diff options
| author | Roger Frank <rfrank@pglaf.org> | 2025-10-15 04:48:29 -0700 |
|---|---|---|
| committer | Roger Frank <rfrank@pglaf.org> | 2025-10-15 04:48:29 -0700 |
| commit | 18bce9521ab77f646892491fb6155a4c0a8cb342 (patch) | |
| tree | 091302c2f30b50af0ae32596f9e64b5ed4a7b107 | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 16262-8.txt | 8197 | ||||
| -rw-r--r-- | 16262-8.zip | bin | 0 -> 77499 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
5 files changed, 8213 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/16262-8.txt b/16262-8.txt new file mode 100644 index 0000000..0fa179c --- /dev/null +++ b/16262-8.txt @@ -0,0 +1,8197 @@ +The Project Gutenberg EBook of Nathan Viisas, by Gotthold Ephraim Lessing + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Nathan Viisas + Viisinäytöksinen näytelmäruno + +Author: Gotthold Ephraim Lessing + +Translator: Juhani Siljo + +Release Date: July 11, 2005 [EBook #16262] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NATHAN VIISAS *** + + + + +Produced by Jarmo Lehtovaara and Tapio Riikonen + + + + + + +NATHAN VIISAS + +Viisinäytöksinen näytelmäruno + + +Kirj. + +GOTTHOLD EPHRAIM LESSING + + +SUOMENNOSTYÖ ON SUORITETTU +"SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN EDISTÄMISRAHASTON" VAROILLA. + +Suomentanut + +J. SILJO + + +Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1919. + + + + Introite, nam et heic Dii sunt + Apud _Gellium_. + + (Astukaa sisään, sillä täälläkin asuu jumalia! + _Gelliuksen_ lause.) + + + +HENKILÖT: + +SALADIN, sulttaani. +SITTAH, hänen sisarensa. +NATHAN, rikas jerusalemilainen juutalainen. +RECHA, hänen ottotyttärensä. +DAJA, kristitty nainen, mutta juutalaisen talossa Rechan seuralaisena. +Nuori RISTIRITARI. +DERVISHI. +Jerusalemin PATRIARKKA. +MUNKKI. +EMIIRI sekä muutamia Saladinin MAMELUKKEJA. + +Tapahtuu Jerusalemissa. + + + + +ENSIMÄINEN NÄYTÖS. + + +ENSIMÄINEN KOHTAUS. + + Näyttämö: Nathanin talon eteinen. + NATHAN, saapuen matkalta. DAJA, tullen häntä vastaan. + +DAJA. +Hän on se! Nathan! Kiitos Jumalan, +palaattepahan vihdoinkin! + +NATHAN. +Niin, Daja, +Jumalan kiitos! Mutta miksi 'vihdoin'? +Ma aioinko siis ennen palata? +Tai voinko palata? On Babyloniin +täält' yli parisataa penikulmaa, +jos pakko oikeaan ja vasempaan +on tieltään poiketa, kuin oli mun. +Ja velkain periminen työlääksikin +voi käydä, aikaa vie -- ei suoriudu +siit' aivan kättä kääntäen. + +DAJA. + Voi Nathan, +kuin kurja, kurja teist' ois voinutkaan +sill'aikaa tulla täällä! Talonne... + +NATHAN. +Niin, kuulin jo: se paloi. Taivas suokoon, +ett' olen saanut kuulla kaikki jo! + +DAJA. +Ja oli palaa perustusta myöten. + +NATHAN. +Me silloin, Daja, uuden, mukavamman +oisimme rakentaneet. + +DAJA. + Niinpä kyllä! -- +Vaan palossa hiuskarvan varass' oli +myös _Rechan_ henki. + +NATHAN. + Mitä? Rechan henki? +Mun rakkaani? -- En ole kuullutkaan. -- +No, talokin ois saanut mennä silloin. -- +Hiuskarvan varass'! -- Oh, hän onkin varmaan, +hän onkin palanut! -- Se tunnusta! +Kaikk' ilmaise! -- Mua älä kiduta, +vaan surmaa! -- Hän on kuollut siis. + +DAJA. + Jos ois +hän kuollut, kuulisitteko sen multa? + +NATHAN. +Miks säikytit siis mua? -- Rechani, +oi Recha! + +DAJA. + Teidän, -- teidän Rechanne? + +NATHAN. +Mun oisko joskus luovuttava häntä +omaksi lapsekseni sanomasta! + +DAJA. +Teill' onko yhtä hyvä oikeus +myös kaikkeen muuhun, mitä omistatte? + +NATHAN. +Mihinkään parempaan ei oikeutta! +Minulle onni, luonto kaiken muun +on lahjoittanut. Vain tään omaisuuden +oon itse ansainnut. + +DAJA. + Kuin kalliisti, +oi Nathan, saankaan maksaa hyvyytenne! +Jos hyvyys, tuolla mielin harjoitettu, +hyvyyttä onkaan! + +NATHAN. + Tuolla mielin? Millä? + +DAJA. +Mun omatuntoni... + +NATHAN. + Suo, Daja, ensin +mun kertoa... + +DAJA. + Mun omatuntoni, +ma sanon... + +NATHAN. +... minkä kauniin kankaan olen +ma sulle Babylonist' ostanut. +Niin upean ja silti aistikkaan! +Tuon tuskin Rechallekaan kauniimpaa. + +DAJA. +Mit' auttaa se? Mun täytyy sanoa: +ei omatuntoni jää kuuroks enää. + +NATHAN. +Ja haluanpa nähdä, kuinka ovat +sun mielees korvarenkaat, käädyt, soljet +ja sormus, jotka sulle valikoin +ma Damaskosta. + +DAJA. + Sellainen te ootte! +Vain lahjain anto mieless', aina vain! + +NATHAN. +Sä yhtä alttiist' ota kuin ma annan, +ja vaiti jää! + +DAJA. + Niin, vaiti! Oottehan +suoruuden, jalouden perikuva. +Mut Nathan... + +NATHAN. + Mut oon juutalainen vain, +sa tarkoitathan? + +DAJA. + Mitä tarkoitan, +paremmin tiedätte. + +NATHAN. + Siis vaikene! + +DAJA. +Ma vaikenen Mit' eessä Jumalan +on väärää tässä ja mit' en voi estää, +en muuttaa voi, te siitä vastatkaa! + +NATHAN. +Ma vastaan! -- Vaan hän missä viipyy, missä? +Kunp' et mua petä, Daja! Tietääkö +hän mun ees tulleen? + +DAJA. + Sitä teiltä kysyn! +Häll' yhä kauhu hiipii hermoissaan. +Häll' yhä kaikkeen muiston mielikuva +luo lieskan hohteen. Nukkuessaan valvoo +ja valvoessaan nukkuu hän: niin vuoroin +maan kasvi on hän, vuoroin taivaan henki. + +NATHAN. +Voi lasta! Voi meit' ihmispoloja! + +DAJA. +Tän' aamuna hän silmät kiinni kauan +kuin kuollut makas. Sitten äkisti +hän nousi huutain: 'Kuule! Kuule! Tuolla +jo saapuu isän kameelit! -- Ja kuule! +Myös isän ääni hellä!' Kohta sammui +taas hänen katseensa ja patjalle +pää raukesi, kun käden tuki vaipui. -- +Mä syöksen portille! Ja todella: +te tulettekin, tulettekin siinä! +Mi ihme! Kaiken aikaa sieluns' oli +vain teidän luonanne -- ja hänen. -- + +NATHAN. + Hänen? +Kenenkä hänen? + +DAJA. + Miehen, joka hänet +pelasti liekeistä. + +NATHAN. + Ken on hän? Missä? +Ken pelasti mun armaan Rechani? + +DAJA. +Hän nuor' on ristiritari, jok' äsken +juur' oli tuotu tänne vankina +ja jolle Saladin soi armon. + +NATHAN. + Mitä? +Vai ristiritari, jonk' armahti +Saladin? Eikö vähemp' ihme Rechaa +ois pelastanut? Taivas! + +DAJA. + Surman oma +ois Recha ilman häntä, joka jälleen +henkensä, lahjaks saadun, alttiiks antoi, + +NATHAN. +Miss' on tuo jalo mies nyt, Daja, missä? -- +Vie minut jalkains' eteen! Annoitte +kai hälle aluks aarteet kaikki, kaikki, +jotk' oli hallussanne? Lupasittte +kai paljon, paljon lisää? + +DAJA. + Kuinka voimme? + +NATHAN. +Oh, ette? + +DAJA. + Emme tiedä, niistä tuli +ja minne meni hän. -- Vaikk' ensinkään +hän taloa ei tuntenut, päin syöksi, +vain kuuloon luottain, vaippa suojanaan, +savuhun, tuleen, ääntä kohti, joka +meit' apuun huusi. Miesnä menneenä +jo häntä pidimme, kun äkist' esiin +hän lieskain läpi ilmestyy ja Rechaa +väkevin käsin kantaa. Kiitos, riemu +ei häntä liikuta ja kylmänä +hän saaliins' alas laskee, -- väkijoukkoon +pois katoaa! + +NATHAN. + Ei ainiaaksi, toivon. + +DAJA. +Taas näimme sitten lähipäivinä +tuoll' astelevan hänen alla palmuin, +jotk' ympäröivät Vapahtajan hautaa. +Hänt' ihastuen menin kiittämään +ja pyysin, vannotin, ett' edes kerran +viel' armaan tyttölapsen luokse saapuis, +jok' ei saa rauhaa, ellei jalkain juureen +saa hälle tuoda kyynelkiitostaan. + +NATHAN. +Kuin kävi? + +DAJA. + Turhaa! Kuuro hän on meille, +mua varsinkin vain katkerasti pilkkas... + +NATHAN. +Te siitä säikähtäin... + +DAJA. + Ei ensinkään! +Ma joka päivä uudest' yritin +ja joka päivä uutta pilkkaa kestin. +Mit' oonkaan sietänyt! Mit' olinkaan +viel' lisää valmis kärsimään! Vaan kauan +hän kartellut jo noit' on palmuja, +jotk' ympäröivät Vapahtajan hautaa; +ja missä piilee hän, ei kukaan tiedä. -- +Mit' aprikoitte? + +NATHAN. + Sitä aprikoin, +mi vaikutus voi sieluun sellaiseen +kuin Rechan olla tällä. Halveksuntaa +sen kestää, jolle sydän vaatii suomaan +niin suuren arvon! Siten kiintyä +ja kohta siten hyljityksi tulla! -- +Saa kyllin pää ja sydän kiistää siinä, +vihaanko vaipua vai synkkään tuskaan. +Ei aina kumpaankaan. Voi taistelu +lopulta haaveiluksi raueta, +ja silloin pää ja sydän keskenään +osia vaihtavat -- mi pahaks koituu! -- +Näin Rechan laita on, jos hänet tunnen: +hän haaveilee. + +DAJA. + Vaan kuinka hurskaasti, +kuink' armaasti! + +NATHAN. + Se haaveilua silti! + +DAJA. +Varsinkin eräs -- haave, niin jos tahtoo -- +kaunistaa häntä. Hänestä ei ole +maan lapsi, maallinen, tuo ritari; +vaan enkeli, jot' uskoi lasna jo +hän pienen sydämensä suojaajaksi, +se pilvivaippansa ol' yltään luonut +ja tuless' ympärillään liidellyt, +mut äkisti se ristiritarina +esille astui. -- Miksi hymyillä? +Tai hymyilkää, -- ja houre kallis hälle +tuo jättäkää, jot' ei mun uskoni, +ei teidän eikä muslemien kiellä. + +NATHAN. +On mullekin se kallis! Hyvä Daja, +käy, katso, voinko puhutella häntä. -- +Ja sitten korskan suojaenkelin +mä etsin sen. Jos vielä suvaitsee +tääll' luonamme hän viipyä, jos vielä +ritariks ilmenee niin töykeäksi, +mä hänet löydän varmaan ja tuon tänne. + +DAJA. +On aie rohkea. + +NATHAN. + Jos sitten käy, +sijalle kalliin houreen kallis totuus, -- +mua usko, Daja, rakkaamp' enkeliä +on aina ihmiselle ihminen -- +et minuun suuttune, jos toipuu hän +ja lakkaa haaveksimast' enkeleitä --? + +DAJA. +Niin hyvä ootte ja niin paha sentään! +Mä menen! -- Kas, hän tuolla itse saapuu! + + +TOINEN KOHTAUS. + + RECHA ja EDELLISET. + +RECHA. +Isäni, kokonaan siis palaattehan +Mä teidän luulin edelt' äänenne +vain lähettäneen. Missä viivyitte? +Mitk' erämaat ja vuoret, virrat vielä +meit' eroittaa? Vaikk' elämme niin liki, +miks ette riennä Rechaa syleilemään? +Vaikk' uhriksi jäi liekkein polo Recha! -- +Ei, oli, oli jäädä! Tyyntykää! +Oi, kauheaa on kuolla liekkeihin! + +NATHAN. +Mun armas lapseni! + +RECHA. + Yl' Eufratin +ja Tigriin, Jordanin vei tienne teidät, -- +ja kuinka monen muunkin veden yli? -- +Kuink' usein, ennenkuin mua tuli uhkas, +vapisin tähtenne! Mut armolta +ja onnelta nyt tuntuis veteen-kuolo, +senjälkeen kuin mua tuli uhkasi. -- +Vaan pelastunut oottehan ja minä, +myös minä! Kuinka iloll' ylistämme +nyt Herraa! Tueks teidän purtenne +petollisilla virtain vesillä +Hän näkymättömän soi enkelinsä. +Hän, Hän se viittasi mun enkelini +mua valkosiivin, näkyväisenä +tulesta pelastamaan -- + +NATHAN (syrjään). + Valkosiivin! +Niin, valkovaippaansa pit' edessään +tuo ritari. + +RECHA. + -- mua valkosiiven leyhkein +tulelta näkyväisnä turvaamaan. -- +Niin kasvoista ma kasvoihin näin hänet, +näin enkelin, näin oman enkelini. + +NATHAN. +Sen ansaitsisit, etkä enkeliä +sä näkis kauniimmaks kuin sinut hän. + +RECHA (hymyillen). +Ket' imartelette nyt, isä, ketä? +Mun enkeliäni vai itseänne? + +NATHAN. +Vaan jos tuon hyvän sulle tehnyt ois +vain mies, vain luonnon luoma ihminen: +ois sinust' enkeli hän, varmaan ois. + +RECHA. +Ei sellainen hän ollut enkeli, +ei, todellinen, aivan todellinen! +Omista puheistanne uskon sain +mä enkeleihin, ihmeihin, joit' tekee +Jumala rakkautemme hyvitteeksi. +Mä Häntä rakastanhan. + +NATHAN. + Ja Hän sua, +ja joka hetki ihmeit' tekee sulle +ja sinun laisilles, -- niin, ikuisesti +on tehnyt. + +RECHA. + Tuota mielelläni kuulen. + +NATHAN. +Kai sinust' arki-luonnollista liian +ois ajatella: pelastajas oli +vain, ristiritari; mut eikö silti +se ihme ois? -- On korkein ihme, että +niin jokapäiväisiksi tosi-ihmeet +voi tulla -- täytyy tulla. Ja jos ei +yleistä ihmettä sit' oisi lainkaan, +täysikäinen ei varmaan koskaan ihmeeks +sanoisi, mitä siksi sanoo lapsi, +jok' avosuin vain tavatonta tarkkaa +ja uutukaista. + +DAJA (Nathanille). + Hällä ilmankin +on aivot kiihtyneet, te aiotteko +noill' ylevyyksillänne kerrassaan +ne särkeä? + +NATHAN. + Ei huolta! -- Eikö ihmeeks +se riitä Rechalle, ett' ihminen +pelasti hänet, mies, jonk' itsensä +pelasti ihme vain, niin, suuri ihme! +Sill' onko kuultu, ett' ois armahtanut +Saladin yhtään ristiritaria? +Tai hältä ykskään ristiritari +ees pyytäis, toivois armahdusta? Hälle +ees tarjois vapaudestaan kalliimpaa +kuin nahkavyötään taikka tikaria? + +RECHA. +Kas siinä näätte, isä! -- Juuri siks ei +hän ollut ritari, vain näytti siltä. -- +Jerusalemissa jos kuolo vain +jokaista ristiritaria vartoo, +jos siellä ykskään heistä vapaana +ei käydä voi: kuink' yöllä joku heistä +voi minut ehdoin tahdoin pelastaa? + +NATHAN. +Kas kas, sit' älyä? Nyt puhu, Daja. +Sä tiesithän, ett' oli vankina +hän tuotu tänne. Lisääkin kai tiennet. + +DAJA. +No niin. -- Niin tosin sanotaan, -- vaan myös, +ett' oli Saladin siks armahtanut +ritarin, kun niin näköinen hän oli +sulttaanin veljen erään, rakkaimman. +Vaan kun jo parikymmentä on vuotta +tää veli ollut vainaa -- nimeään +en muista, enkä minne kuoli hän --: +niin tuntuu -- tuntuu uskomattomalta, +ett' asiassa jotain perää ois. + +NATHAN. +Oh, Daja, miks niin uskomattomalta? +Et halunne kai -- kuten tosin näyttää -- +viel' uskomattomampaa uskoa? +Ken sisaruksiansa kaikkia +niin rakastaa kuin Saladin, hän eikö +ois nuorempana jotain veljeään +ylitse kaiken voinut rakastaa? -- +Kaht' eikö miestä samannäköist' oisi? -- +Tai olematon onko vanha tunne? -- +Ja milloin vaikuttamasta kuin ennen +se lakkaa? -- Uskomatont' onko tässä? -- +Se ihmett' ei lie sulle viisas Daja; +vaan _sinun_ ihmees uskon tarvitsevat ... +tai ansaitsevat, tahdoin sanoa. + +DAJA. +Mua pilkkaatte. + +NATHAN. + Kun sinä mua pilkkaat. +Vaan silti, Recha, pelastuksesi +on ihme, mahdollinen Hälle vain, +jok' aikeet ankarimmat kuninkaiden +ja suunnitelmat suurimmatkin ohjaa +kuin leikillään -- tai ehkä pilkoillaan -- +säikeillä heikoimmilla. + +RECHA. + Rakas isä, +jos erhetyn, en toki mielikseni +mä erhety. + +NATHAN. + Et: oppiahan otat! -- +Näes, otsan kaarros sen- tai tämänlainen, +se taikka tämä nenän korkeus; +ja teräväin tai tylsäin kulmaluiden +ylitse käyvä kulmakarvain kaari +sen tai sen verran käyrä; viiva, ryppy, +pykälä, kulma -- tunnus turha vain +eurooppalaisen villin kasvoilla: +jo tulelta sa säilyt Aasiassa! +_Siin'_ eikö ihme, ihmeenetsijät? +Miks enkeleitä siihen vaivata? + +DAJA. +Kysyä pyydän, Nathan: mitä haittaa, +jos enkeliksi uskoo ennemmin +kuin ihmiseksi pelastuksen tuojan? +Niin eikö pelastuksen alkusyy, +käsittämätön, lähemmältä tunnu? + +NATHAN. +Vain korskaa, korskaa pelkkää! Rautaruukku +niin mielellänsä nousis ahjosta +hopeapihdeissä, jott' itsekin +hopeamaljalta se näyttäis. -- Pah! -- +Ja mitä haittaa? kysyt, mitä haittaa? +Mä kysyn vastaan: mitä hyödyttää? +Näes tuntos' Herran läheisyydest' on +mielettömyyttä taikka Herran pilkkaa. -- +Vaan sepä haittaa; haittaa sittenkin. -- +Mua kuulkaas! Rechan pelastajaa varmaan +-- hän olkoon enkeli tai ihminen -- +te, sinä varsinkin, niin ylevästi +kuin suinkin mielisitte palkita? +Vai mitä? -- Mutta enkeliä kuinka +te kyllin voisittekaan palkita? +Rukoilla, kiittää häntä huokaillen +ja hänen ihailuunsa sulaa voitte, +ja hänen päivänänsä paastota +ja jakaa almuja. -- Mut tyhjää kaikki! -- +Ma luulen, itse lähimäisinenne +siin' enemmän te voitatte kuin hän. +Ei paastoistanne liho, almuistanne +ei hyödy hän, ei häntä jalommaksi +tee ihastuksenne, ei mahtavammaks +rukouksenne. Mutta ihmisen! + +DAJA. +Niin, josp' ois ihminen, hän enemmän +sois meille tilaisuutta palveluksiin. +Ja kuinka sitä kaipasimmekaan! +Mut eihän tahtonut, ei tarvinnut +hän yhtään mitään, omaan itseensä +hän tyytyi, kuten enkeli vain tyytyy, +kuin enkeli vain voi... + +RECHA. + Kun vihdoin katos... + +NATHAN. +Katosi? Kuinka katos? Palmuin alla +hänt' eikö enää näy? Vai ootteko +jo häntä etempääkin etsineet? + +DAJA. +No emme kyllä. + +NATHAN. + Ette? Ette, Daja? +Kas, mitä haittaa! Julmat haaveilijat! +Josp' on se enkeli nyt -- sairaana! -- + +RECHA. +Sairaana! + +DAJA. + Sairaana! Ei, älkää toki! + +RECHA. +Mua kylmä karmii! Daja, koetas, +kuin jää on otsani, niin lämmin muulloin! + +NATHAN. +On tottumaton ilmanalaamme +tuo nuori frankki, tottumaton nälkään, +säätynsä kovaan työhön, valvontaan. + +RECHA. +Sairaana! + +DAJA. + Nathan niin vain arvelee. + +NATHAN. +Hän yksin on, ei ystävää, ei rahaa, +joll' ystävän vois palkata! + +RECHA. + Ah isä! + +NATHAN. +Hän toivotonna, vailla lohdutusta, +ja tuskain, kuolon saalihina makaa! + +RECHA. +Ah missä? + +NATHAN. + Mies, jok' alttiiks itsensä +soi liekeille vuoks aivan ventovieraan -- +vuoks ihmisen -- + +DAJA. + Ah, Rechaa säälikää! + +NATHAN. +Ei tuntea, ei edes nähdä häntä, +pelastamaansa, vaivat kiitoksen +häneltä säästäin... + +DAJA. + Säälikää jo Rechaa! + +NATHAN. +Ei pyydä nähdä ees, vaikk' uudelleen +sen sais hän pelastaakseen -- mutta onhan +hän ihminen... + +DAJA. + Jo riittää! Katsokaas! + +NATHAN. +Häll' ainut lohtu kuollessaan on muisto +tään teon! + +DAJA. + Riittää! Surmaattehan Rechan! + +NATHAN. +Sä hänet surmasit! Noin oisit voinut +sä hänet surmaan syöstä. -- Recha, Recha! +En tarjoo myrkkyä, vaan lääkkeen sulle. +Hän, pelastajas, elää -- toivu siis! +Ei liene sairaskaan -- ei edes sairas! + +DAJA. +Ei kuollut, sairas? Eikö? + +NATHAN. + Varmaan ei! +Jumala täällä tehdyn hyvän täällä +myös palkitsee. -- Nyt lähde! -- Käsitätkö, +kuin paljon hyvää työtä helpompaa +on harras haaveilu? Kuin mielellään +veltoinkin haaveilua harrastaa, +jott' ei -- vaikk' itselleenkin usein syy +on hämärä -- jäis aikaa hyviin töihin? + +RECHA. +Ah, isä, älkää enää koskaan yksin +Rechaanne jättäkö! -- Vaan ritarihan +voi matkallakin olla? + +NATHAN. + Voipa kyllä! +Nyt menkää! Tuolla kameeleini luona +ma uteliaan muhamettilaisen +nään seisovan, -- ken lie? + +DAJA. + Kas, dervishinne! + +NATHAN. +Ken? + +DAJA. + Shakkitoverinne, dervishi! + +NATHAN. +Al-Hafi? Tuo Al-Hafi? + +DAJA. + Sulttaanin +rahastonhoitaja. + +NATHAN. + Hän! Näätkö unta? +Et, -- todella! Hän on se! Tänne käy. +Te pian sisään! Mitä saanen kuulla! + + +KOLMAS KOHTAUS. + + NATHAN ja DERVISHI. + +DERVISHI. +Niin, ällistelkää suurin silmin vain! + +NATHAN. +Sinäkö? Näänkö oikein? Dervishi +noin loistava! + +DERVISHI. + Miks' en? Vai eikö mitään, +ei mitään dervishistä tehdä vois? + +NATHAN. +No totta vois! Mut aina luullut oon, +ett' aito dervishi ei salli tehdä +itsestään mitään. + +DERVISHI. + Kautta profeetan! +En aito dervishi lie varmaankaan. +Vaan milloin täytyy -- + +NATHAN. + Täytyy? Dervishinkö? +Ei täydy kenenkään -- miks dervishin? +Ja mitä täytyis? + +DERVISHI. + Mitä anotaan +ja mikä oikeaa on dervishistä. + +NATHAN. +Nyt toden lausuit, kautta Jumalani! +Sua syleilen, -- mies, veljeni liet vielä? + +DERVISHI. +Miks ette kysy, mikä oon mä nyt? + +NATHAN. +Olitpa mikä olit! + +DERVISHI. + Jospa olen +ma virkamies, jonk' ystävyys voi teille +tukala olla? + +NATHAN. + Josp' on sydämes +dervishin vielä, siihen luotan mä. +Vain pukunas on virkamies. + +DERVISHI. + Sen myös +on tarvis kunniata. -- Mikä oisin +mä teidän hovissanne, arvioikaas? + +NATHAN. +Dervishi vain. Tai ehkä myöskin -- kokki. + +DERVISHI. +No niin! Jott' unhoon ammattini jäisi. +Vai kokki? Tai myös juomanlaskija? -- +Saladin sentään paremmin mun tuntee: +rahastonhoitajakseen teki. -- + +NATHAN. + Niinkö? + +DERVISHI. +Pienemmän, nähkääs, -- yhä suurempaa +isänsä valvoo, -- perherahastoa. + +NATHAN. +Suur' on se perhe. + +DERVISHI. + Suurempi kuin luullaan: +jokainen kerjurihan siihen kuuluu. + +NATHAN. +Saladin kerjureita vihaahan -- + +DERVISHI. +Niin että maasta perinjuurin aikoo +ne hävittää, -- vaikk' itse kerjuusauvaan +sen vuoks sais tarttua. + +NATHAN. + Niin, juuri niin! + +DERVISHI. +Sen saa hän tehdäkin jo nyt, jos kukaan! +Tyhjääkin tyhjempi näes rahastonsa +on aina illan tullen. Nousuvesi, +kyll' aamuin korkea, jo keskipäivin +on aikaa laannut -- + +NATHAN. + Kanavat kun nielee +sen osiks, eikä niitä sulkea, +ei täyttää mikään voi. + +DERVISHI. + Tuo sana sattui! + +NATHAN. +Sen seikan tunnen. + +DERVISHI. + Paha kyllä, jos +on ruhtinaat kuin kotkat haaskain kesken. +Vaan haaskoina jos kotkia he ruokkii, +se vihoviimeist' on. + +NATHAN. + Ei, dervishi, +ei sentään! + +DERVISHI. + Teidän helppoa on haastaa. +Mit' annatte, jos saatte paikkani? + +NATHAN. +Se mitä tuottaa sulle? + +DERVISHI. + Minulle? +Vain tyhjää! Te, te siitä hyötyisitte. +Kun luode kassass' on -- ja usein on se -- +te siihen vuoksen luotte omillanne +ja korot mielin määrin otatte. + +NATHAN. +Ja koron koron korot? + +DERVISHI. + Niinpä niin! + +NATHAN. +Pääomani vain korkoja ois vihdoin -- + +DERVISHI. +Se eikö houkuta? Siis erokirja +koht' ystävyydellemme kirjoittakaa! +Ma teihin luotin suuresti. + +NATHAN. + Vai niin? +Mitenkä? Kuinka niin? + +DERVISHI. + Ett' auttaisitte +mua kunnialla virkaa hoitamaan; +ett' aina kassanne ois avoin mulle. -- +Epäättekö? + +NATHAN. + No, ymmärrystä hiukan! +Eroitus huomaa! -- Sulle -- miksi ei? +Al-Hafi dervishi ain' asioineen +mun luo on tervetullut. Vaan Al-Hafi +sulttaanin defterdar, ma jolle -- joka -- + +DERVISHI. +Sit' enkö arvannut? Teiss' ymmärrys +ja hyvyys aina tasapainoss' ovat! +Vaan vartokaas! Nyt Hafin kahtia +te jaatte, vaan hän kohta yks on jälleen. -- +Kas, Saladin näin loistoon puki minut. +Tään puvun, ennenkuin se haalistuu +tai repaleiksi muuttuu dervishin, +sen nostan naulaan Jerusalemissa +ja kuumaa hiekkarantaa Ganges-virran +pian mestareineni käyn paljain jaloin. + +NATHAN. +Sa laises oot! + +DERVISHI. + Ja pelaan shakkia. + +NATHAN. +Se onnes! + +DERVISHI. + Arvatkaas, mi lahjoi minut? +Mun kerjuuniko jotta loppuis jo? +Jott' itse kerjureille komeilla +ja tuokiossa ylvään kerjurin +rikkaaksi poloiseksi muuttaa voisin! + +NATHAN. +Ei sentään tuo. + +DERVISHI. + Vaan juttu rumempi! +Imartelua maistoin ensi kerran +ma Saladinin hyvän luulon vuoksi. -- + +NATHAN. +Jok' on? + +DERVISHI. + 'Vain kerjuri voi kerjurin +miel' alat tietää; kerjurille almun +vain kerjuri voi taitavasti antaa. -- +Ol' edeltäjäs liian kylmä, kova, -- +hän sanoo. -- Tylyst' antoi hän, jos antoi; +anojan ensin tuiki tutki hän, +ei siihen koskaan tyytynyt, ett' tietää +vain puutteen sai, vaan vaati selville +myös puutteen syyn, ja sitten saidan tavoin +syyn tämän mukaan rovon punnitsi. +Niin ei Al-Hafi tee! Mun lempeyteni +ei Hafiss' ilmene niin tylynä! +Ei ole hän kuin tukkeutunut putki, +mi lähteen veden kirkkaan, hiljaisen +niin sameana esiin pärskyttää. +Mun lailla tuntee, ajattelee Hafi!' -- +Niin linnustajan pilli houkutteli, +ja hölmö ansaan takertui. -- Ma narri, +ma narrin narri! + +NATHAN. + Tyynnä, dervishini, +vain tyynnä! + +DERVISHI. + Mitä! Eikö