initial commit of ebook 15090HEADmain

5 files changed, 5606 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/15090-8.txt b/15090-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..2ac8f62
--- /dev/null
+++ b/15090-8.txt
@@ -0,0 +1,5590 @@
+Project Gutenberg's Isäin pahat teot lasten päällä, by Pietari Päivärinta
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Isäin pahat teot lasten päällä
+
+Author: Pietari Päivärinta
+
+Release Date: February 17, 2005 [EBook #15090]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ISÄIN PAHAT TEOT LASTEN PÄÄLLÄ ***
+
+
+
+
+Produced by Matti Järvinen and Distributed Proofreaders Europe.
+
+
+
+
+
+Isäin pahat teot
+lasten päällä.
+
+
+Kirjoittanut
+P. Päivärinta.
+
+
+Ensimmäisen kerran julkaissut
+Adolf Allardt 1887.
+
+
+
+
+ENSIMÄINEN LUKU.
+
+Entisyys ja nykyisyys.
+
+
+Maamme eräässä pitäjässä on eräs vankka talonpojan talo. Se sijaitsee
+ison järven rannalla, luonnon ihanalla paikalla. Vuorattu ja keltaiseksi
+maalattu kaksikerroksinen vinkkelipytinki seisoi kauniisti ja loivasti
+järveen päin viettävällä mäen rinteellä. Toisella puolen pihaa oli
+toinen pienempi pytinki, sekin kaksikerroksinen, vuorattu ja maalattu.
+Molemmat pytingit olivat ulkoa ja sisältä hyvässä kunnossa, samoin
+muutkin taloon kuuluvat huoneet. Kanniainen on talon nimi.
+
+Vanhoista ajoista asti oli talo ollut varakas, jolla ajalla talon
+asukkaat olivat polvesta polveen käsissänsä pitäneet pitäjän kunnia- ja
+luottamusvirkoja. Niin kaukaa kuin voitiin muistaa olivat he tunnetut
+rehellisiksi, ymmärtäviksi ja kunniallisiksi ihmisiksi; siitäpä tuo
+luottamus, kunnioitus ja ehkäpä varallisuuskin.
+
+Siitä on kulunut aikaa yli viidenkymmenen vuoden, josta tämä kertomus
+alkaa. Silloin oli talossa kaksi veljestä; Juho oli vanhemman ja Lauri
+nuorimman veljen nimi. Molemmat veljekset olivat naineita miehiä.
+Juholla ei ollut yhtään lasta, mutta Lauri oli onnellisempi siinä
+suhteessa, sillä hän oli avioliitossa saanut yhden pojan ja useita
+tyttäriä. Tuo poika oli vanhin lapsista ja sedän kunniaksi sai hän
+nimekseen Juho. Hänestä siis tuli Juho Laurin poika ja hän se on, joka
+tulee olemaan kertomuksen pää-esineenä.
+
+Veljekset olivat hyvässä sovinnossa keskenänsä, sillä heissä asui vielä
+kauvan talossa vallinnut hurskaus, siltä ainakin näytti. Talo asuttiin
+nytkin hyvin toimellisesti kaiken puolesta. Ja kun talo oli hyvissä
+pohjavaroissa, niin oli tuloja monelta taholta: hyvästi hoidettu talous
+antoi hyviä tuloksia ja lainoissa olevat rahat toivat vuosittain korkoa,
+joiden vuoksi varallisuus talossa nytkin karttui karttumistaan. Talouden
+tarvetten yli jääneet rahat jaettiin aina vuoden lopussa rehellisesti
+veljesten välillä, oikein tilin jälkeen, minkä Lauri teki, sillä hän oli
+kaiken talouden hoitaja, vaikka oli nuorempi Juhoa. Noista noin
+karttuneista vuosituloista teki kumpanenkin veli eri kassansa. Juhon ei
+tarvinnut koskaan kuluttaa vuosisäästöjänsä, sillä olihan hänellä kaikki
+elämän tarpeet saatava varakkaasta kodistansa. Kun ei hänellä ollut
+lapsia, ei hänen tarvinuut heidänkään tähtensä mitään kuluttaa, vaan sai
+panna kaikki säästöön, mitä oli osaksensa saanut. Hän ei lainannut
+koskaan erikoisia rahojaan, vaan säilytti niitä eräässä kaapissa
+ylimmäisen kerroksen kamarissa, missä hän säilytti muitakin
+tavaroitansa, vaikka hän muutoin itse asui saman rakennuksen
+alimmaisessa kerroksessa. Pienempi pytinki olikin yksin-omaisesti hänen
+ja vaimonsa hallussa, missä he asuivat erillänsä talon muun väen
+elämästä ja touhusta; sinne tuotiin heille valmiina ruoka ja juoma sekä
+muut elämän tarpeet.
+
+Toisin oli Laurin elämän laita. Hänellä oli lapsia ja lapsethan
+kuluttavat niin paljon. Hän ei siis voinutkaan kaikkia erityisiä
+vuositulojansa panna säästöön, vaan hänen täytyi kuluttaa niitä yhteen
+ja toiseen tarpeesen. Vaikkeivät hänenkään erikoiset varansa menneet
+kaikki yksityisiin tarpeisin, ei hän kuitenkaan voinut salaiselta
+kateudelta katsella vanhimman veljensä täysin säästyneitä ja melkoiseksi
+kasaantuneita vuosisäästöjä. Hän olisi ne niin mielellään suonut
+joutuvan omiin, ja niin vihdoin perillistensä käsiin. Hän kyllä älysi
+veljensä kuoleman jälkeen niin käyvän, mutta hän älysi myös, että Juhon
+vaimo perii niistä osansa, vaikkei veli tekisikään jälkisäädöstä, missä
+tapauksessa hän perisi kaikki. Tuo ajatus kiusasi Lauria yötä ja päivää,
+niinkuin painajainen. Kauan salasi hän tuota mielipidettään, mutta se
+varttui ja vahvistui yhä kiinteämmäksi ja viimein ei hän voinut sitä
+salata vaimoltaan ja pojaltaan; poika olikin jo siinä ijässä, että hän
+käsitti täydellisesti asian. Laurin vaimo ei hyväksynyt tuota miehensä
+mielipidettä. Hän koki alusta alkain tukahduttaa sitä, sillä hänen
+terävä, kristillismielinen älynsä kohta huomasi, että miehensä sydämeen
+oli päässyt tunkeumaan väärä rikkauden suru.
+
+Molemmat veljekset olivat paikkakunnassa nytkin arvossa pidettäviä
+miehiä, ja heillä molemmilla oli yhteiskunnallisia luottamusvirkoja. He
+olivat siivo-luontoisia miehiä jokaista, niin köyhää kuin rikastakin
+kohtaan. Koko talon väki kävi ahkerasti kirkossa, ja hyvä sopu vallitsi
+koko talon väen kesken -- kuinkas muutoin.
+
+Kenties oli heissä liikaakin siivoluontoisuutta, ainakin Laurin suhteen,
+sillä lapset saivat kasvaa mielivaltansa mukaan, aivan niin kuin heidän
+itse halutti. Väärä elämän katsantotapa, väärä elämän huoli oli ensin
+juurtunut isän sydämeen; sitähän istutti tietämättään lapsienkin
+mielipiteisiin, ja siemen lankesi hyvään maahan, sillä onhan ihmisen
+aivoitus paha hamasta lapsuudesta. Kaikkien parhaiten kuitenkin näytti
+poika käyttävän hyväkseen tuota höllyyttä, sillä jo aikaisin alkoi
+hänelle ilmestyä pahoja ja rivoja tapoja. Laurin vaimo oli kristillinen
+ja siveä ihminen. Hän varasi aina lapsiansa, eikä antanut heidän
+pieniäkään rikoksiansa sivu mennä muistuttamatta ja nuhtelematta heitä
+niistä. Mutta sitäpä ei Lauri kärsinytkään. Lastensa kuulten sätti ja ja
+nurkui hän vaimonsa käytöstä lapsiansa kohtaan ja puolusti pieniä
+rikoksellisia äitinsä nuhteita ja muistutuksia vastaan. Erittäinkin
+poikaansa, tuota ainoaa talon perillistä, viljeli hän niinkuin
+silmäteräänpä äitin nuhteilta ja varaamisilta, ja peitteli hänen
+rikoksiansa niin paljon kuin suinkin voi. Tämä tuli siitä, että hän
+rakasti tuota ainoaa poikaansa kaikella luonnollisella isän rakkaudella,
+ja sentähden ei hän sallinut kenenkään, ei edes hänen äitinsäkään,
+tekevän pojalle millään tavalla minkäänlaista mielipahaa. Äiti näki
+suurella sydämen-surulla, kuinka vahingollisesti isän käytöstapa
+vaikuttaa lapsiin. Hän koki usein kahdenkesken siitä miehellensä
+puhella, mutta ei se mitään vaikuttanut, sillä Laurin katsantotapa pysyi
+vaan semmoisena. Tämän tähden itki äiti monta itkua. Kuitenkaan ei tuo
+heidän keskinäinen ristiriitaisuutensa tullut kenenkään tietoon, sillä
+äiti kantoi mykkänä kuormaansa ja talon elämä näytti olevan entisellään.
+
+Laurin lapset eivät olleetkaan mitään erinomaisen pahoja ja rivoja. He
+olivat hiljaisia ja siivoja, kun vaan saivat päänsä nauttia ja tehdä
+välistä semmoistakin, mikä ei ollut oikein. Mutta kun vaan niistä heitä
+muistutettiin ja kiellettiin huomattiin aivan pian, mitä isän
+puolustaminen oli vaikuttanut: silloin tulivat he hävyttömiksi
+suupaltoiksi ja pitivät vääriä tekojansa oikeina.
+
+Kaikista noista lasten vähäpätöisistä rivouksista huolimatta, elettiin
+talossa edelleenkin rauhallista ja sovinnollista elämää. Semmoisenaan
+riensi aika eteenpäin mitään erinomaista tapahtumatta, se vaan, että
+Laurin lasten, erittäinkin pojan elämä, kävi yhä rivommaksi ja
+sietämättömämmäksi. Tämmöisen hiljaisen edistymisen ohella kului aika
+niin, että poika Juho oli kohta parinkymmenen vuoden vanha. Mutta
+viimeiseltä oli hän jo useat kerrat julkisesti juovuksissa ja osallisena
+useassa tappelussa. Kuiskittiinpa kerran, että hän olisi ollut
+vaeltamassakin, mutta sen kuultuansa nosti Lauri poikansa puolesta
+semmoisen metelin, että kiittivät ihmiset, kun saivat olla hiljaa.
+
+Vanhat veljekset olivat jo ikäpuolia, sillä naimiseen mennessään olivat
+he yli tavallisen naima-ijän. Setä Juho oli tullut kivuloiseksi. Hän ei
+käynyt missään työssä, sillä ei hän siihen kyennyt. Hän eleli ja oleili
+vaan toisella puolen kartanoa olevassa pienemmän pytingin kamarissa,
+kuten parhaiten taisi. Hänestä pidettiin kaiken puolin hyvä huoli ja
+kaikki elämän tarpeet kannettiin hänelle sinne. Kaikki osoittivat setä
+Juholle kunnioitusta, yksin poika Juhokin. Mutta sairaloinen setä ei
+kärsinyt häntä. Kylmiä ja tönkeitä sanoja antoi hän vastaukseksi, jos
+poika Juho milloin yritteli hänelle jotakin puhumaan, usein antoi sairas
+selvin sanoin tiedoksi, että hän saisi mennä. Tämä ei kuitenkaan estänyt
+sairaan hyvää hoitamista kaikin puolin. Hänelle laitettiin vaimonsa
+avuksi erityinen hoitaja ja hänen elämänsä koetettiin tehdä niin
+puutteettomaksi ja mukavaksi kuin suinkin mahdollista oli.
+
+Eräänä kertana tuli Lauri sairaan ja riutuneen veljensä kamariin. Sairas
+oli siellä yksinään, sillä Lauri oli semmoisen hetken valinnut. Sairas
+makasi vuoteessansa riutuneen ja kuluneen näköisenä, ja hengitti tiheään
+ja raskaasti. Kaukaan aikaan ei puhunut kumpikaan mitään, mutta Juho
+loi Lauriin kolkkoja kysyväisiä silmäyksiä.
+
+"Sinä näytät huononevan aika ajalta", sanoi Lauri viimein, katkaisten
+äänettömyyden.
+
+"Niin minä teen", vastasi Juho lyhyesti, kolkosti ja kylmästi.
+
+"Minun luullakseni ei mahda loppusi enään olla kaukana", pitkitti Lauri.
+
+"Ei mahda -- siitähän tuntuu voimat alkavat vähetä".
+
+"Mieleeni on juolahtanut eräs asia; jaksaisitko sitä kuunnella?"
+
+"Eräs asia! Mikä se olisi?!"
+
+"Sinulla on paljon rahoja koossa".
+
+"Onhan noita joita kuita tuhatmääriä; entä sitten?" sanoi sairas ja
+katsoi Lauria kolkosti ja kysyvästi silmiin.
+
+"Sinä näyt kohta jättävän tämän maallisen majan; sinä et tarvitse
+silloin enään rahoja: testamenttaa rahasi kirjallisesti minulle!"
+esitteli Lauri.
+
+"Semmoistako asiaa sinulla olikin? Mutta sitä en tee koskaan", sanoi
+sairas jäykästi.
+
+"Jos et minulle sitä saata tehdä, niin anna rahasi pojalleni!?" pitkitti
+Lauri.
+
+"En kenellekään ja pojallesi kaikkein vähemmän", sanoi sairas kolkosti.
+
+"No, miksikä niin? Hänhän on ainoa talon perillinen ja ainoa sukumme
+kunnia", sanoi Lauri, hämmästyneenä sairaan veljensä jäykästä puheesta.
+
+"Sukumme kunnia! -- Sanotko, Lauri, niin? Sukumme häpeä hän on nytkin
+jo, mitä sitten vasta. Minä aavistan pojastasi pahaa ja hän on kerran
+perinpohjin häväisevä sukumme mainehikkaan kunnian", sanoi setä Julio
+ennustavaisesti.
+
+"Mistä syystä sinä semmoisia ennustat?" kysyi Lauri.
+
+"Sinä olet lapsesi kasvattanut löyhästi", sanoi setä Juho.
+
+"Niin! Kyllä sinun on hyvä niin sanoa, jolla ei ole lapsia, etkä tiedä
+vanhimman rakkaudesta mitään".
+
+"Väärä vanhimman rakkaus on sinulla ollut. Minä olen aikaa havainnut,
+minkä kaltainen sinun vanhimman rakkautesi on. Sinä olet julkisesti
+puolustanut lastesi pieniä pahoja tekoja ja se käytöksesi on vaikuttanut
+lapsissasi sen, että he ovat saaneet väärät käsitteet, väärät
+mielipiteet ihmisen elämän velvollisuuksista ihmisenä ja kansalaisena.
+Se on kyllä tosi, ett'ei itselläni ole ollut lapsia, mutta minä olen
+kerran itse ollut lapsena ja hyvin kyllä muistan mitenkä meitä
+kasvatettiin. Eivät meidän vanhempamme antaneet pieniä eikä isoja
+rikoksiamme mennä muistuttamatta, nuhtelematta eikä rankaisemattakaan,
+jos niin tarvittiin, eikä heiltä sentään puuttunut hellää ja lapsiansa
+rakastavaa vanhimman sydäntä; se oli oikeaa vanhimman rakkautta, jota
+sinä väärällä tavalla koetat itsellesi anastaa. Niin kauvas kuin sukumme
+historiaan voimme taaksepäin tunkea, näemme esivanhemmissamme asuneen
+kristillisen mielen, jonka valossa he ovat polvesta polveen kasvattaneet
+lapsiansa kurituksessa ja Herran nuhteessa. Sinä olet suvussamme
+ensimäinen löysä lasten kasvattaja ja minä pelkään pahaa, sillä hedelmät
+alkavat jo näkyä", puhkesi setä Juho puhumaan.
+
+"No mutta eiväthän, herrantähden, nuot minun lapseni ole tehneet mitään
+erinomaisempia pahoja töitä", puolusteli Lauri.
+
+"Tosi sekin, ett'eivät he ole vielä mitään semmoista tehneet,
+jonkatähden olisivat joutuneet kruunun käsiin, mutta pojastasi alkaa jo
+kuulua pahoja huhuja ja Jumala sen tietää, kuinka pian se siksi tulee.
+Heillä on tusinoittain päivässä pieniä rikoksia ja epärehellisyyksiä,
+jotka kaikki jäävät nuhtelematta ja rankaisematta, jonkatähden he nyt jo
+pitävät väärän asian ja teon oikeana ja jos he jossakin noudattavat
+ihmisyyttä, pitävät he sen ulkonaisena pakollisena velvollisuutena,
+mutta sisällinen vakuutus heissä sanoo, että se on väärää", sanoi setä
+Juho.
+
+"Sinä olet, veljeni, tänään erinomaisella kärtytuulella!" sanoi Lauri,
+ikäänkuin lepyttääksensä mielestänsä tällä kerralla tuimaa veljeänsä.
+
+"Minä en ole kärtytuulella; tuo asia on kauvan painanut minua ja nyt
+olen sen sanonut; se vaan oli totuutta, jota nyt olet kuullut, mutta
+jonka sinä näyt otaksuvan joksikin muuksi", sanoi setä Juho.
+
+"Niin, mutta jos et sinä anna rahojasi minulle, etkä pojalleni, niin ne
+joutuvat suvusta pois, vieraan käsiin", sanoi Lauri, ikäänkuin unhottaen
+tuon ikävän veljensä nuhdesaarnan ja päästäksensä taas käsiksi sydämensä
+hartaimpaan asiaan, nimittäin setä Juhon -- rahoihin.
+
+"Kenenkä vieraan käsiin?" kysyi setä Juho.
+
+"Niinkuin tiedät, ei vaimollasi ole mitään osaa meidän talon
+kiinteistössä, mutta rahasi saattaisivat joutua kaikki, kuolemasi
+jälkeen, hänelle ja hän saattaisi ne kaikki hutiloiden ympäri maailmaa.
+Siinä tapauksessa joutuisivat rahat pois suvusta; paras on, että annat
+rahasi minulle, taikka pojalleni, vaimosi kyllä saa elääksensä talosta
+kuolinpäiväänsä asti".
+
+"Minun vaimoniko on vieras?! Minä en pidäkkään vaimoani vieraana,
+niinkuin sinä ehkä teet", sanoi setä Juho.
+
+"No mutta, Juho! Olemmehan koko ikämme olleet hyvässä sovussa
+keskenämme, kuinka sinä nyt saatat olla noin riitaisa?" sanoi Lauri,
+joka ei vielä ollut heittänyt toivoaan.
+
+"Niin olemmekin olleet ja sen olemme tehneet tavallisesta
+ihmisvelvollisuudesta ja sovintomme on ollut meille itsellemme ja muille
+ihmisille hyödyksi. Mutta en olisi sinusta, Lauri, semmoista uskonut,
+että minun pitää kuolemaisillani ollessani sinulta ostaa, eli toisin
+sanoen, sinulle maksaa tuo veljellinen rakkautesi ja vielä niin
+kalliilla hinnalla kuin rakkaan vaimoni mieron tielle saattamisella!
+Häpeä, Lauri! Sinun vehkeesi ovat häpeälliset ja synnilliset. Mihinkään
+toisen etuja loukkaavaan toimeen en minä rupea. Minä toivoisin, että
+jättäisit minun nyt rauhaan!" sanoi setä Juho, nähtävästi väsyneenä ja
+kauhistuneena veljensä iljettävistä vehkeistä.
+
+Lauri lähti nyt toivotonna pois setä Juhon kamarista. Ensi aikoina tuon
+keskustelun jälkeen, näytti hän alakuloiselta ja tuon alakuloisuuden
+synnytti varmaanki pettynyt toivo. Hän tiesi veljellään olevan puhtaita
+rahoja useampia tuhansia; niitä oli hän toivonut omaksensa ja se toivo
+-- väärä halu -- oli saastuttanut hänen sielunsa. Nuot veljensä
+omistamat rahat olivat säästöjä yhteisistä tuloista ja senvuoksi
+tuntuivat ne Laurista aivan omilta rahoiltansa. Jos kohtakaan ei tuo
+setä Juhon vaimo ollut osallinen heidän kiinteistöönsä, oli hän
+kuitenkin perillinen kaikkeen miehensä irtaimistoon, kolmannelta osalta,
+ja saattoihan jäykkä veli antaa testamentin kautta omansakin
+vaimollensa, ja se tunto ja tieto vaivasi kovin Lauria.
+
+Lauri ei kuitenkaan näyttänyt tuon keskustelun jälkeen tylymmältä eikä
+kylmemmältä veljelleen kuin ennenkään, sillä hänellä oli jäljellä
+kuitenki vielä sukunsa siivous ja hän katsoi häpeäksi riitauta kipeän
+veljensä kanssa. Ei Lauri myös kertaakaan puhunut kenellekään heidän
+välillänsä tapahtuneesta keskustelusta, eikä tavaran himostaan
+veljeltänsä; lieneekö hän sitten noista asioista puhunut oman perheensä
+kanssa? Varma vaan on, että poika Juho tuli tuon keskustelun jälkeen
+kylmäksi, tylyksi ja hävyttömäksi setä Juholle ja hänen vaimollensa.
+
+Setä Juho tuli nyt oikein sairaaksi ja silmin nähtävä oli, ettei hänen
+loppunsa ollut kaukana. Sairasta hoidettiin hyvästi jos, hyvästi, eikä
+valkea sammunut koskaan öillä hänen sairashuoneestansa. Sairaan vaimo ja
+eräs piika valvoivat vuoroon yöt päivät hänen vuoteensa vieressä.
+Näyttipä siltä, kuin Laurikin olisi unhottanut veljensä rahat, sillä
+hänkin kävi usein katsomassa sairasta ja niillä kerroilla ei hän
+kertaakaan sanallakaan maininnut niistä mitään. Lieneekö sairaan
+viimeiset puheet vaikuttaneet sen, taikka kammoiko hän kuolemaa noin
+silmien edessä ollessa?
+
+Setä Juho huononi huononemistaan ja läheni loppuansa. Vuorokauden aika
+katsottiin häntä loppuvaksi ja koko talon väki seisoi myötäänsä hänen
+sairasvuoteensa vieressä melkein liikkumatta. Kuoleva sairas oli
+täydellä järjellä viimeiseen hengenvetoonsa asti. Hän puhui harvaan ja
+heikosti, mutta hänen sanansa olivat painavia. Kättä vienosti puristaen,
+puhui hän vielä siinäkin Laurille ja pyysi hänen ottamaan vaaria
+lastensa kasvatuksesta. Kaikki läsnä-olevat tulivat liikutetuiksi
+kuolevan viimeisistä puheista ja Laurinkin silmissä havaittiin
+kyyneleet. Eihän se kummaa olekaan, jos ihmissydän heltyy tuona
+painavana hetkenä, jolloin niin tärkeä matka on aloitettava, jolloin
+ihminen lähtee töistänsä palkkaa saamaan ja nauttimaan, ja jolloin hän
+lähtee sille tielle, jolle kaikki viimein lähtevät ja jolta ei yksikään
+vielä ole koskaan palannut. -- -- Useinkin nuot kuolinvuoteen vieressä
+heltyneet sydämet kovettuvat yhtä pian kuin ne heltyvätkin: kun tapaus
+unohtuu, unohtuvat tunteetkin ja maailman meno, humu ja touhu saa vallan
+sydämessä.
+
+Olikohan nuot Laurin kyyneleet sen laatuisia, että ne olivat pysyväiset
+sydämessä? Ajattelikohan hän tuossa veljensä kuolinvuoteen vieressä
+todellakin ottaa vaaria lastensa kasvatuksesta, semminkin kun kuoleva
+veljensä sitä vielä viimeisillänsäkin niin hartaasti pyysi? Nekin
+kysymykset jätämme tulevien tapausten vastattavaksi.
+
+
+
+
+TOINEN LUKU.
+
+Ensimäinen rikos.
+
+
+No niin. Edellä mainitsimme, että koko talon väki oli vuorokauden ajan
+setä Juhon kuolinvuoteen vieressä. Siihen lauseesen tuli vähän vikaa,
+sillä asia ei ollut aivan niin. Kyllähän he näyttivät ottavan osaa
+kuolevan kuolon kamppaukseen, jotka siinä pysyivät, mutta eräs talon
+henkilö näytti tuolla tärkeällä ajalla aivan päinvastaiselta, se oli --
+poika Juho. Hän ei käynyt juuri monasti setä Juhon kuolin huoneessa,
+mutta silloin kun hän sen teki, seisahtui hän oven suuhun muiden taa,
+kiilisteli ja pilkisteli setänsä kuolinvuodetta kohden, ja sitten
+pujahti hän taas ulos. Kolme kertaa teki hän tuon temppunsa sinä
+vuorokautena ja muut kummastelivat mielessään poika Juhon käytöstä.
+Viimeisen kerran kun hän tuli tuohon murhe-huoneesen, oli sairas
+loppumaisillaan. Hänen silmänsä olivat jo himmenneet, mutta hengellänsä
+hän vielä puhui. Hän näytti tahtovan nytkin jotakin sanoa ja kun
+pantiin korva likelle sairaan suuta, kuultiin hänen kuiskaavan: "onko
+poika Juho täällä?" Se oli setä Juhon oma vaimo, joka oli tuota sairaan
+kuiskausta kuunnellut. Hän oikasi itsensä suoraksi, kääntyi oven suussa
+seisovaa poika Juhoa kohden ja sanoi: "setäsi kysyy sinua", mutta poika,
+tuon kuultuaan, pyörähti heti ulos, eikä tullut sinne enään ollenkaan.
+Sairaan vaimo kallistui nyt hiljaa sairaan puoleen ja sanoi varovasti:
+"poika Juho oli täällä, vaan hän meni ulos, kun kuuli häntä
+kaivattavan."
+
+"Se oli paha merkki", kuiskutti sairas, "sitä miestä ei hyvä peri;
+Ju-ma-la-ni!" Ne olivat hänen viimeiset sanansa -- elämä oli hänen
+jättänyt, mutta poika Juhoa ei ollut katsomassa setänsä
+ijankaikkisuuteen muuttoa! Missäs hän oli? Sen saamme edempänä tietää.
+
+Mitäpä siinä oli, kuollut se oli, joka kuollut oli, eikä hän enään
+eläväksi tullut.
+
+Väki hajausi nyt pois kuolleen ympäriltä ja itse kukin meni omaan
+huoneesensa. Kaikki näyttivät olevan raskaalla mielellä, mikä heillä
+sitten milläki lienee ollut syynä -- eikö niin tuore kuoleman tapaus? No
+niin sen kaiketi luulisi.
+
+Laurikin vetäysi toiseen pytinkiin ja meni omaan kamariinsa, hänen
+vaimonsa myös. Lauri istui tuolille ja oli siinä vaiti ja hyvin
+alakuloisena. Nyt tuli poika Juhoki kamariin. Hän ei ollut yhtään
+surullisen näköisenä, paremmin vaan iloisena. Lauri istui vaan yhä
+äänetönnä, eivätkä toisetkaan puhuneet mitään ja siitä syntyi pitkä
+äänettömyys.
+
+"Ämmä-raato perii nyt kaikki setä Juhon rahat", sanoi Lauri yht'äkkiä,
+katkaisten äänettömyyden ja tuosta lauseesta tulemme tietämään, mikä oli
+Laurin nykyisen surun suurin syy.
+
+Laurin vaimo säpsähti.
+
+Poika Juhon kasvot loistivat; ne oikein säteilivät; hänellä mahtoi olla
+joku erinomainen sisällinen ilo.
+
+"Ei ole hätääkään, isä. Setä Juhon rahat ovat hyvässä tallessa; ne eivät
+tule koskaan enään ämmän käsiin", sanoi poika Juho, ilosta loistavin
+kasvoin.
+
+Laurikin nyt säpsähti ja Laurin vaimo vielä enemmän. Siinä oli kaksi
+säpsähtäjää yhdestä ja samasta asiasta, mutta oliko heidän
+säpsähdykseensä saman kaltainen syy? Ei, ei ollut, sillä toinen säpsähti
+sen vuoksi, kun luuli olevan tekeillä jonkun hirmuisen rikoksen, ja
+toinen sentähden, kun luuli hankittavan jotakin erinomaisen oikeaa ja
+hyvää. -- Niin erinkaltaiset saattavat ihmisien mielipiteet olla yhdestä
+ja samasta asiasta, aina sen mukaan kuinka kunkin sisällinen ihminen on
+kehittynyt.
+
+"Minä en ymmärrä sinua, poika, selitä tarkemmin!" sanoi Lauri, hypäten
+ylös istualtaan.
+
+"Se on pian tehty. Sill'aikaa kun setä teki loppuansa, menin minä hänen
+aarrekamariinsa, ylikerroksessa ja väänsin rahat poveeni", sanoi poika
+Juho, vähääkään hämyilemättä.
+
+"No miten sinä pääsit niin lujasti lukittuun kaappiin?" kysyi isä
+pojaltaan, nähtävästi ja ja täydellisessä voittoriemussaan!
+
+"Minäpä olenkin jo varoselta pitänyt varani. Kauvan olen tehnyt tuohon
+juonikkaasen lukkoon avainta, mutta vihdoin se onnistui. Sillä minä
+avasin ja lukitsin kaapin juuri kuin omalla avaimellaan", sanoi poika
+ylistellen sankari-tekoaan.
+
+"Mutta jos vain joku näki sinun siinä työssä, silloin olet hukassa",
+sanoi Lauri pelkääväisesti; näyttipä siltä kuin hän olisi saanut uuden
+murheen poikansa rikoksen ilmi tulemisesta.
+
+"Siitä saatte, isä, olla aivan huoletta. Minä katsoin sen ajan, ett'ei
+silloin kukaan joutunut kurkistelemaan mitä sedän aarrekamarissa
+tapahtui; siitä olen varma, ett'ei asiasta ole tietoa kenelläkään muilla
+kuin minulla ja nyt teillä ja äidillä", sanoi poika luottavasti.
+
+"Lempo vieköön! Sinä olet toimellinen poika, sen takaan", sanoi isä,
+hypäten poikaansa syliksi ja syleillen häntä, ja Lauri tuli nyt niin
+iloiseksi, ettei häntä oltu koskaan niin iloisena nähty.
+
+Kun Laurin vaimo kuuli isän ja pojan rikokselliset keskustelut, vapisi
+hän niinkuin haavan lehti. Kun he olivat keskustelunsa lopettaneet,
+purskahti hän katkeraan itkuun.
+
+"Tuo äiti on niin arvonen!" sanoi poika, mutta Lauri ei puhunut mitään.
+He eivät häirinneet kristillisen perheen äidin itkua, sillä he kumpikin
+tiesivät, mistä pohjasta nuot kyyneleet vuotivat.
+
+Kun Laurin vaimo tyyntyi niin paljon, että hän voi puhua, sanoi hän:
+"Voi onnettomia ihmisiä, mitä te olette tehneet, josta vielä päälliseksi
+noin iloitsette! Poika on tehnyt hirveämmän rikoksen, mitä ihminen ikänä
+tehdä saattaa -- varastanut kuoleman hetkellä, ja isä iloitsee poikansa
+pahasta teosta ja vahvistaa hänen rikoksensa oikeaksi! Luuletteko että
+Jumala jättää tekonne rankaisematta?"
+
+"Eihän tämä ole mikään varkaus", sanoi Lauri.
+
+"Mikäs sitten?"
+
+"Talostahan nuot tavarat ovat tulleet, joutavathan ne taloon jäädäkin",
+puolusteli Lauri.
+
+"Talosta ne tosin ovat kotoisin, mutta ne ovat oikeudella tulleet toisen
+miehen omaksi ja sentähden ei pojan teko ole sen parempi kuin hirveä
+varkaus, puolustakaa sitä miltä kannalta tahansa. Ja sinä rakas Laurini,
+olet varkaan kasvattaja, puolustaja ja suojelia, et parempi etkä
+pahempi! Minä rukoilen teitä: viekää rahat takaisin, ennenkun niistä saa
+kukaan mitään tietoa!" puheli murheellinen äiti.
+
+"Sitä emme tee, emme koskaan. Sinä et ymmärrä asioita, joiden avulla
+omaisuus talossa pysytetään, ja miten suvun kunniaa kannatetaan", sanoi
+Lauri.
+
+"Ymmärrän minä sen verran asioita, että varkaus on varkaus, mutta suvun
+kunnia ei pysy pystyssä -- rikoksilla. Suvulla on ollut kyllä kunniaa
+tähän asti, mutta tuo kunnia on rehellisyyden hedelmä, joka tähän asti
+on suvussa vallinnut, mutta nyt näyttää rehellisyys loppuneen, ja kuinka
+kunnian kanssa käypi, sen on tulevaisuus osoittava", pitkitti äiti.
+
+"Kyllä kaiketi tuo äiti on semmoinen hupakko, että hän huutaa koko
+tapauksen ympäri kylää", sanoi poika, isänsä puolustuksesta rohjenneena,
+sillä hän oli joutunut vähän hämille äitinsä puheesta.
+
+"Lempo vieköön, sitä hän ei saa tehdä. Tätä asiaa ei tiedä kukaan muu
+kuin me kolmen. Jos asia tulee tiedoksi hiljan tahi hitain, niin se ei
+ole keneltäkään muulta ilmi tullut kuin häneltä", sanoi Lauri jäykästi.
+
+Vaimo-raukka tiesi jo vanhastaan, mitä hänen miehensä tuommoinen puhe
+merkitsi. Hän vaikeni, vaikeni ijäksi koko asiasta, mutta hänen
+sydämensä itki. Mykkänä kantoi hän nyt raskasta salaisuuttansa, mutta
+sen koommin ei hänen nähty nauttivan ainoatakaan iloista hetkeä; oma
+miehensä, oma poikansa olivat häneltä ryöstäneet sydämen rauhan --
+ainiaaksi!
+
+Setä Juhon leski ei pitänyt mitään lukua tavaroistansa, sillä hänellä
+oli nyt paljon surua kannettavana, rakkaan miehensä kuoleman tähden. Hän
+ei ollutkaan mikään saituri, joka olisi tavarainsa päällä maannut ja
+niiden katselemisella saanut kaiken muun haihtumaan. Sen vuoksi pysyi
+asia salassa setä Juhon kalunkirjoitukseen asti, jota toimitusta ei
+kauvaksi lykättykään.
+
+Setä Juhon maallisia jäännöksiä ruvettiin nyt hankkimaan maan poveen.
+Peijaisiin käskettiin mahdoton paljous väkeä, sillä arvokkaasti
+tahtoivat he maahan saattaa yhden arvokkaimmista sukunsa jäsenistä.
+Saattoväki kokoontui pitäjän kirkkomaalle ja hautaaminen tapahtui
+tavallisilla menoilla. Ei kukaan koko lukuisasta saattojoukosta itkenyt
+niin hartaasti kuin Lauri ja -- poika Juho. Uskoivatko ihmiset heidän
+surunsa oikeaksi? Uskoivat, sillä ihminen ei näe toisen sisälle
+etemmäksi kuin hampaisin asti. Ihmiset kuiskivatkin toisilleen:
+"katsokaa, kuinka syvästi setä Juhon kuolema on koskenut Lauriin ja
+poika Juhoon!" Laurin vaimo kuuli tuon kuiskeen; hän säpsähti ja
+tuijotti kuiskaajiin kummallisesti ja silmänsä kiilsivät niin oudosti,
+kuin sisällinen tuli olisi niiden lävitse kiilunut. Hänen silmissään ei
+ollut yhtään kyyneltä; hän oli kuin kivettynyt. Mitä tunsi hän nyt?
+Eiköhän miehensä ja poikansa todellisen surun syytä?
+
+Haudalta tultiin taloon ja syömiset ja juomiset alkoivat. Poika Juho
+näytti erinomaisen suru- ja raskas-mieliseltä, eikä Laurikaan näyttänyt
+iloiselta. Vieraat puhuivat paljon talon rikkaudesta, suvun
+mainehikkaasta kunniasta ja vainajan hyvistä avuista. Vaikka Lauri
+poikineen oli noin kovin suruissaan, kuulivat he kuitenkin
+teko-murheensa lävitse tuon heille niin mieluisen soitannon --
+rikkauksiensa ja kunniansa kehumiset, ja se kutkutti heidän tuntoansa.
+
+"Kovinpa on poika Juhoon ottanut setänsä kuolema, koska hän on noin
+kovin murheellinen", sanoi joku vieraista.
+
+"Niin. Poika-rukka suree kovin setänsä kuolemaa. Hän rakastikin poikaa
+sanomattomasti ja poika häntä, sillä sedällä oli paljon hyviä neuvoja
+antaa pojalle", sanoi Lauri.
+
+Samassa kuului kipeä kiljahdus ja kaikki kääntyivät sinne päin, josta
+kiljahdus kuului. -- Laurin vaimo makasi tunnottomana lattialla. Hän oli
+kuullut vieraan väärän osan-oton poikansa väärään suruun, oli kuullut
+miehensä valheelliset ja väärät selitykset pojan surusta, sekä sedän ja
+pojan keskinäisestä rakkaudesta. Hän tiesi millinen tuo rakkaus oli
+kummankin puolisesti ollut. Setä oli kyllä poikaa viimeiseltä usein
+varannut ja nuhdellut vääryydestä, mutta poika oli häntä kohdellut
+hävyttömästi. Isä oli puoltanut pojan vääryyksiä ja pojan hävytöntä
+käytöstä setäänsä kohden ja setä oli viimeiseltä ruvennut aavistamaan
+pahaa ja varaamaan isää, ottamaan vaaria poikansa kasvatuksesta; tuosta
+oli poika sydäntynyt sedälleen vielä enemmän.
+
+Sedällä kyllä oli ollut pojalle antaa paljon hyviä neuvoja, niitä ei
+poika ottanut vastaan, mutta sedän rahat, ne hän varastamalla otti
+vastaan, setänsä kuolin-hetkellä. Nuot tiedot yhteensä ja kuullessansa,
+kuinka valheellisella tavalla he tuota teko-murhettansa koettivat
+luuloitella ja uskotella ihmisille todelliseksi rakkaudeksi vainajaa
+kohtaan, nehän ne tekivät niin kipeää rehellisen perheen-äidin
+sydämelle, että hän pyörtyi. Pyörtyneenä kannettiin hän kamariinsa ja
+laskettiin vuoteellensa; tovin virvoittamisen perästä toipui hän
+kuitenkin, mutta jäi sairaaksi.
+
+"Tuo vaimoni saa tavasta äkkiä niin ankaran pään-kivistyksen, että hän
+pyörtyy; vierasten ei pidä koko tapauksesta olla millänsäkään", sanoi
+Lauri, vaikkei hänen vaimonsa ollut kertaakaan ennen pyörtynyt.
+
+Muuta ei ole koko peijais-jutusta enään kerrottavaa kuin että peijaiset
+loppuivat isoilla syömingeillä ja loistavalla, lukuisalla
+vieras-joukolla, isän ja pojan raskaalla surulla tahi oikeammin ilolla
+sekä äidin todellisella ja monenkertaisella sydämenkivulla. Niin
+loppuivat hautajaiset ja vieraat menivät kotiansa.
+
+Jonkun viikon kuluttua peijaisista, toimitettiin setä Juhon jälkeen
+kalunkirjoitusta, jota toimittamaan oli kutsuttu nimismies. Setä Juhon
+leski toi esille laillisesti tehdyn keskuus-testamentin, jossa oli
+jälkeen jäänyt puoliso määrätty kaiken jääneen omaisuuden haltiaksi
+elin-ajakseen; molempien kuoltua perisivät kummankin puoliset sukulaiset
+osansa jälkeen, mitä jäljelle jäisi kummankin kuoltua.
+
+"Tuo testamentti ei pidä, minä riitelen sen kumoon", sanoi Lauri
+ulkokullaisesti, kun nimismies oli testamentin lukemisen päättänyt.
+
+"Joo, kyllä tämä pitää, kun se vaan laillisesti valvotaan, sillä
+testamentti on tehty, niinkuin se tehdäkin pitää", sanoi nimismies.
+
+Nimismies jatkoi toimitusta eteenpäin. Nyt tuli kysymys talon
+saamisista. Lauri ilmoitti ett'ei vainajalla ole erikoisia eikä yhteisiä
+saamisia.
+
+Setä Juhon leski sanoi: "onhan talossa paljonkin saamisia".
+
+"Ne eivät kuulu tähän; mitä talossa on saamisia, ne ovat minun erikoinen
+omaisuuteni". sanoi Lauri.
+
+Nimismies vaati talon velkakirjat nähdäkseen. Lauri toi esille paksun
+tukun velkakirjoja. Nimismies silmäeli niitä ja vaaleni. Koko
+paikkakunnassa hyvin kyllä tiedettiin, että talossa oli paljon rahoja
+lainoissa ja että ne olivat lainatut molempien veljesten nimessä; niistä
+saadut kasvut tiedettiin myös jaetun veljesten välillä joka vuoden
+lopussa. Nyt ei noissa velkakirjoissa näkynyt ainoatakaan setä Juhon
+nimeä, ne olivat kaikki tehdyt -- Laurin nimeen. Tuo seikka se oli, joka
+sai nimismiehen vaalenemaan. Lauri oli, setä Juhon kuoltua, kulkenut
+kaikkien talon velkamiesten luona ja muutattanut velkakirjat omaan
+nimeensä.
+
+"Eikö vainajalla ole ollenkaan saamisia?" kysyi nimismies ja katsoi
+Lauria tuimasti silmiin, sillä hän tiesi selvästi, että tässä oli tehty
+iso vääryys.
+
+"Ei ollenkaan", vastasi Lauri kylmästi.
+
+"Kuinka tämä asia on ymmärrettävä? Tunnettu asiahan se on, että talossa
+on paljon saamisia ja ne yhteisiä", sanoi nimismies.
+
+"Meillä on olleet raha-asiat aivan erillään; kumpikin on hoitanut omat
+asiansa ja vainaja ei lainannut rahojansa, ne ovat lesken hallussa"
+selitti Lauri.
+
+"Minusta näyttää siltä, ett'eivät asiat ole oikeassa, mutta minä tällä
+kerralla en voi siihen mitään, mutta ehkäpä asiat vasta selkenevät",
+sanoi nimismies.
+
+Lauri sioitti itsensä jalan sian verran toiseen paikkaan ja hengähti
+tavallista raskaammin. Hän oli ollut vähän levotonna; luultavasti
+pelkäsi hän joutuvansa kiinni tuossa väärässä tavaran anastamisessa,
+mutta kun hän näki asiain menevän toivottua rataa, hälveni häneltä tuo
+vähäinen pelko ja hän rauhoittui taas täydelliseen omantunnon lepoon.
+
+Nyt tuli kysymys vainajan omistamista valmiista rahoista.
+
+"Vainajan vaimopa sen tiennee, kuinka paljon heillä on erikoisia
+rahoja", sanoi Lauri ja siirtyi taas askeleen toiseen paikkaan, mutta
+samassa vaaleni ja punastui hän; luultavasti joku sisällinen ääni, joku
+tunne vaikutti hänessä tuon veren muuntelemisen.
+
+"Minä en tiedä minkä verran lienee valmiita rahoja; sitten vainajan
+kuoleman en ole heitä muistanutkaan; minä menen noutamaan rahat tänne",
+sanoi vainajan leski ja hän lähti.
+
+Laurin vaimo päästi valittavan äänen mutta Lauri loi synkän katseen
+häneen: tuon nähtyään vetäysi vaimo kiireesti kamariinsa.
+
+Poika Juho seisoi niin levollisena ja kylmänä, kuin kaikki asiat
+olisivat oikealla kannalla. Hän oli huomannut tuon äitinsä äänen ja
+tietänyt mistä pohjasta se lähti, mutta hän oli myös huomannut isänsä
+synkän ja kolkon silmäyksen äidillensä, ja tuo silmäys teki poika Juhon
+noin kylmäveriseksi. Tuo silmäys oli murtanut toisen sydämen, mutta
+toisen sydämen oli se vahvistanut, rauhoittanut: niin erinkaltaiset
+saattavat ihmissydämet olla.
+
+Setä Juhon leski tuli nyt huoneesen. Hän oli vaalea kuin palttina ja
+hänen polvensa tuskin kannattivat häntä. Hänen huulensa vapisivat ja hän
+näytti tahtovan jotakin puhua, mutta sanat eivät lähteneet liikkeelle.
+
+"Mikäs mummoa nyt vaivaa?" kysäsi nimismies, sillä hän oli heti
+huomannut lesken hämmennyksen. Kaikki kääntyivät nyt häneen päin.
+
+"Mikä tädille nyt on tullut?" sanoi poika Juho levollisena.
+
+"Herra Jumala! Mikä teitä vaivaa?" huudahti Lauri, "tuokaa kylmää
+vettä!" hätäili hän ja oli valmis ensimäisenä antamaan ulkokultaista
+apuansa tuolle hänen pahan tekonsa tähden hätääntyneelle leskelle.
+
+"Sanokaa Jumalan tähden, mikä teille on tullut!" uteli Lauri, hieroen
+kylmällä vedellä hänen aiveniansa ja otsaansa. Kaikki hätäilivät ja
+kummeksivat tuota outoa kohtausta.
+
+Tovin noin hämmästyksissä oltuansa, toipui leski viimein.
+
+"Valmiita rahoja ei ole yhtään, ne on kaikki -- varastettu, sitte
+vainajan kuoleman", sanoi leski, vieläkin vapisevana.
+
+"Varastettu!" sanoi nimismies ja katsoi hämmennyksissä olevaa leskeä.
+
+"Sitä en usko, kukapa olisi voinut niin rohkea olla?" sanoi Lauri.
+
+"Mutta kuitenkin on asia aivan tosi", sanoi leski.
+
+"Kuinka varas olisi voinut ensinnäkin päästä kamariin ja saada sitten
+niin lujasti lukitun kaapin auki?" sanoi Lauri.
+
+"Näkyypä se voineen tapahtua. Varkailla on ollut oma avaimensa, jolla
+hän on kulkenut kuin omassa kaapissansa."
+
+"Jos ette usko, niin lähtekää katsomaan!" kehoitti leski.
+
+Kaikki lähtivät -- Lauri ja poika Juhokin.
+
+Perille päästyä havaitsi jokainen aivan pian lesken puheen todeksi.
+Huonetten ovissa ei ollut yhtään väkivallan merkkiä eikä kaapissakaan.
+Sen lukko oli eheä, mutta laatikoissa oli kaikki esineet viskattu sikin
+sokin ja mullistettu kaikki sekaisin. Kun leski tunnettiin ankaraksi
+järjestyksen ihmiseksi, älysi usea läsnä-olija, että vieras on kaapilla
+käynyt ja vienyt rahat.
