initial commit of ebook 16393HEADmain

11 files changed, 6566 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/16393-8.txt b/16393-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..3a0ea8f
--- /dev/null
+++ b/16393-8.txt
@@ -0,0 +1,3247 @@
+The Project Gutenberg EBook of Tuomo sedän tupa, by Harriet Beecher Stowe
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Tuomo sedän tupa
+
+Author: Harriet Beecher Stowe
+
+Editor: Maikki Friberg
+
+Release Date: July 30, 2005 [EBook #16393]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TUOMO SEDÄN TUPA ***
+
+
+
+
+Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
+Proofreaders Europe.
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+Harriet Beecher-Stowe'n
+
+
+TUOMO SEDÄN TUPA.
+
+
+Nuorisolle mukaili
+Maikki Friberg.
+
+
+Ensimmäisen kerran julkaissut
+Weilin & Göös'in Osakeyhtiö 1893.
+
+
+
+
+Esipuhe.
+
+
+_Nuori lukijani! Varmaankin olet kuullut puhuttavan neekereistä
+Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa. Neekerit ovat, kuten tiedät, kotoisin
+Afrikasta, mutta kun Amerikassa tarvittiin työvoimia, tuotiin heitä
+sinne joukottain suurilla laivoilla. Mutta, sanonet, miksi eivät
+amerikalaiset itse tehneet työtään? He eivät kestäneet kuumaa ilmanalaa,
+eikä heitä muutenkaan ollut kyllin. Varsinkin oli Yhdysvaltain
+etelä-osassa n. k. Etelävaltioissa suuri työväenpuute, siellä kun oli
+laajat riisi-, sokeri- ja puuvillaviljelykset. Ja siksi neekerit
+paraasta päästä sijoitettiinkin sinne.
+
+Työ ei suinkaan ole mitään pahaa. Kotona näet isäsi ja äitisi tekevän
+työtä aamusta iltaan ja kun kasvat isoksi, rupeat sinä myöskin
+harjoittamaan jotakin tointa. Työllä me ansaitsemme ruokamme ja
+vaatteemme, työmme hedelmillä voimme auttaa ihmisiä, jotka ovat hädässä
+ja puutteessa. Mutta neekereistä ei tehtykään tällaisia työmiehiä. He
+eivät koskaan saaneet penniäkään työstään, eivät itse saaneet valita
+toimintaansa, eivätkä saaneet mennä, mihinkä tahtoivat. He joutuivat
+kokonaan isäntiensä omaisuudeksi, herrojensa orjiksi. Ja nämä saivat
+heitä ostaa, myydä ja vaihtaa aivan niinkuin meillä menetellään hevosien
+ja lehmien kanssa.
+
+Jos joku esim. meidän maassa tekee toiselle pahaa, joutuu hän siitä
+edesvastauksen alaiseksi ja saapi rangaistuksen, sillä laki suojelee
+kaikkia. Mutta Amerikan lait eivät suojanneet neekeriorjia; näitä
+raukkoja saivat isännät mielin määrin kurittaa ja ruoskia. Väliin heitä
+piiskattiin niin, että tulivat viallisiksi, jopa menettivät henkensäkin.
+Kun orjaparat sitten epätoivossaan koettivat paeta, ajettin heitä mitä
+julmimmalla tavalla takaa. Oli oikein erityisiä verikoiria tätä varten.
+Ehtimiseen nähtiin sanomalehdissä ilmoituksia karanneista orjista,
+joiden omistajat lupasivat suuret summat sille, joka saattaisi heidän
+"omaisuutensa" joko elävänä tahi kuolleena takaisin. Laissa oli sakon
+uhalla kiven kovaan kielletty auttamasta karanneita orjia.
+
+Mutta kuinka se on mahdollista, arvelet, että ihmiset voivat olla niin
+kovia ja armottomia lähimmäisilleen? Niin, se on tavallaan kylläkin
+kummallista, mutta juuri tässä parhaiten näkyykin orjuuden kirous. Se
+piti monta miljoonaa ihmistä eläinten kannalla ja teki heidän
+isännistään itsekkäitä ja kovasydämmisiä tyranneja. Heidän mielestään
+orjat olivat vaan jonkinmoisia koneita, joidenka avulla he hankkivat
+itselleen rikkauksia. He tottuivat vähitellen julmuuteen aivan niinkuin
+me totumme talven pakkaseen. Monen mielestä eivät neekerit olleetkaan
+oikeita ihmisiä. Heidän täytyi rautateillä ajaa eläinvaunuissa ja
+kirkossa istua eri penkeissä.
+
+Oli niitä kuitenkin jalojakin ihmisiä, jotka koko sydämmestään
+paheksivat orjuutta ja koettivat kaikin tavoin lieventää orjiensa tilaa.
+Sellainen oli muun muassa eräs lempeäluontoinen ja viisas rouva, nimeltä
+Harriet Beecher-Stowe. Hän kärsi sanomattomasti nähdessään ja
+kuullessaan sitä julmuutta, jota orjat joka päivä hänen rakkaassa
+isänmaassaan saivat kokea. Se oli hänestä niin hirmuinen häpeä, niin
+kauhea mätähaava vapaassa Amerikassa. Viimein hän ryhtyi kirjoittamaan
+erästä kirjaa, jolle antoi nimen "Tuomo Sedän tupa". Siinä hän otti
+kuvatakseen niitä surkeuksia, joita hän monta kertaa oli itkenyt, joiden
+takia hän monta yötä oli valvonut.
+
+Kirja herätti heti ääretöntä huomiota. Toiset sitä ylistivät pilviin
+saakka, toiset taas moittivat. Mutta kaikki sitä lukivat, kaikki siitä
+puhuivat. Orjuuden vastustajien luku kasvoi päivä päivältä ja orjien
+vapauttamista ruvettiin puuhaamaan monessa piirissä. Mutta etelävaltiot
+panivat vastaan. Siellä mahtavat herrat suurine puuvilla-istutuksineen
+eivät sanoneet voivansa tulla toimeen ilman tätä laitosta. Kun asiasta
+ensin kiisteltiin kauvan aikaa sanomalehdissä ja suurissa kokouksissa,
+syttyi viimein ankara sota pohjois- ja etelävaltioiden välillä. Se
+nielasi paljon ihmisiä, paljon rahaa, mutta pohjoisvaltiot saivat
+kuitenkin viimein voiton ja orjat vapautettiin. Nyt ei Amerikassa ole
+ainoatakaan orjaa enään. Mustia ihmisiä, neekerejä kyllä vieläkin on,
+mutta heillä on samat oikeudet kuin muillakin, saavat liikkua vapaasti,
+minne tahtovat.
+
+Siitä on jo päälle 40 vuoden kun "Tuomo Sedän tupa" ensin ilmestyi
+englannin kielellä. Se on sittemmin käännetty monelle kymmenelle
+kielelle ja levinnyt ympäri Euroopan, jopa tunkeunut Aasiaankin. Tästä
+on varmaankin opettajasi joskus puhunut. Ehkäpä hän myöskin on kertonut,
+että suomenkielelläkin on ilmestynyt eräs lyhyempi "Tuomo Sedän tupa"
+lapsia varten. Kentiesi sinä silloin olet mennyt joko lainakirjastoon
+tahi kirjakauppaan sitä kysymään saadaksesi myöskin lukea tätä
+merkillistä kirjaa. Mutta nolona olet palannut, sillä siellä vastattiin,
+että se jo aikoja sitten oli loppuunmyyty.
+
+Tässä se nyt uudestaan esitetään suomalaisia lapsia varten ja tarjoutuu
+sinulle luettavaksi. Omin silmin saat tässä tutustua orjaraukkojen
+kurjuuteen. Herättäköön se sinua näkemään vääryyksiä maailmassa ja
+taistelemaan totuuden ja hyvyyden puolesta.
+
+Helsingissä Heinäkuussa 1893._
+
+      _M. F._
+
+
+
+
+TUOMO SEDÄN TUPA.
+
+
+
+
+[Kuva: Tuomo setä.]
+
+
+
+
+I.
+
+
+Pienessä kaupungissa Kentuckyn valtiossa istui eräänä helmikuun päivänä
+kaksi herrasmiestä vakavasti keskustellen. Huone, missä olivat, oli
+hienosti sisustettu ja heidän edessään oleva pöytä oli täynnä
+viinipulloja ja muita virvokkeita.
+
+Toinen herroista oli lyhytkasvuinen ja lihava. Hänen kasvojensa ilme oli
+röyhkeä ja halpamainen ja koko hänen käytöksensä osoitti sellaista
+henkilöä, joka ei ole saanut minkäänlaista sivistystä, mutta joka
+kuitenkin tahtoo olla ylinnä joka paikassa. Hänen pukunsakin oli
+sentapainen, loistava ja huomiota herättävä. Suureen ruususolmuun
+sidottu kaulaliinansa oli punaisen ja sinisen kirjava, liivit hohtavan
+punaiset ja lihavat kädet täynnä sormuksia. Raskaat kiiltävät
+kellonvitjat, joihin oli kiinnitetty kaikenlaisia leluja, riippuivat
+alas aina vatsalle asti. Ne näyttivät olevan omistajansa ylpeyden
+esineenä, sillä keskustellessaan hän niitä ehtimiseen hypisteli ja
+kilisteli. Hänen puheensa oli hyvin karkealuontoista ja sitä hän sitten
+vielä höysti raaoilla sanoilla ja kirouksilla.
+
+Toinen herroista oli sitä vastoin kaikesta päättäen sivistynyt henkilö,
+vaikka huolihuntu par'aikaa peitti hänen kasvonsa ja teki koko muodon
+sangen synkäksi. Hän kääntyi vieraaseensa päin ja sanoi vakuuttavalla
+äänellä:
+
+"Kuten jo olen kertonut teille, herra Haley, on Tuomo varsin erinomainen
+palvelija. Hän hoitaa koko taloni, on tarkka kuin puntari, aina
+rehellinen, aina luotettava."
+
+"Tarkoitatte kai, herra Shelby, niin rehellinen kuin neekeri voipi
+olla", keskeytti lihava Haley, viinilasiaan kallistellen.
+
+"En todellakaan. Tuomo on ehdottomasti rehellinen, sillä hän on hurskas
+ja jumalinen."
+
+"Niin, hurskaus sopii varsin hyvin neekerille ja lisää suuresti hänen
+arvoaan, kun se vaan on todellista laatua. Minullakin oli kerran
+sellainen orja, jonka puheita totta puhuen kuunteli kuin papin saarnaa.
+Ja päälle päätteeksi ansaitsin 600 dollaria[1] myydessäni hänet." Tätä
+kertoessa loistivat herra Haleyn kasvot.
+
+[1] Dollari = 5 S:mka 35 p:ä.
+
+"Voitte olla vakuutettu siitä, että Tuomon hurskaus on sitä oikeata
+lajia. Olen häntä monesti koetellut. Kerrankin lähetin hänet tuonne
+lähikaupunkiin noutamaan minulle 500 dollaria. Vaikka, kuten nyt
+perästäpäin olen saanut kuulla, muutamat veijarit kehoittivat häntä
+pistämään rahat omaan taskuunsa ja pakenemaan Kanadaan, palasi hän
+määrätyllä hetkellä ja toi minulle koko summan. En suinkaan mielelläni
+hänestä eroa, mutta koska nyt juuri satun olemaan suuressa rahapulassa,
+kehoitan Teitä ottamaan Tuomon velkani maksuksi."
+
+"Ihan mahdotonta", intti herra Haley, "mutta jos Teillä olisi joku poika
+tahi tyttö vielä Tuomon keralla antaa, niin sitten voisi asia käydä
+päinsä."
+
+Samassa avautui ovi ja nelivuotias poikanen sekarotua astui huoneeseen.
+Lapsi näytti erinomaisen herttaiselta. Mustat silkkipehmeät kiharat
+ympäröivät hänen pyöreitä kasvojaan. Tummat, suuret silmät katselivat
+uteliaasti ja samassa iloisesti huoneessa olijoita ja poskiin
+muodostuivat pienet kuopat niin pian kuin suu vetäysi hymyyn.
+Pienokaisen varma käytös ja rohkea läheneminen osotti, että hän ennenkin
+oli käynyt isäntänsä huoneessa.
+
+"Kas Harry", huusi herra Shelby, "tule tänne, niin annan sinulle
+rusinatertun."
+
+Harry riensi sitä ihastuksella ottamaan. "Ja nyt", lisäsi herra Shelby
+silitellen Harryn päätä, "voit näyttää tälle vieraalle, kuinka sinä
+osaat laulaa ja tanssia."
+
+Poika alkoi heti kirkkaalla, raikkaalla lapsen äänellä erästä omituista
+neekerilaulua säestäen sitä pään, käsien ja jalkojen liikkeillä,
+seuraten tarkasti tahtia. "Mainiota", huusi Haley innostuksissaan ja
+heitti poikaselle appelsiinin.
+
+Kun tämä vieläkin isäntänsä kehoituksesta teki muitakin pikku temppuja,
+kääntyi Haley yht'äkkiä herra Shelbyn puoleen, taputti häntä olkapäälle
+ja kuiskasi: "Antakaa minulle tämä poikanen vielä lisää ja kauppamme on
+tehty."
+
+"Mutta mitä ihmettä te lapsukaisella tekisitte", kysyi herra Shelby.
+
+"Se on nyt minun salaisuuteni", vastasi Haley. "Mutta kuulkaapas
+kuitenkin. Minulla on eräs tuttava, joka ostaa somia lapsia, elättää
+niitä jonkun ajan ja myy sitten hyvästä hinnasta. Rikkaat ihmiset
+maksavat niistä nähkääs suuret summat, sillä nykyään ovat kauniit
+palvelijat muodissa. Tuollainen sievä ovenavaaja ja passari antaa koko
+talolle hienon leiman."
+
+"En minä tahtoisi myydä lasta", sanoi herra Shelby hitaasti. "Minä
+tiedän, että se saattaisi sydämmen surua pienokaisen äidille, ja sitä en
+soisi."
+
+"Naisväki on todella hirmuista, kun se pääsee parkumisen alkuun", myönsi
+Haley. "Minä en puolestani voi sietää heidän kyyneleitänsä. Mutta siksi
+tällaisia asioita onkin varovasti ajettava. Te voisitte esim. lähettää
+lapsen äidin pois päiväksi pariksi, ehkäpä viikoksikin ja sillä ajalla
+kaikki tapahtuisi hiljaisuudessa. Äidin palattua voisi vaimonne sitten
+antaa hänelle korvarenkaat taikka uuden hameen; varmaan hänen mielensä
+tällä tavalla vähitellen tyyntyisi."
+
+Herra Shelby pudisti päätään. "En luule sen käyvän päinsä."
+
+"Aivan mainiosti. Te luulette noita mustia elukoita samanlaisiksi kuin
+valkeita ihmisiä, mutta siinä peräti erehdytte. Mustat voivat kestää
+vaikka millaista kohtelua, kun heitä vaan vähitellen totuttaa. Eihän
+niillä voi olla sellaisia tunteita ja toiveita kuin meillä." Sitten
+rupesi Haley suurella itsetietoisuudella kerskailemaan ammattitaitoansa
+tällä alalla. Hänen hankkimansa orjaparvet olivat kaikkein parhaat, aina
+lihavat ja hyvin voivat. Ani harvat menivät hukkaan ja hänen tappionsa
+olivat suhteellisesti pienet. Tämä oli tietysti seuraus hänen järkevästä
+menettelystään. Piti silloin tällöin osottaa hiukan inhimillisyyttä ja
+vaan hätätilassa käyttää piiskaa. Alituisesta ruoskitsemisesta oli näet
+vaan häviötä, orjat kun sen kautta heikkonivat ja tulivat kivulloisiksi.
+
+Puhuttuaan kauvan aikaa samaan suuntaan ja kiitettyään hyvää sydäntään
+sekä onnistuneita keinojaan kysäsi hän viimein herra Shelbyltä, mitä
+tämä oli päättänyt heidän yhteisistä kaupoistaan.
+
+Herra Shelby lupasi tuumia asiata ja neuvotella vaimonsa kanssa, mutta
+tällaisiin epävarmoihin lupauksiin ei Haley tyytynyt, vaan vaati
+pikaista vastausta.
+
+Shelby kehoitti häntä silloin pistäymään uudestaan talossa myöhemmin
+samana päivänä, jonka jälkeen orjakauppias kumarsi ja läksi.
+
+"Ellen olisi", sanoi Shelby itsekseen, "tuon miehen vallassa, olisin jo
+aikaa syössyt hänet päistikkaa portaita alas. Niin inhottavan itserakas
+hän on, ja niin vastenmieliseltä tuntuu minusta kaupan hierominen hänen
+kanssansa. Kyllä velkautuminen on sitä viimeistä."
+
+Herra Shelby oli hiljainen, hyvänluontoinen mies, joka aina oli
+kohdellut ympäristöään ystävällisesti eikä vaatinut liikoja
+orjiltaankaan. Mutta hän oli nyt viime aikoina sekaantunut laveihin
+yrityksiin, ja hänen raha-asiansa olivat joutuneet sellaiseen
+epäjärjestykseen, että velkojia ilmoittautui joka haaralta. Mahtavin ja
+vaarallisin heistä oli Haley. Hän oli jo monta kertaa kirjallisesti
+ahdistanut Shelbyä ja oli nyt tullut itse. Shelby oli, kuten hän
+itsekkin myönsi, tykkönään hänen käsissään sillä hetkellä. Ja hän oli
+tästä sekä murheissaan että nöyryytettynä. Hän oli aina moittinut
+henkilöitä, jotka myivät orjiaan kuin karjaeläimiä, ja nyt hän itse oli
+aikeissa menetellä samalla tavalla.
+
+Raskainta hänestä kuitenkin oli ilmoittaa asia vaimolleen, sillä hän
+tiesi jo edeltäpäin tämän sitä paheksivan.
+
+Rouva Shelby oli hyväsydämminen, mutta ennen kaikkia hurskas ja
+jumalinen nainen. Hän koetti jokapäiväisessä elämässään toteuttaa
+kristinopin vaatimuksia ja piti sentähden äidillistä huolta jok'ainoasta
+palvelijastaan. Hän koetti opettaa heitä hyviin tapoihin ja
+velvollisuuksien täyttämiseen, kehittää heidän henkisiä kykyjään ja
+taipumuksiaan ja valvoi alituisesti heidän parastaan.
+
+Rakkain kaikista hänen palvelijoistaan oli pikku Harryn äiti Elisa. Tämä
+oli ollut rouva Shelbyn luona aina pikku tytöstä ja nauttinut mitä
+huolellisinta hoitoa. Heidän välinsä muistutti enemmän äitiä ja tytärtä
+kuin emäntää ja palvelijaa. Elisa olikin erittäin miellyttävä olento;
+kasvot säännöllisen kauniit, käytös pehmeän sulava ja ääni täynnä
+vienoutta ja sointuisuutta. Hänen ihovärinsä oli niinkuin pikku
+Harrynkin melkein valkea. Emännän valvova silmä oli pelastanut hänet
+niistä vaaroista ja kiusauksista, jotka muuten niin usein uhkaavat
+kauniita orjatyttöjä. Täysi-ikäiseksi tultuaan oli hän joutunut
+naimisiin kelpo miehen kanssa naapuritalosta ja eli nyt onnellisena ja
+rakastettuna. Hänen miehensä kävi häntä tervehtimässä niin usein kuin
+aika myönsi, ja pikku Harry oli hänen ilonsa ja ylpeytensä.
+
+Illalla oli herra Shelbyn kertominen vaimolleen Haleyn käynnistä ja
+heidän yhteisistä sopimuksistaan. Kuten hän jo edeltäpäin oli arvannut,
+pani rouva Shelby tämän äärettömän pahaksi, eikä edes alussa oikein
+ottanut uskoakseen koko asiaa. Hänestä tuntui ihan mahdottomalta, että
+oma rakas miehensä antautuisi kauppoihin tuollaisten orjakauppiaiden
+kanssa, joita rouva Shelby hamasta lapsuudestaan oli oppinut inhoamaan.
+
+Hän tiedusteli kiihkeästi syytä miehensä hämmästyttävään päätökseen,
+sillä kuten moni muukin rouva ei hän tietänyt mitään miehensä asioista
+ja rahapulasta.
+
+Mies selitteli hänelle silloin nykyisen ahtaan asemansa lisäten, että
+hänen joko täytyi myydä pari orjaa tahi luovuttaa koko omaisuutensa
+velkojilleen.
+
+"Mutta miksi", kysyi rouva Shelby, "olet juuri valinnut Tuomon ja Elisan
+pojan. Onhan Tuomo niin uskollinen, niin meihin kiintynyt, että hän
+varmaankin olisi valmis antamaan henkensä meidän edestämme. Ja olemmehan
+jo monta kertaa noin puoleksi luvanneet antaa hänelle vapauden. Entä tuo
+pieni Harry, Elisa-paran sydänkäpy. Mitä äiti rukka ajatteleekaan
+meistä, kun olemme valmiit aineellisen voiton takia riistämään lapsen
+hänen sylistään. Monasti olen puhunut Elisalle hänen
+äidinvelvollisuuksistaan ja terottanut hänen mieleensä, ett'ei ole
+hellempää suhdetta kuin äidin ja lapsen. Minä olen kehoittanut häntä
+alituisesti seuraamaan lastansa, rukoilemaan sen puolesta ja antamaan
+sille kristillisen kasvatuksen. Mutta eihän nämä puheet merkitse mitään,
+kun nyt myymme lapsen jumalattomalle miehelle, jonka luona se
+luultavasti tärveltyy sekä ruumiin että hengen puolesta. Emmehän silloin
+ensinkään seuraa antamiamme neuvoja."
+
+Herra Shelbyn täytyi sydämmessään myöntää vaimonsa olevan oikeassa,
+mutta hän tekeytyi väliäpitämättömäksi ja koetti puolustella itseään.
+Miksikä hän oli muita moitittavampi? He myivät ja vaihtelivat orjiaan
+ehtimiseen ja hän teki sen nyt ensikerran suuressa ahdingossaan. Tuomon
+ja Harryn hän oli valinnut siitä syystä, että olivat tuottavimmat, vai
+olisiko sitten parempi myydä kaikki tyyni?
+
+Mutta rouva Shelby ei vaan voinut tyyntyä. Hän pyysi ja rukoili miestään
+peruuttamaan kaupan sekä tarjosi kultakelloansa ja vähiä koristeitaan
+velan suorittamiseksi.
+
+Herra Shelby vakuutti kuitenkin, että purkaminen nyt oli myöhäistä,
+sillä kauppakirja oli jo allekirjoitettu ja Haleyn käsissä, josta ei
+hevin päässyt irti.
+
+Tämä tieto masensi kerrassaan rouva Shelbyn; hän istuutui tuolille, pää
+vaipui kättä vasten ja syvät huokaukset nousivat hänen rinnastaan.
+
+"Niin, tämä on tosiaankin Jumalan rangaistus. Hän tahtoo näyttää meille
+orjuuden kirouksen; hän tahtoo osoittaa, kuinka se tärvelee sekä orjan
+että isännän. Sillä minä tiedän että orjien pitäminen on synti; jo
+nuorena tyttönä sitä paheksin ja vielä selvemmäksi asia on käynyt
+minulle nyt. Ystävällisyydellä, huolenpidolla ja hellyydellä olen
+luullut voivani auttaa orjiani ja huojentaa heidän kuormaansa..."
+
+"Pelkkää pettymystä! Mitäpä minä voisin niinkauvan, kuin ei lakimme ota
+heitä turviinsa, vaan käsittelee heitä kuin kauppatavaraa. Parhaankin
+isännän kuollessa tahi köyhtyessä heitä myydään niinkuin muutakin
+irtaimistoa." Rouva Shelbyn ääni värisi mielenliikutuksesta ja katkerat
+kyyneleet vierivät hänen poskillensa.
+
+"Sinun surusi kaivelee minua suuresti, rakas vaimoni", sanoi vihdoin
+herra Shelby, "mutta jos sinä tuntisit Haleyn, niinkuin minä,
+ymmärtäisit, ett'en vähemmällä voinut päästä hänen kouristaan. Hänessä
+ei ole rahtuakaan sääliä; hän olisi valmis myymään oman äitinsä, jos
+vaan sen kautta luulisi hyötyvänsä. Huomen aamuna hän jo tahtoo viedä
+omaisuutensa täältä ja siksi aion ratsastaa pois koko päiväksi, sillä en
+kestä nähdä Tuomon kasvoja ja surullisia silmäyksiä. Saman neuvon
+antaisin sinulle. Mene sinäkin jonnekin ja ota Elisa mukaasi."
+
+"En, sitä en tee milloinkaan", sanoi rouva Shelby kiivaasti, "siten
+osottaisin hyväksyväni tätä julmaa kauppaa ja olisin avulias sen toimeen
+panossa. Minä tahdon mennä Tuomon luo, puhua hänen kanssansa ja
+lohduttaa häntä. Hänen pitää tuntea emäntänsä mielenlaadun. Mitä Elisaan
+tulee, en uskalla ajatellakkaan hänen suruansa."
+
+Herra ja rouva Shelby eivät aavistaneetkaan, että eräs henkilö oli
+kuullut koko heidän keskustelunsa.
+
+Orjakauppiaan käynti talossa oli herättänyt Elisassa levottomuutta. Hän
+oli kulkiessaan isäntänsä avonaisen oven ohi aamupuolella mielestään
+kuullut Haleyn puhuvan hänen pikku pojastaan.
+
+Koko päivän oli tuo ajatus vaivannut häntä ja kalvanut hänen mieltään.
+Olisiko todella sellaiset kauheat asiat tekeillä ja millä tavalla hän
+saisi varmuutta. Hajamielisesti ja takaperin hän oli suorittanut
+tehtävänsä pitkin päivää tuumiessaan näitä kysymyksiä edestakaisin.
+
+Kiihkeässä mielentilassaan ei hän iltasellakaan voinut mennä levolle,
+vaan pistäysi pieneen käytävään, joka eroitti hänen huoneensa isäntäväen
+makuukamarista. Siellä hän seisoi vavisten korva ohutta seinää vasten ja
+kuuli jok'ikisen sanan, jonka isäntä ja emäntä illan kuluessa olivat
+vaihtaneet.
+
+Posket kalpenivat, koko ruumis jähmettyi ja herttaisille kasvoille
+ilmestyi kova piirre. Hän oli tehnyt päätöksensä ja hiipi nyt hiljaa
+pieneen kammioonsa, missä oli niin monta rauhallista ja onnellista
+hetkeä viettänyt. Tuolla oli ikkuna, jonka ääressä hän oli istunut
+ompelunsa kanssa tyytyväisesti hyräillen, tuolla pieni hylly täynnä
+emännän antamia kirjoja ja muita pikku kaluja, joita oli saanut
+jouluiksi. Niin, tämä oli tähän asti ollut hänen turvapaikkansa ja pieni
+maailmansa.
+
+Mutta nurkassa pienellä vuoteella nukkui hänen Harrynsä viattomuuden
+unta, suu puoli avoinna, kiharat hajallaan ja kätöset hervottomina
+peitteen päällä. Äiti kumartui vuoteen yli ja kuiskasi:
+
+"Oma armahin lapseni, he ovat myyneet sinut, mutta äitisi on sinut
+pelastava."
+
+Ei ainoakaan kyynel valunut hänen poskelleen, sillä tällaisen surun
+kohdatessa silmä ei itke, sydän vaan vuotaa näkymättömiä veripisaroita.
+
+Elisa otti lyijykynän ja kirjoitti kiireesti: "Oi rakkahin emäntäni,
+älkää ajatelko pahaa minusta, älkää liioin kutsuko minua
+kiittämättömäksi! Olen kuullut koko teidän illallisen keskustelunne ja
+koetan nyt pelastaa poikani. Ettehän moiti minua siitä? Jumala teitä
+siunatkoon ja palkitkoon teidän hyvyytenne!"
+
+Käännettyään tämän paperilipun kokoon meni hän piironkinsa laatikosta
+ottamaan vaatteita pikku pojalleen ja niin hellä on äidin sydän, ett'ei
+se edes tällaisenakaan kauhun hetkenä unohda ottaa vähän lelujakin
+armahansa huviksi. Kaikki nämät tavarat hän sitten kääri niistimeensä ja
+kiinnitti sen vyötärilleen. Nyt tuli pienokaista herättää. Kun tämä
+viimeinkin avasi silmänsä ja näki äitinsä matkapuvussa, kysyi hän häntä
+vakavasti katsellen:
+
+"Minne menet, äiti?"
+
+Äiti nojautui hänen ylitsensä ja sanoi matalalla äänellä: "Hiljaa,
+Harryseni, et saa puhua ääneen. Paha mies aikoo ottaa Harryn ja kantaa
+hänet pois pimeässä, mutta äiti ei salli sitä. Äiti aikoo pukea
+sydänkäpynsä päälle lakin ja takin ja juosta kauvas pois hänen kanssaan,
+ett'ei paha mies saa kiinni."
+
+Lapsi ymmärsi, että oli jotakin vakavaa tekeillä ja pysyi aivan
+äänetönnä äidin valmistellessa matkaa varten. Kun pienet varustukset oli
+tehty, nosti hän pojan käsivarrelleen ja hiipi hiljaa kuin varjo ulos
+pimeään yöhön. Ilma oli kylmä, taivas tähdissä, ja äiti kietoi
+pienokaisensa huiviin puristaen häntä lujasti rintaansa vasten.
+
+Tie oli tuttu ja muutaman minuutin kuluttua he saapuivat Tuomo sedän
+tuvalle. Täällä Elisa pysähtyi ja naputti hiljaa ikkunaruudulle.
+
+Mutta ennenkuin seuraamme häntä sisään, voimme ensin tutustua tuvan
+asukkaisiin ja heidän jokapäiväiseen elämäänsä.
+
+
+
+
+II.
+
+
+Tuomon eli Tuomo sedän, joksi häntä tavallisesti nimitettiin, tupa oli
+pieni puurakennus herraskartanon läheisyydessä. Tuvan edustalla oli
+vähänen puutarha, jossa aina kesäisin rehotti kukkia, hyötymansikoita,
+vattuja ja vihanneksia. Toimelias käsi oli paitsi sitä tuvan etupuolelle
+istuttanut köynnöskasvia, jotka kiipesivät pitkin huoneen seinää ja
+milt'eivät peittäneet sitä tykkänään.
+
+Aikaisemmin samana päivänä, jota edellisessä on kuvattu, istuivat kaikki
+tuvan asukkaat koossa: Tuomo setä, hänen vaimonsa Chloe täti ja kolme
+villapäistä lasta, joista nuorin juuri parhaallaan harjoitteli
+kävelytaitoa. Vähä väliä hän nousi jaloilleen ja kompastui jälleen
+veljiensä suureksi huviksi.
+
+Chloe täti, joka oli herraskartanon paras keittäjä, oli juuri hiljattain
+päässyt illallistoimistaan sieltä ja kiirehti nyt valmistamaan omalle
+rakkaalle ukolleen ehtoollisruokaa. Hän seisoi toimeliaana lieden
+ääressä paistaen jotakin paistinpannussa ja raotti vähä väliä kattilan
+kantta, jossa varmaankin hajusta päättäen kiehui jotakin oikein
+maukasta.
+
+Chloe täti tiesi olevansa taitavin keittäjä koko lähiseudulla ja tämä
+pani hänen tummat kasvonsa ilosta ja tyytyväisyydestä hohtamaan. Ei
+kukaan osannut valmistaa sellaisia maissikakkuja tahi panna toimeen niin
+komeita puolipäiviä, kuin hän. Vieraiden tulo kartanoon olikin hänestä
+oikea riemuhetki, sillä nyt hän taas sai ponnistaa voimiaan ja näyttää
+keittotaitonsa tuloksia. Ja kun vieraat sitten kiittelivät putinkia,
+kysyivät sen tekijää ja ottivat sitä kahdesti jopa kolmastikin, ei Chloe
+täti pyytänyt parempaa palkintoa. Hänen sydämmensä sykki riemusta sitä
+ovenraosta kuullessaan.
+
+Pienen pöydän ääressä, joka jo illallista varten oli peitetty valkealla
+liinalla, istui perheen isäntä, Tuomo setä, herra Shelbyn paras työmies.
+Koska hän on koko kertomuksen päähenkilö, on syytä katsella häntä vähän
+tarkemmin. Hän on isokasvuinen ja harteva mies. Kasvot ovat Afrikan
+neekerin, väri tumma ja tukka villainen, mutta näissä mustissa kasvoissa
+kuvastuu niin paljon viisautta ja jaloutta, arvokkaisuutta ja nöyryyttä,
+ett'ei niitä kerran nähtyään unhota.
+
+Hän istui tänä iltahetkenä rihvelitaulu edessään ja muodosteli suurella,
+kirjoitukseen tottumattomalla kädellään hitaasti kirjaimia. Hänen
+isäntänsä kolmetoista-vuotias vilkas poika, nimeltä Yrjö, toimitti
+opettajanvirkaa ja teki tuon tuostakin pieniä muistutuksia.
+
+"Ei niin, setä Tuomo", sanoi hän innokkaasti, "nyt tulee h, vaikka
+pitikin tulla k." Ja asian selvitykseksi hän kirjoitti taululle koko
+rivin k ja h kirjaimia.
+
+"Kah kummaa", sanoi Tuomo setä ja silmäili nuorta opettajaansa
+ihmetellen ja kunnioittaen. Sitten hän tarttui rihveliin uudestaan ja
+kävi taas uutterasti harjoittelemaan.
+
+Sillä aikaa oli illallinen valmistunut ja Chloe täti kutsui suosikkinsa
+nuoren Yrjö herran jakamaan heidän ateriaansa.
+
+Hän ei suinkaan kursaillut, sillä hän tunsi Chloe tädin piirakat ja
+kakut ja oli heti valmis ottamaan eteensä suuren kappaleen maissikakkua.
+
+Illallinen syötiin hilpeästi keskustellen ja pakinoiden. Chloe täti piti
+nuorinta polvellaan ja varoitteli silloin tällöin vanhempia lapsiaan
+olemaan hiljaa, sillä kuuma afrikalainen veri ei sallinut heidän istua
+maltillisesti pöydän ääressä. Välistä he kieriskelivät keskellä lattiaa,
+välistä taas konttasivat pöydän alle ja vetivät pikku siskoa jaloista.
+
+Syötyänsä leikki Tuomo setä pikku tyttönsä kanssa, jotta Chloe täti
+rauhassa saisi ruveta siivoamaan huonetta ja tehdä pieniä valmistuksia
+hartaushetkeä varten, joka illempana oli pidettävä heidän tuvassaan.
+Tuoleista ja istumasijoista oli tosin puute, mutta Chloe täti ei ollut
+neuvoton. Tyhjiä tynnyriä vieritettiin tupaan ja niiden yli asetettiin
+laudanpätkiä, sankoja ja saavia käännettiin ylöalasin ja näin saatiin
+kyllin istunpaikkoja.
+
+Hetken päästä keräytyi tupaan kirjava joukko. Siellä oli sekä vanhoja
+harmaapäitä että nuoria vilkkusilmiä. Toiset olivat oman kartanon väkeä,
+toiset taas olivat tulleet naapuritaloista kuullaksensa Tuomo sedän
+puhuvan Jumalan sanaa ja selittävän raamattua. Hänen sanansa olivat niin
+lämpimät, yksinkertaiset ja sydämmelliset, että tekivät paljoa syvemmän
+vaikutuksen, kuin monen oppineen saarna. Varsinkin oli Tuomo setä vahva
+rukouksessa. Sanat vuotivat ihan virtana hänen huuliltaan ja tuntuivat
+tulevan suoraapäätä sydämmen syvyydestä. Eräs vanha neekeri lausuikin
+kerran, että Tuomo sedän rukous varmaankin kohosi suoraan taivaaseen.
+
+Puheiden välillä laulettiin joko virsiä tahi muita hengellisiä lauluja.
+Siinä oli eloisuutta ja innostusta. Neekerit näkyivät erittäin
+rakastavan sellaisia lauluja, jotka väririkkaissa kuvissa puhuivat
+uudesta Jerusalemista, Kaanaasta ja Jordanin rannoista. Niiden
+loppusäkeet toistettiin aina voimalla ja vakuutuksella.
+
+Myöskin Yrjö herra oli ollut kokouksessa mukana ja luki viimeiseksi
+yleisön kehoituksesta kappaleita Ilmestysraamatusta liittäen lukuunsa
+lyhyitä selityksiä, joita oli oppinut hurskaalta äidiltään.
+
+Jotenkin myöhään erosi seurue Tuomo sedän luota, mutta tämä ei
+sittenkään heti mennyt levolle, vaan luki ja lauleskeli vielä kauvan
+aikaa sen jälkeen itsekseen. Seuraus siitä oli, että sekä hän että Chloe
+täti heti kuulivat Elisan naputuksen ja lähenivät kummastuneina ikkunaa.
+
+"Mitähän ihmeitä nyt on tapahtunut", huusi Chloe havaitessaan Elisan
+ikkunan takana. "Laske hänet sisään, ukkoseni", lisäsi hän, mutta
+samassa jo pakolainen astuikin tupaan.
+
+"Taivas varjelkoon! Mikä Teitä vaivaa, oletteko sairas", päivitteli
+Chloe nähdessään Elisan kalpeat kasvot ja palavat silmät. "Ihan Te
+säikäytätte minut pahan päiväsesti." Ja Chloen mustat silmät pyörivät
+hämmästyksestä.
+
+Elisa kertoi lyhyesti ja kiireesti kaikki, mitä oli sinä iltana kuullut,
+isäntänsä päätöksen, emäntänsä rukoukset palvelijansa puolesta, herra
+Haleyn tulon seuraavana päivänä.
+
+Kuuntelijat olivat tuskin käsittää ja uskoa näin hämmästyttäviä uutisia.
+
+Tuomo setä seisoi siinä ojennetuin käsin ja tuijottavin silmin, kunnes
+vihdoin aivan kuin hervottomana vajosi tuoliin ja painoi päätään
+polviaan vasten.
+
+"Jumala armahtakoon meitä", huokasi Chloe. "Mitä ukkoni sitten on
+tehnyt, koska isäntä voi kohdella häntä tällä tavalla?"
+
+"Ei mitään, ei kerrassaan mitään", vakuutti Elisa, "mutta isäntä sanoi
+olevansa sellaisessa rahanpulassa, että joko Tuomo ja minun Harryni
+olivat myytävät, tahi koko kartano ja kaikki muut... Mutta minä en voi
+ajatella lastani tuon miehen käsissä ja siksi pakenen. Jos erehdyn
+tässä, on Jumala sen minulle anteeksi antava, mutta en voi toisin
+tehdä."
+
+"Sinun pitää mennä mukaan, ukko", sanoi nyt Chloe kiihkeästi. "Aiotko
+todella odottaa siksi, että vievät sinut alas virtaa myöten sinne, missä
+orjia tapetaan joukottain nälkään ja ylen raskaaseen työhön. Vielä on
+aikaa. Riennä nyt! Minä panen kalusi kokoon."
+
+Tuomo setä kohotti päätään hitaasti ja sanoi tyynesti, vaikka samassa
+surullisesti: "En minä aio lähteä. Elisan paon pidän luonnollisena; sitä
+en millään ehdolla tahdo estää. Mutta kuulithan sinä, mitä äsken
+kerrottiin, että joko minä tahi kaikki muut kartanossa ovat myytävät.
+Miksi en silloin uhraisi itseäni. Isäntäni on aina tarvitessa löytänyt
+minut paikaltani; en ole vielä koskaan hänen luottamustansa pettänyt,
+enkä aio sitä vast'edeskään tehdä. Isäntää ei saa moittia, kyllä hän
+pitää huolta sinusta ja noista pikku-raukoista."
+
+Hän kääntyi vuodetta kohti, missä pienet villapäät rauhaisasti
+nukkuivat. Mutta tämä näky teki lopun hänen tehdystä tyyneydestään. Hän
+kätki päänsä suuriin käsiinsä ja nyyhkytykset, jotka panivat koko
+ruumiin väräjämään, täyttivät tuvan.
+
+Viimein sanoi Elisa matalalla äänellä: "Aika rientää, minun on
+lähteminen. Koettakaa saada sanaa miehelleni ja tervehtikää häntä.
+Kertokaa hänelle paostani ja että koetan päästä Kanadaan. Kun hänet
+viimeiseksi tapasin, en voinut aavistaakkaan tällaisia... Ja sanokaa
+myöskin hänelle, että jos emme enää tässä elämässä tapaisi toisiamme"
+..... ääni petti, eikä hän voinut jatkaa. Hän kääntyi oveen päin ja sai
+viimein itkusta tukahdetulla äänellä kuiskatuksi: "sanokaa, että hän
+aina elää, niin että kohtaamme toisemme taivaassa."
+
+Sitten hän katosi pimeään yöhön.
+
+
+
+
+III.
+
+
+Ei voi kuvitella onnettomampaa ja säälittävämpää henkilöä, kuin Elisa,
+kun hän kulki kylmänä talviyönä outoa tulevaisuutta kohti kalvava tunne
+rinnassaan. Kaikki hänen ajatuksensa olivat sekaisin. Hän näki kuin
+unissa tutut paikat, puut, laaksot, niityt ja pellot kiitävän ohitsensa.
+Yksi ainoa asia oli hänellä selvillä: ääretön vaara, joka uhkasi hänen
+lastansa. Ahdistus ja äidin rakkaus ajoivat häntä lakkaamatta eteenpäin.
+Tavallisissa oloissa olisi poikanen saattanut itse kävellä ja äiti olisi
+vaan häntä taluttanut, mutta nyt hän ei hetkeksikään tahtonut laskea
+lastansa alas. Pelko oli jännittänyt joka jäntereen hänen ruumiissaan ja
+antanut hänelle ylönluonnolliset voimat, ett'ei hän tuntenut taakkansa
+painavankaan. Hän riensi kuin kiljuvien petojen takaa-ajama, kuiskaten
+vaan välistä värisevin huulin: "Herra, auta minua! Herra, pelasta
+minut."
+
+Harry oli alussa valveella. Kaikki tuo uusi ja kummallinen oli vienyt
+unen hänen silmistään. Mutta kun äiti aina vakuutti, että hän kyllä
+pelastuisi, jos vaan pysyisi hiljaa ja ääneti, kietoi hän pienet
+käsivartensa äidin kaulan ympäri ja kysyi:
+
+"Pitääkö minun pysyä hereillä, äiti?"
+
+"Ei yhtään armahani, nuku sinä vaan."
+
+"Mutta ethän anna pahan miehen ottaa minua, jos nukun?"
+
+"En anna, niin totta kuin Jumala minua auttakoon", vastasi äiti palavin
+silmin.
+
+"Oletko ihan varma siitä, äiti?"
+
+"Ihan varma", sanoi äiti äänellä, joka pani hänet itsensäkin
+hämmästymään, sillä tuntui aivan siltä kuin joku häneen kuulumaton henki
+olisi antanut tämän vastauksen.
+
+Pienokainen nojasi nyt väsynyttä päätään äidin olkapäätä vasten ja
+nukkui.
+
+Pienien pehmeiden käsivarsien kosketus ja lämmin hengitys kaulaa vasten
+vaikuttivat kuin sähkövirta. Ei Elisa tietänyt väsymyksestä, ei unesta
+mitään. Koko ruumis oli kuin terästä ja totteli sielua kuin hevonen
+ruoskaa.
+
+Aamun koittaessa oli hän jättänyt kaikki tutut paikat ja käveli nyt
+valtamaantiellä. Hän oli kerran käynyt emäntänsä kanssa pienessä kylässä
+Ohio-joen varrella. Sinne hän nytkin ohjasi kulkuaan päästäkseen joen
+yli ja siten pelastuakseen.
+
+(Ellet, pieni lukija, tunne Ohio-jokea, niin ota Pohjois-Amerikan kartta
+ja etsi se sieltä. Silloin näet, että Ohio on mahtava virta, joka idästä
+päin yhtyy tuohon vieläkin suurempaan Missisippi-jokeen.)
+
+Kun ajajia ja ratsastajia rupesi näkymään maantiellä, käsitti Elisa
+vaistomaisesti, että hänen kiireinen kulkunsa voisi herättää huomiota ja
+tehdä hänet epäluulon alaiseksi. Hän hiljensi sentähden hiukan
+käyntiään, laski pojan maantielle ja järjesti pukuaan.
+
+Pieneen myttyynsä hän oli kätkenyt muutamia omenia ja niiden avulla hän
+nyt koetti saada lasta kulkemaan vähän nopeammin. Hän kieritti vähä
+väliä omenan muutaman metrin päähän heidän edellensä ja lapsi juoksi
+aina nopein askelin sitä saavuttaakseen. Tällä tavalla he pääsivät
+pitkät matkat eteenpäin.
+
+Kun pienokainen rupesi valittamaan nälkäänsä, vei äiti hänet pieneen
+tien vieressä olevaan metsikköön ja antoi hänelle aamiaista mytystään.
+
+Lapsi ihmetteli nähdessään, ettei äiti syönyt mitään, ja koetti väkisin
+panna vähän kakkua hänen suuhunsa, mutta Elisa sanoi:
+
+"Ei, Harryseni, ei äiti voi syödä mitään, ennenkuin sinä olet päässyt
+turvapaikkaan, meidän täytyy taas rientää eteenpäin päästäksemme virran
+rannalle ennen iltaa."
+
+Hän koetti kulkea näennäisesti niin levollisena kuin suinkin
+välttääksensä uteliaita silmäilyksiä, mutta sisällinen tuska ajoi häntä
+eteenpäin pysähtymättä, levähtämättä.
+
+Tuntia ennen auringon laskua pääsi hän viimein väsyneenä ajettunein
+jaloin Ohion varrella sijaitsevaan kylään. Oli kevättalvi. Joki oli
+paisunut ja virtava ja suuret jääkappaleet ajelehtivat edestakaisin
+kuohuvien laineiden keskellä.
+
+Elisa katsoi heti virtaa ja ymmärsi, ett'ei lautan tavallisesta
+ylimenosta nyt voinut olla puhettakaan. Mutta ehkäpä veneellä. Hän meni
+joen rannalla olevaan pieneen ravintolaan asiata kuulustelemaan.
+
+Siellä vakuutettiin, että kaikki ylipääsö sillä hetkellä oli mahdoton.
+
+Elisan surullinen muoto ja levottomuus herättivät sääliä ystävällisessä
+emännässä ja hän lupasi tehdä, mitä suinkin voisi. Hän kutsui Elisaa
+sisään ja tarjosi Harrylle leivosta. Mutta lapsi oli niin nääntynyt,
+että itki, eikä katsellutkaan makeisia.
+
+"Lapsi-rukka! Laskekaa se tänne", sanoi emäntä ja avasi erään pienen
+makuukammion ovea, missä oli puhdas sänky. Sinne poikanen kohta
+nukkuikin pitäen vielä unessakin kiinni äitinsä kädestä. Elisaa varten
+ei ollut lepoa, ei hän saanut unta. Hän ajatteli alituisesti
+takaa-ajajiaan ja tunsi polttavaa tuskaa rinnassaan. Voi noita
+raivoisia, tyrskiviä aaltoja, jotka erottivat hänet vapauden maasta!
+
+Sillä aikaa kun olemme seuranneet Elisan pakoretkeä, ei herra Haley
+suinkaan istunut toimetonna kädet ristissä. Niin pian kun hän sai kuulla
+uhrinsa paenneen, rupesi hän kiroilemaan ja sadattelemaan ja syytti ensi
+vimmassaan herra Shelbyä tästä. Mutta sitten hän vähitellen tyyntyi, kun
+sai talon miehet ja hevoset käytettävikseen pakolaisten takaa-ajamista
+varten.