ole narri, +satojatuhansia ihmisiä +ken sortaa, nylkee, tappaa, kiduttaa, +vaan yksille on muka ihmisrakas? +Ken matkii taivaan Herran lempeyttä, +mi päivänpaisteen, sateen vuodattaa +eroa tekemättä yli pahain +ja yli hyväin, erämaan ja pellon, -- +vaikk' kättä täyttä Herran häll' ei ole: +hän eikö narri, narri ole? Eikö? + +NATHAN. +Jo riittää! Lakkaa! + +DERVISHI. + Suokaa näyttää mun, +mik' itsekin oon narri! -- Eikö narri +hän ole, joka tuosta narriudesta +viel' etsii hyvän puolen, jotta vois +tuon hyvän puolen vuoksi osaa ottaa +myös itse tähän narriuteen? Vai mitä +se ois? + +NATHAN. + Al-Hafi, joutuin pakene +taas erämaahasi! Mä pelkään, että +ihmisten keskellä voit unhoittaa +pian ihmisyytes. + +DERVISHI. + Sitä itsekin +mä pelkään. Hyvästi! + +NATHAN. + Noin äkin pois? -- +Al-Hafi, karkaako sult' erämaas? +Hoi, varrohan! -- Al-Hafi, kuule mua! -- +Pois meni. Kysellyt mä hältä oisin +niin mielelläni ritaristamme. +Hän miehen tuntenee. + + +NELJÄS KOHTAUS. + + DAJA, rientäen esiin. NATHAN. + +DAJA. +Oi Nathan, Nathan! + +NATHAN. + Mik' on nyt? + +DAJA. +Hän on näkyvissä taas +On näkyvissä taas! + +NATHAN. + Ken, Daja, ken? + +DAJA. +Hän! hän! + +NATHAN. + Ain' näkyneehän joku hän! +Vai teidän 'hänkö' vain on 'hän'? -- Vaikk' oisi +hän enkeli, ei niin saa olla, ei! + +DAJA. +Eestaas hän palmuin alla astelee +ja taittaa silloin tällöin taatelin. + +NATHAN. +Ja syö? -- Kuin mies? Kuin ritari? + +DAJA. + Mua miksi +taas kiusaatte? -- Jo Rechan valpas silmä +tiheiden palmuin takaa hänet keksi, +vain häntä vartioi. -- Te oitis menkää +luo hänen, -- Recha pyytää, vannottaa. +Oi heti! Recha ikkunasta viittaa, +hän käykö kohden vaiko loittonee. +Oi heti! + +NATHAN. + Selästäkö kameelin +näin suoraan? Sopiiko se? -- Riennä sinä +luo miehen, ilmoita mun tuloni. +Vain poissaollessani, huomaa se, +ritari väitellyt on taloani. +Hän saapuu mielellään, kun isä kutsuu +hänt' itse. Mene, kutsu kauniisti +mun puolestani. + +DAJA. + Turhaa! ei hän tule. +Luo juutalaisen ei hän koskaan tule. + +NATHAN. +Siis mene edes pidättämään häntä, +hänt' edes silmilläsi seuraile. +Ma tuokiossa tulen jälkees. Mene! + + (NATHAN rientää sisään, DAJA ulos.) + + +VIIDES KOHTAUS. + + Näyttämö: palmutori. RISTIRITARI käyskelee edestakaisin + palmujen alla. Eräs MUNKKI seuraa häntä syrjemmällä jonkun + matkan päässä, aivan kuin haluten puhutella häntä. + +RITARI. +Tuo minust' ei vain seuraa kaipaa! -- Kas, +kuin käsiini hän tähtää! -- Hyvä veli, -- +tai nimittää saan ehkä isäksikin? + +MUNKKI. +Vain veli oon -- vain palveleva veli. + +RITARI. +Niin, veli, kunp' ois jotain itselläni! +Vaan, taivas nähköön, tyhjä oon -- + +MUNKKI. +Mä silti +syvästi kiitän! Taivas palkitkoon +tuhansin verroin hyvän tahtonne. +Vain tahto onhan antajan, ei lahja. +Vuoks almun herran jälkeen lähetetty +en olekaan. + +RITARI. + Vaan sentään lähetetty? + +MUNKKI. +Niin, luostarista... + +RITARI. + Jossa pyysin äsken +mä pyhiinvaeltajan-atriaa? + +MUNKKI. +Jo katetut on pöydät: palatkaa +siis sinne kerallani, herra. + +RITARI. + Miksi? +En aikoihin kyll' ole lihaa syönyt, -- +vaan mitä siitä? Taatelit on kypsät. + +MUNKKI. +Varokaa, herra, sitä hedelmää! +Ei sitä paljon siedä nauttia: +se pernan salpaa, veren synkentää. + +RITARI. +Josp' oonkin mielelläni synkeä? +Vaan teit' ei jälkeeni lie lähetetty +vain varoituksen vuoks? + +MUNKKI. + Oh ei! -- Mun on +vain suonenlyöntiänne tarkattava. + +RITARI. +Ja itse ilmaisette sen? + +MUNKKI. + Miks en? + +RITARI (itsekseen). +Ovela veli! -- Teidänlaisianne +lie luostarissa paljonkin? + +MUNKKI. + En tiedä. +Mun, rakas herra, täytyy totella. + +RITARI. +Järkeilemättä teettekö sen myös? + +MUNKKI. +Kuin totella voin muuten, rakas herra? + +RITARI (itsekseen). +Ain' yksinkertaisuus on oikeassa! -- +Kai tietää saan myös, ken se minuun tahtois +lähemmin tutustua? Itsestänne +en sitä usko. + +MUNKKI. + Sopisko se mulle? +Mua hyödyttäiskö se? + +RITARI. + Siis kelle sopii +uteliaisuus, ketä hyödyttää? + +MUNKKI. +Kai patriarkkaa, luulen. -- Hän se minut +lähetti jälkeenne. + +RITARI. + Vai patriarkka? +Punainen risti valkovaipassa +lie outo hälle? + +MUNKKI. + Mulle ei! + +RITARI. + No, veli: +mä ristiritari ja vanki oon. -- +Kun lisään: vangiks' jäin Tebninissä, +jonk' aselevon viime hetkellä +me ottaa mielimme, päin Sidonia +sen jälkeen rynnätäksemme; -- kun lisään: +kahdestakymmenestä vangista +mä yksin Saladinilta sain armon, -- +niin patriarkka tietää kylliksi. +Jo enemmän kuin kylliksi. + +MUNKKI. + Vaan tuskin +enemmän kuin jo tietää. Tietää tahtois +hän myös, miks armahtanut Saladin +on herraa yksin. + +RITARI. + Tiedänkö sit' itse? +Jo kaula paljaana ma polvistuin +ja varroin iskua, -- niin katseen tähtää +Saladin minuun, syöksee luo ja viittaa. +Pois putoo kahleeni, ma nousta saan; +ma tahdon kiittää: hän on kyynelissä; +hän lähtee, minä jään: vait kumpikin. -- +Tään seikan patriarkka itselleen +saa syineen selvitellä. + +MUNKKI. + Siitä päättää +hän, että suuriin töihin Jumala +on teitä varjellut. + +RITARI. + Niin, suuriin töihin! +Juutalaistytön tulest' auttamaan; +uteliaita Siinaill' opastamaan, +ja muuhun sellaiseen. + +MUNKKI. + Viel' ehditte! -- +Eik' ole tuokaan vallan mitätöntä. +Ehk' itse patriarkalla jo on +täysarvoisia töitä herraa varten. + +RITARI. +Vai niin? Vai luulee veli? -- Jotain onko +hän viittaillut jo teille? + +MUNKKI. + Onpa kyllä! +Vain tutkia mun ensin täytyy herraa, +mies oikea hän onko. + +RITARI. + Niinpä niin! +(Itsekseen.) Saa nähdä, miten tutkii tuo! -- No siis, + +MUNKKI. +Tie lyhin lie, jos suoraan herralle +ma kerron patriarkan toivomuksen. + +RITARI. +Jok' on? + +MUNKKI. + Hän herran huostaan jättänyt +ois erään kirjeen. + +RITARI. + Mun? En lähetti +ma ole! -- Tuoko tehtävä se oisi +suurarvoisempi kuin ne, joita ennen +ma suoritin? + +MUNKKI. + On varmaan! Kirje tuo +-- niin sanoi patriarkka -- läheisesti +se koko kristikuntaa koskee. Kerran +saa taivaan Herralt' erikoisen kruunun +-- niin sanoo patriarkka -- hän, ken vie +sen kirjeen taitavasti määrän päähän. +Ja arvollisin -- sanoo patriarkka -- +sen kruunun saajaksi on herra. + +RITARI. + Minä? + +MUNKKI. +Ei kukaan, nähkääs, -- sanoo patriarkka -- +sen kruunun ansioon lie taitavampi +kuin herra on? + +RITARI. + Kuin minä? + +MUNKKI. + Vapaahan +tääll' ootte; kaikki paikat nähdä saatte; +kaupungin piirityksen, puolustuksen +te ymmärrätte -- sanoo patriarkka +paraiten arvioida osaatte +sen toisen sisämuurin, jonka äsken +Saladin rakennutti, selvimmin +sen -- sanoo patriarkka -- kuvaatte +Jumalan sotureille. + +RITARI. + Hyvä veli, +selitä lähemmin jo kirje mulle! + +MUNKKI. +Niin, sitä -- sit' en kyllä täysin tunne. +Vaan Fiilip-kuninkaalle kirje on. -- +On patriarkall'... Ihmeekseni usein +käy, miten pyhimys, jonk' elää pitäis +vain taivaassa, voi samall' alentua +niin paljon asioita tietämään +tään maailman. Lie karvasta se hälle. + +RITARI. +Siis -- patriarkalla --? + +MUNKKI. + On tarkka tieto +ja vallan varma, milloin, mistä päin +ja miten, kuinka voimakkaana käy +Saladin ryntäämään, jos ilmi puhkee +taas sota. + +RITARI. + Tuonko tietää hän? + +MUNKKI. + Ja sen +hän Fiilip-kuninkaankin tiedoks soisi, +jott' arvioida hänkin suunnilleen +vois, onko vaara liian peloittava, +vai onko aselepo, minkä te, +ritarit, uljaasti jo rikoitte, +hinnalla millä tahans' uusittava. + +RITARI. +Kas siinä patriarkka! -- Niinpä vain! +Tuo jalo herra mua ei pyydäkään +vain viestinviejäksi, vaan -- vakoojaksi. -- +Sanokaa, hyvä veli, herrallenne: +mikäli selvän saitte minusta, +en ole sitä maata. -- Itseäni +mun viel' on katsottava vangiksi, +ja ristiritarien tehtävänä +on yksinomaan kaipaa käytellä, +ei vakoilla. + +MUNKKI. + Kas sitä minäkin! -- +Ja tuost' en herraa juuri moitikaan. -- +Vaan jäljellä on paras. -- Patriarkka +on vielä urkkinut, min niminen +ja miss' on Libanonilla se linna, +min kätköiss' on ne summat suunnattomat, +joill' isä varovainen sulttaanin +väkensä; pestaa, sotavalmistelut +kustantaa kaikki. Silloin tällöin lähtee +Saladin siihen linnaan syrjäteitä, +vain nimeks seuruetta mukanaan. -- +Kai ootte huomannut? + +RITARI. + En koskaan! + +MUNKKI. + Milloin +Saladin helpompi ois siepata +ja armonisku antaa hänelle? +Te säpsähdätte? -- Oh, jo tarjoutunut +hurskaita maroniittejä on pari +samaiseen uhkatekoon, kunhan vain +saa johtajakseen kunnon miehen. + +RITARI. +Joksi +taas minut valinnut on patriarkka? + +MUNKKI. +Hän luulee, että Ptolemaiksesta +paraiten kättään avuks ojentaa +kuningas Fiilip. + +RITARI. + Mulle, veli, mulle? +Kuin ette äskettäin jo kuullut ois, +juur' äsken, mikä suhde Saladiniin +minua sitoo? + +MUNKKI. + Kuulinhan. + +RITARI. + Ja silti --? + +MUNKKI. +Niin oikein -- tuumii patriarkka --, mutta +Jumala, ritaristo... + +RITARI. + Niist' ei mitään! +Mua konnuuteen ei vaadi ne! + +MUNKKI. + Ei toki? +Vaan Jumalast' ei konnuutt' ole aina, +mi ihmisistä -- tuumii patriarkka. + +RITARI. +Saladin säästi henkeni: mä häntä +murhalla kiittäisinkö? + +MUNKKI. + Hyi! -- vaan silti +Saladin yhä -- tuumii patriarkka -- +on kristikunnan vihamies, jok' ei +saa oikeutta olla ystävänne. + +RITARI. +Miks ystävä? Kun en ma konna hälle, +en kiittämätön ole? + +MUNKKI. + Siksipä! -- +Vaan kiitoksesta -- tuumii patriarkka -- +eess' ihmisten ja Jumalan oon vapaa, +jos ei mua autettu vuoks itseni. +Ja koska kuuluu -- tuumii patriarkka -- +ett' armahtanut teit' on Saladin +vain, koska olentonne, ilmeenne +hänelle jotain kertoi veljestään... + +RITARI. +Ties senkin patriarkka siis? Ja sentään, -- +Kunp' oisi varmaa se! Ah, Saladin! +Jos piirtosellakaan mun kuvaani +lie luonto lähentänyt veljes kuvaan -- +miks ei myös sieluissamme samaa ois? +Ja jonkun patriarkan mieliksi +salata voisinko sen sielun leiman? -- +Ei, niin ei valhettele luonto, niin ei +Jumala töissään riitele! -- Pois menkää! +Pois, veli! Sappeani säästäkää! + +MUNKKI. +Niin, menen -- menen mieluummin kuin tulin. +Vain anteeks anon, herra. Meidän munkkein +päämiehiämme tulee totella. + + +KUUDES KOHTAUS. + + RISTIRITARI sekä DAJA, joka on jo kotvan katsellut ritarin + matkan päästä ja nyt lähestyy häntä. + +DAJA. +Ei munkki hänen luotaan näyttänyt +hyvillä mielin lähtevän. -- Mut täytyy +mun onneani koettaa. + +RITARI. + Kas, oivaa! +Lie tosi sana: kahdet kynnet on +aseina pirun -- munkki sekä nainen. +Mua tänään toisista hän toisiin viskoo. + +DAJA. +Te, tekö täällä, jalo ritari? -- +Jumalan kiitos! Missä kaiken aikaa +olette piillyt? Sairaana tok' ette? + +RITARI. +En. + +DAJA. + Tervennä siis ootte ollut? + +RITARI. + Niin. + +DAJA. +Olimme kovin huolissamme teistä. + +RITARI. +Vai niin? + +DAJA. + Te varmaan matkall' olitte? + +RITARI. +Niin olin. + +DAJA. + Vasta tänään palasitte? + +RITARI. +Jo eilen. + +DAJA. + Tänään saapui Rechan isä. +Ja nyt kai toivoa saa Recha? + +RITARI. + Mitä? + +DAJA. +Mit' anonut niin usein teilt' on jo. +Ja isä itse teitä välttämättä +nyt kohta kutsuu. Babylonista +kahdellakymmenellä kameelilla +hän täydet, kalliit ryytikuormat toi +ja jalokivet, kankaat arvokkaimmat +ja kauneimmat, mitk' Intiasta löytyy +tai Persiasta taikka Syyriasta, +niin, jopa Kiinasta. + +RITARI. + En osta mitään. + +DAJA. +Kuin ruhtinas hän suur' on väestään. +Mut usein ihmetellyt oon, miks häntä +se 'Nathaniksi viisaaks' ylistää, +ei 'rikkaaksi'. + +RITARI. + Kai rikas sekä viisas +on siitä yhtä. + +DAJA. + Hyväks sittenkin +ois häntä ennen muuta kutsuttava. +Hyvyyttään ette voi ees kuvitella. +Kun kuuli Rechan kiitosvelan teille, +mit' oiskaan teille sinä hetkenä +hän tehnyt, antanut! + +RITARI. + Kas, kas! + +DAJA. + Nyt tulkaa +ja kokekaa ja nähkää! + +RITARI. + Mitä siis? +Kuin pian hetki ohi on? + +DAJA. + Jos ei hän +niin hyvä ois, niin kauan oisinko +mä häneen tyytynyt? Te luuletteko, +ett' arvo kristityn on vieras mulle! -- +Ei minullekaan kehtoon lauleltu, +ett' on mun Palestiinaan miestäni +vain siksi seurattava, että siellä +saan juutalaisen lasta kasvattaa. +Soturi jalo Freedrik-keisarin +ol' armas mieheni -- + +RITARI. + Ja syntyisin +Sveitsistä, kunnian ja armon sai +hän keisarin ja majesteetin kanssa +yht'aikaa samaan jokeen hukkua. +Kuin monasti sen kuullut oon jo, vaimo? +Mua ahdistamast' ettekö voi laata? + +DAJA. +Ahdistamasta! Taivas! + +RITARI. + Niinpä niin! +Teit' enhän enää nähdä halua! +En kuulla! Tahdo en, ett' yhä, yhä +mua muistutatte teosta, min tein +harkitsematta, aivan arvoitus +mi mulle on, kun ajattelen sitä, +En tosin katuis sitä mielelläni; +vaan nähkääs, tapaus jos toistuu tuo: +syy teidän on, jos penseämp' oon silloin, +jos ensin harkitsen ja palaa sallin, +mi palaa. + +DAJA. + Herra armahda! + +RITARI. + Täst' alkain +mua älkää tunteko, sen ilon vain +mä pyydän teiltä. Älkää vaivatko +mua isälläkään. Juutalainen aina +on juutalainen. Minä jäyhä shvaabi. +Oon aikaa tytön kuvan unhoittanut, -- +jos muistin koskaan. + +DAJA. + Hänpä muistaa teitä. + +RITARI. +Vaan minkä, minkä vuoksi? + +DAJA. + Kenpä tietää? +Ain' ihminen ei ole, miltä näyttää. + +RITARI. +Vaan harvoin parempikaan. + + (Lähtee.) + +DAJA. + Vartokaa! +Mi kiire --? + +RITARI. + Vaimo, hyljätäkö täytyy +mun vuoksenne nää palmut mieluisat? + +DAJA. +Niin mene, saksalainen karhu! Mene! -- +Vaan karhun jäljilt' en saa jäädä sentään. + + (Seuraa RITARIA matkan päässä.) + + + + +TOINEN NÄYTÖS. + + +ENSIMÄINEN KOHTAUS. + + Näyttämö: sulttaanin palatsi. SALADIN ja SITTAH + pelaavat shakkia. + +SITTAH. +Miss' oot Saladin? Miten pelaat tänään? + +SALADIN. +Hyvinpä, luulen. + +SITTAH. + Tuskin munkaan verroin. +Tuo siirto peruuta. + +SALADIN. + Ja miksi? + +SITTAH. + Vaaraan +jää hevonen. + +SALADIN. +Niin jää. Siis näin! + +SITTAH. + Mä näin +teen haarukan. + +SALADIN. + Kas vaan! -- No, shakki siis! + +SITTAH. +Sua mitä auttaa se: mä siirrän eteen, +ja asemas on sama taas. + +SALADIN. + En pääse +pälkäästä tästä vahingotta, huomaan. -- +Mut olkoon: ota hevonen! + +SITTAH. + En huoli. +Käyn ohi. + +SALADIN. + Mulle lahjoita et mitään. +Tuo paikka arvokkaampi hevosta +on sulle. + +SITTAH. + Ehkä. + +SALADIN. + Mutta laskun tekoon +isäntä mukaan ota! Katsos, näin! +Tät' et sä arvannut? + +SITTAH. + En todellakaan. +En, että noin sa kuningattarees +väsynyt oisit. + +SALADIN. + Kuningattareeni? + +SITTAH. +Jo huomaan: tänään tuhat denaaria +mun täytyy voittaa -- ropoja ei enää. + +SALADIN. +Mitenkä? + +SITTAH. + Kysy vielä! -- Kaikin keinoin +hävitä tahdothan sa, tahallas. +Mut etua en minä siitä saa. +Näes, paitsi ettei peli tällainen +juur' ilahduta: enkö melkein aina +sult' enin voita, milloin häviän? +Mua lohduttaakses tappioni jälkeen +ain' etkö mulle pelipanosta +takaisin lahjoita sa kaksinkerroin? + +SALADIN. +Kas vaan! Siis ootkin, siskoseni, milloin +hävisit, tahallasi hävinnyt? + +SITTAH. +Sun anteliaisuutes, rakas veli, +syy ainakin lie -- siihen, etten ole +paremmin oppinut ma pelaamaan. + +SALADIN. +Nyt poikkeamme pelistä. Tee loppu! + +SITTAH. +Näin jääkö siis? No: shakki! -- toinen shakki! + +SALADIN. +Todella, tuot' en uhkaa huomannut, +mi yksin tein vei kuningattareni. + +SITTAH. +Sit' auttaa voiko vielä? Katsotaanhan. + +SALADIN. +Ei, ei, vain ota kuningattareni --. +Pien' ilo siit' on mulla aina ollut. + +SITTAH. +Vain nappulaako tarkoitit? + +SALADIN. + Vie pois? -- +Ei siitä mitään. Turvassahan sitten +on kaikki taas. + +SITTAH. + Jo kyllin oppinut +oon veljeltäni kuningattarille +olemaan kohtelias. + + (Ei kajoo kuningattareen.) + +SALADIN. + Ota se +tai jätä! Muuta minulla ei ole. + +SITTAH. +Miks ottaa? -- Shakki! -- Shakki! + +SALADIN. + Jatka! + +SITTAH. + Shakki! +Ja shakki -- shakk! + +SALADIN. + Shakmatt! + +SITTAH. + Ei vielä; saathan +sä väliin hevosen. -- Tai miten tahdot --. +Yks kaikki! + +SALADIN. + Niinpä niin! Oot voittanut, +Al-Hafi maksaa. Kutsuttakoon hänet! +Et aivan vääräss' ollut, Sittah: pelin +ma hajamielisesti pelasin. +Ja ken se aina silonappulat +nuo antaa, jotk' ei mitään muistuta, +ei merkitse? Kanss' imaminko tässä +pelasin? -- Kas, syit' etsii tappio! +Ei, pahat nappulat ne, Sittah, ei +mua vieneet tappioon: vaan sinun taitos, +sun nopsa, selvä katsees... + +SITTAH. + Noinkin tahdot +vain tappiosi otaa tylsentää. +No niin, sa olit hajamielinen, +ja enemmän kuin minä... + +SALADIN. + Sinäkö? +Mik' oisi sua vaivannut? + +SITTAH. + Ei kyllä +sun hajamielisyytes! -- Milloin jälleen, +ah Saladin, lie pelimme näin vilkas! + +SALADIN. +Sen ahnaamminpa silloin pelaamme! -- +Ah, taas kun sota syttyy, tarkoitat? +Se syttyköön! -- Mä sit' en alkanut. +Ma oisin mielelläni aselevon +kyll' uusinut, -- niin mielelläni sulle +samalla kelpo miehen hankkinut. +Rikhardin veli sellainen on varmaan, +hän onhan veli Rikhardin. + +SITTAH. + Vain kiitä +sa Rikhardias. + +SALADIN. + Melek-veljemme +Rikhardin sisaren taas kunp' ois saanut: +ah, mikä suku yhdess' oisimmekaan! +Maailman ensi suvuist' ensimäinen! -- +Oon itseäni kiittämään myös nopsa, +sen kuulet. Ystäväini vertaisena +mä pidän itseäni. Siitäpä, +siit' oisi valtaheimo varttunut! + +SITTAH. +Nauroinhan kohta kaunist' unelmaasi! +Et kristityitä tunne sa, et heitä +halua tuntea. Heill' ylpeytenä +on olla kristityit', ei ihmisiä. +Sit' ihmisyyttä ees, mi höysteeksi +jäi tuohon taikauskoon luojastaan, +sit' ei he näes rakasta muun vuoksi, +kuin koska Kristus teki, sääti niin. +Tuo hänen hyvyytensä yksin heitä +viel' aateloi: ett' uskoll' omistaa +he hänen hyveensä! -- Vaan mitkä hyveet? +Ei hänen hyvettään, vaan nimeään +on kaikkiin suuntiin julistettava; +sen tulee nimet hyväin ihmisten +häväistä, niellä kaikki. Nimi vain, +vain se on heille kallis. + +SALADIN. + Tarkoitat: +miks muuten kristityiksi nimeltäkin +he teidät vaatis, sun ja Melekin, +ennenkuin avioon te kelpaisitte? + +SITTAH. +Niin juuri! Niinkuin kristillisyys vain +tois kristityille rakkauden sen, +min luojaltaan on saaneet mies ja nainen! + +SALADIN. +Ain uskoo heikkouksiin kristityt, +miks ei he toki tuohon myöskin uskois! -- +Ja silti erehdyt. -- Ei kristityt, +vaan ristiritarit on syypäät, -- hekin +vain ristiritareina. Heidän vuokseen +jää kaikki silleen. Accasta, mi piti +Rikhardin sisarelta myötäjäisnä +veljemme saaman, ei he luopua +halua millään. Munkkihölmöiksikin +he muuntelee, jott' edut ritarein +vain turvaan jäis. Ja aselepoa +he tuskin sietää loppuun, he kun toivoo +ties minkä äkkiyllätyksen toimeen +voivansa saada. -- Hauskaa! Eespäin vain, +vain eespäin, herrat! -- Min' oon tyytyväinen! -- +Kunp' ois muu kaikki niinkuin olla pitää. + +SITTAH. +Miks niin? Mi muu vois sua hämmentää, +sun mieltäs horjuttaa? + +SALADIN. + Mi horjuttanut +ikäni on mun mieltäni. -- Ma olin +isämme luona Libanonilla. +Hänt' yhä huolet musertaa... + +SITTAH. + Ah niin! + +SALADIN. +Se hänet kietoo, läpi hän ei pääse, +on kaiken puutos... + +SITTAH. + Mikä kietoo? puuttuu? + +SALADIN. +Sit' eihän mainitakaan ansaitsis. +Kun sit' on mulla, turhalta se näyttää, +kun ei, se välttämättömäksi käy. -- +Al-Hafi minne jäikään? Eikö kukaan +hakenut häntä? -- Lemmon rietas raha! -- +Paraiksi tulet, Hafi. + + +TOINEN KOHTAUS. + + DERVISHI AL-HAFI. SALADIN. SITTAH. + +AL-HAFI. + Egyptistä +on verot luultavasti saapuneet. +Kunp' oisi kyllin. + +SALADIN. + Saitko tietoja? + +AL-HAFI. +Minäkö? En. Täält' odotanhan niitä! + +SALADIN. +Sa tuhat denaaria Sittah'lle +saat maksaa. + + (Käyden mietteissään edestakaisin,) + +AL-HAFI. + Maksaa, vaikka saada pitäis! +Oli, kaunist' on se! Vähemmän kuin tyhjää. -- +Saa Sittah? Miksi jälleen Sittah? Taas +hävinnyt shakkipelin Sittah'lle? -- +Tuoss' onkin peli! + +SITTAH. + Onneni kai sentään +suot mulle? + +AL-HAFI (tarkastaen pelilautaa). + Suonko? -- Jos -- te tiedättehän. + +SITTAH (viittaa hänelle). +Hss, Hafi, hss! + +AL-HAFI (yhä kiintyneenä tarkastamaan peliä). + Se saakaahan ees ensin! + +SITTAH. +Al-Hafi, hss! + +AL-HAFI (SITTAH'lle). + Teill' oli valkoiset? +Sanoitte 'shakki!'