initial commit of ebook 16326HEADmain

5 files changed, 2944 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/16326-8.txt b/16326-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..fefd9be
--- /dev/null
+++ b/16326-8.txt
@@ -0,0 +1,2928 @@
+The Project Gutenberg EBook of Väljemmillä vesillä, by Kasimir Leino
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Väljemmillä vesillä
+       Uusia Runoja
+
+Author: Kasimir Leino
+
+Release Date: July 18, 2005 [EBook #16326]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VÄLJEMMILLÄ VESILLÄ ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+VÄLJEMMILLÄ VESILLÄ
+
+Kirjoitti
+
+Kasimir Leino
+
+
+Otava, Helsinki, 1893.
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+»Väljemmillä vesillä»
+
+Elämän laulu I-VI
+
+Isänmaallisia:
+
+  »Yhteisvoimin yhteistyöhön!»
+  Kansalleni
+  Juhlaruno Kuopion laulu- ja soittojuhlassa 18-20/6 1891
+  En jouda, en jouda! I-II
+  Maisteri-kekkerit
+  Kummakos jos maamme kallis?
+  Kuusi kalliolla
+  Vuoden vaiheilla
+  Kerjäläisen jouluilta (kuvaus)
+
+Mielialoja ja tunteita:
+
+  Syksyinen mieliala
+  Niin herkkä kuin haavan lehti
+  Tuuliajolla
+  Talvitunnelma
+  Väsyksissä
+  Mä olen kuin siipehen ammuttu lintu
+  Onnensa kukkulalla
+  Unta
+  Niin uskollisna kuin taivahan tähdet
+  Hän
+  Vastaisen ai'an vieno auerpilvi
+  Kuin leikkii lämmin säde suvipäivän
+  Hyljätty
+  Et lempeni haavoja lääkitä voi!
+  Kuin huolivi kuutamon kultanen vyö
+  Niinkuin merten myrskysäillä
+  Neiti B:lle
+  Impeni I-III
+  Mä suutelin häntä ja itkin
+  Äitini silmät
+  Kauniimpi sentään
+  Viattomuuden uni
+
+Mietelmiä:
+
+  »Tunne itsesi»
+  Elon mahti
+  Kuka on onneton?
+
+Ivallisia:
+
+  »Ihan kaavahan keisarikunnan»
+  Turvassa vanhain ja valtion
+  Eräälle kaunottarelle
+  Eräälle äidille
+  Kevätkylmät
+  Eräälle arvostelijalle
+  Vanhojen matkijalle
+
+
+
+
+»VÄLJEMMILLÄ VESILLÄ».
+
+
+    »Mä tahdon tuonne taisteluun ja
+    Miesten moiseks tulla.
+    Mä tahdon tarmon koitteluun
+    vesille väljemmille».
+
+    (Ristiaallakosta.)
+
+Kun kotilahden laineita ma ennen lassa sousin
+Tai kotikummun harjulle kun kevät-illoin nousin,
+Niin näin mä kaidan salmen suun ja siitä merta, merta,
+Mi silmiäni viehätti ja kiihoitutti verta.
+
+Tuo laaja, uljas ulappa se siinti houkutellen
+Ja sinne aina mieli mun nyt hehkui intoellen:
+Ei auta äidin varoitus, ei kyyneltulvat auta,
+Mun täytyy tuonne otteluun, vaikk' olkoon tuo mun hauta.
+
+En lahden tyyntä soutamaan mä ainiaaksi luotu,
+Mun lienee myöskin kuntoain kai kerran koittaa suotu,
+Ja vaikka voimat voipukoon ja menköön halki haaksi,
+Mun täytyy ennen koitella kuin kuolen, muutun maaksi.
+
+Näin mietin nuorra mielessäin ja kiihko tuosta karttuu,
+Mä vanhenen ja voimistun ja vartaloni varttuu; --
+Niin työnnän venhon vesillen ja ruoriin muka astun,
+Vaan virran pyörre valtaa mun kuin pienen pilkelastun.
+
+Tuo pyörre mua miellyttää, sen vauhti huimaa päätä,
+Tää onhan sentään elämää, ei aina tyyntä säätä;
+Mä laulan, nautin, riemuitsen nyt ristiaallokossa
+Ja vauhdin vuoksi aatokset on vallan huumiossa.
+
+Mut ai'an tullen tuohonkin jo tottuu, kyllästyypi,
+Ja vitkallensa vihdoinkin se mulle selviytyypi:
+Mä pyörin polo paikallain, mä virran kanssa kuljen,
+Ja luulen matkan eistyvän, kun silmät kiinni suljen.
+
+Ei pyörintä oo kulkua, ei myötävirta merta --
+Mun tästä lemmon pyörteestä kai täytyy päästä kerta;
+Mä tahdon tuonne seljemmäs vesille väljemmille,
+Mä tahdon ottaa oman tien ja saada venhon sille.
+
+Nään tuolta aavan ulapan ja aallot hyrskyharjat
+Ja mielessäni vaihtelee niin kummat kuvasarjat:
+Nään kuinka toiset riemuiten he laskee seljemmäksi
+Ja kuinka kuolon kauhistus saa toiset kelmeäksi.
+
+Niin monen purjeet puhkiaa ja aallot haaksen hautaa,
+Ei heidän tiestään jäljet näy, ei venhostansa lautaa,
+He ijäks sinne suistuvat, ei muista kenkään heitä,
+Ja tuskin äiti vuodattaa nyt heille kyyneleitä.
+
+Niin monen monta lailla mun sai halu lainehille,
+Niin monen monta sinne jäi, sai haudan toivehille,
+Ja toiset taistoon kyllästyi ja kotilahteen kääntyi
+Ja kuoli ennen äidin luo kuin tuonne kauas nääntyi.
+
+Tään kaiken, kaiken kyllä näin, vaan siit' en paljo huollut:
+Sam' onhan minne haudataan, kun kerran mies on kuollut;
+Ja kuoloakin kurjempi on elo taisteloitta,
+Se mielen tyysti tylsentää ja rinnan autioittaa.
+
+Siis käyköön kuinka käyneekin, mä lähden ulapalle,
+Ja jos mä voin, niin riemuiten mä näytän maailmalle,
+Ett' tarmo voittaa vastukset ja into kunnon antaa
+Ja pursi pienen pienikin voi joskus kauas kantaa.
+
+Niin tartun tuosta airoihin ja soudan, soudan, soudan,
+Ja työhön uutta vointoa mä vastuksista noudan;
+Niin vihdoin venhe vapautuu jo tuosta pyörtehestä,
+Ei oman suunnan vaalia nyt enää virta estä.
+
+Mä lasken läpi salmen suun, käy vedet väljemmäksi,
+Ja meren vilpas tuuli vie mun ruuhen seljemmäksi:
+Jo ilma raitis, suolainen mun keuhkot kaikki täyttää
+Ja mihin koito ky'ennen, sen voin nyt muille näyttää.
+
+Puhalla tuuli puhtoinen, vie pienet huolet multa
+Ja toivon maalta viesti tuo, niin kauvan kaivatulta;
+Opeta laulu vapauden ja suuren innostuksen,
+Mun mieli näille altis on ja töille uhrauksen.
+
+Sä meren aavan hallitset ja kuljet mistä tahdot,
+Sä nostat vuoriks aaltoja ja aaltoloille vahdot,
+Sä oman tiesi itse luot ja laulat vapautta,
+Sen päivän sulopaistetta, sen aamun armautta.
+
+Mä tahdon laulus kuunnella ja sille muodon antaa --
+Oi, jospa vain mun ääneni vois merten halki kantaa,
+Vapauden laulun laulaisin mä lahden soutajille,
+Mun laulu heidät tenhoais vesille väljemmille!
+
+En tiedä onko kangastus tuo maa, min nään mä tuolla,
+Vaan sinne tahdon, vaikka mun ois pakko tielle kuolla!
+Jos sinne kerran pääsen vain ja nähnen rannan uuden,
+Niin kohta kotikansallein mä saatan salaisuuden.
+
+Siis ylös purjeet kaikki nyt ja kokka kohden tuulta,
+Pois luovin hankavastaiseen mä kaidan salmen suulla --
+Kohoita Ahti aaltojas, mä lasken halki heistä:
+Nyt ehkä löytyy oma tie tuhanten muiden teistä!
+
+
+
+
+ELÄMÄN LAULU.
+
+
+
+I.
+
+Kun kaaoksesta kaikkeuden
+Loi luoja maailmoita,
+Kun sumut sankat yöhyen
+Säteistä päivän kirkkauden
+Hän selvitteli laulullansa --
+Niin taivot kaartui, säihkyi salamoita,
+Ja kuut ja tähdet kiertoon orjistuivat
+Ja vuoret nousi
+Ja uomat uurtui
+Ja virrat vuolahat lannistuivat.
+
+Ja laulun tenhosta tammet nousi,
+Jo tammet nousi ja hongat hyötyi
+Ja elämännestehen hetteet hersyi
+Vihrytvaippahan luonnon verhoin;
+Nousp' on nurmihin nuoret heinät,
+Kasvoi kukkia kangashiekat,
+Norot marjoja maasta työnsi,
+Solkikoivuja soiset notkot,
+Lehdot leppien aaluvoita,
+Laaksot lintujen laulupuita.
+
+Ja ihmehintä kaikist' ihmehistä
+Luojan laulun oli taikavoima,
+Joka luontoon kätki kummat kielet,
+Tuhatkielen laulun kanteloisen,
+Soinnut kauniit sekä soraäänet,
+Joiss' on luonnon suuri sävelistö,
+Luonnon kaikkivoipa,
+Luojan aina soipa,
+Suuri, mahtava,
+Rikas, ankara,
+Surunvieno sekä huolen hellä
+Kaikkisuuden iki-kanteloinen.
+
+Tämän luonnon suuren soittoneuvon,
+Jonka laulullansa luoja loi,
+Sen nyt kumman vuolas sävelvirta
+Korvihimme kaikkialta soi,
+Tuhatkielin,
+Tuhatmielin,
+Soraäänin,
+Sointuäänin
+Noin se vastaan ryöppyää,
+Kuulokalvot yllättää --
+
+Kunpa vain on ihmishenki,
+Sydän ahdas, angervoinen,
+Voisi kaikki kielet kuulla,
+Kuulla vuolaat sävelvirrat
+Luonnon laajan laulukanteleessa.
+
+
+
+II.
+
+  Kun kevätpäivä kirkastuu
+Ja puhkee leimahtaen pilvilöistä,
+Kun luonto luomaan havautuu
+Ja tointuu talven pitkällisen öistä,
+Kun luonnotar muuttavi muotoaan,
+Ja milloin itkevi itkujaan,
+Milloin viluissansa
+Värjyy,
+Milloin vihoissansa
+Ärjyy.
+Säihkyy salamoita,
+Pilvin taivot peittää,
+Uhkaa maailmoita
+Surman suuhun heittää,
+Milloin hymyy, kyynel silmässänsä,
+Milloin ähkyy synnyintuskissansa
+Nauttein sentään luomiskyvystänsä,
+Luomiskyvystä ja voimastansa --
+
+Silloin soimaan alkaa kumma kannel,
+Luonnon laajan suuri lauluharppu,
+Soittavi myrskyä maailmaan,
+Soittavi untelot toimintaan;
+Luoden vinhoja tuulispäitä
+Velloo vyöryjä laineiden,
+Reutoo, murskavi merten jäitä,
+Laulaa laulua keväimen.
+Silloin helkkyy herkkä luonnonkannel,
+Tuhatkielin laulaa virttä elämän,
+Tuhat luonnotarta kuuluu kaikkialta
+Elon antajaansa lauluin kiittävän:
+
+Kuohukoski vuorten valanteessa,
+Joka vauhkon lailla, vaahtosuuna,
+Kallion kieleltä kuiluhun syöksee
+Riemuten hurjasta leikistään,
+Kiittää mahtavalla laulullansa
+Kostajata julman sortajansa.
+  Vapaudesta, talven toivotusta,
+Laulaa merten laine lakkapäinen,
+Vyöryissänsä milloin syvänteissä,
+Milloin rannan louhiin roiskahdellen;
+Siintäväisen,
+Kuultavaisen,
+Ihalaisen ilman kannen alla,
+Kimpoo kiurut tuolla korkealla,
+Kiurut, leivot kaikki kilvoitellen
+Soittaa kieltään luonnon kanteleessa.
+
+  Käki kukkuu kultarinta
+Vaaran vehmaan viertehellä,
+Kukkuu huolet, kukkuu riemut,
+Kukkuu haikeat halunsa;
+Taikka lehdon liepehellä
+Raksuttaapi laulurastas
+Kuusen kukkean nenässä;
+Joen suussa jouhisorsa,
+Tavi rannan ruohikossa
+Soittelevi soitintansa
+Kilvan joutsenen keralla,
+Joka seljän ulapalla
+Leijuu ulpulumpeen lailla,
+Kilvan angen allin kanssa,
+Joka surkunuotillansa
+Sekin luonnon kieltä soittaa.
