diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 15764-8.txt | 6218 | ||||
| -rw-r--r-- | 15764-8.zip | bin | 0 -> 114314 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 15764-h.zip | bin | 0 -> 1172226 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 15764-h/15764-h.htm | 6242 | ||||
| -rw-r--r-- | 15764-h/images/kullan1.jpg | bin | 0 -> 19628 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 15764-h/images/kullan10.jpg | bin | 0 -> 46066 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 15764-h/images/kullan11.jpg | bin | 0 -> 46043 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 15764-h/images/kullan12.jpg | bin | 0 -> 45552 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 15764-h/images/kullan13.jpg | bin | 0 -> 49593 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 15764-h/images/kullan14.jpg | bin | 0 -> 49597 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 15764-h/images/kullan15.jpg | bin | 0 -> 42394 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 15764-h/images/kullan16.jpg | bin | 0 -> 48044 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 15764-h/images/kullan17.jpg | bin | 0 -> 48414 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 15764-h/images/kullan18.jpg | bin | 0 -> 38350 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 15764-h/images/kullan19.jpg | bin | 0 -> 40179 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 15764-h/images/kullan2.jpg | bin | 0 -> 44683 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 15764-h/images/kullan20.jpg | bin | 0 -> 42005 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 15764-h/images/kullan21.jpg | bin | 0 -> 46978 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 15764-h/images/kullan22.jpg | bin | 0 -> 47043 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 15764-h/images/kullan23.jpg | bin | 0 -> 44179 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 15764-h/images/kullan24.jpg | bin | 0 -> 26199 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 15764-h/images/kullan3.jpg | bin | 0 -> 36819 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 15764-h/images/kullan4.jpg | bin | 0 -> 46885 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 15764-h/images/kullan5.jpg | bin | 0 -> 41993 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 15764-h/images/kullan6.jpg | bin | 0 -> 56496 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 15764-h/images/kullan7.jpg | bin | 0 -> 42524 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 15764-h/images/kullan8.jpg | bin | 0 -> 49888 bytes | |||
| -rw-r--r-- | 15764-h/images/kullan9.jpg | bin | 0 -> 52061 bytes | |||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
31 files changed, 12476 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/15764-8.txt b/15764-8.txt new file mode 100644 index 0000000..6fc1890 --- /dev/null +++ b/15764-8.txt @@ -0,0 +1,6218 @@ +The Project Gutenberg EBook of Kullankaivajat ja indiaanit, by Mayne Reid + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Kullankaivajat ja indiaanit + Kertomus Pohjois-Meksikosta + +Author: Mayne Reid + +Release Date: May 3, 2005 [EBook #15764] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KULLANKAIVAJAT JA INDIAANIT *** + + + + +Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and PG Distributed +Proofreaders. + + + + + + + + + +KULLANKAIVAJAT JA INDIAANIT. + +KERTOMUS POHJOIS-MEKSIKOSTA. + + +Kirjoittanut + +Mayne Reid. + + +Suomennos. + + +23 Kuvalla. + + +[Kuva] + + +Ensimmäisen kerran julkaissut +U. W. TELEN & C:O 1898. + + +[Kuva: He ampuivat laukauksen leiriä kohden. (Siv. 57.)] + + +[Kuva] + + + + +Ensimmäinen luku. + +Veden puute. + + +»_Mira! Mira! El Cerro Perdido!_« + +»Katsokaa! Katsokaa tuota salaperäistä vuorta! Vaikk'emme vielä ole +perillä, voimme kuitenkin nähdä matkamme määrän. Se näyttää muodostavan +osan taivaasta, pilven voisi ehkä sanoa, mutta että tuo on se vuori, se +on aivan varmaa!« + +Ratsastaja, joka lausui nämä sanat, ei ollut yksin. Ainoastaan +teaatterissa ihmiset puhuvat itseksensä. + +Ratsastaja, joka istui pienen, harmaan papurikkohevosen selässä, kulki +lukuisan matkueen etunenässä parin, kolmen myöskin ratsastavan +herrasmiehen rinnalla. Heitä seurasi muita ratsastajia ja suuria +säkkikankaalla verhottuja tavaravaunuja. Näitä viimemainituita, jotka +olivat erittäin kömpelötekoisia ja kuormana tuhansia erilaisia esineitä, +veti kutakin kahdeksan muulia. Vaunut olivat oikeita pyöriviä taloja, +joiden asukkaina oli kokonaisia siirtolais-perheitä. Muulit, joita +käytettiin kuormajuhtina, muodostivat edellämainittujen takana +_atajo_'n, se on raition, joka pitkänä jonona levisi jälkijoukoksi. +Vihdoin mahdottoman suuri lauma sarvikarjaa, jota paimenet ajoivat ja +joka muodosti vihoviimeisen osaston koko matkueessa. + +Kaikki miehet olivat ratsain, vieläpä paimenet ja muulien ajajatkin. +Matkustus sellainen kuin heidän voi tuskin tapahtuakaan toisella +tavalla. He tulivat Arispen kaupungista Meksikossa ja kulkivat niitten +avaroitten ja autioitten tasankojen halki, jotka reunustavat +Sonoras-nimisen valtion pohjoista rajaa ja nimitetään _Llanos_. + +Matkueessa oli melkein yksinomaan kaivostyömiehiä. Ilman suurempia +vaikeuksia voitiin tämä arvata siitä puvusta, johon useammat olivat +puetut ja erittäinkin siitä määrästä köysiä, työ-aseita ja koneita, +joitten omituisia muotoja voitiin huomata vaunujen karkeiden peitteiden +alta. + +[Kuva: Matkueessa oli melkein yksinomaan kaivostyömiehiä.] + +Tässä oli toisin sanoen äärettömän suuri matkue kullankaivajia, jotka +päällikkönsä johtamina vaelsivat tyhjiin kaivetusta _veta_'sta toiseen, +joka juuri äsken oli löydetty ja jolle kaikki yksissä neuvoin arvelivat +omistaa työnsä. Heidän vaimonsa ja lapsensa seurasivat heitä, sillä +aikomus oli asettua tänne moneksi vuodeksikin, -- tähän kaukaiseen +kulmaan Sonoran erä-aavikkoa. + +Paitsi niitä kahta ratsastajaa, joiden vaaleat hiukset osoittivat +pohjoismaalaista syntyperää, olivat kaikki muut meksikolaisia, +vaikkeivät samaa rotua, sillä voitiin heidän kasvojensa piirteissä +huomata värivivahduksia kaikenlaisia aina espanjalaisen +paperinkeltaisesta alkuasukkaitten kuparinpunaiseen ihoväriin saakka. +Olivatpa muutamat täysiverisiä indiaanejakin _Opatas_-sukua, erästä +niistä indiaaniheimoista, joita kutsutaan _manses_, se on voitetut ja +sivistetyt, ja jotka yhtä vähän muistuttavat villejä veljiään kuin +kotikissa tiikeriä. + +Muutamat erilaisuudet puvussa ilmaisivat jo ensi silmänluonnilla +eroituksen matkustajain säädyssä ja arvoasemassa. Kaivostyömiehet ja +työnjohtajat olivat enemmistönä. Sitä paitsi löytyi kuormarenkejä, +_arrieros_ ja _moros_, jotka kaitsivat vetojuhtia, _vaqueros_ eli +häränpaimenia sekä kaikellaisia palvelijoita kumpaakin sukupuolta. + +Se ratsastaja, jonka sanat me ilmoitimme kertomuksemme alussa, ei ollut +seurueensa näköinen, ei pukunsa eikä yhteiskunnallisen asemansa +puolesta. Hän oli kullanetsijä eli _gambusino_, niinkuin meksikolaiset +sanovat, yksi niitä olioita, joita näissä seuduin on niin runsaasti, ja +jotka isästä poikaan omaavat erinäisen taidon maansisälmyksistä löytää +tätä keltaista metallia. Hänen nimensä oli Pedro Vicente. Hänellä oli +omituiset kasvonpiirteet, kasvot, jotka eivät olleet tavallisten +ihmisten kasvojen näköiset ja hänen mustat silmänsä näkyivät tahtovan +tutkia sydämmiä samalla tavalla, kuin ne ymmärtäisivät tunkea läpi +aarnioitten sisimmätkin loukerot. + +Juuri Petro Vicente oli muutamia viikkoja ennen löytänyt sen _veta_n, +jonne karavaani nyt oli matkalla. Hän oli kiiruhtanut ilmoittamaan +löytönsä Arispen viranomaisille sekä antanut merkitä sen viraston +rekisteriin, joka maan lakien mukaan turvasi hänelle yksinomaisen +omistusoikeuden löytämäänsä kulta-aarnioon. Kun me nyt tämän tiedämme, +voisimme otaksua että _gambusino_ oli koko tämän kullankaivajamatkueen +päällikkö. Niin ei kumminkaan ollut asian laita. Hänen varallisuutensa +ei myöntänyt hänelle tilaisuutta alkaa työtä, joka vaati niin suuria +pääomia etukäteen ja hän oli sentähden ollut pakoitettu luovuttamaan +oikeutensa rikkaalle kauppahuoneelle _Villanneva ja Tresillian_, saaden +sitä vastaan suuren summan käteistä rahaa ja lupauksen suureen +osallisuuteen tulevassa voitossa. + +Yritys näytti lupaavalta. Villanneva ja Tresillian olivat jättäneet +vanhan aarnionsa, josta heille oli ainoastaan hyvin vähän tuloja ja +olivat lähteneet matkalle kaiken työväkensä ynnä heidän vaimojensa ja +lastensa kanssa kuljettaen mukanaan täydellisen varaston +kaivostyökapineita ynnä kaikkea mitä he jokapäiväisessä elämässään +välttämättömästi tarvitsivat. Juuri heidän karavaaninsa pysähtyi +llanolla, kun johtaja Pedro Vicente huudahti: + +»Katsokaa! Katsokaa tuota salaperäistä vuorta!« + +Ne henkilöt, joiden puoleen gambusino nimenomaan kääntyi, olivat juuri +nuo molemmat yhdysmiehet. Toinen, don Estevan Villanneva, oli noin +viidenkymmenen vuoden ikäinen meksikolainen. Hänen jalot ja ylpeät +kasvonpiirteensä muistuttivat hänen andalusialaisia esi-isiään. Toinen +rohkeakasvuinen, laiha ja valkoverinen, oli englantilainen Robert +Tresillian Cornwallista kotoisin, joka vaimonsa kuoltua oli jättänyt +synnyinmaansa ja asettunut Meksikoon. + +Siinä tuokiossa, josta puhumme, olivat kaikki matkustajat, ensimmäisestä +viimeiseen asti, alakuloisia ja nähtävästi levottomia. Ei tarvinnut +muuta kuin luoda katse heidän hevosiinsa ja muuleihinsa huomatakseen +syyn tähän. Jokainen näistä eläimistä oli vallan surkeassa tilassa. +Voitiin lukea kylkiluut niiden laihtuneilla kupeilla. Niiden hervottomat +ja eteenpäin ojennetut kaulat riippuivat väsyneinä rintaa vastaan. +Tuskin jaksoivat liikuttaa jalkojansa ja syvälle kuoppiinsa painuneet +silmät, suusta letkottava kieli, joka riippui alas kuivien ja polttavien +huulien välistä, osoittivat kuinka paljon nämä raukat saivat kärsiä. +Eläin parat eivät olleet kolmeen päivään saaneet vettä ja tuo niukka +laidun, jota tähän asti olivat aavikolla tavanneet, ei antanut heille +tarpeeksi ravintoa. + +Pitkä pouta-aika oli ollut Sonorassa. Moneen kuukauteen ei ollut näissä +seuduin satanut pisaraakaan. Kaikki purot, kaikki lammikot, vieläpä +kaikki muuten niin runsasvesiset lähteetkin, jotka matkamiehemme +tapasivat matkallaan, olivat aivan kuivuneet. Ei ollut siis ihme, että +eläinten voimat olivat loppuneet ja niiden omistajat täynnänsä synkimpiä +aavistuksia. Vielä neljäkymmentäkahdeksan tuntia sellaista oloa oli sama +kuin kuolema useimmille ellei kaikille. + +Gambusinon huudahduksen kuullessaan päästivät hänen matkatoverinsa +helpoituksen huokauksen ja sitä suurempi oli tämä helpoitus mitä syvempi +heidän huolensa sitä ennen oli ollut. He tiesivät kyllä, että tämä +merkitsi ruohoa eläimille ja vettä kaikille. Pedro oli jo kauan +osoittanut tuota Salaperäistä vuorta sinä tarkoitusperänä, johon oli +pyrittävä ja tämän vuoren ympäristöä ihanimpana majoituspaikkana, jota +uneksia voitiin -- keidas-erämaassa, pieni maallinen paradiisi. Sen +lisäksi tahtoi kullanetsijä eräältä vuoren huipulta antaa heidän nähdä +ne rikkaat kultasuonet, jotka tähän saakka olivat ainoastaan hänelle +tunnetuita. + +Kerran vuoren juurelle saavuttua ei ollut enää tarpeen pelätä veden +puutetta, vaikka kuivuus olisi kuinka suuri tahansa, ei pelätä ruoan +niukkuutta eläimille, sillä löytyihän täällä alituiseen pulppuava lähde +sekä järvi laidunmaitten ympäröimänä, joilla tiheä ja mehevä ruoho +kaikkina vuoden aikoina peitti maan ikäänkuin viheriä smaragdimatto. + +»Oletteko aivan varma siitä, että tämä on tuo salaperäinen vuori?« +kysäsi don Estevan kiinnittäen katseensa yksinäiseen kukkulaan, jota +Pedro sormellansa osoitti taivaan rannalla. + +»Si, sennor«,[1] vastasi Pedro hiukan närkystyneenä, »yhtä varma kuin +että isäni nimi oli Pedro Vicente. Ja kuinka ajattelettekaan, että +minulla olisi epäilyksiä siinä suhteessa, kun äitini varmaankin satoja +kertoja on minulle jutellut, mitenkä minut kastettiin? Naisparka ei ole +koskaan löytänyt lohdutusta kaikesta siitä mitä sai maksaa edestäni +siinä tilaisuudessa. Ajatelkaa, sennores, kaksikymmentä pesosta hopeassa +ja kaksi vahakynttilää, hirveän suuria vahakynttilöitä ja mitä +valkeimmasta aineesta tehtyjä! Kaikki nämä kustannukset vakuuttaakseen +minulle saman nimen ja samat henkiset avut, jotka olivat isälläni, joka +kumminkaan ei ollut muuta kuin köyhä gambusino, niinkuin minäkin.« + +[1] Niin, herrani. + +»Hyvä Pedro, älkää olko pahoillanne,« vastasi don Estevan nauraen. »Tuon +pitäisi jo aikoja sitte oleman unhotukseen haudattuna. Jos te joskus +olettekin olleet köyhä, niin olette tätä nykyä niin rikas, ettette +tarvitse vaikeroida niin vähäpätöisestä menoerästä, semminkin kun siitä +on jo niin pitkät ajat.« + +Don Estevan puhuikin totta. Onnellisen löytönsä jälkeen oli Pedro rikas. + +Kuka hyvänsä, joka oli nähnyt hänet kolme kuukautta sitte, ei olisi +voinut tuntea häntä samaksi ihmiseksi, niin oli hänen ulkomuotonsa +somistunut hänen eduksensa. Ennen oli hän kalpea ja ryysyinen. Likaiset +ja vaalistuneet vaatteensa pysyivät tuskin hänen päällään ja hänen +hevostansa voi liioittelematta kutsua koniksi. Nyt sitä vastoin ratsasti +hän komeasti varustetulla ja satuloidulla rotuhevosella, ja hänen +ulkoasussaan loisti kaikki ne kiiltävät koristeet, joita meksikolainen +_ranchero_ käyttää monivärisessä puvussaan. + +»Leikki pois,« keskeytti Robert Tresillian levottomana. »Tuo vuori, +jonka näemme edessämme, onko se vai eikö se ole se Salaperäinen vuori?« + +»Olenhan sen jo sanonut,« vastasi gambusino lyhyesti vielä enemmän +loukkaantuneena siitä itsepintaisesta epäilyksestä, jota muukalainen +suvaitsi osoittaa, vaikka hän, Pedro, oli sen vakuuttanut; hän, joka +kumminkin tunsi jokaisen alan Sonoran erämaassa. + +»Hyvä,« jatkoi Tresillian. »Mitä pikemmin me tulemme sinne, sitä +parempi. Minä arvelen, että sinne vielä on noin kymmenen peninkulman[1] +matka.« + +[1] Englannin peninkulma niinkuin muuallakin tässä kertomuksessa. + +»Te voitte laskea kaksi vertaa niin paljon, _caballeros_,[1] ja vielä +lisäksi muutamia metriä siihen,« sanoi Pedro. + +[1] Caballero = herra. + +»Mitä! Kaksikymmentä peninkulmaa!« huudahti hämmästynyt englantilainen. +»Sitä en voi uskoa!« + +Gambusino vastasi vaan rauhallisesti: + +»Jos teidän armonne yhtä usein kuin minä olisi matkustanut aavikolla, +niin tietäisi teidän armonne yhtä hyvin kuin minäkin, miten siinä +suhteessa on arvosteltava. Täällä ulkona eivät matkamäärät aina ole +sellaisia, miltä ne ensi katsahdukselta näyttävät.« + +»Noh, kun te sen vakuutatte, niin minä sen uskonkin,« vastasi +englantilainen. »Minulla on suuri luottamus teidän avuihinne, mitkä +hyvänsä ne ovatkin, Pedro Vicente, kun minä arvostelen niitä sen taidon +mukaan, jota te olette osoittaneet kullanetsijänä.« + +Gambusinon loukattu itserakkaus hyvittyi tämän kohteliaisuuden kautta. + +»_Mil gracias_,[1] don Roberto,« vastasi hän syvästi kumartaen. »Te +voitte luottaa minun sanoihini, sennor, sillä minä en puhu umpimähkään, +vaan voin arvostella matkan pituuden melkein kyynärälleen. Voitte +ajatella etten ensi kertaa matkusta täällä. Ennenkuin ajattelin johtaa +teidät tänne, caballeros, piti minun itseni enemmän kuin yhden kerran +käydä täällä ja tehdä tarkkoja tutkimuksia ja muistankin hyvin hyvästi +tuon suuren _palmillan_, jonka näette tuolla vasemmalla puolellanne.» + +[1] Tuhannet kiitokset. + +Pedro osoitti puhuessansa sormellaan Robert Tresillianille hyvin +paksurunkoista puuta, josta nippu pistimen muotoisia lehtiä riippui +alas. + +»Jos teidän armonne vielä epäilee sanojeni totuutta,« jatkoi gambusino, +joka piti kunnianasiana vakuuttaa englantilaista, »niin vaivatkaa +itseänne sen verran, että tutkitte lähemmin tätä puuta. Te tulette +löytämään sen kaarnassa kaksi kirjainta, P. ja V., teidän palvelijanne +Pedro Vicenten alkukirjaimet. Se on pikku muisto minun persoonastani, +jonka jätin perästäni, kun kolme kuukautta sitten matkustin tätä tietä.« + +»Minä uskon teitä ilman todisteita,» vastasi Tresillian ja hymyili +tuollaiselle omituiselle »muistolle« noin kaukana erä-aavikossa. + +»Suvaitkaa minun sitte lisätä, sennor, että onnellisimmassa tapauksessa +voimme saapua tuon Salaperäisen vuoren juurelle vähän ennen auringon +laskua.« + +»Aivan varmaan, Pedro,« lisäsi don Estevan ystävällisesti. »Emme saa +aikaa hukata. Tahdotteko ratsastaa tuonne jälkijoukon luo ja antaa +käskyn jatkaa matkaa. Sanokaa muulinajajille, että jouduttavat +eläimiensä kulkua niin paljon kuin mahdollista.« + +»Niinkuin käskette, teidän armonne, vastasi gambusino. + +Hän tervehti kumpaistakin isäntäänsä vilkkaasti heiluttaen +leveäreunaista hattuaan päänsä päällä. + +Sen perästä kiiruhti hän hevostansa kannuksiensa pyörillä, jotka olivat +enemmän kuin viisi senttimetriä läpileikkauksessa sekä ajoi täyttä neliä +karavaanin jälkijoukkoon. Tuokiota ennen kuin oli ehtinyt vaunujen luo, +nosti hän kunnioittaen hattuansa, ratsastaen pienen joukon ohitse, jota +emme vielä ole lukijoillemme esittäneet, mutta jossa kumminkin oli +matkueen miellyttävimmät henkilöt. + +Kaksi näistä kuului heikompaan sukupuoleen. Toinen oli noin +kolmenkymmenen viiden tai neljänkymmenen vuoden ikäinen nainen, jota +vielä voi sanoa erittäin kauniiksi. Toinen, herttainen nuori tyttö, +melkein vielä lapsi, oli niin hänen näköisensä, ettei voinut olla kukaan +muu kuin hänen oma tyttärensä. Tyttären komeat mustat silmät loistivat +kuin tähdet paksun, mustan tukan alta, joka vivahti sinertävältä, ja +hänen pikku suunsa oli ikäänkuin puoleksi puhjennut granaatti-omena. Ei +ollut vielä koskaan espanjalainen mantilja koristanut ihailtavampaa +päätä. Nuoren tytön nimi oli Gertrudes ja hänen äitinsä oli sennora +Villanneva. Tuskinpa näki enemmän kuin heidän päänsä tuossa +meksikolaisessa kantotuolissa, _la litera_, jota tämän maan ylhäiset +käyttävät matkoilla, joissa tiet ovat liian kapeat ja vaivaloiset +vaunuille. Sentähden olikin valittu litera, koska se tarjosi mukavimman +ja vähimmän väsyttävän keinon matkustaa. Sitä kantoi kaksi kaunista +nuoren meksikolaisen ohjaamaa muulia, toinen edessä, toinen takana. + +Neljäs henkilö oli Robert Tresillianin poika. Nimensä oli Henry ja hän +oli äsken täyttänyt yhdeksäntoista vuotta. Henry oli heikkokasvuinen, +kaunis, vaaleatukkainen poika, ja kasvonsa piirteet olivat hienosti +muodostuneet, ehkei laisinkaan naiselliset. Kasvonsa ilmaisivat +rohkeutta ja päättäväisyyttä ja kookas vartalonsa harvinaista voimaa ja +ketteryyttä. Hän kallistihe alas satulastansa ja keskusteli naisien +kanssa, jotka olivat hiukan sysänneet kantotuolin verhot syrjään, ja +heidän keskustelunsa näkyi olevan vilkasta. Nuorukainen kertoi +epäilemättä sen hyvän uutisen, jonka Pedro Vicente oli ilmoittanut, +sillä Gertrudes kuunteli ihastuksella ja hänen silmänsä osoittivat +erinomaista iloa. + +Vihdoin annettiin merkki, että Salaperäinen vuori oli lähellä. Janoa ei +kauemmin tarvinnut peljätä, ja kullankaivajien kärsimykset lähenivät +loppuansa. + +Karavaani sai jälleen entisen rohkeutensa. + +»_Anda! Adelante!_« (Eteenpäin) huusi Pedro. + +Muulienajajat toistivat tämän huudon toinen toisensa perästä aina +matkueen viimeisiin asti. Vankkurit natisivat ja läksivät jälleen +liikkeelle ruoskien alituisesti roikkuessa ja pyörien puolapuitten +naristessa. + + + + +Toinen luku. + +Coyoteros. + + +Onnettomuudeksi Arispen kullankaivajille ei heidän matkueensa ollut +ainoa, joka samana päivänä matkaili Sonoran erä-aavikossa, ja kun +kullankaivajat pohjoisessa havaitsivat sen kukkulan, jota Pedro nimitti +nimellä Salaperäinen vuori, läheni tavattoman sattumuksen johdosta myös +muita inhimillisiä olentoja samaa kukkulaa, vaikka vastakkaiselta +suunnalta. Edelliset eivät kumminkaan huomanneet mitään, osittain +sentähden, että he olivat niin kovin pitkän matkan päässä ja osittain +senkin tähden, että heitä esti siitä epätasaisuudet maanpinnassa. + +Toisella matkueella ei ollut minkäänlaista yhtäläisyyttä sen kanssa, +josta äskettäin olemme lukijoillemme kertoneet. Ensiksi oli se paljoa +lukuisampi, vaikka se, katsottuna yhdessä ryhmässä ja matkan päästä +näytti vaativan paljoa vähemmän tilaa, sillä ei siinä ollut muulia eikä +sarvikarjaa, ei vaunuja eikä minkäänlaisia matkatavaroita. Äsken tulleet +eivät olleet vastuksekseen ottaneet mukaansa vaimoja ja lapsia, vielä +vähemmin kantotuoleja ja ylimyssukuisia naisia. Heidän joukossaan oli +ainoastaan ratsastajia, aseilla varustettuja hampaihin asti. Jokaisella +heistä oli takanaan poikkipuolin evässäkki ja puinen vesileili. Heidän +pukunsa oli yhtä alkuperäinen eikä juuri monijaksoinen. Useimmilla ei +ollut muita vaatteita kuin liinaiset housut, korkeat hirvennahkaiset +säärystimet ja mokkasiinit[1] ynnä _serape_ yön varaksi. + +[1] Indiaanein nahkaiset lapinkengän muotoiset jalkineet. + +Serape ei ole muuta kuin villapeite. + +Ne, jotka muodostivat poikkeuksen, eivät olleet yli puolen tusinan. +Heillä näkyi olevan suuri valta seuralaisiensa ylitse, ja yksi heistä, +jolla oli enemmän arvomerkkiä ja koristuksia kuin muilla, oli +luultavasti heidän ylimmäinen päällikkönsä. + +Hänen hallitsija-arvomerkkinsä olisivat tehneet pilaa maailman kaikille +vaakunakirjoille. Ne olivat ehkä aivan ainoita laadultaan koko +maailmassa, ja mikä kummallisinta oli, niitten omistaja ei kantanut +niitä kuvattuna kilpeensä, vaan oli tatueerannut ne omaan ruumiisensa. +Kalkkalokäärme, maalattu tummanpunaisella, pää ja häntä pystyssä, leuvat +ammollaan ja kieli ojossa, ikäänkuin pistääksensä näkymätöntä +vihollista, kiemurteli kiehkuroitansa hänen paljaalla vaskenkarvaisella +rinnallaan. Sen pyöreän kehän sisällä, jonka käärme muodosti, nähtiin +vielä joukko muita samalla lystillisiä ja hirvittäviä vertauskuvia. +Inhottava sisilisko ja tiikerikissa olivat jotakuinkin kuvattuja, sekä +vihdoin tämän kiehkuran keskellä ja näkyvimmällä paikalla vertauskuva, +joka on tunnettu yli koko maailman: pääkallo ja kaksi ristiin pantua +sääriluuta, kömpelösti piirrettyjä liidulla. Höyhentöyhtö liehui tämän +miehen päässä, jonka kasvot olivat yhtä raa'at piirteiltään kuin +vastenmielisetkin. + +Tuskin tarvinnee mainita, että tämä oli indiaani. Hän ja hänen +seuralaisensa kuuluivat heimoon, joka enin kaikista on tullut kuuluksi +villeydestänsä -- Apachit eli _coyoteerot_, jonka nimen olivat saaneet +henkisen yhtäläisyytensä vuoksi uuden maailman sakaalin, _kojoote_'n +kanssa. + +Koska naiset ja lapset olivat kotiin jätetyt, näytti tämä asianlaita +viittaavan siihen, että kojoteerot olivat jollain sotaisella retkellä. +Heidän varustuksensa ja sotakuvauksensa osoittivat tätä vielä selvemmin. +He olivat varustetut pyssyillä, pistooleilla ja peitsillä. Olipa vielä +muutamilla revolvereja ja karbiineja oivallisinta lajia, sillä sivistys +on heille ainakin opettanut kaikenmoisia tappotapoja. Näitten lisäksi +riippui vielä tuo kauhua tuottava skalppiveitsi heidän vyöstänsä. + +He matkustivat järjestetyissä riveissä kaksittain, eikä +»indiaanilaisessa linjassa«. On jo aikoja siitä kun indiaanit prerioilla +ja pampailla oppivat arvossa pitämään vihollistensa kalpeakasvoisten +käyttämää sotilaallista järjestystä sekä alkoivat panna sitä käytäntöön +erittäinkin ratsujoukoissaan. Kaikki kansanheimot ovat ymmärtäneet +hyödyksensä käyttää sitä opetusta, jonka valkoihoiset ovat antaneet +heille sotataidossa, ja Meksikon pohjoisissa valtioissa, Tamaulipaassa, +Chihuahuassa ja Sonorassa, on uudistunein kerroin nähty, miten +comanchit, navajit ja apachit ovat hyökänneet meksikolaisten kimppuun +järjestetyissä taisteluriveissä ja siten tuhonneet lukuisia +vastustajoita. Mutta tällä avonaisella ruohotasangolla, jolla tämä +coyoterosjoukkue nyt matkusti, ei ollut minkäänlaista pakkoa rientää +eteenpäin järjestetyssä kolonnassa, minkä vuoksi olivat valinneet sen +matkustustavan, jonka jo olemme maininneet. + +Punaihoiset eivät olleet, niinkuin kullankaivajat, vaeltaneet kolmea +päivää perätysten kuumassa erä-aavikossa. He, jotka tarkoin tunsivat sen +maan, jonka kautta oli kuljettava, tiesivät hyödykseen käyttää sen +vähimmätkin edut, voiden aina valita lepuusijoiksi kaikki pienemmätkin +majapaikat, eivät ensinkään olleet kuumuudesta kärsineet. Yhtä vähän +olivat he huolissansa retkensä jatkamisesta, sillä heidän tuli matkailla +virtaa pitkin, jota kartoissa kutsutaan _Rio San-Miguel_, vaan +meksikolaiset mainitsevat _Horcasitas_. Kaikki asianhaarat näkyivät siis +olevan edullisia heidän yritykselleen. + +Tuntia ennen auringon laskua huomasivat he vuoren taivaan rannalla. +Indiaanit eivät tunne sitä nimeltä _Cerro Perdido_, vaan nimittävät sitä +_Nauchampa-Tepetl_. + +Tämän yhteydessä on vallan merkillistä ottaa huomioon se heimolaisuus, +joka on olemassa pohjois-Meksikon indiaanein ja etelässä asuvien +azteekein välillä. Jälkimäisten kielessä on Perote-vuorella sama nimitys +kuin Nauchampa-Tepetlillä. Sana _cofre_, joka tavallisesti nimeen +liitetään, merkitsee niinkuin Nauchampakin kohverttia eli laatikkoa, +joka nimitys on annettu niille niitten eräiltä tahoilta selvän +yhtäläisyyden vuoksi äärettömän suorakaiteen muotoisen kohvertin kanssa, +missä ylimmäinen kansi muodostaa tasangon, jolla on jommoinenkin +laajuus. + +Mutta kojoteerot eivät paljon huolehtineet kielitieteestä, he +ajattelivat vaan murhaa. Heidän retkensä ainoa tarkoitus oli hävittää +muutama opatas-nimisen indiaaniheimon kylä tai muutamia valkoihoisten +Horcasitaan rannoille perustamia uudisasutuksia. Kun tuo Salaperäinen +vuori ilmestyi heidän silmiensä eteen, esiintyi toinen kysymys, joka +tuokion ajaksi kiinnitti heidän ajatuksensa. Oli ratkaistava kysymys, +oliko viisasta tai edes mahdollista ehtiä sinne yön kuluessa. Ajatukset +menivät hajalle. Muutamat vastasivat myöntämällä, toiset kieltämällä. +Niinkuin Pedro Vicente oli sanonut, ovat matkat täällä Sonoran +läpikuultavassa ilmassa erehdyttäviä, ja vaikka Nauchampa-Tepetl ei +näyttänyt olevan kauempana kuin kymmenen tai kahdentoista peninkulman +päässä, sai samoella hyvinkin toisen verran ehtiäksensä järvelle. Mutta +maassa syntyneet ja erittäinkin alkuasukkaat ovat tottuneet näihin +harhanäkyihin ja tekevät laskunsa sen mukaan. Muuten eivät kojoteerot +olleet täällä ensi kertaa ja tiesivät siis hyvästi, mitä oli tekeminen. +Neuvottelunsa koski sentähden ainoastaan heidän hevosiensa toimeentuloa, +sillä ne olivat jo juosseet viisikymmentä peninkulmaa ja olivat +väsyksissä. + +[Kuva: Kojoteerot eivät olleet täällä ensi kertaa.] + +Nämä olivat _mustangia_ eli villejä arohevosia, jotka ovat voimakkaita +ja kestäviä, jos kohta ko'oltansa ovatkin vähäpätöisiä. Mutta he olivat +jo juosseet tarpeeksi tälle päivälle ja olisivat ehkä tulleet ajetuksi +pilalle, ennenkuin olisi ehditty vuoren juurelle. Oli siis parempi antaa +niiden levätä ja pysähtyä Nauchampa-Tepetlin luona vasta seuraavana +päivänä noin puolen päivän tienoilla. + +Tämä ajatus oli epäilemättä myös päälliköllä, sillä hän hyppäsi +hevosensa selästä ja valmistihe panemaan sitä liekaan. Kysymys oli siis +ratkaistu ja kaikki »El Cascabel'in« (kalkkalokäärmeen) sotilaat +seurasivat heti hänen esimerkkiään. + +Tapansa mukaan pitivät indiaanit ensin huolta hevosistansa, ennenkuin +ajattelivat itseään. He kokoilivat polttoaineita ja sytyttivät suuren +tulen ei lämmitelläkseen, koska oli kesä, vaan valmistaakseen ateriaa. +Heidän puolisensa juoksi vielä neljällä jalalla hylyksi tuomittujen +hevosten muodossa, joita kuljettivat mukanansa. Teurastus ei ottanut +paljon aikaa. Puukon isku hevosen rintaan pudotti sen kuolijaana maahan +ja veri kuohui virtana sen ympärillä. Silmänräpäyksessä oli se +paloteltu, suuret lihapalat seivästettiin puuvartaisiin ja kun niitä +tulessa oli kärvennetty hetkisen, oli indiaaneilla paisti valmis, joka +ei ollut halveksittava. + +Hevosensyöjät kokoilivat sitte läheisistä puista muita syötäviä +esineitä, jotka eivät näyttäneet vähemmän herkullisilta. Ensiksi +_algarobian_ ja muitten kasvien terttuja, joita paistoivat tulella ja +joista saivat vihanneksensa sekä niitten lisäksi monen kaktuskasvin +hedelmiä. Paraimmat niistä olivat _pitahayan_, jonka rungot, tosin +paljaita alapuoleltaan, olivat latvassa ympäröidyt sädekiehkuran muotoon +istuvilla lehdillä, jotka pitkän matkan päässä sai ne muistuttamaan +jättiläiskokoisia kandelaabereja. Tasanko oli täynnänsä sellaisia +omituisia puita. Sillä tavalla löysivät kojoteerot keinon hankkia +itselleen jälkiruokaa itse aavikossa. + +Kun olivat ateriansa lopettaneet, alkoivat he huomispäivän aamiaiseksi +valmistaa ruokalajia, jota apachit pitävät niin suuressa arvossa, että +vieläpä yksi heidän heimoistansa, _mezcaleros_, pitävät sitä +yksinomaisena ruokanansa, joten ovat nimensäkin saaneet siitä, kasvia +kun kutsutaan _mezcal_-kasviksi. + +Valmistus oli hyvin yksinkertainen. Kojoteerot nyhtivät ensiksi ylös +tarpeellisen määrän mezcaleja, leikkasivat pois kaikki karkeakarvaiset +ja terävät lehdet niitten huipuista ja kuorivat pois hedelmää ympäröivän +verhon. Siten saatiin syntymään munan muotoinen valkea aine, melkein +niin suuri kuin ihmisen pää. Ainoastaan tämä aine syödään. + +Sillä välin kuin osa indiaaneja oli näissä valmistuksissa, kaivoivat +toiset kuopan, jonka pohjan ja seinät peittivät litteillä kivillä. Sinne +heitettiin hehkuvia hiiliä, joiden annettiin palaa tuhkaksi, ja kun +kuoppa oli oikein kuumennettu, pantiin mezcalit sinne alas varovasti, +käärittyinä sen hevosen nahkaan, joka oli ateriaksi teurastettu. +Punaihoiset olivat kääntäneet karvapuolen ulospäin ja kasvikiehkuroiden +joukkoon sekoittaneet muutamia palasia raakaa lihaa. He sulkivat tämän +alkuperäisen uunin suun paksuilla turpeilla, säilyttääksensä haudan +kaiken yötä kuumana ja poistuivat vakuutettuina seuraavana päivänä +saavansa herkullisen aterian. + +Nyt he kääriytyivät villasiin vaippoihinsa pelkäämättä mitään +äkkiarvaamatonta hyökkäystä näissä erämaissa, jotka ainoastaan itse +perinpohjin tunsivat ja nukkuivat rauhallisesti paljas tanner sänkynä ja +tähtitaivas sängyn uutimena. Vähän voivat aavistaakaan, että muutamien +tuntien hevosmatkan päässä heidän leiripaikastaan löytyi toinenkin +leiri, johon oli majoittunut heidän heimonsa vihollisia, kumminkin liika +harvalukuisina voidakseen heille tehdä kovempaa vastarintaa. Jos +olisivat voineet tietää sen, eivät olisi lepoa ajatelleetkaan. He +olisivat heittäytyneet villien hevosiensa selkään ja nuolen nopeudella +rientäneet Salaperäiselle vuorelle. + + + + +Kolmas luku. + +Vihdoinkin vettä. + + +Sillä aikaa ja suuria vastuksia kohdaten, monella ruoskan lyönnillä ja +alituisilla huudoilla _Anda mula maldita!_ (»Astu päälle, kirottu +muuli!«) lähestyivät väsyneet kullankaivajat vuorta. He kulkivat enemmän +matelemalla kuin astuen, sillä muulit, jotka olivat heikontuneet +pitkällisestä veden puutteesta, eivät enää jaksaneet vetää raskaita +vankkureja ja kuormajuhdat horjuivat kuormiensa alla. + +Kun kullankaivajat näkivät vuoren siitä paikasta, johon Pedro oli +pysähtynyt, oli heillä sama ajatus kuin Robert Tresillianillakin. He +luulivat, että oppaansa erehtyi, kun kahdeksikymmeneksi peninkulmaksi +arvosteli jälellä olevaa matkaa. Miehet, jotka kuten kullankaivajat +viettävät elämänsä maan alla, tai kuten merimiehet vesillä, ovat hyvin +huonoja arvostelemaan kaikkea mitä tapahtuu maan pinnalla. Mutta ne, +jotka johtivat matkuetta, muulin ajajat ja muut, tiesivät aivan hyvin, +ettei gambusino heitä pettänyt. + +Kaikki tulivat kohta samaan johtopäätökseen. Kun olivat tunnin verran +matkailleet, eivät he arvelleet tulleensa vuorta lähemmäksi ja toisen +tunnin kuluttua välimatka tuskin näkyi vähentyneen. + +Päivä ei ollut vielä lopussa, kun he tulivat niin lähelle vuorta, että +selvästi voivat huomata kaikki sen yksityiskohdat ja tarkoin eroittaa +sen ulkopiirteet. + +Tämä vuori esiytyy silmien eteen äärettömän suurena katafalkkina; se on +muodoltansa pitkulainen, mutta huippu ei kule yhtenä ainoana suorana +viivana, sillä tuota vaakasuoraa viivaa katkoo alituisesti puut, joitten +varjokuvat kohoten milloin ylemmäs, milloin matalammaksi jääden, +kuvastuvat taivaan sinistä taustaa vasten. Merkillistä kyllä näyttää se +olevan leveämpi huipusta kuin juurelta. Sen ulkoasu ei tarjoo mitään +synkkää, koska nuo lukemattomat rotkot sen sivuilla ovat peitetyt +vihreydellä, missä vaan kämmenenkään ala maata on antanut kasvien +juurille tilaa. + +Salaperäinen vuori sijaitsee melkein pohjoisesta etelään. Se on +vähilleen neljä peninkulmaa pitkä ja enemmän kuin peninkulman levyinen, +jota vastoin sen korkeus on noin viisi sataa jalkaa. Se on tosin +vähäinen korkeus vuorelle, mutta tarpeeksi korkeutta on sillä kumminkin +että saa kunnian kantaa vuoren nimeä näillä äärettömillä, avaroilla +autioilla, joilla ei ole kilpailijana mikään _sierra_ eikä edes +minkäänlaista vaaraa, ja joilla se kohoaa aivan yksinäisenä, eksyneenä +ja ikäänkuin _kadotettuna_ eräaavikon keskelle. + +-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- + +»Millä puolella sijaitsee järvi, sennor Vicente?« kysyi Robert +Tresillian, joka aina pysyi matkueen etupäässä don Estevanin ja +gambusinon rinnalla. »Eteläisellä«, vastasi viimeksi mainittu, »ja se on +meille onneksi, sillä muuten olisi meillä vähintäin kymmenen peninkulmaa +jälellä.« + +»Mitenkä! Minä luulin, että koko vuori ei ollut neljää peninkulmaa +pitempi.« + +»Se on totta, sennor, mutta ala, joka ympäröi sitä, on peitetty +kalliolohkareilla, joitten yli emme voisi ajaa vaunujamme. Minä otaksun, +että nämä lohkareet ovat pudonneet alas vuoren huipulta, mutta en ole +koskaan voinut ymmärtää, miten ne olisivat voineet vyöryä satoja metriä +vuoren juurta ulommaksi. Ja kumminkin olen kaiken elinaikani tutkinut +vuoria, ennenkuin rupesin tätä erittäin tutkimaan.« + +»Ja teillä on ollut hyvät edut tutkimuksistanne,« vastasi nopeasti don +Estevan. »Mutta jättäkäämme nyt geoloogiset tuumailut sikseen. Minä olen +hyvin levoton toisesta asiasta.« + +»Mistä asiasta?« kysäsi Tresillian. + +»Olen kuullut, että indiaanit välistä käyvät tällä vuorella. Ajatelkaas, +jos kohtaisimme heitä täällä?« + +»Se ei ole ensinkään mahdotonta,« mumisi gambusino. + +»Vaikka minulla on kiikari,« jatkoi don Estevan, »en voi nähdä mitään +merkkiä siinä suhteessa, mutta me näemme vuoren ainoastaan toiselta +puolelta, kuka tietää, mitä voipi kätkeytyä sen toisella puolella. Pitää +edellyttää kaikkea, vieläpä kovaa onneakin. Ehdotukseni on siis, että +ne, joilla on paraimmat hevoset, lähtevät tutkimusretkelle saadaksensa +selvyyttä tässä asiassa. Jos tuolla takana löytyisi punaihoisia +suuremmissa määrin, niin voisimme ainakin puolustaa itseämme +rakentamalla _korral_'in.« + +Don Estevan oli vanha sotilas, ja ennenkuin hän alkoi toimia aarnioitten +kanssa, hän oli tehnyt enemmän kuin yhden sotaretken noita kolmea suurta +indiaaniheimoa, comanchia, apakeja ja navajeja vastaan. Gambusino ei +sentähden vastustanutkaan hänen ehdotustaan Hän hyväksyi sen kaikin +puolin ja tarjoutui tutkijakunnan seuraan. Hänen seuralaisikseen +määrättiin puoli tusinaa urhoollisia miehiä, joitten hevosilla vielä oli +tarpeeksi voimaa voidaksensa päästä indiaanien käsistä, jos heitä +ajettaisiin takaa. + +Henry Tresillian oli mukana tässä joukossa. Hän oli tarjoutunut heti +kuultuansa don Estevanin ehdotuksen, sillä hän ei pelännyt mitään +hevosensa puolesta. Hän tiesi, että _Krusader_ -- niin oli hevosen nimi +-- voi yllättää minkä vihollisen hyvänsä. + +Krusader oli oivallinen araapialainen hevonen, jolla ei ollut +vertaistansa maailmassa. Sen ebenholtsimustassa karvassa ei ollut +valkeata pilkkuakaan, sen hienot ja suonikkaat jalat, älykkäisyyttä +osoittava pään muoto sekä samalla sorea ja voimakas ruumis tekivät sen +eläimeksi, jolle ei voinut kilpailijaa löytääkään. Henry rakasti sitä +ikäänkuin ystävää. Kaikki matkueen hevoset näyttivät kipeiltä, +rääkätyiltä ja puolikuolleilta janosta, mutta Krusader yksin ei +näyttänyt kärsineen. Totta onkin, että nuori isäntänsä oli sen kanssa +jakanut viimeisenkin vesiosinkonsa. + +Muutamien minuuttien perästä läksi tutkijakunta saatuansa tarpeelliset +ohjeet nelistäen liikkeelle. + +Robert Tresillian ei ollut tehnyt mitään vastaväitettä, että poikansa +yhtyisi tiedustelijakuntaan. Hän oli onnellinen nähdessään sitä +urhoollisuutta, jota Henry osoitti kaikissa tilaisuuksissa, ja hän +seurasi tätä kauvan lempein katsein. + +Toisetkin silmäykset kuin hänen jäivät kauvaksi aikaa kiinnitetyiksi +nuorukaiseen huolen ja ylpeyden sekoituksella. Ne olivat Gertrudes +Villannevan. Hän ihaili sitä rohkeutta, mitä nuorukainen, jota hänen +nuori sydämensä alkoi rakastaa, osoitti, mutta hänen naisellista +hempeyttänsä vaivasivat ja tekivät rauhattomaksi ne vaarat, joiden +alaiseksi Henry alati heittäytyi. + +-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- + +Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin oli koko matkue muuttanut näköään. +Eläimet kohottivat päätänsä väräjävin sieramin, ahmivat ilmaa +keuhkoihinsa ja nostivat korvansa pystyyn liikutellen niitä suonenvedon +tapaisesti. Sarvikarjan mylvintään vastasivat hevoset ja muulit +hirnumalla. Mikä melu! Mikä korvia särkevä hälinä! Kaitsijan ääni, +hänen, joka oli asetettu koko matkueesta huolta pitämään, kaikui +korkeammalle kaikkien muitten. + +»_Guarda la estampeda!_« (varokaa tallautumista) huusi hän keuhkojensa +täydellä voimalla. + +Janoiset eläimet vainusivat vettä. Ei tarvittu enää ruoskien roisketta +ajaakseen niitä eteenpäin. Suurella vaivalla vaan voivat kuormarengit, +ratsastajat ja ajajat hillitä niiden intoa. + +Kohta menivät kaikki eläimet täyttä laukkaa. Hurjasti syöksyivät ne +järveä kohden. Muulit ja hevoset sikin sokin vaunujen kanssa ja +sarvikarja nelistäen ja meluten tavalla, jota on vaikea sanoilla +selittää. Raskaat ajopelit pyörivät nuolen nopeudella, ja kun vuorta +lähemmäksi tultaessa maa oli peitetty kivillä kyllin suurilla +kohottamaan pyörät ja kääntämään vaunut ylösalaisin, päästivät vaimot ja +lapset, jotka niissä istuivat, läpitunkevia huutoja ja odottivat joka +silmänräpäys kaatuvansa kumoon. + +Onneksi ja melkein yliluonnollisen sattumuksen kautta pysyivät vankkurit +kumminkin tasapainossa tässä kalliolohkareitten sokkelossa. Ei kukaan +kärsinyt suurempia vammoja, -- päästiin vaan muutamilla aivan +vähäpätöisillä. + +Tällä vauhdilla kun kuljettiin, ei kestänyt paljoa aikaa ennenkuin +saavuttiin järven rantaan. Matkustajat, joita laahattiin tämän pyörteen +mukana, näkivät kohta edessään mahdottoman suuren vesilammikon, jota +laskevan auringon viimeiset säteet valaisivat ja viheriät nurmikot +ympäröivät. + +Tutkijakunta, joka ei ollut havainnut mitään epäluuloa herättävää, oli +vielä ratsain vuoren juurella. He näkivät hämmästyksekseen matkueen +tulleen niin nopeasti, mutta toverit eivät olleet tilaisuudessa antamaan +heille lähempiä selityksiä. Eläimet, jotka vetivät näitä muassansa, +jatkoivat rajua vauhtiaan järven rannalle asti, eivätkä seisattuneet, +ennenkuin vesi nousi yli turvan. + +[Kuva: Eläimet eivät seisattuneet, ennenkuin vesi nousi yli turvan.] + +Nyt ei kuulunut enää rajua hirnuntaa ja ammumista. Kaikki olivat +äänettömiä, tyytyväisiä ja ikäänkuin _juopuneita_ pelkästä vedestä. + + + + +Neljäs luku. + +El ojo de agua. + + +Seuraavana päivänä niin pian kuin aamurusko alkoi valaista sinistä +taivasta, näkivät ne villit eläimet, jotka asustelivat Salaperäisellä +vuorella, jalkojensa juurella näytelmän, jota eivät vielä koskaan olleet +havainneet tällä yksinäisellä paikalla. Ensi kertaa näet vaunut tai +jotkin sentapaiset ajoneuvot olivat seisahtuneet näitten kallioitten +läheisyyteen. + +Ainoat valkoiset miehet, jotka joskus ennen olivat käyneet siellä, +olivat metsästäjiä tai yksinäisiä kullanetsijöitä, ja nämäkin olivat +harvoin ilmestyneet. Punaihoiset, erittäinkin apakit pysähtyivät siellä +mielellään, sillä järvi oli melkein heidän tiensä äärellä, kun tekivät +hyökkäyksiään Horcasitas-joen rantoja pitkin. + +Meksikolaiset, jotka edellisenä iltana oli lähetetty tutkimaan seutuja, +olivat tosin löytäneet lukuisia, vaan aikaisempia indiaanein jälkiä, +mutta eivät vereksiä, jotka olisivat todellista pelkoa aiheuttaneet. Tuo +valkea hiekka, joka ikäänkuin hopeavyö ympäröi järven, ei kantanut muita +jälkiä kuin niitten metsäneläinten, jotka olivat tulleet sinne janoansa +sammuttamaan. + +Kullankaivajat olivat siis pystyttäneet leirinsä kaikessa +turvallisuudessa, kumminkaan eivät jättäneet tekemättä niitä +varokeinoja, jotka ovat tarpeellisia erämaassa. Don Estevan oli ollut +liian moneen sotaretkeen osallisena menetelläkseen millään tavalla +epäviisaasti. Nuo kuusi vankkuria, jotka asetettiin perätysten +kokoonkiinnitetyin aisoin, muodostivat munapyöreän _korral_'in eli +tarpeeksi avaran alan antaaksensa tilaa matkueelle. Jos heidän päällensä +hyökättäisiin, olisi helppo vahvistaa varustusta pakkilaatikoilla ja +muilla muassa olevilla matkatavaroilla. + +Mitä hevosiin ja muihin eläimiin tulee, olivat ne liekaan pantuina +päästetty laitumelle korralin ulkopuolelle. Edellisten päivien +rasitusten perästä ei niillä arveltu olevan vähintäkään halua jättämään +näitä meheviä ruokamaita. + +Tulet, jotka olivat sytytetyt edellisenä iltana, olivat sammuneet. Niitä +ei oltu hoidettu. Mitä apua olisi siitä ollutkaan. Kesällähän ei ole +mitään kylmää pelättävänä. Mutta kullankaivajien vaimot sytyttivät tulet +uudelleen varhain aamusella valmistaaksensa aamuruokaa. + +Pedro Vicente nousi yötiloiltaan ennen kaikkia muita, mutta ei +ottaakseen osaa näihin kyökkipuuhiin, joita gambusinona ja retkikunnan +johtajana syvästi halveksi. Hänen nousuunsa näin varhain oli +kahdenlaiset syyt, joita ei pitänyt soveliaina ilmaista kenellekään. Hän +oli ainoastaan sanonut tavalliselle metsästyskumppanilleen, Henry +Tresillianille, että aikoi kiivetä vuorelle päivän valetessa etsiäkseen +lintuja ja muita metsän otuksia. + +Gambusino, joka oli taitava metsämies, oli jo retken alussa luvannut +varustaa matkueen vereksellä lihalla, mutta ei ollut vielä päässyt +tilaisuuteen täyttämään tätä lupaustansa, sillä se vähäinen riista, +jonka oli toivonut tapaavansa matkalla, oli kuivuuden vuoksi paennut +muille seuduille. Kadotettu aika oli siis jälleen voitettava. Pedro +tiesi kokemuksesta, että löytyi lintuja ja nelijalkaista riistaa +reheväkasvuisella tasangolla, mistä se vesijakso alkoi, joka täytti +järven vedellä. Hän oli antanut nuoren englantilaisen tietää, että +siellä tapaisivat sekä lampaita että antiloopeja, ehkäpä karhujakin, +mutta aivan varmaan kaikenlaisia kesyttämättömiä kalkkunoja, joita +meksikolaiset niiden räikeän äänen vuoksi kutsuivat _guajalote_'iksi. + +Vieläkö hän olisi tarvinnut useampia syitä selittääkseen haluansa +kiivetä vuorelle, ennenkuin kukaan muu olisi sen tehnyt. Henry +Tresillian ei vähemmässäkään määrässä epäillyt tämän selityksen +todellisuutta. Hän ei edes voinut aavistaakaan, että gambusinolla voi +olla toinen vieläkin tärkeämpi syy. Hän itse oli metsästyksen ja +luonnontieteen suuri ihailija ja suostui ihastuksella seuraamaan Pedroa +tällä retkellä. Salaperäinen vuori tarjoaisi hänelle epäilemättä +useamman kuin yhden merkillisen nähtävän, joka runsaasti palkitseisi +ylöskiipeämisen vaivan. + +Jos sanomme totuuden ja ilmaisemme nuoren englantilaisen salaiset +ajatukset, niin täytyy meidän lisätä, että hän ryhtyi vuorelle nousuun +sillä tarkoin punnitulla päätöksellä, että sennorita Gertrudelle toisi +joko jonkun harvinaisen kukan, jonkalaisia tämä kokoeli, tai jonkun +linnun loistavalla höyhenpeitolla tai jotain muuta voitonmerkkiä, joka +vastalahjaksi tuottaisi hänelle suloisen hymyilyn kauniin tytön +puolelta. + +Kaikki nämä yhdistyneet syyt vaikuttivat, että Henry Tresillian täysissä +tamineissa eikä suinkaan vähemmin pirteänä kuin Pedro, jätti telttansa +samassa tuokiossa kuin toinen kömpi ulos siitä vankkurista, jossa oli +yönsä viettänyt. Henry oli puettuna englantilaiseen metsästyspukuun, +joka soveltui hänelle oivallisesti, ja metsästyslaukku hartioilla sekä +kaksipiippuinen pyssy kädessään hän näytti enemmin valmistuneelta +ahdistamaan fasaaneja rajoitetulla metsästysalueella tai metsäkanoja +eurooppalaisella arolla, kuin että olisi voinut vastustaa eläimiä, jotka +kenties eivät olleet niinkään vaarattomia. + +Mitä gambusinoon tuli, oli hän puettu niinkuin edellisenäkin päivänä +ammattitoveriensa omituiseen pukuun, mutta oli varustanut itsensä oikein +hyväpiippuisella tuliluikulla ja jonkunlaisella pienellä lyhyellä +miekalla, jota täällä kutsutaan _machete_ tai joskus _cortante_. + +Koska kaikesta jo edellisenä iltana oli sovittu, lausuivat metsämiehet +toisillensa ainoastaan »hyvän päivän« ja menivät sitte hankkimaan +itsellensä vähän aamiaista. Kohta ojensi heille muutama kullankaivajan +vaimo kupin suklaata sekä _tortilla enchiladan_, puhutellen heitä +muutamilla ystävällisillä sanoilla. He joivat kiireesti suklaansa, +haukkasivat muutaman suuntäyden äsken mainituita maissikakkuja, kuivia +ja kovia kuin nahkaa, mutta välttämättömästi kuuluvia kaikkiin +meksikolaisiin aterioihin, sekä hiipivät sen perästä äänettöminä +korralin ulkopuolelle. + +Pedroa vaivasi suurempi malttamattomuus päästä matkalle, kuin asianlaita +vaatikaan. Aivan varmaan tosin löytyi tuolla Salaperäisellä vuorella +hänen tähän saakka yksinänsä tuntema alkamiskohta siihen aarnioon, jonka +edellisillä tutkimusretkillänsä oli löytänyt. Mutta aivan nähtävästi +tuotti hänelle levottomuutta ja sielun häiriötä joku toinen ajatus. Hän +oli synkkä ja hajamielinen sekä vaipui ajatuksiinsa ja oli ääneti. Henry +seurasi häntä sanaa sanomatta. + +Nouseminen Salaperäiselle vuorelle alkoi melkein heti, kun olivat +leiristä lähteneet. Tämä oli ainoastaan mahdollista kiipeämällä ylös +uomaa myöten, jonka oli kovertanut vesi ylhäällä kukkulalla olevasta +lähteestä, joka joskus myrskyisinä talvina sai aikaan varsinaisen +vesiputouksen. Tämä oli kuivana vuoden aikana kivisenä juopana, +jonkunlaisena halkeamana kalliossa ja nousi melkein kohtisuoraan +tasangolta huipulle kahden mahdottoman kivimuurin välitse. Sen keskessä +juoksi puro, joka tätä nykyä ei ollut muuta kuin vesiviiru. + +»Uh! Ennen tahtoisin kiivetä nuoraportaita ylös!« sanoi Henry. + +»Kieltämättä on tuo rahtusen vaivaloista,« vastasi Pedro, »mutta se on +ainoa keino, miten voi päästä tasangolle.« + +»Eikö löydy mitään muuta tietä toisessa paikassa?« + +»Ei vähintäkään. Kaikilta muilta puolilta ei vuori ole muuta kuin +ääretön muuri, jonkunlainen linnoitus, joka on syntynyt jonkun luonnon +oikun kautta, kaikilta tahoilta äkkijyrkänteitten puolustamana, joiden +päälle ainoastaan linnut voivat päästä. Eivät edes antiloopitkaan voi +niistä kiivetä ja jos tapaamme sellaisia tuolla ylhäällä, niin ovat ne +joko siellä syntyneet, tai ovat tätä tietä kavunneet sinne.« + +»Tämä on todellakin tie vuohille, virkkoi Henry, joka oli huvitettu +siitä, että kivet vyöryivät hänen jalkojensa alla. »On astuttava +puolelle ja toiselle ja syrjäkariin ettei vieri takaisin.« + +»Varokaa itseänne, sennorito!«[1] huusi Pedro, kun näki, että +seuralaisensa varomatta astui pyöriville kiville. »Varokaa, pienemmänkin +kiven vyöryminen voi saattaa suuremmankin liikkumaan paikoiltansa, ja +jos nämä kiviharkot vyöryisivät jalkojenne alta, voisivat ne kimmota +alas leiriin saakka ja siellä mäsäksi murtaa jonkun.« + +[1] Nuori herra. + +Nuori mies vaaleni, kun ajatteli mitä olisi voinut seurata hänen +varomattomuudestaan. + +»Rauhoittukaa,« sanoi gambusino. »Jos joku onnettomuus olisi tapahtunut, +olisimme kyllä sen kuulleet«. + +»Voi, kuinka te minua säikytitte,« sanoi Henry. »Mutta teillä on oikein, +pitää askeleitansa varoa«. + +Nousemista jatkettiin siis verkemmin. + +Verrattain lyhyen ajan kuluessa, sillä heillä oli tuskin enemmän kuin +viidensadan jalan korkeus kiivettävänä tulivat metsästäjät solatien +yläpuolelle ja olivat silloin tasaisella alueella, jossa kasvoi puita. + +Käveltyänsä tasangon halki noin kaksi tai kolmesataa metriä, tulivat he +aukeaman suuhun metsässä. Kun meksikolainen kävi aukeamaan, huudahti +hän: »_El ojo de agua!_« + +Tätä nimitystä, »veden silmä,« käyttävät meksikolaiset lähteestä yleensä +tai ainakin siitä paikasta, jossa lähde kuohuu ylös maasta. Henrylle oli +tämä runollinen nimitys tuttu, ja hän ymmärsi heti mitä seuralaisensa +tarkoitti. Metsäaukon keskeltä tuli vesi kihisten, kirkkaana kuin +kristalli, kallion halkeamasta ja muodosti pienen ympyriäisen säiliön, +mistä se puro alkoi, joka syöksyi järveen, ja jota metsästäjät olivat +seuranneet tähän asti. + +Gambusino otti härän sarven, joka hänellä oli mukanansa ja kumartui +lähdettä kohden. + +»Minun on mahdoton vastustaa kiusausta,« virkkoi hän. »Huolimatta siitä +suuresta vesimäärästä, jonka eilen join, näyttää kuin en koskaan voisi +janoani sammuttaa.« + +Hän täytti ja tyhjensi sarven tuokiossa. + +[Kuva: Hän täytti ja tyhjensi sarven tuokiossa.] + +»_Delicioso!_« (suloista) huudahti Pedro ja täytti sen uudestaan. + +Henry seurasi hänen esimerkkiään, mutta se pikari, jonka hän kaivoi +esille metsästyslaukustaan, oli puhdasta hopeaa. Juoma-astiat kullasta +ja hopeasta eivät suinkaan ole harvinaisia Sonoran aarnion omistajille. + +Siinä silmänräpäyksessä kuin aikoivat lähteä liikkeelle uudelleen, +kuulivat he siipien suhinaa ja näkivät metsän avonaisen paikan reunassa +joukon suuria höyhenillä varustettuja olentoja, jotka tallustelivat +aivan rauhassa toinen toisensa perästä taivuttaen kaulojansa nielläkseen +jonkun hyönteisen tai noukaistakseen heinän korren. Ne olivat +_guajaloteja_, joista Pedro oli puhunut ja muistuttivat niin paljon +sukulaisiansa kanatarhassa, että Henry ilman vaikeutta tunsi ne samalla +kuin huomasi ne niiden heimolaisia paljoa kauniimmiksi. + +Vanha kukko oli jonon etunenässä. Se ojentelihe juhlallisesti hyvin +ylpeänä komeasta ruumiinrakennuksestaan ja loistavasta höyhenpuvustaan, +joka nousevan auringon säteitten valaisemana heijasti kaikkia sadekaaren +värejä. + +Äkkiä se kohotti päänsä ja päästi levottoman äänen. Liian myöhään. Neljä +laukausta kuului melkein yhtä haavaa ja vanha kukko makasi ojona maassa +kolmen seuralaisensa kanssa. Toiset lensivät hirveästi kirkuen ja +sellaisella siipien räminällä, että olisi luullut puimakoneen olleen +käymässä. Ne luultavasti ensi kertaa olivat tekemisissä sellaisten +murhakoneitten kanssa. + +»Emmehän ala niinkään huonosti, vai mikä on teidän mielenne, don +Henrique,« virkkoi gambusino. + +»Minä tahtoisin vaan jatkaa,« vastasi Henry, joka kyllä tiesi, että +hänen ystävättärensä Gertrudes panisi korkeata arvoa guajalotein +kauneille höyhenille. »Mutta mitä me niillä teemme. Emmehän voi niitä +viedä mukanamme.« + +»Mihinkä ne veisimmekään?« vastasi meksikolainen. »Antaa niitten jäädä +tantereelle, niin otamme ne takaisin tullessamme... Ooh! Ehkä löytyy +täällä susia ja kojootteja, niin ettei meille jäisi muuta kuin höyheniä +tuotavaksi. Pankaamme ne korjuuseen.« + +Tuokiossa olivat kalkkunoin kynnet sidotut yhteen, jonka perästä kaikki +neljä lintua riippui pitahaya-puun korkeimmassa oksassa. »Se kojootti +olisi todellakin aika viekas, joka voisi ne tavoittaa! Ja mikä eläin +voisikaan kiivetä ylös tämän kaktuslajin ohkaista runkoa pitkin.« + +»Niin ovat meillä linnut hyvässä turvassa,« sanoi gambusino ja latasi +pyssynsä. »Eteenpäin! Minä toivon, että tavoitamme niin suuren +nelijalkaisen otuksen, että se riittää verekseksi liharuoaksi meille +kaikille tänä iltana. Mutta meidän on pakko astua kauvan, sillä +laukauksemme ovat luultavasti säikyttäneet koko likitienoon.« + +»Tasanko ei ole erittäin suuri,« virkkoi Henry. »Emme tarvitse mennä +hyvin etäälle.« + +»Se on laajempi kuin aavistattekaan, sennorito, sillä se on jatkuva jono +mäkiä ja laaksoja pienessä astemitassa. Kiiruhtakaamme, muchacho, +(nuorukainen) minulla on syyni miksi tahtoisin niin pian kuin +mahdollista tasangon toiseen päähän.« + +»Mitkä syyt!« huudahti nuori englantilainen hämmästyneenä Pedron +levottomasta katseesta, jota ei vastustanut se salaperäisyys, jolla tämä +puhui. »Voinko saada ne tietää?« + +»Luonnollisesti. Minä olisin jo ilmaissut ne teille, niinkuin muillekin, +jos olisin ollut varma asioistani. Mutta en tahtonut synnyttää +levottomuutta ilman riittäviä syitä. Kun kaikki selviää, niin olen ehkä +erehtynyt. Ehkei se ollutkaan savua.« + +»Savua,« toisti Henry. »Mitä te tarkoitatte?« + +»Minä puhun siitä, mitä luulin havainneeni eilen juuri silloin kun +tulimme järven rantaan.« + +»Millä paikalla?« + +»Koillisessa. Vielä hyvin kaukana täältä.« + +»Mutta jos kohta se olikin savua -- mitä meillä on sen kanssa +tekemistä?« + +»Te erehdytte, sennorito. Tässä maailman osassa sellainen merkitsee +paljoa. Se voipi ennustaa vaaraa.« + +»Lasketteko leikkiä kanssani, sennor Vicente.« + +»En suinkaan, muchacho. Ei savua ilman tulta, vai kuinka?« + +Henry nyökäytti pilkallisesti päätänsä myönnytykseksi muka tälle +vanhalle sananparrelle. + +»Kuulkaas,« jatkoi Pedro, »tuskinpa kukaan muut kuin indiaanit olisivat +voineet laatia tulta llanoilla. Ymmärrättekö nyt?« + +»Täydellisesti. Mutta minä luulin, että siinä osassa Sonoraa, jossa nyt +olemme, ei löytyisi muita indiaaneja kuin opataita, jotka ovat +mielialaltaan hyvänsävyisiä ja joita aina on pidetty meidän ystävinämme +aina siitä asti kun heidät käännytettiin kristinuskoon ja saivat +sivistystä.« + +»Opatasheimon kylät ovat hyvin kaukana täältä ja vastaisella suunnalla +siitä, missä eilen savun havaitsin. Ellen erehdy, ovat sen tulen, josta +savu nousi, sytyttäneet -- ei suinkaan opatas -- vaan ihmiset, joilla ei +ole heidän kanssansa muuta yhteistä kuin ihoväri.« + +»Indiaaneja siis nekin?« + +»Apakeja.« + +»Se olisi hirveätä,« mumisi nuori englantilainen, joka jo niin kauvan +oli elänyt Arispessa tunteakseen tämän heimon verellä tahratun maineen. +»Minä toivon, että ovat hyvin kaukana meistä,« lisäsi hän äänekkäästi. + +»Siinä toivomus, johon yhdyn kaikesta sydämestäni,« vastasi Pedro. »Jos +he yllättäisivät meidät, niin moni meidän miehistämme olisi vaarassa +kadottaa päänahkansa. Mutta _muchacho mio_, älkäämme olko peloissamme, +ennenkuin tiedämme, olemmeko todellakin hädässä. Niinkuin äsken sanoin, +en ole aivan varma aavistuksistani. Kilpajuoksu järvelle alkoi melkein +heti, kuin minä luulin näkeväni jotain, ja silloin en ajatellut enää +mitään muuta kuin mitä matkueessa tapahtui. Kun minun piti tähystellä +uudelleen, ei ollut enää tarpeeksi selkeä voidakseni mitään eroittaa.« + +»Savu olikin ehkä ainoastaan tomua, jota tuuli oli ajanut ylös.« + +»Minä toivon niin. Minä olen monta kertaa tänä yönä tarkastellut taivaan +rantaa ja joka kerta havaitsematta mitään epäluulon alaista. Mutta +kaikesta huolimatta en voi olla rauhoitettu. En voi sitä auttaa! Kun on +ollut apakilaisten vankina, jos kohta ainoastaan tunnin, ei suinkaan +matkusta vapisematta niissä seuduissa, joissa voipi tulla tekemisiin +heidän kanssaan. Omasta puolestani on minulla hyvät syyt aina muistella +vankeuttani heidän luonaan. Katsokaa itse!« + +Meksikolainen avasi vaatteensa ja näytti rinnastaan siihen syvälle +poltettua arpea, jonka piti kuvata ihmisen pääkalloa. + +»Tuossa näette mitä apakilaiset ovat tehneet minulle. Se huvitti heitä +paljon, ja he aikoivat hankkia itselleen vielä suuremman huvituksen +käyttämällä minua ampumataulunansa siten osoittaaksensa ampumataitonsa +tarkkuutta. Minun onnistui ajoissa pelastaa nahkani, mutta suurella +tuskalla. Ymmärrättekö nyt, muchacho, miksi minä olen niin levoton +pääsemään paikalle tällä tasangolla, josta voin saada varmuutta +epäilyksilleni. Ooh noita helvetin henkiä! Jos vaan olisivat vallassani, +millä innostuksella minä silloin kostaisin!« + +Keskustellessaan vaelsivat metsämiehet yhä eteenpäin, mutta pensaat ja +liaanit olivat joka paikassa esteenä. Kun he kulkivat hiekkaisen alueen +yli, kiinnitti Pedro seuralaisensa huomion jälkiin, joitten väitti +olevan jonkunlaisen villilampaan, jota kutsuttiin _carnero_. + +»Ellei koko matkue tänä iltana syö lammaspaistia, niin älköön minua enää +kutsuttako Pedro Vincenteksi. Älkäämme kumminkaan tuhlatko aikaamme +ajamalla niitä takaa. Meillä pitää ensiksi olla varmuus kohtalostamme. +-- Ooh, mitä se oli?« + +Jonkun matkan päässä kuultiin kynsien rapinata kalliota vasten. Tämä +ääni uudistui äkkiä monta kertaa. Sitä seurasi jonkunlainen +kuorsaaminen. + +Gambusino seisattui heti, pani kätensä Henryn olkapäälle estääkseen +häntä liikkumasta ja kuiskasi hänen korvaansa: + +»Siellä on carnero. Koska otus itse asettuu pyssynpiippujemme eteen, +saanemmehan käyttää tilaisuutta eduksemme, etenkin kun se ei estä meitä +matkustamasta.« + +Henryllä ei ollutkaan sen hartaampaa toivomusta kuin saada laukaista +kumpaisenkin latinkinsa. + +Metsästäjät hiipivät hiljaa puitten alla ja saapuivat toisen aukon +reunaan metsässä, missä lauma nelijalkaisia käveli laitumella -- +nelijalkaisia, joita ensi katsannolla olisi voinut otaksua saksan +hirviksi. Henry Tresillian olisi ehkä tehnyt itsensä syypääksi +tällaiseen erehdykseen, ellei olisi nähty, että eläimillä ei ollutkaan +hirven haarukkaisia sarvia, vaan käyräksi kiertyneet kuin pässillä. + +Laumassa oli sekä urospuolia että naaraita. Eräällä edellä mainituita, +ijältänsä kunnianarvoisella oinaksella, olivat sarvet kiertyneet +kiehkuraan, paljoa suuremmat kuin kaikilla muilla ja niin pitkät, että +välttämättömästi tuli arvelleeksi kuinka niitten omistaja menetteli +pitääkseen päätään pystyssä sellaisen painon alla. Se kumminkin kantoi +ne koholla suurimmalla ylpeydellä, ja juuri sen oli Pedro kuullut +polkevan jalkojansa ja äänekkäästi pullistavan sieramiansa. Se uudisti +vielä kerran tämän temppunsa, mutta viimeisen kerran. Kuivuneitten +lehtien välissä oli karbiinipiippu ojennettu sitä vastaan. + +Kaksi tulenliekkiä, kaksi savupilveä, kaksi laukausta ja tuo vanha oinas +syöksyi kuolijaana maahan. Sen seuralaiset olivat onnellisempia. Henryn +kaksi luotia soluivat niiden nahkan yli kuin teräshaarniskan ja eläimet +pelastuivat tuoreina, terveinä. + +»_Carrai!_« huudahti gambusino, kun hänen piti nostaa ylös saaliinsa, +»me emme onnistuneet yhtä hyvin kuin edellisellä kerralla.« + +»Miksi niin?« kysyi nuori englantilainen hämmästyneenä. + +»Miten voitte kysyä sitä, sennorito? Nenännehän pitäisi sen teille +ilmoittaa. Ettekö tunne tuota kauheata hajua?« + +Henry lähestyi. + +»Niin«, sanoi hän vuorostaan, »se on aivan kärsimätöntä!« + +»Sellainen mielettömyys! Uhrata luoti eläimelle; joka ei kelpaa +syötäväksi,« jatkoi gambusino. »Ja kaikki tämä ainoastaan siitä syystä, +että minulla on jotain aivan toista mielessäni.» + +»No mitä teillä sitte on mielessänne!« + +»Savu! No, mikä on tehty, se on tehty. Älkäämme sitte enempää puhuko +koko asiasta, vaan jättäkäämme tuo elukka kojooteille. Huh! Lähtekäämme +matkalle niin pian kuin mahdollista!« + + + + +Viides luku. + +Indiaanein aamiainen. + + +Jos valkoihoiset olivat nousseet ylös aamuruskon kanssa, niin olivat +punaihoiset olleet vielä pirakampia, sillä samalla tavalla kuin se +eläin, josta ovat nimensä saaneet, hekin mieluummin lähtevät saaliille +yöllä kuin päivällä. Toinenkin asia vielä oli syynä: toivo ehtiä +Nauchampa-Tepetlille ennenkuin päivän kovin kuumuus alkoi. Villit +ihmiset eivät suinkaan halveksi mukavuutta, ja kun vielä lisäksi retken +menestys oli heidän hevosiensa voimien varassa, eivät he tahtoneet +väsyttää niitä ratsastamalla juuri puolipäivän kuumuudessa. Kojoteerot +olivat siis jalkeilla ennen päivän koittoa. He liikkuivat puoli +hämärässä ikäänkuin punertavat haahmut ja toimien syvimmässä +hiljaisuudessa, ei sentähden että pelkäsivät ilmaista läsnäoloaan +vihollisilleen, koska tiesivät olevansa yksin, vaan sentähden että niin +oli heidän tapansa. + +Ensimmäinen ajatuksensa oli muuttaa hevosensa, jotka olivat syöneet +ruohon sen paikan ympäriltä, mihin ne olivat sidotut. Toinen oli itse +syödä aamiaisensa. Kiittäen edellisen päivän valmistuksia eivät he +tarvinneet muuta kuin nostaa kannen uudenaikuiselta paistinuuniltansa +nostaakseen ylös valmiiksi paistuneet metskalit. + +Viisi, kuusi indiaania otti tehtäväkseen tämän vähemmän hauskan toimen. +He nostivat ensiksi käsillänsä höyryävät turpeet. Tuhkaksi muuttunut maa +vaati suurempaa varovaisuutta, sillä se oli tulikuumaa, mutta nuo villit +ruuanlaatijat tiesivät miten asiassa oli menetteleminen ja kohta nähtiin +hevosennahka, joka, vaikka hiiltyneenä, kumminkin oli niin luja, että se +voitiin kantaa keskelle leiriä. Ympärys avattiin veitsellä ja mehukas +ruokalaji levitti oitis ruokahalua kiihoittavan lemunsa, joka suloisesti +kohtasi punanahkaisten hajuaistia ja antoi heidän aavistaa odotettavaa +nautintoa. + +Siinä oli todellakin herkullinen ruoka myös muille kuin villeille. +Puhumattakaan hevosen lihasta, jota muutamat herkuttelijat pitävät +erinomaisena, kun sitä tällä tavalla valmistetaan, ovat metskalit yhtä +hyvä kuin omituinenkin ravintoaine. Se ei muistuta mitään muuta, jota +tunnemme. + +Metskalit ovat apakilaisten herkkuruokaa. Siispä, niin pian kuin +kyökkimestarit olivat lausuneet sanansa »valmis,« heittäytyi +kojoteerolauma ahneesti räiskyvän pasteijan kimppuun ja kävi kiinni +sormin ja hampain huolimatta siitä, että se heiltä polttikin sormet. +Kohta ei löytynyt mitään jälellä ja jos hevosennahkainen kuori ei mennyt +samaa tietä, niin siihen oli syynä se, että raakalaiset olivat saaneet +kyllänsä, sillä muun syötävän puutteessa syövät he hevosen nahkankin +pitemmittä mutkitta ja on se heistä hyvinkin hyvää. Tänä päivänä +jättivät he sen nelijalkaisille kaimoillensa, kojooteille. + +Tämän oivallisen aterian perästä asettuivat he tupakoimaan. Tupakoivat +kaikessa hiljaisuudessa, niinkuin ainakin, ja kun heidän piippunsa +olivat tyhjäksi poltetut ja takaisin asetetut säilytyspaikkaansa, +nousivat he ylös, päästivät hevosensa irti, käärivät huolellisesti +kokoon ne nuorat, joilla hevoset olivat olleet sidotut, ottivat vähäiset +matkatavaransa ja heittäyivät satulaan yhtaikaisella tempulla. Nyt he +asettuivat niinkuin edellisenäkin päivänä kaksittain pitkään riviin ja +katosivat nelistäen. + +[Kuva: Tämän oivallisen aterian perästä asettuivat he tupakoimaan.] + +Tuskin olivat viimeiset punaihoiset jättäneet leirin, ennenkuin toiset +elävät olennot hyökkäsivät esille joukottain anastaakseen heidän +paikkansa. Nämä viimeksi tulleet olivat susia, jotka olivat viettäneet +koko yön hirveästi ulvoen. Kuolleen hevosen haju oli ne sinne +viekoitellut ja nyt ne odottivat ainoastaan raakalaisten lähtöä +päästäkseen osalliseksi kestiin. + +Hetki tämän perästä kojoteerot eivät enää voineet nähdäkään tuota +Salaperäistä vuorta. Syynä siihen oli maanpinnan muuttuminen, jota kesti +monta peninkulmaa, mutta matka oli heille kumminkin niin tuttua, +etteivät ensinkään tulleet huolelliseksi tässä suhteessa. + +Säästääkseen mustangejansa ratsastivat he kohtuullisen nopeasti. Muuten +heillä ei ollut minkäänlaista syytä kiirehtimiseen, sillä heillä oli +hyvä aika joutua perille, ennenkuin kova kuumuus alkoi rasittaa. Eivätkä +he enää vaeltaneet hiljaa, vaan rupattivat meluten ja täyttä kurkkua. He +olivat nukkuneet hyvästi, murkinoineet vieläkin paremmin eivätkä +pelänneet mitään hyökkäystä selkeällä päivällä. Kaikesta huolimatta ja +tottumuksen mukaan katselivat he koneentapaisesti ympärillensä ja +kiinnittivät huomionsa vähäpätöisimpiinkin seikkoihin. + +Äkkiä älysivät he jotain, joka suuressa määrässä antoi heille +ajattelemista. Tämä ei ollut taivaan rannalla eikä aavikollakaan; +olipahan jono mustia lintuja sinitaivaalla. Mitäpä kummia siinä olikaan +ja mitenkä voi näitten lintujen näkeminen saattaa indiaanit +levottomiksi. Niin, asianlaita oli se, että linnut olivat korppikotkia +kahta lajia _gallinazos_ ja _zapilotes_, näitä Meksikon katujen +puhtaanapitäjöitä, sekä että ne sen sijaan että tapansa mukaan +liitelivät kiinteissä ympyröissä tai kiehkuroissa, ohjasivatkin kulkuaan +suoraan määrättyä paikkaa kohden, jossa joku haaska luultavasti heitä +odotti. + +Lintuja löytyi lukematon lauma ja kaikki seurasivat ne samaa suuntaa, +juuri sitä, jota indiaanitkin, nimittäin Nauchampa-Tepetliä kohti. + +»Mikä kiihoittaa korppikotkia Salaperäiselle vuorelle?« + +Tästä kysymyksestä keskustelivat kojoteerot nyt keskenänsä. He voivat +sen ratkaista ainoastaan arvaamalla. Tuolla kaukana piti löytyä joku +antiloopin tai villilampaan raato, koska noin suuri parvi kotkia +kiiruhti sinne niin pitkän matkan päästä! Tekemättä heitä millään +tavalla rauhattomiksi, kiihoitti tämä seikka heidän uteliaisuuttaan ja +he lisäsivät vauhtiaan. + +Kun nyt uudelleen näkivät vuoren, pysähtyivät he äkkiä. Mikä veti nyt +heidän huomionsa puoleensa? Punertava pilvi kohosi vuoren eteläiseltä +puolelta. Voiko tuo olla sumua järvestä? Ei! Heidän tottuneet silmänsä +tunsivat melkein heti tulen tuottaman savun ja samalla he ymmärsivät, +että toisia matkalaisia oli ennättänyt sinne ennen heitä sekä asettaneet +leirinsä Nauchampa-Tepetlin juurelle. + +Mutta mitä matkalaisia? Opataita? Tuskin luultavaa. Opataita, joita +apakit, erämaan sakaalit, halveksivat. Opataat ovat työtä tekevää +kansaa, joka ei jätä kyliänsä eikä ajattele muuta kuin viljellä maataan +ja elättää karjaansa. Ei löytynyt minkäänlaista syytä, miksi nämä +rauhalliset olennot olisivat häipyneet niin pitkän matkan päähän +asunnoistaan. Ne olivat luultavammin joukkio valkoihoisia sen kiiltävän +metallin haussa, jota etsivät kaikkialla, aina indiaanein alueilla asti +erämaassa, jossa yhtä usein löytävät hirveimmän kuoleman. + +»Jos tulemme tekemisiin kalpeakasvoisten kanssa, niin kyllä rankaisemme +heidän rohkeutensa.« + +Tämän päätöksen kojoteerot tekivät. + +Heidän tarkastaessaan savupatsasta koettaakseen sen mukaan laskea tulien +määrää ja siitä johtua siihen ihmislukuun, joka oli ne sytyttänyt, +kohosi toinen pienempi ja ja paljoa valkeampi savu vuoren huipulta ja +katosi melkein silmänräpäyksessä. Vaikk'eivät villit olleet mitään +kuulleet, tekivät he kumminkin sen johtopäätöksen, että tämä savu johtui +pyssystä. + +He tuumivat vielä, kun toinen savuntupraus tuli vuoren toiselta puolelta +ja katosi niinkuin edellinenkin. Tällä kertaa tiesivät jo punanahkaiset, +mitä heidän piti ajatella. Löytyi leiri valkoisia järven rannalla ja +metsästäjiä oli kiivennyt ylös vuoritasangolle. Mutta mitä ihmisiä +olivat nämä valkoiset? Voivat olla seurue kullankaivajia, mutta yhtä +hyvin voivat olla meksikolainen rykmentti ja se muutti hiukan asiata? +Eipä sillä, että olisivat tunteneet mitään pelkoa tulla taisteluun +sotamiesten kanssa, eipä läheskään. Heidän heimollansa ja erittäinkin +tällä joukolla oli vanha tili selvittämättä meksikolaisten sotilaitten +kanssa, mutta heidän menettelynsä oli riippuva tästä +kaksoiskysymyksestä. Jos olisivat olleet vakuutetut ensimmäisen +arvelunsa oikeudesta, olisivat he suoraan tehneet rynnäkön leiriä +vastaan ja ahdistaneet sitä urheasti, mutta toisessa tapauksessa +tarvitsivat käyttää viekkautta. + +Sen sijaan, että olisivat jatkaneet marssiansa kokoontuneessa joukossa, +jakautuivat he kahteen parveen, joista toinen kääntyi oikealle ja toinen +vasemmalle, tarkoituksessa että siten voisivat saarrokseen panna +kalpeakasvoisten leirin. + +Jos nuo suuret korppikotkat, jotka pimittävät taivaan, ohjasivat +kulkunsa Salaperäiselle vuorelle saadakseen siellä hyvän aterian, niin +ei niiden huolinut olla rauhattomia. Moinen toivo ei tulisi häpeään! + + + + +Kuudes luku. + +Los Indios. + + +Me jätimme lukijamme viimein siinä silmänräpäyksessä, jolloin +metsästäjät poistuivat sen vanhan oinaan luota, joka putosi maahan +Pedron luodin lävistämänä. + +Henry ei jakanut kumppalinsa mielipidettä. Hänen mielestään karneron +kierukanmuotoiset sarvet ansaitsivat päästä mukaan. Ja sentähden, +vaikkei tämä voitonmerkki juuri ollut hänen omansa voittajan oikeudella, +päätti hän kumminkin anastaa merkin takaisin tullessaan. Minkä kauniin +vaikutuksen nämä jättiläissarvet tekisivätkään jollakin seinällä +vanhassa Englannissa. + +Silmäys gambusinoon karkoitti kaikki nämät ajatukset. Meksikolainen +näytti yhä enemmän rauhattomalta ja Henryä, joka ymmärsi hänen pelkonsa +koko totisuuden, alkoi myös levottomuus vaivata. Ei kumpikaan sanonut +sanaakaan. Heillä oli tarpeeksi puuhaa raivatakseen itselleen tietä +lianein ja oksien läpitse. Nämät esteet viivyttivät heidän matkaansa ja +joka kerta kuin Pedro oli pakoitettu käyttämään lyhyttä miekkaansa, +päästi hän mukaan aina »joukon pieniä piruja.« + +Sillä tavalla estettynä joka askeleelta metsästäjät tarvitsivat enemmän +kuin tunnin samotakseen lyhyen peninkulman. Kohta saavuttivat he +viidakon ulkoreunan ja tulivat ylätasangon rajalle. Siellä ulottui +heidän katseensa rajatonna pohjoiseen, länteen ja itään sekä käsitti +vähintäin kaksikymmentä tuhatta peninkulmaa aavikon pintaa. He eivät +tarvinneet katsoa niin kauas löytääksensä mitä etsivät. Puoli tiessä +tätä matkaa näkivät he paksun kellertävän sekasotkon, jonka alimmainen +osa oli tasangolla. + +»Tuo ei ole savua,« virkkoi gambusino, »vaan tomua suuren hevosjoukon +jälissä. Siellä on varmaankin monta sataa.« + +»Ne ovat ehkä villejä mustangia,« sanoi Henry. + +»Ei, sennorito, niillä on ratsastajat selässä. Muuten tomupilvi +jakautuisi aivan toisella tavalla. Ne ovat indiaaneja.« + +Pedro kääntyi äkkiä leiriin päin. + +»_Caramba!_« huusi hän. »Kylläpä oli varomatonta sytyttää tulet! Parempi +olisi ollut olla ilman aamiaista! Minähän olenkin enin syypää, minun +olisi pitänyt varoittaa heitä. Nyt on se liian myöhäistä. Indiaanit ovat +tietenkin huomanneet tämän savun, vieläpä savun meidän +laukauksistammekin,« jatkoi hän ja pudisti päätänsä. »Oi, muchacho! +Olemme tehneet senkin seitsemän tyhmyyttä Levottomuuteni, kun kiipesin +tasangolle, olisi pitänyt vallita kaikkea mitä tein!« + +Henry ei vastannut. Kukapahan olisi voinut vastatakaan. + +»Mikä onnettomuus, etten pyytänyt don Estevania lainaamaan minulle +kiikariansa! Mutta minä näen tarpeeksi hyvin aseettomallakin silmällä +ollakseni varma, että minun hätäilemiseni valitettavasti kyllä olivat +hyvinkin perustettuja. Meidän metsästyksemme on loppunut, sennorito, ja +me tulemme tappelemaan ennen auringon nousua, ehkäpä ennen puolta +päivää! Katsokaas! He jakautuvat nyt.« + +Kuten mainitsimme edellisessä luvussa, oli gambusino oikeassa. + +»He ovat indiaani-_bravoja_,« (ryövärejä) virkkoi hän totisella äänellä. +»Jos ovat apakeja, niinkuin pelkään, silloin taivas meitä varjelkoon! +Aivan hyvin ymmärrän, mitä tuo temppu merkitsee. He ovat äkänneet meidän +savumme ja luulevat nyt voivansa yht'aikaa yllättää meidät vuoren +kummaltakin puolelta. Palatkaamme leiriin niin pian kuin jalat meitä +voivat kantaa. Me emme saa kadottaa sekuntiakaan!« + +Tällä kerralla eivät metsämiehet viipyneet matkalla. Juoksivat niin, +että olivat lähellä hengästyä, koko sen matkan, jonka olivat raivanneet +itsellensä viidakossa. Riensivät sekä karneron että kaktuksen oksassa +riippuvien kalkkunain ohitse, eivätkä ajatelleetkaan pysähtyä ottamaan +saalistansa. + +-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- + +Koko kullankaivajaleiri oli jalkeilla. Miehet, vaimot ja lapset olivat +heränneet ja työssä. Muutamat viruttivat kuivuneita pyöriä vedellä +estääkseen niitä karsinoitumasta. Toiset korjasivat siloja ja satuloita, +toiset etsivät ympäristöllä verestä laidunta elukoille ja toiset +nylkivät ja paloittelivat teurastettua härkää. + +Naisia ja tyttöjä seisoi jokaisen tulen ympärillä, jonka päällä +valmistivat ruokaansa. Muutamat vispilöivät vaahdoksi suklaata, joka +kiehui saviastioissa. Toiset alustivat sitä keitettyä maissia, josta nuo +ijankaikkiset _tortillas_ (kakut) leivottiin. + +Kolme telttaa oli pystytetty korraliin, yksi neliskulmainen, hyvin +suuri, ja kaksi pyöreäkartion muotoista pienempää. Tuo suuri keskustassa +oli don Estevania ja sennora Villannevaa varten. Oikeanpuoleisessa +asuivat Gertrudes ja hänen kamarineitsyensä, vasemmanpuoleisessa Henry +Tresillian ja hänen isänsä. Kaikki kolme olivat nyt tyhjiä. Robert +Tresillian tarkasteli telttaa kaitsijan kanssa ja Villannevan koko perhe +käveli järven rannalla. + +Kävelijät olivat juuri aikeessa palata, kun huuto vuoren solan huipulta +täytti koko leirin kauhulla. + +»_Los indios!