diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 16313-8.txt | 3214 | ||||
| -rw-r--r-- | 16313-8.zip | bin | 0 -> 60461 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 3230 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/16313-8.txt b/16313-8.txt new file mode 100644 index 0000000..b99e953 --- /dev/null +++ b/16313-8.txt @@ -0,0 +1,3214 @@ +The Project Gutenberg EBook of Hovin Inkeri, by Anni Kepplerus + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Hovin Inkeri + Historiallinen kertomus Pohjois-Karjalasta + +Author: Anni Kepplerus + +Release Date: July 16, 2005 [EBook #16313] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HOVIN INKERI *** + + + + +Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm + + + + + + + + +HOVIN INKERI + +HISTORIALLINEN KERTOMUS +POHJOIS-KARJALASTA + + +Kirjoittanut +Anni Kepplerus + + +Ensimmäisen kerran julkaissut +Kustannusosakeyhtiö Otava 1897. + + + + +I. + + +Aurinko paistoi täydeltä terältä ikihonkain yli, jotka siihen aikaan, +jota Suomessa nimitetään »kreivin ajaksi», saivat rauhassa rehottaa +Karjalan sydänmailla. Noin kymmenkunta aseilla ja suurilla eväskonteilla +varustettua miestä samosi eteenpäin korvessa kiertelevää polkua myöten. +Puiden siimeksessä ei heitä helle päässyt kovin rasittamaan, sen huomasi +heidän reippaasta käynnistään ja vilkkaasta keskustelustaan. + +Heidän puheestaan päättäen oli koko matkanteko heille kovasti +vastenmielistä. Erittäin harmistuneelta näytti eräs lihava, lyhyen +tanakka nuorukainen. Hän siirteli myötäänsä raskasta eväskonttiaan +toiselta olkapäältä toiselle ja arveli, että osattaisiin sitä sotia, kun +tarvis vaatisi, ilman kapteenin opastuksiakin. + +-- Oikein sanottu, Taneli, liitti tähän lähinnä kulkeva kumppani. Ne on +niitä herrain kujeita vaan, talonpoikain kiusaksi keksittyjä. Milläs ne +herrat eläisivät, jos eivät toinen toiselleen tuloja hankkisi? Tästäkin +hyvästä täytyy maksaa kapteenille kaksi äyriä hopearahaa joka talolta. + +-- Hyvä kunhan pääsee muutaman päivän marssimisella, jatkoi kolmas; +mutta kun käy niinkuin Korpivaaran Jaakolle toissa viikolla, niin sitten +sen tietää, että on valtaa vailla. Jaakolta oli näet raudikko laitumelta +kadonnut. Hän haki sitä päiväkaudet ja sai vihdoin eräältä +laukkulaiselta kuulla, että kirjurin renki oli sillä ratsastanut +Nurmeksen rajalle ja jättänyt sen sinne erään talon niitylle, josta taas +oli ottanut parhaimman hevosen ja kiiruhtanut viemään viestiä +herraltansa Nurmeksen kirkonkylään. Jaakko löysi sieltä raudikkonsa, +mutta niin pilalle ajettuna, että tuskin siitä kalua tuleekaan. Kun +Jaakko sitten meni kirjurille valittamaan väärintekoa, ajoi tämä +miehineen hänet pois talostaan ja olipa vielä sivaltanut Jaakkoa aika +lailla selkään hevosruoskalla ja uhannut, että jos vielä uskaltaa ruveta +valittamaan, niin kyllä hän ensi käräjissä näyttää. + +-- Herrat pitäisi ajaa pois koko Suomesta, sanoi taas ensimäinen puhuja. +Sitten ei tarvittaisi maksaa verojakaan. Nyt kuuluu vallesmannin joka +vuosi pitävän antaa kreivin kamreerille kirjalliset luettelot kunkin +viljasta ja karjasta ja niitystä, ja sen mukaan kuuluvat sitten lisäävän +veroja. Petäjäistä on ennenkin syöty, mutta jääneekö tästä lähin +vellijauhojakaan, vai mitä sinä arvelet, Heikki? + +Kumppanit katsahtivat kaikki Heikkiin, ja heidän katseissaan ilmeni +luottamusta ja kunnioitusta. + +Mies, johon toverit noin näyttivät luottavan, ei ollut vanhempi kuin +moni muu joukossa, päinvastoin kuului hän nuorempiin. Paidan hiha, jolla +hän pyyhkäisi hikeä otsaltaan, oli yhtä karkea kuin toisillakin, ja +kooltaan oli hän vain tavallinen; mutta siitä huolimatta olisi syrjästä +katsoja heti tuon joukon nähtyään pitänyt Heikki Sormuista sen +johtajana. Hän ei ollut kaunis, mutta hänen muodossaan kuvastui älyä, +lujuutta ja samalla hyväntahtoisuutta. Tarmoa ja voimaa osoitti koko +hänen olentonsa. Toverit olivat monesti jättäneet yleisten asiain +ratkaisun hänen tehtäväkseen, eikä heidän vielä koskaan ollut tarvinnut +sitä katua. + +Miettivänä oli Heikki kuunnellut kumppanien pakinaa. + +-- Totta on, vastasi hän, että täällä harjoitetaan paljon ilkeyttä ja +tehdään vääryyttä, mutta se ei ole herrain tahto. Eihän nuo, joita me +herroiksi nimitämme, oikeastaan ole muuta kuin herrain palvelijoita. Jos +itse Pietari herra olisi täällä, niin kyllä hän rankaisisi vääryydet ja +panisi pahat palvelijat viralta pois. Mitä verojen kantoon tulee, niin +näkeehän että kreivi harrastaa oikeutta, kun ei anna nylkeä meitä +niinkuin ennen, vaan vaatii verot varoja myöten. + +Taneli murahti vielä jotakin, toiset ääneti jatkoivat kulkuansa. + +Vähitellen alkoi maa käydä alavammaksi, kivikot harvemmiksi. Metsä +muuttui niinikään: kuusia näkyi petäjien asemesta, ja niiden vieressä +vilahteli vaalean viheriöitä lehtipuita. Vankkaa oli tuo metsä: siinä +oli puita, jotka nähtävästi olivat kestäneet vuosisatojen pakkasta ja +paistetta, ne kun olivat toista kyynärää läpimitaten. Metsä sellainen, +joka nykyaikoina olisi tuottanut omistajalleen rikkauden, mutta joka +silloin ei ollut hyvä edes kaskeksikaan, koska noin paksut tyvet olivat +työläitä kaataa. Olipa siinä tien varrella muuan kataja niin suora ja +sorea, että Heikin pisti päähän katkaista se sauvaksi. Hän oli juuri +vetämäisillään puukkoa tupesta, kun yhtäkkiä kuului tuo korven +asukkaille niin tuttu ja samalla niin peloittava ääni, karhun vihellys. +Joka mies kavahti kuuntelemaan ja tarttui vaistomaisesti pyssyynsä. +Tuokion näin seistyänsä, kun ei kuulunut sen enempää, läksivät miehet +hiljalleen astumaan eteenpäin. Taas kuului vihellys, nyt melkein läheltä +ja edestäpäin ikäänkuin oikealta puolen polkua, joka näillä paikoin oli +hyvin mutkikas. + +-- Olisipa yhtä karjan vihollista vähempi, jos tuo meitä vastaan +sattuisi, tuumaili muuan miehistä, jota kumppanit nimittivät Niiloksi. +Hän pysähtyi ja rupesi panemaan latinkia pyssyynsä. Toiset kulkivat +verkalleen eteenpäin tarkasti tähystellen metsää uran oikealla puolella. + +Vähän matkan päähän pysähtyi Heikki Niiloa odottamaan, ja kun muutaman +sylen päässä tieltä taaskin näki hyvän sauvakatajan, rupesi hän sen +tyveä vuolemaan. Pian se oli ohkaiseksi vuoltu, ja nyt hän sen taittaa +rasahutti aikoen ruveta sitä karsimaan. Kun hän siitä ojentihe, kuului +sankan kuusiryhmän juurelta kova risaus; hän katsahti sinnepäin. Siinä, +noin parin sylen päässä, kohosi kontio takajaloilleen ja löi kahta +kämmentä yhteen. + +Heikki oli jättänyt latingissa olevan pyssynsä tien varrelle puuta +vasten pystyyn. Kun ei karhu näyttänyt pitävän kiirettä päälletulolla, +alkoi Heikki hiljalleen väistyä pyssynsä luo. Samassa kuului pamaus. +Niilo oli ehtinyt luo ja ampunut karhua. Hän oli tähdännyt hyvästi. +Kontio päästi hirvittävän mörinän ja koetti, vaikka hoiperrellen, lähetä +vastustajiaan. Silloin laukaisi Heikki pyssynsä. Luoti osui päähän ja +karhu kellahti maahan. Vielä muutama tuskan tempaus, ja korven kuningas +ojentihe suoraksi sammaleiselle vuoteelle. Heikki otti katajan juurelle +pudonneen veitsensä, pisti sen tuppeen ja istuutui mättäälle +levähtämään. + +Sillä välin oli melu palauttanut kumppanit. Riemuhuudolla tervehtivät he +kontion kaatajaa ja nostivat häntä kolmasti niin korkealle kuin heidän +käsivartensa ylettyivät. Sitten he nylkivät karhun, ja Niilo otti sen +ihraa viedäkseen sitä vanhalle Sannalle, joka asui kaupungissa ja joka +osasi keittää voiteita ja parantaa tauteja. + +Vanhan tavan mukaan olisi nyt karhun peijaiset olleet vietettävät; mutta +siihen ei ollut varoja eikä aikaa. Varat oli kolmenkymmenenvuotinen sota +ja mahtavampain kiskomiset vähitellen imeneet kansalta. Ja aikakin oli +vähissä, kun miesten varhain ylihuomenna tuli olla Lieksan kentällä +sotatemppuja harjoittelemassa. + +Kreivi Brahe näet oli antanut käskyn, että kaikki miehet, joita ei +vanhuus, tauti eikä muu semmoinen seikka laillisesti estänyt, olivat +velvolliset kokoontumaan sotaharjoituksia varten Juhannuksen aikana +kolmeksi päiväksi. + +Hetkisen miehet kumminkin levähtivät kontion tappopaikalla. Kontit +laskettiin maahan ja eväät otettiin esille. Mutta ei siinä herkkuja +nautittu. Kalaa oli kaikilla, useimmilla voitakin, mutta harvalla oli +selvää leipää. Kesällä, ennen uutisen joutumista, olikin tavallisesti +näillä Karjalan sydänmaan asukkailla petäjäinen syötävänä, eikä heidän +kuultavan valkoiset hampaansa näyttäneetkään empivän siihen +tarttuessaan. + +Seuraavan päivän iltana, vähän ennen auringon laskua, saapuivat +matkamiehet määräpaikkaansa, johon muualtakin oli kokoontunut paljon +miehiä. + +Kentän vieressä, sen vasemmalla puolella, oli talo. Oli parhaillaan +illallisen aika. Talon emäntä kuljetti juuri vellipataa kodasta +pirttiin, työväki palasi kotiin kasken vierrosta, ja kaksi naista kantoi +joesta vettä saunaan, jossa kylpy odotti. Tarpeen olikin kylpy noille +nokisille kaskenpolttajille, joista toiset väsyneen näköisinä, toiset +ilomielin ja kepein askelin kiiruhtivat saunaa kohti. Pistipä eräs +heistä saunan edustalla tanssiksikin ja vetäisi nokisella sormellaan +mustan juovan toisen vedenkantajan poskelle sanoen, ettei kasva pirakka +nauris, jos ei nauriskasken viertäjä ole hyvällä tuulella. + +Pirtin vieressä pellolla makasi lehmikarja märehtien savun ääressä. +Samuli Lieksanen, joka oli tämän talon omistaja, oli tunnettu +hyväntahtoisuudestaan. Hänen karjansa antimista ja hänen saunastaan sai +osan syrjäinenkin, joka oli sen tarpeessa. Ei ihme, jos matkamiehemme jo +tullessaan mielihyvällä katselivat kotoista näkyä vasemmalla. + +Edessään oli heillä laaja näköala. Lähinnä kenttää oli Pietari Brahen v. +1653 Lieksanjoen suuhun perustama Brahean kaupunki. Tyynenä päilyi sen +takana Mönninselkä, jonka keskellä Törön saarella kasvoi yksinäinen, +tavattoman korkea honka. Kauempana siinti Kinahmo-saaren metsäinen ranta +ja sitten yhä etempänä laajan Pielisen ilta-auringon valossa välkkyvä +pinta. Lehtimetsät ylt'ympärillä loivat lienteyttä tähän maisemaan, +jossa valo ja rauha näkyi vallitsevan. + +Tuo näky haihdutti hetkeksi mielestä kaukaiset sodat ja läheiset +kinastukset. Tyyneys luonnossa loi tyyneyttä mieleenkin. Samuli +Lieksasen pulskaa karjaa katsellessa unohtui, että monesta talosta oli +viimeinenkin lehmä ja hevonen mennyt sotaväen ylläpitämiseksi +määrättyjen verojen suorittamiseen. Unohtui, että voutien ja +veronkantajien ahneus ja laittomat kiskomiset olivat vieneet monelta +kodin ja konnun. + +Brahean silloin vasta vuoden vanha kaupunki oli rakennettu niemelle, +jonka vähäinen Varasjoki erottaa muusta mantereesta. Nientä nimitetään +vieläkin Kaupunkiniemeksi. Sitä rajoittaa itäpuolella Lieksanjoki, +etelä- ja länsipuolella se osa Pielisjärveä, jota sanotaan +Mönninseläksi. Taloja oli kaupungissa vain kymmenkunta, niistä muutamat +hyvinkin pieniä; mutta hauskoilta ne kumminkin näyttivät, kun olivat +ihka uusia ja kahteen riviin asetettuja. Brahean kaupungilla oli siis +yksi katu, ja sillä oli arvattavasti nimikin, mutta siitä ei ole +jälkimaailmalla tietoa. Kadun päässä länsipuolella oli tekeillä talo, +joka näytti muita muhkeammalta. Kadun vastaisessa päässä, jonkun matkaa +taloista, oli hirsikasa. Varasjoen yli vievän sillan kaupungin +puoleisessa päässä oli portti, joka seisoi auki päiväkaudet, ja portin +vieressä pieni hökkeli. + +Tuo pienoinen kaupungin alku herätti tulevaisuuden toiveita, ennusti +edistystä ja vaurastumista, mutta niin ei ajatellut äskeinen tuttavamme +Taneli. + +Karsain silmin hän katseli kaupunkia ja jupisi itsekseen: + +-- Tuossa on taas talonpojille rakentamista ja elättämistä. Tuossa on +käräjäkartano kattoa vailla, tuossa on hirret, joita viime talvena piti +hinata tänne kirkontekoa varten muka, ja tuossa on talo, jossa ottavat +tullia kaupunkiin vietävästä tavarasta, jota meidän on pakko sinne +kuljettaa. Vaan eipä sillä tulliherralla ole kovinkaan pulskaa pirttiä. +Sopineekohan itse siinä suorana seisomaan? + +-- Tulliherra rakastaakin enemmän pitkällään olemista kuin seisomista, +nauroi muuan lähiseutulainen, joka oli kuullut Tanelin sanat. -- Etkö +sinä tunne Jouto-Juoseppia? + +-- Tunnenhan minä hänet. Vai siitä ne nyt ovat herran tekaisseet. Hänhän +se ennen talonpoikana ollessaan näpistelemisellä henkeään elätti ja +väliajat loikoili uunin päällä. Kerran kun hän Aholammin aitasta +maitopyttyä metsään kiidätti, oli käynyt niin hullusti, että hänen oli +täytynyt juosta. Tuo eikö liene ollut ainoa kerta hänen elämässään. +Vasikat olivat näet laukanneet perästä, ja Juoseppi kun luuli takaa +ajettavan, otti vauhtia, niin että lankesi savilätäkköön pyttyineen +päivineen. + +Kaupungissakin työmiehet olivat lopettaneet työnsä ja läksivät kirveet +olalla kävelemään kotejansa kohti. Muuan koira haukahteli väkijoukkoa +kentällä. Tyttönen talutti sokeaa eukkoa kentän poikki kaupunkiin päin. +Kun he olivat joutuneet lähelle siltaa, juoksi siististi puettu, noin +kahdeksanvuotias poika heitä vastaan, kaappasi kourallisen multaa ja +heitti sen vanhuksen sokeita silmiä vasten. Tyttö parkaisi ja vanhus +pyyhki vapisevin käsin mullan kasvoiltaan. Poika juoksi ilkeästi nauraen +kaupunkiin, jonne katosi erääseen taloon. + +-- Kuka tuo poika on? kysyttiin miehissä kentällä. + +-- Simo Hurtta, kuului vastaus. -- Kapteeni on pannut hänen isänsä +sijaisekseen meitä opettamaan; vaan miten käynee opettamisen, kun mies +ei osaa suomea kuin siteeksi. Mistä lienee Virosta kotoisin. Mutta poika +osaa vaikka mitä. Hän on niin viisas kuin itse paholainen ja vielä vähän +viisaampikin ja yhtä ilkeä hän on myös. Hän ennättää joka paikkaan ja +pääsee vaikka läpi seinän, ja minne hän vain pääsee, sieltä pahoja +kuuluu. Laululintusilta hän leikkaa kielet ja laskee linnut sitten +lentoon. + +-- Tietääkö isä poikansa ilkeyksistä? kysyi Heikki. + +-- Kyllä tietää, mutta hän vain nauraa niille, vastasi edellinen +kertoja. + +Katkeralla mielellä miehet sinä iltana levolle menivät noustakseen +hyvissä ajoin harjoituksiin. Kovasti heitä seuraavana aamuna +kävelytettiinkin, kunnes saivat aamiaislomaa. Silloin taas kontit +käsille ja eväät esille. Syötyä asettuivat miehet lepäämään, eikä +viipynyt uni tulemasta heidän silmiinsä. + +Yhtäkkiä melu tulliportilta herätti lähellä, nukkujat. Siellä kaksi +miestä, joilla oli kontit kukkurallaan ruuaksi käypää tavaraa ja +toisella vielä pulska lahna vitaksessa, halusi päästä kaupunkiin, ja +Jouto-Juoseppi heitä siitä esteli, kun eivät tahtoneet tullia maksaa. + +-- No, en anna, en niin mitään, kuului toinen miehistä tiuskaisevan. + +Juoseppi asettui rehevästi hänen eteensä ja huusi minkä jaksoi: + +-- Mutta ruunun puolesta... + +-- Tuossa saat ruunun puolesta, ärjäisi kalan kantaja ja läiskähytti +lahnan pyrstöllä Juoseppia naamaan, niin että suomukset roiskahtelivat +ja tullinkantaja kellahti nurmikolle. + +-- Vaan kun esivalta käskee. Uskallatko vastustaa esivaltaa? huusi +Juoseppi, täyteläinen naamansa punaisena kiukusta, ja kapristi maasta +syöksyäkseen vastustajaansa kohti. Mutta jaloilleen päästyään ei +uskaltanutkaan muuta kuin puristaa nyrkkiä ja pelokkaasti katsella Simo +Hurttaa, joka seisoi siinä kädet housun taskuissa, silmät sirrallaan ja +ilkeä hymy huulilla, niinkuin hänen oli tapansa kun mietti jotakin +konnan kujetta. + +-- Ka, hyvä veli, elähän ole milläsikään, lohdutteli toinen kauppiaista, +veitikkamaisen näköinen nuorukainen. -- Kuules, minä kun palajan +kaupungista, niin annan sinulle oikein kauniita kapakaloja. Ne ovat +kontin pohjalla, niin etten saa niitä käsiin, ennenkuin muu tavara on +myyty; mutta istu tässä portilla, kun me tulemme takaisin, niin kyllä ne +saat aivan varmaan. + +Juosepin puristettu nyrkki laukesi, hän katsoi epäilevästi puhujaan ja +antoi heidän mennä. + +-- Mistä sinä ne kapakalat saat? Eihän meillä niitä ole mukana +kummallakaan, kuiskasi lahnan omistaja. + +-- Niitä näkyy riippuvan Jouto-Juosepin pirtin seinämällä. Kyllä minä ne +saan otetuksi sillä aikaa, kun hän porttia vahtii, virkkoi kumppani. + +Miesten mentyä tunsi tullimies suomusten naamaa haittaavan, jonka vuoksi +hän päätti mennä joelle peseytymään. Joen ranta oli siksi korkea, että +hänen moiselle miehelle kävi kovin vaikeaksi kumartua niin alas, että +sai vettä kädellä nostetuksi. Hullunkurista oli nähdä, miten hän huojui +ja heilui pysytellessään tasapainossa. + +Silloin kaikui hänen korvissaan: -- Nyt käskee takavalta. Ruunun +puolesta, hei! + +Pieni