+  Sitä huojuu heilulatvat hongat,
+Sitä soittaa hennot heisipuut,
+Sitä korven vanhat aarniaihkit,
+Noron koivut, rannan raidat muut.
+
+Kaikki kieliä on luonnon harpun,
+Tuulenhengen niitä tuutiessa,
+Kaikki soivat taikalaulun lailla
+Luonnon mahdin niitä soitellessa.
+
+  Näin luonto laaja laulua on täynnä,
+On kumma kannel tuhatkielinen,
+Min säveltulvan tunnerunsas vuoksi
+Käy sentään kaikki sointuun yhtehen.
+  Mut luonto muu sai tyytyä muruihin,
+Vaan yhden suotiin
+Täss' soittaa täysin sävelin,
+Ja kuulla kaikki luonnon suuret laulut,
+Joita kumpus kielet jättikantelon,
+Ja huolla huolet, tuntee tuskat, riemut,
+Ja kuulla lyönnit luonnon valtimon --
+
+  Tää laajan luonnon tuntehikas tulkki,
+Tää laulun suuren herkin kaikukalvo,
+Tää ihmekannel kaikkeuden
+On ihminen.
+
+
+
+III.
+
+Niin, luonnon laulun sävelvuo
+Se rikkahana kaikuu rinnassamme,
+Sen lähtehistä hengen juuret juo
+Jo syntymässä,
+Sen vienon hellät sävellainehet
+Ne meissä tuudittaapi tuntehet
+Jo kehdossamme;
+Ja elämässä
+Ne aina, aina sitten kaikuu, raikuu;
+
+Paisuu milloin kosken kuohunnaksi,
+Myrskyn mylvinnäksi raivostuupi,
+Milloin helkkyy hellin kaihonkielin,
+Kaihonkielin sekä toivonmielin,
+Kunnes sointuu yhteen luonnon soiton kanssa,
+Kunnes tuntee varmaan angen asemansa,
+Kunnes hiljaa, hiljaa luonnon kannelkaiku
+Rinnassamme sammuu, sammuu, sammuu.
+
+  Lauloi äiti ensin kätkyellä,
+Emo vieritteli tuudittaissa
+Virttä vienon, hellän viehkeintä
+Iän kaiken halki kaikuvaista:
+
+Nukkui kyyhky kehdossansa,
+Uinaeli äidin ulpu
+Nähden unta autereista,
+Kuinka leikki luonnon immet,
+Kassapäiset karkeloitsi
+Saarella selällisellä
+Terhenniemen tanterella
+Sinipiian soitellessa
+Vellamoisen vierittäissä.
+
+Maammopa valvoi marjuttansa,
+Ettei se joutunut hukkaan,
+Ettei huuhkaja aivan varhain
+Iskenyt kyyhkysrukkaan.
+Äitipä huonolta maailmalta
+Kielteli kieltelemistään
+Tietäen, ettei pulmustansa
+Sitte hän löytäis mistään.
+
+Tää on ensi soitto luonnon kanteloisen
+Puhdas, kirkas, vieno, rauhaa täynnä --
+Tietämättään lapsi kaiken toistaa
+Niinkuin suvi-illoin järven tyyni pinta
+Taivaan sinikaaren kuvastaapi.
+Vaan tää kaiku vain ei konsaan kuole,
+Vaikka vaihtuis kuinka kulkupaikat,
+Kuuluu aina halki myrskyjenkin
+Hiljaa, vienona ja rauhoitellen
+Niinkuin kaukainen ja kaunis soitto.
+
+  Lapsen ai'at armahaiset
+Kiitäin, liitäin linnunsiivin poistui, poistui,
+Varsi varttui, järki jatkui,
+Tunteen lähteet lämmön saivat,
+Kumpus kuplia kummat suonet,
+Tulvas vetreät verten aallot,
+Povi paisui ja poreet nousi,
+Norui nestehet jännervöissä,
+Suihki suonissa kuumat kiihkot,
+Tulta tuiskusi silmänluonnit --
+Entinen rattosa rauha,
+Entinen lapsuus lauha,
+Äityen neuvot ja lempeät laulut
+Ja kaunis ja luottava lapsuuden usko,
+Ne kaikkosi pois kuni pilvyet tuulosen tieltä;
+Ja tuntehet tuskapäät
+Jo murteli lapsuen mieltä
+Ja lahtosen tyynehen kaarteeseen
+Toi vinhat viimat ja myrskysäät,
+Toi epäilyksen, epätoivon tuskan,
+Loihti soimaan suuret sydänkielet --
+
+Ja keskellä muiden onnen ja riemun
+Tuntui kaikki niinkuin tyhjä tuntuu;
+        Ulapoilla
+        Aukeoilla,
+        Siintävillä,
+        Soiluvilla
+Seilas nuoren miehen mieli --
+Mutta rinnassansa raukka
+Yhtä kaihoi, kaihoi, toivoi.
+
+Ilmestyipä suvi-illan suussa,
+Tuolta laakson lehdon liepeheltä,
+Solkikoivujen solasta
+Impi kaunis kuni kevätpäivä,
+Puhdas, kaino niinkuin metsän kyyhky,
+Raitis, tuores niinkuin illan kaste;
+Silmissänsä säihkyi säde päivän,
+Kummat kuuhuet on kulmillansa,
+Tähdet taivaan heiluu hartehilla,
+Olkapäillä oudot otavaiset.
+        Kummastellen
+        Kainostellen
+Tunteen aaltoloina läikkyessä,
+Lähestyvät nuoret toisiansa,
+Onnen aavistukset mielessänsä --
+
+Mutta raivoon riuhtautuu jo rinta,
+Ailut outo pahoin ahdistaapi,
+Suonet tykkii,
+Sydän sykkii,
+Kiihkeästi veret poskiin nousee,
+Kunnes katse kohtaa toisen katseen,
+Kunnes syön jo löytää toisen syömmen
+Silloin tiettiin, mitä kaiho tiesi,
+Silloin selvis elon salaisuus.
+
+Ja kevään lauluja linnut laulaa,
+Purot notkojen pulppuaa,
+Ja saarten rantoja aallot kaulaa,
+Tuomet kukkien tuoksuaa;
+Lemmen ilmoa uhkuu luonto,
+Luomisvoimoa kostuu maa,
+Metsä vertyen vihannoipi,
+Kautta ilmojen kannel soipi
+Voimakkaana,
+Toivokkaana,
+Tulvii taivahalle
+Niin kuin virta vuolas,
+Täyttää avaruuden,
+Maailmalle
+Tuopi onnen uuden,
+Soittaa, soittaa riemuin kaikkialla
+Lemmen autuutta ja sointuisuutta,
+Suven heilimöivän suurta työtä,
+Luovan voiman pyhää vihkivirttä.
+
+
+
+IV.
+
+  Rikaskielinen on lemmen kanteloinen,
+Sointuu aina, soraääninkin,
+Tuskissaankin tuntuu autuaalta,
+Nauttii kärsein, kyynelsilminkin.
+Vaan ei aina kai'u lemmen kieli
+Yhtä intoisaan ja kiihkeästi:
+Ajan vinhan pyörän pyöriessä
+Tunteen hento kärki tylsistyy,
+
+Intohimon leimut lempeydeksi
+Pehmentyy,
+Vienon vienosti ja hellemmästi
+Sointuu soitto, äsken salamoiva,
+Nyt niin tasainen ja elinvoipa
+Kuin on vilkas laakson lähteensuoni,
+Alta nuoren nurmen pulppuvainen.
+
+Vaimon armautta,
+Lasten rakkautta,
+Isän nuoren onnekkuutta,
+Kotikummun kultaisuutta,
+Koti-ilman ihanuutta
+Kaikuu soitto tyyni, sointuvainen.
+
+Ikuista tyyntä soutamaan
+Ei sentään luotu meitä,
+Ei luotu aina nauttimaan
+Kotoisen lieden lämpöä
+Ja armaan lempeä;
+Ei luotu miestä ainakaan
+Ikänsä halki kuulemaan
+Kotoisen lahden laulua,
+Kotoisten kuusten huojua,
+Ei käen kultarinnan kukkumista,
+Ei laulu-leivon lempisäveleitä.
+
+Mies toimehen suureen suunnattiin
+Koti-aitojen ulkopuolla,
+Meri myrskyvä seilata annettiin,
+Ilo taistelun touhuun kuolla.
+Ylös purtesi purjeet siis nyt vain,
+Alus aaltojen harjanteille!
+Elon aavalla seljällä purjehdus,
+Läpi vaivojen, huolien ponnistus
+On leikkiä hauskaa meille.
+
+  Ole huoleti, vaimoni armaisin,
+Surukyynele poskelta poista!
+Et salline sentähän lapsilles
+Esimerkkiä pelkurin moista?
+    Elo taistoa on --
+    Siis ottelohon!
+Tosi miesi ei myrskyä pelkää,
+Mut laittavi kuntohon venhon vaan
+Ja köyttävi köysiä tarkempaan,
+Vihatuuli kun vellovi selkää!
+Tosi miesi hän uhrata kyllä voi,
+Mitä kohtalo kallista konsaan soi,
+Kun vaativi synnyinmaa.
+
+On ihminen isäinmaatta
+Kuin juuria vailla on puu,
+On niin kuin syksynen päivä
+Kun aurinko piiloutuu,
+On laineilla häilyvä lastunen vaan,
+On myrskyssä lentävä lehti --
+    Isänmaaton ken on,
+    Hän itsekäs on,
+Ei löydä hän onnea milloinkaan,
+Ja loistoa rikkahan nautteissaan
+Hän mieroa köyhempi on.
+
+Siis syyt' on soittaa riemun kanteletta,
+Kun Luojaltani sain mä isäinmaan,
+Sain entis-ai'an ihanaiset muistot
+Ja kansan kalliin, jota rakastan.
+Sen hengen keväisistä hettehistä
+Sain nuoren nesteen suoniin, syömmehen;
+Sen huolet huolen, kärsin kärsimykset,
+Sen tunteet tunnen, senhän itkut itken,
+Sen harvat riemut myöskin riemuitsen;
+Ja taivaan lientyessä mustiin pilviin
+Sen kanssa kaikki voimat ponnistan
+Ett' alus kallis hukkumasta säilyis vaan.
+
+Mut jos joku maatani uhkailee
+Ja kansani aarteita ahnailee,
+Väkivaltaa, sortoa käyttää --
+Niin Luojalta lahjoja pyytelen polvillain,
+Ett' ukkosen voimalla lauluni kauaksi kaikuis,
+Ja vuoret järkkyis, järvet läikkyis,
+Korven kuusetkin jo korvat saisi,
+Nousis kilvoin noropetäjätkin,
+Hongat merten laineen lailla huojuis,
+Saisi soimaan luonnon myrskykannel
+Soimaan hurjimpata huutoansa,
+Jottei torkkuen kansani kuoloon suistu,
+Jottei untelojoukkona hautaan mustaan peity,
+Maahan martahana sorru ainiaaksi.
+
+
+
+V.
+
+  Syksyn tullen ilmat vilpastuu
+Päivät lyhenee,
+Puhteet pitenee,
+Taivas innottomaks valjustuu
+Ja niin kolkoks käypi Luojan silmä.
+Luovat nesteet vankka routa
+Maahan jälleen kiristää,
+Vetten vapaat voimalaulut
+Tukahduttaa kylmä jää,
+Tuulen soitto puiden tutkaimissa
+Soi niin tyyneltä ja juhlaisalta,
+Soi niin mahtavalta
+Kuin soi suuren kansan kirkkoveisu.
+
+Tuota kuullen tyyntyy mieli,
+Muuten rauhaton.
+Päivän pienet huolet unhottuu,
+Sielun silmän peili kirkastuu,
+Unelmoihin aatos taipuu,
+Mietelmihin mieli vaipuu:
+  Talven pitkään uneen valmistaikse luonto,
+Syksyhän on sille valmistuksen aika,
+Kuolon ijäiseen mä uneen valmistaudun,
+Vanhuushan on mulle valmistuksen aika.
+
+Elämän mahtavan laaja sävelvirta
+Alkaen kaukaa äitini laulusta asti
+Vienona, viehkeenä soittona käypi
+Mieluusti kuulevan henkeni herkkään kalvoon.
+Poissa on, poissa on tuonoiset karkeat äänet,
+Poissa on tuskien tuottamat soinnuttomuudet!
+Kaikki on kaunista, puhdasta sointua täynnä,
+Niin kuni kesäisen auringon ehtoolla ruskottaissa
+On tyyni ja vehreä luonto.
+
+Kaikki on huolteni ilkeät varjot
+Säälivä unhotus vienyt,
+Muistoni kirjavan sarjan
+Kullalla huolinut lohtua antava aika.
