initial commit of ebook 15062HEADmain

5 files changed, 4173 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/15062-8.txt b/15062-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..abb2fb9
--- /dev/null
+++ b/15062-8.txt
@@ -0,0 +1,4157 @@
+The Project Gutenberg EBook of Elämän hawainnoita X: Pöyhkeä isäntä;
+Kauppias=mummo; Matkustaja, by Pietari Päivärinta
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Elämän hawainnoita X: Pöyhkeä isäntä; Kauppias=mummo; Matkustaja
+
+Author: Pietari Päivärinta
+
+Release Date: February 14, 2005 [EBook #15062]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ELÄMÄN HAWAINNOITA X ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+ELÄMÄN HAWAINNOITA X: Pöyhkeä isäntä; Kauppias=mummo; Matkustaja
+
+Kirj.
+
+P. Päivärinta
+
+
+WSOY, Porvoo, 1899.
+
+
+
+
+
+PÖYHKEÄ ISÄNTÄ.
+
+
+Niin, hän oli wankan talon ainoa poika. Hänen wanhempansa oliwat noita
+säästäwäisiä, työteliäitä ja osaansa tyytywäisiä, rehellisiä ihmisiä,
+joita ei ollut turmellut mikään ulkoa päin tunkeentunut paha.
+Kunnioitettuna paikkakuntansa järkewimpinä, esikuwallisina ihmisinä,
+waikuttiwat he hiljaisuudessa kansalaistensa kesken, auttaen
+aineellisilla waroillansa hätääntyneitä ja jakaen hywiä neuwoja
+hakewille, niin paljon kuin heidän woimansa kummassakin kohdassa
+riittiwät. Tämmöisen elämäntawan wallitessa kohosiwat he paikkakunnan
+warakkaimmiksi ihmisiksi ja eihän se kumma ollutkaan, että niin
+käwikin, sillä "rehellisyys maan perii". Ankaran Jumalan pelon ohessa
+käyttiwät he itsensä alhaisesti, eiwätkä häwenneet kaikissa
+tilaisuuksissa ja paremmissakin paikoissa pitää kotitekoista waatetta.
+Tämän tähden ei heitä kuitenkaan kukaan halweksinut, eikä heitä mistään
+pukunsa wuoksi poisajettu; päinwastoin kunnioitti moni ylhäinenkin
+heitä juuri yksinkertaisuutensa ja hurskaan mielenlaatunsa tähden,
+sillä kaikki käsittiwät, että siinä on juuri Suomen kansan elämän ehto
+ja perustus.
+
+Wankka talo oli heillä, Kämälä nimeltänsä. Waltawan ja wuolaan wirran
+törmällä seisoi uhkea kartano aiwan liki sywää ja leweää suwannetta.
+Tyyninä kesäpäiwinä kuwasteli se tyyneen weden kalwoon siwusoutajan
+mielestä niinkuin Ahdin linna, mutta semmoiselta ei se hänen
+mielestänsä todellisuudessa tuntunut, koskapa hän tiesi tunnossaan,
+että tuon mahtawan talon huoneissa oli lämminsydämisiä kansalaisia.
+
+Niin tuo poika--ainoa Gabriel poika.--Kuta niukempi luonto oli heille
+ollut, sitä suuremmalla rakkaudella he tuota ainokaistansa rakastiwat.
+Wanhukset käsittiwät aiwan hywin sen, että he owat welkapäät lapsensa
+eduksi uhraamaan kaikki tarmonsa ja neronsa. Hartaasti katsoiwat he
+häneen ja toiwoiwat niin paljon--he kokiwatkin kaswattaa häntä kaikissa
+hywissä tawoissa ja totuttaa tuntemaan jo nuorena hywän ja kelwollisen
+kansalaisen welwollisuuksia.
+
+Usein käskiwät he hänet kamariinsa, sitten kuin hän oli suuremmaksi
+tullut, ja niissä tilaisuuksissa he koettiwat ikäänkuin koetella,
+oliwatko ne neuwot juurtuneet ja kaswaneet, joita he oliwat hänelle
+opettaneet. Hywähän siitä aina tuli, sillä eihän poika koskaan
+loukannut wanhempiensa mieltä, seisoihan waan toisen jalkansa nojalla
+toisella ronkallansa muurin nojalla, nojaten horjuwaa ruumistansa
+muuria wasten ja tukien sen puolen poskea kämmenellänsä. Näyttipä hän
+usein semmoiseltakin kuin hän olisi ollut hywin liikutettuna, sillä hän
+loi usein silmänsä maahan ja sanoi alakuloisesti: "niin isä, niin
+äiti"--.
+
+Tällä tawalla riensi aika eteenpäin--poika kaswoi ja wanhemmat
+wanhentuiwat ... jälkimmäiset toiwoiwat ja edellinen odotti; poika
+alkoi nyt jo olla täysi mies.
+
+Wiimeiseltä huomasiwat wanhemmat, ettei heidän elämänsä toiwolla ollut
+halua mihinkään työhön. Totta kyllä on, ettei hän ewännyt mennä koskaan
+niihin keweihin toimiin, mihin hänen talouden hoitoon tottunut ja
+poikaansa helliwä isänsä hänet milloinkin määräsi. Mutta hän toimitti
+kaikki hänelle uskotut toimet wälinpitämättömästi ja weltosti,
+ikäänkuin hän olisi tehnyt ne nukuksissaan, hywästi tai huonosti,
+samapa se hänelle.
+
+Mielikarwaudella huomasiwat wanhemmat tuon haluttomuuden ja
+wastenmielisyyden, sillä he käsittiwät, että työnteossa on niin hywin
+jokaisen yksityisen kuin koko kansankin elämän ehto. Tämän tähden
+muistuttiwat he usein poikaansa tuosta epäkohdasta. Näissä
+tilaisuuksissa puhkesi poika tawallisesti waltawaan itkuun, sillä
+wanhempain moittiwat muistutukset loukkasiwat häntä kowasti. Hän tahtoi
+olla ja tiesi olewansa wanhempiensa ainoa perillinen ja semmoisena
+oikeutettu elämään ja olemaan niinkuin hän itse tahtoi. Wanhemmat eiwät
+kowin lujalle ottaneetkaan tuota asiaa, kun he näkiwät sen niin sywästi
+koskewan; he luuliwat sen osaksi tulewan siitä, että heidän puheensa
+oli hänessä waikuttanut wakaata parannuksen aikomusta. Kun poika
+todellakin tämmöisten tapausten jälkeen näytti tulewan ahkerammaksi,
+jäi hänen sisällinen luonteensa wanhemmilta tarkemmin tuntematta, sillä
+tuota hämärää enensi wielä wanhempien luonnollinen rakkaus ainokaiseen.
+
+Tämmöisenään kului aika edelleen. Ulkoa päin alkoi tunkeutua uusia
+elämän tapoja kaikilla aloilla kansan sekaan.
+
+Nämä oireet rupesiwat ensimäiseksi näkymään pnkineissa. Outoja,
+tuntemattomia muoteja, kuoseja ja malleja rupesi siellä täällä
+ilmestymään. Kaupungeissa nämä saiwat ensin innokkaita seuraajia ja
+sieltä ne wähitellen maakuntiinkin lewisiwät.
+
+Kotikutoinen waate hyljättiin ja ostettiin tehdasten ja ulkomaalaisten
+waatetawaroita. Näitä walitessa ei suinkaan oltu hienoja tuntijoita,
+kunhan waan oli wierasta, siinä oli kylläksi; niitä sitä ostettiin ja
+muoti=räätäleitä haettiin niitä pukuja pynttäämään; kun ne ylle
+saatiin, sittenhän oltiin muka "parempia ihmisiä".
+
+Tämmöisenä aikakautena kertomuksemme päähenkilö, Kämälän "Kaaperi" oli
+tullut yhdenkolmatta wuoden ikään. Erinomaista halua osoitti hän
+taipumaan siihen suuntaan, minkä uusi aikakausi oli esiin tuonut.
+Kuitenkaan ei tämä käynyt päinsä niin pian toimeen panna kuin hän olisi
+halunnut, sillä wanhemmat eiwät sitä sallineet. Useat kerrat yritteli
+hän heille esittelemään, että hänen tarwitseisi saada parempi puku,
+mutta wanhemmat sanoiwat waan lyhyesti: "sinulla on kyllä säädyllesi
+arwokas ja kunniallinen puku ja mitä siihen lisätään, se on
+turmiollista". Kun hän huomasi, ettei tämä keino kelwannut, alkoi hän
+omin neuwoin hankkia itsellensä jotakin "hienompaa". Mutta wanhempien
+tarkka silmä huomasi kohta mitä oli tekeillä ja he antoiwat hänelle
+niin wakawia sanoja, että Kaaperin täytyi luopua tuumastansa.