_« (Indiaanit!) + +Kaikki kohottivat päänsä säikähtäen. Pedro ja Henry seisoivat +kallionlohkareella, joka ulkoni kalliosta leirin ylitse. He uudistivat +varoituksensa ja syöksyivät alas vuorta myöten joka hetki vaarassa +taittaa niskansa. Solatien suussa he tapasivat joukon säikähtyneitä +ihmisiä, jotka ahdistivat heitä kysymyksillä, joihin vastasivat +ainoastaan pari sanaa: »_los indios!_« Kohta ehtivät he sysäten syrjään +tiellä seisojat siihen paikkaan, jossa don Estevan ja hänen kumppalinsa +odottivat. + +»Missä olette nähneet indiaaneja, don Pedro?« kysyi Tresillian. + +»Llanolla, koillisessa.« + +»Tiedättekö varmaan, että ne ovat indiaaneja?« + +»Tiedämme, sennor. Me olemme nähneet aseellisia ratsumiehiä, jotka eivät +voi olla muita kuin punanahkoja.« + +»Kuinka kaukana voinevat he olla?« kysäsi don Estevan. + +»Noin kymmenen peninkulman päässä olivat, kun heidät näimme, ehkäpä +kauempanakin, eivätkä he nytkään liene paljoa lähempänä, sillä soluimme +alas vajaassa puolessa tunnissa.« + +Metsästäjien läähättävä hengenveto ja purppuranpunaiset kasvot +todistivat heidän kulkunsa nopeutta. + +»Onnipa oli, että näitte heidät niin pitkän matkan päästä,« pitkitti don +Estevan. + +»Oi, sennor, ei siitä taikaa, että ovat kaukana, kohta ovat he täällä. +He ovat aavistaneet täällä olomme ja varustautuneet kiertämään meidät. +Kepeä ratsujoukko, sellainen kuin heidän, ei tarvitse pitkää aikaa +taivaltaakseen peninkulman niin tasasella alalla.« + +»Mitä neuvotte meitä tekemään, don Pedro?« kysyi vanha sotilas ja kiersi +viiksiänsä levottomin katsein. + +»Ennen kaikkea ei kelpaa jäädä tänne. Lähtekäämme liikkeelle niin pian +kuin mahdollista. Tunnin kuluttua voipi jo olla myöhäistä.« + +»Mutta selittäkää tarkemmin, Pedro! Lähteä liikkeelle? Minnekä sitte +lähtisimme?« + +»Tuonne ylös,« sanoi gambusino ja osoitti Salaperäistä vuorta. + +»Mutta meille on mahdotonta saada elukoitamme sinne ylös, eikä meillä +ole aikaa kulettaa matkatavaroitamme sinne.« + +»Hyvin mahdollista, valitettavasti, mutta saamme olla tyytyväisiä, jos +pelastamme omat henkemme.« + +»Teidän neuvonne olisi siis jättää kaikki vihollisen valtaan?« + +»Niin, sennor, kaikki, jos tarvitaan, ja niin vähän kuin mahdollista, +jos meille jääpi aikaa. Ikäväkseni ei minulla ole parempaa ehdotettavaa, +mutta muuta neuvoa ei löydy, emmekä saa epäröidä, jos tahdomme pelastaa +nahkamme.« + +»Jättää kaikki mitä meillä on!« virkkoi äkkiä Robert Tresillian. +»Siinäpä olisi kauhea onnettomuus! Väkemme on urhoollista ja hyvissä +aseissa. Me voisimme aivan varmaan puolustaa itseämme.« + +»Mahdotonta, don Roberto, vaikka olisivatkin vielä urhoollisempia ja +paremmissa aseissa. Sen mukaan mitä olen nähnyt, ovat punaihoiset +kymmenen yhtä vastaan ja me joutuisimme varmaankin tappiolle. Ja +muutenkin, jos voisimme pitää puoliamme päivän valossa, niin keksisivät +he kyllä keinon yöllä polttaa leirimme. Kaikki on kuivaa ja syttyisi +tuleen vähäisemmästäkin kipunasta. Meillä on vaimoja ja lapsia +puolustettavana. Ainoastaan tuolla voivat he olla ja ovatkin turvassa.« + +»Mutta kuka tietää, ovatko nuo indiaanit vihollismielisiäkään meitä +kohtaan? Ehkä ainoastaan ovat parvi opatas-indiaaneja?« + +»Ei, he ovat bravoita, minä olen melkein varma, että he ovat apakeja,« +pitkitti gambusino levottomana. + +»Apakeja!« ärjähti joukko, joka ympäröi heidät, äänellä, joka osoitti +sitä kauhua, minkä nämä raakalaiset herättivät kaikissa Sonoran +asukkaissa. + +»He tulevat apakien maan ääristä,« jatkoi Pedro. »Heillä ei ole mukanaan +vaimoja eikä lapsia ja minä tahtoisin panna vetoa, että ovat aseissa +hampaita myöten sotaista retkeä varten.« + +»Siinä tapauksessa,« sanoi don Estevan synkällä katseella, »ei meillä +ole mitään hyvää odotettavissa.« + +»Meillä ei ole edes oikeutta odottaa heiltä lempeyttä muistaessamme +katteini Gil Perezin ja hänen väkensä menettelyä heitä kohtaan,« jatkoi +gambusino. + +Hän tarkoitti erästä yleisesti tunnettua ja äskettäin toimitettua +verilöylyä apakeja vastaan, joita oli petollisesti viekoteltu +rauhantarjouksilla. + +»Olisi hulluus odottaa heitä,« pitkitti Pedro. »Kiivetkäämme ylös +ylätasangolle, kuljettakaamme sinne kaikki, minkä voimme kantaa ja +jättäkäämme jälelle lopuskat.« + +»Olemmeko sitte turvassa tuolla ylhäällä?« kysyi Tresillian. + +»Niinkuin linnoituksessa. Se on lujempi kuin ihmiskätten rakentama. +Parikymmentä sotamiestä voisi tuolla vastustaa satoja, jopa tuhansia +miehiä. _Caramba!_ Voimme kiittää Jumalaa, että olemme löytäneet niin +läheisen ja lujan turvapaikan.« + +»Emme saa epäillä,» sanoi don Estevan vaihdettuaan muutamia sanoja +asiakumppalinsa kanssa. »Me kadotamme kaikki mitä meillä on, mutta muuta +neuvoa ei ole. Käskekää, sennor Vicente, me noudatamme teidän käskyjänne +kaikessa!« + +»Minulla on ainoastaan yksi käsky annettavana«, huusi gambusino. +»_Arriba!_ (Jok'ainoa tuonne ylös!) Älkäämme jättäkö vuoren juurelle +muuta kuin mitä emme voi kuljettaa!« + +Pedron lausuessa tämän sanan _arriba!_ -- joutui koko leiri sellaiseen +touhuun, jota on mahdoton kuvata. Kaikki syöksyivät välistä sinne, +välistä tänne, kysyen, kirkuen ja valittaen. Äidit huusivat lapsiaan ja +painoivat heitä nyyhkien rintojansa vasten. He olivat jo näkevinään +indiaanien peitsen tai skalppiveitsen kohotettuna heidän ylitsensä. + +Tämä kaikki oli niin kiireellistä ja äkkiarvaamatonta, että oli vaikea +käsittää mitä kaikkea se tiesi. Mutta kun tämä oli käsitetty, +järjestyivät kaikki niin hyvin kuin voivat ja riensivät laumoissa +solatietä kohden, joka johti vuoren huipulle. + +Kohta oli tämä äkkijyrkkä nousu alhaalta ylös saakka täynnänsä +inhimillisiä olentoja aivan kuin muurahaisia muurahaiskeossa. + +[Kuva: Oli kuin muurahaisia muurahaispesässä.] + +Tavallisella ritarillisuudellaan koettivat kaivostyömiehet ensi kädessä +saada vaimot ja lapset hyvään turvaan. He pitivät kaikenmoisia +varokeinoja saadakseen heidät niin mukavasti kuin suinkin ylös +tasangolle. Kiireessä tapahtui kumminkin toinen jos toinenkin +onnettomuus tällä kivisellä tiellä; moni käsi ja polvi loukkaantui ja +haavoittui. Mutta ne, joita tämä kova onni kohtasi, eivät siitä paljoa +huolineet, niin kiire oli kaikilla päästä pakoon ennenkuin indiaanit +voisivat heitä tavoittaa. + +Kun kaikki olivat päässeet ylös varsinaista tapaturmaa kärsimättä, +palasivat miehet heti korraliin pelastaakseen niin paljon kuin +mahdollista vihatun vihollisen käsistä. + +Ensi tuokiossa olivat he ainoastaan ajatelleet henkensä pelastamista, +mutta sitte kun lähetetty tiedustelija oli palannut ja ilmoittanut, +ettei punaihoisia vieläkään näkynyt sekä että heillä vielä oli aikaa, +näkivät kullankaivajat mahdolliseksi pelastaa ainakin osan +omaisuuttansa. + +»Ensin ampumavarat ja elatustarpeet!« huusi Pedro Vicente. »Ne ovat +välttämättömiä, jos piiritykseen joudumme. Ja sitte saamme ottaa mitä +voimme.« + +Hänen käskyjään toteltiin huolellisesti. Kohta sen perästä tarjosi +solatie vielä omituisemman näyn. Eikä kauvan viipynyt, ennenkuin +korralissa ei ollut muuta jälellä kuin työaseita, koneita ja +huonekaluja, jotka painonsa vuoksi olivat mahdottomia käsivoimalla +kulettaa ylös tasangolle. + +Jos El Cascabel ja hänen seurueensa olisivat voineet aavistaa, että +leirin asukkaat sillä tavalla tuhoaisivat sitä, niin he olisivat +ratsastaneet hevosensa turmiolle tullakseen aikaisemmin. He lähestyivät +kumminkin kyllin nopeasti, sillä ei viipynyt kauvan, ennenkuin +etuvartijat antoivat merkin, että viholliset olivat tulossa. + +Sitte vielä koottiin vihoviimeiset kapineet, niitten joukossa nuo kaksi +pientä telttaa ja valmistuksia tehtiin lopulliseen nousemiseen. + +Monet miehistä myöhästyivät preriillä. Ei löytynyt mitään keinoa, millä +saada hevosia korjuuseen. Ja suru sydämmessä erosivat isännät niistä. +Millaisiin käsiin joutuisivatkaan nyt eläinparat? Tämä ajatus lisäsi +surkeutta. + +Mutta meksikolaisilla ei ollut aikaa kadottaa; piti jouduttaa +jäähyväisiä. Kaikki puhuttelivat eläimiänsä ikäänkuin älyllisiä olentoja +ja käyttivät lempeimpiä sanoja: _Caballo, caballito mio!_ -- _Mula, +mulita guerida!_ -- _Pobrecita. Dios te guarda!_ Mutta lempisanoihin +liittyi tuhansia sadatuksia niitä vastaan, jotka olivat olleet syyllisiä +tähän eroamiseen heidän rakkaista eläimistään. + +Pedro oli enimmin liikutettu. Koko hänen tulevaisuutensa riippui työn +menestymisestä siinä kaivoksessa, jonka oli löytänyt ja nyt oli yritys +joutunut vaaranalaiseksi. Sillä jos kohta kullankaivajat +pelastaisivatkin henkensä, niin hävittäisivät viholliset heidän +kallisarvoiset koneensa ja kukapa tiesi jaksoiko kauppatalo Villanneva +ja Tresillian kärsiä tätä vastoinkäymistä? + +Hän valmistautui kumminkin seuraamaan muita, jotka jo olivat kaukana +ruohotasangosta paitsi Henry Tresillian. Tämän oli vaikeata tehdä eroa +Krusaderistaan. Raivon kyyneleet vierivät hänen poskiansa myöten. Oi, +olihan viimeinen kerta kuin hyväilisi hevostaan, jota ei enää koskaan +saisi nähdä! + +Tuo jalo eläin näkyi ymmärtävän isäntäänsä; se katseli häntä +herttaisilla, älykkäillä silmäyksillä ja syvät huokaukset pääsivät sen +rinnasta. + +»Minun kaunis Krusaderini,« mumisi Henry, »minun ystävä parkani! Sinut +pitää jättää. Sinä joudut kurjan punanahkaisen saaliiksi!... Oi, se on +kauheata, hyvin kauheata!« + +Krusader vastasi yhä selvemmin valittaen. Epäilemättä otti se osaa +isäntänsä valitukseen. + +»Meidän viimeinen jäähyväisemme olkoon suutelo,« sanoi Henry ja painoi +huulensa Krusaderin silkin pehmoista turpaa vasten. + +Sen perästä poistui hän pitkillä askeleilla, koettaen hillitä +liikutustaan. + +Kullankaivajat olivat jo kadonneet näkyvistä, kun Henry saapui +solatielle. Aikaa ei saanut hukata. Mutta nuorukainen oli tuskin ottanut +sataa askelta, ennenkuin hän äkkiä kääntyi ja kuunteli. Hän kuuli +hevosen nelistävän. Olisikohan tuo joku yksinäinen indiaani? Ei, se oli +Krusader, joka koetteli päästä isäntänsä jälessä. Kun tuo urhokas +hevonen oli tullut vuoren juurelle, koetti se kiivetä ylös. Kaikki +ponnistukset olivat turhia. Joka kerta kuin se asetti jalkansa tuota +jyrkkää rinnettä kohden, vyöryivät kivet sen alta ja hevonen kaatui +taapäin takajaloilleen. Monta kertaa alkoi se uudelleen, mutta ilman +menestystä, ja jokaista sen ponnistusta seurasi valittava kiljunta, joka +vihloi Henry Tresillianin sydäntä. + +Henry kiiruhti kiipeämistään, mutta seisattui puolitiessä heittääkseen +viimeisen katseen uskolliseen ystäväänsä. Krusader seisoi +liikkumattomana samassa paikassa. Se oli luopunut yrityksestään seurata +nuorta herraansa ja päästi lyhyillä väliajoilla surunvoittoisen +hirnunnan, joka tulkitsi sen mieliharmia ja epätoivoa. + + + + +Seitsemäs luku. + +El Cascabel. + + +Solatien äärimmäisessä osassa tapasi Henry isänsä ja don Estevanin, joka +johti puolustustoimia. Miehet kokoilivat niitä mahdottoman suuria +kivilohkareita, jotka peittivät tien, ja hinasivat niitä ylös +kullankaivajille, jotka olivat jääneet ylätasangolle. Että työ sujuisi +nopeammin, asettuivat he jonoon. Kivilohkareita ei tarkoitettu +barrikaadeiksi eikä niitä semmoisiksi tarvittukaan, kun vuori melkein +puolusti itseänsä. Ei, niitä arveltiin käyttää puolustustarpeeksi siinä +tapauksessa, että punanahkaiset tekisivät hyökkäyksen. + +Muut kullankaivajat auttoivat vaimoineen, lapsineen asettamaan metsän +aukeamassa _Ojo de Aguan_ vieressä järjestykseen kaiken sen, mikä oli +voitu kulettaa pois leiristä. Muutamat vielä ymmällään olijat kulkivat +edes takaisin ja keskustelivat kiivaasti asemasta. Toiset, jotka olivat +urhokkaampia ja rauhallisempia, järjestivät järjestettäviään +pakkilaatikkojen ja myttyjen keskellä, jotka makasivat maassa hujan +hajan sekä odottivat mitä tapahtuman piti. + +Sennor Villanneva ja hänen tyttärensä, palvelijoitten ympäröiminä, +muodostivat erityisen ryhmän. Nuori Gertrudes piti silmänsä käännettyinä +metsänaukeaman äärimmäiseen osaan ja tarkasteli katseillaan kaikkia +tulijoita. Hän näytti levottomalta. Hänelle oli sanottu, että Henry +Tresillian ei ollut jättänyt korralia vielä silloin kuin hänen muut +toverinsa, ja Gertrudes oikein vapisi pelosta, että tämä myöhästyisi ja +joutuisi jonkun vaaran alaiseksi. + +Vielä ei kukaan ajatellutkaan pystyttää majoja ja asettaa asuntoansa +reilaan, sillä vielähän toivottiin, että kaikki voi olla tyhjää +hälytystä vaan. Don Estevan lähetti gambusinon vielä kerran +tähystykselle. Tällä kertaa jätti hän tälle kiikarinsa ja suostuttiin, +että gambusino antaisi merkkejä. _Yksi_ laukaus merkitseisi, ettei +vihollinen enää ohjannut kulkuansa vuorta kohden; _kaksi_ laukausta, +että ne olivat läheisyydessä; _kolme_ laukausta, ettei tarvinnut pelätä +mitään, mutta _neljä_ sitä vastoin, että vihollismielinen ryövärijoukkio +marssi leiriä kohden. Pedrolla oli ainoastaan kaksi pistoolia, mutta +Henry, joka vihdoinkin oli tullut ylös solatieltä, liittyi hänelle +kumppaliksi ja oli valmis lisäämään ne kaksi laukausta, jos niin +tarvittiin. + +Kun Pedro ja Henry kulkivat sen paikan ohitse, jossa Gertrudes ja hänen +äitinsä olivat, seisattui nuori mies vaihtamaan paria sanaa naisien +kanssa. + +»Rauhoittukaa,« sanoi hän, »täällä olemme aivan täydessä turvassa; +meillä ei ole mitään todellista vaaraa pelättävänä.« + +Sen perästä hän kiiruhti Gambusinon jälkeen. + +Gertrudes ihaili teeskentelemättä ystävänsä rohkeutta. Hänen mielestään +oli tämä osoittanut urhoollisuutta, kun viimeiseksi jäi leiriin ja +Krusaderin käytös oli hänen arvelunsa mukaan aivan luonnollinen. Hän +tiesi paremmin kuin kukaan muu, kuinka paljon nuorukainen rakasti +hevostansa ja mitenkä hellästi tämä oli siitä huolta pitänyt. Itsekin +oli hän kovasti mieltynyt kauniiseen Krusaderiin, joka niin soreasti +tuli syömään sokeria hänen kädestään, ja joka tanssi yhtä ylpeänä +aavalla llanolla kuin Arispen kaduillakin. Ja hän olisi mielellään +antanut kaiken mitä hänellä oli. jos olisi voinut estää sitä joutumasta +punanahkaisten käsiin. + +Pedro ja Henry tulivat muutamien minuuttien perästä sille paikalle, joka +tulisi olemaan heillä tähystyspaikkana. He näkivät heti, että indiaanit +olivat jo hyvin lähellä. + +»Lauaiskaa kumpainenkin latinkinne, sennorito,« sanoi gambusino nostaen +kaukoputken silmiensä eteen. »Jättäkää loma-aikaa kumpaisenkin +laukauksen väliin, niin ettei niistä voi erehtyä.« + +Kai'ut Henryn laukauksista olivat tuskin haihtuneet, ennenkuin Pedro +hyvin painavalla äänellä huudahti: + +»_Caramba!_ Enpä erehtynytkään! He ovat apakeja ... ja mikä vielä +pahempaa on: _kojoteeroja_, jotka ovat hirveimmät ja verenhimoisimmat +kaikista indiaaneista! Vilkkaat liikkeet, muchacho,« lisäsi hän +ottamatta kaukoputkea silmiensä edestä, »ota minun pistoolini ja laukase +toisetkin kaksi laukausta!» + +Kaksi uutta pamausta paukahti toinen toisensa perästä. + +Villit seisahtuivat, kohottivat silmänsä Pedroa ja Henryä kohti ja +näkyivät ryhtyvän neuvotteluun. Heidän liikkeitänsä voitiin jo nähdä +aseettomalla silmällä, mutta kiittäen kaukoputkeaan keksi Pedro jotakin, +mikä saattoi hänet päästämään huudahduksen vihan raivossa. + +[Kuva: Pedro keksi jotakin, mikä saattoi hänet päästämään huudahduksen +vihan raivossa] + +»Kaikkien manalan mahtien kautta! Se on Cascabel!« + +»El Cascabel!« toisti Henry, hämmästyksissään gambusinon kauhistuneesta +katseesta. »Tunnetteko häntä, Pedro?« + +Tämä, jolla edelleenkin oli kaukoputki silmiensä edessä, virkkoi: + +»Niin, kyllä se on _hän_! Minä huomaan selvästi hänen rinnassansa tuon +kauhean pääkallon, jonka hän on antanut piirtää minuunkin! Kauhistus +meille, jos joudumme hänen käsiinsä! Me olemme vihityt hirmuisimpaan +kuolemaan. El Cascabel piirittää meitä väsymättä, hän saattaa meidät +nälkään kuolemaan, jos niikseen on.« + +»Jos antautuisimme heti,« sanoi Henry hieman leikillisesti, »ehkä hän +silloin olisi lempeämpi.« + +»Lempeä hän!... Te ette tarkoittane totta, sennorito? Oletteko +unhoittaneet Gil Perez'in verilöylyä?« + +»En suinkaan!« + +»No, kuulkaa, nuo kojoteerot, jotka katteini Gil Perez niin petollisesti +surmasi -- se on myönnettävä -- olivat juuri osa tästä joukkiosta, joka +meillä nyt on edessämme. El Cascabelilla on hyvä muisti, olkaa siitä +huoleti, ja jos se ainoastaan on hänen vallassaan, niin saamme kärsiä +syyllisten edestä.« + +Gambusino vaikeni. Hän jätti kaukoputken Henrylle ja seisoi muutamia +hetkiä ajatuksiinsa vaipuneena. Hän mietti kaikkia niitä mahdollisia +keinoja, millä voisi päästä näin vaikeasta asemasta, jonka moni muu +olisi pitänyt aivan toivottomana. Mutta yhtä hyvin kuin Pedro Vicenten +raivo oli tunnettu, yhtä hyvin myöskin tunnettiin, ettei hän antanut +rohkeutensakaan masentua. + +Cascabelin johtamat indiaanit jatkoivat marssiansa koillista kohden. +Toinen lauma villejä ohjasi tiensä luodetta kohden. + +»Apakeja näyttää olevan vähintäänkin viisi sataa,« sanoi Henry. + +»Se käy melkein yhteen minunkin laskuni kanssa,« vastasi Pedro. »Mitä +voimme tehdä sellaista hyökkäystä vastaan?« + +»Odottaa yötä, käydä äkkiarvaamatta heidän kimppuunsa ja lyöttäytyä +läpi,« sanoi Henry nuoruuden koko innostuksella. + +»Se olisi mielettömyyttä, sennor. Ensiksi koska indiaanit eivät niinkään +helposti anna itseänsä yllättää. Ja sitten sentähden, että meitä, +joitten täytyy puolustaa vaimoja ja lapsia, ei likimäärinkään ole niin +monta, että voisimme koettaa taistelua.« + +»Neuvotteko meitä ehkä pakenemaan?« + +»Miksi en, jos pako olisi mahdollista! Ei ole mikään häpeä paeta niin +ylivoimaisen vihollisen tieltä. Kumminkin on pako yhtä mahdoton kuin +taistelu.« + +»Mahdotonko? Miksi?» + +»Sennor«, vastasi Pedro ärtyisän tuulen ilmeellä, »unhotatteko siis, +että olemme päästäneet hevosemme irralleen ja ettei jalkasin voi +pelastua erämaassa?« + +»Silloin,« sanoi Henry, »ei meillä ole muuta neuvoa kuin puolustaa +itseämme täällä ylätasangolla!« + +»Aivan niin. Ja se täytyy noitten tuolla alhaalla saada tietää niin pian +kuin suinkin.« + + + + +Kahdeksas luku. + +Indiaanit leirin ulkopuolella. + + +Don Estevan ei ollut pysynyt toimettomana. Tuo vanha sotilas oli ilman +vastaväitettä ottanut päällikkyyden ja hänen tunnustettu arvonsa ei +voinut nykyisessä asemassa muuta kuin vaikuttaa hyvää. + +Määrättyänsä vaimoille ja lapsille enin suojatun paikan, oli hän +suurella kylmäverisyydellä järjestänyt puolustuspalveluksen, antanut +ladata ampuma-aseet, jaellut ampumavaroja ja perustanut jonkinmoisen +arsenaalin, jossa ruudit ja luodit säilytettiin niin, etteivät ne +kostuneet eivätkä olleet tuhlattavina. Sen perästä määräsi hän +toimimiehet ja toimitukset älyllä ja viisaudella. + +Hänen mielipiteensä mukaan ei indiaanein monilukuisuus tarvinnut +herättää varsinaista levottomuutta, jos kohta odotettiinkin hyökkäystä +heidän puoleltaan. Kahdeksalla kymmenellä hyvillä aseilla varustetulla +ja rohkealla miehellä, -- ja niin monta heitä likimäärin oli -- ei ollut +mitään peljättävää tässä luonnollisessa linnoituksessa, joka oli aivan +luokse pääsemätön ja helppo puolustaa suurempaakin mieslukua vastaan +kuin kojoteerorojen oli. + +Seikkailijamme, suurimmaksi osaksi tottuneet vaaroihin kaikissa +muodoissa, olivat itse tunteneet tarvetta uskoa kohtalonsa yhden ainoan +miehen käsiin, jolla oli selvä ajatuksen juoksu, kokemusta ja älyä. He +tunnustivat että sotakuri oli välttämätön, kun vihollisena oli sellainen +joukko, jolla oli samallaiset aseet ja asetelmataito kuin järjestetyllä +armeijalla. Ja don Estevanin päällikkyyteen oli suostuttu ikäänkuin +vastustamattomaan välttämättömyyteen. + +Kullankaivajat olivat täydellisesti valmistaneet sen vankan +kivibarrikaadin, joka oli oleva samalla suojelusmuurina ja +varastopaikkana heidän heittokoneillensa. Siis ei heillä olisi pitänyt +olla muuta tehtävää kuin kärsivällisesti odottaa gambusinon merkin +antoja, mutta kärsivällisyys oli vaikea sellaisessa tilaisuudessa. + +Hetket, jotka kuluivat kahden viimeisen pamauksen välillä, olivat +täynnänsä levottomuutta. Olivatko indiaanit ystäviä vai vihollisia?... +Silloin neljäs laukaus poisti kaiken epävarmuuden. Kysymys oli +ratkaistu. + +»Mikä kovan onnen kohtalo! Ne ovat apakeja,« sanoi don Estevan +asioimiskumppanilleen. Vaara oli vielä suurempi kuin aavistinkaan. Sen +hän heti saisi tietää gambusinolta. + +»Kojoteerot!« huusi tämä hänelle niin pian kuin toinen läheni +kuuluville. »El Cascabelin joukkio!« lisäsi hän hiljemmin tultuaan +lähemmäksi. + +Mutta huonoja uutisia tajutaan aina. Läsnäolijat katselivat häntä +hämmästyksellä. Nämä sanat eivät selitystä kaivanneet. + +Todellisuudessa ei voitu mitään armahtamista odottaa katteini Perezin +uhrien sukulaisilta ja ystäviltä. Mitäpä arvoa panivat kojoteerot sille, +että Arispen asukkaat, vieläpä kullankaivajatkin mitä kiivaimmin olivat +moittineet maamiestensä julmuutta. Aina tästä ilkityöstä asti olivat +kaikki kalpeakasvoiset kirotuita vihollisia, joita piti ilman armotta +hävittää viimeiseen asti. + +Don Estevanin katse synkistyi, vaikka hän lujana pysyikin. + +»Te olette siis vakuutettu siitä, don Pedro, että meillä on El +Cascabelin joukkio edessämme?« sanoi hän. + +»Olen,« vastasi tämä, »minä olen nähnyt tuon konnan liika läheltä, etten +häntä tuntisi tuhansien joukosta ja kaukoputken avulla eroitin myöskin +hänen _toteminsa_, tuon kauniin kuvan, jota kantaa rinnassaan ja jonka +on kuvannut minunkin rintaani.« + +Pedro avasi paitansa ja antoi kaikkien kumppalien nähdä sen +taideteoksen, jonka jo oli näyttänyt Henry Tresillianille. Nyt ei kukaan +enää epäillyt, että El Cascabel oli läheisyydessä. + +Kun kullankaivajat olivat ennättäneet tointua aivan luonnollisesta +hämmästyksestään, selitti don Estevan heille asioitten tilan +tavallisella levollisuudellaan. Päällikkö ymmärsi, että ennen kaikkea +oli välttämätöntä estää kaikkea hätäilevää pelkoa. Sentähden hän oli +olevinaan järkähtämättömästi levollinen, vaikkei hän tahtonut salata +piirityksen mahdollista, jopa luultavaakin pituutta sekä sen kanssa +yhdistyneitä vaaroja. + +Sanoaksemme totuuden, oli se luonnollinen linnoitus, jonka he omasivat, +niin luja, että voitiin luulla, jopa uskoakin, ettei El Cascabel, +otettuansa selkoa asemasta, koettaisi tehdä hyökkäystä asevoimalla. Jos +hän hyökkäykseen kumminkin ryhtyisi, kyllä valmistettaisiin hänelle +»lämpimät tervetuliaiset.« + +Heittäytymättä turhiin haaveiluihin, toivottiin kumminkin piiritettyjen +kesken, että jos kohta heidän lukunsa oli vähäisempi, joku onnellinen +sattuma sallisi heidän yllättää villit tai oikeammin sanoen pelastua +näiden kynsistä. + +Toivo on niin lujasti juurtunut ihmissydämmeen, vieläpä +arveluttavimmissakin tuokioissa, että useammat kullankaivajista jo +odottivat pelastusta. Vaikkeivät käsittäneetkään asemansa +vaaranalaisuutta, olivat he kumminkin kaikki vakavasti päättäneet +asettua vastarintaan ja toivoivat saavuttavansa voiton. + +Tarkastaakseen vihollisen liikkeitä, mutta pysyen itse salassa, +kätkeytyivät rotkotien puolustajat rintavarustuksen taakse. + +Heillä oli silmiensä edessä osa llanoa, kolmion muodossa, sillä heidän +näköalaansa rajoitti kummaltakin puolelta ne esiinpistävät kalliot, +jotka olivat rotkotien seinänä. Mutta melkein koko leiri oli tämän +näköpiirin sisällä. + +Vieläkin kului tunti ennenkuin indiaaneja näkyi. + +Hevoset ja muulit, jotka olivat jätetyt irralleen vuoren juurelle, eivät +tehneetkään lähtöä. Tietämättä mikä niitä odotti, kävelivät ne +levollisina laitumella tai uiskentelivat joessa. + +Vähän etemmäksi oli lauma antiloopeja asettunut juomaan ja kylpemään. +Peljästyneinä nähdessään vaunuja paikalla, jossa edellisenä päivänä ei +ollut löytynyt mitään, pysyttelivät ne liikkumattomina, valmiina +vähimmänkin metelin havaittuaan lähtemään pakosalle. + +Korppikotkat eivät olleet yhtä varovaisia. Päinvastoin vaikuttivat +niihin suuret, valkeat vaunut jonkinmoisella vetovoimalla, ja +kokoontuneina suureksi parveksi olivat ne sijoittuneet vaunuaitauksen +sisälle. Muutamat tappelivat aamupuolella teurastetun härän +jäännöksistä. Toiset hyppivät suuren teltan ympärillä, tarkastivat +uteliaasti maahan heitettyjä tavaroita ja näyttivät ikäänkuin olisivat +olleet leirin varsinaiset omistajat. + +Äkkiä ja yht'aikaa tapahtui muutos kaikissa eläimissä, sekä +siivellisissä että nelijalkaisissa, sekä kesyissä että +kesyttämättömissä. Antiloopit vetivät ilmaa sieramiinsa ja pakenivat +kuin nuolituisku. Korppikotkat lensivät, mutta eivät poistuneet; ne +kohosivat ainoastaan määrättyyn korkeuteen, jossa liitelivät leirin +ympäri laajoissa kiehkuroissa. Hevoset, muulit ja sarvikarja +raivostuivat äkkiä, syöksyivät sinne tänne, hirnuivat, ammuivat, +kiljuivat jokainen omalla tavallaan, ikäänkuin olisivat aikoneet alkaa +eilispäivän estampedan uudelleen. + +»Mikä niitä vaivaa?« kysyi Henry. + +»Niille käy vainu punanahkoista,» vastasi gambusino. »Nyt ei enää kauvan +viivy, ennenkuin saamme nähdä nuo kirotut sikiöt.« + +Ratsastava indiaani, monen muun seuraamana, seuraajat tällä kertaa +indiaanein käyttämässä jonossa, ilmestyikin sen kolmion toisessa +reunassa, joka voitiin suojelusmuurilta nähdä, ja heti sen perästä +nähtiin toinen jono vastakkaisella puolella. Nuo kaksi joukkoa +hajaantuivat hyvän matkan päässä vuoresta, ikäänkuin heillä ei olisikaan +ollut aikomusta seisattua vuoren kohdalle. Mutta meksikolaiset tiesivät, +että tämä vaan oli temppu näiden puolelta, että siten voisivat helpommin +tarkastaa leiriä. + +»Jos aavistaisivat missä olemme,« mumisi Pedro, »he eivät itseään niin +paljoa vaivaisi. Luulevat varmaankin, että voimme vastustaa heitä +avonaisella kentällä ja tahtovat sentähden kiertää meidät sotataidon +kaikkien sääntöjen mukaan.« + +Kukaan ei vastannut hänelle. Tekeillä olevat tapahtumat vetivät +puoleensa kaiken hänen kumppaliensa huomion. Nämät eivät kadottaneet +huomiostansa ainoatakaan vihollisen liikettä. Ääretön jono ratsastajia +asettui verkalleen Salaperäisen vuoren ympärille. Saaliinsa ei voinut +päästä heidän käsistään, kojoteerot eivät siis osoittaneet mitään +kiirettä. + +Kojoteerot muodostivat rintaman samalla tarkkuudella kuin rykmentti +kenraalinsa edessä. Sen perästä he tekivät seisahdustempun, ja viisi tai +kuusi indiaania, jotka ratsastivat ulos rintamasta, alkoivat keskustella +ja viittailla. + +»El Cascabel neuvottelee luutnanttiensa kanssa,« sanoi gambusino, joka +oli saanut lainata don Estevanin kaukoputken. »Meidän vaunumme ovat +luultavasti panneet heidät miettimään. Luulevat aivan varmaan, että ovat +tekemisissä sotamiehien kanssa.« + +Gambusino oli oikeassa. Nämä erämaan herrat eivät aina vaella rajojensa +kautta vaaroitta ja vaikeuksitta ja heidän rotunsa kavaluus on tullutkin +sananparreksi. He toimivat aina suurimmalla varovaisuudella. Nämä +vaunut, joitten läsnäolo niin suuresti hämmästytti heitä, voisivat olla +tavallisten matkustajien, kauppamiesten tai siirtolaisten omia, mutta +myöskin sotilaitten ja onhan epäiltävissä tapauksissa aina parasta olla +varoillansa. + +El Cascabel antoi joukkonsa tehdä pysähdyksen ja kutsui kokoon +alapäällikkönsä neuvotellakseen heidän kanssaan paraimmasta keinosta +millä käydä kalpeakasvoisten kimppuun. Kojoteerot ratkaisivat helposti +kysymyksen, joka koski meksikolaisten sotamiesten läsnäoloa. He +lausuivat ajatuksensa julki ilman epäilystä: ei nähty missään +vahtimiehiä eikä huomattu missään sotilaspukujakaan. Sotilaat olisivat +vahtineet paremmin. Tosituumassa näytti kaikki niin hyljätyltä, ja +hevoset, muulit ja sarvikarja kuljeksivat itseksensä ympärinsä +mielivalloin niinkuin karkuriraavaat. + +Tämä viimeinen asianhaara olisi ollut jotakin tavatonta kaikille muille +paitsi kojoteeroille, jotka hyvin tiesivät että heidän lähestymisensä +säikyttää valkoisten eläimiä, niin että katkovat kaiken, joka pitää +niitä paikkaansa sidottuina. Miksi he kummeksuisivat jotain niin +tavallista seikkaa. He tulivatkin siitä ainoastaan sitä varmemmin +vakuutetuiksi etteivät erehtyneet, kun luulivat tavallisten ihmisten +olevan leirin omistajia, sillä vastaisessa tapauksessa olisivat eläimet +olleet paremmin totutetuita järjestykseen ja sotamiehet jo aseissa. + +Ei ollut siis muuta tarvis kuin käydä vihollisen kimppuun. + +Merkin annettua jatkoivat punanahkaiset marssiaan. Heidän rivinsä +taajenivat sitä myöten kuin ympyränsä supistui, mutta he eivät vauhtiaan +lisänneet enemmän kuin ennenkään, tarkoitus kun oli siten sulkea kaikki +eläimet piirinsä sisälle. Siinä oli liian kaunis saalis heidän päästää +käsistään. + +Käydä leirin kimppuun selkeällä päivällä, siitä ei voinut olla +puhettakaan. Kalpeakasvoiset olivat jo aikoja sitten huomanneet heidät +ja odottivat heitä aivan varmaan vakavalla aikomuksella ryhtyä +vastarintaan. Ei havaittu tosin jälkeäkään heistä, mutta oliko tämä niin +kummallista. He kätkeytyivät vaunujen taakse ja eläinten juokseminen +edes ja takaisin esti heitä näkymästä. + +Tämä valkoihoisten asema osoitti heidän aijettansa puolustaa itseään. +Siis syy muiden lisäksi, miksi piti edistyä hyvin varovasti. Oli ehkä +parasta luopua koko varsinaisesta hyökkäyksestä! Pimeässä, yön +hiljaisuudessa oli helpompi voittaa vihollinen, jonka lukua ei tunnettu. + +Mutta kun indiaanit vielä olivat samonneet jonkun matkaa eteenpäin ja +terävillä silmillään eivät onnistuneet havaitsemaan vihollisia ei +vaunujen takana, eikä muualla leirissä, kävi tämä heille +selittämättömäksi. Oliko heillä siis tekemistä näkymättömien vihollisten +kanssa? + +Nauchampa-Tepetlistä oli puhe useimmassakin indiaanein tarussa. Oliko +kaikki vaan loihdittua? + +Tuokion he näkyivät olevan valmiina peräytymään tämän hiljaisuuden +takia. Mutta päällikkö ei kauvan yhtynyt heidän pelkoonsa. Hän ei ollut +taikauskoinen, hän. Jos valkoisia ei näkynyt, niin tuli se siitä, että +jossain olivat väijyksissä ja sitä vastaan piti oltaman varoillaan. + +Hän kokosi sotilaansa, puhui heille muutamia rohkaisevia sanoja, käski +heidän astumaan muutamia askelia eteenpäin ja ampumaan yhden laukauksen +leiriä vastaan. He tottelivat. Mutta ei laukaustakaan, ei ainoatakaan +huutoa! Ei vähintäkään ääntä he vastaukseksi saaneet. + +Ja ikäänkuin pilalla vastasi vuoren seinien kaiku pamauksiin. + + + + +Yhdeksäs luku. + +Kiihko-ajo. + + +Kojoteerot olisivat luulleet itseänsä puijatuiksi, elleivät vihdoinkin +olisi tulleet ajatelleeksi, että kalpeakasvoiset, saatuansa jollain +heille tuntemattomalla tavalla vihiä heidän tulostaan, olivat kiivenneet +Nauchampa-Tepetlin lakeudelle turviin. Muutamat indiaanit, jotka +tunsivat paikan, huusivat heti, ettei se suinkaan ollut mahdotonta, että +kalpeakasvoisten oli onnistunut kiivetä vuoren huipulle. Muulla tavalla +ei voinut tätä täydellistä katoamista selittää. + +Löydettyänsä ratkaisun tälle ongelmalle, joka oli heitä niin vaivannut, +käänsivät kojoteerot katseensa vuoren lakeutta kohden. Mutta eivät +sittekään tulleet viisaammaksi. Siellä eivät nähneet ainoatakaan +ihmistä. Don Estevan oli kieltänyt kullankaivajia näyttäytymästä. El +Cascabel, joka oli liian viekas joutuakseen satimeen, pysyi sitä enemmän +varuillansa. Mitä olisikaan tointanut alkaa taistelua? Valkoiset, jotka +olivat suljetut tuonne ylös, eivät voineet päästä hänen käsistään. + +Kaikessa tapauksessa oli punaihoisten päällikkö kauneimmassa +vihanvimmassa itseään kohtaan, omaa hitauttaan, tarpeetonta +varovaisuuttaan ja edellä kaikkea niitä ihmisiä kohtaan, jotka olivat +tehneet hänen aikeensa mitättömiksi. Hänen piti panna toimeen piiritys, +retkensä Horcasitaalle lykkäytyisi, ehkäpä piti hänen luopua koko +tuumastaan. Mutta leirin ryöstö tarjosi hänelle runsaan korvauksen. +Matkustajilla, joilla oli mukanaan kuusi suurta vaunua, _litera_, suuri +teltta ja niin monta eläintä, piti arvatenkin oleman joukko +kallisarvoistakin tavaraa! + +Mutta Cascabel ei käskenyt anastamaan saalista, vaan toimi sitä vastoin +yhä suuremmalla viisaudella ja maltilla. Hänellä ei ollut enää mitään +pelkäämistä, jos ryöstö lykkäytyikin tuonnemmaksi, ja liiallinen kiire +voisi olla vahingollinen, kun eläimetkin olivat ensin saatavat kiinni. +Nämä, jotka olivat vetäytyneet alueelle kahden kallion väliin ja olivat +valmiit lähtemään pakosalle ensimmäisen vaaran uhatessa, hirnuivat, +mylvivät ja kirkuivat kilvan. + +»Pitäkää ainoastaan lassonne!« huusi El Cascabel sotilailleen. + +Kojoteerot tottelivat tätä käskyä. Ne, joilla oli peitset, sysäsivät ne +maahan kiinni; ne, joilla oli pyssyt, panivat ne heinikkoon ja niin he +irroittivat itsensä ja hevosensa kaikesta, joka oli heille esteeksi. Kun +jälleen istuivat satulassa, oli heillä ainoastaan vasemman käsivarren +ympärille kääritty nuora, jota käyttivät supunkina eli lämsänä. Peljäten +ylläkköä, jäi toinen puoli indiaaneja toistaiseksi vartioimaan +riisuttuja aseita. + +Toiset liittivät yhteen rivinsä, mutta hirveästi peläten töytäsi +kullankaivajain kaikki eläimet yht'aikaa samaa suuntaa kohden ja kaiku +kajahti ikäänkuin ukkosen jyrinänä satojen kavioiden ja sorkkien +töminästä. Punaihoisten hevoset säikähtivät puolestaan ja nousivat +pystyyn. Kiittäen tätä onnellista sattumaa syöksyi joukko ahdistetuita +eläimiä, Krusader etunenässä, indiaanein edelle ja pakenivat raivoisasti +ulos aavikolle. + +Kojoteerot olivat jo huomanneet tämän komean hevosen. He heittivät sen +perästä monta lämsää, mutta kaikki menivät ne harhaan ja Krusader, joka +näki edessään kentän vapaana, kiiti ulos preriille päästäen rajun +hirnunnan voiton merkiksi. Pettyneitten toiveitten huudahtuksia seurasi +sitä pakomatkalle. + +Indiaanein temput olivat kumminkin ainoastaan osaksi menneet myttyyn. +Heidän onnistui vihdoin taivuttaa mustanginsa ja ottivat ilman vaikeutta +kiinni ne eläimet, jotka olivat heidän piirinsä sisällä. Kun tämä oli +tehty, ajoivat he toisia takaa ja koska ne jo olivat väsyneitä, ei vaiva +tullut suureksi. Kaikki eläimet saatiin kiinni, paitsi yhtä -- +Krusaderia. Villit ajoivat sitä kauvan, mutta Henryn hevonen ennemmin +lensi kuin nelisti, pää ylpeästi pystyssä, häntä ja harja tuulessa. +Jokainen sen hyppäys lisäsi matkaa, joka eroitti sen vihollisista ja +Krusaderin herra, joka ei kadottanut hevostansa silmistään, alkoi jo +toivoa, että se pääsisi punaihoisten kynsistä. + +Tuo jalo eläin ei kumminkaan vielä ollut voittanut tarkoitustaan. +Kojoteerot eivät millään muotoa tahtoneet luopua kauniista +arapialaisesta, joka niin selvästi osoitti kuntoansa. He kiirehtivät +mustangiansa kaikilla mahdollisilla keinoilla, potkivat niitä ja +pieksivät lassoilla, mutta turhaan. Krusaderia ei voitu saavuttaa, ja +kohta häämöitti se ainoastaan mustana pilkkuna taivaan rannalla. + +[Kuva: Krusaderia ei voitu saavuttaa.] + +Villit väsyivät toinen toisensa perästä tähän turhaan ajoon. El Cascabel +oli viimeinen, joka luopui koetuksesta ja teki täyden käännöksen harmi +kuvattuna kasvoihinsa. + +Henry Tresillian, yhtä onnellinen kuin ylpeä tästä odottamattomasta +tuloksesta, päästi riemuten ilohuudon. + +»Voi kuin olen tyytyväinen!« sanoi hän Pedrolle. »Nyt on Krusaderia +aivan mahdoton saada kiinni. Minä en pyydäkään enempää, mitä ikinä +tapahtuneekin. Oi, uljas Krusaderini, sinulla on enemmän älyä kuin +kaikilla vainoojillasi!« + +»Se on uskomatonta!« vastasi Gambusino, joka yhtyi nuoren englantilaisen +ihmettelyyn. »Minä en ole elämässäni nähnyt moista. Krusader ei ole +hevonen, vaan lintu, henki olento.« + +-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- + +Indiaanit ottivat jälleen aseensa valloittaakseen leirin. Mikä pettymys! +Se oli tyhjä kaikesta omaisuudesta, niinkuin asukkaistakin, läpeensä +ryöstetty! Puoleksi avatut laatikot, levälleen jätetyt vaatepankot ja +kaikellaiset muut merkit osoittivat, että kaikki kallisarvoisin tavara +oli viety pois. Jälellä oli ainoastaan koneita, kaivostyöaseita ynnä +muita, jota he syvästi halveksivat. + +He katuivat enemmän kuin koskaan onnetonta hitaisuuttaan ja vannoivat +kostoa vihollisilleen. Heidän kostotuumansa uhkasi kumminkin lykkäytyä +tuonnemmaksi, sillä tapa, jolla valkoiset olivat ryhtyneet +pelastusmatkallensa, osoitti että matka oli tehty tarkasti punniten ja +että he aikoivat urhokkaasti pysyä valloittamattomassa linnoituksessaan, +mutta ne aarteet, joita tuonne ylös oli koottu, eivät voineet sieltä +kadota, vaan oli niitten ennemmin tai myöhemmin joutuminen piirittäjien +käsiin. + +Tällä lohduttavalla vakaumuksella asettuivat punaihoiset leiriin. +Hevoset, jotka olivat anastaneet, panivat he liekaan omiensa kanssa. He +kokoilivat uutta sytykettä tuliin, jotka vielä hehkuivat ja laativat +sanalla sanoen kaiken niin mukavasti kuin ihmiset ainakin, jotka olivat +päättäneet sitkeästi jatkaa piiritystä, kestipä se kuinka kauvan +tahansa. + +Sinä päivänä he saivat härän lihaa iltaseksi, heille harvinaista +herkkua, minkä heidän eläimellinen ahneutensa selvästi osoittikin. +Nuuskittuaan vaunuissa he löysivät ankkurin _chingaritaa_, jonkunlaista +väkijuomaa, jota destiloidaan juuri niistä metskaleista, joihin he ovat +niin mieltyneet. Väkijuoma-astia vyörytettiin nyt leirin keskelle, ja +villit rupesivat mitä kauheimmissa määrin viinaa nauttimaan. + + + + +Kymmenes luku. + +Pedron Kosto. + + +Oli keski-yö. Paksu pilvi, joka ennusti myrskyä, tuli Kalifornian +puolelta ja peitti kuun tumman harsonsa taakse. Oli pilkko pimeä yö +vuorella ja aavikolla. + +Indiaanit lepäsivät tai olivat ainakin lopettaneet meluavan juominkinsa, +sillä heidän epäsointuvia ääniään ei enää kuulunut. Kaikkialla vallitsi +hiljaisuus, jota ainoastaan silloin tällöin lintujen siiven räpytykset, +yölintujen viheltelyt ja kojootin eli preriikoiran ulvonta keskeytti. +Ilmoittivatpa myös kullankaivajien hevoset levottomasti kaviollaan +kaapien tyytymättömyyttään uusiin naapureihinsa. + +Kumminkaan eivät kaikki nukkuneet ei puna- eikä valkoihoisten leirissä. + +Kymmenen kullankaivajaa valvoi rintavarustuksen luona ja jono punasia +vahtimiehiä vartioi aluetta solatien aukon ulkopuolella. Heidän +läheisyydessään, mutta lähempänä vuorta käveli kaksi miestä edestakaisin +puhellen keskenään. Toinen oli El Cascabel, toinen hänen ensimmäinen +luutnanttinsa, El Zopilote. Kumpainenkin oli ahkerassa toimessa +tarkastaessaan aluetta siten tullakseen vakuutetuiksi siitä, etteivät +piiritetyt pimeässä voisi astua alas ja yllättää heitä. + +El Cascabel, joka kauvan oli tuumaillut, ei ollut ilman huolia. Ei +sentähden, että olisi millään tavalla katunut, että tähän toimitukseen +oli ryhdytty; saalis, jonka odotti saavuttavansa Nauchampa-Tepetlillä, +maksaisi kyllä piirityksen vaivan. Leirin tarkastus saattoi hänet +olettamaan, että karavaanissa oli noin sata henkeä, niitten joukossa +vaimoja ja lapsia. Litera todisti, että mukana oli myös ylhäisempiä +ihmisiä. Mikä ääretön rikkaus löytyisikään tuolla ylhäällä! Ja mikä +kosto! Kuolema miehille, vankeus naisille; siinä oli jotain, joka El +Cascabelia voi miellyttää! + +»Mutta,« ajattelivat vielä kojoteerot, »olihan otaksuttava, että +kullankaivajat olivat olleet niin varovaisia, että olivat lähettäneet +sanansaattajat maahansa, ilmoittaneet että olivat joutuneet vaaraan, +sekä ettei heillä ollut muuta keinoa kuin apua odottaessaan kestää +piirityksen Salaperäisellä vuorella?« Päättää jos sai kaikista heidän +valmistuksistaan, olivat he nähneet indiaanit jo joltisenkin matkan +päästä ja oli heillä siis ollut hyvin runsaasti aikaa. Siinä tapauksessa +voisi apu meksikolaisista linnoituksista tulla ennenkuin El Cascabel oli +voinut kukistaa valkoiset. Jos he sitävastoin eivät olleet apua +pyytäneet, tulisi piiritys kestämään kauvan, sitä ei päällikkö +hetkeäkään epäillyt. + +Päättää jos sai niistä vähäisistä elintarpeista, jotka vielä löytyivät +leirissä, olivat kullankaivajat vieneet mukaansa runsaasti ruokavaroja +ylös vuoritasangolle. Lähde turvasi heidät vedenpuutetta vastaan ja +riistaa oli runsaasti. Koko kysymys oli siis: olivatko lähettäneet +sanansaattajan? + +Me tiedämme että kumma kyllä oli se unhotettu. Mutta El Cascabel ei sitä +tietänyt. + +Sillä välin kun nuo kaksi punaihoista keskustelivat tästä kysymyksestä, +muutettiin vartijoita heidän päittensä yläpuolella. Don Estevan, joka +kokemuksesta tiesi, että indiaanit eivät hyökkää koskaan vihollistensa +kimppuun ennenkuin keskellä yötä, oli säästänyt paraimmat miehensä tätä +hetkeä varten. Ne, jotka nyt saapuivat, olivat Pedron ja Henryn +johdannon alla. + +Oli tuskin luultavaa, että indiaanit jo ensi öitten aikana tekisivät +hyökkäystä. + +»He eivät pidä sitä edullisena,« sanoi gambusino. »Käsityksensä mukaan +olemme muka ikäänkuin hiiren pyydyksessä, ja he eivät ole sellaisia +miehiä, että heittäytyvät veteen kalaa saavuttaakseen, kun tietävät +ettei se voi heidän verkostansa päästä. Oi!« jatkoi hän pannen kätensä +suuren kiven päälle, joka oli hänen edessään, »olisipa aika halu nähdä +heidän alkavan hyökkäyksen »Kalkkalokäärme« etunenässä! Se antaisi +minulle oivallisen tilaisuuden kostamiseen. Valitettavasti hän ei sitä +tee! On tuskin luultavaa, että saan hänet niin lähelle että voisin +häneen osata.« + +»Tarkastakaamme, mitä heillä nyt on tekeillä,» sanoi Henry. + +»Olkoon, mutta me emme saa näyttäytyä. Jos kuu pilkistäisi, niin he +ampuisivat meitä. Emme tiedä kuinka tarkasti ja kuinka pitkälle heidän +pyssynsä kantavat, emmekä saa turhaan asettua heidän ampumamaalikseen.« + +Nuo kolme miestä laskeutuivat vatsallensa ja pistivät ainoastaan päänsä +esille kallion reunasta. Ei eroitettu mitään, niin pilkkosen pimeä oli. +Ei ääntä, ei liikettä korralissa. + +Gambusino otti esille paperossin, jonka sytytti. Hänen seuralaisensa +teki samoin. + +Muutamia tuokioita myöhemmin nosti Pedro silmänsä sattumalta ylöspäin +havaiten jotain, jonka johdosta nakkasi paperossinsa pois huudahtaen +puoliääneen: + +»Kuu!« + +Heti sen perästä siirtyi kuu näkyville pilvistä ja paistoi kaikessa +loistossaan. Se tapahtui silmänräpäyksessä ja heti muutti kaikki muotoa, +ikäänkuin olisi ollut äkillinen näyttämön vaihdos teaatterissa. +Kullankaivajat voivat aivan selvästi eroittaa indiaanein vartijatkin. + +Ainoastaan yksi seikka hämmästytti Pedroa; kaksi miestä hiipi syrjään +solatien aukolta aivan hänen allansa. Ihmisen pääkallo välähti aivan +selkeästi valkeavärisenä toisen villin kuparinkarvaisella rinnalla. + +»Mikä onni! El Cascabel!« mutisi gambusino riemuiten. + +Ja sen enempää ajattelematta asetti hän tuliluikun olkapäätänsä vastaan, +tähtäsi kojoteerojen päällikköä kädellä, joka ei vapissut, jos kohta +ampuja olikin kiihoittuneessa mielen tilassa ja painoi liipasinta. + +Salama välähti ja pamaus kajahti vuoren huipulta. Tuskan ja raivon huuto +todisti, että Pedron luoti oli sattunut tarkoitettuun esineeseen. Hän ei +ollutkaan erehtynyt oivallisen aseensa kantomatkasta. + +[Kuva: Pedron laukaus oli sattunut.] + +Piiritetyt voivat nähdä El Cascabelin tekevän hyppäyksen taaksepäin ja +sen perästä kaatuvan hengettömänä hämmästyneen kumppalinsa syliin. Mutta +siinä olikin kaikki. Kuu katosi uuden pilven taakse yhtä äkkiä kuin oli +ilmestynytkin ja pimeys voitti jälleen täydellisesti. + +Don Estevan miehineen riensi sinne suurimmassa kiireessä. He varoivat jo +hyökkäystä. + +»Uskotteko todellakin, että El Cascabel on kuollut?« kysyi don Estevan, +kun oli saanut tietää mitä oli tapahtunut. + +»Se on ainakin hyvin luultavaa,« vastasi Pedro rauhallisesti. + +»Me näimme hänet kaatuvan. Luultavasti kuoli hän siihen paikkaansa,« +lisäsi Henry. + +»Jos hänen kurja elämänsä ei ole lopussa,« jatkoi Pedro, »niin lienee +mahdollista elää luoti rinnassa, sillä erehtyisin paljon, ellen olisi +saanut sattumaan keskelle tuota ilkeätä pääkalloa, joka oli parain +tähtäyspaikka, minkä vaatia voi.« + +»Eikö siis ole millään ehdolla epäiltävä, ettei se ollutkaan El +Cascabel?« sanoi don Estevan. + +»Ellei se olisi ollut hän, en olisi ampunutkaan.« + +»Näyttää aivan varmalta, että olette saanut sattumaan häneen,« jatkoi +don Estevan. »Henry ja te ette ole voineet molemmat erehtyä. Mutta kuka +tietää, oletteko saaneet hänet hengiltä? Kenties hän ainoastaan on +kovasti haavoitettu?« + +»Teidän armonne,« sanoi Pedro, »minä uskallan panna sata yhtä vastaan, +että kalkkalokäärme nyt on kiemuroinut viimeisen kerran.« + +Ja ennenkuin kukaan oli saanut aikaa vastatakseen, jatkoi hän kiireesti: +»Älkää panko vetoa, teidän armonne, se on liian myöhään. Pedro Vicente +ei olekaan se mies, että panee veikan siitä minkä varmaan tietää.« + +Raivon ja valituksen huutoja kuului leiristä. Punaihoiset valittivat +aivan varmaan päällikkönsä kuolemaa. Välistä kuului kimakoita parkaisuja +ja rajuja huutoja, joita kyyneleet keskeyttivät. Ne olivat apakien +sotahuutoja. + +Tätä hirmuista melua, jota kaiku enensi ja uudisti, kesti enemmän kuin +tunnin ajan. Sitte seurasi onnettomuutta ennustava hiljaisuus. + +Kullankaivajat kysyivät itseltänsä, eivätkö indiaanit raivon vimmassa +uskaltaisi hyökätä? + +Don Estevan vei kumppalinsa Henryn ja Pedron erilleen muista. + +»Jos El Cascabel on kuollut tai ainoastaan niinkin pahasti haavoitettu, +ettei voi joukkoansa johdattaa, niin on Pedron kepponen kaikessa +tapauksessa mestarikepponen. Se jättää meille odottamattomia keinoja +pelastumiseen. Sellaista päällikköä kuin häntä ei saada sijaan ensi +tuokiossa. Mihin toimiin meidän vihollisemme ryhtynevätkin, niin on nyt +kumminkin olemassa yksi voima vähemmän. Raivo ei voi kokemusta korvata, +mutta se voi antaa aihetta säännöttömiin hyökkäyksiin. Sentähden pitää +ollaksemme valppaampia kuin koskaan. -- Henry, aseta kolminkertaiset +vartijat rintavarustukselle ja sano kaikille, että pysyvät valmiina +milloin hyvänsä.« + +Niin merkillisen tapauksen perästä olivat kaikki valkoiset jalkeilla. He +kuuntelivat niin hartaasti kuin voivat eivätkä rauhoittuneet vaikkeivät +kuulleetkaan mitään epäilyn alaista. He tiesivät aivan hyvin, että +indiaani voi juosta, käydä ja kiivetä yhtä hiljaa kuin kissa. Vihollinen +voi siis aivan äkkiä sukeltaa näkyviin täällä vuoren lakeudella. Ja +vaikka Pedro vakuutti ettei ollut mitään pelkäämistä, että vuoren lakeus +oli luoksepääsemätöntä muualta paitsi tuolta huolellisesti vartioidulta +ahdetieltä, ajattelivat valkoiset, että heidän oli pysyminen valmiina +vastustamaan kaikkia yrityksiä. He heittivät kivilohkareen +rintavarustuksesta alas. Se törmäsi kaikkea vastaan tiellänsä, mutta ei +sattunut mihinkään elävään olentoon. Don Estevanin käskystä uudistettiin +tätä monta kertaa, mutta aivan samalla seurauksella. + +Kun nämä varokeinot olivat toimitetut, lähetti Don Estevan osan +miehistään takaisin vartiotulelle, ettei heitä turhaan väsyttäisi. Itse +hän vetäytyi takaisin telttaansa rauhoitettuaan naisia ja tehtyään +heille selkoa asemasta. + +Kun päivänkoiton ensimmäisessä valossa jotain voitiin eroittaa, eivät +valkoiset nähneet mitään muuta ahdetien pohjassa kuin nuo alas +vyörytetyt kiviharkot. Tämä uudentapainen kanoonan pauke oli tietysti +pitänyt vihollisen koko yön aisoissaan. + +Kauvempana tasangolla valvoivat kojoteerojen vahtimiehet yhä, +liikkumattomina kuin pronssipatsaat, mutta korralissa ei löytynyt +ketään. El Cascabel oli kuollut. Hänen sotilaansa olivat kantaneet hänet +kalpeakasvoisten telttaan. Ovi oli selko selällään. Kalkkalokäärmeen +ruumis makasi näytteillä kasvot käännettyinä nousevaa aurinkoa kohden, +suuren peitteen verhoomana. Luodin suuruinen pieni pilkku ja punanen +ympyrä, mustempi keskeltä kuin reunoilta, osoitti, että gambusino oli +tavannut vanhaa kiusaajahenkeänsä keskelle sydäntä. + +-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- + +Kun aurinko näyttäytyi taivaan rannalla, alkoivat kojoteerot jälleen +kuolonlauluansa, mutta säännöllisemmin kuin yön kuluessa. + +He kokoontuivat leiriin. Rohdosmiehen johdannolla tarttuivat he +toisiansa käsistä ja toimittivat sen teltan ympärillä, jossa El Cascabel +viimeistä untansa nukkui, salaperäisen tanssin verkallisilla ja tarkoin +punnituilla askelilla kirkuen ja apua huutaen. Se oli _kuolleitten +tanssi_. + +Kun viimeinen näytelmä tässä pitkäveteisessä seremoniassa oli näytelty, +kääntyivät he vuoren huippua kohden, nostivat käsivartensa ja uhkailivat +näkymättömiä vihollisiansa. Heidän huutonsa kuului selkeästi vuoren +lakeudelle. + +Kuinka turhamainen tämä temppu olikaan, teki se kumminkin syvän +vaikutuksen niihin, joille se oli tarkoitettu. Sillä se osoitti, että +jos vaan jättivät vuorensa, olivat he armotta hukassa. + + + + +Yhdestoista luku. + +Krusader ei ole hukassa + + +Suuren apakilaismaan erämailla on eroitus kojoteerojen ja kojoteerojen +välillä. Toinen laji kuuluu ihmiskunnan halveksittavimpaan rupaan. +Toinen laji --, ihmisiä ylpeällä katseella ja kookaskasvuisia, täynnänsä +urhoollisuutta ja voimaa, on indiaanilaisia sotureita. El Cascabelin +joukko kuului näihin jälkimäisiin. Heidän usein uudistetut hyökkäyksensä +levittivät kauhua sivistyneitten heimojen kesken ja niihin +meksikolaisiin, jotka olivat asettuneet niihin seutuihin, eivätkä he +peljänneet pitkää piiritystäkään, jos vaan saivat tyydyttää +kostonhimoansa. + +Jos kullankaivajat ennen kuolleitten tanssia olivat luulleet että El +Cascabelin kuolema muuttaisi jotain näiden aikeissa, niin hälveni heidän +epäilyksensä tässä suhteessa punanahkaisten uhkaavan käytöksen kautta +tämän kamalan seremonian aikana. Piiritys jatkuisi sitkeämmin kuin +koskaan, ja jo samana päivänä saivat kullankaivajat varman todisteen +siitä. + +Kun kojoteerot olivat lopettaneet hautausjuhlallisuudet, kokosivat he +kaikki muulit ja hevoset paitsi omat mustanginsa, panivat niille +kuormaksi sen vähäisen saaliin, jonka leirissä olivat löytäneet ja +sitoivat ne toisiinsa, niin että lauma oli helpompi ajaa. Joukko +aseellisia indiaaneja ratsain poistui siihen suuntaan, jossa heidän +maansa oli ja ajoi edessään tätä suurta eläimien joukkoa. Muista +eläimistä, jotka piirittäjät olivat ottaneet, pitivät he ainoastaan +sarvikarjan. Luultavasti he arvelivat saavansa liian monta suuta +elätettäväksi. + +Niin pian kuin don Estevan piti itsensä varmana siitä, ettei tarvinnut +peljätä punaihoisten ryntäystä, ryhtyi hän järjestämään vahdinpitoa. + +Pitkä piiritys oli kestettävä ja piti siis koettaa väsyttää +piirittäjöitä, kun ei heitä voitu asevoimalla kukistaa. + +Kymmenkunta huolella valittua miestä oli kylläksi pitämään vahtia +"valleilla". Muut, jaettuina ruotuihin, menivät toimiinsa hehkuvalla +innolla. Kiire olikin tarpeen, sillä se paksu pilvi, joka peitti kuun +edellisenä yönä, oli noussut ylemmäksi ja seisattui lepäämään vuoren +ylitse. Raudan harmaa sumu kokoontui taivaan rannalle, ja lyijynraskas +ilma ennusti lähestyvää myrskyä. + +Metsän-aukeama _Ojo de Agua_ tarjosi kohta maalattavaksi erittäin +sopivan ulkonäön. Niitten telttojen ympärille, joita edellisenä päivänä +oli pystytetty, kohosi ikäänkuin taikaiskun kautta joukko majoja ja +suojuksia. Kullankaivajat tapasivat vuorelta kaikki tarpeelliset +rakennusaineet, hirsistä aina kattamistarpeihin saakka. Jokainen teki +työtä voimiensa mukaan ja kohta kohosi kokonainen kylä siellä ylhäällä. + +Myrsky alkoi raivota seuraavana päivänä illemmalla. Ikäänkuin +korvataksensa pitkällistä poutaa, tuli nyt kokonainen vedenpaisumus. +Taivas oli aivan täynnänsä mustia sakeita pilviä, joita jokaisessa +silmänräpäyksessä hirveät salamat halkasivat. Ukkonen jyrisi +lakkaamatta, Välistä kumeasti kaukana, välistä hirveällä pauhinalla, +ikäänkuin tahtoen murskaksi murentaa vuoren. Leimauksien häikäisevässä +valossa näytti järvi maljalta sulatettua kultaa, ja raskaat sadepisarat +kimmelsivät korkealla sen pinnan yläpuolella kullankarvaisessa +välkkeessä. + +Puro tasangolla muuttui melkein siinä hetkessään rajusti kohisevaksi +virraksi, joka murti kaikki esteet ja lakaisi pois kaiken tieltänsä. +Vesijuopa solassa vaihtui yhtämittaiseksi jonoksi toisiansa seuraavia +vaahtoavia vesiputouksia. + +Ja kaiken tämän kestäessä ei tuulenpuuskaakaan. Tämä oli onneksi +kullankaivajille, jotka todella olisivat olleet vaarassa vuoren +lakeudella, jos heitä olisi kohdannut joku niistä hirvittävistä +hirmumyrskyistä, jotka niin usein raivoavat troopillisissa maissa. + +Myrskyn lähestyminen oli pakoittanut kojoteeroja pitämään vaunut luonaan +silloin kun kotia lähettivät useimmat eläimensä. He päättivät käyttää +niitä samalla tavalla kuin kalpeakasvoiset olisivat käyttäneet kovan +myrskyn raivotessa, joka voi kestää monta päivää. He tunsivat jonkun +verran levottomuutta siitä, mitä myrsky voi vaikuttaa heidän +saaliiseensa. Mutta heillä oli ollut omat erityiset syynsä sen matkalle +lähettämiseen. Kun myrsky rämähti riehumaan aavikon yli, etsivät +punanahkat turvaa vaunujen suurten purjevaatekattojen suojassa. He +likistyivät kokoon niin paljon kuin mahdollista ja täyttivät teltan +aivan suuta myöten onnistumatta kumminkaan kaikki saamaan katosta päänsä +päälle. Moni heistä oli pakoitettu konttaamaan kalliolohkareitten alle +ulkona aavikolla. + +Mitä kullankaivajiin tuli, ei heillä ollut minkäänlaista hätää. He +olivat tottuneita kaikenlaiseen työhön, eivätkä tarvinneet pitkää aikaa +valmistaakseen itsellensä mukavia suojuksia. Ensimmäiset vesipisarat +tapasivat heidät hyvin varustettuina uusissa kodeissaan. He olivat +alkaneet rakentamalla vajoja säilyttääksensä omaisuuttaan ja +elintarpeitansa, jotka olivat yhtä tärkeät kuin ampumavaratkin. + +Toinen molemmista teltoista oli valaistu. Siellä oli paljon ihmisiä +koolla, Villanneva, hänen vaimonsa ja tyttärensä, Robert ja Henry +Tresillian, Pedro, talouden kaitsija sekä insinöörit ja päällysmiehet +olivat siellä vilkkaassa keskustelussa. Don Estevan selitti toiveitaan. +Pedron kosto oli asettanut paraimmat edut heidän puolellensa. +Epäilemättä oli El Cascabelin ensimmäinen luutnantti El Zopilote -- +"Musta korppikotka" -- oivallinen ja urhoollinen sotilas, jonka don +Estevan tiesi persoonallisesta kokemuksestaan sotaretkiensä ajoilta, +mutta hänellä ei ollut samaa vaikutusta miehiinsä kuin El Cascabelilla, +joka niin usein oli johdattanut heitä voittoon ja saaliiseen. + +Eilispäivän voimain ponnistusten ja mielenliikutusten perästä olikin +lepo tarpeellinen kaikille, ja ajatuksien vaihtoa ei pitkitetty kauemmin +kuin tarvis vaati. + +Kohta, niin pian kuin myrsky oli tauonnut, unhotti jokainen +rauhallisessa unessa päivän surkeuksien todellisuuden. + +Vartijat yksin valvoivat niinkuin edellisenäkin yönä, ja vähimmin +kokeneet kävivät vahdissa ensimmäisinä tuntina. _Serape_ihinsa +käärittyinä he kuljeksivat pitkillä askeleilla rintavarustuksen edessä +sateen tulviessa. + +Vuoren juurella olivat punaset vahtimiehet paikoillansa, hekin, mutta +enemmän alttiina myrskyn raivolle. He pysyivät pitemmän matkan päässä +vuoresta -- kolme tai neljä heistä oli jo myrsky murskannut. + +[Kuva: Myrsky oli jo murskannut useita vahtimiehiä.] + +Vasta aamupuolella hiljeni myrskyn raivo, ukkosen iskut kävivät +harvemmiksi, ja sade lakkasi. + +Henry Tresillian oli itsepintaisesti vaatinut saadakseen olla +vartijamiehenä samaan aikaan kuin edellisenäkin päivänä, vaikkei +ollutkaan vuorossansa. Mutta hän oli ulkona llanolla luullut +havaitsevansa mustan pilkun, mikä hämärästi muistutti hevosta, joka +myrskyn alkaessa oli näyttäytynyt ja heti sen perästä kadonnut. Voiko se +mahdollisesti olla Krusader? Henry tahtoi saada selvää asiasta. Pitkien +vartiotuntien aikana piti hän kaukoputkensa kiinteästi ohjattuna sitä +paikkaa kohden, jossa luuli nähneensä rakkaan hevosensa. Vasta viimeisen +salaman leimahtaessa huomasi hän, ettei ollut erehtynyt. Krusader ei +ollut joutunut vankeuteen eikä ollut kadotettu. Sillä oli ollut älyä +palata järvelle, ja seisoi siellä liikkumattomana ja ulkopuolella +indiaanein tavoitteluneuvojen kantomatkaa. + +Henry oli ainoastaan vilahdukselta nähnyt Krusaderin siinä tuokiossa +kuin leimausta kesti. Mutta siinä hiljaisuudessa, joka seurasi +Jumalanilmaa, kuuli hän uudistunein kerroin hirnumisen, jonka kyllä +tunsi, ja kun aamurusko koitti, näki hän järven rannalla vastapäätä +indiaanein leiriä kauniin Krusaderinsa, joka pää käännettynä solaa +kohden näytti sanovan «hyvää huomenta» isännällensä. + + + + +Kahdestoista luku. + +Odottamaton vihollinen! + + +Henry Tresillian päästi riemuhuudon kun auringon ensi valossa huomasi +uskollisen eläimensä asennossa, joka ikäänkuin mieli sanoa: «Näetkös, +isäntä; en ole sinua jättänyt!» + +Hänen riemunsa ei kumminkaan ollut ilman levottomuuden sekoitusta. +Jokaisessa tuokiossa hän odotti että joukkio punasia ratsumiehiä lähtisi +liikkeelle uudelle kiihko-ajolle Krusaderin perään. Tämäkin oli +epäilemättä saman pelon alainen, kuin herransakin, sillä se näkyi olevan +levoton ja liikutettu sekä katseli epäilevillä katseilla vuoroin vuorta, +vuoroin vaunuja, joihin indiaanit olivat sitoneet mustanginsa kiinni. +Ehkäpä se myös kummasteli itseksensä, minne kumppalinsa, matkueen muut +hevoset, olivat viedyt? Kaikessa tapauksessa kielsi sitä sen vaisto +lähestymästä korralia. + +Koko vasen ranta oli reunustettu ruohikolla ja tuuheilla pensailla, +jotka peittivät Krusaderin punaihoisten katseilta. Mutta niinpian kuin +he läksivät ulos juottamaan ja uittamaan hevosiaan, joutuisi se +epäilemättä heidän huomioonsa. Mitä silloin tapahtuisi? Krusaderilla oli +ollut onni ensimmäisellä kerralla; pääsikö se voitolle myöskin toisella? + +Henry Tresilliania häiritsi äkkiä näissä mietteissä melu, joka kuului +leiripaikan äärimäisestä päästä, juuri siltä taholta, missä naisten +teltat olivat. Kuului miesten ääniä, jotka puhuivat yht'aikaa, ja vielä +lisäksi naisten ja lasten ääniä. Tämä osoitti että jotain tavatonta oli +tapahtunut. + +Henryn ja vartijoitten ensimmäinen ajatus oli, että indiaanit olivat +onnistuneet kiipeämään vuorelle toiselta puolelta. Ainoastaan nämä +voivat sellaisen häiriön matkaansaattaa. Huudot osoittivat tavatonta +pelkoa. Tämän häiriön keskeltä luuli Henry kuulevansa äänen, Gertrudeen +äänen, joka huusi hänen apuansa: + +«Henry! Henry!» + +Pedro ja hän kiirehtivät matkaan. Heti ennenkuin joutuivat _Ojo de +Agualle_, huomasi gambusino että kullankaivajien lapset koettelivat +kiivetä ylös puihin, ja hän sai kohta tietää syyn tähän voimisteluun. + +«Siellä on harmaita karhuja!» hän huusi Henrylle. + +Hän ei erehtynytkään. Metsäaukon takaosalla istui kaksi jättiläisen +kokoista karhua, toinen neljällä jalalla, toinen kahdella. Ne olivat +todellakin harmaita karhuja, Ameriikan enin peljätyitä eläimiä, _ursus +ferox_, _grizzly bear_, mitä lajia ei ole sekoitettava _ursus +americanus_ nimiseen eli mustaan karhuun, joka enemmän haluaa hunajaa +kuin ihmisen lihaa. Indian tiikerit ja Saharan jalopeurat eivät ole +hirvittävämpiä kuin Amerikan harmaat karhut. + +Nämä eläimet pelkäävät niin vähän vihollisiansa, että arastelematta +käyvät ihmisjoukkojen ja hevosien kimppuun. Ei ollut siis ihme että +kullankaivajat olivat peloissaan. + +Kummallista kyllä eivät karhut näkyneet aikovankaan tunkeutua +majapaikkaan ja hyökätä sen asukasten kimppuun. Niitä näytti huvittavan +katsella sitä häiriötä, jonka olivat matkaan saattaneet tulollaan, sekä +näyttivät tahtovan huvitella vastustajiansakin. + +Uros, joka istui pystyssä takajaloillaan, huiskutti kämmenillänsä. +Naaras nousi pystyyn ja laskeutui istualleen vuoron perään, ikäänkuin +leikitelläkseen toisen kanssa. Tämä näytelmä olisi ollut lystillinen, +ellei sen pian olisi täytynyt väistyä surullisen tieltä. + +Sennora Villanneva oli paennut telttaansa. Hän huusi tytärtänsä parkuen, +mutta Gertrudes jäi urhokkaasti seisomaan oven ulkopuolelle isänsä ja +Robert Tresillianin luo. Ja monen häntä vanhemman henkilön paetessa oli +hän tuskin tavallista kalpeampi. + +Henry Tresillian syöksyi hänen eteensä puolustaaksensa häntä. + +«Kätkeytykää, Gertrudes, minä rukoilen hartaasti», sanoi hän. + +Vastauksen asemesta näytti Gertrudes korsikalaista tikariansa, jota ei +koskaan jättänyt luotaan. Kumminkin onnistui Henryn pakoittaa hänet +menemään telttaan sekä lupaamaan ettei sieltä lähtisi. + +Sillä välin olivat muutamat miehistä saaneet pyssyt käsiinsä. + +«Älkää ampuko!» sanoi gambusino, kun näki heidät valmiina laukaisemaan. +«Ne voivat..» + +Oli liika myöhään! Pedron viimeisiä sanoja esti pyssyn laukaus +kuulumasta. + +Uros, joka istui pystyssä, putosi neljälle jalalleen. Siihen oli +sattunut, vaan se ei ollut vaarallisesti haavoitettu. Se käänsi päätänsä +levottomalla liikkeellä ja alkoi nuolla haavaa. Kun siten oli hoitanut +itseään, asettui se entiseen asemaansa ja nyökyttäen päätänsä, mörisi se +tuskasta ja raivosta. + +Ei sinnepäinkään, että olisivat näyttäneet halua poistumaan, päinvastoin +jätti kumpainenkin karhu äkkiä ja yht'aikaa paikkansa sekä heittäytyi +raivokkaasti keskelle majapaikkaa. + +Tämä hyökkäys tapahtui niin rajusti, että eräs lapsi raukka, joka +kauheassa säikähdyksessään oli pudonnut alas puusta, ei enää ehtinytkään +päästä pakoon. Naaras lyödä läimähytti häntä kämmenellänsä niin että +poika kuolleena makasi maassa. Onneksi ei karhu enää saanut aikaa +lisätäkseen uhriensa lukua. Kullankaivajat, jotka olivat kuuroja +kaikelle muulle paitsi raivollensa, kiersivät sen niin ahtaalle että +heidän pyssynpiippunsa katosivat sen tuuheakarvaiseen turkkiinsa. +Kymmenkunta laukausta kajahti yht'aikaa ja naaras makasi kuolleena +maassa. + +Toinen vihollisista oli voitettu, mutta vielä oli kaikkein kauhein +hengiltä saamatta. + +Se meni suoraa tietä Sennora Villannevan telttaa kohti, jota don +Estevan, Robert Tresillian, Henry ja gambusino puolustivat. Vaikka +harvalukuiset, olivat nämä taistelijat pelotta, ja heillä oli, paitsi +pyssyjänsä, puukkoja ja pistoolejakin. He odottivat vihollista vankassa +asennossa. Pedro huusi vilkkaasti: + +«Antakaa minun ampua ensiksi, sennores, ja kun karhu kääntyy nuolemaan +haavaansa, täytyy teidän kaikkien tähdätä sen vasempaan lapaan». + +Gambusino notkisti toisen polvensa maata vasten ja asetti pyssyn +olkapäänsä nojaan. Olipa jo aikakin. Tuo mahdottoman suuri eläin oli jo +vähemmän kuin kymmenen askeleen päässä teltasta, kun Pedro laukasi. +Kuten hän ennakolta oli sanonut, kääntyi haavoitettu karhu, niinkuin +edelliselläkin kerralla nuolemaan haavaansa, ja tämä liike jätti +vasemman olkapään nähtäväksi. Neljä pyssyä lähetti nyt isku iskultaan +kahdeksan luotiansa tuohon tavattomaan maalitauluun, eikä mikään niistä +mennyt harhaan. Karhu heitti henkensä, ennenkuin kaiku oli ehtinyt +vastata kaikkiin näihin pamauksiin. + +[Kuva: Gambusino notkisti toisen polvensa maata vasten ja asetti pyssyn +olkapäänsä nojaan.] + +Nyt kuvattu tapahtuma kehittyi lyhyemmässä ajassa, kuin on mennyt sen +kertomiseen -- ainoastaan muutamissa minuuteissa. Tulos olisi voinut +käydä aivan toisenlaiseksi. Useimmat taistelut harmaan karhun kanssa +ovat vähemmin onnellisia, ja luetellaan monta sellaista, jossa puolet +ovat joutuneet uhriksi yhden ainoan sellaisen eläimen rajulle raivolle. + +Kaikki kokoontuivat sen onnettoman lapsen ympärille, jonka naaras oli +tappanut. Poika oli hirveästi runneltu. + +»Se on Pablito Rojas,« virkkoi naisääni. + +Ja kaikki alkoivat säälitellen surkutella: + +»_Pobre! Pobre Pablito!_ + +Äidin toivottomuus oli sydäntä särkevä. Häntä ei voitu saada irtautumaan +poikansa ruumiista, hän repi tukkansa irti, täytti ilman huudoillansa ja +soimaili naaraskarhua, ettei se ollut tappanut häntäkin samalla kertaa +kuin hänen lastansa. + +Tämän sattuman aikana ei ollut mitään uutta tapahtunut preriillä. +Indiaanit olivat epäilemättä arvanneet syyt niihin laukauksiin, jotka he +tietenkin kuulivat. Henry voi vakuuttaa, että Krusader yhä edelleen +kulki laitumella samalla paikallaan. Siinä oli enemmän kuin hän uskalsi +toivoakaan. Epäilemättä punanahkaiset eivät vielä olleet huomanneet +sitä. Mutta niin ei voinut kauvan kestää. Krusaderin hirnuminen +onnettomalla hetkellä pani heidän korvansa pystyyn, eivätkä he nyt +vitkastelleetkaan laittautuessaan valmiiksi. Henry sai kohta suruksensa +nähdä viisikymmenisen punaisia ratsumiehiä jättävän leirinsä hyvässä +järjestyksessä ja asettuvan ulkona llanolla indialaiseen jonoon +kiertääkseen ympyrään tuon jalon eläimen. + +Krusader näki heidät hyvin hyvästi, mutta se jäi vaan syömään, ikäänkuin +vaarasta huolimatta ja ainoastaan ahnehtien saadakseen korvausta monen +päivän paastoamisen jälkeen. Muutamia askelia siitä oli puro. Ruohoa ja +vettä -- mitä enempää voi se toivoakaan? + +Kojoteerot lähenivät yhä lähemmäksi. Krusader ei liikahtanut paikaltaan. +Henryn sydäntä kouristi. + +»Tällä kerralla tulee nyt loppu,« sanoi hän muutamalle +vahtikumppanilleen. + +»Kuka ties,« sanoi Pedro, joka palasi majapaikasta. »Minua suuresti +kummastuttaisi, jos Krusader tarttuisi noin suurisilmäiseen verkkoon. +Kyllä se vielä puolestaan tekee punanahkoille kepposen... Odottakaa +vaan!« + +Villit, jotka eivät enää olleet kaukana purosta, huomasivat riemukseen, +että myrsky oli sen muuttanut kohisevaksi koskeksi. + +Ahtaammalle supistettaessa piiriä olisi Krusader varmasti vangittuna +heidän ja puron väliin. Vielä muutamia askelia vaan ja Krusader olisi +heidän vallassaan. He olivat vakuutetut siitä, että mikä eläin hyvänsä, +jolla oli vähääkään vaistoa, ei koskaan voinut saada päähänsä uhkaellen +heittäytyä virran kuohuviin laineisiin välttääksensä paljoa vähäisempää +vaaraa, että joutuisi kiinni. + +Mutta juuri siinä seikassa olivatkin he iskeneet kirveensä kiveen. Kun +Krusader näki itsensä melkein sen indiaanin saavuttamaksi, joka johti +ajoa, teki se uskaliaan hyppäyksen, syöksyi keskelle laineita, katosi +tuokiossa vaahtoon ja sukelsi kohta sen perästä näkyviin toisella +rannalla, missä seisattui tuokioksi pudistaakseen veden harjastaan, +jonka perästä se ohjasi matkansa suureen lähellä olevaan metsään, jonne +vihdoinkin katosi. + +»Mitäs minä sanoin,« virkahti Pedro. »Krusader on vetänyt heitä nenästä. +Tuo hevonen ei ole sen ala-arvoisempi kuin itse paholainen. Se ei olisi +koskaan seisahtunut sinne niin rauhallisena, ellei olisi tietänyt, että +puro nyt sateen perästä oli mahdoton kulkea kaikille muille paitsi sille +itselleen.« + +Henry Tresillian ei ollut liikkunut paikaltaan. Sykkivin sydämmin ja +täynnänsä mielenliikutusta oli hän todistanut sen uuden voiton, minkä +hänen hevosensa oli saavuttanut. Kun hän näki pettyneitten indiaanien +surkeilevin mielin kääntyvän takaisin leiriinsä, pääsi syvä huokaus +hänen rinnastaan. + + + + +Kolmastoista luku. + +Elämä Salaperäisellä vuorella. + + +Niitä tapahtumia, joita nyt olemme kertoneet, seurasi verrattain +hiljainen ajanjakso, jonka kuluessa kummaltakin puolin ainoastaan +toisiansa täyhysteltiin. + +Piirittäjät eivät näyttäneet ajattelevankaan hyökkäystä, mutta eivät he +sentään jääneet toimettomiksikaan. Lakeuden huipulta nähtiin heidän +tulevan, menevän ja katoavan ilmestyäksensä jälleen uudelleen. Näytti +siltä kuin he vaan huviksensa tekisivät matkoja vuoren ympärillä. +Missäpä tarkoituksessa? Juuri sitä piiritetyt koettivat saada selville. + +Nämät edestakaisin vaeltamiset tapahtuivat pääasiallisesti ja +lakkaamatta. Don Estevan ja hänen seuralaisensa pitivät silmällä vuoren +huipulta näitä hiljaisia temppuja niin usein kuin pimeys ei asettanut +esteitä. + +Indiaanit tähystelivät vuorta kaikilta puolin omituisella huomiolla. +Eräänä iltana sanoi don Estevan: + +»Ellemme olisi vakuutetut siitä, että linnamme on luoksepääsemätön +kaikilta puolin, paitsi solasta, niin voisi uskoa että nuo herjat eivät +ole luopuneet toivostaan ottaa meidät kiinni itse pesässämme.« + +»Heidän tempuillansa vuoren ympärillä on kahtalainen tarkoitus,« sanoi +gambusino, »saada tietää olisiko heille mahdollista, vaikka kyllä +mahdottomalta näyttää, kiivetä tänne ylös, vai voisimmeko päästä täältä +pois pujahtamaan. Pitkän piirityksen mahdollisuus tekee heidätkin +levottomiksi; mutta kestäkööt vaan. Omasta puolestani en pyydä muuta +paremman puutteessa kuin että joku herroista kojoteeroista +onnettomuudekseen tulisi minun tuliluikkuni kantomatkalle.« + +»Se on tuskin luultavaa,« sanoi Henry, »päällikkönsä kuolema antoi +heille hyvän läksyn.« + +»Kukapa tietää,« vastasi gambusino hymyillen. »Kun he näkevät meidät +niin levollisina, voipi kyllä hyvinkin tapahtua, että jonakuna päivänä +tai jonakin toisena rohkasevat itsensä ja uskaltavat lähemmäksi, ellei +muuta varten, niin ainakin sentähden, että paremmin voisimme kuulla +heidän hävyttömiä puheitaan. Juuri sellainen hetki on valittava, jos +mieli hävittää heistä muutamia kappaleita.« + +Ikäänkuin vahvistaaksensa Pedro Vicenten sanoja läheni juuri samana +hetkenä pari kolme indiaania hölkkäjuoksussa, jonka perästä pysähtyivät +sopivan matkan päähän vuoresta. Nähtävästi he eivät olleet sovussa, vaan +kiistelivät vilkkaasti keskenään, sillä heidän äänensä kuului aina +vuoren lakeudelle saakka. + +Gambusino, joka tunsi kaikki erämaan kielet, kuunteli viitaten toisille +olemaan ääneti. Muutamien hetkien perästä ilmoitti hän heille mistä +kysymys oli: + +»Nuo koirat tuolla tuntevat vuoren yhtä hyvin kuin teidän nöyrin +palvelijanne, mutta arvelevat kumminkin, eikö löytyisi mitään muuta +tietä tänne kuin veden uurtama solatie. Juuri sentähden ovatkin nämä +viimeisinä päivinä meitä vakoilleet ja pitäneet silmällä niin sitkeästi. +Mutta katso, tuossa on meillä kaksi, jotka ovat niin kiivaasti +kiintyneet keskusteluunsa, että näyttävät unhottaneen kaiken +varovaisuuden. Don Henry, tuopa on sopiva tilaisuus koettaa kuinka +etäälle pyssymme kantavat. Ottakaa te osallenne tuo oikeanpuolinen,« +jatkoi hän, »niin koettelen minä onneani tuohon vasemmanpuoliseen.« + +Kohta keskeytti kaksi pyssyn laukausta hiljaisuuden ja kaksi indiaania +keikahti alas hevosensa selästä. Sen perästä kuului pelästyneitten +hevosien nelistäminen, jota seurasi samat huudot kuin päällikönkin +kuolemaa. + +«Ulvokaa vaan», sanoi gambusino viisastellen, «kojoteerojen ulvonta ei +herätä jälleen kuolleista». + +Pedron selitys oli oikea. Pääasiallinen tarkoitus villien +tarkastusretkillä vuoren ympärillä oli tulla varmuuteen siitä, ettei +piiritetyillä ollut mitään muuta pakotietä ja että siis oli turhaa +hajoittaa ja uuvuttaa niitä voimia, joita heillä itsellänsä oli. + +Muuten saatiin kohta todisteita tähän. Sitte kun indiaanit olivat +vieneet pois noiden kahden ammutun kumppalinsa ruumiit, eivät he enää +asettaneet muualle vahtimiehiä kuin vesikuurnan suuhun. + +Seuraavana aamuna, syötyänsä aamiaiseksi karhun paistia ja säilykkeitä, +piti don Estevan sopivana tutkia koko lakeuden saadaksensa tietää, +löytyikö vielä useampia karhuja siellä ylhäällä ja oliko siis vielä +kerran pelättävä yhtä vastenmielisiä vierailuja kuin edellisellä +kerralla. + +Ensimmäisen insinöörin käskystä raivasivat meksikolaiset polkuja +tiheimpien viidakkojen läpi kirveillä ja macheteilla ja tallasivat +jaloin paikkoja, joita ei vielä koskaan ihmisjalat olleet tallanneet. + +Tuntemattomia lintuja pakeni pelästyneinä; kummallisia eläimiä läksi +liaaneista ja kokoon kietoutuneilta oksilta. Ruoho ja sammal kätkivät +enimmiten. matelijoita, _armadillos_, kauhean suuria sisiliskoja, +kummallisilla sarvilla varustettuja rupisammakolta -- niitten +tieteellinen nimi on _agama cornuta_ -- ja melkoisen määrän +kalkkalokäärmeitä. + +Nämä viimeksi mainitut koettivat turhaan karttaa huomiota ja saada +kalkkaloitansa vaikenemaan. Niitten kaliseminen ilmaisi ne ja +kullankaivajat tappoivat niitä säälimättä. Pedro päästi pilansa niin +pitkälle, että heitteli tapetut käärmeet indiaanein leiriä kohden +muistuttaakseen villejä heidän entisestä päälliköstään ja hänen +odottamattomasta kuolemastaan. Hän pahoitteli ainoastaan sitä, ettei +voinut viskata sinne niitä elävänä. + +Ei ollut nelijalkaisistakaan puutetta. Kerta toisensa perästä +metsästäjät tuhosivat yleisen hyvän eduksi niin hyvin antiloopeja kuin +_carnero_jakin, kaikkia jäniksiä ja kaniinia lukuunottamatta. + +Suuria susia ja niiden arkoja heimolaisiaan kojooteja löytyi myöskin +suurin määrin, ja tuskin tarvinnee lisätä, ettei heillekään armoa +annettu. Siis saivat korppikotkat pitkiksi ajoiksi runsaita aterioita. + +Mutta kuinka ahkeraan etsittiinkin, ei nähty yhtäkään karhua, ei mustaa +eikä harmaata, kömpivän esille luolastaan. + +Olivatko siis nuo kaksi hirviötä, jotka olivat ahdistaneet +kullankaivajia, ainoat lajiaan koko vuorella? + +Tämä etsiminen kesti, muutamien pienien seikkailujen keskeyttämänä, +kokonaisen päivän. Aiottiinpa juuri palata leiripaikkaan ennen yötä, kun +kaksinkertainen huuto gambusinon ja Henryn suusta, jotka kaiken aikaa +olivat kulkeneet metsästäjien etunenässä, ilmaisi että jotain vakavata +oli tulossa. + +Kaikki kiiruhtivat sille taholle, jossa nämät kaksi seisoivat, ja +pienessä metsän aukeamassa nähtiin taas pariskunta karhuja istuvan +takajaloillaan ja huitovan kämmenillään eriskummallisella tavalla. + +Alituiset pyssynlaukaukset olivat häirinneet niitä. Kumminkaan eivät ne +osoittaneet minkäänlaisia vihamielisiä aikeita ja poistuivatpa tuskin +luolansa suulta, johon voivat turvautua, jos tämä vaaraksi koituisi. + +Ainakin oli se Pedro Vicenten ajatus, sillä hän pyysi don Estevania +kieltämään väkeänsä ampumasta. + +He laskivat jo ojennetut pyssyt olkapäiltänsä ja kaikki katselivat +gambusinoa ikäänkuin vaatiaksensa selitystä. + +»Nuo ovat vaarallisia naapureja, jotka olisivat hävitettävät mitä +pikemmin,« sanoi don Estevan. »Tieto, että näitä löytyy +läheisyydessämme, ei turvallisuuttamme lisää, ja ellemme nyt heti +paikalla saata niitä päiviltä, seisomme kahden vaaran keskellä. Ettekö +todellakin arvele, Pedro, että laukaus...