+Ja houkuttavaisina leikkivät siellä
+Vain minun mennehet riemut,
+Vain minun kultaiset päivät,
+Leikkivät siellä mun henkeni herkkähän silmään
+Niin kuni poudalla vetreän virkeä auer
+Tanssivi päivyttä vasten
+Hienona tähtöis-vyönä.
+Nyt silmäni ta'apäin tarkata voi,
+On taivalta tehdessä oppia karttunut myös,
+On katse jo varmempi maailman ongelmoihin,
+Ja allehen pohjaa saanut on aavistuskin:
+Nyt koitan mä etsiä luomisen syntyääntä,
+Maan sekä taivahan voimain tarkoitusta.
+
+Oi, jospa sen kerran mä löytäisin
+Tuon laulujen kumman lähteen!
+Ja sitte jos sointuhun suureen sen
+Vois kantelen kieliä soittaa,
+Niin vuolaana, varmana virtana kai
+Yli merten ja maiden se soisi,
+Ja kansat ja kullalla kruunatut päät
+Sitä kummana kuunnella voisi.
+
+Vaan sit'ei suotu vielä kuolevaisen,
+Ei jättikääpiön, mi pyrkii kaikkialle,
+Kun jonkun pienen pulman kaikkeudesta
+Hän viisaudellaan selvillensä sai.
+  Vuostuhannet, vuosmiljoonat
+On turhaan urkkinut ihminen:
+Mikä elämän, yksilön tarkoitus on?
+Mikä meidän on oikea kehto?
+Mitä varten me luotihin maailmaan?
+Mihin kuljemme sokkoina kaikki?
+
+Niin tuhannet, niin miljoonat,
+On näitä turhaan tutkinut,
+Kunnekka musta multamaa
+On heiltä kurkut tukkinut.
+
+Olenko, narri, suuri, hullu lapsi?
+-- Vaikk' enhän muita narrimpikaan ois!
+Miks heittää hiiteen lemmon ongelmoita
+En vihdoinkin ma viisastuen vois?
+Tai antaa niille varmat vastaukset,
+Niin pääsis rauhaan rinta kärsinyt?
+
+Liet, Luoja, sä oikukas voima vain
+Ja tiedoton, hirveä mahti,
+Tai kaikenko viisas sä kaitsija liet
+Ja lempeä lastesi vahti?
+Mikä hetkin, sä mahtava, tiedä en;
+Olen vain sinun luomasi ihminen.
+En syntymälahjoja muita mä saanut
+  Kuin hiukkasen järkeä, tunnetta vain;
+Mun niillähän kaikkea tutkia täytyy,
+Siks tyytyös suomasi lahjojen ääneen:
+Mä muuta en antaa voi.
+
+Kun tarkoitust' et elämälle suonut,
+Niin elolleni itse määrän luon;
+Kun onneen viittonut et valtatietä,
+Niin koitan onneen itse löytää tien.
+Ken taas ei noita itse tehdä viitsi
+Tai ehkei voi,
+Hän muiden luomia lainatkoon
+Ja muiden Luojia palvelkoon,
+Jos henkensä siihen tyytyy
+Ja onni jos siinä löytyy.
+
+Niin paljo on puutteita maailmassa,
+Niin monta kärsii, kituu pois,
+Niin paljo on väärää ja saastaisuutta,
+Min Tuonelan virrat jo viedä vois --
+  Vaan haudan jos partaalla elämän huolet
+Sä riemujen rinnalle vaakaan tuot,
+Niin varmaan riemujen voittavi mitta
+Ja kaivaten täältä sä kuolet.
+  Paistaahan, näät sen, täällä lämmin päivä,
+Koittaahan kevät jälkeen talvien,
+Tuoksuuhan hurmaavasti kukkaiskentät,
+Raikuuhan lehdot lintuin säveleitä,
+Kuohuuhan kosket elon riemuvirttä
+Ja järvet taivaan kaarta kimmeltäävät --
+Siis miks en soittais tässä minä myöskin
+Riemuvirttä suuren elämän
+Ja laulais ilmi hengen luomistöitä
+Keralla kauniin, nuoren kevähän?
+Sen tehdä voinen ja sen tehdä tahdon
+Ja laulaa niin kuin laulat, luonto suuri.
+
+Kun kevään tulleen sä luomaan käyt
+Ja töittesi valtahan vaivut,
+Niin eloa, taistoa laulusi luo
+Ja varmaan siitä sä nautit,
+Kun katsot sä voimien temmellystä.
+Mä tuota leikkiäs oon aina ihastellut
+Se elonriemun onpi osoitusta:
+Jos määrää muuta sull'ei ehkä liene,
+Niin luominen on sentään suurin viettis
+Ja oikkus kummat, viehätystä täynnä,
+Suo aina uutta, uutta jännitystä
+Meidän kääpiöiden kummastella,
+Kummastella sekä ihastella,
+Ihannoida,
+Unelmoida
+Taikka myöskin kyynelöidä.
+
+  Siis kiitos kaikesta, sä luonnon suuri äiti,
+Joka kohdussas mun kannoit,
+Sitten ruumiin, hengen annoit,
+Laskit maailmaan kuin pienen sokon lapsen,
+Jota muiden täytyi kannatella,
+Kunnes kypsyi tuosta itsetietoon,
+Huomas lahjas, ihmekanteloisen,
+Jolla soittamaan mä opin vihdoin,
+Soitin aina niinkuin parhain taisin,
+Vaikk'en oikeaa lie ääntä saanut.
+Kiitos, luonnotar, kun sentään sallit,
+Sallit soittaa loppuun laulun elämän!
+
+
+
+VI.
+
+  Nään tuolla kirkkomaan ja haudan tässä,
+Johonka hiljaa ruumis lasketaan;
+Jo surunuottiansa kuolonkellot
+Nyt käyvät aamun ilmaan soittamaan.
+Ja kellot kaikuu, kaikuu, kaikuu
+Ja vaarat kaukoa vastailee --
+Niin juhlallista,
+Niin murheellista
+Nyt virttä saattojoukkue veisailee,
+Ja äiti kuollehen vainaan
+Kääntyvi puolehen taivaan
+Ja lapsensa sielulle autuutta rukoilee.
+
+  Niin yksilö kuolee kuin koskessa leikkivä laine,
+Niin hukkuvi jäljettömiin
+Kuin ilmalla täyttynyt häilyvä kupla
+Ja aikojen vierressä joutuvi unhoksiin,
+Lie kuinka hän mahtava ollut
+Tai mieroa kerjäten käynyt.
+Niin, harmaja hauta on kaikkien töittemme loppu,
+Ja mistä ei ihmisen laps oo konsahan tullut,
+Sinne, niin sinne on astua kaikkien pakko.
+
+Sun rukouksesi kuolinvuotehellas
+On saamas kanteloisen viime kaiku,
+On lähteväisen linnun joutsenlaulu,
+Mi rientää aikoo kohti -- surmoansa!
+Sä poistut näyttämöltä, yksilö,
+Mut tuhannet sun sijaas tulvaa kohta;
+Sun lakkas laulus, sammui kaunis kannel,
+Vaan luonnon yhteissoitto tuot' ei tunne.
+
+  Elämä kulkevi kulkuaan
+Kuin kuoleman armoton valta
+Ja soittaen jättikanneltaan
+Se ohjaa, ohjaa taivaan, maan,
+Ja täyttää voimalla ilmavyön.
+Elon virttään vanhaa, mutta aina uutta
+Soittaa, soittaa jättikanteloinen
+Merten aavain aallokoissa,
+Korven aarnihongikoissa,
+Soittaa kuohuissa koskien,
+Liverryksissä lintujen,
+Ihmisintohimon soitimissa --
+Kaikkialla halki ikuisuuden
+
+Helkkyy, kaikuu, vyöryy, raikuu
+Laulu suuren laajan elämän,
+Laulu luonnon kauniin kevähän
+Soiden luomisnautinnosta,
+Soiden elon ylistystä,
+Luonnon voimain valtaa ääretöntä,
+Luovan voiman ikuisuutta.
+
+
+
+
+ISÄNMAALLISIA:
+
+
+
+»YHTEISVOIMIN YHTEISTYÖHÖN!»
+
+Istun rannan kuusen alla, päivä mailleen laskeutuu,
+Aallot laulaa kehtovirttä, kunnes silmät sulkeutuu,
+Kaikkialla hiljaisuutta, ilta vitkaan hämärtyy,
+Kummat varjot, oudot aaveet sielun silmään ilmestyy:
+
+Hurmerusko äkkiänsä taivon synkän punottaa,
+Tykit paukkaa, säilät säihkyy, haavan saaneet voivottaa,
+Torvet soipi, hevot hirnuu, sinkoo hiekka tanteren,
+Kunnes sauhuun peittyy kaikki, lasken verhot yöhyen.
+
+Sitten pitkät, pitkät ai'at on kuin haudan hiljaisuus,
+Kuulen lyönnit sydänraukan, kunnes syntyy kuva uus:
+Päivä vitkaan valkeneepi, valon valjun maahan luo,
+Tuonottaista tanteretta katsastaa mun jälleen suo.
+
+Siellä nään mä näännyksissä pienen joukon nukkuvan,
+Vaikk' on päivä ylähällä uinuu raukat untahan,
+Kunnes uni jännervoimat ehtinyt on virkistää,
+Kunnes lämpö Luojan silmän valppahimmat herättää.
+
+Innoissansa jalkehille nää nyt huutain kavahtaa,
+Jotta joukko torkkuvainen tuosta pystyyn havahtaa,
+Hieroo unta silmistänsä, tuntee huomentuulosen,
+Tuntee taaskin suonissansa vanhat nesteet nuoruuden.
+
+Päivä nousee taivahalle, kevätpäivä kultaisin,
+-- Oisko unta ikävintä taisto äsken ollutkin?
+Unta kaikki miekan kalske, verivirrat vuolahat?
+Koska kukkii tanterella tuossa ruusut ihanat.
+
+Ja kun nousee kukkulalle joukon pienen johtomies,
+Niin hän kohta veljillensä sieltä ihmetellä ties,
+Että uljas, aava selkä heidän allaan aaltoilee,
+Houkutellen retkeilylle kummat henget viittoilee.
+
+Ulapalla onnen saaren näkyy kaunis kangastus,
+Siell' on Sampo kätkössänsä, siellä kansan kalleus.
+»Sinne, veikot, soutakaamme, joka mies nyt purtehen,
+Viel' on verta suonissamme otteluihin urhojen».
+
+Yksimielin kevätkansa astuu toivon alukseen,
+Soutaa kohti onnen saarta, tahtoo Sammon omakseen.
+Vastainen on kyllä tuuli, taival kuluu kuitenkin,
+Yhteisvoimin kun on kaikki käyty haaksen airoihin.
+
+Mutta siinä soudettaissa Luoja tuulen käännyttää,
+Valkopurjeet pullistuupi, laiva vettä viilettää,
+Nyt on miesten helppo olla, hiljalleen vain huovataan,
+Laulun, soiton ongelmoiden otteluissa kiistataan.
+
+Vaan jo kiista kiihottuupi, syntyy riitapuoluet:
+Keillä täss' on ruorivalta, keille kuuluu ohjakset?
+Toiset inttää älyllänsä johtovallan ansainneen,
+Toiset väittää, ett' on heillä vanhin oikeus alukseen.
+
+Mielet kiihtyy, sanat sinkoo, matkan määrä unhottuu,
+Lailla lasten kiisteltäissä haaksi tieltään harhautuu,
+Tuuli tuima taltuit, tyyntyy, meri hiljaa huo'ahtaa:
+Kaikki vanhat luonnon merkit ukkos-ilmaa ennustaa.
+
+Taivon rannan takaloilta lonka musta nouseekin,
+Jymy kaukaa uhkaavaissa käy jo miesten korvihin;
+Vaan kun ollaan kuohuksissa, tuota tuskin huomataan
+Ja jos jotkut varottaakin, heit' ei kuulla kumminkaan.
+
+Tuuli kiihtyy tuimemmaksi, taivas lientyy, pilveilee,
+Meri aava havahtuupi, ähkyy, kuohuu, tummenee,
+Kunnes halki pilven synkän iskee nuoli pitkäsen,
+Jyry seuraa, salamoipi, myrsky raivoo ulvoen.
+
+Kuink' on laita pienen purren, sopu Sammon soutajain?
+Riidelläänkö herruudesta heidän kesken yhä vain?
+Onko hornan inhat henget päässeet irti tyrmästään,
+Kosk'ei myrskyn uhkausta joukko kuule vieläkään.
+
+Synteinikö rankaisuksi tuo mun nähdä täytynee,
+Kuinka veljet keskenänsä kuolemakseen riitelee,
+Kuinka aiheeks kurjan kiistan nostettu on entisyys,
+Vaikka varmaan miesten tarmon vaatis moinen nykyisyys.
