initial commit of ebook 15105HEADmain

5 files changed, 3806 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/15105-8.txt b/15105-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..96b39be
--- /dev/null
+++ b/15105-8.txt
@@ -0,0 +1,3790 @@
+The Project Gutenberg EBook of Jutelmia läheltä ja kaukaa I: Etelän ja
+Pohjoisen Tytär; Punainen Lähde, by Pietari Hannikainen
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Jutelmia läheltä ja kaukaa I: Etelän ja Pohjoisen Tytär; Punainen Lähde
+
+Author: Pietari Hannikainen
+
+Release Date: February 18, 2005 [EBook #15105]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JUTELMIA LÄHELTÄ JA KAUKAA ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+JUTELMIA LÄHELTÄ JA KAUKAA I: Etelän ja Pohjoisen Tytär; Punainen Lähde
+
+Kirj.
+
+P. Hannikainen
+
+
+K. Suomalaisen Kirjapaino, Sortawala, 1882.
+
+
+
+
+
+
+ETELÄN JA POHJOISEN TYTÄR
+
+
+
+
+I.
+
+
+Oli eräs kesäilta, lämmin ja tyyni. Kukkaset, ihanimmat kaikista
+maanosista, lewittiwät suloisen tuoksunsa kiwiseinillä piirityssä
+puistossa. Waan tämä ihana puisto, joka muina sellaisina iltoina wilisi
+täynnä käwelijöitä, oli nyt tyhjä ja äänetön. Yksikään paikan nuoria
+kaswattilaisia ei tänä iltana halunnut nauttia luonnon ihanuutta
+ahtaassa piirissä, jossa puiston käytäwät oliwat ainoat paikat, missä
+he woiwat enemmän jaloitella ja hengittää wapaampaa ilmaa. Nuoret
+kaswattilaiset, pari kolme sataa tyttöä, oliwat unhottaneet tawallisen
+wapaushetkensä. Ympärillä olewista kiwihuoneista kaikui iloiset
+säweleet. Laitoksen johtaja, anna Iwanowna, oli entisen tawan mukaan
+kutsunut nuoret kaswattilaiset huoneihinsa tanssiin, ennenkun hän ne
+päästi kesäluwaksi, erään kuukauden ajan wapauteen. Tämä ilta oli
+sellainen odotettu hetki, jolloin nuoret neidet saiwat harwinaisen
+huwin kohdata wähän sitä maailmaa, joka melkein koko heidän
+kaswatusajallensa oli heiltä suljettu. Millä innolla he täksi hetkeksi
+antautuiwat hillittömän huwin waltaan, sitä ei woi kertoa muuten kuin
+näkemällä sitä wiatonta iloa, jota nyt loisti heidän silmistään.
+
+Nuoret neidet, mitkä nyt oliwat kokoontuneet Anna Iwanownan salissa,
+oliwat Wenäjän korkeimmista suwuista. Ne oliwat ruhtinain, kreiwien,
+paronein ja korkeinten wirkamiesten tyttäriä ympäri Wenäjän, osittain
+Suomestakin. Näiden seassa oli kuitenkin monta köyhän aatelismiehen
+tytärtä, jotka oliwat saaneet onnen tulla tähän Wenäjän parhaimpaan
+kaswatuslaitokseen. Mutta aatelisuus oli aina wälttämätön ehto
+sellaisen etuoikeuden saantiin. Jokainen, ken katseli noita nuoria
+kaswattilaisia, sai siis olla wakuutettu, että se oli waan puhtainta
+aateliswerta, mikä hohti tänä iltana heidän muutoin waaleissa
+poskissaan. He oliwat tänään todellakin suloisia, monta täydellistä
+kaunotarta. Nuoret miehet, jotka oliwat tähän iltaseuraan kutsutut,
+noin satakunta nuoria upseria ja ylioppilaita, näyttiwät tuskin woiwan
+noiden erinäisten kauneusten wälillä walita. Kuitenkin, ennenkun
+iltahuwi oli päättynyt, eräs pian täysikaswuinen neiti oli woittanut
+kaikkien ihastuksen. Se oli tuo, joka nyt kewiästi lentää walssissa
+erään ylioppilaan kanssa. Molempain silmät lepääwät nähtäwällä
+lempeydellä toinen toiseensa, ja seuran tarkkuus on eräitä
+silmänräpäyksiä kiinnitetty tähän ihanaan pariin. Tämä seisattuu
+wihdoin wanhan ruhtinatar Marandan eteen, joka tyytywäisyydellä ojentaa
+kätensä ihanaa neittä kohti ja wetää hänet syliinsä. Nuori ylioppilas
+seisattuu wähän syrjään, katsellen wielä yhä sulotarta.
+
+--"Minä olen tänä iltana sinusta hywin iloinen, Luisa", sanoi
+ruhtinatar Maranda, tehden hänelle tilaa wiereensä.
+
+Luisa katsoi ruhtinattaren silmiin, suloinen hymy huulilla, joka
+osoitti lapsen kiitollisuutta ja wiatonta iloa.
+
+--"Tunnetko, Luisa, tuon nuoren miehen, jonka kanssa äsken walssasit?"
+kysyi ruhtinatar.
+
+--"Minä näen häntä ensi kerran, se on herra Ernest."
+
+--"Ernest? tuoko, joka seisoo nyt pian edessämme? Sinä erhetyt, Luisa,
+se ei woi olla waan herra Ernest", sopotti ruhtinatar, katsellen
+nuorukaista, jonka silmät yhä oliwat Luisaa kohti.
+
+Luisa nosti silmänsä ja punastui. "Hänen nimensä on Ernest W.," wastasi
+hän, katsoen alas ja antaen kätensä solua ruhtinattaren käteen. "Äiti,
+te ette usko mikä erinomainen mies hän on, tuo Ernest; tässä ei ole
+yhtään hänen wertaistansa, hänen puheensa on niin wilkas ja huwittawa."
+
+--"Olisi hauska saada hän tuttawaksi", sanoi ruhtinatar. Hän oli tuskin
+ehtinyt tämän sanoa, kun herra Ernest, joka wälillä oli häwinnyt
+joukkoon, jälleen tuli Luisaa kohti ja wei hänet uuteen tanssiin, joka
+juuri alkoi. Ruhtinattaren silmät seurasiwat alati tätä ihanan paria,
+waihdellen Luisasta Ernestiin ja Ernestistä Luisaan. Mutta miten se lie
+ollut, utelias ruhtinatar ei saanut koko illassa puhutella nuorukaista,
+joka näytti olewan enimmän huwitettu Luisan seurasta. Luisa oli liian
+kainu esittämään ruhtinattarelle, ja Ernest näytti liian wähän
+rohkealta sitä tekemään itsekseen. Hän oli kuitenkin saanut halun tulla
+tuntemaan tuon onnellisen wanhan naisen, jota Luisa näytti pitäwän
+äitinään. Sen sai kuulla hänen puheestaan eräälle upserille.
+
+--"Ken tuo wanha nainen on, jonka wieressä ihana Luisa nyt istuu?"
+kysyi hän uudella uteliaisuudella. "Kun katselen hänen muotoansa,
+woisin luulla häntä Luisan äitiksi, niin paljon heidän näkönsä
+wiwahtawat toisiinsa. Mutta hän on liian wanha Luisan äitiksi ja Luisa
+liian nuori hänen tyttärekseen."
+
+--"Niin se on", wastasi puhuteltu, kreiwi Kurakin. "Ruhtinatar
+Marandalla on yksi ainoa poika, joka on äsken tullut kenraliksi, ja
+saanut päällikön wiran Krimissä. Ruhtinatar itse elää talwet täällä
+Pietarissa. Kesäksi hän muuttaa eräiksi kuukausiksi yksinäiseen
+maahowiinsa Dynajoen warrella. Hänen poikansa, kenrali Maranda on
+moniaita wuosia sitte nainut ja lapsiton. Ruhtinatar on ottanut köyhän
+sukulaisen tyttären, en tiedä mistä, ehkä Kaukason takamaista,
+ottotyttärekseen, ja hän se on, tuo kaunis Luisa, jonka näette nyt
+istuwan hänen wieressään. Parin wuoden perästä, kun Luisa pääsee ulos
+täältä, ruhtinatar aikoo ottotyttärineen muuttaa howiinsa Dynajoelle".
+
+--"Merkillistä", sanoi Ernest, "minulla oli hänestä ihan toinen ajatus.
+Olin kuwaillut Luisan kuuluwan korkeimpiin säätyihin, yhtaikaa kun
+huomasin hänessä niin paljon ainetta kansasta, jota hän woi olla nähnyt
+waan lapsena. Minua huwittaa hänen erinomainen älynsä, enemmän wielä
+kuin tuo säihkywä tuli hänen mustista silmistään. Siinä on etelän
+tulisuus ja pohjoisen waloisuus ihanimmasti yhdistetyt. Hänen wilkas
+puheensa hengittää niin paljon wapautta ja tietoa yhteiselämän
+tärkeimmistä oloista, että hämmästyin kuullessani niitä tässä
+kaswatuslaitoksessa, joka on maailman elämälle niin suljettu ja pian
+luostari=elämän tawoin järjestetty."
+
+Orkesterin jyrisewä kutsunto keskeytti ystäwäin puheen. Wielä kerran
+lensi Ernest Luisan kanssa raiwoisessa walssissa. Hän ei woinut olla
+wähän puristamatta Luisan kättä silloin kun hän taukosi. Luisan
+kaswoille räwähti sywempi rusehdus, mutta sitä ei huomannut kukaan
+paitsi Ernestiä. Mutta Ernest tunsi myös sydämmensä sykkiwän
+liukkaammin. Hän oli tähän asti ollut waan raiwoinen nuorukainen, yksi
+niitä, joille jokainen nainen on paljas leikkikalu, jonka seurassa woi
+wiettää jonkun työttömän hetken, mutta jonka yhtä helposti woi unohtaa.
+Ensi kerran hän tunsi naisen kuwan painuneen sydämmeensä. Mikään naisen
+silmä ei ollut niin liikuttanut hänen olentoansa kuin katsahdus Luisan
+ruskean synkeään silmään. Siihen asti, kun hän oli pitänyt Luisaa
+rikkaan ruhtinattaren tyttärenä, hän ei tohtinut mitään ajatella, ei
+antaa minkään uuden tunteen walloittaa sydäntänsä. Mutta kuultua
+salaisuuden, mikä oli hänen ja kaswatusäitinsä wälillä, Ernest jättäysi
+wihdoin tämän uuden suloisen tunteen waltaan. Luisa woi olla jonkun
+ruhtinaan tytär, mutta kuitenkin hän oli nyt loittona wanhemmistaan
+ottotyttärenä, ehkä kaukaisemman sukulaisen luona. Se ei siis woi estää
+muitakaan keskuuksia, jotka wielä enemmän woiwat poiketa hänen korkean
+sukunsa oloista. Ernest oli köyhäin wanhempain poika Wirosta, mutta
+hänellä oli teräwä äly, hän oli kohta päättäwä korkeamman opin haaran
+yliopistossa, hänelle oli awoinna Wenäjän awara waltakunta, pienen
+ruhtinaan arwo ei ollut hänelle enää mikään niin suuri korkeus, rikkaus
+ei ollut mitään, jota hänen olisi mahdoton milloin hywänsä saawuttaa.
+tämä tunto oli kerran hänen wallannut, ja kun raiwoinen tanssi hetkeksi
+oli päättynyt, Ernest kuiskasi Luisan korwaan ja pyysi hänen
+silmänräpäyksen ajaksi kerallaan erääsen siwuhuoneesen, mikä oli
+tanssisalin yhteydessä. Hämmästynyt neiti wapisi, hänen silmänsä
+lensiwät ympäri salin. Ruhtinatar oli paraillaan kiihkeässä puheessa
+laitoksen johtajan Anna Iwanownan kanssa. Pian tietämättänsä Luisa oli
+seurannut Ernestiä ja molemmat istuiwat kohta wierekkäin erään ikkunan
+sywennyksessä asunnon werandalle päin. He eiwät kumpikaan huomanneet
+naisolentoa, halwassa puwussa, joka seisoi werandalla awonaisen ikkunan
+pielessä, mihin joukko palweluswäkeä oli kokoontunut katsomaan tanssia.
+
+--"Luisa", sanoi Ernest, huoaten sywästi. "Neiti Luisa, minun koko
+elämäni onni riippuu tästä hetkestä, sanokaa pikaisesti--tämä tuokio on
+kallis,--saanko sydämmessäni elättää suloista toiwoa, jossa on koko
+autuuteni? Minä rakastan teitä".
+
+Luisan posket oliwat lentäneet tulipunaisiksi. Hänen kätensä oli
+solunut Ernestin käteen, jota se poltti. Heidän silmänsä oliwat
+palaneet toisiinsa. Ernest luki niissä wastauksen kysymykseensä.
+"Ernest!" kuiskasi Luisa tuskin kuuluwasti. Heidän huulensa oliwat
+kohdanneet toisensa ja äänetönnä paloi niillä ensimäinen suutelu.
+Kumpikaan ei tohtinut sanoilla häiritä tätä silmänräpäyksen autuutta.
+
+Silloin kuului wieno naisen ääni ikkunasta, kielellä, jota Ernest ei
+ymmärtänyt. Mutta Luisa wawahti, hypähti ylös ja katsahti wapisten
+ympärilleen. Hänen silmänsä kohtasiwat ikkunassa wanhan naisen muodon
+ja parin kiiltäwiä silmiä, jotka weiwät weren hänen poskiltansa. Hän
+oli tullut kalman walkeaksi. Hän tahtoi paeta, waan alkoi horjua, ja
+ennen kun Ernest ehti mitään, hän lankesi herwotonna Ernestin syliin.
+Tämä ei ollut ymmärtänyt mitään sanoista, jotka näkyiwät niin
+säikäyttäneen Luisaa. Hän luuli jonkun kohtauksen tawanneen Luisaa ja
+aikoi lähteä etsimään apua. Mutta Anna Iwanowna jo oli huomannut Luisan
+häwiämisen salista ja ruhtinatar Maranda oli jo kaiwannut
+ottotytärtänsä. Molemmat tuliwat huoneesen, juuri kun hra Ernest arweli
+irtautua Luisasta. Anna Iwanowna wiskasi uhkaawan silmäyksen Ernestiä
+kohti. Mutta aika ei sallinut pitkiä tutkinnoita. Eräs neitsyt kiidätti
+lasin kylmää wettä, ja Luisa tointui pian ja oli kohta ruhtinattaren
+sylissä.
+
+Ernest ei saanut enää koko illassa nähdä Luisaa. Hän jäi hirweään
+epäilykseen Luisan tilasta. Kotiin tultuaan hänen päässänsä pyöri sata
+ajatusta tästä Luisasta, jonka ilmestyminen oli hänelle yhtä suloinen
+kuin kummallinen. Hän tunsi kauhean lewottomuuden painawan tuntoansa.
+Luisa woi olla jonkun köyhän ja ehkä woitetun ruhtinassuwun tytär, ja
+illallinen tapaus woi tuottaa hänelle onnettomimmat seuraukset. Tuo
+ylpeä ruhtinatar saattaa hänet hylätä, kaswatuslaitoksen johtajatar
+saattaa eroittaa hänet laitoksesta. Sen toisen luuli hän lukeneensa
+molempain naisten wakaisista silmistä.
+
+Näitä ajatellessa Ernest ei woinut nukkua koko yössä. Joka kerran kun
+hänen silmänsä painuiwat umpeen, hän luuli näkewänsä onnettoman Luisan
+ja hypähti ylös wuoteeltaan. Wasta aamulla, kun päiwän hälinä jo oli
+syntynyt kaduilla, hän sai jonkun hetken lewätä. Mutta herättyään,
+entiset ajatukset alkoiwat jälleen tehdä hänelle lewottomuutta. Hän woi
+nyt kuitenkin ajatella selwemmin. "Mitä kerran on tapahtunut, sitä ei
+woi enää auttaa", ajatteli hän lohduttaen itseään. "Mutta parempi tieto
+minun on saatawa, ja se ei liene aiwan mahdotonta. Minä ilmoittaudun
+Luisan sukulaiseksi ja pyydän saada häntä puhutella. Waan mitä sanon?
+Tuo wakainen johtaja saattaa minun tuntea ja kieltää minun pääsemästä
+Luisan puheille. Waan woinenhan kuitenkin saada hänestä paremman
+tiedon, woisin wiedä hänelle kirjeen ja sanoa sen olewan joltakin
+sukulaiselta."
+
+Sanottu ja tehty. Ernest istui kirjoituspöytäänsä, pyöräytti eräitä
+sanoja ja sulki kirjeen. Sitten koetti hän sen päälle kirjoittaa Luisan
+nimeä naisen käsialalla. Niin warustettuna, hän pukeusi ja meni
+suorastaan kaswatuslaitosta kohti. Tultuansa sinne, hän näki läikkywät
+waunut, pari ylpeitä hewosia edessä, lähtewän kaswatuslaitoksen
+portilta. Mutta hän ei huomannut, että ihana naisen muoto näyttäysi
+waunujen ikkunasta ja wiittasi jotakin pienellä kädellään, ennenkun
+waunut jo oliwat siwuin ja kadonneet katujen hälinään. Ernest kiiruhti
+waan portaille ja ylös. Hänen rintansa kolkutti tuntuwasti, wetäistessä
+kellon nauhaa, joka riippui owella. Hänelle awattiin kohta. Hän
+lewottui nähdessä, ettei awaaja olut kaswatuslaitoksen johtaja, jota
+hän pelkäsi. Awaaja oli eräs wielä nuori hänelle tuntematon naiseläjä.
+
+--"Minulla on kirje Luisan sukulaiselta", sanoi hän, "suokaa minun se
+antaa hänen omaan käteensä."
+
+--"Te ette woi häntä tawata enää täällä. Ruhtinatar noudatti hänet
+juuri tänä aamuna kotiinsa."
+
+Ernest waalistui. Oudoksuwa nainen katsoi häntä, naurahdellen.
+
+--"Woittehan tawata hänet ruhtinattaren asunnossa", sanoi nainen.
+
+--"Ja missä se on?" kysyi Ernest.
+
+--"Ettekö sitä tunne? Ruhtinattaren linnan tietää jokainen, ken on
+wiikkokauden ollut Pietarissa."
+
+Ernest kumarsi ja meni. Mutta löytää ruhtinatar Marandan linna oli
+työläämpi kuin puhuteltu nainen oli arwellut. Hän kyseli jokaiselta,
+ketä kohtasi, yksikään ei ollut senlaista nimeä kuullut. Hän juoksi
+ympäri kaupungin, kyseli jokaiselta ajurilta, postiljoneilta, kaikki
+turhaan. Wasta kolmantena päiwänä hänen onnistui päästä jäljille. Mutta
+miten hän hämmästyi, kuultua, että ruhtinatar Maranda oli päiwää ennen
+myynyt linnansa ja muuttanut Krimiin, jossa hänellä myös Mustanmeren
+rannalla oli ihana howi. Tämä oli kesällä 1851, jolloin Sewastopoli ja
+sen ympärykset wilisiwät täynnä asukkaita Wenäjän korkeimmista
+säädyistä. Ruhtinatar Maranda oli myös silloin jättänyt Pietarin ja
+asettunut tähän silloin hauskaan seutuun, jossa Mustanmeren laineet
+pitäwät kaiken wuotta ilman lauhkeampana kuin missään muussa Wenäjän
+maaseudussa. Ernest ei saanut Luisalta mitään tietoa. Hänen luultiin,
+erottua kaswatuslaitoksesta, seuranneen kaswatusäitiään Krimiin.
+
+
+
+
+II.
+
+
+Ernestille ei jäänyt mitään toiwoa tawata Luisaa, enemmän kuin
+kirjallisestikaan häntä puhutella. Hän oli harjoittanut lääketiedettä,
+ja ryhtyi nyt suuremmalla hartaudella kuin koskaan ennen päättämään
+oppijaksoansa. Kaikki wallattomuus ja raiwoisuus, joista hän
+kumppaneinsa seurassa oli tunnettu, oli järkiään hänestä kadonnut. Hän
+oli muuttunut wakaisimmaksi nuorukaiseksi. Hän edistyi opissaan
+suurilla askelilla, ja wuoden loppuun hän oli walmis jättämään
+yliopiston luennot.
+
+Sitä ennen Turkin kanssa syntynyt riita oli wihdoin tuottanut sodan
+tätä waltakuntaa wastaan. Wenäjän sotawäki oli mennyt Moldawaan. Suuri
+joukko heitä tarwittiin sinne. Ernestissä heräsi uusi toiwo. Olihan
+Moldawa lähempänä Krimiä. Sota saattoi, kuten arweltiin, muuttua wielä
+lähemmäksi, joku sattumus woi antaa hänelle tilaisuuden löytää Luisan,
+jota paitsi hän ei luullut woiwansa elää. Ensi työksensä Ernest meni
+siis sotaministeriöön ja tarjousi wapaehtoisesti palwelemaan Turkin
+sodassa.
+
+Hänen tarjouksensa oli hallituksen mieleen, ja hän sai järkiään luwan
+seurata lääkärinä armeijaa Moldawaan. Mutta ennen kun hän sinne ehti
+lähteäkään, tuli uusi sanoma joka pani wapisemaan koko Pietarin
+kaupungin. Länsiwallat oliwat julistaneet sodan Wenäjää wastaan ja
+uhkasiwat ensi awowedellä tulla woimallisella laiwastolla Itämerelle.
+Kulkupuheet sanoiwat heidän uhanneen ensin musertaa Sweaporin, sitte
+Kronstatin ja wiimeksi walloittaa Pietarin, eli kuten sanottiin, syödä
+aamiaisen Sweaporissa, päiwällisen Kronstatissa ja iltasen Pietarissa.
+Tämä sanoma muutti ensin tehdyn sotajärjestyksen. Suomeen täytyi
+lähettää osa sotawoimaa, suojelemaan tämän maan rantoja. Sinne
+tarwittiin myös lääkäreitä. Ernest sai käskyn seisottaa Moldawa
+matkansa ja seurata erästä pataljonaa Suomeen.
+
+Tämä muutos ei ollut Ernestille ollenkaan mieluista. Tietää Luisan
+olewan Krimissä, tuhansia wirstoja etelässä, ja kuitenkin mennä
+Suomeen, ehkä tuhansia wirstoja pohjoiseen. "Enkö siis koskaan saa
+sinua nähdä, armas Luisa?" huokasi hän, saatua odottamattoman sanoman.
+"Miksi sinut ensinkään näin, ja täytyykö minun iäti sydämessäni kantaa
+sinun kuwaasi, saamatta sinua enää syliini puristaa? Ja wiimeksi, ehkä
+nähdä sinut toisen puolisona, oi, ei, ennen tahdon kuolla sotakentälle
+--tahdon wuodattaa wiimeisen weripisaran sydämmestäni ennenkun luopua
+siitä uskosta, että sinä rakastat minua ja pysyt uskollisena
+Ernestille, joka rakastaa sinua enemmän kuin omaa henkeänsä".
+
+Eräitä päiwiä sen perästä Ernest oli matkalla Suomeen. Mihin hänen tuli
+seisattua, oli hänelle tietämätön. Sotawäki oli ensin majoitettu
+Wiipuriin. Erään wiikon perästä tuli uusi käsky lähteä edelleen. Se oli
+majoitettu peräkkäin Haminassa; Porwoossa, Helsingissä ja wihdoin
+Turussa. Kukaan ei tiennyt määräys=paikkaa ennenkuin käsky tuli astua
+edelleen. Tämä ammunta tapahtui kowalla pakkasella. Usia sotamies oli
+sairastunut tiellä, ja Ernest sai olla pian alati wirkansa toimessa:
+Luisan muisto oli tällä ajalla wähän haihtunut. Uusi sotilasseura ja
+uudet kumppanit haihduttiwat sitä enemmän.
+
+Sellainen oli Ernestin laita, tullessansa Turkuun. Hän oli siellä
+majoitettu erään köyhän käsityöläisen matalaan taloon. Walmiit joka
+päiwä lähtemään edelleen, sillä joukon luulo oli, että he oliwat
+määrätyt Ruotsin rajalle, tahi wähintäki Ouluun,--kellään ei ollut
+aikaa eikä halua täällä wieraassa maassa hankkia tuttawuuksia. Upserit
+wiettiwät illat keskenään ja käwiwät enintä kaupungin rawintoloissa
+istumassa hetken ja toisen. Ernest oli saanut erään Pietarilaisia
+tuttawiaan, nuoren upserin parhaaksi ystäwäkseen. Luutnantti Aleksis,
+syntyisin Saksalainen, Liiwinmaalta, oli majoitettu myös pienessä
+talossa, aiwan Ernestin majatalon wastassa, toisella puolen katua.
+
+Eräsnä iltana Aleksis tuli Ernestin luo ja näytti kuin hänellä olisi
+jotakin hywin hauskaa kerrottawaa.
+
+--"Olisin hywin onnellinen", sanoi Ernest, "jos aina woisin olla niin
+hywällä tuulella kuin sinä Aleksis."
+
+--"No, mitä minä surisin?" wastasi Aleksis. "Minulla ei ole ketään
+Pietarissa, jota ikäwöisin. Täällä löydän elämän yhtä iloiseksi kun
+kotimaassani. Ja miksi et sinä Ernest woi tehdä samoin?"
+
+Ernest huokasi ja jäi wait.
+
+--"Waan muisteletko wielä suloista Luisaasi? Silloin sanoit sitä
+kauneimmaksi neideksi Wenäjän waltakunnassa. Siinä erhetyit, Ernest.
+Minä arwelen päästää sinut sitä lumouksesta. Juuri tässä talossa, tuon
+seinän takana, aiwan wieressäsi olen nähnyt naismuodon, jonka rinnalla
+sinun Luisasi kauneus himmenee--ja Ernest, tiedätkö, minä olen
+päättänyt tänä iltana--."
+
+--"Mitä kaikkea? Tämä on köyhän työmiehen talo, jossa en ole nähnyt
+kuin erään wanhan naisen--ethän sitä tarkoittane?"
+
+--"Suuri erheys, Ernest. Täydellisin kaunotar, jonka olen nähnyt. Olen
+tuntikaudet häntä katsellut akkunastani, olen katsellut silmäni
+sokeaksi, tullut pian hulluksi."
+
+--"Mitä kaikkia ajattelet, Aleksis?"
+
+--"Enkä ajattele enää mitään, koko ajatukseni on seisattunut. Nyt
+arwelen ampua läpi aiwoni, jos et käy minua auttamaan."
+
+--"Minäkö auttamaan sinua?"
+
+--"Juuri sinä, auttamaan minua. Hän saattaa minua pelätä ja paeta--waan
+sinä, joka asut paikalla, sinä, joka tunnet hänen wanhempansa, askel
+waan lisäksi, woit tehdä minun heille tuttawaksi."
+
+--"Sinä nostatat minussa suuren uteliaisuuden, Aleksis! Waan mitä sinä
+oikeastaan tarkoitat?"
+
+--"Sinä saat luulla heti. Minulla on kaikki jo mietitty. Sinä tekeydyt
+ensin kaunottarelle tutuksi, ja sitte."----
+
+--"Tutustan sinutkin."
