NormalizeHEADmain

6 files changed, 0 insertions, 8458 deletions

diff --git a/old/15908-0.txt b/old/15908-0.txt
deleted file mode 100644
index 3cd1b90..0000000
--- a/old/15908-0.txt
+++ /dev/null
@@ -1,2807 +0,0 @@
-Project Gutenberg's Johdanto Suomen kirjallishistoriaan, by Rietrik Polén
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org
-
-
-Title: Johdanto Suomen kirjallishistoriaan
-
-Author: Rietrik Polén
-
-Release Date: May 26, 2005 [EBook #15908]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: UTF-8
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JOHDANTO SUOMEN ***
-
-
-
-
-Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm.
-
-
-
-
-
-
-
-
-JOHDANTO
-
-SUOMEN KIRJALLISHISTORIAAN.
-
-Yliopistollinen Kirjoitus,
-
-jonka,
-
-Suomen Keisarillisen Aleksanterin-Yliopiston Kuuluisan
-Historia-Kielellis-Tiedekunnan suostumuksella,
-
-ja
-
-Suomalaisen kielen ja kirjallisuuden Rohvessorin,
-Tohtor ja Ritar
-
-ELIAS LÖNNROTIN
-
-johdolla,
-
-julkisesti tarkastettavaksi
-
-esitti
-
-RIETRIK POLÉN,
-
-Viisaustieteen Majister.
-
-Historia-Kielellis-Tiedekunnan oppisalissa,
-
-Toukokuun 1 p:nä 1858
-
-t. a. e. pp.
-
-
-Helsingissä.
-J. C. FRENCKELLIN ja POJAN kirjapainossa.
-
-
-
-
-"Jos ylenkatsomme omaa kieltämme, omaa kirjallisuuttamme --
-niin Europa ylenkatsoo meitä".
-
-P. WIESELGREN
-
-
-
-
-Tieteiden sisältöä ei voida johdantoin kautta ikäänkun edeltäkäsin
-näyttää tahi ulkoapäin kertoa, millainen se on. Se opitaan ja käsitetään
-ainoasti kunki tieteen täydellisestä esityksestä ja kokonaisesta menosta
-alusta loppuun asti. Toista oikotietä tieteiden tuntemiseen ei löydy.
-
-Näin ollessa näyttää siltä kun tämmöiset johdannot kun tämäki tässä
-valmistuva, jossa edessä olevan tiedehaaran sisältöä tullaan vaan
-päällinpuolin koskemaan, olisivat tarpeettomat. Niin ei kuitenkaan ole.
-
-Jo yleinen tapa johdannoilla varustaa suurempia tieteellisiä tekoja
-osoittaa ne tarpeellisiksi. Se on kuitenki vaan ulkonainen tunnusmerkki,
-jolla myös olkoon arvonsa. Mutta kaikella pitää olla sisällisiä
-todistuksia tarpeellisuudestansa; ja semmoisia eivät tieteiden
-johdannotkaan puutu. Niiden luetteleminen kaikissa erisuhteissansa ei
-voi tulla tässä kysymykseen. Todistuksittaki myödytetään jokaisessa
-tiedehaarassa löytyvän yleisiä puheenalaisia kohtia, joille olisi vaikea
-saada siaa sen likemmässä esityksessä. Niistä johdannot syntyvät ja
-saavat sisältönsä. Mitkä nämät puhuttavat kohdat ovat mielestäni Suomen
-kirjallishistoriassa, nähdään tästä johdannosta, jota kukaan ei voine
-katsoa tarpeettomaksi, semminki kun ei varsinaista historiaa maamme
-kirjallisuudesta ennestänsä löydy.
-
-Mutta johdannot täyttävät ainoasti silloin tarkoituksensa kuin ne
-raivaavat valaisevan tien itse tieteen likemmälle käsitykselle, ynnä
-sillä tavoin ikäänkun kasvavat sen kanssa luonnollisesti yhteen.
-Semmoinen raivaaminen on silmämääränäni tätä johdantoa laatiessa;
-kieltämättä on se sitä tarpeellisempi, kuta harvemmassa tieteellisiä
-tekoja suomeksi tavataan.
-
-Työn onnistuminen aivotuksen mukaan jää muiden tuomioon. Se vaan olkoon
-sanottu, että kunki tieteen syvyys ja suuruus antaa jokaiselle
-kirjoittajalle lavian tilan parastansa koettaa. Epäilemättä on kasken
-kyntö kuitenki vaikiampi kun viljellyn pellon, ja jälki tulee myös
-epätasaisempaa ja huonompaa. Tieteiden joukossa on Suomen
-kirjallishistoria verrattava kaskeen. Minä kynnän kyyhättelen, toiset
-mahtavammat karhikoot ja silittäkööt. Kaikella on aikansa ja
-työmiehensä. Ken hairahtuu, sen toinen ojentaa, eli oikeimmin: sen
-ojentaa tiede itse, järjellisessä kasvannossansa. Tieteet seuraavat
-järjen ikuisia lakiloita.
-
-Näistä muistutuksista menen tämän johdannon erijaksoihin. Ne ovat:
-
-
-
-
-1:ksi Suomi tiedekielenä.
-
-
-Vaikka se ei kuulu suorastaan tähän, mainittakoon kuitenkin, että tämä
-tosin monella muotoa puuttuvainen alku Suomen kirjallishistoriaan on
-lisentiati-arvon voitantoa varten aivottu Suomen Yliopiston oppineitten,
-korkiasti kunnioitettuin opettajain arvostettavaksi; johon olen
-Yliopiston konsistorion suosiollisen suostumuksen ja hyvän sanan kautta
-saanut alamaisesta pyynnöstä erityisen armollisen luvan[1]. Kun siis
-tieteellinen oppi tahi vähintäki tieteellinen käsitys aineesta on
-näytettävä, olisi ehkä kiinteä tieteellisyys esityslaadussaki
-vaarinotettava. Tämä ei ole suomeksi mahdottomampi kun muissakaan
-kielissä, vaikka moni niin ehkä luulee. Miten se tapahtuisi?
-Pää-asiallisesti kahdella tavalla: sisällisesti aineen ja asiain oikian
-ja tarkan käsityksen, ulkonaisesti asianmukaisten oppisanain kautta.
-Edellinen on vaatimus, jota ei kukaan tiedemies saa laiminlyödä.
-Jälkimäisestä ovat ajatukset erilaiset, niinkuin erikirjoittajain
-teoksista on vielä tänäki päivänä nähtävä. Selon saanniksi sietää se
-likemmän tarkastamisen.
-
-[1] Katso Yliopiston Asetuksia, 157 §:lää, jossa mainitun arvon
-saanniksi vaaditaan väitöskirjoitusta joko latinaksi eli ruotsiksi.
-Suomi ei siihen laillisesti kelpaa.
-
-Muutamat mättävät kirjoituksiinsa oppisanoja niin tiheään kuin huono
-kylväjä siementä peltoon, juurikun luulisivat opin ja tieteellisyyden
-siinä olevan. Heidän tekonsa ovat sentähden monesti oppineilleki
-hankalat lukea, etenki kun oppisanoilla vielä paremmin vakaumattomina ei
-ole aina sama merkitys. Toiset taas käyttävät enemmän tavallisia sanoja
-ja puheenparsia ja ovat sen vuoksi helpommat kaikille ymmärtää. Lukija
-huomaa tämän ei suuresti koskevan köyhää suomenkielistä tiedettä; mutta
-vaaroittavan esimerkin vuoksi koskee se sitä enemmin vieraita kieliä.
-Oppisanat kun niissä ovat nykyisempään aikaan asti olleet
-perijuureltansa suurimmaksi osaksi latinaa ja kreikkaa, ymmärretään
-siitä, mikä kielen sotku sen seurauksena on ollut; ei kuitenkaan yhtä
-paljo kaikissa, niinkuin ei esm. ranskan, espanjan ja italian kielissä,
-jotka latinaisen sukunsa tautta ovat pysyneet muita Europan kieliä
-puhtaampina. Kreikka on niitäki sekoittanut. Kaikki tämä on tehnyt
-tieteelliset teot ymmärtämättömiksi suuremmalta yleisöltä ja estänyt
-tieteellisen sivistyksen leviämistä kansoille.
-
-Mikä suomenkielessä on parain ja hyödyllisin seurata, ei tarvitse
-monikantaista selvitystä, joskoki siihen eivät kaikki tyytyisi. Se pimeä
-ja saita aika on ohitse, jolloin tieteitä pidettiin salassa, jolloin ne
-ainoasti muutamain valittuin mielen virvoitukseksi ja kunnian loisteeksi
-paistoivat luostarein ja oppisalein kaitaisten seinäin sisällä. Silloin
-ne olivat vankina, niinkuin aurinko ja kuu vuoren sisässä Pohjolan
-emännän kateudesta Suomen kansan muinaisaikoina[1]. Mutta niiden
-vapauden aika piilopaikastansa on jo lähestynyt; tieteiden valoa
-levitetään kansoilleki kaikissa sivistyneissä maissa. Osaksi siitä
-syystä ja osaksi paremmasta kansallisuuden tunnosta on niiltä ruvettu
-riisumaan sitä raskasta haarniskaa, jonka peiton alta ainoasti oppineet
-ovat osanneet silmäillä niiden salaisia sisuksia. Suomen kielellä ei
-semmoista muukalaiskielten lainoilla parsittua huntua ole, ja Jumala
-varjelkoon sitä milloinkaan valmistumasta. Niitä löytyy kuitenki, jotka
-sovaistuina vanhan totutun tavan rakkaudesta hyväilevät muukalaisia
-oppisanoja ja toivoisivat niiden ottamista suomenki kieleen. Niiden
-välttämistä pitävät yksipuolisena suomikiihkona ja vetävät mielestänsä
-hyvinki tukevia syitä ja perustuksia vaatimuksensa täytännöksi. Näin
-tavallisesti sanovat: oppisanain ollessa yhteiset, ymmärretään tieteitä
-niiden kautta paremmin kuin jos ne olisivat kunki maan omalla kielellä;
-ja kun ne ovat muille kelvanneet, miksikä ne eivät suomelle kelpaisi.
-Näitä perustuksia likemmin tarkatessa laimistuu niiden tukevuus melkein
-tyhjäksi.
-
-[1] Ks. Kalevalan 47 runoa, toisessa painossa.
-
-Muukalaisten oppisanain puolustajat eivät muista eli eivät tahdo muistaa
-niitä aikoja ja seikkoja, jotka vaikuttivat Europan nykyisten kielten
-sekoituksen, ja jotka osaksi olkoot oppineitten puolustuksena sen
-tapahtumiseen. Ihmiset ovat aina aikansa lapset, ja harvat ovat vapaat
-aikansa erhetyksistä. Mainittu, vielä nytki hankaloittava sekoitus sai
-alkunsa silloin kuin sivistys ylipäätänsä oli vanhanaikainen (romalainen
-ja kreikkalainen), ja sen ainoana välikappaleena latina, joka sen
-turvissa oli tunkeunut kaikkiin maihin ja voittanut vuosisatojen
-kuluessa melkein yhtä suuren kunnioituksen kun paavi ja hänen pyhänsä
-katolisessa maailmassa. Alku kun oli tehty paisui sen kasvanto
-itsestänsä, sillä useammat tiedemiehetki kulkevat mieluisemmin avattua
-polkua, ennenkun uusia hakevat, olkoon vanha sitte hyvä eli huono,
-hyödyllinen eli vahingollinen. Harvoin se totuus pysyy elävänä
-kenessäkään, että ihminen ei ole luotu ummin silmin ja huolimattomasti
-toimimaan, katsomatta työnsä vaikutuksia tulevaisessa ajassa. Sen
-unohdus, joka niin paljon pahaa on matkaansaattanut, kieltää ihmisten
-maailmanhistoriallisia erhetyksiä ja vikoja puolustamasta. Kielten
-sekoitus on laskettava oppineitten vaikuttamaksi viaksi.
-
-Uskonpuhdistuksen kautta voitolle päässyt ajatuksen vapaus -- tämä
-ihmisen kalliin omaisuus -- antoi tieteille toisen juoksun, jota
-oppineet seurasivat niinkuin valon sotalippua parempaan aikaan. Janoova
-ihmishenki alkoi saada virvoitusta ja lohdutusta suoraan pyhän raamatun
-sitä ennen suljetuista lähteistä, ja tieteitäki ruvettiin vähitellen
-ajan vaatimuksesta viljelemään kansain omilla kielillä. Mutta kun niiden
-viljelijät sinä aikana ja kauvan jälkeenki päin osasivat paremmin
-latinaa, kreikkaa ja hepreaa, saattoi se heitä sekoittamaan maansa
-kieliä. Taitamattomuudesta unohtivat omain kieltensä varat, jotka
-epäilemättä olisivat alusta pitäin riittyneet tiedekieleksi yhtä hyvästi
-kun latina silloin kuin tieteitä sillä aljettiin harjoittaa. Ensimäiset
-suomenkielisetki kirjoittajat pistivät rakastettua latinatansa
-suomalaisten lauseinsa väliin, niin ettei suomikaan ole sen suhteen
-jäänyt osattomaksi. *Item*[1] pantiin siihen, jossa sana *myös*, *anno*,
-jossa *vuonna*, *errata typographica Catechismuxesta*[2], jossa
-*katkismuksen painovirheet*, j. n. e., olisi saman sanonut
-suomalaisenkin ymmärrettäväksi.
-
-[1] Ks. esm. Mikael Agrikolan "Alkupuhetta sen wdhen Testamentin päle."
-
-[2] Ks. Valtaneuvos Pippingin Luetteloa suomeksi präntätyistä kirjoista,
-s. 8.
-
-Jos valmiit oppisanat ovat yhdeltä puolen helpot ottaa vennon vieraisin
-kieliin, ei siitä syntynyttä kielten turmelusta sentähden käy toiselta
-puolen milläkään muotoa puolustaminen. Semmoista helppoutta saattaisi
-totuuden mukaan arvata laiskuudeksi; vaan jos se oppineitten vireydelle
-tuntuu liian rumaksi moitteeksi, saa sitä kaikitenki sanoa
-huolimattomuudeksi toisten tavaran hoidannossa ja käytännössä; sillä
-kielet eivät ole oppineitten -- ne ovat kansain kalliimpia omaisuuksia.
-Siksi sen nykyinen aika on tekotoimellisesti osoittanutki, koska
-entisten oppineitten huolimattomuutta kansain kielten käytännössä on
-useissa maissa ruvettu hylkimään. Heidän jättämiä muukalaisjälkiä on
-oppisanainki puolesta koetettu puhdistaa esm. Ruotsissa, Saksassa,
-Norjassa ja erinomattain Tanskassa. Ruotsalaiset vaikeroivat sitä paitse
-saksan, ranskan ja siskokielensä tanskanki vaikutusta heidän
-kielessänsä[1]. Löytyy siis muuallaki kielen puhtauden harrastajoita.
-
-[1] Rs. P. Wieselgrenin Ruotsia kaunokirjallisuutta (Sveriges sköna
-litteratur). Lund 1835. 3:n osaa 196 sivua; ja N. M. Pedersenin
-historiaa Tanskan, Norjan ja Ruotsinkielistä (Danske, Norske och Svenske
-Sprogs Historie). Kyöpenhamina; 2:n osan s. 117--143 ja myös ss. -- Tämän
-palkitun historiaa 1:n osa painettiin 1829, toinen osa 1830.
-
-Puheeni oppineitten kielellisestä huolimattomuudesta ei milläkään
-tavalla alenna heidän suurta ja kiitettävää ansiotansa tieteiden
-tuonnista kuhunki maahan ja niiden ylläpidännöstä kussaki kansassa.
-Ainoasti typeryys voi lauseissani etsiä semmoista alentamista ja sen
-sivulla luulla unohtaneeni tiedemiesten pää ansiota heidän vaivaloisessa
-ja useimmittain palkitsemattomissa töissänsä. Mitä taas siihen tulee,
-että yhteiset oppisanat huojentaisivat tieteiden ymmärtämistä kaikilla
-kielillä, niin se etu on sangen yksipuolinen ja vähäinen. Siitä ei olisi
-pienintäkään hyötyä muille kuin kunki maan oppineille. Mutta onko heidän
-hyötyynsä enemmin katsominen, onko heidän voittonsa tässä kalliimpi kun
-kansain kielten puhtaus? Ei suinkaan! Sitä eivät isänmaan mieliset
-tiedemiehet missäkään tahdokaan, eivätkä suvaitse. Jos esm. suomenkieli
-sekoitettaisiin muukalaisilla oppisanoilla, rakennettaisiin sen kautta
-kansallemme samanlaatuinen tieteellinen aituus, jota muualla koetetaan
-saada puretuksi, ja joka Suomessakin, ensin puhtaana latinaisena ja nyt
-joitakuita vuosia ruotsalaislatinaisena, on seisonut lujana vartiana
-tieteiden temppelin ympärillä, niin että maamme oppineet ovat rauhassa
-saaneet olla sen sisässä vaikka sokkosilla. Myödytettäneen kuitenki
-siinä olevan kyllä vääryyttä ja kärsimystä, että Suomen kansa niin
-pitkän ajan on elänyt sivistyksensä puolesta muukalaiskielten turvissa.
--- Mutta tästä on soveliaampi tila toisessa kohden puhua. Kysyn tässä
-vaan: ovatko tieteet ainoasti tiedemiesten hyväksi vaiko kansainki
-hyödyksi syntyneet ja kasvaneet? Totta kansainki, jotka kustantavat
-oppi- ja tiedelaitoksia. Kaikki jäsenet kussaki kansassa ovat velkapäät
-saamaan osansa tieteiden aarteista omalla, sekoittamattomalla
-kielellänsä. Vaillinaiseksi supistuu muuten tieteiden tarkoitus, joka
-tosin on likimäisesti niiden oma vaurastuminen; mutta siihen on suljettu
-myös niiden ulospäin sivistyttävä voima. Kunki kansan oppineet ja
-kynäilijät ovat jakamamiehet.
-
-Kun nyt muista kielistä liestytetään muukalaisia sanoja niinkuin
-vieraita tutkaimia ainaki, niin pitäisikö meidän Suomessa astua jäljestä
-jälkeen toisten kansain, ottamatta pienintäkään oppia heidän
-huolimattomuudestansa ja erhetyksistänsä. Kyllä sillä tavalla olisi
-helppo tieteitä suomeksi viljellä, ja huokea myös jättää tulevain
-miespolvien täytettäväksi, mikä on nykyisten velvollisuus. Suomen
-kielessä ei toki ole paljo tuntuvia muukalaissanoja ja sen kirjoittajat
-ovat tähän asti tehneet oikein, etteivät ole antaneet vietelläitä
-yhteisten oppisanain puolustajilta, jotka tavallisesti ovat kielen
-vuoksi huonoja Suomalaisia ja ehkä senki tähden eivät katso sitä
-miksikään viaksi, jos kirkasta kielilähdettämme sekoitettaisiin
-jähmettyneillä pisaroilla latinan ja kreikan seisahtuneesta
-kielivirrasta. Ahkeroidessa toimeen panna tieteitä omalla kielellä on
-kaikkein velvollisuus katsoa kielemme puhtautta ja Suomen kansan sekä
-nykyistä että tulevaista hyötyä. Kuki miespolvi elää ainoasti silloin
-totista elämää kuin toimensa koituu hedelmällisesti tulevaisuudellekin.
-
-Tuskinpa niin kelvotointa kieltä löytyy, ettei sillä omintakaisesti
-saattaisi toimittaa kaikkia elämään kuuluvia asioita. Suomenki kieli on
-niin miehistynyt, että ainoasti sen taitamattomat ja sen ylenkatsojat
-voivat sitä sadatella raaksi "pohjanperän kieleksi", joka muka kelpaisi
-vaan savupirteihin ja tuhman talonpojan suuhun, niinkuin muutama mokoma
-herra oli joitakuita vuosia takaperin katsonut soveliaaksi
-viisaudessansa lausua, juurikun hän eli hänen kaltaisensa olisivat
-paljonki vaivanneet päätänsä kielemme opinnassa, saattaaksensa siitä
-sanoa hyvää eli pahaa. Semmoista ei kukaan tervejärkinen rohjenne enää
-lausua, mutta kuullaan vielä nytki suomea päätettävän köyhäksi ja
-taipumattomaksi. Semmoiset moitteet ilmoittavat kuitenkin enemmin
-sanojainsa taitamattomuutta kuin suomen kielen kehnoutta. Moittijat
-tekisivät kotimaallensa ja varmaan itsillensäki suuremman kunnian, jos
-muistaisivat ettei kielienkään tunteminen pilvistä putoa, ja siis
-totuudessa pysyäksensä oppisivat tarkemmin sitä kieltä, joka heistä on
-niin raaka ja käyttymätöin. Mutta pakkoa ei ole kelläkään, eikä suomen
-kieli sitä tarvitse. Sillä on aina ollut ylenkatsojoita jos ystäviäkin.
-Mikael Agrikolan täytyi aikanansa vakuuttaa tohkomaisten lohdutukseksi:
-"kylle se cule somen kielen, joka ymmerdä caikein mielen"[1]. Niin
-olkoon luvallinen aikanammeki vakuuttaa kaikille vastustajille ja
-epäilijöille: kyllä suomen kielellä varaa ja taipuvaisuutta on, kun vaan
-löytyisi enemmän sen taitavia käyttäjiä. Niiden joukko taas vuosi
-vuodelta ilahuttavasti enenee, niin että kaikki suomen kieltä
-taitamattomat jäävät häpiään ja ummikoiksi omassa syntymämaassansa.
-
-[1] Ks. Mikael Agrikolan rukouskirjan alkupuhetta.
-
-Suomen kielen kunnollisuudesta ja varallisuudesta ei voida totuuden
-mukaan muuta sanoa kun että sillä kykenee toimittaa kaikkia niin
-hengellisiä kuin maallisia, kaikkia niin tieteellisiä kuin käytöllisiä
-asioita maassamme yhtä selvästi, jos ei ensittäin niin sujuvasti ja
-helposti, kun millä kielellä tahansa. Kieltä elköön siis vedettäkö
-esteeksi, kun kysymys on sen luonnollisesta oikeudesta päästä vallalle
-omassa kasvinmaassansa. Jokainen kokekoon ja harrastakoon sanalla ja
-työllä poistaa todelliset vastukset ja pönkät kielemme tieltä; ne ovat
-sitä sitkeemmät ravistumaan, kuta vanhemmat ovat.
-
-Ulkomaalaisetki kiittävät suomen kielen kauneutta ja rikkautta. Suomen
-asujat itset sitä vaan moittivat ja ylenkatsovat. Niin esm. kuuluisa
-tiedemies ja taitava kielien tuntija Saksassa Jakob Grimm sanoo suomen
-kieltä mitä sulosoivimmaksi ja taipuvaisimmaksi koko maanpiirillä[1].
-Myöski tanskalainen kielentutkija Rask ja norjalainen Stockfleth
-kiittävät Suomalaisten kieltä kauniiksi ja säännölliseksi; edellinen
-vertaa sitä italian, jälkimäinen heprean kieleen, jota on kutsuttu uskon
-kieleksi[2]. Niinikään saksalainen kielentutkija Becker ylistää
-kieltämme[2]. Löytyy omainki maamiesten joukossa semmoisia kun esm.
-Juslenius, Porthan, Lönnrot, Castrén, Arvidsson j. m. m., jotka ovat
-ymmärtäneet antaa arvon äitimme[2] kielelle. -- Kun perhe ja
-perheellinen elämä on se kehto, josta kaikki siunaus, hyvyys, lujuus,
-rakkaus ja säädyllisyys sikiää ja nousee kaikissa kansoissa, niin mikä
-on hirmuisempi kevytmielisyys kun se, että suomalaiset vanhemmat
-opettavat lapsillensa esm. venäjän, saksan, ranskan kieltä, välistä
-yhtaikaa lasten puhumaan alkaessa, vaikka itset lapsuudessansa eivät
-osanneet tuskin muuta kun suomea. Sillä tavalla kasvatetaan Suomen
-maalle hontelomielisiä ja kylmäsydämisiä kansalaisia, ja isänmaan
-rakkauden pyhä tuli tukautetaan jo kätkyessä.
-
-[1] Ks. Kasvinmaallista muistokirjaa (Fosterländskt Album) II. 1815. s.
-68.
-
-[2] Ks. Castrenin kirjoitusta äänistä suomessa (om några ljud i
-finskan), Suomi 1841, 2:n vihko s. 8 ja ss.; Lönnrotin kirjoitusta
-suomen, viron ja lapin sisällisestä kohdasta toisiinsa (om finskans,
-estniskans och lappskans inbördes förhållande) L:ttrbl. 1853, N:ru 11;
-Lönnrotin lisiä suomen kielioppiin (ruotsiksi), Suomi 1841, 4:s vihko s.
-11; N. V. Stockflethin Norjan Suomalaisista (Bidrag til kunskab om
-Finnerne i Kongariket Norge) I. Christiania, 1848, s. 16, 17 ja 416 ja
-ss.; A. J. Arvidssonin käännöstä Rühsin Suomesta ja sen asujista
-(Finland och dess innevånare). Tukholmi 1827, 2:n osa, s. 80.
-
-Mutta oppisanoihin on jälleen käännyttävä. Edellisestä näkyy, ettei
-niitä vastaan ole yleisesti puhuttu. Kuinkas sitä voisikaan? Oppisanain
-välttäminen etenki tieteellisissä aineissa on mahdotoin -- olisipa
-vahingollinenkin. Kaikilla ihmisillä, jotka eivät peräti ole Diogeneen
-kaltaiset, on usioita vaatepukuja -- on juhlallisia, on jokapäiväsiä.
-Niin on kaikilla vähänki sivistyneillä kielilläki monta eri muotoa,
-jonka esiteltävä aine joka kerta määrää, millainen sen on oltava. Kukali
-mieli, sikäli kieli. Mutta niinkuin oma olkileipä on vierasta
-vehnäleipää parempi[1], niin kielilainatkin ovat kartettavat. Oppisanat
-otettakoot suomen kielen omista varoista ja tehtäkööt sen luontoa ja
-lakiloita myöten, niin ettei semmoisia outoja sanoja sepitettäkö kun
-esm. *osanto*, *omanto*[2], *einen*, *jäseisesti*, *leikkale*,
-*tosite*[3] j. m. m. ovat, joita suomi ei väen väkisellä voi tuntea
-omaksensa. Näistä on muistutettava, ettei nimikoista saada johtosanoja
-päätteellä *nto*, *ntö*, eikä supistuvista tehdiköistä nimiköitä
-päätteellä *kkale*. Jäsenestä saadaan *jäseninen* ja siitä
-*jäsenisesti*. Sanat: *valle*, *einen*, *tosite*[3] ovat peräti
-luonnottomia vesivesoja. Väärin johdetut sanat ovat haittaavammat kuin
-muukalaiset; usiasti ei niitä ymmärrä muut kuin niiden tekijät ja
-tuskinpa hekään pitemmän ajan kuluttua.
-
-[1] Ks. Suomen kansan Sananlaskuja, s. 384.
-
-[2] Ks. Eurénin suomalaista kielioppia, s. 41.
-
-[3] Ks. W. Kilpisen Euklideen Alkeita, s. 6; E. J. Blomin Viivanto- ja
-mitanto-oppia; P. Aschanin Maamittauden Alkeita; ja aikakirjaa Suomea,
-1844, s. 222 ja ss.
-
-Kieli on ajatuksen muoto. Ajatus synnyttää uusia käsityksiä ja
-käsitykset sanoja. Itsessään on ajatus yleinen ja yhteinen kaikilla
-kansoilla; mutta se ei pukeu samaan sanalliseen järjestykseen kaikissa
-kielissä. Sanain keskinäinen sopu on sentähden erilainen erikielissä.
-Tämä on sanomattoman painava vaarinottaa. Joka sitä vastaan rikkoo,
-turmelee kielen paljon enemmin kuin väärin johdetuilla ja muukalaisilla
-sanoilla, josta syystä semmoista kielen turmelusta vastaan on myös enin
-sotiminen. Mutta se ei pilaa ainoasti kieltä, se sortaa myös kansan
-omituisen luonteen ja itsenäisen mielen, niin ettei esm. Suomalainen
-vihdoin tunne itseänsä Suomalaiseksi, Ruotsalainen Ruotsalaiseksi
-j. n. e.[1]. Ken ei tiedä, kuinka suomea on tämän suhteen vuosisatoja
-runneltu, olletiki saarnoissa ja niin kutsutuissa hengellisissä
-kirjoissa, joissa sanat tosin useimmittain ovat suomea, mutta niiden
-sopu milloin latinaa, milloin ruotsia, milloin saksaa, milloin mitäkin.
-Tämän turmeluksen jäljet menneinä vuosisatoina jäivät luonnollisista
-syistä huomaamatta ja tarkastamatta. Niin ei ole asian laita tällä
-vuosisadalla ollut. Sen poistamista on jo monta kymmentä vuotta
-tarkoitettu tarpeellisilla muistutuksilla, neuvoilla ja varoituksilla
-aika ajoittain sanomalehdissä ja muissa kirjoituksissa[2]. Onko niistä
-ollut toivottua apua ja seurausta? Aina toki vähän, joka nähdään
-suomalaisen kirjallisuuden uudemmista tuotteista, ehkä niissäki tavataan
-vikoja ja vaillinaisuuksia, monessa kirjassa paljonkin. Ne sikiävät
-suurimmaksi osaksi siitä, että moni pitää itseänsä syntyneenä mestarina,
-huolimatta kielen oppimisesta, johon tarvitaan enemmän aikaa ja vaivaa
-kun esm. tanssimestarin temppuihin. Kieliopin säännöt ja ohjeet kun
-heitetään tuntematta, tulee kirjoitus kirjoittajan syntymäpaikan kielen
-kaltaiseksi, (eikä aina sitäkään), josta syystä kaikki eivät sitä
-ymmärrä. Tämmöisiä oppimattomia työjuhtia on ruvennut ilmautumaan suomen
-kielisenki kirjallisuuden vainiolle, enemmin rahan ja oman voiton
-himosta kuin totisesta rakkaudesta ja taipumuksesta kirjallisiin
-toimiin. Virheettömyyttä kaikissa kielen osissa ei ole kuitenkaan
-keltäkään odottamista niin kauvan kuin suomalainen kielioppi, etenki
-sanain sovussa, on täydellisempään selkeyteen kun tähän saakka saamatta,
-ja, joka on tässä niinkuin muussaki nykyään pää-asia, niin kauvan kuin
-Suomen oppiva nuoriso ei saa oppiansa ja sivistystänsä maamme omalla
-kielellä. Kunne se Alkeis-kouluista Yliopistoon asti ja sen läpi
-tapahtuu ruotsin kielellä, tungeikse paraimmiltaki kirjoittajilta
-enemmän eli vähemmän sanansovullista muukalaisuutta suomen kieleen -- ja
-se on kärsittävä auttamatoinna vikana. Suuri ja väkevä vartija on tämän
-suhteen Suomen muinaiskirjallisuus. Sen suojeluksen takana ja
-oleskelemalla kansan keskuudessa saattaa jokainen sivistynyt Suomalainen
-säilyttää kielellistä suomalaisuuttansa jotensaki puhtaana. Näitä
-keinoja, jotka muussaki katsannossa ovat hyödylliset, ei pitäisi
-kenenkään laiminlyödä.
-
-[1] Vertaa esm. kirjoitusta kansallisuudesta ja kansallishengestä
-sanomalehdessä Turun Aamulehti (Åbo Morgonblad), josta näkyy että muutki
-pitävät mainittua turmelusta totena.
-
-[2] Ks. E. Lönnrotin kirjoitusta: Muukalaisuudesta suomessa,
-aikakirjassa Suomi, 1844; G. A. Avellanin kirjoituksia 1850 ja 1853
-Suomessa; niinmyös sanomalehteä Mnemosyne, Turun Viikkosanomain
-ensimäisiä vuosikertoja, Litteraturbladia ja Suometarta. Vuosikerrat ja
-n:rot hakekoon halullinen itse, sillä kun ne kaikki eivät ole käsilläni,
-en muista niitä tarkalleen.
-
-Merkittävä on myös nimien ja nimitysten kirjoittaminen suomeksi, josta
-vielä ei ole tultu vakinaiseen päätökseen, vaikka siitäkin on paljo
-mietitty ja muistutettu, sekä myötä että vastoin. Se ei kumma olekaan,
-koska asia on yhtä monimutkainen kun vaikia ja tärkeä. Toiset ovat
-tässäkin enemmin pitäneet silmällä suomalaisuutta[1], toiset
-muukalaisuutta[2]. Epäiltävä ei ole, kenen puolelle oikeus nyt jo on
-kallistunut ja vihdoin päättyy. Asia on senlaatuinen, että siitä voisi
-yksinänsä kirjoittaa hyvänki väitöksen, joka myös olisi suotava ja
-tarpeellinen. Tässä seuraa vaan muutamia yleisiä muistutuksia ja
-ohjeita.
-
-[1] Ks. E. A. Ingmania: vieraista nimistä (ruotsiksi), Suomessa 1844, s.
-185 ja ss; W. Kilpisen tuumaelmia Saiman 38 n:ssa 1845; Yrjö Koskisen:
-kuinka vieraskieliset nimet suomeksi kirjoitetaan? Suomettaren 9, 10, 11
-n:ssa, 1856; Mehiläistä v. 1839 Loka-ja Marraskuulta; ja Morgonbladin
-n:roita 49, 52, 53 v. 1845.
-
-[2] Saiman n:roita 18, 31, 32, 37 j. m. 1845; ja Litteraturbladin 9:tä
-n:roa, 1857.
-
-Likimäisesti liittyy tämä kysymys suomalaiseen äänioppiin. Jos sitä
-kiinteästi seurataan, pitäisi kaikki nimet ja nimitykset, niinkuin
-yleensä kaikki sanatki, kirjoittaa niinkuin ne puheessa kuuluvat. Siis
--- *silmän ei pidä nähdä muuta kun korva kuulee*, jota ohjetta on muissa
-kielissä koetettu noutaaki -- mutta vaan koetettu. Tunnettu on, kuinka
-esm. Ruotsin Akatemia miltei säätänyt sitä yleiseksi laiksi ruotsin
-kielessä, ja matkaansaattoi sen kautta vahingollisen sekasorron
-kirjoitustavassa[1]. A. G. Silfverstolpe teki sen johdolla käytöllisen
-esityksen[2], joka ei kuitenkaan saanut muita kuin joitakuita
-tieteellisiä ystäviä; seurajoita aivan vähän, vaikka hän kyllä
-taitavasti suoritti vaikian asian. Tämä ohje onkin ensi katsannolla
-vietteleväinen, mutta syvemmin tutkittua muuttuu vaan opilliseksi
-leikkikaluksi. Se on mahdotoin panna toimeen kaikissa seurauksissansa
-kielien omissakaan sanoissa ja nimissä, saati sitte vieraissa. Ensiksi:
-kuka voi silmin nähtäviksi merkitä kaikkia niitä pieniä ja hienoja
-mutkelmia, väreitä ja hengelmiä, joiden kautta täysinäiset äänet
-sukelteleivat ja sitouvat sanoiksi? Palkitsemattoman hyödyn ja voiton
-tekivät puustavien keksijät sekä kirjoittajille että kirjanpainajille ja
-lukijille, sen kautta, että laittoivat puustavia vaan täysinäisille
-äänille. -- Toiseksi: mikä on korvakuuloa epävakaisempi, ja kenen
-puhetta pitäisi korvan kuulla? Suomessa esm. Inkeriläisenkö,
-Karjalaisen, Savolaisen, Pohjalaisen, Satakuntalaisen, Hämäläisen,
-Uusmaalaisen vaiko Varsinaissuomalaisen tahi kunkin Eripitäjäläisen ja
-Kyläläisenkin? Totta kaikkein, sillä kaikkein korvalla on tässä sama
-oikeus. Mutta mikä siitä seuraisi? Yhtä monta kirjoituslaatua kun
-murretta. Onnetoin sekasotku, joka hengellisesti murhaisi koko kansan!
-
-[1] Ks. P. Wieselgrenin Ruotsin kaunokirjallisuutta, (Sveriges sköna
-litteratur); 5 osa, s. 24, jossa tämän akatemiallisen ohjeen vääryys
-myöski näytetään.
-
-[2] Ks. Axel Gabriel Silfverstolpen: (Försök till en enkel, grundriktig
-och derigenom oföränderlig Bokstafverings-Teori for Svenska språket) =
-Yksinkertaisen, perioikian ja sen kautta muuttumattoman
-kirjan-tavausopin koetus ruotsin kielelle. Tukholmi 1811. Tässä
-kirjaisessa tarkastetaan ruotsin kielen ääniä ja puustavia rinnatusten.
-Ne eivät vastaa toisiansa. Uusia puustavia on tekeminen, joten niitä
-saadaan ruotsille 37: 19 äänikettä ja 18 keraketta. Samalla tavalla
-saataisiin suomelle vähintäin 29 puustavia. Silfverstolpen seuraajia
-maassamme ovat ne, jotka tahtovat merkitä pitkät äänet suomessa
-eripuustavilla, ja ne, jotka merkitsevät hengeliniä eli täysi-äänien
-valimia sanoissa puustavilla, niinkuin esm. itse_k_ki, minulle_n_ki,
-joissa _k:n_ edellä käyvä _k_ ja _n_ ovat tyhjän vuoksi siihen pantu.
--- Niin on tehty nykyään parannetussa Uudessa Testamentissa. -- Frans von
-Knorring, Finströmin kirkkoherra Ahvenanmaalla, kirjoitti 1844 1:n vihon
-kielitutkinnoita (språkforskningar), jossa erinomaisen hienolla ja
-tummalla tavalla selitetään ruotsinkielen ääniä. Tämmöiset tutkinnot
-eivät hyödytä tiedettä eivätkä paljon selitettävää ainettakaan. -- Tänä
-aikana on R. v. Kramer Ruotsissa mainitun ohjeen innollinen puolustaja;
-(ks. Ruotsin san. (Sv. T:gen) 69 n:roa v. 1838).
-
-Mainitun ohjeen ollessa siis arvottoman, lavenee vapaus tässä
-kysymyksessä. Mutta missä on sen määrä ja kuka sen päättää? Sepä näyttää
-vaikialta vastata. Erhetystä ei ole pelkäämistä, sanoessa sen olevan
-vapaudessa itsessänsä, joka ei salli tässä enemmin kuin muussakaan
-ulkopainoa ja sortoa. Sen omat rajat ovat tässä yhdellä puolen suomen
-kielen yleisessä luonteessa ja kasvannossa, toisella nimien ja
-nimitysten sortamattomassa selkeydessä. Nämät ovat tässä pää-asiallisina
-ja paraimpina osviittoina. Erityisiä ohjeita niiden likemmästä
-käytännöstä laatiessa on suurin varovaisuus ja taitavaisuus varsinki
-puustavien muutoksen suhteen vaarinotettava. Siitä on ymmärrettävä tämän
-kysymyksen olevan oppineitten suomen tuntijain ratkaistava, ensin
-tiedollisesti ja sitte käytöllisesti eli rinnatusten kumpaisellaki
-tavalla, koska tieto ja käyttö aina käyvät elämässä käsikkäin. Kieltoa
-ei kuitenkaan ole muidenkaan sanomasta ajatuksiansa, vaikka ne
-tavallisesti ampuvat syrjään, niinkuin taitamattomain nuolet ainaki, ja
-ilmoittavat enemmin omia luuloja kuin asiaan perustetuita mietteitä.
-
-Jos kielen historiaan katsotaan, niin kaikki siihen juurtuneet, kansan
-tuntemat sanat, nimet ja nimitykset vieraasta alkuperästä ovat
-muuttuneet suomalaisiksi, jommoisina ne myös ovat otetut
-kirjoituskieleen, paitse mitä jotkut ovat ruvenneet niitäki
-muukalaisiksi purkamaan[1]. Kun siis kansalla on ollut lupa kielensä
-ahjossa muodostaa vieraita raaka-aineita (jos sana on sovelias), niin
-eikö sama oikeus olisi kansan oppineillakin? Vai pitäisikö entisyyden
-lanka tässä äkkiä katkaista, ja sekoittamatoin muukalaisuus kieleen
-istuttaa? Semmoiset hyppäykset eivät ole kansain sivistyksessä
-tavalliset, eivätkä hyödylliset. Joka maahansa ei tahdo kasvattaa kahta
-lahkoa -- sivistymätöintä ja sivistynyttä -- se pitää suurimman huolen
-kielen omituisesta edistyksestä.
-
-[1] *Sanomilla Turusta* on tämän suhteen paljo omalla tunnollansa.
-Niissä, jos muissaki kirjoituksissa, on suuri muukalaisuuden himo nimien
-kirjoittamisessa vallinnut. Semmoisetki kieleen juurtuneet sanat kun
-esm. *kahveli*, *kahvi*, *pajunetti* j. m. m. ovat Turun turmellun
-puhekielen mukaan väännetyt *kaffeliksi*, *kaffeksi*, *bajonetiksi* j.
-n. e.
-
-Sivistyksen tultua kielenki puolesta suomalaiseksi, muuttuu Suomessa
-melkein kaikki toiselle kannalle. Sitä kansa odottaa niinkuin maallisen
-onnensa ja toivonsa ihaninta auringon koittoa, saattaaksensa nousta
-muiden sivistyneiden kansain riviin, omituisesti ja vapaasti täyttämään
-kutsumustansa maailmanhistoriassa. Käännös on tehtävä, josta "ura uusi
-urkenevi"[1], ja se on nykyisen miespolven alotettava. Kunnollisten
-koulukirjain toimittaminen on aikamme tärkeimpiä ja tarpeellisimpia
-töitä. Niiden kautta pannaan itu suomenkieliselle tieteelle, josta
-nesteinen kaste nousee kansallisen kirjallisuuden kasvannolle maassamme.
-Sentähden on ei ainoasti oppisanain, joista jo olen sanonut ajatukseni,
-vaan myös nimien ja nimitysten kirjoittamisessa tarkka päätös otettava.
-
-[1] Ks. Kalevalan 50 runon loppusäkeitä, uud. painossa.
-
-Taitavain tarkastettaviksi esitellään tässä seuraavat ohjeet:
-
-_1) Kaikki, mikä ei ole enemmin toisen kuin toisenkaan kansan, eli joka
-on yhteistä tahi monen, kirjoitetaan ihan suomen kielen vaatimuksia
-myöten._
-
-Siis esm. -- taivaan kappalten, tähtien ja ilman sattumusten; suurempien
-merien, jokien, lahtien ja vuorien; eläinten, kasvuin, hedelmien, kivien
-ja mitallien; virkojen, ammattien, kuntien, arvoin ja költtien; tavarain
-ja kaluin; tieteisin, taiteisin, teollisuuteen, maaviljelykseen,
-rakennuksiin, kauppaan, hallitukseen, sotaan, meren kulkuun j. n. e.
-kuuluvat nimet ja nimitykset. Uusia tehdään myös tilaisuutta ja tarvista
-myöten.
-
-_2) Kaikki, mikä on kunki maan ja kansan oma omaisuus, kirjoitetaan
-kunki maan kielen mukaan._
-
-Siis esm. maiden, paikkain, kaupunkien, kylien, kansain ja henkien;
-pienempien merien, jokien, lahtien ja saarten, ja järvien; omituisten
-virkojen, arvoin j. n. e. nimet ja nimitykset. -- Jotka ovat suomen
-kieleen juurtuneet, pidetään muuttumatta. Jotka jotaki merkitsevät
-voidaan suomentaa. Niissä kielissä, jotka suvaitsevat monta keraketta
-perätysten, tehdään varallisia puustavimuutoksia, niin ettei nimien
-selkoa sorreta. Lyhyitä äänikkeitä voidaan venyttää pitkiksi; c:n siaan
-kirjoittaa k:ta.
-
-_3) Omien miesten ja naisten muukalaiset sukunimet kirjoitetaan niinkuin
-he itse ovat ne kirjoittaneet eli kirjoittavat. Mutta ristimänimet
-suomen kielen juhlallisen muodon mukaan._
-
-Luultavasti muuttuvat sukunimetki Suomessa aikaa voittaen suomalaisiksi.
-Kun vieras kuori on kolottu, puhkeaa suomalaisuus kaikessa täydellisesti
-näkyviin. Nyt se on peiton alla, niin ettei Suomen kansaa muut paljon
-suomalaiseksi tunne. Varmaan tulee se aika, jona sitä ei pidetä
-koulupoikalaistekona[1], että sivistyneissä seuroissa puhutaan suomeksi
-esm. *Henrik Kaapriel*-, *Juhana Wilhem*-, *Juhana Lutvik*-, j. n. e.
-nimisestä kiitetystä miehestä Suomenmaassa. Nimistä kunki kansan mainiot
-henget tutaan, kielestä kansat tuntevat toisensa.
-
-[1] Ks. Litteraturbladia (Kirjallisuuslehteä), 9 n:roa v. 1857, s. 261.
-
-Mitä kieleen yleisesti tieteellisissä kirjoituksissa tulee, jos
-semmoisia suomalaisuuden väliaikana[1] alkaisi runsaammalta karttua, ja
-jos niitä aivotaan kansan luettaviksi, niin niissä on paras välttää
-outoja sanoja. Koulukirjoissa on eri laita. Ranskan Akatemia esm., olen
-jossakussa lukenut, ei ota uusia oppisanoja tekoihinsa, ennenkun ne ovat
-levinneet kansaan. Sillä tapaa voivat omat maamiehetki huviksensa ja
-sivistykseksensä johonki määrään lukea oppineittensa kirjoituksia. Siitä
-on myös suuri voitto tieteille kuta enemmän niillä on lukijoita ja
-ystäviä. Niin sivistynyttä yleisöä ei ole kuitenkaan missäkään, että
-kaikki osaisivat rentonaan ymmärtää tieteellisiä tekoja. Suomessa ei ole
-sitä nykyään odottamista; sillä monisatainen ei ole niiden joukko, jotka
-tietävät, mikä tiede onkaan. Sitä suurempi on erinomattainki
-suomenkielisten kirjoittajain velvollisuus ahkeroida saada esitys- ja
-kirjoituslaatuansa niin selväksi ja yleisesti ymmärrettäväksi kuin
-mahdollinen on. Se on jokaisen velvollisuus, kunhan vaan ei ylimäärin
-unohteta lausetta: "paljon puhutut asiat katoovat"[2].
-
-[1] Suomalaisuuden väliajaksi voipi sen nykyistä tilaa sanoa. Se loppuu
-silloin kuin suomen kieli pääsee Suomessa valtakieleksi.
-
-[2] Ks. W. E. Svedeliuksen historiallisesta opinnasta (Om historiska
-studier). Lund, 1857, s. 21. -- Tämä Ruotsin Yliopistojen nuorisoa
-varten tehty kirjainen on sangen hyvä osoitus historian lukemiseen
-Suomenkin oppivalle nuorisolle.
-
-Nämät ovat ne yleiset perustukset ja ohjeet, joita kielen suhteen
-aivotaan tässä näin aljetussa kirjallishistoriallisessa kokeessa
-seurata.
-
-
-
-
-2:ksi Tieteiden synty, tarkoitus ja kasvanto.
-
-
-Edellisessä jaksossa ovat tieteet niin usein tulleet sivuuttamalla
-kysymykseen, että niistä olkoon tässä suotu vähän laviammasti puhua. Se
-ei poikkeuta aineesta, koska erityinen tiedehaara on edessä, joskoki
-tähän ei käy paljon sovittaminen kiitettävän ruotsalaisen
-muisnastutkijan ja nerollisen historioitsijan Geijerin sanoja: "siitä on
-voitto asioille, että niitä katsotaan suuresti"[1]. Arvattava on
-kuitenkin, ettei niin syvää ja laviaa ainetta, kuin tieteiden synty,
-tarkoitus ja kasvanto itsessään on, voida tässä ottaa muuhun kun
-ylimalkaseen silmäykseen.
-
-[1] Ks. Erik Gustaf Geijerin koottuja kirjoituksia (Samlade skrifter),
-1:n osa, III. Tukholmi 1851, s. 328.
-
-Oppineitten hyväntahtosella luvalla otan vertauksen Suomen kansan kauvan
-jo kadonneista päivistä. Kalevalasta tiedetään Wäinämöisen ja
-Joukkahaisen tiellä vastatusten tullessa yhtyneen kovaan riitaan,
-kumpiko heistä olisi "tiedolta parempi, muistannolta mahtavampi"[1],
-jommoisia sanasotia vieläki tavataan Suomalaisten kesken, kun kaksi
-mahtavaa, mielestänsä hyvinki tietävää sattuu yhteen; "mies on" muka
-"miestä oppimaan, toinen toista voittamaan". Tämmöiset kiistat eivät
-verta vuodata, vaikka eivät kiitostakaan tuo Joukkahaisen vertaisille,
-jotka satunnalta tilan saatuansa röykkiästi näyttävät oppiansa ja juuri
-sillä tavoin julkasevat taitamattomuuttansa, niinkuin "laiha poika
-Lappalainenki" teki, josta sai ansaitun palkkansaki.
-
-[1] Ks. Kalevalan uuden painoksen 3:ta ja vanhan painoksen 30:tä runoa.
-
-Näihin Suomen kansan muinas-uroihin voidaan verrata tieteitä ja niiden
-viljelijöitä: kutakin erityistä tiedemiestä, olkoon kuin oppinut
-hyvänsä, tietonsa puolesta Joukkahaiseen, ja tieteitä itsiänsä
-Wäinämöiseen, tietäjään ijänikuiseen. Tieteet ovat nimittäin vanhat,
-tiedemiehet kunakin aikana niiden suhteen nuoret. Ihminen on muka
-niinkuin järjellinen olento melkein jo aikain alusta ahkeroinut tutkia,
-miettiä ja käsittää ei ainoastaan kaiken olon juurta ja lähdettä, vaan
-myös kaikkea, mitä luomisessa löytyy, näkyväistä ja näkymätöintä. Siihen
-on ihmisellä ollut tukeuttamatoin halu, joka on osoittanut hänellä
-olevan voimanki sen täytäntöön. Tämä voima ei ole muu kun järjen
-jumalallinen omaisuus ihmisessä, jonka avulla ja johdolla hän saattaa
-valossa ja selkeydessä vaeltaa elämän äärettömällä ja hämärällä merellä.
-Tästä halusta ja ahkeroimisesta ovat tieteet sijinneet ja syntyneet.
-
-Paljo löytyy kuitenki niitä, jotka eivät anna mitäkään arvoa tieteille.
-Sanovat niitä oppineitten aprikoimisiksi mielijohteiksi, joilla ei ole
-luotettavaa yhtäpitävyyttä olon ja elämän kanssa. Siten eroittavat
-tieteet todellisesta elämästä, ja ovat tyytyväiset omilla luuloillansa,
-jotka todella ovat mitättömät ja arvottomat. Tämä epäilys tieteiden
-totuudesta tulee siitä, että harvalla on selkeä käsitys järjen ja
-luomisen keskinäisestä välistä toinen toisiinsa. Järjen kautta saatu
-tieto ei olisi nimittäin mahdollinen, eikä siis luotettava, ellei
-maailma ja kaikki, mitä siinä on, olisi järjellisesti luotu ja
-matkaansaatettu, ja ellei kaikki seuraisi järjellisiä sääntöjä ja
-lakiloita. Tämä on niin silminnähtävä, että sen saattaa jokainen huomata
-niin pienimmistä kuin suurimmista luomisen kappaleista; katso esm.
-kukkaista kedolla, kuinka sen lehdet, kanta ja siemenen alut ovat
-säännöllisesti ja somasti rakennetut; kuule linnun laulua, kuinka sen
-viserrys on sointuinen ja mukava; silmäile muuriaisen vireyttä ja ota
-siitä oppia! Kuinkas sen voisit, ellet järjelläsi sitä ymmärtäisi ja
-ellei järjellisyys kohtaisi sinua kaikissa? Järki tutkii vaan
-järjellisiä asioita. Se on varma siitä, että esm. Jumalan olento, joka
-kaikki on luonut, kaikki hoitaa ja johtaa, ei saata olla muu kun puhdas
-järki, ja juuri sentähden kun hänen olentonsa on järjellinen, on kaikki
-järjellisesti luotu, ja sentähden myös ihminen voi kaikkia tutkia ja
-tietoonsa luottaa. -- Pyhällä ennustuksella lausuu apostoli Paaval:
-"ettekö tiedä, että meidän pitää enkeleitäki tuomitseman; kuinka ei siis
-ajallisia asioita?" (1:n kirje Korintilaisille, 6 luk., 3 v.). Tämä
-tarkoittaa likimäisesti uskon asioita, vaan sopii käyttää
-tieteellisessäki suhteessa. Mutta, kaiken tuomion edellä käy tieto,
-kaiken tiedon edellä tutkinto ja kaiken tutkinnon edellä järki, joka on
-näiden kaikkien sisällisin johtaja, selvittäjä ja päättäjä.
-
-Ei kuitenkaan niin kuin kaikki valo jo olisi voitettu, kaikki tieto
-käsitetty; sitä ei ajallisen olon ja elämän kasvavuus ja eteenpäin
-rientävyys milloinkaan myödytä. "Tieteen vainio", sanoo jossakussa
-paikassa mamseli Bremer, "on ääretöin ja sen kasvattamat kukkaiset ovat
-ikuiset"[1]. Epäilemättä on tämä totta. Tuhatvuosien ahkera tutkinto,
-monet ja suuret harhailemiset ynnä niiden oikasemiset ovat kyllä
-edistäneet ihmisellisen tiedon piirin niin suureksi ja tehneet tieteet
-niin varmoiksi, ettei kukaan saata omaa taitamattomuuttansa ja
-laiskuuttansa peitellä tieteellisen valon puutteella; mutta äärettömän
-paljo on vielä tutkimatta ja tietämättä, ja niin on aina vastakin oleva.
-Tässä on kuitenki merkittävä se asian mutka, että tietämättömyyskin on
-tieto, ja onpa niin painavasta laadusta, että se on tiedon ehtona; jos
-ei tietämättymyyttä löytyisi, ei silloin tietoakaan ja sen lisääntöä
-olisi. Ajattelevalle on kaikki tämä ilahuttava ja lohduttava, sillä se
-on varmana takauksena siitä, ettei ihmiseltä tiedon halu ja ahkeroiminen
-milloinkaan lopu.
-
-[1] Tunnettu on tämän nerollisen naisen suomalainen syntyperä.
-
-Mainittua halua elköön kuitenkaan verrattako turhaan
-uteliasmielisyyteen, ja tieteiden tarkoitusta elköön myös pantako
-semmoisen uteliaisuuden täytännöksi. Se olisi aivan väärin. Korkiampi on
-tieteiden tarkoitus, jaloarvoisempi niiden vaikutus kun kärkkään
-uudishalun tyydyttäminen. Mikäs se on? Se on totuus ja niinmuodoin tieto
-itse, sillä tieto on totuus. Tieteet antavat olosta, elämästä ja niissä
-löytyvistä kappaleista oikian käsityksen; sitä sivistynyt ihminen haluaa
-ja on velvollinen saamaan. Tieteet poistavat pimeyttä ja
-taitamattomuutta, ne karkoittavat epäluuloja ja niiden rasittavia
-seurauksia. Tieteet valaisevat kaikkia asioita, ja johtavat kaikkia
-ihmisiä totuuden tuntoon. Niistä saadaan enemmän oppia ja valoa kun esm.
-kuuluisan englantilaisen runoilijan Shakspeare'n mainiosta lauseesta:
-"taivaassa ja maalla löytyy enemmän kun viisaustieteenne voi
-uneksiakaan", jota tieteellisen totuuden epäilijät vetävät esille,
-siihen verkkoon kiertääksensä taitamattomia. Se maa ja kansa, jossa ei
-tieteitä viljellä, on verrattava sokiaan ja kuuroon ihmiseen.
-
-Mutta totuus ei synny maailmaan vähällä aikaa eikä vähillä vaivoilla.
-Tieteiden historia on lavia kirja ja sen lehdet ovat kastettuina
-kärsimysten kyyneleillä ja punattuina viattomuuden veripisaroilla.
-Tieteen kedolla on liikkunut vaino ja ahdistus, ja jotka sen
-palveluksessa ovat uhranneet ja menettäneet henkensä, ansaitsevat
-ainakin yhtä suuren kiitoksen ja kunnian kun urhoollisimmat sankarit
-sodan tantereella. Tiede on korkein, vaikein ja vaivaloisin kaikista
-ihmisen töistä ja toimista; siitä on ymmärrettävä, mikä kunnioitus,
-rakkaus ja ansio tiedemiehille kussaki maassa on osoitettava ja
-annettava. He ovat kansansa suurimmat ja totisimmat sivistyttäjät ja
-hyväntekijät. Suuret ja nerolliset tiedemiehet ovat ihmiskunnan
-valistajat.
-
-Kaikkia voidaan väärinkäyttää. Niin tieteitäkin. -- Luku ja oppi ei ole
-suinkaan kaikille mieluista työtä, josta syystä niin monta seisahtuu
-elinajaksensa asumaan taitamattomuuden rikkaporstuaan. Kummakos sitte,
-jos niidenkään joukko ei ole pieni, jotka heittävät tieteellisen opin ja
-harjoituksen puoliväliin ja kiiruhtavat onnen etsintöön ulkonaisen
-elämän lavialla tiellä. Usiasti sattuu niin, että tämmöiset
-huikentelevaiset raukat ovat maistaneet tieteiden hedelmiä niin paljon,
-että ovat joutuneet epäilyksen aalloille, josta sitte eivät anna
-itsillensä aikaa ja vaivaa päästä vakuutuksen lujaan satamaan, uskon
-asioissa semminkin. He ovat väärinkäyttäneet tieteiden korkeutta ja
-syvyyttä lapsuutensa uskon rikkomiseksi, kun eivät sitte ahkeroi sitä
-saada parannetuksi ja selitetyksi käsityksen kovassa koulussa. Mutta
-muutamissa ja eipä niin muutamissakaan muuttuu tiedon halu kuolettavaksi
-himoksi, joka murhaa sielun ja ruumiin. Kuta korkiampi putous, sitä
-vaarallisempi lankeemus. Monelta on tämä himo pilannut mielen ja
-hulluuttanut pään ajut. Toisia on se upottanut yksinäisyyteen ja elämän
-ylenkatseesen. Tämmöisten tiedon himon uhrien joukossa on esm. uudempana
-aikana Mentelli-niminen unkerilainen oppinut aivan omituinen ilmaus
-tieteiden historiassa. Hamletin tavoin Shakspearen näytelmässä olisi hän
-tunkeinut asumaan vaikka pähkinäkuoren sisään, ennenkun kirjoistansa
-olisi luopunut. Niistä hän imi oppia ja viisautta yöt ja päivät, niitä
-rakasti niin huimasti, ettei pitänyt ulkonaisen elämän onnesta, sen
-tarpeista, sen seuroista, sen siisteydestä ja puhtaudesta pienintäkään
-huolta. Mentelli kuoli surkiasti ja vei oppinsa hautaan; ei heittänyt
-minkäänlaisia omia kirjoituksia jäljellensä, vaikka elinaikansa tutki ja
-oppi. Hän ja hänen kaltaisensa ovat verrattavat hedelmättömään peltoon,
-josta ei ole hyötyä kellekään[1].
-
-[1] Ks. J. B. F. Descuretin kirjaa: Himojen lääkitys (La Medicine des
-Passions), josta löytyy ruotsalainen käännös A. Ekströmiltä, pain.
-Norrköpingissä 1847, s. 478 ja ss. -- Mentellin himo vei hänen
-Pariisiin, jossa olisi saanut rohvessorin viran, mutta ei huolinut.
-Valitsi siellä asunnoksensa puolineljättä kyynärää pitkän ja leveän
-lautamajan, poskessa puutarhassa. Huonekaluja hänellä ei ollut muita
-kuin pikkunen pöytä, vanha tuoli, vesiruukku, rautapannu, katosta pöydän
-yli riippuva tinalamppu ja suuri laatikko, jossa makasi heinäpussi
-pää-alaisena. Kaikellaisia pikku eläviä mateli hänen päällänsä ja
-ympärillänsä; niitä ei hennonut tappaa. Kerran viikossa kävi
-kaupungilla. Luki 20 tiimaa vuorokaudessa. Osasi Homeron, Virgilion j.
-m. m. kirjaa ulkoa, ja oli taitava melkein kaikissa tunnetuissa kielissä
-ja useimmissa tieteissä. Osti ja laittoi itse ruokansa, joka ei ollut
-ylellinen: leipä, potaatti ja vesi oli hänen jokapäivänen ravintonsa.
-Muutamana päivänä v. 1836 löydettiin hän hukkuneena joen rannalla, johon
-oli pudonnut vettä hakiessansa. Mentelli oli silloin 60 vuoden vanha.
-
-Historiallisessa kasvannossansa ovat tieteet jakaineet moniin eri-osiin.
-Mutta niinkuin melkein kaikki olennot ja kappaleet maailmassa, niin ovat
-tieteetki lähemmässä eli kaukaisemmassa heimossa toisillensa. Sen
-suhteen auttavat ja valaisevat ne toinen toistansa, niinkuin esm. lasku-
-ja mittaustiede, jota historiaki tarvitsee määrätessä ajan juoksua ja
-kausia esityksessänsä. -- Ken sentähden on oppinut ja käsittänyt yhden
-tieteen, osaa antaa arvon toisilleki, vaikka niissä ei olisi
-taitavakaan. Vaan kun jokaisella tieteellä ja sen erihaaroillakin on oma
-peltosarkansa viljeltävänä, seuraa siitä, että itsekukin on likimäisesti
-oma auttajansa ja selittäjänsä. Siinä on jokaisen tieteen itsenäisyys ja
-vapaus muiden tieteiden orjuudesta, ja juuri sen kautta voi toinen
-toistansa auttaa ja valaista. Ainoasti itsenäisillä ja vapailla
-olennoilla on vaikuttavainen toimi ja merkitys elämässä.
-
-Jos katsotaan tieteiden alkua ja kasvantoa, niin niiden ensimäiset
-siemenet tavataan ympäri maanpiirin kylvettyinä sekaisin kansain
-muinaisiin jumaluus-ja maailmansynty-taruihin ja muihin kertomuksiin.
-Silloista hengen ja luonnon keskinäistä suhdetta myöten sulivat ne
-uskontoin kanssa yhteen ja pukeutuivat runoon ja satuun. Tämä oli
-kansain mietteille, luulloille ja tuntemuksille aivan luonnollinen
-muoto, eikä voinut muunlainen ollakaan. Tavallisesti luullaan sen
-syntyneen siitä, että asiat ja tapaukset runon kautta muistettiin
-paremmin kuin suorakielisessä puheessa. Mutta varma on, etteivät kansat
-sitä sentähden valinneet, eivätkä siitä semmoisena välineenä tietäneet
-mitäkään. Koko heidän elämänsä ja ajatuksensa juoksu liikkui
-muinasaikana runon keveillä ja hehkuvilla laineilla, josta syystä
-tietämättänsä pukivat sen säännölliseen verhoon paraimmat ja syvimmät
-mietteensä ja luulonsa[1].
-
-[1] Ks. C. J. Schlyterin: Ruotsin vanhasta maakuntain jaosta ja
-maalakien synnystä (Sveriges indeln. i landskap, och landskapslagarnas
-uppkomst). Upsala 1835, s. 52. -- Mitä siinä lausutaan kysymyksessä
-olevasta asiasta, olen lukenut painettuna Geijerin kootuissa
-kirjoituksissa, VIII, s. 115.
-
-Maailman synty esm. on kansoilla ollut hyvin rakkaana miete-aineena;
-kertomuksia siitä on säilynyt uudempaan aikaan asti. Usiat kansat ovat
-ajatelleet ja johtaneet maailman synnyn munasta, joka miete on itsessään
-sangen syvä ja merkillinen. Ihmeteltävä on sen löytyminen Suomen kansan
-muinasissa runoissa, joissa siitä kuitenki mahtanee olla tallella
-ainoasti katkaistuja palasia[1]. Tietoja tästä niinkutsutusta
-maailmanmunasta ei ole muilla kuin vanhimmilla ja kuuluisimmilla
-kansoilla, niinkuin esm. Intialaisten, Kiinalaisten, Persialaisten,
-Foinikilaisten ja Kreikkalaisten muinaskirjallisuudessa[2]. Miten Suomen
-kansa sen on saanut -- joko omasta mietinnöstänsä eli muilta lainaamalla
--- voitanee vielä pitää ratkaisemattomana kysymyksenä, ehkä näyttää
-siltä kun se olisi Aasiasta joltakulta sivistyneemmältä kansalta
-saavutettu ja tänne muiston kautta tuotu perintö[3]. Olkoon miten oli --
-tottahan sen Suomen kansa kuitenkin on omituista luonnettansa myöten
-muodostanut; melkein hedelmättömät ovat semmoiset tutkinnot, joilla on
-tarkoituksena saada tieteelliseen varmuuteen, mikä perijuureltansa on
-kunki kansan omaa, mikä vierasta. Nuoremmat vesat indo-germanilaisesta
-kannasta eivät tätä maailmanmunaa enää tunne nimeksikään, eivätkä Suomen
-heimokansatkaan muut kuin Virolaiset, joilla se kuitenki löytyy
-sekoitettuna Juutalaisten luomisen kertomuksella[4]. -- Kristillisyys on
-yleensä, mihin on tullut, joko keskeyttänyt eli peräti hävittänyt
-kansain muinaiset uskonnot ja mietteet, tahi oikeimmin: se ei ole
-hävittänyt -- ne ovat itsestänsä lakastuneet korkiamman opin ja tieteen
-valossa, ehkä typerät munkit ja papit ovat kaikissa maissa tämän suhteen
-näyttäneet joutavaa jumalisuutensa intoa.
-
-[1] Ks. Kalevalan 1:stä runoa.
-
-[2] Ks. M. A. Castrénin Pohjoisia matkoja ja tutkinnoita (nordiska resor
-och forskningar) III. 1853, s. 299 ja ss.
-
-[3] Ks. H. Kellgreniä väitöstä maailmanmunasta (Mythus de ovo mundano,
-Indorumqve de eodem notio). 1849, s. 17.
-
-[4] Ks. Tohtori Fählmannin kirjoitusta Virolaisten muinasuskosta (Vie
-var der heidnische Glaube der alten Esten beschaffen?). Verhandl. d.
-gel. Estn. Gesch. zu Dorpat. 2:n nide, 2:n vihko. Tartolinna 1848, s. 63
-ja ss.
-
-Mutta kun koko se perustus, josta mainitut siemenet puhkesivat kasvuun,
-oli väärä, ja kun niiden muodostajana oli rajoittamatoin mielijohde, ei
-niistä voinut syntyä muita kuin sinne tänne ampuvia, pian raukenevia
-vesivesoja, joista ei myöskään suoraan saateta tieteiden alkua ja
-kasvantoa johtaa. Hämäryys kuuluu kuitenkin aamun valkiamiseen, aamu
-päivään, ja sillä tavoin liittyvät kansain lapsuuden ajan luulot ja
-mietteet tieteiden historiaan; kukin aika ja sen hakemukset ovat
-katsottavat tarpeellisiksi kansain ja ihmiskunnan sivistyksen menossa ja
-juoksussa. Mutta tieteellisen totuuden kehto ei ole haettava
-mielijohteen loistavista ruusutarhoista. Ajatus on sen ikuinen lähde, ja
-siitä sen piti maailmaan ilmautua, sitte kun edelläkäyvä ehto sen
-suhteen oli täytetty. Mikä tämä ehto oli? Se oli ihmishengen herääminen
-luonnon välittömästä helmasta ja ajatuksen vapauttaminen sen siteistä.
-Se kun ensin tapahtui, sitte vasta tieteiden syntyki lähestyi. Tämä ehto
-toteutui Kreikan muinaisessa kansassa, jonka heränneestä hengestä ajatus
-nousi itsetietoon ja pani alun tieteiden ja taiteiden syntyyn ja
-kasvantoon. Tämä oli kreikkalaisen kansan suuri ja jalo kutsumus
-maailmassa.
-
-Kreikkalaiset kun kadottivat vapautensa ja itsenäisyytensä, laimistui
-heidän tieteellinen ja taiteellinen toimensa. Tieteitä viljeltiin
-kristillisyyden ensimäisinä vuosisatoina paraasta päästä Aleksandriassa
-ja Italiassa, josta ne vähitellen siirtyivät muihin Europan maihin.
-Romalaiset eivät kovin rakastaneet tieteitä, ehkä eivät niitä
-ylenkatsoneetkaan; ulkonainen kiilto ja loistavuus, sota ja sen pauhut
-olivat heille mieluisemmat. Arapialaiset voimaan päästyänsä hyväilivät
-myös tieteitä, etenki lääkitys-, lasku-, mittaus-ja tähtitiedettä,
-joissa vieläki käytetään heidän antamia oppisanoja. Suuren keisari
-Kaarlon aikana sai oppi ja tiede suojeluksen luostarien ja
-tuomiokirkkoin kouluissa, joista keskiajan viimeisillä vuosisadoilla
-nousivat vapaisin yhdyskuntiin; näistä kasvoi sitte Yliopistoja usioihin
-maihin. Keskiajan opillisille riennoille ja harjoituksille ei kuitenkaan
-saateta korkiammassa merkityksessä antaa tieteen nimeä; vanhoja jälkiä
-kierrettiin ja poljettiin, niissäkään pohjaan menemättä, ja sen ohessa
-väärinkäytettiin kristinoppia muiden opinhaarain polkemiseksi ja
-sortamiseksi. Uskonpuhdistuksen jälkeen rupesi tieteilleki suurempi
-vapaus koittamaan, ehkä sitteki tiedemiesten tointa ja kirjoituksia on
-pyydetty pitää lukon takana.
-
-Jos kansain elämän juoksussa voidaan sanoa mitäkään myöhään
-tapahtuneeksi ja matkaansaatetuksi, niin totta Suomen kansa sai maahansa
-tieteille pysyväisen paikan aivan myöhään. Ruotsissa pantiin Yliopisto
-toimeen 1477, ja vasta 173 vuoden kuluttua siitä perustettiin semmoinen
-opetuslaitos Suomeen, ja seki tapahtui ruotsalaisen miehen kautta ja
-ruotsin kieliläisille. Suomalaiset eivät ole milloinkaan osanneet valvoa
-etujansa ja oikeuksiansa kansain joukossa. Saa nähdä, kuinka monta sataa
-vuotta kuluu siksi kun maahamme saadaan varsinainen tiedelaitos,
-niinkutsuttu Tiede-Akatemia toimeen, jonka jäsenien töitä ja voimia ei
-vähennetä monilla syrjätoimituksilla, niinkuin tiedemiestemme nykyinen
-hankala laita on?! Kaikissa sivistyneissä maissa löytyy semmoisia
-laitoksia, ja juuri niiden kautta ovat tieteet voineet uudempana aikana
-laajentua niin suuriksi, että työn tuskin jaksaa yksi mies elinaikanansa
-perinpohjin tutkia ja täydellisesti esitellä yhden ainoankaan
-tiedehaaran sisältöä. Siitä on työnjako tieteissäkin ollut tarpeellisena
-ja luonnollisena seurauksena. Eipä siis kelläkään ole syytä tiedostansa
-kerskailla, eikä sitä totinen tiedemies teekään. Nöyryys ja siveys on
-hänenki velvollisuutensa, totuus kunniansa, rehellinen tutkinto kaita
-tiensä tieteiden valtakuntaanpa järjen terävä miekka sota-aseensa, jolla
-totuuden sisukset avataan ja ilmituodaan. Mutta siihen tarvitaan
-rohkeutta. Senpä tähden asuu tiedemiehen sydämessä rohkea into, joka ei
-pelkää vainoa eikä kuolemaa totuuden etsimisessä ja julistamisessa.
