset koskevat minuun. Minä ajattelen +niitä alinomaa. Eikö voisi vapauttaa kaikkia orjia?”</p> + +<p>”Minä puolestani sen kyllä soisin, mutta en todella tiedä, mitenkä niin +pitkälle päästäisiin.”</p> + +<p>”Isä, sinä joka olet niin hyvä ja osaat puhua niin kauniisti, etkö voisi +matkustaa ympäri maata ja kehoittaa ihmisiä vapauttamaan orjiansa? Kun +minä olen poissa, teet sen kyllä minun takiani.”</p> + +<p>”Kun sinä olet poissa”, huudahti S:t Claire. ”Rakas lapsi, älä puhu +sillä tavalla. Sinä olet minun ainokaiseni tässä maailmassa.”</p> + +<p>”Minun vanhalla hoitajallani ei myöskään ole, kuin yksi lapsi, ja +kuitenkin hänen täytyy elää erikseen siitä. Kyllä minä tiedän, että hän +on murheissaan siitä. Olen nähnyt hänen usein itkevän. Ja kyllä Tuomokin +rakastaa lapsiaan. Voi, isä, eikö ole kauheata, että tapahtuu sellaisia +asioita?”</p> + +<p>”On kyllä kultaseni”, sanoi S:t Claire lohduttavaisesti, ”mutta älä nyt +sure, rakas lapsi, äläkä puhu kuolemastasi, niin koetan saada kaikki +hyvälle kannalle.”</p> + +<p>”Ja lupaa myöskin, rakas isä, että annat Tuomolle vapauden, niin pian” +– Eva pysähtyi ja lisäsi sitten empien – ”niin pian kun olen poissa.”</p> + +<p>S:t Claire lupasi tehdä kaikki, mitä hänen pikku Evansa suinkin pyysi.</p> + +<p>Heidän keskustellessaan oli aurinko mennyt mailleen ja hämärä oli +vähitellen kietonut kaikki harmaaseen vaippaansa. S:t Claire ei enää +nähnyt Evan kasvoja, kuunteli vaan hänen vienoa ääntänsä, joka soi kuin +henkien kuiskaus toiselta puolen haudan. Oli kuin hänen armas +äiti-vainajansa olisi puhutellut häntä lapsen kautta. Viimein hän kantoi +Evansa sisään, tuuditteli häntä käsivarsillaan ja lauloi nukuksiin.</p> + + +<p> </p> + +<center><h2>VIII.</h2></center> + + +<p>Evalla oli oma huone, joka niinkuin muutkin huoneet johti verannalle. +Tänne S:t Claire oli hankkinut kaikkia, mikä suinkin viehättää silmää ja +ilahuttaa mieltä.</p> + +<p>Siellä oli tauluja ja marmorikuvia, bamburuoko-sohvia ja -tuolia, pieni +kirjoituspöytä täynnä pikkukaluja, pehmeitä mattoja ja hienoja uutimia.</p> + +<p>Tässä sievässä huoneessa lepäsi Eva tästälähin suurimman osan päivää. +Hän makasi tavallisesti pienellä sohvallaan ikkunan ääressä ja katseli +suurilla kirkkailla silmillään järven kimaltelevia aaltoja.</p> + +<p>Koko talon väki kaipasi hänen keveitä askeliaan, jotka aina ennen +kuuluivat puutarhassa ja verannalla. Eva oli ollut heidän ilonsa ja +auringonpaisteensa ja siksi he nyt kaikki surulla ja osanotolla +seurasivat hänen tilaansa ja tekivät mitä voivat ilahuttaakseen häntä. +Joka aamu hän näiltä ystäviltään sai kauniita kukkavihkoja, Topsykin +koetti parastaan järjestäessään kukkia Evan kamaria varten, ja Tuomo oli +onnellinen, kun lämpiminä päivinä sai kantaa pientä sairasta joko +verannalle tahi puutarhaan orangepuiden varjoon ja laulella hänen +lempilaulujaan.</p> + +<p>Eräänä päivänä pyysi Eva Ofelia tätiä leikkaamaan osan hänen +kiharoistaan, sillä hän tahtoi jaella niitä ystävilleen muistoksi. +Ofelia tuli saksineen ja pian oli Evalla syli täynnä pitkiä kiharoita, +joita hän vakavasti katseli ja punoi laihojen sormiensa ympäri. Vähä +väliä hän myöskin loi katseensa isäänsä, joka seisoi siinä synkän +näköisenä huulet kokoon puristettuina.</p> + +<p>Kun kaikki oli leikattu, viittasi hän isäänsä tulemaan luoksensa, ja +sanoi: ”Rakas isä, voimani vähenevät päivä päivältä ja minä tiedän että +kuolema on lähellä. Minulla olisi niin paljon sanottavaa ja tehtävää, +mutta se on niin vaikeata, kun et sinä koskaan tahdo kuulla +puhuttavankaan näistä asioista. Mutta sallippa nyt, että puhun.”</p> + +<p>”Kyllä sallin”, vastasi S:t Claire ja peitti silmänsä toisella kädellään +tarttuen toisella Evan pieneen kuumaan käteen.</p> + +<p>”Minä soisin, että palvelijamme kokoontuisivat tänne, sillä minulla +olisi vähän puhuttavaa heille.”</p> + +<p>Sana lähetettiin, ja hetken päästä olivat kaikki palvelijat kokoontuneet +Evan huoneeseen. Siellä vallitsi pari minuuttia haudan hiljaisuus. Kukin +katseli huoaten ja päätään pudistaen ennen niin kukoistavaa pikku +neitiä, joka nyt laihana ja läpikuultavana lepäsi sohvallaan. Eva +kohottausi hiukan ja katseli kauvan ja vakavasti kutakin.</p> + +<p>”Minä olen kutsuttanut teidät tänne siksi, että rakastan teitä kaikkia”, +sanoi Eva. ”Minulla olisi teille jotakin sanomista, jota en tahtoisi +teidän unhottavan.... Pian minä jätän teidät. Parin viikon päästä ei +minua ole enään.”</p> + +<p>Tässä katkasi haikea itku ja valitus Evan puheen.</p> + +<p>Hän odotti hetken ja jatkoi sitten heikolla äänellään: ”Minä tahdon +kertoa teille, että on olemassa ihana suloinen maailma, jossa Jesus +asuu. Minä menen nyt sinne, mutta te voitte myöskin päästä sinne. Se on +luotu kutakin varten. Jokainen voi tulla enkeliksi ja iloita siellä +lakkaamatta..... Mutta jos tahdotte sinne, pitää teidän elää, niinkuin +kristittyjen. Kyllä Jesus teitä auttaa. Rukoilkaa häneltä apua, lukekaa +hänen sanaansa....”</p> + +<p>Lapsi keskeytti puheensa, katseli sääliväisesti kuulijoitaan ja jatkoi +sitten surullisesti:</p> + +<p>”Voi teitä raukkoja, ettehän te osaakaan lukea!” Ja Eva painoi päätään +sohvaa vasten ja itki.</p> + +<p>”Sama se”, sanoi hän viimein päätään kohottaen ja hymyillen +ystävällisesti kyynelten kesken. ”Minä olen rukoillut teidän edestänne +ja tiedän, että Jesus auttaa teitä, vaikk’ette osaakaan lukea. +Toimittakaa niin, että usein saatte kuulla raamattua luettavan ja +seuratkaa sen oppia! Silloin toivon tapaavani teidät kaikki taivaassa.”</p> + +<p>”Amen”, sanoi Tuomo vakavasti ja siihen yhtyivät muutkin.</p> + +<p>”Minä tiedän, että te kaikki rakastatte minua. Te olette osottaneet +minulle paljon hyvyyttä ja ystävällisyyttä ja nyt minä tahtoisin antaa +teille pienen muiston. Tässä on kullekin kihara minun hiuksistani. Kun +katselette sitä, niin muistakaa, että minä rakastin teitä ja että minä +olen mennyt taivaaseen, jossa halajan teidät tavata.”</p> + +<p>Mahdoton on kuvata sitä mielen liikutusta, joka seurasi näitä Evan +sanoja. Kaikki tulivat hänen luokseen ottaaksensa hänen kädestään tämän +viimeisen rakkauden osotteen. He lankesivat polvilleen, nyyhkyttivät ja +itkivät, suutelivat hänen vaatteitaan ja sopersivat siunauksia ja +lempeitä sanoja.</p> + +<p>Kun kukin oli saanut lahjansa, antoi Ofelia merkin, että he kaikki +siirtyisivät pois, sillä hän pelkäsi sairaan liiallista rasitusta.</p> + +<p>Loppu lähestyi, vaikka välistä oli hetkiä, jolloin Eva näytti niin +virkeältä ja iloiselta, että hänen isänsä jo taas rupesi toivomaan. Eva +vaan itse ei toivonut. Hän tunsi niin varmaan kuoleman lähestymisen. Oli +aivan kuin hän sielussaan olisi kuullut taivaallisen kutsunnan ja nähnyt +tulevan ihanuuden.</p> + +<p>Tuomon kanssa hän usein puhui näistä asioista ja tämä vanha ystävä +ymmärsi hänet paremmin kuin kukaan muu. Viimein Tuomo ei enää malttanut +nukkua omassa pienessä suojassaan, vaan makasi kaiket yöt verannalla +ollakseen heti valmis niin pian kuin ratkaiseva hetki läheni.