+
+Waikka hän jotenkin kunnioitti ja rakastikin wanhempiansa, heräsi hänen
+mieleensä kuitenkin se ajatus, että he owat hänen tiellänsä. Ei tämä
+kuitenkaan koskaan puhjennut julki, sillä olipa hänellä kuitenkin siksi
+häweliäisyyttä, että se häntä siitä esti. Mutta tämä mielipide
+wakaantui hänessä wähitellen niin, että hän rupesi odottamaan aikaansa.
+Siitä hetkestä pitäin hawaittiin hänessä tapahtuneen suuri muutos.
+Waikkei hän uskaltanutkaan hankkia itsellensä mitään keikarimaisia
+waatteita, alettiin kuitenkin huomata, että hän oli sangen arka
+kaikesta, mikä hänen mielestänsä oli niin rikkaan pojan arwoa
+alentawaista. Jokainen rikka ja tahra, mikä maanmiehen likaisessa
+työssä sattui takertumaan hänen nuttuihinsa, oli hänen mielestänsä koko
+häpeäpilkku ja huolellisesti koki hän sitä kaikilla mahdollisilla
+keinoilla poistaa. Tämähän ei olisikaan ollut häpeäksi hänelle
+itsellensä, eikä muille, jos waan ei hänellä olisi ollut wäärä
+perustus, sillä sitähän hän waan mietti, että hänen rikkaan talon
+poikana tulisi olla parempi kuin muut.
+
+Wiimein wanhemmat kuoliwat. Kaaperista tämä tapaus tosin tuntui wähän
+ikäwältä, mutta kun hän asiaa oikein ajatteli, ei se tuntunut
+kuitenkaan oikein pahaltakaan; wälkähtelipä mieleen tuolta menneeltä
+ajalta liikaa orjuutta ja nykyinen lupasi warmempaa wapautta.
+
+Sillä tawoin waihteli suru ja toiwo sekaisin ensiaikoina Kaaperin
+sydämessä, mutta pian suru haihtui ja toiwo pääsi yksin woitolle.
+Olihan hän nyt todellakin tämän wankan talon omistaja kaikkine
+waroineen. Sydämestään kiitteli Kaaperi wanhempiaan siitä, kun he
+kaikessa yksinkertaisuudessaan oliwat woineet hankkia hänelle, uuden
+ajan miehelle, niin paljon waroja, että hän woi ryhtyä aikaansa
+edustamaan. Mutta samassa hän muisteli heitä kuin jonkunlaisia
+wanhankansan ihmisiä, jotka eiwät ymmärrä nykyajan waatimuksia.
+
+Ensitöikseen kosi hän pitäjään arwokkainta, rikkainta ja kauneinta
+impeä. Tytön wanhemmat oliwat myös noita wanhankansan ihmisiä, jotka jo
+aikaisin koettiwat lapsiinsa istuttaa Jumalan pelkoa; hekin oliwat
+paikkakunnan arwokkaimpia ja kunnioitettawimpia ihmisiä. He eiwät
+olleet mitään tuommoisia lipilaareja, jotka tuulta pieksäin puhuwat
+kaiken maailman asioista, tietämättä niistä kuitenkaan niin mitään; ei,
+waan he lausuiwat ajatuksensa harwaan ja wakawasti, mutta ne oliwat
+täsmällisiä ja opettawaisia. Tämän tähden oliwat heidän kaksi
+tytärtänsäkin oppineet kunnioittamaan Jumalaansa, wanhempiansa ja
+ihmisweljiänsä.
+
+Semmoinen se sisarpari oli, joista Kaaperi toista kosi. Waikka Järkelän
+isäntäwäki olikin niin kristillismielinen, ei kuitenkaan tuntunut
+heille tekewän pahaa se, jos heidän wanhin tyttärensä, Mallu, tulisi
+Kämälän emännäksi. Olihan arwo ja yhdenwertaisuus niin hywässä
+sopusoinnussa, ja olihan Kämälän wanha isäntäwäki ollut Järkelän
+parhaita ystäwiä. Tyttökään ei tiennyt asialle mitään estettä ja kun se
+ensimäisen kuulutuksen kautta pitäjäläisten tietoon tuli, oli se
+heidänkin mielestänsä ihan luonnollinen. Pitemmittä mutkitta pidettiin
+häät, joiden loistawia yksityiskohtia en huoli erikseen ruweta
+kertomaan.
+
+Kaikkein kansalaisten silmät ja mielet oliwat nyt kääntyneet Kämälään
+päin, sillä oliwathan paikkakunnan suurimmat arwot ja tawarat yhtyneet
+yhteen. Olihan ikäänkuin koko pitäjän arwo olisi ollut jakaantuneena
+tähän asti kahteen ryhmään, nyt ne oliwat yhdistyneet; eikö ollut syytä
+yleisöllä muutoksia odottaa? Ja muutoksia tulikin, waikkei semmoisia,
+joita he oliwat aawistaneet.
+
+Kämälän Kaaperi oli nyt itse isäntä, warakas isäntä; sen tiesiwät
+muutkin, mutta hän wielä paremmin. Tämän arwonsa tunnossa luuli hän
+käsittäwänsä, ettei hänen ulkonainen elämänsä ollut hänen itsensä
+weroinen. Pienuudesta pitäin hänessä ilmestynyt halu pääsi nyt täyteen
+waltaan. Ennen oliwat wanhemmat häntä hillinneet tämmöisistä
+mielipiteistä, mutta nythän hän oli wapaa, itsenäinen mies, jonka ei
+tarwinnut kenenkään käskystä tahi kielloista laskea mitään lukua.
+Hänestä alkoi tuntua siltä kuin se olisi hirmuisen wäärin, että hänen,
+niin warakkaan ja arwokkaan miehen, pitäisi olla, elää ja asua niin
+yksinkertaisissa oloissa kuin paikkakunnassa tapana oli. Kaikki nuo
+ulkoa päin tulewat muodit ja elämän tawat miellyttiwät häntä ja niitä
+mietti hän yöt ja päiwät. Sillä tawoin rupesi karkea sarkanuttu
+tuntumaan hänestä liian törkeältä ja epäkäytännölliseltä hänen arwoonsa
+ja waroihinsa katsoen.
+
+Hän oli katsastanut ja tarkastanut jo kauwan herrassäädyn hienompaa
+elämää ja heidän pukujansa. Ja kun hänen luonteensa oli siihen suuntaan
+taipuwainen, rupesi hän heidän elämänsä tapoja pitämään esikuwanansa,
+lukuunottamatta wähääkään sitä, mikä oli wälinä heidän ja hänen
+sisällisen ihmisen kehityksellä. Päälliseksi oli hänen omien
+säätyläisiensäkin joukkoon ilmestynyt semmoisia, mitkä oliwat
+toteennäyttäneet, että hekin woiwat elää herroiksi, niinkuin ennen on
+jo mainittu.
+
+Tämä tunto juurtui Kämälän Kaaperissa aiwan pian täydelliseksi
+pyrinnöksi. Hänen nuori, siweä ja siiwoluontoinen waimonsa koetti häntä
+hiljoilleen muistuttaa ja hillitä tuommoisista turhista mielipiteistä,
+mutta mitäpä se autti, koska Kaaperi itse oli isäntä ja tunsi itsensä
+arwon alentuwan näin wanhanaikaisissa oloissa. Ensimmältä tyytyi hän
+waimonsa kehoituksesta siihen, että kuljetti sarkansa kaupungin
+wanutuslaitoksiin, siellä karwattawaksi, painettawaksi, silitettäwäksi
+ja kiilloitettawaksi. Ensi aikoina tyydyttikin tämä hänen
+kunnianhimoansa ja hienouden haluansa, mutta kauwan ei sekään
+riittänyt, sillä waikka kotimainen, kotitekoinen waate olikin näin
+siistitty ja kiilloitettu, tuntui se kuitenkin hänen mielestänsä
+karkealta ja arwoa alentawalta.
+
+Eräänä päiwänä nähtiin Kaaperin seisowan erään maakauppiaan puodissa.
+Siinä hän tarkasti kaikki waatewarastot, waliten itsellensä
+mieluistansa waatetta uudeksi pukineeksi. Oli niin hullusti, ettei
+kauppiaan waatepankoissa ollut mitään werkoja eikä trikoita, sillä kun
+ei niitä paikkakunnassa paljon kysytty ei hän niitä arwannut hankkia.
