diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 16318-0.txt | 4517 | ||||
| -rw-r--r-- | 16318-0.zip | bin | 0 -> 106964 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 16318-8.txt | 4517 | ||||
| -rw-r--r-- | 16318-8.zip | bin | 0 -> 105549 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
7 files changed, 9050 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/16318-0.txt b/16318-0.txt new file mode 100644 index 0000000..16803b5 --- /dev/null +++ b/16318-0.txt @@ -0,0 +1,4517 @@ +Project Gutenberg's TEE TYÖTÄ ELÄKÄ JOUDU EPÄTOIVOON!, by Thomas Carlyle + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: TEE TYÖTÄ ELÄKÄ JOUDU EPÄTOIVOON! + +Author: Thomas Carlyle + +Translator: Uno Brummer + +Release Date: July 17, 2005 [EBook #16318] + +Language: Finnish + +Character set encoding: UTF-8 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TEE TYÖTÄ ELÄKÄ JOUDU EPÄTOIVOON! *** + + + + +Produced by Matti Jarvinen, Tuija Lindholm and PG +Distributed Proofreaders. + + + + + + + + + +TEE TYÖTÄ +ELÄKÄ JOUDU EPÄTOIVOON! + + +Thomas Carlyle + + +Suomensi U. B. [Uno Brummer] + + +Ensimmäisen kerran julkaissut +K. E. Holm 1905. + + + + + I. TEE TYÖTÄ.........................1 + II. ....ELÄ JOUDU EPÄTOIVOON.........42 +III. IHMISIÄ JA SANKAREITA............88 + IV. VÄÄRÄT TIET JA TARKOITUKSET.....120 + V. VAIKENEMISEN TAIDOSTA...........177 + + + + +TEE TYÖTÄ... + + +I. *Ajattele eläväsi*. Niin, ajattele, että elät! Elämäsi -- vaikka +olisit tomun lapsista halvin -- ei ole turha unelma, vaan ylevä +tosiasia. Se on omaisuuttasi; se on kaikki, mitä sinulla on, jotta sen +keralla voit astua ijäisyyteen. Työskentele siis, kuten tähti taivaalla, +"lepäämättä, mutta kiirehtimättä." + +II. On ylevä, juhlallinen, melkein peloittava ajatus jokaiselle +ihmiselle, tuo, ettei hänen elämäntyönsä, joka kerran on ollut, ikinä +ole katoava; oli ihminen miten vähäpätöinen tahansa: hänen työnsä +vaikutus jatkuu ijankaikkisesti, vuosisadasta vuosisataan. Mikä kerran +tapahtuu, on tapahtunut ja yhtynyt rajattomaan, ikuisesti elävään, +ikuisesti vaikuttavaan maailmaan, ja jatkaa täällä vaikutustaan hyvään +tahi pahaan, julkisesti tahi salaa, ijäisesti, aikakaudesta aikakauteen. + +Ihmiselämätä voisi verrata virran lähteeseen; sen vähäpätöisen +alkulähteen voi jokainen nähdä, mutta sen loppujuoksua ja päämäärää, kun +se vuosikausia lepäämättä jatkaa vaellustaan outojen tienoitten kautta, +ei kukaan tunne, paitse kaikkivaltias yksin. Onko se yhdistyvä lisäämään +naapurivirtojen voimaa, vai päinvastoin sulattava toiset virrat omaan +uomaansa? Pysyykö se ijäti vähäpätöisenä, nimettömänä purona, jonka +hiljaiset aallot huomiota herättämättä miljoonien toisten purojen ja +virtojen keralla ovat lopulta valuva suuren valtajoen uomaan? Tahi +koituuko siitä ihana Rhein, tahi valtava Tonava, jonka uoma muodostaa +ikuisen rajalinjan maapallolla, kokonaisten kuningaskuntien ja maanosien +rajan ja kulkuväylän? Me emme sitä tiedä; tiedämme vain, että sen juoksu +päättyy valtamereen; sen vedet, vaikkapa niitä olisi vain kourallinen, +*ovat olemassa* eikä niitä mikään voima maailmassa kykene hävittämään +eikä pysäyttämään niiden juoksua. + +III. Sinulle on annettu *yksi ainoa koetusaika*; toista ei sinulle +koskaan suoda. Ijäisyydet ovat vierivä, vaihtuva uusiin, mutta et voi +saada toista koetusaikaa elääksesi. + +IV. Jokainen, jolla on silmät, voi nähdä taivaalla kiintotähtiä ja +ikuisia aurinkoja. Tänäpänä -- samaten kun joka ainoa päivä -- puhuu +jumalten ääni ihmisessä ja ihmiselle -- puhuu kaikille .... vaikka +tuskin kukaan sitä tottelee -- puhuu selvästi: "Nouse ylös, herää, +Aatamin poika, aikasi poika; koeta kehittää, saada jumalalliseksi tätä, +tuota ja -- etupäässä itseäsi. Tee työtä, elä uinaile; sillä on tuleva +yö, jolloin ei kukaan voi työskennellä." -- Kenellä on korvat ja tahtoo +kuulla, voi kuulla nämä sanat vielä tänäkin päivänä. + +V. Työ on alati jalostavaa, niin, siinä on jotakin pyhää. Vaikka ihminen +olisikin peräti unhoittanut korkean kutsumuksensa, niin kauvan kun hän +todella ja vakavasti tekee työtä, voi hänestä toivoa jotakin hyvää -- +ainoastaan jouten olossa, laiskottelussa piilee ikuinen epätoivo. Työ on +alati, oli se miten halpaa, miten itsekästä tahansa, sopusoinnussa +luonnon kanssa. Jo työnhalukin johtaa yhä enemmän totuuteen ja +seuraamaan luonnon lakeja ja vaatimuksia, jotka ovat itse totuus. + +Maailmamme viimeinen evankeliumi on: Tunne työsi ja tee sitä. "Tunne +itsesi," -- tarpeeksi kauvan on tuo onneton "itsesi" vaivannut sinua, ja +luulen, ettet ikinä sitä opikaan tuntemaan. Elä siis pyri siihen, että +opit tuntemaan itsesi, sillä sinä olet olemus, jota et koskaan opi +täysin tuntemaan. Parempi on oppia tuntemaan elämäntyösi, oikean työsi, +ja työskentele siinä kuten Herkules! Tämä on kaikitenkin parempi elämän +ohje. + +On kirjotettu: "Työllä on suunnaton merkitys"; -- ihminen kehittyy +täydellisemmäksi työn kautta. Karut metsämaat raivataan, rikkaruohot +kitketään pois, niiden sijalle syntyy viljavia vainioita ja upeita +kaupunkeja, ja samalla lakkaa ihminen itsekin olemasta rikkaruohoja +kasvava pelto tahi hedelmätön, karu erämaa. Tiedämmehän että +halpa-arvoisinkin työ saattaa ihmisen sielun, heti kun hän todenteolla +ryhtyy siihen, niin sanoaksemme todelliseen sopusointuun. Epäilykset, +epäluulot, himot, katumus, suru, suuttumus, jopa epätoivokin -- kaikki +nämä väijyvät hornanhenkien tavoin sekä halvan päiväpalkkalaisen että +jokaisen muun ihmisen sielua. Mutta jos hän urheasti ja innolla ryhtyy +työhön, vaikenevat pahat henget ja matelevat tyytymättöminä takaisin +pimeisiin tyyssijoihinsa. Ihmisestä tulee täten *ihminen*. Työn pyhä, +hehkuva innostus on kuten puhdistava tuli, joka haihduttaa kaikki +myrkylliset ainekset, ja jonka sakeimmastakin savupyörteestä leimahtaa +esiin kirkas, pyhä liekki! + +Kohtalolla ei itse asiassa olekaan muita keinoja meidän kehittämiseksi. +Muodoton sekasorto, kaaos, tulee, niinpian kun se joutuu pyörivään +liikkeeseen, yhä enemmän pyöreäksi ja sen ainekset lajittuvat +painovoiman vaikutuksesta pallomaisiin kerroksiin. Se ei enää ole kaaos, +vaan pyöreä, tasapainossa pysyvä maailma. Mitäpä tulisi maapallostamme, +jos se äkkiä lakkaisi pyörimästä? Niin kauvan kun vanha maapallomme +pyörii, tasoittavat säännöttömyydet toisensa, erisuuret pysyvät +tasapainossa -- säännöttömyydet tulevat toisin sanoen säännöiksi. + +Oletko koskaan nähnyt savenvalajan kaavailupyörää -- tämä laitos on +kunnioitusta herättävä, sillä semmoista käytettiin jo profeetta +Hesekielin aikoina, kenties paljoa aikaisemminkin? Miten ihmeteltävästi +muodostuvat jykeät savimöhkäleet ainoastaan nopean pyörimisen +vaikutuksesta siroiksi, säännöllisen pyöreiksi kulhoiksi ja vadeiksi. Ja +ajatelkaamme nyt, että uutteran, taitavan savenvalajan täytyisi +työskennellä ilman kaavapyörää, että hänen täytyisi muovailla astiansa +-- eli oikeammin niiden rumat jälennökset -- paljain käsin savea +sotkemalla! Me voisimme verrata tämmöistä savenvalajaa kohtaloon, joka +turhaan koettaa muovailla velttoa, ja työhön halutonta ihmissielua. +Laiskasta, työhaluttomasta ihmisestä ei suopeinkaan kohtalo -- samaten +kuin taitavinkaan savenvalaja ilman pyöräänsä -- voi muovailla muuta +kuin epäonnistuneen teoksen. Tuhlattakoon siihen miten paljon kallista +väriä ja kultausta tahansa, se on ja pysyy alati epäonnistuneena. Siitä +ei synny kunnollista astiaa, vaan kehno, vino, muodoton tekele -- jonka +vikoja ja kelpaamattomuutta maalaus ja kultaus turhaan koettavat +peittää! Muistakoon laiska ihminen tämän. + +Siunattu on hän, joka on löytänyt työnsä; hänen ei tarvitse pyytää muuta +siunausta. Hänellä on siunaus ja se on häntä seuraava. Samoinkuin +vapaana virtaava, ihmiselämän tympäsevän nevan kautta ylevin voimin +kaivettu kanava, samoinkuin yhä syvemmäksi, valtavammaksi kasvava joki +huuhtoo se ummehtuneet, saastaiset vedet vähitellen etäisimpienkin +ruohonkorsien juurilta ja muuttaa tauteja synnyttävän, myrkyllisen nevan +viheriöiväksi, hedelmälliseksi laitumeksi, jonka läpi virtaa +kirkasvesinen joki. Oli virta suuri tahi pieni, se on kuitenkin yhtä +*arvokas* laitumelle, jonka hyväntekijä se on. + +Työ on elämätä. Työmiehen sisimmässä sydämessä on tuo jumalallinen +voima, tuo pyhä, taivaallinen elämänneste, jonka Jumala itse on häneen +puhaltanut. Hänen sydämensä sisällinen pyrkimys saa hänen ylevät +tunteensa hereille -- johtaa hänet tietoon, "itsensätuntemiseen" sekä +muihin hyveisiin, niinpian kun työ todella alkaa. Tietoonko? Niin, +omista itsellesi tiedot, jotka itse työnteko sinulle tarjoo, sillä +luonto itse vahvistaa ja hyväksyy nämä tiedot. Oikeastaan ei sinulla +muita tietoja olekaan, kuin mitä työssä olet saavuttanut; kaikki muu on +ainoastaan edellytystä, oletettuja tietoja; asioita, joista eri koulut +väittelevät, jotka liitelevät pilvien tasalla ja aiheuttavat +loppumattomia tieteellisiä keskusteluja, kunnes ne työssä toteutamme ja +saamme selville. "Epäilykset, olivat ne sitten mitä laatua tahansa, +voidaan ainoastaan toiminnan avulla tyydyttävästi ratkaista." + +Ja tunnetko sen ohessa kärsivällisyyden, rohkeuden, lannistumattomuuden +arvon, kykenetkö empimättä tunnustamaan erehdyksesi ja seuraavalla +kerralla menettelemään taitavammin? Kaikkia näitä hyveitä et voi +mitenkään muuten saavuttaa kuin taistelemalla todellisuuden +kovakouraisia voimia vastaan. Asetettakoon urhea Sir Christopher +mustuneiden, kokoonluhistuneiden kiviraunioitten, ennakkoluuloisten, +rakennustaidetta vihaavien piispojen, turhantarkkojen virkamiesten ja +tylsäjärkisten uskonnonpuolustajien keskelle, ja katsokaamme voiko hän +saada St. Paulin-tuomiokirkkoa nousemaan ilmoille näistä aineksista vai +eikö! Raakoja, häikäilemättömiä ja uppiniskaisia ovat kaikki esineet ja +olennot, alkaen työlakkoisista muurareista ja irlantilaisista +tulenkantajista aina tylsiin, uskonvimmaisiin Neil Gwynin puolustajiin, +turhantarkkoihin virkamiehiin ja ahdasmielisiin, rakennustaidetta +vihaaviin piispoihin. Kaikki nämä esineet ja olennot eivät ole olemassa +Christopherin eikä hänen tuomiokirkkonsa, vaan oman itsensä vuoksi! +Christopherin tulee saada voitto heistä kaikista ja poistaa vastukset +tieltään, jos hän vain siihen kykenee. He ovat kaikki häntä vastaan. +Itse oikeutta harrastava luontokin, jonka suuretiede ja rakennustaide +eivät ole näkyvissä, vaan sydämeen kätkettyinä -- itse luontokin on vain +osaksi hänen puolellaan ja on kokonaan nouseva häntä vastaan, jollei +hänen onnistu sitä alistaa, voittaa! Entäs rahat, mistä hän ne saapi? +Englannin hurskas anteliaisuus on kaukana täältä; se ei avoimin sylin +riennä vastaan sanoen: "Tässä minä olen;" -- sitä on puhuteltava, +ennenkuin se voi vastata. Hurskas anteliaisuus ja kaikki apu vaikenevat +ja ovat yhtä näkymättömät kuin jumalat, mutta esteet ja lukuisat +vastukset ovat lähellä, ovat äänekkäät. Oi urhea Sir Christopher, luota +sinä vaan edellisiin ja taistele parhaasi mukaan jälkimäisiä vastaan. +Voita ja alista ne uutteruudella, kärsivällisyydellä, kestävyydellä ja +voimalla, ja vihdoin olet riemuiten sovittava viimeisen rakennuskiven +St. Paulin tuomiokirkon kupukattoon, tuomiokirkon, joka kautta +vuosisatojen on oleva muistomerkkinäsi! + +Niin, kaikki apu, tuli se sitten luonnon tahi ihmisten puolelta, on niin +sanoaksemme mykkä; se ei tule itsestään, sitä täytyy nähdä, sitä täytyy +kutsua. Jokainen jalo työ tahi teos näyttää alussa "mahdottomalta." +Todellisuudessa ovatkin jokaisen ylevän teon mahdollisuudet +mittaamattoman laajalle hajautuneet, käsittämättömät, niin että +ainoastaan uskon avulla voi ne käsittää. Sinun tulee Gideonin tavoin +levittää taljasi telttasi oven edustalle, jotta saisit selville onko +laajan taivaan kannen alla vielä siunausta tuottavaa aamukastetta +jälellä vai eikö. Sydämesi ja elämäntyösi tulee olla tämmöinen +ihmeellinen Gideonin talja, joka äänettömällä rukouksella levitetään +taivas-alle, ja rajattomista avaruuksista olet saava osaksesi tarpeeksi +siunausta tuottavaa kastetta! + +Kaikkea ihmistyötä voisi verrata uimarin ponnistuksiin. Suunnaton +valtameri uhkaa niellä hänet, ja jollei uija rohkeasti sitä vastusta, +panee se uhkauksensa toimeen. Mutta uimari ponnistelee lakkaamatta, hän +uhmaa, kamppailee merta vastaan, ja katso, miten kuuliaisena meri häntä +kannattaa pinnallaan ja vihdoin voittajanaan vie päämäärään. "Näin on," +sanoo Goethe, "kaiken laita, mihin ihminen tässä maailmassa ryhtyy." + +Sä uljas merisankari, pohjoismainen merikuningas, -- Columbus, +sankarini, kuninkaallisin meren valtiaista! Ympäristösi ei ole rohkeutta +elvyttävä, purtesi kulkee hirvittävien syvyyksien päällä tuntemattomiin +kohtaloihin. Sinua ympäröi joukko kapinoivia, toivottomia pelkureita, +takanasi väijyy häpeä, ja turmio, edessäsi on tulevaisuuden synkkä +verho. Veljeni, nuo raivokkaat vesivuoret, jotka kohoovat ilmoille +penikulmia syviltä alustoiltaan, eivät ole yksin sinun vuoksesi +olemassa. Minusta näyttää niillä olevan muutakin tekemistä kuin kantaa +sinua eteenpäin, ja ulvovat tuulet, jotka kaaoksen ja mittaamattomien +avaruuksien halki pyörivät hurjaa tanssiaan, eivät lainkaan kysy +täyttävätkö ne suotuisasti pähkinänkuoripurtesi pienet purjeet. Sinä et +ole ihmiskielin puhuvien ystävien parissa, veljeni, vaan suunnattomien, +mykkien, raivokkaiden ja ulvovien hirviöiden temmellyksessä. Salattuna, +kaukana, näkymättömänä on apu kaikkien mielestä, ainoastaan sinun +sydämesi käsittää missä apua on tarjolla; ja, katso, sinä saatkin apua. +Kärsivällisesti odotat, kunnes hurja lounasmyrsky on raivonnut loppuun +ja muuttuu sinulle suotuisaksi -- itätuuleksi -- jolloin rohkeasti voit +jatkaa matkaa. Sinä pidät hillittömän, kapinoivan miehistön ankarassa +kurissa; heikkoja ja empiviä rohkaiset hilpeällä rohkeudellasi; et ole +huomaavinasikaan -- omiasi ja toisten -- valituksia, mielettömyyttä, +väsymystä, heikkoutta ja epäilyjä. Sinä osaat vaijeta -- vaikenemisesi +on syvempi kuin valtameren synkät syvyydet -- yksin Jumala voi mitata +vaikenevan sielusi syvyyden. Sinusta on koituva suuri mies. Niin, minun +merisankarini, sä maailmankuulu purjehtija, sinä olet oleva *suurempi* +kuin tämä pauhaava, ääretön maailma ympärilläsi. Valtavalla sielullasi +masennat sen, kuten painiskelija kietoo vastustajan käsivarsiinsa, ja +pakoitat sen kuljettamaan sinua eteenpäin -- tuntemattomaan Amerikaan -- +tahi minne Jumala hyväksi näkee! + +VI. Todellisuudessa on kaikki oikea työ uskontoa, ja jokainen uskonto, +joka ei ole työtä, menköön etsimään kannattajia bramiinien, +antinomialaisten, tanssivien dervishien luona, tahi missä tahansa; minä +en ainakaan siitä huoli. Tuo vanhojen munkkien sananparsi: _Laborare est +orare_, tehdä työtä on rukoilla, ansaitsee ihailuamme. + +Kaikkia saarnattuja evankeliumeja vanhempi on tuo, ei koskaan +julistettu, sanaton, mutta häviämätön, ikuisesti kestävä evankeliumi: +Tee työtä ja löydä siinä siunauksesi. Ihminen, maan ja taivaan lapsi, +etkö sisimmässä sydämessäsi tunne henkistä kehoitusta, kutsumusta +työhön, joka polttaa kuni vaivoin kytevä tuli antamatta sinulle rauhaa, +kunnes seuraat sen kehoitusta ja ryhdyt hyödylliseen työhön! Mitä on +kelpaamatonta ja autiota, sen teet sinä kelvolliseksi, viljavaksi, +sinulle kuuliaiseksi ja hedelmää kantavaksi. Kaikkialla, missä tapaat +epäjärjestystä, on sinun ikuinen vihollisesi. Käy reippaasti siihen +käsiksi ja masenna se; tee siitä järjestelmä, joka ei kuulu kaaokseen, +vaan on järjelle, jumaluudelle ja sinulle alamainen! Tiesi varrella +kasvavat ohdakkeet nyyhdä pois, jotta niiden sijaan kasvaa korsi +hyödyllistä ruohoa, pisara ravitsevaa maitoa. Sinä näet pumpulipensaan, +jota tähän saakka kukaan ei ole käyttänyt hyväkseen; kokoo sen valkoisia +kuituja, kehrää ne, kudo ne, jotta arvottomien kuitujen sijaan tulisi +hyödyllisiä kudoksia, joilla ihmisen alaston iho voidaan verhota. + +Mutta ennen kaikkea missä tapaat tietämättömyyttä, tyhmyyttä ja +raakuutta, ryhdy uupumatta työhön, eläkä lepää, niinkauvan kun elät, +vaan tee uutterasti työtä, Jumalan nimessä. Korkein Jumala käskee sinun +niin tekemään, ja jos sinulla on korvat kuulla, kuulet tämän käskyn. Ja +hän käskee sen myös äänellä, joka ei koskaan ilmene sanoissa, joka +herättää suurempaa kunnioitusta kuin ukkosen jylinä muinoin Sinain +vuorelta tahi hirmumyrskyn pauhina, sillä eikö sinulle puhu samaa myös +rajattomien ijäisyyksien, kointähden tuolla puolen olevien maailmojen +*vaikeneminen*? Vielä syntymättä olevat vuosisadat, ikivanhat haudat +tomuksi rauenneine ruumiineen, niin, ammoin sitten kuivaneet kyyneleet, +jotka kostuttivat näitä hautoja -- eivätkö ne kaikki puhu sinulle, mitä +ei yksikään korva vielä ole kuullut? Kuoleman syvät valtakunnat, +kiertotähdet, jotka eivät ikinä lepää radoillaan, koko ääretön avaruus +ja kaikki aikakaudet julistavat sinulle lakkaamattoman, mykän +kehoituksen: Sinun, samoinkuin jokaisen ihmisen, tulee tehdä työtä, +niinkauvan kun on päivä, sillä sitten tulee yö, jolloin ei kukaan voi +työskennellä. + +Kaikki oikea työ on pyhää; jokaisessa oikeassa työssä, vaikka se olisi +halpaa käsityötä, on jotakin jumalallista. Työn perusta täyttää koko +maapallomme pinnan, sen huippu ulottuu taivaaseen. Otsan hiki ja siitä +alkaen aina aivojen hikeen, sydämen hikeen, jota ovat synnyttäneet +Keplerin laskut, Newtonin perustelmat, kaikki tieteet, sankarirunoelmat, +sankarityöt ja marttyyrien kärsimykset, on kaikkien ihmisten osana ja +samaten myös "kuolemantuskan verinen hiki," jota sanotaan +jumalalliseksi. + +Ken olet sinä, veljeni, joka vaikeroit elämäsi raskasta työtä ja +vaivoja? Elä valita. Käännä katseesi ylöspäin, väsynyt veljeni. Katso, +siellä Jumalan ijankaikkisuudessa ovat työtoverisi. He elävät vielä, he +yksin elävät, nuo kuolemattomat, taivaalliset olennot. Heikko +inhimillinen muistimmekin käsittää heidät pyhimyksiksi, sankareiksi, +jumaliksi. He yksin elävät kaikkein aikojen yli, asuvat äärettömissä +avaruuksissa. Taivas on tosin ankara, mutta se ei ole sinulle +pahansuopa. Taivas on lempeä, kuten jalo äiti, kuten tuo spartalainen +äiti, joka antoi pojalleen kilven sanoen: "Sen keralla, poikani, tahi +sen päällä!" Myöskin sinä saat kunnialla palata kotiin; myöskin sinä +tulet -- elä sitä epäile -- kunnialla palaamaan kaukaiseen kotiisi, jos +taistelussa säilytät kilpesi! -- Ijäisyyksissä ja kuoleman syvimmissä +valtakunnissa et sinä ole muukalainen, vaan kansalainen. Elä valita; +eiväthän spartalaisetkaan valittaneet. + +Ja ken olet sinä, joka julkisesti kerskut elämäsi toimettomuudesta ja +mielihyvällä näyttelet kullattuja vaunujasi pehmeine patjoineen, missä +sinä kädet ristissä toimettomana uinailet? Katso ylös, katso alas, +ympärillesi, eteesi tahi taaksesi, näetkö missään *joutilasta* sankaria, +pyhimystä, jumalaa tahi edes paholaista? Et missään näe semmoista. +Taivaassa, maan päällä, vesissä eikä maan alla ei ole ketään sinun +kaltaistasi. Olet siis luomakunnan merkkiteos, jommoisia tapaa +ainoastaan tällä merkillisellä vuosisadalla! Tässä maailmassa on vain +yksi ainoa hirviö, ja se on laiskottelija, tyhjäntoimittaja. Mikä on +tämmöisen olennon "uskonto"? Että luontoon ainoastaan mielikuvituksen +tuote, missä viekas kerjääminen ja varastelu antavat parhaat tulokset; +että Jumala on valhe, ja että ihminen ja hänen elämänsä myös ovat +valhetta. -- Voi, kuka meistä voi todella sanoa: minä olen tehnyt työtä? +Uskollisimmatkin meistä ovat hyödyttömiä palvelijoita, ja uskollisimmat +meistä tietävät sen parhaiten. Uskollisimmatkin voivat sanoa: "paljon +elämästäni on mennyt turhaan, tuhlattu!" Mutta mitä tulee sitten sen, +jolla -- paitse "juhlatilaisuuksissa" -- ei ole mitään muuta työtä kuin +toimetonna viettää päivänsä ja siittää poikia, jotka samoin tulevat +elämään työttöminä, mitä tulee hänen sanoa itsestään, jos mieli antaa +totuudelle kunnia? + +Mitä työn palkkaan tulee, voitaisiin siitä esittää lukemattomia +mielipiteitä, ja siitä puhutaan, väitellään ja kirjoitetaan lakkaamatta, +loppumattomiin. "Kunnon työmies ansaitsee kunnon palkan," on mitä +kohtuullisin vaatimus. Rahapalkka, "joka parhaiksi riittää pitämään +työmiehen hengissä, jotta hän jaksaa työskennellä edelleen," on sekä +etevälle että kehnolle työntekijälle välttämätön, jos mieli heidän +lainkaan tulla toimeen tässä maailmassa! + +Vielä tahdon mainita yhden asian, joka koskee etupäässä jaloja ja +jaloimpia työntekijöitä täällä maailmassa: jokainen jalo työ saa +palkkansa taivaassa; missään muualla ei sitä palkita. Yhtävähän +Englannin valtiopankki kuin mikään muukaan pankki tahi rahalaitos tuntee +sinua, ylevä sielu; turhaa on sinun sieltä etsiä hyvitystä. Inhimilliset +pankit eivät sinua tunne. He oppivat tuntemaan sinut vasta vuosisatojen +vierittyä, kun useita sukupolvia jälkeesi on siirtynyt maan poveen ja +kun heidän palkintonsa eivät enää voi sinua saavuttaa. + +Mutta tarvitsetko sitten itse asiassa mitään palkintoa? Sekö olikin +päämääräsi ja elämäntyösi, että jaloutesi palkinnoksi saisit täyttää +vatsasi makupaloilla, elää ylellisesti ja mukavasti ja olla täällä +maailmassa tahi tulevassa maailmassa kuten ihmiset sanovat: +"onnellisena"? Vastaan puolestasi pontevasti: Ei! Uuden ajan koko +henkinen salaisuus on siinä, että voit sydämestäsi, sielustasi vastata +moisiin kysymyksiin: ei. + +Veljeni, urhean ihmisen tulee lahjoittaa henkensä. Anna se lahjaksi, +neuvon sinulle, sillä ethän toki odottane, että se sinulta *ostetaan*? +Mikä hinta voisi sinua tyydyttää? Jumalan koko luomakunta, koko rajaton +avaruus, ajan ijankaikkisuus ja kaikki mitä ne sisältävät, siinä olisi +hinta, joka sinua tyydyttäisi -- ainoa, joka sitä tekisi, minkä itsekin +myöntänet, jos tahdot olla suora. Elämäsi on sinulle kaikki ja sinä +vaatisit siitä myös kaikki. Olethan tietämätön kuolevainen; eli +oikeammin: olet kurja, *ijäinen* kuolevainen, joka täällä ahtaassa, +vankilassasi näytät niin tietämättömältä. Sinä et koskaan voi myydä +elämääsi tahi sen osaakaan kyllin tyydyttävästä hinnasta. Lahjoita se +kuninkaallisesti -- elä anna hinnan tulla kysymykseen. Silloin olet +tavallaan saanut siitä *kaikki*! Sankarimaisen ihmisen -- ja eikö +Jumalan kiitos jokaisessa ihmisessä piilekin uinaileva sankari? -- +täytyy kaikkina aikoina, kaikissa tilaisuuksissa tehdä täten. +Sankarimaisina aikoina, mutta myöskin veltostuneimpinakin, täytyy hänen +sanoa, kuten Burns ylpeästi ja samalla nöyrästi sanoi skotlantilaisista +lauluistaan: "Kautta taivaan, niitä joko ei voi ostaa rahalla tahi ovat +ne arvottomia; en senvuoksi huoli kultakolikoistanne!" Nuo pienet laulut +olivat siihen aikaan, jolloin esiintyi niin paljon rumaa ja alhaista, +todellakin taivaallisen soitannon kastepisaroita. + +Itse asiassa olemme täysin samaa mieltä kuin nuo vanhat munkit: Laborare +est orare. Tuhansissa merkityksissä, niin yhdessä kuin toisessakin +tapauksessa on todellinen työ rukoilemista. Työntekijä, oli hänen työnsä +mitä laatua tahansa, ruumiillistuttaa, toteuttaa mielikuvituksensa +luomia kuvia ja jokainen työntekijä on tavallaan siis runoilija. Hän +itse suunnittelee työnsä -- oli se sitten mitätön savikulho, tahi +eepillinen runoteos -- ja suunnitelma on hänen henkistä omaisuuttaan. +Kaikille muille se on tuntematon, mahdoton, niin, itse luonnollekin on +asia, tahi esine, jota ei vielä ole olemassa; "mahdottomuus," koskei +sitä ole olemassa. Näkymättömien voimien tulisi suojella tämmöistä +työmiestä, sillä hän työskentelee aatteen, näkymättömän, puolesta. Mutta +jos hän työssään noudattaakin vain näkyvien voimien -- maailman -- +tahtoa, silloin hän kernaammin voisi jättää työnsä tekemättä. Sillä +siitä ei koskaan tule mitään täydellistä -- petollinen varjoteos vain. + +Oi runoilija, sinun mietitystä teoksestasi koituu tämmöinen varjoteos, +jollet sitä kirjoita itse aatteesi, vaan kustantajan, palkkion, +arvostelijain ja yleisön suosion vuoksi; katso, siitä ei tule mitään, +sillä siinä ei ole totuutta! Vaikka se olisikin painettu, nidottu, +arvosteltu, kiitetty ja myyty 20 painosta siitä -- se ei merkitse +mitään! Teoksesi on henkisessä, ei rahallisessa merkityksessä, arvoton, +merkityksetön; se on varjoteos, se pyrkii itse lepoon, unholaan, ja on +pian katoova kaaokseen, josta se on kotoisinkin. + +Se, joka ei työssään todenteolla pyri tutustumaan näkymättömään, +mykkään, ei koskaan itse pääse näkyviin, saavuta puheenlahjaa. Sinun +täytyy oleskella pimeydessä, varjojen valtakunnassa, ja Herkuleen tavoin +kärsiä ja ponnistella kauvan, jos mieli voitokkaana jälleen astua +auringonvaloon. Samaten kuin taistelussa -- ja eikö se todella olekin +taistelua? -- ei sinun tule peljätä tuskaa eikä kuolemaa, silloin olet +voittava. Samoinkuin Dante'n tulee sinunkin "työssäsi laihtua useaksi +vuodeksi." Maailma ja sen palkinnot, arvostelut, neuvot, avustus ja +esteet, siinä on myrskyisä meri, kaaos, jonka poikki sinun täytyy uida +ja purjehtia. Sinun ei tule suunnata purttasi aaltojen eikä +merivirtojen, vaan yksin ohjaavan tähtesi mukaan. -- "Se tu segui tua +stella!" Vain tähtesi mukaan, joka milloin kirkkaana loistaa kaaoksen +yläpuolella, milloin taasen himmenee, jopa näennäisesti sammuukin, tulee +sinun ohjata kulkusi. Oi, se on ylevä tehtävä, näyttää minusta, täten +raivata tiensä kaaoksen ja hornan synkkien pimeyksien läpi! +Vihreätulisilmäiset lohikäärmeet väijyvät sinua, kolmipäiset kerberukset +koettavat sinua houkutella -- ja ne voivat olla varsin houkuttelevia! +"Eccovi l'uom ch'è stato all' Inferno." Sillä sinä vaellat, kuten +runoilija Dryden sanoo, hulluuden valtakunnassa, ja seuralaisesi eivät +suinkaan ole miellyttäviä! Saat avoimin silmin katsella mielipuolisuuden +rajatonta, pohjatonta, pimeätä valtakuntaa ja saat sieltä uutta +viisautta, samoinkuin Eurydice Tartaruksesta. Mitä suurempi viisaus, +sitä lähempänä on se hulluutta. Näin on todella laita ja hämmästyen ja +kauhistuen huomaat, miten suurin viisaus, jota täällä maailmassa +kunnioitetaan, usein käsittää joukon hulluuden valtakunnasta siihen +tarttuneita piirteitä ja sävyjä. + +Kaikki työt -- jokainen omalla tavallaan -- ovatkin hulluuden +muuttamista järjeksi; -- ja tämä on kieltämättä uskonnollinen toimitus, +jota ei ilman uskontoa voida suorittaa. Muulla tavoin ei teoksesi ole +itsenäinen, se on silmänpalvelusta, ahnasta palkkionhaalimista, +joutuisien ja aikaa myöten yhä arvottomampien varjoteosten valmistusta +palkan edestä. Sen sijaan että ohjaisit sieluja maallisilla ja +taivaallisilla teillä, esität heille keinotekoisia ihmisnukkeja ja +heidän suurtöitään. Voi, koko maapallomme on nykyään täynnä tämmöisiä +varjoteoksia -- kenties sangen kauniita ulkonäöltään, mutta +todellisuudessa peräti arvottomia, Jumalan ja ihmisten kiroomia! Ei +kukaan ihminen -- ei edes halvin käsityöläinenkään -- voi työskennellä +uskonnotta. Kaikki ihmiset, jotka eivät työskentele, kuten seuraisi +suuren työnjohtajan silmä heidän työtään, työskentelevät väärin, +petollisesti, itselleen ja sinulle onnettomuudeksi. + +VII. "Tehdä työtä on rukoilla;" niin, varsin tärkeässä merkityksessä, +mutta nykyaikana -- pintapuolisen rukouksen ja jumalanpalveluksen +aikakaudella -- ei kukaan voi sitä tehdä oikealla tavalla. Mutta ken +käsittää sen oikean merkityksen, käsittää myös, että se on tulevaisuuden +*ennustus*; viimeinen evankeliumi, johon kaikki muut sisältyvät. Sen +temppelinä ovat äärettömät avaruudet -- oletko sitä koskaan nähnyt? +Valtava linnunrata on sen kattona, maat ja meret sen lattiana ja +kaikkivaltiaan tähtien ympäröimä valtaistuin sen alttarina. Saarnana ja +virsinä ovat kaikkien urheiden, ylevien ihmislasten jalot sankarityöt +sekä kärsimykset. Ja temppelin urkurina ovat tuulet, valtamerien pauhina +sekä kohtalon ja historian syvät, juhlalliset äänet. + +VIII. Ihmisen elämäntyönä täällä maailmassa on työnteko. On koittava +päivä, on tuleva aika, jolloin se, jolla ei ole työtä, ei rohkene +näyttäytyä aurinkokunnassamme, vaan pyrkii jonnekin avaruuden +äärimmäisiin perukoihin katsomaan onko missään kiertotähdessä tyyssijaa +laiskurille. + +IX. Jokaisen ihmisen kohtalona täällä matoisessa maailmassa on olla +ensin oppipoikana, sitten työmiehenä, tahi sanokaamme: oppilaana, +opettajana ja mestarina. Itse luonto on hänelle antanut oppimiskyvyn. Me +elämme maailmassa, jota pidämme rajattomana; tietomme siitä ovat vielä +niin rajoitetut, että jokainen selville saatu uusi totuus kumoaa eli +ainakin rajoittaa asioita, joita tähän saakka pidettiin horjumattomina +totuuksina. Jos ihminen alati pysyisi oppilaan kannalla, jonka ei +tarvitse mitään itse keksiä, eikä korjata; jos maailmankäsityksemme +olisi niin täydellinen, ettei siinä olisi mitään oikaistavaa, silloin +olisi ihminen myös henkisesti kuollut ja sukukuntaa, jota nykyään +sanotaan ihmiseksi, ei enää olisi olemassa. + +X. Miten tosi onkaan taru Sfinksistä, joka lepäsi valtatien varrella, +esitti vaeltajalle arvoituksensa ja repi heidät kappaleiksi, jolleivat +he osanneet sitä selittää. + +Tämmöinen sfinksi on elämämme kaikille ihmisille ja inhimillisille +yrityksille. Luonto on samaten kuin sfinksi taivaallinen, herttainen ja +suopea. Sillä on jumalattaren kasvot ja rinnat, mutta leijonan ruumis ja +käpälät. Siinä on taivaallista kauneutta -- luonnon viisas järjestyshän +onkin jumalallista -- mutta samalla siinä on myös synkkää, peloittavaa +hurjuutta, jolla se osottaa vihamielisyyttään. Ja sfinksin tavoin se +esittää meille arvoituksensa. Jokaiselta ihmiseltä kysyy se joka päivä +hiljaa mutta peloittavan vakavasti: Tiedätkö mitä tämä päivä merkitsee? +Koetatko tehdä viisaasti, mitä sinun tänäpänä tulee tehdä? + +Luonto, kohtalo, olemassa olo, koko maailma -- tahi miten tuota sanoin +selittämätöntä tosiasiaa, jonka keskustassa elämme ja taistelemme, +nimitämmekään -- eikö se todella ole kuten taivaallinen morsian, jonka +rakkauden viisas ja urhea mies, joka käsittää ja seuraa sen käskyjä, voi +saavuttaa; kun taas sille, joka ei kykene sitä käsittämään, se on julma, +turmiota tuottava pahahenki? + +Selitä sen arvoitus ja sinulle käy hyvin, menestys seuraa sinua. Jollet +sitä selitä, jos menet ohi sitä huomaamatta, on se itse antava +selityksen. Selitys tapahtuu silloin kynsin ja hampain, sillä luonto on +tällöin raivostunut naarasleijona, joka kuurona rukouksillesi julmasti +raastaa sinut kappaleiksi. Et enää ole sen rakastettu sulho, vaan sen +raadeltu uhri; se kohtelee sinua kuten orjaa, joka on yllätetty +petoksesta. + +Kansakuntien laita on samoin kuin yksilöidenkin. Osaavatko he ratkaista +kohtalon arvoitusta? + +Tässä piileekin kaikkien onnettomien kansallisuuksien ja kurjien +ihmisten kohtalon salaisuus. He ovat unhoittaneet oikean, sisällisen +totuuden ja tavoittelevat ulkonaisia varjototuuksia. He vastaavat +*väärin* sfinksin arvoitukseen. Tyhmät ihmiset *eivät voi* antaa siihen +oikeata vastausta! Tyhmät ihmiset pitävät häilyviä, petollisia +virvatulia totuuden ikuisena valona, ja he eksyvät vähitellen yhä +kauvemmaksi totuudesta. + +Tyhmät ihmiset luulevat, ettei maailmassa olekaan oikeutta, syystä ettei +pahaa työtä rangaista heti -- paitse sattumalta. Niin, pahan työn +rangaistus voi seurata parin päivän kuluttua teosta, se voi viipyä pari +vuosisataa, mutta se seuraa *varmasti*; se on varmempi kuin elämä -- se +on yhtä varma kuin kuolema! Maailman keskustana, ihmiselämän pyörteissä, +on vielä tänäkin päivänä Jumala, ja hänen kätensä ohjaa kaikkea yhtä +varmasti kuin vanhimpina aikoina. Ja maailman suuri henki on +*vanhurskas*. + +XI. Puhuttu sana, kirjoitettu runoteos ovat, sanotaan, ihmisen henkisiä +tuotteita; eikö siis tehty työ olisi sitä? Järki, nero, kärsivällisyys, +taito, työkyky, innostus, siveys, -- sanalla sanoen ihmisen kaikki kyvyt +-- ilmenevät hänen työssään. Työnteko on luonnon ja sen ikuisten, +muuttumattomien lakien koettelemista -- ja ne kyllä tuomitsevat oikein +ihmisen työn. Niin paljon hyvettä ja kykyä siinä oli, niin paljon eikä +enemmän! Työntekijä osasi sovittaa työnsä minun ikuisten lakieni kanssa +sopusointuun, niinkuin hänelle käskin -- ja se onnistui hänelle -- tahi: +se ei onnistunut hänelle -- kuten näette! + +Työskennellä suuren luonnon vaatimusten mukaisesti -- eikö se ole +hyvettä? Pumpulia voidaan kehrätä, työmiehet kutovat langoista kankaita, +jotka myydään, kaikki tämä on luonnon käskyjen noudattamista. Jollei +seurata luonnon käskyjä, ei ole silloin kankaitakaan. Niitä ei ole +olemassa; luonto syyttää sinua, voimasi eivät ole voimia, vaan +kykenemättömyyttä! + +Kyky ansaitsee kunnioitusta, sillä se *on* kunniaa. Ihminen, joka +onnistuu työssään, on *ihminen* sanan kauneimmassa merkityksessä. + +XII. Todellakin, maailmassa ei ole mitään kuollutta; se mitä sanomme +kuolleeksi, on ainoastaan muuttunutta, sen voimat vaikuttavat +päinvastaiseen suuntaan. "Lehdellä, joka mätänevänä liitelee kosteassa +ilmassa," on joku sanonut, "on vielä voimaa -- miten kykenisi se muutoin +mätänemään?" Koko suunnaton maailmamme on kokoonpantu lukemattomista +eriluontoisista voimista, painovoimasta aina ihmisen ajatukseen ja +tahdonvoimaan; ihmisen vapautta rajoittavat luonnonlait: niistä ei +yksikään ole tehottomana silmänräpäystäkään. Kaikella luodulla on +tehtävänsä, et missään löydä toimettomuutta: graniittivuori, joka +luomisestaan saakka hetki hetkeltä hitaasti hajoaa muruiksi, haihtuva +savupilvi, elävä ihminen, niin, ihmisen työ, ihmisen puhe, kaikki on +toimintaa. Tiedämme, ettei lausuttua sanaa enää voida peruuttaa, saada +tapahtumattomaksi; samaten on myös tehdyn työn laita. "Itse +jumalatkaan," sanoo Pindarus, "eivät voi hävittää tehtyä työtä +olemattomaksi." Niin, tehty on tehty ijäksi; se on tapahtunut ja sen +vaikutus on, oli se sitten kauvan näkyvissä tahi hetikohta kadonnut, +ijäti tuntuva, vaikuttava, tapausten ikuisessa kiertokulussa. Ja mitä +onkaan tämä tapausten ikuinen kiertokulku, jota sanomme maailmaksi, +muuta kuin tehtyä työtä, lukemattomien töiden ja tapausten yhteinen +vaikutus, yhteinen lopputulos? Ja tämä ikuinen lopputulos -- jota ei +kukaan voi laskea eikä kirjoittaa taululleen -- on kuitenkin selvästi +näkyvissä: kaikki mitä on tapahtunut, tapahtuu ja tulee tapahtumaan. +Käsitä minut oikein, se mitä näet on *työtä*, erilaatuisten voimien +tulos, rajaton, ääretön voimameri, mittaamaton kuin ijankaikkisuus itse, +ihana, peloittava ja käsittämätön. Ihminen sanoo sitä maailmaksi, +elämäksi, mutta hänen aivoraukkansa eivät voi sitä käsittää -- tätä +tuhatväristä valokokoelmaa, joka on heikko kajastus valosta, missä asuu +Hän, kaiken luoja, joka ohjaa loistavat tähtisikermät radoillaan, +samoinkuin sinunkin askeleesi. + +XIII. Voimakas ihminen on alati löytävä *työtä*, toisin sanoen +vastuksia, tuskaa, niin paljon kuin hänen voimansa sietävät. + +XIV. Lahjakas ihminen ei voi syntyä maailmaan semmoisella aikakaudella, +ettei hän löytäisi tarpeeksi työtä; hän ei millään ehdoin voi viettää +koko elämäänsä, ilman ettei siinä ilmenisi ristiriitaisuuksia, +vastuksia, joiden voittamiseen vaaditaan koko hänen voimansa, jos ne +siihen riittävät. Kaikkialla häilyy ihmissielu valon ja pimeyden +vaiheilla, kahden toisilleen vihamielisen valtakunnan: välttämättömyyden +ja vapaan tahdon välillä. + +XV. Ei ole ihmiselle vielä koskaan tarjoutunut tilaisuutta, jossa ei +velvollisuuksia tahi ihanteellisia puolia tulisi kysymykseen. Niin, +tässä kurjassa, likaisessa, halveksittavassa todellisuudessa, missä +parhaillaan elät, siinä ovat ihanteesi, eikä missään muualla. Pyri siis +niitä saavuttamaan, ja saavutettuasi ne, usko, elä ja ole vapaa. Narri! +Ihanteesi ovat sinussa itsessäsi, ja itse sinä juuri niitä vastustat. +Olemuksesi on vain raaka-ainetta, josta sinun on ihanteesi muovailtava. + +XVI. Mutta teitä, työntekijät, jotka jo olette työssä, olette kokeneita, +jaloja, kunnioitettavia miehiä, teitä kutsuu maailma uuteen työhön ja +uuteen aateluuteen. Voittakaa tyytymättömyys, eripuraisuus, epätoivo +miehekkyydellä, oikeudella, lempeydellä ja viisaudella. Kaaos on pimeä +ja syvä kuin helvetti; tehkää se valoisaksi, niin saamme helvetin +asemasta nähdä vihreän, kukoistavan maailman. Oi, se on suuri työ, eikä +ole olemassa muuta suuruutta kuin se, että tekee jonkun tilkun Jumalan +luonnosta hieman hedelmällisemmäksi, paremmaksi ja Jumalalle +arvokkaammaksi, tahi joitakuita ihmissydämiä viisaammiksi, +miehekkäämmiksi, onnellisemmiksi. Tämmöinen on Jumalallekin arvokas +tehtävä. Tyytymättömyyden, raakuuden ja epätoivon nokisen helvetin voi +myös ihmisvoimin muuttaa tavallaan taivaaksi, puhdistamalla sen liasta, +tyytymättömyydestä ja tyytymättömyyden syistä. Kun pimeys on karkoitettu +ja Jumalan puhdas, sininen taivas kaareutuu ihmistyön yli, ovat sekä +Jumala että ihmiset tyytyväisyydellä sitä katseleva. + +XVII. Kahta ihmistä minä kunnioitan enkä ketään muita. Ensikseen +työssään väsynyttä työmiestä, joka maasta luotuine työkaluineen vaivoin +raivaa maata ja voittaa sen ihmisen omaisuudeksi. Kunnioitusta herättää +minussa karkea, kova, työssä väsynyt käsi, johon kuitenkin on lyöty +poistamaton kuninkuuden leima, sillä tämä käsi pitelee kiertotähtemme +valtikkaa. Kunnioitusta ansaitsevat myös nuo karkeat, ahavoittunnet, +hikiset kasvot, sillä ne ovat ihmisen kasvot, ihmisen, joka elää, +niinkuin ihmisen tulee elää. Karkeutesi vuoksi kunnioitan sinua vielä +enemmän, sillä täytyyhän meidän sekä rakastaa että sääliä sinua! +Veljeni, sinä kannat raskasta taakkaa! Meidän vuoksemme on selkäsi niin +kumarassa, meidän vuoksemme ovat sirot jäsenesi vääristyneet, sormesi +tulleet karkeiksi. Arpa lankesi sinulle, määräsi sinut taistelemaan +eturinnassa, siksi olet taistellut puolestamme ja tullut raajarikoksi. +Sillä sinullekin oli Jumala antanut siron, virheettömän ruumiin, mutta +se ei saanut kehittyä. Se puettiin jo aikaisella ijälläsi työn +raskaaseen ikeeseen ja siksi ei ruumiisi eikä sielusi ole saaneet +nauttia vapaudesta. Mutta, kuitenkin, tee työtä, veljeni! Sinä täytät +velvollisuutesi, mitä merkitsevät silloin muut seikat? Sinä teet työtä +jokapäiväisen leipäsi edestä. + +Erästä toista ihmistä kunnioitan myös, ja vielä enemmän, -- sitä, joka +työskentelee henkisten tarpeitten puolesta, ei jokapäiväisen leivän, +vaan elämän leivän vuoksi. Eikö se olekin hänen velvollisuutensa, hän +kun pyrkii sisälliseen sopusointuun, ja saavuttaa sen sanoin tahi töin, +ulkonaisilla ponnistuksillaan, olivat ne sitten mitä laatua tahansa? +Korkeimmillaan on hän, jos hänen sisälliset ja ulkonaiset pyrkimyksensä +ovat *samat*, jos hän ei ole vain ruumiillisen työn tekijä, vaan +taiteilija, innostunut ajattelija, joka taivaan hänelle antamilla +aseilla valloittaa meille taivaan! Jos köyhä, vaatimaton ihminen +työskentelee meidän elatuksemme puolesta, eikö silloin korkeampaa, +innostuttavaa työtä tekevän tulisi puolestaan työskennellä tuon toisen +edestä, jotta tämä saisi valoa, ohjausta, vapautta ja kuolemattomuuden? +-- Näitä kahta, kaikissa muodoissa ja joka työalalla, minä kunnioitan. +Kaikki muu on tomua ja tuhkaa, jonka tuuli puhaltaa pois, lakaisee +jäljettömiin. + +Sanomattoman liikuttavaa on, jos tapaan nämä molemmat hyveet +yhdistettyinä; kun ihminen, jonka ulkonaisesti täytyy tehdä mitä +halvinta työtä inhimillisten tarpeitten tyydyttämiseksi, sisällisesti +työskentelee ylevien aatteiden puolesta. Mitään jalompaa tässä +maailmassa en tunne kuin maata kyntävän pyhimyksen, jos semmoisia vielä +olisi olemassa. Hän veisi minut jälleen Natzaretiin takaisin. Saisin +nähdä taivaan kirkkauden nousevan maan syvimmistä syvyyksistä -- se +olisi synkässä pimeydessä loistava valo. + +XVIII. Minä en sääli köyhää hänen rasittavan työnsä vuoksi. Kaikkien +täytyy meidän tehdä työtä tahi -- varastaa (minkä nimen sitten +varkaudelle annammekin) mikä on paljon pahempaa kuin kovin työ. Ei +kukaan kunnollinen ihminen pidä toimettomuutta kadehdittavana. Köyhä on +nälkäinen ja janoinen, mutta häntäkin varten on ruokaa ja juomaa; +hänellä on raskas taakka hartioillaan, hän on väsynyt, mutta hänellekin +suo taivas unen ja mitä suloisimman unen. Köyhän savuiseen majaan +lähettää taivas rauhaisan levon kultapilvien tavoin vaihtelevine +unineen. -- Säälin vain sitä, että hänen sielunsa lampusta öljy kuluu +loppuun; ettei hän saa osakseen ainoatakaan sädettä taivaallista tahi +edes maallista viisautta; täten sielu tulee pimeäksi, siihen hiipii +kaksi peikkoa: pelko ja uhma. Voi, ruumis voi kyllä olla terve, ripeä, +miksi täytyy sielun soaistua, näivettyä, lamaantua, melkeinpä nääntyä? +Voi, eikö hän kerran saanutkaan osakseen Jumalan henkeä, joka taivaista +hänelle annettiin, ja eikö se maan päällä ole päässyt kehittymään? Että +ihmisen, jolle oli annettu tiedon kyky, tietämättömänä täytyy erota +maailmasta, se on hirvittävä murhenäytelmä, vaikkapa se -- kuten +lieneekin laita -- maan pinnalla toistuisi kaksikymmentä kertaa +sekunnissa. Tuo vähäpätöinen tietomäärä, jonka koko ihmiskunta +pitkällisen taistelun jälkeen pimeydessä on saavuttanut, miksi ei sitä +riennetä jakamaan jokaiselle, -- kaikille ihmisolennoille? + +XIX. Eikö lamautumaton, uuttera ja taitava oikea käsi ole määrätty +"maapallomme valtikaksi?" Ken voi tehdä työtä, on synnynnäinen kuningas; +hän on yhteydessä luonnon kanssa, hän hallitsee sitä ja on luonnon +ylimmäinen pappi ja kuningas. Ken ei osaa tehdä työtä, on kunnoton +kuninkuuden tavoittelija, millä valtion alalla lieneekin; hän on +syntynyt kaikkien orjaksi. Kunnioittakoon ihminen ammattiaan! + +XX. Ei: "aseet ja mies," -- "työkalu ja mies" tulisi nykyisen +sankarirunon nimi olla. Mitä ovat työkalumme, vasarasta, kynään saakka, +jolla kirjoitamme, muuta kuin aseita, joilla taistelemme ulkonaista ja +sisällistä *tietämättömyyttä* vastaan; emme kurjia lähimmäisiämme, vaan +perivihollistamme vastaan, joka meidät kaikki saattaa kurjuuteen; tämä +on todella ainoa oikeutettu taistelu. + +XXI. Mitä ihmiseen tulee, niin on hänen taistelunsa ristiriidan hengen +kanssa, joka hänessä ja hänen ympärillään asuu, loppumaton, ikuinen, +alituinen; tarkoitamme pahaa henkeä, eli sanottakoon sitä myös heikoksi, +kurjaksi hengeksi, joka asustaa hänessä ja kaikissa muissa. + +XXII. Elämä ei ole ihmiselle koskaan ollut keväistä ilojuhlaa. Kaikkina +aikoina on kovaan työhön syntyneiden mykkien miljoonien kohtaloa +rasittaneet monenlaatuiset kärsimykset, vääryydet ja paheet, joista +toisia voitaisi välttää, toiset taas eivät ole vältettävissä. Ei +suinkaan ole ollut leikki, vaan rasittava työ, joka on runnellut +lihaksia ja sydämiä. + +XXIII. Ei millään aikakaudella ole ihmiselämä ollut "onnellista;" ei +koskaan voi se siksi tulla. Alinomaa uneksitaan paratiisista ja +hekumallisen ylellisestä laiskurien maasta, missä purot juoksevat viiniä +ja puissa riippuu makkaroita ja paisteja; mutta se on ollut vain unta, +mahdotonta unta. + +Kärsimys, vastukset ja erehdykset ovat maailmamme alituiset, niin, +ehdottoman välttämättömät asujamet. Eikö ihmisen perintönä olekin työ? +Ja mikä työ nykyaikana tuottaa nautintoa eikä rasitusta? Työ ja rasitus +keskeyttävät tuon levon ja mukavuuden, joita ihminen tyhmyydessään pitää +onnenaan, ja kuitenkaan ei työttä mikään lepo, mitkään mukavuudet olisi +mahdollisia. + +Senpä vuoksi täytyy tuon epäkohdan, eli mitä sanomme epäkohdaksi, alati +olla olemassa, niinkauvan kuin ihmisiä on olemassa. Todellisuudessa +onkin tuo epäkohta sanan täydellisessä merkityksessä sekaista, +valmistumatonta raaka-ainetta, josta ihmisen vapaa tahto luo +erinomaisen, järjestetyn rakennuksen. Tuskan tulee meitä aina kiihoittaa +työhön, ja vain vapaatahtoisilla ponnistuksilla on onnellisuus +saavutettavissa. + +XXIV. Ei, luominen ei voi olla helppoa. Jupiter tuntee kiihkeitä tuskia, +tuntee tulisia liekkiä päässään, josta asestettu Pallas pyrkii +tunkeutumaan ulos. Koneellisen työn laita on toisin; se voi olla +helppoa, tahi käydä vaikeaksi, riippuen siitä miten sitä tekee. Mutta +myöskin tehtaantyöhön voidaan sovittaa tuo yleinen totuus, että työn +arvo on suoranaisessa suhteessa siinä käytettyyn vaivaan. + +XXV. Niin on alusta alkaen ollut, niin tulee olemaan loppuun saakka. +Sukupolvi sukupolven jälkeen saa ruumiillisen muodon ja ilmestyy +tuntemattomista öistä tänne taivaallista elämäntyötään suorittamaan. +Jokainen kuluttaa voimat ja tulen, jotka hänessä ovat. Toinen +työskentelee teollisuuden myllyssä, toinen taasen kapuaa tieteen Alppien +korkeimmalle huipulle, kolmas taasen sodassa lähimmäisiään vastaan +murskautuu taistelun kallioihin, ja sitten kukin näistä taivaasta +lähetetyistä kutsutaan takaisin. Hänen maallinen tyyssijansa hajoaa, +niin, jonkun ajan kuluttua on se varjo, jota ei millään inhimillisillä +aisteilla enää voida havaita. Loistavan, kiemurtelevan salaman tavoin +ilmestyy ja katoo ihmissukuja; tuntemattomista maailmoista ne tulevat, +sinne ne myös palaavat. Ja me ilmestymme ijäisyyden merestä tänne kuten +Jumalan luoma henkiarmeija, kiiruhdamme ristiin rastiin, kuni +virvatulet, ällistyneen maapallon pinnalla, ja -- sukellamme takaisin +ijäisyyden mereen. Me saamme maapallon vuoret tasoittumaan, sen meret +tyhjenemään. Miten voisikaan maailmamme, joka on kuollut, ja vain +aavekuva, tehdä vastusta hengille, eläville hengille, jotka todella ovat +olemassa? Jalkamme kuluttavat jäljet kovimpaankin timanttiin, ja +inhimillisen armeijan loppurivit ovat löytävä etujoukkojen jälkiä. Mutta +mistä? -- Oi taivas, minne? Järki ei sitä tiedä, usko ei sitä tiedä; se +tietää vain, että olemme Jumalasta ja palaamme Jumalan luo -- +salaisuuksien kautta. + +XXVI. Vielä kerran maailmassa tulee perustettavaksi "Työn ritarikunta," +silloin on ylevä inhimillisyys saava vallan ja tunnustetaan työn +käytöllinen jumaluus. Mutta miksi *tulee*? Miksi rukoilemme taivasta +emmekä itse aseta olkapäätämme pyörää vastaan, joka kaikki panee +liikkeeseen? Nykyajan täytyy itse alottaa, jos mieli tulevaisuuden sitä +lopettaa. Sinä, joka ennustat, nouse sinäkin sitä täyttämään. Ojenna +kätesi Jumalan nimessä; tiedä, ettei sanaa "mahdoton" olekaan kelpo +miehen sanakirjassa, siellä, missä totuus, sääliväisyys ja luonnon +ikuinen ääni vallitsevat. Tiedä, että jos kaikki ihmiset sanovat +"mahdotonta," ja hälisten pakenevat toisaanne ja sinä yksin jäät +jälelle, silloin vasta ovat sinun aikasi ja mahdollisuutesi käsissä. Nyt +on sinun vuorosi astua työhön. Käy käsiksi eläkä kysy keneltäkään +ihmiseltä neuvoa, ainoastaan itseltäsi ja Jumalalta. Veljeni, sinussa on +suuria mahdollisuuksia -- kirjoittaa sankarin elämäkerta ikuiselle +taivaalle. + +XXVII. Ihminen on syntynyt taistelemaan; parhaiten voisi häntä nimittää +synnynnäiseksi sotilaaksi, ja hänen elämätään sotaretkeksi oikean +päällikön johdolla. Ihmisen täytyy lakkaamatta taistella, milloin +välttämättömyyden, hedelmättömyyden, puutteen, rämeiden, erämaiden, +raaka-aineiden kanssa -- milloin taas lähimmäistensä soaistuksia +vastaan. Petolliset harhanäyt täyttävät lähimmäiseni pään ja saavat +hänet esittämään vaatimuksia minun suhteeni, vaatimuksia oikeuksista, +joita ei hänellä ole. Kaikki taistelu on voimien mittelyä, ja jokainen +pitää itsensä väkevimpänä, toisin sanoen luulee olevansa enimmin +oikeassa. Tavallisesti turvaudutaan *voimiin*, silloin kun, ja niin on +tässä oikeutta rakastavassa maailmassa aina laita, on kysymys +*oikeuksista*. Taistelussa murtuu, kun sitä tarpeeksi kauvan hakataan, +totuutta peittävä kuori tomuksi, ja vasta sitten, kun se on tapahtunut, +tulee asian varsinainen, tosi ja oikea luonne näkyviin. + +Ja nyt tahdomme osottaa miten tämmöisessä huomattavassa tapauksessa +käyttääntyy jalo, hurskasmielinen ritari, ja miten siinä käyttääntyy +kurja, Jumalansa unhoittanut maantierosvo. Voittoa tavoittavat molemmat, +mutta jalo ihminen tuntee alati sielussaan, että samoin kuin näkymätön, +vanhurskas Jumala on hänet luonut, samoin on Jumalan vanhurskaus, oli se +miten näkymätön tahansa, aina lopultakin saava ratkaisevan voiton +kaikissa yrityksissä ja taisteluissa. + +XXVIII. Myöskin taistelukenttä on suurenmoinen, ylevä. Itse asiassa on +sekin suuren työn tulos; siinä koetellaan usein yhden ainoan tiiman +kuluessa vuosikausien uutterien töiden tulokset, mihin ne kelpaavat. +Tällöinkin tulee sinun olla voimakas -- eikä ainoastaan lihaksiltasi -- +jos mieli päästä voitolle. Sinun täytyy tällöin olla myös voimakas +sydämeltäsi ja ylevä sielultasi. Et saa pelätä kipua etkä kuolemaa; et +saa rakastaa lepoa etkä elämää. Vihassakin tulee sinun muistaa olla +sääliväinen ja oikeutta rakastava. Sinun tulee olla ritari eikä +Choctaw-intiaani, jos mieli saavuttaa voittoa! Tämä on kaiken taistelun +sääntö, taistelit sitten sokaistuja lähimmäisiä tahi raakaa pumpulia +vastaan, tahi mitä taistelua tahansa, joka tässä maailmassa voi ihmisen +osalle tulla. + + * * * * * + +XXIX. Kaikki työ, mihin ihminen ryhtyy, on ihanaa syystä, että hän +*tietää saavansa sen valmiiksi*. Moni ihminen vaivaa turhaan itseään; +hänellä ei ole tarpeeksi kätevyyttä; hän ei ole mestari, vaan onneton, +taitamaton työntärvelijä, jollei hän itse tiedä, milloin työ on valmis. +Ehdotonta täydellisyyttä tosin on mahdoton saavuttaa -- salvumies ei +koskaan tee matemaattisesti tarkkaa suorakulmaa, mutta yhtäkaikki tietää +jokainen puutyöntekijä, koska se on tarpeeksi suora, eivätkä sitä +turhaan veistele ja hukkaa työaikaa tekemällä sitä turhan tarkasti +suoraksi. Se, joka tekee turhantarkkaa työtä, on henkisesti yhtä +sairaloinen kuin se, joka hutiloi työssään. Taitava, tervejärkinen mies +käyttää jokaiseen työhön juuri niin paljon vaivaa kuin se tarvitseekin, +ja voi sitten ilman tunnonvaivoja päättää työnsä. + +XXX. Emmekö voi tähänkin sovelluttaa tuota yleistä ohjetta: olkoon +kullakin päivällä oma huolensa? Eihän ole meidän tehtävämme luoda +yhdellä vuorolla koko tulevaisuuttamme, vaan tunnollisesti koettaa, +mikäli mahdollista, muovailla pientä osaa siitä erällään. Kenties voi +jokainen, joka todenteolla tahtoo ponnistella, saada selville mitä hänen +osaltaan tulee tehdä. Ja sen hän tehköön vilpittömällä sydämellä ja +jatkakoon työtään rohkeasti. Työn yleinen tulos riippuu -- ja on aina +riippunut korkeamman neron tahdosta, kuin mitä meillä ihmisillä on. + + * * * * * + +XXXI. Me tahdomme sanoa, kuten ranskalainen puhuja konventin istunnossa +-- mutta me emme tarkoita yhtä ainoata "istuntoa," joka kestää tunnin +pari, vaan koko elämätä. -- "Je demande l'arrestation des coquins et des +lâches." Anon että roistot ja pelkurit vangitaan! -- voi, me tiedämme +mikä jättiläistyö siitä koituisi, miten kauvan kestäisikään, ennenkuin +kaikki semmoiset olennot -- tahi edes osaksikaan -- olisi saatu kiinni! +Kuitenkin, ken tuntee roiston tahi pelkurin, ottakoon sen Jumalan +nimessä kiinni -- onhan silloin toki yksi vähemmän vapaana! + +XXXII. Missä vaan tapaat valheen, kukista se. Valheet ovat olemassa vaan +siksi, että ne hävitetään; ne suorastaan kaipaavat, ikävöivät +hävittäjäänsä. Kuitenkin tulee sinun tutkia itsesi missä hengessä sen +teet; sitä ei tule tehdä vihassa eikä itsekkäässä kiivaudessa, vaan +puhtaalla sydämellä, pyhällä innostuksella, lempeästi, melkein +säälivästi. Eikö niin, ethän sinä tahdo *korvata* hävitettyä valetta +uudella, tekemälläsi vääryydellä, joka tulisi taasen siittämään uusia +valheita? Silloinhan loppu olisi alkua hullumpi. + +XXXIII. Jokainen voi ja jokaisen tulee olla todellinen ihminen: se on +jotakin suurta ja siitä voi johtua suurta, samoinkuin yksi ainoa +tammenterho voi peittää koko maapallon tammimetsillä! Jokainen voi tehdä +jotakin. Olkoon hän uskollinen pienessä ja jättäköön rauhaisella +sydämellä lopputuloksen korkeamman voiman huomaan. + +XXXIV. Joka tapauksessa täytyy sillä, joka tahtoo tunnollisesti +työskennellä, olla horjumattoman luja usko. Se joka jokaisella +askeleella kysyy vain maailman hyväksymistä, joka ei voi tulla toimeen +maailman kiitoksetta vaan alistaa oman vakaumuksensa maailman tahdolle, +on kurja silmänpalvelija; mikä työ hänen tehtäväkseen uskotaankin, ei se +tule onnistumaan. Jokainen tämmöinen ihminen edistää osaltaan +välttämätöntä taantumista. Jokainen täten epärehellisesti ja ulkonaisen +näön vuoksi suoritettu työ on paljasta pahaa ja on synnyttävä uutta +kurjuutta. + +XXXV. Tottelevaisuus on meidän kaikkien velvollisuus ja kohtalomme, +johon jokainen, ken ei tahdo mukautua, tulee kukistumaan, musertumaan. +Ei koskaan voida kyllin aikaiseen ja kyllin pontevasti teroittaa ihmisen +mieleen, että täällä maailmassa oma tahto ei merkitse, mitään +välttämättömyyden rinnalla ja melkein yhtä vähän se merkitsee +tulevaisuudelle. + + * * * * * + +XXXVI. Tuskallisin tunne on, kun tuntee oman kykenemättömyytensä, ja +kuten Milton sanoo, on heikkous todellista kurjuutta. Ja kuitenkaan ei +voima missään ilmene niin selvänä kuin onnellisesti päätetyssä työssä. +Mikä eroitus onkaan epävarman, horjuvan kyvyn ja varman, +itseensäluottavan suorituksen välillä! Meissä on jonkinmoista nimetöntä +itsetuntoa, joka vasta työssämme, ilmenee selvänä, epäämättömänä. Työmme +ovat kuin peili, jossa henki parhaiten voi nähdä luonnolliset +piirteensä. Senpä vuoksi onkin tuo ohje: *tunne itsesi*, sulaa +hulluutta, täysin hyödytön, jollei siihen samalla sisälly merkitys: *ota +selville mihin työhön kykenet*. + +XXXVII. Ihminen, joka kernaasti tekisi työtä, vaan ei saa mitään työtä, +on surullisin ilmiö, minkä täällä auringon alla epätasaisesti jaetuine +onnenlahjoineen voimme nähdä. + +XXXVIII. Lasten kaikissa leikeissä, vaikka ne olisivatkin paljasta +vallatonta särkemistä ja hävittämistä, voidaan huomata luomisen halua. +Poika tuntee olevansa syntynyt mieheksi, että siis työnteko on hänen +kutsumuksensa. Paras lahja, minkä hänelle voi antaa, on joku työkalu. +Oli se sitten puukko tahi pyssy, rakentava tahi hävittävä apukeino, -- +molemmat edustavat työtä ja saavat aikaan muutoksia. Leikissä, johon +monta ottaa osaa, vaadittava taitavuus tahi voima kehittää ja harjoittaa +poikaa yhteiseen toimintaan -- sotaan tahi rauhaan, hallitsijaksi tahi +alamaiseksi. + + + + +...ELÄ JOUDU EPÄTOIVOON. + + +I. Tämä pieni pelastusvene, maapallomme, hälisevine miehistöineen, jota +sanotaan ihmissuvuksi ja levottomine historioineen on kerran katoova +nimettömiin, katoova kuten pilvenhattara siniseltä, äärettömältä +taivaalta. Mitä on ihminen! Hän on olemassa vain hetkisen ja häviää +pikemmin kuin itikka. Ja kuitenkin on uskovan ihmisen olemassaolossa -- +uskohan takaa meille kaikki -- semmoisenaan jotakin, mihin ei ajan +tuhoova kuolemanvalta ulotu, mikä saa voiton ajasta ja on olemassa ja +tulee olemaan, kun ei itse aikaa enää ole. + +II. Ihmisellä on ijäisyys omassa sielussaan. Hän voi siitä lukea +ijankaikkisuuden salaisuuksia, jos tahtoo vaan siihen katsoa. Hän +tietää, mikä tulee olemaan ikuisesti ja mikä ei voi mitenkään tulla +olemassa olosta osalliseksi! + +III. Ihmisen onnettomuus johtuu, niinkuin luulen, hänen suuruudestaan. +Hänessä on jotakin ijäistä, mitä hän kaikella viekkaudellaan ei voi +kätkeä, peittää ajallisen, maallisen alle. Voisivatkohan kaikki Europan +raha-asiainministerit, sen valtiolliset tukipylväät yhteisvoimin tehdä +ainoatakaan kengänharjaajapoikaa *onnelliseksi*? He eivät sitä voi -- +tahi korkeintaan onnistuu se pariksi tunniksi, sillä +kengänharjaajallakin on sielu, joka on kokonaan toista laatua kuin hänen +vatsansa, ja hän tulisi, luulen, ollakseen täysin tyytyväinen ja +kylläinen vaatimaan itselleen ei enempää eikä vähempää kuin *Jumalan +rajattoman maailman yksin itseään varten* saadakseen siinä rajattomasti +nauttia ja täyttää jokaisen toivomuksensa niin nopeasti, kuin se hänessä +syntyykin. On turhaa tarjota hänelle kokonaista valtamerta jaloa viiniä +-- se ei enää merkitse mitään rajattomia vaativalle +kengänharjaajallemme! Heti kun meri olisi täynnä, valittaisi hän viiniä +liian huonoksi. Lahjoitettakoon hänelle koetteeksi puolet maailman +avaruudesta ja puolet kaikkivaltiaan vallasta, ja hän on varmasti alkava +taistella toisen puolikkaan omistajan kanssa ja pitävä itseään +sorretuimpana, enimmin vääryyttä kärsineenä ihmisenä maan päällä. + +IV. Kaikki näkyvät esineet, kaikki mitä näemme, ovat vain vertauskuvia. +Se mitä näet, ei ole olemassa itsensä vuoksi, niin, itse asiassa ei sitä +lainkaan ole olemassa, sillä aine, mateeria, on vain henkisesti +olemassa, edustaakseen ja *ruumiillistuttaakseen* jotakin aatetta. Niin, +kun oikein asiata punnitsemme, mitä on ihminen itse ja hänen koko +elämänsä muuta kuin hänen jumalallisen *itsensä*, joka valokipinän +tavoin on pudonnut taivaalta, vertauskuva, näkyvä vaatetus? Senpä vuoksi +hänestä sanotaankin, että hän on puettu ruumiiseensa. + +V. Ihminen, "ijäisyyden, ajallisuuteen sidottu vertauskuva," sinun +teoillasi, jotka kaikki ovat katoovia ja mitättömän pieniä, joista +suurinkaan ei ole yhtään arvokkaampi kuin pienin, ei ole mitään arvoa, +ainoastaan henki, jossa teet työtä, antaa sille arvoa, tekee työsi +pysyväksi. + +VI. Ihmisen sielun laita on, samaten kuin luonnonkin, luomisen alkuna on +-- valo. Niinkauvan kun silmä ei näe, ovat kaikki jäsenet tehottomia, +kahlehdittuja. Se on jumalallinen hetki, jolloin myrskyjen murjomassa +sielussa -- kuten muinoin suunnattoman kaaoksen yli -- kaikuvat sanat: +tulkoon valkeus! Eikö se suurimmallekin, joka tämmöisen hetken saa +kokea, ole yhtä ihmeellistä, yhtä jumalallista kuin se +yksinkertaisimmassa muodossa on halvimmalle ja oppimattomimmalle? + +VII. Mietiskelyyn taipuvilla ihmisillä on aikoja, vakavan ajatuksen +suloisia ja samalla peloittavia hetkiä, jolloin he uteliaina ja +pelokkaina esittävät itselleen tuon kysymyksen, johon ei löydy +vastausta: "Ken olen *minä*, tämä olento, joka sanon itseäni minuksi?" +Maailma hälinöineen, puuhineen vetäytyy loitolle ja kiviseinien ja +seinäverhojen sekä liike-elämän ja politiikan tiheiden kudosten läpi, +sanalla sanoen kaikkien elollisten ja elottomien vaikuttimien kautta, +joista yksilön olemassa olo riippuu -- tunkeutuu katse tyhjiin +syvyyksiin, ja sinä tunnet olevasi yksinäsi maailman avaruudessa ja +seurustelet sen kanssa kuten salaperäinen olento toisen salaperäisen +kanssa. + +"Ken olen minä; mitä on tämä minä?" Ääni, liikunto, ilmestys; ikuisen, +maailmata ohjaavan hengen ruumiillistunut, näkyväksi tullut ajatusko? +*Cogito, ergo sum*.[1] Voi, ajattelija-parka, sillä emme pääse pitkälle. +Tosin minä olen olemassa, ja minua ei joku aika takaperin ollut, mutta: +Mistä? Miten? Minne? -- Vastaus esiintyy kaikkialla ympärillämme, se on +kirjoitettu kaikenvärisenä, moni liikkeisenä, sitä julistetaan +jokaisella äänellä, sekä riemuhuudoin että valituksin tuhatmuotoisessa, +tuhatäänisessä, sopusointuisessa luonnossa. Mutta missä on viisas silmä +ja korva, jolle tämä Jumalan kirjoittama Apokalypso[2] voi esiintyä +käsitettävässä muodossa? Me ikäänkuin istumme rajattoman suuressa +taikakuvalyhdyssä tahi uniluolassa. Rajaton se on, sillä himmeinkään +tähti, kaukaisinkaan vuosisata eivät ole lähempänä sen rajoja kuin +mekään. Sointuvia säveleitä, kirjavia ilmestyksiä liitelee ohitsemme, +mutta Häntä, joka ei koskaan nuku, jonka luomia sekä unet että uinailija +ovat, Häntä emme näe, emme aavista paitse joskus, harvoin sattuvassa +puolihorroksessa. Koko luomakunta on edessämme kuten loistavanvärinen +sateenkaari, mutta aurinko, joka sen loi, aiheutti, on kaukana takanamme +meiltä kätkettynä. Ja tässä omituisessa unessa me ajamme takaa varjoja, +kuten olisivat ne todellisuutta, ja luullessamme olevamme täysin +valveilla, virkuimmat, me nukumme syvimmin. Mikä meidän filosoofisista +järjestelmistämme on muuta kuin uniteoriiaa, haavetta, ylpeällä +luottamuksella esitetty laskutulos, vaikka sekä jakaja että jaettava +ovat tuntemattomat? Mitä ovat kaikki kansojen sodat, kun voittoretki +Moskovaan päättyy mielettömään pakoon, kaikki veriset vallankumoukset, +joissa vihan liekki loimuaa taivaalle, muuta kuin rauhattoman uneksijan +sairaloista unissakävelyä? Nämä unet, tämä unissakävely ovat, mitä me +täällä maailmassa nimitämme elämäksi; useimmat meistä vaeltavat +empimättä eteenpäin, kuten voisivat he eroittaa oikean käden vasemmasta, +ja kuitenkin ovat viisaita ainoastaan ne, jotka tietävät, etteivät tiedä +mitään. + +[1] Ajattelen, siis olen olemassa. + +[2] Ilmestyskirja. + +Miten surkuteltavaa on, että kaikki metafysiikka tähän saakka on +näyttäytynyt niin sanomattoman tehottomaksi! Ihmisen olemassa olon +salaisuus on yhä vieläkin sfinksin salaisuus -- arvoitus, jota ihminen +ei voi ratkaista ja jonka vuoksi hänen täytyy kärsiä kuolema ja vieläpä +pahin kuolema, henkinen. Mitä ovat kaikki peruslauseet ja väittämät ja +järjestelmät ja mietteet? Sanoja, sanoja! Viekkaasti rakennetaan upeista +sanoista korkeita ilmalinnoja, sanat muurataan paikalleen logiikan +parhaalla laastilla, mutta tietoa ei rakennukseen tule. *Kokonaisuus on +osaansa suurempi* -- miten erinomaisen suuri totuus! *Luonto ei suvaitse +tyhjää tilaa* -- miten väärä, petollinen väite! Entäs tämä: *Mitään ei +voi olla muualla kuin siellä missä se on* -- myönnän sen kernaasti, +mutta kysyn vain: missä se sitten on? + +*Elä ole sanojen orja!