+
+"Jopa se on ollut rohkea veitikka!" ehätti poika Juho sanomaan,
+ikäänkuin hänkin tahtoisi yhtyä muiden mielipiteisiin ja tunnustaa
+varkauden tapahtuneen, ollen samassa niin yhtäkaikkisen ja kylmän
+näköinen koko asian suhteen, kuin ei se olisi ensinkään häntä
+liikuttanut.
+
+"Kaikista merkeistä näyttää, ett'ei varas ole ollut outo", sanoi
+nimismies.
+
+"Niin minustakin näyttää, ja melkeinpä luulen tietäväni kuka varas on",
+sanoi Lauri.
+
+"No kuka vaan?" kysyi leski.
+
+"Varas ei ole kukaan muu kuin sinä itse. Sinä olet korjannut rahat pois,
+peläten niiden joutuvan yhteiseen jakoon", sanoi Lauri kylmästi.
+
+Leski vaaleni. Hän tiesi tunnossaan, että tuo raaka syytös oli viskattu
+aivan syyttömästi häntä vastaan.
+
+"Se syytös on väärä, hirveän väärä", sanoi leski, toinnuttuaan
+hämmästyksestään.
+
+"Siltä minustakin tuntuu", sanoi nimismies. "Mikä pakko hänen olisi
+ollut omia rahojansa salaa pois viedä ja tuolla tavalla kaappiansa
+myllätä?" sanoi nimismies.
+
+Sitten lähdettiin pois tuosta ilkiön hävittämästä paikasta, jatkamaan
+kalunkirjoitusta.
+
+"Minusta näyttää siltä kuin leski jäisi aivan lumelle suin. Häneltä on
+erikoinen omaisuus varastettu, hänellä ei ole saamisia, hänellä ei ole
+muuta kuin vähäinen osa irtaimeen! Tämä on kummallista ja
+selittämätöntä", arveli nimismies.
+
+"Minulta on ryöstetty vielä paljon jalompaa ja kalliinpaa, kuin
+maallinen tavara onkaan; minulta on ryöstetty -- kunnia, minua on
+soimattu varkaaksi, jota en olisi uskonut saavani kuulla lankoni Laurin
+suusta", sanoi leski värisevin äänin.
+
+"Niin. Se oli minustakin liian rohkea ja törkeä syytös!" sanoi
+nimismies.
+
+"No en ininä häntä nyt niin todesta sanonut, minä arvelin vaan", sanoi
+Lauri.
+
+"Arvelun nojalla ei pidä koskaan toista ihmistä syyttää niin törkeästi.
+Lauri, Lauri! Sinä ehkä tietäisit tämän solmun selittämiseksi sanoa
+jotakin muutakin kuin paljaita arveluita, mutta nyt ne ovat salatut ja
+minä vaikenen", sanoi leski särkynein äänin. Nimismies katsoi kiinteästi
+Lauriin, joka tuli levottoman näköiseksi, lesken noita puhuessa.
+
+"No ei tässä siis tule leskelle mitään, ei edes eläkettäkään, hänen
+täytynee lähteä pois talosta yhtä tyhjin käsin kuin minunkin.
+Kummallista! -- Sekava solmu, mutta ehkä tämä kerran selviää!" sanoi
+nimismies.
+
+"Noo -- jos kohtakaan leskelle ei jää omaisuutta, niin en häntä
+kumminkaan aja pois talosta; hän jääköön taloon ja syököön talon
+pöydältä kuolemaansa asti. -- Mutta missähän poika Juho on, pitäisi
+hänenkin mieltänsä kuulustella asiassa; hän se tulee talouden hoitajaksi
+tästä lähtien", sanoi Lauri.
+
+Kutsuttuna tuli Juho huoneesen.
+
+"Setäsi leskelle ei jää mitään omaisuutta; saamisia ei hänellä ole ja
+rahat ovat varastetut niinkuin tiedät. Hänen tulisi tyhjin käsin lähteä
+pois talosta, mutta minä olen luvannut antaa hänen olla meillä
+kuolemaansa asti ja syödä talon pöydältä; mitä siinä siihen sanot?"
+puhui Lauri poikansa tultua.
+
+Poika Juho otti juhlallisen, arvokkaan ja tunnollisen muodon ja aseman
+päällensä. Hän heittäysi totiseksi, nosti silmänsä kattoa kohden ja
+räpäytteli niitä harvakseen, ikäänkuin itkua tehdäkseen; näyttipä siltä
+kuin itku olisi tukeuttanut sanat hänen kurkkuunsa, sillä ei hiin
+puhunut isoon aikaan, mitään.
+
+"Minäkö estäisin tädin meillä olemista? Setä-vainaja ja täti ovat olleet
+minulle niin hyvät. Ennen antaisin oikean käteni, kuin päästäisin tätini
+kotoa pois", sanoi poika teeskennellyllä jalomielisyydellä.
+
+"Kyllähän minä sen arvasinkin, ett'ei poika tahdo tätiänsä kotoa pois,
+vaikk'ei hän toivo mitään tädiltä saavansa; pojalla on hellä ja
+jalomielinen sydän", sanoi Lauri.
+
+"Kyllähän te olette kylliksi jalomieliset, vääryydellä puoleenne
+käärimään muiden ihmisien omaisuutta! Kukaan muu ei ole tehnyt tuota
+varkauttakaan kuin te itse, jota nyt kaikin tavoin koette peitellä",
+mutisi leski puoli-ääneen, sillä hän tunnossaan tiesi asian oikean
+laidan, vaikk'ei voinut saada sitä valkeuteen.
+
+"Mitä te sanoitte?" kysyi Lauri, kuultuansa lesken hiljaisen mutinan.
+
+"En juuri paljon mitään", sanoi leski ja meni raskaalla mielellä pois.
+
+Siihen se toimitus loppui ja itsekukin meni kotiansa. Lauri ja poika
+Juho olivat täydellisesti onnistuneet väärässä ja synnillisessä
+työssään. Turvattoman lesken laillinen omaisuus oli nyt saatu
+hirveimmällä tavalla anastetuksi ja tuota rikostansa kokivat he peittää
+valheellisella teko-hurskaudella! Tuo onnistuikin ja he tunsivat siitä
+sisällistä iloa, he iloitsivat -- vääryydestä. Väliin oli heillä jotakin
+pelkoa asian ilmi tulemisesta, sillä siltä kannalta katsoen tunsivat he
+sen vääryydeksi, mutta muutoin ihan luonnolliseksi ja oikeutetuksi
+asiaksi. Nyt heidän oli niin hyvä ja mieluisa olla ja elämä oli niin
+keveää. Mitäpä siitä, jos eräs leski olikin riistetty puti puhtaaksi ja
+jos hänen elämänsä oli tehty aivan heidän mielivallastansa riippuvaksi,
+hyväksi tai huonoksi. Mitäpä siitä, jos Laurin vaimon, Laurin pojan
+äidin sydän olikin tullut kauheasti haavoitetuksi, sillä suvun kunnia
+oli tullut turvatuksi tuhansilla ja sen kunnian rinnalla, jonka raha
+tuottaa, ei noiden kahden ihmisen kärsimykset ole mistään arvosta.
+Mitäpä siitä, jos nuot kaksi henkeä tietävätkin, millä tavalla suvun
+rikkautta on lisätty, sillä toinen ei tohdi puhua asiasta mitään ja
+toinen ei saa asiaa toteen, jospa vaikka tahtoisikin, ja sen vuoksi
+täytyy hänen olla hiljaa kuin myyrän.
+
+Noin oli Laurikin harkinnut asian oikeaksi. Hän oli ensimäinen suvun
+jäsenistä, joka oli väärän tavaranhimon antanut sokaista sielunsa, ja
+tuo seikka turmeli hänen sävyisän ja miehekkään luontonsa niin, ett'ei
+hän nähnyt sitä vaaraa, johon hän vaimonsa syöksi, eikä sitä suurta
+turmelusta, minkä hän istutti lapsensa sydämeen, joka sittemmin tuotti
+niin katkeria hedelmiä niin monelle ihmislapselle ja niin monta surua,
+tuskaa, kärsimystä ja ahdistusta lukuisalle ihmisjoukolle, ja niin
+suurta häpeää ihmiskunnalle.
+
+
+
+
+KOLMAS LUKU.
+
+Vielä menee.
+
+
+Noin oli setä Juhon elämä päättynyt ja hänen maalliset tavaransa olivat
+haihtuneet kuin savu tuuleen. Hänen vaimonsa oli joutunut armoilla
+elämään, vaikka hän olisi oikeastaan ollut puolen omistaja tuolle
+rikkaalle ja vankalle talolle. Raskaalla mielellä ja mykkänä kantoi
+leski tuota alennettua ja sorrettua tilaansa ja usein kasti hän
+kyyneleillä palansa, jota hänelle oltiin armosta antavinaan. Kälynsä,
+Laurin vaimo, koki häntä lohduttaa minkä voi, mutta ei hän henkensä
+haastolla tohtinut ilmoittaa mitä hän tiesi. Vaikkei hän kantanut
+tervettä päivää sen koommin, kun hän sai tietää miehensä ja poikansa
+teon, koki hän kuitenkin ottaa osaa kälynsä murheelliseen ja sorrettuun
+tilaan. Usein he istuivat kahdenkesken ja vuodattivat kyyneliä. Laurin
+vaimo tiesi kyllä kälynsä surun syyt, mutta leski ei tiennyt minkä
+tähden Laurin vaimo oli niin raskas- ja suru-mielinen. Hän ei tiennyt,
+että lapsikas äiti suri lastensa tilaa, suri poikansa raskasta rikosta,
+suri lastensa tulevaisuutta. Vaikk'ei Lauri ollut koskaan vaimollensa
+erinomaisen paha, oli vaimon kuitenkin ehdottomasti totteleminen
+miestänsä, sen leski hyvin kyllä tiesi; hän luuli taas jonkun kovan
+kohdan olleen Laurin ja hänen vaimonsa välillä, jota ei kälynsä voinut
+ilmoittaa, ja siitä luuli leski saaneen hänen niin raskaan mielen. Eikä
+tuo luulo väärä ollutkaan, mutta sen oikeaa syytä ei hän osannut
+aavistaakaan.
+
+Muu talon väki eli tavallista rataansa. Lauri oli iloinen ja toimelias,
+niinkuin ison ja rikkaan talon isäntä ainakin. Hän hyöri ja pyöri
+kaikkialla ja näyttipä siltä kuin hän olisi tullut setä Juhon kuoltua
+kymmenisen vuotta nuoremmaksi. Poika Juho kasvoi ja muodostui isoksi
+mieheksi, samoin hänen sisarensa kasvoivat aika ihmisiksi. He elivät ja
+olivat nytkin niinkuin itse tahtoivat, eikä murehtivan äidin neuvot ja
+kyyneleet olleet heille mistään arvosta, sillä olihan heidän puolellansa
+-- isä!
+
+Kun murheellinen äiti sattui kahdenkesken lastensa kanssa, koki hän
+silloin varata heitä pahuudesta ja puhua heille Jumalan pelvosta ja
+ihmisten hävystä, mutta ilman vaikutuksetta, sillä mitä auttoi se, jos
+toinen rakensi, kun toinen repi rakennukset. Jos hän sattui poikansa
+tapaamaan kahdenkesken, puhui hän hänelle aina siitä hirveästä
+rikoksesta, jolla hän jo niin nuorena oli saastuttanut sydämensä ja
+jonka teolla hän oli saattanut semmoisen raskaan tunnon-vaivan vanhalle
+äidillensä. Hän rukoili kyynel silmissä poikaansa, että hän sovittaisi
+rikoksensa ja että hän vieroittaisi semmoiset rikastumisen halut pois
+mielestänsä, jotka kumminkin saattavat ihmisen surkeaan perikatoon.
+
+"Kumma kuinka tuo äiti on arvonen! Enhän minä tiedä väärin tehneeni",
+sanoi poika tavallisesti semmoisissa tiloissa, ja tuommoiset vastaukset
+ne vasta oikein lisäsivät kiviä äitinsä jo muutoinkin raskaasen
+kuormaan.
+
+Poika ei ollutkaan pahempi kuin useat muutkaan paikkakunnan pojat. Hänen
+rikoksestaan ei ollut ihmisillä pienintäkään tietoa, mutta että hän oli
+rikkaan talon perillinen, sen kyllä kaikki tiesivät. Jos hän ryyppi
+joskus itsensä juovuksiin, jos hän juoksikin kylässä ja tanssipaikoissa,
+jos hän joskus sekausikin korttipeleihin, niin oli hänellä hyviäkin
+puolia: hän oli joskus niitä tekemättäkin ja hän kävi joskus
+kirkossakin, mutta painavin syy noiden hänen pienten virheittensä
+kuittaamiseen oli hänen tietty rikkautensa. Noiden avujen varjossa
+hävisivät hänen "nuoruuden huikentelemisensa" -- niinkuin hänen
+virheitänsä kutsuttiin -- aivan tuntumattomiin, ja kunniaa, arvoa,
+mainetta saavutti hän aina enemmän ja enemmän, sillä kyllähän nuot
+pienet "koirankurit" loppuvat, kun mies tuosta vähän vanhenee, ja
+semmoistahan se tahtoo olla melkein kaikkien nuorten miesten laita ja
+miehiäpä heistä on tullut. Tuolla tavalla arvostelivat ja mittailivat
+ihmiset poika Juhon ulkonaista ja sisällistä ihmistä. Muuten oli poika
+umpimielinen ja salavehkeinen, ett'ei juuri kukaan saanut selvää, mitä
+hänen sisällänsä oikeastaan liikkui.
+
+Noin elettiin talossa eteenpäin. Kaikki talon toimet näyttivät
+menestyvän, ja maine ja kunnia kasvoi vaan sekä isälle että pojalle.
+Laurin vaimo ja vainajan leski eivät vaan näkyneet menestyvän, sillä he
+kuihtuivat yhtä-rintaa ja näkyivät lähenevän loppuansa.
+
+Poika Juho oli nyt jo liki kolmenkymmenen vuoden vanha. Hän ei malttanut
+ennen naida, sillä hän tahtoi kauvan hekumoida kunniansa, maineensa ja
+rikkautensa hurmaavassa loistossa. Hänelle teki niin hyvää, kun ihmiset
+kilvan pyrkivät häntä mielistelemään ja imartelemaan. Tuohon oli
+ihmisillä monenkaltainen syy: poika oli nyt jo osaksi tuon rikkaan ja
+mahtavan talon haltia, ja pitkiä aikoja ei kulune ennenkuin hän saa
+kaiken hallituksen käsiinsä. Pitkinä, menneinä aikoina olivat ihmiset
+oppineet saamaan _apua_ tuosta mahtavasta talosta, jos kohtakin kallista
+ja useinkin moninkertaista kasvua vastaan, sillä Lauri oli vasten talon
+entistä tapaa muuttunut nyt kauheaksi koronkiskuriksi. Mutta apuna he
+yhtäkaikki pitivät sen, kun he saivat hätänsä silmään talosta mikä
+mitäkin. Milloin he saivat vero-rahoilleen lisää ja täyttöä, milloin
+siemenen apua, milloin syömisen jatkoa, että uutiseen päästiin, milloin
+taas karjan rehun puutteessa jonkun vähän heiniä, olkia, ruumenia
+j. n. e. Sopihan tuommoisen talon tulevaa isäntää jo ennakolta
+mielistellä, kesutella ja pyrkiä hänen ystävyyteensä ja suosioonsa.
+
+Toisilla ihmisillä oli taas toisenlaisia syitä tuon rikkaan ja mahtavan
+pojan ystävyyteen pyrkiä. Jotka olivat kasvattaneet kaunottaria ja
+saaneet heidät jo aika-ihmisiksi, katsoivat tuohon maan mahtavaan
+nuoreen mieheen, tai oikeammin tuon nuoren miehen tulevaan taloon. Mutta
+olihan tuo nuori mies ikäänkuin liekkona tuohon vinkkeli-pytinkiseen ja
+kaksikerroksiseen taloon ja samassa monikerroksisiin rikkauksiin, ja
+kaiken tuon tähden oli hyvin sopivaa ja välttämätöntä päästä tuon onnen
+avaimen kanssa välittömään yhteyteen ja ystävyyteen, niin pian ja
+aikaisin kuin suinkin mahdollista.
+
+Tuon johdosta tulivat kaikki isät, äidit ja tädit niin herttaisiksi ja
+lempeiksi hallussaan oleville nuorille naimattomille neidoille, että
+heidän olisi luullut muuttuneen äkkiä pelkäksi hunajaksi. Kankea- ja
+harva-puheiset, neitoja omistavat isä-Matit, Paavot ja Jaakot, ja mitäpä
+he vielä lienevätkin olleet, tulivat oikeen kauno-puheliaiksi ja
+melkeimpä runollisiksi, kun he pääsivät kaunokaisillensa, vaikkapa vaan
+viittailemalla ja arvoitusten kaltaisesti puhelemaan tuosta suuresta
+toivotusta onnesta. Silloin nuot muutoin niin jöröt ukot koettivat
+oikein hymyillä, jota ihmettä ei oltu nähty moneen herran aikaan.
+
+Äidit taas kokivat kukin puolestansa kuvailla mielessään
+sydän-käpystänsä niin kauniiksi, solevaksi, sävysäksi ja siveäksi,
+ett'ei hänen vertaansa löydy missään, ja itse kukin puolestansa ajatteli
+kaunokaistansa tuon mahtavan pojan kainaloiseksi kanaksi. Tuon pienen
+viattoman kateuden tähden ilmestyi pitäjääsen monenkaltaisia pieniä
+juoruja. Yksi ja toinen äiti tiesi kuiskata jollekin tädille tai äidille
+jotakin siitä ja siitä tytöstä, joka ei ollut mitään erin-omaisen hyvää,
+vaan paremmin jotakin pahaa ja sopimatonta, jonka vuoksi ei hänen
+mielestään sekään, eikä sekään sopisi ensinkään tuon rikkaan pojan
+kumppaniksi. Noita pikku tietojaan ja viattomia sortojaan puhuivat äidit
+hyvin varovasti, samassa muistuttaen toiselle äidille tai tädille, jolle
+hän juuri noita tärkeitä salaisuuksia ilmoitti, ettei hän suinkaan tahdo
+kenenkään kunniaa loukata, eikä kenenkään arvoa alentaa, vaan kun asia
+on niin totinen tosi, niin hän nyt sen sanoo parhaalle ystävälleen, vaan
+ei kenellekään muille, samassa hyvin hartaasti muistuttaen, ett'ei tätä
+tärkeää salaisuutta saisi suinkaan kenellekään ilmoittaa. Sehän nyt on
+tietty. Mutta toiset äidit tai tädit kertoivat heti saadut uutisensa
+ystävällensä ja niin asia oli pian tietona ympäri kylää! Ja useinpa kävi
+niin, että tuo vaarantava uutinen oli lopen puheen alkuun panian
+kaunottaren kannettavana.
+
+Muuten kokivat äidit valvoa sydänkäpystensä koristusten, kaunistusten,
+s. o. vaatteus-asioita, ett'ei hänen lintuisensa tulisi olemaan suinkaan
+mitään vailla, joka vähänkään somentaisi, sorentaisi ja kaunistaisi
+hänen lemmikkiänsä näin tärkeällä ajalla. Isät joutuivat nyt pahempaan
+kuin pulaan vaimonsa ja tyttäriensä yhteisten mankumisten ja
+ponnistusten tähden. Milloin oli tytär uusia kenkiä vailla, sillä
+entiset olivat kuluneet rikki tanssi-salien lattioilla. Milloin oli uusi
+ja sopivampi huivi tai muodinmukaisempi läninki saatava, sillä
+mahdotontahan oli hänen Leenunsa, Priitunsa tai Kaisunsa tulla toimeen
+ja näyttäytyä muiden nuorien seuroissa noin vanhan-aikaisilla ja
+kuluneilla vaatteilla. Tuota mielityötään tekivät äiti ja tytär useinkin
+niin suurella pontevuudella, että isät saivat pinnistää kaikki
+säästäväisyytensä artikkelit liikkeelle, jos mieli oli heiltä puoltansa
+pitää. Isät olivatkin koettaneet ensimältä myöntää niin paljon kuin
+mahdollista, tuon tärkeän asian auttamiseksi, noin otollisella ajalla ja
+noin otollisen asian auttamiseksi, mutta tuo hyökkäys, liittoontuneilla
+voimilla, uudistettiin niin usein, että isäin täytyikin panna viimein
+vastaan. Mutta silloinkos äiti ja tytär rupesivat väkisinkin kyyneliä
+puristelemaan ja viimein he hoilahtivat täyttä kurkkua itkeä
+lojottomaan, ja niin kovaa Mikkoa ja Mattia ei löytynyt, jonka sydän ei
+olisi heltynyt tuossa helteessä ja joka ei olisi myöntynyt.
+
+Kaikilla tädeillä oli nyt kultainen aika. Heillä oli nyt yllin kyllin
+vaikutusalaa, niin kertomista ja kuljettamista paikasta paikkaan. Itse
+kullakin heillä oli oma ehdokkaansa valmiina tuohon kultaiseen onnelaan
+tulemaan ja itse kukin täti piti oman kokelaansa ainoana mahdollisena
+tuota onnea saamaan. Tädit kulkivat varovasti ympäri kyliä, joissa he
+viekkaudellaan pian pääsivät neitojen äitien kanssa hyviksi tutuiksi.
+Pian ruvettiin kahdenpuolin toisilleen kertoelemaan päivän
+polttavimmasta kysymyksestä, nim. tuosta tulevasta onnettaresta, joka
+voittaisi tuon mahtavan pojan sydämen. Tavallisesti kävi niin, että täti
+ensinnä laski nuottansa apajalle ja kun hän sitä varovasti tovin
+lappeli, niin -- voi ihmettä -- tuon ikäänkuin arpomisen kautta apajalle
+heitetyn nuotan perässä ei ollut kukaan muu kuin juuri saman emännän
+tytär, jonka kanssa täti juuri niin hartaasti ja sydämellisesti haastoi.
+Nytkös vasta kielet oikein valloillensa pääsivät, ja ennenkuin tuon
+arpomisen perästä tulelle pantu kahvipannu oli kypseksi kiehunut ja
+selkeäksi laskeutunut olivat kummankin puoliset salaisuudet molemmin
+puolin tiettynä. Ja kun täti viimeinkin lähti, oli hän runsaasti
+palkittuna leipä-möykyillä lampaan-kintuilla, villa-hyppysillä tai
+muulla vaatteen-avulla, mutta suurin saaliinsa kumminkin oli ne
+salaisuudet, jotka hän sai tietoonsa tuolta hellältä ja tytärtään niin
+paljon rakastavalta äidiltä.
+
+Kylän neitoset puolestaan olivat niin pyörällä tuona sekamelskeen
+aikana, ett'eivät he tienneet mitä tehdä ja ajatella. Kukin heistä
+kohdastansa koetti itsensä tehdä niin miellyttävän ja suloisen
+näköiseksi kuin suinkin mahdollista. Yleisissä nuorison kokouksissa
+koetti kukin olla niin keveän, notkean ja hilpeän näköinen, ja sekin
+koetti hymyillä, jonka ei oltu koskaan ennen nähty sitä tekevän. He
+kokivat olla oikein kokka- ja leikki-puhujia ja kukin vuovasi sanoa ja
+lausua jotakin niin merkillistä, viisasta ja painavaa, että se olisi
+voittanut suosion ja vetänyt huomion puoleensa ja saanut seuran
+iloiselle tuulelle. Itsekullakin neidillä oli työtä vaatteuksestaan ja
+kukin koetti siinä suhteessa saada aikaan niin uutta ja muodinmukaista,
+kuin mahdollista oli. Jos he toisillaan näkivät jotakin uutta ja
+kuosinmukaista, niin hänkös sai seisoa tuntikaudet toisien uteliasten
+neitien edessä, jotka kilvan kyselivät, kuinka tuo noin soma ja mukava
+kuosi on syntynyt, ja mitenkä tuo ja tuo vaate on kudottu, joka on niin
+kaunista ja sievää. Nuot uteliaat eivät tyytyneetkään paljaaseen
+katselemiseen ja utelemiseen, vaan he tahtoivat oikein käsin pidellä ja
+koetella tuota somaa ja mallikasta vaatetta ja pukua, ja tuo
+koetteleminen oli niin ankaraa ja pitkällistä, että tuon onnellisen
+vaatteet olivat tulla vanhoiksi jo samana päivänä, jona ne olivat
+ensikerran päällä. Kaikki neidot olivat hyviä ystäviä keskenänsä,
+nauroivat toisillensa, halailivat toisiansa ja istuivat toistensa kanssa
+sylitysten, mutta kullakin heistä oli erikoinen ystävänsä, erikoisia
+asioita varten, ja tuo erikoinen ystävä oli yleisenkin ilon aikana
+kullekin kalliimpi, kuin yleinen ilo ja hupi. Sentähden halusi kukin
+päästä tuon erikoisen ystävänsä pakeille, ja kun se vaan voi tapahtua,
+silloin ei yleinen ilo miltään maistunut. Kun nuot erikoiset ystävät
+pääsivät kahden kesken, muuttui heidän ilonsa puoli suruksi ja haikeita
+huokauksia alettiin vaihtaa. He rupesivat toisillensa kertomaan, kuinka
+sekin ja sekin tyttö oli typerä ja kuinka sekin oli huonosti pukeunut,
+kuinka joku oli pahasti puhellut ja juuri -- "sinusta ja minusta",
+kuinka sekin oli niin typerä, että luuli itsensä parhaaksi neidoksi koko
+kylässä, vaikk'ei ole paljon minkään väärtti. Mutta tuosta rikkaan talon
+pojasta ei kumpikaan maininnut niin sanaakaan, vaikka hän oli kummankin
+mielitietty ja joka oli heissä juuri tuon surullisen rauhattomuuden
+matkaan saattanut.
+
+Näin oli tuon rikkaan talon ainoa poika pannut pyörälle koko kylän sekä
+nuoret että vanhat ihmiset, ja tuon tiesi, tunsi ja näki poika Juho
+täydellisesti ja tuo paisutti hänen mielensä ylpeäksi kaikkia ihmisiä
+kohtaan, ja kutkutti hänen kunnianhimoansa ihmisien turhamielisyydellä.
+
+Oli kylässä kuitenkin eräs neiti, joka ei tullut hurmatuksi poika Juhon
+rikkauden ja loiston kiillosta. Hän oli erään pienen talon tytär,
+seitsemän sisaruksen joukosta, ja Elsa oli hänen nimensä. Hän yksin
+pysyi rauhallisena ja tyynenä koko niin paljon liikuttavan asian
+suhteen, eikä hänessä näkynyt mitään muutosta, ei vaatetten eikä
+mielenlaadun suhteen. Hän oli siveästi ja hurskaasti kasvatettu tyttö,
+sillä hänen vanhempansa olivat hurskaita ihmisiä; muuten oli Elsa
+kauniimpia ja sievimpiä pitäjään tyttöjä. Elsan vanhemmat olivat hyviä
+tuttuja setä Juho-vainajan ja hänen vaimonsa kanssa, ja setä Juhon
+kuoleman jälkeen kävi leski usein vanhojen tuttujensa tykönä.
+
+Kylässä oli tapana neitien kokoontua pitkinä talvisina iltoina jonkun
+neidin kotia, johon kukin toi käsityötä tullessaan; toisena iltana
+kokoonnuttiin toisen, kolmantena kolmannen tykö j. n. e. Niissä he
+istuivat korkeaan puhteesen, tehden iloisesti käsitöitään, ja yhtä
+iloisesti rähisten niitä näitä. Semmoisia puhde-iltamia kutsuttiin
+"kökäksi". Noista kökistä oli paljon hyötyä, sillä se synnytti neideissä
+sekä valppautta että kätevyyttä. Kukaan ei joutanut siellä torkkumaan ja
+itsekunkin työ tuli siellä arvostelluksi. Tyttöjen kökkään eivät pojat
+saaneet koskaan tulla, sillä vanhat ihmiset eivät sitä sallineet
+kahdesta syystä. Jos pojat olisivat saaneet tavakseen kulkea tyttöjen
+kökissä, niin he olisivat joutuneet pois koti-ruhmon ja höyläpenkin
+äärestä ja niin vierauneet omasta työstään, ja tyttöjenkään käsitöiden
+teosta ei olisi tullut mitään.
+
+Eräänä iltana oli taas kylän tytöillä kökkä ja Elsakin oli siellä.
+Puheltiin ja rähistiin sitä ja tätä. Kauvan ei kuitenkaan viipynyt
+ennenkuin puhe kääntyi tuohon rikkaasen poikaan, sillä se oli kiihkeä
+asia.
+
+"Saa nähdä kuka Kanniaiselle tulee emännäksi", sanoi eräs neiti
+joukosta.
+
+"Olisiko tuo sitten mikään erinomainen onni?" kysyi Elsa rohkeasti.
+
+"Missä olisi suurempi onni tarjona jollekulle tytölle? Semmoisen talon
+emännäksi!" sanoi joku neiti joukosta.
+
+"Talo ja rikkaus ei ole aina ihmisen suurin onni", sanoi Elsa.
+
+"Elsa tulee Kanniaiseen emännäksi, kuuleehan sen", virkkoi muuan.
+
+"Kas minä en hänestä huolisi, vaikka paikalla tulisi kosimaan," sanoi
+Elsa lujasti.
+
+"Voi, voi, Elsa, mitä sinä puhut".
+
+"Niin minä puhun".
+
+"Ja minkä tähden?"
+
+"Sitä ei ole minun pakko tarkemmin selittää."
+
+Tuo ja tuonvertanen puhe teki kökkääjissä niin syvän vaikutuksen, että
+heidän iloinen puheensa ja melunsa taukosi hetkeksi siihen; näyttipä
+siltä kuin he olisivat tulleet vihamielisiksi toisilleen. Ensikerran
+eläissään olivat he kuulleet lausuttavan halveksivaisia sanoja
+mahtavasta Kanniaisen poika Juhosta, ja tuo oli heistä niin outoa,
+käsittämätöntä, harmillista ja vieläpä uhkarohkeaakin. Se kökkä ei
+tullut oikein hauskaksi, sillä itsekukin oli saanut äkki-arvaamatta
+jotakin uutta miettimistä. Koetettiin teko-keinoilla saada entistä
+iloisuutta vireille, mutta se ei ottanut oikein onnistuaksensa, ja
+tavallista aikaisemmin erkausivat kökkärit jotenkin hajamielisinä.
+
+Monta päivää ei viipynyt, ennenkuin tuo Elsan kökkä-puhe oli Kanniaisen
+Juholla tietona. Neideilläkin -- kauniilla sukupuolella -- on se ruma
+vika, ett'eivät he ole kielimisestä vapaat, varsinkin kuin joku oma etu
+on kysymyksessä. Joku noista kökkä-tytöistä oli katsonut soveliaaksi ja
+ehkäpä edulliseksikin kertoa Kanniaisen Juholle Elsan uppiniskaiset
+puheet, joihin hän höysteeksi pani omiansa lisäksi.
+
+Tuo otti Kanniaisen Juhoon kipeästi. Kukaan nuorisosta ei ollut vielä
+koskaan rohjennut hänestä lausua muuta kuin hyvää ja olivat he kaikin
+kokeneet hänen ystävyyttänsä ja suosiotansa saavuttaa, ja nyt tuo köyhä
+tyttö-lunttu rohkenee hänestä lausua halveksivaisia sanoja. Tuo kaikki
+oli enempi kuin hän jaksoi kantaa ja hän aikoi kovasti Elsalle kostaa.
+
+Ensi pyhä-iltana oli kylän nuorisolla tanssit. Kanniaisen Juho ja Elsa
+olivat myös siellä, sepä nyt on tietty. Suuri, komea sali oli
+tanssi-huoneena. Kun tanssi alkoi, otti Kanniaisen Juho Elsan
+tanssi-kumppanikseen ja vei hänen ensimäisenä permannolle. Kun hän oli
+jonkun kerran hänen kanssaan pyörähtänyt, heitti Juho Elsan äkkiä irti
+ja sanoi:
+
+"Kunniani kautta! Eipä iso mahtava taida olla niinkään ylpeä kuin
+luulisi, koska olisi mahtunut tanssimaan näinkin huonoin kanssa; muutoin
+en sinua tahdo ollenkaan, minä kostin vaan".
+
+Elsa punastui. Hän älysi paikalla mistä tuo oli tullut. Hän muisti
+silloiset kökkä-puheensa ja harmistui kovin, kun neitienkin joukossa oli
+kieliöitä, joista hän oli tähän asti uskonut paljasta hyvää. Hän ei
+ollut kielijä itse ja sentähden ei hän uskonut muistakaan semmoista;
+muutoin ei Elsa katunut ollenkaan mitä hän oli tullut Kanniaisen Juhosta
+sanoneeksi.
+
+"Enpä minä olekaan sinulle kaupankaluksi", sanoi Elsa ujosti.
+
+"Jumal'auta! Jos niin olisikin, niin sinulla olisi silloin kelpaamatonta
+kaupankalua", sanoi Kanniaisen Juho pöyhkeästi.
+
+Monenlaisia vaikutuksia teki tuo Kanniaisen Juhon pilkan-teko
+kuulioihin. Mikä punehtui harmista, mikä vihasta, sillä Elsasta pitivät
+kaikki paljon, hänen siveytensä ja sievyytensä tähden. Harvat olivat ne,
+joille tuo pilkan teko olisi iloa tuottanut, mutta oli niitäkin
+kuitenkin joku. Varsinkin erään tytön kasvoissa nähtiin loistava
+voittoriemu, mutta sillä ilmasi hän itsensä kielijäksi ja koko nuoriso
+rupesi halveksumaan häntä. -- Nuoriso olisi tahtonut arvossa pitää sekä
+Kanniaisen Juhon että Elsan, mutta he eivät odottaneet Juholta
+tuommoista käytöstä siveää tyttöä kohtaan, jonkatähden koko pila enemmän
+vähensi kuin toi kunniaa Juholle nuorison silmissä.
+
+Kanniaisen Juho oli kyhännyt kokoon jonkunlaisen laulun-renkutuksen,
+jonka tarkoituksena oli perinpohjin häväistä, polkea ja kukistaa tuo
+itsestään paljon pitävä Elsa. Nyt otti Kanniaisen Juho hyvin rehtevän
+aseman isolla aukealla paikalla tanssi-salin lattialla. Hän pani
+molemmat kätensä puuskaan ja toisen jalkansa etupotkaan. Siinä asemassa
+rupesi hän laulaa rallattamaan renkutustansa, samassa jalallaan polkea
+rompottaen kovasti lattiaan. Laulun ensimäinen värsy kuului:
+
+      "Elsa-herran hame on kuin
+      Yhden-veitsen tuppi,
+      Elsa itse ihmiseksi
+      Juuri niinkuin pukki.
+      Mamselli on mahtava ja..."
+
+"Nytkö olen mamselli ja ensin olin herra? Ihmeellisen äkkinäinen
+muutos!" keskeytti hänet Elsa.
+
+"Niin mutta herrana sinä, kerjäläinen, itseäsi pidät, vaikk'et ole
+minkään väärtti", sanoi Kanniaisen Juho.
+
+"En suinkaan niin tuhma ole, sillä olenhan nainen ja herrat ovat
+miehiä", intteli Elsa.
+
+"Oli mitä oli, mutta:
+
+      Elsa-herran hame on kuin
+      Yhden-veitsen tuppi..."
+
+"Kuules Juho! Minulla on oma tekemäni hame ylläni, ja ei minun eikä
+muiden ole tarvinnut sitä koskaan hävetä", keskeytti häntä taas Elsa.
+
+"Niin, mutta se on kuin yhden-veitsen tuppi".
+
+"Ei suinkaan, koska se on aivan samaa mallia kuin muidenkin neitien",
+sanoi Elsa.
+
+Sitten astui Juho aivan Elsan nenän alle, otti lakin pois päästään,
+kumarsi ja sanoi: "hyvää päivää Elsa-mamselli! Miltäs tuntuu?"
+
+"Tuo nyt ei tunnu vähän päästä miltään", sanoi Elsa yhtäkaikkisesti.
+
+Koko tuon rikkaan ja kunniastaan aran pojan tavattoman käytöksen ajan
+oli eräs solakka, sinisilmäinen, vaalea-tukkainen poika vuoroon
+vaalennut, vuoroon punastunut. Luultavasti oli jotakin tapahtunut, joka
+ei ollut hänelle mieleen, tahi likeisesti koski häntä itseänsä ja
+kenties jommasta kummasta syystä tuli hänen punastumisensa ja
+vaalenemisensa.
+
+Nyt otti Kanniaisen Juho entisen rollottavan asemansa ja alkoi:
+
+      "Mamselli on mahtava ja
+      Suuri häll' on suukin,
+      Leuka pitkä, nokka paksu..."
+
+"No kunniani kautta! Sinun täytyy antaa Elsalle rauha! Äläpäs tämä nyt
+toki, jolta ei ihmiset saa enään silmiänsä auki. Elsa on kovin paljon
+parempi ja kauniimpi sinua; hän on liian hyvä sinun raa'an ivasi
+esineeksi. Vaikk'ei sinun kostosi tuumat kuulu kumpaankaan laitaan,
+paljastaahan vaan oman tyhmyytesi, mutta on tuota ilkeä kumminkin
+kuulla", sanoi äsken mainittu vaalea-tukkainen nuorukainen, hypäten
+seisoalleen, ja siten keskeytti hän Juhon renkutuksen.
+
+"Kuka niin on sinulle sanonut?" kysyi Kanniaisen Juho, vihasta kiiluvin
+silmin.
+
+"Kaikki meistä, joilla on vähänkään kunnian ja rehellisyyden tuntoa",
+sanoi vastustaja.
+
+"Nähdäänpä! Köyhä sinä olet itsesikin, saatikka sitten muiden puolesta
+"pulmahin" virkaa pitämään", sanoi Juho ja käveli vastustajaansa kohden,
+nyrkki pystyssä.
+
+"Minäkö köyhä? Sen sinä valehtelet. Meillä on kodissa kaikkina aikoina
+ollut elämän tarpeet omasta ta'asta, emmekä ole kuuna herran valkeana
+tarvinneet sinulta eikä sinun kodistasi saada pennin apua, eikä meidän
+ole koskaan tarvinnut _kourakaupalla_ omaisuudellemme lisää hankkia",
+sanoi uhattu.
+
+"Kourakaupalla!? Mitä se sana tietää?" sanoi Juho ja laski nyrkkinsä
+alas; samassa hän vaaleni nähtävästi.
+
+"Sen merkityksen sinä mahdat itse parhaiten tietää", sanoi hänen
+vastustajansa umpikuljuisesti.
+
+"Sinä tarvitset saada kalloosi, mokoma lurjus", sanoi Kanniaisen Juho ja
+törmäsi vastustajansa päälle, mutta samassa töyttäsi pari rivakkaa
+poikaa häneen käsiksi ja viedä nujuuttivat hänen aika kyytiä ulos,
+sysäsivät hänen porrasten päähän, palasivat huoneesen ja panivat oven
+lukkoon. Sinne jäi tuo mahtava ja rikas Kanniaisen Juho hammasta
+puremaan, nyrkkiänsä puristelemaan ja uhkaamaan.
+
+Elsa pillahti nyt itkemään. Hän oli koettanut olla luja, silloin kun hän
+oli itse hävyttömyyttä vastapäätä. Hän tunsi itsensä syyttömästi
+loukatuksi ja sorretuksi ja siinä hän voi kyllä kestää, mutta hän tunsi
+myös itsensä puolustetuksi ja sitä hän ei voinut kestää, se särki hänen
+sydämensä.
+
+Toiset kokivat häntä lohduttaa minkä voivat ja pyysivät, ett'ei hän
+olisi millänsäkään noin mitättömistä puheista ja parjauksista, sillä
+jokainen muka hyvin kyllä tiesi miten asiat oikeastaan olivat.
+
+"En minä hänen pilkkansa tähden itke, mutta minun on niin paha tahi hyvä
+mieleni; en minä itsekään oikeen tiedä mitenkä se on", sanoi Elsa
+itkunsa seasta.
+
+Pelimanni kehoitettiin sompastaan päästämään oikein iloinen polska, että
+saataisiin iloisessa tanssissa nuot surumielet haihtumaan, ja pelimanni
+alkoikin koko mahdillaan sysätä iloista kansallis-polskaa, ja niin
+tanssi aloitettiin uudestaan. Mutta jos kuinkakin olisi koetettu, ilo ei
+vaan nyt ilolle tuntunut, kaikkien mieli oli apea ja alakuloinen, sillä
+niihin oli painunut jotakin outoa, joka siellä painoi.
+
+Kun tuo teko-ilo ei luonnistunut, kuiskasi tuo Elsaa puollustava poika
+jotakin pelimannin korvaan ja hän rupesi paikalla sysäämään "Porin
+marssia" ja koko nuoriso ymmärsi mitä tuo merkitsi. Kynsi kansi lähti
+nyt pois tansseista, ja niin ne tanssit loppuivat.
+
+Asian selkeydeksi olkoon mainittu, että Elsa ja hänen puoltajansa
+kuulutettiin avioliittoon seuraavana sunnuntaina, eikä kummaltakaan
+tullut koskaan syytä katua kauppaansa ja he olivat elämänsä ajan koko
+paikkakunnassa kunnioitettuja ihmisiä.
+
+
+
+
+NELJÄS LUKU.
+
+Kunnian kukkula.
+
+
+Tuon tanssi-tapauksenkos perästä kylän nuorisolle jauhamista tuli.
+Ensinnäkin iljetti heitä Kanniaisen Juhon käytös Elsaa kohtaan, sillä
+heidän aikanaan ei ainakaan oltu koskaan nähty sievää tyttöä noin
+kohdeltavan. Minkätähden tuo sinisilmäinen poika etupäässä tunsi
+olevansa velvollinen Elsaa puolustamaan ja pelastamaan ra'an ja
+tunnottoman pilkkaajan käsistä, selkeni pian itsestänsä, kun he
+kuuluutettiin avioliittoon. Mutta se ei selvennyt heille, mitä tuo
+"kourakaupalla"-sana merkitsi, jonka Elsan sulhanen oli Kanniaisen
+Juholle sanonut ja joka sana oli niin pahaa Juhossa vaikuttanut. He
+koettivat kaikilla keinoilla, ystävien oikeudellakin, saada tietoonsa
+Elsalta ja hänen sulhaseltansa tuon sanan perustusta, mutta turhaan,
+asia pysyi vaan yhtä pimeänä kuin ennenkin, sillä vaaditut eivät
+antaneet minkäänlaisia selityksiä.
+
+"Aikapa sen näyttää", oli Elsa vaan eräälle ystävälleen lausunut, kun
+tämä kovin häntä kahdenkesken uteliaisuudellansa hätyytti. Siinä
+kaikki.
+
+Luultavasti oli Elsalla ja hänen sulhasellansa tieto siitä rikoksesta,
+jonka Kanniaisen Juho oli setänsä kuolema-hetkellä tehnyt, ja tuo tieto
+lienee heille kulkenut setä-Juhon lesken kautta, joka -- niinkuin jo
+tiedämme -- usein seurusteli Elsan vanhempien kanssa. Elsa, sulhasineen,
+piti tuon salaisuuden tarkasti hammastensa takana, heittäen todellakin
+ajan vastattavaksi ja selvitettäväksi ne kysymykset, joihin heiltä
+vastausta vaadittiin, ja se ehkä olikin paras keino.
+
+Niin tuo rettelö loppui ja vähitellen joutui koko asia unhotuksiin.
+Kanniaisen Juhokin rupesi itseänsä sievemmästi käyttämään nuorison
+joukossa, sillä hän selvästi huomasi, ett'eivät neidet ja toiset
+nuorukaiset hyväksyneet hänen käytöstänsä. Nuoriso piti taas Juhon ennen
+pitkää samassa arvossa kuin ennenkin, kun näkivät hänen parantaneen
+elämänsä.
+
+Kanniaisen Juho rupesi nyt naima-hommaan. Oli pitäjäässä maan valio,
+rikas talo, jossa oli Kaisa niminen tytär. Hän oli talon haltiain ainoa
+tytär, vaan ei ainoa lapsi, sillä heillä oli myös yksi poika. Kaisan
+vanhemmat olivat siivoa väkeä, mutta sen hekin kyllä tiesivät, että he
+olivat rikkaita. Kun Kaisan isä sattui joskus olemaan vähän hiplakassa,
+puhui hän silloin, kuinka onnellisen naimisen se saa, joka voittaa
+Kaisan -- sydämenkö? Ei vaan, joka voittaa Kaisan hänen -- isältään.
+Silloin luopuisi muka tuhansia myötäjäisiksi. Hyvin kyllä ymmärrettiin
+mitä tuohon Kaisan voittamiseen tarvittiin pääasiallisesti, nim. --
+rahaa -- rikkautta. Vaikka he olivat siivoja ja kaikilta kunnioitettuja
+ihmisiä, täytyy kuitenkin tunnustaa, että heidän katsanto-ja
+käsitys-tapansa olivat aikojen kuluessa tulleet hiukan itsepintaisiksi
+ja -- teidän luvallanne sanoen -- typeriksikin, ja tuo oli tapahtunut
+heidän rikkautensa vuoksi. Sentähden eivät he koskaan voineet katsoa
+ihmissydämeen, sillä siinä oli aina edessä joko rikkaus tai köyhyys,
+joiden tähden ihmiset näyttivät heidän silmissään aina sennäköisiltä,
+minkälaiset rinta-varustukset kullakin oli. Noiden rinta-varustuksien
+ylitse katselivat he ihmisiä, niinkuin kuvapatsaita, vaan ei niinkuin
+eläviä, tunnokkaita ihmisiä. Jos jonkun rintavarustukset olivat tehdyt
+rikkaudesta, rahasta, tavarasta, viljasta, karjasta, näytti niiden
+takana olija heistä pitkältä kulta-möhkäleeltä mutta oliko jonkun
+etuvarustukset raketut paljoista lapsista työstä, vaivasta, hiestä,
+kärsimyksistä, kyyneleistä ja tyhjistä kukkaroista, silloin ei niiden
+takana olija Kaisan vanhempien silmissä näyttänyt kuin laho-kannolta,
+joka saisi mädätä ja kaatua, mitä pikemmin sen parempi, pois tuosta
+tieltä ja ihmisien vaivoina olemasta. Semmoinen katsantotapa Kaisan
+vanhemmilla oli. --
+
+Mitä itse Kaisaan tulee, oli hän siveä, helläluonteinen ja kaikin puolin
+moitteeton tyttö. Ei kuitenkaan käy kieltäminen, ett'ei Kaisa ollut
+perinyt vanhempiensa katsanto-tapaa ihmisien tuntemisessa, sillä:
+"sukuhunsa on suopetäjä" ja "omena ei kauas puusta putoa".