+Kuitenkin koki hän ahkerasti mättää Kaaperin eteen niitä
+waatetawaroita, mitä hänellä oli; niiden joukossa oli kalikoo nimistä
+waatettakin eräs pankko.
+
+"Mitäs tämä maksaa kyynärältä, tämähän kiiltää niin wiinisti?" kysyi
+Kaaperi.
+
+Kauppias sanoi hinnan.
+
+"Tätä minä otan----sepä nyt helppoa on... Paljonkohan tätä waatteisiin
+menee...? Jopa se on helppoa.
+
+"Herrat sanowat waatteensa maksawan niin paljon, eiwätkä ne ole
+hetikään näin wiiniä; pankaa minulle tätä, minä maksan ja jaksan",
+sanoi Kaaperi.
+
+"Senhän minä kyllä tiedän", sanoi kauppias, mitata hutkien
+kalikootansa.
+
+Seuraawana pyhänä nähtiin Kaaperin seisowan kirkkomäellä uudessa
+kalikoopuwussaan. Erillään muista käänteli ja wäänteli hän itseään
+puolelle ja toiselle, ikäänkuin hän olisi tahtonut itseänsä näyttää
+jokaiselle joka puolelta, sillä olihan hän nyt "wiinimpi" kuin kukaan
+muu kansalaisensa. Totta kyllä on, että kaikki ihmiset näkiwätkin hänet
+ja huomasiwat hänen tarkoituksensa, mutta jos he toisin ajatteliwat
+kuin Kaaperi, siihen ei woi kukaan mitään.
+
+Joku Kaaperin ystäwä ilmoitti hänelle, että nuo hänen hienot waatteensa
+oliwatkin waan halwasta wuoriwaatteesta tehdyt ja että ihmiset niillä
+naurawat. Tästä ilmoituksesta säikähti Kaaperi niinkuin käärmeen
+pistosta. Hän ei suinkaan ollut tuolla uudella puwullansa tarkoittanut
+sitä, että ihmiset hänellä nauraisiwat, waan että he kunnioittaisiwat
+ja antaisiwat hänelle arwoa. Oitis kääntyi hän ystäwänsä puoleen
+kysymyksellä, mitä hänen olisi tehtäwä?
+
+"Sinun tulee laittaa arwokkaammat waatteet, kuin nuo kalikootaset owat,
+semmoiset, joille eiwät he woi nauraa", ohjasi ystäwä.
+
+Muuta ei tarwinnut. Kaaperi lähti heti ajamaan kaupunkiin. Sinne
+päästyänsä haki hän erään kauppapalwelijan, joka oli ennestään hänelle
+tuttu. Tätä hän pyysi awuksensa, walitsemaan hänelle kelwollista
+waatetta. Tiettyhän se, että kutsuttu ilolla suostui esitykseen.
+Yhdessä sitten lähdettiin muotimakasiiniin ja sieltä walittiin hienon
+hienointa werkaa Kaaperille waatteukseksi.
+
+Hänen kanssaan joutuiwat nyt waatturit ja kankurit pahempaan kuin
+pulaan. Hänen waatteissaan ja kengissään ei saanut tästälähin olla
+ainuttakaan ryppyä eikä poimua; yhtään tilkkua ei myös saanut missään
+waatteessa olla. Tämän tähden saiwat waatturit ratkoa työnsä senkin
+seitsemään kertaan, sämpätä työnsä ja waatteen, sillä täytyipä heidän
+leikata useinkin kieluskansa täydestä pietimestä, huolimatta siitä,
+mitä siitä jäljelle jäi. Kengät ne taasen tuliwat milloin liian suuria
+tahi pieniä; milloin niissä oli liian korkeat, milloin liian matalat
+kannat; milloin ne oliwat liian suorat tai wäärät ja herra ties mitä
+wikoja waatteissa ja kengissä milloinkin oli, mutta wikoja niissä waan
+oli.
+
+Tällä tawalla pääsi Kaaperi siihen tilaan, johon ei wielä yksikään
+paikkakuntalainen ollut päässyt. Hän oli nyt parhaiten pyntätty mies,
+mikä ikinä niillä seuduin oli nähty: edellä pappia, nimismiestä ja
+lukkaria. Wilpitön ja yksinkertainen kansa katseli kummastuksella tuota
+wiratonta herraa ... no, olihan hänellä waroja--senhän kaikki tiesiwät
+mutta minkä wuoksi hänen juuri noin piti olla, koskapa monella
+muullakin oli heidän säädyssään rikkauksia, eipä wielä oltu tuommoista
+nähty?----Kummitus--ei kuin arwoitus jäi heiltä selittämättä.
+
+Kun Kaaperi oli tällä tawoin saanut mainetta waatteuksensa puolesta,
+alkoi hän luoda silmäyksiä taloudenkin puoleen. Että heidän talonsa oli
+paikkakunnan uljaimpia, sen hän kyllä tiesi, mutta se ei ollut
+kuitenkaan hänen mielestänsä semmoinen kuin sen olla olisi pitänyt,
+noin tuommoinen ajan waatima ... ei ainakaan kartano.
+
+Talossa oli pari jykewää asuinhuone=riwiä, niinkuin paikkakunnan
+wankoissa taloissa oli tapana rakentaa. Toisessa asui perhe kaikkine
+palkollisineen ja wäkineen, mutta toinen oli rakennettu suotta,
+tarpeetta, noin waan talon ja kartanon kaunistukseksi. Tämän tähden ei
+siinä ollut mitään tulisijoja, eikä sitä käytetty mihinkään asumukseen;
+ainoastaan kesäisinä aikoina makasi näissä lämmittämättömissä suojissa
+talon palwelus= ja palkkalaiswäki.
+
+Huomattuaan siinä yhdenkaltaisuuden muiden kanssa, rupesi Kaaperi siitä
+huolestumaan. Olihan hän muussakin suhteessa etewämpi muita
+säätyläisiänsä, miksei hän woisi asumuksensakin puolesta niin olla.
+Tämän aatteen waiwaamana käweli hän usein kartanonsa ympäristöllä,
+miettien, mitä tässä suhteessa olisi tehtäwä.
+
+Niinkuin jo on mainittu, sijaitsi Kämälän kartano waltawan wirran
+äyräällä. Suuri ja mahtawa maakunta piti talwikauden talwitietä tuota
+wuolaan wirran uomaa myöten. Useinkin yhtämittaisena jonona kulki siinä
+matkustajia monet tunnit peräkkäin, wieden kaupunkiin wiljaa, terwoja,
+puita, woita, parkkeja, ja tuoden sieltä tullessaan suolaa, terästä,
+rautaa ja minkä mitäkin wälttämättömiä maanmiehen tarpeita. Onhan
+tiettyä, etteiwät nuo matkustajat malttaneet olla kulkiessaan
+tuppisuina, sillä pitkän matkan waiwat opettiwat heidät hakemaan ilon
+itsestänsä. Tämän wuoksi ottiwat he tarkkaan waariin kaikki esineet ja
+etenkin huomattawat epäkohdat; nepä tuliwat useinkin heidän waiwainsa
+liewennykseksi ja ilonsa aineeksi.
+
+Tämmöisellä hetkellä eräänä warhaisena talwisena aamuna oli Kaaperi
+taasenkin ulkona tarkastamassa kartanoansa ja miettimässä mitä olisi
+tehtäwä. Pitkä matkustaja=roikka kulki juuri nytkin siitä siwuitse.
+Tyyni pakkasaamu oli raikea ja läpäisewä. Rekien rotina ja kaikenlainen
+touhu matkustajain kesken waikutti sen, ettei heidän keskensä pientä
+puhetta kuultu. Sentähden koetti itsekukin reestä rekeen, kuormasta
+kuormaan sanoa sanottawansa niin korkealla äänenpainolla, että se
+kuuluisi koko matkueen yli, ja sittenkin pelkäsiwät he, ettei se
+kuuluisi mihinkään.
+
+"Kuuleppa, Risto...! Katsopas! Tuossa talossa ei toisen pytingin
+katolla ole torneja ensinkään", huudahti muudan matkamies towerilleen,
+osoittaen kädellänsä Kämälää kohden.
+
+"Eipähän, näemmä, ole, mikä hänessä siinäkin lienee?" sanoi
+huomautettu.
+
+"Mikäkö syynä? selwähän se asia on", puuttui kolmas puheeseen.