+
+Ei hän kuitenkaan päässyt niin pian liikkeelle, kuin olisi tahtonut.
+Koko aamun hän kyllä oli kovassa touhussa, kiirehti ja luikkasi, mutta
+näytti siltä, kuin kaikki asianhaarat olisivat liittyneet häntä vastaan.
+Hevoset pääsivät karkaamaan ja saatiin vasta kiinni parin tunnin päästä.
+Se tie, jota Haley ensin kävi ratsastamaan, oli mahdottoman huono ja
+noin peninkulman päästä tykkönään suljettu, ett'ei ollut muuta neuvoksi
+kuin palata takaisin.
+
+Totuuden nimessä on mainitseminen, että nämät vastoinkäymiset suureksi
+osaksi olivat Shelbyn palvelijoiden toimeenpanemia, he kun kaikin tavoin
+tahtoivat edistää Elisan pakoa viivyttämällä takaa-ajajaa.
+Vaistomaisesti he käsittivät, ett'ei rouva Shelbylläkään ollut mitään
+sitä vastaan, vaikka hän kyllä oli antavinaan käskyjä ja kiirehtivinään
+palvelijoitaan. Tämmöisissä asioissa ovat neekerit ihmeen
+tarkkasilmäisiä, oikeita veitikoita.
+
+Haley tuli tällä tavalla menettäneeksi monta tuntia, ja saapui samaan
+pikku ravintolaan, jonne olemme seuranneet Elisaa, vasta tuntia
+myöhemmin.
+
+Elisa seisoi juuri ikkunan ääressä, mutta vetäysi salaman nopeudella
+syrjemmäksi huomattuaan ratsastajien tulon.
+
+Nyt he jo olivat pihalla. Ei ollut aikaa pitkiin mietiskelemisiin, sillä
+joka minuutti oli kultaa kalliimpi. Siitä huoneesta, jossa Elisa oli,
+johti ovi virralle päin. Hän otti poikasen syliinsä, syöksi portaita
+alas ja sitten rantaan päin.
+
+Mutta nytpä äkkäsi orjakauppias jo uhrinsa, astui nopeasti alas hevosen
+seljästä, huusi seuraajilleen ja hyökkäsi sitten hänen jäljessään,
+niinkuin jäniskoira otuksensa perässä.
+
+Tänä kauhun hetkenä tuntui Elisasta niinkuin ei hänen jalkansa olisikaan
+koskettaneet maata. Parissa silmänräpäyksessä seisoi hän jo veden
+partaalla. Takaa-ajajat olivat aivan hänen jäljissään, mutta
+ylönluonnollisella voimalla, sellaisella, jota Jumala antaa ainoastaan
+suurimmassa hädässä oleville, hän hyppäsi sydäntä särkevästi huutaen
+suurelle jääkappaleelle parin metrin päähän rannasta.
+
+Tämä hyppäys oli niin uskalias ja samalla mieletön, että Haley ja hänen
+seuraajansa ihan vasten tahtoaan päästivät ihmettelyn huudon ja nostivat
+käsiään.
+
+Jääkappale ritisi ja ratisi Elisan painon alla, mutta hän ei jäänyt
+hetkeksikään sinne seisomaan, vaan hyppäsi samaa vauhtia toiselta
+jääkappaleelta toiselle. Hänen kenkänsä putosivat, sukat menivät
+pirstaleiksi ja jalat vuotivat verta jättäen verisiä jälkiä jäälle,
+mutta Elisa ei tuntenut mitään, ei nähnyt mitään, kunnes hän viimein
+epäselvästi kuin usvassa näki edessänsä Ohion vastaisen rannan ja
+miehen, joka tarjosi hänelle kättänsä ja auttoi häntä ylös.
+
+"Te olette reipas nainen, ken vaan olettekin", sanoi mies.
+
+"Pelastakaa ... auttakaa ... piilottakaa minut...", huusi Elisa.
+"Poikani, tämän tässä he ovat myyneet ja katsokaa" -- hän osoitti toista
+rantaa -- "tuolla seisoo hänen uusi isäntänsä."
+
+"Minä en itse voi tehdä mitään", sanoi mies, "mutta tahdon neuvoa Teitä
+erääseen taloon, jossa saatte kaikkia, mitä nykyisessä asemassanne
+tarvitsette. Katsokaa, tuossa valkeassa rakennuksessa pääkadun varrella
+asuu ystävällistä väkeä, he kyllä auttavat Teitä."
+
+Eikä mies liikoja kehunut. Elisa tuli sydämmellisiin ihmisiin, jotka
+itkivät säälistä kuullessaan hänen paostaan ja suuresta hädästään ja
+koettivat häntä kaikin tavoin auttaa. He antoivat hänelle ruokaa ja
+lämpimiä vaatteita, valmistivat pehmeän vuoteen, jossa hän sai levätä
+särkeviä jäseniään, ja saattoivat häntä eteenpäin uuteen turvapaikkaan.
+
+Tällaisten helläsydämmisten ihmisten välityksen kautta pääsi Elisa
+viimeinkin monet vaarat kestettyään Kanaadaan, jossa kaikki orjat heti
+tulivat vapaiksi kansalaisiksi.
+
+"Eikö hän enää koskaan saanut nähdä miestänsä", kysynee ehkä lukija.
+
+Hänen miehensä oli jo kauvan miettinyt pakoa päästäksensä raa'asta ja
+ilkeästä isännästään, joka alituisesti koki häntä jos jollakin tavalla
+nöyryyttää paljaastaan siitä syystä, että hän huomasi orjansa olevan
+älykkään ja taitavan.
+
+Saadaksensa olla Elisan läheisyydessä oli hän kuitenkin tähän asti
+kestänyt tylyä kohteluansa, mutta nyt, kun Elisa oli poissa, ei mikään
+häntä enään pidättänyt. Hänen pakoretkensä oli, jos mahdollista, vielä
+Elisankin pakoa uskaliaampi.
+
+[Kuva: Elisa hyppäsi samaa vauhtia jääkappaleelta toiselle.]
+
+Koska hän valkoihoiselta isältään oli perinyt kauniit säännölliset
+kasvot ja harvinaisen hyvin muodostuneen, ryhdikkään vartalon, pukeutui
+hän hienoksi herraksi, maalasi hiukan kasvojaan ja tukkaansa ja tuli
+niin oudon näköiseksi, että häntä oli milt'ei mahdoton tuntea. Eikä hän
+liioin käytöksessään osoittanut mitään pelkoa tahi arkuutta. Hän
+matkusti päivin kaikkien nähden, poikkesi ensi luokan ravintoloihin ja
+oli aivan niinkuin kaikki muutkin vapaat ihmiset ja maan mahtavat.
+
+Häntä etsittiin tietysti vallan äärettömästi. Hänen entinen isäntänsä
+oli kuuluttanut antavansa 400 dollaria sille, joka toisi hänet takaisin,
+tahi hankkisi varman tiedon siitä, että hän oli kuollut. Mutta ei
+takaa-ajajien päähänkään pistänyt ahdistaa hienoa herraa, joka matkusti
+parhaissa paikoissa ensi luokalla.
+
+Elisa ja hänen miehensä saapuivat Kanadaan samaan aikaan. Vaikka heillä
+sinne tullessaan ei ollut yhtäkään dollaria -- kaikki, mitä Elisan mies
+oli saanut eräältä ihmisystävältä matkaa varten, oli jo loppunut -- ja
+vaikka heillä ei ollut tuumaakaan maata, olivat he mielestänsä
+ruhtinaita rikkaammat. He olivat saaneet kaikkein kalliimman lahjan:
+_vapauden_.
+
+
+
+
+IV.
+
+
+Me jätimme Haleyn hämmästyksissään ja hieman häpeissään katselemaan
+Elisan pakoa Ohion rannalle. Nähtyään, että tämä todellakin tällä
+hetkellä oli luiskahtanut hänen käsistään, ei ollut muuta neuvoa, kuin
+palata pieneen ravintolaan ja siellä tuumia, mitä läheisessä
+tulevaisuudessa oli tehtävä.
+
+Tietysti takaa-ajoa oli jatkettava niin pian kuin virta loi
+jääpeitteensä, mutta kiusallista tämä vaan oli. Haley rupesi jo itseään
+kiroilemaan siitä, että oli välittänyt koko kakarasta, josta nyt vaan
+sai kulunkia ja harmia. Annettuaan käsirahoja miehille, jotka olivat
+ottaneet ammatikseen etsiä karanneita orjia, ratsasti hän uudestaan
+Shelbyn kartanoon tällä kertaa Tuomoa noutamaan.
+
+Tuomo sedän tuvassa vallitsi raskas mieliala. Chloe täti oli noussut
+aikaisin aamulla silittämään ukkonsa paitoja. Tätä tehdessään hän vähä
+väliä nosti kättänsä pyhkiäkseen niitä kyyneliä, jotka vierivät hänen
+poskilleen.
+
+Tuomo istui vieressä, Uusi Testamentti polvellaan. Ei kumpikaan
+virkannut mitään ja lapset nukkuivat vielä.
+
+Viimein Tuomo nousi ylös, meni vuoteen ääreen ja rupesi katselemaan
+pienokaisiaan kuiskaten itsekseen: "Tämä on nyt viimeinen kerta."
+
+Chloe täti ei vastannut mitään, hivutti vaan hivuttamistaan paitaa,
+vaikka se jo oli niin sileä kuin suinkin olla voi. Mutta yht'äkkiä
+hillitsemiskyky petti. Hän laski rautansa alas ja purskahti itkuun.
+
+"Jos edes tietäisin, minne aikovat sinut viedä ja kuinka sinua sitten
+kohtelevat. Kyllähän emäntä sanoo ostavansa sinut takaisin parin vuoden
+päästä, mutta eihän kukaan, joka kerran viedään virtaa myöten etelään,
+enää tule takaisin."
+
+"Mutta, Chloe, onhan sama Jumala siellä kuin täälläkin, ja minä olen
+joka paikassa hänen suojassansa. Nytkin hän on osottanut minulle
+hyvyyttään antamalla sinun ja lapsien jäädä tänne."
+
+Tuomo oli tukahtua pidättäessään itkuaan, mutta hän koetti karaista
+itseään ja puhui lohduttavasti ja voimakkaasti.
+
+Chloe täti oli pannut parhaansa valmistaessaan jäähyväissuurusta. Hän
+oli paistanut lihavimman kanansa, ottanut esiin marjahillot ja muut
+herkut. Mutta Tuomolta ne saivat jäädä milt'ei koskematta, sillä ei
+sellaisina hetkinä maita ruoka eikä juoma. Ei Chloella liioin ollut
+ruokahalua ja ainoat, jotka panivat arvoa tähän herkulliseen ateriaan,
+olivat pojat. He eivät vielä ymmärtäneet hetken vakavuutta, vaan söivät
+tyytyväisinä hyvällä ruokahalulla.
+
+Chloe täti järjesti sillä aikaa ukkonsa vaatteita. Hän tarkasteli joka
+paitaa, erotti vanhat uusista ja käski niitä säästäen käyttää, sillä
+kukapa ompelisi uusia, kun nämät rikkuivat. Hukkaparin hän oli jatkanut
+yön kuluessa ja pannut lankakerän sisään parsimista varten. Mutta
+kuvitellessaan, että nuo julmat ihmiset kentiesi riistäisivät kaikki
+nämät uudet kalut hänen ukoltaan, puhkesi hän uudestaan katkeraan itkuun
+nojaten päätään kapsäkkiä vasten. Lapsetkin rupesivat nyt aavistamaan
+jotakin pahaa nähdessään äidin kyyneleet ja rupesivat täyttä kurkkua
+parkumaan.
+
+Samassa astui rouva Shelby tupaan hyvästi jättämään. Perheen syvä suru
+liikutti häntä niin, ettei hän hetken aikaan saanut mitään sanotuksi.
+
+"Rakas Tuomo", sanoi hän viimein itkusta värisevällä äänellä, "en voi
+antaa sinulle tällä hetkellä mitään, josta sinulla olisi hyötyä, mutta
+sen lupaan juhlallisesti, ett'en kadota sinun jälkiäsi ja että ostan
+sinut takaisin, niin pian kuin suinkin voin."
+
+Nyt tuli Haley uhriansa ottamaan ja koko talonväki kokoutui pihalle
+vielä viimeisen kerran kätelläkseen Tuomo setää. Hän oli ollut heidän
+sekä työnjohtajansa että sielunpaimenensa ja nyt eronhetkenä he kaikki
+tahtoivat osottaa rakkauttaan ja myötätuntoisuuttaan hänelle.
+
+Juuri kun Tuomo jo istui rattailla, otti Haley raskaat raudat istuimen
+alta ja pani ne hänen jalkoihinsa.
+
+Harmin ja paheksumisen huudahdus kuului yht'aikaa kaikkien huulilta ja
+rouva Shelby vakuutti verannallaan seisoessaan, että tämä varovaisuus
+oli aivan turha.
+
+"Rouvaseni", sanoi Haley ivallisesti, "olen jo saanut 500 dollarin
+tappion täällä ollessani, enkä totta puhuen enää välitä toisesta."
+Sitten hän sivalsi hevostaan ruoskalla ja rattaat vierivät pois.
+
+Yrjö herra, Tuomon nuori ystävä ja opettaja, oli aikaisin aamulla
+matkustanut erään toverinsa luo tietämättä mitään vanhan ystävänsä
+kohtalosta. Tuomo oli pahoillaan, kun ei saanut lausua hänelle
+jäähyväisiä, ja käski sanoa paljon terveisiä.
+
+Mutta noin puolen tunnin matkan päästä, kun Haley oli pysähtänyt erään
+pajan luo saadaksensa Tuomoa varten aiotut käsiraudat hiukan
+suurennetuiksi, tuli Yrjö herra ratsastaen täyttä vauhtia heidän
+jäljessänsä.
+
+Nähdessään Tuomon pajan ulkopuolella, laskeusi hän nopeasti ratsun
+seljästä, hyppäsi rattaille ja tarttui molemmin käsin kiivaasti
+ystävänsä kaulaan vuodattaen surun ja harmin kyyneliä.
+
+"Tämä on häpeällistä, kerrassaan alhaista", sai hän viimein sanotuksi.
+"Eivät edes puhuneet minulle mitään koko asiasta. Jos olisin suuri,
+eivät vaan uskaltaisi käyttäytyä sillä tavalla. Mutta kyllä minä
+löylytin heitä äsken kotona ollessani, ole varma siitä."
+
+Tuomo koitti rauhoittaa ystävänsä kiivautta ja lausui hiljaisesti
+mielihyvänsä siitä, että vielä kerran sai nähdä nuoren herransa.
+
+"Ja kuulkaapas nyt, Yrjö herra, Teidän pitää aina pysyä hyvänä poikana.
+Muistakaa, kuinka monta tulevaisuudessa teistä tulee riippumaan.
+Liittykää äitiinne ja seuratkaa häntä. Muutamat pojat pitävät itsensä
+suureksi tultuaan liika viisaina kuullakseen äitejään, mutta älkää
+noudattako heidän esimerkkiään. Tietäkää, että Jumala antaa meille monta
+hyvää lahjaa kahdesti, mutta äidin hän antaa vaan kerran. Ettehän
+pahaksi pane, vaikka vähäsen neuvon?"
+
+"En, en suinkaan", vastasi Yrjö. "Kyllä minä koetan tulla hyväksi ja
+kelpo ihmiseksi, sen lupaan sinulle, Tuomo. Ja kyllä minä myös toimitan
+niin, että vanhemmat hankkivat sinut takaisin... Isoksi tultuani
+rakennutan sitten tupasi uudestaan ja sinulla pitää olla oikein
+erityinen huone ja matto lattialla... Katsoppas tässä, minä olen ottanut
+dollarini sinua varten. Mutta koska pelkäsin, että tuo ilkiö anastaisi
+sen sinulta, olen kaivertanut siihen pienen reijän ja ripustanut sen
+nauhaan, jotta sinä voisit kiinnittää sen kaulaasi. Joka kerta, kun sitä
+katsot, niin muista, että tulen sinua vapauttamaan."
+
+Haley palasi samassa pajasta ja lähestyi Tuomoa kantaen käsirautoja.
+
+Yrjön silmät säkenöivät tulta nämät nähdessään.
+
+Hän kohotti päätään ja koetti sanoa niin voimakkaasti ja arvokkaasti
+kuin suinkin:
+
+"Kuulkaapas, herra, kyllä minä kerron vanhemmilleni, kuinka Te
+kohtelette meidän Tuomoamme."
+
+"Sanokaa vaan", vastasi orjakauppias raa'asti.
+
+"Hävetä Teidän pitäisi, että koko elinkautenne ostatte naisia ja miehiä
+ja kytkette heitä kuin elukoita."
+
+"Niin kauvan kuin hienot ihmiset myyvät miehiä ja naisia, en ole yhtään
+heitä huonompi. Ei ostaminen ole halveksittavampaa kuin myyminenkään."
+
+"Mutta minä en aio isoksi tultuani tehdä kumpaakaan", sanoi Yrjö
+ylpeästi. "Oikein häpeän maamiehiäni tällä hetkellä." "Hyvästi nyt,
+Tuomo setä", lisäsi hän, sitten hellästi, astui ratsunsa selkään ja ajoi
+tiehensä.
+
+Tuomo katseli kauvan aikaa hänen jälkeensä, kunnes tämä viimeinen
+yhdysside hänen ja kodin välillä katosi.
+
+
+
+
+V.
+
+
+Harvoin samoissa ajopeleissä istuvien matkamiesten ajatukset saattavat
+kulkea erisuuntaisemmin kuin Haleyn ja Tuomon. Haley tuumi Tuomon mittaa
+ja voimakkaita jäntereitä ja laski, että jos hän nyt pitäisi miestä
+hyvässä lihassa, olisi voitto oleva melkoinen. Hän mietti myöskin,
+kuinka suurilukuisen orjalauman hän tällä kertaa hankkisi itselleen,
+montako miestä, vaimoa ja lasta hänen vielä pitäisi ostaa.
+
+Mitä taas Tuomoon tulee, ajatteli hän alituisesti seuraavaa lausetta:
+"Sillä ei meillä täällä ole pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me
+etsimme."
+
+Haley otti sanomalehden taskustaan ja rupesi sitä lueskelemaan. Koska
+hänen lukutaitonsa oli jotenkin heikko, täytyi hänen tavaella
+puoli-ääneen, ennenkuin sai selkoa eräästä ilmoituksesta, joka hänen
+mielestään oli tärkein koko lehdessä. Siinä ilmoitettiin julkisella
+huutokaupalla myytävän muutamia neekerejä Washingtonin raatihuoneen
+ulkopuolella. Sitten seurasi luettelo kunkin myytävän sukupuolesta ja
+iästä.
+
+"Niin, sinnepäin minunkin täytyy mennä", sanoi hän Tuomolle muun
+seurakumppanin puutteessa. "Olen päättänyt hankkia itselleni oikein
+upean orjaparven ja sinäkin saat sitten seuraa. Nyt menemme heti
+Washingtoniin ja siellä sinä saat tehdä hiukan tuttavuutta vankilan
+kanssa, siksi kunnes minä saan kaikki asiani toimitettua."
+
+Tuomo huokasi. Mitäpä siihen oli vastaamista. Hän arveli vaan itsekseen,
+kuinka monta noista huomenna myytävistä oli ryöstetty isän, äidin,
+lapsen ja puolison luota.
+
+Illalla he pääsivät perille. Haley otti asuntonsa ravintolassa, Tuomo
+sai mennä vankilaan.
+
+Oletko, nuori lukija, ollut huutokaupassa läsnä ja nähnyt, kuinka
+myytäväksi määrätty tavara on pantu esille kaikkien katseltavaksi,
+kuinka sitä arvostellaan, käännellään ja väännellään, sitten tehdään
+tarjoumuksia, ja ken enin lupaa, hän tulee omistajaksi?
+
+Juuri niin meneteltiin tässäkin huutokaupassa, jonne Haley oli
+rientänyt. Eroitus oli vaan se, että täällä myytiin eläviä ihmisiä,
+kuolemattomia ihmissieluja. Halukkaat menivät vuorotellen neekerien luo,
+avasivat heidän suunsa, tarkastelivat hampaita, panivat heitä selkäänsä
+taivuttamaan, tekemään hyppyjä ja kaikellaisia liikkeitä nähdäksensä
+heidän voimiansa ja ketteryyttään.
+
+Siellä oli eräs 60-vuotias vaimo, jonka raskas työ ja kärsimykset olivat
+tehneet heikoksi ja kivulloiseksi. Kaikki hänen lapsensa, paitsi nuorin
+poika, joka nyt myöskin oli huutokaupassa, oli jo aikoja sitten temmattu
+hänen huostastaan ja myyty etelään. Nyt vaimoparka rukoili ja pyysi,
+että tulisi myydyksi yhdessä tämän ainokaisensa kanssa. Värisevin käsin
+hän piti kiinni pojastaan ja ilmoitti jok'ikiselle, joka tuli tätä
+katsomaan, että he olivat yhdessä myytävät, vakuuttaen, että hän kyllä
+vielä jaksoi pestä, keittää ja tehdä yhtä ja toista.
+
+Haley mieltyi heti tähän nuoreen rotevaan poikaan ja osti hänet ynnä
+pari muuta neekeriä. Mutta äitiä ei hän luvannut ottaa ilmaiseksikaan.
+
+Sydäntä särkevää oli kuulla äidin huutoja ja nähdä hänen kurottavan
+väriseviä käsiään Haleyta kohden rukoillen tätä myöskin ostamaan häntä.
+
+Mutta Haleyta tällaiset kohtaukset eivät liikuttaneet ensinkään, ne
+olivat hänelle siksi jokapäiväisiä.
+
+Hän käänsi selkänsä vanhukseen päin, kokosi tavaransa ja vei heidät
+vankilaan säilytettäviksi pantuaan heidät ensin varovaisuuden vuoksi
+rautoihin.
+
+Muutaman päivän päästä istui Haley komeassa, suuressa laivassa, joka
+kynti Ohion aaltoja eteläänpäin. Aurinko säteili kirkkaalta taivaalta,
+vesi kimalteli ja vapaan Amerikan tähdikäs lippu liehui korkealla.
+Takakannella käveli hienosti puettuja herroja ja naisia keskustellen ja
+nauttien ihanasta ilmasta ja keväästä. Minne vaan käänsi katseensa,
+tapasi iloa, elonintoa ja eloisuutta.
+
+Mutta alhaalla lastaushuoneessa istui Haleyn orjalauma kokoonsullottuna
+muun rahtitavaran kanssa. Alakuloisuus ja synkkämielisyys kuvastui
+kunkin kasvoilla, kun he siinä istuivat hiljaisesti keskustellen. He
+tuskin huomasivat auringon paistetta ja kevätpäivän suloutta. Mutta
+heidän matkansa päämäärä olikin niin varsin toisenlainen kuin noiden
+takakannella kulkevien hienon maailman herrojen ja naisten. Jälkimmäiset
+olivat omasta vapaasta tahdostaan antauneet matkalle, heitä odotti
+perille päästyään ystävät ja tuttavat tahi muut huvit. Edellisiä oli
+väkisin otettu omaistensa luota ja ajettu laivaan kuin karjaa.
+Tulevaisuus ei tarjonnut heille muuta kuin uusia kärsimyksiä.
+
+Haley kävi heitä tuon tuostakin katsomassa, tarkasteli heidän kahleitaan
+ja kehoitti heitä olemaan iloisia ja tyytyväisiä, vaikka hänen sanansa
+ei näyttänyt tekevän sanottavaa vaikutusta. Sillä kun sydän vuotaa verta
+ja tulevaisuus on sysimusta, ei sydän iloitse, ei rinta riemastu.
+
+Matka kesti useita päiviä ja Haleyn orjajoukko karttui karttumistaan.
+Hänen asioitsijansa olivat näet pitkin matkaa ostaneet häntä varten
+"tavaraa" ja näitä tuotiin nyt pysäyspaikoilla vähitellen laivaan.
+
+Jokaisen uuden tulokkaan kasvot olivat yhtä epätoivoiset ja synkät, kuin
+edellistenkin. Helliä siteitä oli heiltäkin katkaistu, lapsia ryöstetty
+vanhempien sylistä ja puolisoja erotettu ikipäiviksi.
+
+Kuta etelämmäksi tultiin, sitä rehoittavammaksi kävi luonto. Rannoilla
+kohosi tummia sypressejä ja hentoja sokeriruokoja, orangepuut tuoksuivat
+ja moniväriset kukat muodostivat kauniin kirjavan maton. Etäämpänä
+häämöttivät suuret pumpuliviljelykset, missä väsyneet orjat tekivät
+ylenraskasta työtään. Heidän pienet, mitättömän näköiset hökkelinsä
+seisoivat pitkissä riveissä kappaleen matkan päässä omistajan komeasta
+rakennuksesta, jota puutarhat ja istutukset ympäröivät.
+
+Tuomo setä katseli kaikkea tätä vakavasti ja kuvitteli tulevaa
+elämäänsä. Vielä useammin menivät hänen ajatuksensa kuitenkin
+kotiseutuun. Hän muisteli köynnöskasvien peittämää tupaansa, hän näki
+Chloen illallishommassa takan ääressä, kuuli poikiensa iloisen naurun ja
+pienokaisen soperruksen. Mutta sitte taas kaikki nämä kuvat katosivat ja
+hän näki vaan sokeriruokoviidakot ja kuuli koneen jyskeen.
+
+Osaksi herra Shelbyn vakuutuksien johdosta, osaksi myöskin hiljaisen,
+luottamusta herättävän käytöksensä johdosta oli Tuomo vihdoinkin päässyt
+kahleistaan ja sai nyt vapaasti liikkua laivalla. Aina ystävällisenä ja
+valmisna auttamaan, missä vaan apu oli tarpeen, oli hän voittanut koko
+laivaväen suosion. Sillä välin, kun ei hänellä ollut mitään erityistä
+toimitettavaa, istui hän tavallisesti etukannella suurilla
+puuvillapakoilla raamattu polvillaan. Kun hän vasta vanhoilla päivillään
+oli oppinut lukemaan, kävi se jotenkin hitaasti häneltä. Mutta hänen
+kirjansa oli onneksi sitä laatua, josta hyötyy, vaikka sitä
+verkalleenkin lueskelee. Seuraten sormellaan riviä tavaili hän
+puoliääneen:
+
+Älköön ..... teidän ... sydämmenne .... murheellinen .... olko ....
+minun .... Isäni .... huoneessa ... on monta .... asuinsijaa ..... minä
+menen ..... valmistamaan .... teille sijaa.
+
+Hänen raamattunsa oli täynnä merkkiä ja viivoja, niin että hän aina
+helposti löysi lempilauseensa, ja nämät taivaalliset lupaukset täyttivät
+hänen sydämmensä rauhalla ja antoivat hänelle voimia kestämään nykyisen
+elämän vaivoja.
+
+Matkustajien joukossa oli eräs rikas, nuori mies New-Orleansin
+kaupungista, nimeltä S:t Claire. Hänellä oli mukanaan kuusivuotias
+tyttärensä ja eräs naissukulainen, joka hoiti pientä tyttöä.
+
+Tämä lapsi olikin erinomaisen vilkas. Ei ollut sitä sopukkaa laivassa,
+jonne hän ei olisi pistäynyt. Hänen isänsä ja tätinsä hakivat häntä
+ehtimiseen; mutta niin pian kun olivat löytäneet, katosi hän jälleen
+kuin kevyt pilvenhattara kesäiseltä taivaalta, sillä ei kukaan raskinut
+kieltää häntä liikkumasta tahi rajoittaa hänen vapauttaan.
+
+Kun nokinen lämmittäjä hetkeksi nosti päätään vaivaloisesta työstään,
+näki hän usein edessään suuret, kauniit lapsen silmät, jotka katselivat
+häntä sääliväisesti, aivan kuin olisivat peljänneet hänen olevan
+suuressa vaarassa.
+
+Heti sen jälkeen hymyili peränpitäjä huomatessaan ihanain lapsenkasvojen
+kurkistelevan hänen koppinsa ikkunasta.
+
+Kuin suviperhonen, hän liiteli paikasta toiseen valkeassa puvussaan ja
+toi aina muassaan lämpöä ja iloa. Karkeat, ahvettuneet kasvot
+lauhtuivat, kun näkivät hänen rientävän ohitsensa, ja isot, vankat kädet
+ojentuivat heti avuksi, kun hän siinä kulki vaarallisien paikkojen yli.
+
+Monta kertaa hän myöskin meni sen paikan ohi, missä Haleyn orjaparvi
+istui kytkettynä. Hän hiipi hiljaa heidän keskellensä, nosteli pienillä
+kätösillään heidän raskaita kahleitaan ja huokasi syvään. Välistä hän
+tuli kädet täynnä rintasokeria, pähkinöitä ja appelsiinejä ja jakeli
+kaikki tuomansa näille onnettomille.
+
+Tuomo seurasi häntä mitä suurimmalla osanotolla. Hänestä tämä herttainen
+lapsi oli kuin taivaallinen olento. Ja nähdessään hänen kirkkaat
+silmänsä ja kultakutrisen päänsä pistäyvän esiin jonkun pumpulipakan
+takaa, tuli hän ajatelleeksi niitä enkeliä, joita hänen Uudessa
+Testamentissaan kuvattiin. Kauvan aikaa kesti kuitenkin, ennenkuin Tuomo
+uskalsi lähestyä häntä, ja pienokainen puolestaan, vaikka olikin
+huvitettu kaikesta mitä näki, oli kuitenkin arka ja pelkäsi. Tuomo osasi
+leikata pieniä koria kirsimarjan siemenistä, tehdä pähkinänkuorista
+irvistäviä naamoja, leikata kaikennäköisiä pilliä y. m. ja noiden avulla
+tehtiin vähitellen tuttavuutta.
+
+Viimein kysyi Tuomo pikku neidin nimeä.
+
+"Evangeline S:t Claire", vastasi tämä, "vaikka isä ja kaikki muutkin
+kutsuvat minua Evaksi. Mutta mikä sitten sinun nimesi on"?
+
+"Minä olen Tuomo, ja pikku lapset minun kotiseudullani sanoivat minua
+Tuomo sedäksi."
+
+"No, siksi minäkin rupean sinua kutsumaan, sillä minä pidän sinusta.
+Minne sinä nyt aiot matkustaa, Tuomo setä"?
+
+"En tiedä, Eva neiti."
+
+"Etkö tiedä?" kysyi Eva kummastuneena.
+
+"En, sillä isäntäni aikoo myydä minut, enkä vielä tiedä kenellekkä."
+
+"Isä voisi sinut juuri ostaa", sanoi Eva vilkkaasti, "ja jos hän sen
+tekee, silloin saat hyvät päivät. Minäpä kehoitan häntä jo tänään."
+
+Samassa pysähtyi laiva puita ottamaan eräällä lastauspaikalla ja Eva,
+joka kuuli isänsä äänen, juoksi kevein askelin hänen luoksensa. Tuomo
+taas tarjoutui puita kantamaan ja oli pian ahkerassa toimessa.
+
+Eva ja hänen isänsä seisoivat aivan laivan partaalla paremmin
+nähdäksensä, kuinka se taas lähtisi liikkeelle. Rattaat olivat jo
+tehneet pari pyöräystä, kun pienokainen jonkun äkillisen liikkeen
+johdosta yht'äkkiä horjahti tasapainosta ja putosi päistikkaa veteen.
+Peljästynyt isä, joka tuskin tiesi mitä teki, oli juuri heittäytyä hänen
+perässänsä, kun eräs takana seisova kävi häneen kiini ja huomautti, että
+eräs voimakkaampi auttaja jo oli seurannut lasta.
+
+Tuomo oli seisonut alakannella lapsen pudotessa ja oli samassa
+silmänräpäyksessä, kun näki hänet vajoovan, heittäytynyt hänen
+perässään. Hän oli tottunut uimari, suuri ja roteva, jonkatähden lapsen
+pelastaminen oli hänelle vaan hetken työ. Hän piti itsensä
+vedenpinnalla, kunnes Eva tuli ylös; sitten hän tarttui häneen ja ui
+laivaa kohden, josta heti sata kättä ojennettiin lapsukaista
+vastaanottamaan. Vähän ajan päästä kantoi S:t Claire Evaansa, joka oli
+tainnoksissa ja jonka vaatteista vesi virtana valui, alas salonkiin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Seuraavana päivänä läheni laiva New-Orleansia. Kaikki matkustajat olivat
+liikkeellä. Mitkä kokosivat tavaroitaan, mitkä taas maksoivat laskujaan
+tahi sanoivat toisilleen hyvästiä.
+
+Alakannella seisoi Tuomo kädet ristissä miettivän näköisenä ja katseli
+tuon tuostakin erästä ryhmää laivan vastaisella puolella.
+
+Siellä seisoi kaunis Evangeline entistä hiukan kalpeampana isänsä
+vieressä. Tämä keskusteli juuri parhaallaan orjakauppiaan kanssa
+Tuomosta. Haley kehui omaisuuttaan aivan pilviin asti saadaksensa
+hänestä korkean hinnan. S:t Claire hymyili hieman ivallisesti, mutta
+pikku Eva kuiskasi:
+
+"Osta nyt vaan, sinulla on kyllä varoja ja minä tahtoisin hänet niin
+mielelläni."
+
+"Mutta miksikä", arveli isä.
+
+"Minä tahtoisin tehdä hänet onnelliseksi", vastasi lapsi.
+
+Ja niin asia päättyi. Haley laski tyytyväisesti rahat kukkaroonsa ja
+Tuomosta tuli S:t Clairen omaisuutta.
+
+Hetken perästä pysähtyi laiva ja nyt seurasi tuo tavallinen hyörinä ja
+pyörinä. Kaikki riensivät maalle ja hankkivat itselleen kantajia ja
+hevosia ja pian nähtiin S:t Clairekin seuroineen astuvan vaunuihin ja
+ajavan kotiansa.
+
+Tämä koti osotti sekä omistajansa rikkautta että hienoaistisuutta.
+Päärakennus oli ranskalais-maurilaista tyyliä ja ympäröi neliskulmaista
+linnanpihaa, jonka kutakin sivua pitkin kulki hoikilla maurilaisilla
+patsailla ja holvikatoksilla varustettuja käytäviä. Keskellä pihaa oli
+suihkulähde, jonka hopealle hohtava vesi nousi korkealle ilmaan
+pudotakseen jälleen miljoonin pisaroin marmoriseen säiliöön. Nurmikko
+oli tasainen ja hieno, kuin samettimatto, ja siellä täällä oli
+ryhmittäin etelämaiden harvinaisimpia ja helottavimpia kukkia suurissa
+marmorivaaseissa.
+
+Kun vaunut ajoivat linnanpihalle suuresta holvikkaasta portista, hyppäsi
+Eva heti alas ja liiteli kuin pieni lintu, joka on päässyt häkistä.
+
+"Voi täti", sanoi hän seurakumppanilleen, "eikö tämä kotini ole ihmeen
+kaunis?" Sitten hän taas rupesi juoksentelemaan, katseli rakkaita
+paikkoja ja tervehti jokaista.
+
+Hänen vanha hoitajansa itki ja nauroi vuorotellen syleillessään jälleen
+pikku neitiänsä. Samanlaista iloa osottivat muutkin neekerit, sillä Eva
+oli heidän kaikkien lemmikkinsä. Eikä hän suinkaan ollut unhottanut
+ystäviään täällä kotona. Heitä varten hän oli koonnut pitkin matkaa
+makeisia ja muuta pikkutavaraa matkalaukkuunsa ja kävi nyt näitä heille
+jakelemaan.
+
+Sillä aikaa kun kaikki palvelijat ympäröivät Evaa, seisoi Tuomo yksinään
+syrjempänä. Hän katseli ihmetellen ympärilleen ja näytti ihailevan sitä
+loistoa ja komeutta, joka kohtasi silmää, minne vaan päätänsä käänsi.
+Sillä Tuomo oli tässä suhteessa kuin muutkin neekerit. He kun ovat
+kotoisin rikkaimmasta maan osasta, jossa luonto esiintyy harvinaisen
+rehoittavana ja suurenmoisena, rakastavat kaikkea kaunista ja hohtavaa
+koko sydämmestään.
+
+S:t Claire hymyili nähdessään Tuomon mieltymyksen. Sitten hän jätti
+hänet erään palvelijan huostaan ja varoitti tätä kohtelemaan tulokasta
+kunnioituksella.
+
+Pikku Eva oli ollut aivan oikeassa ennustaessaan Tuomolle hyviä päiviä
+heidän luonansa. Hän sai toimekseen valvoa tallirengin tehtäviä ja
+silloin tällöin ajaa herrasväen vaunuja. Mutta näistä toimista hänelle
+vielä jäi paljon aikaa. Ja silloin hän sai oleskella Evan seurassa,
+sillä lapsi, joka oli syvästi kiintynyt uuteen ystäväänsä, pyysi, että
+tämä saisi seurata häntä kävelyretkillä ja muilla matkoilla. Ja Tuomo ei
+voinut toivoakkaan mitään parempaa. Siistissä takissa, kiiltävissä
+saappaissa, valkeassa kauluksessa ja uudessa hatussaan hän käveli pienen
+hallitsijansa vieressä.
+
+Välistä he taas istuivat pitkät ajat pienellä turvepenkillä pihalla. Eva
+poimi kukkia ja koristeli niillä vanhaa ystäväänsä tahi luki hänelle
+Uutta Testamenttia. Ja Tuomo osasi kertoa hänelle mitä huvittavimpia
+kertomuksia ja laulella uudesta Jerusalemista ja Kanaasta.
+
+Evan täti, Ofelia neiti, joka oli kotoisin pohjoisvaltioista, missä
+neekerit ovat harvinaisia, ihmetteli monta kertaa sitä, että S:t Claire
+antoi tyttärensä niin paljon seurustella tämän mustan rodun kanssa.
+Sillä vaikka hän olikin hyväluontoinen ja totuutta rakastava neiti,
+olivat neekerit hänestä kuitenkin vastenmielisiä muista ihmisistä
+eroavan ulkomuotonsa kautta.
+
+Evan isä naurahti. "Hyvä serkku", sanoi hän, "jos näkisit Evan
+hyväilevän suurta koiraa, vaikkapa mustaa, ja leikittelevän sen kanssa,
+et pitäisi sitä minäkään, mutta sinä panet pahaksesi nähdessäsi hänet
+näiden mustien ihmisraukkojen parissa. Mutta ovathan neekerit olentoja,
+joilla on ymmärrys ja kuolematon sielu".... "Antaa lapsen olla", jatkoi
+hän hetken perästä. "Lapset ovat oikeastaan ainoat tässä mailmassa,
+jotka kanssakäymisessään osottavat täydellistä tasa-arvoa. Katsoppa nyt
+Evaa. Hänestä on Tuomo oikea sankari, hänen tekemät leikkikalunsa ovat
+jalokiviä kalliimmat ja hänen laulunsa mailman etevimpiä ooperoita
+kauniimmat. Lapset ovat Jumalan lahja sulostuttamaan köyhien ja
+ylönkatsottujen elämää."
+
+Päivä päivältä oppi S:t Claire pitämään Tuomoa yhä suuremmassa arvossa.
+Huomattuaan hänen tarkkuutensa ja rehellisyytensä raha-asioissa, rupesi
+hän yhä enemmin käyttämään häntä kaikenlaisissa luottamustoimissa,
+kunnes viimein antoi Tuomon tehdä kaikki talon ostokset. S:t Clairella
+ei ollut tapana milloinkaan laskea niitä summia, jotka antoi kulkea
+palvelijoittensa kätten kautta, jonka vuoksi moni heistä käyttikin
+isännän rahoja omiin tarpeisiinsa. Mutta tällainen menettely oli aivan
+Tuomon luonnetta vastaan. Rajaton luottamus teki hänet vaan yhä
+tunnokkaammaksi.
+
+Tuomolla oli oma pieni huoneensa ja siellä tapaamme hänet eräänä päivänä
+rihvelitaulu edessään. Hän näet oli päättänyt kirjoittaa kotiansa. Mutta
+se oli itse teossa rohkea yritys. Tosin hän kotona ollessaan oli saanut
+opetusta Yrjö herralta, mutta siitä oli jo kulunut niin pitkä aika, että
+hän tuskin enään muisti kaikkien kirjaimien ulkomuotoakaan. Eikä hän
+liioin tietänyt, milloin mitäkin oli käytettävä. Siksi hän nyt ensin
+taululle koitti saada kokoon jonkinmoista kirjeen suunnitelmaa.
+
+Juuri kun hän siinä hikoili ja vaikeroi taulunsa ääressä, astui Eva
+sisään, kiipesi tuolille ja katseli hänen työtään.
+
+"Mitä kummia koukeroita sinä piirtelet, Tuomo setä", kysyi hän.
+
+"Minä koetan kirjoittaa rakkaalle muijalleni ja lapsukaisilleni, Eva
+neiti", vastasi Tuomo pyyhkien silmiään, "mutta enpä oikein tiedä,
+tulleeko tästä mitään."
+
+"Oi, jospa voisin auttaa sinua, Tuomo! Viime vuonna osasin jo tehdä
+kaikki kirjaimet, mutta pelkäänpä unhottaneeni."
+
+Nyt he rupesivat yhdessä koettamaan. Molemmat olivat totiset ja tarkat
+sekä milt'ei yhtä taitamattomat. Kultakiharainen ja musta villapää
+olivat aivan vieretysten ja neuvottelivat vähä väliä jonkun kirjaimen
+ulkomuodosta.
+
+"Katsoppas, tämä rupee jo näyttämään muhkealta", huudahti Eva ja
+tähysteli ihaellen sitä, mitä olivat saaneet kokoonkyhätyksi. "Kuinka
+tämä mahtaa ilahuttaa sinun vaimoasi ja lapsiasi! Se on oikein
+häpeällistä, että sinun on täytynyt erota heistä. Kyllä minä pyydän,
+että isä antaa sinun vielä palata heidän luoksensa."
+
+Tuomo setä kertoi nyt, että hänen entinen emäntänsä ja Yrjö herra olivat
+luvanneet ostaa hänet takaisin, ja näytti dollaria, jonka Yrjö oli
+antanut hänelle asian varmemmaksi vakuudeksi.
+
+"Oletko siellä, Tuomo", kuului S:t Clairen ääni, ja samassa hän astui
+sisään.
+
+"Mutta mitä tämä on", kysyi hän katsellessaan rihvelitaulua.
+
+"Se on Tuomon kirje. Minä autan häntä vähäsen tässä toimessa. Eikö ole
+hyvin kirjoitettu?"
+
+"En tahtoisi loukata kumpaakaan", sanoi S:t Claire hymyillen, "mutta
+ehkäpä lienee paras, Tuomo, että annat minun kirjoittaa tämän kirjeen."
+
+Sen hän myöskin teki, ja ennen iltaa se jo oli postissa.
+
+
+
+
+VI.
+
+
+Eräänä päivänä toi S:t Claire serkulleen, Evan tädille, nokimustan, noin
+8-vuotiaan tytön kasvatettavaksi.
+
+Tyttö, jonka nimi oli Topsy, oli vilkkaan ja villiytyneen näköinen.
+Mustat kiiltävät silmät katselivat uteliaasti ympärilleen ja valkoiset
+hampaat hohtivat puoliavoimesta suusta. Hänellä ei ollut muuta, kuin
+säkkikankainen vaatekappale yllään, ja hän seisoi nyt uuden
+hallitsijansa edessä kädet nöyrästi ristissä.
+
+Ofelia neiti ei ollut varsin tyytyväinen saamastaan lahjasta. Hänestä
+talossa oli jo kyllin kasvavaa mustaa sukupolvea, josta oli paljon
+huolta ja vastuuta.
+
+Mutta S:t Claire selitti ostaneensa lapsen pelastaaksensa hänet
+ruumiillisesta ja henkisestä kurjuudesta. Tyttö oli palvellut eräässä
+kapakassa, ja siellä häntä joka päivä piiskattiin niin, että hänen
+hätähuutonsa kuuluivat kauvas ympäristöön. Hän toivoi nyt, että Ofelia
+ottaisi lapsirukan huostaansa ja tekisi hänestä kelpo ihmisen.
+
+Mutta se oli helpommin sanottu kuin tehty.
+
+Topsya oli aina kohdeltu pahemmin kuin elukkaa, ei koskaan
+ystävällisesti puhuteltu ja neuvottu, aina vaan toruttu, potkaistu ja
+tuupattu. Hänellä ei sentähden ollut aavistustakaan kuuliaisuudesta,
+rehellisyydestä ja hyvyydestä. Hän varasti ja valehteli, oli viekas kuin
+kettu ja sukkela kuin orava, aina valmis osottelemiseen ja kaikenlaisiin
+hullunkurisuuksiin.
+
+Ofelia neiti koetti totuttaa häntä järjestykseen ja työhön. Mutta
+Topsylla oli erityinen taito tehdä kaikki nurinpäin. Kun hänen piti
+ommella, taittoi hän silmäneulansa, katkasi lankansa tahi sai siihen
+solmuja ja lymytti viimein koko työnsä.
+
+Alituisesti löydettiin hän pahanteossa. Kun hänen piti peittää sängyt ja
+siivota huoneet, kiipesi hän pöydille, heitteli lakanoita ja peitteitä
+sinne tänne, pukeutui Ofelian vaatteisiin ja asettausi peilin eteen
+irvistelemään ja viheltelemään.
+
+Kun Ofelia neiti suruissaan ja epätoivoissaan kyseli Topsylta, miksi hän
+käyttäytyi niin pahasti, vastasi tämä viattomasti:
+
+"En tiedä, neiti. Se tulee kai siitä että minulla on niin häijy sydän.
+Paras on, että neiti antaa minulle vitsaa. Niin entinen isäntänikin aina
+teki."
+
+"Mutta minä en mielelläni tee sitä. Kyllä sinä osaat olla kiltti
+ilmankin. Miksi et tahdo?"
+
+"Kah, kun ma olen niin tottunut selkään saamaan. Kai se minulle hyvää
+tekee."
+
+Mutta kun Ofelia neiti kerran koitti samaa menetystapaa, huusi ja parkui
+Topsy henkensä edestä, vaikka kohta perästäpäin voitonriemuisasti kertoi
+muille lapsille, ett'ei Ofelian vitsananto tuntunut enempää kuin
+kärpäsen pureminen. Toista oli, kun entinen isäntä otti kouriinsa. Se
+koski.
+
+Kartanon lapset, yksin Evakin, keräytyivät usein ihmetellen hänen
+ympärilleen, sillä hän osasi laulaa eriskummallisia neekerilauluja
+lyöden tahtia käsillään ja jaloillaan.
+
+Kerran kun Topsy Ofelia neidin läsnä ollessa peitti sänkyä, näki hän
+kauniin punaisen nauhan ja hansikasparin pöydällä. Topsy teki tällä
+kertaa työnsä oikein huolellisesti, sillä häneltä ei suinkaan puuttunut
+kykyä. Mutta niin pian kuin Ofelia hiukan käänsi päätänsä, pisti hän
+nauhan ja hansikkaat hihaansa yhtä nopeasti, kuin tottunut taskuvaras.
+Mutta juuri kun hän oli pois menossa ja teki tavallisen kumarruksensa
+oven suussa, huomasi neiti nauhanpään pistävän hänen hihastaan. Hän kävi
+siihen paikalla ja kyseli, mistä se oli.