sysäys takaapäin -- ja esivallan edustaja pulahti veteen, +ennenkuin ennätti ääntäkään päästää. Erittäin tyytyväisenä kepposeensa +kiiruhti Simo Hurtta kaupunkiin, lähimäisen talon suojaan. Sieltä nurkan +takaa tirkistelivät hänen kalpeat kasvonsa uteliaina joelle päin. +Onneksi Varasjoki ei ole syvä. Siinä ei ollut vettä kuin miehen +vyötäisiin asti. Hieman räpisteltyään pääsi Juoseppi jaloilleen ja +sitten vasta hän oivalsi, että oli ollut hukkumisen vaarassa, ja alkoi +sentähden surkeasti voivotella. Miehiä kokoontui kentän puoliselle +rannalle, ja sieltä kuului jos joitakin ehdotuksia ja neuvoja, miten +Jouto-Juoseppi olisi joesta nostettava. + +Jo oli Juoseppi päässyt kuiville ja melkein kaikki vesi hänen +vaatteistaan valunut, kun kaupustelijat palasivat kaupungista. Kapakalat +olivat todellakin kontin pohjalla ja sieltä ne siirtyivät tullimiehen +käsiin. Antaja vielä kehui niitä erittäin hyviksi. + +-- Kyllä minulla on sittenkin makuisempia tuolla seinällä kuivumassa, +suurenteli Juoseppi ja kantoi tyytyväisenä lahjat pirttiinsä. Kauppiaat +poistuivat kiireesti. + + * * * * * + +Lieksan kentällä olivat kokouspäivät kuluneet ahkerissa harjoituksissa. +Lomahetkinä olivat kohta alkavat käräjät tavallisena keskustelunaineena. +Vallesmannin, Heikki Tanelinpojan, sanottiin kertoneen, että kreivi +aikoi kysyttää talonpojilta, suostuisivatko he verojensa kantotavan +muuttamiseen ja sen vakinaiseksi panemiseen. Tämä tieto ei ollut +miehille mieleen, sillä he pelkäsivät kaikkia muutoksia. Huhu tiesi myös +kertoa, että kreivi antaisi nuhdella talonpoikia siitä, että eivät +olleet tuoneet riittävästi hirsiä kirkkojen rakentamista varten. Oli +nimittäin käsky rakentaa kaksi kirkkoa, toinen luterilaisille, toinen +kreikkalaisille. Kreivin sanottiin myös aikovan pakottaa kaikkia, jotka +olivat ilmoittauneet kaupungin asujamiksi, pian muuttamaan sinne. Moni +heistä asui näet maalla nauttien kaupunkilaisen oikeuksia. + +Nämä uutiset kulkivat lisättyinä miehestä mieheen ja paisuivat vihdoin +siihen määrään, että saivat mielet kuohuksiin, ja Heikillä oli täysi työ +saada tovereitaan tajuamaan, että nämä muutokset ja määräykset olivat +kaikkien eduksi, vaikka ne nyt näyttivät tuottavan yksityisille +hankaluuksia. + +Oli ehditty viimeisen harjoituspäivän iltaan. Jälestä puolen päivän oli +ollut ampumaharjoitus eräällä aholla. Päällikkö ratsasti polkua myöten +kentälle, jossa hänen tuli julistaa harjoitukset päättyneiksi ja laskea +miehet kotiin. + +Nämä riensivät suoraan viidakon läpi, Niilo ensimäisenä. Hän aikoi juuri +hypätä ojan yli, joka oli kaivettu kentän ympäri, kun hän horjahti ja +kädellään teki torjuvan liikkeen taapäin ikäänkuin varoittaakseen toisia +lähenemästä. Nämä kumminkin tunkeutuivat hänen ympärilleen, vaikka +varoen. Siinä syntyi melua, kuului kiireistä puhetta. + +-- Mikä siellä? + +-- Viikate on heitetty heinikkoon, varsi pajupehkoa vasten, ja se on +katkaissut Niilolta jalan. + +-- Ei ole katkaissut, mutta jalkaterässä on poikkipuolin syvä haava, +aivan luuta myöten, ja siitä vuotaa kovasti verta. + +-- Pitäisi kiiruusti noutaa vanha Sanna. Hän osaa lukea haavan umpeen +tuossa tuokiossa. + +-- Mistäs se Sanna löydetään? + +-- Lieksalassa hän nyt on, selitti eräs poikanen, joka toisten lasten +kanssa oli tullut katsomaan harjoitusten loppua. -- Sinne tuotiin tänä +päivänä Vuoniolahdesta Sannan parannettavaksi vaimo, joka oli taittanut +kätensä. + +Päällikkö oli sillä välin ehtinyt kentälle ja laskeutunut hevosen +selästä. Hän tuli lähemmä ja käski noutamaan Sannaa. + +Kertomuksemme aikaan oli, kuten tiedämme, taikausko aivan yleinen. Jos +ken osasi sitoa vioittuneita jäseniä, parantaa haavoja ja tauteja, +pidettiin häntä loitsijana, s. o. hänen luultiin käyttävän +yliluonnollisia keinoja. Sanna oli äidiltään oppinut parantamaan +luuvikoja ja muita vammoja ja valmistamaan lääkkeitä luonnon antimista. +Siksi hänellä oli suuri loitsijamaine, ja hänen luokseen tulvaili +sairaita läheltä ja kaukaa. + +Kuinka suuresti tarpeellisia tuollaiset »loitsijat» siihen aikaan +olivat, voimme arvata, kun tiedämme lääkäreistä olleen sellaisen +puutteen, että äsken perustettuun Turun yliopistoon ei lääketieteen +professoriksi voitu saada oikeata tohtoria, vaan täytyi ottaa siihen +virkaan eräs vanha ylioppilas. + +Olipa Sannan suureen maineeseen toinenkin syy. Sattui näet joskus, +vaikka ani harvoin, että hän joutui omituiseen mielentilaan, ja siinä +ollessaan hän näki enemmän kuin muut ihmiset. Hän tiesi sanoa, mitä oli +tapahtunut ja mitä tulevaisuudessa tuli tapahtumaan. Mutta maksun edestä +tahi pyytämällä häntä ei saatu ennustamaan. + +Sannaa odotettaessa kannettiin Niilo kentälle. Heikki meni ottamaan +viikatetta maasta. Kun hän sitä kohotti, vilahti nurmen juuressa jotakin +keltaista. Hän katsoi tarkemmin. Se oli pieni, pyöreä esine, melkein +kuin nykyajan raha. Sitä oli luultavasti kannettu nauhassa, koska sen +reunassa oli reikä. Oli siinä kuvakin. Kilpi ja siinä miekka ja ruoska, +ristissä toinen toisensa yli. + +Päällikön kasvot sävähtivat punaisiksi, kun hän näki rahan; mutta hänen +jonkun matkan päässä seisova poikansa kalpeni. Kaikkien katse tähtäsi +noita kahta. Talonpojat heittivät tuimia silmäyksiä isään ja poikaan; +heidän kätensä vavahtelivat. Silloin astui Heikki raha kädessä päällikön +luo, ojensi sen hänelle ja katsoi häntä vakavasti silmiin. Toinen otti +rahan, silmät maahan luotuina. + +Jo saapui Sannakin tyttärensä tyttären, Leenan taluttamana. Lieksalan +emäntä oli mukana. Hän toi vaatteita kääreiksi. Hakumies kantoi +ämpärillä kylmää lähdevettä. + +Sanna istuutui mättäälle ja otti kaulastaan nauhassa riippuvan +aivinaisen pussin ja hyvin pienen puuleilin. Pestyään vikaantuneen jalan +käski hän Leenan kaataa leilissä olevaa nestettä haavaan. Pikku Leena +oli useasti ollut isoäitinsä silmänä ja apulaisena. Hän täytti käskyn +nopeasti, ja veri lakkasi kuin loihdittuna vuotamasta. Sitten otti Sanna +pussista kaksi rasiaa. Toisessa oli rasvan näköistä voidetta. Sillä hän +voiteli koko jalkaterän ja vielä pohkeenkin aina polveen asti. Toinen +rasia oli täynnä hämähäkin verkkoja. Niillä Sanna kääri haavan ja niiden +päälle pantiin sitten Lieksalan emännän tuomat kääreet. + +Suurella tarkkaavaisuudella olivat läsnäolijat seuranneet Sannan joka +liikettä. Siinähän sai kerran omin silmin nähdä tuon kuuluisan noidan +taikatemppuja..... + +Sanaakaan virkkamatta oli vanhus tehnyt tehtävänsä, hellästi ja varoen +kuten äiti sairasta lastaan vaaliessa. Veri oli lakannut vuotamasta. + +Mutta mikä »mahti» sen seisautti, siitä eivät katsojat olleet selvillä. + +Esi-isämme hyvin tunsivat silmän lumousvoiman. He tiesivät, että +ainoalla silmäyksellä saattaa »manata» kivut pois, että katseella voi +»kääntää toisen silmät» niin, että hän näkee olot ja esineet siinä +muodossa, jossa niitä tahdotaan hänelle näyttää. Puhuivatpa he vielä +»pahoista silmistä», jotka panevat lapsen itkemään, karjan kitumaan +j. n. e. + +Tuollainen hypnotiseeraaja eli, niinkuin siihen aikaan sanottiin, +loitsija sai kyllä verenvuodonkin silmänräpäyksessä seisahtumaan +pelkällä katseellaan. Jos siis Sanna olisi ollut näkevä, niin väki hänen +ympärillään olisi oivaltanut asian; mutta vanhuksella oli silmien +sijalla vain syvät kuopat... + +Arvasiko Sanna, mitä ympärillä olijat ajattelivat...? Ei hän ainakaan +näyttänyt siitä välittävän. Tuskinpa hän tiesikään, että oli ihmisiä +ympärillä. + +-- Eikö jo lähdetä, mummo? kysyi pikku Leena. + +Sanna ei vastannut. Hänen suupielensä alkoivat värähdellä. Rinta +kohoili. + +-- Nyt hän taas joutuu haltioihinsa, kuiskasi Lieksalan emäntä. + +Sanna oli kääntänyt kasvonsa Lieksalaan päin ja alkoi matalalla äänellä: + +-- Niin korkeaa .... ja kaikki tuhkana ... vääryydellä koottu ja +verisillä töillä varattu... Tuli sille sijan valmisti ja tuli sen +söi.... + +Sanna pysähtyi. Hän kääntihe toisaalle. Sammuneilla silmillään näytti +hän katselevan ensin likiseutua, sitten yhä kauemmas ja kauemmas. Hänen +muotonsa ilmaisi ääretöntä surua ja kauhua. Katsojat tuskin uskalsivat +hengittääkään. + +Hän jatkoi puhettaan. Sen kestäessä haihtui vähitellen kauhun ilme hänen +kasvoistaan. Synkkä suru lieveni, ja lopulta ilo kirkasti vanhuksen +ryppyisen otsan. + +-- Ei tiedä ihminen, sanoi hän -- mitä toinen päivä tuo tullessaan. Ei +tiedä maan herrat, mitä on päättänyt Herra, joka on kaikkein yli... +Tuosta aikovat kaupunkia... Turhaa... Turhaa...! + +-- Voi noita ryysyisiä ihmishaamuja, joita nälkä kalvaa... Leipää, +leipää! Eikö ole leipää? Nuo kaikki nälkään nääntyvät .... ja hauta +mustana ammottaa ... niin mustana kuin yö... + +-- Verta ... voi, kun on paljon verta, eikä kukaan sido haavoja... Tulta +siellä ja tulta täällä ... ja paleltaa! Tuli ei lämmitä, se ei luo +valoa... Voi, milloinka tämä loppuu...? + +-- Jo vihdoinkin päivä sarastaa....! Veri on kuivunut. Hautojen nurmet +pelloksi kynnetään... Tuli taas lietsoo lämmintä ja valaisee... Sampoa +taotaan Karjalassa. Vasara välähtelee ja alasimelta kipunat +sinkoilevat... Luoja antaa auringon paistaa yli avaran maan, ja +kirkonkellon ääni kaikuu ... kiitosta ja ylistystä...! + + + + +II. + + +Enemmän kuin puoli vuosisataa on kulunut siitä, kun Lieksan kentälle +kokoonnuttiin sotaharjoituksia varten. Moni niistä, jotka sinne +vaelsivat, on jo tehnyt viimeisen matkansa ja päässyt lepoon. + +Tuonen viikate on tällä ajalla korjannut runsaan sadon. Sodat ovat +vaatineet uhrinsa. Niihin on sortunut moni työkykyinen Suomen mies. + +Mutta ne, jotka sota säästi, ja ne, jotka eivät sotilaiksi kelvanneet: +naiset, vanhukset, lapset ja vaivaiset, saivat taistella paljon +tuskallisempaa ja pitkällisempää taistelua kuin sankari sotatanterella. +Oli kova ottelu, jossa kolmannes Suomen kansasta kaatui. Ja vihollinen, +joka armottomasti ahdisti, oli -- nälkä. + +Tuon vihollisen ja sen mukana kulkevien tautien kautta olivat monen +talon asukkaat kuolleet sukupuuttoon. Pellot ja niityt olivat jääneet +metsittymään ja rakennukset lahomaan. Moni pitäjä oli joutunut niin +autioksi, että kirkon ovet suljettiin. + +Jälelle jääneet yhä jatkoivat taistelua. He tekivät työtä toivoen +parempia päiviä. + +Suuresti on muuttunut Lieksan kentän ympäristö. Somaa, pientä Brahean +kaupunkia ei enää ole olemassa. Viholliset polttivat sen v. 1656. +Raunioille on jo ehtinyt koivikko kasvaa. + +On sydäntalvi. Laajalta, niin laajalta kuin silmä kantaa yli suuren +Pielisen pinnan, yli maiden ja metsien, on lumi levittänyt valkean +vaippansa. Kuutamossa hangen pinta välkkyy, ja puiden oksilla kuura +hopeisena kimaltelee. Yön hiljaisuudessa tuntuu kaikki niin autiolta. +Talvinen tähtitaivas vain mahtavana kaareilee yli elottoman seudun. + +Eipä se sentään olekaan aivan eloton! Mahtaa, olla aamupuoli yötä, +koskapahan Lieksalan pirtistä tuli tuikkaa... + +Mutta eihän se olekaan Lieksalan pirtti. Ei näy pirttiä eikä kotaa, ei +saunaa eikä navettaa. Uhkea rakennus seisoo niiden sijalla. Outona +ilmiönä kohoaa se kaksikerroksisena keskellä nälän ja kurjuuden +hävittämää seutua. Sieltä se valo näkyy eräästä yläkerran pienestä +ikkunasta. + +Vielä toisenkin elonmerkin saattaa tarkka silmä huomata kentältä käsin, +kun katsoo luoteeseen päin. Siellä, noin virstan päässä metsän laidasta, +kohoaa puiden latvojen välistä savukiemura selkeää taivasta kohti. + +Talo se on sielläkin, vaikka ei niin muhkea kuin Lieksalan pirtin +paikalla. Onhan tavallinen talonpoikaistalo vain. Kaksi isoa pirttiä, +niiden välillä porstua ja porstuan pohjassa kaksi kamaria. + +Toinen pirtti lämpiää parhaillaan. Siellä kaksi palvelustyttöä on +leipomisen hommassa. + +-- Kuules, Liisa, kysyi nuorempi heistä heittäen samalla valkoisen +liinan vastikään alustamansa taikinan yli -- muistatko sinä sellaista +aikaa, jolloin kaikki ihmiset arkenakin söivät selvää leipää? + +Toinen, joka paraikaa paalikalla ohenteli piirakan kuorta, nosti tätä +laidasta nähdäkseen, joko se kelpaisi, ja kun huomasi sen liian +paksuksi, alkoi taas innokkaasti pyörittää paalikkaa ja sitten vastasi: + +-- Kuka nyt semmoista muistaisi. Lieneekö niitä semmoisia aikoja +ollutkaan. Mutta pelkkää ruista ja ohraa minä söin ennen niitä suuria +nälkävuosia. Isällä oli mökki tämän talon maalla, ja Rautiais-vainaa oli +hyvä isäntä, melkein yhtä hyvä kuin Sormuinen nyt. Hän ja minun isäni +isä olivat muuttaneet tänne Savosta, kun kaupunki jo oli hävitetty. + +-- No, Heikkiä parempaa isäntää ei varmaan ole maailmassa... Minkälainen +pojasta tulee, kun on niin korkeat koulut käynyt? Tokkohan enää muistaa +syötyään lusikkaakaan nuolla? Minä näin kerran herrain syövän, ja ihan +siposilleen ne heittivät lusikkansa. + +-- Eihän Heikki-isäntä olekaan lähettänyt poikaansa lusikan pesua, vaan +käräjöimistä oppimaan. + +-- Hyvänen aika! Semmoistako oikein oppimaan! No, kun hän alkaa oppiaan +käyttää, niin hukka meidät perii jok'ikisen. Tehtäneekö tämän talon +kivijalkaankin sitten vankikomeroita, jommoisia sanotaan olevan tuolla +majurin hovissa. + +-- Eihän se sillä tavalla käräjää käy kuin ne muut, vaan se käräjöipi +taaksepäin, kaikki entiselleen, oikealle omistajalleen. + +-- No, sehän on toista! Osaako sitä niinkin päin. Sittenpä ehken kaunis +Inkerikin saa takaisin perintönsä.... Mutta kuolleita ei osata käräjöidä +henkiin. Tulee mies meren takaa, vaan ei tule turpeen alta. Ei +Pölkkypuron Matti eikä Lieksalan isäntä enää elvy tälle elämälle.... +Kunpahan tulisi jo tänä talvena, niin sitten se majuri näkisi... + +-- Kylläpä hänen sitten käskisi joutua! Ei ole kuin kaksi viikkoa +kynttilänpäivään, ja se kuuluu jo olevan kevättä... + +Tyttöjen näin pakinoidessa alkoi päivä sarastaa. Kelmeänä kumotti kuu +taivaan rannalla, ja tähti toisensa perästä katosi sinisen harmahtavaan +verhoon. Ihmisiä alkoi liikkua ulkona. Lyhyt talvipäivä oli tarkasti +käytettävä. + +Tuon upean rakennuksen edessä, jota Pirkko oli hoviksi nimittänyt, +seisoi nuori tyttö pidellen suitsista mustaa ratsua, joka levottomasti +kuopi lunta kavioillaan. Tyttö näytti yhtä vähän kuin koko »hovi» +kuuluvan tähän ympäristöön. Hänen tumma koristelematon pukunsa näytti +pulskalta, jopa kallisarvoiseltakin. Lieneekö sen vaikuttanut kantajan +ylpeä ryhti vaiko hänen sorea vartalonsa. Kankaassa ei ainakaan syy +ollut, sillä se oli karkeaa, kotikutoista. Sininen silkkihuivi vain oli +hienointa Persian silkkiä. Oli kai ostettu noilla kuuluisilla Kajaanin +markkinoilla, jonne Arkankelin kautta tuotiin niin paljon muiden maiden +tuotteita sekä Euroopasta että Aasiasta. + +Huivi peitti tytön pään, niin ettei tukkaa näkynyt, mutta vaaleaksi tuli +sitä ajatelleeksi ken kerran oli nähnyt tuon hohtavan valkoisen otsan. +Kasvot olivat harvinaisen kauniit. + +Mutta mikä niissä enemmän veti huomiota puoleensa kuin itse muodon +kauneus, oli niiden omituinen ilme. Niissä kuvastui samalla lapsellinen +vienous ja kokeneen ihmisen vakavuus ja päättäväisyys. Silmissä loisti +lempeä iloisuus; mutta ilonsäteiden keskellä väikkyi surun ilme, joka +herätti sääliä. Hän taputteli hevosta kaulalle. + +-- Lento, Lento, seiso nyt hiljaa! Heti lähdetään. + +Nopeasti hän tarttui satulan nuppuun, asetti toisen jalkansa +jalustimelle ja hyppäsi satulaan. Lento ei käskyä odottanut. Hyvää +vauhtia, ikäänkuin huvikseen vaan se kuljetti kevyttä taakkaansa +Kaupunkinientä kohti. + +Kaupungin raunioille kasvaneessa metsikössä hiihti mies. Hän meni +arvattavasti kalanpyydyksiä kokemaan, koskapahan suuntasi kulkunsa +jäälle päin ja olallaan kantoi tuurassa vasua. + +Hiihtäjä oli näöltään noin 60-vuotias. Hänellä oli kasvoissaan jäykkä, +miltei kova ilme, joka näytti sanovan koko maailmalle: + +-- Mitä minulla on teidän kanssanne tekemistä? Pysykää loitolla minusta. + +Hömötiainen lentää lehahti pihlajaan hänen eteensä. Hän vilkaisi siihen. +Hymy värähti hänen suupielissään ja katse muuttui herttaiseksi. Kaikki +tylyys oli kadonnut hänen kasvoistaan; mutta hetkeksi vain. Seuraavassa +silmänräpäyksessä sai hänen tummaihoinen muotonsa entisen jäykkyytensä. +Lieneekö ihon tummuus ollut aivan luontaista, vai lieneekö siihen ollut +muutakin syytä, sitä oli vaikea arvostella. Puku ainakin näytti +todistavan, ettei sen kantaja pelännyt »puhdasta nokea». Tuo puku oli +muutoin oikein pakkasta sietävä. Nahasta tehty alusta loppuun. Pieksut +tavalliset, mutta housut, lakki, rukkaset ja takki olivat kaikki lampaan +nahasta, villapuoli sisäänpäin ja päällistä