initial commit of ebook 16392HEADmain

5 files changed, 3790 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/16392-8.txt b/16392-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..9910d52
--- /dev/null
+++ b/16392-8.txt
@@ -0,0 +1,3774 @@
+The Project Gutenberg EBook of Setä Tuomon tupa, by Harriet Beecher Stowe
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Setä Tuomon tupa
+
+Author: Harriet Beecher Stowe
+
+Editor: A. H. Fogowitz
+
+Translator: Aatto S.
+
+Release Date: July 30, 2005 [EBook #16392]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SETÄ TUOMON TUPA ***
+
+
+
+
+Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
+Proofreaders Europe.
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+SETÄ TUOMON TUPA.
+
+
+Beecher Stowen
+alkuteoksesta nuorisolle sovittanut
+A. H. Fogowitz.
+
+
+Suomensi Aatto S.
+
+
+Ensimmäisen kerran julkaissut
+Werner Söderström 1893.
+
+
+
+
+Ensimmäinen luku.
+
+Orjan kahleet.
+
+
+Kentuckyn valtion itäosassa oli tämän vuosisadan alulla hyvästi hoidettu
+ja jotenkin laaja maatila. Sen isännällä Shelbyllä oli suuri joukko
+orjia, joista osa hoiti taloutta, vaan enin osa teki maatyötä.
+
+Herra Shelby oli lempeä, hyvää ajatteleva mies; ainoastaan harvoin
+käyttäytyi hän käskijän tavalla alammaisiansa kohtaan. Yksi suuri vika
+hänellä kuitenkin oli. Vaikka hän oli suuren talouden isäntä, osasi hän
+hyvin huonosti pitää sitä järjestyksessä; sitenpä hän olikin joutunut
+hyvin ahtaalle. Mitä enemmän hän mietiskeli keinoja, päästäksensä
+suuresta velkakuormastansa, sitä enemmän se kasvoi hetki hetkeltä.
+
+Jos herra Shelby olisi uskonut asiain tilan puolisollensa, joka oli
+hyvin viisas ja nerokas vaimo, niin varmaan olisi joku neuvo yhdessä
+keksitty, mutta väärän ylpeyden ja häpeän tunto aina pidätti häntä.
+Sitenpä rouva Shelby ei vähintäkään aavistanut häviön partaalla oloa,
+vaan huoletta koetti kaikin puolin hyvästi hoidella ja kasvattaa rakasta
+poikaansa.
+
+Se poika, Edvard, oli monin puolin ihan isänsä vastakohta. Hän osoitti
+luonteen lujuutta ja jyrkkyyttä, joka näytti ihan ihmeelliseltä hänen
+ikäisellänsä pojalla, koskapa hän ei vielä ollut täyttänyt
+neljättätoistakaan vuottansa.
+
+Lempeys ja sääliväisyys, jolla herra Shelby kohteli orjiansa, ja vapaus,
+jota hän heille soi, olivat hänet saattaneet johonkin määrään naapurien
+epäsuosioon. Ei oltu hyvillään, että herra Shelby kohteli mustia
+alammaisiaan paremmin kuin muut. Mutta Shelby ei pitänyt siitä lukua
+eikä ottanut korviinsa ankaria moitteita, joita ehtimiseen tuli hänen
+kuuluviinsa, vaan käytti entistä sääliväistä hyväntahtoisuutta.
+
+Shelbyn palvelijain joukosta oli huomattava varsinkin yksi orja, oikea
+rehellisyyden ja vilpittömyyden esikuva. Tuomo eli setä Tuomo, joksi
+häntä sanottiin, oli isäntänsä oikea käsi. Koska hän oli jo kauan ollut
+tällä tilalla, niin herra Shelby luotti hänen uskollisuuteensa niin
+rajattomasti, että vähääkään arvelematta käytti häntä kaikkein
+vaikeimmissakin toimissa. Tuomo sai tarkastaa varallisuuden tilaa,
+nostaa rahoja, toimittaa tavarain ostoa ja myöntiä, joihin kaikkiin
+tarvittiin ymmärrystä ja samalla tarkinta oikeudentuntoa. Olipa herra
+Shelby kerran lähettänyt hänet Cincinnatiinkin, naapurivaltion Ohion
+pääkaupunkiin, selvittelemään erästä tärkeää asiaa ja nostamaan hänelle
+viisisataa dollaria. Sellaista ei olisi kukaan orjain isäntä koko
+Kentyckyssä uskaltanut tehdä, sillä Ohiosta oli hyvin helppo päästä
+Kanadaan, ja siellä oli orja vapaa ja vainoomiselta turvassa. Mutta
+Tuomo ei vähääkään ajatellut mitään karkaamista eikä hänelle uskotun
+summan anastamista. Tarkimmasti suoritti hän tehtävänsä ja palasi
+kiireimmiten herransa luo. Herra Shelby oli jo kauan mietiskellytkin
+vapauttaa hänet kokonaan palkinnoksi hänen uskollisesta palveluksestaan,
+vaan hänen silloinen ahdinkotilansa pidätti häntä sitä tekemästä.
+
+Ollen erittäin kohtuullinen nautinnoissaan ja oppivainen oli Tuomo
+vähitellen omistanut koko kristinopin. Melkein säännöllisesti kävi hän
+kuulemassa lähiseudulla asuvan papin saarnoja ja oli rukouksella ja
+kaikkein synnillisten mielen väreiden tukeuttamisella päässyt siihen
+sisällisen rauhan tilaan, joka apostolin sanain mukaan käy ylitse kaiken
+ymmärryksen ja myöskin karkasee luonteen kaikkia huolia ja kärsimyksiä
+vastaan, jotka täällä alhaalla jokaista ahdistavat, toista enemmän,
+toista vähemmän.
+
+Tuomo oli nainut mies ja kolmen lapsen isä. Hänen vaimonsa, yhtä hurskas
+kuin miehensäkin, oli samoin orja kuten hän ja saman isännän oma. Setä
+Tuomo ja täti Kloe asuivat lapsineen pienessä, vaan sisältä hyvin
+puhtaassa tuvassa. Iltasilla, kuin päivätyö oli päättynyt, harjoitteli
+Tuomo kirjoitusta ja nuori Edvard Shelby uskollisesti autteli häntä.
+Myöhemmin oli pieni hartaushetki, jolloin muitakin orjia oli läsnä, ja
+lopuksi sellaisina hetkinä aina toivotettiin siunausta Shelbyn
+perheelle.
+
+Sama arvo kuin Tuomolla miesten kesken oli Elisabetilla naisorjain
+kesken. Hän oli kaunis kuin enkeli, jotenkin vaalea-ihoinen;
+kahdeksannesta vuodestaan asti oli hän ollut herra Shelbyn omana. Shelby
+oli hänet silloin ostanut New-Orleansista ja lahjoittanut puolisollensa,
+joka ottikin tytön oikein äitilliseen hoitoonsa, opetti hänelle kaikkia
+naistöitä ja neuvoi häntä hyveihin ja hurskauteen. Aikaa myöten oli tämä
+hyvä oppilas tullut rouva Shelbylle ihan välttämättömäksi. Elisabet oli
+nyt viidenkolmatta vuoden ijässä ja oli jo lahjoittanut sydämmensä ja
+kätensä eräälle nuorelle miehelle, joka työskenteli läheisessä herra
+Wilsonin tehtaassa. Tällä Yrjöllä oli monta hyvää ominaisuutta ja
+varsinkin taipumusta teknillisiin toimiin niin suuressa määrässä, että
+moni vapaakin mies häntä ihmetteli.
+
+On usein tapana, että isännät vouraavat orjiansa toisille isännille tai
+tehdasten omistajille, varsinkin jos vouraaja siitä saa huomattavaa
+voittoa. Palkka ei siinä tapauksessa tule orjalle, vaan hänen
+isännällensä. Niinpä Yrjökään ei ollut herra Wilsonin oma, vaan
+maanviljelijä Legreen, joka asui Louisianassa ja oli erittäin itsekäs ja
+omaavoittoa pyytäväinen ja kohteli orjiansa säälimättömän ankarasti.
+Matkalla Kentuckyssä oli Legree tavannut herra Wilsonin ja, kuin tämä
+juuri siihen aikaan etsi työmiestä, joka vähän ymmärtäisi koneita, oli
+heillä heti syntynyt kaupat. Wilson maksoi melkoisen summan ja Yrjö oli
+luovutettu hänelle määrätyksi ajaksi.
+
+Yrjö vietti herra Wilsonin purje- ja säkkikangas-tehtaassa yleensä
+onnellista elämää. Usein pääsi hän asioille Shelbyn kartanoon, jossa hän
+ensinnä tutustui Elisabetiin. Kohta nämä yhdenluontoiset sielut löysivät
+toisensa ja joutuivat avioliittoon ja suloinen pikku poika Harry liitti
+nämä sydämmet vielä lujemmin toisiinsa. Vaan eipä tämä onni saanut kauan
+kestää; yht' äkkiä se loppui! Yrjö kutsuttiin takaisin Louisianaan.
+
+Ja se tapahtui näin. Koska Yrjöllä oli luonnostaan terävä järki, oli hän
+hyvin lyhyessä ajassa käsittänyt tehtaan koko koneiston, olipa hänen
+myöskin onnistunut tehdä muutamia hyviä parannuksia ja keksiä uusi hyvin
+edullinen hampun-puhdistuskone. Tuskin ehti se maine saapua Yrjön
+isännän, herra Legreen, kuuluville, kuin hän jo läksi Louisianasta omin
+silmin näkemään, oliko siinä perää.
+
+Herra Wilson tietysti otti hänet hyvin kohteliaasti vastaan, toivotti
+hänelle onnea niin arvokkaasta orjasta ja vei hänet sitte tehtaasen
+katsomaan laitoksia ja uutta konetta. Yrjö selitteli kaikkea ja hänen
+huomautuksistaan näkyi niin paljo sivistystä ja henkistä kykyä, että
+Legree häpeäkseen tunsi olevansa paljon alempana orjaansa.
+
+Siinäpä oli enempi kuin ahdassydämminen maanviljelijä jaksoi kärsiä. Se
+loukkasi hänen turhamaisuuttansa niin kovin, että hän ei voinut antaa
+sitä anteeksi. Yrjön piti joutua pois täältä takaisin Louisianaan,
+raskaimpain ja halvimpain töiden tekoon. Jos hän oli tähän asti saanut
+olla vapaammassa asemassa, niin piti hänen täst' edes kaksinkertaisesti
+tunteman orjanasemansa.
+
+Suuresti hämmästyi herra Wilson, kuin herra Legree vaati Yrjön
+työpalkkaa ja sanoi kohta lähtevänsä hänen kanssansa palaamaan kotiinsa.
+
+"Mitä te nyt, herra!" virkkoi Wilson ihan ihmetyksissään. "Eikö meillä
+ole sopimus --?"
+
+"Niin, on meillä sopimus taikka oikeammin oli. Vaan minä olen nyt
+ajatellut asiaa toisin. Yrjö lähtee minun kanssani."
+
+"Entä sopimuksemme?"
+
+"Se oli määräajaksi ja se aika on kulunut", vastasi Legree
+kylmäkiskoisesti.
+
+"Tosin kyllä", myönsi Wilson. "Vaan mielelläni minä lisään palkkaa, jos
+se, josta sovimme, on teistä liian vähä. Yrjöllä on hyvä työkyky ja minä
+--"
+
+"Mitä siitä", keskeytti toinen. "Minä tarvitsen häntä maatyöhön."
+
+"Mutta näettehän, että Yrjöllä on ihan erityinen taipumus koneihin.
+Ajatelkaahan vain hänen keksintöänsä."
+
+"Niin, ne koneet! Nehän ne juuri ovatkin. Työn säästöä muka! Meidän
+orja-omaisuutemme arvon halventamista, sanon minä! Kyllä minä hänestä
+keksinnöt karkoitan! Tuollaisen mustan koiran ei tarvitse ollenkaan
+huolia sellaisista asioista!"
+
+Yrjö, jonka ihon väri yhtä vähän oli ihan musta kuin Elisabetinkaan,
+huumautui äänettömäksi tuosta tuomiosta. Hänen rinnassansa vain kuohui,
+ja vaikea hänen oli pidättää tunteitansa ilmi puhkeamasta. Herra Wilson
+näkyi huomaavan sen sisällisen taistelun ja nykäytti paljon
+merkitsevästi päätään Yrjölle, ikään kuin sanoen, että hän kyllä aikoi
+koettaa parastansa. Legreeltä se ei jäänyt huomaamatta ja hän sen tähden
+vain sitä jyrkemmin päätti pitää kiinni uhristansa. Kuin ystävällinen
+tehtaanisäntä luuli ensi kiukun jo lauhtuneen ja koetti taivuttaa tuota
+sydämmetöntä, niin Legree tuskin viitsi kuullakaan ja lausui vain
+kylmäkiskoisen neuvon, että Wilsonin ei pitänyt huolia asioista, jotka
+eivät häneen koskeneet. Siten oli Yrjöltä kerrassaan kadonnut kaikki
+toivo päästä tuskauttavasta tilastaan.
+
+
+
+
+Toinen luku.
+
+Pakosalla.
+
+
+Jo samana päivänä läksi Legree Louisianiin ja hänen kanssansa Yrjö,
+jonka siten täytyi lähteä mieleiseltä työpaikaltansa, pääsemättä
+sanomaan edes jäähyväsiä omille rakkaillensakaan.
+
+Kukapa ei käsitä Elisabetin tuskaa, kuin hän kuuli, mitä oli tapahtunut!
+Hän ei alussa tahtonut ottaa vastaan mitään lohdutusta eikä tahtonut
+sitä edes kuullakaan. Mutta synnynnäinen lempeys voitti pian
+uhkamielisyyden ja katkeruuden ja surumielinen uneksiminen valtasi
+hänet. Säälien näkivät hänen kumppaninsa hänen joutuvan sisällisen
+kalvavan surun uhriksi.
+
+Viisi kuukautta oli kulunut, viisi pitkää kuukautta, joita muiston tuska
+katkeroitti. Oli ilta ja hämärän varjo levisi seudun yli. Elisabet
+seisoi pihalla Shelbyn asuinkartanon edessä ja katseli hitaasti pois
+vieriviä vaunuja, jotka veivät hänen emäntäänsä naapuriin vieraisille.
+Hän oli taas hyvin suruissaan. Juuri, kuin hän oli syvimpiin
+muisteluihin vaipuneena, heräsi hän äkisti siitä, että käsi hiljaa
+laskeutui hänen olkapäällensä. Hän katsahti taaksensa ja huudahti yht'
+aikaa hämmästyksestä ja ihastuksesta.
+
+Se oli Yrjö, juuri se, jota hänen ajatuksensa olivat tarkoittaneet.
+
+"Sinäkö Yrjö! Onko mahdollista! Miten sinä minua säikytit, ja kuitenkin
+miten onnellinen olen nyt taas!"
+
+Hän lepäsi Yrjön sylissä. Viimein hän tointui ja vei hänet syrjässä
+olevaan huoneesensa, istahti hänen eteensä ja katsoi häntä tutkivasti
+silmiin.
+
+"Oletko se sinä todellakin! Mutta kerropas nyt, mikä sinut toi niin
+äkkiarvaamatta tänne; mitä on tapahtunut? Katsohan poikaasi," sanoi hän,
+osoittaen Harryä, joka uteliaasti tuli esiin, "hän on surrut kuten
+minäkin, ja nyt hän ilosta ei saa puhutuksi mitään. Katsohan, Yrjö, eikö
+se ole kaunis poika?"
+
+Yrjö kääntyi pois päin. Liikutuksesta kyyneltyivät hänen silmänsä. "O
+rakkaani!" sanoi hän ahdistuksissaan, "jospa en olisi koskaan nähnyt
+teitä!"
+
+"Mitä nyt, Yrjö!" huudahti Elisabet hämmästyen. "Tuo muoto, mitä sillä
+tarkoitat? O puhu, Yrjö, minkä tähden olet täällä?"
+
+Yrjö tarttui hänen käsiinsä ja painoi suudelman hänen otsalleen.
+
+"Vaimo parka," sanoi hän, "minun täytyy taaskin peljästyttää sinua.
+Tiedä sitte, minä olen täällä herra Legreen tietämättä."
+
+"Mitä," parahti vaimo, "oletko sinä --"
+
+"Niinpä niin, minä olen pakosalla! Vainoojat ajavat minua takaa kuin
+verikoirat; ja tätä ajoa on kestänyt jo kahdeksan päivää, mutta vielä
+eivät he toki ole oikeilla jäljillä."
+
+"Hyvä Jumala," vaikeroi Elisabet, "minä olen peloissani sinun
+hengestäsi, Yrjö!"
+
+"Minun hengestänikö? Siitä minä en pidä lukua, se päin vastoin on
+minulle raskas taakka. Ainoastaan sinun ja lapsemme muisteleminen
+pidättää minua elämääni lopettamasta!"
+
+Elisabetille olivat kaikki nämä sanat kuin puukonpistoksia ja hän puhui
+lempeästi:
+
+"Minä tiedän, Yrjö, mitä sinä olet kärsinyt silloin, kuin herrasi niin
+äkisti kutsui sinut pois tehtaasta, ja tiedän myöskin, miten kurja ja
+tuskallinen elämäsi varmaan on ollut niin julman miehen orjana. Mutta
+ajattelehan toki: hän on kuitenkin sinun isäntäsi."
+
+"Minunko isäntäni? Kuka on hänet tehnyt minun isännäkseni, kuka on
+hänelle antanut isännyysoikeuden minun ylitseni? Eikö minulla ole
+ajatuksia ja tunteita niin kuin hänelläkin ja eikö minun vereni juokse
+suonissa yhtä elävänä kuin hänenkin verensä? Enkö minä ole yhtä hyvin
+ihminen kuin hänkin ja enkö minä ole oppinut itsestäni kaikkea sitä,
+kuin hän muiden avulla on saanut päähänsä? Mitä oikeutta hänellä siis
+voi olla pitää minua juhtana oikkujensa mukaan? Niitä töitä, kuin hän
+minulle antoi, tekee mikä hevonen tai härkä hyvänsä ihan yhtä hyvin! Hän
+on rääkännyt ja kiusannut minua kaikilla mahdollisilla tavoilla, ja mitä
+vankemmin ja väsymättömämmin minä tein työtä, sitä enemmän hän tahtoi
+teettää minulla. Minä viimein en sitä enää kauemmin kärsinyt vaan
+karkasin. Ja vaikka se tyranni on niin usein ihan syyttä sanonut, että
+minussa muka asuu perkele, niin nyt hän ehkä saattaa olla oikeassa! Hän
+se on minuun sullonut sen, ja se perkele ehkä kohta näyttäytyy
+sellaisella tavalla, joka ei suinkaan ole miellyttävä häntä!"
+
+"Yrjö, Yrjö, sinä ihan peljästytät minua! Noin minä en ole koskaan
+kuullut sinun puhuvan!"
+
+"Minä olen liian paljon kärsinyt", sanoi Yrjö. "Mitä kaikkea minä
+saattaisinkaan siitä kertoa, Elisabet! Esimerkiksi, tuskin on neljää
+viikkoa, kuin nuori Legree, pahankurinen poika, kiusasi hevostani. Minä
+olin juuri panemassa kiviä kärryihin ja sen tähden siivosti pyysin häntä
+olemaan häiritsemättä minun työtäni. Mutta hän vain ärsytti hevostani
+vielä enemmän. Minä pyysin uudestaan häntä olemaan siivolla, mutta hän
+silloin alkoi suomia ruoskalla minua itseäni. Minä otin häntä kiinni
+käsistä ja poika alkoi hurjasti potkia ja parkua niin kovasti, että isä
+heti saapui luo kuin lentämällä. Raivoissaan työntäsi hän minut pois,
+sidotti minut puuhun, leikkasi metsästä vitsoja, antoi ne pojalle ja
+käski minua piiskaamaan niin kauan, kuin jaksoi. Ja niin tapahtuikin.
+Toisen kerran tuli tuho pikku Bellolleni. Se uskollinen koira oli minun
+ainoa lohdutukseni. Yöllä makasi se minun vieressäni ja päivällä oli
+aina minun sivullani, ja se katseli minua viisailla silmillään, kuin
+olisi se ihan selvään tiennyt, mitä minulta puuttui. Kerran minä heitin
+sille muutamia luita, jotka olivat ulkona kyökin oven edessä.
+Ahdistajani tuli heti ja alkoi pauhata ja kirota ja huutaa, että hän
+toki ei ollut sellainen narri, että ryhtyisi omalla kustannuksellaan
+elättämään neekerin koiraa. Ja hän käski minua sitomaan kiinni Bello
+parkaa ja heittämään lammikkoon."
+
+"Sitä sinä et arvatenkaan tehnyt, Yrjö?"
+
+"En minä, vaan hän sen teki! Minulta oli sydän pakahtua säälistä, kuin
+katselin, miten hän viskasi koiran veteen ja sitte heitteli sitä niin
+kauan kivillä, että se hukkui. Ja minä itse sain vielä maistaa ruoskaa,
+koska olin puolustanut kumppaniani. Olkoonpa tuo miten hyvänsä. Mutta
+sen pyövelin pitää kokeman, että minä en pitkään aikaan kesy
+ruoskakurista!"
+
+Nuoren miehen silmissä leimahti niin salaperäinen tuli, että Elisabet
+ehdottomasti vapisi.
+
+"Älä jättäydy pahuuden valtaan, Yrjö! Luota Jumalaan ja tee rehellisesti
+tehtäväsi, niin kyllä hän sinua auttaa."
+
+"Sinä ajattelet sangen kristillisesti, Elisabet," vastasi pakolainen,
+katkerasti hymyillen; "minä en voi. Minkä tähden kärsii Jumala sellaista
+ilkeyttä?"
+
+"Älä pilkkaa Jumalaa! Meidän täytyy luottaa häneen ja ottaa kaikki
+kärsimykset vastaan tyytyväisesti. Se on Jumalan ijankaikkinen tahto, ja
+hän yksin tietää, mikä on meille hyödyksi."
+
+"Ah, minä tahtoisin, että minulla olisi sinun luottamuksesi! Mutta minä
+en voi hillitä tunteitani! Ajattelehan vain, Elisabet, ehkäpä on meidän
+lapsellemmekin samanlainen kohtalo tulossa, ehkä --"
+
+"Voi, ole vaiti, Yrjö, ei se voi olla mahdollista, onhan meillä perin
+hyvä isäntä."
+
+"Se minun kyllä täytyy myöntää, mutta kukapa tietää edeltä päin, mitä
+vast' edes tulee. Poika saatetaan myödä eikä kukaan vielä tiedä, mihin
+tai kelle. Mitä hyötyä siitä on meille, että Harry on niin sievä ja
+vilpas poika. Hänen etevyytensä on vain suurempi vaara hänelle, sillä se
+enentää hänen arvoansa."
+
+Kallion painoisina alkoivat nämä sanat rasittaa Elisabetin mieltä ja
+herättivät hänessä synkkiä aavistuksia. Hän oli jonkun aikaa huomannut
+vilkasta, salaperäistä seurustelua herra Shelbyn ja seudun pahamaineisen
+orjainkauppiaan kesken, eikä se kauppias ollenkaan miellyttänyt
+Elisabetia. Kauppiaan ystävällisyys Harryä kohtaan oli aina näyttänyt
+hänestä epäilyttävältä. Mutta joka kerran oli hän tukeuttanut pelkonsa
+ja salasi sen nytkin mieheltään, ollakseen kiihottamatta häntä vielä
+enemmän. Yrjö yritti lähtemään.
+
+"Ja nyt, Elisabet, rakas vaimoni, täytyy minun jättää sinut", sanoi hän
+suruisesti. "Minä en ole täällä hetkeäkään turvassa."
+
+"Menetkö sinä pois?" vaikeroi Elisabet "Mitähän tästä tulee! Kätkeydy
+tänne, Yrjö, minä pidän kaikesta huolen, ei sinua täältä löydetä."
+
+"Luuletko? Jo nyt erehdyt! Täällähän minun ensinnä arvataan olevan eikä
+jätetä täältä tutkimatta mitään sopukkaa. Ei toden totta tämä paikka ole
+mikään hyvä kätkö. Ja sinut minä vetäisin kanssani turmioon, sillä
+karanneen orjan kätkijää kohtaa lain ankara kovuus!"
+
+"Herran tähden, mihin sinä sitte lähdet?"
+
+"Se olkoon minun huolenani, Elisabet. Minä en ole ihan odottamatta
+saapunut tänne, vaan olen tavannut ihmisiä, joiden apuun saatan luottaa.
+Ehkäpä minun onnistuu eheänä ja terveenä päästä Kanadaan. Se maa on
+toivojeni tähti, ainoa, kuin minulle on jäänyt jäljelle. Sinulla on
+hyväluontoinen isäntä, Elisabet, ja hän varmaankin suostuu myömään sinut
+minulle. Niin, minä tahdon todella ostaa sinut ja lapsemme, Jumala minua
+auttakoon!"
+
+"Luottakaamme häneen!" todisti nuori vaimo. "Vaan entä jos --"
+
+"Jos minä joudun kiinni, aioit sanoa. No, silloin he eivät ainakaan
+elävänä saa minua viedyksi etelään. Mutta niin pitkällä ei toki vielä
+olla. Rukoile minun puolestani, Elisabet, että kaikki hyvin kävisi;
+ehkäpä hyvä Jumala sinun rukoustasi kuulee."
+
+Hyvin liikutettuna otti Yrjö vaimoansa kädestä ja katsoi häntä hellästi
+silmiin. He seisoivat hetkisen vaiti, Elisabet itkeä nyyhkien, Yrjö yhä
+vielä koettaen pysyä lujana. Mutta kohtapa hänelläkin tunteet
+purkautuivat kuumaksi kyynelvirraksi. Vielä yksi syleilys.
+
+"Jumala sinua suojelkoon, Yrjö! -- Voi hyvin, Elisabet!"
+
+Ovi sulkeutui miehen perästä ja hän katosi yön pimeään. Kauan katseli
+Elisabet hänen jälkeensä.
+
+Näkiköhän hän koskaan häntä jälleen?
+
+
+
+
+Kolmas luku.
+
+Uusia kauhuja.
+
+
+Äidin silmä näkee yleensä hyvin tarkkaan ja pettyy ainoastaan harvoin.
+Elisabet huolehti pojastaan syystä kyllä. Vilkas, kaunis ja
+hyvälahjainen poika oli vetänyt puoleensa orjainkauppiaan Haleyn
+huomion, ja se välinpitämätön, ainoastaan omaa voittoa etsivä mies
+päätti heti saada hänet itselleen ostetuksi.
+
+Ja siihen hänellä valitettavasti oli keinoja useampiakin.
+
+Jo edellä olemme maininneet, että herra Shelby oli rahanpulassa eikä
+enää tiennyt, miten selvitäkään veloistansa. Ja juuri tuolla Haleylla
+oli enimmät saamiset, sillä hän oli kaikin tavoin koettanut hankkia
+haltuunsa herra Shelbyn velkakirjoja. Tiesihän hän, mikä rikkaus tällä
+maanomistajalla oli orjissaan ja minkä runsaan voiton ne tuottaisivat
+hänelle (Haleylle) heti, kuin ne "kauppatavarana" joutuisivat hänen
+käsiinsä.
+
+Ensinnä kävi Haley velkamiestä tervehtimässä, selitteli hänelle, kuinka
+paljo hän oli velkaa Haleylle ja miten välttämätöntä oli alkaa nyt
+viimeinkin maksaa sitä takaisin. Kuitenkin hän samalla oli olevinaan
+jalomielinen ja ilmoitti olevansa valmis rahan sijasta ottamaan
+joitakuita orjia. Sillä ehdotuksellaan sai hän toistaiseksi aikaan
+ainakin sen verran, että herra Shelbyllä alkoi horjua hänen entinen luja
+päätöksensä olla antamatta yhtään ainoata orjaansa suorastaan
+orjainkauppiaalle.
+
+Ehdotustansa tehdessään oli Haley ajatellut paitse pikku Harryä
+parastaan Tuomoa, ja vaikka hän tiesikin, että Tuomo oli herransa
+luotettavin tuki, niin se ei suinkaan saanut häntä luopumaan
+aikeistansa. Hän tiesi tarkimmasti Tuomon hyvät ominaisuudet ja
+mietiskeli jo itsekseen, minkä verran tuosta kaupasta saattaisi voittaa.