+
+Mutta Topsy tekeytyi aivan tietämättömäksi ja sanoi:
+
+"Kas, neidin nauha! Millä ihmeen tavalla se on tullut minun hihaani?"
+
+"Topsy, älä nyt valehtele. Sinä olet ottanut nauhan."
+
+"En, neiti, minä vakuutan, ett'en ole nähnyt koko kalua tätä ennen. Enkä
+minä koskaan valehtele, en milloinkaan... Kai nauha oli joutunut sänkyyn
+ja sieltä livahtanut hihaani."
+
+"Etkö tiedä, että valehteleminen on synti", sanoi Ofelia, ja tällä
+tavalla jatkettiin kuulustelua kauvan aikaa, kunnes hansikkaat putosivat
+toisesta hihasta.
+
+Nyt Topsy tunnusti ottaneensa molemmat, mutta vakuutti kovasti
+katuvansa.
+
+"Koska olet noin valmis näpistelemään, olet varmaan ottanut vielä
+muutakin tavaraa. Tunnusta nyt vaan kaikki", sanoi Ofelia.
+
+"Voi, neiti, minä olen ottanut Evan korallisen kaulakoristeen."
+
+"Entä vielä?"
+
+"Sitten minä olen ottanut kamarineidin korvarenkaat."
+
+"Tuo heti kalut tänne", komensi Ofelia kiivaasti.
+
+"Sitä en voi tehdä, neiti hyvä, minä olen polttanut ne."
+
+Samassa tuli Eva huoneeseen kantaen kaulassaan korallikoristettaan ja
+kun Ofelia ihmetellen kysyi, mistä hän oli sen saanut, ei hän tiennyt
+sen edes poissa olleenkaan. Eikä siinä kyllin. Kun kamarineiti toi
+silitettyjä vaatteita sisään, oli hänellä korvissaan juuri ne renkaat,
+jotka Topsy sanoi ottaneensa.
+
+Nyt seurasi taas uusi kuulusteleminen ja ihmetteleminen.
+
+"Mutta miksikä sinä oikeastaan kerroit ottaneesi nuo tavarat?"
+
+"No, kun neiti käski minun tunnustaa, enkä keksinyt mitään muutakaan",
+vastasi Topsy viattomasti.
+
+"Mutta tietysti en tahtonut sinua tunnustamaan sellaista, jota et ole
+tehnytkään", sanoi Ofelia. "Onhan sekin valehtelemista."
+
+"Vai on", lausui Topsy kummastuneena.
+
+Kamarineiti, joka oli kuullut tämän keskustelun, sanoi nyt
+harmistuneena: "Jos minä olisin isäntä, totta tosiaankin antaisin
+piiskata tuota ilkeätä lasta että veri vuotaisi."
+
+"Älä koskaan puhukkaan sillä tavalla", sanoi Eva. Lapsen silmät oikein
+säkenöivät ja posket hehkuivat. Sitten hän kääntyi Topsyn puoleen
+sanoen:
+
+"Lapsi rukka, miksi sinä varastit? Kyllä minä annan sinulle tavaraa,
+ettei sinun tarvitse varastella."
+
+Nämät olivat ensimmäiset ystävälliset sanat, jotka Topsy kuuli koko
+elinkautenaan. Ne tekivät omituisen vaikutuksen kovuudesta paatuneeseen
+lapsen-sydämmeen ja kyynel värähti hetkeksi hänen kiiluvassa silmässään.
+
+Siitä päivästä oleskeli Eva usein Topsyn seurassa. Hän vei hänet omaan
+kamariinsa ja puheli hänen kanssansa herttaisesti ja ystävällisesti.
+Lapsellisella tavalla kertoi Eva Topsylle Jesuksesta, joka rakastaa
+kaikkia, olkootpa valkeita tai mustia, ja suree heidän pahuuttansa. Ja
+hän tahtoo auttaa kaikkia, että he tulevat hyviksi ja nöyriksi,
+Topsyakin.
+
+Kaikki tämä oli Topsylle ihan uutta ja käsittämätöntä, mutta Evan lempeä
+ja hiljainen käytös ei voinut ajan pitkään olla häneen vaikuttamatta.
+
+Varsinkin koski se syvästi Topsyyn, kun hän näki Evan itkevän hänen
+pahuuttansa. Ei kukaan ollut vielä koskaan välittänyt hänestä niin
+paljon, että olisi hänen takiansa kyyneleitä vuodattanut. Eikä kukaan
+ollut silitellyt hänen villaista päätään ja sanonut: "Topsy, minä pidän
+sinusta", niinkuin Eva nyt teki.
+
+Topsy oli tähän asti ollut itsepintaisuuden perikuva ja hänen sydämmensä
+kylmä ja kolkko, mutta Evan ystävällinen käytös sulatti sen kuin
+kevätaurinko hyisen maan. Evan takia tahtoi Topsy tulla nöyräksi ja
+kuuliaiseksi, Evan mieltä hän ei tahtonut pahoittaa. Ja näin sai Eva
+enemmän aikaan, kuin kaikki Ofelian pitkät puheet ja nuhdesaarnat.
+
+
+
+
+VII.
+
+
+Kaksi vuotta on kulunut siitä, kun ystävämme Tuomo joutui S:t Clairen
+perheeseen. Vaikka hän oli kaukana omaisistaan ja vaikka hän usein
+toivoi sitä elämää, johonka vaellus maan päällä vaan on valmistus, ei
+hän kuitenkaan tuntenut itseään onnettomaksi. Hän oli oppinut
+raamatusta, että on suuri voitto olla jumalinen ja tyytyä onneensa.
+
+Kotoansa hän oli saanut kirjeen, joka sisälsi paljon ilahduttavia
+tietoja. Chloe oli omasta pyynnöstään päässyt palvelemaan erään
+sokurileipojan luo, jossa hän erityisen kakku- ja torttuleipomus-kykynsä
+kautta ansaitsi paljon rahaa, ja nämät hän sai pitää itse ja panna
+säästöön ukkonsa takaisinlunastamista varten. Tuomon molemmat pojat
+olivat melkoisesti kasvaneet ja pikku tyttö osasi jo kävellä. Tuomo
+sedän tupa oli nykyään tyhjä, mutta Yrjö, joka oli kirjeen tekijä, puhui
+laajalta tuumistaan korjauttaa ja isontaa sitä. Lopuksi hän vielä kertoi
+isästään ja äidistään sekä omasta koulunkäynnistään ja luvuistaan.
+
+Tuomo luki kirjeen monta kertaa. Hänestä se oli ihmeen hyvästi
+kokoonpantu ja niin selvää käsialaa, että osasi lukea vaikka huoneen
+toisesta päästä.
+
+Evan kanssa hän sitten tuumiskeli, eikö olisi syytä panna se lasiin ja
+raamiin seinälle ripustettavaksi.
+
+Tuomon ja Evan ystävyys oli vuosien kuluessa yhä vaan kasvanut. Tuomo
+ihaili ja rakasti Evaa kuin viattomuuden ja herttaisuuden perikuvaa ja
+koetti kaikin tavoin täyttää pienen hallitsijansa toiveita. Missä hän
+vaan liikkui, muisti hän aina hakea jotakin Evaa varten. Ja kun Eva
+sitten Tuomon kotiintullessa kysyi:
+
+"No, Tuomo setä, mitä sinulla on minua varten?" soi tämä kuin musiikki
+hänen korvissaan.
+
+Ja Eva puolestaan osotti ystävyyttään ja kiitollisuuttaan niin usein,
+kuin suinkin ymmärsi ja osasi.
+
+Kun Tuomo halusi kuulla raamattua, oli Eva aina valmis lukemaan. Kaunis,
+sointuisa ääni, runollinen mielikuvitus ja rakkaus kaikkeen suureen ja
+ylevään tekikin hänestä erinomaisen lukijan. Sillä tavalla ei Tuomo
+vielä eläissään ollut kuullut raamattua esitettävän.
+
+Ensin oli Eva lukenut vaan vanhan ystävänsä mieliksi, mutta vähitellen
+kiintyi hän koko olennollaan tähän suuremmoiseen kirjaan. Se herätti
+hänessä omituisia tunteita ja syvää kaipausta. Enin hän rakasti
+profeetallisia kirjoja ja ilmestysraamattua, sillä niissä puhuttiin
+tulevaisesta onnesta ja ihanuudesta, joka teki häneen syvän vaikutuksen.
+
+Kerran kun he taas lukivat uudesta Jerusalemista, sen kultaporteista ja
+kalliilla kivillä kaunistetuista muureista, sanoi lapsi yht'äkkiä:
+
+"Tuomo setä, minä menen pian sinne."
+
+"Minnekkä, Eva neiti?"
+
+Lapsi nousi seisaalleen ja osotti pienellä kädellään taivasta kohti.
+Iltarusko loi hänen kasvoillensa ja kultakutrillensa yliluonnollisen
+hohteen ja silmät katselivat vakavasti avaruuteen. "Minä menen tuonne,
+Tuomo setä; pian minä olen enkelien luona." Tuomo tunsi piston
+sydämmessään. Tosiaankin oli hän monta kertaa viime aikoina ihmeekseen
+huomannut, mitenkä Evan pienet kädet olivat laihtuneet, iho oli käynyt
+läpikuultavammaksi ja hengitys lyhyemmäksi. Eikä hän enää jaksanut
+juosta ja leikkiä puutarhassa kuin ennen. Tuomo oli myöskin kuullut
+Ofelia neidin puhuvan yskästä, jota eivät kaikki hänen lääkkeensä
+voineet parantaa. Nytkin paloi hehkuva puna hänen poskillaan ja pienet
+kädet olivat kuumeentapaiset. Ja kuitenkaan Tuomon päähän ei ollut
+milloinkaan pistänyt sellainen mahdollisuuskaan, että Eva oli heidät
+jättävä.
+
+Tuomon ja Evan keskustelu keskeytettiin sen kautta, että Ofelia kutsui
+Evaa sisään, sillä ilta oli jo käynyt viileäksi ja kaste peitti maan.
+
+Ofelia oli tottunut sairaanhoitaja. Hän oli aikaa sitten levottomuudella
+kuunnellut Evan yskää ja huomannut tuon petollisen punan hänen
+poskillaan.
+
+Hän ilmoitti pelkonsa Evan isälle, mutta tämä ei ottanut sitä
+kuullakseenkaan. "Etkö näe, että lapsi kasvaa", oli hänellä tapana
+vastata ja mennä muihin puheisiin.
+
+Mutta Ofelian sanat olivat kuitenkin tehneet hänet äärettömän
+hermostuneeksi ja levottomaksi. Eva oli hänen silmäteränsä, hänen ilonsa
+ja tulevaisuuden toiveensa, eikä hän tahtonut antaa sellaiselle
+ajatuksellekaan sijaa, että hänen sydänkäpynsä oli pois menevä. Ja siksi
+hän koetti vakuuttaa sekä itselleen että muille, että tuo yskä, josta
+Ofelia niin usein puhui, ei ollut muuta kuin pienen kylmettymisen
+seuraus, joka piankin antautuisi.
+
+Mutta hän oleskeli siitä alkaen vielä enemmän kuin ennen Evan kanssa,
+otti hänet kanssansa kävelemään ja ajelemaan. Usein hän myöskin toi
+hänelle vahvistavia lääkkeitä, ei siksi että lapsi olisi ollut niiden
+puutteessa, kuten hän selitti, mutta eiväthän ne nyt haitaksikaan
+olleet.
+
+Oli kuitenkin eräs seikka, joka suuresti huolestutti Evan isää, ja se
+oli lapsen nopeasti kasvava henkinen kehitys, hänen ymmärryksensä ja
+tunteidensa kypsyys. Tosin hän vielä joskus leikki ja iloitsi, kuin
+lapset yleensä, mutta usein hän lausui niin syviä ajatuksia ja viisaita
+arvosteluja, että olivat kuin jonkun korkeamman hengen kuiskaamia.
+Sellaisina hetkinä S:t Clairea väristytti ja hän sulki Evan syliinsä
+aivan kuin olisi hellyydellään koittanut pidättää häntä luonansa.
+
+Eva oli aina kohdellut kaikkia orjia hyvyydellä, mutta tästä lähin oli,
+kuin hän vaan olisi elänyt osottaakseen rakkautta. Kun hän leikitteli
+Topsyn ja muiden neekerilasten kanssa, oli se enimmiten heidän
+huvikseen. Hän ajatteli, kumma kyllä, usein neekerien tilaa ja suri
+heidän kohtaloansa.
+
+Eräänä päivänä hän puhui siitä isänsä kanssa.
+
+Oli ilta ja S:t Claire istui verannalla. Hän oli kutsunut Evan luokseen
+antaakseen hänelle erään ostamansa kipsikuvan. Mutta hän peljästyi
+nähdessään lapsen luonnottoman kirkkaat silmät ja hehkuvat posket.
+
+"Eva lemmikkini, kuinka voit? Olethan parempi", sanoi hän puristaen
+lasta rintaansa vasten.
+
+"Isä, minä olen kauvan jo tahtonut sanoa sinulle jotain ja nyt sen
+teenkin, ennenkuin tulen tästä heikommaksi."
+
+S:t Claire vapisi, ja Eva istuutui hänen polvellensa nojaten päätään
+hänen rintaansa vasten ja sanoi:
+
+"Isä, aika lähenee, jona minun täytyy jättää sinut; minä menen pois,
+enkä koskaan enään palaa." Eva itki.
+
+"Pikku kultanuppuseni", puhui S:t Claire koettaen tehdä äänensä
+huolettomaksi, vaikka koko olentoansa väristytti. "Sinä olet nyt niin
+alakuloinen ja hermostunut, mutta katsoppas, mitä olen sinulle ostanut."
+
+"Ei, isä kulta", vastasi Eva ja työnsi hiljaa pois kuvan, "älä petä
+itseäsi. En ole ensinkään parempi ja pian minä menen pois. Enkä liioin
+ole alakuloinen. Ellei sinua olisi ja noita ystäviäni, tuntisin itseni
+oikein onnelliseksi. Halusta minä täältä eroan."
+
+"Mikä on tehnyt rakkaan lapseni mielen niin raskaaksi, että se tahtoo
+pois? Onhan sinulla kaikkia, mitä suinkin saatat toivoa."
+
+"On kyllä, mutta minä tahdon mieluummin olla taivaassa. Täällä on niin
+monta asiaa, jotka minua surettavat."
+
+"Mitkä sitten?"
+
+"Minä olen niin huolissani meidän palvelijaimme tähden. Ne ovat niin
+hyviä ja ystävällisiä minulle. Soisin, että he kaikki olisivat vapaita."
+
+"Mutta, lapsi kulta, onhan heidän hyvä olla täällä meidän luonamme."
+
+"Onpa niinkin. Mutta kaikki ihmiset eivät ole sinun kaltaisiasi, isä. Ei
+setäkään ole sellainen. Jos nyt joku onnettomuus kohtaisi sinua, kuinka
+orjiemme silloin kävisi? Minä tiedän, että moni orjainomistaja on
+ruoskinut neekerejään kuoliaaksi."
+
+"Olen hyvin pahoillani siitä, että sinulle on kerrottu sellaisia
+julmuuksia, rakas lapseni."
+
+"Niin, isä, sinä tahtoisit, että minä olisin täydellisesti onnellinen
+sillä aikaa, kun muut kärsivät kurjuutta koko elämänsä. Et voi uskoa,
+kuinka sellaiset surulliset tapaukset koskevat minuun. Minä ajattelen
+niitä alinomaa. Eikö voisi vapauttaa kaikkia orjia?"
+
+"Minä puolestani sen kyllä soisin, mutta en todella tiedä, mitenkä niin
+pitkälle päästäisiin."
+
+"Isä, sinä joka olet niin hyvä ja osaat puhua niin kauniisti, etkö voisi
+matkustaa ympäri maata ja kehoittaa ihmisiä vapauttamaan orjiansa? Kun
+minä olen poissa, teet sen kyllä minun takiani."
+
+"Kun sinä olet poissa", huudahti S:t Claire. "Rakas lapsi, älä puhu
+sillä tavalla. Sinä olet minun ainokaiseni tässä maailmassa."
+
+"Minun vanhalla hoitajallani ei myöskään ole, kuin yksi lapsi, ja
+kuitenkin hänen täytyy elää erikseen siitä. Kyllä minä tiedän, että hän
+on murheissaan siitä. Olen nähnyt hänen usein itkevän. Ja kyllä Tuomokin
+rakastaa lapsiaan. Voi, isä, eikö ole kauheata, että tapahtuu sellaisia
+asioita?"
+
+"On kyllä kultaseni", sanoi S:t Claire lohduttavaisesti, "mutta älä nyt
+sure, rakas lapsi, äläkä puhu kuolemastasi, niin koetan saada kaikki
+hyvälle kannalle."
+
+"Ja lupaa myöskin, rakas isä, että annat Tuomolle vapauden, niin pian"
+-- Eva pysähtyi ja lisäsi sitten empien -- "niin pian kun olen poissa."
+
+S:t Claire lupasi tehdä kaikki, mitä hänen pikku Evansa suinkin pyysi.
+
+Heidän keskustellessaan oli aurinko mennyt mailleen ja hämärä oli
+vähitellen kietonut kaikki harmaaseen vaippaansa. S:t Claire ei enää
+nähnyt Evan kasvoja, kuunteli vaan hänen vienoa ääntänsä, joka soi kuin
+henkien kuiskaus toiselta puolen haudan. Oli kuin hänen armas
+äiti-vainajansa olisi puhutellut häntä lapsen kautta. Viimein hän kantoi
+Evansa sisään, tuuditteli häntä käsivarsillaan ja lauloi nukuksiin.
+
+
+
+
+VIII.
+
+
+Evalla oli oma huone, joka niinkuin muutkin huoneet johti verannalle.
+Tänne S:t Claire oli hankkinut kaikkia, mikä suinkin viehättää silmää ja
+ilahuttaa mieltä.
+
+Siellä oli tauluja ja marmorikuvia, bamburuoko-sohvia ja -tuolia, pieni
+kirjoituspöytä täynnä pikkukaluja, pehmeitä mattoja ja hienoja uutimia.
+
+Tässä sievässä huoneessa lepäsi Eva tästälähin suurimman osan päivää.
+Hän makasi tavallisesti pienellä sohvallaan ikkunan ääressä ja katseli
+suurilla kirkkailla silmillään järven kimaltelevia aaltoja.
+
+Koko talon väki kaipasi hänen keveitä askeliaan, jotka aina ennen
+kuuluivat puutarhassa ja verannalla. Eva oli ollut heidän ilonsa ja
+auringonpaisteensa ja siksi he nyt kaikki surulla ja osanotolla
+seurasivat hänen tilaansa ja tekivät mitä voivat ilahuttaakseen häntä.
+Joka aamu hän näiltä ystäviltään sai kauniita kukkavihkoja, Topsykin
+koetti parastaan järjestäessään kukkia Evan kamaria varten, ja Tuomo oli
+onnellinen, kun lämpiminä päivinä sai kantaa pientä sairasta joko
+verannalle tahi puutarhaan orangepuiden varjoon ja laulella hänen
+lempilaulujaan.
+
+Eräänä päivänä pyysi Eva Ofelia tätiä leikkaamaan osan hänen
+kiharoistaan, sillä hän tahtoi jaella niitä ystävilleen muistoksi.
+Ofelia tuli saksineen ja pian oli Evalla syli täynnä pitkiä kiharoita,
+joita hän vakavasti katseli ja punoi laihojen sormiensa ympäri. Vähä
+väliä hän myöskin loi katseensa isäänsä, joka seisoi siinä synkän
+näköisenä huulet kokoon puristettuina.
+
+Kun kaikki oli leikattu, viittasi hän isäänsä tulemaan luoksensa, ja
+sanoi: "Rakas isä, voimani vähenevät päivä päivältä ja minä tiedän että
+kuolema on lähellä. Minulla olisi niin paljon sanottavaa ja tehtävää,
+mutta se on niin vaikeata, kun et sinä koskaan tahdo kuulla
+puhuttavankaan näistä asioista. Mutta sallippa nyt, että puhun."
+
+"Kyllä sallin", vastasi S:t Claire ja peitti silmänsä toisella kädellään
+tarttuen toisella Evan pieneen kuumaan käteen.
+
+"Minä soisin, että palvelijamme kokoontuisivat tänne, sillä minulla
+olisi vähän puhuttavaa heille."
+
+Sana lähetettiin, ja hetken päästä olivat kaikki palvelijat kokoontuneet
+Evan huoneeseen. Siellä vallitsi pari minuuttia haudan hiljaisuus. Kukin
+katseli huoaten ja päätään pudistaen ennen niin kukoistavaa pikku
+neitiä, joka nyt laihana ja läpikuultavana lepäsi sohvallaan. Eva
+kohottausi hiukan ja katseli kauvan ja vakavasti kutakin.
+
+"Minä olen kutsuttanut teidät tänne siksi, että rakastan teitä kaikkia",
+sanoi Eva. "Minulla olisi teille jotakin sanomista, jota en tahtoisi
+teidän unhottavan.... Pian minä jätän teidät. Parin viikon päästä ei
+minua ole enään."
+
+Tässä katkasi haikea itku ja valitus Evan puheen.
+
+Hän odotti hetken ja jatkoi sitten heikolla äänellään: "Minä tahdon
+kertoa teille, että on olemassa ihana suloinen maailma, jossa Jesus
+asuu. Minä menen nyt sinne, mutta te voitte myöskin päästä sinne. Se on
+luotu kutakin varten. Jokainen voi tulla enkeliksi ja iloita siellä
+lakkaamatta..... Mutta jos tahdotte sinne, pitää teidän elää, niinkuin
+kristittyjen. Kyllä Jesus teitä auttaa. Rukoilkaa häneltä apua, lukekaa
+hänen sanaansa...."
+
+Lapsi keskeytti puheensa, katseli sääliväisesti kuulijoitaan ja jatkoi
+sitten surullisesti:
+
+"Voi teitä raukkoja, ettehän te osaakaan lukea!" Ja Eva painoi päätään
+sohvaa vasten ja itki.
+
+"Sama se", sanoi hän viimein päätään kohottaen ja hymyillen
+ystävällisesti kyynelten kesken. "Minä olen rukoillut teidän edestänne
+ja tiedän, että Jesus auttaa teitä, vaikk'ette osaakaan lukea.
+Toimittakaa niin, että usein saatte kuulla raamattua luettavan ja
+seuratkaa sen oppia! Silloin toivon tapaavani teidät kaikki taivaassa."
+
+"Amen", sanoi Tuomo vakavasti ja siihen yhtyivät muutkin.
+
+"Minä tiedän, että te kaikki rakastatte minua. Te olette osottaneet
+minulle paljon hyvyyttä ja ystävällisyyttä ja nyt minä tahtoisin antaa
+teille pienen muiston. Tässä on kullekin kihara minun hiuksistani. Kun
+katselette sitä, niin muistakaa, että minä rakastin teitä ja että minä
+olen mennyt taivaaseen, jossa halajan teidät tavata."
+
+Mahdoton on kuvata sitä mielen liikutusta, joka seurasi näitä Evan
+sanoja. Kaikki tulivat hänen luokseen ottaaksensa hänen kädestään tämän
+viimeisen rakkauden osotteen. He lankesivat polvilleen, nyyhkyttivät ja
+itkivät, suutelivat hänen vaatteitaan ja sopersivat siunauksia ja
+lempeitä sanoja.
+
+Kun kukin oli saanut lahjansa, antoi Ofelia merkin, että he kaikki
+siirtyisivät pois, sillä hän pelkäsi sairaan liiallista rasitusta.
+
+Loppu lähestyi, vaikka välistä oli hetkiä, jolloin Eva näytti niin
+virkeältä ja iloiselta, että hänen isänsä jo taas rupesi toivomaan. Eva
+vaan itse ei toivonut. Hän tunsi niin varmaan kuoleman lähestymisen. Oli
+aivan kuin hän sielussaan olisi kuullut taivaallisen kutsunnan ja nähnyt
+tulevan ihanuuden.
+
+Tuomon kanssa hän usein puhui näistä asioista ja tämä vanha ystävä
+ymmärsi hänet paremmin kuin kukaan muu. Viimein Tuomo ei enää malttanut
+nukkua omassa pienessä suojassaan, vaan makasi kaiket yöt verannalla
+ollakseen heti valmis niin pian kuin ratkaiseva hetki läheni.
+
+Ja eräänä yönä, kun Ofelia valvoi Evan vuoteen ääressä, huomasi hän
+lopun olevan käsissä. Hän meni heti Tuomoa herättämään ja pyysi häntä
+hakemaan lääkäriä. Sitte hän naputti S:t Clairen ovea ja käski hänet
+sairaan vuoteelle. Tämä öinen kutsu teki häneen sellaisen vaikutuksen,
+kuin olisi hän jo kuullut heitettävän multaa armaansa kirstulle.
+
+Hän kiirehti paikalla ylös, tuli Evan huoneeseen ja nojautui hänen
+vuoteensa yli. Hänen sydämmensä oli seisattua nähdessään kuoleman leiman
+lapsensa kasvoilla. Nyt oli siis kaikki toivo turha. Evan kasvojen ilme
+ei enää ollut tämän maailman, vaikka hän vielä hengitti.
+
+Muutaman minuutin päästä tuli Tuomo lääkärin kanssa. Tämä katseli
+sairasta tarkasti ja kysyi sitten kuiskaavalla äänellä: "Milloinka tämä
+muutos tapahtui?"
+
+"Puoliyön aikana", vastasi Ofelia.
+
+Vähitellen joutui koko talonväki liikkeelle ja verannan lasiovien takaa
+katseli levottomia kasvoja ja kyyneleisiä silmiä.
+
+"Voi, jospa hän vielä heräisi ja puhuisi, vaikka vaan kerran", vaikeroi
+S:t Claire.
+
+Suuret siniset silmät aukenivat, hymy levisi kasvojen yli, hän koetti
+kohottaa päätään ja puhua.
+
+"Eva, oma lemmikkini, tunnetko minut?"
+
+"Rakas isäni", sanoi lapsi tehden viimeisen ponnistuksen ja kiersi
+kätensä hänen kaulansa ympäri. Mutta hetken päästä ne putosivat
+hervottomina alas ja S:t Claire näki noissa rakkaissa kasvoissa kuoleman
+kamppauksen ja kuuli hänen harvan ja raskaan hengenvetonsa. "Tämä on
+hirveätä", valitti S:t Claire ja puristi Tuomon kättä tuskin tietäen,
+mitä teki. "Tämä kerrassaan tappaa minut."
+
+Kyyneleet kiersivät Tuomon silmissä, kun hän siinä piti isäntänsä kättä
+ja katseli vuoteella lepääviä kalpeita kasvoja.
+
+"Jumalan kiitos, nyt se on ohitse", sanoi hän viimein. "Katsokaa häntä!"
+
+Kaikki tuska oli loppunut. Vapautunut henki oli päässyt kotia ja lapsen
+kasvoissa kuvastui tyyneys ja taivaan rauha.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Taulut ja veistokuvat Evan huoneessa olivat peitetyt valkeaan
+suruharsoon ja uutimet vedetyt ikkunan eteen. Eva lepäsi vuoteellaan
+sellaisessa valkeassa leningissä, joita hän aina eläissään oli
+käyttänyt. Uutimien kautta syntynyt ruusuinen valo loi lämpimää punaa
+kuolon kalpeille kasvoille, pitkät silmäripset varjostivat hienoja
+poskia ja pää oli hiukan sivullepäin käännetty, aivan kuin luonnollista
+unta nukkuvan.
+
+S:t Claire käveli kuin unissaan, ei välittänyt mistään, ei kuullut
+mitään, seisoi vaan tuntikausia tytärtänsä katsellen. Häneltä kysyttiin,
+koska maahanpaniaisia oli vietettävä, mihin Eva oli pantava y. m., mutta
+hän ei puuttunut ollenkaan näihin asioihin.
+
+Ofelia piti huolta kaikesta. Hän koristeli palvelijain kanssa Evan
+huonetta ja poisti siitä tuoksuvien kukkain avulla kaiken synkkyyden.
+Evan pöydällä oli ihania ruusuja ja kamarineiti järjesti aistikkaasti
+afrikalaisia jasmiineja hänen vuoteelleen.
+
+Juuri kun kaikki oli valmista, astui Topsy sisään silmät itkusta
+turvoksissa. Kamarineiti viittasi häntä menemään tiehensä, mutta Topsy
+läheni siitä huolimatta vuodetta.
+
+"Annappa minunkin tulla tänne! Minulla on niin kaunis ruusu, jonka
+tahtoisin laskea Eva neidin vuoteelle."
+
+"Mene tiehesi", tiuskasi neiti harmistuneena.
+
+"Anna hänen olla", sanoi S:t Claire yht'äkkiä. Hän oli seisonut
+syrjemmällä ja kuullut koko keskustelun.
+
+Kamarineiti vetäytyi nyt pois ja Topsy tuli laskemaan kukkansa kuolleen
+jalkain juureen. Sitte hän äkisti heittäytyi lattialle, itki ja parkui
+ääneen.
+
+Ofelia riensi huoneeseen, nosti hänet lattialta ja koetti saada
+vaikenemaan, mutta turhaan.
+
+"Voi, Eva neiti, voi jos olisin kuollut hänen kanssaan!"
+
+"Rauhoitu, hyvä lapsi", pyysi Ofelia. "Eva on nyt enkelinä taivaassa."
+
+"Mutta minä en saa häntä enää koskaan nähdä", nyyhki Topsy, "ja hän oli
+ainoa, joka sanoi rakastavansa minua. Nyt ei ole enää ketään... Voi,
+ett'en olisi syntynytkään! Mitä minusta nyt tulee?"
+
+Lapsi raukan suru ja epätoivo oli niin liikuttava, että S:t Claire ja
+Ofelia seisoivat kyynelsilmin ja Ofelia koetti lohduttaa häntä kaikin
+tavoin.
+
+"Topsy rukka, älä ole noin murheellinen! Minäkin pidän sinusta, vaikk'en
+olekaan tämän pikku vainajan kaltainen. Kyllä koetan auttaa sinua, että
+tulet kelpo ihmiseksi." Neidin kyyneleet ja värähtelevä ääni puhuivat
+enemmän kuin sanat. Siitä asti hän voitti tuon hyljätyn lapsen
+luottamuksen ja rakkauden.
+
+Hautajaisia valmistettiin, ihmisiä tuli ja meni. Kaikki olivat mustiin
+puetut ja puhuivat matalalla äänellä. Eva pantiin pieneen kirstuunsa ja
+kannettiin hautaan, joka oli kaivettu puutarhaan turvepenkin viereen,
+missä hän niin usein oli istunut.
+
+Mutta kun kaikki muut itkivät ja valittivat, seisoi Evan isä haudan
+partaalla kuivin silmin. Hänen sydämmensä oli niin rikki murrettu,
+ett'ei ollut kyynelistä lievitystä.
+
+Kaikki S:t Clairen harrastukset olivat tavalla tai toisella olleet
+kiintyneet Evaan. Häntä varten hän oli tehnyt työtä, häntä varten
+hoitanut omaisuuttaan, tehnyt parannuksia ja muutoksia, ja kun häntä nyt
+ei enää ollut, tuntui kaikki niin sanomattoman tyhjältä ja joutavalta.
+
+Hänen elämänsä keskus oli poissa, ei ollut enää mitään toimitettavaa ja
+tehtävää.
+
+Oli kuitenkin yksi asia, johon S:t Claire vähitellen ryhtyi. Hän rupesi
+valmistaviin toimeenpiteisiin Tuomon vapauttamista varten, joka oli
+tapahtuva niin pian, kuin kaikki lailliset muodot oli saatu täytetyiksi.
+
+Sillä aikaa hän seurusteli Tuomon kanssa yhä ahkerammin. Ei hänestä
+kukaan niin paljon muistuttanut pikku Evasta, kuin tämä uskollinen
+palvelija, ja siksi hän alituisesti tahtoi häntä seuraamaan itseänsä. Ja
+Tuomo palkitsi nuoren isäntänsä ystävyyden osoittamalla rajatonta
+hellyyttä ja kiintymystä.
+
+Mutta vaikka hän rakastikin isäntäänsä, oli hän kuitenkin iloa
+säkenöivin silmin kuullut pääsevänsä vapaaksi.
+
+
+
+
+IX.
+
+
+"Oletko jo saanut Tuomon vapautuskirjeen valmiiksi ja
+allekirjoitetuksi", kysyi Ofelia eräänä päivänä.
+
+"En vielä", vastasi S:t Claire lukien sanomalehteä.
+
+"Se on pahasti", sanoi neiti totisesti; "sinun pitäisi rientää."
+
+"No miksikä niin?"
+
+"Saattaisithan kuolla sitä ennen. Ja kuinka silloin kävisi rehellisen
+Tuomon?"
+
+"Mitä ajattelet, serkku", kysyi S:t Claire kummastuneena. "Onko minussa
+mielestäsi keltakuumeen tai koleran oireita?"
+
+"Ei, sitä en tarkoita. Mutta voihan kuolema tulla millä hetkellä
+tahansa."
+
+S:t Claire meni verannalle. Sana kuolema soi niin kummalta hänen
+korvissaan. Hän kulki edestakaisin mietiskellen sen syvää sisältöä.
+
+Toisella puolen verantaa istui Tuomo tavaellen raamattuaan puoliääneen.
+S:t Claire istuutui hänen viereensä ja tarjousi lukemaan hänelle.
+
+Tuomo osotti erästä paikkaa, jonka hän oli merkinnyt, ja S:t Claire luki
+syvällä, sointuvalla äänellään vertauksen viimeisestä tuomiosta. Hän
+pysähtyi usein ikäänkuin paremmin syventyäkseen tähän kaikessa
+yksinkertaisuudessaan suuremmoiseen kertomukseen.
+
+Hän oli koko illan hyvin hajamielinen ja asettui vihdoin pianon ääreen.
+Siinä hän sävelissä ilmaisi kaiken kaihonsa ja epätoivonsa. Hän ihan
+kuin puhui itsekseen siitä, jota ei sanoilla voinut kellenkään
+ilmoittaa.
+
+Soiteltuaan etsi hän nuottia ja rupesi laulamaan erästä latinalaista
+virttä, jota hurskas äiti-vainajansa usein oli laulellut. Nytkin tuntui
+hänestä siltä, kuin äiti olisi ollut hänen läheisyydessään, kuin äiti
+oikeastaan olisikin laulanut.
+
+Tuomo oli vähitellen lähestynyt. Vaikka hän ei ymmärtänytkään
+vieraskielisiä sanoja, oli itse se tapa, millä S:t Claire esitti laulun,
+syvästi vaikuttanut häneen, pannut hänen sydämmensä värähtelemään.
+
+Laulun loputtua otti S:t Claire hattunsa ja meni kävelemään. Tuomo
+istuutui verannalle.
+
+Ilta oli viehättävän kaunis. Kuu hopeoi puut ja käytävät ja teki
+suihkulähteen vedestä miljoonia hohtokiviä.
+
+Tuomo ajatteli siinä istuessaan kotiansa ja kuvitteli, kuinka pian hän
+saisi palata sinne. Kun hän kerran oli päässyt vapaaksi, tahtoi hän
+työllään myöskin lunastaa vaimonsa ja lapsensa. Tyytyväisyydellä hän
+katseli voimakkaita käsivarsiaan. Pian ne olisivat hänen omansa ja hän
+saisi itse nauttia niiden työn hedelmiä. Tuomo muisteli myöskin nuorta,
+jalomielistä isäntäänsä ja rukoili hänen autuutensa ja sielunrauhan
+puolesta. Nuoresta isännästä kääntyivät ajatukset rakkaaseen pikku
+Evaan, joka nyt oli enkelinä taivaan ilossa. Kuvitellessaan sekä
+nykyisiä että tulevia asioita edestakaisin kävivät hänen silmänsä
+raskaiksi ja hän nukahti. Mutta vielä unessakin liikkuivat samat kuvat
+hänen sielussaan. Hän näki Evan tulevan vastaansa seppelöitynä ja
+säteilevänä. Silmissä oli taivaallinen loiste ja kultainen kehys ympäröi
+hänen päätään. Mutta sitte hän yht'äkkiä katosi ja Tuomo heräsi siihen,
+että porttia jyskytettiin.
+
+Hän kiirehti avaamaan ja näki portin takana useita miehiä, jotka raskain
+askelin astuivat sisään kantaen pitkään vaippaan käärittyä
+ihmisruumista. Kun lyhdyn valo lankesi makaavan kasvoihin, päästi Tuomo
+hirmuisen hätähuudon, joka kaikui läpi kaikkien holvikäytävien. Hän oli
+tuntenut isäntänsä.
+
+S:t Claire oli kävelyretkellään poikennut erääsen kahvilaan
+silmäilläkseen iltalehteä. Lukiessaan syntyi viereisessä huoneessa
+tappelu kahden päihtyneen kesken. S:t Claire ja jotkut muutkin menivät
+eroittamaan heitä ja juuri kun hän oli vääntämäisillään puukon toisen
+kädestä, sai hän siitä syvän iskun.
+
+Talo täyttyi pian valituksilla ja hätähuudoilla. Palvelijat heittäysivät
+lattialle, repivät tukkaansa tahi juoksivat kauhistuneina paikasta
+toiseen.
+
+Lääkäri tuli ja tutki haavaa. Mutta jo hänen kasvonsa kertoivat, että
+kaikki toivo oli turha. Hän sitoi kuitenkin haavan ja määräsi palvelijat
+poislähetettäviksi, jotta sairas saisi olla hiljaisuudessa.
+
+S:t Claire avasi silmänsä ja katsahti orjaraukkoja, joita nyt väkisin
+koetettiin saada väistymään. Hänen kasvoissaan kuvastui syvä säälin ja
+surun tunne.
+
+Hetken perästä kävi hän Tuomoon kiinni, joka oli laskenut polvilleen
+herransa viereen, ja sanoi:
+
+"Tuomo ystäväni."
+
+"Mitä herra tahtoo?" kysyi Tuomo.
+
+"Minä kuolen, Tuomo", sanoi S:t Claire matalalla äänellä. "Rukoile minun
+edestäni!"
+
+Ja Tuomo rukoili koko sydämmensä lämmöllä ja hartaudella rakkaan
+poismenevän isäntänsä edestä. Se oli todellakin rukous täynnä surua ja
+kyyneliä, mutta myöskin palavaa intoa.
+
+S:t Claire ummisti silmänsä, huulet värähtelivät ja hän toisti hiljaa
+itsekseen äsken laulamansa latinalaisen virren sanoja.
+
+"Hän hourii", sanoi lääkäri.
+
+"En houri", sanoi S:t Claire selvään, "vihdoinkin olen päässyt rauhaan."
+
+Tämä ponnistus teki lopun hänen voimistaan. Kuolon kalpeus levisi
+vähitellen hänen kasvoilleen; hän kuiskasi: "äiti", ja veti viimeisen
+hengenvetonsa.
+
+
+
+
+X.
+
+
+Hyvän isännän kuolema on orjien katkerimpia hetkiä. He ovat tottuneet
+inhimilliseen kohteluun ja hyviin päiviin ja sitten kaikki yht'äkkiä
+loppuu. Mitä tulevaisuus tarjonneekaan, aina se on nykyistä huonompi,
+sillä hyvät isännät ovat harvassa.
+
+Tämän tiesivät S:t Clairenkin palvelijat sangen selvästi ja siksi kaikui
+koko talo heidän nyyhkytyksistään ja hätähuudoistaan. Tuomonkin unelmat
+vapaudesta ja kotiin pääsöstä olivat nyt rauvenneet.
+
+Ofelia puhui kyllä perillisille S:t Clairen aikeista vapauttaa Tuomo,
+mutta kun ei mitään laillisia paperia ollut, eivät he ottaneet sitä
+kuuleviin korviinsakaan.
+
+Muiden palvelijoiden keralla hänkin siis lähetettiin hautajaisten
+jälkeen orjahuutokauppaan myytäväksi.
+
+Tämä oli taas ihan samanlainen näytelmä, kuin se, jossa Haley osti
+itselleen orjia.
+
+Nytkin oli vapisevia äitejä, itkeviä lapsia ja särkyneitä sydämmiä
+ajettu kokoon yleisön tarkastettaviksi. Katsojista moni lasketteli
+sukkeluuksiakin ja teki pilaa tästä elävästä tavarasta.
+
+"Kukapa S:t Clairen palvelijoista välittäisi", arveli eräs herrasmies.
+"Kaikki tyyni hemmoteltua väkeä, eivät kelpaa mihinkään."
+
+"Kyllä masentuvat", sanoi toinen, "jahka saavat piiskaa maistaa."
+
+Tuomo katseli levottomasti kaikkia näitä ostonhaluisia herroja.
+
+Siellä oli suuria ja pieniä, lihavia ja laihoja, partaisia ja
+parrattomia, hienosti puettuja ja arkipuvussaan esiintyviä herrasmiehiä.
+Mutta ei vaan yksikään ollut S:t Clairen kaltainen.
+
+Vähää ennen huutokaupan alkua tunkeusi eräs lyhytvartinen ja harteva
+mies ihmisjoukosta esiin sellaisella vauhdilla, kuin olisi jo peljännyt
+varsin myöhästyneensä. Päästyään orjien tykö, rupesi hän heti tuntijan
+tavalla heitä tarkastelemaan. Hän nosteli leuasta, katseli hampaita,
+pani hyppimään, mittasi rintaa ja käsivarsia.
+
+Tuomo tunsi heti ensi hetkestä inhoa ja kauhua nähdessään tämän miehen.
+Vaikka olikin lyhyt, osotti koko hänen ruumiinrakennuksensa
+jättiläisvoimia. Pää oli suuri ja pyöreä, punertava tukka
+harjantapainen. Jo luonnosta leveä suu oli venynyt mahdottomaksi
+alituisesta tupakan pureksimisesta, jota hän nytkin koko ajan piti
+suussaan. Kädet olivat suuret ja ahvettuneet, kynnet likaiset ja koko
+puku kulunut ja tahrainen.
+
+Tutkittuaan Tuomoa joka taholta, rupesi hän käskevällä äänellä
+kyselemään hänen kotiperäänsä ja työtään.
+
+Huutokauppa alkoi ja S:t Clairen palvelijat joutuivat toinen sinne,
+toinen tänne.
+
+[Kuva: Orjahuutokauppa.]
+
+Tuomon päätä pyörrytti ja korvissa suhisi omituisesti, kun hänen
+vuoronsa tuli nousta telineille. Hän kuuli kuin kaukaa huutokaupan
+toimittajan kimakan äänen, kun tämä luetteli hänen ominaisuuksiaan ja
+sitten yleisön tarjoukset. Hetken päästä putosi vasara. Tuomo oli myyty
+ja saanut isännäkseen juuri sen miehen, joka ensi hetkestä oli hänestä
+tuntunut niin vastenmieliseltä.
+
+Legree oli hänen nimensä ja ammatiltaan hän oli pumpuliviljelyksien
+omistaja. Hän kokosi nyt kiireesti omaisuutensa, Tuomon ja pari muuta
+hankkimaansa neekeriä, pani heidät rautoihin ja vei erääseen
+"Merirosvo"-nimiseen laivaan. Niin pian kun se oli lähtenyt rannasta,
+lähestyi hän tavaraansa tuiman näköisenä ja rupesi sitä tähystelemään.
+Viimein hän seisahtui Tuomon eteen, joka huutokauppaa varten oli puettu
+parhaisiin vaatteisiinsa ja tiuskasi:
+
+"Nouse ylös."
+
+Tuomo totteli.
+
+"Ota tuo kaulaliina päältäsi."
+
+Koska tämä oli milt'ei mahdotonta Tuomolle, jonka kädet olivat
+raudoissa, tempasi Legree sen itse hänen kaulastaan ja pisti taskuunsa.
+
+Sitte hän avasi Tuomon kapsäkin, otti sieltä kuluneet housut ja
+repaleisen takin, joita Tuomo entisessä kodissaan oli käyttänyt
+tallissa, ja sanoi päästäen kahleet Tuomon käsistä:
+
+"Kas tässä, pukeudu näihin!"
+
+Kun tämä oli tehty, määräsi hän Tuomon riisumaan kiillotetut saappaat
+jaloistaan ja viskasi hänelle niiden sijaan raskaat, karkeat kengät.
+
+Vaatteita muuttaessaan oli Tuomo muistanut ottaa rakkaan raamattunsa
+juhlatakkinsa taskusta. Ja hyvä se olikin, sillä Legree rupesi heti sen
+taskuja kääntelemään. Hän löysi sieltä silkkisen niistimen, jonka
+korjasi, ja Tuomon virsikirjan. Se oli jäänyt kiireessä.
+
+Legree selaili sitä vähän aikaa ja sanoi sitten:
+
+"Vai jumalinen! Kuulutko kirkkoon?"
+
+"Kuulun", vastasi Tuomo vakavasti.
+
+"Mutta kas, sellaiset ajatukset minä pian sinusta kiskon. En siedä
+rukoilevia, laulavia ja rähiseviä neekerejä. Pane se mieleesi", kirkasi
+hän ja polki jalkaansa kuin mieletön; "tästälähin olen minä sinun
+kirkkosi."
+
+Tuomo ei vastannut sanaakaan, mutta hänen mieleensä johtui eräs lause,
+jota oli kuullut pikku Evan usein lukevan: "Älä pelkää, sillä minä olen
+sinun lunastanut, minä olen sinun nimeltäs kutsunut, sinä olet minun."
+
+Tällaisista lauseista ei Legree tiennyt mitään, hän otti Tuomon vaatteet
+ja meni niitä laivaväestölle kaupitsemaan; lopuksi hän myöskin myi
+kapsäkin.
+
+Sitten hän ilmoitti Tuomolle vapauttaneensa hänet liikanaisista
+tavaroista ja kehoitti häntä säästämään nykyistä pukuansa, sillä ei hän
+vuoteen saisi toivoakkaan uutta.
+
+"Ja kuulkaa", hän puhui yhteisesti koko orjaparvelleen puristaen suurta,
+raskasta nyrkkiään, joka enemmän muistutti sepän moukaria kuin ihmisen
+kättä. "Katsokaa tätä nyrkkiä, nostakaa sitä, koettakaa näitä nikamia.
+Minä sanon teille, että se on käynyt kovaksi neekeriä kurittaessa. En
+ole vielä koskaan tavannut orjaa, jota en olisi heti ensi lyönnillä
+saanut maahan", sanoi hän, ja heilutti nyrkkiään niin lähellä Tuomon
+kasvoja, että tämä väkisinkin räpäytti silmiään ja taivutti päätään
+taaksepäin.
+
+"Eikä minulla ole tuollaista työnvalvojaa kuin muilla. Itse minä pidän
+orjiani silmällä ja se vasta onkin peräänkatsomista. Jokaisen täytyy
+seisoa varpaillaan ja totella silmänräpäyksessä. Painakaa se mieleenne."
+
+Naiset huokasivat syvään ja koko orjajoukko näytti huolestuneelta ja
+alakuloiselta, mutta Legree pyöräytti kantapäitään ja meni ruokasaliin
+saadakseen lasin konjakkia.
+
+"Näin minä alussa aina kohtelen orjiani", sanoi hän eräälle
+herrasmiehelle, joka oli seisonut läheisyydessä ja kuullut hänen
+puheensa. "Se kuuluu minun kasvatusohjelmaani."
+
+"Vai niin", vastasi vieras ja katseli Legreetä kuin ulkomaan eläintä.