-Hänen toimensa on myös niin läheisessä yhteydessä elämälle yleisesti,
-että tuskinpa siinä tapahtuu mitäkään, joka jo sitä ennen ei olisi
-jossaki määrässä nähty tieteen hiljaisessa maailmassa. Muinaisella
-ajalla oli rohvettansa, nykyisellä on tiedemiehensä; molempia ovat
-kansalaisensa harvoin käsittäneet.
-
-Hedelmärikas käännös tapahtui tieteiden edistyksessä menneellä
-vuosisadalla. Kauvan sitä ennen pidettiin ainoastaan loistavia
-ulkonaisia tapauksia ja kuuluisimpien muinaskansain asioita, ynnä niiden
-kuolleita kieliä arvollisena aineena tieteille. Siitä syystä menetti
-melkein jokainen aikansa ja voimansa niiden tutkintoon. Se kyllä oli
-tarpeellinen; mutta yhtä ja samaa apajaa kun aina vedettiin, ei siitä
-tieteille ollut suurta hyötyä. Sen ohessa vallitsi historiallisissa
-asioissa joutava kunnian pyyntö siten, että tiedemiehet tahtoivat
-anastaa kuki kansallensa niin vanhaa ja jaloa sukuperää kuin saattoivat.
-Kreikkalaisille, Romalaisille ja etenki Juutalaisille, Jumalan valitulle
-kansalle muka, pyrki jokainen heimoksi. Pitkiä kuningasriviä ladottiin
-mielijohteellisesti uudemmille nuorille kansoille, jotka ottivat
-ensimäisiä askeleita sivistyksen tiellä. Semmoinen teeskelty kunnian
-salvos kyhättiin Suomalaisilleki, joiden vallan ensimäiseksi isäksi ja
-perustajaksi haettiin tänne Pohjoseen esm. Noan neljäs poika Tuiskon.
-Hänestäkö sitte tuiskut lienevät maahamme pysähtyneet, vaiko niistä
-tuuli-, ilma- ja talvikuninkaista, joiden sanottiin Suomessa muinoin
-hallinneen[1].
-
-[1] Ks. G. Reinin kirjoitusta Suomen historian tutkijoista ja
-esittäjöistä (Bidrag till Finska häfdeforskningars historia). Suomi
-1841, ss. 22, 26, 38, 43 j. m. -- Pyhässä Raamatussa (luom. kirj. 10 l.)
-kerrotaan ihmissuvun levinneen Noan kolmesta pojasta. Tuiskosta on tieto
-saatu kaltealaisen papin Beroson kirjoituksista. Beroson eli noin 260
-ennen Kristuksen syntymää.
-
-Tällaisista naurun-alaisista hankkeista ovat tiedemiehet kääntyneet
-tarkemmin katsomaan kunki maan ja kansan sisällistä tilaa ja luontoa,
-huolimatta tutkinnoissansa muusta kun selvästä totuudesta. Tässä ovat
-seuranneet kansallisen hengen voimallista herätyshuutoa, vaikka eivät
-sentähden ole unohtaneet tieteiden ihmiskunnallista tarkoitusta ja
-yleistä kasvantoa. Mikäs tutkijalle saattaa ollakaan hempiämpi ja
-rakkaampi kun sen maan ja kansan asiat, jonka keskellä hän itse elää, ja
-jonka suojassa tieteet kukoistavat. Pisarakin järvessä on vettä ja monta
-pisaraa tekee meren. Kotimaallisista aineista saavat tieteet elatusta ja
-ravintoa yleiselle kasvannollensa ja edistyksellensä.
-
-Mahdotoin on tarkalleen seurata joka askelmaa sivistyksen ja
-kansallistunnon kasvannossa maissa ja kansoissa. Mutta mainitunlainen
-kansallinen herääminen, eli oikeimmin sen itu havaitaan Suomen
-tiedoitsijoissa ja oppineissa jo alussa viimeistä vuosisataa; se kasvoi
-historialliseen itsetietoon saman vuosisadan loppupuoliskolla. Väärin on
-sentähden lukea kansallisuuden tunnon herääntöä maassamme vuoden 1809
-perästä, niinkuin eräs Suomen historian tutkija on tehnyt[1], ottaen
-siihen tukeeksi muutamia väärin tulkituita lauseita Hegelin tekemästä
-historian viisaustieteestä[2]. Tässä ei ole tilaisuus tätä asiaa
-laviammin selittää; olkoon vaan sanottu, että mainittu uudemman ajan
-suurin viisaustieteen tutkija ja esittäjä († 1831) lausuu historiallisen
-kertomuksen alkavan silloin kuin varsinaisia historiallisia tekoja ja
-tapauksia ilmautuu. Suomen kansa olisi siis vuoteen 1809 maanut, jos sen
-historia vasta siitä alkaa. Totta se kyllä on ollut uneliainen ja on
-osittain vieläki, mutta ei sitä kuitenkaan saateta verrata 7 unikekoon.
-Suomen historia alkaa tuntemattomasta vuosiluvusta muinasaikana. Niin
-Suomen kirjallishistoriakin.
-
-[1] Ks. Jouhkahaisen 2:sta vihkoa, 1845, s. 189--191 ja ss.
-
-[2] Ks. Georg Wilh. Friedr. Hegelin luennoita historian viisaustieteessä
-(Vorles. über d. Philos. d. Gesch. Vollständ. Ausg. 9 B.). Berlin 1837,
-s. 39 ja ss.; eli N. Ignellin käännöstä samojen luentojen 2 painoksesta
-(1840). Tukholmi 1850, s. 71 ja ss.
-
-Näin paljo tieteistä yleisesti. Mitä erittäin kirjallishistorialliseen
-tieteesen tulee, niin senkin ensimäisiä hentoja juuria voidaan johtaa
-Kreikkalaisista ja Romalaisista. Näiden kirjoittajani teoksissa löytyy,
-niinkuin tunnettu on, otteita ja arvosteluja vanhempain kynäilijäin
-tuotteista, niinkuin esm. Kallimakon, Kikeron, Plutarkon j. n. e.
-kirjoituksissa. Mutta vasta kirjapainon keksittyä, jonka kautta
-kirjallisuuden tuotteita oli helppo saada ilmiin, aljettiin niitä
-likemmin tarkastaa, siinä aivotuksessa, että järjestää niitä, ja ehkä
-myös että antaa niistä tietoja yleisölle. Ensin tapahtui tämä aivan
-ulkonaisesti; kirjoista tehtiin vaan kuivia luetteloita, niin että
-semmoista tieteellistä tointa saattaa verrata nykyisiin
-kalunkirjoituksiin. Nekin olivat tarpeelliset, kunne huomattiin
-kirjallisuuden tuotteista voivan syntyä erityinen, suuriarvoinen
-tiedehaara. Näistä luetteloista saivat oppineet osoitusta ja kiihoitusta
-kansain kirjallisuuden tutkintoon useissa Europan maissa. Semminkin otti
-tämän asian suuresti ja syvästi Verulamin paroni Englannissa, tieteiden
-historiassa kiitetty Frans Baco, joka ehkä kaikista aikalaisistansa
-selkeimmästi havaitsi ja ymmärsi kirjallisuuden korkian merkityksen
-kansain ja ihmiskunnan elämässä. Tämä syvämielinen mies, jonka nero
-vaikutti puhdistavasti melkein kaikkein tieteiden kasvantoon, vertasi
-maailmanhistoriaa yksisilmäseen muinasjättiläiseen Sisilian saarella,
-nimeltä Polyfemos, niin kauvan kuin sen lehdillä ei puhuta
-kirjallisuudestakin[1]. Uudempi aika on selkeimmästi ja selkeimmästi
-ymmärtänyt Bacon vertauksen ja ottanut oppia hänen neuvostansa. Ei nyt
-enää tavata uudempia yleisiä historioita, joissa ei kerrottaisi kansain
-kirjallisistaki seikoista. Näillä niinkutsutuilla maailmanhistorioilla
-on kuitenki se hankala vaillinaisuus, ettei niihin mahdu muuta kun
-enemmin eli vähemmin päällinpuoleisia silmäyksiä suurempienkaan
-valtakansain, saati sitte pienempien torpparikansain rauhallisista
-toimista ja omaisuuksista. Sentähden on ollut tarpeellinen toimittaa
-erityisiä historioita kustaki kansasta. Mutta näilläki niinkutsutuilla
-kansallishistorioilla on se vika, jos sitä viaksi saattaa sanoa, että
-niissäkään ei käy muuta kun sivuuttamalla koskea kansan kirjallisia,
-keinollisia, kaupallisia j. n. e. asioita. Sentähden ovat tiedemiehet
-ottaneet nämät kaikki erityiseen tutkintoon, josta on kasvanut uusia
-historiallisia tiedehaaroja, niinkuin esm. kirjallishistoria, ja
-niinmuodoin on syntynyt runsaita lisiä historialliselle tieteelle
-yleisesti. Jopa kirjallishistoriaki jakaikse yleiseen ja erityiseen,
-joista edellinen antaa tietoja kaikkein kansain, jälkimäinen kunkin
-erikansan kirjallisuudesta; ja jopa kirjallisuuden eriosillaki, niinkuin
-esm. tieteillä, runollisuudella j. n. e., on oma historiansa. Minulla on
-aikomus voimiani myöten toimittaa historian kaikista Suomen
-kirjallisuuden osista.
-
-[1] Ks. Frans Bacon teosta tieteiden arvosta ja kasvannosta (De
-dignitate et augmentis scientiarum. Juxta exemplar Londini impressum.
-Parisiis, Typis Petri Mettayer, Typographi Regij. 1626) 2:n kirjan 4
-lukua, s. 97 ja ss.
-
-
-
-
-3:ksi Kirjallisuuden ymmärrys.
-
-
-Mitä Suomen kirjallishistorialla on kertomista ja esittämistä,
-selitetään toisessa kohdassa. Tässä otetaan likempään tutkintoon, mitä
-kirjallisuudella yleisesti ymmärretään. Mutta kun kaikkein kansain
-kirjallisuudella ei saata pää-asiallisesti olla muu kun sama ymmärrys ja
-sama tarkoitus, niin tälle kysymykselle voidaan hakea vastausta muidenki
-maiden kynäilijöiltä. Esimerkin vuoksi lainaan tämän suhteen joitakuita
-määrityksiä Ruotsin ja Saksan kirjallishistorioitsijoilta.
-
-P. Wieselgren, jonka ainerikas ja Suomenki kirjallisuutta koskeva
-historia on maassamme tunnettu, johtaa mainitulle kysymykselle
-vastauksen seuraavaisesti: "Kirjoitus on sanoille, mikä soitin äänelle.
-Niinkuin ei soiton uusi voima ole hävittänyt luonnollista ääntä, niinpä
-ei kirjoituskaan ole anastanut valtaa runolta ja puheelta. Päin vastoin
-on se rakentanut niille istuimen, joka tekee silmänräpäyksen
-mielituotteet vuosisatain omaisuudeksi. Valitut kirjoitukset ovat
-synnyttäneet kirjallisuuden"[1].
-
-[1] Ks. P. Wieselgrenin Ruotsin kaunista kirjallisuutta (Sveriges sköna
-Litteratur) 1:n osa, 2:n painos. Tukholmi. s. 3.
-
-Tämän mukaan saattaisi kirjallisuutta sanoa valituiksi kirjoituksiksi,
-joiden joukkoon ei siis voitaisi lukea muita kuin kansain hyviä
-kirjallisia tekoja. Niin on kieltämättä tehtäväkin. Samoin kuin
-puutarhan hoitaja kitkee ja leikkaa kaikki huonot kasvut ja hedelmät
-lakastumaan, niin tiedemiehenki täytyy historiasta sulkea kaikki
-mitättömät ja kunnottomat kirjoitukset; hän heittää ne unohduksen
-haudalle katoomaan, ja korjaa muiston temppeliin ainoasti semmoiset
-kirjoitukset, jotka sen ansaitsevat.
-
-Jos taas kysytään, missä huonoin ja hyväin kirjoitusten raja on, ja kuka
-sen määrää, niin siihen on vastaus aivan selvä. Taitavuus sen määrää, ja
-hyvät kirjoitukset ovat semmoiset, jotka tavalla eli toisella ovat
-vaikuttaneet kansan tahi kansain sivistyksen menoa ja edistystä
-tieteellisessä, taiteellisessa, vallallisessa ja uskonnollisessa
-katsannossa. Tähän on myös suljettu kansain vapauden riento ja hakemus,
-sillä sivistys korkeimmassa merkityksessänsä ei ole muu kun vapaus
-kaikesta pahasta. Semmoisilla kirjoituksilla, jotka eivät ole ainoasti
-huvittaneet aikalaisiansa, Vaan myös vaikuttaneet hyvää tuleville
-miespolville, on lakastumatoin historiallinen arvo. Suurien nerojen,
-näiden kansain ja ihmiskunnan sankarien teot ovat historiassa etunenässä
-katsottavat. Niiden sivistyttävä ja vapauttava voima ei lopu
-milloinkaan. He ovat Jumalan lähetysmiehet kansain seassa, ja niinkuin
-he itsetki, niin ovat heidän tekonsaki kuolemattomat.
-
-Kaikki eivät kuitenkaan, niinkuin Wieselgren, ota puheeksi miten ja
-mistä kirjallisuus syntyy, eivätkä myöskään niin tarkoin rajoittele,
-hyviäkö vaiko huonompiaki kirjoituksia siihen kuuluu. Semmoiset
-määritykset, joiden mukaan valitut kirjoitukset tekevät kirjallisuuden,
-ovatkin itsestään vähänsanovat ja enemmin ulkopuoleisia; niistä ei tulla
-tietoon, mikä kirjallisuuden ymmärrys oikiastansa ja mikä sen merkitys
-elämässä on. Sama on laita, jos kirjallisuutta sanotaan "kansain
-kirjalliseksi taideteoksi", joksi sitä saksalainen
-kirjallishistorioitsija Vilmar lausuu[1]. Hänen maamiehensä T. Mundt
-annaikse sitä vastaan selvittämään tätä kysymystä oikein
-viisaustieteelliseltä kannalta ja saaki sille semmoisen oppineen
-vastauksen, jossa on yhtä paljo saksalaista tummuutta kun myös
-saksalaista syvämielisyyttä. Hän lausuu melkeittäin näin:
-"Kirjallisuudesta saamme tuta kansain hengellisen olennon, kaiken heidän
-mielensä pidon maailmasta ja ihmiselämästä", joka on jotensaki totta ja
-selvänlaista. Vaan kun siihen lisää, että kirjallisuus myös on "kansain
-kaiken tiedon ja toimen kohteellinen muoto"[2], niin siinä on jo liikaa.
-Kansain mielipidot ja ajatukset nähdään kyllä täydellisimmästi ja
-selkeimmästi heidän kirjallisuudestansa; mutta heidän hengellinen
-toimensa on, paitse kirjallisuutta, etsinyt ja löytänyt muitaki muotoja,
-joista heidän mielipitoja ja aivotuksia voidaan tutkia. Näistä
-otettakoot esimerkin vuoksi taiteen tuotteet puheesen.
-
-[1] Ks. A. F. C. Vilmarin johdantoa hänen tekemäänsä Saksaa
-kansalliskirjallisuuden historiaan (Gesch. d. deutsch.
-nationalliteratur), 6:s lisäily painos. Marpori 1886.
-
-[2] Ks. Teodor Mundtin yleistä kirjallishistoriaa (Allgem. Lit. Gesch.)
-1:n nide, 2:n painos. Berlin 1848 s. 1. -- Kohteellinen = objektiv.
-
-Tässä kohta valaiseva kertomus tanskalaisesta kuvasepästä
-Thorvaldsenista. Kun muutamat uskon kilvoittelijat olivat epäilleet
-tällä mainiolla taidemiehellä olevan totista kristillistä uskoa, ja
-sentähden häntä hätyyttivät, oli hän siihen lyhyesti vastannut: menkäät
-katsomaan tekemiäni enkeleitä. Ne siis saivat selittää ja puolustaa
-Thorvaldsenin uskoa. -- Tästä on ymmärrettävä, että niinkuin
-taidoitsijain mielen tila ja laatu kuvaikse heidän taideteoksissansa,
-samalla tavalla voidaan kansainki hengellistä tointa ja mieltä tutkia ei
-yksinänsä kirjallisuuden, vaan myös esm. taiteen ainoasti silmillä
-nähtävistä tuotteista; niinmyös kansallisen elämän muodostamisesta, jos
-kirjallisuutta ja taiteellisuutta ei löytyisikään. Mundtin määritys on
-siis liian lavia, kun hän sulkee kirjallisuuden rajain sisälle kansain
-kaikki toimet ja tekee sen niiden muodoksi. Historia kertoo tosin ne
-kaikki, mutta niistä saadaan siitä tieto jo toisessa kädessä. Liikaa ei
-hän sitä vastaan lausu, sanoessa kirjallisuutta "ihmishengen
-käsikirjoitukseksi", samoin kuin Tuomas Kampanella kutsuu maailmaa
-"Jumalan käsikirjoitukseksi"[1]. Tämmöiset verrannolliset määritykset
-ovat kuitenki myöskin ulkopuoleisia, ja valaisevat sangen vähän asian
-sisällistä ymmärrystä.
-
-[1] Nämät sanat löytyvät Mundtin mainitussa historiassa, osoitetulla
-sivulla. -- Kampanella oli viisaustieteellinen kirjoittaja Italiasta.
-Monista vainoistansa, ahdistuksistansa ja kärsimyksistänsä löysi hän
-vihdoin levon haudan hiljaisuudessa Pariisissa 1639.
-
-Wilhelm Zimmermann puhuu kaikille säädyille tehdyssä
-kirjallishistoriassansa seuraavasti: "Laveammassa ja totisessa
-merkityksessänsä ymmärretään kunki kansan kirjallisuudella kaikki, mitä
-sen henki on pukenut ajatukseen ja kieleen, kaikki mitä se on
-matkaansaattanut runotaiteellista ja historiallista,
-viisaustutkinnollista ja sulopuheellista; olkoon sen vaikutus
-suusanallinen eli kirjoitukseen kätkettynä"[1]. Arvelunalaisena kysyy
-tämä kynäilijä kuitenki, josko ei suullista sulopuhetta ja kansain
-keskuudessa eläviä runoja, lauluja, satuja j. n. e. saisi myöski lukea
-kirjallisuuteen kuuluviksi. Tähän on vastaus helppo. Niin kauvan kuin ne
-kirjoitukseen korjaamatta kiertelevät elämän väljällä metsällä, eivät ne
-kirjallisuuteen kuulu, josta kuitenkaan elköön päätettäkö kirjapainon
-musteella olevan voiman korottaa mitäkään kirjalliseen arvoon; tällä
-musteella kirjataan nykyaikana paljo, joka ei ansaitse kirjallisuuden
-nimeä, niinkuin taas toiselta puolen moni kaunis kirjallistuote ei
-kaikissa maissa saa sen pysyväistä kiiltoväriä päällensä. -- Mutta
-uudempi aika on Zimmermannin arveluun tekotoimellisesti vastannut. Missä
-ei sulopuheita heti niiden synnyttyä korjata vuosisatojen omaisuudeksi,
-ja missä ei kansain muinasrunoja, lauluja, sananlaskuja j. n. e. ole
-kerätty häviämästä? Kuka ei myös tunne sulopuheliaisuuden korkiaa arvoa
-ja ankaraa voimaa? Sana on yleisesti väkevämpi väkevimpiä sotajoukkoja,
-ja sulopuhe on maailmassa monesti kukistanut orjuuden juonet, ja avannut
-kansoille sileän tien vapauden majoihin. Eivätkö sen tuotteet siis
-kuuluisi kirjallisuuteen! -- Mitä kansain runoihin ja lauluihin tämän
-suhteen tulee, niin Muistotar on taannut niiden kirjallishistoriallisen
-arvon. Sen kauvas loistava kynttilä ei turhaan pala aikain ja kansain
-keskellä. Mitä se on vuosisatojen ja tuhansienki kuluessa pitänyt
-elossa, ansaitsee lehtensä historiassa yhtä hyvin kun nykyisemmätki
-kirjallisuuden tuotteet. Suomen kirjallishistoriassa esm. ottaa kansan
-vanhat runot, laulut, sananlaskut, arvoitukset ja sadut sangen
-arvollisen sian.
-
-[1] Ks. W. Zimmermannin johdantoa Saksan suorakielisen ja runollisen
-kansalliskirjallisuuden historiaan (Gesch. d. pros. und poet. deutsch.
-nationallitteratur), 2:n painos. Stuttgart 1856.
-
-Vaikia ei olisi lisätä mainittuja esimerkkiä muidenki kirjoittajain
-lauseilla. Mutta niistäki jo nähdään, miten eritiedoitsijat antavat
-erimäärityksiä kirjallisuuden ymmärryksestä. Se todistaa kirjallisuuden
-olevan jotaki niin yleistä ja liikkuvaa ainetta, että jokainen voi
-käsittää sen eritavallansa.
-
-Katsoessa kirjallisuuden nykyistä suurruutta ja laajuutta kaikissa
-sivistyneissä maissa, voidaan sitä ehkä paraite määrittää kaiken elämän
-ja olon kuvastajaksi ja kertojaksi. Sen piiri on niin kasvanut, että
-kysyä saattaa: mitä löytyy, josta kirjallisuus ei kertoisi, mitä, josta
-se ei antaisi tietoa? Sen yhät laajentuva verkko piirittää taivaan ja
-maan, ja melkein kaikki, mitä niissä on näkyväistä ja näkymätöintä.
-Tämän todistukseksi otettakoon muutamia osia kirjallisuuden alalta: mikä
-on esm. uskon tiede ja kirjallisuus muu kun ijankaikkisuuden side
-Jumalan ja ihmisten välillä; mikä runotaide muu kun sanoihin puettu
-kauneus; mikä historia muu kun kunki kansan ja ihmiskunnan elämän
-juoksun ja edistyksen kertoja; mikä niinkutsuttu romanikirjallisuus
-muuta kun kuvauksia ihmiselämästä; mikä sanomakirjallisuus muu kun
-päivän tapausten historia kussaki maassa, jonka lisäksi sen pitäisi myös
-olla valvovan omatunnon kussaki kansassa.
-
-Mutta kirjallisuus ei ole ainoasti elämän ja olon kuvastaja; se on myös
-sivistyksen kannattaja ja valistuksen kasvattaja. Se on muinaisuuden,
-nykyisyyden ja tulevuuden yhdistäjä; katkiamattomilla kultalangoillansa
-sitoo se menneet, nykyiset ja tulevat suvut ja ajat kussaki kansassa ja
-koko ihmiskunnassa yhteen. Jos kirjallisuutta ei löytyisi, peittäisi
-pimeys kaiken elämän ja olon.
-
-Kirjallisuus on myös vapain ja voimallisin hallitsija maan päällä. Se ei
-tunne rajoitettuja säätyjä, ei köyhyyttä, ei rikkautta, ei ylhäisyyttä,
-ei alhaisuutta. Sen aarteet ovat kaikille avoinna. Sen istuimen eteen
-kokoutuu ihmisiä kaukaa ja läheltä. Minkätähden? Kukin eri
-mielenlaatuansa ja tarvistansa myöten, mikä oppinsa, mikä tietonsa, mikä
-huvituksensa tähden. Mutta eipä ainoastaan näiden tähden.
-Kirjallisuudesta saadaan myös suurimmassa määrässä sitä lepoa ja rauhaa,
-sitä toivoa ja riemua, sitä virvoitusta ja vakuutusta, sitä rakkautta ja
-sovintoa, joiden haennassa turhaan pyöritään ulkonaisen elämän puuhassa
-ja pauhussa. Sentähden kutsuvat esm. viisaustietäjät kirjallista
-tointansa paraimmaksi huvitukseksensa ja levoksensa.
-
-Kirjallisuuden temppelin ovella seisoo kirjoitettuna: *sivistys* ja
-*valistus*. Näitä täytyy jokaisen seurata ihmisenä pysyäksensä. Ken sitä
-ei tee, saa silmillensä paksut pimeyden suomukset, jotka tekevät
-omistajansa enemmin luontokappaleen kuin ihmisen kaltaiseksi. Joka taas
-sivistyksen ja valistuksen edistymistä ja leviämistä vastustaa, hänen
-nimensä merkitään ylenkatseella historiassa, joka tuomitsee kaikkein
-teot.
-
-Kirjallisuus tarvitsee viihtymisellensä ja vaurastumisellensa ulkonaisia
-avittajia ja liittolaisia. Semmoisia sillä myös löytyy kaikissa
-valtakunnissa, ja kuta sivistyneempi joku kansa on, sitä rikkaammat ja
-paremmat nämät avittajat ja liittolaiset ovat. Pää-asiallisesti ovat ne
-seuraavat: tiedelaitokset, joissa kirjallisuuden tieteellistä kuntoa ja
-edistystä hoidetaan; oppilaitokset, joissa sille kasvatetaan ystäviä ja
-viljelijöitä; kirjapainot, joissa sen tuotteita kartutetaan niin
-monikertaseen satoon kuin tahdotaan; kirjastot, joissa niitä säilytetään
-yleisön tarvista varten lainaksi; ja kirjakaupat, joissa ne ovat
-kaikille tarjona ostoksi. Näiden kaikkein tilasta voidaan päättää
-kirjallisuuden ja sivistyksen laitaa kussaki maassa. Ne ovat ne viisarit
-ajan kellossa, jotka osoittavat, kuinka pitkälle kuki kansa on
-ennättänyt valistuksensa juoksussa. -- Erityistä muistuntoa ei tarvitse
-näiden avittajain ja liittolaisten löytyminen Suomessakin. Toinen seikka
-on, jos niiden kunto on semmoinen, että ne täyttävät sisimäisen
-tarkoituksensa yleisen sivistyksen vaurastumiseksi, jonka näyttäminen ei
-kuulu tähän johdantoon.
-
-Itsestänsäkin ymmärretään se, ettei kaikkia edelläsanotuita lauseita käy
-sovittaminen kaikkein kansain ja maiden kirjallisuuteen, semmoisena kun
-se todellisessa olossansa on erivaltakunnissa. Eroitus on kansain ja
-maiden välillä ulkonaisesti, eroitus sisällisestikin. Kirjallisuus on
-aina seisonut ja on vastaki seisova lähimmäisessä yhdistyksessä
-uskonnollisen ja vallallisen elämän kanssa kussaki maassa. Muinaisina
-aikoina oli tämä yhdistys sangen orjallinen ja on vieläki kaikissa
-vapauden osattomissa kansoissa. Kun nyt kirkon ja vallan säännöt ja lait
-ovat ne yleiset rajat, joiden sisällä ja suojassa kansain hengen avut ja
-luonnon lahjat saavat elatuksensa ja kasvantonsa, niin on helppo
-käsittää, kuinka painavasta laadusta niiden suhde on kirjallisuuteen. Se
-myödytetään heti, että kuta vapaammat ne ovat, sitä rikkaampia ja
-moninaisempia hedelmiä kantaa kirjallisuus. Tämän todistaa kokemus joka
-paikassa ja kaikkina aikoina. Puhtaalta tieteelliseltä kannalta on tämä
-aivan selvä ja vastaansanomatoin. Vapaan hengen äärettömästä syvyydestä
-sikiää ja nousee aina ihania ja voimallisia hedelmiä. Laske sentähden
-kirjallisuuden valtasuonet vapaasti juoksemaan omassa laillisessa
-väylässänsä, pian olet näkevä, miten kirkas ja virkistävä sen puhdas,
-sekoittamatoin vesi on. Sen vaikutus on verrattava raittiisen
-aamusateesen suven suloisina päivinä. Sen voima elähyttää, valaisee ja
-vahvistaa kansan ja hallituksen töitä, toimia ja aivotuksia. Päin
-vastoin ovat asiat siellä, jossa vapautta tämän suhteen ei ole. Siellä
-on kirjallisuus kituvainen ja eteenpäin rientävyys vaivaloinen ja
-vitkallinen.
-
-Mutta kirjallisuus ei pysy milläkään neuvolla ainiaan missäkään maassa
-kituvassa tilassa. Sana on itsestään elävä ja vapaa, josta syystä sitä
-ei voida sulkea vankeuteen. Sanasta syntyy kirjoitus, ja vaikia on
-sitäki kahleisin saada. Kirjoituksista muodostuu kirjallisuus, ja
-nouseva sivistys sekä kasvava kansallisuuden tunto poistavat
-kirjallisuuden tieltä ulkonaiset esteet. Kirjallisuus voimistuu kaikissa
-maissa, joissa elon neste ja ripeys kansan suonissa ei ole kuivettunut.
-Niinmuodoin ei sillä ole muita pysyviä rajoja kuin hengen omat, ja ne
-ovat vapaat niinkuin henki itsekin.
-
-Elköön kukaan väärin ymmärtäkö, mitä edellä on sanottu. Vapaus on
-ensinkin ei vallattomuus. Se on säännöllinen ja laillinen järjestys,
-jonka se antaa itsellensä. Siksi toiseksi: vaikka vapaa kirjallisuus on
-sivistyksen ja valistuksen tukevin kannattaja ja voimallisin edistäjä,
-ei se kuitenkaan estä kansojakaan kuolemasta. Maailmanhistorian suuri
-kirja on kaikille avoinna, ja sen opettavaisista lehdistä näkee
-jokainen, että kun kansat ovat täyttäneet kutsumuksensa, soi heidänki
-hautauskellonsa maapiirin avaralla kalmistolla. Mutta mitä kansat ovat
-matkaansaattaneet ja toimittaneet, ei huku ihmiskunnalta: "heidän
-olentonsa paraimmat hedelmät -- kaikki mitä totta, kaunista ja hyvää
-ovat ajatelleet, tehneet ja aikoneet, jää heidän jälkeensä itäviksi
-siemeniksi täydellisempäin kasvuin nousulle"[1]. Nämät siemenet ovat
-siitä ajasta, jona kirjoituksen taito keksittiin, olleet ja ovat
-vastaki, niin kauvan kuin sama taito kunnossa pysyy, paraimmassa
-säilyssä kirjallisuuden hedelmällisissä taimilavoissa. Sieltä ne
-nousevat oraalle, kasvavat, kukoistavat ja kantavat uusia hedelmiä
-ajasta aikaan, suvusta sukuun, kansasta kansaan. Paraimman ja kalliimman
-perinnön, jonka siis suvut ja kansat voivat jälkeisillensä antaa, on
-heidän kirjallisuutensa.
-
-[1] Ks. N. Ignellin Ihmisellisen edistyksen historiaa (Menskliga
-utvecklingens historia). Tukholmi 1857, 2:n osa s 356.
-
-Jos kysytään, sopivatko edellä olevat lauseet käyttää Suomen
-kirjallisuuteen, niin siihen on vastaus osittain myöntävä, osittain
-kieltävä. Miten kumpaisessaki suhteessa, jää tässä likemmältä
-selittämättä. Suomen kansan koko olo ja elämä on ollut ja on vieläki
-niin erilainen ja monimutkainen useista muista kansoista, että
-kirjallisuudellekin on siitä ollut suuria haittoja ja pahoja vastuksia.
-Mutta jos kysytään, onko Suomen kirjallisuudella yleisesti sama ymmärrys
-ja tarkoitus kun muidenki kansain, niin siihen käy suoraan vastaaminen:
-on pää-asiallisesti. Siitä vielä tässä jaksossa muutama sana.
-
-Suomen kirjallisuuden kasvut eivät ole laveimmassakaan merkityksessänsä
-suurilukuiset; ne eivät sisällisen arvonsakaan puolesta kannata
-kaikenpuoleista vertausta monen toisen kansan kirjallistuotteiden
-rinnalla. Mutta joskoki kirjallisuutemme taivahalta neron tähtiä
-välähtää harvinaisina pohjantulina silloin tällöin ja sieltä täältä,
-niin harvinaisia ne ovat muuallaki: "ainoasti vissi määrä neroa on
-kaiken ihmissuvun tarpeeksi pantu takavarikkoon, josta sitä lähetetään
-vähäisiä anteita maailman laveutta kiertämään sinne tänne johunkuhun
-pikkuseen nurkkaan -- niin hienoissa säteissä ja niin hirmuisen pitkillä
-matkoilla toisistansa, että ihmeteltävä on, kuinka ne riittyvät niin
-monien suurien ja kansarikasten valtakuntain tarpeeksi"[1]. Tästä
-takavarikosta on Suomiki saanut tarpeellisen osansa, kun vaan Suomen
-kansa aina osaisi ja ymmärtäisi sille antaa sen lemmen ja kunnian, jonka
-se ansaitsee.
-
-[1] Ks. nerosta Pohjassa Turun ruotsinkielisissä sanomissa, 1798
-vuosikerrassa, 33 n:ssa.
-
-Mutta sanottakoon Suomen kirjallisuutta köyhäksi ja vähä-arvoiseksi.
-Olkoon puhdas kansallinen osa siitä suuremmaksi osaksi käännöksiä ja
-mukailemia. Sen tuotteissa yleisesti, semmoisina kun ne ovat suomalaisen
-hengen viljelyksestä syntyneet ja nykyiseen aikaan säilyneet, löytyy
-jokaiselle kotimaan ystävälle ja sen omituisen sivistyksen harrastajalle
-paljo hyvää kätkettynä. Niiden kautta puhuvat esivanhempamme nykyisille
-ja tuleville suvuille Suomessa. Niistä nähdään heidän työnsä ja
-toimensa, heidän vaivansa ja kärsimyksensä, heidän tietonsa ja taitonsa,
-heidän hankkeensa ja aivotuksensa, heidän uskonsa ja toivonsa. Niiden
-kautta on sivistys saanut omituisen siansa Pohjassa. Niistä käy
-vastaamme oma kotimaallinen henki, joskoki ne kaikki eivät puhu oman
-kansamme kieltä. Niiden joukossa löytyy semmoisiaki kauniita ja kalliita
-tekoja, joiden omistamisen kuka kansa tahansa katsoisi kunniaksensa.
-Ruotsalaiset ovat myös tahtoneet omistaa niistä paraimmat osat heidän
-kielellänsä. Suomen kirjallishistorioitsijan velvollisuus on anastaa ne
-Suomen kansalle takasin. -- Sanalla sanottu: Suomen kirjallisuuden
-tuotteet ovat ne siemenet, joista uusi itu on muodostuva ja uusi kasvu
-nouseva. Niillä ei ole maailmanhistoriallista merkitystä, vaan niillä on
-sitä korkiampi arvo Suomen kansan sivistyksessä ja sen edistyksessä. Ne
-ansaitsevat sentähden historiansa yhtä hyvästi kun rikkaimpien ja
-voimallisempien kansain kirjalliset teokset.
-
-
-
-
-4:ksi Suomen Kirjallishistorian esityöt.
-
-
-Edellisestä on selvä kirjallisuudessa elävän lakastumattoman
-kasvinvoiman, niin kansallisessa kuin ihmiskunnallisessa katsannossa.
-Mutta kirjallisuuden vaikutus on sattumoinen, sen tuotteet ovat elämässä
-epävakaisuuden pyörivällä kannalla, ne voivat jäädä suuremmassa eli
-vähemmässä määrässä unohduksiin, ellei historia tule elähyttävällä
-valollansa herättämään niitä muistoon. Tämä myös tapahtuu välemmin eli
-myöhemmin kussaki maassa ja kansassa, sillä historian valvova silmä ei
-heitä mitäkään ansiollista ja arvollista katsomatta ja ilmisaattamatta.
-Tutkinto laskaikse nykyaikana kuolleiden tuhatvuotisiin kammioihinki
-tietoa hakemaan, niinkuin Wäinämöinen teki Wipusen vatsaan, kun puuttui
-veneen teennössä kolme sanaa[1]. Muiston temppelin rakennus jäisiki
-vaillinaiseksi, jos ei historiallinen tiede keräisi siihen lisiä
-jokaisen kansan elämästä.
-
-[1] Ks. Kalevalan uudesta painosta 17 ja vanhasta painosta 18 runoa.
-
-Tätä tärkeää velvollisuutta ei ole Suomessakaan peräti laiminlyöty. Aika
-ajoittain on kirjallisuutemmeki tuotteita otettu tutkintoon ja saatettu
-ilmiin, ehkä suurin osa niistä vielä odottaa likempää tarkastusta ja
-täydellisempää esitystä. Tarpeellisia esitöitä löytyy kuitenki, joiden
-johdolla ei ole vaikia käydä käsin yleisempään työhön Suomen
-kirjallisuuden kirjavalla kedolla. Jotkut niistä ovat tavallansa sangen
-valaisevat, muutamat taas niin painavasta arvosta, että niiden kaipaus
-miltei estäisi tahi vähintäki myöhistäisi pitkään aikaan varsinaisen
-historian yrityksen kotimaamme kirjallisuudesta. Näin ollessa on näistä
-esitöistä, jotka voidaan jakaa kahteen erilajiin: *apuihin* ja
-*luetteloihin*, suurimmalla kiitoksella puhuttava. Näitä paitse, saadaan
-Suomen kirjallisuuden tuotteista *osoituksia* ja *tietoja* monista
-muistaki kirjoista, niinkuin esm. Suomen muistettavain miesten
-elämäkerroista, tieteellisten ja muiden seurain vuosikertomuksista,
-sanomalehdistä j. n. e., joiden arvo kirjallishistoriallisessa suhteessa
-ei myöskään ole unohdettava.
-
-Kirjallishistoriallinen toimi ei ole Suomessa vanha. Täydellisyyden
-vuoksi seuraa tässä kuitenkin yleinen silmäilö mainitussa
-tarkoituksessa, alkaen Suomen kansan hämärästä muinaisuudesta ja
-päättyen nykyaikaan. -- Ne kirjoitukset, jotka *suorastaan* ovat
-kirjallishistoriallisia, eli joista saadaan *laviampia tietoja* Suomen
-kirjallishistorialle, merkitään erityisesti omalla nimellänsä sivujen
-alapuolella.
-
-       *       *       *       *       *
-
-1. Suomen kansan muinas-ajasta ei ole minkäänlaista silloin kirjoitettua
-muistomerkkiä odottaminen. Esivanhempamme eivät tunteneet
-kirjoitustaitoa, ehkä heillä näkyy siihen olleen joku vaillinainen alku.
-Tämä voidaan päättää siitä, että kielessämme löytyy perijuureltansa
-suomalaisia sanoja, joilla nykyaikana merkitään kirjallisia asioita ja
-toimituksia, niinkuin esm. *kirja*, *kirjoittaa* j. n. e. Tämmöiset
-sanat, niinkuin myös esm. *saarna* ja *runo*, ovat antaneet suomenkielen
-tuntijoille arveluja, mistä ne ovat kotoperäisin; niitä on koetettu
-johtaa sekä omasta, että muistakin kielistä, niinkuin esm. hepreasta,
-kreikasta, islannista ja venäjästäki[1]. Syitä löytyy pitää niitä Suomen
-kansan omina.
-
-[1] Ks. esm. P. Juustenin Ajantietoa (= Chronicon) (Porthan), s. 67, 68;
-niinmyös Porthanin historiaa Yliopiston kirjastosta, s. 3;
-väitöskirjoitusta: Historiola concium sacrarum fennicarum (Tulindberg),
-s. 2. 1781. -- Joh. Ihren glossariumissa puhutaan sanasta *runa*, josta
-saadaan valoa suomalaiselleki sanalle *runo*.
-
-Mutta vaikka Suomen kansa ei tuntenut entis-aikanansa kirjoitustaitoa,
-on se kuitenki muiston kautta säilyttänyt runossa ja sadussa paraimmat
-mielipitonsa ja merkillisimmät asiansa muinaisuudesta. Isänmaanrakkaus
-on pelastanut ne unohduksesta, ja sillä tavoin on Suomen kansallaki
-muinaskirjallisuus.
-
-       *       *       *       *       *
-
-2. Vasta kristillisyyden seurassa siirtyi kirjoituksen hyödyllinen taito
-Suomeen, ja on siitä ajasta ei ainoastaan pysynyt, vaan myös levinnyt ja
-vaurastunut rajaimme sisällä. Tunnettu on sen tulleen tänne keskiajalla.
-Niinkuin muissakin Europan maissa, harjoitettiin Suomessaki sinä
-aikakautena oppia ja kirjoitusta luostareissa. Turku, Naantaali ja
-etenki Rauma ovat tämän suhteen muistettavat. Maamme ensimäiset
-kirjamiehet olivat munkit ja papit. Heidän kirjallinen toimensa ja
-ansionsa ei kuitenkaan ole suuren suuri, eikä siitä paljo tiedetä.
-Ruumisten pääkallotkin ovat luostareimme paikoilta kadonneet. Niistä ei
-ole vahinkoa, kunhan vaan edes se, mitä niiden sisästä elämässä lähti,
-olisi säilynyt. Mutta tulipalot ja vihollisten kauhiat menetykset ovat
-tämän suhteen tehneet suuria hävityksiä Suomessa melkein joka
-vuosisatana. Ei myöskään se muuten jaloja kiitetty Ruotsin ja Suomen
-kuningas 1:n Kustaa säälivällä kädellä kohdellut paavin ajan
-kirjallisiakaan muistoja valtakunnassansa. Tallella on kuitenki tästä
-ajasta yhtä ja toista, niinkuin esm. Suomessa käytetty latinainen
-messukirja (pain. 1448), Palmsköldin palanen (= fragment) j. m. Erittäin
-mainittakoon tässä sen aikanen mustakirja, joka tietysti on ensimäinen
-kirjallinen keräys Suomessa historiallisesta arvosta. Papit kun
-halusivat voimassa pitää maallisia etujansa ja oikeuksiansa, panivat
-tähän kirjaan kätköön ja muistoon kaikellaisia Suomen kirkkoa ja valtaa
-koskevia paavillisia, pispallisia ja hallinnollisia kuulutuksia,
-julistuksia ja muita kirjeitä (v:sta 1229 veteen 1513). Tämän
-niinkutsutun Turun tuomiokirkon mustankirjan tarkoitus oli siis
-päinvastainen samannimisiä kirjoja nykyaikana.
-
-       *       *       *       *       *
-
-3. Uskonpuhdistuksen hedelmällisin vaikutus Suomessa oli ensivuosisatana
-kieltämättä kirjallinen. Pispa Martti Skytte on tämän suhteen hankkinut
-itsellensä kunnioitetun nimen ja muiston. Hänessä sanotaan kyteneen
-vanha katolinen usko[1], josta syystä hän itse ei suorastaan paljon
-auttanut aljettuin uusien asiain menoa kotimaassamme. Mutta hänen
-toimestansa ja hänen (siis Suomen) omilla varoilla oleskeli tänä aikana
-opin halullisia suomalaisia miehiä ulkomailla, paraasta päästä
-Wittenperissä Luteria ja Melantonia kuulemassa. Palattuansa jatkoivat
-paremmalla taidollansa uskonpuhdistuksen suurta asiaa Suomessapa tekivät
-sen syvemmällä tiedollansa vakinaiseksi maamiestensä sydämissä. Näiden
-joukossa ovat Mikael Agrikola ja Paaval Juusten kiitettävimmät
-kirjallisenkin ansion puolesta. Omituiseksi saattaa sitä sattumusta
-katsoa, että sen miehen teoissa, joka ensiksi toimitti suomenkielisiä
-kirjoja painosta, ja joka niinmuodoin perusti kansalliskirjallisuutemme,
-tavataan myös ensimäinen luetteloinen suomalaisen kirjallisuuden
-senaikaisista vähäisistä tuotteista. Se löytyy Agrikolan alkupuheessa
-Taavetin psaltariin. Tämä luetteloinen on Suomen
-kirjallishistoriallisten kirjoitusten joukossa niinkuin hienoinen valon
-viiva yön synkästä hämäryydestä aamun alkavaan koittoon.
-
-[1] Ks. Suomen muistettavia miehiä (Finlands minnesvärda män), 1:n
-siteen 1:stä vihkoa, s. 134.
-
-Ulkomaillakin otetaan tänä aikana Suomen asioita kirjalliseen puheesen.
-Baselin kaupungissa painetaan Herran rukous suomeksi[1], ja luetellaan
-ne suomalaiset miehet, jotka Wittenperissä olivat saaneet
-majisterinseppeleen[2]. Romissa toimittavat ruotsalaiset veljekset
-Johannes ja Olaus Magnus tunnetut historiansa Pohjan maista ja
-kansoista; jälkimäinen puhuu Suomen runoistakin[3]. Kotimaassa on
-Juusten ensimäinen nimeksi tunnettu Suomen historioitsija. Mainittakoot
-tässä myös Aaron Forsius ja Johannes Messenius, joiden elämän vaiheet
-katkerasti muistuttavat Ruotsin hallituksen väärää käytöstä alamaisiansa
-kohtaan. Kumpaisetkin olivat aikansa oppineimpia miehiä, kumpaisetki
-saivat syyttömästi kärsiä vankeuden pimeää ja yksinäistä elämää, ja
-kumpaisetkin ovat kirjoittaneet Suomen maasta ja kansasta.
-
-[1] Ks. Valtaneuvos Pippingin Luetteloa suomeksi präntätyistä kirjoista,
-s. 2. -- Herran rukousta on suomeksi ruvettu ja totuttu latinan mukaan
-sanomaan "*Isämeidäksi*", mutta *Isämme* se oikein on.
-
-[2] Ks. Wieselgrenin Ruotsin kaunokirjallisuutta, 3:n osan 115 s.
-
-[3] Ks. G. Seinin Suomen asiain kirjoittajia (De rerum fennicarum
-scriptoribus), 17 s.
-
-       *       *       *       *       *
-
-4. Yliopiston perustus on uskonpuhdistuksen jälkeen suurin, onnellisin
-ja seurantorikkain tapaus Suomessa. Se toi tieteet maahamme, ja teki ne
-kotiperäisiksi meidän kylmillä seuduilla. Sen kautta rupesi Suomen
-silmä-ala laajenemaan sekä ulkonaisesti että sisällisesti. Se yhdisti
-tieteiden siteillä Suomen kansan muihin sivistyneihin kansoihin
-Europassa. Se oli tieteellisen valon ensimäinen koitto pimeässä
-Pohjolassa. Vahinko vaan, että se perustettiin kielen vuoksi
-muukalaiselle kannalle; mutta kukapa silloin ajatteli Suomalaisista
-muuta kun että ne kuuluivat Ruotsiin niinkuin muu loisväki.
-
-Kohta Yliopiston perustettua saatiin kirjapainoki toimeen Auran
-rannalle, ja koko Pipliä painetaan ensi kerran suomeksi -- ei kuitenkaan
-omassa maassa. Ajan hengellistä luontoa ja menoa myöten hallitsi
-uskontiede aivan painavasti muita tieteitä uudessa Yliopistossamme.
-Pispa Terseruksen riita ylistää hänen vapaamielistä valistustansa tänä
-yksipuolisuuden aikana, joka ei ole vieläkään peräti kadonnut Suomen
-rajain sisältä. -- Yliopistoa mainitessa -- ken ei muistaisi Pietar
-Brahen kiitettyä nimeä? Unhottaa ei myöskään saa nimiä Rothovius ja
-Gezelius, joiden ansio Suomen kirkollisessa ja kirjallisessaki
-katsannossa on suuri. Historia tietää puhua heidän vioistansaki.
-
-Suvaittiin kuitenki muitakin opin haaroja Suomen nuoressa Yliopistossa,
-kunhan niillä ei vaan loukattu kirkon uskoa. Sen kanssa sointui
-kielitiede hyvin yhteen. Latina, kreikka ja heprea -- ne tuuhottivat
-niinkuin vanhan hongan latva. Oppineet eivät muita kieliä keskenänsä
-tarvinneet. Kansain nuoret kielivesat kasvoivat vapaassa elämässä
-niinkuin menniköt ahon viheliäisillä rinteillä. Vähitellen rupeevat ne
-tunkeumaan -- ei oppisaleihin, vaan ensiksi oppineitten hiljaisiin
-kammareihin. Suomenki kieli oli jo ennen Yliopiston perustusta saanut
-kunnian nousta latinan, ruotsin ja saksan rinnalle sanakirjoissa.[1]
-Rohvessor Eskil Petræus on ensimäinen, joka hallituksen käskystä
-toimitti suomesta vaillinaisen kieliopin. Ahkera kirjamies Mikael Olaus
-Wexionius jouti tutkimaan Suomenkin asioita; hän on kirjoittanut myös
-Yliopiston senaikaisesta köyhästä kirjastosta[2] ja äitimme kielestä.
-Mathias Martinus seuraa paraasta päästä Petræusta suomalaisessa
-tienosoittajassansa. Kaikki nämät miehet puhuvat vähäisen Suomen
-runo-mitastakin. -- Rohvessor Eero Justander on ensimäinen, joka palkan
-edestä kääntää hallituksen kuulutuksia ja julistuksia suomeksi; mutta
-tokkopa hänellä, yhtä vähän kun hänen jälkeläisillänsäkään, lienee
-siihen virkaan ollut minkäänlaista vahvistuskirjaa. Epäilemättä on tämä
-virka kuitenki mitä tärkeimpiä Suomessa olla taitaa. -- Petræuksen
-avittajat Piplian suomentamisessa olivat rohvessori Martti Stodius,
-Maskun kirkkoherra Henrik Hoffman ja Piikkiön kirkkoherra Krekori
-Favorinus. -- Paimion kirkkoherra Henrik Matheus Florinus parantaa
-Piplian suomennoksen alkukielen jälkeen. Hän suomensi 1686 kirkkolain,
-ja hänen huolensa kautta tuli painosta 1702 ensimäinen kokous Suomen
-kansan sananlaskuja, joita 17 vuosisadalla Tammelan kirkkoherra Lauri
-Pietarinpoika ja Lohjan kirkkoherra Kaapriel Tammelin olivat keränneet.
-
-[1] K. esm. A. I. Arvidssonin (Rühsin) Suomea ja sen asujamia (Finland
-och dess innevånare), 2:n osan 81 s.
-
-[2] Yliopiston kirjastossa oli silloin 20 nidettä.
-
-Taneli Juslenius näkee kaksi sotaa myrskyvän Suomessa, joista toinen on
-ijänkaiken hirmuinen muistaa. Sen alussa kirjoitti hän vanhan ja uuden
-Turkunsa (Abo vetus et nova), jossa koskee Suomen kirjallisuuttaki.
-Kynäilee muistaki kotimaan asioista ja kärsimyksistä. Suurin tekonsa on
-"Suomalaisen Sana-lugun koetus", jonka alkulauseesta saadaan
-kirjallishistoriallisiaki tietoja. -- Jusleniusta voidaan kirjallisessa
-toimessansa verrata hänen aikalaiseensa pispa Svedbergiin Ruotsissa,
-joka myöski teki sanakirjan maansa kielestä. Jusleniuksessa ei
-kuitenkaan elänyt niin innollista isänmaanrakkautta kuin Svedbergissä,
-joka oli niin vimmattu äitinsä kielen hyväilijä, että päätti sillä
-virsiä taivaassakin veisattavan[1]. -- Ilmajoen kirkkoherra Vhael alkoi
-tehdä täydellisen kieliopin suomesta, mutta kuolema keskeytti hänen
-tästä työstä; hänen leskensä painetti siitä niin paljon kuin oli
-ennättänyt valmistua.
-
-[1] Ks. Jesper Svedbergin "Schibbolethia", pain. Skarassa 1716;
-esipuhetta. -- S. oli pispa Skarassa, jonka pispan istuimella
-Jusleniuski vihdoin kuoli, heitettyänsä isänmaansa, sodan pelosta.
-
-Ensimäinen Suomen kirjallishistoriallinen teos painettiin Tukholmissa
-v:na 1719. Se on latinainen, niinkuin usiammat senaikaiset kirjat;
-suomennettuna on sen nimi: kirjallinen Turku[1]. Sen tekijä oli *Andreas
-Antonius Stjerman*, jonka Wieselgren sanoo kuuluvan "jättiläissukuun"
-Ruotsin kirjallisuudessa. Hänen kirjallinen Turkunsa ei ole lavia; se
-sisältää lyhykäisiä elämänkertoja Turun rohvessoreista, ja luettelee
-heidän kirjalliset tekonsa.
-
-[1] Abo Litterata, Holmiæ; 1719.
-
-"Ison vihan" perästä jatketaan enemmin ja enemmin kotimaallisten
-aineiden tutkintoa ja esitystä. Nimet Scharin, Mennander, Gadd, Kalm,
-Bilmark y. m. ovat tunnetut. Suomenkielinen kirjallisuus karttuu
-niinkutsutuilla hengellisillä kirjoilla. Aapram Achrenius ja Tuomas
-Ragvaldinpoika ovat 18 vuosisadan ahkerimmat kynäilijät suomeksi. Tätä
-kieltä suositellaan Yliopistossaki; väitöskirjoitukset varustetaan
-suomalaisilla runoilla "onnentoivotukseksi", "corkiast oppenelle" "herr"
-"candidatille", "auctorille", "respondentille", "rackalle svogerille"
-tahi muulle "ystävälle", kun "surella cunnialla jutteli", "urhollisest
-taisteli" eli "miehulisest edes vastaisi" "caunista työtänsä" Yliopiston
-oppi-istuimelta. Siitä ei suomen kieli paljon hyötynyt.
-
-       *       *       *       *       *
-
-5. Kahdeksannentoista vuosisadan viimeiset kymmenluvut ovat yleensä
-Europassa monin tavoin edellisiä aikoja merkillisimmät. Kansalliset
-liikkeet ja hakemukset lukevat niistä ajoista näkyväisen alkunsa.
-Tieteet muuttavat vähitellen muotonsa. -- Ruotsi suri vielä suuria
-tappioitansa, ja poti edellisten sotain verisiä haavoja. Se oli
-menettänyt suurimman osan entistä valtaansa. Siitä seurasi ulkonainen
-voimattomuus, ja se käänsi Ruotsalaisia enemmin ja enemmin katsomaan ja
-tarkemmin hoitamaan sisällisiä asioitansa. Tämmöinen riento havaitaan
-kirjallisuudessaki; III:s Kustaa antoi sen runolliselle osalle vilkkaan
-menon ja eloisan liikkeen.
-
-Myöski Suomen sivistyshistoriassa alkaa uusi aikakausi viime vuosisadan
-loppupuoliskolla. Edellisen ajan vähäiset hankkeet kotimaan sisällisen
-tilan ja muinaisuuden tutkimisessa varmistuvat. Ruotsalaisten esimerkki
-koitui Suomenkin oppineihin. Kuningas III Kustaan aikakauteen kuuluvat
-Creutz ja Choræus. Porthanin nero ja isänmaanrakkaus asetti Suomen
-historian tutkinnon entistä verrattoman paremmalle ja selkeämmälle
-kannalle. Tämä ikimuistettava mies syntyi ja kasvoi Suomen kansan
-historialliseksi silmäksi, jonka terävyys ja tarkkuus ei heittänyt juuri
-mitäkään kotimaallista katsomatta. Porthan oli monitietävä mies, josta
-syystä hän vaikutti monenpuolisesti tieteellisen ja kirjallisen elämän
-menestykseen Yliopistossamme. Mutta paraimman ja katoomattoman
-muistopatsaan nosti hän itsellensä Suomen historian ja kielen
-tutkimisella. Jos Porthan epäili Suomen kansan tulevaisuudesta, niinkuin
-on sanottu, niin hän on juuri itse se mies, joka antoi tämän
-tulevaisuuden toivolle varmemman vakavuuden. Hän valaisi kirkkaasti
-Suomen muinaisuutta, ja sen kautta on Suomen tulevaisuuski hänen
-perästänsä käynyt selkeämmäksi ja varmemmaksi. Porthanin ajasta kasvavat
-kansalliset hakemukset Suomessa.
-
-Kirjallishistoriallisessa katsannossa ovat seuraavat kirjoitukset
-Porthanilta tärkeimmät: suomalaisesta runollisuudesta, josta tuli vaan 5
-vihkoa (väitöskirjoitusta)[1]; *historiainen suomalaisista saarnoista*,
-2 vihkoa[2]; *ajatuksia runollisuuden harrastamisen ja kukoistuksen
-autannosta isänmaassa*[2]; *historia Yliopiston kirjastosta ja lisiä
-siihen*, yhteensä 25 vihkoa[3]; ja *Yliopiston rohvessoreista*, 3
-vihkoa[4]. Myöskin muista Porthanin kirjoituksista saadaan Suomen
-kirjallishistoriallisia tietoja, niinkuin esm. Juustenin ajantiedosta (=
-Chronicon), joka Porthanin muistutuksista ja lisistä on saanut paraimman
-arvonsa.
-
-[1] De poesi fennica, Ab. 1766--1768. P. I--V.
-
-[2] Historiola Concionum sacrarum fennicarum, Ab. 1781.
-
-[3] Cogitationes qvædam de studio et flore poëseos in patria juvando.
-Ab. 1781.
-
-[4] Historia bibliothecæ regiæ Academiæ Aboensis, Ab. 1771--1787. P.
-I--XXIII; Apendix ad historiam bibl. reg. Acad., Ab. 179S5. P. I--II.
-
-Bilmarkin nimi on jo mainittu; hän on ahkera esimies väitöskirjoituksia
-tarkastettaessa. -- Mathias Caloniuksen nero ja oppi täyttää yksinänsä
-lakitiedekunnan velvollisuuksia Suomen Yliopistossa; kertomuksessansa
-Yliopistosta puhuu hän kirjastostaki[1]. -- Lencqvist, Ganander ja
-Frosterus ovat myös muistettavat. V:na 1770 alkoi Auroranliittokunta
-vaikutuksensa; sen perustajat olivat Porthan ja Clewberg. Hedelmä sen
-toimesta oli ensimäinen sanomalehti Suomessa, seuraavana v:na 1771;
-nykyinen ruotsinkielinen sanomalehti Turussa Åbo Tidningar lukee siitä
-perijuurensa. V:na 1776 koetetaan toimittaa "Suomenkielisiä
-tietosanomia", mutta tilaajain puutteesta lakkaavat yhdestä vuodesta[2]
-*Pietar Juhana Alopæus* rupee yleisemmästi tutkimaan Suomen kirjallisia
-asioita alusta pitäen, mutta ei ennätä pitkälle; hän kirjoittaa myös
-harvinaisista kirjoista yleisesti, jonka ohessa kertoo Suomenki
-kirjallisuuden kasvuja[3]. Samaan aikaan tutkitaan Ruotsissa sen maan
-kirjallisia seikkoja Upsalan Yliopistossa. -- Er. Mik. Fant on ahkera
-väitösten toimittaja Upsalassa, ja G. F. Fant kirjoittaa katkismuksista
-Ruotsissa[4]. *J. H. Lidén* luettelee Turun Yliopiston
-väitöskirjoituksia vuoteen 1779[5].
-
-[1] Ks. Suomea, 1845.
-
-[2] Ks. Kirjallisuuslehteä (Litteraturbl.), 1853, 11 n:roa.
-
-[3] Specimen historiæ litterariæ fennicæ, Ab. 1793--1795. P. I--IV;
-Animadversiones de libris raris, Ab. 1791--1792.
-
-[4] Minulla ei ole ollut tilaisuutta nähdä tätä hänen kirjoitustansa,
-mutta siinä kuulutaan puhuttavan suomalaisistaki katkismuksista.
-
-[5] Catalogus dispp. Sect. III. Upsal. 1779.
-
-Uusi vuosisata on alkanut. Porthan nukkuu kuoleman uneen. Yliopisto
-pukeikse huolihurstiin, Suomi suree ja J. Tengström tulkitsee latinaksi
-maamiesten kaipaustuntoja Porthanin haudalla. Europan sodan pauhut
-viskaavat kuohuvat aaltonsa Pohjaanki -- Suomi eroitetaan Ruotsista, ja
-jää enemmin kuin sitä ennen omiin nojiinsa sivistyksensä
-harrastamisissa. Franzén jättää syntymämaansa, jättää Auran
-muistorikkaan kaupungin, jossa on runoillut ja tiedoitsinut. Suomen oma
-on hän kuitenkin.
-
-Nerot vaikuttavat kuoltuansakin. Porthanin henki elää, kasvaa ja
-selkenee itsetietävämmäksi Suomenmaan oppineissa. -- *Renvall* tutkii
-suomenkieltä, väittää isänmaan historian opettamisen tarpeellisuudesta
-Suomen kouluissa, ja antaa tietoja[1] äitinkielen edellisistä
-tutkinnoista; suurin ja parain tekonsa on Suomalainen Sanakirja.
-*Wallenius* kertoo niistä Suomen miehistä, jotka ovat saaneet korkeimman
-oppiarvon, ennen Yliopiston perustusta[2]. *F. W. Pipping* asettaa
-tieteellisen toimensa kotimaalliselle kannalle, väitöksillänsä
-Yliopiston kirjaston hoitajista[3]. Niinmyös *J. J. Tengström*, joka
-antaa väitöksiä kreikankieltä taitavista Suomalaisista[4].
-Aikakirjaisessa Aura esittää Suomen kirjallisuuden ja sivistyksen
-esteitä, joita selittäessä valaisee senaikaisia tuumia Suomen maasta ja
-kielestä[5]. Päin vastoin näitä tuumia lausuu pari vuotta sen jälkeen
-*A. I. Arvidsson* jalosti ja vapaamielisesti suomalaisen kansallisuuden
-ja kielen oikeuksista Turun Aamulehdessä. Sen toimittaminen kielletään
-kolme kuukautta ennen ensivuosikerran loppua. Arvidsson kirjoittaa vielä
-sanomassa Mnemosyne senaikaisista puuttuvaisista asioista Suomessa ja --
-hänen täytyy muuttaa Ruotsiin. Siellä kääntää ruotsiksi, lisää ja
-parantaa Rühsin saksalaisen historian Suomesta ja sen asujista[6].
-Kirjallinen toimensa vieraassa maassa on todistanut, ettei tämä kiitetty
-maamiehemme ole unohtanut Suomen kansan sanalaskua: *oma maa mansikka,
-muu maa mustikka*. Toinen kiitetty maamies ja syvä tiedoitsija *A. J.
-Sjögren* antaa Pietarissa lyhyen ja valaisevan kertomuksen saksaksi
-suomalaisesta kielestä ja kirjallisuudesta[7]. *R. v. Becker* toimittaa
-Turun Wiikko-sanomia[8], ja vaikuttaa sen kautta tarpeellisen
-puhdistuksen äitimme kielen kirjoittamisessa; tarkastaa Mnemosynessä
-Strahlmanin saksalaista suomenkielioppia ja laatii itse paremman
-semmoisen ruotsiksi. *C. N. Keckman* tekee ensimäisen täydellisen
-luettelon suomalaisista kirjoista[9]. *I. H. Lagus* alkaa Suomen kirkkoa
-koskevain kirjoitusten julkasemisen[10]. *C. A. Gottlund* väittää Suomen
-kansan sananlaskuista Upsalassa ja painattaa Otavan Tukholmissa[11].
-Kirkkoherra Strandberg toimittaa Turun hippakunnan paimenmuiston
-(Herdaminne 1832). Topelius, Judén, Renqvist y. m. kartuttavat
-suomalaista kirjallisuutta. H. R. v. Schröter tekee Suomen runoja
-tutuiksi ulkomailla.
-
-[1] De signis relationum nominalium in lingva fennica, P. I--VIII, Ab.
-1815--17; (ks. I:n osan 7--9 s.); (de studio historia; patriæ in scolis
-Finlandiæ colendo, Ab. 1813; -- Suomen historia jäi kuitenki kauvaksi
-aikaa laimiin kouluissamme); Renvallin sanakirja tuli painosta 1826; sen
-alkulauseessa kerrotaan edellisistä suomalaisen sanakirjan tekijöistä ja
-avittajista.
-
-[2] De Fennis summos in philosophia honores ante cond. Acad. Aboens.
-adeptis. P. I--II Ab. 1810.
-
-[3] De Bibliothecariis Ac. Ab P. I--XX. Ab. 1813--1827; jatkoa osoittaa
-viimeisessä osassa, joka väitettiin Heinäkuun 2 p:nä, yksinäinen sana
-"sed" = mutta - - - Turku paloi Syyskuun 4 ja 5 p. samana vuonna.
-
-[4] De viris in Fennia peritia litterarum græcarum claris. P. I--VIII.
-Ab. 1814--1821; yksinäinen sana "*adeo*" viimeisessä osassa osoittaa
-tästäki väitöksestä jatkoa, mutta sitä ei ole tullut. Niinkuin muutki
-tämän historiamme tutkinnossa kiitetyn tiedoitsijan kirjoitukset,
-sisältävät nämät väitökset enemmän kun nimitys lupaa.
-
-[5] Om några hinder för Finlands litteratur och cultur, Aura 1817--1818.
-Tässä kirjoituksessa (73 ja 76 s., 1817) tuumitaan, ettei *yhtä ainoata
-kieltä* osaa eikä pidä toivoa maamme valtakieleksi. Kansan sivistyksen
-tähden kehoitetaan kuitenki tutkimaan suomenkieltä, ja oppineitten
-tähden keräämään unohduksesta Suomen kansan runoja, lauluja j. n. e.
-Suomenmaata päätetään liian pieneksi kannattamaan itsenäistä elämää ja
-omaa kirjallisuutta. Saadaan myös tietä Ruotsalaisten antaneen Suomen
-asiain tutkijille ja harrastajille soimaus-nimen Suomavimma (=
-Fennomani), joka siis on Ruotsista kotoperäisin.
-
-[6] Finland och dess innevånare, af Friedr. Rühs. Öfversättning. Andra
-Upplagan, tillökt och omarbetad af Adolf Ivar Arvidsson. Stockholm 1827.
--- Tämän kirjan toisessa osassa (s. 66--87) puhutaan Suomen
-kirjallisuudesta ja kielestä.
-
-[7] Ueber die finnische Sprache und ihre Literatur. Vom D:r And. Joh.
-Sjögren. St. Petersburg. 1821.
-
-[8] Turun Wiikkosanomat alkoivat 1820 ja lakkasivat 1827. Beckerin
-kielioppi tuli painosta 1824.
-
-[9] Förteckning å härtill veterligen tryckta Finska skrifter, Åbo 1821.
-
-[10] Handlingar till upplysning i Finlands kyrkohistoria. 3 nidettä
-1821, 1823 ja 1830.
-
-[11] De proverbiis fennicis, P. I. Upsala 1818. -- Otava näki päivän
-valkeuden, 1:n osa v:na 1828, 2:n osa 1832.
-
-       *       *       *       *       *
-
-6. Oma aikamme lähestyy. Tuskin olivat Turun tulipalon hiilokset
-sammuneet, kun tieteet saavat uuden paikan Suomen uudessa
-pääkaupungissa. Kotimaalliset hankkeet tieteissä, taiteessa ja
-kirjallisuudessa kiihtyvät ja vahvistuvat. Erittäin arvaamattomasta
-arvosta ja rikkaasta hedelmällisyydestä on *Suomalaisen Kirjallisuuden
-Seuran* perustaminen. Se on se keskus, jonka ympärillä ja jonka kautta
-isänmaanrakkaus on voinut harrastaa ja toimittaa suomalaisen
-kansallisuuden kalliimpia asioita ja pyrkimisiä. Tämän seuran
-aikakirjasta Suomi nähdään, kuinka Suomen historian tutkinto on
-kasvanut, ja kuinka myös kirjallisuutemme tuotteita on enemmin ja
-enemmin tarkastettu ja ilmisaatettu. Niinmyös sen vuosikertomuksista ja
-toimituksista. Suomen kansan lempi, kiitos ja kunnioitus on niiden
-miesten palkinto, jotka tämän seuran perustivat, ja jotka sen toimea
-ovat auttaneet. Tämän suhteen ei tarvitse Elias Lönnrotin nimeä
-erityisesti mainita. Jos Porthan ojensi historiamme tutkinnon oikialle
-tielle ja valaisi muinaisuuttamme, niin Lönnrot on se, joka
-täydellisesti on ilmisaattanut ja pelastanut tämän muinaisuuden. Sen
-kautta on myös se perustus rakennettu, jolla suomalainen kansallisuus ja
-sen tulevaisuus seisoo varmempana kun milloinkaan sitä ennen.
-
-Suomen kirjallishistoriallista ovat seuraavat miehet kirjoittaneet
-viimeisillä kolmella vuosikymmenillä:
-
-*Lönnrot, E.*: väitti jo Turussa Wäinämöisestä; puhuu Suomen kansan
-runoista ja lauluista Kalevalan ja Kantelettaren alkulaiseissa[1];
-sananlaskuista ja arvoituksista niiden alkulaiseissa[2], ja Suomessa[3];
-Suomen virsikirjallisuudesta[4] ja Kalevalan uudesta painoksesta
-kirjallisuuslehdessä[5]. Mehiläisessä löytyy lyhyt kertomus
-suomenkielisistä sanomalehdistä, ja uusista virsistä, kirkossa ja kotona
-veisattavista[6].
-
-[1] Kalevalan 1:n painos painettiin 2:ssa osassa 1835, toinen 1849;
-Kanteletar 3 osaa 1840;
-
-[2] Sananlaskut 1842; Arvoitukset 1851. -- Kaikki Suomal. Kirjall.
-Seuran kustannuksella. --
-
-[3] Om finska ordspråk och gåtor, Suomi 1841 --
-
-[4] Psalmografi, Litteratnrbladet, 1847, n:ro 8. --
-
-[5] Om den nya under arbete varande Kalevala editionen, Litteraturbl.,
-1848, n:ro 12 ja 1849, n:ro 1 ja 3. --
-
-[6] Ks. Mehiläistä, 1837, Elokuulta, suomenkielisistä sanomalehdistä, R.
-Tiilonen, ja uusista virsistä X.
-
-*Pipping F. W.*: suurin ja arvollisin uhrinsa kotimaan kirjallisuuden
-altarille on "Luettelo suomeksi präntätyistä kirjoista, kuin myös
-muutamista muista teoksista, joissa löytyy joku kirjoitus Suomen
-kielellä, tahi joku johdatus sitä tuntemaan"[1]. Tämän teoksen nimestäki
-jo huomataan sen suuri kirjallishistoriallinen arvo. Sitä mainitessa
-johtuu *Matti Pohto* itsestään jokaisen Suomalaisen mieleen. -- Pipping
-on myös kirjoittanut Suomen kirjapainoista Suomen tiedeseuran
-toimituksissa[2].
-
-[1] Förteckning öfver i tryck utgifna skrifter på finska, 1856--1887
-Suomal. Kirj. Seuran kustantama. -- Matti Pohto oli tämän teoksen suurin
-avittaja. Hän ei saanut nähdä sen valmistumista; vähää ennen sen
-ilmituloa surmattiin tämä erinomainen mies matkalla Pietariin, jonne oli
-menossa suomalaisia kirjoja kuulustamaan ja etsimään. --
-
-[2] Några historiska underrättelser om Boktryckeriet i Finland, 1840,
-1844, 1846.
