initial commit of ebook 15897HEADmain

5 files changed, 3985 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/15897-8.txt b/15897-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..5797897
--- /dev/null
+++ b/15897-8.txt
@@ -0,0 +1,3969 @@
+The Project Gutenberg EBook of Ristiaallokossa, by Kasimir Leino
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Ristiaallokossa
+        Kokoelma runoelmia
+
+Author: Kasimir Leino
+
+Release Date: December 2, 2007 [EBook #15897]
+[This file was first posted on May 24, 2005]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RISTIAALLOKOSSA ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+
+
+RISTIAALLOKOSSA
+
+Kokoelma runoelmia
+
+
+Kirjotti
+
+Kasimir Leino
+
+
+WSOY, Porvoo, 1890.
+
+
+
+    »Il n'y a de bonheur pour aucune espèce vivante,
+    qu'à suivre ce à quoi la nature la destine».
+                                      André Chénier.
+
+    »O rara temporum felicitas, ubi sentire quae velis
+    et quae sentias dicere licet!»
+                                      Tacitus I.
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+[*Tähdellä merkityt runot, 8 luvultaan, olen valinnut ennen
+julkaisemistani »Runokokoelmista».]
+
+Ristiaallokossa (esipuheeksi).
+
+I. Yleis-aiheisia.
+
+Suonion muistoksi
+M. A. Castrén'ille
+Herätykseksi!
+Kansan lapsi
+Mieleiseni mies
+Innotta nuoruus, päiv' on auringotta
+Gladstonelle
+
+II. Kuvauksia.
+
+Nukkuvalle tytölle vuoristossa
+Laulajatar
+Käyntini Versailles'issa
+Memento mori
+Huutolaistyttö kehdon ääressä
+Myrskylintu
+*Sunnuntaina
+*Hääilta
+Mun isäni armahan kuolema vei
+
+III. Mietelmiä.
+
+Surutonna suolla sorsa
+Mun vuodenaikain ei ole syys
+Tien ha'ussa
+Päivän laskiessa
+En teitäsi kulje
+Ulapalla I & II
+Ylinnä kaiken vapaus!
+Mä tahdon toivoa!
+Pois sanariita!
+Mi orjuutta, se kurjuutta
+Luonnon ihailua
+Parantumaton
+Epäilykselle
+Yksin ollessa
+Mietelmiä I-IV
+*Hengen tasavalta
+*En rakasta tyyntä
+
+IV. Lempi.
+
+Lemmittyni muistoksi
+Annettelle
+Suukkosten keskessä
+Koittaa järki jäykkä olla
+*Neiden mielet, I-III
+*Impeni I-III
+*Ensi vuokko
+Tuommoinen tyttö on mieleeni mun
+Vieraalla maalla
+Mustat silmät
+Jos tohdit ja tahdot
+Niin varmasti
+Kaikki kaikessa
+Daimooni
+Hän huomaa ei
+Sen jo tiedän
+Vertauksia luonnosta
+Päivän noustessa
+*Mik' onpi syynä
+
+V. Ivallisia.
+
+Elämän kokemusta
+Valtion syöttiläälle
+Mies kuin muutkin
+Eräälle kirjailijalle
+»Kallihin kansan vuoksi»
+»Kunnon mies»
+Bulevardi-kahvilassa
+Mahtava mies
+
+VI. Uskonvainojen ajoilta.
+
+ I. Petrus Valdo
+    a) Collège de la gaya scienza
+    b) Valmistusta
+    c) Provencen laaksossa
+    d) Maanpakolaisuudessa Böhmissä
+II. Varastettu!
+
+
+
+
+RISTIAALLOKOSSA.
+
+
+On joenlahden rannalla loitolla Pohjolassa
+Mun kotikenttä kultainen, mä jolla leikin lassa,
+Ja metsänlammen laineeton oli lahden sinipinta
+Ja yhtä tyyni, puhtoinen ja kirkas oli mun rinta.
+
+Ja täällä hetken' herttaimmat mä leikin elämästä,
+En tiennyt tuhon tuulista, en myrskyn mylvinnästä,
+Mut salmen suusta aukeevan mä seljän aavan luulin
+Ja kaukaa kumman kohinan mä houkuttavan kuulin.
+
+»Tuo tuoll' on meri, lapseni, ja vaarallinen sulle,
+Näin lausui kerran lapsena mun äityeni mulle --
+Jos lähdet joskus laineillen ja loitommaksi rantaa,
+Niin katso, ett'ei venhoas saa virta tuonne kantaa.
+
+Näät meri vain on miehillen, isoille, voimakkaille,
+On hauska heidän taistella ja soutaa muille maille;
+Jo salmen suusta avautuu ulappa aava tuolla --
+Siis pysy aina, lapseni, sä salmen tällä puolla!
+
+Nään kuinka siellä aallot käy ja purjepurret kiitää,
+Nään vihureissa vinhoissa kuin lokkilinnut liitää,
+Nään siellä miehet voimakkaat ja heissä sankar'-innon
+Ja tunnen jäntereissäni mä tuohon leikkiin kunnon.
+
+Jo salmen suussa tuolla käy näät kummat ristituulet,
+Ne valtahansa venhos saa jo ennen kuin sä luulet,
+Kun sitten siinä heittelee sun purttas tuulten hyörre,
+Niin seljemmäksi venhoas vie salmen virran pyörre.
+
+Ja pyörre kerran aavallen kun purtes tuonne vienee,
+On varma vaara tarjonas, se hautasikin lienee --
+Jos lemmit siis sä äitiäs, niin tottelet sä kyllä!»
+-- Näin päätti äiti armahin neuvonsa syleilyllä.
+
+Ja joka viikko varmistuu tuo tuuma uusi mulla:
+Mä tahdon tuonne taisteluun ja miesten moiseks tulla,
+Mä tahdon tarmon koitteluun vesille väljemmille,
+Jos kuolo siellä kohtaakin, niin minkä voin mä sille.
+
+Ja niin mä juoksen purtehen ja lasken laitatuuleen,
+En kuule ääntä äitini, vain lainelaulut kuulen --
+Saan tuosta salmen suuhun jo ja keskeen ristihyörteen
+Ja joudun kohta valtaan sen ja vitkan virran pyörteen.
+
+Mä kotvan häntä tottelen; ja soutamaan jos lähden,
+Niin salmen suusta palajan jo pois mä äidin tähden.
+Vaan ajan tullen kuntoni mä tunnen karttuvaksi,
+Ja aava, uljas ulappa käy houkuttavammaksi.
+
+Käy tuuli milloin mistäkin, vie venhon tänne sinne,
+En tiedä vielä itsekään se vihdoin vie mun minne,
+Vaan seljemmäksi sentään mun tuo virta vievän näyttää,
+Kun tässä ristituulessa vain voisin melaa käyttää.
+
+Mä luovin siihen luottaen, ett' virta voiton saapi
+Ja vihdoin tuuli yhtäinen mun purjeet pullistaapi,
+Kun salmi soukka laajeneis vedeksi väljemmäksi,
+Vapauden virttä veisaten mä seilaan seljemmäksi.
+
+Äl' itke armas äitini mun uppiniskaisuutta,
+Mä lasken läpi aallokon viel' kohden maata uutta --
+On koti parhain lapselle, vaan ahdas työlle miesten,
+Ei luonnon ääntä kuolettaa voi pyytäen, ei piesten.
+
+Äl' itke armas äitini sun suurta lempilasta,
+Jos ryöstäytyikin sulta hän ja kotilahdelmasta;
+Kuin immyt ensi lempeään, niin muistan aina teitä,
+Kuin itkee vuosi kevättään, niin itken aina teitä!
+
+
+
+
+YLEIS-AIHEISIA.
+
+
+
+SUONION MUISTOKSI.
+
+
+I.
+
+Soi kanteloni kauniimmin kuin koskaan ennen soit,
+Nyt kuntoo, intoo, hyveitä kun kerran kiittää voit,
+Voit soida soraäänittä, voit totta ylistää,
+Voit soida muistoks Suonion, hän muistoks vain nyt jää.
+
+Kun suru suora, vilpitön sydämmen valtoaa,
+Niin puhtahimmin laulumme se silloin kajahtaa,
+On laulu siksi puhdasta, kun murhe puhdas on,
+On kielten helkky hellintä, kun tunne hellä on.
+
+Jos luottamista näihin lie, mun laulu hellää ois,
+Ja kielin hellin, kaihovin se kaipausta sois,
+Mun laulu sulle ilmoittais, sä kansa onneton,
+Kuin paljo hukkas kansa se, mi hukkas Suonion.
+
+
+II.
+
+Salomaille Suomen niemen riensit kansaas etsien,
+Korven synkän siimeksessä löysit vihdoinkin sä sen;
+Luonteesensa suoramaiseen, kömpelöön sä tutustuit,
+Vienoisihin virsihinsä iki-iloks ihastuit.
+
+Nousit kautta notkelmitten kukkuloille harjanteen,
+Näit tään luonnon mahtavaisen, siintäväisen seljänteen,
+Näit kun vaaran rintehellä au'er tanssi ilmassa,
+Kuulit lehdon liepeheltä lintusitten lauluja.
+
+Kuulit Suomen kalleutta käkösenkin kukkuvan,
+Kuulit Suomen suloisuutta kukkastenkin kuiskivan,
+Suomen hengen tuoreutta metsä raitis tuoksusi,
+Suomen kansan kestävyyttä hongat huojui, kertasi.
+
+Täältä näit sä sinerväiset selät, järvet, lahdelmat,
+Täältä kuulit paimenpoian torvenhuudot, laulelmat,
+Täällä kait sä mointa maata lempiväsi vannoit myös,
+Vannoit kaiken kansallemme uhraavasi päivätyös.
+
+Sillä kansa korven synkän sivistystä vailla on,
+Henki, kieli kehkeymättä, halu vain on valohon.
+Sitä ohjaamaan sä riensit tiedon ikilähteen luo,
+Kansa Suomen janoovainen riemumielin tuosta juo.
+
+»Valo kirkas, valo kaunis tok' on vain kuin Alppein jää,
+Jos se ainoasti loistaa, ei myös taida lämmittää»,
+Näin sä lausut varoitellen, valon vaadit lämpöä,
+Vaadit kansaa, maata kohtaan hellintä sä lempeä.
+
+Mit' on työmme maamme eestä, jos ei tulta lemmen lie,
+On kuin kylmä tuulahdus, min viima mennessänsä vie --
+-- Vaikk' on köyhä isänmaasi, lemmi innokkaammin vaan,
+Ukein pettureista on, ken luopuu köyhäst' emostaan.
+
+
+III.
+
+Kun kodin loit sä lämpimän,
+Sen suomalaiseks loit,
+Ja lemmenkuiskeen hellimmän
+Sä suomen kielin soit.
+Sä lapsilleskin neuvoit näin:
+Käy tuota tietä edespäin!
+
+Sun jalo, puhdas luontehes
+Se lapsen lainen on,
+Ja vilpitön on sydämmes
+Ja elos tahraton,
+Sun tieltäs väistyy vihakin
+Ja ilkimielen ivakin.
+
+Sä äidiltäsi kieltämme
+Et kyllä saanutkaan,
+Mut lauluihis sä mieltämme
+Sait yllin kyllin vaan,
+Ja »vieras lippu» peittänyt
+Ei Suomen miehen töitä nyt.
+
+Sä vaatimatta laulelit
+Kuin talven varpunen,
+Mut puhtahinta soittelit
+Sä kieltä sydämmen,
+Siks leivoakin kauniimp' on
+Tao sulolaulu Suonion.
+
+
+IV.
+
+Hän kuuli kuusten kohinan ja kuohut koskien.
+Hän näki taivaan sinervän ja luonnon vihreyden,
+Ja näistä luonnonhelmistä hän solmi helmivyön,
+Sai siihen Suomen suloutta, viehkeyttä kevät-yön.
+
+Kun iltamilla kuuhut tuo hänellen tarinoi,
+Nää »tarinat» hän kansalleen jo Suomen kielin soi;
+Hän näytti meille lauluissaan: tää maa on kallehin,
+Sen vertaa etsit »maitten sä ja merten takaakin».
+
+Tai »pääskynen» jos riemujaan liversi lennossaan,
+Hän riemut meille tulkitsi, sai lapset kuulemaan,
+Ja »mansikoita» Suonion ja »mustikoitakin»
+Kilvalla riensi noukkimaan niin nuor' kuin vanhakin.
+
+Hän Suomen suvut tutkivi ja muinaisuutta sen
+Hän ilmi saada koittavi valolla tietehen:
+Sen tavat arkipäiväiset, sen juhlat, sunnuntait,
+Sen hengen eri astehet, sen kehityksen lait.
+
+Hän tutkii syitä, syntyjä, runouden aarteita,
+Hän löytää niistä kansansa, sen poimii aatteita,
+Ja kulttuurista kuvan hän silloisen Suomen luo,
+Elämän entisaikojen eteemme selväks tuo.
+
+Ja sankar'-laulun luontehen hän parhain käsittää,
+Kullervon, Ainon laulut näät hän meillen esittää,
+On kyllä itkun arvoinen jo kuolo Kullervon
+Sydäntä sentään syövämpi on Ainon angervon.
+
+Ja Sammon sirpaleitakin hän tyystin tarkastaa,
+Kunnekka onnen Suomenmaan hän niistä taatuks saa,
+Niin löytöhönsä luottaen hän astuu polkuaan
+Ja työhön meitä kehoittaa, siin' onni onkin vaan.
+
+
+V.
+
+Ei harmaapääksi kansoas
+Sun suotu palvella,
+Et niinkuin kukka kuihtunut
+Sä syksytalvella,
+Sä miehuudessasi muutit pois --
+Työs keskeyneet ken jatkaa vois?
+
+Sun tuntees aina tuliset
+Ne vaati vauhtia,
+Ja vauhdilla sä riensitkin,
+Kun työssä riehuit sa,
+Ja kuolemasikin tuommoinen
+Oli tempaus äkkipikainen.
+
+Nimekses luota Viipurin
+Sä saaren nimen sait,
+Sen saaren, jonka luona nyt
+Niin kylmän haudan sait:
+Näät Suoniosaaren luona on
+Myös päättynyt elämä Suonion.
+
+Nuo Suomen lahden lainehet
+Nyt töitäs laulakoon,
+Ja yhtä Suomee lempimään
+Ne innostuttakoon,
+Sun laillasi työtä tehtäköön,
+Sun muistosi aina eläköön!
+
+1888.
+
+
+
+M. A. CASTRÉN'ILLE.
+
+Sä Pohjan ilman, luonnon vilppautta
+Kun nuorra rintahasi hengitit,
+Sen voimaa, tarmoa, sen raittiutta
+Ja jylhää mahtavuutta ihailit.
+
+Ja taivahalla revontulten vyöhyt
+Kun silmiis talvi-illoin lieskasi,
+Tai toisekseen kun turhaan keskusyöhyt
+Se päivän laskemista vartosi;
+
+Kun näit sä kansan, joka vaivoissansa
+Ei sortunut, vaan kesti taistellen,
+Kun näit tään kaiken, silloin tunteissansa
+Kai nuori rintas kuohui aaltoillen!
+
+Ja tunne syttyy pyhän innostuksen,
+Maan eestä tään sä tahdot toimimaan,
+Pois poistat esteet, murrat vastustuksen,
+Työ-alas löydät, riennät Aasiaan.
+
+Ja vaikka viuhuu viimat pohjoisesta,
+Ja vaikka telmää tundran tuiskusäät,
+Sä lämpöä saat maasi rakkaudesta
+Ja tietehelle uskolliseks jäät.
+
+Sä etsit, löydät Suomalaisten kehdon
+Ja muinaisuuttamme sä valaiset,
+Luot täten kansallemme elin-ehdon
+Ja täten seestät päivät vastaiset.
+
+-- Et suurin äänin suurisuisten lailla
+Sä ilmi tunteitasi huutanut;
+Sen tehkööt toiset, pontta hengen vailla,
+Sun elos vakaa työ on kruunannut.
+
+Ja työhön maan ja kansan eestä koitit
+Sä nuorukaisiakin innostaa,
+Ja työllä itse laakerit sä voitit
+Ja työ se voimas vihdoin lannistaa.
+
+Erotti varhain sun jo tuoni meistä,
+Vei kesken viljan korjuun aljetun --
+Ei sentään silmä tummu kyyneleistä,
+Kun jalon toimintasi muistaa sun.