* Eikö kaukana oleva tahi kuollut, jota rakastan +ja ikävöin, tahi suren, sanan todellisessa merkityksessä ole aivan yhtä +varmasti olemassa kuin maaperä, jolla seison? Mutta tuo sana _missä_, +sekä sen veli _koska_ ovat alusta alkaen olleet uniluolamme pohjavärit, +tahi oikeammin liinavaate, jolle maalataan kaikki unelmamme ja +ilmestyksemme elämässä. + +Eivätkö kuitenkin muutamat harvat meidän päivinämme liene ponnistamalla +ajatuskykyään tulleet huomaamaan, että nuo _missä_ ja _koska_, jotka +niin salaperäisen eroomattomasti liittyvät kaikkiin ajatuksiimme, itse +asiassa ovatkin vain pintapuolisia, maallisia ajatuslisiä, että ne +johtuvat taivaallisista *kaikkialla* ja *aina* käsitteistä. Eivätkö +kaikki kansakunnat ole ajatelleet jumalaansa *kaikkialla läsnäolevaksi* +ja *ikuiseksi*, että siis on olemassa koko maailman käsittävä *täällä*, +ikuisesti oleva *nyt*? Mieti asiata tarkasti; sinäkin olet käsittävä, +että tilavuus (paikka) on ainoastaan ihmisaistien luoma käsite, +samoinkuin aikakin. Ei ole olemassa mitään paikkaa eikä mitään aikaa. Me +olemme -- emme tiedä mitä: valokipinöitä, jotka uiskentelemme jumaluuden +eetterissä. + +Kenties ei tämä meidän niin tukevalta näyttävä maailmamme +todellisuudessa ole muuta kuin varjokuva, ilmakupla, kenties on minämme +ainoa todellisuus, ja luonto tuhansine luovine ja hävittävine voimineen +ainoastaan meidän sisällisen voimamme heijastusta, unemme +mielikuvittelua, tahi niinkuin Maahenki Faustissa sitä nimittää, +jumaluuden elollinen puku. + +VIII. Ihminen, kehrätköön hän pumpulia Arkwright'in ja Adam Smithin +johdolla, perustakoon kaupunkeja Janiculumilla tahi Juturnan lähteillä, +tahi kyntäköön Kaanaan maata profeetta Samuelin ja runoilija Davidin +johdolla, pysyy aina ihmisenä, näkymättömien voimien lähettiläänä ja +suurena ja voitokkaana, niinkauvan kun hän pysyy tehtävälleen +uskollisena; mutta hänestä koituu kurja, halpa, pettynyt olento, ja +vihdoin hän katoaa näkyvistä, hänen muistonsakin katoaa maailmasta, jos +hän näyttäytyy petolliseksi. Veljeni, sinä olet ihminen, luulen minä; +sinä et ole ainoastaan pesiä rakentava majava tahi kaksijalkainen +pumpulinkehrääjä; sinussa on todellakin sielu, olkoon se sitten +valekuollut, horroksissa tahi mitä muuta tahansa! Savun mustaama +Manchester -- sekin on rakennettu syvyyksien päälle, senkin yläpuolella +kaareutuu taivaan kupukatto ja siellä syntyy ja kuolee ihmisiä; -- ja +kuitenkin on se yhtä salaperäisen kammoittava kuin vanha Salem tahi +profeettojen kaupunki. Ole missä tahansa, millä aikakaudella tahansa, +kaikkialla on ijäisyys, rajattomuus päällämme, ympärillämme, sisällämme: + + ".....hiljaa + lepäävät ylhäällä tähdet + ja allamme ovat haudat." + +Näiden kahden suuren vaikenevan ryhmän välillä vilisee hurjana pyörteenä +elämä: kaikki kehruukoneemme surisevat, kauppaliikkeet, viljatullien +vastustajat ja Carltonklubit puuhaavat ja meluavat. Itse tyhmyydenkin +tulisi pysähtyä tähän miettimään näitä asioita. Minä sanon sinulle: +kaikkien kassakirjojesi, ostoa ja myyntiä koskevien tuumiskelujen, +nykyajan surkeiden keinottelujen ja sekavien puheenparsien lomasta +ilmenee alkuperäisen, selittämättömän olemassa olo, ja sinä olet viisas, +jos sen uskot, etkä ainoastaan sano uskovasi. + +IX. Jokaisen ihmisen vähäpätöisen vartalon sisällä on kokonainen +henkivaltakunta ja kajastus kaikesta olevaisesta, joka ulottuu, vaikka +se näennäisesti on tuskin kuutta jalkaa korkea, eteenpäin ja taaksepäin, +käsittämättömän kauvas aina äärettömyyden ja ijäisyyden rajoille saakka. +Elämä, jota kudotaan ihmeellisissä "ajan kangaspuissa," on niin +sanoaksemme pantu kokoon valovyyhdistä ja loimina on salaperäistä +pimeyttä -- ainoastaan Hän, joka sen on luonut, käsittää sen. + +X. Se, jolla on silmät ja sydän, voi vielä tänäkin päivänä sanoa: Miksi +pelkäisin? Valo on tullut maailmaan niitä varten, jotka valoa +rakastavat, niinkuin sitä tulee rakastaa uhrautuvalla, kaikkea +kärsivällä rakkaudella. Tuo turha taistelu ijäisyyden salaisuuden +selville saamiseksi ei ole meitä enää rasittava. Emme koskaan voi tätä +salaisuutta lukea paitse yksityisiä kohtia sieltä täältä. Emmekö jo +tiedä, että ijankaikkisen *hyvyyden* nimi on -- *Jumala*? Täällä +maailmassa olemme me niinkuin soturit, jotka taistelevat vieraalla +maalla; emme käsitä sotasuunnitelmaa eikä meidän tarvitse sitä käsittää; +tiedämmehän kuitenkin, mitä meidän tulee tehdä. Ja tehkäämme se sotilaan +tavoin, tottelevaisesti, urhoollisesti, sankarimaisella ilolla. "Mitä +kätesi löytää tehdäkseen, tee koko voimallasi." Takanamme, jokaisen +takana, on kuusi vuosituhatta inhimillisiä ponnistuksia ja voittoja; +edessämme on rajaton ajanpituus vielä luomattomine ja valloittamattomine +maineen ja Eldoradoineen, jotka meidän, niin *meidän*, tulee valloittaa +ja luoda; ja yllämme palavat ijäisyyden taivaalliset johtavat tähdet. + + "Ihanan, suuren perinnön mä osakseni sain: + Aika on mun omani, se vainioni on." + + * * * * * + +XI. Luuletteko, ettei täällä Jumalan maailmassa hurjine pyörteineen ja +kuohuvine, tyrskyävine merineen, missä ihmiset ja kansakunnat tuhoutuvat +laittomasti, ja vääryyden tekijän tuomio usein viipyy ylen kauvan, ettei +täällä senvuoksi olekaan oikeutta? Näin sanoo ainoastaan mieletön narri +sydämessään. Senpä vuoksi ovatkin kaikkien aikojen viisaat olleet +viisaita, että he ovat sen kieltäneet; he tiesivät ettei niin voi olla. +Sanon sinulle vielä kerran, ei ole olemassa muuta kuin oikeutta, ja +täällä maailmassa on vain yksi ainoa voimakas, pysyvä -- oikeus, totuus. + +XII. Odota mitä tulee tapahtumaan. Kaikissa taisteluissa, jos odotat sen +päättymistä, näet taistelijan voittavan, mikäli voitto oikeuden mukaan +hänelle tuleekin. Hänen oikeutensa ja hänen voimansa ovat itse asiassa +sama käsite. Hän on kaikin voimin taistellut ja hän vaatii mitä oikeuden +mukaan hänelle tulee. Ei edes kuolema saa hänestä voittoa. Hän itse +tosin kuolee, mutta hänen työnsä elävät tehoisina ja totuudessa. + +XIII. Etsi, tutki koko maailman avaruus, ja jollet katsele huuhkajan +silmillä, et löydä sieltä mitään elävää, mitään ylläpidettyä, jolla ei +olisi oikeutta elatukseen ja elämään. Kaikki muu -- jollet käytä +huuhkajan silmiä havaintoihisi -- ei ole elossa, on kuolemaisillaan, +henkitoreissa! Maailman luomisesta saakka on oikeus vallinnut ja tulee +vallitsemaan yhtä kauvan, kauvemminkin kuin maailma on olemassa. + +Tästä teen johtopäätöksen, että kaiken luodun sisällinen olento, sekä +meissä että kaikessa muussa, suunnattomasti eroaa ulkonäöstä, +näennäisestä ulkokuoresta; että ajallista, täällä kuten muuallakin, +liian usein pidetään ijankaikkista parempana; että se, joka elää +ajallisissa näennäisissä oloissa, koettamatta tutustua ijäisesti +pysyvään, ei koskaan ole ratkaiseva tämän päivän, tahi minkä muun päivän +tahansa, sfinksiarvoitusta. Sillä oleellinen yksin on todellisuutta; +tämä on tapausten, todellisuuden laki: jollet itse pääse selville +asiasta, on tuo asia itse, joka hyvästi tuntee totuuden, tavalla tahi +toisella opettava sen sinulle! + +Mitä on oikeus? Tämän kysymyksen sfinksi tavallisesti meille tekee. +Todellisuuden lakina on, että oikeuden täytyy tapahtua, ja se tulee +tapahtumaan. Mitä pikemmin, sen parempi; sillä aika rientää ja uhkaa +ankarasti! "Mitä on oikeus?" kysyvät useat, joille paljas, kuiva +tosiasia aikanaan tulee antamaan tyydyttävän vastauksen. Niin kysyi +Pilatus, pilkaten, ivaten: mitä on totuus? Ivallisella Pilatuksella ei +ollutkaan vähintäkään mahdollisuutta totuuden selville saamiseksi. Hän +ei olisi sitä tuntenut, vaikka Jumala itse olisi sen hänelle näyttänyt. +Sokea näkemättömyys, kaihia pahempi, peitti totuuden hänen ivallisilta +silmiltään; hänen silmiensä *sisempi* verkkokalvo oli lamautunut ja +kuollut. Hän seisoi totuuden edessä eikä sitä nähnyt, huomannut. "Mitä +on oikeus?" + +Ruumiillistunut tuomaripukuun puettu, oikeussalissa istuva oikeus +rangaistuksineen, pöytäkirjoineen, poliisipamppuineen on kylläkin +selvästi nähtävissä. Mutta oikeus, joka ei esiinny ruumiillisessa +muodossa, ja josta tuo toinen on vaan jälennös, ei ole yhtä selvästi +näkyvä! Sillä tämä näkymätön oikeus on taivaasta; taivaanvaltakunnan +henkinen, jumalallinen olento -- se on kaikille näkymätön, paitse +niille, joilla on jalo, puhdas sydän. Riettaat ja epäjalot ihmiset +tuijottakoot miten tahansa, heidän silmänsä eivät sitä näe. Ja he +todistavat sen teille logiikan avulla, loppumattomilla väittelyillä, +loistavalla kaunopuheliaisuudella. Surkeata on katsoa heidän silmillään! + +XIV. Se, mitä ihminen omistaa, ei ole hänen onnensa, eikä se, mitä +häneltä puuttuu, hänen onnettomuutensa. Alastomuutta, nälkää, +kaikenlaatuista, puutetta, jopa kuolemankin voi ilomielin kärsiä, jos +sydämessä on oikea mieli. Se on *vääryyden* tunto, jota ei kukaan +ihminen jaksa sietää. Raa'inkaan neekeri ei suvaitse itseään vääryydellä +kohdeltavan. Sitä ei kukaan ihminen suvaitse, tahi ei kenenkään tulisi +suvaita. Laki, jonka tunto on meissä syvemmällä kuin mikään +pergamentille laadittu laki -- tämän on Jumalan käsi piirtänyt ihmisen +sisimpään olemukseen, vastustaa ikuisesti vääryyttä. Mitä on vääryys? Se +on epäjärjestyksen, valheen, varjon toinen nimi; asia, jota koko luotu +maailma -- juuri siksi, ettei se ole kaaosta, petollista varjoa -- +hylkii ja kieltää. Vääryyden aiheuttama ulkonainen kipu -- raateli +sitten piiskanlyönti selkää, tahi putosi pää guillotinin alla -- on +suhteellisesti paljon pienempi, vähemmän merkitsevä, kuin mitä sielu +siitä kärsii -- se saa siitä paranemattomia vammoja, koko persoonallinen +elämä tulee kärsimään. Ra'ainkin hylkiö varustaikse taisteluun, +vastustamaan kuolemaan saakka, jos häntä uhkaa moinen vääryys. Hän ei +siten voi elää. Äänekkäästi huutaa hänen oma sielunsa, äänetönnä viittaa +hänelle koko luomakunta: niin ei saa olla! Hänen täytyy kostaa, parantaa +oma itsensä entiselleen -- jotta kukin saisi osansa, kaikki palaisi +tolalleen, järjestykseen, tasapainoon. Tässä on jotakin, mitä meidän +täytyy ihmetellä ja kunnioittaa. Jokaisessa meissä on tämä miehuuden +leima, joka saa meidät kaikin voimin puolustamaan olemuksemme perustaa, +kaikkea, mitä meissä on arvokasta, ja mikä -- pieniä, pintapuolisia +eroavaisuuksia lukuunottamatta -- jokaisessa ihmisessä on sama. + +Ihmiselle ovat terveys ja järjestys elinehtoja, senvuoksi vihaakin hän +enimmin luonnotonta, epäterveellistä epäjärjestystä. Ja pahin, toiset +sanovat ainoa, epäjärjestys maailmassa on vääryys. Kaikkien ihmisten +täytyy tehdä työtä, kaikkien osaksi tulee pettymyksiä ja onnettomuutta; +se on ihmisen kohtalo maailmassa; mutta kaikkien sydämissä puhuu +hiljainen ääni, jota ei saada vaikenemaan väärillä todisteluilla, sitä +ei masenna suru, pakkokeinot eikä epätoivo; ääni sanoo, ettei tämä ole +ihmisen lopullinen kohtalo, miten kurjalta, toivottomalta, +järjestyksettömältä se näyttäneekin, on se Jumalan määräämä -- +kohtalomme ei siis ole vääryyttä, vaan oikeutta. Väkivalta, jonka +vastustamisesta ei ole vähintäkään toivoa, vaikuttaa epäilemättä +rauhoittavasti; senpä vuoksi täytyy meidän rauhallisesti ottaa vastaan +meitä kohtaavat hävittävät myrskyt ja muut onnettomuudet. Kuitenkin +olisi alituisesti, ikuisesti kestävä vääryys, vaikka aiheutuisikin +kaikkivaltiaasta tahdosta, ihmisille sietämätön. Jos ihmiset +kadottaisivat uskon Jumalaan, ei heillä olisi mitään, johon hädän +hetkellä voi turvautua; koko elämä olisi välttämättömyyttä, jonka julma, +sokeasti iskuja jakeleva koneisto pitäisi koko maailmaa vallassaan. Toki +-- jotakin olisi heillä vielä: *vihaa*; epätoivoinen tahi toivorikas +viha. He voisivat, kuten Novalis sanoo, kaikki samalla kertaa tapahtuvan +itsemurhan kautta vapautua maailmankoneistosta, ja heidän kuolemansa +olisi, joskaan ei voitto, niin kuitenkin tukehduttamaton, masentamaton +vastalause moista koneistoa vastaan. + +XV. Siunattu toivo, sinä ihmisen lohduttaja, sinä maalaat hänen +vankityrmänsä ahtaille seinille ihania, kauvas ulottuvia maisemia ja +valat pyhää valaistusta itse kuoleman yöhön. Kaikille täällä Jumalan +maailmassa olet hävittämätön omaisuus: viisaalle olet sinä pyhän +Konstantinon lippu, joka on kirjailtu ikuiselle taivaalle -- ja jonka +alla hän on voittava; sillä onhan itse taistelukin voittoa; narrille +olet hurmaava ilmalinna, kuivalle maalle kuviteltu virkistävä lähde, +joka ainakin tekee hänen vaelluksensa tomussa, niin harhailevaa kuin se +onkin, iloisemmaksi ja keveämmäksi. + +XVI. Vaikka edessämme onkin suunnattomia rasituksia, vaikka meidän on +kuljettava laajojen merien, pauhaavien rotkojen yli, niin eikö ole +jotakin lohdullista siinä, että pohjantähti aina iltasin syttyy +ikuiselle taivaalle, että ijäinen valo loistaa myrskypilvien ja +kuohuvien aaltojen lomitse, tuo kiihkeästi ikävöity majakka kaukana +näköpiirin rajalla, jonne koko elämämme ajan koetamme ohjata purttamme? +Eikö se ole jotakin; oi taivas, eikö se ole kaikki? + +XVII. Mitä sinä oikeastaan pelkäät? Miksi pelokkaana ja väristen +pelkurin tavoin hiivit ympäri? Halveksittava kaksijalkainen! Mikä on +pahimman, mikä sinua voi kohdata, loppusumma? Kuolemako? Niin, +sanokaamme kuolema, sekä kaikki tuskat ja paha, jota perkele ja ihmiset +tahtovat tahi voivat sinulle tehdä! Jollei sinulla ole sydäntä, et jaksa +kärsiä mitään etkä vapauden lapsena uhmata sortajiasi, jotka sinua +kiusaavat. Tallaa siis itse Tophetin[1] niskoille. Minä tahdon mennä +sitä vastaan ja uhmata sitä. + +[1] Tophet, kuolemanvaltakunta. + +XVIII. Harvoin joutuu ihmiselämä siveelliseen rappiotilaan ilman ettei +siihen ole syynä puuttuva sisällinen mukautumiskyky; tähän ei niinpaljon +ole syynä onnen puute, kuin ihminen itse. Luonto ei luo ketään olentoa +antamatta hänelle samalla niin paljon voimia kuin hän tarvitsee +tullaksen toimeen; vielä vähemmän jättää se mestariteoksensa ja +lemmikkinsä, runollisen sielun, täten varustamatta. Me emme uskokaan, +että mitkään *ulkonaiset* olot voisivat kokonaan kukistaa ihmishenkeä; +niin, jos hänelle on annettu tarpeeksi viisautta, eivät ne edes voi +sanottavasti vahingoittaa hänen terveyttään ja kauneuttaan. Kaiken +maallisen onnettomuuden korkein summa on kuolema; mitään pahempaa ei +inhimillisten kärsimysten maljassa *voi* olla, ja kuitenkin ovat monet +ihmiset kaikkina aikoina saaneet kuolemasta voiton, ottaneet sen +vangiksi, siten että he ovat kääntäneet kuoleman ruumiillisen voiton +itselleen siveelliseksi voitoksi, joka painaa kuolemattoman, pyhitetyn +leiman kaikkeen, mitä he kuluneen elämänsä aikana ovat saaneet toimeen. + +XIX. Reipas, urheasti taisteleva mies saavuttaa aina silloin tällöin +pienen voiton, joka jälleen elvyttää hänen rohkeuttaan. + +XX. Terve sielu vangittakoon se miten tukaliin oloihin tahansa, +likaiseen ullakkokamariin, nukkavieruun takkiin, ruumiilliseen +sairauteen tahi mihin tahansa, säilyttää alati taivaasta saamansa, +riistämättömän vapautensa, oikeutensa vastuksien voittamiseen, työhön, +niin, vieläpä iloonkin. + +XXI. Vapaa on ihminen, joka luomakunnan lakien alaisena sydämessään on +varma siitä, ettei kaikesta ristiriitaisuudesta huolimatta mikään +vääryys voi häntä kohdata, että yleensä ainoastaan velttous ja kurja +petollisuus tekevät pahan mahdolliseksi. Tämmöisen ihmisen tuntee +etupäässä siitä, ettei hän vastustele eikä raivostu, vaan tottelee. +Niinkuin Henry Marten aikanaan kirjoitti: + +On sana, usein toistettu ja viisautta täynnä: + +Kunnia hälle, ken iloisesti tekee ja kärsii, mitä kohtalo hänelle suo. + +*Iloisesti*; ken iloisesti ottaa työnsä ja kärsimyksensä hartioilleen, +hänelle yksin ovat korkeammat voimat suosiolliset, ja ajan vainio kantaa +hänelle hedelmiä. Usein kuultu sana, tämä, kaikki jalot ihmiset +maailmassa ovat sen tunteneet ja monella kielellä koettaneet sitä meidän +tietoomme julistaa. Kaikkien olleiden ja tulevien "uskontojen" +sisällisin olemus ja tarkoitus on tehdä ihmiset *vapaiksi*. Kuka tahtoo +vaeltaessaan elämän läpi panna kaikki alttiiksi ja omistaa +kuuliaisuutensa Jumalalle ja Jumalan palvelijoille, sekä olla +tottelematta perkelettä ja hänen palvelijoitaan? Tämmöinen vapaa ihminen +kulkee hurskailla mielin myrskyjen, ja kurimusten läpi määrättyä +tietään. Saharan aution erämaan, kolkon yksinäisyyden läpi, missä +asustaa ruumiita ja kuihtuneita hirviöitä, johtaa häntä hänen ohjaava +tähtensä; hänen tiensä -- käykööt muut sitte minne tahansa -- vie +ijäisyyteen. Tämän ihmisen neuvoja ja mielipiteitä ajallisista asioista +kannattaa kyllä kuulla. Tämmöiset ihmiset, oikeastaan ainoat *ihmiset*, +ovat aina olleet toisista eroavia; ennen he olivat laajalti kuuluisia. +Nykyään ovat he tulleet varsin harvinaisiksi, vaikk'eivät vielä ole +kuolleet sukupuuttoon. Jos Jumala suo tähtemme vielä kauvan pysyä +asuttavana, tulevat he jälleen lisääntymään. + +XXII. Taistele alati edelleen, uljas, uskollinen sydän, eläkä horju, +pahoina päivinä, yhtävähän kuin hyvinäkään. Asia, jonka puolesta +taistelet, on, mikäli se on tosi -- ei enempää, vaan juuri sen verran -- +ehdottoman varma voitosta. Vain se, mikä siinä on väärää, tulee +voitetuksi ja hävitetyksi, niinkuin sen täytyykin tulla. + +XXIII. Rohkeus, jota toivomme ja pidämme arvossa, ei ole rohkeutta +kuolla säädyllisesti, vaan rohkeutta elää miehekkäästi. Tämmoinen +rohkeus on, kun sen kerran on Jumalan armosta saanut, syvällä sielussa; +hyväätekevällä, lempeällä lämmöllään se ylläpitää kaikkia muita hyveitä +ja taipumuksia, jotka ilman sitä eivät voisikaan elää. Lukemattomista +Waterloon ja Peterloon taisteluista ja kaikista sotaretkistämme +huolimatta on rohkeus, jota tarkoitamme, ja jota sanomme ainoaksi +oikeaksi, viime aikoina tullut kenties harvinaisemmaksi kuin se millään +aikakaudella Hengistin saksilaisten maahanhyökkäyksestä saakka on ollut. +Se ei tosin koskaan voi täysin kadota ihmisten parista, muutoinhan ei +luontokappale ihminen enää kelpaisi tähän maailmaan, sillä kaikkialla, +kaikkina aikoina ovat ihmiset tulleet maailmaan ei ainoastaan +kerskailemaan rohkeudellaan, vaan todenteolla sitä osottamaan ja +sydämestä sydämeen todistamaan, että sen avulla kaikki on mahdollista, +kaikki toteutettavissa. + +XXIV. Läheisessä yhteydessä rohkeuden ja urheuden ominaisuuksien kanssa, +osaksi niistä johtuvina, osaksi niiden vahvistamina ovat nuo helposti +tunnettavat hyveet: totuus sanoissa ja ajatuksissa ja rehellisyys työssä +ja toimessa. Ne ovat vuorovaikutuksessa keskenään, sillä samoin kuin +rehellisyyden ja totuuden toteuttaminen elämässä on rohkeuden päämääränä +ja pyrintönä, samaten ei näitä ominaisuuksia mitenkään voida toteuttaa +rohkeudetta. + +XXV. "Mahdoton" -- se ei ole onnellinen sana; niiltä, jotka sitä usein +käyttävät, ei ole mitään hyvää odotettavissa. Kuka sanoo: tielläni +vaanii leijona? Laiskuri, lyö se kuoliaaksi; tietä täytyy kulkea. -- +Taiteen ja käytännöllisen elämän alalla on lukemattomien arvostelijoiden +tapana todistaa, että kaikki edistyminen oikeastaan on mahdotonta; että +me kerta kaikkiaan olemme joutuneet alituisen jokapäiväisyyden allikkoon +ja siihen täytyy meidän tyytyä. Antaa moisten arvostelijain vain +todistella; se on nyt heidän tapansa, mitäpä vahinkoa siitä on? Oli +todistettu, että runoustaide on mahdotonta, silloin tuli Burns, tuli +Goethe. Tympäsevä jokapäiväisyys oli kaikki mitä meillä oli +odotettavissa, silloin tuli Napoleon ja valloitti maailman. Tarkasti +merivirtoja tutkimalla ja laskemalla oli saatu selville, etteivät +höyrylaivat koskaan voisi kulkea suorinta tietä Irlannista +Newfoundlantiin; siinä oli kaikki selvillä: liikevoima ja vastustus, +edellinen rajoitettu, jälkimmäinen rajattoman suuri -- se todistettiin +sekä mittausopin että luonnonlakien avulla: voisiko mikään niitä kumota? +-- Kyllä, jättiläislaiva "Great-Western" nosti ankkurinsa Bristolin +satamassa; yritys onnistui täydellisesti. "Great-Western" kulki varmasti +Hudson-lahden poikki ja ankkuroi New-Yorkin satamaan, ja vielä kosteina +olevat "todistukset" saivat kuivaa kaikessa rauhassa. -- "Mahdotontako?" +huudahti Mirabean kirjurilleen, "Ne me dites jamais ce bête de mot."[1] + +[1] Elkää koskaan lausuko minulle tuota typerää sanaa. + +XXVI. Se, joka ilmaisee mitä hänessä on todellista, on myös löytävä +ihmisiä, jotka häntä kuuntelevat, olivat sitten vastukset miten suuret +tahansa. + + * * * * * + +XXVII. Oikea huumori syntyy yhtäpaljon sydämessä kuin päässä; se ei ole +halveksimista, vaan sen sisällisin olemus on rakkautta; se ei purskahda +äänekkääseen nauruun, vaan hymyilee hiljaa itsekseen, ja tämä hymy onkin +paljon syvällisempää. Se on jonkinlaista ylevyyttä, joka niin sanoakseni +korottaa taipumustemme tasalle sen, mikä on meitä alempana, kun taas +varsinainen ylevyys alentaa, tasoittaa sen, mikä on meitä ylempänä. +Edellinen ei ole yhtään vähemmän arvokasta kuin jälkimäinen; kenties on +se vielä harvinaisempaa ja neron tuntomerkkinä vielä ratkaisevampi. Se +onkin samalla sekä kukka että sen tuoksu, syvän, ihanan, rakastavan +luonnon puhtain tuote, luonnon, joka ollen itsensä kanssa, sopusoinnussa +koettaa mukautua maailmaan, sen kurjuuteen ja ristiriitaisuuksiin, niin, +sepä löytää näissä ristiriitaisuuksissa yhä uusia hyvyyden ja kauneuden +aiheita. + +XXVIII. Koettakoot kaikki ihmiset, mikäli se heille vaan on mahdollista, +pysyä terveinä! Se, joka missä asiassa se tapahtuneekin, vajoaa tuskan +ja sairauden valtaan, miettiköön tarkoin tilaansa. Hänen tulee tietää, +ettei hän tähän saakka ole saanut mitään hyvää aikaan -- vaan +päinvastoin pahaa; -- hän voi vielä kääntyä hyvälle tielle, vaikkei se +olekaan helppoa. + +XXIX. Terveys on sanomattoman tärkeä seikka sekä omistajalleen että +muille. Hän oli siis vallan oikeassa tuo humoristi, joka väitti +kunnioittavansa ainoastaan terveyttä; hän ei nöyrtynyt ylhäisten, +rikkaiden eikä hienosti puettujen ihmisten edessä, ainoastaan terveen +ihmisen tavatessaan hän paljasti päänsä. Hän ei ollut milläänkään, kun +ylimysten vaunuja niissä olevine kalpeine, lakastuneille kasvoineen +vieri ohitse; sitävastoin hän kunnioittavasti tervehti punaposkista +työmiestä, joka itse veti työkärryjään. Sillä eikö terveys ole +sopusointua, eikö se tavallaan, kuten kokemus osottaa, ole kaiken meissä +olevan arvon loppusumma? + +Terve ihminen on varsin arvokas luonnontuote, mikäli hän voi terveenä +pysyä. Terve ruumis on hyvä, mutta terve sielu on parempi kaikkea muuta, +mitä ihminen koskaan voi itselleen toivoa; se on jalointa, millä taivas +kurjaa maapalloamme voi tehdä onnelliseksi. Ilman filosofian +keinotekoisia lääkkeitä, ilman uskonnon -- arvoltaan varsin epäiltävää +-- rintapanssaria tuntee terve sielu hetikohta mikä on hyvä, omistaa sen +ja pysyy siinä; se tuntee myös mikä on huonoa ja karkoittaa sen vapaasta +tahdosta luotaan. + + * * * * * + +XXX. Miten on ystävyys mahdollista? Siten että molemmin puolin suositaan +hyvää ja totta. Muuten on se sula mahdottomuus, jollemme ota lukuun +"asestettua puolueettomuutta" tahi huonosti solmittuja kauppasopimuksia. +Ihmisellä on, kiitetty olkoon siitä taivas, tarpeeksi omassa itsessään, +mutta yhtäkaikki kykenee kymmenen rakkauden yhteenliittämää ihmistä +olemaan ja saamaan toimeen semmoista, mitä 10,000 erikseen toimivaa +ihmistä ei saa aikaan. Suunnaton on apu, jonka ihminen voi antaa +ihmiselle. + +XXXI. Usein kun ystävämme rehellisesti aikoo meitä avustaa ja todellakin +koettaa sitä tehdä, ei hän kuitenkaan saata käsittää mitä me +tarvitsemme, todella tarvitsemme, edistyäksemme itsevalitsemallamme +tiellä, vaan väittää, että meidän tulisi ruveta kulkemaan *hänen* +tietään; ja hän soimaa meitä auttamattomiksi syystä, ettemme voi emmekä +tahdo luopua omalta tieltämme. Tästä onkin seurauksena, että ihminen +seisoo yksin ihmisten parissa; kukaan ei tahdo auttaa lähimmäistään, +vieläpä ryhdytään puolustustoimiin, jottei vaan naapuri pääsisi +häiritsemään! + +XXXII. Miten tosi onkaan Novaliksen lause: "On varma että uskoni saa +suunnattoman tärkeän merkityksen siitä hetkestä alkaen, kun saan toisen +sielun sen omistamaan!" -- Katso veljeäsi kasvoihin, silmiin, missä +säteilee hyvyyden lempeä tuli, tahi missä vihan polttava liekki hehkuu, +ja tunne miten oma sielusi heti syttyy samanlaiseen tuleen ja te +valaisette ja vaikutatte nyt toinen toiseenne, kunnes syntyy yksi ainoa, +rajaton, yhtenäinen liekki (joko kaikkikäsittävän rakkauden tahi +kuolettavasti purevan vihan). Sano sitten mikä ihmeellinen voima siirtyy +ihmisestä ihmiseen. Ja jos näin on laita maallisen elämän +jokapäiväisissä oloissa, miten valtava onkaan silloin vaikutus +tulevassa, jumalallisessa elämässä, kun sisäisin *minäni* tulee +välittömään yhteyteen vertaisensa kanssa! + +XXXIII. Kaikella inhimillisellä työllä on ihanteensa, työn sielu, kuten +ylempänä sanoimme, vaikka sen tarkoituksena olisi mitä tahansa, vaikka +ruumiin estäminen mätänemästä. Ja on ihmeellistä miten tämä ihanne eli +sielu saattaa rumimmankin olennon kehittymään; työ antaa sille oman +aateluutensa, jalostaa sitä, kunnes siitä vähitellen koituu kaunis, jopa +tavallaan jumalallinenkin. + +XXXIV. Tiedämme, ettei ihanteellisia oloja, ikävä kyllä, koskaan voida +täysin toteuttaa. Emme koskaan saavuta ihanteita, ja saamme olla +kiitollisia, jos pääsemme edes niiden lähettyville. Älköön kukaan, sanoo +Schiller, liian tarkasti mitatko todellisuuden kehnoa tulosta täällä +kurjassa maailmassa täydellisyyden mittapuulla. Viisas ei semmoista +vaadikaan, ainoastaan tyytymätön narri. Mutta kuitenkaan emme saa +unhoittaa, että ihanteita on olemassa; jollemme edes yritäkään lähestyä +niitä, rappeutuu, häviää kaikki. Se on aivan varma. Kukaan muurari ei +kykene rakentamaan ehdottoman pystysuoraa muuria; se olisi matemaattinen +mahdottomuus; on kylliksi, jos se on osapuilleen kohtisuorassa tasoa +vastaan; kelpo muurari tietää kyllä tehdä kunnollista työtä. Mutta +huonosti käy, jollei hän lainkaan seuraa suunnitelmaa, jos hän nakkaa +mittaluodin ja vesivaakan syrjään ja huolettomasti latoo kiven kiven +päälle! -- Moinen muurari on huonolla tiellä. Hän on unhoittanut +itsensä; mutta painovoiman laki ei myöskään unhoita kostaa hänelle -- +hän ja hänen muuraamansa rakennus ovat luhistuva kokoon soraläjäksi. + +XXXV. Tiedämme, että kaikki inhimillinen on puutteellista; useimmiten on +ihanne kaukana, varsin kaukana meistä. Niinkauvan kun ihanne (sisällinen +totuus), vaikkapa hämäränäkin, esiintyy ja vaikuttaa, on todellisuus +vielä, siedettävää. Sietämättömäksi se tulee vasta silloin, kun ihanne +kokonaan katoaa, kun elämältä puuttuu totuus ja aatteellisuus; ja niin +epätäydellisinä eivät inhimilliset olot voi pysyä, niiden täytyy muuttua +tahi joutua häviöön, jos asiat menevät näin pitkälle. -- Rokko jo muut +taudit voivat rumentaa ihoa, se ei tee mitään, kunhan sydän pysyy +terveenä; pahempi on, jos itse sydän sairastuu; jollei sydäntä olekaan, +vaan sen sijaan on tullut joku luonnoton elin. + +Poikkeuksetta, lukijani, olet kaikkialla huomaava, että jokaisen +aatteen, joka ihmiskunnan historiassa on saavuttanut voiton, täytyy +alusta alkaen olla tosi ja arvokas, ei varjoa, vaan todellisuutta. Sitä, +mikä ei ole totta, eivät ihmiset koskaan pysyvästi hyväksy. Katsohan +Muhametin uskoa! Itse Dalai-Laman uskonto -- myönnämme sen ilolla, -- +ansaitsee olla maailmassa olemassa; se ei ole tyhjiä lauseparsia, vaan +suoraa totuutta -- siinä on siis jotakin totta, jotakin pysyvää! Se, +joka luulee, että petos, väkivalta ja vääryys, sanalla sanoen: valhe, +oli se verhottu miten kauniiseen kuoreen tahansa, koskaan voi muodostaa +ihmiselämän ja olojen perustuksen, on suuresti, niin, sanomattomasti +erehtynyt. Ainoastaan uskottomuus, jossa ei ole mitään totta, voi täten +erehtyä. Ja tämä erehdys synnyttää uusia erehdyksiä ja uutta kurjuutta; +se on surkuteltava, turmiollinen erehdys, josta kaikkien ihmisten täytyy +koettaa vapautua. + +XXXVI. On totta, että jokaisella asialla on kaksi puolta, valoisa ja +synkkä. Usein ihanne muuttuu käytännössä, se saa omituisen todellisuuden +leiman ja meidän täytyy hämmästyen kysyä: tuoko se nyt on ihanteenne? +Sillä ihanteen täytyy aina muuttua todellisuudeksi, ja usein on sen +varsin vaikea säilyä, saada jalansijaa maailmassa. + +XXXVII. Luonnon lain mukaan on kaikilla ihanteillakin määrätyt rajansa, +niilläkin on nuoruutensa, kypsyytensä, täydellisyytensä, rappeutumisensa +ja vihdoin seuraa kuolema ja häviäminen. Ei synny mitään, minkä ei +aikanaan täytyisi kuolla. + +XXXVIII. Kiusauksia korvessa -- eikö meidän kaikkien ole täytynyt kestää +moisia koetuksia? Syntymässämme meihin juurtunutta vanhaa Aatamia ei +niin helposti karkoitetakaan valtakunnastaan. Elämämme on joka taholla +rajoitettu, mutta kuitenkin merkitsee elämämme itsessään vapautta, +vapaatahtoista voimaa. Meissä riehuu alituinen sota, ja semminkin ensin +alussa on taistelu ankara. Sillä Jumalan antama käsky: *tee sitä mikä on +hyvää*, on salaperäisillä, profeetallisilla kirjaimilla piirretty +sydämiimme eikä päivin öin suo meille rauhaa, kunnes olemme sen saaneet +selville ja täyttäneet; sen tulee ilmetä teoissamme vapauden näkyvänä +evankeliumina. Sitten on myös olemassa tuo tomusta syntynyt käsky: *syö +ja täytä vatsasi*, joka valtavalla voimalla ilmenee kaikissa +hermoissamme -- onhan siis itsestään selvää, että syntyy häiriöitä, +taisteluja, ennenkuin tuo ylevämpi vaikutin pääsee meissä voitolle. + +XXXIX. Meitä ihmisiä kuljetetaan merkillisiä teitä. Meillä tulisi olla +tarpeeksi kärsivällisyyttä, tarpeeksi toivoa; jokaisen tulisi saada +yrittää, mitä hänestä voisi tulla. Niin kauvan kun elämätä kestää, on +jokaisella vielä toivoa jälellä. + +XL. Pitkä, myrskyisä kevät, sateinen huhtikuu, talvipakkasia vielä +toukokuulla; mutta vihdoin toki tulee kesä. Siihen saakka seisoi puu +alastomana; sen kuivat, paljaat oksat natisivat ja valittivat tuulessa. +Joku kenties sanoi: Anna kaataa se; miksi se hyödyttömänä rumentaa +seutua? -- Eihän toki, meidän täytyy odottaa; kaikella on aikansa. -- +Sitten puhaltaa lempeä kesätuuli, hyväilee alastonta puuta ja saa sen +lehdille ja kukkimaan; ja miten ihania lehtiä ja kukkia sillä on! Pitkän +alastomuutensa aikana on se koko talven koonnut uusia mehuja, vaikka se +näytti seisovan toimetonna. Mitä kauvemmin äänettömyys kesti, sitä +komeamman kaiun saa ääni, kun se vihdoin tulee kuuluviin. Puilla, +ihmisillä, laitoksilla, uskonnoilla, kansakunnilla, kaikella kasvavalla +ja kehittyvällä, mitä maailmassa on olemassa, huomaamme tämmöisiä +kehitys-ja kukoistuskausia. + +XLI. Ajatelkaamme mimmoinen tuomari luonto on, miten suurenmoinen, +rauhallinen ja kärsivällinen se on. Sinä otat vehnänjyviä ja siroitat +niitä maan poveen. Jyviin on kenties sekoittunut rikkaruohoa, +ohdakkeita, tomua y. m. roskaa; se ei vahingoita kylvöäsi. Sinä kylvät +jyvät hyvästi muokattuun, sopivaan maahan; se antaa vehnän itää -- se +ottaa myös vastaan rikat, hautaa ne vaieten poveensa, eikä niistä puhu +sen koommin. Keltainen vehnä kasvaa, varttuu korrelle, maa-emo kasvattaa +sitä kuten äiti lastaan, mutta rikkaruohot se nurisematta käyttää +hyväkseen. Niin on laita kaikkialla luonnossa. Se on tosi ja vilpitön, +mutta totuudessaan suuri, oikea ja äidillinen. Se vaatii ainoastaan, +että asian tulee oikea, väärentämätön; silloin, vain sillä ehdolla, +luonto sitä suojelee. Totuus on kaiken sieluna, mitä se ottaa +suojellakseen. Niin, eikö tämä olekin kaiken ylevän totuuden kohtalo, +kaiken totuuden, joka koskaan on tullut ja on tuleva maailmaan? Sen +ulkomuoto voi olla puutteellinen; mehän pidämme totuutena filosofiaa, +joka tekee selkoa maailmanjärjestelmästä tieteelliseen muotoon puetuissa +lauselmissa, jotka eivät _voi_ olla totta, jotka kerran vielä havaitaan +vääriksi, erehdyttäviksi ja joiden täytyy kuolla ja kadota. Jokaisen +totuuden ruumis kuolee, mutta sen sielu ei koskaan kuole; se on +kuolematon, kuten ihminenkin. Totuuden sisällinen olemus ei koskaan +kuole. Se mitä me sanomme puhtaaksi tahi saastaiseksi, ei vaikuta +asiaan. Oikea totuus on ääni luonnon suuresta syvyydestä; ja sitä +ainoastaan luonnon tuomiosalissa kysytään. Ei kysytä, miten paljon +sinussa on rikkaruohoja, vaan onko sinussa lainkaan vehnänjyviä. +Puhdasko? Monelle ihmiselle tahtoisin sanoa: Niin, sinä olet puhdas, +tarpeeksi puhdas; mutta sinä olet rikkaruohoa -- epärehellisiä +perustelmia, kuulopuheita, varjoa; et ikinä ole levännyt maailman +avaruuden suurella sydämellä; Sinä et ole puhdas, etkä saastainen -- +sinä et ole mitään, sinun kanssasi ei luonnolla ole mitään tekemistä. + +XLII. Kukaan ihminen ei ole survimatta toisia ja tulematta survituksi; +ja hänen täytyy kaikin tavoin raivata tietä kyynäspäillään. Hänen +elämänsä on taistelua, mikäli se on todellista elämää. Simpukankin +täytyy, luulen minä, tulla tekemisiin vertaistensa kanssa; epäilemättä +se tuleekin, joskin vaivaloisesti, toisten simpukoiden kanssa +tekemisiin, ja se ei elä elämäänsä täydellisenä ihannesimpukkana, vaan +epätäydellisenä, todellisena. Simpukankin täytyy jossakin määrin tuntea +katumusta, jossakin määrin vihaa ja jossakin määrin pelkoa. + +XLIII. Kurja ihmisluonne! Eikö ihmisen edistyminen todellisuudessa ole +lankeemista? Ihminen ei voi tehdä muuta. Elämän hurjassa elementtien +taistelussa pyrkii hän eteenpäin; hän lankee ja vaipuu syvälle -- ja yhä +uudelleen täytyy hänen verta vuotavin sydämin, kyynelsilmin ja katuen +pyrkiä jalkeille ja jatkamaan taistelua. Onko hänen taistelunsa +uskollista ja väsymätöntä: siinä on kysymysten kysymys. + +XLIV. On paljon kunniallisia, moitteettomia ihmisiä, joilla ei +kuitenkaan ole sanottavaa arvoa. Varsin vähän kiitosta saa ihminen +siitä, että hän pitää kätensä puhtaina, jollei hän ryhdy työhön muuten +kuin hansikkaat kädessä. + +XLV. Elävässä olennossa tapahtuu muutos sangen hitaasti, vähitellen; kun +esim. käärme luo vanhan nahkansa, on sen alla jo uusi nahka valmiina. +Vähän käsitystä on sinulla Fenix-linnun polttamisesta, jos luulet, että +lintu ensin sai palaa kokonaan tuhaksi ja että uusi lintu ikäänkuin +ihmeen kautta syntyi kuolleesta tuhkaläjästä ja levitetyin siivin kohosi +ilmoille. Se on peräti väärä luulo! Tulirovion vielä loimutessa edistyy +uuden luominen, mikäli vanha häviää -- vanhan ruumiin tuhkaan +vaikuttavat salaperäiset elimelliset voimat rakentaen sitä uudelleen ja +kun tuulen liekkeihin puhaltaessa sieltä vielä kuuluu kuolinlaulun +sointuisia säveleitä, saavat ne vähitellen toisen tahdin ja päättyvät +voitokkaaseen, juhlalliseen luomishymniin. Niin, katso omin silmin +loimuaviin liekkeihin, niin saat nähdä. + +XLVI. On suuri totuus, ainakin puoleksi, että ihminen itse muodostaa +olosuhteensa ja sekä henkisesti että aineellisesti on oman onnensa +seppä. Mutta tällä suurella totuudella on vielä toinenkin puolensa, +nimittäin että ihmisen olosuhteet ovat elementti, jossa hänen täytyy +elää ja työskennellä, että ne välttämättömästi antavat hänelle +värityksensä, ulkonäkönsä, sanalla sanoen ruumiillistuvat hänessä, ja +olosuhteiden vaikutus käytännössä ulottuu melkein rajattoman pitkälle, +niin että yhtä hyvällä syyllä voidaan sanoa, että olosuhteet muodostavat +ihmisen. + +Mitä edelliseen totuuteen tulee, tulisi meidän aina sovelluttaa se +itseemme, mutta sitävastoin pitää silmällä jälkimmäistä toisia ihmisiä +tuomitessamme. + +XLVII. Olemassa olon pyörteissä ei ajan lapsi koskaan voi vaatia rauhaa, +sitäkin vähemmän, jos menneisyyden peikko häntä ahdistaa ja tulevaisuus +ei ole muuta kuin pimeyttä, missä asustaa aaveita. Täydellä syyllä voisi +vaeltaja sanoa itselleen: eivätkö onnen portit täällä maailmassa ole +armotta sinulle suljetut; onko sinulla toivettakaan, joka ei olisi +mieletön? Yhtäkaikki voimme kreikkalaisen filosofin kanssa sanoa: Se, +joka voi katsoa kuolemaa silmiin, ei pelkää varjoja. + +XLVIII. Eikö tuskan korkein määrä samalla ole sääliväisyyden tuntoa, +jota ihminen kykenee tuntemaan, hänen voimansa ja voittonsa, jonka hän +tulee saavuttamaan, paras mittapuu. Tuskamme on aateluutemme takasivu. +Yhtä suuri kuin epätoivomme, on myös kykymme; niin korkealle voimme +ulottaa vaatimuksemme. Musta savu, joka täyttää maailmamme, voidaan +todellisella tahdonvoimalla muuttaa tuliliekiksi, joka on valaiseva +taivaankantta. Siis rohkeutta vain! + + * * * * * + +XLIX. Tuo suunnaton määrä tehtyä ja unhoitettua työtä, joka täällä +maailmassa mykkänä kertyy jalkojeni juureen ja vaatettaa, suojelee ja +ylläpitää minua, missä ikinä lienenkin, mitä ajattelen tahi teen, antaa +aihetta vakaviin ajatuksiin! Ja eikö se riitäkin tekemään sitä, mitä +sanotaan kuuluisuudeksi, viisaalle ihmiselle täysin arvottomaksi? +Narreille ja ajattelemattomille ihmisille esiintyy tuo kuuluisuus ja +tulee aina esiintymään kylläkin kaunopuheliaana, sillä se puhuu +"kuolemattomasta" y. m. semmoisesta; mutta, jos sitä tarkasti katselet: +Mitä on se? + +L. Ihanaa on käsittää ja tietää, ettei ajatus vielä koskaan ole kuollut, +että samaten kuin sinä, sen luoja, olet muodostanut ja luonut sen koko +menneisyydestä, samaten olet sen myös jättävä koko tulevaisuudelle. +Tällä tavoin tuntee ja näkee urhea sydän, se on näkevä silmä, joka näkee +kauvas menneisyyteen. Tämmöinen ihminen on henkisesti alituisessa +yhteydessä aatetoveriensa ja veljiensä kanssa, ja täten on todella +olemassa *pyhien seurakunta*, joka käsittää koko maailman ja on yhtä +vanha kuin maailman historia. + +LI. Kuka esimerkiksi opetti sinut *puhumaan*? Siitä päivästä alkaen, +jolloin kaksi alastonta tahi viikunalehdillä verhottua ihmisolentoa +tunsi halua lakata olemasta mykkänä ja keskustella toistensa kanssa, +jolloin he varsin huonolla menestyksellä koettivat kaikenmoisilla +viittauksilla, vaivaloisilla kasvojeneleillä ja äännähdyksillä selvittää +ajatuksiaan -- siihen saakka kun tämä kirja kirjoitettiin, näiden +päivien välillä on, sanon minä, kulunut melkoisen pitkä aikakausi ja +suoritettu huomattavan paljon työtä, johon usea ihminen on ottanut osaa. +Luuletko, ettei jo ennen Dan Chauceria ole ollut runoilijoita -- ettei +ole ollut sydäntä, jossa hehkui ajatuksia, joita se ei voinut olla +ilmaisematta, ja koskei ollut ajatusta vastaavaa sanaa, täytyi sen itse +luoda ja muodostaa semmoinen sana, jota sinä sanot metafooriksi tahi +kiertäväksi selitykseksi? Jokaisen sanan, joka meillä on, on tämmöinen +ihminen ja runoilija luonut. + +LII. Ensimmäinen ihminen, joka avoimin sieluin katseli ylevää taivasta +ja maata, tätä ihanaa ja peloittavaa, jota nimitämme luonnoksi, +maailmaksi j. n. e. ja jonka olemus pysyy alati selittämättömänä, +ihminen, sanomme, joka ensimmäiseksi tämän nähdessään alamaisesti ja +arvatenkin vaieten lankesi polvilleen, hänet oli sisällinen pakko saanut +tekemään jotakin "ennen kuulematonta," minkä kuitenkin kaikki +ajatuskykyiset sydämet huomasivat tarkoitustaan vastaavaksi ja +seurattavaksi! Ja tästä alkaen on rukoiltu polvistuneessa asennossa. +Tämä mykkä rukous on kaikkia lausuttuja rukouksia, messuja ja +jumalanpalveluksia vanhempi; se on kaiken rukoilemisen alkumuoto -- +tarvittiin vain tämä ensi alku, joka on niin järkevä. Mimmoinen +runoilija olikaan tämä ensi rukoilija! + +LIII. Ole rohkealla mielellä! Et ole yksin, jos sinulla on uskoa. Emmekö +juuri puhuneet pyhien seurakunnasta, joka tosin on näkymätön, mutta +todella on olemassa ja joka seuraa ja veljellisesti syleilee sinua, jos +ansaitset siihen kuulua? Kaikissa maissa ja kaikkina aikoina kohoovat +heidän sankarimaiset kärsimyksensä kuten pyhä _miserere_ ja heidän +uljaat tekonsa kuten loppumaton, ikuinen riemuhymni taivaaseen. Elä +myöskään sano, ettei sinulla nyttemmin olisi mitään jumaluuden, +jumalallisen, eduskuvaa. Eikö Jumalan koko maailma ole jumaluuden +vertauskuva? Eikö mittaamaton ijäisyyskin ole temppeli? Eikö ihmisen ja +ihmiskunnan historia ole ijäinen evankeliumi? Kuuntele vain ja urkujen +asemasta kuulet tähtien laulavan, niinkuin vanhoina aikoina. + +LIV. Mimmoisia armeijoja, joukkoja ja sukupolvia tämmöisiä miehiä onkaan +aikojen kuluessa joutunut unhoituksen helmaan! Heidän tomuksi rauenneet +ruumiinsa muodostavat pohjan, jolla elämämme hedelmät kasvavat. + + * * * * * + +LV. Ihmisen ei tule koko ikäänsä valittaa; siitä ei ole mitään apua. +Aika on huono: niinpä ihminen onkin täällä tehdäkseen sen paremmaksi. + +LVI. "On tuleva aika," lausui Lichtenberg katkeralla ivalla, "jolloin +usko Jumalaan tulee olemaan niinkuin nykyään uskotaan +lastenkamarintaruja," tahi kuten Jean Paul sanoo, jolloin "maailmasta +tehdään koneisto, eetteristä kaasu, Jumalasta voima ja tulevasta +elämästä ruumisarkku". Mutta me uskomme, *ettei* semmoista päivää ole +tuleva. Joka tapauksessa suotakoon, taistelun vielä jatkuessa ja +ennenkuin tuo ruumisarkku- ja kaasufilosofia on varustaunut tarkkojen +määritelmien aseilla, mystisismille tahi muille tätä filosofiaa +rehellisesti vastustaville opeille vapaa kehitys. Puolueettomuutta ja +vapautta vain ja oikeus on pääsevä voitolle. + +LVII. Jos aikamme on epäuskon aikakausi, niin miksi siitä huolehdimme? +Eikö tulekaan parempia aikoja? Niin, eikö se jo ole tullut? Pitkiksi +venyneissä systoleissa ja diastoleissa täytyy uskon ja epäuskon, +kieltämisen aikakaudet vaihdella, täytyy kaikkien mielipiteiden ja +luomien keväistä nuoruutta ja kesäistä kukoistusta seurata syksyn kuolo +ja talven katoominen ja sitten seuraa jälleen uusi kevät. Ihminen elää +ajassaan, koko hänen olemuksensa, pyrintönsä ja kohtalonsa muovautuvat +ajan mukaan, ja tuossa katoovassa ajan hengessäkin ilmenee ikuisesti +muuttumaton ijankaikkisuus. Ja kuitenkin on tämmöisinä epäuskon +talvikausina jalommille luonteille melkein kurjuutta syntyä maailmaan, +olla valppaina ja työskennellä; tylsäsieluiselle taasen on se onnea, +että hän saa talvihorroksiin vaipuneen eläimen tavoin asustaa ja nukkua +hekumallisessa suurkaupungissa tahi Salamancan yliopistossa tahi muussa +velttouden linnoituksessa ja herätä vasta sitten, kun salamoiva +raemyrsky on tehnyt tehtävänsä ja uusi kevät vihdoinkin on koittanut +rukouksillemme ja marttyriudellemme. + +LVIII. Vielä vähemmän aiheutetulta näyttää meistä pelko, että taikauskon +kerällä myös uskonto häviäisi. Uskonto ei voi hävitä. Pieni, savuava +olkinuotio voi pimittää taivaan tähdet näkyvistä, mutta ne eivät siltä +häviä, vaan tulevat pian jälleen näkösälle. + +Tässä suhteessa täytyy meidän toistaa tuo tunnettu lause, että on +uskovalle ihmiselle arvotonta kohdella epäuskoista kauhistuksella, +inholla tahi yleensä muilla tunteilla kuin surkuttelulla, toivolla ja +veljellisellä osanotolla. Jos hän etsii totuutta, eikö hän silloin ole +veljemme ja ansaitse sääliämme? Ja jollei hän etsi totuutta, eikö hän +vielä silloinkin ole veljemme ja vielä enemmän säälimme tarpeessa? + +LIX. Emmekö voi pitää kaikkea tätä kuvaamatonta, kauhistavaa kurjuutta, +jota kaikkialla näemme ympärillämme, varoittavana äänenä luonnon mykästä +helmasta, joka meille sanoo: "Katsokaa! Osto ja myynti ei ole ainoa +luonnonlaki; puhtaalla rahalla maksaminen ei ole ihmisten ainoa +velvollisuus toisiaan kohtaan. Syvällä, paljon syvemmällä kuin ostaminen +ja myyminen on lakeja ja sitoumuksia, yhtä pyhiä kuin itse ihmiselämä. +Ja ne te tulette tuntemaan, kunhan työskentelette ja opitte niitä +noudattamaan. Ken ne tuntee ja niitä seuraa, hänellä on luonto +puolellaan. Ken taas niitä ei opi tuntemaan, häntä vastustaa luonto ja +hän ei koskaan voi sen piirissä työskennellä. Suuttumus, riita, viha, +yksinäisyys ja kirous tulevat seuraamaan hänen askeleitaan, kunnes +kaikki ihmiset huomaavat, että se, mitä hän saa toimeen, oli sillä miten +kultainen kuori tahansa, ei ole menestystä vaan menestyksen puutetta." + +LX. Meidän tulee kuitenkin iloita siitä, että edes olemme tulleet niin +pitkälle, että aletaan pian kaikilla kielillä, niin kehittymättömiä kuin +useat lienevätkin, saarnata pyhää evankeliumia: ihminen on vielä +ihminen. Koneellisuuden henki ei ole ijäti vuoren tavoin painava +sieluamme, vaan on uusi taikasana vihdoin murtava vanhat loitsut, ja +tekevä tuon hengen orjaksemme, joka on tekevä kaikki mitä käskemme. +"Olemme heräämäisillämme, kun uneksimme näkevämme unta." Se, jolla on +sydän ja silmät, voi nyt itse sanoa: miksi epäröisin? Valo on tullut +maailmaan, niille, jotka valoa rakastavat, niinkuin sitä tulee rakastaa, +rajattomalla, uhraavaisella, kaikkea kärsivällä rakkaudella. + +LXI. Antakaa ihmisten tietää, että he ovat ihmisiä, Jumalan luomia +ihmisiä, Jumalalle vastuunalaisia ja että he lyhimmässä +silmänräpäyksessä voivat tehdä työn, joka tulee pysymään +ijankaikkisesti. Onhan se todella ylevä tehtävä. Ei heidän tarvitse olla +kyntö- eikä takomakoneita, ei ruuansulatuskoneita, jotka sulattavat +edellisten koneiden tuotteita, eikä myöskään lähimmäistensä eikä omien +himojensa synnynnäisiä orjia, vaan ennen kaikkea ihmisiä. + +LXII. Laajemman ja laveimman "piirteen" tulisi joka suhteessa olla +meille selvillä, sen nimittäin, että "Jumalan kunnian loiston" täytyy +muodossa tahi toisessa kehittyä myös tämän teollisuudenkin aikakauden +sydämestä. + +LXIII. Niin, sekä sieltä että täältä tulee valoa maailmaan. Ihmiset +eivät rakasta pimeyttä, vaan valoa. Kaikkialla keskellämme kohtaa meitä +ikuisen luonnon oikeuden tunto. + +LXIV. Ihminen on kaikkina aikoina ollut taisteleva, ponnisteleva ja -- +päinvastoin kuin laajalle levinneet solvaukset väittävät -- totuutta +rakastava olento. + +LXV. Kaikki ihmissielut, miten syvälle pimeyteen lienevätkin vaipuneet, +rakastavat valoa; kun valo kerran on sytytetty, leviää se joka taholle. + +LXVI. Kovin kevytmielistä on ilman muuta olettaa, että *nälkä*, elämämme +suuri perusta, myös on sen kehityksen korkein huippu ja viimeinen +täydellisyys; että koska "kurjuus, ahneus ja kunnianhimo" ovat useimpien +ihmisten pääominaisuuksia, kukaan ihminen eläisi tahi edes ajattelisi +elää muun periaatteen mukaan. Kaikki mitä ei voida lukea kurjuuden ja +ahneuden luokkaan, sijoitetaan muitta mutkitta viimeiseen luokkaan. + +LXVII. Ei ole totta, että ihmiset, siitä lähtien kun asuvat maapallolla, +elävät houreissa, teeskentelyssä, vääryydessä tahi muussa +järjettömyydessä. Ei ole totta, että he koskaan ovat eläneet tahi +tulevat elämään muutoin kuin juuri yllämainitun vastakohdissa. + +LXVIII. Omantunnon hyväksyminen on tavallaan ruumiillisellekin olemassa +ololle välttämätöntä; se on hienoa, kaiken läpi tunkevaa kittiä, joka +pitää koossa tuota ihmeteltävää yhdistystä, jota sanotaan minäksi. +Jollei siis ihminen istu mielisairaalassa eikä myöskään vielä ole +ampunut itseään eikä mennyt hirteen, voimme lohduttaa itseämme tulemalla +johtopäätökseen, että hänen täytyy olla joko hullu *koira* +ihmishaamussa, joka tarvitsee kuonokoppaa, jota on surkuteltava ja jota +meidän täytyy suuresti oudoksua, tahi todellinen ihminen, joten hän +niinmuodoin ei voi olla siveellistä arvoa vailla, vaikka hänet on +saatava hereille ja tuntemaan oma arvonsa. Voidaksemme oikein arvostella +hänen luonnettaan, tulee meidän oppia katsomaan sitä yhtäpaljon *hänen* +kuin omillakin silmillämme; meidän tulee oppia häntä säälimään, pitämään +häntä lähimmäisenämme, sanalla sanoen oppia häntä *rakastamaan*, muuten +emme koskaan opi oikein tuntemaan hänen varsinaista henkistä +luonnettaan. + +LX1X. Etupäässä ei meidän tule unhoittaa, ettei ihmisiä ja heidän +tekojaan hallitse aineellinen, vaan siveellinen voima. Miten äänetön +onkaan ihmisajatus! Sitä ei seuraa rumpujen pärinä, ei ratsuväen +hevosten kumea kavioiden kapse, eikä muona-ja ampumavaravaunujen +pauhaava rätinä. Tuntemattomissa, vaatimattomissa oloissa voi ihmispää +hautoa ajatuksia, ihmispää, joka jonakin päivänä on saavuttava suuremman +vallan kuin kuninkaan kruunua kantava pää, sillä kuninkaita ja keisareja +voi oleskella hänen palvelijoittensa parissa. Hän ei ole hallitseva +kaikkia päitä, vaan kaikissa päissä, ja ajatuksilla, joita +yksinäisyydessään on hautonut, on hän kuten taikasanoilla taivuttava +koko maailman tahdolleen alamaiseksi. + +LXX. On huvittavaa nähdä miten yleinen ja ikuinen viisauden rakkaus +ihmisessä on; miten ylhäisin ja alhaisin, miten ylpeät ruhtinaat ja +raa'at talonpojat ja kaikki ihmiset, niin toinen kuin toinenkin, +kunnioittavat viisautta tahi ainakin näennäistä viisautta, viisauden +varjoa, niin, miten he itse asiassa eivät voikaan kunnioittaa mitään +muuta. Sillä ei edes Xerxeen kaikkien sotajoukkojen vallassa ole saada +uljaan sydämemme ainoatakaan ajatusta masennetuksi. He voivat hävittää +maan tasalle Anaxarchuksen majan, häntä itseään he eivät voi kukistaa. +Henki voi kunnioittaa ainoastaan henkistä arvoa; ainoastaan sielussa, +joka on omaamme syvällisempi ja parempi, voimme ikäänkuin nähdä +taivaallisen salaisuuden ja senkautta, että nöyrytämme itseämme, +tunnemme itsemme ylennetyiksi. + +LXXI. Ihmiset harvoin, eli oikeammin ei koskaan, suuttuvat pitemmäksi +aikaa tahi täydellä todella johonkin, mikä ei ole suuttumisen arvoista. +Altista ja innokasta on kuuliaisuus ja rakkaus, jota he osottavat +suurelle, todella ylevälle, kun he kaikkineen mitä heillä ja heissä on, +ruumiineen, sydämineen, sieluineen ja henkineen heittäytyvät sen +jalkojen juureen, joka todella on heitä ylempänä. + +LXXII. Valtakunta, jonka koko kansa täydestä sydämestä omistaa +uskonnollisen aatteen, tahi on sen joskus omistanut, on täten ottanut +askeleen, jota se ei enää voi peräyttää. Ajatus, tietoisuus, tunto, että +ihminen on koko maailman avaruuden kansalainen, luotu ijäisyyttä varten, +on tunkeutunut kaukaisimpaankin majaan, yksinkertaisimpaan sydämeen. +Ihanana ja kunniotusta herättävänä vaikuttaa taivaallisen tehtävämme, +Jumalan meille antaman velvollisuuden tunne koko elämäämme. Semmoisessa +kansassa on ylevää innostusta ja rajoitetussa merkityksessä voimmekin +sanoa: tieto Kaikkivaltiaasta antaa näille ihmisille ymmärrystä. + +LXXIII. Muuan lohdullisimpia totuuksia on se, että suuria miehiä on niin +runsaasti, vaikka käyttämättöminä, olemassa. Niin, suurimmat miehemme +ovat, koska he samalla ovat *hiljaisimmat*, kenties ne, joita ei +tunneta, jotka pysyvät tuntemattomina. Filosoofi Fichte lohdutti itseään +tällä vakaumuksella, kun hän kaikista saarnastuoleista ja +opetusistuimilta ei kuullut muuta kuin kunnianhimoisten lörpöttelijöiden +loppumattomia jaarituksia; kun uudet, voimakkaat virtaukset ja +kevytmieliset meluavat opetukset saivat kaikki käsitteet sekaisin, kuten +myrsky pieksee aallot vaahdoksi ja vakava Fichte melkein toivoi, että +tietoja verotettaisiin, jotta niiden tulva hieman hilliintyisi; -- hän +lohdutti itseään, sanon minä, järkähtämättömällä uskollaan, ettei +uskonto vielä ollut hävinnyt Saksasta, että ajattelevat ihmiset, kukin +tahollaan, vielä vakavasti tekivät työtä, vaikka vaiteliaalla, +näkymättömällä tavalla. + +LXXIV. Suuri edistys nykyisissä oloissa on mielestämme tuo selvä, +kieltämätön vakuutus siitä, että parhaillaan edistymme. Kohtalon +valtavasta kaitselmuksesta ja sen lopullisista tarkoituksista, mitä +meihin ihmisiin tulee, emme voi tietää mitään, emme sanottavasti mitään; +ihminenhän alkaa pimeydessä ja lopettaa pimeyteen; salaisuuksia on +kaikkialla: ympärillämme, meissä itsessämme, jalkojemme alla, +käsissämme. Kuitenkin on jokainen tullut selville ainakin siitä, että +tämä ihmeteltävä ihmiskunta edistyy johonkin suuntaan, että ainakin +kaikki inhimilliset olot ja asiat ovat olleet ja tulevat alati olemaan +vaihtelevia, muuttuvia, mikä olentojen, jotka ovat ajallisesti ja ajan +vaikutuksesta olemassa ja ajasta luodut, todenteolla jo aikoja sitten +olisi tullut oivaltaa. + + + + +IHMISIÄ JA SANKAREITA. + + +I. Ihmisen hartain ilo on ihmetellä, ihailla, missä hän vaan voi sitä +tehdä; mikään ei häntä niin suuresti korota -- vaikkapa vain katoovaksi +hetkiseksi -- hänen pikkumaisuuksiensa yli, kun todellinen ihailu. + +Senvuoksi onkin sanottu: "Kaikki ihmiset, semminkin kaikki naiset, ovat +synnynnäisiä ihailijoita," ja esiintuovat ihailuaan, missä suinkin +voivat. On mahdollista ihailla jotakin -- oli se sitten miten pientä, +vähäpätöistä tahansa; mutta ehdottomasti mitätöntä ei voida ihailla. + +II. Luulen, että sankarien ihailu, joka maailmamme eri aikakausina +tapahtuu eri tavoilla, on ihmisten kaikkien yhteiskunnallisten +suhteitten sieluna, ja että tapa, jolla se -- hyvän tahi huonon vuoksi +-- tapahtuu, on tarkka edistyksen tahi taantumisen mittari, sen mukaan +kumpi niistä sillä hetkellä on vallitsevana. + +III. Maailman rikkautena ovat juuri sen nerokkaat, huomattavat ihmiset. +Heidän ja heidän töittensä vuoksi on se juuri maailmamme -- eikä erämaa. +Ihmisten, jotka täällä ovat eläneet, muisto ja historia -- on maailmamme +voimien loppusumma, sen pyhitetty, ikuinen omaisuus, jonka avulla se +pysyy pystyssä ja kykynsä mukaan pyrkii purjehtimaan edelleen ajan +tuntemattomien syvyyksien yli. + + * * * * * + +IV. "Sankarien ihailua" -- olkoon niin, ystäväni, mutta se on sitä +etupäässä siksi, että meissä itsessämmekin on sankariluonnetta. +Sankarimaailmaa, ei narrien maailmaa -- missä ei kukaan sankarikuningas +kykene hallitsemaan -- sitä me tahdomme, siihen pyrimme! Me puolestamme +tahdomme hyljätä kaiken halpamaisuuden ja valheellisuuden, silloin, vaan +ei ennen, voimme toivoa jalouden ja totuuden meitä hallitsevan. + +V. On kirjoitettu: jos itse olemme orjia, ei meillä ole sankareitakaan. +Emme tunne sankaria, kun semmoisen näemme -- pidämme petkuttajaa +sankarina. + +VI. Sinä ja minä, ystäväni, me voimme tässä hupsujen maailmassa kumpikin +tehdä *yhden* ei-narrin, *yhden* sankarin, jos tahdomme. Siinä olisi +ensi aluksi kaksi sankaria. -- Rohkeutta! Siitäkin koituu itse asiassa +kokonainen sankarimaailma, toisin sanoen siinä on kaikki, mitä me kaksi +sen puolesta voimme tehdä. + +VII. Ennustan, että maailma jälleen alkaa rakastaa totuutta, maailma, +joka luulee olevansa sankarimainen, tahi sankaruuden maailma. Vasta +silloin on siitä koituva voitokas maailma. + +Tosin, mitä merkitystä on maailmalla ja sen voitoilla? Me ihmiset +puhumme liian paljon maailmasta. Kukin meistä antakoon maailman tulla +miksi se tahtoo, voittaa tahi ei voittaa; eikö meille ole uskottu oma +elämämme? Meillehän on suotu pienen pieni aikamäärä kahden ijäisyyden +välillä; meillä ei ole muuta mahdollisuutta. Onnelliset me, jollemme elä +narreina eikä teeskentelijöinä, vaan oikeina, todellisina ihmisinä. Se, +että maailma pelastuu, ei pelasta meitä. Pitäkäämme itsestämme huolta; +on ansiokasta ja velvollisuuteni katsoa lähinnä olevan parasta. +Sitäpaitse, sanoakseni totuuden, ei "maailmaa" koskaan ole muulla tavoin +"pelastettu." Maailmojen pelastamisinto on 18. vuosisadan tuote, sen +liikanaisen tunteellisuuden purkaus. Elkäämme menkö liian pitkälle +siinä! Maailman pelastuksen voin huoletta jättää sen Luojan tehtäväksi, +ja pitää, mikäli voin, huolta omasta pelastuksestani, mihin olenkin +oikeutettu. + +VIII. Sivistyksen suuri laki on: antakaa jokaisen tulla siksi, mihin hän +kykenee; saakoon hän, mikäli mahdollista, kehittää parhaat kykynsä, +voittaa kaikki vastukset, karkoittaa vieraat -- semminkin vahingolliset +-- vaikuttimet luotaan ja vihdoin kehittää omaa olemustaan +mahdollisimman suureksi, oli se mitä laatua tahansa. Erinomaisuudella ei +ole mitään tasa-arvoa, ei ruumiillisessa eikä henkisessä luonnossa -- +kaikki *oikeat* asiat ovat, mitä niiden tuleekin olla. Poro on hyvä ja +kaunis eläin, samaten myös norsu. + +IX. Ensimmäinen velvollisuutemme on masentaa pelkomme. Meidän täytyy +olla siitä vapaat, muuten emme voi toimia. Tekomme ovat orjallisia, +eivät todellisia, vaan näennäisiä, paljasta varjoa; niin, ajatuksemmekin +ovat petollisia, ajattelemme kuten orjat ja pelkurit, kunnes olemme +polkeneet pelon jalkojemme alle. Meidän tulee ja täytyy olla +urhoollisia, käydä eteenpäin, miehekkäästi vapauttaa itsemme -- +turvallisessa vakaumuksessa, että korkeammat voimat ovat meidät +kutsuneet ja valinneet -- ja meidän ei tule peljätä. *Mikäli joku +voittaa pelkonsa, sikäli on hän mies.* + +X. Urhean miehen sopii täällä maailmassa, niin paljosta kun hän onkin +epätietoinen, *olla ainakin itsestään varma*. + +Ei kukaan ihminen, joka maailmassa aikoo saada jotakin mainittavaa +aikaan, saa toivoa täydellisiä tuloksia, ei edes ehdolla: "*Tahdon +päättää työni tahi kuolla.