+
+Hurja joukko, mieles malta, käy jo laivan hoitohon,
+Kaikki tarmos, kaikki voimas, yhteistyöhön tarvis on,
+Sillä laiva huojuu, horjuu, myrsky ehkä murskaa sen,
+Ellei lakkaa kurja kiista, ryhdy miehet toimehen.
+
+Meri vahtoo, myrsky pauhaa, haaksen musta kuilu vie!
+Eikä joukko työhön toinnu, noiduttu se varmaan lie --
+Koittaisinko pauhun halki tuonne huutaa, varoittaa?
+Ehkä Luoja äänen heikon heidän vuokseen vahvistaa.
+
+    »Ylös, joukko, yhteistyöhön!
+    Kiinni köysiin joka mies,
+    Kunnes lauhtuu myrskyilma,
+    Kunnes vaaraton on ties!
+    Nyt ei ole riidan aika,
+    Vaan on yhteistoiminnan,
+    Nyt voi surma vieraaks tulla,
+    Viedä uhrit kuoleman!
+
+    Katsos kuinka mastot huojuu,
+    Touvit sinkuu, voivottaa,
+    Omaisuuttas irtahinta
+    Kuinka vyöryt vallottaa,
+    Kuinka kuohut raivokkaina
+    Ryntää laivan kylkehen,
+    Jotta haaksi saumoistansa
+    Äännähtää jo huo'aten.
+
+    Ylös, joukko, jonka hurja
+    Sokaissut on kiivastus!
+    Aallot varmaan vievät kaikki,
+    Ellei joudu pelastus;
+    'Yhteisvoimin yhteistyöhön!'
+    Keskinäiset riidat pois --
+    Siinä yksin laivan turva
+    Vielä ehkä olla vois!»
+
+Näin mä huusin myrskyn halki, vaan ei kenkään kuunnellut,
+Meri heikon äänen voitti, vahvemmin en jaksanut;
+Riita jatkuu, haaksi huojuu, aallot lyö jo kannellen --
+Silloin herään -- -- -- Enkä tiedä, kuinka käynee kansallen.
+
+Syyskuulla v. 1893.
+
+
+
+KANSALLENI.
+
+Kas tässä kättä, kansani, sä joukko tarmokas!
+Sun kanssas tahdon toimia ja kuolla puolestas,
+Jos ai'ot pelkäämättä vain sä käydä taistohon,
+Ja luoda silmäs vapauteen ja hengen valohon.
+
+Ei nykyai'an sortaja voi saada laulajaa,
+Sen kunnian saa sorrettu ja oikeus sen saa --
+Ja jalo hän, ken kansoaan vain hiukan auttaa voi:
+Hänelle suista satojen myös siunausta soi.
+
+Eloni nuoren innolla mä liityn kansahain,
+Sen verta on mun suonissain, sen henki rinnassain,
+Ja minkä sain, sen korkoineen mä antaa tahtoisin --
+Ja työhön, valoon, kuntohon mä aina luottaisin.
+
+Sä pieneks kansaks mainitaan; se totta lieneekin.
+Vaan oikeudenpa elämään on saanut pieninkin,
+Ja jos on voimaa hengen vain ja lakiin luottamus,
+Niin vie se vihdoin voittohon; mut kuoloon turmelus.
+
+Ja voitto hengen, oikeuden se kaunihimpi on
+Kuin se, min tuottaa kanuunat ja ruuti sauhuton;
+Mut kaunis tää jos palkka on, yks keinokin on vaan:
+Vain kansan yksimielisyys on turva Suomenmaan.
+
+Kun seisomme kuin yksi mies mi turma tulleekin,
+Niin toisten toivo, luottamus suo voimaa kullekkin,
+Ja lientynyt jos onkin nyt maan taivas pilvehen,
+Niin poistuvathan pilvetkin perästä myrskyjen.
+
+Perästä myrskyn, ukkosen saa taaskin kaunis sää,
+Taas luojan taivas seijastuu ja päivä lämmittää.
+Siis luota, Suomi, oikeutees ja turvaa toivohon,
+Näät kansa ilman toivoa on kypsi kuolohon.
+
+Ei elämää se ansaitse, ken raukaks raukenee,
+Vaan joka tuulet, tuiskusäät päin määrää taistelee;
+Ja määrälläsi varmaankin on valo ainoo tie,
+Se saata keskeen korpien, se sydänmaille vie.
+
+Näin turvaks maasi voiman luot sä itsetietoisen,
+Näin joka mies on sankari ja voittos ikuinen;
+Ja joukkos, vaikka pienikin kuin Kreikan aikoinaan,
+Se torjuu tuiskut tundrojen ja suojaa Suomenmaan.
+
+Mä lailla Kreikan Tyrtaion jos voisin laulaa vain,
+Niin tulta, voimaa laulaisin mä kunnon kansahain!
+Mä muiden eellä astuisin kuin airut taistelun:
+»Tuo jalo joukko jäljessäin, se onpi kansa mun!»
+
+Vaan ylös, veljet, toimintaan, nous niinkuin yksi mies!
+Saa, kansa, Sammon taontaan ja leimuun tiedon lies!
+Sun olkoon oikeus oppaasi ja vapaus valkamas --
+Vaan pimeyteen jos peräydyt, on kuolo palkkanas.
+
+Mut kuolla pois et voi, et saa: sä liian nuori oot;
+Sä vielä työssä tarvitaan, vain vanhat poistukoot!
+Ja vapauttas jos vainotaan, äl' ollos toivoton:
+Sun hengen voimaas lannistaa on nyt jo -- mahdoton!
+
+
+
+JUHLARUNO
+
+Kuopion laulu- ja soittojuhlassa 18-20/6 1891.
+
+
+I.
+
+Keväinen hellä henkäys sai taaskin Suomellemme,
+Keväisen päivän paahtehet vei peitot järviemme,
+Vei järven jäät, ja nietokset ja nurmen nukan nosti,
+Ja inhan talven irnusäät ja tuiskut tuimat kosti.
+
+Kuin kasvot nuoren morsion nyt Suomen luonto loistaa
+Ja raitis kevät-tuulahdus pois talvimielen poistaa;
+Taas lehvii lehdot, lepikot, ja tummui korven kuusi
+Ja tuomen tertut tuoksahtaa ja päivyt on kuin uusi.
+
+Sen paiste yhä kirkastuu ja heltyy helteheksi
+Ja taivon sini tummentuu ja lauhtuu lämpöseksi,
+Ja heinän hennot helpehet jo kiertyy kuorestansa
+Niin arkaillen kuin epäileis ne jättää piiloansa.
+
+Taas nousee kummun kukkaset kuin nousis kilpasilla
+Ja metsän laajan laulajat taas leijaa taivahilla,
+Ne viettää nekin lennossaan nyt laulujuhliansa,
+Ne kiistaa nekin keskenään nyt sulosoitollansa.
+
+Ne laulaa ilmi ilojaan, kun kevät vihdoin koitti
+Ja keväthellä heltehyt kun takatalven voitti,
+Nuo sirkku raukat riemuitsee, ne laulaa toivehilta:
+Kai Luoja heidät huolestaa ja suojaa huuhkajilta.
+
+Ja luonto, äsken uinuva kuin impi unelmissaan,
+Se puhtoisena havahtuu nyt neitsyt-aatoksistaan,
+Ja kastehelmet heinikon ne välkkyy päivää vasten
+Kuin kirkkaat riemun kyyneleet vain silmiss' autuasten.
+
+Nuo sinitaivon sirkkuset ne tenholaulullansa
+Tään luonnon, äsken uinaavan, havautti unestansa --
+Ja keväthelle hellittää ja nuojuu nuori heinä
+Ja kevätkeijuin toivehet soi soiton säveleinä.
+
+
+II.
+
+Keväisen luonnon lainen
+On Suomen kansa:
+Kuin luonto kasvit, kukkaset
+Luo helmastansa,
+Niin loi ja luopi ilmoillen
+Tään kansan henki keväinen
+Ihanan taiteen kukkaisnummet,
+Vakaisen tieteen vankat tammet --
+Ja kaikki kantaa Suomen leiman
+Ja kaikki juurtuu kansan henkeen.
+
+Kun kevätpäivä koittaa taivahalla
+Valaisten vaarat, rinteet, hongikot.
+Eloisa tuuli tuntuu kaikkialla
+Havauttaa huojuun korven kuusikot --
+Säteistä päivän, honkain huojunnasta
+Heräävät luonnon lauluniekat vasta;
+Liverrys täyttää kohta lehdot nuoret,
+Etäällä raikuu vastaan rantavuoret,
+Kajaten huomenkoiton kultaisuutta,
+Uhoten aamu-ilman ihanuutta.
+
+Jo Suomen taivaallenkin koitti viimein
+Myös kevätpäivä.
+Nyt senkö pilveen peittäis kaakon usma
+Tai idän häivä?
+Ei koskaan, ei! Tää aurinko uus
+Valon voimalla tunkevi pilvestä taas --
+Ole huoleti, kansa, on turvassa maas:
+Nyt valvovi itsetietoisuus.
+
+Tää itsetietoisuus se lämmön loi
+Ja uusi aika raittiin ilman toi
+Ja näin sai vihdoinkin mun kansan huomen.
+Havautti huomenhenki myös Suomen laulajat,
+Keväisen leivon kanssa he kilvan laulavat
+Ja heidän soittoneuvoistansa
+Kuulee vanhan Väinön kansa,
+Kuinka sointuu suomenkieli,
+Kun on kansan kevätmieli
+Soiton saajan kanteleessa.
+
+
+III.
+
+Veisti vanha Väinämöinen,
+Lau'isti suvannon sulho
+Hau'inluusta soittoneuvon,
+Kalanluusta kanteloisen
+Itselle ajankuluksi,
+Kansallensa koetteheksi.
+Kun oli soitto suorittuna,
+Valmihina vaskikieli,
+Käski nuoret, käski vanhat,
+Käski keskinkertaisetki
+Soittamahan soitintansa,
+Tuota ruotaista romua.
+Soitti siinä nuoret, vanhat,
+Soitti pii'at, soitti poi'at,
+Vaan ei soitto sointununna,
+Laulu laululle tehonnut:
+Kielet kierohon kävivät,
+Jouhet parkuivat pahasti,
+Ääni kaikui karkeasti,
+Soitto julmasti sorisi.
+
+Sokea sopessa nukkui,
+Ukko vanha uunin päällä;
+Urahti unisijalta,
+Nurahutti nurkastansa:
+»Heretkätte, heittäkätte,
+Luokatte, lopettakatte! --
+Jos ei soitto Suomen kansan
+Vasta vaikuta paremmin
+Eikä hellemmin helise
+Taikka uuvuta unehen,
+Maku'usen maanittele,
+Niin vetellen viska'otte,
+Aaltoihin upotta'otte».
+
+Siitä vanha Väinämöinen,
+Laulaja i'än ikuinen,
+Itse otti ontelonsa,
+Hau'inruotaisen romunsa;
+Alkoi soitella somasti
+Kajahella kaunihisti,
+Itkulle inehmot työnsi.
+Ei ollut sitä urosta,
+Eikä miestä naisellista,
+Ollut ei miestä, eikä naista
+Eikä kassan kantajata,
+Kellen ei itkuksi käynyt,
+Kenen ei sy'äntä sulanut
+Soitanto sulan urohon,
+Vienot virret Väinämöisen.
+
+Näin on ennen soitettihin,
+Soitettihin, laulettihin,
+Kun oli ihanat ai'at,
+Lapsen ai'at armahaiset;
+Kuuhut kultasi kujamme,
+Pirttipalkit päivänpaiste,
+Vesillä venoset sousi,
+Mailla kärrit kieritteli.
+
+Eipäs kuulunut konetta,
+Halonsyöjän sylkytystä
+Eikä vihlonut sydäntä
+Veturin vihaiset äänet
+Näillä Pohjolan perillä,
+Suomen mailla mairehilla.
+
+Nytp' on tullut toinen aika
+Aika toiminnan totisen;
+Nyt on päivä pilvilöissä,
+Liennyksissä luojan taivas,
+Kaakossa kamala lonka,
+Halju hattara idässä.
+Nyt on vuoro Väinämöisen,
+Lauluniekan laihemmankin
+Vuoro torvin toitotella,
+Soitella sotaisin äänin,
+Jotta untelot eläjät,
+Suosijat suloisen soiton,
+Saisi sitkaimen vetohon,
+Va'on pitkän pientarelle;
+Ehtis maahan siemenkylvö,
+Touko henkinen itäisi,
+Josta nousis nuori vilja,
+Oras hento heilimöisi,
+Ennen kaakon kalmatuulta,
+Hallan harmajan tuloa.
+
+
+
+EN JOUDA, EN JOUDA!...
+
+
+I.