vailla. + +Kun hän parhaillaan kiersi erästä kivikasaa, kuului huudahdus. Hän +katsahti ylös. Siinä vähän matkan päässä musta hevonen korskuen kohosi +takajaloilleen. Se oli säikähtänyt tuuralla varustettua nahkapukuista +miestä. Turhaan koetti satulassa istuva nainen sitä hillitä. + +... Nyt se hurjistuneena syöksyy eteenpäin. Silloin tarttuu luja käsi +suitsiin ja pakottaa hevosen pysähtymään. Kummastuneena katsahtaa nainen +auttajaansa, ja hänen kauniit silmänsä näyttävät lausuvan kiitosta jo +ennen kuin huulet ehtivät sitä tehdä. + +Mutta mikä häneen nyt tuli? Mitä hän on nähnyt vieraassa, joka häntä +noin suututtaa tahi säikähyttää? Hän tempaa suitset toisen käsistä, ja +hevonen lähtee laukkaamaan jäätä kohti, niin että lumi tuiskuna tupruaa +sen ympärillä. + +Ällistyneenä jäi hevosen pysäyttäjä katsomaan poistuvaa ratsua ja +naista, joka istui satulassa niin varmasti kuin olisi ollut siihen +valettu. Oliko tuo ihana olento ihminen vai oliko se talven kylmä +haltiatar, joka ratsasti kautta huurteisen valtakuntansa? Mutta nuo +loistavat silmät, nuo hehkuvat posket, eiväthän ne olleet kylmän +näköiset.... Vaan miksi hän ei ollut kiittänyt avusta? Miksi hän oli +pelästynyt? + +Tulokas, joka seisoi siinä ihmeissään, ei suinkaan näyttänyt +pelottavalta. Komea nuorukainen, puku siisti kuin herrasmiehellä, laukku +selässä ja miekka vyöllä. Katse suora ja rehellinen, kenties vähän +liiaksi vakava noin nuorelle miehelle. + +Jo huomasi hän kalastajan. + +-- Hyvää päivää. + +-- Jumal' antakoon. + +-- Ka, Pentti! Terve! Ja herrasmies ojensi kätensä. + +-- Oletko ystävä vai vihollinen? Minä en anna kättä kuin ystävälle. + +-- Etkö sinä, Pentti, tunne Sormulan Tuomasta, jolle olet niin monta +hyvää kalapaikkaa neuvonut? + +-- Tuomasko? Ka, kun olet tullut niin isoksi. Terve! ja mitä kuuluu? + +-- Kuulumiset ovat niin kaukaa, ettei tiedä, onko kaikessa perääkään. + +-- Onko rauha maassa? + +-- Pelkäänpä, että on sodan aatto jo Karjalassakin. + +Pentin muoto taas synkistyi, kun hän viittasi hoviin päin. + +-- Tuosta se talo hävisi. + +-- Mitenkä se hävisi. + +-- Paloi. + +-- Missä on talonväki? + +-- Sikke ja Risto asuvat minun kanssani tuolla takamaalla entisten +sysimiesten pirtissä. + +-- Missä ovat isäntä ja emäntä? + +-- Mullassa. + +Tuomas tunsi vanhastaan Pentin harvapuheiseksi. Hän oli nyt puhunut +tavattoman paljon, ja Tuomas tahtoi jättää hänet rauhaan. Silloin +juolahti hänen mieleensä taannoinen tapaus. + +-- Kuka oli tuo nainen, joka ratsasti jäällä? + +-- Hovin Inkeri. + +-- Vai niin. Hyvästi nyt! Kyllä kohta tapaamme. + +Pentti kiiruhti matikka-avannoille ja Tuomas kotiaan kohti. Pentin sana +»mullassa» kaikui hänen korvissaan. Pentti ei ollut virkkanut sanaakaan +hänen isästään. Entä, jos hänkään ei enää elänyt. + + * * * * * + +Heikki Sormuinen oli vanhoillaankin sama arvossa pidetty mies kuin +nuorena ollessaan. Häntä kohtaan ei oltu uskallettu harjoittaa +laittomuuksia, jotka muutoin näinä laittomuuden aikoina olivat niin +tavallisia. Vaan hän näki toisten kärsivän kauheaa vääryyttä eikä voinut +heitä auttaa, hän kun oli liian vanha lähteäkseen puhumaan heidän +puolestansa. Ja jos olisi lähtenyt, tuskinpa häntä olisi uskottu enemmän +kuin hallituksen määräämiä virkamiehiä. Siksipä oli hän päättänyt +lähettää nuorimman poikansa, Tuomaan, Turkuun kouluun. + +-- En minä sinusta virkamiestä tahdo, oli ukko sanonut pojalle erotessa +-- vaan minä tahdon, että saisit oppia yhtä paljon kuin he ja kykenisit +puhumaan maan valloille meidän talonpoikain puolesta. Kerro heille, +miten täällä väkivalta hallitsee. Ja kun kerran palajat näitä peltoja +kyntämään, niin tuo tullessasi tieto, että laki on turvattoman turva ja +väärintekijän kostaja. + +Tuomas oli ollut poissa kotoa kymmenen vuotta. Hän oli hyvin edistynyt +opin tiellä. Alussa oli tosin ollut vaikeata aivan toisenlaiseen työhön +tottuneelle nuorukaiselle istua päiväkaudet kirjojen ääressä. Kotikuusen +humina oli usein johtunut hänen mieleensä ja siitä karkoittanut kreikan +ja latinan ja vienyt ajatukset kauas Karjalan salomaille. Hän oli +muistanut kotiseutunsa sorrettua kansaa; hän oli ajatellut ahkeraa +talokasta, joka joutui mieron tielle, kun uusi veronkantaja kiskoi verot +toistamiseen samana vuonna. Hän oli muistanut isänsä jäähyväissanat ja +... hän oli taas innolla ryhtynyt työhön. + +Muutamien vuosien kuluttua hän jo saattoi antaa opetusta alottelijoille +ja siten ansaitsi hän sen verran, minkä elatuksekseen tarvitsi. +Ylioppilaaksi tultuaan tutki hän lakitiedettä. Sillä tavoin luuli hän +parhaiten valmistuvansa isänsä määräämää tehtävää varten. + +Tuli sitten aika, jolloin Turussakin alettiin pelätä vihollisen +hyökkäävän maahan. Ylioppilaat harjoittelivat sotapalvelusta varten. Ja +mikäli sotainen innostus kasvoi, sitä laimeammaksi kävi tieteiden +palvelus. Sana »sota» oli kaikkien huulilla. Sotaa pelättiin. Sotaan +valmistauttiin. Tuomaskin oli innolla ottanut osaa sotaharjoituksiin. +Päivä päivältä kasvoi hänessä halu päästä kotipuoleen. + +-- Siellä minua tarvitaan, vanhan isäni luona, jos vihollinen maahan +karkaa, oli hän sanonut kumppaneille hyvästiä heittäessään. + +Joulukuussa 1709 oli hän ratsain lähtenyt Turusta. Rantasalmen +itärajalla oli hänen täytynyt luopua hevosestaan, kun harvaan asutussa +ja puutteenalaisessa maassa oli vaikea saada sille muonaa. Suksilla oli +hän sitten jatkanut matkaansa. + +Kovasti sykki matkamiehen sydän, kun hän hiihtää sujahutti kotipihalle. +Hän asetti sukset pirtin seinää vasten. Työmies kulki pihan poikki. +Tuomas kätteli häntä ja kysyi kuulumiset; mutta sitä, joka painoi hänen +mieltänsä: »vieläkö isä elää?» sitä hän ei kysynyt. Hän astui porstuaan. +Siellä tulikin isä häntä vastaan. + +Paljon oli isällä ja pojalla toisilleen sanomista. Tuomas kertoi sodan +kuulumisista, kahdennentoista Kaarlen voitoista ja tappioista. Hän +kertoi töistään ja toimistaan opintoajallaan. Hän oli käynyt sekä +maaherran että presidentin luona Turussa pyytämässä oikeutta Karjalan +kansalle. + +-- Kun sota on loppunut, ryhdytään toimiin. + +-- Jahka rauha saadaan, niin sitten... oli tullut vastaukseksi. + +-- Niin, rauha, rauha! Oi, jospa saisin kuulla sen sanoman, ennenkuin +silmäni ummistan! huokasi Heikki vanhus. Ja hän alkoi kertoa, miten +näinä kymmenenä vuonna väkivalta oli viettänyt verisiä riemujuhlia. Hän +tiesi mainita töitä niin hirvittäviä, että pöyristytti kuulla niistä +kerrottavan. + +-- Mitenkä semmoinen vankka talo kuin Lieksala saattoi niin lopen +hävitä? kysyi Tuomas. + +-- Vankat olivat aseetkin, joilla siihen iskettiin. Kalman voimat siinä +olivat apulaisena, selitti Heikki. + +-- Muistathan, että majuri Affleck, jota kansan kesken sanotaan Simo +Hurtaksi, sai Lieksan hovin haltuunsa Salomon Engbergin jälkeen. +Arentimaatpa eivät olleet hänen mielestään kylliksi laajat. Hän tahtoi +niihin yhdistää Lieksalan tilukset. Ja Lieksalan talo oli hänelle +alituisena silmätikkuna, sen sijalla kun olisi ollut niin pulska paikka +hovin rakennukselle. + +Siitä on nyt ummelleen seitsemän vuotta, kun eräänä heinäkuun päivänä +majuri Affleck tulla pölähti Lieksalaan. Hän määräsi ainoan kotona +olevan täysi-ikäisen pojan, Samulin, sotaväkeen. Vuotta ennen oli hän +konnan keinoilla saanut vanhimman pojan, Antin, lähtemään +sotapalvelukseen. Eikä hänestä sittemmin ole mitään kuultu. Isäntä pyysi +saada pitää Samulin kotona, kun toinen pojista oli vasta seitsenvuotias, +lupasipa hankkia miehen sijaankin. Mutta siinä ei esteleminen auttanut. +Samulin täytyi lähteä. Ja sille tielle hänkin jäi. + +Samalla oli majuri tahtonut ostaa Lieksalaa ja tarjonnut siitä aivan +mitätöntä hintaa. Mutta Juho oli sanonut pitävänsä maataan rahaa +kalliimpana. + +Kuukautta myöhemmin oli majuri tullut uudestaan ja tahtonut vaihtaa +Lieksalaa erästä taloa vastaan, joka hänellä oli Paltamossa. Siihenkään +ei Juho ollut suostunut, vaan oli sanonut tahtovansa jättää isiensä +konnun perinnöksi lapsilleen. + +-- Sepähän nähdään, oli majuri karjaissut ja paiskannut oven kiinni +lähtiessään. + +Seuraavan päivän iltana, kun Lieksalan isäntä palasi salolta, jossa hän +oli käynyt palohalmettaan katsomassa, tuli majuri kahden rengin kanssa +häntä vastaan. + +-- Tän'iltana ei isännällä ole kiirettä perintötilallensa, sanoi majuri. +-- Miehet, sitokaa hänet! + +Rengit täyttivät käskyn. Sitten komensi majuri toisen rengeistä +kiipeämään nuoreen petäjään ja sitomaan vahvan köyden sen latvaan. +Köydellä taivutettiin petäjän latva alas ja siihen sidottiin Lieksalan +isäntä niin lujaan, ettei voinut liikuttaa kättä eikä jalkaa. Petäjän +annettiin sitten kimmota alalleen ja siitä karsittiin kaikki oksat. + +Alussa oli isäntä aikonut puolustautua, mutta huomattuaan aseelliset +vastustajansa oli hän heittänyt sen aikeen ja ollut aivan vaiti, kunnes +näki ruvettavan puuhun sitomaan. Silloin oli alkanut rukoilla. Affleck +ei ollut vastannut sanaakaan rukouksiin. Vasta sitten, kun hänen uhrinsa +puun latvassa huojui taivaan ja maan välillä, oli hän irvistänyt +pilkallisesti ja huutanut: + +-- Nythän olet oikein juurtunut isiesi kontuun. Koeta pysytellä siinä +niin kauan kuin elät. + +Juho ponnisti epätoivoissaan kaikki voimansa saadakseen nuorat poikki. +Jänteet paisuivat. Kasvot kävivät sinertävän punaisiksi. Silmät +pullistuivat ja suusta pursui vaahto. Mutta nuora ei katkennut. Se vain +viilteli syvään miesparan ruumista. Yölepakoita alkoi lennellä hänen +ympärillään, ja huuhkajan ääni kuului läheisyydestä. + +Lieksalassa ei hätäilty isännän viipymistä. Hän oli lähtiessään ottanut +evästä mukaansa ja sanonut, että jos vilja näyttää kypsyneeltä, niin hän +menee salon perillä olevaan mökkiin hakemaan leikkuuväkeä eikä tule +kotiin, ennenkuin halme on leikattu. + +Seuraavana päivänä olivat Pölkkypuron lapset marjassa. He tiesivät hyvän +vatukon kaukana metsässä ja päättivät mennä sinne kesän viimeisiä +vattuja poimimaan. Vatukkoa lähetessään he kuulivat kummallista +uikutusta. He hiipivät ääntä kohti ja näkivät ihmisen kiikkuvan karsikon +latvassa. Kauhistuneina riensivät he kotiin kertomaan asiata. Sieltä +vietiin sana heti Sormulaan ja Lieksalaan, ja joukolla lähdettiin +ihmettä katsomaan. + +Kun Juho saatiin alas puusta, oli hän puoleksi tunnotonna. Paarilla +hänet kotiin kannettiin. Onneksi ei vanhan Samulin tarvinnut nähdä sitä +surkeutta. Hän oli kuollut vuotta ennen... Juho ei enää tullut +terveeksi. Pölkkypuron Leena, joka niinkuin tiedät, mummovainajaltaan on +oppinut voiteita keittämään, koetti kyllä parastaan, mutta ei siitä +paljon apua ollut. Haavat kyllä paranivat, mutta järki ei tullut +entiselleen. Hengenahdistaja rupesi yhä enemmän vaivaamaan, ja Juho +kuoli sitten joulun aikana. + +Tähän ei majurin vaino loppunut. Hän tahtoi hävittää Lieksalan +perinjuurin, jotta saisi rakentaa hovinsa sen sijalle. + +Laskiaisen aikaan ilmestyi hän taas näille maille. Pelko kulki hänen +mukanaan. Olihan hänestä sanottu jo lapsena, »minne hän vaan pääsee, +sieltä pahoja kuuluu». Eikä ollutkaan pelko turha. + +Muutamana yönä, kun meidän renki meni hevosia katsomaan, näki hän tulen +leimuavan Lieksalassa päin. Me kiiruhdimme kaikki sinne. Ei siellä ollut +muuta tekemistä kuin korjata ihmiset ja eläimet hangelta. Lieksalan +perheestä ei ollut muita lämpimään saatettavia kuin kaksitoistavuotias +Sikke ja seitsenvuotias Risto. Emäntä oli säikähtänyt niin kovasti, kun +kuuli huudon »tuli on irti», että oli kaatunut hengetönnä lattialle. +Tuli jo nuoleksi seiniä, eikä lapsilla ollut muuta neuvoa kuin kantaa +äiti ulos. Taakka oli liian raskas seitsenvuotiaalle. Siitä päivin +rupesi Risto käymään kyttyräselkäiseksi. Sikke sai pahan yskän, kun +puoli alastonna ja avojaloin niin kauan tuli hangessa seisomaan. Eikö se +yskä viene häntä hautaan? Nyt on hän jo vuoteen omana. + +Pirtti ja talli olivat syttyneet yhtaikaa. Pentti oli kiiruhtanut +talliin ja toiset palvelijat navettaan eläimiä pelastamaan. + +Vanha Lieksalan emäntä oli kasvattanut orvoksi jääneen Pentin niinkuin +oman lapsensa, ja nyt tämä palkitsee hyvät työt hänen lastensa lapsille. +Pentti on ollut Sikellä ja Ristolla isänä ja äitinä. Nytkin hän päivät +käy kalalla ja metsästämässä ja yöt valvoo sairaan vuoteen ääressä. + +-- Ja kaiken tämän kurjuuden synnyttäjä on vapaa, on rankaisematta! +huudahti Tuomas. + +-- Niin on vielä, vastasi Heikki -- mutta kuka tietää, miten kauan. +Affleck on hirmutöillään niin kiihottanut mielet, että pieninkin +väärinteko hänen puoleltaan vaikuttaa kuin kipuna tappurakuontalossa. +Yrjö veljesi kävi täällä joulun pyhinä. Hän kertoi nurmekselaisten +olevan valmiina millä hetkellä tahansa nousemaan yhtenä miehenä sortajaa +vastaan. + + * * * * * + +Ensimäisenä arkena läksi Tuomas Pentin pirtille. Oli aamupuoli päivää. +Pakkanen paukahteli pirtin seinissä Tuomaan tarttuessa ovenripaan. Ovi +oli ulkopuolelta linkussa. Tuomas jo mieli kääntyä pois ovelta ... +silloin kuuli hän heikon yskäyksen sisäpuolelta. + +-- Sikke on yksin kotona ja ovi on susien tähden suljettu, arveli hän ja +astui sisään. + +Pirtti lämpisi parhaillaan. Noin puolitoista kyynärää korkealta +lattiasta oli huone täynnä savua. Savukiemurat leijailivat kepeästi +paeten toinen toistaan, ne kohosivat kohti karstaista kattoa ja nousivat +vihdoin patsaana lakeisesta tuulen hajoteltaviksi. + +-- Kuka siellä on? kysyi heikko ääni uunin kupeelta. + +--- Minä, Sormulan Tuomas. Ja tulija meni ääntä kohti näyttäytyäkseen. +Huoneessa oli nähtävästi valvottu pitkiä puhteita, koska oli niin paljon +päreen hiiltä lattialla. Vähän savussa tähysteltyään huomasi Tuomas +uunin kupeella vuoteen ja sen vieressä matalan jakkaran. Sille hän +istuutui, ja kun vähän painoi päätään alaspäin, oli hän savurajan +alapuolella. Nyt hän saattoi nähdä vuoteella lepääjänkin. Sairas oli +ottanut kasvoiltaan karkean, ryysyisen peitteen, jota hän savun tähden +piti siinä uunin lämmitessä. Kasvot olivat kalpeat ja kuihtuneet. Kuka +olisi voinut uskoa, että tämä oli entinen punaposkinen, pyöreäkasvoinen +Lieksalan Sikke. Hän ojensi laihan kätensä. + +-- Hyvää päivää, Sikke! + +-- Jumal' antakoon, Tuomas. + +-- Eikö sinua palella, kun täällä on niin kylmä? kysyi Tuomas. + +-- Ei kovin. Kyllä täällä tulee lämmin, kunhan lakeinen saadaan kiinni. + +Tuli taas yskän kohtaus. Kun se helpotti, jatkoi Sikke puhetta: + +-- Pentti on pyydyksillä ja Risto on ollut monta päivää Pölkkypurolla +Leenan hierottavana. Tänään hänen pitäisi tulla kotiin. + +-- Miten sinä, Sikke, tulet toimeen näin yksin koko pitkät päivät? + +-- Enhän minä ole yksin, kun Risto on kotona ja hovin Inkeri käy melkein +joka päivä ja Pölkkypuron pikku Sannakin tulee, kun vaan pakkaselta +tarkenee. Ne hoitavat minua ja sitten... Annapas minulle vakka tuolta +penkin alta! + +Tuomas toi vakan. + +-- Katso tätä! Sikke otti vakasta vanhaan pumpulihuiviin käärityn kirjan +ja ojensi sen Tuomaalle. Se oli tuo vuonna 1701 painettu suomalainen +virsikirja. + +-- Keneltä tämän olet saanut? + +-- Se on Inkerin kirja. Hän on opettanut Sannaa ja minua lukemaan sitä. +Ja Sanna osaa veisatakin. Hänellä on niin heleä ääni. + +-- Onko Inkeri majurin tytär? kysyi Tuomas vitkastellen, ikäänkuin +peläten myöntävää vastausta. + +-- Ei toki! Voi kun on jano! Tuopissa penkillä olisi maitoa.... + +Tuomas toi maitotuopin. Juotuansa lepäsi sairas kotvasen aikaa. Sitten +jatkoi: + +-- Inkerin äiti kuuluu olevan vähän sukua majurille, ja Inkerin isä on +kerran pelastanut majurin hengen. He ovat ennen olleet hyvin rikkaita; +mutta Inkerin pienenä ollessa on kuningas ottanut heiltä hovit ja maat, +että ei jäänyt kuin yksi pieni talo. Siinä he sitten ovat asuneet, +kunnes Inkerin isä on kuollut. Inkeri on silloin ollut +viisitoistavuotias. Silloin on majuri tullut ja sanonut, että kun ovat +sukua ja kun Inkerin isä on pelastanut hänen henkensä, niin heidän pitää +muuttaa asumaan hänen hoviinsa Kiteelle. Ei leski eikä Inkerikään ole +tahtonut muuttaa; mutta majuri ei ole heittänyt heitä rauhaan, ennenkuin +on saanut heidät muuttamaan. Sitten hän on ottanut heidän karjansa ja +rahansa ja hopeansa. Yhden hevosen on Inkeri vain saanut pitää. Kolme +vuotta Kiteellä asuttuansa on heidän täytynyt muuttaa tänne ja täällä he +ovat olleet jo neljättä vuotta. Inkerin äidin pitäisi täällä hoitaa +taloutta, mutta hän on tullut niin kivulloiseksi, ettei jaksa paljon +mitään. + +-- Nyt sinä et saa puhua enää, Sikke. Sinä väsyt siitä, ja