+
+"Niin, luottakaa siihen, en minä ole mikään maitosormi, jota nenästä
+vedetään. Katsokaa kämmentäni, se on käynyt kivikovaksi neekeriä
+kurittaessa. Koettakaa."
+
+Vieras kosketti sitä sormiensa päillä ja lausui:
+
+"Tosiaan, se on kova. Arvaan että sydämmenne tässä kuritustyössä on
+käynyt yhtä kovaksi."
+
+"Se on kyllä luultavaa", kohotti Legree. "En kuulu herkkäsydämmisiin
+löperöihin, ei neekerit minua peijaa, ei valituksillaan, ei
+imarruksillaan."
+
+"Kuinka kauvan teidän orjanne kestävät?"
+
+"Se riippuu heidän ruumiinrakennuksestaan", selitti Legree. "Väkevämmät
+kestävät kuusi ja seitsemän vuotta, heikommat pari kolme. Minä en huoli
+heitä säästää. Kulukoot! kyllä minä ostan uusia. Se käy kaikkein
+halvemmaksi ajan pitkään. Ensi aikoina oli minullakin tapana heitä
+hemmotella, antaa rohtoja ja peitteitä heidän sairaina ollessansa ja
+pitää heitä siistissä vaatteissa. Mutta ei se kannattanut. Siitä oli
+vaan kulunkia ja vaivaa. Nyt annan heidän raataa niin kauvan, kun
+pysyvät pystyssä, huolimatta siitä, ovatko terveitä vai sairaita. Se on
+kaikkein mukavinta."
+
+Silla aikaa kun Legree toi esiin "viisaita kokemuksiaan", kiiti laiva
+koko ajan eteenpäin virtaista Red River jokea pitkin. Sen vesi oli
+sameata ja punertavaa, sen rannat yksitoikkoiset ja jyrkät. Ei ollut
+mitään vaihtelua, ei yhtäkään näköalaa, joka olisi viehättänyt silmää.
+Luonto näytti yhtä kolkolta ja toivottomalta kuin neekerien kasvot.
+Viimein laiva pysähtyi erään pikkukaupungin luona ja Legree omineen
+astui maalle.
+
+
+
+
+XI.
+
+
+Väsynein askelin jatkoi Tuomo ja hänen kumppaninsa matkaa Legreen
+tilalle. Heidän edellänsä ajoi Legree itse naisorjien kanssa
+kuormavaunuissa ja katsahti tuon tuostakin taaksensa.
+
+Tie, joka välistä kulki synkkien havumetsien läpi, välistä taas
+malkasiltoja pitkin rämeikköjen yli, oli epätasainen ja raivaamaton.
+Tuuli humisi puiden latvoissa ja rämeikössä kasvavien pensaiden välissä
+luikerteli iljettäviä käärmeitä.
+
+Tämä tie olisi jo tuntunut kolkolta sellaisellekin matkamiehelle, joka
+mukavilla ajopeleillä ja hyvällä hevosella rientää toivottua päämäärää
+kohti. Tuhat kertaa synkempi se oli näistä orjaraukoista, jotka askel
+askeleelta joutuivat yhä kauvemmaksi kaikesta, mikä on rakkainta
+ihmissydämmelle.
+
+Legree yksin ajoi tyytyväisenä eteenpäin ottaen silloin tällöin naukun
+konjakkipullostaan.
+
+"Kuulkaa", sanoi hän nähdessään orjien alakuloiset kasvot, "laulakaa
+pojat nyt heti."
+
+Miehet katselivat toisiaan. Mutta sana "_heti_" uudistettiin ja tällä
+kertaa sitä seurasi piiskan läimäys.
+
+Tuomo rupesi laulamaan erästä hengellistä laulua, mutta ennenkuin hän
+vielä oli ehtinyt ensi värsyäkään, kiljahti Legree: "Herkeä jo, senkin
+kunnoton! Luuletko, että minä viitsin kuulla tuollaista rääkymistä.
+Laulakaa jotakin hilpeätä, pojat, ja juuri heti."
+
+Eräs miehistä alotti nyt tavallista neekerilaulua, ilman ajatusta ja
+sisältöä. Sen loppusäikeesen yhtyivät kaikki luikaten ja huutaen
+tyydyttääkseen Legreen vaatimuksia. Mutta iloa siinä vaan ei ollut ja
+tuskinpa mitkään hätähuudot olisivat voineet sisältää suurempaa tuskaa
+kuin nämät hurjat säveleet.
+
+Vähitellen rupesivat Legreen tilukset näkymään. Kartano oli ennen ollut
+varakkaan ja sivistyneen omistajan hallussa, joka kaikin tavoin oli
+kaunistellut paikkaa. Mutta kun se hänen kuoltuaan joutui Legreen
+käsiin, oli tämä viisi välittänyt sen kauneudesta. Pääasia oli saada
+suurinta hyötyä ja kaikki edellisen omistajan tekemät parannukset ja
+kaunistukset rappeutuivat hoidon puutteessa.
+
+Muinoin rehoittava puutarha oli rikkaruohojen peittämä, käytävät ummessa
+ja tasainen pihanurmikko poljettu ja paalutettu hevosten kiinnipanoa
+varten. Pitkin pihaa nähtiin särkyneitä saviastioita, oljenkorsia ja
+muuta romua.
+
+Päärakennus kertoi kyllä entisistä suuruuden ajoista, mutta nyt se oli
+mitä surkeimmassa kunnossa, ikkunat rikki tahi laudanpalasilla paikatut,
+koristukset ränstyneet, patsaat puoleksi lahonneet.
+
+Vaunun pyörien ritinä herätti neljä vihaista koiraa, jotka töytäsivät
+tulijoita vastaan ja olivat vähällä iskeä hampaansa Tuomoon ja hänen
+tovereihinsa, vaikka esiinjuoksevat palvelijat sitä tarmonsa takaa
+estivät.
+
+"Tässä näette, mikä teitä odottaa", selitti Legree silitellen koiriaan.
+"Näitä koiria on yksinomaan kasvatettu karanneiden orjien vainoomista ja
+kiinniottamista varten. Yhtä mielellään ne söisivät jonkun teistä kuin
+tavallisen illallisensa. Olkaa siis varoillanne."
+
+"Mitä muuten kuuluu, Sambo", sanoi hän sitten kääntyen erään repaleisen
+miehen puoleen, joka hääräsi vaunujen ympärillä ja koetti kaikin tavoin
+herättää isäntänsä huomiota.
+
+"Kaikki on varsin mainiosti, hyvä herra."
+
+"Oletko muistanut toimittaa kaikki, mitä minä käskin", kysyi hän sitten
+toiselta neekeriltä, nimeltä Quimbo.
+
+"Siihen voitte luottaa", vastasi Quimbo.
+
+Nämät orjat olivat Legreen ensimmäiset työmiehet. Hän oli harjoitellut
+heitä julmuuteen ja raakuuteen samalla tavalla kuin verikoiriaan. Ja nyt
+he nauttivat siihen määrin hänen luottamustaan, että saivat hänen poissa
+ollessaan olla työnjohtajina. Silloin he aina osottivat mitä hirmuisinta
+julmuutta muita kohtaan, sillä sellainen kun on herra, sellainen on
+palvelijakin.
+
+"Katsos tuossa, Sambo", komensi Legree, "saata nämä miehet
+työväenasumuksiin!"
+
+Nämät muodostivat pitkän rivin vajoja, eivätkä edes ansainneet
+ihmisasunnon nimeä. Tuomo kävi alakuloiseksi nähdessään ne jo vaan
+ulkoapäin. Hän oli kuitenkin toivonut omaa pientä suojaa, vaikkapa
+kuinkakin yksinkertaista, missä olisi saanut viettää joutohetkensä
+hiljaisuudessa ja lukea raamattua. Hän pilkisti erääseen vajaan; siellä
+ei ollut yhtäkään huonekalua, tyhjät seinät vaan ja vähän pahnoja
+lattialla. Totta puhuen ei se ollutkaan lattia, vaan paljas maa, jonka
+orjien jalat olivat kovaksi astuneet. "Mikä näistä hökkeleistä tulee
+minun omakseni", kysyi Tuomo.
+
+"En tosiaankaan tiedä", vastasi Sambo, "täällä on jo yllin kyllin väkeä
+joka paikassa. Menkää tuonne", sanoi hän viimein osottaen erästä vajaa.
+
+Myöhään illalla palasivat hökkelien väsyneet ja repaleiset asukkaat
+suurissa parvissa. He olivat äreät ja kärtyiset, eivätkä katselleet
+uutta tulokasta suopein silmin. Ei kuulunut yhtäkään tervehdystä tai
+iloista sanaa. Käheät, karkeat äänet vaan toruivat käsimyllyjen
+ympärillä, joilla heidän tuli jauhaa maissia leipoakseen illalliseksi
+maissikakkuja. Päivänkoitosta asti he olivat olleet työssä, Sambo ja
+Quimbo piiskoineen kiintereillä, sillä nyt oli juuri kiirein aika. He
+olivat paahtavassa kuumuudessa poimineet pumpulia pensaista ja nyt piti
+vielä, jos halusi syödä, valmistaa maissileipää ja sitten vasta pääsi
+lepäämään.
+
+Myllyjä oli vähä, jauhajia paljo, ja siksi syntyi hirmuinen ottelu ja
+kiista niiden ympärillä. Heikommat neekerit ja naiset työnnettiin pois
+ja saivat odottaa vuoroansa puoliyöhön.
+
+Tuomo oli väsynyt pitkästä kävelystä ja muutenkin näännyksissä, sillä
+hän oli koko päivän ollut ruoatta.
+
+"Tuossa saat", sanoi Quimbo ja viskasi hänelle pussin, joka sisälsi
+hiukan maissia. "Hanki nyt itsellesi ruokaa, mutta ole säästäväinen,
+enempää ei anneta tällä viikolla."
+
+[Kuva: Orjat puuvillan korjuussa.]
+
+Tuomon oli myöhäseen odottaminen, ennenkuin pääsi jauhamaan, ja sitten
+häntä liikutti kahden vanhan vaimon väsymys niin, että ensin jauhoi
+heille, ennenkuin rupesi omia kakkujaan valmistamaan. Tällainen pieni
+avuliaisuus oli jotakin vallan uutta tässä piirissä, jossa itsekkäisyys
+ja oma etu oli kunkin määrääjänä. Sillä kun ihmisiä kohdellaan, kuin
+järjettömiä olentoja, vajoavat he myöskin elukoitten kannalle.
+
+Vaimot hämmästyivät. Heidän karkeat muotonsa lieventyivät ja he
+rupesivat nyt vuorostansa kypsentämään Tuomon kakkuja.
+
+Sillä välin otti Tuomo raamattunsa taskustaan, sillä hän oli lohdutuksen
+tarpeessa.
+
+"Mikä se on", kysyi toinen naisista.
+
+"Se on raamattu", vastasi Tuomo.
+
+"Vai on. Enpä ole sellaista nähnyt, sittenkuin olin Kentuckyssä. Siellä
+emäntäni minulle välistä luki, mutta ei täällä kuulla kuin
+ruoskanlyöntejä ja kirouksia."
+
+Toinen naisista rupesi nyt utelemaan, mikä raamattu oikeastaan oli,
+sillä sellaisesta hän ei ollut kuullut puhuttavankaan. Kun hän näki
+Tuomon sitä lukevan, pyysi hän myöskin saada kuulla sieltä jotain.
+
+Tuomo luki: "Tulkaat minun tyköni kaikki te, jotka työtä teette ja
+olette raskautetut, ja minä tahdon virvoittaa teitä."
+
+"Kauniita sanoja nuo", arveli nainen. "Kuka niitä sellaisia puhuu?"
+
+"Herra Jesus", vastasi Tuomo.
+
+"Jos vaan tietäsin, missä hän on, niin menisin häntä etsimään...
+Virvoituksen tarpeessa tosiaankin olen, mutta tuntuu siltä, kuin ei sitä
+olisikaan minua varten. Ruumiini on aivan rikki runneltu, minä värisen
+ja vapisen päivät umpeen, sillä Sambo toruu alinomaa. Ja vasta puoliyön
+aikana minä saan illalliseni valmiiksi ja pääsen levolle. Tuskin olen
+sitten ummistanut silmäni, ennenkuin torvea jo puhalletaan ja taas on
+nouseminen. Kaikesta tästä kertoisin sille herralle, jos hänet vaan
+löytäisin."
+
+-- "Hän on täällä, hän on joka paikassa", sanoi Tuomo.
+
+-- "Älkää uskotelko minulle sellaista. Kyllä minä sen paremmin tiedän.
+Täällä häntä ei ole ja nyt minä menen nukkumaan"...
+
+Naiset vetäysivät koppiinsa ja Tuomo yksin jäi sammuvan tulen ääreen
+istumaan. Kuu kumotti öisellä taivaalla ja katseli tyyneesti tätä sorron
+ja surkeuden näyttämöpaikkaa.
+
+Kauvan aikaa istui Tuomo kädet ristissä, raamattu polvellaan. Hänen
+päässään risteilivät kummat ja oudot ajatukset. Hän muisteli pettyneitä
+toiveitaan ja näki edessänsä elämän täynnä surua ja kurjuutta. Hänen
+tavallinen tyyneytensä ja luottamuksensa oli poissa ja pimeä yö vallitsi
+hänen sielussaan. Hän nousi ylös toivotonna ja astui horjuvin askelin
+siihen vajaan, jonka Sambo oli häntä varten määrännyt.
+
+Lattia oli jo milt'ei täynnä nukkuvia, väsyneitä ihmisraukkoja. Tuomo
+kääriytyi vanhaan risaiseen peittoon -- muita sänkyvaatteita ei ollut --
+oikasi jäseniään ja nukkui.
+
+Unissaan hän kuuli suloisen äänen. Hän oli istuvinaan Evan kanssa
+turvepenkillä ja pienokainen luki hänelle: "Jos sinä vesissä käyt, niin
+minä olen tykönäs, ett'ei virrat sinua upota. Ja jos sinä tulessa käyt,
+et sinä pala ja liekin ei pidä sinua sytyttämän." Sanat sulivat viimein
+taivaalliseen soittoon. Lapsi katseli häntä kauniilla silmillään
+lempeästi ja niistä lähtevä valo ja lämpö meni suoraapäätä sydämmeen.
+
+
+
+
+XII.
+
+
+Tuomo oppi muutamassa päivässä tuntemaan olot uudessa paikassaan. Hän
+näki suuria epäkohtia ja ääretöntä viheliäisyyttä, mutta toivoi
+kuitenkin ahkeran työnsä ja väsymättömyytensä kautta voittavansa
+pahimmat vaikeudet. Ja kentiesi hän tulevaisuudessa vielä pääsisi pois
+tästä paikasta. Legree havaitsi Tuomon kykenevyyden. Hän piti Tuomoa
+erinomaisena työmiehenä, mutta tunsi koko ajan syvää vastenmielisyyttä
+häntä kohtaan.
+
+Hän huomasi, että Tuomo tarkasteli hänen töitään ja paheksi niitä,
+Vaikk'ei Legree sitä milloinkaan kuullut hänen huuliltaan, tunsi hän sen
+kuitenkin vaistomaisesti. Tuomo osotti myöskin hellyyttä ja sääliä
+kärsiville tovereilleen, mikä ei ensinkään ollut Legreen mieliksi.
+
+Hän oli aikonut Tuomosta jonkinmoista voutia, jolle voisi uskoa
+työnjohdon ja kaikki asiansa poissa ollessaan, mutta tähän tarvittiin
+Legreen käsitteiden mukaan ennen kaikkia kovasydämmisyyttä. Hän päätti
+sentähden viipymättä totuttaa Tuomoa kovuuteen. Siihen tarjoutuikin
+Legreen mielestä pian erinomainen tilaisuus.
+
+Eräänä päivänä tuli Tuomo puuvillakentällä seisomaan erään
+vanhanpuoleisen naisen läheisyydessä, joka nähtävästi oli hyvin kipeä.
+Hän vapisi ja horjahteli ja pysyi tuskin pystyssä. Hänen huulensa
+värähtelivät ja Tuomo kuuli hänen hiljaa rukoilevan.
+
+Päästyään aivan hänen lähellensä otti Tuomo pari kourallista puuvillaa,
+säkistään ja tyhjensi vaimon säkkiin.
+
+"Oi, älkää tehkö noin", sanoi vaimo, "teillä on vaan siitä harmia."
+
+Samassa tuli Sambo. Hän näkyi erityisesti vihaavan tätä naista ja sanoi
+ruoskaansa heilutellen: "Mitä tyhmyyksiä sinä täällä taas teet, Lucy?"
+Ja antaaksensa kysymyksellensä enemmän pontta, potkasi hän vaimoa ja
+sivalsi Tuomon kasvoja piiskallaan.
+
+Tuomo jatkoi äänetönnä työtään, mutta nainen, joka jo ennestään oli
+heikko, pyörtyi.
+
+"Kylläpä minä näytän, että saan hänet jälleen virkoamaan" irvisti Sambo.
+"Annan hänelle sellaista, joka on kamferttiä parempaa." Ja etsittyään
+nuppineulan takkinsa hihasta, pisti hän sen nuppia myöten naisen
+käsivarteen. Lucy porahti pahasti ja kohottausi puoleksi seisoalleen.
+
+"Nouse ylös, senkin elukka, muuten saat kokea vielä muita temppujani!"
+
+Nainen teki ankaran ponnistuksen ja rupesi nyppimään puuvillaa
+kuumeentapaisella vauhdilla.
+
+"Varo vaan, että jatkat samaa tapaa, muuten illalla soisit olevasi
+kuollut."
+
+"Voi, sitäpä jo soisin." Ja hetken päästä kuuli Tuomo hänen huokailevan:
+"Herra, kuinka kauvan, mikset jo auta?"
+
+Taas tuli Tuomo hänen luokseen ja kaasi koko puuvillavarastonsa hänen
+säkkiinsä.
+
+"Ette saa tehdä noin. Ette tiedä, kuinka ankarasti he sitten kohtelevat
+teitä."
+
+"Kohdelkoot! Mutta minä sen kuitenkin kestän paremmin kuin te."
+
+Aurinko oli jo aikoja sitten laskenut ja hämärä peittänyt kentän,
+ennenkuin tämä väsynyt joukko pääsi kotiapäin astumaan. Kukin kantoi
+päivän puuvillasatoaan korissa päänsä päällä.
+
+Ensin oli mentävä siihen rakennukseen, missä pumpulit punnittiin ja
+säilytettiin. Legree seisoi jo ovella odottamassa ja keskusteli Sambon
+ja Quimbon kanssa.
+
+"Tuosta Tuomosta on meillä vielä paljo harmia, ellei häntä vaan tarkoin
+pidetä silmällä. Jonakuna päivänä hän yllyttää orjiamme karkaamaan,
+saattepa nähdä", kertoi Sambo.
+
+"Kas vaan sitä kirottua koiraa. Paras on, että hän saa tehdä tuttavuutta
+ruoskan kanssa, vai mitä arvelette pojat."
+
+Sambo ja Quimbo irvistivät ilosta.
+
+"Ja sitten on tuo Lucy oikea heittiö", jatkoi Sambo. "Tänäänkin hän vaan
+laiskotteli ja Tuomo täytti hänen säkkiänsä."
+
+"Vai täytti? Sitten hän myöskin saa huvikseen piiskata tuota naista. Se
+on juuri sovelias ensi harjoitus."
+
+Vähitellen tuli toinen toisensa perästä puuvillasatoineen peljäten ja
+vavisten, sillä kukin tiesi jo edeltäpäin, mikä häntä oli odottamassa,
+ellei kori ollut täysipainoinen. Legree punnitsi itse ja merkitsi sitten
+tuloksen mustalle seinätaululle, missä entisestään jokaisen nimi oli
+kirjoitettu.
+
+Tuomon kori punnittiin ja hyväksyttiin, mutta hän katseli levottomasti,
+kuinka auttamansa naisparan kävisi. Joka askeleella horjahdellen astui
+Lucy esiin ja laski korinsa vaa'alle.
+
+Se täytti kyllä painon, mutta Legree ei ollut sitä huomaavanaankaan,
+vaan huusi: "Mitä tämä on, sinä laiska elukka? Taas liika vähän. Jää
+heti tänne, niin annan sinun maistaa ruoskaa!"
+
+Vaimo päästi epätoivon huokauksen ja istuutui penkille.
+
+"Ja nyt, Tuomo, tule sinä tänne! Sinä tiedät, ett'en ostanut sinua
+tavallista työtä varten. Aion kasvattaa sinut voudiksi ja tänä iltana
+voit juuri harjaantua uuteen toimeesi. Ota tämä nainen ja ruoski häntä!"
+
+"Pyydän anteeksi", vastasi Tuomo, "mutta toivon pääseväni tällaisesta
+toimesta. Olen siihen peräti kykenemätön."
+
+"Kyllä siihen vielä opit. Paljon muutakin aijon sinulle opettaa,
+ennenkuin tästä eroa tehdään." Ja näin sanoen otti Legree nahkapamppunsa
+ja rupesi sillä huitomaan Tuomon kasvoja.
+
+"Kas niin", sanoi hän, kun herkesi hetkeksi lepäämään, "sanotko vielä,
+ett'et osaa."
+
+"Sanon", vastasi Tuomo pyhkien verta, joka tipahteli hänen kasvoiltaan.
+"Minä olen altis tekemään työtä yötä ja päivää viimeiseen hengenvetooni
+asti, mutta tätä en tee, en koskaan; pidän sen vääryytenä."
+
+Tuomon hiljainen ja häveliäs käytös oli saanut Legreen luulemaan häntä
+pelkuriksi, jonka helposti voisi taivuttaa.
+
+Kun Tuomo lausui nämä viimeiset sanansa, hämmästyivät kaikki ja vaimo
+parka pani kätensä ristiin huoaten: "Hyvä Jumala!"
+
+Oli ikäänkuin jokainen olisi valmistaunut lähestyvää myrskyä
+kestääksensä.
+
+Legree joutui ensi alussa aivan hämilleen kuullessaan Tuomon vastauksen.
+Mutta kun hän tästä pääsi toipumaan, kiljasi hän: "Mitä, senkin musta
+elukka? Uskallatko minulle ilmoittaa, mikä on oikein, mikä väärin? Mitä
+sellaiset koirat, kuin sinä olet, tietävät oikeudesta ja vääryydestä?
+Miksi itseäsi luuletkaan? Ehkä uskottelet olevasi oikea herrasmies"...
+
+"Sinä siis pidät vääryytenä ruoskia tuota naista. Hä?"
+
+"Niin pidän", vastasi Tuomo hiljaisesti, mutta varmaan. "Naisparka on
+heikko ja kipeä. Olisi suurin julmuus ruveta häntä ruoskimaan. Jos
+tahdotte minut tappaa, niin tehkää se, mutta minä en vaan nosta kättäni
+ketäkään vastaan täällä. Ennemmin kuolen."
+
+Legree vapisi kiukusta, hänen vihertävät silmänsä mulkoilivat julmasti
+ja parranhapsetkin näyttivät käyristyvän.
+
+"Vai sinä roisto, joka muka olet jumalinen, etkö tiedä, että raamattu
+sanoo: Te palvelijat, olkaat herroillenne alamaiset? Enkö minä ole
+herrasi, etkö sinä ole minun sekä sielun että ruumiin puolesta?" huusi
+hän ja potkasi Tuomoa raskaalla kengällään.
+
+Veripisarat ja kyyneleet valuivat Tuomon kasvoilta, mutta hän ojensi
+ruumistaan ja sanoi: "Ei, herra, sieluni ei ole teidän, sitä ette ole
+ostanut ettekä voi vahingoittaa."
+
+"Vai en voi", irvisti Legree. "Saadaan nähdä. Sambo ja Quimbo, ottakaa
+tämä mies huostaanne ja löylyttäkää niin, että se vielä tuntuu kuukauden
+päästä!"
+
+       *       *       *       *       *
+
+Oli puoliyön aika. Tuomo makasi verisenä ja rikkirunneltuna eräässä
+tehdasrakennuksen sopukassa, jonne oli heitetty rikkinäisiä koneita ja
+vioittunutta pumpulia. Yö oli lämmin ja kostea ja lukemattomat
+hyttysparvet lisäsivät Tuomon vaivoja. Mutta ennen kaikkia hän tunsi
+polttavaa janoa.
+
+"Laupias Jumala, armahda minua ja auta minut kestämään", rukoili Tuomo.
+
+Samassa kuului askeleita ja eräs henkilö lyhty kädessä astui huoneeseen.
+
+"Kuka siellä? Jumalan nimessä, antakaa minulle vähän vettä."
+
+Tulija oli Legreen emännöitsijä Cassy. Hän oli aikoinaan saanut
+huolellisen kasvatuksen ja kokenut parempia päiviä, mutta nyt
+vanhemmiten joutunut Legreen kynsiin, jonka raakuus ja julmuus oli
+tehnyt hänen elämänsä sietämättömäksi.
+
+Hän laski alas lyhtynsä ja kaadettuaan tuomastaan pullosta vettä lasiin,
+nosti hän Tuomon päätä ja antoi hänen juoda.
+
+Ahmien Tuomo tyhjensi lasin toisensa perästä.
+
+"Juokaa niin kauvan, kuin suinkin janottaa. En ole ensi kertaa viemässä
+vettä sellaisille raukoille, kuin te nyt olette."
+
+Sitten hän vielä pani kylmiä vesikääreitä hänen haavojensa päälle ja
+puuvillapakan hänen päänsä aluseksi.
+
+Tuomo kiitti ja vaimo istuutui lattialle hänen viereensä. Hänen kasvonsa
+olivat kauniit ja jalosti muodostuneet, mutta kärsimykset ja
+nöyryytykset olivat tehneet ne synkän ja katkeran näköisiksi.
+
+"Te olette rohkea", sanoi hän hetkisen äänetönnä tuijotettuaan "Teillä
+on myöskin oikeus puolellanne, mutta kuitenkin on vastustaminen aivan
+turha. Te olette joutuneet paholaisen kouriin ja hän on teitä väkevämpi,
+teidän on antauminen."
+
+Tuomo vavahti. Tuo ajatus oli jo monta kertaa kiusannut häntä tänä
+tuskan yönä, ja nyt se lausuttiin kehoituksena.
+
+Sydämmensä pohjasta hän huokasi: "Herra Jumala!"
+
+"Ei rukoilemisesta apua ole", sanoi nainen synkästi. "En luule Jumalaa
+olevankaan. Antaukaa, muuten on ruoskitseminen jälleen alkava huomenna!
+Olkaa varma siitä! Menkää virran mukana ja tehkää kuin muutkin!"
+
+"En, hyvä neiti. Minä olen kadottanut kaikki tässä maailmassa, vaimoni,
+lapseni ja hyvän isäntäni, joka lupasi minulle vapauden. En tahdo päälle
+päätteeksi kadottaa taivasta."
+
+Kun he olivat kauvan aikaa keskustelleet, pyysi Tuomo, että Cassy etsisi
+hänen raamattunsa ja lukisi vähäsen.
+
+Sanat näkyivät tekevän syvän vaikutuksen lukijaan, sillä hänen äänensä
+oli tukahtua liikutuksesta, ja kun hän tuli tuohon paikkaan: "Isä, anna
+heille anteeksi, sillä eivät he tiedä, mitä tekevät", peitti hän
+kasvonsa pitkiin kiharoihinsa ja puhkesi raivoisaan itkuun.
+
+Myöskin Tuomo itki ja huokasi: "Voi, jospa voisimme käyttäytyä näin.
+Rakas Jesus, auta meitä!"
+
+Ja Tuomon rukoukset tulivat kuulluiksi.
+
+Hän sai keskellä vaivojaan rauhaa ja tunsi Vapahtajansa läsnäoloa.
+Loppuosa tätä maallista vaellusta tuntui niin mitättömän lyhyeltä
+verrattuna iäiseen iloon.
+
+Kuten Cassy oli ennustanut, ei suinkaan rääkkäykset ja ruoskitsemiset
+vielä päättyneet, sillä Legree kuohui vihaa. Hän oli tähän asti saanut
+jokaisen neekerin taipumaan, kuten hän itse kerskasi, ja Tuomo oli
+myöskin ruoskittava kuuliaisuuteen tahi kuoleva.
+
+Mutta tästälähin oli kuin lyönnit vaan olisivat kohdanneet hänen
+ulkonaista ihmistään. Sydämmessä ne eivät tuntuneet.
+
+Kun Sambo ja Quimbo täyttäen vimmatun isäntänsä käskyä hakkasivat häntä
+kuin mielettömät, näki Tuomo edessään orjantappurakruunuisen olennon,
+joka katseli häntä lempeästi ja säälivästi ja vuodatti hänen sydämmeensä
+kestävyyttä ja kärsivällisyyttä.
+
+Kun hänen kiduttajansa viimeinkin taukosivat, avasi Tuomo silmänsä ja
+sanoi: "Voi teitä raukkoja, minä annan teille sydämmestäni anteeksi."
+Sitten hän kävi tainnoksiin.
+
+
+
+
+XIII.
+
+
+Seuraavana päivänä nähtiin keveät ajopelit pysähtyvän kartanon
+ulkopuolelle. Eräs nuori mies astui alas ja rupesi kysymään paikan
+isäntää.
+
+Tämä mies oli Shelbyn poika, nuori Yrjö herra, joka vuosien kuluessa oli
+varttunut ko'okkaaksi nuorukaiseksi ja hoiti koko kotikartanoa isänsä
+kuoltua.
+
+Mutta mistä hän oli tiennyt tulla Legreen tilukselle?
+
+Heti S:t Clairen kuoleman jälkeen, kun Ofelia neiti huomasi, ett'eivät
+perilliset välittäneet Tuomon vapauttamisesta, oli hän kirjoittanut
+Shelbylle ja kertonut tälle hänen entisen palvelijansa kohtalosta. Hän
+lähetti myöskin sen lakimiehen osotteen, joka oli ollut kuolinpesää
+suorittamassa.
+
+Näiden tietojen avulla oli Yrjö vihdoin viimeinkin saanut selkoa vanhan
+ystävänsä olopaikasta ja tuli häntä nyt lunastamaan.
+
+Palvelijat neuvoivat häntä astumaan sisään, missä Legree happamen
+näköisenä otti vierastaan vastaan.
+
+"Minulle on kerrottu", alkoi nuorukainen, "että te New Orleansissa
+olette ostanut Tuomo-nimisen orjan. Hän on ennen palvellut isäni luona,
+ja nyt tulin tänne kysymään, ettekö tahtoisi myydä häntä."
+
+Legreen kasvot synkistyivät ja hän vastasi kiukkusesti: "Kyllä minä olen
+ostanut sellaisen heittiön, mutta se oli kirotun huono kauppa. Ei
+hänestä ole ollut muuta kuin vahinkoa ja harmia. Ei ole ottanut
+taipuakseen, vaikka on saanut selkäänsä enemmän kuin kukaan muu. Kai hän
+tällä hetkellä jo tekee loppua."
+
+"Missä hän on", kysyi Yrjö kiihkeästi. "Minä tahdon mennä hänen
+luoksensa." Hänen silmänsä säkenöivät ja poskensa paloivat.
+
+"Hän on tuolla vajassa", ilmoitti eräs pieni neekeripoika, joka
+tiedonannostaan sai Legreeltä potkun.
+
+Mutta Yrjö riensi neuvottuun paikkaan, missä Tuomo jo oli maannut toista
+päivää enimmäkseen tainnoksissa.
+
+Hän ei kärsinyt enää, sillä jok'ikinen hermo oli tylsistynyt, mutta hän
+eli kuitenkin vielä, sillä henki ei niin helposti jätä rotevaa, vankkaa
+ruumista.
+
+Moni onneton, jonka sydämmessä Tuomo oli herättänyt iankaikkisen
+rakkauden kipinän, oli yön hiljaisuudessa käynyt hänen luonansa
+palkitakseen sitä ystävällisyyttä, jota Tuomo alati oli heille
+osottanut. Tosin ei heillä ollut muuta antaa, kuin lasi kylmää vettä
+tahi lohduttavia sanoja, mutta ne annettiin täydestä sydämmestä.
+
+Yrjö ei ollut uskoa silmiään astuessaan sisään.
+
+"Onko se mahdollista", sanoi hän monta kertaa ja lankesi polvilleen.
+
+"Voi, minun rakas Tuomoni! Herää! Sano vielä jotakin! Oma Yrjösi kutsuu
+sinua. Etkö tunne minua?"
+
+"Yrjö", sanoi Tuomo ja avasi silmänsä.
+
+Mutta katse oli sekava ja tajuton. Vähitellen näkyi kuitenkin muisti
+palajavan, katse kirkastui ja koko kasvot selkenivät. Hän pani karkeat
+kätensä ristiin sanoen:
+
+"Jumalan kiitos! Tämä oli ainoa, joka vielä puuttui. Nyt kuolen
+tyytyväisenä, kun näen, että entinen isäntäväkeni minua vielä muistaa.
+Se lämmittää sydäntä."
+
+"Sinä et saa kuolla, Tuomo! Kuuleppa, minä olen juuri tullut sinua
+ostamaan ja kotia viemään", sanoi Yrjö kiihkoisesti.
+
+"Oi, hyvä herrani, se on myöhäistä... Jumala on minut kutsunut toiseen
+kotiin... Taivas on kuitenkin parempi, kuin Kentucky."
+
+"Voi, rakas ystävä", vaikeroi Yrjö. "Sydämmeni on särkyä nähdessäni
+sinut tässä kurjassa vajassa ja ajatellessani sinun kärsimyksiäsi."
+
+"Älkää puhuko noin.... Minä olen kyllä ollut säälittävä, mutta nyt on jo
+kaikki ohitse. Minä olen voittanut ... taivas on lähellä.... Voi, Yrjö
+herra, suurin onni on olla kristitty."
+
+Yrjö istui kyyneleet silmissään syvästi liikutettuna.
+
+Tuomo tarttui hänen käteensä ja jatkoi: "Älkää kertoko Chloelle, missä
+tilassa löysitte minut. Se koskisi häneen niin kipeästi.... Sanokaa
+vaan, että tapasitte minut iäisyyden portilla... Ja sanokaa, että Herra
+aina ihmeellisesti on auttanut minua.... Tervehtikää heitä kaikkia."
+
+Puhuminen ja äkillinen ilo oli liiaksi rasittanut Tuomoa. Nyt seurasi
+silminnähtävä raukeumus, hengitys kulki vaivaloisesti ja kasvoissa näkyi
+tuo kummallinen leima, joka ilmaisee hengen muuttavan majaa.
+
+"Kuka voi eroittaa meitä Kristuksen rakkaudesta", kuiskasi hän tuskin
+kuuluvasti ja nukkui iäiseen uneen.
+
+Yrjö istui vielä kauvan aikaa ystävänsä ruumiin ääressä. Juhlalliset
+tunteet valtasivat hänet. Tämä vaja oli hänestä muuttunut pyhäksi
+sijaksi ja Tuomon viimeiset sanat soivat alituisesti hänen korvissaan.
+
+Kun hän viimein nousi mennäksensä, äkkäsi hän Legreen takanansa.
+Tavallisissa oloissa olisi tämän miehen läheisyys pannut hänen verensä
+kuohahtamaan; nyt hillitsi kuolon läheisyys kiihkeät tunteet.
+
+Hän osotti Tuomoa ja sanoi luoden terävän katseen hirmuvaltiaaseen:
+
+"Te olette nyt ottanut häneltä kaikki, mitä suinkin voitte. Paljonko
+minun tulee maksaa hänen kuolleesta ruumiistaan, sillä minä tahdon
+haudata sen kunniallisesti?"
+
+"Minulla ei ole tapana myyskennellä ruumiita", vastasi Legree
+ärtyisesti. "Minun puolestani voitte haudata hänet minne tahdotte."
+
+Yrjö huusi muutamia neekerejä avukseen ja käski heidän kantaa Tuomon
+ruumiin vaunuihin sekä hankkia lapion.
+
+Vähän matkan päästä Legreen tiluksesta oli hiekkakumpu. Sinne Yrjö
+hautasi ystävänsä puiden suojaan levittäen päällystakkinsa hänen
+ympärillensä kirstun asemasta.
+
+Kun Legreen palvelijat, jotka olivat olleet hautaa kaivamassa, menivät
+kotiapäin saatuaan kukin hopearahan, laskeusi Yrjö polvilleen haudan
+ääreen ja lausui:
+
+"Jumala, sinä olet minun todistajani, että minä tästä hetkestä teen,
+mitä voin vapauttaakseni maatani orjuuden kirouksesta."
+
+Yrjö piti sanansa. Kotia päästyään rupesi hän heti hankkimaan
+vapautuskirjeitä kaikille orjilleen. Ja eräänä päivänä, kun kaikki
+olivat kokoonkutsuttuina, tuli hän niitä heille jakelemaan.
+
+Toiset huusivat ja itkivät ilosta, mutta toiset toivat vapautuskirjeensä
+takaisin selittäen, että heidän oli hyvä olla ja ett'eivät millään
+ehdolla tahtoneet jättää isäntäänsä.
+
+"Rakkaat ystävät", selitti Yrjö, "ei teidän tarvitse minua jättää. Onhan
+kartanoa hoidettava, niinkuin ennenkin, ja me tarvitsemme saman määrän
+palvelijoita, kuin tähänkin asti. Mutta nyt te olette vapaita naisia ja
+miehiä, joiden kanssa tehdään sopimus. Tästälähin te saatte palkkaa
+työstänne eikä kukaan saa teitä myydä."
+
+Eräs vanha harmaapää neekeri laskeusi nyt polvilleen ja sanoi:
+"Kiittäkäämme Herraa!"
+
+Samaten tekivät kaikki muut, ja harvoin on hartaampi kiitosrukous
+noussut taivasta kohti.
+
+"Vieläkin yksi seikka", sanoi Yrjö lopuksi:
+
+"Muistattehan kaikki meidän rakkaan Tuomomme. Hänen haudallaan minä
+päätin, ett'en enää milloinkaan pitäisi orjaa, jotta ei yhdenkään
+tarvitsisi joutua kauvas pois kodistaan ja ja saada sellaista loppua.
+Kun iloitsette vapaudestanne, niin muistakaa, että teidän etupäässä on
+kiittäminen häntä siitä. Olkoon _Tuomo Sedän tupa_, jonka ohi usein
+kuljette, teille kehoituksena seuraamaan hänen jälkiänsä ja tulemaan
+yhtä rehellisiksi, uskollisiksi ja hurskaiksi kuin hän oli!"
+
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Tuomo sedän tupa, by Harriet Beecher Stowe
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TUOMO SEDÄN TUPA ***
+
+***** This file should be named 16393-8.txt or 16393-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/1/6/3/9/16393/
+
+Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
+Proofreaders Europe.
+
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
+*** END: FULL LICENSE ***
+
diff --git a/16393-8.zip b/16393-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..402e83c
--- /dev/null
+++ b/16393-8.zip
diff --git a/16393-h.zip b/16393-h.zip
new file mode 100644
index 0000000..b9185cc
--- /dev/null
+++ b/16393-h.zip
diff --git a/16393-h/16393-h.htm b/16393-h/16393-h.htm
new file mode 100644
index 0000000..1974931
--- /dev/null
+++ b/16393-h/16393-h.htm
@@ -0,0 +1,3303 @@
+<!DOCTYPE HTML PUBLIC "-//W3C//DTD HTML 4.01 Transitional//EN">
+<html>
+<head>
+<meta http-equiv="Content-Type" content="text/html; charset=ISO-8859-1">
+<title>Tuomo sedän tupa, kirjoittanut Harriet Beecher-Stowe</title>
+</head>
+<body>
+
+
+<pre>
+
+The Project Gutenberg EBook of Tuomo sedän tupa, by Harriet Beecher Stowe
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Tuomo sedän tupa
+
+Author: Harriet Beecher Stowe
+
+Editor: Maikki Friberg
+
+Release Date: July 30, 2005 [EBook #16393]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TUOMO SEDÄN TUPA ***
+
+
+
+
+Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
+Proofreaders Europe.
+
+
+
+
+
+
+</pre>
+
+<center><h2>Harriet Beecher-Stowe&rsquo;n</h2>
+<p>&nbsp;</p>
+
+<h1>TUOMO SEDÄN TUPA.</h1>
+<p>&nbsp;</p>
+
+<h2>Nuorisolle mukaili
+Maikki Friberg.</h2></center>
+<p>&nbsp;</p>
+
+<h3>Ensimmäisen kerran julkaissut<br>
+Weilin & Göös&rsquo;in Osakeyhtiö 1893.</h3>
+
+
+<p>&nbsp;</p>
+
+<center><h2>Esipuhe.</h2></center>
+
+
+<p><i>Nuori lukijani! Varmaankin olet kuullut puhuttavan neekereistä
+Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa. Neekerit ovat, kuten tiedät, kotoisin
+Afrikasta, mutta kun Amerikassa tarvittiin työvoimia, tuotiin heitä
+sinne joukottain suurilla laivoilla. Mutta, sanonet, miksi eivät
+amerikalaiset itse tehneet työtään? He eivät kestäneet kuumaa ilmanalaa,
+eikä heitä muutenkaan ollut kyllin. Varsinkin oli Yhdysvaltain
+etelä-osassa n. k. Etelävaltioissa suuri työväenpuute, siellä kun oli
+laajat riisi-, sokeri- ja puuvillaviljelykset. Ja siksi neekerit
+paraasta päästä sijoitettiinkin sinne.</i></p>
+
+<p><i>Työ ei suinkaan ole mitään pahaa. Kotona näet isäsi ja äitisi tekevän
+työtä aamusta iltaan ja kun kasvat isoksi, rupeat sinä myöskin
+harjoittamaan jotakin tointa. Työllä me ansaitsemme ruokamme ja
+vaatteemme, työmme hedelmillä voimme auttaa ihmisiä, jotka ovat hädässä
+ja puutteessa. Mutta neekereistä ei tehtykään tällaisia työmiehiä. He
+eivät koskaan saaneet penniäkään työstään, eivät itse saaneet valita
+toimintaansa, eivätkä saaneet mennä, mihinkä tahtoivat. He joutuivat
+kokonaan isäntiensä omaisuudeksi, herrojensa orjiksi. Ja nämä saivat
+heitä ostaa, myydä ja vaihtaa aivan niinkuin meillä menetellään hevosien
+ja lehmien kanssa.</i></p>
+
+<p><i>Jos joku esim. meidän maassa tekee toiselle pahaa, joutuu hän siitä
+edesvastauksen alaiseksi ja saapi rangaistuksen, sillä laki suojelee
+kaikkia. Mutta Amerikan lait eivät suojanneet neekeriorjia; näitä
+raukkoja saivat isännät mielin määrin kurittaa ja ruoskia. Väliin heitä
+piiskattiin niin, että tulivat viallisiksi, jopa menettivät henkensäkin.
+Kun orjaparat sitten epätoivossaan koettivat paeta, ajettin heitä mitä
+julmimmalla tavalla takaa. Oli oikein erityisiä verikoiria tätä varten.
+Ehtimiseen nähtiin sanomalehdissä ilmoituksia karanneista orjista,
+joiden omistajat lupasivat suuret summat sille, joka saattaisi heidän
+&rdquo;omaisuutensa&rdquo; joko elävänä tahi kuolleena takaisin. Laissa oli sakon
+uhalla kiven kovaan kielletty auttamasta karanneita orjia.</i></p>
+
+<p><i>Mutta kuinka se on mahdollista, arvelet, että ihmiset voivat olla niin
+kovia ja armottomia lähimmäisilleen? Niin, se on tavallaan kylläkin
+kummallista, mutta juuri tässä parhaiten näkyykin orjuuden kirous. Se
+piti monta miljoonaa ihmistä eläinten kannalla ja teki heidän
+isännistään itsekkäitä ja kovasydämmisiä tyranneja. Heidän mielestään
+orjat olivat vaan jonkinmoisia koneita, joidenka avulla he hankkivat
+itselleen rikkauksia. He tottuivat vähitellen julmuuteen aivan niinkuin
+me totumme talven pakkaseen. Monen mielestä eivät neekerit olleetkaan
+oikeita ihmisiä. Heidän täytyi rautateillä ajaa eläinvaunuissa ja
+kirkossa istua eri penkeissä.</i></p>
+
+<p><i>Oli niitä kuitenkin jalojakin ihmisiä, jotka koko sydämmestään
+paheksivat orjuutta ja koettivat kaikin tavoin lieventää orjiensa tilaa.
+Sellainen oli muun muassa eräs lempeäluontoinen ja viisas rouva, nimeltä
+Harriet Beecher-Stowe. Hän kärsi sanomattomasti nähdessään ja
+kuullessaan sitä julmuutta, jota orjat joka päivä hänen rakkaassa
+isänmaassaan saivat kokea. Se oli hänestä niin hirmuinen häpeä, niin
+kauhea mätähaava vapaassa Amerikassa. Viimein hän ryhtyi kirjoittamaan
+erästä kirjaa, jolle antoi nimen &rdquo;Tuomo Sedän tupa&rdquo;. Siinä hän otti
+kuvatakseen niitä surkeuksia, joita hän monta kertaa oli itkenyt, joiden
+takia hän monta yötä oli valvonut.</i></p>
+
+<p><i>Kirja herätti heti ääretöntä huomiota. Toiset sitä ylistivät pilviin
+saakka, toiset taas moittivat. Mutta kaikki sitä lukivat, kaikki siitä
+puhuivat. Orjuuden vastustajien luku kasvoi päivä päivältä ja orjien
+vapauttamista ruvettiin puuhaamaan monessa piirissä. Mutta etelävaltiot
+panivat vastaan. Siellä mahtavat herrat suurine puuvilla-istutuksineen
+eivät sanoneet voivansa tulla toimeen ilman tätä laitosta. Kun asiasta
+ensin kiisteltiin kauvan aikaa sanomalehdissä ja suurissa kokouksissa,
+syttyi viimein ankara sota pohjois- ja etelävaltioiden välillä. Se
+nielasi paljon ihmisiä, paljon rahaa, mutta pohjoisvaltiot saivat
+kuitenkin viimein voiton ja orjat vapautettiin. Nyt ei Amerikassa ole
+ainoatakaan orjaa enään. Mustia ihmisiä, neekerejä kyllä vieläkin on,
+mutta heillä on samat oikeudet kuin muillakin, saavat liikkua vapaasti,
+minne tahtovat.</i></p>
+
+<p><i>Siitä on jo päälle 40 vuoden kun &rdquo;Tuomo Sedän tupa&rdquo; ensin ilmestyi
+englannin kielellä. Se on sittemmin käännetty monelle kymmenelle
+kielelle ja levinnyt ympäri Euroopan, jopa tunkeunut Aasiaankin. Tästä
+on varmaankin opettajasi joskus puhunut. Ehkäpä hän myöskin on kertonut,
+että suomenkielelläkin on ilmestynyt eräs lyhyempi &rdquo;Tuomo Sedän tupa&rdquo;
+lapsia varten. Kentiesi sinä silloin olet mennyt joko lainakirjastoon
+tahi kirjakauppaan sitä kysymään saadaksesi myöskin lukea tätä
+merkillistä kirjaa. Mutta nolona olet palannut, sillä siellä vastattiin,
+että se jo aikoja sitten oli loppuunmyyty.</i></p>
+
+<p><i>Tässä se nyt uudestaan esitetään suomalaisia lapsia varten ja tarjoutuu
+sinulle luettavaksi. Omin silmin saat tässä tutustua orjaraukkojen
+kurjuuteen. Herättäköön se sinua näkemään vääryyksiä maailmassa ja
+taistelemaan totuuden ja hyvyyden puolesta.</i></p>
+
+<p><i>Helsingissä Heinäkuussa 1893.</i></p>
+
+<p><i>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;M. F.</i></p>
+
+
+<p>&nbsp;</p>
+
+<center><h2>TUOMO SEDÄN TUPA.</h2></center>
+
+
+<p>&nbsp;</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0>
+<tr>
+<td><img src="images/tuomo1.jpg" alt="Tuomo setä."></td>
+</tr><tr>
+<td><center>Tuomo setä.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+
+<p>&nbsp;</p>
+
+<center><h2>I.</h2></center>
+
+
+<p>Pienessä kaupungissa Kentuckyn valtiossa istui eräänä helmikuun päivänä
+kaksi herrasmiestä vakavasti keskustellen. Huone, missä olivat, oli
+hienosti sisustettu ja heidän edessään oleva pöytä oli täynnä
+viinipulloja ja muita virvokkeita.</p>
+
+<p>Toinen herroista oli lyhytkasvuinen ja lihava. Hänen kasvojensa ilme oli
+röyhkeä ja halpamainen ja koko hänen käytöksensä osoitti sellaista
+henkilöä, joka ei ole saanut minkäänlaista sivistystä, mutta joka
+kuitenkin tahtoo olla ylinnä joka paikassa. Hänen pukunsakin oli
+sentapainen, loistava ja huomiota herättävä. Suureen ruususolmuun
+sidottu kaulaliinansa oli punaisen ja sinisen kirjava, liivit hohtavan
+punaiset ja lihavat kädet täynnä sormuksia. Raskaat kiiltävät
+kellonvitjat, joihin oli kiinnitetty kaikenlaisia leluja, riippuivat
+alas aina vatsalle asti. Ne näyttivät olevan omistajansa ylpeyden
+esineenä, sillä keskustellessaan hän niitä ehtimiseen hypisteli ja
+kilisteli. Hänen puheensa oli hyvin karkealuontoista ja sitä hän sitten
+vielä höysti raaoilla sanoilla ja kirouksilla.</p>
+
+<p>Toinen herroista oli sitä vastoin kaikesta päättäen sivistynyt henkilö,
+vaikka huolihuntu par&rsquo;aikaa peitti hänen kasvonsa ja teki koko muodon
+sangen synkäksi. Hän kääntyi vieraaseensa päin ja sanoi vakuuttavalla
+äänellä:</p>
+
+<p>&rdquo;Kuten jo olen kertonut teille, herra Haley, on Tuomo varsin erinomainen
+palvelija. Hän hoitaa koko taloni, on tarkka kuin puntari, aina
+rehellinen, aina luotettava.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Tarkoitatte kai, herra Shelby, niin rehellinen kuin neekeri voipi
+olla&rdquo;, keskeytti lihava Haley, viinilasiaan kallistellen.</p>
+
+<p>&rdquo;En todellakaan. Tuomo on ehdottomasti rehellinen, sillä hän on hurskas
+ja jumalinen.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Niin, hurskaus sopii varsin hyvin neekerille ja lisää suuresti hänen
+arvoaan, kun se vaan on todellista laatua. Minullakin oli kerran
+sellainen orja, jonka puheita totta puhuen kuunteli kuin papin saarnaa.