</p> + +<p>Ja eräänä yönä, kun Ofelia valvoi Evan vuoteen ääressä, huomasi hän +lopun olevan käsissä. Hän meni heti Tuomoa herättämään ja pyysi häntä +hakemaan lääkäriä. Sitte hän naputti S:t Clairen ovea ja käski hänet +sairaan vuoteelle. Tämä öinen kutsu teki häneen sellaisen vaikutuksen, +kuin olisi hän jo kuullut heitettävän multaa armaansa kirstulle.</p> + +<p>Hän kiirehti paikalla ylös, tuli Evan huoneeseen ja nojautui hänen +vuoteensa yli. Hänen sydämmensä oli seisattua nähdessään kuoleman leiman +lapsensa kasvoilla. Nyt oli siis kaikki toivo turha. Evan kasvojen ilme +ei enää ollut tämän maailman, vaikka hän vielä hengitti.</p> + +<p>Muutaman minuutin päästä tuli Tuomo lääkärin kanssa. Tämä katseli +sairasta tarkasti ja kysyi sitten kuiskaavalla äänellä: ”Milloinka tämä +muutos tapahtui?”</p> + +<p>”Puoliyön aikana”, vastasi Ofelia.</p> + +<p>Vähitellen joutui koko talonväki liikkeelle ja verannan lasiovien takaa +katseli levottomia kasvoja ja kyyneleisiä silmiä.</p> + +<p>”Voi, jospa hän vielä heräisi ja puhuisi, vaikka vaan kerran”, vaikeroi +S:t Claire.</p> + +<p>Suuret siniset silmät aukenivat, hymy levisi kasvojen yli, hän koetti +kohottaa päätään ja puhua.</p> + +<p>”Eva, oma lemmikkini, tunnetko minut?”</p> + +<p>”Rakas isäni”, sanoi lapsi tehden viimeisen ponnistuksen ja kiersi +kätensä hänen kaulansa ympäri. Mutta hetken päästä ne putosivat +hervottomina alas ja S:t Claire näki noissa rakkaissa kasvoissa kuoleman +kamppauksen ja kuuli hänen harvan ja raskaan hengenvetonsa. ”Tämä on +hirveätä”, valitti S:t Claire ja puristi Tuomon kättä tuskin tietäen, +mitä teki. ”Tämä kerrassaan tappaa minut.”</p> + +<p>Kyyneleet kiersivät Tuomon silmissä, kun hän siinä piti isäntänsä kättä +ja katseli vuoteella lepääviä kalpeita kasvoja.</p> + +<p>”Jumalan kiitos, nyt se on ohitse”, sanoi hän viimein. ”Katsokaa häntä!”</p> + +<p>Kaikki tuska oli loppunut. Vapautunut henki oli päässyt kotia ja lapsen +kasvoissa kuvastui tyyneys ja taivaan rauha.</p> + +<hr> + +<p>Taulut ja veistokuvat Evan huoneessa olivat peitetyt valkeaan +suruharsoon ja uutimet vedetyt ikkunan eteen. Eva lepäsi vuoteellaan +sellaisessa valkeassa leningissä, joita hän aina eläissään oli +käyttänyt. Uutimien kautta syntynyt ruusuinen valo loi lämpimää punaa +kuolon kalpeille kasvoille, pitkät silmäripset varjostivat hienoja +poskia ja pää oli hiukan sivullepäin käännetty, aivan kuin luonnollista +unta nukkuvan.</p> + +<p>S:t Claire käveli kuin unissaan, ei välittänyt mistään, ei kuullut +mitään, seisoi vaan tuntikausia tytärtänsä katsellen. Häneltä kysyttiin, +koska maahanpaniaisia oli vietettävä, mihin Eva oli pantava y. m., mutta +hän ei puuttunut ollenkaan näihin asioihin.</p> + +<p>Ofelia piti huolta kaikesta. Hän koristeli palvelijain kanssa Evan +huonetta ja poisti siitä tuoksuvien kukkain avulla kaiken synkkyyden. +Evan pöydällä oli ihania ruusuja ja kamarineiti järjesti aistikkaasti +afrikalaisia jasmiineja hänen vuoteelleen.</p> + +<p>Juuri kun kaikki oli valmista, astui Topsy sisään silmät itkusta +turvoksissa. Kamarineiti viittasi häntä menemään tiehensä, mutta Topsy +läheni siitä huolimatta vuodetta.</p> + +<p>”Annappa minunkin tulla tänne! Minulla on niin kaunis ruusu, jonka +tahtoisin laskea Eva neidin vuoteelle.”</p> + +<p>”Mene tiehesi”, tiuskasi neiti harmistuneena.</p> + +<p>”Anna hänen olla”, sanoi S:t Claire yht’äkkiä. Hän oli seisonut +syrjemmällä ja kuullut koko keskustelun.</p> + +<p>Kamarineiti vetäytyi nyt pois ja Topsy tuli laskemaan kukkansa kuolleen +jalkain juureen. Sitte hän äkisti heittäytyi lattialle, itki ja parkui +ääneen.</p> + +<p>Ofelia riensi huoneeseen, nosti hänet lattialta ja koetti saada +vaikenemaan, mutta turhaan.</p> + +<p>”Voi, Eva neiti, voi jos olisin kuollut hänen kanssaan!”</p> + +<p>”Rauhoitu, hyvä lapsi”, pyysi Ofelia. ”Eva on nyt enkelinä taivaassa.”</p> + +<p>”Mutta minä en saa häntä enää koskaan nähdä”, nyyhki Topsy, ”ja hän oli +ainoa, joka sanoi rakastavansa minua. Nyt ei ole enää ketään... Voi, +ett’en olisi syntynytkään! Mitä minusta nyt tulee?”</p> + +<p>Lapsi raukan suru ja epätoivo oli niin liikuttava, että S:t Claire ja +Ofelia seisoivat kyynelsilmin ja Ofelia koetti lohduttaa häntä kaikin +tavoin.</p> + +<p>”Topsy rukka, älä ole noin murheellinen! Minäkin pidän sinusta, vaikk’en +olekaan tämän pikku vainajan kaltainen. Kyllä koetan auttaa sinua, että +tulet kelpo ihmiseksi.” Neidin kyyneleet ja värähtelevä ääni puhuivat +enemmän kuin sanat. Siitä asti hän voitti tuon hyljätyn lapsen +luottamuksen ja rakkauden.</p> + +<p>Hautajaisia valmistettiin, ihmisiä tuli ja meni. Kaikki olivat mustiin +puetut ja puhuivat matalalla äänellä. Eva pantiin pieneen kirstuunsa ja +kannettiin hautaan, joka oli kaivettu puutarhaan turvepenkin viereen, +missä hän niin usein oli istunut.</p> + +<p>Mutta kun kaikki muut itkivät ja valittivat, seisoi Evan isä haudan +partaalla kuivin silmin. Hänen sydämmensä oli niin rikki murrettu, +ett’ei ollut kyynelistä lievitystä.</p> + +<p>Kaikki S:t Clairen harrastukset olivat tavalla tai toisella olleet +kiintyneet Evaan. Häntä varten hän oli tehnyt työtä, häntä varten +hoitanut omaisuuttaan, tehnyt parannuksia ja muutoksia, ja kun häntä nyt +ei enää ollut, tuntui kaikki niin sanomattoman tyhjältä ja joutavalta.</p> + +<p>Hänen elämänsä keskus oli poissa, ei ollut enää mitään toimitettavaa ja +tehtävää.</p> + +<p>Oli kuitenkin yksi asia, johon S:t Claire vähitellen ryhtyi. Hän rupesi +valmistaviin toimeenpiteisiin Tuomon vapauttamista varten, joka oli +tapahtuva niin pian, kuin kaikki lailliset muodot oli saatu täytetyiksi.</p> + +<p>Sillä aikaa hän seurusteli Tuomon kanssa yhä ahkerammin. Ei hänestä +kukaan niin paljon muistuttanut pikku Evasta, kuin tämä uskollinen +palvelija, ja siksi hän alituisesti tahtoi häntä seuraamaan itseänsä. Ja +Tuomo palkitsi nuoren isäntänsä ystävyyden osoittamalla rajatonta +hellyyttä ja kiintymystä.</p> + +<p>Mutta vaikka hän rakastikin isäntäänsä, oli hän kuitenkin iloa +säkenöivin silmin kuullut pääsevänsä vapaaksi.</p> + + +<p> </p> + +<center><h2>IX.</h2></center> + + +<p>”Oletko jo saanut Tuomon vapautuskirjeen valmiiksi ja +allekirjoitetuksi”, kysyi Ofelia eräänä päivänä.</p> + +<p>”En vielä”, vastasi S:t Claire lukien sanomalehteä.</p> + +<p>”Se on pahasti”, sanoi neiti totisesti; ”sinun pitäisi rientää.”</p> + +<p>”No miksikä niin?”</p> + +<p>”Saattaisithan kuolla sitä ennen. Ja kuinka silloin kävisi rehellisen +Tuomon?”</p> + +<p>”Mitä ajattelet, serkku”, kysyi S:t Claire kummastuneena. ”Onko minussa +mielestäsi keltakuumeen tai koleran oireita?”</p> + +<p>”Ei, sitä en tarkoita. Mutta voihan kuolema tulla millä hetkellä +tahansa.”</p> + +<p>S:t Claire meni verannalle. Sana kuolema soi niin kummalta hänen +korvissaan. Hän kulki edestakaisin mietiskellen sen syvää sisältöä.</p> + +<p>Toisella puolen verantaa istui Tuomo tavaellen raamattuaan puoliääneen. +S:t Claire istuutui hänen viereensä ja tarjousi lukemaan hänelle.