+
+Ei itkemist' oo sankarmuistojamme,
+Ne meitä työhön aina kehoittaa --
+Ja työllä parhain kunnioitustamme
+Myös voimme Castrenille osoittaa.
+
+
+
+HERÄTYKSEKSI!
+
+Mä laulan vapaudesta minäkin
+Ja taistelua pilviin ylistän,
+On työssä elämämme tarkoitus
+Ja taistelu on ehto elämän.
+
+Mä tahdon kuulla ääntä torvien,
+Mä tahdon nähdä kalpain kalskuvan,
+Mä tahdon verta saada suonihin
+Ja innon tulta nuoren rintahan.
+
+Siis ylös, nuoret, toivo kansan, maan,
+Sä näytä, nimes että ansaitset!
+Miks veltoksi ja kuhnuriksi käyt
+Vai kilvoitustako sä peljännet?
+
+Ol' aika kerran, jolloin tarvittiin
+Sun voimas tanterella hurmehen
+Ja jolloin kunnialla mainittiin
+Ken kansaa päättömäks sai parhaiten.
+
+On aika muuttunut, myös vaatimus:
+Nyt urheuttas siinä tarvittais,
+Ett' taisteluun käyt kanssa itses nyt,
+Lyöt harhaluulot maahan kalvallais.
+
+Sun kalpas järki terve olkohon,
+Mi etuluulot murtaa, tuullottaa,
+Ja empimättä tieltäs kaikki lyö,
+Mi hengen vapauttasi vastustaa!
+
+Siis ylös nuoret, toivo kansan, maan,
+Käy taisteluun sä kanssa sortajas,
+Miks veltoksi ja kuhnuriks sä käyt,
+Mi lannistaa sun vanhaa intoas?
+
+Vapauden aate eikö voimaa suo
+Ja liehdo tulta tunne totuuden,
+Pyhintä omaisuuttas kahlittaa
+Kun kylmin tuntein annat ihmisten?
+
+
+
+KANSAN LAPSI.
+
+Olen syntynyt sydänmaassa ja korvessa kasvanut,
+Olen kasvanut kansaan kiinni, sen tuntehet tuntenut,
+Olen nähnynnä kurjan joukon vilutuiskussa värjöttävän.
+Olen nähnynnä kalpeat kasvot ja nälkähän näännyttävän.
+
+Oli paikkaset ryysyt heillä, kädet karheat, sierauneet,
+Ja maidonlaisina kasvoin ei hipiöt kuultaneet --
+Ei ollut ne ruusut hienot, kuin peittivät poskipään,
+Vaan ahavan, sauhun syömät oli kasvot kansan tään.
+
+Sydänmailla on elämä kurja ja kurja on kansa myös,
+Se nääntyvi näljissänsä ja horjuvi hengen yöss',
+Sydänmailla on halla käynyt ja tuhonnut toivot pois,
+Sydänmailla nyt pettua syödään ja leipeä tarvis ois!
+
+Niin, pettua syö tää kansa, hikipäisenä raataa vaan,
+Tuho suurempi sentään uhkaa: verot kuinka ne maksetaan?
+Ei rahoja näy, ei kuulu, pian saapuu jo kruununmies,
+Myö konnut ja irtaimiston, maat mannutkin kenties.
+
+Ja niin on mennyttä kaikki, mitä tehnyt ja toivonut on,
+On mennyttä vuosien vaivat, kotikulta kun mennyt on,
+Pois maailmaan akanoina lapsjoukkokin viskautuu,
+Joku huutaa rahasta yhden tai ruodillen joku muu.
+
+Sydänmailla on elämä kurja ja raskas taakkakin,
+Mut raskaampi elämä mieron ja kulkijan sauvakin,
+Koti on koti sentään aina, jos köyhäkin kuinka lie,
+Ja armas on synnyinpaikka ja pystyä orvon tie.
+
+Jos taikuri tenhova oisin, joka kummia tehdä vois,
+Pian niemet ja lahdenpohjat ne peltona, puistona ois,
+Vaan tuota en taitoa saanut, vähävoimainen olen myös,
+Sen ymmärrän minä sentään: sun onnesi, kansa, on -- työs!
+
+
+
+MIELEISENI MIES.
+
+Into työhön, kunto siihen,
+Luja tahto, sydän suora,
+Avo silmä, vapa aate,
+Lempi kansaan, isänmaahan --
+Semmoiseksi soisin miehen mielen,
+Kieleksensä vielä suomenkielen.
+
+
+
+INNOTTA NUORUUS, PÄIV' ON AURINGOTTA.
+
+Te nauratten kun nuori innostuupi,
+Tuo raukka oikein sääliksenne käy --
+Kun neuvotten te häntä armossanne,
+Hän tuota arvostaa ei voivan näy.
+
+On joukossanne kyllä niitä myöskin,
+Kuin toivoo, innostua kerran tais,
+Niin, rohkeasti sykki silloin rinta --
+Mut siitä muistuttaa ei ehkä sais.
+
+Ei liene mieleen, että ajat vanhat
+Viel' haudastansa jälleen kutsutaan --
+Ja rinnassanne ehkä sentään tuntuu
+Kuin outo kaiho sais jo nousemaan.
+
+Se ol'han sentään henkes kulta-aika,
+Kun paljo toivoo vielä uskalsit,
+Kun elämältä aatetta sä vaadit,
+Vaikk' leivän kannikkaan sen uhrasit.
+
+Sä tiedät kyllä: nuoruus, into, toivo
+On iät kaiket yhteen kuuluneet,
+Ja nuorten into, lämpö, toivo, rakkaus
+On edistyksen hyödyks toimineet.
+
+Siks ällös pilkkaa, ällös surkutellos,
+Ja armos säästä paikkaan parempaan,
+Innotta nuoruus, päiv' on auringotta,
+Vuos kevähättä, elon varjo vaan.
+
+Ja vaikka veisais äijät, ämmät kaikki
+Tyyneyden virttä, nuor', sun korvihin
+Ja vaikka houkuttaiskin tuossa tyyni lahti,
+Sä voita velttous, laske laineihin.
+
+Jos tyyniperään kerran maihin maadut,
+Sä siihen uuvut, jäntees veltostuu.
+Vaan sinä vastaisuuden varma toivo,
+Sä muista: jalot vain ne innostuu!
+
+
+
+GLADSTONELLE.
+
+Kun suurivaltain sorto taas enemmän alaa voittaa,
+Ja saksalaistaa Elsassin kun Bismarck ukko koittaa,
+Kun pienten kansain vastaisuus niin synkeältä näyttää,
+Sun äänes sulo-toivehin sydämmet silloin täyttää.
+
+»Ei kansa luotu sortamaan, jos voimakkaammaks varttui,
+Se suojaks toisten luotihin ja rauhan tuojaks karttui,
+On aika meidän karkoittaa jo nyrkkivalta raaka,
+Ja tehtäväänsä asettaa jo herkkä oikeen vaaka!»
+
+Näin julki lausut kansalles ja muistuttelet aina,
+Ett' häpeäksi Englannin i'es Iiriläistä painaa;
+On aina muille Albion se pelastuksen tuonut,
+Mut sentään toista veljeään kuin orjaa sortaa suonut.
+
+»Nyt veljeskansa kohotkoon ja rinnallamme käyköön,
+Ja lakiensa turvassa vapaasti kehittäyköön,
+Näin Iiriläiset Englantiin sidomme lempeydellä,
+Niin lujempaan se liittyykin kuin sorron sitehellä».
+
+Oi, jospa vanha Albion sun ääntäs kuunteleisi,
+Jos edes polvi nouseva sun aattees eespäin veisi!
+Sä kunnon vanhus valkopää, sä näytät nuoremmille:
+Tuo tie se viepi onnehen, käy, nuori polvi, sille!
+
+Vapaushan kansan kasvattaa, sen kyvyt kypsyttääpi,
+Mut sorto mielen sorretun vihalla myrkyttääpi,
+Jos valtahas se antaukin, sen tekee uhkamielin,
+Jos nöyrtyneensä sanookin, sen sanoo valhekielin.
+
+Mut säännöksillä oikeuden jos kansan toiseen liittää,
+Niin voimakkaamman suojasta se vilpitönnä kiittää --
+Sen sinä, Gladstone, oivalsit ja käytäntöön sen vaadit,
+Näin »magna charta'n» peruksen sä Irlannille laadit.
+
+Ken jätti moiset aartehet jälkeensä maailmalle,
+Sen muisto konsaan murene ei ajan virran alle --
+Vaan valon aika vastainen tuon kiitoksella kostaa
+Ja kiitoksensa merkiksi se muistopatsaan nostaa.
+
+Sen patsaan kerran nostakoot kaikk' pienet kansat sulle,
+Ei raskas lie se haudallas, se onhan siunatulle!
+Se patsas sitten kertokoon: jo poistui sorron taika
+Ja valon tieltä väistymään sai nyrkkivallan aika.
+
+
+
+
+KUVAELMIA ELÄMÄSTÄ.
+
+
+
+NUKKUVALLE TYTÖLLE VUORISTOSSA.
+
+Niin puhtaana tuossa sä uinahdat,
+Kevät-nuortean vartalon oi'ennat
+Ävärrikkaalle nurmikollen;
+On hengitys helppo ja hiljainen
+Ja kasvosi ilme on rauhainen:
+Lie huokea noin sun ollen.
+
+Tuoss' allasi nurmikko nuortea on,
+Hete vieressä kirkas ja tahraton,
+Kevät-taivonen päälläs päilyy.
+Ylä-ilmassa leivonen lauluksi lyö,
+On kaukana kaiho ja loittona yö --
+Kai täällä sun henkes säilyy.
+
+Kai säilyvi myrskyltä maailman
+Tuo kukkanen kentältä taivahan
+Niin tuoksuvan tuores, hento.
+Elon synkeät synnit ja murheet sen
+Urat uurtais otsahan impyisen,
+Joka noille on vieras vento.
+
+Nuku lapsonen nurmella keväimen,
+Puron varrella puhtahan lähtenen,
+Nuku kukkain keskessä aina.
+Tähän vuorilta tuuloset vilppaat käy,
+Kylän raition ruokottuus ei näy,
+Kylän raskahat ilmat ei paina.
+
+Kunis häipyvi surkea siivottuus,
+Kunis koittavi puhdassa päivyt uus,
+Sinis nukkuos piilossa täällä!
+Kera tuoksuvan kentän ja keväimen,
+Kera kukkien, lähteen ja leivosten,
+Sinut tapaaki vain maan päällä.
+
+Sua onnessa tuossa en häiritseis,
+Vaikk' katsees kylläkin murheeni veis
+Pyhän, puhtaan uinuthan unta.
+Ihastella mun kainoutta sentään suo,
+Jota kertovi kasvosi kaunihit nuo --
+Sydän lie myös valkeempi lunta.
+
+Ihasteltua hetkisen, kunnes sun
+On syöpynyt piirteesi mieleen mun,
+Pois loittonen kiertäen kaarteen;
+Taas tultua myrskyhyn, maailmaan,
+Minä kummana kaikille kertoa saan,
+Ylimaat min kätkevät aarteen.
+
+Nuku, lapsonen, helmassa vuoriston,
+Kevyt huokua syyttömän rinnan on --
+Kevät-taivonen päälläs päilyy.
+Ylä-ilmassa leivonen lauluks lyö --
+On kaukana kaihon ja synnin yö --
+Kai täällä sun henkes säilyy.
+
+_Harz'in vuoristossa elok._ 1889.
+
+
+
+LAULAJATAR.
+
+Sali täytehen kansaa tulvii
+Niin kilvalla kiirehtäin,
+Sijan parhaimman ett' saisi,
+Sais nähdä ja nähdyks näin.
+
+Kaunottaret loistoisilla
+Pukimillahan kiistailee,
+Käsi hansikan verhoina pieni
+Siro-viuhkalla viittailee.
+
+Läpi kiikarin keskehen naisten
+Tuoss' herrat ne tutkii nyt:
+Kuka herttaisin, kuka kaunein,
+Kenen suopeat silmäilyt.
+
+Ja impi sen keksivi kohta,
+Noin kääntyvi puolittain,
+Punastuupi ja laittavi huulet
+Yhä hurmaavammiksi vain.
+
+-- Mut tuossapa laulajatarkin
+Sulo-äänekäs ilmautuu:
+Kuin keijutar eespäin väikkyy,
+Hymynaurussa viehkeä suu.
+
+Ja hän katsovi kansaa kohden,
+Ihan tyyni ja huoleton on,
+Vaikk' tietää, että on yksin
+Hän kiintänyt huomion.
+
+Sävel alkavi ensiks hiljaa
+Värähdellen ja uinaillen,
+Vaan kohtapa kuin satakielen
+Liverryksenä helmeillen.
+
+Jo syttyvät mustat silmät,
+Olentonsa jo tulta saa,
+Elävyyttään intosa rinta
+Tunteissahan aaltoaa.
+
+Autuutta hän nuoruuslemmen
+Laulussa nyt tulkitsee,
+Miten nuortuvi intohimosta,
+Koko hengen se hallitsee.
+
+Mut nuoruus rientävi tietään,
+Kaipausta se jättää vain,
+Pois häipyvi lemmen into
+Pian muistona ruskottain.
+
+Tätä laulajatar kuvatessaan
+Taas ääntähän vaijentaa,
+Värähdellen se kaihoa kertoo,
+Kunis heikkona pois vajoaa.
+
+Ja kun ukkonen äkkiä puhkee
+Nyt suosio irralleen:
+Alttiiksi hän tunteen kielet
+Oli saattanut laululleen.
+
+Yhä raivoo suosion myrsky,
+Yhä häntä nyt huudellaan;
+Kun syttyvi tunteet kerran,
+Vähitellen ne tyyntyy vaan.
+
+Mut turhaan vuottavi kansa:
+Pois riensi jo mainio maan,
+Hän ulkona vilpastuttaa
+Sydäntulta ja -tunteitaan.
+
+Oman nuoruutensa hän kertoi,
+Oman lauloi rakkauden:
+Siks lämpö ja into ja voima,
+Siks kyynele kaipauksen.
+
+
+
+KÄYNTINI VERSAILLES'ISSA.
+
+(Keväällä 1890).
+
+Versailles'in kevätvihree luonto loisti
+Niin väririkkahana silmää hyväillen,
+Vain hienon taiteen henkee huokui kaikki,
+Mihin mä heittänenkin katsehen.
+Kuin kevätkenttä luonnon-voiman laista
+Tuhansin turpeestansa kukkaisia luo,
+Niin luonut kukkaisina kulttuurinsa
+On ihmishenki taideteokset nuo.
+
+Kohoupi tummaa taustaa vasten tuossa
+Antiikin puhtaan valkee marmorinen työ
+Ja kierrätellen suuren käärmeen lailla
+Välitse metsäin kulkee teitten vyö.
+Tuhansin värein välkkää päivää vasten
+Säteiset kaarteet suihkulähdetten
+Ja harmaa maurilainen pylväs-holvi
+Välistä sintää vanhain lehmusten.
+
+Mä hurmauneena taiteen ilmaa hengin
+Ja raa'at aistit häipyy, hienonee,
+On taide muodon-saaneen aatteen ilme,
+Maailman varmaan vihdoin hallitsee;
+Näät luojastaan jos luopuu jalo henki,
+Niin uskokseen hän taiteet valitsee,
+Kulttuurin kaunein kukkahan on taide,
+Se ihmisaatteet, -tunteet tulkitsee.
+
+       *       *       *
+
+On luonto tyynnä, äärellen
+Tähän istun mä penkereen
+Ja ympäristöni työhön saa
+Mun mielenkuvitteen.
+
+Nään käytävillä käyskivän
+Nuo kuulut kuninkaat,
+Ja hovineidot hienot nään
+Ja herrat heilakkaat.
+
+Ja illan tullen puistossa
+Tuhansin tulta nään
+Ja metsän tumman peitossa
+Nään parin lemmekkään.
+
+Hienoissa silkki säihkyää,
+Mi immen verhoaa,
+Ja suudellessa sulhasen
+Se hiukan kahahtaa.
+
+On puku hieno, valittu,
+Ja puhe myös on niin --
+Mä noita ajan tuotteita
+Vertaisin perhosiin.