+
+Rusotaivaalla hohtavi purppurapilvet
+Ja päivyt jo maireena mailleen käy,
+Ja luonto on kaunis ja kukkaset tuoksuu
+Ja taivaalla myrskyn ei merkkiä näy.
+
+Mut sorean Suomeni valtiotaivas
+Se lientyy, lientyy ja pilveilee --
+En ehdi mä nauttia leikistä luonnon,
+Mun kansani kallihin kyyneilee.
+
+Ja leivonen, kaivattu kumppali ennen,
+Nyt pyydän mä, koito, sun vaikenemaan:
+Mun kanteloraukka ei riemua siedä,
+Se kansani kanssa nyt itkee vaan.
+
+Myös tummain silmäsi tulten säihkyt,
+Ne näin minä kyllä, mun impyein,
+Ja rintahan mullakin leimahti liekki,
+Sun toivoni morsiameksi jo tein.
+
+Mut impeni armas ja viehkeä-huuli,
+Sun jouda en ruusuja suutelemaan,
+Mun kansani kallis ja murhekas maani
+Ne kutsuvat työhön ja taistelemaan.
+
+
+II.
+
+»Oi poikani, heittäös työsi jo pois,
+Jo ammoin on saapunut yö,
+Pian koittavi taivaalla huomenkoi --
+Tuo valvonta voimasi syö!»
+
+Oi äitini armas ja kultaisin,
+Et nyt mua työstäni saa --
+En jouda, en jouda mä uinailuun:
+Kun vaarassa häilyvi maa.
+
+»Oi, lapseni, nuorihan vielä sä oot,
+Mitä työsi se hyödyttäis?
+On kansalla valvojat vanhemmat --
+Kuka kuntosi ymmärtäis?»
+
+Voi äitini kallis ja kultaisin,
+Mua vaativi velvollisuus!
+Mitä siitä, jos nauravi harmaapäät,
+Mun puolella polvi on uus.
+
+Minä nuoria kutsun ja innostan,
+Kunis kaikki he valveutuu --
+Ja halpa se varmaan itse on,
+Joka tointani halveksuu.
+
+»Oi, poikani, kaunista kaikki on tuo,
+Mut ken sitä huomaa, ken?
+Kuka kumma sun vaivasi palkitsee?
+Vain kuolema kostaa sen».
+
+Voi äitini hellä ja herttainen,
+Mitä palkkoa pyytäisin?
+Kun kansani kallihin säilyis vain,
+Minä riemuiten poistuisin.
+
+En vaadi mä valtoa ylhäisten,
+En kultia rikkaiden;
+Mun palkkani kansani onni on vaan
+Sekä henkiset he'elmät sen.
+
+Niin, äitini hellin ja herttaisin,
+Ikä ihmisen lyhkänen on.
+En jouda, en jouda mä uinailuun,
+Mun täytyvi taistelohon.
+
+»Voi, lapseni nuori ja kalpea, voi,
+Sinun intosi oivallan --
+Ja Luoja sun toimesi siunatkoon
+Ja vieköhön huolet maan!»
+
+Suursaaressa 1891.
+
+
+
+MAISTERI-KEKKERIT.
+
+Oli sauhua huone täynnä kuin taistelukentällä vaan
+Ja pöydällä pulloja seisoi kuin kannokko kaskesmaan,
+Yli-ympäri sikarin päitä sekä tahroja liköörin --
+Kas semmoiselta se näytti ilokestissä maisterin.
+
+Hän itse on hienoin herra ja silkistä rinnukset,
+Nenäkakkulat kallihit yllä ja korkeat kaulukset:
+Hän onpihan syntyä suurta ja pappa on arvokas mies
+Ja rikkautta heill' on myöskin, -- niin ainakin ihmiset ties.
+
+Ja nyt hän on maisteri vihdoin, siis viisas ja oppinut on,
+Muka nyt ovat aseet valmiit elon tuimahan taistelohon --
+Siis juoskoon hurmaava juoma ja pyöriös taivas ja maa,
+Toki sentään maisterimiessä vapauttahan nauttia saa.
+
+»Hoi, kyyppari, pullosi poista! Tähän samppanjaas sinä tuo,
+Kovin käynyt on äiteliääksi iankaikkinen 'munkkisi' vuo!
+Hei, kumppalit, pohjaan maljat, niin saadahan samppanjaa,
+Se se silmiä kirkastuttaa ja mieliä kannustaa».
+
+Näin reuhasi maisteri nuori ja kuorossa huusivat muut:
+»Jano juuri ei meillä nyt liene, vaan voipihan huuhtoa suut!» --
+Niin olikin sauhua syöty! Kovin karvaita sikaarit!
+Oli äänissä karkea kaiku ja paineessa tenoorit.
+
+Mut samppanjaa kun saatiin, pian kaikki jo miehistyi,
+Taas silmihin tuikahti tulta ja mielet jo virkistyi:
+Jo on joukkio soittoa vailla, joku kieliä koskettaa,
+Ja toiset ne huojuen säistää ja lauloa hoilottaa.
+
+Yks sentään nurkkahan tuonne on hiipinyt hiljakseen,
+Hän tuskin on tilkkoa juonut, enin istunut itsekseen:
+Tuli maalta hän tuonoin vasta, ylioppilas nuori hän on,
+Sukulaisena maisterin tänne pääs seurahan hienoston.
+
+Ujo onpi hän, kansanlapsi, ei tottunut teeskeilyyn,
+Hän seurassa vanhempainkin voi vaipua mietteilyyn;
+Ja hälle kun vahtova malja nyt tuodahan samppanjaa,
+Niin luotaan maljan hän lykkää ja vitkahan virkahtaa:
+
+»Ei, serkkuni, tuota mä juomaa en sentään koskaan jois!
+Ken on kansoa köyhää nähnyt, sitä varmaan juoda ei vois!
+Hyvät herrat, te tiedätte kaikki: kato kansalta viljat vei
+Ja kun toisilta leipää puuttuu, niin moisia juoda ei».
+
+Sai tulta jo lempeä silmä ja äänikin kirkastui
+Ja hän nääntyvät joukot muisti ja muistohon vilkastui:
+Hän näki nuo kalpeat kasvot, lapsjoukkion kerjäävän,
+Näki ryysyiset, surkeat äidit vilun kourissa kylmäävän.
+
+Hänen mielensä kauas karkaa, ei herroja näitä hän nää:
+On nälkähän nääntyvä joukko hänen silmissä seurue tää,
+Tuo sauhu on kalman usmaa ja ruumiita pullot nuo
+Ja juoma on Tuonelan vettä, on musta ja katkera vuo.
+
+Miten onkin hän tänne tullut, mihin kuulua ei hän voi!
+Mikä tylsytti tunteet hältä, kun hänkin jo mässäten joi?
+»Ei, ei! pois täältä mä tahdon, pois kansani kurjan luo,
+Sen vaivat ja näljät mä kannan, kunis kuolema lohtua suo.
+
+»Hyvät herrat, mun lähteä täytyy, mua kutsuvi velvollisuus!
+Tähän seuraan en minä kuulu, sen vieras on kansallisuus,
+Minä kaukana korvessa synnyin, katovuodet ja hallat mä näin,
+Ilojuoma ei mullen maistu, nämä muistot on mielessäin.
+
+Te kaupungin herroja ootte, on vierasta kansa ja maa,
+Ja vastaisuus sekä lapsuus teill' lietona kangastaa;
+Mut korpien keskehen käykää! Se samppanikaihonne vie,
+Minä vast' olen tullunna sieltä ja sinne on taas mun tie».
+
+Ja hän toisihin riemuten katsoi kuin lausunut heille hän ois:
+Miks ette te kanssani seuraa, sehän kaunista kulkua ois!
+Hänen silmässä kyynelet kiilsi, vapis ääni ja sylkytti syön --
+Ja hän hattunsa äkkiä tempas ja peittohon poistui yön.
+
+Hänen mentyä kotvasen aikaa oli huoneessa hiljaisuus:
+Ei koskenut maljaan kenkään. Nous rintahan käskijä uus:
+Sun kansasi nälkään nääntyy, sinä samppanjaa vain juot!
+Omatunto sun palkitseisi, jos heille sä summan suot.
+
+Oli raskasta huoneen ilma, oli hilpeys häipynyt pois,
+Kuka tiesi jo kuin olis käynyt, jos muudan ei huutanut ois:
+»Mitä hittoja istutte siinä kuin kirkossa istuttais,
+Hei, maisteri! Maljasi pohjaan! Ja sitte jos laulettais!»
+
+Ja taas sai samppanja armon, lasit korkeat kilkahtaa
+Ja muutama soitinta soittaa, muut laulua kangertaa:
+Ylimielinen maisteriparvi ilonhetkeä viettää nyt,
+Ei tahdo se nälkää muistaa, sen tunne on tylsistynyt.
+
+Vaan äskönen hilpeä mieli se seurasta poistunut on; --
+Ei tullunna entinen tuuli, jos juomia tulvatkohon --
+Mikä kumma se sentään vaivas? Miks samppanja maistunut ei?
+Tuo poikako jaarittelullaan janon maisterijoukolta vei?
+
+
+
+KUMMAKOS JOS MAAMME KALLIS?
+
+Tänne Suomen sydänmaille
+Luonnon vietti meidät toi,
+Synkät korvet, suot ja rimmet
+Kylvömaiksi meille soi.
+
+Näille tehtiin toukojamme,
+Kaskiamme kaadettiin,
+Jotta Suomen suven tullen
+Siemen kylvää saatettiin.
+
+Piilossansa kypsyi kylvö,
+Kunnes puhkes kuorestaan,
+Maamme kauniin maireheksi
+Tuoksui kummaa tuoksuaan.
+
+Kylvö tää on kansanhenki,
+Joss' on vankka varustus;
+Siin' on toivo, siinä turva --
+Siihen mull' on luottamus.
+
+Suomen kansa katajainen
+Kesti myrskyt, tyynet sous,
+Käytti vuoroin kuokkoansa
+Vuoroin taistoon tuimaan nous.
+
+Suomen kansan kirves kaasi
+Lakkalatvat hongat nuot,
+Suomen kansan aura käänsi
+Nurin nurmet, korpisuot.
+
+-- Tääll' on karut kaskilouhet,
+Jylhät korvet, kovat työt,
+Tääll' on vilut talven viimat,
+Synkät syksyn hallayöt.
+
+Tääll' ei kestä kurja kansa
+Eikä viihdy vieras mies:
+Meistä vain on Suomi sorja,
+Meille lämmin on sen lies.
+
+Lämmin meille muistojamme,
+Taaton talvilies kun on;
+Senhän eessä kertoi äiti
+Öistä tuskan, turmion.
+
+Varkain hiipi vainon joukko,
+Löysi turvetöllitkin,
+Ryösti karjat kytkyestä,
+Polki vuoden viljatkin.
+
+Mutta Suomen sitkas kansa
+Luotti Luojaan, keväimeen,
+Leipoi parkit, pettuleivät,
+Kylvi kasket siemeneen.
+
+Meidän työtä tietää niityt,
+Puhuu pellot, vainiot,
+Meidän sankarmuistojamme
+Kertoo linnain rauniot.
+
+Meidän huokuu hikeämme
+Suomen suot ja manteret,
+Meidän hyötää hurmettamme
+Ahot, kankaat, tanteret.
+
+Kummakos jos maamme kallis
+Siis on meille kaikillen?
+Kummakos jos emme sallis
+Kuoloon kurjaan käydä sen?
+
+
+
+KUUSI KALLIOLLA.
+
+Noin pystynä päin sinitaivasta
+Kun nostat sä uljaan pääsi,
+Niin luulisi, jotta jo taimesta
+Sun Luojasi vapaaks sääsi,
+Ja että sä vehmahan maaperän sait,
+Jost' ilman vaivoja ruokasi hait.
+
+Mut kallion kylmänpä kyljestä
+Sun kukkea kruunusi nousi
+Ja tuulien touhussa myrskyllä
+Sun latvasi laulaen sousi,
+Mut runkosi vankka se taipunut ei,
+Jos lehväsen tuulis-pääkin vei.
+
+Kun luottavan tyyneenä eessäni mun
+Tuoss' seisot kuin koskessa paasi,
+Teen aatoksissani vertailun:
+Jos tuo olis kulturi maasi!
+Sen juuret ne kansasi sielussa ois,
+Vaan latva se vapaana soutaa vois.
+
+
+
+VUODEN VAIHEELLA.
+
+Kuin sokean silmästä kyynel vaan
+On ikuisuudesta vuosi:
+Mä kyllähän kyynelet vierivän nään
+Ja aavistamaan
+Ne saattavat syntymälähdettään --
+Mut sielun pohjan ja syvyyden,
+Ne peittävi terhene ijäinen.
+
+Kun saituri ahnein aarteitaan
+Vain ihmissilmiltä vahtii,
+Niin salaisuuttahan ikuisuus.