+Ja päälle päätteeksi ansaitsin 600 dollaria<A HREF="#a1">[1]</A> myydessäni hänet.&rdquo; Tätä
+kertoessa loistivat herra Haleyn kasvot.</p>
+
+<p>&rdquo;Voitte olla vakuutettu siitä, että Tuomon hurskaus on sitä oikeata
+lajia. Olen häntä monesti koetellut. Kerrankin lähetin hänet tuonne
+lähikaupunkiin noutamaan minulle 500 dollaria. Vaikka, kuten nyt
+perästäpäin olen saanut kuulla, muutamat veijarit kehoittivat häntä
+pistämään rahat omaan taskuunsa ja pakenemaan Kanadaan, palasi hän
+määrätyllä hetkellä ja toi minulle koko summan. En suinkaan mielelläni
+hänestä eroa, mutta koska nyt juuri satun olemaan suuressa rahapulassa,
+kehoitan Teitä ottamaan Tuomon velkani maksuksi.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Ihan mahdotonta&rdquo;, intti herra Haley, &rdquo;mutta jos Teillä olisi joku poika
+tahi tyttö vielä Tuomon keralla antaa, niin sitten voisi asia käydä
+päinsä.&rdquo;</p>
+
+<p>Samassa avautui ovi ja nelivuotias poikanen sekarotua astui huoneeseen.
+Lapsi näytti erinomaisen herttaiselta. Mustat silkkipehmeät kiharat
+ympäröivät hänen pyöreitä kasvojaan. Tummat, suuret silmät katselivat
+uteliaasti ja samassa iloisesti huoneessa olijoita ja poskiin
+muodostuivat pienet kuopat niin pian kuin suu vetäysi hymyyn.
+Pienokaisen varma käytös ja rohkea läheneminen osotti, että hän ennenkin
+oli käynyt isäntänsä huoneessa.</p>
+
+<p>&rdquo;Kas Harry&rdquo;, huusi herra Shelby, &rdquo;tule tänne, niin annan sinulle
+rusinatertun.&rdquo;</p>
+
+<p>Harry riensi sitä ihastuksella ottamaan. &rdquo;Ja nyt&rdquo;, lisäsi herra Shelby
+silitellen Harryn päätä, &rdquo;voit näyttää tälle vieraalle, kuinka sinä
+osaat laulaa ja tanssia.&rdquo;</p>
+
+<p>Poika alkoi heti kirkkaalla, raikkaalla lapsen äänellä erästä omituista
+neekerilaulua säestäen sitä pään, käsien ja jalkojen liikkeillä,
+seuraten tarkasti tahtia. &rdquo;Mainiota&rdquo;, huusi Haley innostuksissaan ja
+heitti poikaselle appelsiinin.</p>
+
+<p>Kun tämä vieläkin isäntänsä kehoituksesta teki muitakin pikku temppuja,
+kääntyi Haley yht&rsquo;äkkiä herra Shelbyn puoleen, taputti häntä olkapäälle
+ja kuiskasi: &rdquo;Antakaa minulle tämä poikanen vielä lisää ja kauppamme on
+tehty.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Mutta mitä ihmettä te lapsukaisella tekisitte&rdquo;, kysyi herra Shelby.</p>
+
+<p>&rdquo;Se on nyt minun salaisuuteni&rdquo;, vastasi Haley. &rdquo;Mutta kuulkaapas
+kuitenkin. Minulla on eräs tuttava, joka ostaa somia lapsia, elättää
+niitä jonkun ajan ja myy sitten hyvästä hinnasta. Rikkaat ihmiset
+maksavat niistä nähkääs suuret summat, sillä nykyään ovat kauniit
+palvelijat muodissa. Tuollainen sievä ovenavaaja ja passari antaa koko
+talolle hienon leiman.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;En minä tahtoisi myydä lasta&rdquo;, sanoi herra Shelby hitaasti. &rdquo;Minä
+tiedän, että se saattaisi sydämmen surua pienokaisen äidille, ja sitä en
+soisi.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Naisväki on todella hirmuista, kun se pääsee parkumisen alkuun&rdquo;, myönsi
+Haley. &rdquo;Minä en puolestani voi sietää heidän kyyneleitänsä. Mutta siksi
+tällaisia asioita onkin varovasti ajettava. Te voisitte esim. lähettää
+lapsen äidin pois päiväksi pariksi, ehkäpä viikoksikin ja sillä ajalla
+kaikki tapahtuisi hiljaisuudessa. Äidin palattua voisi vaimonne sitten
+antaa hänelle korvarenkaat taikka uuden hameen; varmaan hänen mielensä
+tällä tavalla vähitellen tyyntyisi.&rdquo;</p>
+
+<p>Herra Shelby pudisti päätään. &rdquo;En luule sen käyvän päinsä.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Aivan mainiosti. Te luulette noita mustia elukoita samanlaisiksi kuin
+valkeita ihmisiä, mutta siinä peräti erehdytte. Mustat voivat kestää
+vaikka millaista kohtelua, kun heitä vaan vähitellen totuttaa. Eihän
+niillä voi olla sellaisia tunteita ja toiveita kuin meillä.&rdquo; Sitten
+rupesi Haley suurella itsetietoisuudella kerskailemaan ammattitaitoansa
+tällä alalla. Hänen hankkimansa orjaparvet olivat kaikkein parhaat, aina
+lihavat ja hyvin voivat. Ani harvat menivät hukkaan ja hänen tappionsa
+olivat suhteellisesti pienet. Tämä oli tietysti seuraus hänen järkevästä
+menettelystään. Piti silloin tällöin osottaa hiukan inhimillisyyttä ja
+vaan hätätilassa käyttää piiskaa. Alituisesta ruoskitsemisesta oli näet
+vaan häviötä, orjat kun sen kautta heikkonivat ja tulivat kivulloisiksi.</p>
+
+<p>Puhuttuaan kauvan aikaa samaan suuntaan ja kiitettyään hyvää sydäntään
+sekä onnistuneita keinojaan kysäsi hän viimein herra Shelbyltä, mitä
+tämä oli päättänyt heidän yhteisistä kaupoistaan.</p>
+
+<p>Herra Shelby lupasi tuumia asiata ja neuvotella vaimonsa kanssa, mutta
+tällaisiin epävarmoihin lupauksiin ei Haley tyytynyt, vaan vaati
+pikaista vastausta.</p>
+
+<p>Shelby kehoitti häntä silloin pistäymään uudestaan talossa myöhemmin
+samana päivänä, jonka jälkeen orjakauppias kumarsi ja läksi.</p>
+
+<p>&rdquo;Ellen olisi&rdquo;, sanoi Shelby itsekseen, &rdquo;tuon miehen vallassa, olisin jo
+aikaa syössyt hänet päistikkaa portaita alas. Niin inhottavan itserakas
+hän on, ja niin vastenmieliseltä tuntuu minusta kaupan hierominen hänen
+kanssansa. Kyllä velkautuminen on sitä viimeistä.&rdquo;</p>
+
+<p>Herra Shelby oli hiljainen, hyvänluontoinen mies, joka aina oli
+kohdellut ympäristöään ystävällisesti eikä vaatinut liikoja
+orjiltaankaan. Mutta hän oli nyt viime aikoina sekaantunut laveihin
+yrityksiin, ja hänen raha-asiansa olivat joutuneet sellaiseen
+epäjärjestykseen, että velkojia ilmoittautui joka haaralta. Mahtavin ja
+vaarallisin heistä oli Haley. Hän oli jo monta kertaa kirjallisesti
+ahdistanut Shelbyä ja oli nyt tullut itse. Shelby oli, kuten hän
+itsekkin myönsi, tykkönään hänen käsissään sillä hetkellä. Ja hän oli
+tästä sekä murheissaan että nöyryytettynä. Hän oli aina moittinut
+henkilöitä, jotka myivät orjiaan kuin karjaeläimiä, ja nyt hän itse oli
+aikeissa menetellä samalla tavalla.</p>
+
+<p>Raskainta hänestä kuitenkin oli ilmoittaa asia vaimolleen, sillä hän
+tiesi jo edeltäpäin tämän sitä paheksivan.</p>
+
+<p>Rouva Shelby oli hyväsydämminen, mutta ennen kaikkia hurskas ja
+jumalinen nainen. Hän koetti jokapäiväisessä elämässään toteuttaa
+kristinopin vaatimuksia ja piti sentähden äidillistä huolta jok&rsquo;ainoasta
+palvelijastaan. Hän koetti opettaa heitä hyviin tapoihin ja
+velvollisuuksien täyttämiseen, kehittää heidän henkisiä kykyjään ja
+taipumuksiaan ja valvoi alituisesti heidän parastaan.</p>
+
+<p>Rakkain kaikista hänen palvelijoistaan oli pikku Harryn äiti Elisa. Tämä
+oli ollut rouva Shelbyn luona aina pikku tytöstä ja nauttinut mitä
+huolellisinta hoitoa. Heidän välinsä muistutti enemmän äitiä ja tytärtä
+kuin emäntää ja palvelijaa. Elisa olikin erittäin miellyttävä olento;
+kasvot säännöllisen kauniit, käytös pehmeän sulava ja ääni täynnä
+vienoutta ja sointuisuutta. Hänen ihovärinsä oli niinkuin pikku
+Harrynkin melkein valkea. Emännän valvova silmä oli pelastanut hänet
+niistä vaaroista ja kiusauksista, jotka muuten niin usein uhkaavat
+kauniita orjatyttöjä. Täysi-ikäiseksi tultuaan oli hän joutunut
+naimisiin kelpo miehen kanssa naapuritalosta ja eli nyt onnellisena ja
+rakastettuna. Hänen miehensä kävi häntä tervehtimässä niin usein kuin
+aika myönsi, ja pikku Harry oli hänen ilonsa ja ylpeytensä.</p>
+
+<p>Illalla oli herra Shelbyn kertominen vaimolleen Haleyn käynnistä ja
+heidän yhteisistä sopimuksistaan. Kuten hän jo edeltäpäin oli arvannut,
+pani rouva Shelby tämän äärettömän pahaksi, eikä edes alussa oikein
+ottanut uskoakseen koko asiaa. Hänestä tuntui ihan mahdottomalta, että
+oma rakas miehensä antautuisi kauppoihin tuollaisten orjakauppiaiden
+kanssa, joita rouva Shelby hamasta lapsuudestaan oli oppinut inhoamaan.</p>
+
+<p>Hän tiedusteli kiihkeästi syytä miehensä hämmästyttävään päätökseen,
+sillä kuten moni muukin rouva ei hän tietänyt mitään miehensä asioista
+ja rahapulasta.</p>
+
+<p>Mies selitteli hänelle silloin nykyisen ahtaan asemansa lisäten, että
+hänen joko täytyi myydä pari orjaa tahi luovuttaa koko omaisuutensa
+velkojilleen.</p>
+
+<p>&rdquo;Mutta miksi&rdquo;, kysyi rouva Shelby, &rdquo;olet juuri valinnut Tuomon ja Elisan
+pojan. Onhan Tuomo niin uskollinen, niin meihin kiintynyt, että hän
+varmaankin olisi valmis antamaan henkensä meidän edestämme. Ja olemmehan
+jo monta kertaa noin puoleksi luvanneet antaa hänelle vapauden. Entä tuo
+pieni Harry, Elisa-paran sydänkäpy. Mitä äiti rukka ajatteleekaan
+meistä, kun olemme valmiit aineellisen voiton takia riistämään lapsen
+hänen sylistään. Monasti olen puhunut Elisalle hänen
+äidinvelvollisuuksistaan ja terottanut hänen mieleensä, ett&rsquo;ei ole
+hellempää suhdetta kuin äidin ja lapsen. Minä olen kehoittanut häntä
+alituisesti seuraamaan lastansa, rukoilemaan sen puolesta ja antamaan
+sille kristillisen kasvatuksen. Mutta eihän nämä puheet merkitse mitään,
+kun nyt myymme lapsen jumalattomalle miehelle, jonka luona se
+luultavasti tärveltyy sekä ruumiin että hengen puolesta. Emmehän silloin
+ensinkään seuraa antamiamme neuvoja.&rdquo;</p>
+
+<p>Herra Shelbyn täytyi sydämmessään myöntää vaimonsa olevan oikeassa,
+mutta hän tekeytyi väliäpitämättömäksi ja koetti puolustella itseään.
+Miksikä hän oli muita moitittavampi? He myivät ja vaihtelivat orjiaan
+ehtimiseen ja hän teki sen nyt ensikerran suuressa ahdingossaan. Tuomon
+ja Harryn hän oli valinnut siitä syystä, että olivat tuottavimmat, vai
+olisiko sitten parempi myydä kaikki tyyni?</p>
+
+<p>Mutta rouva Shelby ei vaan voinut tyyntyä. Hän pyysi ja rukoili miestään
+peruuttamaan kaupan sekä tarjosi kultakelloansa ja vähiä koristeitaan
+velan suorittamiseksi.</p>
+
+<p>Herra Shelby vakuutti kuitenkin, että purkaminen nyt oli myöhäistä,
+sillä kauppakirja oli jo allekirjoitettu ja Haleyn käsissä, josta ei
+hevin päässyt irti.</p>
+
+<p>Tämä tieto masensi kerrassaan rouva Shelbyn; hän istuutui tuolille, pää
+vaipui kättä vasten ja syvät huokaukset nousivat hänen rinnastaan.</p>
+
+<p>&rdquo;Niin, tämä on tosiaankin Jumalan rangaistus. Hän tahtoo näyttää meille
+orjuuden kirouksen; hän tahtoo osoittaa, kuinka se tärvelee sekä orjan
+että isännän. Sillä minä tiedän että orjien pitäminen on synti; jo
+nuorena tyttönä sitä paheksin ja vielä selvemmäksi asia on käynyt
+minulle nyt. Ystävällisyydellä, huolenpidolla ja hellyydellä olen
+luullut voivani auttaa orjiani ja huojentaa heidän kuormaansa...&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Pelkkää pettymystä! Mitäpä minä voisin niinkauvan, kuin ei lakimme ota
+heitä turviinsa, vaan käsittelee heitä kuin kauppatavaraa. Parhaankin
+isännän kuollessa tahi köyhtyessä heitä myydään niinkuin muutakin
+irtaimistoa.&rdquo; Rouva Shelbyn ääni värisi mielenliikutuksesta ja katkerat
+kyyneleet vierivät hänen poskillensa.</p>
+
+<p>&rdquo;Sinun surusi kaivelee minua suuresti, rakas vaimoni&rdquo;, sanoi vihdoin
+herra Shelby, &rdquo;mutta jos sinä tuntisit Haleyn, niinkuin minä,
+ymmärtäisit, ett&rsquo;en vähemmällä voinut päästä hänen kouristaan. Hänessä
+ei ole rahtuakaan sääliä; hän olisi valmis myymään oman äitinsä, jos
+vaan sen kautta luulisi hyötyvänsä. Huomen aamuna hän jo tahtoo viedä
+omaisuutensa täältä ja siksi aion ratsastaa pois koko päiväksi, sillä en
+kestä nähdä Tuomon kasvoja ja surullisia silmäyksiä. Saman neuvon
+antaisin sinulle. Mene sinäkin jonnekin ja ota Elisa mukaasi.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;En, sitä en tee milloinkaan&rdquo;, sanoi rouva Shelby kiivaasti, &rdquo;siten
+osottaisin hyväksyväni tätä julmaa kauppaa ja olisin avulias sen toimeen
+panossa. Minä tahdon mennä Tuomon luo, puhua hänen kanssansa ja
+lohduttaa häntä. Hänen pitää tuntea emäntänsä mielenlaadun. Mitä Elisaan
+tulee, en uskalla ajatellakkaan hänen suruansa.&rdquo;</p>
+
+<p>Herra ja rouva Shelby eivät aavistaneetkaan, että eräs henkilö oli
+kuullut koko heidän keskustelunsa.</p>
+
+<p>Orjakauppiaan käynti talossa oli herättänyt Elisassa levottomuutta. Hän
+oli kulkiessaan isäntänsä avonaisen oven ohi aamupuolella mielestään
+kuullut Haleyn puhuvan hänen pikku pojastaan.</p>
+
+<p>Koko päivän oli tuo ajatus vaivannut häntä ja kalvanut hänen mieltään.
+Olisiko todella sellaiset kauheat asiat tekeillä ja millä tavalla hän
+saisi varmuutta. Hajamielisesti ja takaperin hän oli suorittanut
+tehtävänsä pitkin päivää tuumiessaan näitä kysymyksiä edestakaisin.</p>
+
+<p>Kiihkeässä mielentilassaan ei hän iltasellakaan voinut mennä levolle,
+vaan pistäysi pieneen käytävään, joka eroitti hänen huoneensa isäntäväen
+makuukamarista. Siellä hän seisoi vavisten korva ohutta seinää vasten ja
+kuuli jok&rsquo;ikisen sanan, jonka isäntä ja emäntä illan kuluessa olivat
+vaihtaneet.</p>
+
+<p>Posket kalpenivat, koko ruumis jähmettyi ja herttaisille kasvoille
+ilmestyi kova piirre. Hän oli tehnyt päätöksensä ja hiipi nyt hiljaa
+pieneen kammioonsa, missä oli niin monta rauhallista ja onnellista
+hetkeä viettänyt. Tuolla oli ikkuna, jonka ääressä hän oli istunut
+ompelunsa kanssa tyytyväisesti hyräillen, tuolla pieni hylly täynnä
+emännän antamia kirjoja ja muita pikku kaluja, joita oli saanut
+jouluiksi. Niin, tämä oli tähän asti ollut hänen turvapaikkansa ja pieni
+maailmansa.</p>
+
+<p>Mutta nurkassa pienellä vuoteella nukkui hänen Harrynsä viattomuuden
+unta, suu puoli avoinna, kiharat hajallaan ja kätöset hervottomina
+peitteen päällä. Äiti kumartui vuoteen yli ja kuiskasi:</p>
+
+<p>&rdquo;Oma armahin lapseni, he ovat myyneet sinut, mutta äitisi on sinut
+pelastava.&rdquo;</p>
+
+<p>Ei ainoakaan kyynel valunut hänen poskelleen, sillä tällaisen surun
+kohdatessa silmä ei itke, sydän vaan vuotaa näkymättömiä veripisaroita.</p>
+
+<p>Elisa otti lyijykynän ja kirjoitti kiireesti: &rdquo;Oi rakkahin emäntäni,
+älkää ajatelko pahaa minusta, älkää liioin kutsuko minua
+kiittämättömäksi! Olen kuullut koko teidän illallisen keskustelunne ja
+koetan nyt pelastaa poikani. Ettehän moiti minua siitä? Jumala teitä
+siunatkoon ja palkitkoon teidän hyvyytenne!&rdquo;</p>
+
+<p>Käännettyään tämän paperilipun kokoon meni hän piironkinsa laatikosta
+ottamaan vaatteita pikku pojalleen ja niin hellä on äidin sydän, ett&rsquo;ei
+se edes tällaisenakaan kauhun hetkenä unohda ottaa vähän lelujakin
+armahansa huviksi. Kaikki nämät tavarat hän sitten kääri niistimeensä ja
+kiinnitti sen vyötärilleen. Nyt tuli pienokaista herättää. Kun tämä
+viimeinkin avasi silmänsä ja näki äitinsä matkapuvussa, kysyi hän häntä
+vakavasti katsellen:</p>
+
+<p>&rdquo;Minne menet, äiti?&rdquo;</p>
+
+<p>Äiti nojautui hänen ylitsensä ja sanoi matalalla äänellä: &rdquo;Hiljaa,
+Harryseni, et saa puhua ääneen. Paha mies aikoo ottaa Harryn ja kantaa
+hänet pois pimeässä, mutta äiti ei salli sitä. Äiti aikoo pukea
+sydänkäpynsä päälle lakin ja takin ja juosta kauvas pois hänen kanssaan,
+ett&rsquo;ei paha mies saa kiinni.&rdquo;</p>
+
+<p>Lapsi ymmärsi, että oli jotakin vakavaa tekeillä ja pysyi aivan
+äänetönnä äidin valmistellessa matkaa varten. Kun pienet varustukset oli
+tehty, nosti hän pojan käsivarrelleen ja hiipi hiljaa kuin varjo ulos
+pimeään yöhön. Ilma oli kylmä, taivas tähdissä, ja äiti kietoi
+pienokaisensa huiviin puristaen häntä lujasti rintaansa vasten.</p>
+
+<p>Tie oli tuttu ja muutaman minuutin kuluttua he saapuivat Tuomo sedän
+tuvalle. Täällä Elisa pysähtyi ja naputti hiljaa ikkunaruudulle.</p>
+
+<p>Mutta ennenkuin seuraamme häntä sisään, voimme ensin tutustua tuvan
+asukkaisiin ja heidän jokapäiväiseen elämäänsä.</p>
+
+
+<p>&nbsp;</p>
+
+<center><h2>II.</h2></center>
+
+
+<p>Tuomon eli Tuomo sedän, joksi häntä tavallisesti nimitettiin, tupa oli
+pieni puurakennus herraskartanon läheisyydessä. Tuvan edustalla oli
+vähänen puutarha, jossa aina kesäisin rehotti kukkia, hyötymansikoita,
+vattuja ja vihanneksia. Toimelias käsi oli paitsi sitä tuvan etupuolelle
+istuttanut köynnöskasvia, jotka kiipesivät pitkin huoneen seinää ja
+milt&rsquo;eivät peittäneet sitä tykkänään.</p>
+
+<p>Aikaisemmin samana päivänä, jota edellisessä on kuvattu, istuivat kaikki
+tuvan asukkaat koossa: Tuomo setä, hänen vaimonsa Chloe täti ja kolme
+villapäistä lasta, joista nuorin juuri parhaallaan harjoitteli
+kävelytaitoa. Vähä väliä hän nousi jaloilleen ja kompastui jälleen
+veljiensä suureksi huviksi.</p>
+
+<p>Chloe täti, joka oli herraskartanon paras keittäjä, oli juuri hiljattain
+päässyt illallistoimistaan sieltä ja kiirehti nyt valmistamaan omalle
+rakkaalle ukolleen ehtoollisruokaa. Hän seisoi toimeliaana lieden
+ääressä paistaen jotakin paistinpannussa ja raotti vähä väliä kattilan
+kantta, jossa varmaankin hajusta päättäen kiehui jotakin oikein
+maukasta.</p>
+
+<p>Chloe täti tiesi olevansa taitavin keittäjä koko lähiseudulla ja tämä
+pani hänen tummat kasvonsa ilosta ja tyytyväisyydestä hohtamaan. Ei
+kukaan osannut valmistaa sellaisia maissikakkuja tahi panna toimeen niin
+komeita puolipäiviä, kuin hän. Vieraiden tulo kartanoon olikin hänestä
+oikea riemuhetki, sillä nyt hän taas sai ponnistaa voimiaan ja näyttää
+keittotaitonsa tuloksia. Ja kun vieraat sitten kiittelivät putinkia,
+kysyivät sen tekijää ja ottivat sitä kahdesti jopa kolmastikin, ei Chloe
+täti pyytänyt parempaa palkintoa. Hänen sydämmensä sykki riemusta sitä
+ovenraosta kuullessaan.</p>
+
+<p>Pienen pöydän ääressä, joka jo illallista varten oli peitetty valkealla
+liinalla, istui perheen isäntä, Tuomo setä, herra Shelbyn paras työmies.
+Koska hän on koko kertomuksen päähenkilö, on syytä katsella häntä vähän
+tarkemmin. Hän on isokasvuinen ja harteva mies. Kasvot ovat Afrikan
+neekerin, väri tumma ja tukka villainen, mutta näissä mustissa kasvoissa
+kuvastuu niin paljon viisautta ja jaloutta, arvokkaisuutta ja nöyryyttä,
+ett&rsquo;ei niitä kerran nähtyään unhota.</p>
+
+<p>Hän istui tänä iltahetkenä rihvelitaulu edessään ja muodosteli suurella,
+kirjoitukseen tottumattomalla kädellään hitaasti kirjaimia. Hänen
+isäntänsä kolmetoista-vuotias vilkas poika, nimeltä Yrjö, toimitti
+opettajanvirkaa ja teki tuon tuostakin pieniä muistutuksia.</p>
+
+<p>&rdquo;Ei niin, setä Tuomo&rdquo;, sanoi hän innokkaasti, &rdquo;nyt tulee h, vaikka
+pitikin tulla k.&rdquo; Ja asian selvitykseksi hän kirjoitti taululle koko
+rivin k ja h kirjaimia.</p>
+
+<p>&rdquo;Kah kummaa&rdquo;, sanoi Tuomo setä ja silmäili nuorta opettajaansa
+ihmetellen ja kunnioittaen. Sitten hän tarttui rihveliin uudestaan ja
+kävi taas uutterasti harjoittelemaan.</p>
+
+<p>Sillä aikaa oli illallinen valmistunut ja Chloe täti kutsui suosikkinsa
+nuoren Yrjö herran jakamaan heidän ateriaansa.</p>
+
+<p>Hän ei suinkaan kursaillut, sillä hän tunsi Chloe tädin piirakat ja
+kakut ja oli heti valmis ottamaan eteensä suuren kappaleen maissikakkua.</p>
+
+<p>Illallinen syötiin hilpeästi keskustellen ja pakinoiden. Chloe täti piti
+nuorinta polvellaan ja varoitteli silloin tällöin vanhempia lapsiaan
+olemaan hiljaa, sillä kuuma afrikalainen veri ei sallinut heidän istua
+maltillisesti pöydän ääressä. Välistä he kieriskelivät keskellä lattiaa,
+välistä taas konttasivat pöydän alle ja vetivät pikku siskoa jaloista.</p>
+
+<p>Syötyänsä leikki Tuomo setä pikku tyttönsä kanssa, jotta Chloe täti
+rauhassa saisi ruveta siivoamaan huonetta ja tehdä pieniä valmistuksia
+hartaushetkeä varten, joka illempana oli pidettävä heidän tuvassaan.
+Tuoleista ja istumasijoista oli tosin puute, mutta Chloe täti ei ollut
+neuvoton. Tyhjiä tynnyriä vieritettiin tupaan ja niiden yli asetettiin
+laudanpätkiä, sankoja ja saavia käännettiin ylöalasin ja näin saatiin
+kyllin istunpaikkoja.</p>
+
+<p>Hetken päästä keräytyi tupaan kirjava joukko. Siellä oli sekä vanhoja
+harmaapäitä että nuoria vilkkusilmiä. Toiset olivat oman kartanon väkeä,
+toiset taas olivat tulleet naapuritaloista kuullaksensa Tuomo sedän
+puhuvan Jumalan sanaa ja selittävän raamattua. Hänen sanansa olivat niin
+lämpimät, yksinkertaiset ja sydämmelliset, että tekivät paljoa syvemmän
+vaikutuksen, kuin monen oppineen saarna. Varsinkin oli Tuomo setä vahva
+rukouksessa. Sanat vuotivat ihan virtana hänen huuliltaan ja tuntuivat
+tulevan suoraapäätä sydämmen syvyydestä. Eräs vanha neekeri lausuikin
+kerran, että Tuomo sedän rukous varmaankin kohosi suoraan taivaaseen.</p>
+
+<p>Puheiden välillä laulettiin joko virsiä tahi muita hengellisiä lauluja.
+Siinä oli eloisuutta ja innostusta. Neekerit näkyivät erittäin
+rakastavan sellaisia lauluja, jotka väririkkaissa kuvissa puhuivat
+uudesta Jerusalemista, Kaanaasta ja Jordanin rannoista. Niiden
+loppusäkeet toistettiin aina voimalla ja vakuutuksella.</p>
+
+<p>Myöskin Yrjö herra oli ollut kokouksessa mukana ja luki viimeiseksi
+yleisön kehoituksesta kappaleita Ilmestysraamatusta liittäen lukuunsa
+lyhyitä selityksiä, joita oli oppinut hurskaalta äidiltään.</p>
+
+<p>Jotenkin myöhään erosi seurue Tuomo sedän luota, mutta tämä ei
+sittenkään heti mennyt levolle, vaan luki ja lauleskeli vielä kauvan
+aikaa sen jälkeen itsekseen. Seuraus siitä oli, että sekä hän että Chloe
+täti heti kuulivat Elisan naputuksen ja lähenivät kummastuneina ikkunaa.</p>
+
+<p>&rdquo;Mitähän ihmeitä nyt on tapahtunut&rdquo;, huusi Chloe havaitessaan Elisan
+ikkunan takana. &rdquo;Laske hänet sisään, ukkoseni&rdquo;, lisäsi hän, mutta
+samassa jo pakolainen astuikin tupaan.</p>
+
+<p>&rdquo;Taivas varjelkoon! Mikä Teitä vaivaa, oletteko sairas&rdquo;, päivitteli
+Chloe nähdessään Elisan kalpeat kasvot ja palavat silmät. &rdquo;Ihan Te
+säikäytätte minut pahan päiväsesti.&rdquo; Ja Chloen mustat silmät pyörivät
+hämmästyksestä.</p>
+
+<p>Elisa kertoi lyhyesti ja kiireesti kaikki, mitä oli sinä iltana kuullut,
+isäntänsä päätöksen, emäntänsä rukoukset palvelijansa puolesta, herra
+Haleyn tulon seuraavana päivänä.</p>
+
+<p>Kuuntelijat olivat tuskin käsittää ja uskoa näin hämmästyttäviä uutisia.</p>
+
+<p>Tuomo setä seisoi siinä ojennetuin käsin ja tuijottavin silmin, kunnes
+vihdoin aivan kuin hervottomana vajosi tuoliin ja painoi päätään
+polviaan vasten.</p>
+
+<p>&rdquo;Jumala armahtakoon meitä&rdquo;, huokasi Chloe. &rdquo;Mitä ukkoni sitten on
+tehnyt, koska isäntä voi kohdella häntä tällä tavalla?&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Ei mitään, ei kerrassaan mitään&rdquo;, vakuutti Elisa, &rdquo;mutta isäntä sanoi
+olevansa sellaisessa rahanpulassa, että joko Tuomo ja minun Harryni
+olivat myytävät, tahi koko kartano ja kaikki muut... Mutta minä en voi
+ajatella lastani tuon miehen käsissä ja siksi pakenen. Jos erehdyn
+tässä, on Jumala sen minulle anteeksi antava, mutta en voi toisin
+tehdä.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Sinun pitää mennä mukaan, ukko&rdquo;, sanoi nyt Chloe kiihkeästi. &rdquo;Aiotko
+todella odottaa siksi, että vievät sinut alas virtaa myöten sinne, missä
+orjia tapetaan joukottain nälkään ja ylen raskaaseen työhön. Vielä on
+aikaa. Riennä nyt! Minä panen kalusi kokoon.&rdquo;</p>
+
+<p>Tuomo setä kohotti päätään hitaasti ja sanoi tyynesti, vaikka samassa
+surullisesti: &rdquo;En minä aio lähteä. Elisan paon pidän luonnollisena; sitä
+en millään ehdolla tahdo estää. Mutta kuulithan sinä, mitä äsken
+kerrottiin, että joko minä tahi kaikki muut kartanossa ovat myytävät.
+Miksi en silloin uhraisi itseäni. Isäntäni on aina tarvitessa löytänyt
+minut paikaltani; en ole vielä koskaan hänen luottamustansa pettänyt,
+enkä aio sitä vast&rsquo;edeskään tehdä. Isäntää ei saa moittia, kyllä hän
+pitää huolta sinusta ja noista pikku-raukoista.&rdquo;</p>
+
+<p>Hän kääntyi vuodetta kohti, missä pienet villapäät rauhaisasti
+nukkuivat. Mutta tämä näky teki lopun hänen tehdystä tyyneydestään. Hän
+kätki päänsä suuriin käsiinsä ja nyyhkytykset, jotka panivat koko
+ruumiin väräjämään, täyttivät tuvan.</p>
+
+<p>Viimein sanoi Elisa matalalla äänellä: &rdquo;Aika rientää, minun on
+lähteminen. Koettakaa saada sanaa miehelleni ja tervehtikää häntä.
+Kertokaa hänelle paostani ja että koetan päästä Kanadaan. Kun hänet
+viimeiseksi tapasin, en voinut aavistaakkaan tällaisia... Ja sanokaa
+myöskin hänelle, että jos emme enää tässä elämässä tapaisi toisiamme&rdquo;
+..... ääni petti, eikä hän voinut jatkaa. Hän kääntyi oveen päin ja sai
+viimein itkusta tukahdetulla äänellä kuiskatuksi: &rdquo;sanokaa, että hän
+aina elää, niin että kohtaamme toisemme taivaassa.&rdquo;</p>
+
+<p>Sitten hän katosi pimeään yöhön.</p>
+
+
+<p>&nbsp;</p>
+
+<center><h2>III.</h2></center>
+
+
+<p>Ei voi kuvitella onnettomampaa ja säälittävämpää henkilöä, kuin Elisa,
+kun hän kulki kylmänä talviyönä outoa tulevaisuutta kohti kalvava tunne
+rinnassaan. Kaikki hänen ajatuksensa olivat sekaisin. Hän näki kuin
+unissa tutut paikat, puut, laaksot, niityt ja pellot kiitävän ohitsensa.
+Yksi ainoa asia oli hänellä selvillä: ääretön vaara, joka uhkasi hänen
+lastansa. Ahdistus ja äidin rakkaus ajoivat häntä lakkaamatta eteenpäin.
+Tavallisissa oloissa olisi poikanen saattanut itse kävellä ja äiti olisi
+vaan häntä taluttanut, mutta nyt hän ei hetkeksikään tahtonut laskea
+lastansa alas. Pelko oli jännittänyt joka jäntereen hänen ruumiissaan ja
+antanut hänelle ylönluonnolliset voimat, ett&rsquo;ei hän tuntenut taakkansa
+painavankaan. Hän riensi kuin kiljuvien petojen takaa-ajama, kuiskaten
+vaan välistä värisevin huulin: &rdquo;Herra, auta minua! Herra, pelasta
+minut.&rdquo;</p>
+
+<p>Harry oli alussa valveella. Kaikki tuo uusi ja kummallinen oli vienyt
+unen hänen silmistään. Mutta kun äiti aina vakuutti, että hän kyllä
+pelastuisi, jos vaan pysyisi hiljaa ja ääneti, kietoi hän pienet
+käsivartensa äidin kaulan ympäri ja kysyi:</p>
+
+<p>&rdquo;Pitääkö minun pysyä hereillä, äiti?&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Ei yhtään armahani, nuku sinä vaan.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Mutta ethän anna pahan miehen ottaa minua, jos nukun?&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;En anna, niin totta kuin Jumala minua auttakoon&rdquo;, vastasi äiti palavin
+silmin.</p>
+
+<p>&rdquo;Oletko ihan varma siitä, äiti?&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Ihan varma&rdquo;, sanoi äiti äänellä, joka pani hänet itsensäkin
+hämmästymään, sillä tuntui aivan siltä kuin joku häneen kuulumaton henki
+olisi antanut tämän vastauksen.</p>
+
+<p>Pienokainen nojasi nyt väsynyttä päätään äidin olkapäätä vasten ja
+nukkui.</p>
+
+<p>Pienien pehmeiden käsivarsien kosketus ja lämmin hengitys kaulaa vasten
+vaikuttivat kuin sähkövirta. Ei Elisa tietänyt väsymyksestä, ei unesta
+mitään. Koko ruumis oli kuin terästä ja totteli sielua kuin hevonen
+ruoskaa.</p>
+
+<p>Aamun koittaessa oli hän jättänyt kaikki tutut paikat ja käveli nyt
+valtamaantiellä. Hän oli kerran käynyt emäntänsä kanssa pienessä kylässä
+Ohio-joen varrella. Sinne hän nytkin ohjasi kulkuaan päästäkseen joen
+yli ja siten pelastuakseen.</p>
+
+<p>(Ellet, pieni lukija, tunne Ohio-jokea, niin ota Pohjois-Amerikan kartta
+ja etsi se sieltä. Silloin näet, että Ohio on mahtava virta, joka idästä
+päin yhtyy tuohon vieläkin suurempaan Missisippi-jokeen.)</p>
+
+<p>Kun ajajia ja ratsastajia rupesi näkymään maantiellä, käsitti Elisa
+vaistomaisesti, että hänen kiireinen kulkunsa voisi herättää huomiota ja
+tehdä hänet epäluulon alaiseksi. Hän hiljensi sentähden hiukan
+käyntiään, laski pojan maantielle ja järjesti pukuaan.</p>
+
+<p>Pieneen myttyynsä hän oli kätkenyt muutamia omenia ja niiden avulla hän
+nyt koetti saada lasta kulkemaan vähän nopeammin. Hän kieritti vähä
+väliä omenan muutaman metrin päähän heidän edellensä ja lapsi juoksi
+aina nopein askelin sitä saavuttaakseen. Tällä tavalla he pääsivät
+pitkät matkat eteenpäin.</p>
+
+<p>Kun pienokainen rupesi valittamaan nälkäänsä, vei äiti hänet pieneen
+tien vieressä olevaan metsikköön ja antoi hänelle aamiaista mytystään.</p>
+
+<p>Lapsi ihmetteli nähdessään, ettei äiti syönyt mitään, ja koetti väkisin
+panna vähän kakkua hänen suuhunsa, mutta Elisa sanoi:</p>
+
+<p>&rdquo;Ei, Harryseni, ei äiti voi syödä mitään, ennenkuin sinä olet päässyt
+turvapaikkaan, meidän täytyy taas rientää eteenpäin päästäksemme virran
+rannalle ennen iltaa.&rdquo;</p>
+
+<p>Hän koetti kulkea näennäisesti niin levollisena kuin suinkin
+välttääksensä uteliaita silmäilyksiä, mutta sisällinen tuska ajoi häntä
+eteenpäin pysähtymättä, levähtämättä.</p>
+
+<p>Tuntia ennen auringon laskua pääsi hän viimein väsyneenä ajettunein
+jaloin Ohion varrella sijaitsevaan kylään. Oli kevättalvi. Joki oli
+paisunut ja virtava ja suuret jääkappaleet ajelehtivat edestakaisin
+kuohuvien laineiden keskellä.</p>
+
+<p>Elisa katsoi heti virtaa ja ymmärsi, ett&rsquo;ei lautan tavallisesta
+ylimenosta nyt voinut olla puhettakaan. Mutta ehkäpä veneellä. Hän meni
+joen rannalla olevaan pieneen ravintolaan asiata kuulustelemaan.</p>
+
+<p>Siellä vakuutettiin, että kaikki ylipääsö sillä hetkellä oli mahdoton.</p>
+
+<p>Elisan surullinen muoto ja levottomuus herättivät sääliä ystävällisessä
+emännässä ja hän lupasi tehdä, mitä suinkin voisi. Hän kutsui Elisaa
+sisään ja tarjosi Harrylle leivosta. Mutta lapsi oli niin nääntynyt,
+että itki, eikä katsellutkaan makeisia.</p>
+
+<p>&rdquo;Lapsi-rukka! Laskekaa se tänne&rdquo;, sanoi emäntä ja avasi erään pienen
+makuukammion ovea, missä oli puhdas sänky. Sinne poikanen kohta
+nukkuikin pitäen vielä unessakin kiinni äitinsä kädestä. Elisaa varten
+ei ollut lepoa, ei hän saanut unta. Hän ajatteli alituisesti
+takaa-ajajiaan ja tunsi polttavaa tuskaa rinnassaan. Voi noita
+raivoisia, tyrskiviä aaltoja, jotka erottivat hänet vapauden maasta!</p>
+
+<p>Sillä aikaa kun olemme seuranneet Elisan pakoretkeä, ei herra Haley
+suinkaan istunut toimetonna kädet ristissä. Niin pian kun hän sai kuulla
+uhrinsa paenneen, rupesi hän kiroilemaan ja sadattelemaan ja syytti ensi
+vimmassaan herra Shelbyä tästä. Mutta sitten hän vähitellen tyyntyi, kun
+sai talon miehet ja hevoset käytettävikseen pakolaisten takaa-ajamista
+varten.</p>
+
+<p>Ei hän kuitenkaan päässyt niin pian liikkeelle, kuin olisi tahtonut.
+Koko aamun hän kyllä oli kovassa touhussa, kiirehti ja luikkasi, mutta
+näytti siltä, kuin kaikki asianhaarat olisivat liittyneet häntä vastaan.
+Hevoset pääsivät karkaamaan ja saatiin vasta kiinni parin tunnin päästä.
+Se tie, jota Haley ensin kävi ratsastamaan, oli mahdottoman huono ja
+noin peninkulman päästä tykkönään suljettu, ett&rsquo;ei ollut muuta neuvoksi
+kuin palata takaisin.</p>
+
+<p>Totuuden nimessä on mainitseminen, että nämät vastoinkäymiset suureksi
+osaksi olivat Shelbyn palvelijoiden toimeenpanemia, he kun kaikin tavoin
+tahtoivat edistää Elisan pakoa viivyttämällä takaa-ajajaa.
+Vaistomaisesti he käsittivät, ett&rsquo;ei rouva Shelbylläkään ollut mitään
+sitä vastaan, vaikka hän kyllä oli antavinaan käskyjä ja kiirehtivinään
+palvelijoitaan. Tämmöisissä asioissa ovat neekerit ihmeen
+tarkkasilmäisiä, oikeita veitikoita.</p>
+
+<p>Haley tuli tällä tavalla menettäneeksi monta tuntia, ja saapui samaan
+pikku ravintolaan, jonne olemme seuranneet Elisaa, vasta tuntia
+myöhemmin.</p>
+
+<p>Elisa seisoi juuri ikkunan ääressä, mutta vetäysi salaman nopeudella
+syrjemmäksi huomattuaan ratsastajien tulon.</p>
+
+<p>Nyt he jo olivat pihalla. Ei ollut aikaa pitkiin mietiskelemisiin, sillä
+joka minuutti oli kultaa kalliimpi. Siitä huoneesta, jossa Elisa oli,
+johti ovi virralle päin. Hän otti poikasen syliinsä, syöksi portaita
+alas ja sitten rantaan päin.</p>
+
+<p>Mutta nytpä äkkäsi orjakauppias jo uhrinsa, astui nopeasti alas hevosen
+seljästä, huusi seuraajilleen ja hyökkäsi sitten hänen jäljessään,
+niinkuin jäniskoira otuksensa perässä.</p>
+
+<p>Tänä kauhun hetkenä tuntui Elisasta niinkuin ei hänen jalkansa olisikaan
+koskettaneet maata. Parissa silmänräpäyksessä seisoi hän jo veden
+partaalla. Takaa-ajajat olivat aivan hänen jäljissään, mutta
+ylönluonnollisella voimalla, sellaisella, jota Jumala antaa ainoastaan
+suurimmassa hädässä oleville, hän hyppäsi sydäntä särkevästi huutaen
+suurelle jääkappaleelle parin metrin päähän rannasta.</p>
+
+<p>Tämä hyppäys oli niin uskalias ja samalla mieletön, että Haley ja hänen
+seuraajansa ihan vasten tahtoaan päästivät ihmettelyn huudon ja nostivat
+käsiään.</p>
+
+<p>Jääkappale ritisi ja ratisi Elisan painon alla, mutta hän ei jäänyt
+hetkeksikään sinne seisomaan, vaan hyppäsi samaa vauhtia toiselta
+jääkappaleelta toiselle. Hänen kenkänsä putosivat, sukat menivät
+pirstaleiksi ja jalat vuotivat verta jättäen verisiä jälkiä jäälle,
+mutta Elisa ei tuntenut mitään, ei nähnyt mitään, kunnes hän viimein
+epäselvästi kuin usvassa näki edessänsä Ohion vastaisen rannan ja
+miehen, joka tarjosi hänelle kättänsä ja auttoi häntä ylös.</p>
+
+<p>&rdquo;Te olette reipas nainen, ken vaan olettekin&rdquo;, sanoi mies.</p>
+
+<p>&rdquo;Pelastakaa ... auttakaa ... piilottakaa minut...&rdquo;, huusi Elisa.