*" Sillä jokaisen omintakeisen ihmisen +terveelle järjelle on maailma aina suuremmassa tahi vähemmässä määrässä +hullujenhuoneen tapainen. + +XI. Suuri on hetki, jolloin vapauden sanoma meidät saavuttaa, jolloin +kauvan orjuudessa ollut sielu vapautuu siteistään ja veltosta +toimettomuudestaan, joskin se ensi alussa on sokea ja hämillään, jolloin +se Luojansa kautta vannoo tahtovansa *olla vapaa*. Vapaa? Tiedättekö, +vapaana oleminen on -- himmeämpänä tahi selvempänä -- koko olemuksemme +syvä laki. Vapaus on päämäärä, johon ihminen maailmassa järkevällä tahi +typerällä taistelullaan, työllään ja kärsimisellään pyrkii. Niin, ylevä +on hetki (tunnetko sinä sitä?), jolloin saamme erämaavaelluksellamme +ensi kerran liekkien ympäröimän Sinainvuoren näköpiiriimme -- ja siitä +lähtien ei savupatsas päivisin ja tulipatsas öisin lakkaa opastamasta +kulkuamme. + +XII. Ihmiset ovat tottuneet kysymään kaikilta henkilöiltä ja asioilta, +alkaen mitättömistä kirjoista aina arkkipiispoihin ja valtioiden +hallitsijoihin, ei: mikä on kutsumuksesi? -- vaan: mimmoisessa +tekotukassa ja mimmoisessa mustassa kolmiossa sinä tänne vaellat? +Taivas, minä tunnen vallan hyvästi kutsumuksesi ja mustan kolmiosikin! +Mutta kysyn sinulta Jumalan nimessä: Mitä sinä *olet*? Et mitään, et +mitään, vastaat! No niin, miten paljon ja mitä -- sitä juuri haluaisin +tietää ja tulenkin sen pian tietämään. + +XIII. Omintakeisesti liikkuva mies -- ei mikään koneellinen nukke -- +joka sijoitetaan jonkun olemuksen sydämeen, on saava sen enemmän tahi +vähemmän liikkeelle. Hän on tekevä luonnon suurimmat epätasaisuudet +*vähemmän* epätasaiseksi. Taipumattomimman on hän tekevä liikkuvaksi; -- +suurenmoista hyötyä on hänen olemassa olostaan täällä. + +XIV. Hankkikaa ensiksi kykenevä mies; silloin olette voittaneet jo +kaikki. Hän voi oppia kaikkea -- tekemään jalkineita, laatimaan +lainmukaisia tuomioita, hallitsemaan valtioita, ja hän on suorittava +kaiken tämän, niinkuin mieheltä sopii odottaakin. Jos sitävastoin +satutte saamaan ei-miehen, joudutte tekemisiin maailman kauheimman +raakalaisen kanssa, joka kenties on sitä kauheampi, mitä tyynemmältä ja +hiljaisemmalta hän näyttää. Vahinkoa, jonka yksi ainoa tyhmyri, jonka +jokainen tyhmyri loppumattomia tuloksia vilisevässä maailmassamme saa +aikaan, ei lainkaan voida numeroilla laskea. Kykenemätön, ammatissaan +taitamaton suutari saa jo melkoisia vahinkoja aikaan, minkä +liikavarpaitten leikkaajat ja epätoivoiset, huopajalkineita käyttämään +pakoitetut ihmiset kylläkin voivat todistaa. Ajateltakoon sitten +kykenemätöntä pappismiestä, kykenemätöntä kuningasta! + +XV. Henki, runoilija -- tiedämmekö mitä nuo sanat merkitsevät? Ne ovat +meille luonnon suuresta tulisydämestä välittömästi lahjoitettu, +innostunut sielu, jotta näkisimme, puhuisimme ja tekisimme totuutta. Se +on luonnon pyhä ääni, joka vielä kerran kaikuu juorujen, lörpöttelyjen +ja pelkuruuden aution, rajattoman alkuaineen kautta, mihin perikadon +partaille joutunut maapallomme on eksynyt. + +XVI. Nero, josta muuan nainen sanoi, että se on _suvutonta_, ei suinkaan +ole minkään erityisen säätyluokan omaisuutta; senvuoksi ei sivistyksen; +ollen jumalallisen kipinän sytyttämä, tulisi pöyhkeillä keinotekoisella +valollaan, joka liiankin usein on lahoa ja fosforoivaa. Me alamme +huomata, ettei tuo ylimyksellinen tunnustus, joka kohteliaalla hymyllä +katsoo alas kalliisiin kansiin sidotuista kirjoista kyhätyltä +valtaistuimeltaan ja pitää jotakin työtä "varsin sievänä rahvaan miehen +tekeleeksi," enää ole paikallaan. Ne ovat onnettomia aikoja +maailmanhistoriassa, jolloin vähimmin sivistynyt on vähimmin +hullaantunut ja lukemattomista kouruista, kuperista, keltaisista ja +viheriäisistä lasisilmistä huolimatta ei ole kadottanut luonnollisten +silmiensä näkövoimaa. Sukupolvelle, joka lukee Cobbet'in romaaneja ja +Burns'in runoelmia, ei sekä kynää että vasaraa käyttelevä mies liene +mitään merkillistä. + +Yhtäkaikki on tuo suojemistapa tullut niin yleiseksi, että lienee +paikallaan katsella kerran asiata toiseltakin puolelta. Otaksukaamme -- +olisiko ihmiselle, joka on saanut luonnolta voimia ja jolla on itsellään +miehekkään luonteen alku -- semminkin jos hänen taipumuksensa osottavat +hänet kirjallisuuden alalle ja edeltäkäsin määräävät hänet ajattelijaksi +ja kirjailijaksi -- näinä merkillisinä aikoina mikään sanottava +onnettomuus olla kasvanut kansan eikä sivistyneiden parissa -- eikö se +pikemmin olisi pienempi onnettomuus? + +Kaikilla ihmisillä on yltäkyllin esteitä; sillä henkisen kasvamisen +täytyy tulla ehkäistyksi ja viivytetyksi, sekä taistellen voittaa +vastukset, jotta se ei jäisi seisomaan jalalleen. Myönnämme, että +keskinkertaiselle luonteelle kaikenlaatuisten palkattujen ja +vapaaehtoisten kielten-, tanssi- ja seurusteluopettajien alituinen +kasvatus ja komentelu -- mikä kaikissa maissa ja kaikkina aikoina +ehdottomasti tulee korkeasyntyisten osaksi -- tavallaan saa aikaan +etevämmyyden, pahimmassa tapauksessa vaan näennäisen etevämmyyden, +vastaavan alempisäätyisen keskinkertaisen luonteen rinnalla: niin on +tavallisesti tyhjäntoimittaja, jos vertaamme häntä työnraatajaan, +ylipäätään sirompi mies; hänellä on laajempi, selvempi kaukonäköisyys; +lukemattomissa pintapuolisissa asioissa -- kenties myös syvemmissä, on +hän silminnähtävästi etevämpi. Päinvastoin on laita, mitä tulee +tavattomiin luonteisiin, joihin on istutettu masentumattoman voiman +siemen, joka kaikitenkin on vapaasti kehittyvä. Semmoisille siemenille +on maaperä, missä ne parhaiten kasvavat, paras. Missä vain on tahtoa, +siellä löytyy tiekin. Neron keralla saa ihminen mahdollisuuden, niin, +varmuuden siitä, että voi sitä kehittää. Usein näyttää siltä, kuin olisi +ymmärtämätön hoito ja kastelu turmiollisempaa kuin hoidon puute ja +kuolettaisi senkin, mitä sokean kohtalon kovuus on säästänyt. Harvoin +tulee Fredrik Suuri tahi Napoleon kasvatetuksi tehtäväänsä varten, +useimmiten he valmistauvat siihen vallan toisia teitä, yksinäisyydessä +ja tuskassa, puutteessa ja epäsuotuisissa oloissa. Meidän aikanamme +tunnemme kaksi nerokasta miestä: Byron ja Burns. Miten täytyikään heidän +molempien luonnon käskystä taistella ja ponnistella kypsän miehuuden +saavuttamiseksi myrskyssä ja ahdistuksessa, jota kesti yli 30 vuotta. -- +Ken taistelee, vaikkapa vain köyhyyttä vastaan ja kovassa työssä, +osottautuu voimakkaammaksi ja taitavammaksi kuin se, joka pysyttelee +taistelusta poissa ja varovasti kätkeytyy muonavaunujen väliin. Mitä +tähän tulee, on muuan nykyajan kokenut havaintojen tekijä lausunut: Jos +minun olisi etsittävä selvästi kehittyneellä luonteella varustettu mies, +jolla todella (määrättyjen rajojen sisällä) on taitoa, rohkeutta, +voimakas henki ja voimakas sydän -- eikä vääristeltyä luonnetta, missä +ylpeyttä pidetään rohkeutena, viisastelevaa ajatuskykyä ja petollista +voiman varjoa taitona ja voimana -- niin etsisin häntä kernaammin +alhaisesta säädystä kuin yläluokkien joukosta. + +Kovaa puhetta on sekin, että se, jonka kaikki tarpeet edeltäkäsin on +täytetty, jonka kyvyille tarjoutuu vain yksi tehtävä: miten hän voisi +edullisimmin niitä kehittää, kykenee saavuttamaan vähemmän todellista +sivistystä kuin toinen, jonka ensimmäisenä suurena tehtävänä ja +velvollisuutena ei suinkaan ole henkinen kehitys, vaan kova työ +jokapäiväisen leivän puolesta. Miten surullisia ovatkaan olot, joissa +niin paljon lupaavat alut saavat kuihtua ja taide kaikkine rikkaine +apukeinoineen ei saa mitään aikaan, ei edes sitä, mitä karu luonto +itsestään tapaa luoda. Vaikka elämä on täynnä hyvää ja pahaa, voi +keinojen ja teiden runsaus meidän päivinämme nousta vaarallisen +korkealle, se voi vahvistaa vääriä viettejä, sen sijaan että ohjaisi ne +oikealle tolalle, ja johtaa peräti surkuteltavaan ja merkilliseen +tulokseen. Kuitenkin, mitä merkitsee sana *sivistymätön* nykyaikana, kun +meillä on kirjoja, kun ne sivistyneen maailman jokaisessa kodissa +kuuluvat taloustarpeisiin? Köyhimmässäkin majassa on kirjoja, on ainakin +yksi kirja, josta ihmissielu vuosituhanten kuluessa on löytänyt valoa ja +ravintoa ja vastaukset syvimpiin kysymyksiinsä; johon vielä tänäkin +päivänä tarkkanäköinen silmä näkee elämän salaisuuden kuvastuvan; +joskaan ei ratkaistuna, niin kuitenkin julistettuna ja profeetallisesti +esitettynä; joskaan se ei tyydytä ymmärrystä, niin se kuitenkin +tyydyttää sisällistä käsitettä, ja se on paljoa suurempi tulos. +"Kirjoissa on koko menneisyyden luomiskykyinen Fenix-tuhka." Mitä +ihmiskunta on ajatellut, keksinyt, työskennellyt, tuntenut ja saanut +selville, on merkitty kirjoihin; ja se, joka on oppinut lukemisen +salaisuuden, voi sen löytää ja omistaa itselleen. + +Mutta mitä kaikki tämä merkitsee? Ikäänkuin ihmisen sivistys, se mitä +sanomme sivistykseksi, täydentyisi yliopistojen, kirjastojen ja +luentosalien avulla; ikäänkuin uuden ihmisen elävä voima yksistään tahi +pääasiallisesti heräisi, syttyisi ja selviäisi voitokkaaseen kirkkauteen +kuolleen kirjaimen avulla ja toisten ihmisten voimista kertomalla! +Shakespeare oli perehtynyt lukemattomiin asioihin, syvälle luontoon, sen +jumalalliseen ihanuuteen ja sen helvetillisiin kauhuihin, sen +enkelikuoroihin ja salaperäisiin valituksiin; syventynyt myös ihmisen +toimintaan luonnossa, hänen taitoihinsa ja temppuihinsa. Shakespeare +tiesi (engl. *kenned*, jolla näihin aikoihin oli melkein sama merkitys +kuin sanalla *canned*, taisi) paljon ihmisistä ja maailmasta, sekä minne +ihmiset pyrkivät alkaen Hurtig emännästä nykyisessä Eastshipissä aina +Casariin vanhassa Roomassa, useissa maissa ja kautta vuosisatojen; +kaikesta tästä oli hänellä selvä käsitys ja kykyä luoda se uudelleen +näkyviimme elävin muodoin. Siinä olivat hänen tietonsa; mutta mitä +tiedät sinä? Et mitään siitä, kenties itse asiassa et lainkaan mitään. +Sinä tunnet vain omat kunniakirjasi, todistuksesi ja akateemiset arvosi; +vain sanoja ja kirjaimia ja niitäkin vallan vähän. -- Selvä katse ja +reipas toimintakyky ovat kaiken opetuksen suurimmat tulokset, harjoitus +on paras opettaja. + +Nykyään ovat tietää ja taitaa kaksi vallan eri sanaa; nämä kaiken +inhimillisen sivistyksen ensi syyt, kaiken oikean sivistyksen peruskivi; +että ihminen etupäässä on kasvatettava työhön, on rauhallisesti sysätty +syrjään muutamaksi sukupolveksi; saamme nähdä millä menestyksellä! +Ajatelkaamme mikä etu sivistymättömillä, työtä tekevillä luokilla on +sivistyneihin, työttömiin verrattuina siinä, että heidän täytyy *tehdä +työtä*. Työ! mikä arvaamaton sivistyksen lähde! Miten valtaakaan työ +koko ihmisen, ei ainoastaan hänen heikkoa tietopuolista ajatuskykyään, +vaan koko toimivan, raatavan, urhean, kärsivän ihmisen; miten se askel +askeleelta herättää uinailevat voimat, poistaa niistä vanhat erehdykset. +Se, joka ei ole mitään tehnyt, ei tiedä mitään. On turhaa istua +pohtimassa tuumia ja pitää viisaita puheita: nouse ylös ja toimi! Jos +tietosi ovat oikeat, niin käytä niitä, kamppaile elävän luonnon kanssa, +koettele suunnitelmiasi nähdäksesi pitävätkö ne paikkansa. *Tee* +jotakin, ensi kerran elämässäsi tee jotakin! niin koittaa sinulle uusi +valo työssäsi. Suunnaton merkitys on työllä; sen avulla saa vähäpätöinen +käsityöläinenkin suurta, valtavaa aikaan, mitä ei kukaan, ei edes +ylhäisimpään asemaan kavunnut, joka ei omin käsin työskentele, pystyisi +tekemään. Ryhdy todenteolla työhön, niin eivät erehdys ja totuus enää ok +seisova vierekkäin: erehdyksessä saavutettu tulos kietoo sinut +olemattoman, negatiivisen suuruuden neliöjuuriin, koeta niitä ratkaista, +saada niistä mitään maallista sisältöä tahi elatusta! Kunnianarvoisa +parlamentinjäsen voi huomata, että "asiat ovat taantumaan päin," hän voi +sen uskoa ja pitää siitä niin pitkän esitelmän, kuin itse haluaa ja +ikävystyttää sillä koko maailman, sillä hänestä ei heru viiniä eikä +öljyä; mutta nokinen kupariseppä, joka luulee saaneensa selville, että +messinki on kasviainetta, koettaa sovelluttaa keksintöään käytäntöön ja +senvuoksi hän huomaakin pian, ettei messinki -- omituista kyllä -- +kelpaa päivällispöydässä haukattavaksi ja ettei kasviaineksista voida +takoa tulenkestäviä avaimia; toisin sanoen: ettei hänen keksintönsä +seiso todellisuuden pohjalla, joten se ei kelpaa mihinkään. Tämmöisen +perusteellisen eron voit huomata kauttaaltaan näiden molempien miesten +elämässä, ja voit käsittää sen seuraukset. Välttämättömyys, jonka tässä +näemme huolellisuuden äitinä, on hyvästi tunnettu keksintöjen äitinä. +Sen, jolta paljon puuttuu, täytyy tietää paljon, tehdä paljon jotakin +saavuttaakseen, päinvastoin kuin sen, jonka ei tarvitse tietää muuta +kuin että sormella vedetään soittokellon nauhasta. + +Tulemme johtopäätökseen, että ihmiselämä on koulu, jossa typerinä +syntyneet -- vaikka heidät survimessa jauhaisit tomuksi -- pysyvät +typerinä, ja ne taas, joille luonto on viisautta suonut, +epäsuotuisimmissakin oloissa kehittyvät viisaudessa. Senvuoksi, millä +kannalla ovatkaan olot aikakaudella, jolloin suurimmat edut muuttuvat +varjopuoliksi! On huomattava: tuossa on kaksi nerokasta miestä, toinen +hoitaa kyntöauraa, toinen ajelee vaakunalla koristetuissa neljän hevosen +vetämissä vaunuissa; he kehittyvät kumpikin -- toisesta koituu Burns, +toisesta Byron; kas tuossa on kaksi lahjakasta miestä, toinen +työskentelee tomuisessa, nokisessa kirjapainossa tehden kovaa työtä ja +kärsien puutetta, toinen asustaa Oxfordin yliopistossa sanakirjojen, +kirjastojen ja tieteellisten apuneuvojen keskellä: edellinen ilmestyy +maailmaan tohtori Franklinina, jälkimmäisestä koituu tohtori Parr.[1] + +[1] Toht. Samuel Parr, eräs turhantarkka tiedemies. + +XVII. Nämä ovat varsinaisia ihmisiämme, suuria miehiämme, tylsien, +tahdottomien kansajoukkojen johtajia, joita ihmiset ikäänkuin kohtalon +käskystä seuraavat. He ovat maailmamme valittuja sieluja. Heillä on tuo +harvinainen kyky, ei ainoastaan "otaksua" ja "ajatella," vaan myöskin +*tietää* ja *uskoa*. Heidän luonteensa pääpiirre oli se, etteivät he +eläneet kuulopuheitten, vaan omien selvien havaintojensa mukaan. Toiset +harhailevat umpimähkään elämän suurilla markkinoilla antaen asioiden +ulkonäön itseään sokaista, jotavastoin nämä perehtyvät itse asioihin ja +senvuoksi voivatkin esiintyä ihmisinä, joilla on ijäti ohjaava tähti +oppaanaan ja joiden jalat astuvat varmoja polkuja. + +XVIII. Niin monta ihmistä kuin kansassa on olemassa, jotka voivat nähdä +taivaan näkymättömän oikeuden ja tietävät, että se myös maailmassa +vallitsee kaikkivaltiaana, yhtä monta ihmistä on myös, jotka estävät +kansakuntaa joutumasta perikatoon. Niin monta eikä yhtään useampaa. +Taivaallinen kaikkivaltias lähettää uusia, yhä uusia ihmisiä, joiden +sydän ei ole kivestä, vaan lihasta -- ja suurinkin vastoinkäyminen, jota +aikoinaan oli niin raskas kantaa, näyttäytyy meille opettajaksi! + +XIX. Suuren miehen elämä, on sanottu, on ikäänkuin raamattu, vapauden +evankeliumi, jota saarnataan kaikille ihmisille, ja jonka kautta me sekä +monta muuta uskomatonta sielua saamme tietää, ettei ylevä luonne vielä +ole kadonnut, tullut mahdottomuudeksi; mistä me rajattoman +jokapäiväisyyden ja halpamaisuuden ympäröiminä kuitenkin huomaamme, että +ihmisen luonne pysyy ijäti jumalallisena ja josta saamme rohkeutta +säilyttää sen, mikä onkin tärkein uskoista, uskon itseemme. + +XX. Sillä samatenkuin evankeliumeista korkein on muuan elämäkerta, +samaten on jokaisen hyvän ihmisen elämäkerta kieltämättä evankeliumi, +joka saarnaa silmälle, sydämelle ja koko ihmiselle, niin että +perkeleittenkin täytyy uskoa ja vapista, tuo iloa uhkuva julistus: +Ihminen on taivaasta syntyisin, ei olojen eikä välttämättömyyden orja, +vaan niiden riemuitseva voittaja. Katso, miten hän voi oppia tuntemaan +itsensä ja vapautensa -- hän on, kuten ajattelija sanoo, "luonnon +Messias." + +XXI. Nykyään aletaan kaikkialla aavistaa, että todellinen voima, jota +kaiken täällä maailmassa täytyy totella, on taito, henkinen käsitys ja +päättäväisyys. Ajatus on kaiken teon äiti, niin, sen elävä sielu, sillä +se ei ainoastaan ole sen alkuaihe, vaan myös sen ylläpitäjä. Ajatus on +siis täällä alhaalla kaiken inhimillisen olemassa olon perustus, alku ja +sisällinen olemus. Tästä syystä, on sanottu, on ihmisen sana -- julki +lausuttu ajatus -- taikasana, jolla hän vallitsee maailmaa. Eivätkö sitä +tottelekin tuulet ja aallot ja kaikki vaikuttavat voimat, sekä elottomat +että elolliset? Yksinkertainen, koneellinen taikakoje lausuu sanan ja +sen käskystä kiitävät laivat tulen siivillä valtamerien poikki. +Kansakunnat ovat vaipuneet eripuraisuuteen, epätoivoon ja synkkään, +raivoisaan sekasortoon, ja katso, heprealaisen marttyyrin ja vapahtajan +lempeä sana, lieventää, hillitsee ja rauhoittaa kaikki. Raakalaisten, +synkät maanääret muuttuvat rauhallisiksi, ihaniksi ja kauhistavan +julmuuden tyyssijat rauhan temppeliksi. Maailman todellinen hallitsija, +joka tahtonsa mukaan muovailee maailmaa kuin pehmeätä vahaa, on se, joka +rakkaudella katselee maailmaa: innostunut ajattelija, jota nykyaikana +sanotaan runoilijaksi. + +XXII. Että Goethe oli ihmisten suuri opettaja, merkitsee samalla, että +hän myös oli hyvä ihminen, että hän itse oli oppinut, taistellut +kokemuksen koulussa ja vihdoin voittanut. Miten monelle sydämelle, jotka +kuoleman lähestyessä nääntyvät uskottomuuden -- todellisen tyhjyyden ja +olemattomuuden -- synkässä vankityrmässä, onkaan vakaumus siitä, että +semmoinen mies oli olemassa, vielä voi olla olemassa, onnelliseksi +tekevä ilosanoma! Katsokoon häntä, ken tahtoo oppia saamaan +jumalanpelkoa ja järkeä keskenään sopusointuun, ken tahtoo kieltää ja +vastustaa petollista ja väärää, uskoa ja kunnioittaa totuutta, pysyä +oikealla tiellä puoluetaistelujen raivoisissa pyörteissä, joissa +ainoastaan tavoitellaan kokonaan outoja, lahonneita päämääriä, jotka +vain päivän pysyvät pystyssä, jotka saattavat kuluneen, +kuolonkamppauksessa olevan yhteiskuntajärjestyksen kiihkeisiin +värähdyksiin raastaen sitä sinne ja tänne; ken tahtoo työskennellä +maailman puolesta ja kuitenkin pysyä maailman saastasta puhtaana -- +katsokoon häntä. Se mies oli siveellisesti suuri, koska hän ajallaan oli +sitä, mitä muina aikakausina useat olisivat voineet olla -- oikea +ihminen. Hänen suurin ansionsa oli se, että hän oli oikea. Samoinkuin +hänen pääominaisuutensa, kaikkien muiden perusta, oli nerokkuus, +ajatuksen syvyys ja voima, samoin oli hänen päähyveenään oikeudentunto, +rohkeus pysyä oikeassa. Ihmettelemme hänen jättiläislujuuttaan, mutta +tämä lujuus oli jalostunut lempeydeksi, samoinkuin maapallomme sisusta +on kallionluja, vaikka sen timantinkovalta povelta versoo esille ihania +kukkia. Ylevin sydämistä oli myös urhoollisin: peloton, uupumaton, +rauhallinen, voittamaton. Hän oli täydellinen mies: lapsen värisevä +tunteellisuus ja hurja innostus voivat sopia yhteen Mefiston halveksivan +ivan kanssa -- hänen monipuolisen elämänsä jokainen vaihe oli sitä, mitä +sen tulikin olla. + +XXIII. Hän oli oikeutta rakastava mies ja täysin selvillä sydämestään, +ja nämä ominaisuudet ovatkin oikean lahjakkuuden perustana. Miten voi +ihminen, jollei hän edes voi selvästi nähdä omaa sydäntään, olla +selvillä päästään? + +XXIV. Viisaammat ja urhoollisimmat ovatkin oikeastaan kaikki samaa +joukkoa. Ei ole yhtään järkevää tahi viisasta miestä, joka ei samalla +myös olisi urhea, rohkea -- muutenhan hänestä ei ikinä olisi tullut +viisasta. Jolleivat Luther, Knox, Anselm,[1] Becket,[2] apotti Samson, +Samuel Johnson[3] olisi olleet tarpeeksi urheita ja rohkeita, mitä +mahdollisuutta olisi heillä silloin ollut tulla viisaiksi, oppineiksi? + +[1] Anselm Canterburystä, kuuluisa teoloogi 11 vuosisadalla. + +[2] Thomas á Becket, arkkipiispa, Englannin kansleri Henrik II:n aikana + +[3] Tunnettu kirjailija, †1784. + +XXV. Mitä muuten tulee noihin mielilauseisiin, joita niin usein on +meihin teroitettu, että ihastuksemme esine läheltä katsoen kadottaa +viehätyksensä, että vain epäselvä, puoleksi tuntematon voi olla ylevä, +ei meidän tarvitse ehdottomasti niihin uskoa. Tässä kuten muissakin +asioissa ei ole tieto, vaan tiedon puute, joka kerskuu ja asettaa +esineen herättämän ihailun sijaan oman ihailunsa. Tietämättömälle on +kenties koko tähtitaivas liikkuvine maailmoineen vähempiarvoinen kuin +Jakobin näkemä uni; Newtonille se sitävastoin on tärkeämpi, sillä sama +Jumala istuu vielä siellä ylhäällä ja pyhät vaikutukset kulkevat ylös ja +alas, kuten enkelit muinoin, ja kun katsomme sitä tältä kannalta, tulee +koko tuo valtava salaisuus vielä syvemmäksi ja jumalallisemmaksi. +Samaten on todellisen henkisen suuruuden laita. Itse asiassa ei tuo +väite, ettei "kukaan ole sankari kamaripalvelijansa silmissä" +todelliseen luontoonkaan sovitettuna johda harhaan. Jollemme ota lukuun +sen jotenkin selvää, pintapuolista tarkoitusta, voidaan se todella +sovittaa vain semmoisiin sankareihin, jotka eivät ole oikeita tahi +kamaripalvelijoihin, jotka ovat liiaksi oikeita. Kelpo Elwoodin mielestä +oli Milton aina sankari. + +XXVI. Joka tapauksessa on paljoa alhaisempaa ja epäjalompaa tehtävää +nuuskia esille virheitä kuin löytää kauneuksia. Arvosteleva kärpänen, +joka istahtaa upean rakennuksen pilarinpäädylle tahi reunalistalle, +kykenee puoli tuumaa etäälle ulottuvine katseineen kylläkin julistamaan, +että tässä on täplä ja tuossa ryhmy, että tämä ja tuo kivi sanalla +sanoen eivät suinkaan ole, mitä niiden *pitäisi* olla. Siinä kohdin +onkin arvosteluhimoinen kärpänen oikeassa. Mutta kokonaisuuden ihanien +suhteitten käsittämiseksi, voidakseen katsoa rakennusta yhtenä ainoana +kokonaisuutena, käsittää sen tarkoituksen ja antaa arvoa sen +yksityiskohtien järjestelylle ja sen tarkoitusta vastaavalle +sopusointuiselle kokonaisvaikutukselle -- siihen vaaditaan Vitruvion +tahi Palladion silmä ja ymmärrys. + +XXVII. On melkoinen erehdys nimittää kiivautta ja itsepäisyyttä +voimaksi. Se, joka saa kouristuskohtauksen, ei ole voimakas, vaikk'ei +kuusi miestä kykenisi pitämään häntä alallaan. Se on voimakas mies, joka +horjumatta kykenee kantamaan raskaimman taakan. Se täytyy meidän alati +muistaa, semminkin levottomina, meluisina päivinämme. Ken ei voi +*vaieta*, kunnes tulee puhumisen ja toiminnan aika, ei ole oikea mies. + +XXVIII. Eivätkö ajatukset, kaikki todellinen työ, niin, vieläpä korkein +hyvekin ole tuskan lapsia? Kuten synkän tuulenpyörteen synnyttämiä. -- +Todellinen *ponnistus*, -- samaten kuin vangin kamppailu vapautensa +puolesta -- on ajatusta. Kärsimykset kehittävät meitä. + + * * * * * + +XXIX. Mimmoisissa oloissa täytyykään välistä viisauden taistella +hulluuden kanssa ja saada hulluus suostumaan siihen, että sitä +suojellaan! + +XXX. Suuren miehen elämä ei ole mitään keväistä ilojuhlaa, vaan +taistelu, marssi, sota ruhtinaskuntia ja suurvaltoja vastaan. Se ei ole +huoletonta huvikävelyä tuoksuvien oranssilehtojen ja viheriöivien +kukkaketojen kautta laulavien runotarten ja kukoistavien impien +seurassa, vaan se on vakava toivioretki hehkuvien hietaerämaiden, lumen +ja jään täyttämien vyöhykkeiden halki. Hän vaeltaa ihmisten parissa; hän +rakastaa ihmisiä sanomattomalla, lempeällä sääliväisyydellä, jommoisella +he eivät voi häntä rakastaa, mutta hänen sielunsa asustaa +yksinäisyydessä, luomakunnan etäisillä perukoilla. Hän levähtää tuokion +vihreissä keitaissa palmupuun ja lähteen ääressä, mutta pian täyttyy +hänen vaeltaa edelleen kauhujen ja loiston, pääpirujen ja arkkienkelien +saattamana. Koko taivas on hänen matkatoverinsa. Kirkkaasti loistavat +tähdet lähettävät hänelle viestejä mittaamattomista avaruuksista; +vaikenevat haudat vainajineen ijäisyyksistä. Oi maailma, miten aijot +turvautua tätä miestä vastaan? Et voi rahoillasi häntä lahjoa ja +yhtävähän hillitä häntä hirsipuillasi ja laeillasi. Hän soluu käsistäsi +kuten henkiolento. Hänen paikkansa on taivaan tähtien parissa. *Sinulle* +voi se olla tärkeätä, sinusta voi se näyttää elämän ja kuoleman +kysymykseltä, mutta hänelle on aivan yhdentekevää, suotko sinä hänelle +hänen täällä maailmassa eläessään tyyssijan matalimmassa majassa vaiko +neljäkymmentä jalkaa korkeammalla, sinun, mielestäsi, niin suunnattoman +mainetornisi huipulla. Ne maailman ilot, jotka todella ovat arvokkaita, +eivät riipu sinusta eikä korkeista asemistasi. Ravinto, vaatetus ja +sielut, joita hän rakastaa, kodikkaan lieden ympärillä, ne ovat hänen. +Hän ei yhtään kaipaa palkintojasi. Katso, hän ei myöskään pelkää +rangaistuksiasi. Et edes siten, että hänet surmaat, voi hänelle mitään. +Oi jospa tässä miehessä, jonka silmistä loimuaa taivaan salama, hänen +olemuksensa perustana ei olisikaan Jumalan vanhurskaus, inhimillinen +jalomielisyys, totuus ja lempeys -- silloin vapisisin maailman puolesta. +Mutta hänen voimansa -- iloitkaamme sen kuullessamme -- on +oikeudentunnon, urhoollisuuden ja säälin summa, joka hänessä asuu. +Teeskentelijöitä ja räätälin kaunistamia ylhäisiä pettureita vastaan +hänen silmänsä iskevät salamoita; mutta ne sulavat kasteiseen sääliin, +lempeämpään kuin mitä äiti voi tuntea, sorrettuja ja rääkättyjä +nähdessään. Hänen sydämensä, hänen ajatuksensa ovat kaikkien onnettomien +pyhäkkö. Maailman edistys on ainiaaksi taattu. + +Mutta onko sinulla käsitystäkään siitä, mitä nerokas mies on? Nero on +"Jumalan antama innostuksen lahja." Se on kaikkeinkorkeimman Jumalan +kieltämätön olemassa olo ihmisessä. Enemmän tahi vähemmän epäselvä +toisissa ihmisissä, on se tässä ihmisessä selvä ja kieltämätön. Niin +sanoo Milton, jonka kuitenkin täytyy olla jotakuinkin asiasta selvillä; +niin vastaavat hänelle kaikkien maailmojen ja kaikkien aikojen äänet. +Tahtoisitko seurustella semmoisen ihmisen kanssa? Ole sitten todellakin +hänen vertaisensa. Onko sinussa kykyä siihen? Opi tuntemaan itsesi ja +todellinen paikkasi elämässä, ja opi myös tuntemaan hänet ja hänen +todellinen paikkansa elämässä ja toimi sitten ylevässä sopusoinnussa +kaiken tämän kanssa. + +XXXI. Nälkä ja alastomuus, vaarat ja solvaukset, vankeus, ristinpuu ja +myrkkypikari ovat useimpina aikoina ja useimmissa maissa olleet +tavallinen markkinahinta, jonka maailma maksaa viisaudesta, sekä +tervehdys, jolla on lausuttu tervetulleiksi ne, jotka ovat tulleet +maailmata valaisemaan ja puhdistamaan. Homerus, Sokrates ja kristityt +apostolit kuuluvat tosin vanhaan aikaan, mutta marttyyrien historia ei +vielä pääty siihen. Roger, Bacon ja Galilei nääntyivät kirkollisissa +vankityrmissä, Tassoa kidutettiin houruhoitolan kopissa, Camôes kuoli +kerjäläisenä Lissabonin kaduilla. Näin huonosti he kohtelivat, näin he +vainosivat profeettoja, ei ainoastaan Judeassa, vaan kaikilla seuduilla, +missä vaan on elänyt ihmisiä. + +XXXII. Kaikkialla, kaikkina aikoina on tämä ollut jumalallisen +luonnollinen kohtalo, sen historia. Mikäpä jumala voisikaan koskaan +saada tahtonsa kuuluville yleisessä kirkolliskokouksessa tahi mahtavassa +Sanhedrim'issä?[1] Koska on mikään jumala osottautunut jokaiselle +"mieluisaksi"? Tavallisesti käykin niin, että ihmiset hirttävät, +murhaavat, ristiinnaulitsevat jumaliaan ja polkevat heitä jaloillaan +pari vuosisataa, kunnes odottamatta huomaavat, että ne olivatkin +jumalia, ja silloin he pitkäkorvaisen elukan tavoin alkavat mölytä ja +kiljua. + +[1] Juutalaisten korkein tuomioistuin. + +Niin sanoo satiiriko ja mitä hän sanoo, on ikävä kyllä surullinen +totuus. + +XXXIII. Ylipäänsä on häpeä nerokkaalle ihmiselle valittaa. Eikö hänellä +ole taivaallinen valo itsessään, johon verrattuna kaikkein maallisten +valtaistuinten loisto on yötä ja pimeyttä? Ja tämmöistä kruunua kantava +pää valittaa lepäävänsä epämukavasti? Nykyaikaisen viisauden papin +täytyy joko kärsivällisesti kestää pienet vastoinkäymisensä ja +kiusauksensa, vaikkapa sairauskin kuuluisi niiden joukkoon, tahi sitten +myöntää, että vanhan ajan uskonvimmaiset ja hourupäiset papit olivat +vilpittömämpiä jumalanpalvelijoita kuin hän itse. + +XXXIV. "Tarvitseeko minun sitä surra," sanoi Kepler yksinäisyydessään ja +ollen nopean avun tarpeessa, "jolleivat ihmiset tahdo tietää mitään +keksinnöstäni? Jos kaikkivaltias Jumala on 6,000 vuotta odottanut +ihmistä, joka näkee mitä Hän on luonut, voinen minäkin puolestani +odottaa kaksisataa vuotta ihmistä, joka käsittää mitä olen nähnyt." + +XXXV. Olkoon kaukana meistä väittää, että järkähtämätön vakavuus on +suuruuden välttämätön ehto; ettei suuri mies voi esiintyä muuten kuin +jäykällä, etikanhappamella naamalla, jota hilpeyden aallot eivät koskaan +saa sulattaa eikä lämmittää! Täällä maailmassa on asioita, joille täytyy +nauraa sekä asioita, joita täytyy ihailla, ja kukaan ei voi pitää +itseään todella henkevänä, jollei kykene antamaan jokaiselle asialle +sille tulevaa tunnustusta. + +Yhtäkaikki on ylenkatse peräti vaarallista ainetta leikiteltäväksi, se +voi tulla kuolettavaksi, jos totumme siinä elämään. Miten tosiaan +voisikaan -- katsoaksemme asiaa sen lievimmältä puolelta -- ihminen +saada suuria tehtäviä päätetyksi, ottaa vaivaa ja työtä osakseen ja +vastustaa kiusausta, jollei hän innokkaasti rakasta sitä, mitä +harrastaa? Kyky tuntea rakkautta ja ihailua onkin pidettävä ylevien +sielujen tuntomerkkinä ja mittapuuna. Järjettömästi ohjattuna aiheuttaa +se paljon pahaa, mutta ilman sitä ei myöskään voi olla mitään hyvää +olemassa. + +XXXVI. Nykyisessä, samoinkuin vanhassa ja yleensä kaikissa +yhteiskunnissa ovat ylimykset, eli ne, jotka pitävät itseään ylhäisön +asemassa -- vaikka sitten vain nimeksi sitä olisivat -- anastaneet +kunniapaikat, jotka samalla myös ovat vaikeuksien, vaaran, niin, vieläpä +kuoleman paikat, jollei vaikeuksia saada poistetuiksi. "Il faut payer de +sa vie."[1] + +[1] Täytyy maksaa hengellään. + +Tämä on varsinainen ja todellinen laki. Kaikkialla ja aina täytyy +ihmisen "*maksaa* hengellään," hänen täytyy, kuten soturin, suorittaa +tehtävänsä henkensä kaupalla. + +XXXVII. Se, joka ei voi olla useiden palvelija, ei myöskään koskaan voi +tulla useiden herraksi, johtajaksi ja vapauttajaksi; -- siinä onkin +oikean mestaruuden merkitys. + +XXXVIII. Ylhäinen sääty, jolla ei ole mitään velvollisuuksia +täytettävinä, on ikäänkuin jyrkän kuilun reunalle istutettu puu, jonka +juuret ovat ajaneet pois kaiken mullan. Luonto ei tunnusta omakseen +ketään ihmistä, joka ei jossakin suhteessa ole marttyyri. Onko todella +olemassa ihmistä, joka elää ylellisesti, suojeltuna kaikkea työtä, +puutetta ja vaivaa vastaan, vaivaa, jonka voittamista juuri sanomme +työksi, niin että hänen vaan tarvitsee venyä pehmeillä patjoilla ja +antaa toisten suorittaa kaikki työnsä ja taistelunsa? + +XXXIX. Mitä aateli oikeastaan merkitsee? Siinä, että reippaasti kärsii +toisten edestä, on aateluus, eikä siinä, että velttona antaa toisten +kärsiä puolestaan. Ihmisten johtaja on se, joka seisoo etumaisen +ihmisrivin edellä, uhmaa vaaraa, jota kaikki muut väistyvät ja joka, +jollei sitä voiteta, tuhoaa heidät kaikki. Jokainen jalo kruunu on +orjantappurakruunu. + +XL. Työskentelevää maailmaa voidaan yhtävähän kuin taistelevaakaan +maailmaa ohjata ilman tekojen ylevää ritarillisuutta ja ilman vastaavia +lakeja ja sääntöjä. + +XLI. Teollisuuden johtajat, jos teollisuutta ylipäänsä voidaan ohjata, +ovat sanan täydellisessä merkityksessä maailman päämiehiä ja +sotapäälliköitä. Jollei heissä ole aateluutta, ei meillä koskaan enää +tule olemaan ylimystöä. Teollisuuden johtajien tulisi todella ajatella, +että he ovat luodut toisesta aineesta kuin verisen nyrkkivallan aikuiset +vanhat päälliköt. Teollisuuden päämiehet ovat todellisia taistelijoita, +ja vastaiseksi ainoat todelliset. Taistellen kaaosta, epäjärjestystä, +peikkoja ja perkeleitä vastaan johtavat he ihmiskuntaa tässä suuressa, +yleisessä ja yksin oikeutetussa sodassa. Tähdet radoillaan taistelevat +heidän puolellaan ja koko taivas ja maa lausuvat kuuluvasti: "Oikein +tehty!" Menkööt teollisuuden johtajat sydämiinsä ja kysykööt vakavasti +itseltään eikö siellä ole muuta kuin rietasta himoa, hienojen viinien ja +kullattujen vaunujen himoa? Sydämistä, jotka kaikkivaltias Jumala on +luonut, en tahdo uskoa moista. + +XLII. Teidän urheiden työmiesjoukkojenne tulee sanan parhaimmassa +merkityksessä olla *teidän* joukkojanne, teidän tulee myöntämällä niille +oikeutettu osuus työn tuloksista järkiperäisesti niitä kasvattaa ja +kokonaan toisilla ja lujemmilla siteillä kuin tilapäisellä päiväpalkalla +tehdä heidät todellisiksi veljiksenne ja pojiksenne. + + * * * * * + +XLIII. Kunnia pienille vähemmistöille, mikäli ne sitä ansaitsevat. +Heidän taistelunsa on usein raskas, mutta aina voitokas, niinkuin +jumalten taistelu. Tancred de Hautevillen[1] pojat valloittivat noin 800 +vuotta takaperin koko Italian, laativat siitä elimellisen kokonaisuuden, +jonka kukin jäsen elävänä liittyi toiseen; he perustivat valtaistuimia +ja ruhtinaskuntia. Näiden normandilaisten koko voima oli 4000 miestä; +Italiassa, jonka he julkisessa taistelussa voittivat ja jakoivat +mielensä mukaan, lienee ollut 8 miljoonaa yhtä rotevaa, mustapartaista +miestä kuin nämäkin. Mistä johtui siis, että normandilaisten pieni +vähemmistö voitti tässä näennäisesti toivottomassa taistelussa? +Pääasiallisesti epäilemättä siitä, että oikeus oli heidän puolellaan, +että he epäselvällä, vaistomaisella, mutta oikealla tavalla noudattivat +taivaallista käskyä ja että siis taivas itse päätti, että heidän täytyi +voittaa. Sen lisäksi tuli -- minä näen sen selvästi -- etteivät +normandilaiset tunteneet pelkoa ja olivat valmiit tarvittaessa kuolemaan +asiansa puolesta. Ajatelkaa sitä: semmoinen ihminen vastaa tuhatta +tavallista! Pieni vähemmistö elköön joutuko epätoivoon! Sen tukena on +koko maailmanavaruus ja pilvi näkymättömiä todistajia katsoo sitä. + +[1] Muuan 1:sen ristiretken päälliköitä. + +XLIV. Mitä taasen tulee "julkisen mielipiteen" voimaan, on se meille +kaikille hyvin tunnettu valta. Sitä pidetään ehdottoman hyödyllisenä ja +arvokkaana, mutta sillä ei suinkaan myönnetä olevan ratkaisevaa eikä +jumalallista voimaa. Tahtoisimme kysyä: mitä jumalallista, mitä todella +suurta on tämän voiman avulla saatu aikaan? Oliko se julkisen +mielipiteen voima, joka pakoitti Columbuksen Amerikaan, tahi joka sai +Johan Keplerin luopumaan ylellisestä elämästä Rudolfin astroloogien ja +silmänkääntäjien parissa ja sen sijaan nääntymään hätään ja puutteeseen, +sillaikaa kun hän sai selville kiertotahtien todellisen järjestelmän? + +XLV. Usein on sanottu ja aina uudelleen tulee se toistaa, että kaikki +uudistukset -- siveellisiä lukuunottamatta -- osottauvat turhiksi. +Valtiolliset uudistukset, joita kyllä kiihkeästi vaaditaan, voivat kyllä +tukahduttaa rikkaruohot (myrkylliset ilmiantajat, lukemattomat +hyödyttömät syöpäläiset), mutta ne jättävät maaperän karuksi, joten on +tietämätöntä kantaako se nyt jaloja hedelmiä vaiko uutta rikkaruohoa. +Siveellistä parannusta taasen voimme toivoa vain siinä suhteessa, että +tulee olemaan yhä enemmän ja enemmän hyviä ihmisiä, jotka suopea +sallimus lähettää levittämään hyvää siementä; -- sanan täydellisessä +merkityksessä *kylvämään*, kuten elävä puu levittää siemeniään. Tämä on +kaikkina aikoina ollut hyvän ihmisen tehtävä ja luonne; hän on hyvän +salaperäinen, luova keskipiste: hänen vaikutusvoimaansa ei lainkaan +voida määrätä; sillä hänen työnsä eivät kuole, ne ovat ijäisyydestä ja +ovat ijäiset; ne jäävät alati elämään, uudessa muodossa, yhä laajemmalle +leviävinä, ja niistä uhkuu elämää. Sinä, joka kauhistut aikakautesi +paheita ja kurjuutta ja arvelet, että nykyajan Diogenes tarvitsisi +*kaksi* lyhtyä kirkkaalla päivällä, ajattele toki: aikasi yli ei sinulla +ole mitään valtaa; sinun tehtäväksesi ei ole annettu hukkuvan maailman +pelastamista; vain yhden ainoan ihmisen yli on sinulla täydellinen, +rajoittamaton, vastustamaton valta, -- vapauta hänet, tee hänet +rehelliseksi, niin teet sinä jotakin, teet sinä paljon, ja työsi ja +elämäsi eivät ole olleet turhia. + + + + +VÄÄRÄT TIET JA TARKOITUKSET. + + +I. On todellakin niin. Me olemme puhuaksemme vanhan kansan tapaan +"unhoittaneet Jumalan;" tahi -- käyttääksemme uudenaikaisinta lausetapaa +ja esittääksemme asian varsinaisen totuuden -- olemme saaneet +maailmastamme käsityksen, joka *on väärä*. Olemme rauhallisesti +ummistaneet silmämme kaiken olevan todellisuudelle ja katselemme vain +sen harhakuvia. Uskomme rauhallisesti että koko maailmamme sisällinen +olemus on suuri, käsittämätön "*kenties*." Ulkoapäin se kieltämättä on +suurehko nautatalli ja työhuone suunnattomine keittiöineen ja pitkine +pöytineen, ja vain se on viisas, jonka onnistuu päästä niiden ääreen. +Kaikki maailmaa koskeva *totuus* on epävarmaa; vain se, mikä koskee +voittoa ja tappiota, ravintoa ja kunniaa, on ja pysyy "varmana" +käytännölliselle ihmiselle. + +II. Samaten on itse asiassa niiden kansojen laita, jotka tuntevat +itsensä kurjiksi, onnettomiksi. Kansakuntien entiset johtajat, +profeetat, papit, tahi miksi niitä sanottaneekin, tiesivät sen vallan +hyvästi ja aina meidän päiviimme saakka ovat he saarnanneet ja +teroittaneet meihin totuutta. Kansojen uudet johtajat, joilla myös on +koko joukko nimiä -- sanomalehtimiehiä, valtiomiehiä, valtiotalouden +opettajia j. n. e. -- ovat peräti sen unhoittaneet ja ovat valmiit sitä +kieltämään. + +Mutta yhtä kaikki pysyy se ijäti voimassa, kukistumattomana, ja +epäilemätöntä on, että meidän täytyy jälleen oppia käsittämään tämä +totuus ja uudelleen tunnustaa se todeksi. Meitä kaikkia tullaan +ruoskimaan ja kurittamaan, kunnes vihdoin opimme sen tuntemaan, tahi +kuritetaan meidät kuoliaaksi, sillä kieltää sitä ei voida! + +Kun kansa oli onnetonta, oli tuo vanha profeetta oikeassa sanoessaan +sille: Olette unhoittaneet Jumalan, olette luopuneet Jumalan tieltä, +muutoin ette olisi tulleet onnettomiksi. Te ette ole eläneet totuuden +lakien mukaan, vaan petoksen, valheen lakien mukaan, ehdoin tahdoin +vääristelleet totuutta, siksi onkin luonnon kärsivällisyys lopussa, +siksi olette joutuneet tähän. + +III. Maailmassa on yö ja viipyy vielä kauvan, ennenkuin päivä koittaa. +Vaellamme suitsevien, kytevien raunioitten keskellä ja aurinko sekä +taivaan tähdet ovat ikäänkuin laastut pois joksikin aikaa, ja kaksi +suunnatonta aaveolentoa: *teeskentely* ja *jumalankieltäminen* +rehentelevät yhdessä tuon ahnaan pedon, *himokkuuden* kanssa ympäri +maapallomme ja sanovat sitä omaisuudekseen. Parhaiten voivat täällä +unikeot, joiden koko olemassa olo on velttoa unennäköä. Meillä ei ole +uskontoa, ei ole Jumalata. Ihminen on kadottanut sielunsa ja yrittää +turhaan parantaa yhteiskuntaa. Turhaan surmaa hän kuninkaita, valmistaa +kapinoita, vallankumouksia, laatii lakeja -- parannuskeinoa ei ole. + +IV Eräillä sukupolvilla, kuten esim. nykyisellä, on merkillinen tehtävä +maailmanhistoriassa. Niinkuin apinat istuvat he nuotion ääressä metsässä +ymmärtämättä ylläpitää tulta uusilla risuilla. Pian täytyy heidän se +jättää ja vaeltaa edelleen -- arvatenkin kaaokseen, valtakuntaan, jonka +Siionin vuorena on Bedlam.[1] Mutta käykin selville, ettei maailma +olekaan tehty syötävästä ja juotavasta, sanomalehtireklaameista, +kullatuista vaunuista, prameudesta ja koristeista; ei, se on kokonaan +toisista aineksista, Vanhat roomalaiset, niinkuin Suetonius heitä kuvaa, +turmeltuneet, lavertelevat kreikkalaiset Rooman keisarikunnan +rappeutumiskaudella -- meillä on useampi kuin yksi esimerkki, elkää +lisätkö enää niiden lukua! Sankariudetta, -- ei jäliteltyä, hervotonta +sankariutta -- ilman julkilausuttua tahi mykkää tunnetta, että ihmisen +elämässä on jotakin jumalallista, että hänen historiansa todella on +ijäisyyden vertauskuva -- ei Roomaa olisi ollutkaan; _se_ se juuri oli, +mikä loi vanhan Rooman, vanhan Kreikan ja juutalaisten valtakunnan. +Apinat vain räpyttelevin silmin loikovat nuotion ääressä, jota he eivät +kykene ylläpitämään uusilla puilla; he sanovat, että se kyllä on palava +puittakin, tahi, voi, he sanovat sen ijäksi sammuvan: se on surullinen +näky. + +[1] Tunnettu hourujenhoitolaitos Lontoossa. + +V. Lukemattomat ihmiset ovat kuolleet; kaikkien ihmisten täytyy kuolla; +-- meidän kaikkien viimeinen lähtömme tapahtuu tuskan tulisissa +vaunuissa. Mutta kurjaa on, säälittävää, täytyä elää tietämättä miksi; +kovaa on tehdä työtä mitään ansaitsematta; olla sydämestä ja sielusta +väsynyt, veltto, koko elinaikansa kuolla hitaasti vangittuna kuuroon, +kuolleeseen, loppumattomaan "hoida itsesi!" -periaatteeseen, ikäänkuin +Phalaris-härän loihdittuun, rautaiseen vatsaan! Moinen on ja on alati +oleva sietämätöntä Jumalan luomille ihmisille. + +VI. Emme voi vaeltaa millään nykyisen elämän julkisella valtatiellä, +emmekä edes kaukaisimmalla sivupolulla kohtaamatta ihmistä tahi +inhimillistä pyrintöä, joka ei ole kadottanut ijäisyyden ja totuuden +toivoa ja kohdistanut toivoaan ajalliseen, puolittain tahi kokonaan +väärään, pettävään. Kunnianarvoisa parlamentinjäsen valittaa, että +Yorkshiren verankutojat väärentävät tuotteitaan. Taivas, itse paperi, +jolle kirjoitan, on nähtävästi suureksi osaksi valmistettu hyvästi +silitetystä kalkkiseoksesta ja tekee kirjoittamiseni hankalaksi! On +onnen kauppa, jos nykyään enää voi saada todella hyvää paperia -- +jotakin todella huolellisesti tehtyä työtä, etsittäköön mistä tahansa, +haavemaailman korkeimmalta huipulta aina alhaisimpaan, loihdittuun +jalustaan saakka. + +Katsokaamme esim. tuota suurta, seitsemän jalan korkuista hattua, jota +kuljetetaan pitkin Lontoon katuja ja jota ystäväni Sauerteig syystä +kyllä pitää varsin tärkeänä englantilaisena merkillisyytenä. "Suokoon +Jumala," sanoo hän, "että se olisi korkein huippu, minkä Englannin +petkutusala voi saavuttaa ja josta sen jälleen täytyy kääntyä alaspäin!" +-- Hattujentekijä Lontoon Strand'illa sijoittaa näet -- sen sijaan että +valmistaisi parempia huopahattuja -- suunnattoman, 7 jalkaa korkean +paperihatun pyörille, antaa miehen ajella sillä pitkin katuja ja toivoo +*täten* saavuttavansa menestystä. Hän ei ole *yrittänyt* tehdä parempia +hattuja, niinkuin maailma häneltä vaatii ja mitä hän terävällä älyllään +arvatenkin voisi tehdä, vaan hän käyttää koko uutteruutensa saadakseen +meitä uskomaan, että hän on tehnyt parempia hattuja! Myöskin hän tietää, +että petkuttaja nykyaikana on tullut jumalaksi. Elä naura hänelle, +lukijani, tahi elä ainoastaan naura. Hän on lakannut olemasta +naurettava; hänestä koituu nopein askelin surkuteltava. + +Tässä on pahan varsinainen tyyssija; yleisen yhteiskunnallisen +syöpähaavan keskusta, tuon taudin, joka uhkaa kaikkia nykyajan oloja +kauhistavalla kuolemalla. + +VII. Inhimillisissä oloissa ei nykyään kiertele tervettä elämänverta, +vaan ikäänkuin inhoittavaa, rikkihappoista mustetta, joka syövyttää, +kuluttaa ja uhkaa turmella kaiken; nykyajan meluava yhteiskuntaelämä on +sähköistä ja todenteolla ja totisesti pirun riivaamaa! Sillä sanalla +sanoen mammona ei ole jumala, vaan piru, ja vieläpä hyvin halveksittava +pahahenki. Seuratkaa vain uskollisesti paholaista, silloin voitte olla +varmat siitä, että joudutte hänen valtoihinsa -- minne muualle +voisittekaan joutua? + +VIII. Harvat historian tahi muinaistarujen kertomuksista lienevät +merkillisemmät kuin muhamettilainen legenda Mooseksesta ja asujamista +Kuolleen meren rannikoilla. Asfalttijärven rannoilla asui voimakasta +kansaa, mutta tämä heimo oli -- niinkuin me kaikki olemme taipuvaisia +tekemään -- unhoittanut Luonnon sisällisen totuuden ja tottunut +petollisuuteen ja pintapuolisuuteen ja he olivat joutuneet varsin +kurjaan tilaan, niin, he olivat paljoa syvemmän järven äyräillä kuin +Kuollut meri. Silloin suopea taivas lähetti heidän luokseen profeetta +Mooseksen julistamaan varoituksen sanoja, joista olisi saatu kylliksi +parannuskeinoja. Mutta ei! Kuolleen meren rannoilla, asujat eivät, +niinkuin melkein aina on laita, kun raaka sukupolvi tulee sankarien ja +profeettojen kanssa tekemisiin, huomanneet Mooseksessa mitään hyvää. He +kuuntelivat häntä vastahakoisesti, vieläpä pilkaten ja ivaten; hänen +puheensa "väsyttivät" heitä ja he julistivat pitävänsä häntä +petkuttajana, niin, joutavana lavertelijana. Moisen käsityksen saivat +nämä ihmiset Kuolleen meren rannoilla Mooseksesta ja he väittivätkin, +että hän luultavasti oli petkuttaja ja aivan varmasti ikävystyttävä +jaarittelija. + +Mooses lähti pois koko maasta, mutta Luonto ja sen ankarat totuudet +jäivät jälelle. Kun hän seuraavalla kerralla tuli heidän luokseen, +olivat ihmiset Kuolleen meren rannikoilla "kaikki muuttuneet apinoiksi." +Ne istuivat puissa, irvistelivät mitä luonnollisimmalla tavalla, +jaarittelivat järjettömyyksiä ja pitivät koko maailmaa suurena +"humpuukina"! Maailma *oli todella tullut* tyhjäksi varjoksi näille +apinoille, jotka sitä semmoisena pitivät. Niin he vielä tänäkin päivänä +istuvat ja lavertelevat; ainoastaan jokaisena sabbattina herää heissä, +luulen minä, hämärä, vaistomainen muisto entisyydestä ja silloin he +tylsin katsein tuijottavat asioiden ihmeelliseen, hämärään järjestykseen +-- kaikki on heille käsittämätöntä, he itse ja maailma -- ja räikeällä +örinällä tahi naukunalla he silloin tällöin ilmaisevat ihmettelyään -- +tuon suurimman ja surullisimman ihmetyön vuoksi, mitä ihmisen tahi +apinan äly koskaan voi käsittää! He eivät ajallaan käyttäneet sielujaan +ja ovat senvuoksi ne kadottaneet. Nyttemmin he pyhittävät sabbattiaan +vain siten, että rääkyen istuskelevat puissa ja muistelevat hämärästi, +että heilläkin joskus oli sielu. + +Oletko, oi vaeltaja, koskaan kohdannut moisia luontokappaleita +vaelluksellasi? Minusta näyttää, että varsinkin meidän aikoinamme +semmoisia on ylen runsaasti. + +IX. Jos ihmisissä oleva tosi ja jalo, heidän ihanteensa, ovat kadonneet +eikä mitään muuta ole jälellä kuin räikeä itsekkyys ja ahneus, niin +eivät he voi elää, ja kohtalo, koko maailman äiti, tuomitsee heidät +armotta kuolemaan. Tällöin ihmiset keksivät itselleen helpon ja +mieluisan syömä- ja juomafilosofian ja sanovat syömisen ja märehtimisen +hetkinä, joita he nimittävät mietiskelyhetkiksi: "Sieluni, ole iloinen, +onhan sangen hyvä, että olet korpin sielu," ja usein, ennenkuin +aavistavatkaan, tietävät valmistautua, joutuvat he jo hajoamisesta +johtuvien tuskien valtaan! + +X. Mutta kuitenkin on vahinko, että sielumme ovat kadonneet. Meidän +täytyy vielä kerran varmasti etsiä ja löytää ne jälleen, muutoin käy +meille joka suhteessa hullusti. Joku määrä sielua on ehdottomasti +tarpeeseen, jos mieli suojella ruumista peloittavalta häviöltä -- +mätänemästä suolan puutteessa. Tunnemme ihmisiä, joilla on ollut +kylliksi sielua säilyttämään ruumista -- ja heidän viittä aistiaan +mätänemästä ja -- säästämään suolaa. Tunnemme tämmöisiä ihmisiä ja -- +kansoja. + + * * * * * + +XI. Vaaditaan siis *todistus* Jumalan olemassa olosta? *Todistettava* +Jumala! Pieninkin elävistä olennoista pyrkii todistamaan itselleen +korkeimman, ijäisen olemassaoloa, toisin sanoen, se pyrkii, kun asiata +oikein katselemme, pääsemään selville ja omistamaan itselleen -- tuota +korkeinta, ijäistä, *jossa se elää*, työskentelee ja on! + +XII. Sinä et tahdo mitään salaisuuksia, et mitään salaisia oppeja; sinä +tahdot vaeltaa maailmasi läpi siinä auringonvalossa, jota itse nimität +totuudeksi tahi sen käsilyhdyn valossa, jota minä sanon +advokaattilogiikaksi -- sinä tahdot "selittää" kaikki, tehdä kaikesta +itsellesi "tiliä" -- muutoin et usko mitään? Niinkö, vieläpä tahdot +koettaa nauraa sille? Jokainen, joka tunnustaa käsittämättömän, +kaikkialla läsnäolevan, salaisen maailman olemassaolon, joka on +kaikkialla, jalkojemme alla, ympärillämme, käsiemme välissä, jolle koko +maailman avaruus on temppelinä ja temppelipappina ja samalla myös +keittiönä ja navettana, on sinun silmissäsi houkkio, mielipuoli mystiko; +hänelle sinä säälivästi hymyillen tarjoot lyhtyäsi ja alat loukattuna ja +suuttuneena kiljua, jos hän sitä potkasee? -- Mies parka! Eikö lehmäsi +vasikoi? Eikö härkäsi siitä? Ja sinä itse, etkö olekaan syntynyt? Etkö +tulekaan kuolemaan? "Selitä" minulle kaikki tämä, tahi tee jompikumpi +seuraavasta kahdesta asiasta: poistu typerine jaaritteluinesi johonkin +kaukaiseen, yksinäiseen paikkaan tahi, mikä olisikin parempi, heitä pois +tyhmät ajatuksesi ja itke -- ei sitä, että ihmettelyn aikakausi on +ohitse ja että Jumalan maailma on kadottanut ihanuutensa ja tullut +jokapäiväiseksi, vaan sitä, että sinä tähän saakka olet ollut +tuulenpieksäjä ja likinäköinen sanansaivartaja. + +XIII. Järjestelmällisyys, joka yhäti pitää katseensa omaan napaansa +kiinnitettynä ja toivon ja pelon sekaisella tuskallisella kiihkolla +kysyy itseltään: Olenko oikealla vai väärällä tiellä? Tulenko autuaaksi +vai joudunko kadotukseen? mitä on *tämä* itse asiassa muuta kuin uusi, +rajaton itsekkyyden ilmaus, joka, vaikka onkin rajaton, ei siltä aina +ole taivaallinen! Veljeni, koeta niin pian kuin mahdollista kohottaida +kaikkea tätä ylemmäksi. "Sinä olet väärällä tiellä; sinä luultavasti +joudut kadotukseen." Pidä sitä tosiasiana, totuta itsesi siihen +ajatukseen, jos sinä olet *mies*. Vasta silloin on sinua ympäröivä +maailma oleva sinulle alamainen, ja keskiyön synkästä lammista on +silloin koittava ikuinen aamusarastus, joka on valaiseva tukalan polkusi +yli kaikkein toiveittesi, kaiken pelkosi ja antava taivaallisen +Memnoninsoitannon kaikua sydämessäsi. + +XIV. Voi, vähimmin tuottelias kaikista kuolevaisista on alakuloinen +haaveilija. Vaikkapa myönnämmekin, että hän on vilpitön eikä tahallaan +meitä petä, niin -- mitä hyvää hänessä on? Eikö hän alati esiinny täällä +loppumattoman epätoivon opettajana ja hervottoman, sairaloisen +kykenemättömyyden perikuvana? Hänen hyveensä on etupäässä semmoista, +joka jokaisella lihassyyllä tuntee oman arvonsa! Moinen hyve on +sairaloista, siitä tuntuu kuin olisi se lasista, joten se ei uskalla +antaa itseään koskettaa eikä hievahtaakaan paikaltaan. Se ei voi saada +mitään aikaan -- korkeintaan alituisella, huolekkaalla hoidolla pitää +itsensä hengissä. + +XV. Itsensä tutkiminen on pettämätön sairauden oire, joko se sitten on +parantumisen enne tahi ei. Sairaloinen hyve tavallisesti kuluttaa ja +kalvaa itseään katumuksessa ja pelvossa, tahi, mikä on vielä pahempi, +esiintyy rehennellen, turhamaisena ja puheliaana. Molempiin ilmiöihin on +itserakkaus syynä, tahi hyödytön "taaksepäin-katseleminen" jo kulkemamme +tien mittaamista varten, vaikka toki ainoa tehtävämme on uupumatta +pyrkiä eteenpäin ja edistyä matkalla. + +Jos jollakin inhimillisen elämän alalla, niin toki sen sisimmällä ja +lähimmin elämää koskevalla, nimittäin siveellisellä, on hyvä, että on +kokonaisuutta ja itsestään tietämättömyyttä, mikä juuri osottaa, että +siveelliset tunteet ovat oikeita. Vapaa, järjellinen tahto, joka asuu +meissä sekä meidän kaikkeinpyhimmässämme, olkoon todella vapaa, ja +toteltakoon sitä kuin jumaluutta, mikä onkin sen oikeus ja sen pyrkimys. +Todellinen kuuliaisuus on alati mykkä. + +XVI. Ihminen on lähetetty tänne, ei epäilemään, vaan tekemään työtä; +ihmisen päämääränä -- niin on aikoja sitten kirjoitettu -- on toiminta, +ei ajatteleminen. Täydellisessä tilassaan oli kaikki ajatteleminen vain +toiminnan kuva ja innostava symbooli, ja filosofiaa oli olemassa vain +runouden ja uskonnon muodossa. Ja kuitenkin, miten voidaan sitä +tässäkään vaillinaisessa muodossa välttää, miten tulla toimeen ilman +sitä? Ihminen seisoo ikäänkuin luonnon keskipisteessä; hänen pienen +pieni aikamääränsä on osa ijankaikkisuudesta, hänen kädenlaajuinen +tilansa on rajattomuuden ympäröimä. Miten voisikaan hän olla itseltään +kysymättä: Mitä minä olen? Mistä minä tulen? Minne olen kerran joutuva? +Ja miten voi hän näihin kysymyksiin saada muuta vastausta kuin +pintapuolisia, vaillinaisia viittauksia, jommoisia olemme tottuneet +kuulemaan äidiltä, kun tämä koettaa saada uteliasta, tietämätöntä +lastaan rauhoittumaan? + +Metafysiikan sairaloisuus on niinmuodoin alati kestävää. Kaikkina +aikoina täytyy näiden kysymysten kuolemasta ja ijäisestä elämästä, +pahuuden alkujuuresta, vapaudesta ja välttämättömyydestä alati uusissa +muodoissa sukeltaa esiin, ja yhäti täytyy aika ajoin toistaa yritys +saada luoduksi meille selvä suunnitelma maailman avaruudesta. Mutta +alati ikävä kyllä menestyksettä, sillä miten voisikaan ajallinen, +katoova laatia tyydyttävän ja täydellisen selityksen ijäisestä, +äärettömästä? + +XVII. Sinä et tarvitse mitään "uutta uskontoa," ei myöskään ole +todenmukaista, että tulet semmoista saamaan. Sinulla on jo enemmän +"uskontoa," kuin sitä osaat käyttää. Tiedäthän tänäpänä kymmenen sinulle +annettua velvollisuutta, sinä näet hengessä *kymmenen* asiata, jotka +*pitäisi* tehdä, *yhden* verosta, jonka todella *teet*! Täytä toki yksi +niistä, se on itsestään selvästi osottava sinulle kymmenen muuta, jotka +voidaan ja täytyy suorittaa. "Mutta entäs tuleva kohtaloni?" Niin, +tuleva kohtalosi! Tuleva kohtalosi näyttää minusta, sillaikaa kun teet +sen tarkemmaksi kysymykseksi -- varsin arveluttavalta. En usko, että se +tulee olemaan hyvä! Eikö jo pohjoismaiden Odin lukemattomia vuosisatoja +sitten, historian aamusarastuksessa, opettanut meille, vaikka hän oli +vain "pakanaraukka," ettei pelkurilla ole eikä voi olla hyvää kohtaloa, +ei mitään turvasatamaa missään, paitse alhaalla Helassa, synkän yön +valtakunnassa! Pelkurit ja hylkiöt ne himoitsevat huvia ja nautintoa, +mutta kammovat surua ja tuskaa. Tässä ja tulevassakin maailmassa ovat +pelkurit semmoisten luontokappaleiden heimona, joka on luotu ainoastaan +kartettavaksi ja halveksittavaksi. Muuhun he eivät kelpaakaan, muuta he +eivät ansaitse. -- Odinia korkeampi ja suurempi olento on tullut tänne +maailmaan opettamaan meille suurempia asioita kuin Odin. + +Veljeni, sinun täytyy rukoilla itsellesi *sielua*; sen saavuttamiseksi +täytyy sinun taistella ikäänkuin elämä ja kuolema olisi kysymyksessä. +Voita sielusi takaisin! Tiedä, ettei "uskonto" ole *ulkonaista* +lääkettä, vaan oman itsesi, oman sielusi sisällinen herääminen, ja ennen +kaikkea -- elä enää puhu minulle "uskonnosta" eikä "uusista +uskonnoistasi!" + +XVIII. Sangen totta on mitä muuan viisas meille opettaa, ettei "epäilyä +voida poistaa millään muulla keinoin kuin työllä." Ottakoon senvuoksi +se, joka vaivaloisesti pimeydessä tahi hämärässä hapuilee eteenpäin +innokkaasti rukoillen, että pimeys vaihtuisi päivänkoittoon, myöskin +huomioonsa tämän toisenlaatuisen ohjeen, joka minusta on niin äärettömän +arvokas. *Täytä velvollisuutesi, joka on sinua lähinnä*, ja jonka tiedät +velvollisuudeksi! Seuraava velvollisuutesi on silloin oleva paljoa +selvempi ja helpompi täyttää. + +XIX. Oi veljeni, meidän täytyy kaikin voimin saada sielumme ja +omatuntomme hereille, meidän täytyy vaihtaa turhat puuhamme rehelliseen +työhön ja kiviset sydämemme eläviin, lihasta luotuihin sydämiin. Silloin +käy meille selväksi -- ei yksi tehtävä -- vaan loppumaton sarja +velvollisuuksia, jotka ovat täytettävät. *Täytä* niistä ensimmäinen, +niin on toinen jo näyttävä selvemmältä ja oleva helpommin +suoritettavissa; toinen, kolmas ja kolmastuhannes ovat silloin tuleva +meille mahdollisiksi suorittaa. + +XX. Hurskautta, ylevää mieltä, joka meitä innostaa pyrkimään taivaaseen, +ei voida saavuttaa eikä "oppia" uutterimmallakaan katkismuksen-luvulla +eikä saarnojen kuuntelemisella. Voi, ei toki! Kokonaan toisilla +keinoilla -- etupäässä hyvän, väsymättömän esimerkin avulla, odottamalla +oikeata mielentilaa ja oikeata hetkeä, jolloin tuo ihme tapahtuu, toisin +sanoen "Jumalan armo" meissä vaikuttaa, voi pyhä henki vaikuttaa +sielusta sieluun. Miten sanomattoman monin verroin tehokkaammin kuin +kokonainen kirjasto jumaluusopillisia teoksia vaikuttaa joskus mykkä +teko: jumalaapelkäävän, hurskaan, jalon isän tahi äidin katse? -- -- -- +-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- + +Täytyy todella hämmästyä sitä sammuneiden aatteiden paljoutta ja +vaihtelevaisuutta, joka nykyään, joskus uhkaillenkin, ahdistelee +ihmisparan järkeä vaatien uskoa. Laumoittain, melulla ja pauhinalla +saapuu niitä järkipahasen kimppuun ja ne esiintyvät, ikäänkuin olisivat +täysin eläviä, elinkykyisiä aatteita. + +XXI. Tuota laimeata deismiä, joka nykyään täällä Englannissa on enimmin +levinnyt uskonto, ei kyllin nopeasti voida maailmasta karkoittaa. Mitä +on semmoisen ihmisen oikea olemus, ihmisen, joka vetotaudintapaisella +kiihkolla taistelee teoreettisen, kaikkialla vertauskuvana esiintyvän +jumalan ja sen palveluksen puolesta, mutta muutoin ajatuksissa, sanoissa +ja töissä, esiintyi hän sitten missä tahansa, elää ikäänkuin hänen +uskontojärjestelmänsä olisi vain kohtelias lausetapa ja hänen +teoreettinen jumalansa vain kaukainen epäjumalankuva, jonka kanssa +hänellä mieskohtaisesti ei ole mitään tekemistä? + +Sinä narri! *Ijankaikkinen* ei ole mihinkään määrättyyn paikkaan +rajoitettu kuva; Jumala ei ainoastaan ole siellä, vaan myöskin täällä, +tahi sitten ei missään. -- Hän on hengityksessäsi, ajatuksissasi ja +teoissasi, ja sinä olet viisas, jos sen aina muistat. Jollei Jumalata +olekaan, niinkuin narri sydämessään sanoo, niin jatka vaan ulkonaisesti +hurskasta elämätäsi ja huulilla rukoilemistasi, pysy edelleenkin +ahnaana, petollisena ja ontossa, viekkaasti mietityssä +pintapuolisuudessasi, johon tämän maailman mammona sinut johtaa; mutta +jos Jumala *on olemassa*, sanon minä, silloin -- varo itseäsi! Ja +yhtäkaikki, oli miten tahansa, mitä olet sinä? Ateisti vaeltaa väärillä +teillä ja kuitenkin on hänessä, kuten näemme, hiukkanen totuutta. Sinuun +verrattuna on hän totuudessa, sillä sinä, onneton kuolevainen, elät +kokonaan valheessa, *olet* kokonaan valetta. + +XXII. Voitteko kuvitella, että joku ihminen kehoittaisi lähimmäisiään +uskomaan Jumalaan, jotta yläluokka luopuisi etuoikeuksistaan ja +Manchesterin työväki rauhallisesti pysyisi kutomakoneittensa ääressä? +Moinen ajatus on hassumpi kuin mikään reklaamijulistus, jota nykyään +kuljetetaan tangon nenässä väkirikkailla kaduillamme! Ystäväni, jos +kerran saat uskon Jumalaan, niin olet huomaava, että etuoikeudet, +Manchesterin työmiesmetelit, kykenemättömät parlamentit, häilyvät +ministeristöt, hurjin yhteiskunnallinen sekasorto, niin, koko +maapallomme tuleen leimahtaminen ovat sinusta sivuseikkoja uskoosi +verrattuina. + +XXIII. Ihminen, joka rehellisesti ryhtyy työhön, ja koko sielullaan +siihen syventyy, saa aina jotakin toimeen. Sanoohan Dante, että itse +Saatana oli kunnioitettava olento verrattuna noihin "kultaisen +keskitien" enkeleihin -- semmoisia on meidän päivinämme ylen runsaasti +-- jotka eivät olleet uskollisia eikä kapinoivia, vaan ainoastaan +ajattelivat omaa vähäpätöistä itseään. Danten helvetissä olivat juuri +ryhdittömät, kaikkeen taipuvat ihmiset tuomitut kauheimpaan +rangaistukseen: _non han speranza di morte_, heillä ei ollut kuoleman +toivoakaan; vaan olivat he vaipuneet tylsään, elämän ja kuoleman +väliseen tilaan ja loassa ja kärpästen kiusaamina täytyi heidän ijäti +uinailla ja kärsiä -- "yhtäpaljon Jumalan kuin Jumalan vihamiehen +halveksimina." -- + +XXIV. Oikeastaan ei ole mitään niin peräti halveksittavaa ja samalla +niin inhoittavaa kuin puolinainen roisto, joka ei ole tosi eikä +petollinen, joka ei koskaan elämässään ole tehnyt eikä puhunut totta -- +sillä hänen sielunsa elää pimeydessä, sen kissansilmät eivät kykene +näkemään totuutta -- ja kuitenkaan ei moisella ihmisellä ole rohkeutta +suorastaan pettää tahi valehdella, vaan kuluttaa hän koko elämänsä +totuuden ja valheen yhteen sekoittamiseen saadakseen siitä, muka, +syntymään jotakin uskottavaa, hyväksyttävää. + + * * * * * + +XXV. Varmaan on vielä koittava päivä, jolloin jälleen tiedetään mikä +voima on puhtaassa, kohtuullisessa elämässä, miten jumalallinen on +häpeän puna nuorilla ihmisposkilla, miten ylevä, terveellinen, +välttämätön -- eikä yksin naisille, vaan jokaiselle ihmiselle -- tämä +nykyään unhoitettu velvollisuus on. Jollei semmoista päivää tulisi, +silloin, tiedän myös, on paljon muuta jäävä tulematta. Ylevä mieli, +kiitollisuudentunne eivät myöskään enää palaa, sankarimainen silmän ja +sydämen puhtaus, jalo, hurskas urhoollisuus, jotka voisivat parantaa +meidät ja pronssiin ja vernissaan turvautuvan aikakautemme, miten +voisivatkaan ne tällöin enää palata? + +XXVI. Joka tapauksessa olemme selvillä siitä, että, -- ei perkeleen +palveluksessa saavutettu oppi, vaan vakava päätöksemme luopua moisesta +palveluksesta tekee meidät miehekkääseen toimintaan soveliaiksi. Meistä +koituu miehiä, ei irstailujen eikä väärien ilojen meille tuottamien +pettymysten kautta, vaan siten, että tulemme selville siitä, miten +ahtaiden rajojen sisälle koko tämä elämämme on supistettu, miten +mieletöntä on toivoa kuolemattomalle sielullemme tyydytystä tämän +katoovaisen maailman lahjoista ja rikkauksista, että ihmisen täytyy itse +auttaa itseään, ja vihdoin, ettei tuskien ja kärsimysten voittamiseksi +ole muuta keinoa kuin työ ja toiminta. Miehuus alkaa silloin, kun me +jollakin tavoin saamme aikaan aselevon välttämättömyyden kanssa; se +alkaa myös, kun meidän, niinkuin useimmat tekevät, täytyy mukautua +välttämättömyyteen; *hilpeästi* ja *toivorikkaasti* se alkaa ainoastaan +siinä tapauksessa, että olemme tehneet sovinnon välttämättömyyden kanssa +ja täten todella päässeet voitolle ja tunteneet olevamme vapaita. + +XXVII. Miksi moinen hengästynyt kiire ansaitsemaan rahaa? Minä en ole +joutuva helvettiin, vaikk'en ole ansainnutkaan rahaa! -- On myös +olemassa toinen helvetti, on minulle sanottu. + +XXVIII. Lukijani, vieläpä kristillinen lukijani, miksi itseäsi nimität, +onko sinulla käsitystä taivaasta ja helvetistä? Pelkäänpä, ettei sinulla +sitä ole. Niin usein kun nämä sanat pyörivätkin kielellämme, on +useimmilla meistä kuitenkin niistä hämärä, tarumainen, tahi ainakin +puoleksi tarumainen käsitys, joka on kuin haihtuva vertaus, kuin +vähäpätöinen kaiku. + +Ja yhtäkaikki maksaa kylläkin vaivan kerta kaikkiaan tulla selville +siitä, etteivät ne ole vertausta, ei tarua eikä tarumaista, vaan +ijankaikkinen, korkein tosiasia! "Nykyaikana ei missään ole palavaa +rikkijärveä, helvetissä ei ole sisilialaista eikä muutakaan tulikiveä," +sanot sinä? No niin, vaikkei olisikaan palavaa tulikivijärveä! Usko se +eli ole uskomatta, miten tahdot; pidä kernaasti uskoasi voittona, joka +vie sinut korkeammalle kehitysasteelle, ja avaa sinulle laajemmat +näköpiirit. -- Kaikki tuo, koko helvetinkäsite, on kadonnut -- tahi ei +kadonnut -- usko siinä suhteessa mitä tahdot. Mutta että jotakin +ijankaikkista, jolla on käytöllistä merkitystä, *ijankaikkista* sanan +matemaattisesti tarkassa merkityksessä, olisi kadonnut tahi voisi kadota +jonkun ihmisen elämästä, sitä ei sinun tule uskoa! Oi veljeni, eikö +pelon, toivon, säälin ijankaikkisuus ole jonakin hetkenä kieltämättömänä +ja kuvaamattomana sinulle paljastunut? Eikö koskaan sisimmässä +sydämessäsi ole kaikunut ääniä rajattomista ijäisyyksistä, +yliluonnollisten, ikuisten valtamerien kohinaa? Eikö koskaan? Voi, +silloin ei sinussa vallitse vapaamielisyys, vaan eläimellisyys! Ijäisyys +on varmempi kuin mikään muu tosiasia. Mutta ainoastaan *ihmiset* voivat +sitä tuntea; vain pesiään rakentavat majavat, verkkoja kutovat lukit ja +korpin ja ketun petoeläinheimot eivät sitä tunne! -- + +Englannin kansa käyttää vielä usein puheessaan sanaa: helvetti, mutta +ainoastaan vaivoin onnistui minun saada selville, mitä se sillä +tarkoittaa. Helvetti merkitsee tavallisesti rajattomasti peljättyä ja +kammottua paikkaa, joka herättää ihmisessä kauhistusta ja kammoa, niin +että hän koko sielustaan ponnistelee, jottei tarvitsisi joutua sinne. +Inhimillisen sivistyksen historiaa tutkiessamme huomaamme, että +helvettikäsite aikojen kuluessa on muuttunut, mikäli uskonnolliset ja +muut käsitteet ovat kehittyneet, joten eri aikojen ja kansojen +mielipiteet suuresti eroavat toisistaan. + +Kristityt pelkäävät helvettiä syystä, että vanhurskas tuomari voi +tuomita heidät syyllisiksi. Vanhat roomalaiset taasen -- luulen minä -- +pelkäsivät, ei niinpaljon itse Plutoa, josta he eivät suuriakaan +välittäneet, vaan kunnottoman, siveydettömän, eli, niinkuin sana heidän +kielellään varsinaisesti merkitsi, *epämiehekkään* käytöksen tahi elämän +rangaistusta. Mutta mitä, jos asiaa perusteellisesti tarkastamme, mitä +nykyajan sielu todella rajattomasti pelkää? Mitä se katselee +täydellisellä toivottomuudella? Mitä on nykyajan helvetti? Epäröiden ja +hämmästyksellä lausun sen: nykyajan helvetti on -- *epäonnistumisen* +pelko; pelätään, etteivät yritykset onnistu, ettei ole menestystä rahaa, +kunniaa tahi jotakin muuta maailman numeroilla merkittävää arvoa -- +etupäässä rahaa -- kokoonhaaliessa! Eikö tämä olekin varsin merkillinen +helvetti? + +Niin, se on *varsin* merkillinen. Jollei meillä ole "menestystä," mitä +hyötyä on meistä silloin? Olisi parempi, ettemme lainkaan olisi +syntyneet. + +Moinen helvetti on tietenkin kotoisin mammonanpalveluksen +evankeliumista, jolla myös on vastaava taivaansa. Sillä nykyajan +lukemattomien haavekuvien joukossa on todellakin yksi ainoa todellisuus; +on *yksi* tosiasia, jonka otamme vakavalta kannalta -- ainakin +tarkoitamme sillä täyttä totta -- rahanansio. Ja Jumala olkoon kiitetty, +että meillä edes on mammonanpalvelus, edes joku asia, jonka otamme +vakavalta kannalta! Jouten olo, toimettomuus on pahinta mitä on +olemassa, työttömyys yksin on toivotonta -- ryhdy todenteolla työhön +jollakin alalla, niin opit vähitellen tekemään melkein mitä tahansa. +Työssä piilee loppumaton toivo, vaikkapa työskennelläänkin vain +rahanansion vuoksi. + +Todella, täytyy myöntää, että mammona-evankeliumimme kautta nykyään +olemme tulleet omituisiin johtopäätöksiin. Me sanomme elävämme +yhteiskunnassa ja yhtäkaikki noudatamme käytännössä mitä täydellisintä +eristämis- ja eroittamisjärjestelmää. Elämämme ei ole molemminpuolista +avustamista, vaan pikemmin naamioittu sotatila, "rehellisen kilpailun," +"vapaan kilpailun" j. n. e. nimeen verhottu, jatkuva, molemmanpuolinen +vihamielisyys. Olemme peräti unhoittaneet, että inhimilliset olennot +voivat olla *muissakin* suhteissa toisiinsa kuin "ostajan ja myyjän;" +näytämme luulevan, että "puhtaalla rahalla maksu" selvittää ja vapauttaa +kaikista muista velvollisuuksista ja sitoumuksista. + +"Nälkää näkevät työmieheni?" vastaa rikas tehtaanomistaja. "Olenhan +rehellisesti maksanut heidän työnsä; olen suorittanut heille viimeiseen +penniin palkan, josta keskenämme olemme sopineet. Mitä on minulla +enempää tekemistä heidän kanssaan?" Niin, mammonanpalvelus on surkea +evankeliumi. Kun Kain itsekkäistä syistä oli surmannut veljensä ja +häneltä kysyttiin: "Missä on veljesi?" vastasi myöskin hän: "Olenko minä +veljeni vartija? Enkö ole veljelleni maksanut palkkaa, jonka hän +ansaitsi?" + +Oi sinua, loistossa ja ylellisyydessä elävä kaupparuhtinas, sinä +kuuluisa, nautintoja etsivä ylimys, eikö olekaan muuta menettelyä +veljensä surmaamiseksi kuin Kainin raakalaisnuija? "Hyvä ihminen lupaa +jo paljon paljaastaan ulkonäöllään ollessaan matkakumppaninamme +vaelluksella tämän elämän läpi." Voi häntä, jos hän unhoittaa +lupauksensa, koettaa uskotella, ettei ole semmoisia antanutkaan. Kaikki +"lupaukset" ja siveelliset velvollisuudet, joita ei tuomioistuimen +edessä voida todistaa, ovat tyhjiä, tehottomia, siveellisesti +tylsistyneen ihmisen mielestä, joka on paatunut eläimellisen +aistillisuutensa palveluksessa; hänen