yskä tulee +pahemmaksi, muistutti Tuomas. + +Sillä välin olivat kekäleet uunissa palaneet loppuun. Savu oli +haihtunut. Tuomas veti hiilet uunista, istui vielä vähän aikaa ja pani +sitten lakeisen kiinni. + +-- Kunhan ei Risto nyt tulisi, hätäili Sikke. -- Kuule, Tuomas, jos näet +Riston kotimatkalla niin elä mene häntä puhuttelemaan. Hän luulisi +vieraaksi... + +-- Eikö hän sitten tahdo vieraita puhutella? + +-- Kyllä ... mutta kun sinä näytät vähän herralta... Risto luulee +kaikkia herroja majurin tovereiksi ja hän tulee aina niin kummalliseksi, +kun semmoisia näkee. Hänen päänsä menee sekaisin, ja hän alkaa miettiä +kostoa. + +Tuomas muisti hovin Inkerin käytöksen Kaupunkiniemellä ja sanoi: + +-- Herroja taitavat täällä tervejärkisetkin kammoksua. Hyvästi tällä +kertaa Sikke! + +Sikke oli ollut oikeassa puhuessaan Ristosta. Risto oli kummallinen. +Mitä vanhemmaksi hän tuli ja mitä suuremmaksi kyttyrä kasvoi, sitä +katkerammaksi kävi hänen mielensä. Ensimältä oli hän joskus osoittanut +kiitollisuutta hyväntekijälleen, mutta viime vuosina oli hän käynyt niin +harvapuheiseksi, että siinä voitti itse Pentinkin. Ainoa, joka vielä +joskus sai hänet hymyilemään ja puhumaan muutaman sanan, oli Pölkkypuron +pieni Sanna. Sannalle ei Risto koskaan ollut osoittanut +nurjamielisyyttä. Ja kun Sanna istui Siken vuoteen ääressä ja lauleli, +saattoi Risto tuntikaudet katsoa tuijottaa häneen. + + * * * * * + +Viikot vierivät. Keväinen aurinko valmistelihe taittamaan talven valtaa. +Entisessä sysimiesten pirtissä valmistihe Sikke poislähtöön. Hän +heikkeni päivä päivältä. Ystävät kokivat helpottaa hänen kärsimisiänsä +niin paljon kuin suinkin taisivat. Tuomaskin nähtiin melkein joka päivä +Pentin pienessä pirtissä. Hän toi sairaalle mitä parasta oli Sormulan +ruoka-aitassa. Inkeri toi äitinsä valmistamia lääkkeitä. Yhteinen +rakkauden työ teki näistä molemmista pian ystävykset. Yhdessä he +iloitsivat jokaisesta näennäisestä parantumisesta. Yhdessä surivat, kun +tauti kovasti kouristi. Yhdessä he sitten kotimatkalla tekivät pitkiä +hiihtoretkiä. Kun tuli kierä jää, ratsastivat he pitkin Pielisen +jähmettynyttä pintaa. + +Hanget sulivat. Lieksanjoki loi jääpeitteensä. Koski kohisi entistä +kovemmin, ja aallot loiskivat Kaupunkiniemen rantaa vasten. Kevät oli +tullut. Ei Tuomas eikä Inkerikään milloinkaan ennen ollut huomannut +kevättä niin ihanaksi. Heillä oli kevät sydämessä.... + +Lieksan hovin kartano oli, kuten ennen on mainittu, kaksikerroksinen. +Kivijalka oli korkea, ja siinä oli kellareja. Kansan kesken kulki +puheita, että niitä ei käytetty ainoastaan nauriin ja oluen +säilytyspaikoiksi, vaan että niiden pimeissä komeroissa kitui +ihmisiäkin... Sellaisia, joita majuri tahtoi kaikessa hiljaisuudessa +saada päiviltä pois. + +Alakerrassa ei ollut muita asuinhuoneita kuin iso tupa kummassakin +päässä. Niitä erotti pitkä porstua. Sen pohjassa joen puolella oli kaksi +tilavaa huonetta, joista toista käytettiin jyvä-, toista ruoka-aittana. +Aittojen välillä oli leveä sola, josta ovi vei joen puolelle +karjapihaan. Porstuan sillassa oli luukku, josta mentiin kellareihin. +Vihamiehiä ja varkaita peläten oli Affleck asettanut säilytyshuoneet +asuinhuoneiden väliin. Ruoka-aitan ja metsän puolisen tuvan välillä +johtivat portaat yläkertaan. Tämä oli jaettu samalla tavalla kuin +alakerta, paitsi että siinä oli kaksi asuinhuonetta rinnatusten +kummassakin päässä. Järven puoliset huoneet olivat majuria ja hänen +vieraitaan varten. Metsän puolisissa huoneissa asui Inkeri äitineen. +Yläkerran säilytyshuoneita käytettiin vaate-aitoiksi. + +Yläkerrassa olivat hovin huoneet hyvin hatarat, niin ettei niissä liioin +lämmin pysynyt, kun tuisku seinään soi. Inkerin äiti oli kylmissä +huoneissa saanut taudin, ja jokainen talvi sitä pahensi. Välistä oli hän +vuoteen omana viikkokaudet, ja Inkerin täytyi silloin pitää huolta +taloudesta. + +Kirkas keväinen päivä oli puolessa. Hovin asukkaat olivat äsken syöneet +päivällistä, ja palvelijat viipyivät vielä tuvassa. Inkeri seisoi +vaateaitassa ja punnitsi puupuntarilla jauhoja Pölkkypuron Leenalle. +Tämä oli kehrännyt saran loimia talon tarpeeksi ja sai jauhoissa +palkkansa. + +Silloin kuului komentava ääni alakerrasta: + +-- Jyrki, kanna aseet ja matkalaukku minun huoneeseeni ja anna hevosille +kauroja! + +Inkeri kalpeni, ja Leenalta oli vähällä jauhopussi pudota käsistä. + +Majuri siellä puheli, ja Jyrki, jolle käskyt annettiin, oli hänen +renkinsä ja apulaisensa kaikissa ilkitöissä. Jyrki oli tavattoman +voimakas ja tavattoman julma. Hän oli aina Affleckin mukana sekä kotona +että matkoilla. + +-- Voi, mitähän taas tapahtuu, kun nuo ovat liikkeellä? vaikeroi Leena. + +Jyrki tulla tömisti kapineita kantaen yläkertaan, ja majuri jäi +väentupaan vaatimaan tiliä rengeiltä heidän töistään sitte hänen viime +käyntinsä. Semmoinen oli hänen tapansa. Ja voi sitä, joka tilinteossa +joutui moitteen alaiseksi! + +Seuraavana aamuna nousi Inkeri aikaisin, toimitti taloustyöt ja hoiteli +sairasta äitiään. Sitten hän läksi Sikkeä katsomaan. + +Tämä makasi silmät kiinni. Loppu näytti lähestyvän. Inkeri olisi +mielellään viivähtänyt ystävän kuolinvuoteella, mutta hän ei uskaltanut +nyt, kun majuri oli mailla. + +Tuomas läksi Inkerin kanssa. Kun he olivat tulleet puoliväliin +kotimatkaa, ratsastaa karahutti joku heidän sivuitsensa. Se oli majuri. +Ohi tultuaan pyörähytti hän hevosensa ja tervehti kohteliaasti silmät +sirrallaan ja ilkeä hymy ohuilla huulillaan. Sanaakaan virkkamatta +käänsi hän taas hevosensa ja ratsasti pois. + +Iltapuolella, kun Inkeri istui äitinsä vuoteen ääressä, astui majuri +viereiseen huoneeseen. Äiti siitä säikähti niin, että rupesi vapisemaan, +ja Inkerin piti mennä majuria puhuttelemaan. + +Hänen tuli äitinsä puolesta tehdä tili taloudesta, lehmistä ja +lampaista, kehruuksista ja kankaista. Majuri näytti olevan tyytyväinen +kaikkeen. Hän oli ystävällisen liukas. + +Äkkiä käänsi hän puheen toisaalle. Hän valitti rahvaan +tottelemattomuutta ja viekkautta. Hän moitti heidän törkeitä tapojaan. + +-- Näin eilen, sanoi hän sitten -- sinun seurustelevan erään miehen +kanssa, jonka isällä on ollut suuri vaikutusvoima noihin uppiniskaisiin +ihmisiin. Kansa kuuluu odottavan pojasta isän vertaista. Mutta hän olisi +tyhmä, jos käyttäisi valtaansa samalla tavalla kuin isä. Minä tahtoisin +antaa hänelle hyviä neuvoja. Mutta hänen pitää ensin saada tietää, että +minä olen hänen ystävänsä. Tuommoinen valkea kyyhkynen, kuin sinä, voi +saada suuria aikaan. Houkuttelepas hänet tähän. kyyhkyslakkaan, niin +annan sinulle anteeksi, että annoit rukkaset luutnantille ja kirjurille. + +Inkeri oli punastunut, kun tuli puhe Tuomaasta. Kuullessaan majurin +ehdotuksen oli hän kavahtanut istuimeltaan. -- Tuomas majurin ystävä! Ja +häntäkö verrattiin luutnanttiin ja kirjuriin! Nämä olivat majurin +juomaveikkoja ja kätyrejä. He olivat yhtä julmia ja yhtä rivoja kuin +hänkin; mutta vähemmän lahjakkaina he eivät kyenneet harjoittamaan +vääryyttä niin suuressa määrässä kuin hän. + +Inkeri tiesi, että mainitut miehet olivat tarjonneet Affleckille hyvän +palkinnon, jos tämä hyvällä tai pahalla saisi hänen mielensä muuttumaan. +Hän tiesi myös majurin mieluummin tahtovan antaa hänet kirjurille, sillä +tämä oli luvannut maksaa kaksikymmentä taalaria enemmän kuin toinen. + +-- Niin, jatkoi Affleck -- ei Sormuinen katuisi, jos rupeaisi minun +ystäväkseni. Minä pitäisin teille häät... + +-- Ei ikinä hänestä tule teidän ystäväänne, huudahti Inkeri. + +-- Jos rakastat Sormuista, niin punnitse sanasi! Minä voin tehdä teidät +kumpaisenkin onnettomaksi. + +-- En tiedä suurempaa onnettomuutta kuin joutua väärintekijäin ja +murhamiesten ystäväksi... + +-- Vai sinä uskallat! kähisi Affleck. -- Minä panetan sinut kellarin +ahtaimpaan koppiin... Niin ... kukapa estäisi minua sitä tekemästä...? + +-- Hän, jonka tahdotta ei varpunenkaan putoa maahan, ja ... minun isäni +muisto, vastasi Inkeri, astui äitinsä makuuhuoneeseen ja sulki oven. + +Raivostuneena katsoi majuri hänen jälkeensä. Hän teki liikkeen ikäänkuin +rynnätäkseen ovea kohti, josta Inkeri oli kadonnut. Mutta hän malttoi +mielensä ja jupisi hammasta purren: + +-- Maltahan, ylpeä tyttö! Nöyrästi sinä vielä rukoilet armoa +rakastetullesi. Minä tahdon nähdä sinut polvillasi edessäni, ja jos ei +Sormuisesta tule minun miehiäni, niin ei hän saa elää. + +Suljettuaan oven jäi Inkeri seisomaan kuin kivettyneenä. Vasta sitten +kun hän kuuli majurin paiskaavan kiinni oman huoneensa oven, höltyi +jännitys hänen kasvoissaan. Hän heittäysi polvilleen äitinsä vuoteen +viereen, kietoi käsivartensa äidin kaulaan ja purskahti itkuun. + +-- Lapsi kulta! Ja äiti silitti hellästi tyttärensä vaaleita kiharoita. +-- Älä nyt noin pelkää. -- Ei majuri toki tänne tule. Ja Sormuinen on +mies, joka pitää puolensa. Onhan hänellä koko kansa takanansa. + +-- Voi äiti! Enhän minä pelosta itke... Majuri on vuodattanut myrkkyä +minun onneni maljaan ja on katkeroittanut sen kokonaan. Nyt minun täytyy +välttää Tuomaan seuraa.... Minä en tahdo houkutella häntä tähän taloon! +Minä en tahdo saattaa häntä majurin kanssa tekemisiin. Ja Inkeri itki, +niin että sydän oli pakahtumaisillaan.... + +Seuraava päivä oli sunnuntai. Tuomas käveli metsässä suunnaten kulkunsa +sairaan asuntoa kohti. + +Kun hän läheni pirttiä, kuuli hän sieltä laulua. Hän kiiruhti käyntiään. +Pirtin ovi oli auki. Siitä näki hän Inkerin ja Sannan istuvan tuolla +tutulla matalalla jakkaralla ja veisaavan Inkerin kirjasta. Juhlallisina +kajahtivat sävelet matalassa majassa. Jo kuuli hän sanatkin. + + »Kaikk' enkelit myös kuullaan + Suloisest' laulavan, + Kauniimmast' kuin tääll' luullaan + Rauhaa julistavan. + Kaikk' kuin on Luoja luonut, + Iloitsee iloisest', + Ett' pääsinpäivän suonut + On Jumal' julkisest'», + +veisasivat Sanna ja Inkeri. Vuoteella lepääjä toisti hiljaa +»pääsinpäivä». Sitten hän avasi silmänsä, katsahti ylöspäin, hymyili ja +sulki ne jälleen ja näytti nukkuvan. Hän oli päässyt. Koko hänen +muotonsa näytti hymyilevän. + +Pentti istui vuoteen laidalla pää kumarruksissa. Hän pyyhkäisi karkealla +kädellään kyynelen ahavoittuneelta poskeltaan. Riston ahtaasta rinnasta +kohosi tuon tuostakin syvä huokaus. Kasvot värähtelivät tuskallisesti, +mutta kyyneltä ei kiiltänyt hänen silmässään. Hän ei voinut itkeä. Sen +taidon oli hän unohtanut sinä yönä, jolloin hänen kotinsa paloi poroksi. + +Viimeisen kerran läksivät Tuomas ja Inkeri Siken vuoteen äärestä kotiin. +He olivat vaiti. Kuoleman majesteetillisuus oli vallannut heidän +mielensä. + +Kun he tulivat sille paikalle, jossa majuri oli ratsastanut heidän +sivuitsensa kysyi Tuomas: + +-- Vieläkö majuri on näillä tienoilla? + +Inkeri näytti heräävän kuin unesta. Hän säpsähti. Hänen muotonsa +synkistyi. + +-- Ei, vastasi hän matalalla äänellä. + +-- Milloinka hän tulee taas? + +-- Elokuussa. + +Tuomas rupesi puhumaan muista asioista, mutta Inkeri pysyi ääneti tai +vastasi niin yksikantaan, että keskustelu taas pysähtyi. + +Kun he tulivat tienhaaraan, jossa heidän piti erota, alkoi Inkeri puhua. + +-- Nyt me emme enää saa tavata toisiamme. Sinä et millään muotoa saa +tulla hovissa käymään... Itku tukahutti Inkerin äänen. Mutta Tuomas +huudahti hämmästyneenä: + +-- Mitä sinä sanot? Miksi me emme saisi tavata toisiamme? + +Inkeri koetti voittaa liikutuksensa. + +-- Elä kysy! Elä kysy! Mutta jos Affleck tapaa sinut, niin ole +varovainen. Ja kuule, Tuomas, ethän koskaan unhota sitä asiaa, jota +varten isäsi on sinut kasvattanut... + +Tuomas aikoi vastata, mutta ei ehtinyt. Inkeri ojensi kiireesti kätensä +ja sanoi hätäisesti: + +-- Hyvästi! Muista ettet saa tulla meille ja että sinun pitää varoa +majuria! + +Sitten hän läksi nopein askelin kulkemaan hovia kohti. + + * * * * * + +Mönninselältä ja Lieksanjoesta kohosi usva. Se levisi yli niemen ja +metsän. Se kietoi vaippaansa pellon ensimäiset kuhilaat ja niityn +viimeiset ruot. Se teki tavallista aikaisemmin lopun päivästä. + +Äitinsä sairasvuoteen ääressä istui Inkeri. Pöydällä vuoteen vieressä +paloi talikynttilä. Siinä oli karsi palanut pitkäksi. Inkeri ei sitä +huomannut. Käsityö oli vaipunut helmaan, ja kädet lepäsivät +toimettomina. Hän katsoa tuijotti ulos sumuiseen ilmaan. Noin synkkää +oli hänen elämänsäkin. + +Nyt liikahti äiti. Hän tahtoi kuulla luettavan. Inkeri niisti kynttilän, +otti raamatun ja avasi sen. Hän tiesi äidin lempipaikan ja alkoi: »Ja +Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, ja ei +kuolemata pidä sillen olemaan, eikä itkua, eikä parkua, eikä kipua pidä +sillen olemaan; sillä ne entiset pois menivät.» + +Hän aikoi lukea eteenpäin, mutta pysähtyi äkkiä. Portailta oli kuulunut +sipsuttavia askeleita. -- Olisikohan siellä varkaita? Palvelijat eivät +vielä olleet ehtineet kotiin suoniityltä, jossa viimeiset heinät oli +korjattu. Vähäkuuloinen emäntäpiika oli yksin kotona lehmiä lypsämässä +ja ruokaa laittamassa. + +Inkeri meni toiseen huoneeseen ja asettui ovelle kuuntelemaan. Hän kuuli +majurin huoneessa käytävän ja askelten taas sipsuttavan alas. Oven +raosta välkähti valoa. Inkeri hiipi hiljaa portaita alas, kunnes tuli +niin kauas, että saattoi nähdä, mitä alhaalla tapahtui. + +Avonaisen kellariluukun vieressä seisoi mies avojaloin ja kynttilä +kädessä. Inkeri tunsi hänen jättiläishartiansa takaapäinkin. Jyrki se +oli. Kynttilän valossa näki hän vielä kaksi ihmistä, toisen seisoallaan +ja toisen pitkällään. Edellinen oli majuri, jälkimäistä hän ei tuntenut. +Tuntemattomalla oli kädet ja jalat sidottuna ja kapula suussa. + +Jyrki ojensi majurille kaksi avainta, jotka Inkeri oli nähnyt +riippumassa majurin huoneessa vuoteen yläpuolella. Toinen niistä oli +olutkellarin avain, mutta mihin toinen kuului, sitä ei Inkeri tietänyt. +Kerran oli hän kysynyt sitä vanhalta emäntäpiialta ja saanut +vastaukseksi: + +-- Mitä ne lapset kaikilla tiedoilla! + +Majuri pisti avaimet taskuunsa, ja Jyrki veti saappaat jalkaansa. Sitten +he vetivät yhdessä vangin luukulle. Mies parka ähki tuskallisesti. +Kapula esti häntä ääntä päästämästä, mutta silmät puhuivat. Ne puhuivat +kieltä, joka tunki sydämeen. Inkeri oli vain vilahdukselta nähnyt vangin +katseen. Hänet valtasi ääretön sääli. Hän oli vähällä parkaista poloisen +puolesta... Mutta rääkkääjät eivät säälineet. Potkimalla he sysivät +vangin alas luukusta. Kuului jysäys. Majuri otti kynttilän käteensä ja +laskeusi rengin kera kellariin jatkamaan tointansa. + +Inkeri vapisi niin, että jalat tuskin kantoivat. Seuraavana yönä ei uni +tullut hänen silmiinsä. Hän näki alituisesti rääkätyn miehen haikean +katseen. Ja hän mietti ja mietti, miten voisi pelastaa hänet... + +Inkeriä värisytti, kun hän ajatteli, että hänen piti tavata ja puhutella +majuria. Äiti oli niin heikko, että Inkeri hyvällä syyllä olisi voinut +olla hänen luotaan liikahtamatta, jos ei tuo tilinteko taas olisi +ollut... + +Päivä koitti, mutta majuri ei tullut tiliä vaatimaan. + +Ja mikä oli vielä kummempaa, hän ei sen kuluessakaan virkkanut mitään ei +rengeille eikä piioille. Levottomana käveli hän edestakaisin, läksi +ratsastamaan ja palasi vähän ajan kuluttua. + +-- Nyt on kumma tulossa, kun itse paholainenkin pelkää, sanoi eräs +rengeistä, kun näki majurin taas iltapäivällä lähtevän liikkeelle. + +Majuri ratsasti Sormulaan päin, mutta ei lähestynyt taloa. Metsää sen +ympärillä vain risteili ja joka tien kohdalla tähysteli. Ja tuota oli +hän tehnyt useita kertoja samana päivänä. + +Kotvasen noin samoiltuaan huomasi hän tien polvekkeessa miehen, jonka +hänen tarkka silmänsä heti tunsi Tuomas Sormuiseksi. Majurin silmät +välähtivät. Hänen ohuet huulensa vetäysivät ilkeään hymyyn. Hän ratsasti +tulijaa vastaan, laskeusi hevosen selästä ja tervehti ystävällisesti. + +Liikutetun näköisenä ja väräjävin äänin kertoi hän Inkerin äidin olevan +kuolemaisillaan ja kaikin mokomin tahtovan tavata Tuomasta. +Kuvaillessaan äidin levottomuutta ja tyttären surua osasi hän niin +mainiosti näytellä mitä hellintä osanottoa, että sai kuulijan +luottamuksen heräämään. + +-- Eihän Inkeri voinut aavistaa tämmöistä tapausta, kun hän kielsi minua +hoviin tulemasta, arveli Tuomas itsekseen. Sitten hän kysyi: + +-- Tietääkö Inkeri tästä asiasta? + +-- Itse hän kävi pyytämässä, että lähettäisin teitä noutamaan. Mutta +minä luulin paremmaksi lähteä itse. Kenties palvelija ei olisi voinut +oikein selittää asiaa. Nyt on joka