+
+Tuommoiset olivat ne ihmiset, joiden tykö Kanniaisen Juho kääntyi
+naima-tuumissaan. Edeltäpäinkin jo voimme arvata, että Juhon asiat hyvin
+menestyivät sekä vanhempien että tytön luona. Olivathan he rikkaita
+kahden puolen; siinä oli kylläksi, sillä ihmis-sydän, tuo sisällinen
+ihminen, ei tullut kysymykseenkään kummaltakaan puolelta. Päätä pahkaa
+tehtiin naima-liitto ja siitä liitosta iloittiin molemmin puolin, mutta
+iloakin iloisempaa oli Kanniaisella, sillä siellä tiettiin talon jo
+ennestäänkin suurien varojen saavan tuossa kaupassa runsaan lisäyksen.
+
+Olipa Kanniaisellakin kuitenkin niitä, joita ei enään mitkään ilot
+iloittaneet. Ne olivat Laurin vaimo ja setä-Juhon leski. Kärsivä
+äiti-parka tiesi aivan hyvin, ett'ei veriruskea rikos lähde pois eikä
+lakkaa kostoa huutamasta sillä, jos uutta lisä-rikkautta tuodaan taloon,
+vaan että siihen tarvitaan totinen katumus ja elämän parannus ja
+rikoksen sovittaminen; semmoisia ei ollut isällä eikä pojalla, ja siitä
+ymmärsi, siitä huomasi äiti, että koston käsi ei ollut poistettu,
+näyttäköönpä elämä kuinkakin loistavalta ja lupaavalta tahansa.
+
+Vainajan leski suri kovin miehensä kuolemaa. Entinen tahi oikeammin
+nykyinen koti tuntui hänelle kaiken haaran kautta ikävältä ja kolkolta.
+Hän tiesi ja tunsi selvästi tunnossaan, että hänelle oli tehty paljon
+vääryyttä: hänen omaisuutensa oli anastettu yhdellä tahi toisella
+tavalla: hänen rahansa olivat varastetut, ja ett'eivät varkaat olleet
+mistään muualta kotoisin kuin kotoa, sen hän hyvin kyllä tiesi, sillä
+hänelle oli jäljestä päin ilmestynyt vissejä merkkejä siihen, vaan ei
+kuitenkaan niin riittäviä, että olisi asian toteen saanut. Kolkko,
+raskas oli hänen elämänsä noiden tähden talossa, jossa häntä muka
+suuresta armeliaisuudesta ylönkatseellisesti hoidettiin ja elätettiin.
+Hän olisikin jo aikoja mennyt tipotiehensä koko talosta, sillä hänestä
+tuntui paremmalta elää vaikka kiven raossa kuin tuommoisessa vääryyden
+pesässä, mutta hänen kälynsä murheellinen ja kituva tila pidätti häntä
+pysymään paikallansa, sillä hänen kävi kovin sääliksensä käly-parkaansa,
+jolla ei ollut yhtään ihmistä koko talossa, jolle hän olisi saattanut
+sydämensä avata.
+
+Mitä siitä oli. Noiden kahden olennon murheellinen ja raskas tila ei
+voinut vähääkään masentaa sitä iloa, mikä isällä ja pojalla oli taas,
+kohti tulleen uuden onnen tähden. Kanniaisen talossa oli nyt vaan paljon
+hommaa tulevien häiden tähden, jotka piti saada komeat jos komeat niin
+rikkaalle naima-miehelle ja naitavalle kuin heistä kumpikin oli. Mitäpä
+siitä jos talon emäntä makasikin vuoteessa liikkumattomana ja läheni
+loppuansa. Mitäpä siitä jos setä Juhon leski olikin iloton ja raskaalla
+mielellä, sillä hänen rahansa ja muut tavaransa olivat hyvässä tallessa,
+yllä pitämässä suvun kunniaa, ja toista oli tulossa. Ei nyt joutanut
+lukua pitämään kahdesta nurrusunterista, he saivat elää ja olla kuten
+heidän halutti; tässä oli muita parempiakin tehtäviä ja toimitettavia.
+
+Määrätty hääpäivä tuli. Suuri, mahtava ja lukuisa häävieras-joukko
+kokousi taloon. Vihkimys toimitettiin tavallisilla kirkollisilla
+menoilla. Sen jälkeen kääntyi parikunta selin salin peräseinään ja
+hääväki rupesi onnea toivottamaan nuorelle parikunnalle, pappi edellä,
+muut jäljestä.
+
+Juuri kun onnentoivotus oli alkanut, tuli talon piika-tyttö kiireesti
+hää-huoneesen ja katseli hätäisesti ympärillensä. Viimein hän sukelsi
+väkijoukon lävitse erääsen nurkkaan; siellä oli setä Juho-vainajan
+leski.
+
+"Emäntä käski teidän kiiruusti tulla hänen tykönsä", kuultiin pii'an
+kuiskaavan lesken korvaan.
+
+Leski ja piika lähtivät heti.
+
+Sairaan kamariin tultuansa, havaitsi leski heti, ett'ei hänen kälynsä
+loppu ollut kaukana. Sairas viittasi piika-tytön poistumaan ja hän
+totteli. Kun he olivat jääneet kahden kesken, sanoi sairas heikolla
+äänellä:
+
+"Minä tunnen lasini jo juosneen tyhjille. Minun omaatuntoani painaa
+hirmuinen salaisuus, jota en ole tohtinut kenellekään ilmoittaa, mutta
+minä en tohdi sen kanssa mennä Jumalan tuomioistuimen eteen, jos en minä
+sitä ilmoita. Minulla ei ole yhtään ihmistä koko maailmassa muita kuin
+sinä, rakas kälyni, jolle voisin sydämeni avata, mutta sinultakin on
+minun täytynyt salata tähän asti tuo hirmuinen omantunnon vaivani. Voi
+rakas kälyni! Sinua on julmasti petetty ja -- varastettu..."
+
+"Minä tiedän sen", keskeytti hänet leski.
+
+"Niin mutta et tiedä kuka varas on. -- Oi, Jumalani, mitä minun täytyy
+ilmoittaa! Varas on minun -- minun poikani", sanoi emäntä ja raukesi
+voimattomuuteen.
+
+"Minä olen jo kauvan aavistanut rahojemme varkaan olevan kotoa, mutta en
+ole osannut ajatella, että varas olisi juuri poika Juho. Paremmin olen
+tuota ilkitekoa luullut Laurin työksi", sanoi leski.
+
+"Lauri ei sitä ole tehnyt, mutta ei hän ole parempi kuin poikakaan,
+sillä hän tiesi heti asian tapahduttua poikansa ruman teon ja hän vaan
+iloitsi siitä. Oikeastaan onkin tuo kauhea rikos Laurin syy, sillä hän
+on pienestä pitäin puollustanut lastemme rikoksia ja herättänyt heissä
+ahneuden himoa, ja nyt se on mennyt jo niin kauas. Tuo on tehnyt kovin
+kipeää sydämelleni, mutta minun on täytynyt kaikissa vai'eta ja mykkänä
+kantaa raskasta suruani. Minä en kestänyt sitä ankaraa sydämeni tuskaa,
+joka jo kauan, yötä ja päivää on raskaana taakkana painanut minua. Minun
+terveyteni, voimani ja henkeni ovat riutuneet murheesta lasteni tähden
+ja pian ovat minun vaivani ja murheeni loppuneet. Kenties onkin se
+paras, kun pääsen pois, näkemästä sitä vanhurskaan Jumalan kostoa, joka
+heitä vielä kerran kohtaa, sillä ei Herra jätä rankaisematta niin
+syvään turmelukseen langenneita. Ainoa keino tuon rangaistuksen
+välttämiseen olisi totinen parannus ja katumus, mutta minä pelkään sen
+heiltä jäävän tekemättä, sillä tämän maailman elämän suru ja rikkauden
+himo on heidän sydämiinsä jo niin syvälle juurtunut, ett'ei siellä ole
+enään siaa paremmille tunteille -- -- jospa he kuitenkin vielä
+heräisivät, jospa he saisivat silmänsä auki ennenkuin heidät saavuttaa
+ajallinen ja ijankaikkinen kosto, -- Jumalani, voi, voi!" vaikeroitsi
+tuo kuolemaisillansa oleva, miestänsä ja lapsiansa säälittelevä ja
+rakastava äiti.
+
+"Millä ajalla poika Juho teki tuon ruman työnsä?" kysyi leski.
+
+"Voi Jumalani! Juuri setä vainajan kuolema-hetkellä. Sepä se tekee
+rikoksen raskastakin raskaammaksi. Siitä sen selvästi näkee, kuinka
+syvälle turmelus on istunut ja istutettu, kun saattaa juuri samalla
+hetkellä mennä varastamaan, jolloin toinen kutsutaan Jumalan
+tuomioistuimen eteen tiliä tekemään töistänsä. Oi Jumalani! Semmoinen
+omatunto on paatunut; se on jo poltinraudalla merkitty. Voi, voi! Se on
+kauheaa ajatella".
+
+"Rakas kälyni!" sanoi leski. "Minä pyydän sinua: älä vaivaa heikkoja
+sielusi ja ruumiisi voimia noin surullisilla ajatuksilla. -- Ne
+heikontavat sinua. Heitä kaikki Jumalan käteen, Hän toimittaa kaikki
+parhaiten".
+
+"Voi, voi! Minä en saa niitä ajatuksia pois mielestäni, puolisonna ja
+lasten äitinä. Minä rakastan ja -- -- kärsin paljon, kovin paljon --
+voih -- voih", puheli sairas heikolla äänellä ja samassa vaaleni hän
+aivan kalpeaksi ja kuollon kalvo peitti hänen himmeät ja
+riutuneennäköiset silmänsä.
+
+Leski näki kälynsä lopun lähestyvän. Sentähden juoksahti hän toisesta
+huoneesta käskemässä sen piikatytön, joka häntä oli käynyt sairaan tykö
+käskemässä ja joka oli sairasta jo pitemmän aikaa hoitanut.
+
+Kun he tulivat sairas-huoneesen, ei sairas jaksanut enään puhua. Hän
+ojensi kätensä kälyllensä ja leski otti sen omaansa. Siihen jätti hän
+kätensä lepäämään hermotonna ja rupesi tekemään loppua. Tovin ajan
+perästä ei hän ollut enään elävien joukossa. Leski olisi toimittanut
+sanan muillekin, mutta ei hänellä ollut siihen aikaa.
+
+Kun leski ja piikatyttö olivat enimmästä surustaan ja itkustaan
+tyyntyneet, menivät he hää-huoneesen. Siellä eli iloinen melu ja pauhu.
+Ei yksikään häätuvassa olijoista osannut aavistaakaan, että eräs sydän
+juuri oli katkennut siitä syystä, josta isä ja poika ehkä juuri
+parahillaan sydämestänsä iloitsivat, nimittäin väärän tavaran ja
+rikkauden saamisesta.
+
+Kun Lauri havaitsi pii'an ja lesken silmien olevan vesissä, käveli hän
+tytön ohitse ja nykäsi häntä hihasta mennessään. Tyttö ymmärsi
+nykääsemisen ja lähti jälkeen.
+
+"Mikä sinua vaivaa?" kysyi Lauri, kun olivat tulleet kahden kesken.
+
+"Emäntä on kuollut", sanoi tyttö itkunsa seasta.
+
+"Eikö muuta? Se ei ollut mikään odottamaton asia", sanoi Lauri
+yhtäkaikkisesti.
+
+"Niinkö sanotte?! Eikö siinä jo ole syytä suruun? Voi, voi! Emäntä oli
+niin hyvä", sanoi tyttö, kummastuksissansa isäntänsä kylmästä
+käytöksestä noin surullisia uutisia kuullessansa, yhä vielä itkeä
+tyrskien.
+
+"Kyllä, kyllä, mutta hän oli jo kauvan kivuloinen; ei ollut muuta
+odottamista. Rauhoitu nyt jo! On sopimatonta itkeä näin paljojen
+vierasten aikana ja tämmöisissä pidoissa. Meidän on unhottaminen tänään
+surulliset asiat", sanoi Lauri, ikäänkuin korjaten tytön mielestä
+sopimatonta ensimäistä puhettansa, mutta joka ei ensinkään tullut tytön
+mielestä korjatuksi. Tuon sanottuansa, lähti isäntä pois, mutta tyttö
+jäi itkeä nyhkimään.
+
+Sillä välin oli hääväki havainnut lesken surullisen tilan ja kääreytynyt
+hänen ympärillensä. He kyselivät syytä hänen ja tuon pii'an suruun, joka
+isännän jäljessä meni toiseen huoneesen. Leski selitti heille, että
+talon emäntä oli juuri kuollut ja että tuo tapaus oli heidät tehnyt
+surumieliseksi.
+
+Silloin olivat häämenot sillä rajalla, että häätanssi olisi pitänyt
+juuri aloittaa, kun tuo kuollon sanoma levisi hääväkeen. Tuo tieto teki
+heihin syvän vaikutuksen. He tulivat kaikin alakuloisiksi ja
+nuorisoltakin näytti tanssihalu kokonaan loppuneen.
+
+Juuri kuin tuo alakuloisuus oli hääväessä korkeimmallaan, tuli Lauri
+häähuoneesen. Harmikseen havaitsi hän hääväen saaneen tiedon asiasta,
+jonka hän oli huolellisesti aikonut heiltä salata ja jota hän oli
+tytönkin kieltänyt kenellekään sanomasta. Pelimannit olivat jo ennen
+tuota surullista uutista viritelleet viulujansa, lumputelleet niitä
+sormillansa ja tavasta päräyttäneet niistä jonkun mieleisensä
+etusäveleen, ikäänkuin kutkuttaaksensa tanssihaluisten korvia ja
+herättääksensä heissä intoa kohta alkavaan huimaavaan työhön. Mutta tuo
+kuollon sanoma oli heiltäkin vienyt kaiken peli-innon: viulut riippuivat
+mykkinä seinällä nauloissaan ja pelimannit istuivat "allapäin, pahoilla
+mielin, kaiken kallella kypärin", hekin mykkinä ja miettivän näköisinä
+ja koko hääväessä vallitsi semmoinen alakuloisuus, että olisi noiden
+häiden luullut muuttuneen peijaisiksi, ainoastaan joku nuorukainen tahi
+neito loi kysyvän ja samassa pelkäävän silmäyksen joko pelimanneihin
+taikka heidän soittoneuvoihinsa.
+
+Heti ensi silmäyksellä huomasi Lauri, mikä tuon alakuloisuuden oli
+synnyttänyt. Hän tuli keskelle häähuonetta ja siis keskelle tuota
+alakuloista hää-joukkoakin ja silmäeli synkästi ympärilleen, nähtävästi
+haparoitsi hän jotakin kokoon, sanoaksensa sen sitten vieraillensa.
+
+"Hyvät vieraat! Miksikä te olette nyt niin hiljaa ja surullisen
+näköisinä kuin hautajaisissa?" sanoi Lauri, tovin mietittyänsä.
+
+"Eivätkö nämät häät ole tavallansa muuttuneetkin hautajaisiksi?" sanoi
+joku viimein vierasten joukosta.
+
+"Hyvät ystävät! Ei niin. Tosin tuo tapaus on jotenkin surullinen, vaan
+ei mikään odottamatoin. Hänen aikansa oli tänään, meidän huomenna. Älkää
+antako sen iloanne häiritä, sillä nyt on häät, hautajaiset pidetään
+sitten kun niiden aika tulee. Antakaa vaan, pelimannit, sompanne keikkua
+ja kielien laulaa!" sanoi ja kehoitti Lauri.
+
+Pelimannit ottivat viulut seinältä ja rupesivat niitä taas
+virittelemään. Sitten he rupesivat koettelemaan, löytyisikö niissä vielä
+näinkin surullisena aikana iloisia säveliä, mutta tuo koetteleminen ja
+tunnusteleminen kävi heiltä niin arasti ja ujosti, kun he olisivat
+peljänneet jonkun koston taivaasta lankeavan heidän päällensä.
+
+Tuohon yhtyi vielä se kumma, että nyt juuri nousi ankara ukon-ilma,
+sillä kesä oli kauneimmallansa.
+
+Juuri kuin pelimannit päästelivät viuluistansa ensimäisiä tanssin
+säveliä, tärähti hirmuinen ukkosen pamaus. Tuota odottamatonta uutta
+estettä, uutta omantunnon säikyttäjää, säikähtivät pelimannit niin, että
+toiselta heistä putosi viulu lattialle ja kaikki hääväki tyhmistyi kovin
+ja itsekukin lysmistyi ja kyyräysi mihin suinkin pääsi, mutta pois nyt
+vaan kunkin teki mieli keski-lattialta. Laurikin säikähti tuota
+odottamatonta kohtausta niin, että hän jäi seisoa tollottamaan keskelle
+lattiaa, eikä hänellä ollut sanaa suuhun tulevaa.
+
+Se, joka ensiksi toipui hämmästyksestä, oli sulhanen. Häntä harmitti
+kovin nuot häille niin sopimattomat ja odottamattomat vastakohdat kuin
+kuolema ja ukon-ilma olivat, jotka näyttivät ikäänkuin liittoontuneen
+yhteisillä voimilla turhaksi ja surulliseksi tekemään hänen kunnia- ja
+ilopäiväänsä. Hän ei olisi mielellänsä nähnyt noiden tapausten noin
+syvästi vaikuttaneen vieraisiin, eikä pelimanneihin, kuin se kumminkin
+nyt oli tehnyt, ja tuota surullista tilaa oli hän nyt mielestänsä
+velkapää kaikin tavoin poistamaan ja hajoittamaan.
+
+"Miksi te kaikin olette noin säikäyksissä ja murheellisina?" sanoi hän.
+"Luonnollisia asioitahan kuolema ja ukkonen ovat, joita kumpaakaan emme
+voi surullamme olemattomiksi tehdä. Alotetaan tanssi! Jumala tietää
+meidät kaikkein olevan syntisiä ihmisiä, vaikk'emme tanssisikaan.
+Pelimannit, alkakaa!"
+
+Pelimannit alkoivat taas pelvolla ja varovasti päästellä viuluistaan
+säveliä, mutta niin arasti ja hiljakseen kuin olisivat he varoneet,
+ett'ei Jumala olisi kuullut tuota heidän synnillistä työtänsä,
+jonkalaisena he olivat omissatunnoissaan oppineet sen lapsuudesta opitun
+käsityksen ja opin mukaan pitämään, mutta joka heille muutoin oli niin
+mieluista työtä. Tuota arkuutta ja pelkurimaisuutta enensi heissä vielä
+yhä uudistetut ukkosen jyrähdykset, jolloin he aina uudestaan
+säpsähtivät, vetivät niskansa kyyryyn ja hiljaa siunailivat. Koko
+hääväki siunaili myös joka kerta kun salahma välähti, jonkatähden koko
+tuossa suuressa ihmis-joukossa ei kuulunut muuta kuin yhtä ja samaa
+ässän sihinää. Kun kaikki olivat noin arkana ja hartaana, niin
+itsestäänhän seurasi se, että pelin yritykset raukesivat nyt joka uuden
+jyrähdyksen aikana. Tuo ukkonen näyttikin tällä kerralla olevan hyvin
+tyly häämenoja kohtaan, sillä se ei leppynyt eikä talttunut yhtään
+sulhasen lepytys-puheesta, eikä hääväen hartaista siunauksista, vaan
+jyräytteli, paukautteli ja salamoitsi kelpo lailla kaikista niistä
+huolimatta. Päälle päätteeksi oli ukkonen tällä kerralla tuiki
+pitkäveteinen ja harvatoiminen, sillä pilvet kulkivat hyvin hitaasti,
+pamaukset ja salahmat olivat harvat, mutta sen ankarammat, ja seuraus
+oli, että pelimannit eivät uskaltaneet pelata enään ensinkään noin usein
+uudistettujen ankaroiden muistutuksien tähden; he panivat viulunsa taas
+seinälle naulaan ja odottivat pelvolla mikä tuosta viimeinkin tulisi.
+
+Mutta "pää se tulee vetävälle", ja niinpä kävi tässäkin. Pilvet menivät
+kumminkin ohitse, vaikka hitaastikin, jyrähdykset ja salahmat alkoivat
+kuulua ja näkyä yhä etempää pohjoisesta ja taivas alkoi selvetä ja
+kirkastua.
+
+"Nyt ainakin uskallamme alkaa tanssin; ottakaa pelimannit viulunne ja
+alkakaa! Jos ikämme olemme noin arkoja, niin emme saa tanssia koskaan
+näissä häissä", sanoi sulhanen.
+
+Sulhasen kehoitus tuntui nyt jo häävierasten mielestä oikeutetulta.
+Taivas näytti selkenevän ja ukkosen jyrähdykset kuuluivat jo kaukaa
+pohjoisesta. Tuo äkkinäinen kuollon sanomakin oli mielissä laimennut ja
+vakaantunut. Jaksettiin nyt jo maltillisesti ja tyyneesti ajatella, että
+kuolema on välttämätön kaikille ihmisille, ja niin heille itselleenkin.
+Sen vuoksi ei se tuntunutkaan heistä enään niin hirmuiselta ja oudolta,
+kuin se äskettäin oli tuntunut. Siis tuo vast'ikään niin tunnokas ja
+kuoleman pelvosta harras joukko oli vaaran poistuttua valmis vaihtamaan
+äskeiset surulliset, lannistavat ja säihkyvät tunteensa ja ja
+ajatuksensa iloisempiin käytännöllisiin toimiin, -- tanssiin.
+
+Esitys siis hyväksyttiin yleisellä suostumuksen äännähdyksellä. Sulhanen
+ja morsian rupesivat ylkäpojista ja morsianpii'oista lajittelemaan
+pareja, sillä semmoinen oli paikkakunnan tapa, että heidän tuli sulhasen
+ja morsiamen kanssa yhtenä alkaa häätanssi, jota kuitenkin puhemies
+muorinsa kanssa etunenässä johti. Kun parit oli saatu valmiiksi, mentiin
+toiseen huoneesen, jossa ne lopullisesti järjestettiin peräkanaiseen
+riviin. Pelimannit asettuivat etummaisiksi, ja päästivät soittimistansa
+iloisen häämarssin. Samassa lähtivät he astelemaan edellä häähuoneesen,
+ja koko parillinen nuoriso-joukko marssi ryhdikkäässä tahdissa perässä.
+Häähuoneesen tultuansa marssivat he renkaassa ympäri huoneen, mutta
+pöydän päähän tultuansa seisahtuivat pelimannit ja samassa koko joukko.
+Pelimannit istuivat pöydän päähän ja virittelivät viulujansa muiden
+seisoessa parittain siinä paikassa, mihin kukin oli jäänyt.
+
+Tapa oli semmoinen, ett'eivät tanssin aloittajat lähteneet liikkeelle
+ensimäisen eikä toisenkaan pelin yrityksen jälkeen, mutta vasta
+kolmannella. Sillä välin virittelivät pelimannit viulujansa, ikäänkuin
+mielipahoissaan kuin ei tuokaan muka kelvannut, vaikka he kokivat
+parastansa panna.
+
+Juuri kuin pelimannit oikein haltioissaan laskettivat kolmannen
+polskansa ilmoille ja kun tanssin aloittajat olivat kumartaneet
+toisillensa, ja ottaneet muutamia tahdikkaita askeleita, tapahtui niin
+hirmuinen räjähdys, että koko huone vapisi perustuksiansa myöden
+niinkuin sarpa virrassa. Kartanon puoleinen seinä näytti lentävän
+kaikenni pois, sillä se sujui ja lainehti juuri kuin joku vaippa. Joka
+liite näkyi silmän räpäyksen ajan lävitse ja niistä näytti tuli pursuvan
+huoneesen. Morsius-kruunu päässä oleva morsian sai niin kovan täräyksen,
+että hänet täytyi tunnottomana kantaa toiseen huoneesen. Häähuoneen
+takassa oli kiehumassa kauhean iso kahvipannu. Tuon räjähdyksen
+tapahtuessa kimahti se tiukealla äänellä ja samassa silmän räpäyksessä
+ilmestyi sen kylkeen peukalon pään kokoinen reikä, niin pyöreä ja sileä,
+että se oli juuri kuin sorvattu. Siitä rupesi kuuma kahvi hölisemään
+kuumaan poroon, ja siitä syntyi semmoinen pauhu ja porina, ettei kukaan
+huoneessa olija voinut toisensa puhetta kuulla. Eipä paljon paremmin
+ollut näkemisenkään kanssa, sillä kuuma höyry ja tuhka täytti huoneen
+tuokiossa. Se tunkeusi ihmisien henkeen ja silmiin, niin ett'eivät he
+kyenneet muuta tekemään kuin ähkimään, puhkimaan, yskimään ja silmiänsä
+suojaamaan tahi raapimaan. Eräs vanha ukko sattui tuon iskun aikana
+istumaan takan luona tuolilla. Hän oli juuri pannut tupakkaa
+messinkihelaiseen ja lyhytvartiseen niveräpiippuunsa. Hän oli sytyttänyt
+sen takasta otetulla valkealla, ja veteli siinä lepeellisesti savuja.
+Tuon räjähdyksen sattuessa kirposi piippu ukon suusta. Se pingahti
+ensinnä takanperään, sieltä lattialle, ja siinä se hyppeli kuin papu
+rummun pohjalla. Ukko paljahti tuolineen kumoon, ja hänen tukkansa oli
+syttynyt palamaan. Hän oli senverran toperruksissa, ettei hänellä
+itsellään olisi ollut älyä sitä sammuttaa. Mutta kaikeksi onneksi oli
+eräs kokki niin luja, että hän heti sai käteensä suuren vaskikauhan,
+jonka sama iili oli hänen kädestänsä pois lyönyt. Sen pisti hän vettä
+täyteen ja holvasi sen ukon päähän. Siitä sammui ukon tukka ja hän
+itsekin selveni tuon kylmän ja runsaan kasteen saatuansa, mutta hyvin
+hän sanoi korviansa kirvelevän. Rupesipa tuo avulias kokkikin, joka ukon
+pään sammutti, jäljestäpäin kipuansa ja pahoinvointiansa valittelemaan.
+Siellä täällä sai aina joku jonkunlaisen komauksen, pyyhkäyksen,
+nyhjäyksen tai survauksen ja noiden tähden oli ihmisiä siellä täällä
+nurin narin ja hämmästys oli ensimältä niin suuri, ett'ei tietty mitä
+ajatella ja tehdä.
+
+Lukia kai tahtoisi tietää, mistä tuo räjähdys tuli. Ennestään jo
+tiedämme olleen kovan ukonilman juuri silloin kun ensikerran tanssia
+aivottiin aloittaa. Vaikka ukon-ilma näytti jo menneen sivu, oli
+kuitenkin eräs sen haara eli piili tullut vielä jäljestä, ikäänkuin
+katsomaan kuinka pysyväinen tuo äsköinen ihmisien katumus ja jumalisuus
+oikeastaan oli.
+
+Useissa paikkakunnissa on kansalla se tapa, että Juhannukseksi tuodaan
+metsästä kotia pitkä sirokuusi. Se kuoritaan puhtaaksi, joka on mahlan
+aikana helppo tehdä. Latvaan jätetään tupsu ja sitten pystytetään kuusi
+keskelle kartanoa, jossa se saapi sitten olla tulevaan Juhannukseen,
+jolloin uusi kuorittu kuusi poistaa vanhan.
+
+Tuommoinen uljas kuorittu kuusi oli Kanniaisenkin kartanolla. Kesä oli
+jo siksi kulunut Juhannuksesta, että kuusi oli kuivunut kokonaan. Tuohon
+korkeaan nirkkoon oli ukkosen jälki-iilin mieluinen iskeä. Ja kun kuiva
+puu oli huono johdattaja, repäisi salahma sen tuhansiksi pirstaleiksi.
+Joku häävieraista oli toperruksistansa sen verran selvennyt, että oli
+kontturoinut ulos. Sieltä palatessaan toi hän sen ilo-sanoman
+tyhmistyneelle väelle, että ukkonen oli särkenyt kartano-kuusen. Tuo
+tieto loi hieman lohdutusta säikähtyneiden ihmisien silmiin, sillä asia
+alkoi näyttää aivan ihan luonnolliselta. Mentiin miehissä ulos katsomaan
+tuota ihmettä ja kummaa. Siellä havaittiinkin tuo vasta saatu viesti
+todeksi ja paljon muuta oikeaa keksittiin siellä. Kuusi oli hävinnyt
+aivan maata myöden. Kuusesta lähteneitä sirpaleita oli ukkosen iili koko
+joukon paiskannut häähuoneen seinään. Toiset niistä olivat seinässä
+pystyssä juurikuin moukarilla lyödyt vaajat; toiset taasen olivat
+sattuneet lappeelleen seinään ja olivat uurtaneet syviä vakoja ja uria
+siihen.
+
+Kaikki nuot havainnot tekivät sen, että elämä alkoi käydä entiselleen ja
+melkeinpä katuen entistä pelkurimaisuuttaan ja poikamaisuuttaan, oli
+yhdellä ja toisella nyt jotakin sanottavaa ja selitettävää, kuinka hän
+ja hän sen asian käsitti, vaikk'ei hän tahtonut edeltäpäin sitä muille
+sanoa, ja melkeinpä naurettiin nyt tuolle äskeiselle poikamaisuudelle.
+
+Juuri kuin asia oli vakaantumaisillansa ja ilo uudestaan alkamaisillaan,
+tuli setä Juho vainajan leski häähuoneesen. Hän kuunteli ihmisien ilo-
+ja moni-mielisyyttä ja hänen katsantonsa ja käytöksensä olivat synkän
+näköiset.
+
+"Älkää tehkö turhaksi Herran töitä; se oli ensimäinen Jumalan merkki",
+sanoi leski.
+
+"Mikä on Jumalan merkki?" kysyi Lauri, mutta nähtävästi hän säpsähti
+nuot lesken sanat kuultuansa ja katsoessaan häntä.
+
+"Juuri tuo ukon-ilma ja se merkillinen isku, jota nyt olette valmiit
+selittämään luonnolliseksi sattumaksi. Raskas rikos, sovittamaton rikos
+makaa teidän päällänne ja Herra ei jätä sitä rankaisematta. Minä en
+jaksa olla enään kauemmin tässä talossa, sillä minä tahdon paeta tästä
+niinkuin Sodomasta. Hyvästi! Iloitkaat ja riemuitkaat vaan, niin kauan
+kuin voitte, sillä teidän ilonne kääntyy vielä kerran itkuksi; hyvästi!"
+Nuot sanottuaan lähti hän kiireesti ulos huoneesta, eikä hän sen koommin
+astunut jalkaansa Kanniaisen kynnyksen yli, kuin yhden ainoan kerran.
+
+Kun hänen kälynsä kuoli, ainoa, jota hän sitten miehensä kuoleman
+jälkeen talossa rakasti, ei hän voinut kauemmin siinä olla, semminkin
+kuin hän oli kälyltään tarkasti kuullut tuon hirmuisen rikoksen oikean
+laadun. Paikalla kokosi hän kokoon kaikki mitä hänellä oli omaa ja meni
+ystäviensä, Elsan vanhempien luo.
+
+"Mitä puhetta tuo nyt oli?" kysyi morsiamen isä, kuultuansa lesken
+puheen.
+
+"Hän on kadottanut ymmärrystänsä miehensä kuoleman jälkeen sen verran,
+että hän tavasta hourailee tuommoisia", sanoi Lauri, mutta kylmä hiki
+juoksi hänen otsaltansa.
+
+"Semmoistako se vaan olikin? Olinpa joutua oikein hämille niin raskaasta
+puheesta", sanoi hän nähtävästi rauhoittuneena Laurin puheesta.
+
+Itsestänsä on arvattava, että säännöllinen tanssin aloitus jäi sikseen
+tuon tapahtuneen luonnon sattuman tähden. Mutta nythän oli selvillä syyt
+tuohon äskeiseen hirmuiseen hämmästykseen ja päälliseksi oli synkkä
+hourailia, haaveksia, hääväen mielestä järkensä murheen tähden
+kadottanut setä Juhon leskikin poistunut näkymöltä; taivas oli nyt
+ainakin selinnyt ja ilma kaunistunut -- eipä siis ollut enään mitään
+syytä mihinkään pelkoon, eikä olla tanssimatta. Siltipä ruvettiinkin
+nyt yleisesti tanssimaan niine aloituksineen ja juhlamenoineen, ja pian
+oli ilo ylimmällään ja itsekukin -- -- niin, niin, olihan heillä nyt
+syytä unhottaa kaikki mikä vaan vastahakoiselta tuntui.
+
+Pelimannit huiskuttivat nyt sompaansa niin hartaasti, että hiki päästä
+juoksi, eivätkä he näyttäneet enään ollenkaan pelkäävän Jumalan kostoa
+taivaasta päällensä putoavan.
+
+Kaikki ruo'at ja juomat olivat noissa häissä erin-omaista laatua ja
+kaikki pitokalut niin loistavat, ett'eivät häävieraat voineet kyllin
+niitä ihmetellä. Ruokia oli syöty vatsat täyteen ja juomia maisteltiin
+ehtimiseen. Ja kun peli vielä pauhasi korvissa ja kun nuoriso koetti
+kilvoitella toisiensa kanssa hilpeydessä ja notkeudessa hurjassa
+tanssissa, niin ei ollut kenelläkään syytä nurkua huonosta toimeen
+tulostansa eikä raskasmielisestä tilastaan.
+
+Kaikista noista seurasi se, että talon rikkaus ja loistoisuus rupesi
+pistämään yhä enemmän häävierasten silmiin ja valloittamaan heidän
+mieliään. Usea häävieras oli tullut hyvin puheliaaksi noiden oivallisien
+hää-juomien vaikutuksesta, jonkatähden he rupesivat julkisesti
+ylistelemään talon uljuutta ja rikkautta, ja pian yhtyivät tuohon
+virteen kaikki häävieraat; jos kohtakaan eivät kaikki tuohon puheillaan
+yhtyneet, mutta ajatuksissaan he ottivat ainakin hartaasti osaa toisien
+suulaampien ylistelemisiin.
+
+Se teki kovin hyvän vaikutuksen Lauriin ja sulhaseen. He höröstyivät
+tuosta niin kovin, että ennen pitkää olivat kaikki häävieraat saaneet
+nähdä kaikki talon rikkaudet ja kalleudet, jopa valmiit rahatkin, sillä
+isäntä ja sulhanen näyttelivät kilvan heille niitä.
+
+Tuo uusi voitto sai Laurin ja sulhasen erinomaisen hyvälle tuulelle.
+Paljon enemmänkin olisi nyt saanut olla heidän omantuntonsa päällä kuin
+setä Juhon rahojen varkaus ja sentähden kesken katkennut elämänlanka,
+eikä kuitenkaan se olisi painanut mitään sen hurmauksen ja ilon
+rinnalla, jonka tuo kunnian voitto oli heissä matkaan saattanut.
+
+Illan tultua tanssi sulhanen ylkäpoikiensa kanssa yljäntanssia. Hän
+tanssitti kutakin erikseen hurjassa rinki-tanssissa ja kun hän oli sen
+laumansa yli tehnyt, riensivät he kaikin viulujen raivokkaasti jotakin
+marssia soittaessa hyvästi katetun pitkän pöydän ympärille, ja istuivat
+siihen. Pöytä oli varustettu muun muassa monenlaisilla juotavilla ja
+juoma-astioilla. Siinä oli isompia ja pienempiä maljoja ja kannuja,
+kaikki puhtaasta hopeasta, sisältä kauniiksi kullatut, talon omasta
+varasta ja talon nimikirjaimilla merkityt. Kun sulhanen tuossa uljaana
+ja punakkaana jakeli ryyppyjä ylkäpojillensa, pitäen samassa jokaiselle
+erikseen lyhyen ja leikillisen puheen, ja kaunis ja rikas morsian hyöri
+ja hääri morsianpiikojensa kerällä, valmistellessaan heitä
+morsian-tanssiin, ja kun vielä Lauri-ukkokin kaikesta tuosta
+innostuneena ja hurmaantuneena viittasi ylevästi kädellänsä ja iloisen
+melun yli ottavalla äänellään huudahti: "eikös tässä ole?" -- niin ei
+yhdenkään häävieraan mieleen juohtunut, että tässä oltaisiin mitään
+vailla, ei vaan he kaikin pitivät heitä onnellisimpina ihmisinä maan
+päällä. Ja melkeinpä he kadehtivat tuota tämänpäiväistä onnellista
+nuorta paria; mutta tavallinen kainous esti heidät sitä julki puhumasta,
+mutta toisilleen he sitä salakähmää kuitenkin kuiskaelivat. -- Sulhanen
+ja morsian olivat nyt kunniansa kukkulalla.
+
+
+
+
+VIIDES LUKU.
+
+Lisää kunniaa.
+
+
+Niin. Nuot Kanniaisen Juhon häät loppuivat kaikella komeudella ja
+loistolla. Kaikki vieraat menivät kotiansa tyytyväisinä ja he olivat
+kaikin tunnoissaan vakuutettuina nuoren parikunnan onnellisuudesta.
+Kaukaan aikaan ei kylässä puhuttu paljon mistään muusta kuin Kanniaisen
+häistä. Itse kullakin oli niistä yhtä ja toista muistelemista ja
+melkeinpä kadehdittiin kylässä niitä onnellisia, jotka olivat noissa
+loistavissa häissä saaneet vieraina olla. Kun noista häistä ja talon
+rikkauksista oli kerran ruvettu ylistelemällä puhumaan, oltiin niihin
+kernaat panemaan lisää, jonka tähden Kannaisisen maine levisi ympäri
+maakuntia melkein yhtä ihmeellisinä kuin itämaiset sadut. Setä Juhon
+leski ja hänen nykyisen maanpaikkansa väki eivät vaan ottaneet osaa
+noihin ylistelemisiin ja imartelemisiin. He pitivät todelliset tietonsa
+salassa, eivätkä kielineet ja huudelleet niitä muiden tietoon. Kun he
+sattuivat olemaan niissä paikoissa, joissa puhuttiin ja ylistettiin
+Kanniaisen rikkauksia, kokivat he hynttiä pois, ett'ei heiltä
+vahingossakaan olisi päässyt joku varomaton sana, sillä heidän oli
+vaikea olla muuton totuutta sanomatta. He uskoivat vahvasti, ett'ei
+Jumala jätä rangaisematta niin hirveää rikosta, joka jo oli kostoa
+huutamassa heidän ylitsensä. Tuon Kanniaisen nykyisen väärin hankitun
+rikkauden lisän ja siitä saadun kaksinkertaisen kunnian käsittivät he
+siltä kannalta, että se kerran oli kantava katkeria hedelmiä. Kun
+ihmisien ylistykset Kanniaisista kävivät kovin ylöllisiksi, silloin
+tavallisesti pois lähtiessään sanoi setä Juhon leski mutisten: "aikapa
+hänen näyttää".
+
+Vaikka setä Juhon leski ja hänen kotiväkensä noin ajattelivat, eivät
+kuitenkaan heidän aavistuksensa näyttäneet toteutuvan; päinvastoin
+näytti elämä Kanniaisella vakautuvan. Lauri oli vielä hyvissä voimissa
+ja hoiti talouden ja muut talon varat entisellä huolella ja
+tarkkuudella, eikä nuoresta parikunnastakaan kuulunut mitään
+erinomaisempia. Juhon nuori emäntä hoiti taloutta ja Juho teki
+tavallista talon työtä ja niin sitä mentiin eteenpäin. Setä Juhon
+leskikin iloitsi jo sydämessään ja toivoi heidän parantavan elämänsä.
+Hän uskotteli Laurin muuttaneen ajatustapansa ja rupeavan lapsillensa
+opettamaan parempia mielipiteitä ja istuttamaan heidän sydämiinsä
+Jumalan pelkoa, ja niin tavoin tulevan heistä hyviä ihmisiä. Setä Juhon
+leski ei ollutkaan semmoisia ihmisiä, joilla on ilo toisen vahingosta,
+ei, vaan hän olisi ennen kaikkea suonut Kanniaisen väen palajavan pois
+rikokselliselta tieltään, katuvan pahat tekonsa ja sovittavan
+rikoksensa. Tähän asti oli hän heidät tuntenut semmoisiksi, jotka
+ihmisten silmissä olivat siivoja, kunniallisia ja arvossa pidetyitä
+ihmisiä, mutta jotka totuudessa olivat vilppiä ja petosta täynnä, joihin
+ei entisin mikään parempi tunne voinut siaansa saada, mutta nyt toivoi
+hän paljon heistä.
+
+Vaikk'ei Kanniaisen Juhon nuori emäntä ollut saanut sen parempaa
+kasvatusta, oli hän kumminkin hellä- ja siivo-luontoinen ihminen ja hän
+sai paljon aikaan miehensä hillitsemiseksi. Siivolla, hiljaisella ja
+lempeällä käytöksellään lannisti hän monta miehensä pahaa taipumusta, ja
+näyttipä siltä kuin hän olisi todellakin tullut hänen hyväksi
+enkelikseen. Hänen miehensä kuunteli ja totteli vielä mielellään
+vaimonsa ystävällisiä neuvoja ja varoituksia, sillä hän ymmärsi ja
+käsitti ne oikeutetuiksi. Vaikka Juho oli saanut niin pintapuolisen ja
+väärän kasvatuksen ei hän ollut kuitenkaan tottunut vielä juomaan, joka
+niin pikaan on monen syöstänyt perikatoon.
+
+Kaiken tuon havaittuaan, rohkeni setä Juhon leski mennä Kanniaiselle.
+Heti sinne tultuaan käski hän Laurin ja Juhon kamariin kolmenkesken.
+
+"Ettekö te maksaisi osaakaan minulle takaisin niistä rahoista?" sanoi
+leski, kun olivat tulleet huoneesen.
+
+"Mistä rahoista?" kysyi Lauri tuimasti.
+
+"Niistä, jotka olette minulta varastaneet", sanoi leski rohkeasti.
+
+"Varastaneet? Milloin sinulla olisi rahoja ollut meidän tai muidenkaan
+varastaa?" kysyi Lauri kiertelevästi.
+
+"Minun miesvainajani oli yhtä iso perillinen taloon kuin sinäkin ja
+hänellä oli yhtä paljon rahoja kuin sinullakin ja vielä enemmänkin. Sinä
+olet vääryydellä anastanut itsellesi kaikki talon yhteiset saamiset ja
+päälliseksi olette meidän erikoiset rahamme varastaneet ja siten
+laittaneet minun lumelle suin. Sentähden pyydän teitä, omantuntonne
+nimessä antamaan minulle takaisin mitä olette vääryydellä minulta
+anastaneet", pyyteli leski.
+
+"Milloin olemme sinulta varastaneet? mitä sinä semmoisia puhut?" intteli
+Lauri.
+
+"Silloin juuri kuin rakas miesvainaani taisteli kuoleman kanssa, oli
+sinun poikasi ryöväämässä rahoja", sanoi leski.
+
+"Tuhannen pirua, sanotko, puhutko niin? kuka sinulle semmoisia tietoja
+on antanut?" sanoi Lauri hämillään ja puoleksi vihassa.
+
+"Sen on minulle sanonut se, joka on teidän tekonne tietänyt yhtä
+tarkkaan kuin te itsekin", sanoi leski vakavasti.
+
+Tuon sanan kuultuansa selkeni Lauri, joka lesken puhetten tähden oli
+joutunut jotenkin hämille. Hän oli luullut heidän tekonsa tulleen
+todistettavasti ilmi ja siitä tuo hänen hämminkinsä. Tuosta lesken
+viimeisestä puheesta huomasi hän, ett'ei leski ollut saanut tietojansa
+muualta kuin hänen vaimovainajaltansa ja hän ei suinkaan kelvannut
+asiassa todistajaksi. Sentähden pääsivät Lauri ja Juho äkkiä irti siitä
+ahdistuksesta, johon he olivat joutuneet.
+
+"Jos sinä semmoisia todistamattomia juoruja rupeat levittämään, niin
+varo itseäsi, sillä siinä tapauksessa minä näytän sinulle, mitä toisen
+kunnian loukkaaminen maksaa", sanoi Lauri uhkaavasti voittoriemulla.
+
+"En suinkaan minä asiaa toteen saa, mutta omissa tunnoissanne tiedätte
+tekonne ja sen todistajan nojalla pyydän teidän maksamaan minulle
+vähänkin", pyyteli vieläkin leski.
+
+"Me emme maksa sinulle mitään, hae lain kautta, jos luulet saavasi",
+sanoi Lauri ylpeästi.
+
+"Onpa kuitenkin yksi, joka näkee ja tietää tekonne".
+
+"Kuka?"
+
+"Jumala".
+
+"No tuo sitten Jumala todistajaksi käräjiin!" sanoi Lauri uhkarohkeasti.
+
+"Hänen ei tarvitse tulla todistajaksi maalliseen oikeuteen eikä lakiin.
+Hänellä on lakinsa ja oikeutensa ja Hän ei tarvitse todistajia
+tuomitessaan. Ja Hän tuomitsee vielä kerran tämän meidänkin asiamme ja
+Hänen tuomionsa ovat oikeat. Minä luulin teidän omantuntonne jo auenneen
+katumaan rikostanne, mutta nyt huomaan luuloni olleen suuren erehdyksen.
+Minä rukoilen teitä: älkäät kootko vihaa päällenne vihan päiväksi!
+Älkäät viivytelkö, vaan tehkäät parannus, ennenkuin Vanhurskaan Jumalan
+kosto joutuu, sillä Hänen kostonsa on hirmuinen", nuhteli ja pyyteli
+heitä leski.
+
+"Me emme tarvitse sinun saarnojasi ja olisi varsin suotuisa asia, jos
+menisit pois täältä hulluttelemasta", sanoi Lauri.
+
+Leski meni. Hän näki nyt perinpohjin erehdyksensä. Hän meni murtuneella
+ja särkyneellä mielellä majataloonsa ja suri siellä yksinänsä entisen
+kotitalonsa asukasten paatunutta ja jumalatonta tilaa. Hän oli jo
+ruvennut toivomaan hyvää, toivomaan heille elämän parannusta,
+jonkatähden hän ei ollut isoon aikaan enään mutissut noita ennustavaisia
+sanoja: "aikapa hänen näyttää", mutta tuon tapauksen jälkeen mutisi hän
+ne taas aina silloin kuin kuuli ylistettävän Kanniaisen asukasten
+onnellisuutta.