+Haley lyhyesti sanoen luotti herra Shelbyn luonteen heikkouteen ja
+keskustelut hyvin selvään osoittivatkin, että hän ei ollut siinä
+lainkaan pettynyt. Mitä imarrus ja houkuttelu eivät saaneet aikaan, sen
+vaikutti uhkaus. Shelby kyllä muisti monestikin jo luvanneensa
+uskolliselle neekerille vapauden, vaan mahdotonhan hänen oli antautua
+vararikkoon tuollaisen "hullutuksen" tähden, kuten Haley sääliväisesti
+sitä nimitti. Siispä sovittiin Tuomon kaupasta.
+
+Tuomolla tuli ainoastaan osa velasta kuitatuksi. Nyt tuli pikku Harryn
+vuoro. Onnettomuudeksi poikanen juuri silloin juoksi sisälle ja alkoi
+siellä tavallisia lapsen leikkejänsä. Orjainkauppias katseli häntä
+tarkkaan joka puolelta ja yhä enemmän mieltyi häneen. Hän tahtoi nyt
+saada pojan haltuunsa mistä hinnasta hyvänsä.
+
+Haley oli sielujen kauppias oikein todella; jo ammoin oli tuo
+ihmisvihollinen ammatti kuolettanut hänessä kaikki jalommat tunteet. Sen
+tähden oli myöskin turha vaiva herra Shelbyn kuvata hänelle, mitä
+sanomatonta tuskaa äidille tuottaisi ero lapsestansa, ja vedota
+vaimoonsa, joka oli mieltynyt pikku Harryyn niin, että piti häntä
+melkein kuin omana lapsenaan ja joka sen myömisestä hyvin loukkautuisi.
+Se ei ollenkaan vaikuttanut Haleyhin. Hän uhkasi kokonaan luopua kaupan
+hieromisesta ja antaa velkakirjat oikeuden haltuun. Niinpä herra Shelby
+viimein taipui antamaan tämän toisenkin uhrin. Kauppakirja
+allekirjoitettiin, ja Tuomo ja Harry olivat orjainkauppiaan omina.
+Seuraavana päivänä sanoi hän tulevansa ottamaan "tavaroitansa".
+
+Herra Shelby nyt pelolla odotteli asiain selittelyä puolisollensa, koska
+hän ei mitenkään voinut pitää salassa, mitä oli tapahtunut. Monen
+kiertelemisen ja kaartelemisen jälkeen avasi hän heikkoutensa kuvan
+vaimonsa silmäin eteen. Rouva Shelby kauhistui sanattomaksi.
+
+Uskollinen Tuomo ja Elisabetin suloinen poika myötyinä! Rouva katsoi
+sitä ensin huonosti onnistuneeksi leikinlaskuksi, mutta hirmuinen totuus
+selvisi hänelle kokonaan, kuin puolisonsa vähitellen ilmasi hänelle
+missä pulassa hän oli ja minkä syvyyden partaalle joutunut.
+
+Rouva Shelby tarjosi heti kaikkia koristeitansa, jos vain kauppa siten
+saataisiin puretuksi, mutta puolisonsa hänelle selitti, että
+orjainkauppias ei siihen mitenkään suostuisi.
+
+"Voi, että minun täytyy tätä kärsiä!" vaikeroi rouva tuskissaan.
+"Minähän olen aina koettanut täyttää kristilliset velvollisuuteni näitä
+orjaparkoja kohtaan, pitää huolta heidän sekä hengellisestä että
+ruumiillisesta menestyksestään ja nyt --! Mitenkä sinä voit omantuntosi
+edessä vastata, että riistät äidiltänsä pikku Harryn ja myöt
+tilapäisessä rahapulassa niin luotettavan palvelijan kuin Tuomo on?"
+
+"Minä olen siitä yhtä pahoillani kuin sinäkin," virkkoi herra Shelby,
+"ja totisesti, jos minulla olisi ollut mitään muuta keinoa, niin tätä ei
+olisi tapahtunut. Mutta sano itse, mitä minun olisi pitänyt tehdä. Minä
+olin kokonaan Haleyn käsissä. Hän uhkasi lain voimalla pakottaa meidät
+myömään kaikki orjamme, jos en myönyt hänelle Tuomoa ja Harryä."
+
+"Ja sinä tietysti möit heidät", vastasi rouva Shelby katkerasti. "Voi
+orjuuden kirousta! Yksin kunnon ihmisetkin se kovettaa ja tekee
+kuuroiksi, niin että he eivät tajua ijankaikkista totuutta, että
+ihmissielu on enemmän arvoinen kuin kaikki maan kulta! Enpä olisi
+uskonut, että minun itseni täytyy nähdä, miten äidin sylistä hänen oma
+lapsensa riistetään!"
+
+"Sitä sinun ei tarvitsekaan, rakas Emilie. Minä aion huomisaamuna
+aikaisin lähteä ratsastelemaan jo ennen Haleyn tuloa; saatathan sinä
+lähteä minun kanssani. Emme huoli jäädä kärsimään sitä tuskaa."
+
+"Ei, ei," vastusti rouva Shelby jyrkästi. "Jos sinä et jaksa katsella
+heikkoutesi seurauksia, niin teen minä sen sinun puolestasi. Rehellinen
+kelpo Tuomo tarvitsee lohdutusta surussaan ja Elisabet, niin -- voi,
+minä en tosiaankaan tiedä, mitä hänelle teen. Jumala olkoon hänelle
+armollinen!"
+
+Molemmat peljästyivät juuri silloin yht' aikaa. Äsken oli kuulunut
+astuntaa ovea kohti ja nyt sen takana kuului raskas kaatuminen.
+
+"Mitä se oli?" kysyi herra Shelby kuunnellen.
+
+Rouva Shelby oli jo rientänyt ovelle ja avasi sen, vaan astui
+peljästyksestä takaperin, sillä Elisabet makasi maassa kuin kuolleena
+hänen edessänsä.
+
+"Hirmuista ilmoitusta ei nyt enää tarvita," kuiskasi rouva Shelby,
+"vaimo parka näkyy jo tietävän kaikki!" Yhdessä kantoivat he
+tainnottoman vaimon huoneesen, sitte herra Shelby meni pois. Tämä heikko
+mies ei sietänyt nähdä onnettomuutta ja tuskaa.
+
+Elisabet tointui vähitellen. Hän muisti heti, mitä hänelle oli
+tapahtunut, ja kertoi vapisevalla äänellä kaikki rouva Shelbylle. Hän
+oli ollut tulemassa emäntänsä luo jollekin asialle; saavuttuaan oven taa
+kuuli hän mainittavan itseään ja Harryä. Hän pysähtyi ja kuuli sitte
+joka sanan tuosta keskustelusta.
+
+Rouva Shelby ei paljoa puhunut. On sellainenkin sieluntila, jossa ei
+mikään lohdutus osu kohti ahdistettuun sydämmeen. Elisabet horjuen astui
+takaisin huoneesensa ja siellä joutui hän taas tunteittensa valtaan.
+Monen moni entisyyden muisto sukelsi esiin. Tuossa ikkunan edessä oli
+hän niin monesti istunut ja neuloen hyräillyt laulua sill'aikaa, kuin
+Yrjö, poikanen käsivarsilla, käveli huoneessa; tuolla piirongin
+laatikossa olivat pikku Harryn joululahjat ja etäämpänä sivulla makasi
+vuoteellaan nukuksissa poikanen itse, käsivarret pyörevinä, ruususuu
+vähän auki ja viattomat kasvot hymyilevinä, ympärillä joitakuita
+hiuskiharoita.
+
+"Lapsi parka!" sanoi hän, kumartuen Harrynsä vuoteen ylitse. "Sinut on
+myöty, tahdotaan erottaa sinut äidistäsi, kuten sinut jo isästäsi
+erotettiin. Mutta Jumala auttaa minua sinua pelastamaan."
+
+Hänen järkevyytensä oli jälleen palannut ja lujaa päättäväisyyttä näkyi
+hänen kasvoistansa. Täytyi saada Harry pois, miten hyvänsä pois! Hän
+istahti pöydän viereen, otti kynän ja paperia ja kirjoitti
+vitkastelematta:
+
+"Rakas emäntäni! uskollinen rouva Shelby! Älkää katsoko minua
+kiittämättömäksi älkääkä pitäkö minua kunnottomana, kun lastani
+pelastaakseni ryhdyn luvattomiin keinoihin. Kuin te luette näitä rivejä,
+olen minä jo poistunut kodistani ja teidän talostanne, jossa olen saanut
+nauttia niin suurta onnea ja hyvyyttä. Te ette moiti minua siitä. Minä
+en voi olla näin tekemättä. Jumala siunatkoon teitä ja palkitkoon teille
+kaiken hyvyytenne ja lempeytenne! Elisabet."
+
+Hän käänteli paperin kokoon ja kirjoitti osoitteen. Sitte hän otti
+Harryn tarpeellisimmat vaatteet ja sitoi ne vyöllensä. Hänen pannessaan
+huivia hartioillensa ja hattua, päähänsä heräsi pienokainen.
+
+"Menetkö sinä pois, äiti?" kysyi hän uteliaasti.
+
+"St, älä puhu niin kovaan, Harry", kielsi Elisabet. "Ei kukaan saa
+kuulla hiiskaustakaan. On tullut paha mies ja hän tahtoo viedä kanssansa
+pikku Harryn ja pistää pimeään komeroon! Mutta äiti ei sitä tahdo, vaan
+pukee pian sinulle ylle ja juoksee pois, että se ilkeä mies ei saa
+varastaa sinua."
+
+Tuota pikaa oli Harry vaatteissa. Sitte hän vielä kääri hänet lämpöisen
+huiviin ja yön pimeyteen syöksyivät he.
+
+Syrjässä talon takapihan laidassa oli Tuomon tupa. Sinne riensi Elisabet
+ensinnä. Tuomo ei vielä nukkunut. Hän oli juuri tänä iltana pitänyt
+tavattoman pitkän kotihartaus-hetken, ikään kuin ammentaakseen oikein
+paljon lohdutusta murheen ajaksi, joka hänen tietämättänsä jo seisoi
+juuri hänenkin ovensa edessä. Ensimmäisestä hiljaisesta kolkutuksesta
+hypähti hän ylös ja avasi.
+
+Tuomo vähän kummasteli Elisabetin myöhäistä tuloa ja myöskin täti Kloe,
+noustuansa makuulta ja tultuansa tervehtimään, lausui kummastuksensa.
+Muutamat sanat riittivät ilmaisemaan, miten asiat olivat.
+
+"Minä tulen sanomaan teille jäähyväsiä", sanoi Elisabet. "Minun poikani
+on myöty ja minun täytyy joutua pois nyt, kuin vielä on aikaa."
+
+Tuomo ja Kloe seisoivat kuin kivettyneinä.
+
+"Ja vielä enempikin", jatkoi Elisabet. "Ja sanonpa heti suoraan.
+Tuomokin on vaarassa! Hän on kuten Harry tästä päivästä alkaen
+orjainkauppiaan Haleyn oma. Huomenna tulee hän noutamaan saalistansa."
+
+Tuomo ei puhunut mitään, seisoi vain liikahtamatta paikallaan. Viimein,
+katsahtaessaan silmiin, värähti hän ja vaipui kuin menehtynyt vanhaan
+nojatuoliin. Se oli äkillisen mielenliikutuksen ensimmäinen,
+luonnollinen vaikutus. Kuitenkin hän kristityn tavalla pysyi nöyränä ja
+Jumalaan luottavaisena, ja kuin vaimonsa ja Elisabet kehoittivat häntä
+samoin pakenemaan, vastusti hän lujasti ja jyrkästi sitä ehdotusta.
+
+"Ei, sitä minä en koskaan tee", sanoi hän. "Herrani on tähän asti vielä
+aina tavannut minut sieltä, jossa minun piti olemankin, ja niin hän
+nytkin tapaa. Jumala antakoon minulle voimaa olla kestäväinen ja
+kärsivällinen tässä koetuksessa. Elisabetin kohta on ihan toinen, hänen
+kyllä tulee katsoa, mitenkä saisi lapsi parkansa..."
+
+Lausuessaan "lapsi"-sanaa vavahti hän taas ja hänen katseensa arasti
+kääntyi hänen omaan nukkuvaan poikaansa. "Jumala suojelkoon teitä
+kaikkia ja olkoon teille armollinen!" kuultiin hänen supisevan.
+
+Kaikki kehoittelemiset ja pyytelemiset olivat turhaa vaivaa, Tuomo pysyi
+päätöksessään. Mutta hän antoi vielä Elisabetille monta hyvää neuvoa
+tiestä, mitä polkuja hänen tuli kulkea, päästäkseen jo huomispäivän
+kuluessa naapurivaltioon Ohioon ja sieltä, sittemmin edelleen
+puolisoansa etsimään.
+
+Elisabet riensi pois, että Kloen sanomaton suru häneltä ei riistäisi
+viimeisiä, Harryn tähden niin välttämättömiä voimia.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Rouva Shelby heräsi vasta myöhään seuraavana aamuna. Eilispäivän
+tapahtumat olivat kuin vuori painaneet häntä.
+
+"Missähän Elisabet viipyy?" sanoi hän itsekseen, soitettuansa jo monta
+kertaa. Neekeripoika Andy sattui nyt tulemaan juuri paraiksi.
+
+"Andy, menepäs heti sanomaan Elisabetille, että minä tahdon puhella
+hänen kanssansa. -- Vaimo parka!" lausui hän sitte itsekseen.
+"Mitenkähän lienee hänkin yönsä viettänyt!"
+
+Andy palasi hyvin pian ja hänen jäljestään herra Shelby, jonka oli
+kunniantuntonsa pidättänyt kotona.
+
+"No?" kysyi rouva Shelby.
+
+"Ei siellä ole Liisiä, mutta hänen huoneessaan ovat kaikki huiskin
+haiskin ja piirongin laatikot auki."
+
+"Kummallista -- eihän toki...? Olisikohan lapsineen karannut?" puhui
+herra Shelby hätäisesti. "Siitäpä voisi aika pulma syntyä! Haley on jo
+muutenkin kyllin epäluuloinen, ja kuin hän nyt kuulee Elisabetin olevan
+poissa, niin hän varmaankin ajattelee minun edistäneen hänen pakoansa."
+
+Rouva Shelby oli itsekseen hyvillänsä, kuin ajatteli, että Elisabetin
+saattaisi onnistua viedä lapsensa pois Haleyn käsistä. Kohta sitte
+tuotiin hänelle Elisabetin kirje, joka vahvisti arvelut, että hän oli
+paennut.
+
+Tämä sanoma levisi orjain kesken kuin kulovalkea. Kaikki iloitsivat
+pakolaisen rohkeasta päättäväisyydestä ja ainoastaan herra Shelbyn
+läsnäolo esti heitä julki riemuitsemasta. Tuomossa ei näkynyt mitään
+muutosta. Levollisesti teki hän tavallisia tehtäviänsä, ja yhtä vähän
+hän kuin Kloekaan sanoilla tai edes silmäyksilläkään ilmasi, mitä tiesi.
+
+Haley tuli tapansa mukaan noutamaan molempia uhrejansa. Sanoma, että
+Elisabet oli paennut Harryn kanssa, saattoi hänet melkein raivoon. Hän
+syytti herra Shelbyä ja käytti niin loukkaavia sanoja, että ankara riita
+alkoi miesten kesken. Rouva Shelby viimein sai heidät sovitetuksi ja
+Haley ryhtyi takaa-ajamis-toimiin. Talon emäntä sai kuitenkin
+taivutetuksi hänet vielä jäämään aamiaiselle ja siten emäntä sai aikaa
+puhella orjain kanssa, joiden piti seurata Haleyta. Hän kielsi heitä
+liian kiireesti takaa ajamasta ja varsinkin kehoitti kulkemaan uutta
+tietä, joka oli verraten hankalampi. Orjat lupasivat tehdä, mitä suinkin
+voivat ja tekivät sitä omasta halustaankin. Eräs heistä näet meni muka
+vaalimaan Haleyn hevosta ja salaa työnsi sille muutamia pähkinöitä
+satulan alle. Sen piti jotakin vaikuttaa. Ja oikein, kuin Haley viimein
+vähän päihtyneenä yritti nousemaan ratsullensa selkään, hepo tunsi
+pähkinän kulmista kovaa kipua, potki, nousi pystyyn ja teki sellaisia
+hyppäyksiä, että ratsastaja horjahti ja ennen ensimmäisen minuutin
+loppua makasi maassa vaikeroiden. Hepo heti, kuin tunsi olevansa vapaa
+taakastaan, laukkasi pois pihasta ja katosi läheiseen metsään. Ratsun
+etsiminen ja takaisin tuominen vei taas melkoisen ajan ja kuin hepo
+viimein oli valmiina, oli jo päiväkin ohi puolesta. Nyt ei Haley
+mitenkään voinut olla jäämättä päivälliselle, ja rouva Shelby kumosi
+hänen arvelunsa, että Elisabet pääsee liian paljon edelle niin
+taitavasti, että Haley, joka muutenkaan ei koskaan ollut haluton hyville
+ruuille, viimein suostuikin jäämään.
+
+Taas kului joitakuita hetkiä ja kuin Haley juomista hyvin iloisena
+orjinensa läksi pihasta, löi kello läheisessä kirkontornissa kolme.
+
+
+
+
+Neljän luku.
+
+Ihmisriistan ajo.
+
+
+Vaikea on kuvata tunteita, jotka liikkuivat Elisabetin mielessä silloin,
+kuin hän, poikanen käsivarrellansa, läksi Tuomon tuvasta rientämään
+kohti avaraa, tietämätöntä etäisyyttä. Hänhän siten tuli temmatuksi pois
+oloista, joihin hän oli mieltynyt, sekä ystävällisten, osaaottavaisten,
+hyväntahtoisten ihmisten parista. Tuskallisimman välttämättömyyden pakko
+ajoi häntä pois, vieläpä juuri sellaiseen aikaan, jolloin hänellä ei
+ollut mitään tietoa puolisonsa kohtalosta. Lisänä oli vielä ankara
+ruumiillinen ponnistus ja ainainen takaa-ajajain pelko. Se kaikki
+yhdessä vaikutti, että hän oli menehtyä toivottomuuden tuskaan. Vaan hän
+silloin katsahti suloiseen poikaansa, joka maatessaan ei tiennyt mitään
+noista kauhuista, ja siten rohkeus ja horjumattomuus jälleen pääsivät
+voitolle äidin mielessä. Nopeammin riensi hän edelleen pitkin jäätynyttä
+tietä, joka hänen jalkainsa alla narisi, metsäin keskitse, joista tuuli
+lennättelee kuivia lehtiä. Monesti tuntui hänestä, kuin vainoojain äänet
+kuuluisivat takana, mutta se olikin vain hänen oman kiihtyneen
+mielikuvituksensa herättämää kaikua.
+
+Päivän koittaessa oli kotipaikka jo kaukana jäljellä ja Elisabet pian
+saapui suurelle valtatielle, joka pitkin Ohio-jokea vei Cincinnatiin ja
+muihin kaupunkeihin.
+
+Silloin täytyi Elisabetin hiljentää astuntaansa, jos tahtoi olla
+herättämättä epäluuloa. Hän myöskin laski nyt poikasensa maahan, talutti
+häntä kädestä ja antoi hänelle vähäisistä ruokavaroista, joita hän
+varovaisuudessaan oli mukaan ottanut. Koska Elisabet oli siistissä
+puvussa ja hänen kasvojensa väri, kuten sanottu, oli jotenkin
+samankaltainen kuin kaukaasialaisella rodulla, niin oli hyvin luultava,
+että häntä ja hänen lastaan ei kukaan osannut aavistaa orjiksi.
+Arvelematta hän sen tähden astui tien varrella olevaan ravintolaan ja
+pyysi syötävää. Sillä neljäkolmatta tuntia oli siitä kulunut, kuin hän
+viimeksi oli syönyt, ja luonto vaati nyt kaksin verroin velkaansa
+takaisin.
+
+Levättyään jonkun aikaa ja sammutettuaan nälkänsä läksi hän taas
+edelleen ja saapui myöhään iltapäivällä erääseen Ohion kylään. Ensinnä
+hän katsahti joen rantaan, olisiko mahdollista päästä ylitse. Sillä
+vasta toisella puolella saattoi hän tuntea olevansa turvassa. Mutta joki
+oli hyvin tulvillaan ja melkein täynnä jäälauttoja, jotka alla pauhaavan
+virran painosta sysivät ja jyskyttivät toinen toistaan. Ei lähellä eikä
+kaukana näkynyt lauttaa eikä lauttamiehiä.
+
+Elisabet katsella tuijotti jokeen ja pelastuksen toivo näytti kokonaan
+kadonneen. Hänhän tiesi miten helppo Haleyn oli löytää hänen jälkensä,
+varsinkin kuin hänellä oli vainukoiria. Tietysti hän ratsasti; niinpä
+hänelle riitti vähäinen osa siitä ajasta, kuin Elisabet oli tarvinnut.
+Täytyi tapahtua jotakin. Elisabet tiedusteli kaikkialta ylipääsön
+tilaisuutta, vaan turhaan. Kerran hän kyllä kuuli jonkun aikovan viedä
+muutamia tyhjiä tynnyriä ylitse, mutta tietämätöntä oli siinäkin,
+ryhtyikö hän siihen tänään vaiko huomenna vai tokko ollenkaan jäiden
+kulun vaarallisena aikana.
+
+Tällä välin kului hetki toisensa perästä, pakolaisen keksimättä mitään
+pelastuskeinoa. Jo lähestyi ilta ja Elisabet aikoi lähteä jatkamaan
+rasittavaa ja nyt melkein toivotonta pakoansa pitkin joen rantaa.
+Silloin yht' äkkiä kuului jotenkin etäältä huutoa ja ruoskan läjäyksiä.
+Hän katsahti taaksensa ja sanomaton kauhu pani hänen jäsenensä
+vapisemaan. Haley se siellä tulla lennätti täyttä laukkaa ratsastaen,
+kolme orjaa seurassaan.
+
+Orjainkauppias oli ensinnä antanut itseään viekasten apulaistensa
+eksyttää lähtemään väärälle tielle. Vaan eipä hänellä nyt ollut ensi
+kerta elämässään harjoittaa takaa-ajotaitoansa, ja jonkinlainen vaisto
+ohjasi hänet tälläkin kertaa oikealle tielle. Kohta hän oli oikeilla
+jäljillä ja silloin laski ratsut laukkaamaan niin, että kipinät
+kavioista säihkyivät. Täyttä laukkaa laski hän ylä- ja alamäet. Juuri
+sinä hetkenä, kuin Elisabet katsahti taaksensa ja huomasi vainoojansa,
+näki myöskin Haley hänet. Raivoissaan pieksi hän ratsuansa ja
+saapastensa kantapäillä niin kovin painoi sen sivuja, että se kuuluvasti
+huohotti, vaan samalla syöksyi eteen päin kuin nuoli.
+
+"Odotahan, kyyhkyseni!" pilkkasi Haley. "Vielä vähä kärsivällisyyttä,
+niin oletpa kiinni! Ja sitte saat maksaa minulle tämän ratsastuksen
+kymmenkertaisesti."
+
+Elisabetin ja hänen vainoojansa välimatka nähtävästi väheni, parissa
+silmänräpäyksessä täytyi pakolaisen joutua kiinni. Haleyn riemuhuuto
+kaikui jo onnettomuutta uhaten hänelle korviin. Silloin hän kokosi
+kaiken toimikykynsä rohkeaan päätökseen. Hän tahtoi ennemmin antautua
+luonnon voimain valtaan, ennemmin rohkeasti uhoitella hirmuista kuoleman
+vaaraa kuin antaa lastansa alttiiksi tuolle ihmishirviölle.
+
+Puristaen lujemmasti käsivarrellaan Harryä, joka tuskaisesti katsoi taa
+päin, ja kuiskaamalla käskien häntä pysymään alallaan, juoksi hän
+vitkastelematta joen rantaan. Hyppäys vain, niin hän seisoi lähimmällä
+jäälautalla, joka hänen allaan halkeili, vaikka hän ei sitä huomannut.
+Toinen, kolmas, neljäs hyppäys, ja Elisabet oli keskellä ryskävää
+jääjoukkoa, joka ikään kuin suojellen ympäröitsi häntä. Ikään kuin
+näkymätön voima ohjasi hänen askeliansa ja käski luonnonvoimia
+kunnioittamaan äidin sydämmen tunteita. Elisabet itse tuskin tajusi,
+mitä teki, ja yksin tuo kovasydämminen, tunnoton Haleykin oli hypännyt
+maahan ratsunsa seljästä ja katsella ällisteli hänen jälkeensä,
+muistamatta itseään ja asioitaan. Iltahämärässä liihoitteli Elisabet
+kuin keveä varjo pauhaavien aaltojen ylitse, ja muutamassa minuutissa
+saapui toiselle pelastavalle rannalle ja siis toistaiseksi pääsi
+turvaan.
+
+
+
+
+Viides luku.
+
+Tuomon poisvienti ynnä muuta.
+
+
+Kuin Haley näki saaliinsa niin odottamattomalla tavalla pois pujahtavan,
+muuttui hänen hämmästyksensä tuota pikaa vihan vimmaksi. Hän kiroili
+kauheasti ja näytti olevan hyvin halukas käymään käsiksi orjiin, jotka
+häntä olivat seuranneet.
+
+Hänen kiukkunsa ei sentään kestänyt kauan, hän lohdutteli mieltään sillä
+ajatuksella, että hänellä kyllä oli keinoja löytää Elisabet Ohiosta ja
+toimittaa kiinni. Kovasta ratsastuksesta väsyneenä läksi hän lähimpään
+ravintolaan lepäämään ja itsekseen neuvottelemaan, mitkä toimenpiteet
+olisivat paraat pakolaisen kiinni saamiseksi.
+
+Haleylla näkyi olevan onnea. Juuri oli vierashuoneesen tullut kaksi
+miestä, jotka olivat yleensä tunnetut taitaviksi ja kokeneiksi orjain
+ajajiksi: Sampson Loker ja Rikard Marks. Ne olivat juuri sopivat miehet
+Haleylle. Hän tunsi heidät jo ennestään ja saattoi varmaan luottaa
+heidän apuunsa. Siispä hän vei heidät syrjään pöydän luo, tilasi punssia
+ja esitti lasien kilistessä asiansa. Loker ja Marks olivat heti valmiit
+ja neuvottelivat sinne tänne, ja kuin Haley heille lupasi viisikymmentä
+dollaria kiinniotto-palkkaa, silloin he vannoivat tuovansa Elisabetin
+poikineen ennen, kuin päivä ehti kolmasti uudistua. Siten oli se
+välipuhe sovittuna.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kuin helmikuun aurinko seuraavana aamuna sameasti katsahti Tuomon
+asunnon jäisistä ikkunoista sisään, näki se jo Tuomon ja hänen vaimonsa
+Kloenkin olevan liikkeellä. Kloe silitteli pestyjä vaatteita ja teki
+sitä niin innokkaasti, kuin olisi ollut tulinen kiire; vaan hän todella
+tahtoi ainoastaan työllä tukeuttaa sisällistä tuskaansa ja haihduttaa
+surullisia ajatuksiaan. Olihan nyt juuri tulemassa eron hetki.
+
+Tuomo työskenteli ihan toista. Hän luki pyhää raamattua ja etsi
+voimakkaimpia paikkoja, valmistautuakseen kovaan kohtaloonsa, johon
+hänen nyt tuli antautua. Koetus oli kuitenkin melkein liian kova. Ilolla
+hän olisi antanut elämänsä tähänastisen herransa edestä, ja napisematta
+kärsinyt tylyintäkin kohtelua, jos hän vain olisi saanut pysyä
+omaistensa luona. Mutta nyt ei enää käynyt sitä muuttaa, täytyi
+tyhjentää kärsimyksen kalkki.
+
+      Niin käy, kuin tahdot, Jumala,
+      Hyv' on sun tahtos ijan;
+      Ken pysyvä on uskossa,
+      Hän apusi saa pian!
+      Meit' pelasti sun Poikasi,
+      Siis tyköäs et heitä;
+      Kun turvaamme ja huudamme,
+      Et hyljää, Herra, meitä.