? + +SITTAH. + Hän ei toki kuule. + +AL-HAFI. +On siirto hänen? + +SITTAH. + Sano toki, että +rahani saada voin. + +AL-HAFI (yhä tarkaten peliä). + No niin, te kyllä +ne saatte niinkuin aina ennenkin. + +SITTAH. +Sa ilkutko? + +AL-HAFI. + Ei peli lopuss' ole. +Saladin, hävinnythän ette vielä. + +SALADIN (tuskin kuunnellen). +Jo, toki! Maksa! Maksa! + +AL-HAFI. + Maksa! maksa! +Tuoss' onhan kuningattarenne. + +SALADIN (kuten äsken). + Ei, +ei kuulu peliin enää. + +SITTAH. + Myönnä siis, +mä että vain saan noudattaa ne rahat. + +AL-HAFI (yhä peliä miettien). +Tietysti, kuten aina. -- Vaikka ette +kuningatarta käyttää voikaan, ette +'shakmatti' vielä ole. + +SALADIN (astuu luo ja kaataa nappulat). + Olen kyllä, +ja tahdon olla. + +AL-HAFI. + Niinkö? Tasapeli; +vain voiton saanut palkitaan. + +SALADIN (SITTAH'lle). + Mi --, miten? + +SITTAH (viittoen tuon tuostakin HAFIlle). +Sä hänet tunnethan! Hän mielellään +asettuu vastaan, tahtoo nöyryyttää, +on hiukan kateinen. + +SALADIN. + Ei sentään +kai sulle, minun sisarelleni? -- +Sinäkö, Hafi, kateinen? + +AL-HAFI. + Ken ties! +Ken ties! -- Vain hänen aivonsa ma soisin +ja hänen hyvyytensä omikseni. + +SITTAH. +Mut ain' on oikein maksanut hän sentään; +ja maksaa tänäänkin. Suo hänen olla! -- +Al-Hafi, menehän! Mä rahat tahdon +pian saada. + +AL-HAFI. + Ei, en enää ilveilyyn +mä tähän suostu. Kerran kuitenkin +se hänen kuulla täytyy. + +SALADIN. + Kenen? Mitä? + +SITTAH. +Al-Hafi! Näinkö lupaukses pidät? + +AL-HAFI. +Mitenkä saatoin edes uskoa +näin kauas mentävän? + +SALADIN. + No, saanko kuulla? + +SITTAH. +Al-Hafi, puhu punniten, mä pyydän! + +SALADIN. +Tää kummaa on! Mit' anoa voi Sittah +noin lämpimästi ja noin hartaasti +vieraalta, dervishiltä, mieluummin +kuin multa, veljeltään? Nyt käsken sua, +Al-Hafi: puhu, dervishi! + +SITTAH. + Äl' itsees +näin vähäpätöist' ota, veljeni, +enemmän kuin se ansaitsee. Ma oonhan, +sen tiedät, shakkipeliss' ennenkin +sult' usein saman summan voittanut. +Ja kosk' en tarvitse nyt itse rahaa +ja Hafin kassa kosk' ei nykyään +nää liian usein rahaa: siks en niitä +pois ole velkonut. Mut älä huoli +En aio niitä sulle, veljeni, +en Hafille, en kassaan lahjoittaa. + +AL-HAFI. +Niin, kunpa ois ne vain! + +SITTAH. + Ja muuta vielä. +Se myös, min kerran mulle määräsit, +on jäänyt rahastoon, on jäänyt jonkun +kuukauden aikana. + +AL-HAFI. + Ei siinä kaikki. + +SALADIN. +Ei vielä kaikki? -- Miks et puhu jo? + +AL-HAFI. +Siit' alkain kun me rahaa Egyptistä +olemme vartoneet... + +SITTAH (Saladinille). + Ei kuulla häntä! + +AL-HAFI. +... vain tyhjää hän on saanut... + +SALADIN. +Kelpo tyttö! -- +Viel' ehkä lainannutkin sulle, vai --? + +AL-HAFI. +Hovinne kaiken ylläpitänyt, +menonne kaikki yksin suorittanut. + +SALADIN. +Ah, hän, hän sisareni on! + + (Syleilee häntä.) + +SITTAH. +Ken muu +kuin sinä, veljeni, näin rikkaaksi +ois tehnyt minut, että voin sen kaiken --? + +AL-HAFI. +Ja yhtä köyhäksi kuin itse on, +hän jälleen hänet saattaa. + +SALADIN. +Minä köyhä? +Sun veljesikö köyhä! Onko mulla +enemmän ollut, onko vähemmän? +Yks puku, miekka, ratsu -- Jumala! +Niist' onko puutos? Mitä muuta kaipaan? +Ja silti torua sua voisin, Hafi! + +SITTAH. +Ah, älä toru, veli! Jospa voisin +myös isän huolia noin huojentaa. + +SALADIN. +Ah! näinhän oikopäätä masennat +taas ilomieleni! -- Mult' itseltäni +ei mitään puutu, puuttua ei voikaan. +Vaan hältä, hältä puuttuu, ja se tuntuu +myös meille kaikille. -- Niin, niitä tehdä? +Ehk' emme Egyptistä aikoihin +saa mitään, -- missä syy, sen Herra ties. +Siell' onhan sentään rauhallista kaikki. -- +Mikäli mua koskee, mielelläni +mä tyydyn niukentamaan, säästämään, +muut kunhan ei kuin minä siitä kärsi. -- +Vaan mitäpä se auttaa? Yksi ratsu +ja puku, miekka täytyyhän mull' olla. +Ja Jumalalt' en tinkiä voi mitään. +Hän kyllin vähäiseen jo tyytyyhän: +mun sydämeeni. -- Hafi, kovin suuri +mull' oli usko kassas ylijäämään. + +AL-HAFI. +Vai ylijäämään? Itse sanokaas, +mua ettekö ois kuristuttanut +tai ristiinnaulittanut kuitenkin, +jos ylijäämiä vain jäljiltäni +oisitte löytänyt. Niin, kavalluksiin +kyll' oisin uskaltanut ryhtyä. + +SALADIN. +Vaan mitä teemme siis? -- Muilt' etkö keltään +kuin sisareltani siis lainata +sä ensin voinut? + +SITTAH. + Veli, oisinko +ma luopunut siit' etuoikeudesta? +Sen hälle jättänyt? Mä siitä kiinni +yhäti pidän. Aivan kuivilla +mä vieläkään en ole. + +SALADIN. + Niin, et aivan! +Se puuttuis vain! -- Pian, Hafi, hankkiudu +sa lainaamaan, kelt' ikään vain ja kuinka, +vain lupauksin lainaa! -- Niiltä yksin +äl' ota, jotka tein mä rikkaiks itse: +se lahjain peruutukseltahan näyttäis. +Luo saitureinten mene: mieluimmin +ne antaa mulle. He näes hyvin tietää +rahansa kasvavan mun käsissäni. + +AL-HAFI. +En tunne ketään. + +SITTAH. + Nytpä muistan, Hafi, +kuulleeni, että kotiin palannut +sun ystäväsi on. + +AL-HAFI (säpsähtäen). + Mun ystäväni? +Ken hän? + +SITTAH. + Sun ylistämäs juutalainen. + +AL-HAFI. +Ylistämäni juutalainen? + +SITTAH. + Joka +on saanut -- lauseen sinun käyttämäs +hänestä vielä hyvin muistan -- joka +niin kukkuraisin mitoin Jumalaltaan +on saanut hyvyyttä tään maailman, +niin pienintä kuin suurinta. + +AL-HAFI. +Niin oonko +sanonut -- mitä tarkoitinkaan? + +SITTAH. + Rikkaus +on pienintä -- ja viisaus suurinta. + +AL-HAFI. +Kuink'? oonko -- oonko juutalaisesta +sanonut noin? + +SITTAH. + Sit' etkö Nathanista +sä, ystävästäs, oisi sanonut? + +AL-HAFI. +Vai niin -- vai Nathanista! -- Eipä tullut +hän lainkaan mieleeni. -- Hän todellako +on vihdoin kotiutunut taas? Kas vain! +Ei aivan huonosti siis liekään hänen. -- +Niin oikein: muinoin viisaaks ihmiset +ja rikkaaksikin häntä sanoivat --! + +SITTAH. +Nyt rikkaaks enemmän kuin koskaan ennen +he sanoo häntä. Koko kaupunki +kohisee sitä, mit' on aarteita +ja kalleuksia hän kanssaan tuonut. + +AL-HAFI. +Jos on siis Nathan Rikas palannut, +niin varmaan Nathan Viisas myös. + +SITTAH. + Siis mitä, +jos häntä, Hafi, ahdistelisit? + +AL-HAFI. +Ja miksi häntä? -- Lainatakseniko? --- +Te tunnettepa hänet! -- Kellekään +ei lainaa hän, se juur' on viisautensa. + +SITTAH. +Hänestä toisen kuvan ennen saanut +oon sulta. + +AL-HAFI. + Tavaraa hän tarpeisiinne +kyll' antaa. Mutta rahaa -- sit' ei koskaan. +Hän muutoin kyllä juutalaiseks on +tosiaan harvinainen: älykäs +niin taidoss' elon kuin myös shakkipelin. +Vaan muista juutalaisista hän eroo +myös pahassa, ei hyväss' yksistään. -- +Ei häneen -- häneen juur' ei luottaa saa. -- +Hän tosin antaa köyhille, ja antaa +kai Saladinin tavoin -- yhtä paljon +ehk'ei, vaan varmaan yhtä kernaasti. +Ja ilman eroitusta: juutalainen, +kristitty, parsilainen, muslemi, +ne tasa-arvoiset on hänestä. + +SITTAH. +Ja moinen mies... + +SALADIN. + Vaan kuink' en milloinkaan +mä siitä miehest' ole mitään kuullut? + +SITTAH. +Hän eikö lainais Saladinille, +Saladinille, jok' ei itseään, +vaan muita varten tarvitsee --? + +AL-HAFI. + Kas se, +se taas on juuri aito juutalaista. -- +Mua toki uskokaa! -- Niin kateinen, +niin karsas anneistanne on hän teille! +'Jumalan-kiitokset' kaikk' itselleen +hän keräis muilta pois. Ja siksi vain +ei lainaa hän, ett' ain' ois hällä antaa. +Ja koska laki lempeyttä vain, +ei auliutta, häitä vaatii, hänet +se lempeys niin epäauliiks saa, +sill' ettei vertaa. Tosin pitkät ajat +jo oomme keskenämme kinailleet; +mut älkää ajatelko, etten silti +mä hälle tekis täyttä oikeutta. +Hän hyvä muussa kaikess' on, ei tässä, +ei todellakaan. Muita ovia +koputtelemaan kohta lähdenkin ... +Nyt erään maurilaisen muistan, joka +on saita, rikas. -- Sinne lähden, sinne. + +SITTAH. +Mi kiire, Hafi? + +SALADIN. + Anna hänen mennä! + + +KOLMAS KOHTAUS. + + SITTAH. SALADIN. + +SITTAH. +Hän rientää, niinkuin mua pakoon pyrkis. -- +Mit' on se? -- Todellako pettynyt +hän miehest' on -- vai mielisikö meitä +hän pettää? + +SALADIN. + Minultako kysyt tuota? +Kun tietäisin ees, kenest' oli puhe. +Ens kertaa tuosta Nathanistanne +ma kuulinhan. + +SITTAH. + Se onko mahdollista, +ett' aivan outo sulle mies on, josta +käy huhu, ett' on haudat Salomonin +ja Davidin hän tutkinut ja saa +sinetit niiden auki taikasanoin? +Ja niistä aika-ajoin esiin hän +ne loputtomat aarteensa tuo, joihin +sen vähemmät ei lähteet riitäkään. + +SALADIN. +Jos haudoista se mies saa aarteensa, +niin haudoist' ainakaan ei Salomonin +tai Davidin -- ei, jonkun narrin vain! + +SITTAH. +Tai jonkun rosvon! -- Paljon tuottavampi +kyll' onkin hänen rikkautensa lähde +kuin hauta moinen, täynnä mammonaa. + +SALADIN. +Hän käyhän kauppaa, kuulin. + +SITTAH. + Kaikki tiet +kaikk' erämaat hän kulkee juhtineen, +satamiin kaikkiin saapuu laivojansa +Al-Hafi minulle siit' itse kyllä +on ennen kertonut, ja lisännyt +ihastuneena, kuinka ylevästi +tää ystävänsä käyttää, mitä kokoon +viisaasti, alttiisti hän ahertaa; +ja kuink' on vapaa hengen katse hällä +ja sydän avoin joka hyveelle +ja kaikkeen kauneuteen suopuvainen. + +SALADIN. +Ja sentään Hafi nyt niin kylmästi, +niin epäröiden puhui hänestä. + +SITTAH. +Kai hämillään -- ei kylmästi kai sentään. +Kuin pelkäisi hän kiittää häntä, eikä +tahtoisi syyttömästi moittiakaan. -- +Vai todella niin oisko, ettei edes +kansansa paras täysin erota +voi kansastaan? ett' ystäväänsä pitäis +Al-Hafin siltä puolen todellakin +häpeillä? -- Vaan sen olkoon, miten on! -- +On meille kylliks, että juutalainen +on rikas, olkoon sitten enemmän tai +vähemmän juutalaista hänessä! + +SALADIN. +Hält' ethän, sisar, ottaa aikone +omaansa väkivalloin? + +SITTAH. + Niin, min katsot +sä väkivallaks? Tulen, miekan käytön? +Ei, ei! Jo eikö oma heikkoutensa +heikolle ole kyllin väkivaltaa? -- +Nyt haaremiini käy vain kanssani, +saat kuulla laulajatarta, jonk' ostin +ma vasta eilen. Ehkä valmistuu +sill' aikaa juoni, jota kudon juuri +varalle tämän juutalaisen. -- Tule! + + +NELJÄS KOHTAUS. + + NATHAN, talon edustalla, missä palmupuisto liittyy siihen. + RECHA ja NATHAN tulevat ulos. DAJA lisäksi myöhemmin. + +RECHA. +Olette, isä, kovin viipynyt. +Hänt' enää tuskin tapaatte. + +NATHAN. + Kai sentään. +Jos ehk' en täällä alla palmujen, +niin muualla --. Nyt tyynny vain. -- Kas, Daja, +tuolt' eikö tule luoksemme? + +RECHA. + Hält' on +hän aivan varmaan eksynyt. + +NATHAN. + Ei toki. + +RECHA. +Noin vitkaillen ei Daja muutoin saapuis. + +NATHAN. +Hän vielä ei lie meitä huomannut. + +RECHA. +Nyt huomaa hän. + +NATHAN. + Ja rientää alkaa, katsos. -- +Vaan tyynnä, tyynnä ole! + +RECHA. + Tahdotteko, +ett' oisi tyttärenne tyynnä nyt? +Ois siitä huoleti, jok' elämän +pelasti hälle -- elämän, mi hälle +niin rakas on vain teidän lahjananne. + +NATHAN. +En sua muuksi tahdo kuin mik' oot. +En, vaikka tietäisinkin sielussasi +viel' aivan muuta liikkuvan. + +RECHA. + Mit', isä? + +NATHAN. +Kysytkö multa? Ja noin arasti? +Mit' ikään sisässäsi liikahtaakin, +viattomuutta, luontoa se on. +Sit' älä sure, -- min' en ainakaan. +Se lupaa vain: Kun kerran selvään puhuu +sydämes sulle toiveensa, mult' älä +niist' yhtään salaa! + +RECHA. + Ajatuskin, teiltä +salata syömeni mua vavisuttaa. + +NATHAN. +Ei enää tästä? Kerta kaikkiaan +se päätetty on. -- Tuoss' on Daja! No? + +DAJA. +Tääll' alla palmuin vielä kulkee hän +ja kohta ilmaantuu tuon muurin takaa. +Kas tuolla? + +RECHA. +Ah! ja näyttää epäröivän +mihinkä mennä: eespäin, oikeaan +vai vasempaan. + +DAJA. + Ei, ei; viel' useasti +hän varmaan kiertää luostarin ja tästä +käy hänen tiensä silloin. -- Lyödään veikkaa! + +RECHA. +Niin oikein! Puhuitko jo hänen kanssaan? +Hän miltä tuntui tänään? + +DAJA. + Entiseltään. + +NATHAN. +Täält' älköön siis hän teitä huomatko. +Taemmas menkää, taikka mieluummin +sisälle aivan. + +RECHA. + Vielä hetki vain --. +Ah, pensasaita tuo mult' otti hänet! + +DAJA. +Jo tulkaa! Oikeass' on isänne. +Jos teidät huomaa hän, on vaara, että +hän oitis kääntyy pois. + +RECHA. + Ah, tuota aitaa! + +NATHAN. +Ja kun hän sieltä äkist' esiin käy, +ei voi hän välttää näkemästä teitä. +Siis menkää toki! + +DAJA. + Tulkaa! Ikkunan +mä tiedän, mistä näämme heidät. + +RECHA. + Niinkö? + + (Molemmat naiset poistuvat.) + + +VIIDES KOHTAUS. + + NATHAN ja pian sen jälkeen RISTIRITARI. + +NATHAN. +Mua melkein aristaa tuo kumma mies, +tuo hyveen jäyhyys miltei vavahduttaa. +Kuink' ihminen näin voikaan toisensa +hämilleen saada! -- Herra, nyt hän tulee! +Kuin mies tuo nuorukainen! Kunnon miehen +tuo ylväs katse on ja luja askel. +Voi karvas olla kuori vain, vaan sydän +ei varmaankaan. -- Miss' olen moista nähnyt? -- +Anteeksi, jalo frankki... + +RISTIRITARI. + Mitä? + +NATHAN. + Suokaa... + +RISTIRITARI. +No mitä, juutalainen? + +NATHAN. + Puhuttaa +ma saanko teitä näin. + +RISTIRITARI. + Sit' estää voinko? +Vaan lyhyeen. + +NATHAN. + Noin ylpeästi älkää, +noin halveksien menkö ohi miehen, +jok' iäkseen on teille joutunut +kiitollisuuden velkaan. + +RISTIRITARI. + Kuinka niin? +Ah, arvaanko? Te ootte... + +NATHAN. + Isä tytön, +min pelastitte jalomielisesti +tulesta. -- Nathan nimen' on, ma saavun... + +RISTIRITARI. +Jos kiittämään, niin säästäkää se vain! +Jo liioin kiitosta oon joutavasta +mä sietää saanut. -- Ja te ainakaan, +te ette mulle ole lainkaan velkaa. +Tuon tytön isäks arvasinko teidät? +Me, ritarit, me oomme velvolliset +jokaista auttamaan, ken hädäss' on. +Eloni silloin mulle muutenkin +vain vaivaks oli. Mielelläni käytin +mä, hyvin mielelläni, tilaisuutta, +sen alttiiks antaakseni toisen eestä, -- +niin, vaikka juutalaisen tyttären +elämän eestä. + +NATHAN. + Kuinka ylevää! +Ylevän julmaa! Mutta aatoksiin +tuo käänne käskee. Kaino ylevyys +taa julmuuden voi piillä, ihailua +niin välttääkseen. -- Vaan lahjaa ihailun +jos niin se halveksii, niin mitä lahjaa +se sietää vois? -- Jos täällä, ritari, +te ette vieras, vanki ois, en teiltä +näin päätäpahkaa kysyis. Käskekää: +min palveluksen teille tehdä voi? + +RISTIRITARI. +Te? Ette mitään. + +NATHAN. + Olen rikas mies. + +RISTIRITARI. +Paremmaks ei tee juutalaista kulta. + +NATHAN. +Siks ettekö voi käyttää, mitä silti +parempaa häll' on? hänen rikkauttaan? + +RISTIRITARI. +No niin, sit' en voi juuri evätäkään, +tään viitan vuoksi en. Niin pian kun +se kuluna on aivan, kun ei pidä +siin' enää sauma eikä kudos, silloin +ma tulen, lainaan teiltä uuteen rahaa +tai kangasta. -- Miks' synkistytte noin? +Viel' ootte turvassa. Ei vielä ole +niin huonosti sen laita, näättehän. +Vain tuossa liepeessä on ruma läikkä. +Se palon jälki on, se kärventyi, +kun tytärtänne tulesta ma kannoin. + +NATHAN (tarttuen viitan liepeeseen ja katsellen sitä). +On sentään kumma, kuinka miehestä +voi paha läikkä, palotahra vain +parempaa todistaa kuin hänen suunsa. +Suudella tahdon oitis sitä tahraa. -- +Ah, anteeks! Sit' en estää voinut. + +RISTIRITARI. +Mitä? + +NATHAN. + Valahti kyynel siihen. + +RISTIRITARI. + Eipä haittaa +lisänä tippain muiden. -- (Jopa kohta +saa hämille tää juutalainen minut.) + +NATHAN. +Tuo viittanne, mä pyydän, lähettäkää +myös tyttärelleni se joskus! + +RISTIRITARI. + Miksi? + +NATHAN. +Sais hänkin tuota tahraa suudella. +Kai turhaan toivonee hän kuitenkin +syleillä itse polvianne. + +RISTIRITARI. + Nathan -- +se nimennehän oli -- Nathan, hyvin +sananne sovitatte -- terävästi -- +Oon hämmästynyt -- kyllä olisin -- + +NATHAN. +Olevinanne olkaa miten tahaan. +Mua ette harhaan vie. Ei teille sovi +suurempi kohteliaisuus, kunnon mies. -- +Täys tunteesta on tyttö, auliutta +naislähetti on pelkkää, isä poissa -- +te, tytön kunniasta huolehditte; +te pakenitte hänen voittamistaan. +Myös siitä teitä kiitän --. + +RISTIRITARI. + Myöntää täytyy: +te tiedätte, kuink' ajatella meidän +ritarein tulis. + +NATHAN. + Vainko ritarein? +Vain tulis? Sääntöjenne vuoksi vainko? +Ajatusjuoksuu tiedän kunnon miesten, +ja heitähän on maissa kaikissa. + +RISTIRITARI. +Tok' eroa lie niillä, toivon? + +NATHAN. + Kyllä: +on värin, puvun, muodon eroa. + +RISTIRITARI. +Ja eri maissa niit' on eri määrin. + +NATHAN. +Se ero suuria ei merkitse. +Suurt' alaa suuruus vaatii kaikkialla; +puut liian taajaan istutetut taittaa +vain oksat toisiltaan. Vaan parvittain +on kaikkialla meitä keskimittaa. +Vain sovun suokoon toinen toiselleen, +vain sietää, suvaita saa lammas vuohta, +vain älköön luulotelko latva puun, +se ettei yksin maasta nousnut ois. + +RISTIRITARI. +Nuo sanat sattui! -- Mutta tuttu lie +myös kansa, jok' on ihmismoitteen kehto? +Mi kansa, tiedättekö, Nathan, ensin +valitun kansan nimen omaksui? +Niin, jospa tuota kansaa ylpeydestään +en juuri vihais, mut en sentään vois +halveksimatta olla? Ylpeydestään, +min peri kristityt ja muslemit, +ett' oikea on Jumala vain heillä. -- +Tää puhe kristityn ja ritarin +teit' yllättää? Vaan missä, milloin onkaan +tuo hurskas kiihko, omaa Jumalaansa +kaikelle maailmalle tyrkyttää +parhaana, ainoana, -- synkempänä +kuin nyt, kuin täällä päässyt puhkeemaan? +Kelt' ei nyt täällä putois silmäin suomut? +Vaan jääköön sokeaks, ken haluaa! -- +Sanani unohtain mun suokaa mennä! + + (Aikoo poistua.) + +NATHAN. +Oh, ette tiedä, kuinka lujasti +nyt teihin kiinnyn! -- Tulkaa, ystäviä +nyt meidän täytyy, täytyy olla. Saatte +kansaani halveksia halustanne. +Ei kumpikaan meist' ole kansaansa +valinnut itselleen. Yht' oommeko +me sekä kansamme? Ja mik' on kansa? +Enemmän kristittyä, juutalaista +kuin ihmist' onko ihmisessä? Ah, +kunp' oisitte te yksi lisää niihin, +joit' tyydyttää vain nimi ihmisen! + +RISTIRITARI. +Jumalan nimeen, Nathan, niitä olen! +Niit' olen! -- Kätenne! -- Mä häpeilen, +ett' erehdyin mä teistä hetkeksikään. + +NATHAN. +Mä siit' oon ylpeä. Vain yleisestä +erehtyy harvoin. + +RISTIRITARI. + Harvinaisen taas +vain vaivoin unhoittaa. -- Niin, ystävät +on meidän, Nathan, oltava. + +NATHAN. + Jo oomme. -- +Kuink' iloitseva onkaan Rechani! -- +Ja kuinka valoisana katseelleni +on etäisyys. -- Vain häneen tutustukaa! + +RISTIRITARI. +Jo palan kaipuusta. -- Ken talostanne +noin syöksyy ulos? Hänen Dajansa? + +NATHAN. +Niin juuri. Noin miks hädissään? + +RISTIRITARI. + Kunp' ei +ois mitään Rechallemme sattunut? + + +KUUDES KOHTAUS. + + EDELLISET ja DAJA. + +DAJA. +Voi Nathan, Nathan! + +NATHAN. + Mitä? + +DAJA. + Anteeks, että +mun täytyy teitä, jalo ritari, +näin keskeyttää. + +NATHAN. + Mik' on siis? + +RISTIRITARI. + Niin, mik' on? + +DAJA. +Lähetti sulttaanin! Hän puheilleen +teit' tahtoo. Sulttaani, ah Herra! + +NATHAN. + Mua? +Sulttaani? Nähdä haluaa hän vain, +mit' uutta olen tuonut. Sano vain, +ett' on viel' ehkä kaikki purkamatta. + +DAJA. +Ei, ei! Ei mitään nähdä, -- itsenne +hän teidät tahtoo puheilleen, ja pian! + +NATHAN. +Ma tulen kohta. -- Mene, menehän! + +DAJA. +Ritari ankara, tää anteeks suokaa! +Ah Herra, meitä huolestutti niin +tää kutsu. + +NATHAN. + Turhaa huolta! Mene vain! + + +SEITSEMÄS KOHTAUS. + + NATHAN ja RISTIRITARI. + +RISTIRITARI. +Viel' ettekö mieskohtaisesti häntä +siis tunne? + +NATHAN. + Saladinia? En vielä. +En tuttavuuttaan vältä, etsi en. +Niin liian paljon hyvää kertoi maine +hänestä, etten tiedä, uskoako +mä mielin vaiko nähdä. -- Vaan jos totta +on, että henkenne hän säästi, sillä... + +RISTIRITARI. +On totta. Eloni, jot' elän, hänen +on lahjaansa. + +NATHAN. + Sill' eloni myös mulle +hän kaksin, kolmin kerroin lahjoitti. +Se muuttanut on kaiken välillämme, +se minut kietoo sitein ikuisin +hänelle alttiiks aivan. Vartoa +nyt tuskin, tuskin jaksan, mitä ensin +hän multa vaatii. Olen kaikkeen altis, +oon valmis tunnustamaan hälle sen, +ett' oon vain teidän tähtenne näin altis. + +RISTIRITARI. +Mä itsekään en vielä kiittää saanut +hänt' ole, kuinka oonkin tapaillut. +Se vaikutus, ma jonka häneen tein, +men' yhtä nopeaan kuin tulikin. +Ken ties, mua muistaako hän edes enää, +ja sentään hänen kerran kuitenkin +mua muistaa täytyy, kohtaloni vihdoin +kun vaatii ratkaisun. Ei riitä, että +viel' olen hänen käskystään, viel' elän +näin hänen tahdostaan: hän säätäköön +myös, kenen mieltä noudattaa mun täytyy. + +NATHAN. +Niin, niin, -- en senkään vuoks saa viipyä. +Ehk' antaa joku sana mulle syyn +myös teitä mainita. -- Mä riennän siis, +jos sallitte. -- Vaan milloin, milloin teidät +näemme luonamme? + +RISTIRITARI. + Jo piankin, +jos saan. + +NATHAN. + Jos tahdotte. + +RISTIRITARI. + Siis tänään jo. + +NATHAN. +Ja nimenne? -- mun täytyy pyytää. + +RISTIRITARI. + Oli -- +on Kurt von Stauffen. -- Kurt. + +NATHAN. +von Stauffen? -- Stauffen? + +RISTIRITARI. +Miks ihmetyttää noin se --? + +NATHAN. + Sukuanne +lie ollut muitakin. + +RISTIRITARI. + Oh, on! Jo moni +sukumme jäsen tääll' on maatunut. +Mun setänikin -- isä, tarkoitin --, +vaan miksi yhä terävämmin tarkkaa +mua katseenne? + +NATHAN. + Oh -- eihän miksikään! +Mä väsyisinkö teitä katsomaan? + +RISTIRITARI. +Siks ensimäisnä lähden minä tästä. +Löys usein kyllä katse tutkijan +enemmän kuin hän pyysi nähdä. Nathan, +mä pelkään teitä. Aika lähentäköön +toisiimme meitä, älköön uteliaisuus. + + (Menee.) + +NATHAN (katsoen hämmästyneenä hänen jälkeensä). +Löys usein kyllä katse tutkijan +enemmän kuin hän pyysi nähdä! -- Hänhän +mun sieluani ilmi tavailee! +Minunkin niin vois käydä, totisesti. -- +Ei Wolfin varsi, käynti vain -- myös ääni +on hänen; heitto pään on hänt', on häntä. +Noin käsivarrellaan Wolf miekkaa kantoi, +siveli käsin kulmakarvojaan, +kuin silmiensä tulta peitellen. -- +Kuin unhoittuukaan ajoiksi nuo kuvat +syvälle syöpyneet, vaan sitten ne +vain sana, ääni herättää! -- Von Stauffen! -- +Niin aivan, aivan niin: Filneck ja Stauffen! -- +Tään pian, pian tahdon selville. +Vaan nyt luo sulttaanin. -- Mut tuolla -- Daja +tuoll' eikö piile? -- Daja, tulehan! + + +KAHDEKSAS KOHTAUS. + + DAJA. NATHAN. + +NATHAN. +Lyön vetoa, ett' aivan uusi seikka +sydämiänne kiusaa nyt, kuin pyyde +sulttaanin mieli tietää. + +DAJA. + Kummako? +Ritarin kanssa tuttavallisemmin +puhua juuri aloitte, kun meidät +hääs' ikkunasta Saladinin mies. + +NATHAN. +Saa Recha häntä milloin tahansa +nyt odottaa, niin sano. + +DAJA. + Niinkö? niinkö? + +NATHAN. +Kai sinuun, Daja, luottaa saan? Sua pyydän, +varuillas ole. Sit' et kadu sa. +Sun omatuntos tyydytyksensä +saa siitä myös. Mun suunnitelmaani +vain älä millään tavoin turmele. +Vain varovasti, pidätellen kerro +ja kysele. + +DAJA. + Tuost' enää tarvitsiko +ees muistuttaa! -- Mä menen, menkää tekin. -- +Kas, eikö uutta sanaa Saladinin +Al-Hafi, dervishinne, tuonekin? + + (Menee.) + + +YHDEKSÄS KOHTAUS. + + NATHAN. AL-HAFI. + +AL-HAFI. +Ha -- haa! Taas luoksenne ma tuloss' olin. + +NATHAN. +Niin kiiru onko? Mitä pyytää siis +hän multa? + +AL-HAFI. + Kuka? + +NATHAN. + Saladin. -- Ma tulen, +ma tulen. + +AL-HAFI. + Kenen luokse? Saladinin? + +NATHAN. +Sua Saladin siis eikö lähettänyt? + +AL-HAFI. +Mua? Ei. Hän onko kutsunut jo siis? + +NATHAN. +On kyllä. + +AL-HAFI. + Niinpä kävi... + +NATHAN. + Miten kävi? +Ja minkä --? + +AL-HAFI. + Että ... syy ei ole mun! +Mun syy ei ole, taivas tietää! Teistä +mä tosin, valhein ko'in vaaran kääntää! + +NATHAN. +Min vaaran? Miten kävi? + +AL-HAFI. + Että hänen +rahastonhoitajansa ootte. Teitä +ma surkuttelen. Mutta näkemästä +mä sitä pakenen, -- ja minne, sen +jo kuulitte, ja tiedätte myös tien. +Mukaani asiaa jos antaisitte, +ma tarjoon palvelusta. Vaikk' en ottaa +voi enempää kuin saattaa paljas mies. +Pian lähden, asianne siis! + +NATHAN. + Al-Hafi! +Mut enhän -- enhän mistään mitään tiedä! +Mit' onkaan jaarittelu tuo? + +AL-HAFI. + Kai mukaan +jo tuli kukkaronne? + +NATHAN. + Kukkaro? + +AL-HAFI. +Niin, rahaa, jota saatte etukäteen +Saladinille syytää. + +NATHAN. + Tääkö kaikki? + +AL-HAFI. +Pitäiskö näkemään mun jäädä, kuinka +hän teitä täällä päivä päivältä +vain nylkee kantapäitä myöten? Kuinka +saa viisas anteliaisuus aittojaan +avata tuhlaajalle, avata +ja jälleen avata, siks kunnes niissä, +niin täysiss' ennen, kotihiiri jo +saa nälkään kuolla? -- Taikka hurskas toive +teill' onko: rahaanne ken tarvitsee, +hän sentään noudattaa myös neuvoanne? +Saladin noudattamaan neuvontaa! +Hän neuvojako sietäis! Kuulkaas, Nathan, +mitenkä mulle äsken sattui. + +NATHAN. + Miten? + +AL-HAFI. +Ma luokseen tulen, kun on pelannut +hän juuri sisarineen shakkia. -- +Sit' osaa Sittah. -- Peli, niin jo luuli +Saladin hävinneensä, esillä +viel' oli, vaikka silleen jätettynä. +Mä silmään, nään, ett'ei viel' läheskään +se ole hävitty. + +NATHAN. + Kas, löydön teitpä! + +AL-HAFI. +Kuningas