-
-† *Tengström, J. J.*: tämän tiedoitsijan kotoaineellisista teoksista
-valuu arvollisia apuja kirjallishistoriallemme. Etunenässä ovat tämän
-puolesta mainittavat hänen ajantiedolliset luettelonsa Suomen Yliopiston
-varakanslereista, tiedekuntain jäsenistä ja apulaisista[1]. Tämä kirja
-ei sisällä ainoastaan runsaita lisiä Suomen tieteellisen ja kirjallisen
-sivistyksen historialle, vaan on itseki jommoinenki semmoinen historia.
-Sen lopulla puhutaan erityisesti kansalliskirjallisuudestamme. Helsingin
-Aamulehdessä, joka pari vuotta takaperin uupui elämästä, on Tengström
-esittänyt sen vahingon, jonka Yliopisto kotimaan historian lähteiden ja
-tieteellisten keräysten suhteen kärsi Turun tulipalon kautta[2].
-Aikakirjaan Suomeen on antanut maamme kirjallisuutta koskevan otteen A.
-Stjermanin svio-gotilaisesta kirjastosta, ja Caloniuksen ennen mainitun
-kertomuksen Yliopistosta[3].
-
-[1] Chronologiska Förteckningar och Anteckningar, j. n. e. 1836. --
-
-[2] En blick tillbaka på den förlust af inhemska historiska källor och
-vetenskapliga samlingar, hvilka vid Ã…bo brand 1827 drabbade Finska
-Universitetet och Fosterlandet. Helsingfors Morgonblad 1836, n:ro 3--9.
---
-
-[3] Utdrag af Stjermans Bibliotheca Svio-Gothica, 6:te tomen,
-innehållande Finlandia Litterata, Suomi 1844; Calonii relation om Åbo
-Academi 1783, Suomi 1845.
-
-*Rein, G.*: on tutkinut ja kirjoittanut enemmän Suomen historiaan ja
-tilastoon kuuluvia aineita, vaan on antanut valaisevia lisiä
-kirjallishistoriallemmekin. Jo Turussa väitti Suomen asiain
-kirjoittajista[1]. Teki siitä sittemmin otteen, ja jatkoi samaa ainetta
-Porthanin aikaan, aikakirjassa Suomi, jossa puhuu myös
-kansalliskirjallisuutemme kasvannosta ja sen autannosta[2]. On
-Yliopiston rehtorina antanut kertomuksia sen hallituksesta ja toimesta,
-y. m.
-
-[1] De rerum fennicarum scriptoribus ant. cond. Acad. Ã…bo P. I--IV. Ab.
-1828. --
-
-[2] Bidrag till finska häfdeforskningens historia, Suomi 1841--1843. --
-Om nalionallitteraturens i Finland utveckling, och nödvändigheten af
-dess vidare bearbetning, Suomi 1842.
-
-*Hällsten, J.*: on laatinut väitöksen kirjallisuuden vaiheista Suomessa
-keski-aikana[1]. Se sisältää yleisiä silmäyksiä Ruotsalaisten
-valloitusretkistä Suomeen v:n 1157, 1249 ja 1293, ja maamme luostareista
-ja kouluista, jonka ohessa senaikaiset vähät kirjalliskasvut luetellaan.
-
-[1] Fata, quæ fuerunt literarum in Fennia medio ævo adumbratura. 1837.
-
-*Rabbe, F. J.*: on toimittanut luetteloita Suomen kirjallisuuden
-tuotteista, ja sen kautta paljon huojentanut kirjallishistoriamme
-matkaansaantia. Ne ovat: luettelo koto-aineellisista kirjoituksista
-Turun sanomissa 1700 vuosiluvulla; niinmyös v:sta 1800 v:teen 1709, ja
-sanomassa Mnemosyne v:na 1819--1823; Yliopistomme koto-aiheellisista
-väitöksistä, sen perustuksesta v:teen 1820; ja Suomea koskevista
-kirjoituksista Ruotsin Tiede-Akatemian toimituksissa v:na 1739--1823[1].
-On myös kirjoittanut muutamista esitöistä täydelliseen Suomen tilastoon,
-elämäkertoja maamme muistetavista miehistä, j. m.
-
-[1] Förteckning öfver de afhandlingar af fosterländskt innehåll, bvilka
-finnas intagne i Åbo Tidningar på 1700 talet, Suomi 1841; samoin
-1800--1809, Suomi 1843; Förteckning öfver uppsatser rörande Finland i
-Svenska Vet. Akad. handlingar, Suomi 1847; dito öfver uppsatser af
-fosterländskt intresse i Mnemosyne åren 1819--1823, Suomi 1852;
-Supplement till Helsingfors Tidningar Onsdagen den 15 Juli 1840.
-Akademiska afhandlingar, rörande Finska Språket och Litteraturen,
-1640--1820. -- Mainittuna päivänä vietettiin Yliopiston 200 vuotista
-riemujuhlaa.
-
-*Hjelt, O. E. A.*: on tehnyt väitöksen luonnon historian oppinnasta
-Suomessa ennen Linnén aikaa, (Elias Tillandz ja hänen edellisensä).
-Siinä kerrotaan ja arvostellaan, mitä Yliopistossamme matkaansaatettiin
-mainitun tieteen hyväksi 1600 vuosilukuna. Se ei ollut paljo[1].
-
-[1] Naturhistoriens studium i Finland före Linnés tid. I. Elias Tillandz
-och hans föregångare, 1843. I:n merkki ilmoittaa jatkoa, mutta
-tietääkseni ei sitä ole tullut.
-
-*Cygnæus, F.*: on tähän asti syvimmästi tutkinut ja täydellisimmästi
-esittänyt surukuvallista ainetta Kalevalassa, nimittäin Kullervo-runojen
-sisällystä, ja arvostellut muitaki kirjallisuutemme tuotteita, esm. Z.
-Topeliuksen näytelmää: 50 vuotta sitte[1]. -- Cygnæuksen jääkynttilät,
-monet muistopuheet, j. m. ovat tutut.
-
-[1] Ks. F. Cygnæuksen kirjoituksia yleisissä aineissa (Afhandl. i
-populära ämnen). II. 1853; ja 1851 Litteraturbladia.
-
-*Snellman, J. W.*: on viimeisenä ja tänä vuosikymmenenä taitavimmasti ja
-voimallisimmasti ruotsin kielellä esittänyt ja puolustanut suomalaisen
-kansallisuuden ja kielen oikeuksia. Vaikutus siitä on ollut
-hedelmällinen. Saiman, Kallaveden ja Kirjallisuuslehden sisältö ei ole
-tavallisten sanomien perhoistyötä; niitä lukevat tulevatki suvut. Niissä
-löytyy ajatuksen syvyydellä ja terävyydellä tehtyjä arvosteluja Suomen
-kirjallisuuden tuotteista, niinkuin esm. kahden viimeisen vuosikymmenen
-suomenkielisestä kirjallisuudesta, Suomen historiasta, sanomalehdistä
-j. n. e.[1]. -- Snellmanin tieteellinen toimi ja ansio ei kuulu tähän.
-
-[1] Ks. Kallavettä 1846 2--3 n:roa; Litteraturbladia, 1847, 1848, 1849,
-1855, 1856, 1857; ja Saimaa 1844--1846.
-
-*Elmgren, S. G.*: on kirjoittanut elämäkertoja Suomen muistettavista
-miehistä. Ilmoittanut ja tarkastanut maamme kirjalliskasvuja
-Kirjallisuuslehdessä, niinkuin esm. Suomen sanomien vaiheita,
-hengellistä kirjallisuutta j. n. e. Arvollisin toimensa
-kirjallishistoriallisessa katsannossa ovat hänen vuosikertomuksensa
-Suomalaisen kirjallisuuden Seuran vaikutuksesta; erittäin on mainittava
-hänen kertomuksensa tästä seurasta, sen ensimäisinä 17:sta
-vaikutusvuosina[1].
-
-[1] Ks. Litteraturbladia, 1850--1854; Suomea 1847. -- Morgonbladin
-toimittajana oli Elmgren 1848--1847.
-
-† *Tengström, R.*: ennätti ainoastaan silmäillä Suomen kansaa
-Kalevalasta, tehdä johdannon kuvauksiin syntymämaan runollisuudesta, ja
-toimittaa ensimäisen osan kokouksesta Suomen valittuja runoja ja
-lauluja, vanhemmasta nykyiseen aikaan asti[1]. Alku työn kaunistaa --
-kuolema vei tämän nuoren neron kirjallishistoriamme vahingoksi.
-
-[1] Finska folket, såsom det skildras i Kalevala, Joukahainen, 2:n
-vihko, 1848; Teckningar från den fosterländska vitterhetens område.
-Inledning. I. Kalevala, Fosterländskt Album I. 1848; Finsk Anthologi
-eller samling af valda Skaldestycken af finska författare, j. n. e.,
-utgifven af R. Tengström. Första delen, 1848. -- Siis kaikki yhdellä
-vuodella.
-
-*Törnegren, C. W.*: on kuvaillut syvällä kirjallishistoriallisella
-tiedolla ruotsalaisen runollisuuden vaiheita Suomessa, Chronanderista
-Franzéniin asti, ja toimittanut luettelon Yliopistomme väitöksistä,
-v:sta 1828 v:teen 1852[1]. On myös kirjoittanut Suomen muistettavain
-miesten elämäkertoihin.
-
-[1] Föredrag af D:r C. W. Törnegren. -- Puhuttu Yliopiston juhlasalissa
-7/12 1849. -- Mainittu luettelo on painettu 1882 Suomeen.
-
-*Rancken, J. O. I.*: on antanut väitöksen Suomalaisten historiallisesta
-ja maatieteellisestä kirjallisuudesta v:teen 1722. Siinä määrätään
-Suomen kirjallishistorian aikakaudet neljäksi: 1:n -- 1640, 2:n -- 1721,
-3:s -- 1809 ja 4:s viimeisestä vuosiluvusta eteenpäin nykyaikaan.
-Helposti havaitaan nämät aikakaudet aivan vaillinaisiksi ja
-ulkopuoleisiksi[1].
-
-[1] De litteris historicis et geographicis Fennorum usque ad Acad. Ab.
-anno 1722 restitutam. 1851.
-
-*Oksanen, A.* (Ahlqvist): on vertaillut ja arvostellut Judénin,
-Gottlundin ja Korhosen runollista tointa ja ansiota, ja väittänyt suomen
-kielen tutkijoista ennen Porthania[1]. Kumpaisetki kirjoitukset ovat
-valaisevat niissä osissa kirjallisuuttamme. On myös tarkastanut
-suomalaisen kirjallisuuden tuotteita Suomettaressa, jonka alkajana ja
-toimittajana hän oli, ja Schiefnerin saksannosta Kalevalasta
-aikakirjassa Suomi[2].
-
-[1] NÃ¥gra drag ur Finska litteraturens historia. Luettu Lukuyhteyden
-kokouksessa ja palkittu; painettu Litteraturbladissa 1852. -- Bidrag
-till finska Språkforskningens historia före Porthan. 1854;
-
-[2] Ks. 1853 Suomea.
-
-*Renval, R.*: on antanut tietoja ja tehnyt luettelon Suomen
-sanomakirjallisuudesta v:sta 1771 v:teen 1854[1].
-
-[1] Om Finlands tidningslitteratur, painettu 1853 Litteraturbladiin
-(Kirjallisuuslehteen). Siinä luetellaan myös 1854 vuoden sanomat, josta
-näyttää niinkuin se olisi tullut maailmaan ennen syntyänsä; mutta
-erehdyttävä osoitus vuosiluvussa tulee siitä, että Litteraturblad
-silloin oli ruvennut kallistumaan alle Wenäjän aikalukua.
-
-Yrjö Koskinen on Nuijasodassansa omistanut muutamia sivuja
-suomenkieliselle kirjallisuudellemme[1].
-
-[1] Ks. Nuijasotaa. I. 1837, s. 24.
-
-Paitse yllämainittuja ovat jotkut muutkin arvostelleet yksityisiä osasia
-kirjallisuudestamme. Ulkomaalaisetkin ovat kääntäneet tarkastavan silmän
-Suomen kirjallisuuden tuotteisin. -- Kirjoittajain luku on maassamme
-sivistyksen kerällä kasvanut, varsinki suomen kielellä. Monta
-kiitettävää tiede- ja kirjoitusmiestä on Suomen kansa kadottanut heidän
-paraassa ijässänsä. Melkein vuosittain on kuolema laittanut surun ja
-kaipauksen sanomia ympäri maatamme, muistuttaen sananlaskua: *tulee mies
-meren takainen, ei tule turpehen alainen*. Nimet *R. Tengström*, *J. J.
-Nervander*, *F. Collan*, *M. A. Castrén*, *G. A. Wallin*, *A. J.
-Sjögren*, *H. Kellgren*, *J. J. Tengström* j. m. eivät katoa
-Suomalaisten muistosta.
-
-
-
-
-5:ksi Suomen kirjallishistorian aikakaudet.
-
-
-Ennen näiden aikakausien määräämistä on tarpeellinen osoittaa, mitä
-Suomen kirjallishistoria tulee sisältämään. Se jo kyllä nähdään
-yleisesti edellisistäki jaksoista; vaan kun moni ehkä lukee Suomen
-kirjallisuuteen kuuluvaksi ainoasti mitä suomeksi on kirjoitettu ja
-painettu, on tästä asiasta annettava likempi selitys.
-
-Helposti huomataan tätä kysymystä ei voitavan tyydyttäväisesti
-selvittää, puhumatta samalla kertaa sivistyksestä, johon se
-luonnollisesti juottuu yhteen. Kirjallishistorian ei pidä muka olla
-kuivan luettelon kirjallisuuden tuotteista, ynnä lyhykäisen otteen
-kanssa niiden sisällyksestä; sen tieteellinen luonto vaatii sen myös
-katsomaan ja näyttämään kirjallisen sivistyksen tilaa, kuntoa ja
-kasvantoa siinä maassa ja kansassa, jonka kirjallisuus on sen
-pää-aineena, ja niinmuodoin pää-sisältönäkin. Sivistyksen ohessa on
-tarvis puhua myös niistä kielistä, jotka ovat olleet sen välikappaleina
-maassamme.
-
-Mitä nyt sivistykseen yleensä tulee, niin muistutettava on, ettei se ole
-kenenkään erityisen ihmisen eikä kansan tekemä. Perijuurtansa on kaikki
-sivistys Jumalasta; siitä on selvä, ettei totista sivistystä löydy
-uskonnotta. Mutta ihmisillä ja kansoilla on, niinkuin vapailla
-olennoilla, tämän suhteen myös suuri osansa; monet monituiset suvut ovat
-töillänsä ja toimillansa ei ainoastaan ylläpitäneet, vaan myös
-kartuttaneet sivistyksen yleistä, rikasta aarretta. Vastaansanomatoin on
-siis se, että niinkuin taivaankappalten lukemattomilla joukoilla on
-itsekullaki tähti kunnalla aurinkonsa, josta saavat valonsa, samoin on
-sivistyski kaikkein kansain yhteinen omaisuus, josta jokaisella on
-oikeus ottaa niin paljon kuin tahtoo ja jaksaa. Tästä oikeudesta ei
-kukaan kansa tarvitse kantaa kiitoksia muille kuolevaisille, olkoot
-kutka tahansa. Kuki maa ja kuki kansa on saanut sivistyksensä siemenen
-muualta. Mutta jokaisen kansan velvollisuus on hoitaa ja kartuttaa tätä
-siementä.
-
-Sivistyksen yhteinen ja yleinen luonto ilmoittaa sen sisällön
-äärettömäksi. Jos niin ei olisi, ei se voisi olla niin hedelmäisestä
-väkevyydestä kuin ihmiskunnan historia todistaa sen olevan. Sivistyksen
-tavara-aitat ovat tyhjentymättömät; ne riittyvät kaikkein ihmisten ja
-kansain hengellisiä tarpeita täyttämään, samalla tavalla kun maa ja sen
-epälukuiset olennot ja kasvut saavat puuttumattoman eineensä ja
-elatuksensa valon, ilman, lämpimän ja kasteen yhdistyvästä
-vaikutuksesta. Mutta sivistys ei ainoastaan riity kaikille; se myös
-sovittaikse vapaasti jokaisen vapaan olennon sekä hengellisiä että
-luonnollisia avuja myöten, *joiden ylläpito ja kasvanto suurimpaan
-kukoistukseen ja hedelmäisyyteen sen päätarkoitus on*. Sivistys ei siis
-tahdo sortaa eikä kuolettaa kansain ominaisuuksia, eli niinkuin näitä
-voidaan yhdellä sanalla nimittää: *kansallisuutta*; päin vastoin tähtää
-se tämän eläväksi saattamista ja tekemistä jokaisessa kansassa. Mutta
-monenkaltaiset vastukset ovat estäneet ja estävät tätä sivistyksen
-vaikutusta, niin ettei se aina ja joka paikassa ole voinut vapaasti
-täyttää korkiaa tarkoitustansa.
-
-Kaiken ihmisellisen sivistyksen ja kasvatuksen suurimmat ja
-ihmeellisimmät välikappaleet ovat kielet. Näihin katsoen on jokaisen
-kansan oma kieli kalliimmasta arvosta ja painavimmasta merkityksestä,
-sivistyksen oikian menestyksen ja kukoistuksen vuoksi kussaki maassa.
-Kansa ja sen kieli ovat niinkuin sielu ja ruumis yhdistettyinä; ainoasti
-kuolema voi ne eroittaa toisistansa. Kieli on kulleki kansalle samasta
-arvosta sivistyksen suhteen, kun työ-aseet peltomiehelle maaviljellyksen
-puolesta. Tästä ymmärretään, ettei kukaan kansa voi hankkia eikä omistaa
-itsellensä yleisempää sivistystä muulla keinolla kun omalla kielellänsä.
-Nämät kolme: *kansa*, sen *kieli* ja *sivistys* ovat siis myöskin
-eroittumattomassa yhdistyksessä kussaki maassa. Tästä käy selväksi se
-totuus, ettei kukaan kansa saata täyttää kutsumustansa
-maailmanhistoriassa, ellei nämät kolme saa vapaasti vaikuttaa, ylläpitää
-ja avittaa toisiansa.
-
-Mutta maailmanhistoriassa ovat kunakin aikana jotkut kansat olleet muita
-edellä ja ylempänä sivistyksessä. Juuri niiden kautta on se myös
-siirtynyt muille, ja silloin on tavallisesti niiden kieliki tullut
-vieraasen maahan. On sattunut niinkin, että pienempien kansain kielet
-ovat tämän kautta lakastuneet ja se kansa sillä tavoin kadottanut
-ainijäksi oman kansallisuutensa ja itsellisyytensä, samoin kun pienet
-purot, laskettua vetensä suurempiin jokihin, kuivavat ja katoovat
-näkymättömiin. Kielet eivät kuitenkaan aina ole tehneet tämmöisiä
-murhatöitä toisillensa; ovat tavallisimmasti vaan auttaneet sivistyksen
-pysymistä vieraassa maassa, ja sen tehtyänsä antaneet vallan kansan
-omalle kielelle.
-
-Tässä sopii nyt jatkaa mitä tämän johdannon ensimäisessä jaksossa
-mainittiin (8 sivulla) muukalaiskielistä Suomessa. Näiden kutsumuksen
-seloksi maassamme, muistutettakoon ensin muinasajan sivistyneimmistä
-kielistä Europassa -- latinasta ja kreikasta. Tunnettu on näistä
-jälkimäisen suuresti vaikuttaneen edellisen kasvantoon, varsinki
-tieteellisessä katsannossa, vaikka latina sitte sai vallan kreikan yli,
-Romalaisten päästyä ylimäiseksi herraksi senaikaisessa sivistyneessä
-maailmassa. Mutta sitteki kun tämä heidän herrautensa lakastui, ja kun
-koko vanha romalainen valtakunta kaatui, vallitsi heidän kielensä
-Europan nuoremmissa kansoissa kaikkia, korkiampaan sivistykseen kuuluvia
-asioita. Epäilemättä oli tämä tarpeellinen alussa. Nämät nuoremmat
-kansat eivät voineet omilla hengellisillä varoillansa ja voimillansa
-vaikuttavasti ja edistävästi iskeä maailmanhistoriaan kiini. Heidän piti
-siihen suureen työhön saada tarpeellisen kasvatuksen ja opin.
-Kristillisyyden olivat saaneet, ja heidän piti myös omistaa itsillensä
-muinasajan sivistyksen. Tämä kaikki antoi Europan kansoille taitoa ja
-voimaa ei ainoastaan omaksi ylläpidännöksi, vaan myös yleisen
-sivistyksen vaurastumiseksi. Latina oli tämän sivistyksen välikappaleena
-kaiken keski-ajan, ja se oli tämän kielen suuri tarkoitus ihmiskunnassa.
-Vanhan tavan vuoksi pidettiin sitä kauvan aikaa jälkeenkipäin
-yleisemmässä kunnossa, vaikka niin ei olisi ollut välttämätöin tehdä.
-
-Tämä sama maailmankieli, joksi latinaa saattaa kunnian vuoksi sanoa,
-tuli kristillisyyden seurassa Suomeenki, ja sen lisäksi vielä ruotsi;
-valloittava ruotsalainen kansa toi maahamme ei ainoastaan mitä itse oli
-muilta kansoilta lahjaksi saanut, vaan myös oman kielensäki ja valtansa
-lait ja asetukset. Ihmeteltävä on se, ettei kaiken tämän muukalaisuuden
-seuraus ole ollut sortavampi -- kun sitä muka tuli yhtaikaa niin paljo.
-
-Pää-asiallinen eroitus, muukalaiskielien suhteen, suomalaisen kansan ja
-usiampien muiden kansain välillä Europassa on se, että maassamme on
-saatu latinan rinnalla vielä suuremmassa määrässä suositella ja pitää
-ruotsia. Vaan kun nämät kielet eivät yleisemmästi sointuneet Suomessa
-kristillisyyden ylevän tarkoituksen kanssa yhteen, täytyi niiden kääntyä
-syrjään uskon käytöllisissä asioissa. Uskonpuhdistus korotti niissä
-maissa, joissa se pääsi voitolle, kansain kielet kirkon kieleksi. Niin
-tapahtui Suomessaki. Mutta useimmissa muissa maissa ovat omat kielet jo
-vallalla kaikissa valtakunnallisissa ja tieteellisissäkin asioissa. Niin
-onnellinen ja oikia ei ole suomen kielen laita vielä nytkään.
-
-Mutta kun jonkun kansan elämän vaiheita tutkitaan ja tarkastetaan, ovat
-ne kokonaisessa järjestyksessänsä katsottavat ja tuomittavat. Mitä
-historiassa on tapahtunut, sitä ei voida peruuttaa; sitä vastaan
-saatetaan vanhat vahingoittavat seikat muuttaa ja parantaa, ja tämä on
-Suomen kansan ainoa turva ja lohdutus kielensä ja sivistyksensä asiassa.
-Historia sovittaa kansain kärsimykset; muisto ja toivo antavat
-toisillensa sovinnollisen käden. Suomen kansan elämän kohtaukset,
-semmoisina kun ne, ylimalkaan katsottuina, nyky-aikaan asti ovat olleet,
-saavat sovintonsa sen historian juoksusta.
-
-Edellisissä lauseissa on sanottu, ettei sivistyksen tarkoitus ole
-kenenkään kansan kuolettaminen, vaan eläväksi tekeminen. Kysytäänkö
-siis: *onko sivistys kuolettanut suomalaista kansaa, onko hävittänyt sen
-kansallisuutta?* niin siihen on vastaus: *Ei ole*. Vaikka tämän
-sivistyksen vaikuttavimpina välikappaleina ovat olleet vieraat kielet,
-on se kuitenki Suomalaisissa itsetietoon herättänyt ja saattanut heidän
-kansallistuntonsa. Suomen kansalla ei sentähden ole syytä vihata näitä
-muukalaiskieliä -- latinaa ja ruotsia; ne ovat palvelleet sen kalliinta
-asiaa: *sivistystä* ja *valistusta* Suomessa. Epäilemättä on näiden --
-sivistyksen ja valistuksen -- tarkoitus edespäinki sama kun tähän asti,
-sitteki kun oma kielemme astuu laillisen oikeutensa ja luonnollisen
-perintönsä omistukseen. Mikä tämä tarkoitus on, se on jo selitetty.
-Kuinka pian taas suomen kieli pääsee valtakieleksi maassamme, se riippuu
-paraasta päästä siinä, miten palava ja innollinen rakkaus meillä
-Suomalaisilla on tulla omituisemmiksi ja vapaammiksi jäseniksi kun tähän
-asti olemme olleet, muiden kansain joukossa sivistyksen puolesta.
-
-Kysyttäköön vielä: *ovatko Suomalaiset osanneet tiedolla ja taidolla
-käyttää latinaa ja ruotsia sivistyksen hyväksi Suomessa?* Tähän on
-totuuden mukaan kerskaamatta vastattava: *Ovat*. Ruotsalaisia on tosin
-löytynyt maamme oppineitten joukossa, mutta Suomalaisten ansio on se,
-että europalainen tiede ja taide on pysynyt ja juurtunut siinä osassa
-Pohjaa, jonka Luoja on antanut Suomen kansalle sivistyksen ja
-valistuksen kodiksi maanpiirillä. Suomen kansa on verellänsä ja
-hengellänsä puolustanut tätä kallista maatansa ja omaa itseänsä; se on
-myös sen kautta ollut lujana muurina Ruotsalaisille ja heidän
-kansallisuudellensa. Tämä sama vähäinen kansa on, kaikissa
-kärsimyksissänsä, tähän asti miehuullisesti sotinut sanalla, auralla ja
-miekalla, ja sillä tavoin voimiansa ja taitoansa myöten täyttänyt
-kutsumustansa ihmiskunnassa. Kun sivistys sulkee sisäänsä kaikki, mitä
-suurta, hyvää ja kaunista löytyy, niin tämä Suomen kansan kutsumus ei
-ole ollut eikä saata olla muu kun sivistyksen juurittaminen,
-suojeleminen ja levittäminen Pohjan kylmillä perillä; viime mainittu
-velvollisuus on likimäisesti käännettävä heimokansaimme hyväksi. Min
-pimeä ja hirvittävä ei myöskään nykyisyyden eikä tulevaisuuden otsa ole,
-että Suomalaiset tahtoisivat, kykenemättömien pelkurien tavoin, erota
-edeskäänpäin velvollisuuksiensa täytännöstä -- sekä kansallisessa että
-ihmiskunnallisessa suhteessa -- tahtoisivat vaihtaa suomalaista
-kansaallisuuttansa ruotsalaiseen, niinkuin Ruotsissa nämäkin aikoina
-vielä näytään haluavan ja toivovan. Ymmärrettävä on, että jos Suomen
-kansa semmoiseen itsessään jo mahdottomaan vaihtoon rupeisi, sen
-omituinen tila, kohta ja riento kansain joukossa sen kautta olisi
-keskeytetty. Ennenkun Suomalaiset siis sen tekevät, tahtovat he
-miekallansa puolustaa omaa elämätänsä viimeiseen veren pisaraan asti, ja
-sillä tavoin omistaa itsellensä edes kunniallisen kuoleman. Oma henki on
-rakkain ja kalliin kaikille; sitä puolustaa jokainen ketä vastaan
-tahansa kuolemaan saakka.
-
-Mutta Suomen kansan elämän säilytykseksi ja kutsumuksen täytännöksi
-omituisemmasti kun tähän asti on tapahtunut, on yksi ainoa ehto
-toteutettava: *suomen kieli on korotettava valtakieleksi*. Se ei ole
-mahdotoin; siihen on askelma askelman perään vähitellen otettu ennen, ja
-nyky-aikanaki. Latina on astunut alas tieteiden istuimelta Suomessa.
-Totta ruotsinki vuoro tulee antaa suomelle täyden vallan. Ja jos latina
-ei osaa näyttää esm. runollisuudessa Suomessa minkäänlaista Wäinämöistä,
-niin sitä ei voi sanoa ruotsista, jolla kielellä meillä on ensimäisen
-luokan runoilijoita. Tarvitseeko tämän todistukseksi mainita nimiä:
-*Franzén* ja *Runeberg*? Kun siis näiden vierasten kielien laita on
-tämmöinen maassamme, kun Suomalaiset ovat tiedollisesti ja taidollisesti
-osanneet käyttää niitä sivistyksen välikappaleina, niin aivan
-kummallinen ja käsittämätöin epätoivo hallitsisi sitä eli niitä, jotka
-uskoisivat, ettei oma äitimme kieli, voimaan ja valtaan päästyänsä,
-kelpaisi ja voisi menestyksellä ja hedelmäisyydellä, yleisemmästi kun
-tähän asti, palvella sivistystä ja valistusta Suomessa.
-
-Latina ja ruotsi ovat olleet Suomen kansalle ikäänkun ottopoikina. Niitä
-ruokkiessa ja verhoittaessa ei se ole unohtanut velvollisuuksiansa
-omaakaan kieltänsä kohtaan; on vaan liiemmaisesta kohteliaisuuden
-tunnosta pitänyt liian kauvan vieraita lapsia pöydän päässä ja omaa
-lastansa pankolla. Mutta kaikki, mitä nämät kolme lasta, (latinaa
-saatetaan kuitenki sanoa ukoksi, ruotsia ja suomea sen rinnalla
-nuorukaisiksi), ovat puheella ja kirjoituksilla julkisuuteen tuottaneet,
-kaikki se kuuluu Suomen kirjallishistoriaan.
-
-Suomen kirjallishistoria tulee siis sisältämään suomalaisen, latinaisen
-ja ruotsalaisen kirjallisuuden vaiheita maassamme. Mutta siihen kuuluu
-myös kaikki, mitä suomalaisesta ajatuksesta ja kynästä on lähtenyt
-muillaki, paitse mainituilla, kielillä. Se aikaa tulee ehkä pianki, jona
-muukalaiskieliset kirjoitukset voidaan Suomen kirjastoissa ja
-kirjallishistoriassa verrata vanhoihin sota-aseisin, joita muiston ja
-kunnian vuoksi säilytetään tulevain sukuin nähtäviksi, niitä varten
-erityisesti tehdyissä rakennuksissa. Mehiläisen tavoin ottakoot
-suomenkieliset kirjoittajat niiden sisällyksestä paraimmat osat ja
-kääntäkööt ne suomeksi, niin että koko suomalainen kansa saa tilaisuuden
-tietää, mitä hyvää sen tiede- ja kirjoitusmiehet ovat vierailla kielillä
-ilmituoneet.
-
-Mutta kun kirjallisuus kaikissa järjestetyissä valtakunnissa on
-läheisessä yhteydessä monenlaisten laitosten ja sääntöjen kanssa, niin
-Suomen kirjallishistoria ei voi olla koskematta näihinkin omassa
-maassamme. Se tulee siis lyhykäisesti katsomaan myös Yliopiston,
-kouluin, kirjallisseurain, kirjakauppain, kirjapainoin, paino-asetusten
-j. n. e. seikkoja Suomessa. Erittäin ovat suomen kielen vaiheet myöskin
-lyhyesti esitettävät. Ja kun kuki kansa, päästyänsä yleisen sivistyksen
-osallisuuteen, on omituisella tavallansa vaikuttavaisena jäsenenä
-ihmiskunnan suuressa pereessä, ja niinmuodoin enemmin eli vähemmin
-toisten kansain yhteydessä, niin Suomen kirjallishistorioitsijan ei
-pidä, esittäessänsä oman maan kirjallisuutta, välttää siihen kuuluvain
-seikkoin yleistä silmäilöä valistuneessa maailmassa. Etenkin ovat
-kirjallisuuden ja kielen asiat Ruotsissa tämän suhteen valaisevat niinä
-aikakausina, joina Suomi oli sen kanssa yhtenä valtakuntana, ja sitteki
-kun 1809 vuoden sota ja rauha eroittivat Suomalaiset ja Ruotsalaiset
-toisistansa.
-
-Seuraa vihdoin puhua Suomen kirjallishistorian aikakausista, ja määrätä
-niiden järjestyksen. Näiden suhteen on mainittava joka hetken ja
-silmänräpäyksen kansain elämässä olevan painavasta arvosta. Mutta jotkut
-vuodet ja ajat ovat sivistyksen kasvannossa verrallisesti muita
-merkillisempiä kussaki maassa. Historia valitsee ne ikäänkun
-pysähdyspaikkoiksi sisältönsä esityksessä; ne ovat sen kirjoittajalle ja
-myöski lukijalle samasta merkityksestä kun peninkulman tolpat ja
-lepopaikat matkustajalle. Niiden väliä sanotaan historiassa
-aikakausiksi.
-
-Suomen kirjallisuudella ei ole monta merkillisempää vuosilukua.
-Suorastaan siitä on sentähden melkein mahdotoin saada sen historialle
-sopivia aikakausia. Näin ollessa on paras ottaa ja järjestää ne niistä
-ulkonaisista seikoista, jotka ovat vaikuttaneet muutoksia ja parannuksia
-maamme sivistyksessä, ja siis kirjallisuutemmeki asioissa; nämät seikat
-ovat sillä tavoin katsottavat sisällisiksi ja Suomen kirjallisuuden
-piiriin kuuluviksi.
-
-Näin saadaan Suomen kirjallishistorialle 6 aikakautta. Ne ovat:
-
-1:n aikakausi v:sta O[1] ... v:teen 1157, jälk. Krist. synt.
-2:n     "       "   1157 ...    "   1543    "     "      "
-3:s     "       "   1543 ...    "   1640    "     "      "
-4:s     "       "   1640 ...    "   1770    "     "      "
-5:s     "       "   1770 ...    "   1831    "     "      "
-6:s     "       "   1831 ...    "    --     "     "      "
-
-[1] Muissa kielissä merkitään tuntemattomia vuosilukuja puustavilla X.
-Suomen kielessä on sovelias ottaa niiden merkiksi pulistavia O:ta = Outo
-vuosiluku; eli pidettäköön se tyhjän merkkinä. Ylläoleva O merkitsee
-tuntematointa vuosilukua Suomen kansan muinasajassa.
-
-Tämä on Suomen kirjallishistorian luuranko. Kirjallishistoriallinen
-tutkinto, taito ja esitys on antava tälle luurangolle lihan ja veren.
-
-Näitä aikakausia määrätessä on pidetty silmällä pää-asiallisesti kahta
-tärkeää asiaa: *sivistystä* ja *kansallisuutta*, jotka kansain elämässä
-käyvät rinnatusten, ylläpitäen ja auttaen toisiansa. Niin on tapahtunut
-suomalaiselleki kansalle, vaikka sen on täytynyt sivistyksensä juoksussa
-tehdä monia poukamia ja mutkia, jotka eivät aina ole olleet Suomalaisten
-omassa tahdossa.
-
-Nämät aikakaudet voidaan sisällyttää kahteen yleisempään jaksoon. Ne
-nimitettäkööt: *muinaisen* ja *kristillisen ajan kirjallisuudeksi*.
-Viimemainittu jakaikse: *katolisen*, *uskonpuhdistannollisen*,
-*tieteellisen* ja *kansallisen* aikakauden kirjallisuuteen.
-
-Jos kielen puolesta silmäillään näiden 6:n aikakauden kirjallisuutta,
-niin se on: 1:nä aikakautena *puhdas suomalainen*; se pistää
-tuotteillansa muiston voimalla kaikkiin sen jälkeisiinkin aikakausiin.
-Suomen kansa on sen kautta muistuttanut kutaki elävää miespolvea, etenki
-oppineita kansalaisiansa, ikäänkun sanoen: "*täällä minä olen -- elkäät
-unohtako minua, elkäätkä myös omaa itseänne!*" Muisto ja isänmaanrakkaus
-ovat valvoneet, niin ettei unohdus ole tässä saanut valtaa; -- 2:na
-aikakautena on kirjallisuus paraasta päästä *latinainen*, ja mainitun
-muistutuksen kautta myös suomalainen. On vähä ruotsiaki. -- Samoin on
-Suomen kirjallisuus sekaisin *suomalainen*, *latinainen* ja
-*ruotsalainen* 3:na, 4:nä, 5:nä ja 6:nakin aikakautena. Myös saksaa ja
-ranskaa ovat Suomen oppineet tällä vuosisadalla kirjoittaneet, ja ehkä
-vähän ennenkin.
-
-Mitä näihin aikakausiin vielä tulee, niin *ensimäinen* päättyy uuden
-uskon tultua Suomeen; sen henki vaikutti kirjallisuuden sisältöön.
-*Toinen* päättyy uskonpuhdistuksen päästyä vakinaiseksi maassamme. Se
-vaikutti hedelmällisesti Suomen kirjallisuuteen, ja korotti suomen
-kirjakieleksi. *Kolmas* loppuu Yliopiston perustettua maahamme, ja siitä
-ottaa *neljäs* alkunsa. Tämän opetus- ja tiedelaitoksen[1] toimeen pano
-vaikutti ja on vaikuttanut suuria parannuksia Suomen sivistyksen, ja
-myös kirjallisuuden kasvannolle. *Viides* alkaa kansallisista
-harrastamisista tieteissä ja kirjallisuudessa; Yliopisto oli tämän uuden
-elämän kehto. *Kuudennen* aikakauden alku on suomalaisen kansallisuuden
-aamurusko, jonka selkeys on vuosi vuodelta ollut kirkastumassa
-nykyaikaan asti, ehkä paljo on vielä tekemistä ja toivomista, ennenkun
-voidaan sanoa sivistyksen Suomessa juoksevan aivan omaa ja omituista
-uraansa.
-
-[1] Suomen Yliopisto on niin asetettu, että sen toimella on kaksi
-tarkoitusta: tieteiden opetus nuorisolle ja tieteiden viljelys Suomessa.
-Sitä voi siis kutsua opetus- ja tiedelaitokseksi.
-
-Pilvi-ajat ja hallavuodet Suomen kirjallisuudessa ovat tässä johdannossa
-jääneet erityisesti merkitsemättä; ne nähdään paremmin itsessä
-historiassa. Ei myöskään liene tarvis muuta kun lyhyesti muistuttaa
-siitä, että Suomen kirjallisuuden tuotteet ovat kunakin aikakautena
-järjestettävät eriluokkiinsa, ja esitettävät eriainettensa mukaan. Nämät
-luokat ja aineet ovat enimmästi samat kun muidenki kansain
-kirjallisuudessa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Moni tiedoitsija varustaa teoksensa ei juuri lyhyillä eikä vähän
-kiittävillä puheilla tieteensä arvosta ja hyödystä. Se ei ole miksikään
-viaksi katsottava, kun se tapahtuu ylevällä totuudella ja rakkaalla
-mielellä, niinkuin tieteiden korkeus ja suuruus vaatii. Näin olisi ehkä
-tässäki johdannossa erityisesti tehtävä Suomen kirjallishistorian
-ylistännöksi, paitse mitä siihen kuuluvia yleisiä lauselmia tavataan
-siellä täällä melkein kaikissa jaksoissa. Mutta "joka ei puolesta
-sanasta ymmärrä, ei se koko sanasta viisaammaksi tule"[1]. Niin paljo
-olkoon kuitenki sanottu, että kaikki tieteet koskevat jokaista jäsentä
-ja kansalaista kussaki maassa, vaikka sen pahempikin useimmat pitävät
-niiden totuudesta, menestyksestä ja kukoistuksesta sangen vähän mahtia;
-oma vatsa, sen täyttö, oma voitto ja oman onnen etsintö ovat
-tavallisesti tieteitä ja taiteita rakkaampia. Kuitenkin eivät
-yksityisten yksityisimmätkään pyrinnöt ja riennot menestyisi, jos ei
-tieteitä löytyisi. Erinomattain on historiallinen tiede niin yleisestä
-luonnosta, että se koskee likimmäisesti kaikkia ihmisiä; se näyttää,
-miten nykyisyys on syntynyt ja kasvanut menneisyydestä. Jos tämä on
-yleisesti tosi, niinkuin se epäilemättä on, niin siitä älytään, mistä
-arvosta kunki maan ja kansan historia erittäin on. Tämän todistukseksi
-löytyisi tukevia ja valaisevia lauseita esille vedettäviksi semmoisten
-tiedoitsijain teoksista kun esm. Hegel ja Geijer ovat; vaan ne jääkööt
-tähän suomentamatta.
-
-[1] Ks. Suomen kansan sanalaskuja, 177 s.
-
-Kirjallishistoriaa voidaan sanoa kansan historian sisälliseksi puoleksi.
-Se näyttää, miten kansa on käyttänyt hengellisiä lahjojansa ja voimiansa
-kalliimman asiansa auttamisessa ja kartuttamisessa, se on: *sivistyksen*
-ja *valistuksen asiassa*. Kirjallishistoria on ikäänkun kansan valveille
-herännyt sisällisin omatunto, jos niin saa sanoa; se sisältää nuhteen ja
-rangaistuksen laiminlyödyistä velvollisuuksista, ja voimallisen
-kehoituksen parantamaan ja täyttämään, mitä on jäänyt toimittamatta ja
-tekemättä. Kirjallishistoria on siis ei vähävaikuttavana ehtona ja
-kiihoituksena sivistyksen edistykselle ja kasvannolle kussaki kansassa.
-
-Mutta historia miltä nimeltä hyvänsä Suomessa ei voi kansallisessa
-katsannossa herättää eikä vaikuttaa suuria töitä, niin kauvan kuin se ei
-puhu kansan omaa kieltä. Suomen historia erityisesti ja Suomen
-kirjallishistoria vielä erityisemmästi vaikuttaa sitäki vähemmin, jos ne
-kirjoitetaan vieraalla kielellä. Niiden laita on Suomessa sama kun
-mykän, ja suurin osa kansaa on niitä kohtaan kuuro. Sentähden on Suomen
-historia ja kaikki sen eriosat suomeksi toimitettavat. Mutta tässä ei
-ole kyllä, eikä myös siinäkään, että oma kielemme vihdoinki tulee
-valtakieleksi hallitus-, laki-, oikeus-, virka- ja ammatti-asioissa;
-joka kaikki on kieltämättä yhtä toivottava kun tarpeellinen, ellemme
-aina jää häälymään osa ruotsiin, toinen venäjään, kolmas suomeen päin.
-Mutta kansallisuutemme ja sivistyksemme vaatimus on myös se, että
-tieteitä viljeltäköön Suomessa suomen kielellä. Niin kauvan kuin ne
-puhuvat maassamme muukalaiskieliä, täyttää Suomen kansa vaillinaisesti
-kutsumustansa maailmanhistoriassa. Teroittakoon etenki tämä Suomen
-oppivassa nuorisossa toimellista rakkautta omaan kieleemme, omaan
-kirjallisuuteemme, omaan kansaamme, omaan kansallisuuteemme.
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Johdanto Suomen kirjallishistoriaan
-by Rietrik Polén
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JOHDANTO SUOMEN ***
-
-***** This file should be named 15908-0.txt or 15908-0.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        https://www.gutenberg.org/1/5/9/0/15908/
-
-Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm.
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License (available with this file or online at
-https://gutenberg.org/license).
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
-https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at
-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
-information can be found at the Foundation's web site and official
-page at https://pglaf.org
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit https://pglaf.org
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including including checks, online payments and credit card
-donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     https://www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/15908-0.zip b/old/15908-0.zip
deleted file mode 100644
index ece7a16..0000000
--- a/old/15908-0.zip
+++ /dev/null
diff --git a/old/15908-8.txt b/old/15908-8.txt
deleted file mode 100644
index 63cb2d5..0000000
--- a/old/15908-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,2804 +0,0 @@
-Project Gutenberg's Johdanto Suomen kirjallishistoriaan, by Rietrik Polén
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org
-
-
-Title: Johdanto Suomen kirjallishistoriaan
-
-Author: Rietrik Polén
-
-Release Date: May 26, 2005 [EBook #15908]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JOHDANTO SUOMEN ***
-
-
-
-
-Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm.
-
-
-
-
-
-JOHDANTO
-
-SUOMEN KIRJALLISHISTORIAAN.
-
-Yliopistollinen Kirjoitus,
-
-jonka,
-
-Suomen Keisarillisen Aleksanterin-Yliopiston Kuuluisan
-Historia-Kielellis-Tiedekunnan suostumuksella,
-
-ja
-
-Suomalaisen kielen ja kirjallisuuden Rohvessorin,
-Tohtor ja Ritar
-
-ELIAS LÖNNROTIN
-
-johdolla,
-
-julkisesti tarkastettavaksi
-
-esitti
-
-RIETRIK POLÉN,
-
-Viisaustieteen Majister.
-
-Historia-Kielellis-Tiedekunnan oppisalissa,
-
-Toukokuun 1 p:nä 1858
-
-t. a. e. pp.
-
-
-Helsingissä.
-J. C. FRENCKELLIN ja POJAN kirjapainossa.
-
-
-
-
-"Jos ylenkatsomme omaa kieltämme, omaa kirjallisuuttamme --
-niin Europa ylenkatsoo meitä".
-
-P. WIESELGREN
-
-
-
-
-Tieteiden sisältöä ei voida johdantoin kautta ikäänkun edeltäkäsin
-näyttää tahi ulkoapäin kertoa, millainen se on. Se opitaan ja käsitetään
-ainoasti kunki tieteen täydellisestä esityksestä ja kokonaisesta menosta
-alusta loppuun asti. Toista oikotietä tieteiden tuntemiseen ei löydy.
-
-Näin ollessa näyttää siltä kun tämmöiset johdannot kun tämäki tässä
-valmistuva, jossa edessä olevan tiedehaaran sisältöä tullaan vaan
-päällinpuolin koskemaan, olisivat tarpeettomat. Niin ei kuitenkaan ole.
-
-Jo yleinen tapa johdannoilla varustaa suurempia tieteellisiä tekoja
-osoittaa ne tarpeellisiksi. Se on kuitenki vaan ulkonainen tunnusmerkki,
-jolla myös olkoon arvonsa. Mutta kaikella pitää olla sisällisiä
-todistuksia tarpeellisuudestansa; ja semmoisia eivät tieteiden
-johdannotkaan puutu. Niiden luetteleminen kaikissa erisuhteissansa ei
-voi tulla tässä kysymykseen. Todistuksittaki myödytetään jokaisessa
-tiedehaarassa löytyvän yleisiä puheenalaisia kohtia, joille olisi vaikea
-saada siaa sen likemmässä esityksessä. Niistä johdannot syntyvät ja
-saavat sisältönsä. Mitkä nämät puhuttavat kohdat ovat mielestäni Suomen
-kirjallishistoriassa, nähdään tästä johdannosta, jota kukaan ei voine
-katsoa tarpeettomaksi, semminki kun ei varsinaista historiaa maamme
-kirjallisuudesta ennestänsä löydy.
-
-Mutta johdannot täyttävät ainoasti silloin tarkoituksensa kuin ne
-raivaavat valaisevan tien itse tieteen likemmälle käsitykselle, ynnä
-sillä tavoin ikäänkun kasvavat sen kanssa luonnollisesti yhteen.
-Semmoinen raivaaminen on silmämääränäni tätä johdantoa laatiessa;
-kieltämättä on se sitä tarpeellisempi, kuta harvemmassa tieteellisiä
-tekoja suomeksi tavataan.
-
-Työn onnistuminen aivotuksen mukaan jää muiden tuomioon. Se vaan olkoon
-sanottu, että kunki tieteen syvyys ja suuruus antaa jokaiselle
-kirjoittajalle lavian tilan parastansa koettaa. Epäilemättä on kasken
-kyntö kuitenki vaikiampi kun viljellyn pellon, ja jälki tulee myös
-epätasaisempaa ja huonompaa. Tieteiden joukossa on Suomen
-kirjallishistoria verrattava kaskeen. Minä kynnän kyyhättelen, toiset
-mahtavammat karhikoot ja silittäkööt. Kaikella on aikansa ja
-työmiehensä. Ken hairahtuu, sen toinen ojentaa, eli oikeimmin: sen
-ojentaa tiede itse, järjellisessä kasvannossansa. Tieteet seuraavat
-järjen ikuisia lakiloita.
-
-Näistä muistutuksista menen tämän johdannon erijaksoihin. Ne ovat:
-
-
-
-
-1:ksi Suomi tiedekielenä.
-
-
-Vaikka se ei kuulu suorastaan tähän, mainittakoon kuitenkin, että tämä
-tosin monella muotoa puuttuvainen alku Suomen kirjallishistoriaan on
-lisentiati-arvon voitantoa varten aivottu Suomen Yliopiston oppineitten,
-korkiasti kunnioitettuin opettajain arvostettavaksi; johon olen
-Yliopiston konsistorion suosiollisen suostumuksen ja hyvän sanan kautta
-saanut alamaisesta pyynnöstä erityisen armollisen luvan[1]. Kun siis
-tieteellinen oppi tahi vähintäki tieteellinen käsitys aineesta on
-näytettävä, olisi ehkä kiinteä tieteellisyys esityslaadussaki
-vaarinotettava. Tämä ei ole suomeksi mahdottomampi kun muissakaan
-kielissä, vaikka moni niin ehkä luulee. Miten se tapahtuisi?
-Pää-asiallisesti kahdella tavalla: sisällisesti aineen ja asiain oikian
-ja tarkan käsityksen, ulkonaisesti asianmukaisten oppisanain kautta.
-Edellinen on vaatimus, jota ei kukaan tiedemies saa laiminlyödä.
-Jälkimäisestä ovat ajatukset erilaiset, niinkuin erikirjoittajain
-teoksista on vielä tänäki päivänä nähtävä. Selon saanniksi sietää se
-likemmän tarkastamisen.
-
-[1] Katso Yliopiston Asetuksia, 157 §:lää, jossa mainitun arvon
-saanniksi vaaditaan väitöskirjoitusta joko latinaksi eli ruotsiksi.
-Suomi ei siihen laillisesti kelpaa.
-
-Muutamat mättävät kirjoituksiinsa oppisanoja niin tiheään kuin huono
-kylväjä siementä peltoon, juurikun luulisivat opin ja tieteellisyyden
-siinä olevan. Heidän tekonsa ovat sentähden monesti oppineilleki
-hankalat lukea, etenki kun oppisanoilla vielä paremmin vakaumattomina ei
-ole aina sama merkitys. Toiset taas käyttävät enemmän tavallisia sanoja
-ja puheenparsia ja ovat sen vuoksi helpommat kaikille ymmärtää. Lukija
-huomaa tämän ei suuresti koskevan köyhää suomenkielistä tiedettä; mutta
-vaaroittavan esimerkin vuoksi koskee se sitä enemmin vieraita kieliä.
-Oppisanat kun niissä ovat nykyisempään aikaan asti olleet
-perijuureltansa suurimmaksi osaksi latinaa ja kreikkaa, ymmärretään
-siitä, mikä kielen sotku sen seurauksena on ollut; ei kuitenkaan yhtä
-paljo kaikissa, niinkuin ei esm. ranskan, espanjan ja italian kielissä,
-jotka latinaisen sukunsa tautta ovat pysyneet muita Europan kieliä
-puhtaampina. Kreikka on niitäki sekoittanut. Kaikki tämä on tehnyt
-tieteelliset teot ymmärtämättömiksi suuremmalta yleisöltä ja estänyt
-tieteellisen sivistyksen leviämistä kansoille.
-
-Mikä suomenkielessä on parain ja hyödyllisin seurata, ei tarvitse
-monikantaista selvitystä, joskoki siihen eivät kaikki tyytyisi. Se pimeä
-ja saita aika on ohitse, jolloin tieteitä pidettiin salassa, jolloin ne
-ainoasti muutamain valittuin mielen virvoitukseksi ja kunnian loisteeksi
-paistoivat luostarein ja oppisalein kaitaisten seinäin sisällä. Silloin
-ne olivat vankina, niinkuin aurinko ja kuu vuoren sisässä Pohjolan
-emännän kateudesta Suomen kansan muinaisaikoina[1]. Mutta niiden
-vapauden aika piilopaikastansa on jo lähestynyt; tieteiden valoa
-levitetään kansoilleki kaikissa sivistyneissä maissa. Osaksi siitä
-syystä ja osaksi paremmasta kansallisuuden tunnosta on niiltä ruvettu
-riisumaan sitä raskasta haarniskaa, jonka peiton alta ainoasti oppineet
-ovat osanneet silmäillä niiden salaisia sisuksia. Suomen kielellä ei
-semmoista muukalaiskielten lainoilla parsittua huntua ole, ja Jumala
-varjelkoon sitä milloinkaan valmistumasta. Niitä löytyy kuitenki, jotka
-sovaistuina vanhan totutun tavan rakkaudesta hyväilevät muukalaisia
-oppisanoja ja toivoisivat niiden ottamista suomenki kieleen. Niiden
-välttämistä pitävät yksipuolisena suomikiihkona ja vetävät mielestänsä
-hyvinki tukevia syitä ja perustuksia vaatimuksensa täytännöksi. Näin
-tavallisesti sanovat: oppisanain ollessa yhteiset, ymmärretään tieteitä
-niiden kautta paremmin kuin jos ne olisivat kunki maan omalla kielellä;
-ja kun ne ovat muille kelvanneet, miksikä ne eivät suomelle kelpaisi.
-Näitä perustuksia likemmin tarkatessa laimistuu niiden tukevuus melkein
-tyhjäksi.
-
-[1] Ks. Kalevalan 47 runoa, toisessa painossa.
-
-Muukalaisten oppisanain puolustajat eivät muista eli eivät tahdo muistaa
-niitä aikoja ja seikkoja, jotka vaikuttivat Europan nykyisten kielten
-sekoituksen, ja jotka osaksi olkoot oppineitten puolustuksena sen
-tapahtumiseen. Ihmiset ovat aina aikansa lapset, ja harvat ovat vapaat
-aikansa erhetyksistä. Mainittu, vielä nytki hankaloittava sekoitus sai
-alkunsa silloin kuin sivistys ylipäätänsä oli vanhanaikainen (romalainen
-ja kreikkalainen), ja sen ainoana välikappaleena latina, joka sen
-turvissa oli tunkeunut kaikkiin maihin ja voittanut vuosisatojen
-kuluessa melkein yhtä suuren kunnioituksen kun paavi ja hänen pyhänsä
-katolisessa maailmassa. Alku kun oli tehty paisui sen kasvanto
-itsestänsä, sillä useammat tiedemiehetki kulkevat mieluisemmin avattua
-polkua, ennenkun uusia hakevat, olkoon vanha sitte hyvä eli huono,
-hyödyllinen eli vahingollinen. Harvoin se totuus pysyy elävänä
-kenessäkään, että ihminen ei ole luotu ummin silmin ja huolimattomasti
-toimimaan, katsomatta työnsä vaikutuksia tulevaisessa ajassa. Sen
-unohdus, joka niin paljon pahaa on matkaansaattanut, kieltää ihmisten
-maailmanhistoriallisia erhetyksiä ja vikoja puolustamasta. Kielten
-sekoitus on laskettava oppineitten vaikuttamaksi viaksi.
-
-Uskonpuhdistuksen kautta voitolle päässyt ajatuksen vapaus -- tämä
-ihmisen kalliin omaisuus -- antoi tieteille toisen juoksun, jota
-oppineet seurasivat niinkuin valon sotalippua parempaan aikaan. Janoova
-ihmishenki alkoi saada virvoitusta ja lohdutusta suoraan pyhän raamatun
-sitä ennen suljetuista lähteistä, ja tieteitäki ruvettiin vähitellen
-ajan vaatimuksesta viljelemään kansain omilla kielillä. Mutta kun niiden
-viljelijät sinä aikana ja kauvan jälkeenki päin osasivat paremmin
-latinaa, kreikkaa ja hepreaa, saattoi se heitä sekoittamaan maansa
-kieliä. Taitamattomuudesta unohtivat omain kieltensä varat, jotka
-epäilemättä olisivat alusta pitäin riittyneet tiedekieleksi yhtä hyvästi
-kun latina silloin kuin tieteitä sillä aljettiin harjoittaa. Ensimäiset
-suomenkielisetki kirjoittajat pistivät rakastettua latinatansa
-suomalaisten lauseinsa väliin, niin ettei suomikaan ole sen suhteen
-jäänyt osattomaksi. *Item*[1] pantiin siihen, jossa sana *myös*, *anno*,
-jossa *vuonna*, *errata typographica Catechismuxesta*[2], jossa
-*katkismuksen painovirheet*, j. n. e., olisi saman sanonut
-suomalaisenkin ymmärrettäväksi.
-
-[1] Ks. esm. Mikael Agrikolan "Alkupuhetta sen wdhen Testamentin päle."
-
-[2] Ks. Valtaneuvos Pippingin Luetteloa suomeksi präntätyistä kirjoista,
-s. 8.
-
-Jos valmiit oppisanat ovat yhdeltä puolen helpot ottaa vennon vieraisin
-kieliin, ei siitä syntynyttä kielten turmelusta sentähden käy toiselta
-puolen milläkään muotoa puolustaminen. Semmoista helppoutta saattaisi
-totuuden mukaan arvata laiskuudeksi; vaan jos se oppineitten vireydelle
-tuntuu liian rumaksi moitteeksi, saa sitä kaikitenki sanoa
-huolimattomuudeksi toisten tavaran hoidannossa ja käytännössä; sillä
-kielet eivät ole oppineitten -- ne ovat kansain kalliimpia omaisuuksia.
-Siksi sen nykyinen aika on tekotoimellisesti osoittanutki, koska
-entisten oppineitten huolimattomuutta kansain kielten käytännössä on
-useissa maissa ruvettu hylkimään. Heidän jättämiä muukalaisjälkiä on
-oppisanainki puolesta koetettu puhdistaa esm. Ruotsissa, Saksassa,
-Norjassa ja erinomattain Tanskassa. Ruotsalaiset vaikeroivat sitä paitse
-saksan, ranskan ja siskokielensä tanskanki vaikutusta heidän
-kielessänsä[1]. Löytyy siis muuallaki kielen puhtauden harrastajoita.
-
-[1] Rs. P. Wieselgrenin Ruotsia kaunokirjallisuutta (Sveriges sköna
-litteratur). Lund 1835. 3:n osaa 196 sivua; ja N. M. Pedersenin
-historiaa Tanskan, Norjan ja Ruotsinkielistä (Danske, Norske och Svenske
-Sprogs Historie). Kyöpenhamina; 2:n osan s. 117--143 ja myös ss. -- Tämän
-palkitun historiaa 1:n osa painettiin 1829, toinen osa 1830.
-
-Puheeni oppineitten kielellisestä huolimattomuudesta ei milläkään
-tavalla alenna heidän suurta ja kiitettävää ansiotansa tieteiden
-tuonnista kuhunki maahan ja niiden ylläpidännöstä kussaki kansassa.
-Ainoasti typeryys voi lauseissani etsiä semmoista alentamista ja sen
-sivulla luulla unohtaneeni tiedemiesten pää ansiota heidän vaivaloisessa
-ja useimmittain palkitsemattomissa töissänsä. Mitä taas siihen tulee,
-että yhteiset oppisanat huojentaisivat tieteiden ymmärtämistä kaikilla
-kielillä, niin se etu on sangen yksipuolinen ja vähäinen. Siitä ei olisi
-pienintäkään hyötyä muille kuin kunki maan oppineille. Mutta onko heidän
-hyötyynsä enemmin katsominen, onko heidän voittonsa tässä kalliimpi kun
-kansain kielten puhtaus? Ei suinkaan! Sitä eivät isänmaan mieliset
-tiedemiehet missäkään tahdokaan, eivätkä suvaitse. Jos esm. suomenkieli
-sekoitettaisiin muukalaisilla oppisanoilla, rakennettaisiin sen kautta
-kansallemme samanlaatuinen tieteellinen aituus, jota muualla koetetaan
-saada puretuksi, ja joka Suomessakin, ensin puhtaana latinaisena ja nyt
-joitakuita vuosia ruotsalaislatinaisena, on seisonut lujana vartiana
-tieteiden temppelin ympärillä, niin että maamme oppineet ovat rauhassa
-saaneet olla sen sisässä vaikka sokkosilla. Myödytettäneen kuitenki
-siinä olevan kyllä vääryyttä ja kärsimystä, että Suomen kansa niin
-pitkän ajan on elänyt sivistyksensä puolesta muukalaiskielten turvissa.
--- Mutta tästä on soveliaampi tila toisessa kohden puhua. Kysyn tässä
-vaan: ovatko tieteet ainoasti tiedemiesten hyväksi vaiko kansainki
-hyödyksi syntyneet ja kasvaneet? Totta kansainki, jotka kustantavat
-oppi- ja tiedelaitoksia. Kaikki jäsenet kussaki kansassa ovat velkapäät
-saamaan osansa tieteiden aarteista omalla, sekoittamattomalla
-kielellänsä. Vaillinaiseksi supistuu muuten tieteiden tarkoitus, joka
-tosin on likimäisesti niiden oma vaurastuminen; mutta siihen on suljettu
-myös niiden ulospäin sivistyttävä voima. Kunki kansan oppineet ja
-kynäilijät ovat jakamamiehet.
-
-Kun nyt muista kielistä liestytetään muukalaisia sanoja niinkuin
-vieraita tutkaimia ainaki, niin pitäisikö meidän Suomessa astua jäljestä
-jälkeen toisten kansain, ottamatta pienintäkään oppia heidän
-huolimattomuudestansa ja erhetyksistänsä. Kyllä sillä tavalla olisi
-helppo tieteitä suomeksi viljellä, ja huokea myös jättää tulevain
-miespolvien täytettäväksi, mikä on nykyisten velvollisuus. Suomen
-kielessä ei toki ole paljo tuntuvia muukalaissanoja ja sen kirjoittajat
-ovat tähän asti tehneet oikein, etteivät ole antaneet vietelläitä
-yhteisten oppisanain puolustajilta, jotka tavallisesti ovat kielen
-vuoksi huonoja Suomalaisia ja ehkä senki tähden eivät katso sitä
-miksikään viaksi, jos kirkasta kielilähdettämme sekoitettaisiin
-jähmettyneillä pisaroilla latinan ja kreikan seisahtuneesta
-kielivirrasta. Ahkeroidessa toimeen panna tieteitä omalla kielellä on
-kaikkein velvollisuus katsoa kielemme puhtautta ja Suomen kansan sekä
-nykyistä että tulevaista hyötyä. Kuki miespolvi elää ainoasti silloin
-totista elämää kuin toimensa koituu hedelmällisesti tulevaisuudellekin.
-
-Tuskinpa niin kelvotointa kieltä löytyy, ettei sillä omintakaisesti
-saattaisi toimittaa kaikkia elämään kuuluvia asioita. Suomenki kieli on
-niin miehistynyt, että ainoasti sen taitamattomat ja sen ylenkatsojat
-voivat sitä sadatella raaksi "pohjanperän kieleksi", joka muka kelpaisi
-vaan savupirteihin ja tuhman talonpojan suuhun, niinkuin muutama mokoma
-herra oli joitakuita vuosia takaperin katsonut soveliaaksi
-viisaudessansa lausua, juurikun hän eli hänen kaltaisensa olisivat
-paljonki vaivanneet päätänsä kielemme opinnassa, saattaaksensa siitä
-sanoa hyvää eli pahaa. Semmoista ei kukaan tervejärkinen rohjenne enää
-lausua, mutta kuullaan vielä nytki suomea päätettävän köyhäksi ja
-taipumattomaksi. Semmoiset moitteet ilmoittavat kuitenkin enemmin
-sanojainsa taitamattomuutta kuin suomen kielen kehnoutta. Moittijat
-tekisivät kotimaallensa ja varmaan itsillensäki suuremman kunnian, jos
-muistaisivat ettei kielienkään tunteminen pilvistä putoa, ja siis
-totuudessa pysyäksensä oppisivat tarkemmin sitä kieltä, joka heistä on
-niin raaka ja käyttymätöin. Mutta pakkoa ei ole kelläkään, eikä suomen
-kieli sitä tarvitse. Sillä on aina ollut ylenkatsojoita jos ystäviäkin.
-Mikael Agrikolan täytyi aikanansa vakuuttaa tohkomaisten lohdutukseksi:
-"kylle se cule somen kielen, joka ymmerdä caikein mielen"[1]. Niin
-olkoon luvallinen aikanammeki vakuuttaa kaikille vastustajille ja
-epäilijöille: kyllä suomen kielellä varaa ja taipuvaisuutta on, kun vaan
-löytyisi enemmän sen taitavia käyttäjiä. Niiden joukko taas vuosi
-vuodelta ilahuttavasti enenee, niin että kaikki suomen kieltä
-taitamattomat jäävät häpiään ja ummikoiksi omassa syntymämaassansa.
-
-[1] Ks. Mikael Agrikolan rukouskirjan alkupuhetta.
-
-Suomen kielen kunnollisuudesta ja varallisuudesta ei voida totuuden
-mukaan muuta sanoa kun että sillä kykenee toimittaa kaikkia niin
-hengellisiä kuin maallisia, kaikkia niin tieteellisiä kuin käytöllisiä
-asioita maassamme yhtä selvästi, jos ei ensittäin niin sujuvasti ja
-helposti, kun millä kielellä tahansa. Kieltä elköön siis vedettäkö
-esteeksi, kun kysymys on sen luonnollisesta oikeudesta päästä vallalle
-omassa kasvinmaassansa. Jokainen kokekoon ja harrastakoon sanalla ja
-työllä poistaa todelliset vastukset ja pönkät kielemme tieltä; ne ovat
-sitä sitkeemmät ravistumaan, kuta vanhemmat ovat.
-
-Ulkomaalaisetki kiittävät suomen kielen kauneutta ja rikkautta. Suomen
-asujat itset sitä vaan moittivat ja ylenkatsovat. Niin esm. kuuluisa
-tiedemies ja taitava kielien tuntija Saksassa Jakob Grimm sanoo suomen
-kieltä mitä sulosoivimmaksi ja taipuvaisimmaksi koko maanpiirillä[1].
-Myöski tanskalainen kielentutkija Rask ja norjalainen Stockfleth
-kiittävät Suomalaisten kieltä kauniiksi ja säännölliseksi; edellinen
-vertaa sitä italian, jälkimäinen heprean kieleen, jota on kutsuttu uskon
-kieleksi[2]. Niinikään saksalainen kielentutkija Becker ylistää
-kieltämme[2]. Löytyy omainki maamiesten joukossa semmoisia kun esm.
-Juslenius, Porthan, Lönnrot, Castrén, Arvidsson j. m. m., jotka ovat
-ymmärtäneet antaa arvon äitimme[2] kielelle. -- Kun perhe ja
-perheellinen elämä on se kehto, josta kaikki siunaus, hyvyys, lujuus,
-rakkaus ja säädyllisyys sikiää ja nousee kaikissa kansoissa, niin mikä
-on hirmuisempi kevytmielisyys kun se, että suomalaiset vanhemmat
-opettavat lapsillensa esm. venäjän, saksan, ranskan kieltä, välistä
-yhtaikaa lasten puhumaan alkaessa, vaikka itset lapsuudessansa eivät
-osanneet tuskin muuta kun suomea. Sillä tavalla kasvatetaan Suomen
-maalle hontelomielisiä ja kylmäsydämisiä kansalaisia, ja isänmaan
-rakkauden pyhä tuli tukautetaan jo kätkyessä.
-
-[1] Ks. Kasvinmaallista muistokirjaa (Fosterländskt Album) II. 1815. s.
-68.
-
-[2] Ks. Castrenin kirjoitusta äänistä suomessa (om några ljud i
-finskan), Suomi 1841, 2:n vihko s. 8 ja ss.; Lönnrotin kirjoitusta
-suomen, viron ja lapin sisällisestä kohdasta toisiinsa (om finskans,
-estniskans och lappskans inbördes förhållande) L:ttrbl. 1853, N:ru 11;
-Lönnrotin lisiä suomen kielioppiin (ruotsiksi), Suomi 1841, 4:s vihko s.
-11; N. V. Stockflethin Norjan Suomalaisista (Bidrag til kunskab om
-Finnerne i Kongariket Norge) I. Christiania, 1848, s. 16, 17 ja 416 ja
-ss.; A. J. Arvidssonin käännöstä Rühsin Suomesta ja sen asujista
-(Finland och dess innevånare). Tukholmi 1827, 2:n osa, s. 80.
-
-Mutta oppisanoihin on jälleen käännyttävä. Edellisestä näkyy, ettei
-niitä vastaan ole yleisesti puhuttu. Kuinkas sitä voisikaan? Oppisanain
-välttäminen etenki tieteellisissä aineissa on mahdotoin -- olisipa
-vahingollinenkin. Kaikilla ihmisillä, jotka eivät peräti ole Diogeneen
-kaltaiset, on usioita vaatepukuja -- on juhlallisia, on jokapäiväsiä.
-Niin on kaikilla vähänki sivistyneillä kielilläki monta eri muotoa,
-jonka esiteltävä aine joka kerta määrää, millainen sen on oltava. Kukali
-mieli, sikäli kieli. Mutta niinkuin oma olkileipä on vierasta
-vehnäleipää parempi[1], niin kielilainatkin ovat kartettavat. Oppisanat
-otettakoot suomen kielen omista varoista ja tehtäkööt sen luontoa ja
-lakiloita myöten, niin ettei semmoisia outoja sanoja sepitettäkö kun
-esm. *osanto*, *omanto*[2], *einen*, *jäseisesti*, *leikkale*,
-*tosite*[3] j. m. m. ovat, joita suomi ei väen väkisellä voi tuntea
-omaksensa. Näistä on muistutettava, ettei nimikoista saada johtosanoja
-päätteellä *nto*, *ntö*, eikä supistuvista tehdiköistä nimiköitä
-päätteellä *kkale*. Jäsenestä saadaan *jäseninen* ja siitä
-*jäsenisesti*. Sanat: *valle*, *einen*, *tosite*[3] ovat peräti
-luonnottomia vesivesoja. Väärin johdetut sanat ovat haittaavammat kuin
-muukalaiset; usiasti ei niitä ymmärrä muut kuin niiden tekijät ja
-tuskinpa hekään pitemmän ajan kuluttua.
-
-[1] Ks. Suomen kansan Sananlaskuja, s. 384.
-
-[2] Ks. Eurénin suomalaista kielioppia, s. 41.
-
-[3] Ks. W. Kilpisen Euklideen Alkeita, s. 6; E. J. Blomin Viivanto- ja
-mitanto-oppia; P. Aschanin Maamittauden Alkeita; ja aikakirjaa Suomea,
-1844, s. 222 ja ss.
-
-Kieli on ajatuksen muoto. Ajatus synnyttää uusia käsityksiä ja
-käsitykset sanoja. Itsessään on ajatus yleinen ja yhteinen kaikilla
-kansoilla; mutta se ei pukeu samaan sanalliseen järjestykseen kaikissa
-kielissä. Sanain keskinäinen sopu on sentähden erilainen erikielissä.
-Tämä on sanomattoman painava vaarinottaa. Joka sitä vastaan rikkoo,
-turmelee kielen paljon enemmin kuin väärin johdetuilla ja muukalaisilla
-sanoilla, josta syystä semmoista kielen turmelusta vastaan on myös enin
-sotiminen. Mutta se ei pilaa ainoasti kieltä, se sortaa myös kansan
-omituisen luonteen ja itsenäisen mielen, niin ettei esm. Suomalainen
-vihdoin tunne itseänsä Suomalaiseksi, Ruotsalainen Ruotsalaiseksi
-j. n. e.[1]. Ken ei tiedä, kuinka suomea on tämän suhteen vuosisatoja
-runneltu, olletiki saarnoissa ja niin kutsutuissa hengellisissä
-kirjoissa, joissa sanat tosin useimmittain ovat suomea, mutta niiden
-sopu milloin latinaa, milloin ruotsia, milloin saksaa, milloin mitäkin.