+
+Tämän värsyn luki Tuomo virsikirjastaan hartaalla mielellä. Sitenpä hän
+myöskin kykeni lohduttamaan ja rauhoittamaan vaimoansa, joka välistä
+vaikeroi ihan ääneensä. Kohta sitte tuli rouva Shelby. Hänen kalpeista
+kasvoistaan näkyi surua ja sääliä.
+
+"Minä tulen ottamaan sinulta jäähyväsiä, Tuomo", alkoi hän kyynelsilmin
+puhua. "Rakas Tuomo, minä paha kyllä en voi tehdä sinulle muuta kuin
+lohduttaa, sillä tiedäthän, että jokainen rahapenni sinulta otettaisiin
+kuitenkin pois. Mutta tässä perheesi ja Jumalan edessä lupaan minä ostaa
+sinut vapaaksi niin pian, kuin saan säästetyksi kokoon sellaisen summan.
+Siihen asti luota Jumalaan."
+
+Rouva Shelby vaipui tuolille, Tuomo ja Kloe itkien suutelivat hänen
+kättänsä. Juuri silloin temmattiin ovi äkisti auki ja Haley näkyi sen
+takaa. Eilisen turhan takaa-ajonsa ja makaamattomuuden tähden viime yönä
+hyvin huonolla tuulella ollen hän tuskin piti lukua rouva Shelbyn
+läsnäolosta ja tiuskasi äkäisesti Tuomolle:
+
+"Joudu! Laittaudu pian valmiiksi, neekerikoira!"
+
+Nöyrästi ja vastustamatta nousi Tuomo, nosti arkkunsa olkapäälleen ja
+astui ulos häkkikärryjen luo, jotka orjainkauppias oli valmiiksi
+toimittanut. Kloe seurasi häntä itkevien lasten kanssa. Tuomo otti
+liikuttavat jäähyväset rakkailtansa ja samoin kaikilta muilta orjilta ja
+nousi kärryihin. Haley yritti panemaan hänelle raskaita jalkarautoja,
+jotka myöskin olivat valmiina kärryissä.
+
+Se suututti kaikkia läsnäolijoita.
+
+"Jättäkää tuo, herra Haley!" huusi myöskin rouva Shelby kiivaasti
+ikkunasta. Saatatte olla huoletta, sellaisia pitimiä ei Tuomolle
+tarvita."
+
+"Lorua!" vastasi Haley pudistaen epäilevästi päätänsä. "Samaahan te
+olette vakuuttaneet siitäkin orjastanne, joka nyt on missä lieneekään.
+En minä enää pane enempää alttiiksi niiden viiden sadan dollarin
+lisäksi, jotka jo olen täällä menettänyt."
+
+Hän löi hevosiansa ja kärryt vierivät pois.
+
+Hyvin pahoitti Tuomon mieltä, että hän ei saanut sanoa jäähyväsiä
+nuorelle Edvard Shelbylle, joka Tuomon lähtiessä juuri oli naapurissa.
+Se nuorukainen oli tätä uskollista neekeriä kunnioittanut kuin isää ja
+omistanut hänen kristillisen mielensä. Kuin hän kotiin palattuaan kuuli
+Tuomon lähdön, nousi hän heti ratsun selkään ja todella, pian
+saavuttikin orjakärryt. Haleylla ei ollut mitään sitä vastaan, että
+Edvard vähän puheli jäähyväsiksi vanhan ystävänsä Tuomon kanssa sill'
+aikaa, kuin hän itse nautti virvoituksia.
+
+Liikuttava oli Edvardin ja Tuomon ero. Edvard uudisti vakuutuksen, että
+Tuomo pian ostetaan vapaaksi, ja ripusti hänelle vähäiseksi muistoksi
+kaulaan reikälaitaisen hopeadollarin, kannettavaksi nauhassa piilossa,
+että Haleyn himokkaat silmät eivät sitä huomaisi. Sitte vierivät kärryt
+edelleen.
+
+Haley ja Tuomo istuivat pitkän aikaa vaiti vierekkäin omituisina
+toistensa vastakohtina. Tuomo mietiskeli eräitä raamatunlauseita,
+varsinkin sitä, jossa sanotaan: "Ei meillä ole täällä pysyväistä
+kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme." Haley mietiskeli mitenkä hyvästä
+hinnasta saisi orjansa myödyksi, jos ensin saisi hänet hyvään
+markkinapaikkaan; Tuomo oli hengessään kohonnut yli kaikkein maallisten,
+Haley riippui koko sydämmestään kiinni maassa; Tuomon koko olemus oli
+kristillistä nöyryyttä, Haley oli ilmeinen ylpeys ja itserakkaus.
+
+Orjainkauppias oli jättänyt ohjat kumppanilleen ja otti nyt esiin
+muutamia sanomalehtiä lukeakseen virallisia ilmoituksia. Hänellä kun ei
+ollut mitään sivistystä eikä juuri minkäänlaisia tietoja, oli hänen
+jotenkin vaikea tulla toimeen lukemisessa, niin että hänen täytyi ensin
+itsekseen supista puoliääneen sanat ennen, kuin niitä ymmärsi. Häntä
+viehättivät ainoastaan ne ilmoitukset, jotka koskivat orjia; sen tähden
+hän luki heti ensi sivulta nämä suurilla kirjaimilla painetut
+ilmoitukset:
+
+"*Karanneita orjia (Kentuckyssä).*
+
+Barnesilta neekeripoika Jim -- elävänä tai kuolleena tuonnista 100
+dollaria. Edvardsilta miesorja Dick ja naisorja Lucie -- 200 dollarin
+palkinto; samoin naisorja Polly kahden lapsen kanssa -- 200 dollarin
+palkinto.
+
+Shelbyltä naisorja Elisabet yhden lapsen kanssa. (Jo ajetaan takaa.)" ja
+edelleen:
+
+"*Laillinen orjain myynti.*
+
+Oikeuden määräyksestä julkisesti myydään huutokaupalla tiistaina 20
+päivänä helmikuuta Williamstownissa Kentuckyn valtiossa seuraavat
+neekerit:
+
+      Hagar,  60 vuoden ikäinen.
+      John,   30   "       "
+      Ben,    21   "       "
+      Saul,   25   "       "
+      Albert, 14   "       "
+
+Myönti tapahtuu Blutchfordin tilan perillisten pyynnöstä.
+
+              Toimitusmiehet
+      Samuel Morris ja Thomas Flint."
+
+Tätä toista kuulutusta tavaili Haley jotenkin kauan.
+
+"Siinäpä olisi jotakin minulle", puheli hän hiljaa ja kääntyi sitte
+Tuomon puoleen, koska ei ollut muita joille olisi voinut ajatuksensa
+ilmoittaa. "Kuule Tuomo," sanoi hän, "sinua yksin ei kannata viedä
+etelään. Minun pitää ostaa vielä muita lisäksi. Me ajamme nyt suoraa
+päätä Williamstowniin, jossa minä saan olla orjain huutokaupassa ja
+toimitan sinut siksi aikaa sikäläiseen orjainvankilaan."
+
+Tuomo levollisesti kuunteli tuota loukkaavaa ilmoitusta ja astui jo
+samana iltana Williamstownissa vankeuteen.
+
+Seuraavana päivänä aamupuolella kokoutui paljo orjainkauppiaita ja muita
+ostajia huutokauppapaikalle ja myötäväksi määrätyt orjat tarkasteltiin
+yksitellen.
+
+Vaimo, jolla ilmoituksessa oli nimi Hagar, oli oikea neekeri sekä
+väriltään että kasvultaan. Hän oli ehkä kuudenkymmenen vuoden ijässä,
+mutta näytti paljon vanhemmalta, kun näet oli kovassa työssä
+heikontunut. Hän oli puolisokea ja leinistä vähän koukistunut. Juuri
+hänen vieressään oli hänen nuorin poikansa Albert, vilkkaan näköinen
+poika, koko lapsiparvesta ainoa, kuin hänelle oli jäänyt jäljelle. Mutta
+hänestä äiti näkyi iloitsevan ja ainoana huolena oli äidillä nyt, että
+heidät myötäisiin samalle herralle. Hyvän näköinen, vanha herra ostajien
+joukosta oli hänelle myöskin jo antanut hyvää toivoa.
+
+Ensimmäisten joukossa, kuin tunkeutui orjia tarkastelemaan, oli Haley.
+Hän astui lähimmän neekerin luo, tunnusteli hänen ruumistansa ja
+hampaitansa ja teetti hänellä käsi- ja jalkaliikkeitä, sillä tavalla
+nähdäkseen hänen lihasvoimansa. Ihan samoin teki hän toisellekin orjalle
+ja tuli sitten pojan luo, jota hän käski hyppimällä ja juoksemalla
+näyttämään jäsentensä notkeutta.
+
+"Albert myödään yhdessä minun kanssani", sanoi tuskaisesti äiti
+orjainkauppiaalle.
+
+Haley ei ollut kuulevinaankaan, vaan meni huutokauppapöydän luo
+odottelemaan myönnin alkua.
+
+"No, mitä arvelette heistä?" kysyi uteliaasti eräs mies, joka oli
+tarkkaan katsellut Haleyn tutkimustoimia.
+
+"Hm, minä ainakin huudan noita molempia nuorempia orjia ja tuota
+poikaa," vastasi hän.
+
+"Vaan poika näkyy tosiaankin olevan myötävänä yhdessä äitinsä kanssa."
+
+"Mitä se minuun koskee!" ärähti Haley. "Pojan minä ostan, vaan en
+vanhaa, sillä hän ei ansaitse edes suolaakaan, jonka saa. Minä en huoli
+hänestä, vaikka saisin hänet ilmaiseksi. Onhan hän puolisokea ja sitä
+paitsi rampa."
+
+"Ero lapsesta saattaa äidin epätoivoon."
+
+"Se ei ole minun asiani."
+
+Huutokauppa alkoi. Vanha neekerivaimo tuskin uskalsi hengittää, veti
+poikansa luokseen ja sanoi vavisten:
+
+"Pysy lujasti minussa kiinni, Albert, heidän täytyy ostaa meidät
+yhdessä."
+
+"Voi, minä pelkään, että niin ei käy", vastasi poika arasti.
+
+"Heidän täytyy, sillä enhän minä jaksa elää ilman sinua", vaikeroi vanha
+vaimo parka.
+
+Miesorjat menivät pian kaupaksi ja huutokaupan pitäjä kääntyi poikiin
+päin.
+
+"No, poika, näytäpä sukkeluuttasi", sanoi hän, koskettaen häntä
+vasarallaan.
+
+"O hyvä herra, myökää toki meidät yhdessä; johan se minulle luvattiin",
+pyyteli vanhus.
+
+"Odota sinä, sinun vuorosi tulee viimeksi!" sanoi vasaramies äreästi ja
+tempasi pojan pois äitinsä sivulta.
+
+Sukkeluus ja notkeus, jota pojan äsken oli täytynyt näyttää hyppimällä
+ja juoksemalla, saivat aikaan vilkkaan kilpailun. Ostajat taistelivat
+hyvän aikaa pojasta, kunnes Haley, joka tarjosi enimmän, sai hänet.
+
+"Laupiaan Jumalan tähden, ostakaa toki minutkin!" vaikeroi äiti. "Älkää
+luulko että minä en enää mihinkään kelpaa. Osaan minä keittää, pestä
+vaatteita, puhdistaa huoneita..."
+
+"Olehan tuossa!" torjui Haley. "Jo nyt olet kylliksi älissyt, ja minun
+aikani on täperällä."
+
+Vanha Hagar tuli pian myödyksi. Se ihmisystävällinen mies, joka jo ennen
+oli hänen tähtensä puhellut huutokaupan pitäjän kanssa, sai hänet
+polkuhinnasta.
+
+Muutamien päiväin kuluttua oli Haley Tuomon ja ostettujen "tavarainsa"
+kanssa "La Belle-Rivière"-laivan kannella, joka kulki Ohio-jokea alas
+päin. Hän aikoi ostaa matkalla vielä lisää orjia ja sitte etelässä sitä
+varmemmin hyötyä. Höyrylaivassa oli paljo matkustajia, jotka ryhmissä
+seisoen kannella nauttivat hyvää matkailmaa. Laivamiehetkin olivat
+iloissaan, laskivat leikkiä ja nauroivat. Iloisen seuran ikävänä
+vastakohtana olivat laivan tavararuumat. Siellä oli orjia ja
+tavaralaatikoita sekaisin. Murheellinen ja raskas oli neekerien mieli.
+
+"Minulla on vaimo," sanoi John, yksi orjista, jotka Haley oli ostanut
+huutokaupasta, "eikä hän tiedä mitään, että minä nyt olen myöty."
+
+"Missä hän sitte on?" kysyi Tuomo.
+
+"Hän palvelee ravintolassa alempana tämän joen varrella. Jospa vain
+kerrankin saisin häntä vielä nähdä."
+
+Hänen silmänsä kyyneltyivät ja samoin kaikkein muidenkin. Olivathan he
+kaikki samassa tilassa. Jospa jokainen ei ikävöinytkään vaimoa, niin oli
+toisilla ikävä isää tai äitiä tai lasta tai veljeä tai sisarta tai
+kaikkia yht' aikaa.
+
+Ylhäällä kannella oli myöskin johduttu puhumaan orjain kaupasta.
+
+"Ettekö usko," kysyi eräs nuori mies vanhemmalta, "että orjuus, jos
+syvemmälle katsotaan, on häpeä isänmaallemme? Sellaista ei pitäisi enää
+tapahtua."
+
+"Se on riidanalainen kohta; voidaan puhua paljo sen puolesta ja sitä
+vastaan", kuului epämääräinen vastaus. "Minä olen kauan ollut etelässä
+ja olen melkein taipuvainen yhtymään siihen mielipiteesen, että neekerit
+ovat orjina oikeastaan paremmassa tilassa kuin vapaina."
+
+"Saattaa olla niinkin, mutta hirmuista on, että niin tunnottomasti
+loukataan niiden ihmisparkain tunteita."
+
+"Ei meidän sovi omien tunteittemme mukaan arvostella sellaisten ihmisten
+tunteita", arveli vanhempi herra.
+
+Nyt laiva pysähtyi siihen paikkaan, jossa Johnin mainitsema ravintola
+oli. Enin osa matkustajista tunkeutui rappujen luo katselemaan tulevia
+ja lähteviä, kuten aina on tapana. Kohta nuori neekerivaimo riensi
+laivaa kohti, tunkeutui kiireesti ihmisjoukon lävitse ja juoksi orjain
+luo, jotka oli tällä välin tuotu kannelle. Kaksi huudahtusta kuului ja
+vaimo lepäsi Johninsa sylissä, joka siten oli saanut toivonsa mukaan
+vielä kerran nähdä vaimoansa, mutta kuin he ehtivät ajattelemaan tuota
+pikaa tapahtuvaa ja tällä kertaa ehkä ainaista eroa, alkoivat molemmat
+itkeä.
+
+Se nuori mies, joka äsken puheli vanhemman kanssa ja nyt näki tämän ilo-
+ja surunäytelmän, kääntyi Haleyn puoleen ja sanoi vakavasti, melkein
+nuhtelevasti:
+
+"Herra, kuinka te voittekaan harjoittaa niin kirottavaa ammattia?
+Katsokaapa noita ihmisparkoja! Minä olen juuri kotiin palaamassa ja
+sydämmeni kuohuu ihastuksesta, jota se toivo herättää, että pian saan
+nähdä jälleen vaimoni ja lapseni; mutta sama laivakellon heläys, joka
+minulle on kotimatkan jatkamisen merkkinä, on tälle onnettomalle
+avioparille elinkautisen eron merkki. Olkaa varma, teidän täytyy siitä
+kerran vastata Jumalan tuomioistuimen edessä!"
+
+Orjainkauppias, jolla ei ollut sanaakaan puolustukseksensa, kääntyi
+vaiti pois ja meni laivan peräkannelle.
+
+
+
+
+Kuudes luku.
+
+Vielä yksi uhri.
+
+
+Matkaa jatkettiin ja seuraavana päivänä pysähtyi höyrylaiva pienen,
+vielä Kentuckyyn kuuluvan kaupungin rantaan. Siinä läksi muutamia
+matkustajia pois laivasta, ja Haleykin meni ostamaan minkä mitäkin. Vaan
+kohtapa hän jälleen palasi seurassansa nuori mulattivaimo ja hänellä
+lapsi käsivarrella, jotka hän oli juuri äsken ostanut.
+
+Tämä nuori vaimo oli hyvin siistissä puvussa ja neekeri kantoi hänen
+pikku arkkuansa. Pitkän aikaa astuskeli hän kannella, leikitellen
+lapsensa kanssa, ja istahti sitte arkulleen, jonka neekeri oli laskenut
+muiden matkustavaisten tavarain joukkoon.
+
+Sittemmin tuli Haley hänen luoksensa ja puhui hänelle jotakin, jota
+Tuomo, vaikka sattumalta istuikin aivan lähellä, ei ymmärtänyt. Vaan hän
+huomasi varsin hyvin, että mulattivaimo siitä hyvin hämmästyi ja
+kiihtyi.
+
+"Ei, sitä minä en usko!" sanoi hän kuuluvasti. "Te vain laskette rumaa
+leikkiä."
+
+"Vielä mitä, en minä ole sillä mielellä", vastasi orjainkauppias. "Jos
+et usko minun sanojani, niin katso tätä! Se on kauppakirja ja siinä on
+tähänastisen herrasi oma ja oikea allekirjoitus."
+
+Hän samalla veti esiin paperin ja tunnottomasti antoi sen vaimolle.
+
+"No, mitäs nyt sanot?"
+
+"En minä sittekään voi mitenkään uskoa, että herrani olisi minua niin
+pettänyt."
+
+"Saatathan kaikilta näiltä herroilta tiedustaa, onko paperi oikea." --
+"Olkaa hyvä," sanoi hän eräälle ohi astuvalle matkustajalle, "lukekaa
+nämä pari riviä tälle uskomattomalle! Hän ei usko minua."
+
+"Kyllä tämä on ihan selvä", selitti matkustaja. "Tämä on myöntikirja
+herra John Fosdickilta, joka tässä selittää antaneensa mulattivaimon
+Lucien lapsineen eräälle Haleylle. Kaikki on ihan laillisessa kunnossa."
+
+Lucien kiihkoiset sanat ja liikkeet kokosivat tuota pikaa siihen koko
+joukon uteliaita ja orjainkauppias selitti lyhyesti heille, mistä oli
+puhe.
+
+"Minun herrani sanoi minulle, että minut viedään Louisvilleen samaan
+ravintolaan, jossa mieheni on työssä!" vaikeroi vaimo.
+
+"Sen hän on valehdellut", sanoi joukosta joku, joka myöskin oli
+katsahtanut kauppakirjaan.
+
+"No, sitte siitä ei enää ole mitään puhumista", sanoi Lucie, ja hänen
+äskeinen kiihkonsa muuttui yht' äkkiä kylmäksi levollisuudeksi. "Mitä on
+tehty, se on tehty."
+
+Hän ei puhunut enää sanaakaan, kääntyi seljin orjainkauppiaasen ja
+katsoa tuijotti aaltoihin. Hiljainen tuulen henki siveli sääliväisesti
+hänen otsaansa. Hän kumartui lapsensa puoleen ja suuteli sitä.
+
+"Onhan se oikein sievä lapsi", virkkoi eräs matkustaja, joka jo kotvasen
+oli katsellut äitiä ja lasta. "Kuinka vanha on poika?" kysyi hän suoraan
+äidiltä.
+
+"Lähes vuoden vanha", vastasi Lucie.
+
+Herra taputteli poikasen poskea ja tarjosi hänelle sokuripalaa, jonka
+poikanen heti sieppasikin ja pisti suuhunsa.
+
+"Sukkela poika!" virkahti mies hyvillään ja meni sitte laulaa hyräillen
+menojaan. Peräkannella tapasi hän Haleyn, jonka hän jo tiesi Lucien
+omistajaksi, ja koetti kiertelemällä alottaa keskustelua hänen
+kanssansa. Tarjoten orjainkauppiaalle sikaria sanoi hän:
+
+"Te teitte hyvän kaupan ostaessanne tuon orjavaimon, joka on tuolla
+etukannella, ja arvattavasti tahdotte hänestä jotenkin kallista hintaa."
+
+"Tietysti", vastasi Haley puhaltaen suustaan paksun savupilven.
+
+"Kaikissa tapauksissa viette hänet etelään, vai mitenkä?" kysyi mies
+edelleen.
+
+Haley ainoastaan nyykähytti päätänsä.
+
+"Jollekin maanviljelijälle vai kuinka?"
+
+"Niin, minua on pyydetty ostamaan jotakuta orjaa eräälle maatilalle ja
+sinne minä aion toimittaakin hänet. Hän on hyvä ruuanlaittaja ja hänen
+sormensa soveltuvat myöskin varsin hyvin kokoomaan puuvillaa. Minä
+toivon hänestä saavani melkoisen summan. Tuo lapsi nulikka vain on
+vastuksina."
+
+Nytpä herra sai tietää, mitä juuri tahtoikin.
+
+"Niin tosiaan", myönsi hän nykäyttäen olkapäitään, "puuvillan
+viljelyksillä ei voida käyttää sellaista lasta mihinkään."
+
+"Jospa vain saisin ihmisellisesti sen myödyksi."
+
+"Ihmisellisesti"-sana ei tarkoittanut lasta, vaan hintaa.
+
+"No, mitä te sitte oikeastaan tahdotte siitä?" kysyi toinen.
+
+"Jos itse kasvatan pojan," puheli orjainkauppias, "niin voin ehkä jo
+puolen vuoden päästä saada hänestä sata ja vuoden päästä kaksi sataa
+dollaria ja enemmänkin. Jos minä nyt rupeisin myömään häntä, niin en
+antaisi ainakaan vähemmästä kuin viidestäkymmenestä."
+
+"Sepä vahinko," arveli toinen, "kolmekymmentä dollaria minä hänestä
+maksaisin, vaan en yhtään päälle."
+
+Haley mietti tarkemmin.
+
+"Minä ehdotan teille jotakin," sanoi hän sitte; "pankaamme riitaraha
+kahtia, niin minä tyydyn siihen. Neljäkymmentä dollaria siis."
+
+"Neljäkymmentä dollaria", sanoi toinenkin ja luki rahat. Siten oli
+kauppa tehty.
+
+"Vielä yksi asia. Milloin lähdette laivasta?" kysyi Haley.
+
+"Hyvin pian, minä matkustan ainoastaan Louisvilleen asti."
+
+"Louisvilleenkö? Sepä sopii mainiosti! Siihen asti tulee pimeä ja
+poikanen ehtii nukkua. Minä kyllä toimitan sitte niin, että te pääsette
+hänen kanssansa rauhassa lähtemään. Ei mikään ole minulle niin vastoin
+mieltä, kuin huuto ja melu."
+
+Oli kirkas, tyyni ilta, kuin höyrylaiva saapui Louisvillen rantaan.
+Nuori mulattivaimo oli juuri tuudittanut lapsensa suloiseen uneen ja
+laski sen matkustavaisten tavarain lomaan. Itse hän sitte kiiruhti
+laivan rantalaitaan katsomaan, eikö ehkä hänen miestänsä näkyisi niiden
+passarineekerien joukossa, jotka laivasillalla seisoivat odotellen, eikö
+kukaan tarvitsisi heidän palvelustansa.
+
+Silloin juuri orjainkauppias otti nukkuvan lapsen ja antoi ostajalle,
+viittaamalla käskien olemaan vaiti. Silmänräpäyksessä mies katosi väen
+tungokseen.
+
+Jo soi kello ja höyrylaiva läksi taas liikkeelle. Mulattivaimo palasi
+entiselle paikalleen, mutta...
+
+"Missä on minun lapseni!" huusi hän valittavalla äänellä.
+
+Haley meni hänen luoksensa ja koetti rauhoittaa häntä.
+
+"Lucie," sanoi hän, "kuten näet, on lapsesi poissa. Mutta, ajattelehan,
+ennemmin tai myöhemmin olisi sinun kuitenkin täytynyt kadottaa hänet.
+Etelään sinä et olisi missään tapauksessa voinut viedä häntä kanssasi.
+Minä möin lapsen kunnon miehelle, joka paremmin kasvattaa sen, kuin sinä
+olisit koskaan voinut."
+
+Orjainkauppias oli jo ammoin saavuttanut tuon tylyn tunnottomuuden, joka
+halveksivasti katselee muiden mielenliikutuksia. Sen tähden häntä ei
+myöskään ollenkaan pelottanut mulattivaimon hurja epätoivon katse; hän
+vain ihmetteli, että vaimo ei ruvennut vaikeroimaan eikä parkumaan,
+johon hänen korvansa olivat aikaa sitte tottuneet.
+
+Mitään valitushuutoa ei tullut. Lucie oli rauenneena vaipunut maahan ja
+ainoastaan epäselvä tuskan puhallus nousi hänen rinnastansa. Äidin
+sydämmeen oli liian kovasti koskettu.
+
+Tuomo oli nähnyt koko tapauksen. Hänen sydämmensä oli pakahtua
+katsellessa niin julmasti kohdeltua äitiä, joka siinä makasi ihan kuin
+hengetönnä. Hän koetti myöskin lohduttaa häntä hurskailla lauseilla ja
+osoittaa sen tykö, joka kaikki kääntää parhaaksi ja kuulee hyljättyjen
+rukoukset.
+
+Mutta hänen vaikka hellästikin aljetut lohdutuskokeensa olivat turha
+vaiva, hänen sanansa eivät löytäneet tietä vaimon sydämmeen, jota hurjat
+mielikuvitukset pimensivät.
+
+Pimeä oli yö ja kaikkialla vallitsi syvä hiljaisuus, jota ainoastaan
+laivan ratasten yksitoikkoinen loiskatus häiritsi. Tuomoa omat ja
+mulattivaimon kärsimykset niin ahdistivat, että hän ei voinut nukkua.
+Arkulla maaten piti hän tarkkaan silmällä kaikkia Lucie paran liikkeitä.
+Viimein sentään painuivat hänen silmänsä kiinni.
+
+Kauan jälkeen puoliyön Tuomoa säikytti hiljainen liike. Hän nousi
+puoleksi ylös, hieroi silmiään ja katsahti sinne päin, jossa nuori vaimo
+oli maannut. Sija oli tyhjä! Vaan samalla hän näki pimeän haamun
+hiipivän ohitse ja heti sen jälkeen kuului pulskaus vedestä. Hän juoksi
+laivan laidan luo, mutta liian myöhään. Vaimo parka oli päässyt lepoon
+kosteaan hautaan.
+
+Haley, tultuaan seuraavana aamuna aikaisin kannelle, ensi työkseen
+tarkasteli orjiansa. Hän kiukustui hyvin, kun mulattivaimoa ei mistään
+ruvennut löytymään.
+
+"Missä hän nyt piileksii?" kysyi hän miettivästi itsekseen. "Hän ei ole
+mitenkään voinut karata pysäyspaikoissa maalle, sillä joka paikassa olin
+minä katsomassa. Kello kymmenen, kaksitoista, kaksi oli hän vielä
+laivassa. Kello neljä samoin. Mihin helvettiin hän nyt on päässyt?"
+
+Hän sattumalta katsahti Tuomoon, jonka paljonsanova silmäys herätti
+hänen huomiotansa. Hän heti vaati häntä sanomaan totuuden, jota hän jo
+itsekin aavisti. Tuomo ilmoitti hänelle, mitä tiesi. Orjainkauppias ei
+näyttänyt hämmästyvän eikä kummastuvan; sellaisiinkin tapauksiin oli hän
+tottunut. Moni muu orja oli hänen käsissään kuollut taikka hänen
+nähtensä surmannut itsensä. Hänestä oli silloin aina vain yksi asia
+ollut kiusoittava: vahinko, joka siitä hänelle tuli, ja varomattomuus,
+joka sen oli tuottanut. Niinpä hän nytkin kävi äkeissään, vaan yleensä
+sentään hyvin levollisena istumaan, otti esiin tilikirjansa ja kirjoitti
+hukkuneen vaimo paran ostohinnan vahinkojen ja tappioiden joukkoon.
+
+
+
+
+Seitsemäs luku.
+
+Ylhäinen herra.
+
+
+Meidän täytyy nyt jättää Tuomo kärsimyksinensä ja muistella muita
+henkilöitämme.