+
+"No mikä...? Anna kuulla", sanoiwat toiset uteliaat.
+
+"Talossa on siksi pieni asunto, etteiwät he tarwitse tuota toista
+rakennusta asuakseen; se on tyhjänä korskana waan ... siinähän se on
+koko asia", sanoi selittäjä.
+
+"No, on sitä ylpeyttä jos jonkinlaista", arweli joku.
+
+"Älä muuta, äläkä toista", sanoi siihen eräs wanhanpuoleinen
+matkatoweri.
+
+Niin sitä mentiin kylän läpi, tehden arwosteluita kaikista, mikä waan
+silmään pisti.
+
+Kämälän arwostelijat eiwät luulleet puheensa kuuluneen kenellekään
+muille kuin heille itselleen, mutta niin ei kuitenkaan ollut, sillä
+Kaaperi kuuli jokaisen sanan.
+
+"Wai niin! Wai on niin pieni asunto, ettei tarwitse molempia
+huoneriwejä asumukseen ... semmoisiako ihmiset meidän talosta
+ajattelewat? Odottakaapas, kyllä minä korjaan tämän epäkohdan, sillä
+minä en salli, että minusta ja minun talostani huonosti ajatellaan,
+koska kylläkin käsitän tehtäwäni ja olen paljon etewämpi kuin moni
+muu", mutisi Kämälän nuori isäntä itseksensä.
+
+Jotenkin tyytymättömänä, kärtyisenä ja käskewänä palasi hän tuolta
+tarkastusretkeltänsä kotiinsa. Oli siksi wielä warhainen, ettei wäki
+ollut kerinnyt mennä töihinsä.
+
+"Renki Matti sawea nostamaan, Kalle noutamaan hiekkaa ja pikku Mikko
+menköön käskemään muurarin tänne ... oletteko kaikki ymmärtäneet?"
+määräili nuori isäntä.
+
+"Kyllä, kyllä, isäntä, mutta mitä nyt muurausaineilla ja muurarilla
+tehdään?" sanoi renki Matti wiattomuudessaan ja astui lähemmäksi
+isäntää.
+
+"Sinun asiasi ei ole sitä tietää ... tee sinä waan, mitä käsketty on",
+sanoi Kaaperi jotenkin tylysti.
+
+"Kyllä, isäntä", sanoi Matti; hän lähti ja samoin muutkin käsketyt.
+
+Ne työmiehet, jotka eiwät wielä olleet saaneet määräyksiä päiwän
+tehtäwistään, saiwat nyt käskyn ruweta rakentamaan rantapytingin
+wuolien päälle lawoja ja telineitä tornien perustamista warten. Mitäpä
+siinä oli: käydähän käsketyn pitää.
+
+Tuota pahaa ja ikäwää tornitonta asiaa oli nyt auttamassa kaikki talon
+työwoimat. Telineitä salwettiin, sawea, hiekkaa ja tiiliä wedettiin,
+aineitten kylmettymisen estämiseksi kiehui kodan muuripata piikojen
+toimesta myötäänsä, muurari muurasi niin että talwi=ilmallakin hiki
+päältä lähti----mitä, kyllähän wäkewällä waltaa on ja "saahan ruoka
+syöpiä, helisewä hyppääwiä". Pian oli rantapytingin katollakin kolme
+komeaa tornia--walhetornia.
+
+Kun nämä oliwat walmiina korkean rakennuksen harjalla töröttämässä,
+meni taasenkin isäntä aamuhämärässä kuuntelemaan, mitä matkustawaisilla
+olisi nyt sanomista. Juuri kun hän oli paikoillensa asettunut, tulikin
+samassa pitkä matkustajajono.
+
+"Tuossahan taloa on ... katsopas, Jussi, tuonne törmälle päin", kajahti
+raikkaan aamu=ilman halki eräs ääni matkustajajoukosta.
+
+"Onpahan, näemmä. Semmoisia ei kaswa joka mättään juuressa", wastasi
+huomautettu.
+
+"Kaksi tuommoista asuinriwiä!"
+
+"Kunhan ei waan kumpikin olisi eri talo."
+
+"Eikä ole, koska ei ole rannassa muuta kuin yksi awannon wiitta."
+
+"Mutta jaksaakin pahuukset."
+
+"Eiköpä ne jaksane... Minä olen kauwan kuullut, että Kämälä on rikas
+talo."
+
+"Kämäläkös tuo on?"
+
+"Kämäläpä tietenkin ... kyllä minä kaikki tiedän", sanoi toinen
+itseluottamuksella.
+
+Tyytywäisenä palasi nuori isäntä tarkastusretkeltään. Hän oli päässyt
+tarkoituksensa perille, sillä eihän nyt siwu=kulkijat olleet taloa
+arwostelleet joksikin pieneksi taloksi.
+
+Jotkut kyläläiset oliwat huomanneet tuon Kämälän nuoren isännän
+ulkokullaiset hankkeet, waikka hän olikin koettanut niitä panna toimeen
+muiden huomaamatta. Uskaliaammat heistä koettiwat warowasti muistuttaa,
+kuinka turhaa ja arweluttawaa toki tuommoinen luulotteleminen on, mutta
+mitäpä niistä oli, sillä semmoiset saiwat tuolta ylewältä ja aikansa
+edellä olewalta nuorelta isännältä tuhman nimen, jos ei aina edestä,
+niin ainakin takaa.
+
+Tämän jälkeen alkoi nuori isäntä kääntää huomiotansa kotinsa
+sisällisiinkin oloihin. Ne eiwät olleet hänen mielestänsä semmoiset
+kuin niiden olisi pitänyt olla, sillä olihan hän nähnyt herroilla
+parempiakin. Puhdas huone, puhtaat pöydät, penkit, lawitsat ja tuolit
+rupesiwat hänestä näyttämään kowin talonpoikamaisilta ja
+jokapäiwäisiltä. Sentähden rupesi hän miettimään, kuinka saisi
+huoneensa "wiinimmäksi" ja mikäpä oli saadessa; olihan tahtoa ja
+waroja. Muotimaalarit ja tapisieraajat haettiin heti kaupungista. He
+tietysti tekiwät rahan ja hywän saran edestä työtä, joka kait kelpasi
+Kämälän Kaaperillekin, mitä sitten muille. Kun he oliwat työnsä tehneet
+ja palkkansa saaneet, eipä paikkakunnassa oltu moista huonetta ennen
+nähty. Kauniit tapeetit rantuisina ja kuwiollisina laskeutuiwat laesta
+lattiaan saakka Kämälän isossa tuwassa ja moni, joka sinne sisälle
+astui, ei woinut käsittää, kuinka saumat oliwat niin mestarillisesti
+yhteenliitetyt, ettei niitä ensinkään eroittanut; näytti siltä kuin
+yhtämittainen taiwaallinen puku olisi laskeutunut Kämälän ison tuwan
+mustuneille seinille. Nokinen katto oli myöskin saanut uuden werhon;
+siihen oli, näette, pingoitettu walkoinen paperi, niin sileä ja
+rypytön, jotta olisi luullut sen kerralla pyyhäistyksi. Entinen
+tiilitakka oli saanut poistua ja sen sijalla seisoi kikawalkea
+kaakelitotto. Uusia, muodinmukaisia huonekaluja oli ilmestynyt huoneen
+seinänwierustoille, semmoisia, joita ei oltu ennen nähty. Ne oliwat
+kiilloitetut niin kiiltäwiksi ja jokaisen esineen etusiwulla kiilsi
+kullatuilla kirjaimilla Kämälän isännän ja emännän nimi; huoneen
+sisustuksen täydensi wielä katosta riippuwa kristallinen
+kynttiläkruunu----. Kummako se Kämäläisille oli, jos tupa oli muuttunut
+ihanaksi saliksi?
+
+Hellänä puolisona ja perustuen hänessä wallitsewaan uskonnolliseen
+käsitteeseen, koki emäntä nytkin usein muistuttaa isäntää tuosta
+turhasta kiiltopyrinnöstä, sillä hän oli kotikaswatuksessa saanut aiwan
+toisenlaiset käsitteet ihmisen elämän tarkoituksesta. Mutta Kaaperin
+mielestä oli hänen waimonsa muka paljon jäljellä hänestä itsestänsä,
+tuommoisia wanhanaikaisia ihmisiä, jotka eiwät nykyaikana enään kelpaa.
+Tämän tähden katsoi Kaaperi ylön siweän emäntänsä oikeutetut
+muistutukset ja wastasi niihin waan kuiwakiskoisesti: "ethän sinä niitä
+ymmärrä".