-Tämän turmeluksen jäljet menneinä vuosisatoina jäivät luonnollisista
-syistä huomaamatta ja tarkastamatta. Niin ei ole asian laita tällä
-vuosisadalla ollut. Sen poistamista on jo monta kymmentä vuotta
-tarkoitettu tarpeellisilla muistutuksilla, neuvoilla ja varoituksilla
-aika ajoittain sanomalehdissä ja muissa kirjoituksissa[2]. Onko niistä
-ollut toivottua apua ja seurausta? Aina toki vähän, joka nähdään
-suomalaisen kirjallisuuden uudemmista tuotteista, ehkä niissäki tavataan
-vikoja ja vaillinaisuuksia, monessa kirjassa paljonkin. Ne sikiävät
-suurimmaksi osaksi siitä, että moni pitää itseänsä syntyneenä mestarina,
-huolimatta kielen oppimisesta, johon tarvitaan enemmän aikaa ja vaivaa
-kun esm. tanssimestarin temppuihin. Kieliopin säännöt ja ohjeet kun
-heitetään tuntematta, tulee kirjoitus kirjoittajan syntymäpaikan kielen
-kaltaiseksi, (eikä aina sitäkään), josta syystä kaikki eivät sitä
-ymmärrä. Tämmöisiä oppimattomia työjuhtia on ruvennut ilmautumaan suomen
-kielisenki kirjallisuuden vainiolle, enemmin rahan ja oman voiton
-himosta kuin totisesta rakkaudesta ja taipumuksesta kirjallisiin
-toimiin. Virheettömyyttä kaikissa kielen osissa ei ole kuitenkaan
-keltäkään odottamista niin kauvan kuin suomalainen kielioppi, etenki
-sanain sovussa, on täydellisempään selkeyteen kun tähän saakka saamatta,
-ja, joka on tässä niinkuin muussaki nykyään pää-asia, niin kauvan kuin
-Suomen oppiva nuoriso ei saa oppiansa ja sivistystänsä maamme omalla
-kielellä. Kunne se Alkeis-kouluista Yliopistoon asti ja sen läpi
-tapahtuu ruotsin kielellä, tungeikse paraimmiltaki kirjoittajilta
-enemmän eli vähemmän sanansovullista muukalaisuutta suomen kieleen -- ja
-se on kärsittävä auttamatoinna vikana. Suuri ja väkevä vartija on tämän
-suhteen Suomen muinaiskirjallisuus. Sen suojeluksen takana ja
-oleskelemalla kansan keskuudessa saattaa jokainen sivistynyt Suomalainen
-säilyttää kielellistä suomalaisuuttansa jotensaki puhtaana. Näitä
-keinoja, jotka muussaki katsannossa ovat hyödylliset, ei pitäisi
-kenenkään laiminlyödä.
-
-[1] Vertaa esm. kirjoitusta kansallisuudesta ja kansallishengestä
-sanomalehdessä Turun Aamulehti (Åbo Morgonblad), josta näkyy että muutki
-pitävät mainittua turmelusta totena.
-
-[2] Ks. E. Lönnrotin kirjoitusta: Muukalaisuudesta suomessa,
-aikakirjassa Suomi, 1844; G. A. Avellanin kirjoituksia 1850 ja 1853
-Suomessa; niinmyös sanomalehteä Mnemosyne, Turun Viikkosanomain
-ensimäisiä vuosikertoja, Litteraturbladia ja Suometarta. Vuosikerrat ja
-n:rot hakekoon halullinen itse, sillä kun ne kaikki eivät ole käsilläni,
-en muista niitä tarkalleen.
-
-Merkittävä on myös nimien ja nimitysten kirjoittaminen suomeksi, josta
-vielä ei ole tultu vakinaiseen päätökseen, vaikka siitäkin on paljo
-mietitty ja muistutettu, sekä myötä että vastoin. Se ei kumma olekaan,
-koska asia on yhtä monimutkainen kun vaikia ja tärkeä. Toiset ovat
-tässäkin enemmin pitäneet silmällä suomalaisuutta[1], toiset
-muukalaisuutta[2]. Epäiltävä ei ole, kenen puolelle oikeus nyt jo on
-kallistunut ja vihdoin päättyy. Asia on senlaatuinen, että siitä voisi
-yksinänsä kirjoittaa hyvänki väitöksen, joka myös olisi suotava ja
-tarpeellinen. Tässä seuraa vaan muutamia yleisiä muistutuksia ja
-ohjeita.
-
-[1] Ks. E. A. Ingmania: vieraista nimistä (ruotsiksi), Suomessa 1844, s.
-185 ja ss; W. Kilpisen tuumaelmia Saiman 38 n:ssa 1845; Yrjö Koskisen:
-kuinka vieraskieliset nimet suomeksi kirjoitetaan? Suomettaren 9, 10, 11
-n:ssa, 1856; Mehiläistä v. 1839 Loka-ja Marraskuulta; ja Morgonbladin
-n:roita 49, 52, 53 v. 1845.
-
-[2] Saiman n:roita 18, 31, 32, 37 j. m. 1845; ja Litteraturbladin 9:tä
-n:roa, 1857.
-
-Likimäisesti liittyy tämä kysymys suomalaiseen äänioppiin. Jos sitä
-kiinteästi seurataan, pitäisi kaikki nimet ja nimitykset, niinkuin
-yleensä kaikki sanatki, kirjoittaa niinkuin ne puheessa kuuluvat. Siis
--- *silmän ei pidä nähdä muuta kun korva kuulee*, jota ohjetta on muissa
-kielissä koetettu noutaaki -- mutta vaan koetettu. Tunnettu on, kuinka
-esm. Ruotsin Akatemia miltei säätänyt sitä yleiseksi laiksi ruotsin
-kielessä, ja matkaansaattoi sen kautta vahingollisen sekasorron
-kirjoitustavassa[1]. A. G. Silfverstolpe teki sen johdolla käytöllisen
-esityksen[2], joka ei kuitenkaan saanut muita kuin joitakuita
-tieteellisiä ystäviä; seurajoita aivan vähän, vaikka hän kyllä
-taitavasti suoritti vaikian asian. Tämä ohje onkin ensi katsannolla
-vietteleväinen, mutta syvemmin tutkittua muuttuu vaan opilliseksi
-leikkikaluksi. Se on mahdotoin panna toimeen kaikissa seurauksissansa
-kielien omissakaan sanoissa ja nimissä, saati sitte vieraissa. Ensiksi:
-kuka voi silmin nähtäviksi merkitä kaikkia niitä pieniä ja hienoja
-mutkelmia, väreitä ja hengelmiä, joiden kautta täysinäiset äänet
-sukelteleivat ja sitouvat sanoiksi? Palkitsemattoman hyödyn ja voiton
-tekivät puustavien keksijät sekä kirjoittajille että kirjanpainajille ja
-lukijille, sen kautta, että laittoivat puustavia vaan täysinäisille
-äänille. -- Toiseksi: mikä on korvakuuloa epävakaisempi, ja kenen
-puhetta pitäisi korvan kuulla? Suomessa esm. Inkeriläisenkö,
-Karjalaisen, Savolaisen, Pohjalaisen, Satakuntalaisen, Hämäläisen,
-Uusmaalaisen vaiko Varsinaissuomalaisen tahi kunkin Eripitäjäläisen ja
-Kyläläisenkin? Totta kaikkein, sillä kaikkein korvalla on tässä sama
-oikeus. Mutta mikä siitä seuraisi? Yhtä monta kirjoituslaatua kun
-murretta. Onnetoin sekasotku, joka hengellisesti murhaisi koko kansan!
-
-[1] Ks. P. Wieselgrenin Ruotsin kaunokirjallisuutta, (Sveriges sköna
-litteratur); 5 osa, s. 24, jossa tämän akatemiallisen ohjeen vääryys
-myöski näytetään.
-
-[2] Ks. Axel Gabriel Silfverstolpen: (Försök till en enkel, grundriktig
-och derigenom oföränderlig Bokstafverings-Teori for Svenska språket) =
-Yksinkertaisen, perioikian ja sen kautta muuttumattoman
-kirjan-tavausopin koetus ruotsin kielelle. Tukholmi 1811. Tässä
-kirjaisessa tarkastetaan ruotsin kielen ääniä ja puustavia rinnatusten.
-Ne eivät vastaa toisiansa. Uusia puustavia on tekeminen, joten niitä
-saadaan ruotsille 37: 19 äänikettä ja 18 keraketta. Samalla tavalla
-saataisiin suomelle vähintäin 29 puustavia. Silfverstolpen seuraajia
-maassamme ovat ne, jotka tahtovat merkitä pitkät äänet suomessa
-eripuustavilla, ja ne, jotka merkitsevät hengeliniä eli täysi-äänien
-valimia sanoissa puustavilla, niinkuin esm. itse_k_ki, minulle_n_ki,
-joissa _k:n_ edellä käyvä _k_ ja _n_ ovat tyhjän vuoksi siihen pantu.
--- Niin on tehty nykyään parannetussa Uudessa Testamentissa. -- Frans von
-Knorring, Finströmin kirkkoherra Ahvenanmaalla, kirjoitti 1844 1:n vihon
-kielitutkinnoita (språkforskningar), jossa erinomaisen hienolla ja
-tummalla tavalla selitetään ruotsinkielen ääniä. Tämmöiset tutkinnot
-eivät hyödytä tiedettä eivätkä paljon selitettävää ainettakaan. -- Tänä
-aikana on R. v. Kramer Ruotsissa mainitun ohjeen innollinen puolustaja;
-(ks. Ruotsin san. (Sv. T:gen) 69 n:roa v. 1838).
-
-Mainitun ohjeen ollessa siis arvottoman, lavenee vapaus tässä
-kysymyksessä. Mutta missä on sen määrä ja kuka sen päättää? Sepä näyttää
-vaikialta vastata. Erhetystä ei ole pelkäämistä, sanoessa sen olevan
-vapaudessa itsessänsä, joka ei salli tässä enemmin kuin muussakaan
-ulkopainoa ja sortoa. Sen omat rajat ovat tässä yhdellä puolen suomen
-kielen yleisessä luonteessa ja kasvannossa, toisella nimien ja
-nimitysten sortamattomassa selkeydessä. Nämät ovat tässä pää-asiallisina
-ja paraimpina osviittoina. Erityisiä ohjeita niiden likemmästä
-käytännöstä laatiessa on suurin varovaisuus ja taitavaisuus varsinki
-puustavien muutoksen suhteen vaarinotettava. Siitä on ymmärrettävä tämän
-kysymyksen olevan oppineitten suomen tuntijain ratkaistava, ensin
-tiedollisesti ja sitte käytöllisesti eli rinnatusten kumpaisellaki
-tavalla, koska tieto ja käyttö aina käyvät elämässä käsikkäin. Kieltoa
-ei kuitenkaan ole muidenkaan sanomasta ajatuksiansa, vaikka ne
-tavallisesti ampuvat syrjään, niinkuin taitamattomain nuolet ainaki, ja
-ilmoittavat enemmin omia luuloja kuin asiaan perustetuita mietteitä.
-
-Jos kielen historiaan katsotaan, niin kaikki siihen juurtuneet, kansan
-tuntemat sanat, nimet ja nimitykset vieraasta alkuperästä ovat
-muuttuneet suomalaisiksi, jommoisina ne myös ovat otetut
-kirjoituskieleen, paitse mitä jotkut ovat ruvenneet niitäki
-muukalaisiksi purkamaan[1]. Kun siis kansalla on ollut lupa kielensä
-ahjossa muodostaa vieraita raaka-aineita (jos sana on sovelias), niin
-eikö sama oikeus olisi kansan oppineillakin? Vai pitäisikö entisyyden
-lanka tässä äkkiä katkaista, ja sekoittamatoin muukalaisuus kieleen
-istuttaa? Semmoiset hyppäykset eivät ole kansain sivistyksessä
-tavalliset, eivätkä hyödylliset. Joka maahansa ei tahdo kasvattaa kahta
-lahkoa -- sivistymätöintä ja sivistynyttä -- se pitää suurimman huolen
-kielen omituisesta edistyksestä.
-
-[1] *Sanomilla Turusta* on tämän suhteen paljo omalla tunnollansa.
-Niissä, jos muissaki kirjoituksissa, on suuri muukalaisuuden himo nimien
-kirjoittamisessa vallinnut. Semmoisetki kieleen juurtuneet sanat kun
-esm. *kahveli*, *kahvi*, *pajunetti* j. m. m. ovat Turun turmellun
-puhekielen mukaan väännetyt *kaffeliksi*, *kaffeksi*, *bajonetiksi* j.
-n. e.
-
-Sivistyksen tultua kielenki puolesta suomalaiseksi, muuttuu Suomessa
-melkein kaikki toiselle kannalle. Sitä kansa odottaa niinkuin maallisen
-onnensa ja toivonsa ihaninta auringon koittoa, saattaaksensa nousta
-muiden sivistyneiden kansain riviin, omituisesti ja vapaasti täyttämään
-kutsumustansa maailmanhistoriassa. Käännös on tehtävä, josta "ura uusi
-urkenevi"[1], ja se on nykyisen miespolven alotettava. Kunnollisten
-koulukirjain toimittaminen on aikamme tärkeimpiä ja tarpeellisimpia
-töitä. Niiden kautta pannaan itu suomenkieliselle tieteelle, josta
-nesteinen kaste nousee kansallisen kirjallisuuden kasvannolle maassamme.
-Sentähden on ei ainoasti oppisanain, joista jo olen sanonut ajatukseni,
-vaan myös nimien ja nimitysten kirjoittamisessa tarkka päätös otettava.
-
-[1] Ks. Kalevalan 50 runon loppusäkeitä, uud. painossa.
-
-Taitavain tarkastettaviksi esitellään tässä seuraavat ohjeet:
-
-_1) Kaikki, mikä ei ole enemmin toisen kuin toisenkaan kansan, eli joka
-on yhteistä tahi monen, kirjoitetaan ihan suomen kielen vaatimuksia
-myöten._
-
-Siis esm. -- taivaan kappalten, tähtien ja ilman sattumusten; suurempien
-merien, jokien, lahtien ja vuorien; eläinten, kasvuin, hedelmien, kivien
-ja mitallien; virkojen, ammattien, kuntien, arvoin ja költtien; tavarain
-ja kaluin; tieteisin, taiteisin, teollisuuteen, maaviljelykseen,
-rakennuksiin, kauppaan, hallitukseen, sotaan, meren kulkuun j. n. e.
-kuuluvat nimet ja nimitykset. Uusia tehdään myös tilaisuutta ja tarvista
-myöten.
-
-_2) Kaikki, mikä on kunki maan ja kansan oma omaisuus, kirjoitetaan
-kunki maan kielen mukaan._
-
-Siis esm. maiden, paikkain, kaupunkien, kylien, kansain ja henkien;
-pienempien merien, jokien, lahtien ja saarten, ja järvien; omituisten
-virkojen, arvoin j. n. e. nimet ja nimitykset. -- Jotka ovat suomen
-kieleen juurtuneet, pidetään muuttumatta. Jotka jotaki merkitsevät
-voidaan suomentaa. Niissä kielissä, jotka suvaitsevat monta keraketta
-perätysten, tehdään varallisia puustavimuutoksia, niin ettei nimien
-selkoa sorreta. Lyhyitä äänikkeitä voidaan venyttää pitkiksi; c:n siaan
-kirjoittaa k:ta.
-
-_3) Omien miesten ja naisten muukalaiset sukunimet kirjoitetaan niinkuin
-he itse ovat ne kirjoittaneet eli kirjoittavat. Mutta ristimänimet
-suomen kielen juhlallisen muodon mukaan._
-
-Luultavasti muuttuvat sukunimetki Suomessa aikaa voittaen suomalaisiksi.
-Kun vieras kuori on kolottu, puhkeaa suomalaisuus kaikessa täydellisesti
-näkyviin. Nyt se on peiton alla, niin ettei Suomen kansaa muut paljon
-suomalaiseksi tunne. Varmaan tulee se aika, jona sitä ei pidetä
-koulupoikalaistekona[1], että sivistyneissä seuroissa puhutaan suomeksi
-esm. *Henrik Kaapriel*-, *Juhana Wilhem*-, *Juhana Lutvik*-, j. n. e.
-nimisestä kiitetystä miehestä Suomenmaassa. Nimistä kunki kansan mainiot
-henget tutaan, kielestä kansat tuntevat toisensa.
-
-[1] Ks. Litteraturbladia (Kirjallisuuslehteä), 9 n:roa v. 1857, s. 261.
-
-Mitä kieleen yleisesti tieteellisissä kirjoituksissa tulee, jos
-semmoisia suomalaisuuden väliaikana[1] alkaisi runsaammalta karttua, ja
-jos niitä aivotaan kansan luettaviksi, niin niissä on paras välttää
-outoja sanoja. Koulukirjoissa on eri laita. Ranskan Akatemia esm., olen
-jossakussa lukenut, ei ota uusia oppisanoja tekoihinsa, ennenkun ne ovat
-levinneet kansaan. Sillä tapaa voivat omat maamiehetki huviksensa ja
-sivistykseksensä johonki määrään lukea oppineittensa kirjoituksia. Siitä
-on myös suuri voitto tieteille kuta enemmän niillä on lukijoita ja
-ystäviä. Niin sivistynyttä yleisöä ei ole kuitenkaan missäkään, että
-kaikki osaisivat rentonaan ymmärtää tieteellisiä tekoja. Suomessa ei ole
-sitä nykyään odottamista; sillä monisatainen ei ole niiden joukko, jotka
-tietävät, mikä tiede onkaan. Sitä suurempi on erinomattainki
-suomenkielisten kirjoittajain velvollisuus ahkeroida saada esitys- ja
-kirjoituslaatuansa niin selväksi ja yleisesti ymmärrettäväksi kuin
-mahdollinen on. Se on jokaisen velvollisuus, kunhan vaan ei ylimäärin
-unohteta lausetta: "paljon puhutut asiat katoovat"[2].
-
-[1] Suomalaisuuden väliajaksi voipi sen nykyistä tilaa sanoa. Se loppuu
-silloin kuin suomen kieli pääsee Suomessa valtakieleksi.
-
-[2] Ks. W. E. Svedeliuksen historiallisesta opinnasta (Om historiska
-studier). Lund, 1857, s. 21. -- Tämä Ruotsin Yliopistojen nuorisoa
-varten tehty kirjainen on sangen hyvä osoitus historian lukemiseen
-Suomenkin oppivalle nuorisolle.
-
-Nämät ovat ne yleiset perustukset ja ohjeet, joita kielen suhteen
-aivotaan tässä näin aljetussa kirjallishistoriallisessa kokeessa
-seurata.
-
-
-
-
-2:ksi Tieteiden synty, tarkoitus ja kasvanto.
-
-
-Edellisessä jaksossa ovat tieteet niin usein tulleet sivuuttamalla
-kysymykseen, että niistä olkoon tässä suotu vähän laviammasti puhua. Se
-ei poikkeuta aineesta, koska erityinen tiedehaara on edessä, joskoki
-tähän ei käy paljon sovittaminen kiitettävän ruotsalaisen
-muisnastutkijan ja nerollisen historioitsijan Geijerin sanoja: "siitä on
-voitto asioille, että niitä katsotaan suuresti"[1]. Arvattava on
-kuitenkin, ettei niin syvää ja laviaa ainetta, kuin tieteiden synty,
-tarkoitus ja kasvanto itsessään on, voida tässä ottaa muuhun kun
-ylimalkaseen silmäykseen.
-
-[1] Ks. Erik Gustaf Geijerin koottuja kirjoituksia (Samlade skrifter),
-1:n osa, III. Tukholmi 1851, s. 328.
-
-Oppineitten hyväntahtosella luvalla otan vertauksen Suomen kansan kauvan
-jo kadonneista päivistä. Kalevalasta tiedetään Wäinämöisen ja
-Joukkahaisen tiellä vastatusten tullessa yhtyneen kovaan riitaan,
-kumpiko heistä olisi "tiedolta parempi, muistannolta mahtavampi"[1],
-jommoisia sanasotia vieläki tavataan Suomalaisten kesken, kun kaksi
-mahtavaa, mielestänsä hyvinki tietävää sattuu yhteen; "mies on" muka
-"miestä oppimaan, toinen toista voittamaan". Tämmöiset kiistat eivät
-verta vuodata, vaikka eivät kiitostakaan tuo Joukkahaisen vertaisille,
-jotka satunnalta tilan saatuansa röykkiästi näyttävät oppiansa ja juuri
-sillä tavoin julkasevat taitamattomuuttansa, niinkuin "laiha poika
-Lappalainenki" teki, josta sai ansaitun palkkansaki.
-
-[1] Ks. Kalevalan uuden painoksen 3:ta ja vanhan painoksen 30:tä runoa.
-
-Näihin Suomen kansan muinas-uroihin voidaan verrata tieteitä ja niiden
-viljelijöitä: kutakin erityistä tiedemiestä, olkoon kuin oppinut
-hyvänsä, tietonsa puolesta Joukkahaiseen, ja tieteitä itsiänsä
-Wäinämöiseen, tietäjään ijänikuiseen. Tieteet ovat nimittäin vanhat,
-tiedemiehet kunakin aikana niiden suhteen nuoret. Ihminen on muka
-niinkuin järjellinen olento melkein jo aikain alusta ahkeroinut tutkia,
-miettiä ja käsittää ei ainoastaan kaiken olon juurta ja lähdettä, vaan
-myös kaikkea, mitä luomisessa löytyy, näkyväistä ja näkymätöintä. Siihen
-on ihmisellä ollut tukeuttamatoin halu, joka on osoittanut hänellä
-olevan voimanki sen täytäntöön. Tämä voima ei ole muu kun järjen
-jumalallinen omaisuus ihmisessä, jonka avulla ja johdolla hän saattaa
-valossa ja selkeydessä vaeltaa elämän äärettömällä ja hämärällä merellä.
-Tästä halusta ja ahkeroimisesta ovat tieteet sijinneet ja syntyneet.
-
-Paljo löytyy kuitenki niitä, jotka eivät anna mitäkään arvoa tieteille.
-Sanovat niitä oppineitten aprikoimisiksi mielijohteiksi, joilla ei ole
-luotettavaa yhtäpitävyyttä olon ja elämän kanssa. Siten eroittavat
-tieteet todellisesta elämästä, ja ovat tyytyväiset omilla luuloillansa,
-jotka todella ovat mitättömät ja arvottomat. Tämä epäilys tieteiden
-totuudesta tulee siitä, että harvalla on selkeä käsitys järjen ja
-luomisen keskinäisestä välistä toinen toisiinsa. Järjen kautta saatu
-tieto ei olisi nimittäin mahdollinen, eikä siis luotettava, ellei
-maailma ja kaikki, mitä siinä on, olisi järjellisesti luotu ja
-matkaansaatettu, ja ellei kaikki seuraisi järjellisiä sääntöjä ja
-lakiloita. Tämä on niin silminnähtävä, että sen saattaa jokainen huomata
-niin pienimmistä kuin suurimmista luomisen kappaleista; katso esm.
-kukkaista kedolla, kuinka sen lehdet, kanta ja siemenen alut ovat
-säännöllisesti ja somasti rakennetut; kuule linnun laulua, kuinka sen
-viserrys on sointuinen ja mukava; silmäile muuriaisen vireyttä ja ota
-siitä oppia! Kuinkas sen voisit, ellet järjelläsi sitä ymmärtäisi ja
-ellei järjellisyys kohtaisi sinua kaikissa? Järki tutkii vaan
-järjellisiä asioita. Se on varma siitä, että esm. Jumalan olento, joka
-kaikki on luonut, kaikki hoitaa ja johtaa, ei saata olla muu kun puhdas
-järki, ja juuri sentähden kun hänen olentonsa on järjellinen, on kaikki
-järjellisesti luotu, ja sentähden myös ihminen voi kaikkia tutkia ja
-tietoonsa luottaa. -- Pyhällä ennustuksella lausuu apostoli Paaval:
-"ettekö tiedä, että meidän pitää enkeleitäki tuomitseman; kuinka ei siis
-ajallisia asioita?" (1:n kirje Korintilaisille, 6 luk., 3 v.). Tämä
-tarkoittaa likimäisesti uskon asioita, vaan sopii käyttää
-tieteellisessäki suhteessa. Mutta, kaiken tuomion edellä käy tieto,
-kaiken tiedon edellä tutkinto ja kaiken tutkinnon edellä järki, joka on
-näiden kaikkien sisällisin johtaja, selvittäjä ja päättäjä.
-
-Ei kuitenkaan niin kuin kaikki valo jo olisi voitettu, kaikki tieto
-käsitetty; sitä ei ajallisen olon ja elämän kasvavuus ja eteenpäin
-rientävyys milloinkaan myödytä. "Tieteen vainio", sanoo jossakussa
-paikassa mamseli Bremer, "on ääretöin ja sen kasvattamat kukkaiset ovat
-ikuiset"[1]. Epäilemättä on tämä totta. Tuhatvuosien ahkera tutkinto,
-monet ja suuret harhailemiset ynnä niiden oikasemiset ovat kyllä
-edistäneet ihmisellisen tiedon piirin niin suureksi ja tehneet tieteet
-niin varmoiksi, ettei kukaan saata omaa taitamattomuuttansa ja
-laiskuuttansa peitellä tieteellisen valon puutteella; mutta äärettömän
-paljo on vielä tutkimatta ja tietämättä, ja niin on aina vastakin oleva.
-Tässä on kuitenki merkittävä se asian mutka, että tietämättömyyskin on
-tieto, ja onpa niin painavasta laadusta, että se on tiedon ehtona; jos
-ei tietämättymyyttä löytyisi, ei silloin tietoakaan ja sen lisääntöä
-olisi. Ajattelevalle on kaikki tämä ilahuttava ja lohduttava, sillä se
-on varmana takauksena siitä, ettei ihmiseltä tiedon halu ja ahkeroiminen
-milloinkaan lopu.
-
-[1] Tunnettu on tämän nerollisen naisen suomalainen syntyperä.
-
-Mainittua halua elköön kuitenkaan verrattako turhaan
-uteliasmielisyyteen, ja tieteiden tarkoitusta elköön myös pantako
-semmoisen uteliaisuuden täytännöksi. Se olisi aivan väärin. Korkiampi on
-tieteiden tarkoitus, jaloarvoisempi niiden vaikutus kun kärkkään
-uudishalun tyydyttäminen. Mikäs se on? Se on totuus ja niinmuodoin tieto
-itse, sillä tieto on totuus. Tieteet antavat olosta, elämästä ja niissä
-löytyvistä kappaleista oikian käsityksen; sitä sivistynyt ihminen haluaa
-ja on velvollinen saamaan. Tieteet poistavat pimeyttä ja
-taitamattomuutta, ne karkoittavat epäluuloja ja niiden rasittavia
-seurauksia. Tieteet valaisevat kaikkia asioita, ja johtavat kaikkia
-ihmisiä totuuden tuntoon. Niistä saadaan enemmän oppia ja valoa kun esm.
-kuuluisan englantilaisen runoilijan Shakspeare'n mainiosta lauseesta:
-"taivaassa ja maalla löytyy enemmän kun viisaustieteenne voi
-uneksiakaan", jota tieteellisen totuuden epäilijät vetävät esille,
-siihen verkkoon kiertääksensä taitamattomia. Se maa ja kansa, jossa ei
-tieteitä viljellä, on verrattava sokiaan ja kuuroon ihmiseen.
-
-Mutta totuus ei synny maailmaan vähällä aikaa eikä vähillä vaivoilla.
-Tieteiden historia on lavia kirja ja sen lehdet ovat kastettuina
-kärsimysten kyyneleillä ja punattuina viattomuuden veripisaroilla.
-Tieteen kedolla on liikkunut vaino ja ahdistus, ja jotka sen
-palveluksessa ovat uhranneet ja menettäneet henkensä, ansaitsevat
-ainakin yhtä suuren kiitoksen ja kunnian kun urhoollisimmat sankarit
-sodan tantereella. Tiede on korkein, vaikein ja vaivaloisin kaikista
-ihmisen töistä ja toimista; siitä on ymmärrettävä, mikä kunnioitus,
-rakkaus ja ansio tiedemiehille kussaki maassa on osoitettava ja
-annettava. He ovat kansansa suurimmat ja totisimmat sivistyttäjät ja
-hyväntekijät. Suuret ja nerolliset tiedemiehet ovat ihmiskunnan
-valistajat.
-
-Kaikkia voidaan väärinkäyttää. Niin tieteitäkin. -- Luku ja oppi ei ole
-suinkaan kaikille mieluista työtä, josta syystä niin monta seisahtuu
-elinajaksensa asumaan taitamattomuuden rikkaporstuaan. Kummakos sitte,
-jos niidenkään joukko ei ole pieni, jotka heittävät tieteellisen opin ja
-harjoituksen puoliväliin ja kiiruhtavat onnen etsintöön ulkonaisen
-elämän lavialla tiellä. Usiasti sattuu niin, että tämmöiset
-huikentelevaiset raukat ovat maistaneet tieteiden hedelmiä niin paljon,
-että ovat joutuneet epäilyksen aalloille, josta sitte eivät anna
-itsillensä aikaa ja vaivaa päästä vakuutuksen lujaan satamaan, uskon
-asioissa semminkin. He ovat väärinkäyttäneet tieteiden korkeutta ja
-syvyyttä lapsuutensa uskon rikkomiseksi, kun eivät sitte ahkeroi sitä
-saada parannetuksi ja selitetyksi käsityksen kovassa koulussa. Mutta
-muutamissa ja eipä niin muutamissakaan muuttuu tiedon halu kuolettavaksi
-himoksi, joka murhaa sielun ja ruumiin. Kuta korkiampi putous, sitä
-vaarallisempi lankeemus. Monelta on tämä himo pilannut mielen ja
-hulluuttanut pään ajut. Toisia on se upottanut yksinäisyyteen ja elämän
-ylenkatseesen. Tämmöisten tiedon himon uhrien joukossa on esm. uudempana
-aikana Mentelli-niminen unkerilainen oppinut aivan omituinen ilmaus
-tieteiden historiassa. Hamletin tavoin Shakspearen näytelmässä olisi hän
-tunkeinut asumaan vaikka pähkinäkuoren sisään, ennenkun kirjoistansa
-olisi luopunut. Niistä hän imi oppia ja viisautta yöt ja päivät, niitä
-rakasti niin huimasti, ettei pitänyt ulkonaisen elämän onnesta, sen
-tarpeista, sen seuroista, sen siisteydestä ja puhtaudesta pienintäkään
-huolta. Mentelli kuoli surkiasti ja vei oppinsa hautaan; ei heittänyt
-minkäänlaisia omia kirjoituksia jäljellensä, vaikka elinaikansa tutki ja
-oppi. Hän ja hänen kaltaisensa ovat verrattavat hedelmättömään peltoon,
-josta ei ole hyötyä kellekään[1].
-
-[1] Ks. J. B. F. Descuretin kirjaa: Himojen lääkitys (La Medicine des
-Passions), josta löytyy ruotsalainen käännös A. Ekströmiltä, pain.
-Norrköpingissä 1847, s. 478 ja ss. -- Mentellin himo vei hänen
-Pariisiin, jossa olisi saanut rohvessorin viran, mutta ei huolinut.
-Valitsi siellä asunnoksensa puolineljättä kyynärää pitkän ja leveän
-lautamajan, poskessa puutarhassa. Huonekaluja hänellä ei ollut muita
-kuin pikkunen pöytä, vanha tuoli, vesiruukku, rautapannu, katosta pöydän
-yli riippuva tinalamppu ja suuri laatikko, jossa makasi heinäpussi
-pää-alaisena. Kaikellaisia pikku eläviä mateli hänen päällänsä ja
-ympärillänsä; niitä ei hennonut tappaa. Kerran viikossa kävi
-kaupungilla. Luki 20 tiimaa vuorokaudessa. Osasi Homeron, Virgilion j.
-m. m. kirjaa ulkoa, ja oli taitava melkein kaikissa tunnetuissa kielissä
-ja useimmissa tieteissä. Osti ja laittoi itse ruokansa, joka ei ollut
-ylellinen: leipä, potaatti ja vesi oli hänen jokapäivänen ravintonsa.
-Muutamana päivänä v. 1836 löydettiin hän hukkuneena joen rannalla, johon
-oli pudonnut vettä hakiessansa. Mentelli oli silloin 60 vuoden vanha.
-
-Historiallisessa kasvannossansa ovat tieteet jakaineet moniin eri-osiin.
-Mutta niinkuin melkein kaikki olennot ja kappaleet maailmassa, niin ovat
-tieteetki lähemmässä eli kaukaisemmassa heimossa toisillensa. Sen
-suhteen auttavat ja valaisevat ne toinen toistansa, niinkuin esm. lasku-
-ja mittaustiede, jota historiaki tarvitsee määrätessä ajan juoksua ja
-kausia esityksessänsä. -- Ken sentähden on oppinut ja käsittänyt yhden
-tieteen, osaa antaa arvon toisilleki, vaikka niissä ei olisi
-taitavakaan. Vaan kun jokaisella tieteellä ja sen erihaaroillakin on oma
-peltosarkansa viljeltävänä, seuraa siitä, että itsekukin on likimäisesti
-oma auttajansa ja selittäjänsä. Siinä on jokaisen tieteen itsenäisyys ja
-vapaus muiden tieteiden orjuudesta, ja juuri sen kautta voi toinen
-toistansa auttaa ja valaista. Ainoasti itsenäisillä ja vapailla
-olennoilla on vaikuttavainen toimi ja merkitys elämässä.
-
-Jos katsotaan tieteiden alkua ja kasvantoa, niin niiden ensimäiset
-siemenet tavataan ympäri maanpiirin kylvettyinä sekaisin kansain
-muinaisiin jumaluus-ja maailmansynty-taruihin ja muihin kertomuksiin.
-Silloista hengen ja luonnon keskinäistä suhdetta myöten sulivat ne
-uskontoin kanssa yhteen ja pukeutuivat runoon ja satuun. Tämä oli
-kansain mietteille, luulloille ja tuntemuksille aivan luonnollinen
-muoto, eikä voinut muunlainen ollakaan. Tavallisesti luullaan sen
-syntyneen siitä, että asiat ja tapaukset runon kautta muistettiin
-paremmin kuin suorakielisessä puheessa. Mutta varma on, etteivät kansat
-sitä sentähden valinneet, eivätkä siitä semmoisena välineenä tietäneet
-mitäkään. Koko heidän elämänsä ja ajatuksensa juoksu liikkui
-muinasaikana runon keveillä ja hehkuvilla laineilla, josta syystä
-tietämättänsä pukivat sen säännölliseen verhoon paraimmat ja syvimmät
-mietteensä ja luulonsa[1].
-
-[1] Ks. C. J. Schlyterin: Ruotsin vanhasta maakuntain jaosta ja
-maalakien synnystä (Sveriges indeln. i landskap, och landskapslagarnas
-uppkomst). Upsala 1835, s. 52. -- Mitä siinä lausutaan kysymyksessä
-olevasta asiasta, olen lukenut painettuna Geijerin kootuissa
-kirjoituksissa, VIII, s. 115.
-
-Maailman synty esm. on kansoilla ollut hyvin rakkaana miete-aineena;
-kertomuksia siitä on säilynyt uudempaan aikaan asti. Usiat kansat ovat
-ajatelleet ja johtaneet maailman synnyn munasta, joka miete on itsessään
-sangen syvä ja merkillinen. Ihmeteltävä on sen löytyminen Suomen kansan
-muinasissa runoissa, joissa siitä kuitenki mahtanee olla tallella
-ainoasti katkaistuja palasia[1]. Tietoja tästä niinkutsutusta
-maailmanmunasta ei ole muilla kuin vanhimmilla ja kuuluisimmilla
-kansoilla, niinkuin esm. Intialaisten, Kiinalaisten, Persialaisten,
-Foinikilaisten ja Kreikkalaisten muinaskirjallisuudessa[2]. Miten Suomen
-kansa sen on saanut -- joko omasta mietinnöstänsä eli muilta lainaamalla
--- voitanee vielä pitää ratkaisemattomana kysymyksenä, ehkä näyttää
-siltä kun se olisi Aasiasta joltakulta sivistyneemmältä kansalta
-saavutettu ja tänne muiston kautta tuotu perintö[3]. Olkoon miten oli --
-tottahan sen Suomen kansa kuitenkin on omituista luonnettansa myöten
-muodostanut; melkein hedelmättömät ovat semmoiset tutkinnot, joilla on
-tarkoituksena saada tieteelliseen varmuuteen, mikä perijuureltansa on
-kunki kansan omaa, mikä vierasta. Nuoremmat vesat indo-germanilaisesta
-kannasta eivät tätä maailmanmunaa enää tunne nimeksikään, eivätkä Suomen
-heimokansatkaan muut kuin Virolaiset, joilla se kuitenki löytyy
-sekoitettuna Juutalaisten luomisen kertomuksella[4]. -- Kristillisyys on
-yleensä, mihin on tullut, joko keskeyttänyt eli peräti hävittänyt
-kansain muinaiset uskonnot ja mietteet, tahi oikeimmin: se ei ole
-hävittänyt -- ne ovat itsestänsä lakastuneet korkiamman opin ja tieteen
-valossa, ehkä typerät munkit ja papit ovat kaikissa maissa tämän suhteen
-näyttäneet joutavaa jumalisuutensa intoa.
-
-[1] Ks. Kalevalan 1:stä runoa.
-
-[2] Ks. M. A. Castrénin Pohjoisia matkoja ja tutkinnoita (nordiska resor
-och forskningar) III. 1853, s. 299 ja ss.
-
-[3] Ks. H. Kellgreniä väitöstä maailmanmunasta (Mythus de ovo mundano,
-Indorumqve de eodem notio). 1849, s. 17.
-
-[4] Ks. Tohtori Fählmannin kirjoitusta Virolaisten muinasuskosta (Vie
-var der heidnische Glaube der alten Esten beschaffen?). Verhandl. d.
-gel. Estn. Gesch. zu Dorpat. 2:n nide, 2:n vihko. Tartolinna 1848, s. 63
-ja ss.
-
-Mutta kun koko se perustus, josta mainitut siemenet puhkesivat kasvuun,
-oli väärä, ja kun niiden muodostajana oli rajoittamatoin mielijohde, ei
-niistä voinut syntyä muita kuin sinne tänne ampuvia, pian raukenevia
-vesivesoja, joista ei myöskään suoraan saateta tieteiden alkua ja
-kasvantoa johtaa. Hämäryys kuuluu kuitenkin aamun valkiamiseen, aamu
-päivään, ja sillä tavoin liittyvät kansain lapsuuden ajan luulot ja
-mietteet tieteiden historiaan; kukin aika ja sen hakemukset ovat
-katsottavat tarpeellisiksi kansain ja ihmiskunnan sivistyksen menossa ja
-juoksussa. Mutta tieteellisen totuuden kehto ei ole haettava
-mielijohteen loistavista ruusutarhoista. Ajatus on sen ikuinen lähde, ja
-siitä sen piti maailmaan ilmautua, sitte kun edelläkäyvä ehto sen
-suhteen oli täytetty. Mikä tämä ehto oli? Se oli ihmishengen herääminen
-luonnon välittömästä helmasta ja ajatuksen vapauttaminen sen siteistä.
-Se kun ensin tapahtui, sitte vasta tieteiden syntyki lähestyi. Tämä ehto
-toteutui Kreikan muinaisessa kansassa, jonka heränneestä hengestä ajatus
-nousi itsetietoon ja pani alun tieteiden ja taiteiden syntyyn ja
-kasvantoon. Tämä oli kreikkalaisen kansan suuri ja jalo kutsumus
-maailmassa.
-
-Kreikkalaiset kun kadottivat vapautensa ja itsenäisyytensä, laimistui
-heidän tieteellinen ja taiteellinen toimensa. Tieteitä viljeltiin
-kristillisyyden ensimäisinä vuosisatoina paraasta päästä Aleksandriassa
-ja Italiassa, josta ne vähitellen siirtyivät muihin Europan maihin.
-Romalaiset eivät kovin rakastaneet tieteitä, ehkä eivät niitä
-ylenkatsoneetkaan; ulkonainen kiilto ja loistavuus, sota ja sen pauhut
-olivat heille mieluisemmat. Arapialaiset voimaan päästyänsä hyväilivät
-myös tieteitä, etenki lääkitys-, lasku-, mittaus-ja tähtitiedettä,
-joissa vieläki käytetään heidän antamia oppisanoja. Suuren keisari
-Kaarlon aikana sai oppi ja tiede suojeluksen luostarien ja
-tuomiokirkkoin kouluissa, joista keskiajan viimeisillä vuosisadoilla
-nousivat vapaisin yhdyskuntiin; näistä kasvoi sitte Yliopistoja usioihin
-maihin. Keskiajan opillisille riennoille ja harjoituksille ei kuitenkaan
-saateta korkiammassa merkityksessä antaa tieteen nimeä; vanhoja jälkiä
-kierrettiin ja poljettiin, niissäkään pohjaan menemättä, ja sen ohessa
-väärinkäytettiin kristinoppia muiden opinhaarain polkemiseksi ja
-sortamiseksi. Uskonpuhdistuksen jälkeen rupesi tieteilleki suurempi
-vapaus koittamaan, ehkä sitteki tiedemiesten tointa ja kirjoituksia on
-pyydetty pitää lukon takana.
-
-Jos kansain elämän juoksussa voidaan sanoa mitäkään myöhään
-tapahtuneeksi ja matkaansaatetuksi, niin totta Suomen kansa sai maahansa
-tieteille pysyväisen paikan aivan myöhään. Ruotsissa pantiin Yliopisto
-toimeen 1477, ja vasta 173 vuoden kuluttua siitä perustettiin semmoinen
-opetuslaitos Suomeen, ja seki tapahtui ruotsalaisen miehen kautta ja
-ruotsin kieliläisille. Suomalaiset eivät ole milloinkaan osanneet valvoa
-etujansa ja oikeuksiansa kansain joukossa. Saa nähdä, kuinka monta sataa
-vuotta kuluu siksi kun maahamme saadaan varsinainen tiedelaitos,
-niinkutsuttu Tiede-Akatemia toimeen, jonka jäsenien töitä ja voimia ei
-vähennetä monilla syrjätoimituksilla, niinkuin tiedemiestemme nykyinen
-hankala laita on?! Kaikissa sivistyneissä maissa löytyy semmoisia
-laitoksia, ja juuri niiden kautta ovat tieteet voineet uudempana aikana
-laajentua niin suuriksi, että työn tuskin jaksaa yksi mies elinaikanansa
-perinpohjin tutkia ja täydellisesti esitellä yhden ainoankaan
-tiedehaaran sisältöä. Siitä on työnjako tieteissäkin ollut tarpeellisena
-ja luonnollisena seurauksena. Eipä siis kelläkään ole syytä tiedostansa
-kerskailla, eikä sitä totinen tiedemies teekään. Nöyryys ja siveys on
-hänenki velvollisuutensa, totuus kunniansa, rehellinen tutkinto kaita
-tiensä tieteiden valtakuntaanpa järjen terävä miekka sota-aseensa, jolla
-totuuden sisukset avataan ja ilmituodaan. Mutta siihen tarvitaan
-rohkeutta. Senpä tähden asuu tiedemiehen sydämessä rohkea into, joka ei
-pelkää vainoa eikä kuolemaa totuuden etsimisessä ja julistamisessa.
-Hänen toimensa on myös niin läheisessä yhteydessä elämälle yleisesti,
-että tuskinpa siinä tapahtuu mitäkään, joka jo sitä ennen ei olisi
-jossaki määrässä nähty tieteen hiljaisessa maailmassa. Muinaisella
-ajalla oli rohvettansa, nykyisellä on tiedemiehensä; molempia ovat
-kansalaisensa harvoin käsittäneet.
-
-Hedelmärikas käännös tapahtui tieteiden edistyksessä menneellä
-vuosisadalla. Kauvan sitä ennen pidettiin ainoastaan loistavia
-ulkonaisia tapauksia ja kuuluisimpien muinaskansain asioita, ynnä niiden
-kuolleita kieliä arvollisena aineena tieteille. Siitä syystä menetti
-melkein jokainen aikansa ja voimansa niiden tutkintoon. Se kyllä oli
-tarpeellinen; mutta yhtä ja samaa apajaa kun aina vedettiin, ei siitä
-tieteille ollut suurta hyötyä. Sen ohessa vallitsi historiallisissa
-asioissa joutava kunnian pyyntö siten, että tiedemiehet tahtoivat
-anastaa kuki kansallensa niin vanhaa ja jaloa sukuperää kuin saattoivat.
-Kreikkalaisille, Romalaisille ja etenki Juutalaisille, Jumalan valitulle
-kansalle muka, pyrki jokainen heimoksi. Pitkiä kuningasriviä ladottiin
-mielijohteellisesti uudemmille nuorille kansoille, jotka ottivat
-ensimäisiä askeleita sivistyksen tiellä. Semmoinen teeskelty kunnian
-salvos kyhättiin Suomalaisilleki, joiden vallan ensimäiseksi isäksi ja
-perustajaksi haettiin tänne Pohjoseen esm. Noan neljäs poika Tuiskon.
-Hänestäkö sitte tuiskut lienevät maahamme pysähtyneet, vaiko niistä
-tuuli-, ilma- ja talvikuninkaista, joiden sanottiin Suomessa muinoin
-hallinneen[1].
-
-[1] Ks. G. Reinin kirjoitusta Suomen historian tutkijoista ja
-esittäjöistä (Bidrag till Finska häfdeforskningars historia). Suomi
-1841, ss. 22, 26, 38, 43 j. m. -- Pyhässä Raamatussa (luom. kirj. 10 l.)
-kerrotaan ihmissuvun levinneen Noan kolmesta pojasta. Tuiskosta on tieto
-saatu kaltealaisen papin Beroson kirjoituksista. Beroson eli noin 260
-ennen Kristuksen syntymää.
-
-Tällaisista naurun-alaisista hankkeista ovat tiedemiehet kääntyneet
-tarkemmin katsomaan kunki maan ja kansan sisällistä tilaa ja luontoa,
-huolimatta tutkinnoissansa muusta kun selvästä totuudesta. Tässä ovat
-seuranneet kansallisen hengen voimallista herätyshuutoa, vaikka eivät
-sentähden ole unohtaneet tieteiden ihmiskunnallista tarkoitusta ja
-yleistä kasvantoa. Mikäs tutkijalle saattaa ollakaan hempiämpi ja
-rakkaampi kun sen maan ja kansan asiat, jonka keskellä hän itse elää, ja
-jonka suojassa tieteet kukoistavat. Pisarakin järvessä on vettä ja monta
-pisaraa tekee meren. Kotimaallisista aineista saavat tieteet elatusta ja
-ravintoa yleiselle kasvannollensa ja edistyksellensä.
-
-Mahdotoin on tarkalleen seurata joka askelmaa sivistyksen ja
-kansallistunnon kasvannossa maissa ja kansoissa. Mutta mainitunlainen
-kansallinen herääminen, eli oikeimmin sen itu havaitaan Suomen
-tiedoitsijoissa ja oppineissa jo alussa viimeistä vuosisataa; se kasvoi
-historialliseen itsetietoon saman vuosisadan loppupuoliskolla. Väärin on
-sentähden lukea kansallisuuden tunnon herääntöä maassamme vuoden 1809
-perästä, niinkuin eräs Suomen historian tutkija on tehnyt[1], ottaen
-siihen tukeeksi muutamia väärin tulkituita lauseita Hegelin tekemästä
-historian viisaustieteestä[2]. Tässä ei ole tilaisuus tätä asiaa
-laviammin selittää; olkoon vaan sanottu, että mainittu uudemman ajan
-suurin viisaustieteen tutkija ja esittäjä (k. 1831) lausuu historiallisen
-kertomuksen alkavan silloin kuin varsinaisia historiallisia tekoja ja
-tapauksia ilmautuu. Suomen kansa olisi siis vuoteen 1809 maanut, jos sen
-historia vasta siitä alkaa. Totta se kyllä on ollut uneliainen ja on
-osittain vieläki, mutta ei sitä kuitenkaan saateta verrata 7 unikekoon.
-Suomen historia alkaa tuntemattomasta vuosiluvusta muinasaikana. Niin
-Suomen kirjallishistoriakin.
-
-[1] Ks. Jouhkahaisen 2:sta vihkoa, 1845, s. 189--191 ja ss.
-
-[2] Ks. Georg Wilh. Friedr. Hegelin luennoita historian viisaustieteessä
-(Vorles. über d. Philos. d. Gesch. Vollständ. Ausg. 9 B.). Berlin 1837,
-s. 39 ja ss.; eli N. Ignellin käännöstä samojen luentojen 2 painoksesta
-(1840). Tukholmi 1850, s. 71 ja ss.
-
-Näin paljo tieteistä yleisesti. Mitä erittäin kirjallishistorialliseen
-tieteesen tulee, niin senkin ensimäisiä hentoja juuria voidaan johtaa
-Kreikkalaisista ja Romalaisista. Näiden kirjoittajani teoksissa löytyy,
-niinkuin tunnettu on, otteita ja arvosteluja vanhempain kynäilijäin
-tuotteista, niinkuin esm. Kallimakon, Kikeron, Plutarkon j. n. e.
-kirjoituksissa. Mutta vasta kirjapainon keksittyä, jonka kautta
-kirjallisuuden tuotteita oli helppo saada ilmiin, aljettiin niitä
-likemmin tarkastaa, siinä aivotuksessa, että järjestää niitä, ja ehkä
-myös että antaa niistä tietoja yleisölle. Ensin tapahtui tämä aivan
-ulkonaisesti; kirjoista tehtiin vaan kuivia luetteloita, niin että
-semmoista tieteellistä tointa saattaa verrata nykyisiin
-kalunkirjoituksiin. Nekin olivat tarpeelliset, kunne huomattiin
-kirjallisuuden tuotteista voivan syntyä erityinen, suuriarvoinen
-tiedehaara. Näistä luetteloista saivat oppineet osoitusta ja kiihoitusta
-kansain kirjallisuuden tutkintoon useissa Europan maissa. Semminkin otti
-tämän asian suuresti ja syvästi Verulamin paroni Englannissa, tieteiden
-historiassa kiitetty Frans Baco, joka ehkä kaikista aikalaisistansa
-selkeimmästi havaitsi ja ymmärsi kirjallisuuden korkian merkityksen
-kansain ja ihmiskunnan elämässä. Tämä syvämielinen mies, jonka nero
-vaikutti puhdistavasti melkein kaikkein tieteiden kasvantoon, vertasi
-maailmanhistoriaa yksisilmäseen muinasjättiläiseen Sisilian saarella,
-nimeltä Polyfemos, niin kauvan kuin sen lehdillä ei puhuta
-kirjallisuudestakin[1]. Uudempi aika on selkeimmästi ja selkeimmästi
-ymmärtänyt Bacon vertauksen ja ottanut oppia hänen neuvostansa. Ei nyt
-enää tavata uudempia yleisiä historioita, joissa ei kerrottaisi kansain
-kirjallisistaki seikoista. Näillä niinkutsutuilla maailmanhistorioilla
-on kuitenki se hankala vaillinaisuus, ettei niihin mahdu muuta kun
-enemmin eli vähemmin päällinpuoleisia silmäyksiä suurempienkaan
-valtakansain, saati sitte pienempien torpparikansain rauhallisista
-toimista ja omaisuuksista. Sentähden on ollut tarpeellinen toimittaa
-erityisiä historioita kustaki kansasta. Mutta näilläki niinkutsutuilla
-kansallishistorioilla on se vika, jos sitä viaksi saattaa sanoa, että
-niissäkään ei käy muuta kun sivuuttamalla koskea kansan kirjallisia,
-keinollisia, kaupallisia j. n. e. asioita. Sentähden ovat tiedemiehet
-ottaneet nämät kaikki erityiseen tutkintoon, josta on kasvanut uusia
-historiallisia tiedehaaroja, niinkuin esm. kirjallishistoria, ja
-niinmuodoin on syntynyt runsaita lisiä historialliselle tieteelle
-yleisesti. Jopa kirjallishistoriaki jakaikse yleiseen ja erityiseen,
-joista edellinen antaa tietoja kaikkein kansain, jälkimäinen kunkin
-erikansan kirjallisuudesta; ja jopa kirjallisuuden eriosillaki, niinkuin
-esm. tieteillä, runollisuudella j. n. e., on oma historiansa. Minulla on
-aikomus voimiani myöten toimittaa historian kaikista Suomen
-kirjallisuuden osista.
-
-[1] Ks. Frans Bacon teosta tieteiden arvosta ja kasvannosta (De
-dignitate et augmentis scientiarum. Juxta exemplar Londini impressum.
-Parisiis, Typis Petri Mettayer, Typographi Regij. 1626) 2:n kirjan 4
-lukua, s. 97 ja ss.
-
-
-
-
-3:ksi Kirjallisuuden ymmärrys.
-
-
-Mitä Suomen kirjallishistorialla on kertomista ja esittämistä,
-selitetään toisessa kohdassa. Tässä otetaan likempään tutkintoon, mitä
-kirjallisuudella yleisesti ymmärretään. Mutta kun kaikkein kansain
-kirjallisuudella ei saata pää-asiallisesti olla muu kun sama ymmärrys ja
-sama tarkoitus, niin tälle kysymykselle voidaan hakea vastausta muidenki
-maiden kynäilijöiltä. Esimerkin vuoksi lainaan tämän suhteen joitakuita
-määrityksiä Ruotsin ja Saksan kirjallishistorioitsijoilta.
-
-P. Wieselgren, jonka ainerikas ja Suomenki kirjallisuutta koskeva
-historia on maassamme tunnettu, johtaa mainitulle kysymykselle
-vastauksen seuraavaisesti: "Kirjoitus on sanoille, mikä soitin äänelle.
-Niinkuin ei soiton uusi voima ole hävittänyt luonnollista ääntä, niinpä
-ei kirjoituskaan ole anastanut valtaa runolta ja puheelta. Päin vastoin
-on se rakentanut niille istuimen, joka tekee silmänräpäyksen
-mielituotteet vuosisatain omaisuudeksi. Valitut kirjoitukset ovat
-synnyttäneet kirjallisuuden"[1].
-
-[1] Ks. P. Wieselgrenin Ruotsin kaunista kirjallisuutta (Sveriges sköna
-Litteratur) 1:n osa, 2:n painos. Tukholmi. s. 3.
-
-Tämän mukaan saattaisi kirjallisuutta sanoa valituiksi kirjoituksiksi,
-joiden joukkoon ei siis voitaisi lukea muita kuin kansain hyviä
-kirjallisia tekoja. Niin on kieltämättä tehtäväkin. Samoin kuin
-puutarhan hoitaja kitkee ja leikkaa kaikki huonot kasvut ja hedelmät
-lakastumaan, niin tiedemiehenki täytyy historiasta sulkea kaikki
-mitättömät ja kunnottomat kirjoitukset; hän heittää ne unohduksen
-haudalle katoomaan, ja korjaa muiston temppeliin ainoasti semmoiset
-kirjoitukset, jotka sen ansaitsevat.
-
-Jos taas kysytään, missä huonoin ja hyväin kirjoitusten raja on, ja kuka
-sen määrää, niin siihen on vastaus aivan selvä. Taitavuus sen määrää, ja
-hyvät kirjoitukset ovat semmoiset, jotka tavalla eli toisella ovat
-vaikuttaneet kansan tahi kansain sivistyksen menoa ja edistystä
-tieteellisessä, taiteellisessa, vallallisessa ja uskonnollisessa
-katsannossa. Tähän on myös suljettu kansain vapauden riento ja hakemus,
-sillä sivistys korkeimmassa merkityksessänsä ei ole muu kun vapaus
-kaikesta pahasta. Semmoisilla kirjoituksilla, jotka eivät ole ainoasti
-huvittaneet aikalaisiansa, Vaan myös vaikuttaneet hyvää tuleville
-miespolville, on lakastumatoin historiallinen arvo. Suurien nerojen,
-näiden kansain ja ihmiskunnan sankarien teot ovat historiassa etunenässä
-katsottavat. Niiden sivistyttävä ja vapauttava voima ei lopu
-milloinkaan. He ovat Jumalan lähetysmiehet kansain seassa, ja niinkuin
-he itsetki, niin ovat heidän tekonsaki kuolemattomat.
-
-Kaikki eivät kuitenkaan, niinkuin Wieselgren, ota puheeksi miten ja
-mistä kirjallisuus syntyy, eivätkä myöskään niin tarkoin rajoittele,
-hyviäkö vaiko huonompiaki kirjoituksia siihen kuuluu. Semmoiset
-määritykset, joiden mukaan valitut kirjoitukset tekevät kirjallisuuden,
-ovatkin itsestään vähänsanovat ja enemmin ulkopuoleisia; niistä ei tulla
-tietoon, mikä kirjallisuuden ymmärrys oikiastansa ja mikä sen merkitys
-elämässä on. Sama on laita, jos kirjallisuutta sanotaan "kansain
-kirjalliseksi taideteoksi", joksi sitä saksalainen
-kirjallishistorioitsija Vilmar lausuu[1]. Hänen maamiehensä T. Mundt
-annaikse sitä vastaan selvittämään tätä kysymystä oikein
-viisaustieteelliseltä kannalta ja saaki sille semmoisen oppineen
-vastauksen, jossa on yhtä paljo saksalaista tummuutta kun myös
-saksalaista syvämielisyyttä. Hän lausuu melkeittäin näin:
-"Kirjallisuudesta saamme tuta kansain hengellisen olennon, kaiken heidän
-mielensä pidon maailmasta ja ihmiselämästä", joka on jotensaki totta ja
-selvänlaista. Vaan kun siihen lisää, että kirjallisuus myös on "kansain
-kaiken tiedon ja toimen kohteellinen muoto"[2], niin siinä on jo liikaa.
-Kansain mielipidot ja ajatukset nähdään kyllä täydellisimmästi ja
-selkeimmästi heidän kirjallisuudestansa; mutta heidän hengellinen
-toimensa on, paitse kirjallisuutta, etsinyt ja löytänyt muitaki muotoja,
-joista heidän mielipitoja ja aivotuksia voidaan tutkia. Näistä
-otettakoot esimerkin vuoksi taiteen tuotteet puheesen.
-
-[1] Ks. A. F. C. Vilmarin johdantoa hänen tekemäänsä Saksaa
-kansalliskirjallisuuden historiaan (Gesch. d. deutsch.
-nationalliteratur), 6:s lisäily painos. Marpori 1886.
-
-[2] Ks. Teodor Mundtin yleistä kirjallishistoriaa (Allgem. Lit. Gesch.)
-1:n nide, 2:n painos. Berlin 1848 s. 1. -- Kohteellinen = objektiv.
-
-Tässä kohta valaiseva kertomus tanskalaisesta kuvasepästä
-Thorvaldsenista. Kun muutamat uskon kilvoittelijat olivat epäilleet
-tällä mainiolla taidemiehellä olevan totista kristillistä uskoa, ja
-sentähden häntä hätyyttivät, oli hän siihen lyhyesti vastannut: menkäät
-katsomaan tekemiäni enkeleitä. Ne siis saivat selittää ja puolustaa
-Thorvaldsenin uskoa. -- Tästä on ymmärrettävä, että niinkuin
-taidoitsijain mielen tila ja laatu kuvaikse heidän taideteoksissansa,
-samalla tavalla voidaan kansainki hengellistä tointa ja mieltä tutkia ei
-yksinänsä kirjallisuuden, vaan myös esm. taiteen ainoasti silmillä
-nähtävistä tuotteista; niinmyös kansallisen elämän muodostamisesta, jos
-kirjallisuutta ja taiteellisuutta ei löytyisikään. Mundtin määritys on
-siis liian lavia, kun hän sulkee kirjallisuuden rajain sisälle kansain
-kaikki toimet ja tekee sen niiden muodoksi. Historia kertoo tosin ne
-kaikki, mutta niistä saadaan siitä tieto jo toisessa kädessä. Liikaa ei
-hän sitä vastaan lausu, sanoessa kirjallisuutta "ihmishengen
-käsikirjoitukseksi", samoin kuin Tuomas Kampanella kutsuu maailmaa
-"Jumalan käsikirjoitukseksi"[1]. Tämmöiset verrannolliset määritykset
-ovat kuitenki myöskin ulkopuoleisia, ja valaisevat sangen vähän asian
-sisällistä ymmärrystä.
-
-[1] Nämät sanat löytyvät Mundtin mainitussa historiassa, osoitetulla
-sivulla. -- Kampanella oli viisaustieteellinen kirjoittaja Italiasta.
-Monista vainoistansa, ahdistuksistansa ja kärsimyksistänsä löysi hän
-vihdoin levon haudan hiljaisuudessa Pariisissa 1639.
-
-Wilhelm Zimmermann puhuu kaikille säädyille tehdyssä
-kirjallishistoriassansa seuraavasti: "Laveammassa ja totisessa
-merkityksessänsä ymmärretään kunki kansan kirjallisuudella kaikki, mitä
-sen henki on pukenut ajatukseen ja kieleen, kaikki mitä se on
-matkaansaattanut runotaiteellista ja historiallista,
-viisaustutkinnollista ja sulopuheellista; olkoon sen vaikutus
-suusanallinen eli kirjoitukseen kätkettynä"[1]. Arvelunalaisena kysyy
-tämä kynäilijä kuitenki, josko ei suullista sulopuhetta ja kansain
-keskuudessa eläviä runoja, lauluja, satuja j. n. e. saisi myöski lukea
-kirjallisuuteen kuuluviksi. Tähän on vastaus helppo. Niin kauvan kuin ne
-kirjoitukseen korjaamatta kiertelevät elämän väljällä metsällä, eivät ne
-kirjallisuuteen kuulu, josta kuitenkaan elköön päätettäkö kirjapainon
-musteella olevan voiman korottaa mitäkään kirjalliseen arvoon; tällä
-musteella kirjataan nykyaikana paljo, joka ei ansaitse kirjallisuuden
-nimeä, niinkuin taas toiselta puolen moni kaunis kirjallistuote ei
-kaikissa maissa saa sen pysyväistä kiiltoväriä päällensä. -- Mutta
-uudempi aika on Zimmermannin arveluun tekotoimellisesti vastannut. Missä
-ei sulopuheita heti niiden synnyttyä korjata vuosisatojen omaisuudeksi,
-ja missä ei kansain muinasrunoja, lauluja, sananlaskuja j. n. e. ole
-kerätty häviämästä? Kuka ei myös tunne sulopuheliaisuuden korkiaa arvoa
-ja ankaraa voimaa? Sana on yleisesti väkevämpi väkevimpiä sotajoukkoja,
-ja sulopuhe on maailmassa monesti kukistanut orjuuden juonet, ja avannut
-kansoille sileän tien vapauden majoihin. Eivätkö sen tuotteet siis
-kuuluisi kirjallisuuteen! -- Mitä kansain runoihin ja lauluihin tämän
-suhteen tulee, niin Muistotar on taannut niiden kirjallishistoriallisen
-arvon. Sen kauvas loistava kynttilä ei turhaan pala aikain ja kansain
-keskellä. Mitä se on vuosisatojen ja tuhansienki kuluessa pitänyt
-elossa, ansaitsee lehtensä historiassa yhtä hyvin kun nykyisemmätki
-kirjallisuuden tuotteet. Suomen kirjallishistoriassa esm. ottaa kansan
-vanhat runot, laulut, sananlaskut, arvoitukset ja sadut sangen
-arvollisen sian.
-
-[1] Ks. W. Zimmermannin johdantoa Saksan suorakielisen ja runollisen
-kansalliskirjallisuuden historiaan (Gesch. d. pros. und poet. deutsch.
-nationallitteratur), 2:n painos. Stuttgart 1856.
-
-Vaikia ei olisi lisätä mainittuja esimerkkiä muidenki kirjoittajain
-lauseilla. Mutta niistäki jo nähdään, miten eritiedoitsijat antavat
-erimäärityksiä kirjallisuuden ymmärryksestä. Se todistaa kirjallisuuden
-olevan jotaki niin yleistä ja liikkuvaa ainetta, että jokainen voi
-käsittää sen eritavallansa.
-
-Katsoessa kirjallisuuden nykyistä suurruutta ja laajuutta kaikissa
-sivistyneissä maissa, voidaan sitä ehkä paraite määrittää kaiken elämän
-ja olon kuvastajaksi ja kertojaksi. Sen piiri on niin kasvanut, että
-kysyä saattaa: mitä löytyy, josta kirjallisuus ei kertoisi, mitä, josta
-se ei antaisi tietoa? Sen yhät laajentuva verkko piirittää taivaan ja
-maan, ja melkein kaikki, mitä niissä on näkyväistä ja näkymätöintä.
-Tämän todistukseksi otettakoon muutamia osia kirjallisuuden alalta: mikä
-on esm. uskon tiede ja kirjallisuus muu kun ijankaikkisuuden side
-Jumalan ja ihmisten välillä; mikä runotaide muu kun sanoihin puettu
-kauneus; mikä historia muu kun kunki kansan ja ihmiskunnan elämän
-juoksun ja edistyksen kertoja; mikä niinkutsuttu romanikirjallisuus
-muuta kun kuvauksia ihmiselämästä; mikä sanomakirjallisuus muu kun
-päivän tapausten historia kussaki maassa, jonka lisäksi sen pitäisi myös
-olla valvovan omatunnon kussaki kansassa.
-
-Mutta kirjallisuus ei ole ainoasti elämän ja olon kuvastaja; se on myös
-sivistyksen kannattaja ja valistuksen kasvattaja. Se on muinaisuuden,
-nykyisyyden ja tulevuuden yhdistäjä; katkiamattomilla kultalangoillansa
-sitoo se menneet, nykyiset ja tulevat suvut ja ajat kussaki kansassa ja
-koko ihmiskunnassa yhteen. Jos kirjallisuutta ei löytyisi, peittäisi
-pimeys kaiken elämän ja olon.
-
-Kirjallisuus on myös vapain ja voimallisin hallitsija maan päällä. Se ei
-tunne rajoitettuja säätyjä, ei köyhyyttä, ei rikkautta, ei ylhäisyyttä,
-ei alhaisuutta. Sen aarteet ovat kaikille avoinna. Sen istuimen eteen
-kokoutuu ihmisiä kaukaa ja läheltä. Minkätähden? Kukin eri
-mielenlaatuansa ja tarvistansa myöten, mikä oppinsa, mikä tietonsa, mikä
-huvituksensa tähden. Mutta eipä ainoastaan näiden tähden.
-Kirjallisuudesta saadaan myös suurimmassa määrässä sitä lepoa ja rauhaa,
-sitä toivoa ja riemua, sitä virvoitusta ja vakuutusta, sitä rakkautta ja
-sovintoa, joiden haennassa turhaan pyöritään ulkonaisen elämän puuhassa
-ja pauhussa. Sentähden kutsuvat esm. viisaustietäjät kirjallista
-tointansa paraimmaksi huvitukseksensa ja levoksensa.
-
-Kirjallisuuden temppelin ovella seisoo kirjoitettuna: *sivistys* ja
-*valistus*. Näitä täytyy jokaisen seurata ihmisenä pysyäksensä. Ken sitä
-ei tee, saa silmillensä paksut pimeyden suomukset, jotka tekevät
-omistajansa enemmin luontokappaleen kuin ihmisen kaltaiseksi. Joka taas
-sivistyksen ja valistuksen edistymistä ja leviämistä vastustaa, hänen
-nimensä merkitään ylenkatseella historiassa, joka tuomitsee kaikkein
-teot.
-
-Kirjallisuus tarvitsee viihtymisellensä ja vaurastumisellensa ulkonaisia
-avittajia ja liittolaisia. Semmoisia sillä myös löytyy kaikissa
-valtakunnissa, ja kuta sivistyneempi joku kansa on, sitä rikkaammat ja
-paremmat nämät avittajat ja liittolaiset ovat. Pää-asiallisesti ovat ne
-seuraavat: tiedelaitokset, joissa kirjallisuuden tieteellistä kuntoa ja
-edistystä hoidetaan; oppilaitokset, joissa sille kasvatetaan ystäviä ja
-viljelijöitä; kirjapainot, joissa sen tuotteita kartutetaan niin
-monikertaseen satoon kuin tahdotaan; kirjastot, joissa niitä säilytetään
-yleisön tarvista varten lainaksi; ja kirjakaupat, joissa ne ovat
-kaikille tarjona ostoksi. Näiden kaikkein tilasta voidaan päättää
-kirjallisuuden ja sivistyksen laitaa kussaki maassa. Ne ovat ne viisarit
-ajan kellossa, jotka osoittavat, kuinka pitkälle kuki kansa on
-ennättänyt valistuksensa juoksussa. -- Erityistä muistuntoa ei tarvitse
-näiden avittajain ja liittolaisten löytyminen Suomessakin. Toinen seikka
-on, jos niiden kunto on semmoinen, että ne täyttävät sisimäisen
-tarkoituksensa yleisen sivistyksen vaurastumiseksi, jonka näyttäminen ei
-kuulu tähän johdantoon.
-
-Itsestänsäkin ymmärretään se, ettei kaikkia edelläsanotuita lauseita käy
-sovittaminen kaikkein kansain ja maiden kirjallisuuteen, semmoisena kun
-se todellisessa olossansa on erivaltakunnissa. Eroitus on kansain ja
-maiden välillä ulkonaisesti, eroitus sisällisestikin. Kirjallisuus on
-aina seisonut ja on vastaki seisova lähimmäisessä yhdistyksessä
-uskonnollisen ja vallallisen elämän kanssa kussaki maassa. Muinaisina
-aikoina oli tämä yhdistys sangen orjallinen ja on vieläki kaikissa
-vapauden osattomissa kansoissa. Kun nyt kirkon ja vallan säännöt ja lait
-ovat ne yleiset rajat, joiden sisällä ja suojassa kansain hengen avut ja
-luonnon lahjat saavat elatuksensa ja kasvantonsa, niin on helppo
-käsittää, kuinka painavasta laadusta niiden suhde on kirjallisuuteen. Se
-myödytetään heti, että kuta vapaammat ne ovat, sitä rikkaampia ja
-moninaisempia hedelmiä kantaa kirjallisuus. Tämän todistaa kokemus joka
-paikassa ja kaikkina aikoina. Puhtaalta tieteelliseltä kannalta on tämä
-aivan selvä ja vastaansanomatoin. Vapaan hengen äärettömästä syvyydestä
-sikiää ja nousee aina ihania ja voimallisia hedelmiä. Laske sentähden
-kirjallisuuden valtasuonet vapaasti juoksemaan omassa laillisessa
-väylässänsä, pian olet näkevä, miten kirkas ja virkistävä sen puhdas,
-sekoittamatoin vesi on. Sen vaikutus on verrattava raittiisen
-aamusateesen suven suloisina päivinä. Sen voima elähyttää, valaisee ja
-vahvistaa kansan ja hallituksen töitä, toimia ja aivotuksia. Päin
-vastoin ovat asiat siellä, jossa vapautta tämän suhteen ei ole. Siellä
-on kirjallisuus kituvainen ja eteenpäin rientävyys vaivaloinen ja
-vitkallinen.