« + +»Se voisi kyllä onnistuakin,« keskeytti gambusino, mutta otaksukaa, +sennor, ettei se tuota mitään kuolettavaa haavaa, joka kyllä on +mahdollista, kun niillä on niin läpitunkeumattomat turkit -- kuka +silloin voi taata, ettei ainakin toinen heistä karkaa suoraa päätä +majapaikkaamme, jossa ei sellaista vierailua odoteta?« + +»Te olette oikeassa,« sanoi don Estevan, »mutta me emme voi missään +tapauksessa poistua täältä tietäessämme, että nuo molemmat yhä +edelleenkin ovat elossa.« + +»Emmepä tietenkään,« vastasi Pedro. »Kyllä ne ovat päiviltä +päästettävät, mutta vähimmällä vaaralla ja vaivalla. Teidän luvallanne +tahdon tällä kertaa saada yksin hoitaa asiata. Kaikki, minkä pyydän, on, +että jokainen kiipeää ylös puuhun. Kun tämä on tehty, ei kukaan teistä +saa päästää hiiskahdustakaan, vaan antaa minun toimia.« + +Se paikka vuoren lakeudella, jossa nyt oltiin, oli tuskin enemmän kuin +neljän sadan metrin päässä suoraa tietä siitä vuoren reunasta, joka oli +lähinnä apakilaisten leiriä. Vuori oli täällä alas lakeudelle asti +hiukan kalteapintainen ja sileä kuin metallilaatta. Vuoren seinä +ylhäältä alas oli melkein tasaista, kallio ilman vähintäkään halkeamaa. + +Ainoastaan yläreunassa, jossa vähän multaa oli kokoontunut syvennykseen, +kasvoi puu, joka ojensi itsensä reunasta ulospäin. Suurin oksa, kuusi +jalkaa pitkä, oli siksi vahva, että se hyvin hyvästi voi kannattaa +täysikasvuisen ihmisen. + +Kun kaikki metsästäjät olivat saadut korjuuseen karhujen tavoteltavista +ja levottomina istuivat ylhäällä puissa, lähestyi gambusino, joka oli +ladannut pyssynsä kumpaisenkin piipun, tasaisilla askelilla noita +kauheita hirviöitä. + +Hyvästi voi kyllä mielessänsä kuvitella miten kaikkien silmät olivat +kiinnitetyt tuohon rohkeaan metsästäjään, joka silminnähtävästi uskalsi +henkensä toimittaakseen urostyön, jonka laadusta ei ollut +aavistustakaan. + +Nuo kaksi karhua, jotka yhä istuivat takajaloillaan, näyttivät itsekin +hämmästyneiltä niin suuresta uskaliaisuudesta ja astuivat lyhyillä +askelilla taaksepäin, möristen kumeasti vihasina sekä yhä enemmän +paljastaen armottomia kynsiään. + +Pedro Vicente kulki eteenpäin yhä tyynenä ja tarkoin punnituilla +askelilla. Kun oli noin viidenkymmenen askeleen päässä karhuista, alkoi +hän pilkata niitä herjaussanoilla, joihin karhut vastasivat vielä +selvemmin uhkaavalla mörinällä. + +Pedro tuli vielä lähemmäksi ja huvitti itseään heittämällä kiviä petojen +päälle. + +Se oli liikaa. Vimmastuneet hirviöt asettuivat kömpelösti neljälle +jalalle ja paisuttivat sieramiaan muutamia sekuntia, jonka perästä +gambusinon ärsyttämä takaa-ajo alkoi, niin että roikkui. + +Vaikka hän juoksi kaikin voimin, ennättivät kumminkin nämä ulkomuodosta +päättäen niin kömpelöt eläimet alituiseen hänen kintereilleen, ja mikä +enimmin sai puihin kiivenneet meksikolaiset levottomiksi, oli se seikka, +että Pedro ajattelemattakaan hakeakseen tilaisuutta pakenemiseen, ohjasi +juoksunsa suoraan jyrkännettä kohti. + +Juosten miten kintuista kerkesi, riisui hän samalla vähitellen päältänsä +vaatekappaleen toisensa perästä, jotka heitti taaksensa siten antaakseen +karhuille tehtävää, ja pääsi sillä tavalla aina kulloinkin vähän matkaa +edelle. Pedot seisattuivat aina muutamia sekuntia nuuskiakseen esineitä, +läksivät sen perästä matkaan kiihtyneellä vauhdilla ja mörisivät yhä +raivokkaammin. + +Kun Pedro Vicente oli ennättänyt viiden tai kuuden metrin päähän +lakeuden äyräästä, pysähtyi hän, kääntyi, pani pyssyn olkapäätänsä +vasten ja ampui kaksi laukausta perätysten. + +Kaksinkertainen tuskan kiljunta vastasi näihin kahteen laukaukseen. + +Pedot, jotka kumpikin olivat haavoittuneet, syöksyivät häntä vastaan +kauhealla raivolla, ja meksikolaiset näkivät tuossa tuokiossa, lyhyessä +kuin salaman välähdys, gambusinon heittävän luotaan pyssynsä ja klovnin +ketteryydellä hyppäävän ylös suurelle oksalle tuossa yllämainitussa +puussa, joka ojensi oksansa ilmaan jyrkänteen reunan yli. Hän iski +oksaan kiinni apinan notkeudella ja istui siellä ylhäällä kaksin reisin, +sillä välin kuin nuo kaksi karhua kiihkostansa raivostuneina katosivat +hänen allensa vuoren seinän jyrkännettä myöten. + +[Kuva: Nuo kaksi karhua katosivat hänen allensa vuoren seinän +jyrkännettä myöten.] + +Innostunut riemuhuuto kaikui. Tuokiossa oli Pedro taas laskeutunut +maahan ja kumartui alas ottaakseen ylös pyssynsä. + +Hetkeä myöhemmin makasivat kaikki meksikolaiset ynnä gambusino eteenpäin +kyyristyneinä vuoren seinämän reunan yli ja tirkistelivät alaspäin. + +Heidän kummastukseksensa olivat nuo kaksi petoa, vaikka kumpikin +gambusinon pyssyn haavoittamina, ainoastaan pyörtyneet hirvittävästä +hyppäyksestään. Ne pudistelivat nahkaansa tuolla alhaalla kuin kastuneet +koirat. Heti kadotettuaan jalansijan olivat ne pää etukoipien välissä +ikäänkuin kaksi mahdottoman suurta palloa ja melkein vahingoittumatta +vyöryneet vuoren jyrkännettä alas. Tultuansa maahan seisoivat ne taas +jaloillaan pää pystyssä ylöspäin ikäänkuin heillä olisi ollut aikomus +alkaa takaperin sama kuperkeikka, jonka he äsken olivat tahtomattansa +tehneet. + +Meksikolaiset olivat hämmästyksestä tyrmistyä. Don Estevan puristi +voimakkaasti gambusinon kättä ja lausui pilkallisesti vihastuneella +äänellä, kääntyen llanoa kohden: + +»Odottakaa vähän, tämä on vasta leikin alkua, eikä ole pimeämpi kuin +että voimme nähdä näytelmän lopunkin. Tuhat tulimaista,« jatkoi hän ja +osoitti hirviöitä, -- »nuo pojat ovat jo niin paljon tointuneet +putoamisensa perästä, että ne tuntevat tuoreen lihan hajua! Näyttää +siltä kuin tahtoisivat päästä laitumelle kojoteerojen metsästysmailla!« + +Don Estevan oli oikeassa. Nuo kaksi karhua, jotka olivat vihan vimmassa, +saivat näköpiiriinsä indiaanein leirin, läksivät sinnepäin kauheilla +harppauksilla ja melkein tuokiossa oli matka tehty. + +Aurinko, joka nopeasti vaipui taivaanrantaa kohti, katosi heti sen +perästä troopillismaiden yöhön, jonka edellä ei koskaan hämärää käy. + +Siis eivät piiritetyt enää saaneet nähdä muuta kuin alun sille +näytelmälle, joka nyt seurasi. Ainoastaan taajojen pyssynlaukauksien +kautta, joihin sekoittui kauhistuksen huudahduksia, tuskan kirkumisia ja +hirveätä kiljuntaa, voivat he saada käsityksen siitä näytöksestä, jota +vuoren juurella näyteltiin. + +Kun hiljaisuus jälleen vallitsi, palasivat meksikolaiset leiriin, jossa +gambusinon urostyö tuli yön ainoaksi keskusteluaineeksi. + +Don Estevan tarkasti tavallisuuden mukaan vahtipaikat, ja muutamia +minuuttia myöhemmin ei olisi kukaan voinut sanoa, että tässä erämaassa +lepäsi ihmisiä, jotka olivat valmiit tappamaan toisensa ensimmäisellä +viittauksella. + +Kun Pedro Vicente nukkui, ajatteli hän, että karhut luultavasti olivat +tehneet hyvän päivätyön ja että, jos kohta niiden uhrit ainoastaan +olivatkin puolen tusinaa, kumminkin teki siinä tapauksessa, että +taistelu vielä tulisi niskoille, punanahkaisten luvun yhtä monta +lurjusta pienemmäksi. + + + + +Neljästoista luku. + +Keitä? + + +Seuraavana aamuna hyvissä ajoin lähdettiin taas matkalle päättämään +alkuun pantua tutkimusta. Oli ensiksikin saatava varmuutta siihen, oliko +vuoren lakeus tästä lähtien vapaa kaikista vaarallisista asukkaista ja +toiseksi oli saatava selkoa kaikista niistä apulähteistä, joita se +tarjoaisi sitä tapausta varten, että tulisi pakko kauvemmin oleskella +siellä ylhäällä. + +Joukon etunenässä kulkivat tavallisuuden mukaan don Estevan, Henry ja +gambusino. + +Tämä viimeksi mainittu, joka ulkokäytökseltään näytti huolettomalta, +mutta toden teolla pani tarkoin silmälle pienimmätkin pikku seikat, ei +koettanutkaan rauhoittaa don Estevania, joka oli kaikelle pelolle +mahdoton, mutta koetteli sen sijaan kasvattaa hänessä uusia toiveita. + +Tavallisella älynsä terävyydellä oli hän huomannut, että kullankaivajien +tunnustettu päällikkö, joka nyt johti piiritettyjä sotamiehiä, kerta +toisensa perästä heitti toivottomia katseita sitä telttaa kohden, jossa +hänen vaimonsa ja tyttärensä asuivat. + +Omasta puolestaan tämä ei pelännyt mitään, vaan oli varustaunut kaikkea +vastaan. Kumminkin kadotti Estevan de Villanneva kaiken tavallisen +kylmäverisyytensä, kun ajatteli vaimoa ja lasta ja sitä kauheata +kohtaloa, joka ehkä odotti heitä ei niinkään kaukaisessa +tulevaisuudessa, ellei onnistunut pakoittaa piirittäjiä luopumaan +aikeistaan. + +Gambusino koetteli nyt rauhoittaa häntä osoittamalla vuoren kaikkia +apulähteitä, jotka panisivat heidät tilaisuuteen oleskelemaan siellä +kauvemman aikaa. + +Vuorella ei puuttunut vielä metsän riistaa eikä ravintoaineita +kasvikunnasta, -- näitten viime mainittujen seassa indiaanein jo +mainittua metskalia, jonka ominaisuudet Pedro tunsi, sekä erään havupuun +pähkinöitä, jotka eivät ole halveksittavia, kun niitä hiilillä +paistetaan. + +Mitä hedelmiin tulee, löytyi vuoren lakeudella monta kaktuslajia, +muitten muassa pitahaya, jonka päärynän muotoiset hedelmät makunsa +puolesta muistuttavat europalaisia päärynöitä. + +Henry Tresillian poimi ohitse kulkiessaan muutamia sellaisia, voidakseen +tarjota jotain harvinaista sennora Villannevalle ja hänen ihastuttavalle +tyttärelleen. + +Don Estevan, joka ei voinut karkoittaa huoliansa, oli siinä yhtä mieltä +kuin gambusino, että oli kyllä mahdollista kestää pitkääkin piiritystä. +Mutta mitä väkensä puolesta pelkäsi, niin pelkäsi toimettomuutta. + +Ei ole niinkään harvinaista, että työmiehet, jotka ovat tottuneet +liikkuvaan elämään ja rutosti suljetaan ahtaaseen tilaan ilman +mahdollisuutta pääsemään sieltä, äkkiä tulevat mielen vikaan. Tämä pelko +ahdisti don Estevania, joka, kun taas tultiin majapaikkaa lähemmäksi, +lausui ilmi sen mikä hänen sydäntänsä raskautti. + +»Ylipäänsä,« sanoi hän, »ei ole hyvä antautua petollisten toiveitten +valtaan, ja minä luovun mielelläni aivan empimättä kaikesta avun +mahdollisuudesta ulkoapäin, ainoa mistä voisi olla jotain hyötyä. Siinä +asemassa, jossa me nyt olemme, voipi apu saapua ainoastaan sattumalta, +ja sattuma ei saa toimenpiteisiimme vaikuttaa. Ettekö ole samaa mieltä, +Pedro Vicente? Me teimme itsemme syypäiksi mitä suurimpaan erehdykseen, +kun emme samalla, kun apakilaiset yllättivät meidät, lähettäneet +muutamia miehistämme Arispeen ilmoittamaan virastoille siitä asemasta, +joka uhkasi meitä.« + +»Sennor,« vastasi gambusino vilkkaasti, »älkää puhuko minulle siitä +erehdyksestä. Emme olleet vielä kahtakaan tuntia suljettuina tälle +vuoritasangolle, ennenkuin älysin sekä erehdyksemme, että kaikki sen +seuraukset, joita emme voi korjata. Siitä on minulla hirmuinen +omantunnon vaiva, joka alituisesti minua ahdistaa. Minulle on +käsittämätöntä, ettemme etusijassa ajatelleet niin yksinkertaista ja +välttämätöntä toimenpidettä. Minä olen jo parikymmentä kertaa ollut +valmis sanomaan teille sen minkä äsken itse lausuitte. Etten ole sanonut +sitä, tulee ainoastaan siitä, etten ole löytänyt keinoa, millä parantaa +anteeksi antamatonta laiminlyöntiämme. Kaikessa tapauksessa ei +todellakaan ole mahdotonta, että ihmiset Arispessa itse rupeavat +hankkimaan tietoja meistä. Teillä on siellä hyödyn ja ystävyyden +suhteita, jotka vihdoinkin tulevat heräämään uudelleen. Vuori sijaitsee +kieltämättä hyvin pois kadonneena erämaahan. Mutta jos kohta onnellinen +sattuma onkin jätettävä laskuistamme pois, niin olisi väärin, ettemme +ainakin koettelisi auttaa sen syntymistä esimerkiksi nostamalla Meksikon +lipun liehumaan vuorilakeuden korkeimmalta paikalta. Niinkuin äsken +sanoin, voipi olla mahdollista, että kaupungissa herättää huomiota se +seikka, etteivät asukkaat ole saaneet mitään tietoja meistä ja silloin +tulevat he vihdoinkin uteliaiksi saadakseen tietää missä oleskelemme. +Myönnän, että tämä olettelu on hyvinkin uskallettu, sillä eihän +lähtiessämme kukaan voinut aavistaakaan mitä meille voisi tapahtua. +Mutta jos kansallislippumme liehuisi täällä ylhäällä, herättäisi se +huomiota Arispen varustusväen tiedustelijoissa, _jos_ sattumalta se +ajatus pääsisi vallalle, että olemme vaarassa.« + +»Olette oikeassa, Pedro,« sanoi don Estevan. »Meidän lippumme pitää +liehuman, kun tulemme takaisin leiripaikallemme. Mutta eikö ole +häpeällistä, että uskaliasten miesten täytyy jäädä toimettomuuteen +näitten vaskenkarvaisten roistojen edessä?« + +»Te ette kumminkaan voi ajatellakaan toimimista, sennor. Jos vain +olisimme miehiä täällä ylhäällä, niin sanoisin: koetelkaamme! Mutta minä +olen varma, että seikka jäisikin vaan koettelemiseen. Konnat tuolla +alhaalla ovat yhtä hyvissä aseissa kuin mekin, ja ovat yhtä hyviä +ampujia kuin useammat meidänkin miehistä. Sen lisäksi ja sepä vasta +heidän etunsa onkin, ovat he ratsain, toisin sanoin tilaisuudessa +jokaisessa tuokiossa pääsemään ampumamatkamme ulkopuolelle. Jos me solan +suussa voisimme löytää viisikään kymmentä hevoista, sellaista kuin +Krusader, tai vielä paremmin, hevosen kutakin miestä kohden, niin olisin +ensimmäinen kehoittamaan hyökkäykseen ja uskaltaisin sata yhtä vastaan, +että tekisimme aukon näitten lurjuksien riveissä. Mutta juuri hevosia +meiltä puuttuu ja siitä kaikki riippuu. Te olette tehnyt sotaretkiä +apakeja vastaan, don Estevan, ja muutenkin tiedätte, että eräaavikossa +mies hevoseton on hukassa.« + +»Luulin,« keskeytti Henry nuoruutensa koko innolla, »että rohkea +valkonen vastaa kymmentä noita parkittuja koiria.« + +»Ennen maailmassa kyllä,« sanoi gambusino, »mutta ei tätä nykyä. Meidän +onnettomuudeksemme ja meidän esimerkistämme he ovat tottuneet sotaan ja +melkein saavuttaneet sotaisen järjestyksen. Olkaa kumminkin +rauhoitettuna, don Henry, kuinka itsepintaisia he lienevätkin, kyllä me +annamme heille monta kovaa koeteltavaksi.« + +»Uskotteko, että he viimeinkin luopuvat piirityksestä?« kysäsi don +Estevan. + +»Siihen en uskalla luottaa,« vastasi gambusino. »Kojoteerot ovat +kärsivällisiä kuin korppikotkat. He kuolevat nälkään odottaessaan +saaliinsa viimeistä hengenvetoa.« + +»Jos oikein teitä käsittänen, Pedro Vicente, ei olisi meillä siis mitään +muuta jälellä kuin alistua kuoleman alle, tosin niin myöhäisen kuoleman +kuin mahdollista, mutta kuoleman alle kumminkin.« + +»Ei toki,« vastasi gambusino vilkkaasti, »ja varokaa ettette anna +aavistaa, että haudotte sellaisia ajatuksia. Te seisotte urhoollisten +miesten etunenässä, don Estevan, he uskovat että te päästätte heidät +tästä pälkähästä. He eivät tuokioksikaan saa lakata sitä uskomasta, ja +olkoot he vihdoinkin oikeassa siinä, että ovat luottaneet teihin!« + +»Mutta mitä on minun tehtävä pitääkseni yllä tätä luottamusta ja sitä +toteuttaakseni,« väitti don Estevan vastaan. + +»Niin,« virkkoi tähän gambusino ja löi otsaansa, »juuri sitähän minä +mietiskelen, enkä vieläkään ole löytänyt. Mutta minun _täytyy_ löytää, +sennor, minun aivojeni pitää selvittää tämän ongelman. Ainahan voipi +jotain tapahtua, mikä antaa meille sellaisen aatteen, joka vihdoinkin +johtaa pelastukseen.« + +Tultuansa tämän keskustelun kestäessä leiripaikallensa, oli heidän +ensimmäinen tehtävänsä nostaa pystyyn Meksikon lippu, jonka keskellä oli +kaktuskasvin päällä istuva kotka. + +[Kuva: Heidän ensimmäinen tehtävänsä oli nostaa Meksikon lippu +liehumaan.] + +Tästä lähtien piti jokaisen etelästä päin tulevan matkalaisen huomata +tämän lipputangon ja siitä havaita, että jotain tavatonta oli tekeillä +vuoritasangolla. + +Aivan varmaan olisivat piiritetyt olleet väärässä toivoessaan pikaista +apua, mutta yhtä vähän tahtoivat he jättäytyä epätoivoonkaan. Sillä +välin ja kun vihollinen ei voinut raivata itsellensä tietä heidän +luokseen muuten kuin veden uurtaman kautta, voi ainakin olla mahdollista +äkkiarvaamatta hyökätä heidän vartijainsa kimppuun ja koettaa toisen tai +toisen uskaliaan kepposen avulla ajaa taikauskoista säikähdystä villien +joukkoon. + +Don Estevan, joka pelkäsi pitkällisen piirityksen vaikutusta väkensä +ajatuksen juoksuun, tuumaili epäilemättä täydellä syyllä, että oli hyvä +jos tämän linnoitetun aseman puolustajat eivät jättäisi piirittäjille +tuokionkaan rauhaa. + +Mutta pitkä on matka ajatuksesta toimintaan ja tuumista niiden +toteuttamiseen. Kun tahdottiin harventaa vihollisten lukua, eiköhän sen +sijaan harvennettaisi omaa ja ilman vähintäkään hyötyä? + +Henry Tresillian, joka oli nuori ja tulinen, olisi mielellään +uudistettujen hyökkäyksien kautta ja toisella onnellisella kepposella +toisensa perästä tahtonut uuvuttaa vihollisia ja saada heidät +aikeissansa horjumaan. + +Mutta näitä ehdotuksia tehtäessä pudisti Pedro Vicente aina päätänsä. + +»Te unhotatte,« virkkoi hän uudestaan, »että me kerran tultuamme +aavikolle ilman armoa olemme alttiina vihollisille, sekä että täällä +löytyy naisia ja lapsia, jotka eivät voi seurata meitä ja joita ette +tahtoisi jättää. Te unhotatte vielä -- antakaa anteeksi että palajan +siihen, mitä olen sanonut -- että kojoteerot ovat ratsain, ja jos +otaksuttaisiin, että meidän hyökkäyksemme osittain onnistuisikin, niin +ovat vastustajamme aina niin monilukuiset, että voivat asettua niiden +väliin meikäläisistä, jotka ovat tehneet hyökkäyksen ja niitten, jotka +ovat jääneet solaa vartioimaan. Ja tultuamme tällä tavoin eroitetuiksi, +kuinka paljoa etemmäksi olisimme silloinkaan ehtineet?« + +Don Estevan, joka kaikkien todellisesti urhoollisten miesten tavoin oli +varovainen luonteeltaan, tunnusti nämät sanat järkeviksi. + +»Te olette, valitettavasti kyllä, oikeassa, sennor Vicente.« + +Tuokion äänettömyyden perästä hän lisäsi: + +»Kaikki, jotka ovat minulle kalleimmat maailmassa, täällä tällä +pääsemättömällä ylängöllä, jossa me teidän avullanne olemme verrattain +onnellisina löytäneet turvapaikan. Mutta vaikka minä välistä kärsin +hirmuisia tuskia ajatellessani vaimoani ja lastani apakien vallassa, ei +kumminkaan voi koskaan juolahtaa mieleeni unhottaa näitä uskollisia +ihmisiä, jotka ovat seuranneet meitä ja jotka sen sijaan, että meidän +kauttamme olisivat löytäneet rikkautta, tästä lähtien ovat vaarassa +joutua hirmuisimpaan kuolemaan. Omatuntoni huutaa minulle, että olemme +johdattaneet heidät tänne ja että meidän velvollisuutemme on auttaa +heidät täältä. Ettekö ajattele samalla tavalla, Tresillian?« + +»Kyllä minä ajattelen niinkuin tekin, sennor, että tämä on meidän +välttämätön velvollisuutemme. Heidän pelastuksensa ensi sijaan ja sitte +vasta meidän omamme, jos mahdollista«. + +Todellisena englantilaisena ajatteli hän vielä vasten tahtoansa tuota +oivallista yritystä, joka nyt näkyi hukkaan menneeltä ja lisäsi +halveksivalla kädenliikkeellä kojoteerojen leiriä kohden: + +»Meidän ja varman rikkauden välillä ei tätä nykyä ole mitään muuta kuin +tuo apakilainen syöpäläisjoukko. Olkoon se suurempi tai pienempi, sen +täytyy ainakin osaksi kadota. Ei kukaan tarvitse sanoa, sennor Vicente, +että ne kultasuonet, jotka olette löytäneet, ovat kuolleita rikkauksia +ainoastaan sentähden, että sallimus on suvainnut ärsyttää nämä Sonoran +sudet meitä vastaan.« + +Ei mikään voinut kiivastuttaa gambusinoa suuremmassa määrässä kuin +sellaiset sanat. Viittaus hänen tuuleen lentäneistä rikkauksistaan pani +hänet raivoon ja kiivaasti lausui hän ojentaen nyrkkinsä kohden apakien +leiriä: + +»Oi, jos löytyisi ainoastaan kaksikymmentä mahdollisuutta sadasta +raivata itselleen tietä noitten petojen ruumisten yli ja hävittää heidät +viimeiseen asti, niin olisi Pedro Vicente ensimmäinen, joka vaatisi +taistelukäskyä. Mutta minä en näe ainoatakaan, sennor, ja se on +todellakin liian vähän. Meidän täytyy keksiä jotain muuta, joka tuottaa +meille tien pelastukseen. Taivaan kautta, etsikäämme sitä!« + +»Ei tässä vankilassa onnellinen pelastuksen tie tule tarjolle,« huudahti +Henry. »Mutta tultuamme kerran tuonne alhaalle, kuka ties tulee? Onni +välistä auttaa rohkeata...« + +»Kuinka suuri kunnioitus minulla onkaan teidän urhoollisuuttanne +kohtaan, sennor,« keskeytti gambusino, »täytyy teidän sallia minun +uudistaa sanojani, että hyökkäyksillä vihollista vastaan, joka on +voimallisempi meitä, ei ole minkäänlaista onnistumisen mahdollisuutta, +ellei niitä tue ulkoapäin tuleva apu, joka saapuu juuri oikealla +hetkellä tai elleivät hyökkäykset ole aivan odottamattomia +piirittäjille. Mutta miten voisimme äkkiarvaamatta hyökätä ihmisten +kimppuun, jotka ovat varuillansa, joita voimme ahdistaa ainoastaan +yhdeltä puolen ja jotka tietävät mistäpäin tulemme?« + +»Siis,« lausui Henry jälleen kiivaasti, vieläkin kiinteästi juurtuneen +ajatuksensa vallassa, »meillä ei ole teidän mielipiteenne mukaan muuta +tehtävää kuin istua täällä ristissä käsin, kunnes varamme ovat lopussa +ja odottaa, milloin kojoteerot raukkamaisuudestamme rohkaistuina +hyökkäävät päällemme kuin olemme uuvutettuina ja niin nääntyneinä, +ettemme enää jaksa edes kalliisti henkeämme myydä!« + +»Minä en ensinkään tätä sano, sennor, ja minä, joka saarnaan teille +kärsivällisyyttä, juuri minä tunnen raivon kuohuvan syvimmässä sydämmeni +pohjukassa, kun täältä näen noitten tunnottomien koirien irvistelevän +ulkopuolella pyssyjemme kantomatkaa ikäänkuin vakuutettuina siitä, että +kyllä meidät kerran kynsiinsä saavat. Mutta kyllä peijakas vielä on +aikaa tehdä hullutuksia! On verrattain viisaampaa odottaa, kunnes +hullutus on välttämätön. Meidän vihollisemme -- eivätkö he näytä meille +järjen esimerkkiä? Ja uskotteko, että he huviksensa kävelevät tuolla +alhaalla tyhjäntoimittajina, sillä aikaa kuin me samoin täällä +ylhäällä?« + +Sillä välin kului päivä toisensa perästä, eikä näistä turhista ajatuksen +vaihdoista tullut sen enempää. Kerta toisensa perästä syöstiin kyllä, +gambusinon älyllisyyden ja nuoren Tresillianin rohkeuden kautta muutamia +uskaliaita vahtimiehiä verisin päin takaisin rotkelmaan. Mutta +surmattujen sijaan tuli kohta uusia sotilaita. + +Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta asetti Zopilote, kokemuksesta +viisastuneena, erinomaisella taidolla vahtimiehensä pyssynkannon +ulkopuolelle kirkkaina öinä, vaan pimeinä aina lähemmäksi solaa. + +Sen toimettomuuden kestäessä, johon villien vartioiminen heidät +pakoitti, olivat meksikolaiset keksineet jotain, jota ennemmin olisi +voinut kutsua ajanvietteeksi kuin toimeksi. He työskentelivät insinöörin +johdolla ja valmistivat -- arvatkaas mitä! Niin, kahta _kanuunaa_! + +Aikaisemmin kävellessään oli insinööri melkein maan pinnassa löytänyt +metallisuonia, jotka olivat runsaita ja joita helposti voitiin panna +työn alaiseksi. + +Taitavalla johdolla ei ole vaikeata tehdä kaivostyömiehistä valureja, +vieläpä seppiäkin. Ja onnistumisen toiveessa antautui jokainen työhön +sydämmensä kaikella innolla. + +Tässä oli, totta puhuen, ainoastaan ajanviete, jonka insinööri oli +keksinyt näille oivallisille miehille, että saisivat kulumaan +piirityksen kärsimättömän pitkäveteiset hetket, mutta muutamille työssä +olijoille oli tämä ajanviete pelastuksen varmuus. + +Enin innostuneet näkivät jo hengessä kohtauksen, joka ehkä tekisi lopun +heidän vastuksistaan. Valaessaan kanuunan putkia ja heiluttaessaan +moukaria olivat he jo edeltäkäsin kuulevinaan noitten kahden tykin +pauketta, seurasivat tykin luoteja niiden nopeassa juoksussa, näkivät +niiden putoavan odottamatta alas indiaanein leiriin ja sytyttävän sen +tuleen, sillä välin kuin kuularuisku joka paikassa levitti kuolemaa ja +kauhua. + +Pedro Vicente myönsi kyllä, että tykit sopivassa tilaisuudessa voivat +täyttää tehokkaankin työn, mutta kiiruhti supistamaan tämän vaikutuksen +soveliaihin rajoihin. + +Kumminkaan ei ollut mitään syytä lakata alotetusta työstä, ja olihan +syytä olettaa, että muutamat hyvästi ohjatut laukaukset kuularuiskusta +voivat tehdä montakin kojoteeroa kykenemättömäksi olemaan läsnä +loppusuorituksessa, joka näiden oman toivomuksen mukaan oli tuleva +heille edulliseksi. + +Eräänä aamuna herättivät äkkiä, eivätkä suinkaan suloisella tavalla +piiritettyjen huomiota riemuhuudot, jotka kaikuivat alhaalta aavikolta. + +Joukko indiaaneja, enemmän kuin kaksi sataa miestä, oli liittynyt +Zopiloten parveen. Siinä oli sekä ne sotilaat, jotka tämän kertomuksen +alussa saivat toimekseen saattaa kyliinsä ryöstetyn sarvikarjan ja +hevoset, että myöskin uutta väkeä lisäjoukkona. + +Zopilotella ei voinut olla vähintäkään aikomusta keskeyttää piiritystä, +koskapahan oli hankkinut tämän lisäyksen, joka oli yleisen keskustelun +aineena ylhäällä vuoriylängöllä. + +Don Estevanin majan ulkopuolella, jossa Tresillian, insinööri, talouden +kaitsija ja Pedro Vicente olivat yhtyneet, synkistytti tämä lisäys +vihollisten voimissa kaikkien katseet, ja tulevaisuus, joka tähänkin +saakka oli ollut niin epäiltävä, näyttihe yhä pimeämpänä. + +Gambusino selitti kumminkin, ettei tätä tapausta, joka näytti niin +arveluttavalta, saanut pitää minäkään pahana enteenä. + +»Sennor,« sanoi hän ja kääntyi erittäin don Estevanin puoleen, »olkaa +vakuutettuna siitä, että tämä toinen joukkue roistoja ainoastaan +näyttäytyy ja häviää ja ehkäpä jo huomenna on meidän asemamme sama kuin +eilen, ei pahempi eikä parempi.« + +Näitä sanoja kuullessaan kohotti itsekukin päätänsä, vieläpä Henry +Tresillian ja Gedrudeskin, jotka majan äärimmäisessä sopessa +keskustelivat aivan toisista asioista kuin apakeista. + +»Ja mistä, sennor gambusino, tulisi tämä onni?« kysäsi don Estevan. + +»Varmaankaan ei El Cascabelin seurue alussa etsinyt meitä,« vastasi +Pedro Vicente. »Kun ryövärit ohjasivat matkansa näiden autioiden +seutujen kautta, oli heillä epäilemättä tarkoituksena panna puhtaaksi +jonkun valkoisten uudisasutuksen Horcasitas-joen rannoilla. Paremman +saaliin toivossa poikkesivat nuo hiiden heittiöt alkuperäiseltä +reitiltään piirittääksensä meitä täällä. Mutta kojoteerot ovat +itsepäisiä kuin muulit. Viimeksi tulleet, siitä voitte olla +vakuutettuna, lähtevät saatuansa ohjeita uudelta päälliköltään niille +ilkitöille, joita toistaiseksi olemme estäneet, eikä mitään kohdassamme +muutu. Kun nuo sudet lähtevät ryöstöretkelle, ovat he varmoja +saaliistansa. Ja vaikka asemamme ei ole kovinkaan hauska, on meillä ehkä +parempi olla kuin niillä ihmisraukoilla, jotka saavat jättää päänahkansa +noille verikoirille.« + +Vaikka ihminen olisi kuinka lähellä hyvänsä kuolemaa tai hyvinkin +vakavan vaaran edessä, jääpi kumminkin jälelle ihmissydämmen pohjalle +sääli toisia kohtaan. Estevan ja hänen ystävänsä ajattelivat suru +sydämmessä uhatuita heimolaisiansa, joiden eduksi eivät voineet tehdä +enempää kuin omakseenkaan. + +Keskellä sitä äänettömyyttä, jonka Pedro Vicenten melkein todenperäinen +olettaminen oli aikaan saanut, alkoi don Estevan taas ensiksi puhua: + +»On kamala kohta, jota miehemme eivät vielä tunne, mutta jonka täytymys +pian pakoittaa meidän heille ilmaisemaan. Metsästys antaa meille enää +tuskin mitään tuotteita, ja ruokavaramme alkavat vähetä. Meidän täytyy +ruveta vähentämään ruoka-annoksia.« + +»Käske heti vähentämään,« sanoi Robert Tresillian, »ja jokainen tulee +siihen tyytymään nurkumatta. Eikö ole meidän asiamme käydä etunenässä +hyvällä esimerkillä?« + +»Te olette oikeassa, ystäväni, mutta on asia, jota te enkä minäkään voi +estää ja se on se, että väestömme tämän vähennyksen takana aavistaa +nälänhätää ja että kuolema siis yhä lähenee.« + +»Ennen sitä,« muistutti insinööri, »olemme aina tilaisuudessa tekemään +jonkun toivottoman yrityksen. On parempi kuolla syösten eteenpäin pää +pystyssä kuin tulla kidutetuksi ja marttiirapaaluun sidotuksi muistoksi +noilta vimmatuilta elukoilta.« + +»Sitä vastaan ei voi väittää,« sanoi gambusino, »mutta...« + +»Mutta mitä?« huusivat kaikki vuorotellen ja järjestyksessään. + +Pedro Vicente antoi rauhallisena ja silmänluomiansa räpäyttämättä heidän +ahdistaa itseänsä kysymyksillä ja lausui kaikkien vaiettua: + +»Yksi seikka minua kummastuttaa, nimittäin se, että nämä pirulaiset, +joita sanotaan niin taitaviksi kaikissa konnankoukuissa, eivät ole +näyttäneet vähintäkään halua poistumaan ja kätkeytymään öiseen aikaan, +siten tuudittaakseen meitä luottamukseen ja sen perästä, sitten kun +kerran olisimme jättäneet linnoituksemme, tehdäkseen päällemme +ratsuhyökkäyksen. Ja kuka tietää, eikö tämä sotajuoni, kun sitä olisivat +käyttäneet viikkokauden läpeensä, olisi vihdoinkin pettänyt meidät! +Tässä suhteessa en heitä entisiksi tunne, ja me olemme puolestamme +pakoitetut antamaan heille siinä opetusta. Siinä asemassa, missä nyt +olemme, nälänhätä tulevaisuuden toiveena, olisi ehkä suurin hulluus +viisautta. No niin, don Estevan! Nyt on aika koetella tuotakin +hulluutta!« + +»Bravo!« huusivat kaikki muut. + +Gambusino odotti kunnes kaikki taas oli hiljaa, jonka perästä hän +kuuluvalla äänellä verkalleen lausui seuraavaa: + +»Meillä on ainoastaan yksi neuvo hyvittääksemme sitä kauheata virhettä, +jonka kaikki teimme kun unhotimme lähettää sanansaattajia Arispeen. +Yhden meistä pitää muutamana pimeänä yönä koettaa pujahtaa pakoon ja +ehtiä Arispeen apua tuomaan, ainoasta paikasta maailmassa, josta voimme +sitä odottaa. Sen pitää tapahtuman. Yhdelle meistä täytyy onnistua +hiipiä apakien vahtimiesten ohitse, kussa silmä heiltä välttää ja siten +tunkeutua sola-aukon läpitse. Sillä joka koetuksen tekee, on +yhdeksänkymmentä mahdollisuutta sadasta joutua pahaan pulmaan. Tahdon +lisätä, että minulla, joka tunnen maan ja indiaanein kielet, on oikeus +vaatia itselleni tätä tehtävätä ja etten minä luovuta kenellekään siitä +koituvaa kunniaa, jos don Estevan hyväksyy ehdotukseni«. + +Tämä nousi ja sitte kun vakavasti oli hyljännyt gambusinon tarjouksen, +jonka poistuminen tai kova onni olisi ollut kaikille vahingollinen, +lisäsi hän, että yritys kaikissa tapauksissa viipymättä oli täytäntöön +pantava. + +»Sennores,« sanoi hän, »minun lankoni, eversti Requennes, niinkuin +tiedätte, on Zacatecaan lansieerirykmentin päällikkö Arispessa ja Pedro +Vicente on aivan oikeassa. Yhden meistä tai vielä paremmin kahden täytyy +antautua alttiiksi koettaakseen saattaa tietoa everstille ja johdattaa +häntä tänne ratsujoukkoineen.« + +Henry Tresillian syöksyi keskelle piiriä ja sanoi päättävällä äänellä: + +»Minä olen valmis lähtemään matkaan!« + +Näitä sanoja lausuttaessa lensi hehkuva puna Gertrudeen herttaisille +kasvoille. Oliko se Henry Tresillianin rohkeuden ihailua vai pelkoa, +että hänen ehdotuksensa hyväksyttäisiin. Epäilemättä kumpaistakin +tunnetta. + +Don Estevan hylkäsi nuorukaisen tarjouksen, niinkuin gambusinonkin, +mutta toisista syistä. Henry oli sotilas, niinkuin toisetkin ja hänellä +ei ollut enempää kuin muillakaan etuoikeutta siihen, mihin sitä +itsellensä vaatii. + +Älykkäämpi ajatus oli kypsynyt päällikön aivoissa. Hän kääntyi kaikkiin +kuulijoihin, mutta erittäinkin Pedro Vicenten puoleen: + +»Voitteko sanoa kuinka monta meikäläisistä osaa Arispeen eksymättä +tieltä?« + +»Minun arveluni mukaan voimme laskea heitä vähintään viisitoista. Ei +löydy meidän joukossamme ainoatakaan _arrieros_'ta tahi _vaqueros_'ta, +joka ei osaisi Arispeen, jos hän onnistuisi pääsemään aavikolle apakien +huomaamatta.« + +»Jos niin on asianlaita,« virkkoi don Estevan, »niin voipi ainoastaan +arpa ratkaista. Mitä te ajattelette, Tresillian?« + +»Minä arvelen, Villanneva, että arvan määräämät miehet, jos ovat +rohkeita, jota en laisinkaan epäile, voivat uskaltaa yritykseen. Jos +onnistuvat, olemme pelastetut, jos joutuvat hukkaan, ei kohtalomme enää +ole epäilyksen alainen. He vaan tulevat kuolemaan vähää ennen meitä. +Meidän täytyy kaikkien nostaa arpaa, minun ja poikani niinkuin kaikkien +muidenkin kumppaliemme, paitsi niitä, kumminkaan tällä kertaa, jotka +ovat naimisissa.« + +Niin vähän tarvittiin toivon kipinän virittämiseksi suurimpaan +epätoivoon vaipuneissa olennoissa. Kaikkien kasvot kirkastuivat heti. + +Nuori Tresillian vaati koko nuoruutensa innolla, että arvannosto nyt +heti toimitettaisiin. + +Mutta don Estevan piti vallan tarpeellisena valmistaa niitä miehiä, +joita pidettiin soveliaina ottamaan osaa näihin arpomisiin elämästä ja +kuolemasta, ja nyt suostuttiin, että arvanheitto tapahtuisi seuraavana +päivänä. + +Ryhdyttiin siis tiedustelemaan kuinka monta miestä voisi löytää tien +Arispeen ja millaiset ruumiin voimat heillä oli. Seuraavana päivänä +kutsuttiin heidät kokoon, että saisivat muutamilla sanoilla tietää, mitä +heiltä vaadittiin. + +Ei kukaan tehnyt vastaväitteitä eikä koettanut päästä tästä +vaarallisesta toimesta. + +Kun näkivät Robert Tresillianin ja hänen poikansa valmiina kohtaamaan +samaa kohtaloa kuin kaikki muutkin, olisi moni vapaaehtoisesti tehnyt +samoin kuin gambusino ja pyytänyt suosionosoitukseksi sen mikä heille +nyt annettiin arvanheiton kautta. + +Arvoiksi näissä arvannostajaisissa valittiin erään kaktuskasvin +pähkinöitä luvultaan yhtä monta kuin niitä, jotka ottivat osaa tähän +kauheaan peliin. Kaksi pähkinää mustattiin hienoksi jauhetulla hiilellä +ja kaikki heitettiin sen perästä _sombreroon_ (huopahattuun). + +Ja nyt oli arvan vuoro puhua. Nuo kaksi mustattua pähkinää olivat +voittoina tässä omituisessa _tombola_'ssa. Miehet asettuivat piiriin don +Estevanin ympärille ja jokainen astui vuorossansa sidotuin silmin esiin +kun hänen nimeänsä huudettiin ja pisti kätensä sombreroon, jota +päällikkö piti reunoista kiinni. + +Toimitus oli jännittävä. Jymeät huudot tervehtivät kutakin nostettua +arpaa. Mutta kauvan ei tarvittu odottaa; tuskin olivat puolet miehistä +vaeltaneet tämän uudenaikaisen arpa-astian ohitse, ennenkuin nuo kaksi +kamalata pähkinätä jo oli noussut. + +Niistä kahdesta, jotka arpa oli määrännyt, oli toinen muulinajaja ja +toinen häränpaimen, kumpikin niin rohkeita kuin kukaan muu tässä +seikkailijalaumassa. + +Tottuneina erämaan kaikkiin odottamattomiin seikkoihin olivat he +edeltäkäsin uskaltaneet henkensä jo silloin, kun astuivat jalkansa +aavikolle. Yö, joka seurasi tätä päivää, tulisi ratkaisemaan heidän +kohtalonsa. Ilmoittakaamme kumminkin, että ennen tätä yötä oli muutama +gambusinon ennustus käynyt toteen. + +Ne indiaanit, joitten odottamaton tulo oli tehnyt niin masentavan +vaikutuksen tuolla ylhäällä vuoritasangolla, jatkoivat matkaansa +Horcasitas-joelle päin, eivätkä piiritetyt ilman mielenrauhoitusta +seuranneet silmäyksillään heidän pitkää jonoansa, kunnes se katosi +taivaanrannalta. + + + + +Viidestoista luku. + +Urhojen kohtalo. + + +»Eipä näytä siltä, että molemmat reippaat poikamme pääsisivät jättämään +meidät tänä yönä,« sanoi don Estevan gambusinolle. + +»Ehkäpä, sennor,« vastasi Pedro Vicente. »Aavikko on niinkuin valtameri, +rikas vaiheista. Kun näkee tämän rajattoman pinnan, jota polttava +aurinko valaisee, tämän pilvettömän taivaan, voipi odottaa kaunista +yötä, liiankin kaunista meidän aikeillemme. Mutta Benito Anguaz ja +Jacopo Barral ovat valmiina ja vakavina päätöksessään, jos sumu +kohoaakin llanon yli, joka ei ole tavatonta tähän vuoden aikaan, niin +tuntevathan kumppalimme tien ja päästyänsä selville tuosta vaarallisesta +kohdasta apakien leirin ohitse, ei heillä ole muuta kuin marssia suoraa +tietä eteenpäin. Niinkuin tiedätte, sennor, on sumu kaikkien pakolaisten +ystävä.« + +»Jumala antakoon meille anteeksi,« puhkesi don Estevan puhumaan, »mutta +käytämme väärin hänen hyvyyttään koettelemalla tätä uhkapeliä. Minä en +voi sitä auttaa, mutta omatuntoni ei saa rauhaa, sillä usko on poissa. +Tuhat kertaa mieluummin tahtoisin itse olla Anguaz'in ja Barralin +sijassa.« + +»Nykyhetkellä,« sanoi gambusino, »olisi melkein rikos ajatella muuta +kuin meidän kaikkein pelastusta.« + +Ja hän lisäsi lyhyesti: + +»Arpa on puhunut.« + +Jonkun matkan päässä leiripaikasta olivat nuo kaksi arvan määräämää +miestä ahkerasti matkavalmistuksiensa toimissa. Kumppaliensa ympäröiminä +jättivät he rohkean rauhallisina jäähyväiset heille ja odottivat lähdön +hetkeä ihmeteltävällä välinpitämättömyydellä. + +»Kaikki mitä minä voin luvata teille,« sanoi Barral, »on ettemme jätä +nahkaamme kojoteeroille ilmaiseksi.« + +Anguaz puolestaan näytti revolveriansa ja virkkoi: + +»Tässä revolverissa löytyy jotain, joka voi pakoittaa kuusi apakia +hypähtämään ilmaan. Ellemme pääse läpi, niin ei vika ole meidän, mutta +älkää unhottako laskea laukauksia.« + +»Kuusi minulle ja kuusi sinulle, se on kaksitoista, tasan tusina. Sen +perästä voimme kuolla vuorostamme, jos niin pitää tapahtua.« + +Päivä kului sitä tehden kuin piiritetyt ajatuksilla, jotka vaihtelivat +levottomuuden ja toivon välillä, katselivat taivasta. + +Epäilemättä ei tuo polttava aurinko ennustanut mitään mieluista. Sillä +välin kokoontui utua, joka pimitti taivaan rannan. Se herätti toiveita, +että myrskyinen ja pimeä yö oli tulossa. + +Iltapäivän kuluessa yhtyivät pilvet äkkiä ja purkivat sisältönsä vuoren +yli oikeana veden tulvana, joka sammutti hiilet niissä uuneissa, joiden +ympärillä oltiin työssä. + +Sademyrsky meni kumminkin nopeasti ohitse ja taivas siinti jälleen +alituisessa kirkkaudessaan. + +Kun aurinko laskikse taivaanrannan taakse nuolen nopeudella, tulivat +eteläisen taivaan tähtisikeröt näkyviin toinen toisensa perästä ja +vaikka yö oli ilman kuutamoa, salli näitten yöllisten valojen loiste +piiritettyjen eroittaa indiaanein vahtimiehet, jotka seisoivat +liikkumattomina tavallisilla paikoillaan ja punoutuivat ikäänkuin +elävänä köytenä solan pohjan ja Zopiloten leirin välille. + +Piiritettyjen asemassa ei neljänkolmatta tunnin viivytyksellä ollut +mitään merkitystä, mutta heidän levottomuutensa ei sallinut mitään +vitkailua. Ellei vapautustyötä pantaisi alkuun sinä yönä, oli se heidän +silmissään rauennut turhiin. Päätös, joka heidät tuomitsi, oli +julistettu. Miksipä juuri ensi yö tulisi lempeämmäksi ja +suosiollisemmaksi -- se tietää pimeämmäksi ja salaperäisemmäksi? + +Siitä huolimatta olivat kaikki jalkeilla. Muutamista merkeistä päätti +gambusino ilman muuttuneen. Tämä sadekuuro oli kastellut maan läpeensä +märäksi ja tarvittiin ainoastaan tavallinen yökylmä, että kosteus +vaikuttaisi tiheän sumun. Taivaan ulkomuoto ei siis tarvinnut herättää +epätoivoa. + +Järvi, jonka pinta aina keskiyöhön saakka oli ollut jokseenkin levoton, +tuli nyt tyveneksi kuin öljykerros ja höyryjä kohosi siitä hiljakseen, +ikäänkuin savu nousee tulivuoren aukosta, jonka pohja on +jäähtymäisillään. + +Vähitellen laajeni usvahuntu, siirtyi rantareunojen yli toiselle puolen, +levisi yli aavikon, peitti vihdoin punaihoisten leirin, hiipi ylös +vuoren sivuja myöten ja ulottui vuori-ylängölle saakka, jossa +meksikolaiset valvoivat kivisen rintavarustuksensa takana. + +Kaikki olivat siellä, miehet, vaimot ja lapset odottamassa tuota +juhlallista hetkeä, sumun kahleissa ja voitiinpa melkein sanoa: +hiljaisuuden. + +Don Estevan pyysi Benito Anguazin ja Jacopo Barralin tulemaan +lähemmäksi, jonka perästä hän otti kumpaisenkin miehen kädet omiinsa. + +»Lähdön hetki on tullut,« sanoi hän, »ja mahdotonta on ajatella +sopivampaa tilaisuutta. Sellaisena yönä kuin tämä, näyttää kyllä +mahdolliselta päästä leirin ohitse. Varjelkoon ja johtakoon teitä +Jumala, ystäväni.« + +Molemmat miehet sanoivat ainoastaan jäähyväisensä ja vaihdettuaan +muutamia kädenlyöntiä taajassa ihmislaumassa ympärillään, selittivät he +olevansa valmiit astumaan veden uurtamaan. + +Kumpainenkin kantoi hartioillaan evässäkin ja suuren viinalla sekoitetun +vesileilin, vyössä revolveri ja machete. He eivät olleet tahtoneet muita +aseita, koska heidän piti saada liikkua vapaasti. + +Ilman äänen hiiskausta he kiipesivät yli rintavarustuksen ja pujahtivat +sumuun. Piiritetyt koettelivat seurata heitä silmillään, ja ellei don +Estevan olisi käskenyt ankarinta hiljaisuutta, olisi heitä seurannut +meluavia onnentoivotuksia. + +Ei mikään häirinnyt hiljaisuutta tässä sumuisessa yössä. + +Anguaz ja Barral kulkivat niin varovasti, etteivät saaneet jalkojensa +alla pienintäkään kiveä liikahtamaan. + +Vankeutensa aikana vuorella olivat piiritetyt eläneet monta hiljaista +yötä, mutta tähän saakka ei vielä yhtäkään näin juhlallista. + +Neljännestunnin olivat jo Anguaz ja Barral olleet poissa. + +Mikä onni ja mikä toivo jos aamulla auringon noustessa ei olisi +kuulunutkaan vuoren juurelta vielä avunhuutoa tai vähintäkään tuskan +kirkunaa. + +Don Estevan, käsi Robert Tresillianin kädessä ja sydän kuohuvien +tunteitten täyttämänä, ehkäpä toivonkin, lausui matalalla äänellä +muutamia kiitollisuuden sanoja niille, jotka nyt luuli olevan +pelastuneina ja eheinä ulkona aavikon yksinäisyydessä. + +Pedro Vicente, joka ojensi eteenpäin puolet ruumistaan rintavarustuksen +ulkopuolelle, tahtoi ikäänkuin lukea halki utuisen usvan. + +Vähitellen ja sen mukaan kuin aika kului, helpottui tuskan kauhea paino. +Kullankaivajat hengittivät vapaammasti. Jo olivat he näkevinänsä Arispen +puolella kaksi miestä, jotka kohta astuisivat jälleen heidän silmiensä +eteen, eversti Requennesin lansieerien seurassa -- kun melu, alassa +kumeana, äkkiä kaikui tasangolta ylös vuorelle. Kohta seurasi huutoja, +uudistuneita pyssynlaukauksia, sen perästä hurjaa kiljuntaa, johon +sekoittui hevosien hirnuntaa ja villien kurkkuääniä. He olettivat, että +tässä oli olemassa päällekarkaus ja he kokosivat koko laumansa +vesikuurnan aukolle. + +Keskellä tätä hirmuista melua kuuluivat revolverien äkilliset ja nopeat +laukaukset melkein keskeytymättömässä jonossa. Gambusino voi ne +tarkoilleen lukea. + +Ei ollut mitään aihetta epäilyyn. Benito Anguaz ja Jacopo Barral olivat +äkkiarvaamatta tavoitetut ja puolustivat nyt itseänsä urhojen +sitkeydellä. + +Vuoren juurella hyökkäsi joukko kojoteeroja näitä urhoja vastaan, eikä +mitään, oi, ei mitään voitu tehdä heidän edukseen! + +Piiritetyt eivät koskaan ennen niin hyvin olleet havainneet asemansa +kauheutta. Villien raivoisa kiljunta kajahteli heidän korvissansa kuin +hautajaiskellot ja kamaluuden täytteeksi kuulivat he yhä pitemmän matkan +päästä toveriparkojensa jäähyväiset. + +Itsessään muuten vähemmin tuntehikas gambusino ei voinut pidättää +vihastuksen huutoa: + +»Nuo kirotut konnat! He näkevät pimeässäkin kuin tiikerikissat ja +hurjinta hulluutta olisi uudistaa koetusta samanlaisten olojen +vallitessa.« + +Aikaan saamansa hankkeen huono menestys masensi hänen mielensä kokonaan. + +Ehdotuksen ja sen täytäntöön panemisen välillä oli neljäkolmatta tuntia +kulunut ja nyt ei ollut siitä muuta jälellä kuin oloihin tyytyminen. + +Kaikki koettivat nukkua vuorella, väsymyksen tai oikeammin +mielenliikutuksen rääkkääminä, mutta näytelmä, joka päivän koittaessa +tarjoutui piiritettyjen silmien eteen, herätti uuteen eloon raivon +heidän sydämmessään. + +Samalle paikalle, jossa apakit olivat toimittaneet kuolemantanssinsa +Kalkkalokäärmeen ruumiin ympärillä, pystyttivät kojoteerot nyt +marttiirapaalun. + +Kohta sitoivat he siihen miehen, jossa kullankaivajat tunsivat Benito +Anguazin. + +He olivat raastaneet onnettoman päältä vaatteet ja hänen rinnallensa +leimanneet tuon hirmuisen kuolon kallon, heimonsa leimasimen, kahden +ristiin asetetun sääriluun väliin. + +Kalvoimista pään ylitse sidotuin käsin, yhteen köytetyin jaloin ja verta +vuotavin sivuin käänsi muulinajaja kasvonsa vuorta kohden, ikäänkuin +sieltä olisi odottanut apua ja pelastusta. + +Nyt siirtyivät villit tuonnemmaksi; toinen toisensa perästä ottivat he +ampumataulukseen vangin rinnan ja jatkoivat ampumistaan, kunnes rinta +oli aivan lävistetty ja pääkallo kadonnut veriaukkoon. + +[Kuva: Toinen toisensa perästä otti ampumataulukseen vangin rinnan.] + +Kuolema oli jo aikoja sitte tullut poloiselle muulinajajalle +pelastajaksi, mutta nuo pedot ampuivat vaan alituiseen, verestä ja +raivosta juovuksissa. + +Ja sitte, uudistaaksensa murhenäytelmää kiihtyneellä raivolla, +ripustivat he Jacopo Barralin tämän toverin ruumiin päälle ja alkoivat +uudelleen ampumaharjoituksiansa samalla taidolla ja samalla ulvomisella. +Sen perästä kaksi heistä skalpeerasi uhrit ja huiskutellen verisiä +pääkallonahkoja ilmassa, lähenivät he vuorta niin paljon kuin uskalsivat +sekä heiluttivat noita hirveitä voitonmerkkiään voimattomien +kullankaivajain silmäin alla. + +Vähää ennen auringon laskua saivat piiritetyt jonkun lohdutuksen. Anguaz +ja Barral olivat pitäneet sanansa. Ei yksikään heidän +revolveriluodistansa ollut turhaan hukattu ja vieläpä olivat heidän +machetensakin tulleet käytäntöön. Indiaanit saivat viettää +_viidentoista_ heikäläisen hautausjuhlaa. Molemmankin uhrin henki oli +kalliisti lunastettu. + +Tämän komean kuolinjuhlan näkeminen teki kumpaisenkin uroon kuoleman +kaksinkerroin surulliseksi. + + + + +Kuudestoista luku. + +Vallan kummallinen hyppäys. + + +Kaiken aikaa vallitsi kauhu vuoren lakeudella. + +Tuo melkein tuokiollinen vaihdos toivosta epätoivoon masensi +voimakkaimmatkin. Nythän ei voinut mitään tehdä -- sitä sanoivat he yhä +uudelleen toisilleen. Ja loppupäätöksenä kaikelle tälle: nälänhätä ja +kuolema -- Barralin ja Anguazin kuolema! + +Don Estevan ymmärsi, että nämä häilyväiset ja rohkeutta masentavat +ajatukset, jotka hän pelkäsi tarttuvan yhä laajemmalle, olivat +hajoitettavat. + +Jos kohta Benito Anguazin ja Jacopo Barralin martiirakuolema olikin +näiden muistolle kunniakas, niin herätti se kumminkin synkkiä ajatuksia +ja juuri tätä ajatussuuntaa piti kaiken mokomin vastustaa. + +Ehdottaa uutta pakoyritystä olisi ollut turhaa. Muuten olisivatkin +kojoteerot nyt varuillansa, eivätkä laiminlöisi enentää vartioimisen +huolellisuutta. Siinä suhteessa oli nyt toivo turha. Moista ei saanut +enää ajatellakaan. + +Mutta sen ihmisen, joka on hukkumaisillaan, kuolema varmana silmiensä +edessä, on taisteleminen loppuun saakka, vaikka hän olisikin keskellä +valtamerta. + +Vihdoinkin oli don Estevan keksinyt tuuman, joka oli teroitettava +alakuloisien kullankaivajien mieliin. + +Esimerkki, jonka Anguaz ja Barral olivat antaneet, nuo miehet, joita +apakit eivät olleet valtaansa saaneet ennenkuin viisitoista heidän +miehiään oli kaatunut -- eikö se ollut loistava esimerkki? + +Kaatua, mutta vihollisten ruumiskasoille -- se olisi äärimmäinen keino, +jota ei kukaan voinut heiltä riistää. + +Tässä suhteessa gambusino auttoi päällikköä tarmollansa, joka toisetkin +vei muassaan. + +»Sennor,« sanoi hän tälle mainittuaan miten majapaikalla kilvoin +kuvaeltiin äsken tapahtuneita kauhuja, »meillä on ainoastaan yksi +tehtävä: suoraan ilmoittaa väellemme, ettei kukaan heistä joudu +alttiiksi näin kauhealle kuolemalle.« + +»Ja mitä te tekisitte, Pedro, vakuuttaaksenne heitä siitä?« + +»Mitäkö minä tekisin? Kutsuisin heidät mitä pikemmin kokoon ja +julistaisin, että me, kun hetki on tullut, keksimme keinon kuolla kaikki +yhdessä jättämättä ainoatakaan päätä indiaanilaisten verikoirain +skalpeerausveitsille.« + +Don Estevan katseli gambusinoa hämmästyneenä. Mitähän tällä oli +mielessä? + +»Minä en ole niin hullu kuin näytte uskovan, sennor. Laiva ei koskaan +joudu vihollisen mielivallan alaiseksi niin kauvan kuin ruutia löytyy +säiliössä. Kun kaikki toivo on lopussa, käskee katteini sytyttämään +luntun ja räjähdyttämään laivan ilmaan.« + +»Mutta emmehän ole missään laivassa?« + +»Sama se. Ruutia ei tule puuttumaan. Jos viimeisessä tuokiossa emme +vielä ole keksineet uutta keinoa lähettääksemme sanansaattajaa Arispeen, +ei mikään ole helpompaa kuin valmistaa ruutimiina uurteen +rintavarustuksen alle ja vuoritasangon suulle. Kun alue kerran on saatu +muokatuksi, ei ole muuta kun sinne viekoitella vihollinen. Se voipi +tapahtua hyökkäyksen kautta, jonka ainoa tarkoitus olisi antaa heidän +ahdistaa askel askeleelta ylöspäin uurrosta myöten, jonne vetäytyisimme +takaisin. Kun apakit näin olisivat ehtineet ylös lakeudelle, +räjähdyttäisimme heidät ilmaan itsemme kanssa. Meidän täytyy mihin +hintaan hyvänsä saada kumppaliparkojemme kuoleman kamppauksen +vaikutuksen häviämään.« + +Tämä gambusinon kuvaama kuoleman mahdollisuus ja samalla vihollisen +hautaamisen mahdollisuus juuri siinä hetkessä kuin tämä voittoa odotti, +kohotti jälleen rohkeuden masentuneissa. + +Nautittiin yhä enemmän siitä mielikuvituksesta, että naisten ja lasten +henkiä ei kauvemmin annettaisi alttiiksi raakalaisille, ja että he, kun +viimeinen hetki oli lyönyt, menisivät käsikkäin toiseen maailmaan, +vuoteena kojoteerojen ruumiita. + +Eteensä katsovana miehenä piti don Estevan parhaana, että tämä +suosiollinen mieliala tulisi oitis käytetyksi heidän hyödykseen ja +selitti, että asema ei suinkaan vielä ollut toivoton, että vuoren varat +eivät kenties olleet niinkään tyhjennetyt, kuin luultiin, sekä että jos +mentäisiin yleiselle huutoajolle, varmaankin löytyisi riistaa ja siis +voitettaisiin aikaa jatkamaan vastustusta. + +Tämä metsästys määrättiin seuraavaksi päiväksi auringon noustua. + +Varmuus, ettei heidän ollut pakko joutua kojoteerojen raivon esineiksi, +oli jälleen tuottanut jonkunlaista iloisuutta piiritettyjen joukkoon. +Totutaan ajatukseen, että on kuoltava, niinkuin totutaan mihin muuhun +ajatukseen tahansa, ja kun ajatus kerran on vakaantunut, koettaa ihminen +luopua sitä mielessään hautomasta. + +Seuraavana aamuna päivän koittaessa lähdettiin matkaan, paitsi ne +miehet, joiden tuli vartioida solaa, ja metsästys alkoi. + +Niinkuin don Estevan oli ennustanut, ei se ollut turhaa. Tapettiin +riistaa osaksi huonomakuistakin lajia, vieläpä susia ja kojootejakin, +mutta ei saanutkaan enää olla herkuttelija. + +Lähellä puolta päivää, kun don Estevan, molemmat Tresillianit, insinööri +ja gambusino astuivat etunenässä, kuului äkkiä outo ääni metsässä ja +nähtiin komea karnero rientävän ohitse suurimmalla nopeudella. + +Mikä onni, jos olisi mahdollista tappaa se! Se oli epäilemättä viimeinen +otus sitä parvea, jonka Pedro Vicente ja Henry Tresillian olivat +kohdanneet piirityksen alussa ja joka päivä päivältä oli tullut yhä +tärkeämmäksi ruuan lisäksi piiritetyille. + +Kaikissa tapauksissa oli se oikein vallaton vasikka, nuori ja uljas +oinas oivallisilla jäntereillä ja pitkillä, taaksepäin kaarevilla +sarvilla. Se ei voinut päästä metsästäjien kynsistä, sillä se juoksi +suoraa tietä harjanteen äärimmäistä reunaa kohden sille puolelle, joka +oli poispäin indiaanein leiristä -- niin sanoaksemme kohti avaruutta. +Sinne kerran tultuansa oli se varmaan saavutettavana kiertämällä. + +Metsästäjillä, joita palava halu kiihoitti päästäkseen tämän saaliin +herroiksi, ei ollut edes malttia odottaa. Puoli tusinaa laukauksia +kajahti, mutta sattumatta karneroon, joka, kun oli ehtinyt vuoren +jyrkänteelle, äkkiä seisahtui polvistetuin jaloin ja pää kyyristyneenä +jyrkänteen yli. + +Tuossa paikassa hypähti se ilmaan etujalat kaksin kerroin ja katosi +metsästäjien hämmästyneitten katseitten edestä. + +[Kuva: Eläin hypähti ilmaan ja katosi metsästäjien hämmästyneitten +katseitten edestä.] + +Mikä hyppäys! + +Varmaankin oli eläin epätoivossaan tietämättänsä heittäytynyt rotkoon ja +makasi nyt tietenkin kallion juurella hengetönnä, musertuneena ja rikki +revittynä särkynein säärin ja värisevin lihoin. + +Kummallisella uteliaisuuden tunteella ja pettyneellä toiveella +lähestyivät metsästäjät vuoren reunaa. + +Gambusino hyökkäsi etunenässä niin nopeasti kuin kintut kannattivat. + +Omasta puolestaan näki hän tässä sattumassa ongelman, joka oli +ratkaistava. Karneron levähtäminen rotkon äärimmäisellä reunalla antoi +hänelle kaikenlaista ajatuksen aihetta. Ennenkuin eläin oli syössyt +alas, oli se mietiskellyt. Aivan varmaan oli se toiminut miettimällä. +Epätoivoinen eläin voi säikähdyksen valtaamana heittäytyä rotkoon, mutta +pysähtymättä, ottamatta aikaa miettiäkseen _mihin_ se syöksyy. Mutta +karnero oli epäillyt, huolimatta niistä luodeista, jotka vinkuivat sen +korvissa, ja se oli tehnyt hyppäyksensä ikäänkuin laskettuansa korkeuden +ja hyppäysmatkan. + +Kun gambusino oli tullut vuoren reunalle, laskeutui hän vatsallensa ja +tirkisteli alas. Metsästäjät seurasivat hänen esimerkkiänsä. Kallioilla, +jotka pistivät ulos vuoren seinästä, ei näkynyt mitään. Tuolla +alhaallakaan ei löytynyt mitään, ellei karnero mahdollisesti ollut +pehkojen peitteessä. Mutta ei! Olisihan ainakin näkynyt veripilkkuja +kivillä. + +Pedro, joka antoi katseensa kiitää yli aavikon, ei voinut pidättää +huudahdusta. Hän nousi yhdellä harppauksella pystyyn ja ojensi +käsivartensa taivaan rantaa kohden. Kaikki seurasivat hänen liikettänsä +ja näkivät karneron, joka pakeni etäällä, nopeana kuin nuoli. + +Mitä tuo tiesi? + +Oliko mahdollista, että eläin lihasta ja luusta voi harpata tuolla +tavalla sellaisen putoamisen perästä, -- viiden sadan jalan hyppäyksen +perästä. + +Gambusinon kasvot säteilivät. Aate oli sukeltanut esille hänen +aivoissansa, jotka alituisesti etsivät pelastuksen keinoja. + +Mutta kun hän ajatteli, että uusi erehtyminen voisi tulla +parantumattomaksi pahaksi, antoi hän hämmästyneitten seuralaistensa +poistua eli oikeammin oli näitä saattavinansa. Mutta niin pian kuin +luuli voivansa kääntyä takaisin muitten näkemättä, lähestyi hän reunaa, +tutki suuremmalla tarkkuudella vuoren seinää, mittasi kallion reunan sen +koko korkeudelle ja laajuudelle, laskeutui alas ja tutki pienemmätkin +epätasaiset kohdat, vieläpä rosotkin kallioissa. Tämän tarkan ja +pitkällisen tutkiskelun perästä palasi hän majapaikkaan päin, ilo +katseessaan ja mutisi: + +»Kuulkaapas! Me emme ole ehkä niinkään auttamattomasti hukassa!« + +Hän oli nyt päässyt selville karneron hyppäyksestä. + +Kun hän saapui majapaikalle, oli jo yö alkanut ja hän hämmästyi +suuresti, kun don Estevanin teltan ulkopuolella kuuli erittäin vilkkaan +ajatusten vaihdon sisältä. + +Gambusino astui sisään ja häntä kehoitettiin tavan mukaan ottamaan osaa +neuvotteluun. + +Silloin juuri Henry Tresillian puhui ja selitti, että tämä toimettomuus +oli kuolemata kamalampi, erittäinkin kun johdatti mieleensä noita kahta +kumppalia, jotka ennenkuin sortuivat, tappoivat viisitoista vastustajaa. + +Pedro Vicenten tulo teki keskustelun raskaammaksi. Kaikki tiesivät, että +hän oli sellaisien yrityksien ankara vastustaja. + +Hän asetti pyssynsä nurkkaan, asettui tavalliselle paikallensa, kuunteli +tavallisella kunnioituksella don Estevanin selitystä ja virkkoi, kun +häntä pyydettiin lausumaan ajatuksensa: + +»Kaikki tuo on hyvää, sennores, mutta minä luulen tätä nykyä voivani +tarjota jotain parempaa.« + +»Selittäkää!« huudettiin. »Mitä uutta teillä on ilmoitettavana?« + +Gambusino vastasi aivan yksinkertaisesti: + +»_Ehkäpä pelastusta_.« + +»Voitteko ehkä tehdä ihmeitä, sennor gambusino. Kuulkaa, lausukaa siis +mitä on sydämmellä,« sanoi insinööri. + +»Keino on niin yksinkertainen,« vastasi Pedro Vicente, »etten käsitä +miten olemme voineet olla ajattelematta tätä ennen. Koska nuo roistot +kieltävät meitä lähettämästä sanansaattajaa Arispeen suuren portin +kautta, niin täytyy hänen lähteä matkalle vuoren vastakkaiselta +puolelta.« + +Läsnäolijat luulivat, että Pedro Vicente houraili. + +»Ystäväni,» sanoi don Estevan, »te ette muista, että sieltä on +viidensadan jalan hyppäys.« + +»Te ehdotatte, että meidän tulee tehdä samalla tavalla kuin karneron,« +virkkoi monta ääntä yhtä haavaa. + +»Aivan niin,« vastasi Pedro. »Tehdä samalla tavalla kuin karnero teki, +se on ainoa keino.« + +Ja hän lisäsi: + +»Jos tahdotte tehdä minulle seuraa, sennores, huomisaamuna päivän +valetessa, niin tahdon lähemmin selittää mitä olen tuuminut tehdä ja te +saatte nähdä että jos minun ehdotukseni onkin täynnänsä vaikeuksia, on +se kumminkin mahdollinen, jos meissä on vähääkään taitoa ja tarmoa. +Muuten mielin sanoa, että itse tällä kertaa uskallan yrityksen. Kaikki +minkä pyydän teiltä, herra insinööri, on viisisataa jalkaa köyttä, jos +voitte sen minulle hankkia.« + +Insinööri selitti, että hänellä ainakin oli neljäsataa. Puuttui siis +vielä sata jalkaa, mutta mitenkä ne sitte hankittaisiin? + +Ehdotettiin, että sidottaisiin toisiinsa muutamia suopunkia, mutta ei +sekään pitkälle riittäisi. Joku tuumaili, että piti leikata liuskoiksi +telttakangas ja punoa liuskat köysiksi. Ehkä sillä tavalla saataisiin +mitä tarvis vaati? Kaikessa tapauksessa täytyi koettaa. + +Sillä välin kuin jokainen näin esitti ajatuksensa, antoi gambusino +merkin, että hänellä oli jotakin sanottavaa. + +»Teette itsellenne turhaa vaivaa. Aineksia köyden punontaan ei puutu, +emmekä tarvitse muuta kuin kumartua maahan poimiaksemme niitä.« + +»Mitä sitte? Mistä aiotte valmistaa köysiä?« huusivat kaikki. + +»Juuri näistä,« vastasi gambusino, potkaisten syrjään muutamia kuivia +lehtiä, joitten päällä hän istui. + +Ne olivat metskalin lehtiä, joitten kuituvista, niinkuin hampunkin, voi +valmistaa mitä vahvinta köysitavaraa. + +Tämä puu, joka jo oli antanut meksikolaisille monta ateriaa, voi siis +sen lisäksi valmistaa heille mahdollisuuden tuottamaan pelastajia +Arispesta. Ja vuorella löytyi niin monta puuta, ettei tarvinnut puutosta +peljätä. + +Jos kiivaasti käytiin työhön käsiksi, voitiin se saada valmiiksi +seuraavan päivän ehtooseen, ja suostuttiin, että sillä ajalla kuin +leiripaikassa punottiin köysiä, piti don Estevanin ja hänen ystävänsä +aamun valetessa seurata gambusinoa, joka pakopaikalla itsellään aikoi +heille selittää miten aikoi paeta. + +Varhain aamulla olivat kaikki työssä. Naiset poimivat metskalin lehtiä, +jotka olivat varisseet muutamia päiviä sitte. Tuoreita ei sovi heti +käyttää. Jokainen leiripaikkaan jäänyt sai osansa tässä kummallisessa +köyden punonnassa ja muuten hitaammatkin tekivät työtä halulla ja +ilolla, sillä toivo oli palannut ja samalla myöskin rohkeus. + +Sillä välin kuin jokainen teki parastansa, tarkastivat don Estevan, +molemman Tresillianin, insinöörin ja gambusinon kanssa sitä vuoren +kuvetta, joka edellisenä päivänä oli vetänyt puoleensa Pedro Vicenten +huomion karneron syöksähdyksen kautta. + +Ei puuttunut jännitystä mielissä, kun sinne askeleet ohjattiin. + +Nyt niinkuin edellisessäkin epäonnistuneessa yrityksessä nähtiin +hengessä apuarmeija, eversti Requennesin lansieerirykmentti. + +Gambusino oli puhunut totta. Hän selitti selvään karneron hyppäyksen ja +osoitti, että jos seurattaisiin älykkään eläimen esimerkkiä, +laskeutuminen alas, jos kohta vallan vaikeakin, ei kumminkaan olisi +mahdoton ihmisellekään. Ojentaen itseänsä jyrkänteen yli sellaisen +ihmisen koko rohkeudella, joka toivoo ja jolla ei ole aikaa ajatella +pyörtyvänsä, tarkastelivat don Estevan ja hänen seuralaisensa +vuoriseinän kaikki pienimmätkin erityiskohdat ja seurasivat Pedro +Vicenten huomautuksia. Tämä toimitti näyttelemistänsä ihmeteltävällä +selvyydellä niinkuin mies, joka on varma asiastaan. + +Toisesta pisteestä toiseen, alkaen noin kolmenkymmenen jalan päässä +yläreunasta, oli tämä vuoren seinä jono pieniä ja hyvin kapeita kallion +särmiä, joitten pitäisi olla aivan näkymättömiä alangolta päin, mutta +jättäisivät tarpeeksi tilaa ihmiselle pysyäksensä pystyssä niitten +päällä. Köyden avulla pitäisi voida laskeutua alas toiselta särmältä +toiselle. Viimeiseltä särmältä, noin sata viisikymmentä jalkaa ylempänä +maan pinnasta, laskeutui tuo paljas ja aivan sileä kallio hiukan +viettämällä alas llanoon asti, ja tätä viettoa myöten oli kiihko-ajosta +peljästynyt karnero hyvin hyvästi voinut soluttautua, ehkäpä pyöriäkin. + +Tämän viimeisen matkan palasen korkeus ansaitsi epäilemättä tulla +huomioon otetuksi. Mutta solmunuoralla, joka oli hyvästi kiinnitetty ja +jota viimeisellä kallion särmällä pitivät kiinni ne kaksi miestä, jotka +olivat auttaneet häntä sinne pääsemään, piti yksinäisen, taitavan ja +kylmäverisen miehen hyvästi voida suoriutua. Kokonaisuudessaan oli +laskeutuminen tosin vaarallinen, -- mutta joka ei mitään uskalla, ei se +mitään voitakaan! + +Don Estevan ja hänen seuralaisensa hämmästyivät nähdessään gambusinon +erinomaisen älyn ottamaan opetusta pakenevasta eläimestä. + +Katseet hurmaantuneina ja taivaan rantaan uponneina ei siinä tuokiossa +kukaan ajatellut tämän laskeutumisen vaikeuksia, laskeutumisen, jossa +oli viisisataa jalkaa alaspäin mentävä ja joka oli tehtävä, ennenkuin +voitiin lähteä marssimaan ulos aavikolle. + +Hetken hurmauksessa olisi jokainen heistä tahtonut lähteä matkalle +minuuttiakaan viipymättä, selvällä päivällä ja ajattelemattakaan +indiaanein tutkivia silmäyksiä. + +Katsellessa aavikon avaruutta pysähtyi Pedron silmä mustaan, liikkuvaan +esineeseen, jota osoitti seuralaisilleen ja joka näytti yhä kasvavan +suuruudessa sekä lähenevän vuorta. + +Henry Tresillian tunsi ensi silmän luonnilla Krusaderin. + +»Se se on,« hän huudahti. »Eikö todellakin näytä siltä, kuin se +sellaisina hetkinä kuin tämä vielä kerran mielisi sanoa: Sinä tiedät, +että jos minua tarvitset, niin olen täällä!« + +Henry oli useammin kuin yhden kerran vaelluksillansa havainnut hevosensa +samoilla tienoilla ja siitä tehnyt sen johtopäätöksen, että hänen +Krusaderinsa tällä puolella varmaankin oli löytänyt rauhallisemman +turvapaikan ja syöttömaan halunsa mukaisemman, sekä että se oli valinnut +varsinaisen pääkortteerinsa näissä seuduissa. + +Hämmästymättä hän siis näki sen jälleen, mutta tämä seikka herätti +hänessä nopean päätöksen. + +»Tällä kertaa,« sanoi hän, »on arvanheitto tarpeeton, sillä nyt minä +lähden matkalle. Nyt se koskee kaikkien etua.« + +Nämä odottamattomat sanat tuottivat tuokion ajaksi hämmästystä. + +»Te,« sanoi don Estevan, »miksi juuri te, nuori ystäväni, ennemmin kuin +jokin muu, kuin Pedro Vicente, joka juuri äsken on vaatinut tämän +kunnian itselleen.« + +»Sinä, lapseni?« puhkesi sanoiksi Robert Tresillian. + +»Juuri minä, sennor, juuri minä, isäni,« sanoi rohkea nuorukainen, »ja +siitä vakavasta syystä, ettei kenelläkään ole niin suuria toiveita +onnistua. Niin pian kuin kerran olen tullut tuonne alas, tulee minulle +heti Krusader avukseni annettuani merkin, jonka se kyllä tuntee. Kuten +tiedätte, ei yksikään apakien villeistä hevosista voi tavoittaa +Krusaderia, ja koska arvelette, sennor, että täytyy olla kaksi, jotka +lähetetään Arispeen, niin onhan asia selvä. Ne kaksi ovat löydetyt: +Krusader ja minä! Ellei mitkään mahdit yhdy liittoon meitä vastaan, niin +ei löydy ketään muita kuin me, jotka niin varmasti voivat ehtiä +Arispeen.« + +Liikutettuna tästä rohkeasta puheesta astui gambusino nuoren miehen luo +ja puristi voimakkaasti hänen käsiänsä. + +»Antakaa ainakin minun seurata teitä, Henry. Minä olen varma voivani +viedä teidät suoraa tietä Arispeen, jota vastoin te...« + +Henry Tresillian ei antanut hänelle aikaa jatkamiseen. + +»Älkää olko levoton,« hän sanoi, »vaan antakaa minun toimia. Jos olisi +pakko matkustaa jalkaisin, en uskaltaisi kilpailla kanssanne, vaan +lähtisimme mieluummin yhdessä. Mutta te tiedätte, että Krusader ei anna +kenenkään muun ratsastaa selässänsä kuin minun.« + +»Vaan jos te ette tapaa sitä vuoren juurella?« + +»Minun _täytyy_ tavata se. Mutta jos minä vasten kaikkea arvelua en +tapaisi sitä,« sanoi Henry Tresillian, »silloin, sennor Pedro, odotan +minä teitä tuolla alhaalla ja silloin lähdemme matkalle yhdessä.« + +Vavistus, ikäänkuin sähkön synnyttämä, virtasi läpi kaikkien. + +Jokainen tunnusti itsekseen, että nuori mies oli oikeassa. Voisiko +Krusaderia parempata toveria löytää, jos mieli rientää Arispea kohti? + +Robert Tresillian, joka tunsi itsensä ylpeäksi pojastaan, sulki hänet +syliinsä. Mitä don Estevaniin tulee, niin myönsi tämä, että nuori mies +oli oikeassa, mutta ajatteli tytärtänsä Gertrudesta, jonka mieli +joutuisi kauheasti kuohuksiin sellaisesta uutisesta. + +Ainoastaan insinööri teki äänettömiä väitteitä mielessään. Hän mietti +itsekseen, että oli ainoastaan kaitselmuksen sallimus, jollei niin +vaikeassa yrityksessä köysi katkeaisi, hankautuisi poikki tai +leikkautuisi melkein välttämättömästä hankautumisesta jotakin kallion +särmää vastaan. Mutta oliko hänellä edes oikeutta esittää epäilyksiänsä, +kun hänellä ei ollut parempaakaan ehdotusta? + +Suostuttiin, että lähtö tapahtuisi jo samana yönä ja niin palattiin +majapaikalle. + +Pieni joukkue oli tuskin ehtinyt sinne, ennenkuin eräs kullankaivaja +tuli juosten hengästyneenä. + +Hän kertoi, että kun hänen ja muutaman hänen toverinsa piti muuttaa +erästä kivilohkaretta, joka makasi käytävän tiellä, mitä heidän oli +käsketty tasoittamaan vuoritasangon toisessa päässä, hän +hämmästykseksensä oli nähnyt tämän lohkareen äkkiä vajoovan maan sisään +ja katoovan kauhealla pauhinalla -- ikäänkuin kokonaisena jonona +pamahduksia, jotka uudelleen kaikuivat syvyydestä. + +Alussa oli hän miltei peljästynyt, mutta kohta jälleen rohkaissut +mieltänsä ja paljastanut aukon suun kumppalinsa ja muutamien +kullankaivajien avulla, jotka oli sinne kutsunut. + +He olivat sillä tavalla löytäneet suun maanalaiseen kaivoon, joka taisi +olla hyvinkin syvä siitä ajasta päättäen, minkä sinne heitetyt kivet +tarvitsivat ehtiäksensä pohjaan. + +Kumppalinsa, jotka olivat jääneet tämän ammottavan aukon suulle, olivat +lähettäneet hänet insinöörin luokse ilmoittamaan löytöä. + +Luola ei ole mitään tavatonta vuorissa. Mutta siinä mielen tilassa, +jossa meksikolaiset nyt olivat, kasvoivat pienimmätkin vähäpätöiset +seikat niin suuriksi tapahtumiksi. Kaikissa tapauksissa piti +tarkastettaman, miten asianlaita oli. + +Insinööri oli vilkkaalla uteliaisuudella kuunnellut työmiehensä +kertomusta. Hän kokosi heti kaikki taitavimmat miehensä +kullankaivajajoukkueessaan käskien heidän tuomaan mukanaan kaikkea mitä +tarvittiin laskeutuessa alas kaivosaukkoon: köysiä, ketjuja, koria, +lyhtyjä, sähkövalaistuskoneita y. m., joita oli saatu hinatuksi ylös +lakeudelle, kun kojoteerot ilmestyivät, ja läksi väkinensä oitis +löytöpaikalle, missä heti pani toimeen kaikki temput, jotka olivat +tarpeen laskeutuessa alas aukkoon. + +Muutamien metrien päähän aukon suusta antoi hän ajaa maahan paalun, +jonka ympärille kääritytti kaiken mitä löytyi kaabeleja ja ketjuja. +Kaabelin päähän antoi hän lujasti kiinnittää korin, johon mahtui, paitsi +häntä, neljä henkeä, sekä astui itse siihen työnjohtajan ja kolmen +työmiehen kanssa, jotka toivat mukanaan kaivoskuokkia ja rautakankia. + +Lamput sytytettiin ja laskeuduttiin varovasti, ilman kiirettä ja mitään +vastusta kohtaamatta. + +»Kaivo« oli syvä. Jokaiselta viidenkymmenen jalan matkalta merkitsi +insinööri nähtävällä tyytyväisyydellä syvyyden. Hetken kuluttua tavoitti +kori pohjan. + +Insinööri ja hänen toverinsa olivat nyt jonkunlaisessa hyvin avarassa +holvissa, muodoltansa pitkulaisessa, mutta kaikilta puolin lujien +kallioseinien ympäröimänä. Ei mitään aukkoa! Ainakin luuli insinööri +niin ensimmäisen tarkastuksensa perästä. + +Hän antoi kumminkin käskyn tarkastaa seiniä rautakangilla ja teki itse +samoin kaivoskuokkansa hamarapuolella. + +Äkkiä säpsähti hän. Hänestä tuntui ikäänkuin rauta, tärähtäessään +kalliota vastaan, antoi selvemmän äänen. Olikohan tuo erehdystä. +Insinööri käski olemaan hiljaa. Kaikki rautakanget lakkasivat +jymähtelemästä seiniä vastaan. Insinööri yksin kalkutteli +kaivoskuokallaan kalliota ja jokainen havaitsi todellakin, että lyönti +kumahti pitkällisellä soinnulla. Koetta uudistettiin kolme kertaa +perätysten samalla seurauksella. Ei voitu enää epäillä ontelo arvattiin +löytyvän tämän seinän takana. + +Kalliota jyskytettiin kangilla, ensin hiljaa, sen perästä kestävällä +sitkeydellä ja siinä määrin kuin sitä koverrettiin, tuli ääni yhä +selvemmäksi. + +Työtä tehdessänsä insinööri mietiskeli. Hänen aivoissansa kiehui. +Ajatelkaas, jos se mitä hän aavisti, toteutuisi! + +Äkkiä hänen paljansa ei enää tavannutkaan seinää esteenä, vaan upposi +aukkoon ja vajosi sinne. Ainoastaan vaivalla hän veti sen takaisin. Ja +asettaessaan kaivoslyhtynsä lähemmäksi, näki hän että kallio oli +lävistetty. + +Aukon laajentamisessa ei ollut mitään vaikeutta. Jokainen kävi työhön +kiinni. Siinä määrässä kuin läpi tuli laajemmaksi, olivat he tuntevinaan +raittiin ilman läheisyydessään ja vihdoinkin oli reikä niin suuri, että +ihminen voi mahtua läpi. + +Insinööri astui ensiksi sen sisään ja muut seurasivat perässä. + +Onteloa ulottui vaakasuoraan kallioseinän läpi. Ei ollut edessä mikään +unelma -- raitis ilma virtasi sisällä. He tunsivat sen hikisillä +kasvoillansa ja insinööri, joka kulki etunenässä, luuli vielä näkevänsä +valon kajastuksenkin. + +Näköala tuli vähitellen laajemmaksi, kohta näkyi leveämpi aukko +kalliossa, ja kun insinööri oli ehtinyt siihen, ei hän voinut pidättää +riemuhuutoa nähdessään aavikon koko rajoittamattomassa avaruudessaan. + + + + +Seitsemästoista luku. + +Taivaan ja maan välillä. + + +Gambusinon tuuma oli kummallisella tavalla tehty yksinkertaisemmaksi. +Kaivon ja ontelon löytö oli tasannut kaiken. + +Varsinainen laskeutuminen llanolle, joka nyt oli vähentynyt korkeintaan +sataan viiteenkymmeneen jalkaan, ei nyt tosi teossa enää ollut +vaarallinen. Nythän ei mitään ollut pelättävää Henryn suhteen, ellei +apakien huomio miten kuten ulottuisi sille puolen vuorta. + +Kun nyt seuraava yö oli sellainen toivottu yö, joka ei ollut liian pimeä +eikä kokonansa selkeä, oli se todellakin edullinen pakoyritykselle. +Insinööri, don Estevan, Robert Tresillian, hänen poikansa Henry, +gambusino ja muutamia valituita kullankaivajia läksivät aukolle, +laskeutuivat kaivon pohjaan ja kulkivat ontelon äärimäiseen päähän, +jossa vapaa ilma tuli vastaan. + +Vaikka kaikki meni mielen mukaan, oli mielen liikutus suuri. + +Gambusino etsi hämärässä Henry Tresillianin käsiä ja puristi niitä niin +voimakkaasti kuin jaksoi. + +»Sennor,« sanoi hän, »vielä on aikaa, antakaa minun lähteä, yö on +suotuisa ja jos teidän hevosenne ei vastaakaan minun huutooni, on +minulla kumminkin niin monta tuntia yötä edessäni, että päivän tultua jo +olen kaukana kojoteerojen näkyvistä.« + +»Tuhannet kiitokset, sennor Vicente,« vastasi nuorukainen, »mutta ei +kukaan muu kuin minä itse voi varmasti tavoittaa oivaa Krusaderiani +tuolla alhaalla. Se ei vastaa kenellekään muille kuin minulle ja kun +päivä leviää aavikon yli, olen minä hevoseni avulla ehtinyt paljoa +kauvemmaksi matkalla Arispeen kuin jalkamies, jos kohta se mies olisikin +te itse.« + +Gambusino huomasi nyt, että oli turha vaiva inttää vastaan. + +Eron hetki oli tullut. Henry heittäytyi isänsä syliin ja sen perästä don +Estevanin. + +Hän ei tahtonut lausua Gertrudeen nimeä Tällä ratkaisevalla hetkellä ei +mikään saanut masentaa hänen rohkeuttaan. Eikö kaikkien pelastus +riippunut hänen kylmäverisyydestään ja kestäväisyydestään? + +Sitten kun hyvästi oli tullut alas, ilmoittaisi hän varovaisella +vihellyksellä niille, jotka seisoivat ontelon aukolla, että kaikki oli +selvää, sekä että hänellä oli aavikon manner jalkainsa alla; _kaksi_ +vihellystä sitä vastoin tietäisi, että hän oli vaarassa sekä että heidän +viipymättä piti hinata hänet ylös. + +Laskeutuminen alkoi. Suurimmalla varovaisuudella antoivat miehet köyden +solua; liian hitaasti kiihkeän nuoren miehen mielestä, liian nopeasti +heidän, jotka tunsivat, että hän lähti ulos tuntemattomaan seutuun ja +että jokainen köyden lasku lähenti häntä vaaraan, ehkäpä kuolemaan. + +Vihdoinkin koski Henry Tresillianin jalat mantereeseen. + +Hänen ensimmäinen ajatuksensa oli kuunnella. Sen tähditetyn taivaan +alla, joka levisi tämän osan yli Sonoran aavikkoa, oli hiljaisuus +juhlallinen. + +Henry Tresillian antoi kuulua vihellyksen, joka osoitti, että +laskeutuminen oli lopussa, ja lähti sitte liikkeelle suoraa tietä sitä +kohden, jossa oli nähnyt Krusaderin. + +Nyt oli hänellä tarpeen saada käsiinsä hevonen, antaa tuon älykkään +eläimen tietää, että hän oli läheisyydessä ja etsi sitä +yksinäisyydessään. + +Kun hän kerran oli päässyt sen selkään, tekisi hän kierroksen +välttääkseen indiaanein leiriä ja katoaisi salaman tavoin Arispeen päin. + +Henryn näin poistuessa selitti insinööri, että hän, jos niin tarvittiin, +voisi valaista tasangon, jossa Henry vaelsi, kokonaisen peninkulman +laajuudelta. + +Gambusino pani äkkiä kätensä hänen käsivarrellensa. + +»Varokaa kaiken mokomin sitä. Tuo odottamaton valo voisi pikemmin +ilmaista kuin auttaa häntä nykyhetkenä. Älkäämme tehkö mitään, joka +voisi herättää apakien valppautta, ennenkuin Henry on niin kaukana, +etteivät nämä häntä voisi tavoittaa.