+
+Nyt ei isäntä enää ollut tawallisten säätyläistensä kanssa waan rupesi
+ahkerasti etsimään herraswäen seuraa. Kutsumatta tunkeusi hän heidän
+piiriinsä, katsomatta sitä, oliko hän terwetullut wai ei. Useinkin
+tuntui Kaaperi siellä liialta otukselta, mutta siitä huoli hän wiisi;
+hän oli kylläkin tyytywäinen ja kiitollinen, kun sai siellä edes olla
+sieltä pois tuppaamatta. Pian ei tämäkään Kaaperin mielestä enää
+riittänyt. Ahtaalta rupesi hänestä tuntumaan oman pitäjän siwistynyt
+piiri. Yhä useammin alkoi hänellä olla asiaa kaupunkiin ja
+markkinoille. Niissä käydessänsä wietti hän iltansa rawintoloissa,
+sillä olihan siellä olewa elämä hänen mielestänsä niin wapaata ja
+"wiiniä". Siellä luuli hän olewan elämän ja siwistyksen keskipisteen,
+johon kaikki hienous kokoontui--. Karsaasti siellä moni Kaaperia
+katsoi, Mutta katsoipa moni lempeästikin----niin: olipa hänellä
+suosijoita sen mukaan kuin joku häntä tarwitsi.
+
+Kaaperi ei ollut mikään juoppo, sen hän itse ja muutkin hywin kyllä
+tiesiwät; hän oli waan noin tuommoinen, miten milloinkin asiat
+waatiwat: iloinen iloisten ja itkewä itkewäisten kanssa. Noista
+ylpeistä salonkiherroista ei hän wälittänyt mitään, sillä tiesihän hän,
+että häntäkin tässä matoisessa maailmassa tarwitaan; puolentoista weron
+isäntä, pätyä lakkarissa, sehän jotakin toki painoi hienossakin
+waakakupissa. Rehewinä rehmiwätkin rawintolaherrat juomapöydän ääressä,
+ikäänkuin eiwät he olisi ketään suwainneet eikä tarwinneet; heitä
+kumarrettiin, heille tarjottiin ja annettiin empimättä. Mutta eipä nuo
+toisetkaan niissä tilaisuuksissa olleet niinkään takapajulla kuin
+luultiin, sillä olipa Kaaperi joukossa, joka rahattomain kohdat
+korjasi. Pöydän luona hekin hääriwät, eiwätkä suurin wälittäneet,
+waikka heitä joskus wankoilla kyynäspäillä nyrmittiinkin syrjään, sillä
+tiesiwäthän he sen, että joukossa on mies, joka woi maksaa, niinkuin
+moni muukin, ja niinhän sitä elettiin waan herroiksi yhtä möyhyä ja
+Kaaperi oli mies niinkuin kaikki muutkin, sillä maksoihan hän omasta ja
+muiden puolesta.
+
+Mitäpä siitä, jospa Kaaperin päätä wähän paukuttikin aamusin
+majatalossa ylösnoustessa, sillä eihän illallinen seura suinkaan ollut
+mikään huono seura--siwistynyt--siwistyneempi seura, kuin heidän
+paikkakuntalaisensa osasiwat aawistaakaan; pitihän sitä kokea kannattaa
+edelleenkin--mitäs tyhmät ymmärtäwät, jotka owat niin takapajulla.
+
+Noilla kaupunkiretkillänsä oli Kaaperi tullut huomaamaan, että suurin
+osa kaupungin herroista oliwat naimattomia ja sen johdosta niin wapaita
+ja itsenäisiä. He eiwät olleet tohwelin alla ja nauttiwat nyt
+wapauttansa, jonkamoista ei yksikään welwollisuuksien alle sitoutunut
+woinut nauttia. Kun joku seuramies ilmoitti, että hänen olisi meneminen
+kotiin, jossa waimo ja lapset häntä odottawat, niin tämmöisistäkös
+muistutuksista nämä naimattomat herramiehet rähähtiwät nauramaan,
+wertaillessaan tuohon orjuuteen omaa onnellista ja wapaata naimattoman
+miehen elämää.
+
+Tämä teki Kaaperiin sywän waikutuksen. Hän koetteli ajatella päänsä
+ympäri, oliko hän tehnyt oikein tahi wäärin kun hän oli nainut.
+Luontoperäinen taipumus ja yleinen kansan tapa oliwat häntä siihen
+pakoittaneet ja olihan se tuntunut niin hywältä--ihan luonnolliselta ja
+oikealta; mutta kaupungin herrathan oliwat lausuneet ja elämällänsä
+näyttäneet aiwan päinwastaisia ajatuksia, mitä hän oli tuntenut ja
+ajatellut, ja hehän oliwat kai oikeassa, koska oliwat niin "wiinejä" ja
+siwistyneitä, oikein oppineita, wiisaita ja ajattelewaisia ihmisiä.
+
+Kuta useammin Kaaperi käwi kaupungissa, sitä kärtyisempänä palasi hän
+aina sieltä. Hänestä rupesi todellakin tuntumaan kodin käskewä ja
+kutsuwa woima liian rasittawalta ja ahtaalta, ja lempeän waimonsa
+oikeutetut muistutukset elämän welwollisuuksista rupesiwat hänen
+mielestään tuntumaan pelkiltä parjaamisilta, semminkin kun ei waimonsa
+hänen korkeammista siwistyspyrinnöistänsä muka mitään ymmärtänyt. Tämän
+tuntonsa woimasta hän useinkin kaupungista palattuaan puheli
+waimollensa tästä muka elämänsä suurimmasta hairahduksesta; eipä edes
+huolinut olla waiti, waikka wieraita oli sitä kuulemassa.
+
+Kerrankin, kun hän taas oli kaupungista palannut, huomasi wieraaksi
+tullut naapuri hänen olewan pahalla tuulella ja kysyi siihen syytä.
+
+"Tässä käypi mureheksi kun noita lapsia tulee niin paljon--; mikä ne
+kaikki jaksaa elättää", sanoi isäntä.
+
+"Kuinka paljon niitä sitten nyt jo on?"
+
+"Kolme, ja jos niitä wielä tulee lisää, mihin sitten joudutaan?" sanoi
+Kaaperi heikon waimonsa kuullen, joka tuskin oli lapsiwuoteestansa
+noussut.
+
+Waimon kädet walahtiwat ikään kuin herwotonna alas. Hän huohotti ja
+hengitti niin raskaasti, että rinta aaltoili kuin myrskyn käsissä
+riehuwa meri.
+
+"Tuo meidän isäntä on niin kummallinen", sanoi nuori, kaunis emäntä ja
+poistui wapisewana ulos kamarista.
+
+       *       *       *       *       *
+
+On kulunut aikaa useampia wuosia ja aikahan tekee muutoksia ihmisten
+elämässä ja muutoksia oli se tehnyt Kämälässäkin. Kämälän isännän ja
+emännän wanhimmat lapset, tyttäret, oliwat kohta aika=ihmisiä ja isäntä
+ja emäntä oliwat nyt aiwan yksimielisiä kaikissa pyrinnöissään. Tätä
+muutosta oli olleet monet syyt rakentamassa, mutta erittäinkin yksi.
+
+Lasten kaswaessa oliwat Kaaperin nurkumiset naimiseen menostaan ja
+perillisten karttumisesta kokonaan jääneet pois, kun hän niistä oli
+löytänyt uuden ylpeilemisen aiheen. Hänellä itsellänsä oli muka
+siwistystä, siewyyttä, rikkautta ja arwoa enemmän kuin yhdelläkään
+muulla paikkakunnassa. Tottahan hänen lapsensakin oliwat parempia kuin
+muiden ihmisten lapset.
+
+Eräänä kertana kutsui isäntä emännän puheillensa ja rupesi selittämään,
+kuinka heidän nyt muka pitäisi ruweta kaswattamaan lapsiansa arwonsa
+mukaisiksi. Kun emäntä tämän kuuli, ei hänen ilollansa ollut rajoja.
+Pitkällinen erimielisyys oli tehnyt elämän hänelle raskaaksi ja
+sietämättömäksi, mutta nyt näytti uusi parempi elämä alkawan, kun
+miehensä alkoi huolia heidän lapsistaan eikä enää katsonut niitä
+kuormaksi. Emäntä kiepsahti miehensä kaulaan ja siinä hän sitten
+nyyhki. Woi kuinka onnelliseksi hän nyt tunsi itsensä.