talonpoikaa vastaan vain +ois hänen ollut siirrettävä. -- Kunpa +sen tässä näyttää voisin! + +NATHAN. + Kyllä uskon! + +AL-HAFI. +Niin tornille ois tilaa saanut, -- voiton +perinyt ois. -- Sen näyttää tahdon hälle, +opastaa häntä. -- Mutta hän!... + +NATHAN. + Ei myönny? + +AL-HAFI. +Mua ei hän kuule ees, ja halveksien +lyö pelin kumoon. + +NATHAN. + Onko totta tuo? + +AL-HAFI. +Shakmatti kerrassaan hän tahtoo olla, +hän sanoo. Tahtoo! Peliäkö moinen! + +NATHAN. +E-hei! Niin peliä vain leikitään! + +AL-HAFI. +Vaikk' eipä tyhjän päältä pelattu! + +NATHAN. +Kenelle rahat siirtyi, vähät siitä. +Mut ettei sua kuullut ees! ei korvaa +asiaas lainannut niin tärkeään! +ei ihastunut kotkankatseesees! +se -- sehän vaatii kostoa -- vai mitä? + +AL-HAFI. +Aa, mitäs? Siksi vain sen kerroin teille, +ett' oivallatte, mik' on otus hän. +Sanalla sanoen: en kestä enää. +Likaisten maurein luona vain nyt juosta +saan lainaa, lainaa hälle kysellen... +En ikänäni ole itselleni +mä kerjännyt -- nyt toisen pussiin pyydän. +Milteihän kerjäämist' on lainaaminen: +ja lainananto korolle, se taas +on varkauden veroista. En joudu +äärillä Ganges-virran kumpaankaan, +ei kumpaakaan mun tarvis edistää. +Äärillä Ganges-virran, siellä vain +on ihmisiä. Täällä ainoa +te ootte, jonka elää ansaitsis +äärellä Ganges-virran. -- Tulkaa sinne! +Pois hälle pyyhkäiskää se ruhka kaikki, +hän mitä himoo vain. Hän kuitenkin +pian teidät panee tyhjäksi. Vaan näinpä +sais nylkeminen lopun äkisti. +Dervishin-kaavun saatte, -- tulkaa, tulkaa! + +NATHAN. +Tuo keino tosin, luulen ma, meill' aina +on varana. Vaan lupaan miettiä, +Al-Hafi, sitä. Varros. + +AL-HAFI. + Miettiä? +Ei, täss' ei auta mietintä. + +NATHAN. + Vain kunnes +ma palaan luota sulttaanin ja heitän +jäähyväiset... + +AL-HAFI. + Ken miettii, etsii vain +poisvetäymisen aihetta. Ken ei +voi oikopäätä ottaa elääkseen +vain itselleen, jää muiden orjaks aina. -- +Vaan miten mielitte: niin eläkää, +kuin mielestänne hyvä elää on! +Mun tieni tänne käy, ja teidän tuonne. + +NATHAN. +Al-Hafi, tilis sentään itse ensin +kai teet? + +AL-HAFI. + Pah! Pilaa! Tila kassani +ei maksa edes tilinteon vaivaa; +ja minut takaatte -- te tahi Sittah. +Hyvästi! + +NATHAN (katsoen hänen jälkeensä). +Kyllä takaan! -- Huima, hyvä -- +ja jalo -- mikä on hän? -- Tosi köyhä, +hän, yksin vain on tosi kuningas! + + (Poistuu toiseen suuntaan.) + + + + +KOLMAS NÄYTÖS. + + +ENSIMÄINEN KOHTAUS. + + Huone Nathanin talossa. + RECHA ja DAJA. + +RECHA. +Mitenkä, Daja, sanoi isäni? +Ett' odottaa saan joka hetki häntä? +Voi siitä luulla, että ilmestyy +hän tuokiossa -- eikö niin? -- Mut ohi +kuink' on jo monta hetkeä! -- Ah niin, +ken mennehiä muistelee? Nyt elää +ma tahdon hetkeä vain seuraavaa. +Kai saapuu vihdoin se, mi hänet tuo. + +DAJA. +Kirottu viesti sulttaanin! Jos sitä +ei ollut ois, ois Nathan varmaan hänet +jo tuonut tänne. + +RECHA. + Ja kun saapunut +se hetki sitten on, kun täyttynyt +on toiveistani sisin, lämpimin, -- +niin sitten? -- mitä sitten? + +DAJA. + Mitä sitten? +Ma toivon, että sitten toteen käy +myös minun toiveistani lämpimin. + +RECHA. +Mit' astuu tämän sijaan rintaani, +mi enää laajeta ei osaa, ellei +toiveitten toive sitä paisuta? -- +Vain tyhjyys? Ah, mi kauhu! + +DAJA. + Sitten astuu +mun toiveeni tuon toteutuneen sijaan! +Toiveeni, nähdä sinut Euroopassa +ja käsissä, jotk' ovat arvoises. + +RECHA. +Erehdyt. -- Juuri se, mi toivees tekee +sun omakses, sen estää tulemasta +mun omakseni koskaan: isänmaa +sua vetää -- mua eikö pidättäis se? +Sun omaistesi kuvat, joit' ei vielä +sun sielus unohda, ne enemmän +sua kiinnittäiskö kuin mun omaiseni, +joit' itse kuulen, näen, kosketan? + +DAJA. +Vain vastaan ponnistele, miten mielit! +Vaan taivaan tiet on taivaan tiet. Ja jospa +sun pelastajas itse, joka sotii +edestä Jumalansa, määräämä +ois Hänen viemään sinut siihen maahan, +sen kansan luo, sa jolle synnyit? + +RECHA. + Daja! +Noin mitä puhut, rakas Daja, taas? +On omat kummat käsitykses sulla! +'Jok' eestä Jumalansa sotii!' Kenen +on Jumala? Ja mik' on Jumala, +jok' oma jonkun on ja jonka eestä +on tarvis taistella? Ja miten tietää +myös kukaan, mitä maata varten syntyy, +jos sitä varten ei, hän missä syntyi? -- +Josp' isä kuulisi tuon puhees! -- Mit' on +hän sulle tehnyt, kun mun onneni +noin kauvas kuvittelet hänest' aina? +Ja miksi älyn siemenen, min kylvi +niin puhtaana hän sieluuni, sä peität +niin mielelläsi kukkiin, rikkaruohoon +sun oman maas? -- Sun kirjokukkias +ei, rakas, rakas Daja, halua +mun vainiooni hän! Ja sanoa +mun täytyy sulle: sinun kukkais tunnen +imevän liian kuiviin maatani, +kuin kauniiks sen ne pukeekin, ma tunnen, +kuin huumaa, pyörryttää mua tuoksut niiden, +niin sulokirpeät! -- Sun aistis niihin +paremmin tottuneet on. Hermoja +en silti moiti, jotka sietää niitä. +Vaan minulle ei eduks ole ne. +Tuo enkeliskin oli pilkakseen +jo saada minut. -- Isän vuoksi vielä +mua hävettää tuo hupsuus! + +DAJA. + Hupsuus! -- Niinkuin +vain tääll' ois järjen koti! Hupsuus! Hupsuus! +Kun puhua ma saisin vaan! + +RECHA. + Miks et? +Sua enkö aina tarkoin kuunnellut, +niin usein kuin sua uskonsankareistas +halutti puhella? Ain ihailinhan +sydämestäni heidän tekojaan, +ain itkin heidän kärsimyksiänsä. +Vaikk' uskonsa ei sankarillisinta +heiss' ollut koskaan mulle, niin se oppi +ol' lohdullinen, että alttius +Jumalan tahtoon aivan yht' ei ole +kuin harha-aatoksemme Hänestä. -- +Sit' isä, rakas Daja, selittihän +niin usein meille; samaa mieltä kanssaan +niin usein siitä olit; miksi siis +nyt revit, mitä yhdess' aikaan saitte? -- +Mut tällä puhelulla, rakas Daja, +ei meidän ystäväämme sopine +juur' ottaa vastaan. Munhan sopii kyllä, +mun onhan ylen tärkeää, hän myöskö... +Vaan joku ovell' onko? Kuule, Daja! +Josp' oisi hän se! Kuule! + + +TOINEN KOHTAUS. + + RECHA, DAJA sekä RISTIRITARI (jolle joku avaa oven ulkoapäin, sanoen:) + + Sisään vain! + +RECHA (valahtaa kokoon, suoristautuu taas ja aikoo langeta ritarin +jalkoihin). +Ah -- pelastajani! + +RISTIRITARI. + Näin myöhään tulin +tuot' estääkseni vain: ja sentään -- + +RECHA. + Ehdoin +ma lankeen eteen miehen ylpeän -- +Jumalaa kiittääkseni, mut en miestä. +Mies kiitosta ei kaipaa, enempää +kuin kaipaa sitä vesisankko, joka +niin tehokkaasti sammutusta auttoi; +jok' ilman muuta täyttää, tyhjentää +soi itseään: niin mieskin suo. Hän myös +noin liekkein kitaan työnnettiin; mä siellä +käsiinsä sattumalta lankesin; +käsiinsä sattumalta jäin, kuin jäi +kipinä siellä viittaan hänelle; +taas kunnes meidät tulest' ulos jokin, +en tiedä mikä, heitti. -- Mitä siin' on +siis kiittämistä? -- Euroopassa viini +tekoja toisenmoisiakin teettää. -- +Kun kerran työnä ristiritarein +on hyvin koulittujen koirain lailla +tulesta pelastaa ja vedestä. + +RISTIRITARI (joka on koko ajan katsellut Rechaa hämmästyneenä ja +levotonna). +Oi Daja, Daja! Jos sua loukanneet +on huolen sekä harmin hetkinä +mun oikkuni, miks hälle siirrät heti +jokaisen hulluuden mun kieleltäni? +Niin liian kipeästi kostat, Daja! +Vaan tästä alkain ehkä paremmin +mua suosittelet hälle. + +DAJA. + Enpä luule, +en luule ritari, ett' okaat pienet, +joit' on hän sydämelleen saanut, siell' ois +vahingoksenne kovin koituneet. + +RECHA. +Teill' oli huolta siis? Ja huoltanne +eloa kalliimpana säästelitte. + +RISTIRITARI. +Laps armas sa! Kuink' onkaan sieluni +jaettu silmän sekä korvan kesken! -- +Ei tämä tyttö, ei, ei tämä ole +se, jonka liekeistä mä pelastin. -- +Ken hänet tuntien ei tulest' ois +hänt' auttanut, ken mua ois odotellut? -- +Vaan -- säikähdyshän tosin -- oudoks saa. + + (Vaitiolo; ritari ikäänkuin vaipuu katselemaan Rechaa.) + +RECHA. +Vaan minä tapaan teidät samana. -- + + (Kuten edellä; sitten Recha jatkaa, keskeyttääkseen + ritarin ihmettelevän tutkimisen.) + +Vaan sanokaahan, ritari, miss' ootte +niin kauan piillyt? Taikka kysynkö: +miss' yhä piilette? + +RISTIRITARI. + Miss' ehkei pitäis +mun olla --. + +RECHA. + Ja miss' ootte ollut? Myöskään +siell' eikö olla pitänyt ois teidän? +Se pahoin on. + +RISTIRITARI. +Mik' on -- mik' on se vuori? +Ma olin -- Sinailla. + +RECHA. + Sielläkö? +Ah ihanaa! Nyt toki varmasti +saan tietää, onko totta... + +RISTIRITARI. + Mikä? Mikä? +Siell' että vielä nähdä voi, miss' seisoi +Jumalan eessä Mooses? + +RECHA. + Se ei sentään. +Sen kyllin tiedän: missä seisoikin, +Jumalan eessä seisoi hän. Vaan teiltä +halusin tietää vain, niin onko, että +ett' ensinkään ei yhtä vaikeaa +sit' ole vuorta ylös kiivetä +kuin alas päästä? -- Nähkääs, muuall' on +päinvastaist' ollut vuorten nousu mulle. -- +No, ritari --? Pois miksi käännytte +mua näkemästä? + +RISTIRITARI. + Tahdon kuulla teitä. + +RECHA. +Kun ette huomaavan mun sallis, että +lapsellisuudelleni hymyilette, +kun mitään tämän tärkeämpää en +vuoresta tuosta vuorten pyhimmästä +teilt' osaa tiedustella? Eikö niin? + +RISTIRITARI. +Siis silmiinne taas katsoa mun täytyy. -- +Miks alas taas ne luotte? Hymynne +miks sammuu taas? Juur' ilmeistänne tahdoin, +niin ongelmallisista, lukea, +mä selvään mitä huuliltanne kuulin, +ja nyt -- vait ootte te? Ah, Recha, Recha! +Ol' oikea se sana: 'Oppikaa +hänt' ensin tuntemaan!' + +RECHA. + Ken -- ken sen sanoi? -- +Ja kenestä --? + +RISTIRITARI. + Sen sanoi isänne -- +ja teistä: 'ensin häntä tuntemaan +te oppikaa!' + +DAJA. + Myös enkö minä sitä +sanonut -- enkö minäkin? + +RISTIRITARI. + Vaan missä +hän onkaan, isänne? Viel' onko hän +sulttaanin luona? + +RECHA. + Varmaan. + +RISTIRITARI. + Vielä, vielä? -- +Oh, muistiani! Ei, ei siellä lie +hän enää. -- Aivan varmaan odottaa +hän tuolla luona luostarin jo mua. +Niin sovimme me, luulen. Anteeksi! +Käyn, noudan hänet... + +DAJA. + Jääkää, ritari! +Se mun on tehtäväni. Oitis teen sen. + +RISTIRITARI. +Ei niin, ei niin! Mua itseäin hän vartoo, +ei teitä. Voishan sitäpaitsi hän +helposti luona sulttaanin -- ken ties -- +-- te ette sulttaania tunne! -- voishan +hän pulass' olla. -- Mua uskokaa, +pois-jäännistäin on vaaraa. + +RECHA. + Vaaraa mitä? + +RISTIRITARI. +On vaaraa mulle, teille, hälle, jos +vain vähän, vähän edes vitkailen... + + +KOLMAS KOHTAUS. + + RECHA ja DAJA. + +RECHA. +Mit' on se, Daja? Miks niin äkisti? +Mi vaivaa, ajaa häntä? Mitä sai +hän päähänsä? + +DAJA. + Ei huolta ei. En luule +pahaksi merkiks sitä. + +RECHA. + Minkä merkiks? + +DAJA. +Sisällä jotain käynnissä on, kuohuu +mut älköön yli menkö. Huoleti! +Nyt vuoro teidän on. + +RECHA. + Mun? Yhtä vähän +sua ymmärrän kuin häntä, + +DAJA. + Pian voitte +te hälle kostaa kaiken tuskan sen, +mit' 'on hän teille tuottanut. Mut älkää +siin' olko liian julma, liian tuima! + +RECHA. +Kai itse tiennet, mistä puhut nyt. + +DAJA. +Noin tyyntynyt jo oisitteko itse? + +RECHA. +Niin olen, olen kyllä... + +DAJA. + Myöntäkää +ees, että tuskastaan te iloitsette, +ja hinnalla vain hänen tuskansa +nyt rauhaa nautitte. + +RECHA. + En tieten tahtoen! +Mä myöntää voisin sulle korkeintaan, +ett' itseäni -- mua oudoksuttaa, +kuink' äkisti voi rauha sellainen +sellaisten sydänmyrskyin sijaan tulla. +Tuon vieraan ilmi-näkö, puhe, työt +ne mieleni... + +DAJA. + Jo kyllästytti? + +RECHA. + Sitä +en sentään sano; ei -- en mitenkään -- + +DAJA. +Vain tuiman nälän tyydytti. + +RECHA. + No niin, +jos niin päin tahdot. + +DAJA. + Mitäs minä. + +RECHA. + Mulle +hän ikikallis on, jää iäti +eloa kalliimmaksi, vaikkei enää +sykettä suonteni voi kiihdyttää +vain paljas nimensä, ei nopeammin +hänt' aatellen mun sydämeni lyö. -- +Vaan mitä lavertelen! Tule, tule, +taas, rakas Daja, ikkunaan, mi katsoo +päin palmuja. + +DAJA. + Sun tuima nälkäs siis +ei vielä aivan tyydytetty lie. + +RECHA. +Nyt jälleen palmutkin voin nähdä, enkä +hänt' yksin palmuin alla. + +DAJA. + Kylmyys tuo +kai alkaa uuden kuumeen vois. + +RECHA. + Mi kylmyys? +En ole kylmä. Kyllin mielelläni +nään senkin, minkä rauhallisna nään. + + +NELJÄS KOHTAUS. + + Saladinin palatsin vastaanottosalissa. + SALADIN ja SITTAH. + +SALADIN (astuu sisään, puhuu ovea kohti). +Tuo juutalainen heti tänne tuokaa, +kun saapuu. Hän ei kiirehtivän näytä. + +SITTAH. +Kotona hänt' ei kohta tavata +kai voitu. + +SALADIN. + Sisko, sisko! + +SITTAH. + Oothan, kuin +sua vartois ottelu. + +SALADIN. + Mi käydä täytyy +aseilla, jotk' on mulle oudot käyttää. +Saan herraa peloittavaa näytellä, +virittää ansoja, jään pintaa luistaa. +Kuink' osaan sitä? Milloin oppinut +sit' oon? -- Ja ah, mik' on sen tarkoitus? +Niin, mikä? -- Rahaa, rahaa onkia! +Kiristää rahaa juutalaiselt' esiin! +Näin päätynytkö juoniin oveliin +oon, voidakseni turhaa turhinta +haltuuni saada. + +SITTAH. + Halveksituin turhuus +voi halveksinnan kostaa, veljeni. + +SALADIN. +Ikävä totuus! -- Mut tuo juutalainen, +jos oiskin mies se rehti, joksi sulle +dervishi hänet ennen kuvaili? + +SITTAH. +Oh niin -- mik' onkaan silloin hätänä! +Vain pelkurin, vain saidan juutalaisen +varalle onhan paula viritetty, +ei viisaan, rehdin miehen. Pauloittakin +hän onhan meidän jo. Sä päälliseks +saat huvin kuulla, kuinka aatoksiaan +mies sellainen tuo ilmi; kuinka selvii +hän joko verkon läpi voimallaan, +kaikk' esteet rikkovalla, taikka kiertää +sen neuvoin ovelin. + +SALADIN. + Tuo totta on. +Siit' oon mä kyllä huvitettu. + +SITTAH. + Niinp' ei +sua enää mikään voikaan hämmentää. +Josp' on hän aito rahvaan mies, josp' on +hän tosi juutalainen: silloin, tarvis +sun hävetä ei näyttää sellaiselta, +joiks' ihmiset hän kaikki edellyttää. +Päinvastoin, houkaks sen hän katsoo, ken +edullisemmin pyytää esiintyä. + +SALADIN. +Siis halvasti muu täytyy menetellä, +jott' ei mua halpa halveksia vois? + +SITTAH. +No niin, jos menettelyä on halpaa, +laatunsa jälkeen käyttää kaikkea! + +SALADIN. +Mit' ikään naisen aivot keksiikään, +mit' ei ne kaunistaiskin! + +SITTAH. + Kaunistais! + +SALADIN. +Tuo ase hieno, terävä, vain pelkään, +mun kömpelöissä käsissäni särkyy! +Tään kaiken toimeenpano taitoa +ja sukkeluutta keksijältä vaatii. -- +Mut olkoon menneeksi! Mä pyörin siis +parhaani mukaan, -- vaikka taidon sen +mieluummin huonommin ma osaavani +kuin paremmin nyt soisin. + +SITTAH. + Liian vähän +siin' älä itsees luotakaan! Ma takaan +sun taitos. Kunhan tahdot vain! -- Suur' onhan +sun veroisillas miehill' aina halu +kehua meille, että miekkansa, +vain miekkans' auttanut on eespäin heitä. +Vain revon seuraa retkill' yhteisillä +häpeilee leijona -- ei mieltä revon. + +SALADIN. +Ja naiset miehen taas niin mielellään +alentaa luokseen. -- Mene, menehän! -- +Kai läksyni mä osaan. + +SITTAH. + Kuinka, onko +mun mentävä? + +SALADIN. + Et jäädä tahtone? + +SITTAH. +Niin, joskaan jäädä en ... en näkyviinne -- +vaan sivuhuoneeseen -- + +SALADIN. + Siis kuuntelemaan? +Ei, sisko, silloin en mä onnistu. +Pois, pois, hän saapuu, oviverho häilyy! -- +Mä pidän huolen, ettet sinne jää! + + (Sittah poistuu toisesta ovesta, toisesta astuu samassa + Nathan sisään; Saladin on istuutunut.) + + +VIIDES KOHTAUS. + + SALADIN ja NATHAN. + +SALADIN. +Lähemmäs, juutalainen! Aivan luo! +Pois arkuus! + +NATHAN. + Vihamiehelles se jääköön. + +SALADIN. +Nathanko nimes on? + +NATHAN. + Niin. + +SALADIN. + Viisas Nathan? + +NATHAN. +Ei. + +SALADIN. + Onhan kansan suussa kuitenkin. + +NATHAN. +Niin, kansan -- ehkä! + +SALADIN. + Et kai halveksien +mun luule kansan ääntä kuuntelevan? -- +Jo kauan toivoin tutustua mieheen, +se jota viisaaks sanoo. + +NATHAN. + Vaan jos on +se pilkkanimi vain? Jos kansa katsoo +vain älykästä viisaaks? ja jos on +älykäs vain, ken etuns' oikein hoitaa? + +SALADIN. +Etunsa todellisen, tarkoittanet? + +NATHAN. +Ois totisesti silloin itsekkäin +myös älykkäin. Ja älykäs ja viisas +ois silloin totisesti yhtä samaa. + +SALADIN. +Sun todistukses tukee mitä juuri +kumota tahdot. -- Edut ihmisen +sa tunnet todelliset, -- mut ei kansa. +Oot yrittänyt tuta ainakin; +oot niitä pohtinut: se viisaaksi +jo yksin tekee. + +NATHAN. + Jona itseään +jokainen pitää. + +SALADIN. + Kyllin kainosteltu! +Ei siedä kuulla sitä aina siellä, +miss' odottais vain kuivaa järkeä. + (Hypähtää pystyyn.) +Mut asiaan! Ja suotta, juutalainen, +suott' älä kiertele! + +NATHAN. + Sua, sulttaani, +niin palvella ma totisesti tahdon, +ett' eelleen tuttavuutes ansaitsen. + +SALADIN. +Palvella? Miten? + +NATHAN. + Parhaan kaikesta +saat aina, hinnoilla myös halvimmilla. + +SALADIN. +Sä mistä puhut? Et kai tavaroistas? -- +Sun kanssas kaupustelkoon sisareni. +(Tään urkkijatar saakoon!) -- Mitään ei +mull' ole tekemistä kaupin kanssa. + +NATHAN. +Epäilemättä tahdot tietää siis, +mit' olen ehkä tieni varrella +vihollisesta, joka herää jälleen, +ma kuullut, kokenut? -- Ja suorin sanoin... + +SALADIN. +En sitäkään mä tarkoittanut sulta +nyt udella. Mä siitä tarpeeksi +jo tiedän. Lyhyesti... + +NATHAN. + Käske, herra. + +SALADIN. +Ma aivan muuhun, aivan muuhun pyydän +sun selvitystäs. -- Kun niin viisas oot, +niin mulle sanohan: mik' usko, laki +on valaissut sua enin? + +NATHAN. + Sulttaani, +oon juutalainen. + +SALADIN. + Minä muslemi. +On välillämme kristitty. -- Kai tosi +yks ainut voi näist' uskonnoista olla. -- +Sun kaltaisesi mies ei seisomaan +jää siihen, mihin syntyi sattumalta; +tai jospa jää, niin syitä häll' on jääntiin: +hän älyll' osan parhaan valitsee. +No niin! Siis älys osakkaaksi päästä +myös minut. Selvittele mulle syyt, +joit' itse en mä ehdi selvitellä. +Mun pohjiansa myöten ymmärtää +-- näin kahdenkesken vain suo valintasi, +jott' omaksua voin mä myös sen. -- Miten? +Sä hämmästyt, mua katsein mittailet? -- +Ehk' oonkin ensimäinen sulttaani, +tällainen joll' on oikku, jot' en sentään +ees sulttaanille arvottomaks aivan +ma sanois. -- Eikö niin? -- Siis puhuhan! +Vai haluatko hetken mietintään? +No hyvä, suon sen. -- (Itsekseen.) +Kuunnelleeko hän, +mun sisareni? Vainutapa koen, +hyvinkö onnistunut oon. (Ääneen:) Vain mieti! +Ja nopeaan! Ma palaan pian taas. + + (Menee viereiseen huoneeseen, jonne Sittah poistui.) + + +KUUDES KOHTAUS. + +NATHAN (yksin). +Mit' onkaan tämä, mitä ihmettä? -- +Mit' oikein tahtoo sulttaani? -- Ma rahaa +oon valmis tuomaan -- totuutta hän tahtoo. +Totuutta! Ja niin silkkaa, selkeää, +kuin totuus rahaa ois! Josp' oiskin rahaa, +sit' ikivanhaa, jota punnittiin! -- +Se vielä kävis laatuun! Vaan niin uutta, +min rahaksi vain leima tekee, jota +lukea lautaan tulee vain, sit' ei +lie totuus sentään! Voisko päähänsä +sit' ahtaa aivan niinkuin rahaa säkkiin? +Ken täss' on juutalainen -- minäkö +vai hän? -- Vai miten -- ehkei vaadikaan +hän totuutta niin tosissaan? Vaikk' oishan, -- +se epäilys taas liian halpa oishan, +ett' ansana vain totuus hällä ois! --. +Ois liian halpa! Mit' on suurille +siis liian halpaa? -- Aivan varmaan näin +hän päätäpahkaa syöksee! Ystävänä +ken lähestyy, hän ensin kolkuttaa +ja kuulostaa! -- Sä pidä varas vain! +Vaan kuinka, miten? Eihän päinsä sentään +käy aivan pähkäjuutalainen olla; +vähemmin vielä kieltää juutalaisuus. +Hän multa kysyis vain: kai muslemi, +jos juutalainen ei? -- Kas se, se minut +voi pelastaa! -- Ei yksin lapsia +saduilla syötetä! -- Hän tulee -- tulkoon! + + +SEITSEMÄS KOHTAUS. + + SALADIN ja NATHAN. + +SALADIN. +(On tanner täällä selvä siis!) En tulle +sinusta liian pian? -- Pohtinut +liet miettees loppuun. -- Puhu siis! Ei meitä +tääll' ykskään sielu kuuntele. + +NATHAN. + Sais meitä +maailma kaikki kuunnella. + +SALADIN. + Vai on +niin varma Nathan puolestaan? Kas sitä +ma sanon viisaaksi! Ei salaa hän +totuutta koskaan! Vaakaan kaiken heittää +sen vuoksi! Ruumiin, sielun! Elon, olon! + +NATHAN. +Niin, niin -- kun tarpeellist' on, hyödyllistä! + +SALADIN. +Täst' alkain toivon kantaa voivani +yht' arvonimistäni oikeudella: +maailman sekä lain parantaja. + +NATHAN. +Tosiaan, kaunis nimi! Mutta suo, +sulttaani, ennenkuin mä mielen' avaan +kokonaan sulle, pieni tarina +mun kertoa! + +SALADIN. + Miks' ei! Ain ilolla +oon tarinoita, hyvin kerrottuja +ma kuunnellut. + +NATHAN. + Niin, hyvin kerrottuja, +kunp' ois se taito mullakin! + +SALADIN. + Taas, taas +niin kainon ylpeä! -- Ei, kerro, kerro! + +NATHAN. +Mies ammoin idäss' eli, hällä sormus +ol' arvolt' arvaamaton omanaan, +perintö rakkahimman. Kivenä +opaali sadoin kaunovärein välkkyi, +ja salamahti sen niin Jumalan +kuin ihmistenkin suosion toi sille, +ken kantoi sitä tuolla uskolla. +Mik' ihme siis, ett' idän mies ei koskaan +pois luovuttanut sitä sormestaan, +ja iäks suvussaan sen säilymään +hän sääti. Nähkääs näin: sen perinnöksi +hän rakkaimmalle antoi pojistaan, +ja määräs, että tämä jälleen jättäis +sormuksen sille pojistaan, jok' oli +taas hälle rakkain; joten suvun pääksi, +sen ruhtinaaksi aina rakkain jäis, +vain valtuudella sormuksen, ei iän. +Se huomaa, sulttaani! + +SALADIN. + Sen huomaan. Jatka! + +NATHAN. +Niin periytyen vihdoin sormus tuo +tul' isälle, joll' oli kolme poikaa, +ne kaikki yhtä kuuliaiset hälle +ja kaikki yhtä ansiokkaat saamaan +siis hänen rakkautensa ylimmän. +Vaan kahdenkesken kanssa isänsä +kun milloin yksi, milloin toinen heistä +ja milloin kolmas osui, saaden yksin +niin haltuuns' isän koko sydämen, -- +niin kunkin vuorostaan hän eelle toisten +siis asetti ja sääti sormuksen +hurskaassa heikkoudessaan jokaiselle. +Niin kävi aikansa. -- Vaan kunnon isää +jo lähtö vartoo, ja hän pulaan jää. +Hän tuntee tuskaa, että pojistaan +hän kahta, isän sanaan luottavaista, +niin joutuu loukkaamaan. -- Mi neuvoksi? -- +Luo erään taideniekan lähettää +hän sormuksen, ja kaksi uutta häitä +sen mukaan tilaa, häntä vaatien +ne tarkoin samaan malliin tekemään, +niin varoja kuin vaivaa säästämättä. -- +Sen tekee mestari. Ei isä itse +voi muista mallisormust' eroittaa, +kun käsiinsä ne saa. Het' ilomielin +hän pojat luokseen huutaa, vuorottain; +ja siunauksensa jakaa kullekin +ja sormuksensa myös -- ja kuolee niin. -- +Kai kuunnellut mua olet, sulttaani? + +SALADIN (joka on hämmästyen kääntynyt poispäin). +Ma kuulen kyllä! -- Tarinasi vain +pian lopeta! + +NATHAN. + Ma olen lopussa. +Muu kaikki tästä itsestäänhän johtuu. -- +Koht' isän kuoltua jok' ainut heistä +käy esiin sormuksineen, vaatien +päämiehyytt' itselleen. Ja tora, tuska +ja tutkiminen siitä nousee