« + +Kaikki nämä rohkeat miehet pidättivät hengitystään voidakseen paremmin +kuunnella, mutta ei mitään ääntä tavoittanut heidän korvansa. + +»Sennores,« sanoi gambusino, »tämä hiljaisuus todistaa, ettei don Henry +tällä hetkellä ole missään vaarassa.« + +Vihellys, vieno kuin hengähdys, mutta Henryn omituisella tavalla +värähdytelty, tapasi juuri siinä tuokiossa heidän korviansa. + +»Joko erehdyn suuresti,« sanoi Pedro, »tahi on nuori mies antanut merkin +Krusaderille.« + +Llanolla ohjasi Henry Tresillian askeleensa länteen. Pohjantähti oli +hänen oppaansa. + +Ehdittyään noin neljänsadan metrin päähän, oli nuori englantilainen +ajatellut, että oli aika tiedon antoon Krusaderille, niinkuin tapansa +ennenkin oli ollut. + +Jos hevonen hänen merkkiinsä ei vastaisi, oli suostuttu, että Henry +Tresillian kolmen turhan koetuksen perästä palaisi takaisin, tarttuisi +solmuilla varustettuun nuoraan ja pääsisi ylös vuoren onkaloon niitten +avulla, jotka häntä odottivat. + +Mikä onni! Ensimmäisen merkin perästä kuului hänen korviinsa nopeasti +juoksevan hevosen kavioitten kopse. + +Krusader oli kuullut ja tuntenut vihellyksen, sitä ei voinut epäillä. + +Ei niin varovasti kuin ensi kerralla antoi Henry Tresillian kuulua uuden +vihellyksen ja muutamien sekuntien perästä tunsi hän Krusaderin +läähättävän hengityksen kasvojansa vastaan. + +Riemuun remahtaen tavattuansa jälleen herransa pani jalo eläin päänsä +hänen olkapäällensä ja nuori mies, joka tuokioksi unhotti, että aika on +kallis, tarttui eläimen päähän molemmin käsin ja suuteli sitä. + +Kumpaisetkin tunsivat toisensa. Hevonen ja ratsastaja, molemmat varmoja +toisistansa, olivat valmiit. Henry pisti Krusaderin suuhun suitset, +jotka Pedro, varovasti kyllä, ynnä viltin oli antanut Henryn mukaan, kun +tämä oli alkamassa laskeutumista. Yhdellä hyppäyksellä oli hän jalon +eläimensä selässä, joka lensi kuin nuoli eteenpäin. Kyyristyneenä +Krusaderin kaulan ylitse tunsi Henry riemastuksella, miten se häntä +kiidätteli hurjassa vauhdissa, Hänen paisunut rintansa hengitti ilmaa +keuhkojen täydeltä. + +Hänen isänsä ja ystävänsä, jotka ojensivat ruumistansa ontelon reunan +ylitse, kuuntelivat alituiseen ja kyselivät aavikon vienoimpiakin ääniä, +vieläpä sittenkin kun gambusino oli luopunut epäilemästä seikkailun +menestystä. + +»Teidän poikanne on jo hevosen selässä, sennor,« sanoi hän Robert +Tresillianille. »Sen minä voisin vannoa. Kuulkaa, Krusader hirnui ja sen +hirnuminen oli iloinen. Se on merkki siitä, että se on jälleen löytänyt +herransa.« + +Robert Tresillian, joka oli liian liikutettu käsittääksensä tätä, +koetteli vielä, vaikka turhaan, katseillansa tunkea läpi sen pilkko +pimeän, joka leveni llanon yli. + +Tässä tuokiossa kuiskasi gambusino pari sanaa insinöörille. + +Ja niin äkkiä kuin ruutiräjähdys, valaisi sähkövalovirta parin sekunnin +ajan kokonaisen kolmikulman tasankoa. + +Sopivampaa hetkeä ei olisi voinut valita. + +Henry näyttäytyi äkkiä isälle ja ystäville ikäänkuin tulen leimauksessa. +Krusaderin selässä lensi hän matkalla Arispeen. + +[Kuva: Henry näyttäytyi äkkiä isälle ja ystäville ikäänkuin tulen +leimauksessa.] + +Se valon säde, joka oli heitetty aavikon yli, kesti, niinkuin olemme +sanoneet, ainoastaan pari sekuntia. Sen perästä oli kaikki taas pimeyden +peitossa. + +Jos indiaanit olisivatkin huomanneet jotain, niin ei heillä olisi ollut +aikaa ottamaan selvää siitä, kun valo heidän mielestään ei voinut olla +muuta kuin selittämätön luonnon ilmiö. Ja niinkuin muuten tiedämme, oli +sähkövalo ohjattukin vuoren siltä puolelta, joka ei ollut heidän +leiriinsä päin. + +Mutta tämä säde oli ollut kylläksi rauhoittamaan ratsastajan isää ja +ystäviä. + +»Pelastunut! Henry on pelastunut!« sanoi gambusino. »Tällä kertaa on +hänellä kaikki valtit kädessään ja siispä meilläkin.« + +Sinä yönä ei nukuttu vuorella. Jokainen piiritetyistä rupesi tekemään +kaikenmoisia arveluita. + +Oli puolinainen varmuus vaan, pelastuisiko Henry Tresillian. Varmuus ei +vielä ollut täydellinen. + +Hän oli tosin lähtenyt -- saapuisiko myös yhtä onnellisesti Arispeen? + +Näitä kysymyksiä tehtiin vuorella sellaisella sitkeydellä näkemään +kaiken synkkänä, joka on omituista epätoivon partaalla oleville +ihmisille. + +Vankeuden tai pelastuksen mahdollisuudesta keskusteltiin myös +päälliköiden kesken. + +Don Estevan tuli vasten tahtoansa hämilleen Gertrudeen kyynelistä. +Henryn lähtö oli kokonaan tehnyt lopun tytön rohkeudesta. + +Robert Tresillian koetteli suurella vaivalla näyttää levolliselta, mutta +oli hirveimmän tuskan vallassa, vaikka ulkomuodoltaan näyttikin niin +kylmältä. + +Gambusino oli ainoa, joka piti selvän ihmisjärjen puolta. + +»Sennores,« sanoi hän, »meillä on täysi syy toivoa enemmän kuin koskaan +ennen. Don Henry rientää Arispea kohden, hän ei tapaa tiellänsä niitä +villejä, jotka ovat ohjanneet matkansa Horcasitaalle. Siis ei hänellä +ole mitään pelkäämistä ihmisistä. Pelkäisikö nälkää tai janoa? Eikö +hänellä ole ruokaa ja vettä viideksi päiväksi? Kuulkaa! Kun hän tulee +Arispeen, tapaa hän siellä eversti Requennesin. Seitsemän päivän perästä +on eversti oleva täällä rykmenttinsä kanssa. On siis vaan kahdentoista +päivän kärsivällisyys tarpeen. Ja sitte,« lisäsi hän asettaen sanansa +enemmän Robert Tresillianille, »emme ole kuulleet vähintäkään ääntä, +joka voisi tehdä meidät levottomiksi, ja niinkuin tiedätte, eivät +kojoteerot koskaan vangitse ulvomatta kauheata ulvontaansa. Minä +vakuutan, että kaikki hyvät enteet ovat meidän puolellamme.« + +»Te uskotte siis, että Henry on pelastunut,« mutisi Gertrudes. + +»Sennorita,« vastasi gambusino, »minä en ainoastaan sitä usko, minä +voisin sen vannoa.« + +Ihmisiltä, joita kohtalo on koetellut, ei koskaan puutu vastaväitteitä. +Jos Henry pääsisikin tuoreena ja terveenä Arispeen, kuka voisi vastata +hänen lähetyksensä menestymisestä? + +Voisihan eversti Requennes olla Arispesta poikessa. Niin, kuka voi niin +varmaan tietää, eikö hän, saatuaan vihiä indiaanein tuumista +Horcasitasta vastaan, juuri nyt ollut retkellä ehkäistäkseen näiden +aikeita? + +»Ja jos niinkin olisi,« intti gambusino, joka ei koskaan jäänyt +vastauksen velkaan, »ei kaupunkia jätetä niinkään ilman varustusväkeä, +kun se sijaitsee aavikon rajalla. Minä tiedän hyvin hyvästi, että +Arispessa meidän lähtiessämme puhuttiin Yakvis-indiaanein kapinasta +Gayamassa. Mitäs sitte? Jos kohta eversti Requennes on alkanutkin +sotaretken heitä vastaan, niin onhan meillä Arispen asukkaat ja +_peonit_[1] ympäristössä olevissa hasiendoissa.[2] Enkö ole itse omilla +korvillani kuullut sanottavan, että don Romero, sennora Villannevan +veli, voi asettaa kolmesataa peonia ja puolustaa itseään hasiendassaan +indiaanein mahdollisia hyökkäyksiä vastaan?« + +[1] karjanpaimenet; + +[2] maatila. + +»Aivan oikein, sennor Vicente, mutta peonit eivät ole sotamiehiä.« + +»Mitä te sillä tarkoitatte?« vastasi gambusino. »Hyvä, otaksukaamme +pahinta, ja se olisi teidän kannaltanne katsoen, että eversti ja hänen +zacatecaslansieerinsa olisivat poissa. Omasta puolestani minä pidän +epäilemättömänä, että don Romero peoniensa etunenässä rientää ulos +aavikolle ja juuri silloin voimme mekin suorittaa jonkun tehtävän kun +meitä auttaa oivalliset ratsumiehet, jotka ovat vähintäin yhtä hyvissä +aseissa kuin apakitkin. Kun se hetki on tullut, minä vannon, saatte +nähdä etten kieltäydy astumasta alas koettaakseni hävittää niin monta +roistoa, kuin ruuti ja luodit vaan voivat yllättää.« + +Oli mahdotonta, ettei sellainen luottamus olisi rauhoittanut, +erittäinkin kun se mies, joka sitä osoitti, tähän saakka oli näyttänyt +niin paljon viisautta ja älyä. + +Mutta siinä määrässä kuin aika kului, kadotti Pedro Vicenten rohkaisu +vähitellen arvoaan. Toivottomuus palasi ja kietoi pauloihinsa ihmiset, +joissa nälkä alkoi vähentää, ellei juuri rohkeutta, niin ainakin +sitkeyttä ja siveellistä voimaa. + + + + +Kahdeksastoista luku. + +Eversti Requennes. + + +Aivan niinkuin gambusino oli olettanut, oli retkikunta yleisenä +puheenaineena Arispessa, missä jo ruvettiin epäilyksiä lausumaan, kun ei +mitään uutisia ollut siitä saapunut. + +Matkueen lähtö don Estevanin ja hänen kumppalinsa Robert Tresillianin +johdannon alla oli herättänyt paljon myötätuntoisuutta, vieläpä +levottomuuttakin. Mutta kun Pedro Vicente oli mukana ja apuna, -- mies, +jonka horjumaton rohkeus ja syvät tiedot erä-aavikosta olivat kuuluksi +tulleet koko maakunnassa, -- olivat suurimmatkin epäilijät +rauhoittuneet. + +Vihdoin rupesi tämä uutisen puute tuntumaan epäilyttävältä. + +Don Estevan oli varmuudella luvannut lähettää sanansaattajan niin pian +kuin oli ehtinyt sille aarniolle, jonka olemassa olon gambusino yksin +tunsi. + +Uutisia oli odotettu kokonainen kuukausi, mutta niitä ei ollut saapunut. +Kuolon hiljaisuus vallitsi kullankaivajien kohtalossa. + +Kuriirit ja ratsumiehet, joita eversti Requennes oli lähettänyt kolmen, +neljän päivämatkan päähän Arispesta, mutta joille ei voitu jättää +tietoja don Estevanin retkikunnan tuntemattomasta tarkoituksesta, olivat +toinen toisensa perästä tulleet takaisin ei ainoastaan ilman uutisia -- +he eivät olleet edes saaneet vähintäkään vihiä siitä suunnasta, jolle +kullankaivajat olivat lähteneet. + +Lansieerien eversti tiesi, että indiaanilaisia ryövärijoukkoja oli +liikkeellä Sonorassa. Hänen vakoilijansa olivat lähettäneet tietojakin, +että muutamia uudisasuntoja Horcasitas-virran seuduilla, muiden joukossa +suuri kylä Nakomori, oli hävitetty tai hävityksellä uhattu. Mutta hän +tiesi myös, ettei saisi vaaranalaiseksi jättää päällikkyytensä alaiseksi +uskottuja sotajoukkoja suojellakseen yksityisiä, seikkailijoitten +toimeenpanemia yrityksiä, seikkailijoitten, jotka omaksi edukseen +suuremmalla rohkeudella kuin viisaudella olivat uskaltaneet lähteä aivan +intiaaniheimojen sydänmaihin saakka. + +Don Estevanin kokemus oli hänelle tunnettu ja gambusinon älyn terävyys +oli kauvan rauhoittanut häntä retkikunnan kohtalosta. + +Mutta kun hänellä ainoastaan oli arveluita, ei uskaltanut omalla +edesvastuullaan antaa komentoonsa uskotuille joukoille käskyä lähtemään +marssille ilman tiettyä tarkoitusta äärettömän suureen aavikkoon. + +Tämän selitti hän eräänä aamuna don Juliano Romerolle, eräälle rikkaalle +maatilanomistajalle Arispen läheisyydestä, donna Villannevan omalle +veljelle, joka levottomana siitä, ettei saanut mitään tietoja, oli +tullut saamaan niitä varustusväen päälliköltä Arispessa. + +»Ah! Tekö don Juliano!« huudahti eversti Requennes, kun hänen +adjutanttinsa ilmoitti ja kuljetti huoneeseen rikkaan maatilan +omistajan. »Vaikka teitä harvoin näkee Arispessa, sennor, en uskalla +sanoa mikä onnen tähti on teidät tänne saattanut, sillä aavistan syyn +teidän käyntiinne.« + +»Te olette arvanneet oikein, eversti,« sanoi don Juliano, »ja minä en +salaa, että ajatus lankoni kohtalosta on tehnyt minut suuressa määrin +levottomaksi. Joku onnettomuus on varmaankin tapahtunut. Minä itse en +siinä suhteessa epäile ensinkään ja joka päivä, joka kuluu, lisää minun +tuskiani. Sanon teille kunniasanallani, että sinä päivänä, joka nyt on, +ennemmin tahtoisin kuulla jonkun pulmallisen asian, josta ainakin +voitaisiin selviytyä, kuin olla ainoastaan arvelujen varassa. Ja te +itse, tiedättekö jotain? Puhukaa, minä pyydän teitä hartaasti!« + +»Minä en tiedä enempää kuin tekään,« vastasi eversti Requennes. »ja +tänään alan minä olla toivoton. Jonkun aikaa olen jo ajatuksissani +luetellut kaikkia niitä esteitä, jotka olisivat voineet kohdata +Estevania ja hänen miehiänsä matkalla. Minä olen sanonut itselleni, että +nälkä, jano, ehkäpä sairaus ovat voineet viivytellä heidän +retkikuntaansa ja pakoittanut sitä poikkeamalla suunnaltansa etsimään +vettä ja ruokavaroja. Mutta sellaisia vastuksia voitetaan sillä tarmolla +ja erä-aavikon perinpohjaisella tuntemisella, jonka Pedro Vicente omaa. +Te olette mies, don Juliano! Suokaa minulle lupa sanoa, että pelkään +jotain, joka on vielä pahempaa kuin kaikki tämä.« + +»Mitä sitte?« + +»Indiaaneja!« + +»Indiaaneja!« vastasi don Juliano. »Niitä voipi tosin kohdata parvittain +Sonorassa, mutta ei ole syytä pelätä, että he uskaltaisivat hyökätä +lukuisan ja hyvillä aseilla varustetun matkueen kimppuun.« + +»Siinä te erehdytte, ystäväni. Suuri kiihko vallitsee apakilaisheimojen +kesken katteini Gil Perezin älyttömän ja julman väkivallan perästä ja +indiaanit tulevat nyt suurilla sotajoukoilla, joilla ei ole muuta +tarkoitusta kuin kosto. Minä en väitä, että don Estevan väkineen on +langennut näiden käsiin, mutta minä epäilen suoraan sanoen, että heitä +piiritetään ja he ovat antautuneet tai tulevat antautumaan.« + +»Ajatteletteko todellakin, mitä sanotte, eversti?« kysyi don Juliano +levottomampana kuin koskaan. »Minun sisareni, minun sisarentyttäreni +noitten armottomien roistojen vallassa.« + +»Ehkäpä ei kaikki vielä ole kadotettua«, vastasi eversti Requennes. +»Minä tunnen Villannevan ja tiedän, että hän, jos hänen kimppuunsa +äkkiarvaamatta hyökätäänkin, ymmärtää puolustaa itseänsä. Jos kaikki +vaan olisi minun vallassani, olisin jo monta päivää sitte lähtenyt +joukkoineni erämaahan. Mutta minä ainoastaan kysyn, onko minulla +oikeutta paljastaa Arispea ja käyttää hallituksen sotajoukkoja +viedäkseni apua pitkän matkan päähän yksityisten eduksi edes tietämättä +ovatko ja missä nämä edut ovat vaarassa?« + +»Don Estevanin yrityksellä,« väitti don Juliano vastaan, »on hyvin suuri +merkitys ja se voipi tuottaa koko maalle suurta onnea. Eversti, te ette +tarvitse jättää Arispea ilman puolustusta. Minun peonini, aseilla +varustettuina ja ratsain, asetan teidän käytettäväksenne. Kaikki +valmistukset ovat jo toimitetut ja voivat he jo olla täällä tänään.« + +»Kun annetaan lähtökäsky sotajoukolle, niin täytyy tietää _mihin_ heitä +käsketään,« vastasi eversti. »Ja juuri sitä minä en tiedä. Te +muistanette, että don Estevan itsekin, kun hän läksi matkalle, ei +läheskään tuntenut sen paikan todellista asemaa, jonne gambusino aikoi +häntä johdattaa. Ei ollut tällekään helppoa antaa hänelle aivan tarkkoja +tietoja; Sonoran kartta on vielä piirustamatta. Sonora on miltei ääretön +ja minä en ole saanut mitään tietää vakoilijoitteni kautta. Omasta +puolestani en epäile, että don Estevan ja hänen väkensä ovat indiaanein +piirittämiä. Mutta missä? Sanokaa se, sennor, ja minä annan heti +paikalla käskyn satuloimaan hevoset, vaikken ensinkään tiedä, +hyväksyisikö hallitus toimenpidettäni erittäinkin siinä tapauksessa, +että se ei onnistuisi.« + +Don Juliano jäi muutamiksi hetkiksi ääneti ja nousi sen perästä +päättävällä ryhdillä. + +»Eversti,« sanoi hän, »minä ymmärrän teidän epäilyksenne. Te olette +vastuunalainen hallitukselle niistä sotajoukoista, jotka ovat teidän +komentonne alaisia. Mutta minua eivät kauvemmin enää mitkään epäilykset +voi pidättää ja aamulla kun aurinko nousee, lähden minä liikkeelle +väkineni, joka on hyvästi aseilla varustettua ja ratsain. Kaikkea muuta +kärsin mieluummin kuin tätä epävarmuutta, joka minua vaivaa.« + +»Te olette oikeassa, don Juliano,« sanoi eversti. »Ja jos minä itse en +voikaan heittää koko rykmenttiäni tähän seikkailuun, niin on minun +oikeuteni vieläpä velvollisuutenikin lähettää pari, kolme eskatroonaa. +Cecilio,« lisäsi hän kääntyen ordonnansiupseerinsa puoleen, »tehkää +hyvin ja sanokaa majori Garcialle, että minun nyt heti pitää puhutella +häntä.« + +Nuori upseeri meni, mutta tuli melkein tuokiossa takaisin. + +Nyt juuri kuului eversti Requennesin asuntoon asti tavaton melu torilta. + +»Huomatkaa,« sanoi nuori upseeri, »te odotitte sanansaattajaa, herra +eversti, ja minä luulen, että tuolla ulkona on sanansaattaja, jota +väkijoukko tuopi tänne.« + +Eversti ja don Juliano syöksyivät ikkunaan. + +Arispen suurella torilla lähestyi nuori ratsumies, kalpea, raukeilla +kasvonpiirteillä, vaatteet epäjärjestyksessä, tomun peittämänä. + +Mutta ratsastaja, joka epäilemättä tunsi, että voimat olisivat lopussa +niin pian kuin asettaisi jalkansa maahan, teki kädellänsä liikkeen sitä +taloa kohden, jossa Arispen kaupungin päällikkö asui. + +Tehdäkseen tämän liikkeen selvemmäksi kohotti hän päätänsä. + +Eversti tunsi hänet ja puristi kuumeentapaisesti don Julianon kättä. + +»Taivaan tähden!« huudahti hän. »Ellen näe väärin, niin ratsastaja ei +ole kukaan muu kuin nuori Tresillian!« + +Se oli todellakin hän, jonka viiden päivän ja viiden yön hurjan +ratsastuksen perästä oli onnistunut päästä Arispeen. + +Nuoren miehen voimat olivat lopussa. + +Neljäkolmatta tuntia sitte oli hänen vesileilinsä tyhjentynyt ja hänen +ruokavaransa loppuneet eikä hän sen koommin ollut syönyt eikä juonut. + +Kun hän havaitsi everstin, ei hän jaksanut muuta kuin ottaa esille +kirjeen, jonka Estevan de Villanneva oli hänelle uskonut ja näyttää sen +liikkeellä, joka ilmaisi enemmän kuin kaikki sanat. + +[Kuva: Nuori ratsastaja jaksoi ainoastaan ottaa esille kirjeen ja +näyttää sen everstille.] + +Eversti, itse yhtä liikutettuna kuin don Juliano, avasi sylinsä häntä +vastaan. + +Mitä uutisia toi Henry mukanaan? Oliko matkue suotuisimmassa +hyvinvoimisessa? Taikka oliko _hän_ ainoa elossa oleva täydellisen +tappion perästä? + +Henry, jota väkijoukko yhä edelleenkin ympäröi, ehti talolle, hyppäsi +alas hevosensa selästä ja heitti rahustimet lansieerin käsiin, jonka +eversti oli lähettänyt häntä vastaan. + +»Voinko luottaa siihen, että hoidatte jaloa eläintäni?« sanoi hän. + +»Niinkuin itseenne, sennor,« vastasi sotamies. »Hevonen aina ennen +ratsastajaa, se on niinkuin olla pitää.« + +Henry pisti lansieerin kouraan jotain, joka piti olla hänelle +lisäkehoitukseksi ja astui taloon. + +Eversti ja don Juliano riensivät häntä vastaan. + +»Te tuotte mukananne epäilemättä huonoja uutisia,« kysyi +maatilanomistaja. + +»Ne ovat kaukana hyvistä,« vastasi Henry. »Mutta te saatte paremman +selon asiasta, kun herra eversti lukee tämän don Estevanin kirjeen.« + +Eversti otti kirjeen, avasi sen nopeasti ja luki ääneen: + + »Rakas veli! + +Jos Jumala sallii, että sinä kerran saat lukea näitä riviä, niin on hän +meille ollut armollinen. Me olemme mitä tukalimmassa asemassa, joka +päivä päivältä tulee yhä huonommaksi: kaikkein julmimman +apakilaisheimon, kojoteerojen piirittäminä keskellä erämaata. Rohkea +nuori mies, joka jättää sinulle tämän kirjeen, on kertova kaikki +yksityiskohdat asemassamme, joka luonnollisesti vielä on pahentunut +sillä aikaa, mikä on kulunut hänen lähtönsä perästä. Minä sanon +ainoastaan, että henkemme riippuu yksistään sinusta ja ettei meille, +ellet apuun lähde, mitään muuta jää jälelle kuin kuolema. + + Estevan.« + +»Kaiken kautta, joka on minulle rakkahinta maailmassa, meidän täytyy +pelastaa heidät!« lausui rajusti eversti. »Kunhan vaan vielä olisi +aikaa. Nuori mies, oletteko valmis palvelemaan meitä oppaana?« + +Hän huomasi nyt, että sanansaattaja, vaivojen ja puutteiden väsyttämänä +melkein hengetönnä oli vaipunut alas tuolille riippuvin käsivarsin ja +pää leväten toista olkapäätä vasten. + +Hän käski ordonansinsa niin pian kuin mahdollista valmistamaan +ravitsevan aterian sekä antoi nuorelle Tresillianille niellä muutamia +tippoja konjakkia. Tämä virkistyi vähitellen. + +»Antakaa anteeksi, sennor,« sanoi eversti, »mutta kauhea uutinen, jonka +toitte mukananne, saattoi meidät unhottamaan sen surkean tilan, jossa te +itse olette. Minä pyydän, älkää sanoko sanaakaan ennenkuin olette +tointunut täydellisesti.« + +Siinä tuokiossa tuli palvelija, joka kantoi tarjottimella kylmää lihaa, +hedelmiä ja pullon hyvää viiniä. + +Henry alkoi ahmia, mutta kun oli tyydyttänyt ensi nälkänsä, ajatteli +hän, että tuolla kaukana vuorella mahtoi nälkä osoittautua vielä +uhkaavampana ja taipumattomampana. Hän kääntyi eversti Requennesin +puoleen ja lausui: + +»Herra eversti, te olette lukeneet don Estevanin kirjeen. No niin, jos +tahdotte pelastaa hänet ja ne, jotka ovat hänen seurassaan, kiiruhtaa +aika jo lähtemään matkaan. Suokaa anteeksi, että niin kauan olen ollut +lausumatta näitä sanoja.« + +Eversti rauhoitti häntä sotilaallisella hyvänsävyisyydellä: + +»Syökää nuori mies! Sillä aikaa voitte vähitellen antaa meidän tietää +mitä tarvitsemme. Muuten on minun ryhdyttävä tarpeellisiin +valmistuksiin, emmekä voi lähteä matkalle ennenkuin aamulla päivän +koittaessa.« + +»Ennen kaikkea,« keskeytti don Juliano, »missä ovat meidän ystävämme?« + +»Verrattain hyvässä turvassa,« sanoi Henry, »jos heillä vaan olisi +ruokavaroja, mutta tätä nykyä taitavat heidän varansa olla tyhjennetyt. +Tuntevatko herrat paikan aavikossa, jota kutsutaan Salaperäiseksi +vuoreksi?« + +»Ensi kertaa en kuule sitä nimeä,« sanoi eversti. + +»Minä puolestani olen nähnyt sen,« sanoi don Juliano. »Vai niin, oliko +se tuo salaperäinen tarkoitus, jonne gambusino teidät vei?« + +Henry Tresillian kertoi nyt mitä oli tapahtunut, hän puhui janosta, joka +oli vaivannut sekä ihmisiä että eläimiä sekä siitä onnesta, joka +matkueella oli ollut, kun se ajoissa ennätti järvelle ja vuorelle, ja +gambusinon valppauden kautta oli voinut löytää turvapaikan tuolla +ylhäällä samassa tuokiossa, kuin luvultaan paljoa monilukuisempien +indiaanein tulo ilmoitettiin. + +»Kuinka paljon on kojoteeroja?« kysyi eversti. + +»Noin viisisataa, mutta heidän lisäkseen on luultavasti tullut toinen +joukko, jossa on noin kaksisataa miestä ja joka, Pedro Vicenten arvelun +mukaan, on tehnyt rosvoretken Horcasitas-joen rannalle ryöstämään +muutamaa huonosti puolustettua uudisasutusta.« + +»Se on valitettavasti kyllä aivan totta,« sanoi eversti. »He ovat jo +muutamia aikoja tehneet hyökkäyksiä liian rohkeita uudisasukkaita +vastaan, jotka eivät ole tahtoneet noudattaa meidän neuvojamme. Kaikissa +tapauksissa tulemme viipymättä lähettämään heille apua. Mitä don +Estevaniin ja hänen väkeensä tulee,« lisäsi hän, »niin huomaan, että +asema vaatii retkeä kaikkien sotataidon sääntöjen mukaan ja että teidän +apujoukkonne eivät ole liiaksi, don Juliano. Oletteko varma, sennor +Tresillian, että voitte saattaa meitä lyhintä tietä? Me emme saa +hetkeäkään kadottaa!« + +Nuori englantilainen hymyili. + +»Herra eversti! Minä tarvitsin viisi vuorokautta tullakseni suorinta +tietä esteiden poikki, jotka olisivat voittamattomia sotajoukolle, mutta +meidän tulee ne välttää. Ellemme seitsemän päivän kuluessa näe +meksikolaista lippua liehuvan vuoren huipulta, niin olen minä siitä +edesvastauksessa.« + +»Hyvä,« sanoi eversti, »minä kiitän teitä. Teidän isänne saa ylpeillä +sellaisesta pojasta. Ja nyt,« jatkoi hän kääntyen don Julianon puoleen, +»kootkaa kaksi sataa uljaimpia miehiänne ja liittykää meihin päivän +valetessa Arispen ulkopuolella.« + +»Luottakaa minuun,« sanoi don Juliano Romero. + +Hän poistui nopeilla askelilla. + +Hänen maatilansa sijaitsi melkoisen matkan päässä kaupungista ja +ehtiäksensä koota väkensä määrättyyn aikaan, oli hänen pitäminen +kiirettä. + +Tilanhaltijan mentyä antoi eversti kutsua kaartinupseerin ja antoi +hänelle käskyn niin pian kuin mahdollista kokoomaan lansieerirykmentin +Zacastecaan rykmenttiupseerit. + +Se ei vaatinut paljoa aikaa. + +Huhu nuoren englantilaisen tulosta oli kohta levinnyt kaupunkiin ja oli +yleisenä puheluaineena. + +Nuoren miehen ilmestyminen puoleksi väsyksiin ajetulla hevosella oli +pannut kuvitusvoiman liikkeelle ja niinkuin usein tapahtuu, oli arvattu +melkein oikein. Vieläpä oli Salaperäisen vuoren nimeä lausuttu +ihmisjoukossa ja salaman nopeudella oli se uutinen levinnyt, että +Villannevan ja Tresillianin matkue oli joutumaisillaan villien käsiin, +ellei jo ollut joutunutkin. + +Huuto »Los indios! Los indios!« kaikui läpi koko kaupungin ja kun +Zacatecas-lansieerien torvi toitotti jokaisessa kadun kulmassa, tiesivät +kaikki, että rykmentin piti lähteä ulos aavikolle. + +Muutamat kuvittelivat jo, että apakit uhkailivat kaupunkia. + +Sinä yönä ei kukaan nukkunut Arispessa ja kun päivän ensi koitossa +lansieerit asettuivat suurelle torille nuori Tresillian etunenässä +everstin rinnalla, tervehdittiin heitä huudoilla, jotka eivät koskaan +tahtoneet vaieta. + +Kaikki eskadroonat oivallisilla aseilla varustettuna ja ratsain, +kulkivat päällikkönsä ohitse, ennenkuin alkoivat tuon pitkän +ratsastuksen ulos erämaahan. Sen perästä seurasi kuormasto vaunuja, +kuormana ruokavaroja, vettä ja rehuja sekä ambulanssivaunuja +haavoitettuja varten. + +Vähän matkaa Arispen ulkopuolella yhtyi don Juliano Romero ja hänen +kaksi sataa peoniansa säännölliseen ratsujoukkoon, jonka keskellä +kuljetettiin muutamia tykkejä. + +Tilanomistaja ratsasti koko joukon etunenässä ynnä eversti Requennes ja +Henry Tresillian, joka koko yön hyvästi levättyänsä näkyi täydellisesti +voimistuneelta vaivoistaan, ja koko ratsastajajoukko ohjasi tahdikkaassa +juoksussa matkaansa Salaperäistä vuorta kohden. + + + + +Yhdeksästoista luku. + +Viimeinen urotyö. + + +Kymmenen päivää sanansaattajan lähdön perästä saivat Salaperäisen vuoren +nälistyneet ja epätoivoiset asukkaat todistaa näytelmän, joka suuressa +määrin oli omiaan lisäämään heidän tuskiansa. + +Jälkeen puolen päivän näkivät he taivaan rannalla pitkän jonon +ratsastajia, jotka heti tunsivat villeiksi. + +Ne olivat kojoteeroja, jotka palasivat retkeltään Horcasitaan rannoilta. + +Siinä määrässä kun he verkkaan lähenivät -- jokaisella ratsastajalla oli +raskas kuorma saalista -- enenivät meksikolaisten tuskat. + +Niin kauvan kuin piiritetyn kaupungin asukkailla on tarpeeksi mistä +elää, eivät he koskaan ajattele onnetonta loppupäätöstä. Pommitus ei +läheskään peloita heitä niin paljon kuin elintarpeiden puute. Mutta kun +nälänhätä alkaa -- hyvästi silloin tarmo. + +Kojoteerot, jotka kyllä tunsivat piiritettyjen tilan, ohjasivat matkansa +llanolla niin, että tulivat niin lähelle vuorta kuin mahdollista, pysyen +kumminkin ulkopuolella piiritettyjen ampuma-aseitten kantomatkaa. + +Vähitellen esiintyi heidän rivinsä yhä selkeämmin llanolla, ja heidän +huutonsa kaikui meksikolaisten korvissa -- kerskailevia, riemastuneita +huutoja. + +Kahden ratsastajarivin välissä kulkivat miehiset valkoiset vangit +sidottuina parittain, vaatteet repaleiksi revittyinä ja verta vuotavin +jaloin. Useimmat ratsastajista kulettivat naista, joka makasi +poikkipuolin hevosen selässä. + +Takana seurasi ryöstettyä karjaa, heidän sotasaaliinsa, jota +armottomasti ajoivat villit ratsumiehet, jotka molemmin puolin +seurasivat laumaa. + +Ja mikä ylhäällä vuorella enin herätti alakuloista mielialaa siinä +määrin kuin joukko sitä läheni, oli vangittujen valitukset, jotka +välistä kaikuivat voimakkaammin kuin juopuneitten kojoteerojen ulvonta. + +Ryöstäessään uudisasuntoa, jonka olivat polttaneet ja hävittäneet, +olivat he löytäneet monta ankkuria paloviinaa, jota ahkerasti olivat +käyttäneet pitkin matkaa sillä seurauksella, että piiritetyt olivat nyt +näkevinänsä joukon pahoja henkiä. + +Mielentilassa, jossa meksikolaiset nyt olivat, piti tämän näytelmän +tehdä heihin kauhean vaikutuksen. + +Kymmenen päivää oli kulunut ja odotetun avun asemesta saivat he nähdä +rääkätyitä vankeja, jotka kohta päättäisivät kärsimyksensä +marttiirapaalussa. + +Pedro Vicente, joka kumminkin oli enemmän tottunut vastoinkäymisiin kuin +kullankaivajat, ei jaksanut hillitä itseänsä. Seisten vuoriylängön +reunalla hän viskeli herjaussanoja ohitse ratsastavia apakeja vastaan, +jotka ylpeinä antoivat hevostensa tehdä pyörähdyksiä piiritettyjen +silmien edessä. + +Sennora Villanneva ja hänen tyttärensä Gertrudes eivät enää jättäneet +telttaansa. Huolimatta heidän palavista rukouksistaan ei mitään näkynyt +eteläisellä taivaan rannalla, ei vähintäkään merkkiä. Vielä enemmän +taipuvaisia kuin miehet selittämään kaikkea pahimpaan päin, he +ajattelivat, että Henry Tresillian ei ollut jaksanut taivaltaa matkaa +vuorelta Arispeen ja että hän, vaikkei olisi joutunutkaan apakien +käsiin, oli sortunut jonkun vaaran alle -- niistä vaaroista, joita +aavikko alituisesti tarjoaa monin tuhansin. + +Turhaan koetti gambusino selittää heille, että aseellinen sotajoukko +kaikkine varustuksineen ei samoa aavikon läpi yhtä nopeasti kuin +yksinäinen ratsastaja väsymättömällä hevosella, joten ei aikaa vielä +yhtään ole kadotettu. Kojoteerojen kamalat kujeet piiritettävien +näkyvissä ajoivat näiden epätoivon ja arkamielisyyden äärimmäisiin asti. + +Kaikkien tarmo oli, niinkuin sanottu, häviämäisillään, eikä kauvemmin +enää sanottu: »mitä on tehtävä?« vaan: »kuinka kauvan tätä kestää, +ennenkuin kaikki on lopussa?« + +Rintavarustuksen takana ja ylätasangolla olivat sillä välin ruutimiinat +kaivetut. Gambusino itse oli ottanut sytyttääkseen ne määrättynä +hetkenä, kun teeskennellyn hyökkäyksen perästä oli onnistuttu +viekoittelemaan apakit ylös veden uurtamaan. + +Itse don Estevan, joka oli ollut niin tyynellä mielellä ja rohkea aina +tähän saakka, alkoi epäillä ja näytti Pedro Vicentelle sitä +sytytyslankaa, joka oli toisen ruutimiinan kanssa yhteydessä: + +»Tuossa näemme viimeisen turvamme. Ja mitä ennemmin, sitä parempi.« + +»Don Estevan,« vastasi gambusino äkäisesti, »minä en enää tunnekaan +teitä.« + +Hän kääntyi sen perästä Tresillianin puoleen: + +»Uskotteko tekin, että epätoivon hetki on tullut?« + +»Minä olen valmis uskomaan kaikkea,« vastasi englantilainen, »mutta +ennenkuin kuolemme, pitää meidän saada loistavasti kostaa!« + +»Me tulemme kostamaan, eikä mitään saa puuttua tältä juhlallisuudelta,« +sanoi gambusino. »Kaikki on järjestetty ja me olemme heidän henkensä +herroja yhtä varmasti kuin omammekin.« + +Kun äsken tullut indiaanijoukko niin hitaasti kuin mahdollista oli +kulkenut kapeissa joukoissa meksikolaisten ohitse, ohjasi se tiensä +Zopiloten leiriin, jossa sitä tervehdittiin koko illan hurmaantuneella +riemastuksella. + +Yön tullen sytyttivät kojoteerot suuria tulia ja aavikon hiljaisuutta +häiritsivät ainoastaan vahtimiesten kurkkuäänet. + +Useimmat nukkuivat vuorella. Ainoastaan päälliköt valvoivat sekä tusina +tarmokkaita miehiä, joitten luottamus Henry Tresillianiin ei ollut +loppunut ja joitten mielestä oli kestettävä niin kauvan kuin suinkin, +ennenkuin tartuttiin hätäkeinoihin. + +Kaksi heistä oli edellisenä yönä toimittaneet yhden niistä uskomattoman +uskaliaita urotöitä, jotka melkein menevät edemmäksi kuin mitä +inhimilliseksi rohkeudeksi voipi kutsua. + +He olivat kaksi Anguazin ja Barralin ystävää, niitten kahden onnettoman +uhrin, josta jo olemme puhuneet. + +He olivat havainneet, että indiaanein vahtimiehet olivat ositetut +kaksittain vissin välimatkan päähän toisistaan vuoren juurella ja että +nuo kaksi viimeistä, jotka olivat kauvempana, voitiin yllättää, jos +laskeuduttiin alas samaa tietä kuin Henry oli mennyt. He olivat +päättäneet, että nämä kaksi vahtimiestä, niin pian kuin oli tullut yö, +saisivat maksaa molemman marttiiran kuoleman. + +Tässä tarkoituksessa olivat he suostuneet kolmen kullankaivajan kanssa, +joita oli salaisuuteen otettu, että nämä hinaisivat heidät alas +llanolle, niinkuin ennen nuoren Tresillianin. Kun he kerran olisivat +siellä alhaalla, oli heidän aikomuksensa tehdä kierroksen vuoren ympäri +aivan vuoren seinää myöten veitsi hampaitten välissä ja +silmänräpäystäkään kadottamatta lähettää nämä vahtimiehet, kumpainenkin +miehensä, toiseen maailmaan. Menestyminen oli riippuva heidän +liikkeittensä nopeudesta. + +Heillä oli kyllä mahdollisuus joutua kiinni ja löytää varman kuoleman +tässä seikkailussa. Mutta silmä silmästä, hammas hampaasta. Ja eikö +heillä ollut täysi vapaus ampua luoti otsaansa, jos ei seikka heille +luonnistuisi? + +Kaikki meni niinkuin oli päätetty. Verrattomalla ketteryydellä olivat he +upottaneet puukkonsa juurta myöten lähimpänä seisovien vahtimiesten +rintaan, ennenkuin nämä olivat ennättäneet päästää ääntäkään ja sen +perästä palanneet yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin sekä antaneet +hinata itsensä ylös vuorelle. + +Päivän ensi koitossa näkivät piiritetyt nuo kaksi vahtimiestä +liikkumattomina makaavan selällään sekä villijoukon ympäröimänä, joka +oli samalla raivossaan ja hämmästyneenä tästä selittämättömästä +tapauksesta. + +Villien huudosta huomasi don Estevan kohta, mitä oli tapahtunut, mutta +häneltä puuttui uskallusta käydä rankaisemaan tätä liian rohkeata +rikosta sotakuria vastaan. Hän, niinkuin muutkin päälliköt, ei ollut +asiasta tietävinäänkään, mutta olisi mielellään tahtonut puristaa +uskalikkojen käsiä. Hän pyysi gambusinoa estämään, ettei sellaista enää +uudistettaisi ja antoi asianomaisille viittauksia, että heidän urotyönsä +voisi johtaa siihen, että apakit löytäisivät tien, jota nämä olivat +kulkeneet. + +Anguaz ja Barral olivat kostetut, mutta asema ei ollut muuttunut. Löytyi +kaksi indiaania vähemmän, siinä koko asia. Vielä löytyi tarpeeksi monta +korvaamaan näitä ja vähentämään linnoituksen puolustajien lukua, ellei +apua tulisi. + +[Kuva: Anguaz ja Barral olivat kostetut.] + +Yhdestoista päivä alkoi samalla yksitoikkoisuudella ja vielä suuremmalla +tuskalla kuin edellinen. + +Mitä lähemmäksi tultiin sitä aikaa, joksi avuntuonti oli laskettu, sitä +kärsimättömimmiksi tulivat nuo kumpaisetkin vaihtoehdot: toiveet ja +pettyneet toiveet. + +Robert Tresillianin epävarmuus poikansa kohtalosta, ne synkät +aavistukset, joilla tämä epävarmuus täytti hänen ja hänen kumppaliensa +sielun, ajoi heidän kärsimättömyytensä ja vihansa vimmaan saakka ja +jokainen ehdotti mitä mahdottomimpia tuumia. + +Gambusino yksin pysyi järkähtämättömän kylmäverisenä ja piti lujasti +puoliansa kaikkia muita vastaan. + +»Toivottomuuden, tuskaantumisen ja hajaumuksen hetki ei ole vielä +tullut,« sanoi hän. »Kukapa tietää, eikö apu ja vapautus jo ole lähellä. +Pitää antaa tapauksille aikaa kehittyä. Jos pelastajat ovat matkalla, +seikka, jota minä en epäilekään, niin ovat he voineet kohdata +aavistamattomia esteitä ja rykmentti ei kulje yhtä nopeasti kuin +yksinäinen ratsastaja. Ellei neljäntoista päivän perästä apua ole tullut +Arispesta, no silloin, mutta vasta silloin on hetki tullut lentää ilmaan +vihollistemme kanssa. Ajatelkaas, jos ainoa kiitos, jonka Henrylle +antaisimme, olisi se, että takaisin tultuaan saisi nähdä kuolleet +ruumiimme hujan hajan voittajiemme ruumisten kanssa? Sennores, jos +kärsivällisyys on vaikein kaikesta urhoollisuudesta, niin on sen +omaaminen meidän asemassamme myös välttämättömintä.« + +Gambusinon sanat olivat kullan arvoisia, eivätkä nekään, joille hän ne +lausui, olisi niitä epäilleet, jos olisivat voineet nähdä mitä tapahtui +aavikolla noin kahdenkymmenen peninkulman päässä vuoresta, sekä jos +olisivat kuulleet, mitä siellä lausuttiin. + + + + +Kahdeskymmenes luku. + +Viimeisen päivän ilta + + +»Tuo kalliokasa, tuo graniittilinna, jonka näemme tuolla kaukana, +olisiko se Salaperäinen vuori?« kysäsi eversti Requennes kääntyen +samalla Henry Tresillianin puoleen. + +»Aivan niin, herra eversti,« vastasi nuori englantilainen, joka ratsasti +everstin rinnalla ja oli oppaana Zacatecas-lansieereille. + +»Vihdoinkin!» sanoi eversti helpoituksen huokauksella. »Tiedättekö mitä, +nuori mies, minä aloin jo joutua epätoivoon. Mutta sanokaa minulle te, +joka jo olette matkustaneet tätä tietä, kuinka pitkä on teidän +mielipiteenne mukaan se matka, joka eroittaa meidät siitä? Minä +tahtoisin panna vetoa, että sinne on noin parikymmentä peninkulmaa.« + +»Silloin te voittaisitte, herra eversti. Kun me matkustimme tästä ohitse +-- minä tunnen tämän vaivaispalmun, johon Pedro Vicente on leikannut +nimensä -- muistan hänen sanoneen, että vielä kahdenkymmenen peninkulman +matka eroittaa meidät vuoresta.« + +Näitten kahden takana, jotka keskenänsä puhelivat, ratsasti +lansieerirykmentti hyvässä järjestyksessä. Vähän loitompana nähtiin don +Juliano Romeron peonit vähemmin järjestetyssä joukossa, mutta miehet +olivat voimakkaita, täydellisiä ratsumiehiä ja miehuullisin into loisti +heidän kasvoiltansa. + +Kepeä tykistö seurasi perässä; voimakasten hevosten vetämänä pyöri se +ilman räminää hiekassa. + +Viimeiseksi tuli vielä eskadroona lansieereja, jotka muodostivat +jälkijoukon. + +Huolimatta niistä esteistä tai oikeammin sanoen vaikeuksista, jotka +kohtasivat lukuisan sotajoukko-osaston marssia, eivät eversti +Requennesin pojat olleet aikaa hukanneet. + +Mutta tokko he ehtisivät ajoissa perille? Tämän kysymyksen tekivät +eversti ja Henry kumpikin itsellensä. + +Salaperäinen vuori näkyi taivaan rannalla, mutta matka oli vielä liian +pitkä, että pieni armeija olisi voinut nähdä indiaanein leirin. + +»Nuori mies,« sanoi eversti kääntyen Henry Tresillianiin, »me olemme +melkein retkemme päässä ja teitä me saamme kiittää siitä. Mutta aina +siitä hetkestä saakka kuin läksimme Arispesta, ei sydämmeni ole ollut +niin ahdistettuna kuin nyt.« + +»Mutta mitä te ajattelette, eversti?« sanoi don Juliano, joka samassa +tuokiossa liittyi heihin. »Emmekö juuri lähesty pelastumisen hetkeä?« + +»Kuka ties,« sanoi eversti surullisella katseella. »Oletteko aivan varma +siitä, että he ovat vuorella? Voitteko varmaan vakuuttaa, etteivät he +vielä ole antautuneet?« + +»Sen teen minä, sennor,« keskeytti Henry Tresillian vilkkaasti. + +»Te väitätte sitä, nuori ystäväni,« sanoi eversti leppeästi, »mutta +miten voitte tietää siitä? Yksitoista päivää on kulunut siitä, kuin +teidän onnistui pujahtaa pakoon ja te olette itse sanonut meille, että +asema silloin oli toivoton.« + +»Antakaa anteeksi, herra eversti,« sanoi Henry Tresillian, »suokaa +lainata kaukoputkeanne tuokioksi.« + +»Mielelläni,« vastasi eversti, »mutta välimatka on liian pitkä +voidaksenne nähdä piiritettyjä, jos kohta vielä olisivatkin vuorella.« + +»Se on yhdentekevä,« sanoi Henry, »en minä heitä tahdo katsoakaan.« + +»Mitä sitte?« kysyivät eversti ja don Juliano yht'aikaa. + +Henry Tresillian, joka asetti kiikarin silmiensä eteen, ei vastannut. + +Hän tarkasteli taivaan rantaa suurimmalla levottomuudella. + +Äkkiä päästi hän riemuhuudon ja lausui jättäen kiikarin eversti +Requenneelle: + +»Jumala olkoon kiitetty! He ovat vielä siellä!!!« + +[Kuva: "Jumala olkoon kiitetty. He ovat vielä siellä!!!"] + +»Mitenkä te sen tiedätte?« kysyi eversti. + +»Katsokaa oikealle, herra eversti. Ettekö huomaa vuoren korkeimmalla +huipulla juovaa, joka muodostuu taivasta kohden. No niin, se on Meksikon +lippu, jonka don Estevan on antanut nostaa vuoritasangon korkeimmalle +paikalle. Ei kukaan muu voisi panna huomiota juovaan, mutta minulle se +on merkki, että vielä pitävät puoliansa tuolla ylhäällä. Me olemme +sopineet, ettei lippu lakkaa liehumasta, ennenkuin kaikki on lopussa.« + +»Taivaan tähden, te puhutte totta, nuori mies! Ja minä en tiedä onko +siinä näköhäiriötä, mutta luulen eroittavani kotkan, joka täältä nähden +on kuin pilkku »i«:n päällä. Ooh! Me emme siis ole tulleet liian myöhään +pelastaaksemme ystäviämme ja vihdoin olemme myös tilaisuudessa +kurittamaan aavikon piraatteja.« + +Uutinen jatkui tuokiossa jälkijoukkoon ja kuormastoon asti ja innostus +tuli yleiseksi. + +Ei oltu siis aivan turhaan matkustettu tätä pitkää tietä erämaassa +armottomasti polttavan auringon alla. + +Matkustamisen nopeus oli vaistomaisesti kasvanut. + +Sotainen värähdys virtasi kaikkien rivien läpi. Jokainen tarkasteli +aseitansa, katseli luotivarastoa revolvereissaan, antoi väkipuukon +juosta tupessaan ja sapelin huotrassaan. + +Tämä tapahtui yhdennentoista päivän melkein keskivaiheilla, kun tuska +vuorella oli noussut korkeimmilleen. + +Eversti Requennesta, joka oli mies suurella kokemuksella, ei myöskään +voitu syyttää kevytmielisyydestä. Hän ratsasti eskadroonasta +eskadroonaan ja tarkastaen väkeänsä kysyi hän ylemmiltä upseereilta, +jotka olivat hänen päällikkyytensä alla, mitä valmistavia toimia olivat +tehneet. + +Neuvoteltuaan yksitellen jokaisen kanssa antoi hän käskyn seisattumiseen +ja kysyi koottuansa heidät kaikki, eikö heidän mielestään ollut parasta, +niin pian kuin oli päästy kanuunain ampumamatkalle, alkaa +tykistöhyökkäyksellä. + +Kaikki myönsivät niin vilkkaasti, että varovainen eversti jo rupesi +epäilemään. Kaikki paitsi vanhaa majoria, joka ei vielä ollut virkkanut +sanaakaan. Eversti pyysi häntä lausumaan ajatuksensa. + +Majori, vanha sotauros, joka virkapuvussaan oli harmaantunut ja +kolmenkymmenen vuoden kokemuksen kautta tullut tutustumaan tällaiseen +sodankäyntiin, ei viivytellyt vastaustansa, kun häneltä suoraan +kysyttiin: + +»Eversti,« sanoi hän, »älkää unhottako, että nämä apakit eivät tiedä +mitään siitä, että olemme läheisyydessä ja että meidän, hävittääksemme +heidät kokonaan yhdellä iskulla ja toimiaksemme vähimmällä mahdollisella +tappiolla ennemmin pitää äkkiarvaamatta hyökätä heidän kimppuunsa kuin +tykinlaukauksilla ilmoittaa, että ovat meidän vallassamme. Minä pidän +viisaampana, ettemme käy hyökkäämään, ennenkuin suurimmassa +hiljaisuudessa olemme kiertäneet heidät ja katkaisseet heiltä kaiken +mahdollisuuden pääsemään peräytymään.« + +»Hyvät herrat,« sanoi eversti Requennes kääntyen upseeriensa puoleen, +»kun minä paremmin asiata ajattelen, niin pitää meidän hyväksyä majorin +mielipide. Siinä on ainoastaan yksi epäkohta, nimittäin se, että meidän +hyökkäyksemme tulee lykkäytymään muutamia tuntia. Mutta mitä se +merkitsee, kun viivytys tulee turvaamaan tulosta?« + +»Eversti on aivan oikein ymmärtänyt minut,« sanoi tuo vanha ruutiukko, +»minulla on yhtä kiire kuin kaikilla muillakin, mutta me toimimme, se on +tietty, paremmin yön tultua. Parasta olisi, jos me, tutustuessamme +asemaamme päivän aikana, jakaisimme väkemme osastoihin puoliympyrän +muotoon, jonka äärimmäiset päät liittyisivät vuoreen. Sitte kun sillä +tavalla olemme kiertäneet apakit, niin olisipa senkin seitsemän satoja +tuhansia miljooneja miljaardeja säihkyviä granaatteja, ellemme sulkisi +heitä ikäänkuin hiiren loukkuun!!!« + +Kaikki taputtivat käsiään majorin lyhyille ja loppupuolella niin +ponteville sanoille, ja eversti, joka oli innoissaan siitä, että oli +voittanut sen tarkoitusperän, jota hiljaisuudessa oli tarkoittanut, +antoi loppukäskynsä. + +»Pääasia on tätä nykyä, ettemme ota askeltakaan eteenpäin. Muutamien +tuntien lepo on sitä paitsi kaksin kerroin virkistävä sekä miesten että +hevosten kestävyyttä.« + +Itse Henrykin, joka oli kiihkeämpi kuin kukaan muu, väistyi sellaisia +järkeviä syitä kuullessaan. + +Everstinsä käskystä ryhmittyivät upseerit heti joukkojensa etunenään. +Jokainen eskadroonan päällikkö otti vastaan asianomaisia käskyjä ja +lansieerirykmentti Zacatecas hajosi puoliympyrään, jonka laajuus tuli +supistumaan sitä myöten mikäli tultiin vuorta lähemmäksi. + +Toiminnan piti alkaa yön tullen. + +Eversti Requennes oli, niinkuin tiedämme, kuulustellut Henry +Tresilliania kojoteerojen luvusta ja tämä oli arvostellut nämät noin +viideksi sadaksi. Siinä tapauksessa, että Horcasitas-joen +uudisasutuksiin lähtenyt retkikunta oli ennättänyt palata, löytyi vuoren +juurella noin kuusi tai seitsemän sataa apakia. + +Samoilla voimilla molemmin puolin oli voitto varma, erittäinkin jos +vuoren asukkaat ottivat osaa taisteluun ja ylhäältä päin levittivät +häviötä villien joukkoon, jonka lansieerit ja peonit kohta sulkivat +rautakehään ja sapelia ja peitsiä käyttäen ajaisivat solan suuhun. + +Meksikolaiset sotamiehet ja don Julianon väki odottivat +kuumeentapaisella jännityksellä yön lähestymistä. + + + + +Yhdeskolmatta luku. + +Taistelu ja pelastus. + + +Tämän päivän loppupuolella ja melkein samaan aikaan kuin eversti +neuvotteli rykmenttinsä upseerien kanssa, heittäytyivät vuoren asukkaat +surullisten ajatusten valtaan. + +Useimmissa ei enää vallinnut minkäänlaisia epäilyksiä. Rohkea +sanansaattaja oli sortunut erämaahan ja Arispen varustusväellä, joka oli +tietämättömyydessä erämaan kauheasta salaisuudesta, ei ollut tietojen +puutteessa vähintäkään ajatusta rientää hätääntyneitten maanmiestensä +avuksi. + +Siitä huolimatta eivät don Estevan de Villanneva, Robert Tresillian, +insinööri ja gambusino lakanneet tutkistelemasta eteläistä taivaan +rantaa. + +Sieltä oli apu tuleva ja sieltä he sitä odottivat, vaikka yhä +heikkenevillä toiveilla. + +»Aurinko on maillensa menemäisillään,« sanoi don Estevan, »ja jos meidän +ystävämme eivät saavu tänään, ei meille jää muuta jälelle kuin kalliisti +myydä henkemme, sillä asemaamme emme enää voi kestää. Jälellä on vaan +puoli ruoka-annosta, jolla tuskin päivääkään voimme pidentää tuskiamme; +muuten ovat ruokavarat aivan lopussa, ja kohta saamme nähdä miten vaimo- +ja lapsiraukkamme kuolevat nälkään.« + +»Me olemme haudanneet kolme tänään,« sanoi Robert Tresillian +surunvoittoisesti, »ja he eivät suinkaan kuolleet ylensyömiseen.« + +Ja hän lisäsi: + +»Minä en heitä surkuttele. Se on heille parempi kuin tulla korppikotkien +ja kojootien ahmittaviksi, niinkuin ehkä me itse...« + +Gambusino, vaikka hänkin oli puutteen näännyttämä, värisi näitä sanoja +sanottaessa ja lausui melkein vihastuneena: + +»Ei! Sata kertaa ei! Meillä ei vielä ole mitään oikeutta sanoa, että se, +mitä pelkäätte, on oven edessä. Henry ei ole joutunut hukkaan, ei mikään +anna meille aihetta epäillä hänen yrityksensä menestymistä. Minä olen +nyt kokonaista kymmenen päivää kaikin voimin koettanut vakuuttaa teitä +siitä, mutta ei kukaan tahdo ymmärtää minua.« + +»Mitä te tahdotte, että ymmärtäisin,« lausui uudelleen Robert +Tresillian. »Tämän synkän ja äänettömän erämaan edessä, jossa minun +poikani...« + +Ja hän osoitti käden liikkeellä eteläistä taivaan rantaa. + +»Tämän erämaan kamala hiljaisuus tappaa minut, sennor Vicente,« lisäsi +hän, »ja huolimatta siitä, mitä äsken sanoitte, pitää meidän, jos don +Estevanillakin on sama ajatus kuin minulla, laskeutua alas ja epätoivon +rohkeudella syöksyä Zopiloten leiriin.« + +Don Estevan lausui päättävällä äänellä seuraavat sanat: + +»Tresillian on oikeassa. Minä pelkään, että te uneksitte, Pedro Vicente. +Jos aikomuksemme on, ettemme säästä vähintäkään voimaa käsivarsiimme, +niin tulevat nuo roistot ja tappavat meitä kuin viattomia lapsia. Omasta +puolestani julistan minä: ennemmin mitä hyvänsä kuin tätä toivotonta +tilaa.« + +Gambusino polki kalliota vastaamatta. Kaikista piiritetyistä olivat +ainoastaan hän ja insinööri, jotka eivät vielä olleet luopuneet +toivomasta. + +Hänen laskunsa oli seuraava: viisi päivää Henrylle päästäkseen Arispeen, +seitsemän päivää eversti Requenneen sotajoukoille vastakkaisessa +suunnassa matkustaakseen saman tien. Sen lisäksi vielä yksi päivä +arvaamattomia tapauksia varten -- yksi päivä vähintäänkin. + +Mutta odotuksen kuumeessa ei kukaan tahtonut edellyttää sellaista +viivytystä, joka kumminkin oli niin luonnollinen. Ja yhdestoista päivä +oli tuskin loppuun kulunut, ennenkuin rohkeimmatkin pitivät kaiken +kadotettuna. + +Gambusino, joka havaitsi, että kehoitukset eivät mitään auttaneet, +esitti välitysehdotuksen: + +»Don Estevan! Jos emme huomenna samalla kellon lyönnillä ole havainneet +mitään tuolla kaukana« -- hän ojensi käsivartensa etelää kohden -- +»käskekää silloin ja minä tulen tottelemaan teidän käskyjänne, mutta, +armosta, suokaa minulle tämä aika!« + +»Huomenna,« mutisi Robert Tresillian, »aina sanotte: huomenna! Mutta +huomenna meidän työmiehemme ovat voimattomia käyttämään aseita, ehkäpä +liikkumaan paikastakin. Tiedättekö, mitä sanoivat pari tuntia sitte nuo +kaksi pelkäämätöntä poikaa, jotka omalla hengenvaarallaan kostivat +Anguazin ja Barralin kuoleman: »Ellei mitään uutta kuulu huomenna, niin +uudistamme kepposemme, mutta tällä kertaa hankkiaksemme tuolla alhaalla +jotain syötävää. Uskokaa minua Villanneva, niin pian kuin yö on käsissä, +pitää teidän käskeä insinööriä avaamaan tykkitulen villien leiriä +vastaan. Se tulee olemaan merkki meille kuolemaan, mutta kuolemaan +ainakin urhoollisina miehinä ase kädessä.« + +»Minä jätän vielä Pedro Vicentelle kaksi tuntia, ei minuuttiakaan +enempää. Kun nämä tunnit ovat kuluneet, olen valmis,« sanoi don Estevan +äänellä, joka ei sallinut vastustusta. + +Gambusino vaikeni. + +Siinä tuokiossa koski aurinko melkein taivaan rantaa kaukana +äärettömällä aavikolla. + +Gambusino oli noussut eräälle rintavarustuksen korkeista ja leveistä +kalliolohkareista, jota välistä käytettiin tähystelypaikkana. + +Keskeltä taivaan rannan hehkua tuntui hänestä, että kaukana etäisyydestä +näkyi metallin heijastuksia välkkyvän. Hän asetti kaukoputken silmiensä +eteen, seisoi liikkumattomana ja jäykkänä kuin puun runko ja jäi siihen +asentoonsa muutamiksi sekunteiksi päästämättä huutoa tai lausumatta +sanaakaan. Hän kyyristyi sitte alas ja ojensi kaukoputken don +Estevanille, joka näki kaksi suurta kyyneltä pyörivän alas gambusinon +pronssin karvaisia poskia myöten. + +»Mikä teitä vaivaa, Pedro Vicente? Miksi nämä kyyneleet?« + +Gambusino pyyhkäsi kädellään silmänluomiansa ja viittauksella osoittaen +auringon jo vaipunutta kehää, sanoi hän puoleksi tukahtuneella, äänellä: + +»Tällä kertaa te ette sano, että minä uneksin... Tuolla kaukana he +ovat!« + +»Ketkä? Mitä kuvailette näkevänne tuolla kaukana, sennor gambusino?« + +»Minä näen aseita, jotka välkkyvät auringon viimeisessä hohteessa,« +sanoi hän syvästi liikutetulla äänellä. »Ja kenenkä ne muuten +olisivatkaan, elleivät eversti Requennesin lansieerien!« + +Jännitys oli korkeimmillaan. Kaikki olivat asettuneet gambusinon +viereen. Kaukoputki kulki muutamien tuokioitten perästä don Estevanin +käsistä kaikkien muitten käsiin. Ja kun aurinko sukelsi alas taivaan +rantaan, ikäänkuin syvyyteen, ei enää löytynyt ketään, joka olisi +epäillyt ylhäällä vuoritasangolla: meksikolaiset sotajoukot olivat +tuolla muutamien peninkulmien päässä valmiina hyökkäämään kojoteerojen +rosvojoukon kimppuun. + +Robert Tresillian koetteli katseillaan tunkea yön varjojen läpi, jotka +äkkiä taajenivat, ja gambusino, joka älysi hänen ajatuksensa juoksun, +sanoi: + +»Ellei Henryä olisi siellä, ei ketään muitakaan olisi siellä. Oivallinen +nuori mies! Teidän täytynee myöntää minun olleen oikeassa, sennor, kun +en hetkeäkään epäillyt häntä.« + +Ylätasangolla, ikäänkuin haaksirikkoon joutuneen laivan kannella, jossa +toivo on jälleen eloon herännyt kaukana siintävän purjeen nähtyä, +syleilivät kullankaivajat toisiaan. + +Kurjuuden päivät unhottuivat. Nälän tuskat unhotettiin -- eikö apu ollut +näkyvissä? + +Heti pidettiin neuvottelu: annettaisiinko merkki tuleville, joita apakit +eivät tietenkään vielä voineet nähdä, koska he kullankaivajillekin +tuolla ylhäällä viiden sadan jalan korkeudessa sulivat taivaan rantaan? + +Robert Tresillianin mielestä oli nyt oikea hetki käyttää sähkövaloa ja +ympäröidä koko Zopiloten leiri häikäisevään valoon, että selvästi +näytettäisiin sitä eversti Requenneen sotajoukolle. Varmaan kai Henry +lienee selittänyt, miten kullankaivajat insinöörin katsannon alla olivat +viettäneet aikaansa ja miten he olivat opetelleet käyttämään +sähkövalaistusainetta, jota insinöörin neuvolla olivat valmistaneet. + +Jo olivat he vähällä hyväksyä tämän ehdotuksen eikä insinööri +puhunutkaan sen vähemmästä kuin että mieli panna toimimaan molemmat +tykkinsä, joita halusi näyttää mihin ne kelpaisivat, kun onneksi +gambusino, joka aina oli älykäs mies, todisti päälliköille, ettei +kaikella tällä olisi muita seurauksia kuin että siten vastustettaisiin +eversti Requenneen tuumia, sillä tämän ajatus oli arvatenkin +äkkiarvaamatta hyökätä indiaanein kimppuun. Epäilemättä piti pysyä +valmiina, mutta odottaa siksi kunnes eversti ja hänen väkensä alkaisivat +valmistetun toimintansa. Silloin, mutta vasta silloin, olisivat nuo +kaksi tykkiä ohjattavat Zopiloten leiriä kohden, johon luonnollisesti +useammat yllätetyistä villeistä tulisivat sulloutumaan. Ja kun ne vaan +hyvästi olivat ohjatut, tekivät ne ihmeitä. Silloin vasta tulisi llanon +ilovalaistus oikeaan aikaansa. Vielä kerran sai gambusinon järkevyys +voiton. + +Hiljaisuus oli juhlallinen ja sitä häiritsi ainoastaan väliaikojen +perästä ne kojoottiulvonnat, joilla indiaanit toisillensa tahtoivat +osoittaa, että hyvästi vartioivat. + +Kullankaivajat, jotka pitkin pituuttaan makasivat ylätasangolla korva +maata vastaan, luulivat, toivon synnyttämän tenhon vaikutuksesta heidän +mielikuvitukseensa, kuulevansa meksikolaisen ratsujoukon juoksun +llanolla. + +Yön ensi hetkiä vietettiin kuumeentapaisessa levottomuudessa, joka piti +valveilla enin heikontuneitakin kullankaivajia, vieläpä vaimoja ja +lapsiakin. + +Tulitikku kädessä seisoi Pedro Vicente ryhmän keskellä, jossa oli don +Estevan, Robert Tresillian, insinööri ja monta työnjohtajaa. Hän uudisti +jokaiselle, ettei ollut ylätasangon varustusväen asia alkaa toimintaa. +Eversti Requennes ja Henry eivät päivän kuluessa voineet olla +huomaamatta Meksikon lippua vuoren huipulla. Taitavana sotilaana oli +eversti luultavasti ajatellut yhteistä toimintaa omien joukkojensa ja +piiritettyjen puolelta, mutta myöskin otaksunut, että nämä viimemainitut +jättäisivät hänelle täyden toimintavapauden ja antaisivat hänen alkaa. +Senhän lapsikin voi käsittää. + +Sillä tavalla kului kaksi kuolettavan pitkää tuntia minkään +häiritsemättä yön äänettömyyttä. + +Käsittämätön jännitys pani kaikkien sydämmet palpattamaan ääneen ja +heikommatkin tunsivat jäntereissään yli-inhimillisen voiman. + +»Kärsivällisyyttä,« sanoi Pedro. »Antakaamme everstin panna toimeen +tuumansa, niin että indiaanit, yllätetyt keskellä untansa, eivät voi +pakoa ajatellakaan. Muutamia minuuttia vielä vaan ja sitte on meidän +vuoromme. Eikö olisi loistavata omiin verkkoihinsa pyytää nuo kurjat +roistot, jotka nyt monta viikkoa ovat silmäilleet meitä varmana +saaliinaan, mahdottomana kenenkään riistää heiltä...« + +Gambusinon vielä puhuessa herätti kauhea laukaus tasangon kaikki kaiut +ja melkein yht'aikaa kajahtivat vielä korkeammalle eversti Requenneen +kanuunat. + +Kauhun huudahdukset tuskan ulvonnalla sekoitettuina kohosivat heti +kojoteerojen leiristä todistaen, että everstin väki oli hyvästi +tähdännyt. + +Tämä jyrisevä hyökkäys, joka tuli taholta, jolta eivät uskoneet +tarvitsevansa pelätä vähintäkään ja jonne eivät koskaan olleet +asettaneet vahtimiehiä, teki villit raivosta hurjistuneiksi. + +Ja vielä kurjemmaksi kävi tila kun insinöörin sähkövalo valaisi heidän +leiriänsä ja armottomasti näytti sitä väsymättömille ahdistajoille, +joitten insinööri oli antanut jäädä pimeyden peittoon. + +Niinkuin gambusino edeltäpäin oli arvannut, kokoontuivat urhoollisimmat +heti Zopiloten teltan ympärille. + +Kauvan odotettu hetki käyttämään kumpaistakin tykkiänsä oli vihdoinkin +tullut don Estevanille ja tykit syytivät äärettömiä määriä raehaulia +epätoivoon joutuneitten indiaanein joukkoon. + +Uskaliaimmat kirkuivat kauheasti raivoissansa. Olivatko valkoiset +todellakin tehneet liiton korkeimpien voimien kanssa, koska voivat +muuttaa yön päiväksi ja sytyttää tämän auringon, joka valaisi leiriä? + +Zopilote, joka jo istui hevosen selässä, oli ainoa, jossa vielä pysyi +kipinä kylmäverisyyttä. Huolimatta epäjärjestyksestä villien joukossa +koetteli hän koota heitä, mutta toisena hetkenä toisensa perästä teki +Requenneen ja ylätasangon tykit uusia hävityksiä heidän parvessansa. + +Äkkiä kirkasi hän hirveästi raivostuneena. + +Siinä valokartiossa, jonka sähkövalo muodosti, huipun lähtökohtana +vuori, oli hän huomannut meksikolaisia sotamiesosastoja, jotka +kohtisuoraan lähenivät vuorta. + +Nähtyään nämä viholliset, joita nyt tiedettiin voitavan tavoittaa, +näytti uskallus jälleen palanneen näihin miehiin, jotka tähän saakka +olivat olleet melkein taikauskoisen pelästyksen valtaamina. + +Tuokiossa olivat ne hevosen selässä ja yhtäaikaa kiljuen kauhistuttavaa +sotahuutoansa, aikoivat he hyökätä Requenneen eskadroonan kimppuun, kun +epätoivoa osoittava viittaus Zopiloten puolesta pysähdytti heidät. + +Näkyvinä kolmessa uudessa sähkövalovirtauksessa oikealta, vasemmalta ja +takaa päin, lähestyi kolme muuta lansieeriosastoa ja muodosti vähitellen +säännöllisen ympyrän. + +Vielä lisäksi seisoivat don Julianon peonit taisteluun järjestettyinä +järven rannalla ja sulkivat sieltä indiaanein viimeisenkin pakotien. + +Ensimmäisellä silmäyksellä näki Zopilote, että leikki ei ollut +tasavoimainen ja että hänen piti välttämättömästi joutua hukkaan +kaikkine joukkoinensa, jos yhä edelleen pysyisi kahden tulen välissä. + +Hän teki äkkiä päätöksensä ja käskien puolet väestään muodostamaan +jälkijoukon, jonka tuli jatkaa taistelua alhaalla lakeudella, syöksyi +hän itse toisen puolen kanssa solaa kohden. + +Jälkijoukon tehtävä oli suojella hyökkäystä ylätasankoa vastaan, jonka +hän oivalsi olevan ainoana ja viimeisenä pelastuskeinonaan. + +Jos hänen onnistuisi karkoittaa kullankaivajat väkisin tunkeutumalla +solaan ja valloittamalla ylängön, tulisi hän oltuaan piirittäjä itse +piiritetyksi. Hänen asemassaan kannatti sellainen yritys kyllä +koettamisen vaivan. Tuokiossa oli hänen väkensä solan edessä. + +Ei mikään liikkunut ylhäällä vuorella eikä siinä ahtaassa ahteessa, +jonka kautta päästiin tuonne ylös. + +Puristettuina toinen toistaan vastaan, sillä välin kuin kiväärituli +jatkui alangolla raivokkaammin kuin koskaan, kiipesivät Zopiloten miehet +ylöspäin kiihoittaen toisiaan sokeassa raivossa. + +Piiritetyt pysyivät liikkumattomina, antoivat heidän lähestyä ja täyttää +solan. + +Mutta niin pian kuin ensimmäiset heistä olivat koskettaneet +rintavarustuksen kiviä, halkesi manner heidän päänsä päällä ja heidän +jalkojensa alla aina vuoren huipulta sen juureen saakka. +Kalliolohkareita ja kiviä vyöryi vyörykkeen tavoin alas tähän ahtaaseen +kuurnaan ja musersi hyökkääjät painonsa alle. Onnettomat indiaanit eivät +voineet päästä ylöspäin eivätkä alaspäin, vaan olivat kuin naulattuina, +mihin olivat jääneet. + +[Kuva: Maa halkesi heidän päänsä päällä ja heidän jalkojensa alla.] + +Kiviartilleriaa seurasi kohta hyvin tähdättyjä kiväärin laukauksia. Ei +yksikään laukaus mennyt hukkaan tässä taajaan sullotussa joukossa, jossa +luoti ei voinut tavatakaan tyhjää tilaa. + +Kojoteerojen kuolleet ruumiit, jotka olivat kokoon litistyneet tähän +ahtaaseen käytävään, seisoivat yhä pystyssä ja tukivat toisiaan, ja +vasta muutamien hetkien kuluttua sanomatonta sekasortoa, onnistuivat +muutamat vielä eloon jääneet, niiden joukossa Zopilote, laskeutumaan +alas alangolle, sen rautaympyrän keskeen, jonka eversti Requenneen +voittoisat laumat muodostivat. + +Kun Zopilote, joka oli pahasti kiviliuskan haavoittamana oikeaan +käsivarteensa, nyt näki, että kaikki vastarinta oli mahdotonta, +heittivät hän ja ne miehet, jotka hänellä vielä olivat jälellä, aseet +luotansa. Liikkumattomina ja pää rintaa vasten painuneena, odottivat he +kaikki, että heidän kohtalonsa ratkaistaisiin. + +Siinä tuokiossa nousi aurinko ja valaisi loistollansa tämän verisen +teurastuksen näyttämön. + +Tasangolla vuoren ja meksikolaisten välissä, jossa eskadroonat jälleen +olivat liittyneet yhteen ja muodostivat läpitunkeutumattoman +puoliympyrän, makasivat monilukuiset kojoteerojen ruumiit pitkin +tannerta ja kauvempana osoitti heidän tykistön hävittämä leirinsä +surkean näyn. + +Tätä aamuruskoa tervehtivät rajuilla riemuhuudoilla sekä ylängön +asukkaat että Zopiloten vangit, jotka eversti Requenneen ratsumiehet +onneksi jo ajoissa olivat tunteneet ja kuljettaneet leirin taakse. + +Zopiloten seitsemästä sadasta sotilaasta oli tuskin kahtasataa +viittäkymmentä, jotka taistelussa olivat jääneet eloon. Voittajat +ottivat heidät vangiksi, sitoivat parittain kädet selän taakse ja +jättivät peonien vartioitavaksi. + +Kun tämä oli toimitettu ja sola puhdistettu sinne kasaantuneista +ruumiista, laskeutuivat piiritetyt alas. + +Ne tapahtumat, jotka nyt seurasivat, erittäinkin kohtaus Robert +Tresillianin ja hänen poikansa välillä sekä sen perästä tämän ja +Gertrudeen välillä olivat niin liikuttavia, ettei niitä voi sanoilla +selittää. Nuoren tytön sielun tuskasta ja ruumiillisesta puutteesta +kalvenneet kasvot säteilivät onnea tässä monipäiväisen toivottomuuden +jälkeisessä riemun tuokiossa. + + + + +Kahdeskolmatta luku. + +Santa-Gertrtides. + + +Kun kullankaivajat laskeusivat vuorelta jo aikoja jättämäänsä leiriin, +tulivat he iloisesti hämilleen tavatessaan siellä melkein kaiken hyvässä +kunnossa. + +Vaunut, koneet ja työkalut -- miltei kaikki oli ennallaan. Kojoteerot +eivät olleet edes huolineet hävittää näitä heille arvottomia kapineita. +Tämä tavaton määrä kaivostyötarpeita, joiden arvoa kojoteerot +varmaankaan eivät olleet oivaltaneet, oli odottamaton rikkaus. + +Hevosia ja muuleja löytyi kyllältä, vaikkei saatukaan takaisin samoja, +jotka olivat ryöstetyt. + +Kahden päivän kuluttua pelastuksesta oli osapuilleen kaikki selvitettyä. +Kuolleet olivat saaneet viimeisen leposijansa ja everstin ynnä hänen +joukkonsa palatessa vankiensa kanssa Arispeen saattoi don Juliano +apakien ottamat vangit Nacomoriin, näiden kotiseudulle. + +Turvallisuus oli nyt täydellinen. Kenties ei olisi sekään edes +mahdotointa, että saataisiin Zopilotesta liittolainen! Hänen oikeaa +kättänsä oli pitänyt leikata niin, että toivoa kyllä voi, että hän tästä +lähtien olisi sävyisämpi. + +Olkoon tämä kohta miten tahansa. Totta on joka tapauksessa, että +Salaperäinen vuori tänään, kolmea vuotta mainittuja seikkoja myöhemmin +on tosin nuori, mutta jo kukoistuksessaan oleva kaupunki linnoituksen +suojaamana, joka on vahvempi kuin mikään ihmiskäsien rakentama. + +Loitolta voidaan eroittaa lukuisia tehtaan savutorvia, joista savu +paksuissa pilvissä tupruaa kohti taivasta. Ympäristön alueella ei ole +enää entistä viljelemätöntä leimaa. Mehevät karjanlaitumet ulottuvat +niin pitkältä kuin silmä kantaa ja uudisasukasten karja on lukematon. +Rautatie yhdistää joku aika sitte uuden kaupungin Arispeen. + +[Kuva: Rautatie yhdistää joku aika sitte uuden kaupungin Arispeen.] + +Kaivoksen menestys on ollut yhtä erinomainen, kuin nopeakin. Toinen +veres kultasuoni toisensa perästä tulee ilmi ja Salaperäisestä vuoresta +on tullut _Kultainen vuori_. + +Neljän asioimistoverin rikkaus on jommoinenkin. _Neljänkö?_ kysyt nuori +ystäväni. Neljänpä tietenkin. Ei näet oltu pidetty kuin aivan oikeana, +että sallittiin urhoollisen gambusinonkin yhtyä yhtiöön. Eikö gambusinon +äly ollutkin juuri tuottanut pelastuksen kaikille? + +Jokaisella kullankaivajalla on oma, soma talonsa, joka todistaa +isäntänsä varallisuutta. Muistoa säilyttävällä kiitollisuudella ovat he +pystyttäneet komean muistopatsaan kumpaisellekin ystävällensä Benito +Anguazille ja Jacopo Barralille, jotka heidän edestänsä kävivät +kuolemaan. + +Vuoren tasangolla kohoaa uhkea linna, jonka harjoilta meksikolainen +lippu liehuu -- palatsi samalla haavaa kuin linnoitus, jonka pitkälle +kantavat kanuunat voivat niin tarvittaessa pyyhkiä tasankoa kaikille +suunnille. + +Puoteja ja tavarahuoneita löytyy kosolta säännöllisien katujen varsilla +ja kirjapainosta annetaan sanomalehteäkin. Kaikesta päättäen on +_Santa-Gertrudes_ kaupungin tulevaisuus oleva onnellinen. + +Nyt on Santa-Gertrudeessa juhla ummelleen kolme vuotta kullankaivajien +pelastumisesta lukien. + +Torilla vilisee lukuisa ihmisjoukko, jonka seassa näkyy olevan muutamia +apakejakin monivärisiin serapeihin puettuina. Rancherot ja vaquerot +läheisistä maakunnista -- kaikki ovat he puettuina juhlapukuun. Kaikkien +näiden eri vaateparsien välistä näkee joskus vilahdukselta +Zacatecas-lansieerien sotilaspukuja. Rykmentti majailee jonkun matkaa +kaupungista viimeisen ja tehokkaan retken perästä vihamielisiä +indiaaniheimoja vastaan. + +Tänään kastetaan Henry Tresillianin ja Gertrudes de Villannevan +esikoista ja tapahtumaa vietetään innostuksella kaupungissa, joka on +saanut nimensä nuoren äidin muistoksi. Hänen nimeään huudetaan +myrskyisällä riemulla. + +Kirkossa kantavat lasta kastettavaksi eversti Requennes ja sennora +Villanneva. Heidän jälessään kulkevat don Estevan, Robert Tresillian, +insinööri ja Pedro Vicente, joka säteilevänä tarjoo nuorelle isälle +käsivarttansa. Eikö nuoren ystävänsä onni ole osaksi hänenkin omansa? + +Iltasella ovat kilparatsastukset ja muita huvituksia ja entinen +gambusino tulee luonnollisesti saamaan ensimmäisen palkinnon +Krusaderilla, josta on tullut hänen erityinen ystävänsä. Ja ihmisjoukko, +joka pitää muistissaan uskollisen eläimen palveluksia, tulee +kiihkoisasti hurmaantuneena huutamaan: _Eläköön Krusader!_ + +Ja siihen huutoon toivon, että nuoret lukijanikin yhtyvät. + +[Kuva.] + + + + +Sisällys: + +1. Veden puute........................3. +2. Kojoteerot........................11. +3. Vihdoinkin vettä..................17. +4. El ojo de agua....................23. +5. Indiaanein aamiainen..............33. +6. Los indios........................38. +7. El Cascabel.......................47. +8. Indiaanit leirin ulkopuolella.....51. +9. Kiihko-ajo........................57. +10. Pedron kost......................61. +11. Krusader ei ole hukassa..........68. +12. Odottamaton vihollinen...........72. +13. Elämä Salaperäisellä vuorella....78. +14. Keitä?...........................86. +15. Urhojen kohtalo.................100. +16. Vallan kummallinen hyppäys......106. +17. Taivaan ja maan välillä.........118. +18. Eversti Requennes...............125. +19. Viimeinen urotyö................134. +20. Viimeisen päivän ilta...........140. +21. Taistelu ja pelastus............145. +22. Santa-Gertrudes.................155. + + + + + + +End of Project Gutenberg's Kullankaivajat ja indiaanit, by Mayne Reid + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KULLANKAIVAJAT JA INDIAANIT *** + +***** This file should be named 15764-8.txt or 15764-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/1/5/7/6/15764/ + +Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and PG Distributed +Proofreaders. + + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/15764-8.zip b/15764-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..52dcb5f --- /dev/null +++ b/15764-8.zip diff --git a/15764-h.zip b/15764-h.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..4263fcd --- /dev/null +++ b/15764-h.zip diff --git a/15764-h/15764-h.htm b/15764-h/15764-h.htm new file mode 100644 index 0000000..85d79f2 --- /dev/null +++ b/15764-h/15764-h.htm @@ -0,0 +1,6242 @@ +<!DOCTYPE HTML PUBLIC "-//W3C//DTD HTML 4.01 Transitional//EN"> +<html> +<head> +<meta http-equiv="Content-Type" content="text/html; charset=ISO-8859-1"> +<title>Kullankaivajat ja indiaanit, kirjoittanut Mayne Reid</title> +</head> +<body> + + +<pre> + +The Project Gutenberg EBook of Kullankaivajat ja indiaanit, by Mayne Reid + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Kullankaivajat ja indiaanit + Kertomus Pohjois-Meksikosta + +Author: Mayne Reid + +Release Date: May 3, 2005 [EBook #15764] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KULLANKAIVAJAT JA INDIAANIT *** + + + + +Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and PG Distributed +Proofreaders. + + + + + + +</pre> + +<center><h1>Kullankaivajat ja indiaanit.</h1> + +<h1>Kertomus Pohjois-Meksikosta.</h1> + +<p> </p> +<h2>Kirjoittanut + +Mayne Reid.</h2> +<p> </p> + +<h2>Suomennos.</h2> +<p> </p> + +<h2>23 Kuvalla.</h2> +<p> </p> + +<center><img src="images/kullan1.jpg" alt=""></center> +<p> </p> + +<h2>Ensimmäisen kerran julkaissut<br> +U. W. TELEN & C:O 1898.</h2> + +<p> </p> +<img src="images/kullan2.jpg" alt="He ampuivat laukauksen leiriä kohden. (Siv. 57.)"></center> + + +<p> </p> + +<center><h2><A NAME="o1">Ensimmäinen luku.</A></h2> + +<h2>Veden puute.</h2></center> + + +<p>»<i>Mira! Mira! El Cerro Perdido!</i>«</p> + +<p>»Katsokaa! Katsokaa tuota salaperäistä vuorta! Vaikk'emme vielä ole +perillä, voimme kuitenkin nähdä matkamme määrän. Se näyttää muodostavan +osan taivaasta, pilven voisi ehkä sanoa, mutta että tuo on se vuori, se +on aivan varmaa!«</p> + +<p>Ratsastaja, joka lausui nämä sanat, ei ollut yksin. Ainoastaan +teaatterissa ihmiset puhuvat itseksensä.</p> + +<p>Ratsastaja, joka istui pienen, harmaan papurikkohevosen selässä, kulki +lukuisan matkueen etunenässä parin, kolmen myöskin ratsastavan +herrasmiehen rinnalla. Heitä seurasi muita ratsastajia ja suuria +säkkikankaalla verhottuja tavaravaunuja. Näitä viimemainituita, jotka +olivat erittäin kömpelötekoisia ja kuormana tuhansia erilaisia esineitä, +veti kutakin kahdeksan muulia. Vaunut olivat oikeita pyöriviä taloja, +joiden asukkaina oli kokonaisia siirtolais-perheitä. Muulit, joita +käytettiin kuormajuhtina, muodostivat edellämainittujen takana +<i>atajo</i>'n, se on raition, joka pitkänä jonona levisi jälkijoukoksi. +Vihdoin mahdottoman suuri lauma sarvikarjaa, jota paimenet ajoivat ja +joka muodosti vihoviimeisen osaston koko matkueessa.</p> + +<p>Kaikki miehet olivat ratsain, vieläpä paimenet ja muulien ajajatkin. +Matkustus sellainen kuin heidän voi tuskin tapahtuakaan toisella +tavalla. He tulivat Arispen kaupungista Meksikossa ja kulkivat niitten +avaroitten ja autioitten tasankojen halki, jotka reunustavat +Sonoras-nimisen valtion pohjoista rajaa ja nimitetään <i>Llanos</i>. + +Matkueessa oli melkein yksinomaan kaivostyömiehiä. Ilman suurempia +vaikeuksia voitiin tämä arvata siitä puvusta, johon useammat olivat +puetut ja erittäinkin siitä määrästä köysiä, työ-aseita ja koneita, +joitten omituisia muotoja voitiin huomata vaunujen karkeiden peitteiden +alta.</p> + +<center><p><img src="images/kullan3.jpg" alt="Matkueessa oli melkein yksinomaan kaivostyömiehiä."></p></center> + +<p>Tässä oli toisin sanoen äärettömän suuri matkue kullankaivajia, jotka +päällikkönsä johtamina vaelsivat tyhjiin kaivetusta <i>veta</i>'sta toiseen, +joka juuri äsken oli löydetty ja jolle kaikki yksissä neuvoin arvelivat +omistaa työnsä. Heidän vaimonsa ja lapsensa seurasivat heitä, sillä +aikomus oli asettua tänne moneksi vuodeksikin, – tähän kaukaiseen +kulmaan Sonoran erä-aavikkoa.</p> + +<p>Paitsi niitä kahta ratsastajaa, joiden vaaleat hiukset osoittivat +pohjoismaalaista syntyperää, olivat kaikki muut meksikolaisia, +vaikkeivät samaa rotua, sillä voitiin heidän kasvojensa piirteissä +huomata värivivahduksia kaikenlaisia aina espanjalaisen +paperinkeltaisesta alkuasukkaitten kuparinpunaiseen ihoväriin saakka. +Olivatpa muutamat täysiverisiä indiaanejakin <i>Opatas</i>-sukua, erästä +niistä indiaaniheimoista, joita kutsutaan <i>manses</i>, se on voitetut ja +sivistetyt, ja jotka yhtä vähän muistuttavat villejä veljiään kuin +kotikissa tiikeriä.</p> + +<p>Muutamat erilaisuudet puvussa ilmaisivat jo ensi silmänluonnilla +eroituksen matkustajain säädyssä ja arvoasemassa. Kaivostyömiehet ja +työnjohtajat olivat enemmistönä. Sitä paitsi löytyi kuormarenkejä, +<i>arrieros</i> ja <i>moros</i>, jotka kaitsivat vetojuhtia, <i>vaqueros</i> eli +häränpaimenia sekä kaikellaisia palvelijoita kumpaakin sukupuolta.</p> + +<p>Se ratsastaja, jonka sanat me ilmoitimme kertomuksemme alussa, ei ollut +seurueensa näköinen, ei pukunsa eikä yhteiskunnallisen asemansa +puolesta. Hän oli kullanetsijä eli <i>gambusino</i>, niinkuin meksikolaiset +sanovat, yksi niitä olioita, joita näissä seuduin on niin runsaasti, ja +jotka isästä poikaan omaavat erinäisen taidon maansisälmyksistä löytää +tätä keltaista metallia. Hänen nimensä oli Pedro Vicente. Hänellä oli +omituiset kasvonpiirteet, kasvot, jotka eivät olleet tavallisten +ihmisten kasvojen näköiset ja hänen mustat silmänsä näkyivät tahtovan +tutkia sydämmiä samalla tavalla, kuin ne ymmärtäisivät tunkea läpi +aarnioitten sisimmätkin loukerot. + +Juuri Petro Vicente oli muutamia viikkoja ennen löytänyt sen <i>veta</i>n, +jonne karavaani nyt oli matkalla. Hän oli kiiruhtanut ilmoittamaan +löytönsä Arispen viranomaisille sekä antanut merkitä sen viraston +rekisteriin, joka maan lakien mukaan turvasi hänelle yksinomaisen +omistusoikeuden löytämäänsä kulta-aarnioon. Kun me nyt tämän tiedämme, +voisimme otaksua että <i>gambusino</i> oli koko tämän kullankaivajamatkueen +päällikkö. Niin ei kumminkaan ollut asian laita. Hänen varallisuutensa +ei myöntänyt hänelle tilaisuutta alkaa työtä, joka vaati niin suuria +pääomia etukäteen ja hän oli sentähden ollut pakoitettu luovuttamaan +oikeutensa rikkaalle kauppahuoneelle <i>Villanneva ja Tresillian</i>, saaden +sitä vastaan suuren summan käteistä rahaa ja lupauksen suureen +osallisuuteen tulevassa voitossa.</p> + +<p>Yritys näytti lupaavalta. Villanneva ja Tresillian olivat jättäneet +vanhan aarnionsa, josta heille oli ainoastaan hyvin vähän tuloja ja +olivat lähteneet matkalle kaiken työväkensä ynnä heidän vaimojensa ja +lastensa kanssa kuljettaen mukanaan täydellisen varaston +kaivostyökapineita ynnä kaikkea mitä he jokapäiväisessä elämässään +välttämättömästi tarvitsivat. Juuri heidän karavaaninsa pysähtyi +llanolla, kun johtaja Pedro Vicente huudahti:</p> + +<p>»Katsokaa! Katsokaa tuota salaperäistä vuorta!