hetki kallis. Ajatelkaapas, jos +tulisitte liian myöhään... Eukko parka ei saisi rauhaa haudassaan, ja +tytär... + +-- Minä tulen heti, jouduttihe Tuomas sanomaan, ja miehet läksivät +kiireesti kulkemaan hovia kohti. + +Päivä oli ollut helteinen. Vielä illan tultuakin tuntui kuumuus +rasittavalta niinkuin tavallisesti ukkosen edellä. Tuomas pyyhkäisi +hikeä otsaltaan astuessaan hovin porstuaan. Siellä tuli Jyrki vastaan. +Majuri iski silmää hänelle. + +-- Sairas nukkuu nyt, ja Inkeri käski vieraan odottaa, kunnes hän herää, +selitti Jyrki. + +-- No, mennään sitten minun huoneeseeni odottamaan. Jyrki, tuo olutta +meille! käski majuri ja alkoi nousta yläkertaan. Tuomas seurasi häntä. + +-- Kunhan sairas ei nukkuisi liian kauan... Isä tulisi levottomaksi, jos +en joutuisi kotiin yöksi... Jospa nyt saisin nähdä Inkerin tai edes +kuulla hänen äänensä, mietti Tuomas. + +Mutta sairaan puolelta ei kuulunut hiiskaustakaan. + +Majuri oli hyvin ystävällinen ja puhelias. Hän kertoi +maanviljelyksestään ja toimistaan Lieksan hovissa. Jyrki asetti kaksi +oluthaarikkaa pöydälle ja loi samalla pikaisen katseen vieraaseen. Tuo +katse toi Tuomaan mieleen -- hän ei osannut tehdä itselleen selkoa, +minkätähden -- Inkerin sanat: »sinun pitää varoa majuria». Ja hän päätti +olla varuillaan. + +Majuri tarttui toiseen oluthaarikkaan ja käski Tuomaan ryyppäämään +toisesta. + +-- Minua ei janota. + +-- Onko minun olueni niin huonoa, ettei se kelpaa muuhun kuin janoa +sammuttamaan, ärjäisi majuri ja paiskasi tuoppinsa pöytään, niin että +sen sisältö läikähti ja vaahtoava olut valui lattialle muodostaen +mutkaisia juovia pitkin pöytälautaa. + +-- Saattaahan se olla hyvääkin, mutta minun ei nyt tee mieleni sitä +maistamaan. Toista asiaa vartenhan minä olen tänne tullut. + +-- Niin ... no ... niin... hoki majuri koettaen tyyntyä. --- Mitä sinä, +Jyrki, siinä seistä lojotat? Laita työkalut kuntoon! Niitä ehken +tarvitaan. + +-- Jo ne ovat kunnossa, sanoi Jyrki ja vetäysi toiseen huoneeseen. + +Majuri alkoi taas puhella samalla liukkaan ystävällisellä tavalla kuin +äsken. Hän vakuutti aina harrastaneensa oikeutta ja rangaisseensa +vääryyttä ja sentähden saaneensa julmurin nimen. Hän valitti, ettei +kansa ymmärtänyt hänen hyvää tarkoitustaan. + +-- Minun isäni ei ollut syntynyt Suomessa, sanoi hän. Siinä luultavasti +on syy, jonka tähden ihmiset täällä eivät minua käsitä ... enkä minä +heitä... Jos minulla olisi toverina ja apulaisena mies, johon he +luottaisivat, niin kyllä heidän silmänsä aukenisivat näkemään, että minä +tarkoitan vain heidän parastansa... Teillä on perintönä isältänne kansan +luottamus yhtä suuressa määrässä kuin minua on kohdannut epäluulo. +Ruvetkaa ystäväkseni! Auttakaa minua! Matkustakaa Nurmekseen sanomaan +veljellenne, että tahdon ruveta hänenkin ystäväkseen... Kuulkaa, huusi +majuri, kun Tuomas tahtoi keskeyttää häntä, kuulkaa, minkä palkinnon +minä teille tarjoon! Te saatte Inkerin vaimoksenne ja tämän hovin +asunnoksenne. + +-- Jos te harrastatte oikeutta ja tarkoitatte hyvää, herra majuri, +vastasi nyt puolestansa vakavasti Tuomas -- niin elkää tarjotko tätä +hovia minulle, vaan hänelle, jolle tämä maapala oikeastaan kuuluu. + +-- Ketä tarkoitatte? + +-- Tarkoitan häntä, jolta te olette ryöstänyt kaikki, isän hoivan ja +äidin lemmen, terveyden ja iloisen elämän siskojen seurassa. Te ette +kaikella mahdillanne voi tehdä kyttyräselkäisestä, synkkämielisestä +Ristosta sitä tervettä, reipasta miestä, joka hänestä ilman teidän +hirmutöitänne olisi tullut. Mutta hänen omaisuutensa te voitte antaa +hänelle takaisin. Tehkää se! Koettakaa, mikäli mahdollista on, +kaikkialla korvata ja sovittaa rikoksianne, niin saatte nähdä, että +Suomen kansa käsittää hyvän tarkoituksenne... Te tarjootte minulle +palkkaa ystävyydestä. Ei minun ystävyyttäni saada ostamalla. Ja mitä +Inkeriin tulee, niin luulen hänen äitinsä kutsuneen minut sitä varten... + +Pilkallinen naurun hohotus keskeytti Tuomaan viimeisen lauseen. Majuri +oli asettunut seisomaan hänen eteensä, kasvot punaisina kiukusta. Hänen +mustat silmänsä leimahtelivat kuin petoeläimen, joka on valmiina +syöksymään saaliinsa kimppuun. + +-- Te huudatte liian kovasti, Tuomas Sormuinen. Jos eivät ovet olisi +niin tarkasti suljetut, saattaisi suloinen Inkeri kuulla sananne ja +tulla jatkamaan saarnaanne. Hän on hyvin rohkea, kun sattuu, liiaksikin +rohkea. Vahinko ettette huoli semmoisesta morsiamesta. No, olkoon +niinkuin tahdotte... Inkerin saa toinen. + +-- Sitä minä en salli! huusi Tuomas ja astui askelen ovelle päin. Minä +menen heti puhuttelemaan.... + +-- Jyrki! Valmis! karjaisi majuri ja tarttui takaapäin Tuomaan molempiin +käsiin. + +Silmänräpäyksessä oli Jyrki paikalla ja työnsi kapulan Tuomaan suuhun. +Kun hän siitä kumartui ottamaan nuoraa lattiasta, tempasihe Tuomas irti +ja juoksi ovea kohti. Se oli lukossa. Kerran vain ennätti hän lyödä +oveen, niin että koko kartano kajahti. Toisen läimäyksen hän antoi +majurille, joka siitä kellahti maahan. + +-- Sinä katala, kähisi majuri nousten seisaalle. Sitten isäntä ja renki +yhdessä kaatoivat Tuomaan ja sitoivat hänen kätensä ja jalkansa. + +Sillä välin oli aurinko mennyt mailleen. Pilviä keräytyi taivaalle. Ilma +oli tukalan painostava. + +-- Sytytä kynttilät! komensi majuri. + +Jyrki otti tulukset taskustaan, iski tulta taulaan ja sytytti kaksi +talikynttilää. + +-- Tuo enemmän olutta! kuului seuraava käsky. + +Ja Jyrki toi olutta. Sitä maistellessa alkoi majurin mieli käydä +iloiseksi. + +-- No, Jyrki, mitäs sanot, kun on jo kaksi lintua häkissä? Kunhan vielä +kaksi saadaan, niin ei kapinasta tule mitään. Ei ne tyhmät talonpojat +mihinkään kykene, kun päälliköt ovat poissa... Missähän Björn viipynee? +Hänen olisi pitänyt tulla jo eilen. Neljän päivän kuluttua me lähdemme. +Jos hän ei siihen ole ehtinyt tulla, niin hän ei tulekaan. Me tapaamme +hänet Kajaanin ja Nurmeksen välisellä tiellä. + +Majurin näin puhetta jatkaessa oli taivas peittynyt pilviin. Salamoita +välähteli tuon tuostakin taivaan rannalla, mutta jyrinää ei vielä +kuulunut. Alakerrassa oli väki mennyt levolle. + +-- Maljasi! huusi majuri rengilleen, joka paraikaa kallisti Tuomaalle +tarjottua tuoppia. Ja hän kulautti omastaan viimeisen pisaran. + +-- Sinä tuot tätä juotavaa niin vähin erin. Hae olutta ämpärillä! Kun +tuommoinen otus saadaan, niin kannattaa juoda peijaisia. + +-- Tännekö tämä heitetään? Jyrki seisoi Tuomaan ääressä. + +-- Eikä heitetä. Herra Sormuinen on vietävä makuuhuoneeseensa. Eiväthän +nuorat jouda jäämään hänen käsiinsä ja jalkoihinsa. Tarvitaanhan niitä +muuhunkin. Tartu kaulukseen, Jyrki! Minä köydestä kannatan jalkapuolta. + +Majuri oli nyt oikein iloisella tuulella. Hän rallatti hiljaa ja +heilutti kuljetettavaansa tahdissa. Suurella mielihyvällä hän sivumennen +lyödä naksahutti Tuomaan jalkoja ovenpieleen. + +Seinänpituisella puupenkillä äitinsä kamarissa makasi Inkeri. Hän ei +ollut riisuutunut. Siihen vaan oli heittäytynyt vähäksi aikaa. Rasittava +ilma oli nähtävästi heikontanut sairasta. Häntä vaivasi alituinen jano, +ja Inkerin täytyi vähän väliä käydä noutamassa vettä kellarista, jossa +hän koki säilyttää sitä kylmänä. Inkeriä kauhistutti joka kerta, kun +hänen täytyi laskeutua sen synkkään holviin. + +-- Olivatko kiduttajat lopettaneet illallisen uhrinsa tuskat, vai +makasiko tämä köysissä ja kapula suussa jossakin kellarin kaukaisessa +komerossa? Onnettoman kohtalo vaivasi Inkeriä unissakin. Hän näki +salaman iskevän kellariin ja katkaisevan köyden, jolla vangin kädet +olivat sidotut. Tämä kurotti kätensä. -- + +-- Tule auttamaan... + +Kova pamaus herätti Inkerin. Rajuilma oli puhkeamaisillaan. + +-- On niin kuuma, kuului äidin ääni vuoteelta. -- Hae kylmää vettä, +Inkeri. + +Inkeri riensi sairaan luo, asetteli päänalusta ja meni sitten vettä +noutamaan. -- + +Kun hän avasi oven, kuuli hän kovaa kuorsaamista rakennuksen vastaisesta +päästä. Jyrki oli kuumuuden vuoksi jättänyt oven auki. + +-- Nyt se on tehtävä, jos milloinkaan, kuiskasi Inkeri. Kiireesti +toimitti hän veden äidille, otti tumman liinan päähänsä, tulukset ja +kynttilän mukaansa ja läksi hiipimään majurin huonetta kohti. + +Ulkona raivosi myrsky. Sade huuhtoi seiniä ja pieniä ikkunaruutuja. +Salamoita singahteli, ja jyrinää kuului yhtä mittaa. Majuri ja hänen +renkinsä vaan nukkuivat ja kuorsasivat kilpaa. + +Jo oli Inkeri ehtinyt sisähuoneeseen, jossa majuri makasi. Salaman +valossa oli hän nähnyt avaimet, jotka riippuivat vuoteen yläpuolella. + +-- Voi kauheata, jos majuri heräisi... Inkeri nousi varpailleen ja +ojentihe nukkujan yli. Mutta vaikka hän kuinka kurotti kättänsä, ei hän +ylettänyt avaimiin. Salaman valossa huomasi hän pöydän päässä tuolin. +Hiljaa siirsi hän sen vuoteen viereen, nousi sille ja sai avaimet +käsiinsä. + +Päästyään majurin huoneesta veti Inkeri syvään henkeä. Hän vapisi, mutta +kellari ei häntä enää kammoksuttanut. Hän riensi sinne. Siellä otti hän +tulukset taskustaan, iski tulta ja sytytti kynttilän. Sitten avasi hän +olutkellarin oven. Ukkonen jyrisi hirvittävästi. Kellarissa synnytti sen +pauke jylhän jyminän. + +Inkeri katseli ympärilleen. Kosteina kiilsivät seinän kivet. Ja tuolla, +suuren tynnörin luona oli ovi... Hitaasti asteli hän sinnepäin. Häntä, +rupesi taas pelottamaan. Hän asetti kynttilän tynnörille ja aikoi avata +ovea. Mutta pelko pidätti kättä. + +-- Mitä kätki tuo ovi? Minne se johti? Hautakammioonko, jonne ihmisiä +elävinä haudattiin? + +Silmänräpäyksen seisoi hän epäröivänä. Ukkonen jyrähti mahtavasti. + +-- Kaikkivaltiaan ääni. Hän, kaikkivaltias Jumala, on myöskin hautojen +Herra. + +Inkeri asetti avaimen lukkoon, väänsi sitä ja työnsi ovea kaikin voimin. + +Ovi oli niin laitettu, että se kimmahti auki odottamattoman nopeasti. +Kellarin pohja sen takana oli jalkaa syvempi kuin toisella puolella. +Inkeri horjahti. Hän olisi pudonnut, jos ei kaksi tukevaa kättä olisi +ottanut häntä vastaan. + +-- Inkeri! huudahti vastaanottaja. + +-- Tuomas! Sinäkö täällä...? Joko majuri on hävittänyt Sormulankin? + +-- Etkö sinä tietänyt, että minut haettiin tähän taloon? + +-- En, en mitään siitä... + +-- Minut on saatu tänne petoksella... On täällä toinenkin. Sipo +Nevalainen Nurmeksesta. + +Inkeri kääntyi katsomaan vierasta. Niin, tuo oli sama mies, jonka +kohtaloon hänen väkisinkin oli täytynyt ottaa osaa. Inkeri kätteli +häntä. + +-- Teitähän minä tulin pelastamaan. Minä näin, kun Teidät sysättiin +kellariin... Jos en minä olisi sitä nähnyt, sanoi Inkeri katsoen +kyynelsilmin Tuomaaseen -- niin olisitte saaneet olla tässä kauheassa +paikassa kuinka kauan.... + +-- Me olisimme saaneet kuolla nälkään. Se on nähtävästi tarkoitus. +Nevalaiselle ei ole annettu ruokaa eikä juomaa sittenkuin hän tänne +heitettiin. + +Inkeriä värisytti. -- Lähdetään pois täältä. + +Hän otti kynttilän käteensä ja Tuomas lukitsi oven. Mennessään kertoi +Tuomas, miten hänet oli houkuteltu hoviin tulemaan ja mitä hän oli +saanut tietää majurin huoneessa. Kun miehet olivat päässeet porstuaan, +sammutti Inkeri tulen ja pani kiinni luukun. + +-- Onko äitisi todella hyvin kipeä? kysyi Tuomas. + +-- On. Hän on hyvin heikko. Luulen, että hän kohta seuraa Sikkeä. Inkeri +hyrähti itkuun. + +-- Elä itke, Inkeri. Tuomaan ääni värähteli myös. -- Ennen kuin +neljännen päivän aamu koittaa, täytyy meidän olla täällä miesjoukolla. +Silloin tulee hirmuvallasta loppu. Sinut ja äitisi vien minä kotiini. +Tulethan sinne? + +-- Tulen.... Jos vaan äiti jaksaa... + +-- Te olette pelastanut henkeni, puuttui nyt Nevalainen puheeseen. -- +Jumala sen teille palkitkoon! Kapina on tekeillä majuria vastaan. Ilman +teidän tointanne olisi se kenties mennyt myttyyn; sillä minulla on +tärkeä sana saatettavana. + +Inkeri avasi ulko-oven. Yö oli pilkkopimeä, ukkonen kävi harvemmin, +mutta vettä tuli tulvanaan. + +-- Ensi kerran kun tavataan, on minun vuoroni pelastaa sinut, sanoi +Tuomas lähtiessään. -- Elä pelkää, jos kahakka syntyisi... Ei sitä kauan +kestä. Hyvästi, Inkeri. + +-- Hyvästi. + +Pimeässä hapuillen oli Inkeri löytänyt tuolin majurin vuoteen vieressä. +Hän oli noussut sille ja asetti juuri avaimia naulaan, kun huone +yhtäkkiä välähti valoisaksi ja jyräys, paljon kovempi entisiä, tärisytti +ikkunoita. Jyrki hypähti vuoteeltaan. + +Inkeri tuskin uskalsi hengittää. Hän seisoi tuolilla ja puristi käsiään +rintaansa vasten. Pimeys ympäröi häntä. Jyrki kuului taas heittäytyvän +tilalleen. Mutta Inkeri ei uskaltanut liikahtaa. Aika tuntui hänestä +äärettömän pitkältä. + +Vihdoin ilmoittivat äänekkäät kuorsaukset, että Jyrki taas nukkui, ja +tyttö uskalsi lähteä pois. + +Sade oli melkein tauonnut. Rajuilma oli lopussa. Äiti näytti nukkuvan. + +-- Pelastetut, hirmuisesta kuolemasta pelastetut! Kiitos Jumalan! + +Ja Inkeri nukkui niin makeasti kuin nukutaan hänen iällään, kun on kova +päivätyö päätetty ja hyvä omatunto päänaluksena. + +Sinä yönä pantiin Sormulassa evästä viidelle miehelle, ja päivän +sarastaessa läksi talosta viisi ratsastajaa kiitämään mikä pitäjän +valtatietä, mikä korvessa kiertelevää polkua myöten. + +Majuri yhä jatkoi ryypiskelemistä. Hän huusi ja loilotteli huoneissaan +yötä päivää. Kolmantena päivänä nukkui hän päivälliseen asti. Noustuaan +hän meni väentupaan. Siellä potkaisi hän talon vanhaa kalastaja-ukkoa, +joka oli ruvennut uunin viereen ruokalevolle, ja löi korvalle +renkipoikaa, joka parhaillaan kantoi täyttä vellivatia eikä sentähden +kyennyt ottamaan lakkia päästään majurin tupaan tullessa. Emäntäpiikaa +hän torui ja sätti kovasti siitä, että tämä käytti renkipoikaa töissään +apunaan. + +-- Syksyllä saat mennä. Tämmöisessä talossa ei tuommoinen vanha +pahannäköinen kutale kelpaa. + +Majuri istuutui lavitsalle pöydän eteen. Hän oli kamalan näköinen, +ryppyinen naama oli harmahtavan keltainen. Mustat, veristävät silmät +mulkoilivat päässä. + +Arkoina seisoivat palvelijat hänen edessään. Toinen toisensa perästä +vaadittiin tilintekoon. Majuri oli erittäin ärtyisä ja tyytymätön +kaikkeen. + +-- Hakekaa Inkeri tänne! huusi majuri, kun toiset olivat valmiit. -- +Huolimaton tyttö; istuu vain siellä kamarissaan ja antaa piikain +varastaa ja laiskoitella. Tuokaa hänet paikalla tänne! + +Emäntäpiika, jonka silmäterä Inkeri oli, läksi hätäisesti häntä +hakemaan. Vähän ajan perästä palasi hän itkien. + +-- Ka, eihän se lapsi parka saata tulla, kun äiti kuolemata tekee. +Hiljaa lisäsi hän: -- Tuleehan se loppu kerran meille kaikille ja sitten +suuri tilinteko. + +Majuri ei virkkanut mitään siihen. Jyrkille hän antoi määräyksiä, sitten +poistui huoneeseensa ja sulki oven. + + * * * * * + +Tuuli huojutti puiden latvoja Lieksan salolla. Se ajeli pilven +hattaroita taivaalla. Kuun viimeinen kannikka väliin valaisi maisemaa, +väliin se peittyi pilviin jättäen seudun öiseen pimeyteen. + +Pentin pieni pirtti ja Sormulan suuret tuvat, jopa saunakin olivat +ahdinkoon asti täynnä aseilla varustettuja miehiä. Niitä oli eilispäivän +kuluessa saapunut läheltä ja kaukaa. Illalla oli ollut suuri neuvottelu +Sormulan pihamaalla. Vielä kerran oli Heikki Sormuisen ääni kuulunut +miesten neuvottelussa. Selkä kumarruksissa, valkea parta valuen +sauvalle, johon hän kahden käden nojasi, oli hän seisonut siinä, ainoa +aikalaisistaan, nuoremman sukupolven ympäröimänä. Ei ollut kuulunut +hiiskaustakaan koko tuossa suuressa miesjoukossa sillä aikaa, kun hän +puhui. Hän oli kehottanut malttiin ja lain kuuliaisuuteen. Lopuksi oli +hän lausunut: + +-- Majuri on yhteiskunnalle vaarallisena henkilönä otettava kiinni ja +pidettävä vankeudessa ja rauhan tultua saatettava laillisen +tuomioistuimen eteen vastaamaan töistään. Muistakaa, te Karjalan miehet, +että kuoleman rangaistus on ainoastaan esivallan toimeenpantava. Joka +siihen työhön ryhtyy omin päinsä, on murhamies. Ja ennen kaikkea, ei +pidä ottaa tulta avuksi. Tuli on armoton apulainen. Se syöpi syyttömän +niinkuin syyllisenkin... Muistakaa, että meidän tulee vastata kaikista +töistämme Jumalan ja ihmisten edessä. + +Heikki tiesi, että tuo väkijoukko, jolle hän puhui, tänne saapuessaan +olisi ollut valmis palasiksi repimään vihatun »Simo Hurtan». Juho +Lieksasen kohtalo ja Lieksalan palo oli taas ollut puheena, ja koston +tuli paloi miesten silmissä. + +Mutta vanhuksen sanat olivat sattuneet. + +-- Kyllä vanha Heikki on oikeassa, kuului sieltä täältä. -- Joutaa elää. +Eihän se raudoissa kellekään pahaa tee. Jaksaahan tuon