+Ei viisainkaan
+Voi lausua, mimmoinen vuosi on uus;
+Vain henkemme silmähän kangastaa
+Tuo kumma ja verhottu kaukaismaa.
+
+Soi tornista torvet jo keskeen yön,
+Ne uudelle vuodelle soittaa;
+Oi, jospa ne kansani valveuttais,
+Niin aljetun työn
+Myös henkinen kylväjä päättää sais;
+Ja vaikkapa hallakin viljat vei,
+Niin Suomeni sentään sortuis ei.
+
+
+
+KERJÄLÄISEN JOULUILTA.
+
+Kylmä, kolkko oli jouluilta,
+Tuhansittain talven taivahilta
+Tähtösiä tuikkaa vilkkuellen,
+Tuikkaa parvittain ja yksitellen.
+
+Vinkuu puissa pohjan vinha tuuli,
+Luihin, ytimiin sen käyvän luuli,
+Varsinkin jos kulkenut lie tuolla
+Rauturannan aukealla suolla.
+
+Yksin, ypö yksin tietä astui,
+Astui rientäin, jotta ruumis kastui,
+Soista tietä lapsi kerjäläinen,
+Repaleissa, vaikk' on tuuli jäinen.
+
+Auki reuhottaa tuo rääsytakki,
+Niskaan lipumass' on vanha lakki,
+Yksin silmäripsetkin on jäässä,
+Kengät rikki -- tämmöisessä säässä.
+
+Vilu taivaltajan suoniin tarttuu,
+Huu! kuin kylmä karttumistaan karttuu!
+Viel' on kartanolle virsta matkaa,
+Kulkuansa täytyy koettaa jatkaa.
+
+Läpi ruumiin käy jo hyinen halla,
+Tähdet kirkkaat kiiluu taivahalla,
+Väristys käy pitkin selkäpiitä,
+Jalat jäykkyy, koht' ei voimat riitä.
+
+Vielä hiukan kestä, lapsikulta,
+Kartanosta tuikkaahan jo tulta,
+Koita ponnistaa sä vielä hetki,
+Niin jo päättyis sulta kurja retki!
+
+Vaan ei kenkään jaksa enempäänsä,
+Laps jo horjuu nälkää, kylmyyttänsä;
+Yhä taivaltaa hän sentään vielä,
+Lumi narskuu kengän alla tiellä.
+
+Kirkkahina tähdet taivaan loistaa,
+Kirkkaat vilkkuu tulet akkunoista
+Kartanosta metsän takaa tuolta,
+Kyllä näkee lapsikin ne suolta.
+
+Vaan ei liiku enää jalka kylmä,
+Umpeen painuu myös jo tumma silmä
+Nietokseen hän tuuskahtikin vasta,
+Kylm' ei säästä kerjäläistä lasta.
+
+Tuskat tyyntyy, näljän vaiva haihtuu,
+Kuvituksen leikiks järki vaihtuu,
+Onnen maailmoita hälle näyttää,
+Köyhän raukan toivehet jo täyttää.
+
+Tuoll' on taivas, siellä loistossansa
+Istuu Luoja maan ja taivahansa,
+Edessänsä enkeli on hällä,
+Äänellään mi kertoo lempeällä:
+
+-- »Herra maailman ja taivahitten!
+Käskystäs kun kuljin maita sitten,
+Näin mä lapsen köyhän nääntyneenä
+Nietokselle kylmään jäätyneenä».
+
+»Teithän niinkuin käskenyt oon teitä:
+Luoksein saattakaatte nääntyneitä?»
+Lausui viestillensä kaiken Luoja;
+»Hän on täällä» -- vastaa viestin tuoja.
+
+Tähdet tuikkaa talven taivahilta,
+Kylmä, kolkko nyt on jouluilta,
+Kylmä tunkee ytimiin ja luihin,
+Tuuli vinkuu seinuksiin ja puihin.
+
+Vaan ei kylmä enää kerjäläistä,
+Hän jo vaivoistansa pääsi näistä;
+Kunne toivoi, pääsikinkö sinne,
+Sit' en tiedä. Elo päättyy minne?
+
+1890.
+
+
+
+
+MIELIALOJA JA TUNTEITA.
+
+
+
+SYKSYINEN MIELIALA.
+
+Syystunto luonnossa ja taivas valju,
+Kukkaiset kuolleet, lehdet kellertää,
+Ei tunnu tuuli, kylm' on luonnon silmä,
+Vedenkin pinta tuskin värähtää.
+
+On luonto tyyni, tyyni tunteettuutta,
+Tai ehkä uinuu sopusointuaan
+Tai väsyi luomaan ja nyt voimaa uutta
+Tuoss' imee ikuisista vuoksistaan.
+
+On tyyntä kaikki, rauhan päivä loistaa
+Valjulta laelta sinitaivasten --
+Miks sitten tuulispäänä tunne riehuis,
+Kai syyt' on kerran kuolla myöskin sen?
+
+Niin ootkin tyyni taas, sä sydän raukka,
+Ett' oikein pelkään saavas talven jään;
+Tyhjyyden syvää rauhaakoon se lienee
+Tai liekkö tyyntä eellä myrskysään?
+
+1891.
+
+
+
+NIIN HERKKÄ KUIN HAAVAN LEHTI.
+
+Niin herkkä kuin haavan lehti
+On tuulien suukkosille,
+Niin herkkä ja altis on mieleni mun
+Myös tuntehen tuulosille.
+
+Niin täynnä kuin syys-yön taivas
+On tähtien kehriä noita,
+Niin täysi ja kirjava syömmeni myös
+Utuheikkoja on unelmoita.
+
+Kuin pyörivi pyörteessä kaarna,
+Ei nielua virran se vältä --
+Niin maailman pyörteessä häilyn mä myös,
+En kuilua kuoleman vältä.
+
+1893.
+
+
+
+TUULIAJOLLA.
+
+Olen maailman touhussa rikkeynyt,
+Repaleina on sieluni mun:
+Epäkunnossa purteni purjeet on
+Ja venhoni ruoria tottele ei,
+Omin valloin vain sekä oikkuillen
+Tuul'ajolla vauhkona kiitää.
+
+Mitä teen minä toivoton venhemies,
+Elon aavalla kerran kun oon?
+Oi, jospa nyt luotonen ilmestyis,
+Min suojahan haaksensa ohjata vois!
+Levon hetkeä tarvitsen.
+
+Näät myrskyssä hukkasin määräni pään,
+Epäkuntohon purjeet sain;
+Vain pilkkunen maata jos kangastais,
+Mun henkeni ehkä jo voimaa sais --
+Mut minne mä silmäni luonenkin,
+Nään aavaa, tyhjää ja aavaa.
+
+
+
+TALVITUNNELMA.
+
+Haihtuu riemu, vaihtuu onni,
+Hukkuu usko, luottamus,
+Kuluu kulta, pettää toivo,
+Kuihtuu kaunein kukoistus.
+
+Sammuu tähti, lientyy taivas,
+Kuivuu lähde kuohuvin,
+Taltuu tuuli, voipuu aatos,
+Päättyy päivyt valoisin.
+
+Katoovaist' on kaikki täällä,
+Suoltuu vyyhti elämän.
+Miks mä muista poikkeus oisin?
+Luonto täyttää tehtävän.
+
+Tullos siis, sä rauhan neiti,
+Kylvä lunta sydämmeen,
+Tyynnä niinkuin talven luonto
+Käyn sun syliis ikuiseen.
+
+
+
+VÄSYKSISSÄ.
+
+Nuor' oisinko minäkin ollut,
+Tuli-intoa uhkuillut
+Ja toiveinko rintani tuorein
+Ois kerran se kohoillut?
+
+Ja aiturin laillako aatos
+Myös mittasi taivaat ja maat,
+Ja raivosi sortoa vastaan --
+Miss' aiat on onnekkaat?
+
+Olen riemuinnutko mä myöskin
+Kuin lapsonen mieleltäin
+Jako mull' oli puhtahat tunteet
+Sekä hellyyttä syömmessäin.
+
+Minä myöskinkö kerran se lemmin
+Ihanaisinta immyttä maan,
+Hänen suutelin ruusuista suuta
+Kuin äityet lapsuttaan.
+
+Tavottaissani taivahan kaarta
+Olen uupunut voimiltain,
+Minä hulluhan autuutta hourin,
+Utuhienoa onnea hain.
+
+Elo särmäkäs, karkeasyinen
+Vei haavehet hienoiset,
+Peräpohjolan tunturituulet
+Hyys tuntehet terheniset.
+
+Iva ilkeä turmeli mielen,
+Kun pilkaksi kaikki se löi --
+Elon nautinto hengetön, ontto
+Poven surkean-tyhjäksi söi.
+
+Mihin sai multa herttahat hetket,
+Sitä, koito, mä tiedä en --
+Pian onko jo aikani tullut,
+Sitä aavista myöskään en.
+
+Nuor' oisinko minäkin ollut?
+Näin olleeni ilmoitetaan,
+Mut totta se ei toki liene --
+Kai unta on ollut se vaan!
+
+
+
+MÄ OLEN KUIN SIIPEHEN AMMUTTU LINTU.
+
+Mä olen kuin siipehen ammuttu lintu,
+Mi toisien jälkehen pyrkiä koittaa,
+Vaikk' kuoleman enteet jo suonissa tuntuu
+Ja raukea velttous jo kohta sen voittaa.
+
+Mä matkani suunnan ja valkaman tiedän
+Ja sinne mun toivoni vain halajaapi,
+Mut kohtalon nuoli mun siipeeni sattui,
+Se lentoni vauhtia vaimentaapi.
+
+Siks olen kuin siipehen ammuttu lintu
+Ja toisien rinnalla riehua koitan,
+Vaan heikko jos onkin jo siipeni lyönti,
+Niin toivon mä sentään, mä kohtalon voitan.
+
+Syysyönä 1892.
+
+
+
+ONNENSA KUKKULALLA.
+
+Hän on mun, hän on mun, minun ainoastaan,
+Sen kuiskasi mulle hän vasta.
+Miten voisin mä hillitä mieltäni siis,
+En huoli mä maailmasta.
+
+Viis veisaan mä siitä, jos köyhä mä oon,
+Ja jos leipäni maailmalla:
+Hän on mun, hän on mun! sen tiedän mä vain,
+Mun ainoan taivas-alla.
+
+Salatieto se sentään vielä nyt ois,
+Sitä sulle en juoruta saisi --
+Mut onneni viesti jo tahdottain
+Yli huulteni huilata taisi.
+
+Ja tietköhön vain koko maailma sen,
+Minä voittajan käynnillä kuljen:
+Hän on mun, hän on mun, minun ainoastaan,
+Minä vain hänet syliini suljen.
+
+Minä vain olen häntä nyt suudellut --
+Sekä äitinsä aamuin ja illoin --
+Ihan suulle mä suutelin, kerran vain,
+Voi, kuinka hän purppusi silloin!
+
+Hän on puhdas kuin pulmunen päivällään
+Ja tuntehen lämpöä täynnä --
+Lie tuttukin sulle hän ennaltaan,
+Jok' on koulut ja kaikki jo käynnä.
+
+Mitä tässä mä sentähän kerronkaan,
+Tuhat vuottahan kertoa voisin.
+Sinä voitkin jo onnea toivottaa! --
+Myös sulle mä semmoisen soisin.
+
+1892.
+
+
+
+UNTA.
+
+Et sinä siis se ollutkaan,
+Jot' äsken suutelin,
+Kun uinuin lehdon varjossa;
+-- Mä tyhjää tavoitin.
+
+Se sinisilmäs ollut ei,
+Min ylläin aina näin,
+Kun haaveistani havahduin;
+-- Mä taivaan kaaren näin.
+
+Ei sun siis lämmin hengähdys,
+Min tunsin poskillain --
+-- Se suvi-ilman hyväilys
+Ja päivän paahde vain.
+
+Ja ääni, jota kuunnellen
+Mä uinuin autuuteen?
+Se lehdon leivon laulu vaan
+Ja vieno loiske ve'en.
+
+Siis kaikki unta, unta vain!
+Myös itse unta lien?
+Tään unten haavemaailman
+Kai hautaan myös mä vien.
+
+
+
+NIIN USKOLLISNA KUIN TAIVAHAN TÄHDET.
+
+Niin uskollisna kuin taivahan tähdet
+Iäti vilkkuvat vierekkäin,
+Niin uskollisna kuin koitto ja päivä
+Iäti toistahan syleilee;
+
+Niin uskollisna kuin rantaman ruusu
+Valohon taipuvi kaihossaan,
+Niin uskollisna kuin aalloton lampi
+Taivahan häiviä heijastaa;
+
+Niin uskollisna kuin ulapan kuohut
+Iäti toistahan kaulailee
+Ja kuolevat rannalla kalliohautaan
+Pitkähän suukkoon ja syleilyyn --
+
+Niin uskollisna, oi sulhoni sorja,
+Sun kanssasi elämän aallokon käyn,
+Sun tauttasi yksin mä elää tahdon
+Ja kuolla sun kuumahan suudelmaan.