«</p> + +<p>Ne henkilöt, joiden puoleen gambusino nimenomaan kääntyi, olivat juuri +nuo molemmat yhdysmiehet. Toinen, don Estevan Villanneva, oli noin +viidenkymmenen vuoden ikäinen meksikolainen. Hänen jalot ja ylpeät +kasvonpiirteensä muistuttivat hänen andalusialaisia esi-isiään. Toinen +rohkeakasvuinen, laiha ja valkoverinen, oli englantilainen Robert +Tresillian Cornwallista kotoisin, joka vaimonsa kuoltua oli jättänyt +synnyinmaansa ja asettunut Meksikoon.</p> + +<p>Siinä tuokiossa, josta puhumme, olivat kaikki matkustajat, ensimmäisestä +viimeiseen asti, alakuloisia ja nähtävästi levottomia. Ei tarvinnut +muuta kuin luoda katse heidän hevosiinsa ja muuleihinsa huomatakseen +syyn tähän. Jokainen näistä eläimistä oli vallan surkeassa tilassa. +Voitiin lukea kylkiluut niiden laihtuneilla kupeilla. Niiden hervottomat +ja eteenpäin ojennetut kaulat riippuivat väsyneinä rintaa vastaan. +Tuskin jaksoivat liikuttaa jalkojansa ja syvälle kuoppiinsa painuneet +silmät, suusta letkottava kieli, joka riippui alas kuivien ja polttavien +huulien välistä, osoittivat kuinka paljon nämä raukat saivat kärsiä. +Eläin parat eivät olleet kolmeen päivään saaneet vettä ja tuo niukka +laidun, jota tähän asti olivat aavikolla tavanneet, ei antanut heille +tarpeeksi ravintoa.</p> + +<p>Pitkä pouta-aika oli ollut Sonorassa. Moneen kuukauteen ei ollut näissä +seuduin satanut pisaraakaan. Kaikki purot, kaikki lammikot, vieläpä +kaikki muuten niin runsasvesiset lähteetkin, jotka matkamiehemme +tapasivat matkallaan, olivat aivan kuivuneet. Ei ollut siis ihme, että +eläinten voimat olivat loppuneet ja niiden omistajat täynnänsä synkimpiä +aavistuksia. Vielä neljäkymmentäkahdeksan tuntia sellaista oloa oli sama +kuin kuolema useimmille ellei kaikille.</p> + +<p>Gambusinon huudahduksen kuullessaan päästivät hänen matkatoverinsa +helpoituksen huokauksen ja sitä suurempi oli tämä helpoitus mitä syvempi +heidän huolensa sitä ennen oli ollut. He tiesivät kyllä, että tämä +merkitsi ruohoa eläimille ja vettä kaikille. Pedro oli jo kauan +osoittanut tuota Salaperäistä vuorta sinä tarkoitusperänä, johon oli +pyrittävä ja tämän vuoren ympäristöä ihanimpana majoituspaikkana, jota +uneksia voitiin – keidas-erämaassa, pieni maallinen paradiisi. Sen +lisäksi tahtoi kullanetsijä eräältä vuoren huipulta antaa heidän nähdä +ne rikkaat kultasuonet, jotka tähän saakka olivat ainoastaan hänelle +tunnetuita.</p> + +<p>Kerran vuoren juurelle saavuttua ei ollut enää tarpeen pelätä veden +puutetta, vaikka kuivuus olisi kuinka suuri tahansa, ei pelätä ruoan +niukkuutta eläimille, sillä löytyihän täällä alituiseen pulppuava lähde +sekä järvi laidunmaitten ympäröimänä, joilla tiheä ja mehevä ruoho +kaikkina vuoden aikoina peitti maan ikäänkuin viheriä smaragdimatto.</p> + +<p>»Oletteko aivan varma siitä, että tämä on tuo salaperäinen vuori?« +kysäsi don Estevan kiinnittäen katseensa yksinäiseen kukkulaan, jota +Pedro sormellansa osoitti taivaan rannalla.</p> + +<p>»Si, sennor«,<A HREF="#a1">[1]</A> vastasi Pedro hiukan närkystyneenä, »yhtä varma kuin +että isäni nimi oli Pedro Vicente. Ja kuinka ajattelettekaan, että +minulla olisi epäilyksiä siinä suhteessa, kun äitini varmaankin satoja +kertoja on minulle jutellut, mitenkä minut kastettiin? Naisparka ei ole +koskaan löytänyt lohdutusta kaikesta siitä mitä sai maksaa edestäni +siinä tilaisuudessa. Ajatelkaa, sennores, kaksikymmentä pesosta hopeassa +ja kaksi vahakynttilää, hirveän suuria vahakynttilöitä ja mitä +valkeimmasta aineesta tehtyjä! Kaikki nämä kustannukset vakuuttaakseen +minulle saman nimen ja samat henkiset avut, jotka olivat isälläni, joka +kumminkaan ei ollut muuta kuin köyhä gambusino, niinkuin minäkin.«</p> + +<p>»Hyvä Pedro, älkää olko pahoillanne,« vastasi don Estevan nauraen. »Tuon +pitäisi jo aikoja sitte oleman unhotukseen haudattuna. Jos te joskus +olettekin olleet köyhä, niin olette tätä nykyä niin rikas, ettette +tarvitse vaikeroida niin vähäpätöisestä menoerästä, semminkin kun siitä +on jo niin pitkät ajat.«</p> + +<p>Don Estevan puhuikin totta. Onnellisen löytönsä jälkeen oli Pedro rikas.</p> + +<p>Kuka hyvänsä, joka oli nähnyt hänet kolme kuukautta sitte, ei olisi +voinut tuntea häntä samaksi ihmiseksi, niin oli hänen ulkomuotonsa +somistunut hänen eduksensa. Ennen oli hän kalpea ja ryysyinen. Likaiset +ja vaalistuneet vaatteensa pysyivät tuskin hänen päällään ja hänen +hevostansa voi liioittelematta kutsua koniksi. Nyt sitä vastoin ratsasti +hän komeasti varustetulla ja satuloidulla rotuhevosella, ja hänen +ulkoasussaan loisti kaikki ne kiiltävät koristeet, joita meksikolainen +<i>ranchero</i> käyttää monivärisessä puvussaan.</p> + +<p>»Leikki pois,« keskeytti Robert Tresillian levottomana. »Tuo vuori, +jonka näemme edessämme, onko se vai eikö se ole se Salaperäinen vuori?«</p> + +<p>»Olenhan sen jo sanonut,« vastasi gambusino lyhyesti vielä enemmän +loukkaantuneena siitä itsepintaisesta epäilyksestä, jota muukalainen +suvaitsi osoittaa, vaikka hän, Pedro, oli sen vakuuttanut; hän, joka +kumminkin tunsi jokaisen alan Sonoran erämaassa.</p> + +<p>»Hyvä,« jatkoi Tresillian. »Mitä pikemmin me tulemme sinne, sitä +parempi. Minä arvelen, että sinne vielä on noin kymmenen peninkulman<A HREF="#a2">[2]</A> +matka.«</p> + +<p>»Te voitte laskea kaksi vertaa niin paljon, <i>caballeros</i>,<A HREF="#a3">[3]</A> ja vielä +lisäksi muutamia metriä siihen,« sanoi Pedro.</p> + +<p>»Mitä! Kaksikymmentä peninkulmaa!« huudahti hämmästynyt englantilainen. +»Sitä en voi uskoa!«</p> + +<p>Gambusino vastasi vaan rauhallisesti:</p> + +<p>»Jos teidän armonne yhtä usein kuin minä olisi matkustanut aavikolla, +niin tietäisi teidän armonne yhtä hyvin kuin minäkin, miten siinä +suhteessa on arvosteltava. Täällä ulkona eivät matkamäärät aina ole +sellaisia, miltä ne ensi katsahdukselta näyttävät.«</p> + +<p>»Noh, kun te sen vakuutatte, niin minä sen uskonkin,« vastasi +englantilainen. »Minulla on suuri luottamus teidän avuihinne, mitkä +hyvänsä ne ovatkin, Pedro Vicente, kun minä arvostelen niitä sen taidon +mukaan, jota te olette osoittaneet kullanetsijänä.«</p> + +<p>Gambusinon loukattu itserakkaus hyvittyi tämän kohteliaisuuden kautta.</p> + +<p>»<i>Mil gracias</i>,<A HREF="#a4">[4]</A> don Roberto,« vastasi hän syvästi kumartaen. »Te +voitte luottaa minun sanoihini, sennor, sillä minä en puhu umpimähkään, +vaan voin arvostella matkan pituuden melkein kyynärälleen. Voitte +ajatella etten ensi kertaa matkusta täällä. Ennenkuin ajattelin johtaa +teidät tänne, caballeros, piti minun itseni enemmän kuin yhden kerran +käydä täällä ja tehdä tarkkoja tutkimuksia ja muistankin hyvin hyvästi +tuon suuren <i>palmillan</i>, jonka näette tuolla vasemmalla puolellanne.»</p> + +<p>Pedro osoitti puhuessansa sormellaan Robert Tresillianille hyvin +paksurunkoista puuta, josta nippu pistimen muotoisia lehtiä riippui +alas.</p> + +<p>»Jos teidän armonne vielä epäilee sanojeni totuutta,« jatkoi gambusino, +joka piti kunnianasiana vakuuttaa englantilaista, »niin vaivatkaa +itseänne sen verran, että tutkitte lähemmin tätä puuta. Te tulette +löytämään sen kaarnassa kaksi kirjainta, P. ja V., teidän palvelijanne +Pedro Vicenten alkukirjaimet. Se on pikku muisto minun persoonastani, +jonka jätin perästäni, kun kolme kuukautta sitten matkustin tätä tietä.«</p> + +<p>»Minä uskon teitä ilman todisteita,» vastasi Tresillian ja hymyili +tuollaiselle omituiselle »muistolle« noin kaukana erä-aavikossa.</p> + +<p>»Suvaitkaa minun sitte lisätä, sennor, että onnellisimmassa tapauksessa +voimme saapua tuon Salaperäisen vuoren juurelle vähän ennen auringon +laskua.«</p> + +<p>»Aivan varmaan, Pedro,« lisäsi don Estevan ystävällisesti. »Emme saa +aikaa hukata. Tahdotteko ratsastaa tuonne jälkijoukon luo ja antaa +käskyn jatkaa matkaa. Sanokaa muulinajajille, että jouduttavat +eläimiensä kulkua niin paljon kuin mahdollista.«</p> + +<p>»Niinkuin käskette, teidän armonne, vastasi gambusino.</p> + +<p>Hän tervehti kumpaistakin isäntäänsä vilkkaasti heiluttaen +leveäreunaista hattuaan päänsä päällä.</p> + +<p>Sen perästä kiiruhti hän hevostansa kannuksiensa pyörillä, jotka olivat +enemmän kuin viisi senttimetriä läpileikkauksessa sekä ajoi täyttä neliä +karavaanin jälkijoukkoon. Tuokiota ennen kuin oli ehtinyt vaunujen luo, +nosti hän kunnioittaen hattuansa, ratsastaen pienen joukon ohitse, jota +emme vielä ole lukijoillemme esittäneet, mutta jossa kumminkin oli +matkueen miellyttävimmät henkilöt.</p> + +<p>Kaksi näistä kuului heikompaan sukupuoleen. Toinen oli noin +kolmenkymmenen viiden tai neljänkymmenen vuoden ikäinen nainen, jota +vielä voi sanoa erittäin kauniiksi. Toinen, herttainen nuori tyttö, +melkein vielä lapsi, oli niin hänen näköisensä, ettei voinut olla kukaan +muu kuin hänen oma tyttärensä. Tyttären komeat mustat silmät loistivat +kuin tähdet paksun, mustan tukan alta, joka vivahti sinertävältä, ja +hänen pikku suunsa oli ikäänkuin puoleksi puhjennut granaatti-omena. Ei +ollut vielä koskaan espanjalainen mantilja koristanut ihailtavampaa +päätä. Nuoren tytön nimi oli Gertrudes ja hänen äitinsä oli sennora +Villanneva. Tuskinpa näki enemmän kuin heidän päänsä tuossa +meksikolaisessa kantotuolissa, <i>la litera</i>, jota tämän maan ylhäiset +käyttävät matkoilla, joissa tiet ovat liian kapeat ja vaivaloiset +vaunuille. Sentähden olikin valittu litera, koska se tarjosi mukavimman +ja vähimmän väsyttävän keinon matkustaa. Sitä kantoi kaksi kaunista +nuoren meksikolaisen ohjaamaa muulia, toinen edessä, toinen takana.</p> + +<p>Neljäs henkilö oli Robert Tresillianin poika. Nimensä oli Henry ja hän +oli äsken täyttänyt yhdeksäntoista vuotta. Henry oli heikkokasvuinen, +kaunis, vaaleatukkainen poika, ja kasvonsa piirteet olivat hienosti +muodostuneet, ehkei laisinkaan naiselliset. Kasvonsa ilmaisivat +rohkeutta ja päättäväisyyttä ja kookas vartalonsa harvinaista voimaa ja +ketteryyttä. Hän kallistihe alas satulastansa ja keskusteli naisien +kanssa, jotka olivat hiukan sysänneet kantotuolin verhot syrjään, ja +heidän keskustelunsa näkyi olevan vilkasta. Nuorukainen kertoi +epäilemättä sen hyvän uutisen, jonka Pedro Vicente oli ilmoittanut, +sillä Gertrudes kuunteli ihastuksella ja hänen silmänsä osoittivat +erinomaista iloa.</p> + +<p>Vihdoin annettiin merkki, että Salaperäinen vuori oli lähellä. Janoa ei +kauemmin tarvinnut peljätä, ja kullankaivajien kärsimykset lähenivät +loppuansa.</p> + +<p>Karavaani sai jälleen entisen rohkeutensa.</p> + +<p>»<i>Anda! Adelante!</i>« (Eteenpäin) huusi Pedro.</p> + +<p>Muulienajajat toistivat tämän huudon toinen toisensa perästä aina +matkueen viimeisiin asti. Vankkurit natisivat ja läksivät jälleen +liikkeelle ruoskien alituisesti roikkuessa ja pyörien puolapuitten +naristessa.</p> + + +<p> </p> + +<center><h2><A NAME="o2">Toinen luku.</A></h2> + +<h2>Coyoteros.</h2></center> + + +<p>Onnettomuudeksi Arispen kullankaivajille ei heidän matkueensa ollut +ainoa, joka samana päivänä matkaili Sonoran erä-aavikossa, ja kun +kullankaivajat pohjoisessa havaitsivat sen kukkulan, jota Pedro nimitti +nimellä Salaperäinen vuori, läheni tavattoman sattumuksen johdosta myös +muita inhimillisiä olentoja samaa kukkulaa, vaikka vastakkaiselta +suunnalta. Edelliset eivät kumminkaan huomanneet mitään, osittain +sentähden, että he olivat niin kovin pitkän matkan päässä ja osittain +senkin tähden, että heitä esti siitä epätasaisuudet maanpinnassa.</p> + +<p>Toisella matkueella ei ollut minkäänlaista yhtäläisyyttä sen kanssa, +josta äskettäin olemme lukijoillemme kertoneet. Ensiksi oli se paljoa +lukuisampi, vaikka se, katsottuna yhdessä ryhmässä ja matkan päästä +näytti vaativan paljoa vähemmän tilaa, sillä ei siinä ollut muulia eikä +sarvikarjaa, ei vaunuja eikä minkäänlaisia matkatavaroita. Äsken tulleet +eivät olleet vastuksekseen ottaneet mukaansa vaimoja ja lapsia, vielä +vähemmin kantotuoleja ja ylimyssukuisia naisia. Heidän joukossaan oli +ainoastaan ratsastajia, aseilla varustettuja hampaihin asti. Jokaisella +heistä oli takanaan poikkipuolin evässäkki ja puinen vesileili. Heidän +pukunsa oli yhtä alkuperäinen eikä juuri monijaksoinen. Useimmilla ei +ollut muita vaatteita kuin liinaiset housut, korkeat hirvennahkaiset +säärystimet ja mokkasiinit<A HREF="#a5">[5]</A> ynnä <i>serape</i> yön varaksi.</p> + +<p>Serape ei ole muuta kuin villapeite.</p> + +<p>Ne, jotka muodostivat poikkeuksen, eivät olleet yli puolen tusinan. +Heillä näkyi olevan suuri valta seuralaisiensa ylitse, ja yksi heistä, +jolla oli enemmän arvomerkkiä ja koristuksia kuin muilla, oli +luultavasti heidän ylimmäinen päällikkönsä.</p> + +<p>Hänen hallitsija-arvomerkkinsä olisivat tehneet pilaa maailman kaikille +vaakunakirjoille. Ne olivat ehkä aivan ainoita laadultaan koko +maailmassa, ja mikä kummallisinta oli, niitten omistaja ei kantanut +niitä kuvattuna kilpeensä, vaan oli tatueerannut ne omaan ruumiisensa. +Kalkkalokäärme, maalattu tummanpunaisella, pää ja häntä pystyssä, leuvat +ammollaan ja kieli ojossa, ikäänkuin pistääksensä näkymätöntä +vihollista, kiemurteli kiehkuroitansa hänen paljaalla vaskenkarvaisella +rinnallaan. Sen pyöreän kehän sisällä, jonka käärme muodosti, nähtiin +vielä joukko muita samalla lystillisiä ja hirvittäviä vertauskuvia. +Inhottava sisilisko ja tiikerikissa olivat jotakuinkin kuvattuja, sekä +vihdoin tämän kiehkuran keskellä ja näkyvimmällä paikalla vertauskuva, +joka on tunnettu yli koko maailman: pääkallo ja kaksi ristiin pantua +sääriluuta, kömpelösti piirrettyjä liidulla. Höyhentöyhtö liehui tämän +miehen päässä, jonka kasvot olivat yhtä raa'at piirteiltään kuin +vastenmielisetkin.</p> + +<p>Tuskin tarvinnee mainita, että tämä oli indiaani. Hän ja hänen +seuralaisensa kuuluivat heimoon, joka enin kaikista on tullut kuuluksi +villeydestänsä – Apachit eli <i>coyoteerot</i>, jonka nimen olivat saaneet +henkisen yhtäläisyytensä vuoksi uuden maailman sakaalin, <i>kojoote</i>'n +kanssa.</p> + +<p>Koska naiset ja lapset olivat kotiin jätetyt, näytti tämä asianlaita +viittaavan siihen, että kojoteerot olivat jollain sotaisella retkellä. +Heidän varustuksensa ja sotakuvauksensa osoittivat tätä vielä selvemmin. +He olivat varustetut pyssyillä, pistooleilla ja peitsillä. Olipa vielä +muutamilla revolvereja ja karbiineja oivallisinta lajia, sillä sivistys +on heille ainakin opettanut kaikenmoisia tappotapoja. Näitten lisäksi +riippui vielä tuo kauhua tuottava skalppiveitsi heidän vyöstänsä.</p> + +<p>He matkustivat järjestetyissä riveissä kaksittain, eikä +»indiaanilaisessa linjassa«. On jo aikoja siitä kun indiaanit prerioilla +ja pampailla oppivat arvossa pitämään vihollistensa kalpeakasvoisten +käyttämää sotilaallista järjestystä sekä alkoivat panna sitä käytäntöön +erittäinkin ratsujoukoissaan. Kaikki kansanheimot ovat ymmärtäneet +hyödyksensä käyttää sitä opetusta, jonka valkoihoiset ovat antaneet +heille sotataidossa, ja Meksikon pohjoisissa valtioissa, Tamaulipaassa, +Chihuahuassa ja Sonorassa, on uudistunein kerroin nähty, miten +comanchit, navajit ja apachit ovat hyökänneet meksikolaisten kimppuun +järjestetyissä taisteluriveissä ja siten tuhonneet lukuisia +vastustajoita. Mutta tällä avonaisella ruohotasangolla, jolla tämä +coyoterosjoukkue nyt matkusti, ei ollut minkäänlaista pakkoa rientää +eteenpäin järjestetyssä kolonnassa, minkä vuoksi olivat valinneet sen +matkustustavan, jonka jo olemme maininneet.</p> + +<p>Punaihoiset eivät olleet, niinkuin kullankaivajat, vaeltaneet kolmea +päivää perätysten kuumassa erä-aavikossa. He, jotka tarkoin tunsivat sen +maan, jonka kautta oli kuljettava, tiesivät hyödykseen käyttää sen +vähimmätkin edut, voiden aina valita lepuusijoiksi kaikki pienemmätkin +majapaikat, eivät ensinkään olleet kuumuudesta kärsineet. Yhtä vähän +olivat he huolissansa retkensä jatkamisesta, sillä heidän tuli matkailla +virtaa pitkin, jota kartoissa kutsutaan <i>Rio San-Miguel</i>, vaan +meksikolaiset mainitsevat <i>Horcasitas</i>. Kaikki asianhaarat näkyivät siis +olevan edullisia heidän yritykselleen.</p> + +<p>Tuntia ennen auringon laskua huomasivat he vuoren taivaan rannalla. +Indiaanit eivät tunne sitä nimeltä <i>Cerro Perdido</i>, vaan nimittävät sitä +<i>Nauchampa-Tepetl</i>.</p> + +<p>Tämän yhteydessä on vallan merkillistä ottaa huomioon se heimolaisuus, +joka on olemassa pohjois-Meksikon indiaanein ja etelässä asuvien +azteekein välillä. Jälkimäisten kielessä on Perote-vuorella sama nimitys +kuin Nauchampa-Tepetlillä. Sana <i>cofre</i>, joka tavallisesti nimeen +liitetään, merkitsee niinkuin Nauchampakin kohverttia eli laatikkoa, +joka nimitys on annettu niille niitten eräiltä tahoilta selvän +yhtäläisyyden vuoksi äärettömän suorakaiteen muotoisen kohvertin kanssa, +missä ylimmäinen kansi muodostaa tasangon, jolla on jommoinenkin +laajuus.</p> + +<p>Mutta kojoteerot eivät paljon huolehtineet kielitieteestä, he +ajattelivat vaan murhaa. Heidän retkensä ainoa tarkoitus oli hävittää +muutama opatas-nimisen indiaaniheimon kylä tai muutamia valkoihoisten +Horcasitaan rannoille perustamia uudisasutuksia. Kun tuo Salaperäinen +vuori ilmestyi heidän silmiensä eteen, esiintyi toinen kysymys, joka +tuokion ajaksi kiinnitti heidän ajatuksensa. Oli ratkaistava kysymys, +oliko viisasta tai edes mahdollista ehtiä sinne yön kuluessa. Ajatukset +menivät hajalle. Muutamat vastasivat myöntämällä, toiset kieltämällä. +Niinkuin Pedro Vicente oli sanonut, ovat matkat täällä Sonoran +läpikuultavassa ilmassa erehdyttäviä, ja vaikka Nauchampa-Tepetl ei +näyttänyt olevan kauempana kuin kymmenen tai kahdentoista peninkulman +päässä, sai samoella hyvinkin toisen verran ehtiäksensä järvelle. Mutta +maassa syntyneet ja erittäinkin alkuasukkaat ovat tottuneet näihin +harhanäkyihin ja tekevät laskunsa sen mukaan. Muuten eivät kojoteerot +olleet täällä ensi kertaa ja tiesivät siis hyvästi, mitä oli tekeminen. +Neuvottelunsa koski sentähden ainoastaan heidän hevosiensa toimeentuloa, +sillä ne olivat jo juosseet viisikymmentä peninkulmaa ja olivat +väsyksissä.</p> + +<center><p><img src="images/kullan4.jpg" alt="Kojoteerot eivät olleet täällä ensi kertaa."></p></center> + +<p>Nämä olivat <i>mustangia</i> eli villejä arohevosia, jotka ovat voimakkaita +ja kestäviä, jos kohta ko'oltansa ovatkin vähäpätöisiä. Mutta he olivat +jo juosseet tarpeeksi tälle päivälle ja olisivat ehkä tulleet ajetuksi +pilalle, ennenkuin olisi ehditty vuoren juurelle. Oli siis parempi antaa +niiden levätä ja pysähtyä Nauchampa-Tepetlin luona vasta seuraavana +päivänä noin puolen päivän tienoilla.</p> + +<p>Tämä ajatus oli epäilemättä myös päälliköllä, sillä hän hyppäsi +hevosensa selästä ja valmistihe panemaan sitä liekaan. Kysymys oli siis +ratkaistu ja kaikki »El Cascabel'in« (kalkkalokäärmeen) sotilaat +seurasivat heti hänen esimerkkiään.</p> + +<p>Tapansa mukaan pitivät indiaanit ensin huolta hevosistansa, ennenkuin +ajattelivat itseään. He kokoilivat polttoaineita ja sytyttivät suuren +tulen ei lämmitelläkseen, koska oli kesä, vaan valmistaakseen ateriaa. +Heidän puolisensa juoksi vielä neljällä jalalla hylyksi tuomittujen +hevosten muodossa, joita kuljettivat mukanansa. Teurastus ei ottanut +paljon aikaa. Puukon isku hevosen rintaan pudotti sen kuolijaana maahan +ja veri kuohui virtana sen ympärillä. Silmänräpäyksessä oli se +paloteltu, suuret lihapalat seivästettiin puuvartaisiin ja kun niitä +tulessa oli kärvennetty hetkisen, oli indiaaneilla paisti valmis, joka +ei ollut halveksittava.</p> + +<p>Hevosensyöjät kokoilivat sitte läheisistä puista muita syötäviä +esineitä, jotka eivät näyttäneet vähemmän herkullisilta. Ensiksi +<i>algarobian</i> ja muitten kasvien terttuja, joita paistoivat tulella ja +joista saivat vihanneksensa sekä niitten lisäksi monen kaktuskasvin +hedelmiä. Paraimmat niistä olivat <i>pitahayan</i>, jonka rungot, tosin +paljaita alapuoleltaan, olivat latvassa ympäröidyt sädekiehkuran muotoon +istuvilla lehdillä, jotka pitkän matkan päässä sai ne muistuttamaan +jättiläiskokoisia kandelaabereja. Tasanko oli täynnänsä sellaisia +omituisia puita. Sillä tavalla löysivät kojoteerot keinon hankkia +itselleen jälkiruokaa itse aavikossa.</p> + +<p>Kun olivat ateriansa lopettaneet, alkoivat he huomispäivän aamiaiseksi +valmistaa ruokalajia, jota apachit pitävät niin suuressa arvossa, että +vieläpä yksi heidän heimoistansa, <i>mezcaleros</i>, pitävät sitä +yksinomaisena ruokanansa, joten ovat nimensäkin saaneet siitä, kasvia +kun kutsutaan <i>mezcal</i>-kasviksi.</p> + +<p>Valmistus oli hyvin yksinkertainen. Kojoteerot nyhtivät ensiksi ylös +tarpeellisen määrän mezcaleja, leikkasivat pois kaikki karkeakarvaiset +ja terävät lehdet niitten huipuista ja kuorivat pois hedelmää ympäröivän +verhon. Siten saatiin syntymään munan muotoinen valkea aine, melkein +niin suuri kuin ihmisen pää. Ainoastaan tämä aine syödään.</p> + +<p>Sillä välin kuin osa indiaaneja oli näissä valmistuksissa, kaivoivat +toiset kuopan, jonka pohjan ja seinät peittivät litteillä kivillä. Sinne +heitettiin hehkuvia hiiliä, joiden annettiin palaa tuhkaksi, ja kun +kuoppa oli oikein kuumennettu, pantiin mezcalit sinne alas varovasti, +käärittyinä sen hevosen nahkaan, joka oli ateriaksi teurastettu. +Punaihoiset olivat kääntäneet karvapuolen ulospäin ja kasvikiehkuroiden +joukkoon sekoittaneet muutamia palasia raakaa lihaa. He sulkivat tämän +alkuperäisen uunin suun paksuilla turpeilla, säilyttääksensä haudan +kaiken yötä kuumana ja poistuivat vakuutettuina seuraavana päivänä +saavansa herkullisen aterian.</p> + +<p>Nyt he kääriytyivät villasiin vaippoihinsa pelkäämättä mitään +äkkiarvaamatonta hyökkäystä näissä erämaissa, jotka ainoastaan itse +perinpohjin tunsivat ja nukkuivat rauhallisesti paljas tanner sänkynä ja +tähtitaivas sängyn uutimena. Vähän voivat aavistaakaan, että muutamien +tuntien hevosmatkan päässä heidän leiripaikastaan löytyi toinenkin +leiri, johon oli majoittunut heidän heimonsa vihollisia, kumminkin liika +harvalukuisina voidakseen heille tehdä kovempaa vastarintaa. Jos +olisivat voineet tietää sen, eivät olisi lepoa ajatelleetkaan. He +olisivat heittäytyneet villien hevosiensa selkään ja nuolen nopeudella +rientäneet Salaperäiselle vuorelle.</p> + + +<p> </p> + +<center><h2><A NAME="o3">Kolmas luku.</A></h2> + +<h2>Vihdoinkin vettä.</h2></center> + + +<p>Sillä aikaa ja suuria vastuksia kohdaten, monella ruoskan lyönnillä ja +alituisilla huudoilla <i>Anda mula maldita!</i> (»Astu päälle, kirottu +muuli!«) lähestyivät väsyneet kullankaivajat vuorta. He kulkivat enemmän +matelemalla kuin astuen, sillä muulit, jotka olivat heikontuneet +pitkällisestä veden puutteesta, eivät enää jaksaneet vetää raskaita +vankkureja ja kuormajuhdat horjuivat kuormiensa alla.</p> + +<p>Kun kullankaivajat näkivät vuoren siitä paikasta, johon Pedro oli +pysähtynyt, oli heillä sama ajatus kuin Robert Tresillianillakin. He +luulivat, että oppaansa erehtyi, kun kahdeksikymmeneksi peninkulmaksi +arvosteli jälellä olevaa matkaa. Miehet, jotka kuten kullankaivajat +viettävät elämänsä maan alla, tai kuten merimiehet vesillä, ovat hyvin +huonoja arvostelemaan kaikkea mitä tapahtuu maan pinnalla. Mutta ne, +jotka johtivat matkuetta, muulin ajajat ja muut, tiesivät aivan hyvin, +ettei gambusino heitä pettänyt.</p> + +<p>Kaikki tulivat kohta samaan johtopäätökseen. Kun olivat tunnin verran +matkailleet, eivät he arvelleet tulleensa vuorta lähemmäksi ja toisen +tunnin kuluttua välimatka tuskin näkyi vähentyneen.</p> + +<p>Päivä ei ollut vielä lopussa, kun he tulivat niin lähelle vuorta, että +selvästi voivat huomata kaikki sen yksityiskohdat ja tarkoin eroittaa +sen ulkopiirteet.</p> + +<p>Tämä vuori esiytyy silmien eteen äärettömän suurena katafalkkina; se on +muodoltansa pitkulainen, mutta huippu ei kule yhtenä ainoana suorana +viivana, sillä tuota vaakasuoraa viivaa katkoo alituisesti puut, joitten +varjokuvat kohoten milloin ylemmäs, milloin matalammaksi jääden, +kuvastuvat taivaan sinistä taustaa vasten. Merkillistä kyllä näyttää se +olevan leveämpi huipusta kuin juurelta. Sen ulkoasu ei tarjoo mitään +synkkää, koska nuo lukemattomat rotkot sen sivuilla ovat peitetyt +vihreydellä, missä vaan kämmenenkään ala maata on antanut kasvien +juurille tilaa.</p> + +<p>Salaperäinen vuori sijaitsee melkein pohjoisesta etelään. Se on +vähilleen neljä peninkulmaa pitkä ja enemmän kuin peninkulman levyinen, +jota vastoin sen korkeus on noin viisi sataa jalkaa. Se on tosin +vähäinen korkeus vuorelle, mutta tarpeeksi korkeutta on sillä kumminkin +että saa kunnian kantaa vuoren nimeä näillä äärettömillä, avaroilla +autioilla, joilla ei ole kilpailijana mikään <i>sierra</i> eikä edes +minkäänlaista vaaraa, ja joilla se kohoaa aivan yksinäisenä, eksyneenä +ja ikäänkuin <i>kadotettuna</i> eräaavikon keskelle.</p> + +<hr> + +<p>»Millä puolella sijaitsee järvi, sennor Vicente?« kysyi Robert +Tresillian, joka aina pysyi matkueen etupäässä don Estevanin ja +gambusinon rinnalla. »Eteläisellä«, vastasi viimeksi mainittu, »ja se on +meille onneksi, sillä muuten olisi meillä vähintäin kymmenen peninkulmaa +jälellä.«</p> + +<p>»Mitenkä! Minä luulin, että koko vuori ei ollut neljää peninkulmaa +pitempi.«</p> + +<p>»Se on totta, sennor, mutta ala, joka ympäröi sitä, on peitetty +kalliolohkareilla, joitten yli emme voisi ajaa vaunujamme. Minä otaksun, +että nämä lohkareet ovat pudonneet alas vuoren huipulta, mutta en ole +koskaan voinut ymmärtää, miten ne olisivat voineet vyöryä satoja metriä +vuoren juurta ulommaksi. Ja kumminkin olen kaiken elinaikani tutkinut +vuoria, ennenkuin rupesin tätä erittäin tutkimaan.«</p> + +<p>»Ja teillä on ollut hyvät edut tutkimuksistanne,« vastasi nopeasti don +Estevan. »Mutta jättäkäämme nyt geoloogiset tuumailut sikseen. Minä olen +hyvin levoton toisesta asiasta.«</p> + +<p>»Mistä asiasta?« kysäsi Tresillian.</p> + +<p>»Olen kuullut, että indiaanit välistä käyvät tällä vuorella. Ajatelkaas, +jos kohtaisimme heitä täällä?«</p> + +<p>»Se ei ole ensinkään mahdotonta,« mumisi gambusino.</p> + +<p>»Vaikka minulla on kiikari,« jatkoi don Estevan, »en voi nähdä mitään +merkkiä siinä suhteessa, mutta me näemme vuoren ainoastaan toiselta +puolelta, kuka tietää, mitä voipi kätkeytyä sen toisella puolella. Pitää +edellyttää kaikkea, vieläpä kovaa onneakin. Ehdotukseni on siis, että +ne, joilla on paraimmat hevoset, lähtevät tutkimusretkelle saadaksensa +selvyyttä tässä asiassa. Jos tuolla takana löytyisi punaihoisia +suuremmissa määrin, niin voisimme ainakin puolustaa itseämme +rakentamalla <i>korral</i>'in.«</p> + +<p>Don Estevan oli vanha sotilas, ja ennenkuin hän alkoi toimia aarnioitten +kanssa, hän oli tehnyt enemmän kuin yhden sotaretken noita kolmea suurta +indiaaniheimoa, comanchia, apakeja ja navajeja vastaan. Gambusino ei +sentähden vastustanutkaan hänen ehdotustaan Hän hyväksyi sen kaikin +puolin ja tarjoutui tutkijakunnan seuraan. Hänen seuralaisikseen +määrättiin puoli tusinaa urhoollisia miehiä, joitten hevosilla vielä oli +tarpeeksi voimaa voidaksensa päästä indiaanien käsistä, jos heitä +ajettaisiin takaa.</p> + +<p>Henry Tresillian oli mukana tässä joukossa. Hän oli tarjoutunut heti +kuultuansa don Estevanin ehdotuksen, sillä hän ei pelännyt mitään +hevosensa puolesta. Hän tiesi, että <i>Krusader</i> – niin oli hevosen nimi +– voi yllättää minkä vihollisen hyvänsä.</p> + +<p>Krusader oli oivallinen araapialainen hevonen, jolla ei ollut +vertaistansa maailmassa. Sen ebenholtsimustassa karvassa ei ollut +valkeata pilkkuakaan, sen hienot ja suonikkaat jalat, älykkäisyyttä +osoittava pään muoto sekä samalla sorea ja voimakas ruumis tekivät sen +eläimeksi, jolle ei voinut kilpailijaa löytääkään. Henry rakasti sitä +ikäänkuin ystävää. Kaikki matkueen hevoset näyttivät kipeiltä, +rääkätyiltä ja puolikuolleilta janosta, mutta Krusader yksin ei +näyttänyt kärsineen. Totta onkin, että nuori isäntänsä oli sen kanssa +jakanut viimeisenkin vesiosinkonsa.</p> + +<p>Muutamien minuuttien perästä läksi tutkijakunta saatuansa tarpeelliset +ohjeet nelistäen liikkeelle.</p> + +<p>Robert Tresillian ei ollut tehnyt mitään vastaväitettä, että poikansa +yhtyisi tiedustelijakuntaan. Hän oli onnellinen nähdessään sitä +urhoollisuutta, jota Henry osoitti kaikissa tilaisuuksissa, ja hän +seurasi tätä kauvan lempein katsein.</p> + +<p>Toisetkin silmäykset kuin hänen jäivät kauvaksi aikaa kiinnitetyiksi +nuorukaiseen huolen ja ylpeyden sekoituksella. Ne olivat Gertrudes +Villannevan. Hän ihaili sitä rohkeutta, mitä nuorukainen, jota hänen +nuori sydämensä alkoi rakastaa, osoitti, mutta hänen naisellista +hempeyttänsä vaivasivat ja tekivät rauhattomaksi ne vaarat, joiden +alaiseksi Henry alati heittäytyi.</p> + +<hr> + +<p>Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin oli koko matkue muuttanut näköään. +Eläimet kohottivat päätänsä väräjävin sieramin, ahmivat ilmaa +keuhkoihinsa ja nostivat korvansa pystyyn liikutellen niitä suonenvedon +tapaisesti. Sarvikarjan mylvintään vastasivat hevoset ja muulit +hirnumalla. Mikä melu! Mikä korvia särkevä hälinä! Kaitsijan ääni, +hänen, joka oli asetettu koko matkueesta huolta pitämään, kaikui +korkeammalle kaikkien muitten.</p> + +<p>»<i>Guarda la estampeda!</i>« (varokaa tallautumista) huusi hän keuhkojensa +täydellä voimalla.</p> + +<p>Janoiset eläimet vainusivat vettä. Ei tarvittu enää ruoskien roisketta +ajaakseen niitä eteenpäin. Suurella vaivalla vaan voivat kuormarengit, +ratsastajat ja ajajat hillitä niiden intoa.</p> + +<p>Kohta menivät kaikki eläimet täyttä laukkaa. Hurjasti syöksyivät ne +järveä kohden. Muulit ja hevoset sikin sokin vaunujen kanssa ja +sarvikarja nelistäen ja meluten tavalla, jota on vaikea sanoilla +selittää. Raskaat ajopelit pyörivät nuolen nopeudella, ja kun vuorta +lähemmäksi tultaessa maa oli peitetty kivillä kyllin suurilla +kohottamaan pyörät ja kääntämään vaunut ylösalaisin, päästivät vaimot ja +lapset, jotka niissä istuivat, läpitunkevia huutoja ja odottivat joka +silmänräpäys kaatuvansa kumoon.</p> + +<p>Onneksi ja melkein yliluonnollisen sattumuksen kautta pysyivät vankkurit +kumminkin tasapainossa tässä kalliolohkareitten sokkelossa. Ei kukaan +kärsinyt suurempia vammoja, – päästiin vaan muutamilla aivan +vähäpätöisillä.</p> + +<p>Tällä vauhdilla kun kuljettiin, ei kestänyt paljoa aikaa ennenkuin +saavuttiin järven rantaan. Matkustajat, joita laahattiin tämän pyörteen +mukana, näkivät kohta edessään mahdottoman suuren vesilammikon, jota +laskevan auringon viimeiset säteet valaisivat ja viheriät nurmikot +ympäröivät.</p> + +<p>Tutkijakunta, joka ei ollut havainnut mitään epäluuloa herättävää, oli +vielä ratsain vuoren juurella. He näkivät hämmästyksekseen matkueen +tulleen niin nopeasti, mutta toverit eivät olleet tilaisuudessa antamaan +heille lähempiä selityksiä. Eläimet, jotka vetivät näitä muassansa, +jatkoivat rajua vauhtiaan järven rannalle asti, eivätkä seisattuneet, +ennenkuin vesi nousi yli turvan.</p> + +<center><p><img src="images/kullan5.jpg" alt="Eläimet eivät seisattuneet, ennenkuin vesi nousi yli turvan."></p></center> + +<p>Nyt ei kuulunut enää rajua hirnuntaa ja ammumista. Kaikki olivat +äänettömiä, tyytyväisiä ja ikäänkuin <i>juopuneita</i> pelkästä vedestä.</p> + + +<p> </p> + +<center><h2><A NAME="o4">Neljäs luku.</A></h2> + +<h2>El ojo de agua.</h2></center> + + +<p>Seuraavana päivänä niin pian kuin aamurusko alkoi valaista sinistä +taivasta, näkivät ne villit eläimet, jotka asustelivat Salaperäisellä +vuorella, jalkojensa juurella näytelmän, jota eivät vielä koskaan olleet +havainneet tällä yksinäisellä paikalla. Ensi kertaa näet vaunut tai +jotkin sentapaiset ajoneuvot olivat seisahtuneet näitten kallioitten +läheisyyteen.</p> + +<p>Ainoat valkoiset miehet, jotka joskus ennen olivat käyneet siellä, +olivat metsästäjiä tai yksinäisiä kullanetsijöitä, ja nämäkin olivat +harvoin ilmestyneet. Punaihoiset, erittäinkin apakit pysähtyivät siellä +mielellään, sillä järvi oli melkein heidän tiensä äärellä, kun tekivät +hyökkäyksiään Horcasitas-joen rantoja pitkin.</p> + +<p>Meksikolaiset, jotka edellisenä iltana oli lähetetty tutkimaan seutuja, +olivat tosin löytäneet lukuisia, vaan aikaisempia indiaanein jälkiä, +mutta eivät vereksiä, jotka olisivat todellista pelkoa aiheuttaneet. Tuo +valkea hiekka, joka ikäänkuin hopeavyö ympäröi järven, ei kantanut muita +jälkiä kuin niitten metsäneläinten, jotka olivat tulleet sinne janoansa +sammuttamaan.</p> + +<p>Kullankaivajat olivat siis pystyttäneet leirinsä kaikessa +turvallisuudessa, kumminkaan eivät jättäneet tekemättä niitä +varokeinoja, jotka ovat tarpeellisia erämaassa. Don Estevan oli ollut +liian moneen sotaretkeen osallisena menetelläkseen millään tavalla +epäviisaasti. Nuo kuusi vankkuria, jotka asetettiin perätysten +kokoonkiinnitetyin aisoin, muodostivat munapyöreän <i>korral</i>'in eli +tarpeeksi avaran alan antaaksensa tilaa matkueelle. Jos heidän päällensä +hyökättäisiin, olisi helppo vahvistaa varustusta pakkilaatikoilla ja +muilla muassa olevilla matkatavaroilla.</p> + +<p>Mitä hevosiin ja muihin eläimiin tulee, olivat ne liekaan pantuina +päästetty laitumelle korralin ulkopuolelle. Edellisten päivien +rasitusten perästä ei niillä arveltu olevan vähintäkään halua jättämään +näitä meheviä ruokamaita.</p> + +<p>Tulet, jotka olivat sytytetyt edellisenä iltana, olivat sammuneet. Niitä +ei oltu hoidettu. Mitä apua olisi siitä ollutkaan. Kesällähän ei ole +mitään kylmää pelättävänä. Mutta kullankaivajien vaimot sytyttivät tulet +uudelleen varhain aamusella valmistaaksensa aamuruokaa.</p> + +<p>Pedro Vicente nousi yötiloiltaan ennen kaikkia muita, mutta ei +ottaakseen osaa näihin kyökkipuuhiin, joita gambusinona ja retkikunnan +johtajana syvästi halveksi. Hänen nousuunsa näin varhain oli +kahdenlaiset syyt, joita ei pitänyt soveliaina ilmaista kenellekään. Hän +oli ainoastaan sanonut tavalliselle metsästyskumppanilleen, Henry +Tresillianille, että aikoi kiivetä vuorelle päivän valetessa etsiäkseen +lintuja ja muita metsän otuksia.</p> + +<p>Gambusino, joka oli taitava metsämies, oli jo retken alussa luvannut +varustaa matkueen vereksellä lihalla, mutta ei ollut vielä päässyt +tilaisuuteen täyttämään tätä lupaustansa, sillä se vähäinen riista, +jonka oli toivonut tapaavansa matkalla, oli kuivuuden vuoksi paennut +muille seuduille. Kadotettu aika oli siis jälleen voitettava. Pedro +tiesi kokemuksesta, että löytyi lintuja ja nelijalkaista riistaa +reheväkasvuisella tasangolla, mistä se vesijakso alkoi, joka täytti +järven vedellä. Hän oli antanut nuoren englantilaisen tietää, että +siellä tapaisivat sekä lampaita että antiloopeja, ehkäpä karhujakin, +mutta aivan varmaan kaikenlaisia kesyttämättömiä kalkkunoja, joita +meksikolaiset niiden räikeän äänen vuoksi kutsuivat <i>guajalote</i>'iksi.</p> + +<p>Vieläkö hän olisi tarvinnut useampia syitä selittääkseen haluansa +kiivetä vuorelle, ennenkuin kukaan muu olisi sen tehnyt. Henry +Tresillian ei vähemmässäkään määrässä epäillyt tämän selityksen +todellisuutta. Hän ei edes voinut aavistaakaan, että gambusinolla voi +olla toinen vieläkin tärkeämpi syy. Hän itse oli metsästyksen ja +luonnontieteen suuri ihailija ja suostui ihastuksella seuraamaan Pedroa +tällä retkellä. Salaperäinen vuori tarjoaisi hänelle epäilemättä +useamman kuin yhden merkillisen nähtävän, joka runsaasti palkitseisi +ylöskiipeämisen vaivan.</p> + +<p>Jos sanomme totuuden ja ilmaisemme nuoren englantilaisen salaiset +ajatukset, niin täytyy meidän lisätä, että hän ryhtyi vuorelle nousuun +sillä tarkoin punnitulla päätöksellä, että sennorita Gertrudelle toisi +joko jonkun harvinaisen kukan, jonkalaisia tämä kokoeli, tai jonkun +linnun loistavalla höyhenpeitolla tai jotain muuta voitonmerkkiä, joka +vastalahjaksi tuottaisi hänelle suloisen hymyilyn kauniin tytön +puolelta.</p> + +<p>Kaikki nämä yhdistyneet syyt vaikuttivat, että Henry Tresillian täysissä +tamineissa eikä suinkaan vähemmin pirteänä kuin Pedro, jätti telttansa +samassa tuokiossa kuin toinen kömpi ulos siitä vankkurista, jossa oli +yönsä viettänyt. Henry oli puettuna englantilaiseen metsästyspukuun, +joka soveltui hänelle oivallisesti, ja metsästyslaukku hartioilla sekä +kaksipiippuinen pyssy kädessään hän näytti enemmin valmistuneelta +ahdistamaan fasaaneja rajoitetulla metsästysalueella tai metsäkanoja +eurooppalaisella arolla, kuin että olisi voinut vastustaa eläimiä, jotka +kenties eivät olleet niinkään vaarattomia.</p> + +<p>Mitä gambusinoon tuli, oli hän puettu niinkuin edellisenäkin päivänä +ammattitoveriensa omituiseen pukuun, mutta oli varustanut itsensä oikein +hyväpiippuisella tuliluikulla ja jonkunlaisella pienellä lyhyellä +miekalla, jota täällä kutsutaan <i>machete</i> tai joskus <i>cortante</i>.</p> + +<p>Koska kaikesta jo edellisenä iltana oli sovittu, lausuivat metsämiehet +toisillensa ainoastaan »hyvän päivän« ja menivät sitte hankkimaan +itsellensä vähän aamiaista. Kohta ojensi heille muutama kullankaivajan +vaimo kupin suklaata sekä <i>tortilla enchiladan</i>, puhutellen heitä +muutamilla ystävällisillä sanoilla. He joivat kiireesti suklaansa, +haukkasivat muutaman suuntäyden äsken mainituita maissikakkuja, kuivia +ja kovia kuin nahkaa, mutta välttämättömästi kuuluvia kaikkiin +meksikolaisiin aterioihin, sekä hiipivät sen perästä äänettöminä +korralin ulkopuolelle.</p> + +<p>Pedroa vaivasi suurempi malttamattomuus päästä matkalle, kuin asianlaita +vaatikaan. Aivan varmaan tosin löytyi tuolla Salaperäisellä vuorella +hänen tähän saakka yksinänsä tuntema alkamiskohta siihen aarnioon, jonka +edellisillä tutkimusretkillänsä oli löytänyt. Mutta aivan nähtävästi +tuotti hänelle levottomuutta ja sielun häiriötä joku toinen ajatus. Hän +oli synkkä ja hajamielinen sekä vaipui ajatuksiinsa ja oli ääneti. Henry +seurasi häntä sanaa sanomatta.</p> + +<p>Nouseminen Salaperäiselle vuorelle alkoi melkein heti, kun olivat +leiristä lähteneet. Tämä oli ainoastaan mahdollista kiipeämällä ylös +uomaa myöten, jonka oli kovertanut vesi ylhäällä kukkulalla olevasta +lähteestä, joka joskus myrskyisinä talvina sai aikaan varsinaisen +vesiputouksen. Tämä oli kuivana vuoden aikana kivisenä juopana, +jonkunlaisena halkeamana kalliossa ja nousi melkein kohtisuoraan +tasangolta huipulle kahden mahdottoman kivimuurin välitse. Sen keskessä +juoksi puro, joka tätä nykyä ei ollut muuta kuin vesiviiru.</p> + +<p>»Uh! Ennen tahtoisin kiivetä nuoraportaita ylös!« sanoi Henry.</p> + +<p>»Kieltämättä on tuo rahtusen vaivaloista,« vastasi Pedro, »mutta se on +ainoa keino, miten voi päästä tasangolle.«</p> + +<p>»Eikö löydy mitään muuta tietä toisessa paikassa?«</p> + +<p>»Ei vähintäkään. Kaikilta muilta puolilta ei vuori ole muuta kuin +ääretön muuri, jonkunlainen linnoitus, joka on syntynyt jonkun luonnon +oikun kautta, kaikilta tahoilta äkkijyrkänteitten puolustamana, joiden +päälle ainoastaan linnut voivat päästä. Eivät edes antiloopitkaan voi +niistä kiivetä ja jos tapaamme sellaisia tuolla ylhäällä, niin ovat ne +joko siellä syntyneet, tai ovat tätä tietä kavunneet sinne.«</p> + +<p>»Tämä on todellakin tie vuohille, virkkoi Henry, joka oli huvitettu +siitä, että kivet vyöryivät hänen jalkojensa alla. »On astuttava +puolelle ja toiselle ja syrjäkariin ettei vieri takaisin.«</p> + +<p>»Varokaa itseänne, sennorito!«<A HREF="#a6">[6]</A> huusi Pedro, kun näki, että +seuralaisensa varomatta astui pyöriville kiville. »Varokaa, pienemmänkin +kiven vyöryminen voi saattaa suuremmankin liikkumaan paikoiltansa, ja +jos nämä kiviharkot vyöryisivät jalkojenne alta, voisivat ne kimmota +alas leiriin saakka ja siellä mäsäksi murtaa jonkun.«</p> + +<p>Nuori mies vaaleni, kun ajatteli mitä olisi voinut seurata hänen +varomattomuudestaan.</p> + +<p>»Rauhoittukaa,« sanoi gambusino. »Jos joku onnettomuus olisi tapahtunut, +olisimme kyllä sen kuulleet«.</p> + +<p>»Voi, kuinka te minua säikytitte,« sanoi Henry. »Mutta teillä on oikein, +pitää askeleitansa varoa«.</p> + +<p>Nousemista jatkettiin siis verkemmin.</p> + +<p>Verrattain lyhyen ajan kuluessa, sillä heillä oli tuskin enemmän kuin +viidensadan jalan korkeus kiivettävänä tulivat metsästäjät solatien +yläpuolelle ja olivat silloin tasaisella alueella, jossa kasvoi puita.</p> + +<p>Käveltyänsä tasangon halki noin kaksi tai kolmesataa metriä, tulivat he +aukeaman suuhun metsässä. Kun meksikolainen kävi aukeamaan, huudahti +hän: »<i>El ojo de agua!</i>«</p> + +<p>Tätä nimitystä, »veden silmä,« käyttävät meksikolaiset lähteestä yleensä +tai ainakin siitä paikasta, jossa lähde kuohuu ylös maasta. Henrylle oli +tämä runollinen nimitys tuttu, ja hän ymmärsi heti mitä seuralaisensa +tarkoitti. Metsäaukon keskeltä tuli vesi kihisten, kirkkaana kuin +kristalli, kallion halkeamasta ja muodosti pienen ympyriäisen säiliön, +mistä se puro alkoi, joka syöksyi järveen, ja jota metsästäjät olivat +seuranneet tähän asti.</p> + +<p>Gambusino otti härän sarven, joka hänellä oli mukanansa ja kumartui +lähdettä kohden.</p> + +<p>»Minun on mahdoton vastustaa kiusausta,« virkkoi hän. »Huolimatta siitä +suuresta vesimäärästä, jonka eilen join, näyttää kuin en koskaan voisi +janoani sammuttaa.«</p> + +<p>Hän täytti ja tyhjensi sarven tuokiossa.</p> + +<center><p><img src="images/kullan6.jpg" alt="Hän täytti ja tyhjensi sarven tuokiossa."></p></center> + +<p>»<i>Delicioso!</i>« (suloista) huudahti Pedro ja täytti sen uudestaan.</p> + +<p>Henry seurasi hänen esimerkkiään, mutta se pikari, jonka hän kaivoi +esille metsästyslaukustaan, oli puhdasta hopeaa. Juoma-astiat kullasta +ja hopeasta eivät suinkaan ole harvinaisia Sonoran aarnion omistajille.</p> + +<p>Siinä silmänräpäyksessä kuin aikoivat lähteä liikkeelle uudelleen, +kuulivat he siipien suhinaa ja näkivät metsän avonaisen paikan reunassa +joukon suuria höyhenillä varustettuja olentoja, jotka tallustelivat +aivan rauhassa toinen toisensa perästä taivuttaen kaulojansa nielläkseen +jonkun hyönteisen tai noukaistakseen heinän korren. Ne olivat +<i>guajaloteja</i>, joista Pedro oli puhunut ja muistuttivat niin paljon +sukulaisiansa kanatarhassa, että Henry ilman vaikeutta tunsi ne samalla +kuin huomasi ne niiden heimolaisia paljoa kauniimmiksi.</p> + +<p>Vanha kukko oli jonon etunenässä. Se ojentelihe juhlallisesti hyvin +ylpeänä komeasta ruumiinrakennuksestaan ja loistavasta höyhenpuvustaan, +joka nousevan auringon säteitten valaisemana heijasti kaikkia sadekaaren +värejä. + +Äkkiä se kohotti päänsä ja päästi levottoman äänen. Liian myöhään. Neljä +laukausta kuului melkein yhtä haavaa ja vanha kukko makasi ojona maassa +kolmen seuralaisensa kanssa. Toiset lensivät hirveästi kirkuen ja +sellaisella siipien räminällä, että olisi luullut puimakoneen olleen +käymässä. Ne luultavasti ensi kertaa olivat tekemisissä sellaisten +murhakoneitten kanssa.</p> + +<p>»Emmehän ala niinkään huonosti, vai mikä on teidän mielenne, don +Henrique,« virkkoi gambusino.</p> + +<p>»Minä tahtoisin vaan jatkaa,« vastasi Henry, joka kyllä tiesi, että +hänen ystävättärensä Gertrudes panisi korkeata arvoa guajalotein +kauneille höyhenille. »Mutta mitä me niillä teemme. Emmehän voi niitä +viedä mukanamme.«</p> + +<p>»Mihinkä ne veisimmekään?« vastasi meksikolainen. »Antaa niitten jäädä +tantereelle, niin otamme ne takaisin tullessamme... Ooh! Ehkä löytyy +täällä susia ja kojootteja, niin ettei meille jäisi muuta kuin höyheniä +tuotavaksi. Pankaamme ne korjuuseen.«</p> + +<p>Tuokiossa olivat kalkkunoin kynnet sidotut yhteen, jonka perästä kaikki +neljä lintua riippui pitahaya-puun korkeimmassa oksassa. »Se kojootti +olisi todellakin aika viekas, joka voisi ne tavoittaa! Ja mikä eläin +voisikaan kiivetä ylös tämän kaktuslajin ohkaista runkoa pitkin.«</p> + +<p>»Niin ovat meillä linnut hyvässä turvassa,« sanoi gambusino ja latasi +pyssynsä. »Eteenpäin! Minä toivon, että tavoitamme niin suuren +nelijalkaisen otuksen, että se riittää verekseksi liharuoaksi meille +kaikille tänä iltana. Mutta meidän on pakko astua kauvan, sillä +laukauksemme ovat luultavasti säikyttäneet koko likitienoon.«</p> + +<p>»Tasanko ei ole erittäin suuri,« virkkoi Henry. »Emme tarvitse mennä +hyvin etäälle.«</p> + +<p>»Se on laajempi kuin aavistattekaan, sennorito, sillä se on jatkuva jono +mäkiä ja laaksoja pienessä astemitassa. Kiiruhtakaamme, muchacho, +(nuorukainen) minulla on syyni miksi tahtoisin niin pian kuin +mahdollista tasangon toiseen päähän.«</p> + +<p>»Mitkä syyt!« huudahti nuori englantilainen hämmästyneenä Pedron +levottomasta katseesta, jota ei vastustanut se salaperäisyys, jolla tämä +puhui. »Voinko saada ne tietää?«</p> + +<p>»Luonnollisesti. Minä olisin jo ilmaissut ne teille, niinkuin muillekin, +jos olisin ollut varma asioistani. Mutta en tahtonut synnyttää +levottomuutta ilman riittäviä syitä. Kun kaikki selviää, niin olen ehkä +erehtynyt. Ehkei se ollutkaan savua.«</p> + +<p>»Savua,« toisti Henry. »Mitä te tarkoitatte?«</p> + +<p>»Minä puhun siitä, mitä luulin havainneeni eilen juuri silloin kun +tulimme järven rantaan.«</p> + +<p>»Millä paikalla?«</p> + +<p>»Koillisessa. Vielä hyvin kaukana täältä.«</p> + +<p>»Mutta jos kohta se olikin savua – mitä meillä on sen kanssa +tekemistä?«</p> + +<p>»Te erehdytte, sennorito. Tässä maailman osassa sellainen merkitsee +paljoa. Se voipi ennustaa vaaraa.«</p> + +<p>»Lasketteko leikkiä kanssani, sennor Vicente.«</p> + +<p>»En suinkaan, muchacho. Ei savua ilman tulta, vai kuinka?«</p> + +<p>Henry nyökäytti pilkallisesti päätänsä myönnytykseksi muka tälle +vanhalle sananparrelle.</p> + +<p>»Kuulkaas,« jatkoi Pedro, »tuskinpa kukaan muut kuin indiaanit olisivat +voineet laatia tulta llanoilla. Ymmärrättekö nyt?«</p> + +<p>»Täydellisesti. Mutta minä luulin, että siinä osassa Sonoraa, jossa nyt +olemme, ei löytyisi muita indiaaneja kuin opataita, jotka ovat +mielialaltaan hyvänsävyisiä ja joita aina on pidetty meidän ystävinämme +aina siitä asti kun heidät käännytettiin kristinuskoon ja saivat +sivistystä.«</p> + +<p>»Opatasheimon kylät ovat hyvin kaukana täältä ja vastaisella suunnalla +siitä, missä eilen savun havaitsin. Ellen erehdy, ovat sen tulen, josta +savu nousi, sytyttäneet – ei suinkaan opatas – vaan ihmiset, joilla ei +ole heidän kanssansa muuta yhteistä kuin ihoväri.«</p> + +<p>»Indiaaneja siis nekin?«</p> + +<p>»Apakeja.«</p> + +<p>»Se olisi hirveätä,« mumisi nuori englantilainen, joka jo niin kauvan +oli elänyt Arispessa tunteakseen tämän heimon verellä tahratun maineen. +»Minä toivon, että ovat hyvin kaukana meistä,« lisäsi hän äänekkäästi.</p> + +<p>»Siinä toivomus, johon yhdyn kaikesta sydämestäni,« vastasi Pedro. »Jos +he yllättäisivät meidät, niin moni meidän miehistämme olisi vaarassa +kadottaa päänahkansa. Mutta <i>muchacho mio</i>, älkäämme olko peloissamme, +ennenkuin tiedämme, olemmeko todellakin hädässä. Niinkuin äsken sanoin, +en ole aivan varma aavistuksistani. Kilpajuoksu järvelle alkoi melkein +heti, kuin minä luulin näkeväni jotain, ja silloin en ajatellut enää +mitään muuta kuin mitä matkueessa tapahtui. Kun minun piti tähystellä +uudelleen, ei ollut enää tarpeeksi selkeä voidakseni mitään eroittaa.«</p> + +<p>»Savu olikin ehkä ainoastaan tomua, jota tuuli oli ajanut ylös.«</p> + +<p>»Minä toivon niin. Minä olen monta kertaa tänä yönä tarkastellut taivaan +rantaa ja joka kerta havaitsematta mitään epäluulon alaista. Mutta +kaikesta huolimatta en voi olla rauhoitettu. En voi sitä auttaa! Kun on +ollut apakilaisten vankina, jos kohta ainoastaan tunnin, ei suinkaan +matkusta vapisematta niissä seuduissa, joissa voipi tulla tekemisiin +heidän kanssaan. Omasta puolestani on minulla hyvät syyt aina muistella +vankeuttani heidän luonaan. Katsokaa itse!«</p> + +<p>Meksikolainen avasi vaatteensa ja näytti rinnastaan siihen syvälle +poltettua arpea, jonka piti kuvata ihmisen pääkalloa.</p> + +<p>»Tuossa näette mitä apakilaiset ovat tehneet minulle. Se huvitti heitä +paljon, ja he aikoivat hankkia itselleen vielä suuremman huvituksen +käyttämällä minua ampumataulunansa siten osoittaaksensa ampumataitonsa +tarkkuutta. Minun onnistui ajoissa pelastaa nahkani, mutta suurella +tuskalla. Ymmärrättekö nyt, muchacho, miksi minä olen niin levoton +pääsemään paikalle tällä tasangolla, josta voin saada varmuutta +epäilyksilleni. Ooh noita helvetin henkiä! Jos vaan olisivat vallassani, +millä innostuksella minä silloin kostaisin!«</p> + +<p>Keskustellessaan vaelsivat metsämiehet yhä eteenpäin, mutta pensaat ja +liaanit olivat joka paikassa esteenä. Kun he kulkivat hiekkaisen alueen +yli, kiinnitti Pedro seuralaisensa huomion jälkiin, joitten väitti +olevan jonkunlaisen villilampaan, jota kutsuttiin <i>carnero</i>.</p> + +<p>»Ellei koko matkue tänä iltana syö lammaspaistia, niin älköön minua enää +kutsuttako Pedro Vincenteksi. Älkäämme kumminkaan tuhlatko aikaamme +ajamalla niitä takaa. Meillä pitää ensiksi olla varmuus kohtalostamme. +– Ooh, mitä se oli?«</p> + +<p>Jonkun matkan päässä kuultiin kynsien rapinata kalliota vasten. Tämä +ääni uudistui äkkiä monta kertaa. Sitä seurasi jonkunlainen +kuorsaaminen.</p> + +<p>Gambusino seisattui heti, pani kätensä Henryn olkapäälle estääkseen +häntä liikkumasta ja kuiskasi hänen korvaansa:</p> + +<p>»Siellä on carnero. Koska otus itse asettuu pyssynpiippujemme eteen, +saanemmehan käyttää tilaisuutta eduksemme, etenkin kun se ei estä meitä +matkustamasta.«</p> + +<p>Henryllä ei ollutkaan sen hartaampaa toivomusta kuin saada laukaista +kumpaisenkin latinkinsa.</p> + +<p>Metsästäjät hiipivät hiljaa puitten alla ja saapuivat toisen aukon +reunaan metsässä, missä lauma nelijalkaisia käveli laitumella – +nelijalkaisia, joita ensi katsannolla olisi voinut otaksua saksan +hirviksi. Henry Tresillian olisi ehkä tehnyt itsensä syypääksi +tällaiseen erehdykseen, ellei olisi nähty, että eläimillä ei ollutkaan +hirven haarukkaisia sarvia, vaan käyräksi kiertyneet kuin pässillä.</p> + +<p>Laumassa oli sekä urospuolia että naaraita. Eräällä edellä mainituita, +ijältänsä kunnianarvoisella oinaksella, olivat sarvet kiertyneet +kiehkuraan, paljoa suuremmat kuin kaikilla muilla ja niin pitkät, että +välttämättömästi tuli arvelleeksi kuinka niitten omistaja menetteli +pitääkseen päätään pystyssä sellaisen painon alla. Se kumminkin kantoi +ne koholla suurimmalla ylpeydellä, ja juuri sen oli Pedro kuullut +polkevan jalkojansa ja äänekkäästi pullistavan sieramiansa. Se uudisti +vielä kerran tämän temppunsa, mutta viimeisen kerran. Kuivuneitten +lehtien välissä oli karbiinipiippu ojennettu sitä vastaan.</p> + +<p>Kaksi tulenliekkiä, kaksi savupilveä, kaksi laukausta ja tuo vanha oinas +syöksyi kuolijaana maahan. Sen seuralaiset olivat onnellisempia. Henryn +kaksi luotia soluivat niiden nahkan yli kuin teräshaarniskan ja eläimet +pelastuivat tuoreina, terveinä.</p> + +<p>»<i>Carrai!</i>« huudahti gambusino, kun hänen piti nostaa ylös saaliinsa, +»me emme onnistuneet yhtä hyvin kuin edellisellä kerralla.«</p> + +<p>»Miksi niin?« kysyi nuori englantilainen hämmästyneenä.</p> + +<p>»Miten voitte kysyä sitä, sennorito? Nenännehän pitäisi sen teille +ilmoittaa. Ettekö tunne tuota kauheata hajua?«</p> + +<p>Henry lähestyi.</p> + +<p>»Niin«, sanoi hän vuorostaan, »se on aivan kärsimätöntä!«</p> + +<p>»Sellainen mielettömyys! Uhrata luoti eläimelle; joka ei kelpaa +syötäväksi,« jatkoi gambusino. »Ja kaikki tämä ainoastaan siitä syystä, +että minulla on jotain aivan toista mielessäni.»</p> + +<p>»No mitä teillä sitte on mielessänne!«</p> + +<p>»Savu! No, mikä on tehty, se on tehty. Älkäämme sitte enempää puhuko +koko asiasta, vaan jättäkäämme tuo elukka kojooteille. Huh! Lähtekäämme +matkalle niin pian kuin mahdollista!«</p> + + +<p> </p> + +<center><h2><A NAME="o5">Viides luku.</A></h2> + +<h2>Indiaanein aamiainen.</h2></center> + + +<p>Jos valkoihoiset olivat nousseet ylös aamuruskon kanssa, niin olivat +punaihoiset olleet vielä pirakampia, sillä samalla tavalla kuin se +eläin, josta ovat nimensä saaneet, hekin mieluummin lähtevät saaliille +yöllä kuin päivällä. Toinenkin asia vielä oli syynä: toivo ehtiä +Nauchampa-Tepetlille ennenkuin päivän kovin kuumuus alkoi. Villit +ihmiset eivät suinkaan halveksi mukavuutta, ja kun vielä lisäksi retken +menestys oli heidän hevosiensa voimien varassa, eivät he tahtoneet +väsyttää niitä ratsastamalla juuri puolipäivän kuumuudessa. Kojoteerot +olivat siis jalkeilla ennen päivän koittoa. He liikkuivat puoli +hämärässä ikäänkuin punertavat haahmut ja toimien syvimmässä +hiljaisuudessa, ei sentähden että pelkäsivät ilmaista läsnäoloaan +vihollisilleen, koska tiesivät olevansa yksin, vaan sentähden että niin +oli heidän tapansa.</p> + +<p>Ensimmäinen ajatuksensa oli muuttaa hevosensa, jotka olivat syöneet +ruohon sen paikan ympäriltä, mihin ne olivat sidotut. Toinen oli itse +syödä aamiaisensa. Kiittäen edellisen päivän valmistuksia eivät he +tarvinneet muuta kuin nostaa kannen uudenaikuiselta paistinuuniltansa +nostaakseen ylös valmiiksi paistuneet metskalit.</p> + +<p>Viisi, kuusi indiaania otti tehtäväkseen tämän vähemmän hauskan toimen. +He nostivat ensiksi käsillänsä höyryävät turpeet. Tuhkaksi muuttunut maa +vaati suurempaa varovaisuutta, sillä se oli tulikuumaa, mutta nuo villit +ruuanlaatijat tiesivät miten asiassa oli menetteleminen ja kohta nähtiin +hevosennahka, joka, vaikka hiiltyneenä, kumminkin oli niin luja, että se +voitiin kantaa keskelle leiriä. Ympärys avattiin veitsellä ja mehukas +ruokalaji levitti oitis ruokahalua kiihoittavan lemunsa, joka suloisesti +kohtasi punanahkaisten hajuaistia ja antoi heidän aavistaa odotettavaa +nautintoa.</p> + +<p>Siinä oli todellakin herkullinen ruoka myös muille kuin villeille. +Puhumattakaan hevosen lihasta, jota muutamat herkuttelijat pitävät +erinomaisena, kun sitä tällä tavalla valmistetaan, ovat metskalit yhtä +hyvä kuin omituinenkin ravintoaine. Se ei muistuta mitään muuta, jota +tunnemme.</p> + +<p>Metskalit ovat apakilaisten herkkuruokaa. Siispä, niin pian kuin +kyökkimestarit olivat lausuneet sanansa »valmis,« heittäytyi +kojoteerolauma ahneesti räiskyvän pasteijan kimppuun ja kävi kiinni +sormin ja hampain huolimatta siitä, että se heiltä polttikin sormet. +Kohta ei löytynyt mitään jälellä ja jos hevosennahkainen kuori ei mennyt +samaa tietä, niin siihen oli syynä se, että raakalaiset olivat saaneet +kyllänsä, sillä muun syötävän puutteessa syövät he hevosen nahkankin +pitemmittä mutkitta ja on se heistä hyvinkin hyvää. Tänä päivänä +jättivät he sen nelijalkaisille kaimoillensa, kojooteille.</p> + +<p>Tämän oivallisen aterian perästä asettuivat he tupakoimaan. Tupakoivat +kaikessa hiljaisuudessa, niinkuin ainakin, ja kun heidän piippunsa +olivat tyhjäksi poltetut ja takaisin asetetut säilytyspaikkaansa, +nousivat he ylös, päästivät hevosensa irti, käärivät huolellisesti +kokoon ne nuorat, joilla hevoset olivat olleet sidotut, ottivat vähäiset +matkatavaransa ja heittäyivät satulaan yhtaikaisella tempulla. Nyt he +asettuivat niinkuin edellisenäkin päivänä kaksittain pitkään riviin ja +katosivat nelistäen.</p> + +<center><p><img src="images/kullan7.jpg" alt="Tämän oivallisen aterian perästä asettuivat he tupakoimaan."></p></center> + +<p>Tuskin olivat viimeiset punaihoiset jättäneet leirin, ennenkuin toiset +elävät olennot hyökkäsivät esille joukottain anastaakseen heidän +paikkansa. Nämä viimeksi tulleet olivat susia, jotka olivat viettäneet +koko yön hirveästi ulvoen. Kuolleen hevosen haju oli ne sinne +viekoitellut ja nyt ne odottivat ainoastaan raakalaisten lähtöä +päästäkseen osalliseksi kestiin.</p> + +<p>Hetki tämän perästä kojoteerot eivät enää voineet nähdäkään tuota +Salaperäistä vuorta. Syynä siihen oli maanpinnan muuttuminen, jota kesti +monta peninkulmaa, mutta matka oli heille kumminkin niin tuttua, +etteivät ensinkään tulleet huolelliseksi tässä suhteessa.</p> + +<p>Säästääkseen mustangejansa ratsastivat he kohtuullisen nopeasti. Muuten +heillä ei ollut minkäänlaista syytä kiirehtimiseen, sillä heillä oli +hyvä aika joutua perille, ennenkuin kova kuumuus alkoi rasittaa. Eivätkä +he enää vaeltaneet hiljaa, vaan rupattivat meluten ja täyttä kurkkua. He +olivat nukkuneet hyvästi, murkinoineet vieläkin paremmin eivätkä +pelänneet mitään hyökkäystä selkeällä päivällä. Kaikesta huolimatta ja +tottumuksen mukaan katselivat he koneentapaisesti ympärillensä ja +kiinnittivät huomionsa vähäpätöisimpiinkin seikkoihin.</p> + +<p>Äkkiä älysivät he jotain, joka suuressa määrässä antoi heille +ajattelemista. Tämä ei ollut taivaan rannalla eikä aavikollakaan; +olipahan jono mustia lintuja sinitaivaalla. Mitäpä kummia siinä olikaan +ja mitenkä voi näitten lintujen näkeminen saattaa indiaanit +levottomiksi. Niin, asianlaita oli se, että linnut olivat korppikotkia +kahta lajia <i>gallinazos</i> ja <i>zapilotes</i>, näitä Meksikon katujen +puhtaanapitäjöitä, sekä että ne sen sijaan että tapansa mukaan +liitelivät kiinteissä ympyröissä tai kiehkuroissa, ohjasivatkin kulkuaan +suoraan määrättyä paikkaa kohden, jossa joku haaska luultavasti heitä +odotti.</p> + +<p>Lintuja löytyi lukematon lauma ja kaikki seurasivat ne samaa suuntaa, +juuri sitä, jota indiaanitkin, nimittäin Nauchampa-Tepetliä kohti.</p> + +<p>»Mikä kiihoittaa korppikotkia Salaperäiselle vuorelle?«</p> + +<p>Tästä kysymyksestä keskustelivat kojoteerot nyt keskenänsä. He voivat +sen ratkaista ainoastaan arvaamalla. Tuolla kaukana piti löytyä joku +antiloopin tai villilampaan raato, koska noin suuri parvi kotkia +kiiruhti sinne niin pitkän matkan päästä! Tekemättä heitä millään +tavalla rauhattomiksi, kiihoitti tämä seikka heidän uteliaisuuttaan ja +he lisäsivät vauhtiaan.</p> + +<p>Kun nyt uudelleen näkivät vuoren, pysähtyivät he äkkiä. Mikä veti nyt +heidän huomionsa puoleensa? Punertava pilvi kohosi vuoren eteläiseltä +puolelta. Voiko tuo olla sumua järvestä? Ei! Heidän tottuneet silmänsä +tunsivat melkein heti tulen tuottaman savun ja samalla he ymmärsivät, +että toisia matkalaisia oli ennättänyt sinne ennen heitä sekä asettaneet +leirinsä Nauchampa-Tepetlin juurelle.</p> + +<p>Mutta mitä matkalaisia? Opataita? Tuskin luultavaa. Opataita, joita +apakit, erämaan sakaalit, halveksivat. Opataat ovat työtä tekevää +kansaa, joka ei jätä kyliänsä eikä ajattele muuta kuin viljellä maataan +ja elättää karjaansa. Ei löytynyt minkäänlaista syytä, miksi nämä +rauhalliset olennot olisivat häipyneet niin pitkän matkan päähän +asunnoistaan. Ne olivat luultavammin joukkio valkoihoisia sen kiiltävän +metallin haussa, jota etsivät kaikkialla, aina indiaanein alueilla asti +erämaassa, jossa yhtä usein löytävät hirveimmän kuoleman.</p> + +<p>»Jos tulemme tekemisiin kalpeakasvoisten kanssa, niin kyllä rankaisemme +heidän rohkeutensa.«</p> + +<p>Tämän päätöksen kojoteerot tekivät.</p> + +<p>Heidän tarkastaessaan savupatsasta koettaakseen sen mukaan laskea tulien +määrää ja siitä johtua siihen ihmislukuun, joka oli ne sytyttänyt, +kohosi toinen pienempi ja ja paljoa valkeampi savu vuoren huipulta ja +katosi melkein silmänräpäyksessä. Vaikk'eivät villit olleet mitään +kuulleet, tekivät he kumminkin sen johtopäätöksen, että tämä savu johtui +pyssystä.</p> + +<p>He tuumivat vielä, kun toinen savuntupraus tuli vuoren toiselta puolelta +ja katosi niinkuin edellinenkin. Tällä kertaa tiesivät jo punanahkaiset, +mitä heidän piti ajatella. Löytyi leiri valkoisia järven rannalla ja +metsästäjiä oli kiivennyt ylös vuoritasangolle. Mutta mitä ihmisiä +olivat nämä valkoiset? Voivat olla seurue kullankaivajia, mutta yhtä +hyvin voivat olla meksikolainen rykmentti ja se muutti hiukan asiata? +Eipä sillä, että olisivat tunteneet mitään pelkoa tulla taisteluun +sotamiesten kanssa, eipä läheskään. Heidän heimollansa ja erittäinkin +tällä joukolla oli vanha tili selvittämättä meksikolaisten sotilaitten +kanssa, mutta heidän menettelynsä oli riippuva tästä +kaksoiskysymyksestä. Jos olisivat olleet vakuutetut ensimmäisen +arvelunsa oikeudesta, olisivat he suoraan tehneet rynnäkön leiriä +vastaan ja ahdistaneet sitä urheasti, mutta toisessa tapauksessa +tarvitsivat käyttää viekkautta.</p> + +<p>Sen sijaan, että olisivat jatkaneet marssiansa kokoontuneessa joukossa, +jakautuivat he kahteen parveen, joista toinen kääntyi oikealle ja toinen +vasemmalle, tarkoituksessa että siten voisivat saarrokseen panna +kalpeakasvoisten leirin.</p> + +<p>Jos nuo suuret korppikotkat, jotka pimittävät taivaan, ohjasivat +kulkunsa Salaperäiselle vuorelle saadakseen siellä hyvän aterian, niin +ei niiden huolinut olla rauhattomia. Moinen toivo ei tulisi häpeään!</p> + + +<p> </p> + +<center><h2><A NAME="o6">Kuudes luku.</A></h2> + +<h2>Los Indios.</h2></center> + + +<p>Me jätimme lukijamme viimein siinä silmänräpäyksessä, jolloin +metsästäjät poistuivat sen vanhan oinaan luota, joka putosi maahan +Pedron luodin lävistämänä.</p> + +<p>Henry ei jakanut kumppalinsa mielipidettä. Hänen mielestään karneron +kierukanmuotoiset sarvet ansaitsivat päästä mukaan. Ja sentähden, +vaikkei tämä voitonmerkki juuri ollut hänen omansa voittajan oikeudella, +päätti hän kumminkin anastaa merkin takaisin tullessaan. Minkä kauniin +vaikutuksen nämä jättiläissarvet tekisivätkään jollakin seinällä +vanhassa Englannissa.</p> + +<p>Silmäys gambusinoon karkoitti kaikki nämät ajatukset. Meksikolainen +näytti yhä enemmän rauhattomalta ja Henryä, joka ymmärsi hänen pelkonsa +koko totisuuden, alkoi myös levottomuus vaivata. Ei kumpikaan sanonut +sanaakaan. Heillä oli tarpeeksi puuhaa raivatakseen itselleen tietä +lianein ja oksien läpitse. Nämät esteet viivyttivät heidän matkaansa ja +joka kerta kuin Pedro oli pakoitettu käyttämään lyhyttä miekkaansa, +päästi hän mukaan aina »joukon pieniä piruja.«</p> + +<p>Sillä tavalla estettynä joka askeleelta metsästäjät tarvitsivat enemmän +kuin tunnin samotakseen lyhyen peninkulman. Kohta saavuttivat he +viidakon ulkoreunan ja tulivat ylätasangon rajalle. Siellä ulottui +heidän katseensa rajatonna pohjoiseen, länteen ja itään sekä käsitti +vähintäin kaksikymmentä tuhatta peninkulmaa aavikon pintaa. He eivät +tarvinneet katsoa niin kauas löytääksensä mitä etsivät. Puoli tiessä +tätä matkaa näkivät he paksun kellertävän sekasotkon, jonka alimmainen +osa oli tasangolla.</p> + +<p>»Tuo ei ole savua,« virkkoi gambusino, »vaan tomua suuren hevosjoukon +jälissä. Siellä on varmaankin monta sataa.«</p> + +<p>»Ne ovat ehkä villejä mustangia,« sanoi Henry.</p> + +<p>»Ei, sennorito, niillä on ratsastajat selässä. Muuten tomupilvi +jakautuisi aivan toisella tavalla. Ne ovat indiaaneja.«</p> + +<p>Pedro kääntyi äkkiä leiriin päin.</p> + +<p>»<i>Caramba!</i>« huusi hän. »Kylläpä oli varomatonta sytyttää tulet! Parempi +olisi ollut olla ilman aamiaista! Minähän olenkin enin syypää, minun +olisi pitänyt varoittaa heitä. Nyt on se liian myöhäistä. Indiaanit ovat +tietenkin huomanneet tämän savun, vieläpä savun meidän +laukauksistammekin,« jatkoi hän ja pudisti päätänsä. »Oi, muchacho! +Olemme tehneet senkin seitsemän tyhmyyttä Levottomuuteni, kun kiipesin +tasangolle, olisi pitänyt vallita kaikkea mitä tein!«</p> + +<p>Henry ei vastannut. Kukapahan olisi voinut vastatakaan.</p> + +<p>»Mikä onnettomuus, etten pyytänyt don Estevania lainaamaan minulle +kiikariansa! Mutta minä näen tarpeeksi hyvin aseettomallakin silmällä +ollakseni varma, että minun hätäilemiseni valitettavasti kyllä olivat +hyvinkin perustettuja. Meidän metsästyksemme on loppunut, sennorito, ja +me tulemme tappelemaan ennen auringon nousua, ehkäpä ennen puolta +päivää! Katsokaas! He jakautuvat nyt.«</p> + +<p>Kuten mainitsimme edellisessä luvussa, oli gambusino oikeassa.</p> + +<p>»He ovat indiaani-<i>bravoja</i>,« (ryövärejä) virkkoi hän totisella äänellä. +»Jos ovat apakeja, niinkuin pelkään, silloin taivas meitä varjelkoon! +Aivan hyvin ymmärrän, mitä tuo temppu merkitsee. He ovat äkänneet meidän +savumme ja luulevat nyt voivansa yht'aikaa yllättää meidät vuoren +kummaltakin puolelta. Palatkaamme leiriin niin pian kuin jalat meitä +voivat kantaa. Me emme saa kadottaa sekuntiakaan!«</p> + +<p>Tällä kerralla eivät metsämiehet viipyneet matkalla. Juoksivat niin, +että olivat lähellä hengästyä, koko sen matkan, jonka olivat raivanneet +itsellensä viidakossa. Riensivät sekä karneron että kaktuksen oksassa +riippuvien kalkkunain ohitse, eivätkä ajatelleetkaan pysähtyä ottamaan +saalistansa.</p> + +<hr> + +<p>Koko kullankaivajaleiri oli jalkeilla. Miehet, vaimot ja lapset olivat +heränneet ja työssä. Muutamat viruttivat kuivuneita pyöriä vedellä +estääkseen niitä karsinoitumasta. Toiset korjasivat siloja ja satuloita, +toiset etsivät ympäristöllä verestä laidunta elukoille ja toiset +nylkivät ja paloittelivat teurastettua härkää.</p> + +<p>Naisia ja tyttöjä seisoi jokaisen tulen ympärillä, jonka päällä +valmistivat ruokaansa. Muutamat vispilöivät vaahdoksi suklaata, joka +kiehui saviastioissa. Toiset alustivat sitä keitettyä maissia, josta nuo +ijankaikkiset <i>tortillas</i> (kakut) leivottiin.</p> + +<p>Kolme telttaa oli pystytetty korraliin, yksi neliskulmainen, hyvin +suuri, ja kaksi pyöreäkartion muotoista pienempää. Tuo suuri keskustassa +oli don Estevania ja sennora Villannevaa varten. Oikeanpuoleisessa +asuivat Gertrudes ja hänen kamarineitsyensä, vasemmanpuoleisessa Henry +Tresillian ja hänen isänsä. Kaikki kolme olivat nyt tyhjiä. Robert +Tresillian tarkasteli telttaa kaitsijan kanssa ja Villannevan koko perhe +käveli järven rannalla.</p> + +<p>Kävelijät olivat juuri aikeessa palata, kun huuto vuoren solan huipulta +täytti koko leirin kauhulla.</p> + +<p>»<i>Los indios!</i>« (Indiaanit!)</p> + +<p>Kaikki kohottivat päänsä säikähtäen. Pedro ja Henry seisoivat +kallionlohkareella, joka ulkoni kalliosta leirin ylitse. He uudistivat +varoituksensa ja syöksyivät alas vuorta myöten joka hetki vaarassa +taittaa niskansa. Solatien suussa he tapasivat joukon säikähtyneitä +ihmisiä, jotka ahdistivat heitä kysymyksillä, joihin vastasivat +ainoastaan pari sanaa: »<i>los indios!</i>« Kohta ehtivät he sysäten syrjään +tiellä seisojat siihen paikkaan, jossa don Estevan ja hänen kumppalinsa +odottivat.</p> + +<p>»Missä olette nähneet indiaaneja, don Pedro?« kysyi Tresillian.</p> + +<p>»Llanolla, koillisessa.«</p> + +<p>»Tiedättekö varmaan, että ne ovat indiaaneja?«</p> + +<p>»Tiedämme, sennor. Me olemme nähneet aseellisia ratsumiehiä, jotka eivät +voi olla muita kuin punanahkoja.«</p> + +<p>»Kuinka kaukana voinevat he olla?« kysäsi don Estevan.</p> + +<p>»Noin kymmenen peninkulman päässä olivat, kun heidät näimme, ehkäpä +kauempanakin, eivätkä he nytkään liene paljoa lähempänä, sillä soluimme +alas vajaassa puolessa tunnissa.«</p> + +<p>Metsästäjien läähättävä hengenveto ja purppuranpunaiset kasvot +todistivat heidän kulkunsa nopeutta.</p> + +<p>»Onnipa oli, että näitte heidät niin pitkän matkan päästä,« pitkitti don +Estevan.</p> + +<p>»Oi, sennor, ei siitä taikaa, että ovat kaukana, kohta ovat he täällä. +He ovat aavistaneet täällä olomme ja varustautuneet kiertämään meidät. +Kepeä ratsujoukko, sellainen kuin heidän, ei tarvitse pitkää aikaa +taivaltaakseen peninkulman niin tasasella alalla.«</p> + +<p>»Mitä neuvotte meitä tekemään, don Pedro?« kysyi vanha sotilas ja kiersi +viiksiänsä levottomin katsein.</p> + +<p>»Ennen kaikkea ei kelpaa jäädä tänne. Lähtekäämme liikkeelle niin pian +kuin mahdollista. Tunnin kuluttua voipi jo olla myöhäistä.«</p> + +<p>»Mutta selittäkää tarkemmin, Pedro! Lähteä liikkeelle? Minnekä sitte +lähtisimme?«</p> + +<p>»Tuonne ylös,« sanoi gambusino ja osoitti Salaperäistä vuorta.</p> + +<p>»Mutta meille on mahdotonta saada elukoitamme sinne ylös, eikä meillä +ole aikaa kulettaa matkatavaroitamme sinne.«</p> + +<p>»Hyvin mahdollista, valitettavasti, mutta saamme olla tyytyväisiä, jos +pelastamme omat henkemme.«</p> + +<p>»Teidän neuvonne olisi siis jättää kaikki vihollisen valtaan?«</p> + +<p>»Niin, sennor, kaikki, jos tarvitaan, ja niin vähän kuin mahdollista, +jos meille jääpi aikaa. Ikäväkseni ei minulla ole parempaa ehdotettavaa, +mutta muuta neuvoa ei löydy, emmekä saa epäröidä, jos tahdomme pelastaa +nahkamme.«</p> + +<p>»Jättää kaikki mitä meillä on!« virkkoi äkkiä Robert Tresillian. +»Siinäpä olisi kauhea onnettomuus! Väkemme on urhoollista ja hyvissä +aseissa. Me voisimme aivan varmaan puolustaa itseämme.«</p> + +<p>»Mahdotonta, don Roberto, vaikka olisivatkin vielä urhoollisempia ja +paremmissa aseissa. Sen mukaan mitä olen nähnyt, ovat punaihoiset +kymmenen yhtä vastaan ja me joutuisimme varmaankin tappiolle. Ja +muutenkin, jos voisimme pitää puoliamme päivän valossa, niin keksisivät +he kyllä keinon yöllä polttaa leirimme. Kaikki on kuivaa ja syttyisi +tuleen vähäisemmästäkin kipunasta. Meillä on vaimoja ja lapsia +puolustettavana. Ainoastaan tuolla voivat he olla ja ovatkin turvassa.«</p> + +<p>»Mutta kuka tietää, ovatko nuo indiaanit vihollismielisiäkään meitä +kohtaan? Ehkä ainoastaan ovat parvi opatas-indiaaneja?«</p> + +<p>»Ei, he ovat bravoita, minä olen melkein varma, että he ovat apakeja,« +pitkitti gambusino levottomana.</p> + +<p>»Apakeja!« ärjähti joukko, joka ympäröi heidät, äänellä, joka osoitti +sitä kauhua, minkä nämä raakalaiset herättivät kaikissa Sonoran +asukkaissa.</p> + +<p>»He tulevat apakien maan ääristä,« jatkoi Pedro. »Heillä ei ole mukanaan +vaimoja eikä lapsia ja minä tahtoisin panna vetoa, että ovat aseissa +hampaita myöten sotaista retkeä varten.«</p> + +<p>»Siinä tapauksessa,« sanoi don Estevan synkällä katseella, »ei meillä +ole mitään hyvää odotettavissa.«</p> + +<p>»Meillä ei ole edes oikeutta odottaa heiltä lempeyttä muistaessamme +katteini Gil Perezin ja hänen väkensä menettelyä heitä kohtaan,« jatkoi +gambusino.</p> + +<p>Hän tarkoitti erästä yleisesti tunnettua ja äskettäin toimitettua +verilöylyä apakeja vastaan, joita oli petollisesti viekoteltu +rauhantarjouksilla.</p> + +<p>»Olisi hulluus odottaa heitä,« pitkitti Pedro. »Kiivetkäämme ylös +ylätasangolle, kuljettakaamme sinne kaikki, minkä voimme kantaa ja +jättäkäämme jälelle lopuskat.«</p> + +<p>»Olemmeko sitte turvassa tuolla ylhäällä?« kysyi Tresillian.</p> + +<p>»Niinkuin linnoituksessa. Se on lujempi kuin ihmiskätten rakentama. +Parikymmentä sotamiestä voisi tuolla vastustaa satoja, jopa tuhansia +miehiä. <i>Caramba!</i> Voimme kiittää Jumalaa, että olemme löytäneet niin +läheisen ja lujan turvapaikan.«</p> + +<p>»Emme saa epäillä,» sanoi don Estevan vaihdettuaan muutamia sanoja +asiakumppalinsa kanssa. »Me kadotamme kaikki mitä meillä on, mutta muuta +neuvoa ei ole. Käskekää, sennor Vicente, me noudatamme teidän käskyjänne +kaikessa!«</p> + +<p>»Minulla on ainoastaan yksi käsky annettavana«, huusi gambusino. +»<i>Arriba!</i> (Jok'ainoa tuonne ylös!) Älkäämme jättäkö vuoren juurelle +muuta kuin mitä emme voi kuljettaa!«</p> + +<p>Pedron lausuessa tämän sanan <i>arriba!</i> – joutui koko leiri sellaiseen +touhuun, jota on mahdoton kuvata. Kaikki syöksyivät välistä sinne, +välistä tänne, kysyen, kirkuen ja valittaen. Äidit huusivat lapsiaan ja +painoivat heitä nyyhkien rintojansa vasten. He olivat jo näkevinään +indiaanien peitsen tai skalppiveitsen kohotettuna heidän ylitsensä.</p> + +<p>Tämä kaikki oli niin kiireellistä ja äkkiarvaamatonta, että oli vaikea +käsittää mitä kaikkea se tiesi. Mutta kun tämä oli käsitetty, +järjestyivät kaikki niin hyvin kuin voivat ja riensivät laumoissa +solatietä kohden, joka johti vuoren huipulle.</p> + +<p>Kohta oli tämä äkkijyrkkä nousu alhaalta ylös saakka täynnänsä +inhimillisiä olentoja aivan kuin muurahaisia muurahaiskeossa.</p> + +<center><p><img src="images/kullan8.jpg" alt="Oli kuin muurahaisia muurahaispesässä."></p></center> + +<p>Tavallisella ritarillisuudellaan koettivat kaivostyömiehet ensi kädessä +saada vaimot ja lapset hyvään turvaan. He pitivät kaikenmoisia +varokeinoja saadakseen heidät niin mukavasti kuin suinkin ylös +tasangolle. Kiireessä tapahtui kumminkin toinen jos toinenkin +onnettomuus tällä kivisellä tiellä; moni käsi ja polvi loukkaantui ja +haavoittui. Mutta ne, joita tämä kova onni kohtasi, eivät siitä paljoa +huolineet, niin kiire oli kaikilla päästä pakoon ennenkuin indiaanit +voisivat heitä tavoittaa.</p> + +<p>Kun kaikki olivat päässeet ylös varsinaista tapaturmaa kärsimättä, +palasivat miehet heti korraliin pelastaakseen niin paljon kuin +mahdollista vihatun vihollisen käsistä.