elättää. + +Oli sentään muutamia, jotka eivät oikein tahtoneet tyytyä tähän tuumaan. +Tyytymättömien joukossa oli myös Yrjö Sormuinen, Heikin Nurmeksessa +asuva poika. + +Loppupäätökseksi tuli kumminkin, että Lieksan hovi valloitetaan ja +majuri otetaan kiinni sekä pannaan rautoihin odottamaan rauhan tuloa ja +tuomiotansa. Jyrki tulee, kahleihin kytkettynä, seuraamaan isäntäänsä. +Toiset palvelijat saavat vapaasti lähteä talosta. Risto ja Pentti saavat +omakseen Lieksan hovin karjoineen ja kaikkine irtaimistoineen. + +Yö oli puolessa. Miehet läksivät liikkeelle. Sormulan pajasärkälle +kokoonnuttiin. Siellä päälliköt, Yrjö Sormuinen ja Sipo Nevalainen, +antoivat määräyksiä. + +Vahvimmat miehet määrättiin asettumaan rannan puoleisen oven eteen. +Siinä odotettiin Jyrkiä tulevaksi, kun hän meni hevosia satuloimaan. +Toisten tuli muodostaa piiri talon ympärille, ettei heidän huomaamattaan +kukaan pääsisi siitä pujahtamaan pois. + +Majuri ei tavallisesti vitkastellut lähtiessään ja hän matkusti +mielellään öiseen aikaan. Se tiedettiin. Siksipä joka silmä tähysteli, +joka korva tarkkaeli, eikö jo liikahdettaisi talossa. + +Mutta ei mitään näkynyt eikä kuulunut. Savun katkua vain tuntui. Se kävi +yhä huomattavammaksi. + +-- Siellä keittävät majurille lähtövelliä, arveli eräs. + +-- Eiköhän lähdetä velliä suolaamaan, tuumaili toinen ja rupesi panemaan +latinkia pyssyynsä. + +Noin puolen tuntia olivat miehet seisseet paikoillaan, kun joukosta +kuului tukahtunut huudahdus. + +-- Kas tuota! Ja huutaja osoitti ylöspäin kartanon seinään. + +Siellä vähän matkan päässä katon rajasta tunki seinästä sakea savu. +Uhkaavana se kohosi kuutamoista taivasta kohti. + +Ällistyneinä katsoivat piirittäjät toisiinsa. + +-- Kuka on sytyttänyt? + +-- Ei, sitä ei ollut kukaan tehnyt. Kukapa sitä olisi tehnytkään... Ja +savun haju oli tullut jo heitä vastaan. + +Ennenkuin miehet ennättivät tointua hämmästyksestään, leimahti tulikin +seinästä. Joukossa syntyi liikettä. + +-- Nouskaa! Talo palaa! huusi Nevalainen ja paiskasi rikki tuvan +ikkunan. + +Unen pöpperössä ja yövaatteissaan kiiruhtivat palvelijat ulos. Mutta +majuria ei näkynyt eikä Jyrkiäkään. + +Heti kun palo huomattiin, oli Tuomas särkenyt kentän puoleisen oven ja +rientänyt yläkertaan vieville portaille. Puoliväliin hän pääsi, mutta ei +etemmä. Siellä jo tuli roihusi vastaan. + +Kauhistuneena riensi hän pois portailta ja saatuaan miehiä avuksi siirsi +kiireesti tikapuut Inkerin ikkunaa vasten. Hän kiipesi ylös, löi rikki +ikkunan ja hyppäsi huoneeseen. + +Kuumuus ja savu tekivät siellä olon tukalaksi. Liekit hulmusivat jo +katon rajalla, ja seinän takaa kuului tulen räiske. + +Inkeri oli hervahtanut lattialle äitinsä vuoteen viereen. Hän oli vielä +hengissä, vaikka tunnotonna. + +Mutta vuoteella lepääjä ei enää hengittänyt. Hän oli arvattavasti +kuollut jo ennen tulen irtipääsyä, koskapahan oli ennättänyt jäähtyä. +Oli kummallista nähdä vainajan rauhallisia, onnellisia kasvoja tässä +hädän ja kauhun keskellä. Hänen lempeille kasvoilleen oli jäänyt ilon +ilme, jota siinä ei oltu nähty moneen vuoteen. »Kyynelet» olivat +»pyyhityt pois».... + +Tuomas nosti Inkerin lattialta ja alkoi taakkoineen varovasti laskeutua +tikapuita myöten. Alas tultua vietiin pyörtynyt joen rannalle, jossa +vilpoinen ilma ja raitis vesi vähitellen saivat hänet tointumaan. + +Tuo aseellinen miesjoukko, joka äsken kulki valloittamaan Lieksan hovia, +sai kokea, että on vähäväkinen ihmislapsi luonnon voimiin verraten. +Syrjästä sai se katsella, kuinka toinen valloittaja otti kartanon +haltuunsa. + +Kiireesti kiersi tuli talon seinät. Ilkamoiden hyppeli se parrelta +parrelle. Sohisten sujahti se ulos milloin mistäkin nurkasta. Katon +harjalle päästyään liekitsi se voittoisasti kohoten korkealle. + +Joen toisella rannalla vastapäätä palopaikkaa seisoi kyttyräselkäinen +olento, kaula ojona, tuijottaen tuleen. Kun liekit leimusivat korkealle +ja kun katto romahti alas, kirkaisi hän ja pui nyrkkiä, ikäänkuin olisi +nähnyt vihollisen edessään. + +Kun vihdoin tulella ei enää ollut mitään syötävää ja hiilos kyti +tuhkaläjällä, näytti vaivainen heräävän kuin unesta. Hän katseli arasti +ympärilleen, kääntyi hitaasti ja läksi kulkemaan itää kohti. + +Ei kukaan ollut nähnyt majuria eikä hänen seuralaistaan tuona kauheana +yönä. Otaksuttiin sentähden, että he olivat saaneet surmansa liekeissä. + +Kohta saatiin kumminkin kuulla majurin olevan elossa. Tulipalon +synnyttämässä sekasorrossa oli hänen onnistunut päästä pakoon. Mutta +kansa piti häntä noiduttuna, tulenkestävänä. Ja kultarahaa hänen +kaulassaan pidettiin noitakaluna, jonka avulla hän muka käänsi silmät, +teki itsensä näkymättömäksi j. n. e. + +Jälestäpäin saatiin tietää, että majurin Lieksalassa ollessaan oli +onnistunut suurimmassa salaisuudessa saada sieltä lähetetyksi kalliimmat +tavaransa Nurmekseen Hovila nimiselle tilalleen. + +Lieksan hovin raunioilta palasivat miehet koteihinsa. Muutamaan +kuukauteen ei kuulunut mitään rauhattomuuksia. Näytti siltä, kuin koston +tuumat olisivat rauenneet tyhjään. + +Ei kukaan hätyyttänyt majuria, kun hän syksympänä matkusti Kajaanin +puoleen. Siellä, Sotkamossa, Nuasjärven rannalla, Turunkorvan talossa +asui hänen perheensä. Pohjanmaalla olevilta tiluksiltaan aikoi hän +talven tultua lähettää hevosia ja miehiä kuljettamaan Hovilaan koottuja +tavaroitaan Kajaaniin, jossa hän luuli niiden parhaiten säilyvän sekä +venäläisiltä että vehkeileviltä talonpojilta. + +Mutta majurin lähdettyä puhkesi kapina uudestaan Karjalassa ja pitäjän +papiston siihen yhdyttyä se sai valtiollisen muodon. Kahakoita syntyi. +Kapinalliset anastivat Hovilan, ja majuri, matkalla Kajaanista +Nurmekseen, oli vähällä joutua heidän käsiinsä. Petoksen avulla hän +kumminkin pelastui ja sai Hovilan takaisin valloitetuksi. + +Nurmekseen ei Affleck uskaltanut jäädä, vielä vähemmän tohti hän tulla +Pielisjärvelle. Kapina oli kaikessa hiljaisuudessa levinnyt laajalle. +Hän matkusti taas Kajaanin tienoille. + +Kaksi vuotta myöhemmin uudistivat Pielisjärveläiset sotansa Affleck'ia +vastaan. He yhtyivät sarkavenäläisiin ja ottivat osaa heidän +tuhotöihinsä Pohjanmaalla. + +Sota ja julma kohtelu oli kansassa kasvattanut julmureita. Se oli siinä +herättänyt kostonhimoa. Ja sarkasodan verileikissä saikin kostonhimo +tyydytystä. + +Turunkorvan talo ryöstettiin ja poltettiin. Affleck'in vaimo, seitsemän +lasta ja seitsemän palvelijaa vietiin vankina Venäjälle, josta eivät +palanneet. -- Kerrotaan, ettei Affleck huolinut maksaa lunnaita heistä. +-- Itse hän nytkin säilytti henkensä, kun sattui olemaan matkalla +etelä-Suomeen. + + + + +III. + + +Leikattiin vuosiluku 1716. Oli heinänteon aika. Mutta vähän oli Lieksan +kylässäkin luokoväkeä, vielä vähemmän niittomiehiä. Muuan vanhus, joku +keskenkasvuinen tyttö tai poika keräili heinää metsittyneellä niityllä, +luoden tuon tuostakin aran silmäyksen ympäröivään metsään. Kenties +väijyi jo viidakossa julma vihollinen tai saaliinhimoinen partiojoukko. + +Sormulan pihamaalla oli piennarheiniä kuivumassa. Tuoksuavain heinäin +keskellä seisoi tyttönen. Hänen siniset silmänsä katsoivat pitkään +veräjälle ja siitä alkavalle ajotielle päin. Kotvasen katsottuansa hän +alkoi huutaa heleällä, rukoilevalla lapsen äänellä. + +-- Ukko ho-o-oi, tule pois kotiin! Tule kannelta soittamaan! Annaliisa +tahtoo kuulla. Ukko ho-o-oi! + +Tottapa lapsi lie jo monasti turhaan huutanut ukkoansa, koska nyt +kärsivällisyys oli lopussa. + +Viimeinen »ho-o-oi» kuului jo aivan itkunsekaiselta. + +Heikki Sormuinen oli elänyt vanhaksi, mutta tuota ikävöityä »rauhan +sanomaa» hän ei sittenkään saanut kuulla. Menneellä viikolla oli hänet +viety viimeiseen leposijaansa. Hänen poikansa tytär, neljännellä +vuodella oleva Annaliisa se häntä huuteli. + +Annaliisa oli syntynyt sodan aikana. Hän ei ollut kuin vuoden vanha, kun +ensi kerran mentiin sydänmaalle vihollisia pakoon. Isällä ja äidillä oli +ylenmäärin työtä jokapäiväisten elantotarpeiden hankkimisessa. Vanhus +hoiti lasta. Siitä kiintyivät nämä kaksi toisiinsa, niin että »ukko» oli +Annaliisalle isää ja äitiä rakkaampi. Pienokaista ei saatu ymmärtämään, +ettei »ukko» tulisi takaisin. Haudasta ei hennottu puhua; kerrottiin +vain ukon menneen taivaaseen. Silloin katseli Annaliisa pilviä ja +tiedusteli: + +-- Onko sieltä pitkä alamäki? Onko se hyvin liukas? + +Kun sanottiin ukon kuolleen ja heräävän viimeisenä päivänä, sävähtivät +hänen kasvonsa iloisiksi, ja hän kysäisi: + +-- Onko jo huomenna viimeinen päivä? + +Heinän korsi oli pistänyt lapsen jalkaan. Hän istuutui ja pyyhkäisi +jalkaansa kätösellään, silmät vielä täynnä kyyneliä. + +Harmaapäinen mies tuli veräjästä. Tyttö huomasi hänet ja juoksi +riemuiten häntä vastaan. Kyynelet olivat kuivuneet tuossa tuokiossa. + +-- Pentti, Pentti! huusi hän ja ojensi kätensä -- kanna minut tupaan. + +Pentti totteli. Ylen onnellisena istui tyttönen Pentin olkapäällä, ja +vaaleat kiharat hulmusivat ukon astua kontatessa. + +Tupaan tultuansa asetti Pentti Annaliisan keskelle lattiaa harmaan +kissan viereen, joka siinä parhaillaan pesi itseänsä. Itse istuutui hän +jakkaralle kätkyen viereen, jossa talon nuorempi lapsi, pikku Heikki, +makasi makeata untaan. Rokkapata porisi liedellä. Siitä kohoava +ruokainen tuoksu hyväili Pentin sieraimia. + +Paljon oli Pentti muuttunut näinä kuutena vuotena. Ikäkö noin oli +raukeaksi tehnyt hänen jyrkän katseensa ja hopeanvalkoiseksi hänen +mustan tukkansa? + +Tuskinpa; sillä muutos oli tapahtunut aivan lyhyessä ajassa, kohta sen +jälkeen, kun Lieksan hovi oli palanut ja Risto kadonnut. Tulen +syttymisestä ei oltu saatu selkoa; mutta Pentillä oli siitä asiasta omat +ajatuksensa. Tervapytty näet oli hävinnyt Pentin pirtistä samana yönä +kuin Ristokin. + +Pentti oli sen jälkeen viikkokausia asuskellut veneessä ja kierrellyt +rantoja etsiskellen jotakin. Eräänä kolkkona syyspäivänä oli hän vetänyt +veneensä maalle, ottanut kontin selkäänsä ja lähtenyt sanaakaan +virkkamatta. + +Seuraavana keväänä sattui Tuomas kulkemaan sysimiesten pirtin sivutse. +Hänen pisti päähänsä kurkistaa sisään. Hän säpsähti, kun vuoteella näki +harmaatukkaisen olennon, joka paremmin oli luurangon kuin ihmisen +näköinen. + +Vasta sitten, kun sairas yksikantaan vastaili hänen kysymyksiinsä, tunsi +Tuomas hänet Pentiksi. Hän kiiruhti kotiin ruokaa hakemaan. Ja Pentti +söi, söi oikein ahmimalla ja tuli vähitellen entiselleen. + +Mutta mieli oli entistä katkerampi. Monilla houkutuksilla saatiin hän +muuttamaan yksinäisestä asunnostaan. Kun sitten pitäjän entinen rovasti +Herkepæus matkalla ollessaan yöpyi Sormulaan, pyysi Tuomas hänen +puhuttelemaan Penttiä. + +Rovasti teki parastaan selittäen Pentille, että Jumala kääntää kaikki +asiat vihdoin meidän parhaaksemme. + +Lieneekö Pentti kuunnellut rovastin puhetta vai seurannut omia +ajatuksiaan. Puheen loputtua sanoi hän vain: + +-- Enhän tuota löytänyt, en ruumistakaan. + +Mutta kun rovasti siihen virkkoi: voit sinä hänet nähdä vielä +elävänäkin, jos niin on Jumalan tahto, niin silloinkos Pentin silmät +suuriksi repesivät. Hän ei virkkanut sanaakaan, mutta siitä päivästä oli +hän kuin toinen ihminen. Hän, samoin kuin pikku Annaliisa, eli toivossa, +ja välistä kuultiin hänen jupisevan itsekseen: »Jos niin on Jumalan +tahto». + +Ei nyt näkynyt noen jälkeäkään Pentin puvussa. Entäs kasvot sitten! +Puhtaiksi nekin oli saatu. Ja herttainen ilme, joka ennen aikaan näkyi +vain vilahdukselta, näytti nyt tulleen pysyväiseksi. Myhähdellen katseli +Pentti jakkaralla istuessaan vuoroin nukkuvaa pienokaista, vuoroin +kissan kanssa leikkivää tyttöä. + +Porstuasta kuului liikettä. Nuori nainen astui sisään tuoden ruokaa +illalliseksi. Tulija oli Inkeri, Sormulan nykyinen emäntä. Oli hänkin +muuttunut siitä ajasta, jolloin hän korskuvan hevosen selässä ratsasti +Pielisen jäällä. + +Hän asetti ruuat pöydälle, istuutui penkille ja rupesi kertomaan, mitä +Pentin niityllä ollessa oli tapahtunut. Annaliisakin kiipesi penkille ja +painoi kiharaisen päänsä äidin syliin. Siitä käsin hän koetti houkutella +kissaa luokseen. + +-- Mirri, Mirri! Tule tänne! + +Mutta Mirri ei liikahtanut. Se vain ummisteli silmiään ja kehrätä +hyrräsi minkä ennätti. + +Tärkeä uutinen oli Inkerillä kerrottavana. Iivana, Sormulan vanha +kauppaystävä, jota niin kaukaan ei oltu nähty, oli vihdoinkin tuonut +suoloja. Tuomas oli heti lähtenyt soutamaan niitä Tikka-vainaan +lapsille. + +Nämä olivat hoitajansa, vanhan mummon kanssa nääntymässä suolan +puutteeseen. Eihän niitä riittänyt paljon antaa -- jokunen kourallinen, +vain; mutta pääsiväthän lapsi raukat edes suolan makuun. + +-- Jo ne on viety kuoppaan, sanoi Inkeri arvaten Pentin ajatukset, kun +tämä levottomana katseli ympärilleen. + +Näinä rauhattomuuden aikoina olivat ihmiset tottuneet aina olemaan +varuillaan. Kalleimmat tavarat -- ja niihin kuuluivat suolat -- +pidettiin aina kuopissa kätkössä. Niissä säilytettiin enimmäkseen kaikki +ruokatavarat, jopa vaatteetkin. Mitäpä hyvää siitä olisi ollutkaan, jos +olisi saanut henkensä pelastetuksi vihollisen miekalta ja sitten olisi +pitänyt riutua ruuan puutteeseen tai kohmettua kylmän kouriin? + +Monasti sai nauriskuoppa olla ihmisten asuntonakin. Kansa osasi hyvin +ovelasti peitellä kuoppien kannet. Niillä kasvatettiin turpeita ja +niihin sidottiin risuja, ettei niitä outo maasta erottanut. Ja moni +pakolainen oli kyyristyneenä nauriskuopassaan kuullut vihollisen jalan +kapseen päänsä päältä, kun tämä ajoi häntä takaa. + +Kolmasti oli Sormulasta oltu pakosalla. Vuonna 1714 oli asuttu +sydänmaalla karjomökillä unikeonpäivästä seuraavan vuoden +touontekoaikaan asti. + +Vihollinen oli silloinkin tullut äkkiarvaamatta. Tuomas oli vastikään +tullut niityltä korjaamaan katkennutta viikatetta. Hän oli juuri aikonut +lähteä pajaan, kun naapuritalon elättipoika hengästyneenä oli syöksynyt +tupaan. + +-- Paetkaa kiireesti! Venäläinen on tulossa, oli hän huutanut. -- Isäntä +käski sanoa, että pitää joutua. Vihollinen on aivan kintereillä. + +Ja poika oli lähtenyt yhtä kiireesti kuin oli tullutkin. + +-- Kuules Antti! oli Tuomas huutanut hänen jälkeensä. -- Kierrä meidän +uudisniityn kautta ja käske niittyväen kiiruhtaa Pankajärvelle ja sieltä +karjomökille. Toinen vene heitetään heitä varten. + +-- Kyllä minä menen, oli poika huutanut ja lähtenyt juoksemaan niittyä +kohti. + +Mutta ei hän saanut sanaa perille viedyksi. Niittyä lähetessään hän oli +kuullut sieltä outoa melua. Hän oli kiivennyt korkeaan kuuseen ja nähnyt +vihollisten mellastavan niityllä. Poika oli kätkeytynyt kuusen tuuheiden +oksain suojaan ja jäänyt sillä kertaa vihollisilta huomaamatta; mutta +muutamia viikkoja myöhemmin olivat he tavanneet hänet ja vieneet vankina +Venäjälle. + +Yhden Sormulan rengeistä olivat viholliset tappaneet, kun tämä oli +ruvennut puolustautumaan. Toiset palvelijat oli viety vankina vihollisen +maahan. Vanhan Siljan, Lieksan hovin entisen emäntäpiian, joka oli +seurannut Inkeriä tämän uuteen kotiin, olivat heittäneet yksin hengissä +niitylle. Eräs vihollisista oli reväissyt häneltä hameen ja pääliinan ja +huutanut: + +-- Mene sinä, vanha taara, kirkkipihaan makoamaan! + +Kaikki oli tapahtunut hyvin äkkipikaa. Silja seisoi typertyneenä +säikähdyksestä ja katseli kauhistuneena leipäkumppaninsa veristä +ruumista. Silloin kömpi Antti piilostaan ja kertoi Siljalle Tuomaan +käskyn. + +-- Karjomökille, toisti Silja ja läksi paitasillaan saloja samoilemaan. +Kolme päivää metsässä harhailtuaan hän vihdoin pääsi perille +nälkiintyneenä ja perin uupuneena. + +Vihollisen niityllä viivähtäessä oli Tuomas Inkerin ja pikku Annaliisan +kanssa ehtinyt pakoon. Matkalla he tapasivat Pentin, joka aituuksesta +kuljetti hevosta heinän vetoon. Sekä hän että ruuna pelastuivat siten. +Toinenkin hevonen jäi, se kun varsoineen oli karjomökillä. Kotimetsässä +olevat hevoset sitävastoin joutuivat vihollisen saaliiksi. Samoin +kotitienoilla olevat lehmät. Suurin osa karjasta oli kumminkin +sydänmaalla. Samoin lampaatkin. + +Suurimman vahingon tekivät viholliset sillä, että tallasivat ja +hevosilleen syöttivät pellon viljan. Heiniä lahmasivat, mikäli saivat +niitä käsiinsä. + +Eräs metsähalme oli jäänyt tuhoojilta löytämättä. Siitä saatiin siementä +seuraavaksi vuodeksi ja suurusta petäjäisen sekaan. + +Pölkkypuron Leena oli sinä kesänä ollut sydänmaalla Sormulan karjan +hoitajana. Yksin hän ei olisi siellä