+
+-- Ei työtä he tee, ei kehräile,
+Vaan luoja ne ruokitsee
+Ja onnessa lemmen ja rikkauden
+Elämästä he nautitsee.
+
+Ja linnasta soitto mun korviin käy
+Niin viehkeä, kiihtynyt,
+Parit väikkyvät parkettiliuskoilla,
+Siell' onpihan tanssit nyt.
+
+Ja Maria Antoinette'n myös
+Minä hurmaavaisena nään,
+Kädet pienet kevähän keijuisen
+Ja Miilon Veenuksen pään.
+
+Kas, mahtava Ludvig loistossaan -- --
+Joku äkkiä häiritsee:
+»Vous voulez visitez le château, monsieur,
+je suis un guide, s'il vous plait?»
+
+       *       *       *
+
+Niin kylmänä vastahan löyhähti ilma,
+Kun astuimme suurihin suojiin noihin,
+Avaroina ja jäykkinä seisoi seinät;
+Vaan lämpöä uhkusi taulut, joihin
+Juur aurinko hellivän suukkosen suopi
+Ja ilmehen maalarin työlle luopi.
+
+Sali toisensa takaa tuoss' avauupi,
+Tuhansittain tauluja silmäni kohtaa --
+Ja liukas kuin allani parkettilaitos
+On oppaani kieli, mi käyntiä johtaa;
+Tais Ranskan taistot hän taruista asti
+Ja Louis't ja Henrikit moitteettomasti.
+
+Oli kierretty varmaan jo tunnittaisin,
+Monet mestari-taulut jo tutkisteltu;
+Ihasteltu jo Canovan kaunista työtä
+Ja Vernet'n voimia paljosteltu,
+Niin oppaamme pieneen suojahan johti,
+Johon tultua viuhtoi seinää kohti.
+
+»Voilà, monsieur, le malheureux chanteur
+de la »Jeune Captive», André Chénier!
+C'est lui qui a célébré par ses chants.
+La liberté de l'esprit et la vraie république»[1]
+-- Näin laulaen oppaani tauluhun viittaa,
+Hänen loruista sentään en enää mä piittaa.
+
+    [1] Kas tuolla, herrani, on André Chénier,
+    »Jeune Captiven» onneton laulaja,
+    Se on hän, joka meille niin kauniisti lauloi
+    Tasavaltaisuutta ja hengen vapautta.
+
+Chénier! se on hän! Sun katseesi tunnen,
+Sä lempeä, rohkea, vapaa miesi,
+Tuo korkea otsa ja aatelisleuka
+Ja ylpeä suukin se uljuutta tiesi.
+Tuon näköinen ollakin täytyy sen kyllä,
+Ken kuolohonkin käy hymyilyllä.
+
+Koen oppaasta päästä, niin jään minä yksin:
+-- Voici quelque chose pour vous, monsieur!
+»Vous restez donc ici? mais il y a en encore!...»
+-- Oui, oui, je le sais, mais pourtant ... adieu! --
+Näin sain hänet pois, oli nautinto kallis,
+Ja tuo ei suultaan mun nauttia sallis.
+
+Voi kuinka tuntuu kummalta
+Mun täällä yksin olla!
+-- On päässäin paljon aatteita
+Kuin nuorella morsiolla.
+
+Vain tauluun tuonne mä tuijotan:
+Se vankilahuonehen näyttää,
+Etualalla nään André Chénier'n,
+Muut vangitut huoneen täyttää.
+
+-- Olet heimolainen sä Helleenein,
+Olet, Chénier, kuulua juurta,
+Kai imit jo äitisi maidossa
+Sinä vapauden runoutta suurta.
+
+Sun miehevän uljaana eessäni nään,
+Nuo silmäsi säihkyvän luulen,
+Sun Robespierrelle itselleen
+Lain pyhyyttä puoltavan kuulen.
+
+Ja säikkynyt ketään sankari et,
+Toit kaikille aattees julki,
+Myös itsenäisistä aatteistas
+Sun hallitus tyrmäänki sulki.
+
+Jalon töit' ei pakolla määräillä,
+Ei suljeta mieheltä suuta;
+Joll'ei vain vangita, murhata,
+Ei keksitä keinoa muuta.
+
+Sun hienon henkesi sulkevat
+Näin yhteen roistojen kanssa,
+Mut hengen kukkapa puhkeskin
+Juur' siellä se umpustansa.
+
+Ihanimmat laulusi kumpusihan
+Sun henkesi tyrmässä tässä,
+»La jeune Captive» on tehtynä näät
+Ihan roistojen räyhännässä.
+
+Niin tyynenä kuuntelet tuomion myös,
+Joka teilattavaksi sun määrää;
+Et orjistu koskaan seuraamaan,
+Mikä alhaista on sekä väärää.
+
+Syvä silmäsi syvemp' on entistään
+Ja poskesi kalvakkaammat,
+Vaan entistä jalompi katsees myös
+Ja piirteesi voimakkaammat.
+
+Kera lörpöttelevän Rogers'in
+Sun kärrihin käydä suovat,
+Läpi rahvaan taajahan tunkeuneen
+Luo teilauspaikan he tuovat.
+
+Syvä kaikkialla on hiljaisuus,
+Kun nouset sä porraspuita,
+Sua tuhannet katseet tähtäävät,
+Ei huomata uhreja muita.
+
+Jalon, kärsivän, säälivän katsees sun
+Näkeväin niin selvähän luulen,
+Niin nuorena pyövelin viereen käyt -- -- --
+-- »On ferme» -- oven luota ma kuulen.
+
+       *       *       *
+
+En tiedä kuinka tullut lien taas ulkoilmahan;
+Näin kevät-illan hämärän, ja rusko taivahan
+Valosta päivän juorus vain; ol' tyyntä, hiljaisaa,
+Ja tunteet nuorta rintaani tuhannet kuohuttaa.
+
+Kuin monta kuolon uhria on vapaus vaatinut,
+Kuin monta miestä parhainta sen vuoksi uhrannut
+Elonsa ruusut, toivonsa, henkensä kukkivan!
+-- Voi kun on kallis kuitenkin edistys maailman!
+
+Vapauden kultahe'elmät on hurmeella ostetut,
+Vapauden kultakukkaiset verell' on kastetut,
+Mut kaikki moiset sankarit ne raivaajoita on,
+Nimensä heidän säilyttääkin muiston Pantheon!
+
+
+
+MEMENTO MORI.
+
+(Veistokuvaryhmä Lontoon Kristallipalatsissa.)
+
+Rintaan voimakkaasen nojauupi
+immyt hienon hento, ihanainen,
+silmissänsä autuus kuvastuupi --
+tällä hetkellä hän vain on nainen:
+murheet maailman hän unhottaapi,
+noin kuin uinahtaa hän tuossa saapi
+sulhon rintaa vasten.
+-- Elo autuasten
+tunteen täysi valta yksin on.
+
+Aatos vuoroon seisahtuvi heillä,
+Vuoroon vallatonna kauas väikkyy,
+Väikkyy tunteen tuottamilla teillä
+Tai myös aallokossa lemmen läikkyy
+Sen he tuntee vain, ett' aina, aina
+Sylitysten ois he autuaina.
+Maailmassa tässä
+Ihmis-elämässä
+Lemmen valta varmaan suurin on.
+
+Vaan memento mori! kuolo uhkaa,
+-- Lemmenkinpä voittaa kuolon valta --
+Ethän ihmisparka oo kuin tuhkaa,
+Pelkkä laina kaiken tuottajalta!
+Vaikka onnes itse autuus oiskin,
+Vaikka hetket hempeimmät se soiskin,
+Kaikk' on katoovaista --
+Tästä luonnon laista
+Lempikään ei poikkeusta tee.
+
+Juur' kun rintaa vasten rinta sykkii
+Ja kun silmän katseen silmä kohtaa,
+Juur kun nautinnosta suonet tykkii,
+Punahuulet suudelmista hohtaa,
+Silloin juuri, lemmen autuudessa,
+Ihmis-intohimon vallitessa,
+Huutaa tuonen valta
+Maasta turpeen alta:
+Ihmislapsi, kuolla täytyy sun!
+
+Lontoossa 12/6 1890.
+
+
+
+HUUTOLAISTYTTÖ KEHDON ÄÄRESSÄ.
+
+Tuuti lasta keinumin,
+Tuuti toisen lasta,
+Orjaks täytyi tulla mun,
+Vapa olin vasta.
+
+Tuutilulla, hussa-aa!
+Et sä lapsi kulta
+Itkullasi viedä saa
+Muistojani multa.
+
+Tuuti lasta, tuuti vain!
+Äsken vielä leikin
+Tuolla kotipihallain
+Kanssa veikko Heikin.
+
+Tuuti lasta unelaan,
+Nuku kiltti Kalle! --
+Vanhempani Tuonelaan
+Saivat mullan alle.
+
+Tuutilulla, hussa-aa,
+Pientä lasta tuuti!
+Itku mun jo valtoaa
+Minut herra huuti.
+
+Elä itke! Muuten on
+Rouvan torat mulla,
+Silloin oon mä onneton,
+Tuuti, tuutilulla!
+
+Tuutilulla, sydämein,
+Nuku siki-unta,
+Mistä saisin surullein
+Unhotuksen lunta?
+
+Hussalulla! -- Aina vain
+Mielessäni säilyy,
+Kuinka kotilahdellain
+Tyynnä vesi päilyy.
+
+Tuuti, lapsi! -- Siellä on
+Äitikullan hauta --
+Taas sä itket, onneton,
+Lauluni ei auta.
+
+Lapsi, miksi nuku et!
+Vaiko itket siksi,
+Että laulut huomannet
+Orvon kyyneliksi?
+
+Taikka ei sun uni lie? --
+Nuku kaikitenkin!
+Muuten mun jo paha vie,
+-- Tuossa rouva onkin!
+
+
+
+MYRSKYLINTU.
+
+Kun myrsky mylvii ja laine laulaa
+Ja vasten louhia loiskuaa,
+Kun honka huojuu ja näre notkuu
+Ja vahto pärskyen roiskuaa,
+
+Mä silloin nautin ja riemurinnoin
+Mä halki ilmojen kiitelen
+Ja laulan luontoa, maailmoita
+Ja elontaistoa ihmisten.
+
+Kun viima vinkuu ja mastot laulaa
+Ja laivan touvissa tuuli soi,
+Kas silloin kuoroon mä myöskin yhdyn.
+Ja myrsky säistäen mellakoi.
+
+Tuo myrsky poistavi mustat pilvet,
+Ja taivon sintävän seijastaa,
+Ja ilma muuttuu ja tuuli tyyntyy
+Ja meri rantoja heijastaa.
+
+On muiden mielehen luonto tyyni,
+Ja leivon laulu ja illansuu,
+Mä nautin parhain kun myrsky pauhaa,
+Kas silloin nuortuu ja norjistuu.
+
+Siis vello vahtoa aallon Ahti
+Ja sävel soios sä myrskysään!
+-- Mä lennän laulaen ilman halki
+Ja kiidän kilvalla tuulispään!
+
+_Paris_ 29/3 1890.
+
+
+
+SUNNUNTAINA.
+
+Kaunis, kirkas nyt on aamu,
+Aamu armas sunnuntain.
+Tuolla siintää kirkon haamu,
+Kaikuu kellot kumahtain.
+
+Venhot viiltää järven pintaa,
+Kaikki kirkkoon kiirehtää.
+Valkovaate peittää rintaa,
+Juhlahuivit välkähtää.
+
+Minä kurja synnin lapsi
+Astun arkivaatteissain,
+Paljas rinta, takkuhapsi,
+Eikä pappi aatteissain.
+
+Minä kuljen kukkulalle,
+Jolla nurmi vihannoi;
+Istun sinne kuusten alle,
+Kuulen kuinka kuuset soi.
+
+Kuulen kuinka linnut laulaa,
+Kuinka laine loiskuaa,
+Katson kuinka aallot kaulaa
+Sulo saaren rantamaa.
+
+Täällä istun yksin aivan,
+Enkä veisaa, äännä en,
+Näen päällän' sinitaivaan,
+Töitä luonnon katselen.
+
+Avaruus mull' armahampi
+Kirkon kolkkoutta on,
+Luonnon hiljaus rakkahampi,
+Kuin on laulut joukkion.
+
+
+
+HÄÄILTA.
+
+Syys-illan synkkä varjo jo kattaa maiseman,
+Ja paksu pilvinen vyöhyt tulet kätkevi taivahan;
+Niin jylhänä kuohuvi koski, aho, kangasmaa kumajaa,
+Ja mahtavan hyrskyn kanssa syvänteissähän vahtoaa.
+
+Kivenheiton päässäpä siitä tuoll' kartano uljas on,
+Sen keskeä nousevi torni, niin suora ja kaareton.
+Syysiltaman synkät varjot loitompahan siirrähtää,
+Kun suurista ikkunoista valo kirkas välkähtää.
+
+Siell' on niin ihmehen hauskaa, siell' nuoriso riemuitsee
+Elon onnesta uhkuva joukko ilomielellä nautitsee.
+Ja poskuet poikain hohtaa, povet paisuvi impysten,
+Ja kengät ne vallattomasti lyö tahtia soitollen.
+
+Ei kumma jos posket hohtaa, povet paisuvi impysten,
+Ja vallattomasti jos kengät lyö tahtia soitollen:
+Hääiltanahan toki sentään kai kaikki ne riemuta voi
+Ja tanssia hehkuvin rinnoin, kun hurmaten torvet soi!
+
+Ja morsio, puhdas kuin kielo, mi kylpevi kasteessaan,
+Lumouksissansa hän katsoo jalo-otsaa sulhastaan:
+»Tää onni on liian suuri ollaksehen maallinen»,
+Näin kuiskahtain nojauupi hän sulhonsa rinnoillen.
+
+Ja kynttiläkruunut kirkkaat ne hohtaen leimuilee
+Ja vahtovat samppanipullot ujon rintoa rohkaisee.
+Jo hohtavi posket, uhkuu naisrinnat täyteläät,
+Nyt riemuitaan elämästä, nyt ompihan nuorten häät!
+
+Mut ulkona syksyn yössä liki uhkean kartanon
+Siell' seisovi yksin nainen kiven reunalla kallion.
+Hän seisovi hurjin silmin, valovirtahan tuijottaa,
+Ja syksyen kolkko tuuli hänen kutria heiluttaa.
+
+Povellansa hän käärön kantaa, rinnoillahan lämmittää,
+Ja kun kääröstä kuuluvi ääntä, hän äkkiä hätkähtää.
+Vaan kartanon kynttiläkruunut ne hohtaen leimuilee
+Ja vahtovat samppanipullot ujon rintoa rohkaisee.
+
+Jo hehkuvi posket, uhkuu naisrinnat täyteläät,
+Siell' riemuitaan elämästä, siell' onpihan nuorten häät.
+-- Mut ulkona seisova nainen vilutuulessa värjöttää,
+Povellansa hän hellivi lasta, repaleillahan lämmittää;
+
+Vaan kääröstä kirkuva ääni se äidille ilmoittaa:
+On tyhjinä äidin rinnat, laps' niistä ei maitoa saa.
+Ja silmien kärsivä katse yhä äidillä tummentuu,
+Ja huokaus särkevä, synkkä sydämmestään tunkeutuu.
+
+»Voi lapseni, kurja on äitis', vaan taattosi kurjemp' on
+Lupauksia äitisi uskoi vävyn uljahan moision;
+Niin uskoi äitisi kerran, vaan kohtapa viisastui,
+Sun taattosi uljas petti, jalo-neitohon armastui.
+
+Mut entä hän ruokaa soisi, ei mulle, vaan lapselleen,
+Jos laskisi nääntyvä äiti etehensä nyt polvilleen? -- --
+Oi ei! hänen jalkojen juureen, joka koirana hylkäsi mun,
+Vei köyhältä maineen, rauhan, elon onnen haaveillun,
+
+En konsana taipua voisi anomaan hänen pöydältään.
+-- Niin lapseni, kai sinä myönnyt, ett' ennen me näännytään!»
+Hän painavi raukkaa lastaan hellempähän rinnoilleen,
+Ja syksyen kolkko viima vie silmästä kyyneleen.
+
+Vaan kynttiläkruunut kirkkaat yön selkähän hohteen luo,
+Ja tuulonen soiton tahdit ulos seisojan korviin tuo:
+Siell' hohtavi posket, uhkuu nais-rinnat täyteläät,
+Siell' riemuitaan elämästä, siell' ompihan nuorten häät.