+&rdquo;Poikani, tämän tässä he ovat myyneet ja katsokaa&rdquo; &ndash; hän osoitti toista
+rantaa &ndash; &rdquo;tuolla seisoo hänen uusi isäntänsä.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Minä en itse voi tehdä mitään&rdquo;, sanoi mies, &rdquo;mutta tahdon neuvoa Teitä
+erääseen taloon, jossa saatte kaikkia, mitä nykyisessä asemassanne
+tarvitsette. Katsokaa, tuossa valkeassa rakennuksessa pääkadun varrella
+asuu ystävällistä väkeä, he kyllä auttavat Teitä.&rdquo;</p>
+
+<p>Eikä mies liikoja kehunut. Elisa tuli sydämmellisiin ihmisiin, jotka
+itkivät säälistä kuullessaan hänen paostaan ja suuresta hädästään ja
+koettivat häntä kaikin tavoin auttaa. He antoivat hänelle ruokaa ja
+lämpimiä vaatteita, valmistivat pehmeän vuoteen, jossa hän sai levätä
+särkeviä jäseniään, ja saattoivat häntä eteenpäin uuteen turvapaikkaan.</p>
+
+<p>Tällaisten helläsydämmisten ihmisten välityksen kautta pääsi Elisa
+viimeinkin monet vaarat kestettyään Kanaadaan, jossa kaikki orjat heti
+tulivat vapaiksi kansalaisiksi.</p>
+
+<p>&rdquo;Eikö hän enää koskaan saanut nähdä miestänsä&rdquo;, kysynee ehkä lukija.</p>
+
+<p>Hänen miehensä oli jo kauvan miettinyt pakoa päästäksensä raa&rsquo;asta ja
+ilkeästä isännästään, joka alituisesti koki häntä jos jollakin tavalla
+nöyryyttää paljaastaan siitä syystä, että hän huomasi orjansa olevan
+älykkään ja taitavan.</p>
+
+<p>Saadaksensa olla Elisan läheisyydessä oli hän kuitenkin tähän asti
+kestänyt tylyä kohteluansa, mutta nyt, kun Elisa oli poissa, ei mikään
+häntä enään pidättänyt. Hänen pakoretkensä oli, jos mahdollista, vielä
+Elisankin pakoa uskaliaampi.</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0>
+<tr>
+<td><img src="images/tuomo2.jpg" alt="Elisa hyppäsi samaa vauhtia jääkappaleelta toiselle."></td>
+</tr><tr>
+<td><center>Elisa hyppäsi samaa vauhtia jääkappaleelta toiselle.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>Koska hän valkoihoiselta isältään oli perinyt kauniit säännölliset
+kasvot ja harvinaisen hyvin muodostuneen, ryhdikkään vartalon, pukeutui
+hän hienoksi herraksi, maalasi hiukan kasvojaan ja tukkaansa ja tuli
+niin oudon näköiseksi, että häntä oli milt&rsquo;ei mahdoton tuntea. Eikä hän
+liioin käytöksessään osoittanut mitään pelkoa tahi arkuutta. Hän
+matkusti päivin kaikkien nähden, poikkesi ensi luokan ravintoloihin ja
+oli aivan niinkuin kaikki muutkin vapaat ihmiset ja maan mahtavat.</p>
+
+<p>Häntä etsittiin tietysti vallan äärettömästi. Hänen entinen isäntänsä
+oli kuuluttanut antavansa 400 dollaria sille, joka toisi hänet takaisin,
+tahi hankkisi varman tiedon siitä, että hän oli kuollut. Mutta ei
+takaa-ajajien päähänkään pistänyt ahdistaa hienoa herraa, joka matkusti
+parhaissa paikoissa ensi luokalla.</p>
+
+<p>Elisa ja hänen miehensä saapuivat Kanadaan samaan aikaan. Vaikka heillä
+sinne tullessaan ei ollut yhtäkään dollaria &ndash; kaikki, mitä Elisan mies
+oli saanut eräältä ihmisystävältä matkaa varten, oli jo loppunut &ndash; ja
+vaikka heillä ei ollut tuumaakaan maata, olivat he mielestänsä
+ruhtinaita rikkaammat. He olivat saaneet kaikkein kalliimman lahjan:
+<i>vapauden</i>.</p>
+
+
+<p>&nbsp;</p>
+
+<center><h2>IV.</h2></center>
+
+
+<p>Me jätimme Haleyn hämmästyksissään ja hieman häpeissään katselemaan
+Elisan pakoa Ohion rannalle. Nähtyään, että tämä todellakin tällä
+hetkellä oli luiskahtanut hänen käsistään, ei ollut muuta neuvoa, kuin
+palata pieneen ravintolaan ja siellä tuumia, mitä läheisessä
+tulevaisuudessa oli tehtävä.</p>
+
+<p>Tietysti takaa-ajoa oli jatkettava niin pian kuin virta loi
+jääpeitteensä, mutta kiusallista tämä vaan oli. Haley rupesi jo itseään
+kiroilemaan siitä, että oli välittänyt koko kakarasta, josta nyt vaan
+sai kulunkia ja harmia. Annettuaan käsirahoja miehille, jotka olivat
+ottaneet ammatikseen etsiä karanneita orjia, ratsasti hän uudestaan
+Shelbyn kartanoon tällä kertaa Tuomoa noutamaan.</p>
+
+<p>Tuomo sedän tuvassa vallitsi raskas mieliala. Chloe täti oli noussut
+aikaisin aamulla silittämään ukkonsa paitoja. Tätä tehdessään hän vähä
+väliä nosti kättänsä pyhkiäkseen niitä kyyneliä, jotka vierivät hänen
+poskilleen.</p>
+
+<p>Tuomo istui vieressä, Uusi Testamentti polvellaan. Ei kumpikaan
+virkannut mitään ja lapset nukkuivat vielä.</p>
+
+<p>Viimein Tuomo nousi ylös, meni vuoteen ääreen ja rupesi katselemaan
+pienokaisiaan kuiskaten itsekseen: &rdquo;Tämä on nyt viimeinen kerta.&rdquo;</p>
+
+<p>Chloe täti ei vastannut mitään, hivutti vaan hivuttamistaan paitaa,
+vaikka se jo oli niin sileä kuin suinkin olla voi. Mutta yht&rsquo;äkkiä
+hillitsemiskyky petti. Hän laski rautansa alas ja purskahti itkuun.</p>
+
+<p>&rdquo;Jos edes tietäisin, minne aikovat sinut viedä ja kuinka sinua sitten
+kohtelevat. Kyllähän emäntä sanoo ostavansa sinut takaisin parin vuoden
+päästä, mutta eihän kukaan, joka kerran viedään virtaa myöten etelään,
+enää tule takaisin.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Mutta, Chloe, onhan sama Jumala siellä kuin täälläkin, ja minä olen
+joka paikassa hänen suojassansa. Nytkin hän on osottanut minulle
+hyvyyttään antamalla sinun ja lapsien jäädä tänne.&rdquo;</p>
+
+<p>Tuomo oli tukahtua pidättäessään itkuaan, mutta hän koetti karaista
+itseään ja puhui lohduttavasti ja voimakkaasti.</p>
+
+<p>Chloe täti oli pannut parhaansa valmistaessaan jäähyväissuurusta. Hän
+oli paistanut lihavimman kanansa, ottanut esiin marjahillot ja muut
+herkut. Mutta Tuomolta ne saivat jäädä milt&rsquo;ei koskematta, sillä ei
+sellaisina hetkinä maita ruoka eikä juoma. Ei Chloella liioin ollut
+ruokahalua ja ainoat, jotka panivat arvoa tähän herkulliseen ateriaan,
+olivat pojat. He eivät vielä ymmärtäneet hetken vakavuutta, vaan söivät
+tyytyväisinä hyvällä ruokahalulla.</p>
+
+<p>Chloe täti järjesti sillä aikaa ukkonsa vaatteita. Hän tarkasteli joka
+paitaa, erotti vanhat uusista ja käski niitä säästäen käyttää, sillä
+kukapa ompelisi uusia, kun nämät rikkuivat. Hukkaparin hän oli jatkanut
+yön kuluessa ja pannut lankakerän sisään parsimista varten. Mutta
+kuvitellessaan, että nuo julmat ihmiset kentiesi riistäisivät kaikki
+nämät uudet kalut hänen ukoltaan, puhkesi hän uudestaan katkeraan itkuun
+nojaten päätään kapsäkkiä vasten. Lapsetkin rupesivat nyt aavistamaan
+jotakin pahaa nähdessään äidin kyyneleet ja rupesivat täyttä kurkkua
+parkumaan.</p>
+
+<p>Samassa astui rouva Shelby tupaan hyvästi jättämään. Perheen syvä suru
+liikutti häntä niin, ettei hän hetken aikaan saanut mitään sanotuksi.</p>
+
+<p>&rdquo;Rakas Tuomo&rdquo;, sanoi hän viimein itkusta värisevällä äänellä, &rdquo;en voi
+antaa sinulle tällä hetkellä mitään, josta sinulla olisi hyötyä, mutta
+sen lupaan juhlallisesti, ett&rsquo;en kadota sinun jälkiäsi ja että ostan
+sinut takaisin, niin pian kuin suinkin voin.&rdquo;</p>
+
+<p>Nyt tuli Haley uhriansa ottamaan ja koko talonväki kokoutui pihalle
+vielä viimeisen kerran kätelläkseen Tuomo setää. Hän oli ollut heidän
+sekä työnjohtajansa että sielunpaimenensa ja nyt eronhetkenä he kaikki
+tahtoivat osottaa rakkauttaan ja myötätuntoisuuttaan hänelle.</p>
+
+<p>Juuri kun Tuomo jo istui rattailla, otti Haley raskaat raudat istuimen
+alta ja pani ne hänen jalkoihinsa.</p>
+
+<p>Harmin ja paheksumisen huudahdus kuului yht&rsquo;aikaa kaikkien huulilta ja
+rouva Shelby vakuutti verannallaan seisoessaan, että tämä varovaisuus
+oli aivan turha.</p>
+
+<p>&rdquo;Rouvaseni&rdquo;, sanoi Haley ivallisesti, &rdquo;olen jo saanut 500 dollarin
+tappion täällä ollessani, enkä totta puhuen enää välitä toisesta.&rdquo;
+Sitten hän sivalsi hevostaan ruoskalla ja rattaat vierivät pois.</p>
+
+<p>Yrjö herra, Tuomon nuori ystävä ja opettaja, oli aikaisin aamulla
+matkustanut erään toverinsa luo tietämättä mitään vanhan ystävänsä
+kohtalosta. Tuomo oli pahoillaan, kun ei saanut lausua hänelle
+jäähyväisiä, ja käski sanoa paljon terveisiä.</p>
+
+<p>Mutta noin puolen tunnin matkan päästä, kun Haley oli pysähtänyt erään
+pajan luo saadaksensa Tuomoa varten aiotut käsiraudat hiukan
+suurennetuiksi, tuli Yrjö herra ratsastaen täyttä vauhtia heidän
+jäljessänsä.</p>
+
+<p>Nähdessään Tuomon pajan ulkopuolella, laskeusi hän nopeasti ratsun
+seljästä, hyppäsi rattaille ja tarttui molemmin käsin kiivaasti
+ystävänsä kaulaan vuodattaen surun ja harmin kyyneliä.</p>
+
+<p>&rdquo;Tämä on häpeällistä, kerrassaan alhaista&rdquo;, sai hän viimein sanotuksi.
+&rdquo;Eivät edes puhuneet minulle mitään koko asiasta. Jos olisin suuri,
+eivät vaan uskaltaisi käyttäytyä sillä tavalla. Mutta kyllä minä
+löylytin heitä äsken kotona ollessani, ole varma siitä.&rdquo;</p>
+
+<p>Tuomo koitti rauhoittaa ystävänsä kiivautta ja lausui hiljaisesti
+mielihyvänsä siitä, että vielä kerran sai nähdä nuoren herransa.</p>
+
+<p>&rdquo;Ja kuulkaapas nyt, Yrjö herra, Teidän pitää aina pysyä hyvänä poikana.
+Muistakaa, kuinka monta tulevaisuudessa teistä tulee riippumaan.
+Liittykää äitiinne ja seuratkaa häntä. Muutamat pojat pitävät itsensä
+suureksi tultuaan liika viisaina kuullakseen äitejään, mutta älkää
+noudattako heidän esimerkkiään. Tietäkää, että Jumala antaa meille monta
+hyvää lahjaa kahdesti, mutta äidin hän antaa vaan kerran. Ettehän
+pahaksi pane, vaikka vähäsen neuvon?&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;En, en suinkaan&rdquo;, vastasi Yrjö. &rdquo;Kyllä minä koetan tulla hyväksi ja
+kelpo ihmiseksi, sen lupaan sinulle, Tuomo. Ja kyllä minä myös toimitan
+niin, että vanhemmat hankkivat sinut takaisin... Isoksi tultuani
+rakennutan sitten tupasi uudestaan ja sinulla pitää olla oikein
+erityinen huone ja matto lattialla... Katsoppas tässä, minä olen ottanut
+dollarini sinua varten. Mutta koska pelkäsin, että tuo ilkiö anastaisi
+sen sinulta, olen kaivertanut siihen pienen reijän ja ripustanut sen
+nauhaan, jotta sinä voisit kiinnittää sen kaulaasi. Joka kerta, kun sitä
+katsot, niin muista, että tulen sinua vapauttamaan.&rdquo;</p>
+
+<p>Haley palasi samassa pajasta ja lähestyi Tuomoa kantaen käsirautoja.</p>
+
+<p>Yrjön silmät säkenöivät tulta nämät nähdessään.</p>
+
+<p>Hän kohotti päätään ja koetti sanoa niin voimakkaasti ja arvokkaasti
+kuin suinkin:</p>
+
+<p>&rdquo;Kuulkaapas, herra, kyllä minä kerron vanhemmilleni, kuinka Te
+kohtelette meidän Tuomoamme.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Sanokaa vaan&rdquo;, vastasi orjakauppias raa&rsquo;asti.</p>
+
+<p>&rdquo;Hävetä Teidän pitäisi, että koko elinkautenne ostatte naisia ja miehiä
+ja kytkette heitä kuin elukoita.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Niin kauvan kuin hienot ihmiset myyvät miehiä ja naisia, en ole yhtään
+heitä huonompi. Ei ostaminen ole halveksittavampaa kuin myyminenkään.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Mutta minä en aio isoksi tultuani tehdä kumpaakaan&rdquo;, sanoi Yrjö
+ylpeästi. &rdquo;Oikein häpeän maamiehiäni tällä hetkellä.&rdquo; &rdquo;Hyvästi nyt,
+Tuomo setä&rdquo;, lisäsi hän, sitten hellästi, astui ratsunsa selkään ja ajoi
+tiehensä.</p>
+
+<p>Tuomo katseli kauvan aikaa hänen jälkeensä, kunnes tämä viimeinen
+yhdysside hänen ja kodin välillä katosi.</p>
+
+
+<p>&nbsp;</p>
+
+<center><h2>V.</h2></center>
+
+
+<p>Harvoin samoissa ajopeleissä istuvien matkamiesten ajatukset saattavat
+kulkea erisuuntaisemmin kuin Haleyn ja Tuomon. Haley tuumi Tuomon mittaa
+ja voimakkaita jäntereitä ja laski, että jos hän nyt pitäisi miestä
+hyvässä lihassa, olisi voitto oleva melkoinen. Hän mietti myöskin,
+kuinka suurilukuisen orjalauman hän tällä kertaa hankkisi itselleen,
+montako miestä, vaimoa ja lasta hänen vielä pitäisi ostaa.</p>
+
+<p>Mitä taas Tuomoon tulee, ajatteli hän alituisesti seuraavaa lausetta:
+&rdquo;Sillä ei meillä täällä ole pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me
+etsimme.&rdquo;</p>
+
+<p>Haley otti sanomalehden taskustaan ja rupesi sitä lueskelemaan. Koska
+hänen lukutaitonsa oli jotenkin heikko, täytyi hänen tavaella
+puoli-ääneen, ennenkuin sai selkoa eräästä ilmoituksesta, joka hänen
+mielestään oli tärkein koko lehdessä. Siinä ilmoitettiin julkisella
+huutokaupalla myytävän muutamia neekerejä Washingtonin raatihuoneen
+ulkopuolella. Sitten seurasi luettelo kunkin myytävän sukupuolesta ja
+iästä.</p>
+
+<p>&rdquo;Niin, sinnepäin minunkin täytyy mennä&rdquo;, sanoi hän Tuomolle muun
+seurakumppanin puutteessa. &rdquo;Olen päättänyt hankkia itselleni oikein
+upean orjaparven ja sinäkin saat sitten seuraa. Nyt menemme heti
+Washingtoniin ja siellä sinä saat tehdä hiukan tuttavuutta vankilan
+kanssa, siksi kunnes minä saan kaikki asiani toimitettua.&rdquo;</p>
+
+<p>Tuomo huokasi. Mitäpä siihen oli vastaamista. Hän arveli vaan itsekseen,
+kuinka monta noista huomenna myytävistä oli ryöstetty isän, äidin,
+lapsen ja puolison luota.</p>
+
+<p>Illalla he pääsivät perille. Haley otti asuntonsa ravintolassa, Tuomo
+sai mennä vankilaan.</p>
+
+<p>Oletko, nuori lukija, ollut huutokaupassa läsnä ja nähnyt, kuinka
+myytäväksi määrätty tavara on pantu esille kaikkien katseltavaksi,
+kuinka sitä arvostellaan, käännellään ja väännellään, sitten tehdään
+tarjoumuksia, ja ken enin lupaa, hän tulee omistajaksi?</p>
+
+<p>Juuri niin meneteltiin tässäkin huutokaupassa, jonne Haley oli
+rientänyt. Eroitus oli vaan se, että täällä myytiin eläviä ihmisiä,
+kuolemattomia ihmissieluja. Halukkaat menivät vuorotellen neekerien luo,
+avasivat heidän suunsa, tarkastelivat hampaita, panivat heitä selkäänsä
+taivuttamaan, tekemään hyppyjä ja kaikellaisia liikkeitä nähdäksensä
+heidän voimiansa ja ketteryyttään.</p>
+
+<p>Siellä oli eräs 60-vuotias vaimo, jonka raskas työ ja kärsimykset olivat
+tehneet heikoksi ja kivulloiseksi. Kaikki hänen lapsensa, paitsi nuorin
+poika, joka nyt myöskin oli huutokaupassa, oli jo aikoja sitten temmattu
+hänen huostastaan ja myyty etelään. Nyt vaimoparka rukoili ja pyysi,
+että tulisi myydyksi yhdessä tämän ainokaisensa kanssa. Värisevin käsin
+hän piti kiinni pojastaan ja ilmoitti jok&rsquo;ikiselle, joka tuli tätä
+katsomaan, että he olivat yhdessä myytävät, vakuuttaen, että hän kyllä
+vielä jaksoi pestä, keittää ja tehdä yhtä ja toista.</p>
+
+<p>Haley mieltyi heti tähän nuoreen rotevaan poikaan ja osti hänet ynnä
+pari muuta neekeriä. Mutta äitiä ei hän luvannut ottaa ilmaiseksikaan.</p>
+
+<p>Sydäntä särkevää oli kuulla äidin huutoja ja nähdä hänen kurottavan
+väriseviä käsiään Haleyta kohden rukoillen tätä myöskin ostamaan häntä.</p>
+
+<p>Mutta Haleyta tällaiset kohtaukset eivät liikuttaneet ensinkään, ne
+olivat hänelle siksi jokapäiväisiä.</p>
+
+<p>Hän käänsi selkänsä vanhukseen päin, kokosi tavaransa ja vei heidät
+vankilaan säilytettäviksi pantuaan heidät ensin varovaisuuden vuoksi
+rautoihin.</p>
+
+<p>Muutaman päivän päästä istui Haley komeassa, suuressa laivassa, joka
+kynti Ohion aaltoja eteläänpäin. Aurinko säteili kirkkaalta taivaalta,
+vesi kimalteli ja vapaan Amerikan tähdikäs lippu liehui korkealla.
+Takakannella käveli hienosti puettuja herroja ja naisia keskustellen ja
+nauttien ihanasta ilmasta ja keväästä. Minne vaan käänsi katseensa,
+tapasi iloa, elonintoa ja eloisuutta.</p>
+
+<p>Mutta alhaalla lastaushuoneessa istui Haleyn orjalauma kokoonsullottuna
+muun rahtitavaran kanssa. Alakuloisuus ja synkkämielisyys kuvastui
+kunkin kasvoilla, kun he siinä istuivat hiljaisesti keskustellen. He
+tuskin huomasivat auringon paistetta ja kevätpäivän suloutta. Mutta
+heidän matkansa päämäärä olikin niin varsin toisenlainen kuin noiden
+takakannella kulkevien hienon maailman herrojen ja naisten. Jälkimmäiset
+olivat omasta vapaasta tahdostaan antauneet matkalle, heitä odotti
+perille päästyään ystävät ja tuttavat tahi muut huvit. Edellisiä oli
+väkisin otettu omaistensa luota ja ajettu laivaan kuin karjaa.
+Tulevaisuus ei tarjonnut heille muuta kuin uusia kärsimyksiä.</p>
+
+<p>Haley kävi heitä tuon tuostakin katsomassa, tarkasteli heidän kahleitaan
+ja kehoitti heitä olemaan iloisia ja tyytyväisiä, vaikka hänen sanansa
+ei näyttänyt tekevän sanottavaa vaikutusta. Sillä kun sydän vuotaa verta
+ja tulevaisuus on sysimusta, ei sydän iloitse, ei rinta riemastu.</p>
+
+<p>Matka kesti useita päiviä ja Haleyn orjajoukko karttui karttumistaan.
+Hänen asioitsijansa olivat näet pitkin matkaa ostaneet häntä varten
+&rdquo;tavaraa&rdquo; ja näitä tuotiin nyt pysäyspaikoilla vähitellen laivaan.</p>
+
+<p>Jokaisen uuden tulokkaan kasvot olivat yhtä epätoivoiset ja synkät, kuin
+edellistenkin. Helliä siteitä oli heiltäkin katkaistu, lapsia ryöstetty
+vanhempien sylistä ja puolisoja erotettu ikipäiviksi.</p>
+
+<p>Kuta etelämmäksi tultiin, sitä rehoittavammaksi kävi luonto. Rannoilla
+kohosi tummia sypressejä ja hentoja sokeriruokoja, orangepuut tuoksuivat
+ja moniväriset kukat muodostivat kauniin kirjavan maton. Etäämpänä
+häämöttivät suuret pumpuliviljelykset, missä väsyneet orjat tekivät
+ylenraskasta työtään. Heidän pienet, mitättömän näköiset hökkelinsä
+seisoivat pitkissä riveissä kappaleen matkan päässä omistajan komeasta
+rakennuksesta, jota puutarhat ja istutukset ympäröivät.</p>
+
+<p>Tuomo setä katseli kaikkea tätä vakavasti ja kuvitteli tulevaa
+elämäänsä. Vielä useammin menivät hänen ajatuksensa kuitenkin
+kotiseutuun. Hän muisteli köynnöskasvien peittämää tupaansa, hän näki
+Chloen illallishommassa takan ääressä, kuuli poikiensa iloisen naurun ja
+pienokaisen soperruksen. Mutta sitte taas kaikki nämä kuvat katosivat ja
+hän näki vaan sokeriruokoviidakot ja kuuli koneen jyskeen.</p>
+
+<p>Osaksi herra Shelbyn vakuutuksien johdosta, osaksi myöskin hiljaisen,
+luottamusta herättävän käytöksensä johdosta oli Tuomo vihdoinkin päässyt
+kahleistaan ja sai nyt vapaasti liikkua laivalla. Aina ystävällisenä ja
+valmisna auttamaan, missä vaan apu oli tarpeen, oli hän voittanut koko
+laivaväen suosion. Sillä välin, kun ei hänellä ollut mitään erityistä
+toimitettavaa, istui hän tavallisesti etukannella suurilla
+puuvillapakoilla raamattu polvillaan. Kun hän vasta vanhoilla päivillään
+oli oppinut lukemaan, kävi se jotenkin hitaasti häneltä. Mutta hänen
+kirjansa oli onneksi sitä laatua, josta hyötyy, vaikka sitä
+verkalleenkin lueskelee. Seuraten sormellaan riviä tavaili hän
+puoliääneen:</p>
+
+<p>Älköön ..... teidän ... sydämmenne .... murheellinen .... olko ....
+minun .... Isäni .... huoneessa ... on monta .... asuinsijaa ..... minä
+menen ..... valmistamaan .... teille sijaa.</p>
+
+<p>Hänen raamattunsa oli täynnä merkkiä ja viivoja, niin että hän aina
+helposti löysi lempilauseensa, ja nämät taivaalliset lupaukset täyttivät
+hänen sydämmensä rauhalla ja antoivat hänelle voimia kestämään nykyisen
+elämän vaivoja.</p>
+
+<p>Matkustajien joukossa oli eräs rikas, nuori mies New-Orleansin
+kaupungista, nimeltä S:t Claire. Hänellä oli mukanaan kuusivuotias
+tyttärensä ja eräs naissukulainen, joka hoiti pientä tyttöä.</p>
+
+<p>Tämä lapsi olikin erinomaisen vilkas. Ei ollut sitä sopukkaa laivassa,
+jonne hän ei olisi pistäynyt. Hänen isänsä ja tätinsä hakivat häntä
+ehtimiseen; mutta niin pian kun olivat löytäneet, katosi hän jälleen
+kuin kevyt pilvenhattara kesäiseltä taivaalta, sillä ei kukaan raskinut
+kieltää häntä liikkumasta tahi rajoittaa hänen vapauttaan.</p>
+
+<p>Kun nokinen lämmittäjä hetkeksi nosti päätään vaivaloisesta työstään,
+näki hän usein edessään suuret, kauniit lapsen silmät, jotka katselivat
+häntä sääliväisesti, aivan kuin olisivat peljänneet hänen olevan
+suuressa vaarassa.</p>
+
+<p>Heti sen jälkeen hymyili peränpitäjä huomatessaan ihanain lapsenkasvojen
+kurkistelevan hänen koppinsa ikkunasta.</p>
+
+<p>Kuin suviperhonen, hän liiteli paikasta toiseen valkeassa puvussaan ja
+toi aina muassaan lämpöä ja iloa. Karkeat, ahvettuneet kasvot
+lauhtuivat, kun näkivät hänen rientävän ohitsensa, ja isot, vankat kädet
+ojentuivat heti avuksi, kun hän siinä kulki vaarallisien paikkojen yli.</p>
+
+<p>Monta kertaa hän myöskin meni sen paikan ohi, missä Haleyn orjaparvi
+istui kytkettynä. Hän hiipi hiljaa heidän keskellensä, nosteli pienillä
+kätösillään heidän raskaita kahleitaan ja huokasi syvään. Välistä hän
+tuli kädet täynnä rintasokeria, pähkinöitä ja appelsiinejä ja jakeli
+kaikki tuomansa näille onnettomille.</p>
+
+<p>Tuomo seurasi häntä mitä suurimmalla osanotolla. Hänestä tämä herttainen
+lapsi oli kuin taivaallinen olento. Ja nähdessään hänen kirkkaat
+silmänsä ja kultakutrisen päänsä pistäyvän esiin jonkun pumpulipakan
+takaa, tuli hän ajatelleeksi niitä enkeliä, joita hänen Uudessa
+Testamentissaan kuvattiin. Kauvan aikaa kesti kuitenkin, ennenkuin Tuomo
+uskalsi lähestyä häntä, ja pienokainen puolestaan, vaikka olikin
+huvitettu kaikesta mitä näki, oli kuitenkin arka ja pelkäsi. Tuomo osasi
+leikata pieniä koria kirsimarjan siemenistä, tehdä pähkinänkuorista
+irvistäviä naamoja, leikata kaikennäköisiä pilliä y. m. ja noiden avulla
+tehtiin vähitellen tuttavuutta.</p>
+
+<p>Viimein kysyi Tuomo pikku neidin nimeä.</p>
+
+<p>&rdquo;Evangeline S:t Claire&rdquo;, vastasi tämä, &rdquo;vaikka isä ja kaikki muutkin
+kutsuvat minua Evaksi. Mutta mikä sitten sinun nimesi on&rdquo;?</p>
+
+<p>&rdquo;Minä olen Tuomo, ja pikku lapset minun kotiseudullani sanoivat minua
+Tuomo sedäksi.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;No, siksi minäkin rupean sinua kutsumaan, sillä minä pidän sinusta.
+Minne sinä nyt aiot matkustaa, Tuomo setä&rdquo;?</p>
+
+<p>&rdquo;En tiedä, Eva neiti.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Etkö tiedä?&rdquo; kysyi Eva kummastuneena.</p>
+
+<p>&rdquo;En, sillä isäntäni aikoo myydä minut, enkä vielä tiedä kenellekkä.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Isä voisi sinut juuri ostaa&rdquo;, sanoi Eva vilkkaasti, &rdquo;ja jos hän sen
+tekee, silloin saat hyvät päivät. Minäpä kehoitan häntä jo tänään.&rdquo;</p>
+
+<p>Samassa pysähtyi laiva puita ottamaan eräällä lastauspaikalla ja Eva,
+joka kuuli isänsä äänen, juoksi kevein askelin hänen luoksensa. Tuomo
+taas tarjoutui puita kantamaan ja oli pian ahkerassa toimessa.</p>
+
+<p>Eva ja hänen isänsä seisoivat aivan laivan partaalla paremmin
+nähdäksensä, kuinka se taas lähtisi liikkeelle. Rattaat olivat jo
+tehneet pari pyöräystä, kun pienokainen jonkun äkillisen liikkeen
+johdosta yht&rsquo;äkkiä horjahti tasapainosta ja putosi päistikkaa veteen.
+Peljästynyt isä, joka tuskin tiesi mitä teki, oli juuri heittäytyä hänen
+perässänsä, kun eräs takana seisova kävi häneen kiini ja huomautti, että
+eräs voimakkaampi auttaja jo oli seurannut lasta.</p>
+
+<p>Tuomo oli seisonut alakannella lapsen pudotessa ja oli samassa
+silmänräpäyksessä, kun näki hänet vajoovan, heittäytynyt hänen
+perässään. Hän oli tottunut uimari, suuri ja roteva, jonkatähden lapsen
+pelastaminen oli hänelle vaan hetken työ. Hän piti itsensä
+vedenpinnalla, kunnes Eva tuli ylös; sitten hän tarttui häneen ja ui
+laivaa kohden, josta heti sata kättä ojennettiin lapsukaista
+vastaanottamaan. Vähän ajan päästä kantoi S:t Claire Evaansa, joka oli
+tainnoksissa ja jonka vaatteista vesi virtana valui, alas salonkiin.</p>
+
+<hr>
+
+<p>Seuraavana päivänä läheni laiva New-Orleansia. Kaikki matkustajat olivat
+liikkeellä. Mitkä kokosivat tavaroitaan, mitkä taas maksoivat laskujaan
+tahi sanoivat toisilleen hyvästiä.</p>
+
+<p>Alakannella seisoi Tuomo kädet ristissä miettivän näköisenä ja katseli
+tuon tuostakin erästä ryhmää laivan vastaisella puolella.</p>
+
+<p>Siellä seisoi kaunis Evangeline entistä hiukan kalpeampana isänsä
+vieressä. Tämä keskusteli juuri parhaallaan orjakauppiaan kanssa
+Tuomosta. Haley kehui omaisuuttaan aivan pilviin asti saadaksensa
+hänestä korkean hinnan. S:t Claire hymyili hieman ivallisesti, mutta
+pikku Eva kuiskasi:</p>
+
+<p>&rdquo;Osta nyt vaan, sinulla on kyllä varoja ja minä tahtoisin hänet niin
+mielelläni.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Mutta miksikä&rdquo;, arveli isä.</p>
+
+<p>&rdquo;Minä tahtoisin tehdä hänet onnelliseksi&rdquo;, vastasi lapsi.</p>
+
+<p>Ja niin asia päättyi. Haley laski tyytyväisesti rahat kukkaroonsa ja
+Tuomosta tuli S:t Clairen omaisuutta.</p>
+
+<p>Hetken perästä pysähtyi laiva ja nyt seurasi tuo tavallinen hyörinä ja
+pyörinä. Kaikki riensivät maalle ja hankkivat itselleen kantajia ja
+hevosia ja pian nähtiin S:t Clairekin seuroineen astuvan vaunuihin ja
+ajavan kotiansa.</p>
+
+<p>Tämä koti osotti sekä omistajansa rikkautta että hienoaistisuutta.
+Päärakennus oli ranskalais-maurilaista tyyliä ja ympäröi neliskulmaista
+linnanpihaa, jonka kutakin sivua pitkin kulki hoikilla maurilaisilla
+patsailla ja holvikatoksilla varustettuja käytäviä. Keskellä pihaa oli
+suihkulähde, jonka hopealle hohtava vesi nousi korkealle ilmaan
+pudotakseen jälleen miljoonin pisaroin marmoriseen säiliöön. Nurmikko
+oli tasainen ja hieno, kuin samettimatto, ja siellä täällä oli
+ryhmittäin etelämaiden harvinaisimpia ja helottavimpia kukkia suurissa
+marmorivaaseissa.</p>
+
+<p>Kun vaunut ajoivat linnanpihalle suuresta holvikkaasta portista, hyppäsi
+Eva heti alas ja liiteli kuin pieni lintu, joka on päässyt häkistä.</p>
+
+<p>&rdquo;Voi täti&rdquo;, sanoi hän seurakumppanilleen, &rdquo;eikö tämä kotini ole ihmeen
+kaunis?&rdquo; Sitten hän taas rupesi juoksentelemaan, katseli rakkaita
+paikkoja ja tervehti jokaista.</p>
+
+<p>Hänen vanha hoitajansa itki ja nauroi vuorotellen syleillessään jälleen
+pikku neitiänsä. Samanlaista iloa osottivat muutkin neekerit, sillä Eva
+oli heidän kaikkien lemmikkinsä. Eikä hän suinkaan ollut unhottanut
+ystäviään täällä kotona. Heitä varten hän oli koonnut pitkin matkaa
+makeisia ja muuta pikkutavaraa matkalaukkuunsa ja kävi nyt näitä heille
+jakelemaan.</p>
+
+<p>Sillä aikaa kun kaikki palvelijat ympäröivät Evaa, seisoi Tuomo yksinään
+syrjempänä. Hän katseli ihmetellen ympärilleen ja näytti ihailevan sitä
+loistoa ja komeutta, joka kohtasi silmää, minne vaan päätänsä käänsi.
+Sillä Tuomo oli tässä suhteessa kuin muutkin neekerit. He kun ovat
+kotoisin rikkaimmasta maan osasta, jossa luonto esiintyy harvinaisen
+rehoittavana ja suurenmoisena, rakastavat kaikkea kaunista ja hohtavaa
+koko sydämmestään.</p>
+
+<p>S:t Claire hymyili nähdessään Tuomon mieltymyksen. Sitten hän jätti
+hänet erään palvelijan huostaan ja varoitti tätä kohtelemaan tulokasta
+kunnioituksella.</p>
+
+<p>Pikku Eva oli ollut aivan oikeassa ennustaessaan Tuomolle hyviä päiviä
+heidän luonansa. Hän sai toimekseen valvoa tallirengin tehtäviä ja
+silloin tällöin ajaa herrasväen vaunuja. Mutta näistä toimista hänelle
+vielä jäi paljon aikaa. Ja silloin hän sai oleskella Evan seurassa,
+sillä lapsi, joka oli syvästi kiintynyt uuteen ystäväänsä, pyysi, että
+tämä saisi seurata häntä kävelyretkillä ja muilla matkoilla. Ja Tuomo ei
+voinut toivoakkaan mitään parempaa. Siistissä takissa, kiiltävissä
+saappaissa, valkeassa kauluksessa ja uudessa hatussaan hän käveli pienen
+hallitsijansa vieressä.</p>
+
+<p>Välistä he taas istuivat pitkät ajat pienellä turvepenkillä pihalla. Eva
+poimi kukkia ja koristeli niillä vanhaa ystäväänsä tahi luki hänelle
+Uutta Testamenttia. Ja Tuomo osasi kertoa hänelle mitä huvittavimpia
+kertomuksia ja laulella uudesta Jerusalemista ja Kanaasta.</p>
+
+<p>Evan täti, Ofelia neiti, joka oli kotoisin pohjoisvaltioista, missä
+neekerit ovat harvinaisia, ihmetteli monta kertaa sitä, että S:t Claire
+antoi tyttärensä niin paljon seurustella tämän mustan rodun kanssa.
+Sillä vaikka hän olikin hyväluontoinen ja totuutta rakastava neiti,
+olivat neekerit hänestä kuitenkin vastenmielisiä muista ihmisistä
+eroavan ulkomuotonsa kautta.</p>
+
+<p>Evan isä naurahti. &rdquo;Hyvä serkku&rdquo;, sanoi hän, &rdquo;jos näkisit Evan
+hyväilevän suurta koiraa, vaikkapa mustaa, ja leikittelevän sen kanssa,
+et pitäisi sitä minäkään, mutta sinä panet pahaksesi nähdessäsi hänet
+näiden mustien ihmisraukkojen parissa. Mutta ovathan neekerit olentoja,
+joilla on ymmärrys ja kuolematon sielu&rdquo;.... &rdquo;Antaa lapsen olla&rdquo;, jatkoi
+hän hetken perästä. &rdquo;Lapset ovat oikeastaan ainoat tässä mailmassa,
+jotka kanssakäymisessään osottavat täydellistä tasa-arvoa. Katsoppa nyt
+Evaa. Hänestä on Tuomo oikea sankari, hänen tekemät leikkikalunsa ovat
+jalokiviä kalliimmat ja hänen laulunsa mailman etevimpiä ooperoita
+kauniimmat. Lapset ovat Jumalan lahja sulostuttamaan köyhien ja
+ylönkatsottujen elämää.&rdquo;</p>
+
+<p>Päivä päivältä oppi S:t Claire pitämään Tuomoa yhä suuremmassa arvossa.
+Huomattuaan hänen tarkkuutensa ja rehellisyytensä raha-asioissa, rupesi
+hän yhä enemmin käyttämään häntä kaikenlaisissa luottamustoimissa,
+kunnes viimein antoi Tuomon tehdä kaikki talon ostokset. S:t Clairella
+ei ollut tapana milloinkaan laskea niitä summia, jotka antoi kulkea
+palvelijoittensa kätten kautta, jonka vuoksi moni heistä käyttikin
+isännän rahoja omiin tarpeisiinsa. Mutta tällainen menettely oli aivan
+Tuomon luonnetta vastaan. Rajaton luottamus teki hänet vaan yhä
+tunnokkaammaksi.</p>
+
+<p>Tuomolla oli oma pieni huoneensa ja siellä tapaamme hänet eräänä päivänä
+rihvelitaulu edessään. Hän näet oli päättänyt kirjoittaa kotiansa. Mutta
+se oli itse teossa rohkea yritys. Tosin hän kotona ollessaan oli saanut
+opetusta Yrjö herralta, mutta siitä oli jo kulunut niin pitkä aika, että
+hän tuskin enään muisti kaikkien kirjaimien ulkomuotoakaan. Eikä hän
+liioin tietänyt, milloin mitäkin oli käytettävä. Siksi hän nyt ensin
+taululle koitti saada kokoon jonkinmoista kirjeen suunnitelmaa.</p>
+
+<p>Juuri kun hän siinä hikoili ja vaikeroi taulunsa ääressä, astui Eva
+sisään, kiipesi tuolille ja katseli hänen työtään.</p>
+
+<p>&rdquo;Mitä kummia koukeroita sinä piirtelet, Tuomo setä&rdquo;, kysyi hän.</p>
+
+<p>&rdquo;Minä koetan kirjoittaa rakkaalle muijalleni ja lapsukaisilleni, Eva
+neiti&rdquo;, vastasi Tuomo pyyhkien silmiään, &rdquo;mutta enpä oikein tiedä,
+tulleeko tästä mitään.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Oi, jospa voisin auttaa sinua, Tuomo! Viime vuonna osasin jo tehdä
+kaikki kirjaimet, mutta pelkäänpä unhottaneeni.&rdquo;</p>
+
+<p>Nyt he rupesivat yhdessä koettamaan. Molemmat olivat totiset ja tarkat
+sekä milt&rsquo;ei yhtä taitamattomat. Kultakiharainen ja musta villapää
+olivat aivan vieretysten ja neuvottelivat vähä väliä jonkun kirjaimen
+ulkomuodosta.</p>
+
+<p>&rdquo;Katsoppas, tämä rupee jo näyttämään muhkealta&rdquo;, huudahti Eva ja
+tähysteli ihaellen sitä, mitä olivat saaneet kokoonkyhätyksi. &rdquo;Kuinka
+tämä mahtaa ilahuttaa sinun vaimoasi ja lapsiasi! Se on oikein
+häpeällistä, että sinun on täytynyt erota heistä. Kyllä minä pyydän,
+että isä antaa sinun vielä palata heidän luoksensa.&rdquo;</p>
+
+<p>Tuomo setä kertoi nyt, että hänen entinen emäntänsä ja Yrjö herra olivat
+luvanneet ostaa hänet takaisin, ja näytti dollaria, jonka Yrjö oli
+antanut hänelle asian varmemmaksi vakuudeksi.</p>
+
+<p>&rdquo;Oletko siellä, Tuomo&rdquo;, kuului S:t Clairen ääni, ja samassa hän astui
+sisään.</p>
+
+<p>&rdquo;Mutta mitä tämä on&rdquo;, kysyi hän katsellessaan rihvelitaulua.</p>
+
+<p>&rdquo;Se on Tuomon kirje. Minä autan häntä vähäsen tässä toimessa. Eikö ole
+hyvin kirjoitettu?&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;En tahtoisi loukata kumpaakaan&rdquo;, sanoi S:t Claire hymyillen, &rdquo;mutta
+ehkäpä lienee paras, Tuomo, että annat minun kirjoittaa tämän kirjeen.&rdquo;</p>
+
+<p>Sen hän myöskin teki, ja ennen iltaa se jo oli postissa.</p>
+
+
+<p>&nbsp;</p>
+
+<center><h2>VI.</h2></center>
+
+
+<p>Eräänä päivänä toi S:t Claire serkulleen, Evan tädille, nokimustan, noin
+8-vuotiaan tytön kasvatettavaksi.</p>
+
+<p>Tyttö, jonka nimi oli Topsy, oli vilkkaan ja villiytyneen näköinen.
+Mustat kiiltävät silmät katselivat uteliaasti ympärilleen ja valkoiset
+hampaat hohtivat puoliavoimesta suusta. Hänellä ei ollut muuta, kuin
+säkkikankainen vaatekappale yllään, ja hän seisoi nyt uuden
+hallitsijansa edessä kädet nöyrästi ristissä.</p>
+
+<p>Ofelia neiti ei ollut varsin tyytyväinen saamastaan lahjasta. Hänestä
+talossa oli jo kyllin kasvavaa mustaa sukupolvea, josta oli paljon
+huolta ja vastuuta.</p>
+
+<p>Mutta S:t Claire selitti ostaneensa lapsen pelastaaksensa hänet
+ruumiillisesta ja henkisestä kurjuudesta. Tyttö oli palvellut eräässä
+kapakassa, ja siellä häntä joka päivä piiskattiin niin, että hänen
+hätähuutonsa kuuluivat kauvas ympäristöön. Hän toivoi nyt, että Ofelia
+ottaisi lapsirukan huostaansa ja tekisi hänestä kelpo ihmisen.</p>
+
+<p>Mutta se oli helpommin sanottu kuin tehty.</p>
+
+<p>Topsya oli aina kohdeltu pahemmin kuin elukkaa, ei koskaan
+ystävällisesti puhuteltu ja neuvottu, aina vaan toruttu, potkaistu ja
+tuupattu. Hänellä ei sentähden ollut aavistustakaan kuuliaisuudesta,
+rehellisyydestä ja hyvyydestä. Hän varasti ja valehteli, oli viekas kuin
+kettu ja sukkela kuin orava, aina valmis osottelemiseen ja kaikenlaisiin
+hullunkurisuuksiin.</p>
+
+<p>Ofelia neiti koetti totuttaa häntä järjestykseen ja työhön. Mutta
+Topsylla oli erityinen taito tehdä kaikki nurinpäin. Kun hänen piti
+ommella, taittoi hän silmäneulansa, katkasi lankansa tahi sai siihen
+solmuja ja lymytti viimein koko työnsä.</p>
+
+<p>Alituisesti löydettiin hän pahanteossa. Kun hänen piti peittää sängyt ja
+siivota huoneet, kiipesi hän pöydille, heitteli lakanoita ja peitteitä
+sinne tänne, pukeutui Ofelian vaatteisiin ja asettausi peilin eteen
+irvistelemään ja viheltelemään.</p>
+
+<p>Kun Ofelia neiti suruissaan ja epätoivoissaan kyseli Topsylta, miksi hän
+käyttäytyi niin pahasti, vastasi tämä viattomasti:</p>
+
+<p>&rdquo;En tiedä, neiti. Se tulee kai siitä että minulla on niin häijy sydän.
+Paras on, että neiti antaa minulle vitsaa. Niin entinen isäntänikin aina
+teki.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Mutta minä en mielelläni tee sitä. Kyllä sinä osaat olla kiltti
+ilmankin. Miksi et tahdo?&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Kah, kun ma olen niin tottunut selkään saamaan. Kai se minulle hyvää
+tekee.&rdquo;</p>
+
+<p>Mutta kun Ofelia neiti kerran koitti samaa menetystapaa, huusi ja parkui
+Topsy henkensä edestä, vaikka kohta perästäpäin voitonriemuisasti kertoi
+muille lapsille, ett&rsquo;ei Ofelian vitsananto tuntunut enempää kuin
+kärpäsen pureminen. Toista oli, kun entinen isäntä otti kouriinsa. Se
+koski.</p>
+
+<p>Kartanon lapset, yksin Evakin, keräytyivät usein ihmetellen hänen
+ympärilleen, sillä hän osasi laulaa eriskummallisia neekerilauluja
+lyöden tahtia käsillään ja jaloillaan.</p>
+
+<p>Kerran kun Topsy Ofelia neidin läsnä ollessa peitti sänkyä, näki hän
+kauniin punaisen nauhan ja hansikasparin pöydällä. Topsy teki tällä
+kertaa työnsä oikein huolellisesti, sillä häneltä ei suinkaan puuttunut
+kykyä. Mutta niin pian kuin Ofelia hiukan käänsi päätänsä, pisti hän
+nauhan ja hansikkaat hihaansa yhtä nopeasti, kuin tottunut taskuvaras.
+Mutta juuri kun hän oli pois menossa ja teki tavallisen kumarruksensa
+oven suussa, huomasi neiti nauhanpään pistävän hänen hihastaan. Hän kävi
+siihen paikalla ja kyseli, mistä se oli.</p>
+
+<p>Mutta Topsy tekeytyi aivan tietämättömäksi ja sanoi:</p>
+
+<p>&rdquo;Kas, neidin nauha! Millä ihmeen tavalla se on tullut minun hihaani?&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Topsy, älä nyt valehtele. Sinä olet ottanut nauhan.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;En, neiti, minä vakuutan, ett&rsquo;en ole nähnyt koko kalua tätä ennen. Enkä
+minä koskaan valehtele, en milloinkaan... Kai nauha oli joutunut sänkyyn
+ja sieltä livahtanut hihaani.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Etkö tiedä, että valehteleminen on synti&rdquo;, sanoi Ofelia, ja tällä
+tavalla jatkettiin kuulustelua kauvan aikaa, kunnes hansikkaat putosivat
+toisesta hihasta.