+
+Sumuisena päivänä myöhään iltapäivällä eräs matkustaja pysähtyi
+yksinkertaiseen "Seppälän" ravintolaan Kentuckyssä. Tämä herra, jonka me
+helposti tunnemme Yrjön entiseksi isännäksi, tehtaanomistaja Wilsoniksi,
+sai täpötäydessä vierashuoneessa ainoastaan töin tuskin sijaa uunin
+vieressä. Aikansa kuluksi otti hän pöydältä sanomalehden ja luki siitä
+ilmoituksen, joka Jo ensi silmäyksellä veti puoleensa koko hänen
+huomionsa.
+
+"Minulta allekirjoittaneelta", kuului se, "on mulatti Yrjö karannut. Hän
+on kuusi jalkaa pitkä, tukka on ruskea ja kiharainen, ihon väri vaalea.
+Ollen hyvin opetettu ja osaava puhua kauniisti sekä kykenevä ottamaan
+vastaan sivistystä hän luultavasti koettaa olla olevinaan
+täysivalkoinen. Tuntomerkkinä on hänellä seljässä ja hartioilla syviä
+arpia ruoskasta, ja hänen oikeassa kädessään on poltetun L-kirjaimen
+merkki. Joka hänet minulle elävänä jälleen tuo, saa minulta palkinnoksi
+viisi sataa dollaria, puolet siitä maksan minä sille, joka minulle tuo
+riittävän todistuksen, että hänet on surmattu. James Legrée
+Louisianasta."
+
+Wilson luki tämän kuulutuksen kahdesti ja kolmestikin, sillä muistihan
+hän varsin hyvin nuoren miehen, jota tässä julkisella kuulutuksella
+vainottiin. Muhkearuuminen mies, joka piti jalkojaan uunin reunuksella,
+oli Wilsonin olkapään ylitse lukenut saman ilmoituksen sana sanalta.
+
+"Tunnetteko te sen nuoren miehen, josta tuossa puhutaan?" kysyi hän
+uteliaasti.
+
+"Tottahan", vastasi Wilson ikään kuin kerskaten. "Hän työskenteli kauan
+aikaa minun tehtaassani ja oli taitavin kaikista minun työmiehistäni.
+Hänellä on kekseliäs pää ja..."
+
+"Ja hänen isäntänsä ottaa siitä hyödyn, tekee siitä rahaa ja kiitokseksi
+painaa pojalle polttomerkin oikeaan käteen!"
+
+"Te olette ihan oikeassa, herra", sanoi Wilson, sillä nämä toisen sanat
+olivat ihan kuin hänen sydämmestään lähteneet. "Ken on saanut sellaisen
+miehen orjakseen, kuin Yrjö on, eikä osaa häntä paremmin kohdella, kuin
+Legrée on tehnyt, hän tosiaan ansaitseekin kadottaa hänet."
+
+Keskustelun keskeytti keveiden vaunujen pysähtyminen oven eteen. Niissä
+sievissä koreissa vaunuissa istui komeapukuinen herra, neekerikuski
+palvelijana. Kaikki vierashuoneessa olijat riensivät heti ikkunain luo
+tai ovelle tyydyttämään uteliaisuuttansa. Tulija astui juuri alas
+vaunuista.
+
+Hän oli nuori, hoikkavartaloinen mies, kasvot elävät ja tukka loistavan
+musta, vähän käherä. Jalomuotoisesta nenästä ja ruumiin arvokkaasta
+ryhdistä saattoi häntä luulla espanjalaiseksi kreoliksi. Keveästi ja
+ylhäisesti astui hän vierashuoneesen, tervehti läsnäolijoita reippaasti
+ja huolettomasti, puheli pitkän ajan isännän kanssa ja tilasi häneltä
+yösijan. Vieraskirjaan kirjoitti hän: Henry Butler, Oaklandsista,
+Shelbyn piiristä.
+
+Syötyään vähän illallista otti hänkin käteensä sanomalehden ja luki
+edellä mainitun kuulutuksen. Sen johdosta sanoi hän ikään kuin ohimennen
+mustalle palvelijalleen, joka seisoi vieressä:
+
+"Tässä kuulutetaan pitkävartaloista mulattiorjaa, jolla on ruskea tukka,
+hyvin vaalea iho ja poltettu merkki oikeassa kädessä -- Jim, eiköhän se
+voisi olla se nuori mies, jonka näimme viimeisen edellisessä kylässä?"
+
+"Hyvin mahdollista, herra Butler, ainoastaan polttomerkkiä en muista",
+vastasi Jim.
+
+"Sitä tosin en minäkään katsonut", puhui ylhäinen herra haukotellen ja
+heitti lehden jälleen pois. Sitte hän meni isännän luo ja pyysi
+laittamaan huonetta kuntoon, niin pian kuin mahdollista, koska hänellä
+vielä ennen maata menoa oli paljo kirjoittamista siellä.
+
+Tehtaanomistaja Wilson hyvin oudosteli herra Butlerin ulkomuotoa. Hän
+tarkasteli häntä joka puolelta ja muisteli eikä kuitenkaan muistanut,
+milloin tai missä hän oli hänet nähnyt. Joka kerran, kuin Butler puhui,
+hän ihan säpsähti ja yritti puhuttelemaan häntä, mutta aina pidätti
+häntä vieraan erittäin kylmä katse. Viimein näytti herra Butler itse
+ajattelevan toisin ja tullen Wilsonin luo sanoi ikään kuin kummastellen.
+
+"Toden totta, tehän olette herra Wilson? Suokaa anteeksi, että minä en
+heti tuntenut teitä. Tottahan minua, vielä muistatte, minä olen Butler
+Oaklandsista Shelbyn piiristä."
+
+"Kyllä tosiaankin", änkytti Wilson. Hän oli kyllä asioissa erään
+Butlerin kanssa, mutta se Butler oli sivistymätön ja raaka mies.
+"Kummallista", ajatteli hän sitte itsekseen.
+
+Juuri silloin tuli palvelija ilmoittamaan, että huone oli kunnossa.
+
+"Pidä huolta arkusta, Jim!" käski vieras ja kääntyi sitte ystävällisesti
+Wilsonin puoleen. "Hyvinpä sattuikin, että tapasin teidät täällä," sanoi
+hän, "sillä minä olen jo kauan aikonut puhella kanssanne eräästä
+kauppa-asiasta. Ettekö olisi niin ystävällinen, että tulisitte minun
+huoneeseni, siellä saisimme ihan rauhassa puhella kaikki asiamme."
+
+Herra Butler astui edeltä ja Wilson seurasi. Molemmat saapuivat suureen,
+tilavaan huoneesen, jonka Butler, palvelijan poistuttua, huolellisesti
+pani lukkoon. Wilson ei tiennyt, mitenkä hän yht' äkkiä tunsi olevansa
+vieraan syleilyksessä.
+
+Siitä päästyään hän astui pari askelta takaperin ja silloin hänen
+silmänsä yht' äkkiä aukesivat.
+
+"Yrjö!" huudahti hän, "tekö se olette?"
+
+"Niin, minä se olen", sanoi nuori mies hymyillen.
+
+"No ihmettä, tätä minulle ei olisi unissakaan johtunut mieleen! Mutta
+mitenkä teillä on tämä puku ja tämä muoto?"
+
+Yrjö hymyili. "Hyvin yksinkertainen asia se on. Saksanpähkinän kuorten
+mehulla värjäsin ihoni kellertävän värin ruskeaksi kuten Etelä-Amerikan
+kreoleilla, ja ruskean tukkani värjäsin mustaksi. Se, kuten näette,
+soveltuu minulle oivallisesti, eikä kukaan arvaa näin ylhäistä
+muukalaista Yrjö-orjaksi."
+
+"Kuitenkin te pelaatte hyvin vaarallista peliä, rakas Yrjö", arveli
+Wilson miettivästi.
+
+"Niin täytyy tapahtua", sanoi Yrjö uljaasti. "Joko -- tahi!"
+
+Wilson astui pitkän aikaa huoneessa edes takaisin. Hän oli
+hyvänluontoinen mies, mutta vähän ahdasmielinen. Niinpä hän esimerkiksi
+nytkään ei oikein saanut soveltumaan yhteen kahta asiaa; hän kyllä
+toiselta puolen mielellään tahtoi auttaa Yrjöä pääsemään onnellisesti
+pakoon, vaan toiselta puolen hän oli rauhaton siitä, eikö hän siten
+tehnyt vastoin maan lakeja ja olevien olojen järjestystä.
+
+"Katsokaas, Yrjö," sanoi hän kauan mietittyään, "minua ei oikeastaan
+ihmetytä ollenkaan, että olette karannut lailliselta herraltanne; päin
+vastoin on se minusta hyvin ymmärrettävä; mutta on se kuitenkin
+omituinen kohta, sillä..."
+
+"No, mitenkä niin?"
+
+"Laki nyt tekee erotuksen mustan ja valkoisen välillä, ja neekereihin te
+sentään kuulutte, vaikka ihonne väri onkin vaalea", arveli Wilson,
+pääsemättä oikeaan ajateltuun johtopäätökseensä, kun näet Yrjön
+oudosteleva katse saattoi hänet hämilleen.
+
+"Te tarkoitatte, että neekeri tässä maassa on asetettu alempiarvoiseksi
+kuin valkoverinen..."
+
+"Ja että te karkaamisellanne teette vastoin isänmaanne lakeja."
+
+"Isänmaaniko?" kysyi Yrjö kummastellen. "Minulla ei ole mitään isänmaata
+eikä mitään kotia, ei ainakaan vielä tällä hetkellä."
+
+"Älkää toki puhuko niin vastoin raamattua, Yrjö! Joka ihmisellä on
+isänmaa, vaikkapa vain nimeltä. Mutta, ottamatta sitä lukuun,
+muistattehan, että Herran enkeli käski Hagaria palamaan emäntänsä luo ja
+että apostoli Paavali lähetti Onesimuksen takaisin herransa tykö."
+
+"Te vetoatte raamattuun; neuvotteko siis minua luopumaan edelleen
+pakenemasta?"
+
+"En suinkaan, minä en tahdo sillä mitään sanoa", kierteli Wilson,
+eksyttyään ristiriidasta toiseen. "Minä vain ajattelin, että meidän
+ihmisten pitää tyytyä jumalallisen sallimuksen määräyksiin."
+
+Yrjö seisoi siinä, katkera hymy huulilla.
+
+"Teidän on helppo puhua, herra Wilson, mutta tahtoisinpa tietää, mitä te
+sanoisitte, jos indiaanit yht' äkkiä yöllä tulisivat, veisivät teidät
+pois vaimonne ja lastenne luota ja pakottaisivat teitä elinkautenne
+viljelemään maissia heille? Katsoisittekohan silloin olevanne
+velvollinen tyytymään siihen vai ettekö pikemmin katsoisi ensimmäistä
+hevosta, joka sattuisi käsiinne, luojan lähettämäksi? Ja nyt, katsokaapa
+minua. Minä olen aivan täydellinen ihminen kuten tekin, rakastan
+vaimoani ja lastamme kuten te ja katson pakoa ainoaksi paremman
+tulevaisuuden mahdollisuudeksi. Muuten olen minä myöskin varustautunut
+pahimpainkin tapausten varalle" -- hän avasi nuttunsa ja näytti kahta
+pistoolia ja pitkää metsäyspuukkoa, jotka olivat vyössä -- "minä olen
+valmis ottamaan vastaan vainoojiani eivätkä he vie minua etelään."
+
+Tähän loppuivat Wilsonin neuvot ja vastustelut, hän vaipui tuolille ja
+oli hyvän aikaa vaiti.
+
+"Mutta, hyvä ystävä", sanoi hän viimein, "teidän olisi pitänyt jo ammoin
+olla kaukana täältä. Kuinka kauan siitä oikeastaan on, kuin te
+karkasitte herra Legréen luota?"
+
+"Kolme kokonaista viikkoa. Mutta minä ihan tahallani viivyn täällä
+Kentuckyssä. Minun luullaan olevan paljon etempänä, kuin todella olen,
+ja se on minulle suureksi eduksi. Sill' aikaa, kuin Legréen vainukoirat
+minua etsivät kaikkialta Ohiosta, saatan minä ihan häiriöttä viipyä
+täällä. Mutta minulla ei nyt enää ole malttia. O, ainoastaan se voi
+käsittää, miten minä ikävöitsen vapautta, joka on kuten minä
+aikaisimmasta nuoruudestaan asti saanut nääntyä orjuuden kahleissa!"
+
+"Onko teillä sitte ollut niin paljo kärsimyksiä? Te ette niitä koskaan
+kertoneet minulle."
+
+"Vaan nyt minä kerron. Kuin olin kuudennella vuodella, silloin minut jo
+myötiin yhdessä ensimmäisen herrani koirain ja hevosten kanssa, tilaa
+rasittavain velkojen suoritukseksi. Minä näin, mitenkä äitini ja hänen
+seitsemän lastansa huutokaupalla myötiin, ja kuulin hänen
+vaikeroimisensa joka kerran, kuin joku lapsista annettiin toiselle
+ostajalle. Minut itseni sitoi eräs ihmishirviö kiinni hevosensa satulaan
+ja ratsasti pois. Näistä omaisistani en ole koskaan sen jälkeen saanut
+mitään tietoa. Vuosia kului, minä kasvoin, ja jo silloin näytti elämä
+minusta ijankaikkisuudelta. Sillä ei minulla ollut yhtään iloista
+hetkeä; ei isää, ei äitiä, ei sisarta, ei veljeä, ei yhtään elävää
+sielua ollut ottamassa osaa minun elämäni vaiheista. Ei minulla ollut
+mitään muuta kuin ruoskaa kyllälti. Usein oli minulla niin nälkä, että
+olisin iloinnut, jos olisin saanut kalvaa luita, joita koirille
+heitettiin. Mitä iloisuus merkitsi, minä en tiennyt. En minä ollut
+koskaan ennen kuullut yhtään ystävällistä sanaa, kuin pääsin teidän
+tehtaasenne työhön. Te, herra Wilson, olette ohjanneet minua hyvään
+päin, te rohkasitte minua ja teitte minulle elämän jälleen jonkin
+arvoiseksi. Teitä ja vaimoani Elisabetia tulee minun kiittää, että olen
+tullut temmatuksi pois kurjuuteni yöstä. Mutta mitä tapahtui? Vaan
+tiedättehän sen! Herrani tuli yht' äkkiä ja raastoi minut pois työstä,
+ystävien ja kaiken luota, kuin minulle oli rakasta ja kallista. Ja mitä
+varten? Näyttääkseen minulle, kuten hän sanoi, että minä olin vain
+neekerikoira! Minä kysyn teiltä, sanotteko niitä lakeja, jotka
+äidiltäni, sisaruksiltani ja minulta itseltäni ovat särkeneet sydämmen,
+sanotteko te niitä vielä nytkin minun isänmaani laeiksi. Minä vasta
+silloin saan isänmaan, kuin saavutan vapauteni, ja sen isänmaan lakeja
+minä myöskin tottelen. Mutta ken siihen asti koettaa minua ottaa kiinni,
+hän varokoon, sillä minä en jätä mitään keinoa käyttämättä! minä
+taistelen vapauteni puolesta niin kauan, kuin kykenen hengittämään!"
+
+Nämä syvimmän tunteellisuuden innolla lausutut sanat vaikuttivat
+mahtavasti hyväntahtoisen miehen mieleen. Hän pyyhkäsi ensin pois
+kyyneleen, joka oli äkkiarvaamatta herahtanut hänelle silmään, ja
+hypähti sitte tavattoman vilkkaasti ylös.
+
+"Ainahan minä olenkin sanonut," puhui hän, "että orjuus on oikea kirous!
+Niin, niin, rohkeasti vain eteen päin, Yrjö, mutta samalla hyvin
+varovaisesti, ja ennen kaikkea ei mitään ihmisveren vuodatusta!
+Tiedättekö te jo, että myöskin vaimonne Elisabet on samoin pakosalla?"
+
+"Olen minä sen kyllä kuullut. Mutta minne päin hän on lähtenyt ja tokko
+minä häntä koskaan enää löydän, sen tietää yksin Jumala."
+
+"Toivokaamme kuitenkin", lausui tehtaanomistaja, etsien jotakin
+taskuistaan. "Tässä Yrjö, tehkää minulle mieliksi ja ottakaa tämä!"
+lisäsi hän sitte, tarjoten setelitukkua.
+
+"Jumala varjelkoon minua käyttämästä hyväkseni teidän jalomielistä
+tarjoustanne", vastusti Yrjö liikutettuna. "Minulla on, mitä tarvitsen,
+ja toivon sillä tulevani toimeen, kunnes, jos Jumala suo, pääsen
+Kanadaan."
+
+"Älkää ollenkaan estelkö, vaan ottakaa ne! Eihän voida tietää, mihin
+tilaan ja pulaan vielä joudutte."
+
+"No, tapahtukoon sitte tahtonne, mutta ainoastaan sillä ehdolla, että
+saan maksaa ne teille takaisin heti, kuin jaksan."
+
+"Maksakaa, jos välttämättä tahdotte. Mutta nyt, kuka se nuori neekeri
+on, jonka olette ottaneet kuskiksenne."
+
+"Hän on perin uskollinen poika. Jo toista vuotta sitte paettuansa
+Kanadaan sai hän kuulla, että hänen herransa kiukuissaan onnistuneesta
+paosta kosti hänen äidilleen ja häntä ruoski veriin asti. Sen tähden on
+hän palannut koko tämän pitkän matkan ja koettaa nyt saada äitiänsäkin
+pois viedyksi. Ensin hän kuitenkin saattaa minua Ohioon ystävien luo,
+jotka häntäkin ovat auttaneet."
+
+"Kaikki vaarallista, hyvin vaarallista", arveli Wilson, päätänsä
+pudistellen. "Vaikka asia onkin hyvin taitavasti mietitty, niin se
+sentään on hyvin uskalias, ja suuri vaara siinä on. Johan sekin on
+uhkarohkeata, että näin ihan suoraa päätä ajatte lähimpään ravintolaan."
+
+"Näyttääkö se teistä niin uskaliaalta?" herra Wilson. "Juuri sen tähden,
+että tämä ravintola on niin lähellä, minun kaikkein vähimmin arvataan
+olevan täällä. Sitä paitsi olen minä nykyisessä puvussani niin
+tuntematon, että yksin tekin ensinnä kokonaan petyitte."
+
+"Entä polttomerkki kädessänne?"
+
+"Ei sekään minua saata ilmi", sanoi Yrjö. "Mitä muuta varten herra
+Butler käyttää hienoja hansikkaitansa? Ennen huomispäivän koittoa lähden
+jälleen matkalle ja neljänkolmatta tunnin kuluessa toivon pääseväni
+Ohioon. Tietysti minä matkustan ainoastaan päivällä, poikkean ainoastaan
+paraimpiin ravintoloihin ja syön ylhäisimmässä seurassa. Sillä tavalla
+luullakseni ei kukaan arvaa minua karanneeksi orjaksi. Jos kuitenkin
+joutuisin kiinni, niin, herra Wilson, tässä on neula, vaimoni joululahja
+kaulaliinani koristeeksi. Ehkä teidän on mahdollinen toimittaa se joskus
+hänen käsiinsä. Viekää hänelle samalla minun siunaukseni ja sanokaa
+hänelle, että hänen pitää kaikin tavoin pyrkiä Kanadaan ja siellä
+kasvattaa Harrymme vapaaksi mieheksi."
+
+"Jos suinkin mahdollista on, niin pyyntönne tulee täytetyksi.
+Toivokaamme nyt molemmat kaikki käyvän hyvin. Jumalan haltuun, rakas
+Yrjö, ja hyvästi nyt toistaiseksi!"
+
+Sydämmellisesti pudistettuaan toistensa kättä erosivat he.
+
+
+
+
+Kahdeksas luku.
+
+Vapaana!
+
+
+Meiltä jäi Elisabet siihen, kuin hänen onnistui uskaliaisuudellaan ja
+uhraavaisuudellaan päästä Ohio-joen toiselle rannalle.
+
+Ja hänellä oli onnea. Sillä ennen kuin hän ehti päästä joen jäisen ja
+jyrkän rannan yli, riensi sattumalta lähellä oleva mies ihmeissään
+hänelle vastaan ja ystävällisesti auttoi hänet maalle. Elisabet
+luottavaisesti ilmoitti hänelle, mikä hänet oli pakottanut tähän
+uhkarohkeaan tekoon, ja se ihmisystävällinen mies otti hänet
+vierasvaraisesti vastaan.
+
+Tämä uusi suojelija, herra Bird, oli äskettäin kuoleman kautta
+kadottanut lapsensa ja osoitti suurta sääliä pikku Harryä kohtaan, joka
+oli melkein saman ikäinen. Hän osasi myöskin varsin hyvin käsittää
+tunteet, jotka liikkuivat Elisabetin sydämmessä, ja päätti auttaa häntä
+edelleen pakenemaan. Hän ei voinut kehoittaa Elisabetia kauan viipymään
+luonansa, sillä takaa ajajat, jotka varsin hyvin tunsivat nämä seudut,
+saattoivat täällä varsin helposti päästä oikeille jäljille. Hän sen
+tähden päätti viedä jo samana yönä Elisabetin erään ystävän luo, joka
+melkein yksikseen asui metsässä ja sydämmestään vihasi orjainkauppaa.
+Tämä kunnon mies Van Tromp oli siirtynyt pois etelästä yksinomaan siitä
+syystä, että hän ei ollut kauemmin voinut katsella tunnotonta kohtelua.
+Ollen vakuutettu orjuuden vääryydestä olisi hän ennemmin antanut
+henkensä, kuin jättänyt hänen suojelukseensa tuodun pakolaisen
+vainoojainsa käsiin.
+
+Sen kaiken tiesi Bird ja sen tähden katsoi syystä kyllä ystävänsä kotoa
+sopivimmaksi pakopaikaksi. Hän itse tahtoi viedä Elisabetin lapsineen
+sinne, hän kun ei kylliksi luottanut kuskiinsa, jota paitsi hän tiesi
+tien sinne kulkevan vaarallista suota myöten, jossa oli vaikea löytää
+varmaa ja luotettavaa ylipääsy-paikkaa. Ensin täytyi molempain vahvistaa
+itseään voimakkaalla ravinnolla, Elisabetin jalat, jotka olivat
+haavoittuneet terävillä jäälautoilla, sidottiin huolellisesti, ja vasta
+sitte Bird valjastutti hevosen, sanoen kiireellisiä asioita pikaisen
+lähtönsä syyksi, ja ajoi äidin ja lapsen kanssa pois yön pimeään.
+
+Vastaanotto Van Trompin perheessä oli ihan toivon mukaan. Elisabetia,
+jolle Bird oli vielä antanut kymmenen dollarin setelin, kohdeltiin hyvin
+ystävällisesti, ja monta päivää leväten virkistyi hän vähitellen viime
+ajan tuskasta ja ponnistuksista.
+
+Tällä välin olivat Haleyn palkkaamat orjain ajajat Sampson Loker ja
+Rikard Marks innokkaasti vakoilleet koko seudun, ja viimein oli heidän
+onnistunut löytääkin Elisabetin jäljet. He saivat varman selon hänen
+lyhyestä olostaan Birdin talossa ja seurasivat sieltä pakolaisen matkaa
+askel askeleelta. Lokerin vainukoirat olivat hyvänä apuna.
+
+Van Tromp sai kohta vihiä orjain ajajain menestyksestä ja mietiskeli
+itsekseen, mitenkä hän heidän puuhansa saisi paraiten tyhjäksi tehdyksi.
+Vaikka hän oikeastaan ei peljännytkään heitä eikä heidän apulaisiansa,
+niin hän kuitenkin oli huolissaan, että Elisabet joutuisi liiaksi
+ahdistukseen ja siten tapahtuisi haittaa hänen pakenemiselleen. Kohtapa
+Van Tromp keksikin keinon. Elisabetin piti lapsineen lähteä taas
+matkalle ja tällä kertaa erään kveekariperheen luo, jossa hän saattoi
+pysyä vielä paremmin salassa ja helposti myöskin saada sopivaa
+tilaisuutta matkustaa edelleen. Niin tehtiinkin.
+
+Elisabet saapui onnellisesti kveekariperheen luo. Pian hän tutustui
+näihin uusiin ystäviin ja iloiset tulevaisuus-toiveet täyttivät hänen
+sydämmensä.
+
+Kveekarit, vaikka heissä onkin monta omituisuutta, jotka pilkanhaluinen
+maailma on kaivellut esiin, ovat hyviä ihmisiä ja heidän elämänsä ja
+käytöksensä perusaatteena on rakkaus lähimmäisiä kohtaan. Harvinaisen
+kärsivällisesti sietävät he kanssaihmistensä heikkouksia, ja heidän
+inhonsa kaikkia raakuuden tekoja ja kaikkea vääryyttä kohtaan on
+vilpitön. Niinpä kveekarit olivatkin ensimmäiset tarjoomassa karanneille
+Pohjois-Amerikan orjille turvaa ja suurimmalla ihmisystävyydellä
+pitämässä huolta heidän pääsemisestänsä vapauteen. Siten he tarkasti
+tutustuivat orjain ajelijain temppuihin ja toiselta puolen myöskin
+keksivät keinoja tehdä niitä tyhjiksi. Sitenpä karannut orja, joka uskoi
+asiansa näiden rauhaa rakastavain ihmisten huomaan, ainoastaan
+aniharvoin joutui vainoojiensa käsiin.
+
+Tietysti sellainen mies kuin Yrjö tiesi kaikki ne asianhaarat. Ne
+ystävät, joita hän oli puhellessaan Wilsonin kanssa maininnut ja jotka
+myöskin olivat auttaneet pakoon hänen kuskinsa neekeripoika Jimin,
+olivat juuri sellaisia kveekareja. Kuin siis Yrjö sai sopivan
+tilaisuuden paeta Ohioon, tiesi hän ihan tarkkaan mihin ensinnä kääntyä.
+Ja kun kveekareilla on oma eri siirtokuntansa ja heillä siten on
+keskenään paljo yhteyttä, niin Yrjö, saavuttuaan Ohioon, tuota pikaa sai
+tiedon Elisabetin olopaikasta.
+
+Kuin Elisabetia oli hänen tähänastisten mielenahdistuksiensa mukaisesti
+valmistettu kestämään suurta iloa, saatettiin Yrjö eräänä iltana hänen
+suojelijansa asuntoon, ja siellä molemmat puolisot rauhassa riemuitsivat
+onnellisesta jälleennäkemisestä.
+
+Mutta eivät pakolaisemme vieläkään olleet ihan turvassa. Nyt oli ensinnä
+saatava heidät Sanduskyyn, joka oli Ohion pääsatama Erie-järven rannalla
+ja josta heidän sitte oli höyrylaivalla päästävä Kanadaan. Ja nopeasti
+täytyi toimia, sillä takaa-ajajat eivät suinkaan vitkastelleet, kuten
+eräs kveekari Pinehas oli saanut tietää. Hänen oli näet äskettäin
+täytynyt olla yötä eräässä ravintolassa ja silloin hän oli kuullut
+kahden orjainajajan keskustelun, heidän sitä huomaamattansa. Nämä orjain
+ajajat olivat juuri Loker ja Marks, ja Pinehas maaten viereisessä,
+ainoastaan vaateverhoilla siitä erotetussa huoneessa kuuli selvään koko
+heidän kiinniotto-suunnitelmansa.
+
+Nämä molemmat ajomiehet tiesivät Yrjön karkaamisen ja hänen
+kiinniottamisestaan luvatun palkinnon ja tahtoivat sen tähden samalla
+saada käsiinsä hänet kuin Elisabetinkin. He sopivat keskenään siten että
+päättivät huomenna mennä kveekari Hallidayn asuntoon, joka silloin
+pakolaisia suojeli, ja oikeuden nimessä vaatia kaikkein heidän
+poisantamistansa. Yrjön aikoivat he sitte viedä takaisin hänen
+herrallensa ja pikku Harryn antaa Haleyn asiamiehelle Kentuckyssä sekä
+nostaa molemmista paikoista luvatut palkinnot. Mutta Elisabetin he
+aikoivat pitää itse ja omaksi hyväkseen myödä hänet etelään. He
+toivoivat jotenkin varmasti saavansa tästä kuusi, jopa kahdeksankin
+sataa dollaria.