-
-Mutta kirjallisuus ei pysy milläkään neuvolla ainiaan missäkään maassa
-kituvassa tilassa. Sana on itsestään elävä ja vapaa, josta syystä sitä
-ei voida sulkea vankeuteen. Sanasta syntyy kirjoitus, ja vaikia on
-sitäki kahleisin saada. Kirjoituksista muodostuu kirjallisuus, ja
-nouseva sivistys sekä kasvava kansallisuuden tunto poistavat
-kirjallisuuden tieltä ulkonaiset esteet. Kirjallisuus voimistuu kaikissa
-maissa, joissa elon neste ja ripeys kansan suonissa ei ole kuivettunut.
-Niinmuodoin ei sillä ole muita pysyviä rajoja kuin hengen omat, ja ne
-ovat vapaat niinkuin henki itsekin.
-
-Elköön kukaan väärin ymmärtäkö, mitä edellä on sanottu. Vapaus on
-ensinkin ei vallattomuus. Se on säännöllinen ja laillinen järjestys,
-jonka se antaa itsellensä. Siksi toiseksi: vaikka vapaa kirjallisuus on
-sivistyksen ja valistuksen tukevin kannattaja ja voimallisin edistäjä,
-ei se kuitenkaan estä kansojakaan kuolemasta. Maailmanhistorian suuri
-kirja on kaikille avoinna, ja sen opettavaisista lehdistä näkee
-jokainen, että kun kansat ovat täyttäneet kutsumuksensa, soi heidänki
-hautauskellonsa maapiirin avaralla kalmistolla. Mutta mitä kansat ovat
-matkaansaattaneet ja toimittaneet, ei huku ihmiskunnalta: "heidän
-olentonsa paraimmat hedelmät -- kaikki mitä totta, kaunista ja hyvää
-ovat ajatelleet, tehneet ja aikoneet, jää heidän jälkeensä itäviksi
-siemeniksi täydellisempäin kasvuin nousulle"[1]. Nämät siemenet ovat
-siitä ajasta, jona kirjoituksen taito keksittiin, olleet ja ovat
-vastaki, niin kauvan kuin sama taito kunnossa pysyy, paraimmassa
-säilyssä kirjallisuuden hedelmällisissä taimilavoissa. Sieltä ne
-nousevat oraalle, kasvavat, kukoistavat ja kantavat uusia hedelmiä
-ajasta aikaan, suvusta sukuun, kansasta kansaan. Paraimman ja kalliimman
-perinnön, jonka siis suvut ja kansat voivat jälkeisillensä antaa, on
-heidän kirjallisuutensa.
-
-[1] Ks. N. Ignellin Ihmisellisen edistyksen historiaa (Menskliga
-utvecklingens historia). Tukholmi 1857, 2:n osa s 356.
-
-Jos kysytään, sopivatko edellä olevat lauseet käyttää Suomen
-kirjallisuuteen, niin siihen on vastaus osittain myöntävä, osittain
-kieltävä. Miten kumpaisessaki suhteessa, jää tässä likemmältä
-selittämättä. Suomen kansan koko olo ja elämä on ollut ja on vieläki
-niin erilainen ja monimutkainen useista muista kansoista, että
-kirjallisuudellekin on siitä ollut suuria haittoja ja pahoja vastuksia.
-Mutta jos kysytään, onko Suomen kirjallisuudella yleisesti sama ymmärrys
-ja tarkoitus kun muidenki kansain, niin siihen käy suoraan vastaaminen:
-on pää-asiallisesti. Siitä vielä tässä jaksossa muutama sana.
-
-Suomen kirjallisuuden kasvut eivät ole laveimmassakaan merkityksessänsä
-suurilukuiset; ne eivät sisällisen arvonsakaan puolesta kannata
-kaikenpuoleista vertausta monen toisen kansan kirjallistuotteiden
-rinnalla. Mutta joskoki kirjallisuutemme taivahalta neron tähtiä
-välähtää harvinaisina pohjantulina silloin tällöin ja sieltä täältä,
-niin harvinaisia ne ovat muuallaki: "ainoasti vissi määrä neroa on
-kaiken ihmissuvun tarpeeksi pantu takavarikkoon, josta sitä lähetetään
-vähäisiä anteita maailman laveutta kiertämään sinne tänne johunkuhun
-pikkuseen nurkkaan -- niin hienoissa säteissä ja niin hirmuisen pitkillä
-matkoilla toisistansa, että ihmeteltävä on, kuinka ne riittyvät niin
-monien suurien ja kansarikasten valtakuntain tarpeeksi"[1]. Tästä
-takavarikosta on Suomiki saanut tarpeellisen osansa, kun vaan Suomen
-kansa aina osaisi ja ymmärtäisi sille antaa sen lemmen ja kunnian, jonka
-se ansaitsee.
-
-[1] Ks. nerosta Pohjassa Turun ruotsinkielisissä sanomissa, 1798
-vuosikerrassa, 33 n:ssa.
-
-Mutta sanottakoon Suomen kirjallisuutta köyhäksi ja vähä-arvoiseksi.
-Olkoon puhdas kansallinen osa siitä suuremmaksi osaksi käännöksiä ja
-mukailemia. Sen tuotteissa yleisesti, semmoisina kun ne ovat suomalaisen
-hengen viljelyksestä syntyneet ja nykyiseen aikaan säilyneet, löytyy
-jokaiselle kotimaan ystävälle ja sen omituisen sivistyksen harrastajalle
-paljo hyvää kätkettynä. Niiden kautta puhuvat esivanhempamme nykyisille
-ja tuleville suvuille Suomessa. Niistä nähdään heidän työnsä ja
-toimensa, heidän vaivansa ja kärsimyksensä, heidän tietonsa ja taitonsa,
-heidän hankkeensa ja aivotuksensa, heidän uskonsa ja toivonsa. Niiden
-kautta on sivistys saanut omituisen siansa Pohjassa. Niistä käy
-vastaamme oma kotimaallinen henki, joskoki ne kaikki eivät puhu oman
-kansamme kieltä. Niiden joukossa löytyy semmoisiaki kauniita ja kalliita
-tekoja, joiden omistamisen kuka kansa tahansa katsoisi kunniaksensa.
-Ruotsalaiset ovat myös tahtoneet omistaa niistä paraimmat osat heidän
-kielellänsä. Suomen kirjallishistorioitsijan velvollisuus on anastaa ne
-Suomen kansalle takasin. -- Sanalla sanottu: Suomen kirjallisuuden
-tuotteet ovat ne siemenet, joista uusi itu on muodostuva ja uusi kasvu
-nouseva. Niillä ei ole maailmanhistoriallista merkitystä, vaan niillä on
-sitä korkiampi arvo Suomen kansan sivistyksessä ja sen edistyksessä. Ne
-ansaitsevat sentähden historiansa yhtä hyvästi kun rikkaimpien ja
-voimallisempien kansain kirjalliset teokset.
-
-
-
-
-4:ksi Suomen Kirjallishistorian esityöt.
-
-
-Edellisestä on selvä kirjallisuudessa elävän lakastumattoman
-kasvinvoiman, niin kansallisessa kuin ihmiskunnallisessa katsannossa.
-Mutta kirjallisuuden vaikutus on sattumoinen, sen tuotteet ovat elämässä
-epävakaisuuden pyörivällä kannalla, ne voivat jäädä suuremmassa eli
-vähemmässä määrässä unohduksiin, ellei historia tule elähyttävällä
-valollansa herättämään niitä muistoon. Tämä myös tapahtuu välemmin eli
-myöhemmin kussaki maassa ja kansassa, sillä historian valvova silmä ei
-heitä mitäkään ansiollista ja arvollista katsomatta ja ilmisaattamatta.
-Tutkinto laskaikse nykyaikana kuolleiden tuhatvuotisiin kammioihinki
-tietoa hakemaan, niinkuin Wäinämöinen teki Wipusen vatsaan, kun puuttui
-veneen teennössä kolme sanaa[1]. Muiston temppelin rakennus jäisiki
-vaillinaiseksi, jos ei historiallinen tiede keräisi siihen lisiä
-jokaisen kansan elämästä.
-
-[1] Ks. Kalevalan uudesta painosta 17 ja vanhasta painosta 18 runoa.
-
-Tätä tärkeää velvollisuutta ei ole Suomessakaan peräti laiminlyöty. Aika
-ajoittain on kirjallisuutemmeki tuotteita otettu tutkintoon ja saatettu
-ilmiin, ehkä suurin osa niistä vielä odottaa likempää tarkastusta ja
-täydellisempää esitystä. Tarpeellisia esitöitä löytyy kuitenki, joiden
-johdolla ei ole vaikia käydä käsin yleisempään työhön Suomen
-kirjallisuuden kirjavalla kedolla. Jotkut niistä ovat tavallansa sangen
-valaisevat, muutamat taas niin painavasta arvosta, että niiden kaipaus
-miltei estäisi tahi vähintäki myöhistäisi pitkään aikaan varsinaisen
-historian yrityksen kotimaamme kirjallisuudesta. Näin ollessa on näistä
-esitöistä, jotka voidaan jakaa kahteen erilajiin: *apuihin* ja
-*luetteloihin*, suurimmalla kiitoksella puhuttava. Näitä paitse, saadaan
-Suomen kirjallisuuden tuotteista *osoituksia* ja *tietoja* monista
-muistaki kirjoista, niinkuin esm. Suomen muistettavain miesten
-elämäkerroista, tieteellisten ja muiden seurain vuosikertomuksista,
-sanomalehdistä j. n. e., joiden arvo kirjallishistoriallisessa suhteessa
-ei myöskään ole unohdettava.
-
-Kirjallishistoriallinen toimi ei ole Suomessa vanha. Täydellisyyden
-vuoksi seuraa tässä kuitenkin yleinen silmäilö mainitussa
-tarkoituksessa, alkaen Suomen kansan hämärästä muinaisuudesta ja
-päättyen nykyaikaan. -- Ne kirjoitukset, jotka *suorastaan* ovat
-kirjallishistoriallisia, eli joista saadaan *laviampia tietoja* Suomen
-kirjallishistorialle, merkitään erityisesti omalla nimellänsä sivujen
-alapuolella.
-
-       *       *       *       *       *
-
-1. Suomen kansan muinas-ajasta ei ole minkäänlaista silloin kirjoitettua
-muistomerkkiä odottaminen. Esivanhempamme eivät tunteneet
-kirjoitustaitoa, ehkä heillä näkyy siihen olleen joku vaillinainen alku.
-Tämä voidaan päättää siitä, että kielessämme löytyy perijuureltansa
-suomalaisia sanoja, joilla nykyaikana merkitään kirjallisia asioita ja
-toimituksia, niinkuin esm. *kirja*, *kirjoittaa* j. n. e. Tämmöiset
-sanat, niinkuin myös esm. *saarna* ja *runo*, ovat antaneet suomenkielen
-tuntijoille arveluja, mistä ne ovat kotoperäisin; niitä on koetettu
-johtaa sekä omasta, että muistakin kielistä, niinkuin esm. hepreasta,
-kreikasta, islannista ja venäjästäki[1]. Syitä löytyy pitää niitä Suomen
-kansan omina.
-
-[1] Ks. esm. P. Juustenin Ajantietoa (= Chronicon) (Porthan), s. 67, 68;
-niinmyös Porthanin historiaa Yliopiston kirjastosta, s. 3;
-väitöskirjoitusta: Historiola concium sacrarum fennicarum (Tulindberg),
-s. 2. 1781. -- Joh. Ihren glossariumissa puhutaan sanasta *runa*, josta
-saadaan valoa suomalaiselleki sanalle *runo*.
-
-Mutta vaikka Suomen kansa ei tuntenut entis-aikanansa kirjoitustaitoa,
-on se kuitenki muiston kautta säilyttänyt runossa ja sadussa paraimmat
-mielipitonsa ja merkillisimmät asiansa muinaisuudesta. Isänmaanrakkaus
-on pelastanut ne unohduksesta, ja sillä tavoin on Suomen kansallaki
-muinaskirjallisuus.
-
-       *       *       *       *       *
-
-2. Vasta kristillisyyden seurassa siirtyi kirjoituksen hyödyllinen taito
-Suomeen, ja on siitä ajasta ei ainoastaan pysynyt, vaan myös levinnyt ja
-vaurastunut rajaimme sisällä. Tunnettu on sen tulleen tänne keskiajalla.
-Niinkuin muissakin Europan maissa, harjoitettiin Suomessaki sinä
-aikakautena oppia ja kirjoitusta luostareissa. Turku, Naantaali ja
-etenki Rauma ovat tämän suhteen muistettavat. Maamme ensimäiset
-kirjamiehet olivat munkit ja papit. Heidän kirjallinen toimensa ja
-ansionsa ei kuitenkaan ole suuren suuri, eikä siitä paljo tiedetä.
-Ruumisten pääkallotkin ovat luostareimme paikoilta kadonneet. Niistä ei
-ole vahinkoa, kunhan vaan edes se, mitä niiden sisästä elämässä lähti,
-olisi säilynyt. Mutta tulipalot ja vihollisten kauhiat menetykset ovat
-tämän suhteen tehneet suuria hävityksiä Suomessa melkein joka
-vuosisatana. Ei myöskään se muuten jaloja kiitetty Ruotsin ja Suomen
-kuningas 1:n Kustaa säälivällä kädellä kohdellut paavin ajan
-kirjallisiakaan muistoja valtakunnassansa. Tallella on kuitenki tästä
-ajasta yhtä ja toista, niinkuin esm. Suomessa käytetty latinainen
-messukirja (pain. 1448), Palmsköldin palanen (= fragment) j. m. Erittäin
-mainittakoon tässä sen aikanen mustakirja, joka tietysti on ensimäinen
-kirjallinen keräys Suomessa historiallisesta arvosta. Papit kun
-halusivat voimassa pitää maallisia etujansa ja oikeuksiansa, panivat
-tähän kirjaan kätköön ja muistoon kaikellaisia Suomen kirkkoa ja valtaa
-koskevia paavillisia, pispallisia ja hallinnollisia kuulutuksia,
-julistuksia ja muita kirjeitä (v:sta 1229 veteen 1513). Tämän
-niinkutsutun Turun tuomiokirkon mustankirjan tarkoitus oli siis
-päinvastainen samannimisiä kirjoja nykyaikana.
-
-       *       *       *       *       *
-
-3. Uskonpuhdistuksen hedelmällisin vaikutus Suomessa oli ensivuosisatana
-kieltämättä kirjallinen. Pispa Martti Skytte on tämän suhteen hankkinut
-itsellensä kunnioitetun nimen ja muiston. Hänessä sanotaan kyteneen
-vanha katolinen usko[1], josta syystä hän itse ei suorastaan paljon
-auttanut aljettuin uusien asiain menoa kotimaassamme. Mutta hänen
-toimestansa ja hänen (siis Suomen) omilla varoilla oleskeli tänä aikana
-opin halullisia suomalaisia miehiä ulkomailla, paraasta päästä
-Wittenperissä Luteria ja Melantonia kuulemassa. Palattuansa jatkoivat
-paremmalla taidollansa uskonpuhdistuksen suurta asiaa Suomessapa tekivät
-sen syvemmällä tiedollansa vakinaiseksi maamiestensä sydämissä. Näiden
-joukossa ovat Mikael Agrikola ja Paaval Juusten kiitettävimmät
-kirjallisenkin ansion puolesta. Omituiseksi saattaa sitä sattumusta
-katsoa, että sen miehen teoissa, joka ensiksi toimitti suomenkielisiä
-kirjoja painosta, ja joka niinmuodoin perusti kansalliskirjallisuutemme,
-tavataan myös ensimäinen luetteloinen suomalaisen kirjallisuuden
-senaikaisista vähäisistä tuotteista. Se löytyy Agrikolan alkupuheessa
-Taavetin psaltariin. Tämä luetteloinen on Suomen
-kirjallishistoriallisten kirjoitusten joukossa niinkuin hienoinen valon
-viiva yön synkästä hämäryydestä aamun alkavaan koittoon.
-
-[1] Ks. Suomen muistettavia miehiä (Finlands minnesvärda män), 1:n
-siteen 1:stä vihkoa, s. 134.
-
-Ulkomaillakin otetaan tänä aikana Suomen asioita kirjalliseen puheesen.
-Baselin kaupungissa painetaan Herran rukous suomeksi[1], ja luetellaan
-ne suomalaiset miehet, jotka Wittenperissä olivat saaneet
-majisterinseppeleen[2]. Romissa toimittavat ruotsalaiset veljekset
-Johannes ja Olaus Magnus tunnetut historiansa Pohjan maista ja
-kansoista; jälkimäinen puhuu Suomen runoistakin[3]. Kotimaassa on
-Juusten ensimäinen nimeksi tunnettu Suomen historioitsija. Mainittakoot
-tässä myös Aaron Forsius ja Johannes Messenius, joiden elämän vaiheet
-katkerasti muistuttavat Ruotsin hallituksen väärää käytöstä alamaisiansa
-kohtaan. Kumpaisetkin olivat aikansa oppineimpia miehiä, kumpaisetki
-saivat syyttömästi kärsiä vankeuden pimeää ja yksinäistä elämää, ja
-kumpaisetkin ovat kirjoittaneet Suomen maasta ja kansasta.
-
-[1] Ks. Valtaneuvos Pippingin Luetteloa suomeksi präntätyistä kirjoista,
-s. 2. -- Herran rukousta on suomeksi ruvettu ja totuttu latinan mukaan
-sanomaan "*Isämeidäksi*", mutta *Isämme* se oikein on.
-
-[2] Ks. Wieselgrenin Ruotsin kaunokirjallisuutta, 3:n osan 115 s.
-
-[3] Ks. G. Seinin Suomen asiain kirjoittajia (De rerum fennicarum
-scriptoribus), 17 s.
-
-       *       *       *       *       *
-
-4. Yliopiston perustus on uskonpuhdistuksen jälkeen suurin, onnellisin
-ja seurantorikkain tapaus Suomessa. Se toi tieteet maahamme, ja teki ne
-kotiperäisiksi meidän kylmillä seuduilla. Sen kautta rupesi Suomen
-silmä-ala laajenemaan sekä ulkonaisesti että sisällisesti. Se yhdisti
-tieteiden siteillä Suomen kansan muihin sivistyneihin kansoihin
-Europassa. Se oli tieteellisen valon ensimäinen koitto pimeässä
-Pohjolassa. Vahinko vaan, että se perustettiin kielen vuoksi
-muukalaiselle kannalle; mutta kukapa silloin ajatteli Suomalaisista
-muuta kun että ne kuuluivat Ruotsiin niinkuin muu loisväki.
-
-Kohta Yliopiston perustettua saatiin kirjapainoki toimeen Auran
-rannalle, ja koko Pipliä painetaan ensi kerran suomeksi -- ei kuitenkaan
-omassa maassa. Ajan hengellistä luontoa ja menoa myöten hallitsi
-uskontiede aivan painavasti muita tieteitä uudessa Yliopistossamme.
-Pispa Terseruksen riita ylistää hänen vapaamielistä valistustansa tänä
-yksipuolisuuden aikana, joka ei ole vieläkään peräti kadonnut Suomen
-rajain sisältä. -- Yliopistoa mainitessa -- ken ei muistaisi Pietar
-Brahen kiitettyä nimeä? Unhottaa ei myöskään saa nimiä Rothovius ja
-Gezelius, joiden ansio Suomen kirkollisessa ja kirjallisessaki
-katsannossa on suuri. Historia tietää puhua heidän vioistansaki.
-
-Suvaittiin kuitenki muitakin opin haaroja Suomen nuoressa Yliopistossa,
-kunhan niillä ei vaan loukattu kirkon uskoa. Sen kanssa sointui
-kielitiede hyvin yhteen. Latina, kreikka ja heprea -- ne tuuhottivat
-niinkuin vanhan hongan latva. Oppineet eivät muita kieliä keskenänsä
-tarvinneet. Kansain nuoret kielivesat kasvoivat vapaassa elämässä
-niinkuin menniköt ahon viheliäisillä rinteillä. Vähitellen rupeevat ne
-tunkeumaan -- ei oppisaleihin, vaan ensiksi oppineitten hiljaisiin
-kammareihin. Suomenki kieli oli jo ennen Yliopiston perustusta saanut
-kunnian nousta latinan, ruotsin ja saksan rinnalle sanakirjoissa.[1]
-Rohvessor Eskil Petræus on ensimäinen, joka hallituksen käskystä
-toimitti suomesta vaillinaisen kieliopin. Ahkera kirjamies Mikael Olaus
-Wexionius jouti tutkimaan Suomenkin asioita; hän on kirjoittanut myös
-Yliopiston senaikaisesta köyhästä kirjastosta[2] ja äitimme kielestä.
-Mathias Martinus seuraa paraasta päästä Petræusta suomalaisessa
-tienosoittajassansa. Kaikki nämät miehet puhuvat vähäisen Suomen
-runo-mitastakin. -- Rohvessor Eero Justander on ensimäinen, joka palkan
-edestä kääntää hallituksen kuulutuksia ja julistuksia suomeksi; mutta
-tokkopa hänellä, yhtä vähän kun hänen jälkeläisillänsäkään, lienee
-siihen virkaan ollut minkäänlaista vahvistuskirjaa. Epäilemättä on tämä
-virka kuitenki mitä tärkeimpiä Suomessa olla taitaa. -- Petræuksen
-avittajat Piplian suomentamisessa olivat rohvessori Martti Stodius,
-Maskun kirkkoherra Henrik Hoffman ja Piikkiön kirkkoherra Krekori
-Favorinus. -- Paimion kirkkoherra Henrik Matheus Florinus parantaa
-Piplian suomennoksen alkukielen jälkeen. Hän suomensi 1686 kirkkolain,
-ja hänen huolensa kautta tuli painosta 1702 ensimäinen kokous Suomen
-kansan sananlaskuja, joita 17 vuosisadalla Tammelan kirkkoherra Lauri
-Pietarinpoika ja Lohjan kirkkoherra Kaapriel Tammelin olivat keränneet.
-
-[1] K. esm. A. I. Arvidssonin (Rühsin) Suomea ja sen asujamia (Finland
-och dess innevånare), 2:n osan 81 s.
-
-[2] Yliopiston kirjastossa oli silloin 20 nidettä.
-
-Taneli Juslenius näkee kaksi sotaa myrskyvän Suomessa, joista toinen on
-ijänkaiken hirmuinen muistaa. Sen alussa kirjoitti hän vanhan ja uuden
-Turkunsa (Abo vetus et nova), jossa koskee Suomen kirjallisuuttaki.
-Kynäilee muistaki kotimaan asioista ja kärsimyksistä. Suurin tekonsa on
-"Suomalaisen Sana-lugun koetus", jonka alkulauseesta saadaan
-kirjallishistoriallisiaki tietoja. -- Jusleniusta voidaan kirjallisessa
-toimessansa verrata hänen aikalaiseensa pispa Svedbergiin Ruotsissa,
-joka myöski teki sanakirjan maansa kielestä. Jusleniuksessa ei
-kuitenkaan elänyt niin innollista isänmaanrakkautta kuin Svedbergissä,
-joka oli niin vimmattu äitinsä kielen hyväilijä, että päätti sillä
-virsiä taivaassakin veisattavan[1]. -- Ilmajoen kirkkoherra Vhael alkoi
-tehdä täydellisen kieliopin suomesta, mutta kuolema keskeytti hänen
-tästä työstä; hänen leskensä painetti siitä niin paljon kuin oli
-ennättänyt valmistua.
-
-[1] Ks. Jesper Svedbergin "Schibbolethia", pain. Skarassa 1716;
-esipuhetta. -- S. oli pispa Skarassa, jonka pispan istuimella
-Jusleniuski vihdoin kuoli, heitettyänsä isänmaansa, sodan pelosta.
-
-Ensimäinen Suomen kirjallishistoriallinen teos painettiin Tukholmissa
-v:na 1719. Se on latinainen, niinkuin usiammat senaikaiset kirjat;
-suomennettuna on sen nimi: kirjallinen Turku[1]. Sen tekijä oli *Andreas
-Antonius Stjerman*, jonka Wieselgren sanoo kuuluvan "jättiläissukuun"
-Ruotsin kirjallisuudessa. Hänen kirjallinen Turkunsa ei ole lavia; se
-sisältää lyhykäisiä elämänkertoja Turun rohvessoreista, ja luettelee
-heidän kirjalliset tekonsa.
-
-[1] Abo Litterata, Holmiæ; 1719.
-
-"Ison vihan" perästä jatketaan enemmin ja enemmin kotimaallisten
-aineiden tutkintoa ja esitystä. Nimet Scharin, Mennander, Gadd, Kalm,
-Bilmark y. m. ovat tunnetut. Suomenkielinen kirjallisuus karttuu
-niinkutsutuilla hengellisillä kirjoilla. Aapram Achrenius ja Tuomas
-Ragvaldinpoika ovat 18 vuosisadan ahkerimmat kynäilijät suomeksi. Tätä
-kieltä suositellaan Yliopistossaki; väitöskirjoitukset varustetaan
-suomalaisilla runoilla "onnentoivotukseksi", "corkiast oppenelle" "herr"
-"candidatille", "auctorille", "respondentille", "rackalle svogerille"
-tahi muulle "ystävälle", kun "surella cunnialla jutteli", "urhollisest
-taisteli" eli "miehulisest edes vastaisi" "caunista työtänsä" Yliopiston
-oppi-istuimelta. Siitä ei suomen kieli paljon hyötynyt.
-
-       *       *       *       *       *
-
-5. Kahdeksannentoista vuosisadan viimeiset kymmenluvut ovat yleensä
-Europassa monin tavoin edellisiä aikoja merkillisimmät. Kansalliset
-liikkeet ja hakemukset lukevat niistä ajoista näkyväisen alkunsa.
-Tieteet muuttavat vähitellen muotonsa. -- Ruotsi suri vielä suuria
-tappioitansa, ja poti edellisten sotain verisiä haavoja. Se oli
-menettänyt suurimman osan entistä valtaansa. Siitä seurasi ulkonainen
-voimattomuus, ja se käänsi Ruotsalaisia enemmin ja enemmin katsomaan ja
-tarkemmin hoitamaan sisällisiä asioitansa. Tämmöinen riento havaitaan
-kirjallisuudessaki; III:s Kustaa antoi sen runolliselle osalle vilkkaan
-menon ja eloisan liikkeen.
-
-Myöski Suomen sivistyshistoriassa alkaa uusi aikakausi viime vuosisadan
-loppupuoliskolla. Edellisen ajan vähäiset hankkeet kotimaan sisällisen
-tilan ja muinaisuuden tutkimisessa varmistuvat. Ruotsalaisten esimerkki
-koitui Suomenkin oppineihin. Kuningas III Kustaan aikakauteen kuuluvat
-Creutz ja Choræus. Porthanin nero ja isänmaanrakkaus asetti Suomen
-historian tutkinnon entistä verrattoman paremmalle ja selkeämmälle
-kannalle. Tämä ikimuistettava mies syntyi ja kasvoi Suomen kansan
-historialliseksi silmäksi, jonka terävyys ja tarkkuus ei heittänyt juuri
-mitäkään kotimaallista katsomatta. Porthan oli monitietävä mies, josta
-syystä hän vaikutti monenpuolisesti tieteellisen ja kirjallisen elämän
-menestykseen Yliopistossamme. Mutta paraimman ja katoomattoman
-muistopatsaan nosti hän itsellensä Suomen historian ja kielen
-tutkimisella. Jos Porthan epäili Suomen kansan tulevaisuudesta, niinkuin
-on sanottu, niin hän on juuri itse se mies, joka antoi tämän
-tulevaisuuden toivolle varmemman vakavuuden. Hän valaisi kirkkaasti
-Suomen muinaisuutta, ja sen kautta on Suomen tulevaisuuski hänen
-perästänsä käynyt selkeämmäksi ja varmemmaksi. Porthanin ajasta kasvavat
-kansalliset hakemukset Suomessa.
-
-Kirjallishistoriallisessa katsannossa ovat seuraavat kirjoitukset
-Porthanilta tärkeimmät: suomalaisesta runollisuudesta, josta tuli vaan 5
-vihkoa (väitöskirjoitusta)[1]; *historiainen suomalaisista saarnoista*,
-2 vihkoa[2]; *ajatuksia runollisuuden harrastamisen ja kukoistuksen
-autannosta isänmaassa*[2]; *historia Yliopiston kirjastosta ja lisiä
-siihen*, yhteensä 25 vihkoa[3]; ja *Yliopiston rohvessoreista*, 3
-vihkoa[4]. Myöskin muista Porthanin kirjoituksista saadaan Suomen
-kirjallishistoriallisia tietoja, niinkuin esm. Juustenin ajantiedosta (=
-Chronicon), joka Porthanin muistutuksista ja lisistä on saanut paraimman
-arvonsa.
-
-[1] De poesi fennica, Ab. 1766--1768. P. I--V.
-
-[2] Historiola Concionum sacrarum fennicarum, Ab. 1781.
-
-[3] Cogitationes qvædam de studio et flore poëseos in patria juvando.
-Ab. 1781.
-
-[4] Historia bibliothecæ regiæ Academiæ Aboensis, Ab. 1771--1787. P.
-I--XXIII; Apendix ad historiam bibl. reg. Acad., Ab. 179S5. P. I--II.
-
-Bilmarkin nimi on jo mainittu; hän on ahkera esimies väitöskirjoituksia
-tarkastettaessa. -- Mathias Caloniuksen nero ja oppi täyttää yksinänsä
-lakitiedekunnan velvollisuuksia Suomen Yliopistossa; kertomuksessansa
-Yliopistosta puhuu hän kirjastostaki[1]. -- Lencqvist, Ganander ja
-Frosterus ovat myös muistettavat. V:na 1770 alkoi Auroranliittokunta
-vaikutuksensa; sen perustajat olivat Porthan ja Clewberg. Hedelmä sen
-toimesta oli ensimäinen sanomalehti Suomessa, seuraavana v:na 1771;
-nykyinen ruotsinkielinen sanomalehti Turussa Åbo Tidningar lukee siitä
-perijuurensa. V:na 1776 koetetaan toimittaa "Suomenkielisiä
-tietosanomia", mutta tilaajain puutteesta lakkaavat yhdestä vuodesta[2]
-*Pietar Juhana Alopæus* rupee yleisemmästi tutkimaan Suomen kirjallisia
-asioita alusta pitäen, mutta ei ennätä pitkälle; hän kirjoittaa myös
-harvinaisista kirjoista yleisesti, jonka ohessa kertoo Suomenki
-kirjallisuuden kasvuja[3]. Samaan aikaan tutkitaan Ruotsissa sen maan
-kirjallisia seikkoja Upsalan Yliopistossa. -- Er. Mik. Fant on ahkera
-väitösten toimittaja Upsalassa, ja G. F. Fant kirjoittaa katkismuksista
-Ruotsissa[4]. *J. H. Lidén* luettelee Turun Yliopiston
-väitöskirjoituksia vuoteen 1779[5].
-
-[1] Ks. Suomea, 1845.
-
-[2] Ks. Kirjallisuuslehteä (Litteraturbl.), 1853, 11 n:roa.
-
-[3] Specimen historiæ litterariæ fennicæ, Ab. 1793--1795. P. I--IV;
-Animadversiones de libris raris, Ab. 1791--1792.
-
-[4] Minulla ei ole ollut tilaisuutta nähdä tätä hänen kirjoitustansa,
-mutta siinä kuulutaan puhuttavan suomalaisistaki katkismuksista.
-
-[5] Catalogus dispp. Sect. III. Upsal. 1779.
-
-Uusi vuosisata on alkanut. Porthan nukkuu kuoleman uneen. Yliopisto
-pukeikse huolihurstiin, Suomi suree ja J. Tengström tulkitsee latinaksi
-maamiesten kaipaustuntoja Porthanin haudalla. Europan sodan pauhut
-viskaavat kuohuvat aaltonsa Pohjaanki -- Suomi eroitetaan Ruotsista, ja
-jää enemmin kuin sitä ennen omiin nojiinsa sivistyksensä
-harrastamisissa. Franzén jättää syntymämaansa, jättää Auran
-muistorikkaan kaupungin, jossa on runoillut ja tiedoitsinut. Suomen oma
-on hän kuitenkin.
-
-Nerot vaikuttavat kuoltuansakin. Porthanin henki elää, kasvaa ja
-selkenee itsetietävämmäksi Suomenmaan oppineissa. -- *Renvall* tutkii
-suomenkieltä, väittää isänmaan historian opettamisen tarpeellisuudesta
-Suomen kouluissa, ja antaa tietoja[1] äitinkielen edellisistä
-tutkinnoista; suurin ja parain tekonsa on Suomalainen Sanakirja.
-*Wallenius* kertoo niistä Suomen miehistä, jotka ovat saaneet korkeimman
-oppiarvon, ennen Yliopiston perustusta[2]. *F. W. Pipping* asettaa
-tieteellisen toimensa kotimaalliselle kannalle, väitöksillänsä
-Yliopiston kirjaston hoitajista[3]. Niinmyös *J. J. Tengström*, joka
-antaa väitöksiä kreikankieltä taitavista Suomalaisista[4].
-Aikakirjaisessa Aura esittää Suomen kirjallisuuden ja sivistyksen
-esteitä, joita selittäessä valaisee senaikaisia tuumia Suomen maasta ja
-kielestä[5]. Päin vastoin näitä tuumia lausuu pari vuotta sen jälkeen
-*A. I. Arvidsson* jalosti ja vapaamielisesti suomalaisen kansallisuuden
-ja kielen oikeuksista Turun Aamulehdessä. Sen toimittaminen kielletään
-kolme kuukautta ennen ensivuosikerran loppua. Arvidsson kirjoittaa vielä
-sanomassa Mnemosyne senaikaisista puuttuvaisista asioista Suomessa ja --
-hänen täytyy muuttaa Ruotsiin. Siellä kääntää ruotsiksi, lisää ja
-parantaa Rühsin saksalaisen historian Suomesta ja sen asujista[6].
-Kirjallinen toimensa vieraassa maassa on todistanut, ettei tämä kiitetty
-maamiehemme ole unohtanut Suomen kansan sanalaskua: *oma maa mansikka,
-muu maa mustikka*. Toinen kiitetty maamies ja syvä tiedoitsija *A. J.
-Sjögren* antaa Pietarissa lyhyen ja valaisevan kertomuksen saksaksi
-suomalaisesta kielestä ja kirjallisuudesta[7]. *R. v. Becker* toimittaa
-Turun Wiikko-sanomia[8], ja vaikuttaa sen kautta tarpeellisen
-puhdistuksen äitimme kielen kirjoittamisessa; tarkastaa Mnemosynessä
-Strahlmanin saksalaista suomenkielioppia ja laatii itse paremman
-semmoisen ruotsiksi. *C. N. Keckman* tekee ensimäisen täydellisen
-luettelon suomalaisista kirjoista[9]. *I. H. Lagus* alkaa Suomen kirkkoa
-koskevain kirjoitusten julkasemisen[10]. *C. A. Gottlund* väittää Suomen
-kansan sananlaskuista Upsalassa ja painattaa Otavan Tukholmissa[11].
-Kirkkoherra Strandberg toimittaa Turun hippakunnan paimenmuiston
-(Herdaminne 1832). Topelius, Judén, Renqvist y. m. kartuttavat
-suomalaista kirjallisuutta. H. R. v. Schröter tekee Suomen runoja
-tutuiksi ulkomailla.
-
-[1] De signis relationum nominalium in lingva fennica, P. I--VIII, Ab.
-1815--17; (ks. I:n osan 7--9 s.); (de studio historia; patriæ in scolis
-Finlandiæ colendo, Ab. 1813; -- Suomen historia jäi kuitenki kauvaksi
-aikaa laimiin kouluissamme); Renvallin sanakirja tuli painosta 1826; sen
-alkulauseessa kerrotaan edellisistä suomalaisen sanakirjan tekijöistä ja
-avittajista.
-
-[2] De Fennis summos in philosophia honores ante cond. Acad. Aboens.
-adeptis. P. I--II Ab. 1810.
-
-[3] De Bibliothecariis Ac. Ab P. I--XX. Ab. 1813--1827; jatkoa osoittaa
-viimeisessä osassa, joka väitettiin Heinäkuun 2 p:nä, yksinäinen sana
-"sed" = mutta - - - Turku paloi Syyskuun 4 ja 5 p. samana vuonna.
-
-[4] De viris in Fennia peritia litterarum græcarum claris. P. I--VIII.
-Ab. 1814--1821; yksinäinen sana "*adeo*" viimeisessä osassa osoittaa
-tästäki väitöksestä jatkoa, mutta sitä ei ole tullut. Niinkuin muutki
-tämän historiamme tutkinnossa kiitetyn tiedoitsijan kirjoitukset,
-sisältävät nämät väitökset enemmän kun nimitys lupaa.
-
-[5] Om några hinder för Finlands litteratur och cultur, Aura 1817--1818.
-Tässä kirjoituksessa (73 ja 76 s., 1817) tuumitaan, ettei *yhtä ainoata
-kieltä* osaa eikä pidä toivoa maamme valtakieleksi. Kansan sivistyksen
-tähden kehoitetaan kuitenki tutkimaan suomenkieltä, ja oppineitten
-tähden keräämään unohduksesta Suomen kansan runoja, lauluja j. n. e.
-Suomenmaata päätetään liian pieneksi kannattamaan itsenäistä elämää ja
-omaa kirjallisuutta. Saadaan myös tietä Ruotsalaisten antaneen Suomen
-asiain tutkijille ja harrastajille soimaus-nimen Suomavimma (=
-Fennomani), joka siis on Ruotsista kotoperäisin.
-
-[6] Finland och dess innevånare, af Friedr. Rühs. Öfversättning. Andra
-Upplagan, tillökt och omarbetad af Adolf Ivar Arvidsson. Stockholm 1827.
--- Tämän kirjan toisessa osassa (s. 66--87) puhutaan Suomen
-kirjallisuudesta ja kielestä.
-
-[7] Ueber die finnische Sprache und ihre Literatur. Vom D:r And. Joh.
-Sjögren. St. Petersburg. 1821.
-
-[8] Turun Wiikkosanomat alkoivat 1820 ja lakkasivat 1827. Beckerin
-kielioppi tuli painosta 1824.
-
-[9] Förteckning å härtill veterligen tryckta Finska skrifter, Åbo 1821.
-
-[10] Handlingar till upplysning i Finlands kyrkohistoria. 3 nidettä
-1821, 1823 ja 1830.
-
-[11] De proverbiis fennicis, P. I. Upsala 1818. -- Otava näki päivän
-valkeuden, 1:n osa v:na 1828, 2:n osa 1832.
-
-       *       *       *       *       *
-
-6. Oma aikamme lähestyy. Tuskin olivat Turun tulipalon hiilokset
-sammuneet, kun tieteet saavat uuden paikan Suomen uudessa
-pääkaupungissa. Kotimaalliset hankkeet tieteissä, taiteessa ja
-kirjallisuudessa kiihtyvät ja vahvistuvat. Erittäin arvaamattomasta
-arvosta ja rikkaasta hedelmällisyydestä on *Suomalaisen Kirjallisuuden
-Seuran* perustaminen. Se on se keskus, jonka ympärillä ja jonka kautta
-isänmaanrakkaus on voinut harrastaa ja toimittaa suomalaisen
-kansallisuuden kalliimpia asioita ja pyrkimisiä. Tämän seuran
-aikakirjasta Suomi nähdään, kuinka Suomen historian tutkinto on
-kasvanut, ja kuinka myös kirjallisuutemme tuotteita on enemmin ja
-enemmin tarkastettu ja ilmisaatettu. Niinmyös sen vuosikertomuksista ja
-toimituksista. Suomen kansan lempi, kiitos ja kunnioitus on niiden
-miesten palkinto, jotka tämän seuran perustivat, ja jotka sen toimea
-ovat auttaneet. Tämän suhteen ei tarvitse Elias Lönnrotin nimeä
-erityisesti mainita. Jos Porthan ojensi historiamme tutkinnon oikialle
-tielle ja valaisi muinaisuuttamme, niin Lönnrot on se, joka
-täydellisesti on ilmisaattanut ja pelastanut tämän muinaisuuden. Sen
-kautta on myös se perustus rakennettu, jolla suomalainen kansallisuus ja
-sen tulevaisuus seisoo varmempana kun milloinkaan sitä ennen.
-
-Suomen kirjallishistoriallista ovat seuraavat miehet kirjoittaneet
-viimeisillä kolmella vuosikymmenillä:
-
-*Lönnrot, E.*: väitti jo Turussa Wäinämöisestä; puhuu Suomen kansan
-runoista ja lauluista Kalevalan ja Kantelettaren alkulaiseissa[1];
-sananlaskuista ja arvoituksista niiden alkulaiseissa[2], ja Suomessa[3];
-Suomen virsikirjallisuudesta[4] ja Kalevalan uudesta painoksesta
-kirjallisuuslehdessä[5]. Mehiläisessä löytyy lyhyt kertomus
-suomenkielisistä sanomalehdistä, ja uusista virsistä, kirkossa ja kotona
-veisattavista[6].
-
-[1] Kalevalan 1:n painos painettiin 2:ssa osassa 1835, toinen 1849;
-Kanteletar 3 osaa 1840;
-
-[2] Sananlaskut 1842; Arvoitukset 1851. -- Kaikki Suomal. Kirjall.
-Seuran kustannuksella. --
-
-[3] Om finska ordspråk och gåtor, Suomi 1841 --
-
-[4] Psalmografi, Litteratnrbladet, 1847, n:ro 8. --
-
-[5] Om den nya under arbete varande Kalevala editionen, Litteraturbl.,
-1848, n:ro 12 ja 1849, n:ro 1 ja 3. --
-
-[6] Ks. Mehiläistä, 1837, Elokuulta, suomenkielisistä sanomalehdistä, R.
-Tiilonen, ja uusista virsistä X.
-
-*Pipping F. W.*: suurin ja arvollisin uhrinsa kotimaan kirjallisuuden
-altarille on "Luettelo suomeksi präntätyistä kirjoista, kuin myös
-muutamista muista teoksista, joissa löytyy joku kirjoitus Suomen
-kielellä, tahi joku johdatus sitä tuntemaan"[1]. Tämän teoksen nimestäki
-jo huomataan sen suuri kirjallishistoriallinen arvo. Sitä mainitessa
-johtuu *Matti Pohto* itsestään jokaisen Suomalaisen mieleen. -- Pipping
-on myös kirjoittanut Suomen kirjapainoista Suomen tiedeseuran
-toimituksissa[2].
-
-[1] Förteckning öfver i tryck utgifna skrifter på finska, 1856--1887
-Suomal. Kirj. Seuran kustantama. -- Matti Pohto oli tämän teoksen suurin
-avittaja. Hän ei saanut nähdä sen valmistumista; vähää ennen sen
-ilmituloa surmattiin tämä erinomainen mies matkalla Pietariin, jonne oli
-menossa suomalaisia kirjoja kuulustamaan ja etsimään. --
-
-[2] Några historiska underrättelser om Boktryckeriet i Finland, 1840,
-1844, 1846.
-
-K. *Tengström, J. J.*: tämän tiedoitsijan kotoaineellisista teoksista
-valuu arvollisia apuja kirjallishistoriallemme. Etunenässä ovat tämän
-puolesta mainittavat hänen ajantiedolliset luettelonsa Suomen Yliopiston
-varakanslereista, tiedekuntain jäsenistä ja apulaisista[1]. Tämä kirja
-ei sisällä ainoastaan runsaita lisiä Suomen tieteellisen ja kirjallisen
-sivistyksen historialle, vaan on itseki jommoinenki semmoinen historia.
-Sen lopulla puhutaan erityisesti kansalliskirjallisuudestamme. Helsingin
-Aamulehdessä, joka pari vuotta takaperin uupui elämästä, on Tengström
-esittänyt sen vahingon, jonka Yliopisto kotimaan historian lähteiden ja
-tieteellisten keräysten suhteen kärsi Turun tulipalon kautta[2].
-Aikakirjaan Suomeen on antanut maamme kirjallisuutta koskevan otteen A.
-Stjermanin svio-gotilaisesta kirjastosta, ja Caloniuksen ennen mainitun
-kertomuksen Yliopistosta[3].
-
-[1] Chronologiska Förteckningar och Anteckningar, j. n. e. 1836. --
-
-[2] En blick tillbaka på den förlust af inhemska historiska källor och
-vetenskapliga samlingar, hvilka vid Åbo brand 1827 drabbade Finska
-Universitetet och Fosterlandet. Helsingfors Morgonblad 1836, n:ro 3--9.
---
-
-[3] Utdrag af Stjermans Bibliotheca Svio-Gothica, 6:te tomen,
-innehållande Finlandia Litterata, Suomi 1844; Calonii relation om Åbo
-Academi 1783, Suomi 1845.
-
-*Rein, G.*: on tutkinut ja kirjoittanut enemmän Suomen historiaan ja
-tilastoon kuuluvia aineita, vaan on antanut valaisevia lisiä
-kirjallishistoriallemmekin. Jo Turussa väitti Suomen asiain
-kirjoittajista[1]. Teki siitä sittemmin otteen, ja jatkoi samaa ainetta
-Porthanin aikaan, aikakirjassa Suomi, jossa puhuu myös
-kansalliskirjallisuutemme kasvannosta ja sen autannosta[2]. On
-Yliopiston rehtorina antanut kertomuksia sen hallituksesta ja toimesta,
-y. m.
-
-[1] De rerum fennicarum scriptoribus ant. cond. Acad. Åbo P. I--IV. Ab.
-1828. --
-
-[2] Bidrag till finska häfdeforskningens historia, Suomi 1841--1843. --
-Om nalionallitteraturens i Finland utveckling, och nödvändigheten af
-dess vidare bearbetning, Suomi 1842.
-
-*Hällsten, J.*: on laatinut väitöksen kirjallisuuden vaiheista Suomessa
-keski-aikana[1]. Se sisältää yleisiä silmäyksiä Ruotsalaisten
-valloitusretkistä Suomeen v:n 1157, 1249 ja 1293, ja maamme luostareista
-ja kouluista, jonka ohessa senaikaiset vähät kirjalliskasvut luetellaan.
-
-[1] Fata, quæ fuerunt literarum in Fennia medio ævo adumbratura. 1837.
-
-*Rabbe, F. J.*: on toimittanut luetteloita Suomen kirjallisuuden
-tuotteista, ja sen kautta paljon huojentanut kirjallishistoriamme
-matkaansaantia. Ne ovat: luettelo koto-aineellisista kirjoituksista
-Turun sanomissa 1700 vuosiluvulla; niinmyös v:sta 1800 v:teen 1709, ja
-sanomassa Mnemosyne v:na 1819--1823; Yliopistomme koto-aiheellisista
-väitöksistä, sen perustuksesta v:teen 1820; ja Suomea koskevista
-kirjoituksista Ruotsin Tiede-Akatemian toimituksissa v:na 1739--1823[1].
-On myös kirjoittanut muutamista esitöistä täydelliseen Suomen tilastoon,
-elämäkertoja maamme muistetavista miehistä, j. m.
-
-[1] Förteckning öfver de afhandlingar af fosterländskt innehåll, bvilka
-finnas intagne i Åbo Tidningar på 1700 talet, Suomi 1841; samoin
-1800--1809, Suomi 1843; Förteckning öfver uppsatser rörande Finland i
-Svenska Vet. Akad. handlingar, Suomi 1847; dito öfver uppsatser af
-fosterländskt intresse i Mnemosyne åren 1819--1823, Suomi 1852;
-Supplement till Helsingfors Tidningar Onsdagen den 15 Juli 1840.
-Akademiska afhandlingar, rörande Finska Språket och Litteraturen,
-1640--1820. -- Mainittuna päivänä vietettiin Yliopiston 200 vuotista
-riemujuhlaa.
-
-*Hjelt, O. E. A.*: on tehnyt väitöksen luonnon historian oppinnasta
-Suomessa ennen Linnén aikaa, (Elias Tillandz ja hänen edellisensä).
-Siinä kerrotaan ja arvostellaan, mitä Yliopistossamme matkaansaatettiin
-mainitun tieteen hyväksi 1600 vuosilukuna. Se ei ollut paljo[1].
-
-[1] Naturhistoriens studium i Finland före Linnés tid. I. Elias Tillandz
-och hans föregångare, 1843. I:n merkki ilmoittaa jatkoa, mutta
-tietääkseni ei sitä ole tullut.
-
-*Cygnæus, F.*: on tähän asti syvimmästi tutkinut ja täydellisimmästi
-esittänyt surukuvallista ainetta Kalevalassa, nimittäin Kullervo-runojen
-sisällystä, ja arvostellut muitaki kirjallisuutemme tuotteita, esm. Z.
-Topeliuksen näytelmää: 50 vuotta sitte[1]. -- Cygnæuksen jääkynttilät,
-monet muistopuheet, j. m. ovat tutut.
-
-[1] Ks. F. Cygnæuksen kirjoituksia yleisissä aineissa (Afhandl. i
-populära ämnen). II. 1853; ja 1851 Litteraturbladia.
-
-*Snellman, J. W.*: on viimeisenä ja tänä vuosikymmenenä taitavimmasti ja
-voimallisimmasti ruotsin kielellä esittänyt ja puolustanut suomalaisen
-kansallisuuden ja kielen oikeuksia. Vaikutus siitä on ollut
-hedelmällinen. Saiman, Kallaveden ja Kirjallisuuslehden sisältö ei ole
-tavallisten sanomien perhoistyötä; niitä lukevat tulevatki suvut. Niissä
-löytyy ajatuksen syvyydellä ja terävyydellä tehtyjä arvosteluja Suomen
-kirjallisuuden tuotteista, niinkuin esm. kahden viimeisen vuosikymmenen
-suomenkielisestä kirjallisuudesta, Suomen historiasta, sanomalehdistä
-j. n. e.[1]. -- Snellmanin tieteellinen toimi ja ansio ei kuulu tähän.
-
-[1] Ks. Kallavettä 1846 2--3 n:roa; Litteraturbladia, 1847, 1848, 1849,
-1855, 1856, 1857; ja Saimaa 1844--1846.
-
-*Elmgren, S. G.*: on kirjoittanut elämäkertoja Suomen muistettavista
-miehistä. Ilmoittanut ja tarkastanut maamme kirjalliskasvuja
-Kirjallisuuslehdessä, niinkuin esm. Suomen sanomien vaiheita,
-hengellistä kirjallisuutta j. n. e. Arvollisin toimensa
-kirjallishistoriallisessa katsannossa ovat hänen vuosikertomuksensa
-Suomalaisen kirjallisuuden Seuran vaikutuksesta; erittäin on mainittava
-hänen kertomuksensa tästä seurasta, sen ensimäisinä 17:sta
-vaikutusvuosina[1].
-
-[1] Ks. Litteraturbladia, 1850--1854; Suomea 1847. -- Morgonbladin
-toimittajana oli Elmgren 1848--1847.
-
-K. *Tengström, R.*: ennätti ainoastaan silmäillä Suomen kansaa
-Kalevalasta, tehdä johdannon kuvauksiin syntymämaan runollisuudesta, ja
-toimittaa ensimäisen osan kokouksesta Suomen valittuja runoja ja
-lauluja, vanhemmasta nykyiseen aikaan asti[1]. Alku työn kaunistaa --
-kuolema vei tämän nuoren neron kirjallishistoriamme vahingoksi.
-
-[1] Finska folket, såsom det skildras i Kalevala, Joukahainen, 2:n
-vihko, 1848; Teckningar från den fosterländska vitterhetens område.
-Inledning. I. Kalevala, Fosterländskt Album I. 1848; Finsk Anthologi
-eller samling af valda Skaldestycken af finska författare, j. n. e.,
-utgifven af R. Tengström. Första delen, 1848. -- Siis kaikki yhdellä
-vuodella.
-
-*Törnegren, C. W.*: on kuvaillut syvällä kirjallishistoriallisella
-tiedolla ruotsalaisen runollisuuden vaiheita Suomessa, Chronanderista
-Franzéniin asti, ja toimittanut luettelon Yliopistomme väitöksistä,
-v:sta 1828 v:teen 1852[1]. On myös kirjoittanut Suomen muistettavain
-miesten elämäkertoihin.
-
-[1] Föredrag af D:r C. W. Törnegren. -- Puhuttu Yliopiston juhlasalissa
-7/12 1849. -- Mainittu luettelo on painettu 1882 Suomeen.
-
-*Rancken, J. O. I.*: on antanut väitöksen Suomalaisten historiallisesta
-ja maatieteellisestä kirjallisuudesta v:teen 1722. Siinä määrätään
-Suomen kirjallishistorian aikakaudet neljäksi: 1:n -- 1640, 2:n -- 1721,
-3:s -- 1809 ja 4:s viimeisestä vuosiluvusta eteenpäin nykyaikaan.
-Helposti havaitaan nämät aikakaudet aivan vaillinaisiksi ja
-ulkopuoleisiksi[1].
-
-[1] De litteris historicis et geographicis Fennorum usque ad Acad. Ab.
-anno 1722 restitutam. 1851.
-
-*Oksanen, A.* (Ahlqvist): on vertaillut ja arvostellut Judénin,
-Gottlundin ja Korhosen runollista tointa ja ansiota, ja väittänyt suomen
-kielen tutkijoista ennen Porthania[1]. Kumpaisetki kirjoitukset ovat
-valaisevat niissä osissa kirjallisuuttamme. On myös tarkastanut
-suomalaisen kirjallisuuden tuotteita Suomettaressa, jonka alkajana ja
-toimittajana hän oli, ja Schiefnerin saksannosta Kalevalasta
-aikakirjassa Suomi[2].
-
-[1] Några drag ur Finska litteraturens historia. Luettu Lukuyhteyden
-kokouksessa ja palkittu; painettu Litteraturbladissa 1852. -- Bidrag
-till finska Språkforskningens historia före Porthan. 1854;
-
-[2] Ks. 1853 Suomea.
-
-*Renval, R.*: on antanut tietoja ja tehnyt luettelon Suomen
-sanomakirjallisuudesta v:sta 1771 v:teen 1854[1].
-
-[1] Om Finlands tidningslitteratur, painettu 1853 Litteraturbladiin
-(Kirjallisuuslehteen). Siinä luetellaan myös 1854 vuoden sanomat, josta
-näyttää niinkuin se olisi tullut maailmaan ennen syntyänsä; mutta
-erehdyttävä osoitus vuosiluvussa tulee siitä, että Litteraturblad
-silloin oli ruvennut kallistumaan alle Wenäjän aikalukua.
-
-Yrjö Koskinen on Nuijasodassansa omistanut muutamia sivuja
-suomenkieliselle kirjallisuudellemme[1].
-
-[1] Ks. Nuijasotaa. I. 1837, s. 24.
-
-Paitse yllämainittuja ovat jotkut muutkin arvostelleet yksityisiä osasia
-kirjallisuudestamme. Ulkomaalaisetkin ovat kääntäneet tarkastavan silmän
-Suomen kirjallisuuden tuotteisin. -- Kirjoittajain luku on maassamme
-sivistyksen kerällä kasvanut, varsinki suomen kielellä. Monta
-kiitettävää tiede- ja kirjoitusmiestä on Suomen kansa kadottanut heidän
-paraassa ijässänsä. Melkein vuosittain on kuolema laittanut surun ja
-kaipauksen sanomia ympäri maatamme, muistuttaen sananlaskua: *tulee mies
-meren takainen, ei tule turpehen alainen*. Nimet *R. Tengström*, *J. J.
-Nervander*, *F. Collan*, *M. A. Castrén*, *G. A. Wallin*, *A. J.
-Sjögren*, *H. Kellgren*, *J. J. Tengström* j. m. eivät katoa
-Suomalaisten muistosta.
-
-
-
-
-5:ksi Suomen kirjallishistorian aikakaudet.
-
-
-Ennen näiden aikakausien määräämistä on tarpeellinen osoittaa, mitä
-Suomen kirjallishistoria tulee sisältämään. Se jo kyllä nähdään
-yleisesti edellisistäki jaksoista; vaan kun moni ehkä lukee Suomen
-kirjallisuuteen kuuluvaksi ainoasti mitä suomeksi on kirjoitettu ja
-painettu, on tästä asiasta annettava likempi selitys.
-
-Helposti huomataan tätä kysymystä ei voitavan tyydyttäväisesti
-selvittää, puhumatta samalla kertaa sivistyksestä, johon se
-luonnollisesti juottuu yhteen. Kirjallishistorian ei pidä muka olla
-kuivan luettelon kirjallisuuden tuotteista, ynnä lyhykäisen otteen
-kanssa niiden sisällyksestä; sen tieteellinen luonto vaatii sen myös
-katsomaan ja näyttämään kirjallisen sivistyksen tilaa, kuntoa ja
-kasvantoa siinä maassa ja kansassa, jonka kirjallisuus on sen
-pää-aineena, ja niinmuodoin pää-sisältönäkin. Sivistyksen ohessa on
-tarvis puhua myös niistä kielistä, jotka ovat olleet sen välikappaleina
-maassamme.
-
-Mitä nyt sivistykseen yleensä tulee, niin muistutettava on, ettei se ole
-kenenkään erityisen ihmisen eikä kansan tekemä. Perijuurtansa on kaikki
-sivistys Jumalasta; siitä on selvä, ettei totista sivistystä löydy
-uskonnotta. Mutta ihmisillä ja kansoilla on, niinkuin vapailla
-olennoilla, tämän suhteen myös suuri osansa; monet monituiset suvut ovat
-töillänsä ja toimillansa ei ainoastaan ylläpitäneet, vaan myös
-kartuttaneet sivistyksen yleistä, rikasta aarretta. Vastaansanomatoin on
-siis se, että niinkuin taivaankappalten lukemattomilla joukoilla on
-itsekullaki tähti kunnalla aurinkonsa, josta saavat valonsa, samoin on
-sivistyski kaikkein kansain yhteinen omaisuus, josta jokaisella on
-oikeus ottaa niin paljon kuin tahtoo ja jaksaa. Tästä oikeudesta ei
-kukaan kansa tarvitse kantaa kiitoksia muille kuolevaisille, olkoot
-kutka tahansa. Kuki maa ja kuki kansa on saanut sivistyksensä siemenen
-muualta. Mutta jokaisen kansan velvollisuus on hoitaa ja kartuttaa tätä
-siementä.
-
-Sivistyksen yhteinen ja yleinen luonto ilmoittaa sen sisällön
-äärettömäksi. Jos niin ei olisi, ei se voisi olla niin hedelmäisestä
-väkevyydestä kuin ihmiskunnan historia todistaa sen olevan. Sivistyksen
-tavara-aitat ovat tyhjentymättömät; ne riittyvät kaikkein ihmisten ja
-kansain hengellisiä tarpeita täyttämään, samalla tavalla kun maa ja sen
-epälukuiset olennot ja kasvut saavat puuttumattoman eineensä ja
-elatuksensa valon, ilman, lämpimän ja kasteen yhdistyvästä
-vaikutuksesta. Mutta sivistys ei ainoastaan riity kaikille; se myös
-sovittaikse vapaasti jokaisen vapaan olennon sekä hengellisiä että
-luonnollisia avuja myöten, *joiden ylläpito ja kasvanto suurimpaan
-kukoistukseen ja hedelmäisyyteen sen päätarkoitus on*. Sivistys ei siis
-tahdo sortaa eikä kuolettaa kansain ominaisuuksia, eli niinkuin näitä
-voidaan yhdellä sanalla nimittää: *kansallisuutta*; päin vastoin tähtää
-se tämän eläväksi saattamista ja tekemistä jokaisessa kansassa. Mutta
-monenkaltaiset vastukset ovat estäneet ja estävät tätä sivistyksen
-vaikutusta, niin ettei se aina ja joka paikassa ole voinut vapaasti
-täyttää korkiaa tarkoitustansa.
-
-Kaiken ihmisellisen sivistyksen ja kasvatuksen suurimmat ja
-ihmeellisimmät välikappaleet ovat kielet. Näihin katsoen on jokaisen
-kansan oma kieli kalliimmasta arvosta ja painavimmasta merkityksestä,
-sivistyksen oikian menestyksen ja kukoistuksen vuoksi kussaki maassa.
-Kansa ja sen kieli ovat niinkuin sielu ja ruumis yhdistettyinä; ainoasti
-kuolema voi ne eroittaa toisistansa. Kieli on kulleki kansalle samasta
-arvosta sivistyksen suhteen, kun työ-aseet peltomiehelle maaviljellyksen
-puolesta. Tästä ymmärretään, ettei kukaan kansa voi hankkia eikä omistaa
-itsellensä yleisempää sivistystä muulla keinolla kun omalla kielellänsä.
-Nämät kolme: *kansa*, sen *kieli* ja *sivistys* ovat siis myöskin
-eroittumattomassa yhdistyksessä kussaki maassa. Tästä käy selväksi se
-totuus, ettei kukaan kansa saata täyttää kutsumustansa
-maailmanhistoriassa, ellei nämät kolme saa vapaasti vaikuttaa, ylläpitää
-ja avittaa toisiansa.
-
-Mutta maailmanhistoriassa ovat kunakin aikana jotkut kansat olleet muita
-edellä ja ylempänä sivistyksessä. Juuri niiden kautta on se myös
-siirtynyt muille, ja silloin on tavallisesti niiden kieliki tullut
-vieraasen maahan. On sattunut niinkin, että pienempien kansain kielet
-ovat tämän kautta lakastuneet ja se kansa sillä tavoin kadottanut
-ainijäksi oman kansallisuutensa ja itsellisyytensä, samoin kun pienet
-purot, laskettua vetensä suurempiin jokihin, kuivavat ja katoovat
-näkymättömiin. Kielet eivät kuitenkaan aina ole tehneet tämmöisiä
-murhatöitä toisillensa; ovat tavallisimmasti vaan auttaneet sivistyksen
-pysymistä vieraassa maassa, ja sen tehtyänsä antaneet vallan kansan
-omalle kielelle.
-
-Tässä sopii nyt jatkaa mitä tämän johdannon ensimäisessä jaksossa
-mainittiin (8 sivulla) muukalaiskielistä Suomessa. Näiden kutsumuksen
-seloksi maassamme, muistutettakoon ensin muinasajan sivistyneimmistä
-kielistä Europassa -- latinasta ja kreikasta. Tunnettu on näistä
-jälkimäisen suuresti vaikuttaneen edellisen kasvantoon, varsinki
-tieteellisessä katsannossa, vaikka latina sitte sai vallan kreikan yli,
-Romalaisten päästyä ylimäiseksi herraksi senaikaisessa sivistyneessä
-maailmassa. Mutta sitteki kun tämä heidän herrautensa lakastui, ja kun
-koko vanha romalainen valtakunta kaatui, vallitsi heidän kielensä
-Europan nuoremmissa kansoissa kaikkia, korkiampaan sivistykseen kuuluvia
-asioita. Epäilemättä oli tämä tarpeellinen alussa. Nämät nuoremmat
-kansat eivät voineet omilla hengellisillä varoillansa ja voimillansa
-vaikuttavasti ja edistävästi iskeä maailmanhistoriaan kiini. Heidän piti
-siihen suureen työhön saada tarpeellisen kasvatuksen ja opin.
-Kristillisyyden olivat saaneet, ja heidän piti myös omistaa itsillensä
-muinasajan sivistyksen. Tämä kaikki antoi Europan kansoille taitoa ja
-voimaa ei ainoastaan omaksi ylläpidännöksi, vaan myös yleisen
-sivistyksen vaurastumiseksi. Latina oli tämän sivistyksen välikappaleena
-kaiken keski-ajan, ja se oli tämän kielen suuri tarkoitus ihmiskunnassa.
-Vanhan tavan vuoksi pidettiin sitä kauvan aikaa jälkeenkipäin
-yleisemmässä kunnossa, vaikka niin ei olisi ollut välttämätöin tehdä.
-
-Tämä sama maailmankieli, joksi latinaa saattaa kunnian vuoksi sanoa,
-tuli kristillisyyden seurassa Suomeenki, ja sen lisäksi vielä ruotsi;
-valloittava ruotsalainen kansa toi maahamme ei ainoastaan mitä itse oli
-muilta kansoilta lahjaksi saanut, vaan myös oman kielensäki ja valtansa
-lait ja asetukset. Ihmeteltävä on se, ettei kaiken tämän muukalaisuuden
-seuraus ole ollut sortavampi -- kun sitä muka tuli yhtaikaa niin paljo.
-
-Pää-asiallinen eroitus, muukalaiskielien suhteen, suomalaisen kansan ja
-usiampien muiden kansain välillä Europassa on se, että maassamme on
-saatu latinan rinnalla vielä suuremmassa määrässä suositella ja pitää
-ruotsia. Vaan kun nämät kielet eivät yleisemmästi sointuneet Suomessa
-kristillisyyden ylevän tarkoituksen kanssa yhteen, täytyi niiden kääntyä
-syrjään uskon käytöllisissä asioissa. Uskonpuhdistus korotti niissä
-maissa, joissa se pääsi voitolle, kansain kielet kirkon kieleksi. Niin
-tapahtui Suomessaki. Mutta useimmissa muissa maissa ovat omat kielet jo
-vallalla kaikissa valtakunnallisissa ja tieteellisissäkin asioissa. Niin
-onnellinen ja oikia ei ole suomen kielen laita vielä nytkään.
-
-Mutta kun jonkun kansan elämän vaiheita tutkitaan ja tarkastetaan, ovat
-ne kokonaisessa järjestyksessänsä katsottavat ja tuomittavat. Mitä
-historiassa on tapahtunut, sitä ei voida peruuttaa; sitä vastaan
-saatetaan vanhat vahingoittavat seikat muuttaa ja parantaa, ja tämä on
-Suomen kansan ainoa turva ja lohdutus kielensä ja sivistyksensä asiassa.
-Historia sovittaa kansain kärsimykset; muisto ja toivo antavat
-toisillensa sovinnollisen käden. Suomen kansan elämän kohtaukset,
-semmoisina kun ne, ylimalkaan katsottuina, nyky-aikaan asti ovat olleet,
-saavat sovintonsa sen historian juoksusta.
-
-Edellisissä lauseissa on sanottu, ettei sivistyksen tarkoitus ole
-kenenkään kansan kuolettaminen, vaan eläväksi tekeminen. Kysytäänkö
-siis: *onko sivistys kuolettanut suomalaista kansaa, onko hävittänyt sen
-kansallisuutta?* niin siihen on vastaus: *Ei ole*. Vaikka tämän
-sivistyksen vaikuttavimpina välikappaleina ovat olleet vieraat kielet,
-on se kuitenki Suomalaisissa itsetietoon herättänyt ja saattanut heidän
-kansallistuntonsa. Suomen kansalla ei sentähden ole syytä vihata näitä
-muukalaiskieliä -- latinaa ja ruotsia; ne ovat palvelleet sen kalliinta
-asiaa: *sivistystä* ja *valistusta* Suomessa. Epäilemättä on näiden --
-sivistyksen ja valistuksen -- tarkoitus edespäinki sama kun tähän asti,
-sitteki kun oma kielemme astuu laillisen oikeutensa ja luonnollisen
-perintönsä omistukseen. Mikä tämä tarkoitus on, se on jo selitetty.
-Kuinka pian taas suomen kieli pääsee valtakieleksi maassamme, se riippuu
-paraasta päästä siinä, miten palava ja innollinen rakkaus meillä
-Suomalaisilla on tulla omituisemmiksi ja vapaammiksi jäseniksi kun tähän
-asti olemme olleet, muiden kansain joukossa sivistyksen puolesta.
-
-Kysyttäköön vielä: *ovatko Suomalaiset osanneet tiedolla ja taidolla
-käyttää latinaa ja ruotsia sivistyksen hyväksi Suomessa?* Tähän on
-totuuden mukaan kerskaamatta vastattava: *Ovat*. Ruotsalaisia on tosin
-löytynyt maamme oppineitten joukossa, mutta Suomalaisten ansio on se,
-että europalainen tiede ja taide on pysynyt ja juurtunut siinä osassa
-Pohjaa, jonka Luoja on antanut Suomen kansalle sivistyksen ja
-valistuksen kodiksi maanpiirillä. Suomen kansa on verellänsä ja
-hengellänsä puolustanut tätä kallista maatansa ja omaa itseänsä; se on
-myös sen kautta ollut lujana muurina Ruotsalaisille ja heidän
-kansallisuudellensa. Tämä sama vähäinen kansa on, kaikissa
-kärsimyksissänsä, tähän asti miehuullisesti sotinut sanalla, auralla ja
-miekalla, ja sillä tavoin voimiansa ja taitoansa myöten täyttänyt
-kutsumustansa ihmiskunnassa. Kun sivistys sulkee sisäänsä kaikki, mitä
-suurta, hyvää ja kaunista löytyy, niin tämä Suomen kansan kutsumus ei
-ole ollut eikä saata olla muu kun sivistyksen juurittaminen,
-suojeleminen ja levittäminen Pohjan kylmillä perillä; viime mainittu
-velvollisuus on likimäisesti käännettävä heimokansaimme hyväksi. Min
-pimeä ja hirvittävä ei myöskään nykyisyyden eikä tulevaisuuden otsa ole,
-että Suomalaiset tahtoisivat, kykenemättömien pelkurien tavoin, erota
-edeskäänpäin velvollisuuksiensa täytännöstä -- sekä kansallisessa että
-ihmiskunnallisessa suhteessa -- tahtoisivat vaihtaa suomalaista
-kansaallisuuttansa ruotsalaiseen, niinkuin Ruotsissa nämäkin aikoina
-vielä näytään haluavan ja toivovan. Ymmärrettävä on, että jos Suomen
-kansa semmoiseen itsessään jo mahdottomaan vaihtoon rupeisi, sen
-omituinen tila, kohta ja riento kansain joukossa sen kautta olisi
-keskeytetty. Ennenkun Suomalaiset siis sen tekevät, tahtovat he
-miekallansa puolustaa omaa elämätänsä viimeiseen veren pisaraan asti, ja
-sillä tavoin omistaa itsellensä edes kunniallisen kuoleman. Oma henki on
-rakkain ja kalliin kaikille; sitä puolustaa jokainen ketä vastaan
-tahansa kuolemaan saakka.
-
-Mutta Suomen kansan elämän säilytykseksi ja kutsumuksen täytännöksi
-omituisemmasti kun tähän asti on tapahtunut, on yksi ainoa ehto
-toteutettava: *suomen kieli on korotettava valtakieleksi*. Se ei ole
-mahdotoin; siihen on askelma askelman perään vähitellen otettu ennen, ja
-nyky-aikanaki. Latina on astunut alas tieteiden istuimelta Suomessa.
-Totta ruotsinki vuoro tulee antaa suomelle täyden vallan. Ja jos latina
-ei osaa näyttää esm. runollisuudessa Suomessa minkäänlaista Wäinämöistä,
-niin sitä ei voi sanoa ruotsista, jolla kielellä meillä on ensimäisen
-luokan runoilijoita. Tarvitseeko tämän todistukseksi mainita nimiä:
-*Franzén* ja *Runeberg*? Kun siis näiden vierasten kielien laita on
-tämmöinen maassamme, kun Suomalaiset ovat tiedollisesti ja taidollisesti
-osanneet käyttää niitä sivistyksen välikappaleina, niin aivan
-kummallinen ja käsittämätöin epätoivo hallitsisi sitä eli niitä, jotka
-uskoisivat, ettei oma äitimme kieli, voimaan ja valtaan päästyänsä,
-kelpaisi ja voisi menestyksellä ja hedelmäisyydellä, yleisemmästi kun
-tähän asti, palvella sivistystä ja valistusta Suomessa.