mielestään helvetti ja +"rahanpuute" ovat samoja käsitteitä. Hänet voidaan pakoittaa maksamaan +rahoja -- mutta ei mitään muuta. + +En koko menneisyyden historiassa ole kuullut Jumalan taivaan alla +olevasta yhteiskunnasta, joka turvautuisi moiseen siveysoppiin, enkä +luule että semmoista tulevaisuudessakaan tulee olemaan. Maailman avaruus +ei ole luotu semmoisten periaatteiden mukaan, se on luotu peräti toisin. +Ihminen tahi kansa, joka semmoista uskoo, vaeltaa pahaa aavistamatta +askel askeleelta eteenpäin -- me tiedämme kyllä minne. Luulen, että +viimeisen kahden vuosisadan kuluessa on jumalaakieltävä hallituksemme +melkein tyystin kuluttanut loppuun kiinteän maaperän, joka meillä kerran +oli, ja vapisten ja onnettomina seisomme nyt, -- mutta toivokaamme, että +olemme valmiit peräytymään -- pohjattoman kuilun partaalla. + +Sillä siitä, jota me sanomme ateismiksi, johtuu niin monta muuta +"-ismia" ja erehdystä ja valhetta, joista kukin tuo lisää kurjuutta +mukanaan. -- *Sielu* ei ole kuoreen suljettua ilmaa. *Kaikkivaltias +Luoja* ei ole kelloseppä, joka kerran aikojen alussa rakensi +suuremmoisen kellonsa, koko rajattoman maailman, ja nyt vain istuu +lepäämässä ja katselee sen käyntiä! Ei suinkaan. Mutta siitä luulosta +johtuu ateismi, siitä johtuu, kuten sanoin, monta muuta "ismia," joiden +lopputuloksena on orjamainen mateleminen, urhoollisuuden vastakohta, +kaiken pahan alkujuuri ja -syy. + +Niinkuin ihminen, joka ei koskaan ole nähnyt äskenmainittua alkuainetta +lasiputkeen suljettuna ja niinmuodoin on valmis kieltämään sen olemassa +oloa, samaten pitää moni kaikkivaltiasta kelloseppää varsin epävarmana, +epämääräisenä käsitteenä, jonka olemassa olon voi kokonaan kieltää -- ja +samalla paljon muuta -- Jumala yksin tietää, miten paljon muuta! Sillä +usko Häneen, Näkymättömään, Käsittämättömään, Kaikkivaltiaaseen, joka +näkee kaikki tekomme, kaikki kärsimyksemme, on _kaiken_ uskon perusta. +Jos Hänet kielletään tahi, mikä pahempi, tunnustetaan ainoastaan huulin +ja rukouksia kirjasta höpisemällä, mitä uskoa jää silloin jälelle? + +Muuan toht. Alisonin kertomuksista Skottlannista teki meihin syvän +vaikutuksen. Köyhä, irlantilainen leski, jonka mies oli kuollut eräässä +Edinburghin sairaaloista, oli kaiken, välttämättömimmänkin elannon +puutteessa ja kulki kolmen lapsensa kanssa hyväntekeväisyyslaitoksesta +toiseen apua anomassa. Hän ei mistään saanut apua -- hänet osotettiin +laitoksesta toiseen, ei kukaan häntä kuullut; vihdoin hän sortui nälkään +ja puutteeseen ja kuoli lavantautiin. Likaisessa kujassa levisi tauti, +niin että 17 henkeä kuoli siihen. Sydän säälistä väristen kysyy +ihmisystävällinen lääkäri: "Eikö tämän leskiraukan auttaminen olisi +ollut suorastaan *säästäväisyyttä*? Hän sai lavantaudin, joka vaati 17 +uhria joukostanne!" -- Merkillinen tapaus todellakin. Kurja, avuton +irlantilainen leski kääntyy lähimmäisiinsä, ikäänkuin huutaen: +"Katsokaa, minä näännyn ravinnon puutteeseen! Auttakaa toki minua! +Olenhan sisarenne. Sama Jumala on minutkin luonut -- teidän täytyy minua +auttaa!" -- He vastaavat: "Ei, se on mahdotonta; sinä et ole sisaremme." +Mutta hän *todistaa* sisaruutensa: sama tarttuva tauti vie hautaan +kaikki 18. He olivat todella hänen veljiään, vaikka sen kielsivät! +Ovatko ihmiset koskaan vajonneet syvemmälle -- hautaan -- todistusta +noutamaan? + +Sillä tässä, samoinkuin monessa muussakin tapauksessa, on kaikki mitä +rikkaat arvelevat olevansa velvollisia tekemään köyhien veljiensä +puolesta sisältynyt "osto- ja myynti"-periaatteeseen: "hoitakoon kukin +itsensä," "se on mahdotonta," j. n. e. "Sinä et ole sisaremme -- onko +sinulla siitä edes todistuksen oirettakaan? Tässä ovat *meidän* +todistuksemme: lukkomme; ne todistavat epäämättömästi, että +raha-arkkumme ovat _meidän_, ja ettei sinulla ole niiden kanssa mitään +tekemistä. Mene matkaasi! Se on mahdotonta!" -- Niin, mitä pitäisi +meidän sitten oikeastaan tehdä? kuulen usean lukijoistani tokasevan. Ei +mitään, ystäväni, niinkauvan kun ette ole saaneet takaisin sielujanne. +Siihen saakka ovat kaikki asiat "mahdottomia." Kunnes se tapahtuu, en +voi pyytää teitä edes ostamaan parin pennin edestä ruutia ja lyijyä, +niinkuin vanhat spartalaiset olisivat tehneet, ja ampumaan tuon köyhän, +irlantilaisen lesken muitta mutkitta kuoliaaksi. *Sekin* on teille +"mahdotonta." Ei ole mitään muuta neuvoa jälellä kuin että hän todistaa +sisaruutensa kuolemallaan ja tartuttaa teihin lavantaudin. +Seitsemäntoista teistä, jotka kuolleena lepäävät laudalla, ei enää voi +kieltää, että tuo nainen todella oli samaa lihaa ja verta kuin tekin, ja +_se_ kenties pehmittää muutamien eloonjääneiden sydämet. + +"Mahdotonta." On muuan kaksijalkainen, höyhenillä varustettu otus, joka, +jos sen ympärille liidulla vedetään ympyrä, ei mitenkään voi astua ulos +piiristä, ikäänkuin kohtalon rautamuuri sitä pitäisi vankina, ja se +kuolee nälkään, vaikka sen lähellä on yltäkyllin ravintoa -- ympyrän +ulkopuolella. Saman otuksen voi myös lihoittaa kuoliaaksi. Tämän +kaksijalkaisen nimi on -- hanhi, ja kun se on hyvästi ruokittu, tehdään +siitä hanhenmaksapasteijia, jota moni pitää herkkunaan! + +XXIX. Mimmoisia narreja me olemme! Miksi me liuvumme polvemme verille, +lyömme rintoihimme ja rukoilemme yöt päivät mammonaa, joka, vaikka +tahtoisikin meitä kuulla, ei kuitenkaan voi antaa meille mitään? Sillä +edellyttäkäämme, että tuo kuuro jumala kuulisi rukouksemme ja muuttaisi +kullatun kuparimme puhtaaksi kullaksi ja tekisi kaikista rikkautta ja +ylhäisyyttä tavottelevista, nälkäisistä onnenonkijoista huomispäivänä +Rothschildeja ja Howardeja, niin mitä hyötyä meillä siitä olisi? Emmekö +jo ole tämän ihmeellisen maailman kansalaisia, me näemme linnunradan +lukemattomat maailmat kaikessa loistossaan ja kuitenkin me kiistelemme, +riehumme, vieläpä tartumme toistemme kurkkuun voittaaksemme lisää +vähäpätöisen maakaistaleen (useimmiten ainoastaan sen arvon rahassa) ja +kuitenkaan ei suurintakaan näistä maatiluksista voida eroittaa kuusta, +lähimmästä taivaankappaleesta? + +Narreja me olemme maa-alueinemme, me kaivamme ja aherramme kuin +kastemadot maan mustassa povessa, sen sijaan että ihailisimme taivaan +loistavia tähtiä -- niistä emme iloitse emmekä tahdo niihin tutustua. +Tuleeko meidän antaa sterlinkipuntien, jotka olemme sijoittaneet +Englannin pankkiin tahi joita teeskentelemme omistavamme, pimittää +meiltä nuo aarteet, joiden omistajiksi me kaikki täällä "Jumalan +kaupungissa" olemme syntyneet? + +XXX. Miten monta meistä voidaankaan verrata valkoiseksi maalattuun +hautaan -- ulkoapäin näyttää monikin upealta ja sirolta, mutta sisusta +on täynnä kauhistusta, epätoivoa ja kuolleitten luita! Rautaiset tiet +tulisiivin kiitävine vaunuineen yhdistävät mantereiden kaikki sopukat +keskenään, rantasillat lukemattomine upeine laivoineen pakoittavat +valtameret nöyriksi palvelijoiksemme, miljoonia käsivarsia -- sekä +lihaksista että metallista -- on työssä vuorten huipuilta aina syvälle +maan sisuksiin, vieläpä meren pohjalle saakka, uupumatta jatkuu työ ja +voittaa, alistaa kaikki ihmisen palvelukseen ja kuitenkaan ei ihminen +siltä tule onnelliseksi, tyytyväiseksi. Hän on valloittanut maapallon, +asuinsijansa ja perintönsä, ja hänellä ei ole tästä voitosta mitään +siunausta, mitään hyötyä. + +Se on surullinen tosiseikka! Sivistyksen korkeimmilla kehitysasteilla +täytyy 9/10 ihmiskunnasta taistella villi-ihmisen, ihmissyöjän kiihkeätä +taistelua, taistella nälkää vastaan! Valtakunnat ovat rikkaat ja +mahtavat, ne kasvavat ja kehittyvät vuosi vuodelta -- kehittyvät +korkeammalle kuin koskaan ennen, mutta niiden asujamet ovat köyhiä -- +köyhempiä kuin koskaan ovat olleet, heiltä puuttuu sekä sisälliset että +ulkonaiset menestymisehdot, heiltä puuttuu uskoa, tietoa, rahaa, leipää. + +XXXI. Nykyajan nopeasti edistynyt teollisuus liian nopeasti kasvavine +rikkauksineen ei tähän saakka ole ketään tehnyt todella rikkaaksi. Se on +loihdittua rikkautta, joka ei vielä kuulu kenellekään. Tahdon kysyä: +kenen meistä on se rikastuttanut? Voimme tuhlata tuhansia siihen, missä +ennen tulimme sadoilla toimeen, mutta mitään hyvää emme niillä saa +aikaan. Rikkaissa ja köyhissä näemme ylevän toimeliaisuuden ja +kunnollisuuden asemasta turhaa ylellisyyttä ja nautinnonhimoa tahi +sitten kykenemättömyyttä ja köyhyyttä. Elämällämme on upeat kehykset, +mutta elämisen taidon olemme unhoittaneet. Tuo rikkaus on loihdittua, +kukaan meistä ei voi sitä omistaa. -- Useat ihmiset syövät hienoja +ruokia ja juovat kalleita viinejä. Mitä hyötyä heillä siitä on, voivat +he itse sanoa ja heidän lääkärinsä voivat sen myös sanoa. Mutta millä +tavoin on, jollemme ota lukuun heidän vatsatautejaan, heidän tilansa ja +toimeentulonsa sen kautta parantunut? Ovatko he tulleet paremmiksi, +kauniimmiksi, vahvemmiksi, uljaammiksi? Ovatko he edes tulleet, kuten +sanotaan, "onnellisemmiksi"? Ovatko he tyytyväisiä maailmamme oloihin ja +ihmisiin? Ei suinkaan! Ihmiset katselevat toisiaan vihamielisesti, +epäluuloisesti. Ja olot, pumpulitavaroita ja rautateoksia +lukuunottamatta, eivät ole lainkaan semmoisia, kuin ihmiset tahtovat. +Sekä työnantajan että hänen kurjuutta kärsivien työmiestensä yli lepää +nykyään kirous. + +XXXII. Myöskin eräs toinen asia, jonka nykyajan ihminen usein saa +kuulla, ansaitsee huomiotamme. Sanotaan: yhteiskunta on olemassa +omaisuuden suojelemiseksi. Lisätään tavallisesti, että onhan köyhälläkin +"omaisuutta": hänen työnsä (työkykynsä) sekä markan tahi kolmen markan +päiväraha, jonka hän työllään ansaitsee. Totta kyllä, ystäväni, +"omaisuuden suojelemiseksi"; sangen totta: jos vain tahtoisitte +teroittaa mieleenne seitsemännen käskyn, olisivat "ihmisten oikeudet" +hyvästi turvatut. "*Sinun ei tule varastaa, sinulta ei varasteta*": +siinä vasta olisi oiva yhteiskunta. Platon tasavalta ja Moren "Utopia" +eivät sille vetäisi vertoja. Kun jokainen ihminen saa kohtuullisen +palkan työstään ja ansioistaan, ei kukaan enää tule valittamaan, ja hätä +ja puute ovat katoova maapallolta. Silloin on omaisuuskin oleva +suojattu! + +Mitä on omaisuutesi? Pergamenttiasiakirjasi, vaiko kukkarosi, jota +säilytät taskussasi? Siinäkö on arvokas omaisuutesi? Onneton veljeni, +köyhistä köyhin veljeni, minulla ei ole mitään arvopapereita, kukkaroni +on laiha ja köykäinen ja yhtäkaikki on minulla omaisuutta, kokonaan +muuta omaisuutta. Minulla on ihmeellinen, elävä henki, jonka +kaikkivaltias Jumala on puhaltanut sieramiini. Minulla on tunto, +ajatuksia ja jumalallinen kyky elää ja toimia, ja senvuoksi on minulla +oikeuksia, esim. oikeus rakkauteesi, jos sinua rakastan, huolenpitoosi, +jos sinua tottelen -- merkillisiä oikeuksia, joista vielä nytkin usein +puhutaan saarnastuolista, vaikka melkein käsittämättömällä kielellä. Ja +nämä oikeudet ulottuvat rajattoman etäälle, aina ijankaikkisuuteen! -- +Markka päivässä, kolme markkaa päivässä, tuhannen markkaa päivässä -- +sitäkö sinä sanot omaisuudekseni? Minä en anna sille sanottavaa arvoa; +ja yhtävähän kaikelle, mitä sen avulla voin saada. Sillä, niinkuin äsken +sanoin, mitä kaikki tuo merkitsee? Ihminen, kulki hän sitten +rikkinäisissä jalkineissa tahi ajeli joustavissa nelivaljakon vetämissä +vaunuissa, tulee joka tapauksessa matkansa perille. Sokrates käveli +avojaloin tahi puukengissä ja tuli kuitenkin onnellisesti perille. Ei +häneltä kysytty jalkineita eikä hänen tulojensa suuruutta, vaan +ainoastaan hänen työtään. -- Omaisuutta, veljeni? Onhan ruumiini omani +koko elinaikani. Ja minun laiha rahakukkaroni, tuo mitätön ja arvoton, +jota taskuvarkaat, murhamiehet ja keinottelijat orjamaisesti +tavoittelivat: se oli minun, oli heidän -- ja nyt se on sinun, jos +tahdot sen varastaa. Mutta Jumalan minulle antama sieluni, olentoni ja +kykyni ovat *minun* enkä anna niitä kenenkään varastaa. Sanon niitä +omikseni enkä sinun omiksesi; tahdon niitä varjella ja voimieni mukaan +niillä työskennellä: Jumala on ne minulle antanut ja perkele ei ole +niitä minulta riistävä. Voi, ystäväni, yhteiskunnalla on varsin monta +tarkoitusta, joita ei ole helppo edes luetella. + +On varma, ettei yhteiskunta koskaan, millään aikakaudella ole estänyt +ihmistä tulemasta siksi, miksi hän voi tulla. Sysimustasta neekeristä +voi koitua Toussaint L'Ouverture,[1] murhanhimoinen, kolmesorminen peto, +eikä koko keltaihoinen Länsi-india voi sitä estää. Sinä et mitenkään voi +estää minua tulemasta, miksi minä *voin* tulla. Ja senkin suhteen miksi +voisin tulla, on minulla suuria vaatimuksia sinuun nähden -- vaikkei +aika ole sopiva niiden esittämiseksi. Omaisuuden suojaamiseksi? +Yhteiskuntapahasen täytyy turvautua kaikenlaatuisiin temppuihin olemassa +olonsa turvaamiseksi nykyään, kun yksinomaan rahalliset kysymykset +liittävät ihmisiä yhteen. Neuvomme yhteiskuntaa, ettei se enää lainkaan +puhu olemassa olonsa tarkoituksista, vaan todenteolla, käyttää kaikki +voimansa siihen, että koettaa pysyä elossa. Se on parasta mitä se voi +tehdä. Se saa olla varma siitä, että niinpian kun se yksinomaan +tarkoittaa omaisuuden suojaamista, se myös on kadottava kyvyn siihen ja +kaikkeen. + +[1] Muuan Haitin neekerikapinan johtajia. + +XXXIII. Rikkauden ensi hedelmä -- semminkin rikkaina syntyneillä -- on +se, että ihminen oppii uskomaan siihen, sen voimaan ja melkein salaa, +että hänellä muuta uskoa onkaan. Ja vähitellen hänestä koituu kurja +rikkauden orja, silmänpalvelija. + +XXXIV. Minäkin tunnen mammonan, Englannin pankin, luottojärjestelmän, +työn ja liikenteen suunnattoman merkityksen sekä hyväksyn ja ihmettelen +niitä. Mammona on kuin tuli -- palvelijoista hyödyllisin, mutta +herroista peloittavin. Nykyajan kiihkeässä taistelussa pääoman ja +köyhälistön välillä ei tavallisesti "ritarillisuus" tule kysymykseen. +Mutta väärillä keinoilla saavutettu voitto onkin itse asiassa tappio. +Minä sanon: voittajien tarvitsee vain koota kaatuneiden vihollisten +päänahat, niin ovat he täydellisesti Choctaw-intiaanien tapaisia +-- ritarillisuus ja todellinen voitto eivät merkitse mitään. Eikö siis +teollisuuden johtajissa ja taistelijoissa ole hituistakaan +jalomielisyyttä? Eivätkö he tunne mitään muuta onnea ja autuutta kuin +täysinäisiä raha-arkkuja? Kauneus, järjestys, kiitollisuus, uskolliset +ihmissydämet eivät siis ole minkään arvoisia ja kurjuus, työlakot, viha +ja epätoivo, jos niitä vain seuraa puoli miljoonaa puntaa kullassa, ovat +siis paremmat? Onko helvetin kirous ja puoli miljoonaa kultarahoja +tyydyttävä korvaus taivaan siunauksesta? Eikö taivaallisen siunauksen +levittämisestä olekaan mitään hyötyä, kunhan vain ansaitaan runsaasti +kultaa? Jos niin on, niin julistan minä tehtaanomistajalle ja +miljoonamiehelle, että hänenkin aikanaan täytyy kadota näyttämöltä; +hänkään ei ainaiseksi ole syntynyt olemaan "maailman herrana" ja +-- sitten seuraa hänen vuoronsa tulla sorretuksi, kahlehdituksi ja +heitetyksi maailman synnynnäisten orjien joukkoon! Me emme enää tarvitse +Choctaw-intiaaneja, jotka eivät vähitellen voi jalostua ritareiksi. +Ylevä maapallomme ei tahdo semmoisia suosia ja vihdoin se ei lainkaan +enää ole heitä suvaitseva! + +Sillä hyvyydessään väsymätön taivas lähettää maailmaan yhä uusia +sieluja, jotka samoinkuin heidän edeltäjänsä kaikkina aikoina eivät anna +mitään arvoa kultarahoille semmoisinaan. Ja tämmöisiä sieluja ei onneksi +ole yksi; niitä on useita ja tulee aina olemaan, paitse siinä +tapauksessa, että jumalat päättävät tuomita maailmamme nopeaan, +kauhistavaan häviöön. Ja näitä valiosieluja, sankareita, vapauttajia ja +voimakkaita Simsoneja koettaa kurja Delila-maailmamme kietoa +pauloihinsa, riistää heiltä voiman ja silmien valon ja sokeina pakoittaa +heitä raatamaan maailman polkumyllyssä! Senvuoksi ovatkin ylevät sielut +varsin tyytymättömiä nykyiseen maailmaan. Ja itse Byroninkin täytyy +lopultakin tulla mielipuoleksi moisissa kurjissa oloissa ja kieltäytyä +tottelemasta maailmaa. Ylevät sielut inhoovat ja vihaavat maailman +vääryyttä, sen kullattua raakuutta, sen arvottomia keltaisia +kultakolikoita. + +XXXV. Raha on jotakin ihmeellistä. Miten ihmeellisiä mukavuuksia se +meille tuottaakin ja tulee tuottamaan, mutta samalla se saa aikaan +suunnattomia häiriöitä, se pimittää ihmisen käsitteitä, niin, suuressa +osassa ihmiskuntaa se kokonaan lamaa, kuolettaa kaiken siveellisen +tarmon, kaikki ylevät tunteet. "Omaisuuden suojaaminen", sen, mikä on +"minun" -- merkitsee useimmille ihmisille rahojen suojelemista, -- +rahojen, joita, vaikka ne suojelisin tuhannella lukolla, kaikkein +vähimmin voin sanoa, *omikseni* ja jotka eivät edes ansaitse, että niitä +sanon omikseni! Tuota tyhjää käsitettä "raha" pidetään kaikkialla +pyhänä, sitä suojellaan lukoilla, kahleilla ja hirsipuilla, kun taas se, +mitä käsite edustaa, huolettomasti nakataan koirien syötäväksi. + +XXXVI. "Ihmisten tulisi lakata rahoja kunnioittamasta. Mitä siis kaikki +ihmiset harrastavat? Onhan muuan piispa lausunut, ettei kristinusko voi +pysyä pystyssä, jollei hän saa pistää taskuunsa vähintäin 4,500 punnan +vuosituloja. Ihmisten, muka, tulisi lakata rahaa rakastamasta? Semmoista +ei tapahdu, ennenkuin tuomiopäivä on käsissä!" -- Niinkö? Ei, minä en +ole samaa mieltä. Luulen, etteivät taivaan vallat vielä ole päättäneet +hävittää maailmaamme. Ja odotan luottamuksella, että me pian tulemme +saamaan kunnioitusta ansaitsevan vähemmistön, joka yhä on lisääntyvä ja +jolla on korkeampiakin pyrintöjä kuin raha. Tuo pieni vähemmistö on +kasvamistaan kasvava, kunnes se uutena "maailman suolana" on levinnyt +kaikkiin maanosiin. Moinen kristinusko, joka ei voi tulla toimeen ilman +4,500 punnan tuloja, on väistyvä syrjään paremman, jalomman tieltä, joka +ei moisia summia kaipaa. Etkö tahdo liittyä pieneen vähemmistöömme, +sinäkin? Etkö ennenkuin tuomiopäivänä? No niin, silloin ainakin teet +sen, sekä sinä että koko suuri enemmistö olette sen tekevä! + +On todella ihanaa nähdä miten mammonan raaka yliherruus kaikkialla +horjuu; kaikkialla näemme sen kuolemanoireita tahi sen -- kääntymisen +oireita. + +XXXVIII. Tiedän, että olisin varsin itserakas toivoessani, että millään +saarnoillani saisin mammonanpalveluksen kumotuksi tahi että ihmiset +vähemmän rakastaisivat kultakolikoitaan tahi enemmän sieluraukkojaan -- +saarnasin miten hartaasti tahansa! Mutta on olemassa *muuan* saarnaaja, +joka saarnaa vakuuttavasti, ja vähitellen on saava kaikki kääntymään. +Hänen nimensä on kohtalo, jumalallinen kaitselmus ja hänen saarnansa on +tapausten ehkäisemätön kulku. -- Tosin ottaa kokemus peloittavan suuret +oppirahat, mutta se onkin kaikkia opettajia etevämpi. + + * * * * * + +XXXVIII. Ihmiselle, joka tekee työtä, joka koettaa, joskin ra'alla +tavalla, saavuttaa menestystä työlleen, tulee meidän rohkaisten ja +auttaen huutaa: "Tervetuloa! Sinä olet meidän miehiämme, sinusta me +pidämme huolta!" Mutta tyhjäntoimittajalle, joka tuhlaa aikansa -- teki +hän sen miten "hupaisella" tavalla tahansa ja oli hänellä miten paljoa +todistuksia hyvänsä -- emme lausu ystävällistä tervehdystä, vaan +sanomme: "Me emme sinua kaipaa; olisit pysynyt siellä, missä olit; +sinusta ei meillä ole hyötyä. Todistuksesiko? Niin, ne ovat vanhoja; +niiden ulkonäkö herättää kunnioitusta, ne ovat kellastuneita, tomuisia. +Kyllä mekin kunnioitamme vanhuutta, vanhoja tapoja ja laitoksia. Vanhat +todistuksesi, -- niin, jos vertaamme niitä graniittikallioon, Jumalan +maailman peruskiveen, ovat vallan uusia. On paras, että panet +todistuksesi talteen ja rauhassa menet kotiisi. Tahtoisimme täydestä +sydämestä sinut pelastaa, mutta semmoinen kuin nyt olet, tomuisine +todistuksinesi, kevytmielisine huvituksinesi, ken voi sinut pelastaa +kohtalon tuomiosta? Seuraa neuvoamme; katso, eikö sinullekin löydy työtä +Jumalan ihanassa maailmassa, etkö sinäkin voi löytää sopivaa työalaa, +velvollisuuksia. Etsi, ponnistele todenteolla ja innokkaasti, sillä +vastauksesta riippuu *olemassa olosi tahi häviösi*! Paina mieleesi tuo +ikivanha totuus, joka nykyään, enemmän kuin koskaan, koskee kaikkia +meitä: Sille, joka ei *tee työtä*, ei täällä maailmassa ole tilaa." + +XXXIX. Mammonanpalvelus on anastanut ainakin osan tehtävästä, jonka +luonto on antanut ihmisille, ja se pyrkii anastamaan yhä enemmän +valtansa lisäämiseksi. -- Mutta on olemassa ala: laiskuus, jonka kanssa +luonto ei tahdo olla tekemisissä. Rahan "teko" on todellisuudessa +*työtä*, sillä työllähän rahaa ansaitaan. + + * * * * * + +XL. Sudet, kuten tiedämme, kolmesta syystä kulkevat laumoittain. Ensiksi +ne rakastavat seuraa ja vaeltavat mielellään suurissa parvissa; toiseksi +ovat ne pelkureita -- yksinäinen susi ei rohkene ahdistaa ketään; +kolmanneksi ovat useimmat sudet niin heikkonäköisiä, etteivät ne yksin +löydä tietään. Sudet ovat todella niin heikkonäköisiä, etteivät ne +huomaa mitään eroa taivaallisen valon ja kirkkaan tinatuopin välillä: +molemmat huikaisevat niiden silmät sietämättömän kirkkaalla valollaan. + +Miten hämmästyttävästi susien kaltaisia ovatkaan ihmisrotuun kuuluvat +olennot! Ihmisetkin rakastavat seuraa ja elävät kernaasti laumoittain; +toiseksi pelkäävät hekin yksinäisyyttä eivätkä tahdo elää yksinään; +kolmanneksi ja ennen kaikkea ovat he melkein sokeuteen saakka +heikkonäköisiä. + +XLI. Mutta onko ihmisten joukossa niin vähän ajattelijoita? Niin, rakas +lukijani, perin harvat ihmiset ajattelevat, ja sepä juuri onkin +onnettomuus! Tuskin yhdellä tuhannesta on tyydyttävä ajatuskyky; +tehottomaan haaveiluun ja jälittelyyn sekä käyttämään kauniita sanoja, +siihen he kyllä pystyvät! Ihmiset kyllä katselevat ympärilleen, mutta +harvat heistä todella *näkevät* silmillään. Tällä tavoin on +maailmastamme koitunut sekasortoinen, peloittava polkumylly ja jokaisen +ihmisen elämäntyö on niin toivottomasti sotkeutunut naapurin +velvollisuuksiin, että molemmat joutuvat häiriöön. Ja sokeuden, +petollisuuden ja eripuraisuuden henki, jota syystä kyllä sanotaan +perkeleeksi, on yhä vielä toiminnassa joukossamme ja toivoo (jollei +olisi vastustuspuoluetta, joka Jumalan avulla sen on masentava) +pääsevänsä täydelliseen yliherruuteen täällä. + +XLII. Miten vähän ihminen tuntee itseään! Aesopin taruissa kerrotaan +miten kärpänen istui vaununpyörän kehällä ja huusi: Kas, mimmoisia +tomupilviä minä saan syntymään! Purppuraan puetut hallitsijat +kruunuineen ja valtikoineen ovat usein kamaripalvelijansa +komennettavissa, ja vaimojensa ja lastensa oikuista riippuvia; +perustuslaillisissa valtioissa taasen riippuu hallitsijan tahto +sanomalehdentoimittajien "johtavista" kirjoituksista. Elä siis sano: +minä olen sitä tahi tätä, minä teen sitä tahi tätä. Sillä sitä sinä et +tiedä; tapaukset ohjaavat sinua, etkä sinä tapauksia. + +XLIII. Lukemattomat ovat silmänkääntäjätemput, joita *tottumus* meille +tekee ja joilla se sokaisee silmämme; ihmeteltävin näistä on kenties se, +että se saa meidät vakuutetuiksi siitä, että ihmeellinen tavan takaa +toistuessaan lakkaa olemasta ihmeellistä. Totta kyllä -- täten me voimme +elää, sillä ihmisen täytyy sekä työskennellä että ihmetellä ja tässä +tapauksessa on tottumus lempeä kasvatusäiti, joka ohjaa holhokkejaan +oikealle tielle, mitä heidän tulee kulkea. Mutta se on myös hellä, ylen +hellä kasvatusäiti -- eli oikeammin sanoen, me olemme houkkioita, jos ja +kun me mietiskelynkään avulla emme vapaudu harhaluuloistamme. Tuleeko +minun suurimmalla välinpitämättömyydellä katsella *ihmettä*, vain siitä +syystä että olen nähnyt sen toistuvan kaksi, kaksisataa tahi +kaksimiljoonaa kertaa? Ei ole olemassa mitään, yhtävähän luonnossa kuin +taiteessakaan, mikä oikeuttaisi moisen menettelyn, edellyttäen etten ole +vain työkone, jolle ajatuskyvyn ihana Jumalanlahja ei ole arvokkaampi +kuin höyrykoneelle höyry -- keino, välikappale, jonka avulla kudotaan +pumpulia ja ansaitaan rahaa ja rahan arvoisia tuotteita. + +XLIV. On omituista miten mielettömästi ihmissukuun kuuluvat olennot +ummistavat silmänsä selvimmille tosiseikoille ja tylsinä, +muistamattomina, vallan huolettomina elelevät täällä ihmeiden ja +kauhujen keskellä. Mutta ihminen on ja on aina ollut tyhmyri ja +laiskuri, joka paljon kernaammin on taipuva tuntemaan ja märehtimään +kuin ajattelemaan ja punnitsemaan. Ennakkoluulot, joita hän väittää, +vihaavansa, ovat hänen ainoa lainlaatijansa. Tapa ja tottumus +kuljettavat mielin määrin häntä kaikkialle, mihin vain tahtovat. +Annettakoon auringonnousun, niin, maailmanluomisen tapahtua *kaksi +kertaa peräkkäin, niin lakkaa se ihmisten mielestä olemasta ihmeellinen +ja ihmeteltävä. + +XLV. Voisiko olla olemassa mitään ihmeellisempää kuin todellinen, +kieltämätön henki-ilmestys? Samuel Johnson[1] toivoi koko elinikänsä, +että kerran saisi nähdä haamun, kummituksen -- mutta se ei hänelle +onnistunut, vaikka hän oleskeli yökausia synkissä hautaholveissa ja +koputteli lukemattomia ruumisarkkuja. Hassu miesparka! Eikö hän siis +koskaan heittänyt silmäystä -- sekä sielun että ruumiin silmällä -- +häntä ympäröivän elämän miljooniin ihmisolemuksiin? Eikö hän koskaan +tarkastellut omaa "minäänsä"? Kelpo tohtori oli itse niin todellinen, +väärentämätön haamu kuin koskaan voi olla, ja hänen kerallaan, hänen +ohitseen kulki enemmän kuin miljoona haamua -- sekä tulevia että meneviä +-- Lontoon kaduilla. Vielä kerran sanon: poista kokonaan ajan käsite; +kokoo, kohdista hänen 60 ikävuottaan yhtä moneksi sekunniksi -- mitä oli +hän silloin muuta kuin haamu, tuo kunnon, oppinut tohtori? Mitä olemme +me muuta kuin haamuja? Emmekö ole henkiä, joille on annettu ruumis, +joten olemme tulleet näkyväisiksi olennoiksi? Emmekö me kohta jälleen +muutu ilmaksi ja katoa näkyvistä, haihdu jäljettömiin? Tämä ei ole +mitään korupuhetta -- se on puhtaasti tieteellinen tosiasia: me synnymme +tyhjästä, saamme muodon ja ruumiin ja tulemme olennoiksi; meidän +ympärillämme on, samoinkuin todellisen haamunkin ympärillä, +ijankaikkisuus, ja ijankaikkisuudessa ovat sekunnit vuosia, eoneeja. + +[1] Tunnettu englantilainen tiedemies. + +XLVI. Meillä on *onnesta* seuraava, narrimainen käsitys: me arvostelemme +maallista kohtaloamme oman itserakkaan mittakaavamme mukaan, joka, +mielestämme, täyttää oikeutetut vaatimuksemme. Ikäänkuin olisi moinen +huoleton elämä palkan maksu, ansioittemme palkinto, josta ei edes +kannata kiittää eikä valittaa. Ainoastaan sitä mikä nousee tämän +tasakannan yli, pidämme todellisena onnena; jos siitä taasen puuttuu +jotakin, on se mielestämme kurjuutta. Mutta muistakaamme, että olemme +itse arvostelleet omia ansioitamme sekä miten paljon pimeyttä jokaisessa +meistä on. Onko näin ollen ihmeteltävää, että vaakakuppi niin usein +mielestämme kallistuu *väärälle* puolelle ja että niin moni tyhmyri +huutaa: "Kas sitä, miten kurjan palkan olen saanut! Miksi kohdellaan +minun tapaistani kelpo miestä niin peräti huonosti?" -- Sanon sinulle, +tyhmyri, syynä siihen on yksinomaan suunnaton itserakkautesi -- kaikki +suuret ansiosi ovat *kuviteltuja*, peräti *arvottomia*. Otaksu, +veikkoseni, että ansaitsisit hirsipuun (luultavasti sen teetkin, sitä en +lainkaan epäile!) etkö silloin pitäisi "onnena," jos sinut sen sijaan +tuomittaisi ainoastaan ammuttavaksi? Otaksu, että ansaitset tulla +hirtetyksi nahkapaulalla ja sinä olet pitävä onnenasi, että saat kuolla +hamppuköydessä. -- + +Merkitse siis onnenvaatimuksesi nollalla: silloin on koko maailma oleva +jalkojesi juuressa. Syystä kyllä lausuikin muuan aikakautemme viisaimpia +miehiä: Vasta kieltäymyksestä alkaa oikea elämä. + +XLVII. Ainoa onni, johon *ihminen* aina on pyrkinyt, on se, että hän +kykenee työhön, voi tehdä työtä. Ei "en voi syödä!", vaan "en voi tehdä +työtä!" on aina ollut viisaitten ihmisten valitusten sisällys. Itse +asiassa onkin ihmisen ainoa onnettomuus se, ettei hän voi työskennellä, +ettei hän voi täyttää inhimillistä velvollisuuttaan. Katsokaa, päivä +kallistuu nopeasti iltaan, elämämme päättyy pian ja on tuleva yö, +jolloin ei kukaan voi työskennellä. + +XLVIII. Ihmisellä on korkeampiakin pyrintöjä kuin onnen tavoitteleminen. +Hän voi tulla toimeen onnettakin, ja sen sijaan tuntea itsensä täysin +onnelliseksi. Näiden *korkeampien* pyrintöjen puolestahan ovat kaikkien +aikojen viisaat, marttyyrit ja runoilijat taistelleet ja kärsineet, ja +he ovat elämässä ja kuolemassa todistaneet, että ihmisessä on jotakin +jumalallista, Jumalasta kotoisin ja että ihminen ainoastaan sen kautta +saavuttaa voimaa ja vapautta. Tätä jumalallista oppia saarnataan +sinullekin, ja saat kokea monta terveellistä nöyrytystä vain siksi, että +ylpeytesi masentuisi ja tuo oppi tulisi sinulle selväksi. Oi, ole +kiitollinen kohtalolle siitä, kärsi kiitollisena mitä vielä tulee +osaksesi -- se on sinulle tarpeellista, välttämätöntä; sinussa olevan +itsekkyyden täytyy hävitä. Hyväätekevillä kuumetaudeilla elämä masentaa +ja karkoittaa ruumiiseen piintyneen taudin ja saa täten voiton +kuolemasta. Ajan kuohuvat hyökyaallot eivät sinua hukuta, vaan kantavat +sinut ijäisyyden sinisille tanhuille. Elä rakasta huvia, nautintoa, vaan +rakasta Jumalaa. Hänessä löydät ijäisen rauhan, joka selvittää elämäsi +kaikki ristiriidat, ja ken siinä vaeltaa ja toimii, on onnellinen. + +XLIX. Kaikki työ, vieläpä pumpulinkin kehrääminen, on ylevää; ainoastaan +työ on ylevää, toistamme ja vakuutamme sen vielä kerran. Samaten on myös +todellinen arvokkuus vaivoin saavutettavissa; ei kenellekään ihmiselle +eikä kenellekään jumalalle ole elämää aijottu paljaaksi levoksi ja +mukavuudeksi. Kaikkien jumalten elämä näyttää meistä ylevän surulliselta +-- loppumattoman taistelun innostus loppumattomia vaikeuksia vastaan. +Korkein uskontomme on "kärsimyksen palvelusta". Ihmisen pojalle ei ole +muuta kruunua tarjona kuin orjantappurakruunu; hän ei sitä mitenkään voi +välttää. + +Nämä totuudet olivat aikoinaan varsin yleisesti tunnetut, niitä +esitettiin sanoin, tahi mikä parempi, jokainen sydän tunsi ne elävästi, +vaistomaisesti. + +Eikö *jumalankieltämisen*, niinkuin sitä sanon, koko kurjuus esiinny +nykyisen sukupolven koko elämässä ja toiminnassa? Sen käsittämätön +elämänfilosofia sisältyy tuohon ainoaan vaatimukseen, että -- ihmisen +tulee olla, niinkuin sanotaan, "onnellinen." Kurjinkin hylkiö, joka +koskaan on ihmishaamussa kulkenut, on varmasti vakuutettu siitä, että +hänellä kaikkien jumalallisten ja inhimillisten lakien mukaan on oikeus +olla "onnellinen." Hänen toiveittensa -- kurjimman hylkiön toiveet! -- +täytyy, muka, ehdottomasti tulla täytetyiksi. Hänen päiviensä -- +kurjimman hylkiön päivät! -- tulee muka olla loppumatonta, tasaista +nautintojen virtaa, jotakin, mikä jumalillekin on mahdotonta. Väärät +profeetat saarnaavat meille: Sinun tulee olla onnellinen; sinun tulee +rakastaa nautintoja ja etsiä niitä. Senpävuoksi kirkuukin kansa: Miksi +emme ole saaneet nautintoja? + +L. Mitä eroa on sillä oletko onnellinen vaiko onneton? Tämä päivä +muuttuu niin nopeasti eiliseksi. Kaikki huomispäivätkin muuttuvat +eilisiksi, ja silloin ei lainkaan ole kysymys "onnesta," vaan jostakin +vallan muusta. Niin, kun surusi ja tuskasi ovat siirtyneet eilisiksi, +muuttuvat ne sinulle iloksi, jos niitä tarkastat säälien omaa itseäsi. +Sinä et sitäpaitse tiedä mimmoinen taivaallinen siunaus ja parantava +voima niissä piilee. Sen tulet kokemaan vasta monen, monen päivän +kuluttua, kun olet tullut viisaammaksi! + +LI. Jos ylevä sielu voitossa ja onnessa tulee kymmenen kertaa +kauniimmaksi, koska se tällöin ikäänkuin sukeltaa sille kuuluvaan omaan +elementtiinsä, niin tulee epäjalo sielu tällöin sensijaan kymmenen, jopa +satakin kertaa rumemmaksi, inhoittavammaksi. Kaikki paheet ja +heikkoudet, joita ihmisessä on, esittää nousukas meille, ikäänkuin olisi +ne aurinkomikroskoopissa suurennettu inhoittaviksi irvikuviksi. + +LII. Niin, ihmisluonne on niin ristiriitainen, että on kaikkina aikoina +tehty havainto, että ylen runsas onni on ihmiselle vaarallisempi kuin +tavallista huonompi onni, ja sadasta ihmisestä, jotka tyynesti kestävät +onnettomuutensa, on tuskin yhtään, joka kykenisi kantamaan vastaavaa +onnea. + +LIII. Kun työpäivä on ohi, kun yö on käsissä, mitä merkitsee silloin +"onni" tahi "onnettomuus" -- ne ovat käsitteitä, jotka *ovat olleet*, +joilla ei *ole* mitään merkitystä. Mitä merkitsee olimmeko onnellisia +kuin ruokaansa sulattava Curtis, kuin nautinnosta tylsynyt +epikurealainen, vaiko onnettomia kuin Job saviastiasiruineen, kuin Byron +giaourinsa keralla? Mutta työmme -- se ei ole ohitse, se ei ole +kadonnut; työmme on jälellä, tahi kaivataan sitä, jollei sitä löydy. +Lyhyt päivä hälisevine varjokuvineen, kurjine kultapaperikruunuineen on +kulunut loppuun; jumalallinen, ikuinen yö tähtikruunuineen, +äänettömyyksineen, totuuksineen on käsissä. Mitä olet sinä tehnyt, mitä +olet saanut aikaan? + +LIV. Kun ihminen on onneton, mitä tulee hänen silloin etupäässä tehdä? +Tuleeko hänen nurista ihmisiä ja kohtaloa vastaan? Tuleeko hänen +kaiuttaa valituksiaan ja vastalauseitaan mailla ja mantereilla? + +Ei suinkaan, pikemmin päinvastoin. Kaikki siveysopit neuvovat häntä +syyttämään -- ei jotakuta henkilöä tahi asiaa, vaan -- itseään. Hänen +täytyy tunnustaa totuus, että hän, jos on onneton, aivan varmaan sitä +ennen on ollut tyhmä ja järjetön. Jos hän uskollisesti olisi totellut +luontoa ja sen lakeja, niin olisi alati lakejaan noudattava luonto +suonut hänelle hedelmiään: menestystä ja onnellisuutta. Mutta hän +seurasikin muita kuin luonnon lakeja ja senvuoksi jättää nyt hänet +luonto, jonka kärsivällisyys on lopussa, avuttomana pulaan ja vastaa +hänen valituksiinsa pontevalla päättäväisyydellä: "Ei! Tällä tiellä et +saavuta onnea. Kulkemasi tie on, niinkuin huomaat, onnettomuuden tie. +Luovu siis siitä!" + + * * * * * + +LV. Taantumisen, rappeutumisen aikoina on alati esitetty ja tullaan +esittämään "valtiojärjestelmiä," uusia teoriioja. Niitä on tavallaan +pidettävä luonnon perkaustyönä, luonnon, joka ei koskaan tee turhaa +työtä, edistysaskeleina. Mutta ei mikään teoriia ole niin luotettava, +kuin väite, että kaikkien teoriiojen, oli ne sitten laadittu miten +vakavasti ja suurella vaivalla tahansa, täytyy jo itsessään olla +puutteellisia, epävarmoja, vieläpä vääriäkin. Tietänethän, että +maailmanavaruus, niinkuin nimikin sanoo, on *ääretön*, *rajaton*. Elä +siis yritäkään loogillisen vatsasi avulla sitä sulattaa; ole päinvastoin +iloinen, jos sinun onnistuu taitavasti laatimalla kaaokseen pilarin +sinne, toisen tänne, estää sitä nielemästä *sinua* itseäsi. Onhan +ilahduttava ja tärkeä edistysaskel sekin, että nuori sukupolvi[1] on +hyljännyt epäuskon peruslauseen: *Mitä tulee minun uskoa?* ja sen sijaan +intohimoisella uskolla pyrkii omistamaan itselleen Rousseaun +evankeliumia. + +[1] Kirjoitettu 1840 luvulla. + +Siunattu on toivo; jo aikojen alussa ennustettiin, että tuhatvuotinen +valtakunta on tuleva, pyhä valtakunta; mutta, huomattava on, ei ole +olemassa mitään huoletonta nautinnon ja rikkauden valtakuntaa, ennenkuin +tämä uusi aikakausi koittaa. Elkää luottako siihen, ystäväni, että +moista ikävöityä laiskurien maata, missä on pelkkää onnea, suopeutta ja +missä pahekin kadottaa rumuutensa, missään on olemassa! Ihminen ei ole +mikään onnellinen luontokappale; hänen nautinnonhimonsa on pohjaton. +Miten voisikaan ihmisparka maailman hurjassa temmellyksessä, missä häntä +lakkaamatta, ijäisesti ahdistetaan, -- en sano: löytää onnea, -- miten +voisikaan hän *elää*, saada tukevan perustan jalkojensa alle, jollei hän +varustautuisi alituisiin ponnistuksiin ja kärsimyksiin! Voi häntä, +jollei hänellä sydämessään ole hurskasta uskoa, jos sana: *velvollisuus* +ei hänelle merkitse mitään! Mitä yllämainittuihin toiveisiin tulee, +johtuvat ne tunteellisuudesta, joka vain romaaneja lukiessa ja +juhlatiloissa kykenee tuntemaan liikutusta eikä kelpaa mihinkään muuhun. +Eikö tämä tunteellisuus olekin tekopyhien puheenparsien kaksoissisar, +jollei se ole aivan samaa kuin ne? Ja eivätkö juuri tekopyhät, tyhjät +lauseparret ole perkeleen _materia prima_ (alkuainetta), jonka avulla +kaikki petollisuus, heikkous ja paheet saavat oikean muotonsa, ja josta +ei voi tulla mitään hyvää, mitään todellista? Sillä tekopyhä puhe on +oikeastaan kaksinkerroin tislattua valetta, valheen korkeampi arvokerta. + +Entä jos kokonainen kansa heittäytyy sen valtaan? Elämä ei ole +viekkaasti mietittyä petosta eikä itsensä pettämistä, se on suuri +totuus: että sinä elät, että sinulla on toiveita ja tarpeita; niitä ei +mikään petos voi tyydyttää ja täyttää, vaan ainoastaan tosiasia, +todellisuus. Luota vain siihen: meidän tulee turvautua todellisuuteen, +joka on joko siunattu tahi kirottu riippuen siitä olemmeko viisaita. + +LVI. Suurta on kaikki, mitä on olemassa, mitä on pelastunut teoriiojen +ja mahdollisuuksien pohjattomista kuiluista ja on olemassa määrättynä, +kieltämättömänä tosiasiana, jonka mukaan ihmiset suuntaavat tahi ovat +suunnanneet elämänsä ja toimintansa. Teemme viisaasti, jos pysymme +siinä, niinkauvan kun se on olemassa; vasta sitten, kun se murtuu +jalkojemme alla, tulee meidän surumielin siitä luopua. Varo itseäsi +vaatimasta ylen pikaisia uudistuksia ja parannuksia! Oletko ajatellut, +miten suuri merkitys tottumuksella on elämässämme, miten kaikki tietomme +ja työmme ihmeellisesti häilyvät tuntemattoman ja mahdottoman +pohjattomien syvyyksien päällä, miten meidän koko olemuksemme on +pohjaton syvyys, jonka yli tottumus on rakentanut kiinteän, kestävän +kuoren? + +LVII. Vapaus? Ihmisen oikea vapaus, sanonet sinä, on siinä, että hän +löytää, tahi pakoitetaan löytämään oikea tie, jota hänen on vaeltaminen; +että hän oppii tahi opetetaan tuntemaan mihin työhön hän todella kykenee +ja sitten saa luvan, kehoitetaan tahi pakoitetaan tähän työhön +ryhtymään. Siinä on hänen todellinen onnellisuutensa, kunniansa, +"vapautensa" ja suurin menestyksensä, ja jollei *tämä* ole vapautta, +niin en ainakaan minä muunlaisesta vapaudesta pidä lukua. Sinä et +suinkaan salline ihmisen, joka nähtävästi on mielipuoli, hypätä +pohjattomaan syvyyteen? Sinä loukkaat hänen vapauttaan, sinä, joka olet +täysijärkinen, ja estät häntä syöksymästä surman suuhun, vaikka sinun +täytyisikin panna hänet köysiin. Jokainen tyhmä, pelkuri ja narrimainen +ihminen on tavallaan tämmöinen mielipuoli ja hänen todellinen vapautensa +olisi siinä, että jokainen viisaampi ja järkevämpi ihminen ehkäisisi +hänet väärältä tieltä ja pakoittaisi hänet kulkemaan oikeaa tietä. Oi, +jos sinä todella olet holhoojani, herrani, suojelijani, piispani tahi +sielunpaimeneni, jos todella olet minua *viisaampi*, ryhtyös silloin +minua ohjaamaan, saakoon sydämesi säälivä vaisto sinut pitämään minusta +huolta, alistaos minut sinulle kuuliaiseksi! Jos sinä tiedät paremmin +kuin minä, mikä on hyvää ja oikeaa, niin -- pyydän sinua Jumalan nimessä +-- pakoita minut sitä tekemään, vaikka sinun täytyisikin turvautua +piiskaan ja käsirautoihin, ennenkuin tottelen; elä salli minun sokeasti +syöksyä syvyyteen! Minulla ei ole mitään hyötyä siitä, että minua +kaikissa sanomalehdissä on sanottu "vapaaksi mieheksi," jos vaellukseni +päättyy kuolemaan ja tuskaan. Oi jospa sanomalehdet sen sijaan olisivat +nimittäneet minua orjaksi, pelkuriksi, narriksi tahi miksi tahansa, ja +osakseni ei olisi tullut kuolema vaan elämä! -- -- -- Käsite "vapaus" +vaatii uusia määritelmiä.... + + * * * * * + +LVIII. Sinun "kunniasi," onneton kuolevainen, missä on kunniasi ja sinä +itsekin viidenkymmenen vuoden kuluttua? Shakespearenkaan maine ei elänyt +200 vuotta kauvemmin; Homeruksen nimi on (osaksi sattuman avulla) elänyt +3000 vuotta; eikö jokainen minä ja jokainen sinä ole jo *ijäisyyden* +verhooma? Lakkaa siis toki kuumeentapaisella kiihkolla hautomasta tuota +kunniaasi ja, ikäänkuin hautova kana viimeisen munansa päällä, +räpyttämästä siipiäsi ja kiukkuisesti sähisemästä, jos joku ihminen +rohkenee tulla, sitä liian lähelle! Elä riitele kanssani, elä vihaa +minua, veljeni; tee munastasi minkä parhaaksi näet ja pidä se Herran +nimessä! Jumala tietää, etten sitä aijo varastaa sinulta, sillä epäilen +pahasti, että se on *tyhjä muna*. + +LIX. On ihmisiä, joille jumalat armossaan suovat kunniaa, mutta paljoa +useammin he sen antavat vihassaan -- kiroukseksi ja myrkyksi, sillä se +häiritsee ja turmelee ihmisen koko sisällisen terveyden ja saa hänet +huumauksiin ja raivokkaasti hyppimään, kuten olisi taranteli häntä +pistänyt, kunnes -- pyhimyksen loistekehä hänestä häipyy. Mitenkähän +todella moni kuuluisa mies sekä moni kuuluisa nais-raukka +päättäisivätkään päivänsä, jollei kuolema kesken kaikkea lopettaisi +"kuuluisuutta," tahi yhteiskunta ja yleisö eivät olisi niin sokaistuja, +niin tyhmiä -- silloin moni odottamaton, aiheeton kuuluisuus vaipuisi +odottamattomaan, aiheettomaan unhoitukseen -- koko "kunnia" luhistuisi +kokoon, mikä tietysti tekisi sangen kipeätä, mutta olisi myös sangen +terveellistä. + +LX. Ystäväni, kaikki kuuluisuus ja kaikki maine ovat kovin +lyhyt-ikäisiä, narrimaisia ja valheellisia. Vain oikea *työ* yksin ja +uskollisesti suoritettu velvollisuus, vain ne ovat ijäisiä, niinkuin +kaikkivaltias maailman Luoja ja kaiken alku itsekin. + +LXI. Sinun "voittosi"? Mies-parka, missä on sinun voittosi? Jos asiasi +ei ole oikea, et ole voittanut, vaikka riemunuotiot roihuisivat +pohjoisesta hamaan etelään, ja kirkonkellot pauhaisivat ja +sanomalehdentoimittajat kyhäisivät "johtavia" kunniaksesi ja vaikka tuo +*oikea* asia olisi ikäänkuin ikipäiviksi kätketty kuolevaisten silmiltä +ja masennettuna maahan poljettu. Voittosi? Muutaman vuoden kuluttua olet +pimeässä haudassa hengetönnä -- kylmänä, jäykkänä, kuurona, silmitönnä, +et enää kuule mitään kellojen soittoa, et näe lukea mitään +sanomalehtikirjoituksia, mitkään ilotulet eivät *sinua* ilahduta. Mitä +on siis moinen voitto! + +LXII. Taivas, "jälkimaailma." -- "Nuo köyhät skotlantilaiset +bonvenantit," virkoin kerran parhaimmalla ranskankielelläni eräälle +ranskalaiselle, "_ils s'en appelaient à _" -- "_à la Posterité_,"[1] +keskeytti hän tahtoen auttaa minua täydentämään lausetta. -- _"Ah +monsieur, non, mille fois non!_[2] He vetosivat ijankaikkiseen Jumalaan, +ei jälkimaailmaan! _C'était differenf_."[3] + +[1] He vetosivat -- jälkimaailmaan. + +[2] Ei, herra, tuhat kertaa ei! + +[3] Siinä oli suuri ero. + + + + +VAIKENEMISEN TAIDOSTA. + + +I. *Vaikeneminen ja vaiteliaisuus*: Niille tulisi meidän rakentaa +alttareja -- jos meidän päivinämme vielä semmoisia rakennettaisiin -- +jotta kaikki ihmiset saisivat niitä kunnioittaa. Vaikeneminen on +elementti, jossa suuret asiat kehittyvät ja muodostuvat ja vihdoin +täydellisinä ja majesteetillisina ilmestyvät elämän päivänvaloon, missä +ne tulevat vallitsemaan. Ei yksin Wilhelm Vaitelias, vaan kaikki suuret +miehet, jotka tunnen -- nekin, jotka eivät lainkaan ole olleet +valtioviisaita tahi eteviä sotapäälliköitä, eivät koskaan ole +laverrelleet töistä ja tuumista, joita heillä oli tekeillä. Niin, kun +sinä itse joudut pulaan, kun tunnet itsesi epäröiväksi, ole *vain yksi +ainoa päivä vaiti*, niin huomaat miten paljon selvemmiltä asiasi ja +velvollisuutesi näyttävät huomispäivänä -- miten paljon turhaa ja +kelvotonta nuo uutterat mykät palvelijat lakasevat pois sielustasi, kun +saavat olla rauhassa tunkeilevalta melulta! Kieli on usein, ei niinkuin +muuan ranskalainen on sanonut, ajatusten kätkemistaitoa, vaan ajatusten +täydellistä ehkäisemistä ja tukahduttamista, niin ettei niissä ole +mitään kätkettävää. Myöskin puhe (kieli) on suurenmoista, vaan ei +suurinta. Vanha sveitsiläinen sananparsihan sanoo: *puhuminen on +hopeata, vaikeneminen kultaa*, mutta minä tahtoisin kernaammin sanoa: +*puhuminen on ajallista, vaikeneminen ijäistä*. + +Mehiläiset eivät työskentele muulloin kuin pimeydessä; ajatukset eivät +työskentele paitse äänettömyydessä, ja samaten ei hyvekään ilmene eikä +vaikuta paitse salattuna. Elä anna oikean kätesi tietää, mitä vasen +tekee! Samoin ei sinun tule edes omalle sydämellesikään ilmaista +"salaisuuksia, jotka kaikki tuntevat." Onhan häveliäisyys maaperä, josta +kaikki hyveet, puhdas elämä ja rehellisyys versovat. Samaten kuin +muutkaan kasvit ei hyvekään tahdo menestyä, jolleivat sen juuret ole +kätkössä -- auringon katseilta. Anna auringon siihen paistaa, katso vain +itse salaa sitä, niin saat nähdä, että sen juuret näivettyvät, ettei +ainoakaan kukka ilahduta sinua. Oi ystäväni, missä on rankaiseva käsi, +joka on lyövä maahan röyhkeän ryöstäjän, joka riistää meiltä elämän +ihanimmat kukat taivaallisine väreineen ja tuoksuineen -- ja +vahingoniloisella pilkkanaurulla osottaa meille mustaa multaa, josta +kasvien juuret ovat saaneet ravintonsa? + +II. Niin syvälle ulottuu salaisuuden merkitys olemassa oloomme. Siksipä +ennen vanhaan äänettömyyttä palveltiinkin jumalana, sillä se on kaiken +jumaluuden, ijäisen, yliluonnollisen alkuaine, samalla sekä lähde että +valtameri, mistä kaikki alkaa ja mihin se päättyy. + +Samassa merkityksessä ovat myös runoilijat sepittäneet "ylistyslauluja +yölle," ikäänkuin yö olisi päivää jalompi, ikäänkuin ei päivä olisikaan +mitään muuta kuin mitätön, kirjava huntu, joka aika ajoin levitetään yön +äärettömään helmaan peittämään meiltä sen läpikuultavia, ijäisiä +syvyyksiä. He ovat ylistäneet myös vaikenemista, ikäänkuin olisi se +kaiken sopusoinnun ylevä sisällys ja loppusumma, sekä kuolema -- se mitä +me kuolevaiset siksi nimitämme -- todellisuudessa kaiken elämän alku. + +Moisissa vertauksissa, sillä näkymätöntähän voidaan esittää vain +vertauksissa, ovat ihmiset taipuvia esittämään ja etsimään suuria +totuuksia -- ja kuitenkin ovat useimmat meidän päivinämme melkein +kokonaan unhoittaneet totuuden. Mutta totuus pysyy silti ijäisesti +totuutena ja ijäisesti tärkeänä, ja aikanaan on se jälleen uusina +vertauksina teroittuva ihmisten sydämiin. + +III. Jos sinulla on silmät ja sielu, niin katsele tätä +käsittämättömyyden suurta, rajatonta valtakuntaa, sen meluavia ilmiöitä, +häiriöitä ja ajan raivokkaita vesipyörteitä. Etkö huomaa siinä +vaikenevaa, mutta ijäistä vanhurskautta ja kauneutta, jotka ovatkin sen +ainoa todellisuus ja lopullisesti sitä vallitseva voima? Tämä ei ole +tyhjä lauseparsi, vaan tosiasia. Kaikille eläville olennoille tunnettu +painovoima ei ole varmempi tosiasia kuin tämä sisällinen totuus, jonka +jokaisen ihmisen tulisi tuntea. + +IV. Jos asiata oikealla tavalla punnitsemme, täytyy meidän myöntää, että +turha jaarittelu on kaiken tyhjyyden, puolinaisuuden ja epäuskon alku; +se on suotuisa maaperä kaikenlaatuisille vahingollisille rikkaruohoille, +jotka siinä pian pääsevätkin semmoiseen valtaan, että ne tukahduttavat +ja kuolettavat ihmiselämän kaikki jalommat hedelmät. Se on aikakautemme +yleisimpiä tauteja, jota kaikin keinoin tulisi vastustaa. Tuossa +ikivanhassa säännössä: Varo kieltäsi, sillä siitä syntyy elämäsi virta! +piileekin syvää viisautta, jota nykyaikaan, joka pitää parempana kulkea +pitkin matalikkoja, harvoin enää kuunnellaan. -- Ihminen on itse asiassa +ruumiillistunut sana; sana, jonka hän puhuu, on ihminen itse. Olemmeko +saaneet silmät päähämme *nähdäksemme*, vaiko ainoastaan siksi, että +kuvittelisimme ja väittäisimme että olemme nähneet? Olemmeko saaneet +kielen suuhumme, jotta se totuudenmukaisesti kertoisi mitä olemme +nähneet ja tunnustaaksemme ihmisen toisen ihmisen sieluveljeksi, vaiko +ainoastaan siksi, että käyttäisimme sitä turhaan ääntelyyn ja +häiritsevään jaaritteluun, jotta siten ikäänkuin pimeyden loihditulla +muurilla estäisimme ihmistä yhtymästä ihmiseen? Sinä, jolla on tuo +ihmeellinen, taivaan luoma elin, kielesi, harkitse tarkasti tätä +seikkaa. Elä puhu, pyydän sinua hartaasti, ennenkuin ajatuksesi +äänettömyydessä on täysin kypsynyt, ennenkuin voit esittää muutakin, +kuin narrimaista, hassua laverrusta. Anna kielesi levätä, kunnes siihen +muodostuu järkevä ajatus, joka sen panee toimintaan. Ajattele mikä +suunnaton merkitys *vaikenemisella* on: se on rajaton, ijäinen; mikään +ajatus ei sitä voi rajoittaa ja -- siitä on sinulle sanomatonta hyötyä! +Lopeta siis tuo kaaokseen kuuluva lavertelu, joka tylsyttää, huumaa oman +sielusi ja johtaa sen itsemurhaan päättyvään häiriötilaan. +Vaikenemisessa piilee voimasi. Puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa; +puhuminen on inhimillistä, vaikeneminen jumalallista. Sinä narri! +luuletko että vaikk'ei ketään ole saapuvilla jaarittelujasi paperille +panemassa, ne silti ovat vahingottomia ja kuolevat nimettömiin? Ei +mitään kuole, ei mitään voi kuolla. Turha, järjetön sana, jonka lausut, +on aikaan kylvetty siemenjyvä, joka on kasvava ijankaikkisesti. + +V. Mitä minuun tulee, niin kunnioitan näinä yleisen äänekkään +jaarittelun aikoina vaikenemista, vaikenevaa sitäkin enemmän. Jokainen +suuri työ suunnitellaan vaieten -- vaieten kulkevat kiertotähdet ikuisia +ratojaan, niin itse jumalatkin vaikenevat! Vieläpä jokapäiväisyys ja +typerä itserakkaus, jos voivat vaieta, pysyä äänettöminä, saavat +verrattain kunnioitusta herättävän ulkonäön! + +VI. Vaikeneminen on suurta: tulisi myös olla suuria, vaikenevia ihmisiä. +Ihanaa on käsittää ja tulla vakuutetuksi siitä, ettei maailmassa mitään +*arvokasta* -- oli se sitten tunnettua tahi tuntematonta -- *voi +kuolla*. Tuntemattoman, hyvän ihmisen elämäntyö on kuin salainen, maan +alla kulkeva vesisuoni, joka kätkettynäkin saa maaperän viheriöimään; se +juoksee yhä edelleen, siihen liittyy toisia, suuria ja pieniä suonia; +vihdoin eräänä päivänä se pulpahtaa näkyviin kirkkaana, tyrehtymättömänä +lähteenä. + +VII. Kirjailijalahjoja, onko sinulla niitä? Elä usko sitä; kieltäydy +semmoista uskomasta! Luonto ei ole sinua määrännyt puhujaksi eikä +kirjailijaksi, vaan -- työhön. Tiedätkö, todellisia kirjailijalahjoja ei +ole ollut kenelläkään -- puhumattakaan kaikesta varjokirjallisuuteen +tuhlatusta ja hukatusta "nerosta" -- jolla ei alkuaan myös ole +taipumusta ja kykyä monin verroin jalompaan: vaikenemiseen. Ole +kernaammin epäilevä mitä kirjallisuuteen tulee. Missä oletkin, niin tee +työtä, tee työtä; missä kätesi löytää tehtävää, niin tee se ihmisen eikä +aaveen kädellä. Se olkoon salainen autuutesi, suuri palkintosi. Käyttäös +vähän sanoja. Vaikene mieluummin, kuin puhut näinä pahoina päivinä, +jolloin ihminen paljon puheen vuoksi epäselvästi kuulee toisen äänen, +jolloin sydämet kaiken jaarittelun keskellä pysyvät toisilleen synkkinä +ja mykkinä. "Sukkeluus" -- ennen kaikkea, oi, elä ole "sukkela": ketään +meistä ei ole rangaistuksen uhalla kielletty olemasta sukkelia; mutta +kauheimman rangaistuksen uhalla on meitä kaikkia velvoitettu olemaan +viisaita ja tosia. + +Nuori ystäväni, joka olet minulle rakas ja tavallaan *tuttukin*, +vaikk'en koskaan ole sinua nähnyt, enkä ikinä tule näkemään -- sinä +voit, mitä ei ole minulle sallittu, oppia jotakin *olemaan* ja +*tekemään*, sen sijaan että puhua lörpöttelisit siitä mitä on tehty ja +on tehtävä. Me vanhat pysymme semmoisina kuin olemmekin emmekä voi +muuttua; te olette toivomme. Isänmaamme ja koko maailman toivo on, että +kerran vielä tulee olemaan miljoonia semmoisia ihmisiä kuin nyt on +aniharvoja. "Terve sinulle; seuratkoon onni askeleitasi." Oppikoon +tulevat sukupolvet paremmin tuntemaan äänettömyyden sekä kaikki mitä on +jaloa, uskollista ja jumalallista, ja uskomattomalla hämmästyksellä ja +säälillä luomaan katseensa meidän aikoihimme takaisin. + +VIII. Kirjallisuuden alalla tulemme kerran vielä siihen, että +kirjailijoille maksetaan sen mukaan, kuinka paljon he *eivät* kirjoita. +Leikki sikseen, eikö tämmöistä sääntöä todella olekin olemassa mitä +kaikkeen kirjoittamiseen ja vielä enemmän mitä puheeseen ja työhön +tulee? Ei se, mitä on maapallon pinnalla, vaan mitä näkymättömänä sen +alla -- juuri ja perusaine -- määrää kaiken arvon. Kaikessa puheessa, +joka todella on kelvollista, piilee sen paras osa -- vaikeneminen. +Vaikeneminen on syvää kuin ijankaikkisuus; puhe on matalaa kuin aika. +Eikö se näytä omituiselta? Voi aikakautta, voi ihmistä, jolle tämä +totuus, yhtä ikivanha kuin maailmakin, on tullut kokonaan vieraaksi! + +IX. Tuhannen vuotta kasvaa tammi vaieten metsässä; vasta tuhantena +vuonna, kun puunhakkaaja tulee kirveineen, kuuluu yksinäisyydessä +äänenkaikua ja tammi ryskeellä kaatuessaan huudahtaa hämmästyksestä. +Miten hiljaa istutettiin maahan tammenterho, jonka harhaileva tuuli toi +mukanaan. Kun tammi varttui, rehoitti ja sai lehtipukunsa -- ne olivat +iloisia merkkitapauksia sen elämässä ei se äänekkäillä ilohuudoilla sitä +julistanut. Ei edes äänetön katselija sitä kiittänyt. Kaikki tämä ei +tapahtunut nopeasti, äänekkäästi, vaan *hiljaisuudessa*; ei tunnin +kuluessa, vaan päivä päivältä, vähitellen; mitä siitä voitiin sanoa? +Päivät ovat toistensa kaltaisia, sekä eilinen että huominen. + +Niin on aina laita: tyhmä huhu ei lavertele siitä, mitä on tehty, vaan +siitä, mikä ei ole onnistunut, mikä on laiminlyöty. Ja historiakin (joka +enemmän tahi vähemmän on vain juoruihin, taruihin perustuvaa) tietää +etupäässä kertoa vain mitättömiä, turhia asioita. Attilan hävitysretki, +"Walther von Habenichts'in" ristiretki, Sicilian verimessu, 30 vuotinen +sota: paljasta syntiä ja kurjuutta kaikkityyni; ei mitään työtä, +ainoastaan työn esteitä ja sortamista. Sillä onhan yllämainittuinakin +aikoina maa joka kevät viheriöinyt, sen sadot ovat kypsyneet; työmiehen +käsi, ajattelijan järki eivät levänneet: siitä syystä on meillä kaikesta +huolimatta tämä ihana, ihailtu, kukoistava maailmamme. Historia-pahanen +kysyköön vain ällistyneenä: miten ihmeellä on *se* voinut syntyä? Varsin +vähän historia siitä tietää, sen sijaan on sillä kyllä selvillä kaikki, +mikä sitä on estänyt ja tahtonut tehdä mahdottomaksi. Tämä on, riippuuko +se sitten välttämättömyydestä vaiko tyhmästä tahdosta, sen tapa, ja tuo +omituinen lause: "Onnellinen on kansa, jonka aikakirjat ovat tyhjät," on +vallan oikeassa. + +X. Näin on kaikkien neron ilmenemistapojen laita, käytettiin niitä +sitten totuuden etsimiseen, tahi sen jakamiseksi muille tahi todellisen +tiedon syventämiseksi. Oikean työn tuntomerkkinä on aina, että se niin +sanoakseni suoritetaan vaistomaisesti, tietämättä; "terveet eivät tiedä +terveydestään, vaan ainoastaan sairaat." + +XI. Viisaus, tuo jumalallinen lahja, jonka jokainen ihmissielu saa +mukaansa maailmaan käyttääkseen sitä parhaansa mukaan, on luonnoltaan +vaitelias. Sitä ei voida käsittää eikä sen ilmauksia, jotka riippuvat +ihmisen muista henkisistä ominaisuuksista, sanoin selvittää; vasta +sitten, kun työ on *täytetty*, voidaan sen vaikutus selvästi nähdä. Ne +eivät ole luonnon ylevät vaistot, vaan halvat, alhaiset vietit, jotka +saattavat ihmisen kiusaukseen sanoin paljastamaan sielunsa salaisuuksia. +Jos hänellä on salaisuus, ovat sanat aina riittämättömät sen +paljastamiseksi. Sanat ainoastaan estävät ja häiritsevät teon todellista +ilmenemistä ja voivat lopullisesti tehdä sen kokonaan mahdottomaksi. Ei +kukaan, joka maailmassa saa suuria aikaan, ole taipuva turhaan +puhelemiseen. Vilhelm Vaitelias puhui parhaiten siten, että vapautti +maansa; Oliver Cromwell ei loistanut kaunopuheliaisuudellaan; Goethe +sanoi, että jos hän aikoi kirjoittaa kirjan, hän ei saanut siitä puhua, +jos mieli teoksen onnistua. + +XII. Ihmistä ja hänen työtään ei arvostella sen mukaan mitä maailma +heistä arvelee; kokonaan toisin on heidän vaikutustaan arvosteltava. +Vaikutus? Hyöty? -- *Tehkäämme* vaan työmme; sen hedelmistä ei meidän +tarvitse huolehtia. Työn hedelmät kypsyvät kyllä itsestään. Oli työn +tuloksena sitten kalifin valtaistuin tahi koko Arabian valloitus, mitä +se merkitsee! On aivan samantekevää, vaikka "kaikki aamu- ja iltalehdet +täyttäisivät palstansa sitä ylistämällä" ja se pantaisiin muistiin +historian (joka tavallaan on sanomalehtien siivilöityä sisällystä) +lehdille tahi vaikk'ei sen tuloksia missään näkyisi; mitä merkitystä +sillä on? Sen varsinaiset hedelmät eivät ole semmoisia. Arabian +kalifinkin arvo ja merkitys riippuvat vain siitä, miten paljon hän on +saanut aikaan. Jollei hän ole hyödyttänyt ihmiskuntaa, sen suurta asiaa +täällä Jumalan maailmassa, niin eivät hänen voittamansa +turkkilaissapelit, kultakolikot, jotka hän sulloi taskuihinsa, melu ja +taistelut, joihin hän antoi aihetta, merkitse ikinä mitään -- hän oli +vain meluava nolla; todellisuudessa ei hän ollut mitään. -- +Kunnioittakaamme *vaikenemisen* suurta valtakuntaa! Sillä on +suunnattomia rikkauksia, joilla tosin emme voi kerskua emmekä niitä +näytellä ihmisille! Mutta useimmiten saamme sieltä lohdutusta näinä +rauhattomina aikoina. + +XIII. Jos korkeammalta kannalta tarkastamme asiata, huomaamme, etteivät +sankariuden ajat koskaan ole tieteellisen siveysopin aikoja. Jos hyvettä +voidaan tieteellisesti selvitellä, niin tulee se itsetietoiseksi, +sairastuu ja alkaa yhä enemmän rappeutua. + +XIV. Sisällisessä, samoinkuin ulkonaisessakin maailmassamme on vain se, +mikä on koneellista, meille selvää, mutta itse voimalähdettä, +elinvoimaa, emme käsitä. Meissä oleva elinvoima asustaa kokonaan sanoin +ilmaistavan ajatuspiirimme ulkopuolella. Elinvoima piilee olemuksemme +hiljaisissa, salaperäisissä syvyyksissä, ja siellä on työ suoritettava, +kun on jotakin *luotava*, eikä koneellisesti valmistettava. Koneellinen +työ on helppoa, mutta arvotonta, luominen on suurta, käsittämätöntä. +Luominen johtuu pyhästä innostuksesta ja täten luotu teos on +jumalallinen lahja. + +Oikean "neron tulee olla salaisuutena omalle itselleenkin;" tämän vanhan +totuuden todisteita näemme kaikilla aloilla, joka päivä. + +XV. Miten totta onkaan, että jokainen työ, minkä ihminen tahi kansa +suorittaa *tietäen* suurta tekevänsä, ei olekaan suuri, vaan pieni. + +XVI. Toistamme siis vielä uudelleen: Suuri, luova ja pysyvä on aina +itselleen salaisuus; ainoastaan vähäpätöinen, hedelmätön ja katoova on +selvillä omasta osallisuudestaan. + +XVII. Me ja ankarimmatkin meistä pidämme aivan luonnollisena, että +kaikilla ihmisillä, jotka ovat tehneet jotakin, on oikeus niin +äänekkäästi kuin suinkin toitottaa työnsä etevyyttä ja kehoittaa yleisöä +palkitsemaan heitä siitä. "Jokainen oma torviniekkansa", tämä on tullut +niin yleiseksi säännöksi, että se melkein alkaa huolettaa. -- Kehu +hattuasi niin äänekkäästi kuin jaksat kiljua! -- Niin, kehu ensin +*totuuden* mukaan, mutta jollei siitä ole apua, niin turvaudu +valheellisiin ylistyksiin -- niin paljon valheellisiin, että ne +täyttävät tarkoituksensa, ei niin valheellisiin, ettei kukaan niitä usko +-- -- -- + +Luonto ei vaadi ketään ihmistä kehumaan työtään, toimiaan eikä -- +hattuteollisuuttaan, niin, luonto kieltää kaikkia ihmisiä sitä +tekemästä. Koko maailmassa ei ole yhtään ihmistä eikä hattutehtailijaa, +joka ei tuntisi tahi olisi tuntenut alentavansa itseään kehumalla +työtään ja etevyyttään ammatissaan. Hänen sisäisin sydämensä kuiskaa +hänelle: "Jätä se vihollistesi tahi ystäviesi toimeksi; antaa heidän +siitä puhua!" Hän tuntee olevansa tyhmä kerskailija, joka nopein askelin +etenee totuudesta valhetta kohti. + +Luonnon lait ovat, minun täytyy se toistaa, ikuiset ja sen hiljaista, +sydämemme syvyydessä kuiskivaa ääntä ei peloittavan rangaistuksen uhalla +saa olla kuulematta. Kukaan yksityinen ihminen ei itseään +vahingoittamatta voi poiketa totuudesta; yhtävähän on täten miljoonan +tahi 27 miljoonan ihmisen laita. Osotettakoon minulle kansa, joka +kauttaaltaan on antautunut tämmöiseen, niin että jokainen sitä tekee, ei +kukaan sitä paheksu, ja minä osotan teille kansan, joka huoletonna +kulkee leveätä tietä omaa turmiotaan kohden. + +XVIII. Autuaat ovat nöyrät, autuaat tietämättömät. On kirjoitettu: "Sinä +haluat suuria asioita? Älä himoitse niitä." Elä, missä olet, mutta -- +elä viisaana, toimekkaana. + + + + +Kirja sisältää otteita seuraavista Carlylen teoksista: + + +Sartor resartus or life and opinions of Herr Teufelsdroeckh. I. 15, 17, +18, 25, 35, 36, 38. II. 3, 4, 6, 7, 17, 30, 32, 38, 45, 47, 50, 53. IV. +3, 12, 18, 43, 44, 45, 46, 48. V. 1. + +Latter days pamphlets. I. 4. II. 21. III. 34. IV. 4. V. 7, 11. + +The history of Friedrich II. III. 10. IV. 20, 25. + +Chartism. I. 8, 19, 33, 37. II. 14, 25, 35, 40. IV. 32. + +Letters and speeches of Oliver Cromwell. II. 48. + +On heroes, hero worship and the heroic in history. I. 13, 34. II. 34, +39, 41, 43, 44, 55. III. 7, 9, 27, 28. V. 12. + +The French revolution, a history. I. 12, 32. II. 5, 15. III. 11. IV. 42, +55, 56. V. 9, 15. + +Critical and miscellaneous essays. I. 20. II. 10. III. 16, 45. V. 6, 8. +18. + +Characteristics. I. 9, 23. II. 60, 74. IV. 14, 15, 16, 30. V. 10, 13, +14, 16. + +Goethe. I. 1, 14. II. 1, 71. III. 21,22,26. IV. 33, 52. + +Voltaire. I. 2. II. 58, 68, 69, 70. III. 34, 35, 44. + +Scott. I. 21, 24, 29. II. 28, 29, 42, 61, 72, 73. V. 2. + +Burns. II. 18. III. 31. IV. 26. + +Diderot. II. 9, 46. IV. 11, 21. + +Jean Paul. II. 27. III. 8, 19. IV. 29. + +Schiller. II. 31. III. 25, 33. + +Novalis. II. 56. IV. 53. + +Mirabeau. III. 3. IV. 23, 59. + +Johnson. II. 20, 23, 24, 66. III. 17, 20. IV. 40, 58. V. 4. + +Cagliostro. IV. 24, 41. + +Kaikki muu on teoksesta: + +The Past and the Present. + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of TEE TYÖTÄ ELÄKÄ JOUDU EPÄTOIVOON! +by Thomas Carlyle + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TEE TYÖTÄ ELÄKÄ JOUDU EPÄTOIVOON! *** + +***** This file should be named 16318-0.txt or 16318-0.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/1/6/3/1/16318/ + +Produced by Matti Jarvinen, Tuija Lindholm and PG +Distributed Proofreaders. + + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/16318-0.zip b/16318-0.