+
+
+
+HÄN.
+
+Hän iloinen oli kuin talveton toivo
+Ja hellä kuin äitini armahan suukko,
+Oli raitis kuin keväimen tuoksuva ruusu,
+Oli kaunis kuin pilvetön päivyen nousu,
+Tuhat-ilmeinen kuni sielukas silmä
+Ja puhdas kuin unelma uinuvan lapsen --
+Suvituulosen lailla hän luokseni leijas
+Ja kaikosi pois kuni vuoristokaiku.
+
+
+
+VASTAISEN AI'AN VIENO AUERPILVI.
+
+Vastaisen ai'an vieno auerpilvi
+Elosi huolet kaikki hunnutkoon,
+Keväisen aamun hellin tuulenhenki
+Unelmas untuvaiset varjelkoon?
+
+Toiveesi hennoimmatkin helpehyiset
+Syksyisen hallan öiltä säilyköön,
+Kirkkaana lehdon lähteen silmän lailla
+Sekeinen sielus taivas päilyköön!
+
+Tunteesi nuorten aamuliljain lailla
+Povesi puhtoisuutta tuoksukoon,
+Keijuiset lemmen virttään viehkeintä
+Ikuiset ai'at korvaas kuiskikoon!
+
+Jos sentään joskus otsas taivahalle
+Osuisi pilvi, vaikka pieninkin,
+Kesäisen hellän tuulenhengen lailla
+Sen hiljaa, hiljaa kauas poistaisin!
+
+
+
+KUIN LEIKKII LÄMMIN SÄDE SUVIPÄIVÄN.
+
+Kuin leikkii lämmin säde suvipäivän
+Kesäisen vehmaan lehdon liepehellä,
+Niin leikkii silmäs viehkeen lämmin katse
+Uhoten tuntees nuoren tuoreutta.
+
+Kuin hymyy metsän ruusun raitis nuppu
+Rusoisin huulin lempiperhollensa,
+Niin hymyilet sä suullas hurmaavalla --
+Ken sitten lempiperhos olla saapi?
+
+On kevään aika lyhyt Pohjolassa --
+Niin väleen kuolee ruusut kaunihimmat;
+Iloitse, leiki siis, sä säde päivän,
+Pian voi tielles tulla syksyn pilvet.
+
+1893.
+
+
+
+HYLJÄTTY.
+
+Aallot toistaan armastellen
+Kaulaa rannan kaislikoita,
+Vuorten huiput suuteloita
+Saavat taivaan pilvilöiltä;
+Maata päivyt mairittaapi,
+Lammen laineet kultaa kuuhut,
+Tuuli tuonta tuudittaapi,
+Kentän kukkaa päivänperho --
+
+Mun ei kulta konsaan muista
+Mairitella marjuttansa,
+Suo ei sulhon suuteloita
+Eikä huoli huolivasta:
+Muistaa mieron morsianta,
+Naurattaapi naista toista.
+
+
+
+ET LEMPESI HAAVOJA LÄÄKITÄ VOI!
+
+»Et lempesi haavoja lääkitä voi,
+Älä, ystävä, koitakkaan!
+Kun tahdot sä polttoa jäähdyttää,
+Sydänkirvely kiihtyy vaan.
+
+Et lempesi muistoja haudata voi,
+Älä, ystävä, koitakkaan!
+Kun luulet ne kuollehen ainaiseks,
+Nepä hetkisen uinuu vaan».
+
+Niin, hetken ne uinui, hetken vain,
+Kunis, koito, mä yksin jäin:
+Heti entistään yhä selvemmin
+Sinut sieluni silmällä näin.
+
+Minä näin sinun istuvan vierelläin,
+Sulosuukkosi tunsin mä myös --
+Ja mun hellät ja lempeät syleilyt
+Suli suojaten ympäri vyös:
+
+Ja silmäsi säihkyvän eessäni näin,
+Kuten muistin ne vanhastaan
+Ja hurmaunein sinut katsein join
+Ja unhotin taivaan ja maan.
+
+Ja ne viileät iltamat muistin mä taas,
+Miten ennen me istuttiin,
+Kun järvyen laineilla karkeli kuu
+Ja me lapsina haaveiltiin.
+
+Koti meidän se kauniiksi laitettais,
+Talo taidetta huokuis vain --
+Ja aivan sä sait minut suunniltaan
+Elontyötäni ennustain.
+
+Minä maani ja kansani laulaisin,
+Tämä kansa mun ymmärtäis
+Ja kerta kun sitten mä kuolisin pois,
+Mun työni ja maineeni jäis.
+
+Sinä kunnian kukkuran kantaisit,
+Jos sulhosi suureks sais --
+Voi, kultani kallein, ainoisin,
+Jos vain sinut saavuttais!
+
+Vaan nyt sinä haihtunut haave oot,
+Joka rauhaani häiritset;
+Miks aina sä eessäni kangastat,
+Kun sentään sä antau et?
+
+En lempeni haavoja lääkitä voi,
+En, ystävä, koitakkaan;
+Tosin luulin ne kerran jo kuolleen pois,
+Nepä hetkisen uinui vaan.
+
+
+
+KUIN HUOLIVI KUUTAMON KULTAINEN VYÖ.
+
+Kuin huolivi kuutamon kultanen vyö
+Tuon tumman tunturi-lammen,
+Niin valaiset mieleni mustan yön
+Sinä hellällä vienoudellas.
+
+Läpi kasteenhelmien hymyilee
+Sulopäivyen koitossa ruusu,
+Niin myös läpi lempesi kyynelten
+Sun sielukas, sininen silmäs.
+
+Kuin kesäisen taivahan ruskot vain
+Läpi auerharsojen hohtaa,
+Niin hieno ja lämpöinen purppuravuo
+Luo ruusuja poskesipäille.
+
+Kuni vierivän virran ulpukka vain
+On valkea, raitis ja puhdas,
+Niin oot, oma kultani armaisin;
+Lumen kanssa sä kiistata taidat.
+
+Kuin lauhkea tuulonen keväimen
+On tuores ja lämmin ja hellä,
+Niin lie sinun morsius-suudelmas --
+Oi, jospa sen kohta mä saisin!
+
+
+
+NIINKUIN MERTEN MYRSKYSÄILLÄ.
+
+Niinkuin merten myrskysäillä
+Laine toistaan tavoittaa,
+Vuoroin vuoreks kuohahtaapi,
+Vuoroin laaksoks lankeaa.
+
+Niin mun mielein aallokossa
+Riemut, murheet vaihtelee,
+Suistuu milloin syksyn yöhön,
+Milloin taivoon taistelee.
+
+Laine suuri, lakkapäinen
+Vaatii synkän syvänteen,
+Valo kirkas keskipäivän
+Luopi vahvan varjosteen.
+
+Kun on toiveet tuiki suuret,
+Suuri myös on pettymys --
+Tyynny, taltu, myrskymieli,
+Se on sentään -- täytymys!
+
+Heitä tultes turhat roihut,
+Vaivu tuhkaan tunteines,
+Pohjan viiman vilu henki
+Jäätää sentään sydämmes.
+
+Kätke lempes liiat liekit
+Poves pohjaan synkimpään,
+Sinne hautaan harmahimpaan,
+Kunne toiveet kätketään.
+
+Sitten haudan merkin lailla
+Kertoo silmäs katsehet:
+Tässä lepää lemmen leimut,
+Nukkuu nuoret toivehet.
+
+Siis jos mua säälit, impi,
+Liiku hiljaa haudallain,
+Ettei ottais tulta tunne,
+Jonka uneen kerran sain!
+
+
+
+NEITI B:LLE.
+
+Kuinkas eksyit sä, kumma kukka,
+Kuuman aavikko-kosteikon,
+Kuinkas eksyit sä kauas tänne,
+Kussa varmaan sun kylmä on.
+
+Sulle valju on Suomen taivas,
+Sulle kolkko on ilma sen:
+Tääll' on tuntehet taltuksissa,
+Jäistä järkeä ihminen.
+
+Niin on silmäsi syvät, tummat
+Kuin on lampuet sydänmaan,
+Niin on tunteesi tulta täynnä
+Kuin ei Suomessa koskonkaan.
+
+Lämmön hehkua luonas hengin,
+Joka jäänkin jo sulattaa --
+Mutta kauanko pohjan kylmää
+Jaksat, kukkanen, vastustaa?
+
+1892.
+
+
+
+IMPENI.
+
+
+I.
+
+
+Kaunis ja soinnukas myös
+On rastahan raikas laulu
+Pohjolan kevään vilpeessä yössä
+Kauniimpi soinnulta vain
+On ääni mun armahain,
+Kun lahdella iltasin soudellaan
+Ja vaarojen kaikuja kiusaillaan.
+
+
+II.
+
+Kirkas ja hempeä myös
+On vilkkuva ehtoontähti,
+Mi kuutamon kilvalla taivaalta välkkyy
+Kirkkaampi, hempeempi vain
+On silmä mun armahain,
+Kun koivujen kalveessa kisaillaan
+Ja lempemme tunteita kuiskaillaan.
+
+
+III.
+
+Tarkka ja tunteva myös
+On äityen kuuleva korva,
+Kun lasta hän syysyön helmasta vartoo --
+Tarkempi-kuuloinen vain
+On sentähän armahain,
+Kun rannalla iltasin istuissaan,
+Hän vuottavi aironi kolketta vaan.
+
+1893.
+
+
+
+MÄ SUUTELIN HÄNTÄ JA ITKIN.
+
+Kera kultani rantoja kuljeksin
+Ohi kumpuen, jolla me muinoisin
+Oli istuttu iloa lyöden.
+
+Tähän jäimme ... ja kumpikin vai'ettiin,
+Suviaikojen riemuja muisteltiin.
+
+Allani peilinä päilysi lampi,
+Ylläni siintävä kuulteli taivas,
+Eessäni karkeli lämpöinen auer
+Ja vierellä impeni istui.
+
+Mä onneni muistoja ääneti nautin
+Ja silmillä armahan silmiä etsin --
+Vaan silloinpa nurmella rakkahan kummun
+Nään orvokin suuren ja kalpeen.
+
+»Miks lie tuo kukkanen kalpea vallan?
+Kai Luoja sen siintävän kauniiksi loi?»
+
+»»Siks' että sun vuoksesi vuosia itkein
+Mä nurmikon kukkaset kyynelin kastoin,
+Siks onpi se suuri ja kalvas»».
+
+Näin kuiskasi impeni, orvokki raukka;
+Nyt näin: oli poskien ruususet poissa.
+
+Jo haikeat moittehet rinnassa kuulin:
+Mun vuoksi on kukkani kuihtunut täällä!
+Mä suutelin häntä ja itkin.
+
+1893.
+
+
+
+ÄITINI SILMÄT.
+
+Kun uinuin lassa mä kehdossain,
+Näin taivahan tähtyet vuoteeltain --
+Mut kirkkaampina kuin tähtönen koin
+Ain' ylläni valvovan nähdä mä voin
+Oman äitini armahat silmät.
+
+Nyt tultua neitojen maailmaan
+Tuhansittain tähtiä kohdata saan,
+Sinerväistäpä kaksoistähteä vain
+Niin hellää ja vienoa turhaan hain
+Kuin armahan äitini silmät.
+
+1892.
+
+
+
+KAUNIIMPI SENTÄÄN.
+
+Kaunis on katsoa kielosen itkemä helmi
+Aamulla varhain kastehen kimmeltäissä,
+Kun taivahan rantoja kultaavi nouseva päivä --
+Kauniimpi sentään äityen silmässä kyynel,
+Lasta kun verkkaan kehdossa liekuttaissa
+Onnekas katseensa äkkiä taattoa kohtaa.
+
+1893.
+
+
+
+»VIATTOMUUDEN UNI».
+
+(E. Vikströmin veistosta katsellessa.)
+
+On silmäkulmillas ja poskipäilläs
+Ihanan puhdas ilme, viaton
+Ja ohimoillas väikkyy tunnon rauha
+Ja unes kyyhkyn unta myöskin on.
+
+Niin uinut tuossa kuin on pulmut puhdas,
+Min likimaill' ei haukkaa, huuhkajaa;
+Hyveiden henget valvoo vuotehellas,
+Ne pilvet turman kauas tuulottaa.
+
+Sees niin kuin silmäs, uneen ummistaunut.
+Sun ylläs elon taivas kaareilee,
+Ja unessas kai päivän paistehessa
+Keväisen lehdon keijut kisailee.
+
+Sun äitis vienon hellät kehtolaulut
+Elosi halki sulle soikohon,
+Ett' tunne puhdas kallein sun on aartees
+Jos hukkaat sen, se ainaaks kateess' on!