</p> + +<p>Tuomo osotti erästä paikkaa, jonka hän oli merkinnyt, ja S:t Claire luki +syvällä, sointuvalla äänellään vertauksen viimeisestä tuomiosta. Hän +pysähtyi usein ikäänkuin paremmin syventyäkseen tähän kaikessa +yksinkertaisuudessaan suuremmoiseen kertomukseen.</p> + +<p>Hän oli koko illan hyvin hajamielinen ja asettui vihdoin pianon ääreen. +Siinä hän sävelissä ilmaisi kaiken kaihonsa ja epätoivonsa. Hän ihan +kuin puhui itsekseen siitä, jota ei sanoilla voinut kellenkään +ilmoittaa.</p> + +<p>Soiteltuaan etsi hän nuottia ja rupesi laulamaan erästä latinalaista +virttä, jota hurskas äiti-vainajansa usein oli laulellut. Nytkin tuntui +hänestä siltä, kuin äiti olisi ollut hänen läheisyydessään, kuin äiti +oikeastaan olisikin laulanut.</p> + +<p>Tuomo oli vähitellen lähestynyt. Vaikka hän ei ymmärtänytkään +vieraskielisiä sanoja, oli itse se tapa, millä S:t Claire esitti laulun, +syvästi vaikuttanut häneen, pannut hänen sydämmensä värähtelemään.</p> + +<p>Laulun loputtua otti S:t Claire hattunsa ja meni kävelemään. Tuomo +istuutui verannalle.</p> + +<p>Ilta oli viehättävän kaunis. Kuu hopeoi puut ja käytävät ja teki +suihkulähteen vedestä miljoonia hohtokiviä.</p> + +<p>Tuomo ajatteli siinä istuessaan kotiansa ja kuvitteli, kuinka pian hän +saisi palata sinne. Kun hän kerran oli päässyt vapaaksi, tahtoi hän +työllään myöskin lunastaa vaimonsa ja lapsensa. Tyytyväisyydellä hän +katseli voimakkaita käsivarsiaan. Pian ne olisivat hänen omansa ja hän +saisi itse nauttia niiden työn hedelmiä. Tuomo muisteli myöskin nuorta, +jalomielistä isäntäänsä ja rukoili hänen autuutensa ja sielunrauhan +puolesta. Nuoresta isännästä kääntyivät ajatukset rakkaaseen pikku +Evaan, joka nyt oli enkelinä taivaan ilossa. Kuvitellessaan sekä +nykyisiä että tulevia asioita edestakaisin kävivät hänen silmänsä +raskaiksi ja hän nukahti. Mutta vielä unessakin liikkuivat samat kuvat +hänen sielussaan. Hän näki Evan tulevan vastaansa seppelöitynä ja +säteilevänä. Silmissä oli taivaallinen loiste ja kultainen kehys ympäröi +hänen päätään. Mutta sitte hän yht’äkkiä katosi ja Tuomo heräsi siihen, +että porttia jyskytettiin.</p> + +<p>Hän kiirehti avaamaan ja näki portin takana useita miehiä, jotka raskain +askelin astuivat sisään kantaen pitkään vaippaan käärittyä +ihmisruumista. Kun lyhdyn valo lankesi makaavan kasvoihin, päästi Tuomo +hirmuisen hätähuudon, joka kaikui läpi kaikkien holvikäytävien. Hän oli +tuntenut isäntänsä.</p> + +<p>S:t Claire oli kävelyretkellään poikennut erääsen kahvilaan +silmäilläkseen iltalehteä. Lukiessaan syntyi viereisessä huoneessa +tappelu kahden päihtyneen kesken. S:t Claire ja jotkut muutkin menivät +eroittamaan heitä ja juuri kun hän oli vääntämäisillään puukon toisen +kädestä, sai hän siitä syvän iskun.</p> + +<p>Talo täyttyi pian valituksilla ja hätähuudoilla. Palvelijat heittäysivät +lattialle, repivät tukkaansa tahi juoksivat kauhistuneina paikasta +toiseen.</p> + +<p>Lääkäri tuli ja tutki haavaa. Mutta jo hänen kasvonsa kertoivat, että +kaikki toivo oli turha. Hän sitoi kuitenkin haavan ja määräsi palvelijat +poislähetettäviksi, jotta sairas saisi olla hiljaisuudessa.</p> + +<p>S:t Claire avasi silmänsä ja katsahti orjaraukkoja, joita nyt väkisin +koetettiin saada väistymään. Hänen kasvoissaan kuvastui syvä säälin ja +surun tunne.</p> + +<p>Hetken perästä kävi hän Tuomoon kiinni, joka oli laskenut polvilleen +herransa viereen, ja sanoi:</p> + +<p>”Tuomo ystäväni.”</p> + +<p>”Mitä herra tahtoo?” kysyi Tuomo.</p> + +<p>”Minä kuolen, Tuomo”, sanoi S:t Claire matalalla äänellä. ”Rukoile minun +edestäni!”</p> + +<p>Ja Tuomo rukoili koko sydämmensä lämmöllä ja hartaudella rakkaan +poismenevän isäntänsä edestä. Se oli todellakin rukous täynnä surua ja +kyyneliä, mutta myöskin palavaa intoa.</p> + +<p>S:t Claire ummisti silmänsä, huulet värähtelivät ja hän toisti hiljaa +itsekseen äsken laulamansa latinalaisen virren sanoja.</p> + +<p>”Hän hourii”, sanoi lääkäri.</p> + +<p>”En houri”, sanoi S:t Claire selvään, ”vihdoinkin olen päässyt rauhaan.”</p> + +<p>Tämä ponnistus teki lopun hänen voimistaan. Kuolon kalpeus levisi +vähitellen hänen kasvoilleen; hän kuiskasi: ”äiti”, ja veti viimeisen +hengenvetonsa.</p> + + +<p> </p> + +<center><h2>X.</h2></center> + + +<p>Hyvän isännän kuolema on orjien katkerimpia hetkiä. He ovat tottuneet +inhimilliseen kohteluun ja hyviin päiviin ja sitten kaikki yht’äkkiä +loppuu. Mitä tulevaisuus tarjonneekaan, aina se on nykyistä huonompi, +sillä hyvät isännät ovat harvassa.</p> + +<p>Tämän tiesivät S:t Clairenkin palvelijat sangen selvästi ja siksi kaikui +koko talo heidän nyyhkytyksistään ja hätähuudoistaan. Tuomonkin unelmat +vapaudesta ja kotiin pääsöstä olivat nyt rauvenneet.</p> + +<p>Ofelia puhui kyllä perillisille S:t Clairen aikeista vapauttaa Tuomo, +mutta kun ei mitään laillisia paperia ollut, eivät he ottaneet sitä +kuuleviin korviinsakaan.</p> + +<p>Muiden palvelijoiden keralla hänkin siis lähetettiin hautajaisten +jälkeen orjahuutokauppaan myytäväksi.</p> + +<p>Tämä oli taas ihan samanlainen näytelmä, kuin se, jossa Haley osti +itselleen orjia.</p> + +<p>Nytkin oli vapisevia äitejä, itkeviä lapsia ja särkyneitä sydämmiä +ajettu kokoon yleisön tarkastettaviksi. Katsojista moni lasketteli +sukkeluuksiakin ja teki pilaa tästä elävästä tavarasta.</p> + +<p>”Kukapa S:t Clairen palvelijoista välittäisi”, arveli eräs herrasmies. +”Kaikki tyyni hemmoteltua väkeä, eivät kelpaa mihinkään.”</p> + +<p>”Kyllä masentuvat”, sanoi toinen, ”jahka saavat piiskaa maistaa.”</p> + +<p>Tuomo katseli levottomasti kaikkia näitä ostonhaluisia herroja.</p> + +<p>Siellä oli suuria ja pieniä, lihavia ja laihoja, partaisia ja +parrattomia, hienosti puettuja ja arkipuvussaan esiintyviä herrasmiehiä. +Mutta ei vaan yksikään ollut S:t Clairen kaltainen.</p> + +<p>Vähää ennen huutokaupan alkua tunkeusi eräs lyhytvartinen ja harteva +mies ihmisjoukosta esiin sellaisella vauhdilla, kuin olisi jo peljännyt +varsin myöhästyneensä. Päästyään orjien tykö, rupesi hän heti tuntijan +tavalla heitä tarkastelemaan. Hän nosteli leuasta, katseli hampaita, +pani hyppimään, mittasi rintaa ja käsivarsia.</p> + +<p>Tuomo tunsi heti ensi hetkestä inhoa ja kauhua nähdessään tämän miehen. +Vaikka olikin lyhyt, osotti koko hänen ruumiinrakennuksensa +jättiläisvoimia. Pää oli suuri ja pyöreä, punertava tukka +harjantapainen. Jo luonnosta leveä suu oli venynyt mahdottomaksi +alituisesta tupakan pureksimisesta, jota hän nytkin koko ajan piti +suussaan. Kädet olivat suuret ja ahvettuneet, kynnet likaiset ja koko +puku kulunut ja tahrainen.</p> + +<p>Tutkittuaan Tuomoa joka taholta, rupesi hän käskevällä äänellä +kyselemään hänen kotiperäänsä ja työtään.</p> + +<p>Huutokauppa alkoi ja S:t Clairen palvelijat joutuivat toinen sinne, +toinen tänne.</p> + +<center> +<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0> +<tr> +<td><img src="images/tuomo3.jpg" alt="Orjahuutokauppa."