+
+Pinehas heti riensi ilmoittamaan sitä pakolaisille ja ryhtyi Hallidayn
+kanssa kiireimmiten toimiin heidän saattamistansa varten edelleen.
+Päivän kuluessa oli vielä tullut kaksi muutakin orjaa: Jim vanhan
+äitinsä kanssa, ja heidän piti samalla päästä Sanduskyyn. Jo ennen
+puolta yötä istuivat kaikki isoissa vaunuissa täyttä laukkaa ajamassa.
+
+Orjain ajajat joko olivat itse aavistaneet ajettaviensa paenneen taikka
+heidän ystävänsä olivat heille tuoneet siitä tiedon, sillä
+aavistamattoman nopeasti saapuivat he Hallidayn taloon ja tuota pikaa
+saivat myöskin selville, miten asiat olivat. He hyppäsivät heti
+ratsujensa selkään, jotka olivat heillä aina valmiina, ja läksivät ajaa
+lennättämään pakolaisten jäljestä, kuin koirat heti etsivät heille
+oikean tien. Kaksi oikeuden palvelijaa ja muutamia juomakumppaneja oli
+heillä seurassa.
+
+Orjain ajajain onnistui todellakin saavuttaa vaunut, mutta kuin he
+pysäyttivät hevoset ja tempasivat ovet auki, olivatkin vaunut tyhjät.
+Pinehas näet oli takaa-ajon varalta jo edeltä päin etsinyt luotettavan
+turvapaikan. Se oli ryhmä korkeita, jyrkkiä kallioita, joiden huipulle
+yksi ainoa niin kapea polku vei, että kahta ihmistä ei siinä sopinut
+rinnan astumaan. Muilta tahoilta ei siihen paikkaan mistään päässyt.
+Pinehas astui edeltä, pikku Harry käsivarrella, näyttäen tietä; hänen
+jäljestään astui Jim, kantaen seljässään vanhaa äitiänsä, ja viimeksi
+tulivat Elisabet ja Yrjö.
+
+Kohtapa orjain ajajat löysivät koirainsa avulla nämä uudet jäljet. Aamu
+alkoi jo valjeta, kuin he seurakumppaneineen saapuivat vuoren juurelle.
+Nyt he suureksi harmikseen huomasivat, että saalis, jonka he jo niin
+varmaan luulivat saavansa, nyt oli ihan pujahtamaisillaan pois käsistä.
+
+"Tämäpä näyttää pahalta", virkkoi eräs joukosta. "Pelkäänpä, Samp
+(Sampson), että tästä saamme vain pitkän nenän."
+
+"Etkö sinä käsitä," vastasi Loker, "että yhtä hyvin kaikki pääsemme
+ylös, kuin ne karkulaiset ovat päässeet."
+
+"Vaan jospa he aikovat pitää puoliansa. Saattavathan he ihan mielin
+määrin ampua meitä!" arveli Marks aristellen.
+
+"Narri," pilkkasi Loker, "miten arka sinä olet nahastasi! Luuletko sinä,
+että noilla neekereillä muka olisi kylliksi rohkeutta tehdä toden
+perästä vastarintaa?"
+
+"Mutta paha tapaus se sentään olisi", lausui nyt myöskin toinen oikeuden
+palvelija. "Tiedänpä minä sellaisten mustain miesten välistä tehneen
+hyvinkin hirmuista tuhoa, enkä minä käsitä, mitä varten minä niin
+uhkarohkeasti panisin henkeäni alttiiksi."
+
+"Vahinko, että ihonne on valkoinen", ivaili Loker. "Minä astun eteen
+päin, ja ken ei tahdo olla kurjin raukka maan päällä, hän seuraa minua."
+
+Silloin juuri ilmestyi ylhäälle vuoren reunalle Yrjö ja kysyi
+levollisella äänellä.
+
+"Hyvät herrat, keitä te olette ja mitä te tahdotte meiltä?"
+
+"Mitäkö me tahdomme!" sanoi Loker naurahtaen. "No, sinua itseäsi, kuten
+toivomme, ja koko seuruetta, joka on siellä ylhäällä. Etkö sinä muka ole
+Yrjö, herra Legréen orja Louisianasta?"
+
+"Yrjö minä olen, oikein arvattu, ja eräs Herra Legrée sanoi minua ennen
+orjaksensa. Mutta nyt minä olen vapaa mies ja seison Jumalan vapaalla
+maalla."
+
+"O hoh!" ivasi Marks inhottavimmalla tavalla. "Ylpeile vain nyt oikein
+vapaudestasi; saammepahan nähdä, kuka tässä vapaa on! Meillä on
+vangitsemiskäsky ja tässä on kaksi oikeudenpalvelijaa. Siis antautukaa
+hyvällä."
+
+"Ja minä sanon teille, älkää astuko enää askeltakaan, jos henkenne on
+teille rakas!" huusi Yrjö uhkaavasti. "Meillä on aseita puolustaa
+itseämme."
+
+"Kyllä me sinut noudamme sieltä alas!" sanoi Loker hammasta purren ja
+alkoi lähteä astumaan ylös päin, vaan toinen oikeuden palvelija otti
+häntä kiinni käsivarresta.
+
+"Ei niin kiirettä, herra; ettekö sitte näe, että tuo mies ylhäällä aikoo
+tehdä uhkauksestaan totta? -- No, nuori mies," huusi hän sitte ylös
+Yrjölle, "mitä sellaisesta puheesta? Näethän, minä ja tämä kumppanini
+olemme oikeuden palvelijoita. Meillä on puolellamme laki ja voima.
+Vastustus tekee vain tilasi pahemmaksi."
+
+"Minä kyllä tiedän, että teillä on puolellanne laki ja voima", vastasi
+Yrjö katkerasti. "Mutta mitä te aiotte? Te tahdotte myödä vaimoni
+New-Orleansiin, sulkea poikani orjainkauppiaan talliin sekä viedä Jimin
+vanhan äidin takaisin hänen tyrannilleen. Minut itseni ja Jimin aiotte
+viedä meidän muka herroillemme takaisin, että meitä ruoskittaisiin ja
+rääkättäisiin! Malttia hyvät herrat, vielä emme ole teidän käsissänne
+emmekä..."
+
+Silloin välähti ilmassa ruudin leimaus ja samassa kuului pamaus. Marks
+oli, pikaista luonnettansa totellen, huomaamatta vetänyt esiin
+pistoolinsa ja ampunut Yrjöä kohti.
+
+"Kuolleena tai elävänä," mutisi hän itsekseen, "ne viisi sataa dollaria
+pitää meidän kuitenkin saada!"
+
+"Herran tähden!" huudahti ylhäällä Elisabet, "Yrjö, oletko haavoitettu?"
+
+"Ei hätää, hän ei osunut kohti."
+
+Alhaalla seisojat näyttivät neuvottomilta, mitä nyt tehdä. Sampson
+Loker, rohkein heistä kaikista, ei enää jaksanut kauemmin hillitä
+mieltänsä. Vielä kerran sanoen, että hän ei pidä lukua orjaroistoista,
+läksi hän kipuamaan polkua ylös.
+
+"Pysähtykää heti taikka taivas olkoon teille armollinen!" uhkasi Yrjö,
+ojentaen kaksi ampuma-asetta yht' aikaa.
+
+Loker ei pysähtynyt. Hurjasti hän juoksi tien kapeimman paikan ohitse ja
+ilmestyi seuraavalle kallion kielekkeelle. Ylhäällä pamahti ja...
+
+"Kirottu!" kuului Lokerin voihkaus.
+
+Orjain ajaja oli polulta pudonnut syvään kallion rakoon.
+
+"Jumala meitä suojelkoon, nehän ovat oikeita paholaisia!" huusi Marks.
+"Enkö minä jo sanonut", murisi myöskin oikeuden palvelija, ja kaikki
+palasivat kiireimmiten alas tielle. Ihan hengästyksissään saapuivat he
+hevostensa luo, Marks hypähti selkään ja ratsasti täyttä laukkaa pois.
+Toiset näyttivät alussa myöskin yhtä halukkailta tekemään samoin, vaan
+sääli heissä sentään pääsi voitolle ja he läksivät etsimään Lokeria.
+Vaivoin pääsivät he tiheiden pensaiden lävitse ja louhikon ylitse hänen
+luoksensa, missä hän makasi tunnottomana verissään. Kuollut hän ei
+ollut, putousta lienevät pensaat melkoisesti pidättäneet.
+
+He koettivat ensin pysäyttää siteillä veren juoksua ja kantoivat hänet
+sitte hevosten luo. He aikoivat viedä hänet lähimpään ravintolaan, vaan,
+kun heidän yrityksensä nostaa häntä hevosen selkään eivät oikein
+onnistuneet, jättivät he hänet oman onnensa nojaan ja ratsastivat pois,
+saadakseen pelastetuksi vain oman henkensä. Pakolaisten kiinni ottaminen
+ei enää johtunut kellekään mieleen.
+
+Tuskin he ehtivät ensimmäisen tienpolvekkeen taakse, niin Yrjö ja
+Pinehas laskeutuivat polkua alas ottamaan selkoa haavoittuneen tilasta.
+
+"Oletko se sinä, Marks?" kysyi Loker heikolla äänellä.
+
+"Marksko. En suinkaan, hän ei enää sinua muista", vastasi Pinehas
+kveekarien tapaan, jotka kaikkia sinuttelevat. "Jos tahdot saada apua,
+niin täytyy sinun etsiä muita ystäviä. Mutta ole huoletta, kyllä sinua
+nyt autetaan."
+
+Hän sitoi vielä paremmin luodin haavan, joka oli lonkassa, ja nosti
+sitte Yrjön kanssa haavoitetun vaunuihin. Loker jätettiin ensi kylässä
+kveekariperheen hoitoon ja siellä tapahtui täydellinen muutos koko hänen
+olemuksessaan. Vierasvarainen vastaanotto ja ystävällinen kohtelu
+liikuttivat häntä. Kova kuori, joka oli aikaa myöten kasvanut hänen
+sydämmensä ympärille, suli, uusia ajatuksia ja tunteita heräsi hänessä.
+
+Niinpä Sampson Loker ei enää suinkaan ajatellut Yrjön eikä hänen
+seuralaistensa viemistä takaisin orjuuteen, vaan koetti päin vastoin
+neuvoillansa auttaa heitä. Hän esimerkiksi neuvoi käyttämään hyvin
+valikoitua valepukua Sanduskyssä, koska varmaan arvasi, että Marks, joka
+tämän viivykin tähden pääsi edelle, oli pitävä tarkkaan silmällä kaikkia
+Kanadaan lähteviä matkustajia.
+
+Kaikki tapahtui hänen ohjeittensa mukaan. Ensin läksivät Jim ja hänen
+vanha äitinsä satamakaupunkiin, sitte Yrjö, Elisabet ja Harry. Kaikki
+heidät otettiin ilolla vastaan Smithin perheessä, jolle Pinehas ja
+Halliday olivat jo edeltä päin lähettäneet tarkan tiedon. Siellä he
+pukeutuivat valepukuun ja siellä täytyi myöskin Elisabetin tuuhean tukan
+joutua saksien uhriksi.
+
+Kuin lähdön hetki jo lähestyi, riensivät he laivarantaan. Elisabet
+nuorena herrana talutti rouva Smithiä kohteliaasti puhellen laivaan.
+Harry pikku tyttönä teki myöskin hyvin, mikä hänelle oli opetettu, ja
+Jim äitineen astuivat palvelijoina jäljestä. Yrjö, ollen muka rouva
+Smithin matkakumppani, puuhaeli tavarain kanssa, ja hänen huolenaan oli
+myöskin matkalippujen ostaminen.
+
+"Olen minä kyllä tarkastellut jokaista laivaan tullutta matkustajaa ja
+olen vakuutettu, että matkustavaisten joukossa ei ole ketään, johon
+teidän tuntomerkkinne soveltuisivat."
+
+Nämä sanat kuuli Yrjö takaansa seisoessaan lippujen myöjän edessä ja
+maksaessaan matkarahaa. Ääni, joka siihen vastasi, kuului raa'alta ja se
+oli juuri Marksin.
+
+"Narri, mikä olettekin! Enkö jo teille sanonut, että vaimoa tuskin voi
+väriin katsoen, erottaa valkoihoisesta ja että miehellä on vaalea
+mulatin väri ja muuten on hänellä polttomerkki oikeassa kädessä."
+
+Yrjön käsi, joka juuri otti lippuja ja pikku-rahaa takaisin, vavahti
+vähäsen. Mutta hän malttoi mielensä, kääntyi välinpitämättömästi ja
+katseli levollisesti lähinnä seisojia sekä astui hitaasti pois. Hänen
+takaansa kuului vielä kiukkuinen kirous.
+
+Lähdön merkki annettiin tuota pikaa, ja kuin höyrylaiva oli jo
+liikkeellä ja ylipääsemätön vesijuopa erotti lähtijät jäljelle jääneistä
+sekä Marks rannalla katosi ihmisjoukkoon, silloin nuori mies hengähti
+helpommin. Hänen sydämmeltään vierähti pois raskas taakka. Seuraavana
+aamuna seisoivat Yrjö ja Elisabet käsi kädessä laivan etukannella ja
+katselivat riemuissaan Kanadan ikävöityä rantaa, joka oli aivan heidän
+edessään. Höyrylaiva laski pientä Amherstberg-kaupunkia kohti, johon se
+neljännestunnin kuluttua saapuikin. Pelastuneet astuivat maalle ja
+riemun huudahtus kohosi heidän rinnastansa.
+
+Viimeinkin vapaina!
+
+
+
+
+Yhdeksän luku.
+
+Lyhyt onni.
+
+
+Älkäämme unhottako vanhoja tuttujamme.
+
+Samana päivänä, kuin Haley huomasi mulattivaimon poissa olon, saapui
+höyrylaiva La Belle-Rivière Mississippi-joelle ja kääntyi nyt etelään
+päin New-Orleansia kohti.
+
+Tuomo oli laivalla hyvin suosittu. Työhön ja toimeliaisuuteen tottuneena
+oli hän aina valmis auttamaan laivamiehiä heidän töissään, varsinkin
+lastin purkamisessa ja otossa eri pysäyspaikoissa. Milloin ei ollut
+mitään tekemistä, istahti hän syrjäiseen paikkaan puuvillapakkojen
+väliin ja luki raamattuansa.
+
+Matkustajiin oli tullut lisäksi eräs mies, Clare. Hän oli paluumatkalla
+kotiinsa kuusivuotisen tyttärensä Evangelinen ja serkkunsa Ofelian
+kanssa. Tämä Ofelia oli taipunut lähtemään hänen kanssansa etelään hänen
+taloutensa hoitajaksi, koska hänen rouvansa oli hyvin kivulloinen.
+
+Augustin Clare oli vielä hyvin nuori, vaan siitä huolimatta hänellä oli
+kaunis ja tuottelias tila Vermontissa sekä runsaasti kaikenlaisia
+tietoja ja kokemusta. Hän oli kiinnittänyt koko sydämmensä tyttäreensä.
+Evangeline eli Eva, kuten häntä tavallisesti lyhemmin nimitettiin, oli
+erittäin suloinen lapsi, joka niin hyvin ulkomuodollaan kuin myöskin
+vilkkaudellaan saavutti kaikkien suosion. Hänellä oli tekemistä kaikkein
+kanssa, kuin laivassa oli, kuitenkin niin viattomalla tavalla, että hän
+ei tullut kiusaksi, vaan kaikkialla sai aikaan hyväntahtoista naurua,
+mihin vain hänen vaalea kiharapäänsä ja hänen lempeät sinisilmänsä
+ilmestyivät. Hän oli aina iloinen ja vilkas ja ainoastaan silloin hänen
+ystävällinen muotonsa synkistyi, kuin hän astui Haleyn kahlehdittujen
+orjain ohitse. Silloin hän pysähtyi vähän matkan päähän seisomaan ja
+katseli heitä hyvin sääliväisesti taikka astui myöskin lähemmäksi ja
+koetti hennoilla käsillään orjain käsi- ja jalkarautojen painoa. Hänen
+suurin ilonsa oli annella pähkinöitä tai muita hedelmiä ja
+sokurileivoksia orjaparoille, ja kuin hän näki, miten he iloitsivat
+niistä niin ystävällisesti annetuista lahjoista, silloin leimusi hänen
+silmissään kuin taivainen valo.
+
+Kauemmin viipyi ennen, kuin hän tutustui Tuomon kanssa. Hän ihmetteli
+mustaa miestä, joka usein tuntikausia istui kirjansa ääressä ja sitte
+uneksivasti katseli kaukaista etäisyyttä. Mitähän hän etsikään sieltä?
+
+Mutta kohta tyttönen huomasi hänen lempeän ja hurskaan mielensä ja
+silloin alkoi hänenkin kanssansa tuttavasti seurustella. Hän toi
+Tuomolle leivoksia ja muita makeisia ja Tuomo teki hänelle pähkinän
+kuorista, kirsikan sydämmistä ja seljapuun ytimestä sieviä leikkikaluja.
+Jopa he välistä puhelivatkin keskenään.
+
+"Mikä teidän nimenne on, pikku neiti?" oli Tuomo kerran kysynyt.
+
+"Nimeni on Evangeline Clare", vastasi hän selvästi. "Mutta Evaksi minua
+tavallisesti sanotaan. Ja mikä sinun nimesi on?"
+
+"Minä olen Tuomo eli setä Tuomo, kuten pikku lapset Kentuckyssä
+sanoivat."
+
+"No, minä olen myöskin lapsi ja tahdon samoin sanoa sinua setä Tuomoksi,
+sillä minä tulen varsin hyvin toimeen sinun kanssasi. Mihin sinä sitte
+matkustat, setä Tuomo?"
+
+"Mihinkä matkustan? Sitä minä tosiaankaan en tiedä, neiti Eva."
+
+Eva näytti hyvin kummastuvan.
+
+"Etkö sinä sitä tiedä? Isä tietää aina, mihin hän menee."
+
+"Se ei ole minun vallassani; muutenhan kyllä tietäisin, mihin menen.
+Minä olen tuon miehen oma" -- hän osoitti Haleyta -- "ja minut myödään."
+
+"Myödäänkö?" kysyi Eva peljästyen. "Mutta kuinka voidaan sinut myödä?"
+
+"Oh se on paha kysymys," sanoi Tuomo murheissaan. "Ettekö sitte näe,
+hyvä neiti, että minä olen mustaihoinen? Minä olen vain orja parka, ja
+kuin minut nyt myödään, niin ei se ole ensi kerta eikä suinkaan
+viimeinenkään."
+
+"Sittepä sinun pitää olla minun isäni oma", virkkoi lapsi vilkkaasti.
+"Isä on rikas ja kyllä sinä miellyt häneen. Minä heti pyydän häntä
+ostamaan sinua." -- Ja pois hän juoksi.
+
+Haley huomasi tyttösen mieltymyksen Tuomoon ja samalla myöskin oman
+etunsa. Hän tiesi herra Claren hyvin rikkaaksi mieheksi. Tuomon arvo oli
+ainakin kaksi tuhatta dollaria, ehkäpä Clare tyttärensä mieliksi maksoi
+kolmekin tuhatta.
+
+Höyrylaiva oli juuri pysähtynyt erääsen paikkaan ottamaan puita. Tuomo
+oli työssä ja Eva vilkkaan tapansa mukaan juoksenteli ympäri laivaa.
+Kuin höyrylaiva taas oli valmiina lähtemään liikkeelle, seisoi Eva
+sattumalta laidan vierellä lähtöä katselemassa. Ei kukaan pitänyt
+hänestä vaaria. Silloin kuului lapsen huuto! Clare ehti paraiksi
+huomata, mitenkä tyttönen horjahti ja putosi pää edeltä veteen. Hän
+yritti heti hyppäämään jäljestä mutta ympärillä seisojat pidättivät
+häntä. Toiselta taholta oli jo ennemmin tullut apu. Tuomo oli jo
+vedessä, nopeasti ja taitavasti ui hän Evan luo ja sai helposti
+estetyksi hänet hukkumasta. Satakin kättä oli laivan rapuilla
+ojennettuina ottamaan tyttöstä vastaan. Hämmästynyt isä kantoi Evansa
+alas hyttiin, jossa heti toimitettiin hänelle kylliksi apua. Ja jo
+seuraavana aamuna juoksenteli hän taas iloissaan laivan kannella.
+
+Tuomo nöyryydessään ei katsonut tekoansa minkään arvoiseksi, vaan päin
+vastoin ainoastaan kenen hyvänsä ihmisen velvollisuudeksi. Eipä tätä
+Evan pelastusta Tuomon kautta olisi tarvittukaan, kyllä Clare olisi
+muutenkin ottanut hänet suosioonsa, tyttären selvästi lausuttu toivo
+olisi yksinäänkin riittänyt hänelle. Vaan nyt, kuin hän tunsi olevansa
+hänelle suurimmassa kiitollisuuden velassa, oli hänestä Tuomon ostaminen
+yhtä luonnollinen asia kuin suuren velan maksaminen.
+
+Clare puheli Haleyn kanssa. Pian asiasta sovittiin, Haley sai vaatimansa
+kolmetuhatta dollaria ja kirjoitti kauppakirjan alle.
+
+Kelpo Tuomolle tulivat liikutuksen ja ilon kyyneleet silmiin, kuin
+hänelle ilmoitettiin, kenen uuden herran hän oli saanut, ja sydämmensä
+pohjasta lausui hän: "Jumala olkoon kiitetty ja ylistetty!"
+
+New-Orleansiin saavuttua läksivät kaikki matkustajat, hyvästiä jätellen,
+pois laivasta. Sielujen kaupitsija Haley käänsi entiselle orjalleen
+ainiaaksi selkänsä.
+
+Tuomo päästyään Claren taloon, vietti siellä onnellista elämää.
+Ainoastaan Kentuckyyn jääneiden omaisten muisto häntä piti vähän
+levottomana. Hän olisi niin mielellään antanut heille tietoa kohtalonsa
+onnellisesta käänteestä, mutta nyt, kuin hänellä ei ollut nuoren Shelbyn
+tehokasta apua, oli kirjoitus hänelle liian vaikea. Eva kerran huomasi
+hänen pulansa -- ja koetti autella hänen kirjoitusyrityksiään, mikäli
+itse kykeni.
+
+Herra Clare huomasi tyttärensä uuden puuhan, mutta ei siitä suinkaan
+pahastunut. Päin vastoin hän otti selon, mistä oli puhe, ja omin käsin
+korjaeltuansa kirjeen lähetti sen menemään.
+
+Tietysti tämä iloinen sanoma herätti suurta riemua Tuomon perheessä.
+Täti Kloe vuodatti ilon kyyneliä kuin hänen miehensä omakätistä kirjettä
+hänelle luettiin. Nuori Edvard Shelby otti heti huolekseen vastauksen
+kirjoittamisen ja ilmoitti Tuomolle vakuuttavilla sanoilla, että hänen
+ostonsa ja Kentuckyyn palaamisensa hetki ei enää ollut kaukana.
+
+Se toivo jäi kuitenkin toistaiseksi toteutumatta. Rouva Shelby ei niin
+pian saanut säästetyksi niin suurta summaa eikä toiselta puolen
+Clarekaan niin ilman mitään tahtonut enää erota Tuomosta, vaikka Tuomon
+vapaaksi päästäminen hänelle oikeastaan olikin omantunnon asia.
+
+Viikkoja, kuukausia kului. Tuomo oli uusissa oloissaan varsin
+onnellinen, hän sai nauttia kaikkea hänen asemassaan mahdollista
+vapautta ja suosiota. Oikeana ilona oli hänelle pikku Eva, joka yhä
+enemmin kiintyi häneen. Tämä tuntehikas lapsi mieltyi suuresti
+hengellisiin lauluihin, joita Tuomo oman mielensä ylennykseksi lauleli,
+ja Eva aikaa myöten oppi ne ihan ulkoa, jopa käsitti niiden
+sisällyksenkin.
+
+Rouva Clarella oli ihan toinen ajatus vapaudesta ja orjuudesta kuin
+hänen puolisollansa. Hänellä oli jonkin verta sääty-ylpeyttä ja sen
+tähden hän ei ollenkaan mielihyvällä katsellut lapsensa tuttavaa
+seurustelua Tuomon kanssa. Ollen kivulloisuutensa tähden aina kiukkuinen
+oli hän jo monta kertaa nuhdellut Evaa siitä oleskelemisesta Tuomon
+seurassa, vaan onnistumatta erottaa häntä uskollisesta
+neuvonantajastaan. Joka tilaisuudessa näkyi, miten syvälle Tuomon
+hurskaat opetukset olivat juurtuneet hänen mieleensä.
+
+Rouva Clare eräänä päivänä oli juuri järjestelemässä koruarkkustansa,
+kuin hänen puolisonsa, taluttaen Evaa, astui sisään.
+
+"Katsos tätä koristetta, Eva!" sanoi äiti, "sen minä annan sinulle, kuin
+kasvat suuremmaksi ja lähdet ulos maailmaan. Minulla se oli
+ensimmäisissä tanssiaisissa, joissa olin mukana, ja se herätti suurta
+huomiota."
+
+Eva otti koristeen, katseli sitä tarkkaan joka puolelta ja kysyi sitte
+uteliaasti: "Minkä arvoiset nämä jalokivet ovat äiti?"
+
+"Kyllä ne ovat hyvin arvokkaat. Isoisäsi tilasi ne Ranskasta ja niissä
+on melkoinen omaisuus. Mutta mitä aikoisit sinä tehdä?"
+
+"Minä möisin tämän ja rahalla ostaisin jonkun paikan vapaista
+valtioista, veisin sinne kaikki orjamme ja opettaisin heitä lukemaan ja
+kirjoittamaan."
+
+Tämä vastaus tuli varmasti ja ihan vitkastelematta. Herra Clare hymyili
+tyytyväisesti, mutta äiti katsahti äreästi Evaan.
+
+"Ihan tuo lapsi minulta vielä turmellaan", sanoi hän nuhtelevasti. "Etkö
+sinä myöskin ehkä opetuttaisi orjille pianon soittoa ja
+samettimaalausta? Kyllä minä tiedän, mistä kaikki nuo ajatukset tulevat.
+Sanopas, missä sinä olet ollut koko päivän."
+
+"Minä olin Tuomon luona ja kuulin hänen laulavan."
+
+"Mitä, kuulitko hänen laulavan? kysyi rouva Clare, kuin ei olisi
+ymmärtänyt lapsen vastausta.
+
+"Kyllä hän lauloi. Hän laulaa niin kauniisti lauluja uudesta
+Jerusalemista ja loistavista enkeleistä. Ja välistä hän lukee minulle
+raamattua ja selittää tekstipaikkoja."
+
+Rouva Clare löi yhteen kätensä, niin hän hämmästyi.
+
+"No, no," sanoi isä rauhoittaen, "ei sinun tarvitse tuosta noin
+kiivastua. Ei Eva Tuomolta tosiaankaan opi muuta kuin hyvää."
+
+Rouva Clare nykäytti tyytymättömästi olkapäitänsä ja läksi pois, kuin
+silloin juuri ilmoitettiin vieraita tulleen.
+
+Claren talossa kävi tuon tuostakin eräs sukulainen, kesk'ikäinen mies,
+jolla oli synkkä, vastenmielisyyttä herättävä muoto. Tuomo peljästyi,
+kuin ensi kerran näki hänet, sillä tuo muoto ja nuo synkät, arasti
+katselevat silmät olivat hänelle hyvinkin tutut. Herra Legrée -- hän se
+juuri oli -- oli sukua rouva Clarelle, ja hän suureksi mielipahakseen
+huomasi, miten ystävällisesti orjia kohdeltiin tämän nuoren
+tilanomistajan tykönä. Vaikka hänen ei onnistunutkaan vaikuttaa mitään
+siinä kohdassa, niin hänellä kuitenkin oli kylliksi tilaisuutta
+vaikuttaa muuten vahingollisesti. Legrée oli kiihkoinen pelaaja ja
+juomari, ja herra Clare oli heikkoluonteinen mies, vaikka hänellä muuten
+olikin hyviä ominaisuuksia. Tuota pikaa hän kokonaan eksyi samaan
+säännöttömään elämään, kuin tuo toinen tunnoton tilanomistaja vietti.