+
+Ernest oli todellakin arwellut, täyttää puolinaisen lupauksensa
+Aleksille. Niin kaukana rakkautensa esineestä, hänestä oli yhtä mitä
+seikkoja hän sai nähdä ja kokea; ja paitsi muuta, hän oli tullut
+uteliaaksi nähdä täällä Suomessa neiden, mikä Aleksin puheen mukaan
+olisi ihanampi Luisaa. "Woisinhan tehdä jonkun asian puhutella
+talonwäkeä", ajatteli hän ja aikoi seuraawana aamuna sen täyttää. Mutta
+kerran muistutettuna Luisan kuwa oli jälleen hänelle elpynyt, ja koko
+seuraawan yön hän näki waan Luisaa, kaikessa, mitä hän uneksi, oli
+hänellä aina edessä waan Luisa. Wasta herätessä tämä wiehättäwä kuwa
+hänen silmistänsä haihtui.
+
+Hän oli herännyt aikaisemmin kuin tawallisesti. Aurinko ei ollut wielä
+nousnut. Ihana rusko oli siwellyt hänen pienen huoneensa ruusun
+wärillä. Hän hyppäsi ikkunaansa ja katseli ulos kadulle, ikään kuin
+etsien sitä suloista hahmoa, mikä wielä haamoili hänen henkensä
+silmissä. Kaupungin kadut oliwat tyhjät. Ainoasti eräitä
+palwelustyttöjä meni pitkin katua ohitse. Eräs nuori neitsyt astui nyt
+wesirimpi kädessä talon porttia kohti. Hän oli aamupuwussaan, pieni
+huiwi somasti kääritty päähän. Ernestin silmät lankesiwat neittä kohti,
+joka kiireillä askelilla juoksi portille. Tämä oli ihan tawallista,
+mitä hän oli nähnyt joka aamu. Mutta nyt hän painoi päänsä aiwan
+ikkunaan kiinni, hieroen silmiään ikään kuin paremmin nähdäkseen.
+"Herrainen aika", huudahti hän yht'äkkiä. "Enkö minä wielä ole
+walweilla? Onko tämä wielä yöllistä untani? Luisan muoto, aiwan Luisan
+muoto, jonka näin tuolla tytöllä. Woiko kaksi ihmistä olla niin yhden
+näköistä? Ja tuo silmäys, milt'ei pelollinen katsaus, jonka hän lähetti
+tätä ikkunaa kohti, minun ajatukseni seisattuu--kellään muilla ei woi
+olla sellaiset silmät, sellainen katsanto. Mutta minä hourailen.
+Ruhtinatar Marandan ottotytär ei woi olla wedenkantaja tyttö Turussa,
+yhtaikaa kun hän on tuhansia wirstoja täältä Krimissä. Se oli waan
+houraus, se oli yöllinen uneni, joka hourasi silmäni."
+
+Näin hänen ajatellessa, owi awautui ja eräs aliupseri astui huoneesen,
+ojentaen Ernestille kirjeen. Hän awasi sen ja luki. Se sisälsi hänelle
+käskyn paikalla lähteä Bomarsundin linnaan, jonne osa hänen kanssa
+tullutta sotawäkeä oli määrätty linna=wäen lisäksi. Hänellä ei ollut
+aikaa muuta kuin pikimmältä käydä ystäwänsä Aleksin luona sanomassa
+hywästi.
+
+Aleksis oli ikkunassaan ja katseli ulos, huomaamatta Ernestin tuloa,
+ennenkuin tämä hänelle terwehti.
+
+--"Mikä wahinko, että meidän tulee erota", sanoi Aleksis. "Onnekseni
+sain kuitenkin seisattua tänne. Waikeampi olisi ollut erota tästä
+ikkunasta, jossa olen katsonut silmäni sokeaksi. Eräs minutti wielä, ja
+hän tulee taas näkywiin."
+
+--"Ystäwäni", sanoi Ernest, "oletko kaunottaresi muodossa huomannut
+wiwausta ruhtinatar Marandan ottotyttäreen?"
+
+--"Sitä tuskin woin kieltää", wastasi Aleksis. "Sama suora nenä, mustat
+hiukset ja silmäin säihkywä tuli, mutta sata kertaa ihanampi."
+
+--"Mutta wedenkantaja tyttö, palwelus=neitsyt, kaikkea siwistystä
+wailla, raaka ihminen, johon halwin sotamiehesi waan woisi ihastua.
+Luulin minäkin tänä aamuna wilaukselta hänet nähneeni."
+
+Aleksin silmät oliwat kääntyneet ikkunaan.
+
+--"Ernest!" huudahti hän yhtäkkiä, "tuossa hän jo on. Katsopas mikä
+jumalallinen olento!"
+
+Ernest hypähti ikkunaan ja katsahti ulos. Toisella puolella kadun,
+pienessä matalassa talossa, missä Ernest asui, molemmat ystäwykset
+näkiwät ikkunassa nuoren naisen, joka ompeli ja katsoi wälistä toiselle
+puolelle pöydän ja hymyili.
+
+--"Luisa, Luisa", huudahti Ernest ja miltei tahtonut juosta ikkunasta
+ulos. "Ruhtinatar Marandan ottotytär Luisa, minun Luisani."
+
+--"Hahaha!" nauroi Aleksis. "Erheys se kuitenkin on. Tänä aamuna olen
+saanut tietää kaikki. Lowisa S. on köyhän työmiehen ainoa tytär tästä
+kaupungista. Hän on pari wuotta ollut Helsingissä erään sukulaisensa
+luona ja nyt wasta pari wiikkoa kotonansa. Hänen wanhempansa rakastawat
+häntä erinäisellä helleydellä, he suojelewat häntä kuin silmäteräänsä
+ja owat sulkeneet owensa jokaiselle muukalaiselle. Minun kaikki kokeeni
+päätä hänen puheillensa owat olleet turhat, ja ainoa, minkä olen
+woittanut, on muutamat silmäniskut täältä kadun yli. Ajattele nyt,
+josko tuo ihana neiti woi olla sama kuin ruhtinatar Marandan
+ottotytär."
+
+Ernest ei woinut kääntää silmiänsä pois ikkunasta. Tyttö nosti silmänsä
+ompeluksesta, katsahtain pöydän yli. Sitte hän käänsi päätänsä ikkunaan
+päin, ja silloin wälähti kadun yli kummallinen silmäparin loisto. Mutta
+se ei kohdannut Ernestiä, waan hänen wieressään seisowaa Aleksia.
+Ernest tunsi kuin teräwän weitsen pistäwän rintaansa ja waipui tuolille
+istumaan. Hän näytti unohtaneen itsensä ja olisi jäänyt istumaan
+siihen, jos ei Aleksis olisi häntä wihdoin herättänyt.
+
+--"Ernest", sanoi hän, "kuuletko, lähtökello jo soi, sinun täytyy
+seurata joukkoa Bomarsundin matkalle."
+
+Ernest kawahti kuin unesta, puristi Aleksin kättä ja sanoi hywästi.
+Eräitä päiwiä sen perästä hän oli Bomarsundin linnassa, enemmän onneton
+kuin ennen.
+
+
+
+
+III.
+
+
+Ahwenanmaan saaristo oli seuraawana kesänä eroitettu kaikesta
+yhteydestä muun Suomen kanssa. Länsiwaltojen laiwastot purjehtiwat
+ympäri Suomen= ja Pohjanlahden wesiä, ottaen kiinni jokaisen laiwan ja
+weneen, minkä tapasiwat merellä. Bomarsundin linnassa oli sota=ajalla
+tawallinen kielto; ettei linnaan päässyt kukaan, jolla siihen ei ollut
+erinäistä lupaa. Mutta silloinen eroitettu sulkeus=tila, jossa asukkaat
+oliwat, waikutti linnan asukasten ja ympäristön wälillä kiihkeämmän
+yhteyden kuin tawallisesti. Wiikkokaudet, warsinkin alusta kesää,
+kuluiwat saamatta Suomesta mitään tietoja. Wihollisten laiwain
+liikunnot oliwat ainoat uutiset, jotka toiwat uutta puheen ainetta
+saariston asukasten elämään. Asukasten täytyi wiettää ikäwää aikaansa
+miten paraiten osasiwat. Komendantin, hra Bodiskon, kohteliaisuus oli
+paraimpana apuna linnalaisten ajanwietoissa. Seurallinen elämä sai
+aiwan wapaasti liikkua linnan asukasten ja ympärillä asuwan herraswäen
+kesken.
+
+Eräänä päiwänä oli wihollinen laiwaparwi asettunut linnan edustalle ja
+näytti lähestywän linnaa. Kanonain jyrinä pani koko linnan wäestön
+wapisemaan. Linnalaisten patterit, jotka oliwat ulompana niemissä,
+oliwat kohta pakoitetut waikenemaan, ja niiden wäestön täytyi wetäytyä
+linnaan. Tämä näytti olewan linnan wiimeinen päiwä. Pian lensiwät
+armottomat projektilit linnan kiwiseiniä kohti. Linna oli kohta
+peitetty tulen ja sawun sekaan. Sen wahwat kiwiseinät wapisiwat. Oli
+kuin tuhat ukkoisen woimaa yhtaikaa olisi iskenyt tulta ja jyrisnyt
+linnan ympärillä. Jo oli linnan wäestö kadottanut toiwon minkään
+pelastamisesta. Mutta ampuminen taukosi yhtäkkiä. Kun sawu wähän ajan
+takaa oli haihtunut, satama oli puhdas, ja tyyni meren lahti wälkkyi
+kuulakkana, linnan harmaat kiwiseinät kuwastiwat kylkiänsä rauhallisena
+kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ernest oli hyökkäyksen ajan ollut
+lakkaamatta työssä. Eräitä miehiä oli haawoitettu ja useita oli
+sairastunut, ahtaissa sawulla ja ruudin hajulla täytetyissä
+kasarmeissa. Wasta illalla myöhään pääsi hän hengähtämään, ja silloin
+hän riensi komendantin huoneihin antamaan kertomusta haawoitettuin
+tilasta.
+
+--"Tällä kertaa olemme pääsneet wähällä, wai miten, tohtori?" sanoi
+komendantti, tyytywäisenä hymyillen ja puristaen Ernestin kättä.
+
+--"Olisimme pääsneet wielä wähemmällä, jos ei palawa ja sawu
+kasarmeissa olisi ollut pian tukehuttawa", wastasi Ernest. "Olen warma,
+jos ampuminen olisi kestänyt eräitä hetkiä lisäksi, puolet miehistä
+olisi tukehtunut sawuun. He olisiwat sen tehneet nytkin, jos en olisi
+niin ahkeraan kylmällä wedellä pirskoitellut huoneita."
+
+--"Se oli hywä. Sellaista asiaa ei ole woitu ennen kokemusta arwata,
+Mutta wastaiseksi on meidän oltawa waroillamme. Luultawasti wihollinen
+ei jätä meitä niin wähällä. Eräiden päiwien takaa se saattaa olla
+takaisin täällä ja wielä suuremmalla woimalla. Mitä luulette siksi
+tarwittawan warustaa?"
+
+--"Ensiksi kaikki jää kellareista kasarmeihin ja kaikki naiset ja
+lapset linnasta ja sen läheisyydestä pois, etemmäksi saarelle."
+
+--"Kowa tuomio, herra Ernest. Sen sanoman saatte itse antaa naisille.
+Ne saatte nyt kohdata luonani, jos suwaitsette astua saliin."
+
+Wielä sawusta pian nokisena, Ernest seurasi komendanttia salonkiin. Hän
+kohtasi siellä pian kaikki linnan naiset ynnä linnan ympäristöllä
+asuwia perheitä, jotka oliwat rientäneet paikalle katsomaan sodan
+tuhoja ja toiwottamaan onnea yleisesti rakastetulle komendantille.
+Ernestin silmät lensiwät pikaisesti ympäri salin. Ne seisattuiwat
+yhtäkkiä erääsen seuraan, jossa istui kolme nuorta naista ja heidän
+edessään eräs nuori upseri.
+
+--"Mitä kaikkea", huudahti hän, "Aleksiko täällä, jonka kewäällä jätin
+Turkuun!"
+
+Upseri kawahti, tullen Ernestin wastaan, ja terwehti häntä, kätellen
+iloisesti.
+
+--"Niin, kuten näet, minäkin olen täällä."
+
+--"Ja tuo nainen, jota puhuttelit, se on minusta kuin unennäköä."
+
+--"Se on minustakin niin, hywä Ernest. Olin kadottanut hänen eräitä
+päiwiä sinusta erottuani ja nyt kohtaan täällä samallaisen ihmisen,
+saman nimellisen, ja kuitenkin hän on ihan toinen--minun pääni pyörii
+ympäri."
+
+--"Ja hän on tässä linnassa?"
+
+--"Ei juuri linnassa, hän on lasten opettajana kapteni S:willa, joka
+asuu eräitä askelia linnasta."
+
+Ernestin silmät kohtasiwat neiden silmän. Hän luuli huomanneensa wienon
+punastuksen lewinneeksi tuon kukoistawan neiden poskille. Hän ei woinut
+enää pidättyä, hän riensi tuota kummallista olentoa kohti, kumarsi ja
+sanoi rohkeasti:
+
+--"Minun nimeni on Ernest Werner. Tunnetteko minua?"
+
+--"Ja minä olen Lowisa Suruton. Waan anteeksi, jos en muista teitä
+nähneeni ennen", wastasi neiti punastuen.
+
+--"Waan ettekö ole koskaan ollut Pietarissa?"
+
+--"En koskaan."
+
+--"Ettekä tunne ruhtinatar Marandaa?"
+
+--"En yhtään, en ole kuullut hänen nimeänsäkään."
+
+--"Ettekä ole asuneet Turussa erään työmiehen talossa?"
+
+Uusi punastus lewisi neiden poskille ja hänen silmänsä kääntyiwät alas.
+Mutta hän nosti ne jälleen, ja hänen huulilleen kuwausi joku iwallinen
+hymy, kun hän rohkeasti katsoi Ernestin silmiin.
+
+--"Minä luulin kuitenkin teitä nähneeni Turussa", jatkoi Ernest,
+katsoen järkähtämättä häntä silmiin.
+
+--"Se on suuri erehdys, herraseni; minä matkustin Turun kaupungin läpi
+enkä wiipynyt siellä enemmän paria tuntia."
+
+--"Luisa, Luisa, anteeksi että sinusta epäilin", huudahti tohtori
+itsekseen ja toisella kielellä kuin se, jolla oli puhutellut edessään
+istuwaa neittä.
+
+Neiti katseli Ernestiin, waan käänsi rutosti pois silmänsä, nousi ja
+teki asian puhutella toisella puolella salin istuwaa nuorta naista.
+Ernest peräytyi ja tahtoi hakea Aleksin, mutta tämä jo oli ehtinyt
+istumaan Lowisan wiereen, ja molemmat näkyiwät olewan wilkkaassa
+puheessa keskenään. Satunnaisilta hän kohtasi erään suomalaisen herran
+ja rupesi sitä puhuttelemaan. Pikimmältä waihdettua eräitä sanoja äsken
+päättyneestä tappelusta, Ernestin ajatukset kääntyiwät jälleen tuohon
+kummalliseen olentoon, jossa hän oli luullut näkewänsä rakastetun
+Luisansa.
+
+--"Tunnettenko tuon neiden?" kysyi hän, osottaen toiselle puolelle
+salia.
+
+--"Se on sellaista", wastasi puhuteltu herra, "että minä hänen tunnen,
+enkä tunne. Häntä puhutellessa woitte luulla hänen kaswaneen
+korkeimmissa seuroissa. Hän taitaa useampaa kieltä yhtä hywin kuin
+äidinkieltänsä, hän tuntee Suomen ja Wenäjän olot kuin wiisi sormeansa,
+woitte nimittää hänelle tuskin mitään asiaa, jota hän ei tuntisi. Paras
+sydän, yhdistettynä hywään kaswatukseen ja laweaan oppiin. Löydätte
+hänen kuitenkin täynnä enemmän kuin tawallista naisen heikkoutta. Hän
+se on, joka esikuwallaan on saanut Ahwenanmaan siwistyneet naiset
+yhdistymään seuraan, joka tarkoittaa sairaiden ja haawoitettujen
+hoitoa, ja hän se on, joka sai tuon oiwallisen komendantin lupaamaan,
+etteiwät naiset tulleet jo kesän alussa lähetetyiksi mantereesen. Ja
+kaiken tämän ohessa, kaikki taitonne seisattuu, niin pian kuin tahdotte
+tutkia hänen sukuansa, hänen perheellisiä olojansa. Hän on kotona yhden
+werran täällä Ahwenanmaalla, kuin Turussa, Helsingissä, Karjalan
+perillä, ja woitte tuskin nimittää minkään suuremman kaupungin
+ulkomaallakaan, jossa hän ei olisi kuin kotonaan. Sanokaa sitten ken
+hän on!"
+
+
+
+
+IV.
+
+
+Eräitä wiikkoja kului taas rauhallisemmasti Ahwenanmaan asukkaille.
+Länsiwaltojen laiwasto oli wetäytynyt etemmäksi ja esti ainoasti kaiken
+yhdistyksen mantereen kanssa. Sill'aikaa Bomarsundin asukkaat eliwät
+miten parhaiten taisiwat. Linnalaisten ja ympäristön wäli oli tullut
+wielä sisällisemmäksi. Ernestillä oli tilaisuus joka päiwä tutkia neiti
+Lowisan luontoa. Mutta kuta enemmän hän tämän naisen elämää tarkasti,
+sitä enemmän sen olento muuttui hänelle käsittämättömäksi. Usein hän
+luuli jo warmasti tässä näkewänsä Luisan. Sama teräwä äly, sama
+yhdistys kansan ja ylhäisten ajatuspiiristä, sama haarailewa into ja
+wiimeksi sama pohjoisen wakaisuus yhdistetty etelän tulisuuteen. Mutta
+kun hän tahtoi sywemmältä katsoa hänen säihkywiin silmiinsä, kun hän
+aikoi hänen synkeän silmänsä läpi kohdata hänen sisällistä olentoansa,
+silloin Luisan henki, jota hän siinä tawoitti, pakeni ja hän luuli
+näkewänsä aiwan toisen ihmisen, jota hän ei tuntenut. Senlaisina
+hetkinä hänestä tuntui kuin joku silloin olisi hänelle sopottanut, että
+sinulla on wielä Luisa, joka sinua rakastaa. Hän woi silloin hourailla
+Luisan wielä olewan hänelle uskollisen ja odottawan häntä Krimissä.
+Sellaisina hetkinä hän woi huoletonna katsella, miten Lowisan ja
+Aleksin keskuus päiwä päiwältä muuttui sisällisemmäksi; eikä tämä hänen
+ystäwänsä käytös silloin nostattanut hänessä mitään epäluuloa.
+
+Sellaisessa mielentilassa oli Ernest, kun wihollinen laiwasto eräänä
+aamuna oli uudelleen tullut linnan edustalle. Tällä kertaa se oli
+paljon lukuisampi kuin edellisenä, ja se tuotti linnan asukkaille
+yleisen kauhistuksen. Kellään ei ollut toiwoa nähdä huomista. Sotawäki
+ei ollut kuitenkaan häwittänyt rohkeuttansa. Jokainen warustui
+puolustamaan linnaa wiimeiseen weripisaraansa. Pikaisesti oli kaikki
+warustukset tehdyt, mitä arweltiin tarpeellisiksi. Eräitä yksinäisiä
+jyräyksiä kuului laiwastosta, eräs pommi oli jo pudonnut linnan pihaan
+ja siinä räjähtänyt, haawoittaen muutamia miehiä. Ernest riensi
+sairashuoneesen. Silloin alkoi hirweä jyrinä pauhata linnaa kohti.
+Pommia ja projektilejä satoi rankkanaan linnan ylitse. Eräs nuorimies
+siwiliwaatteissa juoksi linnan pihan yli, Ernestin mennessä toiselle
+puolelle pihaa. Ernest luuli tunteneensa nuorukaisen muodon, tahtoi
+katsoa sen silmiin, mutta se käänsi silloin näkönsä toisanne päin ja
+häwisi tulen ja sawun sekaan.
+
+--"Kummallista", sanoi Ernest itsekseen, "hänen kokonsa ja wartalonsa,
+--waan woisiko hänellä olla sellaista rohkeutta!"
+
+Pommitus oli kestänyt eräitä tunteja. Koko linna oli haudattu pimeään
+sawupilween. Sotamiehet eiwät nähneet enää toinen toistansa. Kasarmit
+oliwat täytetyt sawulla, kaikki ampuminen linnasta päin oli mahdotonta.
+Yhtäkkiä seisattui kaikki. Uusi toiwo jo oli ruwennut syttymään
+wäestössä. Mutta kun sawu oli haihtunut, huomattiin wihollinen jo
+nousneen maalle ja aikowan piirittää linnaa maan puolelta. Linnan
+warustuswäki oli osittain kaatunut, osittain makasi haawoitettuna
+lasaretissa. Wähillä jäännöksillä puolustus oli mahdotonta. Mitään ei
+ollut tekemistä muuta kuin antautua wihollisen waltaan. Puolen tunnin
+perästä koko linnan wäki oli wihollisen wankina. Länsiwallat jakoiwat
+wangit keskenään. He saiwat waan sen werran aikaa, että saiwat
+järjestää taloutensa asiat ja sanoa hywästi ystäwillensä. Ernest
+kiiruhti myös etsimään Aleksia, hän arweli myös sanoa hywästi neiti
+Lowisalle, tuolle kummalliselle tytölle, jota hän nyt ymmärsi wähemmin
+kuin koskaan. Hän juoksi Aleksin huoneesen, mutta se oli jo autiona.
+Hän arweli tapaawansa hänet Lowisan luona S----win asunnossa. Mutta
+täällä hän sai kuulla, että Lowisa oli pommituksen alussa kadonnut eikä
+sen koommin missään nähty. Ernest kauhistui. "Owatko he molemmat
+kaatuneet?" huokasi hän ja arweli mennä heitä wielä etsimään. Mutta
+siihen hän ei saanutkaan enää lupaa. Hän pakoitettiin menemään
+franskalaiseen laiwaan, johon hän oli määrätty. Turhaan sielläkin hän
+etsi Aleksia. häntä ei ollut siellä olewain wangittujen joukossa.
+
+Kohdattua laiwalla Bodiskon, Ernest lähestyi häntä, kysyen:
+
+--"Owatko kaikki upserit wangitut?"
+
+--"En tiedä muuta kuin että ne niin owat."
+
+--"Mutta Aleksis?" kysyi Ernest.
+
+--"Mitä sanotte? Aleksisko, se nuori luutnantti, joka wiimeksi tuli
+tänne Turusta?"
+
+--"Minä en löytänyt häntä missään," sanoi Ernest.
+
+--"Taisi olla hän, joka äsken haudattiin." Ernestin silmät wesistyiwät;
+hän lankesi istuilleen ja jäi äänettömäksi. Hirweä jyräys säikäytti
+hänen, hän kawahti ylös ja katsoi linnaan päin. Hän koetti pyyhkiä
+silmiään ja katsahtaa wiimeisen kerran tuota komiaa linnaa, joka nyt
+oli jääpä autioksi. Mutta kummahan sitä nyt oli. Hänen silmänsä etsiwät
+turhaan. Bomarsundin linnan sijalla oli matala epätasainen raunio, pian
+sellainen, joita meren aallot ja jäät ajawat rannikoille. Jyräys, mikä
+äsken oli tärisnyt ilmassa, oli kiwiraunioiksi muuttanut linnan, jonka
+rakennukseen miljoneja oli kulunut ja tuhannet ihmiset oliwat
+kuluttaneet ikänsä. Itämeren aallot huuhteliwat nyt mataloita
+kiwiröykköjä siinä, missä äsken seisoi komea linna ja liikkui kirjawa
+ihmiselämä.
+
+
+
+
+V.
+
+
+Häwitettyä Bomarsundin linnan, länsiwaltain laiwasto wetäytyi
+Suomenlahdelle. Ainoastaan muutamia yksinäisiä laiwoja liikkui wielä
+Ahwenanmaan saaristossa ja Pohjanlahdella. Suomen kauppalaiwat oliwat
+joutuneet wihollisen käsiin tahi lymyiwät satamissa. Yksinäisiä
+kalaweneitä nähtiin waan uskaltawan loitommaksi saaristoon. Niitä
+wiholliset eiwät ottaneet sentähden, että toiwoiwat saaristolaisilta
+saawansa kaloja ja muita ruoka=aineita, joista tarjosiwat hywiä maksuja
+kulta= ja hopearahassa.
+
+Eräs franskalainen höyryalus, joku päiwä Bomarsundin häwityksen
+perästä, ajoi Ahwenan saaristosta Turkua kohti. Tuuli käwi jotenkin
+ankarasti, mutta komea höyry kynti tasaisesti kuohuisten laineiden
+halki.
+
+Oli muutoin lämmin elokuun aamu. Laiwan upserit seisoiwat kannella ja
+puheliwat käsillä olewan sodan asioista. Yht'äkkiä huusi eräs upseri
+toisille:
+
+--"Katsokaas, pienoinen wene tuolla aaltojen wälissä!"
+
+Jokaisen silmät kääntyiwät osoitettua ilmaa kohti. Usea suurennuslasi
+tarkasti wähäistä purjetta kohti, joka wälkkyi kuin tähti sinisellä
+selällä.
+
+--"Se on kalawene", huusi useampi yht'aikaa.
+
+Kun meri siinä paikassa oli awonainen, eikä pelkoa ollut luodoista,
+laiwan päällikkö antoi perämiehelle käskyn laskea purjehtijaa kohti.
+Eräiden minuttien perästä oli wähäinen purjewene jo aiwan laiwan
+wieressä.
+
+Weneessä istui kaksi henkeä. Perässä nuorimies talonpojan puwussa,
+sellaisessa kun Ahwenan asukkailla tawallista. Hänen edessään istui
+nuori naisihminen alempana pian weneen pohjalla. Purjehtijat eiwät
+näyttäneet olewan huomaawinaan suurta alusta, joka kohisi wieritse,
+pannen heidän pienen weneensä rumasti häilymään. He puheliwat
+huoletonna keskenään. Jokaisen silmät laiwasta tarkkasiwat
+purjehtijoita. Laiwan päällikkö asetti pitkäsilmäänsä ja tirkisti heitä
+ja heidän wenettänsä.
+
+--"Ne eiwät ole mitään kalastajia", sanoi hän. "Wene alas", komensi
+hän.
+
+Laiwa seisatettiin, wene laskettiin alas. Purjehtijat pidätettiin ja
+otettiin kannelle.
+
+--"Ketä te olette?" kysyi tulkin awulla laiwan päällikkö.
+
+Molemmat purjehtijat oliwat wielä äänettä. Wihdoin nuorimies wastasi
+rohkeasti. Hän selitti olewansa kotoisin Sundin pitäjästä, läheltä
+entistä Bomarsundia, että hän oli äsken nainut ja nyt matkalla appensa
+luo Lapinsaarelle, wähäiselle luodolle Ahwenan selällä.
+
+Päällikkö katsoi heihin epäilewin silmin.
+
+--"Ja teidän nimenne?" kysyi hän jyrkästi.
+
+--"Juhana Heikinpoika", wastasi mies wakaisesti.
+
+--"Ja teidän, rouwa, jos suwaitsette, mikä teidän nimenne on?"
+
+--"Riitta Eerikintytär", wastasi nainen, arwelematta.
+
+--"He näyttäwät kuitenkin epäluulon alaisilta", sanoi laiwan päällikkö
+franskaksi. "Minä waron tuossa miehessä piilewän wenäläisen upserin,
+joka on päässyt pakenemaan. Mutta yhtäkaikki, tuon nuoren waimon tähden
+me jätämme heidät Lapinsaarelle. Wakuudeksi kuitenkin otamme heidän
+weneensä."