turha! +Todistaa oikeaks ei sormuksista +voi yhtään. -- (Hetken vaitiolo, Nathanin odottaessa sulttaanin vastausta.) +Enempää kuin uskoista +nyt todistaa voi yhtään. + +SALADIN. + Kuinka? Tääkö +on vastaukses mulle? + +NATHAN. + Puolustus +se olkoon mulle vain siit', etten luule +eroittaa osaavani sormuksia, +jotk' isä vartavasten teetti niin, +ettei niit' eroittaa voi toisistaan. + +SALADIN. +Ah, sormuksia! -- Kanssain älä leiki! +Tok' uskonnot, ma jotka mainitsin, +eroittaa voinee toisistaan, ma luulen. +Pukua myöten, ruuan, juoman mukaan! + +NATHAN. +Niin, muuta myöten paitsi perusteita. +Sill' eikö perustu ne tarinaan, +suusanaiseen tai kirjoitettuun, kaikki? -- +Ja luottamuksell', uskollahan vain +tarinan omaksua voi, vai kuinka? -- +Siis, kenen luottamusta, uskoa +vähimmin epäilee? Kai omaistensa? +Kai veriheimonsa? Kai niiden, joilta +on saanut rakkauden näytteitä +jo lapsuudesta? jotk' ei pettäneet +meit' ole, paitsi milloin hyödyksemme +se koitui? -- Kuinka omaa isääni +vähemmin uskoisin kuin sinä omaas? +Tai toisin päin: -- sua voinko vaatia +valheesta syyttämään es'isiäs, +mun isääni ettet vastustaisi? +Ja sama koskenee myös kristityitä? + +SALADIN (itsekseen). +Jumala nähköön! Oikeass' on mies. +Mun täytyy vaieta. -- + +NATHAN. + Vaan palatkaamme +taas sormukseen. Nous, kuten sanottu, +veljesten kesken kiista. Tuomarille +jokainen vannoi -- niinkuin totta oli! -- +sormuksen suoraan saaneens' isältään, +jok' aikaa sitten hälle sormuksen +ol' luvannut ja kaikki edut sen. +-- Mi yhtä totta oli! -- Hälle isä, +niin takas kukin, vilpillinen olla +ei ole voinut; ennenkuin sit' uskoo +hänestä, tuosta rakkaast' isästään, +niin ennen veljiäänkin, joista muutoin +niin mielellään vain parast' ajatella +hän tahtois, petoksesta syyttää hän; +ja selville hän petturit saa kyllä +ja osaa kostaa. + +SALADIN. + Niin, ja tuomari? +Mitk' annat sanat suuhun tuomarin, +ne pian kerro! + +NATHAN. + Tuomari, hän sanoi: +Jos tähän ette kohta isää tuo, +pois häädän teidät istuimeni eestä. +Mun luuletteko arvoituksia +tääll' arvailevan? Vaiko varrotte, +ett' alkaa haastaa sormus oikea? -- +Vaan kuulkaas! Sormuksella oikealla, +ma kuulin, onhan ihmevoima antaa +Jumalan suosio ja ihmisten! +Se ratkaisee! Sit' eihän näet voi +muut, väärät sormukset! -- Siis: kaksi teistä +ket' enin rakastaa? -- Miks ootte vaiti? +Puhukaa! Vaiko taapäin vain, ei ulos, +sormukset vaikuttaa? Vain itseään +eniten kukin rakastaa? -- Oh, jospa +petetyt ootte kaikki petturit! +Ei sormuksista oikea lie ykskään, +vaan hukkaan onkin mennyt oikea. +Vahingon salatakseen, korvatakseen +isänne teetti kolme yhden sijaan. + +SALADIN. +Ihanaa, ihanaa! + +NATHAN. + Jos ette pyydä +siis neuvoani, jatkoi tuomari, +vaan tuomiotani, niin menkää! menkää! +Mut tää on neuvoni: te asian +otatte siltään. Jokainen jos teistä +on sormuksensa saanut isältään, +niin varmasti myös kukin uskokoon +sen oikeaks. -- Ehk' isä kauemmin +ei hirmuvaltaa yhden sormuksen +suvainnut suvussaan, voi olla niinkin! +Ja varmaa on, ett' teitä kaikkia +hän rakasti ja samoin rakasti: +kaht' eihän sortanut hän yhden vuoksi. -- +No hyvä! Kukin hänen rakkauttaan, +niin tasapuolista, siis tavoitelkoon! +Teist' itsekukin kilpaa todistakoon +ett' oikean on kiven ja sen voiman +hän sormukseensa saanut! Voimaa sitä +tukekoon mielen lempeys, sydänsopu, +työt hyvät, syvin alttius Jumalalle! +Ja sitten lapsen-lapsen-lapsissanne +kivien voimat kun on ilmenneet, +niin jälkeen vuotten tuhat-tuhatten +taas heidät kutsun istuimeni eteen. +Täll' istuimella silloin istuva +mua viisaampi on mies, ja puhuva. +Nyt menkää! -- Tuomari niin lausui lauha. + +SALADIN. +Jumala! Jumala! + +NATHAN. + Josp' itse tunnet. +Saladin, mies se viisaamp' olevas, +tuo luvattu... + +SALADIN (syöksee hänen luokseen, tarttuu häntä käteen, pitäen siitä +kiinni loppuun saakka). + Ma, jok' oon tomu, tyhjä? +Ah Herra! + +NATHAN. + Mikä on sun, sulttaani? + +SALADIN. +Nuo tuhat vuotta, Nathan -- rakas Nathan! +viel' ei lie loppuneet. -- Se tuomaristuin +ei tämä minun ole. -- Mene! Mene! +Mut ole ystäväni. + +NATHAN. + Eikö muuta +Saladinilla mulle sanottavaa? + +SALADIN +Ei muuta. + +NATHAN. + Eikö mitään? + +SALADIN. + Ei. -- Ja miksi? + +NATHAN. +Viel' oisin tilaisuutta halunnut +erääseen pyyntöön. + +SALADIN. + Tarvitaanko pyyntöön +siis tilaisuutta? -- Puhu! + +NATHAN. + Matkalta +ma tulen laajalta, oon saatavia +kokoillut sillä. Käsissäni rahaa +on miltei liian paljon. Aika alkaa +taas arveluttaa. Minne tallentaa +vois varmasti, en oikein ymmärrä. +Mut, aattelin, sä ehkä jotain käyttää +nyt voisit -- lähestyvä sotahan +ain' enemmältä vaatii rahaa. + +SALADIN (katsoen häntä jäykästi silmiin). + Nathan: +En tahdo kysellä, Al-Hafi eikö +jo luonas ollut; -- tutki en, +sua eikö yllytä muu epäluulo +tuon tarjoukses tekoon vapain ehdoin -- + +NATHAN. +Mi epäluulo? + +SALADIN. + Sen oon arvoinen. +Suo anteeks, -- vaan mik' auttaa! Tunnustaa +mun täytyy vain: juur' aioin... + +NATHAN. + Ethän samaa +minulta pyytää vain? + +SALADIN. + Niin aioin. + +NATHAN. + Niinhän +tulemme autetuiksi kumpikin! +Vaan syynä, etten sulle lähettää +mä käteisiäni voi kaikkia, +on nuori ristiritari, min tunnet. +Mun täytyy päältä summa melkoinen +hänelle maksaa. + +SALADIN. + Ristiritari? +Et rahoillasi toki tukene +myös vihamiehiäni pahimpia? + +NATHAN. +Siit' ainoasta puhun, jonka hengen +sä säästit... + +SALADIN. + Ah, mua mistä muistutat! +Tuon nuorukaisen oonko kokonaan +ma unhoittanut? Tunnetko sä hänet? +Miss' on hän? + +NATHAN. + Miten? Etkö tiedä siis, +kuin paljon armostasi häntä kohtaan +on mulle hänen kauttaan riittänyt? +Hän uhall' elämänsä, uunna saadun, +pelasti liekeistä mun tyttäreni. + +SALADIN. +Hän? Niinkö? -- Ah, hän siltä näyttikin. +Niin totta vie ois veljenikin tehnyt, +jot' aivan tämä muistuttaa! -- Tuo tänne, +jos tääll' on vielä hän! -- Ma siskolleni +oon tästä veljestään, jot' tuntenut +ei koskaan hän, niin paljon kertonut +ett' täytyyhän myös veljen ilmikuva +mun näyttää hälle! -- Mene, nouda hänet! -- +Kuink' yksi hyvä teko, synnyttipä +sen sitten pelkkä tunteenkiihko vain, +niin monta muuta hyvää kanssaan tuo! -- +Tuo, nouda hänet! + +NATHAN (päästäen Saladinin käden). + Paikalla! Ja muukin +jää kaikki äskeiseen? + + (Poistuu.) + +SALADIN. + Ah, siskoni +kun kuunnella en suonut! -- Hänen luokseen! -- +Vaan kuinka kerron hälle kaiken nyt? + + (Poistuu toiselle puolen.) + + +KAHDEKSAS KOHTAUS. + + Palmujen alla, luostarin läheisyydessä, odottelee + RISTIRITARI NATHANia. + +RISTIRITARI (käy edestakaisin, sisäisesti taistellen; puhkeaa +vihdoin sanoihin:) +Tääll' uhriteuras huokuu väsynyt. -- +No niin! En halua, en halua +mä tietää, mitä liikkuu sisälläni, +en vainuta, tulee tapahtumaan. -- +Tiedänhän: turhaan, turhaan pakenin. +Ja sentään: enhän myöskään muuta voinut. -- +Nyt tulkoon mitä tulee! Väistää voinut +en liian äkillistä iskua, +kuin tarkoin, kuinka kauan kartoinkin. -- +Siis nähdä häntä, jota himoitsin +niin vähän nähdä, -- nähdä, päättää, etten +pois silmistäni koskaan laske. -- Päätös -- +mik' on se? Aie, teko; vaan mä kärsin, +mä kärsin vain. On yhtä: nähdä hänet +ja tuta, että kiinni kietoutui +jo häneen. -- Yht' on se ja siksi jää. -- +Erillään hänest' elää -- sit' en voi +ees ajatella, kuolo ois se mulle, +ois sielläkin, miss' ikään kuolon jälkeen +me liemme. Jos on rakkautta tää, +niin totta -- ristiritar' rakastaa --, +niin totta rakastaa hän, kristitty, +tytärtä juutalaisen. -- Hm! -- Ja miks ei? -- +Ennakkoluuloistahan useista +jo luopunut oon luvatussa maassa, +-- siks ikitoivon maa myös minulle! -- +Minusta mitä ritaristo tahtoo? +Ma ristiritari oon kuollut sille +siit' asti kun jäin vangiks Saladinin. -- +Pää, min sain lahjaks Saladinilta, +tää oisko entiseni? -- Uus se on, +ei tiedä mitään siitä, mitä vanha +sai uskoa ja sietää; paremp' on se: +isien ilmanalaan laatuisampi. +Sen tajuanhan. Vasta sillähän +niin aloin ajatella kuin on täällä +isäni varmaan ajatellut, ellen +lie kuullut hänestä vain taruja. -- +Vain taruja? Vaan todennäköisiä: +ne todemmilta koskaan minusta +ei näyttäneet kuin nyt, kun vaaraa päin +ma horjun, missä kaatui hän. -- Niin, kaatui? +Ma miesten kera kaadun mieluummin +kuin seison lasten kanssa. Suosiotaan +minulle takaa esimerkkinsä. +Ja suosiota kenenpä lie muun +mun tarvis? -- Nathanin? -- Oh, suosiota +en paremmin kuin tukeakaan hältä +jää koskaan vaille. -- Mikä juutalainen! -- +Ja juutalaisesta niin kerrassaan +myös käydä tahtoo! Tuoltahan hän rientää, +iloa säihkyin. Saladinin luota +ken muuten tuliskaan. Hoi, Nathan, hoi! + + +YHDEKSÄS KOHTAUS. + + NATHAN ja RISTIRITARI. + +NATHAN. +Te -- tekö siellä? + +RISTIRITARI. + Kauaks aikaa jäitte +luo sulttaanin. + +NATHAN. + En niinkään kauaksi. +Menoni sinne kävi viipyen. +Ah, Kurt, se mies on maineens' arvoinen, +on tosiaan; vain varjokseen jää maine. +Mut ennen muuta kohta kuulkaahan +vain... + +RISTIRITARI. + -- Mitä? + +NATHAN. + Teitä puheilleen hän tahtoo +ja käskee viipymättä tulemaan. +Vain kotiin mua saattakaa, siell' ensin +mä hälle jotain muuta toimitan, +ja sitten menemme. + +RISTIRITARI. + En tahtois, Nathan, +taloonne toiste tulla, ennenkuin .. + +NATHAN. +Siell' oottekin sill' aikaa käynyt? Ootte +siis puhutellut Rechaa? -- Sanokaas: +hän miellyttikö teitä? + +RISTIRITARI. + Lumos minut! +Vaan -- jälleen nähdä häntä -- en, en voi! +En koskaan! -- Taikka oitis luvatkaa, -- +ett' ikuisesti, ikuisesti häntä +saan katsoa. + +NATHAN. + Mun kuinka ymmärtävän +tään haluatte? + +RISTIRITARI (hetkisen äänettömyyden jälkeen heittäytyen äkkiä +hänen kaulaansa). + Isä! + +NATHAN. + Nuori mies! + +RISTIRITARI (irtautuen hänestä yhtä nopeaan). +Ei poika? -- Pyydän --! + +NATHAN. + Rakas nuori mies? + +RISTIRITARI. +Ei poika? -- Pyydän teitä -- vannotan +nimessä luonnon ensi siteiden! -- +Pois niiden tieltä siteet myöhemmät! +olemaan ihminen vain tyytykäähän! +Mua älkää työntäkö pois luotanne! + +NATHAN. +Ah, rakas ystävä!... + +RISTIRITARI. + Ei poika? Eikö? +Ei sittenkään, ei sittenkään, jos ois +sydämeen tyttärenne avannut +tien lemmelle jo kiitollinen tunto? +Ei sittenkään, jos viittaustanne vartoin +he yhteen sulaa tahtois kumpikin? -- +Vait ootte? + +NATHAN. + Hämmästynyt, ritarini. + +RISTIRITARI. +Mä hämmästytän teitä? -- Oudot, Nathan, +ei teille omat aatoksenne lie? +Mun suussain hämmästyttääkö ne teitä? +En ymmärrä. + +NATHAN. + Viel' enhän tiedä edes, +ken Stauffeist' isänne on ollutkaan? + +RISTIRITARI. +Mit' on tää, Nathan? Tällä hetkellä +uteliaisuutt' yksin tunnetteko? + +NATHAN. +Niin, nähkääs, muinoin itse muistelen +ma tunteneeni erään Stauffin -- Konrad +hän oli nimeltään. + +RISTIRITARI. + Vaan jospa ois +isäni nimi sama? + +NATHAN. + Todellako? + +RISTIRITARI. +Isäni kaima oonhan itse: Kurt +on Konrad myös. + +NATHAN. + Ei silti tämä Konrad +isänne ollut. Ristiritar' oli +hän niinkuin tekin; oli naimaton. + +RISTIRITARI. +Oh sekö --! + +NATHAN. + Miten? + +RISTIRITARI. + Sekö estäis häntä +isäni olemasta? + +NATHAN. + Pilaa vain! + +RISTIRITARI. +Ja teill' on kovin ahdas aatos tässä! -- +Mit' oiskaan siinä! Lehtolastakaan, +äpärää, ei voi siltään halveksia. -- +Vaan sukujohtoni jo jättäkäämme +niin omastanne pääsette te myös. +Ei silti, ett' ois sukupuustanne +minulla epäilystä pienintäkään. +Ei, taivas nähköön! Abrahamiin asti +sen oksa oksalt' osaisitte näyttää! +Siit' asti itse tunnen sen, ja valoin +voin vahvistaa. + +NATHAN. + Te katkeraksi käytte. -- +Vaan ansaitsenko sitä? Kielsinkö +jo jotain teiltä? Sanoistanne vain en +teit' oitis kiinni ota -- siinä kaikki. + +RISTIRITARI. +Ah niinkö? -- Siinä kaikki? Anteeks siis!!... + +NATHAN. +Vain tulkaahan nyt, tulkaa! + +RISTIRITARI. + Minne? En! +En taloonne! En, en! Mua polttaa siellä! +Mä täällä odottelen teitä. Menkää! +Jos jälleen nähdä hänet täytyy mun, +niin kyllin usein näen häntä vielä. +Jos en -- niin aivan liiaks oon jo nähnyt. + +NATHAN. +Mä riennän minkä voin. + + +KYMMENES KOHTAUS. + + RISTIRITARI ja pian sen jälkeen DAJA. + +RISTIRITARI. + Jo riittää! riittää! +Niin paljon mahtuu ihmisaivoihin; +mut äkkiä ne usein myös on täynnä, +mitättömästä seikast' äkin aivan! -- +Ei kelpaa, ei, ne mitä liekin täynnä. -- +Vaan kärsivällisyyttä vain! Pian muotoonsa +puristaa sielu aineen kuohuneen, +luo tilaa itselleen, ja järjestys +ja valo palaa taas. -- Ma rakastanko +siis ensi kertaa? -- Vai ei ollutkaan +se rakkautta, mitä siksi luulin? -- +Nyt vasta rakkautta tuntisinko...? + +DAJA (joka on hiipinyt sivultapäin esiin). +Ritari, ritari! + +RISTIRITARI. + Ken huutaa? Ah, +te, Daja! + +DAJA. + Hiivin hänen ohitseen. +Vaan vielä meidät nähdä vois hän, siinä +kun seisotte. Mua lähemmäksi tulkaa +puun taa siis tänne. + +RISTIRITARI. + Mitä siis? Mik' on +noin salaperäistä? + +DAJA. + Niin, salaisuushan +mun tänne toi -- ja kaksinkertainen. +Mä yksin tiedän toisen -- toisen taas +te yksin. -- Jospa vaihtokauppaan käymme? +Omanne mulle antakaa -- ma annan +omani teille. + +RISTIRITARI. + Mielihyvällä. +Kunp' ensin tiedän, mikä mun on muka. +Vaan teidän salaisuudestanne kai +se selvenee. -- Suu puhtaaks siis. + +DAJA. + Oh, herra! +Ei, aatelkaahan! Ensin te, mä sitten. +Mun salaisuudestain, se uskokaa, +te nähkääs ette mitään hyödy, ellen +mä teidän omaanne saa sitä ennen. -- +Vaan pian! Jos ma sen teilt' urkin nähkääs, +en luottamustanne ma saa, ja niin +mun salaisuuteni jää mulle silloin, +ja teidän oman ne jo ilmi on. -- +Voi polo ritari! Ett' uskottekaan +te miehet meiltä naisilt' osaavanne +salata salaisuutta sellaista. + +RISTIRITARI. +Jost' emme usein itse mitään tiedä. + +DAJA. +Niin ehkä kyllä. Siksi pitääkin, +vuoks ystävyyden jo, mun itsellenne +se tutuks saada ensin. -- Sanokaas: +Siis mistä johtui, että niin suin-päin +te pakoon puikitte ja istumaan +jätitte meidät? ettekä nyt palaa +mukana Nathanin? Niin vähänkö +vaikutti Recha teihin? -- Vai niin paljon? +Niin paljon, paljon! -- Näytättehän mulle +hätäisen, ansaan jääneen lintupolon! -- +Vain oitis mulle rakkautenne häneen, +lempenne mieletön, nyt myöntäkää, +niin jotain sanon teille... + +RISTIRITARI. + Mieletön? +Tään asian te todell' ymmärrätte. + +DAJA. +Vain lempenne nyt tunnustakaa mulle; +mielettömyyden teille jättää voin. + +RISTIRITARI. +Mi niin on selvä: ristiritari +tytärtä juutalaisen rakastaa! + +DAJA. +Ei siinä mieltä tosin paljon näy. +Vaan joskus sitä asioissa piilee +enemmän kuin me arvaamme. Eik' oisi +kai tavatonta, että luokseen meitä +Vapahtajamme vetäis teitä, joille +ei viisas juuri ehdoin antautuis. + +RISTIRITARI. +Se onpa juhlallista! (Itsekseen:) -- Vaan jos laitan +ma Vapahtajan sijaan Salliman: +hän eikö liekin oikeassa silloin? -- (Ääneen:) +Uteliaammaks entistään mun teette. + +DAJA. +Oi, tämä ihmehien maa! + +RISTIRITARI. + No niin! +Maa ihmeen. Voisko muuta ollakaan? +Maailma kaikki tungeksiihan täällä. -- +Mit' tahdotte, se olkoon, rakas Daja, +siis myönnetty: mä häntä rakastan, +en käsitä, kuink' ilman häntä voin +mä elää... + +DAJA. + Varmaanko? -- Siis vannokaa, +ritari, mulle, että teette hänet +myös omaksenne, pelastatte hänet: +ajallisesti, iankaikkisesti! + +RISTIRITARI. +Ja miten? -- Miten voin ma! -- Vannoa +ma voinko sitä, mit' en mahda? + +DAJA. + Sen +te mahdatte. Sen mahdin teille antaa +yks sana suustani. + +RISTIRITARI. + Ett' isäkään +ei mitään vastaan voin? + +DAJA. + Oh, isä, isä! +Isälle pannaan pakko. + +RISTIRITARI. + Pakko, Daja? +Viel' ei hän käsiss' ole ryövärein. +Ei pakko hänen. -- + +DAJA. + Tahtomaan on pakko! +Lopulta mielelläänkin tahtomaan. + +RISTIRITARI. +Mieluinen pakko? -- Vaan josp' itse, Daja, +jo tätä virttä hälle soitelleeni +ma ilmoitan? + +DAJA. + Eik' yhtynyt hän virteen? + +RISTIRITARI. +Hän soraäänin yhtyi, loukaten +mua kovin. + +DAJA. + Mitä sanotte? Te hälle +väläyttänytkö ootte varjon vertaa +toivetta Rechaan päin, eik' ilosta +hän pystyyn syössyt? taapäin penseänä +ois peräytynyt? ois esteit' asetellut? + +RISTIRITARI. +Niin suunnilleen. + +DAJA. + Siis enää hetkeäkään +en epäröi! -- (vaitiolo) + +RISTIRITARI. + Ja epäröitte sentään? + +DAJA. +Niin hyvä mies on muutoin! -- Itse oon +niin paljon velkaa hälle! -- Ettei tahdo +hän kuulla edes? Herra nähköön, häntä +en mistään hinnasta näin pakoittais. + +RISTIRITARI. +Mä pyydän, Daja, epävarmuus tää +mult' oitis ottakaa. Vaan epävarma +siit' itse jos viel' ootte, voiko sitä, +mit' yritätte, hyväks sanoa +vai pahaks, kiittää vaiko tuomita, +niin vaietkaa! Ma unhoitan, teill' että +on syytä vaieta. + +DAJA. + Tuo kannustaa, +ei suinkaan pidätä. No niinpä tietkää: +ei Recha juutalaisen tytär ole, +hän -- hän on kristitty. + +RISTIRITARI (kylmästi). + Vai niin? Siis olkoon +vain onneksenne! Työläs oliko +tuo kestää? Älkää sentään säikähtäkö +kipua pientä! Innoin edelleen +vain taivast' asuttakaa, maata enää +jos ette kansoittaa voi! + +DAJA. + Ritari! +Tään pilkan ansaitseeko uutiseni? +Tään enempääkö ette kristittynä +ja ristiritarina iloitse +siit', että Recha, jota rakastatte, +on kristitty? + +RISTIRITARI. + Ja varsinkin kun on +hän kristittynä teidän tekoanne? + +DAJA. +Ah, niinkö käsitätte! -- Olkoon niin! -- +Ei! Mistä tulis se, ken kääntäis hänet? +Hän onnekseen jo aikaa ollut on +se, joksi muuttua ei enää voi. + +RISTIRITARI. +Sananne selittäkää, taikka -- menkää! + +DAJA. +Hän laps on kristittyjen vanhempain; +on kastettu. + +RISTIRITARI (nopeaan). + Vaan Nathan? + +DAJA. + Isänsä +ei ole. + +RISTIRITARI. + -- Nathan eikö isäns' ole? +Te tiedättekö, mitä sanotte? + +DAJA. +Vain totuuden, mi verikyyneliä +niin usein silmästäni pusertaa. -- +Ei, isäns' ei hän ole... + +RISTIRITARI. + Mutta häntä +vain tyttärenään kasvattanut on? +vain kasvattanut lasta kristityn +on juutalaiseks? + +DAJA. + Aivan niin. + +RISTIRITARI. + Ei Recha +siis tiedä, mikä on hän syntyään? +Ei ole kuullut, ett' on kristittynä +hän syntynyt, ei juutalaisen lasna? + +DAJA. +Ei koskaan! + +RISTIRITARI. + Nathan harhaan tuohon tytön +siis jätti, kasvattaispa vieläkin +edelleen häntä siinä? + +DAJA. + Paha kyllä. + +RISTIRITARI. +Mitenkä -- Nathan? Viisas, kunnon Nathan, +hän oisko luonnon ääntä lähtenyt +noin väärentämään? Ohjailemaan noin +sydämen tunteita, jotk' omin ehdoin +ois aivan toiseen suuntaan pyrkineet? -- +Nyt, Daja, jotain tärkeätä ootte +ilmaissut mulle kuitenkin, -- mill' olla +voi seurauksia, -- mi mua hämmentää, -- +mist' oitis tiedä ei, mit' tulee tehdä. -- +Siks aikaa suokaa! Siksi menkää! -- Tästä +hän palaa jälleen. Meidät yllättää +hän voisi. Menkää! + +DAJA. + Surman oma oisin! + +RISTIRITARI. +Nyt hänt' en puhutella ensinkään +ma taida. Tavatessanne te hälle +vain sanokaa: me luona sulttaanin +tapaamme toisemme. + +DAJA. + Mut älkää mitään +havaita hänen teistä salliko. +Vain siten viime sysäyksen saa +tää asia; ja teiltä häviää +pois viime epäröinti Rechaan nähden! -- +Vaan Europaan kun sitten viette hänet, +mua ette myöskään tänne jättäne? + +RISTIRITARI. +Se nähdään sitten. Menkää vain nyt, menkää! + + + + +NELJÄS NÄYTÖS. + + +ENSIMÄINEN KOHTAUS. + + Luostarin käytäväristeyksessä: + MUNKKI sekä vähän sen jälkeen RISTIRITARI. + +MUNKKI. +Niin, oikeassa onkin patriarkka! -- +Viel' eipä onnistunut montakaan +mult' oikein ole töistä, joit' on mulle +hän määrännyt. -- Miks antaakin hän aina +vain sellaisia mulle? -- Viekas en +ma tahdo olla, houkutella en; +en pistää kaikkeen nenääni, en käsin +mukana kaikess' olla halua. +Sen vuoksko maailmasta erilleni +mä läksin, jotta toisten tähden siihen +taas oikein sekaantuisin? + +RISTIRITARI (tullen nopeasti häntä kohti). + Kunnon veli! +Sain' oottehan. Jo kauvan etsinyt +oon teitä. + +MUNKKI. + Mua, herra? + +RISTIRITARI. + Ettekö +mua tunne enää? + +MUNKKI. + Tunnen, tunnen toki! +Vain luulin, etten eläissäni enää +sais nähdä herraa, kuten rukoilin +taivasta laupeaa. -- Sen Luoja tietää, +kuin karvas tehtävä se mulle oli, +mit' esittää mun tuli herralle! +Hän tietää, toivoinko mua avokorvin +mä teidän kuulevan, hän tietää, kuinka +iloitsin, sisäisesti iloitsin, +niin oikopäätä, ilman arvelua +kun luotanne sen kaiken torjuitte, +mi ritarille sovi ei. -- Nyt sentään +tulitte -- jälkeenpäin se vaikuttihan! + +RISTIRITARI. +Jo tiedätte miks tulin? Itsekään +ma tuskin tiedän sitä. + +MUNKKI. + Ootte nyt +sit' aprikoinut, päätellyt, ett' aivan +ei patriarkka vääräss' olekaan; +ett' esityksestään vain kunniaa +ja kultaa voittaa; että vihollinen +on vihollinen, vaikk' ois enkelimme +hän seitsemästi ollut. Sen, sen ootte +sydämen pohjissa nyt pohtinut, +ja tarjoutumaan tulette. -- Ah, taivas! + +RISTIRITARI. +Mies hurskas, rauhoittukaa, ystävä, +senvuoks en saavu, siitä patriarkkaa +en puhutella tahdo. Yhä vielä +siit' asiasta mitä ennenkin +ma aattelen. Enk' arvoa, min mulle +niin suora, hurskas kunnon mies soi kerran, +mä eläissäni mistään hinnasta +kadottavani mielis. -- Tulen vain +eräästä asiasta kysymään +mielt' esimiehenne. + +MUNKKI. + Te -- hänen mieltään? +Ritari -- papin mieltä? (Katsoo arasti ympärilleen.) + +RISTIRITARI. + Niinpä niin. +Asia onkin melko papillinen. + +MUNKKI. +Vaan pappi mieltä ritarin ei koskaan +kysyne, kuinka ritarillinen +asia oiskin. + +RISTIRITARI. + Etuoikeushan +häll' onkin hairahtua: mitä hältä +ei meikäläinen juuri kadehdi. +Josp' eestä itseni mun toimittava +vain oiskin, josp' ois itselleni vain +mun tili tehtävä -- en paljon piittais +ma patriarkastanne. -- Mut on jotain, +mit' ennemmin ma muiden tahdon mukaan +teen huonosti kuin omin päini hyvin. -- +Lisäksi nään jo kyllä: puoluetta +on uskontokin; ja jos kuinkakin +on joku siitä vapaa mielestään, +niin tietämättään oman uskontonsa +hän puolta pitää vain. Ja koska niin +nyt kerran on, se mahtaa oikein olla. + +MUNKKI. +Oon siitä vaiti mieluummin. En nähkääs +teit' oikein, herra, käsitä. + +RISTIRITARI. + Ja sentään --! +(Itsekseen.) -- Niin, mitä asiaa mull' oikein lie? +Pyytääkö neuvoa vai mahtisanaa? +Selvääkö neuvoa vai saivarrusta? -- +(Ääneen.) Mä kiitän vihjauksesta teitä, veli. +Mitäpä patriarkast'! Olkaa te +mun patriarkkani! Mä kristittyä +enemmän patriarkast' etsinhän +kuin