</p> + +<p>Ensi tuokiossa olivat he ainoastaan ajatelleet henkensä pelastamista, +mutta sitte kun lähetetty tiedustelija oli palannut ja ilmoittanut, +ettei punaihoisia vieläkään näkynyt sekä että heillä vielä oli aikaa, +näkivät kullankaivajat mahdolliseksi pelastaa ainakin osan +omaisuuttansa.</p> + +<p>»Ensin ampumavarat ja elatustarpeet!« huusi Pedro Vicente. »Ne ovat +välttämättömiä, jos piiritykseen joudumme. Ja sitte saamme ottaa mitä +voimme.«</p> + +<p>Hänen käskyjään toteltiin huolellisesti. Kohta sen perästä tarjosi +solatie vielä omituisemman näyn. Eikä kauvan viipynyt, ennenkuin +korralissa ei ollut muuta jälellä kuin työaseita, koneita ja +huonekaluja, jotka painonsa vuoksi olivat mahdottomia käsivoimalla +kulettaa ylös tasangolle.</p> + +<p>Jos El Cascabel ja hänen seurueensa olisivat voineet aavistaa, että +leirin asukkaat sillä tavalla tuhoaisivat sitä, niin he olisivat +ratsastaneet hevosensa turmiolle tullakseen aikaisemmin. He lähestyivät +kumminkin kyllin nopeasti, sillä ei viipynyt kauvan, ennenkuin +etuvartijat antoivat merkin, että viholliset olivat tulossa.</p> + +<p>Sitte vielä koottiin vihoviimeiset kapineet, niitten joukossa nuo kaksi +pientä telttaa ja valmistuksia tehtiin lopulliseen nousemiseen.</p> + +<p>Monet miehistä myöhästyivät preriillä. Ei löytynyt mitään keinoa, millä +saada hevosia korjuuseen. Ja suru sydämmessä erosivat isännät niistä. +Millaisiin käsiin joutuisivatkaan nyt eläinparat? Tämä ajatus lisäsi +surkeutta.</p> + +<p>Mutta meksikolaisilla ei ollut aikaa kadottaa; piti jouduttaa +jäähyväisiä. Kaikki puhuttelivat eläimiänsä ikäänkuin älyllisiä olentoja +ja käyttivät lempeimpiä sanoja: <i>Caballo, caballito mio!</i> – <i>Mula, +mulita guerida!</i> – <i>Pobrecita. Dios te guarda!</i> Mutta lempisanoihin +liittyi tuhansia sadatuksia niitä vastaan, jotka olivat olleet syyllisiä +tähän eroamiseen heidän rakkaista eläimistään.</p> + +<p>Pedro oli enimmin liikutettu. Koko hänen tulevaisuutensa riippui työn +menestymisestä siinä kaivoksessa, jonka oli löytänyt ja nyt oli yritys +joutunut vaaranalaiseksi. Sillä jos kohta kullankaivajat +pelastaisivatkin henkensä, niin hävittäisivät viholliset heidän +kallisarvoiset koneensa ja kukapa tiesi jaksoiko kauppatalo Villanneva +ja Tresillian kärsiä tätä vastoinkäymistä?</p> + +<p>Hän valmistautui kumminkin seuraamaan muita, jotka jo olivat kaukana +ruohotasangosta paitsi Henry Tresillian. Tämän oli vaikeata tehdä eroa +Krusaderistaan. Raivon kyyneleet vierivät hänen poskiansa myöten. Oi, +olihan viimeinen kerta kuin hyväilisi hevostaan, jota ei enää koskaan +saisi nähdä!</p> + +<p>Tuo jalo eläin näkyi ymmärtävän isäntäänsä; se katseli häntä +herttaisilla, älykkäillä silmäyksillä ja syvät huokaukset pääsivät sen +rinnasta.</p> + +<p>»Minun kaunis Krusaderini,« mumisi Henry, »minun ystävä parkani! Sinut +pitää jättää. Sinä joudut kurjan punanahkaisen saaliiksi!... Oi, se on +kauheata, hyvin kauheata!«</p> + +<p>Krusader vastasi yhä selvemmin valittaen. Epäilemättä otti se osaa +isäntänsä valitukseen.</p> + +<p>»Meidän viimeinen jäähyväisemme olkoon suutelo,« sanoi Henry ja painoi +huulensa Krusaderin silkin pehmoista turpaa vasten.</p> + +<p>Sen perästä poistui hän pitkillä askeleilla, koettaen hillitä +liikutustaan.</p> + +<p>Kullankaivajat olivat jo kadonneet näkyvistä, kun Henry saapui +solatielle. Aikaa ei saanut hukata. Mutta nuorukainen oli tuskin ottanut +sataa askelta, ennenkuin hän äkkiä kääntyi ja kuunteli. Hän kuuli +hevosen nelistävän. Olisikohan tuo joku yksinäinen indiaani? Ei, se oli +Krusader, joka koetteli päästä isäntänsä jälessä. Kun tuo urhokas +hevonen oli tullut vuoren juurelle, koetti se kiivetä ylös. Kaikki +ponnistukset olivat turhia. Joka kerta kuin se asetti jalkansa tuota +jyrkkää rinnettä kohden, vyöryivät kivet sen alta ja hevonen kaatui +taapäin takajaloilleen. Monta kertaa alkoi se uudelleen, mutta ilman +menestystä, ja jokaista sen ponnistusta seurasi valittava kiljunta, joka +vihloi Henry Tresillianin sydäntä.</p> + +<p>Henry kiiruhti kiipeämistään, mutta seisattui puolitiessä heittääkseen +viimeisen katseen uskolliseen ystäväänsä. Krusader seisoi +liikkumattomana samassa paikassa. Se oli luopunut yrityksestään seurata +nuorta herraansa ja päästi lyhyillä väliajoilla surunvoittoisen +hirnunnan, joka tulkitsi sen mieliharmia ja epätoivoa.</p> + + +<p> </p> + +<center><h2><A NAME="o7">Seitsemäs luku.</A></h2> + +<h2>El Cascabel.</h2></center> + + +<p>Solatien äärimmäisessä osassa tapasi Henry isänsä ja don Estevanin, joka +johti puolustustoimia. Miehet kokoilivat niitä mahdottoman suuria +kivilohkareita, jotka peittivät tien, ja hinasivat niitä ylös +kullankaivajille, jotka olivat jääneet ylätasangolle. Että työ sujuisi +nopeammin, asettuivat he jonoon. Kivilohkareita ei tarkoitettu +barrikaadeiksi eikä niitä semmoisiksi tarvittukaan, kun vuori melkein +puolusti itseänsä. Ei, niitä arveltiin käyttää puolustustarpeeksi siinä +tapauksessa, että punanahkaiset tekisivät hyökkäyksen.</p> + +<p>Muut kullankaivajat auttoivat vaimoineen, lapsineen asettamaan metsän +aukeamassa <i>Ojo de Aguan</i> vieressä järjestykseen kaiken sen, mikä oli +voitu kulettaa pois leiristä. Muutamat vielä ymmällään olijat kulkivat +edes takaisin ja keskustelivat kiivaasti asemasta. Toiset, jotka olivat +urhokkaampia ja rauhallisempia, järjestivät järjestettäviään +pakkilaatikkojen ja myttyjen keskellä, jotka makasivat maassa hujan +hajan sekä odottivat mitä tapahtuman piti.</p> + +<p>Sennor Villanneva ja hänen tyttärensä, palvelijoitten ympäröiminä, +muodostivat erityisen ryhmän. Nuori Gertrudes piti silmänsä käännettyinä +metsänaukeaman äärimmäiseen osaan ja tarkasteli katseillaan kaikkia +tulijoita. Hän näytti levottomalta. Hänelle oli sanottu, että Henry +Tresillian ei ollut jättänyt korralia vielä silloin kuin hänen muut +toverinsa, ja Gertrudes oikein vapisi pelosta, että tämä myöhästyisi ja +joutuisi jonkun vaaran alaiseksi.</p> + +<p>Vielä ei kukaan ajatellutkaan pystyttää majoja ja asettaa asuntoansa +reilaan, sillä vielähän toivottiin, että kaikki voi olla tyhjää +hälytystä vaan. Don Estevan lähetti gambusinon vielä kerran +tähystykselle. Tällä kertaa jätti hän tälle kiikarinsa ja suostuttiin, +että gambusino antaisi merkkejä. <i>Yksi</i> laukaus merkitseisi, ettei +vihollinen enää ohjannut kulkuansa vuorta kohden; <i>kaksi</i> laukausta, +että ne olivat läheisyydessä; <i>kolme</i> laukausta, ettei tarvinnut pelätä +mitään, mutta <i>neljä</i> sitä vastoin, että vihollismielinen ryövärijoukkio +marssi leiriä kohden. Pedrolla oli ainoastaan kaksi pistoolia, mutta +Henry, joka vihdoinkin oli tullut ylös solatieltä, liittyi hänelle +kumppaliksi ja oli valmis lisäämään ne kaksi laukausta, jos niin +tarvittiin.</p> + +<p>Kun Pedro ja Henry kulkivat sen paikan ohitse, jossa Gertrudes ja hänen +äitinsä olivat, seisattui nuori mies vaihtamaan paria sanaa naisien +kanssa.</p> + +<p>»Rauhoittukaa,« sanoi hän, »täällä olemme aivan täydessä turvassa; +meillä ei ole mitään todellista vaaraa pelättävänä.«</p> + +<p>Sen perästä hän kiiruhti Gambusinon jälkeen.</p> + +<p>Gertrudes ihaili teeskentelemättä ystävänsä rohkeutta. Hänen mielestään +oli tämä osoittanut urhoollisuutta, kun viimeiseksi jäi leiriin ja +Krusaderin käytös oli hänen arvelunsa mukaan aivan luonnollinen. Hän +tiesi paremmin kuin kukaan muu, kuinka paljon nuorukainen rakasti +hevostansa ja mitenkä hellästi tämä oli siitä huolta pitänyt. Itsekin +oli hän kovasti mieltynyt kauniiseen Krusaderiin, joka niin soreasti +tuli syömään sokeria hänen kädestään, ja joka tanssi yhtä ylpeänä +aavalla llanolla kuin Arispen kaduillakin. Ja hän olisi mielellään +antanut kaiken mitä hänellä oli. jos olisi voinut estää sitä joutumasta +punanahkaisten käsiin.</p> + +<p>Pedro ja Henry tulivat muutamien minuuttien perästä sille paikalle, joka +tulisi olemaan heillä tähystyspaikkana. He näkivät heti, että indiaanit +olivat jo hyvin lähellä.</p> + +<p>»Lauaiskaa kumpainenkin latinkinne, sennorito,« sanoi gambusino nostaen +kaukoputken silmiensä eteen. »Jättäkää loma-aikaa kumpaisenkin +laukauksen väliin, niin ettei niistä voi erehtyä.«</p> + +<p>Kai'ut Henryn laukauksista olivat tuskin haihtuneet, ennenkuin Pedro +hyvin painavalla äänellä huudahti:</p> + +<p>»<i>Caramba!</i> Enpä erehtynytkään! He ovat apakeja ... ja mikä vielä +pahempaa on: <i>kojoteeroja</i>, jotka ovat hirveimmät ja verenhimoisimmat +kaikista indiaaneista! Vilkkaat liikkeet, muchacho,« lisäsi hän +ottamatta kaukoputkea silmiensä edestä, »ota minun pistoolini ja laukase +toisetkin kaksi laukausta!»</p> + +<p>Kaksi uutta pamausta paukahti toinen toisensa perästä.</p> + +<p>Villit seisahtuivat, kohottivat silmänsä Pedroa ja Henryä kohti ja +näkyivät ryhtyvän neuvotteluun. Heidän liikkeitänsä voitiin jo nähdä +aseettomalla silmällä, mutta kiittäen kaukoputkeaan keksi Pedro jotakin, +mikä saattoi hänet päästämään huudahduksen vihan raivossa.</p> + +<center><p><img src="images/kullan9.jpg" alt="Pedro keksi jotakin, mikä saattoi hänet päästämään huudahduksen +vihan raivossa"></p></center> + +<p>»Kaikkien manalan mahtien kautta! Se on Cascabel!«</p> + +<p>»El Cascabel!« toisti Henry, hämmästyksissään gambusinon kauhistuneesta +katseesta. »Tunnetteko häntä, Pedro?«</p> + +<p>Tämä, jolla edelleenkin oli kaukoputki silmiensä edessä, virkkoi:</p> + +<p>»Niin, kyllä se on <i>hän</i>! Minä huomaan selvästi hänen rinnassansa tuon +kauhean pääkallon, jonka hän on antanut piirtää minuunkin! Kauhistus +meille, jos joudumme hänen käsiinsä! Me olemme vihityt hirmuisimpaan +kuolemaan. El Cascabel piirittää meitä väsymättä, hän saattaa meidät +nälkään kuolemaan, jos niikseen on.«</p> + +<p>»Jos antautuisimme heti,« sanoi Henry hieman leikillisesti, »ehkä hän +silloin olisi lempeämpi.«</p> + +<p>»Lempeä hän!... Te ette tarkoittane totta, sennorito? Oletteko +unhoittaneet Gil Perez'in verilöylyä?«</p> + +<p>»En suinkaan!«</p> + +<p>»No, kuulkaa, nuo kojoteerot, jotka katteini Gil Perez niin petollisesti +surmasi – se on myönnettävä – olivat juuri osa tästä joukkiosta, joka +meillä nyt on edessämme. El Cascabelilla on hyvä muisti, olkaa siitä +huoleti, ja jos se ainoastaan on hänen vallassaan, niin saamme kärsiä +syyllisten edestä.«</p> + +<p>Gambusino vaikeni. Hän jätti kaukoputken Henrylle ja seisoi muutamia +hetkiä ajatuksiinsa vaipuneena. Hän mietti kaikkia niitä mahdollisia +keinoja, millä voisi päästä näin vaikeasta asemasta, jonka moni muu +olisi pitänyt aivan toivottomana. Mutta yhtä hyvin kuin Pedro Vicenten +raivo oli tunnettu, yhtä hyvin myöskin tunnettiin, ettei hän antanut +rohkeutensakaan masentua.</p> + +<p>Cascabelin johtamat indiaanit jatkoivat marssiansa koillista kohden. +Toinen lauma villejä ohjasi tiensä luodetta kohden.</p> + +<p>»Apakeja näyttää olevan vähintäänkin viisi sataa,« sanoi Henry.</p> + +<p>»Se käy melkein yhteen minunkin laskuni kanssa,« vastasi Pedro. »Mitä +voimme tehdä sellaista hyökkäystä vastaan?«</p> + +<p>»Odottaa yötä, käydä äkkiarvaamatta heidän kimppuunsa ja lyöttäytyä +läpi,« sanoi Henry nuoruuden koko innostuksella.</p> + +<p>»Se olisi mielettömyyttä, sennor. Ensiksi koska indiaanit eivät niinkään +helposti anna itseänsä yllättää. Ja sitten sentähden, että meitä, +joitten täytyy puolustaa vaimoja ja lapsia, ei likimäärinkään ole niin +monta, että voisimme koettaa taistelua.«</p> + +<p>»Neuvotteko meitä ehkä pakenemaan?«</p> + +<p>»Miksi en, jos pako olisi mahdollista! Ei ole mikään häpeä paeta niin +ylivoimaisen vihollisen tieltä. Kumminkin on pako yhtä mahdoton kuin +taistelu.«</p> + +<p>»Mahdotonko? Miksi?»</p> + +<p>»Sennor«, vastasi Pedro ärtyisän tuulen ilmeellä, »unhotatteko siis, +että olemme päästäneet hevosemme irralleen ja ettei jalkasin voi +pelastua erämaassa?«</p> + +<p>»Silloin,« sanoi Henry, »ei meillä ole muuta neuvoa kuin puolustaa +itseämme täällä ylätasangolla!«</p> + +<p>»Aivan niin. Ja se täytyy noitten tuolla alhaalla saada tietää niin pian +kuin suinkin.«</p> + + +<p> </p> + +<center><h2><A NAME="o8">Kahdeksas luku.</A></h2> + +<h2>Indiaanit leirin ulkopuolella.</h2></center> + + +<p>Don Estevan ei ollut pysynyt toimettomana. Tuo vanha sotilas oli ilman +vastaväitettä ottanut päällikkyyden ja hänen tunnustettu arvonsa ei +voinut nykyisessä asemassa muuta kuin vaikuttaa hyvää.</p> + +<p>Määrättyänsä vaimoille ja lapsille enin suojatun paikan, oli hän +suurella kylmäverisyydellä järjestänyt puolustuspalveluksen, antanut +ladata ampuma-aseet, jaellut ampumavaroja ja perustanut jonkinmoisen +arsenaalin, jossa ruudit ja luodit säilytettiin niin, etteivät ne +kostuneet eivätkä olleet tuhlattavina. Sen perästä määräsi hän +toimimiehet ja toimitukset älyllä ja viisaudella.</p> + +<p>Hänen mielipiteensä mukaan ei indiaanein monilukuisuus tarvinnut +herättää varsinaista levottomuutta, jos kohta odotettiinkin hyökkäystä +heidän puoleltaan. Kahdeksalla kymmenellä hyvillä aseilla varustetulla +ja rohkealla miehellä, – ja niin monta heitä likimäärin oli – ei ollut +mitään peljättävää tässä luonnollisessa linnoituksessa, joka oli aivan +luokse pääsemätön ja helppo puolustaa suurempaakin mieslukua vastaan +kuin kojoteerorojen oli.</p> + +<p>Seikkailijamme, suurimmaksi osaksi tottuneet vaaroihin kaikissa +muodoissa, olivat itse tunteneet tarvetta uskoa kohtalonsa yhden ainoan +miehen käsiin, jolla oli selvä ajatuksen juoksu, kokemusta ja älyä. He +tunnustivat että sotakuri oli välttämätön, kun vihollisena oli sellainen +joukko, jolla oli samallaiset aseet ja asetelmataito kuin järjestetyllä +armeijalla. Ja don Estevanin päällikkyyteen oli suostuttu ikäänkuin +vastustamattomaan välttämättömyyteen.</p> + +<p>Kullankaivajat olivat täydellisesti valmistaneet sen vankan +kivibarrikaadin, joka oli oleva samalla suojelusmuurina ja +varastopaikkana heidän heittokoneillensa. Siis ei heillä olisi pitänyt +olla muuta tehtävää kuin kärsivällisesti odottaa gambusinon merkin +antoja, mutta kärsivällisyys oli vaikea sellaisessa tilaisuudessa.</p> + +<p>Hetket, jotka kuluivat kahden viimeisen pamauksen välillä, olivat +täynnänsä levottomuutta. Olivatko indiaanit ystäviä vai vihollisia?... +Silloin neljäs laukaus poisti kaiken epävarmuuden. Kysymys oli +ratkaistu.</p> + +<p>»Mikä kovan onnen kohtalo! Ne ovat apakeja,« sanoi don Estevan +asioimiskumppanilleen. Vaara oli vielä suurempi kuin aavistinkaan. Sen +hän heti saisi tietää gambusinolta.</p> + +<p>»Kojoteerot!« huusi tämä hänelle niin pian kuin toinen läheni +kuuluville. »El Cascabelin joukkio!« lisäsi hän hiljemmin tultuaan +lähemmäksi.</p> + +<p>Mutta huonoja uutisia tajutaan aina. Läsnäolijat katselivat häntä +hämmästyksellä. Nämä sanat eivät selitystä kaivanneet.</p> + +<p>Todellisuudessa ei voitu mitään armahtamista odottaa katteini Perezin +uhrien sukulaisilta ja ystäviltä. Mitäpä arvoa panivat kojoteerot sille, +että Arispen asukkaat, vieläpä kullankaivajatkin mitä kiivaimmin olivat +moittineet maamiestensä julmuutta. Aina tästä ilkityöstä asti olivat +kaikki kalpeakasvoiset kirotuita vihollisia, joita piti ilman armotta +hävittää viimeiseen asti.</p> + +<p>Don Estevanin katse synkistyi, vaikka hän lujana pysyikin.</p> + +<p>»Te olette siis vakuutettu siitä, don Pedro, että meillä on El +Cascabelin joukkio edessämme?« sanoi hän.</p> + +<p>»Olen,« vastasi tämä, »minä olen nähnyt tuon konnan liika läheltä, etten +häntä tuntisi tuhansien joukosta ja kaukoputken avulla eroitin myöskin +hänen <i>toteminsa</i>, tuon kauniin kuvan, jota kantaa rinnassaan ja jonka +on kuvannut minunkin rintaani.«</p> + +<p>Pedro avasi paitansa ja antoi kaikkien kumppalien nähdä sen +taideteoksen, jonka jo oli näyttänyt Henry Tresillianille. Nyt ei kukaan +enää epäillyt, että El Cascabel oli läheisyydessä.</p> + +<p>Kun kullankaivajat olivat ennättäneet tointua aivan luonnollisesta +hämmästyksestään, selitti don Estevan heille asioitten tilan +tavallisella levollisuudellaan. Päällikkö ymmärsi, että ennen kaikkea +oli välttämätöntä estää kaikkea hätäilevää pelkoa. Sentähden hän oli +olevinaan järkähtämättömästi levollinen, vaikkei hän tahtonut salata +piirityksen mahdollista, jopa luultavaakin pituutta sekä sen kanssa +yhdistyneitä vaaroja.</p> + +<p>Sanoaksemme totuuden, oli se luonnollinen linnoitus, jonka he omasivat, +niin luja, että voitiin luulla, jopa uskoakin, ettei El Cascabel, +otettuansa selkoa asemasta, koettaisi tehdä hyökkäystä asevoimalla. Jos +hän hyökkäykseen kumminkin ryhtyisi, kyllä valmistettaisiin hänelle +»lämpimät tervetuliaiset.«</p> + +<p>Heittäytymättä turhiin haaveiluihin, toivottiin kumminkin piiritettyjen +kesken, että jos kohta heidän lukunsa oli vähäisempi, joku onnellinen +sattuma sallisi heidän yllättää villit tai oikeammin sanoen pelastua +näiden kynsistä.</p> + +<p>Toivo on niin lujasti juurtunut ihmissydämmeen, vieläpä +arveluttavimmissakin tuokioissa, että useammat kullankaivajista jo +odottivat pelastusta. Vaikkeivät käsittäneetkään asemansa +vaaranalaisuutta, olivat he kumminkin kaikki vakavasti päättäneet +asettua vastarintaan ja toivoivat saavuttavansa voiton.</p> + +<p>Tarkastaakseen vihollisen liikkeitä, mutta pysyen itse salassa, +kätkeytyivät rotkotien puolustajat rintavarustuksen taakse.</p> + +<p>Heillä oli silmiensä edessä osa llanoa, kolmion muodossa, sillä heidän +näköalaansa rajoitti kummaltakin puolelta ne esiinpistävät kalliot, +jotka olivat rotkotien seinänä. Mutta melkein koko leiri oli tämän +näköpiirin sisällä.</p> + +<p>Vieläkin kului tunti ennenkuin indiaaneja näkyi.</p> + +<p>Hevoset ja muulit, jotka olivat jätetyt irralleen vuoren juurelle, eivät +tehneetkään lähtöä. Tietämättä mikä niitä odotti, kävelivät ne +levollisina laitumella tai uiskentelivat joessa.</p> + +<p>Vähän etemmäksi oli lauma antiloopeja asettunut juomaan ja kylpemään. +Peljästyneinä nähdessään vaunuja paikalla, jossa edellisenä päivänä ei +ollut löytynyt mitään, pysyttelivät ne liikkumattomina, valmiina +vähimmänkin metelin havaittuaan lähtemään pakosalle.</p> + +<p>Korppikotkat eivät olleet yhtä varovaisia. Päinvastoin vaikuttivat +niihin suuret, valkeat vaunut jonkinmoisella vetovoimalla, ja +kokoontuneina suureksi parveksi olivat ne sijoittuneet vaunuaitauksen +sisälle. Muutamat tappelivat aamupuolella teurastetun härän +jäännöksistä. Toiset hyppivät suuren teltan ympärillä, tarkastivat +uteliaasti maahan heitettyjä tavaroita ja näyttivät ikäänkuin olisivat +olleet leirin varsinaiset omistajat.</p> + +<p>Äkkiä ja yht'aikaa tapahtui muutos kaikissa eläimissä, sekä +siivellisissä että nelijalkaisissa, sekä kesyissä että +kesyttämättömissä. Antiloopit vetivät ilmaa sieramiinsa ja pakenivat +kuin nuolituisku. Korppikotkat lensivät, mutta eivät poistuneet; ne +kohosivat ainoastaan määrättyyn korkeuteen, jossa liitelivät leirin +ympäri laajoissa kiehkuroissa. Hevoset, muulit ja sarvikarja +raivostuivat äkkiä, syöksyivät sinne tänne, hirnuivat, ammuivat, +kiljuivat jokainen omalla tavallaan, ikäänkuin olisivat aikoneet alkaa +eilispäivän estampedan uudelleen.</p> + +<p>»Mikä niitä vaivaa?« kysyi Henry.</p> + +<p>»Niille käy vainu punanahkoista,» vastasi gambusino. »Nyt ei enää kauvan +viivy, ennenkuin saamme nähdä nuo kirotut sikiöt.«</p> + +<p>Ratsastava indiaani, monen muun seuraamana, seuraajat tällä kertaa +indiaanein käyttämässä jonossa, ilmestyikin sen kolmion toisessa +reunassa, joka voitiin suojelusmuurilta nähdä, ja heti sen perästä +nähtiin toinen jono vastakkaisella puolella. Nuo kaksi joukkoa +hajaantuivat hyvän matkan päässä vuoresta, ikäänkuin heillä ei olisikaan +ollut aikomusta seisattua vuoren kohdalle. Mutta meksikolaiset tiesivät, +että tämä vaan oli temppu näiden puolelta, että siten voisivat helpommin +tarkastaa leiriä.</p> + +<p>»Jos aavistaisivat missä olemme,« mumisi Pedro, »he eivät itseään niin +paljoa vaivaisi. Luulevat varmaankin, että voimme vastustaa heitä +avonaisella kentällä ja tahtovat sentähden kiertää meidät sotataidon +kaikkien sääntöjen mukaan.«</p> + +<p>Kukaan ei vastannut hänelle. Tekeillä olevat tapahtumat vetivät +puoleensa kaiken hänen kumppaliensa huomion. Nämät eivät kadottaneet +huomiostansa ainoatakaan vihollisen liikettä. Ääretön jono ratsastajia +asettui verkalleen Salaperäisen vuoren ympärille. Saaliinsa ei voinut +päästä heidän käsistään, kojoteerot eivät siis osoittaneet mitään +kiirettä.</p> + +<p>Kojoteerot muodostivat rintaman samalla tarkkuudella kuin rykmentti +kenraalinsa edessä. Sen perästä he tekivät seisahdustempun, ja viisi tai +kuusi indiaania, jotka ratsastivat ulos rintamasta, alkoivat keskustella +ja viittailla.</p> + +<p>»El Cascabel neuvottelee luutnanttiensa kanssa,« sanoi gambusino, joka +oli saanut lainata don Estevanin kaukoputken. »Meidän vaunumme ovat +luultavasti panneet heidät miettimään. Luulevat aivan varmaan, että ovat +tekemisissä sotamiehien kanssa.«</p> + +<p>Gambusino oli oikeassa. Nämä erämaan herrat eivät aina vaella rajojensa +kautta vaaroitta ja vaikeuksitta ja heidän rotunsa kavaluus on tullutkin +sananparreksi. He toimivat aina suurimmalla varovaisuudella. Nämä +vaunut, joitten läsnäolo niin suuresti hämmästytti heitä, voisivat olla +tavallisten matkustajien, kauppamiesten tai siirtolaisten omia, mutta +myöskin sotilaitten ja onhan epäiltävissä tapauksissa aina parasta olla +varoillansa.</p> + +<p>El Cascabel antoi joukkonsa tehdä pysähdyksen ja kutsui kokoon +alapäällikkönsä neuvotellakseen heidän kanssaan paraimmasta keinosta +millä käydä kalpeakasvoisten kimppuun. Kojoteerot ratkaisivat helposti +kysymyksen, joka koski meksikolaisten sotamiesten läsnäoloa. He +lausuivat ajatuksensa julki ilman epäilystä: ei nähty missään +vahtimiehiä eikä huomattu missään sotilaspukujakaan. Sotilaat olisivat +vahtineet paremmin. Tosituumassa näytti kaikki niin hyljätyltä, ja +hevoset, muulit ja sarvikarja kuljeksivat itseksensä ympärinsä +mielivalloin niinkuin karkuriraavaat.</p> + +<p>Tämä viimeinen asianhaara olisi ollut jotakin tavatonta kaikille muille +paitsi kojoteeroille, jotka hyvin tiesivät että heidän lähestymisensä +säikyttää valkoisten eläimiä, niin että katkovat kaiken, joka pitää +niitä paikkaansa sidottuina. Miksi he kummeksuisivat jotain niin +tavallista seikkaa. He tulivatkin siitä ainoastaan sitä varmemmin +vakuutetuiksi etteivät erehtyneet, kun luulivat tavallisten ihmisten +olevan leirin omistajia, sillä vastaisessa tapauksessa olisivat eläimet +olleet paremmin totutetuita järjestykseen ja sotamiehet jo aseissa.</p> + +<p>Ei ollut siis muuta tarvis kuin käydä vihollisen kimppuun.</p> + +<p>Merkin annettua jatkoivat punanahkaiset marssiaan. Heidän rivinsä +taajenivat sitä myöten kuin ympyränsä supistui, mutta he eivät vauhtiaan +lisänneet enemmän kuin ennenkään, tarkoitus kun oli siten sulkea kaikki +eläimet piirinsä sisälle. Siinä oli liian kaunis saalis heidän päästää +käsistään.</p> + +<p>Käydä leirin kimppuun selkeällä päivällä, siitä ei voinut olla +puhettakaan. Kalpeakasvoiset olivat jo aikoja sitten huomanneet heidät +ja odottivat heitä aivan varmaan vakavalla aikomuksella ryhtyä +vastarintaan. Ei havaittu tosin jälkeäkään heistä, mutta oliko tämä niin +kummallista. He kätkeytyivät vaunujen taakse ja eläinten juokseminen +edes ja takaisin esti heitä näkymästä.</p> + +<p>Tämä valkoihoisten asema osoitti heidän aijettansa puolustaa itseään. +Siis syy muiden lisäksi, miksi piti edistyä hyvin varovasti. Oli ehkä +parasta luopua koko varsinaisesta hyökkäyksestä! Pimeässä, yön +hiljaisuudessa oli helpompi voittaa vihollinen, jonka lukua ei tunnettu.</p> + +<p>Mutta kun indiaanit vielä olivat samonneet jonkun matkaa eteenpäin ja +terävillä silmillään eivät onnistuneet havaitsemaan vihollisia ei +vaunujen takana, eikä muualla leirissä, kävi tämä heille +selittämättömäksi. Oliko heillä siis tekemistä näkymättömien vihollisten +kanssa?</p> + +<p>Nauchampa-Tepetlistä oli puhe useimmassakin indiaanein tarussa. Oliko +kaikki vaan loihdittua?</p> + +<p>Tuokion he näkyivät olevan valmiina peräytymään tämän hiljaisuuden +takia. Mutta päällikkö ei kauvan yhtynyt heidän pelkoonsa. Hän ei ollut +taikauskoinen, hän. Jos valkoisia ei näkynyt, niin tuli se siitä, että +jossain olivat väijyksissä ja sitä vastaan piti oltaman varoillaan.</p> + +<p>Hän kokosi sotilaansa, puhui heille muutamia rohkaisevia sanoja, käski +heidän astumaan muutamia askelia eteenpäin ja ampumaan yhden laukauksen +leiriä vastaan. He tottelivat. Mutta ei laukaustakaan, ei ainoatakaan +huutoa! Ei vähintäkään ääntä he vastaukseksi saaneet.</p> + +<p>Ja ikäänkuin pilalla vastasi vuoren seinien kaiku pamauksiin.</p> + + +<p> </p> + +<center><h2><A NAME="o9">Yhdeksäs luku.</A></h2> + +<h2>Kiihko-ajo.</h2></center> + + +<p>Kojoteerot olisivat luulleet itseänsä puijatuiksi, elleivät vihdoinkin +olisi tulleet ajatelleeksi, että kalpeakasvoiset, saatuansa jollain +heille tuntemattomalla tavalla vihiä heidän tulostaan, olivat kiivenneet +Nauchampa-Tepetlin lakeudelle turviin. Muutamat indiaanit, jotka +tunsivat paikan, huusivat heti, ettei se suinkaan ollut mahdotonta, että +kalpeakasvoisten oli onnistunut kiivetä vuoren huipulle. Muulla tavalla +ei voinut tätä täydellistä katoamista selittää.</p> + +<p>Löydettyänsä ratkaisun tälle ongelmalle, joka oli heitä niin vaivannut, +käänsivät kojoteerot katseensa vuoren lakeutta kohden. Mutta eivät +sittekään tulleet viisaammaksi. Siellä eivät nähneet ainoatakaan +ihmistä. Don Estevan oli kieltänyt kullankaivajia näyttäytymästä. El +Cascabel, joka oli liian viekas joutuakseen satimeen, pysyi sitä enemmän +varuillansa. Mitä olisikaan tointanut alkaa taistelua? Valkoiset, jotka +olivat suljetut tuonne ylös, eivät voineet päästä hänen käsistään.</p> + +<p>Kaikessa tapauksessa oli punaihoisten päällikkö kauneimmassa +vihanvimmassa itseään kohtaan, omaa hitauttaan, tarpeetonta +varovaisuuttaan ja edellä kaikkea niitä ihmisiä kohtaan, jotka olivat +tehneet hänen aikeensa mitättömiksi. Hänen piti panna toimeen piiritys, +retkensä Horcasitaalle lykkäytyisi, ehkäpä piti hänen luopua koko +tuumastaan. Mutta leirin ryöstö tarjosi hänelle runsaan korvauksen. +Matkustajilla, joilla oli mukanaan kuusi suurta vaunua, <i>litera</i>, suuri +teltta ja niin monta eläintä, piti arvatenkin oleman joukko +kallisarvoistakin tavaraa!</p> + +<p>Mutta Cascabel ei käskenyt anastamaan saalista, vaan toimi sitä vastoin +yhä suuremmalla viisaudella ja maltilla. Hänellä ei ollut enää mitään +pelkäämistä, jos ryöstö lykkäytyikin tuonnemmaksi, ja liiallinen kiire +voisi olla vahingollinen, kun eläimetkin olivat ensin saatavat kiinni. +Nämä, jotka olivat vetäytyneet alueelle kahden kallion väliin ja olivat +valmiit lähtemään pakosalle ensimmäisen vaaran uhatessa, hirnuivat, +mylvivät ja kirkuivat kilvan.</p> + +<p>»Pitäkää ainoastaan lassonne!« huusi El Cascabel sotilailleen.</p> + +<p>Kojoteerot tottelivat tätä käskyä. Ne, joilla oli peitset, sysäsivät ne +maahan kiinni; ne, joilla oli pyssyt, panivat ne heinikkoon ja niin he +irroittivat itsensä ja hevosensa kaikesta, joka oli heille esteeksi. Kun +jälleen istuivat satulassa, oli heillä ainoastaan vasemman käsivarren +ympärille kääritty nuora, jota käyttivät supunkina eli lämsänä. Peljäten +ylläkköä, jäi toinen puoli indiaaneja toistaiseksi vartioimaan +riisuttuja aseita.</p> + +<p>Toiset liittivät yhteen rivinsä, mutta hirveästi peläten töytäsi +kullankaivajain kaikki eläimet yht'aikaa samaa suuntaa kohden ja kaiku +kajahti ikäänkuin ukkosen jyrinänä satojen kavioiden ja sorkkien +töminästä. Punaihoisten hevoset säikähtivät puolestaan ja nousivat +pystyyn. Kiittäen tätä onnellista sattumaa syöksyi joukko ahdistetuita +eläimiä, Krusader etunenässä, indiaanein edelle ja pakenivat raivoisasti +ulos aavikolle.</p> + +<p>Kojoteerot olivat jo huomanneet tämän komean hevosen. He heittivät sen +perästä monta lämsää, mutta kaikki menivät ne harhaan ja Krusader, joka +näki edessään kentän vapaana, kiiti ulos preriille päästäen rajun +hirnunnan voiton merkiksi. Pettyneitten toiveitten huudahtuksia seurasi +sitä pakomatkalle.</p> + +<p>Indiaanein temput olivat kumminkin ainoastaan osaksi menneet myttyyn. +Heidän onnistui vihdoin taivuttaa mustanginsa ja ottivat ilman vaikeutta +kiinni ne eläimet, jotka olivat heidän piirinsä sisällä. Kun tämä oli +tehty, ajoivat he toisia takaa ja koska ne jo olivat väsyneitä, ei vaiva +tullut suureksi. Kaikki eläimet saatiin kiinni, paitsi yhtä – +Krusaderia. Villit ajoivat sitä kauvan, mutta Henryn hevonen ennemmin +lensi kuin nelisti, pää ylpeästi pystyssä, häntä ja harja tuulessa. +Jokainen sen hyppäys lisäsi matkaa, joka eroitti sen vihollisista ja +Krusaderin herra, joka ei kadottanut hevostansa silmistään, alkoi jo +toivoa, että se pääsisi punaihoisten kynsistä.</p> + +<p>Tuo jalo eläin ei kumminkaan vielä ollut voittanut tarkoitustaan. +Kojoteerot eivät millään muotoa tahtoneet luopua kauniista +arapialaisesta, joka niin selvästi osoitti kuntoansa. He kiirehtivät +mustangiansa kaikilla mahdollisilla keinoilla, potkivat niitä ja +pieksivät lassoilla, mutta turhaan. Krusaderia ei voitu saavuttaa, ja +kohta häämöitti se ainoastaan mustana pilkkuna taivaan rannalla.</p> + +<center><p><img src="images/kullan10.jpg" alt="Krusaderia ei voitu saavuttaa."></p></center> + +<p>Villit väsyivät toinen toisensa perästä tähän turhaan ajoon. El Cascabel +oli viimeinen, joka luopui koetuksesta ja teki täyden käännöksen harmi +kuvattuna kasvoihinsa.</p> + +<p>Henry Tresillian, yhtä onnellinen kuin ylpeä tästä odottamattomasta +tuloksesta, päästi riemuten ilohuudon.</p> + +<p>»Voi kuin olen tyytyväinen!« sanoi hän Pedrolle. »Nyt on Krusaderia +aivan mahdoton saada kiinni. Minä en pyydäkään enempää, mitä ikinä +tapahtuneekin. Oi, uljas Krusaderini, sinulla on enemmän älyä kuin +kaikilla vainoojillasi!«</p> + +<p>»Se on uskomatonta!« vastasi Gambusino, joka yhtyi nuoren englantilaisen +ihmettelyyn. »Minä en ole elämässäni nähnyt moista. Krusader ei ole +hevonen, vaan lintu, henki olento.«</p> + +<hr> + +<p>Indiaanit ottivat jälleen aseensa valloittaakseen leirin. Mikä pettymys! +Se oli tyhjä kaikesta omaisuudesta, niinkuin asukkaistakin, läpeensä +ryöstetty! Puoleksi avatut laatikot, levälleen jätetyt vaatepankot ja +kaikellaiset muut merkit osoittivat, että kaikki kallisarvoisin tavara +oli viety pois. Jälellä oli ainoastaan koneita, kaivostyöaseita ynnä +muita, jota he syvästi halveksivat.</p> + +<p>He katuivat enemmän kuin koskaan onnetonta hitaisuuttaan ja vannoivat +kostoa vihollisilleen. Heidän kostotuumansa uhkasi kumminkin lykkäytyä +tuonnemmaksi, sillä tapa, jolla valkoiset olivat ryhtyneet +pelastusmatkallensa, osoitti että matka oli tehty tarkasti punniten ja +että he aikoivat urhokkaasti pysyä valloittamattomassa linnoituksessaan, +mutta ne aarteet, joita tuonne ylös oli koottu, eivät voineet sieltä +kadota, vaan oli niitten ennemmin tai myöhemmin joutuminen piirittäjien +käsiin.</p> + +<p>Tällä lohduttavalla vakaumuksella asettuivat punaihoiset leiriin. +Hevoset, jotka olivat anastaneet, panivat he liekaan omiensa kanssa. He +kokoilivat uutta sytykettä tuliin, jotka vielä hehkuivat ja laativat +sanalla sanoen kaiken niin mukavasti kuin ihmiset ainakin, jotka olivat +päättäneet sitkeästi jatkaa piiritystä, kestipä se kuinka kauvan +tahansa.</p> + +<p>Sinä päivänä he saivat härän lihaa iltaseksi, heille harvinaista +herkkua, minkä heidän eläimellinen ahneutensa selvästi osoittikin. +Nuuskittuaan vaunuissa he löysivät ankkurin <i>chingaritaa</i>, jonkunlaista +väkijuomaa, jota destiloidaan juuri niistä metskaleista, joihin he ovat +niin mieltyneet. Väkijuoma-astia vyörytettiin nyt leirin keskelle, ja +villit rupesivat mitä kauheimmissa määrin viinaa nauttimaan.</p> + + +<p> </p> + +<center><h2><A NAME="o10">Kymmenes luku.</A></h2> + +<h2>Pedron Kosto.</h2></center> + + +<p>Oli keski-yö. Paksu pilvi, joka ennusti myrskyä, tuli Kalifornian +puolelta ja peitti kuun tumman harsonsa taakse. Oli pilkko pimeä yö +vuorella ja aavikolla.</p> + +<p>Indiaanit lepäsivät tai olivat ainakin lopettaneet meluavan juominkinsa, +sillä heidän epäsointuvia ääniään ei enää kuulunut. Kaikkialla vallitsi +hiljaisuus, jota ainoastaan silloin tällöin lintujen siiven räpytykset, +yölintujen viheltelyt ja kojootin eli preriikoiran ulvonta keskeytti. +Ilmoittivatpa myös kullankaivajien hevoset levottomasti kaviollaan +kaapien tyytymättömyyttään uusiin naapureihinsa.</p> + +<p>Kumminkaan eivät kaikki nukkuneet ei puna- eikä valkoihoisten leirissä.</p> + +<p>Kymmenen kullankaivajaa valvoi rintavarustuksen luona ja jono punasia +vahtimiehiä vartioi aluetta solatien aukon ulkopuolella. Heidän +läheisyydessään, mutta lähempänä vuorta käveli kaksi miestä edestakaisin +puhellen keskenään. Toinen oli El Cascabel, toinen hänen ensimmäinen +luutnanttinsa, El Zopilote. Kumpainenkin oli ahkerassa toimessa +tarkastaessaan aluetta siten tullakseen vakuutetuiksi siitä, etteivät +piiritetyt pimeässä voisi astua alas ja yllättää heitä.</p> + +<p>El Cascabel, joka kauvan oli tuumaillut, ei ollut ilman huolia. Ei +sentähden, että olisi millään tavalla katunut, että tähän toimitukseen +oli ryhdytty; saalis, jonka odotti saavuttavansa Nauchampa-Tepetlillä, +maksaisi kyllä piirityksen vaivan. Leirin tarkastus saattoi hänet +olettamaan, että karavaanissa oli noin sata henkeä, niitten joukossa +vaimoja ja lapsia. Litera todisti, että mukana oli myös ylhäisempiä +ihmisiä. Mikä ääretön rikkaus löytyisikään tuolla ylhäällä! Ja mikä +kosto! Kuolema miehille, vankeus naisille; siinä oli jotain, joka El +Cascabelia voi miellyttää!</p> + +<p>»Mutta,« ajattelivat vielä kojoteerot, »olihan otaksuttava, että +kullankaivajat olivat olleet niin varovaisia, että olivat lähettäneet +sanansaattajat maahansa, ilmoittaneet että olivat joutuneet vaaraan, +sekä ettei heillä ollut muuta keinoa kuin apua odottaessaan kestää +piirityksen Salaperäisellä vuorella?« Päättää jos sai kaikista heidän +valmistuksistaan, olivat he nähneet indiaanit jo joltisenkin matkan +päästä ja oli heillä siis ollut hyvin runsaasti aikaa. Siinä tapauksessa +voisi apu meksikolaisista linnoituksista tulla ennenkuin El Cascabel oli +voinut kukistaa valkoiset. Jos he sitävastoin eivät olleet apua +pyytäneet, tulisi piiritys kestämään kauvan, sitä ei päällikkö +hetkeäkään epäillyt.</p> + +<p>Päättää jos sai niistä vähäisistä elintarpeista, jotka vielä löytyivät +leirissä, olivat kullankaivajat vieneet mukaansa runsaasti ruokavaroja +ylös vuoritasangolle. Lähde turvasi heidät vedenpuutetta vastaan ja +riistaa oli runsaasti. Koko kysymys oli siis: olivatko lähettäneet +sanansaattajan?</p> + +<p>Me tiedämme että kumma kyllä oli se unhotettu. Mutta El Cascabel ei sitä +tietänyt.</p> + +<p>Sillä välin kun nuo kaksi punaihoista keskustelivat tästä kysymyksestä, +muutettiin vartijoita heidän päittensä yläpuolella. Don Estevan, joka +kokemuksesta tiesi, että indiaanit eivät hyökkää koskaan vihollistensa +kimppuun ennenkuin keskellä yötä, oli säästänyt paraimmat miehensä tätä +hetkeä varten. Ne, jotka nyt saapuivat, olivat Pedron ja Henryn +johdannon alla.</p> + +<p>Oli tuskin luultavaa, että indiaanit jo ensi öitten aikana tekisivät +hyökkäystä.</p> + +<p>»He eivät pidä sitä edullisena,« sanoi gambusino. »Käsityksensä mukaan +olemme muka ikäänkuin hiiren pyydyksessä, ja he eivät ole sellaisia +miehiä, että heittäytyvät veteen kalaa saavuttaakseen, kun tietävät +ettei se voi heidän verkostansa päästä. Oi!« jatkoi hän pannen kätensä +suuren kiven päälle, joka oli hänen edessään, »olisipa aika halu nähdä +heidän alkavan hyökkäyksen »Kalkkalokäärme« etunenässä! Se antaisi +minulle oivallisen tilaisuuden kostamiseen. Valitettavasti hän ei sitä +tee! On tuskin luultavaa, että saan hänet niin lähelle että voisin +häneen osata.«</p> + +<p>»Tarkastakaamme, mitä heillä nyt on tekeillä,» sanoi Henry.</p> + +<p>»Olkoon, mutta me emme saa näyttäytyä. Jos kuu pilkistäisi, niin he +ampuisivat meitä. Emme tiedä kuinka tarkasti ja kuinka pitkälle heidän +pyssynsä kantavat, emmekä saa turhaan asettua heidän ampumamaalikseen.«</p> + +<p>Nuo kolme miestä laskeutuivat vatsallensa ja pistivät ainoastaan päänsä +esille kallion reunasta. Ei eroitettu mitään, niin pilkkosen pimeä oli. +Ei ääntä, ei liikettä korralissa.</p> + +<p>Gambusino otti esille paperossin, jonka sytytti. Hänen seuralaisensa +teki samoin.</p> + +<p>Muutamia tuokioita myöhemmin nosti Pedro silmänsä sattumalta ylöspäin +havaiten jotain, jonka johdosta nakkasi paperossinsa pois huudahtaen +puoliääneen:</p> + +<p>»Kuu!«</p> + +<p>Heti sen perästä siirtyi kuu näkyville pilvistä ja paistoi kaikessa +loistossaan. Se tapahtui silmänräpäyksessä ja heti muutti kaikki muotoa, +ikäänkuin olisi ollut äkillinen näyttämön vaihdos teaatterissa. +Kullankaivajat voivat aivan selvästi eroittaa indiaanein vartijatkin.</p> + +<p>Ainoastaan yksi seikka hämmästytti Pedroa; kaksi miestä hiipi syrjään +solatien aukolta aivan hänen allansa. Ihmisen pääkallo välähti aivan +selkeästi valkeavärisenä toisen villin kuparinkarvaisella rinnalla.</p> + +<p>»Mikä onni! El Cascabel!« mutisi gambusino riemuiten.</p> + +<p>Ja sen enempää ajattelematta asetti hän tuliluikun olkapäätänsä vastaan, +tähtäsi kojoteerojen päällikköä kädellä, joka ei vapissut, jos kohta +ampuja olikin kiihoittuneessa mielen tilassa ja painoi liipasinta.</p> + +<p>Salama välähti ja pamaus kajahti vuoren huipulta. Tuskan ja raivon huuto +todisti, että Pedron luoti oli sattunut tarkoitettuun esineeseen. Hän ei +ollutkaan erehtynyt oivallisen aseensa kantomatkasta.</p> + +<center><p><img src="images/kullan11.jpg" alt="Pedron laukaus oli sattunut."></p></center> + +<p>Piiritetyt voivat nähdä El Cascabelin tekevän hyppäyksen taaksepäin ja +sen perästä kaatuvan hengettömänä hämmästyneen kumppalinsa syliin. Mutta +siinä olikin kaikki. Kuu katosi uuden pilven taakse yhtä äkkiä kuin oli +ilmestynytkin ja pimeys voitti jälleen täydellisesti.</p> + +<p>Don Estevan miehineen riensi sinne suurimmassa kiireessä. He varoivat jo +hyökkäystä.</p> + +<p>»Uskotteko todellakin, että El Cascabel on kuollut?« kysyi don Estevan, +kun oli saanut tietää mitä oli tapahtunut.</p> + +<p>»Se on ainakin hyvin luultavaa,« vastasi Pedro rauhallisesti.</p> + +<p>»Me näimme hänet kaatuvan. Luultavasti kuoli hän siihen paikkaansa,« +lisäsi Henry.</p> + +<p>»Jos hänen kurja elämänsä ei ole lopussa,« jatkoi Pedro, »niin lienee +mahdollista elää luoti rinnassa, sillä erehtyisin paljon, ellen olisi +saanut sattumaan keskelle tuota ilkeätä pääkalloa, joka oli parain +tähtäyspaikka, minkä vaatia voi.«</p> + +<p>»Eikö siis ole millään ehdolla epäiltävä, ettei se ollutkaan El +Cascabel?« sanoi don Estevan.</p> + +<p>»Ellei se olisi ollut hän, en olisi ampunutkaan.«</p> + +<p>»Näyttää aivan varmalta, että olette saanut sattumaan häneen,« jatkoi +don Estevan. »Henry ja te ette ole voineet molemmat erehtyä. Mutta kuka +tietää, oletteko saaneet hänet hengiltä? Kenties hän ainoastaan on +kovasti haavoitettu?«</p> + +<p>»Teidän armonne,« sanoi Pedro, »minä uskallan panna sata yhtä vastaan, +että kalkkalokäärme nyt on kiemuroinut viimeisen kerran.«</p> + +<p>Ja ennenkuin kukaan oli saanut aikaa vastatakseen, jatkoi hän kiireesti: +»Älkää panko vetoa, teidän armonne, se on liian myöhään. Pedro Vicente +ei olekaan se mies, että panee veikan siitä minkä varmaan tietää.«</p> + +<p>Raivon ja valituksen huutoja kuului leiristä. Punaihoiset valittivat +aivan varmaan päällikkönsä kuolemaa. Välistä kuului kimakoita parkaisuja +ja rajuja huutoja, joita kyyneleet keskeyttivät. Ne olivat apakien +sotahuutoja.</p> + +<p>Tätä hirmuista melua, jota kaiku enensi ja uudisti, kesti enemmän kuin +tunnin ajan. Sitte seurasi onnettomuutta ennustava hiljaisuus.</p> + +<p>Kullankaivajat kysyivät itseltänsä, eivätkö indiaanit raivon vimmassa +uskaltaisi hyökätä?</p> + +<p>Don Estevan vei kumppalinsa Henryn ja Pedron erilleen muista.</p> + +<p>»Jos El Cascabel on kuollut tai ainoastaan niinkin pahasti haavoitettu, +ettei voi joukkoansa johdattaa, niin on Pedron kepponen kaikessa +tapauksessa mestarikepponen. Se jättää meille odottamattomia keinoja +pelastumiseen. Sellaista päällikköä kuin häntä ei saada sijaan ensi +tuokiossa. Mihin toimiin meidän vihollisemme ryhtynevätkin, niin on nyt +kumminkin olemassa yksi voima vähemmän. Raivo ei voi kokemusta korvata, +mutta se voi antaa aihetta säännöttömiin hyökkäyksiin. Sentähden pitää +ollaksemme valppaampia kuin koskaan. – Henry, aseta kolminkertaiset +vartijat rintavarustukselle ja sano kaikille, että pysyvät valmiina +milloin hyvänsä.«</p> + +<p>Niin merkillisen tapauksen perästä olivat kaikki valkoiset jalkeilla. He +kuuntelivat niin hartaasti kuin voivat eivätkä rauhoittuneet vaikkeivät +kuulleetkaan mitään epäilyn alaista. He tiesivät aivan hyvin, että +indiaani voi juosta, käydä ja kiivetä yhtä hiljaa kuin kissa. Vihollinen +voi siis aivan äkkiä sukeltaa näkyviin täällä vuoren lakeudella. Ja +vaikka Pedro vakuutti ettei ollut mitään pelkäämistä, että vuoren lakeus +oli luoksepääsemätöntä muualta paitsi tuolta huolellisesti vartioidulta +ahdetieltä, ajattelivat valkoiset, että heidän oli pysyminen valmiina +vastustamaan kaikkia yrityksiä. He heittivät kivilohkareen +rintavarustuksesta alas. Se törmäsi kaikkea vastaan tiellänsä, mutta ei +sattunut mihinkään elävään olentoon. Don Estevanin käskystä uudistettiin +tätä monta kertaa, mutta aivan samalla seurauksella.</p> + +<p>Kun nämä varokeinot olivat toimitetut, lähetti Don Estevan osan +miehistään takaisin vartiotulelle, ettei heitä turhaan väsyttäisi. Itse +hän vetäytyi takaisin telttaansa rauhoitettuaan naisia ja tehtyään +heille selkoa asemasta.</p> + +<p>Kun päivänkoiton ensimmäisessä valossa jotain voitiin eroittaa, eivät +valkoiset nähneet mitään muuta ahdetien pohjassa kuin nuo alas +vyörytetyt kiviharkot. Tämä uudentapainen kanoonan pauke oli tietysti +pitänyt vihollisen koko yön aisoissaan.</p> + +<p>Kauvempana tasangolla valvoivat kojoteerojen vahtimiehet yhä, +liikkumattomina kuin pronssipatsaat, mutta korralissa ei löytynyt +ketään. El Cascabel oli kuollut. Hänen sotilaansa olivat kantaneet hänet +kalpeakasvoisten telttaan. Ovi oli selko selällään. Kalkkalokäärmeen +ruumis makasi näytteillä kasvot käännettyinä nousevaa aurinkoa kohden, +suuren peitteen verhoomana. Luodin suuruinen pieni pilkku ja punanen +ympyrä, mustempi keskeltä kuin reunoilta, osoitti, että gambusino oli +tavannut vanhaa kiusaajahenkeänsä keskelle sydäntä.</p> + +<hr> + +<p>Kun aurinko näyttäytyi taivaan rannalla, alkoivat kojoteerot jälleen +kuolonlauluansa, mutta säännöllisemmin kuin yön kuluessa.</p> + +<p>He kokoontuivat leiriin. Rohdosmiehen johdannolla tarttuivat he +toisiansa käsistä ja toimittivat sen teltan ympärillä, jossa El Cascabel +viimeistä untansa nukkui, salaperäisen tanssin verkallisilla ja tarkoin +punnituilla askelilla kirkuen ja apua huutaen. Se oli <i>kuolleitten +tanssi</i>.</p> + +<p>Kun viimeinen näytelmä tässä pitkäveteisessä seremoniassa oli näytelty, +kääntyivät he vuoren huippua kohden, nostivat käsivartensa ja uhkailivat +näkymättömiä vihollisiansa. Heidän huutonsa kuului selkeästi vuoren +lakeudelle.</p> + +<p>Kuinka turhamainen tämä temppu olikaan, teki se kumminkin syvän +vaikutuksen niihin, joille se oli tarkoitettu. Sillä se osoitti, että +jos vaan jättivät vuorensa, olivat he armotta hukassa.</p> + + +<p> </p> + +<center><h2><A NAME="o11">Yhdestoista luku.</A></h2> + +<h2>Krusader ei ole hukassa</h2></center> + + +<p>Suuren apakilaismaan erämailla on eroitus kojoteerojen ja kojoteerojen +välillä. Toinen laji kuuluu ihmiskunnan halveksittavimpaan rupaan. +Toinen laji –, ihmisiä ylpeällä katseella ja kookaskasvuisia, täynnänsä +urhoollisuutta ja voimaa, on indiaanilaisia sotureita. El Cascabelin +joukko kuului näihin jälkimäisiin. Heidän usein uudistetut hyökkäyksensä +levittivät kauhua sivistyneitten heimojen kesken ja niihin +meksikolaisiin, jotka olivat asettuneet niihin seutuihin, eivätkä he +peljänneet pitkää piiritystäkään, jos vaan saivat tyydyttää +kostonhimoansa.</p> + +<p>Jos kullankaivajat ennen kuolleitten tanssia olivat luulleet että El +Cascabelin kuolema muuttaisi jotain näiden aikeissa, niin hälveni heidän +epäilyksensä tässä suhteessa punanahkaisten uhkaavan käytöksen kautta +tämän kamalan seremonian aikana. Piiritys jatkuisi sitkeämmin kuin +koskaan, ja jo samana päivänä saivat kullankaivajat varman todisteen +siitä.</p> + +<p>Kun kojoteerot olivat lopettaneet hautausjuhlallisuudet, kokosivat he +kaikki muulit ja hevoset paitsi omat mustanginsa, panivat niille +kuormaksi sen vähäisen saaliin, jonka leirissä olivat löytäneet ja +sitoivat ne toisiinsa, niin että lauma oli helpompi ajaa. Joukko +aseellisia indiaaneja ratsain poistui siihen suuntaan, jossa heidän +maansa oli ja ajoi edessään tätä suurta eläimien joukkoa. Muista +eläimistä, jotka piirittäjät olivat ottaneet, pitivät he ainoastaan +sarvikarjan. Luultavasti he arvelivat saavansa liian monta suuta +elätettäväksi.</p> + +<p>Niin pian kuin don Estevan piti itsensä varmana siitä, ettei tarvinnut +peljätä punaihoisten ryntäystä, ryhtyi hän järjestämään vahdinpitoa.</p> + +<p>Pitkä piiritys oli kestettävä ja piti siis koettaa väsyttää +piirittäjöitä, kun ei heitä voitu asevoimalla kukistaa.</p> + +<p>Kymmenkunta huolella valittua miestä oli kylläksi pitämään vahtia +"valleilla". Muut, jaettuina ruotuihin, menivät toimiinsa hehkuvalla +innolla. Kiire olikin tarpeen, sillä se paksu pilvi, joka peitti kuun +edellisenä yönä, oli noussut ylemmäksi ja seisattui lepäämään vuoren +ylitse. Raudan harmaa sumu kokoontui taivaan rannalle, ja lyijynraskas +ilma ennusti lähestyvää myrskyä.</p> + +<p>Metsän-aukeama <i>Ojo de Agua</i> tarjosi kohta maalattavaksi erittäin +sopivan ulkonäön. Niitten telttojen ympärille, joita edellisenä päivänä +oli pystytetty, kohosi ikäänkuin taikaiskun kautta joukko majoja ja +suojuksia. Kullankaivajat tapasivat vuorelta kaikki tarpeelliset +rakennusaineet, hirsistä aina kattamistarpeihin saakka. Jokainen teki +työtä voimiensa mukaan ja kohta kohosi kokonainen kylä siellä ylhäällä.</p> + +<p>Myrsky alkoi raivota seuraavana päivänä illemmalla. Ikäänkuin +korvataksensa pitkällistä poutaa, tuli nyt kokonainen vedenpaisumus. +Taivas oli aivan täynnänsä mustia sakeita pilviä, joita jokaisessa +silmänräpäyksessä hirveät salamat halkasivat. Ukkonen jyrisi +lakkaamatta, Välistä kumeasti kaukana, välistä hirveällä pauhinalla, +ikäänkuin tahtoen murskaksi murentaa vuoren. Leimauksien häikäisevässä +valossa näytti järvi maljalta sulatettua kultaa, ja raskaat sadepisarat +kimmelsivät korkealla sen pinnan yläpuolella kullankarvaisessa +välkkeessä.</p> + +<p>Puro tasangolla muuttui melkein siinä hetkessään rajusti kohisevaksi +virraksi, joka murti kaikki esteet ja lakaisi pois kaiken tieltänsä. +Vesijuopa solassa vaihtui yhtämittaiseksi jonoksi toisiansa seuraavia +vaahtoavia vesiputouksia.</p> + +<p>Ja kaiken tämän kestäessä ei tuulenpuuskaakaan. Tämä oli onneksi +kullankaivajille, jotka todella olisivat olleet vaarassa vuoren +lakeudella, jos heitä olisi kohdannut joku niistä hirvittävistä +hirmumyrskyistä, jotka niin usein raivoavat troopillisissa maissa.</p> + +<p>Myrskyn lähestyminen oli pakoittanut kojoteeroja pitämään vaunut luonaan +silloin kun kotia lähettivät useimmat eläimensä. He päättivät käyttää +niitä samalla tavalla kuin kalpeakasvoiset olisivat käyttäneet kovan +myrskyn raivotessa, joka voi kestää monta päivää. He tunsivat jonkun +verran levottomuutta siitä, mitä myrsky voi vaikuttaa heidän +saaliiseensa. Mutta heillä oli ollut omat erityiset syynsä sen matkalle +lähettämiseen. Kun myrsky rämähti riehumaan aavikon yli, etsivät +punanahkat turvaa vaunujen suurten purjevaatekattojen suojassa. He +likistyivät kokoon niin paljon kuin mahdollista ja täyttivät teltan +aivan suuta myöten onnistumatta kumminkaan kaikki saamaan katosta päänsä +päälle. Moni heistä oli pakoitettu konttaamaan kalliolohkareitten alle +ulkona aavikolla.</p> + +<p>Mitä kullankaivajiin tuli, ei heillä ollut minkäänlaista hätää. He +olivat tottuneita kaikenlaiseen työhön, eivätkä tarvinneet pitkää aikaa +valmistaakseen itsellensä mukavia suojuksia. Ensimmäiset vesipisarat +tapasivat heidät hyvin varustettuina uusissa kodeissaan. He olivat +alkaneet rakentamalla vajoja säilyttääksensä omaisuuttaan ja +elintarpeitansa, jotka olivat yhtä tärkeät kuin ampumavaratkin.</p> + +<p>Toinen molemmista teltoista oli valaistu. Siellä oli paljon ihmisiä +koolla, Villanneva, hänen vaimonsa ja tyttärensä, Robert ja Henry +Tresillian, Pedro, talouden kaitsija sekä insinöörit ja päällysmiehet +olivat siellä vilkkaassa keskustelussa. Don Estevan selitti toiveitaan. +Pedron kosto oli asettanut paraimmat edut heidän puolellensa. +Epäilemättä oli El Cascabelin ensimmäinen luutnantti El Zopilote – +"Musta korppikotka" – oivallinen ja urhoollinen sotilas, jonka don +Estevan tiesi persoonallisesta kokemuksestaan sotaretkiensä ajoilta, +mutta hänellä ei ollut samaa vaikutusta miehiinsä kuin El Cascabelilla, +joka niin usein oli johdattanut heitä voittoon ja saaliiseen.</p> + +<p>Eilispäivän voimain ponnistusten ja mielenliikutusten perästä olikin +lepo tarpeellinen kaikille, ja ajatuksien vaihtoa ei pitkitetty kauemmin +kuin tarvis vaati.</p> + +<p>Kohta, niin pian kuin myrsky oli tauonnut, unhotti jokainen +rauhallisessa unessa päivän surkeuksien todellisuuden.</p> + +<p>Vartijat yksin valvoivat niinkuin edellisenäkin yönä, ja vähimmin +kokeneet kävivät vahdissa ensimmäisinä tuntina. <i>Serape</i>ihinsa +käärittyinä he kuljeksivat pitkillä askeleilla rintavarustuksen edessä +sateen tulviessa.</p> + +<p>Vuoren juurella olivat punaset vahtimiehet paikoillansa, hekin, mutta +enemmän alttiina myrskyn raivolle. He pysyivät pitemmän matkan päässä +vuoresta – kolme tai neljä heistä oli jo myrsky murskannut.</p> + +<center><p><img src="images/kullan12.jpg" alt="Myrsky oli jo murskannut useita vahtimiehiä."></p></center> + +<p>Vasta aamupuolella hiljeni myrskyn raivo, ukkosen iskut kävivät +harvemmiksi, ja sade lakkasi.</p> + +<p>Henry Tresillian oli itsepintaisesti vaatinut saadakseen olla +vartijamiehenä samaan aikaan kuin edellisenäkin päivänä, vaikkei +ollutkaan vuorossansa. Mutta hän oli ulkona llanolla luullut +havaitsevansa mustan pilkun, mikä hämärästi muistutti hevosta, joka +myrskyn alkaessa oli näyttäytynyt ja heti sen perästä kadonnut. Voiko se +mahdollisesti olla Krusader? Henry tahtoi saada selvää asiasta. Pitkien +vartiotuntien aikana piti hän kaukoputkensa kiinteästi ohjattuna sitä +paikkaa kohden, jossa luuli nähneensä rakkaan hevosensa. Vasta viimeisen +salaman leimahtaessa huomasi hän, ettei ollut erehtynyt. Krusader ei +ollut joutunut vankeuteen eikä ollut kadotettu. Sillä oli ollut älyä +palata järvelle, ja seisoi siellä liikkumattomana ja ulkopuolella +indiaanein tavoitteluneuvojen kantomatkaa.</p> + +<p>Henry oli ainoastaan vilahdukselta nähnyt Krusaderin siinä tuokiossa +kuin leimausta kesti. Mutta siinä hiljaisuudessa, joka seurasi +Jumalanilmaa, kuuli hän uudistunein kerroin hirnumisen, jonka kyllä +tunsi, ja kun aamurusko koitti, näki hän järven rannalla vastapäätä +indiaanein leiriä kauniin Krusaderinsa, joka pää käännettynä solaa +kohden näytti sanovan «hyvää huomenta» isännällensä.</p> + + +<p> </p> + +<center><h2><A NAME="o12">Kahdestoista luku.</A></h2> + +<h2>Odottamaton vihollinen!</h2></center> + + +<p>Henry Tresillian päästi riemuhuudon kun auringon ensi valossa huomasi +uskollisen eläimensä asennossa, joka ikäänkuin mieli sanoa: «Näetkös, +isäntä; en ole sinua jättänyt!»</p> + +<p>Hänen riemunsa ei kumminkaan ollut ilman levottomuuden sekoitusta. +Jokaisessa tuokiossa hän odotti että joukkio punasia ratsumiehiä lähtisi +liikkeelle uudelle kiihko-ajolle Krusaderin perään. Tämäkin oli +epäilemättä saman pelon alainen, kuin herransakin, sillä se näkyi olevan +levoton ja liikutettu sekä katseli epäilevillä katseilla vuoroin vuorta, +vuoroin vaunuja, joihin indiaanit olivat sitoneet mustanginsa kiinni. +Ehkäpä se myös kummasteli itseksensä, minne kumppalinsa, matkueen muut +hevoset, olivat viedyt? Kaikessa tapauksessa kielsi sitä sen vaisto +lähestymästä korralia.</p> + +<p>Koko vasen ranta oli reunustettu ruohikolla ja tuuheilla pensailla, +jotka peittivät Krusaderin punaihoisten katseilta. Mutta niinpian kuin +he läksivät ulos juottamaan ja uittamaan hevosiaan, joutuisi se +epäilemättä heidän huomioonsa. Mitä silloin tapahtuisi? Krusaderilla oli +ollut onni ensimmäisellä kerralla; pääsikö se voitolle myöskin toisella?</p> + +<p>Henry Tresilliania häiritsi äkkiä näissä mietteissä melu, joka kuului +leiripaikan äärimäisestä päästä, juuri siltä taholta, missä naisten +teltat olivat. Kuului miesten ääniä, jotka puhuivat yht'aikaa, ja vielä +lisäksi naisten ja lasten ääniä. Tämä osoitti että jotain tavatonta oli +tapahtunut.</p> + +<p>Henryn ja vartijoitten ensimmäinen ajatus oli, että indiaanit olivat +onnistuneet kiipeämään vuorelle toiselta puolelta. Ainoastaan nämä +voivat sellaisen häiriön matkaansaattaa. Huudot osoittivat tavatonta +pelkoa. Tämän häiriön keskeltä luuli Henry kuulevansa äänen, Gertrudeen +äänen, joka huusi hänen apuansa:</p> + +<p>«Henry! Henry!»</p> + +<p>Pedro ja hän kiirehtivät matkaan. Heti ennenkuin joutuivat <i>Ojo de +Agualle</i>, huomasi gambusino että kullankaivajien lapset koettelivat +kiivetä ylös puihin, ja hän sai kohta tietää syyn tähän voimisteluun.</p> + +<p>«Siellä on harmaita karhuja!» hän huusi Henrylle.</p> + +<p>Hän ei erehtynytkään. Metsäaukon takaosalla istui kaksi jättiläisen +kokoista karhua, toinen neljällä jalalla, toinen kahdella. Ne olivat +todellakin harmaita karhuja, Ameriikan enin peljätyitä eläimiä, <i>ursus +ferox</i>, <i>grizzly bear</i>, mitä lajia ei ole sekoitettava <i>ursus +americanus</i> nimiseen eli mustaan karhuun, joka enemmän haluaa hunajaa +kuin ihmisen lihaa. Indian tiikerit ja Saharan jalopeurat eivät ole +hirvittävämpiä kuin Amerikan harmaat karhut.</p> + +<p>Nämä eläimet pelkäävät niin vähän vihollisiansa, että arastelematta +käyvät ihmisjoukkojen ja hevosien kimppuun. Ei ollut siis ihme että +kullankaivajat olivat peloissaan.</p> + +<p>Kummallista kyllä eivät karhut näkyneet aikovankaan tunkeutua +majapaikkaan ja hyökätä sen asukasten kimppuun. Niitä näytti huvittavan +katsella sitä häiriötä, jonka olivat matkaan saattaneet tulollaan, sekä +näyttivät tahtovan huvitella vastustajiansakin.</p> + +<p>Uros, joka istui pystyssä takajaloillaan, huiskutti kämmenillänsä. +Naaras nousi pystyyn ja laskeutui istualleen vuoron perään, ikäänkuin +leikitelläkseen toisen kanssa. Tämä näytelmä olisi ollut lystillinen, +ellei sen pian olisi täytynyt väistyä surullisen tieltä.</p> + +<p>Sennora Villanneva oli paennut telttaansa. Hän huusi tytärtänsä parkuen, +mutta Gertrudes jäi urhokkaasti seisomaan oven ulkopuolelle isänsä ja +Robert Tresillianin luo. Ja monen häntä vanhemman henkilön paetessa oli +hän tuskin tavallista kalpeampi.</p> + +<p>Henry Tresillian syöksyi hänen eteensä puolustaaksensa häntä.</p> + +<p>«Kätkeytykää, Gertrudes, minä rukoilen hartaasti», sanoi hän.</p> + +<p>Vastauksen asemesta näytti Gertrudes korsikalaista tikariansa, jota ei +koskaan jättänyt luotaan. Kumminkin onnistui Henryn pakoittaa hänet +menemään telttaan sekä lupaamaan ettei sieltä lähtisi.</p> + +<p>Sillä välin olivat muutamat miehistä saaneet pyssyt käsiinsä.</p> + +<p>«Älkää ampuko!» sanoi gambusino, kun näki heidät valmiina laukaisemaan. +«Ne voivat..»</p> + +<p>Oli liika myöhään! Pedron viimeisiä sanoja esti pyssyn laukaus +kuulumasta.</p> + +<p>Uros, joka istui pystyssä, putosi neljälle jalalleen. Siihen oli +sattunut, vaan se ei ollut vaarallisesti haavoitettu. Se käänsi päätänsä +levottomalla liikkeellä ja alkoi nuolla haavaa. Kun siten oli hoitanut +itseään, asettui se entiseen asemaansa ja nyökyttäen päätänsä, mörisi se +tuskasta ja raivosta.</p> + +<p>Ei sinnepäinkään, että olisivat näyttäneet halua poistumaan, päinvastoin +jätti kumpainenkin karhu äkkiä ja yht'aikaa paikkansa sekä heittäytyi +raivokkaasti keskelle majapaikkaa.</p> + +<p>Tämä hyökkäys tapahtui niin rajusti, että eräs lapsi raukka, joka +kauheassa säikähdyksessään oli pudonnut alas puusta, ei enää ehtinytkään +päästä pakoon. Naaras lyödä läimähytti häntä kämmenellänsä niin että +poika kuolleena makasi maassa. Onneksi ei karhu enää saanut aikaa +lisätäkseen uhriensa lukua. Kullankaivajat, jotka olivat kuuroja +kaikelle muulle paitsi raivollensa, kiersivät sen niin ahtaalle että +heidän pyssynpiippunsa katosivat sen tuuheakarvaiseen turkkiinsa. +Kymmenkunta laukausta kajahti yht'aikaa ja naaras makasi kuolleena +maassa.</p> + +<p>Toinen vihollisista oli voitettu, mutta vielä oli kaikkein kauhein +hengiltä saamatta.</p> + +<p>Se meni suoraa tietä Sennora Villannevan telttaa kohti, jota don +Estevan, Robert Tresillian, Henry ja gambusino puolustivat. Vaikka +harvalukuiset, olivat nämä taistelijat pelotta, ja heillä oli, paitsi +pyssyjänsä, puukkoja ja pistoolejakin. He odottivat vihollista vankassa +asennossa. Pedro huusi vilkkaasti:</p> + +<p>«Antakaa minun ampua ensiksi, sennores, ja kun karhu kääntyy nuolemaan +haavaansa, täytyy teidän kaikkien tähdätä sen vasempaan lapaan».</p> + +<p>Gambusino notkisti toisen polvensa maata vasten ja asetti pyssyn +olkapäänsä nojaan. Olipa jo aikakin. Tuo mahdottoman suuri eläin oli jo +vähemmän kuin kymmenen askeleen päässä teltasta, kun Pedro laukasi. +Kuten hän ennakolta oli sanonut, kääntyi haavoitettu karhu, niinkuin +edelliselläkin kerralla nuolemaan haavaansa, ja tämä liike jätti +vasemman olkapään nähtäväksi. Neljä pyssyä lähetti nyt isku iskultaan +kahdeksan luotiansa tuohon tavattomaan maalitauluun, eikä mikään niistä +mennyt harhaan. Karhu heitti henkensä, ennenkuin kaiku oli ehtinyt +vastata kaikkiin näihin pamauksiin.</p> + +<center><p><img src="images/kullan13.jpg" alt="Gambusino notkisti toisen polvensa maata vasten ja asetti pyssyn +olkapäänsä nojaan."></p></center> + +<p>Nyt kuvattu tapahtuma kehittyi lyhyemmässä ajassa, kuin on mennyt sen +kertomiseen – ainoastaan muutamissa minuuteissa. Tulos olisi voinut +käydä aivan toisenlaiseksi. Useimmat taistelut harmaan karhun kanssa +ovat vähemmin onnellisia, ja luetellaan monta sellaista, jossa puolet +ovat joutuneet uhriksi yhden ainoan sellaisen eläimen rajulle raivolle.</p> + +<p>Kaikki kokoontuivat sen onnettoman lapsen ympärille, jonka naaras oli +tappanut. Poika oli hirveästi runneltu.</p> + +<p>»Se on Pablito Rojas,« virkkoi naisääni.</p> + +<p>Ja kaikki alkoivat säälitellen surkutella:</p> + +<p>»<i>Pobre! Pobre Pablito!</i></p> + +<p>Äidin toivottomuus oli sydäntä särkevä. Häntä ei voitu saada irtautumaan +poikansa ruumiista, hän repi tukkansa irti, täytti ilman huudoillansa ja +soimaili naaraskarhua, ettei se ollut tappanut häntäkin samalla kertaa +kuin hänen lastansa.</p> + +<p>Tämän sattuman aikana ei ollut mitään uutta tapahtunut preriillä. +Indiaanit olivat epäilemättä arvanneet syyt niihin laukauksiin, jotka he +tietenkin kuulivat. Henry voi vakuuttaa, että Krusader yhä edelleen +kulki laitumella samalla paikallaan. Siinä oli enemmän kuin hän uskalsi +toivoakaan. Epäilemättä punanahkaiset eivät vielä olleet huomanneet +sitä. Mutta niin ei voinut kauvan kestää. Krusaderin hirnuminen +onnettomalla hetkellä pani heidän korvansa pystyyn, eivätkä he nyt +vitkastelleetkaan laittautuessaan valmiiksi. Henry sai kohta suruksensa +nähdä viisikymmenisen punaisia ratsumiehiä jättävän leirinsä hyvässä +järjestyksessä ja asettuvan ulkona llanolla indialaiseen jonoon +kiertääkseen ympyrään tuon jalon eläimen.</p> + +<p>Krusader näki heidät hyvin hyvästi, mutta se jäi vaan syömään, ikäänkuin +vaarasta huolimatta ja ainoastaan ahnehtien saadakseen korvausta monen +päivän paastoamisen jälkeen. Muutamia askelia siitä oli puro. Ruohoa ja +vettä – mitä enempää voi se toivoakaan?</p> + +<p>Kojoteerot lähenivät yhä lähemmäksi. Krusader ei liikahtanut paikaltaan. +Henryn sydäntä kouristi.</p> + +<p>»Tällä kerralla tulee nyt loppu,« sanoi hän muutamalle +vahtikumppanilleen.</p> + +<p>»Kuka ties,« sanoi Pedro, joka palasi majapaikasta. »Minua suuresti +kummastuttaisi, jos Krusader tarttuisi noin suurisilmäiseen verkkoon. +Kyllä se vielä puolestaan tekee punanahkoille kepposen... Odottakaa +vaan!«</p> + +<p>Villit, jotka eivät enää olleet kaukana purosta, huomasivat riemukseen, +että myrsky oli sen muuttanut kohisevaksi koskeksi.</p> + +<p>Ahtaammalle supistettaessa piiriä olisi Krusader varmasti vangittuna +heidän ja puron väliin. Vielä muutamia askelia vaan ja Krusader olisi +heidän vallassaan. He olivat vakuutetut siitä, että mikä eläin hyvänsä, +jolla oli vähääkään vaistoa, ei koskaan voinut saada päähänsä uhkaellen +heittäytyä virran kuohuviin laineisiin välttääksensä paljoa vähäisempää +vaaraa, että joutuisi kiinni.</p> + +<p>Mutta juuri siinä seikassa olivatkin he iskeneet kirveensä kiveen. Kun +Krusader näki itsensä melkein sen indiaanin saavuttamaksi, joka johti +ajoa, teki se uskaliaan hyppäyksen, syöksyi keskelle laineita, katosi +tuokiossa vaahtoon ja sukelsi kohta sen perästä näkyviin toisella +rannalla, missä seisattui tuokioksi pudistaakseen veden harjastaan, +jonka perästä se ohjasi matkansa suureen lähellä olevaan metsään, jonne +vihdoinkin katosi.</p> + +<p>»Mitäs minä sanoin,« virkahti Pedro. »Krusader on vetänyt heitä nenästä. +Tuo hevonen ei ole sen ala-arvoisempi kuin itse paholainen. Se ei olisi +koskaan seisahtunut sinne niin rauhallisena, ellei olisi tietänyt, että +puro nyt sateen perästä oli mahdoton kulkea kaikille muille paitsi sille +itselleen.«</p> + +<p>Henry Tresillian ei ollut liikkunut paikaltaan. Sykkivin sydämmin ja +täynnänsä mielenliikutusta oli hän todistanut sen uuden voiton, minkä +hänen hevosensa oli saavuttanut. Kun hän näki pettyneitten indiaanien +surkeilevin mielin kääntyvän takaisin leiriinsä, pääsi syvä huokaus +hänen rinnastaan.</p> + + +<p> </p> + +<center><h2><A NAME="o13">Kolmastoista luku.</A></h2> + +<h2>Elämä Salaperäisellä vuorella.</h2></center> + + +<p>Niitä tapahtumia, joita nyt olemme kertoneet, seurasi verrattain +hiljainen ajanjakso, jonka kuluessa kummaltakin puolin ainoastaan +toisiansa täyhysteltiin.</p> + +<p>Piirittäjät eivät näyttäneet ajattelevankaan hyökkäystä, mutta eivät he +sentään jääneet toimettomiksikaan. Lakeuden huipulta nähtiin heidän +tulevan, menevän ja katoavan ilmestyäksensä jälleen uudelleen. Näytti +siltä kuin he vaan huviksensa tekisivät matkoja vuoren ympärillä. +Missäpä tarkoituksessa? Juuri sitä piiritetyt koettivat saada selville.</p> + +<p>Nämät edestakaisin vaeltamiset tapahtuivat pääasiallisesti ja +lakkaamatta. Don Estevan ja hänen seuralaisensa pitivät silmällä vuoren +huipulta näitä hiljaisia temppuja niin usein kuin pimeys ei asettanut +esteitä.</p> + +<p>Indiaanit tähystelivät vuorta kaikilta puolin omituisella huomiolla. +Eräänä iltana sanoi don Estevan:</p> + +<p>»Ellemme olisi vakuutetut siitä, että linnamme on luoksepääsemätön +kaikilta puolin, paitsi solasta, niin voisi uskoa että nuo herjat eivät +ole luopuneet toivostaan ottaa meidät kiinni itse pesässämme.«</p> + +<p>»Heidän tempuillansa vuoren ympärillä on kahtalainen tarkoitus,« sanoi +gambusino, »saada tietää olisiko heille mahdollista, vaikka kyllä +mahdottomalta näyttää, kiivetä tänne ylös, vai voisimmeko päästä täältä +pois pujahtamaan. Pitkän piirityksen mahdollisuus tekee heidätkin +levottomiksi; mutta kestäkööt vaan. Omasta puolestani en pyydä muuta +paremman puutteessa kuin että joku herroista kojoteeroista +onnettomuudekseen tulisi minun tuliluikkuni kantomatkalle.«</p> + +<p>»Se on tuskin luultavaa,« sanoi Henry, »päällikkönsä kuolema antoi +heille hyvän läksyn.«</p> + +<p>»Kukapa tietää,« vastasi gambusino hymyillen. »Kun he näkevät meidät +niin levollisina, voipi kyllä hyvinkin tapahtua, että jonakuna päivänä +tai jonakin toisena rohkasevat itsensä ja uskaltavat lähemmäksi, ellei +muuta varten, niin ainakin sentähden, että paremmin voisimme kuulla +heidän hävyttömiä puheitaan. Juuri sellainen hetki on valittava, jos +mieli hävittää heistä muutamia kappaleita.«</p> + +<p>Ikäänkuin vahvistaaksensa Pedro Vicenten sanoja läheni juuri samana +hetkenä pari kolme indiaania hölkkäjuoksussa, jonka perästä pysähtyivät +sopivan matkan päähän vuoresta. Nähtävästi he eivät olleet sovussa, vaan +kiistelivät vilkkaasti keskenään, sillä heidän äänensä kuului aina +vuoren lakeudelle saakka.</p> + +<p>Gambusino, joka tunsi kaikki erämaan kielet, kuunteli viitaten toisille +olemaan ääneti. Muutamien hetkien perästä ilmoitti hän heille mistä +kysymys oli:</p> + +<p>»Nuo koirat tuolla tuntevat vuoren yhtä hyvin kuin teidän nöyrin +palvelijanne, mutta arvelevat kumminkin, eikö löytyisi mitään muuta +tietä tänne kuin veden uurtama solatie. Juuri sentähden ovatkin nämä +viimeisinä päivinä meitä vakoilleet ja pitäneet silmällä niin sitkeästi. +Mutta katso, tuossa on meillä kaksi, jotka ovat niin kiivaasti +kiintyneet keskusteluunsa, että näyttävät unhottaneen kaiken +varovaisuuden. Don Henry, tuopa on sopiva tilaisuus koettaa kuinka +etäälle pyssymme kantavat. Ottakaa te osallenne tuo oikeanpuolinen,« +jatkoi hän, »niin koettelen minä onneani tuohon vasemmanpuoliseen.«</p> + +<p>Kohta keskeytti kaksi pyssyn laukausta hiljaisuuden ja kaksi indiaania +keikahti alas hevosensa selästä. Sen perästä kuului pelästyneitten +hevosien nelistäminen, jota seurasi samat huudot kuin päällikönkin +kuolemaa.</p> + +<p>«Ulvokaa vaan», sanoi gambusino viisastellen, «kojoteerojen ulvonta ei +herätä jälleen kuolleista». + +Pedron selitys oli oikea. Pääasiallinen tarkoitus villien +tarkastusretkillä vuoren ympärillä oli tulla varmuuteen siitä, ettei +piiritetyillä ollut mitään muuta pakotietä ja että siis oli turhaa +hajoittaa ja uuvuttaa niitä voimia, joita heillä itsellänsä oli.</p> + +<p>Muuten saatiin kohta todisteita tähän. Sitte kun indiaanit olivat +vieneet pois noiden kahden ammutun kumppalinsa ruumiit, eivät he enää +asettaneet muualle vahtimiehiä kuin vesikuurnan suuhun.</p> + +<p>Seuraavana aamuna, syötyänsä aamiaiseksi karhun paistia ja säilykkeitä, +piti don Estevan sopivana tutkia koko lakeuden saadaksensa tietää, +löytyikö vielä useampia karhuja siellä ylhäällä ja oliko siis vielä +kerran pelättävä yhtä vastenmielisiä vierailuja kuin edellisellä +kerralla.</p> + +<p>Ensimmäisen insinöörin käskystä raivasivat meksikolaiset polkuja +tiheimpien viidakkojen läpi kirveillä ja macheteilla ja tallasivat +jaloin paikkoja, joita ei vielä koskaan ihmisjalat olleet tallanneet.</p> + +<p>Tuntemattomia lintuja pakeni pelästyneinä; kummallisia eläimiä läksi +liaaneista ja kokoon kietoutuneilta oksilta. Ruoho ja sammal kätkivät +enimmiten. matelijoita, <i>armadillos</i>, kauhean suuria sisiliskoja, +kummallisilla sarvilla varustettuja rupisammakolta – niitten +tieteellinen nimi on <i>agama cornuta</i> – ja melkoisen määrän +kalkkalokäärmeitä.</p> + +<p>Nämä viimeksi mainitut koettivat turhaan karttaa huomiota ja saada +kalkkaloitansa vaikenemaan. Niitten kaliseminen ilmaisi ne ja +kullankaivajat tappoivat niitä säälimättä. Pedro päästi pilansa niin +pitkälle, että heitteli tapetut käärmeet indiaanein leiriä kohden +muistuttaakseen villejä heidän entisestä päälliköstään ja hänen +odottamattomasta kuolemastaan. Hän pahoitteli ainoastaan sitä, ettei +voinut viskata sinne niitä elävänä.</p> + +<p>Ei ollut nelijalkaisistakaan puutetta. Kerta toisensa perästä +metsästäjät tuhosivat yleisen hyvän eduksi niin hyvin antiloopeja kuin +<i>carnero</i>jakin, kaikkia jäniksiä ja kaniinia lukuunottamatta.</p> + +<p>Suuria susia ja niiden arkoja heimolaisiaan kojooteja löytyi myöskin +suurin määrin, ja tuskin tarvinnee lisätä, ettei heillekään armoa +annettu. Siis saivat korppikotkat pitkiksi ajoiksi runsaita aterioita.</p> + +<p>Mutta kuinka ahkeraan etsittiinkin, ei nähty yhtäkään karhua, ei mustaa +eikä harmaata, kömpivän esille luolastaan.</p> + +<p>Olivatko siis nuo kaksi hirviötä, jotka olivat ahdistaneet +kullankaivajia, ainoat lajiaan koko vuorella?</p> + +<p>Tämä etsiminen kesti, muutamien pienien seikkailujen keskeyttämänä, +kokonaisen päivän. Aiottiinpa juuri palata leiripaikkaan ennen yötä, kun +kaksinkertainen huuto gambusinon ja Henryn suusta, jotka kaiken aikaa +olivat kulkeneet metsästäjien etunenässä, ilmaisi että jotain vakavata +oli tulossa.</p> + +<p>Kaikki kiiruhtivat sille taholle, jossa nämät kaksi seisoivat, ja +pienessä metsän aukeamassa nähtiin taas pariskunta karhuja istuvan +takajaloillaan ja huitovan kämmenillään eriskummallisella tavalla.</p> + +<p>Alituiset pyssynlaukaukset olivat häirinneet niitä. Kumminkaan eivät ne +osoittaneet minkäänlaisia vihamielisiä aikeita ja poistuivatpa tuskin +luolansa suulta, johon voivat turvautua, jos tämä vaaraksi koituisi.</p> + +<p>Ainakin oli se Pedro Vicenten ajatus, sillä hän pyysi don Estevania +kieltämään väkeänsä ampumasta.</p> + +<p>He laskivat jo ojennetut pyssyt olkapäiltänsä ja kaikki katselivat +gambusinoa ikäänkuin vaatiaksensa selitystä.</p> + +<p>»Nuo ovat vaarallisia naapureja, jotka olisivat hävitettävät mitä +pikemmin,« sanoi don Estevan. »Tieto, että näitä löytyy +läheisyydessämme, ei turvallisuuttamme lisää, ja ellemme nyt heti +paikalla saata niitä päiviltä, seisomme kahden vaaran keskellä. Ettekö +todellakin arvele, Pedro, että laukaus...«</p> + +<p>»Se voisi kyllä onnistuakin,« keskeytti gambusino, mutta otaksukaa, +sennor, ettei se tuota mitään kuolettavaa haavaa, joka kyllä on +mahdollista, kun niillä on niin läpitunkeumattomat turkit – kuka +silloin voi taata, ettei ainakin toinen heistä karkaa suoraa päätä +majapaikkaamme, jossa ei sellaista vierailua odoteta?«</p> + +<p>»Te olette oikeassa,« sanoi don Estevan, »mutta me emme voi missään +tapauksessa poistua täältä tietäessämme, että nuo molemmat yhä +edelleenkin ovat elossa.«</p> + +<p>»Emmepä tietenkään,« vastasi Pedro. »Kyllä ne ovat päiviltä +päästettävät, mutta vähimmällä vaaralla ja vaivalla. Teidän luvallanne +tahdon tällä kertaa saada yksin hoitaa asiata. Kaikki, minkä pyydän, on, +että jokainen kiipeää ylös puuhun. Kun tämä on tehty, ei kukaan teistä +saa päästää hiiskahdustakaan, vaan antaa minun toimia.«</p> + +<p>Se paikka vuoren lakeudella, jossa nyt oltiin, oli tuskin enemmän kuin +neljän sadan metrin päässä suoraa tietä siitä vuoren reunasta, joka oli +lähinnä apakilaisten leiriä. Vuori oli täällä alas lakeudelle asti +hiukan kalteapintainen ja sileä kuin metallilaatta. Vuoren seinä +ylhäältä alas oli melkein tasaista, kallio ilman vähintäkään halkeamaa.</p> + +<p>Ainoastaan yläreunassa, jossa vähän multaa oli kokoontunut syvennykseen, +kasvoi puu, joka ojensi itsensä reunasta ulospäin. Suurin oksa, kuusi +jalkaa pitkä, oli siksi vahva, että se hyvin hyvästi voi kannattaa +täysikasvuisen ihmisen.</p> + +<p>Kun kaikki metsästäjät olivat saadut korjuuseen karhujen tavoteltavista +ja levottomina istuivat ylhäällä puissa, lähestyi gambusino, joka oli +ladannut pyssynsä kumpaisenkin piipun, tasaisilla askelilla noita +kauheita hirviöitä.</p> + +<p>Hyvästi voi kyllä mielessänsä kuvitella miten kaikkien silmät olivat +kiinnitetyt tuohon rohkeaan metsästäjään, joka silminnähtävästi uskalsi +henkensä toimittaakseen urostyön, jonka laadusta ei ollut +aavistustakaan.</p> + +<p>Nuo kaksi karhua, jotka yhä istuivat takajaloillaan, näyttivät itsekin +hämmästyneiltä niin suuresta uskaliaisuudesta ja astuivat lyhyillä +askelilla taaksepäin, möristen kumeasti vihasina sekä yhä enemmän +paljastaen armottomia kynsiään.</p> + +<p>Pedro Vicente kulki eteenpäin yhä tyynenä ja tarkoin punnituilla +askelilla. Kun oli noin viidenkymmenen askeleen päässä karhuista, alkoi +hän pilkata niitä herjaussanoilla, joihin karhut vastasivat vielä +selvemmin uhkaavalla mörinällä.</p> + +<p>Pedro tuli vielä lähemmäksi ja huvitti itseään heittämällä kiviä petojen +päälle.</p> + +<p>Se oli liikaa. Vimmastuneet hirviöt asettuivat kömpelösti neljälle +jalalle ja paisuttivat sieramiaan muutamia sekuntia, jonka perästä +gambusinon ärsyttämä takaa-ajo alkoi, niin että roikkui.</p> + +<p>Vaikka hän juoksi kaikin voimin, ennättivät kumminkin nämä ulkomuodosta +päättäen niin kömpelöt eläimet alituiseen hänen kintereilleen, ja mikä +enimmin sai puihin kiivenneet meksikolaiset levottomiksi, oli se seikka, +että Pedro ajattelemattakaan hakeakseen tilaisuutta pakenemiseen, ohjasi +juoksunsa suoraan jyrkännettä kohti.