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..4beec2c --- /dev/null +++ b/16318-0.zip diff --git a/16318-8.txt b/16318-8.txt new file mode 100644 index 0000000..bfe2748 --- /dev/null +++ b/16318-8.txt @@ -0,0 +1,4517 @@ +Project Gutenberg's Tee työtä eläkä joudu epätoivoon!, by Thomas Carlyle + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Tee työtä eläkä joudu epätoivoon! + +Author: Thomas Carlyle + +Translator: Uno Brummer + +Release Date: July 17, 2005 [EBook #16318] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TEE TYÖTÄ ELÄKÄ JOUDU EPÄTOIVOON! *** + + + + +Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and PG +Distributed Proofreaders. + + + + + + + + + +TEE TYÖTÄ +ELÄKÄ JOUDU EPÄTOIVOON! + + +Thomas Carlyle + + +Suomensi U. B. [Uno Brummer] + + +Ensimmäisen kerran julkaissut +K. E. Holm 1905. + + + + + I. TEE TYÖTÄ.........................1 + II. ....ELÄ JOUDU EPÄTOIVOON.........42 +III. IHMISIÄ JA SANKAREITA............88 + IV. VÄÄRÄT TIET JA TARKOITUKSET.....120 + V. VAIKENEMISEN TAIDOSTA...........177 + + + + +TEE TYÖTÄ... + + +I. *Ajattele eläväsi*. Niin, ajattele, että elät! Elämäsi -- vaikka +olisit tomun lapsista halvin -- ei ole turha unelma, vaan ylevä +tosiasia. Se on omaisuuttasi; se on kaikki, mitä sinulla on, jotta sen +keralla voit astua ijäisyyteen. Työskentele siis, kuten tähti taivaalla, +"lepäämättä, mutta kiirehtimättä." + +II. On ylevä, juhlallinen, melkein peloittava ajatus jokaiselle +ihmiselle, tuo, ettei hänen elämäntyönsä, joka kerran on ollut, ikinä +ole katoava; oli ihminen miten vähäpätöinen tahansa: hänen työnsä +vaikutus jatkuu ijankaikkisesti, vuosisadasta vuosisataan. Mikä kerran +tapahtuu, on tapahtunut ja yhtynyt rajattomaan, ikuisesti elävään, +ikuisesti vaikuttavaan maailmaan, ja jatkaa täällä vaikutustaan hyvään +tahi pahaan, julkisesti tahi salaa, ijäisesti, aikakaudesta aikakauteen. + +Ihmiselämätä voisi verrata virran lähteeseen; sen vähäpätöisen +alkulähteen voi jokainen nähdä, mutta sen loppujuoksua ja päämäärää, kun +se vuosikausia lepäämättä jatkaa vaellustaan outojen tienoitten kautta, +ei kukaan tunne, paitse kaikkivaltias yksin. Onko se yhdistyvä lisäämään +naapurivirtojen voimaa, vai päinvastoin sulattava toiset virrat omaan +uomaansa? Pysyykö se ijäti vähäpätöisenä, nimettömänä purona, jonka +hiljaiset aallot huomiota herättämättä miljoonien toisten purojen ja +virtojen keralla ovat lopulta valuva suuren valtajoen uomaan? Tahi +koituuko siitä ihana Rhein, tahi valtava Tonava, jonka uoma muodostaa +ikuisen rajalinjan maapallolla, kokonaisten kuningaskuntien ja maanosien +rajan ja kulkuväylän? Me emme sitä tiedä; tiedämme vain, että sen juoksu +päättyy valtamereen; sen vedet, vaikkapa niitä olisi vain kourallinen, +*ovat olemassa* eikä niitä mikään voima maailmassa kykene hävittämään +eikä pysäyttämään niiden juoksua. + +III. Sinulle on annettu *yksi ainoa koetusaika*; toista ei sinulle +koskaan suoda. Ijäisyydet ovat vierivä, vaihtuva uusiin, mutta et voi +saada toista koetusaikaa elääksesi. + +IV. Jokainen, jolla on silmät, voi nähdä taivaalla kiintotähtiä ja +ikuisia aurinkoja. Tänäpänä -- samaten kun joka ainoa päivä -- puhuu +jumalten ääni ihmisessä ja ihmiselle -- puhuu kaikille .... vaikka +tuskin kukaan sitä tottelee -- puhuu selvästi: "Nouse ylös, herää, +Aatamin poika, aikasi poika; koeta kehittää, saada jumalalliseksi tätä, +tuota ja -- etupäässä itseäsi. Tee työtä, elä uinaile; sillä on tuleva +yö, jolloin ei kukaan voi työskennellä." -- Kenellä on korvat ja tahtoo +kuulla, voi kuulla nämä sanat vielä tänäkin päivänä. + +V. Työ on alati jalostavaa, niin, siinä on jotakin pyhää. Vaikka ihminen +olisikin peräti unhoittanut korkean kutsumuksensa, niin kauvan kun hän +todella ja vakavasti tekee työtä, voi hänestä toivoa jotakin hyvää -- +ainoastaan jouten olossa, laiskottelussa piilee ikuinen epätoivo. Työ on +alati, oli se miten halpaa, miten itsekästä tahansa, sopusoinnussa +luonnon kanssa. Jo työnhalukin johtaa yhä enemmän totuuteen ja +seuraamaan luonnon lakeja ja vaatimuksia, jotka ovat itse totuus. + +Maailmamme viimeinen evankeliumi on: Tunne työsi ja tee sitä. "Tunne +itsesi," -- tarpeeksi kauvan on tuo onneton "itsesi" vaivannut sinua, ja +luulen, ettet ikinä sitä opikaan tuntemaan. Elä siis pyri siihen, että +opit tuntemaan itsesi, sillä sinä olet olemus, jota et koskaan opi +täysin tuntemaan. Parempi on oppia tuntemaan elämäntyösi, oikean työsi, +ja työskentele siinä kuten Herkules! Tämä on kaikitenkin parempi elämän +ohje. + +On kirjotettu: "Työllä on suunnaton merkitys"; -- ihminen kehittyy +täydellisemmäksi työn kautta. Karut metsämaat raivataan, rikkaruohot +kitketään pois, niiden sijalle syntyy viljavia vainioita ja upeita +kaupunkeja, ja samalla lakkaa ihminen itsekin olemasta rikkaruohoja +kasvava pelto tahi hedelmätön, karu erämaa. Tiedämmehän että +halpa-arvoisinkin työ saattaa ihmisen sielun, heti kun hän todenteolla +ryhtyy siihen, niin sanoaksemme todelliseen sopusointuun. Epäilykset, +epäluulot, himot, katumus, suru, suuttumus, jopa epätoivokin -- kaikki +nämä väijyvät hornanhenkien tavoin sekä halvan päiväpalkkalaisen että +jokaisen muun ihmisen sielua. Mutta jos hän urheasti ja innolla ryhtyy +työhön, vaikenevat pahat henget ja matelevat tyytymättöminä takaisin +pimeisiin tyyssijoihinsa. Ihmisestä tulee täten *ihminen*. Työn pyhä, +hehkuva innostus on kuten puhdistava tuli, joka haihduttaa kaikki +myrkylliset ainekset, ja jonka sakeimmastakin savupyörteestä leimahtaa +esiin kirkas, pyhä liekki! + +Kohtalolla ei itse asiassa olekaan muita keinoja meidän kehittämiseksi. +Muodoton sekasorto, kaaos, tulee, niinpian kun se joutuu pyörivään +liikkeeseen, yhä enemmän pyöreäksi ja sen ainekset lajittuvat +painovoiman vaikutuksesta pallomaisiin kerroksiin. Se ei enää ole kaaos, +vaan pyöreä, tasapainossa pysyvä maailma. Mitäpä tulisi maapallostamme, +jos se äkkiä lakkaisi pyörimästä? Niin kauvan kun vanha maapallomme +pyörii, tasoittavat säännöttömyydet toisensa, erisuuret pysyvät +tasapainossa -- säännöttömyydet tulevat toisin sanoen säännöiksi. + +Oletko koskaan nähnyt savenvalajan kaavailupyörää -- tämä laitos on +kunnioitusta herättävä, sillä semmoista käytettiin jo profeetta +Hesekielin aikoina, kenties paljoa aikaisemminkin? Miten ihmeteltävästi +muodostuvat jykeät savimöhkäleet ainoastaan nopean pyörimisen +vaikutuksesta siroiksi, säännöllisen pyöreiksi kulhoiksi ja vadeiksi. Ja +ajatelkaamme nyt, että uutteran, taitavan savenvalajan täytyisi +työskennellä ilman kaavapyörää, että hänen täytyisi muovailla astiansa +-- eli oikeammin niiden rumat jälennökset -- paljain käsin savea +sotkemalla! Me voisimme verrata tämmöistä savenvalajaa kohtaloon, joka +turhaan koettaa muovailla velttoa, ja työhön halutonta ihmissielua. +Laiskasta, työhaluttomasta ihmisestä ei suopeinkaan kohtalo -- samaten +kuin taitavinkaan savenvalaja ilman pyöräänsä -- voi muovailla muuta +kuin epäonnistuneen teoksen. Tuhlattakoon siihen miten paljon kallista +väriä ja kultausta tahansa, se on ja pysyy alati epäonnistuneena. Siitä +ei synny kunnollista astiaa, vaan kehno, vino, muodoton tekele -- jonka +vikoja ja kelpaamattomuutta maalaus ja kultaus turhaan koettavat +peittää! Muistakoon laiska ihminen tämän. + +Siunattu on hän, joka on löytänyt työnsä; hänen ei tarvitse pyytää muuta +siunausta. Hänellä on siunaus ja se on häntä seuraava. Samoinkuin +vapaana virtaava, ihmiselämän tympäsevän nevan kautta ylevin voimin +kaivettu kanava, samoinkuin yhä syvemmäksi, valtavammaksi kasvava joki +huuhtoo se ummehtuneet, saastaiset vedet vähitellen etäisimpienkin +ruohonkorsien juurilta ja muuttaa tauteja synnyttävän, myrkyllisen nevan +viheriöiväksi, hedelmälliseksi laitumeksi, jonka läpi virtaa +kirkasvesinen joki. Oli virta suuri tahi pieni, se on kuitenkin yhtä +*arvokas* laitumelle, jonka hyväntekijä se on. + +Työ on elämätä. Työmiehen sisimmässä sydämessä on tuo jumalallinen +voima, tuo pyhä, taivaallinen elämänneste, jonka Jumala itse on häneen +puhaltanut. Hänen sydämensä sisällinen pyrkimys saa hänen ylevät +tunteensa hereille -- johtaa hänet tietoon, "itsensätuntemiseen" sekä +muihin hyveisiin, niinpian kun työ todella alkaa. Tietoonko? Niin, +omista itsellesi tiedot, jotka itse työnteko sinulle tarjoo, sillä +luonto itse vahvistaa ja hyväksyy nämä tiedot. Oikeastaan ei sinulla +muita tietoja olekaan, kuin mitä työssä olet saavuttanut; kaikki muu on +ainoastaan edellytystä, oletettuja tietoja; asioita, joista eri koulut +väittelevät, jotka liitelevät pilvien tasalla ja aiheuttavat +loppumattomia tieteellisiä keskusteluja, kunnes ne työssä toteutamme ja +saamme selville. "Epäilykset, olivat ne sitten mitä laatua tahansa, +voidaan ainoastaan toiminnan avulla tyydyttävästi ratkaista." + +Ja tunnetko sen ohessa kärsivällisyyden, rohkeuden, lannistumattomuuden +arvon, kykenetkö empimättä tunnustamaan erehdyksesi ja seuraavalla +kerralla menettelemään taitavammin? Kaikkia näitä hyveitä et voi +mitenkään muuten saavuttaa kuin taistelemalla todellisuuden +kovakouraisia voimia vastaan. Asetettakoon urhea Sir Christopher +mustuneiden, kokoonluhistuneiden kiviraunioitten, ennakkoluuloisten, +rakennustaidetta vihaavien piispojen, turhantarkkojen virkamiesten ja +tylsäjärkisten uskonnonpuolustajien keskelle, ja katsokaamme voiko hän +saada St. Paulin-tuomiokirkkoa nousemaan ilmoille näistä aineksista vai +eikö! Raakoja, häikäilemättömiä ja uppiniskaisia ovat kaikki esineet ja +olennot, alkaen työlakkoisista muurareista ja irlantilaisista +tulenkantajista aina tylsiin, uskonvimmaisiin Neil Gwynin puolustajiin, +turhantarkkoihin virkamiehiin ja ahdasmielisiin, rakennustaidetta +vihaaviin piispoihin. Kaikki nämä esineet ja olennot eivät ole olemassa +Christopherin eikä hänen tuomiokirkkonsa, vaan oman itsensä vuoksi! +Christopherin tulee saada voitto heistä kaikista ja poistaa vastukset +tieltään, jos hän vain siihen kykenee. He ovat kaikki häntä vastaan. +Itse oikeutta harrastava luontokin, jonka suuretiede ja rakennustaide +eivät ole näkyvissä, vaan sydämeen kätkettyinä -- itse luontokin on vain +osaksi hänen puolellaan ja on kokonaan nouseva häntä vastaan, jollei +hänen onnistu sitä alistaa, voittaa! Entäs rahat, mistä hän ne saapi? +Englannin hurskas anteliaisuus on kaukana täältä; se ei avoimin sylin +riennä vastaan sanoen: "Tässä minä olen;" -- sitä on puhuteltava, +ennenkuin se voi vastata. Hurskas anteliaisuus ja kaikki apu vaikenevat +ja ovat yhtä näkymättömät kuin jumalat, mutta esteet ja lukuisat +vastukset ovat lähellä, ovat äänekkäät. Oi urhea Sir Christopher, luota +sinä vaan edellisiin ja taistele parhaasi mukaan jälkimäisiä vastaan. +Voita ja alista ne uutteruudella, kärsivällisyydellä, kestävyydellä ja +voimalla, ja vihdoin olet riemuiten sovittava viimeisen rakennuskiven +St. Paulin tuomiokirkon kupukattoon, tuomiokirkon, joka kautta +vuosisatojen on oleva muistomerkkinäsi! + +Niin, kaikki apu, tuli se sitten luonnon tahi ihmisten puolelta, on niin +sanoaksemme mykkä; se ei tule itsestään, sitä täytyy nähdä, sitä täytyy +kutsua. Jokainen jalo työ tahi teos näyttää alussa "mahdottomalta." +Todellisuudessa ovatkin jokaisen ylevän teon mahdollisuudet +mittaamattoman laajalle hajautuneet, käsittämättömät, niin että +ainoastaan uskon avulla voi ne käsittää. Sinun tulee Gideonin tavoin +levittää taljasi telttasi oven edustalle, jotta saisit selville onko +laajan taivaan kannen alla vielä siunausta tuottavaa aamukastetta +jälellä vai eikö. Sydämesi ja elämäntyösi tulee olla tämmöinen +ihmeellinen Gideonin talja, joka äänettömällä rukouksella levitetään +taivas-alle, ja rajattomista avaruuksista olet saava osaksesi tarpeeksi +siunausta tuottavaa kastetta! + +Kaikkea ihmistyötä voisi verrata uimarin ponnistuksiin. Suunnaton +valtameri uhkaa niellä hänet, ja jollei uija rohkeasti sitä vastusta, +panee se uhkauksensa toimeen. Mutta uimari ponnistelee lakkaamatta, hän +uhmaa, kamppailee merta vastaan, ja katso, miten kuuliaisena meri häntä +kannattaa pinnallaan ja vihdoin voittajanaan vie päämäärään. "Näin on," +sanoo Goethe, "kaiken laita, mihin ihminen tässä maailmassa ryhtyy." + +Sä uljas merisankari, pohjoismainen merikuningas, -- Columbus, +sankarini, kuninkaallisin meren valtiaista! Ympäristösi ei ole rohkeutta +elvyttävä, purtesi kulkee hirvittävien syvyyksien päällä tuntemattomiin +kohtaloihin. Sinua ympäröi joukko kapinoivia, toivottomia pelkureita, +takanasi väijyy häpeä, ja turmio, edessäsi on tulevaisuuden synkkä +verho. Veljeni, nuo raivokkaat vesivuoret, jotka kohoovat ilmoille +penikulmia syviltä alustoiltaan, eivät ole yksin sinun vuoksesi +olemassa. Minusta näyttää niillä olevan muutakin tekemistä kuin kantaa +sinua eteenpäin, ja ulvovat tuulet, jotka kaaoksen ja mittaamattomien +avaruuksien halki pyörivät hurjaa tanssiaan, eivät lainkaan kysy +täyttävätkö ne suotuisasti pähkinänkuoripurtesi pienet purjeet. Sinä et +ole ihmiskielin puhuvien ystävien parissa, veljeni, vaan suunnattomien, +mykkien, raivokkaiden ja ulvovien hirviöiden temmellyksessä. Salattuna, +kaukana, näkymättömänä on apu kaikkien mielestä, ainoastaan sinun +sydämesi käsittää missä apua on tarjolla; ja, katso, sinä saatkin apua. +Kärsivällisesti odotat, kunnes hurja lounasmyrsky on raivonnut loppuun +ja muuttuu sinulle suotuisaksi -- itätuuleksi -- jolloin rohkeasti voit +jatkaa matkaa. Sinä pidät hillittömän, kapinoivan miehistön ankarassa +kurissa; heikkoja ja empiviä rohkaiset hilpeällä rohkeudellasi; et ole +huomaavinasikaan -- omiasi ja toisten -- valituksia, mielettömyyttä, +väsymystä, heikkoutta ja epäilyjä. Sinä osaat vaijeta -- vaikenemisesi +on syvempi kuin valtameren synkät syvyydet -- yksin Jumala voi mitata +vaikenevan sielusi syvyyden. Sinusta on koituva suuri mies. Niin, minun +merisankarini, sä maailmankuulu purjehtija, sinä olet oleva *suurempi* +kuin tämä pauhaava, ääretön maailma ympärilläsi. Valtavalla sielullasi +masennat sen, kuten painiskelija kietoo vastustajan käsivarsiinsa, ja +pakoitat sen kuljettamaan sinua eteenpäin -- tuntemattomaan Amerikaan -- +tahi minne Jumala hyväksi näkee! + +VI. Todellisuudessa on kaikki oikea työ uskontoa, ja jokainen uskonto, +joka ei ole työtä, menköön etsimään kannattajia bramiinien, +antinomialaisten, tanssivien dervishien luona, tahi missä tahansa; minä +en ainakaan siitä huoli. Tuo vanhojen munkkien sananparsi: _Laborare est +orare_, tehdä työtä on rukoilla, ansaitsee ihailuamme. + +Kaikkia saarnattuja evankeliumeja vanhempi on tuo, ei koskaan +julistettu, sanaton, mutta häviämätön, ikuisesti kestävä evankeliumi: +Tee työtä ja löydä siinä siunauksesi. Ihminen, maan ja taivaan lapsi, +etkö sisimmässä sydämessäsi tunne henkistä kehoitusta, kutsumusta +työhön, joka polttaa kuni vaivoin kytevä tuli antamatta sinulle rauhaa, +kunnes seuraat sen kehoitusta ja ryhdyt hyödylliseen työhön! Mitä on +kelpaamatonta ja autiota, sen teet sinä kelvolliseksi, viljavaksi, +sinulle kuuliaiseksi ja hedelmää kantavaksi. Kaikkialla, missä tapaat +epäjärjestystä, on sinun ikuinen vihollisesi. Käy reippaasti siihen +käsiksi ja masenna se; tee siitä järjestelmä, joka ei kuulu kaaokseen, +vaan on järjelle, jumaluudelle ja sinulle alamainen! Tiesi varrella +kasvavat ohdakkeet nyyhdä pois, jotta niiden sijaan kasvaa korsi +hyödyllistä ruohoa, pisara ravitsevaa maitoa. Sinä näet pumpulipensaan, +jota tähän saakka kukaan ei ole käyttänyt hyväkseen; kokoo sen valkoisia +kuituja, kehrää ne, kudo ne, jotta arvottomien kuitujen sijaan tulisi +hyödyllisiä kudoksia, joilla ihmisen alaston iho voidaan verhota. + +Mutta ennen kaikkea missä tapaat tietämättömyyttä, tyhmyyttä ja +raakuutta, ryhdy uupumatta työhön, eläkä lepää, niinkauvan kun elät, +vaan tee uutterasti työtä, Jumalan nimessä. Korkein Jumala käskee sinun +niin tekemään, ja jos sinulla on korvat kuulla, kuulet tämän käskyn. Ja +hän käskee sen myös äänellä, joka ei koskaan ilmene sanoissa, joka +herättää suurempaa kunnioitusta kuin ukkosen jylinä muinoin Sinain +vuorelta tahi hirmumyrskyn pauhina, sillä eikö sinulle puhu samaa myös +rajattomien ijäisyyksien, kointähden tuolla puolen olevien maailmojen +*vaikeneminen*? Vielä syntymättä olevat vuosisadat, ikivanhat haudat +tomuksi rauenneine ruumiineen, niin, ammoin sitten kuivaneet kyyneleet, +jotka kostuttivat näitä hautoja -- eivätkö ne kaikki puhu sinulle, mitä +ei yksikään korva vielä ole kuullut? Kuoleman syvät valtakunnat, +kiertotähdet, jotka eivät ikinä lepää radoillaan, koko ääretön avaruus +ja kaikki aikakaudet julistavat sinulle lakkaamattoman, mykän +kehoituksen: Sinun, samoinkuin jokaisen ihmisen, tulee tehdä työtä, +niinkauvan kun on päivä, sillä sitten tulee yö, jolloin ei kukaan voi +työskennellä. + +Kaikki oikea työ on pyhää; jokaisessa oikeassa työssä, vaikka se olisi +halpaa käsityötä, on jotakin jumalallista. Työn perusta täyttää koko +maapallomme pinnan, sen huippu ulottuu taivaaseen. Otsan hiki ja siitä +alkaen aina aivojen hikeen, sydämen hikeen, jota ovat synnyttäneet +Keplerin laskut, Newtonin perustelmat, kaikki tieteet, sankarirunoelmat, +sankarityöt ja marttyyrien kärsimykset, on kaikkien ihmisten osana ja +samaten myös "kuolemantuskan verinen hiki," jota sanotaan +jumalalliseksi. + +Ken olet sinä, veljeni, joka vaikeroit elämäsi raskasta työtä ja +vaivoja? Elä valita. Käännä katseesi ylöspäin, väsynyt veljeni. Katso, +siellä Jumalan ijankaikkisuudessa ovat työtoverisi. He elävät vielä, he +yksin elävät, nuo kuolemattomat, taivaalliset olennot. Heikko +inhimillinen muistimmekin käsittää heidät pyhimyksiksi, sankareiksi, +jumaliksi. He yksin elävät kaikkein aikojen yli, asuvat äärettömissä +avaruuksissa. Taivas on tosin ankara, mutta se ei ole sinulle +pahansuopa. Taivas on lempeä, kuten jalo äiti, kuten tuo spartalainen +äiti, joka antoi pojalleen kilven sanoen: "Sen keralla, poikani, tahi +sen päällä!" Myöskin sinä saat kunnialla palata kotiin; myöskin sinä +tulet -- elä sitä epäile -- kunnialla palaamaan kaukaiseen kotiisi, jos +taistelussa säilytät kilpesi! -- Ijäisyyksissä ja kuoleman syvimmissä +valtakunnissa et sinä ole muukalainen, vaan kansalainen. Elä valita; +eiväthän spartalaisetkaan valittaneet. + +Ja ken olet sinä, joka julkisesti kerskut elämäsi toimettomuudesta ja +mielihyvällä näyttelet kullattuja vaunujasi pehmeine patjoineen, missä +sinä kädet ristissä toimettomana uinailet? Katso ylös, katso alas, +ympärillesi, eteesi tahi taaksesi, näetkö missään *joutilasta* sankaria, +pyhimystä, jumalaa tahi edes paholaista? Et missään näe semmoista. +Taivaassa, maan päällä, vesissä eikä maan alla ei ole ketään sinun +kaltaistasi. Olet siis luomakunnan merkkiteos, jommoisia tapaa +ainoastaan tällä merkillisellä vuosisadalla! Tässä maailmassa on vain +yksi ainoa hirviö, ja se on laiskottelija, tyhjäntoimittaja. Mikä on +tämmöisen olennon "uskonto"? Että luontoon ainoastaan mielikuvituksen +tuote, missä viekas kerjääminen ja varastelu antavat parhaat tulokset; +että Jumala on valhe, ja että ihminen ja hänen elämänsä myös ovat +valhetta. -- Voi, kuka meistä voi todella sanoa: minä olen tehnyt työtä? +Uskollisimmatkin meistä ovat hyödyttömiä palvelijoita, ja uskollisimmat +meistä tietävät sen parhaiten. Uskollisimmatkin voivat sanoa: "paljon +elämästäni on mennyt turhaan, tuhlattu!" Mutta mitä tulee sitten sen, +jolla -- paitse "juhlatilaisuuksissa" -- ei ole mitään muuta työtä kuin +toimetonna viettää päivänsä ja siittää poikia, jotka samoin tulevat +elämään työttöminä, mitä tulee hänen sanoa itsestään, jos mieli antaa +totuudelle kunnia? + +Mitä työn palkkaan tulee, voitaisiin siitä esittää lukemattomia +mielipiteitä, ja siitä puhutaan, väitellään ja kirjoitetaan lakkaamatta, +loppumattomiin. "Kunnon työmies ansaitsee kunnon palkan," on mitä +kohtuullisin vaatimus. Rahapalkka, "joka parhaiksi riittää pitämään +työmiehen hengissä, jotta hän jaksaa työskennellä edelleen," on sekä +etevälle että kehnolle työntekijälle välttämätön, jos mieli heidän +lainkaan tulla toimeen tässä maailmassa! + +Vielä tahdon mainita yhden asian, joka koskee etupäässä jaloja ja +jaloimpia työntekijöitä täällä maailmassa: jokainen jalo työ saa +palkkansa taivaassa; missään muualla ei sitä palkita. Yhtävähän +Englannin valtiopankki kuin mikään muukaan pankki tahi rahalaitos tuntee +sinua, ylevä sielu; turhaa on sinun sieltä etsiä hyvitystä. Inhimilliset +pankit eivät sinua tunne. He oppivat tuntemaan sinut vasta vuosisatojen +vierittyä, kun useita sukupolvia jälkeesi on siirtynyt maan poveen ja +kun heidän palkintonsa eivät enää voi sinua saavuttaa. + +Mutta tarvitsetko sitten itse asiassa mitään palkintoa? Sekö olikin +päämääräsi ja elämäntyösi, että jaloutesi palkinnoksi saisit täyttää +vatsasi makupaloilla, elää ylellisesti ja mukavasti ja olla täällä +maailmassa tahi tulevassa maailmassa kuten ihmiset sanovat: +"onnellisena"? Vastaan puolestasi pontevasti: Ei! Uuden ajan koko +henkinen salaisuus on siinä, että voit sydämestäsi, sielustasi vastata +moisiin kysymyksiin: ei. + +Veljeni, urhean ihmisen tulee lahjoittaa henkensä. Anna se lahjaksi, +neuvon sinulle, sillä ethän toki odottane, että se sinulta *ostetaan*? +Mikä hinta voisi sinua tyydyttää? Jumalan koko luomakunta, koko rajaton +avaruus, ajan ijankaikkisuus ja kaikki mitä ne sisältävät, siinä olisi +hinta, joka sinua tyydyttäisi -- ainoa, joka sitä tekisi, minkä itsekin +myöntänet, jos tahdot olla suora. Elämäsi on sinulle kaikki ja sinä +vaatisit siitä myös kaikki. Olethan tietämätön kuolevainen; eli +oikeammin: olet kurja, *ijäinen* kuolevainen, joka täällä ahtaassa, +vankilassasi näytät niin tietämättömältä. Sinä et koskaan voi myydä +elämääsi tahi sen osaakaan kyllin tyydyttävästä hinnasta. Lahjoita se +kuninkaallisesti -- elä anna hinnan tulla kysymykseen. Silloin olet +tavallaan saanut siitä *kaikki*! Sankarimaisen ihmisen -- ja eikö +Jumalan kiitos jokaisessa ihmisessä piilekin uinaileva sankari? -- +täytyy kaikkina aikoina, kaikissa tilaisuuksissa tehdä täten. +Sankarimaisina aikoina, mutta myöskin veltostuneimpinakin, täytyy hänen +sanoa, kuten Burns ylpeästi ja samalla nöyrästi sanoi skotlantilaisista +lauluistaan: "Kautta taivaan, niitä joko ei voi ostaa rahalla tahi ovat +ne arvottomia; en senvuoksi huoli kultakolikoistanne!" Nuo pienet laulut +olivat siihen aikaan, jolloin esiintyi niin paljon rumaa ja alhaista, +todellakin taivaallisen soitannon kastepisaroita. + +Itse asiassa olemme täysin samaa mieltä kuin nuo vanhat munkit: Laborare +est orare. Tuhansissa merkityksissä, niin yhdessä kuin toisessakin +tapauksessa on todellinen työ rukoilemista. Työntekijä, oli hänen työnsä +mitä laatua tahansa, ruumiillistuttaa, toteuttaa mielikuvituksensa +luomia kuvia ja jokainen työntekijä on tavallaan siis runoilija. Hän +itse suunnittelee työnsä -- oli se sitten mitätön savikulho, tahi +eepillinen runoteos -- ja suunnitelma on hänen henkistä omaisuuttaan. +Kaikille muille se on tuntematon, mahdoton, niin, itse luonnollekin on +asia, tahi esine, jota ei vielä ole olemassa; "mahdottomuus," koskei +sitä ole olemassa. Näkymättömien voimien tulisi suojella tämmöistä +työmiestä, sillä hän työskentelee aatteen, näkymättömän, puolesta. Mutta +jos hän työssään noudattaakin vain näkyvien voimien -- maailman -- +tahtoa, silloin hän kernaammin voisi jättää työnsä tekemättä. Sillä +siitä ei koskaan tule mitään täydellistä -- petollinen varjoteos vain. + +Oi runoilija, sinun mietitystä teoksestasi koituu tämmöinen varjoteos, +jollet sitä kirjoita itse aatteesi, vaan kustantajan, palkkion, +arvostelijain ja yleisön suosion vuoksi; katso, siitä ei tule mitään, +sillä siinä ei ole totuutta! Vaikka se olisikin painettu, nidottu, +arvosteltu, kiitetty ja myyty 20 painosta siitä -- se ei merkitse +mitään! Teoksesi on henkisessä, ei rahallisessa merkityksessä, arvoton, +merkityksetön; se on varjoteos, se pyrkii itse lepoon, unholaan, ja on +pian katoova kaaokseen, josta se on kotoisinkin. + +Se, joka ei työssään todenteolla pyri tutustumaan näkymättömään, +mykkään, ei koskaan itse pääse näkyviin, saavuta puheenlahjaa. Sinun +täytyy oleskella pimeydessä, varjojen valtakunnassa, ja Herkuleen tavoin +kärsiä ja ponnistella kauvan, jos mieli voitokkaana jälleen astua +auringonvaloon. Samaten kuin taistelussa -- ja eikö se todella olekin +taistelua? -- ei sinun tule peljätä tuskaa eikä kuolemaa, silloin olet +voittava. Samoinkuin Dante'n tulee sinunkin "työssäsi laihtua useaksi +vuodeksi." Maailma ja sen palkinnot, arvostelut, neuvot, avustus ja +esteet, siinä on myrskyisä meri, kaaos, jonka poikki sinun täytyy uida +ja purjehtia. Sinun ei tule suunnata purttasi aaltojen eikä +merivirtojen, vaan yksin ohjaavan tähtesi mukaan. -- "Se tu segui tua +stella!" Vain tähtesi mukaan, joka milloin kirkkaana loistaa kaaoksen +yläpuolella, milloin taasen himmenee, jopa näennäisesti sammuukin, tulee +sinun ohjata kulkusi. Oi, se on ylevä tehtävä, näyttää minusta, täten +raivata tiensä kaaoksen ja hornan synkkien pimeyksien läpi! +Vihreätulisilmäiset lohikäärmeet väijyvät sinua, kolmipäiset kerberukset +koettavat sinua houkutella -- ja ne voivat olla varsin houkuttelevia! +"Eccovi l'uom ch'è stato all' Inferno." Sillä sinä vaellat, kuten +runoilija Dryden sanoo, hulluuden valtakunnassa, ja seuralaisesi eivät +suinkaan ole miellyttäviä! Saat avoimin silmin katsella mielipuolisuuden +rajatonta, pohjatonta, pimeätä valtakuntaa ja saat sieltä uutta +viisautta, samoinkuin Eurydice Tartaruksesta. Mitä suurempi viisaus, +sitä lähempänä on se hulluutta. Näin on todella laita ja hämmästyen ja +kauhistuen huomaat, miten suurin viisaus, jota täällä maailmassa +kunnioitetaan, usein käsittää joukon hulluuden valtakunnasta siihen +tarttuneita piirteitä ja sävyjä. + +Kaikki työt -- jokainen omalla tavallaan -- ovatkin hulluuden +muuttamista järjeksi; -- ja tämä on kieltämättä uskonnollinen toimitus, +jota ei ilman uskontoa voida suorittaa. Muulla tavoin ei teoksesi ole +itsenäinen, se on silmänpalvelusta, ahnasta palkkionhaalimista, +joutuisien ja aikaa myöten yhä arvottomampien varjoteosten valmistusta +palkan edestä. Sen sijaan että ohjaisit sieluja maallisilla ja +taivaallisilla teillä, esität heille keinotekoisia ihmisnukkeja ja +heidän suurtöitään. Voi, koko maapallomme on nykyään täynnä tämmöisiä +varjoteoksia -- kenties sangen kauniita ulkonäöltään, mutta +todellisuudessa peräti arvottomia, Jumalan ja ihmisten kiroomia! Ei +kukaan ihminen -- ei edes halvin käsityöläinenkään -- voi työskennellä +uskonnotta. Kaikki ihmiset, jotka eivät työskentele, kuten seuraisi +suuren työnjohtajan silmä heidän työtään, työskentelevät väärin, +petollisesti, itselleen ja sinulle onnettomuudeksi. + +VII. "Tehdä työtä on rukoilla;" niin, varsin tärkeässä merkityksessä, +mutta nykyaikana -- pintapuolisen rukouksen ja jumalanpalveluksen +aikakaudella -- ei kukaan voi sitä tehdä oikealla tavalla. Mutta ken +käsittää sen oikean merkityksen, käsittää myös, että se on tulevaisuuden +*ennustus*; viimeinen evankeliumi, johon kaikki muut sisältyvät. Sen +temppelinä ovat äärettömät avaruudet -- oletko sitä koskaan nähnyt? +Valtava linnunrata on sen kattona, maat ja meret sen lattiana ja +kaikkivaltiaan tähtien ympäröimä valtaistuin sen alttarina. Saarnana ja +virsinä ovat kaikkien urheiden, ylevien ihmislasten jalot sankarityöt +sekä kärsimykset. Ja temppelin urkurina ovat tuulet, valtamerien pauhina +sekä kohtalon ja historian syvät, juhlalliset äänet. + +VIII. Ihmisen elämäntyönä täällä maailmassa on työnteko. On koittava +päivä, on tuleva aika, jolloin se, jolla ei ole työtä, ei rohkene +näyttäytyä aurinkokunnassamme, vaan pyrkii jonnekin avaruuden +äärimmäisiin perukoihin katsomaan onko missään kiertotähdessä tyyssijaa +laiskurille. + +IX. Jokaisen ihmisen kohtalona täällä matoisessa maailmassa on olla +ensin oppipoikana, sitten työmiehenä, tahi sanokaamme: oppilaana, +opettajana ja mestarina. Itse luonto on hänelle antanut oppimiskyvyn. Me +elämme maailmassa, jota pidämme rajattomana; tietomme siitä ovat vielä +niin rajoitetut, että jokainen selville saatu uusi totuus kumoaa eli +ainakin rajoittaa asioita, joita tähän saakka pidettiin horjumattomina +totuuksina. Jos ihminen alati pysyisi oppilaan kannalla, jonka ei +tarvitse mitään itse keksiä, eikä korjata; jos maailmankäsityksemme +olisi niin täydellinen, ettei siinä olisi mitään oikaistavaa, silloin +olisi ihminen myös henkisesti kuollut ja sukukuntaa, jota nykyään +sanotaan ihmiseksi, ei enää olisi olemassa. + +X. Miten tosi onkaan taru Sfinksistä, joka lepäsi valtatien varrella, +esitti vaeltajalle arvoituksensa ja repi heidät kappaleiksi, jolleivat +he osanneet sitä selittää. + +Tämmöinen sfinksi on elämämme kaikille ihmisille ja inhimillisille +yrityksille. Luonto on samaten kuin sfinksi taivaallinen, herttainen ja +suopea. Sillä on jumalattaren kasvot ja rinnat, mutta leijonan ruumis ja +käpälät. Siinä on taivaallista kauneutta -- luonnon viisas järjestyshän +onkin jumalallista -- mutta samalla siinä on myös synkkää, peloittavaa +hurjuutta, jolla se osottaa vihamielisyyttään. Ja sfinksin tavoin se +esittää meille arvoituksensa. Jokaiselta ihmiseltä kysyy se joka päivä +hiljaa mutta peloittavan vakavasti: Tiedätkö mitä tämä päivä merkitsee? +Koetatko tehdä viisaasti, mitä sinun tänäpänä tulee tehdä? + +Luonto, kohtalo, olemassa olo, koko maailma -- tahi miten tuota sanoin +selittämätöntä tosiasiaa, jonka keskustassa elämme ja taistelemme, +nimitämmekään -- eikö se todella ole kuten taivaallinen morsian, jonka +rakkauden viisas ja urhea mies, joka käsittää ja seuraa sen käskyjä, voi +saavuttaa; kun taas sille, joka ei kykene sitä käsittämään, se on julma, +turmiota tuottava pahahenki? + +Selitä sen arvoitus ja sinulle käy hyvin, menestys seuraa sinua. Jollet +sitä selitä, jos menet ohi sitä huomaamatta, on se itse antava +selityksen. Selitys tapahtuu silloin kynsin ja hampain, sillä luonto on +tällöin raivostunut naarasleijona, joka kuurona rukouksillesi julmasti +raastaa sinut kappaleiksi. Et enää ole sen rakastettu sulho, vaan sen +raadeltu uhri; se kohtelee sinua kuten orjaa, joka on yllätetty +petoksesta. + +Kansakuntien laita on samoin kuin yksilöidenkin. Osaavatko he ratkaista +kohtalon arvoitusta? + +Tässä piileekin kaikkien onnettomien kansallisuuksien ja kurjien +ihmisten kohtalon salaisuus. He ovat unhoittaneet oikean, sisällisen +totuuden ja tavoittelevat ulkonaisia varjototuuksia. He vastaavat +*väärin* sfinksin arvoitukseen. Tyhmät ihmiset *eivät voi* antaa siihen +oikeata vastausta! Tyhmät ihmiset pitävät häilyviä, petollisia +virvatulia totuuden ikuisena valona, ja he eksyvät vähitellen yhä +kauvemmaksi totuudesta. + +Tyhmät ihmiset luulevat, ettei maailmassa olekaan oikeutta, syystä ettei +pahaa työtä rangaista heti -- paitse sattumalta. Niin, pahan työn +rangaistus voi seurata parin päivän kuluttua teosta, se voi viipyä pari +vuosisataa, mutta se seuraa *varmasti*; se on varmempi kuin elämä -- se +on yhtä varma kuin kuolema! Maailman keskustana, ihmiselämän pyörteissä, +on vielä tänäkin päivänä Jumala, ja hänen kätensä ohjaa kaikkea yhtä +varmasti kuin vanhimpina aikoina. Ja maailman suuri henki on +*vanhurskas*. + +XI. Puhuttu sana, kirjoitettu runoteos ovat, sanotaan, ihmisen henkisiä +tuotteita; eikö siis tehty työ olisi sitä? Järki, nero, kärsivällisyys, +taito, työkyky, innostus, siveys, -- sanalla sanoen ihmisen kaikki kyvyt +-- ilmenevät hänen työssään. Työnteko on luonnon ja sen ikuisten, +muuttumattomien lakien koettelemista -- ja ne kyllä tuomitsevat oikein +ihmisen työn. Niin paljon hyvettä ja kykyä siinä oli, niin paljon eikä +enemmän! Työntekijä osasi sovittaa työnsä minun ikuisten lakieni kanssa +sopusointuun, niinkuin hänelle käskin -- ja se onnistui hänelle -- tahi: +se ei onnistunut hänelle -- kuten näette! + +Työskennellä suuren luonnon vaatimusten mukaisesti -- eikö se ole +hyvettä? Pumpulia voidaan kehrätä, työmiehet kutovat langoista kankaita, +jotka myydään, kaikki tämä on luonnon käskyjen noudattamista. Jollei +seurata luonnon käskyjä, ei ole silloin kankaitakaan. Niitä ei ole +olemassa; luonto syyttää sinua, voimasi eivät ole voimia, vaan +kykenemättömyyttä! + +Kyky ansaitsee kunnioitusta, sillä se *on* kunniaa. Ihminen, joka +onnistuu työssään, on *ihminen* sanan kauneimmassa merkityksessä. + +XII. Todellakin, maailmassa ei ole mitään kuollutta; se mitä sanomme +kuolleeksi, on ainoastaan muuttunutta, sen voimat vaikuttavat +päinvastaiseen suuntaan. "Lehdellä, joka mätänevänä liitelee kosteassa +ilmassa," on joku sanonut, "on vielä voimaa -- miten kykenisi se muutoin +mätänemään?" Koko suunnaton maailmamme on kokoonpantu lukemattomista +eriluontoisista voimista, painovoimasta aina ihmisen ajatukseen ja +tahdonvoimaan; ihmisen vapautta rajoittavat luonnonlait: niistä ei +yksikään ole tehottomana silmänräpäystäkään. Kaikella luodulla on +tehtävänsä, et missään löydä toimettomuutta: graniittivuori, joka +luomisestaan saakka hetki hetkeltä hitaasti hajoaa muruiksi, haihtuva +savupilvi, elävä ihminen, niin, ihmisen työ, ihmisen puhe, kaikki on +toimintaa. Tiedämme, ettei lausuttua sanaa enää voida peruuttaa, saada +tapahtumattomaksi; samaten on myös tehdyn työn laita. "Itse +jumalatkaan," sanoo Pindarus, "eivät voi hävittää tehtyä työtä +olemattomaksi." Niin, tehty on tehty ijäksi; se on tapahtunut ja sen +vaikutus on, oli se sitten kauvan näkyvissä tahi hetikohta kadonnut, +ijäti tuntuva, vaikuttava, tapausten ikuisessa kiertokulussa. Ja mitä +onkaan tämä tapausten ikuinen kiertokulku, jota sanomme maailmaksi, +muuta kuin tehtyä työtä, lukemattomien töiden ja tapausten yhteinen +vaikutus, yhteinen lopputulos? Ja tämä ikuinen lopputulos -- jota ei +kukaan voi laskea eikä kirjoittaa taululleen -- on kuitenkin selvästi +näkyvissä: kaikki mitä on tapahtunut, tapahtuu ja tulee tapahtumaan. +Käsitä minut oikein, se mitä näet on *työtä*, erilaatuisten voimien +tulos, rajaton, ääretön voimameri, mittaamaton kuin ijankaikkisuus itse, +ihana, peloittava ja käsittämätön. Ihminen sanoo sitä maailmaksi, +elämäksi, mutta hänen aivoraukkansa eivät voi sitä käsittää -- tätä +tuhatväristä valokokoelmaa, joka on heikko kajastus valosta, missä asuu +Hän, kaiken luoja, joka ohjaa loistavat tähtisikermät radoillaan, +samoinkuin sinunkin askeleesi. + +XIII. Voimakas ihminen on alati löytävä *työtä*, toisin sanoen +vastuksia, tuskaa, niin paljon kuin hänen voimansa sietävät. + +XIV. Lahjakas ihminen ei voi syntyä maailmaan semmoisella aikakaudella, +ettei hän löytäisi tarpeeksi työtä; hän ei millään ehdoin voi viettää +koko elämäänsä, ilman ettei siinä ilmenisi ristiriitaisuuksia, +vastuksia, joiden voittamiseen vaaditaan koko hänen voimansa, jos ne +siihen riittävät. Kaikkialla häilyy ihmissielu valon ja pimeyden +vaiheilla, kahden toisilleen vihamielisen valtakunnan: välttämättömyyden +ja vapaan tahdon välillä. + +XV. Ei ole ihmiselle vielä koskaan tarjoutunut tilaisuutta, jossa ei +velvollisuuksia tahi ihanteellisia puolia tulisi kysymykseen. Niin, +tässä kurjassa, likaisessa, halveksittavassa todellisuudessa, missä +parhaillaan elät, siinä ovat ihanteesi, eikä missään muualla. Pyri siis +niitä saavuttamaan, ja saavutettuasi ne, usko, elä ja ole vapaa. Narri! +Ihanteesi ovat sinussa itsessäsi, ja itse sinä juuri niitä vastustat. +Olemuksesi on vain raaka-ainetta, josta sinun on ihanteesi muovailtava. + +XVI. Mutta teitä, työntekijät, jotka jo olette työssä, olette kokeneita, +jaloja, kunnioitettavia miehiä, teitä kutsuu maailma uuteen työhön ja +uuteen aateluuteen. Voittakaa tyytymättömyys, eripuraisuus, epätoivo +miehekkyydellä, oikeudella, lempeydellä ja viisaudella. Kaaos on pimeä +ja syvä kuin helvetti; tehkää se valoisaksi, niin saamme helvetin +asemasta nähdä vihreän, kukoistavan maailman. Oi, se on suuri työ, eikä +ole olemassa muuta suuruutta kuin se, että tekee jonkun tilkun Jumalan +luonnosta hieman hedelmällisemmäksi, paremmaksi ja Jumalalle +arvokkaammaksi, tahi joitakuita ihmissydämiä viisaammiksi, +miehekkäämmiksi, onnellisemmiksi. Tämmöinen on Jumalallekin arvokas +tehtävä. Tyytymättömyyden, raakuuden ja epätoivon nokisen helvetin voi +myös ihmisvoimin muuttaa tavallaan taivaaksi, puhdistamalla sen liasta, +tyytymättömyydestä ja tyytymättömyyden syistä. Kun pimeys on karkoitettu +ja Jumalan puhdas, sininen taivas kaareutuu ihmistyön yli, ovat sekä +Jumala että ihmiset tyytyväisyydellä sitä katseleva. + +XVII. Kahta ihmistä minä kunnioitan enkä ketään muita. Ensikseen +työssään väsynyttä työmiestä, joka maasta luotuine työkaluineen vaivoin +raivaa maata ja voittaa sen ihmisen omaisuudeksi. Kunnioitusta herättää +minussa karkea, kova, työssä väsynyt käsi, johon kuitenkin on lyöty +poistamaton kuninkuuden leima, sillä tämä käsi pitelee kiertotähtemme +valtikkaa. Kunnioitusta ansaitsevat myös nuo karkeat, ahavoittunnet, +hikiset kasvot, sillä ne ovat ihmisen kasvot, ihmisen, joka elää, +niinkuin ihmisen tulee elää. Karkeutesi vuoksi kunnioitan sinua vielä +enemmän, sillä täytyyhän meidän sekä rakastaa että sääliä sinua! +Veljeni, sinä kannat raskasta taakkaa! Meidän vuoksemme on selkäsi niin +kumarassa, meidän vuoksemme ovat sirot jäsenesi vääristyneet, sormesi +tulleet karkeiksi. Arpa lankesi sinulle, määräsi sinut taistelemaan +eturinnassa, siksi olet taistellut puolestamme ja tullut raajarikoksi. +Sillä sinullekin oli Jumala antanut siron, virheettömän ruumiin, mutta +se ei saanut kehittyä. Se puettiin jo aikaisella ijälläsi työn +raskaaseen ikeeseen ja siksi ei ruumiisi eikä sielusi ole saaneet +nauttia vapaudesta. Mutta, kuitenkin, tee työtä, veljeni! Sinä täytät +velvollisuutesi, mitä merkitsevät silloin muut seikat? Sinä teet työtä +jokapäiväisen leipäsi edestä. + +Erästä toista ihmistä kunnioitan myös, ja vielä enemmän, -- sitä, joka +työskentelee henkisten tarpeitten puolesta, ei jokapäiväisen leivän, +vaan elämän leivän vuoksi. Eikö se olekin hänen velvollisuutensa, hän +kun pyrkii sisälliseen sopusointuun, ja saavuttaa sen sanoin tahi töin, +ulkonaisilla ponnistuksillaan, olivat ne sitten mitä laatua tahansa? +Korkeimmillaan on hän, jos hänen sisälliset ja ulkonaiset pyrkimyksensä +ovat *samat*, jos hän ei ole vain ruumiillisen työn tekijä, vaan +taiteilija, innostunut ajattelija, joka taivaan hänelle antamilla +aseilla valloittaa meille taivaan! Jos köyhä, vaatimaton ihminen +työskentelee meidän elatuksemme puolesta, eikö silloin korkeampaa, +innostuttavaa työtä tekevän tulisi puolestaan työskennellä tuon toisen +edestä, jotta tämä saisi valoa, ohjausta, vapautta ja kuolemattomuuden? +-- Näitä kahta, kaikissa muodoissa ja joka työalalla, minä kunnioitan. +Kaikki muu on tomua ja tuhkaa, jonka tuuli puhaltaa pois, lakaisee +jäljettömiin. + +Sanomattoman liikuttavaa on, jos tapaan nämä molemmat hyveet +yhdistettyinä; kun ihminen, jonka ulkonaisesti täytyy tehdä mitä +halvinta työtä inhimillisten tarpeitten tyydyttämiseksi, sisällisesti +työskentelee ylevien aatteiden puolesta. Mitään jalompaa tässä +maailmassa en tunne kuin maata kyntävän pyhimyksen, jos semmoisia vielä +olisi olemassa. Hän veisi minut jälleen Natzaretiin takaisin. Saisin +nähdä taivaan kirkkauden nousevan maan syvimmistä syvyyksistä -- se +olisi synkässä pimeydessä loistava valo. + +XVIII. Minä en sääli köyhää hänen rasittavan työnsä vuoksi. Kaikkien +täytyy meidän tehdä työtä tahi -- varastaa (minkä nimen sitten +varkaudelle annammekin) mikä on paljon pahempaa kuin kovin työ. Ei +kukaan kunnollinen ihminen pidä toimettomuutta kadehdittavana. Köyhä on +nälkäinen ja janoinen, mutta häntäkin varten on ruokaa ja juomaa; +hänellä on raskas taakka hartioillaan, hän on väsynyt, mutta hänellekin +suo taivas unen ja mitä suloisimman unen. Köyhän savuiseen majaan +lähettää taivas rauhaisan levon kultapilvien tavoin vaihtelevine +unineen. -- Säälin vain sitä, että hänen sielunsa lampusta öljy kuluu +loppuun; ettei hän saa osakseen ainoatakaan sädettä taivaallista tahi +edes maallista viisautta; täten sielu tulee pimeäksi, siihen hiipii +kaksi peikkoa: pelko ja uhma. Voi, ruumis voi kyllä olla terve, ripeä, +miksi täytyy sielun soaistua, näivettyä, lamaantua, melkeinpä nääntyä? +Voi, eikö hän kerran saanutkaan osakseen Jumalan henkeä, joka taivaista +hänelle annettiin, ja eikö se maan päällä ole päässyt kehittymään? Että +ihmisen, jolle oli annettu tiedon kyky, tietämättömänä täytyy erota +maailmasta, se on hirvittävä murhenäytelmä, vaikkapa se -- kuten +lieneekin laita -- maan pinnalla toistuisi kaksikymmentä kertaa +sekunnissa. Tuo vähäpätöinen tietomäärä, jonka koko ihmiskunta +pitkällisen taistelun jälkeen pimeydessä on saavuttanut, miksi ei sitä +riennetä jakamaan jokaiselle, -- kaikille ihmisolennoille? + +XIX. Eikö lamautumaton, uuttera ja taitava oikea käsi ole määrätty +"maapallomme valtikaksi?" Ken voi tehdä työtä, on synnynnäinen kuningas; +hän on yhteydessä luonnon kanssa, hän hallitsee sitä ja on luonnon +ylimmäinen pappi ja kuningas. Ken ei osaa tehdä työtä, on kunnoton +kuninkuuden tavoittelija, millä valtion alalla lieneekin; hän on +syntynyt kaikkien orjaksi. Kunnioittakoon ihminen ammattiaan! + +XX. Ei: "aseet ja mies," -- "työkalu ja mies" tulisi nykyisen +sankarirunon nimi olla. Mitä ovat työkalumme, vasarasta, kynään saakka, +jolla kirjoitamme, muuta kuin aseita, joilla taistelemme ulkonaista ja +sisällistä *tietämättömyyttä* vastaan; emme kurjia lähimmäisiämme, vaan +perivihollistamme vastaan, joka meidät kaikki saattaa kurjuuteen; tämä +on todella ainoa oikeutettu taistelu. + +XXI. Mitä ihmiseen tulee, niin on hänen taistelunsa ristiriidan hengen +kanssa, joka hänessä ja hänen ympärillään asuu, loppumaton, ikuinen, +alituinen; tarkoitamme pahaa henkeä, eli sanottakoon sitä myös heikoksi, +kurjaksi hengeksi, joka asustaa hänessä ja kaikissa muissa. + +XXII. Elämä ei ole ihmiselle koskaan ollut keväistä ilojuhlaa. Kaikkina +aikoina on kovaan työhön syntyneiden mykkien miljoonien kohtaloa +rasittaneet monenlaatuiset kärsimykset, vääryydet ja paheet, joista +toisia voitaisi välttää, toiset taas eivät ole vältettävissä. Ei +suinkaan ole ollut leikki, vaan rasittava työ, joka on runnellut +lihaksia ja sydämiä. + +XXIII. Ei millään aikakaudella ole ihmiselämä ollut "onnellista;" ei +koskaan voi se siksi tulla. Alinomaa uneksitaan paratiisista ja +hekumallisen ylellisestä laiskurien maasta, missä purot juoksevat viiniä +ja puissa riippuu makkaroita ja paisteja; mutta se on ollut vain unta, +mahdotonta unta. + +Kärsimys, vastukset ja erehdykset ovat maailmamme alituiset, niin, +ehdottoman välttämättömät asujamet. Eikö ihmisen perintönä olekin työ? +Ja mikä työ nykyaikana tuottaa nautintoa eikä rasitusta? Työ ja rasitus +keskeyttävät tuon levon ja mukavuuden, joita ihminen tyhmyydessään pitää +onnenaan, ja kuitenkaan ei työttä mikään lepo, mitkään mukavuudet olisi +mahdollisia. + +Senpä vuoksi täytyy tuon epäkohdan, eli mitä sanomme epäkohdaksi, alati +olla olemassa, niinkauvan kuin ihmisiä on olemassa. Todellisuudessa +onkin tuo epäkohta sanan täydellisessä merkityksessä sekaista, +valmistumatonta raaka-ainetta, josta ihmisen vapaa tahto luo +erinomaisen, järjestetyn rakennuksen. Tuskan tulee meitä aina kiihoittaa +työhön, ja vain vapaatahtoisilla ponnistuksilla on onnellisuus +saavutettavissa. + +XXIV. Ei, luominen ei voi olla helppoa. Jupiter tuntee kiihkeitä tuskia, +tuntee tulisia liekkiä päässään, josta asestettu Pallas pyrkii +tunkeutumaan ulos. Koneellisen työn laita on toisin; se voi olla +helppoa, tahi käydä vaikeaksi, riippuen siitä miten sitä tekee. Mutta +myöskin tehtaantyöhön voidaan sovittaa tuo yleinen totuus, että työn +arvo on suoranaisessa suhteessa siinä käytettyyn vaivaan. + +XXV. Niin on alusta alkaen ollut, niin tulee olemaan loppuun saakka. +Sukupolvi sukupolven jälkeen saa ruumiillisen muodon ja ilmestyy +tuntemattomista öistä tänne taivaallista elämäntyötään suorittamaan. +Jokainen kuluttaa voimat ja tulen, jotka hänessä ovat. Toinen +työskentelee teollisuuden myllyssä, toinen taasen kapuaa tieteen Alppien +korkeimmalle huipulle, kolmas taasen sodassa lähimmäisiään vastaan +murskautuu taistelun kallioihin, ja sitten kukin näistä taivaasta +lähetetyistä kutsutaan takaisin. Hänen maallinen tyyssijansa hajoaa, +niin, jonkun ajan kuluttua on se varjo, jota ei millään inhimillisillä +aisteilla enää voida havaita. Loistavan, kiemurtelevan salaman tavoin +ilmestyy ja katoo ihmissukuja; tuntemattomista maailmoista ne tulevat, +sinne ne myös palaavat. Ja me ilmestymme ijäisyyden merestä tänne kuten +Jumalan luoma henkiarmeija, kiiruhdamme ristiin rastiin, kuni +virvatulet, ällistyneen maapallon pinnalla, ja -- sukellamme takaisin +ijäisyyden mereen. Me saamme maapallon vuoret tasoittumaan, sen meret +tyhjenemään. Miten voisikaan maailmamme, joka on kuollut, ja vain +aavekuva, tehdä vastusta hengille, eläville hengille, jotka todella ovat +olemassa? Jalkamme kuluttavat jäljet kovimpaankin timanttiin, ja +inhimillisen armeijan loppurivit ovat löytävä etujoukkojen jälkiä. Mutta +mistä? -- Oi taivas, minne? Järki ei sitä tiedä, usko ei sitä tiedä; se +tietää vain, että olemme Jumalasta ja palaamme Jumalan luo -- +salaisuuksien kautta. + +XXVI. Vielä kerran maailmassa tulee perustettavaksi "Työn ritarikunta," +silloin on ylevä inhimillisyys saava vallan ja tunnustetaan työn +käytöllinen jumaluus. Mutta miksi *tulee*? Miksi rukoilemme taivasta +emmekä itse aseta olkapäätämme pyörää vastaan, joka kaikki panee +liikkeeseen? Nykyajan täytyy itse alottaa, jos mieli tulevaisuuden sitä +lopettaa. Sinä, joka ennustat, nouse sinäkin sitä täyttämään. Ojenna +kätesi Jumalan nimessä; tiedä, ettei sanaa "mahdoton" olekaan kelpo +miehen sanakirjassa, siellä, missä totuus, sääliväisyys ja luonnon +ikuinen ääni vallitsevat. Tiedä, että jos kaikki ihmiset sanovat +"mahdotonta," ja hälisten pakenevat toisaanne ja sinä yksin jäät +jälelle, silloin vasta ovat sinun aikasi ja mahdollisuutesi käsissä. Nyt +on sinun vuorosi astua työhön. Käy käsiksi eläkä kysy keneltäkään +ihmiseltä neuvoa, ainoastaan itseltäsi ja Jumalalta. Veljeni, sinussa on +suuria mahdollisuuksia -- kirjoittaa sankarin elämäkerta ikuiselle +taivaalle. + +XXVII. Ihminen on syntynyt taistelemaan; parhaiten voisi häntä nimittää +synnynnäiseksi sotilaaksi, ja hänen elämätään sotaretkeksi oikean +päällikön johdolla. Ihmisen täytyy lakkaamatta taistella, milloin +välttämättömyyden, hedelmättömyyden, puutteen, rämeiden, erämaiden, +raaka-aineiden kanssa -- milloin taas lähimmäistensä soaistuksia +vastaan. Petolliset harhanäyt täyttävät lähimmäiseni pään ja saavat +hänet esittämään vaatimuksia minun suhteeni, vaatimuksia oikeuksista, +joita ei hänellä ole. Kaikki taistelu on voimien mittelyä, ja jokainen +pitää itsensä väkevimpänä, toisin sanoen luulee olevansa enimmin +oikeassa. Tavallisesti turvaudutaan *voimiin*, silloin kun, ja niin on +tässä oikeutta rakastavassa maailmassa aina laita, on kysymys +*oikeuksista*. Taistelussa murtuu, kun sitä tarpeeksi kauvan hakataan, +totuutta peittävä kuori tomuksi, ja vasta sitten, kun se on tapahtunut, +tulee asian varsinainen, tosi ja oikea luonne näkyviin. + +Ja nyt tahdomme osottaa miten tämmöisessä huomattavassa tapauksessa +käyttääntyy jalo, hurskasmielinen ritari, ja miten siinä käyttääntyy +kurja, Jumalansa unhoittanut maantierosvo. Voittoa tavoittavat molemmat, +mutta jalo ihminen tuntee alati sielussaan, että samoin kuin näkymätön, +vanhurskas Jumala on hänet luonut, samoin on Jumalan vanhurskaus, oli se +miten näkymätön tahansa, aina lopultakin saava ratkaisevan voiton +kaikissa yrityksissä ja taisteluissa. + +XXVIII. Myöskin taistelukenttä on suurenmoinen, ylevä. Itse asiassa on +sekin suuren työn tulos; siinä koetellaan usein yhden ainoan tiiman +kuluessa vuosikausien uutterien töiden tulokset, mihin ne kelpaavat. +Tällöinkin tulee sinun olla voimakas -- eikä ainoastaan lihaksiltasi -- +jos mieli päästä voitolle. Sinun täytyy tällöin olla myös voimakas +sydämeltäsi ja ylevä sielultasi. Et saa pelätä kipua etkä kuolemaa; et +saa rakastaa lepoa etkä elämää. Vihassakin tulee sinun muistaa olla +sääliväinen ja oikeutta rakastava. Sinun tulee olla ritari eikä +Choctaw-intiaani, jos mieli saavuttaa voittoa! Tämä on kaiken taistelun +sääntö, taistelit sitten sokaistuja lähimmäisiä tahi raakaa pumpulia +vastaan, tahi mitä taistelua tahansa, joka tässä maailmassa voi ihmisen +osalle tulla. + + * * * * * + +XXIX. Kaikki työ, mihin ihminen ryhtyy, on ihanaa syystä, että hän +*tietää saavansa sen valmiiksi*. Moni ihminen vaivaa turhaan itseään; +hänellä ei ole tarpeeksi kätevyyttä; hän ei ole mestari, vaan onneton, +taitamaton työntärvelijä, jollei hän itse tiedä, milloin työ on valmis. +Ehdotonta täydellisyyttä tosin on mahdoton saavuttaa -- salvumies ei +koskaan tee matemaattisesti tarkkaa suorakulmaa, mutta yhtäkaikki tietää +jokainen puutyöntekijä, koska se on tarpeeksi suora, eivätkä sitä +turhaan veistele ja hukkaa työaikaa tekemällä sitä turhan tarkasti +suoraksi. Se, joka tekee turhantarkkaa työtä, on henkisesti yhtä +sairaloinen kuin se, joka hutiloi työssään. Taitava, tervejärkinen mies +käyttää jokaiseen työhön juuri niin paljon vaivaa kuin se tarvitseekin, +ja voi sitten ilman tunnonvaivoja päättää työnsä. + +XXX. Emmekö voi tähänkin sovelluttaa tuota yleistä ohjetta: olkoon +kullakin päivällä oma huolensa? Eihän ole meidän tehtävämme luoda +yhdellä vuorolla koko tulevaisuuttamme, vaan tunnollisesti koettaa, +mikäli mahdollista, muovailla pientä osaa siitä erällään. Kenties voi +jokainen, joka todenteolla tahtoo ponnistella, saada selville mitä hänen +osaltaan tulee tehdä. Ja sen hän tehköön vilpittömällä sydämellä ja +jatkakoon työtään rohkeasti. Työn yleinen tulos riippuu -- ja on aina +riippunut korkeamman neron tahdosta, kuin mitä meillä ihmisillä on. + + * * * * * + +XXXI. Me tahdomme sanoa, kuten ranskalainen puhuja konventin istunnossa +-- mutta me emme tarkoita yhtä ainoata "istuntoa," joka kestää tunnin +pari, vaan koko elämätä. -- "Je demande l'arrestation des coquins et des +lâches." Anon että roistot ja pelkurit vangitaan! -- voi, me tiedämme +mikä jättiläistyö siitä koituisi, miten kauvan kestäisikään, ennenkuin +kaikki semmoiset olennot -- tahi edes osaksikaan -- olisi saatu kiinni! +Kuitenkin, ken tuntee roiston tahi pelkurin, ottakoon sen Jumalan +nimessä kiinni -- onhan silloin toki yksi vähemmän vapaana! + +XXXII. Missä vaan tapaat valheen, kukista se. Valheet ovat olemassa vaan +siksi, että ne hävitetään; ne suorastaan kaipaavat, ikävöivät +hävittäjäänsä. Kuitenkin tulee sinun tutkia itsesi missä hengessä sen +teet; sitä ei tule tehdä vihassa eikä itsekkäässä kiivaudessa, vaan +puhtaalla sydämellä, pyhällä innostuksella, lempeästi, melkein +säälivästi. Eikö niin, ethän sinä tahdo *korvata* hävitettyä valetta +uudella, tekemälläsi vääryydellä, joka tulisi taasen siittämään uusia +valheita? Silloinhan loppu olisi alkua hullumpi. + +XXXIII. Jokainen voi ja jokaisen tulee olla todellinen ihminen: se on +jotakin suurta ja siitä voi johtua suurta, samoinkuin yksi ainoa +tammenterho voi peittää koko maapallon tammimetsillä! Jokainen voi tehdä +jotakin. Olkoon hän uskollinen pienessä ja jättäköön rauhaisella +sydämellä lopputuloksen korkeamman voiman huomaan. + +XXXIV. Joka tapauksessa täytyy sillä, joka tahtoo tunnollisesti +työskennellä, olla horjumattoman luja usko. Se joka jokaisella +askeleella kysyy vain maailman hyväksymistä, joka ei voi tulla toimeen +maailman kiitoksetta vaan alistaa oman vakaumuksensa maailman tahdolle, +on kurja silmänpalvelija; mikä työ hänen tehtäväkseen uskotaankin, ei se +tule onnistumaan. Jokainen tämmöinen ihminen edistää osaltaan +välttämätöntä taantumista. Jokainen täten epärehellisesti ja ulkonaisen +näön vuoksi suoritettu työ on paljasta pahaa ja on synnyttävä uutta +kurjuutta. + +XXXV. Tottelevaisuus on meidän kaikkien velvollisuus ja kohtalomme, +johon jokainen, ken ei tahdo mukautua, tulee kukistumaan, musertumaan. +Ei koskaan voida kyllin aikaiseen ja kyllin pontevasti teroittaa ihmisen +mieleen, että täällä maailmassa oma tahto ei merkitse, mitään +välttämättömyyden rinnalla ja melkein yhtä vähän se merkitsee +tulevaisuudelle. + + * * * * * + +XXXVI. Tuskallisin tunne on, kun tuntee oman kykenemättömyytensä, ja +kuten Milton sanoo, on heikkous todellista kurjuutta. Ja kuitenkaan ei +voima missään ilmene niin selvänä kuin onnellisesti päätetyssä työssä. +Mikä eroitus onkaan epävarman, horjuvan kyvyn ja varman, +itseensäluottavan suorituksen välillä! Meissä on jonkinmoista nimetöntä +itsetuntoa, joka vasta työssämme, ilmenee selvänä, epäämättömänä. Työmme +ovat kuin peili, jossa henki parhaiten voi nähdä luonnolliset +piirteensä. Senpä vuoksi onkin tuo ohje: *tunne itsesi*, sulaa +hulluutta, täysin hyödytön, jollei siihen samalla sisälly merkitys: *ota +selville mihin työhön kykenet*. + +XXXVII. Ihminen, joka kernaasti tekisi työtä, vaan ei saa mitään työtä, +on surullisin ilmiö, minkä täällä auringon alla epätasaisesti jaetuine +onnenlahjoineen voimme nähdä. + +XXXVIII. Lasten kaikissa leikeissä, vaikka ne olisivatkin paljasta +vallatonta särkemistä ja hävittämistä, voidaan huomata luomisen halua. +Poika tuntee olevansa syntynyt mieheksi, että siis työnteko on hänen +kutsumuksensa. Paras lahja, minkä hänelle voi antaa, on joku työkalu. +Oli se sitten puukko tahi pyssy, rakentava tahi hävittävä apukeino, -- +molemmat edustavat työtä ja saavat aikaan muutoksia. Leikissä, johon +monta ottaa osaa, vaadittava taitavuus tahi voima kehittää ja harjoittaa +poikaa yhteiseen toimintaan -- sotaan tahi rauhaan, hallitsijaksi tahi +alamaiseksi. + + + + +...ELÄ JOUDU EPÄTOIVOON. + + +I. Tämä pieni pelastusvene, maapallomme, hälisevine miehistöineen, jota +sanotaan ihmissuvuksi ja levottomine historioineen on kerran katoova +nimettömiin, katoova kuten pilvenhattara siniseltä, äärettömältä +taivaalta. Mitä on ihminen! Hän on olemassa vain hetkisen ja häviää +pikemmin kuin itikka. Ja kuitenkin on uskovan ihmisen olemassaolossa -- +uskohan takaa meille kaikki -- semmoisenaan jotakin, mihin ei ajan +tuhoova kuolemanvalta ulotu, mikä saa voiton ajasta ja on olemassa ja +tulee olemaan, kun ei itse aikaa enää ole. + +II. Ihmisellä on ijäisyys omassa sielussaan. Hän voi siitä lukea +ijankaikkisuuden salaisuuksia, jos tahtoo vaan siihen katsoa. Hän +tietää, mikä tulee olemaan ikuisesti ja mikä ei voi mitenkään tulla +olemassa olosta osalliseksi! + +III. Ihmisen onnettomuus johtuu, niinkuin luulen, hänen suuruudestaan. +Hänessä on jotakin ijäistä, mitä hän kaikella viekkaudellaan ei voi +kätkeä, peittää ajallisen, maallisen alle. Voisivatkohan kaikki Europan +raha-asiainministerit, sen valtiolliset tukipylväät yhteisvoimin tehdä +ainoatakaan kengänharjaajapoikaa *onnelliseksi*? He eivät sitä voi -- +tahi korkeintaan onnistuu se pariksi tunniksi, sillä +kengänharjaajallakin on sielu, joka on kokonaan toista laatua kuin hänen +vatsansa, ja hän tulisi, luulen, ollakseen täysin tyytyväinen ja +kylläinen vaatimaan itselleen ei enempää eikä vähempää kuin *Jumalan +rajattoman maailman yksin itseään varten* saadakseen siinä rajattomasti +nauttia ja täyttää jokaisen toivomuksensa niin nopeasti, kuin se hänessä +syntyykin. On turhaa tarjota hänelle kokonaista valtamerta jaloa viiniä +-- se ei enää merkitse mitään rajattomia vaativalle +kengänharjaajallemme! Heti kun meri olisi täynnä, valittaisi hän viiniä +liian huonoksi. Lahjoitettakoon hänelle koetteeksi puolet maailman +avaruudesta ja puolet kaikkivaltiaan vallasta, ja hän on varmasti alkava +taistella toisen puolikkaan omistajan kanssa ja pitävä itseään +sorretuimpana, enimmin vääryyttä kärsineenä ihmisenä maan päällä. + +IV. Kaikki näkyvät esineet, kaikki mitä näemme, ovat vain vertauskuvia. +Se mitä näet, ei ole olemassa itsensä vuoksi, niin, itse asiassa ei sitä +lainkaan ole olemassa, sillä aine, mateeria, on vain henkisesti +olemassa, edustaakseen ja *ruumiillistuttaakseen* jotakin aatetta. Niin, +kun oikein asiata punnitsemme, mitä on ihminen itse ja hänen koko +elämänsä muuta kuin hänen jumalallisen *itsensä*, joka valokipinän +tavoin on pudonnut taivaalta, vertauskuva, näkyvä vaatetus? Senpä vuoksi +hänestä sanotaankin, että hän on puettu ruumiiseensa. + +V. Ihminen, "ijäisyyden, ajallisuuteen sidottu vertauskuva," sinun +teoillasi, jotka kaikki ovat katoovia ja mitättömän pieniä, joista +suurinkaan ei ole yhtään arvokkaampi kuin pienin, ei ole mitään arvoa, +ainoastaan henki, jossa teet työtä, antaa sille arvoa, tekee työsi +pysyväksi. + +VI. Ihmisen sielun laita on, samaten kuin luonnonkin, luomisen alkuna on +-- valo. Niinkauvan kun silmä ei näe, ovat kaikki jäsenet tehottomia, +kahlehdittuja. Se on jumalallinen hetki, jolloin myrskyjen murjomassa +sielussa -- kuten muinoin suunnattoman kaaoksen yli -- kaikuvat sanat: +tulkoon valkeus! Eikö se suurimmallekin, joka tämmöisen hetken saa +kokea, ole yhtä ihmeellistä, yhtä jumalallista kuin se +yksinkertaisimmassa muodossa on halvimmalle ja oppimattomimmalle? + +VII. Mietiskelyyn taipuvilla ihmisillä on aikoja, vakavan ajatuksen +suloisia ja samalla peloittavia hetkiä, jolloin he uteliaina ja +pelokkaina esittävät itselleen tuon kysymyksen, johon ei löydy +vastausta: "Ken olen *minä*, tämä olento, joka sanon itseäni minuksi?" +Maailma hälinöineen, puuhineen vetäytyy loitolle ja kiviseinien ja +seinäverhojen sekä liike-elämän ja politiikan tiheiden kudosten läpi, +sanalla sanoen kaikkien elollisten ja elottomien vaikuttimien kautta, +joista yksilön olemassa olo riippuu -- tunkeutuu katse tyhjiin +syvyyksiin, ja sinä tunnet olevasi yksinäsi maailman avaruudessa ja +seurustelet sen kanssa kuten salaperäinen olento toisen salaperäisen +kanssa. + +"Ken olen minä; mitä on tämä minä?" Ääni, liikunto, ilmestys; ikuisen, +maailmata ohjaavan hengen ruumiillistunut, näkyväksi tullut ajatusko? +*Cogito, ergo sum*.[1] Voi, ajattelija-parka, sillä emme pääse pitkälle. +Tosin minä olen olemassa, ja minua ei joku aika takaperin ollut, mutta: +Mistä? Miten? Minne? -- Vastaus esiintyy kaikkialla ympärillämme, se on +kirjoitettu kaikenvärisenä, moni liikkeisenä, sitä julistetaan +jokaisella äänellä, sekä riemuhuudoin että valituksin tuhatmuotoisessa, +tuhatäänisessä, sopusointuisessa luonnossa. Mutta missä on viisas silmä +ja korva, jolle tämä Jumalan kirjoittama Apokalypso[2] voi esiintyä +käsitettävässä muodossa? Me ikäänkuin istumme rajattoman suuressa +taikakuvalyhdyssä tahi uniluolassa. Rajaton se on, sillä himmeinkään +tähti, kaukaisinkaan vuosisata eivät ole lähempänä sen rajoja kuin +mekään. Sointuvia säveleitä, kirjavia ilmestyksiä liitelee ohitsemme, +mutta Häntä, joka ei koskaan nuku, jonka luomia sekä unet että uinailija +ovat, Häntä emme näe, emme aavista paitse joskus, harvoin sattuvassa +puolihorroksessa. Koko luomakunta on edessämme kuten loistavanvärinen +sateenkaari, mutta aurinko, joka sen loi, aiheutti, on kaukana takanamme +meiltä kätkettynä. Ja tässä omituisessa unessa me ajamme takaa varjoja, +kuten olisivat ne todellisuutta, ja luullessamme olevamme täysin +valveilla, virkuimmat, me nukumme syvimmin. Mikä meidän filosoofisista +järjestelmistämme on muuta kuin uniteoriiaa, haavetta, ylpeällä +luottamuksella esitetty laskutulos, vaikka sekä jakaja että jaettava +ovat tuntemattomat? Mitä ovat kaikki kansojen sodat, kun voittoretki +Moskovaan päättyy mielettömään pakoon, kaikki veriset vallankumoukset, +joissa vihan liekki loimuaa taivaalle, muuta kuin rauhattoman uneksijan +sairaloista unissakävelyä? Nämä unet, tämä unissakävely ovat, mitä me +täällä maailmassa nimitämme elämäksi; useimmat meistä vaeltavat +empimättä eteenpäin, kuten voisivat he eroittaa oikean käden vasemmasta, +ja kuitenkin ovat viisaita ainoastaan ne, jotka tietävät, etteivät tiedä +mitään. + +[1] Ajattelen, siis olen olemassa. + +[2] Ilmestyskirja. + +Miten surkuteltavaa on, että kaikki metafysiikka tähän saakka on +näyttäytynyt niin sanomattoman tehottomaksi! Ihmisen olemassa olon +salaisuus on yhä vieläkin sfinksin salaisuus -- arvoitus, jota ihminen +ei voi ratkaista ja jonka vuoksi hänen täytyy kärsiä kuolema ja vieläpä +pahin kuolema, henkinen. Mitä ovat kaikki peruslauseet ja väittämät ja +järjestelmät ja mietteet? Sanoja, sanoja! Viekkaasti rakennetaan upeista +sanoista korkeita ilmalinnoja, sanat muurataan paikalleen logiikan +parhaalla laastilla, mutta tietoa ei rakennukseen tule. *Kokonaisuus on +osaansa suurempi* -- miten erinomaisen suuri totuus! *Luonto ei suvaitse +tyhjää tilaa* -- miten väärä, petollinen väite! Entäs tämä: *Mitään ei +voi olla muualla kuin siellä missä se on* -- myönnän sen kernaasti, +mutta kysyn vain: missä se sitten on? + +*Elä ole sanojen orja!