+
+Olipa tuo lesken suora puhe saattaa levottomaksi Laurinkin ja Juhon,
+varsinkin Juho hätäili kovasti, sillä hän oli arka kunniastaan, vaan ei
+rikoksestaan. Leskellä oli tarkat tiedot hänen rumasta teostansa ja jos
+hän nuot tietonsa levittää maailmalle, niin Juhon kunnia on huutavassa
+hukassa. Tuo ennakkoluulo vaivasi kovin Juhoa, sillä hänellä oli nyt jo
+enempi kunniaa maailman silmissä kuin kenelläkään muulla paikkakunnassa
+ja sen menettäminen tuntui hänestä kovin kauhealta.
+
+"Voi, voi! Tuo setävainajan rahojen katoaminen on kohta tietona ympäri
+kylää oikeassa karvassaan", päivitteli Juho isälleen, kun he olivat
+tulleet kahdenkesken.
+
+"Ei sinun tarvitse tuosta olla noin huolissasi, kyllä asia salassa
+pysyy", sanoi isä lohdutukseksi rauhattomalle pojalleen.
+
+"Mutta leski tuntuu tietävän kaikki", sanoi Juho yhä huolissaan.
+
+"Vaikka, mutta hän onkin ainoa, joka asiasta tietää", sanoi Lauri.
+
+"Mutta hänpä jo saattaa levittää asian ympäri kylää", sanoi Juho, yhä
+vielä peljäten.
+
+"Hän ei tohdi sitä tehdä, sillä hän ei voisi, todistajain puutteessa
+sitä todeksi näyttää; annoinhan minä jo hänen tietää, mitä siitä
+seuraisi, jos hän asian levittelisi", sanoi Lauri suurella varmuudella.
+
+Juho päästi syvän huokauksen, sillä hänen sydäntänsä helpoitti tuo isän
+rauhoittava ja lohduttava puhe.
+
+"Mistähän leski on asiasta saanut niin tarkat tiedot?" kysyi Juho
+melkein jo iloisesti.
+
+"Luultavasti on äitivainajasi sen hänelle kertonut. Hän raukka oli niin
+yksinkertainen, että yötä päivän uneksi ja höpisi tuota mitätöntä asiaa,
+ja oli niinkuin omantunnon vaivassa. Hän piti hirmuisena rikoksena sitä,
+että otimme oman omaisuutemme omaan talteemme; luultavasti on hän
+omantuntonsa vaivoissa kertonut asian kuolema-hetkellään leskelle, sillä
+hän oli juuri silloin hänen luonaan", selitteli Lauri pojallensa niin
+keveällä mielellä kuin olisi hän puhunut hyvin iloista tai aivan
+vähäpätöistä asiaa.
+
+Tuo rauhoitti Juhon kokonaan. Jos hänen tuntonsa väliin nuhtelikin hänen
+tekoansa vääräksi, niin nuot isänsä puheet ja mielipiteet tekivät hänet
+aivan terveeksi, ja hänen paha työnsä tuntui nyt hänen omassa
+mielessänsäkin aivan oikealta. Äitivainajansa piti hän nyt vaan
+joutavana hupakkona, joka ei muka asioita oikein ymmärtänyt, ja Juho oli
+nyt melkein mielissään, kun oli hänestä päässyt, ettei tarvinnut enään
+kuulla hänen alituisia horinoitansa ja haukkumisiansa, jommoisina hän
+oli äitinsä neuvomiset ja varoitukset oppinut pitämään. Mutta että äidin
+sydän oli poikansa rikosten painon alla kesken ikänsä murtunut ja
+katkennut, sitä ei Juho ollut koskaan tullut ajatelleeksi, sillä hänen
+sydämestään oli sen tunnon poistanut -- isä.
+
+Noin rauhoittuivat taas isän ja pojan mielet ja heidän uskaltamisensa
+tavaroihinsa kasvoi aika ajalta aina isommaksi.
+
+Onni ja menestys näytti olevan Kanniaisilla nyt kaikissa. Juhon vaimon
+isolla perinnöllä lisättiin talon ennestäänkin jo suuria varoja. Niitä
+ja muita talon varoja hoidettiin edelleenkin hyvästi, ja varat, tavarat,
+rikkaus, kunnia ja maine kasvoivat aina isommiksi. Pian oli yleisenä
+puheena monessa pitäjäässä, ett'ei koko paikkakunnassa löydy Kanniaisen
+talon eikä miesten vertaa, mutta setä Juhon leski mutisi nyt tiheämpään
+kuin ennen: "aikapa hänen näyttää".
+
+Lauri oli nyt jo jotenkin vanhentunut. Päästäksensä elämän huolista
+vähemmälle, antoi Lauri pojallensa isännyyden talossa ja kaiken muun
+tavaran hoidon. Juho otti sen ilolla vastaan, sillä se oli jo kauan
+ollut hänen sydämensä haluna, vaikk'ei hän koskaan julkisesti siitä
+maininnut.
+
+Lauri oli nyt oikein hyvillä mielin, kun hän näki poikansa noin
+turvatussa tilassa. Hän oli kokenut kannattaa suvun kunniaa ja sen hän
+oli tehnyt mielestänsä niinkuin mies. Hän oli oikein ja väärin kokoon
+käärinyt, eikä ollut koskaan ylön antanut työtä. Kaiken tuon työnsä ja
+vaivansa hedelmän oli hän nyt laskenut poikansa käteen ja se ei ollut
+hänen mielestään vähä. Oltiinhan monessa sukupolvessa oltu rikkaita ja
+se on hyvästi säilynyt, vieläpä melkoisesti karttunutkin. Nyt oli tuo
+rikkaus vähällä mennä kahtia, toisen veljen vuoksi, mutta tuo
+vaarallinen jakauminen saatiin toki estetyksi ja koko omaisuus on
+tarkasti suvun käsissä. Hän oli nyt jo vanhentunut, mutta hän oli
+tehtävänsä toimella tehnyt ja Juho oli siihen vielä lisäksi tuonut
+suuret vaimonsa perinnöt. Noita tekojaan, noita töitään peilaili Lauri
+nyt mielessään ja silti silmäili hän menneeseen aikaan. Se heijasti
+hänelle niin loistavalta ja tuota kunnollisuutensa heijastusta
+nähdessään ja tuntiessaan, ei hän voinut olla perheensä edessä
+levittämättä käsiänsä ja huudahtamatta: "eikös tässä ole?"
+
+Lauri ei suinkaan ollut niitä ihmisiä jotka pitivät itsensä
+jumalattomina, ei, vaan hän tunsi tykönänsä, että hän on tehnyt kaikki
+mitä tehtämän piti. Hän oli välttävä kirja-mies ja kirkossa kävi hän
+ahkerasti. Hän kävi usein Herran ehtoollisella ja varoi tarkoin, ett'ei
+hän syönyt einettä niinä aamuina. Kirkon jälkeen lukea tankkasi hän
+korkealla nuotillisella äänellä raamattua. Hän ei käynyt sinä päivänä
+koskaan kylässä; ei hän myöskään ryhtynyt mihinkään maalliseen toimeen
+niinä päivinä. Usein, kun Lauri lukea pomotti raamattua, pitivät nuoret
+meluaan ja ilveitään samassa huoneessa, eikä he häirinneet Laurin
+hartautta, eikä Laurin hartaus heitä, sillä kumpikin puolue teki vaan
+vapaasti mieli-työtään, olematta vähintäkään haittana toisillensa!
+Katsoen kristilliseltäkin kannalta mennyttä elämäänsä, oli Laurilla syy
+olla tyytyväinen siihenkin. Noita kaikkia katsellessaan ja
+tutkistellessaan, pani Lauri kätensä ristiin ja lausui nuot hurskaan
+Simeonin sanat: "Nyt sinä Herra lasket palvelias rauhaan menemään, sillä
+minun silmäni ovat nähneet sinun autuutes".
+
+Tulipas nyt pitäjäässä lautamiehen virka avonaiseksi. Jos missä tuli
+puheeksi uudesta, tulevasta lautamiehestä, olivat kohta kaikki siinä
+yksimielisessä päätöksessä, ett'ei siihen ollut sen sopivampaa,
+rehellisempää, arvokkaampaa ja rikkaampaa miestä pitäjäässä kuin
+Kanniaisen Juho. Kun kysymys tuli oikeudessa, kuka olisi sopivin siihen
+ammattiin, puoltivat käräjäkuntalaiset yksimielisesti Kanniaisen Juhoa.
+Tuomari kysyi nimismiehen ajatusta asiassa ja nimismies sanoi tosin
+ajatelleensa ensimältä huonosti Kanniaisen Juhosta, vaan ett'ei hän ole
+viime aikoina havainnut mitään vilppiä hänessä, jonkatähden ei hänellä
+ole mitään vastaan sanomista; seuraus kaikesta tuosta oli, että Juho sai
+luottamusviran, ja asianomaiset iloitsivat noin onnistuneesta
+vaalistaan.
+
+Kanniaisen Juhosta tuli nyt Kanniaisen lautamies. Hän ei ollut osannut
+aavistaakaan, että noin suuri kunnia juoksisi itsestänsä hänen syliinsä.
+Tuo uusi, odottamaton onni hurmasi hänen kokonaan, sillä hänen ankara
+kunnianhimonsa sai siitä semmoisen lisäyksen, ett'ei sillä ollut enään
+mitään rajoja. Lauri myös iloitsi sydämestään, sillä hän näki uuden,
+runsaan lisäyksen muutoinkin jo niin mainehikkaassa sukunsa kunniassa,
+ja tuo lisäys oli Laurin mielestä ikäänkuin loistokivi sukunsa elämän
+kruunussa, jota se oli vielä tähän asti puuttunut.
+
+Elämä Kanniaisella muuttui nyt kokonaan toiseksi; se muuttui
+työteliäästä talonpojan elämästä loistavimmaksi herras-elämäksi, sillä
+kuinkapas se muutoin sopisi noin korkeassa asemassa. Toisen pytingin
+huoneet laitettiin mitä hienoimpaan asuun: seinät tapiseerattiin,
+lattiat ja katto maalattiin, takat muurattiin uudestaan kaakelitakoiksi,
+huoneet sisustettiin kiilloitetuilla ja uuden mallin mukaan
+valmistetuilla huonekaluilla, suuret peilit asetettiin seinille ja
+saliin loistava kristallikruunu kattoon; eipä niiden huoneiden
+tarvinnut hävetä parhaimman ja hienoimman herran asuntoa.
+
+Juho heitti nyt kaiken työnteon ja työn perään katsomisenki pois, sillä
+hän tunsi, ett'ei hänen korkea asemansa sitä sietänyt. Työtä tosin
+tehtiin talossa niinkuin ennenkin, mutta työ oli palkollisten ja
+päiväläisten käsissä, jonkatähden työt tulivat tehdyiksi kuten sattui.
+
+Lautamies rupesi oman perheensä kanssa syömään eri pöydässä ja herkkuja
+ei suinkaan puuttunut. Herrasväkeä kutsuttiin usein taloon ja heitä
+kestittiin mitä runsaimmalla vieraanvaraisuudella. Useat kerrat vuodessa
+pidettiin isot kemut, joissa oli runsaasti vieraita -- ylhäisiä --
+tiettypä se. Niissä ei puuttunut ruokia eikä juomia ja kaikki
+ihmettelivät talon loistoa ja vieraanvaraisuutta.
+
+Kun lautamies kulki käräjämatkoillansa, oli hänellä aina muassa
+kyytimies, joka häntä palveli. Hänellä oli vissit, rikkaat käymätalot,
+joissa hän majaili kulkiessaan ja joissa hän otettiin vastaan suurella
+mielihyvällä. Hänen kiiltävä ja korskuva hevosensa pantiin talliin,
+ruokittiin ja hoidettiin kuin parhain taittiin, ja mies oli niissä
+taloissa kuin kotonansa. Hänellä oli hopea-helainen meren-vahapiippu,
+jossa oli niin pitkä helmillä koristettu varsi, ett'ei hän ylettynyt
+sitä muutoin sytyttämään kuin pitkällä päreellä. Kun hän tuli taloon ja
+sai vaatteet riisutuksi päältään, otti hän kauniin kukkaron esille, pani
+sieltä hienoimpia kartuuseja piippuunsa, istui sitten johonki
+näköisälle paikalle kenossa selin ja sanoi talon lapsille: "tuokaasta
+nyt papan piippuun poppaa!" Lapset riensivät kilvalla täyttämään tuota
+kunniakasta käskyä, sillä he tiesivät, ett'eivät he nyt palvelleet
+mitään kunniatonta ja arvotonta miestä; olipa heillä toivossa voiton
+pyyntikin, sillä lautamies jakeli lapsille palveluksien edestä runsaasti
+makeisia, joita hänellä oli aina muassa. Käräjäpaikassa oli hänellä
+erityinen komea majapaikka, jossa hän usein kestitsi käräjäherroja,
+virkaveljiään ja muita arvokkaita ystäviänsä. Käräjäkunnassa ei oltu
+koskaan ennen nähty semmoista lautamiestä, ja hänen maineensa ja
+rikkautensa loisto levisi ympäri maakuntaa.
+
+
+
+
+KUUDES LUKU.
+
+Toinen rikos.
+
+
+Laurin tyttäristä ei ole tullut puhutuksi isoon aikaan mitään, ei
+sittemmin kuin lapsina. Jos heidän kasvatuksensa oli lapsina ollessaan
+löyhää isän puolustuksen tähden, niin äidin kuoleman jälkeen se jäi
+kokonaan takapajulle. Kaksi oli heitä ja he olivat saaneet kasvaa
+kaikessa vallattomuudessa. Ei koskaan Lauri heitä nuhdellut riettaista
+ja siivottomista puheista, eikä kysynyt heidän peräänsä, vaikka he
+useinkin olivat yönkin poissa kotoaan, tanssi-retkeillään. He olivat
+Jumalan luoman puolesta kauniita ihmisiä, mutta tuommoisen kasvatuksen
+takia jäi heidän sydämensä kovin mustiksi.
+
+Noin vallattomina kasvaneina tulivat Kanniaisen Laurin tyttäret siihen
+ikään, että he alkoivat hankkia miehelään menoansa. Kosioita heillä oli
+monenlaisiakin, mutta vaali valta oli Laurin ja hänen tytärtensä
+vallassa. Rikkaan Kanniaisen tyttärinä eivät kosiat pitäneet niin
+paljon lukua heidän sisällisestä ihmisestänsä kuin heidän ulkonaisista
+ja heidän kanssaan saatavista tavaroistaan. Moni siveä ja syvemmälle
+näkevä poika kyllä sanoi, ett'ei hän naisi Kanniaiselta, vaikka heillä
+olisi perintönä vuori kultaa vieressä, mutta kaikki pojat eivät niin
+ajatelleet, eivätkä sanoneet, ja kosioita oli kosolta. Tytärten
+mielipiteisiin oli juurtunut isänsä ajatustavat, ett'ei muu ole mitään
+tässä maailmassa kuin rikkaus ja rikkauden kanssa seuraa kunnia
+itsestänsä, ja niin säilyy suvun kunnia mainehikkaana. Asiain näin
+ollessa eivät nuot vaalin ääntövaltaisetkaan katsoneet kosiain sydämiin
+eikä heidän mielenlaatunsa, vaan ainoastaan heidän ulkonaisiin
+tavaroihinsa.
+
+Kosiain joukossa oli kaksi, jotka olivat kaikkia muita rikkaammat;
+toinen heistä tunnettiin juoppo-rentuksi ja toisesta oli huhuja
+liikkeellä, että hän olisi ollut osallisena eräässä ikävässä rettelössä.
+Nuot pienet epäkohdat eivät vaikuttaneet tytärten eikä isän mielissä
+mitään vastakohtaa heidän rikkautensa rinnalla ja tyttäret valitsivat
+heidät miehiksensä, toinen toisen ja toinen toisen, arvaapas sen. Lauri
+suostui ehdottomasti vaaliin ja sitä tehdessään selitti hän tuosta
+juoppo-rentusta: "kyllä hän siitä vakaantuu, kun akan saa" ja toisesta:
+"se on perätön ja todistamaton huhu, kateudesta tullut", ja Lauri
+iloitsi sydämestään, kun oli tyttärensä saanut niin onnellisiin
+naimisiin ja hän huudahti: "Kaikki on hyvin asiat!"
+
+No mitäpä siinä oli; kun kaupat kerran tehtiin vissit, tuli asiasta
+tosi ja molempien tytärten häät pidettiin samalla kerralla komeasti jos
+komeasti. Mutta, koska noissa häissä ei tapahtunut mitään erinomaista,
+niin emme kerro niistä mitään. Heitämme hetkeksi Kanniaisen tyttäret
+onnelaansa, miehinensä odottamaan Kanniaiselta suuria perinnöitä heidän
+isänsä kuoleman jälkeen, sillä Lauri ei ollut antanut pojallensa, tuolle
+nykyään uljaalle lautamiehelle, mitään erikoista omaisuutta jos kohtakin
+hän oli hänelle antanut isännyyden koko talouden ylitse; "sillä", oli
+Lauri sanonut "yksi sormi on niin kipeä kuin toinenkin".
+
+Asiat menivät Kanniaisella ennen alkanutta, loistavaa menoansa. Mutta
+maa oli mennyt rappiotilaan useamman lautamiehen herrastelemis-vuoden
+ajalla ja siitä syystä rupesi se vuosi vuodelta antamaan niukempia
+tuloja, mutta siitä ei lautamies paljon lukua pitänyt, sillä hän tiesi
+olevansa rikas mies. Hän pitkitti vaan yhä eteenpäin samaa loistavaa
+elämää, työttömänä ja työn perään katsomattomana ja päälle päätteeksi
+oppi hän vähitellen -- ryyppimään. Vieraita rupesi Kanniaisella
+asustamaan tavallista tiheämmästi, ja sitten pidettiin huikaisevaa
+elämää ja oltiin pöhnässä. Laurin tarkka silmä näki miten viimein oli
+käyvä, jos tuonlaista elämää kauvan pitkittää. Pitkän elämänsä ajalla
+oli hän tullut huomaamaan sen tosi-asian, ett'eivät suuretkaan tavarat
+kestä, jos ei taloutta hyvästi hoideta ja jos vielä päälliseksi eletään
+tuhlaavaisesti. Hän oli jo vanha mies, ja oli maailmassa paljon
+kokenut, paljon hyörinyt ja pyörinyt tavaran perään; hänpä sen hyvin
+tiesi miten tavaraa kootaan ja miten sitä säästetään. Sentähden huudahti
+hän eräänä kertana, katsoen nykyistä talouden hoitoa ja muuta elämän
+menoa: "nyt pitäisi Laurin olla Juhona, Juhon Laurina, niin kyllä tässä
+vielä mentäisiin".
+
+Lauri rupesi jo käymään kovin vanhaksi ja luonto rupesi vaatimaan
+häneltä velkaansa, jonka maksaminen lihalle ja verelle on niin
+vastahakoista; hänen otsaansa oli ikäänkuin piirretty sanat: "tee luku
+hallituksestasi, sillä täst'edes et sinä enään hallita saa". Hän kävi
+päivä päivältä huonommaksi ja viimeiseltä ei hän näyttänyt pitävän
+mitään lukua tästä maailmasta. Vanhuudessaankaan ei hän puhunut
+lapsillensa eikä poikansakaan lapsille, joita nyt oli jo useampia,
+yhtäkään neuvovaa eikä opettavaista sanaa, vaan he saivat elää ja olla
+aivan niinkuin heidän itsensä halutti.
+
+Viimeiseltä kaatui hän vuoteen omaksi, jossa hän vielä vuosikauden
+vietti paremmin kuolleen kuin elävän elämää. Eräänä aamuna, kun häntä
+mentiin katsomaan, ei hänessä henkeä enään ollutkaan; elämä oli Laurin
+hyljännyt. Siinä makasi nyt tuo uskollinen tavaran kokooja ja palvelia,
+yhtä tyhjänä, yhtä köyhänä kuin kaikkein köyhin kerjäläinen.
+
+Vainaja saatettiin hautaan komeilla juhlamenoilla, ja hautajaiset
+pidettiin komeat jos komeat. Ne menivät tavallista menoaan, eikä niistä
+sen enempää.
+
+Nyt oli tuo toivottu hetki -- Laurin kuolema -- tullut. Kauvan olivat
+Laurin tyttäret miehineen tuota hetkeä odottaneet ja nyt kun se tuli,
+heidän sydäntään oikein helpoitti. Ei suinkaan sentähden, että heidän
+olisi tarvinnut milloinkaan tuota "siivoa isää" peljätä, niinkuin he
+sanoivat, vaan sen vuoksi, että he nyt tiesivät saavansa tavaraa --
+suuret perintönsä. Kauan oli lautamieskin odottanut isänsä kuolemaa, ei
+senvuoksi, että hän olisi ollut koskaan hänen tiellänsä, vaan sentähden,
+että hän saisi hänen tavaransa omiin käsiinsä ja talouden hoidon omiin
+nimiinsä, sillä kaikki olivat olleet hänen isänsä nimissä ja se suuresti
+harmitti häntä.
+
+Lautamies ei näyttänyt pitävän mistään lukua eikä kiirettä isävainajansa
+perinnön selvityksestä; pikemmin hän näytti kammovan ja pelkäävän sitä,
+kun asiasta tuli joskus puhe. Kun tyttäret ja vävyt huomasivat, ett'ei
+asianomainen pidä siitä mitään lukua, hätäilivät he kovin, ja vihdoin
+vaativat he laillisessa järjestyksessä pidettäväksi kalunkirjoituksen ja
+perinnön ja'on isävainajansa jälkeen; heidän sydämensä oikein hyppi
+ilosta, kun he kuulivat kirkossa ne toimitukset kuulutettavan vissinä
+päivänä pidettäväksi ja nimismiehen tulevan niiden toimitusmieheksi.
+
+Tuo toivottu ja ikävöity päivä vihdoinkin tuli ja aamulla aikaisin
+tulivat vävyt ja tyttäret jo Kanniaiselle, saamaan isoa perintöä.
+Nimismies tuli taloon ja alkoi toimituksen. Maat ja mannut, kilut ja
+kalut, saamiset ja valmiit rahat pantiin tarkoin kirjaan ja niitä ei
+ollut vähäsen.
+
+Kalunkirjoituksen jälkeen tuli perinnön jako eteen. Silloin meni
+lautamies hitaasti ja varovasti kaapillensa ja otti sieltä joukon
+papereita, joita hän selaili ja käänteli hitaasti, melkeinpä niinkuin
+hän olisi jotakin peljännyt. Vihdoin hän otti niistä pari paperia ja toi
+ne nimismiehelle, mutta niitä tuodessa vapisivat hänen huulensa ja hiki
+juoksi hänen otsaltansa. Nimismies silmäili papereita ja hän näytti
+menevän kummiinsa.
+
+"Tässä on lopulliset kuitit molemmilta vainajan tyttäriltä ja vävyiltä,
+että he ovat kaiken perintönsä saaneet ja ett'eivät he enään mitään
+kaipaa", sanoi nimismies vihdoin.
+
+Nyt tuli tytärten ja vävyjen vuoro hämmästyä.
+
+"Kuitit! Me emme ole mitään saaneet, emmekä minkäänlaista kuittia
+koskaan antaneet", huusivat tytöt ja vävyt yhteen ääneen.
+
+"Mutta semmoiset ovat tässä kuitenkin olemassa", sanoi nimismies.
+
+"Ne ovat väärät kuitit, me emme ole niitä antaneet; minkälainen on
+niiden sisältö?" hätäilivät hämmästyneet perinnön odottajat.
+
+"Meidän rakas isämme on katsonut hyväksi jo eläissään meille maksaa
+rakkaan ja aina muistossamme pysyvän äiti-vainajamme ja omasta
+perinnöstään, kolmetuhatta ruplaa kummalleki erittäin, jotka rahat
+olemme paikalla käteemme saaneet ja joista rakkaalle isällemme
+lopullisen ja täydellisen kuitin annamme, niin ett'ei meillä ole hänen
+kuolemansakaan jälkeen mitään kaipaamista, joka vakuutetaan ...llä 7
+päivä Huhtikuussa 18..", luki nimismies.
+
+"Onko siellä meidän nimemme ja puumerkkimme?" kysyivät asianomaiset
+hädissään.
+
+"Kaikki täydellisesti, sekä tytärten että vävyjen nimet ja puumerkit",
+selitti nimismies.
+
+"Kuka on ollut kirjoittajana? hän saa katkerasti vastata väärästä
+työstään", utelivat asianomaiset yhä.
+
+"Kirjoittajana on ollut viime vuotena kuollut -- pastorimme".
+
+"Ja entä vieraina miehinä?"
+
+"Tankilan ja Pyrylän kuudennusmiehet, myös molemmat jo kuolleet",
+selitti nimismies yhä edelleen.
+
+"Vaikka heissä vielä kukakin lienee pantu kirjoittajaksi ja vieraiksi
+miehiksi, mutta kuittien täytyy tulla vääriksi, sillä ne ovatkin väärät.
+Narrit eivät ole kumminkaan osanneet matkia tarkalleen pastori-vainajan
+käsi-alaa, eivätkä tehdä asianomaisten puumerkkejä semmoisia kuin ne
+omista käsistä lähteneinä olisivat", sanoivat puoli toivossa vävyt ja
+tyttäret.
+
+"Mitenkähän lienee? katsotaanpa", sanoi nimismies.
+
+Nyt menivät vävyt ja tyttäret katsomaan kuitteja ja voi ihmettä!
+kaikkien heidän ja Tankilan ja Pyrylän kuudennusmiestenkin puumerkit
+olivat niissä niin selvät ja oikeat kuin kukin olisi ne omalla
+kädellänsä piirtänyt, ja käsi-ala oli kuiteissa aivan samanlaista kuin
+pastorivainaja tavallisesti kirjoitti! Haettiin muita pastorivainajan
+kirjoituksia, pantiin niitä kuittien kanssa rinnakkain, nuuskittiin ja
+sihdattiin, eikö jossakin kirjaimessa olisi jonkunkaan mutkan eroitusta,
+mutta vaikka kuinkakin olisi koettu olla tarkkoja ja kärkkäitä löytämään
+noita eroituksia, ei niissä kuitenkaan mitään semmoista löytynyt.
+
+"Tahdotko maksaa meille hyvällä osamme?" kysyivät sisaret ja vävyt
+lautamieheltä.
+
+"En penniäkään", vastasi Juho kylmästi.
+
+"Tästä tulee surkea juttu. Tuo sinun väärä kuittisi ei kelpaa mihinkään,
+me haemme sen vääräksi ja sinulta omamme pois", sanoivat sisaret ja
+vävyt, kun näkivät ett'ei tässä muu auttanut.
+
+"Koetelkaa vaan", sanoi lautamies yhtä kylmästi.
+
+"Niin. Tämä näyttää tosiaankin kummalliselta! Toisen kerran olen minä
+tässä talossa samanlaisessa työssä ja samankaltaiset jahkinat ovat
+kummallaki kerralla. Onpa se niin outoa, ett'ei niitä voi muuksi otaksua
+kuin väärennykseksi, sillä vaikea olisi uskoa perillisienkään tyhjää
+väittävän, mutta tuota kuittiakaan ei saa mitenkään vääräksi", sanoi
+nimismies.
+
+"Mitä te joutavia uskotte! Varmaan he ovat kaikki sen saaneet mitä
+kuiteissa seisoo", sanoi lautamies.
+
+"Kyllä sen vielä näet, olemmeko kaikki saaneet. Vaikka kuittikin olisi
+oikea, ei se olisi kuin pilkkahinta", sanoivat sisaret ja langot, ja
+lähtivät tyytymättöminä pois.
+
+Nimismies lähti myös talosta, sillä hänellä ei ollut enään mitään
+tekemistä. Hän oli mielessään kovin kummastuksissa noiden hämäräin ja
+vääriltä tuntuvien, toisen kerran talossa tapahtuneiden perintöseikkain
+vuoksi ja selvään tunsi hän tunnossaan, että tuo vainajan perillisien
+maksukin oli hirveä ja kavala väärennys ja rikos, mutta niin kavalasti
+ja mestarillisesti tehty, ett'ei sitä ollut suinkaan helppo valkeuteen
+saada. Summa vaan kaikesta tuosta oli se, että nimismies rupesi
+lautamiestä taas epäluulolla katselemaan.
+
+Huhu levisi pian ympäri kylää, että Kanniaisen Laurivainaja on jo
+eläessään maksanut molempien tyttäriensä perinnön ja että lautamiehellä
+on ollut sisariensa ja lankoinsa antamat kuitit, ja että sisaret ja
+langot ovat noita kuitteja väittäneet vääriksi. Kun tuo puhe tuli setä
+Juho vainajan lesken korville, sanoi hän: "se ei ollut Kanniaisen
+Juholla ensimäinen kerta". Kun häneltä kysyttiin: "mikä ei ollut
+ensimäinen kerta?" vastasi hän vaan: "aikapa hänen näyttää".
+
+Lautamies ei ollut iloinen tuon tapauksen perästä. Hän oli harvapuheinen
+ja umpimielinen, ja haki yksinäisyyttä; milloinkaan ei oltu hänen nähty
+noin alakuloisena olevan. Perikunta nosti riidan lautamiestä vastaan
+perinnöstään ja nimismies rupesi heidän asiansa ajajaksi; se seikka ei
+suinkaan vähentänyt lautamiehen alakuloisuutta.
+
+Käräjät tulivat. Lautamies toi kuitit oikeuteen. Kantajat eivät voineet
+millään tavalla niitä vääriksi näyttää, sillä kirjoittaja ja vieraat
+miehet olivat kuolleet, heitä ei voitu kuulustella; ilman sitä olivat he
+tunnetut rehellisiksi miehiksi; muita vieraita miehiä ei ollut, ja
+oikeus tuomitsi asian lautamiehelle eduksi.
+
+Nytkös tuli toinen ääni lautamiehen pilliin. Hän tuli niin iloiseksi ja
+puheliaaksi, ett'ei hän ollut koskaan sen iloisempi ollut. Hän piti
+niiden käräjäin aikana monet semmoiset kestit, ett'ei hänen oltu nähty
+koskaan ennen semmoisia ja niin loistavia pitäneen, vaikka hän kyllä
+ennenkin oli ollut vierasvarainen.
+
+Niinkuin luonnollistakin on, tuli hän käräjäin loputtua kotiinsa. Hän
+kutsui kokoon ystävänsä ja kylän miehensä iloitsemaan kanssansa.
+Lautamies oli nyt vierasten mielestä erinomaisemman iloisena, puheliaana
+ja vierasvaraisena, ja tämän syytä eivät he voineet käsittää. Kun kaikki
+tulivat iloisiksi viinasta, löi lautamies yht'äkkiä reiteensä ja
+huudahti: "toisin pitää olla maailman ja toisaalta pitää auringon
+paistaa, ennenkuin Kanniaisen Juholta rahat loppuvat".
+
+Vieraat käsittivät tuon lautamiehen lauseen niin, että hän oli noin
+iloinen ja lausui tuon kerskauksensa sen vuoksi, kun hän oli nyt saanut
+talon ja omaisuuden omaan haltuunsa. Hänellä ei tavaraa ollutkaan nyt
+vähän, sillä hänellä oli oma, runsas osansa, setä Juhon osa ja --
+sisartensa osa, ja nuot muiden osat oli hän niin toimella ja sukkelasti
+osannut itsellensä kääriä. Tuohon oikein ja väärin saatuun tavaraansa
+lienee lautamies ehdottomasti luottanut noin huudahtaessaan, ja ehkäpä
+hän huomasi itsensä jo niin oppineeksi tuossa isänsä opettamassa
+taidossa, että se saattaisi häntä auttaa ainian.
+
+Lukia kai tahtoisi tietää kuinka noiden kuittien ja sisarten perintöjen
+laita oikeastaan oli; minä selitän ne ihan paikalleen, mutta sitä
+tehdessäni täytyy minun poiketa vähän syrjä-asiaan.
+
+Paikkakunnassa asui siihen aikaan eräs nurkkasihteeri. Hän oli koulua
+käynyt melkoisen määrän; lieneekö hän jonkun rikoksensa vuoksi tullut
+kesken koulusta pois pannuksi taikka jostakin muusta syystä virkaan
+kelpaamattomaksi tullut, en tiedä, mutta summa vaan on se, ett'ei hänen
+tiedetty koskaan missään virassa olleen. Hän oli pieni, suippopäinen
+mies. Hänellä oli punainen tukka ja parta, matala otsa ja jotenkin
+suurehko, vähän kyömyinen nokka. Tuon matalan otsan alla, oudosti liki
+toisiaan, kiilui kaksi pientä, pih'an-karvaista silmää, jotka alati
+vilkkuilivat sinne tänne ympärillensä. Noiden tähden ei hän ollut mikään
+miellyttävän näköinen mies.
+
+Hän oli maakunnassa kaikkena kaikissa. Hän kirjoitteli ihmisille kauppa-
+ja velka-kirjoja, piti kalunkirjoituksia ja huutokauppoja niille, jotka
+häntä niihin vaativat, ajoi ihmisien käräjä- ja muita oikeuden asioita,
+sanalla sanoen: hän teki kaikkia niitä töitä, joita paras nurkkasihteeri
+lienee koskaan maailmassa tehnyt -- kelpo maksua vastaan tietysti.
+Hänellä oli erinomaisen kaunis käsi-ala ja niin selvä, että oli sen
+luullut painosta lähteneen. Hänellä oli jokseenkin hyvä asioimiskyky ja
+päälle päätteeksi oli hänellä niin erinomainen jäljittelemis-kyky, että
+hän osasi jäljitellä joka-ikisen käsikirjoitusta, olipa se hyvää tai
+huonoa, niin tarkkaan, ett'ei hänen jäljittelemistään voitu oikeasta
+eroittaa. Kun hänellä oli noin vaaralliset aseet käsissänsä, voi hän
+tehdä melkein mitä tahtoi. Hänen sydämensä ei ollut vilpistä puhdas,
+että hän olisi voinut hillitä noita hyviä lahjoja poikkeemasta tieltä,
+ja sen tähden olivat nuot lahjat monelle valistumattomalle ihmisraukalle
+suureksi vahingoksi. Hän ei kammonut rahan edestä tehdä vaikka mitä,
+sillä hänen omatuntonsa oli paatunut ja sielunsa mustunut pitkällisessä
+rikosten koulussa, ja noita rikoksiansa kylvi ja istutti hän muihinkin,
+opettamalla ja kiehtomalla heitä tekemään lähimäisilleen vääryyttä. --
+Moni leski ja lapsi itki vielä toisessa polvessakin tuon nurkkasihteerin
+tekemien vääryyksien vuoksi.
+
+Maakunnassa kutsuttiin häntä "Valvoherraksi" ja tuon nimen sai hän
+siitä, että hän, kun ihmiset pyysivät häntä asioitansa ajamaan, sanoi:
+"kyllä minä valvon, kyllä minä valvon".
+
+Oliko Valvoherra rikas, kun hän oli saanut noin suuren vallan tyhmien
+ihmisien ylitse ja kun hänellä oli niin isot tulot? Ei, rikas ei hän
+ollut, sillä hänen punainen partansa ja tuhkaharmaa naamansa veti niin
+paljon, kun hänellä oli "paloviina ostamisessa", niinkuin hän itse usein
+sanoi.
+
+Semmoinen mies oli Valvoherra, ei parempi eikä pahempi. Hän oli viime
+aikoina usein oleskellut Kanniaisella ja tuohon vierastelemiseen lienee
+hänellä ollut useamman laatuiset syyt. Kanniaisen lautamies ei ollut
+"raaka talonpoika", jonkatähden hänen kanssaan sopi seurustella. Talossa
+oli hänellä valmis, maksuton ruoka ja juoma, ja ehkäpä hänellä oli
+talossa vähän -- työtäkin, jos ei isompaa, niin ainakin pari kuitin
+tekoa. Siinäpä sitä olikin, sillä siitä oli lautamiehelle ainakin
+kahdentoista tuhannen markan hyöty jos ei enempää; mitä lienee itse työn
+tekiä saanut, kun teettäjäkin niin paljon sai, sitä ei kukaan tiennyt,
+mutta sen vaan kaikki tiesivät, että kauan oli Valvoherralla hyvät
+päivät Kanniaisella.
+
+Kaikki ihmiset arvasivat, että Valvoherra oli Laurin kuoleman jälkeen
+tehnyt kuitit ja tuomarikin sen tunnossaan tunsi, vaan ei voinut
+todistajain puutteessa asiaa oikaista, eikä kuitteja vääriksi tuomia.
+
+Noin oli lautamies jo kahdesti onnistunut toisen omaisuuden
+anastamisessa ja siitä hän iloitsi. Hän oli niin korkealla nyt
+mielessään, että luuli Jumalan täytyvän ennen muuttaa järjestyksensä,
+kuin itsensä köyhäksi tulevan. -- -- -- Isän opin siemen oli langennut
+hyvään maahan.
+
+
+
+
+SEITSEMÄS LUKU.
+
+Ei aina niin.
+
+
+Nyt tuli elämä Kanniaisella peräti rajattomaksi. Työttömyys,
+huolettomuus, kestaaminen, juominen, kulkeminen, hoijottaminen ja
+pöyhkeileminen olivat nyt lautamiehen varsinaiset ja alituiset työt.
+Kaikki oikeat ihmiset kammoivat nyt jo Kanniaisen elämää, eivätkä
+käyneet talossa vieraina, mutta sen enemmän nähtiin kumminkin
+Kanniaisella vieraita. Valvoherra oli talossa pöntiönä, ja kaikki juopot
+ja roistot, läheltä ja kaukaa, saivat Kanniaiselle tehdä pesänsä. Viinaa
+kannettiin kylästä, kun talosta loppui ja juotiin viikkokausia yhteen
+pyllyyn. Parku, pauke, sadatus, tora, riita, väliin tappelut, oli
+melkein joka-aikaisena soitantona Kanniaisella. Juopot ylistelivät
+ehtimiseen lautamiehen rikkautta, viisautta, loistavuutta, mahtavuutta
+ja tuota tekivät he saadaksensa paremmin suuhunsa. Tuo imarteleminen ei
+mennytkään hukkaan, sillä se teki kovin hyvää isännän kunnian ahneille
+korville ja kehumisen vaikutukset olivat semmoiset, että kaikki oli
+heille talossa altisna. Kauan oli lautamies jo halunnut saada kunniaa;
+sitä oli hän saanut ja sai vieläkin, mutta ei hän osannu pitää väliä,
+keiltä tuo kunnia olisi oikeastaan saatava ja millä tavalla. Ja totta
+on, ett'eivät hänen nykyiset kunnioittajansa suinkaan suuresti lisänneet
+hänen kunniaansa.
+
+Itsestänsähän on arvattava, että lasten kasvatus Kanniaisella jäi nytkin
+tuommoisen elämän vallitessa aivan takapajulle. Lapset, joita oli
+useita, elivät ja olivat oman mielivaltansa mukaan, niinkuin heikko
+tou'on taimi huonosti ruokotussa ja rikkaruohoisessa maassa. Ei kukaan
+heitä ohjannut mihinkään hyvään, eikä varannut mistään pahasta.
+Jokapäiväinen turmiollinen elämä talossa oli lapsille ainainen koulu.
+Joka juopon suuhun olivat he katsoa töllöttämässä ja kuuntelemassa
+heidän rivoja, siveyttömiä, epärehellisiä ja jumalattomia puheitansa, ja
+tuo vaikutti lapsiin kovin vahingollisesti. Aikaisin jo oppivat he
+valhettelemaan, kiroilemaan, vertaisiansa pettämään, muita ihmisiä
+katsomaan ylön, tottelemattomuuteen, laiskuuteen ja lukemattomiin muihin
+paheisin ja isä vaan nauroi, kuinka nuot "kakarat ovat viisaita".
+
+Äiti? -- Niin, niin, äidistä ei ole tullut puhutuksi paljon mitään.
+Rikkaan Kanniaisen nuori emäntä, loistavan lautamiehen vaimo ja noiden
+vallattomien lasten äiti, hän on kohta mennyt ihminen. Hän on aikaa jo
+elämän kokemuksesta tullut tietämään, ett'ei rikkaus ole suurin onni
+ihmisellä tässä maailmassa. Kova on tuo kokemus ollut emännälle, sillä
+ennen aikojaan on se katkaissut hänen elinvoimansa. Hän on monta
+unetonta yötä valvonut miehensä tähden. Hän on saanut vihiä miehensä
+molemmista rikoksista: hän on kauhistunut niitä, vaikk'ei ole tohtinut
+virkata niistä mitään. Hiin on rukoillut miestänsä -- rukoillut,
+pyytänyt kyyneleet silmissä, rukoillut itsensä ja lastensa tähden,
+rukoillut häntä kierrellen, parantamaan elämänsä. Hän rukoili miestänsä
+pitämään huolta lasten kasvattamisesta ja koetti maalata hänelle sitä
+vaaraa, joka heitä tulevaisuudessa kohtaa, jos he tuota jälkeä kasvavat
+-- niin hän rukoili itsellensä valtaa -- omain lastensa ylitse, jota ei
+hän ollut miehensä tähden tähän asti saanut; noin rukoili, toivoi,
+odotti ja kärsi perheen äiti, mutta mitä auttoivat kaikki hänen
+rukouksensa ja huolensa. -- Selkäänsä sai hän useasti rukoustensa
+edestä, ja lasten kasvatuksessa sai hän sen ohjeen, että hänestäkin on
+tullut _mies_, vaikk'ei häntä ole lapsena piesty eikä lahdattu.
+
+Nähdessään ja käsittäessään raukenevan kaikki pyrintönsä ja toivonsa
+tyhjiin, nähdessänsä mikä kohtalo lähimmässä tulevaisuudessa jo odotti
+hänen miestänsä ja lapsiansa, tuommoisen elämän ja kasvatuksen
+hedelmänä, raukesivat heikon ja paljon kärsineen äidin voimat, ja
+mykkänä, murheellisena odotti hän ikävällä sitä hetkeä, jolloin kuolema
+tulisi ja pelastaisi hänet enempää näkemästä.
+
+Tuommoinen elämänlaatu oli Kanniaisella ollut jo monta vuotta ja se ei
+voinut hyvään loppua. Nuot lautamiehen hyvät tavat ja hänen mielestään
+niin kunnialliset menot, olivat hänen tietämättään ja huomaamattaan
+yksissä neuvoin vähennelleet häneltä loppumattomiksi luultuja tavaroita
+ja kylässä tiettiin kuiskaella, että Kanniaisen lautamies on vähitellen
+urkkinut pois ympäristöllä olevat saatavansa.
+
+Kanniaisella oli elämä ollut kauan aikoja hiljaisempaa, eikä kaukaan
+aikaan oltu talossa nähty Valvoherraa eikä muita renttuja, ja kylässä
+ihmeteltiin tuota elämän muutosta.
+
+Eräänä iltana käski lautamies poikansa, Juhon, joka nyt oli jo kohta
+täydessä miehen ijässä, tykönsä ja sanoi hänelle:
+
+"Tiedätkö sinä missä Valvoherra asuu?"
+
+"Tiedän", vastasi poika.
+
+"Hyvä! Pane hevonen aisoihin, aja hänen asunnolleen ja pyydä hänen
+tulemaan heti luokseni, minulla on hänelle tärkeä asia", sanoi lautamies
+pojallensa.
+
+Poika totteli.
+
+Lautamies jäi pojan mentyä yksin huoneesen. Hän käveli edestakaisin
+huoneen lattialla ja mutisi itseksensä: "kummallista! Paljon oli minulla
+rahoja, mutta paljon on niitä mennytkin; mahdottoman paljon saattaa
+ihminen tuhlata, mutta ehkä tässä joku keino auttaa -- ovathan ne ennen
+auttaneet; häntä minä tarvitsen nytkin, hän on minua ennenkin auttanut
+ja auttaa varmaan nytkin -- ei tässä vielä hätää". Lautamies ei ollut
+huomannut, että talon piika-tyttö oli tullut huoneesen, juuri silloin
+kun poika lähti isänsä asialle, sillä hän seisoi ovipielen ja takan
+kulmauksessa, jossa oli jokseenkin varjokas paikka.
+
+"Mitä sinä täällä teet?" kysyi lautamies, jotenkin kiivaasti, kun
+huomasi tytön.
+
+"Minulla on asiaa", sanoi tyttö.
+
+"Minä puhuin tai oikeimmin ajattelin ääneeni, kuulitko ja ymmärsitkö
+mitä puhuin?"
+
+"Kuulin kyllä teidän jotain mutisevan, vaan en ymmärtänyt siitä yhtäkään
+sanaa", sanoi tyttö kierrellen, vaikka hän kuuli ja ymmärsi kaikki.
+
+"No, hyvä! Mikä on asiasi?"
+
+"Emäntä laitti minun teiltä kysymään, mihin poika Juho meni hevosella",
+sanoi tyttö.
+
+"Se ei ole semmoinen asia, jonka välttämättömästi pitäisi emännän
+tietoon tulla. Sano emännälle, ett'ei poika Juhon matkan tähden kukaan
+maalta merelle joudu ja sen vastauksen kanssa saat mennä!" sanoi isäntä.
+
+Emäntä makasi voimattomana vuoteella. Sieltäkin loi hän vakoilevia
+silmäyksiä miehensä ja lastensa elämään, sillä hän toivoi vieläkin,
+toivoi heidän elämänsä parannusta. Kun poika Juho oli lähtenyt hevosella
+pois kotoa, oli huolehtiva perheen äiti aavistanut taas jotakin
+turmiollista hanketta, ja sentähden oli hän laittanut piika-tytön
+mieheltänsä kysymään, mihin pojan retki piti. Tyttö toi emännälle
+lautamiehen vastauksen, jonka kuultuansa emäntä sanoi huo'aten: "senhän
+minä tiesinkin; eihän sieltä sen parempaa tule".
+
+Valvoherran majapaikka ei ollut kovin kaukana Kanniaiselta. Poika Juho
+tulikin myöhään kotio samana iltana, tuo toivottu ja ikävöitty vieras
+mukanansa. Heti kartanolle päästyä, hyppäsi eli oikeimmin kömpi
+Valvoherra ylös lautamiehen omasta, karhun nahkaisilla peitteillä
+peitetystä ajo-reestä. Hän mennä kolusi suoraan lautamiehen kamariin,
+sillä olipa se ennestäänkin hänelle tuttu paikka.