+
+Mut ulkona kurjan silmä nyt äkkiä leimahtaa,
+Niin hurjan säihkyvä katse yön selkähän tuikahtaa:
+»Oi lapseni! kuolema meille on onnehen suorin tie,
+Sill' tuskinpa helvetissä olo karvaamp', synkemp' lie!
+
+Vaan lapseni kanssa jos tuonne käyn koskehen kuohuavaan,
+Ei meille yhteiskunta suo silloin siunaustaan,
+Ja luojakin meiltä sulkee tien armon ja autuuden,
+Tää onpihan uskonoppi kirkkomme ja pappien.
+
+-- Hyvästi sä siunaus sitten, jää kunnia maailman,
+Hyvästi sä ihmiskunta ja autuus taivahan,
+Mä lapseni kanssa ennen käyn hyrskyhyn kosken tuon
+Kuin ijäksi kannettavakseen mä häpeän taakan suon».
+
+Ja hän seisovi hetken siinä, tuli silmistä tuikahtaa,
+Sydän taukovi sykkäilemästä, povi synkästi huo'ahtaa,
+Kuni hurja hän painaltaapi rinnoillehen lapsostaan,
+Ja syöksyvi syksyn yössä vesihyrskyhyn vahtoavaan.
+
+Vaan kartanon kynttiläkruunut ne hohtaen leimuilee
+Ja vahtovat samppanipullot ujon rintoa rohkaisee,
+Siell' hehkuvi posket, uhkuu naisrinnat täyteläät,
+Siell' riemuitaan elämästä, siell' onpihan nuorten häät!
+
+
+
+MUN ISÄNI ARMAHAN KUOLEMA VEI.
+
+Mun isäni armaan kuolema vei,
+Vei osan mun onnestainkin;
+Hän luokseni koskaan palaja ei,
+Mut palaapa sentään vainkin.
+
+Tuoss' nään hänen seisovan sängylläin,
+Hymy herttanen huulilla kiertää,
+Mua neuvoo käymähän elämässäin
+Sitä tietä, mi vaikeena viertää.
+
+Oli reipas itse hän käynnilleen
+Ja katseensa kirkas, suora.
+Vapa myös oli aina hän aatteilleen
+Ja oikeus ojennusnuora.
+
+Oli tarmokas, sitkeä, ahkera,
+Oli oikea Suomen miesi --
+Isänmaata ja perhettä, kansoa,
+Hän työllähän palvella tiesi.
+
+Mut kuolema häntä jo huhuilee
+Manan virran toisella puolla,
+Hän tyynenä Tuonelle hymyilee:
+Jalon helppoa aina on kuolla!
+
+Niin katsoi katsehen viimeisen
+Rauhallisin silmäyksin
+Ja alkaa tutkimusretken sen,
+Jonka tuntevi unelma yksin.
+
+Mun isäni armahan Tuonela vei,
+Hänet peittävi musta multa,
+Ja luokseni koskaan palaa ei
+Hän retkeltä aloitetulta.
+
+Mut hautansa kummun kun tuonottain
+Taas kukkaisilla mä täytin,
+Soi isäni ääni mun korvissain:
+Käy tietä sä, jonka mä näytin!
+
+1890.
+
+
+
+
+MIETELMIÄ.
+
+
+
+SURUTONNA SUOLLA SORSA.
+
+Surutonna suolla sorsa,
+Kaihotonna rannan kaisla,
+Murehetta marja mäellä,
+Tahratonna taivon tähti --
+Minä yksin ihmislapsi,
+Minä mustan murheellisna,
+Mulla aattehet apeat,
+Mielikaihot karvahimmat.
+
+Itkemättä ilman impi,
+Päivän paiste pääskysillä,
+Kesä kedon kukkasilla,
+Huoletonna pellon perho --
+Minä yökkö yöllä itken,
+Huudan huuhkaja surusta;
+Miksi yökkö itkenenkin
+Miksi huuhkaja huhatan?
+
+Mitä itken, en mä tiedä,
+Mut on mieleni muretta,
+Sydän syttä synkeämpi --
+Itkenenkö ihmisyyttä,
+Ihmiselon ontevuutta,
+Kun en tiedä tarkoitusta
+Koko maailman menolla.
+
+Vaiko itken itseäni,
+Kohtaloni kolkkoutta,
+Ett'en ole kentän kukka
+Taikka kaisla kotirannan,
+Kun en kurja kumminkana
+Oloihini onnen tyydy,
+Mutta turhia uneksin.
+
+Oisin ehkä niinkuin tuossa
+Kumppalini kunnokkaampi,
+Joll'ei lahjoilta parempi:
+Käypi tietä tarvottua,
+Syöpi ennen syötettyä,
+Hän on kullan kiltti lapsi,
+Työhöns itse tyytyväinen.
+
+Miks en liene moisten lainen,
+Nuo on mieleen mahtimiesten,
+Ikiriemuks isänmaalle,
+Miksi kylvit, kaiken luoja,
+Kylvit sy'ämmehen säkenen,
+Tuota tulta kalvavaista,
+Jok' on kohtalon kirous?
+
+Miksi annoit hengen hellän,
+Vapautta vaativaisen,
+Miksi turhat tiedot, taidot,
+Miksi joutavat unelmat?
+Oisit antanut avuja
+Täällä tärkeämpiäkin:
+Mielen maltin, kovan luonnon,
+Vanhan mielen, valhekielen.
+
+
+
+MUN VUODENAIKANI EI OLE SYYS.
+
+Sä ehtootaivoa ihailet,
+Sen ruskoa, kultaisuutta,
+Ja kylläykään sinä tuohon et,
+On aina se sulle -- uutta.
+
+Ja lempi-aikasi sun on syys,
+Min vuoksi, en sitä tiedä.
+Ja hauskin, väität, on menneisyys,
+Et nykyisyyttä sä siedä.
+
+Tuon muinaisaikasi ehtoisan
+Kuvituksesi voimalla kultaat
+Ja aatteet tään nykymaailman
+Vain hautahan kylmään multaat.
+
+Trubaduurein lauluja laulellen
+Unelmissas näät ritareita,
+Elät seurassa henkien menneiden,
+Jumalaskin lie joku -- seita.
+
+Tää aik' ei mun ole aikani myös,
+On velttoa, voimattuutta,
+Mutta tuolla jo tuikkaa tähtiä yöss'
+Ne tietävät aamua uutta.
+
+Mua miellytä ei tää nykyisyys
+Eik' muinais-aikojen taika,
+Mun vuodenaikani ei ole syys,
+Vaan tou'on ja toivojen aika.
+
+Kevät raitis vuodenaikani on,
+Vain sillä on voimaa luoda,
+Säde yksin nousevan auringon
+Voi huomenen uuden tuoda.
+
+Siks nykyisyys sua siedän vaan,
+Ett' toivon toukoa' sulta,
+Mut koito en nää sun toukoakaan,
+Mun peittävi silloin multa.
+
+_Paris_ 20/3 1890.
+
+
+
+TIEN HA'USSA.
+
+Kun kiivahimmin mulla sydän löi,
+Kun tulisimmin silmät säkenöi,
+Kun povi paisui, veret kuohahti,
+Jos vaarat, taistot mieleen juohahti,
+
+Niin nuoruus-aatteistani ihastuin,
+Parannuspuuhistani tulistuin:
+Noin, noin mä tehdä sitten tahtoisin,
+Kun vain nyt varttuisin ja vahvoisin!
+
+Mä syöstä päätin ulos maailmaan
+Ja tälle näyttää, kuinka taistellaan:
+Jos ihmishenkee voidaan kahlittaa.
+Nuo kahleet täytyy voida pirstoittaa.
+
+Noin ihanteita väikkyi edessäin,
+Mä toisen toistaan kauniimpana näin.
+-- Niin syöksyin uhkamielin elämään:
+Totuuden jälkeen kaikk' nyt käännetään.
+
+En, raukka, tuntenut mä maailmaa,
+-- Se varsan tuittupäänkin taltuttaa --
+En päässyt vielä e'es mä alkuhun,
+Kun suitsin syöstiinkin jo pilttuhun.
+
+Mä ryntään uudelleen, se turha on:
+Oon taltuttajan' suhteen voimaton.
+Sen huomattua inton' laimistuu --
+Jo arvellaan: hän vihdoin viisastuu!
+
+Pois turhan heitänkin mä ryntäilyn,
+Mun valtaa toivottomuus epäilyn.
+Mut sentään: ihanteist' jos epäilen,
+Niin halvaks orjaks maadun ainehen!
+
+Ja sen mä tein. Näin uudet aatteet nuo
+Vain unelmoiksi, joita nuoruus tuo,
+Näin tuhannet, ett' ennen mua on
+Tuon saman kärsineet jo tappion.
+
+Näin mieli sotainen saa painoksiin --
+Mä jouduin tilaan niinkuin tainnoksiin.
+Mä teen kuin muutkin, elän, olen vain,
+Kuin kone käyn ja pelkään aatteitain.
+
+Mut vitkaan niinkuin valkee päivän koi
+Mä toinnun taas; kuin uness' ääni soi:
+Sun sanas suuret noinko raukeovat?
+Mä virkoon, virkoon, silmät aukeevat.
+
+Mä ihanteitta kuinka olla voi voin?
+Jos voisinkin, niin onko oikein noin?
+Näin käynhän kaltaiseks mä eläimen,
+Ja sit' en saa, en tee: oon ihminen.
+
+-- Mut ihanteet nuo pilventakaiset?
+Ne karsit pois ja uudet muovailet,
+Rajoitat aattees itse elämään,
+Näin saat sä perustukses kestämään!
+
+Janoova sielu tuohon tarrautuu,
+Vaan kohta miettimään taas harhautuu:
+Mä vanhan heitin, tiedoss' uus on tie,
+Mut haarateit' kun kaikkialle vie?
+
+_Berliinissä_ 25/10 1889.
+
+
+
+PÄIVÄN LASKIESSA.
+
+Nään taakseni taantuvan taantumistaan
+Ajan lapsuus-onnen ja uskon,
+Ja menneisyyteni taivaalla vaan
+Nään kultasen kaunihin ruskon.
+
+Olin onnellinen kun luojassani
+Näin taaton mä hellän ja rakkaan:
+Hänen suojassaan kun lienen mä vain,
+Heti vaikerruksista lakkaan.
+
+Vaan nyt on lapsi jo viisastunut,
+Tuon unelman maailma vienyt,
+Ihannett' en usvaksi arvannut,
+En luojaani luonnoksi tiennyt.
+
+Nyt etseissä taattoa taivaista
+-- Kuten tein minä ennen lassa --
+Hetikohta on kohtalo vaivaista
+Mua ilkkuen pilkkaamassa.
+
+Ja turhaan lempeetä silmääs sun
+Nyt etsivi huokaava henki,
+Ijäisyyden mustaksi kuiluks kun
+On tiede jo muuttanut senki.
+
+Voi kuinka se sentään raskast' on
+Ero tehdä kaikesta siitä,
+Mikä lassa on onnemme talveton --
+Ja kun kenkään tuosta ei kiitä.
+
+Omatunto mun sentään palkitsee
+Ja siinäpä kyllin on mulle,
+Vaikka maailma tuhma mun tuomitsee,
+Kaikk' uhraan, totuus, mä sulle!
+
+
+
+EN TEITÄSI KULJE.
+
+Mua moitit mielelläs sinä siitä,
+Ett' puuttuvi vakaumuksia multa;
+Mies vain muka on, ken tietävi tiensä,
+Ei poikkea väylältä viitoitetulta.
+
+Tuon moittehen kestän. En teitäsi kulje,
+En jäätyä tahdo mä keväällä varhain.
+Vesan pystyksi puuksi jos tahtovi saattaa,
+Ovat päivä ja vapaus sen mestari parhain.
+
+Harhailkohon henkeni, etsivä löytää;
+On mutkikas tie, joka tietohon johtaa.
+Vain epäily eespäin aattehen saattaa,
+Sen johdolla vihdoin totuuden kohtaa.
+
+Ken kaavahan kylmäyi nuorena vallan
+Ja kerskaten kiittävi vakaumustaan,
+Sen yksilön nielevi joukkion virta,
+Vie itsettömyytehen, hautahan mustaan.
+
+Vaan huolekas henki se seulovi vanhan
+Ja pohtevi puhtaaks korjatun touvon;
+Nisut taltehen saattaa ja poistavi kalseet
+Elon turvaten vaaroilta talven ouvon.
+
+Kehityksessä paljo ei merkitse kansa,
+Siis pieni on, yksilö, merkitys sunkin;
+Vaan erikoisuutensa hedelmät siihen
+On kypsinä tuotava sentään kunkin.
+
+Suo henkesi etsiä, tutkia kaikki,
+Valo, totuus ohjeesi olkohon aina;
+Näin parhain käytetty sentään lienee
+Tuo henki, mi meissä on luonnolta laina.
+
+_Pariisissa, maaliskuussa_ 1890.
+
+
+
+ULAPALLA.
+
+
+I.
+
+Ulapalla ollessa aavalla
+Se toive on sentään varma.
+Kun lasket aina sä yhtäänne,
+Niin löytyvi mannermaata --
+Mut aavassa aattehen piirissä
+Vain mannermaata en löydä mä
+Kuin kuolon ja haudan
+Ja ikuisuuden.
+
+_Itämerellä_ 20/6 1890.
+
+
+II.
+
+Ulapalla ollessa aavalla
+Perämieheen muu väki luottaa:
+Läpi usvan ja myrskyn johdattaa
+Hän rantahan purren varmaan,
+Vaan ruorissas, oi kaikkius, sun,
+Perämiest' ei keksi silmäni mun --
+Avaruudessa kiitää
+Tuul'ajona pursi.
+
+_Itämerellä_ 21/6 1890.
+
+
+
+YLINNÄ KAIKEN VAPAUS!
+
+Jumala, autuus, taivahat,
+Nuo ihmis-ihanteet
+Vain kuvitusko luonut lie
+Nää vanhat käsitteet?
+
+Inehmok' epätoivossaan
+Nää uskakuvat loi,
+Ne näät kun hälle murheessaan
+Suloisen lohdun soi?
+
+Ja kuollessako henkeni
+Myös hautaan lasketaan?
+Erooko kuollen äitikin
+Ijäksi lapsestaan?
+
+Eloko toinen, autuas
+Vain tuuma turha lie
+Ja unhonk' yöhön ijäiseen
+Avattu hauta vie?
+
+Vihollinenko epäilys
+Lie ihmisonnellen,
+Lie järki surma unelmain
+Ja loppu rauhallen?
+
+Nää vaivaa mua miettehet,
+En niiltä rauhaa saa:
+Vaan kuinka estää aattehet
+Ja vapaus kuolettaa!
+
+Ja onhan hengen vapaus
+Mun aarre armaisin,
+Niin kallis, että autuuden
+Mä siihen vaihtaisin.
+
+Lie turhaa taivas, maailma,
+Ja ihmispuuhat nää,
+Lie turhaa toivot, taistelut,
+Lie turhaa kaikki tää.
+
+Tuon kaiken vielä kestänen,
+Jos joskus itkenkin;
+Vaan vapauden jos vienette,
+Niin tehkää hautakin!
+
+
+
+MÄ TAHDON TOIVOA.
+
+Läpi pilvisen taivaan tähden nään,
+Se kirkkaana vastahan loistaa,
+Ja luonnossa tunnen jo tuulispään,
+Joka raskahan ilman poistaa.
+
+Ja henkeni nuori se hengittää
+Tuot' ilmoa vastaisuuden
+Ja toivo se mieltäni jännittää
+Ja antavi innon uuden.
+
+Olen toivoni jällehen saanut taas,
+En helpolla siitä mä luovu --
+-- »Mut keskellä toivojen maailmaas
+Elä liiaksi niistä sä juovu!»
+
+Jo tiedän tarkoituksesi sun,
+Sä miettivä ystävä kulta,
+Mut mun käy mieleni taisteluhun,
+Miss' tarvis on hengen tulta.
+
+Ja vaikka mun toivehet pilviin sais,
+Mist' äkkiä kuiluhun syöstäis,
+Niin en minä sentähän neuvoistais
+En ainooseenkahan myöstäis.
+
+Mä tahdon toivoa vapauden
+Viel' pääsevän varmaan voittoon,
+Mä tahdon toivoa valkeuden
+Viel' seestyvän täyteen koittoon.