* Eikö kaukana oleva tahi kuollut, jota rakastan +ja ikävöin, tahi suren, sanan todellisessa merkityksessä ole aivan yhtä +varmasti olemassa kuin maaperä, jolla seison? Mutta tuo sana _missä_, +sekä sen veli _koska_ ovat alusta alkaen olleet uniluolamme pohjavärit, +tahi oikeammin liinavaate, jolle maalataan kaikki unelmamme ja +ilmestyksemme elämässä. + +Eivätkö kuitenkin muutamat harvat meidän päivinämme liene ponnistamalla +ajatuskykyään tulleet huomaamaan, että nuo _missä_ ja _koska_, jotka +niin salaperäisen eroomattomasti liittyvät kaikkiin ajatuksiimme, itse +asiassa ovatkin vain pintapuolisia, maallisia ajatuslisiä, että ne +johtuvat taivaallisista *kaikkialla* ja *aina* käsitteistä. Eivätkö +kaikki kansakunnat ole ajatelleet jumalaansa *kaikkialla läsnäolevaksi* +ja *ikuiseksi*, että siis on olemassa koko maailman käsittävä *täällä*, +ikuisesti oleva *nyt*? Mieti asiata tarkasti; sinäkin olet käsittävä, +että tilavuus (paikka) on ainoastaan ihmisaistien luoma käsite, +samoinkuin aikakin. Ei ole olemassa mitään paikkaa eikä mitään aikaa. Me +olemme -- emme tiedä mitä: valokipinöitä, jotka uiskentelemme jumaluuden +eetterissä. + +Kenties ei tämä meidän niin tukevalta näyttävä maailmamme +todellisuudessa ole muuta kuin varjokuva, ilmakupla, kenties on minämme +ainoa todellisuus, ja luonto tuhansine luovine ja hävittävine voimineen +ainoastaan meidän sisällisen voimamme heijastusta, unemme +mielikuvittelua, tahi niinkuin Maahenki Faustissa sitä nimittää, +jumaluuden elollinen puku. + +VIII. Ihminen, kehrätköön hän pumpulia Arkwright'in ja Adam Smithin +johdolla, perustakoon kaupunkeja Janiculumilla tahi Juturnan lähteillä, +tahi kyntäköön Kaanaan maata profeetta Samuelin ja runoilija Davidin +johdolla, pysyy aina ihmisenä, näkymättömien voimien lähettiläänä ja +suurena ja voitokkaana, niinkauvan kun hän pysyy tehtävälleen +uskollisena; mutta hänestä koituu kurja, halpa, pettynyt olento, ja +vihdoin hän katoaa näkyvistä, hänen muistonsakin katoaa maailmasta, jos +hän näyttäytyy petolliseksi. Veljeni, sinä olet ihminen, luulen minä; +sinä et ole ainoastaan pesiä rakentava majava tahi kaksijalkainen +pumpulinkehrääjä; sinussa on todellakin sielu, olkoon se sitten +valekuollut, horroksissa tahi mitä muuta tahansa! Savun mustaama +Manchester -- sekin on rakennettu syvyyksien päälle, senkin yläpuolella +kaareutuu taivaan kupukatto ja siellä syntyy ja kuolee ihmisiä; -- ja +kuitenkin on se yhtä salaperäisen kammoittava kuin vanha Salem tahi +profeettojen kaupunki. Ole missä tahansa, millä aikakaudella tahansa, +kaikkialla on ijäisyys, rajattomuus päällämme, ympärillämme, sisällämme: + + ".....hiljaa + lepäävät ylhäällä tähdet + ja allamme ovat haudat." + +Näiden kahden suuren vaikenevan ryhmän välillä vilisee hurjana pyörteenä +elämä: kaikki kehruukoneemme surisevat, kauppaliikkeet, viljatullien +vastustajat ja Carltonklubit puuhaavat ja meluavat. Itse tyhmyydenkin +tulisi pysähtyä tähän miettimään näitä asioita. Minä sanon sinulle: +kaikkien kassakirjojesi, ostoa ja myyntiä koskevien tuumiskelujen, +nykyajan surkeiden keinottelujen ja sekavien puheenparsien lomasta +ilmenee alkuperäisen, selittämättömän olemassa olo, ja sinä olet viisas, +jos sen uskot, etkä ainoastaan sano uskovasi. + +IX. Jokaisen ihmisen vähäpätöisen vartalon sisällä on kokonainen +henkivaltakunta ja kajastus kaikesta olevaisesta, joka ulottuu, vaikka +se näennäisesti on tuskin kuutta jalkaa korkea, eteenpäin ja taaksepäin, +käsittämättömän kauvas aina äärettömyyden ja ijäisyyden rajoille saakka. +Elämä, jota kudotaan ihmeellisissä "ajan kangaspuissa," on niin +sanoaksemme pantu kokoon valovyyhdistä ja loimina on salaperäistä +pimeyttä -- ainoastaan Hän, joka sen on luonut, käsittää sen. + +X. Se, jolla on silmät ja sydän, voi vielä tänäkin päivänä sanoa: Miksi +pelkäisin? Valo on tullut maailmaan niitä varten, jotka valoa +rakastavat, niinkuin sitä tulee rakastaa uhrautuvalla, kaikkea +kärsivällä rakkaudella. Tuo turha taistelu ijäisyyden salaisuuden +selville saamiseksi ei ole meitä enää rasittava. Emme koskaan voi tätä +salaisuutta lukea paitse yksityisiä kohtia sieltä täältä. Emmekö jo +tiedä, että ijankaikkisen *hyvyyden* nimi on -- *Jumala*? Täällä +maailmassa olemme me niinkuin soturit, jotka taistelevat vieraalla +maalla; emme käsitä sotasuunnitelmaa eikä meidän tarvitse sitä käsittää; +tiedämmehän kuitenkin, mitä meidän tulee tehdä. Ja tehkäämme se sotilaan +tavoin, tottelevaisesti, urhoollisesti, sankarimaisella ilolla. "Mitä +kätesi löytää tehdäkseen, tee koko voimallasi." Takanamme, jokaisen +takana, on kuusi vuosituhatta inhimillisiä ponnistuksia ja voittoja; +edessämme on rajaton ajanpituus vielä luomattomine ja valloittamattomine +maineen ja Eldoradoineen, jotka meidän, niin *meidän*, tulee valloittaa +ja luoda; ja yllämme palavat ijäisyyden taivaalliset johtavat tähdet. + + "Ihanan, suuren perinnön mä osakseni sain: + Aika on mun omani, se vainioni on." + + * * * * * + +XI. Luuletteko, ettei täällä Jumalan maailmassa hurjine pyörteineen ja +kuohuvine, tyrskyävine merineen, missä ihmiset ja kansakunnat tuhoutuvat +laittomasti, ja vääryyden tekijän tuomio usein viipyy ylen kauvan, ettei +täällä senvuoksi olekaan oikeutta? Näin sanoo ainoastaan mieletön narri +sydämessään. Senpä vuoksi ovatkin kaikkien aikojen viisaat olleet +viisaita, että he ovat sen kieltäneet; he tiesivät ettei niin voi olla. +Sanon sinulle vielä kerran, ei ole olemassa muuta kuin oikeutta, ja +täällä maailmassa on vain yksi ainoa voimakas, pysyvä -- oikeus, totuus. + +XII. Odota mitä tulee tapahtumaan. Kaikissa taisteluissa, jos odotat sen +päättymistä, näet taistelijan voittavan, mikäli voitto oikeuden mukaan +hänelle tuleekin. Hänen oikeutensa ja hänen voimansa ovat itse asiassa +sama käsite. Hän on kaikin voimin taistellut ja hän vaatii mitä oikeuden +mukaan hänelle tulee. Ei edes kuolema saa hänestä voittoa. Hän itse +tosin kuolee, mutta hänen työnsä elävät tehoisina ja totuudessa. + +XIII. Etsi, tutki koko maailman avaruus, ja jollet katsele huuhkajan +silmillä, et löydä sieltä mitään elävää, mitään ylläpidettyä, jolla ei +olisi oikeutta elatukseen ja elämään. Kaikki muu -- jollet käytä +huuhkajan silmiä havaintoihisi -- ei ole elossa, on kuolemaisillaan, +henkitoreissa! Maailman luomisesta saakka on oikeus vallinnut ja tulee +vallitsemaan yhtä kauvan, kauvemminkin kuin maailma on olemassa. + +Tästä teen johtopäätöksen, että kaiken luodun sisällinen olento, sekä +meissä että kaikessa muussa, suunnattomasti eroaa ulkonäöstä, +näennäisestä ulkokuoresta; että ajallista, täällä kuten muuallakin, +liian usein pidetään ijankaikkista parempana; että se, joka elää +ajallisissa näennäisissä oloissa, koettamatta tutustua ijäisesti +pysyvään, ei koskaan ole ratkaiseva tämän päivän, tahi minkä muun päivän +tahansa, sfinksiarvoitusta. Sillä oleellinen yksin on todellisuutta; +tämä on tapausten, todellisuuden laki: jollet itse pääse selville +asiasta, on tuo asia itse, joka hyvästi tuntee totuuden, tavalla tahi +toisella opettava sen sinulle! + +Mitä on oikeus? Tämän kysymyksen sfinksi tavallisesti meille tekee. +Todellisuuden lakina on, että oikeuden täytyy tapahtua, ja se tulee +tapahtumaan. Mitä pikemmin, sen parempi; sillä aika rientää ja uhkaa +ankarasti! "Mitä on oikeus?" kysyvät useat, joille paljas, kuiva +tosiasia aikanaan tulee antamaan tyydyttävän vastauksen. Niin kysyi +Pilatus, pilkaten, ivaten: mitä on totuus? Ivallisella Pilatuksella ei +ollutkaan vähintäkään mahdollisuutta totuuden selville saamiseksi. Hän +ei olisi sitä tuntenut, vaikka Jumala itse olisi sen hänelle näyttänyt. +Sokea näkemättömyys, kaihia pahempi, peitti totuuden hänen ivallisilta +silmiltään; hänen silmiensä *sisempi* verkkokalvo oli lamautunut ja +kuollut. Hän seisoi totuuden edessä eikä sitä nähnyt, huomannut. "Mitä +on oikeus?" + +Ruumiillistunut tuomaripukuun puettu, oikeussalissa istuva oikeus +rangaistuksineen, pöytäkirjoineen, poliisipamppuineen on kylläkin +selvästi nähtävissä. Mutta oikeus, joka ei esiinny ruumiillisessa +muodossa, ja josta tuo toinen on vaan jälennös, ei ole yhtä selvästi +näkyvä! Sillä tämä näkymätön oikeus on taivaasta; taivaanvaltakunnan +henkinen, jumalallinen olento -- se on kaikille näkymätön, paitse +niille, joilla on jalo, puhdas sydän. Riettaat ja epäjalot ihmiset +tuijottakoot miten tahansa, heidän silmänsä eivät sitä näe. Ja he +todistavat sen teille logiikan avulla, loppumattomilla väittelyillä, +loistavalla kaunopuheliaisuudella. Surkeata on katsoa heidän silmillään! + +XIV. Se, mitä ihminen omistaa, ei ole hänen onnensa, eikä se, mitä +häneltä puuttuu, hänen onnettomuutensa. Alastomuutta, nälkää, +kaikenlaatuista, puutetta, jopa kuolemankin voi ilomielin kärsiä, jos +sydämessä on oikea mieli. Se on *vääryyden* tunto, jota ei kukaan +ihminen jaksa sietää. Raa'inkaan neekeri ei suvaitse itseään vääryydellä +kohdeltavan. Sitä ei kukaan ihminen suvaitse, tahi ei kenenkään tulisi +suvaita. Laki, jonka tunto on meissä syvemmällä kuin mikään +pergamentille laadittu laki -- tämän on Jumalan käsi piirtänyt ihmisen +sisimpään olemukseen, vastustaa ikuisesti vääryyttä. Mitä on vääryys? Se +on epäjärjestyksen, valheen, varjon toinen nimi; asia, jota koko luotu +maailma -- juuri siksi, ettei se ole kaaosta, petollista varjoa -- +hylkii ja kieltää. Vääryyden aiheuttama ulkonainen kipu -- raateli +sitten piiskanlyönti selkää, tahi putosi pää guillotinin alla -- on +suhteellisesti paljon pienempi, vähemmän merkitsevä, kuin mitä sielu +siitä kärsii -- se saa siitä paranemattomia vammoja, koko persoonallinen +elämä tulee kärsimään. Ra'ainkin hylkiö varustaikse taisteluun, +vastustamaan kuolemaan saakka, jos häntä uhkaa moinen vääryys. Hän ei +siten voi elää. Äänekkäästi huutaa hänen oma sielunsa, äänetönnä viittaa +hänelle koko luomakunta: niin ei saa olla! Hänen täytyy kostaa, parantaa +oma itsensä entiselleen -- jotta kukin saisi osansa, kaikki palaisi +tolalleen, järjestykseen, tasapainoon. Tässä on jotakin, mitä meidän +täytyy ihmetellä ja kunnioittaa. Jokaisessa meissä on tämä miehuuden +leima, joka saa meidät kaikin voimin puolustamaan olemuksemme perustaa, +kaikkea, mitä meissä on arvokasta, ja mikä -- pieniä, pintapuolisia +eroavaisuuksia lukuunottamatta -- jokaisessa ihmisessä on sama. + +Ihmiselle ovat terveys ja järjestys elinehtoja, senvuoksi vihaakin hän +enimmin luonnotonta, epäterveellistä epäjärjestystä. Ja pahin, toiset +sanovat ainoa, epäjärjestys maailmassa on vääryys. Kaikkien ihmisten +täytyy tehdä työtä, kaikkien osaksi tulee pettymyksiä ja onnettomuutta; +se on ihmisen kohtalo maailmassa; mutta kaikkien sydämissä puhuu +hiljainen ääni, jota ei saada vaikenemaan väärillä todisteluilla, sitä +ei masenna suru, pakkokeinot eikä epätoivo; ääni sanoo, ettei tämä ole +ihmisen lopullinen kohtalo, miten kurjalta, toivottomalta, +järjestyksettömältä se näyttäneekin, on se Jumalan määräämä -- +kohtalomme ei siis ole vääryyttä, vaan oikeutta. Väkivalta, jonka +vastustamisesta ei ole vähintäkään toivoa, vaikuttaa epäilemättä +rauhoittavasti; senpä vuoksi täytyy meidän rauhallisesti ottaa vastaan +meitä kohtaavat hävittävät myrskyt ja muut onnettomuudet. Kuitenkin +olisi alituisesti, ikuisesti kestävä vääryys, vaikka aiheutuisikin +kaikkivaltiaasta tahdosta, ihmisille sietämätön. Jos ihmiset +kadottaisivat uskon Jumalaan, ei heillä olisi mitään, johon hädän +hetkellä voi turvautua; koko elämä olisi välttämättömyyttä, jonka julma, +sokeasti iskuja jakeleva koneisto pitäisi koko maailmaa vallassaan. Toki +-- jotakin olisi heillä vielä: *vihaa*; epätoivoinen tahi toivorikas +viha. He voisivat, kuten Novalis sanoo, kaikki samalla kertaa tapahtuvan +itsemurhan kautta vapautua maailmankoneistosta, ja heidän kuolemansa +olisi, joskaan ei voitto, niin kuitenkin tukehduttamaton, masentamaton +vastalause moista koneistoa vastaan. + +XV. Siunattu toivo, sinä ihmisen lohduttaja, sinä maalaat hänen +vankityrmänsä ahtaille seinille ihania, kauvas ulottuvia maisemia ja +valat pyhää valaistusta itse kuoleman yöhön. Kaikille täällä Jumalan +maailmassa olet hävittämätön omaisuus: viisaalle olet sinä pyhän +Konstantinon lippu, joka on kirjailtu ikuiselle taivaalle -- ja jonka +alla hän on voittava; sillä onhan itse taistelukin voittoa; narrille +olet hurmaava ilmalinna, kuivalle maalle kuviteltu virkistävä lähde, +joka ainakin tekee hänen vaelluksensa tomussa, niin harhailevaa kuin se +onkin, iloisemmaksi ja keveämmäksi. + +XVI. Vaikka edessämme onkin suunnattomia rasituksia, vaikka meidän on +kuljettava laajojen merien, pauhaavien rotkojen yli, niin eikö ole +jotakin lohdullista siinä, että pohjantähti aina iltasin syttyy +ikuiselle taivaalle, että ijäinen valo loistaa myrskypilvien ja +kuohuvien aaltojen lomitse, tuo kiihkeästi ikävöity majakka kaukana +näköpiirin rajalla, jonne koko elämämme ajan koetamme ohjata purttamme? +Eikö se ole jotakin; oi taivas, eikö se ole kaikki? + +XVII. Mitä sinä oikeastaan pelkäät? Miksi pelokkaana ja väristen +pelkurin tavoin hiivit ympäri? Halveksittava kaksijalkainen! Mikä on +pahimman, mikä sinua voi kohdata, loppusumma? Kuolemako? Niin, +sanokaamme kuolema, sekä kaikki tuskat ja paha, jota perkele ja ihmiset +tahtovat tahi voivat sinulle tehdä! Jollei sinulla ole sydäntä, et jaksa +kärsiä mitään etkä vapauden lapsena uhmata sortajiasi, jotka sinua +kiusaavat. Tallaa siis itse Tophetin[1] niskoille. Minä tahdon mennä +sitä vastaan ja uhmata sitä. + +[1] Tophet, kuolemanvaltakunta. + +XVIII. Harvoin joutuu ihmiselämä siveelliseen rappiotilaan ilman ettei +siihen ole syynä puuttuva sisällinen mukautumiskyky; tähän ei niinpaljon +ole syynä onnen puute, kuin ihminen itse. Luonto ei luo ketään olentoa +antamatta hänelle samalla niin paljon voimia kuin hän tarvitsee +tullaksen toimeen; vielä vähemmän jättää se mestariteoksensa ja +lemmikkinsä, runollisen sielun, täten varustamatta. Me emme uskokaan, +että mitkään *ulkonaiset* olot voisivat kokonaan kukistaa ihmishenkeä; +niin, jos hänelle on annettu tarpeeksi viisautta, eivät ne edes voi +sanottavasti vahingoittaa hänen terveyttään ja kauneuttaan. Kaiken +maallisen onnettomuuden korkein summa on kuolema; mitään pahempaa ei +inhimillisten kärsimysten maljassa *voi* olla, ja kuitenkin ovat monet +ihmiset kaikkina aikoina saaneet kuolemasta voiton, ottaneet sen +vangiksi, siten että he ovat kääntäneet kuoleman ruumiillisen voiton +itselleen siveelliseksi voitoksi, joka painaa kuolemattoman, pyhitetyn +leiman kaikkeen, mitä he kuluneen elämänsä aikana ovat saaneet toimeen. + +XIX. Reipas, urheasti taisteleva mies saavuttaa aina silloin tällöin +pienen voiton, joka jälleen elvyttää hänen rohkeuttaan. + +XX. Terve sielu vangittakoon se miten tukaliin oloihin tahansa, +likaiseen ullakkokamariin, nukkavieruun takkiin, ruumiilliseen +sairauteen tahi mihin tahansa, säilyttää alati taivaasta saamansa, +riistämättömän vapautensa, oikeutensa vastuksien voittamiseen, työhön, +niin, vieläpä iloonkin. + +XXI. Vapaa on ihminen, joka luomakunnan lakien alaisena sydämessään on +varma siitä, ettei kaikesta ristiriitaisuudesta huolimatta mikään +vääryys voi häntä kohdata, että yleensä ainoastaan velttous ja kurja +petollisuus tekevät pahan mahdolliseksi. Tämmöisen ihmisen tuntee +etupäässä siitä, ettei hän vastustele eikä raivostu, vaan tottelee. +Niinkuin Henry Marten aikanaan kirjoitti: + +On sana, usein toistettu ja viisautta täynnä: + +Kunnia hälle, ken iloisesti tekee ja kärsii, mitä kohtalo hänelle suo. + +*Iloisesti*; ken iloisesti ottaa työnsä ja kärsimyksensä hartioilleen, +hänelle yksin ovat korkeammat voimat suosiolliset, ja ajan vainio kantaa +hänelle hedelmiä. Usein kuultu sana, tämä, kaikki jalot ihmiset +maailmassa ovat sen tunteneet ja monella kielellä koettaneet sitä meidän +tietoomme julistaa. Kaikkien olleiden ja tulevien "uskontojen" +sisällisin olemus ja tarkoitus on tehdä ihmiset *vapaiksi*. Kuka tahtoo +vaeltaessaan elämän läpi panna kaikki alttiiksi ja omistaa +kuuliaisuutensa Jumalalle ja Jumalan palvelijoille, sekä olla +tottelematta perkelettä ja hänen palvelijoitaan? Tämmöinen vapaa ihminen +kulkee hurskailla mielin myrskyjen, ja kurimusten läpi määrättyä +tietään. Saharan aution erämaan, kolkon yksinäisyyden läpi, missä +asustaa ruumiita ja kuihtuneita hirviöitä, johtaa häntä hänen ohjaava +tähtensä; hänen tiensä -- käykööt muut sitte minne tahansa -- vie +ijäisyyteen. Tämän ihmisen neuvoja ja mielipiteitä ajallisista asioista +kannattaa kyllä kuulla. Tämmöiset ihmiset, oikeastaan ainoat *ihmiset*, +ovat aina olleet toisista eroavia; ennen he olivat laajalti kuuluisia. +Nykyään ovat he tulleet varsin harvinaisiksi, vaikk'eivät vielä ole +kuolleet sukupuuttoon. Jos Jumala suo tähtemme vielä kauvan pysyä +asuttavana, tulevat he jälleen lisääntymään. + +XXII. Taistele alati edelleen, uljas, uskollinen sydän, eläkä horju, +pahoina päivinä, yhtävähän kuin hyvinäkään. Asia, jonka puolesta +taistelet, on, mikäli se on tosi -- ei enempää, vaan juuri sen verran -- +ehdottoman varma voitosta. Vain se, mikä siinä on väärää, tulee +voitetuksi ja hävitetyksi, niinkuin sen täytyykin tulla. + +XXIII. Rohkeus, jota toivomme ja pidämme arvossa, ei ole rohkeutta +kuolla säädyllisesti, vaan rohkeutta elää miehekkäästi. Tämmoinen +rohkeus on, kun sen kerran on Jumalan armosta saanut, syvällä sielussa; +hyväätekevällä, lempeällä lämmöllään se ylläpitää kaikkia muita hyveitä +ja taipumuksia, jotka ilman sitä eivät voisikaan elää. Lukemattomista +Waterloon ja Peterloon taisteluista ja kaikista sotaretkistämme +huolimatta on rohkeus, jota tarkoitamme, ja jota sanomme ainoaksi +oikeaksi, viime aikoina tullut kenties harvinaisemmaksi kuin se millään +aikakaudella Hengistin saksilaisten maahanhyökkäyksestä saakka on ollut. +Se ei tosin koskaan voi täysin kadota ihmisten parista, muutoinhan ei +luontokappale ihminen enää kelpaisi tähän maailmaan, sillä kaikkialla, +kaikkina aikoina ovat ihmiset tulleet maailmaan ei ainoastaan +kerskailemaan rohkeudellaan, vaan todenteolla sitä osottamaan ja +sydämestä sydämeen todistamaan, että sen avulla kaikki on mahdollista, +kaikki toteutettavissa. + +XXIV. Läheisessä yhteydessä rohkeuden ja urheuden ominaisuuksien kanssa, +osaksi niistä johtuvina, osaksi niiden vahvistamina ovat nuo helposti +tunnettavat hyveet: totuus sanoissa ja ajatuksissa ja rehellisyys työssä +ja toimessa. Ne ovat vuorovaikutuksessa keskenään, sillä samoin kuin +rehellisyyden ja totuuden toteuttaminen elämässä on rohkeuden päämääränä +ja pyrintönä, samaten ei näitä ominaisuuksia mitenkään voida toteuttaa +rohkeudetta. + +XXV. "Mahdoton" -- se ei ole onnellinen sana; niiltä, jotka sitä usein +käyttävät, ei ole mitään hyvää odotettavissa. Kuka sanoo: tielläni +vaanii leijona? Laiskuri, lyö se kuoliaaksi; tietä täytyy kulkea. -- +Taiteen ja käytännöllisen elämän alalla on lukemattomien arvostelijoiden +tapana todistaa, että kaikki edistyminen oikeastaan on mahdotonta; että +me kerta kaikkiaan olemme joutuneet alituisen jokapäiväisyyden allikkoon +ja siihen täytyy meidän tyytyä. Antaa moisten arvostelijain vain +todistella; se on nyt heidän tapansa, mitäpä vahinkoa siitä on? Oli +todistettu, että runoustaide on mahdotonta, silloin tuli Burns, tuli +Goethe. Tympäsevä jokapäiväisyys oli kaikki mitä meillä oli +odotettavissa, silloin tuli Napoleon ja valloitti maailman. Tarkasti +merivirtoja tutkimalla ja laskemalla oli saatu selville, etteivät +höyrylaivat koskaan voisi kulkea suorinta tietä Irlannista +Newfoundlantiin; siinä oli kaikki selvillä: liikevoima ja vastustus, +edellinen rajoitettu, jälkimmäinen rajattoman suuri -- se todistettiin +sekä mittausopin että luonnonlakien avulla: voisiko mikään niitä kumota? +-- Kyllä, jättiläislaiva "Great-Western" nosti ankkurinsa Bristolin +satamassa; yritys onnistui täydellisesti. "Great-Western" kulki varmasti +Hudson-lahden poikki ja ankkuroi New-Yorkin satamaan, ja vielä kosteina +olevat "todistukset" saivat kuivaa kaikessa rauhassa. -- "Mahdotontako?" +huudahti Mirabean kirjurilleen, "Ne me dites jamais ce bête de mot."[1] + +[1] Elkää koskaan lausuko minulle tuota typerää sanaa. + +XXVI. Se, joka ilmaisee mitä hänessä on todellista, on myös löytävä +ihmisiä, jotka häntä kuuntelevat, olivat sitten vastukset miten suuret +tahansa. + + * * * * * + +XXVII. Oikea huumori syntyy yhtäpaljon sydämessä kuin päässä; se ei ole +halveksimista, vaan sen sisällisin olemus on rakkautta; se ei purskahda +äänekkääseen nauruun, vaan hymyilee hiljaa itsekseen, ja tämä hymy onkin +paljon syvällisempää. Se on jonkinlaista ylevyyttä, joka niin sanoakseni +korottaa taipumustemme tasalle sen, mikä on meitä alempana, kun taas +varsinainen ylevyys alentaa, tasoittaa sen, mikä on meitä ylempänä. +Edellinen ei ole yhtään vähemmän arvokasta kuin jälkimäinen; kenties on +se vielä harvinaisempaa ja neron tuntomerkkinä vielä ratkaisevampi. Se +onkin samalla sekä kukka että sen tuoksu, syvän, ihanan, rakastavan +luonnon puhtain tuote, luonnon, joka ollen itsensä kanssa, sopusoinnussa +koettaa mukautua maailmaan, sen kurjuuteen ja ristiriitaisuuksiin, niin, +sepä löytää näissä ristiriitaisuuksissa yhä uusia hyvyyden ja kauneuden +aiheita. + +XXVIII. Koettakoot kaikki ihmiset, mikäli se heille vaan on mahdollista, +pysyä terveinä! Se, joka missä asiassa se tapahtuneekin, vajoaa tuskan +ja sairauden valtaan, miettiköön tarkoin tilaansa. Hänen tulee tietää, +ettei hän tähän saakka ole saanut mitään hyvää aikaan -- vaan +päinvastoin pahaa; -- hän voi vielä kääntyä hyvälle tielle, vaikkei se +olekaan helppoa. + +XXIX. Terveys on sanomattoman tärkeä seikka sekä omistajalleen että +muille. Hän oli siis vallan oikeassa tuo humoristi, joka väitti +kunnioittavansa ainoastaan terveyttä; hän ei nöyrtynyt ylhäisten, +rikkaiden eikä hienosti puettujen ihmisten edessä, ainoastaan terveen +ihmisen tavatessaan hän paljasti päänsä. Hän ei ollut milläänkään, kun +ylimysten vaunuja niissä olevine kalpeine, lakastuneille kasvoineen +vieri ohitse; sitävastoin hän kunnioittavasti tervehti punaposkista +työmiestä, joka itse veti työkärryjään. Sillä eikö terveys ole +sopusointua, eikö se tavallaan, kuten kokemus osottaa, ole kaiken meissä +olevan arvon loppusumma? + +Terve ihminen on varsin arvokas luonnontuote, mikäli hän voi terveenä +pysyä. Terve ruumis on hyvä, mutta terve sielu on parempi kaikkea muuta, +mitä ihminen koskaan voi itselleen toivoa; se on jalointa, millä taivas +kurjaa maapalloamme voi tehdä onnelliseksi. Ilman filosofian +keinotekoisia lääkkeitä, ilman uskonnon -- arvoltaan varsin epäiltävää +-- rintapanssaria tuntee terve sielu hetikohta mikä on hyvä, omistaa sen +ja pysyy siinä; se tuntee myös mikä on huonoa ja karkoittaa sen vapaasta +tahdosta luotaan. + + * * * * * + +XXX. Miten on ystävyys mahdollista? Siten että molemmin puolin suositaan +hyvää ja totta. Muuten on se sula mahdottomuus, jollemme ota lukuun +"asestettua puolueettomuutta" tahi huonosti solmittuja kauppasopimuksia. +Ihmisellä on, kiitetty olkoon siitä taivas, tarpeeksi omassa itsessään, +mutta yhtäkaikki kykenee kymmenen rakkauden yhteenliittämää ihmistä +olemaan ja saamaan toimeen semmoista, mitä 10,000 erikseen toimivaa +ihmistä ei saa aikaan. Suunnaton on apu, jonka ihminen voi antaa +ihmiselle. + +XXXI. Usein kun ystävämme rehellisesti aikoo meitä avustaa ja todellakin +koettaa sitä tehdä, ei hän kuitenkaan saata käsittää mitä me +tarvitsemme, todella tarvitsemme, edistyäksemme itsevalitsemallamme +tiellä, vaan väittää, että meidän tulisi ruveta kulkemaan *hänen* +tietään; ja hän soimaa meitä auttamattomiksi syystä, ettemme voi emmekä +tahdo luopua omalta tieltämme. Tästä onkin seurauksena, että ihminen +seisoo yksin ihmisten parissa; kukaan ei tahdo auttaa lähimmäistään, +vieläpä ryhdytään puolustustoimiin, jottei vaan naapuri pääsisi +häiritsemään! + +XXXII. Miten tosi onkaan Novaliksen lause: "On varma että uskoni saa +suunnattoman tärkeän merkityksen siitä hetkestä alkaen, kun saan toisen +sielun sen omistamaan!" -- Katso veljeäsi kasvoihin, silmiin, missä +säteilee hyvyyden lempeä tuli, tahi missä vihan polttava liekki hehkuu, +ja tunne miten oma sielusi heti syttyy samanlaiseen tuleen ja te +valaisette ja vaikutatte nyt toinen toiseenne, kunnes syntyy yksi ainoa, +rajaton, yhtenäinen liekki (joko kaikkikäsittävän rakkauden tahi +kuolettavasti purevan vihan). Sano sitten mikä ihmeellinen voima siirtyy +ihmisestä ihmiseen. Ja jos näin on laita maallisen elämän +jokapäiväisissä oloissa, miten valtava onkaan silloin vaikutus +tulevassa, jumalallisessa elämässä, kun sisäisin *minäni* tulee +välittömään yhteyteen vertaisensa kanssa! + +XXXIII. Kaikella inhimillisellä työllä on ihanteensa, työn sielu, kuten +ylempänä sanoimme, vaikka sen tarkoituksena olisi mitä tahansa, vaikka +ruumiin estäminen mätänemästä. Ja on ihmeellistä miten tämä ihanne eli +sielu saattaa rumimmankin olennon kehittymään; työ antaa sille oman +aateluutensa, jalostaa sitä, kunnes siitä vähitellen koituu kaunis, jopa +tavallaan jumalallinenkin. + +XXXIV. Tiedämme, ettei ihanteellisia oloja, ikävä kyllä, koskaan voida +täysin toteuttaa. Emme koskaan saavuta ihanteita, ja saamme olla +kiitollisia, jos pääsemme edes niiden lähettyville. Älköön kukaan, sanoo +Schiller, liian tarkasti mitatko todellisuuden kehnoa tulosta täällä +kurjassa maailmassa täydellisyyden mittapuulla. Viisas ei semmoista +vaadikaan, ainoastaan tyytymätön narri. Mutta kuitenkaan emme saa +unhoittaa, että ihanteita on olemassa; jollemme edes yritäkään lähestyä +niitä, rappeutuu, häviää kaikki. Se on aivan varma. Kukaan muurari ei +kykene rakentamaan ehdottoman pystysuoraa muuria; se olisi matemaattinen +mahdottomuus; on kylliksi, jos se on osapuilleen kohtisuorassa tasoa +vastaan; kelpo muurari tietää kyllä tehdä kunnollista työtä. Mutta +huonosti käy, jollei hän lainkaan seuraa suunnitelmaa, jos hän nakkaa +mittaluodin ja vesivaakan syrjään ja huolettomasti latoo kiven kiven +päälle! -- Moinen muurari on huonolla tiellä. Hän on unhoittanut +itsensä; mutta painovoiman laki ei myöskään unhoita kostaa hänelle -- +hän ja hänen muuraamansa rakennus ovat luhistuva kokoon soraläjäksi. + +XXXV. Tiedämme, että kaikki inhimillinen on puutteellista; useimmiten on +ihanne kaukana, varsin kaukana meistä. Niinkauvan kun ihanne (sisällinen +totuus), vaikkapa hämäränäkin, esiintyy ja vaikuttaa, on todellisuus +vielä, siedettävää. Sietämättömäksi se tulee vasta silloin, kun ihanne +kokonaan katoaa, kun elämältä puuttuu totuus ja aatteellisuus; ja niin +epätäydellisinä eivät inhimilliset olot voi pysyä, niiden täytyy muuttua +tahi joutua häviöön, jos asiat menevät näin pitkälle. -- Rokko jo muut +taudit voivat rumentaa ihoa, se ei tee mitään, kunhan sydän pysyy +terveenä; pahempi on, jos itse sydän sairastuu; jollei sydäntä olekaan, +vaan sen sijaan on tullut joku luonnoton elin. + +Poikkeuksetta, lukijani, olet kaikkialla huomaava, että jokaisen +aatteen, joka ihmiskunnan historiassa on saavuttanut voiton, täytyy +alusta alkaen olla tosi ja arvokas, ei varjoa, vaan todellisuutta. Sitä, +mikä ei ole totta, eivät ihmiset koskaan pysyvästi hyväksy. Katsohan +Muhametin uskoa! Itse Dalai-Laman uskonto -- myönnämme sen ilolla, -- +ansaitsee olla maailmassa olemassa; se ei ole tyhjiä lauseparsia, vaan +suoraa totuutta -- siinä on siis jotakin totta, jotakin pysyvää! Se, +joka luulee, että petos, väkivalta ja vääryys, sanalla sanoen: valhe, +oli se verhottu miten kauniiseen kuoreen tahansa, koskaan voi muodostaa +ihmiselämän ja olojen perustuksen, on suuresti, niin, sanomattomasti +erehtynyt. Ainoastaan uskottomuus, jossa ei ole mitään totta, voi täten +erehtyä. Ja tämä erehdys synnyttää uusia erehdyksiä ja uutta kurjuutta; +se on surkuteltava, turmiollinen erehdys, josta kaikkien ihmisten täytyy +koettaa vapautua. + +XXXVI. On totta, että jokaisella asialla on kaksi puolta, valoisa ja +synkkä. Usein ihanne muuttuu käytännössä, se saa omituisen todellisuuden +leiman ja meidän täytyy hämmästyen kysyä: tuoko se nyt on ihanteenne? +Sillä ihanteen täytyy aina muuttua todellisuudeksi, ja usein on sen +varsin vaikea säilyä, saada jalansijaa maailmassa. + +XXXVII. Luonnon lain mukaan on kaikilla ihanteillakin määrätyt rajansa, +niilläkin on nuoruutensa, kypsyytensä, täydellisyytensä, rappeutumisensa +ja vihdoin seuraa kuolema ja häviäminen. Ei synny mitään, minkä ei +aikanaan täytyisi kuolla. + +XXXVIII. Kiusauksia korvessa -- eikö meidän kaikkien ole täytynyt kestää +moisia koetuksia? Syntymässämme meihin juurtunutta vanhaa Aatamia ei +niin helposti karkoitetakaan valtakunnastaan. Elämämme on joka taholla +rajoitettu, mutta kuitenkin merkitsee elämämme itsessään vapautta, +vapaatahtoista voimaa. Meissä riehuu alituinen sota, ja semminkin ensin +alussa on taistelu ankara. Sillä Jumalan antama käsky: *tee sitä mikä on +hyvää*, on salaperäisillä, profeetallisilla kirjaimilla piirretty +sydämiimme eikä päivin öin suo meille rauhaa, kunnes olemme sen saaneet +selville ja täyttäneet; sen tulee ilmetä teoissamme vapauden näkyvänä +evankeliumina. Sitten on myös olemassa tuo tomusta syntynyt käsky: *syö +ja täytä vatsasi*, joka valtavalla voimalla ilmenee kaikissa +hermoissamme -- onhan siis itsestään selvää, että syntyy häiriöitä, +taisteluja, ennenkuin tuo ylevämpi vaikutin pääsee meissä voitolle. + +XXXIX. Meitä ihmisiä kuljetetaan merkillisiä teitä. Meillä tulisi olla +tarpeeksi kärsivällisyyttä, tarpeeksi toivoa; jokaisen tulisi saada +yrittää, mitä hänestä voisi tulla. Niin kauvan kun elämätä kestää, on +jokaisella vielä toivoa jälellä. + +XL. Pitkä, myrskyisä kevät, sateinen huhtikuu, talvipakkasia vielä +toukokuulla; mutta vihdoin toki tulee kesä. Siihen saakka seisoi puu +alastomana; sen kuivat, paljaat oksat natisivat ja valittivat tuulessa. +Joku kenties sanoi: Anna kaataa se; miksi se hyödyttömänä rumentaa +seutua? -- Eihän toki, meidän täytyy odottaa; kaikella on aikansa. -- +Sitten puhaltaa lempeä kesätuuli, hyväilee alastonta puuta ja saa sen +lehdille ja kukkimaan; ja miten ihania lehtiä ja kukkia sillä on! Pitkän +alastomuutensa aikana on se koko talven koonnut uusia mehuja, vaikka se +näytti seisovan toimetonna. Mitä kauvemmin äänettömyys kesti, sitä +komeamman kaiun saa ääni, kun se vihdoin tulee kuuluviin. Puilla, +ihmisillä, laitoksilla, uskonnoilla, kansakunnilla, kaikella kasvavalla +ja kehittyvällä, mitä maailmassa on olemassa, huomaamme tämmöisiä +kehitys-ja kukoistuskausia. + +XLI. Ajatelkaamme mimmoinen tuomari luonto on, miten suurenmoinen, +rauhallinen ja kärsivällinen se on. Sinä otat vehnänjyviä ja siroitat +niitä maan poveen. Jyviin on kenties sekoittunut rikkaruohoa, +ohdakkeita, tomua y. m. roskaa; se ei vahingoita kylvöäsi. Sinä kylvät +jyvät hyvästi muokattuun, sopivaan maahan; se antaa vehnän itää -- se +ottaa myös vastaan rikat, hautaa ne vaieten poveensa, eikä niistä puhu +sen koommin. Keltainen vehnä kasvaa, varttuu korrelle, maa-emo kasvattaa +sitä kuten äiti lastaan, mutta rikkaruohot se nurisematta käyttää +hyväkseen. Niin on laita kaikkialla luonnossa. Se on tosi ja vilpitön, +mutta totuudessaan suuri, oikea ja äidillinen. Se vaatii ainoastaan, +että asian tulee oikea, väärentämätön; silloin, vain sillä ehdolla, +luonto sitä suojelee. Totuus on kaiken sieluna, mitä se ottaa +suojellakseen. Niin, eikö tämä olekin kaiken ylevän totuuden kohtalo, +kaiken totuuden, joka koskaan on tullut ja on tuleva maailmaan? Sen +ulkomuoto voi olla puutteellinen; mehän pidämme totuutena filosofiaa, +joka tekee selkoa maailmanjärjestelmästä tieteelliseen muotoon puetuissa +lauselmissa, jotka eivät _voi_ olla totta, jotka kerran vielä havaitaan +vääriksi, erehdyttäviksi ja joiden täytyy kuolla ja kadota. Jokaisen +totuuden ruumis kuolee, mutta sen sielu ei koskaan kuole; se on +kuolematon, kuten ihminenkin. Totuuden sisällinen olemus ei koskaan +kuole. Se mitä me sanomme puhtaaksi tahi saastaiseksi, ei vaikuta +asiaan. Oikea totuus on ääni luonnon suuresta syvyydestä; ja sitä +ainoastaan luonnon tuomiosalissa kysytään. Ei kysytä, miten paljon +sinussa on rikkaruohoja, vaan onko sinussa lainkaan vehnänjyviä. +Puhdasko? Monelle ihmiselle tahtoisin sanoa: Niin, sinä olet puhdas, +tarpeeksi puhdas; mutta sinä olet rikkaruohoa -- epärehellisiä +perustelmia, kuulopuheita, varjoa; et ikinä ole levännyt maailman +avaruuden suurella sydämellä; Sinä et ole puhdas, etkä saastainen -- +sinä et ole mitään, sinun kanssasi ei luonnolla ole mitään tekemistä. + +XLII. Kukaan ihminen ei ole survimatta toisia ja tulematta survituksi; +ja hänen täytyy kaikin tavoin raivata tietä kyynäspäillään. Hänen +elämänsä on taistelua, mikäli se on todellista elämää. Simpukankin +täytyy, luulen minä, tulla tekemisiin vertaistensa kanssa; epäilemättä +se tuleekin, joskin vaivaloisesti, toisten simpukoiden kanssa +tekemisiin, ja se ei elä elämäänsä täydellisenä ihannesimpukkana, vaan +epätäydellisenä, todellisena. Simpukankin täytyy jossakin määrin tuntea +katumusta, jossakin määrin vihaa ja jossakin määrin pelkoa. + +XLIII. Kurja ihmisluonne! Eikö ihmisen edistyminen todellisuudessa ole +lankeemista? Ihminen ei voi tehdä muuta. Elämän hurjassa elementtien +taistelussa pyrkii hän eteenpäin; hän lankee ja vaipuu syvälle -- ja yhä +uudelleen täytyy hänen verta vuotavin sydämin, kyynelsilmin ja katuen +pyrkiä jalkeille ja jatkamaan taistelua. Onko hänen taistelunsa +uskollista ja väsymätöntä: siinä on kysymysten kysymys. + +XLIV. On paljon kunniallisia, moitteettomia ihmisiä, joilla ei +kuitenkaan ole sanottavaa arvoa. Varsin vähän kiitosta saa ihminen +siitä, että hän pitää kätensä puhtaina, jollei hän ryhdy työhön muuten +kuin hansikkaat kädessä. + +XLV. Elävässä olennossa tapahtuu muutos sangen hitaasti, vähitellen; kun +esim. käärme luo vanhan nahkansa, on sen alla jo uusi nahka valmiina. +Vähän käsitystä on sinulla Fenix-linnun polttamisesta, jos luulet, että +lintu ensin sai palaa kokonaan tuhaksi ja että uusi lintu ikäänkuin +ihmeen kautta syntyi kuolleesta tuhkaläjästä ja levitetyin siivin kohosi +ilmoille. Se on peräti väärä luulo! Tulirovion vielä loimutessa edistyy +uuden luominen, mikäli vanha häviää -- vanhan ruumiin tuhkaan +vaikuttavat salaperäiset elimelliset voimat rakentaen sitä uudelleen ja +kun tuulen liekkeihin puhaltaessa sieltä vielä kuuluu kuolinlaulun +sointuisia säveleitä, saavat ne vähitellen toisen tahdin ja päättyvät +voitokkaaseen, juhlalliseen luomishymniin. Niin, katso omin silmin +loimuaviin liekkeihin, niin saat nähdä. + +XLVI. On suuri totuus, ainakin puoleksi, että ihminen itse muodostaa +olosuhteensa ja sekä henkisesti että aineellisesti on oman onnensa +seppä. Mutta tällä suurella totuudella on vielä toinenkin puolensa, +nimittäin että ihmisen olosuhteet ovat elementti, jossa hänen täytyy +elää ja työskennellä, että ne välttämättömästi antavat hänelle +värityksensä, ulkonäkönsä, sanalla sanoen ruumiillistuvat hänessä, ja +olosuhteiden vaikutus käytännössä ulottuu melkein rajattoman pitkälle, +niin että yhtä hyvällä syyllä voidaan sanoa, että olosuhteet muodostavat +ihmisen. + +Mitä edelliseen totuuteen tulee, tulisi meidän aina sovelluttaa se +itseemme, mutta sitävastoin pitää silmällä jälkimmäistä toisia ihmisiä +tuomitessamme. + +XLVII. Olemassa olon pyörteissä ei ajan lapsi koskaan voi vaatia rauhaa, +sitäkin vähemmän, jos menneisyyden peikko häntä ahdistaa ja tulevaisuus +ei ole muuta kuin pimeyttä, missä asustaa aaveita. Täydellä syyllä voisi +vaeltaja sanoa itselleen: eivätkö onnen portit täällä maailmassa ole +armotta sinulle suljetut; onko sinulla toivettakaan, joka ei olisi +mieletön? Yhtäkaikki voimme kreikkalaisen filosofin kanssa sanoa: Se, +joka voi katsoa kuolemaa silmiin, ei pelkää varjoja. + +XLVIII. Eikö tuskan korkein määrä samalla ole sääliväisyyden tuntoa, +jota ihminen kykenee tuntemaan, hänen voimansa ja voittonsa, jonka hän +tulee saavuttamaan, paras mittapuu. Tuskamme on aateluutemme takasivu. +Yhtä suuri kuin epätoivomme, on myös kykymme; niin korkealle voimme +ulottaa vaatimuksemme. Musta savu, joka täyttää maailmamme, voidaan +todellisella tahdonvoimalla muuttaa tuliliekiksi, joka on valaiseva +taivaankantta. Siis rohkeutta vain! + + * * * * * + +XLIX. Tuo suunnaton määrä tehtyä ja unhoitettua työtä, joka täällä +maailmassa mykkänä kertyy jalkojeni juureen ja vaatettaa, suojelee ja +ylläpitää minua, missä ikinä lienenkin, mitä ajattelen tahi teen, antaa +aihetta vakaviin ajatuksiin! Ja eikö se riitäkin tekemään sitä, mitä +sanotaan kuuluisuudeksi, viisaalle ihmiselle täysin arvottomaksi? +Narreille ja ajattelemattomille ihmisille esiintyy tuo kuuluisuus ja +tulee aina esiintymään kylläkin kaunopuheliaana, sillä se puhuu +"kuolemattomasta" y. m. semmoisesta; mutta, jos sitä tarkasti katselet: +Mitä on se? + +L. Ihanaa on käsittää ja tietää, ettei ajatus vielä koskaan ole kuollut, +että samaten kuin sinä, sen luoja, olet muodostanut ja luonut sen koko +menneisyydestä, samaten olet sen myös jättävä koko tulevaisuudelle. +Tällä tavoin tuntee ja näkee urhea sydän, se on näkevä silmä, joka näkee +kauvas menneisyyteen. Tämmöinen ihminen on henkisesti alituisessa +yhteydessä aatetoveriensa ja veljiensä kanssa, ja täten on todella +olemassa *pyhien seurakunta*, joka käsittää koko maailman ja on yhtä +vanha kuin maailman historia. + +LI. Kuka esimerkiksi opetti sinut *puhumaan*? Siitä päivästä alkaen, +jolloin kaksi alastonta tahi viikunalehdillä verhottua ihmisolentoa +tunsi halua lakata olemasta mykkänä ja keskustella toistensa kanssa, +jolloin he varsin huonolla menestyksellä koettivat kaikenmoisilla +viittauksilla, vaivaloisilla kasvojeneleillä ja äännähdyksillä selvittää +ajatuksiaan -- siihen saakka kun tämä kirja kirjoitettiin, näiden +päivien välillä on, sanon minä, kulunut melkoisen pitkä aikakausi ja +suoritettu huomattavan paljon työtä, johon usea ihminen on ottanut osaa. +Luuletko, ettei jo ennen Dan Chauceria ole ollut runoilijoita -- ettei +ole ollut sydäntä, jossa hehkui ajatuksia, joita se ei voinut olla +ilmaisematta, ja koskei ollut ajatusta vastaavaa sanaa, täytyi sen itse +luoda ja muodostaa semmoinen sana, jota sinä sanot metafooriksi tahi +kiertäväksi selitykseksi? Jokaisen sanan, joka meillä on, on tämmöinen +ihminen ja runoilija luonut. + +LII. Ensimmäinen ihminen, joka avoimin sieluin katseli ylevää taivasta +ja maata, tätä ihanaa ja peloittavaa, jota nimitämme luonnoksi, +maailmaksi j. n. e. ja jonka olemus pysyy alati selittämättömänä, +ihminen, sanomme, joka ensimmäiseksi tämän nähdessään alamaisesti ja +arvatenkin vaieten lankesi polvilleen, hänet oli sisällinen pakko saanut +tekemään jotakin "ennen kuulematonta," minkä kuitenkin kaikki +ajatuskykyiset sydämet huomasivat tarkoitustaan vastaavaksi ja +seurattavaksi! Ja tästä alkaen on rukoiltu polvistuneessa asennossa. +Tämä mykkä rukous on kaikkia lausuttuja rukouksia, messuja ja +jumalanpalveluksia vanhempi; se on kaiken rukoilemisen alkumuoto -- +tarvittiin vain tämä ensi alku, joka on niin järkevä. Mimmoinen +runoilija olikaan tämä ensi rukoilija! + +LIII. Ole rohkealla mielellä! Et ole yksin, jos sinulla on uskoa. Emmekö +juuri puhuneet pyhien seurakunnasta, joka tosin on näkymätön, mutta +todella on olemassa ja joka seuraa ja veljellisesti syleilee sinua, jos +ansaitset siihen kuulua? Kaikissa maissa ja kaikkina aikoina kohoovat +heidän sankarimaiset kärsimyksensä kuten pyhä _miserere_ ja heidän +uljaat tekonsa kuten loppumaton, ikuinen riemuhymni taivaaseen. Elä +myöskään sano, ettei sinulla nyttemmin olisi mitään jumaluuden, +jumalallisen, eduskuvaa. Eikö Jumalan koko maailma ole jumaluuden +vertauskuva? Eikö mittaamaton ijäisyyskin ole temppeli? Eikö ihmisen ja +ihmiskunnan historia ole ijäinen evankeliumi? Kuuntele vain ja urkujen +asemasta kuulet tähtien laulavan, niinkuin vanhoina aikoina. + +LIV. Mimmoisia armeijoja, joukkoja ja sukupolvia tämmöisiä miehiä onkaan +aikojen kuluessa joutunut unhoituksen helmaan! Heidän tomuksi rauenneet +ruumiinsa muodostavat pohjan, jolla elämämme hedelmät kasvavat. + + * * * * * + +LV. Ihmisen ei tule koko ikäänsä valittaa; siitä ei ole mitään apua. +Aika on huono: niinpä ihminen onkin täällä tehdäkseen sen paremmaksi. + +LVI. "On tuleva aika," lausui Lichtenberg katkeralla ivalla, "jolloin +usko Jumalaan tulee olemaan niinkuin nykyään uskotaan +lastenkamarintaruja," tahi kuten Jean Paul sanoo, jolloin "maailmasta +tehdään koneisto, eetteristä kaasu, Jumalasta voima ja tulevasta +elämästä ruumisarkku". Mutta me uskomme, *ettei* semmoista päivää ole +tuleva. Joka tapauksessa suotakoon, taistelun vielä jatkuessa ja +ennenkuin tuo ruumisarkku- ja kaasufilosofia on varustaunut tarkkojen +määritelmien aseilla, mystisismille tahi muille tätä filosofiaa +rehellisesti vastustaville opeille vapaa kehitys. Puolueettomuutta ja +vapautta vain ja oikeus on pääsevä voitolle. + +LVII. Jos aikamme on epäuskon aikakausi, niin miksi siitä huolehdimme? +Eikö tulekaan parempia aikoja? Niin, eikö se jo ole tullut? Pitkiksi +venyneissä systoleissa ja diastoleissa täytyy uskon ja epäuskon, +kieltämisen aikakaudet vaihdella, täytyy kaikkien mielipiteiden ja +luomien keväistä nuoruutta ja kesäistä kukoistusta seurata syksyn kuolo +ja talven katoominen ja sitten seuraa jälleen uusi kevät. Ihminen elää +ajassaan, koko hänen olemuksensa, pyrintönsä ja kohtalonsa muovautuvat +ajan mukaan, ja tuossa katoovassa ajan hengessäkin ilmenee ikuisesti +muuttumaton ijankaikkisuus. Ja kuitenkin on tämmöisinä epäuskon +talvikausina jalommille luonteille melkein kurjuutta syntyä maailmaan, +olla valppaina ja työskennellä; tylsäsieluiselle taasen on se onnea, +että hän saa talvihorroksiin vaipuneen eläimen tavoin asustaa ja nukkua +hekumallisessa suurkaupungissa tahi Salamancan yliopistossa tahi muussa +velttouden linnoituksessa ja herätä vasta sitten, kun salamoiva +raemyrsky on tehnyt tehtävänsä ja uusi kevät vihdoinkin on koittanut +rukouksillemme ja marttyriudellemme. + +LVIII. Vielä vähemmän aiheutetulta näyttää meistä pelko, että taikauskon +kerällä myös uskonto häviäisi. Uskonto ei voi hävitä. Pieni, savuava +olkinuotio voi pimittää taivaan tähdet näkyvistä, mutta ne eivät siltä +häviä, vaan tulevat pian jälleen näkösälle. + +Tässä suhteessa täytyy meidän toistaa tuo tunnettu lause, että on +uskovalle ihmiselle arvotonta kohdella epäuskoista kauhistuksella, +inholla tahi yleensä muilla tunteilla kuin surkuttelulla, toivolla ja +veljellisellä osanotolla. Jos hän etsii totuutta, eikö hän silloin ole +veljemme ja ansaitse sääliämme? Ja jollei hän etsi totuutta, eikö hän +vielä silloinkin ole veljemme ja vielä enemmän säälimme tarpeessa? + +LIX. Emmekö voi pitää kaikkea tätä kuvaamatonta, kauhistavaa kurjuutta, +jota kaikkialla näemme ympärillämme, varoittavana äänenä luonnon mykästä +helmasta, joka meille sanoo: "Katsokaa! Osto ja myynti ei ole ainoa +luonnonlaki; puhtaalla rahalla maksaminen ei ole ihmisten ainoa +velvollisuus toisiaan kohtaan. Syvällä, paljon syvemmällä kuin ostaminen +ja myyminen on lakeja ja sitoumuksia, yhtä pyhiä kuin itse ihmiselämä. +Ja ne te tulette tuntemaan, kunhan työskentelette ja opitte niitä +noudattamaan. Ken ne tuntee ja niitä seuraa, hänellä on luonto +puolellaan. Ken taas niitä ei opi tuntemaan, häntä vastustaa luonto ja +hän ei koskaan voi sen piirissä työskennellä. Suuttumus, riita, viha, +yksinäisyys ja kirous tulevat seuraamaan hänen askeleitaan, kunnes +kaikki ihmiset huomaavat, että se, mitä hän saa toimeen, oli sillä miten +kultainen kuori tahansa, ei ole menestystä vaan menestyksen puutetta." + +LX. Meidän tulee kuitenkin iloita siitä, että edes olemme tulleet niin +pitkälle, että aletaan pian kaikilla kielillä, niin kehittymättömiä kuin +useat lienevätkin, saarnata pyhää evankeliumia: ihminen on vielä +ihminen. Koneellisuuden henki ei ole ijäti vuoren tavoin painava +sieluamme, vaan on uusi taikasana vihdoin murtava vanhat loitsut, ja +tekevä tuon hengen orjaksemme, joka on tekevä kaikki mitä käskemme. +"Olemme heräämäisillämme, kun uneksimme näkevämme unta." Se, jolla on +sydän ja silmät, voi nyt itse sanoa: miksi epäröisin? Valo on tullut +maailmaan, niille, jotka valoa rakastavat, niinkuin sitä tulee rakastaa, +rajattomalla, uhraavaisella, kaikkea kärsivällä rakkaudella. + +LXI. Antakaa ihmisten tietää, että he ovat ihmisiä, Jumalan luomia +ihmisiä, Jumalalle vastuunalaisia ja että he lyhimmässä +silmänräpäyksessä voivat tehdä työn, joka tulee pysymään +ijankaikkisesti. Onhan se todella ylevä tehtävä. Ei heidän tarvitse olla +kyntö- eikä takomakoneita, ei ruuansulatuskoneita, jotka sulattavat +edellisten koneiden tuotteita, eikä myöskään lähimmäistensä eikä omien +himojensa synnynnäisiä orjia, vaan ennen kaikkea ihmisiä. + +LXII. Laajemman ja laveimman "piirteen" tulisi joka suhteessa olla +meille selvillä, sen nimittäin, että "Jumalan kunnian loiston" täytyy +muodossa tahi toisessa kehittyä myös tämän teollisuudenkin aikakauden +sydämestä. + +LXIII. Niin, sekä sieltä että täältä tulee valoa maailmaan. Ihmiset +eivät rakasta pimeyttä, vaan valoa. Kaikkialla keskellämme kohtaa meitä +ikuisen luonnon oikeuden tunto. + +LXIV. Ihminen on kaikkina aikoina ollut taisteleva, ponnisteleva ja -- +päinvastoin kuin laajalle levinneet solvaukset väittävät -- totuutta +rakastava olento. + +LXV. Kaikki ihmissielut, miten syvälle pimeyteen lienevätkin vaipuneet, +rakastavat valoa; kun valo kerran on sytytetty, leviää se joka taholle. + +LXVI. Kovin kevytmielistä on ilman muuta olettaa, että *nälkä*, elämämme +suuri perusta, myös on sen kehityksen korkein huippu ja viimeinen +täydellisyys; että koska "kurjuus, ahneus ja kunnianhimo" ovat useimpien +ihmisten pääominaisuuksia, kukaan ihminen eläisi tahi edes ajattelisi +elää muun periaatteen mukaan. Kaikki mitä ei voida lukea kurjuuden ja +ahneuden luokkaan, sijoitetaan muitta mutkitta viimeiseen luokkaan. + +LXVII. Ei ole totta, että ihmiset, siitä lähtien kun asuvat maapallolla, +elävät houreissa, teeskentelyssä, vääryydessä tahi muussa +järjettömyydessä. Ei ole totta, että he koskaan ovat eläneet tahi +tulevat elämään muutoin kuin juuri yllämainitun vastakohdissa. + +LXVIII. Omantunnon hyväksyminen on tavallaan ruumiillisellekin olemassa +ololle välttämätöntä; se on hienoa, kaiken läpi tunkevaa kittiä, joka +pitää koossa tuota ihmeteltävää yhdistystä, jota sanotaan minäksi. +Jollei siis ihminen istu mielisairaalassa eikä myöskään vielä ole +ampunut itseään eikä mennyt hirteen, voimme lohduttaa itseämme tulemalla +johtopäätökseen, että hänen täytyy olla joko hullu *koira* +ihmishaamussa, joka tarvitsee kuonokoppaa, jota on surkuteltava ja jota +meidän täytyy suuresti oudoksua, tahi todellinen ihminen, joten hän +niinmuodoin ei voi olla siveellistä arvoa vailla, vaikka hänet on +saatava hereille ja tuntemaan oma arvonsa. Voidaksemme oikein arvostella +hänen luonnettaan, tulee meidän oppia katsomaan sitä yhtäpaljon *hänen* +kuin omillakin silmillämme; meidän tulee oppia häntä säälimään, pitämään +häntä lähimmäisenämme, sanalla sanoen oppia häntä *rakastamaan*, muuten +emme koskaan opi oikein tuntemaan hänen varsinaista henkistä +luonnettaan. + +LX1X. Etupäässä ei meidän tule unhoittaa, ettei ihmisiä ja heidän +tekojaan hallitse aineellinen, vaan siveellinen voima. Miten äänetön +onkaan ihmisajatus! Sitä ei seuraa rumpujen pärinä, ei ratsuväen +hevosten kumea kavioiden kapse, eikä muona-ja ampumavaravaunujen +pauhaava rätinä. Tuntemattomissa, vaatimattomissa oloissa voi ihmispää +hautoa ajatuksia, ihmispää, joka jonakin päivänä on saavuttava suuremman +vallan kuin kuninkaan kruunua kantava pää, sillä kuninkaita ja keisareja +voi oleskella hänen palvelijoittensa parissa. Hän ei ole hallitseva +kaikkia päitä, vaan kaikissa päissä, ja ajatuksilla, joita +yksinäisyydessään on hautonut, on hän kuten taikasanoilla taivuttava +koko maailman tahdolleen alamaiseksi. + +LXX. On huvittavaa nähdä miten yleinen ja ikuinen viisauden rakkaus +ihmisessä on; miten ylhäisin ja alhaisin, miten ylpeät ruhtinaat ja +raa'at talonpojat ja kaikki ihmiset, niin toinen kuin toinenkin, +kunnioittavat viisautta tahi ainakin näennäistä viisautta, viisauden +varjoa, niin, miten he itse asiassa eivät voikaan kunnioittaa mitään +muuta. Sillä ei edes Xerxeen kaikkien sotajoukkojen vallassa ole saada +uljaan sydämemme ainoatakaan ajatusta masennetuksi. He voivat hävittää +maan tasalle Anaxarchuksen majan, häntä itseään he eivät voi kukistaa. +Henki voi kunnioittaa ainoastaan henkistä arvoa; ainoastaan sielussa, +joka on omaamme syvällisempi ja parempi, voimme ikäänkuin nähdä +taivaallisen salaisuuden ja senkautta, että nöyrytämme itseämme, +tunnemme itsemme ylennetyiksi. + +LXXI. Ihmiset harvoin, eli oikeammin ei koskaan, suuttuvat pitemmäksi +aikaa tahi täydellä todella johonkin, mikä ei ole suuttumisen arvoista. +Altista ja innokasta on kuuliaisuus ja rakkaus, jota he osottavat +suurelle, todella ylevälle, kun he kaikkineen mitä heillä ja heissä on, +ruumiineen, sydämineen, sieluineen ja henkineen heittäytyvät sen +jalkojen juureen, joka todella on heitä ylempänä. + +LXXII. Valtakunta, jonka koko kansa täydestä sydämestä omistaa +uskonnollisen aatteen, tahi on sen joskus omistanut, on täten ottanut +askeleen, jota se ei enää voi peräyttää. Ajatus, tietoisuus, tunto, että +ihminen on koko maailman avaruuden kansalainen, luotu ijäisyyttä varten, +on tunkeutunut kaukaisimpaankin majaan, yksinkertaisimpaan sydämeen. +Ihanana ja kunniotusta herättävänä vaikuttaa taivaallisen tehtävämme, +Jumalan meille antaman velvollisuuden tunne koko elämäämme. Semmoisessa +kansassa on ylevää innostusta ja rajoitetussa merkityksessä voimmekin +sanoa: tieto Kaikkivaltiaasta antaa näille ihmisille ymmärrystä. + +LXXIII. Muuan lohdullisimpia totuuksia on se, että suuria miehiä on niin +runsaasti, vaikka käyttämättöminä, olemassa. Niin, suurimmat miehemme +ovat, koska he samalla ovat *hiljaisimmat*, kenties ne, joita ei +tunneta, jotka pysyvät tuntemattomina. Filosoofi Fichte lohdutti itseään +tällä vakaumuksella, kun hän kaikista saarnastuoleista ja +opetusistuimilta ei kuullut muuta kuin kunnianhimoisten lörpöttelijöiden +loppumattomia jaarituksia; kun uudet, voimakkaat virtaukset ja +kevytmieliset meluavat opetukset saivat kaikki käsitteet sekaisin, kuten +myrsky pieksee aallot vaahdoksi ja vakava Fichte melkein toivoi, että +tietoja verotettaisiin, jotta niiden tulva hieman hilliintyisi; -- hän +lohdutti itseään, sanon minä, järkähtämättömällä uskollaan, ettei +uskonto vielä ollut hävinnyt Saksasta, että ajattelevat ihmiset, kukin +tahollaan, vielä vakavasti tekivät työtä, vaikka vaiteliaalla, +näkymättömällä tavalla. + +LXXIV. Suuri edistys nykyisissä oloissa on mielestämme tuo selvä, +kieltämätön vakuutus siitä, että parhaillaan edistymme. Kohtalon +valtavasta kaitselmuksesta ja sen lopullisista tarkoituksista, mitä +meihin ihmisiin tulee, emme voi tietää mitään, emme sanottavasti mitään; +ihminenhän alkaa pimeydessä ja lopettaa pimeyteen; salaisuuksia on +kaikkialla: ympärillämme, meissä itsessämme, jalkojemme alla, +käsissämme. Kuitenkin on jokainen tullut selville ainakin siitä, että +tämä ihmeteltävä ihmiskunta edistyy johonkin suuntaan, että ainakin +kaikki inhimilliset olot ja asiat ovat olleet ja tulevat alati olemaan +vaihtelevia, muuttuvia, mikä olentojen, jotka ovat ajallisesti ja ajan +vaikutuksesta olemassa ja ajasta luodut, todenteolla jo aikoja sitten +olisi tullut oivaltaa. + + + + +IHMISIÄ JA SANKAREITA. + + +I. Ihmisen hartain ilo on ihmetellä, ihailla, missä hän vaan voi sitä +tehdä; mikään ei häntä niin suuresti korota -- vaikkapa vain katoovaksi +hetkiseksi -- hänen pikkumaisuuksiensa yli, kun todellinen ihailu. + +Senvuoksi onkin sanottu: "Kaikki ihmiset, semminkin kaikki naiset, ovat +synnynnäisiä ihailijoita," ja esiintuovat ihailuaan, missä suinkin +voivat. On mahdollista ihailla jotakin -- oli se sitten miten pientä, +vähäpätöistä tahansa; mutta ehdottomasti mitätöntä ei voida ihailla. + +II. Luulen, että sankarien ihailu, joka maailmamme eri aikakausina +tapahtuu eri tavoilla, on ihmisten kaikkien yhteiskunnallisten +suhteitten sieluna, ja että tapa, jolla se -- hyvän tahi huonon vuoksi +-- tapahtuu, on tarkka edistyksen tahi taantumisen mittari, sen mukaan +kumpi niistä sillä hetkellä on vallitsevana. + +III. Maailman rikkautena ovat juuri sen nerokkaat, huomattavat ihmiset. +Heidän ja heidän töittensä vuoksi on se juuri maailmamme -- eikä erämaa. +Ihmisten, jotka täällä ovat eläneet, muisto ja historia -- on maailmamme +voimien loppusumma, sen pyhitetty, ikuinen omaisuus, jonka avulla se +pysyy pystyssä ja kykynsä mukaan pyrkii purjehtimaan edelleen ajan +tuntemattomien syvyyksien yli. + + * * * * * + +IV. "Sankarien ihailua" -- olkoon niin, ystäväni, mutta se on sitä +etupäässä siksi, että meissä itsessämmekin on sankariluonnetta. +Sankarimaailmaa, ei narrien maailmaa -- missä ei kukaan sankarikuningas +kykene hallitsemaan -- sitä me tahdomme, siihen pyrimme! Me puolestamme +tahdomme hyljätä kaiken halpamaisuuden ja valheellisuuden, silloin, vaan +ei ennen, voimme toivoa jalouden ja totuuden meitä hallitsevan. + +V. On kirjoitettu: jos itse olemme orjia, ei meillä ole sankareitakaan. +Emme tunne sankaria, kun semmoisen näemme -- pidämme petkuttajaa +sankarina. + +VI. Sinä ja minä, ystäväni, me voimme tässä hupsujen maailmassa kumpikin +tehdä *yhden* ei-narrin, *yhden* sankarin, jos tahdomme. Siinä olisi +ensi aluksi kaksi sankaria. -- Rohkeutta! Siitäkin koituu itse asiassa +kokonainen sankarimaailma, toisin sanoen siinä on kaikki, mitä me kaksi +sen puolesta voimme tehdä. + +VII. Ennustan, että maailma jälleen alkaa rakastaa totuutta, maailma, +joka luulee olevansa sankarimainen, tahi sankaruuden maailma. Vasta +silloin on siitä koituva voitokas maailma. + +Tosin, mitä merkitystä on maailmalla ja sen voitoilla? Me ihmiset +puhumme liian paljon maailmasta. Kukin meistä antakoon maailman tulla +miksi se tahtoo, voittaa tahi ei voittaa; eikö meille ole uskottu oma +elämämme? Meillehän on suotu pienen pieni aikamäärä kahden ijäisyyden +välillä; meillä ei ole muuta mahdollisuutta. Onnelliset me, jollemme elä +narreina eikä teeskentelijöinä, vaan oikeina, todellisina ihmisinä. Se, +että maailma pelastuu, ei pelasta meitä. Pitäkäämme itsestämme huolta; +on ansiokasta ja velvollisuuteni katsoa lähinnä olevan parasta. +Sitäpaitse, sanoakseni totuuden, ei "maailmaa" koskaan ole muulla tavoin +"pelastettu." Maailmojen pelastamisinto on 18. vuosisadan tuote, sen +liikanaisen tunteellisuuden purkaus. Elkäämme menkö liian pitkälle +siinä! Maailman pelastuksen voin huoletta jättää sen Luojan tehtäväksi, +ja pitää, mikäli voin, huolta omasta pelastuksestani, mihin olenkin +oikeutettu. + +VIII. Sivistyksen suuri laki on: antakaa jokaisen tulla siksi, mihin hän +kykenee; saakoon hän, mikäli mahdollista, kehittää parhaat kykynsä, +voittaa kaikki vastukset, karkoittaa vieraat -- semminkin vahingolliset +-- vaikuttimet luotaan ja vihdoin kehittää omaa olemustaan +mahdollisimman suureksi, oli se mitä laatua tahansa. Erinomaisuudella ei +ole mitään tasa-arvoa, ei ruumiillisessa eikä henkisessä luonnossa -- +kaikki *oikeat* asiat ovat, mitä niiden tuleekin olla. Poro on hyvä ja +kaunis eläin, samaten myös norsu. + +IX. Ensimmäinen velvollisuutemme on masentaa pelkomme. Meidän täytyy +olla siitä vapaat, muuten emme voi toimia. Tekomme ovat orjallisia, +eivät todellisia, vaan näennäisiä, paljasta varjoa; niin, ajatuksemmekin +ovat petollisia, ajattelemme kuten orjat ja pelkurit, kunnes olemme +polkeneet pelon jalkojemme alle. Meidän tulee ja täytyy olla +urhoollisia, käydä eteenpäin, miehekkäästi vapauttaa itsemme -- +turvallisessa vakaumuksessa, että korkeammat voimat ovat meidät +kutsuneet ja valinneet -- ja meidän ei tule peljätä. *Mikäli joku +voittaa pelkonsa, sikäli on hän mies.* + +X. Urhean miehen sopii täällä maailmassa, niin paljosta kun hän onkin +epätietoinen, *olla ainakin itsestään varma*. + +Ei kukaan ihminen, joka maailmassa aikoo saada jotakin mainittavaa +aikaan, saa toivoa täydellisiä tuloksia, ei edes ehdolla: "*Tahdon +päättää työni tahi kuolla.