+
+Nyt Topsy tunnusti ottaneensa molemmat, mutta vakuutti kovasti
+katuvansa.</p>
+
+<p>&rdquo;Koska olet noin valmis näpistelemään, olet varmaan ottanut vielä
+muutakin tavaraa. Tunnusta nyt vaan kaikki&rdquo;, sanoi Ofelia.</p>
+
+<p>&rdquo;Voi, neiti, minä olen ottanut Evan korallisen kaulakoristeen.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Entä vielä?&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Sitten minä olen ottanut kamarineidin korvarenkaat.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Tuo heti kalut tänne&rdquo;, komensi Ofelia kiivaasti.</p>
+
+<p>&rdquo;Sitä en voi tehdä, neiti hyvä, minä olen polttanut ne.&rdquo;</p>
+
+<p>Samassa tuli Eva huoneeseen kantaen kaulassaan korallikoristettaan ja
+kun Ofelia ihmetellen kysyi, mistä hän oli sen saanut, ei hän tiennyt
+sen edes poissa olleenkaan. Eikä siinä kyllin. Kun kamarineiti toi
+silitettyjä vaatteita sisään, oli hänellä korvissaan juuri ne renkaat,
+jotka Topsy sanoi ottaneensa.</p>
+
+<p>Nyt seurasi taas uusi kuulusteleminen ja ihmetteleminen.</p>
+
+<p>&rdquo;Mutta miksikä sinä oikeastaan kerroit ottaneesi nuo tavarat?&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;No, kun neiti käski minun tunnustaa, enkä keksinyt mitään muutakaan&rdquo;,
+vastasi Topsy viattomasti.</p>
+
+<p>&rdquo;Mutta tietysti en tahtonut sinua tunnustamaan sellaista, jota et ole
+tehnytkään&rdquo;, sanoi Ofelia. &rdquo;Onhan sekin valehtelemista.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Vai on&rdquo;, lausui Topsy kummastuneena.</p>
+
+<p>Kamarineiti, joka oli kuullut tämän keskustelun, sanoi nyt
+harmistuneena: &rdquo;Jos minä olisin isäntä, totta tosiaankin antaisin
+piiskata tuota ilkeätä lasta että veri vuotaisi.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Älä koskaan puhukkaan sillä tavalla&rdquo;, sanoi Eva. Lapsen silmät oikein
+säkenöivät ja posket hehkuivat. Sitten hän kääntyi Topsyn puoleen
+sanoen:</p>
+
+<p>&rdquo;Lapsi rukka, miksi sinä varastit? Kyllä minä annan sinulle tavaraa,
+ettei sinun tarvitse varastella.&rdquo;</p>
+
+<p>Nämät olivat ensimmäiset ystävälliset sanat, jotka Topsy kuuli koko
+elinkautenaan. Ne tekivät omituisen vaikutuksen kovuudesta paatuneeseen
+lapsen-sydämmeen ja kyynel värähti hetkeksi hänen kiiluvassa silmässään.</p>
+
+<p>Siitä päivästä oleskeli Eva usein Topsyn seurassa. Hän vei hänet omaan
+kamariinsa ja puheli hänen kanssansa herttaisesti ja ystävällisesti.
+Lapsellisella tavalla kertoi Eva Topsylle Jesuksesta, joka rakastaa
+kaikkia, olkootpa valkeita tai mustia, ja suree heidän pahuuttansa. Ja
+hän tahtoo auttaa kaikkia, että he tulevat hyviksi ja nöyriksi,
+Topsyakin.</p>
+
+<p>Kaikki tämä oli Topsylle ihan uutta ja käsittämätöntä, mutta Evan lempeä
+ja hiljainen käytös ei voinut ajan pitkään olla häneen vaikuttamatta.</p>
+
+<p>Varsinkin koski se syvästi Topsyyn, kun hän näki Evan itkevän hänen
+pahuuttansa. Ei kukaan ollut vielä koskaan välittänyt hänestä niin
+paljon, että olisi hänen takiansa kyyneleitä vuodattanut. Eikä kukaan
+ollut silitellyt hänen villaista päätään ja sanonut: &rdquo;Topsy, minä pidän
+sinusta&rdquo;, niinkuin Eva nyt teki.</p>
+
+<p>Topsy oli tähän asti ollut itsepintaisuuden perikuva ja hänen sydämmensä
+kylmä ja kolkko, mutta Evan ystävällinen käytös sulatti sen kuin
+kevätaurinko hyisen maan. Evan takia tahtoi Topsy tulla nöyräksi ja
+kuuliaiseksi, Evan mieltä hän ei tahtonut pahoittaa. Ja näin sai Eva
+enemmän aikaan, kuin kaikki Ofelian pitkät puheet ja nuhdesaarnat.</p>
+
+
+<p>&nbsp;</p>
+
+<center><h2>VII.</h2></center>
+
+
+<p>Kaksi vuotta on kulunut siitä, kun ystävämme Tuomo joutui S:t Clairen
+perheeseen. Vaikka hän oli kaukana omaisistaan ja vaikka hän usein
+toivoi sitä elämää, johonka vaellus maan päällä vaan on valmistus, ei
+hän kuitenkaan tuntenut itseään onnettomaksi. Hän oli oppinut
+raamatusta, että on suuri voitto olla jumalinen ja tyytyä onneensa.</p>
+
+<p>Kotoansa hän oli saanut kirjeen, joka sisälsi paljon ilahduttavia
+tietoja. Chloe oli omasta pyynnöstään päässyt palvelemaan erään
+sokurileipojan luo, jossa hän erityisen kakku- ja torttuleipomus-kykynsä
+kautta ansaitsi paljon rahaa, ja nämät hän sai pitää itse ja panna
+säästöön ukkonsa takaisinlunastamista varten. Tuomon molemmat pojat
+olivat melkoisesti kasvaneet ja pikku tyttö osasi jo kävellä. Tuomo
+sedän tupa oli nykyään tyhjä, mutta Yrjö, joka oli kirjeen tekijä, puhui
+laajalta tuumistaan korjauttaa ja isontaa sitä. Lopuksi hän vielä kertoi
+isästään ja äidistään sekä omasta koulunkäynnistään ja luvuistaan.</p>
+
+<p>Tuomo luki kirjeen monta kertaa. Hänestä se oli ihmeen hyvästi
+kokoonpantu ja niin selvää käsialaa, että osasi lukea vaikka huoneen
+toisesta päästä.</p>
+
+<p>Evan kanssa hän sitten tuumiskeli, eikö olisi syytä panna se lasiin ja
+raamiin seinälle ripustettavaksi.</p>
+
+<p>Tuomon ja Evan ystävyys oli vuosien kuluessa yhä vaan kasvanut. Tuomo
+ihaili ja rakasti Evaa kuin viattomuuden ja herttaisuuden perikuvaa ja
+koetti kaikin tavoin täyttää pienen hallitsijansa toiveita. Missä hän
+vaan liikkui, muisti hän aina hakea jotakin Evaa varten. Ja kun Eva
+sitten Tuomon kotiintullessa kysyi:</p>
+
+<p>&rdquo;No, Tuomo setä, mitä sinulla on minua varten?&rdquo; soi tämä kuin musiikki
+hänen korvissaan.</p>
+
+<p>Ja Eva puolestaan osotti ystävyyttään ja kiitollisuuttaan niin usein,
+kuin suinkin ymmärsi ja osasi.</p>
+
+<p>Kun Tuomo halusi kuulla raamattua, oli Eva aina valmis lukemaan. Kaunis,
+sointuisa ääni, runollinen mielikuvitus ja rakkaus kaikkeen suureen ja
+ylevään tekikin hänestä erinomaisen lukijan. Sillä tavalla ei Tuomo
+vielä eläissään ollut kuullut raamattua esitettävän.</p>
+
+<p>Ensin oli Eva lukenut vaan vanhan ystävänsä mieliksi, mutta vähitellen
+kiintyi hän koko olennollaan tähän suuremmoiseen kirjaan. Se herätti
+hänessä omituisia tunteita ja syvää kaipausta. Enin hän rakasti
+profeetallisia kirjoja ja ilmestysraamattua, sillä niissä puhuttiin
+tulevaisesta onnesta ja ihanuudesta, joka teki häneen syvän vaikutuksen.</p>
+
+<p>Kerran kun he taas lukivat uudesta Jerusalemista, sen kultaporteista ja
+kalliilla kivillä kaunistetuista muureista, sanoi lapsi yht&rsquo;äkkiä:</p>
+
+<p>&rdquo;Tuomo setä, minä menen pian sinne.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Minnekkä, Eva neiti?&rdquo;</p>
+
+<p>Lapsi nousi seisaalleen ja osotti pienellä kädellään taivasta kohti.
+Iltarusko loi hänen kasvoillensa ja kultakutrillensa yliluonnollisen
+hohteen ja silmät katselivat vakavasti avaruuteen. &rdquo;Minä menen tuonne,
+Tuomo setä; pian minä olen enkelien luona.&rdquo; Tuomo tunsi piston
+sydämmessään. Tosiaankin oli hän monta kertaa viime aikoina ihmeekseen
+huomannut, mitenkä Evan pienet kädet olivat laihtuneet, iho oli käynyt
+läpikuultavammaksi ja hengitys lyhyemmäksi. Eikä hän enää jaksanut
+juosta ja leikkiä puutarhassa kuin ennen. Tuomo oli myöskin kuullut
+Ofelia neidin puhuvan yskästä, jota eivät kaikki hänen lääkkeensä
+voineet parantaa. Nytkin paloi hehkuva puna hänen poskillaan ja pienet
+kädet olivat kuumeentapaiset. Ja kuitenkaan Tuomon päähän ei ollut
+milloinkaan pistänyt sellainen mahdollisuuskaan, että Eva oli heidät
+jättävä.</p>
+
+<p>Tuomon ja Evan keskustelu keskeytettiin sen kautta, että Ofelia kutsui
+Evaa sisään, sillä ilta oli jo käynyt viileäksi ja kaste peitti maan.</p>
+
+<p>Ofelia oli tottunut sairaanhoitaja. Hän oli aikaa sitten levottomuudella
+kuunnellut Evan yskää ja huomannut tuon petollisen punan hänen
+poskillaan.</p>
+
+<p>Hän ilmoitti pelkonsa Evan isälle, mutta tämä ei ottanut sitä
+kuullakseenkaan. &rdquo;Etkö näe, että lapsi kasvaa&rdquo;, oli hänellä tapana
+vastata ja mennä muihin puheisiin.</p>
+
+<p>Mutta Ofelian sanat olivat kuitenkin tehneet hänet äärettömän
+hermostuneeksi ja levottomaksi. Eva oli hänen silmäteränsä, hänen ilonsa
+ja tulevaisuuden toiveensa, eikä hän tahtonut antaa sellaiselle
+ajatuksellekaan sijaa, että hänen sydänkäpynsä oli pois menevä. Ja siksi
+hän koetti vakuuttaa sekä itselleen että muille, että tuo yskä, josta
+Ofelia niin usein puhui, ei ollut muuta kuin pienen kylmettymisen
+seuraus, joka piankin antautuisi.</p>
+
+<p>Mutta hän oleskeli siitä alkaen vielä enemmän kuin ennen Evan kanssa,
+otti hänet kanssansa kävelemään ja ajelemaan. Usein hän myöskin toi
+hänelle vahvistavia lääkkeitä, ei siksi että lapsi olisi ollut niiden
+puutteessa, kuten hän selitti, mutta eiväthän ne nyt haitaksikaan
+olleet.</p>
+
+<p>Oli kuitenkin eräs seikka, joka suuresti huolestutti Evan isää, ja se
+oli lapsen nopeasti kasvava henkinen kehitys, hänen ymmärryksensä ja
+tunteidensa kypsyys. Tosin hän vielä joskus leikki ja iloitsi, kuin
+lapset yleensä, mutta usein hän lausui niin syviä ajatuksia ja viisaita
+arvosteluja, että olivat kuin jonkun korkeamman hengen kuiskaamia.
+Sellaisina hetkinä S:t Clairea väristytti ja hän sulki Evan syliinsä
+aivan kuin olisi hellyydellään koittanut pidättää häntä luonansa.</p>
+
+<p>Eva oli aina kohdellut kaikkia orjia hyvyydellä, mutta tästä lähin oli,
+kuin hän vaan olisi elänyt osottaakseen rakkautta. Kun hän leikitteli
+Topsyn ja muiden neekerilasten kanssa, oli se enimmiten heidän
+huvikseen. Hän ajatteli, kumma kyllä, usein neekerien tilaa ja suri
+heidän kohtaloansa.</p>
+
+<p>Eräänä päivänä hän puhui siitä isänsä kanssa.</p>
+
+<p>Oli ilta ja S:t Claire istui verannalla. Hän oli kutsunut Evan luokseen
+antaakseen hänelle erään ostamansa kipsikuvan. Mutta hän peljästyi
+nähdessään lapsen luonnottoman kirkkaat silmät ja hehkuvat posket.</p>
+
+<p>&rdquo;Eva lemmikkini, kuinka voit? Olethan parempi&rdquo;, sanoi hän puristaen
+lasta rintaansa vasten.</p>
+
+<p>&rdquo;Isä, minä olen kauvan jo tahtonut sanoa sinulle jotain ja nyt sen
+teenkin, ennenkuin tulen tästä heikommaksi.&rdquo;</p>
+
+<p>S:t Claire vapisi, ja Eva istuutui hänen polvellensa nojaten päätään
+hänen rintaansa vasten ja sanoi:</p>
+
+<p>&rdquo;Isä, aika lähenee, jona minun täytyy jättää sinut; minä menen pois,
+enkä koskaan enään palaa.&rdquo; Eva itki.</p>
+
+<p>&rdquo;Pikku kultanuppuseni&rdquo;, puhui S:t Claire koettaen tehdä äänensä
+huolettomaksi, vaikka koko olentoansa väristytti. &rdquo;Sinä olet nyt niin
+alakuloinen ja hermostunut, mutta katsoppas, mitä olen sinulle ostanut.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Ei, isä kulta&rdquo;, vastasi Eva ja työnsi hiljaa pois kuvan, &rdquo;älä petä
+itseäsi. En ole ensinkään parempi ja pian minä menen pois. Enkä liioin
+ole alakuloinen. Ellei sinua olisi ja noita ystäviäni, tuntisin itseni
+oikein onnelliseksi. Halusta minä täältä eroan.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Mikä on tehnyt rakkaan lapseni mielen niin raskaaksi, että se tahtoo
+pois? Onhan sinulla kaikkia, mitä suinkin saatat toivoa.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;On kyllä, mutta minä tahdon mieluummin olla taivaassa. Täällä on niin
+monta asiaa, jotka minua surettavat.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Mitkä sitten?&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Minä olen niin huolissani meidän palvelijaimme tähden. Ne ovat niin
+hyviä ja ystävällisiä minulle. Soisin, että he kaikki olisivat vapaita.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Mutta, lapsi kulta, onhan heidän hyvä olla täällä meidän luonamme.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Onpa niinkin. Mutta kaikki ihmiset eivät ole sinun kaltaisiasi, isä. Ei
+setäkään ole sellainen. Jos nyt joku onnettomuus kohtaisi sinua, kuinka
+orjiemme silloin kävisi? Minä tiedän, että moni orjainomistaja on
+ruoskinut neekerejään kuoliaaksi.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Olen hyvin pahoillani siitä, että sinulle on kerrottu sellaisia
+julmuuksia, rakas lapseni.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Niin, isä, sinä tahtoisit, että minä olisin täydellisesti onnellinen
+sillä aikaa, kun muut kärsivät kurjuutta koko elämänsä. Et voi uskoa,
+kuinka sellaiset surulliset tapaukset koskevat minuun. Minä ajattelen
+niitä alinomaa. Eikö voisi vapauttaa kaikkia orjia?&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Minä puolestani sen kyllä soisin, mutta en todella tiedä, mitenkä niin
+pitkälle päästäisiin.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Isä, sinä joka olet niin hyvä ja osaat puhua niin kauniisti, etkö voisi
+matkustaa ympäri maata ja kehoittaa ihmisiä vapauttamaan orjiansa? Kun
+minä olen poissa, teet sen kyllä minun takiani.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Kun sinä olet poissa&rdquo;, huudahti S:t Claire. &rdquo;Rakas lapsi, älä puhu
+sillä tavalla. Sinä olet minun ainokaiseni tässä maailmassa.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Minun vanhalla hoitajallani ei myöskään ole, kuin yksi lapsi, ja
+kuitenkin hänen täytyy elää erikseen siitä. Kyllä minä tiedän, että hän
+on murheissaan siitä. Olen nähnyt hänen usein itkevän. Ja kyllä Tuomokin
+rakastaa lapsiaan. Voi, isä, eikö ole kauheata, että tapahtuu sellaisia
+asioita?&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;On kyllä kultaseni&rdquo;, sanoi S:t Claire lohduttavaisesti, &rdquo;mutta älä nyt
+sure, rakas lapsi, äläkä puhu kuolemastasi, niin koetan saada kaikki
+hyvälle kannalle.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Ja lupaa myöskin, rakas isä, että annat Tuomolle vapauden, niin pian&rdquo;
+&ndash; Eva pysähtyi ja lisäsi sitten empien &ndash; &rdquo;niin pian kun olen poissa.&rdquo;</p>
+
+<p>S:t Claire lupasi tehdä kaikki, mitä hänen pikku Evansa suinkin pyysi.</p>
+
+<p>Heidän keskustellessaan oli aurinko mennyt mailleen ja hämärä oli
+vähitellen kietonut kaikki harmaaseen vaippaansa. S:t Claire ei enää
+nähnyt Evan kasvoja, kuunteli vaan hänen vienoa ääntänsä, joka soi kuin
+henkien kuiskaus toiselta puolen haudan. Oli kuin hänen armas
+äiti-vainajansa olisi puhutellut häntä lapsen kautta. Viimein hän kantoi
+Evansa sisään, tuuditteli häntä käsivarsillaan ja lauloi nukuksiin.</p>
+
+
+<p>&nbsp;</p>
+
+<center><h2>VIII.</h2></center>
+
+
+<p>Evalla oli oma huone, joka niinkuin muutkin huoneet johti verannalle.
+Tänne S:t Claire oli hankkinut kaikkia, mikä suinkin viehättää silmää ja
+ilahuttaa mieltä.</p>
+
+<p>Siellä oli tauluja ja marmorikuvia, bamburuoko-sohvia ja -tuolia, pieni
+kirjoituspöytä täynnä pikkukaluja, pehmeitä mattoja ja hienoja uutimia.</p>
+
+<p>Tässä sievässä huoneessa lepäsi Eva tästälähin suurimman osan päivää.
+Hän makasi tavallisesti pienellä sohvallaan ikkunan ääressä ja katseli
+suurilla kirkkailla silmillään järven kimaltelevia aaltoja.</p>
+
+<p>Koko talon väki kaipasi hänen keveitä askeliaan, jotka aina ennen
+kuuluivat puutarhassa ja verannalla. Eva oli ollut heidän ilonsa ja
+auringonpaisteensa ja siksi he nyt kaikki surulla ja osanotolla
+seurasivat hänen tilaansa ja tekivät mitä voivat ilahuttaakseen häntä.
+Joka aamu hän näiltä ystäviltään sai kauniita kukkavihkoja, Topsykin
+koetti parastaan järjestäessään kukkia Evan kamaria varten, ja Tuomo oli
+onnellinen, kun lämpiminä päivinä sai kantaa pientä sairasta joko
+verannalle tahi puutarhaan orangepuiden varjoon ja laulella hänen
+lempilaulujaan.</p>
+
+<p>Eräänä päivänä pyysi Eva Ofelia tätiä leikkaamaan osan hänen
+kiharoistaan, sillä hän tahtoi jaella niitä ystävilleen muistoksi.
+Ofelia tuli saksineen ja pian oli Evalla syli täynnä pitkiä kiharoita,
+joita hän vakavasti katseli ja punoi laihojen sormiensa ympäri. Vähä
+väliä hän myöskin loi katseensa isäänsä, joka seisoi siinä synkän
+näköisenä huulet kokoon puristettuina.</p>
+
+<p>Kun kaikki oli leikattu, viittasi hän isäänsä tulemaan luoksensa, ja
+sanoi: &rdquo;Rakas isä, voimani vähenevät päivä päivältä ja minä tiedän että
+kuolema on lähellä. Minulla olisi niin paljon sanottavaa ja tehtävää,
+mutta se on niin vaikeata, kun et sinä koskaan tahdo kuulla
+puhuttavankaan näistä asioista. Mutta sallippa nyt, että puhun.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Kyllä sallin&rdquo;, vastasi S:t Claire ja peitti silmänsä toisella kädellään
+tarttuen toisella Evan pieneen kuumaan käteen.</p>
+
+<p>&rdquo;Minä soisin, että palvelijamme kokoontuisivat tänne, sillä minulla
+olisi vähän puhuttavaa heille.&rdquo;</p>
+
+<p>Sana lähetettiin, ja hetken päästä olivat kaikki palvelijat kokoontuneet
+Evan huoneeseen. Siellä vallitsi pari minuuttia haudan hiljaisuus. Kukin
+katseli huoaten ja päätään pudistaen ennen niin kukoistavaa pikku
+neitiä, joka nyt laihana ja läpikuultavana lepäsi sohvallaan. Eva
+kohottausi hiukan ja katseli kauvan ja vakavasti kutakin.</p>
+
+<p>&rdquo;Minä olen kutsuttanut teidät tänne siksi, että rakastan teitä kaikkia&rdquo;,
+sanoi Eva. &rdquo;Minulla olisi teille jotakin sanomista, jota en tahtoisi
+teidän unhottavan.... Pian minä jätän teidät. Parin viikon päästä ei
+minua ole enään.&rdquo;</p>
+
+<p>Tässä katkasi haikea itku ja valitus Evan puheen.</p>
+
+<p>Hän odotti hetken ja jatkoi sitten heikolla äänellään: &rdquo;Minä tahdon
+kertoa teille, että on olemassa ihana suloinen maailma, jossa Jesus
+asuu. Minä menen nyt sinne, mutta te voitte myöskin päästä sinne. Se on
+luotu kutakin varten. Jokainen voi tulla enkeliksi ja iloita siellä
+lakkaamatta..... Mutta jos tahdotte sinne, pitää teidän elää, niinkuin
+kristittyjen. Kyllä Jesus teitä auttaa. Rukoilkaa häneltä apua, lukekaa
+hänen sanaansa....&rdquo;</p>
+
+<p>Lapsi keskeytti puheensa, katseli sääliväisesti kuulijoitaan ja jatkoi
+sitten surullisesti:</p>
+
+<p>&rdquo;Voi teitä raukkoja, ettehän te osaakaan lukea!&rdquo; Ja Eva painoi päätään
+sohvaa vasten ja itki.</p>
+
+<p>&rdquo;Sama se&rdquo;, sanoi hän viimein päätään kohottaen ja hymyillen
+ystävällisesti kyynelten kesken. &rdquo;Minä olen rukoillut teidän edestänne
+ja tiedän, että Jesus auttaa teitä, vaikk&rsquo;ette osaakaan lukea.
+Toimittakaa niin, että usein saatte kuulla raamattua luettavan ja
+seuratkaa sen oppia! Silloin toivon tapaavani teidät kaikki taivaassa.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Amen&rdquo;, sanoi Tuomo vakavasti ja siihen yhtyivät muutkin.</p>
+
+<p>&rdquo;Minä tiedän, että te kaikki rakastatte minua. Te olette osottaneet
+minulle paljon hyvyyttä ja ystävällisyyttä ja nyt minä tahtoisin antaa
+teille pienen muiston. Tässä on kullekin kihara minun hiuksistani. Kun
+katselette sitä, niin muistakaa, että minä rakastin teitä ja että minä
+olen mennyt taivaaseen, jossa halajan teidät tavata.&rdquo;</p>
+
+<p>Mahdoton on kuvata sitä mielen liikutusta, joka seurasi näitä Evan
+sanoja. Kaikki tulivat hänen luokseen ottaaksensa hänen kädestään tämän
+viimeisen rakkauden osotteen. He lankesivat polvilleen, nyyhkyttivät ja
+itkivät, suutelivat hänen vaatteitaan ja sopersivat siunauksia ja
+lempeitä sanoja.</p>
+
+<p>Kun kukin oli saanut lahjansa, antoi Ofelia merkin, että he kaikki
+siirtyisivät pois, sillä hän pelkäsi sairaan liiallista rasitusta.</p>
+
+<p>Loppu lähestyi, vaikka välistä oli hetkiä, jolloin Eva näytti niin
+virkeältä ja iloiselta, että hänen isänsä jo taas rupesi toivomaan. Eva
+vaan itse ei toivonut. Hän tunsi niin varmaan kuoleman lähestymisen. Oli
+aivan kuin hän sielussaan olisi kuullut taivaallisen kutsunnan ja nähnyt
+tulevan ihanuuden.</p>
+
+<p>Tuomon kanssa hän usein puhui näistä asioista ja tämä vanha ystävä
+ymmärsi hänet paremmin kuin kukaan muu. Viimein Tuomo ei enää malttanut
+nukkua omassa pienessä suojassaan, vaan makasi kaiket yöt verannalla
+ollakseen heti valmis niin pian kuin ratkaiseva hetki läheni.</p>
+
+<p>Ja eräänä yönä, kun Ofelia valvoi Evan vuoteen ääressä, huomasi hän
+lopun olevan käsissä. Hän meni heti Tuomoa herättämään ja pyysi häntä
+hakemaan lääkäriä. Sitte hän naputti S:t Clairen ovea ja käski hänet
+sairaan vuoteelle. Tämä öinen kutsu teki häneen sellaisen vaikutuksen,
+kuin olisi hän jo kuullut heitettävän multaa armaansa kirstulle.</p>
+
+<p>Hän kiirehti paikalla ylös, tuli Evan huoneeseen ja nojautui hänen
+vuoteensa yli. Hänen sydämmensä oli seisattua nähdessään kuoleman leiman
+lapsensa kasvoilla. Nyt oli siis kaikki toivo turha. Evan kasvojen ilme
+ei enää ollut tämän maailman, vaikka hän vielä hengitti.</p>
+
+<p>Muutaman minuutin päästä tuli Tuomo lääkärin kanssa. Tämä katseli
+sairasta tarkasti ja kysyi sitten kuiskaavalla äänellä: &rdquo;Milloinka tämä
+muutos tapahtui?&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Puoliyön aikana&rdquo;, vastasi Ofelia.</p>
+
+<p>Vähitellen joutui koko talonväki liikkeelle ja verannan lasiovien takaa
+katseli levottomia kasvoja ja kyyneleisiä silmiä.</p>
+
+<p>&rdquo;Voi, jospa hän vielä heräisi ja puhuisi, vaikka vaan kerran&rdquo;, vaikeroi
+S:t Claire.</p>
+
+<p>Suuret siniset silmät aukenivat, hymy levisi kasvojen yli, hän koetti
+kohottaa päätään ja puhua.</p>
+
+<p>&rdquo;Eva, oma lemmikkini, tunnetko minut?&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Rakas isäni&rdquo;, sanoi lapsi tehden viimeisen ponnistuksen ja kiersi
+kätensä hänen kaulansa ympäri. Mutta hetken päästä ne putosivat
+hervottomina alas ja S:t Claire näki noissa rakkaissa kasvoissa kuoleman
+kamppauksen ja kuuli hänen harvan ja raskaan hengenvetonsa. &rdquo;Tämä on
+hirveätä&rdquo;, valitti S:t Claire ja puristi Tuomon kättä tuskin tietäen,
+mitä teki. &rdquo;Tämä kerrassaan tappaa minut.&rdquo;</p>
+
+<p>Kyyneleet kiersivät Tuomon silmissä, kun hän siinä piti isäntänsä kättä
+ja katseli vuoteella lepääviä kalpeita kasvoja.</p>
+
+<p>&rdquo;Jumalan kiitos, nyt se on ohitse&rdquo;, sanoi hän viimein. &rdquo;Katsokaa häntä!&rdquo;</p>
+
+<p>Kaikki tuska oli loppunut. Vapautunut henki oli päässyt kotia ja lapsen
+kasvoissa kuvastui tyyneys ja taivaan rauha.</p>
+
+<hr>
+
+<p>Taulut ja veistokuvat Evan huoneessa olivat peitetyt valkeaan
+suruharsoon ja uutimet vedetyt ikkunan eteen. Eva lepäsi vuoteellaan
+sellaisessa valkeassa leningissä, joita hän aina eläissään oli
+käyttänyt. Uutimien kautta syntynyt ruusuinen valo loi lämpimää punaa
+kuolon kalpeille kasvoille, pitkät silmäripset varjostivat hienoja
+poskia ja pää oli hiukan sivullepäin käännetty, aivan kuin luonnollista
+unta nukkuvan.</p>
+
+<p>S:t Claire käveli kuin unissaan, ei välittänyt mistään, ei kuullut
+mitään, seisoi vaan tuntikausia tytärtänsä katsellen. Häneltä kysyttiin,
+koska maahanpaniaisia oli vietettävä, mihin Eva oli pantava y. m., mutta
+hän ei puuttunut ollenkaan näihin asioihin.</p>
+
+<p>Ofelia piti huolta kaikesta. Hän koristeli palvelijain kanssa Evan
+huonetta ja poisti siitä tuoksuvien kukkain avulla kaiken synkkyyden.
+Evan pöydällä oli ihania ruusuja ja kamarineiti järjesti aistikkaasti
+afrikalaisia jasmiineja hänen vuoteelleen.</p>
+
+<p>Juuri kun kaikki oli valmista, astui Topsy sisään silmät itkusta
+turvoksissa. Kamarineiti viittasi häntä menemään tiehensä, mutta Topsy
+läheni siitä huolimatta vuodetta.</p>
+
+<p>&rdquo;Annappa minunkin tulla tänne! Minulla on niin kaunis ruusu, jonka
+tahtoisin laskea Eva neidin vuoteelle.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Mene tiehesi&rdquo;, tiuskasi neiti harmistuneena.</p>
+
+<p>&rdquo;Anna hänen olla&rdquo;, sanoi S:t Claire yht&rsquo;äkkiä. Hän oli seisonut
+syrjemmällä ja kuullut koko keskustelun.</p>
+
+<p>Kamarineiti vetäytyi nyt pois ja Topsy tuli laskemaan kukkansa kuolleen
+jalkain juureen. Sitte hän äkisti heittäytyi lattialle, itki ja parkui
+ääneen.</p>
+
+<p>Ofelia riensi huoneeseen, nosti hänet lattialta ja koetti saada
+vaikenemaan, mutta turhaan.</p>
+
+<p>&rdquo;Voi, Eva neiti, voi jos olisin kuollut hänen kanssaan!&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Rauhoitu, hyvä lapsi&rdquo;, pyysi Ofelia. &rdquo;Eva on nyt enkelinä taivaassa.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Mutta minä en saa häntä enää koskaan nähdä&rdquo;, nyyhki Topsy, &rdquo;ja hän oli
+ainoa, joka sanoi rakastavansa minua. Nyt ei ole enää ketään... Voi,
+ett&rsquo;en olisi syntynytkään! Mitä minusta nyt tulee?&rdquo;</p>
+
+<p>Lapsi raukan suru ja epätoivo oli niin liikuttava, että S:t Claire ja
+Ofelia seisoivat kyynelsilmin ja Ofelia koetti lohduttaa häntä kaikin
+tavoin.</p>
+
+<p>&rdquo;Topsy rukka, älä ole noin murheellinen! Minäkin pidän sinusta, vaikk&rsquo;en
+olekaan tämän pikku vainajan kaltainen. Kyllä koetan auttaa sinua, että
+tulet kelpo ihmiseksi.&rdquo; Neidin kyyneleet ja värähtelevä ääni puhuivat
+enemmän kuin sanat. Siitä asti hän voitti tuon hyljätyn lapsen
+luottamuksen ja rakkauden.</p>
+
+<p>Hautajaisia valmistettiin, ihmisiä tuli ja meni. Kaikki olivat mustiin
+puetut ja puhuivat matalalla äänellä. Eva pantiin pieneen kirstuunsa ja
+kannettiin hautaan, joka oli kaivettu puutarhaan turvepenkin viereen,
+missä hän niin usein oli istunut.</p>
+
+<p>Mutta kun kaikki muut itkivät ja valittivat, seisoi Evan isä haudan
+partaalla kuivin silmin. Hänen sydämmensä oli niin rikki murrettu,
+ett&rsquo;ei ollut kyynelistä lievitystä.</p>
+
+<p>Kaikki S:t Clairen harrastukset olivat tavalla tai toisella olleet
+kiintyneet Evaan. Häntä varten hän oli tehnyt työtä, häntä varten
+hoitanut omaisuuttaan, tehnyt parannuksia ja muutoksia, ja kun häntä nyt
+ei enää ollut, tuntui kaikki niin sanomattoman tyhjältä ja joutavalta.</p>
+
+<p>Hänen elämänsä keskus oli poissa, ei ollut enää mitään toimitettavaa ja
+tehtävää.</p>
+
+<p>Oli kuitenkin yksi asia, johon S:t Claire vähitellen ryhtyi. Hän rupesi
+valmistaviin toimeenpiteisiin Tuomon vapauttamista varten, joka oli
+tapahtuva niin pian, kuin kaikki lailliset muodot oli saatu täytetyiksi.</p>
+
+<p>Sillä aikaa hän seurusteli Tuomon kanssa yhä ahkerammin. Ei hänestä
+kukaan niin paljon muistuttanut pikku Evasta, kuin tämä uskollinen
+palvelija, ja siksi hän alituisesti tahtoi häntä seuraamaan itseänsä. Ja
+Tuomo palkitsi nuoren isäntänsä ystävyyden osoittamalla rajatonta
+hellyyttä ja kiintymystä.</p>
+
+<p>Mutta vaikka hän rakastikin isäntäänsä, oli hän kuitenkin iloa
+säkenöivin silmin kuullut pääsevänsä vapaaksi.</p>
+
+
+<p>&nbsp;</p>
+
+<center><h2>IX.</h2></center>
+
+
+<p>&rdquo;Oletko jo saanut Tuomon vapautuskirjeen valmiiksi ja
+allekirjoitetuksi&rdquo;, kysyi Ofelia eräänä päivänä.</p>
+
+<p>&rdquo;En vielä&rdquo;, vastasi S:t Claire lukien sanomalehteä.</p>
+
+<p>&rdquo;Se on pahasti&rdquo;, sanoi neiti totisesti; &rdquo;sinun pitäisi rientää.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;No miksikä niin?&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Saattaisithan kuolla sitä ennen. Ja kuinka silloin kävisi rehellisen
+Tuomon?&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Mitä ajattelet, serkku&rdquo;, kysyi S:t Claire kummastuneena. &rdquo;Onko minussa
+mielestäsi keltakuumeen tai koleran oireita?&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Ei, sitä en tarkoita. Mutta voihan kuolema tulla millä hetkellä
+tahansa.&rdquo;</p>
+
+<p>S:t Claire meni verannalle. Sana kuolema soi niin kummalta hänen
+korvissaan. Hän kulki edestakaisin mietiskellen sen syvää sisältöä.</p>
+
+<p>Toisella puolen verantaa istui Tuomo tavaellen raamattuaan puoliääneen.
+S:t Claire istuutui hänen viereensä ja tarjousi lukemaan hänelle.</p>
+
+<p>Tuomo osotti erästä paikkaa, jonka hän oli merkinnyt, ja S:t Claire luki
+syvällä, sointuvalla äänellään vertauksen viimeisestä tuomiosta. Hän
+pysähtyi usein ikäänkuin paremmin syventyäkseen tähän kaikessa
+yksinkertaisuudessaan suuremmoiseen kertomukseen.</p>
+
+<p>Hän oli koko illan hyvin hajamielinen ja asettui vihdoin pianon ääreen.
+Siinä hän sävelissä ilmaisi kaiken kaihonsa ja epätoivonsa. Hän ihan
+kuin puhui itsekseen siitä, jota ei sanoilla voinut kellenkään
+ilmoittaa.</p>
+
+<p>Soiteltuaan etsi hän nuottia ja rupesi laulamaan erästä latinalaista
+virttä, jota hurskas äiti-vainajansa usein oli laulellut. Nytkin tuntui
+hänestä siltä, kuin äiti olisi ollut hänen läheisyydessään, kuin äiti
+oikeastaan olisikin laulanut.</p>
+
+<p>Tuomo oli vähitellen lähestynyt. Vaikka hän ei ymmärtänytkään
+vieraskielisiä sanoja, oli itse se tapa, millä S:t Claire esitti laulun,
+syvästi vaikuttanut häneen, pannut hänen sydämmensä värähtelemään.</p>
+
+<p>Laulun loputtua otti S:t Claire hattunsa ja meni kävelemään. Tuomo
+istuutui verannalle.</p>
+
+<p>Ilta oli viehättävän kaunis. Kuu hopeoi puut ja käytävät ja teki
+suihkulähteen vedestä miljoonia hohtokiviä.</p>
+
+<p>Tuomo ajatteli siinä istuessaan kotiansa ja kuvitteli, kuinka pian hän
+saisi palata sinne. Kun hän kerran oli päässyt vapaaksi, tahtoi hän
+työllään myöskin lunastaa vaimonsa ja lapsensa. Tyytyväisyydellä hän
+katseli voimakkaita käsivarsiaan. Pian ne olisivat hänen omansa ja hän
+saisi itse nauttia niiden työn hedelmiä. Tuomo muisteli myöskin nuorta,
+jalomielistä isäntäänsä ja rukoili hänen autuutensa ja sielunrauhan
+puolesta. Nuoresta isännästä kääntyivät ajatukset rakkaaseen pikku
+Evaan, joka nyt oli enkelinä taivaan ilossa. Kuvitellessaan sekä
+nykyisiä että tulevia asioita edestakaisin kävivät hänen silmänsä
+raskaiksi ja hän nukahti. Mutta vielä unessakin liikkuivat samat kuvat
+hänen sielussaan. Hän näki Evan tulevan vastaansa seppelöitynä ja
+säteilevänä. Silmissä oli taivaallinen loiste ja kultainen kehys ympäröi
+hänen päätään. Mutta sitte hän yht&rsquo;äkkiä katosi ja Tuomo heräsi siihen,
+että porttia jyskytettiin.</p>
+
+<p>Hän kiirehti avaamaan ja näki portin takana useita miehiä, jotka raskain
+askelin astuivat sisään kantaen pitkään vaippaan käärittyä
+ihmisruumista. Kun lyhdyn valo lankesi makaavan kasvoihin, päästi Tuomo
+hirmuisen hätähuudon, joka kaikui läpi kaikkien holvikäytävien. Hän oli
+tuntenut isäntänsä.</p>
+
+<p>S:t Claire oli kävelyretkellään poikennut erääsen kahvilaan
+silmäilläkseen iltalehteä. Lukiessaan syntyi viereisessä huoneessa
+tappelu kahden päihtyneen kesken. S:t Claire ja jotkut muutkin menivät
+eroittamaan heitä ja juuri kun hän oli vääntämäisillään puukon toisen
+kädestä, sai hän siitä syvän iskun.</p>
+
+<p>Talo täyttyi pian valituksilla ja hätähuudoilla. Palvelijat heittäysivät
+lattialle, repivät tukkaansa tahi juoksivat kauhistuneina paikasta
+toiseen.</p>
+
+<p>Lääkäri tuli ja tutki haavaa. Mutta jo hänen kasvonsa kertoivat, että
+kaikki toivo oli turha. Hän sitoi kuitenkin haavan ja määräsi palvelijat
+poislähetettäviksi, jotta sairas saisi olla hiljaisuudessa.</p>
+
+<p>S:t Claire avasi silmänsä ja katsahti orjaraukkoja, joita nyt väkisin
+koetettiin saada väistymään. Hänen kasvoissaan kuvastui syvä säälin ja
+surun tunne.</p>
+
+<p>Hetken perästä kävi hän Tuomoon kiinni, joka oli laskenut polvilleen
+herransa viereen, ja sanoi:</p>
+
+<p>&rdquo;Tuomo ystäväni.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Mitä herra tahtoo?&rdquo; kysyi Tuomo.</p>
+
+<p>&rdquo;Minä kuolen, Tuomo&rdquo;, sanoi S:t Claire matalalla äänellä. &rdquo;Rukoile minun
+edestäni!&rdquo;</p>
+
+<p>Ja Tuomo rukoili koko sydämmensä lämmöllä ja hartaudella rakkaan
+poismenevän isäntänsä edestä. Se oli todellakin rukous täynnä surua ja
+kyyneliä, mutta myöskin palavaa intoa.</p>
+
+<p>S:t Claire ummisti silmänsä, huulet värähtelivät ja hän toisti hiljaa
+itsekseen äsken laulamansa latinalaisen virren sanoja.</p>
+
+<p>&rdquo;Hän hourii&rdquo;, sanoi lääkäri.</p>
+
+<p>&rdquo;En houri&rdquo;, sanoi S:t Claire selvään, &rdquo;vihdoinkin olen päässyt rauhaan.&rdquo;</p>
+
+<p>Tämä ponnistus teki lopun hänen voimistaan. Kuolon kalpeus levisi
+vähitellen hänen kasvoilleen; hän kuiskasi: &rdquo;äiti&rdquo;, ja veti viimeisen
+hengenvetonsa.</p>
+
+
+<p>&nbsp;</p>
+
+<center><h2>X.</h2></center>
+
+
+<p>Hyvän isännän kuolema on orjien katkerimpia hetkiä. He ovat tottuneet
+inhimilliseen kohteluun ja hyviin päiviin ja sitten kaikki yht&rsquo;äkkiä
+loppuu. Mitä tulevaisuus tarjonneekaan, aina se on nykyistä huonompi,
+sillä hyvät isännät ovat harvassa.</p>
+
+<p>Tämän tiesivät S:t Clairenkin palvelijat sangen selvästi ja siksi kaikui
+koko talo heidän nyyhkytyksistään ja hätähuudoistaan. Tuomonkin unelmat
+vapaudesta ja kotiin pääsöstä olivat nyt rauvenneet.</p>
+
+<p>Ofelia puhui kyllä perillisille S:t Clairen aikeista vapauttaa Tuomo,
+mutta kun ei mitään laillisia paperia ollut, eivät he ottaneet sitä
+kuuleviin korviinsakaan.</p>
+
+<p>Muiden palvelijoiden keralla hänkin siis lähetettiin hautajaisten
+jälkeen orjahuutokauppaan myytäväksi.</p>
+
+<p>Tämä oli taas ihan samanlainen näytelmä, kuin se, jossa Haley osti
+itselleen orjia.</p>
+
+<p>Nytkin oli vapisevia äitejä, itkeviä lapsia ja särkyneitä sydämmiä
+ajettu kokoon yleisön tarkastettaviksi. Katsojista moni lasketteli
+sukkeluuksiakin ja teki pilaa tästä elävästä tavarasta.</p>
+
+<p>&rdquo;Kukapa S:t Clairen palvelijoista välittäisi&rdquo;, arveli eräs herrasmies.
+&rdquo;Kaikki tyyni hemmoteltua väkeä, eivät kelpaa mihinkään.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Kyllä masentuvat&rdquo;, sanoi toinen, &rdquo;jahka saavat piiskaa maistaa.&rdquo;</p>
+
+<p>Tuomo katseli levottomasti kaikkia näitä ostonhaluisia herroja.</p>
+
+<p>Siellä oli suuria ja pieniä, lihavia ja laihoja, partaisia ja
+parrattomia, hienosti puettuja ja arkipuvussaan esiintyviä herrasmiehiä.
+Mutta ei vaan yksikään ollut S:t Clairen kaltainen.</p>
+
+<p>Vähää ennen huutokaupan alkua tunkeusi eräs lyhytvartinen ja harteva
+mies ihmisjoukosta esiin sellaisella vauhdilla, kuin olisi jo peljännyt
+varsin myöhästyneensä. Päästyään orjien tykö, rupesi hän heti tuntijan
+tavalla heitä tarkastelemaan. Hän nosteli leuasta, katseli hampaita,
+pani hyppimään, mittasi rintaa ja käsivarsia.</p>
+
+<p>Tuomo tunsi heti ensi hetkestä inhoa ja kauhua nähdessään tämän miehen.
+Vaikka olikin lyhyt, osotti koko hänen ruumiinrakennuksensa
+jättiläisvoimia. Pää oli suuri ja pyöreä, punertava tukka
+harjantapainen. Jo luonnosta leveä suu oli venynyt mahdottomaksi
+alituisesta tupakan pureksimisesta, jota hän nytkin koko ajan piti
+suussaan. Kädet olivat suuret ja ahvettuneet, kynnet likaiset ja koko
+puku kulunut ja tahrainen.</p>
+
+<p>Tutkittuaan Tuomoa joka taholta, rupesi hän käskevällä äänellä
+kyselemään hänen kotiperäänsä ja työtään.</p>
+
+<p>Huutokauppa alkoi ja S:t Clairen palvelijat joutuivat toinen sinne,
+toinen tänne.</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0>
+<tr>
+<td><img src="images/tuomo3.jpg" alt="Orjahuutokauppa."></td>
+</tr><tr>
+<td><center>Orjahuutokauppa.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>Tuomon päätä pyörrytti ja korvissa suhisi omituisesti, kun hänen
+vuoronsa tuli nousta telineille. Hän kuuli kuin kaukaa huutokaupan
+toimittajan kimakan äänen, kun tämä luetteli hänen ominaisuuksiaan ja
+sitten yleisön tarjoukset. Hetken päästä putosi vasara. Tuomo oli myyty
+ja saanut isännäkseen juuri sen miehen, joka ensi hetkestä oli hänestä
+tuntunut niin vastenmieliseltä.</p>
+
+<p>Legree oli hänen nimensä ja ammatiltaan hän oli pumpuliviljelyksien
+omistaja. Hän kokosi nyt kiireesti omaisuutensa, Tuomon ja pari muuta
+hankkimaansa neekeriä, pani heidät rautoihin ja vei erääseen
+&rdquo;Merirosvo&rdquo;-nimiseen laivaan. Niin pian kun se oli lähtenyt rannasta,
+lähestyi hän tavaraansa tuiman näköisenä ja rupesi sitä tähystelemään.
+Viimein hän seisahtui Tuomon eteen, joka huutokauppaa varten oli puettu
+parhaisiin vaatteisiinsa ja tiuskasi:</p>
+
+<p>&rdquo;Nouse ylös.&rdquo;</p>
+
+<p>Tuomo totteli.</p>
+
+<p>&rdquo;Ota tuo kaulaliina päältäsi.&rdquo;</p>
+
+<p>Koska tämä oli milt&rsquo;ei mahdotonta Tuomolle, jonka kädet olivat
+raudoissa, tempasi Legree sen itse hänen kaulastaan ja pisti taskuunsa.</p>
+
+<p>Sitte hän avasi Tuomon kapsäkin, otti sieltä kuluneet housut ja
+repaleisen takin, joita Tuomo entisessä kodissaan oli käyttänyt
+tallissa, ja sanoi päästäen kahleet Tuomon käsistä:</p>
+
+<p>&rdquo;Kas tässä, pukeudu näihin!&rdquo;</p>
+
+<p>Kun tämä oli tehty, määräsi hän Tuomon riisumaan kiillotetut saappaat
+jaloistaan ja viskasi hänelle niiden sijaan raskaat, karkeat kengät.</p>
+
+<p>Vaatteita muuttaessaan oli Tuomo muistanut ottaa rakkaan raamattunsa
+juhlatakkinsa taskusta. Ja hyvä se olikin, sillä Legree rupesi heti sen
+taskuja kääntelemään. Hän löysi sieltä silkkisen niistimen, jonka
+korjasi, ja Tuomon virsikirjan. Se oli jäänyt kiireessä.</p>
+
+<p>Legree selaili sitä vähän aikaa ja sanoi sitten:</p>
+
+<p>&rdquo;Vai jumalinen! Kuulutko kirkkoon?&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Kuulun&rdquo;, vastasi Tuomo vakavasti.</p>
+
+<p>&rdquo;Mutta kas, sellaiset ajatukset minä pian sinusta kiskon. En siedä
+rukoilevia, laulavia ja rähiseviä neekerejä. Pane se mieleesi&rdquo;, kirkasi
+hän ja polki jalkaansa kuin mieletön; &rdquo;tästälähin olen minä sinun
+kirkkosi.&rdquo;</p>
+
+<p>Tuomo ei vastannut sanaakaan, mutta hänen mieleensä johtui eräs lause,
+jota oli kuullut pikku Evan usein lukevan: &rdquo;Älä pelkää, sillä minä olen
+sinun lunastanut, minä olen sinun nimeltäs kutsunut, sinä olet minun.&rdquo;</p>
+
+<p>Tällaisista lauseista ei Legree tiennyt mitään, hän otti Tuomon vaatteet
+ja meni niitä laivaväestölle kaupitsemaan; lopuksi hän myöskin myi
+kapsäkin.</p>
+
+<p>Sitten hän ilmoitti Tuomolle vapauttaneensa hänet liikanaisista
+tavaroista ja kehoitti häntä säästämään nykyistä pukuansa, sillä ei hän
+vuoteen saisi toivoakkaan uutta.</p>
+
+<p>&rdquo;Ja kuulkaa&rdquo;, hän puhui yhteisesti koko orjaparvelleen puristaen suurta,
+raskasta nyrkkiään, joka enemmän muistutti sepän moukaria kuin ihmisen
+kättä. &rdquo;Katsokaa tätä nyrkkiä, nostakaa sitä, koettakaa näitä nikamia.