+
+Iloissaan ei hän huomannutkaan, että taas uusi turhamaisuus puhui hänen
+miehensä suusta; päinwastoin oli häntä helppo saada itsekin uskomaan
+heidän lapsensa olewan parempia kuin muiden, ja siis eri tawalla
+kaswatettawia.
+
+Heti huomenna annettiin yksissä tuumin lapsille kielto, etteiwät he
+saisi tästä puoleen seurustella kylän toisien lasten kanssa. Samassa
+selitettiin heille heidän olewan niin paljon parempia ja rikkaampia
+toisia lapsia, ettei heidän sowi olla niiden parissa, joilta eiwät
+oppisi muuta kuin raakoja ja siwistymättömiä tapoja.
+
+Kylän lapset oudostuiwat tuota, kun heidän leikkikumppaninsa niin äkkiä
+heistä erkaniwat. Ikäwissään tuli moni heistä Kämälään kutsumaan lapsia
+yhteisiin leikkeihin ja tiedustelemaan syytä tähän ikäwään juttuun.
+Mutta isäntäpä ja emäntä eiwät kärsineetkään noita kutsumattomia
+wieraissa käymisiä. Kowin kourin sysiwät he kylän lapset käsipuolesta
+armotta owesta ulos, samassa muistuttaen, että jos he kerran
+wielä tulewat, niin kyllä kai saawatkin nähdä; menipä isäntä
+siwistyttämis=innossaan niinkin pitkälle, että lyödä kopsi kylän
+lapsia, kun he kuitenkin rohkeniwat tulla Kämälään.
+
+Ennen on jo mainittu, että Kämälän isäntäwäen wanhimmat lapset oliwat
+tyttäriä; Liila oli wanhimman ja Alma häntä nuoremman nimi; wanhin
+läheni wiittätoistansa ja nuorempi kolmeatoista.
+
+Selwästi jo huomattiin, että heistä muodostuu kauniit neidet ja tämäpä
+se isän huomionkin heidän puoleensa oli kääntänyt.
+
+Heille ruwettiin nyt laittamaan senkin seitsemänlaisia herraswäen
+malliin tehtyjä rimsuja ja rämpsyjä. Tätä siwistyttämistä tekiwät
+wanhemmat niin suurella innolla, ettei kowin pitkää aikaa kulunut,
+ennenkun tyttö=raukat oliwat ahdetut niin täyteen kaikenlaisia
+hetaleita ja sotkaleita, ettei wiimein tiennyt, oliwatko he selin waiko
+päin. Heitä opetettiin käwelemään lyhyillä askelilla, siewästi
+terwehtimään ja niijaamaan wieraille kauniisti, aiwan niinkuin
+herraswäetkin tekewät.
+
+Itsekukin hywin kyllä arwaa, minkälaisen waikutuksen tämänkaltaiset
+wanhempien toimenpiteet ja neuwot lapsiin tekewät. Turhamielisyys,
+ylpeys ja muiden ihmisien ylönkatse juurtui wanhempainsa istuttamana jo
+aikaisin lasten sydämiin ja alkoi siellä turmelewan waikutuksensa. Pian
+huomattiin heissä ankara itsekkäisyys ja itserakkaus. Ei kauwan
+wiipynyt, ennenkun tyttäret oliwat täydellisiä itsensä ihailijoita.
+Heidän ainoaksi työkseen tuli nyt itsensä koristeleminen, melkoinen
+aika kului heiltä peilin edessä jolloin he kiherteliwät, käherteliwät
+ja nutturoitsiwat hiuksiansa--; wäliaikoina kursiwat he itselleen
+kaikenlaisia rimsuja ja röyhelöitä.
+
+Heillä ei ollut koskaan mitään seuraa, sillä he katsoiwat muita ylön ja
+muut heitä. Jos he jossakin liikkuiwat, kylässä tai kirkossa, oliwat he
+aina yhdessä, ikäänkuin toinen toisensa täytteenä, kussa Liila oli,
+siellä oli myös Almakin. Itsestään on arwattawa, etteiwät he olleet
+säätyläistensä samanikäisiä tyttäriä näkewinänsäkään. Jos joku näistä
+kysyi heiltä jotakin, wastasiwat he päätänsäkään kääntämättä kuiwasti:
+"on" tahi "ei" ja siinä se sitten oli. Mutta jos joskus onni sai aikaan
+sen, että he kulkiessaan sattuiwat tapaamaan jonkun pitäjään
+herraswäestä, niijasiwat he niin siewästi, samassa sima= ja hymyhuulin
+ujosti ja kainosti sanoen hywän päiwän. Kun niin sattui, että he
+tapasiwat jonkun herraswäen neitoja, tuppasiwat sisarukset hänen
+seuraansa ja nytkös he mielestänsä ylewiä oliwat, kun saiwat käwellä
+siwistyneitten kanssa. Semmoisissa tapauksissa katseliwat ja
+wilkuiliwat he ympärillensä, nähdäksensä, huomasiko kukaan, kuinka
+ylewiä ihmisiä he toki oliwat. Usein sisarusten käwelykumppanit
+katsoiwat toisiansa silmiin, samassa nauraa wirnauttaen, ei kuitenkaan
+ääneen, mutta noin waan siwistyneesti hiljakseen. Tämmöisestä
+siwistyneiden kielestä eiwät kuitenkaan sisarukset ymmärtäneet mitään,
+sillä he luuliwat, että niin sen piti olla.
+
+Kotiin tultuaan kertoiwat tytöt wanhemmillensa kaikki retkensä waiheet,
+kuinka sen talon Maija ja tuon talon Kaija oliwat taasenkin
+tunkeentuneet heidän seuraansa, mutta kun he antoiwat heille kylmiä
+wastauksia eiwätkä luoneet heihin ainoatakaan silmäystä, oliwat ne heti
+luokkauneet pois. Jos he oliwat saaneet käwellä herrasneitien parissa,
+kertoiwat he liioittelemalla, kuinka ystäwällisiä ja höylejä nämä
+oliwat olleet ja kuinka ne oliwat hartaasti kutsuneet heitä kotiinsa
+seurustelemaan ja käwelyretkille heidän kanssaan.
+
+Mielihywällä kuunteliwat wanhemmat tytärtensä kertomuksia ja
+ylisteliwät heidän wiisauttansa ja kauneuttansa, ja yhä enemmän tuliwat
+he wakuutetuiksi, että heillä oli siwistyneitä lapsia.
+
+Isäntä ja emäntä huomasiwat nyt, ettei se sowi ensinkään, ellei ruweta
+kutsumaan useammasti kuin tähän asti pitäjään herraswäkeä heille
+wieraiksi. Tyttäretkin owat jo aikaisia ihmisiä ja siwistyneitä, he
+tarwitsewat siwistynyttä seuraa.
+
+Näitä miettiessä ja tuumiessa huomasi isäntä, ettei heillä ollut wielä
+kaikki niinkuin olla pitäisi. Hän oli herrastaloissa käydessään nähnyt,
+että useankin niiden salin pöydällä oli kasoittain kirjallisuutta;
+wieläpä niitä oli hyllyillä ja kaapeissakin; sanomalehtiä oli myös.
+Minkälaatuista tuo kirjallisuus sitten oli, siitä tiesi Kaaperi aiwan
+wähän. Syy tähän tietämättömyyteen oli selwä: Kaaperi ei monasti ollut
+katsonut koko elämässään minkään kirjan sisään, sitä wähemmin niiden,
+joita hän oli nähnyt herrastalojen pöydillä. Alunpitäin oli hän ollut
+niin kankea lukemaan, että hädin tuskin ripille pääsi, ja sen jälkeen
+unoutti hän senkin wähän taitonsa niin ettei saanut luetuksi muutoin
+kuin kehnosti tawaamalla ja silloinkin usein nurin päin.
+
+Waikka siis isäntä selwästi tunsi, ettei hänellä itsellään suinkaan ole
+mitään kirjallisuuden tarwetta, piti hän sen hankkimisen heidän
+taloonsa kuitenkin sangen tarpeellisena, muun kotiwäkensä ja wierasten
+wuoksi. Sillä mitä esimerkiksi sanoisiwat ja ajattelisiwat
+herrassäätyiset wieraat, kun ei talon pöydällä olisikaan mitään
+hupaista ja siwistäwää lukemista.