+
+Näät tuota jos en minä toivoiskaan,
+Niin murtuis henkeni ponsi,
+Kuin kuivunut puu minä oisin vaan,
+Mi syöntä on vailla ja onsi.
+
+Siks vieläkin takaa pilvisen vyön
+Tuon tähtyen tunkevan uskon,
+Näin keskehen raskaan syksysen yön
+Luo toivoni huomenruskon.
+
+_Harz'in vuoristossa_ 20/8 1889.
+
+
+
+POIS SANARIITA!
+
+Nimiä vain on jumala ja luonto,
+Olemus yksi, eri silmin nähty.
+Ihmisten työt' on kirkko, dogmi, oppi,
+Ihmisten lailla harhateitä käypi --
+Ikuista vain on maailmoiden mahti,
+Ikuiset lait ja niiden vaarinotto.
+
+Ken sääsi lait? Ken olevaisen tuotti?
+Maailmain ulkopuolellak' on mahti,
+Pysyykö siellä vaiko luomallansa
+Ijäksi yhtyi, siten luomans johtaa?
+Tuo. tietää mahdoton on ihmishengen,
+On mahdoton ja turh' on siitä riita.
+
+Sanansa voimalla voi kirkko kyllä
+Tai ylivallan suuri virkamahti
+Tai filosoofi järki-ongelmoilla
+Todistaa oikeaksi jommankumman
+Mut tieto varma jokaiselta puuttuu.
+
+Poveemme suotiin tunne, päähän järki,
+Molempain yhteys oikean on mitta,
+Se yksin ohjeenamme olkoon meillä:
+Sydämmen, järjen kaunis sopusointu.
+
+Pois pakko ynnä määritelmäin valta,
+Ne keksi ihmishengen öinen puoli,
+Ne keksi vallanhimon viekas orja;
+Vapaalle mahdoton on pakkousko,
+Jalolle tarpeeton on dogmivalta.
+
+Pois kurja kuona itse teräksestä,
+Pois rikkaruoho itse vehnän tieltä,
+Pois sanariita, ulkokuoren kiista,
+Ett' vihdoin ytimeen on auki väylä.
+
+Pois vakaan hengen tieltä ahdas aita,
+Ja vakaumuksen vapaudelle valta,
+Sitokoon siteet alhaisia hengen,
+Ylevä henki kahleita ei siedä!
+
+
+
+MI ORJUUTTA, SE KURJUUTTA.
+
+Mi orjuutta,
+Se kurjuutta;
+Mi sortoa,
+Se valhetta,
+Mut mikä meill' on vapautta,
+On totuutta, on rakkautta.
+
+Mi lämpöä,
+Se henkeä;
+Mi taistoa,
+Se eloa,
+-- Vapauden auringossa vaan,
+Saa ihmishenki kukkimaan!
+
+
+
+LUONNON IHAILUA.
+
+Etsiköhöt hienot herrat.
+Kaunottaret kaupungin
+Nautintoa taiteellista
+Maisemista maalarin.
+
+Minä ennen empimättä
+Lähden luonnon helmahan,
+Tutkin luonnon luomistöitä,
+Etsin sieltä ihanan.
+
+Koitan kuulla kussa sykkii
+Luonnon sydän lämpimin,
+Kuss' on tunne tulvillansa,
+Kussa taide tuorehin.
+
+Laulan sitten maailmalle
+Mitä siellä kuulin, näin,
+Mikä siellä herttaisimmin
+Heijastuu mun mielessäin.
+
+Siellä paistaa luojan päivä,
+Tuores metsä tuoksuaa,
+Kukat kukkii kumpuella,
+Puro pieni pulppuaa.
+
+Siellä kuulen kosken pauhun,
+Siellä linnunlaulut myös,
+Siellä nään mä, ett' on luonto
+Sentään parhain taidemies!
+
+1887.
+
+
+
+PARANTUMATON.
+
+Mitä huolin valtikasta,
+Mitä kunniasta.
+Mitä joukon suosiosta
+Taikka maailmasta?
+-- Mikä on mun elon määrä,
+Oikeako vaiko väärä
+Tietoni on elämästä --
+Tästä, tästä
+Totuuden mä tahtoisin.
+
+Totuuden mä lassa kyllä
+Omaavani luulin;
+Luulin sitä luojan laiksi,
+Mitä muilta kuulin:
+Elo näytti huokealta,
+Varmalta ja valoisalta
+Loisti vasten vastaisuutta
+Mutta, mutta
+Syömmeen syttyi epäilys.
+
+Tuet vanhat maahan murtui,
+Kaikki varmuus raukes,
+Pohjatonna aatteen meri
+Allani mun aukes.
+Kaikki suistui, minä yksin
+Seisoin vielä epäilyksin
+Tuijotellen ulapalle
+Aukealle,
+Kuss' on kaikki häilyvää.
+
+Luulen maata häämöttävän
+Vasten päivää tuolla,
+Ko'etan päästä sinne, jotta
+Saisin siellä kuolla;
+Vaan kun saavun lähemmäksi,
+Huomaan nä'yn mä pettäväksi --
+Taas on kaikki häilyvätä,
+Hyllyvätä,
+Turhaan etsin rantamaa.
+
+Halu vain on sielussani,
+Halu kaikki viepä
+Tiedon, toden, ikuisuuden --
+-- Mutta toden tiepä
+Onkin kummallisin siitä,
+Ett'ei mitkään voimat riitä
+Käydä päähän saakka:
+Elon taakka
+Murtaa ennen ihmisen.
+
+Toinen seikka tuolla tiellä
+Eksyttääpi meitä:
+Kaikkialta kahtahalle
+Lähtee haarateitä;
+Käyvinään on kohti määrää,
+Käykin harhatietä väärää;
+Palaa siihen, lähdit mistä,
+Entisistä
+Etsi totuuden sä tie.
+
+Tätä tehnyt oon ja tehnen
+Kaiken ikäkullan,
+Kunnes vievät heikkopäissä
+Alle mustan mullan,
+Vievät sinne surkutellen,
+Surkutellen, säälitellen,
+Ett'ei saanut ijässänsä
+Järkeänsä --
+Etsi hourettansa vaan.
+
+
+
+EPÄILYKSELLE.
+
+Totta kyllä, tullesasi
+Paljo riitaa tänne toit,
+Mutta silloin vilkkautta
+Elämäämme myöskin loit.
+
+Sua kiittää tieto, taito,
+Sua kiittää sivistys,
+Sua yksin ihmishengen
+Koko suuri edistys!
+
+Sua kiittää kaikki, kaikki,
+Sua totuus, vapaus --
+Mutta kirkon, yksivallan
+Vaan oot pelko, kauhistus!
+
+
+
+YKSIN OLLESSA.
+
+Maailman touhussa tuolla
+Kun tuonoin kävelin,
+Niin itseänipä, raukka,
+Minä oikein häpesin.
+
+Se vakaa katse, mä jonka
+Loin ennen elämään,
+Ihan ivaksi ilkamoitui,
+Sai odan kärjekkään.
+
+Pyörteessähän narrimaisten
+Myös itse narriks saa,
+Ja ulkonainen kuori
+Sydämmet kuolettaa.
+
+Se vakavuus, joka ennen
+Eheyttä mieleen loi,
+Nyt hajosi pois sekä särkyi
+Ja toivottuutta toi.
+
+Ja rintani, joka se tuonoin
+Niin lämpimästi löi,
+Kun köyhän mä vain lie nähnyt,
+Joka pettuleipää söi.
+
+Nuo tunteet hennot ja hellät
+Sai siellä tylsymään,
+Kun elämä pintapuoli
+Yhä kylvävi myrkkyään.
+
+Vakaumus, henki hieno
+Ja aatteet kalleimmat,
+Ne pilkan esineiksi
+Useinhan joutuivat.
+
+Nuo tuntehet nyt jälleen
+Jos valtaan saada vois,
+Tuon ivan jos ilkamoivan
+Sais juuriltansa pois!
+
+1889.
+
+
+
+
+MIETELMIÄ.
+
+
+
+I.
+
+Mikä maailmassa on kauneinta,
+Mikä kauneinta, mikä vapainta,
+Ihanteeni se yksin on.
+
+Mikä ihmisille on parhainta,
+Mikä totta ja hyvää ja vakainta
+Kas siinä mun uskonton'.
+
+
+
+II.
+
+Mikä jumala on? Elo, ikuisuus.
+Mikä ikuisuus? Se mi aina on uus;
+Se on muuttuvan elämän kehto.
+
+Mikä yksilö on? On työmies vaan,
+Tosin peittyvi piankin helmaan maan,
+Mut e'estymisen hän on ehto.
+
+
+
+III.
+
+Muut huoleti dogmeista taistelkoot,
+Ja saivarruksia punnitkoot.
+Minun noit' ei tarviskaan.
+
+Minä lemmin kaikkia, kaikkeutta,
+Ja tutkien maata ja taivasta
+Oman rauhani taivaan saan.
+
+
+
+IV.
+
+Hedelmä vapauden
+On usko sydämmen;
+Ei kylmä uskonkappale.
+Vaan elämä on se.
+
+
+
+HENGEN TASAVALTA.
+
+Kun yksi hallitsi kansoja,
+Oli yksi kaikkien sortaja,
+Hän, ainoa puntari oikeuden,
+Oli holhoja ihmisten.
+
+Tään yhden tahtoa tirannin,
+Joka »luojan armosta» valtoihin
+Oli päässyt kai, sitä seurattiin,
+Sen tahtoa peljättiin.
+
+Jopa vihdoin muutama viisastui,
+Tämän yhden tahtohon kiivastui:
+»Ken valtahan tuommosen hirviön
+On päästänyt, heittiön?»
+
+Näin huusi yksi. Ja toisetki
+Ne orjuudestahan virkosi:
+»Niin aivan! mistä hän oikeuden
+Sai sorroksi toisillen?»
+
+Näin vihdoin kansa jo tulistui,
+Ylivaltijas sortui, kukistui.
+Maat' itse kansa nyt hallitsee,
+Muka onnesta nautitsee.
+
+En huoli tuosta mä onnestaan;
+Oli ennen sortaja yksi vaan,
+Nyt joukkiot suuret, tuhannet,
+Lyö vangiksi aattehet.
+
+Jos yht' en tahdo mä valtijaa,
+Satakuntaa myös en sortajaa.
+Ken kerran joutuvi kahleihin,
+Hän orja on kuitenkin.
+
+Tasavaltaa hengen mä taistelen,
+Yksvaltaa järjen mä intoilen:
+Ain' olkoon yksilön vapaus
+Oma lausua vakuutus.
+
+
+
+EN RAKASTA TYYNTÄ.
+
+En rakasta tyyntä mä lahdelman,
+En lampea aallotonta!
+Ikävää on onnikin ainainen,
+Ykstoikkoist' aika on rauhainen,
+Jos myrskyjä ei ole ollenkaan
+Ei ollenkaan,
+Vaan kaikki on kiihkotonta.
+
+Ei kuulune tyyneys maailmaan,
+On taistelu elämän ehto.
+Lepo, rauha ne enteitä kuolon on,
+On haudan kolkkous kiihkoton --
+Tuli, into se suoraa on elämää
+Se on elämää,
+Jalon, suuren aattehen kehto!
+
+
+
+
+IV. LEMPI.
+
+
+
+LEMMITTYNI MUISTOKSI.
+
+Voi päiväni päivyt, voi onneni kukka,
+Voi ihanin ilmiö mun unelmain,
+Voi eloni toivo ja toimeni määrä,
+Miks riisti sun kohtalo rinnaltani?
+
+Olin hukannut kaikki mä, toivon ja taivon,
+Halun nautintoon, elon iloni myös,
+Sinä yksin, impeni, olit mun kaikki,
+Sinä johdatustähteni synkässä yöss'.
+
+Sinun kauttasi uskoin mä, uskoton heitto,
+Taas voimaan hengen ja siveyden,
+Sun tähtesi kannoin mä eloni taakan,
+Sun katsoin mä tuojaksi autuuden.
+
+Ja niin tuli kohtalo kylmä ja jäinen
+Ja mursi mun toivoni ainoonkin:
+On poissa mun päivän' ja onneni ainut,
+On poissa mun kukkani kultaisin.
+
+Kuin neitonen nuori, mi vuosia viisi
+On vuottanut kaukoa sulhastaan,
+On vuottanut vuosia säästäen, toivoin,
+Niin viestipä tuodaanki kuollostaan;
+
+Kuin hellivä äiti, mi valvoen, soutain,
+On vaalinut armasta ainoistaan,
+On tuutinut turvoa, riemua äidin --
+Niin seisooki tuoss' hänen haudallaan.
+
+Sua niin olen itkenyt, impeni hertas,
+Itkenyt kaivaten päivät ja yöt,
+Voi miksikä kohtalo, miksikä toiveen
+Angervaiselta ainoan viet?
+
+Nyt poissa on ponsi ja eloni tuoksu,
+Hän poissa, mi elolle arvoa soi,
+Mä varjona vaappuen muistoja uusin,
+En mennyttä loitsea eteeni voi.
+
+Voi päiväni päivyt, voi onneni kukka,
+Voi ihanin ilmiö mun elämäin,
+Voi toivoni toivo ja toimeni määrä,
+Miks riisti sun kohtalo minulta näin?
+
+
+
+ANNETTELLE.
+
+Synkkyyden jos saisit syksyn yöltä,
+Mustuutensa Hornan onkelolta,
+Merten syvänteeltä pohjattuuden --
+Näist' et konsaan synkkää pohjattuutta
+Saisi Annetteni tumman silmän.
+
+Kirkkauden jos lainaat kristallilta,
+Lähteen silmäkkeeltä puhtautensa,
+Itse auringolta lämmön voiman --
+Näist' et lämpöö, kirkkautta saisi
+Armaan Annetteni lemmenkatseen.
+
+Lainaa pehmoisuus sä untuvalta,
+Ota hienous päivän auterelta,
+Sametilta hento höyhen-nukka --
+Saa et konsaan hellää hienoisuutta
+Oman Annetteni poskipäiden.
+
+Ota mettä suusta mehiläisen,
+Kostontyydykkeeltä nautintonsa,
+Viehkeytensä ensi suukkoselta --
+Viehkeyttä hurmaavaa et saisi,
+Mik' on Annetteni rusosuulla.
+
+Nälkään nääntyvältä leipä riistä,
+Viime toivo epätoivoiselta,
+Armaat aartehensa saiturilta --
+Sitä murhetta et heille saata,
+Kuin jos multa Annetteni veisit.
+
+
+
+SUUKKOSTEN KESKESSÄ.
+
+Olet impeni hempeä, herttainen
+Minut ammon jo hurmannut;
+Mikä lienee tenhova voimas sun,
+Sitä ain' olen aatellut.
+
+Olet kaunis, kauniita muitakin on,
+Ihaninkaan tuskin sä liet,
+Mut silmissäin, sulo daimooni,
+Sinä kaikilta voiton viet.
+
+Olet kaunis, niin surumielinen myös,
+Vaan vallaton toisakseen --
+Tuo vaihtelevainen luontees lie
+Minut saanutki orjakseen.
+
+Noin parhaillansa kun istuttiin
+Sylitysten ja suudeltiin,
+Sydän sydäntä vasten kun sykkäili,
+Samat tunteet kun tunnettiin.
+
+Sinä silloin äkkiä irtausit
+Minun hellästä huostastain,
+Kävit murheelliseksi ja kyyneilit
+Ja huokasit, huokasit vain.
+
+Mitä mietit? Onnea meidän nyt
+Sinä äkkiä epäilit:
+Kesä hempein synkeän syksyn tuo --
+Niin perhoni pelkäilit.
+
+Vaan vaikkapa maillehen päivyt saa,
+Toki koittaa se uudestaan,
+Valon vuorottaisuus ja pimeyden
+Sehän juuri on siunaus maan.
+
+Olet kultani tuossa mun kaltainen,
+Olet kukkanen nurmikon,
+Joka illoin kylpevi kyynelissään,
+Vaan aamulla kuiva jo on.
+
+Tuollaisena juur sua lemminkin.
+Sua suudella taas mun suo:
+Ihanaisinta mannaa maailman
+Ovat huultesi ruusut nuo!
+
+
+
+KOITTAA JÄRKI JÄYKKÄ OLLA.