+
+Wene otettiin laiwaan ja kaikki oli kohta täydessä wauhdissa. Wähän
+ajan tapaa oltiin Lapinsaaren kohdalla. Pienellä luodolla sywän lahden
+kainalossa näkyi yksinäinen punaiseksi maalattu talo. Laiwa
+seisatettiin sen edustalle ja wangit laskettiin pois.
+
+--"Eläkää terweinä", sanoi laiwan päällikkö, heidän lähtiessä laiwasta.
+"Me tahdomme wartioida, ett'et hopussa jätä appeasi. Hän saattaa teitä
+tarwita kauemmin."
+
+Nuorimies aikoi jotakin sanoa. Mutta päällikkö nauroi hänelle ja
+katsahti hymyillen nuorta naista silmiin. Naisen posket punastuiwat
+tuntuwasti juuri kun hän oikean talonpoikaiswaimon tawalla nyykistyi
+sywästi päällikölle ja hänen ympärillään seisowille upsereille. Kun
+pariskunta sitte oli saatettu maalle, jätti höyry heti saaren ja oli
+kohta mennyt näkymättömiin.
+
+Jäätyä kahden kesken rannalle, nuori nainen waipui kiwelle istumaan ja
+peitti näkönsä kämmeniinsä.
+
+--"Tämä on kuitenkin hirmuista", huudahti hän wihdoin. "Kuinka
+onnettomiksi me saatamme wielä tulla! Nuo ihmiset woiwat meidät pettää
+ja antaa wihollisille. Nimemme saattawat tulla sanomain kautta
+julaistuiksi."
+
+--"Nimemmekö, Riitta? Mitä kaikkea sinä arwelet? Juhana ja Riitta, ne
+owat juuri kauneita nimiä kulkemaan halki Europan sanomat!"
+
+--"Waan minun papinkirjani ja sinun wirkapaperisi?"
+
+--"Ne sinä säilytät kengissäsi, Riitta."
+
+--"Ja jos saamme koko kesän elää tuossa mökissä?"
+
+--"Pienin maja ja sinun rakkautesi, Riitta,--minä en pelkää, en kaipaa
+mitään."
+
+Juhana puristi syliinsä Riitan, jonka silmät wihdoin kirkastuiwat, ja
+molemmat lähtiwät käsitysten astumaan pientä mökkiä kohti ja katosiwat
+louhikon taa.
+
+
+
+
+VI.
+
+
+Ernest oli tullut Franskan wankeuteen ja sai muiden Wenäläisten kanssa
+seurata Franskaan. Tällä ajalla hän jousi muistelemaan wiime wuoden
+tapauksia ja ajattelemaan kaikkia seikkoja, joihin hän oli etsinyt
+selwitystä. Luisan kuwa, joka Aleksin ja Lowisan kautta oli ruwennut
+häneltä haihtumaan rupesi täällä eroitetussa ja työttömässä tilassa
+jälleen kirkastumaan hänen muistiinsa. Eihän toki Luisa, ruhtinatar
+Marandan huolellisesti kaswatettu Luisa, kuitenkaan woinut olla sama
+huikentelewainen nainen kuin Lowisa. Luisa ei woinut niin häntä yhdessä
+wuodessa unhottaa, niin rikkoa lupausta, jonka oliwat toisillensa
+tehneet, ja antautua hänelle pian tuntemattoman, kewytmielisen Aleksin
+waltaan. Harwinainen sattumus oli tehnyt kaksi ihmismuotoa
+yhdennäköiseksi, juuri kuin yhdessä kaawassa waletuksi. Ja kun
+ulkomuoto on sisällisen woiman työ, kun henki muodostaa ruumiin ja sen
+kaikki lahjat, siis saattaa Lowisalla olla yhtä jaloja hengen
+omaisuuksia, waikka toiset olot owat saattaneet hänet langettaa. Luisa
+ei woinut olla Turussa eikä Bomarsundissa, Luisa ei ollut Aleksin
+ystäwä, hän on parhaillaan Krimissä ja pysyy uskollisena Ernestillensä,
+jota hän niin sydämmellisesti rakasti.
+
+Senlaiseen päätökseen tuli Ernest wankeudessaan, ja se toi hänelle
+hänen entisen ilonsa, entisen rakkautensa. Mutta Aleksis sitte,
+ajatteli hän, tämä ylenannettu nuorukainen,--oliko hän todellakin
+Bomarsundissa kaatunut ja haudattu? Ernest tuskin woi sitä uskoa, sitä
+wähemmin kun neiti Lowisa oli samaan aikaan häwinnyt. Eikö luultawammin
+Aleksis ja Lowisa pommituksen ajalla ja yleisessä hälinässä saattaneet
+yhtenä paeta saarelle? Että Aleksis sen woi tehdä ja wietellä Lowisan,
+sitä hän ei yhtään epäillyt. Heidän keskuus antoi kyllin syytä
+senlaiseen luuloon. Hän oli pian iloinen, että Lowisa woi niin langeta,
+se todisti hänelle wielä enemmin, ettei Lowisa ollut sama kuin Luisa.
+Tämä asia tuli Ernestille niin wakautuneeksi, että hän wihdoin päätti
+kirjoittaa Luisallensa Krimiin ja puhella sille ajatuksensa ja kaikki
+huolensa. Mutta ennenkun hän sai tämän päätöksensä täytetyksi, eräsnä
+aamuna--silloin oli taas kesä,--hän sai toiwotun sanoman, päästä
+matkaan. Hän oli eräiden muiden wankien kanssa waihdettu franskalaisia
+wankeja wastaan ja nyt päätetty kyyditä Wenäjälle. Hän sai matkata
+ensin rautatietä Marselliin. Suloinen aawistus wihlasi hänen päässänsä,
+kuultuaan tämän sanoman. Marselli on Wälimeren rannalla. Waihdos oli
+siis tapahtuwa Mustanmeren satamissa. Ernest ei woinut enää hillitä
+iloansa, kuultuaan pääsewänsä Odessaan. "Minä olen silloin jo pian
+Krimissä", sanoi hän itselleen. "Miten kummallisesti tapaukset
+sattuwat! Suomen ja Franskan kautta piti tulla Krimiin, jonne
+yhtäläinen sattumus edelläpäin oli saattanut Luisan!"
+
+Ernest sai kohta jättää wankeutensa ja pääsi matkalle Marselliin.
+
+
+
+
+VII.
+
+
+--"Luulen todella, Riitta, että sinulla on kyynelet silmissä", sanoi
+nuorimies, istuen Lapinsaaren rannalla ihanan naisen wieressä ja käsi
+kierretty hänen wyötäisensä ympäri.
+
+--"Aina sinä kutsut minua sillä nimellä!"
+
+--"Jokaisella nimellä minä rakastan sinua yhtä hellästi."
+
+--"Minusta on juurikuin olisit toinen kuin ennen, niin kauan kun minun
+täytyy kutsua sinua Juhanaksi."
+
+--"Se on kuitenkin ihan tarpeellista, sillä oikeat nimemme eiwät saa
+tulla huuliltamme. Arwaathan mikä minulla olisi edessä, jos tämä
+lymypaikkamme tulee tietyksi. Mutta eihän se ollut se, josta silmäsi
+nyt owat niin punaiset?"
+
+--"En tiedä mikä minulla tänään on, Juhana! Siitä asti kun eilen sait
+tuon weneen, joku paino ahdistaa minun sydäntäni."
+
+--"Mitä houreita!"
+
+--"Minusta tuntuu kuin tämä olisi onneni wiimeinen päiwä. Tämä
+yksinäinen saari on ollut minulle paratisina. Tässä wasta olen tuntenut
+miten kallis sinä olet minulle. Minua peloittaa ettei maailma suo
+meille tätä onnea kauemmin. Pelkään ettei Jumalakaan sitä pitkään
+meille salli."
+
+--"Ja sinulla ei ole kyyneliisi sen suurempaa syytä? Minä suutelen ne
+sinulta pois."
+
+Nuorukainen painoi syliinsä naisen, jonka silmissä loisti surullinen
+hymy.
+
+--"Ymmärränkö sinua oikein, Riitta? Minä luen silmistäsi enemmän kuin
+tahdot sanoa."
+
+--"Juhana, minä olen onneton, jos minun jätät."
+
+--"Sinä hourailet."
+
+--"Mihin me joudumme?"
+
+Nuoren miehen posket läwähtiwät punaisiksi. Hänen silmistään loisti
+jotain, mikä näytti ilauttawan nuorta naista. He katsoiwat äänettä
+toinen toisensa silmiin.
+
+--"Sen rakkaampi minun on jäädä luoksesi. Mutta Riitta, tunnethan syyn,
+joka käskee minua jättämään sinut hetkeksi."
+
+--"Ethän kuitenkaan minua jätä?"
+
+--"Wähemmän kuin koskaan ennen. Nyt siis hywästi. Eräitä tuntia waan,
+ja minä olen takaisin. Hywästi, hywästi!"
+
+Hän puristi naisen wielä kerran syliinsä, suuteli häntä palawasti,
+hyppäsi weneesen ja lähti soutamaan ulos walkamasta. Rannalle jäänyt
+nainen seurasi häntä silmillään sinne asti kuin wene näkyi. Wielä
+kerran, ennen kuin se katosi, hän wiittasi walkoisella nenäliinallansa,
+ja nuorukainen seisatti soudannon, nosti kätensä huulillensa ja
+wiittasi. Mutta kun wene oli häwinnyt niemen taa, nousi nainen wielä
+kallion huipulle ja katsoi siinä kunnes soutaja oli kokonaan peittynyt
+saarien taa. Hän istui wielä kauan siinä ja kyyneleet tippuiwat hänen
+silmistään. Ne oliwat yhden werran epäilyksen kuin toiwon kyyneliä,
+jotka sanoiwat: Hän ei woi, ei saa minua jättää.
+
+Aika kului, monta tuntia kului, wuorten pimennot alkoiwat kaswaa
+pitkiksi, aurinko painui jo lähelle meren pintaa, tuuli raukeni, sorsat
+uiwat selältä rantaan, nainen istui yhä kalliolla. Auringon wiimeinen
+säde sammui meren aattoihin, yö pimeni, nainen istui wielä yhä kallion
+huipulla, mutta odotettu wene ei tullut, se ei tullut koko yössä, se ei
+tullut wielä huomennakaan.
+
+Kun wihdoin tuli syys ja yöt pimeniwät, kun myrskyt ajoiwat raiwoisia
+aaltoja Lapinsaaren rannoille, kun waalea kuu loi satoja outoja
+warjo=kuwiansa louhikoisille rannoille, silloin waalea haahmo käweli
+louhten ja luotojen wälissä, se etsi sieltä jotakin, se etsi wielä
+silloinkin kuin sydän=yön hiljaisuus wallitsi maalla ja merellä, se
+puheli yksinään ja sopotti hiljaan: "nyt en woi sinua jättää, nyt
+wähemmän kuin koskaan ennen--erään hetken perästä, se ei ole kuin
+silmänräpäys, minä palaan--ah, tiesinhän minä, sinä et woi wiipyä
+kauan--katso armaani, en ehtinyt wielä rannalta pois. Minä odotin
+sinua, ja sinä et woinut jättää minua." Ja kyynelet ne tippuiwat
+silmistä.
+
+
+
+
+VIII.
+
+
+Mustanojan tappelun perästä, Elokuun 16 p. 1855, Wenäjän työnä Krimissä
+oli waan suojella Sewastopolin linnaa. Liittolaiset lähestyiwät päiwä
+päiwältä linnan muureja. Pommitus kiihtyi yhä tulisemmaksi. Linnassa
+oli tuskin puolia rakennuksia lujina, nekin kasarmeina tahi
+hospitaleina. Pommit ja projektilit kaatoiwat tuhat miestä joka päiwä.
+Kaduilla ei näkynyt päiwällä kuin sotawäkeä ja lääkäreitä korjaamassa
+haawoitettuja. Naiset jo oliwat ammoin lähetetyt pois. Ei ollut enää
+mitään paikkaa, jossa woi hengen waaratta käwellä. Kukaan ei tiennyt
+minä hetkenä pommi saattoi pudota ja musertaa mitä ympärille sattui.
+Näin oli päästy Elokuun loppupuoleen, kun eräsnä aamuna linnan asukkaat
+hyppäsiwät säikähtyneinä wuoteiltaan. Liittolaisten koko leiri näytti
+olewan tulen ja sawun wallassa. Hirweä jyrinä pani linnan kiwiseinät
+wapisemaan. Pommia satoi alas linnan kaduille ja huoneiden katoille
+kuin ukkosen ilmalla rakeita. Linnan wiimeinen päiwä näytti tulleeksi.
+Puolustajat epäiliwät paetako ja hylätä koko linna waiko wieläkin
+odottaa. Puolustus näytti jo mahdottomalle. Mutta pakeneminen tämän
+ryntäyksen aikana ei ollut waaratta. Päätettiin wihdoin korjailla waan
+wahingoita, joita wihollisten pommit ja projektilit tekiwät muureihin,
+ja wiiwyttää ryntäystä. Sotawäki kaatui juukottain. Satoja
+haawoitettuja joka hetki, ei waan räjähtäwäin pommein ympärillä, waan
+wielä enemmän kaatuwain kiwihuoneiden raunioilla. Pommituksen ajalla ei
+woitu korjata huoneitakaan. Useassa paikoin keräytyi kokonaiset mäet
+kaatuneita, joiden päällitse uudet joukot riensiwät toimittamaan
+ampumista tahi parantamaan reikiä muurissa. Moni haawoitettu sai
+tuntikaudet odottaa apua.
+
+Silloin yhtäkkiä ilmestyi sotawäen sekaan eräs nais=olento, mustissa
+waatteissa walkea esiliina wyöllä. Hän kantoi kädessään riippuwan
+astian wettä ja toisessa tukun liinawaatetta. Sen muoto, ehkä waalea,
+loisti tulen ja sawun seasta kuin enkelin muoto. Sen huulilla leikitsi
+suloinen hymy, joka ei näkynyt tietäwän mitään kuolemasta, mikä raateli
+hänen ympärillään. Tuliset pommit putosiwat hänen wiereensä, räjähtiwät
+siruiksi, mutta nainen otti waan silloin esiliinansa taipeen käteensä
+ja nosti sen silmillensä. Sotamiehet kiljasiwat säikähtyneinä, luullen
+tuon hurjan naisolennon kaatuneen ja lyödyn murskaksi. Mutta kun räjäys
+oli ohitse, hän seisoi paikallaan, pyyhkäsi silmiänsä ja riensi
+edelleen. Hän oli ehtinyt erään kiwirakennuksen kohdalle, jonka seinät
+jo oliwat ammutut hajalleen, mutta josta yksi nurkka wielä riippui
+kiwillä ja murskalla täytetyn kadun yli. Eräs upseri seisoi wallilla,
+kaatuwan huoneen kohdalla, ja näki tuon kummallisen nais=olennon.
+Säikähtyneenä hän koetti huutamalla saattaa naisen askeleita, mutta
+turhaan. Kun mikään ei auttanut, hän lähetti erään sotamiehen
+taluttamaan pois onnetonta naista, joka ei nähnyt uhkaawaa waaraa.
+Sotamies juoksi naisen luo, yritti ottamaan sitä kädestä, waan silloin
+kuului hirweä täräys, riippuwa seinä makasi rauniona, nainen ja
+sotamies oliwat häwinneet. Upseri kauhistui. Hän juoksi etsimään kahta
+hautautunutta. Ne oliwat jääneet raunion alle. Hän näki waan ruumiin
+palaisia raunion wälissä. Hän kurkisti niitä katsomaan, waan silloin
+sama nais=olento jo seisoi raunion huipulla, terweenä kuin ennenkin,
+tuo pian yliluontoinen hymy huulilla.
+
+--"Herra armahda meitä!" huusiwat kaikki, jotka tämän näkiwät, tehden
+ristinmerkin rintaansa.
+
+Mutta upseri ei hämmästynyt, hän juoksi tuota kummallista olentoa
+kohti, tawoittaakseen sitä, waan juuri kun hän jo oli sen luona, palawa
+pommi putosi hänen ja nais=olennon wälille. Silmänräpäys wielä, ja
+molemmat oliwat kadotetut. Upseri heittäysi alassuin rauniolle. Nainen
+wiskautui pommin päälle, kääräsi walkoisen esiliinansa sen ympäri--ja
+siihen se sammui. Kun upseri wihdoin nosti päätänsä, hän näki edessään
+sammuneen pommin, mutta nainen jo oli kadonnut. Upserin näkö waalistui
+kuoleman kaltaiseksi.
+
+Pommituksen koko woima näytti wihdoin kokoontuneen erästä muurin
+heikointa paikkaa kohti. Suuret lohkareet mureniwat siitä maahan joka
+pamauksella. Suojelus=wäki oli käsketty estämään siinä kohdassa
+pelättyä rynnäkköä. Mutta wihollinen huomasi sen ja laski hirmuisen
+tulisateen lakaisemaan pnhtaaksi muurin sisäpuolen. Satoja kaatui siinä
+joka minutissa. Useammat oliwat waan haawoitetut. Niitä käskettiin
+joukko saattamaan hospitaleihin, mutta uudet joukot saiwat yhä hautansa
+entisten kaatuneiden päälle, tullen wuorostaan hekin uusien kaatuwain
+alle haudatuiksi. Wihdoin waikeni käsky, kukaan ei rohennut enää
+lähestyä warmaa kuolemaa. Silloin nais=olento, walkea esiliinan liewe
+silmillä, nähtiin wakaisilla, waan kiireillä askelilla rientäwän tuota
+waarallista paikkaa kohti. Hän katosi sinne pian tulen ja sawun sekaan.
+
+
+
+
+IX.
+
+
+Sydän=yön ajalla erääksi hetkeksi ampuminen oli wähän tauonnut. Mutta
+aamulla jo päiwän waletessa se alkoi uudelleen wielä kiiwaammin kuin
+ennen. Se raiwosi niin wielä seuraawan päiwän, se oli raiwonnut jo koko
+wiikkauden. Tuhansia oli kaatunut, tuhansia makasi haawoitettuna,
+kaikki hospitalit oliwat täynnä.
+
+Eräässä näitä, täytettynä sairailla, makasi nuori upseri pahasti
+haawoitettuna wuoteellansa. Hänen wieressään seisoi Feodor, hänen
+palwelijansa, lääkelasi kädessä.
+
+--"Aika on jo ottaa taas", sanoi Feodor.
+
+--"Ei suinkaan wielä", wastasi upseri. "Mutta, Feodor, mitä sinä luulet
+siitä naisesta?"
+
+--"Niin! jos se ei ole Jumalan enkeli, niin se on linnan haltija."
+
+--"Ja jos se olisi linnan haltija?"
+
+--"Sitte armahtakoon meitä Jumala! Se ei tule näkywiin muuten kuin
+suuren onnettomuuden edellä."
+
+--"Waan sanoithan hänen parantawan haawoja?"
+
+--"Sitä hän warmasti tekee. Hän tarwitsee waan painaa kädellänsä
+haawaa, niin se paikalla seisottuu. Hän jo on parantanut satoja, jotka
+tulen seasta on saatettu hospitaliin, mutta hän on aina kadonnut heidän
+silmistä kuin haahmo, jolla ei ole ruumista."
+
+--"Kuinka sitte luulet hänen woiwan onnettomuutta ennustaa?"
+
+--"Uskokaa, Aleksei Petrowits, sellaiset ihmeet eiwät tapahdu hywän
+edellä. Minä olen nähnyt sen ennen. Minä kuulin sen Moskowassa. Kun
+Franskalaiset oliwat sata wirstaa lähellä Moskowaa, silloin kansa näki
+sydän=yöllä naisen haahmon käwelewän Kremlissä, pyhän neitsyen kirkon
+harjalla. Wiikkaus sen perästä Moskowan suuri kaupunki oli porona ja
+Franskalaiset majailiwat sen raunioilla."
+
+--"Luuletko, että Sewastopol pian lankee wihollisen käsiin?"
+
+--"Jumala siitä warjelkoon! Mutta totinen tosi se on, että tämä on
+kolmas päiwä siitä kun tuo naisen haahmo ilmestyi Sewastopolin
+muureille. Herra Jumala, kuulkaa miten kanonat jyrisewät!"
+
+Hirweä jyräys kuului silloin kiwihuoneen yläkerrassa. Seinät ja lattia
+wapisiwat, kynttilät sammuiwat paitsi lamppua, mikä huonosti paloi
+pitkän käytäwän toisessa päässä ja joka lewitti kamalan walonsa sairaan
+wuoteelle. Lampun kohdalla lattialla oli sywä pimennös, joka syrjästä
+katsoen näytti ihmisen haahmolle, Feodorin silmät oliwat sattuneet tätä
+pimeää paikkaa kohti. Se näytti hänestä liikkuwan.
+
+--"Herrainen aika!" huusi hän, "tämä on meidän wiimeinen päiwämme.
+Aleksei Petrowits, katsokaa tuonne, hän on tuossa, hän tulee meitä
+kohti,--hu--hu!"
+
+--"Mitä sinä hourailet, Feodor? lampun warjohan se on."
+
+--"Ei, ei, katsokaa waan, se lähenee, se liikkuu."
+
+Aleksei Petrowits kawahti istuilleen. Todella hänkin sen näki: lampun
+alla olewa warjo liikkui, se tuli hänen wuodettaan kohti. Aleksei
+eroitti jo selwästi siinä ihmisen haahmon, saman haahmon, jonka hän
+päiwällä oli nähnyt kaatuneen huoneen rauniolla.
+
+--"Jumalan armo! Hän se on!" huusi Feodor.
+
+Aleksei kurkistui myös katsomaan. Lampun walo paistoi silloin haahmon
+waalealle muodolle. Aleksein posket waalistuiwat.
+
+--"Feodor", huusi hän wapisewalla äänellä.
+
+Feodor oli sillaikaa lymyinnyt huoneen pimeään nurkkaan.
+
+--"Feodor", huusi Aleksei wielä waikeammasti.
+
+Hänen muotonsa oli muuttunut kuolleen näköiseksi. Feodor huomasi
+wihdoin isäntänsä hädän ja seisoi jo pian Aleksein wuoteen wieressä.
+
+--"Feodor, hoitele minua, haawani on ratkennut jälleen wuotamaan, minua
+pyörryttää."
+
+Aleksei waipui Feodorin syliin. Hän laski hänet jälleen wuoteelleen,
+koetteli käsiä ja otsaa: ne oliwat kylmenneet. Sywä huokaus wielä--ja
+Aleksei oli kuollut. Feodor pakeni hiljaa, waan ennenkun hän jätti
+huoneen--hän luuli nähneensä tuon mustan naishaahmon painawan umpeen
+Aleksein silmät ja sitten katoawan.
+
+
+
+
+X.
+
+
+Samaan aikaan kuin tämä oli tapahtunut yhdellä puolella, linnan
+toisessa osassa eräs kenrali makasi haawoitettuna wuoteellansa. Hänen
+wieressään seisoi nuori lääkäri ja koetteli wälistä haawoitetun kättä.
+
+--"Mitä luulette minusta, herra?" kysyi sairas heikolla äänellä.
+
+--"Teidän haawanne owat kewiät, ainoasti yksi, lähellä oikean keuhkon
+alareunaa, on wähän sywempi."
+
+--"Warmaan te teette samoin kuin jokainen lääkäri. Ette waan tahdo
+sanoa, että minulla on waan joku lyhykäinen hetki jälellä. Sanokaa
+minulle waan suoraan mitä ajattelette."
+
+--"Todella sanon, jos ette pahastu, haawa rinnassanne on waarallinen."
+
+--"Minä sen tunnen itse ja sentähden tahdon kuulla totuuden. Mutta
+sanokaa minulle wielä yksi asia. Uskotteko mitään yliluontoista, tahi
+oikeastaan sellaista, jota mikään aisti ei käsitä?"
+
+--"Oikeastaan en paljon. Sillä kaikki, mitä silmät näkewät, korwa
+kuulee ja tunto tuntee, ne omat aiwan luonnollisia ilmauksia."
+
+--"Mutta woitteko selittää miten pienimmän madon elämä syttyy?"
+
+--"Sitä ei woi kukaan ihminen."
+
+--"Ja kuitenkin se on jokapäiwäisin asia."
+
+--"Elämä, herra kenrali, on asia, josta emme saa tuntea muuta kuin
+ulkonaisen waikutuksen."
+
+--"Muuta en tahtonut. Te näette miten joka=päiwä tuhat elämää syttyy ja
+sammuu, waan elämän lähde on teille yhtäläinen salaisuus kuin minulle.
+Sanotteko minua epäuskoiseksi, jos uskon enemmän kuin te?"
+
+--"En suinkaan, kenrali!"
+
+--"Kuulkaa minua sitte. Te sanotte minun haawani waaralliseksi. Warmaan
+tahdoitte sanoa, että minulla on nyt wiimeinen hetkeni, että aika olisi
+tehdä kaikki mitä ennen kuolemaani olisi tehtäwää. Mutta sanokaa minua
+hulluksi, sanokaa minua jumalattomaksi--minä tahdon wielä elää, jos ei
+muuta, niin edes jonkun päiwän, ehkä jonkun wiikkokauden. Mitä luulette
+siitä?"
+
+Tohtori puisteli päätänsä, eikä woinut wastata.
+
+--"No, te ajattelette siis, että yksi reuna keuhkostani on ammuttu
+läpi, siitä syntyy tulehdus ja muutaman hetken perästä on kaikki
+ohitse."
+
+--"Se on hywin pelättäwä."
+
+--"Mutta se ei saa tapahtua, ymmärrättekö sen, herra?"
+
+--"Jos sen woisin mitenkään ymmärtää! Mutta----"
+
+--"Ei yhtään muttaa, en tahdo kuulla mitään wastustusta. Ainoa, mitä
+waadin, on apunne, sitä ette woine minulta kieltää."
+
+--"Minä olen walmis kaikkeen, mitä tieteen woima----"
+
+--"Se on hywä, ojentakaa minulle kätenne."
+
+--"Mutta, Jumalan tähden,--haawanne!"
+
+--"Ei muttaa.--Oletteko kuulleet tahi nähneet tässä linnassa wiime
+päiwinä erästä kummallista naista? Hänestä puhelee nyt jokainen
+sotamies. Näkemältä eräs armeliaisuuden sisar, waan hän on enemmän kuin
+ihminen. Hän näyttää olewan niitä olennoita, joiden kautta Jumala usein
+toimittaa ihmeitä. Olen omin silmin nähnyt hänen liehuwan tulen ja
+palawain pommien keskellä, olen nähnyt hänen juoksewan palawan huoneen
+läwitse, kaatuneiden raunioin halki. Kuulkaa, tämä nainen on tehnyt
+ihmetöitä sairaiden ja haawoitettujen parantamisessa. Kuulkaa waan mitä
+sotamiehet hänestä puhelewat. Hän on kuolemasta pelastanut satoja,
+jotka lääkärit jo oliwat hylänneet. Hän on parantanut haawan, joka on
+mennyt sydämmen läpi, hänellä on palsami, joka parantaa läpi ammutut
+aiwot. Uskotteko, herra, sen kaiken?"
+
+--"Minun on waikea uskoa."
+
+--"Samoin se oli minunkin. Waan se, jota terweinä emme uskoisi, tulee
+meille mieluiseksi uskoa silloin kuin warma kuolema on silmiemme
+edessä--ja katsokaa, minä uskon nyt kaikki mitä olen kuullut--ja
+sentähden on nyt toiwoni--oh! minun täytyy wähän lewätä--niin, minun
+toiwoni on, että annatte käsky tuoda se kummallinen nainen, jota wiime
+päiwinä koko sotawäki on ihmetellyt--minä aawistan, minulla on warma
+toiwo--hän, hän yksinään woi minun parantaa--elkää minulle naurako."