+
+Oitis rupesi Kaaperi tuota tuntuwaa puutetta poistamaan. Asiantehden
+lähti hän kaupunkiin ostamaan kirjoja. Siellä walitsi hän niitä oman
+älynsä ja aistinsa mukaan. Hitaasti ja kauwan tawaili hän niiden
+kirjojen nimilehtiä, joita kirjakauppias hänelle esitteli, mutta mikään
+ei Kaaperille kelwannut ja yhden ja toisen pois pantuaan sanoi hän
+wiimein: "Ei nämä kelpaa; ne pitäisi olla noin tuommoisia iloisia,
+hupaisia ja hyödyllisiä".
+
+Ikäänkuin kyllästyen Kaaperin hitaaseen ja pitkälliseen walikoimiseen,
+toi kirjakauppias esille, noin pilanpäiden waan, Kokkikirjan,
+Unikirjan, Arpukirjan, korttitemppujen selittäjän, Sibillan= ja Martti
+Zadekin pojan ennustukset, Pitkän pienan ja Hookanan pojan nä'yt.
+
+"Tämän hupaisempaa ja hyödyllisempää kirjallisuutta ei meidän
+kirjakaupassa ole", sanoi kirjakauppias.
+
+"Minkälainen niiden minkin nimi on?" kysyi Kaaperi hätäisesti.
+
+Kauppias luetteli nimet.
+
+"Ne minä otan. Meillä tarwitaan kokkikirjaa ja toiset tuntuwat niin
+hupaisilta", sanoi isäntä ja niin ne kaupat syntyiwät. Puoli wäkisin
+sai kauppias työnnetyksi wielä Kaaperille juuri painosta ilmestyneet
+Kiwen Nummisuutarit, kehuen sitä kirjaa sangen wiehättäwäksi ja
+hupaiseksi teokseksi. Samalla matkalla tilasi Kaaperi myös erään
+sanomalehden, jota ei wielä ennen koskaan oltu Kämälässä nähty.
+
+Kyllä nyt oli Kaaperilla, kotiin tultuansa, panemista salin pöydälle.
+Hän sijoitteli kirjastonsa riweihin ja sanomalehdellä oli myös oma
+paikkansa.
+
+Isäntä tuli nyt hywin mahtipontiseksi tuon uuden, siwistäwän
+kirjallisuutensa wuoksi. Hän ihmetteli, jopa surkuttelikin niiden
+ihmisien tyhmyyttä, joilla ei ollut sanomalehtiä eikä muuta
+kirjallisuutta, kun eiwät he ymmärrä seurata aikaansa eiwätkä hanki
+itsellensä ajan waatimaa siwistystä. Päätänsä heiluttaen ja kädet
+puuskassa selitteli hän ihmisille, kuinka hänellä on paljon uusia ja
+hywiä kirjoja ja kuinka hänelle kulkee "awiisutkin".
+
+Ei uusi kirjallisuus joutanutkaan kauwan Kämälässä joutilaana olemaan.
+Warsinkin arpa= ja unikirjoille ei ollut monta joutilasta hetkeä.
+Arpanappulat kalisiwat myötäänsä pöydällä; niiden onnenpisteitten
+awulla tutkittiin hartaasti onnenpyörien numeroita ja etsittiin
+wastauksia kaikille sydämen salaisille ja julkisille kysymyksille. Jos
+ei saatu mieluisia wastauksia, mikä pakko niitä oli uskoa, kysyttiin
+niin kauwan ja usein, että kyllä kai sanoiwat wiimein tottakin, aiwan
+semmoista kuin oli toiwottu ja tahdottu.
+
+Unikirjaa tarwittiin myös paljon. Olihan itsekukin wiime yönä nähnyt
+niin merkillistä unta ja se tarwitsi selitystä. Ja olihan niitä nyt
+huokea saada, kun oli käsissä niin hywä ja luotettawa selittäjä. Niin,
+onhan ihmisellä niin paljon salaisia ja hartaita toiweita, jotka owat
+kätketyt tulewaisuuden hämärän esiripun taakse, ja tänne tahtoiwat
+Kämäläiset kirjainsa awulla kurkistaa.
+
+Sillä tawoin kului heiltä aika hauskasti ja todellakin tuntuiwat uudet
+kirjat heistä hupaisilta jopa hyödyllisiltäkin.
+
+Wähitellen alkoi tämä taikamahti lewitä tiedoksi paikkakunnassa. Olipa
+muillakin toiwoja ja uteliaisuutta ja hekin tahtoiwat tietää tulewan
+onnensa. Joukottain rupesi nyt nuorta wäkeä pyrkimään Kämäläisten
+ystäwyyteen, mutta aniharwalla oli se onni, että hän pääsi
+tarkoituksensa perille, sillä sielläpä katsottiinkin tarkasti, ettei
+waan taloon pääsisi semmoisia, jotka woisiwat turmella heidän lapsiaan.
+Onnellisia ja arwossa pidettäwiä oliwat siis ne harwat tytöt ja pojat,
+jotka pääsiwät Kämälän siwistyneiden ihmisien seuraan ja heidän
+siwistystä tuottawan kirjallisuutensa ääreen. Hywä siellä oli olla,
+niin wapaata, lystiä, iloista ja siwistyttäwää, ja siellähän sai tietää
+niin paljon. Näissä tilaisuuksissa oli Kämälän wäki, isäntä, emäntä ja
+lapset parhaina miehinä, samassa ohjaten ja neuwoen wieraita tuntemaan
+ja ymmärtämään heidän ihmeellistä kirjallisuuttansa. Kun kyllästyttiin
+arpa= ja unikirjaan otettiin korttitemput esille, tai luettiin noita
+ennustuksia. Tällä tawoin tuli melkein koko kirjasto käytetyksi.
+Nummisuutarit ja sanomalehti eiwät waan saaneet monta lukijaa.
+
+Erään kerran tuli pitäjän kirkkoherra sattumalta Kämälään. Isäntä wei
+hänet heti pöydän luona olewalle sohwalle istumaan. Talon kirjallisuus
+oli pöydällä samassa hywässä järjestyksessä kuten ennenkin.
+
+"Onhan teillä sanomalehdetkin", sanoi kirkkoherra, ottaen samassa
+käteen erään numeron.
+
+"On, kulkeehan meille awiisut; kuinkas sitä muuten ... enkä minä tiedä
+mitä ne ihmiset ... kun eiwät ne awiisuja...?" sanoi isäntä
+katkonaisesti; kai hän wähän ujosteli.
+
+"Mitä pidätte tästä sanomalehdestä"? kysyi kirkkoherra.
+
+"Noo, sota= ja ulkomaan asiat, ne owat hywiä ja tarpeellisia tietää,
+tarpeellisia ja hywiähän ne owat", selitti isäntä.
+
+"Entä muu sisältö?"
+
+"En minä muusta paljon huoli; on niissä niin paljon joutawaakin", sanoi
+isäntä.
+
+"Esimerkiksi?"
+
+"Esimerkiksi: mitä ne owat nuo kotimaan kuulumiset? Kenelle niistä on
+hyötyä ja kuka niitä tarwitsee? minä tahtoisin tietää sen. Ne eiwät ole
+muuta kuin paperin täytteeksi kyhätyitä loruja, sillä jotakinhan niihin
+täytyy panna, kun ei piisaa oikeita asioita. Kyllähän noita noin
+arwottomia ja jokapäiwäisiä asioita tietää ilman awiisuistakin
+lukematta", arweli isäntä ja syljeskeli tiheään pieniä sylkitippoja.
+
+"No, mutta onhan niissä pääkirjoituksiakin."
+
+"Mitkä ne pääkirjoituksia owat?"
+
+"Ne owat nämä ensimäiset pitkät kirjoitukset, joissa useinkin wedetään
+julkisuuteen wallitsewia epäkohtia ja pyydetään saada niitä
+korjatuksi", selitti kirkkoherra.
+
+"Nekö ne pääkirjoituksia owat? Ne saisiwat mennä samaa tietä kuin
+paikkakunnan kuulumisetkin. Pelkkiä loruja waan; kenelle niistä on
+hyötyä? Tuossakin joku kehuu omaa tekemäänsä kirjaa ja oma kiitos
+haisee", selitteli isäntä toimessansa.
+
+Kirkkoherra otti isännän kädestä sanomalehden ja silmäsi sen
+pääkirjoitukseen. Siinä oli kiittäwä arwostelu wasta ilmestyneestä
+kirjasta. Nyt käsitti kirkkoherra, mitä warten isäntä oli tilannut
+sanomalehden ja mitä hän siitä ymmärsi. Hän oli tilauksensa tehnyt sen
+wuoksi, kun luuli niiden talossa olemisella saawansa kunniaa, mutta
+niiden sisällyksen ymmärsi hän niin nurinpäin että tuossakin
+osoittamassa kappaleessa luuli kirjan tekijän kirjoittaneen teoksensa
+arwostelun ja niin kehuwan sen itseänsä.