</p> + +<p>Juosten miten kintuista kerkesi, riisui hän samalla vähitellen päältänsä +vaatekappaleen toisensa perästä, jotka heitti taaksensa siten antaakseen +karhuille tehtävää, ja pääsi sillä tavalla aina kulloinkin vähän matkaa +edelle. Pedot seisattuivat aina muutamia sekuntia nuuskiakseen esineitä, +läksivät sen perästä matkaan kiihtyneellä vauhdilla ja mörisivät yhä +raivokkaammin.</p> + +<p>Kun Pedro Vicente oli ennättänyt viiden tai kuuden metrin päähän +lakeuden äyräästä, pysähtyi hän, kääntyi, pani pyssyn olkapäätänsä +vasten ja ampui kaksi laukausta perätysten.</p> + +<p>Kaksinkertainen tuskan kiljunta vastasi näihin kahteen laukaukseen.</p> + +<p>Pedot, jotka kumpikin olivat haavoittuneet, syöksyivät häntä vastaan +kauhealla raivolla, ja meksikolaiset näkivät tuossa tuokiossa, lyhyessä +kuin salaman välähdys, gambusinon heittävän luotaan pyssynsä ja klovnin +ketteryydellä hyppäävän ylös suurelle oksalle tuossa yllämainitussa +puussa, joka ojensi oksansa ilmaan jyrkänteen reunan yli. Hän iski +oksaan kiinni apinan notkeudella ja istui siellä ylhäällä kaksin reisin, +sillä välin kuin nuo kaksi karhua kiihkostansa raivostuneina katosivat +hänen allensa vuoren seinän jyrkännettä myöten.</p> + +<center><p><img src="images/kullan14.jpg" alt="Nuo kaksi karhua katosivat hänen allensa vuoren seinän +jyrkännettä myöten."></p></center> + +<p>Innostunut riemuhuuto kaikui. Tuokiossa oli Pedro taas laskeutunut +maahan ja kumartui alas ottaakseen ylös pyssynsä.</p> + +<p>Hetkeä myöhemmin makasivat kaikki meksikolaiset ynnä gambusino eteenpäin +kyyristyneinä vuoren seinämän reunan yli ja tirkistelivät alaspäin.</p> + +<p>Heidän kummastukseksensa olivat nuo kaksi petoa, vaikka kumpikin +gambusinon pyssyn haavoittamina, ainoastaan pyörtyneet hirvittävästä +hyppäyksestään. Ne pudistelivat nahkaansa tuolla alhaalla kuin kastuneet +koirat. Heti kadotettuaan jalansijan olivat ne pää etukoipien välissä +ikäänkuin kaksi mahdottoman suurta palloa ja melkein vahingoittumatta +vyöryneet vuoren jyrkännettä alas. Tultuansa maahan seisoivat ne taas +jaloillaan pää pystyssä ylöspäin ikäänkuin heillä olisi ollut aikomus +alkaa takaperin sama kuperkeikka, jonka he äsken olivat tahtomattansa +tehneet.</p> + +<p>Meksikolaiset olivat hämmästyksestä tyrmistyä. Don Estevan puristi +voimakkaasti gambusinon kättä ja lausui pilkallisesti vihastuneella +äänellä, kääntyen llanoa kohden:</p> + +<p>»Odottakaa vähän, tämä on vasta leikin alkua, eikä ole pimeämpi kuin +että voimme nähdä näytelmän lopunkin. Tuhat tulimaista,« jatkoi hän ja +osoitti hirviöitä, – »nuo pojat ovat jo niin paljon tointuneet +putoamisensa perästä, että ne tuntevat tuoreen lihan hajua! Näyttää +siltä kuin tahtoisivat päästä laitumelle kojoteerojen metsästysmailla!«</p> + +<p>Don Estevan oli oikeassa. Nuo kaksi karhua, jotka olivat vihan vimmassa, +saivat näköpiiriinsä indiaanein leirin, läksivät sinnepäin kauheilla +harppauksilla ja melkein tuokiossa oli matka tehty.</p> + +<p>Aurinko, joka nopeasti vaipui taivaanrantaa kohti, katosi heti sen +perästä troopillismaiden yöhön, jonka edellä ei koskaan hämärää käy.</p> + +<p>Siis eivät piiritetyt enää saaneet nähdä muuta kuin alun sille +näytelmälle, joka nyt seurasi. Ainoastaan taajojen pyssynlaukauksien +kautta, joihin sekoittui kauhistuksen huudahduksia, tuskan kirkumisia ja +hirveätä kiljuntaa, voivat he saada käsityksen siitä näytöksestä, jota +vuoren juurella näyteltiin.</p> + +<p>Kun hiljaisuus jälleen vallitsi, palasivat meksikolaiset leiriin, jossa +gambusinon urostyö tuli yön ainoaksi keskusteluaineeksi.</p> + +<p>Don Estevan tarkasti tavallisuuden mukaan vahtipaikat, ja muutamia +minuuttia myöhemmin ei olisi kukaan voinut sanoa, että tässä erämaassa +lepäsi ihmisiä, jotka olivat valmiit tappamaan toisensa ensimmäisellä +viittauksella.</p> + +<p>Kun Pedro Vicente nukkui, ajatteli hän, että karhut luultavasti olivat +tehneet hyvän päivätyön ja että, jos kohta niiden uhrit ainoastaan +olivatkin puolen tusinaa, kumminkin teki siinä tapauksessa, että +taistelu vielä tulisi niskoille, punanahkaisten luvun yhtä monta +lurjusta pienemmäksi.</p> + + +<p> </p> + +<center><h2><A NAME="o14">Neljästoista luku.</A></h2> + +<h2>Keitä?</h2></center> + + +<p>Seuraavana aamuna hyvissä ajoin lähdettiin taas matkalle päättämään +alkuun pantua tutkimusta. Oli ensiksikin saatava varmuutta siihen, oliko +vuoren lakeus tästä lähtien vapaa kaikista vaarallisista asukkaista ja +toiseksi oli saatava selkoa kaikista niistä apulähteistä, joita se +tarjoaisi sitä tapausta varten, että tulisi pakko kauvemmin oleskella +siellä ylhäällä.</p> + +<p>Joukon etunenässä kulkivat tavallisuuden mukaan don Estevan, Henry ja +gambusino.</p> + +<p>Tämä viimeksi mainittu, joka ulkokäytökseltään näytti huolettomalta, +mutta toden teolla pani tarkoin silmälle pienimmätkin pikku seikat, ei +koettanutkaan rauhoittaa don Estevania, joka oli kaikelle pelolle +mahdoton, mutta koetteli sen sijaan kasvattaa hänessä uusia toiveita.</p> + +<p>Tavallisella älynsä terävyydellä oli hän huomannut, että kullankaivajien +tunnustettu päällikkö, joka nyt johti piiritettyjä sotamiehiä, kerta +toisensa perästä heitti toivottomia katseita sitä telttaa kohden, jossa +hänen vaimonsa ja tyttärensä asuivat.</p> + +<p>Omasta puolestaan tämä ei pelännyt mitään, vaan oli varustaunut kaikkea +vastaan. Kumminkin kadotti Estevan de Villanneva kaiken tavallisen +kylmäverisyytensä, kun ajatteli vaimoa ja lasta ja sitä kauheata +kohtaloa, joka ehkä odotti heitä ei niinkään kaukaisessa +tulevaisuudessa, ellei onnistunut pakoittaa piirittäjiä luopumaan +aikeistaan.</p> + +<p>Gambusino koetteli nyt rauhoittaa häntä osoittamalla vuoren kaikkia +apulähteitä, jotka panisivat heidät tilaisuuteen oleskelemaan siellä +kauvemman aikaa.</p> + +<p>Vuorella ei puuttunut vielä metsän riistaa eikä ravintoaineita +kasvikunnasta, – näitten viime mainittujen seassa indiaanein jo +mainittua metskalia, jonka ominaisuudet Pedro tunsi, sekä erään havupuun +pähkinöitä, jotka eivät ole halveksittavia, kun niitä hiilillä +paistetaan.</p> + +<p>Mitä hedelmiin tulee, löytyi vuoren lakeudella monta kaktuslajia, +muitten muassa pitahaya, jonka päärynän muotoiset hedelmät makunsa +puolesta muistuttavat europalaisia päärynöitä.</p> + +<p>Henry Tresillian poimi ohitse kulkiessaan muutamia sellaisia, voidakseen +tarjota jotain harvinaista sennora Villannevalle ja hänen ihastuttavalle +tyttärelleen.</p> + +<p>Don Estevan, joka ei voinut karkoittaa huoliansa, oli siinä yhtä mieltä +kuin gambusino, että oli kyllä mahdollista kestää pitkääkin piiritystä. +Mutta mitä väkensä puolesta pelkäsi, niin pelkäsi toimettomuutta.</p> + +<p>Ei ole niinkään harvinaista, että työmiehet, jotka ovat tottuneet +liikkuvaan elämään ja rutosti suljetaan ahtaaseen tilaan ilman +mahdollisuutta pääsemään sieltä, äkkiä tulevat mielen vikaan. Tämä pelko +ahdisti don Estevania, joka, kun taas tultiin majapaikkaa lähemmäksi, +lausui ilmi sen mikä hänen sydäntänsä raskautti.</p> + +<p>»Ylipäänsä,« sanoi hän, »ei ole hyvä antautua petollisten toiveitten +valtaan, ja minä luovun mielelläni aivan empimättä kaikesta avun +mahdollisuudesta ulkoapäin, ainoa mistä voisi olla jotain hyötyä. Siinä +asemassa, jossa me nyt olemme, voipi apu saapua ainoastaan sattumalta, +ja sattuma ei saa toimenpiteisiimme vaikuttaa. Ettekö ole samaa mieltä, +Pedro Vicente? Me teimme itsemme syypäiksi mitä suurimpaan erehdykseen, +kun emme samalla, kun apakilaiset yllättivät meidät, lähettäneet +muutamia miehistämme Arispeen ilmoittamaan virastoille siitä asemasta, +joka uhkasi meitä.«</p> + +<p>»Sennor,« vastasi gambusino vilkkaasti, »älkää puhuko minulle siitä +erehdyksestä. Emme olleet vielä kahtakaan tuntia suljettuina tälle +vuoritasangolle, ennenkuin älysin sekä erehdyksemme, että kaikki sen +seuraukset, joita emme voi korjata. Siitä on minulla hirmuinen +omantunnon vaiva, joka alituisesti minua ahdistaa. Minulle on +käsittämätöntä, ettemme etusijassa ajatelleet niin yksinkertaista ja +välttämätöntä toimenpidettä. Minä olen jo parikymmentä kertaa ollut +valmis sanomaan teille sen minkä äsken itse lausuitte. Etten ole sanonut +sitä, tulee ainoastaan siitä, etten ole löytänyt keinoa, millä parantaa +anteeksi antamatonta laiminlyöntiämme. Kaikessa tapauksessa ei +todellakaan ole mahdotonta, että ihmiset Arispessa itse rupeavat +hankkimaan tietoja meistä. Teillä on siellä hyödyn ja ystävyyden +suhteita, jotka vihdoinkin tulevat heräämään uudelleen. Vuori sijaitsee +kieltämättä hyvin pois kadonneena erämaahan. Mutta jos kohta onnellinen +sattuma onkin jätettävä laskuistamme pois, niin olisi väärin, ettemme +ainakin koettelisi auttaa sen syntymistä esimerkiksi nostamalla Meksikon +lipun liehumaan vuorilakeuden korkeimmalta paikalta. Niinkuin äsken +sanoin, voipi olla mahdollista, että kaupungissa herättää huomiota se +seikka, etteivät asukkaat ole saaneet mitään tietoja meistä ja silloin +tulevat he vihdoinkin uteliaiksi saadakseen tietää missä oleskelemme. +Myönnän, että tämä olettelu on hyvinkin uskallettu, sillä eihän +lähtiessämme kukaan voinut aavistaakaan mitä meille voisi tapahtua. +Mutta jos kansallislippumme liehuisi täällä ylhäällä, herättäisi se +huomiota Arispen varustusväen tiedustelijoissa, <i>jos</i> sattumalta se +ajatus pääsisi vallalle, että olemme vaarassa.«</p> + +<p>»Olette oikeassa, Pedro,« sanoi don Estevan. »Meidän lippumme pitää +liehuman, kun tulemme takaisin leiripaikallemme. Mutta eikö ole +häpeällistä, että uskaliasten miesten täytyy jäädä toimettomuuteen +näitten vaskenkarvaisten roistojen edessä?«</p> + +<p>»Te ette kumminkaan voi ajatellakaan toimimista, sennor. Jos vain +olisimme miehiä täällä ylhäällä, niin sanoisin: koetelkaamme! Mutta minä +olen varma, että seikka jäisikin vaan koettelemiseen. Konnat tuolla +alhaalla ovat yhtä hyvissä aseissa kuin mekin, ja ovat yhtä hyviä +ampujia kuin useammat meidänkin miehistä. Sen lisäksi ja sepä vasta +heidän etunsa onkin, ovat he ratsain, toisin sanoin tilaisuudessa +jokaisessa tuokiossa pääsemään ampumamatkamme ulkopuolelle. Jos me solan +suussa voisimme löytää viisikään kymmentä hevoista, sellaista kuin +Krusader, tai vielä paremmin, hevosen kutakin miestä kohden, niin olisin +ensimmäinen kehoittamaan hyökkäykseen ja uskaltaisin sata yhtä vastaan, +että tekisimme aukon näitten lurjuksien riveissä. Mutta juuri hevosia +meiltä puuttuu ja siitä kaikki riippuu. Te olette tehnyt sotaretkiä +apakeja vastaan, don Estevan, ja muutenkin tiedätte, että eräaavikossa +mies hevoseton on hukassa.«</p> + +<p>»Luulin,« keskeytti Henry nuoruutensa koko innolla, »että rohkea +valkonen vastaa kymmentä noita parkittuja koiria.«</p> + +<p>»Ennen maailmassa kyllä,« sanoi gambusino, »mutta ei tätä nykyä. Meidän +onnettomuudeksemme ja meidän esimerkistämme he ovat tottuneet sotaan ja +melkein saavuttaneet sotaisen järjestyksen. Olkaa kumminkin +rauhoitettuna, don Henry, kuinka itsepintaisia he lienevätkin, kyllä me +annamme heille monta kovaa koeteltavaksi.«</p> + +<p>»Uskotteko, että he viimeinkin luopuvat piirityksestä?« kysäsi don +Estevan.</p> + +<p>»Siihen en uskalla luottaa,« vastasi gambusino. »Kojoteerot ovat +kärsivällisiä kuin korppikotkat. He kuolevat nälkään odottaessaan +saaliinsa viimeistä hengenvetoa.«</p> + +<p>»Jos oikein teitä käsittänen, Pedro Vicente, ei olisi meillä siis mitään +muuta jälellä kuin alistua kuoleman alle, tosin niin myöhäisen kuoleman +kuin mahdollista, mutta kuoleman alle kumminkin.«</p> + +<p>»Ei toki,« vastasi gambusino vilkkaasti, »ja varokaa ettette anna +aavistaa, että haudotte sellaisia ajatuksia. Te seisotte urhoollisten +miesten etunenässä, don Estevan, he uskovat että te päästätte heidät +tästä pälkähästä. He eivät tuokioksikaan saa lakata sitä uskomasta, ja +olkoot he vihdoinkin oikeassa siinä, että ovat luottaneet teihin!«</p> + +<p>»Mutta mitä on minun tehtävä pitääkseni yllä tätä luottamusta ja sitä +toteuttaakseni,« väitti don Estevan vastaan.</p> + +<p>»Niin,« virkkoi tähän gambusino ja löi otsaansa, »juuri sitähän minä +mietiskelen, enkä vieläkään ole löytänyt. Mutta minun <i>täytyy</i> löytää, +sennor, minun aivojeni pitää selvittää tämän ongelman. Ainahan voipi +jotain tapahtua, mikä antaa meille sellaisen aatteen, joka vihdoinkin +johtaa pelastukseen.«</p> + +<p>Tultuansa tämän keskustelun kestäessä leiripaikallensa, oli heidän +ensimmäinen tehtävänsä nostaa pystyyn Meksikon lippu, jonka keskellä oli +kaktuskasvin päällä istuva kotka.</p> + +<center><p><img src="images/kullan15.jpg" alt="Heidän ensimmäinen tehtävänsä oli nostaa Meksikon lippu +liehumaan."></p></center> + +<p>Tästä lähtien piti jokaisen etelästä päin tulevan matkalaisen huomata +tämän lipputangon ja siitä havaita, että jotain tavatonta oli tekeillä +vuoritasangolla.</p> + +<p>Aivan varmaan olisivat piiritetyt olleet väärässä toivoessaan pikaista +apua, mutta yhtä vähän tahtoivat he jättäytyä epätoivoonkaan. Sillä +välin ja kun vihollinen ei voinut raivata itsellensä tietä heidän +luokseen muuten kuin veden uurtaman kautta, voi ainakin olla mahdollista +äkkiarvaamatta hyökätä heidän vartijainsa kimppuun ja koettaa toisen tai +toisen uskaliaan kepposen avulla ajaa taikauskoista säikähdystä villien +joukkoon.</p> + +<p>Don Estevan, joka pelkäsi pitkällisen piirityksen vaikutusta väkensä +ajatuksen juoksuun, tuumaili epäilemättä täydellä syyllä, että oli hyvä +jos tämän linnoitetun aseman puolustajat eivät jättäisi piirittäjille +tuokionkaan rauhaa.</p> + +<p>Mutta pitkä on matka ajatuksesta toimintaan ja tuumista niiden +toteuttamiseen. Kun tahdottiin harventaa vihollisten lukua, eiköhän sen +sijaan harvennettaisi omaa ja ilman vähintäkään hyötyä?</p> + +<p>Henry Tresillian, joka oli nuori ja tulinen, olisi mielellään +uudistettujen hyökkäyksien kautta ja toisella onnellisella kepposella +toisensa perästä tahtonut uuvuttaa vihollisia ja saada heidät +aikeissansa horjumaan.</p> + +<p>Mutta näitä ehdotuksia tehtäessä pudisti Pedro Vicente aina päätänsä.</p> + +<p>»Te unhotatte,« virkkoi hän uudestaan, »että me kerran tultuamme +aavikolle ilman armoa olemme alttiina vihollisille, sekä että täällä +löytyy naisia ja lapsia, jotka eivät voi seurata meitä ja joita ette +tahtoisi jättää. Te unhotatte vielä – antakaa anteeksi että palajan +siihen, mitä olen sanonut – että kojoteerot ovat ratsain, ja jos +otaksuttaisiin, että meidän hyökkäyksemme osittain onnistuisikin, niin +ovat vastustajamme aina niin monilukuiset, että voivat asettua niiden +väliin meikäläisistä, jotka ovat tehneet hyökkäyksen ja niitten, jotka +ovat jääneet solaa vartioimaan. Ja tultuamme tällä tavoin eroitetuiksi, +kuinka paljoa etemmäksi olisimme silloinkaan ehtineet?« + +Don Estevan, joka kaikkien todellisesti urhoollisten miesten tavoin oli +varovainen luonteeltaan, tunnusti nämät sanat järkeviksi.</p> + +<p>»Te olette, valitettavasti kyllä, oikeassa, sennor Vicente.«</p> + +<p>Tuokion äänettömyyden perästä hän lisäsi:</p> + +<p>»Kaikki, jotka ovat minulle kalleimmat maailmassa, täällä tällä +pääsemättömällä ylängöllä, jossa me teidän avullanne olemme verrattain +onnellisina löytäneet turvapaikan. Mutta vaikka minä välistä kärsin +hirmuisia tuskia ajatellessani vaimoani ja lastani apakien vallassa, ei +kumminkaan voi koskaan juolahtaa mieleeni unhottaa näitä uskollisia +ihmisiä, jotka ovat seuranneet meitä ja jotka sen sijaan, että meidän +kauttamme olisivat löytäneet rikkautta, tästä lähtien ovat vaarassa +joutua hirmuisimpaan kuolemaan. Omatuntoni huutaa minulle, että olemme +johdattaneet heidät tänne ja että meidän velvollisuutemme on auttaa +heidät täältä. Ettekö ajattele samalla tavalla, Tresillian?«</p> + +<p>»Kyllä minä ajattelen niinkuin tekin, sennor, että tämä on meidän +välttämätön velvollisuutemme. Heidän pelastuksensa ensi sijaan ja sitte +vasta meidän omamme, jos mahdollista«.</p> + +<p>Todellisena englantilaisena ajatteli hän vielä vasten tahtoansa tuota +oivallista yritystä, joka nyt näkyi hukkaan menneeltä ja lisäsi +halveksivalla kädenliikkeellä kojoteerojen leiriä kohden:</p> + +<p>»Meidän ja varman rikkauden välillä ei tätä nykyä ole mitään muuta kuin +tuo apakilainen syöpäläisjoukko. Olkoon se suurempi tai pienempi, sen +täytyy ainakin osaksi kadota. Ei kukaan tarvitse sanoa, sennor Vicente, +että ne kultasuonet, jotka olette löytäneet, ovat kuolleita rikkauksia +ainoastaan sentähden, että sallimus on suvainnut ärsyttää nämä Sonoran +sudet meitä vastaan.«</p> + +<p>Ei mikään voinut kiivastuttaa gambusinoa suuremmassa määrässä kuin +sellaiset sanat. Viittaus hänen tuuleen lentäneistä rikkauksistaan pani +hänet raivoon ja kiivaasti lausui hän ojentaen nyrkkinsä kohden apakien +leiriä:</p> + +<p>»Oi, jos löytyisi ainoastaan kaksikymmentä mahdollisuutta sadasta +raivata itselleen tietä noitten petojen ruumisten yli ja hävittää heidät +viimeiseen asti, niin olisi Pedro Vicente ensimmäinen, joka vaatisi +taistelukäskyä. Mutta minä en näe ainoatakaan, sennor, ja se on +todellakin liian vähän. Meidän täytyy keksiä jotain muuta, joka tuottaa +meille tien pelastukseen. Taivaan kautta, etsikäämme sitä!«</p> + +<p>»Ei tässä vankilassa onnellinen pelastuksen tie tule tarjolle,« huudahti +Henry. »Mutta tultuamme kerran tuonne alhaalle, kuka ties tulee? Onni +välistä auttaa rohkeata...«</p> + +<p>»Kuinka suuri kunnioitus minulla onkaan teidän urhoollisuuttanne +kohtaan, sennor,« keskeytti gambusino, »täytyy teidän sallia minun +uudistaa sanojani, että hyökkäyksillä vihollista vastaan, joka on +voimallisempi meitä, ei ole minkäänlaista onnistumisen mahdollisuutta, +ellei niitä tue ulkoapäin tuleva apu, joka saapuu juuri oikealla +hetkellä tai elleivät hyökkäykset ole aivan odottamattomia +piirittäjille. Mutta miten voisimme äkkiarvaamatta hyökätä ihmisten +kimppuun, jotka ovat varuillansa, joita voimme ahdistaa ainoastaan +yhdeltä puolen ja jotka tietävät mistäpäin tulemme?«</p> + +<p>»Siis,« lausui Henry jälleen kiivaasti, vieläkin kiinteästi juurtuneen +ajatuksensa vallassa, »meillä ei ole teidän mielipiteenne mukaan muuta +tehtävää kuin istua täällä ristissä käsin, kunnes varamme ovat lopussa +ja odottaa, milloin kojoteerot raukkamaisuudestamme rohkaistuina +hyökkäävät päällemme kuin olemme uuvutettuina ja niin nääntyneinä, +ettemme enää jaksa edes kalliisti henkeämme myydä!«</p> + +<p>»Minä en ensinkään tätä sano, sennor, ja minä, joka saarnaan teille +kärsivällisyyttä, juuri minä tunnen raivon kuohuvan syvimmässä sydämmeni +pohjukassa, kun täältä näen noitten tunnottomien koirien irvistelevän +ulkopuolella pyssyjemme kantomatkaa ikäänkuin vakuutettuina siitä, että +kyllä meidät kerran kynsiinsä saavat. Mutta kyllä peijakas vielä on +aikaa tehdä hullutuksia! On verrattain viisaampaa odottaa, kunnes +hullutus on välttämätön. Meidän vihollisemme – eivätkö he näytä meille +järjen esimerkkiä? Ja uskotteko, että he huviksensa kävelevät tuolla +alhaalla tyhjäntoimittajina, sillä aikaa kuin me samoin täällä +ylhäällä?«</p> + +<p>Sillä välin kului päivä toisensa perästä, eikä näistä turhista ajatuksen +vaihdoista tullut sen enempää. Kerta toisensa perästä syöstiin kyllä, +gambusinon älyllisyyden ja nuoren Tresillianin rohkeuden kautta muutamia +uskaliaita vahtimiehiä verisin päin takaisin rotkelmaan. Mutta +surmattujen sijaan tuli kohta uusia sotilaita.</p> + +<p>Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta asetti Zopilote, kokemuksesta +viisastuneena, erinomaisella taidolla vahtimiehensä pyssynkannon +ulkopuolelle kirkkaina öinä, vaan pimeinä aina lähemmäksi solaa.</p> + +<p>Sen toimettomuuden kestäessä, johon villien vartioiminen heidät +pakoitti, olivat meksikolaiset keksineet jotain, jota ennemmin olisi +voinut kutsua ajanvietteeksi kuin toimeksi. He työskentelivät insinöörin +johdolla ja valmistivat – arvatkaas mitä! Niin, kahta <i>kanuunaa</i>!</p> + +<p>Aikaisemmin kävellessään oli insinööri melkein maan pinnassa löytänyt +metallisuonia, jotka olivat runsaita ja joita helposti voitiin panna +työn alaiseksi.</p> + +<p>Taitavalla johdolla ei ole vaikeata tehdä kaivostyömiehistä valureja, +vieläpä seppiäkin. Ja onnistumisen toiveessa antautui jokainen työhön +sydämmensä kaikella innolla.</p> + +<p>Tässä oli, totta puhuen, ainoastaan ajanviete, jonka insinööri oli +keksinyt näille oivallisille miehille, että saisivat kulumaan +piirityksen kärsimättömän pitkäveteiset hetket, mutta muutamille työssä +olijoille oli tämä ajanviete pelastuksen varmuus.</p> + +<p>Enin innostuneet näkivät jo hengessä kohtauksen, joka ehkä tekisi lopun +heidän vastuksistaan. Valaessaan kanuunan putkia ja heiluttaessaan +moukaria olivat he jo edeltäkäsin kuulevinaan noitten kahden tykin +pauketta, seurasivat tykin luoteja niiden nopeassa juoksussa, näkivät +niiden putoavan odottamatta alas indiaanein leiriin ja sytyttävän sen +tuleen, sillä välin kuin kuularuisku joka paikassa levitti kuolemaa ja +kauhua.</p> + +<p>Pedro Vicente myönsi kyllä, että tykit sopivassa tilaisuudessa voivat +täyttää tehokkaankin työn, mutta kiiruhti supistamaan tämän vaikutuksen +soveliaihin rajoihin.</p> + +<p>Kumminkaan ei ollut mitään syytä lakata alotetusta työstä, ja olihan +syytä olettaa, että muutamat hyvästi ohjatut laukaukset kuularuiskusta +voivat tehdä montakin kojoteeroa kykenemättömäksi olemaan läsnä +loppusuorituksessa, joka näiden oman toivomuksen mukaan oli tuleva +heille edulliseksi.</p> + +<p>Eräänä aamuna herättivät äkkiä, eivätkä suinkaan suloisella tavalla +piiritettyjen huomiota riemuhuudot, jotka kaikuivat alhaalta aavikolta.</p> + +<p>Joukko indiaaneja, enemmän kuin kaksi sataa miestä, oli liittynyt +Zopiloten parveen. Siinä oli sekä ne sotilaat, jotka tämän kertomuksen +alussa saivat toimekseen saattaa kyliinsä ryöstetyn sarvikarjan ja +hevoset, että myöskin uutta väkeä lisäjoukkona.</p> + +<p>Zopilotella ei voinut olla vähintäkään aikomusta keskeyttää piiritystä, +koskapahan oli hankkinut tämän lisäyksen, joka oli yleisen keskustelun +aineena ylhäällä vuoriylängöllä.</p> + +<p>Don Estevanin majan ulkopuolella, jossa Tresillian, insinööri, talouden +kaitsija ja Pedro Vicente olivat yhtyneet, synkistytti tämä lisäys +vihollisten voimissa kaikkien katseet, ja tulevaisuus, joka tähänkin +saakka oli ollut niin epäiltävä, näyttihe yhä pimeämpänä.</p> + +<p>Gambusino selitti kumminkin, ettei tätä tapausta, joka näytti niin +arveluttavalta, saanut pitää minäkään pahana enteenä.</p> + +<p>»Sennor,« sanoi hän ja kääntyi erittäin don Estevanin puoleen, »olkaa +vakuutettuna siitä, että tämä toinen joukkue roistoja ainoastaan +näyttäytyy ja häviää ja ehkäpä jo huomenna on meidän asemamme sama kuin +eilen, ei pahempi eikä parempi.«</p> + +<p>Näitä sanoja kuullessaan kohotti itsekukin päätänsä, vieläpä Henry +Tresillian ja Gedrudeskin, jotka majan äärimmäisessä sopessa +keskustelivat aivan toisista asioista kuin apakeista.</p> + +<p>»Ja mistä, sennor gambusino, tulisi tämä onni?« kysäsi don Estevan.</p> + +<p>»Varmaankaan ei El Cascabelin seurue alussa etsinyt meitä,« vastasi +Pedro Vicente. »Kun ryövärit ohjasivat matkansa näiden autioiden +seutujen kautta, oli heillä epäilemättä tarkoituksena panna puhtaaksi +jonkun valkoisten uudisasutuksen Horcasitas-joen rannoilla. Paremman +saaliin toivossa poikkesivat nuo hiiden heittiöt alkuperäiseltä +reitiltään piirittääksensä meitä täällä. Mutta kojoteerot ovat +itsepäisiä kuin muulit. Viimeksi tulleet, siitä voitte olla +vakuutettuna, lähtevät saatuansa ohjeita uudelta päälliköltään niille +ilkitöille, joita toistaiseksi olemme estäneet, eikä mitään kohdassamme +muutu. Kun nuo sudet lähtevät ryöstöretkelle, ovat he varmoja +saaliistansa. Ja vaikka asemamme ei ole kovinkaan hauska, on meillä ehkä +parempi olla kuin niillä ihmisraukoilla, jotka saavat jättää päänahkansa +noille verikoirille.«</p> + +<p>Vaikka ihminen olisi kuinka lähellä hyvänsä kuolemaa tai hyvinkin +vakavan vaaran edessä, jääpi kumminkin jälelle ihmissydämmen pohjalle +sääli toisia kohtaan. Estevan ja hänen ystävänsä ajattelivat suru +sydämmessä uhatuita heimolaisiansa, joiden eduksi eivät voineet tehdä +enempää kuin omakseenkaan.</p> + +<p>Keskellä sitä äänettömyyttä, jonka Pedro Vicenten melkein todenperäinen +olettaminen oli aikaan saanut, alkoi don Estevan taas ensiksi puhua:</p> + +<p>»On kamala kohta, jota miehemme eivät vielä tunne, mutta jonka täytymys +pian pakoittaa meidän heille ilmaisemaan. Metsästys antaa meille enää +tuskin mitään tuotteita, ja ruokavaramme alkavat vähetä. Meidän täytyy +ruveta vähentämään ruoka-annoksia.«</p> + +<p>»Käske heti vähentämään,« sanoi Robert Tresillian, »ja jokainen tulee +siihen tyytymään nurkumatta. Eikö ole meidän asiamme käydä etunenässä +hyvällä esimerkillä?«</p> + +<p>»Te olette oikeassa, ystäväni, mutta on asia, jota te enkä minäkään voi +estää ja se on se, että väestömme tämän vähennyksen takana aavistaa +nälänhätää ja että kuolema siis yhä lähenee.«</p> + +<p>»Ennen sitä,« muistutti insinööri, »olemme aina tilaisuudessa tekemään +jonkun toivottoman yrityksen. On parempi kuolla syösten eteenpäin pää +pystyssä kuin tulla kidutetuksi ja marttiirapaaluun sidotuksi muistoksi +noilta vimmatuilta elukoilta.«</p> + +<p>»Sitä vastaan ei voi väittää,« sanoi gambusino, »mutta...«</p> + +<p>»Mutta mitä?« huusivat kaikki vuorotellen ja järjestyksessään.</p> + +<p>Pedro Vicente antoi rauhallisena ja silmänluomiansa räpäyttämättä heidän +ahdistaa itseänsä kysymyksillä ja lausui kaikkien vaiettua:</p> + +<p>»Yksi seikka minua kummastuttaa, nimittäin se, että nämä pirulaiset, +joita sanotaan niin taitaviksi kaikissa konnankoukuissa, eivät ole +näyttäneet vähintäkään halua poistumaan ja kätkeytymään öiseen aikaan, +siten tuudittaakseen meitä luottamukseen ja sen perästä, sitten kun +kerran olisimme jättäneet linnoituksemme, tehdäkseen päällemme +ratsuhyökkäyksen. Ja kuka tietää, eikö tämä sotajuoni, kun sitä olisivat +käyttäneet viikkokauden läpeensä, olisi vihdoinkin pettänyt meidät! +Tässä suhteessa en heitä entisiksi tunne, ja me olemme puolestamme +pakoitetut antamaan heille siinä opetusta. Siinä asemassa, missä nyt +olemme, nälänhätä tulevaisuuden toiveena, olisi ehkä suurin hulluus +viisautta. No niin, don Estevan! Nyt on aika koetella tuotakin +hulluutta!«</p> + +<p>»Bravo!« huusivat kaikki muut.</p> + +<p>Gambusino odotti kunnes kaikki taas oli hiljaa, jonka perästä hän +kuuluvalla äänellä verkalleen lausui seuraavaa:</p> + +<p>»Meillä on ainoastaan yksi neuvo hyvittääksemme sitä kauheata virhettä, +jonka kaikki teimme kun unhotimme lähettää sanansaattajia Arispeen. +Yhden meistä pitää muutamana pimeänä yönä koettaa pujahtaa pakoon ja +ehtiä Arispeen apua tuomaan, ainoasta paikasta maailmassa, josta voimme +sitä odottaa. Sen pitää tapahtuman. Yhdelle meistä täytyy onnistua +hiipiä apakien vahtimiesten ohitse, kussa silmä heiltä välttää ja siten +tunkeutua sola-aukon läpitse. Sillä joka koetuksen tekee, on +yhdeksänkymmentä mahdollisuutta sadasta joutua pahaan pulmaan. Tahdon +lisätä, että minulla, joka tunnen maan ja indiaanein kielet, on oikeus +vaatia itselleni tätä tehtävätä ja etten minä luovuta kenellekään siitä +koituvaa kunniaa, jos don Estevan hyväksyy ehdotukseni«.</p> + +<p>Tämä nousi ja sitte kun vakavasti oli hyljännyt gambusinon tarjouksen, +jonka poistuminen tai kova onni olisi ollut kaikille vahingollinen, +lisäsi hän, että yritys kaikissa tapauksissa viipymättä oli täytäntöön +pantava.</p> + +<p>»Sennores,« sanoi hän, »minun lankoni, eversti Requennes, niinkuin +tiedätte, on Zacatecaan lansieerirykmentin päällikkö Arispessa ja Pedro +Vicente on aivan oikeassa. Yhden meistä tai vielä paremmin kahden täytyy +antautua alttiiksi koettaakseen saattaa tietoa everstille ja johdattaa +häntä tänne ratsujoukkoineen.«</p> + +<p>Henry Tresillian syöksyi keskelle piiriä ja sanoi päättävällä äänellä:</p> + +<p>»Minä olen valmis lähtemään matkaan!«</p> + +<p>Näitä sanoja lausuttaessa lensi hehkuva puna Gertrudeen herttaisille +kasvoille. Oliko se Henry Tresillianin rohkeuden ihailua vai pelkoa, +että hänen ehdotuksensa hyväksyttäisiin. Epäilemättä kumpaistakin +tunnetta.</p> + +<p>Don Estevan hylkäsi nuorukaisen tarjouksen, niinkuin gambusinonkin, +mutta toisista syistä. Henry oli sotilas, niinkuin toisetkin ja hänellä +ei ollut enempää kuin muillakaan etuoikeutta siihen, mihin sitä +itsellensä vaatii.</p> + +<p>Älykkäämpi ajatus oli kypsynyt päällikön aivoissa. Hän kääntyi kaikkiin +kuulijoihin, mutta erittäinkin Pedro Vicenten puoleen:</p> + +<p>»Voitteko sanoa kuinka monta meikäläisistä osaa Arispeen eksymättä +tieltä?«</p> + +<p>»Minun arveluni mukaan voimme laskea heitä vähintään viisitoista. Ei +löydy meidän joukossamme ainoatakaan <i>arrieros</i>'ta tahi <i>vaqueros</i>'ta, +joka ei osaisi Arispeen, jos hän onnistuisi pääsemään aavikolle apakien +huomaamatta.«</p> + +<p>»Jos niin on asianlaita,« virkkoi don Estevan, »niin voipi ainoastaan +arpa ratkaista. Mitä te ajattelette, Tresillian?«</p> + +<p>»Minä arvelen, Villanneva, että arvan määräämät miehet, jos ovat +rohkeita, jota en laisinkaan epäile, voivat uskaltaa yritykseen. Jos +onnistuvat, olemme pelastetut, jos joutuvat hukkaan, ei kohtalomme enää +ole epäilyksen alainen. He vaan tulevat kuolemaan vähää ennen meitä. +Meidän täytyy kaikkien nostaa arpaa, minun ja poikani niinkuin kaikkien +muidenkin kumppaliemme, paitsi niitä, kumminkaan tällä kertaa, jotka +ovat naimisissa.«</p> + +<p>Niin vähän tarvittiin toivon kipinän virittämiseksi suurimpaan +epätoivoon vaipuneissa olennoissa. Kaikkien kasvot kirkastuivat heti.</p> + +<p>Nuori Tresillian vaati koko nuoruutensa innolla, että arvannosto nyt +heti toimitettaisiin.</p> + +<p>Mutta don Estevan piti vallan tarpeellisena valmistaa niitä miehiä, +joita pidettiin soveliaina ottamaan osaa näihin arpomisiin elämästä ja +kuolemasta, ja nyt suostuttiin, että arvanheitto tapahtuisi seuraavana +päivänä.</p> + +<p>Ryhdyttiin siis tiedustelemaan kuinka monta miestä voisi löytää tien +Arispeen ja millaiset ruumiin voimat heillä oli. Seuraavana päivänä +kutsuttiin heidät kokoon, että saisivat muutamilla sanoilla tietää, mitä +heiltä vaadittiin.</p> + +<p>Ei kukaan tehnyt vastaväitteitä eikä koettanut päästä tästä +vaarallisesta toimesta.</p> + +<p>Kun näkivät Robert Tresillianin ja hänen poikansa valmiina kohtaamaan +samaa kohtaloa kuin kaikki muutkin, olisi moni vapaaehtoisesti tehnyt +samoin kuin gambusino ja pyytänyt suosionosoitukseksi sen mikä heille +nyt annettiin arvanheiton kautta.</p> + +<p>Arvoiksi näissä arvannostajaisissa valittiin erään kaktuskasvin +pähkinöitä luvultaan yhtä monta kuin niitä, jotka ottivat osaa tähän +kauheaan peliin. Kaksi pähkinää mustattiin hienoksi jauhetulla hiilellä +ja kaikki heitettiin sen perästä <i>sombreroon</i> (huopahattuun).</p> + +<p>Ja nyt oli arvan vuoro puhua. Nuo kaksi mustattua pähkinää olivat +voittoina tässä omituisessa <i>tombola</i>'ssa. Miehet asettuivat piiriin don +Estevanin ympärille ja jokainen astui vuorossansa sidotuin silmin esiin +kun hänen nimeänsä huudettiin ja pisti kätensä sombreroon, jota +päällikkö piti reunoista kiinni.</p> + +<p>Toimitus oli jännittävä. Jymeät huudot tervehtivät kutakin nostettua +arpaa. Mutta kauvan ei tarvittu odottaa; tuskin olivat puolet miehistä +vaeltaneet tämän uudenaikaisen arpa-astian ohitse, ennenkuin nuo kaksi +kamalata pähkinätä jo oli noussut.</p> + +<p>Niistä kahdesta, jotka arpa oli määrännyt, oli toinen muulinajaja ja +toinen häränpaimen, kumpikin niin rohkeita kuin kukaan muu tässä +seikkailijalaumassa.</p> + +<p>Tottuneina erämaan kaikkiin odottamattomiin seikkoihin olivat he +edeltäkäsin uskaltaneet henkensä jo silloin, kun astuivat jalkansa +aavikolle. Yö, joka seurasi tätä päivää, tulisi ratkaisemaan heidän +kohtalonsa. Ilmoittakaamme kumminkin, että ennen tätä yötä oli muutama +gambusinon ennustus käynyt toteen.</p> + +<p>Ne indiaanit, joitten odottamaton tulo oli tehnyt niin masentavan +vaikutuksen tuolla ylhäällä vuoritasangolla, jatkoivat matkaansa +Horcasitas-joelle päin, eivätkä piiritetyt ilman mielenrauhoitusta +seuranneet silmäyksillään heidän pitkää jonoansa, kunnes se katosi +taivaanrannalta.</p> + + +<p> </p> + +<center><h2><A NAME="o15">Viidestoista luku.</A></h2> + +<h2>Urhojen kohtalo.</h2></center> + + +<p>»Eipä näytä siltä, että molemmat reippaat poikamme pääsisivät jättämään +meidät tänä yönä,« sanoi don Estevan gambusinolle.</p> + +<p>»Ehkäpä, sennor,« vastasi Pedro Vicente. »Aavikko on niinkuin valtameri, +rikas vaiheista. Kun näkee tämän rajattoman pinnan, jota polttava +aurinko valaisee, tämän pilvettömän taivaan, voipi odottaa kaunista +yötä, liiankin kaunista meidän aikeillemme. Mutta Benito Anguaz ja +Jacopo Barral ovat valmiina ja vakavina päätöksessään, jos sumu +kohoaakin llanon yli, joka ei ole tavatonta tähän vuoden aikaan, niin +tuntevathan kumppalimme tien ja päästyänsä selville tuosta vaarallisesta +kohdasta apakien leirin ohitse, ei heillä ole muuta kuin marssia suoraa +tietä eteenpäin. Niinkuin tiedätte, sennor, on sumu kaikkien pakolaisten +ystävä.«</p> + +<p>»Jumala antakoon meille anteeksi,« puhkesi don Estevan puhumaan, »mutta +käytämme väärin hänen hyvyyttään koettelemalla tätä uhkapeliä. Minä en +voi sitä auttaa, mutta omatuntoni ei saa rauhaa, sillä usko on poissa. +Tuhat kertaa mieluummin tahtoisin itse olla Anguaz'in ja Barralin +sijassa.«</p> + +<p>»Nykyhetkellä,« sanoi gambusino, »olisi melkein rikos ajatella muuta +kuin meidän kaikkein pelastusta.«</p> + +<p>Ja hän lisäsi lyhyesti:</p> + +<p>»Arpa on puhunut.«</p> + +<p>Jonkun matkan päässä leiripaikasta olivat nuo kaksi arvan määräämää +miestä ahkerasti matkavalmistuksiensa toimissa. Kumppaliensa ympäröiminä +jättivät he rohkean rauhallisina jäähyväiset heille ja odottivat lähdön +hetkeä ihmeteltävällä välinpitämättömyydellä.</p> + +<p>»Kaikki mitä minä voin luvata teille,« sanoi Barral, »on ettemme jätä +nahkaamme kojoteeroille ilmaiseksi.«</p> + +<p>Anguaz puolestaan näytti revolveriansa ja virkkoi:</p> + +<p>»Tässä revolverissa löytyy jotain, joka voi pakoittaa kuusi apakia +hypähtämään ilmaan. Ellemme pääse läpi, niin ei vika ole meidän, mutta +älkää unhottako laskea laukauksia.«</p> + +<p>»Kuusi minulle ja kuusi sinulle, se on kaksitoista, tasan tusina. Sen +perästä voimme kuolla vuorostamme, jos niin pitää tapahtua.«</p> + +<p>Päivä kului sitä tehden kuin piiritetyt ajatuksilla, jotka vaihtelivat +levottomuuden ja toivon välillä, katselivat taivasta.</p> + +<p>Epäilemättä ei tuo polttava aurinko ennustanut mitään mieluista. Sillä +välin kokoontui utua, joka pimitti taivaan rannan. Se herätti toiveita, +että myrskyinen ja pimeä yö oli tulossa.</p> + +<p>Iltapäivän kuluessa yhtyivät pilvet äkkiä ja purkivat sisältönsä vuoren +yli oikeana veden tulvana, joka sammutti hiilet niissä uuneissa, joiden +ympärillä oltiin työssä.</p> + +<p>Sademyrsky meni kumminkin nopeasti ohitse ja taivas siinti jälleen +alituisessa kirkkaudessaan.</p> + +<p>Kun aurinko laskikse taivaanrannan taakse nuolen nopeudella, tulivat +eteläisen taivaan tähtisikeröt näkyviin toinen toisensa perästä ja +vaikka yö oli ilman kuutamoa, salli näitten yöllisten valojen loiste +piiritettyjen eroittaa indiaanein vahtimiehet, jotka seisoivat +liikkumattomina tavallisilla paikoillaan ja punoutuivat ikäänkuin +elävänä köytenä solan pohjan ja Zopiloten leirin välille.</p> + +<p>Piiritettyjen asemassa ei neljänkolmatta tunnin viivytyksellä ollut +mitään merkitystä, mutta heidän levottomuutensa ei sallinut mitään +vitkailua. Ellei vapautustyötä pantaisi alkuun sinä yönä, oli se heidän +silmissään rauennut turhiin. Päätös, joka heidät tuomitsi, oli +julistettu. Miksipä juuri ensi yö tulisi lempeämmäksi ja +suosiollisemmaksi – se tietää pimeämmäksi ja salaperäisemmäksi?</p> + +<p>Siitä huolimatta olivat kaikki jalkeilla. Muutamista merkeistä päätti +gambusino ilman muuttuneen. Tämä sadekuuro oli kastellut maan läpeensä +märäksi ja tarvittiin ainoastaan tavallinen yökylmä, että kosteus +vaikuttaisi tiheän sumun. Taivaan ulkomuoto ei siis tarvinnut herättää +epätoivoa.</p> + +<p>Järvi, jonka pinta aina keskiyöhön saakka oli ollut jokseenkin levoton, +tuli nyt tyveneksi kuin öljykerros ja höyryjä kohosi siitä hiljakseen, +ikäänkuin savu nousee tulivuoren aukosta, jonka pohja on +jäähtymäisillään.</p> + +<p>Vähitellen laajeni usvahuntu, siirtyi rantareunojen yli toiselle puolen, +levisi yli aavikon, peitti vihdoin punaihoisten leirin, hiipi ylös +vuoren sivuja myöten ja ulottui vuori-ylängölle saakka, jossa +meksikolaiset valvoivat kivisen rintavarustuksensa takana.</p> + +<p>Kaikki olivat siellä, miehet, vaimot ja lapset odottamassa tuota +juhlallista hetkeä, sumun kahleissa ja voitiinpa melkein sanoa: +hiljaisuuden.</p> + +<p>Don Estevan pyysi Benito Anguazin ja Jacopo Barralin tulemaan +lähemmäksi, jonka perästä hän otti kumpaisenkin miehen kädet omiinsa.</p> + +<p>»Lähdön hetki on tullut,« sanoi hän, »ja mahdotonta on ajatella +sopivampaa tilaisuutta. Sellaisena yönä kuin tämä, näyttää kyllä +mahdolliselta päästä leirin ohitse. Varjelkoon ja johtakoon teitä +Jumala, ystäväni.«</p> + +<p>Molemmat miehet sanoivat ainoastaan jäähyväisensä ja vaihdettuaan +muutamia kädenlyöntiä taajassa ihmislaumassa ympärillään, selittivät he +olevansa valmiit astumaan veden uurtamaan.</p> + +<p>Kumpainenkin kantoi hartioillaan evässäkin ja suuren viinalla sekoitetun +vesileilin, vyössä revolveri ja machete. He eivät olleet tahtoneet muita +aseita, koska heidän piti saada liikkua vapaasti.</p> + +<p>Ilman äänen hiiskausta he kiipesivät yli rintavarustuksen ja pujahtivat +sumuun. Piiritetyt koettelivat seurata heitä silmillään, ja ellei don +Estevan olisi käskenyt ankarinta hiljaisuutta, olisi heitä seurannut +meluavia onnentoivotuksia.</p> + +<p>Ei mikään häirinnyt hiljaisuutta tässä sumuisessa yössä.</p> + +<p>Anguaz ja Barral kulkivat niin varovasti, etteivät saaneet jalkojensa +alla pienintäkään kiveä liikahtamaan.</p> + +<p>Vankeutensa aikana vuorella olivat piiritetyt eläneet monta hiljaista +yötä, mutta tähän saakka ei vielä yhtäkään näin juhlallista.</p> + +<p>Neljännestunnin olivat jo Anguaz ja Barral olleet poissa.</p> + +<p>Mikä onni ja mikä toivo jos aamulla auringon noustessa ei olisi +kuulunutkaan vuoren juurelta vielä avunhuutoa tai vähintäkään tuskan +kirkunaa.</p> + +<p>Don Estevan, käsi Robert Tresillianin kädessä ja sydän kuohuvien +tunteitten täyttämänä, ehkäpä toivonkin, lausui matalalla äänellä +muutamia kiitollisuuden sanoja niille, jotka nyt luuli olevan +pelastuneina ja eheinä ulkona aavikon yksinäisyydessä.</p> + +<p>Pedro Vicente, joka ojensi eteenpäin puolet ruumistaan rintavarustuksen +ulkopuolelle, tahtoi ikäänkuin lukea halki utuisen usvan.</p> + +<p>Vähitellen ja sen mukaan kuin aika kului, helpottui tuskan kauhea paino. +Kullankaivajat hengittivät vapaammasti. Jo olivat he näkevinänsä Arispen +puolella kaksi miestä, jotka kohta astuisivat jälleen heidän silmiensä +eteen, eversti Requennesin lansieerien seurassa – kun melu, alassa +kumeana, äkkiä kaikui tasangolta ylös vuorelle. Kohta seurasi huutoja, +uudistuneita pyssynlaukauksia, sen perästä hurjaa kiljuntaa, johon +sekoittui hevosien hirnuntaa ja villien kurkkuääniä. He olettivat, että +tässä oli olemassa päällekarkaus ja he kokosivat koko laumansa +vesikuurnan aukolle.</p> + +<p>Keskellä tätä hirmuista melua kuuluivat revolverien äkilliset ja nopeat +laukaukset melkein keskeytymättömässä jonossa. Gambusino voi ne +tarkoilleen lukea.</p> + +<p>Ei ollut mitään aihetta epäilyyn. Benito Anguaz ja Jacopo Barral olivat +äkkiarvaamatta tavoitetut ja puolustivat nyt itseänsä urhojen +sitkeydellä.</p> + +<p>Vuoren juurella hyökkäsi joukko kojoteeroja näitä urhoja vastaan, eikä +mitään, oi, ei mitään voitu tehdä heidän edukseen!</p> + +<p>Piiritetyt eivät koskaan ennen niin hyvin olleet havainneet asemansa +kauheutta. Villien raivoisa kiljunta kajahteli heidän korvissansa kuin +hautajaiskellot ja kamaluuden täytteeksi kuulivat he yhä pitemmän matkan +päästä toveriparkojensa jäähyväiset.</p> + +<p>Itsessään muuten vähemmin tuntehikas gambusino ei voinut pidättää +vihastuksen huutoa:</p> + +<p>»Nuo kirotut konnat! He näkevät pimeässäkin kuin tiikerikissat ja +hurjinta hulluutta olisi uudistaa koetusta samanlaisten olojen +vallitessa.«</p> + +<p>Aikaan saamansa hankkeen huono menestys masensi hänen mielensä kokonaan.</p> + +<p>Ehdotuksen ja sen täytäntöön panemisen välillä oli neljäkolmatta tuntia +kulunut ja nyt ei ollut siitä muuta jälellä kuin oloihin tyytyminen.</p> + +<p>Kaikki koettivat nukkua vuorella, väsymyksen tai oikeammin +mielenliikutuksen rääkkääminä, mutta näytelmä, joka päivän koittaessa +tarjoutui piiritettyjen silmien eteen, herätti uuteen eloon raivon +heidän sydämmessään.</p> + +<p>Samalle paikalle, jossa apakit olivat toimittaneet kuolemantanssinsa +Kalkkalokäärmeen ruumiin ympärillä, pystyttivät kojoteerot nyt +marttiirapaalun.</p> + +<p>Kohta sitoivat he siihen miehen, jossa kullankaivajat tunsivat Benito +Anguazin.</p> + +<p>He olivat raastaneet onnettoman päältä vaatteet ja hänen rinnallensa +leimanneet tuon hirmuisen kuolon kallon, heimonsa leimasimen, kahden +ristiin asetetun sääriluun väliin.</p> + +<p>Kalvoimista pään ylitse sidotuin käsin, yhteen köytetyin jaloin ja verta +vuotavin sivuin käänsi muulinajaja kasvonsa vuorta kohden, ikäänkuin +sieltä olisi odottanut apua ja pelastusta.</p> + +<p>Nyt siirtyivät villit tuonnemmaksi; toinen toisensa perästä ottivat he +ampumataulukseen vangin rinnan ja jatkoivat ampumistaan, kunnes rinta +oli aivan lävistetty ja pääkallo kadonnut veriaukkoon.</p> + +<center><p><img src="images/kullan16.jpg" alt="Toinen toisensa perästä otti ampumataulukseen vangin rinnan."></p></center> + +<p>Kuolema oli jo aikoja sitte tullut poloiselle muulinajajalle +pelastajaksi, mutta nuo pedot ampuivat vaan alituiseen, verestä ja +raivosta juovuksissa.</p> + +<p>Ja sitte, uudistaaksensa murhenäytelmää kiihtyneellä raivolla, +ripustivat he Jacopo Barralin tämän toverin ruumiin päälle ja alkoivat +uudelleen ampumaharjoituksiansa samalla taidolla ja samalla ulvomisella. +Sen perästä kaksi heistä skalpeerasi uhrit ja huiskutellen verisiä +pääkallonahkoja ilmassa, lähenivät he vuorta niin paljon kuin uskalsivat +sekä heiluttivat noita hirveitä voitonmerkkiään voimattomien +kullankaivajain silmäin alla.</p> + +<p>Vähää ennen auringon laskua saivat piiritetyt jonkun lohdutuksen. Anguaz +ja Barral olivat pitäneet sanansa. Ei yksikään heidän +revolveriluodistansa ollut turhaan hukattu ja vieläpä olivat heidän +machetensakin tulleet käytäntöön. Indiaanit saivat viettää +<i>viidentoista</i> heikäläisen hautausjuhlaa. Molemmankin uhrin henki oli +kalliisti lunastettu.</p> + +<p>Tämän komean kuolinjuhlan näkeminen teki kumpaisenkin uroon kuoleman +kaksinkerroin surulliseksi.</p> + + +<p> </p> + +<center><h2><A NAME="o16">Kuudestoista luku.</A></h2> + +<h2>Vallan kummallinen hyppäys.</h2></center> + + +<p>Kaiken aikaa vallitsi kauhu vuoren lakeudella.</p> + +<p>Tuo melkein tuokiollinen vaihdos toivosta epätoivoon masensi +voimakkaimmatkin. Nythän ei voinut mitään tehdä – sitä sanoivat he yhä +uudelleen toisilleen. Ja loppupäätöksenä kaikelle tälle: nälänhätä ja +kuolema – Barralin ja Anguazin kuolema!</p> + +<p>Don Estevan ymmärsi, että nämä häilyväiset ja rohkeutta masentavat +ajatukset, jotka hän pelkäsi tarttuvan yhä laajemmalle, olivat +hajoitettavat.</p> + +<p>Jos kohta Benito Anguazin ja Jacopo Barralin martiirakuolema olikin +näiden muistolle kunniakas, niin herätti se kumminkin synkkiä ajatuksia +ja juuri tätä ajatussuuntaa piti kaiken mokomin vastustaa.</p> + +<p>Ehdottaa uutta pakoyritystä olisi ollut turhaa. Muuten olisivatkin +kojoteerot nyt varuillansa, eivätkä laiminlöisi enentää vartioimisen +huolellisuutta. Siinä suhteessa oli nyt toivo turha. Moista ei saanut +enää ajatellakaan.</p> + +<p>Mutta sen ihmisen, joka on hukkumaisillaan, kuolema varmana silmiensä +edessä, on taisteleminen loppuun saakka, vaikka hän olisikin keskellä +valtamerta.</p> + +<p>Vihdoinkin oli don Estevan keksinyt tuuman, joka oli teroitettava +alakuloisien kullankaivajien mieliin.</p> + +<p>Esimerkki, jonka Anguaz ja Barral olivat antaneet, nuo miehet, joita +apakit eivät olleet valtaansa saaneet ennenkuin viisitoista heidän +miehiään oli kaatunut – eikö se ollut loistava esimerkki?</p> + +<p>Kaatua, mutta vihollisten ruumiskasoille – se olisi äärimmäinen keino, +jota ei kukaan voinut heiltä riistää.</p> + +<p>Tässä suhteessa gambusino auttoi päällikköä tarmollansa, joka toisetkin +vei muassaan.</p> + +<p>»Sennor,« sanoi hän tälle mainittuaan miten majapaikalla kilvoin +kuvaeltiin äsken tapahtuneita kauhuja, »meillä on ainoastaan yksi +tehtävä: suoraan ilmoittaa väellemme, ettei kukaan heistä joudu +alttiiksi näin kauhealle kuolemalle.«</p> + +<p>»Ja mitä te tekisitte, Pedro, vakuuttaaksenne heitä siitä?«</p> + +<p>»Mitäkö minä tekisin? Kutsuisin heidät mitä pikemmin kokoon ja +julistaisin, että me, kun hetki on tullut, keksimme keinon kuolla kaikki +yhdessä jättämättä ainoatakaan päätä indiaanilaisten verikoirain +skalpeerausveitsille.«</p> + +<p>Don Estevan katseli gambusinoa hämmästyneenä. Mitähän tällä oli +mielessä?</p> + +<p>»Minä en ole niin hullu kuin näytte uskovan, sennor. Laiva ei koskaan +joudu vihollisen mielivallan alaiseksi niin kauvan kuin ruutia löytyy +säiliössä. Kun kaikki toivo on lopussa, käskee katteini sytyttämään +luntun ja räjähdyttämään laivan ilmaan.«</p> + +<p>»Mutta emmehän ole missään laivassa?«</p> + +<p>»Sama se. Ruutia ei tule puuttumaan. Jos viimeisessä tuokiossa emme +vielä ole keksineet uutta keinoa lähettääksemme sanansaattajaa Arispeen, +ei mikään ole helpompaa kuin valmistaa ruutimiina uurteen +rintavarustuksen alle ja vuoritasangon suulle. Kun alue kerran on saatu +muokatuksi, ei ole muuta kun sinne viekoitella vihollinen. Se voipi +tapahtua hyökkäyksen kautta, jonka ainoa tarkoitus olisi antaa heidän +ahdistaa askel askeleelta ylöspäin uurrosta myöten, jonne vetäytyisimme +takaisin. Kun apakit näin olisivat ehtineet ylös lakeudelle, +räjähdyttäisimme heidät ilmaan itsemme kanssa. Meidän täytyy mihin +hintaan hyvänsä saada kumppaliparkojemme kuoleman kamppauksen +vaikutuksen häviämään.«</p> + +<p>Tämä gambusinon kuvaama kuoleman mahdollisuus ja samalla vihollisen +hautaamisen mahdollisuus juuri siinä hetkessä kuin tämä voittoa odotti, +kohotti jälleen rohkeuden masentuneissa.</p> + +<p>Nautittiin yhä enemmän siitä mielikuvituksesta, että naisten ja lasten +henkiä ei kauvemmin annettaisi alttiiksi raakalaisille, ja että he, kun +viimeinen hetki oli lyönyt, menisivät käsikkäin toiseen maailmaan, +vuoteena kojoteerojen ruumiita.</p> + +<p>Eteensä katsovana miehenä piti don Estevan parhaana, että tämä +suosiollinen mieliala tulisi oitis käytetyksi heidän hyödykseen ja +selitti, että asema ei suinkaan vielä ollut toivoton, että vuoren varat +eivät kenties olleet niinkään tyhjennetyt, kuin luultiin, sekä että jos +mentäisiin yleiselle huutoajolle, varmaankin löytyisi riistaa ja siis +voitettaisiin aikaa jatkamaan vastustusta.</p> + +<p>Tämä metsästys määrättiin seuraavaksi päiväksi auringon noustua.</p> + +<p>Varmuus, ettei heidän ollut pakko joutua kojoteerojen raivon esineiksi, +oli jälleen tuottanut jonkunlaista iloisuutta piiritettyjen joukkoon. +Totutaan ajatukseen, että on kuoltava, niinkuin totutaan mihin muuhun +ajatukseen tahansa, ja kun ajatus kerran on vakaantunut, koettaa ihminen +luopua sitä mielessään hautomasta.</p> + +<p>Seuraavana aamuna päivän koittaessa lähdettiin matkaan, paitsi ne +miehet, joiden tuli vartioida solaa, ja metsästys alkoi.</p> + +<p>Niinkuin don Estevan oli ennustanut, ei se ollut turhaa. Tapettiin +riistaa osaksi huonomakuistakin lajia, vieläpä susia ja kojootejakin, +mutta ei saanutkaan enää olla herkuttelija.</p> + +<p>Lähellä puolta päivää, kun don Estevan, molemmat Tresillianit, insinööri +ja gambusino astuivat etunenässä, kuului äkkiä outo ääni metsässä ja +nähtiin komea karnero rientävän ohitse suurimmalla nopeudella.</p> + +<p>Mikä onni, jos olisi mahdollista tappaa se! Se oli epäilemättä viimeinen +otus sitä parvea, jonka Pedro Vicente ja Henry Tresillian olivat +kohdanneet piirityksen alussa ja joka päivä päivältä oli tullut yhä +tärkeämmäksi ruuan lisäksi piiritetyille.</p> + +<p>Kaikissa tapauksissa oli se oikein vallaton vasikka, nuori ja uljas +oinas oivallisilla jäntereillä ja pitkillä, taaksepäin kaarevilla +sarvilla. Se ei voinut päästä metsästäjien kynsistä, sillä se juoksi +suoraa tietä harjanteen äärimmäistä reunaa kohden sille puolelle, joka +oli poispäin indiaanein leiristä – niin sanoaksemme kohti avaruutta. +Sinne kerran tultuansa oli se varmaan saavutettavana kiertämällä.</p> + +<p>Metsästäjillä, joita palava halu kiihoitti päästäkseen tämän saaliin +herroiksi, ei ollut edes malttia odottaa. Puoli tusinaa laukauksia +kajahti, mutta sattumatta karneroon, joka, kun oli ehtinyt vuoren +jyrkänteelle, äkkiä seisahtui polvistetuin jaloin ja pää kyyristyneenä +jyrkänteen yli.</p> + +<p>Tuossa paikassa hypähti se ilmaan etujalat kaksin kerroin ja katosi +metsästäjien hämmästyneitten katseitten edestä.</p> + +<center><p><img src="images/kullan17.jpg" alt="Eläin hypähti ilmaan ja katosi metsästäjien hämmästyneitten +katseitten edestä."></p></center> + +<p>Mikä hyppäys!</p> + +<p>Varmaankin oli eläin epätoivossaan tietämättänsä heittäytynyt rotkoon ja +makasi nyt tietenkin kallion juurella hengetönnä, musertuneena ja rikki +revittynä särkynein säärin ja värisevin lihoin.</p> + +<p>Kummallisella uteliaisuuden tunteella ja pettyneellä toiveella +lähestyivät metsästäjät vuoren reunaa.</p> + +<p>Gambusino hyökkäsi etunenässä niin nopeasti kuin kintut kannattivat.</p> + +<p>Omasta puolestaan näki hän tässä sattumassa ongelman, joka oli +ratkaistava. Karneron levähtäminen rotkon äärimmäisellä reunalla antoi +hänelle kaikenlaista ajatuksen aihetta. Ennenkuin eläin oli syössyt +alas, oli se mietiskellyt. Aivan varmaan oli se toiminut miettimällä. +Epätoivoinen eläin voi säikähdyksen valtaamana heittäytyä rotkoon, mutta +pysähtymättä, ottamatta aikaa miettiäkseen <i>mihin</i> se syöksyy. Mutta +karnero oli epäillyt, huolimatta niistä luodeista, jotka vinkuivat sen +korvissa, ja se oli tehnyt hyppäyksensä ikäänkuin laskettuansa korkeuden +ja hyppäysmatkan.</p> + +<p>Kun gambusino oli tullut vuoren reunalle, laskeutui hän vatsallensa ja +tirkisteli alas. Metsästäjät seurasivat hänen esimerkkiänsä. Kallioilla, +jotka pistivät ulos vuoren seinästä, ei näkynyt mitään. Tuolla +alhaallakaan ei löytynyt mitään, ellei karnero mahdollisesti ollut +pehkojen peitteessä. Mutta ei! Olisihan ainakin näkynyt veripilkkuja +kivillä.</p> + +<p>Pedro, joka antoi katseensa kiitää yli aavikon, ei voinut pidättää +huudahdusta. Hän nousi yhdellä harppauksella pystyyn ja ojensi +käsivartensa taivaan rantaa kohden. Kaikki seurasivat hänen liikettänsä +ja näkivät karneron, joka pakeni etäällä, nopeana kuin nuoli.</p> + +<p>Mitä tuo tiesi?</p> + +<p>Oliko mahdollista, että eläin lihasta ja luusta voi harpata tuolla +tavalla sellaisen putoamisen perästä, – viiden sadan jalan hyppäyksen +perästä.</p> + +<p>Gambusinon kasvot säteilivät. Aate oli sukeltanut esille hänen +aivoissansa, jotka alituisesti etsivät pelastuksen keinoja.</p> + +<p>Mutta kun hän ajatteli, että uusi erehtyminen voisi tulla +parantumattomaksi pahaksi, antoi hän hämmästyneitten seuralaistensa +poistua eli oikeammin oli näitä saattavinansa. Mutta niin pian kuin +luuli voivansa kääntyä takaisin muitten näkemättä, lähestyi hän reunaa, +tutki suuremmalla tarkkuudella vuoren seinää, mittasi kallion reunan sen +koko korkeudelle ja laajuudelle, laskeutui alas ja tutki pienemmätkin +epätasaiset kohdat, vieläpä rosotkin kallioissa. Tämän tarkan ja +pitkällisen tutkiskelun perästä palasi hän majapaikkaan päin, ilo +katseessaan ja mutisi:</p> + +<p>»Kuulkaapas! Me emme ole ehkä niinkään auttamattomasti hukassa!«</p> + +<p>Hän oli nyt päässyt selville karneron hyppäyksestä.</p> + +<p>Kun hän saapui majapaikalle, oli jo yö alkanut ja hän hämmästyi +suuresti, kun don Estevanin teltan ulkopuolella kuuli erittäin vilkkaan +ajatusten vaihdon sisältä.</p> + +<p>Gambusino astui sisään ja häntä kehoitettiin tavan mukaan ottamaan osaa +neuvotteluun.</p> + +<p>Silloin juuri Henry Tresillian puhui ja selitti, että tämä toimettomuus +oli kuolemata kamalampi, erittäinkin kun johdatti mieleensä noita kahta +kumppalia, jotka ennenkuin sortuivat, tappoivat viisitoista vastustajaa.</p> + +<p>Pedro Vicenten tulo teki keskustelun raskaammaksi. Kaikki tiesivät, että +hän oli sellaisien yrityksien ankara vastustaja.</p> + +<p>Hän asetti pyssynsä nurkkaan, asettui tavalliselle paikallensa, kuunteli +tavallisella kunnioituksella don Estevanin selitystä ja virkkoi, kun +häntä pyydettiin lausumaan ajatuksensa:</p> + +<p>»Kaikki tuo on hyvää, sennores, mutta minä luulen tätä nykyä voivani +tarjota jotain parempaa.«</p> + +<p>»Selittäkää!« huudettiin. »Mitä uutta teillä on ilmoitettavana?«</p> + +<p>Gambusino vastasi aivan yksinkertaisesti:</p> + +<p>»<i>Ehkäpä pelastusta</i>.«</p> + +<p>»Voitteko ehkä tehdä ihmeitä, sennor gambusino. Kuulkaa, lausukaa siis +mitä on sydämmellä,« sanoi insinööri.</p> + +<p>»Keino on niin yksinkertainen,« vastasi Pedro Vicente, »etten käsitä +miten olemme voineet olla ajattelematta tätä ennen. Koska nuo roistot +kieltävät meitä lähettämästä sanansaattajaa Arispeen suuren portin +kautta, niin täytyy hänen lähteä matkalle vuoren vastakkaiselta +puolelta.«</p> + +<p>Läsnäolijat luulivat, että Pedro Vicente houraili.</p> + +<p>»Ystäväni,» sanoi don Estevan, »te ette muista, että sieltä on +viidensadan jalan hyppäys.«</p> + +<p>»Te ehdotatte, että meidän tulee tehdä samalla tavalla kuin karneron,« +virkkoi monta ääntä yhtä haavaa.</p> + +<p>»Aivan niin,« vastasi Pedro. »Tehdä samalla tavalla kuin karnero teki, +se on ainoa keino.«</p> + +<p>Ja hän lisäsi:</p> + +<p>»Jos tahdotte tehdä minulle seuraa, sennores, huomisaamuna päivän +valetessa, niin tahdon lähemmin selittää mitä olen tuuminut tehdä ja te +saatte nähdä että jos minun ehdotukseni onkin täynnänsä vaikeuksia, on +se kumminkin mahdollinen, jos meissä on vähääkään taitoa ja tarmoa. +Muuten mielin sanoa, että itse tällä kertaa uskallan yrityksen. Kaikki +minkä pyydän teiltä, herra insinööri, on viisisataa jalkaa köyttä, jos +voitte sen minulle hankkia.«</p> + +<p>Insinööri selitti, että hänellä ainakin oli neljäsataa. Puuttui siis +vielä sata jalkaa, mutta mitenkä ne sitte hankittaisiin?</p> + +<p>Ehdotettiin, että sidottaisiin toisiinsa muutamia suopunkia, mutta ei +sekään pitkälle riittäisi. Joku tuumaili, että piti leikata liuskoiksi +telttakangas ja punoa liuskat köysiksi. Ehkä sillä tavalla saataisiin +mitä tarvis vaati? Kaikessa tapauksessa täytyi koettaa.</p> + +<p>Sillä välin kuin jokainen näin esitti ajatuksensa, antoi gambusino +merkin, että hänellä oli jotakin sanottavaa.</p> + +<p>»Teette itsellenne turhaa vaivaa. Aineksia köyden punontaan ei puutu, +emmekä tarvitse muuta kuin kumartua maahan poimiaksemme niitä.«</p> + +<p>»Mitä sitte? Mistä aiotte valmistaa köysiä?« huusivat kaikki.</p> + +<p>»Juuri näistä,« vastasi gambusino, potkaisten syrjään muutamia kuivia +lehtiä, joitten päällä hän istui.</p> + +<p>Ne olivat metskalin lehtiä, joitten kuituvista, niinkuin hampunkin, voi +valmistaa mitä vahvinta köysitavaraa.</p> + +<p>Tämä puu, joka jo oli antanut meksikolaisille monta ateriaa, voi siis +sen lisäksi valmistaa heille mahdollisuuden tuottamaan pelastajia +Arispesta. Ja vuorella löytyi niin monta puuta, ettei tarvinnut puutosta +peljätä.</p> + +<p>Jos kiivaasti käytiin työhön käsiksi, voitiin se saada valmiiksi +seuraavan päivän ehtooseen, ja suostuttiin, että sillä ajalla kuin +leiripaikassa punottiin köysiä, piti don Estevanin ja hänen ystävänsä +aamun valetessa seurata gambusinoa, joka pakopaikalla itsellään aikoi +heille selittää miten aikoi paeta.</p> + +<p>Varhain aamulla olivat kaikki työssä. Naiset poimivat metskalin lehtiä, +jotka olivat varisseet muutamia päiviä sitte. Tuoreita ei sovi heti +käyttää. Jokainen leiripaikkaan jäänyt sai osansa tässä kummallisessa +köyden punonnassa ja muuten hitaammatkin tekivät työtä halulla ja +ilolla, sillä toivo oli palannut ja samalla myöskin rohkeus.</p> + +<p>Sillä välin kuin jokainen teki parastansa, tarkastivat don Estevan, +molemman Tresillianin, insinöörin ja gambusinon kanssa sitä vuoren +kuvetta, joka edellisenä päivänä oli vetänyt puoleensa Pedro Vicenten +huomion karneron syöksähdyksen kautta.</p> + +<p>Ei puuttunut jännitystä mielissä, kun sinne askeleet ohjattiin.</p> + +<p>Nyt niinkuin edellisessäkin epäonnistuneessa yrityksessä nähtiin +hengessä apuarmeija, eversti Requennesin lansieerirykmentti.</p> + +<p>Gambusino oli puhunut totta. Hän selitti selvään karneron hyppäyksen ja +osoitti, että jos seurattaisiin älykkään eläimen esimerkkiä, +laskeutuminen alas, jos kohta vallan vaikeakin, ei kumminkaan olisi +mahdoton ihmisellekään. Ojentaen itseänsä jyrkänteen yli sellaisen +ihmisen koko rohkeudella, joka toivoo ja jolla ei ole aikaa ajatella +pyörtyvänsä, tarkastelivat don Estevan ja hänen seuralaisensa +vuoriseinän kaikki pienimmätkin erityiskohdat ja seurasivat Pedro +Vicenten huomautuksia. Tämä toimitti näyttelemistänsä ihmeteltävällä +selvyydellä niinkuin mies, joka on varma asiastaan.</p> + +<p>Toisesta pisteestä toiseen, alkaen noin kolmenkymmenen jalan päässä +yläreunasta, oli tämä vuoren seinä jono pieniä ja hyvin kapeita kallion +särmiä, joitten pitäisi olla aivan näkymättömiä alangolta päin, mutta +jättäisivät tarpeeksi tilaa ihmiselle pysyäksensä pystyssä niitten +päällä. Köyden avulla pitäisi voida laskeutua alas toiselta särmältä +toiselle. Viimeiseltä särmältä, noin sata viisikymmentä jalkaa ylempänä +maan pinnasta, laskeutui tuo paljas ja aivan sileä kallio hiukan +viettämällä alas llanoon asti, ja tätä viettoa myöten oli kiihko-ajosta +peljästynyt karnero hyvin hyvästi voinut soluttautua, ehkäpä pyöriäkin.</p> + +<p>Tämän viimeisen matkan palasen korkeus ansaitsi epäilemättä tulla +huomioon otetuksi. Mutta solmunuoralla, joka oli hyvästi kiinnitetty ja +jota viimeisellä kallion särmällä pitivät kiinni ne kaksi miestä, jotka +olivat auttaneet häntä sinne pääsemään, piti yksinäisen, taitavan ja +kylmäverisen miehen hyvästi voida suoriutua. Kokonaisuudessaan oli +laskeutuminen tosin vaarallinen, – mutta joka ei mitään uskalla, ei se +mitään voitakaan!</p> + +<p>Don Estevan ja hänen seuralaisensa hämmästyivät nähdessään gambusinon +erinomaisen älyn ottamaan opetusta pakenevasta eläimestä.</p> + +<p>Katseet hurmaantuneina ja taivaan rantaan uponneina ei siinä tuokiossa +kukaan ajatellut tämän laskeutumisen vaikeuksia, laskeutumisen, jossa +oli viisisataa jalkaa alaspäin mentävä ja joka oli tehtävä, ennenkuin +voitiin lähteä marssimaan ulos aavikolle.</p> + +<p>Hetken hurmauksessa olisi jokainen heistä tahtonut lähteä matkalle +minuuttiakaan viipymättä, selvällä päivällä ja ajattelemattakaan +indiaanein tutkivia silmäyksiä.</p> + +<p>Katsellessa aavikon avaruutta pysähtyi Pedron silmä mustaan, liikkuvaan +esineeseen, jota osoitti seuralaisilleen ja joka näytti yhä kasvavan +suuruudessa sekä lähenevän vuorta.</p> + +<p>Henry Tresillian tunsi ensi silmän luonnilla Krusaderin.</p> + +<p>»Se se on,« hän huudahti. »Eikö todellakin näytä siltä, kuin se +sellaisina hetkinä kuin tämä vielä kerran mielisi sanoa: Sinä tiedät, +että jos minua tarvitset, niin olen täällä!«</p> + +<p>Henry oli useammin kuin yhden kerran vaelluksillansa havainnut hevosensa +samoilla tienoilla ja siitä tehnyt sen johtopäätöksen, että hänen +Krusaderinsa tällä puolella varmaankin oli löytänyt rauhallisemman +turvapaikan ja syöttömaan halunsa mukaisemman, sekä että se oli valinnut +varsinaisen pääkortteerinsa näissä seuduissa.</p> + +<p>Hämmästymättä hän siis näki sen jälleen, mutta tämä seikka herätti +hänessä nopean päätöksen.</p> + +<p>»Tällä kertaa,« sanoi hän, »on arvanheitto tarpeeton, sillä nyt minä +lähden matkalle. Nyt se koskee kaikkien etua.«</p> + +<p>Nämä odottamattomat sanat tuottivat tuokion ajaksi hämmästystä.</p> + +<p>»Te,« sanoi don Estevan, »miksi juuri te, nuori ystäväni, ennemmin kuin +jokin muu, kuin Pedro Vicente, joka juuri äsken on vaatinut tämän +kunnian itselleen.«</p> + +<p>»Sinä, lapseni?« puhkesi sanoiksi Robert Tresillian.</p> + +<p>»Juuri minä, sennor, juuri minä, isäni,« sanoi rohkea nuorukainen, »ja +siitä vakavasta syystä, ettei kenelläkään ole niin suuria toiveita +onnistua. Niin pian kuin kerran olen tullut tuonne alas, tulee minulle +heti Krusader avukseni annettuani merkin, jonka se kyllä tuntee. Kuten +tiedätte, ei yksikään apakien villeistä hevosista voi tavoittaa +Krusaderia, ja koska arvelette, sennor, että täytyy olla kaksi, jotka +lähetetään Arispeen, niin onhan asia selvä. Ne kaksi ovat löydetyt: +Krusader ja minä! Ellei mitkään mahdit yhdy liittoon meitä vastaan, niin +ei löydy ketään muita kuin me, jotka niin varmasti voivat ehtiä +Arispeen.«</p> + +<p>Liikutettuna tästä rohkeasta puheesta astui gambusino nuoren miehen luo +ja puristi voimakkaasti hänen käsiänsä.</p> + +<p>»Antakaa ainakin minun seurata teitä, Henry. Minä olen varma voivani +viedä teidät suoraa tietä Arispeen, jota vastoin te...«</p> + +<p>Henry Tresillian ei antanut hänelle aikaa jatkamiseen.</p> + +<p>»Älkää olko levoton,« hän sanoi, »vaan antakaa minun toimia. Jos olisi +pakko matkustaa jalkaisin, en uskaltaisi kilpailla kanssanne, vaan +lähtisimme mieluummin yhdessä. Mutta te tiedätte, että Krusader ei anna +kenenkään muun ratsastaa selässänsä kuin minun.«</p> + +<p>»Vaan jos te ette tapaa sitä vuoren juurella?«</p> + +<p>»Minun <i>täytyy</i> tavata se. Mutta jos minä vasten kaikkea arvelua en +tapaisi sitä,« sanoi Henry Tresillian, »silloin, sennor Pedro, odotan +minä teitä tuolla alhaalla ja silloin lähdemme matkalle yhdessä.«</p> + +<p>Vavistus, ikäänkuin sähkön synnyttämä, virtasi läpi kaikkien.</p> + +<p>Jokainen tunnusti itsekseen, että nuori mies oli oikeassa. Voisiko +Krusaderia parempata toveria löytää, jos mieli rientää Arispea kohti?</p> + +<p>Robert Tresillian, joka tunsi itsensä ylpeäksi pojastaan, sulki hänet +syliinsä. Mitä don Estevaniin tulee, niin myönsi tämä, että nuori mies +oli oikeassa, mutta ajatteli tytärtänsä Gertrudesta, jonka mieli +joutuisi kauheasti kuohuksiin sellaisesta uutisesta.</p> + +<p>Ainoastaan insinööri teki äänettömiä väitteitä mielessään. Hän mietti +itsekseen, että oli ainoastaan kaitselmuksen sallimus, jollei niin +vaikeassa yrityksessä köysi katkeaisi, hankautuisi poikki tai +leikkautuisi melkein välttämättömästä hankautumisesta jotakin kallion +särmää vastaan. Mutta oliko hänellä edes oikeutta esittää epäilyksiänsä, +kun hänellä ei ollut parempaakaan ehdotusta?</p> + +<p>Suostuttiin, että lähtö tapahtuisi jo samana yönä ja niin palattiin +majapaikalle.</p> + +<p>Pieni joukkue oli tuskin ehtinyt sinne, ennenkuin eräs kullankaivaja +tuli juosten hengästyneenä.</p> + +<p>Hän kertoi, että kun hänen ja muutaman hänen toverinsa piti muuttaa +erästä kivilohkaretta, joka makasi käytävän tiellä, mitä heidän oli +käsketty tasoittamaan vuoritasangon toisessa päässä, hän +hämmästykseksensä oli nähnyt tämän lohkareen äkkiä vajoovan maan sisään +ja katoovan kauhealla pauhinalla – ikäänkuin kokonaisena jonona +pamahduksia, jotka uudelleen kaikuivat syvyydestä.</p> + +<p>Alussa oli hän miltei peljästynyt, mutta kohta jälleen rohkaissut +mieltänsä ja paljastanut aukon suun kumppalinsa ja muutamien +kullankaivajien avulla, jotka oli sinne kutsunut.</p> + +<p>He olivat sillä tavalla löytäneet suun maanalaiseen kaivoon, joka taisi +olla hyvinkin syvä siitä ajasta päättäen, minkä sinne heitetyt kivet +tarvitsivat ehtiäksensä pohjaan.</p> + +<p>Kumppalinsa, jotka olivat jääneet tämän ammottavan aukon suulle, olivat +lähettäneet hänet insinöörin luokse ilmoittamaan löytöä.</p> + +<p>Luola ei ole mitään tavatonta vuorissa. Mutta siinä mielen tilassa, +jossa meksikolaiset nyt olivat, kasvoivat pienimmätkin vähäpätöiset +seikat niin suuriksi tapahtumiksi. Kaikissa tapauksissa piti +tarkastettaman, miten asianlaita oli.</p> + +<p>Insinööri oli vilkkaalla uteliaisuudella kuunnellut työmiehensä +kertomusta. Hän kokosi heti kaikki taitavimmat miehensä +kullankaivajajoukkueessaan käskien heidän tuomaan mukanaan kaikkea mitä +tarvittiin laskeutuessa alas kaivosaukkoon: köysiä, ketjuja, koria, +lyhtyjä, sähkövalaistuskoneita y. m., joita oli saatu hinatuksi ylös +lakeudelle, kun kojoteerot ilmestyivät, ja läksi väkinensä oitis +löytöpaikalle, missä heti pani toimeen kaikki temput, jotka olivat +tarpeen laskeutuessa alas aukkoon.</p> + +<p>Muutamien metrien päähän aukon suusta antoi hän ajaa maahan paalun, +jonka ympärille kääritytti kaiken mitä löytyi kaabeleja ja ketjuja. +Kaabelin päähän antoi hän lujasti kiinnittää korin, johon mahtui, paitsi +häntä, neljä henkeä, sekä astui itse siihen työnjohtajan ja kolmen +työmiehen kanssa, jotka toivat mukanaan kaivoskuokkia ja rautakankia.</p> + +<p>Lamput sytytettiin ja laskeuduttiin varovasti, ilman kiirettä ja mitään +vastusta kohtaamatta.</p> + +<p>»Kaivo« oli syvä. Jokaiselta viidenkymmenen jalan matkalta merkitsi +insinööri nähtävällä tyytyväisyydellä syvyyden. Hetken kuluttua tavoitti +kori pohjan.</p> + +<p>Insinööri ja hänen toverinsa olivat nyt jonkunlaisessa hyvin avarassa +holvissa, muodoltansa pitkulaisessa, mutta kaikilta puolin lujien +kallioseinien ympäröimänä. Ei mitään aukkoa! Ainakin luuli insinööri +niin ensimmäisen tarkastuksensa perästä.</p> + +<p>Hän antoi kumminkin käskyn tarkastaa seiniä rautakangilla ja teki itse +samoin kaivoskuokkansa hamarapuolella.</p> + +<p>Äkkiä säpsähti hän. Hänestä tuntui ikäänkuin rauta, tärähtäessään +kalliota vastaan, antoi selvemmän äänen. Olikohan tuo erehdystä. +Insinööri käski olemaan hiljaa. Kaikki rautakanget lakkasivat +jymähtelemästä seiniä vastaan. Insinööri yksin kalkutteli +kaivoskuokallaan kalliota ja jokainen havaitsi todellakin, että lyönti +kumahti pitkällisellä soinnulla. Koetta uudistettiin kolme kertaa +perätysten samalla seurauksella. Ei voitu enää epäillä ontelo arvattiin +löytyvän tämän seinän takana.</p> + +<p>Kalliota jyskytettiin kangilla, ensin hiljaa, sen perästä kestävällä +sitkeydellä ja siinä määrin kuin sitä koverrettiin, tuli ääni yhä +selvemmäksi.</p> + +<p>Työtä tehdessänsä insinööri mietiskeli. Hänen aivoissansa kiehui. +Ajatelkaas, jos se mitä hän aavisti, toteutuisi!</p> + +<p>Äkkiä hänen paljansa ei enää tavannutkaan seinää esteenä, vaan upposi +aukkoon ja vajosi sinne. Ainoastaan vaivalla hän veti sen takaisin. Ja +asettaessaan kaivoslyhtynsä lähemmäksi, näki hän että kallio oli +lävistetty.</p> + +<p>Aukon laajentamisessa ei ollut mitään vaikeutta. Jokainen kävi työhön +kiinni. Siinä määrässä kuin läpi tuli laajemmaksi, olivat he tuntevinaan +raittiin ilman läheisyydessään ja vihdoinkin oli reikä niin suuri, että +ihminen voi mahtua läpi.</p> + +<p>Insinööri astui ensiksi sen sisään ja muut seurasivat perässä. + +Onteloa ulottui vaakasuoraan kallioseinän läpi. Ei ollut edessä mikään +unelma – raitis ilma virtasi sisällä. He tunsivat sen hikisillä +kasvoillansa ja insinööri, joka kulki etunenässä, luuli vielä näkevänsä +valon kajastuksenkin.</p> + +<p>Näköala tuli vähitellen laajemmaksi, kohta näkyi leveämpi aukko +kalliossa, ja kun insinööri oli ehtinyt siihen, ei hän voinut pidättää +riemuhuutoa nähdessään aavikon koko rajoittamattomassa avaruudessaan.</p> + + +<p> </p> + +<center><h2><A NAME="o17">Seitsemästoista luku.</A></h2> + +<h2>Taivaan ja maan välillä.</h2></center> + + +<p>Gambusinon tuuma oli kummallisella tavalla tehty yksinkertaisemmaksi. +Kaivon ja ontelon löytö oli tasannut kaiken.</p> + +<p>Varsinainen laskeutuminen llanolle, joka nyt oli vähentynyt korkeintaan +sataan viiteenkymmeneen jalkaan, ei nyt tosi teossa enää ollut +vaarallinen. Nythän ei mitään ollut pelättävää Henryn suhteen, ellei +apakien huomio miten kuten ulottuisi sille puolen vuorta.</p> + +<p>Kun nyt seuraava yö oli sellainen toivottu yö, joka ei ollut liian pimeä +eikä kokonansa selkeä, oli se todellakin edullinen pakoyritykselle. +Insinööri, don Estevan, Robert Tresillian, hänen poikansa Henry, +gambusino ja muutamia valituita kullankaivajia läksivät aukolle, +laskeutuivat kaivon pohjaan ja kulkivat ontelon äärimäiseen päähän, +jossa vapaa ilma tuli vastaan.</p> + +<p>Vaikka kaikki meni mielen mukaan, oli mielen liikutus suuri.</p> + +<p>Gambusino etsi hämärässä Henry Tresillianin käsiä ja puristi niitä niin +voimakkaasti kuin jaksoi.</p> + +<p>»Sennor,« sanoi hän, »vielä on aikaa, antakaa minun lähteä, yö on +suotuisa ja jos teidän hevosenne ei vastaakaan minun huutooni, on +minulla kumminkin niin monta tuntia yötä edessäni, että päivän tultua jo +olen kaukana kojoteerojen näkyvistä.«</p> + +<p>»Tuhannet kiitokset, sennor Vicente,« vastasi nuorukainen, »mutta ei +kukaan muu kuin minä itse voi varmasti tavoittaa oivaa Krusaderiani +tuolla alhaalla. Se ei vastaa kenellekään muille kuin minulle ja kun +päivä leviää aavikon yli, olen minä hevoseni avulla ehtinyt paljoa +kauvemmaksi matkalla Arispeen kuin jalkamies, jos kohta se mies olisikin +te itse.«</p> + +<p>Gambusino huomasi nyt, että oli turha vaiva inttää vastaan.</p> + +<p>Eron hetki oli tullut. Henry heittäytyi isänsä syliin ja sen perästä don +Estevanin.</p> + +<p>Hän ei tahtonut lausua Gertrudeen nimeä Tällä ratkaisevalla hetkellä ei +mikään saanut masentaa hänen rohkeuttaan. Eikö kaikkien pelastus +riippunut hänen kylmäverisyydestään ja kestäväisyydestään?</p> + +<p>Sitten kun hyvästi oli tullut alas, ilmoittaisi hän varovaisella +vihellyksellä niille, jotka seisoivat ontelon aukolla, että kaikki oli +selvää, sekä että hänellä oli aavikon manner jalkainsa alla; <i>kaksi</i> +vihellystä sitä vastoin tietäisi, että hän oli vaarassa sekä että heidän +viipymättä piti hinata hänet ylös.</p> + +<p>Laskeutuminen alkoi. Suurimmalla varovaisuudella antoivat miehet köyden +solua; liian hitaasti kiihkeän nuoren miehen mielestä, liian nopeasti +heidän, jotka tunsivat, että hän lähti ulos tuntemattomaan seutuun ja +että jokainen köyden lasku lähenti häntä vaaraan, ehkäpä kuolemaan.</p> + +<p>Vihdoinkin koski Henry Tresillianin jalat mantereeseen.</p> + +<p>Hänen ensimmäinen ajatuksensa oli kuunnella. Sen tähditetyn taivaan +alla, joka levisi tämän osan yli Sonoran aavikkoa, oli hiljaisuus +juhlallinen.</p> + +<p>Henry Tresillian antoi kuulua vihellyksen, joka osoitti, että +laskeutuminen oli lopussa, ja lähti sitte liikkeelle suoraa tietä sitä +kohden, jossa oli nähnyt Krusaderin.</p> + +<p>Nyt oli hänellä tarpeen saada käsiinsä hevonen, antaa tuon älykkään +eläimen tietää, että hän oli läheisyydessä ja etsi sitä +yksinäisyydessään.</p> + +<p>Kun hän kerran oli päässyt sen selkään, tekisi hän kierroksen +välttääkseen indiaanein leiriä ja katoaisi salaman tavoin Arispeen päin.</p> + +<p>Henryn näin poistuessa selitti insinööri, että hän, jos niin tarvittiin, +voisi valaista tasangon, jossa Henry vaelsi, kokonaisen peninkulman +laajuudelta.</p> + +<p>Gambusino pani äkkiä kätensä hänen käsivarrellensa.</p> + +<p>»Varokaa kaiken mokomin sitä. Tuo odottamaton valo voisi pikemmin +ilmaista kuin auttaa häntä nykyhetkenä. Älkäämme tehkö mitään, joka +voisi herättää apakien valppautta, ennenkuin Henry on niin kaukana, +etteivät nämä häntä voisi tavoittaa.«</p> + +<p>Kaikki nämä rohkeat miehet pidättivät hengitystään voidakseen paremmin +kuunnella, mutta ei mitään ääntä tavoittanut heidän korvansa.</p> + +<p>»Sennores,« sanoi gambusino, »tämä hiljaisuus todistaa, ettei don Henry +tällä hetkellä ole missään vaarassa.«</p> + +<p>Vihellys, vieno kuin hengähdys, mutta Henryn omituisella tavalla +värähdytelty, tapasi juuri siinä tuokiossa heidän korviansa.</p> + +<p>»Joko erehdyn suuresti,« sanoi Pedro, »tahi on nuori mies antanut merkin +Krusaderille.«</p> + +<p>Llanolla ohjasi Henry Tresillian askeleensa länteen. Pohjantähti oli +hänen oppaansa.</p> + +<p>Ehdittyään noin neljänsadan metrin päähän, oli nuori englantilainen +ajatellut, että oli aika tiedon antoon Krusaderille, niinkuin tapansa +ennenkin oli ollut.</p> + +<p>Jos hevonen hänen merkkiinsä ei vastaisi, oli suostuttu, että Henry +Tresillian kolmen turhan koetuksen perästä palaisi takaisin, tarttuisi +solmuilla varustettuun nuoraan ja pääsisi ylös vuoren onkaloon niitten +avulla, jotka häntä odottivat.</p> + +<p>Mikä onni! Ensimmäisen merkin perästä kuului hänen korviinsa nopeasti +juoksevan hevosen kavioitten kopse.