+
+
+
+
+MIETELMIÄ.
+
+
+
+»TUNNE ITSESI».
+
+Kuin houkkio hulluja hourehiaan
+Yhä hautovi, toivoo vain,
+Kuin hulttio koirakin ruokkijataan
+Läpi etsivi maailmain --
+Niin aatetta elämän etsinyt oon,
+Kunis koito jo kyllästyin,
+Niin juossut mä toisien jälkiä oon,
+Kunis vihdoin mä hengästyin.
+
+Jään yksin -- ja sieluni sirpalehet
+Taas vankaksi tammeks saan,
+Min latvassa vuossadan hengettäret
+Nyt soittavat soitintaan;
+Mut pohjalta sieluni löydän mä sen,
+Mitä muualta turhaan hain:
+Elon-aate ja hengetär kaikkeuden
+Oli kätkössä rinnassain.
+
+Kuin narri mä haavetta hapuilin,
+Oman aarteeni unhottain
+Kera varjoni vauhkona kilpailin;
+Sisällystäni sieltä mä hain,
+Mikä outoa, onttoa kuorta on vaan,
+Jos kuinkakin pettävä lie --
+Niin, ystävä, onnehen korkeimpaan
+Oman sielusi tutkimus vie.
+
+Koko luonto sun täytyvi yllättää,
+Tuhatkarvanen kaikkeus on;
+Vaan muita sä kuin voit ymmärtää,
+Oma itseys outo jos on?
+Siis syöpyös sielusi rikkauteen,
+Oma pohjasi sieltä sä luo,
+Elontarkotus, kätketty kaikkeuteen,
+Oman henkesi helmasta tuo!
+
+1893.
+
+
+
+ELON MAHTI.
+
+Sä kysyt multa, mik' on elon mahti
+Ja mikä toimeen käskee kiihottain;
+Se uhraavainen lienee rakkausko
+Tai onko itsekkäisyyttä se vain?
+
+Niin, itsekkäisyys vaiko rakkausko?
+Nää yhdess' elon mahdin muodostaa;
+Vaan kaiken ponsi ain' on vankka usko,
+Se voimaa antaa, mieltä kannustaa.
+
+Tää usko olkoon, mikä olkohonkin,
+Kun johonkin se luottamus vain on,
+Se silmillemme kehrää taikahunnun,
+Ettemme nää kuin tyhjää työmme on.
+
+Ja kumman kumma on se ihmelähde:
+Se toiveit', intoo, voimaa pulputtaa;
+Vaan tältä hetteeltä jos kauas käynet,
+Sun valtaa velttous, jouses laukiaa.
+
+1893
+
+
+
+KUKA ON ONNETON?
+
+Mä luulin kerran tiedon onneen vievän
+Ja tutkin tieteitä ja maailmaa --
+Vaan turha toivo: onneen ei vie tieto,
+Se ihanteet vain valheiks paljastaa.
+Ei onneton oo se, ken pettyy lemmessänsä,
+Ei onneton oo se, ken nääntyy näljissänsä,
+Vaan onneton, ken ihanteit' on vailla
+Ja ei voi elää perhon eikä -- porsaan lailla.
+
+1892.
+
+
+
+
+IVALLISIA.
+
+
+
+»IHAN KAAVAHAN KEISARIKUNNAN!»
+
+»Voi raukkaa rahvasta Suomenmaan,
+Jota verojen kuormilla vaivataan,
+Vain virkamiestä se hyödyttää --
+Tämä surkeus meitä jo säälittää».
+Näin Moskovan lehti se itki.
+
+»Niin, niin tämä surkea Suomenmaa,
+Sehän meidänkin mieltämme karvastaa;
+Ois hallusta herrain se saatava pois --
+Kun tehdä sen hyödyksi jotain vois?»
+-- Ja Novoje Vremjakin itki.
+
+Ja kyynelet heillä on silmissään
+He huokaavat suuressa säälissään,
+Ja yhdessä tuumin he miettivät näin:
+»Tämä kaikki on kääntyvä toisapäin,
+Kun autamme Suomen kansaa!
+
+»On orjana, kurjana kansa nyt
+Monet kymmenet vuodet jo itkenyt
+Ja pyrkien kanssamme liittohon
+Se aikoja ammoin jo huoannut on:
+»Venäjältä on onnemme saapa!
+
+»Venäläisiksi tahdomme tullakin,
+Venäläisinä nauramme herroihin:
+Kulijauhoista leipeä leivottais,
+Verokuormista vapaaksi rahvas sais,
+Venäläistyä tahdomme kaikki!»
+
+Näin miettien tuumasta toimeen he käy
+Ja keinoja karttavan eivät he näy,
+Näät keinot ne tarkotus kaunistaa
+Ja sääli ja surkuhan velvoittaa:
+Pelastettava kansa on Suomen!
+
+Se on saatava suurehen yhteyteen
+Ja huomaava omaksi onnekseen,
+Mitä etuja yhtymys heille tuo,
+Joka onnelan auringon paistetta luo
+Yli soisen ja surkean Suomen.
+
+Mitä siitä jos antavat aksiisit
+Sekä venäjänkieliset kimnaasit?
+Verokuormat ne tietysti kasvaa vaan --
+Vähät siitä, kun saatu on laitos maan
+Ihan kaavahan keisarikunnan.
+
+Ota onnesi, kansa, jos ymmärrät,
+Nämä vaalithan järkesi määräävät!
+Ja tästähän riippuvi kohtalo sun --
+Tee siis, kuten kuuluvi neuvoni mun
+Ihan Moskovan lehtien malliin:
+
+Ota vastahan onnesi aurinko uus,
+Heit' hiitehen kieli ja kansallisuus!
+Mitä arvoa moisella moskalla on,
+Kun saamme me uljahan valtion
+Ihan kaavahan keisarikunnan?
+
+1891.
+
+
+
+TURVASSA VANHAIN JA VALTION!
+
+Sä lassa et paljoa aatellut,
+Et päätäsi miettein vaivannut,
+Vain vanhempiisi sä turvausit
+Ja huolesi heille sä tyhjensit.
+
+Muut silloin eestäsi aattelivat,
+Käsipuitakin suojaksi laittelivat,
+Ja että sun vaaraton käydä ois,
+Ihan ohdakkeetkin he nyhtivät pois.
+
+Kuin tarhassa kasvoit, aitoja vaan
+Et lapsena sentään huomaakaan;
+Noin leikkien, tanssien luulet ain':
+On maailma tanssia, leikkiä vain!
+
+Mut ruumis ja henki ne kuitenkin
+Yhä elpyvi aikana leikkeinkin,
+Jo tunnet sä voimia suonissas,
+Jo pyrkisit pois sinä tarhastas.
+
+Vaan nytpä on eessäsi aidat nuo,
+Ne tuskinpa liikahtaa sun suo,
+Niin uhkaavaisina kohoovat
+Ja vapaan tiesi ne sulkeevat.
+
+Emokulta sun varjeli ennen ain',
+Ettet sinä vaaraan joutunut vain,
+Ja jos milloin sä loitoksi uskalsit,
+Isän piiskasta tarhaasi palausit.
+
+Nyt vanhat on äitisi toimessa,
+Myös piiskan he valtasi taatolta:
+Ken moittia heitä nyt uskaltaa,
+Se vanhasta taattojen piiskasta saa.
+
+Ei itkuas ensiksi kuullakkaan,
+Saat huoleti ilmahan huutaa vaan:
+Tuhannet ovat laillasi huudelleet
+Mut -- huudettuaan ovat vaienneet.
+
+Jos kiusaa sentään liiaksi teit
+Ja ruokailurauhan jos vanhoilta veit,
+Niin ehkä he armossa vastuun suo,
+Silitellen päätäsi lausuvat nuo:
+
+»Tää tieten on tehtynä turvakseis,
+Ettei sua vapaus villitseis,
+Ja etkös sä nää kuin leutoa on
+Näin turvassa vanhain ja valtion!
+
+Et tarvitse päätäsi huolittaa,
+Et järkeä vaivata, kuormittaa,
+Olet nöyrä ja tottelevainen vaan,
+Me eestäsi kylläksi aatellaan.
+
+Viel' oot kovin nuori sä vuosiltas,
+Siks ei sun kuunnella huutojas,
+Mut vuota ja kärsi ja työtä sä tee,
+Sun vaivasi valtio palkitsee».
+
+Sä kuuntelit tuota ja mietit näin:
+»Ei liene se niinkään mäntyyn päin;
+Sä asema yhteiskunnassa luo
+Ja sitten sä murskaa aidat nuo!»
+
+Mut silmiä, poika, jos päässäs ois,
+Ne vanhojen kasvoista nähdä vois:
+»Nyt, laps, olet vaiti sä kumminkin,
+Tuo keino on auttanut ennenkin!»
+
+
+
+ERÄÄLLE KAUNOTTARELLE.
+
+Niin musta on tumman tukkasi vyö
+Kuin synkin ja pilvisin syksynen yö
+Ja helmyet keskeltä suortuvien
+Ne välkkyvät tuikkeella tähtöisten.
+
+On hieno sun poskesi pinnaltaan
+Kuin keväällä raitojen umput vaan
+Ja purppura niillä on hurmaavin
+Kuin ruskonen taivas on iltaisin.
+
+Nuo silmäsi suuret ja kirkkaat on
+Kuin nousu on Pohjolan auringon
+Min pilvien juontehet varjostaa
+Kuin katsetta kulmasi kaunistaa.
+
+Suu sulla on pienonen mansikkasuu;
+Sen mettä jos juo, niin hullautuu,
+Ja kaulasi luntakin valkeemp' on
+Ja rintasi kumpu on moitteeton.
+
+Ihanteitaan luojasi kai unelmoi
+Juur hetkellä sillä, kun sun hän loi --
+Ja työhönsä itsekin hurmaus' niin,
+Ett' jäi hältä järkesi -- unhoksiin!
+
+1892.
+
+
+
+ERÄÄLLE ÄIDILLE.
+
+Liehumalla tyttäresi rakkaan kinterillä
+Koitat miestä toimitella hälle vaikka millä:
+Juokset tanssit, konsertit ja tutkin miesten mieltä,
+Kaupatessa kultiasi käytät juorukieltä.
+
+Miehen hyvän, viisahan sä tahdot tyttärelles,
+Kun nyt kerran uhrin tään sä uhraat rakkaudelles.
+Jalo lie sun tarkoitus, sen kaikki kyllä myöntää,
+Vaan kuitenkin he kultasi ja tyttös luotaan työntää.
+
+Syynä mikä olla voi? näin mietit ainiansa:
+Onhan tyttös lempeä ja kaunis, viisas kanssa,
+Ja kultia on kuormittain ja nuoren suloisuutta --
+Siis miks ei miehet kiinni käy, se sulle viel' on uutta.
+
+Jos kallis sulle tosiaan on tyttäresi armas,
+Jos voit sä kuulla totuuden, mi toisinaan on karvas,
+Tää keino paljo varmemp' on kuin tyttäresi kulta:
+Sä kosijoita kieleltäsi säästä kirotulta!
+
+Sä yksinänsä tyttäresi anna toimiella,
+Hän tietää kyllä sulollansa miehet kietoella.
+Sä sillä aikaa kotonas voit kieltäs rauhoitella
+Ja ylipäänsä vaitioloon itses totutella.
+
+
+
+KEVÄTKYLMÄT.
+
+Kevätkylmä ne runteli tunteeni oraat,
+Vei henkeni helpehet hennoimmat;
+Mut lohdutus sentään pieni on mulla:
+Syyshalla ei harmaja paljoa saa.
+
+
+
+ERÄÄLLE ARVOSTELIJALLE.
+
+Kuin tulis kirjoittaa, sitä narrihan neuvot sä mulle,
+Vaikka sä ymmärtäin et kirjoa lukea voi.
+
+
+
+VANHOJEN MATKIJALLE.
+
+Niin sä astut allapäin ja vanhan ääntä käytät,
+Vaikka vasta uunna vuonna miehen ijän täytät.
+
+Heitä, poika, hiitehen sä mokomakin naama,
+joka sun ei omas oo, vaan muilta lainaks saama!
+Muutenhan sä raukka oot kuin pikku Pentti sällin,
+Joka miestä matkiessa otti taaton mällin,
+Puri, sylki, teuhasi ja mietti, tokko nähtiin --
+Kunnes huomas, kaikkialla että pilkkaa tehtiin.
+
+1893.
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Väljemmillä vesillä, by Kasimir Leino
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VÄLJEMMILLÄ VESILLÄ ***
+
+***** This file should be named 16326-8.txt or 16326-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/1/6/3/2/16326/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
+*** END: FULL LICENSE ***
+
diff --git a/16326-8.zip b/16326-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..145d013
--- /dev/null
+++ b/16326-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..b9ed8ce
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #16326 (https://www.gutenberg.org/ebooks/16326)