-
-Latina ja ruotsi ovat olleet Suomen kansalle ikäänkun ottopoikina. Niitä
-ruokkiessa ja verhoittaessa ei se ole unohtanut velvollisuuksiansa
-omaakaan kieltänsä kohtaan; on vaan liiemmaisesta kohteliaisuuden
-tunnosta pitänyt liian kauvan vieraita lapsia pöydän päässä ja omaa
-lastansa pankolla. Mutta kaikki, mitä nämät kolme lasta, (latinaa
-saatetaan kuitenki sanoa ukoksi, ruotsia ja suomea sen rinnalla
-nuorukaisiksi), ovat puheella ja kirjoituksilla julkisuuteen tuottaneet,
-kaikki se kuuluu Suomen kirjallishistoriaan.
-
-Suomen kirjallishistoria tulee siis sisältämään suomalaisen, latinaisen
-ja ruotsalaisen kirjallisuuden vaiheita maassamme. Mutta siihen kuuluu
-myös kaikki, mitä suomalaisesta ajatuksesta ja kynästä on lähtenyt
-muillaki, paitse mainituilla, kielillä. Se aikaa tulee ehkä pianki, jona
-muukalaiskieliset kirjoitukset voidaan Suomen kirjastoissa ja
-kirjallishistoriassa verrata vanhoihin sota-aseisin, joita muiston ja
-kunnian vuoksi säilytetään tulevain sukuin nähtäviksi, niitä varten
-erityisesti tehdyissä rakennuksissa. Mehiläisen tavoin ottakoot
-suomenkieliset kirjoittajat niiden sisällyksestä paraimmat osat ja
-kääntäkööt ne suomeksi, niin että koko suomalainen kansa saa tilaisuuden
-tietää, mitä hyvää sen tiede- ja kirjoitusmiehet ovat vierailla kielillä
-ilmituoneet.
-
-Mutta kun kirjallisuus kaikissa järjestetyissä valtakunnissa on
-läheisessä yhteydessä monenlaisten laitosten ja sääntöjen kanssa, niin
-Suomen kirjallishistoria ei voi olla koskematta näihinkin omassa
-maassamme. Se tulee siis lyhykäisesti katsomaan myös Yliopiston,
-kouluin, kirjallisseurain, kirjakauppain, kirjapainoin, paino-asetusten
-j. n. e. seikkoja Suomessa. Erittäin ovat suomen kielen vaiheet myöskin
-lyhyesti esitettävät. Ja kun kuki kansa, päästyänsä yleisen sivistyksen
-osallisuuteen, on omituisella tavallansa vaikuttavaisena jäsenenä
-ihmiskunnan suuressa pereessä, ja niinmuodoin enemmin eli vähemmin
-toisten kansain yhteydessä, niin Suomen kirjallishistorioitsijan ei
-pidä, esittäessänsä oman maan kirjallisuutta, välttää siihen kuuluvain
-seikkoin yleistä silmäilöä valistuneessa maailmassa. Etenkin ovat
-kirjallisuuden ja kielen asiat Ruotsissa tämän suhteen valaisevat niinä
-aikakausina, joina Suomi oli sen kanssa yhtenä valtakuntana, ja sitteki
-kun 1809 vuoden sota ja rauha eroittivat Suomalaiset ja Ruotsalaiset
-toisistansa.
-
-Seuraa vihdoin puhua Suomen kirjallishistorian aikakausista, ja määrätä
-niiden järjestyksen. Näiden suhteen on mainittava joka hetken ja
-silmänräpäyksen kansain elämässä olevan painavasta arvosta. Mutta jotkut
-vuodet ja ajat ovat sivistyksen kasvannossa verrallisesti muita
-merkillisempiä kussaki maassa. Historia valitsee ne ikäänkun
-pysähdyspaikkoiksi sisältönsä esityksessä; ne ovat sen kirjoittajalle ja
-myöski lukijalle samasta merkityksestä kun peninkulman tolpat ja
-lepopaikat matkustajalle. Niiden väliä sanotaan historiassa
-aikakausiksi.
-
-Suomen kirjallisuudella ei ole monta merkillisempää vuosilukua.
-Suorastaan siitä on sentähden melkein mahdotoin saada sen historialle
-sopivia aikakausia. Näin ollessa on paras ottaa ja järjestää ne niistä
-ulkonaisista seikoista, jotka ovat vaikuttaneet muutoksia ja parannuksia
-maamme sivistyksessä, ja siis kirjallisuutemmeki asioissa; nämät seikat
-ovat sillä tavoin katsottavat sisällisiksi ja Suomen kirjallisuuden
-piiriin kuuluviksi.
-
-Näin saadaan Suomen kirjallishistorialle 6 aikakautta. Ne ovat:
-
-1:n aikakausi v:sta O[1] ... v:teen 1157, jälk. Krist. synt.
-2:n     "       "   1157 ...    "   1543    "     "      "
-3:s     "       "   1543 ...    "   1640    "     "      "
-4:s     "       "   1640 ...    "   1770    "     "      "
-5:s     "       "   1770 ...    "   1831    "     "      "
-6:s     "       "   1831 ...    "    --     "     "      "
-
-[1] Muissa kielissä merkitään tuntemattomia vuosilukuja puustavilla X.
-Suomen kielessä on sovelias ottaa niiden merkiksi pulistavia O:ta = Outo
-vuosiluku; eli pidettäköön se tyhjän merkkinä. Ylläoleva O merkitsee
-tuntematointa vuosilukua Suomen kansan muinasajassa.
-
-Tämä on Suomen kirjallishistorian luuranko. Kirjallishistoriallinen
-tutkinto, taito ja esitys on antava tälle luurangolle lihan ja veren.
-
-Näitä aikakausia määrätessä on pidetty silmällä pää-asiallisesti kahta
-tärkeää asiaa: *sivistystä* ja *kansallisuutta*, jotka kansain elämässä
-käyvät rinnatusten, ylläpitäen ja auttaen toisiansa. Niin on tapahtunut
-suomalaiselleki kansalle, vaikka sen on täytynyt sivistyksensä juoksussa
-tehdä monia poukamia ja mutkia, jotka eivät aina ole olleet Suomalaisten
-omassa tahdossa.
-
-Nämät aikakaudet voidaan sisällyttää kahteen yleisempään jaksoon. Ne
-nimitettäkööt: *muinaisen* ja *kristillisen ajan kirjallisuudeksi*.
-Viimemainittu jakaikse: *katolisen*, *uskonpuhdistannollisen*,
-*tieteellisen* ja *kansallisen* aikakauden kirjallisuuteen.
-
-Jos kielen puolesta silmäillään näiden 6:n aikakauden kirjallisuutta,
-niin se on: 1:nä aikakautena *puhdas suomalainen*; se pistää
-tuotteillansa muiston voimalla kaikkiin sen jälkeisiinkin aikakausiin.
-Suomen kansa on sen kautta muistuttanut kutaki elävää miespolvea, etenki
-oppineita kansalaisiansa, ikäänkun sanoen: "*täällä minä olen -- elkäät
-unohtako minua, elkäätkä myös omaa itseänne!*" Muisto ja isänmaanrakkaus
-ovat valvoneet, niin ettei unohdus ole tässä saanut valtaa; -- 2:na
-aikakautena on kirjallisuus paraasta päästä *latinainen*, ja mainitun
-muistutuksen kautta myös suomalainen. On vähä ruotsiaki. -- Samoin on
-Suomen kirjallisuus sekaisin *suomalainen*, *latinainen* ja
-*ruotsalainen* 3:na, 4:nä, 5:nä ja 6:nakin aikakautena. Myös saksaa ja
-ranskaa ovat Suomen oppineet tällä vuosisadalla kirjoittaneet, ja ehkä
-vähän ennenkin.
-
-Mitä näihin aikakausiin vielä tulee, niin *ensimäinen* päättyy uuden
-uskon tultua Suomeen; sen henki vaikutti kirjallisuuden sisältöön.
-*Toinen* päättyy uskonpuhdistuksen päästyä vakinaiseksi maassamme. Se
-vaikutti hedelmällisesti Suomen kirjallisuuteen, ja korotti suomen
-kirjakieleksi. *Kolmas* loppuu Yliopiston perustettua maahamme, ja siitä
-ottaa *neljäs* alkunsa. Tämän opetus- ja tiedelaitoksen[1] toimeen pano
-vaikutti ja on vaikuttanut suuria parannuksia Suomen sivistyksen, ja
-myös kirjallisuuden kasvannolle. *Viides* alkaa kansallisista
-harrastamisista tieteissä ja kirjallisuudessa; Yliopisto oli tämän uuden
-elämän kehto. *Kuudennen* aikakauden alku on suomalaisen kansallisuuden
-aamurusko, jonka selkeys on vuosi vuodelta ollut kirkastumassa
-nykyaikaan asti, ehkä paljo on vielä tekemistä ja toivomista, ennenkun
-voidaan sanoa sivistyksen Suomessa juoksevan aivan omaa ja omituista
-uraansa.
-
-[1] Suomen Yliopisto on niin asetettu, että sen toimella on kaksi
-tarkoitusta: tieteiden opetus nuorisolle ja tieteiden viljelys Suomessa.
-Sitä voi siis kutsua opetus- ja tiedelaitokseksi.
-
-Pilvi-ajat ja hallavuodet Suomen kirjallisuudessa ovat tässä johdannossa
-jääneet erityisesti merkitsemättä; ne nähdään paremmin itsessä
-historiassa. Ei myöskään liene tarvis muuta kun lyhyesti muistuttaa
-siitä, että Suomen kirjallisuuden tuotteet ovat kunakin aikakautena
-järjestettävät eriluokkiinsa, ja esitettävät eriainettensa mukaan. Nämät
-luokat ja aineet ovat enimmästi samat kun muidenki kansain
-kirjallisuudessa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Moni tiedoitsija varustaa teoksensa ei juuri lyhyillä eikä vähän
-kiittävillä puheilla tieteensä arvosta ja hyödystä. Se ei ole miksikään
-viaksi katsottava, kun se tapahtuu ylevällä totuudella ja rakkaalla
-mielellä, niinkuin tieteiden korkeus ja suuruus vaatii. Näin olisi ehkä
-tässäki johdannossa erityisesti tehtävä Suomen kirjallishistorian
-ylistännöksi, paitse mitä siihen kuuluvia yleisiä lauselmia tavataan
-siellä täällä melkein kaikissa jaksoissa. Mutta "joka ei puolesta
-sanasta ymmärrä, ei se koko sanasta viisaammaksi tule"[1]. Niin paljo
-olkoon kuitenki sanottu, että kaikki tieteet koskevat jokaista jäsentä
-ja kansalaista kussaki maassa, vaikka sen pahempikin useimmat pitävät
-niiden totuudesta, menestyksestä ja kukoistuksesta sangen vähän mahtia;
-oma vatsa, sen täyttö, oma voitto ja oman onnen etsintö ovat
-tavallisesti tieteitä ja taiteita rakkaampia. Kuitenkin eivät
-yksityisten yksityisimmätkään pyrinnöt ja riennot menestyisi, jos ei
-tieteitä löytyisi. Erinomattain on historiallinen tiede niin yleisestä
-luonnosta, että se koskee likimmäisesti kaikkia ihmisiä; se näyttää,
-miten nykyisyys on syntynyt ja kasvanut menneisyydestä. Jos tämä on
-yleisesti tosi, niinkuin se epäilemättä on, niin siitä älytään, mistä
-arvosta kunki maan ja kansan historia erittäin on. Tämän todistukseksi
-löytyisi tukevia ja valaisevia lauseita esille vedettäviksi semmoisten
-tiedoitsijain teoksista kun esm. Hegel ja Geijer ovat; vaan ne jääkööt
-tähän suomentamatta.
-
-[1] Ks. Suomen kansan sanalaskuja, 177 s.
-
-Kirjallishistoriaa voidaan sanoa kansan historian sisälliseksi puoleksi.
-Se näyttää, miten kansa on käyttänyt hengellisiä lahjojansa ja voimiansa
-kalliimman asiansa auttamisessa ja kartuttamisessa, se on: *sivistyksen*
-ja *valistuksen asiassa*. Kirjallishistoria on ikäänkun kansan valveille
-herännyt sisällisin omatunto, jos niin saa sanoa; se sisältää nuhteen ja
-rangaistuksen laiminlyödyistä velvollisuuksista, ja voimallisen
-kehoituksen parantamaan ja täyttämään, mitä on jäänyt toimittamatta ja
-tekemättä. Kirjallishistoria on siis ei vähävaikuttavana ehtona ja
-kiihoituksena sivistyksen edistykselle ja kasvannolle kussaki kansassa.
-
-Mutta historia miltä nimeltä hyvänsä Suomessa ei voi kansallisessa
-katsannossa herättää eikä vaikuttaa suuria töitä, niin kauvan kuin se ei
-puhu kansan omaa kieltä. Suomen historia erityisesti ja Suomen
-kirjallishistoria vielä erityisemmästi vaikuttaa sitäki vähemmin, jos ne
-kirjoitetaan vieraalla kielellä. Niiden laita on Suomessa sama kun
-mykän, ja suurin osa kansaa on niitä kohtaan kuuro. Sentähden on Suomen
-historia ja kaikki sen eriosat suomeksi toimitettavat. Mutta tässä ei
-ole kyllä, eikä myös siinäkään, että oma kielemme vihdoinki tulee
-valtakieleksi hallitus-, laki-, oikeus-, virka- ja ammatti-asioissa;
-joka kaikki on kieltämättä yhtä toivottava kun tarpeellinen, ellemme
-aina jää häälymään osa ruotsiin, toinen venäjään, kolmas suomeen päin.
-Mutta kansallisuutemme ja sivistyksemme vaatimus on myös se, että
-tieteitä viljeltäköön Suomessa suomen kielellä. Niin kauvan kuin ne
-puhuvat maassamme muukalaiskieliä, täyttää Suomen kansa vaillinaisesti
-kutsumustansa maailmanhistoriassa. Teroittakoon etenki tämä Suomen
-oppivassa nuorisossa toimellista rakkautta omaan kieleemme, omaan
-kirjallisuuteemme, omaan kansaamme, omaan kansallisuuteemme.
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Johdanto Suomen kirjallishistoriaan
-by Rietrik Polén
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JOHDANTO SUOMEN ***
-
-***** This file should be named 15908-8.txt or 15908-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        https://www.gutenberg.org/1/5/9/0/15908/
-
-Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm.
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License (available with this file or online at
-https://gutenberg.org/license).
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
-https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at
-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
-information can be found at the Foundation's web site and official
-page at https://pglaf.org
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit https://pglaf.org
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including including checks, online payments and credit card
-donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     https://www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/15908-8.zip b/old/15908-8.zip
deleted file mode 100644
index 02733d9..0000000
--- a/old/15908-8.zip
+++ /dev/null
diff --git a/old/15908-h.zip b/old/15908-h.zip
deleted file mode 100644
index ec26d03..0000000
--- a/old/15908-h.zip
+++ /dev/null
diff --git a/old/15908-h/15908-h.htm b/old/15908-h/15908-h.htm
deleted file mode 100644
index 66417a1..0000000
--- a/old/15908-h/15908-h.htm
+++ /dev/null
@@ -1,2847 +0,0 @@
-<!DOCTYPE HTML PUBLIC "-//W3C//DTD HTML 4.01 Transitional//EN">
-<html>
-<head>
-<meta http-equiv="Content-Type" content="text/html; charset=ISO-8859-1">
-<title>Johdanto Suomen kirjallishistoriaan, kirjoittanut Rietrik Polén</title>
-</head>
-<body>
-
-
-<pre>
-
-Project Gutenberg's Johdanto Suomen kirjallishistoriaan, by Rietrik Polén
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org
-
-
-Title: Johdanto Suomen kirjallishistoriaan
-
-Author: Rietrik Polén
-
-Release Date: May 26, 2005 [EBook #15908]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JOHDANTO SUOMEN ***
-
-
-
-
-Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm.
-
-
-
-
-
-</pre>
-
-<center><h1>JOHDANTO</h1>
-
-<h1>SUOMEN KIRJALLISHISTORIAAN.</h1>
-
-<h2>Yliopistollinen Kirjoitus,</h2>
-
-<h2>jonka,</h2>
-
-<h2>Suomen Keisarillisen Aleksanterin-Yliopiston Kuuluisan</h2>
-<h2>Historia-Kielellis-Tiedekunnan suostumuksella,</h2>
-<h2>ja</h2>
-<h2>Suomalaisen kielen ja kirjallisuuden Rohvessorin,</h2>
-<h2>Tohtor ja Ritar</h2>
-
-<h1>ELIAS LÖNNROTIN</h1>
-
-<h2>johdolla,</h2>
-
-<h2>julkisesti tarkastettavaksi</h2>
-
-<h2>esitti</h2>
-
-<h1>RIETRIK POLÉN,</h1>
-
-<h2>Viisaustieteen Majister.</h2>
-
-<h2>Historia-Kielellis-Tiedekunnan oppisalissa,</h2>
-
-<h2>Toukokuun 1 p:nä 1858</h2>
-
-<h2>t. a. e. pp.</h2>
-
-<p>&nbsp;</p>
-<h2>Helsingissä.<br>
-J. C. FRENCKELLIN ja POJAN kirjapainossa.</h2></center>
-
-
-<p>&nbsp;</p>
-
-<p><b>"Jos ylenkatsomme omaa kieltämme, omaa kirjallisuuttamme &ndash;<br>
-niin Europa ylenkatsoo meitä".</b></p>
-
-<p><b>P. WIESELGREN</b></p>
-
-
-<p>&nbsp;</p>
-
-<p>Tieteiden sisältöä ei voida johdantoin kautta ikäänkun edeltäkäsin
-näyttää tahi ulkoapäin kertoa, millainen se on. Se opitaan ja käsitetään
-ainoasti kunki tieteen täydellisestä esityksestä ja kokonaisesta menosta
-alusta loppuun asti. Toista oikotietä tieteiden tuntemiseen ei löydy.</p>
-
-<p>Näin ollessa näyttää siltä kun tämmöiset johdannot kun tämäki tässä
-valmistuva, jossa edessä olevan tiedehaaran sisältöä tullaan vaan
-päällinpuolin koskemaan, olisivat tarpeettomat. Niin ei kuitenkaan ole.</p>
-
-<p>Jo yleinen tapa johdannoilla varustaa suurempia tieteellisiä tekoja
-osoittaa ne tarpeellisiksi. Se on kuitenki vaan ulkonainen tunnusmerkki,
-jolla myös olkoon arvonsa. Mutta kaikella pitää olla sisällisiä
-todistuksia tarpeellisuudestansa; ja semmoisia eivät tieteiden
-johdannotkaan puutu. Niiden luetteleminen kaikissa erisuhteissansa ei
-voi tulla tässä kysymykseen. Todistuksittaki myödytetään jokaisessa
-tiedehaarassa löytyvän yleisiä puheenalaisia kohtia, joille olisi vaikea
-saada siaa sen likemmässä esityksessä. Niistä johdannot syntyvät ja
-saavat sisältönsä. Mitkä nämät puhuttavat kohdat ovat mielestäni Suomen
-kirjallishistoriassa, nähdään tästä johdannosta, jota kukaan ei voine
-katsoa tarpeettomaksi, semminki kun ei varsinaista historiaa maamme
-kirjallisuudesta ennestänsä löydy.</p>
-
-<p>Mutta johdannot täyttävät ainoasti silloin tarkoituksensa kuin ne
-raivaavat valaisevan tien itse tieteen likemmälle käsitykselle, ynnä
-sillä tavoin ikäänkun kasvavat sen kanssa luonnollisesti yhteen.
-Semmoinen raivaaminen on silmämääränäni tätä johdantoa laatiessa;
-kieltämättä on se sitä tarpeellisempi, kuta harvemmassa tieteellisiä
-tekoja suomeksi tavataan.</p>
-
-<p>Työn onnistuminen aivotuksen mukaan jää muiden tuomioon. Se vaan olkoon
-sanottu, että kunki tieteen syvyys ja suuruus antaa jokaiselle
-kirjoittajalle lavian tilan parastansa koettaa. Epäilemättä on kasken
-kyntö kuitenki vaikiampi kun viljellyn pellon, ja jälki tulee myös
-epätasaisempaa ja huonompaa. Tieteiden joukossa on Suomen
-kirjallishistoria verrattava kaskeen. Minä kynnän kyyhättelen, toiset
-mahtavammat karhikoot ja silittäkööt. Kaikella on aikansa ja
-työmiehensä. Ken hairahtuu, sen toinen ojentaa, eli oikeimmin: sen
-ojentaa tiede itse, järjellisessä kasvannossansa. Tieteet seuraavat
-järjen ikuisia lakiloita.</p>
-
-<p>Näistä muistutuksista menen tämän johdannon erijaksoihin. Ne ovat:</p>
-
-
-<p>&nbsp;</p>
-
-<center><h2>1:ksi Suomi tiedekielenä.</h2></center>
-
-
-<p>Vaikka se ei kuulu suorastaan tähän, mainittakoon kuitenkin, että tämä
-tosin monella muotoa puuttuvainen alku Suomen kirjallishistoriaan on
-lisentiati-arvon voitantoa varten aivottu Suomen Yliopiston oppineitten,
-korkiasti kunnioitettuin opettajain arvostettavaksi; johon olen
-Yliopiston konsistorion suosiollisen suostumuksen ja hyvän sanan kautta
-saanut alamaisesta pyynnöstä erityisen armollisen luvan<A HREF="#a1">[1]</A>. Kun siis
-tieteellinen oppi tahi vähintäki tieteellinen käsitys aineesta on
-näytettävä, olisi ehkä kiinteä tieteellisyys esityslaadussaki
-vaarinotettava. Tämä ei ole suomeksi mahdottomampi kun muissakaan
-kielissä, vaikka moni niin ehkä luulee. Miten se tapahtuisi?
-Pää-asiallisesti kahdella tavalla: sisällisesti aineen ja asiain oikian
-ja tarkan käsityksen, ulkonaisesti asianmukaisten oppisanain kautta.
-Edellinen on vaatimus, jota ei kukaan tiedemies saa laiminlyödä.
-Jälkimäisestä ovat ajatukset erilaiset, niinkuin erikirjoittajain
-teoksista on vielä tänäki päivänä nähtävä. Selon saanniksi sietää se
-likemmän tarkastamisen.</p>
-
-<p>Muutamat mättävät kirjoituksiinsa oppisanoja niin tiheään kuin huono
-kylväjä siementä peltoon, juurikun luulisivat opin ja tieteellisyyden
-siinä olevan. Heidän tekonsa ovat sentähden monesti oppineilleki
-hankalat lukea, etenki kun oppisanoilla vielä paremmin vakaumattomina ei
-ole aina sama merkitys. Toiset taas käyttävät enemmän tavallisia sanoja
-ja puheenparsia ja ovat sen vuoksi helpommat kaikille ymmärtää. Lukija
-huomaa tämän ei suuresti koskevan köyhää suomenkielistä tiedettä; mutta
-vaaroittavan esimerkin vuoksi koskee se sitä enemmin vieraita kieliä.
-Oppisanat kun niissä ovat nykyisempään aikaan asti olleet
-perijuureltansa suurimmaksi osaksi latinaa ja kreikkaa, ymmärretään
-siitä, mikä kielen sotku sen seurauksena on ollut; ei kuitenkaan yhtä
-paljo kaikissa, niinkuin ei esm. ranskan, espanjan ja italian kielissä,
-jotka latinaisen sukunsa tautta ovat pysyneet muita Europan kieliä
-puhtaampina. Kreikka on niitäki sekoittanut. Kaikki tämä on tehnyt
-tieteelliset teot ymmärtämättömiksi suuremmalta yleisöltä ja estänyt
-tieteellisen sivistyksen leviämistä kansoille.</p>
-
-<p>Mikä suomenkielessä on parain ja hyödyllisin seurata, ei tarvitse
-monikantaista selvitystä, joskoki siihen eivät kaikki tyytyisi. Se pimeä
-ja saita aika on ohitse, jolloin tieteitä pidettiin salassa, jolloin ne
-ainoasti muutamain valittuin mielen virvoitukseksi ja kunnian loisteeksi
-paistoivat luostarein ja oppisalein kaitaisten seinäin sisällä. Silloin
-ne olivat vankina, niinkuin aurinko ja kuu vuoren sisässä Pohjolan
-emännän kateudesta Suomen kansan muinaisaikoina<A HREF="#a2">[2]</A>. Mutta niiden
-vapauden aika piilopaikastansa on jo lähestynyt; tieteiden valoa
-levitetään kansoilleki kaikissa sivistyneissä maissa. Osaksi siitä
-syystä ja osaksi paremmasta kansallisuuden tunnosta on niiltä ruvettu
-riisumaan sitä raskasta haarniskaa, jonka peiton alta ainoasti oppineet
-ovat osanneet silmäillä niiden salaisia sisuksia. Suomen kielellä ei
-semmoista muukalaiskielten lainoilla parsittua huntua ole, ja Jumala
-varjelkoon sitä milloinkaan valmistumasta. Niitä löytyy kuitenki, jotka
-sovaistuina vanhan totutun tavan rakkaudesta hyväilevät muukalaisia
-oppisanoja ja toivoisivat niiden ottamista suomenki kieleen. Niiden
-välttämistä pitävät yksipuolisena suomikiihkona ja vetävät mielestänsä
-hyvinki tukevia syitä ja perustuksia vaatimuksensa täytännöksi. Näin
-tavallisesti sanovat: oppisanain ollessa yhteiset, ymmärretään tieteitä
-niiden kautta paremmin kuin jos ne olisivat kunki maan omalla kielellä;
-ja kun ne ovat muille kelvanneet, miksikä ne eivät suomelle kelpaisi.
-Näitä perustuksia likemmin tarkatessa laimistuu niiden tukevuus melkein
-tyhjäksi.</p>
-
-<p>Muukalaisten oppisanain puolustajat eivät muista eli eivät tahdo muistaa
-niitä aikoja ja seikkoja, jotka vaikuttivat Europan nykyisten kielten
-sekoituksen, ja jotka osaksi olkoot oppineitten puolustuksena sen
-tapahtumiseen. Ihmiset ovat aina aikansa lapset, ja harvat ovat vapaat
-aikansa erhetyksistä. Mainittu, vielä nytki hankaloittava sekoitus sai
-alkunsa silloin kuin sivistys ylipäätänsä oli vanhanaikainen (romalainen
-ja kreikkalainen), ja sen ainoana välikappaleena latina, joka sen
-turvissa oli tunkeunut kaikkiin maihin ja voittanut vuosisatojen
-kuluessa melkein yhtä suuren kunnioituksen kun paavi ja hänen pyhänsä
-katolisessa maailmassa. Alku kun oli tehty paisui sen kasvanto
-itsestänsä, sillä useammat tiedemiehetki kulkevat mieluisemmin avattua
-polkua, ennenkun uusia hakevat, olkoon vanha sitte hyvä eli huono,
-hyödyllinen eli vahingollinen. Harvoin se totuus pysyy elävänä
-kenessäkään, että ihminen ei ole luotu ummin silmin ja huolimattomasti
-toimimaan, katsomatta työnsä vaikutuksia tulevaisessa ajassa. Sen
-unohdus, joka niin paljon pahaa on matkaansaattanut, kieltää ihmisten
-maailmanhistoriallisia erhetyksiä ja vikoja puolustamasta. Kielten
-sekoitus on laskettava oppineitten vaikuttamaksi viaksi.</p>
-
-<p>Uskonpuhdistuksen kautta voitolle päässyt ajatuksen vapaus &ndash; tämä
-ihmisen kalliin omaisuus &ndash; antoi tieteille toisen juoksun, jota
-oppineet seurasivat niinkuin valon sotalippua parempaan aikaan. Janoova
-ihmishenki alkoi saada virvoitusta ja lohdutusta suoraan pyhän raamatun
-sitä ennen suljetuista lähteistä, ja tieteitäki ruvettiin vähitellen
-ajan vaatimuksesta viljelemään kansain omilla kielillä. Mutta kun niiden
-viljelijät sinä aikana ja kauvan jälkeenki päin osasivat paremmin
-latinaa, kreikkaa ja hepreaa, saattoi se heitä sekoittamaan maansa
-kieliä. Taitamattomuudesta unohtivat omain kieltensä varat, jotka
-epäilemättä olisivat alusta pitäin riittyneet tiedekieleksi yhtä hyvästi
-kun latina silloin kuin tieteitä sillä aljettiin harjoittaa. Ensimäiset
-suomenkielisetki kirjoittajat pistivät rakastettua latinatansa
-suomalaisten lauseinsa väliin, niin ettei suomikaan ole sen suhteen
-jäänyt osattomaksi. <b>Item</b><A HREF="#a3">[3]</A> pantiin siihen, jossa sana <b>myös</b>, <b>anno</b>,
-jossa <b>vuonna</b>, <b>errata typographica Catechismuxesta</b><A HREF="#a4">[4]</A>, jossa
-<b>katkismuksen painovirheet</b>, j. n. e., olisi saman sanonut
-suomalaisenkin ymmärrettäväksi.</p>
-
-<p>Jos valmiit oppisanat ovat yhdeltä puolen helpot ottaa vennon vieraisin
-kieliin, ei siitä syntynyttä kielten turmelusta sentähden käy toiselta
-puolen milläkään muotoa puolustaminen. Semmoista helppoutta saattaisi
-totuuden mukaan arvata laiskuudeksi; vaan jos se oppineitten vireydelle
-tuntuu liian rumaksi moitteeksi, saa sitä kaikitenki sanoa
-huolimattomuudeksi toisten tavaran hoidannossa ja käytännössä; sillä
-kielet eivät ole oppineitten &ndash; ne ovat kansain kalliimpia omaisuuksia.
-Siksi sen nykyinen aika on tekotoimellisesti osoittanutki, koska
-entisten oppineitten huolimattomuutta kansain kielten käytännössä on
-useissa maissa ruvettu hylkimään. Heidän jättämiä muukalaisjälkiä on
-oppisanainki puolesta koetettu puhdistaa esm. Ruotsissa, Saksassa,
-Norjassa ja erinomattain Tanskassa. Ruotsalaiset vaikeroivat sitä paitse
-saksan, ranskan ja siskokielensä tanskanki vaikutusta heidän
-kielessänsä<A HREF="#a5">[5]</A>. Löytyy siis muuallaki kielen puhtauden harrastajoita.</p>
-
-<p>Puheeni oppineitten kielellisestä huolimattomuudesta ei milläkään
-tavalla alenna heidän suurta ja kiitettävää ansiotansa tieteiden
-tuonnista kuhunki maahan ja niiden ylläpidännöstä kussaki kansassa.
-Ainoasti typeryys voi lauseissani etsiä semmoista alentamista ja sen
-sivulla luulla unohtaneeni tiedemiesten pää ansiota heidän vaivaloisessa
-ja useimmittain palkitsemattomissa töissänsä. Mitä taas siihen tulee,
-että yhteiset oppisanat huojentaisivat tieteiden ymmärtämistä kaikilla
-kielillä, niin se etu on sangen yksipuolinen ja vähäinen. Siitä ei olisi
-pienintäkään hyötyä muille kuin kunki maan oppineille. Mutta onko heidän
-hyötyynsä enemmin katsominen, onko heidän voittonsa tässä kalliimpi kun
-kansain kielten puhtaus? Ei suinkaan! Sitä eivät isänmaan mieliset
-tiedemiehet missäkään tahdokaan, eivätkä suvaitse. Jos esm. suomenkieli
-sekoitettaisiin muukalaisilla oppisanoilla, rakennettaisiin sen kautta
-kansallemme samanlaatuinen tieteellinen aituus, jota muualla koetetaan
-saada puretuksi, ja joka Suomessakin, ensin puhtaana latinaisena ja nyt
-joitakuita vuosia ruotsalaislatinaisena, on seisonut lujana vartiana
-tieteiden temppelin ympärillä, niin että maamme oppineet ovat rauhassa
-saaneet olla sen sisässä vaikka sokkosilla. Myödytettäneen kuitenki
-siinä olevan kyllä vääryyttä ja kärsimystä, että Suomen kansa niin
-pitkän ajan on elänyt sivistyksensä puolesta muukalaiskielten turvissa.
-&ndash; Mutta tästä on soveliaampi tila toisessa kohden puhua. Kysyn tässä
-vaan: ovatko tieteet ainoasti tiedemiesten hyväksi vaiko kansainki
-hyödyksi syntyneet ja kasvaneet? Totta kansainki, jotka kustantavat
-oppi- ja tiedelaitoksia. Kaikki jäsenet kussaki kansassa ovat velkapäät
-saamaan osansa tieteiden aarteista omalla, sekoittamattomalla
-kielellänsä. Vaillinaiseksi supistuu muuten tieteiden tarkoitus, joka
-tosin on likimäisesti niiden oma vaurastuminen; mutta siihen on suljettu
-myös niiden ulospäin sivistyttävä voima. Kunki kansan oppineet ja
-kynäilijät ovat jakamamiehet.</p>
-
-<p>Kun nyt muista kielistä liestytetään muukalaisia sanoja niinkuin
-vieraita tutkaimia ainaki, niin pitäisikö meidän Suomessa astua jäljestä
-jälkeen toisten kansain, ottamatta pienintäkään oppia heidän
-huolimattomuudestansa ja erhetyksistänsä. Kyllä sillä tavalla olisi
-helppo tieteitä suomeksi viljellä, ja huokea myös jättää tulevain
-miespolvien täytettäväksi, mikä on nykyisten velvollisuus. Suomen
-kielessä ei toki ole paljo tuntuvia muukalaissanoja ja sen kirjoittajat
-ovat tähän asti tehneet oikein, etteivät ole antaneet vietelläitä
-yhteisten oppisanain puolustajilta, jotka tavallisesti ovat kielen
-vuoksi huonoja Suomalaisia ja ehkä senki tähden eivät katso sitä
-miksikään viaksi, jos kirkasta kielilähdettämme sekoitettaisiin
-jähmettyneillä pisaroilla latinan ja kreikan seisahtuneesta
-kielivirrasta. Ahkeroidessa toimeen panna tieteitä omalla kielellä on
-kaikkein velvollisuus katsoa kielemme puhtautta ja Suomen kansan sekä
-nykyistä että tulevaista hyötyä. Kuki miespolvi elää ainoasti silloin
-totista elämää kuin toimensa koituu hedelmällisesti tulevaisuudellekin.</p>
-
-<p>Tuskinpa niin kelvotointa kieltä löytyy, ettei sillä omintakaisesti
-saattaisi toimittaa kaikkia elämään kuuluvia asioita. Suomenki kieli on
-niin miehistynyt, että ainoasti sen taitamattomat ja sen ylenkatsojat
-voivat sitä sadatella raaksi "pohjanperän kieleksi", joka muka kelpaisi
-vaan savupirteihin ja tuhman talonpojan suuhun, niinkuin muutama mokoma
-herra oli joitakuita vuosia takaperin katsonut soveliaaksi
-viisaudessansa lausua, juurikun hän eli hänen kaltaisensa olisivat
-paljonki vaivanneet päätänsä kielemme opinnassa, saattaaksensa siitä
-sanoa hyvää eli pahaa. Semmoista ei kukaan tervejärkinen rohjenne enää
-lausua, mutta kuullaan vielä nytki suomea päätettävän köyhäksi ja
-taipumattomaksi. Semmoiset moitteet ilmoittavat kuitenkin enemmin
-sanojainsa taitamattomuutta kuin suomen kielen kehnoutta. Moittijat
-tekisivät kotimaallensa ja varmaan itsillensäki suuremman kunnian, jos
-muistaisivat ettei kielienkään tunteminen pilvistä putoa, ja siis
-totuudessa pysyäksensä oppisivat tarkemmin sitä kieltä, joka heistä on
-niin raaka ja käyttymätöin. Mutta pakkoa ei ole kelläkään, eikä suomen
-kieli sitä tarvitse. Sillä on aina ollut ylenkatsojoita jos ystäviäkin.
-Mikael Agrikolan täytyi aikanansa vakuuttaa tohkomaisten lohdutukseksi:
-"kylle se cule somen kielen, joka ymmerdä caikein mielen"<A HREF="#a6">[6]</A>. Niin
-olkoon luvallinen aikanammeki vakuuttaa kaikille vastustajille ja
-epäilijöille: kyllä suomen kielellä varaa ja taipuvaisuutta on, kun vaan
-löytyisi enemmän sen taitavia käyttäjiä. Niiden joukko taas vuosi
-vuodelta ilahuttavasti enenee, niin että kaikki suomen kieltä
-taitamattomat jäävät häpiään ja ummikoiksi omassa syntymämaassansa.</p>
-
-<p>Suomen kielen kunnollisuudesta ja varallisuudesta ei voida totuuden
-mukaan muuta sanoa kun että sillä kykenee toimittaa kaikkia niin
-hengellisiä kuin maallisia, kaikkia niin tieteellisiä kuin käytöllisiä
-asioita maassamme yhtä selvästi, jos ei ensittäin niin sujuvasti ja
-helposti, kun millä kielellä tahansa. Kieltä elköön siis vedettäkö
-esteeksi, kun kysymys on sen luonnollisesta oikeudesta päästä vallalle
-omassa kasvinmaassansa. Jokainen kokekoon ja harrastakoon sanalla ja
-työllä poistaa todelliset vastukset ja pönkät kielemme tieltä; ne ovat
-sitä sitkeemmät ravistumaan, kuta vanhemmat ovat.</p>
-
-<p>Ulkomaalaisetki kiittävät suomen kielen kauneutta ja rikkautta. Suomen
-asujat itset sitä vaan moittivat ja ylenkatsovat. Niin esm. kuuluisa
-tiedemies ja taitava kielien tuntija Saksassa Jakob Grimm sanoo suomen
-kieltä mitä sulosoivimmaksi ja taipuvaisimmaksi koko maanpiirillä<A HREF="#a7">[7]</A>.
-Myöski tanskalainen kielentutkija Rask ja norjalainen Stockfleth
-kiittävät Suomalaisten kieltä kauniiksi ja säännölliseksi; edellinen
-vertaa sitä italian, jälkimäinen heprean kieleen, jota on kutsuttu uskon
-kieleksi<A HREF="#a8">[8]</A>. Niinikään saksalainen kielentutkija Becker ylistää
-kieltämme<A HREF="#a8">[8]</A>. Löytyy omainki maamiesten joukossa semmoisia kun esm.
-Juslenius, Porthan, Lönnrot, Castrén, Arvidsson j. m. m., jotka ovat
-ymmärtäneet antaa arvon äitimme<A HREF="#a8">[8]</A> kielelle. &ndash; Kun perhe ja
-perheellinen elämä on se kehto, josta kaikki siunaus, hyvyys, lujuus,
-rakkaus ja säädyllisyys sikiää ja nousee kaikissa kansoissa, niin mikä
-on hirmuisempi kevytmielisyys kun se, että suomalaiset vanhemmat
-opettavat lapsillensa esm. venäjän, saksan, ranskan kieltä, välistä
-yhtaikaa lasten puhumaan alkaessa, vaikka itset lapsuudessansa eivät
-osanneet tuskin muuta kun suomea. Sillä tavalla kasvatetaan Suomen
-maalle hontelomielisiä ja kylmäsydämisiä kansalaisia, ja isänmaan
-rakkauden pyhä tuli tukautetaan jo kätkyessä.</p>
-
-<p>Mutta oppisanoihin on jälleen käännyttävä. Edellisestä näkyy, ettei
-niitä vastaan ole yleisesti puhuttu. Kuinkas sitä voisikaan? Oppisanain
-välttäminen etenki tieteellisissä aineissa on mahdotoin &ndash; olisipa
-vahingollinenkin. Kaikilla ihmisillä, jotka eivät peräti ole Diogeneen
-kaltaiset, on usioita vaatepukuja &ndash; on juhlallisia, on jokapäiväsiä.
-Niin on kaikilla vähänki sivistyneillä kielilläki monta eri muotoa,
-jonka esiteltävä aine joka kerta määrää, millainen sen on oltava. Kukali
-mieli, sikäli kieli. Mutta niinkuin oma olkileipä on vierasta
-vehnäleipää parempi<A HREF="#a9">[9]</A>, niin kielilainatkin ovat kartettavat. Oppisanat
-otettakoot suomen kielen omista varoista ja tehtäkööt sen luontoa ja
-lakiloita myöten, niin ettei semmoisia outoja sanoja sepitettäkö kun
-esm. <b>osanto</b>, <b>omanto</b><A HREF="#a10">[10]</A>, <b>einen</b>, <b>jäseisesti</b>, <b>leikkale</b>,
-<b>tosite</b><A HREF="#a11">[11]</A> j. m. m. ovat, joita suomi ei väen väkisellä voi tuntea
-omaksensa. Näistä on muistutettava, ettei nimikoista saada johtosanoja
-päätteellä <b>nto</b>, <b>ntö</b>, eikä supistuvista tehdiköistä nimiköitä
-päätteellä <b>kkale</b>. Jäsenestä saadaan <b>jäseninen</b> ja siitä
-<b>jäsenisesti</b>. Sanat: <b>valle</b>, <b>einen</b>, <b>tosite</b><A HREF="#a11">[11]</A> ovat peräti
-luonnottomia vesivesoja. Väärin johdetut sanat ovat haittaavammat kuin
-muukalaiset; usiasti ei niitä ymmärrä muut kuin niiden tekijät ja
-tuskinpa hekään pitemmän ajan kuluttua.</p>
-
-<p>Kieli on ajatuksen muoto. Ajatus synnyttää uusia käsityksiä ja
-käsitykset sanoja. Itsessään on ajatus yleinen ja yhteinen kaikilla
-kansoilla; mutta se ei pukeu samaan sanalliseen järjestykseen kaikissa
-kielissä. Sanain keskinäinen sopu on sentähden erilainen erikielissä.
-Tämä on sanomattoman painava vaarinottaa. Joka sitä vastaan rikkoo,
-turmelee kielen paljon enemmin kuin väärin johdetuilla ja muukalaisilla
-sanoilla, josta syystä semmoista kielen turmelusta vastaan on myös enin
-sotiminen. Mutta se ei pilaa ainoasti kieltä, se sortaa myös kansan
-omituisen luonteen ja itsenäisen mielen, niin ettei esm. Suomalainen
-vihdoin tunne itseänsä Suomalaiseksi, Ruotsalainen Ruotsalaiseksi
-j. n. e.<A HREF="#a12">[12]</A>. Ken ei tiedä, kuinka suomea on tämän suhteen vuosisatoja
-runneltu, olletiki saarnoissa ja niin kutsutuissa hengellisissä
-kirjoissa, joissa sanat tosin useimmittain ovat suomea, mutta niiden
-sopu milloin latinaa, milloin ruotsia, milloin saksaa, milloin mitäkin.
-Tämän turmeluksen jäljet menneinä vuosisatoina jäivät luonnollisista
-syistä huomaamatta ja tarkastamatta. Niin ei ole asian laita tällä
-vuosisadalla ollut. Sen poistamista on jo monta kymmentä vuotta
-tarkoitettu tarpeellisilla muistutuksilla, neuvoilla ja varoituksilla
-aika ajoittain sanomalehdissä ja muissa kirjoituksissa<A HREF="#a13">[13]</A>. Onko niistä
-ollut toivottua apua ja seurausta? Aina toki vähän, joka nähdään
-suomalaisen kirjallisuuden uudemmista tuotteista, ehkä niissäki tavataan
-vikoja ja vaillinaisuuksia, monessa kirjassa paljonkin. Ne sikiävät
-suurimmaksi osaksi siitä, että moni pitää itseänsä syntyneenä mestarina,
-huolimatta kielen oppimisesta, johon tarvitaan enemmän aikaa ja vaivaa
-kun esm. tanssimestarin temppuihin. Kieliopin säännöt ja ohjeet kun
-heitetään tuntematta, tulee kirjoitus kirjoittajan syntymäpaikan kielen
-kaltaiseksi, (eikä aina sitäkään), josta syystä kaikki eivät sitä
-ymmärrä. Tämmöisiä oppimattomia työjuhtia on ruvennut ilmautumaan suomen
-kielisenki kirjallisuuden vainiolle, enemmin rahan ja oman voiton
-himosta kuin totisesta rakkaudesta ja taipumuksesta kirjallisiin
-toimiin. Virheettömyyttä kaikissa kielen osissa ei ole kuitenkaan
-keltäkään odottamista niin kauvan kuin suomalainen kielioppi, etenki
-sanain sovussa, on täydellisempään selkeyteen kun tähän saakka saamatta,
-ja, joka on tässä niinkuin muussaki nykyään pää-asia, niin kauvan kuin
-Suomen oppiva nuoriso ei saa oppiansa ja sivistystänsä maamme omalla
-kielellä. Kunne se Alkeis-kouluista Yliopistoon asti ja sen läpi
-tapahtuu ruotsin kielellä, tungeikse paraimmiltaki kirjoittajilta
-enemmän eli vähemmän sanansovullista muukalaisuutta suomen kieleen &ndash; ja
-se on kärsittävä auttamatoinna vikana. Suuri ja väkevä vartija on tämän
-suhteen Suomen muinaiskirjallisuus. Sen suojeluksen takana ja
-oleskelemalla kansan keskuudessa saattaa jokainen sivistynyt Suomalainen
-säilyttää kielellistä suomalaisuuttansa jotensaki puhtaana. Näitä
-keinoja, jotka muussaki katsannossa ovat hyödylliset, ei pitäisi
-kenenkään laiminlyödä.</p>
-
-<p>Merkittävä on myös nimien ja nimitysten kirjoittaminen suomeksi, josta
-vielä ei ole tultu vakinaiseen päätökseen, vaikka siitäkin on paljo
-mietitty ja muistutettu, sekä myötä että vastoin. Se ei kumma olekaan,
-koska asia on yhtä monimutkainen kun vaikia ja tärkeä. Toiset ovat
-tässäkin enemmin pitäneet silmällä suomalaisuutta<A HREF="#a14">[14]</A>, toiset
-muukalaisuutta<A HREF="#a15">[15]</A>. Epäiltävä ei ole, kenen puolelle oikeus nyt jo on
-kallistunut ja vihdoin päättyy. Asia on senlaatuinen, että siitä voisi
-yksinänsä kirjoittaa hyvänki väitöksen, joka myös olisi suotava ja
-tarpeellinen. Tässä seuraa vaan muutamia yleisiä muistutuksia ja
-ohjeita.</p>
-
-<p>Likimäisesti liittyy tämä kysymys suomalaiseen äänioppiin. Jos sitä
-kiinteästi seurataan, pitäisi kaikki nimet ja nimitykset, niinkuin
-yleensä kaikki sanatki, kirjoittaa niinkuin ne puheessa kuuluvat. Siis
-&ndash; <b>silmän ei pidä nähdä muuta kun korva kuulee</b>, jota ohjetta on muissa
-kielissä koetettu noutaaki &ndash; mutta vaan koetettu. Tunnettu on, kuinka
-esm. Ruotsin Akatemia miltei säätänyt sitä yleiseksi laiksi ruotsin
-kielessä, ja matkaansaattoi sen kautta vahingollisen sekasorron
-kirjoitustavassa<A HREF="#a16">[16]</A>. A. G. Silfverstolpe teki sen johdolla käytöllisen
-esityksen<A HREF="#a17">[17]</A>, joka ei kuitenkaan saanut muita kuin joitakuita
-tieteellisiä ystäviä; seurajoita aivan vähän, vaikka hän kyllä
-taitavasti suoritti vaikian asian. Tämä ohje onkin ensi katsannolla
-vietteleväinen, mutta syvemmin tutkittua muuttuu vaan opilliseksi
-leikkikaluksi. Se on mahdotoin panna toimeen kaikissa seurauksissansa
-kielien omissakaan sanoissa ja nimissä, saati sitte vieraissa. Ensiksi:
-kuka voi silmin nähtäviksi merkitä kaikkia niitä pieniä ja hienoja
-mutkelmia, väreitä ja hengelmiä, joiden kautta täysinäiset äänet
-sukelteleivat ja sitouvat sanoiksi? Palkitsemattoman hyödyn ja voiton
-tekivät puustavien keksijät sekä kirjoittajille että kirjanpainajille ja
-lukijille, sen kautta, että laittoivat puustavia vaan täysinäisille
-äänille. &ndash; Toiseksi: mikä on korvakuuloa epävakaisempi, ja kenen
-puhetta pitäisi korvan kuulla? Suomessa esm. Inkeriläisenkö,
-Karjalaisen, Savolaisen, Pohjalaisen, Satakuntalaisen, Hämäläisen,
-Uusmaalaisen vaiko Varsinaissuomalaisen tahi kunkin Eripitäjäläisen ja
-Kyläläisenkin? Totta kaikkein, sillä kaikkein korvalla on tässä sama
-oikeus. Mutta mikä siitä seuraisi? Yhtä monta kirjoituslaatua kun
-murretta. Onnetoin sekasotku, joka hengellisesti murhaisi koko kansan!</p>
-
-<p>Mainitun ohjeen ollessa siis arvottoman, lavenee vapaus tässä
-kysymyksessä. Mutta missä on sen määrä ja kuka sen päättää? Sepä näyttää
-vaikialta vastata. Erhetystä ei ole pelkäämistä, sanoessa sen olevan
-vapaudessa itsessänsä, joka ei salli tässä enemmin kuin muussakaan
-ulkopainoa ja sortoa. Sen omat rajat ovat tässä yhdellä puolen suomen
-kielen yleisessä luonteessa ja kasvannossa, toisella nimien ja
-nimitysten sortamattomassa selkeydessä. Nämät ovat tässä pää-asiallisina
-ja paraimpina osviittoina. Erityisiä ohjeita niiden likemmästä
-käytännöstä laatiessa on suurin varovaisuus ja taitavaisuus varsinki
-puustavien muutoksen suhteen vaarinotettava. Siitä on ymmärrettävä tämän
-kysymyksen olevan oppineitten suomen tuntijain ratkaistava, ensin
-tiedollisesti ja sitte käytöllisesti eli rinnatusten kumpaisellaki
-tavalla, koska tieto ja käyttö aina käyvät elämässä käsikkäin. Kieltoa
-ei kuitenkaan ole muidenkaan sanomasta ajatuksiansa, vaikka ne
-tavallisesti ampuvat syrjään, niinkuin taitamattomain nuolet ainaki, ja
-ilmoittavat enemmin omia luuloja kuin asiaan perustetuita mietteitä.</p>
-
-<p>Jos kielen historiaan katsotaan, niin kaikki siihen juurtuneet, kansan
-tuntemat sanat, nimet ja nimitykset vieraasta alkuperästä ovat
-muuttuneet suomalaisiksi, jommoisina ne myös ovat otetut
-kirjoituskieleen, paitse mitä jotkut ovat ruvenneet niitäki
-muukalaisiksi purkamaan<A HREF="#a18">[18]</A>. Kun siis kansalla on ollut lupa kielensä
-ahjossa muodostaa vieraita raaka-aineita (jos sana on sovelias), niin
-eikö sama oikeus olisi kansan oppineillakin? Vai pitäisikö entisyyden
-lanka tässä äkkiä katkaista, ja sekoittamatoin muukalaisuus kieleen
-istuttaa? Semmoiset hyppäykset eivät ole kansain sivistyksessä
-tavalliset, eivätkä hyödylliset. Joka maahansa ei tahdo kasvattaa kahta
-lahkoa &ndash; sivistymätöintä ja sivistynyttä &ndash; se pitää suurimman huolen
-kielen omituisesta edistyksestä.</p>
-
-<p>Sivistyksen tultua kielenki puolesta suomalaiseksi, muuttuu Suomessa
-melkein kaikki toiselle kannalle. Sitä kansa odottaa niinkuin maallisen
-onnensa ja toivonsa ihaninta auringon koittoa, saattaaksensa nousta
-muiden sivistyneiden kansain riviin, omituisesti ja vapaasti täyttämään
-kutsumustansa maailmanhistoriassa. Käännös on tehtävä, josta "ura uusi
-urkenevi"<A HREF="#a19">[19]</A>, ja se on nykyisen miespolven alotettava. Kunnollisten
-koulukirjain toimittaminen on aikamme tärkeimpiä ja tarpeellisimpia
-töitä. Niiden kautta pannaan itu suomenkieliselle tieteelle, josta
-nesteinen kaste nousee kansallisen kirjallisuuden kasvannolle maassamme.
-Sentähden on ei ainoasti oppisanain, joista jo olen sanonut ajatukseni,
-vaan myös nimien ja nimitysten kirjoittamisessa tarkka päätös otettava.</p>
-
-<p>Taitavain tarkastettaviksi esitellään tässä seuraavat ohjeet:</p>
-
-<p><i>1) Kaikki, mikä ei ole enemmin toisen kuin toisenkaan kansan, eli joka
-on yhteistä tahi monen, kirjoitetaan ihan suomen kielen vaatimuksia
-myöten.</i></p>
-
-<p>Siis esm. &ndash; taivaan kappalten, tähtien ja ilman sattumusten; suurempien
-merien, jokien, lahtien ja vuorien; eläinten, kasvuin, hedelmien, kivien
-ja mitallien; virkojen, ammattien, kuntien, arvoin ja költtien; tavarain
-ja kaluin; tieteisin, taiteisin, teollisuuteen, maaviljelykseen,
-rakennuksiin, kauppaan, hallitukseen, sotaan, meren kulkuun j. n. e.
-kuuluvat nimet ja nimitykset. Uusia tehdään myös tilaisuutta ja tarvista
-myöten.</p>
-
-<p><i>2) Kaikki, mikä on kunki maan ja kansan oma omaisuus, kirjoitetaan
-kunki maan kielen mukaan.</i></p>
-
-<p>Siis esm. maiden, paikkain, kaupunkien, kylien, kansain ja henkien;
-pienempien merien, jokien, lahtien ja saarten, ja järvien; omituisten
-virkojen, arvoin j. n. e. nimet ja nimitykset. &ndash; Jotka ovat suomen
-kieleen juurtuneet, pidetään muuttumatta. Jotka jotaki merkitsevät
-voidaan suomentaa. Niissä kielissä, jotka suvaitsevat monta keraketta
-perätysten, tehdään varallisia puustavimuutoksia, niin ettei nimien
-selkoa sorreta. Lyhyitä äänikkeitä voidaan venyttää pitkiksi; c:n siaan
-kirjoittaa k:ta.</p>
-
-<p><i>3) Omien miesten ja naisten muukalaiset sukunimet kirjoitetaan niinkuin
-he itse ovat ne kirjoittaneet eli kirjoittavat. Mutta ristimänimet
-suomen kielen juhlallisen muodon mukaan.</i></p>
-
-<p>Luultavasti muuttuvat sukunimetki Suomessa aikaa voittaen suomalaisiksi.
-Kun vieras kuori on kolottu, puhkeaa suomalaisuus kaikessa täydellisesti
-näkyviin. Nyt se on peiton alla, niin ettei Suomen kansaa muut paljon
-suomalaiseksi tunne. Varmaan tulee se aika, jona sitä ei pidetä
-koulupoikalaistekona<A HREF="#a20">[20]</A>, että sivistyneissä seuroissa puhutaan suomeksi
-esm. <b>Henrik Kaapriel</b>-, <b>Juhana Wilhem</b>-, <b>Juhana Lutvik</b>-, j. n. e.
-nimisestä kiitetystä miehestä Suomenmaassa. Nimistä kunki kansan mainiot
-henget tutaan, kielestä kansat tuntevat toisensa.</p>
-
-<p>Mitä kieleen yleisesti tieteellisissä kirjoituksissa tulee, jos
-semmoisia suomalaisuuden väliaikana<A HREF="#a21">[21]</A> alkaisi runsaammalta karttua, ja
-jos niitä aivotaan kansan luettaviksi, niin niissä on paras välttää
-outoja sanoja. Koulukirjoissa on eri laita. Ranskan Akatemia esm., olen
-jossakussa lukenut, ei ota uusia oppisanoja tekoihinsa, ennenkun ne ovat
-levinneet kansaan. Sillä tapaa voivat omat maamiehetki huviksensa ja
-sivistykseksensä johonki määrään lukea oppineittensa kirjoituksia. Siitä
-on myös suuri voitto tieteille kuta enemmän niillä on lukijoita ja
-ystäviä. Niin sivistynyttä yleisöä ei ole kuitenkaan missäkään, että
-kaikki osaisivat rentonaan ymmärtää tieteellisiä tekoja. Suomessa ei ole
-sitä nykyään odottamista; sillä monisatainen ei ole niiden joukko, jotka
-tietävät, mikä tiede onkaan. Sitä suurempi on erinomattainki
-suomenkielisten kirjoittajain velvollisuus ahkeroida saada esitys- ja
-kirjoituslaatuansa niin selväksi ja yleisesti ymmärrettäväksi kuin
-mahdollinen on. Se on jokaisen velvollisuus, kunhan vaan ei ylimäärin
-unohteta lausetta: "paljon puhutut asiat katoovat"<A HREF="#a22">[22]</A>.</p>
-
-<p>Nämät ovat ne yleiset perustukset ja ohjeet, joita kielen suhteen
-aivotaan tässä näin aljetussa kirjallishistoriallisessa kokeessa
-seurata.</p>
-
-
-<p>&nbsp;</p>
-
-<center><h2>2:ksi Tieteiden synty, tarkoitus ja kasvanto.</h2></center>
-
-
-<p>Edellisessä jaksossa ovat tieteet niin usein tulleet sivuuttamalla
-kysymykseen, että niistä olkoon tässä suotu vähän laviammasti puhua. Se
-ei poikkeuta aineesta, koska erityinen tiedehaara on edessä, joskoki
-tähän ei käy paljon sovittaminen kiitettävän ruotsalaisen
-muisnastutkijan ja nerollisen historioitsijan Geijerin sanoja: "siitä on
-voitto asioille, että niitä katsotaan suuresti"<A HREF="#a23">[23]</A>. Arvattava on
-kuitenkin, ettei niin syvää ja laviaa ainetta, kuin tieteiden synty,
-tarkoitus ja kasvanto itsessään on, voida tässä ottaa muuhun kun
-ylimalkaseen silmäykseen.</p>
-
-<p>Oppineitten hyväntahtosella luvalla otan vertauksen Suomen kansan kauvan
-jo kadonneista päivistä. Kalevalasta tiedetään Wäinämöisen ja
-Joukkahaisen tiellä vastatusten tullessa yhtyneen kovaan riitaan,
-kumpiko heistä olisi "tiedolta parempi, muistannolta mahtavampi"<A HREF="#a24">[24]</A>,
-jommoisia sanasotia vieläki tavataan Suomalaisten kesken, kun kaksi
-mahtavaa, mielestänsä hyvinki tietävää sattuu yhteen; "mies on" muka
-"miestä oppimaan, toinen toista voittamaan". Tämmöiset kiistat eivät
-verta vuodata, vaikka eivät kiitostakaan tuo Joukkahaisen vertaisille,
-jotka satunnalta tilan saatuansa röykkiästi näyttävät oppiansa ja juuri
-sillä tavoin julkasevat taitamattomuuttansa, niinkuin "laiha poika
-Lappalainenki" teki, josta sai ansaitun palkkansaki.</p>
-
-<p>Näihin Suomen kansan muinas-uroihin voidaan verrata tieteitä ja niiden
-viljelijöitä: kutakin erityistä tiedemiestä, olkoon kuin oppinut
-hyvänsä, tietonsa puolesta Joukkahaiseen, ja tieteitä itsiänsä
-Wäinämöiseen, tietäjään ijänikuiseen. Tieteet ovat nimittäin vanhat,
-tiedemiehet kunakin aikana niiden suhteen nuoret. Ihminen on muka
-niinkuin järjellinen olento melkein jo aikain alusta ahkeroinut tutkia,
-miettiä ja käsittää ei ainoastaan kaiken olon juurta ja lähdettä, vaan
-myös kaikkea, mitä luomisessa löytyy, näkyväistä ja näkymätöintä. Siihen
-on ihmisellä ollut tukeuttamatoin halu, joka on osoittanut hänellä
-olevan voimanki sen täytäntöön. Tämä voima ei ole muu kun järjen
-jumalallinen omaisuus ihmisessä, jonka avulla ja johdolla hän saattaa
-valossa ja selkeydessä vaeltaa elämän äärettömällä ja hämärällä merellä.
-Tästä halusta ja ahkeroimisesta ovat tieteet sijinneet ja syntyneet.</p>
-
-<p>Paljo löytyy kuitenki niitä, jotka eivät anna mitäkään arvoa tieteille.
-Sanovat niitä oppineitten aprikoimisiksi mielijohteiksi, joilla ei ole
-luotettavaa yhtäpitävyyttä olon ja elämän kanssa. Siten eroittavat
-tieteet todellisesta elämästä, ja ovat tyytyväiset omilla luuloillansa,
-jotka todella ovat mitättömät ja arvottomat. Tämä epäilys tieteiden
-totuudesta tulee siitä, että harvalla on selkeä käsitys järjen ja
-luomisen keskinäisestä välistä toinen toisiinsa. Järjen kautta saatu
-tieto ei olisi nimittäin mahdollinen, eikä siis luotettava, ellei
-maailma ja kaikki, mitä siinä on, olisi järjellisesti luotu ja
-matkaansaatettu, ja ellei kaikki seuraisi järjellisiä sääntöjä ja
-lakiloita. Tämä on niin silminnähtävä, että sen saattaa jokainen huomata
-niin pienimmistä kuin suurimmista luomisen kappaleista; katso esm.
-kukkaista kedolla, kuinka sen lehdet, kanta ja siemenen alut ovat
-säännöllisesti ja somasti rakennetut; kuule linnun laulua, kuinka sen
-viserrys on sointuinen ja mukava; silmäile muuriaisen vireyttä ja ota
-siitä oppia! Kuinkas sen voisit, ellet järjelläsi sitä ymmärtäisi ja
-ellei järjellisyys kohtaisi sinua kaikissa? Järki tutkii vaan
-järjellisiä asioita. Se on varma siitä, että esm. Jumalan olento, joka
-kaikki on luonut, kaikki hoitaa ja johtaa, ei saata olla muu kun puhdas
-järki, ja juuri sentähden kun hänen olentonsa on järjellinen, on kaikki
-järjellisesti luotu, ja sentähden myös ihminen voi kaikkia tutkia ja
-tietoonsa luottaa. &ndash; Pyhällä ennustuksella lausuu apostoli Paaval:
-"ettekö tiedä, että meidän pitää enkeleitäki tuomitseman; kuinka ei siis
-ajallisia asioita?" (1:n kirje Korintilaisille, 6 luk., 3 v.). Tämä
-tarkoittaa likimäisesti uskon asioita, vaan sopii käyttää
-tieteellisessäki suhteessa. Mutta, kaiken tuomion edellä käy tieto,
-kaiken tiedon edellä tutkinto ja kaiken tutkinnon edellä järki, joka on
-näiden kaikkien sisällisin johtaja, selvittäjä ja päättäjä.</p>
-
-<p>Ei kuitenkaan niin kuin kaikki valo jo olisi voitettu, kaikki tieto
-käsitetty; sitä ei ajallisen olon ja elämän kasvavuus ja eteenpäin
-rientävyys milloinkaan myödytä. "Tieteen vainio", sanoo jossakussa
-paikassa mamseli Bremer, "on ääretöin ja sen kasvattamat kukkaiset ovat
-ikuiset"<A HREF="#a25">[25]</A>. Epäilemättä on tämä totta. Tuhatvuosien ahkera tutkinto,
-monet ja suuret harhailemiset ynnä niiden oikasemiset ovat kyllä
-edistäneet ihmisellisen tiedon piirin niin suureksi ja tehneet tieteet
-niin varmoiksi, ettei kukaan saata omaa taitamattomuuttansa ja
-laiskuuttansa peitellä tieteellisen valon puutteella; mutta äärettömän
-paljo on vielä tutkimatta ja tietämättä, ja niin on aina vastakin oleva.
-Tässä on kuitenki merkittävä se asian mutka, että tietämättömyyskin on
-tieto, ja onpa niin painavasta laadusta, että se on tiedon ehtona; jos
-ei tietämättymyyttä löytyisi, ei silloin tietoakaan ja sen lisääntöä
-olisi. Ajattelevalle on kaikki tämä ilahuttava ja lohduttava, sillä se
-on varmana takauksena siitä, ettei ihmiseltä tiedon halu ja ahkeroiminen
-milloinkaan lopu.</p>
-
-<p>Mainittua halua elköön kuitenkaan verrattako turhaan
-uteliasmielisyyteen, ja tieteiden tarkoitusta elköön myös pantako
-semmoisen uteliaisuuden täytännöksi. Se olisi aivan väärin. Korkiampi on
-tieteiden tarkoitus, jaloarvoisempi niiden vaikutus kun kärkkään
-uudishalun tyydyttäminen. Mikäs se on? Se on totuus ja niinmuodoin tieto
-itse, sillä tieto on totuus. Tieteet antavat olosta, elämästä ja niissä
-löytyvistä kappaleista oikian käsityksen; sitä sivistynyt ihminen haluaa
-ja on velvollinen saamaan. Tieteet poistavat pimeyttä ja
-taitamattomuutta, ne karkoittavat epäluuloja ja niiden rasittavia
-seurauksia. Tieteet valaisevat kaikkia asioita, ja johtavat kaikkia
-ihmisiä totuuden tuntoon. Niistä saadaan enemmän oppia ja valoa kun esm.
-kuuluisan englantilaisen runoilijan Shakspeare'n mainiosta lauseesta:
-"taivaassa ja maalla löytyy enemmän kun viisaustieteenne voi
-uneksiakaan", jota tieteellisen totuuden epäilijät vetävät esille,
-siihen verkkoon kiertääksensä taitamattomia. Se maa ja kansa, jossa ei
-tieteitä viljellä, on verrattava sokiaan ja kuuroon ihmiseen.</p>
-
-<p>Mutta totuus ei synny maailmaan vähällä aikaa eikä vähillä vaivoilla.
-Tieteiden historia on lavia kirja ja sen lehdet ovat kastettuina
-kärsimysten kyyneleillä ja punattuina viattomuuden veripisaroilla.
-Tieteen kedolla on liikkunut vaino ja ahdistus, ja jotka sen
-palveluksessa ovat uhranneet ja menettäneet henkensä, ansaitsevat
-ainakin yhtä suuren kiitoksen ja kunnian kun urhoollisimmat sankarit
-sodan tantereella. Tiede on korkein, vaikein ja vaivaloisin kaikista
-ihmisen töistä ja toimista; siitä on ymmärrettävä, mikä kunnioitus,
-rakkaus ja ansio tiedemiehille kussaki maassa on osoitettava ja
-annettava. He ovat kansansa suurimmat ja totisimmat sivistyttäjät ja
-hyväntekijät. Suuret ja nerolliset tiedemiehet ovat ihmiskunnan
-valistajat.</p>
-
-<p>Kaikkia voidaan väärinkäyttää. Niin tieteitäkin. &ndash; Luku ja oppi ei ole
-suinkaan kaikille mieluista työtä, josta syystä niin monta seisahtuu
-elinajaksensa asumaan taitamattomuuden rikkaporstuaan. Kummakos sitte,
-jos niidenkään joukko ei ole pieni, jotka heittävät tieteellisen opin ja
-harjoituksen puoliväliin ja kiiruhtavat onnen etsintöön ulkonaisen
-elämän lavialla tiellä. Usiasti sattuu niin, että tämmöiset
-huikentelevaiset raukat ovat maistaneet tieteiden hedelmiä niin paljon,
-että ovat joutuneet epäilyksen aalloille, josta sitte eivät anna
-itsillensä aikaa ja vaivaa päästä vakuutuksen lujaan satamaan, uskon
-asioissa semminkin. He ovat väärinkäyttäneet tieteiden korkeutta ja
-syvyyttä lapsuutensa uskon rikkomiseksi, kun eivät sitte ahkeroi sitä
-saada parannetuksi ja selitetyksi käsityksen kovassa koulussa. Mutta
-muutamissa ja eipä niin muutamissakaan muuttuu tiedon halu kuolettavaksi
-himoksi, joka murhaa sielun ja ruumiin. Kuta korkiampi putous, sitä
-vaarallisempi lankeemus. Monelta on tämä himo pilannut mielen ja
-hulluuttanut pään ajut. Toisia on se upottanut yksinäisyyteen ja elämän
-ylenkatseesen. Tämmöisten tiedon himon uhrien joukossa on esm. uudempana
-aikana Mentelli-niminen unkerilainen oppinut aivan omituinen ilmaus
-tieteiden historiassa. Hamletin tavoin Shakspearen näytelmässä olisi hän
-tunkeinut asumaan vaikka pähkinäkuoren sisään, ennenkun kirjoistansa
-olisi luopunut. Niistä hän imi oppia ja viisautta yöt ja päivät, niitä
-rakasti niin huimasti, ettei pitänyt ulkonaisen elämän onnesta, sen
-tarpeista, sen seuroista, sen siisteydestä ja puhtaudesta pienintäkään
-huolta. Mentelli kuoli surkiasti ja vei oppinsa hautaan; ei heittänyt
-minkäänlaisia omia kirjoituksia jäljellensä, vaikka elinaikansa tutki ja
-oppi. Hän ja hänen kaltaisensa ovat verrattavat hedelmättömään peltoon,
-josta ei ole hyötyä kellekään<A HREF="#a26">[26]</A>.</p>
-
-<p>Historiallisessa kasvannossansa ovat tieteet jakaineet moniin eri-osiin.
-Mutta niinkuin melkein kaikki olennot ja kappaleet maailmassa, niin ovat
-tieteetki lähemmässä eli kaukaisemmassa heimossa toisillensa. Sen
-suhteen auttavat ja valaisevat ne toinen toistansa, niinkuin esm. lasku-
-ja mittaustiede, jota historiaki tarvitsee määrätessä ajan juoksua ja
-kausia esityksessänsä. &ndash; Ken sentähden on oppinut ja käsittänyt yhden
-tieteen, osaa antaa arvon toisilleki, vaikka niissä ei olisi
-taitavakaan. Vaan kun jokaisella tieteellä ja sen erihaaroillakin on oma
-peltosarkansa viljeltävänä, seuraa siitä, että itsekukin on likimäisesti
-oma auttajansa ja selittäjänsä. Siinä on jokaisen tieteen itsenäisyys ja
-vapaus muiden tieteiden orjuudesta, ja juuri sen kautta voi toinen
-toistansa auttaa ja valaista. Ainoasti itsenäisillä ja vapailla
-olennoilla on vaikuttavainen toimi ja merkitys elämässä.</p>
-
-<p>Jos katsotaan tieteiden alkua ja kasvantoa, niin niiden ensimäiset
-siemenet tavataan ympäri maanpiirin kylvettyinä sekaisin kansain
-muinaisiin jumaluus-ja maailmansynty-taruihin ja muihin kertomuksiin.