suoriutunut, eläimiä kun oli susien +tähden paimennettava. Hänellä oli sentähden ollut molemmat lapsensa +mukanaan. Entinen tuttavamme Sanna oli silloin jo viisitoistavuotias +neitonen ja Paavo oli roteva nuorukainen, joka ei yhtä sutta +säikähtänyt. + +Viholliset eivät sillä kerralla polttaneet taloja Lieksan kylässä. +Lienevätkö ajatelleet itse tarvitsevansa niitä suojakseen. Kyllä niissä +sinä kesänä ja seuraavana talvena oli majaillutkin ryöstäviä joukkoja. + +Asian näin ollen pakolaiset tietysti eivät uskaltaneet palata +koteihinsa. Sormulan karjomökille kokoontuneiden ihmisten täytyi +varustautua siellä talvea viettämään. + +Sydänmaan lammikot ja notkot kasvoivat viljalta kaislaa ja heinää. Niitä +karjomökin asukkaat keräilivät niin ahkerasti, että saivat sievosen +karjan talven yli elätetyksi. + +Syksyllä oli täytynyt teurastaa muutamia lehmiä ja sitten talven pitkään +vielä muutamia, kun lihan ja maidon turvissa oli eläminen. + +Pirtti oli pieni, mutta mahtuihan siihen kumminkin kahdeksan henkeä +asustamaan. Iso hirsistä rakennettu lato oli tukittu sammalilla lämmintä +pitäväksi. Lampaille oli laitettu karsina, hevosille ja lehmille +pilttuut. Niin oli navetta valmis. + +Tulihan siellä hyvin toimeen se, joka oli kokenut kovempiakin. Miehet +tappoivat monta sutta, kaatoivatpa pari karhuakin. Niiden taljoista tuli +hyvä pakkasen suoja. + +Tuomas ja Paavo kävivät välistä muualla maailmassa tietoja hankkimassa. +Tiedot olivat enimmäkseen kertomuksia sodan kauhuista. Niinpä kerrankin +kuului, että koirankuontolaiset ja kalanmuukkolaiset olivat +naapurikylässä teurastaneet ja syöneet lapsia. Toisen kerran, että +viholliset olivat sulloneet saunan täyteen vanhuksia ja lapsia, joita +eivät huolineet kuljettaa omaan maahansa, panneet oven salpaan ja +sytyttäneet saunan palamaan. + +Vasta kevätpuoleen alkoivat kuulumiset parata. Sanottiin venäläisen +vetäyneen kauas. Kun ei pariin kuukauteen vihollisia kuulunut, muutti +Sormulan väki taas kotiinsa. + +Kovasti saivat nuo muutamat ihmiset ponnistella voimiaan taloa edes +vähinkään kunnossa pitääkseen. Osa pelloista saatiin sentään touolle +valmistetuksi. Keväällä tehtiin kauraa ja kylvettiin ohraa, ja syksyllä +pantiin ruis. + +Vähän päälle vuoden oli nyt yhtämittaa eletty verrattain rauhassa. +Välistä oli joku partiojoukko tullut taloon ja vaatinut ruokaa. Sitä +saatuaan se oli lähtenyt vahinkoa tekemättä. + +Mutta niinkuin jo mainittiin, varuillaan ihmiset sentään olivat. +Tuomaalla oli yhä kaksi venettä Pankajärven rannalla valmiina +karjomökille kulkua varten. Ruokavarat ja vaatteet olivat huolellisemmin +kätketyt kuin kaksi vuotta sitten. Kylän kesken oli tehty sopimus, että +jos ken saisi vihiä vihollisen tulosta, hänen tulisi antaa merkki +tuohitorvella. Kaksi pitkää toitotusta merkitsi: »vihollinen on +tulossa», kolme hätäistä: »paetkaa kiireesti». + +Jo samana vuonna kun Tuomas meni naimisiin, oli Heikin käskystä talon +rahavarat kaivettu maahan. Jonkun matkan päähän talosta oli ison kiven +viereen kaivettu kuoppa ja siihen ne oli kätketty raudoitetussa +lippaassa. + +Pentti, Tuomas ja Inkeri olivat ainoat, jotka tiesivät paikan. + +Eläimiä ei nytkään ollut kotosalla kuin kaksi lehmää ja yksi hevonen. +Muut olivat sydänmaalla. Kun työväestä oli suuri puute ja elukoita oli +vain puolet entisestään, oli pantu yhteiset kaitsijat kahden talon +karjalle. Alkupuolen kesää oli Pölkkypuron Leena lapsineen taas ollut +siinä toimessa. Pari päivää sitten oli toisesta talosta lähetetty +karjanhoitajat. Pölkkypurolaiset olivat koteutuneet. + +Nytkös heinänteko alkoi sujua Sormulassa, kun tuli puolet lisää +työväkeä! + +Siitä Pentti ja Inkeri juuri keskustelivat. Inkeri oli ottanut käsityön, +ja Annaliisan oli vihdoinkin onnistunut saada Mirri luoksensa +houkutelluksi. + +-- Tänä vuonna on heinä hyvästi kasvanutkin, kertoi vuorostaan Pentti. +Eilispäivän luoko pantiin jo pielekseen. -- Silja meni lehmiä lypsämään, +ja Pölkkypuron väki meni omaa luokoaan kokoamaan. Eikö nuo kohta tulle +kaikki... Ja Pentti katseli hartain silmin rokkapataa liedellä. + +Inkeri meni nostamaan pataa tulelta ja rupesi ammentamaan rokkaa +vateihin, Siljakin saapui maitoraintoineen; Annaliisan tuoppi ja Mirrin +kuppi saivat siitä täytensä. + +-- Ruvetkaa ruualle, kehotti Inkeri. -- Johan nyt on nälkä. +Pölkkypurolaiset viipyvät kenties kauankin. + +Mielihyvällä istuutuivat vanhukset höyryävän rokan äären. Annaliisa +asettui Pentin viereen. + +Pikku Heikki heräsi. Inkeri nosti hänet kätkyestä. Silloin kuului +tuohitorven törähdys... Lusikka putosi Pentin kädestä. Inkerin huulilta +pääsi huuto. Vähäkuuloinen Silja katsoi kummastellen Penttiä... Jo +törähti torvi toisen kerran. + +-- Torvi on kahdesti raikahtanut, huusi Inkeri Siljalle. + +-- Herra Jumala auttakoon! vaikeroi Silja ja katsoi epätoivoisesti +Inkeriin. + +Inkeri levitti raidin lattialle. + +-- Kootaan kiireesti tuohon vaatteet ja tehdään nyytti, neuvoi hän. +Silja solmi nyytin ja pisti siihen vielä jälestäpäin leivän ja +suolakupin pöydältä. Inkeri otti puupuntarin naulasta, pujotti sen +solmujen alatse ja asetti puntarin nyyttineen Siljan olkapäälle. Itse +otti hän Heikin syliinsä. Pentti sai osakseen Annaliisan. + +Lähdettiin melkein juoksu jalassa. Kohta kumminkin täytyi hiljentää +vauhtia, kun vanhukset hengästyivät. Tie Pankajärvelle kulki sysimiesten +pirtin sivutse. Oltiin jo aivan likellä sitä, kun Annaliisa, katsoen +Pentin olkapään yli, viittasi kädellään suurelle aholle päin ja huusi: + +-- Tuolla miehet kantavat isoja jääpuikkoja. + +Pakolaiset vilkaisivat taakseen. Voi hirveätä! Siellä kolme miestä +riensi heidän jälkeensä. Auringon paisteessa piikit hopeisina +kimaltelivat. + +Takaa-ajettavat koettivat kiiruhtaa askeleitaan. Silja kompastui kiveen +ja nyytti putosi tielle. Inkeri auttoi hänet jaloilleen ja kantoi sitten +nyyttiä toisella kädellään. + +Pirttiin päästyään lankesivat Silja ja Inkeri polvilleen ja rukoilivat +ääneensä. Pentti pujahti ulos ovesta ja rupesi juoksemaan pirtin ympäri +huutaen täyttä kurkkua: + +-- Ympäri, ympäri meijän väk'! Ympäri, ympäri meijän väk'! + +Lienevätkö viholliset luulleet olevan enemmänkin väkeä pirtin luona, vai +mikä lienee ollut syynä -- he pysähtyivät, arvelivat vähän aikaa ja -- +kääntyivät takaisin. + +Pakolaiset läksivät jatkamaan matkaansa, ja ennen aamun koittoa kiikkui +jo heidän veneensä Pankajärven laineilla. + +Karjomökki oli salolla, mainitun järven pohjoispuolella. Pääsihän sinne +maata myötenkin; mutta sankassa, poluttomassa metsässä oli kulku hyvin +vaivaloista ja petoeläinten tähden vaarallistakin. + +Perille päästyä kohosi helpotuksen huokaus pakolaisten rinnasta. Inkerin +mieltä pelko sentään vielä ahdisti... Oliko Tuomas ajoissa saanut tietoa +vihollisista, vai oliko hän joutunut heidän käsiinsä? + +Vajaata päivää myöhemmin kuin toiset saapui Tuomas karjomökille. Hän +kertoi kotimatkalla kuulleensa merkkitoitotuksen ja tunteneensa Paavon +torven äänen. Kiertoteitä oli hän sitten kulkenut ja päässyt metsän +laitaan, aivan oman peltonsa päähän. Metsään piiloutuneena oli hän +nähnyt talonsa palavan poroksi. Saunan, riihen ja pajankin olivat +viholliset polttaneet. Pölkkypuroltakin oli hän nähnyt savun nousevan. + +Vihollisia oli ollut paljon. He olivat risteilleet seutua löytääkseen +syötävää. Tuomas oli nähnyt lehmänsä teurastettavan. Kuoppia eivät +sentään vainuskelijat näyttäneet huomanneen. + +-- Jos pölkkypurolaiset ovat ehtineet kätkeytyä kuoppaansa, niin he ovat +pelastetut, lopetti Tuomas kertomuksensa. + +Ja he olivat ehtineet kätkeytyä. Mökki heiltä oli poltettu; mutta +sysimiesten pirtissä he saivat suojan. + + + + +IV. + + +Suomessa ei enää taisteltu. Synkkä kohtaloon alistuminen oli vallannut +mielet. Sissijoukot kiertelivät maata, ryöstivät mitä eteen sattui ja +tappoivat sen, joka ei tahtonut antaa heille ainoata omaisuuttaan. +Sissien tähden viipyi vielä korven komeroissa moni, joka vihollisilta jo +aikoja sitten olisi uskaltanut muuttaa ihmisten ilmoihin. + +Neljättä vuotta oli Tuomas perheineen asunut sydänmaalla. Monta vaivaa +siellä oli nähty, monta puutetta kärsitty; mutta mieli ei vielä ollut +masentunut eikä tulevaisuuden toivo kadonnut. Kolme lehmää ja hevonen +oli vielä jälellä. Tulevana kesänä aikoi Tuomas käydä kyntämässä talonsa +peltoja ja sitten vähitellen ruveta taloa uudestaan rakentamaan. + +Oli syystalvi. Lunta oli tullut sen verran, että päästiin suksilla +kulkemaan. Tuomas oli käynyt suoloja noutamassa Nurmeksesta asti. +Suolalaukku selässä hiihti hän suorinta tietä eli toisin sanoen tietöntä +korpea kotiaan kohti. + +Eräässä paikassa tuli hänen kulkea kylätien poikki. Hevonen rekineen oli +pysähtynyt tielle. Kolmet kalpean laihat lapsen kasvot näkyivät reestä +ryysyjen ja heinien välistä. Nuorin lapsista saattoi olla noin neljän +vuoden vanha. + +Saverikko oli katkennut, ja ajomies, keskenkasvuinen poika, laiha ja +puutetta kärsineen näköinen hänkin, koetti turhaan sitä korjata. Pojan +kädet olivat kylmästä kangistuneet ja muutenkin näytti hänellä olevan +vilu, kun oli liian vähän vaatetta yllä. Tuomas heitti suksensa tien +viereen ja meni häntä auttamaan. + +-- Mistä olette, lapsi raukat? kysyi Tuomas. + +-- Hein'ahon mökistä, kuului vastaus. + +-- Minne on matka? + +-- Enon luo Höljäkkään. + +-- Onko sinne pitkältä? + +-- Viipyy sinne mennessä kaksi rupeamaa, kun hiljalleen ajaa. + +-- Onko tämä isäsi hevonen? + +-- Ei ole. Korpisuon Antti sen minulle lainasi, että saan viedä nuo +lapset enolaan. Ei meillä olekaan isää eikä äitiä, jatkoi poika koettaen +puhua tyynesti, vaikka itku tahtoi voittaa. + +-- Äiti kuoli jo Pärttylinä oikeaan Jumalan tautiin. Toissapäivänä +sissit tappoivat isän. Isä oli pannut meidän ainoan lampaamme sillan +alle piiloon. Vaan kun se rupesi siellä määkimään, niin sissit sen +löysivät. Sitten tahtoivat isältä rahaa. Kun isällä ei ollut yhtään +äyriä, niin siitä suuttuivat... + +-- Eivätkö sissit tehneet teille pahaa? + +-- Ei ne meitä löytäneet, vaikka kyllä minä näin, kun ladon sein'viereen +isän kaatoivat. Isä oli pannut meidät latoon piiloon heinäin alle. Me +olimme hyvin hiljaa. Ei pikku Kaijakaan ääntä päästänyt. + +Ja »iso veli» katsahti hellästi pieneen sisareensa. + +Tuomas oli saanut saverikon korjatuksi ja siirtynyt suksiensa luo. Hän +pisti juuri jalkaa mäystimeen, kun sotilaspukuinen ratsastaja +vaahtoavalla hevosella tulla kiidätti läheisessä tienkäänteessä. Tulija +näytti kiinnittävän huomionsa reen edessä seisovaan hevoseen ja sen +ohjaajaan. Luo tultuaan hän laskeusi uupuneen ratsunsa selästä. + +-- Riisu hevosesi! komensi hän. -- Minä vaihdan. + +-- En minä tätä hevosta saata vaihtaa, vastasi poika. -- Tämä on +Korpisuon Antin. + +-- Vait, nulikka! Kun minä sanon, että vaihdetaan, niin vaihdetaan. +Minulla on kiire. + +Ja vaihtaja läheni hevosta aikoen ruveta sitä riisumaan. + +-- Elä ota sitä hevosta, rukoili poika. -- Minä lupasin tuoda sen +huomenna takaisin Antille. + +-- Pois tieltä! + +Mutta poika ei poistunut. Hän tarttui kaksin käsin rinnustimeen +estääkseen toista sitä aukaisemasta. + +-- Mokoma nälänkuolio, huusi sotilas ja tempasi miekkansa. + +Lapset reessä parkaisivat, kun miekka välähti. Poika luuli viimeisen +hetkensä tulleen. Mutta isku ei sattunut. Tuomas oli tarttunut murhaajan +käsivarteen ja pidätti sitä. + +Kova ottelu syntyi. Tuomas koetti vääntää asetta vastustajansa kädestä. +Jos hän olisi ollut entisissä voimissaan, olisi hän varmaan +onnistunutkin; mutta monivuotinen petäjäisen syönti ja liiallinen +rasitus oli vienyt voimat. Raskas suolalaukku selässä oli myöskin +haitaksi. + +Lapset reessä painautuivat toisiansa vasten ja itkivät pelosta. Poika +oli kietonut käsivartensa hevosen kaulaan. Eläin painoi hyväillen päänsä +pojan olkapäälle. Lieneekö ymmärtänyt, että heillä oli yhteinen vaara +tarjona... Sotilaan hevonen seisoi väristen, pää painuksissa ja silmät +rauenneina. + +Sotilas oli päässyt voitolle. Nyt ei kukaan estänyt häntä, kun hän +kiireesti riisui »Antin hevosen» ja läksi sillä ratsastamaan. Tuomas +makasi verissään lähellä rekeä. Poika oli polvistunut hänen viereensä. +Hän oli ottanut ryysyjä reestä ja koetti niillä tukkia haavaa. + +-- Ota suolalaukku minun selästäni ja toimita se Sormulan karjomökille, +minun perheelleni, puheli Tuomas vaivalla ja katkonaisesti. -- Mökki on +Nurmijärven ja Pankajärven välisellä salolla. Siellä on kova suolan +puute. Teetkö sen? + +-- Kyllä minä sen teen, vakuutteli poika -- aivan varmaan minä sen teen. + +-- Sano Inkerille, minun vaimolleni, että tuolla... jatkoi haavoitettu +ja kohotti käsivarttaan osoittaakseen ylöspäin. Samassa syöksähti +verivirta hänen suustaan, silmät painuivat umpeen ja pää vaipui taapäin +lumeen. + +Lapset reessä valittivat vilua. Poika otti veriset ryysyt viedäkseen ne +takaisin rekeen. Silloin huomasi hän lumella pyöreän, keltaisen esineen. +Hän otti sen ylös ja pisti Sen eväskontin pohjalle. Sitten rupesi hän +irroittamaan laukkua. Vaivalla hän sai sen vedetyksi vainajan alta; +mutta rekeen hän ei jaksanut sitä nostaa, vaikka kuinka koetti. Molemmat +vanhemmat reessä istujat tulivat silloin avuksi, ja suurilla voimain +ponnistuksilla saatiin vihdoin laukku rekeen. + +Hevonen värisi yhä. Veltosti se pureskeli heiniä, joita poika sille +tarjosi. Tämä pyyhki ja hieroi sitä repaleisella takkinsa liepeellä. +Sitten valjasti hän sen reen eteen ja läksi hiljalleen jatkamaan matkaa. + +Kun Tuomasta ei näkynyt kotiin tulevaksi, alkoi Inkeri aavistaa pahinta. +Susia vilisi metsässä, vainolaisia teillä; oli siis syytä pelkoon. + +Vasta viikkojen kuluttua sai poika Tuomaan viimeisen pyynnön täytetyksi. +Kun hän astui pirttiin, tunsi Inkeri heti laukun hänen selässään ja +arvasi asian. Inkeri ei pyörtynyt eikä valittanut. Hän ei edes +liikahtanutkaan. Olihan vain entistä kalpeampi. Poika kertoi tapauksen +alusta loppuun. Inkeri yhä istui liikkumatta. + +-- Milloinka isä tulee? kysyi Heikki. + +-- Isä ei tule enää milloinkaan, kuiskasi Inkeri, otti pojan syliinsä ja +purskahti itkuun. Annaliisa painoi päänsä äidin olkapäätä vasten ja +nyyhkytti hiljaa. Kun pikku Heikki näki äidin itkevän, alkoivat kyynelet +vuotaa hänenkin silmistään. + +Pitkään aikaan ei pirtissä puhuttu sanaakaan. + +-- On minulla vielä vähän annettavaa, sanoi vihdoin vieras ja pani +lumelta löytämänsä kultarahan pöydälle Inkerin eteen. + +-- Ei se ole meidän. Minun miehelläni ei ollut tuommoista, sanoi Inkeri +katsahtaen välinpitämättömästi kultarahaan. + +Toiset sitä uteliaasti tarkastivat. + +-- Tuommoinenhan se kuuluu olevan majurin noitakalu, sanoi Silja arasti +ja vetäysi etemmä pöydästä. -- Reikä laidassa ja kuvassa ruoska ja +miekka. + +-- Sehän se onkin, huudahti Pentti. -- Minä näin tämän saman kapineen +lapsena ollessani. + +-- Missä sinä sen näit? kysyttiin joukolla. + +-- Lieksan kentällä. + +Vähän aikaa vaiti oltuaan jatkoi Pentti: + +-- Piennä poikarassina olin minä katsomassa sotaharjoituksia kentällä. +Satuin saapuville, kun vanha Sanna luki umpeen haavan Niilo Lavikaisen +jalassa. Minä seisoin aivan likellä viikatetta, johon Niilo oli +satuttanut jalkansa, ja näin, kun Heikki Sormuinen löysi kultarahan +nurmikosta. + +Siitä asiasta ei puhuttu sen enempää, mutta kun illallinen oli pantu +pöytään, siirsi Silja ruuan pöydän toiseen päähän, niin kauaksi kuin +mahdollista majurin »noitakalusta». Kultarahaan ei kukaan kajonnut. +Seuraavana päivänä Pentti sen korjasi. + + * * * * * + +Sormulan karjomökillä oli elämä entistä tukalampaa. Sudet kävivät yhä +uskaliaammiksi. Pimeän tultua eivät asukkaat hirvinneet lähteä +pirtistään. Päivälläkään eivät liikkuneet yksin. Inkerin oli täytynyt +oppia aseita käyttämään ja hän oli mukana, kun Pentti ajoi metsään +noutamaan polttopuita tai petäjäis-aineita. + +Eräänä kylmänä helmikuun päivänä läksi Silja kenenkään tietämättä +noutamaan vettä kaivosta. Inkeri huomasi hänen menneen, vasta kun kuuli +kaivon vintin narisevan. Heti kiiruhti hän ulos. Jo ovea Avatessaan näki +hän suden laukkaavan Siljaa kohti. + +-- Silja, Silja, huusi hän niin kovasti kuin jaksoi -- susi tulee, susi +tulee! + +Mutta eihän Silja parka kuullut. Hän vain nostaa hinasi kappaa kaivosta. +Inkeri juoksi minkä ennätti ja oli jo puolivälissä kaivotietä, kun +metsänrinteessä ilmestyi kokonainen lauma susia. + +Inkerin täytyi kääntyä takaisin. Hän ei vielä ollut ehtinyt ovelle, kun +kuului sydäntä