+
+"Ahaa! Täälläpä sinä, veli, istut, vaaleana ja kalpeana juuri kuin
+olisit pitänyt oikein pitkän paaston ja syönyt pari puolikkoa
+hapantakaalia etikan kanssa. Hiisikö sinun on noin nolostuttanut ja
+kalvistuttanut? En koskaan ennen ole sinua nähnyt tuommoisena! 'Hei,
+hopsaljaa, olutta on kannussa vaan ei kaljaa', hoihkasit sinä ennen jo
+kaukaa minun nähdessäsi ja nyt sinä istut vesissä silmin ja
+näivettyneenä kuin hohkaantunut nauris-paistikainen", sanoi ja puhui
+Valvoherra kamariin tultuansa.
+
+"Mies toinenkin, vaikka lujakin, ei jaksaisi minun nykyisessä tilassani
+olla iloinen", sanoi lautamies.
+
+"Mikä, hiton nimessä, sinua sitten vaivaa?" kysyi Valvoherra.
+
+"Voisitko minua auttaa? sinä hiton henki, puna-harjainen käärme", sanoi
+lautamies omantunnon tuskissaan.
+
+"He-he-he-hee! Kunniani kautta! Minä voin auttaa ketä tahdon ja olenhan
+sinua ennenkin auttanut, miksi en nyt auttaisi, vaikka oletkin tänään
+vähän närkkäällä tuulella; se tulee kait, arvaan ma, jostakin raskaasta
+kiusauksesta, mutta siitä sinut pian päästän. Mutta pullo ensin tänne,
+sillä kurkkuni on kuiva ja janoinen kuin korvennettu kiukaan harja",
+sanoi ja lohdutteli Valvoherra alakuloista lautamiestä.
+
+"Tuo tyttö saisi poistua", sanoi lautamies, katsahtaen oven suussa
+olevaa piikatyttöä, jonka emäntä oli taas laittanut katsomaan, kuka
+tullut vieras oli.
+
+"Oikein, oikein! Hi, hi hi hi! Me emme tarvitse narttuja seurassamme,
+sillä harvoin he ennustavat hyvää miehisten miesten toimille, hi, hi hi
+hi! Kuulithan tyttö-hupakko, mitä lautamies sanoi, tottelepas ja mene
+kiireesti pois, kanojasi ja porsaitasi ruokkimaan ja koiran koppelia
+siivoamaan; semmoinen työ on parhaiksi semmoisille nassikoille kuin
+sinäkin olet, eikä tyhjä nuuskiminen ja urkkiminen miesten toimista ja
+puuhista. Koreasti nyt ulos vaan", lirisi Valvoherra tytölle.
+
+Tyttö seisoi vielä ovipielessä.
+
+"Hyvän nimeni kautta! Eipä sinua, veli, liikuta enään mikään, ei janoni
+eikä avuliaisuuteni. Sinä et ole kuulevanasikaan minun pyyntöäni etkä
+tietävinäsikään janostani mitään, vaikka jo kerran olen tahtonut pulloa;
+tuskin sinulla onkaan minkäänlaista suun avausta, pelkään ma", sanoi
+Valvoherra lautamiehelle.
+
+"No vieköön hiisi sinun koko pura-silmän ja punatukan, tuommoisia
+arvellessasi. Milloin olet meiltä kuivinsuin ja selvinpäin lähtenyt?
+Kontallasi olet aina kömpinyt kuin kaksivuotias karhun pentu ja märkänä
+olet päältäkin päin ollut melkein yhtä paljon kuin sisältäkin. Nytkään
+eivät puutu pullot sinun varaltasi, sen takaan, eikä sinulla tee kukaan
+ihminen mitään muutoin, jos et saa janoovaa vatsaasi siemastuksi täyteen
+kuin puhallettua rakkoa", sanoi lautamies Valvoherralle.
+
+"Hi, hi hi! Onpa sinussa vielä entistä Kanniaisen lautamiestä. Lystikäs
+mies kuin peijakas, vaikka tänään vähän hidas. Vedäpäs pullo näkösälle,
+mies!" liverteli Valvoherra, kun kuuli hyvät ajat olevan tulossa.
+
+Lautamies avasi kaappinsa ja veti sieltä esiin täysinäisen pullon.
+Sitten sanoi hän piika-tytölle: "mene tiehesi siitä töllöttämästä ja
+tottele!"
+
+Tyttö meni ja lautamies otti avaimen pois suulta ja pani oven lukkoon.
+
+Sinä yönä ei sammunut valkea lautamiehen kamarista. Mitä siellä tehtiin,
+ei tiedetty, mutta väliin kuultiin sieltä iloista naurua, mutta
+enimmiten oli kamarissa haudan hiljaisuus. Kauas päivään asti oli
+lautamiehen kamarin ovi lukossa ja kun se viimein avattiin, oli siellä
+viheliäinen näkö nähtävänä. Valvoherra oli oksentanut lattian ja sängyn
+hulveisilleen ja tuossa liiassa hekumansa nesteessä oli hän rypenyt
+itsensä ylt'ympäri. Pörröisenä kuin karhun penikka, kiiluvine silmineen
+ja punaisine partoineen, joka paikasta oksennukseen tahraantuneena,
+näytti hän paremmin siivottomalta elukalta kuin järjelliseltä ihmiseltä;
+hän oli siis saanut yön kuluessa kylläksensä illalla niin haluttua
+mielijuomaansa. Lautamies ei ollut tosin oksentanut, mutta raskas oli
+hänenkin päänsä ja pörröinen tukkansa.
+
+Sen siaan kuin piika-tyttöä oli illalla kitistetty pois kamarista,
+kutsuttiin hän nyt sinne. Lautamies antoi hänelle käskyn, että hänen
+tulee siivota kamari, Valvoherran vaatteet ja vuode. Tytön täytyi
+totella, vaikka sydäntä ellosteli ja nostatti.
+
+"Korjaa nyt, piikani, vaatteeni ja sänky hyväksi, niin minä annan
+sinulle juomarahaa", örisi Valvoherra tytölle.
+
+"Illalla sanoitte minun olevan omiani koirien ja sikojen hoitajaksi;
+kuka olisi saattanut uskoa teidän olevan niin profeetallisen, sillä
+olenhan nyt oikeassa työssäni", sanoi tyttö kekseliäästi.
+
+"Kas saakeli, kuinka nenäkäs jo noin nuorena! Sinusta tulisi kelpo
+kasvatuksella oiva ihminen. Koe nyt vaan puhdistaa, niin saat
+juomarahaa", sanoi Valvoherra hänelle.
+
+"Minä luulen teidän itse tarvitsevan rahanne juodaksenne", sanoi tyttö
+ja koki nenä tukittuna siivota paikkoja.
+
+"Huutiton! Etkö ai'o antaa rauhaa minun vieraalleni?" ärähti lautamies
+äreästi tytölle.
+
+"Tuommoiselle vieraalle!" mutisi tyttö puoliääneen.
+
+"Mitä sanoit?" kysyi lautamies tiukasti.
+
+"En juuri mitään", sanoi tyttö ja teki iljettävää työtänsä.
+
+Se päivä meni lautamieheltä ja Valvoherralta sairastaessa ja kohmeloa
+parannellessa, sillä huimasti olivat he ryyppyjä ottaneet viime yönä.
+Tuota tekosairautta kokivat he parannella tuolla vaarallisella
+lääkkeellä -- uusien ryyppyjen ottamisella, jolla lääkitys-keinolla
+useimmiten on se paha vika, ett'ei siinä tahdo arvata kohtuutta, sillä
+kohtuus siinä kohdassa on hyvin kaitainen; kumminkaan eivät he juoneet
+itseänsä nyt siaksi, mutta kuitenkin jotenkin hyvään hujakkaan.
+
+Kanniaisella ruvettiin nyt laittamaan pitempää kaupunki-matkaa, aina
+läänin pääkaupunkiin saakka, johon lautamies aikoi itse lähteä.
+Huolellisena kuuli huolellinen ja sairastava emäntä tuon uutisen. Hän
+kutsutti miehensä kamariinsa jossa seuraava kanssapuhe syntyi heidän
+välillänsä:
+
+"Mitä tahdot minusta?" kysyi lautamies kylmästi, huoneesen tultuansa.
+
+"Käsketin sinun tänne; sanotaan sinun lähtevän kaupunkiin?"
+
+"Niin olen aikonut".
+
+"Mitä, Jumalan tähden, sinä sinne taas menet?"
+
+"Sinun ei tarvitse niin tarkkaan tietää minun asioistani".
+
+"Minä aavistan, että jotakin on taas tekeillä, koska tuo ilkiö on ollut
+meillä yötä".
+
+"Kuka ilkiö?"
+
+"Valvoherra".
+
+"Et sinä tiedä mitä puhut; hän on parhaita miehiä maan päällä".
+
+"Saattaa niin olla sinun ja monen muun mielestä, mutta minä en häntä
+jaksa kärsiä".
+
+"Mutta oletpa häntä kumminkin useasti kärsinyt".
+
+"Pakosta, kauheasta pakosta olen sitä tehnyt".
+
+"Sanoit _taas_ olevan jotakin tekeillä, milloinkas myös?"
+
+"Onko se tosi -- minä rukoilen sinua: älä suutu minuun, vaan sano suora
+totuus -- onko se tosi, että olet -- voi, älä suutu! että olet setä Juho
+vainajan kuolema-hetkellä varastanut hänen rahansa ja että olet väärillä
+kuiteilla anastanut sisariesi perinnön? Voi, voi! Jumalan viha makaa
+päällämme, rakas mieheni".
+
+"Kirottu mitä puhut! Mistä olet semmoisia tietoja saanut?"
+
+"Voi, älä sinä kiroa minua. Minä en tarkoita muuta kuin hyvää sinulle ja
+perheellemme".
+
+"Mistä olet nuot kirotut tietosi saanut, mistä, pirun nimessä, mistä?"
+
+"Maailmalta, salaisina kuiskeina", sanoi sairas vaimo surullisesti,
+tuskin kuultavasti.
+
+"Ja noita maailman hulluja juoruja uskot sinä!"
+
+"Minä en mielelläni uskoisi niitä, mutta mieleni on niin kummallinen.
+Lastemme tila huolettaa kovin minua. Synnillisessä ja irstaassa elämän
+humussa kasvavat he pahemmiksi luontokappaleita. Ei ole sitä, joka
+heitä kerrankaan ohjaisi oikeaan; heikko, huono äiti ei saa eikä tohdi,
+isä ei tahdo ja niin he saavat vallattomina rientää turmiotansa kohden.
+Voi surkeus!" Ja hellä äiti purskahti haikeaan itkuun.
+
+"Tyhjä saarna, porina ja turina. Minä kyllä olen siksi mies ja tunnen
+lakia ja oikeuksia ja muitakin asioita niin paljon, että tiedän, miten
+elää tulee, enkä tarvitse neuvoikseni akkojen kontturasaarnoja ja sillä
+hyvä", sanoi lautamies kiivastuneena sairaalle vaimollensa.
+
+"Älä nyt suutu minuun, rakas Juho! Minä rukoilen sinua: älä lähde
+kaupunkiin!"
+
+"No mutta herran tähden miks'en?"
+
+"Se ei ole hyvä matka, sillä minusta tuntuu niin kummalliselta; en minä
+tiedä mitä se on, mutta niin se on".
+
+"Ja mikä on oikeana syynä pelkoosi? puhu suusi puhtaaksi!"
+
+"Kaupunkiin lähtösi on yhteydessä tuon ilkiön täällä olon kanssa,
+jonkatähden luulen teillä olevan jotakin vehkeitä, jotka eivät suinkaan
+ennusta mitään hyvää; semmoinen on luuloni ja siitä pelkoni. Ilman tuota
+sydämeni vaivaa, luulen, ett'en elä enään kauan ja soisinpa sinun olevan
+kuolema-hetkelläni vuoteeni vieressä".
+
+"Sinä puhut niinkuin keitetystä lampaan päästä. En suinkaan minä voi
+sinua kuolemasta estää, vaikka kymmenenä seisoisin alituisesti vuoteesi
+vieressä. Etkä sinä ymmärrä minun asioitani enempää kuin sika tuuli
+myllystä: minun tässä tulee huoli kaikista pitää", sanoi lautamies
+vaimollensa ja lähti kylmänä, ynseänä ja vihoissaan sairaan vaimonsa
+luota pois.
+
+Emäntä purskahti kauheaan itkuun miehensä mentyä. Kauan, kauan ja
+kovasti oli pehmitetty hänen sydäntänsä, ja se oli heltynyt lähes
+katkeamiseen asti, mutta nyt oli se lyöty murskaksi. Hän oli kauan
+toivonut miehensä elämän paranevan ja siinä samassa lastensa. Joka
+sopivassa tilaisuudessa, kun hän vaan luuli tohtivansa, oli hän kokenut
+varoittaa miestänsä palajamaan pois vilpilliseltä ja synnilliseltä
+tieltä, mutta useasti oli hän saanut korvillensa tuosta rakkauden
+työstään. Usein sai hänen ruumiinsa silloin haavoja ja sinimarjoja,
+mutta hänen sydämensä sai myös samassa haavoja, joita suuresti lisäsi
+isän puolustamain rikollisten lastensa pilkka ja ylönkatse. Hän tunsi,
+ett'eivät hänen hetkensä enään olleet lukemattomat ja hän luuli voivansa
+järkäyttää miehensä kivikovaa sydäntä kuolin-vuoteellansa, mutta pettyi
+siinä niinkuin ennenkin. Entinen elämän kova koulu oli jo laskenut hänet
+vuoteelle ja edessään näki hän nyt välttämättömiin kovan kohtalon
+miehellensä ja lapsillensa, hedelmänä väärästä ja jumalattomasta
+elämästä ja huonosta lasten kasvatuksesta. -- Oliko kumma, jos murhe
+kovin rasitti riutuvaa äitiä?
+
+Kaupunkiin lähti vaan lautamies vielä saman päivän illalla. Valvoherra
+lähti myös hänen kanssaan pois talosta, sillä hänen majapaikkansa oli
+lautamiehen matkustettavan tien varrella. Komea hevonen pantiin heidän
+eteensä ja komea oli reki, karhun nahkaisine peitteineen ja alustoineen.
+Kulkusien soidessa ja aisakellon huikeasti vinkuessa, ajoivat he illan
+hämyssä ulos Kanniaisen mahtavasta kartanosta, mutta kotia jäi
+huolestunut, sairastava vaimo.
+
+Onnellisen matkan päästä tuli lautamies onnellisesti kaupunkiin;
+seuratkaamme häntä sillä retkellä. Mutta me emme voi katsoa hänen
+sydämeensä, jos emme saa tietää hänen asiaansa kaupunkiin. No niin.
+Kanniaisen lautamies oli nyt raha-metsässä, rahan haussa, komea
+velkakirja lakkarissa. No, mutta oliko häneltä sitten jo kaikki omat
+niin runsaat ja niin monikertaan saadut varansa, taikka tarvitsiko hän
+vaan satunnaista lainaa? Ei se ollut jälkimäistä, vaan edellistä laatua
+se lainan haku. Kaikki olivat nyt lautamieheltä rahat ja hän tarvitsi
+nyt toisia saada turmeltuneen elämänsä ja luullun kunniansa
+ylläpitämiseksi. Niinhän se käypi useinkin tässä maailmassa. Maailma oli
+aivan ihan samalla kannalla ja samoin päin kuin ennenkin ja Herran
+aurinko paistoi aivan samalta paikalta kuin ennenkin, ja kuitenkin
+olivat Kanniaisen Juholta nyt rahat kaikki.
+
+Kaupungissa oli eräs varakas kauppamies, joka usein luotettaville
+perustuksille lainasi rahoja, semminkin hyödyllisiin yrityksiin: hänen
+tykönsä kääntyi lautamies tarpeessaan. Kun sovelias aika tuli, meni
+lautamies hänen tykönsä ja esitteli hänelle asiansa.
+
+"Paljonko te tarvitsisitte?" kysyi kauppamies.
+
+"Puolitoista tuhatta ruplaa, tuon joutavan pienen summan vaan", sanoi
+lautamies punastellen. "Onpa tuossa sentään summaa, eipä summa ole
+mielestäni perin joutava, mutta tahdonpa miettiä asiaa; onko teillä
+velkakirja?" sanoi kauppamies.
+
+"O-on", sanoi lautamies ja rupesi pitkäveteisesti sitä kaivamaan
+taskustansa.
+
+Kauppamies piti kauvan kättänsä koholla, odottaen tuota hitaasti
+lähtevää velkakirjaa. Kun hän viimeinkin sai sen käteensä, silmäili hän
+sitä. Hänen mustat, tuuheat ja kaarevat kulmakarvansa rypistyivät yhteen
+myttyyn, katsellessaan velkakirjaa ja koko hänen muotonsa synkistyi,
+mutta lautamiehen kasvot punastuivat. Kova oli velkakirja, sillä velan
+ottajana oli allekirjoittanut koko maakunnassa kuuluisaksi tullut ja
+rikas Kanniaisen lautamies ja takuumiehinä oli varakkaaksi tunnettu,
+toisessa kaupungissa asuva sorvari, ja sen likitienoolla oleva
+mahdottoman rikas provasti.
+
+"Miks'eivät takuumiehet antaneet itse teille rahoja lainaksi?" kysyi
+kauppamies lautamieheltä, ja katsoi häntä tuikeasti ja terävästi
+silmiin.
+
+"Heillä ei sattunut itsellänsä olemaan rahoja käsillä", vastasi
+lautamies hymyillen ja punastellen.
+
+"Sitä on minun melkein mahdoton uskoa, mutta miks'eivät he panneet
+sinettiänsä alle?" kysyi taas kauppamies.
+
+"He eivät sattuneet kotiinsa".
+
+"Missäs he olivat silloin kuin takuunsa kirjoittivat?"
+
+"He olivat matkalla meidän pitäjäässä".
+
+"Soo!" sanoi kauppamies ja katsoi tarkasti lautamiestä silmiin.
+
+Lautamies huokasi keveän huokauksen ja sioitti itsensä vähän toiseen
+asemaan; nähtävästi oli joku sisällinen tunne ahdistanut häntä, joka
+tuosta kauppamiehen "soo" sanasta lieveni.
+
+"Tunnetteko paikkakunnassanne erästä miestä, jota kutsutaan
+Valvoherraksi?" kysyi kauppamies äkkiä.
+
+"Minäkö? En minä häntä tunne, enkä ole nähnyt koko miestä koskaan",
+sanoi lautamies säpsähtäen ja hätäyksissään.
+
+"Sepä olisi kummallista, niin kuuluisaa miestä! Minä ajattelen asiaa
+tämän yön seutuna; huomenna saatte vastauksen. Missä teillä on
+kortteeri?"
+
+Lautamies selitti missä hän on "sisällä".
+
+"Nyt saatte mennä", sanoi kauppamies ja lautamies meni pois jotenkin
+sekavalla mielellä, sillä hän oli pyörällä kauppamiehen kummallisten
+kysymysten vuoksi; velkakirjan heitti hän kauppamiehen haltuun,
+odottamaan rahoja.
+
+Lautamies tuli maja-paikkaansa ja riisui itsensä hiasilleen. Kun hän oli
+syönyt evästänsä, haki hän matka-repustansa pitkä vartisen merenvaha
+piippunsa, pisti siihen kartuusitupakkaa, sytytti sen pitkällä
+pärevalkeella, ja istui sitten mukavaan nojaan sohvan kannelle,
+polttelemaan tuota mahti-piippuansa, joka hänellä oli aina mukana. Kun
+piippu oli juhlallisesti pohjaan poltettu, haki hän esille konjakki
+pullon ja hyvän paakun sokeria, sitten pyysi hän majatalon emännältä
+lämmintä vettä ja laseja ja samassa majatalon isäntää olemaan hyvän ja
+tekemään seuraa hänelle. Emäntä toi sekä vettä että lasit ja pian
+höyrysi punertava ja voimakas toti-lasi kummankin miehen nenän alla.
+
+Niin teki lautamies majatalossaan ja mahdotonhan olisi hänen, kuuluisan
+ja rikkaan vieraan ollut olla ilman tuota välttämätöntä sivistysjuomaa
+ja tarjoamatta sitä majatalonsa isännälle, jos hänen oli mieli arvokkaan
+miehen nimeä kantaa.
+
+Kun tuolla pienellä seuralla oli toiset lasit puoli tekeissä menossa,
+astui huoneesen kolme poliisimiestä.
+
+"Pitääkö tässä majaa eräs lautamies Juho Kanniainen?" kysyi eräs heistä,
+joka näytti päälliköltä.
+
+"Tekö olette Kanniaisen lautamies?" kysyi poliisipäällikkö.
+
+"Minä se olen, teidän mieliksenne", sanoi lautamies, mutta hänen
+huulensa vapisivat.
+
+"Oikeuden nimessä vangitsemme teidät", sanoi poliisipäällikkö.
+
+"Minun?!"
+
+"Juuri teidät".
+
+"Ja kenen käskystä, jos saan luvan kysyä?" sanoi lautamies vapisten
+niin, että housun lahkeet läpättivät.
+
+"Käskymme olemme saaneet viskaalilta", sanoi poliisipäällikkö.
+
+"No mutta herran tähden! mistä syystä tämä tulee?" hätäili lautamies.
+
+"Siitä vastatkoon viskaali", selitti poliisipäällikkö.
+
+"Hym!" hyngähti lautamies.
+
+"Meidän täytyy tehdä tehtävämme; seuraatteko meitä hyvällä?" kysyi
+poliisipäällikkö.
+
+"En hyvällä enkä pahalla", sanoi lautamies.
+
+"Varmaankin toisella tai toisella tavalla; lain koura on perään
+antamaton", intteli poliisipäällikkö.
+
+"Minä olen lain mies itsekin ja tiedän mitä maksaa vangita viaton mies;
+pois täältä menkää ja paikalla!" uhkaili lautamies.
+
+"Siitä vastatkoon viskaali, niinkuin jo sanoin; me teemme tehtävämme,
+emmekä katso persoonan muotoa, syyllisyyttä tahi syyttömyyttä, ne välit
+selvittää laillinen tutkinto", selitti poliisipäällikkö.
+
+"No mutta herran tähden...", sopersi lautamies.
+
+"Ei mitään mutkia eikä metkuja; aiotteko seurata meitä hyvällä?" sanoi
+poliisipäällikkö jäykästi.
+
+"No, no, malttakaahan nyt hetkinen. Juodaan lasi totia mieheen, koska se
+on tässä aivan valmiina", sanoi lautamies hädissään poliisimiehille.
+
+"Ei yhtään lasia, eikä mitään viivytyksiä. Hän juonittelee; Pihtari, tuo
+raudat esille!" sanoi poliisipäällikkö likellä seisovalle toiselle
+poliisimiehelle.
+
+"No, koska, te olette niin kiinteöitä vaatimuksissanne, niin minä lähden
+hyvällä; ei tarvita rautoja, minä lähden hyvällä, mutta tämän saatte
+vielä katkerasti maksan, maksaa luita ja ytimiä myöden", sanoi lautamies
+ja rupesi kokoilemaan kalujansa.
+
+"Niistä ei teidän tarvitse pitää mitään huolta, sillä reppunne otamme
+samalla takavarikkoon kuin miehenkin. Pankaa päällenne vaan kiireesti ja
+mars!" sanoi poliisipäällikkö.
+
+"Voi hyvä Jumala! Kaikissa näissä ollaan", sanoi lautamies ja puki
+vavisten kiireesti vaatteita ylleen.
+
+""Niin on, kissa, asiat", sanoi Möykkälän Matti, kun hän löi kissan
+hännästä lattiaan puolikuolleeksi -- mars!" sanoi poliisipäällikkö,
+pilkaten siten lautamiehen nähtävää hätää.
+
+Sitten he lähtivät. Poliisipäällikkö seurasi lautamiestä aivan
+kannaksilla, ja toiset poliisimiehet kävelivät hänen sivullansa kahta
+puolta niin liki, että syrjästä katsoja luuli heidän pitelevän
+lautamiestä rinnuksista kiinni. Semmoisessa asemassa telläsivät he
+pitkin kaupungin katua vankihuonetta kohden, ja sinne päästyänsä
+tyrkkäsivät he lautamiehen pimeään, kolkkaan, kosteaan tyrmään. Sitten
+löivät he kiinni raskaasti raudoitetun oven, ja kitinällä ja narinalla
+meni kolea, moni keinoinen lukko kiinni poliisimiesten vääntäessä. Sinne
+ypö yksin jäi rikas, uljas ja mainehikas lautamies, viettämään ikävää
+yötänsä ja miettimään arveluttavaa tilaansa. Majataloon jäi häneltä
+höyryävä, viettelevä toti ja majatalonsa väki, joille hän oli kokenut
+näyttäytyä niin ylevältä, mahtavalta ja suurelta kuin suinkin
+mahdollista -- töllistelemään ja ihmettelemään jäivät he suuren ja
+mahtavan vieraansa niin perinpohjaista ja äkkinäistä alennusta.
+
+Tuo varakas kauppamies, jolta lautamies meni saamaan rahoja lainaksi,
+oli iso asioitsija. Kotkan silmillä iski hän katseensa kaikkiin hänelle
+tulleisin asiakirjoihin. Pitkällinen kokemus ja alkutoimissaan useat,
+väärennyksien kautta tapahtuneet vahingot, olivat teroittaneet hänen
+näkönsä niin tarkaksi, että hän tunsi jokaisen asioitsian
+käsikirjoituksen niin tarkkaan kuin omansakin, nim. niiden, joiden
+kanssa hän vaan kerrankaan ennen oli kirjeenvaihdossa ollut. Siihen
+vielä lisäksi tuli se kummallinen ja lautamiehelle eduton seikka, että
+lautamiehen tuomassa velkakirjassa olevat takuumiehet olivat molemmat
+kauppamiehelle sukua, toinen vävy ja toinen lanko. He sattuivat molemmin
+olemaan kaupungissa ja oitis tiedusteli kauppamies heiltä kuinka asia
+oikeastaan oli. He kielsivät kovasti koskaan matkustaneensa lautamiehen
+kotipitäjäässä, sitä vähemmin hänelle taanneensa. Sitä he vaan
+ihmettelivät, kuinka oli voitu niin mestarillisesti jäljitellä heidän
+käsikirjoitustansa. Tämän kuultuansa hän vähääkään epäilemättä pyysi
+viskaalilta lautamiehen vangitsemista, joka tapahtuikin, niinkuin olemme
+jo nähneet.
+
+Siihen aikaan ei ollut sähkölennättimiä, eikä rautateitä, joiden avulla
+olisi saatu pikainen tieto asianomaisille, sentähden laitti kauppamies
+erään poliisipalvelian haastamaan molemmat velkakirjassa olevat vieraat
+miehet ja kirjoittajan todistajiksi, kaupungin neuvohuoneessa määrättynä
+päivänä tapahtuvaan asian tutkintoon.
+
+Määrätty päivä tuli ja kutsutut vieraat miehet olivat saapuneet
+paikalle. Poliisimiehet saattivat kunnian lautamiehen oikeuden
+tutkittavaksi, ja viskaali oli kannustaja.
+
+"Oletko sinä tällä velkakirjalla yrittänyt saada rahaa lainaksi?" kysyi
+oikeuden esimies lautamieheltä, näyttäen hänelle velkakirjaa.
+
+"En minä ymmärrä koko kysymyksessä olevasta velkakirjasta mitään, enkä
+tiedä koko asiasta sen enempää", sanoi lautamies.
+
+"Sinä siis kiellät koko asian?"
+
+"Kiellän".
+
+Vieraat miehet kuulusteltiin. Molemmat takuumiehet todistivat, ett'eivät
+he ole koskaan tuon takauksen alle kirjoittaneet. Velkakirjan
+kirjoittajaksi ja toiseksi todistajaksi kirjoitettu todisti, ett'ei hän
+ikänä ole tuota velkakirjaa kirjoittanut, vaikka -- ihme kyllä! --
+kirjoitus on ihan hänen käsikirjoituksensa näköistä; toinen todistaja
+todisti myös, ett'ei hän ole koskaan ollut todistajana tuota velkakirjaa
+tehdessä. Kauppamies todisti juuri tämän oikeuden edessä seisovan
+Kanniaisen lautamiehen tulleen häneltä tällä kysymyksessä olevalla
+kirjalla eräänä iltana rahaa pyytämään lainaksi.
+
+"Asia on selvä: sinä olet tehnyt ruman väärennyksen, sinulla on
+rikos-veli samassa asiassa, tunnusta se!" sanoi oikeuden esimies
+vapisevalle lautamiehelle.
+
+"En".
+
+"Etkö tunnusta?"
+
+"En".
+
+"Mutta se saattaisi tuoda ilmi lievittäviä asianhaaroja sinulle
+itsellesi".
+
+"Vaikka tunnustukseni toisi minulle taivaan autuuden, en sittenkään
+tunnustaisi", sanoi lautamies jäykästi.
+
+"Taivas ei lienekään sinulle juuri isosta arvosta", mumisi esimies ja
+kirjoitti pöytäkirjaa.
+
+Asia oli selvä. Oikeus tuomitsi väärennyksestä lautamiehelle
+neljäkymmentä taalaria sakkoa ja kunniansa menettäneeksi. Siinähän se
+meni lautamiehen virkakin -- sepä nyt on tietty.
+
+Lautamiehen kotipitäjäästä oli tahdottu hänen papinkirjansa oikeuteen.
+Sen kautta oli levinnyt huhuja pitäjääsen, että Kanniaisen lautamies on
+kaupungissa joutunut kiinni. Kun tuo huhu joutui Kanniaisen setä
+Juho-vainajan lesken korville, mutisi hän: "olkaasta vaiti! Jokohan aika
+rupeaa jotakin näyttämään?" Pahempaa teki tuo huhu lautamiehen
+sairastavalle vaimolle. Kun hän sen kuuli, huudahti hän sydäntä
+särkevällä äänellä: "voi Jesus! Enkö minä samaa aavistanut", ja hän tuli
+siitä hetkestä pitäen paljon entistänsä heikommaksi.
+
+Kylässä tultiin nyt tuiki uteliaiksi lautamiehen asian suhteen. Joka
+kaupunki- ja matkamieheltä kyseltiin lautamiehen kuulumisia, ja pian
+saatiin tietoon, että hän on menettänyt kunniansa ja virkansa, vieläpä
+saanut sakkoakin. Kun se sanoma ehti riutuneen lautamiehen vaimon
+korviin, parahti hän pari kertaa, juuri kuin sydäntä olisi häneltä
+poikki leikattu, ja sen erän perästä ei hän puhunut yhtäkään sanaa;
+puolen vuorokauden kuluttua oli hän -- ruumiina -- hengetönnä. Sammunut
+oli suitseva kynttilä, katkennut oli kärsivä sydän, turhaksi oli käynyt
+pettynyt toivo; niin oli käynyt sen sielun, sen sydämen, sen toivon ja
+niin käypi monasti maailmassa.
+
+Kun setä Juho-vainajan leski sai kuulla todellisesti, kuinka lautamiehen
+oli kaupungissa käynyt, sanoi hän: "aika on jo näyttänyt, totuus on
+voittanut". -- Lautamiehen vaimon tilaa oli hän kauan surrut ja
+säälinyt, mutta hänen kuolemaansa piti hän vainajan pelastuksena, ett'ei
+hänen tarvitseisi enempää nähdä, sillä hän aavisti, ett'ei tämä kaikki
+vielä ole kuin "alkutanssia", niinkuin hän usein sanoi. Setä Juhon leski
+oli nyt jo sangen vanha ihminen ja hänkin kääntyi pian tautivuoteelle.
+Kauan eivät kestäneet hänen riutuneet voimansa taistella kuolon
+rautaisia kouria vastaan, ennenkuin hän heitti henkensä ja kallisti
+päänsä lepoon, mutta hänellä oli vääryyttä, kärsineenäkin oma leipänsä
+kuolemaansa asti. Näyttipä siltä kuin Jumala olisi sallinut hänen niin
+kauan elää kuin "aika näytti".
+
+Lautamies ei vetänyt asiaansa ylempiin oikeuksiin. Hän oli lautamiehenä
+olonsa aikana tullut jo sen verran tuntemaan lakia, ett'ei asia niin
+raskaassa rikoksessa ja niin tukevilla todistuksilla niissä suinkaan
+parane, vaan pikemmin pahenee. Hän siis tyytyi tuomioonsa.
+
+Köyhänä, rahoja saamatonna, entisenkin muassaan olevan omaisuutensa
+menettäneenä ja kunniansa tuhlanneena palasi Kanniaisen Juho vihdoin
+kotiansa. Hänellä ei ollut niin paljoa omaisuutta muassaan, että olisi
+voinut ostaa ruokaa nälkäisen vatsansa täytteeksi, vaan hänen täytyi
+anella välillä. Eikä hän ollutkaan enää liika komea kerjäläiseksikään,
+näin oli hänen maailman ranta neuvonut kaikin puolin. Oudoissa ihmisissä
+salasi hän huolellisesti nimensä, mutta tultuansa tuttujen ihmisien
+pariin, itki hän hartaasti, kuinka hän aivan syyttömästi ja vääräin
+todistusten nojalla oli niin hirmuisesti saanut kärsiä.
+
+Noin viheliäisenä tuli, muinoin niin mahtava Kanniaisen lautamies nyt
+kotiansa. Ei hän näyttänyt pitävän mitään lukua vaimonsa kuolemasta;
+lieneepä se hänelle ollut mieluistakin, sillä olihan hän nyt poissa
+kurisemasta, kärisemästä ja morkkaamasta häntä ja hänen kelpo lapsiansa.
+Tosin suri Juho nyt, mutta ei hän surrut kuollutta vaimoansa eikä
+mennyttä rikoksellista elämäänsä, ei tehtyjä rikoksiansa, ei huonoa ja
+jumalatonta lastensa kasvatusta, ei, vaan hän suri mennyttä tavaraansa,
+mennyttä kunniaansa; niitä hän suri. -- Ensi aikoina kotia tulonsa
+jälkeen kuultiin hänen usein jonkun veisun tapaisesti yksinänsä
+jollottelevan:
+
+      "Täällä minun täytyy oleskell', ja käveskell',
+      Häpeän ja kunnian välill".
+
+No niin. Taisipa tuossa nyt tosiaankin olla jonkunlaista häpeän ja
+kunnian väliä, mutta ei niiden välillä ollut niin suurta rajaa kuin Juho
+itse luuli, sillä aikaa oli hän jo menettänyt suurimman osan kunniastaan
+oikeain ihmisten silmissä; hän oli menettänyt vaan viimeisen hitusen
+kunniastansa, vaikka hän luuli sitä tähän saakka itsellänsä niin
+runsaasti olleen.
+
+Juho oli pari kertaa jo ennen saanut vääryydellä paljon rahaa
+itsellensä. Sentähden kai hän luuli, että kavala vääryys menestyy
+häneltä aina yhtä onnellisesti kun ennenkin, mutta -- ei aina niin.
+
+
+
+
+KAHDEKSAS LUKU.
+
+Täysi mitta.
+
+
+Nyt vasta elämä Kanniaisella vallattomaksi ja rajattomaksi tuli. Kaikki
+roistot ympäri maailmaa saivat siinä nyt mukavan ja suotuisan
+majapaikan. Heillä oli rajaton vapaus, sillä talossa ei ollut
+ainoatakaan ihmistä, joka vähänkään olisi hillinnyt talon väkeä ja
+alituisten, epärehellisten vierasten jumalatonta ja hillimätöntä elämää.
+Poissa oli nyt emäntäkin, ainoa koko talossa, joka heitä tähän saakka
+oli hieman orjallisina pitänyt. Alinomainen juopuneitten pauhu,
+sadattelemiset, epärehelliset ja riettaat puheet, olivat jokapäiväisenä
+Kanniaisen nuoren väen kouluna juuri heidän aikaisiksi ihmisiksi
+tultuaan. Isä kyllä juovuspäissään usein vuodatti kyyneleitä, ja
+kollotti: "täällä minun täytyy oleskell' ja käveskell'" virttänsä, mutta
+eipä tuo hartaus tainnut paljon pehmittää hänen lastensa eikä
+vierastensa sydämiä.
+
+Olen unohtanut mainita, että ihmiset rupesivat tuota ennen niin mahtavaa
+Kanniaisen lautamiestä kutsumaan "Vanhaksi viraksi", siitä saakka kuin
+hän menetti lautamiehen viran. Sillä nimellä täytyy meidänkin häntä
+kutsua kertomuksen loppuun asti, koska ei häntä muulla nimellä täst'edes
+paikkakunnassa tunnettu.
+
+Niin. Olipa Kanniaisella nyt elämä semmoista, että kaikki oikeat ihmiset
+kauhistuivat ja kammoksuivat sitä. Tuossa melussa ja mäikkinässä riensi
+aika eteenpäin, ja Vanhavirka oli unhottanut tuon ainoankin
+murhe-pahasensa. Kylillä ruvettiin puhumaan kaikenlaisia rivoja töitä
+Vanhanviran molempien poikien, Juhon ja Antin päähän, muiden muassa
+semmoisiakin salaisia kuiskeita, että he olisivat olleet varastamassa
+siellä ja siellä. He osasivat ja kykenivät jo tyhjentämään ryyppynsä
+niinkuin "kelpo miehet", kuten he itse sanoivat, ja joka tappelussa
+olivat he ensimäisinä miehinä, puukon kanssa heilumassa.
+
+Jonkun ajan kuluttua tuli Vanhalleviralle oikein hyvät päivät. Likellä
+Kanniaisen taloa, jossakin syrjäisessä niittyladossa, oli iso ankkuri
+puusta tehtyjen jalkojen päällä. Se oli sioitettu jalkoineen keskelle
+lattiaa ja oli täynnä oivallisinta viiniä. Pulskea hana törötti astian
+toisessa päässä, ja niin antelias, ett'ei tarvinnut muuta kuin kierasta
+tappia, niin alkoi jo tulla jorrotella tuoppiin vaahtoava punainen
+viini. Sen ääressä tääräsi ja hääläsi Vanhavirka poikinensa ensimäisinä
+miehinä ja ryyppyjä otettiin ahkerasti. Vaikka paikka olikin niin
+syrjäinen, osasi sinne kuitenkin tulla vieraita läheltä ja kaukaa,
+tuttuja ja tuntemattomia, sillä "kussa raato on, sinne kotkat
+kokoontuvat".
+
+Koko tuon meluavan ja inhottavan joukon työnä oli nyt vaan juominen.
+Kuitenkin pidettiin taloudellisistakin asioista niin paljon huolta, että
+joten kuten tolkullaan olevat kantoivat kylästä paloviinaa lisäksi,
+ett'eivät kantavarat niin pian loppuisi ja että se paremmin tepsisi. Ken
+heistä kykeni vähänkin jaloilleen, oli hän aina ottamassa viinaa ja
+tarjoili sitä toisille huonommasti voiville tovereilleenkin.
+
+Kummalliselta ja inhottavalta näytti tuo seura. Mikä makasi seposten
+seljällään tiedottomana, syltä suorana ja tukka pörröllään kuin kosken
+takkuinen kivi. Kuka oli kömpinyt ryntäillensä, jossa asemassa hän
+hartaasti, oikeinpa sydämen pohjasta pusersi ylön-antamista. Mikä taas
+oli saanut tehdyksi jo tuon vaivaloisen työn ja päässyt lepoon, jossa
+hän uupuneena ja väsyneenä ankarasta ponnistuksesta makasi raukeana ja
+päästä jalkoihin asti tahraantuneena vaivojensa hedelmään. Jotkut heistä
+toikkeroitsivat vielä pystyssä, mutta he horjuivat ja hoipertelivat
+sinne tänne, tavasta kompastuen lattialla makaaviin, ja kaatua
+rötkähdellen ylenkuppuraisiaan heidän päällensä juuri kuin märät
+vasikat. Ken vaan kykeni, koetti halvaantuneella ja kangistuneella
+kielellänsä tehdä suonenvedon tapaisia ponnistuksia, saadaksensa kokoon
+kaikenlaisia jumalattomia ja iljettäviä sanoja ja lauseita.
+
+Se oli kevätkesä, jolloin noita kuuluisia kestejä pidettiin. Kaiketi
+olivat he tuon syrjäisen paikan valinneet juomapaikakseen sentähden,
+että he saisivat kenenkään huomaamatta tehdä mielityötänsä, ja siten
+salataksensa jotakin ehkä vielä pahempaa. Kumpaakaan tarkoitustansa
+eivät he kuitenkaan voittaneet, sillä heidän metelinsä kuului tuotakin
+tuokemmaksi, ja pian oli se tietona ympäri kylää.
+
+Melkein samaan aikaan kuin Kanniaisen niittyladossa noin iloisia pitoja
+pidettiin, levisi tieto, että naapuri pitäjän kirkosta on varastettu iso
+viini-ankkuri ja muuta kirkon omaisuutta. Nimismiehenkin tietoon oli
+tämä asia tullut, samaten nuot merkilliset kestit Kanniaisen
+niittyladossa.
+
+Useampia vuorokausia oli jo mellastettu viini-astian ympärillä. Se oli
+jo ehtinyt melkein kuivaksi, samaten muutkin kylältä kannetut
+paloviinavarat. Tämän huomattuaan rupesivat pitovieraat harventamaan
+annoksia tahi oikeammin otoksiansa, ja siitä selvästä syystä olivat
+kestin pitäjät osaksi jo selvenneet.
+
+Noiden tietojen johdosta lähti nimismies liikkeelle, ja eräänä päivänä
+tulla pölähti hän rättärin kanssa tuon vierasvaraisen niittyladon eteen.
+He astuivat suorastansa latoon, ja kaikki siellä olijat hämmästyivät
+noiden suomattomien vierasten äkkinäisestä ilmestymisestä.
+
+"Täälläpä on kaunis seura koolla", sanoi nimismies.
+
+"Mihin herra vallesmanni nyt on kulkemassa?" kysyi Vanhavirka,
+toikkeroiden nimismiestä lähemmäksi.
+
+"Kuljen virkamatkoillani. Kenen on tuo viini-ankkuri tuossa lattialla?"
+sanoi nimismies, päätänsäkään kääntämättä lakki kourassa edessään
+seisovaa Vanhaavirkaa kohden.
+
+"Mitä varten te sitä tahdotte tietää?" kysyi Vanhavirka.
+
+"Minä kysyn vaan: kenen on tuo astia, ja kuka on sen tänne kuljettanut?"
+uteli nimismies.
+
+"Ankkuri ja sen sisusta ovat minun, minä olen sen viime viikolla itse
+tuonut kaupungista: mitäs tahdotte?" sanoi Vanhavirka vähän ylvästellen
+ja voittoriemulla.
+
+"Naapuripitäjän kirkosta on kadonnut juuri tämänkaltainen nassakka, eikä
+ole yhtään takaamista, ett'ei tämä ole se sama. Lain nimessä otan minä
+sen takavarikkoon sisältöineen päivineen", sanoi nimismies.
+
+"Te ette saa koskea minun omaisuuteeni, minä kiellän sen", sanoi
+Vanhavirka.
+
+"Vai niin! Sinun kiellostasi emme huoli mitään, mutta sanoppas, mies,
+miltä kauppiaalta olet tuon astian täysilleen ostanut?" sanoi nimismies
+kiivastuneena.
+
+Vanhavirka sommerteli hädissään sitä ja tätä. Vihdoin hän suurella
+varmuudella ja pontevuudella koki selittää, keneltä hän on astian ja
+viinin ostanut. Siitä huolimatta otti nimismies astian haltuunsa,
+mittasi jäljellä olevan viinin; sitä ei ollut enään kuin puolitoista
+kannua.
+
+Sitten kääntyi hän Vanhanviran puoleen ja sanoi: "Minä olen pari kertaa
+jo ennen käynyt sinun luonasi, ja kummallakin kerralla ovat asiat olleet
+kummalliset, mutta vähitellen rupeavat asiat selvenemään. Varmana asiana
+nyt jo pidän sen, että sinä olet se, joka setäsi kuolemahetkellä
+varastit hänen rahansa. Väärillä kuiteilla anastit sittemmin sisariesi
+perinnön. Ne temput onnistuivat sinulle, mutta vääryydellä saadut rahat
+ovat sinulta menneet ja kaupanpäälle vielä omasikin. Tämän kaiken
+uskallan nyt jo sanoa vasten silmiäsi, sillä oletpa jo kerran käynyt
+käpyyn konnan koukuistasi. Tästä ankkurista saat myös oikeuden edessä
+tehdä selityksen, mistä sen olet saanut, ja haastan sinut nyt oikeuteen
+lain nimessä. -- Ja teidät muut hyvät kestivieraat haastan minä myös
+samoihin kemuihin, antamaan asialle jotakin selkoa, ja vastaamaan näistä
+liian hyvistä päivistänne".
+
+Sitten kirjoitti nimismies kirjaansa kaikki nuot nykyjänsä nolot
+kestivieraat, loi heihin kiinteän ja yleisen katseen ja lähti pois.
+
+Siihen jäi Vanhavirka poikinensa ja vierainensa ällistyneenä
+haukottelemaan ja töllistelemään. Mutta kappaleen ajan päästä selvisivät
+he hämmästyksistänsä, ja nytkös heillä oli sitä ja tätä sanottavana
+puolustukseksensa, hyvin pontevaa ja vaikuttavaa tietysti. Tovin päästä
+olivat he mielestänsä kaikin paljon paremmalla puolella kuin nimismies.
+
+Virkansa puolesta kuulusteli nimismies kaupungissa: onko Vanhavirka
+sieltä ostanut täyden viini-ankkurin. Sieltä sai hän semmoiset ja varmat
+tiedot, että Vanhavirka oli pari kuukautta takaperin kaupungista ostanut
+viiniä ainoastaan viiden kannun, ja senkin vienyt lasipulloissa
+kotiansa. Sittemmin ei oltu häntä kaupungissa nähty.
+
+Tämän johdosta antoi nimismies tiedon sen pitäjän johtaville hengille,
+jonka kirkosta oli varustettu. Nämät tulivat heti tarkastelemaan
+ankkuria ja tunsivat heti sen samaksi astiaksi, joka heidän kirkosta oli
+varustettu. -- Tästä sai Vanhavirka oitis eri haasteen.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Edellä mainittiin jo Vanhanviran pojasta, Juhosta; nyt täytyy meidän
+sitä taas vähän jatkaa, koska se on asian kanssa yhteydessä. Hän oli jo
+ennättänyt jotenkin pitkälle isänsä opettamissa tavoissa. Eräänä kertana
+oli hän pieksänyt isänsä pahanpäiväiseksi. Kauan aikaa poti Vanhavirka
+poikansa antamista haavoista, kuhmuista ja vammoista. Olipa Vanhanviran
+vanhimmalla pojalla jo muitakin urostekoja. Niinkauan kuin talossa oli
+jotakin saatavissa, varasteli hän mitä käsiinsä sai, kantoi ne kylille
+ja möi niitä mistä hinnasta milloinkin, tahi vaihetteli suorastaan
+viinaan, kostutellaksensa kovin janoovaa kurkkuansa, joka jo jaksoi ja
+halusi juoda kaikki hänen oikein ja väärin saadut tavaransa. Pian tuli
+kotisaanti kovin niukaksi, sillä varat talossa vähenivät sitätehden
+kuin hänen janonsa eneni: ilman sitä oli talon varoja kuluttamassa monta
+muuta kättä, lisäämässä ei yhtäkään. Niinkuin jo ennen on mainittu,
+kuului usein kylältä huhuja, että Vanhanviran "Jussi" on ollut
+osallisena kylässä usein tapahtuvissa varkauksissa, mutta ei niitä voitu
+toteen näyttää.