-Silloista hengen ja luonnon keskinäistä suhdetta myöten sulivat ne
-uskontoin kanssa yhteen ja pukeutuivat runoon ja satuun. Tämä oli
-kansain mietteille, luulloille ja tuntemuksille aivan luonnollinen
-muoto, eikä voinut muunlainen ollakaan. Tavallisesti luullaan sen
-syntyneen siitä, että asiat ja tapaukset runon kautta muistettiin
-paremmin kuin suorakielisessä puheessa. Mutta varma on, etteivät kansat
-sitä sentähden valinneet, eivätkä siitä semmoisena välineenä tietäneet
-mitäkään. Koko heidän elämänsä ja ajatuksensa juoksu liikkui
-muinasaikana runon keveillä ja hehkuvilla laineilla, josta syystä
-tietämättänsä pukivat sen säännölliseen verhoon paraimmat ja syvimmät
-mietteensä ja luulonsa<A HREF="#a27">[27]</A>.</p>
-
-<p>Maailman synty esm. on kansoilla ollut hyvin rakkaana miete-aineena;
-kertomuksia siitä on säilynyt uudempaan aikaan asti. Usiat kansat ovat
-ajatelleet ja johtaneet maailman synnyn munasta, joka miete on itsessään
-sangen syvä ja merkillinen. Ihmeteltävä on sen löytyminen Suomen kansan
-muinasissa runoissa, joissa siitä kuitenki mahtanee olla tallella
-ainoasti katkaistuja palasia<A HREF="#a28">[28]</A>. Tietoja tästä niinkutsutusta
-maailmanmunasta ei ole muilla kuin vanhimmilla ja kuuluisimmilla
-kansoilla, niinkuin esm. Intialaisten, Kiinalaisten, Persialaisten,
-Foinikilaisten ja Kreikkalaisten muinaskirjallisuudessa<A HREF="#a29">[29]</A>. Miten Suomen
-kansa sen on saanut &ndash; joko omasta mietinnöstänsä eli muilta lainaamalla
-&ndash; voitanee vielä pitää ratkaisemattomana kysymyksenä, ehkä näyttää
-siltä kun se olisi Aasiasta joltakulta sivistyneemmältä kansalta
-saavutettu ja tänne muiston kautta tuotu perintö<A HREF="#a30">[30]</A>. Olkoon miten oli &ndash;
-tottahan sen Suomen kansa kuitenkin on omituista luonnettansa myöten
-muodostanut; melkein hedelmättömät ovat semmoiset tutkinnot, joilla on
-tarkoituksena saada tieteelliseen varmuuteen, mikä perijuureltansa on
-kunki kansan omaa, mikä vierasta. Nuoremmat vesat indo-germanilaisesta
-kannasta eivät tätä maailmanmunaa enää tunne nimeksikään, eivätkä Suomen
-heimokansatkaan muut kuin Virolaiset, joilla se kuitenki löytyy
-sekoitettuna Juutalaisten luomisen kertomuksella<A HREF="#a31">[31]</A>. &ndash; Kristillisyys on
-yleensä, mihin on tullut, joko keskeyttänyt eli peräti hävittänyt
-kansain muinaiset uskonnot ja mietteet, tahi oikeimmin: se ei ole
-hävittänyt &ndash; ne ovat itsestänsä lakastuneet korkiamman opin ja tieteen
-valossa, ehkä typerät munkit ja papit ovat kaikissa maissa tämän suhteen
-näyttäneet joutavaa jumalisuutensa intoa.</p>
-
-<p>Mutta kun koko se perustus, josta mainitut siemenet puhkesivat kasvuun,
-oli väärä, ja kun niiden muodostajana oli rajoittamatoin mielijohde, ei
-niistä voinut syntyä muita kuin sinne tänne ampuvia, pian raukenevia
-vesivesoja, joista ei myöskään suoraan saateta tieteiden alkua ja
-kasvantoa johtaa. Hämäryys kuuluu kuitenkin aamun valkiamiseen, aamu
-päivään, ja sillä tavoin liittyvät kansain lapsuuden ajan luulot ja
-mietteet tieteiden historiaan; kukin aika ja sen hakemukset ovat
-katsottavat tarpeellisiksi kansain ja ihmiskunnan sivistyksen menossa ja
-juoksussa. Mutta tieteellisen totuuden kehto ei ole haettava
-mielijohteen loistavista ruusutarhoista. Ajatus on sen ikuinen lähde, ja
-siitä sen piti maailmaan ilmautua, sitte kun edelläkäyvä ehto sen
-suhteen oli täytetty. Mikä tämä ehto oli? Se oli ihmishengen herääminen
-luonnon välittömästä helmasta ja ajatuksen vapauttaminen sen siteistä.
-Se kun ensin tapahtui, sitte vasta tieteiden syntyki lähestyi. Tämä ehto
-toteutui Kreikan muinaisessa kansassa, jonka heränneestä hengestä ajatus
-nousi itsetietoon ja pani alun tieteiden ja taiteiden syntyyn ja
-kasvantoon. Tämä oli kreikkalaisen kansan suuri ja jalo kutsumus
-maailmassa.</p>
-
-<p>Kreikkalaiset kun kadottivat vapautensa ja itsenäisyytensä, laimistui
-heidän tieteellinen ja taiteellinen toimensa. Tieteitä viljeltiin
-kristillisyyden ensimäisinä vuosisatoina paraasta päästä Aleksandriassa
-ja Italiassa, josta ne vähitellen siirtyivät muihin Europan maihin.
-Romalaiset eivät kovin rakastaneet tieteitä, ehkä eivät niitä
-ylenkatsoneetkaan; ulkonainen kiilto ja loistavuus, sota ja sen pauhut
-olivat heille mieluisemmat. Arapialaiset voimaan päästyänsä hyväilivät
-myös tieteitä, etenki lääkitys-, lasku-, mittaus-ja tähtitiedettä,
-joissa vieläki käytetään heidän antamia oppisanoja. Suuren keisari
-Kaarlon aikana sai oppi ja tiede suojeluksen luostarien ja
-tuomiokirkkoin kouluissa, joista keskiajan viimeisillä vuosisadoilla
-nousivat vapaisin yhdyskuntiin; näistä kasvoi sitte Yliopistoja usioihin
-maihin. Keskiajan opillisille riennoille ja harjoituksille ei kuitenkaan
-saateta korkiammassa merkityksessä antaa tieteen nimeä; vanhoja jälkiä
-kierrettiin ja poljettiin, niissäkään pohjaan menemättä, ja sen ohessa
-väärinkäytettiin kristinoppia muiden opinhaarain polkemiseksi ja
-sortamiseksi. Uskonpuhdistuksen jälkeen rupesi tieteilleki suurempi
-vapaus koittamaan, ehkä sitteki tiedemiesten tointa ja kirjoituksia on
-pyydetty pitää lukon takana.</p>
-
-<p>Jos kansain elämän juoksussa voidaan sanoa mitäkään myöhään
-tapahtuneeksi ja matkaansaatetuksi, niin totta Suomen kansa sai maahansa
-tieteille pysyväisen paikan aivan myöhään. Ruotsissa pantiin Yliopisto
-toimeen 1477, ja vasta 173 vuoden kuluttua siitä perustettiin semmoinen
-opetuslaitos Suomeen, ja seki tapahtui ruotsalaisen miehen kautta ja
-ruotsin kieliläisille. Suomalaiset eivät ole milloinkaan osanneet valvoa
-etujansa ja oikeuksiansa kansain joukossa. Saa nähdä, kuinka monta sataa
-vuotta kuluu siksi kun maahamme saadaan varsinainen tiedelaitos,
-niinkutsuttu Tiede-Akatemia toimeen, jonka jäsenien töitä ja voimia ei
-vähennetä monilla syrjätoimituksilla, niinkuin tiedemiestemme nykyinen
-hankala laita on?! Kaikissa sivistyneissä maissa löytyy semmoisia
-laitoksia, ja juuri niiden kautta ovat tieteet voineet uudempana aikana
-laajentua niin suuriksi, että työn tuskin jaksaa yksi mies elinaikanansa
-perinpohjin tutkia ja täydellisesti esitellä yhden ainoankaan
-tiedehaaran sisältöä. Siitä on työnjako tieteissäkin ollut tarpeellisena
-ja luonnollisena seurauksena. Eipä siis kelläkään ole syytä tiedostansa
-kerskailla, eikä sitä totinen tiedemies teekään. Nöyryys ja siveys on
-hänenki velvollisuutensa, totuus kunniansa, rehellinen tutkinto kaita
-tiensä tieteiden valtakuntaanpa järjen terävä miekka sota-aseensa, jolla
-totuuden sisukset avataan ja ilmituodaan. Mutta siihen tarvitaan
-rohkeutta. Senpä tähden asuu tiedemiehen sydämessä rohkea into, joka ei
-pelkää vainoa eikä kuolemaa totuuden etsimisessä ja julistamisessa.
-Hänen toimensa on myös niin läheisessä yhteydessä elämälle yleisesti,
-että tuskinpa siinä tapahtuu mitäkään, joka jo sitä ennen ei olisi
-jossaki määrässä nähty tieteen hiljaisessa maailmassa. Muinaisella
-ajalla oli rohvettansa, nykyisellä on tiedemiehensä; molempia ovat
-kansalaisensa harvoin käsittäneet.</p>
-
-<p>Hedelmärikas käännös tapahtui tieteiden edistyksessä menneellä
-vuosisadalla. Kauvan sitä ennen pidettiin ainoastaan loistavia
-ulkonaisia tapauksia ja kuuluisimpien muinaskansain asioita, ynnä niiden
-kuolleita kieliä arvollisena aineena tieteille. Siitä syystä menetti
-melkein jokainen aikansa ja voimansa niiden tutkintoon. Se kyllä oli
-tarpeellinen; mutta yhtä ja samaa apajaa kun aina vedettiin, ei siitä
-tieteille ollut suurta hyötyä. Sen ohessa vallitsi historiallisissa
-asioissa joutava kunnian pyyntö siten, että tiedemiehet tahtoivat
-anastaa kuki kansallensa niin vanhaa ja jaloa sukuperää kuin saattoivat.
-Kreikkalaisille, Romalaisille ja etenki Juutalaisille, Jumalan valitulle
-kansalle muka, pyrki jokainen heimoksi. Pitkiä kuningasriviä ladottiin
-mielijohteellisesti uudemmille nuorille kansoille, jotka ottivat
-ensimäisiä askeleita sivistyksen tiellä. Semmoinen teeskelty kunnian
-salvos kyhättiin Suomalaisilleki, joiden vallan ensimäiseksi isäksi ja
-perustajaksi haettiin tänne Pohjoseen esm. Noan neljäs poika Tuiskon.
-Hänestäkö sitte tuiskut lienevät maahamme pysähtyneet, vaiko niistä
-tuuli-, ilma- ja talvikuninkaista, joiden sanottiin Suomessa muinoin
-hallinneen<A HREF="#a32">[32]</A>.</p>
-
-<p>Tällaisista naurun-alaisista hankkeista ovat tiedemiehet kääntyneet
-tarkemmin katsomaan kunki maan ja kansan sisällistä tilaa ja luontoa,
-huolimatta tutkinnoissansa muusta kun selvästä totuudesta. Tässä ovat
-seuranneet kansallisen hengen voimallista herätyshuutoa, vaikka eivät
-sentähden ole unohtaneet tieteiden ihmiskunnallista tarkoitusta ja
-yleistä kasvantoa. Mikäs tutkijalle saattaa ollakaan hempiämpi ja
-rakkaampi kun sen maan ja kansan asiat, jonka keskellä hän itse elää, ja
-jonka suojassa tieteet kukoistavat. Pisarakin järvessä on vettä ja monta
-pisaraa tekee meren. Kotimaallisista aineista saavat tieteet elatusta ja
-ravintoa yleiselle kasvannollensa ja edistyksellensä.</p>
-
-<p>Mahdotoin on tarkalleen seurata joka askelmaa sivistyksen ja
-kansallistunnon kasvannossa maissa ja kansoissa. Mutta mainitunlainen
-kansallinen herääminen, eli oikeimmin sen itu havaitaan Suomen
-tiedoitsijoissa ja oppineissa jo alussa viimeistä vuosisataa; se kasvoi
-historialliseen itsetietoon saman vuosisadan loppupuoliskolla. Väärin on
-sentähden lukea kansallisuuden tunnon herääntöä maassamme vuoden 1809
-perästä, niinkuin eräs Suomen historian tutkija on tehnyt<A HREF="#a33">[33]</A>, ottaen
-siihen tukeeksi muutamia väärin tulkituita lauseita Hegelin tekemästä
-historian viisaustieteestä<A HREF="#a34">[34]</A>. Tässä ei ole tilaisuus tätä asiaa
-laviammin selittää; olkoon vaan sanottu, että mainittu uudemman ajan
-suurin viisaustieteen tutkija ja esittäjä (&dagger; 1831) lausuu historiallisen
-kertomuksen alkavan silloin kuin varsinaisia historiallisia tekoja ja
-tapauksia ilmautuu. Suomen kansa olisi siis vuoteen 1809 maanut, jos sen
-historia vasta siitä alkaa. Totta se kyllä on ollut uneliainen ja on
-osittain vieläki, mutta ei sitä kuitenkaan saateta verrata 7 unikekoon.
-Suomen historia alkaa tuntemattomasta vuosiluvusta muinasaikana. Niin
-Suomen kirjallishistoriakin.</p>
-
-<p>Näin paljo tieteistä yleisesti. Mitä erittäin kirjallishistorialliseen
-tieteesen tulee, niin senkin ensimäisiä hentoja juuria voidaan johtaa
-Kreikkalaisista ja Romalaisista. Näiden kirjoittajani teoksissa löytyy,
-niinkuin tunnettu on, otteita ja arvosteluja vanhempain kynäilijäin
-tuotteista, niinkuin esm. Kallimakon, Kikeron, Plutarkon j. n. e.
-kirjoituksissa. Mutta vasta kirjapainon keksittyä, jonka kautta
-kirjallisuuden tuotteita oli helppo saada ilmiin, aljettiin niitä
-likemmin tarkastaa, siinä aivotuksessa, että järjestää niitä, ja ehkä
-myös että antaa niistä tietoja yleisölle. Ensin tapahtui tämä aivan
-ulkonaisesti; kirjoista tehtiin vaan kuivia luetteloita, niin että
-semmoista tieteellistä tointa saattaa verrata nykyisiin
-kalunkirjoituksiin. Nekin olivat tarpeelliset, kunne huomattiin
-kirjallisuuden tuotteista voivan syntyä erityinen, suuriarvoinen
-tiedehaara. Näistä luetteloista saivat oppineet osoitusta ja kiihoitusta
-kansain kirjallisuuden tutkintoon useissa Europan maissa. Semminkin otti
-tämän asian suuresti ja syvästi Verulamin paroni Englannissa, tieteiden
-historiassa kiitetty Frans Baco, joka ehkä kaikista aikalaisistansa
-selkeimmästi havaitsi ja ymmärsi kirjallisuuden korkian merkityksen
-kansain ja ihmiskunnan elämässä. Tämä syvämielinen mies, jonka nero
-vaikutti puhdistavasti melkein kaikkein tieteiden kasvantoon, vertasi
-maailmanhistoriaa yksisilmäseen muinasjättiläiseen Sisilian saarella,
-nimeltä Polyfemos, niin kauvan kuin sen lehdillä ei puhuta
-kirjallisuudestakin<A HREF="#a35">[35]</A>. Uudempi aika on selkeimmästi ja selkeimmästi
-ymmärtänyt Bacon vertauksen ja ottanut oppia hänen neuvostansa. Ei nyt
-enää tavata uudempia yleisiä historioita, joissa ei kerrottaisi kansain
-kirjallisistaki seikoista. Näillä niinkutsutuilla maailmanhistorioilla
-on kuitenki se hankala vaillinaisuus, ettei niihin mahdu muuta kun
-enemmin eli vähemmin päällinpuoleisia silmäyksiä suurempienkaan
-valtakansain, saati sitte pienempien torpparikansain rauhallisista
-toimista ja omaisuuksista. Sentähden on ollut tarpeellinen toimittaa
-erityisiä historioita kustaki kansasta. Mutta näilläki niinkutsutuilla
-kansallishistorioilla on se vika, jos sitä viaksi saattaa sanoa, että
-niissäkään ei käy muuta kun sivuuttamalla koskea kansan kirjallisia,
-keinollisia, kaupallisia j. n. e. asioita. Sentähden ovat tiedemiehet
-ottaneet nämät kaikki erityiseen tutkintoon, josta on kasvanut uusia
-historiallisia tiedehaaroja, niinkuin esm. kirjallishistoria, ja
-niinmuodoin on syntynyt runsaita lisiä historialliselle tieteelle
-yleisesti. Jopa kirjallishistoriaki jakaikse yleiseen ja erityiseen,
-joista edellinen antaa tietoja kaikkein kansain, jälkimäinen kunkin
-erikansan kirjallisuudesta; ja jopa kirjallisuuden eriosillaki, niinkuin
-esm. tieteillä, runollisuudella j. n. e., on oma historiansa. Minulla on
-aikomus voimiani myöten toimittaa historian kaikista Suomen
-kirjallisuuden osista.</p>
-
-
-<p>&nbsp;</p>
-
-<center><h2>3:ksi Kirjallisuuden ymmärrys.</h2></center>
-
-
-<p>Mitä Suomen kirjallishistorialla on kertomista ja esittämistä,
-selitetään toisessa kohdassa. Tässä otetaan likempään tutkintoon, mitä
-kirjallisuudella yleisesti ymmärretään. Mutta kun kaikkein kansain
-kirjallisuudella ei saata pää-asiallisesti olla muu kun sama ymmärrys ja
-sama tarkoitus, niin tälle kysymykselle voidaan hakea vastausta muidenki
-maiden kynäilijöiltä. Esimerkin vuoksi lainaan tämän suhteen joitakuita
-määrityksiä Ruotsin ja Saksan kirjallishistorioitsijoilta.</p>
-
-<p>P. Wieselgren, jonka ainerikas ja Suomenki kirjallisuutta koskeva
-historia on maassamme tunnettu, johtaa mainitulle kysymykselle
-vastauksen seuraavaisesti: "Kirjoitus on sanoille, mikä soitin äänelle.
-Niinkuin ei soiton uusi voima ole hävittänyt luonnollista ääntä, niinpä
-ei kirjoituskaan ole anastanut valtaa runolta ja puheelta. Päin vastoin
-on se rakentanut niille istuimen, joka tekee silmänräpäyksen
-mielituotteet vuosisatain omaisuudeksi. Valitut kirjoitukset ovat
-synnyttäneet kirjallisuuden"<A HREF="#a36">[36]</A>.</p>
-
-<p>Tämän mukaan saattaisi kirjallisuutta sanoa valituiksi kirjoituksiksi,
-joiden joukkoon ei siis voitaisi lukea muita kuin kansain hyviä
-kirjallisia tekoja. Niin on kieltämättä tehtäväkin. Samoin kuin
-puutarhan hoitaja kitkee ja leikkaa kaikki huonot kasvut ja hedelmät
-lakastumaan, niin tiedemiehenki täytyy historiasta sulkea kaikki
-mitättömät ja kunnottomat kirjoitukset; hän heittää ne unohduksen
-haudalle katoomaan, ja korjaa muiston temppeliin ainoasti semmoiset
-kirjoitukset, jotka sen ansaitsevat.</p>
-
-<p>Jos taas kysytään, missä huonoin ja hyväin kirjoitusten raja on, ja kuka
-sen määrää, niin siihen on vastaus aivan selvä. Taitavuus sen määrää, ja
-hyvät kirjoitukset ovat semmoiset, jotka tavalla eli toisella ovat
-vaikuttaneet kansan tahi kansain sivistyksen menoa ja edistystä
-tieteellisessä, taiteellisessa, vallallisessa ja uskonnollisessa
-katsannossa. Tähän on myös suljettu kansain vapauden riento ja hakemus,
-sillä sivistys korkeimmassa merkityksessänsä ei ole muu kun vapaus
-kaikesta pahasta. Semmoisilla kirjoituksilla, jotka eivät ole ainoasti
-huvittaneet aikalaisiansa, Vaan myös vaikuttaneet hyvää tuleville
-miespolville, on lakastumatoin historiallinen arvo. Suurien nerojen,
-näiden kansain ja ihmiskunnan sankarien teot ovat historiassa etunenässä
-katsottavat. Niiden sivistyttävä ja vapauttava voima ei lopu
-milloinkaan. He ovat Jumalan lähetysmiehet kansain seassa, ja niinkuin
-he itsetki, niin ovat heidän tekonsaki kuolemattomat.</p>
-
-<p>Kaikki eivät kuitenkaan, niinkuin Wieselgren, ota puheeksi miten ja
-mistä kirjallisuus syntyy, eivätkä myöskään niin tarkoin rajoittele,
-hyviäkö vaiko huonompiaki kirjoituksia siihen kuuluu. Semmoiset
-määritykset, joiden mukaan valitut kirjoitukset tekevät kirjallisuuden,
-ovatkin itsestään vähänsanovat ja enemmin ulkopuoleisia; niistä ei tulla
-tietoon, mikä kirjallisuuden ymmärrys oikiastansa ja mikä sen merkitys
-elämässä on. Sama on laita, jos kirjallisuutta sanotaan "kansain
-kirjalliseksi taideteoksi", joksi sitä saksalainen
-kirjallishistorioitsija Vilmar lausuu<A HREF="#a37">[37]</A>. Hänen maamiehensä T. Mundt
-annaikse sitä vastaan selvittämään tätä kysymystä oikein
-viisaustieteelliseltä kannalta ja saaki sille semmoisen oppineen
-vastauksen, jossa on yhtä paljo saksalaista tummuutta kun myös
-saksalaista syvämielisyyttä. Hän lausuu melkeittäin näin:
-"Kirjallisuudesta saamme tuta kansain hengellisen olennon, kaiken heidän
-mielensä pidon maailmasta ja ihmiselämästä", joka on jotensaki totta ja
-selvänlaista. Vaan kun siihen lisää, että kirjallisuus myös on "kansain
-kaiken tiedon ja toimen kohteellinen muoto"<A HREF="#a38">[38]</A>, niin siinä on jo liikaa.
-Kansain mielipidot ja ajatukset nähdään kyllä täydellisimmästi ja
-selkeimmästi heidän kirjallisuudestansa; mutta heidän hengellinen
-toimensa on, paitse kirjallisuutta, etsinyt ja löytänyt muitaki muotoja,
-joista heidän mielipitoja ja aivotuksia voidaan tutkia. Näistä
-otettakoot esimerkin vuoksi taiteen tuotteet puheesen.</p>
-
-<p>Tässä kohta valaiseva kertomus tanskalaisesta kuvasepästä
-Thorvaldsenista. Kun muutamat uskon kilvoittelijat olivat epäilleet
-tällä mainiolla taidemiehellä olevan totista kristillistä uskoa, ja
-sentähden häntä hätyyttivät, oli hän siihen lyhyesti vastannut: menkäät
-katsomaan tekemiäni enkeleitä. Ne siis saivat selittää ja puolustaa
-Thorvaldsenin uskoa. &ndash; Tästä on ymmärrettävä, että niinkuin
-taidoitsijain mielen tila ja laatu kuvaikse heidän taideteoksissansa,
-samalla tavalla voidaan kansainki hengellistä tointa ja mieltä tutkia ei
-yksinänsä kirjallisuuden, vaan myös esm. taiteen ainoasti silmillä
-nähtävistä tuotteista; niinmyös kansallisen elämän muodostamisesta, jos
-kirjallisuutta ja taiteellisuutta ei löytyisikään. Mundtin määritys on
-siis liian lavia, kun hän sulkee kirjallisuuden rajain sisälle kansain
-kaikki toimet ja tekee sen niiden muodoksi. Historia kertoo tosin ne
-kaikki, mutta niistä saadaan siitä tieto jo toisessa kädessä. Liikaa ei
-hän sitä vastaan lausu, sanoessa kirjallisuutta "ihmishengen
-käsikirjoitukseksi", samoin kuin Tuomas Kampanella kutsuu maailmaa
-"Jumalan käsikirjoitukseksi"<A HREF="#a39">[39]</A>. Tämmöiset verrannolliset määritykset
-ovat kuitenki myöskin ulkopuoleisia, ja valaisevat sangen vähän asian
-sisällistä ymmärrystä.</p>
-
-<p>Wilhelm Zimmermann puhuu kaikille säädyille tehdyssä
-kirjallishistoriassansa seuraavasti: "Laveammassa ja totisessa
-merkityksessänsä ymmärretään kunki kansan kirjallisuudella kaikki, mitä
-sen henki on pukenut ajatukseen ja kieleen, kaikki mitä se on
-matkaansaattanut runotaiteellista ja historiallista,
-viisaustutkinnollista ja sulopuheellista; olkoon sen vaikutus
-suusanallinen eli kirjoitukseen kätkettynä"<A HREF="#a40">[40]</A>. Arvelunalaisena kysyy
-tämä kynäilijä kuitenki, josko ei suullista sulopuhetta ja kansain
-keskuudessa eläviä runoja, lauluja, satuja j. n. e. saisi myöski lukea
-kirjallisuuteen kuuluviksi. Tähän on vastaus helppo. Niin kauvan kuin ne
-kirjoitukseen korjaamatta kiertelevät elämän väljällä metsällä, eivät ne
-kirjallisuuteen kuulu, josta kuitenkaan elköön päätettäkö kirjapainon
-musteella olevan voiman korottaa mitäkään kirjalliseen arvoon; tällä
-musteella kirjataan nykyaikana paljo, joka ei ansaitse kirjallisuuden
-nimeä, niinkuin taas toiselta puolen moni kaunis kirjallistuote ei
-kaikissa maissa saa sen pysyväistä kiiltoväriä päällensä. &ndash; Mutta
-uudempi aika on Zimmermannin arveluun tekotoimellisesti vastannut. Missä
-ei sulopuheita heti niiden synnyttyä korjata vuosisatojen omaisuudeksi,
-ja missä ei kansain muinasrunoja, lauluja, sananlaskuja j. n. e. ole
-kerätty häviämästä? Kuka ei myös tunne sulopuheliaisuuden korkiaa arvoa
-ja ankaraa voimaa? Sana on yleisesti väkevämpi väkevimpiä sotajoukkoja,
-ja sulopuhe on maailmassa monesti kukistanut orjuuden juonet, ja avannut
-kansoille sileän tien vapauden majoihin. Eivätkö sen tuotteet siis
-kuuluisi kirjallisuuteen! &ndash; Mitä kansain runoihin ja lauluihin tämän
-suhteen tulee, niin Muistotar on taannut niiden kirjallishistoriallisen
-arvon. Sen kauvas loistava kynttilä ei turhaan pala aikain ja kansain
-keskellä. Mitä se on vuosisatojen ja tuhansienki kuluessa pitänyt
-elossa, ansaitsee lehtensä historiassa yhtä hyvin kun nykyisemmätki
-kirjallisuuden tuotteet. Suomen kirjallishistoriassa esm. ottaa kansan
-vanhat runot, laulut, sananlaskut, arvoitukset ja sadut sangen
-arvollisen sian.</p>
-
-<p>Vaikia ei olisi lisätä mainittuja esimerkkiä muidenki kirjoittajain
-lauseilla. Mutta niistäki jo nähdään, miten eritiedoitsijat antavat
-erimäärityksiä kirjallisuuden ymmärryksestä. Se todistaa kirjallisuuden
-olevan jotaki niin yleistä ja liikkuvaa ainetta, että jokainen voi
-käsittää sen eritavallansa.</p>
-
-<p>Katsoessa kirjallisuuden nykyistä suurruutta ja laajuutta kaikissa
-sivistyneissä maissa, voidaan sitä ehkä paraite määrittää kaiken elämän
-ja olon kuvastajaksi ja kertojaksi. Sen piiri on niin kasvanut, että
-kysyä saattaa: mitä löytyy, josta kirjallisuus ei kertoisi, mitä, josta
-se ei antaisi tietoa? Sen yhät laajentuva verkko piirittää taivaan ja
-maan, ja melkein kaikki, mitä niissä on näkyväistä ja näkymätöintä.
-Tämän todistukseksi otettakoon muutamia osia kirjallisuuden alalta: mikä
-on esm. uskon tiede ja kirjallisuus muu kun ijankaikkisuuden side
-Jumalan ja ihmisten välillä; mikä runotaide muu kun sanoihin puettu
-kauneus; mikä historia muu kun kunki kansan ja ihmiskunnan elämän
-juoksun ja edistyksen kertoja; mikä niinkutsuttu romanikirjallisuus
-muuta kun kuvauksia ihmiselämästä; mikä sanomakirjallisuus muu kun
-päivän tapausten historia kussaki maassa, jonka lisäksi sen pitäisi myös
-olla valvovan omatunnon kussaki kansassa.</p>
-
-<p>Mutta kirjallisuus ei ole ainoasti elämän ja olon kuvastaja; se on myös
-sivistyksen kannattaja ja valistuksen kasvattaja. Se on muinaisuuden,
-nykyisyyden ja tulevuuden yhdistäjä; katkiamattomilla kultalangoillansa
-sitoo se menneet, nykyiset ja tulevat suvut ja ajat kussaki kansassa ja
-koko ihmiskunnassa yhteen. Jos kirjallisuutta ei löytyisi, peittäisi
-pimeys kaiken elämän ja olon.</p>
-
-<p>Kirjallisuus on myös vapain ja voimallisin hallitsija maan päällä. Se ei
-tunne rajoitettuja säätyjä, ei köyhyyttä, ei rikkautta, ei ylhäisyyttä,
-ei alhaisuutta. Sen aarteet ovat kaikille avoinna. Sen istuimen eteen
-kokoutuu ihmisiä kaukaa ja läheltä. Minkätähden? Kukin eri
-mielenlaatuansa ja tarvistansa myöten, mikä oppinsa, mikä tietonsa, mikä
-huvituksensa tähden. Mutta eipä ainoastaan näiden tähden.
-Kirjallisuudesta saadaan myös suurimmassa määrässä sitä lepoa ja rauhaa,
-sitä toivoa ja riemua, sitä virvoitusta ja vakuutusta, sitä rakkautta ja
-sovintoa, joiden haennassa turhaan pyöritään ulkonaisen elämän puuhassa
-ja pauhussa. Sentähden kutsuvat esm. viisaustietäjät kirjallista
-tointansa paraimmaksi huvitukseksensa ja levoksensa.</p>
-
-<p>Kirjallisuuden temppelin ovella seisoo kirjoitettuna: <b>sivistys</b> ja
-<b>valistus</b>. Näitä täytyy jokaisen seurata ihmisenä pysyäksensä. Ken sitä
-ei tee, saa silmillensä paksut pimeyden suomukset, jotka tekevät
-omistajansa enemmin luontokappaleen kuin ihmisen kaltaiseksi. Joka taas
-sivistyksen ja valistuksen edistymistä ja leviämistä vastustaa, hänen
-nimensä merkitään ylenkatseella historiassa, joka tuomitsee kaikkein
-teot.</p>
-
-<p>Kirjallisuus tarvitsee viihtymisellensä ja vaurastumisellensa ulkonaisia
-avittajia ja liittolaisia. Semmoisia sillä myös löytyy kaikissa
-valtakunnissa, ja kuta sivistyneempi joku kansa on, sitä rikkaammat ja
-paremmat nämät avittajat ja liittolaiset ovat. Pää-asiallisesti ovat ne
-seuraavat: tiedelaitokset, joissa kirjallisuuden tieteellistä kuntoa ja
-edistystä hoidetaan; oppilaitokset, joissa sille kasvatetaan ystäviä ja
-viljelijöitä; kirjapainot, joissa sen tuotteita kartutetaan niin
-monikertaseen satoon kuin tahdotaan; kirjastot, joissa niitä säilytetään
-yleisön tarvista varten lainaksi; ja kirjakaupat, joissa ne ovat
-kaikille tarjona ostoksi. Näiden kaikkein tilasta voidaan päättää
-kirjallisuuden ja sivistyksen laitaa kussaki maassa. Ne ovat ne viisarit
-ajan kellossa, jotka osoittavat, kuinka pitkälle kuki kansa on
-ennättänyt valistuksensa juoksussa. &ndash; Erityistä muistuntoa ei tarvitse
-näiden avittajain ja liittolaisten löytyminen Suomessakin. Toinen seikka
-on, jos niiden kunto on semmoinen, että ne täyttävät sisimäisen
-tarkoituksensa yleisen sivistyksen vaurastumiseksi, jonka näyttäminen ei
-kuulu tähän johdantoon.</p>
-
-<p>Itsestänsäkin ymmärretään se, ettei kaikkia edelläsanotuita lauseita käy
-sovittaminen kaikkein kansain ja maiden kirjallisuuteen, semmoisena kun
-se todellisessa olossansa on erivaltakunnissa. Eroitus on kansain ja
-maiden välillä ulkonaisesti, eroitus sisällisestikin. Kirjallisuus on
-aina seisonut ja on vastaki seisova lähimmäisessä yhdistyksessä
-uskonnollisen ja vallallisen elämän kanssa kussaki maassa. Muinaisina
-aikoina oli tämä yhdistys sangen orjallinen ja on vieläki kaikissa
-vapauden osattomissa kansoissa. Kun nyt kirkon ja vallan säännöt ja lait
-ovat ne yleiset rajat, joiden sisällä ja suojassa kansain hengen avut ja
-luonnon lahjat saavat elatuksensa ja kasvantonsa, niin on helppo
-käsittää, kuinka painavasta laadusta niiden suhde on kirjallisuuteen. Se
-myödytetään heti, että kuta vapaammat ne ovat, sitä rikkaampia ja
-moninaisempia hedelmiä kantaa kirjallisuus. Tämän todistaa kokemus joka
-paikassa ja kaikkina aikoina. Puhtaalta tieteelliseltä kannalta on tämä
-aivan selvä ja vastaansanomatoin. Vapaan hengen äärettömästä syvyydestä
-sikiää ja nousee aina ihania ja voimallisia hedelmiä. Laske sentähden
-kirjallisuuden valtasuonet vapaasti juoksemaan omassa laillisessa
-väylässänsä, pian olet näkevä, miten kirkas ja virkistävä sen puhdas,
-sekoittamatoin vesi on. Sen vaikutus on verrattava raittiisen
-aamusateesen suven suloisina päivinä. Sen voima elähyttää, valaisee ja
-vahvistaa kansan ja hallituksen töitä, toimia ja aivotuksia. Päin
-vastoin ovat asiat siellä, jossa vapautta tämän suhteen ei ole. Siellä
-on kirjallisuus kituvainen ja eteenpäin rientävyys vaivaloinen ja
-vitkallinen.</p>
-
-<p>Mutta kirjallisuus ei pysy milläkään neuvolla ainiaan missäkään maassa
-kituvassa tilassa. Sana on itsestään elävä ja vapaa, josta syystä sitä
-ei voida sulkea vankeuteen. Sanasta syntyy kirjoitus, ja vaikia on
-sitäki kahleisin saada. Kirjoituksista muodostuu kirjallisuus, ja
-nouseva sivistys sekä kasvava kansallisuuden tunto poistavat
-kirjallisuuden tieltä ulkonaiset esteet. Kirjallisuus voimistuu kaikissa
-maissa, joissa elon neste ja ripeys kansan suonissa ei ole kuivettunut.
-Niinmuodoin ei sillä ole muita pysyviä rajoja kuin hengen omat, ja ne
-ovat vapaat niinkuin henki itsekin.</p>
-
-<p>Elköön kukaan väärin ymmärtäkö, mitä edellä on sanottu. Vapaus on
-ensinkin ei vallattomuus. Se on säännöllinen ja laillinen järjestys,
-jonka se antaa itsellensä. Siksi toiseksi: vaikka vapaa kirjallisuus on
-sivistyksen ja valistuksen tukevin kannattaja ja voimallisin edistäjä,
-ei se kuitenkaan estä kansojakaan kuolemasta. Maailmanhistorian suuri
-kirja on kaikille avoinna, ja sen opettavaisista lehdistä näkee
-jokainen, että kun kansat ovat täyttäneet kutsumuksensa, soi heidänki
-hautauskellonsa maapiirin avaralla kalmistolla. Mutta mitä kansat ovat
-matkaansaattaneet ja toimittaneet, ei huku ihmiskunnalta: "heidän
-olentonsa paraimmat hedelmät &ndash; kaikki mitä totta, kaunista ja hyvää
-ovat ajatelleet, tehneet ja aikoneet, jää heidän jälkeensä itäviksi
-siemeniksi täydellisempäin kasvuin nousulle"<A HREF="#a41">[41]</A>. Nämät siemenet ovat
-siitä ajasta, jona kirjoituksen taito keksittiin, olleet ja ovat
-vastaki, niin kauvan kuin sama taito kunnossa pysyy, paraimmassa
-säilyssä kirjallisuuden hedelmällisissä taimilavoissa. Sieltä ne
-nousevat oraalle, kasvavat, kukoistavat ja kantavat uusia hedelmiä
-ajasta aikaan, suvusta sukuun, kansasta kansaan. Paraimman ja kalliimman
-perinnön, jonka siis suvut ja kansat voivat jälkeisillensä antaa, on
-heidän kirjallisuutensa.</p>
-
-<p>Jos kysytään, sopivatko edellä olevat lauseet käyttää Suomen
-kirjallisuuteen, niin siihen on vastaus osittain myöntävä, osittain
-kieltävä. Miten kumpaisessaki suhteessa, jää tässä likemmältä
-selittämättä. Suomen kansan koko olo ja elämä on ollut ja on vieläki
-niin erilainen ja monimutkainen useista muista kansoista, että
-kirjallisuudellekin on siitä ollut suuria haittoja ja pahoja vastuksia.
-Mutta jos kysytään, onko Suomen kirjallisuudella yleisesti sama ymmärrys
-ja tarkoitus kun muidenki kansain, niin siihen käy suoraan vastaaminen:
-on pää-asiallisesti. Siitä vielä tässä jaksossa muutama sana.</p>
-
-<p>Suomen kirjallisuuden kasvut eivät ole laveimmassakaan merkityksessänsä
-suurilukuiset; ne eivät sisällisen arvonsakaan puolesta kannata
-kaikenpuoleista vertausta monen toisen kansan kirjallistuotteiden
-rinnalla. Mutta joskoki kirjallisuutemme taivahalta neron tähtiä
-välähtää harvinaisina pohjantulina silloin tällöin ja sieltä täältä,
-niin harvinaisia ne ovat muuallaki: "ainoasti vissi määrä neroa on
-kaiken ihmissuvun tarpeeksi pantu takavarikkoon, josta sitä lähetetään
-vähäisiä anteita maailman laveutta kiertämään sinne tänne johunkuhun
-pikkuseen nurkkaan &ndash; niin hienoissa säteissä ja niin hirmuisen pitkillä
-matkoilla toisistansa, että ihmeteltävä on, kuinka ne riittyvät niin
-monien suurien ja kansarikasten valtakuntain tarpeeksi"<A HREF="#a42">[42]</A>. Tästä
-takavarikosta on Suomiki saanut tarpeellisen osansa, kun vaan Suomen
-kansa aina osaisi ja ymmärtäisi sille antaa sen lemmen ja kunnian, jonka
-se ansaitsee.</p>
-
-<p>Mutta sanottakoon Suomen kirjallisuutta köyhäksi ja vähä-arvoiseksi.
-Olkoon puhdas kansallinen osa siitä suuremmaksi osaksi käännöksiä ja
-mukailemia. Sen tuotteissa yleisesti, semmoisina kun ne ovat suomalaisen
-hengen viljelyksestä syntyneet ja nykyiseen aikaan säilyneet, löytyy
-jokaiselle kotimaan ystävälle ja sen omituisen sivistyksen harrastajalle
-paljo hyvää kätkettynä. Niiden kautta puhuvat esivanhempamme nykyisille
-ja tuleville suvuille Suomessa. Niistä nähdään heidän työnsä ja
-toimensa, heidän vaivansa ja kärsimyksensä, heidän tietonsa ja taitonsa,
-heidän hankkeensa ja aivotuksensa, heidän uskonsa ja toivonsa. Niiden
-kautta on sivistys saanut omituisen siansa Pohjassa. Niistä käy
-vastaamme oma kotimaallinen henki, joskoki ne kaikki eivät puhu oman
-kansamme kieltä. Niiden joukossa löytyy semmoisiaki kauniita ja kalliita
-tekoja, joiden omistamisen kuka kansa tahansa katsoisi kunniaksensa.
-Ruotsalaiset ovat myös tahtoneet omistaa niistä paraimmat osat heidän
-kielellänsä. Suomen kirjallishistorioitsijan velvollisuus on anastaa ne
-Suomen kansalle takasin. &ndash; Sanalla sanottu: Suomen kirjallisuuden
-tuotteet ovat ne siemenet, joista uusi itu on muodostuva ja uusi kasvu
-nouseva. Niillä ei ole maailmanhistoriallista merkitystä, vaan niillä on
-sitä korkiampi arvo Suomen kansan sivistyksessä ja sen edistyksessä. Ne
-ansaitsevat sentähden historiansa yhtä hyvästi kun rikkaimpien ja
-voimallisempien kansain kirjalliset teokset.</p>
-
-
-<p>&nbsp;</p>
-
-<center><h2>4:ksi Suomen Kirjallishistorian esityöt.</h2></center>
-
-
-<p>Edellisestä on selvä kirjallisuudessa elävän lakastumattoman
-kasvinvoiman, niin kansallisessa kuin ihmiskunnallisessa katsannossa.
-Mutta kirjallisuuden vaikutus on sattumoinen, sen tuotteet ovat elämässä
-epävakaisuuden pyörivällä kannalla, ne voivat jäädä suuremmassa eli
-vähemmässä määrässä unohduksiin, ellei historia tule elähyttävällä
-valollansa herättämään niitä muistoon. Tämä myös tapahtuu välemmin eli
-myöhemmin kussaki maassa ja kansassa, sillä historian valvova silmä ei
-heitä mitäkään ansiollista ja arvollista katsomatta ja ilmisaattamatta.
-Tutkinto laskaikse nykyaikana kuolleiden tuhatvuotisiin kammioihinki
-tietoa hakemaan, niinkuin Wäinämöinen teki Wipusen vatsaan, kun puuttui
-veneen teennössä kolme sanaa<A HREF="#a43">[43]</A>. Muiston temppelin rakennus jäisiki
-vaillinaiseksi, jos ei historiallinen tiede keräisi siihen lisiä
-jokaisen kansan elämästä.</p>
-
-<p>Tätä tärkeää velvollisuutta ei ole Suomessakaan peräti laiminlyöty. Aika
-ajoittain on kirjallisuutemmeki tuotteita otettu tutkintoon ja saatettu
-ilmiin, ehkä suurin osa niistä vielä odottaa likempää tarkastusta ja
-täydellisempää esitystä. Tarpeellisia esitöitä löytyy kuitenki, joiden
-johdolla ei ole vaikia käydä käsin yleisempään työhön Suomen
-kirjallisuuden kirjavalla kedolla. Jotkut niistä ovat tavallansa sangen
-valaisevat, muutamat taas niin painavasta arvosta, että niiden kaipaus
-miltei estäisi tahi vähintäki myöhistäisi pitkään aikaan varsinaisen
-historian yrityksen kotimaamme kirjallisuudesta. Näin ollessa on näistä
-esitöistä, jotka voidaan jakaa kahteen erilajiin: <b>apuihin</b> ja
-<b>luetteloihin</b>, suurimmalla kiitoksella puhuttava. Näitä paitse, saadaan
-Suomen kirjallisuuden tuotteista <b>osoituksia</b> ja <b>tietoja</b> monista
-muistaki kirjoista, niinkuin esm. Suomen muistettavain miesten
-elämäkerroista, tieteellisten ja muiden seurain vuosikertomuksista,
-sanomalehdistä j. n. e., joiden arvo kirjallishistoriallisessa suhteessa
-ei myöskään ole unohdettava.</p>
-
-<p>Kirjallishistoriallinen toimi ei ole Suomessa vanha. Täydellisyyden
-vuoksi seuraa tässä kuitenkin yleinen silmäilö mainitussa
-tarkoituksessa, alkaen Suomen kansan hämärästä muinaisuudesta ja
-päättyen nykyaikaan. &ndash; Ne kirjoitukset, jotka <b>suorastaan</b> ovat
-kirjallishistoriallisia, eli joista saadaan <b>laviampia tietoja</b> Suomen
-kirjallishistorialle, merkitään erityisesti omalla nimellänsä sivujen
-alapuolella.</p>
-
-<hr>
-
-<p>1. Suomen kansan muinas-ajasta ei ole minkäänlaista silloin kirjoitettua
-muistomerkkiä odottaminen. Esivanhempamme eivät tunteneet
-kirjoitustaitoa, ehkä heillä näkyy siihen olleen joku vaillinainen alku.
-Tämä voidaan päättää siitä, että kielessämme löytyy perijuureltansa
-suomalaisia sanoja, joilla nykyaikana merkitään kirjallisia asioita ja
-toimituksia, niinkuin esm. <b>kirja</b>, <b>kirjoittaa</b> j. n. e. Tämmöiset
-sanat, niinkuin myös esm. <b>saarna</b> ja <b>runo</b>, ovat antaneet suomenkielen
-tuntijoille arveluja, mistä ne ovat kotoperäisin; niitä on koetettu
-johtaa sekä omasta, että muistakin kielistä, niinkuin esm. hepreasta,
-kreikasta, islannista ja venäjästäki<A HREF="#a44">[44]</A>. Syitä löytyy pitää niitä Suomen
-kansan omina.</p>
-
-<p>Mutta vaikka Suomen kansa ei tuntenut entis-aikanansa kirjoitustaitoa,
-on se kuitenki muiston kautta säilyttänyt runossa ja sadussa paraimmat
-mielipitonsa ja merkillisimmät asiansa muinaisuudesta. Isänmaanrakkaus
-on pelastanut ne unohduksesta, ja sillä tavoin on Suomen kansallaki
-muinaskirjallisuus.</p>
-
-<hr>
-
-<p>2. Vasta kristillisyyden seurassa siirtyi kirjoituksen hyödyllinen taito
-Suomeen, ja on siitä ajasta ei ainoastaan pysynyt, vaan myös levinnyt ja
-vaurastunut rajaimme sisällä. Tunnettu on sen tulleen tänne keskiajalla.
-Niinkuin muissakin Europan maissa, harjoitettiin Suomessaki sinä
-aikakautena oppia ja kirjoitusta luostareissa. Turku, Naantaali ja
-etenki Rauma ovat tämän suhteen muistettavat. Maamme ensimäiset
-kirjamiehet olivat munkit ja papit. Heidän kirjallinen toimensa ja
-ansionsa ei kuitenkaan ole suuren suuri, eikä siitä paljo tiedetä.
-Ruumisten pääkallotkin ovat luostareimme paikoilta kadonneet. Niistä ei
-ole vahinkoa, kunhan vaan edes se, mitä niiden sisästä elämässä lähti,
-olisi säilynyt. Mutta tulipalot ja vihollisten kauhiat menetykset ovat
-tämän suhteen tehneet suuria hävityksiä Suomessa melkein joka
-vuosisatana. Ei myöskään se muuten jaloja kiitetty Ruotsin ja Suomen
-kuningas 1:n Kustaa säälivällä kädellä kohdellut paavin ajan
-kirjallisiakaan muistoja valtakunnassansa. Tallella on kuitenki tästä
-ajasta yhtä ja toista, niinkuin esm. Suomessa käytetty latinainen
-messukirja (pain. 1448), Palmsköldin palanen (= fragment) j. m. Erittäin
-mainittakoon tässä sen aikanen mustakirja, joka tietysti on ensimäinen
-kirjallinen keräys Suomessa historiallisesta arvosta. Papit kun
-halusivat voimassa pitää maallisia etujansa ja oikeuksiansa, panivat
-tähän kirjaan kätköön ja muistoon kaikellaisia Suomen kirkkoa ja valtaa
-koskevia paavillisia, pispallisia ja hallinnollisia kuulutuksia,
-julistuksia ja muita kirjeitä (v:sta 1229 veteen 1513). Tämän
-niinkutsutun Turun tuomiokirkon mustankirjan tarkoitus oli siis
-päinvastainen samannimisiä kirjoja nykyaikana.</p>
-
-<hr>
-
-<p>3. Uskonpuhdistuksen hedelmällisin vaikutus Suomessa oli ensivuosisatana
-kieltämättä kirjallinen. Pispa Martti Skytte on tämän suhteen hankkinut
-itsellensä kunnioitetun nimen ja muiston. Hänessä sanotaan kyteneen
-vanha katolinen usko<A HREF="#a45">[45]</A>, josta syystä hän itse ei suorastaan paljon
-auttanut aljettuin uusien asiain menoa kotimaassamme. Mutta hänen
-toimestansa ja hänen (siis Suomen) omilla varoilla oleskeli tänä aikana
-opin halullisia suomalaisia miehiä ulkomailla, paraasta päästä
-Wittenperissä Luteria ja Melantonia kuulemassa. Palattuansa jatkoivat
-paremmalla taidollansa uskonpuhdistuksen suurta asiaa Suomessapa tekivät
-sen syvemmällä tiedollansa vakinaiseksi maamiestensä sydämissä. Näiden
-joukossa ovat Mikael Agrikola ja Paaval Juusten kiitettävimmät
-kirjallisenkin ansion puolesta. Omituiseksi saattaa sitä sattumusta
-katsoa, että sen miehen teoissa, joka ensiksi toimitti suomenkielisiä
-kirjoja painosta, ja joka niinmuodoin perusti kansalliskirjallisuutemme,
-tavataan myös ensimäinen luetteloinen suomalaisen kirjallisuuden
-senaikaisista vähäisistä tuotteista. Se löytyy Agrikolan alkupuheessa
-Taavetin psaltariin. Tämä luetteloinen on Suomen
-kirjallishistoriallisten kirjoitusten joukossa niinkuin hienoinen valon
-viiva yön synkästä hämäryydestä aamun alkavaan koittoon.</p>
-
-<p>Ulkomaillakin otetaan tänä aikana Suomen asioita kirjalliseen puheesen.
-Baselin kaupungissa painetaan Herran rukous suomeksi<A HREF="#a46">[46]</A>, ja luetellaan
-ne suomalaiset miehet, jotka Wittenperissä olivat saaneet
-majisterinseppeleen<A HREF="#a47">[47]</A>. Romissa toimittavat ruotsalaiset veljekset
-Johannes ja Olaus Magnus tunnetut historiansa Pohjan maista ja
-kansoista; jälkimäinen puhuu Suomen runoistakin<A HREF="#a49">[48]</A>. Kotimaassa on
-Juusten ensimäinen nimeksi tunnettu Suomen historioitsija. Mainittakoot
-tässä myös Aaron Forsius ja Johannes Messenius, joiden elämän vaiheet
-katkerasti muistuttavat Ruotsin hallituksen väärää käytöstä alamaisiansa
-kohtaan. Kumpaisetkin olivat aikansa oppineimpia miehiä, kumpaisetki
-saivat syyttömästi kärsiä vankeuden pimeää ja yksinäistä elämää, ja
-kumpaisetkin ovat kirjoittaneet Suomen maasta ja kansasta.</p>
-
-<hr>
-
-<p>4. Yliopiston perustus on uskonpuhdistuksen jälkeen suurin, onnellisin
-ja seurantorikkain tapaus Suomessa. Se toi tieteet maahamme, ja teki ne
-kotiperäisiksi meidän kylmillä seuduilla. Sen kautta rupesi Suomen
-silmä-ala laajenemaan sekä ulkonaisesti että sisällisesti. Se yhdisti
-tieteiden siteillä Suomen kansan muihin sivistyneihin kansoihin
-Europassa. Se oli tieteellisen valon ensimäinen koitto pimeässä
-Pohjolassa. Vahinko vaan, että se perustettiin kielen vuoksi
-muukalaiselle kannalle; mutta kukapa silloin ajatteli Suomalaisista
-muuta kun että ne kuuluivat Ruotsiin niinkuin muu loisväki.</p>
-
-<p>Kohta Yliopiston perustettua saatiin kirjapainoki toimeen Auran
-rannalle, ja koko Pipliä painetaan ensi kerran suomeksi &ndash; ei kuitenkaan
-omassa maassa. Ajan hengellistä luontoa ja menoa myöten hallitsi
-uskontiede aivan painavasti muita tieteitä uudessa Yliopistossamme.
-Pispa Terseruksen riita ylistää hänen vapaamielistä valistustansa tänä
-yksipuolisuuden aikana, joka ei ole vieläkään peräti kadonnut Suomen
-rajain sisältä. &ndash; Yliopistoa mainitessa &ndash; ken ei muistaisi Pietar
-Brahen kiitettyä nimeä? Unhottaa ei myöskään saa nimiä Rothovius ja
-Gezelius, joiden ansio Suomen kirkollisessa ja kirjallisessaki
-katsannossa on suuri. Historia tietää puhua heidän vioistansaki.</p>
-
-<p>Suvaittiin kuitenki muitakin opin haaroja Suomen nuoressa Yliopistossa,
-kunhan niillä ei vaan loukattu kirkon uskoa. Sen kanssa sointui
-kielitiede hyvin yhteen. Latina, kreikka ja heprea &ndash; ne tuuhottivat
-niinkuin vanhan hongan latva. Oppineet eivät muita kieliä keskenänsä
-tarvinneet. Kansain nuoret kielivesat kasvoivat vapaassa elämässä
-niinkuin menniköt ahon viheliäisillä rinteillä. Vähitellen rupeevat ne
-tunkeumaan &ndash; ei oppisaleihin, vaan ensiksi oppineitten hiljaisiin
-kammareihin. Suomenki kieli oli jo ennen Yliopiston perustusta saanut
-kunnian nousta latinan, ruotsin ja saksan rinnalle sanakirjoissa.<A HREF="#a49">[49]</A>
-Rohvessor Eskil Petræus on ensimäinen, joka hallituksen käskystä
-toimitti suomesta vaillinaisen kieliopin. Ahkera kirjamies Mikael Olaus
-Wexionius jouti tutkimaan Suomenkin asioita; hän on kirjoittanut myös
-Yliopiston senaikaisesta köyhästä kirjastosta<A HREF="#a50">[50]</A> ja äitimme kielestä.
-Mathias Martinus seuraa paraasta päästä Petræusta suomalaisessa
-tienosoittajassansa. Kaikki nämät miehet puhuvat vähäisen Suomen
-runo-mitastakin. &ndash; Rohvessor Eero Justander on ensimäinen, joka palkan
-edestä kääntää hallituksen kuulutuksia ja julistuksia suomeksi; mutta
-tokkopa hänellä, yhtä vähän kun hänen jälkeläisillänsäkään, lienee
-siihen virkaan ollut minkäänlaista vahvistuskirjaa. Epäilemättä on tämä
-virka kuitenki mitä tärkeimpiä Suomessa olla taitaa. &ndash; Petræuksen
-avittajat Piplian suomentamisessa olivat rohvessori Martti Stodius,
-Maskun kirkkoherra Henrik Hoffman ja Piikkiön kirkkoherra Krekori
-Favorinus. &ndash; Paimion kirkkoherra Henrik Matheus Florinus parantaa
-Piplian suomennoksen alkukielen jälkeen. Hän suomensi 1686 kirkkolain,
-ja hänen huolensa kautta tuli painosta 1702 ensimäinen kokous Suomen
-kansan sananlaskuja, joita 17 vuosisadalla Tammelan kirkkoherra Lauri
-Pietarinpoika ja Lohjan kirkkoherra Kaapriel Tammelin olivat keränneet.</p>
-
-<p>Taneli Juslenius näkee kaksi sotaa myrskyvän Suomessa, joista toinen on
-ijänkaiken hirmuinen muistaa. Sen alussa kirjoitti hän vanhan ja uuden
-Turkunsa (Abo vetus et nova), jossa koskee Suomen kirjallisuuttaki.
-Kynäilee muistaki kotimaan asioista ja kärsimyksistä. Suurin tekonsa on
-"Suomalaisen Sana-lugun koetus", jonka alkulauseesta saadaan
-kirjallishistoriallisiaki tietoja. &ndash; Jusleniusta voidaan kirjallisessa
-toimessansa verrata hänen aikalaiseensa pispa Svedbergiin Ruotsissa,
-joka myöski teki sanakirjan maansa kielestä. Jusleniuksessa ei
-kuitenkaan elänyt niin innollista isänmaanrakkautta kuin Svedbergissä,
-joka oli niin vimmattu äitinsä kielen hyväilijä, että päätti sillä
-virsiä taivaassakin veisattavan<A HREF="#a51">[51]</A>. &ndash; Ilmajoen kirkkoherra Vhael alkoi
-tehdä täydellisen kieliopin suomesta, mutta kuolema keskeytti hänen
-tästä työstä; hänen leskensä painetti siitä niin paljon kuin oli
-ennättänyt valmistua.</p>
-
-<p>Ensimäinen Suomen kirjallishistoriallinen teos painettiin Tukholmissa
-v:na 1719. Se on latinainen, niinkuin usiammat senaikaiset kirjat;
-suomennettuna on sen nimi: kirjallinen Turku<A HREF="#a52">[52]</A>. Sen tekijä oli <b>Andreas
-Antonius Stjerman</b>, jonka Wieselgren sanoo kuuluvan "jättiläissukuun"
-Ruotsin kirjallisuudessa. Hänen kirjallinen Turkunsa ei ole lavia; se
-sisältää lyhykäisiä elämänkertoja Turun rohvessoreista, ja luettelee
-heidän kirjalliset tekonsa.</p>
-
-<p>"Ison vihan" perästä jatketaan enemmin ja enemmin kotimaallisten
-aineiden tutkintoa ja esitystä. Nimet Scharin, Mennander, Gadd, Kalm,
-Bilmark y. m. ovat tunnetut. Suomenkielinen kirjallisuus karttuu
-niinkutsutuilla hengellisillä kirjoilla. Aapram Achrenius ja Tuomas
-Ragvaldinpoika ovat 18 vuosisadan ahkerimmat kynäilijät suomeksi. Tätä
-kieltä suositellaan Yliopistossaki; väitöskirjoitukset varustetaan
-suomalaisilla runoilla "onnentoivotukseksi", "corkiast oppenelle" "herr"
-"candidatille", "auctorille", "respondentille", "rackalle svogerille"
-tahi muulle "ystävälle", kun "surella cunnialla jutteli", "urhollisest
-taisteli" eli "miehulisest edes vastaisi" "caunista työtänsä" Yliopiston
-oppi-istuimelta. Siitä ei suomen kieli paljon hyötynyt.</p>
-
-<hr>
-
-<p>5. Kahdeksannentoista vuosisadan viimeiset kymmenluvut ovat yleensä
-Europassa monin tavoin edellisiä aikoja merkillisimmät. Kansalliset
-liikkeet ja hakemukset lukevat niistä ajoista näkyväisen alkunsa.
-Tieteet muuttavat vähitellen muotonsa. &ndash; Ruotsi suri vielä suuria
-tappioitansa, ja poti edellisten sotain verisiä haavoja. Se oli
-menettänyt suurimman osan entistä valtaansa. Siitä seurasi ulkonainen
-voimattomuus, ja se käänsi Ruotsalaisia enemmin ja enemmin katsomaan ja
-tarkemmin hoitamaan sisällisiä asioitansa. Tämmöinen riento havaitaan
-kirjallisuudessaki; III:s Kustaa antoi sen runolliselle osalle vilkkaan
-menon ja eloisan liikkeen.</p>
-
-<p>Myöski Suomen sivistyshistoriassa alkaa uusi aikakausi viime vuosisadan
-loppupuoliskolla. Edellisen ajan vähäiset hankkeet kotimaan sisällisen
-tilan ja muinaisuuden tutkimisessa varmistuvat. Ruotsalaisten esimerkki
-koitui Suomenkin oppineihin. Kuningas III Kustaan aikakauteen kuuluvat
-Creutz ja Choræus. Porthanin nero ja isänmaanrakkaus asetti Suomen
-historian tutkinnon entistä verrattoman paremmalle ja selkeämmälle
-kannalle. Tämä ikimuistettava mies syntyi ja kasvoi Suomen kansan
-historialliseksi silmäksi, jonka terävyys ja tarkkuus ei heittänyt juuri
-mitäkään kotimaallista katsomatta. Porthan oli monitietävä mies, josta
-syystä hän vaikutti monenpuolisesti tieteellisen ja kirjallisen elämän
-menestykseen Yliopistossamme. Mutta paraimman ja katoomattoman
-muistopatsaan nosti hän itsellensä Suomen historian ja kielen
-tutkimisella. Jos Porthan epäili Suomen kansan tulevaisuudesta, niinkuin
-on sanottu, niin hän on juuri itse se mies, joka antoi tämän
-tulevaisuuden toivolle varmemman vakavuuden. Hän valaisi kirkkaasti
-Suomen muinaisuutta, ja sen kautta on Suomen tulevaisuuski hänen
-perästänsä käynyt selkeämmäksi ja varmemmaksi. Porthanin ajasta kasvavat
-kansalliset hakemukset Suomessa.</p>
-
-<p>Kirjallishistoriallisessa katsannossa ovat seuraavat kirjoitukset
-Porthanilta tärkeimmät: suomalaisesta runollisuudesta, josta tuli vaan 5
-vihkoa (väitöskirjoitusta)<A HREF="#a53">[53]</A>; <b>historiainen suomalaisista saarnoista</b>,
-2 vihkoa<A HREF="#a54">[54]</A>; <b>ajatuksia runollisuuden harrastamisen ja kukoistuksen
-autannosta isänmaassa</b><A HREF="#a54">[54]</A>; <b>historia Yliopiston kirjastosta ja lisiä
-siihen</b>, yhteensä 25 vihkoa<A HREF="#a55">[55]</A>; ja <b>Yliopiston rohvessoreista</b>, 3
-vihkoa<A HREF="#a56">[56]</A>. Myöskin muista Porthanin kirjoituksista saadaan Suomen
-kirjallishistoriallisia tietoja, niinkuin esm. Juustenin ajantiedosta (=
-Chronicon), joka Porthanin muistutuksista ja lisistä on saanut paraimman
-arvonsa.</p>
-
-<p>Bilmarkin nimi on jo mainittu; hän on ahkera esimies väitöskirjoituksia
-tarkastettaessa. &ndash; Mathias Caloniuksen nero ja oppi täyttää yksinänsä
-lakitiedekunnan velvollisuuksia Suomen Yliopistossa; kertomuksessansa
-Yliopistosta puhuu hän kirjastostaki<A HREF="#a57">[57]</A>. &ndash; Lencqvist, Ganander ja
-Frosterus ovat myös muistettavat. V:na 1770 alkoi Auroranliittokunta
-vaikutuksensa; sen perustajat olivat Porthan ja Clewberg. Hedelmä sen
-toimesta oli ensimäinen sanomalehti Suomessa, seuraavana v:na 1771;
-nykyinen ruotsinkielinen sanomalehti Turussa Åbo Tidningar lukee siitä
-perijuurensa. V:na 1776 koetetaan toimittaa "Suomenkielisiä
-tietosanomia", mutta tilaajain puutteesta lakkaavat yhdestä vuodesta<A HREF="#a58">[58]</A>
-<b>Pietar Juhana Alopæus</b> rupee yleisemmästi tutkimaan Suomen kirjallisia
-asioita alusta pitäen, mutta ei ennätä pitkälle; hän kirjoittaa myös
-harvinaisista kirjoista yleisesti, jonka ohessa kertoo Suomenki
-kirjallisuuden kasvuja<A HREF="#a59">[59]</A>. Samaan aikaan tutkitaan Ruotsissa sen maan
-kirjallisia seikkoja Upsalan Yliopistossa. &ndash; Er. Mik. Fant on ahkera
-väitösten toimittaja Upsalassa, ja G. F. Fant kirjoittaa katkismuksista
-Ruotsissa<A HREF="#a60">[60]</A>. <b>J. H. Lidén</b> luettelee Turun Yliopiston
-väitöskirjoituksia vuoteen 1779<A HREF="#a61">[61]</A>.</p>
-
-<p>Uusi vuosisata on alkanut. Porthan nukkuu kuoleman uneen. Yliopisto
-pukeikse huolihurstiin, Suomi suree ja J. Tengström tulkitsee latinaksi
-maamiesten kaipaustuntoja Porthanin haudalla. Europan sodan pauhut
-viskaavat kuohuvat aaltonsa Pohjaanki &ndash; Suomi eroitetaan Ruotsista, ja
-jää enemmin kuin sitä ennen omiin nojiinsa sivistyksensä
-harrastamisissa. Franzén jättää syntymämaansa, jättää Auran
-muistorikkaan kaupungin, jossa on runoillut ja tiedoitsinut. Suomen oma
-on hän kuitenkin.</p>
-
-<p>Nerot vaikuttavat kuoltuansakin. Porthanin henki elää, kasvaa ja
-selkenee itsetietävämmäksi Suomenmaan oppineissa. &ndash; <b>Renvall</b> tutkii
-suomenkieltä, väittää isänmaan historian opettamisen tarpeellisuudesta
-Suomen kouluissa, ja antaa tietoja<A HREF="#a62">[62]</A> äitinkielen edellisistä
-tutkinnoista; suurin ja parain tekonsa on Suomalainen Sanakirja.
-<b>Wallenius</b> kertoo niistä Suomen miehistä, jotka ovat saaneet korkeimman
-oppiarvon, ennen Yliopiston perustusta<A HREF="#a63">[63]</A>. <b>F. W. Pipping</b> asettaa
-tieteellisen toimensa kotimaalliselle kannalle, väitöksillänsä
-Yliopiston kirjaston hoitajista<A HREF="#a64">[64]</A>. Niinmyös <b>J. J. Tengström</b>, joka
-antaa väitöksiä kreikankieltä taitavista Suomalaisista<A HREF="#a65">[65]</A>.
-Aikakirjaisessa Aura esittää Suomen kirjallisuuden ja sivistyksen
-esteitä, joita selittäessä valaisee senaikaisia tuumia Suomen maasta ja
-kielestä<A HREF="#a66">[66]</A>. Päin vastoin näitä tuumia lausuu pari vuotta sen jälkeen
-<b>A. I. Arvidsson</b> jalosti ja vapaamielisesti suomalaisen kansallisuuden
-ja kielen oikeuksista Turun Aamulehdessä. Sen toimittaminen kielletään
-kolme kuukautta ennen ensivuosikerran loppua. Arvidsson kirjoittaa vielä
-sanomassa Mnemosyne senaikaisista puuttuvaisista asioista Suomessa ja &ndash;
-hänen täytyy muuttaa Ruotsiin. Siellä kääntää ruotsiksi, lisää ja
-parantaa Rühsin saksalaisen historian Suomesta ja sen asujista<A HREF="#a67">[67]</A>.
-Kirjallinen toimensa vieraassa maassa on todistanut, ettei tämä kiitetty
-maamiehemme ole unohtanut Suomen kansan sanalaskua: <b>oma maa mansikka,
-muu maa mustikka</b>. Toinen kiitetty maamies ja syvä tiedoitsija <b>A. J.
-Sjögren</b> antaa Pietarissa lyhyen ja valaisevan kertomuksen saksaksi
-suomalaisesta kielestä ja kirjallisuudesta<A HREF="#a68">[68]</A>. <b>R. v. Becker</b> toimittaa
-Turun Wiikko-sanomia<A HREF="#a69">[69]</A>, ja vaikuttaa sen kautta tarpeellisen
-puhdistuksen äitimme kielen kirjoittamisessa; tarkastaa Mnemosynessä
-Strahlmanin saksalaista suomenkielioppia ja laatii itse paremman
-semmoisen ruotsiksi. <b>C. N. Keckman</b> tekee ensimäisen täydellisen
-luettelon suomalaisista kirjoista<A HREF="#a70">[70]</A>. <b>I. H. Lagus</b> alkaa Suomen kirkkoa
-koskevain kirjoitusten julkasemisen<A HREF="#a71">[71]</A>. <b>C. A. Gottlund</b> väittää Suomen
-kansan sananlaskuista Upsalassa ja painattaa Otavan Tukholmissa<A HREF="#a72">[72]</A>.
-Kirkkoherra Strandberg toimittaa Turun hippakunnan paimenmuiston
-(Herdaminne 1832). Topelius, Judén, Renqvist y. m. kartuttavat
-suomalaista kirjallisuutta. H. R. v. Schröter tekee Suomen runoja
-tutuiksi ulkomailla.</p>
-
-<hr>
-
-<p>6. Oma aikamme lähestyy. Tuskin olivat Turun tulipalon hiilokset
-sammuneet, kun tieteet saavat uuden paikan Suomen uudessa
-pääkaupungissa. Kotimaalliset hankkeet tieteissä, taiteessa ja
-kirjallisuudessa kiihtyvät ja vahvistuvat. Erittäin arvaamattomasta
-arvosta ja rikkaasta hedelmällisyydestä on <b>Suomalaisen Kirjallisuuden
-Seuran</b> perustaminen. Se on se keskus, jonka ympärillä ja jonka kautta
-isänmaanrakkaus on voinut harrastaa ja toimittaa suomalaisen
-kansallisuuden kalliimpia asioita ja pyrkimisiä. Tämän seuran
-aikakirjasta Suomi nähdään, kuinka Suomen historian tutkinto on
-kasvanut, ja kuinka myös kirjallisuutemme tuotteita on enemmin ja
-enemmin tarkastettu ja ilmisaatettu. Niinmyös sen vuosikertomuksista ja
-toimituksista. Suomen kansan lempi, kiitos ja kunnioitus on niiden
-miesten palkinto, jotka tämän seuran perustivat, ja jotka sen toimea
-ovat auttaneet. Tämän suhteen ei tarvitse Elias Lönnrotin nimeä
-erityisesti mainita. Jos Porthan ojensi historiamme tutkinnon oikialle
-tielle ja valaisi muinaisuuttamme, niin Lönnrot on se, joka
-täydellisesti on ilmisaattanut ja pelastanut tämän muinaisuuden. Sen
-kautta on myös se perustus rakennettu, jolla suomalainen kansallisuus ja
-sen tulevaisuus seisoo varmempana kun milloinkaan sitä ennen.</p>
-
-<p>Suomen kirjallishistoriallista ovat seuraavat miehet kirjoittaneet
-viimeisillä kolmella vuosikymmenillä:</p>
-
-<p><b>Lönnrot, E.</b>: väitti jo Turussa Wäinämöisestä; puhuu Suomen kansan
-runoista ja lauluista Kalevalan ja Kantelettaren alkulaiseissa<A HREF="#a73">[73]</A>;
-sananlaskuista ja arvoituksista niiden alkulaiseissa<A HREF="#a74">[74]</A>, ja Suomessa<A HREF="#a75">[75]</A>;
-Suomen virsikirjallisuudesta<A HREF="#a76">[76]</A> ja Kalevalan uudesta painoksesta
-kirjallisuuslehdessä<A HREF="#a77">[77]</A>. Mehiläisessä löytyy lyhyt kertomus
-suomenkielisistä sanomalehdistä, ja uusista virsistä, kirkossa ja kotona
-veisattavista<A HREF="#a78">[78]</A>.</p>
-
-<p><b>Pipping F. W.</b>: suurin ja arvollisin uhrinsa kotimaan kirjallisuuden
-altarille on "Luettelo suomeksi präntätyistä kirjoista, kuin myös
-muutamista muista teoksista, joissa löytyy joku kirjoitus Suomen
-kielellä, tahi joku johdatus sitä tuntemaan"<A HREF="#a79">[79]</A>. Tämän teoksen nimestäki
-jo huomataan sen suuri kirjallishistoriallinen arvo. Sitä mainitessa
-johtuu <b>Matti Pohto</b> itsestään jokaisen Suomalaisen mieleen. &ndash; Pipping
-on myös kirjoittanut Suomen kirjapainoista Suomen tiedeseuran
-toimituksissa<A HREF="#a80">[80]</A>.</p>
-
-<p>&dagger; <b>Tengström, J. J.</b>: tämän tiedoitsijan kotoaineellisista teoksista
-valuu arvollisia apuja kirjallishistoriallemme. Etunenässä ovat tämän
-puolesta mainittavat hänen ajantiedolliset luettelonsa Suomen Yliopiston
-varakanslereista, tiedekuntain jäsenistä ja apulaisista<A HREF="#a81">[81]</A>. Tämä kirja
-ei sisällä ainoastaan runsaita lisiä Suomen tieteellisen ja kirjallisen
-sivistyksen historialle, vaan on itseki jommoinenki semmoinen historia.