></td> +</tr><tr> +<td><center>Orjahuutokauppa.</center></td> +</tr> +</table> +</center> + +<p>Tuomon päätä pyörrytti ja korvissa suhisi omituisesti, kun hänen +vuoronsa tuli nousta telineille. Hän kuuli kuin kaukaa huutokaupan +toimittajan kimakan äänen, kun tämä luetteli hänen ominaisuuksiaan ja +sitten yleisön tarjoukset. Hetken päästä putosi vasara. Tuomo oli myyty +ja saanut isännäkseen juuri sen miehen, joka ensi hetkestä oli hänestä +tuntunut niin vastenmieliseltä.</p> + +<p>Legree oli hänen nimensä ja ammatiltaan hän oli pumpuliviljelyksien +omistaja. Hän kokosi nyt kiireesti omaisuutensa, Tuomon ja pari muuta +hankkimaansa neekeriä, pani heidät rautoihin ja vei erääseen +”Merirosvo”-nimiseen laivaan. Niin pian kun se oli lähtenyt rannasta, +lähestyi hän tavaraansa tuiman näköisenä ja rupesi sitä tähystelemään. +Viimein hän seisahtui Tuomon eteen, joka huutokauppaa varten oli puettu +parhaisiin vaatteisiinsa ja tiuskasi:</p> + +<p>”Nouse ylös.”</p> + +<p>Tuomo totteli.</p> + +<p>”Ota tuo kaulaliina päältäsi.”</p> + +<p>Koska tämä oli milt’ei mahdotonta Tuomolle, jonka kädet olivat +raudoissa, tempasi Legree sen itse hänen kaulastaan ja pisti taskuunsa.</p> + +<p>Sitte hän avasi Tuomon kapsäkin, otti sieltä kuluneet housut ja +repaleisen takin, joita Tuomo entisessä kodissaan oli käyttänyt +tallissa, ja sanoi päästäen kahleet Tuomon käsistä:</p> + +<p>”Kas tässä, pukeudu näihin!”</p> + +<p>Kun tämä oli tehty, määräsi hän Tuomon riisumaan kiillotetut saappaat +jaloistaan ja viskasi hänelle niiden sijaan raskaat, karkeat kengät.</p> + +<p>Vaatteita muuttaessaan oli Tuomo muistanut ottaa rakkaan raamattunsa +juhlatakkinsa taskusta. Ja hyvä se olikin, sillä Legree rupesi heti sen +taskuja kääntelemään. Hän löysi sieltä silkkisen niistimen, jonka +korjasi, ja Tuomon virsikirjan. Se oli jäänyt kiireessä.</p> + +<p>Legree selaili sitä vähän aikaa ja sanoi sitten:</p> + +<p>”Vai jumalinen! Kuulutko kirkkoon?”</p> + +<p>”Kuulun”, vastasi Tuomo vakavasti.</p> + +<p>”Mutta kas, sellaiset ajatukset minä pian sinusta kiskon. En siedä +rukoilevia, laulavia ja rähiseviä neekerejä. Pane se mieleesi”, kirkasi +hän ja polki jalkaansa kuin mieletön; ”tästälähin olen minä sinun +kirkkosi.”</p> + +<p>Tuomo ei vastannut sanaakaan, mutta hänen mieleensä johtui eräs lause, +jota oli kuullut pikku Evan usein lukevan: ”Älä pelkää, sillä minä olen +sinun lunastanut, minä olen sinun nimeltäs kutsunut, sinä olet minun.”</p> + +<p>Tällaisista lauseista ei Legree tiennyt mitään, hän otti Tuomon vaatteet +ja meni niitä laivaväestölle kaupitsemaan; lopuksi hän myöskin myi +kapsäkin.</p> + +<p>Sitten hän ilmoitti Tuomolle vapauttaneensa hänet liikanaisista +tavaroista ja kehoitti häntä säästämään nykyistä pukuansa, sillä ei hän +vuoteen saisi toivoakkaan uutta.</p> + +<p>”Ja kuulkaa”, hän puhui yhteisesti koko orjaparvelleen puristaen suurta, +raskasta nyrkkiään, joka enemmän muistutti sepän moukaria kuin ihmisen +kättä. ”Katsokaa tätä nyrkkiä, nostakaa sitä, koettakaa näitä nikamia. +Minä sanon teille, että se on käynyt kovaksi neekeriä kurittaessa. En +ole vielä koskaan tavannut orjaa, jota en olisi heti ensi lyönnillä +saanut maahan”, sanoi hän, ja heilutti nyrkkiään niin lähellä Tuomon +kasvoja, että tämä väkisinkin räpäytti silmiään ja taivutti päätään +taaksepäin.</p> + +<p>”Eikä minulla ole tuollaista työnvalvojaa kuin muilla. Itse minä pidän +orjiani silmällä ja se vasta onkin peräänkatsomista. Jokaisen täytyy +seisoa varpaillaan ja totella silmänräpäyksessä. Painakaa se mieleenne.”</p> + +<p>Naiset huokasivat syvään ja koko orjajoukko näytti huolestuneelta ja +alakuloiselta, mutta Legree pyöräytti kantapäitään ja meni ruokasaliin +saadakseen lasin konjakkia.</p> + +<p>”Näin minä alussa aina kohtelen orjiani”, sanoi hän eräälle +herrasmiehelle, joka oli seisonut läheisyydessä ja kuullut hänen +puheensa. ”Se kuuluu minun kasvatusohjelmaani.”</p> + +<p>”Vai niin”, vastasi vieras ja katseli Legreetä kuin ulkomaan eläintä.</p> + +<p>”Niin, luottakaa siihen, en minä ole mikään maitosormi, jota nenästä +vedetään. Katsokaa kämmentäni, se on käynyt kivikovaksi neekeriä +kurittaessa. Koettakaa.”</p> + +<p>Vieras kosketti sitä sormiensa päillä ja lausui:</p> + +<p>”Tosiaan, se on kova. Arvaan että sydämmenne tässä kuritustyössä on +käynyt yhtä kovaksi.”</p> + +<p>”Se on kyllä luultavaa”, kohotti Legree. ”En kuulu herkkäsydämmisiin +löperöihin, ei neekerit minua peijaa, ei valituksillaan, ei +imarruksillaan.”</p> + +<p>”Kuinka kauvan teidän orjanne kestävät?”</p> + +<p>”Se riippuu heidän ruumiinrakennuksestaan”, selitti Legree. ”Väkevämmät +kestävät kuusi ja seitsemän vuotta, heikommat pari kolme. Minä en huoli +heitä säästää. Kulukoot! kyllä minä ostan uusia. Se käy kaikkein +halvemmaksi ajan pitkään. Ensi aikoina oli minullakin tapana heitä +hemmotella, antaa rohtoja ja peitteitä heidän sairaina ollessansa ja +pitää heitä siistissä vaatteissa. Mutta ei se kannattanut. Siitä oli +vaan kulunkia ja vaivaa. Nyt annan heidän raataa niin kauvan, kun +pysyvät pystyssä, huolimatta siitä, ovatko terveitä vai sairaita. Se on +kaikkein mukavinta.”</p> + +<p>Silla aikaa kun Legree toi esiin ”viisaita kokemuksiaan”, kiiti laiva +koko ajan eteenpäin virtaista Red River jokea pitkin. Sen vesi oli +sameata ja punertavaa, sen rannat yksitoikkoiset ja jyrkät. Ei ollut +mitään vaihtelua, ei yhtäkään näköalaa, joka olisi viehättänyt silmää. +Luonto näytti yhtä kolkolta ja toivottomalta kuin neekerien kasvot. +Viimein laiva pysähtyi erään pikkukaupungin luona ja Legree omineen +astui maalle.</p> + + +<p> </p> + +<center><h2>XI.</h2></center> + + +<p>Väsynein askelin jatkoi Tuomo ja hänen kumppaninsa matkaa Legreen +tilalle. Heidän edellänsä ajoi Legree itse naisorjien kanssa +kuormavaunuissa ja katsahti tuon tuostakin taaksensa.</p> + +<p>Tie, joka välistä kulki synkkien havumetsien läpi, välistä taas +malkasiltoja pitkin rämeikköjen yli, oli epätasainen ja raivaamaton. +Tuuli humisi puiden latvoissa ja rämeikössä kasvavien pensaiden välissä +luikerteli iljettäviä käärmeitä.</p> + +<p>Tämä tie olisi jo tuntunut kolkolta sellaisellekin matkamiehelle, joka +mukavilla ajopeleillä ja hyvällä hevosella rientää toivottua päämäärää +kohti. Tuhat kertaa synkempi se oli näistä orjaraukoista, jotka askel +askeleelta joutuivat yhä kauvemmaksi kaikesta, mikä on rakkainta +ihmissydämmelle.</p> + +<p>Legree yksin ajoi tyytyväisenä eteenpäin ottaen silloin tällöin naukun +konjakkipullostaan.</p> + +<p>”Kuulkaa”, sanoi hän nähdessään orjien alakuloiset kasvot, ”laulakaa +pojat nyt heti.”</p> + +<p>Miehet katselivat toisiaan. Mutta sana ”<i>heti</i>” uudistettiin ja tällä +kertaa sitä seurasi piiskan läimäys.</p> + +<p>Tuomo rupesi laulamaan erästä hengellistä laulua, mutta ennenkuin hän +vielä oli ehtinyt ensi värsyäkään, kiljahti Legree: ”Herkeä jo, senkin +kunnoton! Luuletko, että minä viitsin kuulla tuollaista rääkymistä. +Laulakaa jotakin hilpeätä, pojat, ja juuri heti.”