+
+Vanhanviran Jussi kävi usein markkinoilla ja olipa silloin ihmisien
+kesken puheena Jussin niilläkin retkillä varastelleen. Mitenkähän lienee
+ollutkin, mutta markkinain väli-ajat oli Jussi rikkaana, sillä hänellä
+oli alkupäästä rahoja oikein kosolta ja useampia taskukelloja, mutta
+kauaksi tuota hyvyyttä ei riittänyt, ennenkuin ne olivat puti puhtaaksi
+juodut.
+
+Jussi meni taas markkinoille tuon viini-juhlan ja käräjäin välillä.
+Siellä hän ryhtyi uusiin ja päteviin keinoihin. Hän varasti sukkelasti
+eräästä tallista hevosen, ja möi sen samoilla markkinoilla jollekin
+ostajalle. Hänellä oli takavarikossa useampia lakkeja ja muita
+päällysvaatteita, joita hän muutteli tarpeen mukaan; kun hän möi
+varastetun hevosen, muutti hän kohta salaa toiset vaattet yllensä. Asia
+luonnistui sanomattoman hyvin ja rahoja oli Jussin lakkarissa nätti
+summa. Kun oli alku tehty noin hyvällä menestyksellä, kiihoitti häntä
+hyvä saalis toimimaan nyt oikein miehen lailla; hän meni siis ja varasti
+toisen hevosen; möi senkin, muutti vaatteensa, ja nyt oli kahden hevosen
+hinta lakkarissa.
+
+Varastettuja hevosia haettiin oikein poliisin avulla. Varkaita ajettiin
+takaa jokaista kaupungista lähtevää tietä, mutta missään ei oltu nähty
+senlaisien hevosien kuljettajia. Äkkiarvaamatta tavattiin sattumalta
+toinen varastetuista hevosista kaupungissa. Onneksi sattui sen ostajalla
+olemaan vieraat miehet, kun hän hevosen osti. Sekä ostajan että
+vierasten miesten silmiin oli pistänyt hevosen myöjän vasemmassa
+poskessa oleva iso arpi. Tuon arven oli Vanhanviran Jussi saanut eräässä
+tappelussa vastustajansa veitsestä ja sitä kantoi hän hautaansa asti.
+
+Ruvettiin nyt poliisein kanssa koettamaan saada itse varasta kiinni.
+Mentiin suorastaan siihen kaupungin osaan, jossa majaili sen pitäjän
+markkinamiehiä, josta Vanhanviran Jussi oli kotoisin, sillä he olivat
+yleiseen jo pahassa huudossa. Sattumalta menivät etsijät siihen taloon,
+missä Jussikin piti majaa. Heti huoneesen tultua selitti poliisi mitä on
+tapahtunut, ja mitä heillä on asiana. Silloin oli jo niin myöhäinen
+ilta, että kaikki markkinamiehet olivat majapaikassaan. Kaikki rupesivat
+kummailemaan ja kauhistelemaan tehtyä tekoa, ja poliisein asiaa.
+Jokainen majamies antoi itsensä mielellään tarkastaa, niinpä Vanhanviran
+Jussikin.
+
+"Ei täällä ole sitä miestä, joka minulle möi hevosen, sen tunnen
+helposti näiden majamiesten vaatteista; parasta on meidän lähteä muualta
+etsittäväämme etsimään", sanoi varastetun hevosen ostaja.
+
+Varkaan hakiat alkoivat kävellä ovea kohden pois mennäkseen. Erään
+poliisin kädessä oli lyhty, jonka hän oli kotoansa ottanut mukaansa,
+sillä nyt oli sangen pimeä. Heidän mennessä majamiesten sivu, valaisi
+lyhdystä lähtevä valo markkinamiesten kasvoja. Eräs hevoskaupassa ollut
+vierasmies sattui samassa tuokiossa luomaan silmänsä heihin.
+
+"Seis!" huudahti hän yht'äkkiä. "Tarkastetaanpas vielä näitä miehiä!"
+
+"Mitä mietit?" kysyi poliisi.
+
+"Näinpä tuossa joukossa eräät oudot, tahi oikeammin sanoen, tutut
+kasvot", sanoi mies.
+
+"Ei meillä ole nyt aikaa kaikkien tuttuja puhuttelemaan", sanoi
+poliisimies.
+
+"Ei, mutta minä tarkoitan juuri niitä kasvoja, joita haemme", sanoi mies
+vakavasti.
+
+"Mitä puhut?" sanoi petetty hevosen ostaja.
+
+"Sanon kun sanonkin: tarkastellaanpas vielä tämän talon nykyiset
+vieraat. Minä luulin lyhdyn valossa nähneeni arpiposkisen miehen", sanoi
+mies päättävästi.
+
+Asia alkoi kuulua toden mukaiselta ja uusi tarkastelu alkoi.
+
+Nuot puheet kuultuansa, paitsi Vanhanviran Jussi kiireesti muiden taa,
+mutta tuo hänet havainnut mies seurasi häntä kotkan silmillä.
+
+"Tätä miestä minä tarkoitan", sanoi mies, tarttuen hänen rinnuksiinsa ja
+laahaten häntä muiden takaa valkean näköön.
+
+"Ei saakeli! Hän ei ole se mies, jolta minä hevosen ostin; hän ei ole
+saman näköinen ensinkään; heitäpäs mies irti ja pyydä häneltä anteeksi
+pieni, mutta harmillinen erehdyksesi", sanoi hevosen ostaja.
+
+"En minä häntä niin vähällä laske. Otetaanpas hänen päästään pois tämä
+toinen lakki, jonka hän näkyy kaupan jälkeen päähänsä tupanneen, ja
+katselkaa sitten tarkemmin hänen kasvojansa; sitten vasta saatte hänen
+vapaaksi julistaa, jos tahdotte", sanoi mies, kuotasten lakin Jussin
+päästä pois.
+
+"Jumalisten! Hän on totisesti sama konna, joka minulle hevosen möi,
+vaikk'en olisi häntä ilman sinutta, veli kulta, tuntenut. Hän on,
+näemmä, sitten kauppamme muuttanut pukunsa ihan toisenlaiseksi. Minä
+pyydän teidät hänet vangitsemaan", sanoi hevosen ostaja, kääntyen
+poliisein puoleen.
+
+Poliisit täyttivät heti käskyn ja Vanhanviran Jussilla ei ollut mitään
+muuta sanomista kuin että hän nyt ihka syyttömästi pantiin kiinni.
+
+Paikalla pidetyssä poliisitutkinnossa tuli sitovia asianhaaroja ilmi.
+Usea markkinamies oli Jussin nähnyt useamman kaltaisessa pukimessa
+markkina aikana. Eräs heistä oli nähnyt hänen useasti tulevan ulos
+talossa olevan tallin parvelta, jolloin hän aina oli ollut erilaisissa
+vaatteissa; sentähden hän oli ruvennut häntä epäluulolla katselemaan.
+Mentiin tarkastelemaan tallin parvea ja sieltä löydettiin usea
+vaatekerta, jotka tunnettiin olleeksi Jussin päällä. Häneltä ei
+löydetty yhtään niitä rahoja, joita hän oli hevosesta saanut, mutta kun
+ruvettiin tarkastamaan noita hänen varavaatteitansa, löydettiin sieltä
+enemmänkin kuin ne rahat, mitkä hän oli varastetulla hevosella saanut;
+noista vara-vaatteista löydettiin myös se puku, joka hänellä oli päällä
+silloin kuin hän hevosen möi. Asia oli selvääkin selvempi ja poliisi
+korjasi Jussin koreasti talteensa.
+
+Huhu tuosta merkillisestä tapauksesta levisi pian ympäri kaupunkia ja
+toivon säde lensi toisenkin hevosensa kadottaneen miehen mieleen. Oitis
+lähti hän nyt hevostansa kaupungista haeskelemaan ja ihme kumma! pianpa
+hän sen löysikin, mutta ei ostajalta eikä varkaalta. Ruvettiinpa tuosta
+arvelemaan ehkä olisi tämänkin asian kanssa käynyt samalla tavalla kuin
+edellisenkin. Mentiin tuosta asiaa tarkastelemaan vankilaan ja katso!
+Vanhanviran Jussi tunnettiin heti senkin hevosen myöjäksi.
+
+Tutkinto tapahtui piakkoin kaupungin neuvohuoneessa ja molemmat asiat
+olivat niin selvät, että oikeus tuomitsi Vanhanviran Jussille
+neljäkymmentä paria raippoja ja kaksi tuntia seisomaan rautakaulassa.
+
+Merkillinen kohta tässä tapauksessa on se, että hänen entinen pahuutensa
+oli nykyisen rikoksensa ilmisaattajana. Sillä tuskinpa olisi hänen
+varkauttansa ilmi saatu ilman tuota arvetta hänen poskessaan, sillä hän
+oli petoksensa ajatellut ja rakentanut niin kavalasti, että häntä olisi
+ollut mahdoton tuntea.
+
+Vanhavirka oli poikansa haastattanut kihlakunnan oikeuteen isänsä
+pieksemisestä. Sentähden lähetettiin hän kiireesti parast'aikaa
+pidettäviin kihlakunnan käräjiin, johon isä oli jo tullut vastaamaan
+kirkon varkaudesta.
+
+Nyt tuli Vanhalleviralle kaunista ja uljasta seuraa -- oma poikansa ja
+niin loistavilla matkapasseilla, jotka hänen mukanaan tulivat
+kaupungista. Olipa poika nyt jo neljänkymmenen mies, vaikka hän oli
+vielä niin nuori; kuinka korkealle hän voisikaan nousta ennen elämänsä
+ehtoota?
+
+Isän asia tuli ensinnä tutkittavaksi. Kaikki asianhaarat todistivat
+Vanhanviran omistaman ankkurin olevan saman, joka kirkosta oli
+varastettu. Hänen osoittamansa kauppamiehet todistivat, ett'eivät he ole
+koskaan nivoneet Vanhalleviralle tuota astiaa eikä sen täyttä viiniä.
+Asia kävi Vanhalleviralle eduttomaksi ja oikeus tuomitsi hänelle
+asianhaarain mukaan neljäkymmentä selkään ja kymmeneksi vuodeksi
+kuritushuoneesen, vaikk'ei varastetun arvo noussutkaan sataan
+taalteriin.
+
+Toisenlaisessa asemassa ja toisenlaisena miehenä oli nyt Vanhavirka
+käräjissä kuin koskaan ennen. Toistakymmentä vuotta oli hän nähty
+käräjäpaikassa uljaana, rikkaana ja loistavana lautamiehenä,
+jonkalaisena hän oli usein ottanut osaa pahantekiäin
+rangaistus-tuomioihin. Nyt hän oli itse saman oikeuden edessä, ennen jo
+rangaistuna ja nykyään tuomittuna rumasta rikoksesta. Ennen hän oli
+kunniasta loistavana, nyt häpeästä tukehtumaisillansa ja mikä oli
+tehnyt tuon kauhean muutoksen? Huono kasvatus, se seikka, että hänen
+isänsä oli hyväksynyt hänen ensimäiset rikoksensa, ett'ei isä ollut
+ojentanut häntä oikeuden ja totuuden tielle, että isä oli puoltanut
+poikansa rikoksia hänen äitinsä edessä, joka olisi sydämestään tahtonut
+poikansa kasvattaa kurituksessa ja herran nuhteessa -- nehän ne olivat
+syyt, jotka tuon hirveän muutoksen olivat aikaan saaneet Vanhanviran
+elämässä. --
+
+Pojan asia tuli nyt esille. Päteviä todistuksia puuttui, jonkatähden
+oikeus vapautti Jussin isänsä pieksemisen kanteesta, mutta olipa hänellä
+jo kylläksi ennen saatua, vaikka laillaan vielä saamatonta.
+
+Molemmat vangit -- isä ja poika -- vietiin nyt vangin vartian luoksi
+vartioittaviksi. Hänellä oli niin vähän käsi- ja jalka-rautoja, etteivät
+ne riittäneet kaikkien käräjäkunnan rikollisien kiinni-pitimiksi, sillä
+nyt oli niin paljon rumista rikoksista vangittavia, ett'eivät ihmiset
+koskaan olleet nähneet eivätkä kuulleet siinä käräjäkunnassa niin paljon
+vankeja. Ruvettiin tuumimaan, että täytyy panna kaksi vankia yksiin
+rautoihin, toinen oikeasta ja toinen vasemmasta jalasta ja Vanhavirka
+poikineen katsottiin sopivimmaksi pariksi. Tuumasta tekoon, ja pian oli
+isä ja poika yksissä ja samoissa kahleissa. -- Kaunis pari!
+
+Kumpikin heistä oli hankkinut itsellensä surun lievikettä -- viinaa,
+sillä eipä puuttunut niitäkään, jotka niin mielellänsä tuossa tilassa
+murheellisia lohduttavat, vaikka tuo laupeuden työ on kovasti
+kielletty. Kumpikin heistä oli hyvästi hutikassa, kun heitä kytkettiin
+yksiin kahleisin. Oitis rupesivat he pitämään pahaa elämää ja
+riitelemään toisiensa kanssa. Vanginvartia koki heitä hillitä ja kieltää
+minkä voi, mutta se ei vaikuttanut mitään. Hän uhkasi mennä
+nimismiehelle sanomaan, turha sekin, sillä he yltyivät vaan
+jumalattomassa elämässään, ja vihdoin he rupesivat -- tappelemaan.
+Tietääpä tuon, minkälaiseksi tuo taistelu tuli, kun molemmat olivat
+kiinni yksissä raudoissa. He kaatuivat aivan pian yhdessä nipussa
+lattialle, jossa he kierivät ympäri kolisten, temmeltäessään. Poika ei
+nyt vuovannut pieksemään isäänsä, piti vaan itseänsä
+puollustus-asemassa; se oli isä, joka nyt rankaisi poikaansa, mutta tuo
+rangaistus oli liian hiljaista, liian sopimattomassa paikassa tehtyä,
+jonkatähden ei siitä liene suurta elämän parannusta vuotanut. Kaikki
+läsnäolevat saivat pyöriä ja häälätä heidän välissään, ett'ei isä olisi
+saanut ruhtoa poikaansa palaisiksi. Poika ei sen vuoksi uskaltanut
+muokata isäänsä, kun oli niin paljon vieraita miehiä saapuvilla, sillä
+hän oli juuri nykyään oppinut sen, kuinka hyvä asia olisi, kun ei olisi
+vieraita miehiä läsnä rikosta tehdessä.
+
+Heitä ei saanut asettumaan mikään voima. Sentähden juoksi vanginvartia
+hätäpikaa ilmoittamassa nimismiehelle; hän tuli paikalla, pamppu
+kourassa, sinne.
+
+"Tekö ette täällä pidä siivoa edessänne?" ärjäsi nimismies huoneesen
+tultuansa.
+
+Tuon nähtyänsä ja kuultuansa, lakkasivat he tappelemasta ja kömpivät
+lattialta ylös ja rupesivat taas haukkumaan ja sättimään toisiansa.
+
+"Pankaa vatsallenne tuohon lattialle!" komensi nimismies.
+
+"Miksi!" kysyi Vanhavirka, vähän hämillään.
+
+"Sittepähän nähdään", sanoi nimismies.
+
+He tottelivat vastahakoisesti, tietämättä kumminkaan mitä tuo oikeastaan
+merkitsisi; luultavasti luulivat he osaksi, että nimismies ottaa raudat
+heidän jaloistaan pois.
+
+"Mies kummankin niskan ja samoin jalkojen päälle!" komensi taas
+nimismies ja pian oli käsky täytetty. Nimismies alkoi nyt pampullaan
+mätkiä kumpaakin selkään. Tovin aikaa olivat he hiljaa, vuoraten siten
+äkäisyydellänsä kunniaa. Mutta kun nimismies yhä vaan hutki, äykähti
+Vanhavirka viimein: "aih, s--na! Kipeästihän se käypi".
+
+"Sitähän minä juuri vuovaankin, että osaisitte siivolla olla", sanoi
+nimismies ja lujenti lyöntiään.
+
+Koettivat he vielä tovin olla äkäisinä mutta viimein he hoilahtivat
+huutamaan ja rukoilemaan täydeltä kurkkua, Nimismies heitti lyönnin pois
+ja kysyi, jos he nyt lupaavat olla siivolla. Vihan-kyyneleet silmissä
+lupasivat he olla rauhassa ja ja nimismies lähti pois.
+
+Tuskin lienee nimismies päässyt kotiansa, niin alkoivat he taas
+jyräköidä ja riidellä. Ei siinä auttanut suolat ei jauhot, vaan heidät
+piti päästää irti yksistä kahleista ja raudoittaa kumpikin erikseen.
+Vankien joukossa oli kaksi mustalaista, he kytkettiin yksiin kahleisin,
+ja he sopivat vallan hyvin kantamaan yhteistä ijestä, mutta ei isä ja
+poika.
+
+Vanhavirka poikineen tyytyi oikeuden päätöksiin; Jussi erittäinkin sen
+vuoksi, kun hänen isällänsä oli matka tiedossa, jonkatähden hänen tuli
+jouduttaa itsensä isännäksi Kanniaiselle.
+
+Tuli huominen päivä, jolloin isä ja poika olivat päättäneet kärsiä
+rangaistuksensa. Ilma oli sangen kaunis: aurinko nousi kirkkaana ja
+lempeän näköisenä. Oli niin tyyni, että huokauskin kuului useamman sadan
+sylen päähän. Tieto tuosta merkillisestä Vanhanviran ja hänen poikansa
+alennuksesta eli -- puuhun ylennyksestä, oli levinnyt kauas ympäristöön
+ja jokainen tahtoi tuota näytelmää olla katsomassa. Sen takia kokoontui
+mahdoton väen paljous paikalle. Uteliaina odottivat ihmiset tuota
+surullista näytelmää. Monenlaisia keskusteluja kuului odottavain
+ihmisien kesken asiasta. Mikä ylisteli ja kunnioitti jo varalta sitä
+urheutta ja raakamielisyyttä, jota he kenties tulevat osoittamaan
+rangaistustaan kärsiessään: mikä taas tuntui pitävän melkein sulana
+vääryytenä sitä, kun heidän täytyy kärsiä, toiset taas säälittelivät
+Vanhanviran Jussin niin kovaa, äkkinäistä ja ankaraa kunnian alennusta.
+Tuolla huonetten sisäpuolella oli taas Vanhallaviralla ja hänen
+pojallansa niin paljon ystäviä ja suosioita, että tuskinpa
+suurimmallakaan ihmiskunnan hyväntekiällä on enempää ollut suosioita ja
+palvelijoita. Kilvalla he pyrkivät tekemään kunniaa ja palvelusta kohta
+kärsiville vangeille, ei senvuoksi, että he olisivat tahtoneet heitä
+saattaa parannuksen ja katumuksen tielle, vaan sentähden kuin heidän
+sisällinen ihmisensä oli sopusoinnussa vankien sisällisen tilan kanssa.
+He olivat niin innokkaita rakkauden ja laupeuden työssään, että
+läpikätten olivat he vangit juottaa juovuksiin, vaikka kyllä koetettiin
+heitä tarkasti vartioida.
+
+Semmoinen oli asema, kun hälinä ja liike syntyi ulkona odottavan väen
+sekaan. Vanhanviran Jussi tuli nyt rangaistuspaikalle, nimismiehen ja
+oikeuden palveliain seuraamana. Rautojen kolina ja kalske raikui
+kamalasti tyyneessä aamuilmassa. Jussi kiinnitettiin nyt kaakkiin ja
+määrätty paino pantiin rautaa hänen kaulaansa, ja nyt hän rupesi siinä
+seisomaan tuomittua kahta tuntiansa. Kansa sohisi ja hälysi sitä ja
+tätä, josta nousi jonkinmoinen melu, jonka takia ei voinut mitään
+yleistä puhetta kuulla.
+
+"Olkaasta hiljaa!" kuului yht'äkkiä korkea ja kimakka ääni tovin ajan
+päästä, ja kun tarkastettiin keneltä tuo pyyntö olisi lähtenyt,
+havaittiin sen lähteneen Vanhanviran Jussin suusta.
+
+Kaikki vaikenivat.
+
+Kun vanki huomasi, että kaikki olivat hiljaa, nosti hän päänsä pystyyn,
+jossa asemassa hän näytti kuuntelevan jotakin hyvin tarkasti. Kysyttiin
+häneltä vihdoin, mitä hän kuuntelee? "Minä kuuntelen, jos kuuluisi
+hevosien kelloja", sanoi hän pilkallisesti. Melkein kaikki ihmiset
+remahtivat nauramaan, niin mieluinen oli heille tuo heidän mielestään
+niin viisas ja urhoollinen sukkeluus.
+
+"Paatunut konna! hän ei ole viimeistä kertaa tuossa", mutisi silloin
+eräs vanha äijä puoliääneen, mutta tuon lauseensa vuoksi sai hän niin
+paljon vihaisia katseita, että hän katsoi parhaaksi siirtyä siitä
+paikasta pois.
+
+Sitten alettiin Jussille toimia raippoja. Raippojen läjähdykset, kansan
+kohina ja rangaistavan ähkymiset, solahtivat kauas lempeään ja tyyneen
+aamu-ilmaan, ikäänkuin todistuksina ihmisien pahuudesta, Luojan hyvyyttä
+ja lempeyttä vastaan.
+
+Kun raippojen lyönti oli noin puolitiessä, sanoi rangaistava yht'äkkiä:
+"minä olisin oikeastaan ansainnut sata paria, mutta oikeus vähensi minun
+saataviani kokonaisella kuudella kymmenellä, eikö vallesmannin sopisi
+minua armahtaa sen verran, että antaisitte minulle kaikki saatavani --
+sata paria?"
+
+Yleinen naurun hohahdus palkitsi tuon paatuneen kompan.
+
+Kappaleet sinkoilivat lyötävän seljästä, mutta hän ei huutanut, puri
+vaan hampaansa yhteen, että karske kuului tuotakin tuonnemmaksi ja
+päästyään kerskasi hän, ett'eivätpä saaneet hänestä "lukkaria".
+
+Niin. Hän oli rikoksellisella elämällään menettänyt inhimillisen
+kunniansa, hänen piti saada kunnian -- äkäisyydellänsä ja tunnustaa
+täytyy että hän sitä saikin, eikä aivan vähäiseltä joukolta.
+
+Moni katseli säälillä tuota kaunista ja Jumalan luoman puolesta kaikin
+puolin uljasta, solevaa ja miellyttävän näköistä nuorukaista, joka jo
+noin nuorena oli seisomassa ankarinta pahantekiän rangaistusta ja niin
+paatuneella sydämellä. Moni katselia teki silloin kysymyksen
+sydämessään: jos tuokin olisi saanut lapsuudessaan oikean kasvatuksen,
+mitä olisikaan hän voinut, kunniallisena kansalaisena tehdä hyötyä
+yhteiskunnalle ja isänmaalle? Tuo kysymys sydämessä, käänsi moni
+katselia kammolla päänsä pois tuosta surullisesta näytelmästä, saamatta
+kumminkaan selvää vastausta kysymyksellensä, mutta siitä he tulivat
+kumminkin vakuutetuiksi, ett'ei hän ainakaan olisi nyt tuossa asemassa.
+
+Kun poika oli kärsinyt rangaistuksensa, tuotiin -- isä.
+
+Siinä ei ole muuta kertomista kuin että Vanhavirka huusi, porasi ja
+rukoili koko lyönti-ajan, niin että ilma kajahteli, mutta ei se mitään
+auttanut, sillä laki teki tehtävänsä.
+
+Rangaistuksensa kärsittyään pääsi poika vapaaksi, mutta isä vietiin
+kymmeneksi vuodeksi pakkotyöhön, sovittamaan viimeistä osaa tuomiostaan.
+
+Heitämme nyt tällä kerralla isän ja pojan siihen ja käymme katsomaan
+tapauksia sivu-suvussa, mutta kumminkin tapaamme vielä Vanhanviran
+poikineen ennen kertomuksemme loppua.
+
+
+
+
+YHDEKSÄS LUKU.
+
+Sukuhunsa suopetäjä.
+
+
+Ennen olemme jo nähneet Kanniaisen Laurin tytärten joutuneen naimisiin.
+Olemme myös jo silmäilleet, minkälaisen kasvatuksen he olivat saaneet.
+He olivat terveet ja hyötyisät ihmiset ja tulivat tavallisessa luonnon
+järjestyksessä äideiksi. Vanha sananlasku sanoo: "minkä nuorena oppii,
+sen vanhana taitaa" ja niinpä kävi näidenkin äitein. He olivat itse
+kasvaneet mielivaltansa mukaan, kaikessa hillitsemättömässä elämässä,
+isänsä puoltamina, tottelemattomina heitä nuhtelevaa äitiänsä kohtaan,
+ja tottelemattomina kasvoivat nyt heidänkin lapsensa.
+
+Täytyy surulla tunnustaa, että huonoa jälkeä tekivät Vanhanviran sisaret
+lastensa kasvatuksessa, sillä heissä vallitsi samat mielipiteet kuin
+ennen Kanniaisella. Niinkuin ennen olemme nähneet, eivät heidän
+miehensäkään olleet käsittäneet elämän onnellisuutta muulta kun
+varallisuuden kannalta, jonka vuoksi he pian kaikessa muussakin
+sulasivat mielipiteissänsä vaimoinsa kanssa yhteen.
+
+Ensi aikoina naimisensa jälkeen olivat Kanniaisen vävyt hyvässä sovussa
+vaimoinsa kanssa, sillä he toivoivat isoja perinnöitä vaimoinsa isän
+kuoleman jälkeen. Mutta kun tuon perinnön saamisen kävi niinkuin
+tiedämme, tulivat he nyrpeiksi ja kylmiksi vaimoillensa, ja alkoivat
+heitä sättiä köyhyydellä ja millä vaan osasivat. Vaimot taas, kasvaneena
+pahojen sisujensa täydessä vallassa, eivät osanneet lempeydellä ja
+vienolla surumielisyydellänsä -- noilla vaimojen suurimmilla ja
+vaikuttavimmilla lahjoilla -- lepyttää ja hillitä miestensä vääriä
+mielipiteitä ja sättimisiä, ei, vaan he panivat kiukun kiukkua vastaan
+ja antoivat "sanan sanasta ja kaksi parhaasta", niinkuin sananlasku
+sanoo.
+
+Kauan ei tuo miesten ja vaimoin keskinäinen väli pysynyt paljaalla
+tieteellisellä kannalla, ennenkuin he rupesivat käytännöllisellä tavalla
+väitöksiään toteen näyttämään. Tappelu ja melu oli nyt heidän välillänsä
+jokapäiväisenä työnä ja silloin olivat tukat pöläkässä. Eivätpä nuot
+heikommat astiat näyttäneet tuossa taistelussaan kovinkaan heikoilta,
+sillä monasti tapahtui niinkin, että he verestivät miehensä kasvot vielä
+sittenkin, vaikka olivat jo kovasti selkäänsä saaneet.
+
+Merkillinen ilmaus tässä sisarusten elämän laadussa oli se seikka, että
+heidän molempien kotitapansa olivat samankaltaiset kuin purtu nielty,
+ei paremmat eikä pahemmat toisiansa; se lienee siitä tullut, että
+"sukuhunsa on suopetäjä".
+
+Kumpi sisaruksista saikin vaan selkäänsä, oli hän kohta valmis menemään
+armaan sisarensa luokse, jossa sitten kilvalla koetettiin miehiänsä
+haukkua, ja viimeiseltä tuo heidän mielityönsä liikutti heidän
+sydämiänsä niin, että he lopulla molemmin purskahtivat katkeraan itkuun.
+
+Miehet taas eivät katsoneet vaimojansa muuna kuin kauheana ristinänsä ja
+vaivanansa ja tulivatpa he oikein murheellisiksi mielissään, kun he
+saivat niin köyhät ja pahankuriset akat. He rupesivat viinalla
+lieventelemään tuota ajallisen elämänsä surua ja ristiä. Silloin kuin he
+olivat juovuspäissään, kokivat he käytännössä oikein hartaasti toteen
+näyttää, että mies on vaimon pää, ja saivatpa vaimot silloin usein
+töppöstellä melkein alasti talvisina aikoinakin käpälämäkeen, jolloin he
+tavallisesti saivat yönsä viettää lammas-navetoissa, lehmien parissa ja
+mikä missäkin.
+
+Miehet tavallisesti jäivät silloin, niinkuin tappelussa voittaneet
+kukot, pöyhistelemään muka voitostansa ja vielä paukkaamaan ja
+möykkäämään jälkisoinnuksi onnellisesti päättyneelle tappelulleen
+merkiksi, että he ovat herrat kotonansa ja että heidän vaimoinsa pitää
+heidän tahtonsa ala annettu oleman. Mutta eipä miehet olleet vielä
+ennättäneet kämpiä vuoteiltaan seuraavana aamuna, kun jo heidän
+kotiristinsä palasivat hajallansa olevilla ja revityillä hapsilla,
+veriset naarmut ja siniset kuhmut kasvoissa, pilkkuja, laattoja ja
+mustelmia käsivarsissa ja selässä -- miehiensä tykö. Ja noita illallisia
+saaliitansa olivat he nyt oikein innokkaat esittelemään miehillensä
+itkun, parun, kirkumisen, sättimisen ja haukkumisen kanssa ja näkivätpä
+miehet silloin, ett'ei heidän voittonsa ja herruutensa ollut kovin
+pitkällinen.
+
+Tuommoinen oli sisarusten koti-elämä ja tuommoisina olivat isät ja äidit
+jokapäiväisinä esikuvina lapsillensa.
+
+Vaikka aviopuolisot olivat noin riitaiset keskenäisessä elämässään,
+olivat he kumminkin yksimieliset puoltaessaan lastensa rikoksia. Niitä
+ei ollut asia yhdenkään ihmisen ilmoittaa, ei lapsille itselleen, isälle
+ja äidille sitäkin vähemmin, sillä siitä nousi kohta ankara sanakiista
+ja haukkumiset. Otamme nyt erinänsä tarkastettavaksi vanhemman sisaren
+kodin tapoja siinä asiassa.
+
+Miniällä, jonka nimi oli Kaija, oli kaksi poikaa, joista toisen nimi oli
+Israel ja häntä kutsuttiin lyhennettynä "Issu'ksi"; toisen pojan nimi
+oli Leonhard, jota kutsuttiin "Nartiksi". Kaijan miehen vanhemmat elivät
+ja he molemmat olivat vielä täysissä voimissa. Vanhukset olivat niitä
+ihmisiä, jotka olivat oppineet vaatimaan kuuliaisuutta lapsiltansa.
+Tosin eivät hekään olleet lapsiinsa kuuliaisuutta istuttanut
+helleydellä, mutta sitä ankarammin ruoskalla ja kepillä. Oli miten oli,
+mutta hyvä ei ollut heidän lastensa silloin tiristä, kun heidän
+puhevuoronsa oli, ja kun lasten tuli osoittaa kuuliaisuutta. Sen vuoksi
+pitivät vanhukset kovin kummana poikansa ja miniänsä lapsien
+tottelemattomuutta ja suulautta, ja kummastelivat, että heidän niin
+annetaan olla.
+
+Eräänä kertana tapahtui niin, että Issu rupesi kieputtamaan keitto-pataa
+vipu-koukussa.
+
+"Älä kieputa, poika, sitä pataa, pudotat sen vielä ja särjet", kielteli
+ukko.
+
+Poika ei ollut kuulevinaankaan, kieputti yhä vaan.
+
+"Kuulitko, poika! Älä särje sitä pataa", toisti ukko kiivaasti.
+
+Poika katsoa muljautti kiivaasti ukkoa silmiin, mutta ei totellut; yhä
+hän kieputti vaan ja -- pauskis -- pata putosi lattialle ja siinä se nyt
+oli -- tuhansina pirstaleina.
+
+Ukko kiivastui tuosta pojan uppiniskaisuudesta niin, että hän sivalsi
+kepakon ja lyödä navautti sillä poikaa housuille. Poika painoi heti
+käsiselkänsä koskettuun paikkaan ja päästi kauhean porun. Samassa
+hyppäsi hän heti vanhemmilleen sanomaan, jotka eivät silloin sattuneet
+olemaan saapuvilla. Tulisissa tauloissaan syöksähtivät isä ja äiti ukon
+kimppuun ja nytkös ukko raiska oli pöläkässä.
+
+"Mitä sinä, sen tuhannen kallas, minun sikiöistäni tahdot?" tiuskasi
+äiti uhalla heti huoneesen tultuaan.
+
+"Hän särki padan, eikä totellut, vaikka ma kielsin häntä useat kerrat",
+puolusteli ukko itseään.
+
+"Vaikka hän olisi särkenyt tusinan patoja, niin en salli Teidän
+pieksevän lapsiani", säesti isä.
+
+"Lapsenne ovat jo niin huonolla jäljellä, että, jos ette rupea heistä
+vaaria pitämään hyvä ei heitä peri. Eivät he vääjää enään teitä eikä
+muita, ja ihmiset eivät saa heiltä silmiänsä auki", sanoi ukko tuimasti.
+
+"Älä tuossa, kotka, pakkaudu saarnaamaan, kyllä me itse vastaamme
+lastemme kurituksesta ja tulevaisuudesta", sanoi äiti tiuskuen.
+
+"Hym!" hyngähti vanhus ja sitten hän vaikeni.
+
+Ukon päällekantaja -- Issu poika, oli myös saapuvilla tuon keskustelun
+aikana. Hän porasi tavasta vielä nytkin ja painoi käsiseljällään sitä
+paikkaa, johon ukon keppi oli koskenut. Mutta tuo hauska keskustelu
+ukon, isän ja äidin välillä, joka vielä päälliseksi koski hänen omaa
+asiaansa, saatti pojan aina tavasta vaikenemaan ja silloin hän katsoi
+vuoroon isän ja äidin, vuoroon ukon silmiin, mutta ukkoa silmiin
+katsoessaan muutti hän muotonsa; ikäänkuin olisi hän tahtonut sanoa:
+"älä huoli! Kyllä minä vielä muistan".
+
+Tuonlaisella kasvatus-tavalla paatui lasten sydän kovaksi ja häijyksi
+vanhuksia kohtaan, ja sen erän perästä eivät he pitäneet heitä koiraa
+parempina; se tuotti vanhuksille paljon harmia ja mielikarvautta heidän
+vanhoilla päivillänsä.
+
+Kun pojat kasvoivat vähän isommiksi, varttuivat he päivä päivältä
+rajummiksi niissä tavoissa, joissa heitä oli opetettu.
+
+Samassa kartanossa, jossa hekin asuivat, asui toisenkin talon asukkaat,
+vaikka eri rakennuksessa. Kummallakin talolla oli vesi-paikka vähän
+ulohtaalla, jonkatähden kummankin talon piti vesi talouden tarpeeksi
+vetää kelkalla. Kun toisen talon asukkaat vetivät vettä, olivat aina
+Issu ja Nartti vahdissa porrasten päässä, ja he kaasivat usein
+vesi-saavin siihen. Tuosta närkästyivät eräänä kertana veden vetäjät
+niin, että he ottivat pojat kiinni ja tukkivat heidän housunsa,
+takkinsa, liivinsä ja kaikki paikat niin täyteen mätälunta, ett'eivät he
+päässeet enempää liikkumaan kuin lumi-ukot.
+
+Kun kolttosen tekijät menivät pois, rupesivat pojat täydellä kurkulla
+huutaa molottamaan, hyvin tietäen siten saavansa pikaista ja tehokasta
+apua vanhemmiltansa.
+
+Voi taivasten tekijä, kun heidän äitinsä kuuli tuon sydänkäpystensä
+porun ja kirkunan. Tuiskuna syöksi hän esille, mutta hänen ensimäinen
+työnsä oli pelastaa pienokaisensa tuosta pahasta pälkähästä. Mutta sen
+jälkeen tulikin veden vetäjien eli oikeammin poikien housujen täyttäjien
+vuoro kuulla oikeat ape-marjat, sillä huolellinen äiti ei heittänyt niin
+vähällä pienokaistensa solvaisemista. Hajalla hapsin ja kiiluvin silmin
+töytäsi hän toisen talon tupaan, uunin hiili-hanko kädessä, jolla hän
+alkoi hosua ja hutkia asianomaisia, samalla kirkuen, noituen ja huutaen
+minkä vaan jaksoi, olipa koko talon väki hädässä hänen kanssaan ja
+viimein täytyi hänet miesvoimalla panna ulos.
+
+Eräänä kertana oli Issu-viikari kähminyt toisen talon hohtimet: niiden
+varret oli hän sitten kuumentanut tulikuumiksi ja sitten tarjosi hän ne
+toisen talon Liisu nimiselle tytölle, isälleen vietäväksi. Tyttö parka
+ei arvannut petosta välttää, vaan otti hohtimet vastaan. Mutta samassa
+tuokiossa säntäsi Issu puristamaan tytön käsiä, ett'ei hän saanut kuumia
+hohtimia käsistään pois. Ennenkun ihmisiä oli ehtinyt apuun, olivat
+tyttö raiskan kädet palaneet pahan päiväiseksi. Tytön äiti pölyytti
+Issua tukasta oikein kelpolailla tuon ilkityön tähden. Issu sydääntyi
+tuosta kovasti ja lähti poruten huoneesta ulos. Sieltä oli hän hakenut
+pärehalon itselleen aseeksi ja sen kanssa palasi hän pimeään porstuaan,
+vahtaamaan tytön äitiä tulevaksi ulos. Vihdoin hän tulikin ja Issu alkoi
+pärehalollaan häntä huimia niin paljon kun vaan ennätti. Se oli kostoa
+tukasta puistamisesta. Se temppu ei kuitenkaan pitkälle onnistunut,
+sillä tytön äiti väänsi pärehalon pois pojan kädestä ja pölyytti häntä
+toisen kerran tukasta paljoa kovemmasti. Poika rupesi taas poruamaan ja
+niin poruten meni hän kotiansa, eikä kauan viipynytkään, ennenkuin äiti
+oli taas pauhaamassa poikansa puolesta ja pitämässä jumalatointa elämää.
+
+Olipa siinä likitienoilla asumassa eräs mökkyri, jolla oli Jaakko
+niminen poika: häntä kutsuttiin Haka-Jaakoksi, sillä mökin nimi oli
+Hakala. Tuo poika oli siivo poika ja niin vankka ja roteva ikäisekseen,
+ett'ei hänen vertaansa ollut ikitienoilla. Issu ja Nartti, tappelun ja
+riidan haluisia kun olivat, kävivät joka tilaisuudessa Haka-Jaakon
+päälle. Hän väisteli vihollisiansa minkä voi, mutta Issu ja Nartti
+vainosivat häntä kaikkialla. Eräänä kertana olivat nuot pienet
+vainolliset menneet vahtiin Jaakkoa erään metsäpolun varrelle, jota
+myöden he tiesivät hänen tulevan. Niinkuin tiikerit hyökkäsivät
+viholliset piilostansa huolettomana kulkevan pojan kimppuun, sillä he
+tahtoivat kaikin mokomin löylyyttää ja nöyryyttää tuon köyhän, mutta
+vankan naapurinsa. Ankara ottelu ja temmellys syntyi nyt noiden kolmen
+poikasen välillä -- ankara ainakin taistelijain ikään, kokoon ja väkeen
+katsoen. Haka-Jaakko oli nyt pakoitettu puolustamaan itseänsä, sillä hän
+ei päässyt puuhun eikä pitkään heidän kynsistänsä. Kauan oli taistelun
+onni tietämättömissä, kummalle puolelle se kallistuisi, mutta viimein
+sai Haka-Jaakko voiton ja hän löylytti Issua ja Narttia oikein
+kelpolailla. Nyt näkivät veljekset, ett'eivät he voi sitä tietä
+nöyryyttää tuota jäykkää vastustajaansa; täytyi keksiä muita keinoja.
+
+Oli niityn aikana useampia sade-päiviä, jonka tähden ei Issun ja Nartin
+talon väki menneetkään eräänä semmoisena päivänä niitylle, vaan panivat
+sen päivän aitaa, kuusi-vitsasten kanssa. Huomenna, tuli pouta ja väki
+meni taas niitylle, mutta Issu ja Nartti ottivat kirveen, menivät ja
+hakkasivat kaikki vitsakset poikki eilen pannusta aidasta. -- Kun väki
+palasi niityltä, havaitsivat he joka syllän olevan hakattuna maahan.
+Tulissaan tauloissaan tuli Issun ja Nartin isä kotia ja tahtoi kiivaasti
+tietää kuka aidan on hakannut.
+
+"Haka-Jaakko lurjanteli tässä tänä päivänä kirveen kanssa", olivat
+veljekset kohta valmiit sanomaan.
+
+Isä suuttui tuosta silmittömäksi Haka-Jaakolle ja rupesi vaanimaan,
+saadaksensa häntä piestä.
+
+Ennenkuin hän sai pojan käsiinsä, oli hänelle toteen näytetty, että
+aidan olivat hakanneet juuri hänen omat poikansa. Mutta isä ei ottanut
+tutkiakseen asiaa siltä kannalta, eikä uskoakseen semmoisia kuulumisia,
+vaan hän uskoi enemmän vilpillisiä poikiansa; hän luuli vaan, että
+ihmiset vihaavat heidän hyviä lapsiaan ilman syyttä, ja noille totuuden
+sanojille sanoi hän: "aina teillä kaikilla on aita matalin minun lasteni
+päälle".
+
+Kerran sai kun saikin hän Haka-Jaakko raiskan käsiinsä ja poikiensa
+nähden pieksi hän, aivan viattoman pojan lähes vaivaiseksi, mutta Issu
+ja Nartti terjuivat vieressä ja huusivat: "kas niin, menestä vielä
+meidän aitaa hakkaamaan".
+
+Tuommoisia tepposia tekivät Issu ja Nartti jo noin nuorina ja monta
+muuta kolttosta tekivät he, joita kaikkia kertoellessa kävisi asia liian
+pitkäksi. Sentähden olkoon edellisessä jo näytteeksi, minkälaisen
+kasvatuksen he saivat.
+
+Vielä mainittakoon se, että elämän tavat ja lasten kasvatuksen muoto oli
+molempien sisaruksien kodeissa niin yhdenkaltaiset, ett'ei nuoremman
+sisaren kodista ole mitään erinäistä kerrottavaa, sillä vanhemman
+sisaren elämän laatu ja hänen lastensa elämän alku, antaa hänenkin
+elämästään täydellisen kuvan. Semmoinen summa on vaan heidän silloisesta
+elämästään, että heitä miehineen pidettiin kaikkien riitasien
+parikuntien esikuvina, ja että heidän lapsiaan nyt jo pidettiin koko
+kylän kauhistuksena ja Issua rupesivat kyläläiset kutsumaan "Kissuksi"
+ja Narttia "Artiksi", kummankin tappelu-halun tähden. -- Mutta
+ryhtykäämme tarkastelemaan mitä hedelmiä tuommoinen kasvatus ja
+tuommoinen elämän aamu tulee kantamaan poikien vastaisessa elämässä.
+
+Kun nuot sisarusten pojat kasvoivat isommiksi, hakivat he kaltaisiaan
+seurakumppaneita ja semmoisia löysivätkin he -- enonsa pojissa,
+Kanniaisen Jussissa ja Antissa. Niin pian kuin he kynnelle kykenivät,
+hakivat he alati toisiensa seuraa ja pian sulivat heidän käsityksensä ja
+mielipiteensä yhteen. He tulivat toisillensa niin välttämättömiksi,
+ett'eivät he voineet toisittansa toimeen tulla; kuinkas muutoin, sillä
+"mukaistaanhan mullikin puskee".
+
+Pienistä poikasista pitäen oleskelivat sisaren pojat usein enolassa ja
+mitä heidän opetuksestansa kotona puuttui -- pahuuteen, se täydennettiin
+ja kehkeennytettiin vähitellen enon ja hänen poikiensa elämän koulussa
+oikein käytännöllisellä tavalla. Sisaren pojat olivat aivan yhden
+ikäiset enon poikien kanssa ja yhden vertaiset olivat he myös opissa ja
+elämässä. Yht'aikaa oppivat he enon poikien kanssa tottelemattomiksi
+vanhemmilleen ja muille ihmisille, yht'aikaa viekkaiksi valhettelioiksi
+ja tekemään kaikenlaisia konnan koukkuja. Yht'aikaa oppivat he
+kiroilemaan, vannomaan ja -- tappelemaan ja mikä vielä surkeampi:
+juomaan ja varastelemaan, ja noiden nepainten väli oli ystävyyden väli,
+oli erottamaton.
+
+Kunniaa, loistoa näkivät nuot nuoret miehet elämänsä alussa osanansa
+olevan ja muissa ihmisissä näkivät he kovin heikon vastapainon omalle
+korkeudellensa. Tuosta tuli heihin se suunnattoman korskea ylpeys, joka
+heissä oli jo aivan nuorina silmään pistävästi inhottavana nähtävänä.
+
+Tosin oli tuo nepainten vahva ystävyys saanut pahan kolahduksen silloin,
+kun tiedoksi tuli, ett'eivät sisaret saakkaan perinnöitä kantaa
+Kanniaiselta. Mutta ei tuo pieni riesa kauaksi kestänyt, sillä heillä
+oli yhteiset asiat, yhteiset pyrinnöt ja riennot, yhteiset työt ja
+toimet, yhteinen päämäärä ja tarkoitus -- niin, miks'ei heidän sopinut
+olla ystävyyksinä? Vanhanviran onnen aurinko tosin laskeentui ja lakkasi
+loimoamasta, mutta mitäpä siitä, olivathan nepaimet jo niin oppineita ja
+kokeneita miehiä, että he voivat omin päinsä toimeen tulla.
+
+Heidän sydämiinsä kylvetyn siemenen olemme jo havainneet hyvästi jos
+hyvästi itäneen, orastaneen ja kasvaneen, nyt jo alkavat hedelmät näkyä.