*" Sillä jokaisen omintakeisen ihmisen +terveelle järjelle on maailma aina suuremmassa tahi vähemmässä määrässä +hullujenhuoneen tapainen. + +XI. Suuri on hetki, jolloin vapauden sanoma meidät saavuttaa, jolloin +kauvan orjuudessa ollut sielu vapautuu siteistään ja veltosta +toimettomuudestaan, joskin se ensi alussa on sokea ja hämillään, jolloin +se Luojansa kautta vannoo tahtovansa *olla vapaa*. Vapaa? Tiedättekö, +vapaana oleminen on -- himmeämpänä tahi selvempänä -- koko olemuksemme +syvä laki. Vapaus on päämäärä, johon ihminen maailmassa järkevällä tahi +typerällä taistelullaan, työllään ja kärsimisellään pyrkii. Niin, ylevä +on hetki (tunnetko sinä sitä?), jolloin saamme erämaavaelluksellamme +ensi kerran liekkien ympäröimän Sinainvuoren näköpiiriimme -- ja siitä +lähtien ei savupatsas päivisin ja tulipatsas öisin lakkaa opastamasta +kulkuamme. + +XII. Ihmiset ovat tottuneet kysymään kaikilta henkilöiltä ja asioilta, +alkaen mitättömistä kirjoista aina arkkipiispoihin ja valtioiden +hallitsijoihin, ei: mikä on kutsumuksesi? -- vaan: mimmoisessa +tekotukassa ja mimmoisessa mustassa kolmiossa sinä tänne vaellat? +Taivas, minä tunnen vallan hyvästi kutsumuksesi ja mustan kolmiosikin! +Mutta kysyn sinulta Jumalan nimessä: Mitä sinä *olet*? Et mitään, et +mitään, vastaat! No niin, miten paljon ja mitä -- sitä juuri haluaisin +tietää ja tulenkin sen pian tietämään. + +XIII. Omintakeisesti liikkuva mies -- ei mikään koneellinen nukke -- +joka sijoitetaan jonkun olemuksen sydämeen, on saava sen enemmän tahi +vähemmän liikkeelle. Hän on tekevä luonnon suurimmat epätasaisuudet +*vähemmän* epätasaiseksi. Taipumattomimman on hän tekevä liikkuvaksi; -- +suurenmoista hyötyä on hänen olemassa olostaan täällä. + +XIV. Hankkikaa ensiksi kykenevä mies; silloin olette voittaneet jo +kaikki. Hän voi oppia kaikkea -- tekemään jalkineita, laatimaan +lainmukaisia tuomioita, hallitsemaan valtioita, ja hän on suorittava +kaiken tämän, niinkuin mieheltä sopii odottaakin. Jos sitävastoin +satutte saamaan ei-miehen, joudutte tekemisiin maailman kauheimman +raakalaisen kanssa, joka kenties on sitä kauheampi, mitä tyynemmältä ja +hiljaisemmalta hän näyttää. Vahinkoa, jonka yksi ainoa tyhmyri, jonka +jokainen tyhmyri loppumattomia tuloksia vilisevässä maailmassamme saa +aikaan, ei lainkaan voida numeroilla laskea. Kykenemätön, ammatissaan +taitamaton suutari saa jo melkoisia vahinkoja aikaan, minkä +liikavarpaitten leikkaajat ja epätoivoiset, huopajalkineita käyttämään +pakoitetut ihmiset kylläkin voivat todistaa. Ajateltakoon sitten +kykenemätöntä pappismiestä, kykenemätöntä kuningasta! + +XV. Henki, runoilija -- tiedämmekö mitä nuo sanat merkitsevät? Ne ovat +meille luonnon suuresta tulisydämestä välittömästi lahjoitettu, +innostunut sielu, jotta näkisimme, puhuisimme ja tekisimme totuutta. Se +on luonnon pyhä ääni, joka vielä kerran kaikuu juorujen, lörpöttelyjen +ja pelkuruuden aution, rajattoman alkuaineen kautta, mihin perikadon +partaille joutunut maapallomme on eksynyt. + +XVI. Nero, josta muuan nainen sanoi, että se on _suvutonta_, ei suinkaan +ole minkään erityisen säätyluokan omaisuutta; senvuoksi ei sivistyksen; +ollen jumalallisen kipinän sytyttämä, tulisi pöyhkeillä keinotekoisella +valollaan, joka liiankin usein on lahoa ja fosforoivaa. Me alamme +huomata, ettei tuo ylimyksellinen tunnustus, joka kohteliaalla hymyllä +katsoo alas kalliisiin kansiin sidotuista kirjoista kyhätyltä +valtaistuimeltaan ja pitää jotakin työtä "varsin sievänä rahvaan miehen +tekeleeksi," enää ole paikallaan. Ne ovat onnettomia aikoja +maailmanhistoriassa, jolloin vähimmin sivistynyt on vähimmin +hullaantunut ja lukemattomista kouruista, kuperista, keltaisista ja +viheriäisistä lasisilmistä huolimatta ei ole kadottanut luonnollisten +silmiensä näkövoimaa. Sukupolvelle, joka lukee Cobbet'in romaaneja ja +Burns'in runoelmia, ei sekä kynää että vasaraa käyttelevä mies liene +mitään merkillistä. + +Yhtäkaikki on tuo suojemistapa tullut niin yleiseksi, että lienee +paikallaan katsella kerran asiata toiseltakin puolelta. Otaksukaamme -- +olisiko ihmiselle, joka on saanut luonnolta voimia ja jolla on itsellään +miehekkään luonteen alku -- semminkin jos hänen taipumuksensa osottavat +hänet kirjallisuuden alalle ja edeltäkäsin määräävät hänet ajattelijaksi +ja kirjailijaksi -- näinä merkillisinä aikoina mikään sanottava +onnettomuus olla kasvanut kansan eikä sivistyneiden parissa -- eikö se +pikemmin olisi pienempi onnettomuus? + +Kaikilla ihmisillä on yltäkyllin esteitä; sillä henkisen kasvamisen +täytyy tulla ehkäistyksi ja viivytetyksi, sekä taistellen voittaa +vastukset, jotta se ei jäisi seisomaan jalalleen. Myönnämme, että +keskinkertaiselle luonteelle kaikenlaatuisten palkattujen ja +vapaaehtoisten kielten-, tanssi- ja seurusteluopettajien alituinen +kasvatus ja komentelu -- mikä kaikissa maissa ja kaikkina aikoina +ehdottomasti tulee korkeasyntyisten osaksi -- tavallaan saa aikaan +etevämmyyden, pahimmassa tapauksessa vaan näennäisen etevämmyyden, +vastaavan alempisäätyisen keskinkertaisen luonteen rinnalla: niin on +tavallisesti tyhjäntoimittaja, jos vertaamme häntä työnraatajaan, +ylipäätään sirompi mies; hänellä on laajempi, selvempi kaukonäköisyys; +lukemattomissa pintapuolisissa asioissa -- kenties myös syvemmissä, on +hän silminnähtävästi etevämpi. Päinvastoin on laita, mitä tulee +tavattomiin luonteisiin, joihin on istutettu masentumattoman voiman +siemen, joka kaikitenkin on vapaasti kehittyvä. Semmoisille siemenille +on maaperä, missä ne parhaiten kasvavat, paras. Missä vain on tahtoa, +siellä löytyy tiekin. Neron keralla saa ihminen mahdollisuuden, niin, +varmuuden siitä, että voi sitä kehittää. Usein näyttää siltä, kuin olisi +ymmärtämätön hoito ja kastelu turmiollisempaa kuin hoidon puute ja +kuolettaisi senkin, mitä sokean kohtalon kovuus on säästänyt. Harvoin +tulee Fredrik Suuri tahi Napoleon kasvatetuksi tehtäväänsä varten, +useimmiten he valmistauvat siihen vallan toisia teitä, yksinäisyydessä +ja tuskassa, puutteessa ja epäsuotuisissa oloissa. Meidän aikanamme +tunnemme kaksi nerokasta miestä: Byron ja Burns. Miten täytyikään heidän +molempien luonnon käskystä taistella ja ponnistella kypsän miehuuden +saavuttamiseksi myrskyssä ja ahdistuksessa, jota kesti yli 30 vuotta. -- +Ken taistelee, vaikkapa vain köyhyyttä vastaan ja kovassa työssä, +osottautuu voimakkaammaksi ja taitavammaksi kuin se, joka pysyttelee +taistelusta poissa ja varovasti kätkeytyy muonavaunujen väliin. Mitä +tähän tulee, on muuan nykyajan kokenut havaintojen tekijä lausunut: Jos +minun olisi etsittävä selvästi kehittyneellä luonteella varustettu mies, +jolla todella (määrättyjen rajojen sisällä) on taitoa, rohkeutta, +voimakas henki ja voimakas sydän -- eikä vääristeltyä luonnetta, missä +ylpeyttä pidetään rohkeutena, viisastelevaa ajatuskykyä ja petollista +voiman varjoa taitona ja voimana -- niin etsisin häntä kernaammin +alhaisesta säädystä kuin yläluokkien joukosta. + +Kovaa puhetta on sekin, että se, jonka kaikki tarpeet edeltäkäsin on +täytetty, jonka kyvyille tarjoutuu vain yksi tehtävä: miten hän voisi +edullisimmin niitä kehittää, kykenee saavuttamaan vähemmän todellista +sivistystä kuin toinen, jonka ensimmäisenä suurena tehtävänä ja +velvollisuutena ei suinkaan ole henkinen kehitys, vaan kova työ +jokapäiväisen leivän puolesta. Miten surullisia ovatkaan olot, joissa +niin paljon lupaavat alut saavat kuihtua ja taide kaikkine rikkaine +apukeinoineen ei saa mitään aikaan, ei edes sitä, mitä karu luonto +itsestään tapaa luoda. Vaikka elämä on täynnä hyvää ja pahaa, voi +keinojen ja teiden runsaus meidän päivinämme nousta vaarallisen +korkealle, se voi vahvistaa vääriä viettejä, sen sijaan että ohjaisi ne +oikealle tolalle, ja johtaa peräti surkuteltavaan ja merkilliseen +tulokseen. Kuitenkin, mitä merkitsee sana *sivistymätön* nykyaikana, kun +meillä on kirjoja, kun ne sivistyneen maailman jokaisessa kodissa +kuuluvat taloustarpeisiin? Köyhimmässäkin majassa on kirjoja, on ainakin +yksi kirja, josta ihmissielu vuosituhanten kuluessa on löytänyt valoa ja +ravintoa ja vastaukset syvimpiin kysymyksiinsä; johon vielä tänäkin +päivänä tarkkanäköinen silmä näkee elämän salaisuuden kuvastuvan; +joskaan ei ratkaistuna, niin kuitenkin julistettuna ja profeetallisesti +esitettynä; joskaan se ei tyydytä ymmärrystä, niin se kuitenkin +tyydyttää sisällistä käsitettä, ja se on paljoa suurempi tulos. +"Kirjoissa on koko menneisyyden luomiskykyinen Fenix-tuhka." Mitä +ihmiskunta on ajatellut, keksinyt, työskennellyt, tuntenut ja saanut +selville, on merkitty kirjoihin; ja se, joka on oppinut lukemisen +salaisuuden, voi sen löytää ja omistaa itselleen. + +Mutta mitä kaikki tämä merkitsee? Ikäänkuin ihmisen sivistys, se mitä +sanomme sivistykseksi, täydentyisi yliopistojen, kirjastojen ja +luentosalien avulla; ikäänkuin uuden ihmisen elävä voima yksistään tahi +pääasiallisesti heräisi, syttyisi ja selviäisi voitokkaaseen kirkkauteen +kuolleen kirjaimen avulla ja toisten ihmisten voimista kertomalla! +Shakespeare oli perehtynyt lukemattomiin asioihin, syvälle luontoon, sen +jumalalliseen ihanuuteen ja sen helvetillisiin kauhuihin, sen +enkelikuoroihin ja salaperäisiin valituksiin; syventynyt myös ihmisen +toimintaan luonnossa, hänen taitoihinsa ja temppuihinsa. Shakespeare +tiesi (engl. *kenned*, jolla näihin aikoihin oli melkein sama merkitys +kuin sanalla *canned*, taisi) paljon ihmisistä ja maailmasta, sekä minne +ihmiset pyrkivät alkaen Hurtig emännästä nykyisessä Eastshipissä aina +Casariin vanhassa Roomassa, useissa maissa ja kautta vuosisatojen; +kaikesta tästä oli hänellä selvä käsitys ja kykyä luoda se uudelleen +näkyviimme elävin muodoin. Siinä olivat hänen tietonsa; mutta mitä +tiedät sinä? Et mitään siitä, kenties itse asiassa et lainkaan mitään. +Sinä tunnet vain omat kunniakirjasi, todistuksesi ja akateemiset arvosi; +vain sanoja ja kirjaimia ja niitäkin vallan vähän. -- Selvä katse ja +reipas toimintakyky ovat kaiken opetuksen suurimmat tulokset, harjoitus +on paras opettaja. + +Nykyään ovat tietää ja taitaa kaksi vallan eri sanaa; nämä kaiken +inhimillisen sivistyksen ensi syyt, kaiken oikean sivistyksen peruskivi; +että ihminen etupäässä on kasvatettava työhön, on rauhallisesti sysätty +syrjään muutamaksi sukupolveksi; saamme nähdä millä menestyksellä! +Ajatelkaamme mikä etu sivistymättömillä, työtä tekevillä luokilla on +sivistyneihin, työttömiin verrattuina siinä, että heidän täytyy *tehdä +työtä*. Työ! mikä arvaamaton sivistyksen lähde! Miten valtaakaan työ +koko ihmisen, ei ainoastaan hänen heikkoa tietopuolista ajatuskykyään, +vaan koko toimivan, raatavan, urhean, kärsivän ihmisen; miten se askel +askeleelta herättää uinailevat voimat, poistaa niistä vanhat erehdykset. +Se, joka ei ole mitään tehnyt, ei tiedä mitään. On turhaa istua +pohtimassa tuumia ja pitää viisaita puheita: nouse ylös ja toimi! Jos +tietosi ovat oikeat, niin käytä niitä, kamppaile elävän luonnon kanssa, +koettele suunnitelmiasi nähdäksesi pitävätkö ne paikkansa. *Tee* +jotakin, ensi kerran elämässäsi tee jotakin! niin koittaa sinulle uusi +valo työssäsi. Suunnaton merkitys on työllä; sen avulla saa vähäpätöinen +käsityöläinenkin suurta, valtavaa aikaan, mitä ei kukaan, ei edes +ylhäisimpään asemaan kavunnut, joka ei omin käsin työskentele, pystyisi +tekemään. Ryhdy todenteolla työhön, niin eivät erehdys ja totuus enää ok +seisova vierekkäin: erehdyksessä saavutettu tulos kietoo sinut +olemattoman, negatiivisen suuruuden neliöjuuriin, koeta niitä ratkaista, +saada niistä mitään maallista sisältöä tahi elatusta! Kunnianarvoisa +parlamentinjäsen voi huomata, että "asiat ovat taantumaan päin," hän voi +sen uskoa ja pitää siitä niin pitkän esitelmän, kuin itse haluaa ja +ikävystyttää sillä koko maailman, sillä hänestä ei heru viiniä eikä +öljyä; mutta nokinen kupariseppä, joka luulee saaneensa selville, että +messinki on kasviainetta, koettaa sovelluttaa keksintöään käytäntöön ja +senvuoksi hän huomaakin pian, ettei messinki -- omituista kyllä -- +kelpaa päivällispöydässä haukattavaksi ja ettei kasviaineksista voida +takoa tulenkestäviä avaimia; toisin sanoen: ettei hänen keksintönsä +seiso todellisuuden pohjalla, joten se ei kelpaa mihinkään. Tämmöisen +perusteellisen eron voit huomata kauttaaltaan näiden molempien miesten +elämässä, ja voit käsittää sen seuraukset. Välttämättömyys, jonka tässä +näemme huolellisuuden äitinä, on hyvästi tunnettu keksintöjen äitinä. +Sen, jolta paljon puuttuu, täytyy tietää paljon, tehdä paljon jotakin +saavuttaakseen, päinvastoin kuin sen, jonka ei tarvitse tietää muuta +kuin että sormella vedetään soittokellon nauhasta. + +Tulemme johtopäätökseen, että ihmiselämä on koulu, jossa typerinä +syntyneet -- vaikka heidät survimessa jauhaisit tomuksi -- pysyvät +typerinä, ja ne taas, joille luonto on viisautta suonut, +epäsuotuisimmissakin oloissa kehittyvät viisaudessa. Senvuoksi, millä +kannalla ovatkaan olot aikakaudella, jolloin suurimmat edut muuttuvat +varjopuoliksi! On huomattava: tuossa on kaksi nerokasta miestä, toinen +hoitaa kyntöauraa, toinen ajelee vaakunalla koristetuissa neljän hevosen +vetämissä vaunuissa; he kehittyvät kumpikin -- toisesta koituu Burns, +toisesta Byron; kas tuossa on kaksi lahjakasta miestä, toinen +työskentelee tomuisessa, nokisessa kirjapainossa tehden kovaa työtä ja +kärsien puutetta, toinen asustaa Oxfordin yliopistossa sanakirjojen, +kirjastojen ja tieteellisten apuneuvojen keskellä: edellinen ilmestyy +maailmaan tohtori Franklinina, jälkimmäisestä koituu tohtori Parr.[1] + +[1] Toht. Samuel Parr, eräs turhantarkka tiedemies. + +XVII. Nämä ovat varsinaisia ihmisiämme, suuria miehiämme, tylsien, +tahdottomien kansajoukkojen johtajia, joita ihmiset ikäänkuin kohtalon +käskystä seuraavat. He ovat maailmamme valittuja sieluja. Heillä on tuo +harvinainen kyky, ei ainoastaan "otaksua" ja "ajatella," vaan myöskin +*tietää* ja *uskoa*. Heidän luonteensa pääpiirre oli se, etteivät he +eläneet kuulopuheitten, vaan omien selvien havaintojensa mukaan. Toiset +harhailevat umpimähkään elämän suurilla markkinoilla antaen asioiden +ulkonäön itseään sokaista, jotavastoin nämä perehtyvät itse asioihin ja +senvuoksi voivatkin esiintyä ihmisinä, joilla on ijäti ohjaava tähti +oppaanaan ja joiden jalat astuvat varmoja polkuja. + +XVIII. Niin monta ihmistä kuin kansassa on olemassa, jotka voivat nähdä +taivaan näkymättömän oikeuden ja tietävät, että se myös maailmassa +vallitsee kaikkivaltiaana, yhtä monta ihmistä on myös, jotka estävät +kansakuntaa joutumasta perikatoon. Niin monta eikä yhtään useampaa. +Taivaallinen kaikkivaltias lähettää uusia, yhä uusia ihmisiä, joiden +sydän ei ole kivestä, vaan lihasta -- ja suurinkin vastoinkäyminen, jota +aikoinaan oli niin raskas kantaa, näyttäytyy meille opettajaksi! + +XIX. Suuren miehen elämä, on sanottu, on ikäänkuin raamattu, vapauden +evankeliumi, jota saarnataan kaikille ihmisille, ja jonka kautta me sekä +monta muuta uskomatonta sielua saamme tietää, ettei ylevä luonne vielä +ole kadonnut, tullut mahdottomuudeksi; mistä me rajattoman +jokapäiväisyyden ja halpamaisuuden ympäröiminä kuitenkin huomaamme, että +ihmisen luonne pysyy ijäti jumalallisena ja josta saamme rohkeutta +säilyttää sen, mikä onkin tärkein uskoista, uskon itseemme. + +XX. Sillä samatenkuin evankeliumeista korkein on muuan elämäkerta, +samaten on jokaisen hyvän ihmisen elämäkerta kieltämättä evankeliumi, +joka saarnaa silmälle, sydämelle ja koko ihmiselle, niin että +perkeleittenkin täytyy uskoa ja vapista, tuo iloa uhkuva julistus: +Ihminen on taivaasta syntyisin, ei olojen eikä välttämättömyyden orja, +vaan niiden riemuitseva voittaja. Katso, miten hän voi oppia tuntemaan +itsensä ja vapautensa -- hän on, kuten ajattelija sanoo, "luonnon +Messias." + +XXI. Nykyään aletaan kaikkialla aavistaa, että todellinen voima, jota +kaiken täällä maailmassa täytyy totella, on taito, henkinen käsitys ja +päättäväisyys. Ajatus on kaiken teon äiti, niin, sen elävä sielu, sillä +se ei ainoastaan ole sen alkuaihe, vaan myös sen ylläpitäjä. Ajatus on +siis täällä alhaalla kaiken inhimillisen olemassa olon perustus, alku ja +sisällinen olemus. Tästä syystä, on sanottu, on ihmisen sana -- julki +lausuttu ajatus -- taikasana, jolla hän vallitsee maailmaa. Eivätkö sitä +tottelekin tuulet ja aallot ja kaikki vaikuttavat voimat, sekä elottomat +että elolliset? Yksinkertainen, koneellinen taikakoje lausuu sanan ja +sen käskystä kiitävät laivat tulen siivillä valtamerien poikki. +Kansakunnat ovat vaipuneet eripuraisuuteen, epätoivoon ja synkkään, +raivoisaan sekasortoon, ja katso, heprealaisen marttyyrin ja vapahtajan +lempeä sana, lieventää, hillitsee ja rauhoittaa kaikki. Raakalaisten, +synkät maanääret muuttuvat rauhallisiksi, ihaniksi ja kauhistavan +julmuuden tyyssijat rauhan temppeliksi. Maailman todellinen hallitsija, +joka tahtonsa mukaan muovailee maailmaa kuin pehmeätä vahaa, on se, joka +rakkaudella katselee maailmaa: innostunut ajattelija, jota nykyaikana +sanotaan runoilijaksi. + +XXII. Että Goethe oli ihmisten suuri opettaja, merkitsee samalla, että +hän myös oli hyvä ihminen, että hän itse oli oppinut, taistellut +kokemuksen koulussa ja vihdoin voittanut. Miten monelle sydämelle, jotka +kuoleman lähestyessä nääntyvät uskottomuuden -- todellisen tyhjyyden ja +olemattomuuden -- synkässä vankityrmässä, onkaan vakaumus siitä, että +semmoinen mies oli olemassa, vielä voi olla olemassa, onnelliseksi +tekevä ilosanoma! Katsokoon häntä, ken tahtoo oppia saamaan +jumalanpelkoa ja järkeä keskenään sopusointuun, ken tahtoo kieltää ja +vastustaa petollista ja väärää, uskoa ja kunnioittaa totuutta, pysyä +oikealla tiellä puoluetaistelujen raivoisissa pyörteissä, joissa +ainoastaan tavoitellaan kokonaan outoja, lahonneita päämääriä, jotka +vain päivän pysyvät pystyssä, jotka saattavat kuluneen, +kuolonkamppauksessa olevan yhteiskuntajärjestyksen kiihkeisiin +värähdyksiin raastaen sitä sinne ja tänne; ken tahtoo työskennellä +maailman puolesta ja kuitenkin pysyä maailman saastasta puhtaana -- +katsokoon häntä. Se mies oli siveellisesti suuri, koska hän ajallaan oli +sitä, mitä muina aikakausina useat olisivat voineet olla -- oikea +ihminen. Hänen suurin ansionsa oli se, että hän oli oikea. Samoinkuin +hänen pääominaisuutensa, kaikkien muiden perusta, oli nerokkuus, +ajatuksen syvyys ja voima, samoin oli hänen päähyveenään oikeudentunto, +rohkeus pysyä oikeassa. Ihmettelemme hänen jättiläislujuuttaan, mutta +tämä lujuus oli jalostunut lempeydeksi, samoinkuin maapallomme sisusta +on kallionluja, vaikka sen timantinkovalta povelta versoo esille ihania +kukkia. Ylevin sydämistä oli myös urhoollisin: peloton, uupumaton, +rauhallinen, voittamaton. Hän oli täydellinen mies: lapsen värisevä +tunteellisuus ja hurja innostus voivat sopia yhteen Mefiston halveksivan +ivan kanssa -- hänen monipuolisen elämänsä jokainen vaihe oli sitä, mitä +sen tulikin olla. + +XXIII. Hän oli oikeutta rakastava mies ja täysin selvillä sydämestään, +ja nämä ominaisuudet ovatkin oikean lahjakkuuden perustana. Miten voi +ihminen, jollei hän edes voi selvästi nähdä omaa sydäntään, olla +selvillä päästään? + +XXIV. Viisaammat ja urhoollisimmat ovatkin oikeastaan kaikki samaa +joukkoa. Ei ole yhtään järkevää tahi viisasta miestä, joka ei samalla +myös olisi urhea, rohkea -- muutenhan hänestä ei ikinä olisi tullut +viisasta. Jolleivat Luther, Knox, Anselm,[1] Becket,[2] apotti Samson, +Samuel Johnson[3] olisi olleet tarpeeksi urheita ja rohkeita, mitä +mahdollisuutta olisi heillä silloin ollut tulla viisaiksi, oppineiksi? + +[1] Anselm Canterburystä, kuuluisa teoloogi 11 vuosisadalla. + +[2] Thomas á Becket, arkkipiispa, Englannin kansleri Henrik II:n aikana + +[3] Tunnettu kirjailija, k. 1784. + +XXV. Mitä muuten tulee noihin mielilauseisiin, joita niin usein on +meihin teroitettu, että ihastuksemme esine läheltä katsoen kadottaa +viehätyksensä, että vain epäselvä, puoleksi tuntematon voi olla ylevä, +ei meidän tarvitse ehdottomasti niihin uskoa. Tässä kuten muissakin +asioissa ei ole tieto, vaan tiedon puute, joka kerskuu ja asettaa +esineen herättämän ihailun sijaan oman ihailunsa. Tietämättömälle on +kenties koko tähtitaivas liikkuvine maailmoineen vähempiarvoinen kuin +Jakobin näkemä uni; Newtonille se sitävastoin on tärkeämpi, sillä sama +Jumala istuu vielä siellä ylhäällä ja pyhät vaikutukset kulkevat ylös ja +alas, kuten enkelit muinoin, ja kun katsomme sitä tältä kannalta, tulee +koko tuo valtava salaisuus vielä syvemmäksi ja jumalallisemmaksi. +Samaten on todellisen henkisen suuruuden laita. Itse asiassa ei tuo +väite, ettei "kukaan ole sankari kamaripalvelijansa silmissä" +todelliseen luontoonkaan sovitettuna johda harhaan. Jollemme ota lukuun +sen jotenkin selvää, pintapuolista tarkoitusta, voidaan se todella +sovittaa vain semmoisiin sankareihin, jotka eivät ole oikeita tahi +kamaripalvelijoihin, jotka ovat liiaksi oikeita. Kelpo Elwoodin mielestä +oli Milton aina sankari. + +XXVI. Joka tapauksessa on paljoa alhaisempaa ja epäjalompaa tehtävää +nuuskia esille virheitä kuin löytää kauneuksia. Arvosteleva kärpänen, +joka istahtaa upean rakennuksen pilarinpäädylle tahi reunalistalle, +kykenee puoli tuumaa etäälle ulottuvine katseineen kylläkin julistamaan, +että tässä on täplä ja tuossa ryhmy, että tämä ja tuo kivi sanalla +sanoen eivät suinkaan ole, mitä niiden *pitäisi* olla. Siinä kohdin +onkin arvosteluhimoinen kärpänen oikeassa. Mutta kokonaisuuden ihanien +suhteitten käsittämiseksi, voidakseen katsoa rakennusta yhtenä ainoana +kokonaisuutena, käsittää sen tarkoituksen ja antaa arvoa sen +yksityiskohtien järjestelylle ja sen tarkoitusta vastaavalle +sopusointuiselle kokonaisvaikutukselle -- siihen vaaditaan Vitruvion +tahi Palladion silmä ja ymmärrys. + +XXVII. On melkoinen erehdys nimittää kiivautta ja itsepäisyyttä +voimaksi. Se, joka saa kouristuskohtauksen, ei ole voimakas, vaikk'ei +kuusi miestä kykenisi pitämään häntä alallaan. Se on voimakas mies, joka +horjumatta kykenee kantamaan raskaimman taakan. Se täytyy meidän alati +muistaa, semminkin levottomina, meluisina päivinämme. Ken ei voi +*vaieta*, kunnes tulee puhumisen ja toiminnan aika, ei ole oikea mies. + +XXVIII. Eivätkö ajatukset, kaikki todellinen työ, niin, vieläpä korkein +hyvekin ole tuskan lapsia? Kuten synkän tuulenpyörteen synnyttämiä. -- +Todellinen *ponnistus*, -- samaten kuin vangin kamppailu vapautensa +puolesta -- on ajatusta. Kärsimykset kehittävät meitä. + + * * * * * + +XXIX. Mimmoisissa oloissa täytyykään välistä viisauden taistella +hulluuden kanssa ja saada hulluus suostumaan siihen, että sitä +suojellaan! + +XXX. Suuren miehen elämä ei ole mitään keväistä ilojuhlaa, vaan +taistelu, marssi, sota ruhtinaskuntia ja suurvaltoja vastaan. Se ei ole +huoletonta huvikävelyä tuoksuvien oranssilehtojen ja viheriöivien +kukkaketojen kautta laulavien runotarten ja kukoistavien impien +seurassa, vaan se on vakava toivioretki hehkuvien hietaerämaiden, lumen +ja jään täyttämien vyöhykkeiden halki. Hän vaeltaa ihmisten parissa; hän +rakastaa ihmisiä sanomattomalla, lempeällä sääliväisyydellä, jommoisella +he eivät voi häntä rakastaa, mutta hänen sielunsa asustaa +yksinäisyydessä, luomakunnan etäisillä perukoilla. Hän levähtää tuokion +vihreissä keitaissa palmupuun ja lähteen ääressä, mutta pian täyttyy +hänen vaeltaa edelleen kauhujen ja loiston, pääpirujen ja arkkienkelien +saattamana. Koko taivas on hänen matkatoverinsa. Kirkkaasti loistavat +tähdet lähettävät hänelle viestejä mittaamattomista avaruuksista; +vaikenevat haudat vainajineen ijäisyyksistä. Oi maailma, miten aijot +turvautua tätä miestä vastaan? Et voi rahoillasi häntä lahjoa ja +yhtävähän hillitä häntä hirsipuillasi ja laeillasi. Hän soluu käsistäsi +kuten henkiolento. Hänen paikkansa on taivaan tähtien parissa. *Sinulle* +voi se olla tärkeätä, sinusta voi se näyttää elämän ja kuoleman +kysymykseltä, mutta hänelle on aivan yhdentekevää, suotko sinä hänelle +hänen täällä maailmassa eläessään tyyssijan matalimmassa majassa vaiko +neljäkymmentä jalkaa korkeammalla, sinun, mielestäsi, niin suunnattoman +mainetornisi huipulla. Ne maailman ilot, jotka todella ovat arvokkaita, +eivät riipu sinusta eikä korkeista asemistasi. Ravinto, vaatetus ja +sielut, joita hän rakastaa, kodikkaan lieden ympärillä, ne ovat hänen. +Hän ei yhtään kaipaa palkintojasi. Katso, hän ei myöskään pelkää +rangaistuksiasi. Et edes siten, että hänet surmaat, voi hänelle mitään. +Oi jospa tässä miehessä, jonka silmistä loimuaa taivaan salama, hänen +olemuksensa perustana ei olisikaan Jumalan vanhurskaus, inhimillinen +jalomielisyys, totuus ja lempeys -- silloin vapisisin maailman puolesta. +Mutta hänen voimansa -- iloitkaamme sen kuullessamme -- on +oikeudentunnon, urhoollisuuden ja säälin summa, joka hänessä asuu. +Teeskentelijöitä ja räätälin kaunistamia ylhäisiä pettureita vastaan +hänen silmänsä iskevät salamoita; mutta ne sulavat kasteiseen sääliin, +lempeämpään kuin mitä äiti voi tuntea, sorrettuja ja rääkättyjä +nähdessään. Hänen sydämensä, hänen ajatuksensa ovat kaikkien onnettomien +pyhäkkö. Maailman edistys on ainiaaksi taattu. + +Mutta onko sinulla käsitystäkään siitä, mitä nerokas mies on? Nero on +"Jumalan antama innostuksen lahja." Se on kaikkeinkorkeimman Jumalan +kieltämätön olemassa olo ihmisessä. Enemmän tahi vähemmän epäselvä +toisissa ihmisissä, on se tässä ihmisessä selvä ja kieltämätön. Niin +sanoo Milton, jonka kuitenkin täytyy olla jotakuinkin asiasta selvillä; +niin vastaavat hänelle kaikkien maailmojen ja kaikkien aikojen äänet. +Tahtoisitko seurustella semmoisen ihmisen kanssa? Ole sitten todellakin +hänen vertaisensa. Onko sinussa kykyä siihen? Opi tuntemaan itsesi ja +todellinen paikkasi elämässä, ja opi myös tuntemaan hänet ja hänen +todellinen paikkansa elämässä ja toimi sitten ylevässä sopusoinnussa +kaiken tämän kanssa. + +XXXI. Nälkä ja alastomuus, vaarat ja solvaukset, vankeus, ristinpuu ja +myrkkypikari ovat useimpina aikoina ja useimmissa maissa olleet +tavallinen markkinahinta, jonka maailma maksaa viisaudesta, sekä +tervehdys, jolla on lausuttu tervetulleiksi ne, jotka ovat tulleet +maailmata valaisemaan ja puhdistamaan. Homerus, Sokrates ja kristityt +apostolit kuuluvat tosin vanhaan aikaan, mutta marttyyrien historia ei +vielä pääty siihen. Roger, Bacon ja Galilei nääntyivät kirkollisissa +vankityrmissä, Tassoa kidutettiin houruhoitolan kopissa, Camôes kuoli +kerjäläisenä Lissabonin kaduilla. Näin huonosti he kohtelivat, näin he +vainosivat profeettoja, ei ainoastaan Judeassa, vaan kaikilla seuduilla, +missä vaan on elänyt ihmisiä. + +XXXII. Kaikkialla, kaikkina aikoina on tämä ollut jumalallisen +luonnollinen kohtalo, sen historia. Mikäpä jumala voisikaan koskaan +saada tahtonsa kuuluville yleisessä kirkolliskokouksessa tahi mahtavassa +Sanhedrim'issä?[1] Koska on mikään jumala osottautunut jokaiselle +"mieluisaksi"? Tavallisesti käykin niin, että ihmiset hirttävät, +murhaavat, ristiinnaulitsevat jumaliaan ja polkevat heitä jaloillaan +pari vuosisataa, kunnes odottamatta huomaavat, että ne olivatkin +jumalia, ja silloin he pitkäkorvaisen elukan tavoin alkavat mölytä ja +kiljua. + +[1] Juutalaisten korkein tuomioistuin. + +Niin sanoo satiiriko ja mitä hän sanoo, on ikävä kyllä surullinen +totuus. + +XXXIII. Ylipäänsä on häpeä nerokkaalle ihmiselle valittaa. Eikö hänellä +ole taivaallinen valo itsessään, johon verrattuna kaikkein maallisten +valtaistuinten loisto on yötä ja pimeyttä? Ja tämmöistä kruunua kantava +pää valittaa lepäävänsä epämukavasti? Nykyaikaisen viisauden papin +täytyy joko kärsivällisesti kestää pienet vastoinkäymisensä ja +kiusauksensa, vaikkapa sairauskin kuuluisi niiden joukkoon, tahi sitten +myöntää, että vanhan ajan uskonvimmaiset ja hourupäiset papit olivat +vilpittömämpiä jumalanpalvelijoita kuin hän itse. + +XXXIV. "Tarvitseeko minun sitä surra," sanoi Kepler yksinäisyydessään ja +ollen nopean avun tarpeessa, "jolleivat ihmiset tahdo tietää mitään +keksinnöstäni? Jos kaikkivaltias Jumala on 6,000 vuotta odottanut +ihmistä, joka näkee mitä Hän on luonut, voinen minäkin puolestani +odottaa kaksisataa vuotta ihmistä, joka käsittää mitä olen nähnyt." + +XXXV. Olkoon kaukana meistä väittää, että järkähtämätön vakavuus on +suuruuden välttämätön ehto; ettei suuri mies voi esiintyä muuten kuin +jäykällä, etikanhappamella naamalla, jota hilpeyden aallot eivät koskaan +saa sulattaa eikä lämmittää! Täällä maailmassa on asioita, joille täytyy +nauraa sekä asioita, joita täytyy ihailla, ja kukaan ei voi pitää +itseään todella henkevänä, jollei kykene antamaan jokaiselle asialle +sille tulevaa tunnustusta. + +Yhtäkaikki on ylenkatse peräti vaarallista ainetta leikiteltäväksi, se +voi tulla kuolettavaksi, jos totumme siinä elämään. Miten tosiaan +voisikaan -- katsoaksemme asiaa sen lievimmältä puolelta -- ihminen +saada suuria tehtäviä päätetyksi, ottaa vaivaa ja työtä osakseen ja +vastustaa kiusausta, jollei hän innokkaasti rakasta sitä, mitä +harrastaa? Kyky tuntea rakkautta ja ihailua onkin pidettävä ylevien +sielujen tuntomerkkinä ja mittapuuna. Järjettömästi ohjattuna aiheuttaa +se paljon pahaa, mutta ilman sitä ei myöskään voi olla mitään hyvää +olemassa. + +XXXVI. Nykyisessä, samoinkuin vanhassa ja yleensä kaikissa +yhteiskunnissa ovat ylimykset, eli ne, jotka pitävät itseään ylhäisön +asemassa -- vaikka sitten vain nimeksi sitä olisivat -- anastaneet +kunniapaikat, jotka samalla myös ovat vaikeuksien, vaaran, niin, vieläpä +kuoleman paikat, jollei vaikeuksia saada poistetuiksi. "Il faut payer de +sa vie."[1] + +[1] Täytyy maksaa hengellään. + +Tämä on varsinainen ja todellinen laki. Kaikkialla ja aina täytyy +ihmisen "*maksaa* hengellään," hänen täytyy, kuten soturin, suorittaa +tehtävänsä henkensä kaupalla. + +XXXVII. Se, joka ei voi olla useiden palvelija, ei myöskään koskaan voi +tulla useiden herraksi, johtajaksi ja vapauttajaksi; -- siinä onkin +oikean mestaruuden merkitys. + +XXXVIII. Ylhäinen sääty, jolla ei ole mitään velvollisuuksia +täytettävinä, on ikäänkuin jyrkän kuilun reunalle istutettu puu, jonka +juuret ovat ajaneet pois kaiken mullan. Luonto ei tunnusta omakseen +ketään ihmistä, joka ei jossakin suhteessa ole marttyyri. Onko todella +olemassa ihmistä, joka elää ylellisesti, suojeltuna kaikkea työtä, +puutetta ja vaivaa vastaan, vaivaa, jonka voittamista juuri sanomme +työksi, niin että hänen vaan tarvitsee venyä pehmeillä patjoilla ja +antaa toisten suorittaa kaikki työnsä ja taistelunsa? + +XXXIX. Mitä aateli oikeastaan merkitsee? Siinä, että reippaasti kärsii +toisten edestä, on aateluus, eikä siinä, että velttona antaa toisten +kärsiä puolestaan. Ihmisten johtaja on se, joka seisoo etumaisen +ihmisrivin edellä, uhmaa vaaraa, jota kaikki muut väistyvät ja joka, +jollei sitä voiteta, tuhoaa heidät kaikki. Jokainen jalo kruunu on +orjantappurakruunu. + +XL. Työskentelevää maailmaa voidaan yhtävähän kuin taistelevaakaan +maailmaa ohjata ilman tekojen ylevää ritarillisuutta ja ilman vastaavia +lakeja ja sääntöjä. + +XLI. Teollisuuden johtajat, jos teollisuutta ylipäänsä voidaan ohjata, +ovat sanan täydellisessä merkityksessä maailman päämiehiä ja +sotapäälliköitä. Jollei heissä ole aateluutta, ei meillä koskaan enää +tule olemaan ylimystöä. Teollisuuden johtajien tulisi todella ajatella, +että he ovat luodut toisesta aineesta kuin verisen nyrkkivallan aikuiset +vanhat päälliköt. Teollisuuden päämiehet ovat todellisia taistelijoita, +ja vastaiseksi ainoat todelliset. Taistellen kaaosta, epäjärjestystä, +peikkoja ja perkeleitä vastaan johtavat he ihmiskuntaa tässä suuressa, +yleisessä ja yksin oikeutetussa sodassa. Tähdet radoillaan taistelevat +heidän puolellaan ja koko taivas ja maa lausuvat kuuluvasti: "Oikein +tehty!" Menkööt teollisuuden johtajat sydämiinsä ja kysykööt vakavasti +itseltään eikö siellä ole muuta kuin rietasta himoa, hienojen viinien ja +kullattujen vaunujen himoa? Sydämistä, jotka kaikkivaltias Jumala on +luonut, en tahdo uskoa moista. + +XLII. Teidän urheiden työmiesjoukkojenne tulee sanan parhaimmassa +merkityksessä olla *teidän* joukkojanne, teidän tulee myöntämällä niille +oikeutettu osuus työn tuloksista järkiperäisesti niitä kasvattaa ja +kokonaan toisilla ja lujemmilla siteillä kuin tilapäisellä päiväpalkalla +tehdä heidät todellisiksi veljiksenne ja pojiksenne. + + * * * * * + +XLIII. Kunnia pienille vähemmistöille, mikäli ne sitä ansaitsevat. +Heidän taistelunsa on usein raskas, mutta aina voitokas, niinkuin +jumalten taistelu. Tancred de Hautevillen[1] pojat valloittivat noin 800 +vuotta takaperin koko Italian, laativat siitä elimellisen kokonaisuuden, +jonka kukin jäsen elävänä liittyi toiseen; he perustivat valtaistuimia +ja ruhtinaskuntia. Näiden normandilaisten koko voima oli 4000 miestä; +Italiassa, jonka he julkisessa taistelussa voittivat ja jakoivat +mielensä mukaan, lienee ollut 8 miljoonaa yhtä rotevaa, mustapartaista +miestä kuin nämäkin. Mistä johtui siis, että normandilaisten pieni +vähemmistö voitti tässä näennäisesti toivottomassa taistelussa? +Pääasiallisesti epäilemättä siitä, että oikeus oli heidän puolellaan, +että he epäselvällä, vaistomaisella, mutta oikealla tavalla noudattivat +taivaallista käskyä ja että siis taivas itse päätti, että heidän täytyi +voittaa. Sen lisäksi tuli -- minä näen sen selvästi -- etteivät +normandilaiset tunteneet pelkoa ja olivat valmiit tarvittaessa kuolemaan +asiansa puolesta. Ajatelkaa sitä: semmoinen ihminen vastaa tuhatta +tavallista! Pieni vähemmistö elköön joutuko epätoivoon! Sen tukena on +koko maailmanavaruus ja pilvi näkymättömiä todistajia katsoo sitä. + +[1] Muuan 1:sen ristiretken päälliköitä. + +XLIV. Mitä taasen tulee "julkisen mielipiteen" voimaan, on se meille +kaikille hyvin tunnettu valta. Sitä pidetään ehdottoman hyödyllisenä ja +arvokkaana, mutta sillä ei suinkaan myönnetä olevan ratkaisevaa eikä +jumalallista voimaa. Tahtoisimme kysyä: mitä jumalallista, mitä todella +suurta on tämän voiman avulla saatu aikaan? Oliko se julkisen +mielipiteen voima, joka pakoitti Columbuksen Amerikaan, tahi joka sai +Johan Keplerin luopumaan ylellisestä elämästä Rudolfin astroloogien ja +silmänkääntäjien parissa ja sen sijaan nääntymään hätään ja puutteeseen, +sillaikaa kun hän sai selville kiertotahtien todellisen järjestelmän? + +XLV. Usein on sanottu ja aina uudelleen tulee se toistaa, että kaikki +uudistukset -- siveellisiä lukuunottamatta -- osottauvat turhiksi. +Valtiolliset uudistukset, joita kyllä kiihkeästi vaaditaan, voivat kyllä +tukahduttaa rikkaruohot (myrkylliset ilmiantajat, lukemattomat +hyödyttömät syöpäläiset), mutta ne jättävät maaperän karuksi, joten on +tietämätöntä kantaako se nyt jaloja hedelmiä vaiko uutta rikkaruohoa. +Siveellistä parannusta taasen voimme toivoa vain siinä suhteessa, että +tulee olemaan yhä enemmän ja enemmän hyviä ihmisiä, jotka suopea +sallimus lähettää levittämään hyvää siementä; -- sanan täydellisessä +merkityksessä *kylvämään*, kuten elävä puu levittää siemeniään. Tämä on +kaikkina aikoina ollut hyvän ihmisen tehtävä ja luonne; hän on hyvän +salaperäinen, luova keskipiste: hänen vaikutusvoimaansa ei lainkaan +voida määrätä; sillä hänen työnsä eivät kuole, ne ovat ijäisyydestä ja +ovat ijäiset; ne jäävät alati elämään, uudessa muodossa, yhä laajemmalle +leviävinä, ja niistä uhkuu elämää. Sinä, joka kauhistut aikakautesi +paheita ja kurjuutta ja arvelet, että nykyajan Diogenes tarvitsisi +*kaksi* lyhtyä kirkkaalla päivällä, ajattele toki: aikasi yli ei sinulla +ole mitään valtaa; sinun tehtäväksesi ei ole annettu hukkuvan maailman +pelastamista; vain yhden ainoan ihmisen yli on sinulla täydellinen, +rajoittamaton, vastustamaton valta, -- vapauta hänet, tee hänet +rehelliseksi, niin teet sinä jotakin, teet sinä paljon, ja työsi ja +elämäsi eivät ole olleet turhia. + + + + +VÄÄRÄT TIET JA TARKOITUKSET. + + +I. On todellakin niin. Me olemme puhuaksemme vanhan kansan tapaan +"unhoittaneet Jumalan;" tahi -- käyttääksemme uudenaikaisinta lausetapaa +ja esittääksemme asian varsinaisen totuuden -- olemme saaneet +maailmastamme käsityksen, joka *on väärä*. Olemme rauhallisesti +ummistaneet silmämme kaiken olevan todellisuudelle ja katselemme vain +sen harhakuvia. Uskomme rauhallisesti että koko maailmamme sisällinen +olemus on suuri, käsittämätön "*kenties*." Ulkoapäin se kieltämättä on +suurehko nautatalli ja työhuone suunnattomine keittiöineen ja pitkine +pöytineen, ja vain se on viisas, jonka onnistuu päästä niiden ääreen. +Kaikki maailmaa koskeva *totuus* on epävarmaa; vain se, mikä koskee +voittoa ja tappiota, ravintoa ja kunniaa, on ja pysyy "varmana" +käytännölliselle ihmiselle. + +II. Samaten on itse asiassa niiden kansojen laita, jotka tuntevat +itsensä kurjiksi, onnettomiksi. Kansakuntien entiset johtajat, +profeetat, papit, tahi miksi niitä sanottaneekin, tiesivät sen vallan +hyvästi ja aina meidän päiviimme saakka ovat he saarnanneet ja +teroittaneet meihin totuutta. Kansojen uudet johtajat, joilla myös on +koko joukko nimiä -- sanomalehtimiehiä, valtiomiehiä, valtiotalouden +opettajia j. n. e. -- ovat peräti sen unhoittaneet ja ovat valmiit sitä +kieltämään. + +Mutta yhtä kaikki pysyy se ijäti voimassa, kukistumattomana, ja +epäilemätöntä on, että meidän täytyy jälleen oppia käsittämään tämä +totuus ja uudelleen tunnustaa se todeksi. Meitä kaikkia tullaan +ruoskimaan ja kurittamaan, kunnes vihdoin opimme sen tuntemaan, tahi +kuritetaan meidät kuoliaaksi, sillä kieltää sitä ei voida! + +Kun kansa oli onnetonta, oli tuo vanha profeetta oikeassa sanoessaan +sille: Olette unhoittaneet Jumalan, olette luopuneet Jumalan tieltä, +muutoin ette olisi tulleet onnettomiksi. Te ette ole eläneet totuuden +lakien mukaan, vaan petoksen, valheen lakien mukaan, ehdoin tahdoin +vääristelleet totuutta, siksi onkin luonnon kärsivällisyys lopussa, +siksi olette joutuneet tähän. + +III. Maailmassa on yö ja viipyy vielä kauvan, ennenkuin päivä koittaa. +Vaellamme suitsevien, kytevien raunioitten keskellä ja aurinko sekä +taivaan tähdet ovat ikäänkuin laastut pois joksikin aikaa, ja kaksi +suunnatonta aaveolentoa: *teeskentely* ja *jumalankieltäminen* +rehentelevät yhdessä tuon ahnaan pedon, *himokkuuden* kanssa ympäri +maapallomme ja sanovat sitä omaisuudekseen. Parhaiten voivat täällä +unikeot, joiden koko olemassa olo on velttoa unennäköä. Meillä ei ole +uskontoa, ei ole Jumalata. Ihminen on kadottanut sielunsa ja yrittää +turhaan parantaa yhteiskuntaa. Turhaan surmaa hän kuninkaita, valmistaa +kapinoita, vallankumouksia, laatii lakeja -- parannuskeinoa ei ole. + +IV Eräillä sukupolvilla, kuten esim. nykyisellä, on merkillinen tehtävä +maailmanhistoriassa. Niinkuin apinat istuvat he nuotion ääressä metsässä +ymmärtämättä ylläpitää tulta uusilla risuilla. Pian täytyy heidän se +jättää ja vaeltaa edelleen -- arvatenkin kaaokseen, valtakuntaan, jonka +Siionin vuorena on Bedlam.[1] Mutta käykin selville, ettei maailma +olekaan tehty syötävästä ja juotavasta, sanomalehtireklaameista, +kullatuista vaunuista, prameudesta ja koristeista; ei, se on kokonaan +toisista aineksista, Vanhat roomalaiset, niinkuin Suetonius heitä kuvaa, +turmeltuneet, lavertelevat kreikkalaiset Rooman keisarikunnan +rappeutumiskaudella -- meillä on useampi kuin yksi esimerkki, elkää +lisätkö enää niiden lukua! Sankariudetta, -- ei jäliteltyä, hervotonta +sankariutta -- ilman julkilausuttua tahi mykkää tunnetta, että ihmisen +elämässä on jotakin jumalallista, että hänen historiansa todella on +ijäisyyden vertauskuva -- ei Roomaa olisi ollutkaan; _se_ se juuri oli, +mikä loi vanhan Rooman, vanhan Kreikan ja juutalaisten valtakunnan. +Apinat vain räpyttelevin silmin loikovat nuotion ääressä, jota he eivät +kykene ylläpitämään uusilla puilla; he sanovat, että se kyllä on palava +puittakin, tahi, voi, he sanovat sen ijäksi sammuvan: se on surullinen +näky. + +[1] Tunnettu hourujenhoitolaitos Lontoossa. + +V. Lukemattomat ihmiset ovat kuolleet; kaikkien ihmisten täytyy kuolla; +-- meidän kaikkien viimeinen lähtömme tapahtuu tuskan tulisissa +vaunuissa. Mutta kurjaa on, säälittävää, täytyä elää tietämättä miksi; +kovaa on tehdä työtä mitään ansaitsematta; olla sydämestä ja sielusta +väsynyt, veltto, koko elinaikansa kuolla hitaasti vangittuna kuuroon, +kuolleeseen, loppumattomaan "hoida itsesi!" -periaatteeseen, ikäänkuin +Phalaris-härän loihdittuun, rautaiseen vatsaan! Moinen on ja on alati +oleva sietämätöntä Jumalan luomille ihmisille. + +VI. Emme voi vaeltaa millään nykyisen elämän julkisella valtatiellä, +emmekä edes kaukaisimmalla sivupolulla kohtaamatta ihmistä tahi +inhimillistä pyrintöä, joka ei ole kadottanut ijäisyyden ja totuuden +toivoa ja kohdistanut toivoaan ajalliseen, puolittain tahi kokonaan +väärään, pettävään. Kunnianarvoisa parlamentinjäsen valittaa, että +Yorkshiren verankutojat väärentävät tuotteitaan. Taivas, itse paperi, +jolle kirjoitan, on nähtävästi suureksi osaksi valmistettu hyvästi +silitetystä kalkkiseoksesta ja tekee kirjoittamiseni hankalaksi! On +onnen kauppa, jos nykyään enää voi saada todella hyvää paperia -- +jotakin todella huolellisesti tehtyä työtä, etsittäköön mistä tahansa, +haavemaailman korkeimmalta huipulta aina alhaisimpaan, loihdittuun +jalustaan saakka. + +Katsokaamme esim. tuota suurta, seitsemän jalan korkuista hattua, jota +kuljetetaan pitkin Lontoon katuja ja jota ystäväni Sauerteig syystä +kyllä pitää varsin tärkeänä englantilaisena merkillisyytenä. "Suokoon +Jumala," sanoo hän, "että se olisi korkein huippu, minkä Englannin +petkutusala voi saavuttaa ja josta sen jälleen täytyy kääntyä alaspäin!" +-- Hattujentekijä Lontoon Strand'illa sijoittaa näet -- sen sijaan että +valmistaisi parempia huopahattuja -- suunnattoman, 7 jalkaa korkean +paperihatun pyörille, antaa miehen ajella sillä pitkin katuja ja toivoo +*täten* saavuttavansa menestystä. Hän ei ole *yrittänyt* tehdä parempia +hattuja, niinkuin maailma häneltä vaatii ja mitä hän terävällä älyllään +arvatenkin voisi tehdä, vaan hän käyttää koko uutteruutensa saadakseen +meitä uskomaan, että hän on tehnyt parempia hattuja! Myöskin hän tietää, +että petkuttaja nykyaikana on tullut jumalaksi. Elä naura hänelle, +lukijani, tahi elä ainoastaan naura. Hän on lakannut olemasta +naurettava; hänestä koituu nopein askelin surkuteltava. + +Tässä on pahan varsinainen tyyssija; yleisen yhteiskunnallisen +syöpähaavan keskusta, tuon taudin, joka uhkaa kaikkia nykyajan oloja +kauhistavalla kuolemalla. + +VII. Inhimillisissä oloissa ei nykyään kiertele tervettä elämänverta, +vaan ikäänkuin inhoittavaa, rikkihappoista mustetta, joka syövyttää, +kuluttaa ja uhkaa turmella kaiken; nykyajan meluava yhteiskuntaelämä on +sähköistä ja todenteolla ja totisesti pirun riivaamaa! Sillä sanalla +sanoen mammona ei ole jumala, vaan piru, ja vieläpä hyvin halveksittava +pahahenki. Seuratkaa vain uskollisesti paholaista, silloin voitte olla +varmat siitä, että joudutte hänen valtoihinsa -- minne muualle +voisittekaan joutua? + +VIII. Harvat historian tahi muinaistarujen kertomuksista lienevät +merkillisemmät kuin muhamettilainen legenda Mooseksesta ja asujamista +Kuolleen meren rannikoilla. Asfalttijärven rannoilla asui voimakasta +kansaa, mutta tämä heimo oli -- niinkuin me kaikki olemme taipuvaisia +tekemään -- unhoittanut Luonnon sisällisen totuuden ja tottunut +petollisuuteen ja pintapuolisuuteen ja he olivat joutuneet varsin +kurjaan tilaan, niin, he olivat paljoa syvemmän järven äyräillä kuin +Kuollut meri. Silloin suopea taivas lähetti heidän luokseen profeetta +Mooseksen julistamaan varoituksen sanoja, joista olisi saatu kylliksi +parannuskeinoja. Mutta ei! Kuolleen meren rannoilla, asujat eivät, +niinkuin melkein aina on laita, kun raaka sukupolvi tulee sankarien ja +profeettojen kanssa tekemisiin, huomanneet Mooseksessa mitään hyvää. He +kuuntelivat häntä vastahakoisesti, vieläpä pilkaten ja ivaten; hänen +puheensa "väsyttivät" heitä ja he julistivat pitävänsä häntä +petkuttajana, niin, joutavana lavertelijana. Moisen käsityksen saivat +nämä ihmiset Kuolleen meren rannoilla Mooseksesta ja he väittivätkin, +että hän luultavasti oli petkuttaja ja aivan varmasti ikävystyttävä +jaarittelija. + +Mooses lähti pois koko maasta, mutta Luonto ja sen ankarat totuudet +jäivät jälelle. Kun hän seuraavalla kerralla tuli heidän luokseen, +olivat ihmiset Kuolleen meren rannikoilla "kaikki muuttuneet apinoiksi." +Ne istuivat puissa, irvistelivät mitä luonnollisimmalla tavalla, +jaarittelivat järjettömyyksiä ja pitivät koko maailmaa suurena +"humpuukina"! Maailma *oli todella tullut* tyhjäksi varjoksi näille +apinoille, jotka sitä semmoisena pitivät. Niin he vielä tänäkin päivänä +istuvat ja lavertelevat; ainoastaan jokaisena sabbattina herää heissä, +luulen minä, hämärä, vaistomainen muisto entisyydestä ja silloin he +tylsin katsein tuijottavat asioiden ihmeelliseen, hämärään järjestykseen +-- kaikki on heille käsittämätöntä, he itse ja maailma -- ja räikeällä +örinällä tahi naukunalla he silloin tällöin ilmaisevat ihmettelyään -- +tuon suurimman ja surullisimman ihmetyön vuoksi, mitä ihmisen tahi +apinan äly koskaan voi käsittää! He eivät ajallaan käyttäneet sielujaan +ja ovat senvuoksi ne kadottaneet. Nyttemmin he pyhittävät sabbattiaan +vain siten, että rääkyen istuskelevat puissa ja muistelevat hämärästi, +että heilläkin joskus oli sielu. + +Oletko, oi vaeltaja, koskaan kohdannut moisia luontokappaleita +vaelluksellasi? Minusta näyttää, että varsinkin meidän aikoinamme +semmoisia on ylen runsaasti. + +IX. Jos ihmisissä oleva tosi ja jalo, heidän ihanteensa, ovat kadonneet +eikä mitään muuta ole jälellä kuin räikeä itsekkyys ja ahneus, niin +eivät he voi elää, ja kohtalo, koko maailman äiti, tuomitsee heidät +armotta kuolemaan. Tällöin ihmiset keksivät itselleen helpon ja +mieluisan syömä- ja juomafilosofian ja sanovat syömisen ja märehtimisen +hetkinä, joita he nimittävät mietiskelyhetkiksi: "Sieluni, ole iloinen, +onhan sangen hyvä, että olet korpin sielu," ja usein, ennenkuin +aavistavatkaan, tietävät valmistautua, joutuvat he jo hajoamisesta +johtuvien tuskien valtaan! + +X. Mutta kuitenkin on vahinko, että sielumme ovat kadonneet. Meidän +täytyy vielä kerran varmasti etsiä ja löytää ne jälleen, muutoin käy +meille joka suhteessa hullusti. Joku määrä sielua on ehdottomasti +tarpeeseen, jos mieli suojella ruumista peloittavalta häviöltä -- +mätänemästä suolan puutteessa. Tunnemme ihmisiä, joilla on ollut +kylliksi sielua säilyttämään ruumista -- ja heidän viittä aistiaan +mätänemästä ja -- säästämään suolaa. Tunnemme tämmöisiä ihmisiä ja -- +kansoja. + + * * * * * + +XI. Vaaditaan siis *todistus* Jumalan olemassa olosta? *Todistettava* +Jumala! Pieninkin elävistä olennoista pyrkii todistamaan itselleen +korkeimman, ijäisen olemassaoloa, toisin sanoen, se pyrkii, kun asiata +oikein katselemme, pääsemään selville ja omistamaan itselleen -- tuota +korkeinta, ijäistä, *jossa se elää*, työskentelee ja on! + +XII. Sinä et tahdo mitään salaisuuksia, et mitään salaisia oppeja; sinä +tahdot vaeltaa maailmasi läpi siinä auringonvalossa, jota itse nimität +totuudeksi tahi sen käsilyhdyn valossa, jota minä sanon +advokaattilogiikaksi -- sinä tahdot "selittää" kaikki, tehdä kaikesta +itsellesi "tiliä" -- muutoin et usko mitään? Niinkö, vieläpä tahdot +koettaa nauraa sille? Jokainen, joka tunnustaa käsittämättömän, +kaikkialla läsnäolevan, salaisen maailman olemassaolon, joka on +kaikkialla, jalkojemme alla, ympärillämme, käsiemme välissä, jolle koko +maailman avaruus on temppelinä ja temppelipappina ja samalla myös +keittiönä ja navettana, on sinun silmissäsi houkkio, mielipuoli mystiko; +hänelle sinä säälivästi hymyillen tarjoot lyhtyäsi ja alat loukattuna ja +suuttuneena kiljua, jos hän sitä potkasee? -- Mies parka! Eikö lehmäsi +vasikoi? Eikö härkäsi siitä? Ja sinä itse, etkö olekaan syntynyt? Etkö +tulekaan kuolemaan? "Selitä" minulle kaikki tämä, tahi tee jompikumpi +seuraavasta kahdesta asiasta: poistu typerine jaaritteluinesi johonkin +kaukaiseen, yksinäiseen paikkaan tahi, mikä olisikin parempi, heitä pois +tyhmät ajatuksesi ja itke -- ei sitä, että ihmettelyn aikakausi on +ohitse ja että Jumalan maailma on kadottanut ihanuutensa ja tullut +jokapäiväiseksi, vaan sitä, että sinä tähän saakka olet ollut +tuulenpieksäjä ja likinäköinen sanansaivartaja. + +XIII. Järjestelmällisyys, joka yhäti pitää katseensa omaan napaansa +kiinnitettynä ja toivon ja pelon sekaisella tuskallisella kiihkolla +kysyy itseltään: Olenko oikealla vai väärällä tiellä? Tulenko autuaaksi +vai joudunko kadotukseen? mitä on *tämä* itse asiassa muuta kuin uusi, +rajaton itsekkyyden ilmaus, joka, vaikka onkin rajaton, ei siltä aina +ole taivaallinen! Veljeni, koeta niin pian kuin mahdollista kohottaida +kaikkea tätä ylemmäksi. "Sinä olet väärällä tiellä; sinä luultavasti +joudut kadotukseen." Pidä sitä tosiasiana, totuta itsesi siihen +ajatukseen, jos sinä olet *mies*. Vasta silloin on sinua ympäröivä +maailma oleva sinulle alamainen, ja keskiyön synkästä lammista on +silloin koittava ikuinen aamusarastus, joka on valaiseva tukalan polkusi +yli kaikkein toiveittesi, kaiken pelkosi ja antava taivaallisen +Memnoninsoitannon kaikua sydämessäsi. + +XIV. Voi, vähimmin tuottelias kaikista kuolevaisista on alakuloinen +haaveilija. Vaikkapa myönnämmekin, että hän on vilpitön eikä tahallaan +meitä petä, niin -- mitä hyvää hänessä on? Eikö hän alati esiinny täällä +loppumattoman epätoivon opettajana ja hervottoman, sairaloisen +kykenemättömyyden perikuvana? Hänen hyveensä on etupäässä semmoista, +joka jokaisella lihassyyllä tuntee oman arvonsa! Moinen hyve on +sairaloista, siitä tuntuu kuin olisi se lasista, joten se ei uskalla +antaa itseään koskettaa eikä hievahtaakaan paikaltaan. Se ei voi saada +mitään aikaan -- korkeintaan alituisella, huolekkaalla hoidolla pitää +itsensä hengissä. + +XV. Itsensä tutkiminen on pettämätön sairauden oire, joko se sitten on +parantumisen enne tahi ei. Sairaloinen hyve tavallisesti kuluttaa ja +kalvaa itseään katumuksessa ja pelvossa, tahi, mikä on vielä pahempi, +esiintyy rehennellen, turhamaisena ja puheliaana. Molempiin ilmiöihin on +itserakkaus syynä, tahi hyödytön "taaksepäin-katseleminen" jo kulkemamme +tien mittaamista varten, vaikka toki ainoa tehtävämme on uupumatta +pyrkiä eteenpäin ja edistyä matkalla. + +Jos jollakin inhimillisen elämän alalla, niin toki sen sisimmällä ja +lähimmin elämää koskevalla, nimittäin siveellisellä, on hyvä, että on +kokonaisuutta ja itsestään tietämättömyyttä, mikä juuri osottaa, että +siveelliset tunteet ovat oikeita. Vapaa, järjellinen tahto, joka asuu +meissä sekä meidän kaikkeinpyhimmässämme, olkoon todella vapaa, ja +toteltakoon sitä kuin jumaluutta, mikä onkin sen oikeus ja sen pyrkimys. +Todellinen kuuliaisuus on alati mykkä. + +XVI. Ihminen on lähetetty tänne, ei epäilemään, vaan tekemään työtä; +ihmisen päämääränä -- niin on aikoja sitten kirjoitettu -- on toiminta, +ei ajatteleminen. Täydellisessä tilassaan oli kaikki ajatteleminen vain +toiminnan kuva ja innostava symbooli, ja filosofiaa oli olemassa vain +runouden ja uskonnon muodossa. Ja kuitenkin, miten voidaan sitä +tässäkään vaillinaisessa muodossa välttää, miten tulla toimeen ilman +sitä? Ihminen seisoo ikäänkuin luonnon keskipisteessä; hänen pienen +pieni aikamääränsä on osa ijankaikkisuudesta, hänen kädenlaajuinen +tilansa on rajattomuuden ympäröimä. Miten voisikaan hän olla itseltään +kysymättä: Mitä minä olen? Mistä minä tulen? Minne olen kerran joutuva? +Ja miten voi hän näihin kysymyksiin saada muuta vastausta kuin +pintapuolisia, vaillinaisia viittauksia, jommoisia olemme tottuneet +kuulemaan äidiltä, kun tämä koettaa saada uteliasta, tietämätöntä +lastaan rauhoittumaan? + +Metafysiikan sairaloisuus on niinmuodoin alati kestävää. Kaikkina +aikoina täytyy näiden kysymysten kuolemasta ja ijäisestä elämästä, +pahuuden alkujuuresta, vapaudesta ja välttämättömyydestä alati uusissa +muodoissa sukeltaa esiin, ja yhäti täytyy aika ajoin toistaa yritys +saada luoduksi meille selvä suunnitelma maailman avaruudesta. Mutta +alati ikävä kyllä menestyksettä, sillä miten voisikaan ajallinen, +katoova laatia tyydyttävän ja täydellisen selityksen ijäisestä, +äärettömästä? + +XVII. Sinä et tarvitse mitään "uutta uskontoa," ei myöskään ole +todenmukaista, että tulet semmoista saamaan. Sinulla on jo enemmän +"uskontoa," kuin sitä osaat käyttää. Tiedäthän tänäpänä kymmenen sinulle +annettua velvollisuutta, sinä näet hengessä *kymmenen* asiata, jotka +*pitäisi* tehdä, *yhden* verosta, jonka todella *teet*! Täytä toki yksi +niistä, se on itsestään selvästi osottava sinulle kymmenen muuta, jotka +voidaan ja täytyy suorittaa. "Mutta entäs tuleva kohtaloni?" Niin, +tuleva kohtalosi! Tuleva kohtalosi näyttää minusta, sillaikaa kun teet +sen tarkemmaksi kysymykseksi -- varsin arveluttavalta. En usko, että se +tulee olemaan hyvä! Eikö jo pohjoismaiden Odin lukemattomia vuosisatoja +sitten, historian aamusarastuksessa, opettanut meille, vaikka hän oli +vain "pakanaraukka," ettei pelkurilla ole eikä voi olla hyvää kohtaloa, +ei mitään turvasatamaa missään, paitse alhaalla Helassa, synkän yön +valtakunnassa! Pelkurit ja hylkiöt ne himoitsevat huvia ja nautintoa, +mutta kammovat surua ja tuskaa. Tässä ja tulevassakin maailmassa ovat +pelkurit semmoisten luontokappaleiden heimona, joka on luotu ainoastaan +kartettavaksi ja halveksittavaksi. Muuhun he eivät kelpaakaan, muuta he +eivät ansaitse. -- Odinia korkeampi ja suurempi olento on tullut tänne +maailmaan opettamaan meille suurempia asioita kuin Odin. + +Veljeni, sinun täytyy rukoilla itsellesi *sielua*; sen saavuttamiseksi +täytyy sinun taistella ikäänkuin elämä ja kuolema olisi kysymyksessä. +Voita sielusi takaisin! Tiedä, ettei "uskonto" ole *ulkonaista* +lääkettä, vaan oman itsesi, oman sielusi sisällinen herääminen, ja ennen +kaikkea -- elä enää puhu minulle "uskonnosta" eikä "uusista +uskonnoistasi!" + +XVIII. Sangen totta on mitä muuan viisas meille opettaa, ettei "epäilyä +voida poistaa millään muulla keinoin kuin työllä." Ottakoon senvuoksi +se, joka vaivaloisesti pimeydessä tahi hämärässä hapuilee eteenpäin +innokkaasti rukoillen, että pimeys vaihtuisi päivänkoittoon, myöskin +huomioonsa tämän toisenlaatuisen ohjeen, joka minusta on niin äärettömän +arvokas. *Täytä velvollisuutesi, joka on sinua lähinnä*, ja jonka tiedät +velvollisuudeksi! Seuraava velvollisuutesi on silloin oleva paljoa +selvempi ja helpompi täyttää. + +XIX. Oi veljeni, meidän täytyy kaikin voimin saada sielumme ja +omatuntomme hereille, meidän täytyy vaihtaa turhat puuhamme rehelliseen +työhön ja kiviset sydämemme eläviin, lihasta luotuihin sydämiin. Silloin +käy meille selväksi -- ei yksi tehtävä -- vaan loppumaton sarja +velvollisuuksia, jotka ovat täytettävät. *Täytä* niistä ensimmäinen, +niin on toinen jo näyttävä selvemmältä ja oleva helpommin +suoritettavissa; toinen, kolmas ja kolmastuhannes ovat silloin tuleva +meille mahdollisiksi suorittaa. + +XX. Hurskautta, ylevää mieltä, joka meitä innostaa pyrkimään taivaaseen, +ei voida saavuttaa eikä "oppia" uutterimmallakaan katkismuksen-luvulla +eikä saarnojen kuuntelemisella. Voi, ei toki! Kokonaan toisilla +keinoilla -- etupäässä hyvän, väsymättömän esimerkin avulla, odottamalla +oikeata mielentilaa ja oikeata hetkeä, jolloin tuo ihme tapahtuu, toisin +sanoen "Jumalan armo" meissä vaikuttaa, voi pyhä henki vaikuttaa +sielusta sieluun. Miten sanomattoman monin verroin tehokkaammin kuin +kokonainen kirjasto jumaluusopillisia teoksia vaikuttaa joskus mykkä +teko: jumalaapelkäävän, hurskaan, jalon isän tahi äidin katse? -- -- -- +-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- + +Täytyy todella hämmästyä sitä sammuneiden aatteiden paljoutta ja +vaihtelevaisuutta, joka nykyään, joskus uhkaillenkin, ahdistelee +ihmisparan järkeä vaatien uskoa. Laumoittain, melulla ja pauhinalla +saapuu niitä järkipahasen kimppuun ja ne esiintyvät, ikäänkuin olisivat +täysin eläviä, elinkykyisiä aatteita. + +XXI. Tuota laimeata deismiä, joka nykyään täällä Englannissa on enimmin +levinnyt uskonto, ei kyllin nopeasti voida maailmasta karkoittaa. Mitä +on semmoisen ihmisen oikea olemus, ihmisen, joka vetotaudintapaisella +kiihkolla taistelee teoreettisen, kaikkialla vertauskuvana esiintyvän +jumalan ja sen palveluksen puolesta, mutta muutoin ajatuksissa, sanoissa +ja töissä, esiintyi hän sitten missä tahansa, elää ikäänkuin hänen +uskontojärjestelmänsä olisi vain kohtelias lausetapa ja hänen +teoreettinen jumalansa vain kaukainen epäjumalankuva, jonka kanssa +hänellä mieskohtaisesti ei ole mitään tekemistä? + +Sinä narri! *Ijankaikkinen* ei ole mihinkään määrättyyn paikkaan +rajoitettu kuva; Jumala ei ainoastaan ole siellä, vaan myöskin täällä, +tahi sitten ei missään. -- Hän on hengityksessäsi, ajatuksissasi ja +teoissasi, ja sinä olet viisas, jos sen aina muistat. Jollei Jumalata +olekaan, niinkuin narri sydämessään sanoo, niin jatka vaan ulkonaisesti +hurskasta elämätäsi ja huulilla rukoilemistasi, pysy edelleenkin +ahnaana, petollisena ja ontossa, viekkaasti mietityssä +pintapuolisuudessasi, johon tämän maailman mammona sinut johtaa; mutta +jos Jumala *on olemassa*, sanon minä, silloin -- varo itseäsi! Ja +yhtäkaikki, oli miten tahansa, mitä olet sinä? Ateisti vaeltaa väärillä +teillä ja kuitenkin on hänessä, kuten näemme, hiukkanen totuutta. Sinuun +verrattuna on hän totuudessa, sillä sinä, onneton kuolevainen, elät +kokonaan valheessa, *olet* kokonaan valetta. + +XXII. Voitteko kuvitella, että joku ihminen kehoittaisi lähimmäisiään +uskomaan Jumalaan, jotta yläluokka luopuisi etuoikeuksistaan ja +Manchesterin työväki rauhallisesti pysyisi kutomakoneittensa ääressä? +Moinen ajatus on hassumpi kuin mikään reklaamijulistus, jota nykyään +kuljetetaan tangon nenässä väkirikkailla kaduillamme! Ystäväni, jos +kerran saat uskon Jumalaan, niin olet huomaava, että etuoikeudet, +Manchesterin työmiesmetelit, kykenemättömät parlamentit, häilyvät +ministeristöt, hurjin yhteiskunnallinen sekasorto, niin, koko +maapallomme tuleen leimahtaminen ovat sinusta sivuseikkoja uskoosi +verrattuina. + +XXIII. Ihminen, joka rehellisesti ryhtyy työhön, ja koko sielullaan +siihen syventyy, saa aina jotakin toimeen. Sanoohan Dante, että itse +Saatana oli kunnioitettava olento verrattuna noihin "kultaisen +keskitien" enkeleihin -- semmoisia on meidän päivinämme ylen runsaasti +-- jotka eivät olleet uskollisia eikä kapinoivia, vaan ainoastaan +ajattelivat omaa vähäpätöistä itseään. Danten helvetissä olivat juuri +ryhdittömät, kaikkeen taipuvat ihmiset tuomitut kauheimpaan +rangaistukseen: _non han speranza di morte_, heillä ei ollut kuoleman +toivoakaan; vaan olivat he vaipuneet tylsään, elämän ja kuoleman +väliseen tilaan ja loassa ja kärpästen kiusaamina täytyi heidän ijäti +uinailla ja kärsiä -- "yhtäpaljon Jumalan kuin Jumalan vihamiehen +halveksimina." -- + +XXIV. Oikeastaan ei ole mitään niin peräti halveksittavaa ja samalla +niin inhoittavaa kuin puolinainen roisto, joka ei ole tosi eikä +petollinen, joka ei koskaan elämässään ole tehnyt eikä puhunut totta -- +sillä hänen sielunsa elää pimeydessä, sen kissansilmät eivät kykene +näkemään totuutta -- ja kuitenkaan ei moisella ihmisellä ole rohkeutta +suorastaan pettää tahi valehdella, vaan kuluttaa hän koko elämänsä +totuuden ja valheen yhteen sekoittamiseen saadakseen siitä, muka, +syntymään jotakin uskottavaa, hyväksyttävää. + + * * * * * + +XXV. Varmaan on vielä koittava päivä, jolloin jälleen tiedetään mikä +voima on puhtaassa, kohtuullisessa elämässä, miten jumalallinen on +häpeän puna nuorilla ihmisposkilla, miten ylevä, terveellinen, +välttämätön -- eikä yksin naisille, vaan jokaiselle ihmiselle -- tämä +nykyään unhoitettu velvollisuus on. Jollei semmoista päivää tulisi, +silloin, tiedän myös, on paljon muuta jäävä tulematta. Ylevä mieli, +kiitollisuudentunne eivät myöskään enää palaa, sankarimainen silmän ja +sydämen puhtaus, jalo, hurskas urhoollisuus, jotka voisivat parantaa +meidät ja pronssiin ja vernissaan turvautuvan aikakautemme, miten +voisivatkaan ne tällöin enää palata? + +XXVI. Joka tapauksessa olemme selvillä siitä, että, -- ei perkeleen +palveluksessa saavutettu oppi, vaan vakava päätöksemme luopua moisesta +palveluksesta tekee meidät miehekkääseen toimintaan soveliaiksi. Meistä +koituu miehiä, ei irstailujen eikä väärien ilojen meille tuottamien +pettymysten kautta, vaan siten, että tulemme selville siitä, miten +ahtaiden rajojen sisälle koko tämä elämämme on supistettu, miten +mieletöntä on toivoa kuolemattomalle sielullemme tyydytystä tämän +katoovaisen maailman lahjoista ja rikkauksista, että ihmisen täytyy itse +auttaa itseään, ja vihdoin, ettei tuskien ja kärsimysten voittamiseksi +ole muuta keinoa kuin työ ja toiminta. Miehuus alkaa silloin, kun me +jollakin tavoin saamme aikaan aselevon välttämättömyyden kanssa; se +alkaa myös, kun meidän, niinkuin useimmat tekevät, täytyy mukautua +välttämättömyyteen; *hilpeästi* ja *toivorikkaasti* se alkaa ainoastaan +siinä tapauksessa, että olemme tehneet sovinnon välttämättömyyden kanssa +ja täten todella päässeet voitolle ja tunteneet olevamme vapaita. + +XXVII. Miksi moinen hengästynyt kiire ansaitsemaan rahaa? Minä en ole +joutuva helvettiin, vaikk'en ole ansainnutkaan rahaa! -- On myös +olemassa toinen helvetti, on minulle sanottu. + +XXVIII. Lukijani, vieläpä kristillinen lukijani, miksi itseäsi nimität, +onko sinulla käsitystä taivaasta ja helvetistä? Pelkäänpä, ettei sinulla +sitä ole. Niin usein kun nämä sanat pyörivätkin kielellämme, on +useimmilla meistä kuitenkin niistä hämärä, tarumainen, tahi ainakin +puoleksi tarumainen käsitys, joka on kuin haihtuva vertaus, kuin +vähäpätöinen kaiku. + +Ja yhtäkaikki maksaa kylläkin vaivan kerta kaikkiaan tulla selville +siitä, etteivät ne ole vertausta, ei tarua eikä tarumaista, vaan +ijankaikkinen, korkein tosiasia! "Nykyaikana ei missään ole palavaa +rikkijärveä, helvetissä ei ole sisilialaista eikä muutakaan tulikiveä," +sanot sinä? No niin, vaikkei olisikaan palavaa tulikivijärveä! Usko se +eli ole uskomatta, miten tahdot; pidä kernaasti uskoasi voittona, joka +vie sinut korkeammalle kehitysasteelle, ja avaa sinulle laajemmat +näköpiirit. -- Kaikki tuo, koko helvetinkäsite, on kadonnut -- tahi ei +kadonnut -- usko siinä suhteessa mitä tahdot. Mutta että jotakin +ijankaikkista, jolla on käytöllistä merkitystä, *ijankaikkista* sanan +matemaattisesti tarkassa merkityksessä, olisi kadonnut tahi voisi kadota +jonkun ihmisen elämästä, sitä ei sinun tule uskoa! Oi veljeni, eikö +pelon, toivon, säälin ijankaikkisuus ole jonakin hetkenä kieltämättömänä +ja kuvaamattomana sinulle paljastunut? Eikö koskaan sisimmässä +sydämessäsi ole kaikunut ääniä rajattomista ijäisyyksistä, +yliluonnollisten, ikuisten valtamerien kohinaa? Eikö koskaan? Voi, +silloin ei sinussa vallitse vapaamielisyys, vaan eläimellisyys! Ijäisyys +on varmempi kuin mikään muu tosiasia. Mutta ainoastaan *ihmiset* voivat +sitä tuntea; vain pesiään rakentavat majavat, verkkoja kutovat lukit ja +korpin ja ketun petoeläinheimot eivät sitä tunne! -- + +Englannin kansa käyttää vielä usein puheessaan sanaa: helvetti, mutta +ainoastaan vaivoin onnistui minun saada selville, mitä se sillä +tarkoittaa. Helvetti merkitsee tavallisesti rajattomasti peljättyä ja +kammottua paikkaa, joka herättää ihmisessä kauhistusta ja kammoa, niin +että hän koko sielustaan ponnistelee, jottei tarvitsisi joutua sinne. +Inhimillisen sivistyksen historiaa tutkiessamme huomaamme, että +helvettikäsite aikojen kuluessa on muuttunut, mikäli uskonnolliset ja +muut käsitteet ovat kehittyneet, joten eri aikojen ja kansojen +mielipiteet suuresti eroavat toisistaan. + +Kristityt pelkäävät helvettiä syystä, että vanhurskas tuomari voi +tuomita heidät syyllisiksi. Vanhat roomalaiset taasen -- luulen minä -- +pelkäsivät, ei niinpaljon itse Plutoa, josta he eivät suuriakaan +välittäneet, vaan kunnottoman, siveydettömän, eli, niinkuin sana heidän +kielellään varsinaisesti merkitsi, *epämiehekkään* käytöksen tahi elämän +rangaistusta. Mutta mitä, jos asiaa perusteellisesti tarkastamme, mitä +nykyajan sielu todella rajattomasti pelkää? Mitä se katselee +täydellisellä toivottomuudella? Mitä on nykyajan helvetti? Epäröiden ja +hämmästyksellä lausun sen: nykyajan helvetti on -- *epäonnistumisen* +pelko; pelätään, etteivät yritykset onnistu, ettei ole menestystä rahaa, +kunniaa tahi jotakin muuta maailman numeroilla merkittävää arvoa -- +etupäässä rahaa -- kokoonhaaliessa! Eikö tämä olekin varsin merkillinen +helvetti? + +Niin, se on *varsin* merkillinen. Jollei meillä ole "menestystä," mitä +hyötyä on meistä silloin? Olisi parempi, ettemme lainkaan olisi +syntyneet. + +Moinen helvetti on tietenkin kotoisin mammonanpalveluksen +evankeliumista, jolla myös on vastaava taivaansa. Sillä nykyajan +lukemattomien haavekuvien joukossa on todellakin yksi ainoa todellisuus; +on *yksi* tosiasia, jonka otamme vakavalta kannalta -- ainakin +tarkoitamme sillä täyttä totta -- rahanansio. Ja Jumala olkoon kiitetty, +että meillä edes on mammonanpalvelus, edes joku asia, jonka otamme +vakavalta kannalta! Jouten olo, toimettomuus on pahinta mitä on +olemassa, työttömyys yksin on toivotonta -- ryhdy todenteolla työhön +jollakin alalla, niin opit vähitellen tekemään melkein mitä tahansa. +Työssä piilee loppumaton toivo, vaikkapa työskennelläänkin vain +rahanansion vuoksi. + +Todella, täytyy myöntää, että mammona-evankeliumimme kautta nykyään +olemme tulleet omituisiin johtopäätöksiin. Me sanomme elävämme +yhteiskunnassa ja yhtäkaikki noudatamme käytännössä mitä täydellisintä +eristämis- ja eroittamisjärjestelmää. Elämämme ei ole molemminpuolista +avustamista, vaan pikemmin naamioittu sotatila, "rehellisen kilpailun," +"vapaan kilpailun" j. n. e. nimeen verhottu, jatkuva, molemmanpuolinen +vihamielisyys. Olemme peräti unhoittaneet, että inhimilliset olennot +voivat olla *muissakin* suhteissa toisiinsa kuin "ostajan ja myyjän;" +näytämme luulevan, että "puhtaalla rahalla maksu" selvittää ja vapauttaa +kaikista muista velvollisuuksista ja sitoumuksista. + +"Nälkää näkevät työmieheni?" vastaa rikas tehtaanomistaja. "Olenhan +rehellisesti maksanut heidän työnsä; olen suorittanut heille viimeiseen +penniin palkan, josta keskenämme olemme sopineet. Mitä on minulla +enempää tekemistä heidän kanssaan?" Niin, mammonanpalvelus on surkea +evankeliumi. Kun Kain itsekkäistä syistä oli surmannut veljensä ja +häneltä kysyttiin: "Missä on veljesi?" vastasi myöskin hän: "Olenko minä +veljeni vartija? Enkö ole veljelleni maksanut palkkaa, jonka hän +ansaitsi?" + +Oi sinua, loistossa ja ylellisyydessä elävä kaupparuhtinas, sinä +kuuluisa, nautintoja etsivä ylimys, eikö olekaan muuta menettelyä +veljensä surmaamiseksi kuin Kainin raakalaisnuija? "Hyvä ihminen lupaa +jo paljon paljaastaan ulkonäöllään ollessaan matkakumppaninamme +vaelluksella tämän elämän läpi." Voi häntä, jos hän unhoittaa +lupauksensa, koettaa uskotella, ettei ole semmoisia antanutkaan. Kaikki +"lupaukset" ja siveelliset velvollisuudet, joita ei tuomioistuimen +edessä voida todistaa, ovat tyhjiä, tehottomia, siveellisesti +tylsistyneen ihmisen mielestä, joka on paatunut eläimellisen +aistillisuutensa palveluksessa; hänen mielestään helvetti ja +"rahanpuute" ovat samoja käsitteitä. Hänet voidaan pakoittaa maksamaan +rahoja -- mutta ei mitään muuta. + +En koko menneisyyden historiassa ole kuullut Jumalan taivaan alla +olevasta yhteiskunnasta, joka turvautuisi moiseen siveysoppiin, enkä +luule että semmoista