</p> + +<p>Eräs miehistä alotti nyt tavallista neekerilaulua, ilman ajatusta ja +sisältöä. Sen loppusäikeesen yhtyivät kaikki luikaten ja huutaen +tyydyttääkseen Legreen vaatimuksia. Mutta iloa siinä vaan ei ollut ja +tuskinpa mitkään hätähuudot olisivat voineet sisältää suurempaa tuskaa +kuin nämät hurjat säveleet.</p> + +<p>Vähitellen rupesivat Legreen tilukset näkymään. Kartano oli ennen ollut +varakkaan ja sivistyneen omistajan hallussa, joka kaikin tavoin oli +kaunistellut paikkaa. Mutta kun se hänen kuoltuaan joutui Legreen +käsiin, oli tämä viisi välittänyt sen kauneudesta. Pääasia oli saada +suurinta hyötyä ja kaikki edellisen omistajan tekemät parannukset ja +kaunistukset rappeutuivat hoidon puutteessa.</p> + +<p>Muinoin rehoittava puutarha oli rikkaruohojen peittämä, käytävät ummessa +ja tasainen pihanurmikko poljettu ja paalutettu hevosten kiinnipanoa +varten. Pitkin pihaa nähtiin särkyneitä saviastioita, oljenkorsia ja +muuta romua.</p> + +<p>Päärakennus kertoi kyllä entisistä suuruuden ajoista, mutta nyt se oli +mitä surkeimmassa kunnossa, ikkunat rikki tahi laudanpalasilla paikatut, +koristukset ränstyneet, patsaat puoleksi lahonneet.</p> + +<p>Vaunun pyörien ritinä herätti neljä vihaista koiraa, jotka töytäsivät +tulijoita vastaan ja olivat vähällä iskeä hampaansa Tuomoon ja hänen +tovereihinsa, vaikka esiinjuoksevat palvelijat sitä tarmonsa takaa +estivät.</p> + +<p>”Tässä näette, mikä teitä odottaa”, selitti Legree silitellen koiriaan. +”Näitä koiria on yksinomaan kasvatettu karanneiden orjien vainoomista ja +kiinniottamista varten. Yhtä mielellään ne söisivät jonkun teistä kuin +tavallisen illallisensa. Olkaa siis varoillanne.”</p> + +<p>”Mitä muuten kuuluu, Sambo”, sanoi hän sitten kääntyen erään repaleisen +miehen puoleen, joka hääräsi vaunujen ympärillä ja koetti kaikin tavoin +herättää isäntänsä huomiota.</p> + +<p>”Kaikki on varsin mainiosti, hyvä herra.”</p> + +<p>”Oletko muistanut toimittaa kaikki, mitä minä käskin”, kysyi hän sitten +toiselta neekeriltä, nimeltä Quimbo.</p> + +<p>”Siihen voitte luottaa”, vastasi Quimbo.</p> + +<p>Nämät orjat olivat Legreen ensimmäiset työmiehet. Hän oli harjoitellut +heitä julmuuteen ja raakuuteen samalla tavalla kuin verikoiriaan. Ja nyt +he nauttivat siihen määrin hänen luottamustaan, että saivat hänen poissa +ollessaan olla työnjohtajina. Silloin he aina osottivat mitä hirmuisinta +julmuutta muita kohtaan, sillä sellainen kun on herra, sellainen on +palvelijakin.</p> + +<p>”Katsos tuossa, Sambo”, komensi Legree, ”saata nämä miehet +työväenasumuksiin!”</p> + +<p>Nämät muodostivat pitkän rivin vajoja, eivätkä edes ansainneet +ihmisasunnon nimeä. Tuomo kävi alakuloiseksi nähdessään ne jo vaan +ulkoapäin. Hän oli kuitenkin toivonut omaa pientä suojaa, vaikkapa +kuinkakin yksinkertaista, missä olisi saanut viettää joutohetkensä +hiljaisuudessa ja lukea raamattua. Hän pilkisti erääseen vajaan; siellä +ei ollut yhtäkään huonekalua, tyhjät seinät vaan ja vähän pahnoja +lattialla. Totta puhuen ei se ollutkaan lattia, vaan paljas maa, jonka +orjien jalat olivat kovaksi astuneet. ”Mikä näistä hökkeleistä tulee +minun omakseni”, kysyi Tuomo.</p> + +<p>”En tosiaankaan tiedä”, vastasi Sambo, ”täällä on jo yllin kyllin väkeä +joka paikassa. Menkää tuonne”, sanoi hän viimein osottaen erästä vajaa.</p> + +<p>Myöhään illalla palasivat hökkelien väsyneet ja repaleiset asukkaat +suurissa parvissa. He olivat äreät ja kärtyiset, eivätkä katselleet +uutta tulokasta suopein silmin. Ei kuulunut yhtäkään tervehdystä tai +iloista sanaa. Käheät, karkeat äänet vaan toruivat käsimyllyjen +ympärillä, joilla heidän tuli jauhaa maissia leipoakseen illalliseksi +maissikakkuja. Päivänkoitosta asti he olivat olleet työssä, Sambo ja +Quimbo piiskoineen kiintereillä, sillä nyt oli juuri kiirein aika. He +olivat paahtavassa kuumuudessa poimineet pumpulia pensaista ja nyt piti +vielä, jos halusi syödä, valmistaa maissileipää ja sitten vasta pääsi +lepäämään.</p> + +<p>Myllyjä oli vähä, jauhajia paljo, ja siksi syntyi hirmuinen ottelu ja +kiista niiden ympärillä. Heikommat neekerit ja naiset työnnettiin pois +ja saivat odottaa vuoroansa puoliyöhön.</p> + +<p>Tuomo oli väsynyt pitkästä kävelystä ja muutenkin näännyksissä, sillä +hän oli koko päivän ollut ruoatta.</p> + +<p>”Tuossa saat”, sanoi Quimbo ja viskasi hänelle pussin, joka sisälsi +hiukan maissia. ”Hanki nyt itsellesi ruokaa, mutta ole säästäväinen, +enempää ei anneta tällä viikolla.”</p> + +<center> +<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0> +<tr> +<td><img src="images/tuomo4.jpg" alt="Orjat puuvillan korjuussa."></td> +</tr><tr> +<td><center>Orjat puuvillan korjuussa.</center></td> +</tr> +</table> +</center> + +<p>Tuomon oli myöhäseen odottaminen, ennenkuin pääsi jauhamaan, ja sitten +häntä liikutti kahden vanhan vaimon väsymys niin, että ensin jauhoi +heille, ennenkuin rupesi omia kakkujaan valmistamaan. Tällainen pieni +avuliaisuus oli jotakin vallan uutta tässä piirissä, jossa itsekkäisyys +ja oma etu oli kunkin määrääjänä. Sillä kun ihmisiä kohdellaan, kuin +järjettömiä olentoja, vajoavat he myöskin elukoitten kannalle.</p> + +<p>Vaimot hämmästyivät. Heidän karkeat muotonsa lieventyivät ja he +rupesivat nyt vuorostansa kypsentämään Tuomon kakkuja.</p> + +<p>Sillä välin otti Tuomo raamattunsa taskustaan, sillä hän oli lohdutuksen +tarpeessa.</p> + +<p>”Mikä se on”, kysyi toinen naisista.</p> + +<p>”Se on raamattu”, vastasi Tuomo.</p> + +<p>”Vai on. Enpä ole sellaista nähnyt, sittenkuin olin Kentuckyssä. Siellä +emäntäni minulle välistä luki, mutta ei täällä kuulla kuin +ruoskanlyöntejä ja kirouksia.”</p> + +<p>Toinen naisista rupesi nyt utelemaan, mikä raamattu oikeastaan oli, +sillä sellaisesta hän ei ollut kuullut puhuttavankaan. Kun hän näki +Tuomon sitä lukevan, pyysi hän myöskin saada kuulla sieltä jotain.</p> + +<p>Tuomo luki: ”Tulkaat minun tyköni kaikki te, jotka työtä teette ja +olette raskautetut, ja minä tahdon virvoittaa teitä.”</p> + +<p>”Kauniita sanoja nuo”, arveli nainen. ”Kuka niitä sellaisia puhuu?”</p> + +<p>”Herra Jesus”, vastasi Tuomo.</p> + +<p>”Jos vaan tietäsin, missä hän on, niin menisin häntä etsimään... +Virvoituksen tarpeessa tosiaankin olen, mutta tuntuu siltä, kuin ei sitä +olisikaan minua varten. Ruumiini on aivan rikki runneltu, minä värisen +ja vapisen päivät umpeen, sillä Sambo toruu alinomaa. Ja vasta puoliyön +aikana minä saan illalliseni valmiiksi ja pääsen levolle. Tuskin olen +sitten ummistanut silmäni, ennenkuin torvea jo puhalletaan ja taas on +nouseminen. Kaikesta tästä kertoisin sille herralle, jos hänet vaan +löytäisin.”</p> + +<p>– ”Hän on täällä, hän on joka paikassa”, sanoi Tuomo.</p> + +<p>– ”Älkää uskotelko minulle sellaista. Kyllä minä sen paremmin tiedän. +Täällä häntä ei ole ja nyt minä menen nukkumaan”...</p> + +<p>Naiset vetäysivät koppiinsa ja Tuomo yksin jäi sammuvan tulen ääreen +istumaan. Kuu kumotti öisellä taivaalla ja katseli tyyneesti tätä sorron +ja surkeuden näyttämöpaikkaa.