+
+Ernest, sillä hän se oli tämä nuori lääkäri, katsoi surkutellen
+wanhuksen loistawiin silmiin. Hän näki miten weri jo oli paennut
+kuolewan kaswoilta, ja tuo silmäin erinäinen loisto oli kuin kipunan
+wiimeinen kirkkaus sammunnan edellä. Hänen oli kuitenkin mahdoton
+kieltää kuolewan wiimeistä toiwoa. Hän oli kuullut eräästä
+armeliaisuuden sisaresta, joka pian wimmapäisenä oli eräitä päiwiä
+sitte tullut linnaan ja siellä ollut apuna haawoitetuille. Ernest
+arwasi kenralin tarkoittaneen tätä naista. Hän lähetti siis heti sanan
+ylihospitalin lääkärille, palautuen kuolewan wuoteen wiereen.
+
+
+
+
+XI.
+
+
+Ampuminen oli kiihtynyt hirweimmäksi. Koko linna paistoi tulen ja
+liekkien walossa. Kaikki, mikä oli palawaa, oli sytytetty
+kuumennetuilla luodeilla ja projektileillä. Tulipalon walo loisti
+ikkunasta kuolewan kenralin silmiin ja lewitti wielä kerran kuin
+suloisen iltaruskon hohteen hänen waalenneille poskillensa. Äskeinen
+puhe oli hänen rauaissut, ja hänen silmänsä oliwat ummistuneet.
+
+Silloin kuului etuhuoneesta hiljaiset askeleet. Ernest tahtoi nähdä
+kenralin muodon silloin kuin odotettu nainen astui huoneesen. Hän oli
+sillä tawoin tulijaan selin. Mutta kenrali makasi. Ernest kääntyi
+tulijaa kohti. Hän oli odottanut nähdä siinä wimmapäisen naisen. Miten
+wapsahti hän nyt, kohdaten ihanimman naismuodon, jonka suloisissa pian
+hourailewissa silmissä loihti terwe ymmärrys. Mutta hän ei ehtinyt kuin
+silmänräpäyksen ajan noudatella muistiansa, ennenkun hän syöksyi naisen
+eteen, huudahtaen innolla: "Luisa."
+
+Naisen silmät oliwat kohdanneet Ernestin, ja hohtawa punastus läwähti
+silloin hänen waaleille poskillensa. Ernest yritti syöstä heti hänen
+eteensä ja puristaa hänet syliinsä, waan seisattui juuri kuin
+epäilemään. Naisen suloinen muoto, joka ensi wilaukselta oli niin hänen
+hurmannut, oli yht'äkkiä muuttunut. Sen silmäin hempeä säihky sammui ja
+poskien sywä hohde oli häwinnyt, jättäen pian kuoleman waaleuden
+sijaansa. Hänen silmiinsä kuwautui jotakin epätoiwoista, miltei
+pelottawaista, ja hänen henkensä näytti harhailewan eksyneenä käytyjä
+jälkiänsä, ja ikäänkuin turhaan etsien jotakin kallista omaisuutta,
+minkä se ammoin jo oli kadottanut. Hänen silmänsä oliwat painuneet
+alas. Pari wärisewää kyyneltä wieri wihdoin hänen waaleille
+poskillensa. Mutta yhtäkkiä hänen muotonsa taas kirkastui, uusi
+aamurusko lewisi hänen poskillensa, hänen silmänsä sai uuden säihkywän
+walon, jonka tulinen säde iski Ernestin silmään; hänen huulilleen
+lewisi suloinen hymy ja sywällä huokauksella hän sopotti tuskin
+kuuluwasti: "Ernest!"
+
+--"Luisa, minun Luisani!" huudahti silloin Ernest uudella ihastuksella,
+ja Luisa herwahti puristettuna hänen awattuun syliinsä.
+
+Kenrali oli awannut silmänsä. Niissä loisti wielä kirkkaampi walo kuin
+äsken. Hänen katseensa wilahti ympäri huonetta ja seisattui tohtoriin
+ja sitte naiseen, jota hän puristi syliinsä. Wieno puna oli lewinnyt
+hänen poskillensa ja hänen huulillensa walausi autuaallinen hymy.
+
+--"Tohtori", sanoi hän matalalla äänellä: "Kiitoksia! Minä aawistin
+oikein. Minä tunnen jo suonissani uuden elämän. Suokaa minulle
+anteeksi", jatkoi hän kääntyen Luisaan, joka oli tullut hänen
+pään=aluisensa wiereen, "tulkaa lähemmäksi, minun ääneni on painunut--
+kas niin--waan ensiksi kysymys--tunnetteko ketä läheistänne, jonka nimi
+on Hilma?"
+
+Luisa punastui, painoi alas silmänsä, waan nosti ne samassa,
+rohkeudella katsoen sairaan silmiin, ja wastasi:
+
+--"Minun äitini nimi on Hilma."
+
+--"Ja teidän kaswatus=äitinne?"
+
+--"Maranda."
+
+Kenrali kawahti istualleen, ennenkun tohtori ehti häntä siitä estää.
+
+--"Hywä kenrali, teidän haawanne--se on waarallista----" sanoi tohtori,
+kiiruhtaen tukemaan häntä käsiwarrellaan, sillaikaa kuin Luisa langeten
+polwillensa wuoteen wiereen, kiersi kätensä sairaan selän taa tueksi.
+
+Kenrali huokui raskaasti, katsoen hymysuin Luisan silmiin. Hän oli
+laskenut kätensä Luisan olkapäälle, jossa tytön kiharat sen peittiwät.
+
+--"Tohtori", lausui hän wihdoin hiljaan. "Te sanotte, että se on
+waarallista. Te erehdytte. Minulle ei ole nyt mikään waarallista. Tämä
+tyttö on tuonut minulle uuden elämän. Olkoon keuhkoni ammuttu läpi,
+olkoon luoti tehnyt rintaani loukon. Sen on jälleen täyttänyt tämä
+suloinen olento. Tohtori, minä hengin jo kewiämmin kuin koskaan ennen.
+Ennen kuin luoti oli rintani läwistänyt, siinä jo oli suuri aukko, jota
+mitkään juotteet eiwät woineet parantaa. Minä olen kaksikymmentä wuotta
+elänyt sodan melskeissä, kaukana sukulaisista, yksinäni salaten
+raiwoisessa maailmassa, rinnassani aukkoa, suurempaa kuin minkään
+raudan läwistämää, minä olen kaiwannut ainoata rakasta lastani, jota
+oma silmäni ei saanut nähdä, waikka oma äitini sitä hoiti ja kaswatti.
+Nyt olen sen löytänyt--tyttäreni, ainoa lapseni, anna minun puristaa
+sinua rintaani wastaan."
+
+Näin sanoen hän weti Luisan luoksensa ja painoi suutelon sen huulille.
+Luisa syleili häntä, puristui häneen kiinni ja kuiskasi: isä, rakas
+isä!
+
+Ernest lankesi silloin polwilleen wuoteen wiereen, kiersi kätensä
+Luisan ympäri ja sanoi: "Kenrali, te olette löytäneet yhtaikaa kaksi
+lasta--teillä on nyt myös poika--Luisa on minun, hän on jo kauan ollut
+minun, on minun ensimäinen ja ainoa rakkauteni, jonka olen tässä
+jälleen löytänyt--antakaa meille siunauksenne."
+
+Kenrali puristi molempia yhtaikaa rintaansa. "Tulkaa onnellisiksi",
+lausui hän sopottaen. Hänen huulensa wetäytyiwät hymyyn. Hän huokasi
+sitte sywään, hänen kätensä herwahtiwat alas, ja kun Ernest ja Luisa
+nostiwat päänsä, oli kenrali herennyt elämästä. Juhlallinen hiljaisuus
+wallitsi huoneessa, ja kanonain jyrinä oli hiljennyt ulkona.
+
+Samalla hetkellä tunkeutuiwat wiholliset linnaan, ja ylpeä Sewastopoli
+oli walloitettu.--Eräitä kuukausia sen perästä sota Wenäjän ja
+Länsiwaltain wälillä oli loppunut. Uusi rauhallinen aika oli tullut
+Wenäjälle ja sen kanssa uusi wapaampi henki oli puhaltanut Wenäjän
+suuren waltakunnan yli. Ensimäisessä ilossa siitä pitiwät Ernest ja
+Luisa häänsä Pietarissa.--Miten onnellisiksi he tuliwat--siitä ei tämä
+kertomus wirka mitään. Sen werran waan on tunnettu, ettei tohtori
+Ernest koskaan sen koommin saanut kuulla mihin Sewastopolissa kaatuneen
+Aleksin turkulainen ja bomarsundilainen ystäwä, se ihana Lowisa, oli
+joutunut.
+
+
+
+
+
+
+PUNAINEN LÄHDE
+
+
+
+
+I.
+
+Kaksi ystäwystä.
+
+
+Joka tahtoo ihmisiä tutkia jossakin paikkakunnassa ja jonakin aikana,
+erehtyy suuresti, jos tarkkaa waan elämän waloisia kohtia, jättäen
+katselematta sen pimentoja ja warjoisia puolia. Ei waan pappilassa ja
+eräiden wirkamiesten taloissa ole tilaisuus tutkia maaseutujemme
+elämää. Halwat talonpoikaiset talot, hajoitetut sinne tänne awaran
+maakunnan keskeen, antawat usein parhaimman walon maapitäjäin elämästä.
+Kaupungin elämän keskus ei ole aina siellä, missä rakennustaito ja
+rikkaus owat korottaneet ylpeitä rakennuksia kahdenpuolen katuja; se on
+usein matalain asuntojen keskellä, missä ulkonäöltä ei luulisi olewan
+muuta kuin kurjuutta ja kataluutta. Jokaisella kaupungilla on joku
+paikka, se saattaa olla näkemältä huono ja arwoton, joka on kuuluisampi
+muita, ei niin paljon suurista tapauksista, joita kertoo historia
+tulewille sukupolwille, kuin enemmän monista salatuista syistä, jotka
+siellä kehittyiwät waikuttamaan tärkeihin tapauksiin. Sellainen paikka
+oli Wiipurissa Punainen Lähde. Kuinka monta ihmistä on saattanut käydä
+Wiipurissa, huomaamatta Torkkelin rakennuksen satoja wuosia wanhaa
+jäännöstä, tuota uljasta Wiipurin linnaa, johon yhdistyy Karjalan, koko
+Itä-Suomen historia, waan Punaisen Lähteen hän ainakin on tullut
+tietämään. Sen nimi on pian yhtä kuuluisa kuin Wiipurin rinkelit,
+joiden wuosisatojen wanhaa mainetta kaikki uuden ajan leipomistaide ei
+ole woinut tummentaa. Punainen Lähde ei ole muuta kuin tawallinen
+kaiwo, jonka nykyisin peittää keltaiseksi woideltu kansirakennus. Mutta
+se ei ole aina ollut sellainen. Sen ensimäinen kansirakennus oli
+punainen, ja siitä se sai nykyisen nimensä. Sellainen se oli silloinkin
+kuin sen ympärillä liikkui elämä ja tapaukset, joista tässä on aikomus
+kertoa.
+
+Punaisen Lähteen ympärille oli lewennyt awonainen paikka, jonka
+kahdelle siwulle jo oli ilmestynyt uudemman ajan rakennuksia. Pari
+kolme wanhaa hökkeliä muistutti wielä paikan wanhoista ajoista. Näiden
+hökkelien seassa oli pari sawella ja kalkilla silattua rakennusta,
+joista toinen oli Juutalaisten synagogana, ja jonka asukkaat kauan
+aikaa oliwat Wiipurin kaupungin salaisuuksia. Wastapäätä oli wanha
+mustettunut rakennus, missä asui joku tai useampi kaupungin pienempiä
+mestareita. Tämän rakennuksen wastassa seisoi wielä eräitä wuosia sitte
+kaksikertainen, wähän jo kallistunut rakennus, yhdistetty useamman
+pienemmän, yhtä rawistuneen asunnon kanssa, erinäisenä neljännyksenä.
+Koko kaupungissa oli tuskin huonomman näköistä neljännystä kuin tämä
+Punaisen Lähteen wieressä. Harwat taisiwat olla ne kaupunkilaiset,
+jotka ajaessaan tahi käwellessään tämän kaupungin osan siwuitse woiwat
+muuten kuin ylenkatseella tahi surkutuksella siihen silmiään luoda.
+
+Eräänä iltana, se oli syksyllä wuonna 1817, kaksi miestä tuli yhteen
+emäntä Kuikan asunnossa, jonka ainoa neliruutuinen ikkuna oli pian
+wastapäätä Punaista Lähdettä. Toinen näistä oli nähtäwästi joku
+käsiammattilainen, waan toinen, wälkkywissä napeissa ja pää pönkitetty
+nutun sinisellä pystykauluksella taaksepäin wähän keikalleen, näytti
+hywin sotilaan näköiseltä. He oliwat juuri saaneet punssilasit eteensä,
+kun käsiammattilainen sanoi:
+
+--"Woisin lyödä wedon, Iiwana, että sinulla on tänään hywin tärkeitä
+waltakunnan asioita pääsi täynnä. Sinä et ole muutoin näyttäyt noin
+wakaiselta, paitsi milloin joku ruhtinas on ollut tulossa
+kaupunkiimme."
+
+--"Sinä erhetyt, Loiri! Minä olen wakainen jokaisessa wirkani
+toimessa", wastasi Iiwana, kallistaen punssilain suuhunsa.
+
+--"Turhaa se kuitenkin on, ajattelen minä, olla aina noin wakainen.
+Ihmiset sanowat sinua liian jyrkäksi, Iiwana, eikä tässä kaupungissa
+pelätä ketään niin kuin sinua."
+
+--"Tekewätkö he niin?"
+
+--"Warmaa se on, Iiwana! Ja suoraan sanoen, kun minäkin näen sinun noin
+tönkkänä tulewan kadulla wastaani, sydämeni lentää kylmäksi--sillä se
+on juuri kuin tulisit panemaan minua kahleihin."
+
+--"Sinä olet hywin lapsellinen, weli Loiri! Minun suurin wikani on,
+että olen liian wienoluontoinen, ja sentähden minulla ei ole onnea.
+Lain ja oikeuden palwelijana minä en saisi armahtaa ketään, en omaa
+lastanikaan. Minulla ei saisi olla sydäntä, waan ainoastaan rautainen
+tahto ja teräksiset kädet, joita mikään este ei saisi seisottaa, joita
+itkut ja woiwotukset eiwät saisi pehmentää. Sellainen, weli Loiri,
+minun olisi oltawa."
+
+--"Minusta nähden ja mitä ihmiset sinusta tuntewat, sinä et ole kaukana
+siitä esikuwasta", sanoi waskiseppä Loiri. "Ken sinua nytkin, Iiwana
+parka, käskee tuommoiseen pönttöön kuin tuo sotilas=takki puristumaan,
+että naamasi on puristunut siniseksi kuin kellotornin katto tuolla
+linnan mäellä? Ja suoraan sanoen, tiedätkö miksi ihmiset sinua
+haukkuwat? Ne sanowat sinua linnan torniksi."
+
+--"Linnan torniksi?" kiljasi Iiwana. "Olenko ollut wäärässä? En
+suinkaan! Nämä ihmiset eiwät ansaitse mitään armoa. Tahtoisin heidät
+yhdellä nuoralla kuristaa ja näyttää heille missä on linnan torni.
+Kiittämättömät ihmiset! Eiwätkö tunne kenen ansio se on, että saawat
+kaduilla waikka sydän=yöllä käwellä rauhassa ja yhtä huoletta kuin
+omissa huoneissaan; eiwätkö tunne, että jos minä pitäisin yhden ainoan
+napin auki tässä wirka=takissani, se woisi panna wapisemaan koko
+kaupungin. Ja tuntewatko, että nyt paraillaan, kun Iiwana on tuskin
+ehtinyt nielaista tuon lämpöisen lasin sydämeensä, saattaa joukko
+roswoja mennä Punaisen Lähteen ohitse ja koko Wiipurin linna olla
+huomen=aamuna heidän wallassa? Ja mitä sinäkään tiedät, weli Loiri,
+joka taot waan waskea, että syntisen ihmisen korwat halkeewat--etpä
+edes sitäkään tiedä, että juuri tänä iltana minun on oltawa walweilla
+enemmän kuin koskaan!"
+
+--"Juuri tänä iltanako?" kysyi waskiseppä Loiri kummastellen. "Meillä
+on kuitenkin sywin rauha, ja luulisin, että lait ja asetukset----"
+
+--"Laitko ja asetukset?" huusi Iiwana kiiwastuen. "Lait ja asetukset?
+Kuinka kauas luulisit niillä mentäwän? Tiedätkö, weli Loiri? Lait ja
+asetukset owat kuin sinun waskilewysi, joita tänään taot haahloiksi ja
+huomenna kattiloiksi. Arwaatko mitä paroni sanoi minulle tänä aamuna?"
+
+--"No mitä paroni woi niin ihmeitä sanoa?"
+
+--"Hän sanoi minulle: Iiwana! minä käsken, sinun pitää tänä iltana
+seista Punaisella Lähteellä, ja kun siitä lähtee kaupunkiin tulemaan
+sellainen ja sellainen mies, sellaisissa ja sellaisissa waatteissa,
+koprista se kiinni, pane rautoihin ja wie suorastaan linnaan."
+
+--"Ja sellaista käskyä sinä tottelet?"
+
+--"Minä sanoin: herra paroni! mutta jos laki ja asetukset... Olisithan
+nähnyt mitä hän silloin teki."
+
+--"No mitä hän teki?"
+
+--"Hän otti käsillään molemmasta poskiparrastani, wetäsi minua ensin
+yhdänne päin, irwisti ja sanoi: Iiwana, katso, tämä on laki, ja sitte
+toisanne päin ja sanoi: tämä on asetukset, ja sitä hän teki minulle
+kunne Wiipurin kaupunki lensi silmissäni ympäri minun ja paronin, ja
+koko Wiipuri ei ollut enää muuta kuin paroni ja minä ja minä ja
+paroni."
+
+--"Kuinka hän sitä woi tehdä?"
+
+--"Hän teki sitä näin, weli Loiri!"
+
+Iiwana pani lasinsa pöydälle, tarttui waskisepän poskipartaan molemmin
+käsin ja wanutti häntä kahdannepäin, että sepän silmät kääntyiwät nurin
+päässä ja suuret pisarat tippuiwat hänen waskenkarwaisille poskillensa.
+
+--"Tämä on hirweää", huokasi wihdoin waskiseppä Loiri, päästyänsä
+Iiwanan käsistä.
+
+--"Mutta se on puhdasta totuutta, ja nyt tunnet mitä laki ja asetus
+on", sanoi Iiwana, "ja sentähden minun tulee tämä ilta ja yö seista
+Punaisella Lähteellä ja ottaa kiinni en tiedä mikä nuori mies ja sen
+seuralaiset."
+
+Hän oli tuskin ehtinyt tämän sanoa ja ottaa jälleen wajaan
+punssilasinsa, kun emäntä Kuikka tuli juosten huoneesen, huutaen:
+"Iiwana, Iiwana, Punaiselle Lähteelle!"
+
+Iiwana kallisti lasin huulillensa ja syöksi sitte nurin=niskoinsa ulos.
+
+
+
+
+II.
+
+Isäntä ja orja.
+
+
+Eräässä lahden kainalossa, Laatokan rannalla, kahden=puolen
+rajoitettuna jyrkillä wuoriseinillä, nähdään nykyisin kiwiraunioita,
+asetetut nelikulmaisiin piirroksiin. Näillä kiwityksillä seisoi
+muutamia wuosikymmeniä sitte punainen rakennus pystykattoinensa, kuten
+useampi sen ajan rakennus näillä seuduin. Tämä oli wanha Piiskolan
+howi, jolla aikanaan oli suuri merkitys seudussa. Laatokan rantamailla
+ei ollut yhtään howia, joka olisi ympärystössään tullut niin
+kuuluisaksi kuin Piiskola, ja sen ympärillä olewassa pitäjässä on wielä
+nytkin tuskin yhtään ihmistä, joka ei tietäisi puhella joitakin
+muistoja tästä howista. Kun lapset entiseen aikaan tekiwät palikoista
+rakennuksia, niin he eiwät tehneet eikä nimittäneet niitä kirkoiksi,
+waan he ne nimittiwät aina Piiskolaksi. Ja kun wanhat ihmiset puhelewat
+siellä jostakin erinomaisesta ja ihmeellisestä, niin he alkawat
+tawallisesti näin: "Ennen aikaan Piiskolan howissa j.n.e." Tähän howiin
+johdattaa meitä nyt kertomuksemme.
+
+Oli elokuun ilta ennen sitä aikaa, jona kertomuksemme alkaa. Piiskolan
+isäntä, howineuwos Kulakow, istui nahkatuolissaan, wetäen paksuja
+sawuja piipustaan. Hänen wastapäätänsä istui nuorempi mies, pimeä
+muotoinen ja hywin wakaisena. Tämä oli pitäjän uusi wallesmanni,
+tunnettu haukunta=nimellä Karhu, waikka hänen oikea sukunimensä oli
+Karhulin. Molemmat herrat oliwat keskenään kiihkeässä puheessa.
+
+--"Pelkäätte siis heidän tuntewan ne oikeudet?" sanoi herra Karhu,
+jatkaen alettua puhetta.
+
+--"Minäkö pelkäisin? Hahaha! En yhtään sitä epäile, waan en sitä
+pelkääkään. Ken woi ottaa minulta omaisuuteni?" sanoi herra Kulakow,
+tekeytyen aiwan huolettomaksi. "Ne owat kaikki ihmisiä, jotka isäni toi
+tänne Wenäjältä. He owat aikoinaan puhtaalla rahalla ostetut. Minua
+huolettaa waan yksi asia, waan minä luotan teihin ja wirkaanne."
+
+--"Minuunko? Waan minun täytyy seurata lakia ja asetuksia."
+
+--"Tietysti, tietysti", wastasi Kulakow. "Mutta te ette wielä ole
+kuulleet asiaa, joka minua huolettaa. Mettekö", sanoi hän, "siitä on
+kuukausi eli parikin, kun sain luokseni Wiipurista erään sukulaiseni,
+joka matkalla Walamoon wiipyi tässä muutaman wiikkokauden. Toimen mies,
+uskokaa se, herra, waan liian jumalinen, enkä tiedä miten, ehkä liian
+heikko kodissaan. Hän on antanut waimonsa, en tiedä mikä ruotsalainen
+neitsyt Helsingistä, wietellä itsensä, arwaatteko mihin hulluuteen?"
+
+--"Woin sen arwata, kun sen kuulen teidän suustanne."
+
+--"Hän on kouluttanut tyttärensä, ajattanut sen pään täyteen wapautta,
+weljellisyyttä ja yhtäläisyyttä ja sellaista rojua, jota on kauhistus
+kuulla, ja wiimeksi, kun muna on tullut wiisaammaksi kanaa, hän
+hurjenee tuomaan sen Walamoon, juuri kuin mitkään rukoukset sellaista
+rojua woisiwat ajaa ihmislapsen päästä ulos."
+
+--"Waan minä en näe mitä waaraa siitä kaikesta olisi teille", muistutti
+herra Karhu.
+
+--"Enemmän kuin luulette, ja se waara ei ole ainoastaan minulle, waan
+se on jokaiselle naapurilleni ja itsellenne teille, herra. Minä selitän
+sen tuossa paikassa. Minä olen tietämätön kaikesta, panen Jegoran
+palwelemaan isää, Feodorin passaamaan äitiä ja annan nuoren Simpsan
+palwella tytärtä. Aiotteko nyt arwata sen kauhean tapauksen?"
+
+--"Minun täytyy tunnustaa, etten tohdi wielä sitä arwata."
+
+--"Se kunnoton, läpi oppinut suka tunkee orjani Simpsan pään täyteen
+rojuansa, opettaa hänen lukemaan ja wielä hirweämpää..."
+
+--"Wieläkö hirweämpää?"
+
+--"Hän opettaa sen kirjoittamaan, minun orjani kirjoittamaan, ja mitä
+luulette hänen nyt kirjoittawan? Minä tapasin hänen lukemasta, etsin
+kaikki hänen kätkönsä, löysin kirjat ja paperit, heitin ne palawaan
+uuniin ja silloin jäi käteeni kirjoitus, joka yht'aikaa awaa silmäni.
+He kirjoittelewat toisillensa: hän pyytää, ja Simpsa lupaa karata.
+Tässä asiassa se on, kun nyt kysyn neuwoanne."
+
+--"Laillisesti hän on wapaa, sillä----"
+
+--"Laillisesti ja aina laillisesti", huusi Kulakow wiskellen päätänsä,
+"mutta sanokaa kerran mikä minä olen laillisesti! Simpsan isä oli
+isä=wainaani orja, hänen waimonsa oli orja, jonka isäni hänelle osti.
+Minä olen perinyt heidän lapsensa samoin kuin tämän howin, sanokaa,
+ettei tämä howi, tämä huone laillisesti ole minun, sanokaa, että koko
+maailma on kääntynyt nurin, että tämä huone woi eräsnä yönä karata ja
+tämä omaisuus muuttua mereksi. Kuinka kauan luulette kaiken sen olewan
+laillista?"
+
+--"Se on hywin tietämätöntä, sillä jos Simpsanne ehtii karata ja muut
+orjanne saawat----"
+
+--"Se ei saa tapahtua, minä käännän koko maailman nurin, ennen minä
+annan joka sielun sitoa sotamiehiksi."
+
+--"Siinä se onkin juuri onnettomuus. Meillä on Elokuu kohta lopussa, ja
+sotamiesten otosta ei kuulu wielä mitään. Ihmiset hokewat, ettei sitä
+enää tulisikaan."
+
+--"Mitä sanotte? Ja te uskotteko sitäkin?" sanoi Kulakow
+kauhistuksella.
+
+--"En wielä sitä usko", wastasi Karhulin. "En woi wielä ajatella, miten
+he luulewat tätä kansaa woitawan saada tottelemaan wirkamiehiänsä, jos
+wirkamiehillä ei olisi waltaa määrätä ketä tahansa sotamieheksi.
+Talonpojat woiwat nauraa minulle wasten silmiä eiwätkä tottele minua
+enemmän kuin wertaistansa. Minulle ei jäisi turwaksi muuta kuin käteni
+woima, ja tietymätöntä on, eikö eräänä päiwänä sanota sitäkin
+laittomaksi. Uskokaa, kaikki sellainen on mahdollista."
+
+--"Se, mitä sanoitte, on kauhistawaa. Mutta tiedättekö, minulle johtui
+mieleeni hywin onnellinen ajatus. Ennenkun kaikki, mitä puhuitte, ehtii
+tapahtua, ja ennenkun häwitän koko omaisuuteni, arwaatteko, mitä luulen
+parhaaksi? Jos koettaisin Simpsasta ajaa ulos kaiken tuon turmelewan
+rojun, ennenkun se ehtii mitään waikuttaa?"
+
+--"Se on sukkela ajatus", wastasi Karhulin. "Ja wiimeksi, jos se
+onnistuu, woisin koettaa samaa keinoa tämän pitäjän talonpojille,
+ennenkun nuo uudet wapauden houreet ehtiwät heihin waikuttaa."
+
+--"Se ei wähääkään wahingoita, jos se ei autakaan", wastasi Kulakow.