+
+Ei Tuomokaan ollut huomaamatta jäänyt Legréeltä, joka pian sai selville,
+miten suuri vaikutusvalta tällä orjalla oli Evaan. Siitä hän jo edeltä
+päin alkoi vihata uskollista Tuomoa.
+
+Eva alkoi vähitellen olla peloissaan Tuomon tulevaisuudesta. Hän oli
+huomannut, että Legrée, vaikka vihasikin Tuomoa, kuitenkin samalla
+tähysteli häntä, ja olipa Eva kerran myöskin kuullut, miten hän oli
+ostellut Tuomoa hänen isältänsä. Luultavasti oli Legrée kuullut Tuomon
+uutteruuden ja toivoi hänestä hyötyä. Eva heti teki päätöksensä. Hän
+neuvotteli Ofelian kanssa, jota hän katsoi toiseksi äidikseen, ja he
+sopivat yhdessä toimimaan niin, että isä päästäisi Tuomon vapaaksi.
+
+"Mikähän tuolla lapsella taaskin on?" sanoi herra Clare eräänä iltana
+serkulleen. Hän ajattelee ja haaveksii aina niin itsekseen, kuin olisi
+jotakin joka tekee häntä levottomaksi."
+
+"Siltä se näyttää ihan selvään," myönsi Ofelia viekkaasti.
+
+"No, Evaseni, mikä sinulla on?" kysyi Clare.
+
+"Minä olen huolissani orjaimme tähden," vastasi lapsi. "Minä tahtoisin,
+että he olisivat vapaat, varsinkin Tuomo, joka aina on niin hyvä ja
+ystävällinen minulle. Hyvä, rakas isä, päästä hänet vapaaksi! Minä olen
+sen jo luvannut hänelle ja se teki hänet niin onnelliseksi." Eva halaili
+isäänsä ja suuteli häntä hellästi.
+
+Clare ei voinut olla täyttämättä mitään lapsensa toivetta. Hän vähän
+ajatteli ja myöntyi.
+
+"No, olkoon niin," sanoi hän, "minä täytän tahtosi, Tuomo pääsee
+vapaaksi. Mene nyt levolle ja malta mieltäsi huomiseen asti."
+
+Huomiseen asti! Herra Clare ei enää nähnyt sitä huomenta. Samana iltana
+tuli Legrée häntä noutamaan, kuten viime aikoina oli hyvin usein
+tapahtunut, ja yhdessä läksivät he ravintolaan. Siellä joutuivat
+muutamat vieraat riitaan, joka kiihtyi verisiksi tuhotöiksi. Clare oli
+muutamien muiden kanssa koettanut erottaa riitelijöitä ja tullut
+haavoitetuksi. Se haava oli kuolettava, Clare makasi koko yön tunnotonna
+ja ennen aamun koittoa kuoli hän.
+
+Tuomon vapauttaminen näytti nyt unhottuvan. Ensinnä olivat kaikki niin
+murheissaan, että kukaan ei ehtinyt muistelemaan orja parkoja, ja kuin
+Eva viimein melkoisen ajan kuluttua muistutti sitä asiaa äidillensä,
+kohtasi hän jyrkkää vastarintaa.
+
+Rouva Clare ei ollut koskaan ollut näissä asioissa yksimielinen miehensä
+kanssa eikä nytkään tahtonut kuulla puhuttavankaan Tuomon
+vapauttamisesta. Hän päin vastoin kutsui oikeudenpalvelijan ja valtuutti
+hänet hoitamaan kaikkia viljelyksiä sekä myömään talossa olevia orjia.
+
+Eva lähetettiin enonsa tykö Vermontiin, että hän toiselta puolen
+unhottaisi isänsä kuoleman ja toiselta puolen saisi olla näkemättä
+Tuomon poisvientiä.
+
+Siihen päättyi Tuomon lyhyt onni ja kovain kärsimysten pilviä kokoutui
+hänen elämänsä taivaalle. Ofelian sanoista ei pidetty lukua; hän
+kirjoitti rouva Shelbylle, että nyt oli aika ostaa Tuomo vapaaksi, mutta
+vastausta ei enää voitu odottaa. Kaikki Claren orjat, paitsi kaksi
+naispalvelijaa, jotka rouva piti itseään varten, vietiin New-Orleansiin
+ja suljettiin vankilaan ensi huutokauppaan asti.
+
+
+
+
+Kymmenes luku.
+
+Hiljainen kärsiminen.
+
+
+Tuomo joutui sen miehen omaksi, jota hän, muistaen Yrjön julmaa
+kohtelua, oli kaikista enimmin peljännyt: James Legreen.
+
+Pahat huhut, joita tästä miehestä oli kaikkialle levinnyt, riittivät jo
+sinänsä saattamaan kaikki pelkäämään häntä. Hän oli syntyisin Uudesta
+Englannista ja oli hurskaan äidin jumalaton poika. Huolellisesti
+kylvetty hyvyyden siemen oli langennut hedelmättömään maahan. Jo ihan
+nuorena oli Legree mieltynyt kaikenlaisiin seikkailuihin ja sittemmin
+Espanjan siirtomaan taistelun aikana harjoittanut merirosvoiluakin; mitä
+ihmiset sanovat sydämmeksi ja tunnoksi, oli sinä aikana häneltä kokonaan
+haihtunut. Äitinsä hän oli perin unhottanut, ja kuin hänelle kerran
+tuotiin sanoma hänen kuolemastaan ynnä kutrinen hänen hiuksiansa, oli
+hän pilkannut tämän äidin muistoa, joka häntä niin pahuuteen
+eksyneenäkin oli aina hellästi rakastanut, ja heittänyt hiukset tuleen.
+
+Entisen merirosvoilunsa aikana oli Legree saanut kokoon melkoisesti
+rahoja, joten hän saattoi ostaa maatilan Lousianasta, läheltä Red
+Riveriä eli punajokea. Hän oli koko seudun, varsinkin orjiensa kauhu.
+Siellä täytyi hellittämättä tehdä työtä varhain aamusta myöhään illalla,
+pyhät kuten arkipäivätkin, ja jos jäi kuinka vähä hyvänsä tekemättä
+määrätystä päivätyöstä, pidätettiin kokonaan jo muutenkin niukka ruoka
+ja usein vielä lisäksi ruoskittiin veriin asti. Jokaista viattomintakin,
+vastaan sanomiseen vivahtavaa huomautusta rangaistiin ankarimmasti.
+Niinpä esimerkiksi orja usein sidottiin kiinni puuhun ja ylt' ympäri
+sytytettiin tulia, niin että hän kärsi hirmuisimpia tuskia joista hänet
+vapautettiin vasta suurimman hädän hetkenä. Tahallisesta orjain
+tappamisesta laissa määrättyä rangaistusta Legree ei peljännyt, koska
+hän varsin hyvin tiesi, että oikeus voi tuomita ainoastaan silloin, kuin
+oli riittävät todistukset, eikä niitä ollut tähän asti vielä koskaan
+saatu.
+
+Legree oli ostanut Tuomon paraastaan hänen muhkean muotonsa ja
+vartalonsa tähden, hän kun näytti hänestä varsin hyvin sopivan orjain
+päällysmieheksi. Tosin hänellä oli niitä jo kaksikin, mutta hän ei
+voinut oikein luottaa heihin heidän silmänpalvelevaisuutensa tähden,
+vaikka he muuten kyllä matelivat maassa hänen edessänsä ja muita orjia
+pahimmasti rääkkäsivät. Kvimbo ja Sambo eivät enää miellyttäneet häntä.
+Tosin hän oli oppinut jo Claren talossa kylliksi tuntemaan Tuomon
+hurskasta luonnetta ja juuri sen tähden alussa tuntenut jonkinlaista
+kammoa häntä kohtaan. Hän ei tahtonut tietää mitään Jumalasta eikä
+uskonnosta siitä asti, kuin hän niin sanoaksemme oli antanut itsensä
+perkeleelle. Mutta hän toivoi saavansa Tuomon käännetyksi omaan
+uskoonsa.
+
+Tuomo oli herra Clarelta saanut lahjaksi paljon vaatteita; ne nyt heti
+Legree omisti. Hänen täytyi myöskin riisua siisti nuttunsa ja hyvät
+saappaansa, joita hän tähän asti oli käyttänyt, ja niiden sijaan ottaa
+pilalle kulunut mekko ja paksut puukengät. Kaikki hartauskirjat otettiin
+pois Legreen haltuun taikka heti poltettiin.
+
+Pian Tuomo tutustui kaikkiin töihin tällä tilalla. Hän oli säännöllinen
+kaikessa, mitä hyvänsä teki, ja luuli sillä sekä uutteralla
+toimeliaisuudella saavansa torjutuksi onnettomuudet ainakin osaksi.
+Legree, pitäen häntä salaa silmällä, heti huomasi hänet paraimmaksi
+työmieheksi, mutta samalla myöskin varsin hyvin näki, mitenkä Tuomossa
+joka kerran, kuin isäntä jotakin orjaa ankarasti puhutteli taikkapa
+kurittikin, heräsi syvä säälin tunne.
+
+Sen täytyi ennen kaikkea muuttua. Tunteellista orjain päällysmiestä hän
+ei tarvinnut eikä voinut käyttää, ja kuin hän puolestaan oli vakuutettu,
+että luotettavampaa peräänkatsojaa ei voinut mistään saada niiksi
+ajoiksi, jolloin hän itse oli poissa viljelyksiltänsä, niin hän ryhtyi
+kaikilla mahdollisilla keinoilla tylsyttämään Tuomon mieltä.
+
+Orjain joukossa oli myöskin vaimo, nimeltä Cassy, joka nähtävästi oli
+paremmassa puvussa ja yleensä näytti nauttivan erityistä suosiota.
+
+Hän oli ehkä viidenkymmenen vuoden iässä, iholtaan verraten vaalea sekä
+vartaloltaan yhä vielä muhkea; hänellä oli paljonsanova katse, jossa
+näkyi enempi ylpeyttä kuin orjallista nöyryyttä. Legreehen oli Cassyllä
+vaikutusvalta, joka kummastutti kaikkia, jotka tämän herran tunsivat.
+Vaikka hän olikin raaka orjiansa kohtaan, niin hän ei juuri koskaan
+pahoin kohdellut Cassyä, vaan päin vastoin ihan julkisesti antoi hänen
+ottaa itselleen minkä mitäkin etuoikeuksia. Jos hän joskus kävikin
+orjain töissä, niin se tapahtui paremmin omaksi huviksi kuin
+ulkonaisesta pakosta.
+
+Cassy oli sinäkin aamuna puuvillan korjuussa, kuin Tuomo ensi kerran sai
+kärsiä kuritusta Legreen tilalla.
+
+Se tapahtui näin. Puuvillan noukkiminen tapahtui päällysmiesten Kvimbon
+ja Sambon läsnä ollessa määrättyjen sääntöjen mukaan. Puuvillakorit
+olivat hyvin suuret ja jokaisen niistä täytyi iltaan asti olla
+täytettynä, vieläpä sen painoiseksi sullottunakin, kuin oli määrätty.
+Legree itse oli aina punnitessa läsnä, ja kenen korista puuttui kuinka
+vähä hyvänsä, häntä säälimättä ruoskittiin.
+
+Sen Tuomo tiesi varsin hyvin ja kuultuaan erään vanhan sairaan
+neekerivaimon jäävän jälelle työssänsä auttoi häntä voimainsa mukaan.
+
+Vanhus hyvin kummastui siitä ystävyyden työstä, jollaista ei kukaan koko
+maailmassa ollut hänelle vielä osoittanut, ja alussa vastustelikin,
+sanoen Tuomon voivan saada siitä ikävyyksiä. Vaan Tuomo vakuutti
+saavansa sittekin oman päivätyönsä täyteen. Se hänelle tosin ei olisi
+onnistunut, jos Cassy, nähtyään tämän tapauksen, ei olisi auttanut
+häntä.
+
+"Te ette ole viisas," sanoi Cassy hänelle, "muuten teille ei johtuisi
+mieleenkään auttaa toisia. Olkaahan vain kuukauden päivät täällä, niin
+olette tyytyväinen, jos edes oma nahkannekaan säilyy eheänä."
+
+Mutta siihen asia ei päättynyt. Päällysmies Sambo oli nähnyt myöskin
+koko tapauksen ja juoksi luo sekä löi Tuomoa ruoskalla kasvoihin. Vanhaa
+neekerivaimoa hän vain potkasi. Se onneton, jo ennestäänkin ihan
+voimaton, kaatui nyt maahan pyörryksiin. Mutta Sambolla oli omat
+keinonsa. Hän otti levollisesti suuren neulan ja pisti sen vaimolle
+nuppua myöten lihaan. Vanhus parahti tuskasta ja nousi ylös.
+
+"Näetkös, vanha noita, se auttaa paremmin kuin salmiakki!" ivasi Sambo
+ja kääntyi sitte heti Cassyyn päin rankasemaan häntäkin. Mutta Cassy
+astui säihkyvin silmin hänelle vastaan.
+
+"Konna, uskallapahan koskea minuun!" uhkasi hän. "Vielä minulla on
+kylliksi valtaa revittää sinut tai hakkauttaa palasiksi! Yhdellä sanalla
+minä sen aikaan saan."
+
+Päällysmies-orja vaikeni ja peräytyi pois.
+
+Tietysti tämä tapaus ei jäänyt ilmoittamatta Legreelle. Hän jo itsekseen
+iloitsi siitä, koska hänellä nyt muka oli tilaisuus saattaa Tuomo
+toiselle mielelle. Kuin työajan lopussa koreja punnittiin, hän tosin
+harmikseen huomasi vanhan neekerivaimon korin täyspainoiseksi, mutta hän
+ei siitä hämmästynyt, vaan sanoi, ett' ei se voinut olla totta.
+
+Vanhus vapisi, sillä hän tiesi, mitä nyt tuli. Legree heti kääntyi
+Tuomon puoleen sanoen:
+
+"Kuules, Tuomo, tiedäthän, että minä en ole aikonut sinua tavalliseen
+työhön, vaan orjain päällysmieheksi. Sinun pitää heti ryhtyä virkaasi ja
+ruoskia tätä akkaa."
+
+"O, hyvä herra, älkää minua pakottako siihen!" pyyteli Tuomo. "Minä en
+sitä mitenkään voi."
+
+"Etkö tottele?" sanoi Legree, ja suoni hänen otsassaan huomattavasti
+paisui. "No, maltahan, kyllä minä opetan sinut tottelemaan niin, että
+totta tosiaan muistat."
+
+Hän sieppasi lähimmältä orjalta ruoskan kädestä ja sivalsi Tuomoa poikki
+kasvojen niin, että veri alkoi tipahdella. "Tuosta saat osasi!" sanoi
+Legree lyödessään. "Etkö vieläkään voi tehdä sitä, hä?"
+
+"Herra, minä en sitä voi", vastasi Tuomo, pyyhkien verta kasvoistaan.
+"Ilolla minä teen työtä yöt päivät niin kauan, kuin kipinäkään elämää on
+minussa. Vaan se, jota te vaaditte minulta, on vääryyttä; minä en
+koskaan voi tehdä sitä."
+
+Kaikki läsnä olevat orjat peljästyivät tästä puheesta, joka heistä oli
+äärettömän uskalias. Legreekin tavoitteli pitkään aikaa sanoja, jotka
+kylliksi ilmaisisivat hänen kiukkuansa.
+
+"Mitä," tiuskasi hän viimein, "uskallatko sinä, musta koira, sanoa sitä
+vääräksi, jota minä käsken! Uskallatko vastustella!"
+
+"Herra," puhui Tuomo lempeällä, kärsiväisellä äänellä, "ajatelkaahan
+toki: kuinka minä voisin pakottaa itseni ruoskimaan tätä vaimoparkaa,
+joka jo ilmankin on enemmin kuollut kuin elävä? Jos tahdotte tappaa
+minut, hyvä herra, niin tehkää se, mutta kanssa-orjaani minä en koskaan
+rupea kiduttamaan."
+
+Legreen vimma kiihtyi nyt ylimmilleen. Hän ei enää kiljunut, vaan vapisi
+sisällisestä kiihtymyksestä. Tyynnyttyään sen verran, että kykeni
+puhumaan, käski hän molempia pyövelejänsä Samboa ja Kvimboa viemään pois
+Tuomoa ja ruoskimaan häntä niin kauan, että hänelle riittäisi siitä
+viikkokausiksi. Pilkallisesti nauraen ryhtyivät kätyrit työhönsä.
+
+Oli jo myöhään yöllä. Tuomo vääntelehti voihkaen ja verta vuotaen
+kovalla tilallaan. Hänen tuskansa olivat hirmuiset ja niitä vielä
+enensivät lukuisain moskitos-sääskien pistelemiset ja polttava jano.
+Koko maailma näytti hyljänneen Tuomon eikä hän itse kyennyt edes
+askeltakaan liikkumaan, vaikka ihan hänen vieressään olisi ollut
+kirkkainta juomavettä.
+
+"O laupias Jumala, katso armollisesti minun viheliäisen puoleeni ja auta
+minua voittamaan tämäkin rasitus!" rukoili hän, milloin väristen
+vilusta, milloin tuntien kuumeen poltetta.
+
+Silloin aukesi ovi ja siitä astui sisään vaimo, palava kynttilä kädessä.
+
+"Kuka hyvänsä lienet," vaikeroi Tuomo heikolla, tuskin kuuluvalla
+äänellä, "anna minulle vettä Jumalan laupeuden tähden, sillä minä vallan
+menehdyn janoon."
+
+Cassy -- hän se oli -- laski pois lyhtynsä, kaatoi tuomastansa pullosta
+vettä lasiin ja antoi sairaalle.
+
+"Tässä on, juokaa!" sanoi hän, nostaen Tuomon päätä ja kannattaen sitä.
+"Se vahvistaa teitä. Tiesinhän minä, että näin oli käyvä. Eikä olekaan
+minulla ensi kerta nousta näin yöllä virvoittamaan teidän tilassanne
+olevia onnettomia."
+
+"Jumala teitä palkitkoon!" vastasi Tuomo, juotuaan hätäisesti kolme
+lasia.
+
+Sitte Cassy veti ovesta sisään heinäsäkin, joka oli vähän kostutettu, ja
+käski Tuomoa siirtymään sille.
+
+Kauanpa kesti sairaan neekerin ponnistella, ennen kuin jaksoi totella
+ystävällistä neuvoa. Vaan kuin hän viimein oli makaamassa säkillä, tunsi
+hän haavojensa polttavan tuskan melkoisesti lievenevän. Cassy vielä
+asetti puuvillatukun hänelle pään alle ja istahti sitte sairaan viereen
+maahan.
+
+"Mies parka!" puhui hän, katsellen Tuomoa säälivästi. "Siinä makaatte
+nyt tuskissanne ja kärsitte hirveintä kipua. Ja mitä varten oikeastaan?
+kysyn minä. Te teitte kuin kunnon mies, mutta luuletteko sillä ketään
+hyödyttäneenne? Pikemmin te vain pahensitte omaa tilaanne ja toistenkin.
+Te olette perkeleen kynsissä ja, koska hän on väkevämpi, täytyy teidän
+taipua."
+
+"O hyvä Jumala!" huokasi Tuomo, "kuinka se olisi mahdollista? Miten minä
+voin taipua?"
+
+"Mitenkö? No, taipumistahan tämäkin tilanne on. Minä huomaan, että te
+ette ollenkaan tiedä, mitä täällä tapahtuu, mutta minä tiedän. Minä olen
+viettänyt kaksikymmentä vuotta täällä, kaksikymmentä vuotta tämän miehen
+vallassa! Te olette täällä yksinäisellä maatilalla, kaukana kaikista
+muista ja autioiden soiden keskellä. Täällä on ainoastaan orjia. Kukapa
+siis voi pätevästi todistaa, jos teidät elävänä poltetaan, nyljetään,
+hakataan kappaleiksi, koirilla revitetään taikkapa vain ruoskitaan
+kuoliaaksi? Oh, te ette osaa ajatellakaan, mitä kaikkea tekemään se mies
+kykenee. Jos minä kertoisin kaikki, mitä olen täällä itse nähnyt ja
+muilta kuullut, niin teiltä hiukset nousisivat pystyyn ja hampaat
+kalisisivat kauhusta! Minä..."
+
+Hän vaikeni itsestään, ikään kuin olisi liian paljon puhunut ja katseli
+pitkän aikaa tutkivasti Tuomoa. Sitte jatkoi hän:
+
+"Minä aioin vain sanoa, että vastustuksesta ei ole mitään apua, että
+täällä ei jumalallinen eikä inhimillinen laki voi teitä vähintäkään
+auttaa. Ja ansaitsevatko muka teidän kanssaorjanne, että kärsitte heidän
+tähtensä? Uskokaa minua, he eivät ansaitse. Päin vastoin he ensi
+tilaisuudessa olisivat valmiit kääntymään julmuudessaan teitä vastaan."
+
+"Orja parat!" puhui Tuomo säälivästi. "Kuka on heidät sitte niin
+julmiksi tehnyt? Ja jos he nyt ovatkin sellaisia, pitääkö minun sitte
+tulla saman kaltaiseksi? Ei, ei, minä kiitän sydämmeni pohjasta teitä
+neuvostanne ja äskeisestä avustanne, mutta minä en voi tehdä itseäni
+toiseksi, kuin olen. Minä olen kadottanut kaikki, vaimon, lapset, kodon
+ja hyvän isännän -- mitäpä olisikaan minulla enää jäljellä, jos en enää
+voisi luottaa taivaasenkaan?"
+
+"Mitä sitte teette," vastusti Cassy, "kuin se hirviö huomenna uudestaan
+uhkaa ja rääkkää teitä? Minä tunnen hänet ja minua kauhistaa jo
+ajatellakin, millä kaikilla keinoilla hän koettaa saada teidän mieltänne
+muuttumaan. Ja viimein teidän kuitenkin täytyy taipua."
+
+"Jumala armahtaa minun sieluani ja minua varjelee heikkoudesta", sanoi
+Tuomo luottavaisesti.
+
+"Ihan samaa olen jo monestikin kuullut ja aina on loppu ollut ihan päin
+vastoin. Katsokaa minua! Nyt saatatte huomata minut voimakkaaksi ja
+etuoikeuksia nauttivaksi, mutta eipä ennen ollut niin. Täällä minäkin
+olen oppinut kuuliaisuutta."
+
+Tuomo koetti nousta vähän, ja tuskissaankin katsoi hän uteliaasti
+Cassyyn.
+
+"Minä olen orjana syntynyt," alkoi vaimo, vähän mietittyään, kertoa,
+"vaan kasvoin onnellisesti. Hellät vanhemmat koettivat tyydyttää kaikkia
+minun toiveitani eikä minulla silloin ollut aavistustakaan kurjuudesta.
+Isä ja äiti kuolivat, minä jouduin naimisiin Henrylleni, joka oli paras
+ja rakastettavin mies. Isäntämme kohteli meitä enemmin vertaisinansa
+kuin orjina, seitsemän vuotta kesti sitä onnea. Silloin Henry kuoli
+keltaruttoon."
+
+Hän hengitti raskaasti ja näytti vaipuvan muistoihinsa. Vähän ajan
+päästä kertoi hän edelleen:
+
+"Minulla oli kaksi suloisen sievää lasta. Vanhempi oli poika Henry,
+isänsä kaima ja kuva. Hänellä oli isänsä silmät, isän korkea otsa ja
+ihmeen kaunis kiharapää. Toinen lapsi, pikku Elisabet, oli tuleva ihan
+minun näköisekseni. Nämä Henryltä minulle jäänyt perintö olivat minulla
+ainoana lohdutuksena. Tällä välin oli myöskin isäntä kuollut ja tila
+joutunut eräälle Stuartille, joka oli vainajan lähin sukulainen.
+Minutkin kirjoitettiin orjain luetteloon. Siihen saakka ei ollut mitään
+valittamista sillä herra Stuart oli hyväntahtoinen mies. Mutta hänellä
+oli suuri keinotteluhalu, ja kohta mekin saimme kuulla, että hän aikoi
+myödä sen tilansa. Ja niin tosiaan tapahtuikin, tila myötiin ja orjat
+myötiin huutokaupalla New-Orleansin torilla. Minut lapsineni oli jo
+ennen Legree ostanut minun tietämättäni, hän ilmoitti sen minulle
+kylmäkiskoisesti ja näytti papereja, jotka sen todistivat. Minä en
+ensinnä tahtonut lähteä, sillä tiesin kyllä, mikä hirviön maine tällä
+ostajalla oli. Mutta hän säälimättä uhkasi antaa pois molemmat lapseni,
+että minä en ikänäni enää saisi niitä nähdä. Mitäpä minun silloin auttoi
+muuta kuin taipua. Voi, millainen elämä sitte alkoi! Tuhannesti olisin
+mieluisemmin tahtonut kuolla kuin niiden kahleiden painoa kestää. Minä
+vihasin, minä inhosin tätä miestä. Ja kuitenkin pelkäsin tehdä häntä
+tyytymättömäksi. Lapsi parkoja hän kohteli raa'asti ja sydämmettömästi.
+Varsinkin Henryssä huomasi hän aina moittimista ja lakkaamatta häntä
+haukkui, eikä poika sitä aina kärsinyt. Henry oli perinyt isänsä
+kopeanlaisen mielen eikä häntä ollut koskaan voitu kurittamalla hillitä.
+Minä tuskissani koettelin pitää heitä niin etäällä toisistaan kuin
+mahdollista, minä rukoilin Henryä olemaan kärsivällinen ja taipuvainen,
+vaan en voinut estää hirmuista tapausta tulemasta. Kuin eräänä aamuna
+heräsin olivat molemmat lapseni poissa -- ne oli myöty!"
+
+"Äiti parka!"
+
+"Minä melkein mielettömänä syöksyin sen hirviön luo, minä raivosin ja
+riehuin ja kirosin häntä helvettiin saakka, vaan se ei vähääkään
+koskenut häneen; hän vain rauhallisesti sytytti sikarinsa, vieläpä
+julkesi näyttää minulle lapsista saadun summan, niiden veren hinnan.
+Monen viikon päästä lähetettiin minut asialle ja minä silloin jouduin
+lähelle orjain vankilaa. Sen oven edessä tunkeili ihmisiä ja minä kuulin
+lapsen äänen. Minä juoksin sinne ja tunsin Henryni. Hän silloin
+kiskasihe irti muutamilta miehiltä, jotka koettivat pitää häntä kiinni,
+juoksi minun luokseni ja tarttui minuun hätäisesti kiinni. Miehet
+tulivat hirveästi kiroillen jäljestä ja eräs heistä, jonka muotoa en
+koskaan unhota, ärähti vastaukseksi minun kysymykseeni, että poika oli
+siitä asti, kuin hänet oli ostettu ollut lakkaamatta uppiniskainen,
+jonka tähden hän nyt oli vankeudessa saamassa opetusta, jota hän vielä
+kauan oli muistava. Minä pyysin ja rukoilin hartaimmasti, mutta he eivät
+olleet kuulevinaankaan, vaan kiskoivat pois lapsiparan, joka yhä vielä
+riippui minussa kiinni, raastoivat hänet niin rajusti pois, että minun
+hameestani kappaleita repeili mukaan. Etäältäkin vielä kuulin Henryn
+itkevän ja vaikeroivan. Minä riensin tai oikeammin juoksin kuin takaa
+ajettu metsäneläin kotiin ja lapseni toivoton itku lakkaamatta kaikui
+korvissani. Ihan hengästyksissäni syöksyin Legreen huoneesen, kerroin
+hänelle, mitä olin nähnyt ja kuullut, ja rukoilin hänen apuansa. Hän
+vain nauroi ja pilkaten selitti pojan nyt vasta pääsevän hyville
+päiville. Silloin menetin malttini, jota oli vaikea pitää jo siihenkin
+asti; minä sieppasin pöydältä terävän metsästyspuukon ja syöksyin tuon
+hirviön päälle. Mitä sitte tapahtui, en tiedä, sillä minä pyörryin ja
+olin päiväkausia tunnottomana. Minä en luullut enää paraneväni enkä sitä
+toivonutkaan. Mutta niin kuitenkin tapahtui, kuume katosi ja minä
+virkosin jälleen. Nyt oli minun aikani tullut. Sattumus oli minulle
+otollinen, minä sain katsahtaa tuon miehen entisyyteen, joka oli täynnä
+kauhua ja rikosta, ja siitä lähtein minä pidin häntä kiinni
+omatekoisista kahleistaan. Tuo sydämmetön julmuri muuttui matelevaksi
+imartelijaksi ja koetti täyttää jokaista toivettani, paitsi vapauden
+saantia. Hän osti minulle poikani, rakkaan Henryni, takaisin ja siitä
+täytyi minun luvata olla vaiti hänen rikoksistaan kuolemaani asti. Poika
+parka ei saanut kauan olla minun luonani, ankara kuume tempasi hänet
+pois."