</p> + +<p>Kauvan aikaa istui Tuomo kädet ristissä, raamattu polvellaan. Hänen +päässään risteilivät kummat ja oudot ajatukset. Hän muisteli pettyneitä +toiveitaan ja näki edessänsä elämän täynnä surua ja kurjuutta. Hänen +tavallinen tyyneytensä ja luottamuksensa oli poissa ja pimeä yö vallitsi +hänen sielussaan. Hän nousi ylös toivotonna ja astui horjuvin askelin +siihen vajaan, jonka Sambo oli häntä varten määrännyt.</p> + +<p>Lattia oli jo milt’ei täynnä nukkuvia, väsyneitä ihmisraukkoja. Tuomo +kääriytyi vanhaan risaiseen peittoon – muita sänkyvaatteita ei ollut – +oikasi jäseniään ja nukkui.</p> + +<p>Unissaan hän kuuli suloisen äänen. Hän oli istuvinaan Evan kanssa +turvepenkillä ja pienokainen luki hänelle: ”Jos sinä vesissä käyt, niin +minä olen tykönäs, ett’ei virrat sinua upota. Ja jos sinä tulessa käyt, +et sinä pala ja liekin ei pidä sinua sytyttämän.” Sanat sulivat viimein +taivaalliseen soittoon. Lapsi katseli häntä kauniilla silmillään +lempeästi ja niistä lähtevä valo ja lämpö meni suoraapäätä sydämmeen.</p> + + +<p> </p> + +<center><h2>XII.</h2></center> + + +<p>Tuomo oppi muutamassa päivässä tuntemaan olot uudessa paikassaan. Hän +näki suuria epäkohtia ja ääretöntä viheliäisyyttä, mutta toivoi +kuitenkin ahkeran työnsä ja väsymättömyytensä kautta voittavansa +pahimmat vaikeudet. Ja kentiesi hän tulevaisuudessa vielä pääsisi pois +tästä paikasta. Legree havaitsi Tuomon kykenevyyden. Hän piti Tuomoa +erinomaisena työmiehenä, mutta tunsi koko ajan syvää vastenmielisyyttä +häntä kohtaan.</p> + +<p>Hän huomasi, että Tuomo tarkasteli hänen töitään ja paheksi niitä, +Vaikk’ei Legree sitä milloinkaan kuullut hänen huuliltaan, tunsi hän sen +kuitenkin vaistomaisesti. Tuomo osotti myöskin hellyyttä ja sääliä +kärsiville tovereilleen, mikä ei ensinkään ollut Legreen mieliksi.</p> + +<p>Hän oli aikonut Tuomosta jonkinmoista voutia, jolle voisi uskoa +työnjohdon ja kaikki asiansa poissa ollessaan, mutta tähän tarvittiin +Legreen käsitteiden mukaan ennen kaikkia kovasydämmisyyttä. Hän päätti +sentähden viipymättä totuttaa Tuomoa kovuuteen. Siihen tarjoutuikin +Legreen mielestä pian erinomainen tilaisuus.</p> + +<p>Eräänä päivänä tuli Tuomo puuvillakentällä seisomaan erään +vanhanpuoleisen naisen läheisyydessä, joka nähtävästi oli hyvin kipeä. +Hän vapisi ja horjahteli ja pysyi tuskin pystyssä. Hänen huulensa +värähtelivät ja Tuomo kuuli hänen hiljaa rukoilevan.</p> + +<p>Päästyään aivan hänen lähellensä otti Tuomo pari kourallista puuvillaa, +säkistään ja tyhjensi vaimon säkkiin.</p> + +<p>”Oi, älkää tehkö noin”, sanoi vaimo, ”teillä on vaan siitä harmia.”</p> + +<p>Samassa tuli Sambo. Hän näkyi erityisesti vihaavan tätä naista ja sanoi +ruoskaansa heilutellen: ”Mitä tyhmyyksiä sinä täällä taas teet, Lucy?” +Ja antaaksensa kysymyksellensä enemmän pontta, potkasi hän vaimoa ja +sivalsi Tuomon kasvoja piiskallaan.</p> + +<p>Tuomo jatkoi äänetönnä työtään, mutta nainen, joka jo ennestään oli +heikko, pyörtyi.</p> + +<p>”Kylläpä minä näytän, että saan hänet jälleen virkoamaan” irvisti Sambo. +”Annan hänelle sellaista, joka on kamferttiä parempaa.” Ja etsittyään +nuppineulan takkinsa hihasta, pisti hän sen nuppia myöten naisen +käsivarteen. Lucy porahti pahasti ja kohottausi puoleksi seisoalleen.</p> + +<p>”Nouse ylös, senkin elukka, muuten saat kokea vielä muita temppujani!”</p> + +<p>Nainen teki ankaran ponnistuksen ja rupesi nyppimään puuvillaa +kuumeentapaisella vauhdilla.</p> + +<p>”Varo vaan, että jatkat samaa tapaa, muuten illalla soisit olevasi +kuollut.”</p> + +<p>”Voi, sitäpä jo soisin.” Ja hetken päästä kuuli Tuomo hänen huokailevan: +”Herra, kuinka kauvan, mikset jo auta?”</p> + +<p>Taas tuli Tuomo hänen luokseen ja kaasi koko puuvillavarastonsa hänen +säkkiinsä.</p> + +<p>”Ette saa tehdä noin. Ette tiedä, kuinka ankarasti he sitten kohtelevat +teitä.”</p> + +<p>”Kohdelkoot! Mutta minä sen kuitenkin kestän paremmin kuin te.”</p> + +<p>Aurinko oli jo aikoja sitten laskenut ja hämärä peittänyt kentän, +ennenkuin tämä väsynyt joukko pääsi kotiapäin astumaan. Kukin kantoi +päivän puuvillasatoaan korissa päänsä päällä.</p> + +<p>Ensin oli mentävä siihen rakennukseen, missä pumpulit punnittiin ja +säilytettiin. Legree seisoi jo ovella odottamassa ja keskusteli Sambon +ja Quimbon kanssa.</p> + +<p>”Tuosta Tuomosta on meillä vielä paljo harmia, ellei häntä vaan tarkoin +pidetä silmällä. Jonakuna päivänä hän yllyttää orjiamme karkaamaan, +saattepa nähdä”, kertoi Sambo.</p> + +<p>”Kas vaan sitä kirottua koiraa. Paras on, että hän saa tehdä tuttavuutta +ruoskan kanssa, vai mitä arvelette pojat.”</p> + +<p>Sambo ja Quimbo irvistivät ilosta.</p> + +<p>”Ja sitten on tuo Lucy oikea heittiö”, jatkoi Sambo. ”Tänäänkin hän vaan +laiskotteli ja Tuomo täytti hänen säkkiänsä.”</p> + +<p>”Vai täytti? Sitten hän myöskin saa huvikseen piiskata tuota naista. Se +on juuri sovelias ensi harjoitus.”</p> + +<p>Vähitellen tuli toinen toisensa perästä puuvillasatoineen peljäten ja +vavisten, sillä kukin tiesi jo edeltäpäin, mikä häntä oli odottamassa, +ellei kori ollut täysipainoinen. Legree punnitsi itse ja merkitsi sitten +tuloksen mustalle seinätaululle, missä entisestään jokaisen nimi oli +kirjoitettu.</p> + +<p>Tuomon kori punnittiin ja hyväksyttiin, mutta hän katseli levottomasti, +kuinka auttamansa naisparan kävisi. Joka askeleella horjahdellen astui +Lucy esiin ja laski korinsa vaa’alle.</p> + +<p>Se täytti kyllä painon, mutta Legree ei ollut sitä huomaavanaankaan, +vaan huusi: ”Mitä tämä on, sinä laiska elukka? Taas liika vähän. Jää +heti tänne, niin annan sinun maistaa ruoskaa!”</p> + +<p>Vaimo päästi epätoivon huokauksen ja istuutui penkille.</p> + +<p>”Ja nyt, Tuomo, tule sinä tänne! Sinä tiedät, ett’en ostanut sinua +tavallista työtä varten. Aion kasvattaa sinut voudiksi ja tänä iltana +voit juuri harjaantua uuteen toimeesi. Ota tämä nainen ja ruoski häntä!”</p> + +<p>”Pyydän anteeksi”, vastasi Tuomo, ”mutta toivon pääseväni tällaisesta +toimesta. Olen siihen peräti kykenemätön.”</p> + +<p>”Kyllä siihen vielä opit. Paljon muutakin aijon sinulle opettaa, +ennenkuin tästä eroa tehdään.” Ja näin sanoen otti Legree nahkapamppunsa +ja rupesi sillä huitomaan Tuomon kasvoja.</p> + +<p>”Kas niin”, sanoi hän, kun herkesi hetkeksi lepäämään, ”sanotko vielä, +ett’et osaa.”</p> + +<p>”Sanon”, vastasi Tuomo pyhkien verta, joka tipahteli hänen kasvoiltaan. +”Minä olen altis tekemään työtä yötä ja päivää viimeiseen hengenvetooni +asti, mutta tätä en tee, en koskaan; pidän sen vääryytenä.”</p> + +<p>Tuomon hiljainen ja häveliäs käytös oli saanut Legreen luulemaan häntä +pelkuriksi, jonka helposti voisi taivuttaa.</p> + +<p>Kun Tuomo lausui nämä viimeiset sanansa, hämmästyivät kaikki ja vaimo +parka pani kätensä ristiin huoaten: ”Hyvä Jumala!”</p> + +<p>Oli ikäänkuin jokainen olisi valmistaunut lähestyvää myrskyä +kestääksensä.