+
+Kaikkialla maailmassa
+Löytyy ristiriitaisuutta:
+Kuinka ois mun laulelmissa
+Järjen johdonmukaisuutta?
+
+Koittaa järki jäykkä olla,
+Saada miehen päähän mieltä;
+Mutta tunne, tuulten lapsi,
+Vaatii vallan toista kieltä.
+
+Sadat kerrat kyllä päätin,
+Ett'en puutu tyttölöihin,
+Heiltä kun en heitaleilta
+Saanut unta päiviin, öihin.
+
+Mut kun mustasilmän immen
+Näin mä taaskin ruususuissa.
+Kaikki järjen jäiset tuumat
+Suli lemmen suuteluissa.
+
+Lemmen tunnelainehissa
+Mielelläni näätten viihdyn,
+Silmäparin mustan vuoksi
+Kiehahdan ja liekkiin kiihdyn.
+
+Ja kun lemmin, lemmin niin mä,
+Jott' on lempi kaikki mulle;
+Vertoja ei maine, arvo
+Vedä lemmensuutelulle!
+
+Hurmauksen huumiosta
+Voiton sentään järki saapi;
+Miettii maita, maailmoita,
+Nautinnoille naurahtaapi:
+
+Mit' on lempi? Mitä onni?
+Mit' on ihanaisin impi?
+Tieto, totuus, selvä järki
+Muka näit' on kallihimpi.
+
+Mut kun mustasilmän immen
+Nään mä taaskin ruususuissa,
+Kaikki järjen jäiset tuumat
+Sulaa lemmen suuteluissa.
+
+Kaikkialla maailmassa
+Löytyy ristiriitaisuutta,
+Kuinka ois mun laulelmissa
+Järjen johdonmukaisuutta?
+
+
+
+NEIDON MIELET.
+
+
+I.
+
+Uljas on Suomelan kankahan koivu,
+Kaunis ja uljas on harjulla mänty,
+Uljaampi näitä on korvessa kuusi.
+Kaikista uljain, kaunihin myöskin
+Onpi mun mielessä lemmitty sulho.
+
+
+II.
+
+Lyhyt on Suomessa talvinen päivä,
+Lyhempi Pohjolan kesäinen yöhyt,
+Lyhythän myöskin on nuoruuden aika.
+Lyhinpä sentään on immestä ilta,
+Jonka hän sulhonsa sylissä viettää.
+
+
+III.
+
+Pitkä on syksyen tähdetön ilta,
+Pitkä on talvisen päivyen puhde,
+Pitempi Pohjolan kesäinen päivä.
+Kaikista näistäpä pisin on sentään
+Sulhoa vuottavan impyen aika.
+
+
+
+IMPENI.
+
+
+I.
+
+Kaunis on kesäisen iltaman rusko,
+Kaunis on nurmella mansikan marja,
+Kaunis on onnekas orvokin kukka.
+Kauniimpi näitä on muistossa sentään
+Poi'alla lemmitty, ihana impi.
+
+
+II.
+
+Sinerv' on lampuen läikkyvä laine,
+Sinervä lähtehen aalloton pinta,
+Sinervä lemmikin hempeä kukka --
+Kaikkia näitä on sinerväisempi
+Armahan impeni lempeä silmä.
+
+
+III.
+
+Puhdas on Pohjolan vilpeä ilma,
+Puhdas on juokseva laaksosen virta,
+Puhdas ja kaino on kielosen kukka.
+Puhtaampi näitä on armahan immen
+Tuntehin puhtain aaltoova rinta.
+
+
+
+ENSI VUOKKO.
+
+Kasvoi laakson ensi nurmikolla
+Valkovuokko, suven ensimmäinen.
+Raitis, puhdas oli vuokon tuoksu,
+Suloinen ja hertas kukka itse.
+
+Tuli immyt, nuori, ihanainen,
+Vallatonna leikki kukkaisilla:
+Vuokon taittoi, kantoi rinnoillansa,
+Kunnes kuivunehen luotaan heitti.
+
+Vihantana versoi taimi nuori
+Pojan sydämmessä ensimmäinen.
+Raitis, puhdas oli lemmen tunne,
+Nuortea ja reipas nuorukainen.
+
+Tuli immyt, nuori, ihanainen,
+Vallatonna leikki sydämmillä:
+Taimen taittoi, helli rinnoillansa,
+Kunnes kyllästyi ja luotaan heitti.
+
+
+
+TUOMMOINEN TYTTÖ ON MIELEEN MUN.
+
+    »Ton sein est le trône d'amour!»
+                               _Chénier_.
+
+Kas tuommoinen tyttö on mielehen mun
+Jok' on intoa, tunnetta, tulta!
+Ja nuo sysimustat silmäsi sun
+Ovat vienehet järkeni multa --
+Tuo paisuva rintas se onnea tietää
+Ja huulesi viehkeät suutelon sietää --
+Kas tuommoinen tyttö on mielehen mun,
+Jok' on intoa, tunnetta, tulta!
+
+Mua lemmit sä, Annette, sen minä nään,
+Elä peittele turhia multa --
+Etelättäret kaikki ne lemmessään
+Ovat pelkkää tunnetta, tulta --
+Kai yhtehen luonto lie aikonut meitä,
+Elä lempesi liekkiä, armaani, peitä!
+Kas tuommoinen tyttö on mieleeni mun,
+Jok' on intoa, tunnetta, tulta!
+
+Sinä viulunsoittaja, soittele vain,
+Minä tanssin impeni kanssa,
+On leimuva lempi mun rinnassain,
+Vaan olkohon ahjossansa,
+Me kunnekka jäädään kahden illoin,
+Voi autuutta onnen ja lemmen silloin! --
+Kas tuommoinen tyttö on mieleeni mun,
+Jok' on intoa, tunnetta, tulta!
+
+
+
+VIERAALLA MAALLA.
+
+    »Le ciel est si bleu,
+    Le miel est si doux...»
+
+Ylhäällä tuolla on Ranskan taivas
+Ja Ranskan luonto on ympärilläni,
+Ja vienoa kieltähän viehkein impi
+Mun korvaani kuiskivi vierelläin.
+
+On tummenpi taivas kuin Suomessa konsaan
+Ja lämpöisempi on luontokin tää
+Ja lehmusten oksilla rastahat laulaa
+Ja leivoset lennossa helkyttää.
+
+Ja tummempi tukka on immellä tällä
+Ja mustempi silmä ja pyyteinen
+Ja tunnetta täynnä ja tulta on rinta
+Ja kuumina polttavat suukkoset sen.
+
+Vaan miksikä nyt juur' Suomea muistan,
+Muistan sen neitoa, taivasta.
+Ja miksikä nyt niin selvähän tunnen:
+Tää kaikki on sentähän vierasta?
+
+_Toukokuulla_ 1890.
+
+
+
+MUSTAT SILMÄT.
+
+Tiesin kyllä ammoin, että
+Silmät ovat sielun peili,
+Tiesin, että niissä juuri
+Hengen syvyys kuvastuupi --
+Vaan en tiennyt ennen, että
+Silmät on kuin viepä rimpi:
+Niihin jos sä vaivut kerran,
+Ijäks päiviks uppoot sinne.
+
+
+
+JOS TOHDIT JA TAHDOT.
+
+Jos tahtonet tyyntä ja rauhaa vaan
+Ja mökkiä lahden pohjukkaan,
+Kuss' myrsky ei konsaan raivoo,
+
+Jos pelko sun valtaa, kun vain näät,
+Ett' vinkuen rientävät tuulispäät,
+Ja pilvet jo peittää taivoo;
+
+Jos säikkynet huolia rinnallain,
+Ja itkenet vaaroja vaikertain,
+Elämässä kun aina ne kohtaa,
+
+Jos lietoa lempinet, hiljaisaa,
+Ken ulapoillen ei konsaan saa,
+Vaan rantoja purtensa johtaa;
+
+Jos huimaa päätäs jo ai'e tuo,
+Ett' pyrkiä Alppein huippujen luo,
+Kuss' kukkaset Alppein tuoksuu,
+
+Ja henkees nuorta jos arkailet,
+Ja maata jos siksi sä konttailet,
+Ett'ei sua langeta juoksu;
+
+Jos niin on, impeni, tahtos sun,
+Jos tohdi et käydä sä taisteluhun,
+Eron teemme jo paikalla tässä.
+
+Mut uljuutta jos sun rinnassa on,
+Jos tohdit sä elämän aallokkohon
+Mun kanssani purtes heittää,
+
+Jos tuon sinä tohdit ja tahdot sen,
+Kas silloin laskemme riemuiten,
+Vaikk' aaltoja vahtokin peittää.
+
+Ja jos joku kohtais onnettuus,
+Niin laitamme, että on into uus
+Taas tuotakin vaaraa vastaan.
+
+Kun toisihin aina me turvautaan
+Ja parhaiten kun me taistellaan.
+Niin auttavi luojaki lastaan.
+
+Ken Alppeja nosta ei jaksakkaan,
+Hän ei näe Alppein ruusujakaan,
+Ei tunne se tuoksua noiden.
+
+Ja tyynestä nauttia mahdoton on,
+Kun myrsky ja tuuli on tuntematon
+Ja läikkynä aallokkoiden.
+
+Siis pelkosi turha sä luotas luo
+Ja rohkeudellen sä sijaa suo,
+Ja tuultua tuntees anna!
+
+Näin intoa saat, näin voimistut,
+Näin vanhasta vallan sä vapaudut,
+Ja pystyssä pääsi sä kanna!
+
+
+
+NIIN VARMASTI.
+
+Niin varmasti kuin päivää seuraa yö,
+Niin varmasti kuin käypi kuolon työ,
+Niin varmasti kuin rantaan laine lyö
+Ja myrskyn raivotessa louhta syö --
+
+Niin varmasti mun sydämmeen sä jäit,
+Niin varmasti sä rauhan sieltä veit,
+Niin varmasti mun toivottomaks teit,
+Kun leikkinäs vain lempeäni peit.
+
+
+
+KAIKKI KAIKESSA.
+
+Mä sua muistan, mitä muistellenkin,
+Vaikk' luulen miettimättä olevain --
+Mä sua etsin, minne kulkenenkin,
+Vaikk' luulen määrättä mä kulkevain
+Nään sinut aina, kunne katsonenkin
+Ja vaikka silmät suljen umpehen,
+Ja äänes kuulen, mitä kuunnellenkin,
+Jos menneet korvatkin ois lumpehen
+Sä olennoksein käynyt olet näin
+Sinutta unta vain on elämäin.
+
+
+
+DAIMOONI.
+
+En tiedä mä ken sinä olletkaan
+Mun impeni vieras vento,
+Sua nähnyt en ennen mä koskonkaan
+Sysikutrinen kaunotar hento!
+
+Mut sen minä tiedän: katseesi vain
+Kun silmiini sattui kohti,
+Niin alta se kulmain kaareuvain
+Niin kummasti säihkyen hohti.
+
+Ja liekkihin joskus se välkähtää
+Sysimustien kulmien alta
+Kuin ukkosen nuolen tenhottu pää
+Löis synkältä taivahalta.
+
+Mut että ne voivat viehättäin
+Myös loistaa, näin minä kyllä,
+Kun katsees tuonoin loit mua päin
+Jumalaisella hymyilyllä.
+
+Ja silloin mä lämpöä suoniin sain
+Ja silloin mun syttyi rinta,
+Ja tunteet kiihtyi riehahtain
+Kuin myrskyllä merten pinta.
+
+Nuo silmäsi mustat ne lämmittää
+Tulikuumalla säihkymisellä,
+Vaan mieltäni myöskin ne peljittää
+Niin synkällä syvyydellä.
+
+Luo kosken jos kuohuvan tullut on
+Ja katsovi hyrskyjen vuohon,
+Niin huimaa päätä ja arvaamaton
+Veis voima jo nieluun tuohon.
+
+Niin myös, sysimustiin silmiis sun
+Kun katselin kerran taaskin,
+Näin aattelin: noiden liekkiin mun
+Tekis mieleni ainiaakskin!
+
+
+
+HÄN HUOMAA EI.
+
+»Miks ruskoposkesi kalpenee,
+Miks sortuu äänesi soinnukas,
+Miks kirkas katseesi raukenee?
+Mun ystävä hoi, tuo lausupas!»
+
+Muut kaikki multa he kysyy näin
+-- Niin tuttavat mun kuin ystäväin --
+Mut yksin hän, syy kaiken tään,
+Ei huomaa muutosta ensinkään.
+
+
+
+SEN JO TIEDÄN.
+
+Miss' on se impi, jonka lemp' ei sammu,
+Vaikk' sammuu tähdet onnen taivahan!
+Min sydän sykkii vain sen hellemmästi,
+Kun näkee toivon päivän tummuvan?
+
+Miss' on se impi, jonk' ei silmä kostu,
+Vaikk' uhkaa kurjuus ynnä kolkko yö?
+Ja joka kurkistaissa kuolemankin,
+Tyvennä kaulahani kätens lyö?
+
+Ken nähdä myrskyn voipi ruhjovaisen
+Ja taivon salahmoista välkkävän?
+Ken voipi lempii sekä anteeks' antaa,
+Jos rikkoisinkin tiellä elämän?
+
+Se ken ja missä? Sen jo tiedän kyllä,
+Mut sanois en, jos autuus annettais:
+Näät silloin kiitäisitte kilvan sinne,
+Mä ehk'en autuuttani omaks sais!
+
+
+
+VERTAUKSIA LUONNOSTA.
+
+Kuin aurinko soppehen synkimpään
+Elähyttävän lämmön tuo
+Ja helmasta hiedan ja routeikon
+Elon muotoja uusia luo
+Pois häätäen ainehet tuormion tuojat
+Ja loihtien esille elämän suojat --
+
+Niin lempesi laskihe virkistäin
+Eperoivahan sieluun mun,
+Hedelmättömän hiedan ja routeikon
+Sai kukkien kasvuhun
+Pois poistaen pilvyet mustan mielen
+Lepolaululla lemmen ja sydämen kielen.
+
+Kuin ilmatar keuhkojen huokoisiin
+Saa kaikkea puhdistain,
+Avarruttavi aitoja rinnan sun
+Ja mieltäsi tuullottain
+Pois häätävi ilmoa ummehtunutta,
+Elähyttävi luontoa laimentunutta --
+
+Niin tunkihe raittiina rakkautes
+Mun rintahan ryönäiseen;
+Sydän syttyi, sykki jo virkumpaan
+Ja sieluhun syksyiseen
+Sai hellivän henkäys päivyen uuden,
+Elähyttävän ilman ja toivokkuuden.
+
+Kuin verkkona vyöhye hermoston
+Hienoisena haarautuu,
+Yliympäri tunnetta kuljettaa
+Sekä hengeksi hienontuu
+Elimistöä halliten tirannin lailla
+Siteillä sitkeillä voimakkailla --
+
+Niin lempesi laajaksi laajentui,
+Joka hermon se hallitsee,
+Minut pelkäksi tunteeksi liu'ensi
+Ja niin minut vallitsee,
+Että nyt jos leikkinet kanssani kulta,
+On vuoteeni hauta ja peittoni multa.
+
+_Toukokuulla_ 1890.
+
+
+
+PÄIVÄN NOUSTESSA.
+
+Valahti päivän kulta ylitse harjanteen,
+Valaisi vaarat, notkot, ja vetten sarjanteen,
+Ja soiden huuru haihtui
+Ja autereeksi vaihtui
+Ja ilma seijastui.
+Tuhannet tummat varjot tuo aurinkoinen loi,
+Tuhannet kukkaisetkin se lymyst' ilmi toi
+Ja rannan raidat, hongat,
+Ja loittonevat longat
+Ne järveen heijastui.
+
+Kun päivän suukko sattui, niin linnut havautui,
+Ja laakson liljan kuori ilosta avautui,
+Ja lauloi linnut sitten,
+Ja tuoksu kukkaisitten
+Hajausi maisemaan.
+Sai käkö kultarinta jo myöskin kukkumaan,
+Se lemmestänsä lauloi ja kukkui kullastaan
+Ja kuului kellot karjan,
+Ja paimen loilusarjan
+Myös laski torvestaan.
+
+Tuo aurinkoinen luonnon lumosi lämmöllään,
+Säteillen kutsui kielot ja liljat elämään;
+Kedolla leikki perho
+Ja luonnon vihryt verho
+Se loisti niinkuin uus.