+
+Cassy vaikeni melkein kuin väsyneenä. Tuomo oli hänen kertomuksensa
+kuullessaan melkein unhottanut omat tuskansa ja ikään kuin itse ollut
+kaikkea kokemassa kertojan kanssa. Legree häntä ihan kauhistutti.
+
+"Kylläpä olette tekin kärsinyt paljon, liian paljon!" sanoi hän
+säälivästi.
+
+"Kiduttajanne eivät pidä minään meidän kärsimyksiämme. Minä olen
+astuskellut pitkin katuja, epätoivo sydämmessä, ja olen toivonut, että
+talot kukistuisivat päälleni taikka kivet altani syöksyisivät syvyyteen.
+Sellaiset olivat tunteeni ja sellaisena minä kerran astun tuomiopäivänä
+Jumalan eteen todistamaan niitä vastaan, jotka ovat turmelleet minulta
+ja lapsiltani ruumiin ja ehkä sielunkin."
+
+Tuomo katsoi Cassyä hyvin tarkkaavasti.
+
+"Sanoittehan että teillä oli vielä toinenkin lapsi. Ettekö ole saaneet
+mitään tietoa, mihin Elisabet on joutunut?" kysyi hän.
+
+Cassy pudisti päätään.
+
+"Varmaan tiedän vain sen verran, että hänet on myöty jollekin Shelbylle.
+Senkin sain kuulla vasta perästä päin Legreeltä. Minä olen usein
+vaatinut häntä tiedustelemaan, ja viimein hän toikin minulle sanoman,
+että Elisabet on kuollut herra Shelbyn tilalla."
+
+"Legree on teitä pettänyt", sanoi Tuomo niin jyrkästi, että Cassy heti
+aavisti siitä jotain erityistä. "Niinpä tietäkää, teidän Elisabetinne
+elää ja minä itse olen nähnyt hänet kasvoista kasvoihin."
+
+"Elääkö Elisabet!" riemuitsi Cassy hyvin innoissaan. "O puhukaa,
+puhukaa! Sanokaa, mistä minä hänet löydän."
+
+"Sitä minä, paha kyllä, en tiedä teille sanoa", vastasi Tuomo
+murheissaan. "Hän karkasi ja Jumala vain tietää, missä hän nykyään
+oleskelee."
+
+Hän kertoi sitte, mikäli tuskiltaan jaksoi, heikosti ja katkonaisesti
+Elisabetin vaiheet. Kuin hän puhui Yrjöstä ja ilmoitti hänen juuri
+olleen joku aika sitte Legreen tilalla, tunsi Cassy vähän sisällistä
+mielihyvää. Hän varsin hyvin muisti hänet, oli aina osoittanut hänelle
+hyväntahtoisuutta, jopa viimein auttanut häntä pakoonkin.
+
+Kuin Tuomo päätti kertomuksensa, nousi Cassy ja sanoi tavattoman
+lempeällä äänellä, joka tuntui omituiselta hänen äskeisen kiihkonsa
+jäljestä:
+
+"Tuomo, te ette tiedäkään, miten suuressa kiitollisuuden velassa minä
+olen teille tästä ilosanomasta. Kun nyt tiedän, että lapseni, edes yksi
+lapseni vielä elää, on omakin elämäni jälleen tullut jonkin arvoiseksi.
+Minä en nyt jätä mitään keinoa käyttämättä, saadakseni nähdä jälleen
+tytärtäni, en," -- nyt taas leimahti ilmi hänen kiihkonsa -- "vaikka
+minun pitäisikin käydä tuon hirviön ruumiin ylitse! -- Voinko vielä
+auttaa teitä, mies parka?" kysyi hän sitte.
+
+Tuomo ei vastannut kysymykseen. Häntä oli Cassyn viime huomautus
+kauhistuttanut.
+
+"Jopa te lausuitte kovia sanoja ettekä suinkaan tarkoittaneet niillä
+totta", sanoi hän. "Tehkäät niille hyvää, jotka teitä vainoovat,
+neuvotaan sanassa. Jospa toki menisitte hänen tykönsä, joka janooville
+antaa elävää vettä."
+
+"Hänenkö tykönsä? Nuorena tyttönä minä usein kyllä näin hänen kuvansa
+alttarin yllä. Mutta häntä ei ole täällä, täällä asuu vain synti! Vaan
+ei," jatkoi hän heti hiljemmin ja hartaasti kuiskaten, "ei, minä tahdon
+nyt taas uskoa häneen, nyt, kuin tiedän, että hän ei ole kääntänyt
+kasvojansa kokonaan pois minusta."
+
+Tuomo alkoi puhua, vaan Cassy esti.
+
+"Älkää enää puhuko mitään, mies parka, te olette jo kylliksi väsyttäneet
+itseänne ja teidän pitäisi nyt koettaa nukkua."
+
+Hän pehmitteli uudestaan sairaan vuoteen, asetti vesipullon hänen
+lähellensä ja poistui yhtä hiljaa, kuin oli tullutkin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ihan samaan aikaan, kuin Cassy oli yöllä Tuomo paran luona, tapahtui
+Legreen huoneessakin jotain, vaikka paljon meluisemmin.
+
+Legree oli Tuomon häpeällisen ruoskimisen jälkeen hyvin kiukkuinen.
+Häntä suututti, että oli kiivastuksissaan tehnyt kelvollisimman
+neekerinsä työhön kykenemättömäksi, vieläpä juuri kiireimpänä puuvillan
+korjuun aikana. Hankkiakseen parempaa mieltä meni hän huoneesensa,
+teetti väkevää, päihdyttävää punssia ja alkoi sitä hyvillään
+ryypiskellä.
+
+Tuskin ehti kymmentä minuuttia kulua, niin Sambo astui sisään sen
+näköisenä, että hänellä oli jotain tärkeää ilmoitettavana. Paperiin,
+joka lähellä oli kädessä, kiintyi heti herran huomio.
+
+"Mitä sinä siinä tuot, tyhmyri?" tiuskasi hän.
+
+"Se on tenhokalu!" vastasi Sambo arasti.
+
+"Narri, mitä nyt hulluttelet?"
+
+"Minä luulen, että se on noitain lahja, joka tekee, että meidän
+ruoskimisemme ei tehoa Tuomoon. Se oli hänellä mustassa nauhassa
+kaulassa."
+
+Kuten kaikki Jumalan pilkkaajat, niin myöskin Legree oli erittäin
+taikauskoinen. Sen tähden hänen kasvoissaan näkyi levottomuutta, kuin
+hän otti paperin ja avasi. Siinä oli hopeadollari ynnä hiuskihara.
+Kiharan oli Tuomo saanut Evangeline Clarelta, dollari oli Edvard Shelbyn
+antama muistiraha.
+
+Legree pudotti heti rahan, mutta hiuskihara kiertyi kuin jostakin
+salaisesta vedosta hänen sormeensa.
+
+Siitäpä alkoi hirmuinen mellakka. Silmät vimmasta ja kauhusta säihkyvinä
+juoksenteli Legree kuin mielipuoli huoneessa.
+
+"Peto!" tiuskasi hän neekerille, kuin hänen viimeinkin onnistui saada
+kihara sormestaan irroitetuksi ja tuleen heitetyksi. "Mitä sinä
+tuollaisia perkeleen ansoja kuljettelet! Uskallapahan vielä kerran tuoda
+sellaisia minulle! Tästä saat nyt tyhmyydestäsi!"
+
+Sambo sai potkauksen ja oli iloinen, että sillä pääsi sieltä.
+
+Herra Legreen kiihkon syy kyllä selviää sinulle, hyvä lukija, jos
+muistat erään jo edellä mainitun asian, Hän oli pilkaten heittänyt
+tuleen äiti vainajansa kiharan, joka oli tuotu hänelle samassa kuin
+sanoma äidin kuolemastakin. Evangelinen kihara muistutti hänelle tuon
+synnillisen teon vilkkaasti mieleen ja, kuin se hänelle nyt, sattumalta
+kiertyi sormen ympäri, kuten äidinkin kihara oli kiertynyt, luuli hän
+tätä tapausta äitinsä lähettämäksi muistutukseksi ja kauhistui
+sanomattomasti.
+
+Huumatakseen oman tunnon vaivojansa tyhjensi Legree punssilasin toisensa
+perästä. Hän oli kuulevinaan äänen huutavan: "Sinä heitit äitisi kiharan
+tuleen, sen tähden äitisi kirous heittää sinut helvetin tuleen!" Mitä
+enemmän hän joi, sitä elävämmiksi tulivat hänen mielikuvituksensa
+kauhukuvat, ja kuoleman hiljaisuus, joka vallitsi hänen ympärillään,
+vahvisti vielä enemmän tuota kauhistuksen tunnetta.
+
+Viimein hän hypähti ylös. Hän ei enää jaksanut kärsiä omaa
+mielikuvitustansa, hänen täytyi saada seuraa, se yksin voi herättää
+hänet uneksimisestaan. Hän puhalsi metsästystorveensa ja se molemmille
+orjainpäällysmiehille hyvin tuttu ääni juoksutti heti Kvimbon ja Sambon
+hänen luoksensa. Melua, huumaavaa soittoa isäntä tahtoi. Legree toimitti
+neekereille runsaasti viinaa ja, kuin he vähän ehtivät päihtyä, täytyi
+heidän välistä laulaa, välistä hyppiä ja välistä olla nyrkkisillä eli
+yleensä pauhata niin paljon kuin mahdollista herransa huviksi ja
+paremmalle mielelle saattamiseksi.
+
+Sekin melu loppui viimein, molemmat orjat olivat poistuneet ja Legree
+oli melusta ja pauhusta huumautuneena ja ihan päihtyneenä nukkunut. Vaan
+pahat tuskastuttavat unet alkoivat nyt ahdistella. Valkoisella harsolla
+verhottu olento tuli hänen tykönsä ja koski häneen jääkylmällä
+kädellään. Hiuskihara näkyi uudestaan, mutta tällä kertaa hyvin suurena
+ja hänen kaulaansa kiertyvänä. Yhä lujemmalle ja kireämmälle kiertyi se,
+niin että hän tuskin enää voi hengittää. Lukemattomain äänien kammottava
+kuiskailu kuului hänen korviinsa ja se kuiskailu ja ne äänet johtivat
+hänelle mieleen asioita, joista hänen verensä oli jähmettyä. Sitte hän
+taas makasi hirvittävän syvyyden partaalla; hurjasti huutaen ja parkuen
+pysyttelihe hän kiinni ja hänen takanaan seisoi Cassy, uhaten sysätä
+häntä alas äyräältä. Ja Cassyn viereen ilmestyi äkisti toinen olento,
+jättiläisen kokoinen, silmät kuopallaan ja nyrkki uhkaavana. Kauhuissaan
+kääntyi Legree pois päin, vaan samassa jo tunsi putoavansa, ja synkkäin
+haamujen helvetillinen nauru kaikui joka taholta. Aamuaurinko valoi
+loistavaa, ystävällistä kultaansa ikkunoista sisään, kuin Legree viimein
+heräsi. Vaan hänen sydämmessään ja mielessään oli kolkkoa ja kamalaa,
+sillä siellä asuivat vielä kaikki unien kauhut. Hän hengähti
+helpotuksesta, kuin näki Cassyn tulevan.
+
+"Olipa se helvetillinen yö, Cassy!" sanoi hän läähättäen. "En minä
+tahtoisi sitä enää toista kertaa kokea."
+
+Ja hän kertoi eilisillan tapaukset ja yön kauhut. Cassy käytti
+tilaisuutta hyväkseen ja taivutti Legreen jättämään aiotut julmuutensa
+Tuomoa kohtaan toistaiseksi. Ei Cassy koettanutkaan herättää tuossa
+hirviössä säälin tunteita, siksi hän oli liian viisas, vaan hän tiesi
+paljon tehokkaamman keinon. Hän tiesi Legreen lyöneen vetoa naapuriensa
+kanssa ja luvanneen tänä vuonna olla puuvilloinensa ensimmäisenä
+New-Orleansin torilla. Ja koska pohjoisamerikkalaiset kuten
+englantilaisetkin ovat kiihkoisia vetojen ihailijoita, niin tässä
+tietysti ei ollut mikään pieni summa vedossa. Sen tähden Cassy huomautti
+herrallensa, miten helposti hän saattaisi menettää vetonsa, jos hän
+riistäisi työstä niin kelvollisen työmiehen kuin Tuomo, ja miten
+riemullisesti toiset vedonlyöjät siitä nauraisivat. Legree, jonka
+luonteessa turhamaisuus ja voitonhimo hyvin suuresti vallitsivat, otti
+Cassyn sanat huomioonsa, päätti toistaiseksi olla vähemmin ankara Tuomoa
+kohtaan ja arveli itsekseen saattavansa kyllä korjuuajan jälkeen
+runsaasti korvata, mitä siihen asti tuli laiminlyödyksi.
+
+Tuomo oli sen jälkeen, kuin Cassy oli niin suuresti lievittänyt hänen
+tuskiansa, suloisesti nukkunut ja viehättävät unet, joita hän näki,
+olivat jyrkkänä vastakohtana Legreen kauheille unille. Isännän raaka
+ääni herätti hänet viimein kammottavaan ilmi elämään.
+
+"Laiskuri!" ärjäsi hänelle valtias, "kuinka kauan sinä aiot nukkua? Etkö
+tiedä, että villan poiminnalla on kiire ja että työtä on yllin kyllä?"
+
+Pari potkausta ja muut rääkkäykset saattoivat Tuomon nousemaan, vaikka
+hän vieläkin oli niin sairas, että tuskin jaksoi liikkua. Ei Tuomo vielä
+oikein ehtinyt ylöskään, kuin Legree heitti hänet takaisin maahan ja
+vaati häntä pyytämään anteeksi eilistä tottelemattomuuttansa ja
+kunnioituksen puutettansa.
+
+Tuomo ei liikahtanut.
+
+"Polvillesi! sanon minä vielä kerran!" kiljasi Legree ja sivalsi
+ratsupiiskallansa orjaa.
+
+"Herra, mitä pyytäisin teiltä anteeksi, kun en tiedä, mitä olen
+rikkonut?" sanoi Tuomo lempeästi. "Kun en tehnyt, mikä minusta oli
+väärin, siitä ette toki voi syyttää minua. Julmaan tekoon minä en
+koskaan ryhdy, tulkoon sitte mitä hyvänsä."
+
+"Nyt et varmaankaan ajattele, mitä kaikkea vielä voi tulla", pilkkasi
+Legree. "Vai luuletko ehkä, että minä katson noita paria piiskan
+sivallusta kyllin riittäväksi? Narri mikä olet! Minä toimitan sinulle
+rangaistuksen, jonka rinnalla kaikki tähänastiset ovat olleet vain
+lasten leikkiä! Mitäpä sinä esimerkiksi sanoisit, jos sinut sidottaisiin
+puuhun ja ylt' ympäri sytytettäisiin sieviä rovioita Hä, eikö siinä
+olisi huvia nauraa ihan kuollaksensa?"
+
+"Herra Legree," sanoi Tuomo, "te kykenette tekemään, mitä hyvänsä, sen
+minä kyllä tiedän. Mutta enempää kuin ruumiin te ette voi tappaa -- ja
+sitte seuraa ijankaikkisuus."
+
+Tämä yksi sana levitti taivaista valoa orja paran sieluun ja sama sana
+täytti isännän mielen sanomattomalla ahdistuksella.
+
+"Kuin te minut ostitte, herra Legree, niin te toivoitte saavanne
+uskollisen ja rehellisen palvelijan. Se minä olen teille ollutkin ja
+tahdon aina olla. Aikani ja voimani, kaikki minä annan teille, vaan en
+sieluani, se on Jumalani oma ja hänen vallassansa. Jos tahdotte kiduttaa
+minut kuoliaaksi, niin tehkää se, sillä..."
+
+"Todellako?" ärähti Legree vihan vimmassa. "Vieläkö sinä kiusaat minua
+ja saatat kiusaukseen? Perkele sinua auttanee tuskissasi."
+
+"Ei mikään perkele, vaan Jumala kaikkivaltias", vastasi Tuomo.
+
+"Kelvoton koira, että minä..."
+
+Tuomo sai korvapuustin nyrkillä, joka hänet kaatoi maahan.
+
+Samalla tunsi Legree olkapäällänsä kylmän käden. Hän kääntyi: Cassy
+seisoi siinä.
+
+"Tahdotteko sitte todellakin joutua naapurienne pilkattavaksi ja
+naurettavaksi?" kysyi hän. "Muistakaa vetoanne! Jättäkää siis Tuomo
+toistaiseksi rauhaan, minä tahdon saada hänet niin pian kuin mahdollista
+jälleen työhön kykeneväksi."
+
+"No," murisi Legree, "koska hän ei minulta jouda pois työstä, niin
+olkoon nyt toistaiseksi. Mutta vain toistaiseksi!" sanoi hän uudestaan
+Tuomolle. "Minä pidätän itselleni oikeuden maksaa sopivaan aikaan
+sinulle takaisin jokaisen sanasi ja kirjoittaa ne mustaan nahkaasi."
+
+Hän poistui.
+
+"Sinunkin aikasi tulee kyllä pian", murisi Cassykin itsekseen,
+katsoessaan herransa menoa. "Kärsivällisyyttä vain! -- No, Tuomo parka,
+kuinka nyt voitte?"
+
+"Herran enkeli on minut pelastanut leijonan kidasta", vastasi neekeri.
+
+"Pelastanutko? No, niin kyllä tällä kertaa. Mutta eihän se ole
+ainiaaksi. Te olette vetäneet päällenne koko hänen kiukkunsa eikä hän
+suinkaan ennen suo itselleen vähintäkään lepoa, kuin saa kostonsa
+täydellisesti tyydytetyksi. Minä kyllä tunnen sen miehen."
+
+
+
+
+Yhdestoista luku.
+
+Rauhan tie.
+
+
+Cassy oli oikeassa. Tuomon täytyi jo ennen, kuin hänen haavansa kokonaan
+paranivat, olla jälleen kovassa ja rasittavassa työssä, ja herransa
+häntä vielä joka päivä häijyimmästi vaivasi ja kiusasi. Tuomo oli
+toivonut saavansa nopean vaikka tuskallisenkin kuoleman eikä ollut niin
+valmistautunut kestämään tätä pitkällistä kidutusta. Tämä lakkaamaton
+kiirehtiminen ja työllä näännyttäminen oli hänelle ankarin koetus.
+Kaikki oli hänen silmissään kuin yöhön vajonnut, epäilys ja pelko
+yrittivät hiipimään hänen sydämmeensä, hän oli sellaisessa tilassa, että
+hänestä alkoi tuntua, kuin Jumalakin olisi hänet hyljännyt.
+
+Lohdutusta janoten istui hän eräänä iltana yksinäisen majansa edessä.
+Raamatun paraimmat ydinlauseet, jotka olivat häntä yhä vielä
+vahvistaneet ja pitäneet yllä, näyttivät kadottaneen voimansa häntä
+kohtaan, ja huoaten laski hän pois pyhän kirjan. Pilkkanauru sai hänet
+vavahtamaan, Legree seisoi hänen edessänsä.
+
+"No, sinä katuvainen sankari," pilkkasi hän orjaansa, "mitenkä ovat nyt
+asiat? Joko nyt käännymme ja rupeemme järkeviksi? Ha ha haa, kyllähän
+minä tiesin, että niin piti käymän!"
+
+Tuomo oli vaiti. Tuo julma pilkka raateli hänen sydäntänsä kuin
+kaksiteräinen miekka.
+
+"Hullu mikä olit!" jatkoi Legree. "Minä tosiaan tarkoitin sinun
+parastasi, kuin sinut ostin. Sinä olisit voinut pitää hyviä päiviä,
+parempia kuin Sambo ja Kvimbo. Sen sijaan, että nyt aamusta iltaan teet
+raskasta työtä, olisit saanut mielin määrin herrastella joutilaana ja
+silloin tällöin olisit myöskin saanut punssilasin vahvistukseksesi.
+Mutta kuulehan, vielä on aikaa. Luovu typerästä uskostasi, joka ei ole
+tähän asti tuottanut sinulle muuta kuin tuskaa ja pahaa mieltä. Tule
+järkeesi, niin minä unhotan tähänastisen uppiniskaisuutesi."
+
+Se oli kova koetus Tuomolle. Hänessä taistelivat hurjimmat,
+ristiriitaisimmat tunteet, kehoittaen toiset luopumaan, toiset
+kestäväisenä pysymään. Mutta hänen parempi puolensa voitti, hän pysyi
+lujana.
+
+"Ei, herra," sanoi hän, "älkää minua enää kauemmin kiusatko! Niin kuin
+minä olen uskossani elänyt, niin minä tahdon uskossani kuollakin."
+
+"Mutta etkö näe, että Jumalasi ei huoli sinusta. Sinä saat häneen nähden
+joutua vaikka pelkästä hurskaudesta helvettiin. Etkö siis luule, että
+tekisit paremmin, jos luottaisit minuun?"
+
+"En", vastasi Tuomo vakaasti.
+
+"No, saammepahan nähdä!" sanoi Legree paljon merkitsevästi ja kääntyi
+pois.
+
+Tämä voitto kiusauksesta näkyi Tuomoa jälleen virkistävän. Suloista
+virvoitusta tulvi hänen sydämmeensä, usko oli uudestaan juurtunut ja
+taivaallinen rauha pääsi vallitsemaan hänessä. Lupaus: "ole uskollinen
+kuolemaan asti, niin minä sinulle elämän kruunun annan", herätti taas
+rohkeutta hänessä.
+
+Legreeltä ei jäänyt huomaamatta tämä äkillinen muutos, hän puheli siitä
+orja-päällysmiestensäkin kanssa. Sambo arveli Tuomon ajattelevan
+salaista paon yritystä, ja Legree, ollen ihan samaa mieltä, tunsi jo
+melkein mielihyvää siitä ajatuksesta. Pakolaisen jälleen kiinni saaminen
+näytti hänestä ihan varmalta.
+
+"Siitä asti, kuin se neekerikoira minulta niin kavalasti pääsi karkuun,"
+sanoi hän, tarkoittaen Yrjöä, "minä kyllä pidän auki molemmat silmäni,
+ja onneton se, joka sitte jälleen minun käsiini joutuu."
+
+Tällä välin oli Cassy tuon keskustelunsa jälkeen, joka hänellä oli
+Tuomon kanssa, päättänyt karata ja lakkaamatta mietiskellyt turvallista
+ja varmaa keinoa. Yrjön karkaamistapaa ei nyt enää sopinut käyttää, kun
+Legree varsin hyvin tiesi sen. Soille ei myöskään käynyt kätkeytyä,
+ainakaan lähitienoille, sillä sieltä oli koirain helppo löytää. Viimein
+hänelle yht' äkkiä joutui mieleen uusi ajatus. Niin sen piti käydä ja
+silloin se oli onnistuva.
+
+Legreen kartano oli vanha, luja rakennus, enemmin keskiaikaisen linnan
+näköinen kuin tämän seudun tavallisten keveiden rakennusten. Se oli aina
+niiltä ajoilta, jolloin ranskalaisia ensinnä asettui Louisianaan. Legree
+oli ostanut sen yhdessä koko tilan kanssa erään ranskalaisen
+perillisiltä ja kannattanut enimmät vanhanaikaiset huonekalut ylös
+vinnille. Se ulottui yli koko rakennuksen, oli hyvin monisopukkainen ja
+sai valoa ainoastaan parista pienestä kattoikkunasta. Yleensä koko vinni
+oli vähän kammottava ja kokonaan joutunut huonoon maineesen siitä asti,
+kuin eräs orjavaimo oli, joutuneena Legreen epäsuosioon, suljettu sinne
+ja sieltä sitte hävinnyt. Ei koskaan saatu tietää, miten hän oli
+kuollut, mutta aavistettiin, että hänen ruumiinsa oli salaa tuotu alas
+ja haudattu maahan. Samalla oli levinnyt huhu, että vainaja ei saanut
+mitään rauhaa haudassaan, vaan kuljeskeli vinnillä, kauheasti valittaen
+kärsimiänsä kidutuksia.
+
+Raakaluontoisenakin oli Legree pelkuri. Hänen omatuntonsa sitä paitsi
+sanoi hänelle, että hän oli sanomattomilla rääkkäyksillä kiduttanut
+viattoman orja paran kuoliaaksi, ja siten hän turhaan koetti haihduttaa
+tätä syytöstä. Kuin kummittelemisen huhu ensinnä tuli hänen kuuluviinsa,
+kauhistui hän sanomattomasti. Hän uhkasi jokaista, ken siitä enää
+vähänkään hiiskuisi, ankarimmalla rangaistuksella ja pysyi itse niin
+kaukana kuin mahdollista siitä hirvittävästä paikasta. Orjapalvelijatkin
+varoivat vinnille vieviä rappuja niin, että eivät menneet edes niiden
+lähellekään.
+
+Siihen perusti Cassy koko karkaamissuunnitelmansa. Hänen makuuhuoneensa
+oli juuri vinnin alla ja sekin edisti hänen aiettaan. Legree hyvin
+kummastui, kuin palatessaan kerran huviratsastukselta huomasi Cassyn
+paraillaan kantavan tavaroitansa alempaan kerrokseen. Isäntänsä
+kysymykseen, mitä se merkitsi, vastasi Cassy ihan lyhyesti, että hän
+tahtoi viimeinkin saada kerran maata rauhassa.
+
+"Kuka riivattu sitte häiritsee sinun yörauhaasi?"
+
+"Jos sitä tosiaan tahdotte tietää, niin kyllä se on hyvin helppo sanoa",
+vastasi Cassy.
+
+"No puhu sitte ja pian!"
+
+Cassy katsahti paljon tarkoittavasti.
+
+"Minä en saa maatuksi siltä alinomaiselta ähkymiseltä, kuin ylhäältä
+kuuluu. Minusta tuntuu ihan, kuin joku vinnillä kävelisi hitaasti ympäri
+ja joka askeleella tuskaisesti valittaisi. Kumeita lyöntejä kuuluu
+myöskin välistä ja sitte kauhistavaa surinaa ja sitä kestää puoliyöstä
+melkein aamuun asti."
+
+Legreen kasvoista näkyi peljästystä ja hämmästystä. Mutta hän hillitsi
+mielensä ja sanoi kaikkia tuota vain tyhjäksi mielikuvitukseksi. Melua
+hän selitti rottain juoksentelemiseksi ja kummallisia ääniä tuulen
+henkäyksiksi. Itsekseen hän kyllä ajatteli toista, ja jos hän ennen
+olikin epäillyt kummitusjuttuja, niin nyt ne hänessä muuttuivat
+horjumattomaksi varmuudeksi.
+
+Se oli Cassylle jo puolinainen voitto. Mutta hän ei vielä tyytynyt
+siihen, vaan jokaisessa mahdollisessa tilaisuudessa koetti yhä vahvistaa
+Legreen kummituspelkoa. Iltasilla hän kertoi hänelle kauhistavia
+historioita, jotka nostivat tukan pystyyn, ja keskiyön lähestyessä hän
+aina osoitti itsekin kauhistusta, vaikka mielessään samalla salaa
+riemuitsi. Hänen ei ollutkaan vaikea saada aikaan tuollaista kolinaa,
+hän vain huomaamatta hiivi vinnille, asetteli siellä päällekkäin tuoleja
+tai muita kaluja, sitoi niihin nuoran ja toisen pään pisti lattiaan
+tehdystä reiästä entiseen makuukammariinsa sekä nykäsi sitä sopivaan
+aikaan. Hän oli myöskin yhteen kattoikkunaan sovittanut pullonkaulan
+siten, että tuuli siitä puhalteli omituisia säveliä.