</p> + +<p>Legree joutui ensi alussa aivan hämilleen kuullessaan Tuomon vastauksen. +Mutta kun hän tästä pääsi toipumaan, kiljasi hän: ”Mitä, senkin musta +elukka? Uskallatko minulle ilmoittaa, mikä on oikein, mikä väärin? Mitä +sellaiset koirat, kuin sinä olet, tietävät oikeudesta ja vääryydestä? +Miksi itseäsi luuletkaan? Ehkä uskottelet olevasi oikea herrasmies”...</p> + +<p>”Sinä siis pidät vääryytenä ruoskia tuota naista. Hä?”</p> + +<p>”Niin pidän”, vastasi Tuomo hiljaisesti, mutta varmaan. ”Naisparka on +heikko ja kipeä. Olisi suurin julmuus ruveta häntä ruoskimaan. Jos +tahdotte minut tappaa, niin tehkää se, mutta minä en vaan nosta kättäni +ketäkään vastaan täällä. Ennemmin kuolen.”</p> + +<p>Legree vapisi kiukusta, hänen vihertävät silmänsä mulkoilivat julmasti +ja parranhapsetkin näyttivät käyristyvän.</p> + +<p>”Vai sinä roisto, joka muka olet jumalinen, etkö tiedä, että raamattu +sanoo: Te palvelijat, olkaat herroillenne alamaiset? Enkö minä ole +herrasi, etkö sinä ole minun sekä sielun että ruumiin puolesta?” huusi +hän ja potkasi Tuomoa raskaalla kengällään.</p> + +<p>Veripisarat ja kyyneleet valuivat Tuomon kasvoilta, mutta hän ojensi +ruumistaan ja sanoi: ”Ei, herra, sieluni ei ole teidän, sitä ette ole +ostanut ettekä voi vahingoittaa.”</p> + +<p>”Vai en voi”, irvisti Legree. ”Saadaan nähdä. Sambo ja Quimbo, ottakaa +tämä mies huostaanne ja löylyttäkää niin, että se vielä tuntuu kuukauden +päästä!”</p> + +<hr> + +<p>Oli puoliyön aika. Tuomo makasi verisenä ja rikkirunneltuna eräässä +tehdasrakennuksen sopukassa, jonne oli heitetty rikkinäisiä koneita ja +vioittunutta pumpulia. Yö oli lämmin ja kostea ja lukemattomat +hyttysparvet lisäsivät Tuomon vaivoja. Mutta ennen kaikkia hän tunsi +polttavaa janoa.</p> + +<p>”Laupias Jumala, armahda minua ja auta minut kestämään”, rukoili Tuomo.</p> + +<p>Samassa kuului askeleita ja eräs henkilö lyhty kädessä astui huoneeseen.</p> + +<p>”Kuka siellä? Jumalan nimessä, antakaa minulle vähän vettä.”</p> + +<p>Tulija oli Legreen emännöitsijä Cassy. Hän oli aikoinaan saanut +huolellisen kasvatuksen ja kokenut parempia päiviä, mutta nyt +vanhemmiten joutunut Legreen kynsiin, jonka raakuus ja julmuus oli +tehnyt hänen elämänsä sietämättömäksi.</p> + +<p>Hän laski alas lyhtynsä ja kaadettuaan tuomastaan pullosta vettä lasiin, +nosti hän Tuomon päätä ja antoi hänen juoda.</p> + +<p>Ahmien Tuomo tyhjensi lasin toisensa perästä.</p> + +<p>”Juokaa niin kauvan, kuin suinkin janottaa. En ole ensi kertaa viemässä +vettä sellaisille raukoille, kuin te nyt olette.”</p> + +<p>Sitten hän vielä pani kylmiä vesikääreitä hänen haavojensa päälle ja +puuvillapakan hänen päänsä aluseksi.</p> + +<p>Tuomo kiitti ja vaimo istuutui lattialle hänen viereensä. Hänen kasvonsa +olivat kauniit ja jalosti muodostuneet, mutta kärsimykset ja +nöyryytykset olivat tehneet ne synkän ja katkeran näköisiksi.</p> + +<p>”Te olette rohkea”, sanoi hän hetkisen äänetönnä tuijotettuaan ”Teillä +on myöskin oikeus puolellanne, mutta kuitenkin on vastustaminen aivan +turha. Te olette joutuneet paholaisen kouriin ja hän on teitä väkevämpi, +teidän on antauminen.”</p> + +<p>Tuomo vavahti. Tuo ajatus oli jo monta kertaa kiusannut häntä tänä +tuskan yönä, ja nyt se lausuttiin kehoituksena.</p> + +<p>Sydämmensä pohjasta hän huokasi: ”Herra Jumala!”</p> + +<p>”Ei rukoilemisesta apua ole”, sanoi nainen synkästi. ”En luule Jumalaa +olevankaan. Antaukaa, muuten on ruoskitseminen jälleen alkava huomenna! +Olkaa varma siitä! Menkää virran mukana ja tehkää kuin muutkin!”</p> + +<p>”En, hyvä neiti. Minä olen kadottanut kaikki tässä maailmassa, vaimoni, +lapseni ja hyvän isäntäni, joka lupasi minulle vapauden. En tahdo päälle +päätteeksi kadottaa taivasta.”</p> + +<p>Kun he olivat kauvan aikaa keskustelleet, pyysi Tuomo, että Cassy etsisi +hänen raamattunsa ja lukisi vähäsen.</p> + +<p>Sanat näkyivät tekevän syvän vaikutuksen lukijaan, sillä hänen äänensä +oli tukahtua liikutuksesta, ja kun hän tuli tuohon paikkaan: ”Isä, anna +heille anteeksi, sillä eivät he tiedä, mitä tekevät”, peitti hän +kasvonsa pitkiin kiharoihinsa ja puhkesi raivoisaan itkuun.</p> + +<p>Myöskin Tuomo itki ja huokasi: ”Voi, jospa voisimme käyttäytyä näin. +Rakas Jesus, auta meitä!”</p> + +<p>Ja Tuomon rukoukset tulivat kuulluiksi.</p> + +<p>Hän sai keskellä vaivojaan rauhaa ja tunsi Vapahtajansa läsnäoloa. +Loppuosa tätä maallista vaellusta tuntui niin mitättömän lyhyeltä +verrattuna iäiseen iloon.</p> + +<p>Kuten Cassy oli ennustanut, ei suinkaan rääkkäykset ja ruoskitsemiset +vielä päättyneet, sillä Legree kuohui vihaa. Hän oli tähän asti saanut +jokaisen neekerin taipumaan, kuten hän itse kerskasi, ja Tuomo oli +myöskin ruoskittava kuuliaisuuteen tahi kuoleva.</p> + +<p>Mutta tästälähin oli kuin lyönnit vaan olisivat kohdanneet hänen +ulkonaista ihmistään. Sydämmessä ne eivät tuntuneet.</p> + +<p>Kun Sambo ja Quimbo täyttäen vimmatun isäntänsä käskyä hakkasivat häntä +kuin mielettömät, näki Tuomo edessään orjantappurakruunuisen olennon, +joka katseli häntä lempeästi ja säälivästi ja vuodatti hänen sydämmeensä +kestävyyttä ja kärsivällisyyttä.</p> + +<p>Kun hänen kiduttajansa viimeinkin taukosivat, avasi Tuomo silmänsä ja +sanoi: ”Voi teitä raukkoja, minä annan teille sydämmestäni anteeksi.” +Sitten hän kävi tainnoksiin.</p> + + +<p> </p> + +<center><h2>XIII.</h2></center> + + +<p>Seuraavana päivänä nähtiin keveät ajopelit pysähtyvän kartanon +ulkopuolelle. Eräs nuori mies astui alas ja rupesi kysymään paikan +isäntää.</p> + +<p>Tämä mies oli Shelbyn poika, nuori Yrjö herra, joka vuosien kuluessa oli +varttunut ko’okkaaksi nuorukaiseksi ja hoiti koko kotikartanoa isänsä +kuoltua.</p> + +<p>Mutta mistä hän oli tiennyt tulla Legreen tilukselle?</p> + +<p>Heti S:t Clairen kuoleman jälkeen, kun Ofelia neiti huomasi, ett’eivät +perilliset välittäneet Tuomon vapauttamisesta, oli hän kirjoittanut +Shelbylle ja kertonut tälle hänen entisen palvelijansa kohtalosta. Hän +lähetti myöskin sen lakimiehen osotteen, joka oli ollut kuolinpesää +suorittamassa.</p> + +<p>Näiden tietojen avulla oli Yrjö vihdoin viimeinkin saanut selkoa vanhan +ystävänsä olopaikasta ja tuli häntä nyt lunastamaan. + +Palvelijat neuvoivat häntä astumaan sisään, missä Legree happamen +näköisenä otti vierastaan vastaan.</p> + +<p>”Minulle on kerrottu”, alkoi nuorukainen, ”että te New Orleansissa +olette ostanut Tuomo-nimisen orjan. Hän on ennen palvellut isäni luona, +ja nyt tulin tänne kysymään, ettekö tahtoisi myydä häntä.”</p> + +<p>Legreen kasvot synkistyivät ja hän vastasi kiukkusesti: ”Kyllä minä olen +ostanut sellaisen heittiön, mutta se oli kirotun huono kauppa. Ei +hänestä ole ollut muuta kuin vahinkoa ja harmia. Ei ole ottanut +taipuakseen, vaikka on saanut selkäänsä enemmän kuin kukaan muu. Kai hän +tällä hetkellä jo tekee loppua.”</p> + +<p>”Missä hän on”, kysyi Yrjö kiihkeästi. ”Minä tahdon mennä hänen +luoksensa.” Hänen silmänsä säkenöivät ja poskensa paloivat.</p> + +<p>”Hän on tuolla vajassa”, ilmoitti eräs pieni neekeripoika, joka +tiedonannostaan sai Legreeltä potkun.