</p> + +<p>Krusader oli kuullut ja tuntenut vihellyksen, sitä ei voinut epäillä.</p> + +<p>Ei niin varovasti kuin ensi kerralla antoi Henry Tresillian kuulua uuden +vihellyksen ja muutamien sekuntien perästä tunsi hän Krusaderin +läähättävän hengityksen kasvojansa vastaan.</p> + +<p>Riemuun remahtaen tavattuansa jälleen herransa pani jalo eläin päänsä +hänen olkapäällensä ja nuori mies, joka tuokioksi unhotti, että aika on +kallis, tarttui eläimen päähän molemmin käsin ja suuteli sitä.</p> + +<p>Kumpaisetkin tunsivat toisensa. Hevonen ja ratsastaja, molemmat varmoja +toisistansa, olivat valmiit. Henry pisti Krusaderin suuhun suitset, +jotka Pedro, varovasti kyllä, ynnä viltin oli antanut Henryn mukaan, kun +tämä oli alkamassa laskeutumista. Yhdellä hyppäyksellä oli hän jalon +eläimensä selässä, joka lensi kuin nuoli eteenpäin. Kyyristyneenä +Krusaderin kaulan ylitse tunsi Henry riemastuksella, miten se häntä +kiidätteli hurjassa vauhdissa, Hänen paisunut rintansa hengitti ilmaa +keuhkojen täydeltä.</p> + +<p>Hänen isänsä ja ystävänsä, jotka ojensivat ruumistansa ontelon reunan +ylitse, kuuntelivat alituiseen ja kyselivät aavikon vienoimpiakin ääniä, +vieläpä sittenkin kun gambusino oli luopunut epäilemästä seikkailun +menestystä.</p> + +<p>»Teidän poikanne on jo hevosen selässä, sennor,« sanoi hän Robert +Tresillianille. »Sen minä voisin vannoa. Kuulkaa, Krusader hirnui ja sen +hirnuminen oli iloinen. Se on merkki siitä, että se on jälleen löytänyt +herransa.«</p> + +<p>Robert Tresillian, joka oli liian liikutettu käsittääksensä tätä, +koetteli vielä, vaikka turhaan, katseillansa tunkea läpi sen pilkko +pimeän, joka leveni llanon yli.</p> + +<p>Tässä tuokiossa kuiskasi gambusino pari sanaa insinöörille.</p> + +<p>Ja niin äkkiä kuin ruutiräjähdys, valaisi sähkövalovirta parin sekunnin +ajan kokonaisen kolmikulman tasankoa.</p> + +<p>Sopivampaa hetkeä ei olisi voinut valita.</p> + +<p>Henry näyttäytyi äkkiä isälle ja ystäville ikäänkuin tulen leimauksessa. +Krusaderin selässä lensi hän matkalla Arispeen.</p> + +<center><p><img src="images/kullan18.jpg" alt="Henry näyttäytyi äkkiä isälle ja ystäville ikäänkuin tulen +leimauksessa."></p></center> + +<p>Se valon säde, joka oli heitetty aavikon yli, kesti, niinkuin olemme +sanoneet, ainoastaan pari sekuntia. Sen perästä oli kaikki taas pimeyden +peitossa.</p> + +<p>Jos indiaanit olisivatkin huomanneet jotain, niin ei heillä olisi ollut +aikaa ottamaan selvää siitä, kun valo heidän mielestään ei voinut olla +muuta kuin selittämätön luonnon ilmiö. Ja niinkuin muuten tiedämme, oli +sähkövalo ohjattukin vuoren siltä puolelta, joka ei ollut heidän +leiriinsä päin.</p> + +<p>Mutta tämä säde oli ollut kylläksi rauhoittamaan ratsastajan isää ja +ystäviä.</p> + +<p>»Pelastunut! Henry on pelastunut!« sanoi gambusino. »Tällä kertaa on +hänellä kaikki valtit kädessään ja siispä meilläkin.«</p> + +<p>Sinä yönä ei nukuttu vuorella. Jokainen piiritetyistä rupesi tekemään +kaikenmoisia arveluita.</p> + +<p>Oli puolinainen varmuus vaan, pelastuisiko Henry Tresillian. Varmuus ei +vielä ollut täydellinen.</p> + +<p>Hän oli tosin lähtenyt – saapuisiko myös yhtä onnellisesti Arispeen?</p> + +<p>Näitä kysymyksiä tehtiin vuorella sellaisella sitkeydellä näkemään +kaiken synkkänä, joka on omituista epätoivon partaalla oleville +ihmisille.</p> + +<p>Vankeuden tai pelastuksen mahdollisuudesta keskusteltiin myös +päälliköiden kesken.</p> + +<p>Don Estevan tuli vasten tahtoansa hämilleen Gertrudeen kyynelistä. +Henryn lähtö oli kokonaan tehnyt lopun tytön rohkeudesta.</p> + +<p>Robert Tresillian koetteli suurella vaivalla näyttää levolliselta, mutta +oli hirveimmän tuskan vallassa, vaikka ulkomuodoltaan näyttikin niin +kylmältä.</p> + +<p>Gambusino oli ainoa, joka piti selvän ihmisjärjen puolta.</p> + +<p>»Sennores,« sanoi hän, »meillä on täysi syy toivoa enemmän kuin koskaan +ennen. Don Henry rientää Arispea kohden, hän ei tapaa tiellänsä niitä +villejä, jotka ovat ohjanneet matkansa Horcasitaalle. Siis ei hänellä +ole mitään pelkäämistä ihmisistä. Pelkäisikö nälkää tai janoa? Eikö +hänellä ole ruokaa ja vettä viideksi päiväksi? Kuulkaa! Kun hän tulee +Arispeen, tapaa hän siellä eversti Requennesin. Seitsemän päivän perästä +on eversti oleva täällä rykmenttinsä kanssa. On siis vaan kahdentoista +päivän kärsivällisyys tarpeen. Ja sitte,« lisäsi hän asettaen sanansa +enemmän Robert Tresillianille, »emme ole kuulleet vähintäkään ääntä, +joka voisi tehdä meidät levottomiksi, ja niinkuin tiedätte, eivät +kojoteerot koskaan vangitse ulvomatta kauheata ulvontaansa. Minä +vakuutan, että kaikki hyvät enteet ovat meidän puolellamme.«</p> + +<p>»Te uskotte siis, että Henry on pelastunut,« mutisi Gertrudes.</p> + +<p>»Sennorita,« vastasi gambusino, »minä en ainoastaan sitä usko, minä +voisin sen vannoa.«</p> + +<p>Ihmisiltä, joita kohtalo on koetellut, ei koskaan puutu vastaväitteitä. +Jos Henry pääsisikin tuoreena ja terveenä Arispeen, kuka voisi vastata +hänen lähetyksensä menestymisestä?</p> + +<p>Voisihan eversti Requennes olla Arispesta poikessa. Niin, kuka voi niin +varmaan tietää, eikö hän, saatuaan vihiä indiaanein tuumista +Horcasitasta vastaan, juuri nyt ollut retkellä ehkäistäkseen näiden +aikeita?</p> + +<p>»Ja jos niinkin olisi,« intti gambusino, joka ei koskaan jäänyt +vastauksen velkaan, »ei kaupunkia jätetä niinkään ilman varustusväkeä, +kun se sijaitsee aavikon rajalla. Minä tiedän hyvin hyvästi, että +Arispessa meidän lähtiessämme puhuttiin Yakvis-indiaanein kapinasta +Gayamassa. Mitäs sitte? Jos kohta eversti Requennes on alkanutkin +sotaretken heitä vastaan, niin onhan meillä Arispen asukkaat ja +<i>peonit</i><A HREF="#a7">[7]</A> ympäristössä olevissa hasiendoissa.<A HREF="#a8">[8]</A> Enkö ole itse omilla +korvillani kuullut sanottavan, että don Romero, sennora Villannevan +veli, voi asettaa kolmesataa peonia ja puolustaa itseään hasiendassaan +indiaanein mahdollisia hyökkäyksiä vastaan?«</p> + +<p>»Aivan oikein, sennor Vicente, mutta peonit eivät ole sotamiehiä.«</p> + +<p>»Mitä te sillä tarkoitatte?« vastasi gambusino. »Hyvä, otaksukaamme +pahinta, ja se olisi teidän kannaltanne katsoen, että eversti ja hänen +zacatecaslansieerinsa olisivat poissa. Omasta puolestani minä pidän +epäilemättömänä, että don Romero peoniensa etunenässä rientää ulos +aavikolle ja juuri silloin voimme mekin suorittaa jonkun tehtävän kun +meitä auttaa oivalliset ratsumiehet, jotka ovat vähintäin yhtä hyvissä +aseissa kuin apakitkin. Kun se hetki on tullut, minä vannon, saatte +nähdä etten kieltäydy astumasta alas koettaakseni hävittää niin monta +roistoa, kuin ruuti ja luodit vaan voivat yllättää.«</p> + +<p>Oli mahdotonta, ettei sellainen luottamus olisi rauhoittanut, +erittäinkin kun se mies, joka sitä osoitti, tähän saakka oli näyttänyt +niin paljon viisautta ja älyä.</p> + +<p>Mutta siinä määrässä kuin aika kului, kadotti Pedro Vicenten rohkaisu +vähitellen arvoaan. Toivottomuus palasi ja kietoi pauloihinsa ihmiset, +joissa nälkä alkoi vähentää, ellei juuri rohkeutta, niin ainakin +sitkeyttä ja siveellistä voimaa.</p> + + +<p> </p> + +<center><h2><A NAME="o18">Kahdeksastoista luku.</A></h2> + +<h2>Eversti Requennes.</h2></center> + + +<p>Aivan niinkuin gambusino oli olettanut, oli retkikunta yleisenä +puheenaineena Arispessa, missä jo ruvettiin epäilyksiä lausumaan, kun ei +mitään uutisia ollut siitä saapunut.</p> + +<p>Matkueen lähtö don Estevanin ja hänen kumppalinsa Robert Tresillianin +johdannon alla oli herättänyt paljon myötätuntoisuutta, vieläpä +levottomuuttakin. Mutta kun Pedro Vicente oli mukana ja apuna, – mies, +jonka horjumaton rohkeus ja syvät tiedot erä-aavikosta olivat kuuluksi +tulleet koko maakunnassa, – olivat suurimmatkin epäilijät +rauhoittuneet.</p> + +<p>Vihdoin rupesi tämä uutisen puute tuntumaan epäilyttävältä.</p> + +<p>Don Estevan oli varmuudella luvannut lähettää sanansaattajan niin pian +kuin oli ehtinyt sille aarniolle, jonka olemassa olon gambusino yksin +tunsi.</p> + +<p>Uutisia oli odotettu kokonainen kuukausi, mutta niitä ei ollut saapunut. +Kuolon hiljaisuus vallitsi kullankaivajien kohtalossa.</p> + +<p>Kuriirit ja ratsumiehet, joita eversti Requennes oli lähettänyt kolmen, +neljän päivämatkan päähän Arispesta, mutta joille ei voitu jättää +tietoja don Estevanin retkikunnan tuntemattomasta tarkoituksesta, olivat +toinen toisensa perästä tulleet takaisin ei ainoastaan ilman uutisia – +he eivät olleet edes saaneet vähintäkään vihiä siitä suunnasta, jolle +kullankaivajat olivat lähteneet.</p> + +<p>Lansieerien eversti tiesi, että indiaanilaisia ryövärijoukkoja oli +liikkeellä Sonorassa. Hänen vakoilijansa olivat lähettäneet tietojakin, +että muutamia uudisasuntoja Horcasitas-virran seuduilla, muiden joukossa +suuri kylä Nakomori, oli hävitetty tai hävityksellä uhattu. Mutta hän +tiesi myös, ettei saisi vaaranalaiseksi jättää päällikkyytensä alaiseksi +uskottuja sotajoukkoja suojellakseen yksityisiä, seikkailijoitten +toimeenpanemia yrityksiä, seikkailijoitten, jotka omaksi edukseen +suuremmalla rohkeudella kuin viisaudella olivat uskaltaneet lähteä aivan +intiaaniheimojen sydänmaihin saakka.</p> + +<p>Don Estevanin kokemus oli hänelle tunnettu ja gambusinon älyn terävyys +oli kauvan rauhoittanut häntä retkikunnan kohtalosta.</p> + +<p>Mutta kun hänellä ainoastaan oli arveluita, ei uskaltanut omalla +edesvastuullaan antaa komentoonsa uskotuille joukoille käskyä lähtemään +marssille ilman tiettyä tarkoitusta äärettömän suureen aavikkoon.</p> + +<p>Tämän selitti hän eräänä aamuna don Juliano Romerolle, eräälle rikkaalle +maatilanomistajalle Arispen läheisyydestä, donna Villannevan omalle +veljelle, joka levottomana siitä, ettei saanut mitään tietoja, oli +tullut saamaan niitä varustusväen päälliköltä Arispessa.</p> + +<p>»Ah! Tekö don Juliano!« huudahti eversti Requennes, kun hänen +adjutanttinsa ilmoitti ja kuljetti huoneeseen rikkaan maatilan +omistajan. »Vaikka teitä harvoin näkee Arispessa, sennor, en uskalla +sanoa mikä onnen tähti on teidät tänne saattanut, sillä aavistan syyn +teidän käyntiinne.«</p> + +<p>»Te olette arvanneet oikein, eversti,« sanoi don Juliano, »ja minä en +salaa, että ajatus lankoni kohtalosta on tehnyt minut suuressa määrin +levottomaksi. Joku onnettomuus on varmaankin tapahtunut. Minä itse en +siinä suhteessa epäile ensinkään ja joka päivä, joka kuluu, lisää minun +tuskiani. Sanon teille kunniasanallani, että sinä päivänä, joka nyt on, +ennemmin tahtoisin kuulla jonkun pulmallisen asian, josta ainakin +voitaisiin selviytyä, kuin olla ainoastaan arvelujen varassa. Ja te +itse, tiedättekö jotain? Puhukaa, minä pyydän teitä hartaasti!«</p> + +<p>»Minä en tiedä enempää kuin tekään,« vastasi eversti Requennes. »ja +tänään alan minä olla toivoton. Jonkun aikaa olen jo ajatuksissani +luetellut kaikkia niitä esteitä, jotka olisivat voineet kohdata +Estevania ja hänen miehiänsä matkalla. Minä olen sanonut itselleni, että +nälkä, jano, ehkäpä sairaus ovat voineet viivytellä heidän +retkikuntaansa ja pakoittanut sitä poikkeamalla suunnaltansa etsimään +vettä ja ruokavaroja. Mutta sellaisia vastuksia voitetaan sillä tarmolla +ja erä-aavikon perinpohjaisella tuntemisella, jonka Pedro Vicente omaa. +Te olette mies, don Juliano! Suokaa minulle lupa sanoa, että pelkään +jotain, joka on vielä pahempaa kuin kaikki tämä.«</p> + +<p>»Mitä sitte?«</p> + +<p>»Indiaaneja!«</p> + +<p>»Indiaaneja!« vastasi don Juliano. »Niitä voipi tosin kohdata parvittain +Sonorassa, mutta ei ole syytä pelätä, että he uskaltaisivat hyökätä +lukuisan ja hyvillä aseilla varustetun matkueen kimppuun.«</p> + +<p>»Siinä te erehdytte, ystäväni. Suuri kiihko vallitsee apakilaisheimojen +kesken katteini Gil Perezin älyttömän ja julman väkivallan perästä ja +indiaanit tulevat nyt suurilla sotajoukoilla, joilla ei ole muuta +tarkoitusta kuin kosto. Minä en väitä, että don Estevan väkineen on +langennut näiden käsiin, mutta minä epäilen suoraan sanoen, että heitä +piiritetään ja he ovat antautuneet tai tulevat antautumaan.«</p> + +<p>»Ajatteletteko todellakin, mitä sanotte, eversti?« kysyi don Juliano +levottomampana kuin koskaan. »Minun sisareni, minun sisarentyttäreni +noitten armottomien roistojen vallassa.«</p> + +<p>»Ehkäpä ei kaikki vielä ole kadotettua«, vastasi eversti Requennes. +»Minä tunnen Villannevan ja tiedän, että hän, jos hänen kimppuunsa +äkkiarvaamatta hyökätäänkin, ymmärtää puolustaa itseänsä. Jos kaikki +vaan olisi minun vallassani, olisin jo monta päivää sitte lähtenyt +joukkoineni erämaahan. Mutta minä ainoastaan kysyn, onko minulla +oikeutta paljastaa Arispea ja käyttää hallituksen sotajoukkoja +viedäkseni apua pitkän matkan päähän yksityisten eduksi edes tietämättä +ovatko ja missä nämä edut ovat vaarassa?«</p> + +<p>»Don Estevanin yrityksellä,« väitti don Juliano vastaan, »on hyvin suuri +merkitys ja se voipi tuottaa koko maalle suurta onnea. Eversti, te ette +tarvitse jättää Arispea ilman puolustusta. Minun peonini, aseilla +varustettuina ja ratsain, asetan teidän käytettäväksenne. Kaikki +valmistukset ovat jo toimitetut ja voivat he jo olla täällä tänään.«</p> + +<p>»Kun annetaan lähtökäsky sotajoukolle, niin täytyy tietää <i>mihin</i> heitä +käsketään,« vastasi eversti. »Ja juuri sitä minä en tiedä. Te +muistanette, että don Estevan itsekin, kun hän läksi matkalle, ei +läheskään tuntenut sen paikan todellista asemaa, jonne gambusino aikoi +häntä johdattaa. Ei ollut tällekään helppoa antaa hänelle aivan tarkkoja +tietoja; Sonoran kartta on vielä piirustamatta. Sonora on miltei ääretön +ja minä en ole saanut mitään tietää vakoilijoitteni kautta. Omasta +puolestani en epäile, että don Estevan ja hänen väkensä ovat indiaanein +piirittämiä. Mutta missä? Sanokaa se, sennor, ja minä annan heti +paikalla käskyn satuloimaan hevoset, vaikken ensinkään tiedä, +hyväksyisikö hallitus toimenpidettäni erittäinkin siinä tapauksessa, +että se ei onnistuisi.«</p> + +<p>Don Juliano jäi muutamiksi hetkiksi ääneti ja nousi sen perästä +päättävällä ryhdillä.</p> + +<p>»Eversti,« sanoi hän, »minä ymmärrän teidän epäilyksenne. Te olette +vastuunalainen hallitukselle niistä sotajoukoista, jotka ovat teidän +komentonne alaisia. Mutta minua eivät kauvemmin enää mitkään epäilykset +voi pidättää ja aamulla kun aurinko nousee, lähden minä liikkeelle +väkineni, joka on hyvästi aseilla varustettua ja ratsain. Kaikkea muuta +kärsin mieluummin kuin tätä epävarmuutta, joka minua vaivaa.«</p> + +<p>»Te olette oikeassa, don Juliano,« sanoi eversti. »Ja jos minä itse en +voikaan heittää koko rykmenttiäni tähän seikkailuun, niin on minun +oikeuteni vieläpä velvollisuutenikin lähettää pari, kolme eskatroonaa. +Cecilio,« lisäsi hän kääntyen ordonnansiupseerinsa puoleen, »tehkää +hyvin ja sanokaa majori Garcialle, että minun nyt heti pitää puhutella +häntä.«</p> + +<p>Nuori upseeri meni, mutta tuli melkein tuokiossa takaisin.</p> + +<p>Nyt juuri kuului eversti Requennesin asuntoon asti tavaton melu torilta.</p> + +<p>»Huomatkaa,« sanoi nuori upseeri, »te odotitte sanansaattajaa, herra +eversti, ja minä luulen, että tuolla ulkona on sanansaattaja, jota +väkijoukko tuopi tänne.«</p> + +<p>Eversti ja don Juliano syöksyivät ikkunaan.</p> + +<p>Arispen suurella torilla lähestyi nuori ratsumies, kalpea, raukeilla +kasvonpiirteillä, vaatteet epäjärjestyksessä, tomun peittämänä.</p> + +<p>Mutta ratsastaja, joka epäilemättä tunsi, että voimat olisivat lopussa +niin pian kuin asettaisi jalkansa maahan, teki kädellänsä liikkeen sitä +taloa kohden, jossa Arispen kaupungin päällikkö asui.</p> + +<p>Tehdäkseen tämän liikkeen selvemmäksi kohotti hän päätänsä.</p> + +<p>Eversti tunsi hänet ja puristi kuumeentapaisesti don Julianon kättä.</p> + +<p>»Taivaan tähden!« huudahti hän. »Ellen näe väärin, niin ratsastaja ei +ole kukaan muu kuin nuori Tresillian!«</p> + +<p>Se oli todellakin hän, jonka viiden päivän ja viiden yön hurjan +ratsastuksen perästä oli onnistunut päästä Arispeen.</p> + +<p>Nuoren miehen voimat olivat lopussa.</p> + +<p>Neljäkolmatta tuntia sitte oli hänen vesileilinsä tyhjentynyt ja hänen +ruokavaransa loppuneet eikä hän sen koommin ollut syönyt eikä juonut.</p> + +<p>Kun hän havaitsi everstin, ei hän jaksanut muuta kuin ottaa esille +kirjeen, jonka Estevan de Villanneva oli hänelle uskonut ja näyttää sen +liikkeellä, joka ilmaisi enemmän kuin kaikki sanat.</p> + +<center><p><img src="images/kullan19.jpg" alt="Nuori ratsastaja jaksoi ainoastaan ottaa esille kirjeen ja +näyttää sen everstille."></p></center> + +<p>Eversti, itse yhtä liikutettuna kuin don Juliano, avasi sylinsä häntä +vastaan.</p> + +<p>Mitä uutisia toi Henry mukanaan? Oliko matkue suotuisimmassa +hyvinvoimisessa? Taikka oliko <i>hän</i> ainoa elossa oleva täydellisen +tappion perästä?</p> + +<p>Henry, jota väkijoukko yhä edelleenkin ympäröi, ehti talolle, hyppäsi +alas hevosensa selästä ja heitti rahustimet lansieerin käsiin, jonka +eversti oli lähettänyt häntä vastaan.</p> + +<p>»Voinko luottaa siihen, että hoidatte jaloa eläintäni?« sanoi hän.</p> + +<p>»Niinkuin itseenne, sennor,« vastasi sotamies. »Hevonen aina ennen +ratsastajaa, se on niinkuin olla pitää.«</p> + +<p>Henry pisti lansieerin kouraan jotain, joka piti olla hänelle +lisäkehoitukseksi ja astui taloon.</p> + +<p>Eversti ja don Juliano riensivät häntä vastaan.</p> + +<p>»Te tuotte mukananne epäilemättä huonoja uutisia,« kysyi +maatilanomistaja.</p> + +<p>»Ne ovat kaukana hyvistä,« vastasi Henry. »Mutta te saatte paremman +selon asiasta, kun herra eversti lukee tämän don Estevanin kirjeen.«</p> + +<p>Eversti otti kirjeen, avasi sen nopeasti ja luki ääneen:</p> + +<p> »Rakas veli!</p> + +<p>Jos Jumala sallii, että sinä kerran saat lukea näitä riviä, niin on hän +meille ollut armollinen. Me olemme mitä tukalimmassa asemassa, joka +päivä päivältä tulee yhä huonommaksi: kaikkein julmimman +apakilaisheimon, kojoteerojen piirittäminä keskellä erämaata. Rohkea +nuori mies, joka jättää sinulle tämän kirjeen, on kertova kaikki +yksityiskohdat asemassamme, joka luonnollisesti vielä on pahentunut +sillä aikaa, mikä on kulunut hänen lähtönsä perästä. Minä sanon +ainoastaan, että henkemme riippuu yksistään sinusta ja ettei meille, +ellet apuun lähde, mitään muuta jää jälelle kuin kuolema.</p> + +<p> Estevan.«</p> + +<p>»Kaiken kautta, joka on minulle rakkahinta maailmassa, meidän täytyy +pelastaa heidät!« lausui rajusti eversti. »Kunhan vaan vielä olisi +aikaa. Nuori mies, oletteko valmis palvelemaan meitä oppaana?«</p> + +<p>Hän huomasi nyt, että sanansaattaja, vaivojen ja puutteiden väsyttämänä +melkein hengetönnä oli vaipunut alas tuolille riippuvin käsivarsin ja +pää leväten toista olkapäätä vasten.</p> + +<p>Hän käski ordonansinsa niin pian kuin mahdollista valmistamaan +ravitsevan aterian sekä antoi nuorelle Tresillianille niellä muutamia +tippoja konjakkia. Tämä virkistyi vähitellen.</p> + +<p>»Antakaa anteeksi, sennor,« sanoi eversti, »mutta kauhea uutinen, jonka +toitte mukananne, saattoi meidät unhottamaan sen surkean tilan, jossa te +itse olette. Minä pyydän, älkää sanoko sanaakaan ennenkuin olette +tointunut täydellisesti.«</p> + +<p>Siinä tuokiossa tuli palvelija, joka kantoi tarjottimella kylmää lihaa, +hedelmiä ja pullon hyvää viiniä.</p> + +<p>Henry alkoi ahmia, mutta kun oli tyydyttänyt ensi nälkänsä, ajatteli +hän, että tuolla kaukana vuorella mahtoi nälkä osoittautua vielä +uhkaavampana ja taipumattomampana. Hän kääntyi eversti Requennesin +puoleen ja lausui:</p> + +<p>»Herra eversti, te olette lukeneet don Estevanin kirjeen. No niin, jos +tahdotte pelastaa hänet ja ne, jotka ovat hänen seurassaan, kiiruhtaa +aika jo lähtemään matkaan. Suokaa anteeksi, että niin kauan olen ollut +lausumatta näitä sanoja.«</p> + +<p>Eversti rauhoitti häntä sotilaallisella hyvänsävyisyydellä:</p> + +<p>»Syökää nuori mies! Sillä aikaa voitte vähitellen antaa meidän tietää +mitä tarvitsemme. Muuten on minun ryhdyttävä tarpeellisiin +valmistuksiin, emmekä voi lähteä matkalle ennenkuin aamulla päivän +koittaessa.«</p> + +<p>»Ennen kaikkea,« keskeytti don Juliano, »missä ovat meidän ystävämme?«</p> + +<p>»Verrattain hyvässä turvassa,« sanoi Henry, »jos heillä vaan olisi +ruokavaroja, mutta tätä nykyä taitavat heidän varansa olla tyhjennetyt. +Tuntevatko herrat paikan aavikossa, jota kutsutaan Salaperäiseksi +vuoreksi?«</p> + +<p>»Ensi kertaa en kuule sitä nimeä,« sanoi eversti.</p> + +<p>»Minä puolestani olen nähnyt sen,« sanoi don Juliano. »Vai niin, oliko +se tuo salaperäinen tarkoitus, jonne gambusino teidät vei?«</p> + +<p>Henry Tresillian kertoi nyt mitä oli tapahtunut, hän puhui janosta, joka +oli vaivannut sekä ihmisiä että eläimiä sekä siitä onnesta, joka +matkueella oli ollut, kun se ajoissa ennätti järvelle ja vuorelle, ja +gambusinon valppauden kautta oli voinut löytää turvapaikan tuolla +ylhäällä samassa tuokiossa, kuin luvultaan paljoa monilukuisempien +indiaanein tulo ilmoitettiin.</p> + +<p>»Kuinka paljon on kojoteeroja?« kysyi eversti.</p> + +<p>»Noin viisisataa, mutta heidän lisäkseen on luultavasti tullut toinen +joukko, jossa on noin kaksisataa miestä ja joka, Pedro Vicenten arvelun +mukaan, on tehnyt rosvoretken Horcasitas-joen rannalle ryöstämään +muutamaa huonosti puolustettua uudisasutusta.«</p> + +<p>»Se on valitettavasti kyllä aivan totta,« sanoi eversti. »He ovat jo +muutamia aikoja tehneet hyökkäyksiä liian rohkeita uudisasukkaita +vastaan, jotka eivät ole tahtoneet noudattaa meidän neuvojamme. Kaikissa +tapauksissa tulemme viipymättä lähettämään heille apua. Mitä don +Estevaniin ja hänen väkeensä tulee,« lisäsi hän, »niin huomaan, että +asema vaatii retkeä kaikkien sotataidon sääntöjen mukaan ja että teidän +apujoukkonne eivät ole liiaksi, don Juliano. Oletteko varma, sennor +Tresillian, että voitte saattaa meitä lyhintä tietä? Me emme saa +hetkeäkään kadottaa!«</p> + +<p>Nuori englantilainen hymyili.</p> + +<p>»Herra eversti! Minä tarvitsin viisi vuorokautta tullakseni suorinta +tietä esteiden poikki, jotka olisivat voittamattomia sotajoukolle, mutta +meidän tulee ne välttää. Ellemme seitsemän päivän kuluessa näe +meksikolaista lippua liehuvan vuoren huipulta, niin olen minä siitä +edesvastauksessa.«</p> + +<p>»Hyvä,« sanoi eversti, »minä kiitän teitä. Teidän isänne saa ylpeillä +sellaisesta pojasta. Ja nyt,« jatkoi hän kääntyen don Julianon puoleen, +»kootkaa kaksi sataa uljaimpia miehiänne ja liittykää meihin päivän +valetessa Arispen ulkopuolella.«</p> + +<p>»Luottakaa minuun,« sanoi don Juliano Romero.</p> + +<p>Hän poistui nopeilla askelilla.</p> + +<p>Hänen maatilansa sijaitsi melkoisen matkan päässä kaupungista ja +ehtiäksensä koota väkensä määrättyyn aikaan, oli hänen pitäminen +kiirettä.</p> + +<p>Tilanhaltijan mentyä antoi eversti kutsua kaartinupseerin ja antoi +hänelle käskyn niin pian kuin mahdollista kokoomaan lansieerirykmentin +Zacastecaan rykmenttiupseerit.</p> + +<p>Se ei vaatinut paljoa aikaa.</p> + +<p>Huhu nuoren englantilaisen tulosta oli kohta levinnyt kaupunkiin ja oli +yleisenä puheluaineena.</p> + +<p>Nuoren miehen ilmestyminen puoleksi väsyksiin ajetulla hevosella oli +pannut kuvitusvoiman liikkeelle ja niinkuin usein tapahtuu, oli arvattu +melkein oikein. Vieläpä oli Salaperäisen vuoren nimeä lausuttu +ihmisjoukossa ja salaman nopeudella oli se uutinen levinnyt, että +Villannevan ja Tresillianin matkue oli joutumaisillaan villien käsiin, +ellei jo ollut joutunutkin.</p> + +<p>Huuto »Los indios! Los indios!« kaikui läpi koko kaupungin ja kun +Zacatecas-lansieerien torvi toitotti jokaisessa kadun kulmassa, tiesivät +kaikki, että rykmentin piti lähteä ulos aavikolle.</p> + +<p>Muutamat kuvittelivat jo, että apakit uhkailivat kaupunkia.</p> + +<p>Sinä yönä ei kukaan nukkunut Arispessa ja kun päivän ensi koitossa +lansieerit asettuivat suurelle torille nuori Tresillian etunenässä +everstin rinnalla, tervehdittiin heitä huudoilla, jotka eivät koskaan +tahtoneet vaieta.</p> + +<p>Kaikki eskadroonat oivallisilla aseilla varustettuna ja ratsain, +kulkivat päällikkönsä ohitse, ennenkuin alkoivat tuon pitkän +ratsastuksen ulos erämaahan. Sen perästä seurasi kuormasto vaunuja, +kuormana ruokavaroja, vettä ja rehuja sekä ambulanssivaunuja +haavoitettuja varten.</p> + +<p>Vähän matkaa Arispen ulkopuolella yhtyi don Juliano Romero ja hänen +kaksi sataa peoniansa säännölliseen ratsujoukkoon, jonka keskellä +kuljetettiin muutamia tykkejä.</p> + +<p>Tilanomistaja ratsasti koko joukon etunenässä ynnä eversti Requennes ja +Henry Tresillian, joka koko yön hyvästi levättyänsä näkyi täydellisesti +voimistuneelta vaivoistaan, ja koko ratsastajajoukko ohjasi tahdikkaassa +juoksussa matkaansa Salaperäistä vuorta kohden.</p> + + +<p> </p> + +<center><h2><A NAME="o19">Yhdeksästoista luku.</A></h2> + +<h2>Viimeinen urotyö.</h2></center> + + +<p>Kymmenen päivää sanansaattajan lähdön perästä saivat Salaperäisen vuoren +nälistyneet ja epätoivoiset asukkaat todistaa näytelmän, joka suuressa +määrin oli omiaan lisäämään heidän tuskiansa.</p> + +<p>Jälkeen puolen päivän näkivät he taivaan rannalla pitkän jonon +ratsastajia, jotka heti tunsivat villeiksi.</p> + +<p>Ne olivat kojoteeroja, jotka palasivat retkeltään Horcasitaan rannoilta.</p> + +<p>Siinä määrässä kun he verkkaan lähenivät – jokaisella ratsastajalla oli +raskas kuorma saalista – enenivät meksikolaisten tuskat.</p> + +<p>Niin kauvan kuin piiritetyn kaupungin asukkailla on tarpeeksi mistä +elää, eivät he koskaan ajattele onnetonta loppupäätöstä. Pommitus ei +läheskään peloita heitä niin paljon kuin elintarpeiden puute. Mutta kun +nälänhätä alkaa – hyvästi silloin tarmo.</p> + +<p>Kojoteerot, jotka kyllä tunsivat piiritettyjen tilan, ohjasivat matkansa +llanolla niin, että tulivat niin lähelle vuorta kuin mahdollista, pysyen +kumminkin ulkopuolella piiritettyjen ampuma-aseitten kantomatkaa.</p> + +<p>Vähitellen esiintyi heidän rivinsä yhä selkeämmin llanolla, ja heidän +huutonsa kaikui meksikolaisten korvissa – kerskailevia, riemastuneita +huutoja.</p> + +<p>Kahden ratsastajarivin välissä kulkivat miehiset valkoiset vangit +sidottuina parittain, vaatteet repaleiksi revittyinä ja verta vuotavin +jaloin. Useimmat ratsastajista kulettivat naista, joka makasi +poikkipuolin hevosen selässä.</p> + +<p>Takana seurasi ryöstettyä karjaa, heidän sotasaaliinsa, jota +armottomasti ajoivat villit ratsumiehet, jotka molemmin puolin +seurasivat laumaa.</p> + +<p>Ja mikä ylhäällä vuorella enin herätti alakuloista mielialaa siinä +määrin kuin joukko sitä läheni, oli vangittujen valitukset, jotka +välistä kaikuivat voimakkaammin kuin juopuneitten kojoteerojen ulvonta.</p> + +<p>Ryöstäessään uudisasuntoa, jonka olivat polttaneet ja hävittäneet, +olivat he löytäneet monta ankkuria paloviinaa, jota ahkerasti olivat +käyttäneet pitkin matkaa sillä seurauksella, että piiritetyt olivat nyt +näkevinänsä joukon pahoja henkiä.</p> + +<p>Mielentilassa, jossa meksikolaiset nyt olivat, piti tämän näytelmän +tehdä heihin kauhean vaikutuksen.</p> + +<p>Kymmenen päivää oli kulunut ja odotetun avun asemesta saivat he nähdä +rääkätyitä vankeja, jotka kohta päättäisivät kärsimyksensä +marttiirapaalussa.</p> + +<p>Pedro Vicente, joka kumminkin oli enemmän tottunut vastoinkäymisiin kuin +kullankaivajat, ei jaksanut hillitä itseänsä. Seisten vuoriylängön +reunalla hän viskeli herjaussanoja ohitse ratsastavia apakeja vastaan, +jotka ylpeinä antoivat hevostensa tehdä pyörähdyksiä piiritettyjen +silmien edessä.</p> + +<p>Sennora Villanneva ja hänen tyttärensä Gertrudes eivät enää jättäneet +telttaansa. Huolimatta heidän palavista rukouksistaan ei mitään näkynyt +eteläisellä taivaan rannalla, ei vähintäkään merkkiä. Vielä enemmän +taipuvaisia kuin miehet selittämään kaikkea pahimpaan päin, he +ajattelivat, että Henry Tresillian ei ollut jaksanut taivaltaa matkaa +vuorelta Arispeen ja että hän, vaikkei olisi joutunutkaan apakien +käsiin, oli sortunut jonkun vaaran alle – niistä vaaroista, joita +aavikko alituisesti tarjoaa monin tuhansin.</p> + +<p>Turhaan koetti gambusino selittää heille, että aseellinen sotajoukko +kaikkine varustuksineen ei samoa aavikon läpi yhtä nopeasti kuin +yksinäinen ratsastaja väsymättömällä hevosella, joten ei aikaa vielä +yhtään ole kadotettu. Kojoteerojen kamalat kujeet piiritettävien +näkyvissä ajoivat näiden epätoivon ja arkamielisyyden äärimmäisiin asti.</p> + +<p>Kaikkien tarmo oli, niinkuin sanottu, häviämäisillään, eikä kauvemmin +enää sanottu: »mitä on tehtävä?« vaan: »kuinka kauvan tätä kestää, +ennenkuin kaikki on lopussa?«</p> + +<p>Rintavarustuksen takana ja ylätasangolla olivat sillä välin ruutimiinat +kaivetut. Gambusino itse oli ottanut sytyttääkseen ne määrättynä +hetkenä, kun teeskennellyn hyökkäyksen perästä oli onnistuttu +viekoittelemaan apakit ylös veden uurtamaan.</p> + +<p>Itse don Estevan, joka oli ollut niin tyynellä mielellä ja rohkea aina +tähän saakka, alkoi epäillä ja näytti Pedro Vicentelle sitä +sytytyslankaa, joka oli toisen ruutimiinan kanssa yhteydessä:</p> + +<p>»Tuossa näemme viimeisen turvamme. Ja mitä ennemmin, sitä parempi.«</p> + +<p>»Don Estevan,« vastasi gambusino äkäisesti, »minä en enää tunnekaan +teitä.«</p> + +<p>Hän kääntyi sen perästä Tresillianin puoleen:</p> + +<p>»Uskotteko tekin, että epätoivon hetki on tullut?«</p> + +<p>»Minä olen valmis uskomaan kaikkea,« vastasi englantilainen, »mutta +ennenkuin kuolemme, pitää meidän saada loistavasti kostaa!«</p> + +<p>»Me tulemme kostamaan, eikä mitään saa puuttua tältä juhlallisuudelta,« +sanoi gambusino. »Kaikki on järjestetty ja me olemme heidän henkensä +herroja yhtä varmasti kuin omammekin.«</p> + +<p>Kun äsken tullut indiaanijoukko niin hitaasti kuin mahdollista oli +kulkenut kapeissa joukoissa meksikolaisten ohitse, ohjasi se tiensä +Zopiloten leiriin, jossa sitä tervehdittiin koko illan hurmaantuneella +riemastuksella.</p> + +<p>Yön tullen sytyttivät kojoteerot suuria tulia ja aavikon hiljaisuutta +häiritsivät ainoastaan vahtimiesten kurkkuäänet.</p> + +<p>Useimmat nukkuivat vuorella. Ainoastaan päälliköt valvoivat sekä tusina +tarmokkaita miehiä, joitten luottamus Henry Tresillianiin ei ollut +loppunut ja joitten mielestä oli kestettävä niin kauvan kuin suinkin, +ennenkuin tartuttiin hätäkeinoihin.</p> + +<p>Kaksi heistä oli edellisenä yönä toimittaneet yhden niistä uskomattoman +uskaliaita urotöitä, jotka melkein menevät edemmäksi kuin mitä +inhimilliseksi rohkeudeksi voipi kutsua.</p> + +<p>He olivat kaksi Anguazin ja Barralin ystävää, niitten kahden onnettoman +uhrin, josta jo olemme puhuneet.</p> + +<p>He olivat havainneet, että indiaanein vahtimiehet olivat ositetut +kaksittain vissin välimatkan päähän toisistaan vuoren juurella ja että +nuo kaksi viimeistä, jotka olivat kauvempana, voitiin yllättää, jos +laskeuduttiin alas samaa tietä kuin Henry oli mennyt. He olivat +päättäneet, että nämä kaksi vahtimiestä, niin pian kuin oli tullut yö, +saisivat maksaa molemman marttiiran kuoleman.</p> + +<p>Tässä tarkoituksessa olivat he suostuneet kolmen kullankaivajan kanssa, +joita oli salaisuuteen otettu, että nämä hinaisivat heidät alas +llanolle, niinkuin ennen nuoren Tresillianin. Kun he kerran olisivat +siellä alhaalla, oli heidän aikomuksensa tehdä kierroksen vuoren ympäri +aivan vuoren seinää myöten veitsi hampaitten välissä ja +silmänräpäystäkään kadottamatta lähettää nämä vahtimiehet, kumpainenkin +miehensä, toiseen maailmaan. Menestyminen oli riippuva heidän +liikkeittensä nopeudesta.</p> + +<p>Heillä oli kyllä mahdollisuus joutua kiinni ja löytää varman kuoleman +tässä seikkailussa. Mutta silmä silmästä, hammas hampaasta. Ja eikö +heillä ollut täysi vapaus ampua luoti otsaansa, jos ei seikka heille +luonnistuisi?</p> + +<p>Kaikki meni niinkuin oli päätetty. Verrattomalla ketteryydellä olivat he +upottaneet puukkonsa juurta myöten lähimpänä seisovien vahtimiesten +rintaan, ennenkuin nämä olivat ennättäneet päästää ääntäkään ja sen +perästä palanneet yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin sekä antaneet +hinata itsensä ylös vuorelle.</p> + +<p>Päivän ensi koitossa näkivät piiritetyt nuo kaksi vahtimiestä +liikkumattomina makaavan selällään sekä villijoukon ympäröimänä, joka +oli samalla raivossaan ja hämmästyneenä tästä selittämättömästä +tapauksesta.</p> + +<p>Villien huudosta huomasi don Estevan kohta, mitä oli tapahtunut, mutta +häneltä puuttui uskallusta käydä rankaisemaan tätä liian rohkeata +rikosta sotakuria vastaan. Hän, niinkuin muutkin päälliköt, ei ollut +asiasta tietävinäänkään, mutta olisi mielellään tahtonut puristaa +uskalikkojen käsiä. Hän pyysi gambusinoa estämään, ettei sellaista enää +uudistettaisi ja antoi asianomaisille viittauksia, että heidän urotyönsä +voisi johtaa siihen, että apakit löytäisivät tien, jota nämä olivat +kulkeneet.</p> + +<p>Anguaz ja Barral olivat kostetut, mutta asema ei ollut muuttunut. Löytyi +kaksi indiaania vähemmän, siinä koko asia. Vielä löytyi tarpeeksi monta +korvaamaan näitä ja vähentämään linnoituksen puolustajien lukua, ellei +apua tulisi.</p> + +<center><p><img src="images/kullan20.jpg" alt="Anguaz ja Barral olivat kostetut."></p></center> + +<p>Yhdestoista päivä alkoi samalla yksitoikkoisuudella ja vielä suuremmalla +tuskalla kuin edellinen.</p> + +<p>Mitä lähemmäksi tultiin sitä aikaa, joksi avuntuonti oli laskettu, sitä +kärsimättömimmiksi tulivat nuo kumpaisetkin vaihtoehdot: toiveet ja +pettyneet toiveet.</p> + +<p>Robert Tresillianin epävarmuus poikansa kohtalosta, ne synkät +aavistukset, joilla tämä epävarmuus täytti hänen ja hänen kumppaliensa +sielun, ajoi heidän kärsimättömyytensä ja vihansa vimmaan saakka ja +jokainen ehdotti mitä mahdottomimpia tuumia.</p> + +<p>Gambusino yksin pysyi järkähtämättömän kylmäverisenä ja piti lujasti +puoliansa kaikkia muita vastaan.</p> + +<p>»Toivottomuuden, tuskaantumisen ja hajaumuksen hetki ei ole vielä +tullut,« sanoi hän. »Kukapa tietää, eikö apu ja vapautus jo ole lähellä. +Pitää antaa tapauksille aikaa kehittyä. Jos pelastajat ovat matkalla, +seikka, jota minä en epäilekään, niin ovat he voineet kohdata +aavistamattomia esteitä ja rykmentti ei kulje yhtä nopeasti kuin +yksinäinen ratsastaja. Ellei neljäntoista päivän perästä apua ole tullut +Arispesta, no silloin, mutta vasta silloin on hetki tullut lentää ilmaan +vihollistemme kanssa. Ajatelkaas, jos ainoa kiitos, jonka Henrylle +antaisimme, olisi se, että takaisin tultuaan saisi nähdä kuolleet +ruumiimme hujan hajan voittajiemme ruumisten kanssa? Sennores, jos +kärsivällisyys on vaikein kaikesta urhoollisuudesta, niin on sen +omaaminen meidän asemassamme myös välttämättömintä.«</p> + +<p>Gambusinon sanat olivat kullan arvoisia, eivätkä nekään, joille hän ne +lausui, olisi niitä epäilleet, jos olisivat voineet nähdä mitä tapahtui +aavikolla noin kahdenkymmenen peninkulman päässä vuoresta, sekä jos +olisivat kuulleet, mitä siellä lausuttiin.</p> + + +<p> </p> + +<center><h2><A NAME="o20">Kahdeskymmenes luku.</A></h2> + +<h2>Viimeisen päivän ilta</h2></center> + + +<p>»Tuo kalliokasa, tuo graniittilinna, jonka näemme tuolla kaukana, +olisiko se Salaperäinen vuori?« kysäsi eversti Requennes kääntyen +samalla Henry Tresillianin puoleen.</p> + +<p>»Aivan niin, herra eversti,« vastasi nuori englantilainen, joka ratsasti +everstin rinnalla ja oli oppaana Zacatecas-lansieereille.</p> + +<p>»Vihdoinkin!» sanoi eversti helpoituksen huokauksella. »Tiedättekö mitä, +nuori mies, minä aloin jo joutua epätoivoon. Mutta sanokaa minulle te, +joka jo olette matkustaneet tätä tietä, kuinka pitkä on teidän +mielipiteenne mukaan se matka, joka eroittaa meidät siitä? Minä +tahtoisin panna vetoa, että sinne on noin parikymmentä peninkulmaa.«</p> + +<p>»Silloin te voittaisitte, herra eversti. Kun me matkustimme tästä ohitse +– minä tunnen tämän vaivaispalmun, johon Pedro Vicente on leikannut +nimensä – muistan hänen sanoneen, että vielä kahdenkymmenen peninkulman +matka eroittaa meidät vuoresta.«</p> + +<p>Näitten kahden takana, jotka keskenänsä puhelivat, ratsasti +lansieerirykmentti hyvässä järjestyksessä. Vähän loitompana nähtiin don +Juliano Romeron peonit vähemmin järjestetyssä joukossa, mutta miehet +olivat voimakkaita, täydellisiä ratsumiehiä ja miehuullisin into loisti +heidän kasvoiltansa.</p> + +<p>Kepeä tykistö seurasi perässä; voimakasten hevosten vetämänä pyöri se +ilman räminää hiekassa.</p> + +<p>Viimeiseksi tuli vielä eskadroona lansieereja, jotka muodostivat +jälkijoukon.</p> + +<p>Huolimatta niistä esteistä tai oikeammin sanoen vaikeuksista, jotka +kohtasivat lukuisan sotajoukko-osaston marssia, eivät eversti +Requennesin pojat olleet aikaa hukanneet.</p> + +<p>Mutta tokko he ehtisivät ajoissa perille? Tämän kysymyksen tekivät +eversti ja Henry kumpikin itsellensä.</p> + +<p>Salaperäinen vuori näkyi taivaan rannalla, mutta matka oli vielä liian +pitkä, että pieni armeija olisi voinut nähdä indiaanein leirin.</p> + +<p>»Nuori mies,« sanoi eversti kääntyen Henry Tresillianiin, »me olemme +melkein retkemme päässä ja teitä me saamme kiittää siitä. Mutta aina +siitä hetkestä saakka kuin läksimme Arispesta, ei sydämmeni ole ollut +niin ahdistettuna kuin nyt.«</p> + +<p>»Mutta mitä te ajattelette, eversti?« sanoi don Juliano, joka samassa +tuokiossa liittyi heihin. »Emmekö juuri lähesty pelastumisen hetkeä?«</p> + +<p>»Kuka ties,« sanoi eversti surullisella katseella. »Oletteko aivan varma +siitä, että he ovat vuorella? Voitteko varmaan vakuuttaa, etteivät he +vielä ole antautuneet?«</p> + +<p>»Sen teen minä, sennor,« keskeytti Henry Tresillian vilkkaasti.</p> + +<p>»Te väitätte sitä, nuori ystäväni,« sanoi eversti leppeästi, »mutta +miten voitte tietää siitä? Yksitoista päivää on kulunut siitä, kuin +teidän onnistui pujahtaa pakoon ja te olette itse sanonut meille, että +asema silloin oli toivoton.«</p> + +<p>»Antakaa anteeksi, herra eversti,« sanoi Henry Tresillian, »suokaa +lainata kaukoputkeanne tuokioksi.«</p> + +<p>»Mielelläni,« vastasi eversti, »mutta välimatka on liian pitkä +voidaksenne nähdä piiritettyjä, jos kohta vielä olisivatkin vuorella.«</p> + +<p>»Se on yhdentekevä,« sanoi Henry, »en minä heitä tahdo katsoakaan.«</p> + +<p>»Mitä sitte?« kysyivät eversti ja don Juliano yht'aikaa.</p> + +<p>Henry Tresillian, joka asetti kiikarin silmiensä eteen, ei vastannut.</p> + +<p>Hän tarkasteli taivaan rantaa suurimmalla levottomuudella.</p> + +<p>Äkkiä päästi hän riemuhuudon ja lausui jättäen kiikarin eversti +Requenneelle:</p> + +<p>»Jumala olkoon kiitetty! He ovat vielä siellä!!!«</p> + +<center><p><img src="images/kullan21.jpg" alt="”Jumala olkoon kiitetty. He ovat vielä siellä!!!”"></p></center> + +<p>»Mitenkä te sen tiedätte?« kysyi eversti.</p> + +<p>»Katsokaa oikealle, herra eversti. Ettekö huomaa vuoren korkeimmalla +huipulla juovaa, joka muodostuu taivasta kohden. No niin, se on Meksikon +lippu, jonka don Estevan on antanut nostaa vuoritasangon korkeimmalle +paikalle. Ei kukaan muu voisi panna huomiota juovaan, mutta minulle se +on merkki, että vielä pitävät puoliansa tuolla ylhäällä. Me olemme +sopineet, ettei lippu lakkaa liehumasta, ennenkuin kaikki on lopussa.«</p> + +<p>»Taivaan tähden, te puhutte totta, nuori mies! Ja minä en tiedä onko +siinä näköhäiriötä, mutta luulen eroittavani kotkan, joka täältä nähden +on kuin pilkku »i«:n päällä. Ooh! Me emme siis ole tulleet liian myöhään +pelastaaksemme ystäviämme ja vihdoin olemme myös tilaisuudessa +kurittamaan aavikon piraatteja.«</p> + +<p>Uutinen jatkui tuokiossa jälkijoukkoon ja kuormastoon asti ja innostus +tuli yleiseksi.</p> + +<p>Ei oltu siis aivan turhaan matkustettu tätä pitkää tietä erämaassa +armottomasti polttavan auringon alla.</p> + +<p>Matkustamisen nopeus oli vaistomaisesti kasvanut.</p> + +<p>Sotainen värähdys virtasi kaikkien rivien läpi. Jokainen tarkasteli +aseitansa, katseli luotivarastoa revolvereissaan, antoi väkipuukon +juosta tupessaan ja sapelin huotrassaan.</p> + +<p>Tämä tapahtui yhdennentoista päivän melkein keskivaiheilla, kun tuska +vuorella oli noussut korkeimmilleen.</p> + +<p>Eversti Requennesta, joka oli mies suurella kokemuksella, ei myöskään +voitu syyttää kevytmielisyydestä. Hän ratsasti eskadroonasta +eskadroonaan ja tarkastaen väkeänsä kysyi hän ylemmiltä upseereilta, +jotka olivat hänen päällikkyytensä alla, mitä valmistavia toimia olivat +tehneet.</p> + +<p>Neuvoteltuaan yksitellen jokaisen kanssa antoi hän käskyn seisattumiseen +ja kysyi koottuansa heidät kaikki, eikö heidän mielestään ollut parasta, +niin pian kuin oli päästy kanuunain ampumamatkalle, alkaa +tykistöhyökkäyksellä.</p> + +<p>Kaikki myönsivät niin vilkkaasti, että varovainen eversti jo rupesi +epäilemään. Kaikki paitsi vanhaa majoria, joka ei vielä ollut virkkanut +sanaakaan. Eversti pyysi häntä lausumaan ajatuksensa.</p> + +<p>Majori, vanha sotauros, joka virkapuvussaan oli harmaantunut ja +kolmenkymmenen vuoden kokemuksen kautta tullut tutustumaan tällaiseen +sodankäyntiin, ei viivytellyt vastaustansa, kun häneltä suoraan +kysyttiin:</p> + +<p>»Eversti,« sanoi hän, »älkää unhottako, että nämä apakit eivät tiedä +mitään siitä, että olemme läheisyydessä ja että meidän, hävittääksemme +heidät kokonaan yhdellä iskulla ja toimiaksemme vähimmällä mahdollisella +tappiolla ennemmin pitää äkkiarvaamatta hyökätä heidän kimppuunsa kuin +tykinlaukauksilla ilmoittaa, että ovat meidän vallassamme. Minä pidän +viisaampana, ettemme käy hyökkäämään, ennenkuin suurimmassa +hiljaisuudessa olemme kiertäneet heidät ja katkaisseet heiltä kaiken +mahdollisuuden pääsemään peräytymään.«</p> + +<p>»Hyvät herrat,« sanoi eversti Requennes kääntyen upseeriensa puoleen, +»kun minä paremmin asiata ajattelen, niin pitää meidän hyväksyä majorin +mielipide. Siinä on ainoastaan yksi epäkohta, nimittäin se, että meidän +hyökkäyksemme tulee lykkäytymään muutamia tuntia. Mutta mitä se +merkitsee, kun viivytys tulee turvaamaan tulosta?«</p> + +<p>»Eversti on aivan oikein ymmärtänyt minut,« sanoi tuo vanha ruutiukko, +»minulla on yhtä kiire kuin kaikilla muillakin, mutta me toimimme, se on +tietty, paremmin yön tultua. Parasta olisi, jos me, tutustuessamme +asemaamme päivän aikana, jakaisimme väkemme osastoihin puoliympyrän +muotoon, jonka äärimmäiset päät liittyisivät vuoreen. Sitte kun sillä +tavalla olemme kiertäneet apakit, niin olisipa senkin seitsemän satoja +tuhansia miljooneja miljaardeja säihkyviä granaatteja, ellemme sulkisi +heitä ikäänkuin hiiren loukkuun!!!«</p> + +<p>Kaikki taputtivat käsiään majorin lyhyille ja loppupuolella niin +ponteville sanoille, ja eversti, joka oli innoissaan siitä, että oli +voittanut sen tarkoitusperän, jota hiljaisuudessa oli tarkoittanut, +antoi loppukäskynsä.</p> + +<p>»Pääasia on tätä nykyä, ettemme ota askeltakaan eteenpäin. Muutamien +tuntien lepo on sitä paitsi kaksin kerroin virkistävä sekä miesten että +hevosten kestävyyttä.«</p> + +<p>Itse Henrykin, joka oli kiihkeämpi kuin kukaan muu, väistyi sellaisia +järkeviä syitä kuullessaan.</p> + +<p>Everstinsä käskystä ryhmittyivät upseerit heti joukkojensa etunenään. +Jokainen eskadroonan päällikkö otti vastaan asianomaisia käskyjä ja +lansieerirykmentti Zacatecas hajosi puoliympyrään, jonka laajuus tuli +supistumaan sitä myöten mikäli tultiin vuorta lähemmäksi.</p> + +<p>Toiminnan piti alkaa yön tullen.</p> + +<p>Eversti Requennes oli, niinkuin tiedämme, kuulustellut Henry +Tresilliania kojoteerojen luvusta ja tämä oli arvostellut nämät noin +viideksi sadaksi. Siinä tapauksessa, että Horcasitas-joen +uudisasutuksiin lähtenyt retkikunta oli ennättänyt palata, löytyi vuoren +juurella noin kuusi tai seitsemän sataa apakia.</p> + +<p>Samoilla voimilla molemmin puolin oli voitto varma, erittäinkin jos +vuoren asukkaat ottivat osaa taisteluun ja ylhäältä päin levittivät +häviötä villien joukkoon, jonka lansieerit ja peonit kohta sulkivat +rautakehään ja sapelia ja peitsiä käyttäen ajaisivat solan suuhun.</p> + +<p>Meksikolaiset sotamiehet ja don Julianon väki odottivat +kuumeentapaisella jännityksellä yön lähestymistä.</p> + + +<p> </p> + +<center><h2><A NAME="o21">Yhdeskolmatta luku.</A></h2> + +<h2>Taistelu ja pelastus.</h2></center> + + +<p>Tämän päivän loppupuolella ja melkein samaan aikaan kuin eversti +neuvotteli rykmenttinsä upseerien kanssa, heittäytyivät vuoren asukkaat +surullisten ajatusten valtaan.</p> + +<p>Useimmissa ei enää vallinnut minkäänlaisia epäilyksiä. Rohkea +sanansaattaja oli sortunut erämaahan ja Arispen varustusväellä, joka oli +tietämättömyydessä erämaan kauheasta salaisuudesta, ei ollut tietojen +puutteessa vähintäkään ajatusta rientää hätääntyneitten maanmiestensä +avuksi.</p> + +<p>Siitä huolimatta eivät don Estevan de Villanneva, Robert Tresillian, +insinööri ja gambusino lakanneet tutkistelemasta eteläistä taivaan +rantaa.</p> + +<p>Sieltä oli apu tuleva ja sieltä he sitä odottivat, vaikka yhä +heikkenevillä toiveilla.</p> + +<p>»Aurinko on maillensa menemäisillään,« sanoi don Estevan, »ja jos meidän +ystävämme eivät saavu tänään, ei meille jää muuta jälelle kuin kalliisti +myydä henkemme, sillä asemaamme emme enää voi kestää. Jälellä on vaan +puoli ruoka-annosta, jolla tuskin päivääkään voimme pidentää tuskiamme; +muuten ovat ruokavarat aivan lopussa, ja kohta saamme nähdä miten vaimo- +ja lapsiraukkamme kuolevat nälkään.«</p> + +<p>»Me olemme haudanneet kolme tänään,« sanoi Robert Tresillian +surunvoittoisesti, »ja he eivät suinkaan kuolleet ylensyömiseen.«</p> + +<p>Ja hän lisäsi:</p> + +<p>»Minä en heitä surkuttele. Se on heille parempi kuin tulla korppikotkien +ja kojootien ahmittaviksi, niinkuin ehkä me itse...«</p> + +<p>Gambusino, vaikka hänkin oli puutteen näännyttämä, värisi näitä sanoja +sanottaessa ja lausui melkein vihastuneena:</p> + +<p>»Ei! Sata kertaa ei! Meillä ei vielä ole mitään oikeutta sanoa, että se, +mitä pelkäätte, on oven edessä. Henry ei ole joutunut hukkaan, ei mikään +anna meille aihetta epäillä hänen yrityksensä menestymistä. Minä olen +nyt kokonaista kymmenen päivää kaikin voimin koettanut vakuuttaa teitä +siitä, mutta ei kukaan tahdo ymmärtää minua.«</p> + +<p>»Mitä te tahdotte, että ymmärtäisin,« lausui uudelleen Robert +Tresillian. »Tämän synkän ja äänettömän erämaan edessä, jossa minun +poikani...«</p> + +<p>Ja hän osoitti käden liikkeellä eteläistä taivaan rantaa.</p> + +<p>»Tämän erämaan kamala hiljaisuus tappaa minut, sennor Vicente,« lisäsi +hän, »ja huolimatta siitä, mitä äsken sanoitte, pitää meidän, jos don +Estevanillakin on sama ajatus kuin minulla, laskeutua alas ja epätoivon +rohkeudella syöksyä Zopiloten leiriin.«</p> + +<p>Don Estevan lausui päättävällä äänellä seuraavat sanat:</p> + +<p>»Tresillian on oikeassa. Minä pelkään, että te uneksitte, Pedro Vicente. +Jos aikomuksemme on, ettemme säästä vähintäkään voimaa käsivarsiimme, +niin tulevat nuo roistot ja tappavat meitä kuin viattomia lapsia. Omasta +puolestani julistan minä: ennemmin mitä hyvänsä kuin tätä toivotonta +tilaa.«</p> + +<p>Gambusino polki kalliota vastaamatta. Kaikista piiritetyistä olivat +ainoastaan hän ja insinööri, jotka eivät vielä olleet luopuneet +toivomasta.</p> + +<p>Hänen laskunsa oli seuraava: viisi päivää Henrylle päästäkseen Arispeen, +seitsemän päivää eversti Requenneen sotajoukoille vastakkaisessa +suunnassa matkustaakseen saman tien. Sen lisäksi vielä yksi päivä +arvaamattomia tapauksia varten – yksi päivä vähintäänkin.</p> + +<p>Mutta odotuksen kuumeessa ei kukaan tahtonut edellyttää sellaista +viivytystä, joka kumminkin oli niin luonnollinen. Ja yhdestoista päivä +oli tuskin loppuun kulunut, ennenkuin rohkeimmatkin pitivät kaiken +kadotettuna.</p> + +<p>Gambusino, joka havaitsi, että kehoitukset eivät mitään auttaneet, +esitti välitysehdotuksen:</p> + +<p>»Don Estevan! Jos emme huomenna samalla kellon lyönnillä ole havainneet +mitään tuolla kaukana« – hän ojensi käsivartensa etelää kohden – +»käskekää silloin ja minä tulen tottelemaan teidän käskyjänne, mutta, +armosta, suokaa minulle tämä aika!«</p> + +<p>»Huomenna,« mutisi Robert Tresillian, »aina sanotte: huomenna! Mutta +huomenna meidän työmiehemme ovat voimattomia käyttämään aseita, ehkäpä +liikkumaan paikastakin. Tiedättekö, mitä sanoivat pari tuntia sitte nuo +kaksi pelkäämätöntä poikaa, jotka omalla hengenvaarallaan kostivat +Anguazin ja Barralin kuoleman: »Ellei mitään uutta kuulu huomenna, niin +uudistamme kepposemme, mutta tällä kertaa hankkiaksemme tuolla alhaalla +jotain syötävää. Uskokaa minua Villanneva, niin pian kuin yö on käsissä, +pitää teidän käskeä insinööriä avaamaan tykkitulen villien leiriä +vastaan. Se tulee olemaan merkki meille kuolemaan, mutta kuolemaan +ainakin urhoollisina miehinä ase kädessä.«</p> + +<p>»Minä jätän vielä Pedro Vicentelle kaksi tuntia, ei minuuttiakaan +enempää. Kun nämä tunnit ovat kuluneet, olen valmis,« sanoi don Estevan +äänellä, joka ei sallinut vastustusta.</p> + +<p>Gambusino vaikeni.</p> + +<p>Siinä tuokiossa koski aurinko melkein taivaan rantaa kaukana +äärettömällä aavikolla.</p> + +<p>Gambusino oli noussut eräälle rintavarustuksen korkeista ja leveistä +kalliolohkareista, jota välistä käytettiin tähystelypaikkana.</p> + +<p>Keskeltä taivaan rannan hehkua tuntui hänestä, että kaukana etäisyydestä +näkyi metallin heijastuksia välkkyvän. Hän asetti kaukoputken silmiensä +eteen, seisoi liikkumattomana ja jäykkänä kuin puun runko ja jäi siihen +asentoonsa muutamiksi sekunteiksi päästämättä huutoa tai lausumatta +sanaakaan. Hän kyyristyi sitte alas ja ojensi kaukoputken don +Estevanille, joka näki kaksi suurta kyyneltä pyörivän alas gambusinon +pronssin karvaisia poskia myöten.</p> + +<p>»Mikä teitä vaivaa, Pedro Vicente? Miksi nämä kyyneleet?«</p> + +<p>Gambusino pyyhkäsi kädellään silmänluomiansa ja viittauksella osoittaen +auringon jo vaipunutta kehää, sanoi hän puoleksi tukahtuneella, äänellä:</p> + +<p>»Tällä kertaa te ette sano, että minä uneksin... Tuolla kaukana he +ovat!«</p> + +<p>»Ketkä? Mitä kuvailette näkevänne tuolla kaukana, sennor gambusino?«</p> + +<p>»Minä näen aseita, jotka välkkyvät auringon viimeisessä hohteessa,« +sanoi hän syvästi liikutetulla äänellä. »Ja kenenkä ne muuten +olisivatkaan, elleivät eversti Requennesin lansieerien!«</p> + +<p>Jännitys oli korkeimmillaan. Kaikki olivat asettuneet gambusinon +viereen. Kaukoputki kulki muutamien tuokioitten perästä don Estevanin +käsistä kaikkien muitten käsiin. Ja kun aurinko sukelsi alas taivaan +rantaan, ikäänkuin syvyyteen, ei enää löytynyt ketään, joka olisi +epäillyt ylhäällä vuoritasangolla: meksikolaiset sotajoukot olivat +tuolla muutamien peninkulmien päässä valmiina hyökkäämään kojoteerojen +rosvojoukon kimppuun.</p> + +<p>Robert Tresillian koetteli katseillaan tunkea yön varjojen läpi, jotka +äkkiä taajenivat, ja gambusino, joka älysi hänen ajatuksensa juoksun, +sanoi:</p> + +<p>»Ellei Henryä olisi siellä, ei ketään muitakaan olisi siellä. Oivallinen +nuori mies! Teidän täytynee myöntää minun olleen oikeassa, sennor, kun +en hetkeäkään epäillyt häntä.«</p> + +<p>Ylätasangolla, ikäänkuin haaksirikkoon joutuneen laivan kannella, jossa +toivo on jälleen eloon herännyt kaukana siintävän purjeen nähtyä, +syleilivät kullankaivajat toisiaan.</p> + +<p>Kurjuuden päivät unhottuivat. Nälän tuskat unhotettiin – eikö apu ollut +näkyvissä?</p> + +<p>Heti pidettiin neuvottelu: annettaisiinko merkki tuleville, joita apakit +eivät tietenkään vielä voineet nähdä, koska he kullankaivajillekin +tuolla ylhäällä viiden sadan jalan korkeudessa sulivat taivaan rantaan?</p> + +<p>Robert Tresillianin mielestä oli nyt oikea hetki käyttää sähkövaloa ja +ympäröidä koko Zopiloten leiri häikäisevään valoon, että selvästi +näytettäisiin sitä eversti Requenneen sotajoukolle. Varmaan kai Henry +lienee selittänyt, miten kullankaivajat insinöörin katsannon alla olivat +viettäneet aikaansa ja miten he olivat opetelleet käyttämään +sähkövalaistusainetta, jota insinöörin neuvolla olivat valmistaneet.</p> + +<p>Jo olivat he vähällä hyväksyä tämän ehdotuksen eikä insinööri +puhunutkaan sen vähemmästä kuin että mieli panna toimimaan molemmat +tykkinsä, joita halusi näyttää mihin ne kelpaisivat, kun onneksi +gambusino, joka aina oli älykäs mies, todisti päälliköille, ettei +kaikella tällä olisi muita seurauksia kuin että siten vastustettaisiin +eversti Requenneen tuumia, sillä tämän ajatus oli arvatenkin +äkkiarvaamatta hyökätä indiaanein kimppuun. Epäilemättä piti pysyä +valmiina, mutta odottaa siksi kunnes eversti ja hänen väkensä alkaisivat +valmistetun toimintansa. Silloin, mutta vasta silloin, olisivat nuo +kaksi tykkiä ohjattavat Zopiloten leiriä kohden, johon luonnollisesti +useammat yllätetyistä villeistä tulisivat sulloutumaan. Ja kun ne vaan +hyvästi olivat ohjatut, tekivät ne ihmeitä. Silloin vasta tulisi llanon +ilovalaistus oikeaan aikaansa. Vielä kerran sai gambusinon järkevyys +voiton.</p> + +<p>Hiljaisuus oli juhlallinen ja sitä häiritsi ainoastaan väliaikojen +perästä ne kojoottiulvonnat, joilla indiaanit toisillensa tahtoivat +osoittaa, että hyvästi vartioivat.</p> + +<p>Kullankaivajat, jotka pitkin pituuttaan makasivat ylätasangolla korva +maata vastaan, luulivat, toivon synnyttämän tenhon vaikutuksesta heidän +mielikuvitukseensa, kuulevansa meksikolaisen ratsujoukon juoksun +llanolla.</p> + +<p>Yön ensi hetkiä vietettiin kuumeentapaisessa levottomuudessa, joka piti +valveilla enin heikontuneitakin kullankaivajia, vieläpä vaimoja ja +lapsiakin.</p> + +<p>Tulitikku kädessä seisoi Pedro Vicente ryhmän keskellä, jossa oli don +Estevan, Robert Tresillian, insinööri ja monta työnjohtajaa. Hän uudisti +jokaiselle, ettei ollut ylätasangon varustusväen asia alkaa toimintaa. +Eversti Requennes ja Henry eivät päivän kuluessa voineet olla +huomaamatta Meksikon lippua vuoren huipulla. Taitavana sotilaana oli +eversti luultavasti ajatellut yhteistä toimintaa omien joukkojensa ja +piiritettyjen puolelta, mutta myöskin otaksunut, että nämä viimemainitut +jättäisivät hänelle täyden toimintavapauden ja antaisivat hänen alkaa. +Senhän lapsikin voi käsittää.</p> + +<p>Sillä tavalla kului kaksi kuolettavan pitkää tuntia minkään +häiritsemättä yön äänettömyyttä.</p> + +<p>Käsittämätön jännitys pani kaikkien sydämmet palpattamaan ääneen ja +heikommatkin tunsivat jäntereissään yli-inhimillisen voiman.</p> + +<p>»Kärsivällisyyttä,« sanoi Pedro. »Antakaamme everstin panna toimeen +tuumansa, niin että indiaanit, yllätetyt keskellä untansa, eivät voi +pakoa ajatellakaan. Muutamia minuuttia vielä vaan ja sitte on meidän +vuoromme. Eikö olisi loistavata omiin verkkoihinsa pyytää nuo kurjat +roistot, jotka nyt monta viikkoa ovat silmäilleet meitä varmana +saaliinaan, mahdottomana kenenkään riistää heiltä...«</p> + +<p>Gambusinon vielä puhuessa herätti kauhea laukaus tasangon kaikki kaiut +ja melkein yht'aikaa kajahtivat vielä korkeammalle eversti Requenneen +kanuunat.</p> + +<p>Kauhun huudahdukset tuskan ulvonnalla sekoitettuina kohosivat heti +kojoteerojen leiristä todistaen, että everstin väki oli hyvästi +tähdännyt.</p> + +<p>Tämä jyrisevä hyökkäys, joka tuli taholta, jolta eivät uskoneet +tarvitsevansa pelätä vähintäkään ja jonne eivät koskaan olleet +asettaneet vahtimiehiä, teki villit raivosta hurjistuneiksi.</p> + +<p>Ja vielä kurjemmaksi kävi tila kun insinöörin sähkövalo valaisi heidän +leiriänsä ja armottomasti näytti sitä väsymättömille ahdistajoille, +joitten insinööri oli antanut jäädä pimeyden peittoon.</p> + +<p>Niinkuin gambusino edeltäpäin oli arvannut, kokoontuivat urhoollisimmat +heti Zopiloten teltan ympärille.</p> + +<p>Kauvan odotettu hetki käyttämään kumpaistakin tykkiänsä oli vihdoinkin +tullut don Estevanille ja tykit syytivät äärettömiä määriä raehaulia +epätoivoon joutuneitten indiaanein joukkoon.</p> + +<p>Uskaliaimmat kirkuivat kauheasti raivoissansa. Olivatko valkoiset +todellakin tehneet liiton korkeimpien voimien kanssa, koska voivat +muuttaa yön päiväksi ja sytyttää tämän auringon, joka valaisi leiriä?</p> + +<p>Zopilote, joka jo istui hevosen selässä, oli ainoa, jossa vielä pysyi +kipinä kylmäverisyyttä. Huolimatta epäjärjestyksestä villien joukossa +koetteli hän koota heitä, mutta toisena hetkenä toisensa perästä teki +Requenneen ja ylätasangon tykit uusia hävityksiä heidän parvessansa.</p> + +<p>Äkkiä kirkasi hän hirveästi raivostuneena.</p> + +<p>Siinä valokartiossa, jonka sähkövalo muodosti, huipun lähtökohtana +vuori, oli hän huomannut meksikolaisia sotamiesosastoja, jotka +kohtisuoraan lähenivät vuorta.</p> + +<p>Nähtyään nämä viholliset, joita nyt tiedettiin voitavan tavoittaa, +näytti uskallus jälleen palanneen näihin miehiin, jotka tähän saakka +olivat olleet melkein taikauskoisen pelästyksen valtaamina.</p> + +<p>Tuokiossa olivat ne hevosen selässä ja yhtäaikaa kiljuen kauhistuttavaa +sotahuutoansa, aikoivat he hyökätä Requenneen eskadroonan kimppuun, kun +epätoivoa osoittava viittaus Zopiloten puolesta pysähdytti heidät.</p> + +<p>Näkyvinä kolmessa uudessa sähkövalovirtauksessa oikealta, vasemmalta ja +takaa päin, lähestyi kolme muuta lansieeriosastoa ja muodosti vähitellen +säännöllisen ympyrän.</p> + +<p>Vielä lisäksi seisoivat don Julianon peonit taisteluun järjestettyinä +järven rannalla ja sulkivat sieltä indiaanein viimeisenkin pakotien.</p> + +<p>Ensimmäisellä silmäyksellä näki Zopilote, että leikki ei ollut +tasavoimainen ja että hänen piti välttämättömästi joutua hukkaan +kaikkine joukkoinensa, jos yhä edelleen pysyisi kahden tulen välissä.</p> + +<p>Hän teki äkkiä päätöksensä ja käskien puolet väestään muodostamaan +jälkijoukon, jonka tuli jatkaa taistelua alhaalla lakeudella, syöksyi +hän itse toisen puolen kanssa solaa kohden.</p> + +<p>Jälkijoukon tehtävä oli suojella hyökkäystä ylätasankoa vastaan, jonka +hän oivalsi olevan ainoana ja viimeisenä pelastuskeinonaan.</p> + +<p>Jos hänen onnistuisi karkoittaa kullankaivajat väkisin tunkeutumalla +solaan ja valloittamalla ylängön, tulisi hän oltuaan piirittäjä itse +piiritetyksi. Hänen asemassaan kannatti sellainen yritys kyllä +koettamisen vaivan. Tuokiossa oli hänen väkensä solan edessä.</p> + +<p>Ei mikään liikkunut ylhäällä vuorella eikä siinä ahtaassa ahteessa, +jonka kautta päästiin tuonne ylös.</p> + +<p>Puristettuina toinen toistaan vastaan, sillä välin kuin kiväärituli +jatkui alangolla raivokkaammin kuin koskaan, kiipesivät Zopiloten miehet +ylöspäin kiihoittaen toisiaan sokeassa raivossa.</p> + +<p>Piiritetyt pysyivät liikkumattomina, antoivat heidän lähestyä ja täyttää +solan.</p> + +<p>Mutta niin pian kuin ensimmäiset heistä olivat koskettaneet +rintavarustuksen kiviä, halkesi manner heidän päänsä päällä ja heidän +jalkojensa alla aina vuoren huipulta sen juureen saakka. +Kalliolohkareita ja kiviä vyöryi vyörykkeen tavoin alas tähän ahtaaseen +kuurnaan ja musersi hyökkääjät painonsa alle. Onnettomat indiaanit eivät +voineet päästä ylöspäin eivätkä alaspäin, vaan olivat kuin naulattuina, +mihin olivat jääneet.</p> + +<center><p><img src="images/kullan22.jpg" alt="Maa halkesi heidän päänsä päällä ja heidän jalkojensa alla."></p></center> + +<p>Kiviartilleriaa seurasi kohta hyvin tähdättyjä kiväärin laukauksia. Ei +yksikään laukaus mennyt hukkaan tässä taajaan sullotussa joukossa, jossa +luoti ei voinut tavatakaan tyhjää tilaa.</p> + +<p>Kojoteerojen kuolleet ruumiit, jotka olivat kokoon litistyneet tähän +ahtaaseen käytävään, seisoivat yhä pystyssä ja tukivat toisiaan, ja +vasta muutamien hetkien kuluttua sanomatonta sekasortoa, onnistuivat +muutamat vielä eloon jääneet, niiden joukossa Zopilote, laskeutumaan +alas alangolle, sen rautaympyrän keskeen, jonka eversti Requenneen +voittoisat laumat muodostivat.</p> + +<p>Kun Zopilote, joka oli pahasti kiviliuskan haavoittamana oikeaan +käsivarteensa, nyt näki, että kaikki vastarinta oli mahdotonta, +heittivät hän ja ne miehet, jotka hänellä vielä olivat jälellä, aseet +luotansa. Liikkumattomina ja pää rintaa vasten painuneena, odottivat he +kaikki, että heidän kohtalonsa ratkaistaisiin.</p> + +<p>Siinä tuokiossa nousi aurinko ja valaisi loistollansa tämän verisen +teurastuksen näyttämön.</p> + +<p>Tasangolla vuoren ja meksikolaisten välissä, jossa eskadroonat jälleen +olivat liittyneet yhteen ja muodostivat läpitunkeutumattoman +puoliympyrän, makasivat monilukuiset kojoteerojen ruumiit pitkin +tannerta ja kauvempana osoitti heidän tykistön hävittämä leirinsä +surkean näyn.</p> + +<p>Tätä aamuruskoa tervehtivät rajuilla riemuhuudoilla sekä ylängön +asukkaat että Zopiloten vangit, jotka eversti Requenneen ratsumiehet +onneksi jo ajoissa olivat tunteneet ja kuljettaneet leirin taakse.</p> + +<p>Zopiloten seitsemästä sadasta sotilaasta oli tuskin kahtasataa +viittäkymmentä, jotka taistelussa olivat jääneet eloon. Voittajat +ottivat heidät vangiksi, sitoivat parittain kädet selän taakse ja +jättivät peonien vartioitavaksi.</p> + +<p>Kun tämä oli toimitettu ja sola puhdistettu sinne kasaantuneista +ruumiista, laskeutuivat piiritetyt alas.</p> + +<p>Ne tapahtumat, jotka nyt seurasivat, erittäinkin kohtaus Robert +Tresillianin ja hänen poikansa välillä sekä sen perästä tämän ja +Gertrudeen välillä olivat niin liikuttavia, ettei niitä voi sanoilla +selittää. Nuoren tytön sielun tuskasta ja ruumiillisesta puutteesta +kalvenneet kasvot säteilivät onnea tässä monipäiväisen toivottomuuden +jälkeisessä riemun tuokiossa.</p> + + +<p> </p> + +<center><h2><A NAME="o22">Kahdeskolmatta luku.</A></h2> + +<h2>Santa-Gertrtides.</h2></center> + + +<p>Kun kullankaivajat laskeusivat vuorelta jo aikoja jättämäänsä leiriin, +tulivat he iloisesti hämilleen tavatessaan siellä melkein kaiken hyvässä +kunnossa.</p> + +<p>Vaunut, koneet ja työkalut – miltei kaikki oli ennallaan. Kojoteerot +eivät olleet edes huolineet hävittää näitä heille arvottomia kapineita. +Tämä tavaton määrä kaivostyötarpeita, joiden arvoa kojoteerot +varmaankaan eivät olleet oivaltaneet, oli odottamaton rikkaus.</p> + +<p>Hevosia ja muuleja löytyi kyllältä, vaikkei saatukaan takaisin samoja, +jotka olivat ryöstetyt.</p> + +<p>Kahden päivän kuluttua pelastuksesta oli osapuilleen kaikki selvitettyä. +Kuolleet olivat saaneet viimeisen leposijansa ja everstin ynnä hänen +joukkonsa palatessa vankiensa kanssa Arispeen saattoi don Juliano +apakien ottamat vangit Nacomoriin, näiden kotiseudulle.</p> + +<p>Turvallisuus oli nyt täydellinen. Kenties ei olisi sekään edes +mahdotointa, että saataisiin Zopilotesta liittolainen! Hänen oikeaa +kättänsä oli pitänyt leikata niin, että toivoa kyllä voi, että hän tästä +lähtien olisi sävyisämpi.</p> + +<p>Olkoon tämä kohta miten tahansa. Totta on joka tapauksessa, että +Salaperäinen vuori tänään, kolmea vuotta mainittuja seikkoja myöhemmin +on tosin nuori, mutta jo kukoistuksessaan oleva kaupunki linnoituksen +suojaamana, joka on vahvempi kuin mikään ihmiskäsien rakentama.</p> + +<p>Loitolta voidaan eroittaa lukuisia tehtaan savutorvia, joista savu +paksuissa pilvissä tupruaa kohti taivasta. Ympäristön alueella ei ole +enää entistä viljelemätöntä leimaa. Mehevät karjanlaitumet ulottuvat +niin pitkältä kuin silmä kantaa ja uudisasukasten karja on lukematon. +Rautatie yhdistää joku aika sitte uuden kaupungin Arispeen.</p> + +<center><p><img src="images/kullan23.jpg" alt="Rautatie yhdistää joku aika sitte uuden kaupungin Arispeen."></p></center> + +<p>Kaivoksen menestys on ollut yhtä erinomainen, kuin nopeakin. Toinen +veres kultasuoni toisensa perästä tulee ilmi ja Salaperäisestä vuoresta +on tullut <i>Kultainen vuori</i>.</p> + +<p>Neljän asioimistoverin rikkaus on jommoinenkin. <i>Neljänkö?</i> kysyt nuori +ystäväni. Neljänpä tietenkin. Ei näet oltu pidetty kuin aivan oikeana, +että sallittiin urhoollisen gambusinonkin yhtyä yhtiöön. Eikö gambusinon +äly ollutkin juuri tuottanut pelastuksen kaikille?</p> + +<p>Jokaisella kullankaivajalla on oma, soma talonsa, joka todistaa +isäntänsä varallisuutta. Muistoa säilyttävällä kiitollisuudella ovat he +pystyttäneet komean muistopatsaan kumpaisellekin ystävällensä Benito +Anguazille ja Jacopo Barralille, jotka heidän edestänsä kävivät +kuolemaan.</p> + +<p>Vuoren tasangolla kohoaa uhkea linna, jonka harjoilta meksikolainen +lippu liehuu – palatsi samalla haavaa kuin linnoitus, jonka pitkälle +kantavat kanuunat voivat niin tarvittaessa pyyhkiä tasankoa kaikille +suunnille.</p> + +<p>Puoteja ja tavarahuoneita löytyy kosolta säännöllisien katujen varsilla +ja kirjapainosta annetaan sanomalehteäkin. Kaikesta päättäen on +<i>Santa-Gertrudes</i> kaupungin tulevaisuus oleva onnellinen.</p> + +<p>Nyt on Santa-Gertrudeessa juhla ummelleen kolme vuotta kullankaivajien +pelastumisesta lukien.</p> + +<p>Torilla vilisee lukuisa ihmisjoukko, jonka seassa näkyy olevan muutamia +apakejakin monivärisiin serapeihin puettuina. Rancherot ja vaquerot +läheisistä maakunnista – kaikki ovat he puettuina juhlapukuun. Kaikkien +näiden eri vaateparsien välistä näkee joskus vilahdukselta +Zacatecas-lansieerien sotilaspukuja. Rykmentti majailee jonkun matkaa +kaupungista viimeisen ja tehokkaan retken perästä vihamielisiä +indiaaniheimoja vastaan.</p> + +<p>Tänään kastetaan Henry Tresillianin ja Gertrudes de Villannevan +esikoista ja tapahtumaa vietetään innostuksella kaupungissa, joka on +saanut nimensä nuoren äidin muistoksi. Hänen nimeään huudetaan +myrskyisällä riemulla.</p> + +<p>Kirkossa kantavat lasta kastettavaksi eversti Requennes ja sennora +Villanneva. Heidän jälessään kulkevat don Estevan, Robert Tresillian, +insinööri ja Pedro Vicente, joka säteilevänä tarjoo nuorelle isälle +käsivarttansa. Eikö nuoren ystävänsä onni ole osaksi hänenkin omansa?</p> + +<p>Iltasella ovat kilparatsastukset ja muita huvituksia ja entinen +gambusino tulee luonnollisesti saamaan ensimmäisen palkinnon +Krusaderilla, josta on tullut hänen erityinen ystävänsä. Ja ihmisjoukko, +joka pitää muistissaan uskollisen eläimen palveluksia, tulee +kiihkoisasti hurmaantuneena huutamaan: <i>Eläköön Krusader!</i></p> + +<p>Ja siihen huutoon toivon, että nuoret lukijanikin yhtyvät.</p> + +<center><p><img src="images/kullan24.jpg" alt=""></center> + +<hr> + +<p><A NAME="a1">[1] Niin, herrani.</A></p> + +<p><A NAME="a2">[2] Englannin peninkulma niinkuin muuallakin tässä kertomuksessa.</A></p> + +<p><A NAME="a3">[3] Caballero = herra.</A></p> + +<p><A NAME="a4">[4] Tuhannet kiitokset.</A></p> + +<p><A NAME="a5">[5] Indiaanein nahkaiset lapinkengän muotoiset jalkineet.</A></p> + +<p><A NAME="a6">[6] Nuori herra.</A></p> + +<p><A NAME="a7">[7] karjanpaimenet;</A></p> + +<p><A NAME="a8">[8] maatila.</A></p> + +<hr> + +<h2>Sisällys:</h2> + +<p> +<A HREF="#o1">1. Veden puute</a><br> +<A HREF="#o2">2. Kojoteerot</a><br> +<A HREF="#o3">3. Vihdoinkin vettä</a><br> +<A HREF="#o4">4. El ojo de agua</a><br> +<A HREF="#o5">5. Indiaanein aamiainen</a><br> +<A HREF="#o6">6. Los indios</a><br> +<A HREF="#o7">7. El Cascabel</a><br> +<A HREF="#o8">8. Indiaanit leirin ulkopuolella</a><br> +<A HREF="#o9">9. Kiihko-ajo</a><br> +<A HREF="#o10">10. Pedron kosto</a><br> +<A HREF="#o11">11. Krusader ei ole hukassa</a><br> +<A HREF="#o12">12. Odottamaton vihollinen</a><br> +<A HREF="#o13">13. Elämä Salaperäisellä vuorella</a><br> +<A HREF="#o14">14. Keitä?</a><br> +<A HREF="#o15">15. Urhojen kohtalo</a><br> +<A HREF="#o16">16. Vallan kummallinen hyppäys</a><br> +<A HREF="#o17">17. Taivaan ja maan välillä</a><br> +<A HREF="#o18">18. Eversti Requennes</a><br> +<A HREF="#o19">19. Viimeinen urotyö</a><br> +<A HREF="#o20">20. Viimeisen päivän ilta</a><br> +<A HREF="#o21">21. Taistelu ja pelastus</a><br> +<A HREF="#o22">22. Santa-Gertrudes</a><br> +</p> + + + + + + + +<pre> + + + + + +End of Project Gutenberg's Kullankaivajat ja indiaanit, by Mayne Reid + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KULLANKAIVAJAT JA INDIAANIT *** + +***** This file should be named 15764-h.htm or 15764-h.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/1/5/7/6/15764/ + +Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and PG Distributed +Proofreaders. + + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. + + +</pre> + +</body> +</html> + diff --git a/15764-h/images/kullan1.jpg b/15764-h/images/kullan1.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..ad1636c --- /dev/null +++ b/15764-h/images/kullan1.jpg diff --git a/15764-h/images/kullan10.jpg b/15764-h/images/kullan10.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..9f3368b --- /dev/null +++ b/15764-h/images/kullan10.jpg diff --git a/15764-h/images/kullan11.jpg b/15764-h/images/kullan11.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..b784bca --- /dev/null +++ b/15764-h/images/kullan11.jpg diff --git a/15764-h/images/kullan12.jpg b/15764-h/images/kullan12.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..ac96326 --- /dev/null +++ b/15764-h/images/kullan12.jpg diff --git a/15764-h/images/kullan13.jpg b/15764-h/images/kullan13.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..7a043f2 --- /dev/null +++ b/15764-h/images/kullan13.jpg diff --git a/15764-h/images/kullan14.jpg b/15764-h/images/kullan14.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..b30fd15 --- /dev/null +++ b/15764-h/images/kullan14.jpg diff --git a/15764-h/images/kullan15.jpg b/15764-h/images/kullan15.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..8efa258 --- /dev/null +++ b/15764-h/images/kullan15.jpg diff --git a/15764-h/images/kullan16.jpg b/15764-h/images/kullan16.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..471070d --- /dev/null +++ b/15764-h/images/kullan16.jpg diff --git a/15764-h/images/kullan17.jpg b/15764-h/images/kullan17.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..eb6f0cd --- /dev/null +++ b/15764-h/images/kullan17.jpg diff --git a/15764-h/images/kullan18.jpg b/15764-h/images/kullan18.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..08c2ea9 --- /dev/null +++ b/15764-h/images/kullan18.jpg diff --git a/15764-h/images/kullan19.jpg b/15764-h/images/kullan19.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..117765b --- /dev/null +++ b/15764-h/images/kullan19.jpg diff --git a/15764-h/images/kullan2.jpg b/15764-h/images/kullan2.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..9c23438 --- /dev/null +++ b/15764-h/images/kullan2.jpg diff --git a/15764-h/images/kullan20.jpg b/15764-h/images/kullan20.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..2d5396a --- /dev/null +++ b/15764-h/images/kullan20.jpg diff --git a/15764-h/images/kullan21.jpg b/15764-h/images/kullan21.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..8e0ffff --- /dev/null +++ b/15764-h/images/kullan21.jpg diff --git a/15764-h/images/kullan22.jpg b/15764-h/images/kullan22.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..d5f8daf --- /dev/null +++ b/15764-h/images/kullan22.jpg diff --git a/15764-h/images/kullan23.jpg b/15764-h/images/kullan23.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..561f2ce --- /dev/null +++ b/15764-h/images/kullan23.jpg diff --git a/15764-h/images/kullan24.jpg b/15764-h/images/kullan24.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..e6ed521 --- /dev/null +++ b/15764-h/images/kullan24.jpg diff --git a/15764-h/images/kullan3.jpg b/15764-h/images/kullan3.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..4febb95 --- /dev/null +++ b/15764-h/images/kullan3.jpg diff --git a/15764-h/images/kullan4.jpg b/15764-h/images/kullan4.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..257d9a8 --- /dev/null +++ b/15764-h/images/kullan4.jpg diff --git a/15764-h/images/kullan5.jpg b/15764-h/images/kullan5.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..83c2447 --- /dev/null +++ b/15764-h/images/kullan5.jpg diff --git a/15764-h/images/kullan6.jpg b/15764-h/images/kullan6.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..4030cb3 --- /dev/null +++ b/15764-h/images/kullan6.jpg diff --git a/15764-h/images/kullan7.jpg b/15764-h/images/kullan7.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..3a9c6c5 --- /dev/null +++ b/15764-h/images/kullan7.jpg diff --git a/15764-h/images/kullan8.jpg b/15764-h/images/kullan8.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..87831da --- /dev/null +++ b/15764-h/images/kullan8.jpg diff --git a/15764-h/images/kullan9.jpg b/15764-h/images/kullan9.jpg Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..a1eefeb --- /dev/null +++ b/15764-h/images/kullan9.jpg diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..e54c616 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #15764 (https://www.gutenberg.org/ebooks/15764) |