+"Ja että asia näyttäisi lailliselta, minä noudatan Simpsan tähän ja
+annan teidän, joka olette lain täyttäjä, panna tuo uusi keinomme
+toimeen. Saammehan nähdä miten kiinteästi nuo uudet wiisaudet owat
+häneen tarttuneet."
+
+Tämän sanottuaan, Kulakow nousi, otti kellonauhasta ja alkoi hywin
+pikaisesti nykiä, kuten hänen oli tapa tehdä, kun tahtoi orjansa
+Simpsan tulemaan luoksensa. Hän soitti kauan, mutta ketään ei tullut.
+Wiimeksi hän alkoi huutaa kowasti. "Durak, durak, durak!" kaikui nyt
+huoneissa, mutta kukaan ei wastannut. Tällainen tapaus oli hänelle niin
+odottamatonta, että hän säikäyksestä putosi tuolille istuilleen, hänen
+näkönsä mustettui ja alkoi kiilua siniselle. Hän hyppäsi taas ylös,
+syöksi ulos pihalle, juosten suorastaan ruokakellon luo, joka riippui
+perheen tuwan salwamessa. Hän tempasi sen nauhan ja alkoi soittaa kuin
+tulipalon hädässä. Kaikki työwäki seisattui, leikkaajat pellolla
+heittiwät sirpit kädestään ja lähtiwät juoksemaan howiin. Pian oli
+kaikki työwäki tullut pihaan, ja jokainen käwi katselemaan missä tuli
+oli walloillaan. Silloin kajahti taas isännän ääni. "Durak, durak!"
+huusi hän täyttä woimaansa, ja jokainen ymmärsi hänen niin kaipaawan
+Simpsaa. Kaikki rupesiwat katselemaan ympärillensä, waan Simpsaa ei
+näkynyt missään, häntä ei ollut nähnyt kukaan sitte kuin warhain
+aamulla.
+
+Tällaista ei ollut ennen koskaan tapahtunut. Kukaan ei tiennyt, mitä
+siitä ajatella. Enimmän wapisi Simpsan äiti, joka kuitenkin näytti
+olewan wiaton poikansa häwiämiseen. Tässä yleisessä pelossa, jossa
+kukaan ei tohtinut ääntää, karjahti taas Kulakowin ääni:
+
+--"Koirat", huusi hän, "te olette jokainen yhdessä neuwossa, ja ettei
+petoksenne jäisi rankaisematta ja että saisitte nähdä minulla wielä
+olewan wallan henkenne ja ruumiinne yli, yksikään sielu ei saa paeta
+tästä paikasta, minä ammun raehauleilla läpi ensimäisen, joka sitä
+yrittää."
+
+Herra Karhulin oli sill'aikaa myös tullut ulos. Molemmat herrat
+seisoiwat portailla. Kulakow huusi eteensä orjat.
+
+--"Koirat", huusi hän heille uudelleen. "Minä ja laki on päättänyt.
+Tässä on tarwis asettaa wahwa ja pysywäinen esikuwa. Te saatte
+petoksestanne jokainen wiisikolmatta, waan sinä, Kirina, joka olet
+Simpsan äiti, ja olet laskenut poikasi karkaamaan, saat lisäksi Simpsan
+osan, miten laki ja oikeus waatii."
+
+Tämän sanottua, herra Karhulin weti esiin nahkapalmikon, ja parissa
+minutissa oli toimitus päätetty ja orjat muun aluswäen kanssa pellolla
+työssä.
+
+Eräs wiikkaus tämän tapauksen perästä, herra Kulakow kirjoitti ja
+lähetti Wiipuriin seuraawan anomuksen:
+
+--"Korkea wapaasukuinen herra paroni! Hirmuinen tapaus käskee minun
+kääntymään teihin, herra paroni. Yksi minun palwelijoistani on
+karannut. Hän on luullut uudet asetukset wapauttawan häntä
+welwollisuuksista, jotka owat yhtä pyhiä kuin lait. Minulla on täydet
+syyt uskoa, että hän, wiimestään tästä päiwästä kolmen wiikon perästä,
+tulee Wiipuriin, jossa hänellä on tarkoitus--minä en tiedä mikä, waan
+juuri Punaisella Lähteellä hän silloin on esiytywä. Minä lähetän
+hänestä tässä warmat tunnusmerkit. Luottaen wanhaan ystäwyyteemme,
+rohkenen toiwoa, että wiisailla keinoillanne otatte hänet kiinni ja
+lähetätte takaisin palwelukseensa. Muutoin minun täytyy koettaa muita
+neuwoja. Nöyrin palwelijanne    Wasili Kulakow."
+
+Tämä kirjoitus se oli, jonka täyttämisen polisipalwelija Iiwana oli
+saanut toimekseen. Katsokaamme, miten se hänelle onnistui.
+
+
+
+
+III.
+
+Iiwanan karkulas.
+
+
+Pienoisessa huoneessa, Iiwanan asunnon yläkerrassa, wastapäätä wanhaa
+rakennusta, jonka seinällä myöhemmin nähtiin räätälimestari Räisäsen
+Kajanderiksi maalattu nimi ruotsiksi ja wenäjäksi, istui yksinään nuori
+tyttö, lukien kirjettä, kyhättyä huonolle paperille, jonka toisella
+puolella oli jonkun tupakkitehtaan waakuna ja nimi. Tämä kirje saattoi
+kuitenkin olla rakkauden kirje, ja tuo ankkurin kuwa siinä saattoi olla
+toiwon ankkuri. Waan olkoon kuin hywänsä, kirje oli nyt nuoren tytön
+hienoissa käsissä. Syys=illan hämärässä, tämä yhdellä neliruutuisella
+ikkunalla walaistu huone oli jo jotenkin pimeä. Mutta siinäkin heikossa
+walossa saattoi wielä nähdä, että huoneen asukas oli kaunis neiti, noin
+seitsemän, eli kahdeksantoista wuoden iällä. Wähän kellertäwä pimeä
+tukka, jonka kiharat riippuiwat hänen lumiwalkealla kaulallansa,
+piiritti soman suikulaisen, hywin säännöllisen muodon, jolle milt'ei
+wähän suuri, mutta somasti alaspäin kaarewa nenä ja pieni hymyyn
+wiwahtawa suu antoiwat ominaisen sulouden. Kun hän noin järkähtämättä
+piti silmänsä kädessään olewassa kirjeessä, häntä woi luulla
+lewollisimmaksi lapseksi, jolla ei wielä ollut yhtään wakaisempaa
+ajatusta. Mutta kun hän kirjeestä nosti suuret siniset silmänsä, joissa
+nyt wärisi kirkkaat kyyneleet, niin hänen katseessaan wilahti jotakin,
+joka miltei säikäyttänyt, sillä näissä silmissä oli jotakin outoa,
+jotakin, mikä waikutti kuin salaisuus, jota aawistetaan, mutta ei woida
+arwata. Tämmöinen oli Olga, Iiwanan ja hänen suomalaisen waimonsa ainoa
+tytär. Sywä huokaus nousi hänen rinnastaan, silloin kun hän oli
+päättänyt lukemisensa ja kääri kokoon luettua kirjettä, suurten
+kyynelten tippuessa hänen hohtawille poskillensa. Mutta hänen näkönsä
+ei ollut kuitenkaan surullinen, se oli paremmin iloinen. Yhtäkkiä hän
+kawahti ylös, otti päähänsä mustan huopalakin, joka oli pian samaa
+kuosia kuin mitä eräät talonpojat käyttäwät seuduissa Wiipurin
+eteläpuolella: matala päälaki ja kapeilla lierillä, mitkä korwallisilla
+owat käännetyt ylöspäin, mutta otsalla wähän alaspäin limpsaksi silmien
+eteen. Paiskattuaan olkapäillensä hienon silkkiwiitan, mikä ulottui
+pian jalkoihin asti, hän pujahti ulos, lukitsi owensa ja pisti awaimen
+powellensa. Tultua pihalta kadulle, hän seisattui Punaisen Lähteen
+kohdalla, katsahti pikaisesti ympärilleen ja lähti kiiruilla askelilla
+astumaan Karjalantietä Papulaan päin, jossa jotenkin pitkä silta
+eroittaa kaupungin piirin maakylistä. Pian joka askeleella, minkä hän
+otti, katseli hän molemmin puolin katua eteensä, siwuille ja taaksensa,
+ikäänkuin peläten kenen häntä tawoittelewan. Päästyään ulommaksi
+maantielle, jossa itse kaupunki jo oli loppunut, hänen askeleensa
+hiljeniwät, ja nyt hän käweli ihan lewollisena, silmät eteensä
+maantielle, niin loiwa kuin sywässä hämärässä woi selittää. Sillä
+tawoin hän tuli wihdoin Papulan sillalle. Kaikki oli hiljaan, ketään ei
+sattunut hänelle wastaan. Hän pian juoksi tämän sillan yli, mutta niin
+kewiästi, etteiwät muuten heiluwat siltapalkit ehtineet antaa kuulua
+pienintäkään kolausta.
+
+Olga oli tuskin päässyt sillan yli ja pienen hiekkakentän taa, jonka
+läpi nykyinen maantie on kaiwettu, kun hiljainen hoihkaus kuului juuri
+kuin kentän sisästä, ja nuori tyttö wapsahti, seisottaen askeleensa.
+"Olga", kertoi uudelleen sama kuiskutus, ja Olgan huulilta kuului wieno
+sopotus, jota tuskin woi selittää nimeksi Simpsa. Seuraawana tuokiona
+solakka miehen haahmo pujahti mäen rinteessä riippuwan kiwen takaa
+esiin ja riensi Olgaa kohti, lewitti molemmat kätensä ja puristi tytön
+syliinsä. He oliwat hywän aikaa äänettä, katsoen waan toisiensa
+silmiin.
+
+--"Sinä pääsit kuitenkin tänne", sanoi wihdoin Olga. "Kuinka olen ollut
+sinusta huolellisna! sinä olet jo kuulutettu kaikissa kirkoissa, ja
+kaupungin polisi wartioi joka päiwä tawatakseen sinut kiinni."
+
+--"Tuskin woit kuitenkaan arwata mitä teitä minun on täytynyt
+kuleksia", sanoi nuorimies, puristaen uudelleen syliinsä Olgan.
+"Kulakow on tahtonut kääntää nurin taiwaat ja maat. Arwaatko mitä
+pakoni on hänelle tuottanut? Hänen kaikki niin sanotut orjansa owat
+paenneet, hän on käynyt Pietarit ja Helsingit ja Jumala tiesi mitä
+kaikkia hän on haalinut kokoon. Mutta minun päälleni on määrätty
+palkinto, nimismiehet, silta= ja jahtiwoudit, Kulakowin kaikki
+lähettiläät etsiwät minua joka paikassa. En tiedä minä silmänräpäyksenä
+he syöksewät minulle niskaan ja sitowat minun pahantekijänä. Hän on
+ilmoittanut minun wietelleen hänen palwelijansa karkaamaan ja että itse
+olisin karannut ja wienyt kerallani hänen kalliit waatteensa. Häntä on
+uskottu, ja minä olen tehty karkulaiseksi, olen kuullut, että näköni ja
+waatteeni owat kuulutuksissa luetellut--ja kaiken sen ohessa minulla on
+powellani puhdas papinkirja, jolla woin matkustaa ympäri Suomen, jolla
+woin hakea mitä palwelusta hywänsä."
+
+--"Murheeni siis ei ole ollut turha", sanoi Olga puristuen
+nuorukaiseen. "Koko tämän päiwän olen wawisnut, olen luullut
+mahdottomaksi, että woisit päästä tänne ja wiimeksi, uskotko mitä
+pelkään? Isäni, joka palwelee kaupungin polisissa, on saanut käskyn
+ottaa kiinni erään karkulaan, jota juuri tänä iltana odotetaan
+tulewaksi--tänä iltana kun kapteni L. wiimeisen päiwän palkkaa
+sotamiehiä Wiipurin pataljonaan. Isälläni on paraillaan nuuskijat joka
+kadulla."
+
+--"Joka kadulla?" huudahti Simpsa pelästyen.
+
+--"Ja minua peloittaa, että tawoitettawa karkulas olet sinä."
+
+--"Sen hän olisi saanut aikaan, kunnoton. Hän warasti minulta kaikki
+kirjat ja paperit, ja niissä oli sinun kirjeesi, jossa oli nimitetty
+tämä päiwä--hän on siis pettänyt wirkakunnat ja kaupungin hallituksen."
+
+--"Hän on warmaan sen tehnyt, Simpsa. Meidän on pelättäwä pahinta. Jos
+kerran sinun tapaawat, usko minua, sinä olet hukassa. Saat seista
+loppumattomat tutkinnot, istua raudoissa wuosikaudet, tulla kyydityksi
+käräjäpaikasta toiseen, ja waikka wihdoin onnistuisit todistaa
+wiattomuutesi, olisit kuitenkin häwäisty kuin suuri pahantekijä."
+
+--"Mutta, Olga, pelkosi on nyt turha. Ilta jo on niin hämärä ja sinun
+seurassasi arwelen tulla kaupunkiin. Tiedäthän, minä olin Kulakowin
+howiräätäli, kelwannenhan kaupungissa edes oppipojaksi."
+
+--"Simpsa!" sopotti Olga, "rakastaisitko sotamiehen ammattia?"
+
+--"Josko sitä rakastan? Olgaseni, sinun tähtesi kaikkea, mikä sinulle
+on mieluista."
+
+--"Sama ajatus, josta sinulle kirjoitin, on minulla wieläkin. Kapteni
+L. pestaa tänä iltana wiimeisen kerran sotamiehiä. Tunnetko hänen?"
+
+--"Ai, sama pitkä sotaherra, joka kesällä Walamo=matkalla puheli
+kanssasi franskaa? ja joka jo silloin kysyi minulta tahtoisinko ruweta
+sotamieheksi."
+
+--"Sama kapteni asuu isäni talossa, Punaisella Lähteellä. Nyt otamme
+syrjäkatuja, minä saatan sinut hänen luoksensa, sinä otat pestin, saat
+alaupserin ammatin ja silloin kukaan ei tohdi sinuun ryhtyä."
+
+--"En tiedä enää, oletko ihminen tahi Jumalan enkeli, waan siitä ajasta
+kun tulin sinun tuntemaan, minulle on alkanut aiwan uusi elämä. Kaikki
+menestyy minulle ja wiimeksi en tiedä mihin onneni minun sysää. En
+epäile nyt enää mistään. Olga, lähtekäämme, minä seuraan sinun
+neuwoasi."
+
+--"Ei, Simpsa, hämärä on wielä liian läpikuultawa, käwelemme wähän
+täällä ulompana. Pimeällä heidän on waikea sinua tuntea."
+
+Näin puhellen he oliwat tulleet sillan yli ja arweliwat kääntyä
+wähäiselle polulle, joka johdatti Papulan puoleiselle kiwikko=mäelle.
+Mutta silloin alkoi suuria pisaroita pudota heidän päällensä, ja
+ennenkuin ehtiwät mihinkään, kowa rankkasade pauhasi alas paksusta
+pilwestä. Olgan hieno waatteus kastui heti läpimäräksi.
+
+--"Olga, sinä wäriset, kiiruhtakaamme, minä saatan sinun kaupunkiin,
+waikka henkeni waaralla."
+
+--"Ei", wastasi Olga. "Silmänräpäys wielä, sitte ei mikään silmä woi
+sinua tuntea."
+
+--"Minä suostun, mutta sen ajan woimme käyttää hyödyllisesti. Sinun
+silkkiwiittasi on ihan märkä ja sinä wilustunut. Minun sarkanuttuni on
+sen sijaan wielä kuiwempi ja lämmin. Me woimme waihtaa, minä olen
+tottunut wiluun ja siedän enemmän."
+
+--"Minä olen sinun wallassasi, Simpsa. Kas tuossa silkkiwiittani, mutta
+pelkään, että tulet katumaan."
+
+Simpsa jo oli riisunut nuttunsa ja kun Olga myös oli riisunut päältään
+omansa, niin wiitat oliwat pian waihdetut. Olga ei woinut olla
+nauramatta, niin hullulle hänestä näytti Simpsa hänen silkkiwiitassaan.
+Mutta Simpsa ei nauranut wähemmin Olgalle, jolle tuo sarkanuttu ulottui
+warpaihin asti.
+
+--"Sinä olet nyt kantapäästä kiireesen kuin Kulakowin orja", sanoi hän.
+
+--"Mutta tämähän onkin paras keino pettää kaikki nuuskijat", sanoi Olga
+nauraen.
+
+--"Waan jos se saattaa pulaan sinun, ja wiimeksi----"
+
+--"Saat olla siitä huoletta. Mitä he minulle woisiwat?"
+
+Simpsa ei woinut enää pidättyä, hän puristi syliinsä Olgan.
+
+--"Mutta nyt saammekin jo lähteä edelleen", sanoi Olga, pyrkien irti
+Simpsan syleilystä.
+
+Simpsa painoi häntä wielä rintaansa ja warasti häneltä suutelun--ja se
+oli ainoa warkaus, jonka hän oli tehnyt. Molemmat lähtiwät sitte
+wieretysten astumaan kaupunkiin päin. He oliwat pian häwinneet
+esikaupungin nyt jo melkein pimeille kaduille. He kulkiwat hitaasti,
+sillä edellisten päiwäin sade oli liottanut kiwettömät kadut pehmeiksi,
+että useassa paikassa saiwat kaalata liassa ja wedessä. Tätä ehtiwät
+kuitenkaan tuskin huomata. Simpsan silmissä walosti waan ne uudet
+tulewaisuuden toiweet, joita Olga oli hänelle kuwitellut. Kuusi wiikkoa
+wuodessa on koko palwelusaika, oli Olga hänelle sanonut. Muun ajan hän
+saisi asua kaupungissa ja tehdä räätälin työtä, ostaa pienen talon,
+koristaa sen heidän oman mielensä mukaan ihanaksi kodiksi, ja Olga
+sitte, tuo ihana ja suloinen tyttö, joka eräissä wiikoissa oli
+walloittanut koko hänen sydämmensä ja jossa nyt riippui koko hänen
+elämänsä onni, hän astui nyt hänen wieressään ja meni suoraan hänen
+edellään lian ja wesilammikkoin halki, kaikki hänen tähtensä, hänen,
+joka moniaita wiikkoja sitte wielä oli orjana armottomalla isännällä ja
+joka nyt häntä ajattaa perästä pahantekijänä ja karkulaisena. Ja tuo
+sama Olga ei ollut wielä sanallakaan sanonut, että hän häntä rakastaa,
+mutta tarwitsiko hän enää sanoja? Hän tunsi sen sydämmessään, hän oli
+sen jo nähnyt Olgan hehkuwista silmistä.
+
+Olgan sopotus keskeytti nämä Simpsan ajatukset.
+
+--"Näetkö tuolla nuo kaksi lyhtyä?" sanoi hän, wetäytyen Simpsan
+wiereen ja osoittaen kädellään, "ne owat Punaisella Lähteellä, aiwan
+tässä esikaupungissa. Niistä on toinen lähteellä, toinen sen wastassa
+isäni talon portilla. Meillä on nyt waan muutamia askelia enää, kun
+tulemme sinne. Tuo yksinäinen tuli, joka paistaa wasemmalla, se on
+kapteni L:n ikkuna, ja onneksemme hän on siis kotona."
+
+--"Tämän wiimeisen matkan woin juosta, Olga, anna minun ottaa sinut
+syliini, minä kannan sinun kewiästi kuin linnun pojan noiden
+wesipaunujen yli."
+
+--"Se ei olisi niinkään terweellistä", wastasi Olga, "täällä emme ole
+Laatokan rannoilla, ja tämä wäli ei ole se kapea salmi, jonka yli
+siellä kannoit minua saareen, joka on Kulakowin howin rannassa; en woi
+koskaan sitä päiwää unhottaa. Täällä saattaa olla silmät missä ei
+aawistakaan, woisimme huomenna olla jokaisen suussa ympäri kaupungin."
+
+Simpsa oli tuskin kuullut Olgan wiimeistä puhetta, jonka ajalla he
+oliwat seisahtuneet. Hänen näkönsä oli kääntynyt taaksepäin, yhtaikaa
+kun hän oli ottanut Olgan käden, ja puristaen sitä sopotti
+pelästyneenä: Olga!
+
+--"Kuulitko sinä mitä, tahi näitkö mitä?" kysyi Olga säpsähtäen.
+
+--"Se saattoi olla erheys", wastasi Simpsa, "waan mainitessasi Laatokan
+saarta, luulin kuulleeni askelia takanamme ja silmäni kääntyi sinne.
+Warmaan se oli joku mustempi kohta tiessä, mikä silmissäni wilahti kuin
+ihmisen haahmo ja samassa katosi."
+
+--"Saat olla huoletta, Simpsa, minun mustassa silkkiwiitassani sinua ei
+oma äitisikään woisi tuntea päiwällä, wähemmin muut pimeässä."
+
+--"Waan minulla on wielä oma lakkini, ja senkin tunnusmerkit saattawat
+olla kirjoissa."
+
+--"Ja sade jo on liottanut läpi minun lakkini, niskani jo on wallan
+märkänä."
+
+--"Minä lahjoitan omani sinulle", wastasi Simpsa, otti Olgan lakin ja
+painoi oman talonpoikaislakkinsa Olgan päähän.
+
+--"Minua he eiwät kuitenkaan woi wangita", sopotti Olga. "Ja wiimeksi,
+isäni tuntisi minun kohta äänestä. Mutta waikka olet noin pian
+tuntemattomaksi puettu, pelkään kuitenkin, että saattaisiwat huomata
+walepukusi ja ottaa sinut kiinni juuri mennessäsi kapteni L:n luo,
+sillä koska Kulakow on lukenut sinulle lähetetyn kirjeeni, jossa
+kaptenista ja tästä illasta olin maininnut, niin he owat nyt waroillaan
+ja epäilewät jokaista. Ja kun sentähden pihassa emme saa
+silmänräpäykseksikään seisattua, minun täytyy neuwoa sinua tässä. Siis
+tultuasi pihaan käännyt ensimmäiseen oween wasemmalle ja eteisessä taas
+kohdastaan oikealle. Jos ken sinun näkee, saattaa luulla minun tulewan
+kotiin. Kun kerran olet kaptenin luona, silloin ei kukaan woi sinuun
+ryhtyä. Ainoasti, jos he sitä ennen tapaawat, woiwat julistaa sinut
+karkulaiseksi, jonka saattawat ensin panna linnaan ja sitte lähettää
+takaisin entiselle isännällesi, joka pieksäisi sinut kuoliaaksi. Nyt
+siis wiimeisen kerran täniltana hywästi!"
+
+Simpsa syleili wielä kerran Olgaa, ja molemmat läksiwät sitten
+kiiruilla askeleilla ja kowemmin sykkiwin sydämmin rientämään määrättyä
+porttia kohti. Kaikki oli hiljaista. Rattaiden jyrinä linnan
+kiwikaduilla ja eräitä heikkoja ääniä kuului loitompaa. Sade kohisi
+waan wesisille kaduille. Olgan ja Simpsan askeleet tuskin kuuluiwat.
+Lyhtyjen walo alkoi tehdä selitettäwäksi heidän haahmonsa. Olga oli
+jättäinnyt wähä jälemmäksi. Hänen ei tarwinnut enää muistuttaa Simpsaa,
+joka kääntyikin suorastaan porttiin, ja tuo julkisesti kuulutettu
+karkulas oli nähtäwästi pelastettu. Hänen polwensa wapisiwat, astuessa
+jalkaansa portin sisäpuolelle. Olga seurasi jo pian hänen
+kantapäissään. Simpsa oli pian yhdellä hyppäyksellä pihan yli.
+
+Olgan toinen jalka oli jo myös portin sisäpuolella ja toinen jo oli
+nousemassa perästä, kun kaksi kättä painui hänen silmiensä eteen. Hän
+koetteli huutaa, mutta rautakourat puristuiwat hänen suunsa eteen,
+tukehtunut huokaus oli ainoa, mikä hänen rinnastansa pääsi ja käwi
+Simpsan korwaan juuri hänen päästyä määrätylle owelle. Seuraawana
+tuokiona Olga jo oli wedetty portista ulommaksi kadulle loistawan
+lyhdyn alle.
+
+--"Oikein, kaikki tunnusmerkit, sama mies", kajahti Iiwanan karkea
+ääni.
+
+Olga koetti huutaa, hän koetti ryöstäidä irti, kaikki turhaan. Paksu
+huiwi kääriytyi hänen suunsa ympäri, molemmat kätensä wedettiin selän
+taa ja sidottiin nuorilla. Silloin taas kajahti hänen korwiinsa tuttawa
+ääni. Hänen isänsä seisoi aiwan hänen wieressään ja katsahtaen waan
+pikaisesti Olgaan huusi korkealla äänellänsä:
+
+--"Tämä on wiimeinen iltanne, jos laskette hänet irti. Linnaan ja
+rautoihin, tuossa on passitus."
+
+Seuraawana tuokiona hewoinen oli paikalla, ja polisipalwelijat nostiwat
+wangitun keskeensä rattaille ja katosiwat pimeyteen.
+
+
+
+
+IV.
+
+Onneton kohtaus.
+
+
+Simpsa oli seurannut Olgan neuwoa ja päässyt osoitettuun eteiseen.
+Mutta käännyttyään katsomaan mihin Olga jäi ja häwisi hänen takaansa,
+hän unohti mihin oween hänen oli kääntyminen, jääden sitä
+muistuttelemaan. Hän tunsi harmiksensa unohtaneensa koko neuwokin.
+Hänen muistinsa ei enää sanonut oliko se oikealle wai wasemmalle, ja
+hän alkoi sentähden käsimäärällä kopeloida owia, mutta löysi niitä
+olewan kolme. Hän pelkäsi woiwansa mennä wäärin ja ehkä siten
+joutuwansa ansaan.
+
+Iiwana taas, saatua luullun karkulaan lähetetyksi linnaan, oli hywillä
+mielin juosnut emäntä Kuikan luo, kallistanut siellä täyden lasin
+punssia suuhunsa ja sen perästä kiiruhtanut kotiinsa. Hän aikoi
+waimollensa kertoa tämän=iltaisen sukkeluutensa ja mitä syitä hänellä
+nyt oli saada korkeampi wirka, jonka suuri enonsa, howineuwos Kulakow
+oli luwannut hänelle hankkia.
+
+Näissä ajatuksissa Iiwana oli hapuroinut pimeän pihan yli ja tullut
+huoneensa eteiseen. Hän ojensi kätensä tuttuun owen ripaan, mutta
+wapsahti silloin, wetäisten takaisin kätensä. Silkkinen naisen wiitta
+oli sattunut hänen käteensä. Walppaana polisimiehenä aikoi hän tehdä
+wähän tarkemman tutkimuksen, mutta sai hirweän paiskauksen korwallensa.
+Tätä hän ei kuitenkaan wielä säikähtänyt, waan tahtoi yhä innokkaammin
+saada selwän saaliistansa, puristaa tuntematonta olentoa kowemmin
+syliinsä. Mutta saalispa wastasi tutkimukseen wielä kowemmalla kädellä,
+että Iiwanalta pääsi kuuluwa huudahdus.
+
+Silloin awautui owi, ja kuiwanmuotoinen nais=ihminen kynttilä kädessä
+tuli eteiseen.
+
+--"Iiwana, sinäkö tässä, ja tuon wariksen keralla, sinä omassa
+eteisessämme? Herrainen aika! Ja sen saan nähdä sinusta?"