+-- Kuin moisen päivän koitto myös lemmen mahti on:
+Se lämmittää ja loitsee kuin säde auringon,
+Valossa lemmenkoiton
+Saa elonvoima voiton
+Ja hymyy vastaisuus.
+
+Niin outo virtaus jänteiss' ja suoniss' pullahtaa
+Ja luottamus ja tarmo povessa ponnahtaa.
+Äkisti silmäkulta
+Saa intohimon tulta
+Kuin taivas leimahtais.
+Kupeella kullan armaan vaikk' kuoloon käydä vois
+Ja toivomalla toivot, ett' tilaisuutta ois
+Sun näyttää, että voimaa on,
+Vaikk' vastatuulet tulkohon
+Ja myrsky pauhoais!
+
+1887.
+
+
+
+MIK' ONPI SYYNÄ.
+
+Mik'onpi syynä, että vähittäisin
+Tää rinta riutuu omaan raivohon?
+Mik'onpi syynä, että nuorra vallan,
+Tää rinta raukka on niin toivoton?
+
+Mik'onpi syynä, että silloin aina,
+Tää liekki kaksin kerroin leimahtaa,
+Kun tuota sammutella pois mä koitan,
+Kun tulta tunteen uneen laulahtaa?
+
+On syynä näihin kaksi immen silmää
+Niin ihanaista, tumman siintävää,
+On syynä näihin kaksi immen huulta,
+Niin ruusunpurppuraista, viehkeää.
+
+On syynä vihdoin posken kainot ruusut,
+Niin hienot, raittihit, niin tervehet;
+On syynä uhkuava immen rinta,
+-- Kun mulle hehku ei sen tuntehet!
+
+
+
+
+IVALLISIA.
+
+
+
+ELÄMÄN KOKEMUSTA.
+
+Olin lapsi, leikin ja nautitsin,
+Ilomielin hyppelin, hymyilin
+Oli outoa murhe musta.
+Sydän puhdas, raitis ja vilpoinen
+Löi rinnassa tervehen lapsoisen,
+Löi tulta ja innostusta.
+
+Meni lapsen päivyet onnekkaat.
+Tuli nuoruusaikani toivekkaat,
+Kyti rintahan haaveiluita.
+Tuli entinen elpyi, kiihkeni vain,
+Yli-ympäri näin minä unelmissain
+Ihanteita ja seikkailuita.
+
+Nous mieleni vastahan sorrantaa,
+Nous vastahan köyhäin poljentaa,
+Nous vastahan röyhkeyttä.
+Vapautta ma vaadin ja intoilin,
+Valon, ilman tarvetta rintoihin
+Koin kansahan saada ja syttää.
+
+Ja kun kansani kalliin puutteeseen
+Nään nääntyvän, kuolevan kurjuuteen,
+Tämä aate mun mieleni voittaa:
+»Oi eipähän muuta nyt tarvittais
+Kuin rikkahan tiedoksi puutteet sais --
+Kai kilvan ne auttaa koittaa!»
+
+Näin kummia toivoin, haaveksin,
+Näin hupsun tuumia hourailin,
+Parinkymmenen vanhana vasta.
+Ei tuntemus viel' tosi-maailman,
+Ja elämän taistelun raivoisan
+Mua kieltänyt haaveksimasta.
+
+Ikä jatkui, vanhenin, viisastuin,
+Elon taistelun touhussa karkastuin,
+Sydän kylmeni kurjuudelle.
+Kun lämpöä tarjoo, kylmää saa,
+Kun koettavi kansaa innostaa,
+Sun nauravat nuoruudelle.
+
+Jos kunnioitusta sä tahtonet siis,
+-- Mä moisten kunnioituksesta viis!
+Ole hiljaa, hiiskahtamatta.
+Vaan syyhyiskö kielesi sittenkin,
+Niin näin sinä nuorille huudakkin
+Ja ärjäse arvelematta:
+
+»Mitä hullua, nuoriso, ryntäilet,
+Mitä riehut, leimuat, intoilet,
+Mitä haaveesi aikaan saapi?
+Ihantees: vapaus, samanvertaisuus,
+Sekä joutava muu joku aate uus
+Muka taistella kannattaapi!
+
+Käy kirkko jo heikoksi hermoiltaan,
+Ei valtio suo, ett' huudellaan,
+Pian tukkivat suun, tukahuttaat.
+Mut kiltti jos oot, käyt kirkossa ain',
+Ja kiitosvirsiä veisaat vain,
+Niin leipähän sun vakauttaat.
+
+Ota vaari sä neuvosta vanhempas,
+Joka myöskin hourasin hourettas
+Ihanteista ja haaveiluista.
+Ihanteet ovat laihat. Ne kuivettuu,
+Ajan vieressä jää vain paljas luu --
+Ei kannata riehua luista!»
+
+
+
+VALTION SYÖTTILÄÄLLE.
+
+Huoleti halveksu vain mua valtion syöttiläs korska --
+Valtio työlleni mun eihän se leimaansa lyö --
+Istu sä herkuillas, lue arvonjärjestys-listaa,
+Josta sä turhaan mun arvoa etsinyt liet.
+Katsele Kalenterias, lue ulkoa palkkaussäännöt,
+Aika sun harmentaa, ikähän ansio on.
+Aika kun täytetty on, saa onnesi kukkuran kauniin,
+Kuuliaisuutesi sun »tähdellä» tunnustetaan.
+Oppia oivaa myös sinä selvähän kaikille saarnaat:
+Purjetuulehen on helppoa höllöttää.
+
+
+
+MIES KUIN MUUTKIN.
+
+On Olli mies kuin muutkin hän;
+Syö kolme kertaa päivähän,
+Ja kerran vain on päissään.
+Hän oikein siinä tekeekin,
+Kun täyttää joskus päänsäkin --
+Pää näetten tyhjä muuten aina ois,
+Jos täytettä hän vatsalleen vain sois.
+
+
+
+ERÄÄLLE KIRJAILIJALLE.
+
+Sä väität, ett'et ymmärtää sä voi,
+Miks ystäväs sun kirjaas kieltää koittaa,
+Et tahdo myöntää, että vahingoittaa
+Se moraalillaan kärpäistäkään voi.
+
+Vaan ystäväs on sentään oikeassa,
+Kun kirjas julkaisua estää koittaa:
+Sisällys onhan hiukan tarttuvaista,
+Näät tyhmyys, peijakas, se vahingoittaa.
+
+
+
+»KALLIHIN KANSAN VUOKSI!»
+
+Tuoll' istuvi uuttera tiedemies,
+Hän viisauksia niin paljon ties,
+Ett' kansoa tyhmää nauroi vaan --
+Mut lausuis julki hän aatteitaan
+Ei »kallihin kansan vuoksi!»
+
+Ja pappikin paljo hän saarnailee
+Ja itseksensä hän kummailee,
+Mitä kaikkea ihmiset uskoo nuo --
+Mut aatteitaan ei ilmi hän tuo
+Tuon »kallihin kansan vuoksi!»
+
+Myös hallitus kyllä se myöntää voi,
+Moni määräys hullulta tänään soi,
+Moni ammoin joutanut oisi jo pois
+Mut kuinka sen sentään tehdä vois
+Tuon »kallihin kansan vuoksi!»
+
+Ja kansakin joskus se valveutuu,
+Kun ulkoa uutiset tunkeutuu,
+Se vaatii tietoa, vapautta,
+Mut tuotahan tohdita kuunnella
+Ei--»kallihin kansan vuoksi!»
+
+Jos kilpikonniksi käymmekin näin,
+Niin konttaahan konnakin eteenpäin!
+Ja aika jos jättää ja kansat muut,
+Me tukimme tyynenä kaikkein suut
+Tuon »kallihin kansan vuoksi!»
+
+Jos vapaammin joku kirjoittais,
+Ei kustantajaa hän varmaan sais,
+Ken auttaa tuota hän tohtiskaan
+Pian oisivat kaikki jo niskassaan
+Tuon »kallihin kansan vuoksi!»
+
+Siis jos sulla vapaampi aate lie,
+Se syömmesi soppeen piiloon vie,
+Ett'ei sitä kansasi vainuis vaan
+Ja häiriy vanhassa rauhassaan.
+Sst! »kallihin kansan vuoksi!»
+
+
+
+»KUNNON MIES».
+
+Kun teet sä niin kuin käsketään,
+Kun syöt sä, mitä syötetään,
+Niin olet kunnon mies.
+
+Kun uskot, mitä saarnataan,
+Et pyrji koskaan vapaampaan,
+Niin olet kunnon mies.
+
+Kun pidät paikkas, jonka sait,
+Ja vanhat aatteet, tavat, lait,
+Niin olet kunnon mies.
+
+Kun katsot miehiin johtaviin
+Kuin kansa katsoo jumaliin,
+Niin olet kunnon mies.
+
+Kun kaikillen sä rauhan suot,
+Ja vastustuumat vatsaas juot,
+Niin olet kunnon mies.
+
+Kun silmät, korvat ummistat,
+Ja omantuntos laajennat,
+Voit olla kunnon mies.
+
+Jos järki, tunne poljetaan,
+El' hiisku koskaan sanaakaan,
+Niin olet kunnon mies.
+
+Lyö rintoihis ja lausu näin:
+»Kun teen mä virkatehtäväin,
+Niin olen kunnon mies!»
+
+Ja sua kiittää isänmaa,
+Ja haudalleskin kirjoittaa:
+»Täss' lepää kunnon mies!
+
+Hän täytti miehen tehtävän,
+Hän näytti meille selvähän,
+Kuin elää kunnon mies.
+
+Hän muille aina rauhan soi,
+Ja leipätiensä varman loi,
+Tee niin, oot kunnon mies!»
+
+
+
+BULEVARDI-KAHVILASSA.
+
+Olit kerran lapsena sinäkin
+Ijältäs sekä aatteiltas,
+Sun rintasi reippain lyönnein löi,
+Punat hohteli poskillas.
+
+Ja nuoruusinto se silloin myös
+Sun silmässä tuikahti
+Ja onnentaivona vastaisuus
+Toiveissasi kangasti.
+
+Nämä aikoja olivat autuuden,
+Lyhyt sentään onni on maan:
+Meni vuosia kymmenkunnan vain,
+Kun tuossa jo vanhetaan.
+
+Nyt tykkivi tyynnä sun valtimos,
+On mielesi innoton,
+Mies mielevä olet sä mukamas nyt,
+Kun olet sä--kunnoton!
+
+Et tyydy sä suotuhun kohtaloon
+Et rauhaa missään saa,
+Muka turhia myös ovat taistelut,
+Työ, tietehet joutavaa.
+
+Etseissäsi hetkisen hauskuutta
+Luo vahtovan viinin käyt,
+Tuo viini se vielä sun virkistää,
+Taas nuoremmalta sä näyt.
+
+Elon nestettä etelä Ranskanmaa
+Näät kylläksi kypsyttää
+Ja hetkisen lempeen ja nautintoon
+Ilo-impyset yllyttää.
+
+Punat nousevat taas sinun poskilles,
+Lyö valtimo virkumpaan,
+Ja nuorelta kyllä sä näytät taas
+-- Mut yöllisen hetken vaan!
+
+_Paris_ 1/4 1890.
+
+
+
+MAHTAVA MIES.
+
+Ja äärehen pöydän hän istahtaa
+Ja kirjahan uuteen tarttuu --
+Nimilehteä ensiksi katsahtaa:
+Kovin kirjailijoita jo karttuu!
+Ken vain saa lausehet jäljekkään,
+Kirjailija on muka mielestään.
+
+Pari lehteä sitten hän silmäilee,
+Niin otsa jo ryppyyn laski:
+Realistina tietysti kirjailee
+Myös tääkin, Antero Kaski --
+Ja elämän törkeys ja uskottuus
+Kas siinähän on tuo kirjallisuus!
+
+Pari lehteä keskeltä kirjan taas
+Ja vihdoin viimeinen lehti --
+Niin kriitikko kirjaasi, tahdontaas
+Niin tutuks jo tulla ehti,
+Jotta tahtosi tiesi jo tarkempaan
+Kuin itse tiedät sä koskonkaan!
+
+Ja pöytänsä äärehen nojaumaan
+Tuo mahtava mies nyt käypi,
+Vaan hetken miettivi tuomiotaan,
+Pian hälle se selvittäypi;
+Kynänvartehen tarttuvi peljätty mies
+Ja huomenna lehti jo kertoa ties:
+
+»Kuin sieniä jälkehen sateen nyt
+Vain syntyvi kirjailijoita
+Ja siksi on kriitikon täytynyt
+Kurituksella kohdella noita;
+Myös Antero Kaskelle parhain ois,
+Jos kirjailuhommansa jättäis pois.
+
+Ei kannata ryhtyä punnitsemaan
+Tämän neuvomme syitä muita,
+Sen lausumme vain hänen kirjastaan:
+Se myöskin on kirjoja nuita,
+Joiss' uskottuus vain vallitsee
+Ja kallista kansaamme villitsee.
+
+Ja kansa se vain muka sorrettu on
+Ja sortajat on muka--rikkaat,
+Tätä virttähän soineet nuoret on
+Kynäniekkamme toivehikkaat --
+Nyt annamme neuvon semmoisen,
+Ett' ois tämä moisia viimeinen».
+
+Tään arvostelun tuo mahtava mies
+Hän uudesta kirjasta antaa
+Ja työstään suuresta, senhän ties,
+Hän lehdeltä palkat kantaa.
+Rovon kansallensa on uhrannut:
+Jalon työtä on maksusta haukkunut!
+
+
+
+
+USKONVAINOJEN AJOILTA.
+
+
+
+I. PETRUS VALDO.
+
+
+a) COLLÈGE DE LA GAYA SCIENZA.
+ Tietään kulki äänetönnä,
+Murheellissa musta Saône,
+Hiljaa sulki Saône'n aallot
+Viemäriinsä vuolas Rhône.
+
+Sumu synkkä, raskas peitti
+Ranskan vanhan Lyonin,
+Peitti roskat hökkelitten,
+Kurjat kadut kaupungin.
+
+Lepoansa öistä nautti
+Työteliäs alhaiso,
+Kunnes heidät vuotetulta
+Havahutti aurinko.
+
+Havahutti työhön taasen,
+Töllit valoisiksi loi,
+Mielet kyllä virkistytti,
+Mutta loan ilmi toi.
+
+Mut ei huoli onnen lapset,
+Aurinko, sun ajastais,
+Kestää öiset juomakestit,
+Vaikka koittos kajastais.
+
+Hienoimmisto porvariston
+Juo nyt onneks kaupungin,
+Juo nyt he'elmää Roussillonsin,
+Tuotteina Bourgognin.
+
+Ranskan viini voimallansa
+Miesten mielet tulistaa,
+Laulussansa trubaduurit
+Lemmen tulta julistaa.
+
+Nuoret naiset suloansa
+Paljastellen tarjoilee,
+Vaikka aarteitaan he hiukan
+Ärsykkeeksi varjoilee.
+
+Täällä kaikuu laulu, soitto,
+Täällä riemu riemuks käy,
+Rikkahat nyt hekkumoitsee
+Kainoutta vain ei näy!
+
+»Sydän vaiko mustat silmät
+Lemmen liekin sytyttää?»
+Siitä tässä juodessansa
+Keskusteli seura tää.
+
+Sydän syttäjä on lemmen,
+Vanhat kaikki väittävät,
+Mutta nuoret yksin äänin
+Silmät siksi päättävät.
+
+Maallikoiden juomingeissa
+Nähtiin myöskin kirkon mies,
+Hänkin viinikullallensa
+Kyllä kulkuväylän ties.
+
+»Nyt me saamme, kullan veikot,
+Oikein herras-elämän,
+Paavi tuopi näyttämölle
+Oivallisen näytelmän.
+
+Lahkolaisten joukko kasvaa,
+Tuottaa kirkon turmion --
+Paavi turvaa pannahansa,
+Laittaa polttorovion.
+
+Silloin meille, kirkon miehet,
+Kulta-aika sarastaa,
+Kirkko uhrein kullat ryöstää,
+Jos ei ryöstä,--varastaa!»
+
+Näin hän lausui kirkon pylväs,
+Vei jo maljan huulilleen,
+Mutta ääntämättä vaipui
+Hengetönnä tuolilleen.
+
+Vuosi vuolas viinin virta,
+Soittoniekat soittivat:
+Taashan paavin uskoisille
+Kulta-a'at koittivat.