-Sen lopulla puhutaan erityisesti kansalliskirjallisuudestamme. Helsingin
-Aamulehdessä, joka pari vuotta takaperin uupui elämästä, on Tengström
-esittänyt sen vahingon, jonka Yliopisto kotimaan historian lähteiden ja
-tieteellisten keräysten suhteen kärsi Turun tulipalon kautta<A HREF="#a82">[82]</A>.
-Aikakirjaan Suomeen on antanut maamme kirjallisuutta koskevan otteen A.
-Stjermanin svio-gotilaisesta kirjastosta, ja Caloniuksen ennen mainitun
-kertomuksen Yliopistosta<A HREF="#a83">[83]</A>.</p>
-
-<p><b>Rein, G.</b>: on tutkinut ja kirjoittanut enemmän Suomen historiaan ja
-tilastoon kuuluvia aineita, vaan on antanut valaisevia lisiä
-kirjallishistoriallemmekin. Jo Turussa väitti Suomen asiain
-kirjoittajista<A HREF="#a84">[84]</A>. Teki siitä sittemmin otteen, ja jatkoi samaa ainetta
-Porthanin aikaan, aikakirjassa Suomi, jossa puhuu myös
-kansalliskirjallisuutemme kasvannosta ja sen autannosta<A HREF="#a85">[85]</A>. On
-Yliopiston rehtorina antanut kertomuksia sen hallituksesta ja toimesta,
-y. m.</p>
-
-<p><b>Hällsten, J.</b>: on laatinut väitöksen kirjallisuuden vaiheista Suomessa
-keski-aikana<A HREF="#a86">[86]</A>. Se sisältää yleisiä silmäyksiä Ruotsalaisten
-valloitusretkistä Suomeen v:n 1157, 1249 ja 1293, ja maamme luostareista
-ja kouluista, jonka ohessa senaikaiset vähät kirjalliskasvut luetellaan.</p>
-
-<p><b>Rabbe, F. J.</b>: on toimittanut luetteloita Suomen kirjallisuuden
-tuotteista, ja sen kautta paljon huojentanut kirjallishistoriamme
-matkaansaantia. Ne ovat: luettelo koto-aineellisista kirjoituksista
-Turun sanomissa 1700 vuosiluvulla; niinmyös v:sta 1800 v:teen 1709, ja
-sanomassa Mnemosyne v:na 1819&ndash;1823; Yliopistomme koto-aiheellisista
-väitöksistä, sen perustuksesta v:teen 1820; ja Suomea koskevista
-kirjoituksista Ruotsin Tiede-Akatemian toimituksissa v:na 1739&ndash;1823<A HREF="#a87">[87]</A>.
-On myös kirjoittanut muutamista esitöistä täydelliseen Suomen tilastoon,
-elämäkertoja maamme muistetavista miehistä, j. m.</p>
-
-<p><b>Hjelt, O. E. A.</b>: on tehnyt väitöksen luonnon historian oppinnasta
-Suomessa ennen Linnén aikaa, (Elias Tillandz ja hänen edellisensä).
-Siinä kerrotaan ja arvostellaan, mitä Yliopistossamme matkaansaatettiin
-mainitun tieteen hyväksi 1600 vuosilukuna. Se ei ollut paljo<A HREF="#a88">[88]</A>.</p>
-
-<p><b>Cygnæus, F.</b>: on tähän asti syvimmästi tutkinut ja täydellisimmästi
-esittänyt surukuvallista ainetta Kalevalassa, nimittäin Kullervo-runojen
-sisällystä, ja arvostellut muitaki kirjallisuutemme tuotteita, esm. Z.
-Topeliuksen näytelmää: 50 vuotta sitte<A HREF="#a89">[89]</A>. &ndash; Cygnæuksen jääkynttilät,
-monet muistopuheet, j. m. ovat tutut.</p>
-
-<p><b>Snellman, J. W.</b>: on viimeisenä ja tänä vuosikymmenenä taitavimmasti ja
-voimallisimmasti ruotsin kielellä esittänyt ja puolustanut suomalaisen
-kansallisuuden ja kielen oikeuksia. Vaikutus siitä on ollut
-hedelmällinen. Saiman, Kallaveden ja Kirjallisuuslehden sisältö ei ole
-tavallisten sanomien perhoistyötä; niitä lukevat tulevatki suvut. Niissä
-löytyy ajatuksen syvyydellä ja terävyydellä tehtyjä arvosteluja Suomen
-kirjallisuuden tuotteista, niinkuin esm. kahden viimeisen vuosikymmenen
-suomenkielisestä kirjallisuudesta, Suomen historiasta, sanomalehdistä
-j. n. e.<A HREF="#a90">[90]</A>. &ndash; Snellmanin tieteellinen toimi ja ansio ei kuulu tähän.</p>
-
-<p><b>Elmgren, S. G.</b>: on kirjoittanut elämäkertoja Suomen muistettavista
-miehistä. Ilmoittanut ja tarkastanut maamme kirjalliskasvuja
-Kirjallisuuslehdessä, niinkuin esm. Suomen sanomien vaiheita,
-hengellistä kirjallisuutta j. n. e. Arvollisin toimensa
-kirjallishistoriallisessa katsannossa ovat hänen vuosikertomuksensa
-Suomalaisen kirjallisuuden Seuran vaikutuksesta; erittäin on mainittava
-hänen kertomuksensa tästä seurasta, sen ensimäisinä 17:sta
-vaikutusvuosina<A HREF="#a91">[91]</A>.</p>
-
-<p>&dagger; <b>Tengström, R.</b>: ennätti ainoastaan silmäillä Suomen kansaa
-Kalevalasta, tehdä johdannon kuvauksiin syntymämaan runollisuudesta, ja
-toimittaa ensimäisen osan kokouksesta Suomen valittuja runoja ja
-lauluja, vanhemmasta nykyiseen aikaan asti<A HREF="#a92">[92]</A>. Alku työn kaunistaa &ndash;
-kuolema vei tämän nuoren neron kirjallishistoriamme vahingoksi.</p>
-
-<p><b>Törnegren, C. W.</b>: on kuvaillut syvällä kirjallishistoriallisella
-tiedolla ruotsalaisen runollisuuden vaiheita Suomessa, Chronanderista
-Franzéniin asti, ja toimittanut luettelon Yliopistomme väitöksistä,
-v:sta 1828 v:teen 1852<A HREF="#a93">[93]</A>. On myös kirjoittanut Suomen muistettavain
-miesten elämäkertoihin.</p>
-
-<p><b>Rancken, J. O. I.</b>: on antanut väitöksen Suomalaisten historiallisesta
-ja maatieteellisestä kirjallisuudesta v:teen 1722. Siinä määrätään
-Suomen kirjallishistorian aikakaudet neljäksi: 1:n &ndash; 1640, 2:n &ndash; 1721,
-3:s &ndash; 1809 ja 4:s viimeisestä vuosiluvusta eteenpäin nykyaikaan.
-Helposti havaitaan nämät aikakaudet aivan vaillinaisiksi ja
-ulkopuoleisiksi<A HREF="#a94">[94]</A>.</p>
-
-<p><b>Oksanen, A.</b> (Ahlqvist): on vertaillut ja arvostellut Judénin,
-Gottlundin ja Korhosen runollista tointa ja ansiota, ja väittänyt suomen
-kielen tutkijoista ennen Porthania<A HREF="#a95">[95]</A>. Kumpaisetki kirjoitukset ovat
-valaisevat niissä osissa kirjallisuuttamme. On myös tarkastanut
-suomalaisen kirjallisuuden tuotteita Suomettaressa, jonka alkajana ja
-toimittajana hän oli, ja Schiefnerin saksannosta Kalevalasta
-aikakirjassa Suomi<A HREF="#a96">[96]</A>.</p>
-
-<p><b>Renval, R.</b>: on antanut tietoja ja tehnyt luettelon Suomen
-sanomakirjallisuudesta v:sta 1771 v:teen 1854<A HREF="#a97">[97]</A>.</p>
-
-<p>Yrjö Koskinen on Nuijasodassansa omistanut muutamia sivuja
-suomenkieliselle kirjallisuudellemme<A HREF="#a98">[98]</A>.</p>
-
-<p>Paitse yllämainittuja ovat jotkut muutkin arvostelleet yksityisiä osasia
-kirjallisuudestamme. Ulkomaalaisetkin ovat kääntäneet tarkastavan silmän
-Suomen kirjallisuuden tuotteisin. &ndash; Kirjoittajain luku on maassamme
-sivistyksen kerällä kasvanut, varsinki suomen kielellä. Monta
-kiitettävää tiede- ja kirjoitusmiestä on Suomen kansa kadottanut heidän
-paraassa ijässänsä. Melkein vuosittain on kuolema laittanut surun ja
-kaipauksen sanomia ympäri maatamme, muistuttaen sananlaskua: <b>tulee mies
-meren takainen, ei tule turpehen alainen</b>. Nimet <b>R. Tengström</b>, <b>J. J.
-Nervander</b>, <b>F. Collan</b>, <b>M. A. Castrén</b>, <b>G. A. Wallin</b>, <b>A. J.
-Sjögren</b>, <b>H. Kellgren</b>, <b>J. J. Tengström</b> j. m. eivät katoa
-Suomalaisten muistosta.</p>
-
-
-<p>&nbsp;</p>
-
-<center><h2>5:ksi Suomen kirjallishistorian aikakaudet.</h2></center>
-
-
-<p>Ennen näiden aikakausien määräämistä on tarpeellinen osoittaa, mitä
-Suomen kirjallishistoria tulee sisältämään. Se jo kyllä nähdään
-yleisesti edellisistäki jaksoista; vaan kun moni ehkä lukee Suomen
-kirjallisuuteen kuuluvaksi ainoasti mitä suomeksi on kirjoitettu ja
-painettu, on tästä asiasta annettava likempi selitys.</p>
-
-<p>Helposti huomataan tätä kysymystä ei voitavan tyydyttäväisesti
-selvittää, puhumatta samalla kertaa sivistyksestä, johon se
-luonnollisesti juottuu yhteen. Kirjallishistorian ei pidä muka olla
-kuivan luettelon kirjallisuuden tuotteista, ynnä lyhykäisen otteen
-kanssa niiden sisällyksestä; sen tieteellinen luonto vaatii sen myös
-katsomaan ja näyttämään kirjallisen sivistyksen tilaa, kuntoa ja
-kasvantoa siinä maassa ja kansassa, jonka kirjallisuus on sen
-pää-aineena, ja niinmuodoin pää-sisältönäkin. Sivistyksen ohessa on
-tarvis puhua myös niistä kielistä, jotka ovat olleet sen välikappaleina
-maassamme.</p>
-
-<p>Mitä nyt sivistykseen yleensä tulee, niin muistutettava on, ettei se ole
-kenenkään erityisen ihmisen eikä kansan tekemä. Perijuurtansa on kaikki
-sivistys Jumalasta; siitä on selvä, ettei totista sivistystä löydy
-uskonnotta. Mutta ihmisillä ja kansoilla on, niinkuin vapailla
-olennoilla, tämän suhteen myös suuri osansa; monet monituiset suvut ovat
-töillänsä ja toimillansa ei ainoastaan ylläpitäneet, vaan myös
-kartuttaneet sivistyksen yleistä, rikasta aarretta. Vastaansanomatoin on
-siis se, että niinkuin taivaankappalten lukemattomilla joukoilla on
-itsekullaki tähti kunnalla aurinkonsa, josta saavat valonsa, samoin on
-sivistyski kaikkein kansain yhteinen omaisuus, josta jokaisella on
-oikeus ottaa niin paljon kuin tahtoo ja jaksaa. Tästä oikeudesta ei
-kukaan kansa tarvitse kantaa kiitoksia muille kuolevaisille, olkoot
-kutka tahansa. Kuki maa ja kuki kansa on saanut sivistyksensä siemenen
-muualta. Mutta jokaisen kansan velvollisuus on hoitaa ja kartuttaa tätä
-siementä.</p>
-
-<p>Sivistyksen yhteinen ja yleinen luonto ilmoittaa sen sisällön
-äärettömäksi. Jos niin ei olisi, ei se voisi olla niin hedelmäisestä
-väkevyydestä kuin ihmiskunnan historia todistaa sen olevan. Sivistyksen
-tavara-aitat ovat tyhjentymättömät; ne riittyvät kaikkein ihmisten ja
-kansain hengellisiä tarpeita täyttämään, samalla tavalla kun maa ja sen
-epälukuiset olennot ja kasvut saavat puuttumattoman eineensä ja
-elatuksensa valon, ilman, lämpimän ja kasteen yhdistyvästä
-vaikutuksesta. Mutta sivistys ei ainoastaan riity kaikille; se myös
-sovittaikse vapaasti jokaisen vapaan olennon sekä hengellisiä että
-luonnollisia avuja myöten, <b>joiden ylläpito ja kasvanto suurimpaan
-kukoistukseen ja hedelmäisyyteen sen päätarkoitus on</b>. Sivistys ei siis
-tahdo sortaa eikä kuolettaa kansain ominaisuuksia, eli niinkuin näitä
-voidaan yhdellä sanalla nimittää: <b>kansallisuutta</b>; päin vastoin tähtää
-se tämän eläväksi saattamista ja tekemistä jokaisessa kansassa. Mutta
-monenkaltaiset vastukset ovat estäneet ja estävät tätä sivistyksen
-vaikutusta, niin ettei se aina ja joka paikassa ole voinut vapaasti
-täyttää korkiaa tarkoitustansa.</p>
-
-<p>Kaiken ihmisellisen sivistyksen ja kasvatuksen suurimmat ja
-ihmeellisimmät välikappaleet ovat kielet. Näihin katsoen on jokaisen
-kansan oma kieli kalliimmasta arvosta ja painavimmasta merkityksestä,
-sivistyksen oikian menestyksen ja kukoistuksen vuoksi kussaki maassa.
-Kansa ja sen kieli ovat niinkuin sielu ja ruumis yhdistettyinä; ainoasti
-kuolema voi ne eroittaa toisistansa. Kieli on kulleki kansalle samasta
-arvosta sivistyksen suhteen, kun työ-aseet peltomiehelle maaviljellyksen
-puolesta. Tästä ymmärretään, ettei kukaan kansa voi hankkia eikä omistaa
-itsellensä yleisempää sivistystä muulla keinolla kun omalla kielellänsä.
-Nämät kolme: <b>kansa</b>, sen <b>kieli</b> ja <b>sivistys</b> ovat siis myöskin
-eroittumattomassa yhdistyksessä kussaki maassa. Tästä käy selväksi se
-totuus, ettei kukaan kansa saata täyttää kutsumustansa
-maailmanhistoriassa, ellei nämät kolme saa vapaasti vaikuttaa, ylläpitää
-ja avittaa toisiansa.</p>
-
-<p>Mutta maailmanhistoriassa ovat kunakin aikana jotkut kansat olleet muita
-edellä ja ylempänä sivistyksessä. Juuri niiden kautta on se myös
-siirtynyt muille, ja silloin on tavallisesti niiden kieliki tullut
-vieraasen maahan. On sattunut niinkin, että pienempien kansain kielet
-ovat tämän kautta lakastuneet ja se kansa sillä tavoin kadottanut
-ainijäksi oman kansallisuutensa ja itsellisyytensä, samoin kun pienet
-purot, laskettua vetensä suurempiin jokihin, kuivavat ja katoovat
-näkymättömiin. Kielet eivät kuitenkaan aina ole tehneet tämmöisiä
-murhatöitä toisillensa; ovat tavallisimmasti vaan auttaneet sivistyksen
-pysymistä vieraassa maassa, ja sen tehtyänsä antaneet vallan kansan
-omalle kielelle.</p>
-
-<p>Tässä sopii nyt jatkaa mitä tämän johdannon ensimäisessä jaksossa
-mainittiin (8 sivulla) muukalaiskielistä Suomessa. Näiden kutsumuksen
-seloksi maassamme, muistutettakoon ensin muinasajan sivistyneimmistä
-kielistä Europassa &ndash; latinasta ja kreikasta. Tunnettu on näistä
-jälkimäisen suuresti vaikuttaneen edellisen kasvantoon, varsinki
-tieteellisessä katsannossa, vaikka latina sitte sai vallan kreikan yli,
-Romalaisten päästyä ylimäiseksi herraksi senaikaisessa sivistyneessä
-maailmassa. Mutta sitteki kun tämä heidän herrautensa lakastui, ja kun
-koko vanha romalainen valtakunta kaatui, vallitsi heidän kielensä
-Europan nuoremmissa kansoissa kaikkia, korkiampaan sivistykseen kuuluvia
-asioita. Epäilemättä oli tämä tarpeellinen alussa. Nämät nuoremmat
-kansat eivät voineet omilla hengellisillä varoillansa ja voimillansa
-vaikuttavasti ja edistävästi iskeä maailmanhistoriaan kiini. Heidän piti
-siihen suureen työhön saada tarpeellisen kasvatuksen ja opin.
-Kristillisyyden olivat saaneet, ja heidän piti myös omistaa itsillensä
-muinasajan sivistyksen. Tämä kaikki antoi Europan kansoille taitoa ja
-voimaa ei ainoastaan omaksi ylläpidännöksi, vaan myös yleisen
-sivistyksen vaurastumiseksi. Latina oli tämän sivistyksen välikappaleena
-kaiken keski-ajan, ja se oli tämän kielen suuri tarkoitus ihmiskunnassa.
-Vanhan tavan vuoksi pidettiin sitä kauvan aikaa jälkeenkipäin
-yleisemmässä kunnossa, vaikka niin ei olisi ollut välttämätöin tehdä.</p>
-
-<p>Tämä sama maailmankieli, joksi latinaa saattaa kunnian vuoksi sanoa,
-tuli kristillisyyden seurassa Suomeenki, ja sen lisäksi vielä ruotsi;
-valloittava ruotsalainen kansa toi maahamme ei ainoastaan mitä itse oli
-muilta kansoilta lahjaksi saanut, vaan myös oman kielensäki ja valtansa
-lait ja asetukset. Ihmeteltävä on se, ettei kaiken tämän muukalaisuuden
-seuraus ole ollut sortavampi &ndash; kun sitä muka tuli yhtaikaa niin paljo.</p>
-
-<p>Pää-asiallinen eroitus, muukalaiskielien suhteen, suomalaisen kansan ja
-usiampien muiden kansain välillä Europassa on se, että maassamme on
-saatu latinan rinnalla vielä suuremmassa määrässä suositella ja pitää
-ruotsia. Vaan kun nämät kielet eivät yleisemmästi sointuneet Suomessa
-kristillisyyden ylevän tarkoituksen kanssa yhteen, täytyi niiden kääntyä
-syrjään uskon käytöllisissä asioissa. Uskonpuhdistus korotti niissä
-maissa, joissa se pääsi voitolle, kansain kielet kirkon kieleksi. Niin
-tapahtui Suomessaki. Mutta useimmissa muissa maissa ovat omat kielet jo
-vallalla kaikissa valtakunnallisissa ja tieteellisissäkin asioissa. Niin
-onnellinen ja oikia ei ole suomen kielen laita vielä nytkään.</p>
-
-<p>Mutta kun jonkun kansan elämän vaiheita tutkitaan ja tarkastetaan, ovat
-ne kokonaisessa järjestyksessänsä katsottavat ja tuomittavat. Mitä
-historiassa on tapahtunut, sitä ei voida peruuttaa; sitä vastaan
-saatetaan vanhat vahingoittavat seikat muuttaa ja parantaa, ja tämä on
-Suomen kansan ainoa turva ja lohdutus kielensä ja sivistyksensä asiassa.
-Historia sovittaa kansain kärsimykset; muisto ja toivo antavat
-toisillensa sovinnollisen käden. Suomen kansan elämän kohtaukset,
-semmoisina kun ne, ylimalkaan katsottuina, nyky-aikaan asti ovat olleet,
-saavat sovintonsa sen historian juoksusta.</p>
-
-<p>Edellisissä lauseissa on sanottu, ettei sivistyksen tarkoitus ole
-kenenkään kansan kuolettaminen, vaan eläväksi tekeminen. Kysytäänkö
-siis: <b>onko sivistys kuolettanut suomalaista kansaa, onko hävittänyt sen
-kansallisuutta?</b> niin siihen on vastaus: <b>Ei ole</b>. Vaikka tämän
-sivistyksen vaikuttavimpina välikappaleina ovat olleet vieraat kielet,
-on se kuitenki Suomalaisissa itsetietoon herättänyt ja saattanut heidän
-kansallistuntonsa. Suomen kansalla ei sentähden ole syytä vihata näitä
-muukalaiskieliä &ndash; latinaa ja ruotsia; ne ovat palvelleet sen kalliinta
-asiaa: <b>sivistystä</b> ja <b>valistusta</b> Suomessa. Epäilemättä on näiden &ndash;
-sivistyksen ja valistuksen &ndash; tarkoitus edespäinki sama kun tähän asti,
-sitteki kun oma kielemme astuu laillisen oikeutensa ja luonnollisen
-perintönsä omistukseen. Mikä tämä tarkoitus on, se on jo selitetty.
-Kuinka pian taas suomen kieli pääsee valtakieleksi maassamme, se riippuu
-paraasta päästä siinä, miten palava ja innollinen rakkaus meillä
-Suomalaisilla on tulla omituisemmiksi ja vapaammiksi jäseniksi kun tähän
-asti olemme olleet, muiden kansain joukossa sivistyksen puolesta.</p>
-
-<p>Kysyttäköön vielä: <b>ovatko Suomalaiset osanneet tiedolla ja taidolla
-käyttää latinaa ja ruotsia sivistyksen hyväksi Suomessa?</b> Tähän on
-totuuden mukaan kerskaamatta vastattava: <b>Ovat</b>. Ruotsalaisia on tosin
-löytynyt maamme oppineitten joukossa, mutta Suomalaisten ansio on se,
-että europalainen tiede ja taide on pysynyt ja juurtunut siinä osassa
-Pohjaa, jonka Luoja on antanut Suomen kansalle sivistyksen ja
-valistuksen kodiksi maanpiirillä. Suomen kansa on verellänsä ja
-hengellänsä puolustanut tätä kallista maatansa ja omaa itseänsä; se on
-myös sen kautta ollut lujana muurina Ruotsalaisille ja heidän
-kansallisuudellensa. Tämä sama vähäinen kansa on, kaikissa
-kärsimyksissänsä, tähän asti miehuullisesti sotinut sanalla, auralla ja
-miekalla, ja sillä tavoin voimiansa ja taitoansa myöten täyttänyt
-kutsumustansa ihmiskunnassa. Kun sivistys sulkee sisäänsä kaikki, mitä
-suurta, hyvää ja kaunista löytyy, niin tämä Suomen kansan kutsumus ei
-ole ollut eikä saata olla muu kun sivistyksen juurittaminen,
-suojeleminen ja levittäminen Pohjan kylmillä perillä; viime mainittu
-velvollisuus on likimäisesti käännettävä heimokansaimme hyväksi. Min
-pimeä ja hirvittävä ei myöskään nykyisyyden eikä tulevaisuuden otsa ole,
-että Suomalaiset tahtoisivat, kykenemättömien pelkurien tavoin, erota
-edeskäänpäin velvollisuuksiensa täytännöstä &ndash; sekä kansallisessa että
-ihmiskunnallisessa suhteessa &ndash; tahtoisivat vaihtaa suomalaista
-kansaallisuuttansa ruotsalaiseen, niinkuin Ruotsissa nämäkin aikoina
-vielä näytään haluavan ja toivovan. Ymmärrettävä on, että jos Suomen
-kansa semmoiseen itsessään jo mahdottomaan vaihtoon rupeisi, sen
-omituinen tila, kohta ja riento kansain joukossa sen kautta olisi
-keskeytetty. Ennenkun Suomalaiset siis sen tekevät, tahtovat he
-miekallansa puolustaa omaa elämätänsä viimeiseen veren pisaraan asti, ja
-sillä tavoin omistaa itsellensä edes kunniallisen kuoleman. Oma henki on
-rakkain ja kalliin kaikille; sitä puolustaa jokainen ketä vastaan
-tahansa kuolemaan saakka.</p>
-
-<p>Mutta Suomen kansan elämän säilytykseksi ja kutsumuksen täytännöksi
-omituisemmasti kun tähän asti on tapahtunut, on yksi ainoa ehto
-toteutettava: <b>suomen kieli on korotettava valtakieleksi</b>. Se ei ole
-mahdotoin; siihen on askelma askelman perään vähitellen otettu ennen, ja
-nyky-aikanaki. Latina on astunut alas tieteiden istuimelta Suomessa.
-Totta ruotsinki vuoro tulee antaa suomelle täyden vallan. Ja jos latina
-ei osaa näyttää esm. runollisuudessa Suomessa minkäänlaista Wäinämöistä,
-niin sitä ei voi sanoa ruotsista, jolla kielellä meillä on ensimäisen
-luokan runoilijoita. Tarvitseeko tämän todistukseksi mainita nimiä:
-<b>Franzén</b> ja <b>Runeberg</b>? Kun siis näiden vierasten kielien laita on
-tämmöinen maassamme, kun Suomalaiset ovat tiedollisesti ja taidollisesti
-osanneet käyttää niitä sivistyksen välikappaleina, niin aivan
-kummallinen ja käsittämätöin epätoivo hallitsisi sitä eli niitä, jotka
-uskoisivat, ettei oma äitimme kieli, voimaan ja valtaan päästyänsä,
-kelpaisi ja voisi menestyksellä ja hedelmäisyydellä, yleisemmästi kun
-tähän asti, palvella sivistystä ja valistusta Suomessa.</p>
-
-<p>Latina ja ruotsi ovat olleet Suomen kansalle ikäänkun ottopoikina. Niitä
-ruokkiessa ja verhoittaessa ei se ole unohtanut velvollisuuksiansa
-omaakaan kieltänsä kohtaan; on vaan liiemmaisesta kohteliaisuuden
-tunnosta pitänyt liian kauvan vieraita lapsia pöydän päässä ja omaa
-lastansa pankolla. Mutta kaikki, mitä nämät kolme lasta, (latinaa
-saatetaan kuitenki sanoa ukoksi, ruotsia ja suomea sen rinnalla
-nuorukaisiksi), ovat puheella ja kirjoituksilla julkisuuteen tuottaneet,
-kaikki se kuuluu Suomen kirjallishistoriaan.</p>
-
-<p>Suomen kirjallishistoria tulee siis sisältämään suomalaisen, latinaisen
-ja ruotsalaisen kirjallisuuden vaiheita maassamme. Mutta siihen kuuluu
-myös kaikki, mitä suomalaisesta ajatuksesta ja kynästä on lähtenyt
-muillaki, paitse mainituilla, kielillä. Se aikaa tulee ehkä pianki, jona
-muukalaiskieliset kirjoitukset voidaan Suomen kirjastoissa ja
-kirjallishistoriassa verrata vanhoihin sota-aseisin, joita muiston ja
-kunnian vuoksi säilytetään tulevain sukuin nähtäviksi, niitä varten
-erityisesti tehdyissä rakennuksissa. Mehiläisen tavoin ottakoot
-suomenkieliset kirjoittajat niiden sisällyksestä paraimmat osat ja
-kääntäkööt ne suomeksi, niin että koko suomalainen kansa saa tilaisuuden
-tietää, mitä hyvää sen tiede- ja kirjoitusmiehet ovat vierailla kielillä
-ilmituoneet.</p>
-
-<p>Mutta kun kirjallisuus kaikissa järjestetyissä valtakunnissa on
-läheisessä yhteydessä monenlaisten laitosten ja sääntöjen kanssa, niin
-Suomen kirjallishistoria ei voi olla koskematta näihinkin omassa
-maassamme. Se tulee siis lyhykäisesti katsomaan myös Yliopiston,
-kouluin, kirjallisseurain, kirjakauppain, kirjapainoin, paino-asetusten
-j. n. e. seikkoja Suomessa. Erittäin ovat suomen kielen vaiheet myöskin
-lyhyesti esitettävät. Ja kun kuki kansa, päästyänsä yleisen sivistyksen
-osallisuuteen, on omituisella tavallansa vaikuttavaisena jäsenenä
-ihmiskunnan suuressa pereessä, ja niinmuodoin enemmin eli vähemmin
-toisten kansain yhteydessä, niin Suomen kirjallishistorioitsijan ei
-pidä, esittäessänsä oman maan kirjallisuutta, välttää siihen kuuluvain
-seikkoin yleistä silmäilöä valistuneessa maailmassa. Etenkin ovat
-kirjallisuuden ja kielen asiat Ruotsissa tämän suhteen valaisevat niinä
-aikakausina, joina Suomi oli sen kanssa yhtenä valtakuntana, ja sitteki
-kun 1809 vuoden sota ja rauha eroittivat Suomalaiset ja Ruotsalaiset
-toisistansa.</p>
-
-<p>Seuraa vihdoin puhua Suomen kirjallishistorian aikakausista, ja määrätä
-niiden järjestyksen. Näiden suhteen on mainittava joka hetken ja
-silmänräpäyksen kansain elämässä olevan painavasta arvosta. Mutta jotkut
-vuodet ja ajat ovat sivistyksen kasvannossa verrallisesti muita
-merkillisempiä kussaki maassa. Historia valitsee ne ikäänkun
-pysähdyspaikkoiksi sisältönsä esityksessä; ne ovat sen kirjoittajalle ja
-myöski lukijalle samasta merkityksestä kun peninkulman tolpat ja
-lepopaikat matkustajalle. Niiden väliä sanotaan historiassa
-aikakausiksi.</p>
-
-<p>Suomen kirjallisuudella ei ole monta merkillisempää vuosilukua.
-Suorastaan siitä on sentähden melkein mahdotoin saada sen historialle
-sopivia aikakausia. Näin ollessa on paras ottaa ja järjestää ne niistä
-ulkonaisista seikoista, jotka ovat vaikuttaneet muutoksia ja parannuksia
-maamme sivistyksessä, ja siis kirjallisuutemmeki asioissa; nämät seikat
-ovat sillä tavoin katsottavat sisällisiksi ja Suomen kirjallisuuden
-piiriin kuuluviksi.</p>
-
-<p>Näin saadaan Suomen kirjallishistorialle 6 aikakautta. Ne ovat:</p>
-
-<pre>
-1:n aikakausi v:sta O<A HREF="#a99">[99]</A> ... v:teen 1157, jälk. Krist. synt.
-2:n     "       "   1157  ...    "   1543    "     "      "
-3:s     "       "   1543  ...    "   1640    "     "      "
-4:s     "       "   1640  ...    "   1770    "     "      "
-5:s     "       "   1770  ...    "   1831    "     "      "
-6:s     "       "   1831  ...    "    --     "     "      "
-</pre>
-
-<p>Tämä on Suomen kirjallishistorian luuranko. Kirjallishistoriallinen
-tutkinto, taito ja esitys on antava tälle luurangolle lihan ja veren.</p>
-
-<p>Näitä aikakausia määrätessä on pidetty silmällä pää-asiallisesti kahta
-tärkeää asiaa: <b>sivistystä</b> ja <b>kansallisuutta</b>, jotka kansain elämässä
-käyvät rinnatusten, ylläpitäen ja auttaen toisiansa. Niin on tapahtunut
-suomalaiselleki kansalle, vaikka sen on täytynyt sivistyksensä juoksussa
-tehdä monia poukamia ja mutkia, jotka eivät aina ole olleet Suomalaisten
-omassa tahdossa.</p>
-
-<p>Nämät aikakaudet voidaan sisällyttää kahteen yleisempään jaksoon. Ne
-nimitettäkööt: <b>muinaisen</b> ja <b>kristillisen ajan kirjallisuudeksi</b>.
-Viimemainittu jakaikse: <b>katolisen</b>, <b>uskonpuhdistannollisen</b>,
-<b>tieteellisen</b> ja <b>kansallisen</b> aikakauden kirjallisuuteen.</p>
-
-<p>Jos kielen puolesta silmäillään näiden 6:n aikakauden kirjallisuutta,
-niin se on: 1:nä aikakautena <b>puhdas suomalainen</b>; se pistää
-tuotteillansa muiston voimalla kaikkiin sen jälkeisiinkin aikakausiin.
-Suomen kansa on sen kautta muistuttanut kutaki elävää miespolvea, etenki
-oppineita kansalaisiansa, ikäänkun sanoen: "<b>täällä minä olen &ndash; elkäät
-unohtako minua, elkäätkä myös omaa itseänne!</b>" Muisto ja isänmaanrakkaus
-ovat valvoneet, niin ettei unohdus ole tässä saanut valtaa; &ndash; 2:na
-aikakautena on kirjallisuus paraasta päästä <b>latinainen</b>, ja mainitun
-muistutuksen kautta myös suomalainen. On vähä ruotsiaki. &ndash; Samoin on
-Suomen kirjallisuus sekaisin <b>suomalainen</b>, <b>latinainen</b> ja
-<b>ruotsalainen</b> 3:na, 4:nä, 5:nä ja 6:nakin aikakautena. Myös saksaa ja
-ranskaa ovat Suomen oppineet tällä vuosisadalla kirjoittaneet, ja ehkä
-vähän ennenkin.</p>
-
-<p>Mitä näihin aikakausiin vielä tulee, niin <b>ensimäinen</b> päättyy uuden
-uskon tultua Suomeen; sen henki vaikutti kirjallisuuden sisältöön.
-<b>Toinen</b> päättyy uskonpuhdistuksen päästyä vakinaiseksi maassamme. Se
-vaikutti hedelmällisesti Suomen kirjallisuuteen, ja korotti suomen
-kirjakieleksi. <b>Kolmas</b> loppuu Yliopiston perustettua maahamme, ja siitä
-ottaa <b>neljäs</b> alkunsa. Tämän opetus- ja tiedelaitoksen<A HREF="#a100">[100]</A> toimeen pano
-vaikutti ja on vaikuttanut suuria parannuksia Suomen sivistyksen, ja
-myös kirjallisuuden kasvannolle. <b>Viides</b> alkaa kansallisista
-harrastamisista tieteissä ja kirjallisuudessa; Yliopisto oli tämän uuden
-elämän kehto. <b>Kuudennen</b> aikakauden alku on suomalaisen kansallisuuden
-aamurusko, jonka selkeys on vuosi vuodelta ollut kirkastumassa
-nykyaikaan asti, ehkä paljo on vielä tekemistä ja toivomista, ennenkun
-voidaan sanoa sivistyksen Suomessa juoksevan aivan omaa ja omituista
-uraansa.</p>
-
-<p>Pilvi-ajat ja hallavuodet Suomen kirjallisuudessa ovat tässä johdannossa
-jääneet erityisesti merkitsemättä; ne nähdään paremmin itsessä
-historiassa. Ei myöskään liene tarvis muuta kun lyhyesti muistuttaa
-siitä, että Suomen kirjallisuuden tuotteet ovat kunakin aikakautena
-järjestettävät eriluokkiinsa, ja esitettävät eriainettensa mukaan. Nämät
-luokat ja aineet ovat enimmästi samat kun muidenki kansain
-kirjallisuudessa.</p>
-
-<hr>
-
-<p>Moni tiedoitsija varustaa teoksensa ei juuri lyhyillä eikä vähän
-kiittävillä puheilla tieteensä arvosta ja hyödystä. Se ei ole miksikään
-viaksi katsottava, kun se tapahtuu ylevällä totuudella ja rakkaalla
-mielellä, niinkuin tieteiden korkeus ja suuruus vaatii. Näin olisi ehkä
-tässäki johdannossa erityisesti tehtävä Suomen kirjallishistorian
-ylistännöksi, paitse mitä siihen kuuluvia yleisiä lauselmia tavataan
-siellä täällä melkein kaikissa jaksoissa. Mutta "joka ei puolesta
-sanasta ymmärrä, ei se koko sanasta viisaammaksi tule"<A HREF="#a101">[101]</A>. Niin paljo
-olkoon kuitenki sanottu, että kaikki tieteet koskevat jokaista jäsentä
-ja kansalaista kussaki maassa, vaikka sen pahempikin useimmat pitävät
-niiden totuudesta, menestyksestä ja kukoistuksesta sangen vähän mahtia;
-oma vatsa, sen täyttö, oma voitto ja oman onnen etsintö ovat
-tavallisesti tieteitä ja taiteita rakkaampia. Kuitenkin eivät
-yksityisten yksityisimmätkään pyrinnöt ja riennot menestyisi, jos ei
-tieteitä löytyisi. Erinomattain on historiallinen tiede niin yleisestä
-luonnosta, että se koskee likimmäisesti kaikkia ihmisiä; se näyttää,
-miten nykyisyys on syntynyt ja kasvanut menneisyydestä. Jos tämä on
-yleisesti tosi, niinkuin se epäilemättä on, niin siitä älytään, mistä
-arvosta kunki maan ja kansan historia erittäin on. Tämän todistukseksi
-löytyisi tukevia ja valaisevia lauseita esille vedettäviksi semmoisten
-tiedoitsijain teoksista kun esm. Hegel ja Geijer ovat; vaan ne jääkööt
-tähän suomentamatta.</p>
-
-<p>Kirjallishistoriaa voidaan sanoa kansan historian sisälliseksi puoleksi.
-Se näyttää, miten kansa on käyttänyt hengellisiä lahjojansa ja voimiansa
-kalliimman asiansa auttamisessa ja kartuttamisessa, se on: <b>sivistyksen</b>
-ja <b>valistuksen asiassa</b>. Kirjallishistoria on ikäänkun kansan valveille
-herännyt sisällisin omatunto, jos niin saa sanoa; se sisältää nuhteen ja
-rangaistuksen laiminlyödyistä velvollisuuksista, ja voimallisen
-kehoituksen parantamaan ja täyttämään, mitä on jäänyt toimittamatta ja
-tekemättä. Kirjallishistoria on siis ei vähävaikuttavana ehtona ja
-kiihoituksena sivistyksen edistykselle ja kasvannolle kussaki kansassa.</p>
-
-<p>Mutta historia miltä nimeltä hyvänsä Suomessa ei voi kansallisessa
-katsannossa herättää eikä vaikuttaa suuria töitä, niin kauvan kuin se ei
-puhu kansan omaa kieltä. Suomen historia erityisesti ja Suomen
-kirjallishistoria vielä erityisemmästi vaikuttaa sitäki vähemmin, jos ne
-kirjoitetaan vieraalla kielellä. Niiden laita on Suomessa sama kun
-mykän, ja suurin osa kansaa on niitä kohtaan kuuro. Sentähden on Suomen
-historia ja kaikki sen eriosat suomeksi toimitettavat. Mutta tässä ei
-ole kyllä, eikä myös siinäkään, että oma kielemme vihdoinki tulee
-valtakieleksi hallitus-, laki-, oikeus-, virka- ja ammatti-asioissa;
-joka kaikki on kieltämättä yhtä toivottava kun tarpeellinen, ellemme
-aina jää häälymään osa ruotsiin, toinen venäjään, kolmas suomeen päin.
-Mutta kansallisuutemme ja sivistyksemme vaatimus on myös se, että
-tieteitä viljeltäköön Suomessa suomen kielellä. Niin kauvan kuin ne
-puhuvat maassamme muukalaiskieliä, täyttää Suomen kansa vaillinaisesti
-kutsumustansa maailmanhistoriassa. Teroittakoon etenki tämä Suomen
-oppivassa nuorisossa toimellista rakkautta omaan kieleemme, omaan
-kirjallisuuteemme, omaan kansaamme, omaan kansallisuuteemme.</p>
-
-<hr>
-
-<p><A NAME="a1">[1] Katso Yliopiston Asetuksia, 157 §:lää, jossa mainitun arvon
-saanniksi vaaditaan väitöskirjoitusta joko latinaksi eli ruotsiksi.
-Suomi ei siihen laillisesti kelpaa.</a></p>
-
-<p><A NAME="a2">[2] Ks. Kalevalan 47 runoa, toisessa painossa.</a></p>
-
-<p><A NAME="a3">[3] Ks. esm. Mikael Agrikolan "Alkupuhetta sen wdhen Testamentin
-päle."</a></p>
-
-<p><A NAME="a4">[4] Ks. Valtaneuvos Pippingin Luetteloa suomeksi präntätyistä kirjoista,
-s. 8.</a></p>
-
-<p><A NAME="a5">[5] Rs. P. Wieselgrenin Ruotsia kaunokirjallisuutta (Sveriges sköna
-litteratur). Lund 1835. 3:n osaa 196 sivua; ja N. M. Pedersenin
-historiaa Tanskan, Norjan ja Ruotsinkielistä (Danske, Norske och Svenske
-Sprogs Historie). Kyöpenhamina; 2:n osan s. 117&ndash;143 ja myös ss.
-&ndash; Tämän palkitun historiaa 1:n osa painettiin 1829, toinen osa
-1830.</a></p>
-
-<p><A NAME="a6">[6] Ks. Mikael Agrikolan rukouskirjan alkupuhetta.</a></p>
-
-<p><A NAME="a7">[7] Ks. Kasvinmaallista muistokirjaa (Fosterländskt Album) II. 1815. s.
-68.</a></p>
-
-<p><A NAME="a8">[8] Ks. Castrenin kirjoitusta äänistä suomessa (om några ljud i
-finskan), Suomi 1841, 2:n vihko s. 8 ja ss.; Lönnrotin kirjoitusta
-suomen, viron ja lapin sisällisestä kohdasta toisiinsa (om finskans,
-estniskans och lappskans inbördes förhållande) L:ttrbl. 1853, N:ru 11;
-Lönnrotin lisiä suomen kielioppiin (ruotsiksi), Suomi 1841, 4:s vihko s.
-11; N. V. Stockflethin Norjan Suomalaisista (Bidrag til kunskab om
-Finnerne i Kongariket Norge) I. Christiania, 1848, s. 16, 17 ja 416 ja
-ss.; A. J. Arvidssonin käännöstä Rühsin Suomesta ja sen asujista
-(Finland och dess innevånare). Tukholmi 1827, 2:n osa, s. 80.</a></p>
-
-<p><A NAME="a9">[9] Ks. Suomen kansan Sananlaskuja, s. 384.</a></p>
-
-<p><A NAME="a10">[10] Ks. Eurénin suomalaista kielioppia, s. 41.</a></p>
-
-<p><A NAME="a11">[11] Ks. W. Kilpisen Euklideen Alkeita, s. 6; E. J. Blomin Viivanto- ja
-mitanto-oppia; P. Aschanin Maamittauden Alkeita; ja aikakirjaa Suomea,
-1844, s. 222 ja ss.</a></p>
-
-<p><A NAME="a12">[12] Vertaa esm. kirjoitusta kansallisuudesta ja kansallishengestä
-sanomalehdessä Turun Aamulehti (Åbo Morgonblad), josta näkyy että muutki
-pitävät mainittua turmelusta totena.</a></p>
-
-<p><A NAME="a13">[13] Ks. E. Lönnrotin kirjoitusta: Muukalaisuudesta suomessa,
-aikakirjassa Suomi, 1844; G. A. Avellanin kirjoituksia 1850 ja 1853
-Suomessa; niinmyös sanomalehteä Mnemosyne, Turun Viikkosanomain
-ensimäisiä vuosikertoja, Litteraturbladia ja Suometarta. Vuosikerrat ja
-n:rot hakekoon halullinen itse, sillä kun ne kaikki eivät ole käsilläni,
-en muista niitä tarkalleen.</a></p>
-
-<p><A NAME="a14">[14] Ks. E. A. Ingmania: vieraista nimistä (ruotsiksi), Suomessa 1844,
-s. 185 ja ss; W. Kilpisen tuumaelmia Saiman 38 n:ssa 1845; Yrjö
-Koskisen: kuinka vieraskieliset nimet suomeksi kirjoitetaan? Suomettaren
-9, 10, 11 n:ssa, 1856; Mehiläistä v. 1839 Loka-ja Marraskuulta; ja
-Morgonbladin n:roita 49, 52, 53 v. 1845.</a></p>
-
-<p><A NAME="a15">[15] Saiman n:roita 18, 31, 32, 37 j. m. 1845; ja Litteraturbladin 9:tä
-n:roa, 1857.</a></p>
-
-<p><A NAME="a16">[16] Ks. P. Wieselgrenin Ruotsin kaunokirjallisuutta, (Sveriges sköna
-litteratur); 5 osa, s. 24, jossa tämän akatemiallisen ohjeen vääryys
-myöski näytetään.</a></p>
-
-<p><A NAME="a17">[17] Ks. Axel Gabriel Silfverstolpen: (Försök till en enkel, grundriktig
-och derigenom oföränderlig Bokstafverings-Teori for Svenska språket) =
-Yksinkertaisen, perioikian ja sen kautta muuttumattoman
-kirjan-tavausopin koetus ruotsin kielelle. Tukholmi 1811. Tässä
-kirjaisessa tarkastetaan ruotsin kielen ääniä ja puustavia rinnatusten.
-Ne eivät vastaa toisiansa. Uusia puustavia on tekeminen, joten niitä
-saadaan ruotsille 37: 19 äänikettä ja 18 keraketta. Samalla tavalla
-saataisiin suomelle vähintäin 29 puustavia. Silfverstolpen seuraajia
-maassamme ovat ne, jotka tahtovat merkitä pitkät äänet suomessa
-eripuustavilla, ja ne, jotka merkitsevät hengeliniä eli täysi-äänien
-valimia sanoissa puustavilla, niinkuin esm. itse<i>k</i>ki, minulle<i>n</i>ki,
-joissa <i>k:n</i> edellä käyvä <i>k</i> ja <i>n</i> ovat tyhjän vuoksi siihen pantu.
-&ndash; Niin on tehty nykyään parannetussa Uudessa Testamentissa.
-&ndash; Frans von Knorring, Finströmin kirkkoherra Ahvenanmaalla,
-kirjoitti 1844 1:n vihon kielitutkinnoita (språkforskningar), jossa
-erinomaisen hienolla ja tummalla tavalla selitetään ruotsinkielen ääniä.
-Tämmöiset tutkinnot eivät hyödytä tiedettä eivätkä paljon selitettävää
-ainettakaan. &ndash; Tänä aikana on R. v. Kramer Ruotsissa mainitun
-ohjeen innollinen puolustaja; (ks. Ruotsin san. (Sv. T:gen) 69 n:roa v.
-1838).</a></p>
-
-<p><A NAME="a18">[18] <b>Sanomilla Turusta</b> on tämän suhteen paljo omalla tunnollansa.
-Niissä, jos muissaki kirjoituksissa, on suuri muukalaisuuden himo nimien
-kirjoittamisessa vallinnut. Semmoisetki kieleen juurtuneet sanat kun
-esm. <b>kahveli</b>, <b>kahvi</b>, <b>pajunetti</b> j. m. m. ovat Turun turmellun
-puhekielen mukaan väännetyt <b>kaffeliksi</b>, <b>kaffeksi</b>, <b>bajonetiksi</b> j.
-n. e.</a></p>
-
-<p><A NAME="a19">[19] Ks. Kalevalan 50 runon loppusäkeitä, uud. painossa.</a></p>
-
-<p><A NAME="a20">[20] Ks. Litteraturbladia (Kirjallisuuslehteä), 9 n:roa v. 1857, s.
-261.</a></p>
-
-<p><A NAME="a21">[21] Suomalaisuuden väliajaksi voipi sen nykyistä tilaa sanoa. Se loppuu
-silloin kuin suomen kieli pääsee Suomessa valtakieleksi.</a></p>
-
-<p><A NAME="a22">[22] Ks. W. E. Svedeliuksen historiallisesta opinnasta (Om historiska
-studier). Lund, 1857, s. 21. &ndash; Tämä Ruotsin Yliopistojen nuorisoa
-varten tehty kirjainen on sangen hyvä osoitus historian lukemiseen
-Suomenkin oppivalle nuorisolle.</a></p>
-
-<p><A NAME="a23">[23] Ks. Erik Gustaf Geijerin koottuja kirjoituksia (Samlade skrifter),
-1:n osa, III. Tukholmi 1851, s. 328.</a></p>
-
-<p><A NAME="a24">[24] Ks. Kalevalan uuden painoksen 3:ta ja vanhan painoksen 30:tä
-runoa.</a></p>
-
-<p><A NAME="a25">[25] Tunnettu on tämän nerollisen naisen suomalainen syntyperä.</a></p>
-
-<p><A NAME="a26">[26] Ks. J. B. F. Descuretin kirjaa: Himojen lääkitys (La Medicine des
-Passions), josta löytyy ruotsalainen käännös A. Ekströmiltä, pain.
-Norrköpingissä 1847, s. 478 ja ss. &ndash; Mentellin himo vei hänen
-Pariisiin, jossa olisi saanut rohvessorin viran, mutta ei huolinut.
-Valitsi siellä asunnoksensa puolineljättä kyynärää pitkän ja leveän
-lautamajan, poskessa puutarhassa. Huonekaluja hänellä ei ollut muita
-kuin pikkunen pöytä, vanha tuoli, vesiruukku, rautapannu, katosta pöydän
-yli riippuva tinalamppu ja suuri laatikko, jossa makasi heinäpussi
-pää-alaisena. Kaikellaisia pikku eläviä mateli hänen päällänsä ja
-ympärillänsä; niitä ei hennonut tappaa. Kerran viikossa kävi
-kaupungilla. Luki 20 tiimaa vuorokaudessa. Osasi Homeron, Virgilion j.
-m. m. kirjaa ulkoa, ja oli taitava melkein kaikissa tunnetuissa kielissä
-ja useimmissa tieteissä. Osti ja laittoi itse ruokansa, joka ei ollut
-ylellinen: leipä, potaatti ja vesi oli hänen jokapäivänen ravintonsa.
-Muutamana päivänä v. 1836 löydettiin hän hukkuneena joen rannalla, johon
-oli pudonnut vettä hakiessansa. Mentelli oli silloin 60 vuoden vanha.</a></p>
-
-<p><A NAME="a27">[27] Ks. C. J. Schlyterin: Ruotsin vanhasta maakuntain jaosta ja
-maalakien synnystä (Sveriges indeln. i landskap, och landskapslagarnas
-uppkomst). Upsala 1835, s. 52. &ndash; Mitä siinä lausutaan kysymyksessä
-olevasta asiasta, olen lukenut painettuna Geijerin kootuissa
-kirjoituksissa, VIII, s. 115.</a></p>
-
-<p><A NAME="a28">[28] Ks. Kalevalan 1:stä runoa.</a></p>
-
-<p><A NAME="a29">[29] Ks. M. A. Castrénin Pohjoisia matkoja ja tutkinnoita (nordiska
-resor och forskningar) III. 1853, s. 299 ja ss.</a></p>
-
-<p><A NAME="a30">[30] Ks. H. Kellgreniä väitöstä maailmanmunasta (Mythus de ovo mundano,
-Indorumqve de eodem notio). 1849, s. 17.</a></p>
-
-<p><A NAME="a31">[31] Ks. Tohtori Fählmannin kirjoitusta Virolaisten
-muinasuskosta (Vie var der heidnische Glaube der alten Esten
-beschaffen?). Verhandl. d. gel. Estn. Gesch. zu Dorpat. 2:n nide, 2:n
-vihko. Tartolinna 1848, s. 63 ja ss.</a></p>
-
-<p><A NAME="a32">[32] Ks. G. Reinin kirjoitusta Suomen historian tutkijoista ja
-esittäjöistä (Bidrag till Finska häfdeforskningars historia). Suomi
-1841, ss. 22, 26, 38, 43 j. m. &ndash; Pyhässä Raamatussa (luom. kirj.
-10 l.) kerrotaan ihmissuvun levinneen Noan kolmesta pojasta. Tuiskosta
-on tieto saatu kaltealaisen papin Beroson kirjoituksista. Beroson eli
-noin 260 ennen Kristuksen syntymää.</a></p>
-
-<p><A NAME="a33">[33] Ks. Jouhkahaisen 2:sta vihkoa, 1845, s. 189&ndash;191 ja ss.</a></p>
-
-<p><A NAME="a34">[34] Ks. Georg Wilh. Friedr. Hegelin luennoita historian
-viisaustieteessä (Vorles. über d. Philos. d. Gesch. Vollständ. Ausg. 9
-B.). Berlin 1837, s. 39 ja ss.; eli N. Ignellin käännöstä samojen
-luentojen 2 painoksesta (1840). Tukholmi 1850, s. 71 ja ss.</a></p>
-
-<p><A NAME="a35">[35] Ks. Frans Bacon teosta tieteiden arvosta ja kasvannosta (De
-dignitate et augmentis scientiarum. Juxta exemplar Londini impressum.
-Parisiis, Typis Petri Mettayer, Typographi Regij. 1626) 2:n kirjan 4
-lukua, s. 97 ja ss.</a></p>
-
-<p><A NAME="a36">[36] Ks. P. Wieselgrenin Ruotsin kaunista kirjallisuutta (Sveriges sköna
-Litteratur) 1:n osa, 2:n painos. Tukholmi. s. 3.</a></p>
-
-<p><A NAME="a37"> [37] Ks. A. F. C. Vilmarin johdantoa hänen tekemäänsä Saksaa
-kansalliskirjallisuuden historiaan (Gesch. d. deutsch.
-nationalliteratur), 6:s lisäily painos. Marpori 1886.</a></p>
-
-<p><A NAME="a38">[38] Ks. Teodor Mundtin yleistä kirjallishistoriaa (Allgem. Lit. Gesch.)
-1:n nide, 2:n painos. Berlin 1848 s. 1. &ndash; Kohteellinen =
-objektiv.</a></p>
-
-<p><A NAME="a39">[39] Nämät sanat löytyvät Mundtin mainitussa historiassa, osoitetulla
-sivulla. &ndash; Kampanella oli viisaustieteellinen kirjoittaja
-Italiasta. Monista vainoistansa, ahdistuksistansa ja kärsimyksistänsä
-löysi hän vihdoin levon haudan hiljaisuudessa Pariisissa 1639.</a></p>
-
-<p><A NAME="a40">[40] Ks. W. Zimmermannin johdantoa Saksan suorakielisen ja runollisen
-kansalliskirjallisuuden historiaan (Gesch. d. pros. und poet. deutsch.
-nationallitteratur), 2:n painos. Stuttgart 1856.</a></p>
-
-<p><A NAME="a41">[41] Ks. N. Ignellin Ihmisellisen edistyksen historiaa (Menskliga
-utvecklingens historia). Tukholmi 1857, 2:n osa s 356.</a></p>
-
-<p><A NAME="a42">[42] Ks. nerosta Pohjassa Turun ruotsinkielisissä sanomissa, 1798
-vuosikerrassa, 33 n:ssa.</a></p>
-
-<p><A NAME="a43">[43] Ks. Kalevalan uudesta painosta 17 ja vanhasta painosta 18 runoa.</a></p>
-
-<p><A NAME="a44">[44] Ks. esm. P. Juustenin Ajantietoa (= Chronicon) (Porthan), s. 67,
-68; niinmyös Porthanin historiaa Yliopiston kirjastosta, s. 3;
-väitöskirjoitusta: Historiola concium sacrarum fennicarum (Tulindberg),
-s. 2. 1781. &ndash; Joh. Ihren glossariumissa puhutaan sanasta <b>runa</b>,
-josta saadaan valoa suomalaiselleki sanalle <b>runo</b>.</a></p>
-
-<p><A NAME="a45">[45] Ks. Suomen muistettavia miehiä (Finlands minnesvärda män), 1:n
-siteen 1:stä vihkoa, s. 134.</a></p>
-
-<p><A NAME="a46">[46] Ks. Valtaneuvos Pippingin Luetteloa suomeksi präntätyistä
-kirjoista, s. 2. &ndash; Herran rukousta on suomeksi ruvettu ja totuttu
-latinan mukaan sanomaan "<b>Isämeidäksi</b>", mutta <b>Isämme</b> se oikein on.</a></p>
-
-<p><A NAME="a47">[47] Ks. Wieselgrenin Ruotsin kaunokirjallisuutta, 3:n osan 115 s.</a></p>
-
-<p><A NAME="a48">[48] Ks. G. Seinin Suomen asiain kirjoittajia (De rerum fennicarum
-scriptoribus), 17 s.</a></p>
-
-<p><A NAME="a49">[49] K. esm. A. I. Arvidssonin (Rühsin) Suomea ja sen asujamia (Finland
-och dess innevånare), 2:n osan 81 s.</a></p>
-
-<p><A NAME="a50">[50] Yliopiston kirjastossa oli silloin 20 nidettä.</a></p>
-
-<p><A NAME="a51">[51] Ks. Jesper Svedbergin "Schibbolethia", pain. Skarassa 1716;
-esipuhetta. &ndash; S. oli pispa Skarassa, jonka pispan istuimella
-Jusleniuski vihdoin kuoli, heitettyänsä isänmaansa, sodan pelosta.</a></p>
-
-<p><A NAME="a52">[52] Abo Litterata, Holmiæ; 1719.</a></p>
-
-<p><A NAME="a53">[53] De poesi fennica, Ab. 1766&ndash;1768. P. I&ndash;V.</a></p>
-
-<p><A NAME="a54">[54] Historiola Concionum sacrarum fennicarum, Ab. 1781.</a></p>
-
-<p><A NAME="a55">[55] Cogitationes qvædam de studio et flore poëseos in patria juvando.
-Ab. 1781.</a></p>
-
-<p><A NAME="a56">[56] Historia bibliothecæ regiæ Academiæ Aboensis, Ab. 1771&ndash;1787.
-P. I&ndash;XXIII; Apendix ad historiam bibl. reg. Acad., Ab. 179S5. P.
-I&ndash;II.</a></p>
-
-<p><A NAME="a57">[57] Ks. Suomea, 1845.</a></p>
-
-<p><A NAME="a58">[58] Ks. Kirjallisuuslehteä (Litteraturbl.), 1853, 11 n:roa.</a></p>
-
-<p><A NAME="a59">[59] Specimen historiæ litterariæ fennicæ, Ab. 1793&ndash;1795. P.
-I&ndash;IV; Animadversiones de libris raris, Ab. 1791&ndash;1792.</a></p>
-
-<p><A NAME="a60">[60] Minulla ei ole ollut tilaisuutta nähdä tätä hänen kirjoitustansa,
-mutta siinä kuulutaan puhuttavan suomalaisistaki katkismuksista.</a></p>
-
-<p><A NAME="a61">[61] Catalogus dispp. Sect. III. Upsal. 1779.</a></p>
-
-<p><A NAME="a62">[62] De signis relationum nominalium in lingva fennica, P. I&ndash;VIII,
-Ab. 1815&ndash;17; (ks. I:n osan 7&ndash;9 s.); (de studio historia;
-patriæ in scolis Finlandiæ colendo, Ab. 1813; &ndash; Suomen historia
-jäi kuitenki kauvaksi aikaa laimiin kouluissamme); Renvallin sanakirja
-tuli painosta 1826; sen alkulauseessa kerrotaan edellisistä suomalaisen
-sanakirjan tekijöistä ja avittajista.</a></p>
-
-<p><A NAME="a63">[63] De Fennis summos in philosophia honores ante cond. Acad. Aboens.
-adeptis. P. I&ndash;II Ab. 1810.</a></p>
-
-<p><A NAME="a64">[64] De Bibliothecariis Ac. Ab P. I&ndash;XX. Ab. 1813&ndash;1827;
-jatkoa osoittaa viimeisessä osassa, joka väitettiin Heinäkuun 2 p:nä,
-yksinäinen sana "sed" = mutta - - - Turku paloi Syyskuun 4 ja 5 p.
-samana vuonna.</a></p>
-
-<p><A NAME="a65">[65] De viris in Fennia peritia litterarum græcarum claris. P.
-I&ndash;VIII. Ab. 1814&ndash;1821; yksinäinen sana "<b>adeo</b>" viimeisessä
-osassa osoittaa tästäki väitöksestä jatkoa, mutta sitä ei ole tullut.
-Niinkuin muutki tämän historiamme tutkinnossa kiitetyn tiedoitsijan
-kirjoitukset, sisältävät nämät väitökset enemmän kun nimitys lupaa.</a></p>
-
-<p><A NAME="a66">[66] Om några hinder för Finlands litteratur och cultur, Aura
-1817&ndash;1818. Tässä kirjoituksessa (73 ja 76 s., 1817) tuumitaan,
-ettei <b>yhtä ainoata kieltä</b> osaa eikä pidä toivoa maamme valtakieleksi.
-Kansan sivistyksen tähden kehoitetaan kuitenki tutkimaan suomenkieltä,
-ja oppineitten tähden keräämään unohduksesta Suomen kansan runoja,
-lauluja j. n. e. Suomenmaata päätetään liian pieneksi kannattamaan
-itsenäistä elämää ja omaa kirjallisuutta. Saadaan myös tietä
-Ruotsalaisten antaneen Suomen asiain tutkijille ja harrastajille
-soimaus-nimen Suomavimma (= Fennomani), joka siis on Ruotsista
-kotoperäisin.</a></p>
-
-<p><A NAME="a67">[67] Finland och dess innevånare, af Friedr. Rühs. Öfversättning. Andra
-Upplagan, tillökt och omarbetad af Adolf Ivar Arvidsson. Stockholm 1827.
-&ndash; Tämän kirjan toisessa osassa (s. 66&ndash;87) puhutaan Suomen
-kirjallisuudesta ja kielestä.</a></p>
-
-<p><A NAME="a68">[68] Ueber die finnische Sprache und ihre Literatur. Vom D:r And. Joh.
-Sjögren. St. Petersburg. 1821.</a></p>
-
-<p><A NAME="a69">[69] Turun Wiikkosanomat alkoivat 1820 ja lakkasivat 1827. Beckerin
-kielioppi tuli painosta 1824.</a></p>
-
-<p><A NAME="a70">[70] Förteckning å härtill veterligen tryckta Finska skrifter, Åbo
-1821.</a></p>
-
-<p><A NAME="a71">[71] Handlingar till upplysning i Finlands kyrkohistoria. 3 nidettä
-1821, 1823 ja 1830.</a></p>
-
-<p><A NAME="a72">[72] De proverbiis fennicis, P. I. Upsala 1818. &ndash; Otava näki
-päivän valkeuden, 1:n osa v:na 1828, 2:n osa 1832.</a></p>
-
-<p><A NAME="a73">[73] Kalevalan 1:n painos painettiin 2:ssa osassa 1835, toinen 1849;
-Kanteletar 3 osaa 1840;</a></p>
-
-<p><A NAME="a74">[74] Sananlaskut 1842; Arvoitukset 1851. &ndash; Kaikki Suomal. Kirjall.
-Seuran kustannuksella. &ndash;</a></p>
-
-<p><A NAME="a75">[75] Om finska ordspråk och gåtor, Suomi 1841 &ndash;</a></p>
-
-<p><A NAME="a76">[76] Psalmografi, Litteratnrbladet, 1847, n:ro 8. &ndash;</a></p>
-
-<p><A NAME="a77">[77] Om den nya under arbete varande Kalevala editionen, Litteraturbl.,
-1848, n:ro 12 ja 1849, n:ro 1 ja 3. &ndash;</a></p>
-
-<p><A NAME="a78">[78] Ks. Mehiläistä, 1837, Elokuulta, suomenkielisistä sanomalehdistä,
-R. Tiilonen, ja uusista virsistä X.</a></p>
-
-<p><A NAME="a79">[79] Förteckning öfver i tryck utgifna skrifter på finska,
-1856&ndash;1887 Suomal. Kirj. Seuran kustantama. &ndash; Matti Pohto oli
-tämän teoksen suurin avittaja. Hän ei saanut nähdä sen valmistumista;
-vähää ennen sen ilmituloa surmattiin tämä erinomainen mies matkalla
-Pietariin, jonne oli menossa suomalaisia kirjoja kuulustamaan ja
-etsimään. &ndash;</a></p>
-
-<p><A NAME="a80">[80] Några historiska underrättelser om Boktryckeriet i Finland, 1840,
-1844, 1846.</a></p>
-
-<p><A NAME="a81">[81] Chronologiska Förteckningar och Anteckningar, j. n. e. 1836.
-&ndash;</a></p>
-
-<p><A NAME="a82">[82] En blick tillbaka på den förlust af inhemska historiska källor och
-vetenskapliga samlingar, hvilka vid Åbo brand 1827 drabbade Finska
-Universitetet och Fosterlandet. Helsingfors Morgonblad 1836, n:ro
-3&ndash;9. &ndash;</a></p>
-
-<p><A NAME="a83">[83] Utdrag af Stjermans Bibliotheca Svio-Gothica, 6:te tomen,
-innehållande Finlandia Litterata, Suomi 1844; Calonii relation om Åbo
-Academi 1783, Suomi 1845.</a></p>
-
-<p><A NAME="a84">[84] De rerum fennicarum scriptoribus ant. cond. Acad. Åbo P.
-I&ndash;IV. Ab. 1828. &ndash;</a></p>
-
-<p><A NAME="a85">[85] Bidrag till finska häfdeforskningens historia, Suomi
-1841&ndash;1843. &ndash; Om nalionallitteraturens i Finland utveckling,
-och nödvändigheten af dess vidare bearbetning, Suomi 1842.</a></p>
-
-<p><A NAME="a86">[86] Fata, quæ fuerunt literarum in Fennia medio ævo adumbratura.
-1837.</a></p>
-
-<p><A NAME="a87">[87] Förteckning öfver de afhandlingar af fosterländskt innehåll, bvilka
-finnas intagne i Åbo Tidningar på 1700 talet, Suomi 1841; samoin
-1800&ndash;1809, Suomi 1843; Förteckning öfver uppsatser rörande Finland
-i Svenska Vet. Akad. handlingar, Suomi 1847; dito öfver uppsatser af
-fosterländskt intresse i Mnemosyne åren 1819&ndash;1823, Suomi 1852;
-Supplement till Helsingfors Tidningar Onsdagen den 15 Juli 1840.
-Akademiska afhandlingar, rörande Finska Språket och Litteraturen,
-1640&ndash;1820. &ndash; Mainittuna päivänä vietettiin Yliopiston 200
-vuotista riemujuhlaa.</a></p>
-
-<p><A NAME="a88">[88] Naturhistoriens studium i Finland före Linnés tid. I. Elias
-Tillandz och hans föregångare, 1843. I:n merkki ilmoittaa jatkoa, mutta
-tietääkseni ei sitä ole tullut.</a></p>
-
-<p><A NAME="a89">[89] Ks. F. Cygnæuksen kirjoituksia yleisissä aineissa (Afhandl. i
-populära ämnen). II. 1853; ja 1851 Litteraturbladia.</a></p>
-
-<p><A NAME="a90">[90] Ks. Kallavettä 1846 2&ndash;3 n:roa; Litteraturbladia, 1847, 1848,
-1849, 1855, 1856, 1857; ja Saimaa 1844&ndash;1846.</a></p>
-
-<p><A NAME="a91">[91] Ks. Litteraturbladia, 1850&ndash;1854; Suomea 1847. &ndash;
-Morgonbladin toimittajana oli Elmgren 1848&ndash;1847.</a></p>
-
-<p><A NAME="a92">[92] Finska folket, såsom det skildras i Kalevala, Joukahainen, 2:n
-vihko, 1848; Teckningar från den fosterländska vitterhetens område.
-Inledning. I. Kalevala, Fosterländskt Album I. 1848; Finsk Anthologi
-eller samling af valda Skaldestycken af finska författare, j. n. e.,
-utgifven af R. Tengström. Första delen, 1848. &ndash; Siis kaikki
-yhdellä vuodella.</a></p>
-
-<p><A NAME="a93">[93] Föredrag af D:r C. W. Törnegren. &ndash; Puhuttu Yliopiston
-juhlasalissa 7/12 1849. &ndash; Mainittu luettelo on painettu 1882
-Suomeen.</a></p>
-
-<p><A NAME="a94">[94] De litteris historicis et geographicis Fennorum usque ad Acad. Ab.
-anno 1722 restitutam. 1851.</a></p>
-
-<p><A NAME="a95">[95] Några drag ur Finska litteraturens historia. Luettu Lukuyhteyden
-kokouksessa ja palkittu; painettu Litteraturbladissa 1852. &ndash;
-Bidrag till finska Språkforskningens historia före Porthan. 1854;</a></p>
-
-<p><A NAME="a96">[96] Ks. 1853 Suomea.</a></p>
-
-<p><A NAME="a97">[97] Om Finlands tidningslitteratur, painettu 1853 Litteraturbladiin
-(Kirjallisuuslehteen). Siinä luetellaan myös 1854 vuoden sanomat, josta
-näyttää niinkuin se olisi tullut maailmaan ennen syntyänsä; mutta
-erehdyttävä osoitus vuosiluvussa tulee siitä, että Litteraturblad
-silloin oli ruvennut kallistumaan alle Wenäjän aikalukua.</a></p>
-
-<p><A NAME="a98">[98] Ks. Nuijasotaa. I. 1837, s. 24.</a></p>
-
-<p><A NAME="a99">[99] Muissa kielissä merkitään tuntemattomia vuosilukuja puustavilla X.
-Suomen kielessä on sovelias ottaa niiden merkiksi pulistavia O:ta = Outo
-vuosiluku; eli pidettäköön se tyhjän merkkinä. Ylläoleva O merkitsee
-tuntematointa vuosilukua Suomen kansan muinasajassa.</a></p>
-
-<p><A NAME="a100">[100] Suomen Yliopisto on niin asetettu, että sen toimella on kaksi
-tarkoitusta: tieteiden opetus nuorisolle ja tieteiden viljelys Suomessa.
-Sitä voi siis kutsua opetus- ja tiedelaitokseksi.</a></p>
-
-<p><A NAME="a101">[101] Ks. Suomen kansan sanalaskuja, 177 s.</a></p>
-
-
-
-
-
-
-
-<pre>
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Johdanto Suomen kirjallishistoriaan
-by Rietrik Polén
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JOHDANTO SUOMEN ***
-
-***** This file should be named 15908-h.htm or 15908-h.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        https://www.gutenberg.org/1/5/9/0/15908/
-
-Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm.
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License (available with this file or online at
-https://gutenberg.org/license).
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
-https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at
-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
-information can be found at the Foundation's web site and official
-page at https://pglaf.org
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit https://pglaf.org
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including including checks, online payments and credit card
-donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     https://www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
-
-</pre>
-
-</body>
-</html>