+Minä sanon teille, että se on käynyt kovaksi neekeriä kurittaessa. En
+ole vielä koskaan tavannut orjaa, jota en olisi heti ensi lyönnillä
+saanut maahan&rdquo;, sanoi hän, ja heilutti nyrkkiään niin lähellä Tuomon
+kasvoja, että tämä väkisinkin räpäytti silmiään ja taivutti päätään
+taaksepäin.</p>
+
+<p>&rdquo;Eikä minulla ole tuollaista työnvalvojaa kuin muilla. Itse minä pidän
+orjiani silmällä ja se vasta onkin peräänkatsomista. Jokaisen täytyy
+seisoa varpaillaan ja totella silmänräpäyksessä. Painakaa se mieleenne.&rdquo;</p>
+
+<p>Naiset huokasivat syvään ja koko orjajoukko näytti huolestuneelta ja
+alakuloiselta, mutta Legree pyöräytti kantapäitään ja meni ruokasaliin
+saadakseen lasin konjakkia.</p>
+
+<p>&rdquo;Näin minä alussa aina kohtelen orjiani&rdquo;, sanoi hän eräälle
+herrasmiehelle, joka oli seisonut läheisyydessä ja kuullut hänen
+puheensa. &rdquo;Se kuuluu minun kasvatusohjelmaani.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Vai niin&rdquo;, vastasi vieras ja katseli Legreetä kuin ulkomaan eläintä.</p>
+
+<p>&rdquo;Niin, luottakaa siihen, en minä ole mikään maitosormi, jota nenästä
+vedetään. Katsokaa kämmentäni, se on käynyt kivikovaksi neekeriä
+kurittaessa. Koettakaa.&rdquo;</p>
+
+<p>Vieras kosketti sitä sormiensa päillä ja lausui:</p>
+
+<p>&rdquo;Tosiaan, se on kova. Arvaan että sydämmenne tässä kuritustyössä on
+käynyt yhtä kovaksi.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Se on kyllä luultavaa&rdquo;, kohotti Legree. &rdquo;En kuulu herkkäsydämmisiin
+löperöihin, ei neekerit minua peijaa, ei valituksillaan, ei
+imarruksillaan.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Kuinka kauvan teidän orjanne kestävät?&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Se riippuu heidän ruumiinrakennuksestaan&rdquo;, selitti Legree. &rdquo;Väkevämmät
+kestävät kuusi ja seitsemän vuotta, heikommat pari kolme. Minä en huoli
+heitä säästää. Kulukoot! kyllä minä ostan uusia. Se käy kaikkein
+halvemmaksi ajan pitkään. Ensi aikoina oli minullakin tapana heitä
+hemmotella, antaa rohtoja ja peitteitä heidän sairaina ollessansa ja
+pitää heitä siistissä vaatteissa. Mutta ei se kannattanut. Siitä oli
+vaan kulunkia ja vaivaa. Nyt annan heidän raataa niin kauvan, kun
+pysyvät pystyssä, huolimatta siitä, ovatko terveitä vai sairaita. Se on
+kaikkein mukavinta.&rdquo;</p>
+
+<p>Silla aikaa kun Legree toi esiin &rdquo;viisaita kokemuksiaan&rdquo;, kiiti laiva
+koko ajan eteenpäin virtaista Red River jokea pitkin. Sen vesi oli
+sameata ja punertavaa, sen rannat yksitoikkoiset ja jyrkät. Ei ollut
+mitään vaihtelua, ei yhtäkään näköalaa, joka olisi viehättänyt silmää.
+Luonto näytti yhtä kolkolta ja toivottomalta kuin neekerien kasvot.
+Viimein laiva pysähtyi erään pikkukaupungin luona ja Legree omineen
+astui maalle.</p>
+
+
+<p>&nbsp;</p>
+
+<center><h2>XI.</h2></center>
+
+
+<p>Väsynein askelin jatkoi Tuomo ja hänen kumppaninsa matkaa Legreen
+tilalle. Heidän edellänsä ajoi Legree itse naisorjien kanssa
+kuormavaunuissa ja katsahti tuon tuostakin taaksensa.</p>
+
+<p>Tie, joka välistä kulki synkkien havumetsien läpi, välistä taas
+malkasiltoja pitkin rämeikköjen yli, oli epätasainen ja raivaamaton.
+Tuuli humisi puiden latvoissa ja rämeikössä kasvavien pensaiden välissä
+luikerteli iljettäviä käärmeitä.</p>
+
+<p>Tämä tie olisi jo tuntunut kolkolta sellaisellekin matkamiehelle, joka
+mukavilla ajopeleillä ja hyvällä hevosella rientää toivottua päämäärää
+kohti. Tuhat kertaa synkempi se oli näistä orjaraukoista, jotka askel
+askeleelta joutuivat yhä kauvemmaksi kaikesta, mikä on rakkainta
+ihmissydämmelle.</p>
+
+<p>Legree yksin ajoi tyytyväisenä eteenpäin ottaen silloin tällöin naukun
+konjakkipullostaan.</p>
+
+<p>&rdquo;Kuulkaa&rdquo;, sanoi hän nähdessään orjien alakuloiset kasvot, &rdquo;laulakaa
+pojat nyt heti.&rdquo;</p>
+
+<p>Miehet katselivat toisiaan. Mutta sana &rdquo;<i>heti</i>&rdquo; uudistettiin ja tällä
+kertaa sitä seurasi piiskan läimäys.</p>
+
+<p>Tuomo rupesi laulamaan erästä hengellistä laulua, mutta ennenkuin hän
+vielä oli ehtinyt ensi värsyäkään, kiljahti Legree: &rdquo;Herkeä jo, senkin
+kunnoton! Luuletko, että minä viitsin kuulla tuollaista rääkymistä.
+Laulakaa jotakin hilpeätä, pojat, ja juuri heti.&rdquo;</p>
+
+<p>Eräs miehistä alotti nyt tavallista neekerilaulua, ilman ajatusta ja
+sisältöä. Sen loppusäikeesen yhtyivät kaikki luikaten ja huutaen
+tyydyttääkseen Legreen vaatimuksia. Mutta iloa siinä vaan ei ollut ja
+tuskinpa mitkään hätähuudot olisivat voineet sisältää suurempaa tuskaa
+kuin nämät hurjat säveleet.</p>
+
+<p>Vähitellen rupesivat Legreen tilukset näkymään. Kartano oli ennen ollut
+varakkaan ja sivistyneen omistajan hallussa, joka kaikin tavoin oli
+kaunistellut paikkaa. Mutta kun se hänen kuoltuaan joutui Legreen
+käsiin, oli tämä viisi välittänyt sen kauneudesta. Pääasia oli saada
+suurinta hyötyä ja kaikki edellisen omistajan tekemät parannukset ja
+kaunistukset rappeutuivat hoidon puutteessa.</p>
+
+<p>Muinoin rehoittava puutarha oli rikkaruohojen peittämä, käytävät ummessa
+ja tasainen pihanurmikko poljettu ja paalutettu hevosten kiinnipanoa
+varten. Pitkin pihaa nähtiin särkyneitä saviastioita, oljenkorsia ja
+muuta romua.</p>
+
+<p>Päärakennus kertoi kyllä entisistä suuruuden ajoista, mutta nyt se oli
+mitä surkeimmassa kunnossa, ikkunat rikki tahi laudanpalasilla paikatut,
+koristukset ränstyneet, patsaat puoleksi lahonneet.</p>
+
+<p>Vaunun pyörien ritinä herätti neljä vihaista koiraa, jotka töytäsivät
+tulijoita vastaan ja olivat vähällä iskeä hampaansa Tuomoon ja hänen
+tovereihinsa, vaikka esiinjuoksevat palvelijat sitä tarmonsa takaa
+estivät.</p>
+
+<p>&rdquo;Tässä näette, mikä teitä odottaa&rdquo;, selitti Legree silitellen koiriaan.
+&rdquo;Näitä koiria on yksinomaan kasvatettu karanneiden orjien vainoomista ja
+kiinniottamista varten. Yhtä mielellään ne söisivät jonkun teistä kuin
+tavallisen illallisensa. Olkaa siis varoillanne.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Mitä muuten kuuluu, Sambo&rdquo;, sanoi hän sitten kääntyen erään repaleisen
+miehen puoleen, joka hääräsi vaunujen ympärillä ja koetti kaikin tavoin
+herättää isäntänsä huomiota.</p>
+
+<p>&rdquo;Kaikki on varsin mainiosti, hyvä herra.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Oletko muistanut toimittaa kaikki, mitä minä käskin&rdquo;, kysyi hän sitten
+toiselta neekeriltä, nimeltä Quimbo.</p>
+
+<p>&rdquo;Siihen voitte luottaa&rdquo;, vastasi Quimbo.</p>
+
+<p>Nämät orjat olivat Legreen ensimmäiset työmiehet. Hän oli harjoitellut
+heitä julmuuteen ja raakuuteen samalla tavalla kuin verikoiriaan. Ja nyt
+he nauttivat siihen määrin hänen luottamustaan, että saivat hänen poissa
+ollessaan olla työnjohtajina. Silloin he aina osottivat mitä hirmuisinta
+julmuutta muita kohtaan, sillä sellainen kun on herra, sellainen on
+palvelijakin.</p>
+
+<p>&rdquo;Katsos tuossa, Sambo&rdquo;, komensi Legree, &rdquo;saata nämä miehet
+työväenasumuksiin!&rdquo;</p>
+
+<p>Nämät muodostivat pitkän rivin vajoja, eivätkä edes ansainneet
+ihmisasunnon nimeä. Tuomo kävi alakuloiseksi nähdessään ne jo vaan
+ulkoapäin. Hän oli kuitenkin toivonut omaa pientä suojaa, vaikkapa
+kuinkakin yksinkertaista, missä olisi saanut viettää joutohetkensä
+hiljaisuudessa ja lukea raamattua. Hän pilkisti erääseen vajaan; siellä
+ei ollut yhtäkään huonekalua, tyhjät seinät vaan ja vähän pahnoja
+lattialla. Totta puhuen ei se ollutkaan lattia, vaan paljas maa, jonka
+orjien jalat olivat kovaksi astuneet. &rdquo;Mikä näistä hökkeleistä tulee
+minun omakseni&rdquo;, kysyi Tuomo.</p>
+
+<p>&rdquo;En tosiaankaan tiedä&rdquo;, vastasi Sambo, &rdquo;täällä on jo yllin kyllin väkeä
+joka paikassa. Menkää tuonne&rdquo;, sanoi hän viimein osottaen erästä vajaa.</p>
+
+<p>Myöhään illalla palasivat hökkelien väsyneet ja repaleiset asukkaat
+suurissa parvissa. He olivat äreät ja kärtyiset, eivätkä katselleet
+uutta tulokasta suopein silmin. Ei kuulunut yhtäkään tervehdystä tai
+iloista sanaa. Käheät, karkeat äänet vaan toruivat käsimyllyjen
+ympärillä, joilla heidän tuli jauhaa maissia leipoakseen illalliseksi
+maissikakkuja. Päivänkoitosta asti he olivat olleet työssä, Sambo ja
+Quimbo piiskoineen kiintereillä, sillä nyt oli juuri kiirein aika. He
+olivat paahtavassa kuumuudessa poimineet pumpulia pensaista ja nyt piti
+vielä, jos halusi syödä, valmistaa maissileipää ja sitten vasta pääsi
+lepäämään.</p>
+
+<p>Myllyjä oli vähä, jauhajia paljo, ja siksi syntyi hirmuinen ottelu ja
+kiista niiden ympärillä. Heikommat neekerit ja naiset työnnettiin pois
+ja saivat odottaa vuoroansa puoliyöhön.</p>
+
+<p>Tuomo oli väsynyt pitkästä kävelystä ja muutenkin näännyksissä, sillä
+hän oli koko päivän ollut ruoatta.</p>
+
+<p>&rdquo;Tuossa saat&rdquo;, sanoi Quimbo ja viskasi hänelle pussin, joka sisälsi
+hiukan maissia. &rdquo;Hanki nyt itsellesi ruokaa, mutta ole säästäväinen,
+enempää ei anneta tällä viikolla.&rdquo;</p>
+
+<center>
+<table cellpadding=3 cellspacing=3 border=0>
+<tr>
+<td><img src="images/tuomo4.jpg" alt="Orjat puuvillan korjuussa."></td>
+</tr><tr>
+<td><center>Orjat puuvillan korjuussa.</center></td>
+</tr>
+</table>
+</center>
+
+<p>Tuomon oli myöhäseen odottaminen, ennenkuin pääsi jauhamaan, ja sitten
+häntä liikutti kahden vanhan vaimon väsymys niin, että ensin jauhoi
+heille, ennenkuin rupesi omia kakkujaan valmistamaan. Tällainen pieni
+avuliaisuus oli jotakin vallan uutta tässä piirissä, jossa itsekkäisyys
+ja oma etu oli kunkin määrääjänä. Sillä kun ihmisiä kohdellaan, kuin
+järjettömiä olentoja, vajoavat he myöskin elukoitten kannalle.</p>
+
+<p>Vaimot hämmästyivät. Heidän karkeat muotonsa lieventyivät ja he
+rupesivat nyt vuorostansa kypsentämään Tuomon kakkuja.</p>
+
+<p>Sillä välin otti Tuomo raamattunsa taskustaan, sillä hän oli lohdutuksen
+tarpeessa.</p>
+
+<p>&rdquo;Mikä se on&rdquo;, kysyi toinen naisista.</p>
+
+<p>&rdquo;Se on raamattu&rdquo;, vastasi Tuomo.</p>
+
+<p>&rdquo;Vai on. Enpä ole sellaista nähnyt, sittenkuin olin Kentuckyssä. Siellä
+emäntäni minulle välistä luki, mutta ei täällä kuulla kuin
+ruoskanlyöntejä ja kirouksia.&rdquo;</p>
+
+<p>Toinen naisista rupesi nyt utelemaan, mikä raamattu oikeastaan oli,
+sillä sellaisesta hän ei ollut kuullut puhuttavankaan. Kun hän näki
+Tuomon sitä lukevan, pyysi hän myöskin saada kuulla sieltä jotain.</p>
+
+<p>Tuomo luki: &rdquo;Tulkaat minun tyköni kaikki te, jotka työtä teette ja
+olette raskautetut, ja minä tahdon virvoittaa teitä.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Kauniita sanoja nuo&rdquo;, arveli nainen. &rdquo;Kuka niitä sellaisia puhuu?&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Herra Jesus&rdquo;, vastasi Tuomo.</p>
+
+<p>&rdquo;Jos vaan tietäsin, missä hän on, niin menisin häntä etsimään...
+Virvoituksen tarpeessa tosiaankin olen, mutta tuntuu siltä, kuin ei sitä
+olisikaan minua varten. Ruumiini on aivan rikki runneltu, minä värisen
+ja vapisen päivät umpeen, sillä Sambo toruu alinomaa. Ja vasta puoliyön
+aikana minä saan illalliseni valmiiksi ja pääsen levolle. Tuskin olen
+sitten ummistanut silmäni, ennenkuin torvea jo puhalletaan ja taas on
+nouseminen. Kaikesta tästä kertoisin sille herralle, jos hänet vaan
+löytäisin.&rdquo;</p>
+
+<p>&ndash; &rdquo;Hän on täällä, hän on joka paikassa&rdquo;, sanoi Tuomo.</p>
+
+<p>&ndash; &rdquo;Älkää uskotelko minulle sellaista. Kyllä minä sen paremmin tiedän.
+Täällä häntä ei ole ja nyt minä menen nukkumaan&rdquo;...</p>
+
+<p>Naiset vetäysivät koppiinsa ja Tuomo yksin jäi sammuvan tulen ääreen
+istumaan. Kuu kumotti öisellä taivaalla ja katseli tyyneesti tätä sorron
+ja surkeuden näyttämöpaikkaa.</p>
+
+<p>Kauvan aikaa istui Tuomo kädet ristissä, raamattu polvellaan. Hänen
+päässään risteilivät kummat ja oudot ajatukset. Hän muisteli pettyneitä
+toiveitaan ja näki edessänsä elämän täynnä surua ja kurjuutta. Hänen
+tavallinen tyyneytensä ja luottamuksensa oli poissa ja pimeä yö vallitsi
+hänen sielussaan. Hän nousi ylös toivotonna ja astui horjuvin askelin
+siihen vajaan, jonka Sambo oli häntä varten määrännyt.</p>
+
+<p>Lattia oli jo milt&rsquo;ei täynnä nukkuvia, väsyneitä ihmisraukkoja. Tuomo
+kääriytyi vanhaan risaiseen peittoon &ndash; muita sänkyvaatteita ei ollut &ndash;
+oikasi jäseniään ja nukkui.</p>
+
+<p>Unissaan hän kuuli suloisen äänen. Hän oli istuvinaan Evan kanssa
+turvepenkillä ja pienokainen luki hänelle: &rdquo;Jos sinä vesissä käyt, niin
+minä olen tykönäs, ett&rsquo;ei virrat sinua upota. Ja jos sinä tulessa käyt,
+et sinä pala ja liekin ei pidä sinua sytyttämän.&rdquo; Sanat sulivat viimein
+taivaalliseen soittoon. Lapsi katseli häntä kauniilla silmillään
+lempeästi ja niistä lähtevä valo ja lämpö meni suoraapäätä sydämmeen.</p>
+
+
+<p>&nbsp;</p>
+
+<center><h2>XII.</h2></center>
+
+
+<p>Tuomo oppi muutamassa päivässä tuntemaan olot uudessa paikassaan. Hän
+näki suuria epäkohtia ja ääretöntä viheliäisyyttä, mutta toivoi
+kuitenkin ahkeran työnsä ja väsymättömyytensä kautta voittavansa
+pahimmat vaikeudet. Ja kentiesi hän tulevaisuudessa vielä pääsisi pois
+tästä paikasta. Legree havaitsi Tuomon kykenevyyden. Hän piti Tuomoa
+erinomaisena työmiehenä, mutta tunsi koko ajan syvää vastenmielisyyttä
+häntä kohtaan.</p>
+
+<p>Hän huomasi, että Tuomo tarkasteli hänen töitään ja paheksi niitä,
+Vaikk&rsquo;ei Legree sitä milloinkaan kuullut hänen huuliltaan, tunsi hän sen
+kuitenkin vaistomaisesti. Tuomo osotti myöskin hellyyttä ja sääliä
+kärsiville tovereilleen, mikä ei ensinkään ollut Legreen mieliksi.</p>
+
+<p>Hän oli aikonut Tuomosta jonkinmoista voutia, jolle voisi uskoa
+työnjohdon ja kaikki asiansa poissa ollessaan, mutta tähän tarvittiin
+Legreen käsitteiden mukaan ennen kaikkia kovasydämmisyyttä. Hän päätti
+sentähden viipymättä totuttaa Tuomoa kovuuteen. Siihen tarjoutuikin
+Legreen mielestä pian erinomainen tilaisuus.</p>
+
+<p>Eräänä päivänä tuli Tuomo puuvillakentällä seisomaan erään
+vanhanpuoleisen naisen läheisyydessä, joka nähtävästi oli hyvin kipeä.
+Hän vapisi ja horjahteli ja pysyi tuskin pystyssä. Hänen huulensa
+värähtelivät ja Tuomo kuuli hänen hiljaa rukoilevan.</p>
+
+<p>Päästyään aivan hänen lähellensä otti Tuomo pari kourallista puuvillaa,
+säkistään ja tyhjensi vaimon säkkiin.</p>
+
+<p>&rdquo;Oi, älkää tehkö noin&rdquo;, sanoi vaimo, &rdquo;teillä on vaan siitä harmia.&rdquo;</p>
+
+<p>Samassa tuli Sambo. Hän näkyi erityisesti vihaavan tätä naista ja sanoi
+ruoskaansa heilutellen: &rdquo;Mitä tyhmyyksiä sinä täällä taas teet, Lucy?&rdquo;
+Ja antaaksensa kysymyksellensä enemmän pontta, potkasi hän vaimoa ja
+sivalsi Tuomon kasvoja piiskallaan.</p>
+
+<p>Tuomo jatkoi äänetönnä työtään, mutta nainen, joka jo ennestään oli
+heikko, pyörtyi.</p>
+
+<p>&rdquo;Kylläpä minä näytän, että saan hänet jälleen virkoamaan&rdquo; irvisti Sambo.
+&rdquo;Annan hänelle sellaista, joka on kamferttiä parempaa.&rdquo; Ja etsittyään
+nuppineulan takkinsa hihasta, pisti hän sen nuppia myöten naisen
+käsivarteen. Lucy porahti pahasti ja kohottausi puoleksi seisoalleen.</p>
+
+<p>&rdquo;Nouse ylös, senkin elukka, muuten saat kokea vielä muita temppujani!&rdquo;</p>
+
+<p>Nainen teki ankaran ponnistuksen ja rupesi nyppimään puuvillaa
+kuumeentapaisella vauhdilla.</p>
+
+<p>&rdquo;Varo vaan, että jatkat samaa tapaa, muuten illalla soisit olevasi
+kuollut.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Voi, sitäpä jo soisin.&rdquo; Ja hetken päästä kuuli Tuomo hänen huokailevan:
+&rdquo;Herra, kuinka kauvan, mikset jo auta?&rdquo;</p>
+
+<p>Taas tuli Tuomo hänen luokseen ja kaasi koko puuvillavarastonsa hänen
+säkkiinsä.</p>
+
+<p>&rdquo;Ette saa tehdä noin. Ette tiedä, kuinka ankarasti he sitten kohtelevat
+teitä.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Kohdelkoot! Mutta minä sen kuitenkin kestän paremmin kuin te.&rdquo;</p>
+
+<p>Aurinko oli jo aikoja sitten laskenut ja hämärä peittänyt kentän,
+ennenkuin tämä väsynyt joukko pääsi kotiapäin astumaan. Kukin kantoi
+päivän puuvillasatoaan korissa päänsä päällä.</p>
+
+<p>Ensin oli mentävä siihen rakennukseen, missä pumpulit punnittiin ja
+säilytettiin. Legree seisoi jo ovella odottamassa ja keskusteli Sambon
+ja Quimbon kanssa.</p>
+
+<p>&rdquo;Tuosta Tuomosta on meillä vielä paljo harmia, ellei häntä vaan tarkoin
+pidetä silmällä. Jonakuna päivänä hän yllyttää orjiamme karkaamaan,
+saattepa nähdä&rdquo;, kertoi Sambo.</p>
+
+<p>&rdquo;Kas vaan sitä kirottua koiraa. Paras on, että hän saa tehdä tuttavuutta
+ruoskan kanssa, vai mitä arvelette pojat.&rdquo;</p>
+
+<p>Sambo ja Quimbo irvistivät ilosta.</p>
+
+<p>&rdquo;Ja sitten on tuo Lucy oikea heittiö&rdquo;, jatkoi Sambo. &rdquo;Tänäänkin hän vaan
+laiskotteli ja Tuomo täytti hänen säkkiänsä.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Vai täytti? Sitten hän myöskin saa huvikseen piiskata tuota naista. Se
+on juuri sovelias ensi harjoitus.&rdquo;</p>
+
+<p>Vähitellen tuli toinen toisensa perästä puuvillasatoineen peljäten ja
+vavisten, sillä kukin tiesi jo edeltäpäin, mikä häntä oli odottamassa,
+ellei kori ollut täysipainoinen. Legree punnitsi itse ja merkitsi sitten
+tuloksen mustalle seinätaululle, missä entisestään jokaisen nimi oli
+kirjoitettu.</p>
+
+<p>Tuomon kori punnittiin ja hyväksyttiin, mutta hän katseli levottomasti,
+kuinka auttamansa naisparan kävisi. Joka askeleella horjahdellen astui
+Lucy esiin ja laski korinsa vaa&rsquo;alle.</p>
+
+<p>Se täytti kyllä painon, mutta Legree ei ollut sitä huomaavanaankaan,
+vaan huusi: &rdquo;Mitä tämä on, sinä laiska elukka? Taas liika vähän. Jää
+heti tänne, niin annan sinun maistaa ruoskaa!&rdquo;</p>
+
+<p>Vaimo päästi epätoivon huokauksen ja istuutui penkille.</p>
+
+<p>&rdquo;Ja nyt, Tuomo, tule sinä tänne! Sinä tiedät, ett&rsquo;en ostanut sinua
+tavallista työtä varten. Aion kasvattaa sinut voudiksi ja tänä iltana
+voit juuri harjaantua uuteen toimeesi. Ota tämä nainen ja ruoski häntä!&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Pyydän anteeksi&rdquo;, vastasi Tuomo, &rdquo;mutta toivon pääseväni tällaisesta
+toimesta. Olen siihen peräti kykenemätön.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Kyllä siihen vielä opit. Paljon muutakin aijon sinulle opettaa,
+ennenkuin tästä eroa tehdään.&rdquo; Ja näin sanoen otti Legree nahkapamppunsa
+ja rupesi sillä huitomaan Tuomon kasvoja.</p>
+
+<p>&rdquo;Kas niin&rdquo;, sanoi hän, kun herkesi hetkeksi lepäämään, &rdquo;sanotko vielä,
+ett&rsquo;et osaa.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Sanon&rdquo;, vastasi Tuomo pyhkien verta, joka tipahteli hänen kasvoiltaan.
+&rdquo;Minä olen altis tekemään työtä yötä ja päivää viimeiseen hengenvetooni
+asti, mutta tätä en tee, en koskaan; pidän sen vääryytenä.&rdquo;</p>
+
+<p>Tuomon hiljainen ja häveliäs käytös oli saanut Legreen luulemaan häntä
+pelkuriksi, jonka helposti voisi taivuttaa.</p>
+
+<p>Kun Tuomo lausui nämä viimeiset sanansa, hämmästyivät kaikki ja vaimo
+parka pani kätensä ristiin huoaten: &rdquo;Hyvä Jumala!&rdquo;</p>
+
+<p>Oli ikäänkuin jokainen olisi valmistaunut lähestyvää myrskyä
+kestääksensä.</p>
+
+<p>Legree joutui ensi alussa aivan hämilleen kuullessaan Tuomon vastauksen.
+Mutta kun hän tästä pääsi toipumaan, kiljasi hän: &rdquo;Mitä, senkin musta
+elukka? Uskallatko minulle ilmoittaa, mikä on oikein, mikä väärin? Mitä
+sellaiset koirat, kuin sinä olet, tietävät oikeudesta ja vääryydestä?
+Miksi itseäsi luuletkaan? Ehkä uskottelet olevasi oikea herrasmies&rdquo;...</p>
+
+<p>&rdquo;Sinä siis pidät vääryytenä ruoskia tuota naista. Hä?&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Niin pidän&rdquo;, vastasi Tuomo hiljaisesti, mutta varmaan. &rdquo;Naisparka on
+heikko ja kipeä. Olisi suurin julmuus ruveta häntä ruoskimaan. Jos
+tahdotte minut tappaa, niin tehkää se, mutta minä en vaan nosta kättäni
+ketäkään vastaan täällä. Ennemmin kuolen.&rdquo;</p>
+
+<p>Legree vapisi kiukusta, hänen vihertävät silmänsä mulkoilivat julmasti
+ja parranhapsetkin näyttivät käyristyvän.</p>
+
+<p>&rdquo;Vai sinä roisto, joka muka olet jumalinen, etkö tiedä, että raamattu
+sanoo: Te palvelijat, olkaat herroillenne alamaiset? Enkö minä ole
+herrasi, etkö sinä ole minun sekä sielun että ruumiin puolesta?&rdquo; huusi
+hän ja potkasi Tuomoa raskaalla kengällään.</p>
+
+<p>Veripisarat ja kyyneleet valuivat Tuomon kasvoilta, mutta hän ojensi
+ruumistaan ja sanoi: &rdquo;Ei, herra, sieluni ei ole teidän, sitä ette ole
+ostanut ettekä voi vahingoittaa.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Vai en voi&rdquo;, irvisti Legree. &rdquo;Saadaan nähdä. Sambo ja Quimbo, ottakaa
+tämä mies huostaanne ja löylyttäkää niin, että se vielä tuntuu kuukauden
+päästä!&rdquo;</p>
+
+<hr>
+
+<p>Oli puoliyön aika. Tuomo makasi verisenä ja rikkirunneltuna eräässä
+tehdasrakennuksen sopukassa, jonne oli heitetty rikkinäisiä koneita ja
+vioittunutta pumpulia. Yö oli lämmin ja kostea ja lukemattomat
+hyttysparvet lisäsivät Tuomon vaivoja. Mutta ennen kaikkia hän tunsi
+polttavaa janoa.</p>
+
+<p>&rdquo;Laupias Jumala, armahda minua ja auta minut kestämään&rdquo;, rukoili Tuomo.</p>
+
+<p>Samassa kuului askeleita ja eräs henkilö lyhty kädessä astui huoneeseen.</p>
+
+<p>&rdquo;Kuka siellä? Jumalan nimessä, antakaa minulle vähän vettä.&rdquo;</p>
+
+<p>Tulija oli Legreen emännöitsijä Cassy. Hän oli aikoinaan saanut
+huolellisen kasvatuksen ja kokenut parempia päiviä, mutta nyt
+vanhemmiten joutunut Legreen kynsiin, jonka raakuus ja julmuus oli
+tehnyt hänen elämänsä sietämättömäksi.</p>
+
+<p>Hän laski alas lyhtynsä ja kaadettuaan tuomastaan pullosta vettä lasiin,
+nosti hän Tuomon päätä ja antoi hänen juoda.</p>
+
+<p>Ahmien Tuomo tyhjensi lasin toisensa perästä.</p>
+
+<p>&rdquo;Juokaa niin kauvan, kuin suinkin janottaa. En ole ensi kertaa viemässä
+vettä sellaisille raukoille, kuin te nyt olette.&rdquo;</p>
+
+<p>Sitten hän vielä pani kylmiä vesikääreitä hänen haavojensa päälle ja
+puuvillapakan hänen päänsä aluseksi.</p>
+
+<p>Tuomo kiitti ja vaimo istuutui lattialle hänen viereensä. Hänen kasvonsa
+olivat kauniit ja jalosti muodostuneet, mutta kärsimykset ja
+nöyryytykset olivat tehneet ne synkän ja katkeran näköisiksi.</p>
+
+<p>&rdquo;Te olette rohkea&rdquo;, sanoi hän hetkisen äänetönnä tuijotettuaan &rdquo;Teillä
+on myöskin oikeus puolellanne, mutta kuitenkin on vastustaminen aivan
+turha. Te olette joutuneet paholaisen kouriin ja hän on teitä väkevämpi,
+teidän on antauminen.&rdquo;</p>
+
+<p>Tuomo vavahti. Tuo ajatus oli jo monta kertaa kiusannut häntä tänä
+tuskan yönä, ja nyt se lausuttiin kehoituksena.</p>
+
+<p>Sydämmensä pohjasta hän huokasi: &rdquo;Herra Jumala!&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Ei rukoilemisesta apua ole&rdquo;, sanoi nainen synkästi. &rdquo;En luule Jumalaa
+olevankaan. Antaukaa, muuten on ruoskitseminen jälleen alkava huomenna!
+Olkaa varma siitä! Menkää virran mukana ja tehkää kuin muutkin!&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;En, hyvä neiti. Minä olen kadottanut kaikki tässä maailmassa, vaimoni,
+lapseni ja hyvän isäntäni, joka lupasi minulle vapauden. En tahdo päälle
+päätteeksi kadottaa taivasta.&rdquo;</p>
+
+<p>Kun he olivat kauvan aikaa keskustelleet, pyysi Tuomo, että Cassy etsisi
+hänen raamattunsa ja lukisi vähäsen.</p>
+
+<p>Sanat näkyivät tekevän syvän vaikutuksen lukijaan, sillä hänen äänensä
+oli tukahtua liikutuksesta, ja kun hän tuli tuohon paikkaan: &rdquo;Isä, anna
+heille anteeksi, sillä eivät he tiedä, mitä tekevät&rdquo;, peitti hän
+kasvonsa pitkiin kiharoihinsa ja puhkesi raivoisaan itkuun.</p>
+
+<p>Myöskin Tuomo itki ja huokasi: &rdquo;Voi, jospa voisimme käyttäytyä näin.
+Rakas Jesus, auta meitä!&rdquo;</p>
+
+<p>Ja Tuomon rukoukset tulivat kuulluiksi.</p>
+
+<p>Hän sai keskellä vaivojaan rauhaa ja tunsi Vapahtajansa läsnäoloa.
+Loppuosa tätä maallista vaellusta tuntui niin mitättömän lyhyeltä
+verrattuna iäiseen iloon.</p>
+
+<p>Kuten Cassy oli ennustanut, ei suinkaan rääkkäykset ja ruoskitsemiset
+vielä päättyneet, sillä Legree kuohui vihaa. Hän oli tähän asti saanut
+jokaisen neekerin taipumaan, kuten hän itse kerskasi, ja Tuomo oli
+myöskin ruoskittava kuuliaisuuteen tahi kuoleva.</p>
+
+<p>Mutta tästälähin oli kuin lyönnit vaan olisivat kohdanneet hänen
+ulkonaista ihmistään. Sydämmessä ne eivät tuntuneet.</p>
+
+<p>Kun Sambo ja Quimbo täyttäen vimmatun isäntänsä käskyä hakkasivat häntä
+kuin mielettömät, näki Tuomo edessään orjantappurakruunuisen olennon,
+joka katseli häntä lempeästi ja säälivästi ja vuodatti hänen sydämmeensä
+kestävyyttä ja kärsivällisyyttä.</p>
+
+<p>Kun hänen kiduttajansa viimeinkin taukosivat, avasi Tuomo silmänsä ja
+sanoi: &rdquo;Voi teitä raukkoja, minä annan teille sydämmestäni anteeksi.&rdquo;
+Sitten hän kävi tainnoksiin.</p>
+
+
+<p>&nbsp;</p>
+
+<center><h2>XIII.</h2></center>
+
+
+<p>Seuraavana päivänä nähtiin keveät ajopelit pysähtyvän kartanon
+ulkopuolelle. Eräs nuori mies astui alas ja rupesi kysymään paikan
+isäntää.</p>
+
+<p>Tämä mies oli Shelbyn poika, nuori Yrjö herra, joka vuosien kuluessa oli
+varttunut ko&rsquo;okkaaksi nuorukaiseksi ja hoiti koko kotikartanoa isänsä
+kuoltua.</p>
+
+<p>Mutta mistä hän oli tiennyt tulla Legreen tilukselle?</p>
+
+<p>Heti S:t Clairen kuoleman jälkeen, kun Ofelia neiti huomasi, ett&rsquo;eivät
+perilliset välittäneet Tuomon vapauttamisesta, oli hän kirjoittanut
+Shelbylle ja kertonut tälle hänen entisen palvelijansa kohtalosta. Hän
+lähetti myöskin sen lakimiehen osotteen, joka oli ollut kuolinpesää
+suorittamassa.</p>
+
+<p>Näiden tietojen avulla oli Yrjö vihdoin viimeinkin saanut selkoa vanhan
+ystävänsä olopaikasta ja tuli häntä nyt lunastamaan.
+
+Palvelijat neuvoivat häntä astumaan sisään, missä Legree happamen
+näköisenä otti vierastaan vastaan.</p>
+
+<p>&rdquo;Minulle on kerrottu&rdquo;, alkoi nuorukainen, &rdquo;että te New Orleansissa
+olette ostanut Tuomo-nimisen orjan. Hän on ennen palvellut isäni luona,
+ja nyt tulin tänne kysymään, ettekö tahtoisi myydä häntä.&rdquo;</p>
+
+<p>Legreen kasvot synkistyivät ja hän vastasi kiukkusesti: &rdquo;Kyllä minä olen
+ostanut sellaisen heittiön, mutta se oli kirotun huono kauppa. Ei
+hänestä ole ollut muuta kuin vahinkoa ja harmia. Ei ole ottanut
+taipuakseen, vaikka on saanut selkäänsä enemmän kuin kukaan muu. Kai hän
+tällä hetkellä jo tekee loppua.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Missä hän on&rdquo;, kysyi Yrjö kiihkeästi. &rdquo;Minä tahdon mennä hänen
+luoksensa.&rdquo; Hänen silmänsä säkenöivät ja poskensa paloivat.</p>
+
+<p>&rdquo;Hän on tuolla vajassa&rdquo;, ilmoitti eräs pieni neekeripoika, joka
+tiedonannostaan sai Legreeltä potkun.</p>
+
+<p>Mutta Yrjö riensi neuvottuun paikkaan, missä Tuomo jo oli maannut toista
+päivää enimmäkseen tainnoksissa.</p>
+
+<p>Hän ei kärsinyt enää, sillä jok&rsquo;ikinen hermo oli tylsistynyt, mutta hän
+eli kuitenkin vielä, sillä henki ei niin helposti jätä rotevaa, vankkaa
+ruumista.</p>
+
+<p>Moni onneton, jonka sydämmessä Tuomo oli herättänyt iankaikkisen
+rakkauden kipinän, oli yön hiljaisuudessa käynyt hänen luonansa
+palkitakseen sitä ystävällisyyttä, jota Tuomo alati oli heille
+osottanut. Tosin ei heillä ollut muuta antaa, kuin lasi kylmää vettä
+tahi lohduttavia sanoja, mutta ne annettiin täydestä sydämmestä.</p>
+
+<p>Yrjö ei ollut uskoa silmiään astuessaan sisään.</p>
+
+<p>&rdquo;Onko se mahdollista&rdquo;, sanoi hän monta kertaa ja lankesi polvilleen.</p>
+
+<p>&rdquo;Voi, minun rakas Tuomoni! Herää! Sano vielä jotakin! Oma Yrjösi kutsuu
+sinua. Etkö tunne minua?&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Yrjö&rdquo;, sanoi Tuomo ja avasi silmänsä.</p>
+
+<p>Mutta katse oli sekava ja tajuton. Vähitellen näkyi kuitenkin muisti
+palajavan, katse kirkastui ja koko kasvot selkenivät. Hän pani karkeat
+kätensä ristiin sanoen:</p>
+
+<p>&rdquo;Jumalan kiitos! Tämä oli ainoa, joka vielä puuttui. Nyt kuolen
+tyytyväisenä, kun näen, että entinen isäntäväkeni minua vielä muistaa.
+Se lämmittää sydäntä.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Sinä et saa kuolla, Tuomo! Kuuleppa, minä olen juuri tullut sinua
+ostamaan ja kotia viemään&rdquo;, sanoi Yrjö kiihkoisesti.</p>
+
+<p>&rdquo;Oi, hyvä herrani, se on myöhäistä... Jumala on minut kutsunut toiseen
+kotiin... Taivas on kuitenkin parempi, kuin Kentucky.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Voi, rakas ystävä&rdquo;, vaikeroi Yrjö. &rdquo;Sydämmeni on särkyä nähdessäni
+sinut tässä kurjassa vajassa ja ajatellessani sinun kärsimyksiäsi.&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Älkää puhuko noin.... Minä olen kyllä ollut säälittävä, mutta nyt on jo
+kaikki ohitse. Minä olen voittanut ... taivas on lähellä.... Voi, Yrjö
+herra, suurin onni on olla kristitty.&rdquo;</p>
+
+<p>Yrjö istui kyyneleet silmissään syvästi liikutettuna.</p>
+
+<p>Tuomo tarttui hänen käteensä ja jatkoi: &rdquo;Älkää kertoko Chloelle, missä
+tilassa löysitte minut. Se koskisi häneen niin kipeästi.... Sanokaa
+vaan, että tapasitte minut iäisyyden portilla... Ja sanokaa, että Herra
+aina ihmeellisesti on auttanut minua.... Tervehtikää heitä kaikkia.&rdquo;</p>
+
+<p>Puhuminen ja äkillinen ilo oli liiaksi rasittanut Tuomoa. Nyt seurasi
+silminnähtävä raukeumus, hengitys kulki vaivaloisesti ja kasvoissa näkyi
+tuo kummallinen leima, joka ilmaisee hengen muuttavan majaa.</p>
+
+<p>&rdquo;Kuka voi eroittaa meitä Kristuksen rakkaudesta&rdquo;, kuiskasi hän tuskin
+kuuluvasti ja nukkui iäiseen uneen.</p>
+
+<p>Yrjö istui vielä kauvan aikaa ystävänsä ruumiin ääressä. Juhlalliset
+tunteet valtasivat hänet. Tämä vaja oli hänestä muuttunut pyhäksi
+sijaksi ja Tuomon viimeiset sanat soivat alituisesti hänen korvissaan.</p>
+
+<p>Kun hän viimein nousi mennäksensä, äkkäsi hän Legreen takanansa.
+Tavallisissa oloissa olisi tämän miehen läheisyys pannut hänen verensä
+kuohahtamaan; nyt hillitsi kuolon läheisyys kiihkeät tunteet.</p>
+
+<p>Hän osotti Tuomoa ja sanoi luoden terävän katseen hirmuvaltiaaseen:</p>
+
+<p>&rdquo;Te olette nyt ottanut häneltä kaikki, mitä suinkin voitte. Paljonko
+minun tulee maksaa hänen kuolleesta ruumiistaan, sillä minä tahdon
+haudata sen kunniallisesti?&rdquo;</p>
+
+<p>&rdquo;Minulla ei ole tapana myyskennellä ruumiita&rdquo;, vastasi Legree
+ärtyisesti. &rdquo;Minun puolestani voitte haudata hänet minne tahdotte.&rdquo;</p>
+
+<p>Yrjö huusi muutamia neekerejä avukseen ja käski heidän kantaa Tuomon
+ruumiin vaunuihin sekä hankkia lapion.</p>
+
+<p>Vähän matkan päästä Legreen tiluksesta oli hiekkakumpu. Sinne Yrjö
+hautasi ystävänsä puiden suojaan levittäen päällystakkinsa hänen
+ympärillensä kirstun asemasta.</p>
+
+<p>Kun Legreen palvelijat, jotka olivat olleet hautaa kaivamassa, menivät
+kotiapäin saatuaan kukin hopearahan, laskeusi Yrjö polvilleen haudan
+ääreen ja lausui:</p>
+
+<p>&rdquo;Jumala, sinä olet minun todistajani, että minä tästä hetkestä teen,
+mitä voin vapauttaakseni maatani orjuuden kirouksesta.&rdquo;</p>
+
+<p>Yrjö piti sanansa. Kotia päästyään rupesi hän heti hankkimaan
+vapautuskirjeitä kaikille orjilleen. Ja eräänä päivänä, kun kaikki
+olivat kokoonkutsuttuina, tuli hän niitä heille jakelemaan.</p>
+
+<p>Toiset huusivat ja itkivät ilosta, mutta toiset toivat vapautuskirjeensä
+takaisin selittäen, että heidän oli hyvä olla ja ett&rsquo;eivät millään
+ehdolla tahtoneet jättää isäntäänsä.</p>
+
+<p>&rdquo;Rakkaat ystävät&rdquo;, selitti Yrjö, &rdquo;ei teidän tarvitse minua jättää. Onhan
+kartanoa hoidettava, niinkuin ennenkin, ja me tarvitsemme saman määrän
+palvelijoita, kuin tähänkin asti. Mutta nyt te olette vapaita naisia ja
+miehiä, joiden kanssa tehdään sopimus. Tästälähin te saatte palkkaa
+työstänne eikä kukaan saa teitä myydä.&rdquo;</p>
+
+<p>Eräs vanha harmaapää neekeri laskeusi nyt polvilleen ja sanoi:
+&rdquo;Kiittäkäämme Herraa!&rdquo;</p>
+
+<p>Samaten tekivät kaikki muut, ja harvoin on hartaampi kiitosrukous
+noussut taivasta kohti.</p>
+
+<p>&rdquo;Vieläkin yksi seikka&rdquo;, sanoi Yrjö lopuksi:</p>
+
+<p>&rdquo;Muistattehan kaikki meidän rakkaan Tuomomme. Hänen haudallaan minä
+päätin, ett&rsquo;en enää milloinkaan pitäisi orjaa, jotta ei yhdenkään
+tarvitsisi joutua kauvas pois kodistaan ja ja saada sellaista loppua.
+Kun iloitsette vapaudestanne, niin muistakaa, että teidän etupäässä on
+kiittäminen häntä siitä. Olkoon <i>Tuomo Sedän tupa</i>, jonka ohi usein
+kuljette, teille kehoituksena seuraamaan hänen jälkiänsä ja tulemaan
+yhtä rehellisiksi, uskollisiksi ja hurskaiksi kuin hän oli!&rdquo;</p>
+<HR>
+<p><A NAME="a1">[1] Dollari = 5 S:mka 35 p:ä.</A></p>
+
+
+
+
+
+
+
+<pre>
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Tuomo sedän tupa, by Harriet Beecher Stowe
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TUOMO SEDÄN TUPA ***
+
+***** This file should be named 16393-h.htm or 16393-h.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/1/6/3/9/16393/
+
+Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
+Proofreaders Europe.
+
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
+*** END: FULL LICENSE ***
+
+
+
+</pre>
+
+</body>
+</html>
+
diff --git a/16393-h/images/tuomo1.jpg b/16393-h/images/tuomo1.jpg
new file mode 100644
index 0000000..9e62579
--- /dev/null
+++ b/16393-h/images/tuomo1.jpg
diff --git a/16393-h/images/tuomo2.jpg b/16393-h/images/tuomo2.jpg
new file mode 100644
index 0000000..7b8c8d2
--- /dev/null
+++ b/16393-h/images/tuomo2.jpg
diff --git a/16393-h/images/tuomo3.jpg b/16393-h/images/tuomo3.jpg
new file mode 100644
index 0000000..98bc582
--- /dev/null
+++ b/16393-h/images/tuomo3.jpg
diff --git a/16393-h/images/tuomo4.jpg b/16393-h/images/tuomo4.jpg
new file mode 100644
index 0000000..6e82004
--- /dev/null
+++ b/16393-h/images/tuomo4.jpg
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..6a4f0ae
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #16393 (https://www.gutenberg.org/ebooks/16393)