patriarkkaa kristitystä. -- Niin +on asia. + +MUNKKI. + Jo riittää, herra, riittää! +Mit' enempää --? Mua ette tunne oikein. +Ken paljon tietää, häll' on huolta paljon; +ja mullahan vain yksi huoli on! -- +Oh, hyvä! Nähkääs, kaikeks onneksi +hän itse saapuu jo. Vain jääkäähän! +Jo teidät huomas hän. + + +TOINEN KOHTAUS. + + PATRIARKKA, koko papillisessa komeudessaan tullen ristikäytävää + pitkin, sekä EDELLISET. + +RISTIRITARI. + Mun mieleiseni +ei ole mies! En piittais tavata +ma prelaattia tuota paksua, +punaista, leppoisaa noin prameudessaan! + +MUNKKI. +Ois teidän hänet vasta nähtävä +lähdössä hoviin. Nyt vain sairaan luota +hän saapuu. + +RISTIRITARI. + Kuinka saakaan hävetä +Saladin silloin! + +PATRIARKKA (tullen lähemmäs, viittaa munkille). + Tänne! -- Tämä kai +on ristiritari? Hän mitä tahtoo? + +MUNKKI. +En tiedä. + +PATRIARKKA (käyden ritarin luo, jolloin munkki ja muu seurue +poistuvat taammas). + Herra ritari, mik' ilo +on nähdä nuorta kunnon miestä! Oo, +noin nuorta vielä! -- Herran avulla +hänestä jotain tulee. + +RISTIRITARI. + Arvon herra, +enempää tuskin kuin mit' on jo -- ehkä +vähemmän pikemmin. + +PATRIARKKA. + Ma toivon sentään, +noin hurskas ritar' että kauankin +kukoistaa vielä hyödyks kristikunnan +ja kunniaksi Herran asian! +Ja kukoistaakin, jos vain taidolla +nuor' uljuus ijän kypsän neuvoa +haluaa noudattaa. -- Vaan muuten, millä +voin herraa palvella? + +RISTIRITARI. + Sill' aivan, mitä +mun nuoruudeltain puuttuu: neuvolla. + +PATRIARKKA. +Kernaasti vallan! -- Mutta neuvoon täytyy +myös tyytyä. + +RISTIRITARI. + Ei sokeasti kai? + +PATRIARKKA. +Ken sitä vaatiikaan? -- Ei todellakaan +saa kukaan jättää järkeä, min hälle +Jumala antoi, siinä käyttämättä, +miss' on se paikallaan. Vaan kaikkialla +se onko paikallaan? Oh, ei! Jos Herra +meit' esimerkiks enkelinsä kautta +-- sanansa palvelijan, toisin sanoin +opastaa armossansa keksintöön, +mitenkä tavall' erikoisella +me koko kristikuntaa palvelemme +ja kirkon menestystä tuemme, -- +kenp' uskaltaisi silloin vielä käydä +järjellä tarkoitusta tutkimaan +Sen, joka itse järjen loi? Ja ken +lakia taivaan iki-ihanuuden +sääntöihin tyhjiin turhan kunnian +haluais verrata? -- Vaan riittää tästä. +Siis mistä neuvoamme pyytää herra +täll' erää? + +RISTIRITARI. + Josp' ois seikka tällainen, +arvoisa isä: juutalaisell' ainut +on lapsi -- tytär --, jot' on kasvattanut +hän kaikkeen hyvään huolin hellimmin, +jot' enemmän kuin sieluaan hän lempii, +hält' itse saaden lemmen hurskaimman. +Nyt joku meikäläinen salatiedon +saa, ettei tytär ole juutalaisen, +jok' on vain lapsen jostain löytänyt, +tai varastanut, ostanut kenties; +laps kristityn on tyttö, kerrotaan, +ja kastettu, vaan juutalainen hälle +on uskons' antanut ja lukee hänet +vain juutalaisten heimoon, tyttärekseen: +arvoisa isä, sanokaa, mit' on +nyt tässä tehtävä? + +PATRIARKKA. + Ma kauhistun! +Mut ennen muuta selittäkää, herra, +tapaus moinen olettamus onko +vai tosiseikka? -- Toisin sanoin: tuota +vain kuvailetteko, vai tapahtunut +niin onko, yhä tapahtuuko niin? + +RISTIRITARI. +Ma luulin yhdentekeväksi sen, +arvoisan isän mieltä vain kun kuulla +ma halusin. + +PATRIARKKA. + Vai yhdentekeväksi? +Kas niinpä ihmisjärki ylpeä +erehtyy hengellisiss' asioissa. -- +Ei suinkaan! Nähkääs, jos tuo tapaus +vain pelkkää pilaa on, ei maksa vaivaa +sit' ottaa vakavasti harkitakseen; +vaan teatteriin teidät neuvon ma, +siell' onhan edulliset esittää +tuollaiset pro et contra. -- Vaan jos herra +ei teatteri-ilveineen vain pilaa +tee minusta; jos tapaus tosi on; +jos vielä meidän hiippakunnassamme, +Jerusalemissamme rakkaassa, +se sattunut on, -- silloin, niin... + +RISTIRITARI. + Niin mitä --? + +PATRIARKKA. +On silloin hetikohta juutalaista +sen mukaan rangaistava, mitä lait +niin keisarilliset kuin paavilliset +niin ilkeästä rikoksesta säätää. + +RISTIRITARI. +Vai niin? + +PATRIARKKA. + -- Ja noiden lakein tuomio +on juutalaiselle, ken kristityn +saa uskonluopioksi, -- mestauslava -- +tai rovio -- + +RISTIRITARI. + Vai niin? + +PATRIARKKA. + Mi tuomio +siis onkaan juutalaiselle, ken riistää +kasteensa liitost' orvon kristilapsen! +Sill' eikö ole kaikki riistoa, +mi lapselt' otetaan? -- se mikäli +ei kirkon hyväks tule. + +RISTIRITARI. + Vaan josp' oisi +se lapsi kuollut kurjuuteen, jos sitä +ei juutalainen armahtanut ois? + +PATRIARKKA. +Ei auta! Juutalainen poltetaan. +Parempi oishan ollut täällä kuolla +sen kurjuuteen kuin ikiturmiokseen +niin pelastua. -- Sitäpaitsi, mikä +on juutalainen Herran tehtäviin? +Jumala hänettäkin pelastaa +voi kenen tahtoo. + +RISTIRITARI. + Vaan voi autuuttaakin +hänestä huolimatta -- uskoisin. + +PATRIARKKA. +Ei auta! Juutalainen poltetaan. +Niin, jop' ois kolmasti tään vuoksi vain +ansainnut rovion! -- Ett' antaa lapsen +uskotta aivan kasvaa, jättää tyyten +sen ohjaajatta uskon velvoitukseen. +Se on jo julkeaa! Mä ihmettelen +teit' itseänne, herra ritari... + +RISTIRITARI. +Muu jääköön rippiin, herra arvoisa, +jos Jumala niin suo. (Aikoo mennä.) + +PATRIARKKA. + Kuink', ettekö +ees selitystä anna? -- lausu edes +nimeä konnan juutalaisen tuon? -- +tuo häntä esiin? -- Neuvon tiedänpä! +Luo sulttaanin käyn oitis. -- Saladinin +meit' auttaa täytyy, täytyy: valallaan +sopimuskirjan on hän vahvistanut, +min mukaan suojelee hän kaikkia +pyhimmän uskontomme oikeuksia +ja oppeja, mit' omaksuu se ikään. +Meill' alkuteksti, Luojan kiitos, on, +käs'alansa on, sinettinsä meillä! -- +Mun on myös helppo hälle valaista, +kuink' itse valtiolle vaarallinen +on uskonnottomuus! Kun mikään usko +ei ihmisiä sido, kaikki heltii +ja katkee kansalaisten siteet. -- Pois, +pois konnuus sellainen!... + +RISTIRITARI. + On sääli, etten +noin oivaa saarnaa joutilaampana +voi nauttia! Ma Saladinin luo +oon kutsuttu. + +PATRIARKKA. + Vai niin? -- No niin --- no niinpä -- + +RISTIRITARI. +Jos teidän korkeutenne vain niin toivoo, +ma kyllä sulttaania valmistan. + +PATRIARKKA. +Oh, tiedänhän, ett' armon löytänyt +on herra Saladinin eessä. -- Pyydän +vain parhaiten mua hälle mainitsemaan. +Jumalan puolesta vain kiivailen. +Min liikaa teen, teen Hänen vuokseen vain. -- +Sen herra huomatkoon! -- Ja eikö totta, +ritari, mit' on juutalaisesta +puhuttu tässä, arvelu vain oli? -- +tai? -- + +RISTIRITARI. + Arvelu. (Poistuu.) + +PATRIARKKA (itsekseen). + Min pohjiin kuitenkin +mun täytyy sukeltaa, jos suinkin voin. +Siin' onpa Bonafides-veljelle +taas tehtävätä. -- (Ääneen.) Kuules, poikani! + + (Poistuessaan puhelee munkin kanssa.) + + +KOLMAS KOHTAUS. + + Huone Saladinin palatsissa. Orjat kantavat sinne joukon + rahapusseja, asetellen ne lattialle vierekkäin. + + SALADIN ja kohta jäljempänä SITTAH. + +SALADIN (tullessaan). +Sit' onpa totisesti loputtomiin! +Paljonko vielä on? + +ERÄS ORJA. + Kai toiset puolet. + +SALADIN. +Siis viekää loput sisarelleni! -- +Vaan miss' Al-Hafi viipyy? -- Tämän saa +hän haltuuns' oitis ottaa. -- Tai sen ehkä +isälle ennemminkin lähetän? -- +Se läpi sormeinihan soluis täällä. -- +Lopulta tosin kyllä paatuukin, +ja juonta nyt on tarvis, ennenkuin +minulta liikaa liukee. Ainakin +saa köyhät tulla toimeen omillaan, +siks kunnes Egyptistä rahat ehtii. -- +Vain hauta-almut kunhan jatkuvat! +Ja kunhan tyhjin käsin eivät lähde +pois pyhiinvaeltajat, kristityt! +Vain kunhan -- + +SITTAH. + Mitä nyt? Miks raha mulle? + +SALADIN. +Siit' ota saatavas, ja mitä jää, +se talteen korjaa. + +SITTAH. + Eikö Nathan vielä +ritarin kanssa ole saapunut? + +SALADIN. +Hänt' etsii kaikkialta hän. + +SITTAH. + Vaan katsos, +mä mitä löysin, penkoessani +koruja vanhoja. (Näyttää hänelle pientä taulua) + +SALADIN. + Ah, veljeni! +Hän on, hän on se! -- Oli! oli! Ah! +Miks sinut, rakas, uljas nuorukainen, +niin varhain kadotinkaan? Sinun kanssas, +sun avullas mit' oisin tehnytkään! -- +Tuo kuva mulle anna! -- Sen jo muistan, +sen hältä sisareni vanhempi +sai, Lilla, aamuna kun eräänä +hänt' ei hän laskenut ois syleilystään. -- +Se veljen viime lähtö olikin! -- +Ah, miksi hänet päästinkään, ja yksin! -- +Niin, murhe Lillan surmas, eikä koskaan +hän mulle anteeks suonut, että matkaan +niin yksin hänet laskin. -- Niin hän katos! + +SITTAH. +Poloinen veli! + +SALADIN. + Vaan -- pois valitus! +Me kaikki kerran katoammehan. +Ja -- kuka ties --? Ei surma yksin suista +ain' nuorukaista hänen luontoistaan +päämäärästään. Myös muit' on vainoojia; +ja usein vahvin sortuu niinkuin heikoin. +Mut olkoon miten on! Mun täytyy sentään +ritariin nuoreen kuvaa vertailla; +mun täytyy nähdä, kuinka paljon petti +mua mielikuvitus. + +SITTAH. + Vain siks sen tuonkin. +Mut anna, anna mulle. Minä voin +sen sanoa. Naissilmä parhaiten +sen ymmärtää. + +SALADIN (sisäänastuvalle ovenvartijalle). + Ken? -- ristiritariko +siell' on? Hän tulkoon! + +SITTAH. + Teit' en häiritä, +uteliaisuudella hänt' en tahdo +mä hämmentää... + + (Istuutuu syrjään sohvalle ja laskee harsonsa alas.) + +SALADIN. + Niin -- hyvä, hyvä! -- (Entä +millainen lie häll' ääni? -- Jossain piilee +viel' ääni Assadin kai sielussani!) + + +NELJÄS KOHTAUS. + + RISTIRITARI ja SALADIN + +RISTIRITARI. +Ma, vankis, sulttaani... + +SALADIN. + Mun vankini? +Mä kelle hengen lahjoitin, myös enkö +vapautta hälle lahjoittais? + +RISTIRITARI. + Mit' tehdä +sinulle soveltuu, mun kuulla sopii, +ei edellyttää. Mutta, sulttaani, +mun luonteeseeni, säätyyni ei sovi +kiitollisuuttain erikoista sulle +vakuuttaa vuoksi henkeni. Mut aina +sun palveluksees alttiina se on. + +SALADIN. +Mua vastaan sitä älä käytä vain! -- +Ma vihamiehelleni lisäksi +suon pari kättä kyllä mielelläni; +vaan vaivoin luovuttaisin hälle vielä +sydämen moisen. -- Missään pettynyt +en sinust' ole, nuori, kunnon mies! +Sielulta, ruumiilt' Assadini olet! +Kysyä melkein voisinpa: miss' ootkaan +sä piillyt kaiken aikaa? nukkunut +miss' olet luolassa? Mi taikamaa, +mi hengetär näin nuoruutesi kukkaa +on hoidellut? Sua muistuttaahan voisin, +mit' yhdessä me teimme missäkin. +Sua voisin nuhdella, ett' yhden seikan +oot multa peittänyt, ett' yhden oot +pitänyt salaisuuden: -- niinpä voisin, +jos itseäin en näkis, sinut vain. -- +Mut olkoon! Tässä kauniiss' unelmassa +sen verran ain' on totta, että mulle +uus Assad vielä versoo syksyssäni. +Kai siihen tyydyt, ritari? + +RISTIRITARI. + Mit' ikään +sult' osakseni tulee, toivona +se oli sielussani. + +SALADIN. + Tutkikaamme +tuot' oitis! -- Jäisitkö mun luokseni? +mun seurakseni? -- Joko kristittynä +tai muslemina, yhdentekevää; +pukunas valkovaippa, huopahattu, +tai jamerlonkki sekä turbaani, -- +kuink' itse mielit! Koskaan en ma vaadi, +puut kaikki että samaa kuorta kasvais. + +RISTIRITARI. +Sa muutoin tuskinpa se sankar' oisit, +jok' oot, jok' ennemmin ois Jumalan +puutarhuri. + +SALADIN. + No siis, -- jos pahempaa +et luule minusta, kai puoliks oomme +jo yhtä mieltä? + +RISTIRITARI. + Kokonaankin jo. + +SALADIN (ojentaa hänelle kätensä). +Sanasta --! + +RISTIRITARI (kättä antaen). + -- miestä. Enemmän saat näin +kuin oisit ottaa voinut. Omas olen! + +SALADIN. +Tää liikaa on jo osaks yhden päivän! -- +Hän eikö tullut myös? + +RISTIRITARI. + Ken? + +SALADIN. + Nathan. + +RISTIRITARI (kylmäkiskoisesti). + Ei. +Mä yksin saavuin. + +SALADIN. + Mink' oot teon tehnyt! +Ja mikä sallimus, ett' osui juuri +sellaisen miehen hyväks teko tuo! + +RISTIRITARI. +No niin! + +SALADIN. + Noin kylmä miks? -- Ei, nuori mies, +kun Herra meillä jotain hyvää teettää, +niin kylmä ei saa olla! näyttää edes +niin kylmält' ei saa kainoudestakaan! + +RISTIRITARI. +Ett' on jok' asialla maailmassa +niin monta puolta sentään! -- Joist' ei ees +voi käsittää, kuink' yhteen kuuluu ne! + +SALADIN. +Vain parhaass' aina luopumatta pysy +ja kiitä Jumalaas! Hän tietäköön, +ne kuinka yhteen kuuluu. -- Vaan jos tahdot +noin olla sulkeutunut, nuori mies, +niin minunkin kai varovaiseksi +sun suhtees täytyy tulla. Minussakin, +ikävä kyllä, monta puolta on, +ja ain' ei näy ne oikein yhteen käyvän. + +RISTIRITARI. +Se surettaa! Sill' epäluulo muutoin +mun vioistani vähimpiä on -- + +SALADIN. +Vaan sanohan, sä kelle nyrpeilet? +Et Nathanille toki? Sanohan! +Sull' epäluulo Nathaniinko ois? +Ens kertaa luottamustas näytä mulle! + +RISTIRITARI. +Ei Nathania vastaan mitään mulla. +Vain itsellein oon suuttunut -- + +SALADIN. + Ja mistä? + +RISTIRITARI. +Kun uneksinut oon -- ja valveilla! -- +unohtaa juutalaisen voivan senkin, +ett' on hän juutalainen. + +SALADIN. + Unelmas +se valveill' unelmoitu kerrohan! + +RISTIRITARI. +Tytöstä Nathanin oot kuullut, herra. +Min hyvää hälle tein, tein -- koska tein. +En kiitost' alentunut niittämään, +kun sit' en kylvänytkään, enk' ees nähdä +sen koommin tyttöä mä halunnut. +Ol' isä matkoilla; hän palaa, kuulee, +hän etsii minut. Kiittää, toivoo, että +mua tyttärensä miellyttäisi; puhuu +toiveista, vastaisuudest' iloisesta. +No niin, mun lahjoo laverrus, mä menen, +nään, löydän todellakin neitosen ... +Ah, sulttaani, mun täytyy hävetä! + +SALADIN. +Hävetä? -- Ett' on tytär juutalaisen +sua viehättänyt? -- eihän sitä suinkaan? + +RISTIRITARI. +Sit', ettei vastustanut enempää +mun sydämeni tuota viehätystä, +sen mihin kietoi isä puheellaan! -- +Ma houkka tuleen syöksyin uudelleen? +Nyt nähkääs kosin minä -- ja sain kiellon. + +SALADIN. +Sait kiellon? + +RISTIRITARI. + Viisas isä mua sentään +ei oikopäätä hylkää. Viisas isä +vain kuulustella ensin haluaa, +vain miettiä. Niin toki! Minä myös +niin enkö tehnyt? Enkö kuulustellut +mä ensin myös ja miettinyt, kun tyttö +tulessa parkui? Totta, jumaliste! -- +Suurt' on niin viisas olla, varova! + +SALADIN. +No no! Tok' anteeks anna vanhukselle! +Kuin kauan epäröidä voiskaan hän? +Ei juutalaiseksi sua kääntymään +hän ensin vaatine? + +RISTIRITARI. + Ken ties! + +SALADIN. +Ken tieskö? +Ken tuntee paremmin tään Nathanin --. + +RISTIRITARI. +Ei taikausko, missä kasvaneet +me oomme, valtaa meihin menetä, +vaikk' opimme sen tuntemaan. -- Ei vapaat +kaikk' ole, jotka ivaa kahleitaan. + +SALADIN. +Se sana sattui! -- Mutta Nathan sentään -- +kai Nathan -- + +RISTIRITARI. + Pahin taikauskoist' on, +ett' oma kaikista on siedettävin. + +SALADIN. +Olkoonpa niin! Vaan Nathan... + +RISTIRITARI. + Että siihen +on aran ihmiskunnan turvattava, +se kunnes täyttä päivää totuuden +voi sietää; että yksin... + +SALADIN. + Niin, mut Nathan! +On tuosta heikkoudesta Nathan vapaa. + +RISTIRITARI. +Niin luulin minäkin...! Vaan josp' ois silti +tää ihmisihanne vain juutalainen +niin halpa, että haalii haltuunsa +hän kristittyjen lapsia ja niitä +kasvattaa juutalaisiks: entä sitten? + +SALADIN. +Ken siten soimaa häntä? + +RISTIRITARI. + Tyttö itse, +mua jolla houkutteli hän, jost' ois +kai toiveit' antanut hän palkakseni +teosta, jot' en muka turhaan tehnyt; +ei tyttö itse hänen omans' ole, +vaan löytölapsi, tytär kristityn. + +SALADIN. +Jonk' epäs sulta siitä huolimatta? + +RISTIRITARI (kiivaasti). +Epäsi, vaikka --! Hän on ilmi tullut. +Suvaitsevaisuus-lavertaja ilmi! +Kyll' osaan koiria ma usuttaa +repimään juutalaisen suden tuon, +min peittää viisausopin lampaannahka! + +SALADIN (vakavana): +Pois kiihko, kristitty! + +RISTIRITARI. + Pois kiihko? Miksi? +Kun muslemi ja juutalainen saa +vain muslemi ja juutalainen olla, -- +luontonsa kristitynkö pitäis kieltää? + +SALADIN (vielä vakavammin). +Pois kiihko, kristitty! + +RISTIRITARI (tyyntyneenä). + Ma koko painon +tuon moittees tunnen -- minkä puserrat -- +sa pariin sanaan, herra! Tietäisinpä, +kuink' Assad -- Assad menetellyt ois +mun sijassani! + +SALADIN. + Tuskin kummemmin! -- +Kai aivan yhtä kuohuvasti, luulen! -- +Vaan ken jo opetti sun hänen laillaan +mua sanoin lahjomaan? Mut todella: +jos niin on laita, kuten kerroit mulle, +minäkin Nathania kummeksun. -- +Hän ystäväni sentään on, ja riitaa +en ystäväini välille mä sallis. +Alistu neuvoihin! Käy varoen! +Äl' oitis hylkyväkes kiihkoille +hänt' anna alttiiksi! Siit' ole vaiti, +min pappis vaatisivat hänelle +mun kostamaan! Äl' ole kristitty +uhalla muslemien, juutalaisten! + +RISTIRITARI. +Se pian myöhää oiskin! Patriarkan +siit' olkoon kiitos verenhimoisen, +jonk' aseeksi ma kammoin antautua! + +SALADIN. +Kuink' ennen mua etsit patriarkkaa? + +RISTIRITARI. +Mua intohimon kiihko sinne vei +ja epäröinnin pyörre! -- Anteeks suo! -- +Et minuss' Assadistas enää, pelkään, +halunne mitään nähdä. + +SALADIN. + Paitsi ehkä +tuon pelon juuri! Tietäväni luulen, +vioista mistä taimii hyveemme. +Avujas vaali alati, niin virheiks -- +en lue virheitäs. -- Vaan mene, etsi +sa Nathania nyt, kuin sua hän äsken, +ja tänne hänet tuo. Mun täytyyhän +sopimaan saada teidät. -- Jos on tyttö +todella mielees, ole huoleti! +Sä hänet saat! Ja Nathan muistaa vielä, +ett' ilman sianlihaa kasvattaa +hän tohti kristittyä lasta! -- Mene! + + (Ristiritari poistuu, ja Sittah nousee sohvalla.) + + +VIIDES KOHTAUS. + + SALADIN ja SITTAH. + +SITTAH. +Kuink' omituista! + +SALADIN. + Joko uskot, Sittah, +ett' Assad kunnon, kaunis nuori mies +on ollut? + +SITTAH. + Jos on ollut, eikä sulla +tää ritar' istunut lie mallina! -- +Vaan kuinka tiedustella unhoittanut +oot hänen vanhempiaan? + +SALADIN. + Erittäinkin +kai äitiään? Täss' onko maassa käynyt +hän koskaan? Eikö niin? + +SITTAH. + Siit' otat selon! + +SALADIN. +Oh, helpon helppoa! Näes Assadiin +niin kiintyi kristikansan kauniit naiset, +hän puolestaan taas heihin syttyi niin, +ett' aivan huhu nousi jo --. No niin, +sit' ei tee mieli muistella. -- Siis jälleen +hän mulla on; -- ja kaikin vikoineen +mä pitää tahdon hänet, kaikin oikuin +taipuisan sydämensä. -- Oh, tuon tytön +saa Nathan hälle antaa, eikö niin? + +SITTAH. +Antaako? Päästää hälle! + +SALADIN. + Aivan niin! +Mik' oikeus on tyttöön Nathanilla, +jos isäns' ei hän ole? Niin ken elon +pelasti tytölle, hän yksin perii +sen oikeudet, ken loi sen elämän. + +SITTAH. +Vaan kuinka, Saladin, jos oitis nyt +sä tytön luokses ottaisit? Niin hänet +omistajasta väärästähän vain +het' eroittaisit. + +SALADIN. + Oisikohan tarpeen? + +SITTAH. +Ei juuri tarpeen kai! Mua tähän neuvoon +uteliaisuus suloinen vain saa. +Eräistä miehistä näes kovin mielin +mä tietää, heti kun vain suinkin voin, +millaista tyttöä he rakastavat. + +SALADIN. +Lähetä noutamaan siis hänet. + +SITTAH. + Veli, +ma saanko? + +SALADIN. + Nathania sääli vain! +Hän älköön saako mitään luuloa, +ett' eroittaa hän väkivallalla +tytöstä aiottaisiin. + +SITTAH. + Älä pelkää! + +SALADIN. +Ja mun, mun täytyy jo Al-Hafi löytää. + + +KUUDES KOHTAUS. + + Nathanin talon palmustoon päin avoin etehinen, kuten I,1:ssä. + Esille levitettynä osa tavaroita sekä kalleuksia, joista siellä + on puhuttu. + + NATHAN ja DAJA. + +DAJA. +Kuink' ihanaa! Niin valiota kaikki! +Oh -- kaiken tään te yksin antaa voitte. +Hopeakangas kultareunainen +tuo miss' on kudottu? Kuin kalliskin? +Hääpuku vasta tulis siitä -- vaikka +kuningatarten ylle! + +NATHAN. + Miksi juuri +hääpuku? + +DAJA. + Ettehän sit' ostaissanne +tietysti ajatellut. -- Mutta, Nathan, +hääpuvuks on se niinkuin tilattu, +ja sepä siitä tulkoon. Valkopohja: +viattomuuden kuva; kultajuovat, +jotk' yli pohjan kiertelee, ne taas +kuvaavat rikkautta. Kuinka somaa! + +NATHAN. +Sinähän veikeilet? Hääpuvuista +sä mistä puhelet noin vertauskuvin? +Sa morsian siis ootko? + +DAJA. + Minä? + +NATHAN. + Ken siis? + +DAJA. +Jumala nähköön -- minä? + +NATHAN. + Ken siis? Kenen +hääpuvusta siis puhut? Sunhan on +tää kaikki, kenenkään ei muun. + +DAJA. + Mun? Onko +se mulle, eikä Rechalle? + +NATHAN. + Vie pois! +Tukussa toisessa on Rechan osa. +Pois korjaa rihkamas! + +DAJA. + Te kiusaaja! +Ei, vaikk' ois kaiken maailman ne aarteet! +En kajoo, ellette jo etukäteen +minulle vanno, että käytätte +tät' ainoata tilaisuutta, toiste +min vertaista ei taivas teille suo. + +NATHAN. +Ja mitä käytän? Tilaisuutta -- mihin? + +DAJA. +Oh, älkää oudostelko! -- Lyhyesti: +ritari Rechaa rakastaa; te suokaa +hänelle tyttärenne, vihdoinkin +niin tulee loppu synnistänne, josta +en kauemmin voi vaieta, ja tyttö +taas palata voi kristittyjen keskeen, +taas tulee siksi, mikä on; taas on, +hän miksi syntyi; hyvyydellänne, +jost' emme kyllin kiittää voi, te ette +vain tulisia hiiliä ois silloin +kerännyt päänne päälle. + +NATHAN. + Yhä teill' on +tuo vanha virsi? Uusin nuotein vain, +jotk' eivät oikein ota sointuakseen. + +DAJA. +Miks ei? + +NATHAN. + Ois ritari mun mieleeni. +Mä hälle ennen muita soisin Rechan. +Mut .. Malttia vain mielees. + +DAJA. + Malttia! +Se eihän vanhaa virttänne lie teidän -- + +NATHAN. +Vain joku päivä vielä malta mieltäs! -- +Kas vain! Ken tuolta tulee? Munkkiko? +Käy kysymässä, mitä tahtoo hän! + +DAJA. +Niin mitä --? (Menee tulijaa vastaan ja kysyy.) + +NATHAN. +Anna siis -- ja ennenkuin +hän pyytääkään. -- Kunp' ensin selväks saisin +ritarin syntyperän, sanomatta +uteliaisuuteni syitä hälle! +Nääs jos hän kuulee ne, ja aiheeton +on epäluulo, silloin isyyden +oon peliin aivan turhaan heittänyt. -- +Mit' on? + +DAJA. + Hän tahtoo teitä puhutella. + +NATHAN. +No, tulkoon tänne hän; ja mene sinä. + + +SEITSEMÄS KOHTAUS. + + NATHAN ja MUNKKI. + +NATHAN (Isäksi Rechan halustahan jäisin! -- +Vaikk' enkö saisi siksi jäädä, joskin +pois jäis se nimi multa? -- Nimenkin +sen aina silti itse, itse hän +minulle antaa, kun hän huomaa, kuinka +mä siksi jäädä haluaisin.) -- Mene! +Mill' auttaa, hurskas veli, teitä voin? + +MUNKKI. +Vähällä vallan. -- Iloni on teitä +taas nähdä, herra. + +NATHAN. + Tunnette siis minut? + +MUNKKI. +Ken teit' ei tuntis! Moneen käteenhän +on almut nimeänne painaneet, -- +myös minun käteeni, jo kauan sitten. + +NATHAN (tapainen kukkaroaan). +Lähemmäs, veli, mä sit' elvytän! + +MUNKKI. +Ei, kiitos vain! En ota mitään -- sen +mä köyhemmiltä varastaisin. -- Kunhan +mun sallitte vain omaa nimeäni +vähäisen teille elvyttää. Mä myös +kehua voinhan teidän käteenne +jotakin tuoneeni, mi halveksuntaa +ei ansainnut. + +NATHAN. + Mä häpeen --. Anteeksi! +Sanokaa: mitä? -- ma sen korvaukseksi +sen arvon tarjoon seitsenkertaisen. + +MUNKKI. +Kuulkaahan ennen kaikkea, kuink' itse +mä tänään vasta johduin muistamaan, +mink' annoin pantin teille. + +NATHAN. + Mulle