+Issu oli jo siksi ijäkäs ja muistava silloin, kun hän vaariltaan sai
+tuon kepin nauvahduksen padan särkemisen tähden, ett'ei se voinut hänen
+mielestänsä haihtua. Mustana koston pyyntönä pysyi tuo kepin lyömä tuon
+huonosti kasvatetun lapsen sydämessä; sitätehden kun hänen ruumiillinen
+kokonsa ja voimansa karttui, sitätehden paisui myös hänen musta koston
+pyyntönsäkin. Sentähden kantoi Issu ukolle alati yrmeää mieltä ja
+yrmeästi hän kohteli vanhusta joka päivä. Pojan vanhemmat eivät koskaan
+kieltäneet vanhusta ylenkatsomasta ja antamasta hänelle pahoja,
+ylenkatseellisia ja hävyttömiä sanoja; useinpa he vaan nauroivat ja
+sanoivat: "voi kuinka tuo poika on -- viisas!" Kun Issu tuli isommaksi,
+alkoi hän tulla usein juovuspäissään kotia. Silloin sai ukko-raiska
+kuulla hävyttömältä herjausta, mutta lopulta sai hän ruveta varomaan
+päätänsä. Ukko koki usein puhua vanhemmille pojan vallattomasta ja
+hävyttömästä käytöksestä kohtaansa ja hän pyysi heidän poikaa kurissa
+pitämään ja hälväisemään, mutta tavallisesti vastasivat he: "eihän nuot
+ole teiltä vielä kertaakaan silmää vieneet, jaksaahan nuot kärsiä ja
+minkäpä me heille teemme!"
+
+"Hym!" nurmahti silloin ukko ja meni surumielin pois.
+
+Kun Issu oli jo aikamies, tuli hän taas eräänä kertana päissään kotiin.
+
+"Kattilat ja sangat ja itse pata -- p-le-kin", kirkasi hän heti tupaan
+tullessaan ja töytäsi ukkoa, jonka seurauksesta ukko rymähti kumoon.
+
+"Ole hyvä ihminen siivolla!" sanoi ukko ja kömpi ylös.
+
+"Nauskis, sanoi keppi, kun kävi pojan housuille", sanoi Issu ja samassa
+hän lyödä läimäytti kasvoille juuri ylös päässyttä vanhusta. Vanha mies
+ei voinut kestää tuota nuoren miehen viinasta raivostunutta iskua; hän
+horjahtui -- ei hän kaatui kuin ranka kumoon, silmä kävi tuolin nurkkaan
+ja nyt oli ukolta mennyt -- silmä. Kauhea haava tuli myös hänen
+kulmaansa, josta veri rupesi virtana vuotamaan. Vanhus pyörtyi saadun
+kovan kolahduksen vuoksi ja Issun vanhemmat itkivät nyt suden kolloa,
+mutta nuot kyyneleet olivat krokotiilin kyyneliä, sillä pojan työt
+olivat hedelmiä heidän omasta varhaisesta ja ainaisesta kylvöstänsä.
+Issu ei ollut kaikesta tuosta millänsäkään; hän hyppeli, noitui ja
+maikkasi vaan ja sanoi: "hei! tässä poika on, tämä ei pelkää, vaikka
+tulisi viisi; tässä oikein kruunun ja Viaporin korea on".
+
+Vihdoin saatiin vanhus virkoamaan ja hänen haavansa sidotuksi muiden
+ihmisien avulla, mutta kauan sai vanhus kärsiä kauheita tuskia haavansa
+ja silmänsä tähden. Usein ukko-rukka itki tuskissaan ja sanoi: "voi,
+voi! nythän se on silmä minulta mennyt; lieneekö sekin heidän
+mielestänsä tapahtunut liiaksi hiljaa".
+
+Noin varttuivat Vanhanviran sisarten pojat heille lapsuudesta pitäen
+opetetussa elämän kaavassa aina uljaammiksi, ja pian olivat he
+paikkakunnassa kaiken pahuuden, ilkeyden, jumalattomuuden, saastaisuuden
+ja riettauden esikuvina.
+
+Parin vuoden perästä tuon surullisen tapauksen jälkeen, jolloin ukko
+menetti silmänsä, oli Issu joutunut jo niin korkeaan määrään, että hän
+seisoi kaakin vieressä rautakaulassa, sovittamassa oikeuden antamaa
+tuomiotansa kalliin hevosen varkaudesta, ja sen kärsittyään annettiin
+hänelle samassa kaakissa neljäkymmentä paria raippoja selkään. Tuo
+tapahtui samoina aikoina kuin Kanniaisen Jussikin seisoi samankaltaisen
+rangaistuksen, niinkuin ennestään jo tiedämme. -- No niin. Olivathan
+nuot nepaimet käyneet yhtäläistä koulua, ja yhtäläiset olivat heidän
+käsitys-voimansa omaamaan koulunsa opetuksia, sen selvästi todistaa sekä
+Issun että Jussin ensimäinen tutkinto tuon koulun opista, jonka he
+kumpikin niin loistavasti ja niin suurilla tahi korkeilla arvolauseilla,
+melkein yksin ajoin suorittivat; siis kumpikaan heistä ei ollut
+toistansa korkeampi, vähempi tahi suurempi.
+
+Nepaimet alkoivat tulla nyt oikein oiva-mestareiksi. Heillä oli jo
+muitakin seurakumppaneita ja oppilaisia, ei vaan omat nepaimensa ja
+koulumestarein oppi rupesi juurtumaan muidenkin paikkakunnan
+nuorukaisten sydämiin. Hedelmät rupesivat aivan pian näkymään tuosta
+uudesta ja vapaasta opista, joka alkuaan oli perustettu hellään ja
+varaamattomaan lasten kasvatukseen heidän rikkoessaankin, ja suvun
+kunnian ylläpitämiseen. Juoppous, irstaisuus, haureus, tappelukset,
+puukottamiset, murhat ja varkaudet alkoivat pitäjäässä tulla nyt niin
+yleisiksi ja jokapäiväisiksi, että se paikkakunta ennen pitkää tuli
+kaikkien oikeain ihmisten kauhuksi ja kammoksi ja pahuudestaan
+mainioiksi koko maassamme. Kaikilla roistoilla olikin nyt hyvät
+turvapaikat Kauniaisen Jussin ja hänen täteinsä poikien tykönä, sillä
+he olivat ottaneet kotonansa semmoisen ylivallan, ett'eivät heidän
+vanhempansa tohtineet heille puhua mitään, vaikka nyt jo olisivat sitä
+tahtoneet tehdä, sillä he itsekin jo huomasivat lapsiensa olevan
+väärällä tiellä, olevan semmoisia, jommoisia eivät he heidän olisi
+suoneet olevan, olevan ihmiskunnan ja itsensä pahennuksena ja kauhuna;
+mutta vitsa ei ollut enään väännettävissä.
+
+Läheltä ja kaukaa tulvaili nyt kaikenkaltaisia epärehellisiä ihmisiä
+paikkakuntaan, nepainten hyvän suojeluksen vuoksi ja niiden kautta
+paikkakuntaan tullut väen lisäys ei suinkaan parantanut sen asukasten
+sisällistä tilaa.
+
+
+
+
+KYMMENES LUKU.
+
+Hedelmät.
+
+
+Kukaan kuolevainen ei voi kertoa sitä viheliäisyyttä, surkeutta ja
+jumalattomuutta, minkä tuo Kanniaisen Laurin liian hellitelty ja
+varomaton lasten kasvatus ja heidän rikoksiensa hyväksyminen
+paikkakuntaan toi. Hänen poikansa, Vanhavirka, oli nyt jo saanut
+selkäänsä ja parast'aikaa oli hän Viaporissa kärsimässä kymmenvuotista
+rangaistustansa. Hänen poikansa poika oli saanut seisoa häpeällisimmän
+rangaistuksen ja saanut selkäänsä korkeimman määrän raippoja. Hänen
+tyttärensä olivat huonosti kasvatettuina joutuneet äideiksi, jonkatähden
+he kehnosti toimittivat kalleimman elämänsä velvollisuuden, lastensa
+kasvatuksen, niinkuin olemme jo edellä nähneet. He hoitivat huonosti
+niitä pikkuisia taimia, jotka Jumala oli heille uskonut, sillä he
+istuttivat pienoisiin sen myrkyllisen siemenen, jonka he itse jo pieninä
+ollessaan olivat isältään entisessä kodissaan omiin sydämiinsä imeneet:
+liian höllän kasvatuksen vaan, liian suuren vapauden vaan. Tuota
+perus-aatetta seurasivat he sitten lastensa isommiksikin tultua, aina
+siihen asti, kun he näkivät, minkälaisia hedelmiä tuommoinen kasvatus
+matkaan saattaa, että se, nimittäin, tuottaa aineellista vahinkoa,
+ruumiillista kipeää ja kunnian siaan häpeää, mutta sielusta ei tullut
+kysymystäkään; tuon kaiken havaittuansa, olisivat he suoneet asiain
+toisinkin olevan, mutta se tunto tuli heille liian myöhään. Kerran pahaa
+siementä saatuansa, tulivat Vanhavirka sisarinensa paljoa huonommiksi
+lasten kasvattajiksi kuin heidän isänsä, Lauri, olikaan ja ihmispetojen
+isäksi ja äideiksi tulivat he.
+
+Edellä on jo mainittu, kuinka noilla nepaimilla oli oppilaisia ja tosi
+on, ett'ei niitä ollut vähä, ja noiden opettajien oppi levisi kuin
+ruttotauti paikkakunnan nuorisohon; eipä ihmekään, sillä paha on niin
+kärkäs istumaan kiinni ihmissydämeen. Kanniaisella nyt vasta elämä
+"rennoksi" muuttui, vaikk'ei se hääviä ollut Vanhanvirankaan aikana.
+Siellä tanssittiin harva päivä, juotiin ja tapeltiin, pauhattiin ja
+meuhuttiin. Noihin oli hyvä tilaisuus tulla kokoon sekä opettajain että
+oppilasten, tuumittelemaan tulevista varastuksista ja muista tuhotöistä.
+Silloin kun ei noita iloja eli riemuja ollut Kanniaisella, olivat ne
+tädin poikien luona ja sopihan sinne tulla lystiä pitämään ja
+neuvottelemaan yhtä luottavasti kuin Kanniaisellekin, sillä olivathan
+niiden talojen vallitsevat henkilöt kyllin oppineita ja koeteltuja
+ihmisiä.
+
+Seuraukset tuosta kaikesta alkoi pian tulla laajemmalta näkösälle.
+Tavallista useammin kuului nyt ympäristöllä varkauksia, tappeluksia,
+pahoja haavoja ja murhia. Matkustajat eivät olleet enään turvassa
+kulkiessaan tuon kammottavan pitäjän läpi. Usein tulivat he taipaleilla
+ryöstetyiksi ja raastetuiksi puti puhtaiksi ja jos he rohkenivat
+vastustaa tuota heidän mielestänsä niin luvatonta anastamista, tulivat
+he tavallisesti piestyiksi liki henkeä. Ulkopitäjäläisillekin tuli
+tuosta semmoinen kammo, ett'eivät he uskaltaneet matkustaa paikkakunnan
+kautta, muutoin kuin isoissa partioissa, kovasti varustettuina
+kaikenlaatuisilla puolustus-aseilla, niinkuin seipäillä, kangilla,
+puukoilla, kirveillä j. n. e. Usein syntyi sittenkin oikein
+ryskä-tappelu matkustajain ja kylän asukkaiden välillä, ja siinäkös
+seipäät suhahtelivat, kanget kalahtelivat, puukot välähtelivät ja
+kirveet kimaltelivat. Siinä porua ja pauhua, huutoa ja meuhua, kirkunaa
+ja karjuntaa, oihkaa ja ähkää; siinä hypeltiin, sadatettiin, lyötiin,
+lykättiin, kaaduttiin ja noustiin, voitettiin ja tapattiin, ja tuosta
+ankarasta temmellyksestä syntynyt melu kuului usein useampain virstojen
+päähän. Tappelun lakattua oli tappelukentällä kummallinen näkö. Hevoset
+juoksentelivat valjaitta, pelästyneinä sinne tänne tappelukentällä,
+sillä aisat, luokat y. m., olivat lopen tarvittu tappelu-aseiksi ja
+muutoinkin vastustus-puolue koetti saada vihollisien hevosia pois
+valjaista, siten estääksensä heitä pakoon pääsemästä, jos -- niinkuin
+toivottiin -- sotaonni kääntyisi heille epä-edulliseksi. Rikkeimiä
+ajokaluja: rekiä, häkkejä, katkotuita köysiä, aisoja, luokkia, länkiä,
+päitsiä, mäkivöitä ja särjetyitä sekä sinne tänne viskotuita kuormia oli
+sikin sokin ympäri tappelukenttää, sillä ei tuota sota-onnelle niin
+edullista hevosten riisumistyötä tehty juuri niin laupealla kädellä.
+Siellä täällä kömpi mies suurella vaivalla ylös, sillä he olivat saaneet
+pahoja ruhjevammoja tuossa mieli-työssään. Mikä oli saanut päähänsä
+pahoja, isoja haavoja, jotka yhdessä kovan veren-juoksun kanssa
+vaikuttivat sen, että tuo pää tuntui niin hirveän raskaalta, ett'ei sitä
+voinut nostaa maasta ylös. Miltä oli mennyt käsivarsi, miltä sääri,
+miltä olkavitsa tai joku kylkiluu poikki ja nuot vammat pahuukset
+tekivät semmoista kiusaa ja vaivaa, ett'eivät kyenneet omin avuinsa ylös
+nousemaan, vaan toisien vielä pystyssä olevien täytyi heitä nostaa ja
+rekeen vääntää, ja tuo heille tehty apu tuotti lisää kipua ja tuskaa.
+Useasti noissa taisteluissa pääsivät matkustajat voitolle, sillä he
+olivat enimmästi lukuisammat, mutta kävipä joskus niinkin, että he
+joutuivat tappiolle ja silloin ei heillä ollut syytä kehua kauppaansa.
+Hirviöt eivät silloin säästäneet mitään, vaan he haaskasivat ja
+raiskasivat kaikki mitä haaskattavissa oli. Semmoisissa tapauksissa
+eivät matkustajat saaneet useinkaan omaisuudestansa mitään takaisin;
+hyväpä oli että saivat puolikuolleeksi pyntätyn henkensä pitää, mutta
+tapahtuipa joskus niinkin, että joku matkustaja menetti senkin.
+
+Tietysti olivat nuot nepaimet aina paraina miehinä, jopa oikeen
+johtajinakin tappeluissa ja muissa ilkitöissä. Ei ollut niitä häitä,
+jossa eivät he olisi nurkkareina olleet, häiriötä ja pahennusta aikaan
+saattamassa; jos missä he olivat, ei silloin ollut ihmisillä mitään
+hyvää odotettavana. Tanssi-ja kuuliais-paikoissa oli heillä aina tappelu
+välttämättömänä tehtävänä, ja sitävarten olivat he varustettuna
+kirveillä ja monenkaltaisilla aseilla. Loppusointu tavallisesti
+tuommoisissa tilaisuuksissa oli se, että tanssi- tai kuuliais-talojen
+ovet, akkunat, muurit, jopa huonekalutkin olivat lopen tuhansina
+pirstaleina. Hääpaikoissa he tavallisesti taas repivät tai muutoin
+häväsivät morsiamen kruunun, sotkivat ja kaatelivat ruo'at, tekivät
+vahinkoa ihmisien hevosille ja ajokaluille. Täytyipä paikkakunnassa
+vihdoin kokonaan hävittää nuot kansallis-kemut aivan noitten riivattujen
+junkkarien tähden.
+
+Itsestänsä on arvattava, ett'ei tuommoisen elämän vallitessa työn teosta
+tullut mitään, joka kumminkin on välttämätön elämän ehto maata
+viljelevälle kansalle. Siitä aivan helposti johtui, että maat rupesivat
+antamaan huonompia satoja, ja sen likeisempänä seuraajana olivat:
+köyhyys ja puutokset. Ja ne, joiden maanviljelyksen noin oli käynyt,
+olivat niin monet, että tuo takaperäisyys koski koko paikkakuntaan. Tuon
+taloudellisen vajavuuden täyttämiseksi täytyi heidän keksiä uusia
+keinoja ja sen he olivatkin jo löytäneet, nimittäin -- varkauden. Tuota
+uutta ja heidän mielestään oivallista elinkeinoaan kokivat he edistää
+kaikilla keinoilla. Parvittain miehiä kulki kyläläisiä markkinoista
+markkinoille ja heidän jälkensä kuului, missä ikänä he vaan
+liikkuivatkin.
+
+Markkinapaikoissa oli tuo seura kaikissa asioissaan yksimielinen.
+Kaikilla keinoin kokivat he pettää ihmisiä. He varastivat, ostivat ja
+möivät, ja missä ei pettäminen ja salaa ottaminen menestynyt, käytettiin
+siinä ryöväämistä, kun tilaisuus sen vaan salli. Kaupassa he kokivat
+pettää sillä tavoin, että toiset olivat ostamassa jotakin ja
+tarjoilemassa pilkkahintaa kalulle. Siihen tulivat toiset veijarit
+syrjästä outoinakin miehinä, ja rupesivat kyselemään mitä kalulla on
+hintana ja mitä siitä tarjotaan. Asiasta kahden puolen selvän saatuaan,
+rupesivat he kohtikurkkua nauraa hohottamaan, kuinka muka tuo ostaja on
+tuhma, kun tarjoaa kaksinkertaista hintaa tuommoisesta mitättömästä
+kalusta, jota he muka eivät viitsisi tieltä korjata. Moni yksinkertainen
+ihminen takertui noiden konnien koukkuun ja sai jälestä päin katua
+tuhmuuttansa; kävipä usein niinkin, että tuonlainen kalunsa myöjä näki
+aivan oudon miehen jonkun tunnin päästä myövän hänen vasta myötyä
+kaluansa kaksin- ja usein monin-kertaisiin hintoihin; sydäntä silloin
+kyllä karvasteli, mutta mitäpä se enään auttoi.
+
+"No miks'ei noita kaikkia konnia annettu lain rautaisen kouran
+puristeltaviksi ja kuritettaviksi?" kysyy kai lukija. Kyllä olisi ollut
+niin tehtävä, vaan sepä ei käynytkään laatuun niin helposti kuin outo
+luulisi.
+
+Pahuus oli jo paikkakunnassa levinnyt niin yleiseksi, ettei
+julkisempiakaan asioita saatu toteen, todistajien puutteessa, vaikka
+katsojia oli rikosten tapahtuessa väliin useampiakin, he vaan valansa
+päälle puhua helistivät, ett'eivät ole mitään nähneet eivätkä kuulleet.
+Silloin jo, kun Kanniaisen Jussi kärsi edellä kerrotun rangaistuksensa
+hevosten varkaudesta, oli tuon "komppaljuunin" oppi niin levinnyt ja
+juurtunut kansaan, ett'eivät kruunun kahleetkaan riittäneet kaikille
+pahantekiöille ja sen takia joutuikin Vanhavirka poikansa kanssa silloin
+yritykseen yksissä kahleissa olemaan.
+
+Ne taas, joilla oli halua totuutta esiin tuomaan ja puolustamaan, olivat
+alituisessa hengen vaarassa. Sentähden eivät he tahtoneet heitä ilmi
+antaa, sillä roistot vainosivat kaikkialla ja kaikilla keinoin niitä,
+jotka heitä jollakin tavoin hätyyttivät ja oikeuteen saattivat. Siitä
+seurasi aivan helposti se, ett'eivät vahingon kärsineet uskaltaneet ilmi
+antaa noiden roistojen tekoja ja ilkitöitä. Ja oikeat ihmisetpä ne
+olivatkin juuri noiden läpi turmeltuneiden roistojen tähtäämisien ja
+koston alaisina, kun eivät he yhtyneet heidän jumalattomiin vehkeisiinsä
+ja julmuuksiinsa ja vieläpä väliin kokivat heitä saattaa rangaistuksen
+alaisiksikin; toisilleen nuot veinarit antoivat kyllä kelpo rauhan,
+sillä "vaivainen lintuhan se on, joka pesänsä sotkee".
+
+Mainittakoon muutamia esimerkkejä noiden oikeuden hylkääjien koston
+tuumista.
+
+Kanniaisen Jussi rupesi kosimaan erään varakkaan talon ainoaa, kaunista
+ja siveää tytärtä. Kaunis oli kosiakin Jumalan luoman puolesta, kylän
+uljain ja komein poika, mutta hänen kunniansa oli silloin jo
+tahraantunut. Häpeällisesti oli hän käyttänyt itsensä senkin jälkeen,
+eikä se suinkaan pyyhkinyt pois hänen entistä tahraansa. Kaikki nuot
+tekivät yhteensä sen, ett'ei Jussin kauneuskaan vaikuttanut tytön
+mielessä mitään, joka niin monen neidin on sokeaksi ja onnettomaksi
+saattanut, ja tuon vaikuttamattomuuden seuraukset olivat semmoiset, että
+tyttö antoi Jussille oikein komeat rukkaset. Jussi ei pitänyt tuota
+totenakaan ja piiritti yhä vaan tyttöä. Kun tyttö ei päässyt hänestä
+muutoin erillensä, ilmoitti hän asian isällensä, joka oli tunnettu kylän
+vahvimmaksi mieheksi. Tytön isä piti suorana hävyttömyytenä tuommoisen
+miehen kosimista ja antoi Jussi-raiskalle semmoisen kyydin, ett'ei hän
+ollut äskeen mokomampaa saanut. Tuo oli Jussin mielestä anteeksi
+antamaton loukkaus niin hyvää miestä kohtaan kuin hän muka mielestänsä
+oli. Pitkiä aikoja ei kulunut tuon tapauksen jälkeen, kun kositun neidin
+kotoa paloi iso luuva rakennus eloineen päivineen. Jonkun ajan takaa
+leikattiin usealta saman talon raavaalta kaulat poikki navetassa. --
+Eikö tuo ollut hirveää? Selvään nyt jo arvattiin, että entinen armas
+sulhanen, kumppaniensa kanssa, oli nuot turmat tehnyt. Nyt ei talossa
+enään tohdittu muutoin elää ja olla, kuin täytyi laittaa useita miehiä
+vahtiin, jotka yökaudet kiertelivät taloa, varustettuina aseilla.
+Vahdeilla oli muun muassa pyssyt, joilla he tavan takaa ampua
+paukuttelivat, ikäänkuin antaaksensa ilkiöille tietää, ett'ei sinne
+ollut hyvä tulla.
+
+Kauan aikaa oltiin talossa noin varusalla, mutta mitään erinomaisempaa
+ei näkynyt eikä kuulunut: tuntuipa siltä kuin tuo koko vahtiminen olisi
+ollut aivan turhaa työtä ja sen ajatuksen takia rupesivat vahdit
+veltostumaan. Eräs heistä ei kuitenkaan antanut ennakkoluulojen itseänsä
+pettää, sillä hän tunsi perinpohjin ilkiöiden kavaluuden; hän vahtasi
+vaan silloinkin, kun toiset vahdit veltostuivat ja pötkivät levolle.
+
+Eräänä myrskyisenä, pimeänä yönä istui tuo valpas vahti tuvan akkunan
+luona pöydänpäässä ja tirkisteli sekä kuunteli, näkyisikö ja kuuluisiko
+ulkoa mitään epäselvää; toiset vahdit olivat silloinkin panneet maata ja
+vetelivät hartaasti tuota kaikilta niin haluttua unta. Myrsky pauhasi
+ulkona ja synnytti monenlaisia epäselviä ääniä ja kolahduksia, mutta
+noiden seasta oli valpas vahti kuulevinaan jonkun lyhyen väliajan takaa
+jotakin säännöllistä karnutusta. Tuota piti hän jonakin epäluulon
+alaisena, jonkatähden hän hiipi hiljaa porstuaan, avasi varovasti
+porstuan oven raolleen ja tirkisteli ja kuunteli siitä. Tuon tarkastelun
+kautta tuli hän huomaamaan, että tallin lukkoa sahattiin irti, sillä
+kaikki huoneet täytyi pitää lukossa näinä vaarallisina aikoina, jos
+mieli oli jotakin saada säilytetyksi. Heti tuon huomattuansa, kiirehti
+vahti tupaan ja herätti hiljaisesti toiset nukkuvat vahdit. Kun he
+toipuivat, selitti vaaran keksinyt hätäpikaa heille, mitä hän luuli
+olevan tekeillä. He varustausivat heti ja hiipivät hiljaa porstuaan;
+isännälle myös annettiin sana hiljaisuudessa ja hän myös tuli porstuaan.
+Isännän kehoituksesta päätettiin olla niin kauan hiljaa kuin he
+pääsisivät talliin; sieltä olisi heitä muka helppo kiinni ottaa.
+Helposti kuulivat he nyt, kuinka soukan puukko-sahan karskahdukset
+hitaasti, mutta varmasti jouduttivat lukon irtaumista. Jo irtausikin se,
+ovi aukeni narahtain, ja selvään kuultiin, että useampia miehiä
+luiskahti talliin. Mutta samassa tuokiossa törmäsivät vahdit tallin
+ovelle, isäntä edellä.
+
+"Ahas, junkkarit! Satuittepa", sanoi isäntä, tormaten talliin ja pimeän
+päässä tarttuen kauluksiin kiinni ensimäistä miestä, joka hänen käsiinsä
+sattui; toiset olivat aseilla varustettuina jääneet ovea vartioimaan.
+
+Samassa tuokiossa välähti puukko yön tuiki heikossa valossa, ja isännän
+miestä pitävä käsivarsi oli samassa silmänräpäyksessä luuta myöden --
+poikki. Silloin töyttäsi tallista kolme miestä ovea kohden; ovella
+seisovat vahdit horjahtuivat oven reijältä, sillä eivät he osanneet
+aavistaa niin voimakasta ja äkkinäistä hyökkäystä ja noiden vahtien
+lävitse syöksähtivät ilkiöt päätänsä myöden kartanolle.
+
+Se, jota isäntä kiinni piteli, oli viimeinen, joka ulos tormasi ja
+hänelle ennätti eräs ovella seisova vahti antaa kirvespohjalla lanteille
+oikein aika kolahduksen. Tuon saatuaan hän vauhtinsa turvissa vielä
+mennä hyökkäsi kappaleen matkaa kartanolle, mutta sitten hän kaatui eikä
+päässyt paikalta pökähtämään. Toiset veijarit näkivät paikalla, mitenkä
+heidän toverinsa kävi; he juoksivat kiireesti kova-onnisen kumppaninsa
+luo, kaappasivat hänet syliinsä ja veivät kiireesti nurkan takana
+odottavan hevosensa rekeen; sitten lähtivät he täyttä vauhtia ajaa
+karistamaan, ja niin he veivät vamman saaneen toverinsa kiireesti pois,
+ennenkuin hän ennätettiin kiinni saada.
+
+Ilkiöt eivät ennättäneet hevosille tehdä väkivaltaa, joka heillä
+tarkoituksena oli, mutta eivät vahditkaan voineet heitä kiinni saada,
+niinkuin toivottu oli. Mutta saatiinpa kuitenkin tietoon, eräs noista
+ilkiöistä, sillä talon tyttären onnistumaton kosia -- Kanniaisen Jussi
+-- makasi monta viikkoa kirvespohjasta lanteillensa saatua kolahdusta.
+
+Isännän käsi parani terveeksi lääkärin hoidolla ja hän laitti
+kaksinkertaiset vahdit taloonsa ja vahtimista käytettiin nyt suuremmalla
+valppaudella kuin tähän asti, jonkatähden eivät roistot uskaltaneet
+enään hätyyttää sitä taloa.
+
+Olisipa luullut nuot kosimisen koston tuumat loppuneen jo siihen, mutta
+niin ei käynyt. Kysymyksessä oleva tytär naitiin jonkun ajan kuluttua
+erääsen varakkaasen ja siivoon taloon. Onnellisena aloitti nuori
+parikunta elämänsä aamun. Vapaina roistojen pelvostakin, eivät he
+osanneet aavistaakaan mitään kostoa ilkiöiltä, sillä he olivat asumassa
+siksi kaukana tuosta pahamaineisesta paikkakunnasta, hyvien
+kylänmiestensä keskellä. Ensi vuotena, kun miniä oli asumassa
+rauhaisassa kodissa, nukkui talon perhe levollista untansa eräänä
+pimeänä lokakuun yönä. Silloin lyötiin yhdellä rämäyksellä talon
+akkunat, kehyksineen päivineen palasiksi, ja kiviä alkoi sataa
+akkunoista sisälle niin paljon kuin ennätti; usea sisällä olija sai
+haavoja ja kuhmuja. Kylläpähän sen arvaa, minkälaiseen hämmästykseen
+huoneessa olijat joutuivat tuommoisen julman yöllisen päälle-karkauksen
+vuoksi. Lapset parkuivat, vaimot voivottivat ja pakenivat lastensa
+kanssa mihin turvapaikkaan mihin pääsi. Eipä ollut juuri paljoa
+paremmasti talon miestenkään laita, sillä he kovin hämmästyivät
+tuommoisesta oudosta ja hirveästä rynnäköstä ja hyppäsivät alastomina
+vuoteiltansa nurkkiin seisomaan, jossa he vapisivat kuin haavan lehti.
+Viimein toipuivat he kumminkin hämmästyksestänsä ja sieppasivat seinältä
+luoti-pyssynsä joilla he alkoivat ampua akkunoista summassa yön
+pimeyteen, sillä kaikki talon miehet olivat metsästäjiä.
+
+Hirveä oli tuo näky pimeänä syksyisenä yönä. Lapset ja vaimot parkuivat,
+miesten ampuessa särjetyistä ikkunoista. Pyssyjen paukahdellessa
+leimahteli tuli ja valaisi kolkkoa, pimeää yötä; seiniin paukahtelevat
+kivet, jotka eivät sattuneet akkunain reikiin, lisäsivät vielä melua;
+näyttipä tuo ikäänkuin pienen linnoituksen valloitukselta, jota
+urhoollisesti puollustettiin. -- Tuo roistojen rynnäkkö maseni osaksi
+kumminkin heti kun miehet rupesivat ampumaan, mutta olipa tuohon
+toinenkin vaikuttava syy: talon navetta-kartano oli näet ilmitulessa.
+Roistot olivat sen sytyttäneet ennen rynnäkköänsä. Palosta nouseva savu,
+huuto, parku, pyssyjen paukaukset ja kaikesta tuosta nouseva melu oli
+herättänyt kylän väen ja hengen kiireissä riensi nyt ihmisiä hätään ja
+tuon havaittuaan pötkivät hirviöt kiireesti käpälämäkeen. Hädintuskin
+saatiin ihmisien avulla eläimet pelastetuiksi, mutta huoneet paloivat
+aivan poroksi. Niin olivat sekä ihmiset että eläimet suojattomina talven
+lähestyessä aivan pahan-ilkisen ihmisen vuoksi.
+
+Talon tyköä löydettiin eräs lakki, joka tunnettiin Kanniaisen Jussin
+omaksi ja siittä arveltiin tuho hänen tekemäkseen ja olevan vielä
+hyljätyn kosijan kostoa. -- Hyi! -- Ja niin se olikin, sillä Kanniaisen
+Jussi veljineen ja nepaimineen ynnä muiden hyvien ystäviensä kanssa oli
+menossa taas markkinoille, ja syrjä-asianaan tekivät he tuon koston
+työnsä.
+
+Nepaimet haastettiin oikeuteen asian-omaisina ja kaikki muut vieraiksi
+miehiksi, joita oli parikymmentä miestä, mutta yksikään heistä ei ollut
+muka kuullut eikä nähnyt mitään, eikä siis tietänyt koko asiasta niin
+mitään. -- Ja narrit pääsivät vapaiksi syytöksestä.
+
+Eräs isäntä pani Issun syytökseen varkaudesta. Ennenkuin asia oli
+oikeuden edessä tutkittavanakaan, tapahtui tuon rohkean päällekantajan
+talossa jo useampia murhapolton yrityksiä. Todistusten puutteessa ei
+asia tullut valkeuteen, sillä todistajat kaikki kuuluivat samaan pyhään
+liittoon, johon syytettykin kuului. Olisipa noin onnistuneen
+käräjä-asian jälkeen luullut koston-pyynnin jääneen siihen, mutta niin
+ei käynyt tässäkään. Monen onnistumattoman kokeen perästä paloi
+murhapolton kautta päällekantajan talo aivan puti puhtaaksi.
+
+Eräs talon isäntä kävi etsimässä varastettuja kalujaan Issun ja Nartin
+kotona. Näitä ei hän löytänyt, mutta kallishintaisen hevosen hän kyllä
+löysi ensi-aamuna hevoshaastaan -- hirtettynä.
+
+Tuommoinen oli elämän laatu, ja yhteiskunnallinen turvallisuus
+paikkakunnassa, semmoinen oli oikeuden tunto. Oliko sitten kumma, jos
+laki ei saanut heille voimaansa osoittaa? Oliko kumma, jos ne harvat,
+oikeat ihmiset, jotka paikkakunnassa löytyivät, eivät enään viimeiseltä
+uskaltaneet heitä yrittääkään ilmiantaa? Eipä ollenkaan ja sen takia
+pääsi turmelus aina syvemmälle juurtumaan paikkakunnassa.
+
+
+
+
+YHDESTOISTA LUKU.
+
+Katsahdus suvun kunniaan.
+
+
+Niin. Suvun kunniaa oli Kanniaisen Lauri lähtenyt kannattamaan ja
+turvaamaan. Hänen sielunsa oli siksi pimeä, että hän luuli tuon kunnian
+riippuvan rikkaudesta. Puhtaasta, rehellisestä omastatunnosta ei hän
+tietänyt mitään, ja sentähden ei hän kammonut lastensa sydämiin istuttaa
+vääriä, vilpillisiä mielipiteitä. Me olemme jo osaksi nähneet,
+minkälaisia hedelmiä, minkälaista kunniaa tuo varomaton lasten kasvatus
+toi sekä itse suvulle että paikkakunnalle, ja kuinka oli kolmannessa
+polvessa jo kasvanut suureksi, mutta me emme vielä tiedä minkälainen
+tuon kunnian loppu oli. Katselkaamme siis sitä.
+
+Kun ihminen paatuu ja piruttuu semmoiseksi, ett'ei hänellä ole enään
+mitään pyhää, kun hän antautuu koko sielunsa ja ruumiinsa kanssa pahojen
+himojensa orjaksi, palvelemaan syntiä joka jäsenellään, niin näyttääpä
+usein siltä kuin ei löytyisikään enään totuutta koko maassakaan;
+näyttääpä siltä kuin Jumala ei etsiskeleisikään isäin pahoja tekoja
+Häntä pelkäämättömien lasten päälle; näyttääpä siltä kuin pahuus saisi
+kukoistaa ijankaikkisesti, mutta niin ei ole. Jumala on pitkämielinen,
+sentähden kokee hän kaivaa ja lannoittaa vääräksi kasvaneen puun juuria
+ja sitten Hän odottaa, toivoo hedelmiä. Vasta sitten kun Hän on nähnyt
+kaikki kaivamisensa, lannoittamisensa, odottamisensa ja toivomisensa
+turhaksi, vasta sitten antaa Hän vanhurskaan vihansa langeta paatumuksen
+tuomion alle langetetun ylitse ja silloin ei enään pahuus menesty.
+
+Kauan menestyi hirvein rikoksellisuus tässäkin kysymyksessä olevassa
+paikkakunnassa. Kauan välttivät paatuneet pahantekiät lain rankaisevaa
+kättä joukkonsa laajuuden nojalla, puuttuvan oikeuden tunnon vuoksi ja
+hirmuisen pelottelemisiensa tähden; kuitenkaan ei se heille menestynyt
+ikäkauttansa, sillä pää tulee viimein vetävälle.
+
+Kanniaisen nuorten miesten isä oli Viaporissa sovittamassa rikostansa,
+tuosta ei ottaneet pojat ojentuaksensa, ei parantuaksensa, vaan monta
+kertaa hurjempaa ja rikoksellisempaa elämää viettivät he kuin heidän
+isänsä oli koskaan viettänyt -- mitenkäpäs muutoin, sillä eipä heille
+oltu parempaa opetettukaan. Vanhanviran nuorempi poika, Antti, sai kohta
+isänsä Viaporiin lähdön jälkeen, juuri kun hän oli ripille päässyt,
+selkäänsä kahdeksantoista paria raippoja varkaudesta. Tuo ei ollut kyllä
+korkein määrä, mutta kumminkin jo hyvä alku kunnian leikkaamiseen niin
+nuorelle miehelle. Tuokin annos tapahtui sillä aikakaudella, jolloin
+heihin vielä voitiin ja uskallettiin käydä käsiksi.
+
+Noin loistavasti aloitti Antti elämänsä aamun ja noin loistavasti
+osoitti hän työllä ja totuudella, mitä hänessä oli vaikuttanut ne
+opetukset, joita hän oli rippikoulussa saanut. Siellä tietysti ei
+hänelle pahaa opetettu -- hyvää siellä opetettiin, mutta hyvä ei enään
+pystynyt häneen, sillä aikoja ennen oli hänen sydämeensä istutettu paha
+turmeluksen siemen ja tuo siemen oli siellä jo niin juurtunut ja
+kasvanut, ett'ei hyvä voinut siellä sijaansa saada.
+
+Poika Antilla oli kumminkin vielä jäljellä hiukka vanhemman rakkautta,
+sillä hän kävi asian-tehden katsomassa isäänsä Viaporissa, jolloin hän
+vei rangaistusta kärsivälle isällensä ruokaa ja rahaa minkä voi kokoon
+saada. Oikeat ihmiset pitivät tuota hyvänä merkkinä ja toivoivat Antin
+vielä vakaantuvaa mieheksi. Kun Kanniaisen Jussi, Antin vanhempi veli,
+tuon kuuli, selitti hän veljensä vanhemman rakkauden omituisella
+tavalla.
+
+"Ei Antilla ollut asiana isänsä tervehtiminen, eikä ikävä häneen, vaan
+hän kävi Viaporissa katsomassa itselleen -- talonpaikkaa", sanoi hän.
+
+Kumpikahan puoli noissa ennustajissa oli oikeassa? Kenties Jussi tunsi
+veljensä sisällisen ihmisen paremmin kuin muut ihmiset. Niin, kenties.
+-- -- --
+
+Eräänä kertana lähtivät taas nepaimet kumppaniensa kanssa eräille
+markkinoille -- kuinkas muutoin. Oltiin jo poissa kotipitäjäästä,
+kaukana vieraassa paikkakunnassa. Yö läheni ja nuot oivalliset
+markkinamiehet valitsivat itselleen yöpaikaksi erään kylän. Nuoria,
+iloisia olivat nuot markkinamiehet ja saman näköisiä katsella kuin
+muutkin ihmiset; vieläpä kauneempiakin kun moni muu, ja kyläläiset eivät
+osanneet aavistaakaan mitään pahaa noista iloisista
+markkinavieraistansa.
+
+Eihän muuta. Markkinavieraat laativat heti tanssit majataloonsa, sillä
+eihän muutoin ilo ilolle tuntunut. Kylän pelimanni haettiin paikalle ja
+viinaa hankittiin sekä hänen että omiksi tarpeeksi. Kylän nuori väki
+kokousi äkkiä noihin kemuihin ja pian oli tuvan lattia täynnä iloisia
+pareja. Erinomainen ystävyys vallitsi kyläläisien ja vierasten välillä
+ja edelliset oikein kunnioittivat noita iloisia ja vierasvaraisia
+vieraitansa. Siinä sitten tanssittiin, jotta vesi päältä lähti ja hiki
+otsalta valui.
+
+Keskellä "silmää" pistäysi Vanhanviran Jussi ulos, pyyhkien valkosella
+nenäliinalla, jonka hän oli kylän parhaalta neidiltä lainaksi saanut,
+runsaasti valuvaa hikeä pois otsaltansa. Silmä ei ollut vielä loppunut,
+kun hän palasi takaisin tanssi tupaan, mutta silloin hän jo voi kuiskata
+Issun korvaan:
+
+"Täällä te turhaan näette vaivaa palavissa päin, mutta minulla on toki
+jo jotakin tallessa".
+
+No, mitäpä oli sitten Jussilla tallella? Vaikk'ei hän sen enempää aikaa
+ollut poissa tanssituvasta, oli hän jo kumminkin ennättänyt käydä
+muurista irti repimässä talon ison, vaskisen muurikattilan. Tuon oli hän
+polkenut luttuun ja kuopannut rekeensä; tuon työn tähden se oli, kun
+Kanniaisen Jussi tuli niin tyytyväiseksi ja hyvälle omalletunnolle.
+
+Kylän nuoriso ja vieraat pitkittivät vaan tanssiansa, niinkuin ei mitään
+olisi tapahtunut. Vieraatkaan eivät kiirehtineet sen enempää lähtöänsä,
+sillä nyt oli jo niin myöhäinen aika, ett'ei kukaan enään näin hiljan
+tarvinnut valkeaa kodan muurissa; siitä tuo rauha ja hätäilemättömyys
+vierailla. Viimein lähti kylän nuoriso pois ja vieraat panivat maata.
+Kauan eivät he kumminkaan maanneet, ennenkuin he löivät hevosensa
+aisoihin ja lähtivät ajamaan edessään olevaa pitkää talotonta taivalta.
+
+Melkein heti kun vieraat lähtivät, nousi talon karja-piika ylös. Hän
+puki päällensä ja meni kiireesti virittämään kodan pesään valkeaa, mutta
+voi hirmua! Muurikin oli revitty rikki ja kattilaa ei ollut
+olemassakaan. Piika kiiruhti heti asian ilmoittamaan muulle talon
+väelle. Heti huomattiin mitä tietä kattila oli talosta pois juossut.
+Pari roimaa hevosta valjastettiin heti, ja rekihin siepattiin kylän
+reippaita nuoria miehiä ja siitä nyt lähdettiin veijareita takaa
+ajamaan. Puoli taipaleessa saavuttivat takaa-ajajat jo illalliset
+vieraansa ja vaativat heidät seisahtumaan syynäi varten. Veijarit
+kieltäysivät siitä ja matkustivat vaan eteenpäin. Takaa-ajajat yrittivät
+väkivallalla tekemään sitä, jota eivät hyvällä saaneet toimeen. Mutta
+pian huomasivat he sen keinon turhaksi, sillä koko rosvo-joukko alkoi
+käydä heidän päällensä ja takaa-ajajat saivat kiittää onneansa, että
+pääsivät eheinä pois heidän kynsistänsä. Takaa-ajajat valitsivat nyt
+toisen keinon: he seurasivat ullonkanteella roistoja, aina ensimäiseen
+kylään asti. Kylään tultua alkoi takaa-ajajain joukko kasvaa ehtimiseen,
+sillä kaikille ihmisille, joita vaan näkivät, selittivät he lyhyesti
+asiansa, ja kun he asian kuulivat, liittyivät he takaa-ajajain joukkoon.
+Kylän tiheämmäksi tultua sai tuo matkaava, iso armeija kylän väen
+liikkeelle heidän edellänsäkin; niille huusivat takaa-ajajat, että he
+ottaisivat menijät kiinni, ja pian oli takaa-ajettaville tie pystyssä.
+Lurjukset eivät ruvenneet enään tappelulla itseänsä puolustamaan, sillä
+he näkivät sen aivan turhaksi noin isoa joukkoa vastaan, semminkin
+selkeällä päivällä.
+
+"Kyllä kaiketi meidät saatte syynätä vähemmälläkin, mutta mikä häntä nyt
+keskellä tietä rupeaa mokomaan työhön; ajetaan likimäiseen taloon",
+esitteli Kanniaisen Jussi rehevästi.
+
+Kaikki suostuivat ehdotukseen ja niin ajettiin ensimäisen varakkaan
+talon kartanolle, mutta Jussi ajoi hevosensa liki navetta-pihaa.
+
+Siinä sitten syynättiin yhden ja toisen rekeä, mutta mitään ei löytynyt.
+Noin puolitekeissä oli syyni, kun Vanhanviran Jussi sanoi: "Kovin paljon
+on kokoontunut suuteita rekeeni, niitä täytyy kantaa tunkiolle" ja
+samassa hän kohmusi vankan sylin heiniä reestään ja lähti viemään niitä.
+Lähellä seisova mies sattui ikäänkuin tapaturmassa kirvespohjalla
+kopasemaan tuohon hänen sivutsensa vietävään suude-syliin. Kopsis!
+kirvespohja rämähti suoraan heinä-sylin sisällä olevaan, luttuun
+poljettuun kattilaan ja heinä-syli kattiloilleen putosi maahan, kattila
+päällimmäksi. Siihen seisahti kantajakin ja syynääjät huudahtivat: "kah,
+siellähän se meidän kattila onkin, mutta runneltuna".
+
+"Mistä olet tämän rekeesi saanut?" kysyi kattilan omistaja ja katsoi
+Jussia tuimasti silmiin.
+
+"Mikä p--le lienee tuon minun rekeeni tietämättäni työntänyt, minä itse
+en ole sitä pannut", sanoi Jussi hätäyksissään.
+
+"Sen selittäköön oikeus, kuka kattilan sinun rekeesi on pannut", sanoi
+kattilan omistaja ja vanui Jussin kauluksiin kiinni.
+
+"Jos vaan panette minut kiinni, niin sen saatte vielä katkerasti katua",
+sanoi Jussi uhkaavasti.
+
+"Sepähän nähdään", sanoi mies ja alkoi nuorittaa häntä saapuville
+tuoduilla köysillä.
+
+"Mikä on nimesi mies?" kysyi hän Jussilta, kun oli saanut hänen
+sidotuksi.
+
+"Nimeni on Matti Vekarainen, Savosta", vastasi Jussi.
+
+"Ei vainenkaan, hän on Vanhanviran Jussi, jos olette ennen kuulleet
+hänestä mainittavan", sanoi eräs juuri kartanolle saapunut kulku-akka.
+
+"Oletko varma siitä?" kysyi moni ääni yht'aikaa vaimolta.
+
+"Hänet tunnen yhtä tarkkaan kuin oman miehenikin", sanoi vaimo
+luottavasti.
+
+"No peeveli! Sittenhän olemme saaneet paremman linnun kiinni kuin
+luulimmekaan. Lisää nuoria tänne! Hän ei taida olla juuri niin hyvä
+häkissä pysymään. Vai sitä komppaljuunia tämä joukko onkin. Olkaa hyvät
+ja painakaa muut tielle ja pian, jos ette tahdo kaikin tulla kiinni
+pannuiksi", sanoi sitten sitoja toisillekin samassa kun hän vielä
+toistamiseen siteli arvokasta saalistansa, josta kansa oli kuullut niin
+paljon pahaa. "Kas niin! Luulempa että pysyt koreasti kiinni tutkintoon
+asti", lisäsi hän sitten ja heitti Jussin siihen.