+
+Posket hohti, silmät säihkyi,
+Hellemmiksi hellyttiin,
+Miss'ei ennen tutut oltu,
+Ystäviksi yllyttiin.
+
+Eivät viel' he ystävänsä
+Halvausta huomanneet,
+Yksi vain on sen jo tehnyt,
+Silmissään on kyyneleet.
+
+Petrus Valdo on tää miesi,
+Porvareita mahtavin,
+Kappaleiksi kannun lyöpi,
+Katsoo kuollon uhrihin.
+
+Ja kun toiset ympärillä
+Sammalkielin songertaa,
+Petrus Valdo äänetönnä
+Kuollutta hän osoittaa.
+
+»Uupunut on ystävämme
+Viini hältä voimat vei?»
+Lausuu muudan kuollehesta.
+Petrus Valdo vastaa: ei!
+
+»Ei, tään ystävämme luoja
+Tempas äsken sanoistaan,
+Kainaloilta kuuluivatkin
+Tuonoin tuumat huulillaan.
+
+-- Kurja nyt on valtakunta:
+Vaino kohtaa syyttömää,
+Paavi vainoo, juur' kun koitat
+Viettää uskon elämää.
+
+Sen nyt kuulin, ja kuin kannun
+Murskaksi mä tässä lyön,
+Niin mä vannon, maat ja mannut,
+Kaikki, kaikki pois mä myön.
+
+Jaan ne kaikki maailmalle,
+Köyhät leipää tarvitsee,
+Kansa uskonvapautta,
+Hengen valoo himoitsee».
+
+Lausui, poistui, tieltä kaikki
+Kahden puolen hajautti,
+Sanat Petrus Valdolaisen
+Päihtyneetkin havautti.
+
+Taukos hetkeks naisten nauru,
+Sammui soitto kitarain,
+Pikariin jäi Rheimsin viini,
+Laulut kurkkuun laulajain.
+
+Korvissaan soi vielä heillä
+Kaiku Valdon sanojen --
+Voisko koskaan ihmisille
+Suoda uskonvapauden?
+
+
+b) VALMISTUSTA.
+
+Rhônen virta rantojansa
+Hurjamielin nuhtelee,
+Velloo Ahti aaltojansa,
+Myrsky raivoo, ruhtelee,
+Pirstoo purret kappaleiksi,
+Mastot maalle viskelee.
+
+Mutta vaikka ulkoisalla
+Luonnon voimat mellakoi,
+Vaikka myrsky kaikkialla
+Kauhistusta suurta loi,
+Sentään henki ahkeroiva
+Tyyntä työtään tehdä voi.
+
+Kammiossa syksyn yössä,
+Laitehella Lyonin,
+Istuu miestä kolme työssä,
+Työssä mielin, mieltehin --
+Ei he kuule myrskytuulta,
+Loiskutusta rantoihin.
+
+Työtä hengen tehdään täällä,
+Ihmishengen vapauden,
+Rauhan työtä myrskysäällä
+Työ on näiden miehien:
+Raamattu on eessä heillä,
+Luultu lähde totuuden.
+
+Kirja tää on ankarasti
+Maallikoilta kielletty,
+Siks' on ovet taitavasti,
+Ikkunatkin teljetty,
+Kirjoansa näin he pelkäs,
+Itseään ei peljätty.
+
+Päänsä viimein muudan nosti,
+Lausui toisiin katsahtain:
+»Tuonoin paavi siitä kosti,
+Kun mä lausuin saarnassain,
+Ett' on Herran käskyt toiset
+Kun on käskyt paavin lain.
+
+Vaan mun silmät aukeaapi,
+Selvempänä kaikki nään:
+Dogmejaan hän huutaa saapi,
+Minä käännyn--elämään!
+Usko suun on kurja valhe,
+Kun ei anna sydäntään.
+
+Kohta käyn mä maailmalle
+Tätä julki huutamaan,
+Kylvän kylvöt kaikkialle,
+Ehkä jonkun sadon saan --
+Sokeudessa luottaa kansa
+Paaviin eikä--Jumalaan».
+
+Näin hän virkkoi; vakaumuksen
+Tulta tuikki silmät nuo,
+Tehnyt suuren uhrauksen
+Oli vasta miesi tuo:
+Paljo uhraa rikas silloin,
+Köyhillen kun kaikki suo.
+
+Petrus Valdo ystävänsä
+Kanssa istuu tässä nyt,
+Totuudelle elämänsä
+Uhrata on päättänyt;
+Kansa luokse Jumalansa
+Saatettava näät on nyt.
+
+Rhône'n virta rantojansa
+Hurjamielin hiihtelee,
+Velloo Ahti aaltojansa,
+Myrsky raivoo, ruhtelee,
+Pirstoo purret kappaleiksi,
+Mastot maalle viskelee.
+
+Mutta vaikka ulkoisalla
+Luonnonvoimat mellakoi,
+Vaikka myrsky kaikkialla
+Kauhistusta suurta loi --
+Sentään henki ahkeroiva
+Tyyntä työtään tehdä voi.
+
+
+c) PROVENCEN LAAKSOSSA.
+
+Ja aurinkoinen kultiaan
+Loi vuorimaisemille,
+Loi viinimaille Provence'n,
+Sevennein rintehille;
+Valaisi nöyrät köynnökset,
+Kastanjat, sitruunitkin,
+Valaisi maissivainiot,
+Oliivit, limuunitkin.
+
+Ja synkän tumma sypressi
+Nous korkeutta kohti
+Ja päivän kuumat suutelot
+Pois orangeilta johti,
+Ja kukkasetkin siimeksen
+Sai öljypuiden alla
+Ja pomeranssi tuoksusi --
+Vihersi kaikkialla.
+
+Tie kulki halki vuoriston,
+Vei pitkin laakson pohjaa
+Ja luokse kylän Provence'n
+Se kulkijaimet ohjaa,
+Ja tällä tiellä trubaduur
+Jo lauloi monta kertaa
+Ja Provence'nsa Eedeniin
+Hän lauluissansa vertaa.
+
+Ol' mauri, baski, burgundi
+Jo polkenut sen hiekkaa,
+Ja gooti, roomalainen tääll'
+Ol' välkytellyt miekkaa --
+Mut vapautta vieläkin
+Tään seudun kansa vaati,
+Ja sydämmensä uskonnon
+Se itse myöskin laati.
+
+Nyt kumma joukko kulkien
+Sai vuorilaakson suusta,
+Selässä pussit, ryysyissä,
+Jaloissa kengät puusta.
+Ja joukon eessä astui mies,
+Min silmät suihki tulta,
+Min katse syvä, tutkiva,
+Ja kirkas niinkuin kulta.
+
+Tää kumma joukko kulkien
+Sai kylän raitiollen,
+Sai luokse viinitarhojen --
+Ain' yhä vaiti ollen,
+Mut siinä, kansan nähtyään,
+Tuo eellimmäinen miesi
+Hän kirjahansa viitaten
+Näin lausuella tiesi:
+
+»Te ranskalaiset veljeni,
+Provence'n sisaretki!
+Jo pilkoittaapi päivä taas,
+Lyö pelastuksen hetki.
+Pois paavin ulkokultaisuus
+Sä, kansa, päältäs torju
+Ja uskossasi vapauteen
+Sä ellös koskaan horju.
+
+Jos joskus pilvet taivahan
+Ne synkemmäksi peittää,
+Ei siltä ihmishenki tää
+Saa toivomasta heittää,
+Ja vaikk' on papit riettahat
+Ja kirkossa on syöpä,
+Niin sentään hetki vapauden
+On ihmisille lyöpä.
+
+Tää kirja tässä Jumalan
+On oma puhdas tahto,
+Tää alkulähde itse on;
+Ja väärennyksen vahto
+On armon suojan sanasta
+Pois pesty kaikki jälleen,
+Ja pelastuksen kallio
+On saatu, veljet, tälleen.
+
+Nyt paavin papit anteheks
+Aneilla synnit myövät,
+Ja kuolinhaavan kirkkohon
+Opeilla näillä lyövät.
+Ei armon suoja pappi lie,
+Se Jumalalta vuotaa,
+Vain luojan anteeks-antamus
+Se synnintaakat huotaa.
+
+Tää kirja sodat, valanteot
+Se meiltä kaikki kieltää,
+Ja kuolemankinrangaistus
+On poikkeus Herran tieltä.
+Ja vaikka missä rukoilet,
+Se taivahassa kuullaan --
+Nyt näät sen yksin kirkkoja
+Vain semmoisiksi luullaan.
+
+Tään kirjan papit kielsivät --
+Ei nylkyrit he soisi,
+Ett' kansa itse totuuteen
+Se tunkeutua voisi!
+Nyt ottakaatte kirja tää,
+Se kaikki selvittääpi,
+Mut sen jos henki vieraaks jää,
+Se puustaviksi jääpi».
+
+Näin lausui joukon saarnamies
+Ja kansa riemumielin
+Se luojan sanaa kuunteli
+Nyt trubaduurein kielin.
+Tää tuttavalta tunnustaa
+Ja luottamuksen voittaa,
+Ja nyt se alkaa uskomaan,
+Ett' päivä kohta koittaa!
+
+Ja päivä kyllä koittaakin,
+Vaan peittyy hurmeruskoon,
+Näät vainon hirmut alkavat,
+Mut kansa turvaa uskoon.
+Ja vaikka verta vuotaakin
+Ja kuolon kalpa häilyy,
+Niin Petrus Valdon peltotyö
+Se vastaiseksi säilyy.
+
+
+d) MAANPAKOLAISUUDESSA BÖHMISSÄ.
+
+Ja päivä paistoi ja luonto loisti
+Ja kukat nyökkäsi hymyten,
+Ja linnut lauloi ja lehto raikui
+Ja metsä huokusi tuoksuen.
+
+Ja etähällä nous Erzgebirge
+Niin sinerväisenä siintäen,
+Ja au'er auringon karkeloitsi
+Noin vasten rinteitä vaarojen.
+
+Iloisna pulppusi vuorilähde
+Ja puro-pienelle elon soi,
+Mi kivilouhia kierrätellen
+Uransa laaksohon tuonne loi.
+
+Tuo vuorilähtehen kirkas silmä
+Se emo Elbehen virtoaa,
+Ja yliympäri Böhmin maata
+Näät lisävoimia Elbe saa.
+
+Myös sinne entävi Eeger virta,
+Myös senkin lainehet Elbe vie,
+Ja koko Böhmissä rantamaita
+Niin ihanaisia tokko lie?
+
+Niin oli ainakin ennen muinoin,
+Ja siitä vain minä kerronkin,
+Kun tuolla juurella Erzgebirgen
+Ol' vielä pienoinen kyläkin.
+
+Vei kylän laidalta polku silloin
+Myös tänne Eegerin rannallen
+Ja juuri polkua tuota nähtiin
+Käyvän illoilla vanhuksen.
+
+Hän kulki rantaman kumpuelle
+Ja siellä istui hän yksinään,
+Jos kuka mietteensä kuullut oisi,
+Näin kulki aattehet valkopään:
+
+»Nyt astun maalla mä vierahalla
+Ja kotimaahani mieli on,
+Mun vainon raivotar työnsi tänne,
+Mä vältin kuolon ja rovion.
+
+On viesti Ranskasta kertoellut
+Kuin Valdolaisia vainotaan --
+Vaan minä raukka, miks pois mä läksin,
+Miks hylkäsinkin mä isänmaan?
+
+Vain pelvon tunnekko pois mun hääti
+Tai olko muukin mun vaikutin?
+Sen tiedän vain, ei se pelko ollut,
+Mi kauas karkoitti Böhmihin.
+
+Se aate, jonka mä kukkimista
+Niin hengen voimalla ahkeroin,
+Se vaati alaa ja yllykettä
+Ja siksi tänne mä sen nyt toin.
+
+Tää aate kallis on Jumalalta,
+Se onhan uskomme uudistus,
+Ja tää on totta, sen sydän toistaa,
+Sen työt' on syömmeni puhdistus.
+
+Kun heitin kultaisen kotimaani,
+Kun isänmaani mä hylkäsin,
+Niin silloin tuntui mun sydämmessä
+Kuin kuorman alle mä murtuisin.
+
+Mut kallihimpi on synnyinmaata
+Minulle aatteeni vapaus,
+Jos kaiken muun minä uhrasinkin,
+Sen hukka liik' oisi uhraus!
+
+Ja ennen muutan mä muille maille,
+Kuin annan määrätä uskoain,
+Ja maailmassa mun arre kallein
+On uskonvapaus ja--jumalain».
+
+Näin mietti kummulla Petrus Valdus,
+-- Hän tänne Böhmiin ol' paennut --
+Kun kotiseudulla kaikkialla
+Ol' vainon hirmutar raivonnut.
+
+Tuhansin kuolivat roviolla
+Nuo uskolaisensa riemuten
+Ja jumalaansa he vielä kiitti
+Tulessa, sauhussa liekkien.
+
+Mut Petrus Valdus hän matkustellen
+Vain kylvi siementä peltohon,
+Ja uuden uskonnon kultatempliin
+Yks porraspuu näätte hänkin on.
+
+_Paltamossa, syksyllä_ 1888.
+
+
+
+II. VARASTETTU.
+
+Päivä alas taivahilta
+Ruskotellen käypi,
+Taivon kanssa suvi-ilta
+Myös jo hämärtäypi.
+
+Nuori äiti tietä kulki,
+Vuorta, joka vietti,
+Miettehensä rinta sulki,
+Mutta näin hän mietti:
+
+»Tuolla kotikehdossansa
+Nukkuu lapsikulta,
+Eihän luoja armoansa
+Toki kiellä sulta!
+
+Minä tuudin pientä lasta,
+Tuudin sille mieltä,
+Ett'ei unhottaisi vasta
+Äitikullan kieltä.
+
+Nuku siellä huoletonna,
+Nuku lapsukainen,
+Vaikka isäs paavi konna
+Vei jo nuorra vainen.
+
+Isäs kärsi kuolemansa
+Polttoroviolla,
+Mutta luja uskossansa
+Jaksoi aina olla.
+
+Nyt mä laulan kehdollasi
+Isäs kohtalosta,
+Ett'et myös sä uskollasi
+Henkeäsi osta.
+
+Vaan kun vartut, lapsi, kerran,
+Murra sortovalta.
+Kuule aina käskyt Herran,
+Käskyt jumalalta».
+
+Näin hän mietti äitirukka,
+Kiiruhusti astui,
+Rintehellä nurmen kukka
+Kastehesta kastui.
+
+Sammui rusko taivahilta,
+Pilveen taivon liensi,
+Yöksi muuttui suvi-ilta --
+Äiti juosten riensi.
+
+Kotiansa riensi kohti,
+Mietti pientä lastaan,
+Kuinka muka tällä hohti
+Silmät häntä vastaan.
+
+Saapui töllillensä asti,
+Oven aukaiseepi,
+Mutta syöntä vihlovasti
+Silloin parkaiseepi.
+
+Vuotehell' ei lasta ollut --
+Viel' on sija lämmin;
+Miks' et, äiti, ennen tullut,
+Tullut vikkelämmin?
+
+»Varastettu! Varastettu!
+Viety mun on lapsi,
+Ainoiseni anastettu,
+Harmene jo hapsi!
+
+Munkki konna lapsen ryösti,
+Munkki mustasiipi,
+Elävältä hautaan syösti,
+Luostariinsa hiipi.
+
+Lapset vievät Valdolaisten,
+Veivät, lapsi, sunkin --
+Turmioksi sukulaisten
+Kasvattavat munkin.
+
+Luoja, ellös ilkityötä
+Roiston salli tuota!
+Ennen korppiloille syötä,
+Syydä pitkin suota.
+
+Kohtalonsa kuolemata
+Kurjemp' moinen oisi,
+Kiroella kantajata,
+Sukukunta voisi.
+
+Tai jos otat huohmahasi,
+Lapsen mieli käännä,
+Ryöväreihin voimallasi
+Turman väkä väännä!»
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Ristiaallokossa, by Kasimir Leino
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RISTIAALLOKOSSA ***
+
+***** This file should be named 15897-8.txt or 15897-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/1/5/8/9/15897/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/15897-8.zip b/15897-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..1de54f9
--- /dev/null
+++ b/15897-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..490a634
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #15897 (https://www.gutenberg.org/ebooks/15897)