tulevaisuudessakaan tulee olemaan. Maailman avaruus +ei ole luotu semmoisten periaatteiden mukaan, se on luotu peräti toisin. +Ihminen tahi kansa, joka semmoista uskoo, vaeltaa pahaa aavistamatta +askel askeleelta eteenpäin -- me tiedämme kyllä minne. Luulen, että +viimeisen kahden vuosisadan kuluessa on jumalaakieltävä hallituksemme +melkein tyystin kuluttanut loppuun kiinteän maaperän, joka meillä kerran +oli, ja vapisten ja onnettomina seisomme nyt, -- mutta toivokaamme, että +olemme valmiit peräytymään -- pohjattoman kuilun partaalla. + +Sillä siitä, jota me sanomme ateismiksi, johtuu niin monta muuta +"-ismia" ja erehdystä ja valhetta, joista kukin tuo lisää kurjuutta +mukanaan. -- *Sielu* ei ole kuoreen suljettua ilmaa. *Kaikkivaltias +Luoja* ei ole kelloseppä, joka kerran aikojen alussa rakensi +suuremmoisen kellonsa, koko rajattoman maailman, ja nyt vain istuu +lepäämässä ja katselee sen käyntiä! Ei suinkaan. Mutta siitä luulosta +johtuu ateismi, siitä johtuu, kuten sanoin, monta muuta "ismia," joiden +lopputuloksena on orjamainen mateleminen, urhoollisuuden vastakohta, +kaiken pahan alkujuuri ja -syy. + +Niinkuin ihminen, joka ei koskaan ole nähnyt äskenmainittua alkuainetta +lasiputkeen suljettuna ja niinmuodoin on valmis kieltämään sen olemassa +oloa, samaten pitää moni kaikkivaltiasta kelloseppää varsin epävarmana, +epämääräisenä käsitteenä, jonka olemassa olon voi kokonaan kieltää -- ja +samalla paljon muuta -- Jumala yksin tietää, miten paljon muuta! Sillä +usko Häneen, Näkymättömään, Käsittämättömään, Kaikkivaltiaaseen, joka +näkee kaikki tekomme, kaikki kärsimyksemme, on _kaiken_ uskon perusta. +Jos Hänet kielletään tahi, mikä pahempi, tunnustetaan ainoastaan huulin +ja rukouksia kirjasta höpisemällä, mitä uskoa jää silloin jälelle? + +Muuan toht. Alisonin kertomuksista Skottlannista teki meihin syvän +vaikutuksen. Köyhä, irlantilainen leski, jonka mies oli kuollut eräässä +Edinburghin sairaaloista, oli kaiken, välttämättömimmänkin elannon +puutteessa ja kulki kolmen lapsensa kanssa hyväntekeväisyyslaitoksesta +toiseen apua anomassa. Hän ei mistään saanut apua -- hänet osotettiin +laitoksesta toiseen, ei kukaan häntä kuullut; vihdoin hän sortui nälkään +ja puutteeseen ja kuoli lavantautiin. Likaisessa kujassa levisi tauti, +niin että 17 henkeä kuoli siihen. Sydän säälistä väristen kysyy +ihmisystävällinen lääkäri: "Eikö tämän leskiraukan auttaminen olisi +ollut suorastaan *säästäväisyyttä*? Hän sai lavantaudin, joka vaati 17 +uhria joukostanne!" -- Merkillinen tapaus todellakin. Kurja, avuton +irlantilainen leski kääntyy lähimmäisiinsä, ikäänkuin huutaen: +"Katsokaa, minä näännyn ravinnon puutteeseen! Auttakaa toki minua! +Olenhan sisarenne. Sama Jumala on minutkin luonut -- teidän täytyy minua +auttaa!" -- He vastaavat: "Ei, se on mahdotonta; sinä et ole sisaremme." +Mutta hän *todistaa* sisaruutensa: sama tarttuva tauti vie hautaan +kaikki 18. He olivat todella hänen veljiään, vaikka sen kielsivät! +Ovatko ihmiset koskaan vajonneet syvemmälle -- hautaan -- todistusta +noutamaan? + +Sillä tässä, samoinkuin monessa muussakin tapauksessa, on kaikki mitä +rikkaat arvelevat olevansa velvollisia tekemään köyhien veljiensä +puolesta sisältynyt "osto- ja myynti"-periaatteeseen: "hoitakoon kukin +itsensä," "se on mahdotonta," j. n. e. "Sinä et ole sisaremme -- onko +sinulla siitä edes todistuksen oirettakaan? Tässä ovat *meidän* +todistuksemme: lukkomme; ne todistavat epäämättömästi, että +raha-arkkumme ovat _meidän_, ja ettei sinulla ole niiden kanssa mitään +tekemistä. Mene matkaasi! Se on mahdotonta!" -- Niin, mitä pitäisi +meidän sitten oikeastaan tehdä? kuulen usean lukijoistani tokasevan. Ei +mitään, ystäväni, niinkauvan kun ette ole saaneet takaisin sielujanne. +Siihen saakka ovat kaikki asiat "mahdottomia." Kunnes se tapahtuu, en +voi pyytää teitä edes ostamaan parin pennin edestä ruutia ja lyijyä, +niinkuin vanhat spartalaiset olisivat tehneet, ja ampumaan tuon köyhän, +irlantilaisen lesken muitta mutkitta kuoliaaksi. *Sekin* on teille +"mahdotonta." Ei ole mitään muuta neuvoa jälellä kuin että hän todistaa +sisaruutensa kuolemallaan ja tartuttaa teihin lavantaudin. +Seitsemäntoista teistä, jotka kuolleena lepäävät laudalla, ei enää voi +kieltää, että tuo nainen todella oli samaa lihaa ja verta kuin tekin, ja +_se_ kenties pehmittää muutamien eloonjääneiden sydämet. + +"Mahdotonta." On muuan kaksijalkainen, höyhenillä varustettu otus, joka, +jos sen ympärille liidulla vedetään ympyrä, ei mitenkään voi astua ulos +piiristä, ikäänkuin kohtalon rautamuuri sitä pitäisi vankina, ja se +kuolee nälkään, vaikka sen lähellä on yltäkyllin ravintoa -- ympyrän +ulkopuolella. Saman otuksen voi myös lihoittaa kuoliaaksi. Tämän +kaksijalkaisen nimi on -- hanhi, ja kun se on hyvästi ruokittu, tehdään +siitä hanhenmaksapasteijia, jota moni pitää herkkunaan! + +XXIX. Mimmoisia narreja me olemme! Miksi me liuvumme polvemme verille, +lyömme rintoihimme ja rukoilemme yöt päivät mammonaa, joka, vaikka +tahtoisikin meitä kuulla, ei kuitenkaan voi antaa meille mitään? Sillä +edellyttäkäämme, että tuo kuuro jumala kuulisi rukouksemme ja muuttaisi +kullatun kuparimme puhtaaksi kullaksi ja tekisi kaikista rikkautta ja +ylhäisyyttä tavottelevista, nälkäisistä onnenonkijoista huomispäivänä +Rothschildeja ja Howardeja, niin mitä hyötyä meillä siitä olisi? Emmekö +jo ole tämän ihmeellisen maailman kansalaisia, me näemme linnunradan +lukemattomat maailmat kaikessa loistossaan ja kuitenkin me kiistelemme, +riehumme, vieläpä tartumme toistemme kurkkuun voittaaksemme lisää +vähäpätöisen maakaistaleen (useimmiten ainoastaan sen arvon rahassa) ja +kuitenkaan ei suurintakaan näistä maatiluksista voida eroittaa kuusta, +lähimmästä taivaankappaleesta? + +Narreja me olemme maa-alueinemme, me kaivamme ja aherramme kuin +kastemadot maan mustassa povessa, sen sijaan että ihailisimme taivaan +loistavia tähtiä -- niistä emme iloitse emmekä tahdo niihin tutustua. +Tuleeko meidän antaa sterlinkipuntien, jotka olemme sijoittaneet +Englannin pankkiin tahi joita teeskentelemme omistavamme, pimittää +meiltä nuo aarteet, joiden omistajiksi me kaikki täällä "Jumalan +kaupungissa" olemme syntyneet? + +XXX. Miten monta meistä voidaankaan verrata valkoiseksi maalattuun +hautaan -- ulkoapäin näyttää monikin upealta ja sirolta, mutta sisusta +on täynnä kauhistusta, epätoivoa ja kuolleitten luita! Rautaiset tiet +tulisiivin kiitävine vaunuineen yhdistävät mantereiden kaikki sopukat +keskenään, rantasillat lukemattomine upeine laivoineen pakoittavat +valtameret nöyriksi palvelijoiksemme, miljoonia käsivarsia -- sekä +lihaksista että metallista -- on työssä vuorten huipuilta aina syvälle +maan sisuksiin, vieläpä meren pohjalle saakka, uupumatta jatkuu työ ja +voittaa, alistaa kaikki ihmisen palvelukseen ja kuitenkaan ei ihminen +siltä tule onnelliseksi, tyytyväiseksi. Hän on valloittanut maapallon, +asuinsijansa ja perintönsä, ja hänellä ei ole tästä voitosta mitään +siunausta, mitään hyötyä. + +Se on surullinen tosiseikka! Sivistyksen korkeimmilla kehitysasteilla +täytyy 9/10 ihmiskunnasta taistella villi-ihmisen, ihmissyöjän kiihkeätä +taistelua, taistella nälkää vastaan! Valtakunnat ovat rikkaat ja +mahtavat, ne kasvavat ja kehittyvät vuosi vuodelta -- kehittyvät +korkeammalle kuin koskaan ennen, mutta niiden asujamet ovat köyhiä -- +köyhempiä kuin koskaan ovat olleet, heiltä puuttuu sekä sisälliset että +ulkonaiset menestymisehdot, heiltä puuttuu uskoa, tietoa, rahaa, leipää. + +XXXI. Nykyajan nopeasti edistynyt teollisuus liian nopeasti kasvavine +rikkauksineen ei tähän saakka ole ketään tehnyt todella rikkaaksi. Se on +loihdittua rikkautta, joka ei vielä kuulu kenellekään. Tahdon kysyä: +kenen meistä on se rikastuttanut? Voimme tuhlata tuhansia siihen, missä +ennen tulimme sadoilla toimeen, mutta mitään hyvää emme niillä saa +aikaan. Rikkaissa ja köyhissä näemme ylevän toimeliaisuuden ja +kunnollisuuden asemasta turhaa ylellisyyttä ja nautinnonhimoa tahi +sitten kykenemättömyyttä ja köyhyyttä. Elämällämme on upeat kehykset, +mutta elämisen taidon olemme unhoittaneet. Tuo rikkaus on loihdittua, +kukaan meistä ei voi sitä omistaa. -- Useat ihmiset syövät hienoja +ruokia ja juovat kalleita viinejä. Mitä hyötyä heillä siitä on, voivat +he itse sanoa ja heidän lääkärinsä voivat sen myös sanoa. Mutta millä +tavoin on, jollemme ota lukuun heidän vatsatautejaan, heidän tilansa ja +toimeentulonsa sen kautta parantunut? Ovatko he tulleet paremmiksi, +kauniimmiksi, vahvemmiksi, uljaammiksi? Ovatko he edes tulleet, kuten +sanotaan, "onnellisemmiksi"? Ovatko he tyytyväisiä maailmamme oloihin ja +ihmisiin? Ei suinkaan! Ihmiset katselevat toisiaan vihamielisesti, +epäluuloisesti. Ja olot, pumpulitavaroita ja rautateoksia +lukuunottamatta, eivät ole lainkaan semmoisia, kuin ihmiset tahtovat. +Sekä työnantajan että hänen kurjuutta kärsivien työmiestensä yli lepää +nykyään kirous. + +XXXII. Myöskin eräs toinen asia, jonka nykyajan ihminen usein saa +kuulla, ansaitsee huomiotamme. Sanotaan: yhteiskunta on olemassa +omaisuuden suojelemiseksi. Lisätään tavallisesti, että onhan köyhälläkin +"omaisuutta": hänen työnsä (työkykynsä) sekä markan tahi kolmen markan +päiväraha, jonka hän työllään ansaitsee. Totta kyllä, ystäväni, +"omaisuuden suojelemiseksi"; sangen totta: jos vain tahtoisitte +teroittaa mieleenne seitsemännen käskyn, olisivat "ihmisten oikeudet" +hyvästi turvatut. "*Sinun ei tule varastaa, sinulta ei varasteta*": +siinä vasta olisi oiva yhteiskunta. Platon tasavalta ja Moren "Utopia" +eivät sille vetäisi vertoja. Kun jokainen ihminen saa kohtuullisen +palkan työstään ja ansioistaan, ei kukaan enää tule valittamaan, ja hätä +ja puute ovat katoova maapallolta. Silloin on omaisuuskin oleva +suojattu! + +Mitä on omaisuutesi? Pergamenttiasiakirjasi, vaiko kukkarosi, jota +säilytät taskussasi? Siinäkö on arvokas omaisuutesi? Onneton veljeni, +köyhistä köyhin veljeni, minulla ei ole mitään arvopapereita, kukkaroni +on laiha ja köykäinen ja yhtäkaikki on minulla omaisuutta, kokonaan +muuta omaisuutta. Minulla on ihmeellinen, elävä henki, jonka +kaikkivaltias Jumala on puhaltanut sieramiini. Minulla on tunto, +ajatuksia ja jumalallinen kyky elää ja toimia, ja senvuoksi on minulla +oikeuksia, esim. oikeus rakkauteesi, jos sinua rakastan, huolenpitoosi, +jos sinua tottelen -- merkillisiä oikeuksia, joista vielä nytkin usein +puhutaan saarnastuolista, vaikka melkein käsittämättömällä kielellä. Ja +nämä oikeudet ulottuvat rajattoman etäälle, aina ijankaikkisuuteen! -- +Markka päivässä, kolme markkaa päivässä, tuhannen markkaa päivässä -- +sitäkö sinä sanot omaisuudekseni? Minä en anna sille sanottavaa arvoa; +ja yhtävähän kaikelle, mitä sen avulla voin saada. Sillä, niinkuin äsken +sanoin, mitä kaikki tuo merkitsee? Ihminen, kulki hän sitten +rikkinäisissä jalkineissa tahi ajeli joustavissa nelivaljakon vetämissä +vaunuissa, tulee joka tapauksessa matkansa perille. Sokrates käveli +avojaloin tahi puukengissä ja tuli kuitenkin onnellisesti perille. Ei +häneltä kysytty jalkineita eikä hänen tulojensa suuruutta, vaan +ainoastaan hänen työtään. -- Omaisuutta, veljeni? Onhan ruumiini omani +koko elinaikani. Ja minun laiha rahakukkaroni, tuo mitätön ja arvoton, +jota taskuvarkaat, murhamiehet ja keinottelijat orjamaisesti +tavoittelivat: se oli minun, oli heidän -- ja nyt se on sinun, jos +tahdot sen varastaa. Mutta Jumalan minulle antama sieluni, olentoni ja +kykyni ovat *minun* enkä anna niitä kenenkään varastaa. Sanon niitä +omikseni enkä sinun omiksesi; tahdon niitä varjella ja voimieni mukaan +niillä työskennellä: Jumala on ne minulle antanut ja perkele ei ole +niitä minulta riistävä. Voi, ystäväni, yhteiskunnalla on varsin monta +tarkoitusta, joita ei ole helppo edes luetella. + +On varma, ettei yhteiskunta koskaan, millään aikakaudella ole estänyt +ihmistä tulemasta siksi, miksi hän voi tulla. Sysimustasta neekeristä +voi koitua Toussaint L'Ouverture,[1] murhanhimoinen, kolmesorminen peto, +eikä koko keltaihoinen Länsi-india voi sitä estää. Sinä et mitenkään voi +estää minua tulemasta, miksi minä *voin* tulla. Ja senkin suhteen miksi +voisin tulla, on minulla suuria vaatimuksia sinuun nähden -- vaikkei +aika ole sopiva niiden esittämiseksi. Omaisuuden suojaamiseksi? +Yhteiskuntapahasen täytyy turvautua kaikenlaatuisiin temppuihin olemassa +olonsa turvaamiseksi nykyään, kun yksinomaan rahalliset kysymykset +liittävät ihmisiä yhteen. Neuvomme yhteiskuntaa, ettei se enää lainkaan +puhu olemassa olonsa tarkoituksista, vaan todenteolla, käyttää kaikki +voimansa siihen, että koettaa pysyä elossa. Se on parasta mitä se voi +tehdä. Se saa olla varma siitä, että niinpian kun se yksinomaan +tarkoittaa omaisuuden suojaamista, se myös on kadottava kyvyn siihen ja +kaikkeen. + +[1] Muuan Haitin neekerikapinan johtajia. + +XXXIII. Rikkauden ensi hedelmä -- semminkin rikkaina syntyneillä -- on +se, että ihminen oppii uskomaan siihen, sen voimaan ja melkein salaa, +että hänellä muuta uskoa onkaan. Ja vähitellen hänestä koituu kurja +rikkauden orja, silmänpalvelija. + +XXXIV. Minäkin tunnen mammonan, Englannin pankin, luottojärjestelmän, +työn ja liikenteen suunnattoman merkityksen sekä hyväksyn ja ihmettelen +niitä. Mammona on kuin tuli -- palvelijoista hyödyllisin, mutta +herroista peloittavin. Nykyajan kiihkeässä taistelussa pääoman ja +köyhälistön välillä ei tavallisesti "ritarillisuus" tule kysymykseen. +Mutta väärillä keinoilla saavutettu voitto onkin itse asiassa tappio. +Minä sanon: voittajien tarvitsee vain koota kaatuneiden vihollisten +päänahat, niin ovat he täydellisesti Choctaw-intiaanien tapaisia +-- ritarillisuus ja todellinen voitto eivät merkitse mitään. Eikö siis +teollisuuden johtajissa ja taistelijoissa ole hituistakaan +jalomielisyyttä? Eivätkö he tunne mitään muuta onnea ja autuutta kuin +täysinäisiä raha-arkkuja? Kauneus, järjestys, kiitollisuus, uskolliset +ihmissydämet eivät siis ole minkään arvoisia ja kurjuus, työlakot, viha +ja epätoivo, jos niitä vain seuraa puoli miljoonaa puntaa kullassa, ovat +siis paremmat? Onko helvetin kirous ja puoli miljoonaa kultarahoja +tyydyttävä korvaus taivaan siunauksesta? Eikö taivaallisen siunauksen +levittämisestä olekaan mitään hyötyä, kunhan vain ansaitaan runsaasti +kultaa? Jos niin on, niin julistan minä tehtaanomistajalle ja +miljoonamiehelle, että hänenkin aikanaan täytyy kadota näyttämöltä; +hänkään ei ainaiseksi ole syntynyt olemaan "maailman herrana" ja +-- sitten seuraa hänen vuoronsa tulla sorretuksi, kahlehdituksi ja +heitetyksi maailman synnynnäisten orjien joukkoon! Me emme enää tarvitse +Choctaw-intiaaneja, jotka eivät vähitellen voi jalostua ritareiksi. +Ylevä maapallomme ei tahdo semmoisia suosia ja vihdoin se ei lainkaan +enää ole heitä suvaitseva! + +Sillä hyvyydessään väsymätön taivas lähettää maailmaan yhä uusia +sieluja, jotka samoinkuin heidän edeltäjänsä kaikkina aikoina eivät anna +mitään arvoa kultarahoille semmoisinaan. Ja tämmöisiä sieluja ei onneksi +ole yksi; niitä on useita ja tulee aina olemaan, paitse siinä +tapauksessa, että jumalat päättävät tuomita maailmamme nopeaan, +kauhistavaan häviöön. Ja näitä valiosieluja, sankareita, vapauttajia ja +voimakkaita Simsoneja koettaa kurja Delila-maailmamme kietoa +pauloihinsa, riistää heiltä voiman ja silmien valon ja sokeina pakoittaa +heitä raatamaan maailman polkumyllyssä! Senvuoksi ovatkin ylevät sielut +varsin tyytymättömiä nykyiseen maailmaan. Ja itse Byroninkin täytyy +lopultakin tulla mielipuoleksi moisissa kurjissa oloissa ja kieltäytyä +tottelemasta maailmaa. Ylevät sielut inhoovat ja vihaavat maailman +vääryyttä, sen kullattua raakuutta, sen arvottomia keltaisia +kultakolikoita. + +XXXV. Raha on jotakin ihmeellistä. Miten ihmeellisiä mukavuuksia se +meille tuottaakin ja tulee tuottamaan, mutta samalla se saa aikaan +suunnattomia häiriöitä, se pimittää ihmisen käsitteitä, niin, suuressa +osassa ihmiskuntaa se kokonaan lamaa, kuolettaa kaiken siveellisen +tarmon, kaikki ylevät tunteet. "Omaisuuden suojaaminen", sen, mikä on +"minun" -- merkitsee useimmille ihmisille rahojen suojelemista, -- +rahojen, joita, vaikka ne suojelisin tuhannella lukolla, kaikkein +vähimmin voin sanoa, *omikseni* ja jotka eivät edes ansaitse, että niitä +sanon omikseni! Tuota tyhjää käsitettä "raha" pidetään kaikkialla +pyhänä, sitä suojellaan lukoilla, kahleilla ja hirsipuilla, kun taas se, +mitä käsite edustaa, huolettomasti nakataan koirien syötäväksi. + +XXXVI. "Ihmisten tulisi lakata rahoja kunnioittamasta. Mitä siis kaikki +ihmiset harrastavat? Onhan muuan piispa lausunut, ettei kristinusko voi +pysyä pystyssä, jollei hän saa pistää taskuunsa vähintäin 4,500 punnan +vuosituloja. Ihmisten, muka, tulisi lakata rahaa rakastamasta? Semmoista +ei tapahdu, ennenkuin tuomiopäivä on käsissä!" -- Niinkö? Ei, minä en +ole samaa mieltä. Luulen, etteivät taivaan vallat vielä ole päättäneet +hävittää maailmaamme. Ja odotan luottamuksella, että me pian tulemme +saamaan kunnioitusta ansaitsevan vähemmistön, joka yhä on lisääntyvä ja +jolla on korkeampiakin pyrintöjä kuin raha. Tuo pieni vähemmistö on +kasvamistaan kasvava, kunnes se uutena "maailman suolana" on levinnyt +kaikkiin maanosiin. Moinen kristinusko, joka ei voi tulla toimeen ilman +4,500 punnan tuloja, on väistyvä syrjään paremman, jalomman tieltä, joka +ei moisia summia kaipaa. Etkö tahdo liittyä pieneen vähemmistöömme, +sinäkin? Etkö ennenkuin tuomiopäivänä? No niin, silloin ainakin teet +sen, sekä sinä että koko suuri enemmistö olette sen tekevä! + +On todella ihanaa nähdä miten mammonan raaka yliherruus kaikkialla +horjuu; kaikkialla näemme sen kuolemanoireita tahi sen -- kääntymisen +oireita. + +XXXVIII. Tiedän, että olisin varsin itserakas toivoessani, että millään +saarnoillani saisin mammonanpalveluksen kumotuksi tahi että ihmiset +vähemmän rakastaisivat kultakolikoitaan tahi enemmän sieluraukkojaan -- +saarnasin miten hartaasti tahansa! Mutta on olemassa *muuan* saarnaaja, +joka saarnaa vakuuttavasti, ja vähitellen on saava kaikki kääntymään. +Hänen nimensä on kohtalo, jumalallinen kaitselmus ja hänen saarnansa on +tapausten ehkäisemätön kulku. -- Tosin ottaa kokemus peloittavan suuret +oppirahat, mutta se onkin kaikkia opettajia etevämpi. + + * * * * * + +XXXVIII. Ihmiselle, joka tekee työtä, joka koettaa, joskin ra'alla +tavalla, saavuttaa menestystä työlleen, tulee meidän rohkaisten ja +auttaen huutaa: "Tervetuloa! Sinä olet meidän miehiämme, sinusta me +pidämme huolta!" Mutta tyhjäntoimittajalle, joka tuhlaa aikansa -- teki +hän sen miten "hupaisella" tavalla tahansa ja oli hänellä miten paljoa +todistuksia hyvänsä -- emme lausu ystävällistä tervehdystä, vaan +sanomme: "Me emme sinua kaipaa; olisit pysynyt siellä, missä olit; +sinusta ei meillä ole hyötyä. Todistuksesiko? Niin, ne ovat vanhoja; +niiden ulkonäkö herättää kunnioitusta, ne ovat kellastuneita, tomuisia. +Kyllä mekin kunnioitamme vanhuutta, vanhoja tapoja ja laitoksia. Vanhat +todistuksesi, -- niin, jos vertaamme niitä graniittikallioon, Jumalan +maailman peruskiveen, ovat vallan uusia. On paras, että panet +todistuksesi talteen ja rauhassa menet kotiisi. Tahtoisimme täydestä +sydämestä sinut pelastaa, mutta semmoinen kuin nyt olet, tomuisine +todistuksinesi, kevytmielisine huvituksinesi, ken voi sinut pelastaa +kohtalon tuomiosta? Seuraa neuvoamme; katso, eikö sinullekin löydy työtä +Jumalan ihanassa maailmassa, etkö sinäkin voi löytää sopivaa työalaa, +velvollisuuksia. Etsi, ponnistele todenteolla ja innokkaasti, sillä +vastauksesta riippuu *olemassa olosi tahi häviösi*! Paina mieleesi tuo +ikivanha totuus, joka nykyään, enemmän kuin koskaan, koskee kaikkia +meitä: Sille, joka ei *tee työtä*, ei täällä maailmassa ole tilaa." + +XXXIX. Mammonanpalvelus on anastanut ainakin osan tehtävästä, jonka +luonto on antanut ihmisille, ja se pyrkii anastamaan yhä enemmän +valtansa lisäämiseksi. -- Mutta on olemassa ala: laiskuus, jonka kanssa +luonto ei tahdo olla tekemisissä. Rahan "teko" on todellisuudessa +*työtä*, sillä työllähän rahaa ansaitaan. + + * * * * * + +XL. Sudet, kuten tiedämme, kolmesta syystä kulkevat laumoittain. Ensiksi +ne rakastavat seuraa ja vaeltavat mielellään suurissa parvissa; toiseksi +ovat ne pelkureita -- yksinäinen susi ei rohkene ahdistaa ketään; +kolmanneksi ovat useimmat sudet niin heikkonäköisiä, etteivät ne yksin +löydä tietään. Sudet ovat todella niin heikkonäköisiä, etteivät ne +huomaa mitään eroa taivaallisen valon ja kirkkaan tinatuopin välillä: +molemmat huikaisevat niiden silmät sietämättömän kirkkaalla valollaan. + +Miten hämmästyttävästi susien kaltaisia ovatkaan ihmisrotuun kuuluvat +olennot! Ihmisetkin rakastavat seuraa ja elävät kernaasti laumoittain; +toiseksi pelkäävät hekin yksinäisyyttä eivätkä tahdo elää yksinään; +kolmanneksi ja ennen kaikkea ovat he melkein sokeuteen saakka +heikkonäköisiä. + +XLI. Mutta onko ihmisten joukossa niin vähän ajattelijoita? Niin, rakas +lukijani, perin harvat ihmiset ajattelevat, ja sepä juuri onkin +onnettomuus! Tuskin yhdellä tuhannesta on tyydyttävä ajatuskyky; +tehottomaan haaveiluun ja jälittelyyn sekä käyttämään kauniita sanoja, +siihen he kyllä pystyvät! Ihmiset kyllä katselevat ympärilleen, mutta +harvat heistä todella *näkevät* silmillään. Tällä tavoin on +maailmastamme koitunut sekasortoinen, peloittava polkumylly ja jokaisen +ihmisen elämäntyö on niin toivottomasti sotkeutunut naapurin +velvollisuuksiin, että molemmat joutuvat häiriöön. Ja sokeuden, +petollisuuden ja eripuraisuuden henki, jota syystä kyllä sanotaan +perkeleeksi, on yhä vielä toiminnassa joukossamme ja toivoo (jollei +olisi vastustuspuoluetta, joka Jumalan avulla sen on masentava) +pääsevänsä täydelliseen yliherruuteen täällä. + +XLII. Miten vähän ihminen tuntee itseään! Aesopin taruissa kerrotaan +miten kärpänen istui vaununpyörän kehällä ja huusi: Kas, mimmoisia +tomupilviä minä saan syntymään! Purppuraan puetut hallitsijat +kruunuineen ja valtikoineen ovat usein kamaripalvelijansa +komennettavissa, ja vaimojensa ja lastensa oikuista riippuvia; +perustuslaillisissa valtioissa taasen riippuu hallitsijan tahto +sanomalehdentoimittajien "johtavista" kirjoituksista. Elä siis sano: +minä olen sitä tahi tätä, minä teen sitä tahi tätä. Sillä sitä sinä et +tiedä; tapaukset ohjaavat sinua, etkä sinä tapauksia. + +XLIII. Lukemattomat ovat silmänkääntäjätemput, joita *tottumus* meille +tekee ja joilla se sokaisee silmämme; ihmeteltävin näistä on kenties se, +että se saa meidät vakuutetuiksi siitä, että ihmeellinen tavan takaa +toistuessaan lakkaa olemasta ihmeellistä. Totta kyllä -- täten me voimme +elää, sillä ihmisen täytyy sekä työskennellä että ihmetellä ja tässä +tapauksessa on tottumus lempeä kasvatusäiti, joka ohjaa holhokkejaan +oikealle tielle, mitä heidän tulee kulkea. Mutta se on myös hellä, ylen +hellä kasvatusäiti -- eli oikeammin sanoen, me olemme houkkioita, jos ja +kun me mietiskelynkään avulla emme vapaudu harhaluuloistamme. Tuleeko +minun suurimmalla välinpitämättömyydellä katsella *ihmettä*, vain siitä +syystä että olen nähnyt sen toistuvan kaksi, kaksisataa tahi +kaksimiljoonaa kertaa? Ei ole olemassa mitään, yhtävähän luonnossa kuin +taiteessakaan, mikä oikeuttaisi moisen menettelyn, edellyttäen etten ole +vain työkone, jolle ajatuskyvyn ihana Jumalanlahja ei ole arvokkaampi +kuin höyrykoneelle höyry -- keino, välikappale, jonka avulla kudotaan +pumpulia ja ansaitaan rahaa ja rahan arvoisia tuotteita. + +XLIV. On omituista miten mielettömästi ihmissukuun kuuluvat olennot +ummistavat silmänsä selvimmille tosiseikoille ja tylsinä, +muistamattomina, vallan huolettomina elelevät täällä ihmeiden ja +kauhujen keskellä. Mutta ihminen on ja on aina ollut tyhmyri ja +laiskuri, joka paljon kernaammin on taipuva tuntemaan ja märehtimään +kuin ajattelemaan ja punnitsemaan. Ennakkoluulot, joita hän väittää, +vihaavansa, ovat hänen ainoa lainlaatijansa. Tapa ja tottumus +kuljettavat mielin määrin häntä kaikkialle, mihin vain tahtovat. +Annettakoon auringonnousun, niin, maailmanluomisen tapahtua *kaksi +kertaa peräkkäin, niin lakkaa se ihmisten mielestä olemasta ihmeellinen +ja ihmeteltävä. + +XLV. Voisiko olla olemassa mitään ihmeellisempää kuin todellinen, +kieltämätön henki-ilmestys? Samuel Johnson[1] toivoi koko elinikänsä, +että kerran saisi nähdä haamun, kummituksen -- mutta se ei hänelle +onnistunut, vaikka hän oleskeli yökausia synkissä hautaholveissa ja +koputteli lukemattomia ruumisarkkuja. Hassu miesparka! Eikö hän siis +koskaan heittänyt silmäystä -- sekä sielun että ruumiin silmällä -- +häntä ympäröivän elämän miljooniin ihmisolemuksiin? Eikö hän koskaan +tarkastellut omaa "minäänsä"? Kelpo tohtori oli itse niin todellinen, +väärentämätön haamu kuin koskaan voi olla, ja hänen kerallaan, hänen +ohitseen kulki enemmän kuin miljoona haamua -- sekä tulevia että meneviä +-- Lontoon kaduilla. Vielä kerran sanon: poista kokonaan ajan käsite; +kokoo, kohdista hänen 60 ikävuottaan yhtä moneksi sekunniksi -- mitä oli +hän silloin muuta kuin haamu, tuo kunnon, oppinut tohtori? Mitä olemme +me muuta kuin haamuja? Emmekö ole henkiä, joille on annettu ruumis, +joten olemme tulleet näkyväisiksi olennoiksi? Emmekö me kohta jälleen +muutu ilmaksi ja katoa näkyvistä, haihdu jäljettömiin? Tämä ei ole +mitään korupuhetta -- se on puhtaasti tieteellinen tosiasia: me synnymme +tyhjästä, saamme muodon ja ruumiin ja tulemme olennoiksi; meidän +ympärillämme on, samoinkuin todellisen haamunkin ympärillä, +ijankaikkisuus, ja ijankaikkisuudessa ovat sekunnit vuosia, eoneeja. + +[1] Tunnettu englantilainen tiedemies. + +XLVI. Meillä on *onnesta* seuraava, narrimainen käsitys: me arvostelemme +maallista kohtaloamme oman itserakkaan mittakaavamme mukaan, joka, +mielestämme, täyttää oikeutetut vaatimuksemme. Ikäänkuin olisi moinen +huoleton elämä palkan maksu, ansioittemme palkinto, josta ei edes +kannata kiittää eikä valittaa. Ainoastaan sitä mikä nousee tämän +tasakannan yli, pidämme todellisena onnena; jos siitä taasen puuttuu +jotakin, on se mielestämme kurjuutta. Mutta muistakaamme, että olemme +itse arvostelleet omia ansioitamme sekä miten paljon pimeyttä jokaisessa +meistä on. Onko näin ollen ihmeteltävää, että vaakakuppi niin usein +mielestämme kallistuu *väärälle* puolelle ja että niin moni tyhmyri +huutaa: "Kas sitä, miten kurjan palkan olen saanut! Miksi kohdellaan +minun tapaistani kelpo miestä niin peräti huonosti?" -- Sanon sinulle, +tyhmyri, syynä siihen on yksinomaan suunnaton itserakkautesi -- kaikki +suuret ansiosi ovat *kuviteltuja*, peräti *arvottomia*. Otaksu, +veikkoseni, että ansaitsisit hirsipuun (luultavasti sen teetkin, sitä en +lainkaan epäile!) etkö silloin pitäisi "onnena," jos sinut sen sijaan +tuomittaisi ainoastaan ammuttavaksi? Otaksu, että ansaitset tulla +hirtetyksi nahkapaulalla ja sinä olet pitävä onnenasi, että saat kuolla +hamppuköydessä. -- + +Merkitse siis onnenvaatimuksesi nollalla: silloin on koko maailma oleva +jalkojesi juuressa. Syystä kyllä lausuikin muuan aikakautemme viisaimpia +miehiä: Vasta kieltäymyksestä alkaa oikea elämä. + +XLVII. Ainoa onni, johon *ihminen* aina on pyrkinyt, on se, että hän +kykenee työhön, voi tehdä työtä. Ei "en voi syödä!", vaan "en voi tehdä +työtä!" on aina ollut viisaitten ihmisten valitusten sisällys. Itse +asiassa onkin ihmisen ainoa onnettomuus se, ettei hän voi työskennellä, +ettei hän voi täyttää inhimillistä velvollisuuttaan. Katsokaa, päivä +kallistuu nopeasti iltaan, elämämme päättyy pian ja on tuleva yö, +jolloin ei kukaan voi työskennellä. + +XLVIII. Ihmisellä on korkeampiakin pyrintöjä kuin onnen tavoitteleminen. +Hän voi tulla toimeen onnettakin, ja sen sijaan tuntea itsensä täysin +onnelliseksi. Näiden *korkeampien* pyrintöjen puolestahan ovat kaikkien +aikojen viisaat, marttyyrit ja runoilijat taistelleet ja kärsineet, ja +he ovat elämässä ja kuolemassa todistaneet, että ihmisessä on jotakin +jumalallista, Jumalasta kotoisin ja että ihminen ainoastaan sen kautta +saavuttaa voimaa ja vapautta. Tätä jumalallista oppia saarnataan +sinullekin, ja saat kokea monta terveellistä nöyrytystä vain siksi, että +ylpeytesi masentuisi ja tuo oppi tulisi sinulle selväksi. Oi, ole +kiitollinen kohtalolle siitä, kärsi kiitollisena mitä vielä tulee +osaksesi -- se on sinulle tarpeellista, välttämätöntä; sinussa olevan +itsekkyyden täytyy hävitä. Hyväätekevillä kuumetaudeilla elämä masentaa +ja karkoittaa ruumiiseen piintyneen taudin ja saa täten voiton +kuolemasta. Ajan kuohuvat hyökyaallot eivät sinua hukuta, vaan kantavat +sinut ijäisyyden sinisille tanhuille. Elä rakasta huvia, nautintoa, vaan +rakasta Jumalaa. Hänessä löydät ijäisen rauhan, joka selvittää elämäsi +kaikki ristiriidat, ja ken siinä vaeltaa ja toimii, on onnellinen. + +XLIX. Kaikki työ, vieläpä pumpulinkin kehrääminen, on ylevää; ainoastaan +työ on ylevää, toistamme ja vakuutamme sen vielä kerran. Samaten on myös +todellinen arvokkuus vaivoin saavutettavissa; ei kenellekään ihmiselle +eikä kenellekään jumalalle ole elämää aijottu paljaaksi levoksi ja +mukavuudeksi. Kaikkien jumalten elämä näyttää meistä ylevän surulliselta +-- loppumattoman taistelun innostus loppumattomia vaikeuksia vastaan. +Korkein uskontomme on "kärsimyksen palvelusta". Ihmisen pojalle ei ole +muuta kruunua tarjona kuin orjantappurakruunu; hän ei sitä mitenkään voi +välttää. + +Nämä totuudet olivat aikoinaan varsin yleisesti tunnetut, niitä +esitettiin sanoin, tahi mikä parempi, jokainen sydän tunsi ne elävästi, +vaistomaisesti. + +Eikö *jumalankieltämisen*, niinkuin sitä sanon, koko kurjuus esiinny +nykyisen sukupolven koko elämässä ja toiminnassa? Sen käsittämätön +elämänfilosofia sisältyy tuohon ainoaan vaatimukseen, että -- ihmisen +tulee olla, niinkuin sanotaan, "onnellinen." Kurjinkin hylkiö, joka +koskaan on ihmishaamussa kulkenut, on varmasti vakuutettu siitä, että +hänellä kaikkien jumalallisten ja inhimillisten lakien mukaan on oikeus +olla "onnellinen." Hänen toiveittensa -- kurjimman hylkiön toiveet! -- +täytyy, muka, ehdottomasti tulla täytetyiksi. Hänen päiviensä -- +kurjimman hylkiön päivät! -- tulee muka olla loppumatonta, tasaista +nautintojen virtaa, jotakin, mikä jumalillekin on mahdotonta. Väärät +profeetat saarnaavat meille: Sinun tulee olla onnellinen; sinun tulee +rakastaa nautintoja ja etsiä niitä. Senpävuoksi kirkuukin kansa: Miksi +emme ole saaneet nautintoja? + +L. Mitä eroa on sillä oletko onnellinen vaiko onneton? Tämä päivä +muuttuu niin nopeasti eiliseksi. Kaikki huomispäivätkin muuttuvat +eilisiksi, ja silloin ei lainkaan ole kysymys "onnesta," vaan jostakin +vallan muusta. Niin, kun surusi ja tuskasi ovat siirtyneet eilisiksi, +muuttuvat ne sinulle iloksi, jos niitä tarkastat säälien omaa itseäsi. +Sinä et sitäpaitse tiedä mimmoinen taivaallinen siunaus ja parantava +voima niissä piilee. Sen tulet kokemaan vasta monen, monen päivän +kuluttua, kun olet tullut viisaammaksi! + +LI. Jos ylevä sielu voitossa ja onnessa tulee kymmenen kertaa +kauniimmaksi, koska se tällöin ikäänkuin sukeltaa sille kuuluvaan omaan +elementtiinsä, niin tulee epäjalo sielu tällöin sensijaan kymmenen, jopa +satakin kertaa rumemmaksi, inhoittavammaksi. Kaikki paheet ja +heikkoudet, joita ihmisessä on, esittää nousukas meille, ikäänkuin olisi +ne aurinkomikroskoopissa suurennettu inhoittaviksi irvikuviksi. + +LII. Niin, ihmisluonne on niin ristiriitainen, että on kaikkina aikoina +tehty havainto, että ylen runsas onni on ihmiselle vaarallisempi kuin +tavallista huonompi onni, ja sadasta ihmisestä, jotka tyynesti kestävät +onnettomuutensa, on tuskin yhtään, joka kykenisi kantamaan vastaavaa +onnea. + +LIII. Kun työpäivä on ohi, kun yö on käsissä, mitä merkitsee silloin +"onni" tahi "onnettomuus" -- ne ovat käsitteitä, jotka *ovat olleet*, +joilla ei *ole* mitään merkitystä. Mitä merkitsee olimmeko onnellisia +kuin ruokaansa sulattava Curtis, kuin nautinnosta tylsynyt +epikurealainen, vaiko onnettomia kuin Job saviastiasiruineen, kuin Byron +giaourinsa keralla? Mutta työmme -- se ei ole ohitse, se ei ole +kadonnut; työmme on jälellä, tahi kaivataan sitä, jollei sitä löydy. +Lyhyt päivä hälisevine varjokuvineen, kurjine kultapaperikruunuineen on +kulunut loppuun; jumalallinen, ikuinen yö tähtikruunuineen, +äänettömyyksineen, totuuksineen on käsissä. Mitä olet sinä tehnyt, mitä +olet saanut aikaan? + +LIV. Kun ihminen on onneton, mitä tulee hänen silloin etupäässä tehdä? +Tuleeko hänen nurista ihmisiä ja kohtaloa vastaan? Tuleeko hänen +kaiuttaa valituksiaan ja vastalauseitaan mailla ja mantereilla? + +Ei suinkaan, pikemmin päinvastoin. Kaikki siveysopit neuvovat häntä +syyttämään -- ei jotakuta henkilöä tahi asiaa, vaan -- itseään. Hänen +täytyy tunnustaa totuus, että hän, jos on onneton, aivan varmaan sitä +ennen on ollut tyhmä ja järjetön. Jos hän uskollisesti olisi totellut +luontoa ja sen lakeja, niin olisi alati lakejaan noudattava luonto +suonut hänelle hedelmiään: menestystä ja onnellisuutta. Mutta hän +seurasikin muita kuin luonnon lakeja ja senvuoksi jättää nyt hänet +luonto, jonka kärsivällisyys on lopussa, avuttomana pulaan ja vastaa +hänen valituksiinsa pontevalla päättäväisyydellä: "Ei! Tällä tiellä et +saavuta onnea. Kulkemasi tie on, niinkuin huomaat, onnettomuuden tie. +Luovu siis siitä!" + + * * * * * + +LV. Taantumisen, rappeutumisen aikoina on alati esitetty ja tullaan +esittämään "valtiojärjestelmiä," uusia teoriioja. Niitä on tavallaan +pidettävä luonnon perkaustyönä, luonnon, joka ei koskaan tee turhaa +työtä, edistysaskeleina. Mutta ei mikään teoriia ole niin luotettava, +kuin väite, että kaikkien teoriiojen, oli ne sitten laadittu miten +vakavasti ja suurella vaivalla tahansa, täytyy jo itsessään olla +puutteellisia, epävarmoja, vieläpä vääriäkin. Tietänethän, että +maailmanavaruus, niinkuin nimikin sanoo, on *ääretön*, *rajaton*. Elä +siis yritäkään loogillisen vatsasi avulla sitä sulattaa; ole päinvastoin +iloinen, jos sinun onnistuu taitavasti laatimalla kaaokseen pilarin +sinne, toisen tänne, estää sitä nielemästä *sinua* itseäsi. Onhan +ilahduttava ja tärkeä edistysaskel sekin, että nuori sukupolvi[1] on +hyljännyt epäuskon peruslauseen: *Mitä tulee minun uskoa?* ja sen sijaan +intohimoisella uskolla pyrkii omistamaan itselleen Rousseaun +evankeliumia. + +[1] Kirjoitettu 1840 luvulla. + +Siunattu on toivo; jo aikojen alussa ennustettiin, että tuhatvuotinen +valtakunta on tuleva, pyhä valtakunta; mutta, huomattava on, ei ole +olemassa mitään huoletonta nautinnon ja rikkauden valtakuntaa, ennenkuin +tämä uusi aikakausi koittaa. Elkää luottako siihen, ystäväni, että +moista ikävöityä laiskurien maata, missä on pelkkää onnea, suopeutta ja +missä pahekin kadottaa rumuutensa, missään on olemassa! Ihminen ei ole +mikään onnellinen luontokappale; hänen nautinnonhimonsa on pohjaton. +Miten voisikaan ihmisparka maailman hurjassa temmellyksessä, missä häntä +lakkaamatta, ijäisesti ahdistetaan, -- en sano: löytää onnea, -- miten +voisikaan hän *elää*, saada tukevan perustan jalkojensa alle, jollei hän +varustautuisi alituisiin ponnistuksiin ja kärsimyksiin! Voi häntä, +jollei hänellä sydämessään ole hurskasta uskoa, jos sana: *velvollisuus* +ei hänelle merkitse mitään! Mitä yllämainittuihin toiveisiin tulee, +johtuvat ne tunteellisuudesta, joka vain romaaneja lukiessa ja +juhlatiloissa kykenee tuntemaan liikutusta eikä kelpaa mihinkään muuhun. +Eikö tämä tunteellisuus olekin tekopyhien puheenparsien kaksoissisar, +jollei se ole aivan samaa kuin ne? Ja eivätkö juuri tekopyhät, tyhjät +lauseparret ole perkeleen _materia prima_ (alkuainetta), jonka avulla +kaikki petollisuus, heikkous ja paheet saavat oikean muotonsa, ja josta +ei voi tulla mitään hyvää, mitään todellista? Sillä tekopyhä puhe on +oikeastaan kaksinkerroin tislattua valetta, valheen korkeampi arvokerta. + +Entä jos kokonainen kansa heittäytyy sen valtaan? Elämä ei ole +viekkaasti mietittyä petosta eikä itsensä pettämistä, se on suuri +totuus: että sinä elät, että sinulla on toiveita ja tarpeita; niitä ei +mikään petos voi tyydyttää ja täyttää, vaan ainoastaan tosiasia, +todellisuus. Luota vain siihen: meidän tulee turvautua todellisuuteen, +joka on joko siunattu tahi kirottu riippuen siitä olemmeko viisaita. + +LVI. Suurta on kaikki, mitä on olemassa, mitä on pelastunut teoriiojen +ja mahdollisuuksien pohjattomista kuiluista ja on olemassa määrättynä, +kieltämättömänä tosiasiana, jonka mukaan ihmiset suuntaavat tahi ovat +suunnanneet elämänsä ja toimintansa. Teemme viisaasti, jos pysymme +siinä, niinkauvan kun se on olemassa; vasta sitten, kun se murtuu +jalkojemme alla, tulee meidän surumielin siitä luopua. Varo itseäsi +vaatimasta ylen pikaisia uudistuksia ja parannuksia! Oletko ajatellut, +miten suuri merkitys tottumuksella on elämässämme, miten kaikki tietomme +ja työmme ihmeellisesti häilyvät tuntemattoman ja mahdottoman +pohjattomien syvyyksien päällä, miten meidän koko olemuksemme on +pohjaton syvyys, jonka yli tottumus on rakentanut kiinteän, kestävän +kuoren? + +LVII. Vapaus? Ihmisen oikea vapaus, sanonet sinä, on siinä, että hän +löytää, tahi pakoitetaan löytämään oikea tie, jota hänen on vaeltaminen; +että hän oppii tahi opetetaan tuntemaan mihin työhön hän todella kykenee +ja sitten saa luvan, kehoitetaan tahi pakoitetaan tähän työhön +ryhtymään. Siinä on hänen todellinen onnellisuutensa, kunniansa, +"vapautensa" ja suurin menestyksensä, ja jollei *tämä* ole vapautta, +niin en ainakaan minä muunlaisesta vapaudesta pidä lukua. Sinä et +suinkaan salline ihmisen, joka nähtävästi on mielipuoli, hypätä +pohjattomaan syvyyteen? Sinä loukkaat hänen vapauttaan, sinä, joka olet +täysijärkinen, ja estät häntä syöksymästä surman suuhun, vaikka sinun +täytyisikin panna hänet köysiin. Jokainen tyhmä, pelkuri ja narrimainen +ihminen on tavallaan tämmöinen mielipuoli ja hänen todellinen vapautensa +olisi siinä, että jokainen viisaampi ja järkevämpi ihminen ehkäisisi +hänet väärältä tieltä ja pakoittaisi hänet kulkemaan oikeaa tietä. Oi, +jos sinä todella olet holhoojani, herrani, suojelijani, piispani tahi +sielunpaimeneni, jos todella olet minua *viisaampi*, ryhtyös silloin +minua ohjaamaan, saakoon sydämesi säälivä vaisto sinut pitämään minusta +huolta, alistaos minut sinulle kuuliaiseksi! Jos sinä tiedät paremmin +kuin minä, mikä on hyvää ja oikeaa, niin -- pyydän sinua Jumalan nimessä +-- pakoita minut sitä tekemään, vaikka sinun täytyisikin turvautua +piiskaan ja käsirautoihin, ennenkuin tottelen; elä salli minun sokeasti +syöksyä syvyyteen! Minulla ei ole mitään hyötyä siitä, että minua +kaikissa sanomalehdissä on sanottu "vapaaksi mieheksi," jos vaellukseni +päättyy kuolemaan ja tuskaan. Oi jospa sanomalehdet sen sijaan olisivat +nimittäneet minua orjaksi, pelkuriksi, narriksi tahi miksi tahansa, ja +osakseni ei olisi tullut kuolema vaan elämä! -- -- -- Käsite "vapaus" +vaatii uusia määritelmiä.... + + * * * * * + +LVIII. Sinun "kunniasi," onneton kuolevainen, missä on kunniasi ja sinä +itsekin viidenkymmenen vuoden kuluttua? Shakespearenkaan maine ei elänyt +200 vuotta kauvemmin; Homeruksen nimi on (osaksi sattuman avulla) elänyt +3000 vuotta; eikö jokainen minä ja jokainen sinä ole jo *ijäisyyden* +verhooma? Lakkaa siis toki kuumeentapaisella kiihkolla hautomasta tuota +kunniaasi ja, ikäänkuin hautova kana viimeisen munansa päällä, +räpyttämästä siipiäsi ja kiukkuisesti sähisemästä, jos joku ihminen +rohkenee tulla, sitä liian lähelle! Elä riitele kanssani, elä vihaa +minua, veljeni; tee munastasi minkä parhaaksi näet ja pidä se Herran +nimessä! Jumala tietää, etten sitä aijo varastaa sinulta, sillä epäilen +pahasti, että se on *tyhjä muna*. + +LIX. On ihmisiä, joille jumalat armossaan suovat kunniaa, mutta paljoa +useammin he sen antavat vihassaan -- kiroukseksi ja myrkyksi, sillä se +häiritsee ja turmelee ihmisen koko sisällisen terveyden ja saa hänet +huumauksiin ja raivokkaasti hyppimään, kuten olisi taranteli häntä +pistänyt, kunnes -- pyhimyksen loistekehä hänestä häipyy. Mitenkähän +todella moni kuuluisa mies sekä moni kuuluisa nais-raukka +päättäisivätkään päivänsä, jollei kuolema kesken kaikkea lopettaisi +"kuuluisuutta," tahi yhteiskunta ja yleisö eivät olisi niin sokaistuja, +niin tyhmiä -- silloin moni odottamaton, aiheeton kuuluisuus vaipuisi +odottamattomaan, aiheettomaan unhoitukseen -- koko "kunnia" luhistuisi +kokoon, mikä tietysti tekisi sangen kipeätä, mutta olisi myös sangen +terveellistä. + +LX. Ystäväni, kaikki kuuluisuus ja kaikki maine ovat kovin +lyhyt-ikäisiä, narrimaisia ja valheellisia. Vain oikea *työ* yksin ja +uskollisesti suoritettu velvollisuus, vain ne ovat ijäisiä, niinkuin +kaikkivaltias maailman Luoja ja kaiken alku itsekin. + +LXI. Sinun "voittosi"? Mies-parka, missä on sinun voittosi? Jos asiasi +ei ole oikea, et ole voittanut, vaikka riemunuotiot roihuisivat +pohjoisesta hamaan etelään, ja kirkonkellot pauhaisivat ja +sanomalehdentoimittajat kyhäisivät "johtavia" kunniaksesi ja vaikka tuo +*oikea* asia olisi ikäänkuin ikipäiviksi kätketty kuolevaisten silmiltä +ja masennettuna maahan poljettu. Voittosi? Muutaman vuoden kuluttua olet +pimeässä haudassa hengetönnä -- kylmänä, jäykkänä, kuurona, silmitönnä, +et enää kuule mitään kellojen soittoa, et näe lukea mitään +sanomalehtikirjoituksia, mitkään ilotulet eivät *sinua* ilahduta. Mitä +on siis moinen voitto! + +LXII. Taivas, "jälkimaailma." -- "Nuo köyhät skotlantilaiset +bonvenantit," virkoin kerran parhaimmalla ranskankielelläni eräälle +ranskalaiselle, "_ils s'en appelaient à_" -- "_à la Posterité_,"[1] +keskeytti hän tahtoen auttaa minua täydentämään lausetta. -- _"Ah +monsieur, non, mille fois non!_[2] He vetosivat ijankaikkiseen Jumalaan, +ei jälkimaailmaan! _C'était differenf_."[3] + +[1] He vetosivat -- jälkimaailmaan. + +[2] Ei, herra, tuhat kertaa ei! + +[3] Siinä oli suuri ero. + + + + +VAIKENEMISEN TAIDOSTA. + + +I. *Vaikeneminen ja vaiteliaisuus*: Niille tulisi meidän rakentaa +alttareja -- jos meidän päivinämme vielä semmoisia rakennettaisiin -- +jotta kaikki ihmiset saisivat niitä kunnioittaa. Vaikeneminen on +elementti, jossa suuret asiat kehittyvät ja muodostuvat ja vihdoin +täydellisinä ja majesteetillisina ilmestyvät elämän päivänvaloon, missä +ne tulevat vallitsemaan. Ei yksin Wilhelm Vaitelias, vaan kaikki suuret +miehet, jotka tunnen -- nekin, jotka eivät lainkaan ole olleet +valtioviisaita tahi eteviä sotapäälliköitä, eivät koskaan ole +laverrelleet töistä ja tuumista, joita heillä oli tekeillä. Niin, kun +sinä itse joudut pulaan, kun tunnet itsesi epäröiväksi, ole *vain yksi +ainoa päivä vaiti*, niin huomaat miten paljon selvemmiltä asiasi ja +velvollisuutesi näyttävät huomispäivänä -- miten paljon turhaa ja +kelvotonta nuo uutterat mykät palvelijat lakasevat pois sielustasi, kun +saavat olla rauhassa tunkeilevalta melulta! Kieli on usein, ei niinkuin +muuan ranskalainen on sanonut, ajatusten kätkemistaitoa, vaan ajatusten +täydellistä ehkäisemistä ja tukahduttamista, niin ettei niissä ole +mitään kätkettävää. Myöskin puhe (kieli) on suurenmoista, vaan ei +suurinta. Vanha sveitsiläinen sananparsihan sanoo: *puhuminen on +hopeata, vaikeneminen kultaa*, mutta minä tahtoisin kernaammin sanoa: +*puhuminen on ajallista, vaikeneminen ijäistä*. + +Mehiläiset eivät työskentele muulloin kuin pimeydessä; ajatukset eivät +työskentele paitse äänettömyydessä, ja samaten ei hyvekään ilmene eikä +vaikuta paitse salattuna. Elä anna oikean kätesi tietää, mitä vasen +tekee! Samoin ei sinun tule edes omalle sydämellesikään ilmaista +"salaisuuksia, jotka kaikki tuntevat." Onhan häveliäisyys maaperä, josta +kaikki hyveet, puhdas elämä ja rehellisyys versovat. Samaten kuin +muutkaan kasvit ei hyvekään tahdo menestyä, jolleivat sen juuret ole +kätkössä -- auringon katseilta. Anna auringon siihen paistaa, katso vain +itse salaa sitä, niin saat nähdä, että sen juuret näivettyvät, ettei +ainoakaan kukka ilahduta sinua. Oi ystäväni, missä on rankaiseva käsi, +joka on lyövä maahan röyhkeän ryöstäjän, joka riistää meiltä elämän +ihanimmat kukat taivaallisine väreineen ja tuoksuineen -- ja +vahingoniloisella pilkkanaurulla osottaa meille mustaa multaa, josta +kasvien juuret ovat saaneet ravintonsa? + +II. Niin syvälle ulottuu salaisuuden merkitys olemassa oloomme. Siksipä +ennen vanhaan äänettömyyttä palveltiinkin jumalana, sillä se on kaiken +jumaluuden, ijäisen, yliluonnollisen alkuaine, samalla sekä lähde että +valtameri, mistä kaikki alkaa ja mihin se päättyy. + +Samassa merkityksessä ovat myös runoilijat sepittäneet "ylistyslauluja +yölle," ikäänkuin yö olisi päivää jalompi, ikäänkuin ei päivä olisikaan +mitään muuta kuin mitätön, kirjava huntu, joka aika ajoin levitetään yön +äärettömään helmaan peittämään meiltä sen läpikuultavia, ijäisiä +syvyyksiä. He ovat ylistäneet myös vaikenemista, ikäänkuin olisi se +kaiken sopusoinnun ylevä sisällys ja loppusumma, sekä kuolema -- se mitä +me kuolevaiset siksi nimitämme -- todellisuudessa kaiken elämän alku. + +Moisissa vertauksissa, sillä näkymätöntähän voidaan esittää vain +vertauksissa, ovat ihmiset taipuvia esittämään ja etsimään suuria +totuuksia -- ja kuitenkin ovat useimmat meidän päivinämme melkein +kokonaan unhoittaneet totuuden. Mutta totuus pysyy silti ijäisesti +totuutena ja ijäisesti tärkeänä, ja aikanaan on se jälleen uusina +vertauksina teroittuva ihmisten sydämiin. + +III. Jos sinulla on silmät ja sielu, niin katsele tätä +käsittämättömyyden suurta, rajatonta valtakuntaa, sen meluavia ilmiöitä, +häiriöitä ja ajan raivokkaita vesipyörteitä. Etkö huomaa siinä +vaikenevaa, mutta ijäistä vanhurskautta ja kauneutta, jotka ovatkin sen +ainoa todellisuus ja lopullisesti sitä vallitseva voima? Tämä ei ole +tyhjä lauseparsi, vaan tosiasia. Kaikille eläville olennoille tunnettu +painovoima ei ole varmempi tosiasia kuin tämä sisällinen totuus, jonka +jokaisen ihmisen tulisi tuntea. + +IV. Jos asiata oikealla tavalla punnitsemme, täytyy meidän myöntää, että +turha jaarittelu on kaiken tyhjyyden, puolinaisuuden ja epäuskon alku; +se on suotuisa maaperä kaikenlaatuisille vahingollisille rikkaruohoille, +jotka siinä pian pääsevätkin semmoiseen valtaan, että ne tukahduttavat +ja kuolettavat ihmiselämän kaikki jalommat hedelmät. Se on aikakautemme +yleisimpiä tauteja, jota kaikin keinoin tulisi vastustaa. Tuossa +ikivanhassa säännössä: Varo kieltäsi, sillä siitä syntyy elämäsi virta! +piileekin syvää viisautta, jota nykyaikaan, joka pitää parempana kulkea +pitkin matalikkoja, harvoin enää kuunnellaan. -- Ihminen on itse asiassa +ruumiillistunut sana; sana, jonka hän puhuu, on ihminen itse. Olemmeko +saaneet silmät päähämme *nähdäksemme*, vaiko ainoastaan siksi, että +kuvittelisimme ja väittäisimme että olemme nähneet? Olemmeko saaneet +kielen suuhumme, jotta se totuudenmukaisesti kertoisi mitä olemme +nähneet ja tunnustaaksemme ihmisen toisen ihmisen sieluveljeksi, vaiko +ainoastaan siksi, että käyttäisimme sitä turhaan ääntelyyn ja +häiritsevään jaaritteluun, jotta siten ikäänkuin pimeyden loihditulla +muurilla estäisimme ihmistä yhtymästä ihmiseen? Sinä, jolla on tuo +ihmeellinen, taivaan luoma elin, kielesi, harkitse tarkasti tätä +seikkaa. Elä puhu, pyydän sinua hartaasti, ennenkuin ajatuksesi +äänettömyydessä on täysin kypsynyt, ennenkuin voit esittää muutakin, +kuin narrimaista, hassua laverrusta. Anna kielesi levätä, kunnes siihen +muodostuu järkevä ajatus, joka sen panee toimintaan. Ajattele mikä +suunnaton merkitys *vaikenemisella* on: se on rajaton, ijäinen; mikään +ajatus ei sitä voi rajoittaa ja -- siitä on sinulle sanomatonta hyötyä! +Lopeta siis tuo kaaokseen kuuluva lavertelu, joka tylsyttää, huumaa oman +sielusi ja johtaa sen itsemurhaan päättyvään häiriötilaan. +Vaikenemisessa piilee voimasi. Puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa; +puhuminen on inhimillistä, vaikeneminen jumalallista. Sinä narri! +luuletko että vaikk'ei ketään ole saapuvilla jaarittelujasi paperille +panemassa, ne silti ovat vahingottomia ja kuolevat nimettömiin? Ei +mitään kuole, ei mitään voi kuolla. Turha, järjetön sana, jonka lausut, +on aikaan kylvetty siemenjyvä, joka on kasvava ijankaikkisesti. + +V. Mitä minuun tulee, niin kunnioitan näinä yleisen äänekkään +jaarittelun aikoina vaikenemista, vaikenevaa sitäkin enemmän. Jokainen +suuri työ suunnitellaan vaieten -- vaieten kulkevat kiertotähdet ikuisia +ratojaan, niin itse jumalatkin vaikenevat! Vieläpä jokapäiväisyys ja +typerä itserakkaus, jos voivat vaieta, pysyä äänettöminä, saavat +verrattain kunnioitusta herättävän ulkonäön! + +VI. Vaikeneminen on suurta: tulisi myös olla suuria, vaikenevia ihmisiä. +Ihanaa on käsittää ja tulla vakuutetuksi siitä, ettei maailmassa mitään +*arvokasta* -- oli se sitten tunnettua tahi tuntematonta -- *voi +kuolla*. Tuntemattoman, hyvän ihmisen elämäntyö on kuin salainen, maan +alla kulkeva vesisuoni, joka kätkettynäkin saa maaperän viheriöimään; se +juoksee yhä edelleen, siihen liittyy toisia, suuria ja pieniä suonia; +vihdoin eräänä päivänä se pulpahtaa näkyviin kirkkaana, tyrehtymättömänä +lähteenä. + +VII. Kirjailijalahjoja, onko sinulla niitä? Elä usko sitä; kieltäydy +semmoista uskomasta! Luonto ei ole sinua määrännyt puhujaksi eikä +kirjailijaksi, vaan -- työhön. Tiedätkö, todellisia kirjailijalahjoja ei +ole ollut kenelläkään -- puhumattakaan kaikesta varjokirjallisuuteen +tuhlatusta ja hukatusta "nerosta" -- jolla ei alkuaan myös ole +taipumusta ja kykyä monin verroin jalompaan: vaikenemiseen. Ole +kernaammin epäilevä mitä kirjallisuuteen tulee. Missä oletkin, niin tee +työtä, tee työtä; missä kätesi löytää tehtävää, niin tee se ihmisen eikä +aaveen kädellä. Se olkoon salainen autuutesi, suuri palkintosi. Käyttäös +vähän sanoja. Vaikene mieluummin, kuin puhut näinä pahoina päivinä, +jolloin ihminen paljon puheen vuoksi epäselvästi kuulee toisen äänen, +jolloin sydämet kaiken jaarittelun keskellä pysyvät toisilleen synkkinä +ja mykkinä. "Sukkeluus" -- ennen kaikkea, oi, elä ole "sukkela": ketään +meistä ei ole rangaistuksen uhalla kielletty olemasta sukkelia; mutta +kauheimman rangaistuksen uhalla on meitä kaikkia velvoitettu olemaan +viisaita ja tosia. + +Nuori ystäväni, joka olet minulle rakas ja tavallaan *tuttukin*, +vaikk'en koskaan ole sinua nähnyt, enkä ikinä tule näkemään -- sinä +voit, mitä ei ole minulle sallittu, oppia jotakin *olemaan* ja +*tekemään*, sen sijaan että puhua lörpöttelisit siitä mitä on tehty ja +on tehtävä. Me vanhat pysymme semmoisina kuin olemmekin emmekä voi +muuttua; te olette toivomme. Isänmaamme ja koko maailman toivo on, että +kerran vielä tulee olemaan miljoonia semmoisia ihmisiä kuin nyt on +aniharvoja. "Terve sinulle; seuratkoon onni askeleitasi." Oppikoon +tulevat sukupolvet paremmin tuntemaan äänettömyyden sekä kaikki mitä on +jaloa, uskollista ja jumalallista, ja uskomattomalla hämmästyksellä ja +säälillä luomaan katseensa meidän aikoihimme takaisin. + +VIII. Kirjallisuuden alalla tulemme kerran vielä siihen, että +kirjailijoille maksetaan sen mukaan, kuinka paljon he *eivät* kirjoita. +Leikki sikseen, eikö tämmöistä sääntöä todella olekin olemassa mitä +kaikkeen kirjoittamiseen ja vielä enemmän mitä puheeseen ja työhön +tulee? Ei se, mitä on maapallon pinnalla, vaan mitä näkymättömänä sen +alla -- juuri ja perusaine -- määrää kaiken arvon. Kaikessa puheessa, +joka todella on kelvollista, piilee sen paras osa -- vaikeneminen. +Vaikeneminen on syvää kuin ijankaikkisuus; puhe on matalaa kuin aika. +Eikö se näytä omituiselta? Voi aikakautta, voi ihmistä, jolle tämä +totuus, yhtä ikivanha kuin maailmakin, on tullut kokonaan vieraaksi! + +IX. Tuhannen vuotta kasvaa tammi vaieten metsässä; vasta tuhantena +vuonna, kun puunhakkaaja tulee kirveineen, kuuluu yksinäisyydessä +äänenkaikua ja tammi ryskeellä kaatuessaan huudahtaa hämmästyksestä. +Miten hiljaa istutettiin maahan tammenterho, jonka harhaileva tuuli toi +mukanaan. Kun tammi varttui, rehoitti ja sai lehtipukunsa -- ne olivat +iloisia merkkitapauksia sen elämässä ei se äänekkäillä ilohuudoilla sitä +julistanut. Ei edes äänetön katselija sitä kiittänyt. Kaikki tämä ei +tapahtunut nopeasti, äänekkäästi, vaan *hiljaisuudessa*; ei tunnin +kuluessa, vaan päivä päivältä, vähitellen; mitä siitä voitiin sanoa? +Päivät ovat toistensa kaltaisia, sekä eilinen että huominen. + +Niin on aina laita: tyhmä huhu ei lavertele siitä, mitä on tehty, vaan +siitä, mikä ei ole onnistunut, mikä on laiminlyöty. Ja historiakin (joka +enemmän tahi vähemmän on vain juoruihin, taruihin perustuvaa) tietää +etupäässä kertoa vain mitättömiä, turhia asioita. Attilan hävitysretki, +"Walther von Habenichts'in" ristiretki, Sicilian verimessu, 30 vuotinen +sota: paljasta syntiä ja kurjuutta kaikkityyni; ei mitään työtä, +ainoastaan työn esteitä ja sortamista. Sillä onhan yllämainittuinakin +aikoina maa joka kevät viheriöinyt, sen sadot ovat kypsyneet; työmiehen +käsi, ajattelijan järki eivät levänneet: siitä syystä on meillä kaikesta +huolimatta tämä ihana, ihailtu, kukoistava maailmamme. Historia-pahanen +kysyköön vain ällistyneenä: miten ihmeellä on *se* voinut syntyä? Varsin +vähän historia siitä tietää, sen sijaan on sillä kyllä selvillä kaikki, +mikä sitä on estänyt ja tahtonut tehdä mahdottomaksi. Tämä on, riippuuko +se sitten välttämättömyydestä vaiko tyhmästä tahdosta, sen tapa, ja tuo +omituinen lause: "Onnellinen on kansa, jonka aikakirjat ovat tyhjät," on +vallan oikeassa. + +X. Näin on kaikkien neron ilmenemistapojen laita, käytettiin niitä +sitten totuuden etsimiseen, tahi sen jakamiseksi muille tahi todellisen +tiedon syventämiseksi. Oikean työn tuntomerkkinä on aina, että se niin +sanoakseni suoritetaan vaistomaisesti, tietämättä; "terveet eivät tiedä +terveydestään, vaan ainoastaan sairaat." + +XI. Viisaus, tuo jumalallinen lahja, jonka jokainen ihmissielu saa +mukaansa maailmaan käyttääkseen sitä parhaansa mukaan, on luonnoltaan +vaitelias. Sitä ei voida käsittää eikä sen ilmauksia, jotka riippuvat +ihmisen muista henkisistä ominaisuuksista, sanoin selvittää; vasta +sitten, kun työ on *täytetty*, voidaan sen vaikutus selvästi nähdä. Ne +eivät ole luonnon ylevät vaistot, vaan halvat, alhaiset vietit, jotka +saattavat ihmisen kiusaukseen sanoin paljastamaan sielunsa salaisuuksia. +Jos hänellä on salaisuus, ovat sanat aina riittämättömät sen +paljastamiseksi. Sanat ainoastaan estävät ja häiritsevät teon todellista +ilmenemistä ja voivat lopullisesti tehdä sen kokonaan mahdottomaksi. Ei +kukaan, joka maailmassa saa suuria aikaan, ole taipuva turhaan +puhelemiseen. Vilhelm Vaitelias puhui parhaiten siten, että vapautti +maansa; Oliver Cromwell ei loistanut kaunopuheliaisuudellaan; Goethe +sanoi, että jos hän aikoi kirjoittaa kirjan, hän ei saanut siitä puhua, +jos mieli teoksen onnistua. + +XII. Ihmistä ja hänen työtään ei arvostella sen mukaan mitä maailma +heistä arvelee; kokonaan toisin on heidän vaikutustaan arvosteltava. +Vaikutus? Hyöty? -- *Tehkäämme* vaan työmme; sen hedelmistä ei meidän +tarvitse huolehtia. Työn hedelmät kypsyvät kyllä itsestään. Oli työn +tuloksena sitten kalifin valtaistuin tahi koko Arabian valloitus, mitä +se merkitsee! On aivan samantekevää, vaikka "kaikki aamu- ja iltalehdet +täyttäisivät palstansa sitä ylistämällä" ja se pantaisiin muistiin +historian (joka tavallaan on sanomalehtien siivilöityä sisällystä) +lehdille tahi vaikk'ei sen tuloksia missään näkyisi; mitä merkitystä +sillä on? Sen varsinaiset hedelmät eivät ole semmoisia. Arabian +kalifinkin arvo ja merkitys riippuvat vain siitä, miten paljon hän on +saanut aikaan. Jollei hän ole hyödyttänyt ihmiskuntaa, sen suurta asiaa +täällä Jumalan maailmassa, niin eivät hänen voittamansa +turkkilaissapelit, kultakolikot, jotka hän sulloi taskuihinsa, melu ja +taistelut, joihin hän antoi aihetta, merkitse ikinä mitään -- hän oli +vain meluava nolla; todellisuudessa ei hän ollut mitään. -- +Kunnioittakaamme *vaikenemisen* suurta valtakuntaa! Sillä on +suunnattomia rikkauksia, joilla tosin emme voi kerskua emmekä niitä +näytellä ihmisille! Mutta useimmiten saamme sieltä lohdutusta näinä +rauhattomina aikoina. + +XIII. Jos korkeammalta kannalta tarkastamme asiata, huomaamme, etteivät +sankariuden ajat koskaan ole tieteellisen siveysopin aikoja. Jos hyvettä +voidaan tieteellisesti selvitellä, niin tulee se itsetietoiseksi, +sairastuu ja alkaa yhä enemmän rappeutua. + +XIV. Sisällisessä, samoinkuin ulkonaisessakin maailmassamme on vain se, +mikä on koneellista, meille selvää, mutta itse voimalähdettä, +elinvoimaa, emme käsitä. Meissä oleva elinvoima asustaa kokonaan sanoin +ilmaistavan ajatuspiirimme ulkopuolella. Elinvoima piilee olemuksemme +hiljaisissa, salaperäisissä syvyyksissä, ja siellä on työ suoritettava, +kun on jotakin *luotava*, eikä koneellisesti valmistettava. Koneellinen +työ on helppoa, mutta arvotonta, luominen on suurta, käsittämätöntä. +Luominen johtuu pyhästä innostuksesta ja täten luotu teos on +jumalallinen lahja. + +Oikean "neron tulee olla salaisuutena omalle itselleenkin;" tämän vanhan +totuuden todisteita näemme kaikilla aloilla, joka päivä. + +XV. Miten totta onkaan, että jokainen työ, minkä ihminen tahi kansa +suorittaa *tietäen* suurta tekevänsä, ei olekaan suuri, vaan pieni. + +XVI. Toistamme siis vielä uudelleen: Suuri, luova ja pysyvä on aina +itselleen salaisuus; ainoastaan vähäpätöinen, hedelmätön ja katoova on +selvillä omasta osallisuudestaan. + +XVII. Me ja ankarimmatkin meistä pidämme aivan luonnollisena, että +kaikilla ihmisillä, jotka ovat tehneet jotakin, on oikeus niin +äänekkäästi kuin suinkin toitottaa työnsä etevyyttä ja kehoittaa yleisöä +palkitsemaan heitä siitä. "Jokainen oma torviniekkansa", tämä on tullut +niin yleiseksi säännöksi, että se melkein alkaa huolettaa. -- Kehu +hattuasi niin äänekkäästi kuin jaksat kiljua! -- Niin, kehu ensin +*totuuden* mukaan, mutta jollei siitä ole apua, niin turvaudu +valheellisiin ylistyksiin -- niin paljon valheellisiin, että ne +täyttävät tarkoituksensa, ei niin valheellisiin, ettei kukaan niitä usko +-- -- -- + +Luonto ei vaadi ketään ihmistä kehumaan työtään, toimiaan eikä -- +hattuteollisuuttaan, niin, luonto kieltää kaikkia ihmisiä sitä +tekemästä. Koko maailmassa ei ole yhtään ihmistä eikä hattutehtailijaa, +joka ei tuntisi tahi olisi tuntenut alentavansa itseään kehumalla +työtään ja etevyyttään ammatissaan. Hänen sisäisin sydämensä kuiskaa +hänelle: "Jätä se vihollistesi tahi ystäviesi toimeksi; antaa heidän +siitä puhua!" Hän tuntee olevansa tyhmä kerskailija, joka nopein askelin +etenee totuudesta valhetta kohti. + +Luonnon lait ovat, minun täytyy se toistaa, ikuiset ja sen hiljaista, +sydämemme syvyydessä kuiskivaa ääntä ei peloittavan rangaistuksen uhalla +saa olla kuulematta. Kukaan yksityinen ihminen ei itseään +vahingoittamatta voi poiketa totuudesta; yhtävähän on täten miljoonan +tahi 27 miljoonan ihmisen laita. Osotettakoon minulle kansa, joka +kauttaaltaan on antautunut tämmöiseen, niin että jokainen sitä tekee, ei +kukaan sitä paheksu, ja minä osotan teille kansan, joka huoletonna +kulkee leveätä tietä omaa turmiotaan kohden. + +XVIII. Autuaat ovat nöyrät, autuaat tietämättömät. On kirjoitettu: "Sinä +haluat suuria asioita? Älä himoitse niitä." Elä, missä olet, mutta -- +elä viisaana, toimekkaana. + + + + +Kirja sisältää otteita seuraavista Carlylen teoksista: + + +Sartor resartus or life and opinions of Herr Teufelsdroeckh. I. 15, 17, +18, 25, 35, 36, 38. II. 3, 4, 6, 7, 17, 30, 32, 38, 45, 47, 50, 53. IV. +3, 12, 18, 43, 44, 45, 46, 48. V. 1. + +Latter days pamphlets. I. 4. II. 21. III. 34. IV. 4. V. 7, 11. + +The history of Friedrich II. III. 10. IV. 20, 25. + +Chartism. I. 8, 19, 33, 37. II. 14, 25, 35, 40. IV. 32. + +Letters and speeches of Oliver Cromwell. II. 48. + +On heroes, hero worship and the heroic in history. I. 13, 34. II. 34, +39, 41, 43, 44, 55. III. 7, 9, 27, 28. V. 12. + +The French revolution, a history. I. 12, 32. II. 5, 15. III. 11. IV. 42, +55, 56. V. 9, 15. + +Critical and miscellaneous essays. I. 20. II. 10. III. 16, 45. V. 6, 8. +18. + +Characteristics. I. 9, 23. II. 60, 74. IV. 14, 15, 16, 30. V. 10, 13, +14, 16. + +Goethe. I. 1, 14. II. 1, 71. III. 21,22,26. IV. 33, 52. + +Voltaire. I. 2. II. 58, 68, 69, 70. III. 34, 35, 44. + +Scott. I. 21, 24, 29. II. 28, 29, 42, 61, 72, 73. V. 2. + +Burns. II. 18. III. 31. IV. 26. + +Diderot. II. 9, 46. IV. 11, 21. + +Jean Paul. II. 27. III. 8, 19. IV. 29. + +Schiller. II. 31. III. 25, 33. + +Novalis. II. 56. IV. 53. + +Mirabeau. III. 3. IV. 23, 59. + +Johnson. II. 20, 23, 24, 66. III. 17, 20. IV. 40, 58. V. 4. + +Cagliostro. IV. 24, 41. + +Kaikki muu on teoksesta: + +The Past and the Present. + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Tee työtä eläkä joudu epätoivoon! +by Thomas Carlyle + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TEE TYÖTÄ ELÄKÄ JOUDU EPÄTOIVOON! *** + +***** This file should be named 16318-8.txt or 16318-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/1/6/3/1/16318/ + +Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and PG +Distributed Proofreaders. + + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/16318-8.zip b/16318-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..90ebbf4 --- /dev/null +++ b/16318-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..cbfad42 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #16318 (https://www.gutenberg.org/ebooks/16318) |