+
+Jussin toverit vannoivat sielunsa ja Jumalan kautta, ett'eivät he ole
+tietäneet mitään koko asiasta -- sepä nyt on tietty -- ja toimittivat
+itseänsä aikakyytiä matkalle.
+
+Jussi-parka vietiin heti nimismiehelle, joka hänet kahlehti lujaan jos
+lujaan, ja lähetti sitten läänin vankilaan, odottamaan laillista
+tutkintoa huonosti onnistuneelle asiallensa.
+
+Kun tutkinto tuli, oli asia niin selvä ja todistukset niin pätevät, että
+pitemmittä mutkitta oikeus tuomitsi hänelle taas neljäkymmentä paria
+raippoja ja kaksi vuotta kruunun pakkotyötä. Hän tyytyi tuomioonsa ja
+lähti heti täyttämään hänelle määrättyä rangaistustansa, että pikemmin
+pääsisi irti, harjoittamaan entistä rikoksellista ja jumalatonta
+elämäänsä.
+
+Kun hänelle tuomittu rangaistus-aika oli loppunut, tuli hän taas
+takaisin kotipitäjääsensä. Pian havaittiin, ett'ei hän ollut tuolla
+oppi-ajallansa yhtään parannut, vaan päinvastoin paatunut entistäkin
+pahemmaksi, sillä yhä raa'emmaksi, hurjemmaksi, rikoksellisemmaksi ja
+jumalattomammaksi kävi elämä pitäjäässä. Mutta yhä ankarammiksi ja
+kiinteämmiksi kävivät myös oikeat ihmiset heitä vastaan. Pitääksensä
+yleistä turvallisuutta vähänkään voimassa, laittivat he kylään poliisin,
+jotka vuorottaisin monissamiehin kulkivat öisin aseilla varustettuina
+ympäri kyliä, tarkastamassa roistojen tuhoja ja ilkitöitä ja moni vekara
+tarttui heidän koukkuunsa. Päivin he myös ottivat niin paljon vaaria ja
+tietoja heidän umpikuljuisista vehkeistänsä kuin vaan voivat, ja se oli
+suureksi avuksi useinkin heidän öillisille toimillensa. Kauan ei
+Vanhanviran Jussikaan saanut nauttia tuota kahden vuoden kruunun työllä
+ansaittua vapauttansa, sillä parin vuoden päästä irti pääsönsä jälkeen
+joutui hän noiden kylän poliisien kautta itse työssä kiinni
+murtovarkaudesta.
+
+Jussin syntirekisteri oli jo niin iso, että hän kolmannen kerran sai
+selkäänsä neljäkymmentä paria raippoja ja kymmenen vuotta kruunun
+pakkotyötä, ja nyt hän oli jo isänsä edellä rikoksissa ja
+rangaistuksissa.
+
+Vanhavirka palasi juuri kotiansa Viaporista, kun poikaa alettiin toimia
+sinne vietäväksi. Isä meni poikaansa katsomaan vankien kulettajalle,
+juuri kun puikaa lähdettiin viemään samaan kolkkaan ja pitkälliseen
+vankeuteen, josta hän itse juuri oli päässyt. Kokonaista kymmenen vuotta
+oli kulunut, jolla ajalla eivät kumpikaan olleet toisiansa nähneet.
+Kuihtunut, harmaantunut oli isä tuolla kolkossa, kovassa kruunun työssä.
+Kolkostuneet, piruttuneet olivat pojankin kasvot, sillä monet kovat
+rangaistukset, hurja ja rikollinen elämä olivat tylystäneet ja
+tuimistaneet hänen katseensa, joka viattomana ollessaan oli niin lempeä
+ja suloinen kuin parin tähtösen vilkkuva kiilu aamutaivaan rannalla
+lempeällä talvi-ilmalla. Myrskyä, ukkosta, pelkoa, kauhua -- paatumusta,
+osoittivat nyt ne villit katseet, joita kovasti kahlehdittu vanki loi
+ympärilleen; olisipa luullut toisen maalarin käyneen siveltimellään
+pilaamassa tuota Luojan alkuperäistä työtä ja niinpä oli käynytkin. Hän
+oli vangin kasvoihin uurtanut nuot syvät, kolkot ja säännöttömät va'ot,
+jotka hänet tekivät niin inhottavan ja villin näköiseksi.
+
+Laskiessaan raakoja kokka-puheita ja katsellen villisti ympärillään
+olevaa uteliasta väkijoukkoa, sattui vanki näkemään isänsä. Tulta
+säkenöitsivät hänen silmänsä ja hänen suunsa vetäysi ilkeään ja
+pirulliseen ilve-hymyyn.
+
+"Ahaa! Tulkaapas lähemmäksi, kulta isäni. Te olette ennenkin antaneet
+minulle hyviä neuvoja ja opetuksia ja varmaan voitte niitä nytkin antaa.
+Poika on nyt jo hyvällä varalla isän veroinen, opissa, elämässä ja
+vieläpä palkan saamisessakin. Tehän juuri tulette, luulen ma, meidän
+yhteisestä kotitalosta, johon poika juuri nyt lähtee yhtä uljaalla
+matkapassilla kuin tekin, isä. Te mahdatte tietää, oliko siellä hyvin
+viinaa ja koreita tyttöjä; jos niin on, niin sitten siellä kyllä tulee
+toimeen. Siellä kai pitää kynnet pitää lyhempinä, ett'eivät ne takerru
+joka hevosen marhamintaan, taskukellon peräsimiin, kukkaron nauhoihin ja
+aitan avaimiin, vai kuinka, isä? Kyllä minä olen koettanut elää niin
+paljon kuin olen voinut oppinne jälkeen, mutta ei se ole niin onnistunut
+kuin teiltä, sillä minulla ei ole ollut Valvoherraa kumppanina -- älkää
+nyt noin ujostelko, isä, yhteisethän meillä asiat ovat, vai kuinka?"
+
+Noin Vanhanviran Jussi puhutteli isäänsä kymmenen vuoden päästä. Isä ei
+voinut hälkyilemättä kestää poikansa puheen ja villien silmäyksien
+edessä, vaan hän koki vetääntyä muiden taa piiloon, mutta poika piti
+hänet niin ankarasti silmällä, ett'ei hän päässyt lymyämään koko puheen
+ajalla; lieneekö tuo silmällä pitäminen ollut sitä, josta Lutherus sanoo
+neljännen käskyn selityksessään: "ja pidämme heitä meidän silmäimme
+edessä?"
+
+Vangin puhe teki kuulijoissa eri vaikutuksen, aina sen mukaan
+minkälainen kunkin kuulijan sisällinen ihminen oli. Suurin osa purskahti
+imelästi nauramaan; ne olivat niitä, jotka vangin puheen pitivät
+oikeana, viisaana puheena, sillä heidän mielipiteensä olivat enemmän tai
+vähemmän sopusoinnussa hänen mielipiteittensä ja tekojensa kanssa.
+Vähempi osa pysyi mykkänä koko vangin puheen ajan, ja he näyttivät
+kauhistuvan jokaista hänen sanaansa. He katselivat usein toisiansa
+kysyvästi silmiin, ikäänkuin olisivat kysyneet: eikö tuo ole hirveää ja
+pirullista? Eräs vanha harmaapää ukko avasi suunsa ja rupesi puhumaan:
+
+"Eikö tämä ole hirveää ja jumalatonta?" alkoi hän. "Mistä on tämä hirveä
+rikoksellisuus, tämä saasta ja jumalattomuus pitäjääsemme tullut?
+Tuntuupa siltä kuin ilmakin olisi saastutettu ja Herran käsi raskaasti
+painaa meitä. Muistan ajan, jolloin ei pitäjässämme kuulunut yhtään
+rikosta ja rauha, rakkaus vallitsi silloin ihmisien kesken. Jumalan
+pelko asui silloin ihmisien sydämissä, ja se teki kaikki nöyriksi toisia
+kanssa-ihmisiäkin kohtaan. Lyhyessä ajassa on elämä pitäjässämme
+muuttunut pahojen henkien elämän kaltaiseksi, sillä muuta nyt ei enään
+kuulukaan, muusta ei nyt enään ole puhettakaan kuin rikoksista,
+murhista, murhapoltoista, murtoja muista varkauksista, juomisista,
+vankituksista ja rangaistuksista. Mistä tämä kaikki on tullut? kysyn
+vieläkin. -- Kanniaiselta alkoi se saasta vuotaa. Väärällä tavaran
+himolla, setä Juhon rahojen varastamisella, varomattomalla lasten
+kasvatuksella, väärillä, petollisilla kirjoilla alkoi se ja Jumala sen
+tietää mihinkä se päättyy, sillä pahuus ja jumalattomuus paisuu nyt jo
+yli reunojensa, loppua eikä kumminkaan kuulu kustaan; se on hirveää
+ajatellakin. Rikokset pidetään nyt jo kunnia-asiana ja rikoksistaan
+vangittu poika puhuu rangaistulle isällensä levollisena niin hirveitä
+asioita ja sanoja, että kaikki harmaat karvani nousevat pystyyn, ja
+tuommoiset puheet saavat suosijoita -- nauravia suosijoita!! -- Jumala
+meitä armahtakoon!"
+
+Sen sanottuaan lähti ukko hitain askelin kävelemään ulos. Ei yksikään
+voinut tuohon kunnian vanhuksen puheesen virkata ainoatakaan iva- ja
+pilkka-sanaa, vaan kaikki olivat lyötyinä, ja Vanhavirkakin ja vangittu
+poikansa seisoivat pää rinnoilla ja katsoa tuijottivat alakuloisina
+lattiaan. Miksikähän tuo ukon puhe teki niin syvän vaikutuksen kaikkein
+hurjimmissakin kuulioissa? Siksi että se oli huutavan ääni korvessa,
+jonkalaista ei oltu kaukaan aikaan kuultu. Ukko havaittiin olevan Elsan
+isän.
+
+Pitemmittä mutkitta taljattiin Vanhanviran Jussi raskaine rautoineen
+rattaille ja mykkänä, synkkänä alkoi hän vieriä hitaasti kolkkoa
+rangaistus-paikkaansa kohden; yhtä mykkänä hajausi myös väki pois
+vankien kuljettajan talosta. --
+
+Tuo ennen niin loistoisa ja mainehikas Kanniainen oli nyt perinpohjin
+hävinnyt talo. Eipä olisi kukaan enään tuntenutkaan sitä Kanniaiseksi,
+jos ei entinen paikka ja kammottava nimi olisi sitä mieleen
+johdattaneet. Maa oli myöty vähitellen suurien rahasakkojen, kulujen ja
+tuomittujen takamaksujen maksuiksi ja muiden isojen velkojen maksuiksi.
+Ostajat olivat osinkojensa mukaan vähitellen vedättäneet pois huoneet
+tuosta niin komeasta kartanosta. Ainoastaan talon entinen kota oli
+jäänyt paikalle sen vähäisen maan kipeneen kanssa, joka vielä oli
+jäljellä, kun Vanhavirka palasi Viaporista. Tuon kodan olivat pojat,
+Jussi ja Antti, varustaneet tulisialla ja muutoinkin asuttavaksi,
+sill'aikaa, kun heidän isänsä oli vielä rangaistustansa kärsimässä.
+Tuossa kota-tuvassaan asui nyt Vanhavirka poikansa Antin kanssa, ja he
+joivat mitä vaan hengestä irti oli. Niin autiona ja kolkkona oli nyt
+muinoin niin uljas Kanniaisen talo, yksinäisellä paikallaan, kuin autio
+puuton kallio-saari jäätyneen järven keskellä. Kolkkona, kammottavana
+esimerkkinä törötti yksinään kota-tupa tuossa ja kun tyyneenä, selkeänä
+talvisena aamuna savu kohousi pystysuorana korkealle ilmoihin kota-tuvan
+tornista, niin tuntuipa silloin siltä kuin se olisi suoristansa tullut
+kirouksen pätsistä.
+
+Kun isä ja poika olivat jonkun ajan kahden viettäneet synnillistä elämää
+juomisessa ja varkaudessa, tuossa kolkossa yksinäisessä asunnossaan,
+ajoi eräs mies eräänä pyhä-iltana kota-tuvan eteen vähäsen, hevosen
+loimilla peitetyn kuorman kanssa. Mitä oli noiden peitetten alla? Siellä
+oli miehen -- ruumis! Yksin oli Vanhavirka nyt kota-tuvassaan majaa
+pitämässä, sillä Antti oli jo aamulla lähtenyt kylälle, tavallisella
+laillaan pyhäpäivän pyhittämiseen juomisella ja tappelulla. Tuolta
+retkeltään tuli hän nyt kotiansa hevosella, ei ajajana, vaan tuona
+vähäisenä peitettynä kuormana, jonka olemme jo nähneet.
+
+Vanhavirka kuuli kota-tupaansa, että hevosella ajettiin sen eteen. Hän
+astui kiireesti ulos, katsomaan tullutta.
+
+"Näkyikö siellä meidän Anttia?" kysyi hän hätäisesti reen vieressä
+seisovalta mieheltä, jonka hän tunsi.
+
+"Näkyipä tuo", sanoi mies ja sivalsi peitteet pois komian kuormansa
+päältä.
+
+Yltä päältä verisen ruumiin kalveat kasvot tulivat silloin näkyviin ja
+Vanhavirka tunsi niissä poikansa kalvistuneet kasvot.
+
+"Mitä on tapahtunut?" kysyi hän hätäisesti ja astui askeleen takaperin.
+
+"Tapahtumat näette edessänne olevassa poikanne verisessä ruumiissa.
+Aamulla aikaisin kokousi koko roisto-joukko kirkon kylään. He hankkivat
+tavallisuuden mukaan viinaa ja joivat itsensä juovuksiin. Issulla ja
+Antilla oli riita keskenänsä jostakin asiasta, sen jälkeen mitä muut
+ymmärsivät, varastetun yhteisen omaisuuden väärästä ja epärehellisestä
+ja'osta. Heille tuli tappelu ja ennenkuin ennätti aavistaakaan, paiskasi
+Issu puukon Antin sydämeen umpipäähän, josta iskusta hän kaatui paikalle
+hengettömänä. Siitä oli kumminkin hyvä, että siinä meni kaksi kärpästä
+yhdellä lyönnillä", sanoi mies ja nosti ruumiin koto-tuvan lattialle.
+
+"Sekö nyt vielä?" sanoi Vanhavirka ja purskahti itkuun.
+
+"Niin, nyt alkaa olla töillänne täysi mitta. Oman sukunne, sisarenne
+pojan työtä on tämä ja Issu vaan kerskuu muun muassa maksaneensa --
+äitinsä perintöä", sanoi mies ja lähti pois.
+
+Siinä oli Kanniaisen Antin loppu. Ei hänen veljensä, Jussin, ennustavat
+sanat käyneetkään toteen? Ei Antin talonpaikka ollutkaan Viaporissa,
+niinkuin Jussi oli ennustanut; kolkompi, synkeämpi -- kauheampi oli se
+kammitsa, johon Antti nyt joutui, kuin Viapori on koskaan ollut. Antin
+vankeudesta ei päässytkään ulos vuosituomiolla, ei kymmenessä vuodessa,
+ei sadassa -- voi! ei koskaan, ei koskaan. Ei mitään parannuksen aikaa,
+ei mitään armoa, ei mitään toivoa -- kauheata!
+
+Niin, Antin isähän itki. Mitä hän itki? Hän itki sitä, että hänen
+poikansa oli tapettu. Hän tunsi itsensä nyt niin yksinäiseksi ja
+turvattomaksi. Hänellä ei ollut nyt enään yhtään, joka hänelle olisi
+hankkinut ja kantanut -- viinaa ja varastellut hänelle elintarpeita
+kurjan henkensä ylläpitämiseksi -- sitä hän itki.
+
+Nyt olemme jo osaksi tutustuneet rintaperillisien, etevän suvun
+kunniaan; katselkaamme vähän syrjäperillisienkien, sisaren poikienkin
+kunniaa.
+
+Vanhanviran sisaren poika joutui paikalla kiinni nepaimensa, Antin,
+murhasta. Asia oli niin selvä, että hän sai kovimman rangaistuksen,
+nimittäin neljäkymmentä paria raippoja ja elin-ajakseen pakkotyötä
+Siperian vuorikaivannoissa. Niin hän meni ja se hänen juoksunsa ja
+pyrintönsä pää ja pohja oli; se oli hänen -- kunniansa.
+
+Olemme jo ennen nähneet, kuinka Vanhanviran Jussi joutui kiinni,
+kattilan varkaudesta, markkina-matkallaan. Toiset veijarit menivät
+kuitenkin markkinoille, vaikka Jussin niin kävi. Siellä he pitivät
+tavallista menoaan: joivat, varastivat ja -- ryöväsivät, kun niin
+sattui. Kaikissa heidän vehkeissään oli Vanhanviran Jussi ennen
+päämiehenä ollut, mutta kun hänen noin hullusti kävi, valitsivat
+veijarit hänen nepaimensa, Nartin, yksimielisesti johtajakseen. Uljaasti
+toimitti Nartti hänelle uskotun luottamusviran. Kaikki menestyi hyvin ja
+niin kavalasti, ett'ei pienintäkään epäluuloa syntynyt heitä vastaan. He
+kokosivat runsaan saaliin, ja palasivat iloiten ja riemuiten kotiansa.
+Samoilla markkinoilla ryövättiin tiellä eräs varakas pappi, ja piestiin
+vähiin henkiin. Papilla oli paljon rahoja muassaan ja muutakin arvokasta
+kalua, muun muassa kultakello kalliine perineen. Tieto tuosta rumasta ja
+hirveästä rikoksesta levisi nopeasti joka paikkaan ja pahantekijöitä
+koetettiin kaikilla keinoilla saada ilmi ja kiinni, mutta turhaan;
+mitään ei kuulunut ei näkynyt ja varastetut rahat ja kalut katosivat
+kuin nukkuneen rukous.
+
+Pahantekijäin ilmisaaminen jäi siihen, eikä kukaan enään piitannut koko
+asiasta huita haita. Mutta hallitus ei heittänytkään asiaa niin vähällä,
+sillä rikos oli kovin hirveää laatua.
+
+Oli kulunut tapauksesta aikaa noin pari vuotta. Silloin sai paikkakunnan
+nimismies käskyn kuvernööriltä, syynätä kaikki ne henkilöt ja heidän
+asuntonsa, joiden tiettiin olleen niillä markkinoilla, joilla papin
+ryöstö tapahtui. Tämä tapahtui ehkä siinä toivossa, että siten
+saataisiin jotakin selkoa pahantekijöistä. Tuo käsky tuli sen vuoksi,
+että pitäjän paha maine oli ehtinyt jo hallituksen korviinkin. Heti
+käskyn saatuansa ryhtyi nimismies työhön, ja Nartin koti oli se, jota
+tuo syyni ensimäiseksi kohtasi. Nartti oli nainut mies ja koki vielä
+asua remuta isänsä maalla, vaikka se oli jo hyvin riepakolla. Kun
+nimismies tuli taloon, oli Nartti poissa kotoa.
+
+"Hyvää päivää! onko Nartti kotona?" sanoi nimismies huoneesen tultuansa.
+
+"Mitä hänestä tahdotte?" kysyi Nartin vaimo tuimasti.
+
+"Onko Nartti pari vuotta takaperin ollut J--n markkinoilla?"
+
+"Mitäs sitten?"
+
+"Älä mutkittele, akka, vastaa vaan suoraan minun kysymykseeni; onko
+miehesi kotona?"
+
+"Hän ei ole kotona".
+
+"Toinen kysymys?"
+
+"Jos se on teille mieliksi, niin muistelen hänen siellä olleen".
+
+"Sen tiesin kyllä sinun todistamattasikin, ja me syynäämme nyt talonne
+joka nurkan".
+
+"Ja mitä varten?"
+
+"Jos jotakin löytäisimme; tuo nurkassa oleva arkku ensiksi käsiin; arkku
+auki!"
+
+"Kenen luvalla tulette häiritsemään meidän rauhaamme?"
+
+"Emme suinkaan sinun luvallasi, se on tietty; pitemmittä juonitta arkku
+auki!"
+
+"Sitä ette tarvitse ettekä saa syynätä", sanoi akka, rynttäsi arkun
+päälle ja vanui sylin siihen kiinni.
+
+Nimismiehen apumiehet kiskoivat akan irti arkusta ja mursivat arkun
+auki. Toiset pitivät kiinni akkaa, joka huusi, parkui ja kiemuroitsi;
+toiset syynäsivät arkun sisustaa. Arkku ei juuri paljon sisältänyt,
+mutta kuitenkin syynimiehille jotakin hyvin tärkeää, sillä sieltä löytyi
+eräs kultakello, joka nimimerkeistä tunnettiin papilta ryöstetyksi
+kelloksi.
+
+"Mistä miehesi on tämän kellon saanut?" kysyi nimismies, näyttäen akalle
+arkusta löydettyä kelloa.
+
+"Se on Nartin kello, ette saa siihen koskea", tirskui akka. Hänkin oli
+epärehellinen ihminen, sillä "kyllä vakka kantensa valitsee".
+
+"Vai niin! Mutta mepä emme aiokaan sinun luvistasi pitää minkäänlaista
+lukua", sanoi nimismies, pisti kellon lakkariinsa ja niin lähtivät
+syynimiehet pois.
+
+Jo samana iltana istui Nartti koreasti kiinni, vahvasti raudoitettuna.
+
+Tuon kellon asiat olivat kummallista laatua. Martti oli sen saanut
+osaksensa markkinoilta varasteltua kalua jaettaissa asianomaisien
+kesken. Niin tarkasti ja varovasti elivät he kaiken varastetun kalun
+kanssa, että hän oli pari vuotta säilyttänyt tuota kelloa, jonkun vanhan
+kivinavettalöksän seinässä olevassa sopivassa kiven kolossa. Nyt hän
+oli ruvennut pelkäämään pilalle menevän koko kellon. Juuri syynipäivän
+aamuna, kotoa pois lähtiessään, oli hän, tuon pelvon vaikuttamana,
+tuonut kellon kamariinsa ja kätkenyt sen arkkuunsa, josta se oitis
+joutui syynimiesten käsiin. Kaikella varovaisuudellaan ei hän siis
+voinut välttää sallimuksen pettämätöntä kättä.
+
+Nimismies pitkitti syyniään ja toisen Vanhanviran sisaren kahdelta
+pojalta löytyi myös papilta ryöstetyitä kaluja, ja he myös pistettiin
+kohta kiinni. Suvun ulkopuolellakin löydettiin yhdeltä ja toiselta
+epäluulon alaiselta sitä ja tätä papilta ryöstettyä tavaraa, joista
+hekin joutuivat kitimiin.
+
+Todellakin siis olivat nuot roistot tuonkin hirveän rikoksen tekijöitä.
+He eivät liene jakaneet saalistansa tasaisiin osihin miehiä myöden, vaan
+sen mukaan kuinka suuri osa ja miehuus kullakin oli ryöstäessä ja
+varastaessa. Tuosta osinkojen epätasaisuudesta lienee Issullekin ja
+Vanhanviran Antille tullut riita, joka päättyi murhalla ja josta Issu
+oli jo huilannut Siperiaan.
+
+Asia tuli tietysti oikeuden käsiin. Nartti ja molemmat nepaimet sekä
+kaikki ne, joilta löydettiin papilta ryöstetyitä kaluja, saivat
+neljäkymmentä selkäänsä ja sen saatuansa vietiin he koko elin-ajakseen
+kruunun pakkotyöhön, sovittamaan hirveää rikostansa. Semmoinen oli
+heidän kunniansa.
+
+Nyt ei ollut enään jäljellä tuosta väärällä tavalla kunniaan korotetusta
+suvusta muuta kuin Vanhavirka. Hän se oli, jonka kunniaa, jonka
+tulevaisuutta oli koetettu tehdä oikein loistavaksi ja mainehikkaaksi
+väärällä tavalla anastetulla tämän maailman mammonalla. Hän se oli,
+jonka sydämeen jo nuorena oli istutettu se periaate, että ihmisen suurin
+onni tässä maailmassa on rikkaus, saipa häntä sitten mitä vielä saikin.
+Hän se oli suvussa, joka ensikerran omin luvin ojensi kätensä
+anastamaan, jonkun oikeuden muodolla, toisen miehen omaisuutta ja jonka
+teon hänen isänsä niinkuin sinetillä lukiten todisti oikeaksi, suvun
+kunnian ja maineen turvaamisen nimellä. Hän se oli ensimäinen suvussa,
+joka mielivaltansa mukaan sai kasvaa kristillisettä kasvatuksetta isänsä
+puolelta, sai kasvaa kurituksetta ja Herran nuhteetta, sai kasvaa oman
+turmeltuneen sydämensä himoissa ja haluissa. Niissä sai hän mielin
+määrin juurtua ja varttua, ja nyt olivat hedelmät jo näkösällä. Yksin
+oli hän nyt suvustansa jäljellä niinkuin jäkäläpäinen kanto, kulovalkean
+hävittämällä karulla kankahalla, josta kaikki hävittävä tuli on kaiken
+kasvullisuuden, kaiken tuoreuden, kaiken elon hävittänyt, niin ett'ei
+siinä muuta näy kuin joku savuava, joku kytevä kekäle, jonkatähden seutu
+näyttää niin kolkolta, mustalta, kaamialta ja vihan ylikäyneeltä.
+Semmoiselta näytti Vanhanviran kota-tupakin autiolla Kanniaisen talon
+paikalla. Semmoiselta näytti tuvan ainoa asukaskin -- Vanhavirka --
+harmaantuneine hiuksineen ja kuivettuneine ja kyyristyneine ruumiineen;
+näyttipä siltä kuin hänen olisi sallittu jäämään Jumalan vihan koston
+kammottavaksi muistomerkiksi. --
+
+Hänen poikansa ja hänen sisartensa pojat olivat menneet sille tielle,
+josta ei enään palata: ainoastaan hänen vanhin poikansa, Jussi, voi
+vielä sen tehdä, kärsittyänsä pitkän rangaistuksensa ja sitä toivoi
+Vanhavirka, sillä hänkin oli laillaan -- isä.
+
+Aika kului ja Jussi tuli kotia. Hänellä oli hyvät tuliaiset isällensä,
+semmoiset, joita ei isä ollut köyhyytensä vuoksi juuri usein viimeiseltä
+saanut. Hänkin oli laillansa poika ja viinaa oli hänellä tullessaan koko
+kannu. Siitä otettiin aika tulijaiset ja kaikki oli mielestä taas hyvin,
+sillä olihan poika nyt unhottanut vihansa ja ylenkatseensa isäänsä
+vastaan ja osottanut lapsellista rakkauttansa. Syytähän oli iloita.
+
+Oli iltapäivä, jolloin Jussi tuli. Kun isä ja poika olivat sovinto- ja
+tulomaljat juoneet ja tulleet kumpikin hyvään nujakkaan, lähti Jussi
+kylälle "tervehtimään tuttujansa", niinkuin hän sanoi. Aamulla sai isä
+tiedon, että hänen poikansa, Jussi, oli -- kiinni, kovasti
+raudoitettuna. Isä säpsähti ja purskahti itkuun taas, mutta hän ei
+maininnut minkä vuoksi hän itki -- luultavasti sitä, että poika joutui
+kiinni. Jussi oli ensi yönä toveriensa kanssa tehnyt murtovarkauden,
+josta hän ja eräs toinen hänen tuttunsa saatiin itse työssä kiinni ja
+odottivat nyt palkkaansa. Isä kontturoitsi katsomaan vankein vartian luo
+vielä viimeisen kerran poikaansa.
+
+"Hyvää päivää, isä! Kiittäkää Jumalaa, kun saitte viime iltana niin
+hupaisen ja ylitse vuotavan illan viettää, joita teillä ei enään liene
+juuri niin tiheästi; eikös pojastakin ole joskus jotakin hyvää?" sanoi
+Jussi hilpeästi isänsä tupaan tullessa.
+
+Isä ei vastannut mitään, loi vaan katseensa maahan.
+
+Jussi oli jo ennestäänkin korvissa ja oikeus tuomitsi hänet muun
+korkeimman ruumiin rangaistuksen ohessa ikuiseen vankeuteen ja niin meni
+Jussikin -- kunniaansa.
+
+
+
+
+KAHDESTOISTA LUKU.
+
+Loppukatsahdus.
+
+
+Nyt vasta Vanhavirka yksinäisenä, toivotonna oli. Olipa hän niin kauan
+toimeen tullut, kun poikansa, Antti, eli. Olipa hän vielä silloin
+useinkin saanut haluttua ilojuomaansa -- viinaa ja muutakin ruokaa
+kurjan henkensä yllä pitämiseksi. Tuo turva tuli häneltä pois ja
+puutetta, kurjuutta kärsi hän kota-tuvassaan. Hänen ainoa toivonsa ja
+lohdutuksensa oli ollut vankeudestaan palaavassa pojassaan, Jussissa --
+semmoinen toivo, että hän hankkisi hänelle ruokaa ja viinaa, -- miten
+tahansa, siitä ei ollut kysymystä. Eikäpähän poika ollutkaan kuulematon
+isänsä toiveille eikä tahdolle: sen osoittivat hänen ensi-yölliset
+yrityksensä, mutta se ei onnistunut. Kurjaksi, turvattomaksi, köyhäksi,
+puutosta kärsiväksi jäi nyt Vanhavirka ypö yksinään kota-tupaansa. Hän
+ei ollut koskaankaan tottunut työtä tekemään, sillä vähemmin hän nyt
+vanhalla, rangaistuksista kyyristyneellä ja kutistuneella ruumiillaan
+kykeni henkeään elättämään. Jonkun vuoden kuluttua pyysi hän pitäjän
+vaivaishoidon toimittamaan hänet ruodulle. Sitäkään ei hänelle sallittu,
+siitä syystä, että hänellä oli vielä maata, ja -- kota-tupa. Hän oli sen
+johdosta pakotettu myömään tuon ainoankin omaisuutensa. Siitä saaduilla
+rahoilla eli hän vielä jonkun ajan entistä elämäänsä -- joi, kun sai
+viinaa, ja oli juomatta, kun ei saanut -- selvä asiahan se.
+
+Ei koskaan kuultu hänen suustansa mitään katumuksen sanaa, ei mitään
+päivitystä siitä, että hän itse oli onnettomuuteensa syypää, ei mitään
+siitä, että hän oli huonosti kasvattanut lapsensa, ei mitään siitä, että
+hän oli itse syöstänyt lapsensa perikatoon, ei mitään siitä, että hän
+oli turmellut, myrkyttänyt tuhansia ihmissydämiä.
+
+Tosin kuultiin hänen nytkin, kun hän sai viinaa päähänsä, jonkun veisuun
+tapaisesti, murheellisen näköisenä jörröttelevän: "Täällä minun täytyy
+oleskell' ja kiiveskell', Häpeän ja kunnian välill'," mutta ei hän
+koskaan lisännyt veisuusensa: "Vaan jos käyn Kristuksen jälill'," joka
+on seuraava sä'e siitä kirkkovirrestämme, josta hän oli tuon muka
+hänelle sopivan ja mieluisen paikan valinnut. Mutta siihenkin oli hän jo
+pannut omiansa lisäksi, jonka hän lienee paremmin taitamattomuudesta
+tehnyt kuin vapaasta tahdostaan. Niin. Hän ei ollutkaan koskaan
+viljellyt Jumalan sanaa, eikä hän siihen kyennytkään, sitä vähemmin
+ymmärsi hän sitä.
+
+Kauan ei hänelle ollut turvaa tuon ratki pienen ja mitättömän maan
+palasen ja kota-tuvan vähäisessä hinnassa, ja yhä suurempaan kurjuuteen
+vajosi hän, mutta hätä neuvon keksii. Kun kaikki turva ja toivo oli
+pettänyt, hankki hän itselleen yksinkertaiset köydenkehruukalut. Ne
+muassa kulki hän kylästä kylään, talosta taloon, kehräten köysiksi
+jouhet, sian-villat ja tappurat niissä taloissa, joissa niitä sattui
+olemaan. Sillä tavalla elätteli nyt viimeiseltä henkeään tuo ennen niin
+loistava, rikas ja mainehikas Kanniaisen lautamies -- joi kun sai, ja
+söi, kun sai, mutta usein oli liian pitkät välit kumpaisellekin
+tarpeelle.
+
+Toinen Vanhanviran sisarista asui pienessä, köyhässä, kurjassa mökissä;
+toinen sisar oli jo aikoja ollut -- ruodulla. Tuo mökki oli nyt ainoa
+suvun omaisuus, sillä sisaretkin miehineen olivat joutuneet häviöön
+jumalattoman elämänsä ja poikiensa vuoksi. Tuossa sisarensa mökissä piti
+Vanhavirkakin majapaikkaa sitä myöden, kun hän oli pakotettu myömään
+oman kota-tupansa. Kun hän sai köysien kehruulla sen verran kokoon, että
+hän voi saada viina-hallin, tuli hän sen kanssa sisarensa mökkiin
+ryypiskelemään saalistansa. Vuoteena hänellä tuossa kurjassa ja ahtaassa
+mökissä oli vaan pehku-koko nurkassa, joka aina ulkoa tuotiin mökkiin
+silloin kuin veli tuli kotiin retkiltänsä. Siihen hän kallistui maata,
+kun hän oli kyllikseen saanut maistella taskumatistaan ja mustia,
+likasia ryysyjä sai hän peitteekseen.
+
+Oli hirveän kylmä ja ankara lumipyry eräänä talvena. Kurjassa mökissä
+ei ollut paljon suojaa ulkona vallitsevaa hirmuista myrskyä vastaan,
+niin hatara oli mökki. Oli muuten hiljainen ilta. Mökin ainoa asukas oli
+nyt saanut vieraan, erään köyhän akan, joka sattumalta oli tähän
+joutunut, eikä päässyt pois lähtemään pahan ilman vuoksi. Kahden he
+olivat nyt mökissä, jossa he kokivat itseänsä suojella vilulta, niinkuin
+parhaiten taisivat; mökin omistajan mies oli aikoja jo kuollut. Ainoista
+mökin puuvaroista oli tehty valkea takkaan, lisäämään tai oikeammin
+sanoen palkitsemaan sitä vähäistä lämpöä, jonka myrsky oli tuiki
+tarkkaan nuolaissut hatarasta, porstuattomasta mökistä, mutta tuossa
+kituvassa tilassaan ei valkea voinut juuri paljon lämmittääkään, jos ei
+kylmiäkään noita kahta mökissä olijaa.
+
+Tuommoinen oli mökin sisällinen tila ja asu samana hetkenä, jolloin
+mökin ovea ruvettiin ulkopuolelta kovasti rytyyttämään. Vaimot
+kiirehtivät sitä avaamaan, sillä he olivat panneet oven, vointinsa
+mukaan, kiinni sisäpuolelta. Ovi aukeni ja sisään kompuroitsi puoleksi
+kohmettunut ja kylmettynyt mies; se oli mökin väli-aikainen asukas --
+Vanhavirka. Heti huoneesen päästyänsä tunki hän kohmettuneet kätensä
+huonosti palavaan valkeaan, ikäänkuin hän olisi tahtonut kerralla
+nielaista sen vähäisen lämmön kipinän, joka huonosti palavista puista
+lähti. Hän värisi ja vapisi vilusta, niin että hänen repaleiset nuttunsa
+niemekkäät ja hetuleiset liepeet ja irti ratkenneet paikat tärisivät
+kuin haavan lehti. Hän ei hiiskunut mitään, käänteli ja lämmitteli vaan
+itseänsä niin paljon kuin vaan voi.
+
+"Mitähän sinäkin, onneton, olet lähtenyt liikkeelle ihmisistä näin
+kovalla ilmalla?" sanoi mökin akka vihelijäiselle veljelleen.
+
+Kurja veli ei vastannut mitään suullisesti, sanallisesti, mutta
+repaleisen nuttunsa povesta veti hän täysinäisen viinapullon, josta hän
+alkoi ehtimiseen maistella suulta. Tuo taskumatista maisteleminen oli
+enempi kuin suullinen vastaus. Kun hän oli huonon valkean ja
+viinapullonsa avulla vähän sulannut kohmetuksistansa, istui hän takan
+viereen hirren päästä tehdylle jakkaralle, eikä puhunut yhtäkään sanaa;
+istui vaan kumarruksissaan ja tuki päätänsä kädellään; ainoa tehtävänsä
+oli vaan väliin maistaa pullostaan.
+
+Pehku-kupo tuotiin nyt ulkoa mökin nurkkaan. Puku päällä köyrähti
+Vanhavirka kylmille pehuille, ja mustat ryysyt nakattiin hänen
+päällensä. Äänettömänä, mykkänä tyytyi hän kohtaloonsa -- siltä ainakin
+näytti; taskumattinsa pani hän huolellisesti pystyyn lattialle
+viereensä, kenties kylmän ja surunsa varalta. Vaimot laittivat myös
+itsensä maata, sitten kun he olivat sammuttaneet ainoankin valkean
+takasta. Kun valkea oli sammutettu, alkoi kuulua lattialta hiljaista
+itkun nyhkimistä. Se oli tuo pehuilla makaava kurja mies, joka tuota
+teki. Mitä itkikään, mitä miettikään hän nyt? Kenties oli hänen entinen
+elämänsä ensikerran eläessään nyt hänen edessään paljastettuna -- niin,
+kenties. Pimeässä kuulivat vaimot selvästi, kuinka pullon pohja hiljaa
+tavasta naksahteli ja kolahteli lattiaan, joka osoitti, että tuosta
+lähteestä tavasta otettiin lievikettä käsillä olevalle surulle.
+
+"Voi, Maija -- Maija oli sisaren nimi -- Voi, Maija! Ei rikkaus ole
+suurin onni ihmiselle tässä maailmassa", sanoi itkun seasta värisevä
+ääni lattialta -- se oli Vanhanviran ääni.
+
+"Ole joutavoimatta ja nuku pois", sanoi sisar.
+
+"Niin sinä sanot", kuului taas lattialta.
+
+Sitten oli kaikki hiljaa, niin hiljaa, ett'ei muuta kuulunut kuin joskus
+pullon pohjan hiljaiset kolahtelemiset.
+
+Ne olivat ainoat sanat, jotka kurja mies lausui sinä iltana. Ja
+semmoisia sanoja ei hänen oltu kuultu ikinä lausuvan. Olivatkohan nuot
+sanat hiljastuneen katumuksen sanoja? Kenties, kenties.
+
+Vaimot nukkuivat vihdoin, nukkuiko mieskin? Sitä ei tiedetty.
+
+Aamu tuli. Vaimot heräsivät. Kylmä viima tuntui mökissä käyvän ja
+yksinkertaiset, päreillä paikatut, rikkeimet akkuna-ruudut olivat niin
+jäässä, että alkava aamu näkyi mökkiin niinkuin lumihangen läpi.
+Vaimojen suusta lähtevä henki näkyi mökissä niin vahvana vesikaasuna
+kuin kaksi vankkaa savutorvea olisi purkanut savuansa tyyneesen ja
+selkeään talvi-aamuun. Vaimot raottivat ovea; ilma oli kaunis ja
+tyyntynyt.
+
+"Jussi, nouse ylös!" sanoi sisar joksikin kovasti.
+
+Ei mitään vastausta.
+
+"Jussi, nouse ylös! Nyt on jo päivä", toisti sisar, ja samassa hän
+tölmäsi jalallansa pehku-koossa makaavaa ja ryysyihin käärittyä
+veljeänsä.
+
+Ei nytkään mitään vastausta.
+
+"Miten hän nyt niin siki nukkuu?" sanoi sisar ja sieppasi samassa
+ryysy-peitteen pois makaavan päältä.
+
+Kauhistuen vetäysi hän takaisin. Makaavan veljensä lasittuneet,
+avonaiset silmät tuijottivat häntä vasten silmiä ja suu näytti siltä
+kuin se olisi aikonut sanoa: "niin sinä sanot". Hän oli -- kuollut, tuo
+veli tuossa lattialla pehku-koossa. --
+
+Viinapullo oli kauniisti pystyssä lattialla; se ei ollut aivan tyhjä,
+mutta tyhjä oli nyt sydän -- henki, elämä oli sieltä paennut. -- Hän oli
+sukunsa viimeinen mies, joka näitä maita oli viimeksi polkenut.
+
+Niin. Paennut oli nyt hänen henkensä, mutta se oppi, jota hän oli
+aikanaan levittänyt ja istuttanut, ei ollut paennut; se vaan juurtui,
+kasvoi, varttui, leveni, kyti, kaatoi, haaskasi ja turmeli ihmiskuntaa.
+Vainajan vaikutuspiiri ei pysähtynytkään hänen omaan sukukuntaansa,
+jotka kaikin olivat nyt menneitä miehiä, niin aineelliselta kuin
+henkiseltäkin kannalta katsoen, ei, vaan se ulottui paljon laajemmalle,
+kylihin, pitäjiin, maakuntiin, niin laajalle ulottui se. Paljon oli
+kruunun rautainen käsi korjannut pois tuon opin seuraajia, mutta eipä
+pahuus ja hirveät rikokset kuitenkaan loppuneet, sillä ne vaan elpyivät
+ja kukoistivat. Uusia aina pirumpia veijareita ilmestyi sialle, jos
+kuinkakin paljon olisi entisiä kiinni saatu ja pois viety, ja yhä
+suuremmassa määrässä; näyttipä siltä kuin helvetti olisi kitansa
+aukaissut siltä kohdalta maatamme, josta se olisi pahoja henkiä syösnyt
+paikkakunnan täyteen. -- Niin pian paha levenee ja niin suuressa
+määrässä!
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ystäväni! Tässä olen silmiesi eteen laskenut erään hirveän, mutta
+kumminkin tosikuvan elämästä. Hirveä on tämä kuva, mutta hirveää oli se
+ihmiselämäkin, josta tämä kertomus on otettu. Yhdestä ainoasta
+ihmisestä, Kanniaisen mahtavasta Laurista sai tuo turma ja saasta
+alkunsa. Väärällä, vilpillisellä lastensa kasvatuksella alkoi hän sen.
+Hän ei pitänyt vilpillistä tekoansa muuna kuin joutavana rikosten
+muoti-asiana, mutta sillä veti hän Jumalan kostavan käden sukunsa ja
+suuren osan kanssa-ihmisiensäkin päälle. Ei koskaan liene vanhurskaan
+Jumalan omat pyhät sanat paremmin toteentuneet kuin ne tässä
+paikkakunnassa toteentuivat, nimittäin nämät: "Minä Herra sinun Jumalas
+olen kiivas Jumala, joka etsiskelen isäin pahat teot lasten päälle
+kolmanteen ja neljänteen polveen, jotka minua vihaavat".
+
+Eräs sen ajan virkamies laski lukua, kuinka monta kymmentä syltää olisi
+jonkun vuosikymmenen päästä tullut halkoja niistä raippavitsoista, jotka
+tuosta yhdestä vilpillisestä lastenkasvatuksesta juontuneiden
+pahantekijäin selkiin murskaksi pyntättiin. Eikö tuo ollut kummallinen
+ja harvinainen lasku? Ja että tuommoiseen laskuun on voitu ryhtyä,
+mitäpä todistaa se? Mitäpäs muuta kuin että asia on ollut olemassa. Eikö
+tosiaankin kumma kuin luontokin, metsä voipi kärsiä ihmisien pahuuden
+tähden?
+
+Jospa joku ottaisi vaivaksensa laskea lukua, kuinka paljon turmelusta ja
+häviöä, kuinka paljon viheliäisyyttä, surua, tuskaa ja kyyneliä, kuinka
+paljon hirmua, pelkoa ja kauhistusta, kuinka paljon riettautta, syntiä
+ja jumalattomuutta, kuinka paljon sielun vaaroja ihmiskunnalle tuotti
+tuo vilpillinen lasten kasvatus. -- Niin, jospa sen kykenisi joku
+tekemään, niin olisi se hyvä olemassa selvillä. Mutta tuohon laskentoon
+ei kykene yksikään kuolevainen, sillä liian kallisarvoista, liian
+painavaa on tuo Luojan kädestä lähtenyt kaikkein kallein,
+kuolemattomilla sieluilla varustettu tavara, mitattavaksi ja
+punnittavaksi ihmisien vaakakupilla tahi arvosteltavaksi ja
+määriteltäväksi kuolleilla, hengettömillä numeroilla ja luvuilla. --
+Siihen ei pysty yksikään, sanon vieläkin.
+
+Jospa minulla olisi ukkosen ääni, niin minä täristäisin kaikkien isien
+ja äitien sydämiä ja huutaisin heille: ottakaa vaari lastenne
+kasvatuksesta, joiden haltiaksi Jumala on teidät uskonut. Varokaat,
+ett'ette kylvä heidän nuoriin sydämiinsä turmeluksen ja turhuuden
+siemeniä, sillä suuri on teidän edesvastauksenne oleva, jos lapsenne
+teidän tähtenne joutuvat Kanniaisen Laurin lasten tielle. Minä huutaisin
+ja rukoilisin kaikkia isiä ja äitejä, että he kasvattaisivat lapsensa
+Jumalan pelvossa ja ihmisten hävyssä, sillä, joka ei häpee ihmisiä, ei
+se pelkää Jumalaakan, ja kuitenkin Herran pelko on viisauden alku. Minä
+huutaisin ja rukoilisin kaikkia isiä ja äitejä, että he yhdistäisivät
+voimansa tuota tärkeää kutsumistansa täyttämään, sillä mitä auttaa se,
+jos toinen rakentaa, kun toinen maahan lyö, jos toinen istuttaa, vaan
+toinen repii, jos toinen puhdistaa rikkaruohoista, mutta toinen kylvää
+niitä. Vanhemmat! Tutkikaa itseänne ja jos näitä merkkejä löydätte
+itsessänne, niin silloin jo synti väijyy oven edessä, ja ellei
+parannusta tule, pistää se teihin, pistää lapsiinne ja kenties kuinka
+moneen ihmiseen se vielä pistääkin kuolettavan haavansa.
+
+Näitä minä huutaisin, jos voisin, mutta mitäpä minä voin, sillä olenhan
+vaan kuolevainen, vihelijäinen mato.
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Isäin pahat teot lasten päällä
+by Pietari Päivärinta
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ISÄIN PAHAT TEOT LASTEN PÄÄLLÄ ***
+
+***** This file should be named 15090-8.txt or 15090-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/1/5/0/9/15090/
+
+Produced by Matti Järvinen and Distributed Proofreaders Europe.
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/15090-8.zip b/15090-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..24a703a
--- /dev/null
+++ b/15090-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..899aef5
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #15090 (https://www.gutenberg.org/ebooks/15090)