+
+--"Se on roswo, waras, minä otan sen kiinni, Liisa, sinä saat auttaa,
+ja näetkö, Olgan wiitta, hän on sen warastanut."
+
+--"Tämä on kuitenkin liian paljon, Iiwana!" huusi wihastunut Liisa. "Ja
+etkös sinä, sen naakka, näe että se on Iiwana, minun Iiwanani, lain ja
+oikeuden palwelija?"
+
+Liisan muoto oli muuttunut, hän pudotti kynttilän jalkoihinsa, tarttui
+molemmin käsin Iiwanan poskipartaan, wanutti häntä kuin raiwoinen peto
+ja weti hänet sitte perässänsä huoneesen.
+
+Silkkiwiittainen olento oli sillaikaa häwinnyt toisanne päin.
+
+Mutta saatua miehensä huoneesen Liisan wiha oli sulanut. Hän ei ollut
+mikään pahaluontoinen waimo, tämä Iiwanan lähes neljänkymmenen ikäinen
+puoliso. Hän oli kyllä pikainen kuin tuli, mutta hän leppyi yhtä
+pikaisesti. Waan Iiwana oli toista luontoa, hänkin oli jyrkkä ja
+pikainen, mutta hänen wihansa alkoi siinä missä hänen waimonsa lopetti.
+Hän oli tuskin nähnyt waimonsa itkewän ja jo leppyneeksi, kun hän
+kiljasi:
+
+--"Sen saat wielä muistaa, minä sanon, että nyt se on lopussa, ihan
+lopussa. Se mikä ei kelpaa, se ei ensinkään kelpaa."
+
+Muori mies, jonka eriskummainen waatteus oli näin häirinnyt tuon
+muutoin rauhallisen pariskunnan sowun, oli wihdoin löytänyt oikean
+owen, pääsnyt kaptenin luo. Eräitä tuntia sen perästä hän oli
+pestainnut ja korpralina kaptenin komppaniassa.
+
+
+
+
+V.
+
+Wanki.
+
+
+Wiipurilla oli siihen aikaan kolme merkillistä miestä, joista jokainen
+oli warsinaisia originaleja. Paitsi paronia ja sen Iiwanaa, sillä oli
+linnanwartija Iwonen. Hän oli aikoinaan ollut maaherran palwelijana,
+josta erinäinen onni sysäsi hänen linnanwartijaksi, wankein
+päälliköksi, mitä wirkaa hän jo oli toimittanut seitsemän wuotta. Hänen
+luonnollinen wilkkautensa oli wähitellen tehnyt hänet tuttawaksi
+jokaiselle herrasmiehelle kaupungissa ja pian koko Wiipurin läänissä.
+Kun ken matkalainen tuli Wiipuriin, hänen ei tarwinnut olla paria
+tuntia kaupungissa ennenkuin hän tapasi kadulla, torilla, linnan
+sillalla tahi waiwoinkin Motin konditoriassa herrasmiehen, jonka kanssa
+hänen täytyi seisattua puhelemaan, ja eräissä minuteissa häneltä sai
+tiedon koko kaupungin elämästä. Wiipurissa oli tuskin yhtään perettä,
+josta Iwosella ei ollut joku tarina tai seikka, joka oli tapahtunut
+eilen, tällä tai menneellä wiikolla, wiime kuukautena tahi edellisenä
+wuotena. Iwonen ei ollut sentähden mikään panettelija tahi joutawa
+tuulen lennättäjä, ei suinkaan, sitä hän ei ollut. Waan se, mitä hän
+puheli, oli kuitenkin aina jotakin uutta, mitä muut eiwät tienneet.
+Luonnollisella utaluudellaan hän sai joka asiasta tarinan, hauskan
+seikan, joka oli ihan alkuperäinen ja yleisesti tunnettu Iwosen
+hauskoina juttuina.
+
+Mutta kaikista Iwosen jutuista ei ollut mitään hauskempaa kuin ne, mitä
+hän tiesi puhella paronista ja sen Iiwanasta, ja niitä hän puheli
+kaikille, ketä hän waan puhutteli. Ja warmaa on, etteiwät paroni ja
+Iiwana olisi koskaan tulleet niin kuuluisiksi, jos ei Wiipurilla
+yhtaikaa olisi ollut Iwostansa. Iwonen oli kuin Wiipurin aamulehti tahi
+joku pilkkakirwes, ja kun ken kysyi mistä hän oli saanut uutisensa, hän
+wastasi aina: Punaiselta Lähteeltä, tahi: paronin suusta.
+
+Samana iltana kuin Iiwana oli tunnetun wankimme lähettänyt linnaan,
+Iwonen oli tullut kotiin ajemmalla kuin tawallisesti. Mutta tänä iltana
+hän ei ollut niin iloinen kuin muulloin. Hänen waimonsa tuli hänelle
+owella wastaan ja pelästyi, sillä Iwonen ei näyttänyt olewan
+tawallisella tuulellansa, hän tuli äänettä eikä hyräillyt, kuten hänen
+tapansa oli tulla kawakkaan asuntoonsa.
+
+--"Mikä sinulla on, Abram?" huusi waimo pian säikähtyneenä. "Wain oliko
+paroni taas?"
+
+--"Paroni, Anniseni, on aina paroni, se on synti ajatella paronista
+mitään pahaa. Sentähden saatkin istua ikäsi tässä pimeässä linnassa."
+
+--"Ja nimismiehen wirka, joka sinulle jo oli luwattu?"
+
+--"Sen saa, woitko arwata ken?"
+
+--"Herrainen aika! Jo kolmas kerta kun sinut pettäwät. Ehkä antawat sen
+Iiwanalle?"
+
+--"Sen sanot leikillä, mutta se saattaa kääntyä todeksi. Uskotko mitä
+paroni sanoi minulle tänään? Hän sanoi: Iwonen, se ei ole hywä, että
+linnanwartija niin paljon puhelee. Sen tulee olla äänetön kuin tuo
+linnan torni. Silloin minä wastasin: paroni, antakaa sitte minulle se
+awonainen wirka. Olisit kuullut mitä hän wastasi."
+
+--"Hän sanoi sen luwatuksi toiselle?"
+
+--"Ei juuri niin, waan woin arwata, että hän niin ajatteli. 'Sinä näyt
+siellä linnassa woiwan paremmin kuin minä', sanoi hän. 'Mutta suuri
+perheeni ja pieni palkkani?' sanoin minä. 'Se on toinen asia', sanoi
+hän, 'minä tunnen mieheni mihin ne kelpaawat ja annan yhdelle sata
+toiselle tuhat routaa.' 'Sitä minä en ymmärrä', sanoin minä. 'Kyllä',
+sanoi hän, 'sen saat oppia ymmärtämään linnassasi.' Minä kumarsin ja
+menin."
+
+--"Siis se wirka on annettu Iiwanalle!" huudahti Anni, langeten
+miehelleen kaulaan.
+
+Iwonen puristi häntä syliinsä ja sanoa: "tämä ei woi kestää kauan."
+
+Silloin kuului kowa jyskytys owessa, ja Iwonen hyppäsi awaamaan. Kaksi
+polisimiestä talutti wälissään wankia, ja kaikki kolme tuliwat Iwosen
+eteen. Toinen miehistä antoi paperilipun Iwoselle. Tämä katsahti siihen
+ja sitte nuoreen wankiin, jota molemmat saattajat wielä piteliwät
+kynkistä. Iwosen muoto walkeni ja hänen silmiinsä kuwausi tawallinen
+iwanaurunsa, mutta hänen huulensa pysyi wakaisena.
+
+--"Se on hywä", sanoi hän miehille, "saatte mennä. Minä korjaan wangin
+pimeimpään tyrmään, sanokaa se Iiwanalle."
+
+Miehet meniwät.
+
+--"Hahaha!" käwi Iwonen nauramaan. "Woin arwata, että tämä on taas
+paronin wiisaita laitoksia. Eräs palwelija karkaa Laatokan rannoilta,
+ja sen he luulewat saaneensa kiinni Wiipurissa. En kummastuisi, jos se
+olisi paronin oma palwelija, mikä sattui käwelemään Pietarin
+esikaupungissa."
+
+Iwonen läheni wankia, päästi sen silmiltä huiwin ja irroitti sen kädet.
+
+--"Mitä kummaa näen? Anni, Anni tule katsomaan", huusi hän waimolleen,
+joka oli ehtinyt paeta sisähuoneihin.
+
+Iwosen waimo tuli, seisattui wangin eteen ja katseli kummastellen tuota
+outoa ilmestystä.
+
+--"Mitä, pettäwätkö silmäni?" huusi Anni hämmästyksissä.
+
+--"Niin minä se olen, tunnetko minua ollenkaan?" sanoi Olga, wiskaten
+lakin päästänsä ja märän wiitan päältänsä.
+
+--"Olga! Herrainen aika!" huusi Anni, "miten tulet sellaisessa asussa
+ja näin myöhään?"
+
+Molemmat naiset juoksiwat toisillensa wastaan ja syleiliwät. Iwosen
+huulilla leikitsi sanomaton iwa. Hän tuskin woi wastata naisten
+kysymyksille. Hän nauroi wiimein, että täytyi pidellä watsaansa.
+
+--"Huomenna", sanoi hän itsekseen, "huomenna saawat maistaa oiwallista
+soppaa, jonka owat keittäneet."
+
+--"Se on sitte ollut erheys", sanoi Anni, "ethän arwele pidättää Olgaa
+tänne?"
+
+--"Minäkö? Kun paroni on lähettänyt minulle Kulakowin orjan, ja se
+täällä muuttuu mamseliksi, täällä minun linnassani, luuletteko minua
+niin tyhmäksi, että laskisin senlaisen saaliin käsistäni, ei, ei,
+teitä, neiti Olga, minä en woi jättää muuanne kuin----"
+
+--"Muuanne kuin?" huudahti Olga. "Ettehän aio sulkea minua
+wankihuoneesen?"
+
+--"En juuri sinne, waan yöksi kumminkin meidän lapsikamariimme ja
+huomenna kansliaan, paronille."
+
+--"Kansliaan ja paronille?" huusi Anni. "Olisitko hulluna!"
+
+Olgan muoto waalistui.
+
+--"Eihän se kumminkaan liene totta?" sanoi hän teeskellyllä naurulla.
+"Olisinhan woinut jo heidän wangitessaan päästä irti, mutta ajattelin,
+että pelastaahan minut teidän ystäwyytenne heti kuin olette minut
+nähneet."
+
+--"Ettehän woi pahaksua, neiti Olga, jos wakuutan puhuwani pelkkää
+totta. Mitkään ihmisen woimat eiwät teitä pelasta wankeudesta ennenkuin
+huomenna, ja silloinkin se on paroni, joka woi laskea teidät
+wapauteen."
+
+--"Jumalan tähden", huusi Olga, "minä en woi enkä tahdo häntä nähdä."
+
+Iwonen nousi seisalleen, meni owea kohti, kiersi awaimen kahdesti
+ympäri ja pisti sen powelleen.
+
+--"Nyt menkää, jos tahdotte", sanoi hän Olgalle nauraen.
+
+--"Woi, woi", huusi Olga puoli nauraen, puoli itkien, ja heittäysi pian
+herwotonna Annin syliin.
+
+
+
+
+VI.
+
+Paroni.
+
+
+Paroni käweli edes ja takaisin läikkywällä mosaikilattialla, wetäisten
+wäliin monjaan sawun sikarista, joka oli hänellä sormiensa wälissä.
+Wihdoin hän seisattui suuren peilin eteen ja katseli tyytywäisyydellä
+omaa kuwaansa.
+
+--"Kumma se olisi, jos en sitä woittaisi", sanoi hän itsekseen.
+
+Silloin awautui owi ja passari Grönros astui sisään. Paroni katsoi
+alati peiliin.
+
+--"Howineuwos Renner", sanoi Grönros, samoin kuin hän parina wuotena
+oli joka aamu sanonut tullessaan herransa luo.
+
+--"Pyydä hänen tulemaan sisään", oli paronin tawallinen wastaus.
+
+--"Waan Grönros, illallinen asia?" jatkoi paroni kääntyen passariin
+päin.
+
+--"Herra paroni!" wastasi Grönros.
+
+--"Mitä se on? Grönros, sinä tohtisit?"
+
+--"Tahtoa, paroni ei ole aina yhtä kuin täyttää."
+
+--"Tahtoo sanoa, että sinä tahdot olla ihminen, mutta olet tarhapöllö."
+
+--"Pöllöillä, herra paroni, on yöllä tarkka silmä, waan minä woisin
+todistaa, että----"
+
+--"Todistaa, minulle todistaa, sisilisko! Wanhat akat ja kämnärit
+woiwat kuunnella todistuksia--se on kyllä, minä panen sen muistiin."
+
+Passari waalistui, peräytyi ja katosi. Paroni astui pari askelta oween
+päin, ja hänen wastaansa tuli howineuwos Renner, kumartuen sywästi.
+Paroni ojensi hänelle kätensä ja weti hänen perästänsä sohwaan.
+
+--"Olen kauan jo teitä odottanutkin, hywä Renner. Woin arwata, että
+kaikki on hywin."
+
+--"Kaikki kuin woi olla, tahi pian kaikki, herra paroni."
+
+--"Minä luotan siihen. Minä tunnen mieheni. Mitä te kerran tahdotte, se
+ei jää laimin."
+
+--"Ei paroni, minun ansioni on mitätön. Se on kerran niin, ettei
+minulle onnistu muu kuin mitä te, paroni, minulta tahdotte. Luulisin,
+jos käskisitte minun noutamaan sydänyöllä teille taiwaalta kuun,
+minulle sekin onnistuisi."
+
+Paroni ojentui suoremmaksi ja wetäsi tyytywäisyydellä pitkän sawun
+sikaristaan.
+
+--"Arwaatteko mistä se tulee?" kysyi paroni hymyillen.
+
+--"En woi muuta arwata kuin teidän käskyinne ihmeellisestä woimasta."
+
+--"Ihminen saa kaikki, mitä tahtoo, mutta pelkurit, hywä Renner, ne
+kadottawat siksi, etteiwät rohkene tahtoa. Kun istun korttipöytään ja
+tahdon woittaa, silloin minä aina woitan. Mutta kaikki ei ole siinä.
+Jos en näkisi läpi jokaisen kortin, woisin kuitenkin tulla häpeälle.
+Mutta minä tahdon ne nähdä läpi ja näen, ja niin woin käyttää jokaista
+siten kuin ne paraaten minulle sopiwat. Kas siinä, hywä Renner, koko
+taitoni--silla wiimeksi, ihmiset, joita käytämme, eiwät ole muuta kuin
+kortteja--mutta asiaan, woin arwata, että kaupungissa on kaikki hywin."
+
+--"Paremmin kuin koskaan, herra paroni!"
+
+--"Ja se tärkeä asia, jonka jätin teille eilen?"
+
+--"Se meni kuin woidettu. Ne, jotka ensin enimmän wastustiwat, eiwät
+awanneet suutansa, kun ilmoitin että se on paroni, joka tahtoo niin."
+
+--"Sen arwasin. Ja Iiwana on kaikki täyttänyt?"
+
+--"Ihmeellisesti; niin mahdottomalle kuin se näyttikään, ja onnistui
+arwaamattomasti."
+
+--"Se on kumma, hywä Renner; kaikkeen se mies kelpaa. Ja sellaista ei
+ennen tunnettu."
+
+--"Ihmiset täällä wihaawat häntä ja hänestä on yleinen puhe--en tiedä,
+paroni, suwaitsetteko sen kuulla?"
+
+--"Tietysti, minä tunnen hänet--hän on suuri konna, mutta minä
+tarwitsen juuri sellaisen miehen. Mistä luulisitte ottawani toisen,
+jota niin moneen asiaan woisin käyttää? Minä olisin hupsu, jos hänet
+siksi hylkäisin. Mutta muistaessani, Kulakowin karannut orja tahi
+palwelija, sitä hän warmaan ei tawannut?"
+
+--"Uskomattomalla tawalla, paroni! Hän otti sen kiinni kadulla,
+pilkkopimeässä. Woin olla warma, että jos käsky ei olisi ollut teidän,
+paroni, hän olisi saattanut yhtähywin ottaa Kulakowin itsensä--mutta
+minä en liukastele, sanoessani, että teidän käskyjänne täyttäissä ei
+woi erehtyä, paroni, waikkapa luontokappaletta käskisitte ettekä
+järjellistä ihmistä. Waan warmaan ette kuullut wielä ihmettä, mikä on
+tapahtunut Punaisella Lähteellä?"
+
+--"Punaisella Lähteellä? Te puhutte leikkiä, hywä Renner; se mikä
+saattaa tapahtua Punaisella Lähteellä, ei woi olla ihmettä. Mutta
+puhukaa."
+
+--"Outoa se kuitenkin on, paroni, että terwe ihminen saattaa häwitä,
+ettei itse hiis woi arwata miten ja mihin."
+
+--"Ja se ihminen on?"
+
+--"Iiwanan tytär."
+
+--"Ei kuitenkaan se ihana Olga? Sanokaa, hywä Renner."
+
+--"Juuri sama Olga, jota eilen illasta ei kukaan ihminen ole nähnyt."
+
+--"Ja Iiwana sitte?"
+
+--"Siitä on pari minutia, kun hän lähti luotani sitä ilmoittamasta.
+Minä olen lähettänyt kaikki polisit häntä etsimään, ja Iiwana itse jo
+on lennellyt monesti ympäri kaupungin. Käskettekö, paroni, rummuttamaan
+joka kadun kulmassa?"
+
+Paroni ei wastannut. Hän nousi seisalleen ja astui eräitä askelia
+edestakaisin, puhaltaen pitkiä sawuja sikaristaan. Howineuwos Renner
+oli myös nousnut, waan oli äänettä. Hän wetäytyi wähitellen oween, kun
+paroni yhä maltti katsoa häneen päin. Renner näytti tahtowan kumartaa
+ja paeta. Paroni huomasi sen wihdoin ja sanoi huolettomasti:
+
+--"Niin todella, ja mitä arwelette tehdä?"
+
+--"Minä kysyisin sitä teiltä, paroni!"
+
+--"No niin wähäpätöinen asia! Minä arwelen, että yhtä hywin tiedätte
+itse mitä siinä on tekemistä. Näenhän teitä kohta?"
+
+Näin sanoen, paroni ojensi hänelle kätensä, Renner kumarsi sywästi,
+paeten takaperin oween.
+
+Päästyä etuhuoneesen, Renner seisattui, painoi kätensä otsaansa ja
+sanoi itsekseen:
+
+--"Minä aawistin oikein. Rautaa on taottawa silloin kuin se on kuumana.
+Ennen olin hänellä oikeana kätenä, kuten ihmiset sanowat, nyt woin
+tulla hänen molemmiksi käsiksensä. Woin kohta sanoa, että koko paroni
+ei ole muuta kuin minä."
+
+Paroni meni sisimpään huoneesensa, heittäysi pehmeälle sohwalle, ja
+hänen kaswonsa näyttiwät waaleammille kuin äsken.
+
+--"Merkillistä", sanoi hän itsekseen. "Olen warma, että hän on
+yhtäläinen kuin muutkin sellaiset. Hän on saattanut paeta jonkun
+roiston seurassa--waan kuitenkin tahdon epäillä--milt'en pelkää, jos
+Renner täyttää mitä arweli--ja jos hän sen täyttää--ja hän olisi
+wiaton--ei, ei, se on mahdoton--paljas teeskellys. Waan mitä sanon!
+Milt'en wapise, kun hänen silmänsä kohtaawat minun--hän woi tehdä minut
+hulluksi waan paljaalla huuliensa hymyllä, ja tuo houraawa wiehätys
+hänen silmissään..."
+
+Astuttua wielä eräitä askelia, hän tempasi kelloa ja soitti. Grönros
+seisoi hänen edessään.
+
+--"Hewoset ja waununi!" käski paroni.
+
+Eräitä minuteja myöhemmin paroni istui waunuihinsa ja ajoi ulos.
+
+
+
+
+VII.
+
+Tutkinto.
+
+
+Paroni oli käskenyt ajamaan Punaista Lähdettä kohti. Hän istui
+waunuissaan tawallista wakaisempana ja näytti lewottomasti katselewan
+ympärilleen.
+
+--"Ei", sanoi hän wihdoin itselleen, "Renner ei ole se mies, Hän on
+nähnyt minun aikomukseni enkä tarwitse pelätä häneltä tuhmuuksia. Näin
+hänen silmistään enemmän kuin hän tahtoi minulle sanoa. Hän tuntee,
+ett'ei Olgan asia ole minulle niin wähäpätöinen kuin sanoin. Hän ei
+olisi Renner, jos woisi olla niin typerä, että luulisi minun huoletta
+woiwan nähdä julkista häwäistystä Olgalle. Siis woin luottaa Renneriin
+enkä siinä erehdy."
+
+Tultua tähän päätökseen hän antoi ohjallisen kääntää takaisin. Hän
+ajeli wielä kerran kaupungin läpi ja seisatutti sitte kanslian portaan
+eteen.
+
+Tultua kansliaan, hänen muotonsa oli wielä synkkä, kuten ainakin,
+jolloin mitä erinomaista oli tapahtunut. Sellaisena päiwänä ei kukaan
+tohtinut hänelle paljon puhella. Kaikki meni hiljaista menoansa, juuri
+kuin koko kansliassa ei olisi ollut muita kuin paroni, jonka ääni
+silloin tällöin kajahti huoneiden läpi ja pani jokaisen wapisemaan.
+
+Niin se oli tänäänkin. Paroni awasi eteensä asetetun paperitukun,
+katsahti jokaiseen eri paperiin ja wiskasi sihteerinsä eteen. Wihdoin
+hän otti yhden, jota seisattui lukemaan.
+
+--"Kurjuutta!" kiljasi hän, "Paroni W:n omaisuuden hoitaja--mitä he
+arwelewat? Missä he luulewat olewansa? Amerikassako, Ruotsissa wai
+Sweitsissä?"
+
+--"Sanokaas muuta, paroni", wastasi Rosenlund, hänen wastassaan istuwa
+wirkamies. "Minä pääsin juuri sitä sanomasta."
+
+--"Se on hämmentää sekaisin päiwä ja yö, se on kääntää nurin koko
+maailma, kun wangita paronin omaisuuden ylihoitaja, ja se on
+häwytttömyyttä tehdä se wastoin minun tahtoani. Mitä sanotte siitä?"
+
+--"Minulla on ihan sama ajatus kuin teillä, paroni."
+
+--"Ja sen he luulewat menestywän. He erehtywät. Mitä wuosisata on
+rakentanut, luulewatko tuhmalla päätöksellään woiwansa sen tuokiossa
+purkaa? Se on tehdä kuollut lainsääntö wahwemmaksi kuin oikean ihmisen
+järki, kuin käytännöllinen järki, joka, olkoon jos kymmenesti heidän
+lakiansa wastaan, kuitenkin hallitsee maailmaa."
+
+--"Sen se warmaan tekee ja wielä kahta enemmän", sanoi Rosenlund.
+
+--"Ja wiimeksi he owat siinä tehneet wäärin."
+
+--"Peräti wäärin", wakuutti Rosenlund.
+
+--"Minä aion siis paikalla kumota sellaisen päätöksen."
+
+--"Siinä emme woi muuta tehdä, sillä tässä on siihen wahwa syy."
+
+--"Mutta Rosenlund, jos se olisi wastoin seisowia lakejamme?"
+
+--"Kyllä se niin on, paroni, ett'ei se lain mukaista olisi."
+
+--"Tällä kertaa siis en tiedä onko siihen laisinkaan hywä ryhtyä."
+
+--"Minusta, paroni, se näyttää epäilyksen alaiselta."
+
+--"Jos ehkä toistaiseksi olisi parempi mennä esityksellä ylemmäksi?"
+
+--"Minä ajattelen samaa, sillä, paroni, se mikä meille on parempi, ei
+woi olla meille pahempi."
+
+--"Meillä ei siis ole tässä asiassa mitään eri ajatusta?" sanoi paroni,
+wiskaten paperin sihterinsä eteen.
+
+--"Teidän ajatuksenne, paroni, on tässä asiassa niin selkeä, ett'ei
+siinä kukaan saata toisin ajatella."
+
+--"Ja herra Kulakowin orja, näen minä, on toinen, joka eilen illalla on
+tuotu linnaan", sanoi paroni ottaen toisen paperin.
+
+--"Niin, todella, ja syystä, hän odottaa etuhuoneessa tuomiotansa."
+
+--"Eihän liene wäärin ollut wangita niin wähillä syillä?" kysyi paroni.
+
+--"Ken sitä woisi wääräksi sanoa?" sanoi Rosenlund päättäwästi.
+
+--"Ja jokainen palwelus on tawallansa myös orjuus," sanoi paroni.
+
+--"Wapaus se kaiketi ei woi olla, ja siksi minä olen tuntoni mukaan
+arwellut lähettää hänet tutkimatta wangin kyydillä isäntänsä käsiin,"
+sanoi Rosenlund hywin wakaisesti.
+
+--"Mutta tawan ja näön wuoksi täytyy ensin wähän tutkia", sanoi paroni,
+"sillä minua peloittaa, jos palwelija sattuisi olemaan wiaton, ja syy
+olla isännässä, Kulakowissa."
+
+--"Tietysti, tietysti, hywin helposti se niinkin woi kääntyä, sillä
+tapahtuuhan usein, että palwelija on wiaton, ja wika on waan isännässä;
+sentähden wälttämättä ensin tutkia, waikka sen ei päätöstä tarwitse
+muuttaa."
+
+--"No, koska se on teidänkin ajatuksenne," sanoi paroni, "siis"----
+
+--"Tutkinto on wälttämätön, sillä ainakin syyt täytyy olla tunnetut
+ennen kuin hänet woi takasin lähettää," sanoi Rosenlund, tekeytyen
+hywin tärkeän muotoiseksi.
+
+Paroni soitti ja wahtimestari tuli owesta.
+
+--"Käski Iwosen tuota esiin illalla wangitut."
+
+--"Waan, paroni, niitä on paljon, luulen puolikymmentä, ja niitä on
+eräs nuori mies niin raiwoisa ett'ei tahdo huoneessa pysyä."
+
+--"No, antakaa hänen tulla ensiksi."
+
+Wahtimestari meni.
+
+--"Koska se on sellainen junkkari, niin ei wahingoittaisi näyttää wähän
+kowuutta", sanoi Rosenlund.
+
+--"Todella", wastasi paroni, "arweletteko, että noudatamme Iiwanan?"
+
+--"Wälttämättä, sillä näille ihmisille ei ole mitään parempaa kuria
+kuin Iiwana. Hänen paljas nimensä panee heidät wapisemaan, ja, paroni,
+se on teidän ansionne, että on löydetty sellainen mies."
+
+--"Siis päätetty. Waroiksi noudatamme Iiwanan, waan sillaikaa woimme
+alkaa tutkinnon."
+
+--"Niin minäkin ajattelen."
+
+Owi awautui, ja Iwonen weti perässänsä paronin eteen ensimmäisen
+wankinsa.
+
+Meidän täytyy palata wähän takaisin, katselemaan miten Olgan laita oli
+linnassa. Iwonen oli täyttänyt lupansa. Hän oli sulkenut Olgan yöksi
+pieneen lapsikamariin, missä hän sai rauhassa jäädä omain ajatustensa
+seuraan. Työläs on arwata mitä tämä haaweksiwa neiti yksinäisyydessään
+ja uudessa asunnossaan uneksi. Se näkyi waan aamulla, ett'ei hän ollut
+iloinen. Hänen silmänsä oliwat wähän punaisina, joka näytti hänen
+itkeneen. Mutta ei mitään pelkoa, jota illalla oli nähty. Olga näytti
+luottamuksella odottawan mitä oli tapahtuwa.