</p> + +<p>Mutta Yrjö riensi neuvottuun paikkaan, missä Tuomo jo oli maannut toista +päivää enimmäkseen tainnoksissa.</p> + +<p>Hän ei kärsinyt enää, sillä jok’ikinen hermo oli tylsistynyt, mutta hän +eli kuitenkin vielä, sillä henki ei niin helposti jätä rotevaa, vankkaa +ruumista.</p> + +<p>Moni onneton, jonka sydämmessä Tuomo oli herättänyt iankaikkisen +rakkauden kipinän, oli yön hiljaisuudessa käynyt hänen luonansa +palkitakseen sitä ystävällisyyttä, jota Tuomo alati oli heille +osottanut. Tosin ei heillä ollut muuta antaa, kuin lasi kylmää vettä +tahi lohduttavia sanoja, mutta ne annettiin täydestä sydämmestä.</p> + +<p>Yrjö ei ollut uskoa silmiään astuessaan sisään.</p> + +<p>”Onko se mahdollista”, sanoi hän monta kertaa ja lankesi polvilleen.</p> + +<p>”Voi, minun rakas Tuomoni! Herää! Sano vielä jotakin! Oma Yrjösi kutsuu +sinua. Etkö tunne minua?”</p> + +<p>”Yrjö”, sanoi Tuomo ja avasi silmänsä.</p> + +<p>Mutta katse oli sekava ja tajuton. Vähitellen näkyi kuitenkin muisti +palajavan, katse kirkastui ja koko kasvot selkenivät. Hän pani karkeat +kätensä ristiin sanoen:</p> + +<p>”Jumalan kiitos! Tämä oli ainoa, joka vielä puuttui. Nyt kuolen +tyytyväisenä, kun näen, että entinen isäntäväkeni minua vielä muistaa. +Se lämmittää sydäntä.”</p> + +<p>”Sinä et saa kuolla, Tuomo! Kuuleppa, minä olen juuri tullut sinua +ostamaan ja kotia viemään”, sanoi Yrjö kiihkoisesti.</p> + +<p>”Oi, hyvä herrani, se on myöhäistä... Jumala on minut kutsunut toiseen +kotiin... Taivas on kuitenkin parempi, kuin Kentucky.”</p> + +<p>”Voi, rakas ystävä”, vaikeroi Yrjö. ”Sydämmeni on särkyä nähdessäni +sinut tässä kurjassa vajassa ja ajatellessani sinun kärsimyksiäsi.”</p> + +<p>”Älkää puhuko noin.... Minä olen kyllä ollut säälittävä, mutta nyt on jo +kaikki ohitse. Minä olen voittanut ... taivas on lähellä.... Voi, Yrjö +herra, suurin onni on olla kristitty.”</p> + +<p>Yrjö istui kyyneleet silmissään syvästi liikutettuna.</p> + +<p>Tuomo tarttui hänen käteensä ja jatkoi: ”Älkää kertoko Chloelle, missä +tilassa löysitte minut. Se koskisi häneen niin kipeästi.... Sanokaa +vaan, että tapasitte minut iäisyyden portilla... Ja sanokaa, että Herra +aina ihmeellisesti on auttanut minua.... Tervehtikää heitä kaikkia.”</p> + +<p>Puhuminen ja äkillinen ilo oli liiaksi rasittanut Tuomoa. Nyt seurasi +silminnähtävä raukeumus, hengitys kulki vaivaloisesti ja kasvoissa näkyi +tuo kummallinen leima, joka ilmaisee hengen muuttavan majaa.</p> + +<p>”Kuka voi eroittaa meitä Kristuksen rakkaudesta”, kuiskasi hän tuskin +kuuluvasti ja nukkui iäiseen uneen.</p> + +<p>Yrjö istui vielä kauvan aikaa ystävänsä ruumiin ääressä. Juhlalliset +tunteet valtasivat hänet. Tämä vaja oli hänestä muuttunut pyhäksi +sijaksi ja Tuomon viimeiset sanat soivat alituisesti hänen korvissaan.</p> + +<p>Kun hän viimein nousi mennäksensä, äkkäsi hän Legreen takanansa. +Tavallisissa oloissa olisi tämän miehen läheisyys pannut hänen verensä +kuohahtamaan; nyt hillitsi kuolon läheisyys kiihkeät tunteet.</p> + +<p>Hän osotti Tuomoa ja sanoi luoden terävän katseen hirmuvaltiaaseen:</p> + +<p>”Te olette nyt ottanut häneltä kaikki, mitä suinkin voitte. Paljonko +minun tulee maksaa hänen kuolleesta ruumiistaan, sillä minä tahdon +haudata sen kunniallisesti?”</p> + +<p>”Minulla ei ole tapana myyskennellä ruumiita”, vastasi Legree +ärtyisesti. ”Minun puolestani voitte haudata hänet minne tahdotte.”</p> + +<p>Yrjö huusi muutamia neekerejä avukseen ja käski heidän kantaa Tuomon +ruumiin vaunuihin sekä hankkia lapion.</p> + +<p>Vähän matkan päästä Legreen tiluksesta oli hiekkakumpu. Sinne Yrjö +hautasi ystävänsä puiden suojaan levittäen päällystakkinsa hänen +ympärillensä kirstun asemasta.</p> + +<p>Kun Legreen palvelijat, jotka olivat olleet hautaa kaivamassa, menivät +kotiapäin saatuaan kukin hopearahan, laskeusi Yrjö polvilleen haudan +ääreen ja lausui:</p> + +<p>”Jumala, sinä olet minun todistajani, että minä tästä hetkestä teen, +mitä voin vapauttaakseni maatani orjuuden kirouksesta.”</p> + +<p>Yrjö piti sanansa. Kotia päästyään rupesi hän heti hankkimaan +vapautuskirjeitä kaikille orjilleen. Ja eräänä päivänä, kun kaikki +olivat kokoonkutsuttuina, tuli hän niitä heille jakelemaan.</p> + +<p>Toiset huusivat ja itkivät ilosta, mutta toiset toivat vapautuskirjeensä +takaisin selittäen, että heidän oli hyvä olla ja ett’eivät millään +ehdolla tahtoneet jättää isäntäänsä.</p> + +<p>”Rakkaat ystävät”, selitti Yrjö, ”ei teidän tarvitse minua jättää. Onhan +kartanoa hoidettava, niinkuin ennenkin, ja me tarvitsemme saman määrän +palvelijoita, kuin tähänkin asti. Mutta nyt te olette vapaita naisia ja +miehiä, joiden kanssa tehdään sopimus. Tästälähin te saatte palkkaa +työstänne eikä kukaan saa teitä myydä.”</p> + +<p>Eräs vanha harmaapää neekeri laskeusi nyt polvilleen ja sanoi: +”Kiittäkäämme Herraa!”</p> + +<p>Samaten tekivät kaikki muut, ja harvoin on hartaampi kiitosrukous +noussut taivasta kohti.</p> + +<p>”Vieläkin yksi seikka”, sanoi Yrjö lopuksi:</p> + +<p>”Muistattehan kaikki meidän rakkaan Tuomomme. Hänen haudallaan minä +päätin, ett’en enää milloinkaan pitäisi orjaa, jotta ei yhdenkään +tarvitsisi joutua kauvas pois kodistaan ja ja saada sellaista loppua. +Kun iloitsette vapaudestanne, niin muistakaa, että teidän etupäässä on +kiittäminen häntä siitä. Olkoon <i>Tuomo Sedän tupa</i>, jonka ohi usein +kuljette, teille kehoituksena seuraamaan hänen jälkiänsä ja tulemaan +yhtä rehellisiksi, uskollisiksi ja hurskaiksi kuin hän oli!”</p> +<HR> +<p><A NAME="a1">[1] Dollari = 5 S:mka 35 p:ä.</A></p> + + + + + + + +<pre> + + + + + +End of Project Gutenberg's Tuomo sedän tupa, by Harriet Beecher Stowe + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TUOMO SEDÄN TUPA *** + +***** This file should be named 16393-h.htm or 16393-h.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/1/6/3/9/16393/ + +Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed +Proofreaders Europe. + + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. + +*** END: FULL LICENSE *** + + + +</pre> + +</body> +</html> + diff --git a/16393-h/images/tuomo1.jpg b/16393-h/images/tuomo1.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..9e62579 --- /dev/null +++ b/16393-h/images/tuomo1.jpg diff --git a/16393-h/images/tuomo2.jpg b/16393-h/images/tuomo2.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..7b8c8d2 --- /dev/null +++ b/16393-h/images/tuomo2.jpg diff --git a/16393-h/images/tuomo3.jpg b/16393-h/images/tuomo3.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..98bc582 --- /dev/null +++ b/16393-h/images/tuomo3.jpg diff --git a/16393-h/images/tuomo4.jpg b/16393-h/images/tuomo4.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..6e82004 --- /dev/null +++ b/16393-h/images/tuomo4.jpg diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..6a4f0ae --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #16393 (https://www.gutenberg.org/ebooks/16393) |