+
+Nyt vasta Cassy teki tarpeelliset aikeensa valmistukset. Hän kantoi
+yöllä kaikkein maatessa leipää, lihaa ja muita ruokatarpeita sekä
+kynttilöitä vinnille ja valmistautui kaikin puolin oleskelemaan siellä
+kauan aikaa. Sitte hän toimitti niin, että pääsi Legreen kanssa kerran
+lähikaupunkiin, joka oli Red-River-joen varrella. Matkalla hän otti
+tarkkaan huomioon kaikki merkit, joista toiste tuntea tien, sekä laski,
+miten paljon aikaa jalkamies tarvitsisi sitä astuakseen.
+
+Suoritettuaan täten kaikki valmistukset odotti Cassy nyt vain oikeaa
+hetkeä ryhtyäkseen työhönsä.
+
+Oli myöhään illalla ja kaikki jo makasivat, kuin Tuomo näki majansa
+edessä naisolennon varovasti liikkuvan kuun valossa. Hän meni ulos ja
+tunsi heti Cassyn.
+
+"Tulkaa kanssani, Tuomo," sanoi Cassy, "minulla on tärkeä puhumista
+teille."
+
+"Mitä sitte?" kysyi Tuomo. "Puhukaa vain tässä ihan pelkäämättä."
+
+"Ettekö tahdo päästä vapaaksi, Tuomo?"
+
+"Minä pääsen vapaaksi silloin, kuin se on Jumalalle otollinen."
+
+"Mutta jospa nyt pääsisitte pian. Tulkaa kanssani!" kuiskaili Cassy
+hätäisen kiireesti. "Mitäpä teille on hyötyä odottamisesta? Eikö se
+hirviö ole jo kyllin kauan kiduttanut teitä? Tahdotteko odottaa, kunnes
+vielä pahempaa tulee? Te ette tiedä, mitä kaikkea hän voi tehdä. Tuolla
+pihan takana on paikka, jossa näette puolikuolleen puun ja sen ympärillä
+joka puolella tuhkaa; kysykääpä vain, mitä siinä on tehty, niin näette,
+uskaltaako hän sanoa sitä teille. Minä pidän lupaukseni ja olen vaiti,
+mutta vapaaksi minä tahdon päästä miten hyvänsä! Ettekö siis tahdo
+yrittää minun kanssani, isä Tuomo?"
+
+Tuomo pudisti päätänsä.
+
+"Oli kyllä kerran sellainenkin aika, jolloin olisin saattanut olla
+taipuvainen karkaamaan, mutta silloin voitin kiusauksen ja voitan sen
+nytkin. Minä olen käsittänyt, että herrani on asettanut minut tänne
+työskentelemään ja että minä ehkä vielä voin vaikuttaa jonkun olennon
+autuudeksi. Ei, ei Cassy, minä pysyn täällä ja kannan ristiäni
+kärsivällisesti."
+
+"No, odottakaa sitte Jumalan nimessä kohtaloanne", sanoi Cassy
+murheissaan. "Minun mieleni tekee pois näkemään jälleen rakasta
+lastani."
+
+"Entäpä jos lähtönne huomataan?"
+
+"Silloin tapahtuu juuri niin, kuin minä oikeastaan tahdonkin. Näin se
+käy: Minä hiivin ulos takaportista ja riennän asuinrakennusten ohitse,
+Sambo ja Kvimbo näkevät minut ja hälyyttävät koko kartanon liikkeelle.
+Vaan minä sill' aikaa ehdin päästä suolle lepikkoihin, eivätkä he voi
+lähteä sieltä etsimään, päästämättä ensin irti koiria. Minä sill' aikaa
+teen pienen kierroksen, tulen leveälle purolle jossa kasvaa ruohoa ja
+vesakkoa, ja kaalan sitä pitkin, kunnes pääsen takaisin takaportille,
+jonka ohitse puro juoksee. Siten koirat joutuvat väärille jäljille,
+jotka päättyvät veteen, eivätkä ne voi siellä seurata niitä. Kartanossa
+silloin ei ole ainoatakaan ihmistä ja minä sen tähden pääsen huomaamatta
+hiipimään vinnille, jonne minä olen erääsen arkkuun laittanut itselleni
+mukavan vuoteen. Siellä minun kyllä täytyy odotella pitkä aika, sillä
+Legree tietysti kaikin tavoin koettaa saada minut jälleen kynsiinsä.
+Mutta tilatkoonpa hän kuinka paljon hyvänsä orjain ajajia, turhaan ne
+minua saavat haeskella. Sitte aikaa myöten, kuin minun luullaan jo
+ammoin päässeen kyllin etäälle, minä kyllä saan tilaisuutta rauhassa
+paeta. Ja nyt, voikaa hyvin, Tuomo parka ja Jumala teitä suojelkoon!"
+sanoi hän hyvin säälivästi.
+
+Cassy livahti hiljaa ulos takaportista, juoksi, kuten äsken juuri
+kertoi, pitkin asuinrakennusten riviä ja kiiruhti suolle tiheikköihin.
+Hän oli juuri sinne piiloon pääsemässä, kuin hänen takanaan kajahti
+ääni, käskien häntä pysähtymään. Se ei ollut Sambon eikä Kvimbonkaan,
+vaan Legree itse se hirveimmästi kiroillen juoksi jäljestä. Cassy tuota
+pikaa hävisi näkyvistä suolle ja isäntä silloin katsoi parhaaksi palata
+noutamaan apua.
+
+"Kuolema ja kirous!" kiukutteli hän itsekseen. "Se oli Cassy, kyllä minä
+näin hänet ihan selvään! Jospa hän nyt pääsee pakoon, ja...! Vaan ei,
+kyllä minä hänet ihan varmaan saan satimeen. -- Halloo! Sambo! Kvimbo!
+Ulos joka mies!" huusi hän kovalla äänellä; päästyään pihaan. "Cassy on
+soilla, ja ken hänet tuo minulle takaisin, saa viisi dollaria ja vielä
+ryypyn viinaa lisäksi."
+
+Koirat päästettiin irti ja kaikki alkoivat jouduttautua käskyä
+tottelemaan. Tuota pikaa oli pikisoitsuja joka miehellä ja samoin
+tuliaseita.
+
+"Pitääkö minun ampua häntä?" kysyi Sambo viivähtäen.
+
+"Ainoastaan siinä tapauksessa, että muuten ei voida saada häntä kiinni.
+Mutta pian nyt! Tiikeri! Vimma! etsikää!"
+
+Orjat läksivät. Kohta sitte ei koko kartanossa eikä pihalla näkynyt
+ainoatakaan elävää sielua. Cassy jo seisoi takaportilla odottelemassa
+ja, kuin melu vaikeni, hiipi ylös piiloonsa. Siellä oli tosiaan kaikki
+järjestetty tarkoituksen mukaisimmasti, mikäli niissä oloissa vain
+soveltui. Eräässä nurkassa vinnin perällä seisoi pöytä, vieressä kaksi
+tuolia, ja lähellä niitä oli mainittu arkku, avosivu kohti kattoa:
+Cassyn makuusija. Erääsen katon kannattimeen oli kynttilä kiinnitetty
+siten, että siitä ei näkynyt vähintäkään valoa kattoikkunoihin eikä
+muuanne vinnillekään kuin juuri siihen nurkkaan.
+
+Muutamia tuntia turhaan haeskeltuaan palasi Legree apulaisinensa kotiin.
+Hän oli puolittain vihan vimmassa ja puolittain huolissaan, että Cassy
+ehkä ilmaissee hänen salaisuutensa; mutta pian hän rauhoittui niistä
+huolistaan.
+
+"Cassy on vaiti", sanoi hän itsekseen. "Onhan minulla hänen lupauksensa,
+eikä Cassy ole niitä, jotka sanansa syövät."
+
+Jo samana yönä ratsasti Legree pyytämään muutamilta naapureilta apua
+huomispäiväksi uuteen suurempaan ajoon. Silloin kaikin tavoin koetettiin
+saada karkulaista jälleen kiinni, suot etsittiin tarkkaan, jättämättä
+mitään sopukkaa nuuskimatta. Kaikki turhaan.
+
+Legreen kiukku oli suurimmillaan tästä jo toisen ajon
+onnistumattomuudesta. Hän kiroili ja pauhasi lakkaamatta kotonaan, ja
+ken näinä hetkinä sattui hänen käsiinsä, tiesi varmaan saavansa ruoskaa
+ja potkauksia. Hänen vimmansa kääntyi viimein Tuomo parkaa kohtaan.
+Täytyihän Legreen saada osoittaa kiukkuansa jollekulle ja siihen oli
+Tuomo kaikista sopivin sekä siitä syystä, että hän ei ollut antautunut
+isäntänsä kätyriksi julmuuksien harjoittamisessa, että varsinkin siitä
+syystä, että hän niin horjumatta piti kiinni uskostaan ja siten oli
+isännälleen ainaisena salaisena moitteena. Legree oli muuten vakuutettu,
+että Tuomo tiesi Cassyn olinpaikan, ja päätti pakottaa hänet
+tunnustamaan, jos ei hyvällä, niin ankarimmilla kidutuksilla. Hän siis
+käski sen päivän iltana, jolloin oli toistamiseen oltu turhalla
+ajoretkellä, molempia orjain päällysmiehiä tuomaan Tuomoa.
+
+"Minä tiedän varmaan," sanoi hän heille, "että se musta konna on kutonut
+kokoon koko tämän jutun. Mutta hänen täytyy tunnustaa taikka on hänen
+viime hetkensä tullut."
+
+Sambo ja Kvimbo tottelivat hyvin mielellään, ja vaikka he eivät muuten
+sietäneetkään toisiansa, niin he kuitenkin vihasivat yksimielisesti
+Tuomoa, koska tiesivät, että hän alkuaan oli määrätty orjain
+päällysmieheksi heidän sijaansa.
+
+"Minä vihaan häntä", puhui Legree itsekseen, kätyrien poistuttua. "Hänen
+hurskastelemisensa inhottaa minua! Eikö jo rupea näyttämään siltä, kuin
+minä olisin viheliäinen syntinen hänen rinnallansa? Ja mikä estää sitte
+minua jäähdyttämästä vihaani hänessä? Eikö hän ole minun omani ja eikö
+minulla ole oikeutta kohdella häntä ihan mieleni mukaan? Kuka voisi
+minua estää siitä!"
+
+Ja ihan vimmoissaan puristi hän kätensä nyrkiksi ja pudisti sitä, ikään
+kuin olisi edessä ollut joku riistämässä häneltä sitä oikeutta ja
+valtaa.
+
+Kuin Tuomo tuotiin isäntänsä eteen, oli hänellä epävarma aavistus siitä,
+mitä oli tuleva. Hänestä tuntui, kuin astuisi hän viime askeliansa.
+Mutta hän ei vavissut, sillä hän oli valmis kuolemaan ja hänen
+sydämmensä ikävöitsi rauhaa. Ainoan toivonsa, kuin hänellä oli ollut
+maallisista asioista, toivonsa nähdä vielä kerran perhettänsä, oli hän
+jo aikaa sitte jättänyt, koska hän jo edeltä päin näki sen
+mahdottomaksi. Niinpä häntä ei enää mikään sitonut tähän maalliseen
+oloon, hän voi levollisesti astua kiduttajansa eteen.
+
+"Minä olen viimeinkin päässyt mielessäni selville, Tuomo," puhui Legree
+kylmästi, "ja minä sanon sinulle nyt, että sinun täytyy kuolla."
+
+"Herra, minun henkeni on annettu teidän käsiinne", vastasi neekeri
+levollisesti.
+
+"No hyvä, minä olen vakavasti ja totisesti päättänyt tappaa sinut",
+ilmoitti Legree äänellä, joka osoitti, että hänen sanojansa ei käynyt
+vähintäkään epäillä. "Mutta minä tahdon olla armollinen ja antaa sinulle
+vielä yhden pelastuskeinon: puhu, mitä sinä tiedät Cassystä."
+
+Tuomo painoi alas päänsä ja oli vaiti. Tuliko hänen ilmaista Cassyn
+salaisuus ja jättää hänet varmaan rangaistukseen, ehkäpä kuolemaankin?
+Toisaalta hän kysyi itseltään, eikö hän ehkä ollut velvollinen tekemään
+tiliä herrallensa. Lähimmäisrakkauden tunne pääsi voitolle.
+
+"No saanko minä vastauksen?" kysyi Legree raa'asti.
+
+"Herra, minä en tiedä mitään", sanoi Tuomo.
+
+"Mitä!" tiuskasi Legree ukkosen kaltaisella äänellä. "Merkitseekö se,
+että sinä et tahdo mitään sanoa? Kunnoton koira, jos et heti puhu, niin
+minä irroitan väkisin kielesi."
+
+Tuomo katsahti rukoilevasti.
+
+"Minä en voi enkä saata puhua mitään, vaikkapa se maksakoonkin henkeni",
+puhui Tuomo päättävästi.
+
+"Ahah, tunnustatko siis kuitenkin tietäväsi asian?" kysyi Legree
+kavalasti.
+
+Tuomo vitkasteli.
+
+"No, olkoon sitte, minä tiedän", sanoi hän. "Minä en tahdo lähteä
+täältä, valhe huulillani."
+
+"Ja pysytkö siis nytkin itsepäisyydessäsi etkä sano minulle, mihin Cassy
+on paennut?"
+
+"Se olisi vastoin uskoani ja omaatuntoani."
+
+"Kuulepas, Tuomo," sanoi Legree, astuen ihan hänen eteensä. "Sinä ehkä
+luulet minun nytkin vain leikittelevän, koska tähän asti olet aina
+päässyt vielä hengissä. Vaan minä vannon sinulle kaikkein perkeleiden
+nimessä, että minun päätökseni on luja ja että sinä et tästä huoneesta
+enää pääse, joll'et tunnusta."
+
+Peljästymättä vastasi Tuomo nytkin lempeästi:
+
+"Rakas herra, olkaa armollinen älkääkä vetäkö päällenne enää tätä suurta
+syntiä."
+
+"Joko ryhdyt rukoilemaan?" pilkkasi isäntä.
+
+"Jos te olisitte sairas taikka hädässä ja minä voisin teitä pelastaa,
+niin ilolla minä antaisin sydänvereni teidän edestänne niin, kuin
+Vapahtaja on uhrannut verensä minun edestäni. Mutta älkää kostako
+siunausta kirouksella. Sillä vaikkapa teettekin minulle kaikkein
+pahinta, minun tuskani ovat pian ohitse, vaan teidän tuskanne silloin
+vasta alkavat eivätkä koskaan lopu."
+
+Tulinuolina tunkeutuivat nämä sanat tuon hirviön paatuneesen ja
+ruostuneesen sydämmeen. Hän tunsi itseään ikään kuin vuoren painavan.
+Ensin hän koetti puhua, mutta ei sanaakaan saanut suustansa, kunnes
+viimein pakotti esiin rämäkkää naurua. Se kuului niin kauhistavalta,
+että molemmat orjain päällysmiehetkin ehdottomasti peljästyivät. Tuomon
+kohtalo oli ratkaistu.
+
+Jättäkäämme, hyvä lukija, kertomatta, mitä nyt seurasi. Se oli
+äärettömän raaka teko, ruoskiminen kuolemaan asti. Tuomon sanat ja
+verraton kärsivällisyys niissä viimeisissä kidutuksissa koskivat yksin
+noiden raakain kätyrienkin sydämmeen ja muuttivat heidän vihansa
+katumukseksi ja sääliksi. He kantoivat hänet majaansa, pesivät hänen
+haavansa ja, koska vielä huomasivat hänessä elon merkkejä, kaatoivat
+vähän viinaa hänen huulillensa.
+
+"Voi, Tuomo," vaikeroi Kvimbo vilpittömästi, "miten häpeällisesti ja
+julmasti me olemme sinua kohdelleet!"
+
+"Onko sinun mahdollinen -- voitko antaa meille anteeksi?" rukoili Sambo.
+
+"Teitä parkoja!" kuiskasi Tuomo. "Mielelläni antaisin henkeni montakin
+kertaa, jos vain sillä voisin pelastaa teidän sielunne. O Herra, anna
+heillekin voimaa ja lujuutta, että he tulisivat osallisiksi sinun
+ijankaikkisesta armostasi."
+
+Nämä sanat lausuttuaan Tuomo parka menetti tajuntansa ja vaipui hyvää
+tekevään tunnottomuuteen, joka ei enää sallinut hänen tuntea hirveitä
+ruumiillisia tuskiaan.
+
+Seuraavana aamuna pysähtyivät pihaan keveät ja komeat vaunut. Nuori mies
+hypähti siitä ylös ja kysyi talon isäntää. Se oli Edvard Shelby.
+
+Ofelian kirje rouva Shelbylle oli onnettomuudeksi vasta kahden kuukauden
+kuluttua saapunut perille. Vähän ennen, oli herra Shelby kuollut ja
+siitä syntynyt häiriö oli taas viivyttänyt asiaa. Vasta sitte, kuin
+rouva Shelbyn onnistui taidollaan ja viisaalla säästäväisyydellään saada
+asiat paremmalle kannalle, saatettiin taas toden perästä muistella
+Tuomon ostamista vapaaksi. Nyt, kuin riittävä summa voitiin helposti
+saada kokoon, lähti Edvard heti New-Orleansiin hankkimaan Claren pesän
+selvittäjiltä tietoa Tuomosta. Pian hän saikin tietää Tuomon viimeisen
+ostajan ja sepä kylliksi selittää, mitä varten hän tuli tapaamaan herra
+Legreetä.
+
+"Teidän orjienne joukossa on neekeri, nimeltä Tuomo", sanoi Edvard
+päästyään Legreen puheille. "Hän oli ennen isäni omana ja minä tahtoisin
+nyt mielelläni ostaa hänet takaisin."
+
+"Olin minä niin tyhmä, että uhrasin siitä miehestä melkoisen summan. Nyt
+minä olen sitä jo kauan katunut. Eipä ole helppo löytää itsepäisempää,
+hävyttömämpää ja kavalampaa ihmistä. Koettaa viekoitella neekerejäni
+karkaamaan eikä anna mitään ilmi, kuin minä rupean häntä tutkimaan.
+Mutta opetinpa minäkin häntä kunnon lailla ja nyt se veitikka lienee
+kuolemaisillaan."
+
+Nuorukainen hämmästyksissään peräytyi ja suuttumus punastutti hänen
+kasvojaan.
+
+"Missä on Tuomo?" kysyi hän lyhyesti.
+
+Neekeripoika, joka sattumalta seisoi lähellä, osoitti erästä majaa.
+Legree olisi mielellään salannut vieraalta julmuutensa yksityiskohtia ja
+sen tähden potkasi poikaa. Edvard ei enää antanut itseänsä eksyttää,
+vaan astui osoitettuun majaan. Tuomon tila häntä vallan peljästytti.
+
+"Voiko tämä olla mahdollista!" sanoi hän ja katkerimman surun kyyneleet
+juoksivat pitkin poskia. "Setä Tuomo, ystävä parka, kuuletteko te?"
+
+Edvardin ääni sattui kuolevaisen korviin ja hän näytti vähitellen
+tulevan tajuunsa. Hän liikutti hitaasti päätänsä, avaamatta silmiään, ja
+hymyili sitte.
+
+"Setä Tuomo, sanokaa edes yksi sana minulle. Tunnetteko minua? Minä olen
+teidän pikku Edvardinne, jota olette niin usein polvillanne
+kiikutelleet."
+
+"Mitä Edvardko?" kuului heikko ääni. "Kyllä minä tunnen."
+
+Tuomo avasi silmänsä. Hänen katseensa oli alussa sekava, ja ikään kuin
+peljäten kiintyi se Edvardin muotoon. Mutta nyt hän näkyi tuntevan
+hänet, ilo välähti hänen kasvoillaan ja hän pani hartaasti kätensä
+ristiin.
+
+"Ylistetty ja kiitetty olkoon Herra! Niinpä saan nähdä vielä kerran
+teidätkin, rakas Edvard. Siitä minä kiitän sydämmestäni teitä."
+
+"Tuomo, ette te saa kuolla", vaikeroi nuorukainen. "Minähän tulin teitä
+lunastamaan vankeudestanne."
+
+"Minä olen jo lunastettu, rakas Edvard, ja toivon nyt pääseväni
+ijankaikkiseen rauhan valtakuntaan, jossa ei ole mitään valkoisen ja
+mustan erotusta. Siellä on vielä paljon parempi kuin Kentuckyssä. Ah,
+rakas Edvard," sanoi hän äkisti ja hänen katseensa muuttui suruiseksi,
+"älkää sanoko mitään Kloelleni, missä tilassa minut tapasitte, vaan
+sanokaa hänelle ainoastaan, että minä olen mennyt taivaan kunniaan,
+jossa kerran saamme nähdä toisemme jälleen. Ja viekää kaikille
+sydämmelliset jäähyväiset minulta."
+
+Juuri silloin ilmestyi Legree majan ovelle, vaan heti jälleen riensi
+pois.
+
+"Kurja hirviö!" huusi Edvard jäljestä. "Sinun täytyy tehdä tili tämän
+elämän sammuttamisesta."
+
+"Ei niin, Edvard!" huokasi Tuomo. "Hän on erittäin surkuteltava ja hän
+säälittää minua. Jos hän kääntyisi ja tekisi parannuksen, niin
+luullakseni hän vielä saisi armon, mutta..."
+
+Puheen ponnistus oli uskolliselta orjalta vienyt viimeiset voimat. Hän
+painui alas vuoteelle ja kohta sitte alkoi oikea kuolemantaistelu. Vielä
+kerran leimahti elämän valo hetkiseksi, mutta sammui sitte ainiaaksi.
+Hyvin liikutettuna seisoi Edvard vainajan vuoteen vieressä. Ajatellen,
+että Legree kiukuissaan saattaisi ehkä vielä raadella ruumistakin,
+ryhtyi hän hieromaan kauppaa. Hän meni Legreen luo ja pyysi sopivasta
+maksusta Tuomon kuollutta ruumista, voidakseen haudata sen sopivalla
+tavalla.
+
+"Kuolleita neekerejä minä en myö," sanoi Legree kiihkeästi. "Vaan jos
+todella ja välttämättä tahdotte ottaa ruumiin, niin tehkää se;
+vähempihän on minulla siitä tekemistä."
+
+Edvard sitte neekerin avulla kantoi vaunuihinsa ruumiin, käski neekerin
+ottaa mukaan kuokan ja lapion ja kääntyi uhkaavasti Legreen puoleen.
+
+"Teidän täytyy vastata minulle hirmutyöstä, jonka tässä olette tehnyt",
+sanoi hän. "Viattomasti vuodatettu veri ei ole jäävä kostamatta. Heti
+ensi kaupungissa minä annan tämän murha-asian oikeuden haltuun."
+
+"Miten mielenne tekee", vastasi Legree pilkallisesti. "Te vain kohtaatte
+paljon vaikeuksia. Minä sanon, että tuo neekeri on kuollut
+luonnollisella tavalla, ja tahtoisinpa nähdä sen, joka kelpaisi tulemaan
+todistajaksi minua vastaan."
+
+Edvardin täytyi itsekseen myöntää Legreen olevan oikeassa. Nykyään ei
+käynyt ryhtyä mihinkään toimiin ja tuo hirviö sai toistaiseksi olla
+joutumatta oikeuden käsiin. Edvard halveksivasti kääntyi seljin häneen
+ja ajoi pois. Etäällä Legreen alueen ulkopuolella oli sievä mäki ja sen
+päällä pitkäin puiden varjossa vihreä kunnas. Sinne hautasi Edvard
+vainajan, siellä lepää setä Tuomo parka rauhassa.
+
+
+
+
+Kahdestoista luku.
+
+
+Siitä hetkestä alkaen, kuin Legree oli kiukuissaan surmannut viattoman
+neekerin, oli hän itsekin perin rappiolla. Mitä moninaisimmat ajatukset
+ja tunteet riehuivat hänen sisällänsä eivätkä suoneet enää hänelle
+vähintäkään rauhaa. Päivällä hänelle milloin mikin tapaus muistutti
+Tuomoa ja yöllä häntä ahdistivat pahat unet. Kummitus myöskin raivosi
+vinnillä pahemmin kuin koskaan ennen ja salainen kammo, jota näkyi
+orjain kasvoista, yhä vain enensi hänen kauhuansa.
+
+Eipä ihme, että Legree, huumatakseen synkkiä ajatuksiansa, ryhtyi
+kaikenlaisiin viihdytyksiin, varsinkin viinan juontiin. Kuukauden
+kuluessa turmeltuivat kokonaan hänen hermonsa ja aistimensa. Ankara
+kuume käänsi hänet vuoteen omaksi ja kolmen päivän kuluttua hän jo oli
+lakannut elämästä. Hän ei kuollut autuaallisesti kuten Tuomo, vaan
+hirmuisissa houreissa.
+
+Tällä välin oli Cassy ilman vähintäkään vaaraa päässyt pakenemaan. Hänen
+onnistui päästä Natcheziin ja sieltä höyrylaivaan, joka oli matkalla
+myötävirtaan alas Ohioon. Sattumalta oli matkustajain joukossa myöskin
+nuori Shelby, joka juuri oli paluumatkalla Kentuckyyn. Kuin Cassy oli
+hyvin saman näköinen kuin Elisabet, se ei voinut jäädä Shelbyltä
+huomaamatta, ja vähäinen tietustelukysymys sai heidät tuota pikaa
+vilkkaasen keskusteluun. Edvard kertoi Cassylle, mitä tiesi Elisabetin
+elämästä. Hän oli ennen lähtöänsä Louisianaan saanut Wilsonilta kuulla
+paon onnistuneen sekä Yrjön ja Elisabetin päässeen yhteen. He olivat,
+kuten heiltä saapunut kirje ilmoitti, muuttaneet Kanadasta Montrealin,
+jossa Yrjö oli päässyt työhön konetehtaasen.
+
+Näiden tietojen mukaan Cassyn ei ollut vaikea hankkia tarkempaa
+selvitystä, ja viikkokauden kuluttua hän jo sai sulkea syliinsä
+Elisabetin.
+
+Yrjö ei kauan viihtynyt Montrealissa, hän halusi kehittää ja täydennellä
+tietojansa. Oleskeltuaan neljä vuotta Pariisissa, joll' aikaa hän hankki
+sangen monipuolisia tietoja, siirtyi hän omaisinensa Liberian vapaasen
+neekerivaltioon. Siellä vasta hänen kotonsa oli, jossa hän tahtoi elää
+ja kuolla.
+
+Entä muut tuttumme?
+
+Muistathan, hyvä lukija, vielä Haleyn ja Rikard Marksin? Sellaisille
+ihmisille ei ole muuta kuin yksi kohtalo. Heille ei ole kääntyminen enää
+mahdollinen, he joutuvat joko maallisen tai ijankaikkisen koston käsiin
+Haleyn tappoi eräs neekeri, kuin hän kyllin varakkaana juuri aikoi
+luopua ammatistansa; Marks kuoli luonnollisella tavalla. Evangeline
+Clare, suloinen tyttö, jolle Tuomo parka oli kiitollisuuden velassa
+lyhyestä onnen ajasta, kehitteli kunnon enonsa talossa yhä runsaammin
+hyviä lahjojansa. Sittemmin hän sai mieleisensä miehen ja yhdessä hänen
+kanssaan koetti koko ikänsä lievittää ja parantaa orjain tilaa, milloin
+ja missä vain taisi, ja hänen onnistui myöskin saada vielä äitinsäkin
+muuttamaan mieltänsä ihmisystävällisemmäksi. Täti Kloe suri suuresti
+Tuomon surullista kuolemaa ja ainoastaan emäntänsä hellät lohdutukset
+saivat hänet vähitellen jälleen tyyntymään. Hän koko ikänsä uskollisesti
+säilytti miehensä muistoa. Entä Edvard sitte? Hän oli, kuten jo oli
+nuoruudessaankin ollut, lujaluonteinen mies sekä kaikkein kärsiväisten
+tuki ja turva. Sitenpä hän lienee myöskin tullut onnelliseksi.
+
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Setä Tuomon tupa, by Harriet Beecher Stowe
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SETÄ TUOMON TUPA ***
+
+***** This file should be named 16392-8.txt or 16392-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/1/6/3/9/16392/
+
+Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
+Proofreaders Europe.
+
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
+*** END: FULL LICENSE ***
+
diff --git a/16392-8.zip b/16392-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..899e09c
--- /dev/null
+++ b/16392-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..1eef0da
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #16392 (https://www.gutenberg.org/ebooks/16392)