pantin? + +MUNKKI. +Viel' äsken Quarantanassa ma istuin, +lähellä Jerikoa, erakkona; +mut tuli Arabian rosvoja, +mun temppelini, kojuni he sorti -- +ja raasti minut mukaansa. Vaan pakoon +mä pääsin onneksi, ja pyytämään +ma patriarkalt' uutta paikkaa saavuin, +miss' elämäni loppuun hurskaana +mä yksin palvella voin Jumalaani. + +NATHAN. +Maa jalkaani jo polttaa, hyvä veli! +Pian! Minkä pantin mulle annoit siis --? + +MUNKKI. +Het' aivan, herra Nathan. -- Patriarkka +siis mulle lupas ensiks tyhjenevän +majasen Taborilla; luostariin +maallikkoveljeks siihen asti käski. +Siell' oon nyt, herra Nathan, Taborille +sadasti varmaan päiväss' anellen. +Mua patriarkka nähkääs paljon käyttää, +mit' inhoon kovin. Esimerkiksi -- + +NATHAN. +Mä pyydän, joutukaa! + +MUNKKI. + Jo siinä oonkin! -- +On hälle joku korvaan kuiskannut, +ett' eräs juutalainen täällä elää, +jok' kristittyä lasta tyttärenään +on kasvattanut. + +NATHAN (hämmästyen). + Kuinka? + +MUNKKI. + Kuulkaa loppuun! +Mua käskee hän jos mahdollista siis +jäljille pääsemään tään juutalaisen, +tuost' ylen kauhtuneena konnuudesta, +mi synti vastoin pyhää henkeä +on hänest' oikea; se, mikä meille +on syntein synti, -- vaikka, kiitos taivaan, +me emme aivan tyystin tiedäkään, +mit' on se oikein. Silloin äkin herää +mun omatuntoni, ja mieleeni +mun johtuu, että itse aikoinani +oon ehkä tilaisuutta antanut +ma kuolonsyntiin tuohon. -- Sanokaas: +Kahdeksantoista vuotta sitten eikö +kuukauden parin vanhan tyttösen +haltuunne eräs huovi tuonut? + +NATHAN. + Miten? -- +Niin -- tosiaan --, niin kyllä -- + +MUNKKI. + Katsokaahan +mua suoraan! -- Huovi tuo -- se minä oon! + +NATHAN. +Te -- tekö? + +MUNKKI. + Herra, jolta toin sen teille -- +jos oikein tiedän --, oli eräs herra +von Filneck, -- Wolf von Filneck! + +NATHAN. + Aivan niin! + +MUNKKI. +Ol' äiti äsken kuollut, ja kun isän +tul' äkkilähtö, luulen, Gazzaan, jonne +laps orpo hänt' ei voinut seurata, +niin teille hän sen lähetti. Sit' enkö +mä teille Darunissa jättänyt? + +NATHAN. +Niin juuri! + +MUNKKI. + Ei ois ihme, muistini +jos pettäisi. Niin monta vuotta herraa +ma tuota palvelin, ja tätä aivan +lyhyen ajan vasta. Pian kaatui +hän Askalonissa sen jälkeen. Muutoin +ol' lauha herra hän. + +NATHAN. + Niin kyllä, niin! +Mä myös niin paljosta saan kiittää häntä! +Mun miekan alt' on temmannut hän usein. + +MUNKKI. +Jaloa! Niinpä sitä rakkaammin +te hoivasitte hänen tyttöstään. + +NATHAN. +Se uskokaa. + +MUNKKI. + No, missä on se siis? +Ei -- eihän kuollut toki --? Älkää suinkaan +sanoko kuolleeks sitä! -- Asiaa +jos kukaan muu ei tiedä, hyvin kyllä +se päätyy. + +NATHAN. + Päätyykö? + +MUNKKI. + Mua uskokaa! +Kas, näin mä aattelen: kun hyvää luulen +mä tekeväni, vaan se lähelt' aivan +hipaisee jotain pahaa, mieluimmin +sen hyvän silloin tekemättä jätän, +me pahan melkein täysin tunnemmehan, +mut emme hyvää suinkaan. -- Kasvattaa +jos oikein hyvin tyttö kristitty +tuo tuli teidän, oli luonnollista +ett' omananne kasvatitte sen. -- +Te lemmell' uskollisella sen ootte +nyt tehnyt -- tuonko palkan saadaksenne? +Sit' en mä ymmärrä. Ois viisaampaa +tosiaan ollut teidän jättää tyttö +hoteisiin jonkun toisen, joka sen +ois kasvattanut kristityks; vaan niinhän +tytärtä ystävänne ette oiskaan +te rakastanut. Mut siin' iässä +laps elää lemmestä -- se olkoon vaikka +eläimen rakkautta -- enemmän +kuin kristinopista. -- Kyll' aina ehtii +se kristityksi. Hoivissanne muutoin +jos tyttö kasvoi terveeks, hurskaaksi, +Jumalan eess' on sama se mik' oli. +Ja eikö kristinoppi perustu +kokonaan juutalaisten uskoon? Usein +mua suututtaa, mun kyyneliinkin saa, +kun kristityt niin usein unhoittavat, +ett' oli Herrammekin juutalainen. + +NATHAN. +Te, hyvä veli, puolustakaa mua, +jos viha sekä ulkokultaisuus +tuon teon vuoksi -- yhden teon tähden! -- +mua vastaan nousee! -- Te, te yksin saatte +sen tietää! -- Vaan se kuolkoon kanssanne! +Ei vielä turhamaisuus mua koskaan +sit' ole saanut muille kertomaan. -- +Vain teille kerron sen. Vain hurskas mies +sen kuulkoon koruton. Hän ymmärtää +voi yksin, mihin tekoon käydä taitaa +jumalaa-pelkääväinen ihminen. + +MUNKKI. +Mit' on tuo liikutus, nuo kyyneleenne? + +NATHAN. +Te lapsen toitte mulle Daruniin. +Mut ette tiennyt kai, ett' aivan hiljan +Gathissa kristityt ol' lapsin, vaimoin +tuhonneet kaikki juutalaiset; että +keralla niiden myös mun vaimoni, +jonk' olin seitsemine poikinemme +ma taloon piiloittanut veljeni, +siell' liekkein uhriks heidän kanssaan jäi --? + +MUNKKI. +Oi kaikkivaltias! + +NATHAN. + Kun tulitte, +ma kolme päivää, kolme yötä olin +tomussa itkein Herran eessä maannut. -- +Enk' itkein vain, vaan Hälle raivoten, +tilille vetäin, kiukuin kiroten +maailmaa, itseäni; kristikuntaan +ikuista vihaa vannoin -- + +MUNKKI. + Ah, sen uskon! + +NATHAN. +Vaan vähitellen järki palautui, +se vienoin äänin puhui: 'Jumala +on silti, -- Hänen päätöstään myös tämä! +No niin! Käy! tee sä, niitä ymmärsit +jo aikaa, mit' ei varmaan vaikeampi +lie tehdä kuin ol' ymmärtää, jos vain +sa tahdot. Nouse!' -- Nousin, Jumalalle +ma huusin: 'Minä tahdon, jos Sa tahdot +mun tahtovan!' -- Te siinä samassa +ratsulta laskeudutte, lapsen tuoden +minulle käärittynä viittaanne. -- +Oon unhoittanut, mitä teille silloin +ma sanoin, mitä mulle te. Tään verran +ma muistan: lapsen vuoteelleni vein +ja sitä suudellen ma polvistuin +ja huokailin! Ah, Herra, yksi sentään +takaisin korvaukseksi seitsemän! + +MUNKKI. +Te, Nathan, Nathan, ootte kristitty! +Jumalan nimess' oottekin ei kukaan +sen enempää, ei koskaan! + +NATHAN. + Hyvä meille! +Mi nähkääs minut kristityks saa teistä, +minusta teidät juutalaiseks saa! +Mut enempää ei meidän toisiamme +näin pidä hellyttää. Nyt tekoa +on tarvis! Ja vaikk' oitis toisen lapseen +mun sitoi lempi seitsenkertainen; +vaikk' aatoskin, ett' uudelleen mun pitää +hänessä menettää nuo poikani, +mun surmaa: -- minä tottelen, jos hänet +pois multa jälleen vaatii Sallimus! + +MUNKKI. +Sep' oikein! Siihen teitä neuvoa +juur' epäröin mä. Ja nyt siihen teitä +jo hyvä henkenne on neuvonut! + +NATHAN. +Vaan hänt' ei multa saa ken tahansa +koettaa viedä. + +MUNKKI. + Eihän -- eihän suinkaan. + +NATHAN. +Kell' oikeutta suurempaa kuin mulla +ei ole häneen, hänell' olkoon se +varhempi ainakin -- + +MUNKKI. + Niin, juuri niin! + +NATHAN. +min luonto, veriheimolaisuus suo. + +MUNKKI. +Niin minustakin! + +NATHAN. + Mainitkaa siis heti +mies mulle, sukuaan ken jotenkin +ois -- veli tahi setä taikka serkku; -- +hält' en mä kiellä häntä, tyttöä, +jok' kodin, uskonnon min tahansa +kauneeksi syntyi sekä kasvatettiin. -- +Mua enemmän te tästä herrastanne +ja suvustansa, toivon, tiedätte? + +MUNKKI. +En luullakseni sentään, hyvä Nathan! -- +Jo kuulittehan, että luonaan oon +vain vähän aikaa ollut. + +NATHAN. + Tiennette +kai sentään, mitä sukua ol' äiti? +Kai Stauffeja, vai kuinka? + +MUNKKI. + Mahdollista! +Niin luulen, niin. + +NATHAN. + Häll' eikö veli ollut, +Konrad von Stauffen -- ristiritari? + +MUNKKI. +Niin oli, muistelen. Mut malttakaas, +viel' onhan eräs herravainaan kirja +muu hallussain. Kun Askaloniin hänet +me hautasimme, poveltaan sen löysin. + +NATHAN. +Mik' on se? + +MUNKKI. + Rukouksia siinä on. +Rukouskirjaa, tuumin, aina käyttää +voi kristitty. -- En minä tosin, kun +en taida lukea -- + +NATHAN. + Ei siitä mitään! +Vain asiaan! + +MUNKKI. + On mulle selitetty, +ett' alku- sekä loppulehteen kirjan +on herra luettelon omastaan +ja rouvan suvust' omin käsin tehnyt. + +NATHAN. +Sep' oivaa! Juoskaa, kirja noutakaa! +Nopeaan! Saatte kultaa painon sen, +ja lisäks tuhat kiitosta! Pian, juoskaa! + +MUNKKI. +Niin mielelläin! Mut arapiaks sen +on herra kirjoittanut. (Lähtee) + +NATHAN. + Vähät siitä! +Tuo tänne vain! Oi Luoja, jospa sentään +saan pitää tytön, vävyn sellaisen +näin itselleni voittaa! -- Tuskin vain! -- +Niin, käyköön miten käy! Vaan tällaista +ken patriarkalle lie kielinytkään? +Mun täytyy sitä muistaa kysyä! +Se oisikohan Dajan työtä --? + + +KAHDEKSAS KOHTAUS. + + DAJA ja NATHAN. + +DAJA (kiireesti; hämillään). + Nathan! +Ajatelkaahan! + +NATHAN. + Mitä? + +DAJA. + Lapsipolon +niin säikäytti kutsu... + +NATHAN. + Patriarkan? + +DAJA. +Sulttaanin siskon, Sittah-prinsessan... + +NATHAN. +Ei patriarkan siis? + +DAJA. + Ei, Sittahin! +Kuink' ette kuule! Luokseen prinsessa +kutsutti lähetillä häntä. + +NATHAN. + Ketä? +Rechaako? -- Sittah häntä kutsuttaako? -- +No, jos on Sittah häntä kutsunut, +ei patriarkka... + +DAJA. + Miksi juuri hän? + +NATHAN. +Nykyään etkö hänest' ole mitään +sa kuullut? Tosiaankaan? Etkö mitään +sä ole hälle kuiskannut? + +DAJA. + Mä? Hälle? + +NATHAN. +Miss' ovat lähetit? + +DAJA. + Tuoss' ulkona. + +NATHAN. +Heit' itseni mun varovaisinta +ois puhutella. Tule! -- Kunp' ei tässä +vain patriarkan ole juonia. -- (Poistuu.) + +DAJA. +Ja mä -- mä vielä aivan muuta pelkään. -- +Saa nähdä! Ainut luuloiteltu tytär +noin rikkaan juutalaisen, eiköhän +myös muslemille kelpais? -- Hetkessä +hän ristiritarilt' on mennyt, -- mennyt, +toist' askelta mä ellen ottaa tohdi, -- +sanoa tytöllekin, ken hän on! -- +Ei huolta! Ensi hetkenä, min kahden +hän kanssain on, mä hälle sanon sen! +Ja hetki tulee se -- ken ties nyt juuri, +kun saatan häntä. Vaaratt' aivan kai +jo matkalla voin ensi vihjeen antaa. +Niin, niin! Nyt -- tai ei koskaan! Asiaan! + + (Lähtee Nathanin jälkeen.) + + + + +VIIDES NÄYTÖS. + + +ENSIMÄINEN KOHTAUS. + + Se Saladinin palatsin huone, mihin vielä näkyvissä olevat + rahapussit kannettiin. + + SALADIN sekä kohta jälkeenpäin muutamia MAMELUKKEJA. + +SALADIN (astuessaan sisään). +Siin' on ne rahat vielä! Eikä kukaan +voi löytää dervishiä. Shakkipöytään +kai jonnekin hän lienee joutunut, +kun itsensä niin unhoittaa, -- mua miksei +siis unhoittais? -- Mut olkoon! -- Mitä nyt? + +ERÄS MAMELUKKI. +Sanoma hyvä, herra! Iloitse! +Kahirast', onni myötään, karavaani +jo saapuu! Verot seitsenvuotiset +tuo rikkaan Niilin rannan. + +SALADIN. + Hyvä! Mulle +todella sanantuoja mieluisa +oot, Ibrahim! Ah, vihdoin, viimeinkin! +Hyvästä sanomastas kiitos, kiitos! + +MAMELUKKI (odottaen, itsekseen). +No, anna, anna! + +SALADIN. + Mitä odotat? +Saat mennä. + +MAMELUKKI. + Mieluisalle ei siis muuta? + +SALADIN. +Ja mitä muuta? + +MAMELUKKI. + Mitään hyvikettä +sanoman hyvän tuoja eikö saa? +Mä ensimäinen oonko siis, jonk' oppi +Saladin vihdoin sanoin palkitsemaan! +Vaan kunniaksi sekin: ensimäinen, +hän jolle oli saita! + +SALADIN. + Ota siis +tuo kukkaro! + +MAMELUKKI. + Ei, nyt en ota, vaikka +jo kaikki antaisit! + +SALADIN. + Kas uhmaajaa! -- +Saat tuosta kaksi! -- Totta tuoko? -- menee? +Mua jalomielisemmäks jäikö hän? +Varmaanhan hälle hylkääminen tää +on karvaampaa kuin mulle antaminen. -- +Hoi, Ibrahim! -- Näin iän lopulla +mi saakin minut uudeks yrittämään +yht' äkkiä! Jos Saladin ei tahdo +Saladinina kuolla, miksei siis +Saladinina elä hän! + +TOINEN MAMELUKKI. + No, herra? + +SALADIN. +Jos tulet sanomaan... + +TOINEN MAMELUKKI. + Ett' Egyptistä +jo kuormasto on tullut! + +SALADIN. + Tiedän jo. + +MAMELUKKI. +Kuitenkin myöhästyinkö! + +SALADIN. + Miten niin? +Tuost' ota hyvän tahtos palkkioksi +yks kukkaro -- tai kaksi! + +MAMELUKKI. + Summa kolme! + +SALADIN. +Niin, laskea jos osaat. -- Ota pois! + +MAMELUKKI. +Viel' eräs kolmas tulee kai, -- jos muutoin +vaan voi. + +SALADIN. + Miks ei? + +MAMELUKKI. + Niin, katsos, niskansa +on voinut taittaa hän! Me kolme näes +tulosta kuormain varmuuden kun saimme, +kaikk' oikopäätä tiehemme! Vaan nopein, +hän lankee, niin mä etumaiseks joudun, +siin' asti kaupunkiin myös pysyen; +vaan kadut Ibrahim, tuo veijari, +paremmin tunsi. + +SALADIN. + Oh, vai lankes yksi! +Ratsasta toki ystävääsi vastaan! + +MAMELUKKI. +Sen kyllä teenkin! -- Ja jos elää hän, +niin puolet tästä kukkarost' on hänen. (Poistuu.) + +SALADIN. +Kas siinäkin vain jalo, kelpo mies! +Noin kunnon mamelukkeja kell' onkaan? +Ja aatelia kai saan ma, että itse +heit' esimerkilläin oon kasvattanut? -- +Pois aikees, heitä hyväks lopuksi +johonkin muuhun vielä totuttaa. + +KOLMAS MAMELUKKI. +Sulttaani! + +SALADIN. + Sinäkö se syöksyit nurin? + +MAMELUKKI. +En. Tuon vain sanan, että ratsailt' astuu +emiiri Mansor, päämies kuormaston .. + +SALADIN. +Tuo hänet heti tänne! -- Kas, siin' on hän! + + +TOINEN KOHTAUS. + + EMIIRI MANSOR ja SALADIN. + +SALADIN. +Emiiri, tervetullut! Kuinkas on +sun käynyt? -- Mansor, Mansor, kauanpa +sua saimme odottaa! + +MANSOR +Tää kirje kertoo, +mitk' edustajas Thebassa sai ensin +kapinat kukistaa, sielt' ennenkuin +me uskalsimme lähteä. Mut tiellä +parhaani mukaan kiiruhtanut oon. + +SALADIN. +Ma sua uskon! -- Mutta mukaasi +sa ota, hyvä Mansor, otahan +uus vartiosto oitis -- ja sen kyllä +mielelläs teethän? Matkaa täytyy heti +sun jatkaa. Suuremp' osa rahoista +sun vietävä on Libanonille, +isäni haltuun. + +MANSOR. + Oikein mielelläni! + +SALADIN. +Ja kyllin vankka vartiosto ota! +Ei Libanonill' enää aivan varmaa +kaikk' ole. Etkö ole kuullut, että +temppeliherrat taas on jalkeillaan? -- +Olehan varuillasi! --- Tule! Missä +on matkue? Sen nähdä haluan, +ja itse kaikki kuntoon toimittaa. -- + (Orjille.) +Luo Sittahin sen jälkeen saavun heti. + + +KOLMAS KOHTAUS. + + Palmupuisto Nathanin talon edustalla, + RISTIRITARI käyskelee edestakaisin. + +RISTIRITARI. +En taloon lähde, kerta kaikkiaan. -- +Mies kyllä vielä näyttäytyy! Niin pian, +niin kernaast' ennen minut huomattiin! +Kai kokea saan vielä, että pyytää +hän päästä käynneistäni tiheistä +talonsa eessä? -- Hm! -- Mut oonpa totta +ma vihoissani. -- Näin mi saikaan minut +hänelle katkeraks? Hän sanoihan, +hän ettei multa vielä mitään epää. +Ja Saladin hänt' otti suostuttaakseen. +Siis minuun juurtunutko syvempään +lie kristitty kuin häneen juutalainen? +Ken itsens' oikein tuntee! Miks en sois +siis hälle pientä saalista, mit' on +hän kokenut noin eestä kristityn +pois häätää uutteraan? -- Niin pien' ei sentään +se luomus saaliiksi! -- Ja kenen luomus? +Ei toki orjan, joka järkäleen +kuljetti elon rantaan autioon +ja siihen jätti? Taiteilijan, luulis, +se on, jok' keksi hylky-järkäleessä +sen hahmon jumalaisen, jonka loi +hän ilmi! -- Rechan isäks oikeaksi +jää ikuisesti juutalainen, eikä +kristitty siittäjänsä! Itseksein +kun aattelen vain kristittynä Rechaa, +sit' ilman kaikkea, mit' antaa hälle +voi yksin juutalainen tuollainen: +niin, sydän, mikä sua häneen vetäis? -- +Niin, tuskin mikään! Ei ees hymynsä, +jos ois vain sulosuun se väreilyä, +jos hymyn syy ei vastais armautta, +se jona nousee hänen huulilleen; -- +ei, hymynsäkään ei! Sit' oonhan nähnyt +ma tuhlailtavan kauniimpana vielä +ilveilijöille, imartelijoille +ja pilkkaajille, irstaille! -- Mua silloin +se lumosiko myös, ja syttikö +minussa toiveen saada liihoitella +eloni päivät auringossa sen? -- +En tiedä. Sentään kannan kaunaa hälle, +jok' yksin arvon korkeamman tuon +soi tytölle! Miks niin? -- Ehk' ansaitsin +ma Saladinin viime sanain pilkan! +Jo paha on, ett' uskoakin saattoi +Saladin sitä. Kuinka mitätön +mä hänest' olinkaan! -- Vuoks tytön kaikki? -- +Kurt, Kurt, näin ei käy! Ota ohjat käsiis! +Ja jospa Dajan lavertamat seikat +käy vaikeiks todistaa? -- Kas, jopahan +mies astuu talostansa, keskusteluun +syventyneenä -- kenen kanss'? -- Ah, hänen! +Tuon minun munkkini? -- Ah, silloin tietää +hän kaiken, kavallettu varmaan on +jo patriarkalle! -- Ma virmapää, +mit' oonkaan aikaan saanut nyt! Kuin voikaan +pien' intohimon säen tuhota +näin paljon aivojamme! -- Pian päätä, +nyt mit' on tehtävä! -- Käyn syrjään, varron, +siks kunnes munkki ehkä jättää hänet. + + +NELJÄS KOHTAUS. + + NATHAN ja MUNKKI. + +NATHAN (lähestyen). +Parahin kiitos vielä, hyvä veli! + +MUNKKI. +Ja teille samoin! + +NATHAN. + Mulle? Teiltä? Miksi? +Kun tyrkyttelin teille jäykästi, +mit' ette tarvinnut? -- Vaikk' yhtä jäykkä +ehk' itse olitte, mua rikkaampi +te ette tahdo millään ehdoin olla. + +MUNKKI. +Mun omanihan sitäpaitsi ei +tuo kirja olekaan, vaan tytön, jonka +se onkin koko isänperintö. +No, tekin hällä sentään oottehan. +Vain suokoon Herra, ettei tarvis teidän +katua mitään, mitä teitte hälle! + +NATHAN. +Kuin voisin? Enpä koskaan! Huolett' olkaa! + +MUNKKI. +Hm! Patriarkat, ristiritarit... + +NATHAN. +Niin pahaa eivät koskaan mulle taida +he tehdä, että jotain katuisin, -- +tuot' ainakaan! -- Ja aivan varmako +siis ootte, että patriarkkaanne +on joku ristiritar' yllyttänyt? + +MUNKKI. +Ei juuri kukaan muukaan. Hänen kanssaan +juur' äsken erään ristiritarin +ma kuulin puhuvan -- ja siihen sävyyn. + +NATHAN. +Vaan niitähän on Jerusalemissa +yks ainut nyt. Ja hänet tunnen ma. +Hän ystäväni on -- mies nuori, jalo +ja rehellinen! + +MUNKKI. + Aivan niin! Hän juuri! +Mut usein maailmassa täytyyhän +kokonaan toinen olla miehen, kuin +mik' on hän. + +NATHAN. + Surullinen totuus! -- Tehköön +siis kukin pahintaan tai parastaan! -- +Kädessä kirjanne, en pelkää ketään, +ja kera sen luo sulttaanin käyn suoraan. + +MUNKKI. +Siis onneksenne! Tähän jätän teidät. + +NATHAN. +Ja tyttöä viel' ette nähnyt ees! +Pian tulkaa takaisin, ja usein! -- Kunpa +ei patriarkka vielä tänään mitään +sais tietää! -- Tai miks ei? Vain sanokaa +jo tänään, mitä tahdotte! + +MUNKKI. + En minä! +Hyvästi jääkää! (Poistuu) + +NATHAN. + Muistakaahan käydä! -- +Jumala! Tässä taivaan alla aivan +ma oitis polvistua tahtoisin! +Kuink' itsestään nyt laukee solmu, mikä +niin usein mieltäin ahdisti! -- Oi Luoja, +kuink' onkaan helppoa, kun salattavaa +mull' enää maailmass' ei ole mitään! +Kun yhtä vapaana eess' ihmisten +kuin Sun voin vaeltaa, Sun, jonka yksin +ei ihmist' ole tarvis tuomita +tekojen jälkeen -- jotka, Jumala, +niin harvoin hänen tekojansa ovat! + + +VIIDES KOHTAUS. + + NATHAN ja RISTIRITARI, joka tulee sivultapäin hänen luokseen. + +RISTIRITARI. +Hoi! Nathan, vartokaahan muakin! + +NATHAN. +Ken huutaa? -- Tekö, ritari? Miks teitä +sulttaanin luona tavata en saanut? + +RISTIRITARI. +Me eksyimme. Sit' älkää paheksuko! + +NATHAN. +En minä, mutta Saladin... + +RISTIRITARI. + Te juuri +olitte poistunut... + +NATHAN. + Te häntä siis +kuitenkin saitte puhutella? Hyvä. + +RISTIRITARI. +Mut yhdessä hän meitä molempia +halusi tavata. + +NATHAN. + Sen parempi. +Siis tulkaa mukaan. Hänen luokseen aioin +ma muutenkin. -- + +RISTIRITARI. + Kai teiltä kysyä +saan, Nathan, kuka tuolla luotanne +läks äsken? + +NATHAN. + Ettekö siis tunne häntä? + +RISTIRITARI. +Hän eikö ollut munkki-hyväkäs, +jot' ajokoiranansa patriarkka +niin halukkaasti käyttää? + +NATHAN. + Ehkä oli! +Hän patriarkan mies on ainakin. + +RISTIRITARI. +Ovela keino, yksinkertaisuutta +edeltäjänä käyttää konnantyön! + +NATHAN. +Niin, yksinkertaisuuden tuhmuutta, +ei hurskautta. + +RISTIRITARI. + Patriarkka ei +hurskaihin usko. + +NATHAN. + Tämän miehen kyllä +ma takaan. Sopimattomissa töissä +ei patriarkkaa auta hän. + +RISTIRITARI. + Niin, siltä +tosiaan näyttäis. Eikö minust' ole +hän teille puhunut siis mitään? + +NATHAN. + Teistä? +Ei nimenomaan teistä. -- Tuskinhan +ees nimeänne tuntee hän? + +RISTIRITARI. + Niin, tuskin. + +NATHAN. +On tosin jostain ristiritarista +hän maininnut. + +RISTIRITARI. + Ja mitä? + +NATHAN. + Tuskinpa +teit' ensinkään hän sillä tarkoitti! + +RISTIRITARI. +Ken tietää! Kertokaahan! + +NATHAN. + Syytellyt +mua patriarkalle on joku... + +RISTIRITARI. + Teitä? +Luvalla sanoen, se valhett' on. -- +Mua kuulkaa, Nathan! -- Olen mies, ei +voi koskaan kieltää mitään tekoaan. +Min tein, sen tein! Vaan hyväks työks en sentään +jokaista tekoani myöskään tahdo +mä väittää. Miksi jotain vikaani +mä häpeisin? Sit' enkö lujast' aio +ma parantaa? Ja luja aikomus, +ma tiedän, kauas ihmistä voi auttaa. -- +Mua kuulkaa, Nathan! Ristiritari +tuon munkin oon mä kuitenkin, se, joka +on teitä syyttänyt. -- Te tiedättehän, +mi mua kuohutti, mi suoneni +sytytti tuleen! Mua tomppelia! +Ma sieluineni ruumiineni tulin +syliinne heittäytymään. Kuinka kylmä +te mulle olitte -- niin, penseä, +sill' onhan penseys pahempaa kuin kylmyys; -- +mua kuinka vältellen te kohtelitte; +kuink' yrititte muka vastailla +minulle lausein pelkkää ilmaa täysin; +mä vielä tuskin muistella voin sitä, +jos tahdon mielenrauhan säilyttää. -- +Niin, kuulkaa, Nathan! -- Silloin Daja hiipi +jälkeeni, kiihtyneeseen mieleeni +pudotti salaisuutensa, miss' oli +mun mielestäni outoon käytökseenne +selitys täysi. + +NATHAN. + Kuinka niin? + +RISTIRITARI. + Vain kuulkaa! +Ma arvelin, ett'ette menettää +haluais kristitylle jälleen sitä, +niin kerran kristityiltä valtasitte. +Niin mieleeni tul' aatos, teille tuottaa +äkisti kelpo säikähdys. + +NATHAN. + Vai kelpo? +Se mihin kelpaa? + +RISTIRITARI. + Mua kuulkaahan! +Niin, väärin tein kuin teinkin! Aivan syytön +te ehkä liettekin. Tuo Daja-hupsu +ei tiedä mitä puhuu -- vihaa teitä -- +vain selkkaukseen teidät koettaa +näin saada. -- Ehkä, ehkä niin! -- Ma oon +vain nuori houkka, aina joka suuntaan +ma haihattelen, milloin liian paljon +ja milloin liian vähän teen. -- Niin, niinkin +voi olla! -- Nathan, anteeksi! + +NATHAN. + Jos noin +mua hyvitätte todella... + +RISTIRITARI. + Siis myönnän: +Luo patriarkan menin! -- mut en teitä +ees maininnut. Se valheeks jää kuin jääkin! +Vain ylimalkain tapauksen tään +hänelle kerroin, mieltään kuullakseni. +Se myöskään eihän kyll' ois ollut tarpeen, -- +hyvinhän patriarkan tunsin ma +jo konnaks! Enkö teitä itseänne +tilille vaatia ois voinut heti? +Pitikö tyttöpolo heittää mun +tuollaisen isän menetyksen vaaraan? -- +Vaan mitäs siitä! Patriarkan konnuus, +mi aina pysyy samanlaisna, se +sai minut oitis jälleen selvenemään. -- +Mua kuulkaahan vain loppuun. Vaikkapa +hän tietäisikin nimenne, -- niin mitä, +mitäpä siitä? Tytön saa hän vain, +jos teidän yksistään se on, sen viedä +voi luostariin vain teidän talostanne. +Siis -- mulle tyttö, mulle antakaa, +ja sitten tulkoon patriarkka! Ah! +mun vaimooni hän kyllä kajoomatta +saa jäädä. Mulle hänet antakaa +ja pian! Olkoon sitten teidän tytär +tai älköön, -- olkoon juutalaisen lapsi +tai kristityn -- se yhtä kaikki on! +Tään enempää en nyt, en koskaan vasta +mä ikänäni tästä kysy