särkevä huuto. Susi oli saavuttanut Siljan. Pirttiin +päästyään katsahti Inkeri ulos oven raosta. Siellä sudet kilvan +raastoivat itselleen palan onnettoman uhrinsa ruumiista. Inkeri peitti +silmänsä kädellään ja pani oven salpaan. + +Sitä päivää seurasi kamala yö. Susia kokoontui mökin ympärille ulvomaan. +Lehmät ammuivat, lapset itkivät pelosta. Inkeri koetti tyynnyttää +lapsia, vaikka omaa mieltä ahdisti. Oli niin hirveätä olla susien +ympäröimänä, erotettuna koko maailmasta. Silloin kuuli hän Pentin +jupisevan lempilausettaan: »Jos niin on Jumalan tahto», ja hän +rauhoittui. + +Siljan surkean kuoleman jälkeen kävivät sudet vähän väliä mökkiä +piirittämässä. Öisin niiden ulvonta esti asukkaita nukkumasta. + +Tuomaan toimittamat ruokavarat olivat lopussa. Petäjäistä ei jaksettu +paahtaa eikä survoa niin paljon kuin ennen. Täytyi taas turvautua +vähäiseen jälellä olevaan karjaan. Kun hanget sulivat ja ruoho alkoi +kasvaa, ei ollutkaan karjomökissä laitumelle laskettavia kuin yksi lehmä +ja hevonen. + +Ei muuta neuvoksi kuin lähteä pois ja koettaa päästä ihmisten ilmoihin. + +Viimeksi teurastetun lampaan lihat kypsytettiin savussa ja otettiin +evääksi. Pentin tekemät uudet virsut pantiin jalkaan. Ruunaa ja +Muurikkia varten oli Pentti nitonut juurista köyttä, josta niitä saattoi +taluttaa. + +Auringon ensimäiset säteet tunkivat juuri puiden latvojen välitse, +linnut visertelivät, kevättuuli tuuditteli hiljaa puiden oksia ja kantoi +puhkeavan lehden tuoksua karjomökin pihamaahan, kun Pentti asetti kiven +kaivon kannelle ja Inkeri sulki pirtin oven. Keskellä mökin pihaa kasvoi +koivu. Siihen oli Inkeri leikannut Tuomaan ja Siljan nimimerkit. Vielä +kerran katsahti hän siihen. Sitten lähdettiin. + +Hitaasti kävi kulku Pankajärven rantaa kiertelevää karja-uraa myöten. +Heikkiä täytyi väliin kantaa. Yöllä pidettiin tulta vireillä petojen +säikyttämiseksi. Inkeri ja Pentti valvoivat vuorotellen. + +Inkeri oli ollut hyvin heikkona kaiken kevättä. Matkalla tahtoivat +voimat kerrassaan pettää. Mutta perille pääsemisen toivo elähytti häntä, +ja hän hoiperteli eteenpäin ponnistaen viimeiset voimansa. + +-- Kunhan saisin lapset ihmisten asuntomaille, ennenkuin kuolen, sanoi +hän kerran Pentille. + +Vihdoin eräänä lauantai-iltana seisoivat matkalaiset sysimiesten pirtin +edessä. Laulun sävel kajahti heitä vastaan. + +Menneiden aikojen muisto valtasi Inkerin mielen... Näin ihana kevät oli +silloinkin, kun hän Tuomaan kanssa käveli tuota polkua. Tuolla kivellä +he olivat istuneet. Tuosta oli Tuomas löytänyt ensimäisen kevätkukkasen. +Sen he olivat vieneet Sikelle... Siitä oli nyt kymmenen vuotta... + +Inkeri ei huomannut, että laulu äkkiä lakkasi ja Sanna ilohuudolla +juoksi heitä vastaan. Hän ei huomannut, että Leena kertoi kuulleensa +aivan varmana totena, että rajarauha oli tehty. + +-- Ei se kuulu olevan oikea suuri rauha, vaan sitäkin jo odotetaan, +toimitti Leena edelleen -- mutta kuuluu se jo estävän vihollista tänne +tulemasta... Paavo tuumasi huomenna mennä naapurikylään kyselemään +miestä toverikseen, että olisivat tulleet hakemaan teitä sieltä +karjomökiltä. Johan nyt uskaltaa ruveta täälläkin elämään... + +Pirtti oli pyhäksi puhdistettu. Uunista tunki kalakukon haju. Inkeri ei +huomannut mitään. Hänen korvansa humisivat. Maailma musteni hänen +silmissään... + +Toista viikkoa makasi Inkeri tiedotonna kovassa kuumeessa. Hän houri +paljon. Tuomaan seurassa hän luuli olevansa ja aina hädässä, paeten +milloin susia, milloin vihollisia. Joskus hän mainitsi äitiänsäkin. + +-- Tuskin hän siitä paraneekaan, kun on noin vainajien kanssa +tekemisissä, arveli Leena. + +Mutta Inkeri parani. Kun hän ensi kerran toinnuttuaan astui ulos +pirtistä, oli täysi kesä. Tuomet kukkivat parhaillaan. Pääskyset +lentelivät ahkerassa toimessa pirtin ympärillä, ja käki kukahteli +läheisyydessä. Inkeri istuutui nurmikolle. Leena asettui hänen viereensä +ja otti taas rauhansanoman puheeksi. + +-- Ei nyt enää vainolainen tule tupaa polttamaan eikä halmetta +lahmaamaan, lopetti hän puheensa. + +Niin, rauha... Tämä sanoma olisi vuotta ennen tuottanut Inkerille +ääretöntä iloa. Nyt pusersi se vain hänen huuliltaan kuiskauksen: + +-- Voi, jos Tuomas olisi saanut elää ja kuulla tämän... + +Inkeri kätki kasvot käsiinsä, ja kyynel toisensa jälkeen vieri +laihtuneiden sormien lomitse. Silloin tulivat Annaliisa ja Heikki +juosten, kädet täynnä kukkasia. + +-- Tässä on äidille kukkia, huusivat he yhtaikaa. Ne ovat Sormulan +pellon pientarelta. Siellä Pentti ja Paavo ovat aidan panossa. + +-- Minä löydän sinne tien jo aivan yksin, kertoi Annaliisa loistavin +silmin. + +-- Ja minä, tarttui Heikki puheeseen -- minä osaisin jo kyntää, jos vaan +jaksaisin auraa nostaa, ja Pentti on sanonut, että minä kyllä jaksan, +kun vaan syön ison vadillisen puuroa. Kohta minä sen syön ja sitten minä +kynnän niin ison pellon, että kasvaa paljon leipiä, semmoisia leipiä, +joita Sanna pyhäksi paistaa. + +Inkeriltä unohtui itku, ja hänen suunsa vetäysi hymyyn, kun hän kuuli +viisivuotiaan vakavalla varmuudella lausutut sanat. Ihastuksella katseli +hän lapsiaan. Nyt vasta hän huomasi, miten he näissä muutamissa +viikoissa olivat käyneet terveen näköisiksi. + +Pentti ei valittanut väsymystä, vaikka hän jo oli yli seitsemänkymmenen. +Hän liikkui hitaasti, mutta työssä hän oli päiväkaudet. Kohta kylään +tultuaan oli hän noussut keskellä yötä, ottanut lapion ja mennyt +Sormulan raha-aarretta katsomaan. Tallella se oli. Osan rahoista hän +otti, loput kätki huolellisesti paikoilleen. + +Olot olivat niin tasaantuneet, että raha alkoi kaluksi kelvata. Pentti +osti rahoilla siementä ja syötävää. Hän hankki auran ja sai Paavon +kyntämään. Itse heilutti hän kuokkaa niin paljon kuin vanhat +käsivartensa jaksoivat. Ja niin saatiin pieni palsta Sormulan peltoa +siemennetyksi. + + * * * * * + +On Juhannusaatto. Sysimiesten pirtin eteen on kahden puolen pystytetty +koivuja. Kukkivia pihlajia on asetettu pirtin nurkkiin. Seinän rakoihin +on pistetty tuomen oksia. Illallinen on jo syöty, koskapahan tyhjä, +pesemätön pata on liedellä. + +Ihmisiä ei ole pirtissä. Inkeri istuu vanhusten kanssa vähän matkan +päässä ahon rinteellä. Ahon toisessa päässä nuoriso valmistaa kokkoa. Jo +saadaan kokko syttymään ja siihen yhä risuja lisää kannetaan. + +-- Ka, hei! huutaa Paavo kokon parhaillaan palaessa. + +-- Hei, hei! kuuluu metsän rinteeltä. + +Naapuristosta tulee lapsia ottamaan osaa kokon polttoon. On oikein +ihmettä, miten paljon on ilmestynyt kasvavaa kansaa noista korven +komeroista, joissa Karjalan kansan rippeet vuosikausia ovat olleet +kätkössä. + +Vähän aikaa vielä katseltuaan lasten iloa lähtevät Pentti ja Inkeri +pois. Leena menee kokon polttajien luo puhuttelemaan kylän lapsia. +Jonkun ajan perästä koteutuvat kaikki. + +-- Kuuluu yhä tulevan miehiä pois sieltä itärajalta, alotti Leena, kun +taas kaikki istuivat pirtissä. -- Ja moniaita pakolaisiakin kuuluu +päässeen kotiin pujahtamaan. On se monessa paikassa ilo, kun semmoinen +tulee kotiin, jota ei ole osattu toivoakaan. + +-- Lieneekö tullut ketään tämän kylän väestä? kysyi Inkeri. + +-- Tuskinpa, vastasi Leena. -- Tästähän ne vaan läpi kulkevat. +Tän'iltana kuuluu tulleen sotapappi. Häntä ovat pyytäneet viipymään +huomiseen ja pitämään jumalanpalvelusta Lieksan kentällä. + +-- Sielläkö kentällä, jonka luota ukko löysi sen majurin kultarahan? +kysäisi Annaliisa. + +Saatuaan myöntävän vastauksen juoksi tyttö Pentin luo ja katsoi häntä +rukoilevasti silmiin. + +-- Näytäpä sitä, Pentti, sanoi hän. + +-- Ei se ole minulla enää. Minä viskasin sen tuleen, kun poltin risuja +Sormulan pellolla. + +-- Ja sinnekö se jäi? utelivat Sanna ja Paavo. + +-- Sinne. + +-- Tulevana syksynä se haetaan käsiin, tuumasivat nuoret. + +-- Taitaa jäädä löytymättä, arveli Paavo -- kun se on tulessa mustunut. +Ja mitäpä sillä enää tekisikään, kun siitä on kaikki mahti palanut. + +Kun kerta Lieksan kenttää ja majurin noitakalua oli mainittu, eivät +lapset jättäneet Leenaa rauhaan. Hänen täytyi kertoa, ties kuinka +monennen kerran, mummovainajastaan, Niilon jalasta ja viikatteesta, +jonka Simo Hurtta oli kätkenyt heinikkoon. + +-- Kerropas, äiti, Jouto-Juosepistakin, pyysi Paavo. + +Sen teki Leena mielellään. Hän muisti monet kaskut tuosta kuuluisasta +»tulliherrasta», ja nekös kuulijoita huvittivat, etenkin lapsia. + +Näille oli Lieksaan tultua alkanut aivan kuin uusi elämä. Tuontuostakin +tuli jotakin uutta ja ihmeellistä. + +-- Pappi ja jumalanpalvelus... Minkähänlaista se oli? + +-- Huomenna saatte nähdä, sanoi Inkeri. + +Vuosia oli vierinyt, ajat olivat vaihdelleet siitä, kun viimeksi näillä +tienoilla kuljettiin saarnaa kuulemaan. + +-- Miksi juuri minä jäin elämään? Minkätähden minut yksin säästettiin? +mietti moni hiljainen vaeltaja, jolta rakkaimpansa olivat menneet. + +Mutta keskellä kaihon tunnetta kohosi sydämestä kiitos hänelle, joka +ihmeellisesti johtaa ihmisten tiet... Rukoilemaan ja kiittämään +riensivät suuret ja pienet. + +Ei ollut komeapukuinen tuo kirkkoväki, joka Juhannusaamuna suuntasi +kulkunsa muinaista sotaharjoituskenttää kohti. Pakomatkoilla olivat +vaatteet kuluneet, eikä toisia saatu tehdyksi. Nyt oli repaleita pesty +ja kokoiltu. Kellä vähänkään oli vaatteita liikenemään, hän auttoi +toista pääsemään »kirkkoon». Hätätilassa käytettiin metsäneläinten tai +lampaan nahkoja. + +Lieksan kenttäkin oli jo alkanut metsittyä. + +Kaupunkiniemen läheisyydessä oli enin aukeaa tannerta. Sinne +kokoonnuttiin. Kirkas sinitaivas kattona kaarteli. Brahean raunioilla +metsä hiljaa humisi. + +Pappi alotti: + +»Pyhät veisatkaat kiitosta Herralle ja kiittäkäät hänen pyhyytensä +muistoksi. + +Sillä hänen vihansa viipyy silmänräpäyksen, ja hän ihastuu elämästä: +»ehtoolla on itku, mutta aamulla ilo.» + +Hän ei ollut oppinut mies, tuo saarnaaja. Olipahan vaan, samoin kuin +moni muu, sodan aikana tilapäisesti pantu papin virkaa hoitamaan. + +Mutta hän oli elänyt tuon kansan keskellä, jolle hän puhui. Hän oli +osaksi kokenut samaa kuin nuo vaivojen ja puutteen rasittamat ihmiset +hänen edessänsä. Hän puhui, mitä hänen lämmin sydämensä ja vakaa +luottamuksensa Jumalaan käskivät, ja hänen sanansa vetivät kuulijain +kaiken huomion puoleensa. + +Lieneekö milloinkaan hartaammalla mielellä kuunneltu saarnaa ja rukoiltu +rukousta kuin silloin Juhannuspäivänä Lieksan kentällä. -- Moni synkkä +ja surullinen muoto kirkastui, ja moni katkeran kuiva silmä sai keväisen +kasteen. + +Viimeiseksi rukoili pappi niiden vainajien puolesta, joita ei oltu +hautoihin siunattu, ja hän luki nyt heille siunauksen. + +Silloin vierähti kuuma kyynel monesta silmästä, ja vapisevat huulet +toistivat siunauksen sanoja papin jälkeen. + +Ei kukaan huomannut kyttyräselkäistä miestä, joka kiireisin askelin +kulki kentän poikki ja polvistui Pentin viereen. Hänenkin silmistään +vuotivat viljavat vedet. + +Jumalanpalvelus oli päättynyt. Pappi juuri heitteli hyvästiä, kun Sanna +nykäisi äitiään käsivarresta. + +-- Äiti, äiti! Eikö tuo ole Risto, joka seisoo tuossa Pentin vieressä? + +-- Kyllä hän on Riston näköinen, mutta Risto ei osannut itkeä... Ja tuo +muutenkin käyttäytyy niinkuin muut ihmiset. Katsos, nyt paiskaa hän +Pentille kättä, sanoi Leena. + +-- Vaan Risto se on sittenkin, intti Sanna -- on se... + +Lähinnä seisovat kuulivat heidän keskustelunsa. Sanat: -- Risto, Risto +on tullut, kulkivat miehestä mieheen, ja kaikki tunkeutuivat hänen ja +Pentin ympärille. + +-- Minä tiesin, koetti Pentti selitellä, ja hänen äänensä oli niin +omituisen epäselvä. -- Rovasti sanoi... Jumalan tahto... + +-- Missä sinä olet ollut kaiken aikaa? kysyttiin miehissä. + +-- Hyväin ihmisten luona rajan toisella puolella, kuului vastaus. + + * * * * * + +Uudenkaupungin rauha on tehty. Sen hedelmiä huomataan jo Karjalan +sydänmaillakin. Sodan iskemät haavat kasvavat vähitellen umpeen. + +On taas Juhannuspäivä. Sormulan uusi tupa on valmis. Annaliisa +levittelee lehtiä sen valkoiselle lattialle. Inkeri asettelee suurta +kukkivaa tuomen oksaa nurkkaan kangaspuiden taakse. + +Karjapiika, vanhin noista Tikka-vainaan lapsista, jolle Tuomas muinoin +hätä vuosina kävi suolan viennissä, astuu tupaan. + +-- Nyt on Mansikki pihassa, sanoo hän. + +-- Menkää yhdessä sitä viemään, käskee Inkeri. + +-- Ottakaa Heikki mukaan. Muistatko Annaliisa, mitä sinun piti sanoa +Sannalle ja Ristolle? + +-- Kyllä minä muistan, äiti kulta. Annaliisan kauniit kasvot säteilivät +ilosta. Hän pyörähytti ilmassa tyhjää lehtivasua. + +Pentti ottaa lakkinsa naulasta. + +-- Minä lähden kanssa. + +Sysimiesten pirtin asukkaat ovat olleet niin uskollisia ystäviä +Inkerille kovina aikoina, ettei hän mielestään koskaan voi osoittaa +heille kylliksi kiitollisuutta. Sentähden lähettää hän parhaimman +lypsylehmänsä häälahjaksi Ristolle ja Sannalle, vaikka ei hänellä +itselläänkään vielä ole suurta karjaa. + +Vuonna 1722 ei Pielisjärvellä ollut pappia. Rovasti ja kappalainen +määrättiin sinne vasta seuraavana vuonna. Sanna ja Risto olivat +sentähden menneet vihille toiseen seurakuntaan. Paavo oli heidän +mukanansa. Juhannuksena olivat luulleet joutuvansa kotiin. + +Iloisesti hämmästyen lyö vanha Leena kätensä yhteen, kun näkee Mansikkia +heille talutettavan. + +-- Hyvänen aika, mitä se on? + +-- Ammuu! vastaa Mansikki. + +Vastavihityt eivät vielä ole joutuneet kotiin. Sormulan nuoret menevät +katsomaan, eikö heitä jo näkyisi. Pentti jää Leenan kanssa juttelemaan. + +-- Ihmeellistä on, puhelee Leena -- miten silminnähtävästi se Sormulan +talous kohenee. + +-- Niin, --- myöntää Pentti. -- ällähän ne kätkössä olleet rahat +menivätkin rakennukseen ja talouden alkuun panemiseen; mutta jos tätä +kestää kymmenisen vuotta, niin on Sormula entisellään. Ja kunhan +Heikistä mies joutuu, niin sitten talo on entistä ehommallaan. Sillä +pojalla se on miehen mieli... Ihan isänsä ja ukko vainajansa oireet... +Mutta eteenpäin näytään mentävän teilläkin. Syksyllähän muutatte jo +Pölkkypurolle... + +-- Kun kerran talo menestyy, niin menestyy talon mökkikin, jos on +semmoinen haltia, kuin hovin Inkeri, sanoi puolestaan Leena. -- Voi kun +säälittää, että Tuomaan piti kuolla niin nuorena. Ei se suru milloinkaan +Inkeriä jätä... Kuules, Pentti, onkohan siinä perää, että Affleck se +oli, joka tappoi Tuomaan? + +-- Kyllä siin' on perä. Hein'ahon lapset kertoivat niin tarkalleen, +minkä näköinen hän oli ollut: mustasilmäinen, pitkä ja laiha, hyvin +vihaisen näköinen ja kurttunaamainen. Ja Simo Hurtan kiroilemissanaa oli +käyttänyt, semmoista vieraskielistä. Entä sitten se kultaraha... Keneltä +muulta se semmoinen olisi tipahtanut? -- Tunsinhan minä sen. + +-- Voi, voi, jos hän vielä tulee näille maille, hätäili Leena. + +Pentti kurkisti ikkunasta, eikö odotettuja näkyisi, viittasi kädellään, +että tuolla ne tulevat, sitten virkkoi: + +-- Kertovat, jotka ovat nähneet majuria viime aikoina, että hän on hyvin +kyllästynyt elämään. Taitaa entisten pahojen tekojen muisto painaa. +Tokko tehnee mieli lisäämään painoa. Ja kun on noitakalukin poissa... + +Ulkoa kuului iloisia ääniä. Nyt ne olivat kotona kaikki. Myöhemmällä +tuli Inkerikin häihin. Monta juhlaa sai vielä Sormulan ja Pölkkypuron +väki viettää toistensa luona. Vanhat vähitellen siirtyivät pois. Uusi +sukupolvi kasvoi sijaan. + +Pentillä oli vanhoilla päivillään vain yksi suru: ettei voinut olla +yhtaikaa Sormulassa ja Pölkkypurolla. Kumpaisessakin pidettiin häntä +hyvänä -- liian hyvänä, sanoi hän itse. + +Hongat humisevat jo hovin Inkerin haudalla. Nimet ja tapahtumat hänen +ajoiltaan ovat haihtuneet ihmisten muistosta. Mutta Karjalan kansassa +tapaamme vielä monesti uljasta mieltä, uskollista ystävyyttä ja ahkeraa +toimeliaisuutta. Siinä elää vielä hovin Inkerin jälkeläisiä. + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Hovin Inkeri, by Anni Kepplerus + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HOVIN INKERI *** + +***** This file should be named 16313-8.txt or 16313-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/1/6/3/1/16313/ + +Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. + +*** END: FULL LICENSE *** + diff --git a/16313-8.zip b/16313-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..2479afe --- /dev/null +++ b/16313-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..71206f3 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #16313 (https://www.gutenberg.org/ebooks/16313) |