+
+--"Onko se teidän totenne, ett'en järkiään pääse irti?" kysyi hän
+Iwoselta, terwehdittyä häntä ja Annia.
+
+--"Hywä neiti Olga", wastasi Iwonen kohteliaasti. "Älkää pahastuko, jos
+illalla olin pikainen, ehkä kowakin; se ei ollut aikomukseni. Nyt kadun
+sitä ja olen walmis päästämään teitä wapaaksi. Minun tarwitsee waan
+ilmoittaa paronille erheys, joka on wiattomasti saattanut teidät
+linnaan. Olette siis heti wapaa, se on tehty kymmenessä minutissa, niin
+pääsette siitä julkisesta häwäistyksestä, joka seuraa sellaista
+ilmestystä kuin julkinen tutkinto kansliassa paronin edessä."
+
+--"Sanokaa minulle, onko se jo tunnettu, että minä olen täällä
+wankina?"
+
+--"Tietysti se on tunnettu, että howineuwos Kulakowin karannut palwelia
+Simpsa eilen illalla wangittiin ja tuotiin linnaan, ja että minulla on
+käsky hän tänä aamuna saattaa paronin eteen tutkittawaksi."
+
+--"Ja tutkinto tapahtuu julkisesti?"
+
+--"Niin julkisesti kuin se on paronin, lääninsihterin ja muiden
+wirkamiesten saapuwilla kansliassa."
+
+--"Uskotteko minun eilen illallisessa puwussani woiwan tulla heti
+tunnetuksi?"
+
+--"Se on tuskin epäiltäwä, etenkin, jos paroni on niin onnellinen, että
+jo entuudesta teidät tuntee."
+
+Olga punastui, waan sanoi järkiään wakuudella:
+
+--"Nyt olen päättänyt. Hywä ystäwä, te saatte wiedä minut paronin eteen
+Simpsana, Kulakowin orjana, mutta sitä ennen, odottakaa, tahdon olla
+wähän yksinäni."
+
+Olga pakeni yölliseen wankihuoneesensa. Kun hän wähän ajan takaa sieltä
+palasi, Iwonen ja hänen waimonsa kääntyiwät hämmästyksellä häntä
+katselemaan. Olga oli niin täydellisesti kauniin nuoren miehen
+muotoinen, että tarwittiin tuon hywän pariskunnan koko tuttawuus häntä
+tuntea Olgaksi. Runsas pimeä tukka oli taitawasti laitettu hajallaan
+walumaan kahden puolen olkapäille, musta silkkihuiwi oli kömpelösti
+kääritty kaulan ympäri, ja wyö oli huolettomasti wiskattu solmuun
+harmaan, kantapäihin ulottuwan sarkanutun päälle. Kukaan ei woinut,
+häntä nähdessä, sanoa muuta kuin että siinä oli joku karjalaisia
+talonpojan poikia.
+
+--"Hahaha!" käwi Iwonen nauramaan: "Ja mitä arwelette nyt tehdä tuossa
+puwussanne?"
+
+--"Arwelen näin tulla kansliaan ja siellä paronin edessä wastata
+puolestani."
+
+--"Mutta jos tulette sitä katumaan?"
+
+--"Minun päätökseni on luja."
+
+--"Hywä neiti Olga, minä ymmärrän aikomuksenne ja näen läpi
+ajatuksenne. Minäkään en olisi keksinyt niin oiwallista keinoa,
+sentähden kiitän jo edeltäpäin ilosta, jonka minulle walmistatte. Neiti
+Olga, uskokaa, se menestyy oiwallisesti, he eiwät ole sen wiisaampia,
+he eiwät näe etemmäksi nenä=warttansa kaikella wiisaudella millä
+ylpeilewät. Minä olen kohta walmis teitä seuraamaan."
+
+Näin warustettuna, Olga astui siis Iwosen perästä paronin eteen.
+Jokainen kanslian herroja kääntyi uteliaasti katsomaan tuota
+raiwoisaksi sanottua nuorta wankia. Mutta kukaan ei ollut odottanut
+nähdä mitä näkiwät. Tuota ihanaa nuorukaista, jonka silmistä loisti
+teräwä äly ja awonainen katsanto, ei tahtonut kukaan uskoa
+pahantekijäksi.
+
+Paronin silmät kohtasiwat myös wangin silmiä. Hän tuskin woi peittää
+wapsausta, minkä tämä katsaus waikutti. Oli kuin tulinen nuoli olisi
+säwähtänyt hänen olentonsa läpi. Hänen oli mahdoton selittää mitä nuo
+säihkywät silmät hänelle muistuttiwat, ja hän tarwitsi koota
+ajatuksiansa ennen kuin woi alkaa puheensa. Tämän wähän äänettömyyden
+ajalla Iwonen astui esiin, ojensi paronille lipun, missä oli
+wangitsemisen käsky. ja täytännön kertomus. Sitä pikaisesti silmäiltyä,
+paroni wihdoin kääntyen wankiin päin alkoi:
+
+--"Sinä olet Simpsa?"
+
+--"Olen."
+
+--"Ja olit howineuwos Kulakowin orja?"
+
+--"Olin."
+
+--"Ja karkasit sieltä wiime elokuun lopulla?"
+
+--"Minä läksin sieltä silloin."
+
+--"Ja eilen illalla sinä otettiin kiinni tässä kaupungissa."
+
+--"Kaikki on totta, minä otettiin kiinni tässä kaupungissa."
+
+--"Niin nuori ja kuitenkin niin tottelematon lakia ja esimiehiä
+kohtaan. Etkö muistanut, että jokaisen on pysyttäwä siinä sijassa,
+mihin Jumala ja esiwalta kenenkin on asettanut? Karulla siitä paeta on
+suuri rikos, joka rangaistaan kowasti. Sellainen häpäisee ihmisen, waan
+ei työ eikä palwelus, olkoot minkä nimellisiä hywänsä."
+
+--"Teidän puheenne, paroni, on hywin kaunis niihin oloihin, mihin se
+sopii. Minua kohti sopii waan yksi niitä lain sääntöjä, mitä korkea
+hallitsijamme on wahwistanut. Se on pyhä ja kallis sääntö, ett'ei,
+tässä maassa, ett'ei Suomen rajain sisällä keltään saa otattaa wapautta
+eikä ketään käy wangitseminen ennenkuin laillinen oikeus on siitä
+päättänyt tahi ellei pahanteossa ole tawattu. Teidän welwollisuutenne,
+paroni, on walwoa tämän lain pyhyyttä. Kuitenkin olen minä teidän
+käskystänne ihan wiatonna, wastoin kaikkea lakia aiwan tuntematonna
+tullut wangituksi keskellä maantietä ja niin kadottanut wapauteni. Ken
+teille takaa, että minä olen se, joksi minua luulette? Ja jos olisinkin
+se, ken teille woi wakuuttaa minun olewan niin rikollisen kuin teille
+on saatettu kertoa? Minä uskon teidän olewan wiehättäwää kuunnella
+jokaisen liwertäjän ystäwänne puheita ja myöntää heille kaikellaisia
+waatimuksia, waikka ne sotisiwat pyhimpiä lakia wastoin."
+
+--"Kuuletteko sitä rohkeutta?" sanoi paroni, kääntyen sihteriinsä.
+
+--"Hirweää häwyttömyyttä, wastoin Keisarin lakia", wastasi Rosenlund.
+
+--"Woisi uskoa", jatkoi wanki, "että teille, paroni, on wiehättäwää
+lain nimessä osoittaa kowuutta sille, jota wihaatte, ja katsoa
+sormienne wälitse, kun kysymys on ystäwistänne."
+
+--"Mitä kaikkia, mitä sinä tarkoitat?" huusi paroni pikastuneena.
+
+--"Tarkoitan sanoa teille miten wäärin se on käyttää lakia
+kunnianhimonsa tyydyttämiseksi ja korkeaa wirkaansa petollisten
+liukastelijain mielen nouteeksi, sill'aikaa kuin tuhat rikosta jää
+rankaisematta ja tuhat wiatonta kärsii wääryyttä, mutta kauhistawaa on,
+kun sellainen wirkamies auttaa wääryyttä ja sortaa sitä, kellä on
+oikeus."
+
+--"Kylläksi, kylläksi", huusi paroni, wiitaten kädellään Iwoselle.
+
+--"Sulkekaa pimeimpään tyrmään", huusi Rosenlund.
+
+--"Niin teille, paroni, se woi olla kylläksi! Onhan katkeraa kuulla
+totuutta sen, joka on tottunut kuulemaan waletta ja petosta
+liukastelewain ystäwäin huulilta. Mutta minulle ei ole wielä kylläksi",
+jatkoi wanki lujuudella. "Teidän lakimme on seitsemän wuotta sitte
+antanut wapauden sadoille orjille, joita entiseen aikaan oli tänne
+tuotu Wenäjältä. Te paroni ja käskyläisenne olette tehneet kaikkea,
+pidättääksenne heitä tässä orjuudessa. Kowain isäntäin ystäwänä, te
+olette lain nimissä lähettäneet jälleen jokaisen, ken on tiennyt ja
+tahtonut wapauttansa käyttää ja hankkia etuansa toisaalla. Uskokaa
+minua, se ei saa kestää kauemmin. Minä koetan ettekö joskus näissä
+'orjissa' tule kunnioittamaan wapaita ihmisiä, joilla on oikeus määrätä
+työnsä ja toimensa. Minä koetan auttaako korkea wirkanne teitä
+kauemmin, puolustaissa laittomuutta ja rikosta, minä koetan löytäwätkö
+wiekkaat ystäwänne aina teissä turwaa pyhiä, wannotuita lakia wastaan."
+
+--"Hirmuista, julkista häwäistystä!" huusi paroni.
+
+--"Ja sitä wangilta, orjalta, Kulakowin orjalta!" huusi Rosenlund.
+
+--"Kurjalliset olennot!" huusi wanki. "Totuus on teille häwäistys, kun
+se alentaa kuwitellun arwonne. Te tahdotte hallita silloin kuin teillä
+ei ole muuta tehtäwää kuin noudattaa lakia. Te olette itse orjina
+pahoille himoillenne. Kauhistukaa sitä, jos mikään teitä kauhistuttaa,
+ja palatkaa tekemään oikeutta, joka on welwollisuutenne."
+
+Tämä oli enemmän kuin paroni ja Rosenlund woiwat kärsiä. He hyppäsiwät
+istuimiltaan, paroni tempasi pöydältä kellon ja alkoi soittaa
+hätäisesti. Kaikki käskyläiset juoksiwat esiin. Paronin muoto oli
+mustettunut. Hän huusi kowemmin kuin koskaan ennen oli huutanut.
+
+--"Hän on hurja! Itse pahahenki ihmisen hahmossa, kapinan nostaja,
+antakaa hän Iiwanan käsiin!" huusi hän pian hengittämättä.
+
+Malttamatta odottaa Iiwanaa, paroni aikoi tarttua wangin rintaan,
+syöstäksensä häntä ulos kansliasta. Hänen silmissään paloi hirweä wihan
+raiwo. Silloin yhtäkkiä wanki awasi wyönsä, wiskasi päältänsä
+sarkawiitan ja laski pitkät kiharansa walumaan hienolle kaulallensa.
+Hänen suuret hehkuwat silmänsä kohtasiwat paronin, ja hänen huulillaan
+leikitsi suloinen hymy, jossa wiaton nuoruuden ilo ja tilaisuuden
+tuottama hieno iwa oliwat sisällisesti yhdistettyinä.
+
+Paroni oli kuin nuolella ammuttu. Rosenlundin silmät seisoiwat nurin
+päässä.
+
+--"Olga!" oli ainoa sana, joka pääsi paronin huulilta.
+
+Silloin tuli owesta huoneesen Iiwana. Hän seisattui tuokion, katsahti
+ympärilleen ja syöksi tytärtänsä kohti, puristi hänet syliinsä huutaen:
+"Olga, minun Olgani!"
+
+
+
+
+VIII.
+
+Grönros.
+
+
+Ensimäinen kowa onni, mikä oli kohdannut Olgan ja Simpsan rakkautta,
+oli ohitse. Simpsaa ei enää kukaan wainonnut eikä ajanut perästä.
+Molemmat nuoret saiwat sen perästä wapaasti pian joka päiwä kohdata
+toisiansa. He käweliwät yhtenä kaupungilla ja saiwat monet illat istua
+yhtenä Olgan wanhempain luona, eikä kukaan näyttänyt sitä heiltä
+kieltäwän. Iiwana ja hänen waimonsa näyttiwät olewan iloiset tästä
+ystäwyydestä. Kaupunkilaiset, joille Iwonen oli wangin seikan jutellut
+monilla mitä hauskimmilla lisäyksillä, seurasiwat huwituksella nuorten
+ystäwyyttä. Heistä puheltiin joka talossa, ja kun he nähtiin yhdessä
+käwelewän, heitä ihaili jokainen. Moni matkustaja, tultua kaupunkiin,
+asetti tiensä Punaiselle Lähteelle, toiwoen saada nähdä ihanaa neiti
+Olgaa ja hänen sulhaistansa, joista juoksupuhe jo oli ehtinyt lewitä
+seudun ympäri.
+
+Muutamana iltana tuli Iiwanan kotiin paronin passari Grönros
+toiwottamaan onnea nuorille kihlatuille, jotka silloinkin istuiwat
+wierekkäin Iiwanan salissa. Hän terwehti Iiwanaa ja hänen waimoansa
+sanoen: "Toiwotan sydämmestäni teille onnea. Kaupungissa on tuskin
+ketään joka ei ottaisi osaa teidän iloonne ja onneenne. Sellainen lapsi
+ja sellainen wäwy, ne owat lahjoja, joita ei ole suotu monelle
+kuolewaiselle."
+
+--"Olisin kyllä toiwonut Olgalle suurempiarwoisen miehen", sanoi
+Iiwana, "mutta minä rakastan tytärtäni liian paljon, ruwetakseni häntä
+pakottamaan miehelle wastoin omaa tahtoansa."
+
+--"Ja siinä teette oikein, hywä Iiwana. Sillä nuoret eiwät woi ajatella
+mitä etuja rikkaus ja korkea arwo antawat meille maailmassa. He
+luulewat eläwänsä paljaalla rakkaudella, eiwätkä tunne wielä miten
+huwaksi paljas rakkaus on syödä leipänä, niin pian kuin sitä on tarwis
+jakaa isolle perheelle."
+
+--"Niin se on", sanoi Iiwana, "tunnenhan sen omasta itsestäni. Mihin
+olisin tullut, ellei paroni olisi antanut minulle tällaista wirkaa?
+Minä elin köyhyydessä ja waimoni sai tehdä yöt päiwät työtä,
+pitäessämme koulussa Olgaa, jossa on ollut kaikki toiwomme."
+
+--"Ja toiwonne ei ole teitä pettänyt. Paroni pitää teitä suuressa
+arwossa, Iiwana. Mutta hänellä on paljon, joita hän pitää arwossa, eikä
+sentähden jaa jokaiselle wirkoja. Teille on waan ollut onneksi, että
+paroni tuntee niin hywin tyttärenne, neiti Olgan."
+
+--"Paroniko tuntee Olgan?" sanoi Iiwana hämmästyen. "Minun tieteni hän
+ei ole nähnyt Olgaa ennen tuota onnetonta kohtausta kansliassa."
+
+--"Te erhetytte. Paroni tunsi tyttärenne ennen kuin saitte nykyisen
+wirkanne. Hän tunsi sen jalon neiden ja sanoi minulle: synti on antaa
+olla köyhyydessä sellaisen isän, jolla on niin jalo tytär. Korottaisin
+hänen waikka mihin wirkaan, jos tietäisin hänen woiwan mitä toimittaa."
+
+--"Sanoiko hän sen?"
+
+--"Warmasti hän niin sanoi, ja minä se olin, joka silloin tein teille
+awun."
+
+--"Te, Grönros."
+
+--"Juuri minä. Minä tunsin teidän arwonne. Minä tunnen ihmiset päältä
+päin, enkä koskaan erehdy. Minä sanoin paronille, ett'ei Iiwanan
+kaltaista miestä ole toista Wiipurissa, tuskin koko läänissä. Hän
+kelpaa jokaiseen toimeen ja täyttää käskynne paremmin kuin kenkään
+Suomessa. Muuta ei tarwinnut sanoa, ja silloin saitte nykyisen
+wirkanne. Ja miten owat sanani toteutuneet? Nytkin, parastaikaa, paroni
+on kokonaan teidän wallassanne."
+
+--"Minun wallassani?"
+
+--"Niin, teidän ja tyttärenne."
+
+--"Minun tyttäreni?"
+
+--"Se on puhtainta totuutta, niin pahasti kuin se on minun sitä teille
+ilmoittaa. Hän sanoi minulle eilen: 'En tiedä mitä tekisin jos jotenkin
+saisin tuon Iiwanan ja tyttärensä pysytetyiksi luokseni. Miksi et sinä
+Grönros woinut olla Simpsan sijassa? Olisin tehnyt sinut waikka miksi
+wirkamieheksi,' paroni sanoi sen?"
+
+--"Ja paroni sanoi sen?"
+
+--"Syntihän on minun sitä kertoa. Waan neiti Olga on kerran walinnut,
+eihän se nyt enää mitään waikuta. Luulten paroni nyt osottaa kaiken
+hywyytensä neiti Olgan tulewaa miestä kohti; ja silloin tekään ette ole
+unhotettu. Ja arwaatteko miten se kunnian mies on muuttunut tuossa
+orjain jutussa? Hän tekee kaikki mitä woi, saada wapaiksi ne ihmiset,
+jotka epätiedossa owat wielä pysyneet orjina. Hän on päättänyt lähettää
+nuoren alaupserin pestaamaan sotamiehiksi nuoria miehiä, jotka tahtowat
+erota isännistään. Tämän toimen hän warmaan antaa neiti Olgan
+walitulle. Arwaattehan, minkä kunnian paroni sillä osoittaa teille ja
+tulewalle wäwyllenne."
+
+--"Kaikki, mitä puhutte, hywä Grönros, on minusta niin outoa, että
+tuskin woin sitä uskoa. Waan minulla ei ole mitään syytä luulla teidän
+walehtelewan. Paroni on minua kohtaan ollut liian hywä, lähettääkseen
+teitä tuomaan minulle walheita."
+
+--"Walheen jäljet owat lyhyet, kuten tunnette. Kohta saatte omilla
+silmillänne nähdä kaikki. Paroni sai eilen Kulakowilta kirjeen, jossa
+hän pyytää kaiken mokomin paronia lähettämään takaisin palwelijaansa,
+jolla ei ollut lupaa mennä sotawäkeen eikä tulla wiettelemään
+tytärtänne. En tiennyt kumpi näistä enemmän suututti paronia, mutta se
+waan warma on, ett'en koskaan ole nähnyt häntä niin suutuksissa kuin
+sanotun kirjeen luettuansa. Hän repäisi sen palaisiksi ja käski minun
+heittämään palaset tuliseen uuniin, ja sen minä tein uskollisesti,
+sillä tiesinhän minä, ettei Kulakow woinut millään panna toimeen
+uhkauksiansa, joita hän kirjeessään ilmoitti, niinkuin sellaistakin,
+että hän muka estäisi Simpsan ja Olgan naimisen."
+
+--"Teidän ystäwyytenne luen kunniakseni ja arwelen sitä nauttia niin
+kauan kuin minua suwaitsette. Minä olen kyllä paljas halpa palwelija,
+mutta ehkä minullekin wielä lempeämpi päiwä koittaa!"
+
+--"Me olemme kaikki palwelijoita, suurimmasta pienimpään. Te olette
+wielä nuori, kukaan ei woi sanoa mihin seisatutte. Lukekaa minun
+perheeni ystäwiksenne."
+
+Näillä sanoilla molemmat erosiwat, ja Grönros'in silmissä loisti
+tyytywäisyys, kun hän nöyrällä kumarruksella kätteli Iiwanan waimoa ja
+tytärtä. Mutta hänen huulillensa kuwausi iwallinen nauru, ojentaessaan
+kättänsä Simpsalle ja sanoessaan: "toiwotan onnea ja menestystä
+aikomuksessanne."
+
+
+
+
+IX.
+
+Salakari.
+
+
+Grönros oli puhunut totta. Paroni oli kokonaan muuttunut. Hän oli
+alkanut koettaa orjina palwelewia ihmisiä tuolla Laatokan
+rantaseuduissa saada tuntemaan heidän wapauttansa, joka Suomen lain
+mukaan tuli jokaiselle maan asukkaalle. Saatua tiedon neiti Olgan ja
+Simpsan keskuudesta, hän näytti osoittawan suosiota myös Simpsaa kohti.
+Hän sai päällikön kautta waikutetuksi, että Simpsan toimeksi annettiin
+palkata nuoria miehiä entisten orjain seasta sotamiehiksi Suomen äsken
+asetettuihin jääkäripataljoniin, näyttääkseen sekä entisille orjille
+että niiden isännille, ett'ei orjuutta enää maassa ollut. Hänen
+suosionsa ei seisattunut siihen. Hän tuli eräänä aamuna äkki arwaamatta
+Iiwanan kotiin, kätteli siellä jokaista ja toiwotti sydämmellisesti
+onnea nuorille kihlatuille.--"Mikä onnellinen ihminen sinä olet
+Iiwana'" sanoi hän. "Soisin olla sellainen isä kuin sinä, waan minulle
+ei ole suotu lapsia. Tulewa nuori wäwynne on pataljonan sukkelimpia
+miehiä, hän saattaa wielä tulla upseriksi. Waan näettekö mitenkä jo
+wähällä olin tulla petetyksi? Minä olen ihan wiaton siihen, mikä on
+tapahtunut, waan minun sijassani on waikea tuntea asioita muuten kuin
+toisen silmän ja suun kautta. Ihmiset owat petollisia. Maksaisin
+kultaa, jos saisin ympärilleni sellaisia miehiä kuin sinä, Iiwana, ja
+eräät muut, jotka perin pohjin tunnen."
+
+--"Te osoitatte minulle liian kunnian, paroni! Minä olen mitätön
+ihminen; teidän walistunut tahtonne se yksin woi minua johonkin
+käyttää."
+
+--"Ei niin, hywä Iiwana! Se on wäärin niin halwentaa itseänsä. Te
+olette sowelias jokaiseen toimeen, ja minä arwelen sen teille näyttää,
+ja jos tulewa wäwynne kerran tahtoo jättää sota=aseet ja kääntyä
+rauhallisiin toimiin, olen warma, ett'ei teillä ole syytä hänestäkään
+häwetä. Wai kuinka arwelette, nuori mies?"
+
+--"Minäkö?" wastasi Simpsa kumartuen. "Minä en ole ansainnut wielä
+mitään."
+
+--"Te olette ansainneet paljon, enemmän kuin kullalla woi ostaa,
+silloin kuin olette ansainneet sellaisen towerin. Uskokaa, suurin ansio
+maailmassa auttaa wähän. Parailla lahjoilla saatte olla ikänne
+patalakkina, jos ei teillä ole apua naisista. Woitte kantaa ikänne
+kiwäriä, woitte hakata kuolijaksi puolen maailmaa, pääsemättä
+paikaltanne, waan yksi ainoa ihana olento, paljon wähemminkin kuin
+teidän, woi teidät sysätä suorastaan korpralista kenraliksi."
+
+Paroni wiskasi salaisen silmäyksen Olgaan päin, mutta tämä ei sitä enää
+nähnyt, sillä hän pakeni juuri silloin toiseen huoneesen. Paronin puhe
+silloin seisattui, ja annettua eräitä neuwoja Iiwanalle ja erittäin
+Simpsalle, hän kätteli molempia ja meni.
+
+Perheen jäätyä jälleen yksinään Simpsan kanssa, Iiwana lausui:
+
+--"En tiedä mikä onni on tullut talooni, siitä ajasta kuin tulin
+paronin palwelukseen. Kaikki menee paremmin kuin woin aawistaa. Pari
+wuotta sitten olin wanha palwelija, sen perästä olen yhä nousnut, enkä
+tiedä enää millaisena miehenä saatan kuolla. Nimismiehen wirka on
+minulla jo kuin kädessä, ja se ei seisatu warmaan wielä siihen, jos
+paroni pysyy täällä. Mitä sanotte sellaisesta miehestä?"
+
+--"Minä pelkään häntä kuin kuolemaa, uskokaa, isä, minä wapisen joka
+kerta kuin hänet näen", sanoi Olga huoaten.
+
+--"Sinä olet hywin lapsellinen, Olga. Sellaista miestä ei ole toista
+Suomessa."
+
+--"Woitte sanoa minua yhtä lapselliseksi kuin Olgaa", sanoi Simpsa;
+"Minäkin pelkään häntä--"
+
+--"Sinäkin" sanoi Iiwana. "Luulen teidän molempain näkewän kummituksia
+keskellä päiwää. Hän ei ole koskaan ollut minulle suosiollisempi kuin
+nyt."
+
+--"Sen pahemmin häntä pelkään", sanoi Olga.
+
+--"Kuulkaa, lapset, se onneton tapaus woi kääntyä meille suurimmaksi
+onneksi. Sentähden minä en koskaan epäile täyttäessäni hänen
+käskyjänsä, olkoot ne waikka kuin hurjia, ne kääntywät kuitenkin meille
+wihdoin onneksi. Käskeköön hän minua tuleen, minä olen walmis. Mutta
+olkaa, minulle tuli hywä ajatus päähäni. Tänään olen niin iloinen, että
+woin tehdä kaikkea, luulen tämän olewan oikean onnenpäiwän. Koko
+maailma näyttää olewan minulle tarjona. Woisin antaa teidät wihkiä
+tänä=iltana ja nähdä teidät onnellisina."
+
+--"Tänä iltana?" huusiwat Olga ja Simpsa yhtaikaa.
+
+--"Niin, ihan tänä iltana, sillä ehkä jo huomenna sinun, Simpsa, täytyy
+matkata pois. Siis, lapset, parasta on tänä iltana."
+
+--"Minä en toiwo mitään parempaa", sanoi Simpsa puristaen Olgaa
+syliinsä.
+
+--"Se on totinen tosi, ett'en häissänne koskaan woi olla iloisempana
+kuin tänä iltana. Kutsumme waan papin ja monjaita ystäwiämme."
+
+Molemmat nuoret syleiliwät Iiwanaa ja sitte toisiansa. Waan Olga
+huokasi sywästi, ja hänen silmiinsä tuli kyyneliä.
+
+--"Waan sinä et ole oikein iloinen, Olga", sanoi Simpsa, häntä
+suudellen. "Onhan kaikki mennyt paremmin kuin osasimme toiwoa. Tänä
+iltana olemme yhdistetyt, emmekä tarwitse nyt mitään pelätä."
+
+--"Sen kaiken näen minäkin, waan en tiedä mikä se on, joka minua pian
+wapisuttaa. Minusta tuntuu kuin joku hirweä onnettomuus olisi tulossa",
+sanoi Olga huokaillen.
+
+--"Ja minä en näe yhtään syytä pelkoon", sanoi Simpsa. "Katso, aurinko
+paistaa heleästi, sen walossa ei menesty mitkään kawaluuden juonet. Kun
+ilta pimenee, silloin meitä ei woi mikään ihmis=woima enää eroittaa. Ja
+uskotko, Olga, kun onni kerran on suotuisa, niin se wie yhä eteenpäin
+kuin hywä purjetuuli laiwaa."