teiltä, +kävipä miten kävi! + +NATHAN. + Luulette +kai tuiki tarpeen mulle olevan +totuutta peittää? + +RISTIRITARI. + Olkoon miten on! + +NATHAN. +Mä enhän teiltä -- enkä keltään, kenen +asia tulee tietää -- salannut +viel' ole, ett' on kristityn hän tytär +ja minun kasvattini vain. -- Vaan miks en +viel' itselleen sit' ole ilmaissut? -- +Syy siihen on vain hänen tiedettävä. + +RISTIRITARI. +Ei hänenkään sit' ole tarvis tietää. -- +Teit' eelleen suokaa hänen samoin silmin +kuin ennen katsoa! -- Tää paljastus +häneltä säästäkää! -- Te, tehän yksin +hänestä määräätte. Mä pyydän, Nathan, +minulle suokaa hänet! Antakaa! +Mä yksin toiseen kertaan pelastaa +voin sekä tahdon hänet -- minä yksin! + +NATHAN. +Niin, -- kerran, kerran voitte! Enää ette. +Se myöhää on jo. + +RISTIRITARI. + Kuinka? Myöhääkö? + +NATHAN. +Niin, kiitos patriarkan... + +RISTIRITARI. + Patriarkan? +Hänenkö kiitos? Miksi? Oisko hän +halunnut meiltä kiitost' ansaita? +Niin, mistä kiitos? + +NATHAN. + Siitä, että nyt +me tytön sukujuuren tiedämme. +Ja tiedämme, hän kenen käsiin voidaan +pois antaa, varmaan talteen. + +RISTIRITARI. + Piru siitä +voi häntä kiittää -- vanhaa apulaistaan! + +NATHAN. +Niin, niistä käsistä nyt saattekin +siis Rechaa anoa, eik' enää multa. + +RISTIRITARI. +Poloinen Recha! Mitä kaikkea +sa saatkaan kokea! Mi onni muille +ois orvoille, on onnettomuus sulle! +Voi Nathan, Nathan! -- Missä ovat siis +nuo sukulaiset? + +NATHAN. + Missäkö? + +RISTIRITARI. + Ja keitä? + +NATHAN. +On ennen muita ilmaantunut veli, +jolt' on siis teidän Rechaa kosittava. + +RISTIRITARI. +Velikö? Mikä on hän? Sotilas +vai pappi? -- Sanokaa, ma jotta tiedän, +mit' odottaa ma saan. + +NATHAN. + Ma luulen, ettei +lie kumpikaap hän -- tai on kumpikin. +Hänt' oikein viel' en tunne. + +RISTIRITARI. + Entä muutoin? + +NATHAN. +Hän kelpo mies on, jonka luona Recha +on viihtyvä. + +RISTIRITARI. + Vaan kristitty hän on! +Mä väliin ensinkään en tiedä, Nathan, -- +täst' älkää pahastuko! -- mit' on teistä +mun ajateltava. -- Nyt eikö Rechan +joukossa kristittyjen kristittynä +esiintyminen ole? Ja kun kyllin +sit' osaa esittää hän, lopulta +siks eikö muutu hän? Ja puhtaan nisun, +min kylvänyt te ootte, ohdake +lopulta eikö peitä? Näinkö vähän +se teitä huolettaa? Te -- tekö silti +sanoa voitte, ett' on viihtyvä +veljensä luona tyttö? + +NATHAN. + Niin mä luulen, +niin toivon! Ja jos jotain puuttuis hältä, +häll' oommehan me myöskin, te ja minä! + +RISTIRITARI. +Oh, mitäpä vois luona veljen tuon +Rechalta puuttua! Hän yllin kyllin +saa siellä ravintoa, pukuja; +tuo kulta-veli makeiset ja helyt -- +ja niitä sisko muuta kaipaiskaan? -- +Ai niin, myös miehen sentään! Niin, sen myös, +sen myös kyll' aikanansa hankkii veli! +Millaisen suinkin saisi! Kristityistä +parahan aivan! -- Nathan, Nathan, te +kyll' enkeliksi tytön kasvatitte, +vaan muut nyt hänet turmelee! + +NATHAN. + Ei vaaraa! +Hän rakkautemme arvoiseksi jää +kyll' edelleenkin. + +RISTIRITARI. + Älkää sanoko! +Mun lemmestäni älkää ainakaan! +Se mitään nähkääs luovuttaa ei tahdo, +ei vähintäkään! Ei ees nimeä! +Vaan malttakaas! Hän epäilee jo ehkä +mit' tekeill' on? + +NATHAN. + Ehk' epäilee. Vaan mistä, +en tiedä minä. + +RISTIRITARI. + Sekin paljon on. +Mit' ikään kohtalolta odottaa +hän saakin, multa tulee -- täytyy hänen +se kuulla ensiks. Oli aatokseni, +hänt' etten ennen näkis, puhuttelis +kuin omakseen mua sais hän nimittää, -- +nyt pois se aatos! Minä riennän heti .. + +NATHAN. +Seis, minne? + +RISTIRITARI. + Hänen luokseen! Näkemään, +täss' onko tytön sieluss' urhoutta +kylliksi päätökseen, mi ainoa +ois hänen arvoisensa! + +NATHAN, + Mihin? + +RISTIRITARI. + Siihen, +ett' enempää ei veljestään tai teistä +hän välitä -- + +NATHAN. + Vaan --? + +RISTIRITARI. + Vaan mua seuraa, vaikka +niin joutuis muslemille vaimoksi! + +NATHAN. +Seis! Ette tapaa häntä: hän on mennyt +sulttaanin siskon luokse -- Sittahin. + +RISTIRITARI. +Ja milloin? miksi? + +NATHAN. + Veljen myös jos siellä +tavata tahdotte, vain mukaan tulkaa. + +RISTIRITARI. +Kenenkä veljen? Rechan? Sittahinko? + +NATHAN. +Kentiespä kummankin. Vain tulkaa, tulkaa! + + (Vie ristiritarin mukanaan.) + + +KUUDES KOHTAUS. + + Näyttämö: Sittahin haaremi. + SITTAH ja RECHA, keskustellen. + +SITTAH. +Kuink', armas impi, sinust' iloitsenkaan! -- +Mut älä arkaile, äl' ujostele! +Iloitse, puhu mielin avoimin! + +RECHA. + Prinsessa... + +SITTAH. +Ei, ei niin! Vain Sittahiksi +mua sano, siskoks, -- älä prinsessaksi! +Mua pikku äidiks sano -- melkeinhän +se voisin ollakin. -- Niin nuori, viisas, +niin hurskas! -- Mitä tiedät kaikkea, +mit' ootkaan lukenut! + +RECHA. + Ma lukenut? +Voi Sittah, pilaa siskopahaisesta +nyt teet. Ma tuskin taidan lukea. + +SITTAH. +Vai tuskin taidat, veitikka! + +RECHA. + Vain vähän +isäni kirjoitusta. -- Kirjoja +sun luulin tarkoittavan. + +SITTAH. + Niitä juuri! + +RECHA. +Niin, kirjoja ma vaivoin luen vain. + +SITTAH. +Niin todellako --? + +RECHA. + Aivan todella. +Ei kirjanoppineisuus tyydyttää +voi isää, kun vain kuollein kirjaimin +se painuu aivoihin. + +SITTAH. + Ai, mitä puhut! +Vaikk' aivan väärään puhe tuo ei osu! -- +Ja kaiken, niitä tiedät --? + +RECHA. + Hänen suustaan +sen kuulin vain. Ja enimmästä vielä +kysyä voisin: missä, mitenkä +ja miksi opetti hän mulle sen? + +SITTAH. +Niin kaikki jääkin mieleen parhaiten. +Niin yhtäaikaa oppii koko sielu. + +RECHA. +Vain vähän varmaankin on lukenut +myös Sittah -- tai ei mitään! + +SITTAH. + Miten niin? +En kirjaopist' ylpeilis. Vaan miksi +noin arvelet? Syys sano rohkeasti! + +RECHA. +Kun niin hän suora on, niin koruton, +itsensä lainen vain... + +SITTAH. + No? + +RECHA. + Isä sanoo, +ett' aniharvoin kirjat sellaisiksi +suo meidän jäädä. + +SITTAH. + Oi, mik' onkaan mies +tuo isäs! + +RECHA. + Eikö totta? + +SITTAH. + Kuinka liki +hän totuutt' aina osaa! + +RECHA. + Eikö niin? +Ja tämä isä -- + +SITTAH. + Lapsi, mik' on sun? + +RECHA. +Tää isä -- + +SITTAH. + Jumalani! Itketkö? + +RECHA. +Tää isä -- Ah, mun sanoa se täytyy. +mun täytyy sydäntäni keventää... + + (Heittäytyy kyynelsilmin Sittahin jalkoihin.) + +SITTAH. +Mik' on sun, Recha, lapseni? + +RECHA. + Tää isä -- +mun täytyy menettää! + +SITTAH. + Sun -- menettää? +Hänetkö? Miksi? -- Tyynny, rauhoitu --! +Ei koskaan! -- Nousehan! Jo nouse ylös! + +RECHA. +Et turhaan ystävättärekseni +ja siskokseni mulle tarjoutunut. + +SITTAH. +Se oonhan, oonhan! -- Nouse toki, nouse! +Tai apua mun täytyy kutsua. + +RECHA (rohkaistuu ja nousee). +Ah, anna anteeksi! Vain tuskassani +ma unohdin ken oot sa. Vaikerrus +tai epätoivo Sittahiin ei tehoo. +Vain kylmä tyyni äly vaikuttaa +hänessä mitä tahansa. Se voittaa, +ken asiansa jättää turviin sen. + +SITTAH. +No siis? + +RECHA. + Ei, ystävätär, siskoni +ei koskaan usko sitä, myönnä sitä, +ett' uutta isää tyrkytellään mulle! + +SITTAH. +Uutt' isää -- tyrkytellään? Sulleko? +Ken sellaist' yrittäiskään, lapsukainen? + +RECHA. +Ken? Hyvä, paha Dajani, hän, hän se +sit' yrittää -- sen voikin. -- Niin, et tunne +kai tätä hyvää, pahaa Dajaani? +Niin, taivas anteeks suokoon -- palkitkoon +sen kaiken, mit' on hyvää, pahaa mulle +hän rakentanut! + +SITTAH. + Sulle pahaako? +Ei sitten paljon hyvää häness' ole! + +RECHA. +On! -- oikein, oikein paljonkin! + +SITTAH. +Ken on hän? + +RECHA. + Hän kristitty on, mua lasna hoiti +ja kuinka hoiti! Sit' et uskoisi! +Niin etten äitiä ees kaivannut! +Sen taivas hälle palkitkoon! -- Vaan mua +niin peloittikin hän, niin kiduttikin! + +SITTAH. +Ja miksi? miten? + +RECHA. + Ah, naisraukka, hän -- +hän onhan kristitty, -- ja rakkaudesta +kiduttaa hänen täytyy; hurmahenki +tuollainen on hän, joka luulee, että +tien ainoon oikean, tien yleisen +hän tietää taivaaseen. + +SITTAH. + Nyt ymmärrän! + +RECHA. +Ja tuntee tehtäväkseen ohjata +jokaisen harhautuneen sille tielle. -- +Ja taitaako hän muuta? Jos on totta, +ett' oikeaan vie yksistään se tie, +niin kuinka vois he nähdä tyynesti, +ett' ystävänsä käyvät toista tietä, +mi turmaan johtaa, iki-kadotukseen? +Pitäishän silloin samaa ihmistä +yht' aikaa rakastaa ja vihata. +S e n vuoksi en näin ääneen valittamaan +ma oiskaan puhjennut. Mä mielelläni +viel' oisin kauan häntä sietänyt -- +rukoustaan, huokailuaan, uhkauksiaan, -- +niin, mielelläni. Aatoksiin mua aina +ne hyviin, hyödyllisiin veiväthän. +Ja ketä pohjaltaan ei mairittelis, +hänt' että joku, kuka tahansa, +niin kalliina, sen arvoisena pitää, +ett' ei ees ajatella siedä hän +ikuista luopumista hänestä! + +SITTAH. +Niin, aivan totta! + +RECHA. + Mutta -- mutta -- sitä +en kestä enää, -- vastustaa en jaksa, +en mallilla, en mietteillä, en millään! + +SITTAH. +Niin -- mitä? + +RECHA. + Mit' on muka keksinyt +vast' ikään hän. + +SITTAH. + Vast' ikään? Keksinyt? + +RECHA. +Vast' ikään aivan! Tänne tullessamme +me lähestyimme kristittyjen vanhan +pyhäkön raunioita. Äkisti +hän silloin seisahtui, kuin taistellut +ois kanssa itsensä, ja kostein silmin +taivasta milloin, milloin mua katsoi. +Ja vihdoin lausui: Tule, oikotietä +menemme tästä kautta temppelin! +Hän menee, minä seuraan, kammolla +ma katson raunioitten sokkeloita. +Hän jälleen seisahtuu, ja huomaan kanssaan +mä seisovani portaill' alttarin +jo sortuneilla. Mitä tunsinkaan, +kun jalkoihini kuumin kyynelin, +käsiään väännellen hän lankes! + +SITTAH. + Lapsi! + +RECHA. +Ja nimeen Jumalan, -- jok' anomusta +lie monta kuullut siinä, ihmeitä +monia tehnyt, -- vannotti hän mua, +totisin säälin katsein vannotti, +ett' armahtaisin toki itseäni! +Tai anteeks soisin hälle ainakin, +ett' täytyy hänen mulle ilmaista, +mik' oikeus hänen kirkollaan on minuun. + +SITTAH. +(Oi onnetonta! -- Sitä aavistinkin!) + +RECHA. +Ma laps oon kristittyjen, kastettu; +en tytär Nathanin, -- oh Herra, Herra, +mun isäni hän ei! -- Voi sisko, Sittah, +näe jalkais eessä minut taas... + +SITTAH. + Ei, Recha! +Ei, nouse! -- Tulee veljeni -- Nyt ylös! + + +SEITSEMÄS KOHTAUS. + + SALADIN ja EDELLISET. + +SALADIN. +Mit' täällä, Sittah? + +SITTAH. + Hän on suunniltaan! +Oi Herra! + +SALADIN. + Kuka on? + +SITTAH. + Sä tiedäthän! + +SALADIN. +Tytärkö Nathanimme? -- Mik' on hänen? + +SITTAH. +Vain rauhoituhan, lapsi! -- Sulttaani... + +RECHA (laahautuu polvillaan Saladinin eteen, painaa päänsä maahan). +En ennen nouse! ennen en voi nähdä +sulttaanin kasvoja, en ihastella +ikuisen hurskauden, hyvyyden +kajoa katseessaan ja otsallaan. + +SALADIN. +Sa nouse ... nouse! + +RECHA. + Ennenkuin hän lupaa... + +SALADIN. +Ma lupaan mitä tahansa -- vain nouse! + +RECHA. +Ei muuta kuin ett' isäni hän mulle +ja minut isälleni jättää. -- Vielä +en tiedä, kuka muuten isäkseni +lie pyrkinyt ja voinee pyrkiä. +En tietää tahdokaan! Vaan veri vainko +isyyden määrää? Veri vain? + +SALADIN (nostaa hänet ylös). +Ma huomaan --! -- +Ken julmuri sun itses, itses saikaan +tuot' uskomaan? Se aivan varmaa siis +jo onko? Onko täysin todistettu? + +RECHA. +On kai! Kun Daja imettäjältäni +sen oli kuullut. + +SALADIN. + Imettäjältäs! + +RECHA. +Hän kuolinvuoteell' oli tuntenut +tarvetta Dajalle sen ilmaista. + +SALADIN. +Vai kuolinvuoteell'? Eikö houreissaankin! +Ja vaikk' ois tottakin! -- Niin, isyyttä +ei veri, veri yksin suinkaan määrää! +Eläinten kesken tuskin ees! Vaan on +ylintäin etuoikeus ansaitsemaan +tuo nimi! -- Mut äl' ole huolissas! +Ja tiedätkös! Jos kaksi isää vallan +sinusta kiistää, -- jätä molemmat +ja ota kolmas! Minut isäks ota! + +SITTAH. +Oi niin, se tee! + +SALADIN. + Ma oikein hyvä isä +haluan olla! -- Mutta kuules, vielä +mieleeni johtuu paljon parempaa. +Miks ylipäätään tarvitsisit isää? +Pian ehkä kuolee he -- niin ajoissa +on katsottava joku, joka kilvan +eläisi kanssamme! Sä ehkä jonkun +jo tiedätkin? + +SITTAH. + Hänt' älä punastuta! + +SALADIN. +Sep' aikeeni juur' olikin. Niin kauniiks +käy punastuissaan rumakin -- kuink' ei +siis kaunis siitä kaunistuisi vain? +Mä tänne olen isäs Nathanin +ja erään -- erään toisen tilannut. +Arvaatko kenen? -- Tänne, Sittah! Sallit +kai tämän? + +SITTAH. + Veli! + +SALADIN (Rechalle). + Jotta hänen eessään +sa oikein punastuisit, armas tyttö! + +RECHA. +Kenenkä eessä -- punastuisin? + +SALADIN. + Olehan +sa olevinas! -- Vaiko vaalenisit? +Tee miten voit ja mielit! + (Eräs orjatar sisään, lähestyy Sittahia.) + Joko on +he täällä? + +SITTAH. + Hyvä! Laske sisään heidät! +He tääll' on, veli! + + +KAHDEKSAS KOHTAUS. + + NATHAN ja RISTIRITARI edellisten lisäksi. + +SALADIN. + Rakkaat ystävät! -- +Sinulle, Nathan, ennen muuta täytyy +mun ilmoittaa, ett' oitis kun vain tahdot, +takaisin rahas saat sa...! + +NATHAN. + Sulttaani! + +SALADIN. +Sä myös nyt käytä mua... + +NATHAN. + Sulttaani! + +SALADIN. +Tääll' on jo matkue. Niin rikas jälleen +ma oon kuin pitkään, pitkään aikaan en. -- +Tulehan, sano, mitä tarvitset, +jotakin suurta yrittääkses! Tekään, +näes tekään, kauppamiehet, koskaan ette +käteistä rahaa liian paljon saa! + +NATHAN. +Ja miksi ensin näistä turhista? +Näen tuolla kyynelsilmän, kuivata +sen haluaisin paljon ennemmin. + (Menee Rechan luo.) +Oot itkenyt -- mik' on sun? Tyttäreni +kai vielä oot? + +RECHA. + Oi isä! + +NATHAN. + Toisiamme +me ymmärrämme -- ja se riittääkin! +Sä tyynnä pysy, iloisna! Jos muutoin +sydämes viel' on omas! jos vain sitä +ei uhkaa mikään menetys! Viel' on +isäsi omanas! + +RECHA. + Ei kukaan muu! + +RISTIRITARI. +Ei kukaan muu? -- No niin, mä petyin siis! +Menettävänsä mit' ei pelkää, sitä +ei koskaan omaksensa uskonut, +ei toivonutkaan. -- Hyvä, oikein hyvä! -- +Tää muuttaa, Nathan, muuttaa kaiken! Tänne, +Saladin, kutsuminas saavuimme, +Vaan väärään opastin ma sinut; enää +äl' itseäsi vaivaa! + +SALADIN. + Nuori mies, +kuink' oot taas kiivas! Kaiken pitäiskö +sua totella? sun mieles arvata? + +RISTIRITARI. +No, kuulethan sa, nääthän, sulttaani! + +SALADIN. +Niin kyllä! -- Paha vain, ett' asiastas +et ollut varmempi. + +RISTIRITARI. + Nyt oonpa varma! + +SALADIN. +Hyvästä työstä noin ken kopeilee, +sen tekee tyhjäksi. Min pelastit sa, +ei silti omaas ole se. Tai muutoin +ois ryöväri, min ahneus tuleen ajaa, +sun veroisesi sankari! + (Menee Rechaa kohti, tuodakseen hänet ristiritarin luo.) +Laps armas, +tulehan, tule! Häneen älä suutu! +Jos toisenlainen ois hän, kylmempi, +vähemmän ylväs ois hän: surmaan ois +hän sinut jättänyt. Sun laskettava +on toinen puoli toisen ansioksi. -- +Tulehan, saata hänet häpeisiinsä! +Tee, mik' ois hänen tehtävänsä: hälle +sa rakkautesi tunnusta! sa tarjoo +hänelle itses. Sua jos halveksii, +jos unhoittaa hän koskaan, kuinka paljon +enemmän teit sä tässä hänen vuokseen +kuin hän sun vuokses ... Mitä onkaan hän +sun vuokses tehnyt? Savustuttanut +vähäisen itseään? Sep' onkin jotain! -- +Tuoss' Assadistani, mun veljestäin, +ei ole mitään! Hänt' on muoto vain, +ei sydän. Tule, armas... + +SITTAH. + Mene, lapsi! +Kiitollisuuttas aivan vähän vasta +se osoittaa, jos ollenkaan. + +NATHAN. + Seis, Sittah, +seis, Saladin! + +SALADIN. + Sä myös? + +NATHAN. + Tääll' eräällä +on vielä sanottavaa... + +SALADIN. + Kenpä kieltäis! +Epäilemättä isänsijaisella +on sananvalta. Ensimäisnä vielä, +jos tahdot. -- Kuten kuulet, asian +ma tunnen pohjaa myöten. + +NATHAN. + Etpä sentään! +Mä itsestäin en puhu, -- toisesta, +kokonaan toisesta, jot' ennakolta, +Saladin, sentään kuulemaan sua pyydän. + +SALADIN. +Ken on hän? + +NATHAN. + Rechan veli? + +SALADIN. + Rechan veli? + +NATHAN. +Niin! + +RECHA. + Minun veljeni? Mull' onko veli? + +RISTIRITARI (havahtuu säpsähtäen hajamielisestä, synkästä +äänettömyydestään). +Miss' on, miss' on se veli? Vieläkö +ei täällä? Täällä hänet pitihän +mun kohdata. + +NATHAN. + Vain malttia! + +RISTIRITARI (kovin katkerana). + Jo isän +hän keksi neidolle: myös veljeä +miks ei hän löytäis hälle! + +SALADIN. + Tuopa puuttui! +Kristitty! Huulilt' Assadin ei ois +noin halpa epäluulo lähtenyt. -- +No hyvä, jatka vain! + +NATHAN. + Suo anteeks hälle! +Mä hälle mielelläni anteeks suon! +Ken tiesi, miten hänen sijassaan +ja iällään me ajattelisimme! + (Menee ystävällisesti ristiritarin luo.) +Se onhan luonnollista, ritari: +epäilys epäluottamukseen vaihtuu! +Kunp' oisitte mun kuulla suonut heti +nimenne _todellisen_... + +RISTIRITARI. + Kuinka? + +NATHAN. + Stauffi +te ette ole! + +RISTIRITARI. + Kuka siis? + +NATHAN. + Ei ole +nimenne Kurt von Stauffen. + +RISTIRITARI. + Mikä siis? + +NATHAN. +On Leu von Filneck. + +RISTIRITARI. + Kuinka? + +NATHAN. + Hämmästytte? + +RISTIRITARI. +Ja syystä? Ken sen sanoo? + +NATHAN. + Minä, joka +viel' enemmän voin teille kertoa. +En sentään moiti teitä valheestanne. + +RISTIRITARI. +Vai ette? + +NATHAN. + Saattaa olla niinkin, että +myös tuohon nimeen teill' on oikeus. + +RISTIRITARI. +Niin luulisin! -- (Nuo sanat Jumala +toi hänen huulilleen!) + +NATHAN. + Sill' äitinne, +hän oli Stauffeja. Ja veljensä, +enonne, joka teidät kasvatti, +kun vanhempanne tänne palasivat +pois Saksast' ilmanalan kolkon vuoksi +ja teidät hälle jättivät -- hän oli +nimeltään Kurt von Stauffen; pojakseen +hän lienee teidät ottanut. -- Siit' onko +jo kauvan, kun te tänne hänen kanssaan +tulitte myös? Ja elääkö hän vielä? + +RISTIRITARI. +Mä mitä sanoisin? -- Niin, Nathan, niin +on asia! Hän itse kuollut on. +Ma tulin viime lisäjoukossa +ritarikunnan. -- Mutta -- mutta -- mitä +tää kaikki koskee Rechan veljeä? + +NATHAN. +Isänne... + +RISTIRITARI. + Tunsitteko hänet myös? +Myös hänet? + +NATHAN. + Ystäväni oli hän. + +RISTIRITARI. +Ol' ystävänne? Nathan, onko totta --? + +NATHAN. +Nimeltään Wolf von Filneck. Mut ei ollut +hän saksalainen... + +RISTIRITARI. + Senkin tiedätte? + +NATHAN. +Vain nainut Saksast' oli, äitiänne +vähäksi aikaa Saksaan seurannut. + +RISTIRITARI. +Ei enempää, mä pyydän! -- Entäs veli, -- +tuo Rechan veli? + +NATHAN. + Te -- se ootte! + +RISTIRITARI. +Minä? +Minäkö veljensä? + +RECHA. + Hän veljeni? + +SITTAH. +He sisarukset! + +SALADIN. + Sisarukset? + +RECHA (ristiritariin päin). + Veli! + +RISTIRITARI (perääntyen). +Mä veljensä! + +RECHA +(seisahtuu, kääntyy Nathanin puoleen). + Ei suinkaan! Sydämensä +ei mitään tiedä siitä. Pettureita +me oomme. -- + +SALADIN (ristiritarille). + Pettureita? Niinkö luulet? +Jos niin sa arvelet, niin itse oot +sa petturi! Kaikk' onhan valheellista +sinussa: kasvot, ääni sekä käynti! +Ei mitään omaa luontoas! Ja moista +et sisart' omaksuis! -- Pois! -- + +RISTIRITARI (nöyrästi lähestyen häntä). + Sulttaani, +sä myöskään älä väärin tulkitse +mun hämmästystäni! Et tällaisella +lie hetkell' Assadias koskaan nähnyt, +siks älä käsitä sä väärin häntä +ja mua! (Rientää Nathanin luo.) + Täysin käsin, Nathan, multa +te otatte ja samoin annatte! +Ei, enemmänhän, paljon enemmän +te mulle annatte kuin otatte! + (Lankee Rechan kaulaan.) +Ah, sisareni, sisareni! + +NATHAN. + Blanda +von Filneck! + +RISTIRITARI. + Blanda, Blanda? -- Eikö Recha? +Ei enää Rechanne? -- Ah, hylkäätte +siis hänet! Kristillisen nimen hälle +taas annatte! Mun vuoksein hylkäätte! +Miks _hälle_ kostatte sen, Nathan, Nathan? + +NATHAN. +Ah, mitä? -- Lapseni, te lapseni! +Sill' eikö tyttäreni veli myös +mun ole lapseni -- jos vain hän tahtoo? + + (Heidän syleillessään toisiaan astuu Saladin levottomana + ja hämmästyneenä sisarensa luo.) + +SALADIN. +Sä mitä sanot, sisko? + +SITTAH. + Liikutettu +ma oon... + +SALADIN. + Ja minä -- vielä isompaa +mä pelkään liikutusta osallemme! +Vain valmistaudu siihen miten taidat! + +SITTAH. +Mitenkä? + +SALADIN. + Nathan, sana, sananen! + + (Nathan astuu hänen luokseen, ja Sittah siskosten luo, ilmaisemaan + heille osanottoaan. Nathan ja Saladin puhuvat hiljemmin.) + +Kuulehan, Nathan, etkö sanonut +sä äsken? + +NATHAN. + Mitä? + +SALADIN. + Ettei Saksast' ollut +isänsä, -- syntyjään ei saksalainen. +Mik' oli siis hän? Mistä? + +NATHAN. + Sit' ei koskaan +ees mulle tunnustanut. Hänen suustaan +en siitä mitään kuullut. + +SALADIN. + Frankkikaan +ei ollut hän? Ei mistään länsimailta? + +NATHAN. +Ei ollut, ei! -- sen tunnusti hän kyllä. +Mieluimmin Persian hän kieltä puhui... + +SALADIN. +Ah, Persian? -- Mit' enää pyydänkään? +Hän on se! -- oli! + +NATHAN. + Kuka? + +SALADIN. + Veljeni! +Niin, aivan varmaan! Rakas Assadini! +Niin, varmasti! + +NATHAN. + Kosk' arvelet sit' itse, +niin vakuutus täst' ota kirjasta! + + (Ojentaa hänelle messukirjan.) + +SALADIN (kiihkeästi avaten sen). +Ah, käsialansa ma tunnen jälleen! + +NATHAN. +Viel' ei he mistään tiedä! Viel' on yksin +sun vallassas, min verran saa he tietää! + +SALADIN (kirjaa selailtuaan). +Kuink', enkö omaksuisi lapsia +ma veljeni -- mun omiain ne eikö? +Sun haltuusi mä jättäisinkö ne? + (jälleen ääneen) +Heit' on he, Sittah, heitä! Kumpikin +he ovat ... ovat veljes lapsia! + + (Rientää syleilemään heitä.) + +SITTAH (seuraten häntä). +Mä mitä kuulen! -- Miten muuten, muuten +vois ollakaan! + +SALADIN (ristiritarille). + Nyt, äksy, saat kuin saatkin +mua rakastaa! +(Rechalle) -- Nyt oonpa kuitenkin. +miks tarjouduin ma, -- suostuit taikka et! + +SITTAH. +Mä myös, mä myös! + +SALADIN (jälleen ristiritarin luo). + Mun Assad-poikani! +Mun Assadini poika! + +RISTIRITARI. + Olenko +sun heimoas! Siis sentään enemmän +kuin unta oli unet, joihin lasna +mua tuuditettiin! (Langeten hänen jalkoihinsa.) + +SALADIN (nostaa hänet ylös). + Katsos veijaria! +Ties tästä jotain, ja mun murhaajakseen +ois sentään voinut saada! Varrohan! + + (Jälleen äänettömiä, molemminpuolisia syleilyjä. + Esirippu laskee.) + + + + + + +End of Project Gutenberg's Nathan Viisas, by Gotthold Ephraim Lessing + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NATHAN VIISAS *** + +***** This file should be named 16262-8.txt or 16262-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/1/6/2/6/16262/ + +Produced by Jarmo Lehtovaara and Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. + +*** END: FULL LICENSE *** + diff --git a/16262-8.zip b/16262-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..47630b1 --- /dev/null +++ b/16262-8.zip diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..3151992 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #16262 (https://www.gutenberg.org/ebooks/16262) |