+
+--"Mutta laiwa saattaa tarttua salaiselle karille ja niihin musertua."
+
+--"Sen se saattaa tehdä, waan silloin kuin matka on tuntematon. Jos sen
+sijaan jo olemme lähellä satamaa, ja waaralliset karit owat meiltä
+kaikki jo ohitse."
+
+Iiwana oli sill'aikaa warustainut menemään ulos. Silloin awautui owi,
+ja eräs polisipalwelija, Iiwanan wirkakumppani, astui huoneesen.
+Tällainen tapaus oli aiwan tawallinen, mutta kummallista, nyt wapsahti
+jokainen, yksin Iiwanakin, joka ei saanut sanaa suustansa, tulijan
+lyhyesti terwehtäissä.
+
+Polisi katsahti ympärilleen silmillä, joissa kylmä wirallinen tärkeys
+näytti tahtowan tulla jokaisen huomioon. Sitte hän wetäsi poweltaan
+suuren wirallisen kirjeen, suljetun wirkasinetillä, jossa näkyi
+keisarillinen waakuna ja sen yli risti.
+
+Iiwanan muoto kirkastui yht'äkkiä. "Se on waltuuskirja uuteen
+wirkaani", sanoi hän ja tunsi rintansa lämpenewän. Hän tempasi polisin
+ojentaman kirjeen, awasi sen ja luki seuraawat sanat:
+
+--"Pyhän Synodin ja Korkean Konssistorin käskystä: Oikeauskoisten
+Simpsan ja Olgan wälillä aiottu awioliitto on kielletty ja tällä
+ratkaistu, koska mainitut henkilöt owat näytetyt olewan keskenään
+sukulaiset."
+
+--"Sukulaiset!" parkasi Olga surkealla äänellä.
+
+--"Sukulaiset! mahdotonta!" kiljasi Simpsa. "Siinä on erheys, joka on
+helposti näytetty toteen."
+
+Olga, jolla kyyneleet jo oliwat silmissä, alkoi wähän lewottua.
+
+--"Waan jos olette yhtenä seisneet jossakin lapsen kummina?" muistutti
+Iiwana. "Sellainen tekee kreikanuskoiset sukulaisiksi ja estää heidän
+wälillään naimisen."
+
+Olga muisti wasta nyt, että kerran ollessaan Kulakowin luona hän ensi
+päiwinä, ja tuskin wielä sitä ennen nähtyä nuorta orjapalwelijaa, joka
+oli annettu hänelle passariksi, oli tämän, hänen nyt rakkaan Simpsansa,
+kanssa seisonut kummina talonpojan lapselle, minkä Wenäjän pappi kastoi
+Kulakowin howissa. Hän muisti nyt, ett'ei sellaista estettä woitu
+millään poistaa, että hän sen kautta oli ikuisesti eroitettu Simpsasta.
+Hän tunsi päässänsä menewän ympäri, hän puristausi wielä Simpsaan
+kiinni, mutta yht'äkkiä hänen kätensä herwahtiwat, ja hän putosi maahan
+ennenkuin Simpsa ehti häntä käsillään tueta.
+
+Simpsakin tunsi wasta nyt koko onnettomuutensa suuruuden, hänen joka
+jäsenensä wapisi, ja hänellä oli tuskin woimia nostaa pyörtynyttä Olgaa
+lattialta ja asettaa hänet sohwalle, jossa oliwat istuneet. Maailma
+mustettui hänen silmissään, hän ei nähnyt enää muuta kuin tuon
+wieressään pyörtyneen neiden. Hänen silmänsä oliwat seisattuneet Olgan
+waalenneesen muotoon, hänen kyyneleensä tippuiwat siihen palawina, ja
+hän puristi wielä wiimeisen kerran syliinsä raskaasti henkiwän Olgan,
+joka awasi nyt jälleen epätoiwosta pian sammuneet silmänsä. Heidän
+katseensa paloiwat wielä kerran yhteen, ja Simpsa painoi silloin hänen
+waaleille huulillensa palawan suutelun--oliko se heidän wiimeinen--?
+
+Iiwana ja hänen waimonsa kiiruhtiwat tyttärensä luo.
+
+--"Lapset", sanoi Iiwana pian kyyneleet silmissä. "Synti on kuitenkin
+synti! Jumala on sen niin tahtonut!"
+
+Simpsa oli puristanut Olgan syliinsä. Olgan herwahtaneet kädet oliwat
+kiertyneet Simpsan kaulan ympäri. Nyt heidän täytyi erota. Simpsa
+ryöstäysi yht'äkkiä irti ja juoksi oween. Olga parkasi, sydäntä
+särkewällä kuolewalla äänellä ja lankesi herwotonna äitinsä syliin.
+
+
+
+
+X.
+
+Tärkeä sanoma.
+
+
+Wuosi oli kulunut wiime tapauksesta. Pitkän talwen perästä oli päästy
+taas kesään. Rattaat jyrisiwät kiwikaduilla, laiwat purjehtiwat
+edestakaisin Wiipurin lahdella. Waterloon wiimeinen sota wuonna 1815
+oli tuottanut yleisen rauhan ympäri Europan. Suuri Napoleon istui
+yksinäisessä Helenan saaressa. Kaikkialla liikkuiwat ihmiset nyt
+moniwuotisen sotaisen ajan perästä rauhan toimissa.
+
+Paroni käweli kiiruilla askelilla edestakaisin salinsa läikkywää
+lattiaa. Silloin awautui owi, ja Grönros astui paronin eteen, kumartuen
+sywästi. Hänen muotonsa loisti ilosta, ja paroni arwasi hänellä olewan
+jotakin uutta ja tärkeää, joka näytti pyöriwän hänen kielellään.
+
+--"No, sinä olet hänet warmaan tawannut?" sanoi paroni, wiskautuen
+sohwaan.
+
+--"Olen tawannut heidät kaikki."
+
+--"Ja hän oli tyytywäinen, wai kuinka?"
+
+--"Hän tuli niin iloiseksi, ett'ei woinut wastata. Hän olisi luwannut
+minulle kaikki. Mutta, paroni, saatte pian omilla silmillänne nähdä
+hänen ilonsa. Hän oli jo tänä päiwänä walmis lähtemään uuteen
+toimeensa."
+
+--"Ja sanoithan, ett'ei wirka ollut wielä awonaisna?"
+
+--"Minä sanoin sen. Waan se ei tehnyt mitään muutosta. Kaikki meni kuin
+oli aiottu. Sain kohdastaan hänen sekä waimonsa suostumuksen. He
+tahtoiwat jo tänään tulla näkemään huoneet, jotka te, paroni, olette
+luwanneet minulle asunnoksi, niin pian kuin häät owat ohitse ja
+joudumme muuttamaan."
+
+--"Ja Olga sitte?"
+
+--"Hän oli wielä heikko tautinsa perästä, josta tuskin oli wielä
+oikein parantunut. Hän oli kyllä wastoin, mutta kun näytin kirjeenne
+ja saiwat kuulla, ett'ei kysymys ollut enää paronin passarista, waan
+wirkamiehestä----"
+
+--"No no, sillä ei ole niin kiirua, waan se on yhtä kaikki. Pää=asia
+on, että hän suostuu. Minä arwelen sinulle enemmän kuin aaweksit. Sinä
+saat asunnon tässä rakennuksessa, nimittäin pari huonetta alakerrassa,
+woit olla kuitenkin wirassa maalla, waikka arwelen käyttää sinua täällä
+kaupungissa. Waimoni matkustaa tänä kesänä ulkomaalle ja jää sinne aina
+tulewaan kesään. Ja arwaatko mitä olen aikonut?"
+
+Grönros hölmistyi, punastui ja katsoi epäilewin silmin paroniin.
+
+--"Minä arwelen", jatkoi paroni hymyillen, "antaa talouteni Olgan
+hoidettawaksi. En tunne ketään, jolle sen uskoisin paremmin kuin
+hänelle. Hän on hywin kaswatettu, sinun uusi wirkasi korottaa hänet
+siwistyneihin seuroihin, minun tuttawani tulewat hänen tuttawiksi, hän
+ajelee kaupungissa milloin haluaa, minun hewoseni ja waununi owat
+hänelle aina altisna. Ja sinullekin Olgan tähden on jokainen seura
+awoinna. Woitko arwata mikä etu se on? Se on toista kuin istua maalla
+jonkun papin tahi puoliherran kansa ja kuunnella heidän wiisaita
+puheitansa puista heinistä. Ymmärrätkös nyt sen?"
+
+--"Se on kaikki hywä, mutta, paroni, minua peloittaa, jos Olga"----
+
+--"Siihenkö ei suostuisi? Turha kaikki, Grönros! Hän suostuu kyllä,
+mutta miksi olet sellainen patalakki, Grönros parka? Miksi annat heille
+aikaa arweluihin? Tekisit jyrkän päätöksen!"
+
+--"Ja jos sen jo olisin tehnyt!"
+
+--"Kuin?"
+
+--"Olga on jo minun, tahi pian kuin minun. Häät tapahtuwat kohta,
+tulewassa kuussa. Kaikki menee hiljaisuudessa, ja jos annatte luwan,
+paroni, minä tuon hänet ensi wiikolla katsomaan huoneita--mutta se on
+wielä salaisuus."
+
+--"Wieläkö salaisuus?"
+
+--"Niin, paroni, se on kummallinen asia tuo rakkaus. En woi sentähden
+lukea wiaksi, ett'ei hän wielä ole ehtinyt tarkoin unhottaa--minulla ei
+ollut rohkeutta siitä puhella hänelle--kaikki on tehty ja päätetty isän
+ja äitin kanssa--wasta seisoessani alttarin edessä arwelen ensi kerran
+katsoa häntä silmiin."
+
+--"Ja sen luulet niin onnistuwan?"
+
+--"Minä sen uskon, paroni! Hän on Simpsasta erotettua tullut kuin
+lapseksi. Hän ei puhele kellekään, hän antaa wanhempansa johdattaa
+itseään kaikkeen. Hän kuuntelee äänettä ja nähtäwästi liikutuksetta
+jokaista puhetta. Ylpeys, jota niin pelkäsin, on hänestä kokonaan
+häwinnyt. Hän on nöyrä jokaista kohtaan. Hänen silmissään ei näy enää
+sitä surua ja tuskittelemista, jotka niissä näkyiwät ensin. Ne owat
+niin hempeät ja sulawat, että minun on mahdoton niihin katsoa.
+Sentähden olen sen säästänyt wihkiäisiksi. Mutta, paroni, minulla oli
+muutakin--wähäinen rukous"----
+
+Grönros ei ehtinyt jatkaa puhettansa, kun owi awautui, ja tuntematon
+mies sota=asussa tuli saliin ja astui paronin eteen. Hän weti
+poweltansa kirjeen, warustetun höyhenellä ja ojensi sen paronille.
+
+Paroni musersi pikaisesti sinetin, katsahti kirjeesen ja punastui
+nähtäwästi.
+
+--"Mitä?" huusi hän ja hänen muotonsa kirkastui yht'äkkiä. "Hänen
+Majestetinsa itse, pikemmin kuin woin aaweksia! Grönros, kutsu tänne
+pikaisesti howineuwos Renner."
+
+Grönros ja tullut upseri wetäytyiwät pois. Paroni seisattui
+tyytywäisyydellä katselemaan peilissä kuwaansa, joka näytti
+iloisemmalle kuin ennen.
+
+--"Kuitenkin ihme", sanoi hän itsekseen. "En tiedä enää mikä ei minulle
+onnistuisi. Huhu Hänen Majestetinsa tulosta oli antanut minulle
+salaisen toiwon--nyt se toteutuu. Olin päättänyt saada waltaani tuon
+ylpeän naisen, joka osoitti minulle waan ylenkatsetta--ja nyt, ennen
+kuin woin uskoa, saan hänet saman katon alle asuntooni, saan tawata
+häntä joka hetki. En tiedä mikä salainen nauha on sitonut elämäni
+häneen. Hänen innokas puheensa se oli, joka herätti minun ryhtymään
+noiden eräiden orjain asiaan, ja nyt sama asia tuottanut minulle Hänen
+Majestetinsa erinäisen suosion. Onko se liiaksi, jos nyt toiwon että,
+kun Hänen Majestetinsa on kerran kanssani saman katon alla, minä saan
+täytetyksi suurimmankin--pian unelman--tulla tämän maan ensimmäiseksi--
+tarkka ihmistuntoni, luottamus itseeni ja wiimeksi--hän, tuo wiehättäwä
+olento--Olga..."
+
+
+
+
+XI.
+
+Hääpäiwä.
+
+
+Oli elokuun neljäskolmatta päiwä, kirkas ja lämmin. Iiwanan talossa oli
+jo aamusta warhain kaikki puuhassa, sillä se oli määrätty Olgan ja
+Grönros'in hääpäiwäksi. Wihkiminen oli päätetty tapahtumaan
+iltapuolella kirkossa, ja muutamia talon tuttawia perheitä oli kutsuttu
+ensin kokoontumaan Iiwanan kotiin. Morsiusneidot oliwat pyydetyt sinne
+jo aamupäiwällä, koska Iiwana ja hänen waimonsa eiwät millään saaneet
+Olgaa järjestämään morsiuspukuansa sellaiseksi kuin se oli aiottu.
+Iltaa sitä ennen oli Iiwana sanonut tyttärellensä, ett'ei mitkään
+konstit enää auttaneet, kaikki oli purkamattomasti jo määrätty, että
+hänen sulhasensa, keisarillinen komisarius ja läänin arkkiwarius herra
+Grönros oli kutsuttu heille päiwälliselle ja että kohta sen perästä
+mentäisiin kirkkoon, jossa hänen ylhäisyytensä paroni oli luwannut
+läsnäolollaan kunnioittaa heidän wihkimistä. Olga oli kuunnellut isänsä
+puhetta äänettä, ja nostamatta kertaakaan silmiänsä isäänsä päin. Hän
+oli hywin waalea ja olisi näyttänyt pian wälinpitämättömältä, jos
+muutamat raskaat huokaukset eiwät olisi ilmaisneet hänen sisällistä
+tilaansa.
+
+Grönros taas, hänkös nyt oli onnellinen! Hän ei tänä yönä ollut
+silmäänsä ummistanut, hän ajatteli waan yhä sitä onnellista hetkeä,
+jolloin ihana Olga oli tulewa hänen omaksensa. Hän ei ollut wielä
+rohjennut katsoa Olgan silmiin, mutta päiwällispöydässä hän oli
+päättänyt sen tehdä, tulkoon peräksi mikä hywänsä. Saattaahan siinä
+tarjoutua hänelle joku sowelias silmänräpäys, ett'ei kukaan huomaa
+hänen rohkeuttansa ja silloin----Mutta tuon paronin wiekkaat aikeet--
+wiimeksi hän kuitenkin saa pitkän nenän. Olisinko minä hullu suostumaan
+hänen neuwoihinsa! Minä olen tawannut Kulakowin, hän on luwannut
+minulle huoneet, ja huomisiltana arwelen istua waimoni kanssa
+waunuissa--ja silloin paronin kaikki aikomukset owat tuulessa.
+
+Kello oli kymmenen aamulla, kun Grönros uusissa mustissa waatteissa--
+että häihin täytyi saada frakki, sen hän tiesi wälttämättömäksi--tuli
+Iiwanan taloon. Hän oli yöllä tullut siihen warmaan päätökseen, että
+Olga, hänen tullessaan, oli ottawa häntä wastaan owella,--sillä,
+ajatteli hän, mahdoton enää on hänen peräytyä. Hän tarttui pian
+wapisewalla kädellä tähän oween, jonka takana odotti häntä hänen
+maallinen onnensa. Mutta owi ei awautunut heti, koska hän sattui ripaa
+kiertämään wäärin päin, wihdoin se kuitenkin awautui, ja hänellä oli
+wastassa nainen--waan siinä hän ei wielä tohtinut katsoa sen silmiin.
+Se ei woinut olla muu kuin Olga, ja sentähden hän lewitti kätensä ja
+aikoi puristaa sen syliinsä.
+
+--"Ikuisesti rakastettu!" sanoi hän hiljaan.
+
+--"No, no, Grönros, mitä sinä arwelet?" kajahti Iiwanan ääni, "kowin
+sokeahan olet, kun et tunne enää waimoani."
+
+Grönros nosti silmänsä naiseen, ja kohtasi wanhan äitin silmät, joka
+naurusuin antoi hänen itseään syleillä. Hänen kätensä herwahtiwat alas,
+waan nyt oli kaikki hänen rohkeutensa mennyt. Hän ei tiennyt enää miten
+hänen oli kohtaaminen Olgaa.
+
+Waan Iiwana ei antanut hänelle pitkää miettimisen aikaa. Hän meni hänen
+wiereensä puhelemaan tulewista talouden asioista.
+
+--"Sehän nyt oiwallista oli, että paroni päätti pysyttää sinut täällä
+kaupungissa. Maalla wirka ja kaupungissa toinen ja sitte wapaa asunto
+itse paronin asunnon ja huoneiden alakerrassa. Kun onni kerran käy
+ihmistä sysäämään ylös, niin se tekee sen loppuun asti, wai miten sinä
+arwelet siitä, wäwy?"
+
+--"Minä arwelen, että--että se on se, jota minäkin arwelen."
+
+--"Meille wanhemmille se on hywin onnellista", jatkoi Iiwana, "että
+sillä tawoin saamme hywän tyttäremme pitää niin lähellä ja wielä sitä
+iloisempi, kun tiedämme paronin häntä niin suosiwan; onhan se niin
+sinullekin, hywä wäwy?"
+
+--"Niin, minä olen arwellut aina, että mikä kerran on niin, se silloin
+on ihan warmasti olewa aiwan niin."
+
+--"Totta puhuen", jatkoi Iiwana, "Olga on ollut hywin wähän taipuisa
+tähän naimiseen, enkä minä ole tahtonut häntä siihen wäkisin pakoittaa,
+mutta kun paroni ja sinä olette sitä niin lujasti tahtoneet, niin hänen
+oma onnensa käskee häntä siihen wälttämättömästi; eikö se ole sinunkin
+mielestäsi oikein?"
+
+--"Minun mielestäni se, mikä kerran on oikein, se ei silloin woi olla
+wäärin."
+
+--"Sitä minä olenkin sinusta aina luullut, sillä joka on palwellut
+sellaista herraa kuin paroni----"
+
+--"Niin, hywä iwana, se sitä on palwellut."
+
+--"Mutta tahdothan nähdä tyttäreni ennen kuin morsiusneidet tulewat ja
+ottawat hänet huostaansa--?"
+
+--"Minä tahdon, hywä Iiwana, aina sitä, jota tahdon, ja jota te
+tahdotte."
+
+--"No, kas sitä woi sanoa kelpo wäwyksi. Minä ja waimoni olemme olleet
+täydelleen warmat, että tyttäremme tulee hywin onnelliseksi. Nyt saat
+hänet nähdä wielä aamupuwussaan, waan sulhaiselle ja hääpäiwän aamuna
+ei siitä liene mitään waaraa."
+
+Niin sanottuaan, Iiwana nousi, koputti hiljaa owea, joka wei Olgan
+kamariin. Grönros seisoi wawisten hänen selkänsä takana. Waikka
+huoneesta ei kuulunut mitään wastausta, Iiwana awasi kuitenkin owen, ja
+molemmat pujahtiwat sisään. Grönros seisattui wielä lähemmäksi Iiwanan
+selän taa eikä tohtinut kääntää päätänsä mihinkään päin.
+
+--"Mutta mitä kummaa tämä on?" huusi Iiwana hämmästyksissään. "Huone on
+tyhjä ja wuode on liikuttamaton. Herrainen aika! Kuinkas minä tämän
+ymmärrän? En ole koko yönä, koko aamuna kuullut hiiskausta, ja
+kuitenkin hän on poissa! Olisiko hän täyttänyt eilisen uhkauksensa?"
+
+--"Mitä te sanotte, appi, uhkauksensako?" kysyi Grönros nyt, tultuaan
+yht'äkkiä rohkeaksi.
+
+--"Niin, hän uhkasi eilen, kun puhelimme häistä, mennä mereen, mutta me
+pidimme sen paljaana leikkinä."
+
+--"Siinä, ystäwäni, näette, mitä se on tunkea ihmislapsen päähän
+sellaista rojua kuin tiedot ja sellaiset. Arwaahan sen, ett'eiwät ne
+ketään jätä rauhaan, ennenkun owat wieneet sinne, mistä ne owat
+tulleet."
+
+Iiwana ja hänen waimonsa tuliwat hirmuiseen tuskaan. Onneton sulhanen
+arweli jotakin sanoa; mutta ei löytänyt sopiwia sanoja, ja jäi awoissa
+suin seisomaan.
+
+--"Hän on saattanut mennä jonkun morsiusneidon luo", sanoi wihdoin
+äiti.
+
+Juostiin pian naapureihin, joissa morsiusneidot jo oliwat laittelemassa
+waatteuksiaan. Kaikki hämmästyiwät. Olgaa ei ollut nähnyt kukaan
+eilisestä illasta. Mistään ei saatu pienintäkään wihiä mihin morsian
+oli häwinnyt. Kyseltiin polisit ja palowartijat, waan kukaan ei ollut
+nähnyt sellaista naisihmistä. Käweltiin etsien merenrannatkin joka
+haaralla. Kaikki turhaan. Iiwana ja hänen waimonsa palasiwat kumpikin
+eri haaralta tyhjänä kotiinsa. Grönros oli yleisen hälinän ajalla myös
+paennut.
+
+Kun wihdoin kaikki toiwo jo oli kadotettu, ja wanhemmat istuiwat
+tuskitellen ja wuoroin syyttäen toinen toistansa, awautui owi, ja
+sisään tuli eräs poika, kädessä naisen huiwi.
+
+--"Tämä oli Papulan sillalla, minä jätän sen tänne", sanoi poika.
+
+--"Hywä Jumala!" huusi äiti säikähtyneenä, "se oli Olgan huiwi, hän on
+hukuttanut itsensä!"
+
+Molemmat wanhemmat syöksiwät ulos ja lähtiwät pian juoksussa jaloin
+rientämään Papulan sillalle.
+
+He oliwat tuskin ehtineet pihan yli ja portista ulos, kun joku ajoi
+heille wastaan, ja he wäistyiwät syrjään, päästäksensä ajajan ohitse.
+Silloin kajahti heille iloinen ääni: "isä, äiti!" Silmänräpäys wielä ja
+Olga syleili wanhempiansa, jotka kyyneleet silmissä puristiwat häntä
+syliinsä. Iloissaan he eiwät huomanneet miestä, joka myös oli hypännyt
+rattailta alas ja seisoi heidän wieressään.
+
+--"Waan missä sinä olet ollut, Olga?" kysyi Iiwana.
+
+--"Sen wastaa teille Simpsa. Kas, te ette häntä tahdo nähdäkään?"
+
+Tultua huoneesen, Simpsa selitti heille kaikki. Hän oli ollut
+Pietarissa, etsien päästäksensä Keisarin jalkojen juuressa rukoilemaan
+armoa. Mutta Keisari lähti juuri silloin pitkälle matkallensa
+Arkangeliin. Simpsa arweli mennä sinne, waan matkan pituus peloitti
+häntä, ja muutenkin hänen waransa eiwät olisi kannattaneet sitä tehdä
+muuten kuin jalkasin. Silloin hän tapasi Newalla laiwan, jossa juuri
+joukko Pietarilaisia oli lähdössä Walamoon. Arwellen siinä parhaiten
+päästä takaisin Suomeen ja ehkä sieltä pikemmin Keisarille wastaan, hän
+hankki itselleen sijan samaan laiwaan. Tultua Walamoon, siellä jo oli
+ääretön kansanpaljous kokountunut odottamaan Keisaria, joka
+Arkangelista oli lähettänyt sanan tulostansa sinne. Seuraawana päiwänä
+nähtiin mantereesta useita weneitä lähestywän saarta kohti. "Se on
+Keisari, se on hänen Majestetinsa", huudettiin rannalla. Simpsa
+tunkeusi ensimäiseen riwiin niin lähellä laituri=siltaa kuin waan woi
+päästä. Kun keisarillinen wene munkkein soutamana wihdoin oli laskenut
+rantaan ja luostarin igumen pappeinensa meni ruhtinasta ottamaan
+wastaan, tarjoten kultalautasella suolaa ja leipää,--silloin oli Simpsa
+joukon wälistä syösnyt Keisarin eteen, langennut polwillensa ja pitänyt
+kädessään ylhäällä paperia hänen Majestetiansa kohti. Munkit ja
+Keisarin loistawa seurue oli koettanut työntää syrjään tuota rohkeaa
+nuorukaista, mutta hänen Majestetinsa oli jo hänet huomannut--hän
+otti Simpsan kädestä paperin ja antoi sen ajutantillensa,
+ruhtinas Wolkonskille. Eräs silmänräpäys sen perästä hänen
+Majestetinsa oli kääntynyt Simpsaan päin ja sanonut--kuulkaa mitä
+sanoi:
+
+--"Ensimmäinen anomus, joka minulle on tässä maassa annettu", sanoi hän
+"ei saa olla turhaan. Se on minulle sitä iloisempi kun woin nyt tehdä
+kaksi ihmistä onnellisiksi. Kiiruhda ja wie minun onnentoiwotukseni
+armaallesi"--"ja kas tässä Hänen Majestetinsa lupakirja minun ja Olgan
+naimiseen", sanoi Simpsa lewittäen Keisarin antaman kirjeen.
+
+Samana iltana wihittiin Simpsa ja Olga, ja Iiwanan pienessä salissa
+tanssittiin puoleen yöhön asti.
+
+Eräs kuukaus sen perästä oli wiheriäisillä köynnöksillä ja ihanimmilla
+kukkasilla warustettu kunniaportti Punaisella Lähteellä maantien yli.
+Aurinko paistoi kirkkaasti, ja Salakkalahden wesi läikkyi tyynenä kuin
+peili. Keisari Aleksander oli matkustanut ympäri Suomen. Nyt hän oli
+tullut Wiipuriin. Läikkywät waunut kuusi hewoista edessä ajoi
+kaupungista. Tultua Punaiselle Lähteelle, jossa kunniaportin kukkaiset
+loistiwat, hewoset seisattuiwat juoksussaan, suuri joukko juhlapuwussa
+seisoi kahden puolen maantietä portilla, waan ensimmäisenä seisoi nuori
+pariskunta. Simpsa wiskasi ylös lakkinsa, ja silloin koko joukko
+hurrasi ja huusi: eläköön Keisari! Keisari terwehti, hänen silmänsä
+kohtasiwat Olgan ilosta loistawat silmät, ja lempeä hymy lewisi hänen
+Majestetinsa huulille. Mutta Keisarin lempeä katse oli sywästi painunut
+Olgan mieleen ja pysyi siellä hänen ikänsä.--Hän jutteli siitä monesti
+lapsillensa ja wielä lapsiensa lapsille ja sanoi heille: "lapset, sen
+lempeän katseen minä näen teidän jokaisen silmistä."
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Jutelmia läheltä ja kaukaa I: Etelän
+ja Pohjoisen Tytär; Punainen Lähde, by Pietari Hannikainen
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JUTELMIA LÄHELTÄ JA KAUKAA ***
+
+***** This file should be named 15105-8.txt or 15105-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/1/5/1/0/15105/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/15105-8.zip b/15105-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..0ead23a
--- /dev/null
+++ b/15105-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..b4da1a6
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #15105 (https://www.gutenberg.org/ebooks/15105)