+
+Kun kirkkoherra huomasi, että turha on ruweta kiistelemään isännän
+wääriä mielipiteitä wastaan, koetti hän saada jollakin tawalla kehittää
+hänen ymmärrystään, että olisi jotakaan hywää saanut sanomalehdestä.
+Sen wuoksi hän sanoi:
+
+"Onhan niissä paljon kansallisia asioitakin!
+
+"Mitä ne kansalliset asiat owat?" kysyi isäntä.
+
+"Ne owat semmoisia kirjoituksia, joissa ajetaan suomalaisen kansan
+asioita, puolustetaan sen etuja niinkuin suomenkielen oikeuksia ja
+monta muuta semmoista", koetti kirkkoherra selittää.
+
+"Enpä minä tiedä semmoisista. Kyllähän ne owat pitäwinään siitä aika
+melua, mutta se on minun mielestäni tarpeetonta, aiwan tarpeetonta.
+Sillä kyllähän se suomenkieli saapi sen, mitä se tarwitseekin kohti
+melulla. Wieläpä ne owat taistelewinaan kielen hywyydestäkin, mutta
+kyllähän tuota suomiriepua osaa puhua ja kirjoittaa kohtiopillakin",
+arwosteli tuo mielestänsä wiisas ja siwistynyt isäntä sanomalehtä.
+
+Kirkkoherra hyngähti ja hänen suunsa wetäysi hieman nauruun.
+
+Tutaksensa isäntää perinpohjin, otti hän pöydältä Nummisuutarit ja
+sanoi, ojentaen sitä isäntää kohden:
+
+"Mistä tämän olette käsittäneet?"
+
+"Ostinhan minä tuon", sanoi isäntä kuiwasti.
+
+"Minkälainen tämä on mielestänne?"
+
+"En minä tykkää koko Nummisuutareista, kaikkia sitä präntätäänkin;
+eihän sekään ole kuin joutawa loru, tuommoista jokapäiwäistä waan",
+selitteli isäntä tottuneena.
+
+"Miksi sen sitten ostitte?"
+
+"Luulinhan minä tuota paremmaksikin, kun sitä niin kowin kehuttiin,
+mutta minun mielestäni ei se kehua kannata; kirjalainastoon minä
+lahjotan koko wärkin", sanoi isäntä.
+
+"Tätä pidetään kuitenkin parhaimpana kirjallisuutemme tuotteena",
+rohkeni kirkkoherra muistuttaa.
+
+"Pitäkööt waan, waikka katkismuksen weroisena, se ei minulle kuulu,
+mutta minä en ainakaan sitä pidä, ja minä luulen olewani oikeassa.--
+Onhan tässä parempiakin kirjoja ja nämä hupaisia owat", jatkoi isäntä
+sitten ja nosti arpa= ja unikirjan esiin.
+
+Kirkkoherra silmäsi niiden nimilehtiä ja taasenkin hyngähti hän ja
+suupieli wetäysi nauruun. Hän ei katsonut kummankaan kirjan sisään.
+
+"Olisi täällä muitakin kirjoja, haluttaisiko kirkkoherran niitä
+katsella?" esitteli isäntä.
+
+"Ei, kiitoksia, ei minun haluta", sanoi kirkkoherra.
+
+Wiimeinen keskustelu teki niin ikäwän waikutuksen, ettei kumpikaan
+towiin aikaan puhunut luotuista sanaa. Isäntä heilutteli itseään
+lewottomasti ja syljeskeli pieniä sylkitippoja. Kirkkoherra istui
+synkän ja miettiwän näköisenä ja puhetta ei waan syntynyt.
+
+Kirkkoherra rupesi nyt tekemään poislähtöä. Kun isäntä tämän huomasi,
+esti hän sen, sanoen kahwin kohta joutuwan ja kirkkoherra jätti
+lähtönsä tuonnemmaksi.
+
+Tämän nähtyänsä tuli isäntä nähtäwästi iloisemmalle tuulelle. Hänen
+silmänsä säteiliwät ja suu oli wiehkeässä hymyssä. Hän oli koko ajan
+odottanut, että kirkkoherra olisi kehunut heidän talouttaan ja elämänsä
+komeutta, mutta kun ei kirkkoherra ollut mikään liehakoitsija eikä
+imartelija, jäi se tekemättä. Isäntä oli sitä laatua, että kehu teki
+hänelle sangen hywää ja jos ei wieras tahi wieraat sitä tehneet, teki
+hän sen itse. Semmoista oli hänellä nytkin mielessä.
+
+"Eikös meillä ole komea toimeentulo, wai mitä kirkkoherra arwelee?"
+kysyä mäihäsi isäntä yhtäkkiä.
+
+"Kylläpähän tässä toimeen tulee ja elää kelpaa", sanoi kirkkoherra ja
+näytti ikäänkuin säpsähtäwän.
+
+"Niinpä minäkin sen luulen", huudahti isäntä ja jatkoi: "Se on kumma
+kun nuo ihmiset owat niin tyhmiä, etteiwät ymmärrä laittaa elämäänsä
+hauskaksi ja hywäksi."
+
+Samassa aukeni owi ja Liila toi kahwia. Hän astui kynnykselle ja niiata
+lyykisteli kirkkoherralle senkin seitsemän kertaa. Hän oli puettu niin
+narrimaisesti ja apinamaisesti, että kirkkoherra oikein kummasti
+mielessään.
+
+Kun liila oli kahwit kantanut ja poistunut, alkoi isäntä taasenkin
+puheen.
+
+"Kyllä sitä ei löydy monta tuommoista tyttöä kuin tuo meidän Liila on",
+sanoi hän.
+
+"Eipä kylläkään", sanoi kirkkoherra kylmästi.
+
+"Ei sitä ole, se on tosi, enkä minä tiedä ... ja se on niin
+hywä=oppinenkin. Herrasmamsellit käywät monta wuotta koulua, että
+oppisiwat soittamaan ja Liila osasi soittaa heti, aiwan ihan
+opettamatta. Ei tarwinnut mitään muuta, kuin nähdä kerran waan, miten
+toinen soitti", pitkitti isäntä.
+
+"Missä sitten teidän Liila soitti?" kysyi kirkkoherra.
+
+"Kuulkaahan nyt. Liila oli tässä hiljakkoin minun kanssani kaupungissa.
+Siellä oli eräs mies, joka kulki ympäri kaupunkia soittamassa.
+Liilankin rupesi tekemään mieli koettaa. Me kuljimme hänen perässään
+pitkin kaupunkia ja wihdoin maksoin minä wähän soittoniekalle, ja hän
+antoi Liilankin koettaa; jumala auta--wannonkin minä sen--Liila soitti
+yhtä hywästi kuin itse soittoniekka.--Enkä minä tiedä ... tottapa ne
+herrasmamsellit lienewät paksupäisempiä kuin Liila, koska heiltä menee
+niin monta wuotta, ennenkun oppiwat soittamaan", puheli isäntä,
+käwellen edestakaisin lattialla ja syljeskellen; oikeinpa hän näytti
+olewan haltioissaan, niin oli hän mieltynyt Liilansa soittotaitoon.
+
+"Mikä soittokone se sitten oli?" utasi kirkkoherra.
+
+"Se oli posilia."
+
+"Kuinka? Posilia--mikä se on?"
+
+"Ettekö te wielä tiedä, mikä posilia on? Se on semmoinen kone, jota
+weiwistä wäännetään ja silloin siitä lähtee niin, niin koreaa peliä",
+sanoi isäntä, kummastellen kun kirkkoherra ei tiennyt mikä posilia on.
+
+"Wai niin. Se soittokone on kumminkin paljon erilaisempi, jota Liila on
+weiwannut, kuin se, jonka soittamiseen herraswäen tyttäret niin paljon
+oppia käywät", sanoi kirkkoherra kun huomasi että isäntä tarkoitti
+posetiiwia.
+
+"Mitähän noissa toki onkaan wäliä, ei paljon mitään. Se waan, että
+toista kannetaan seljässä paikasta paikkaan, toinen on aina huoneessa
+paikoillaan; toista weiwistä wääntäen soitetaan, toista waan sormin
+näpsitään--noin, noin, noin waan", selitteli isäntä, wiputtaen
+molempien käsiensä sormia, ikäänkuin hän mainiona soittajana olisi
+juuri noussut soittamasta pianoa. "Takaanpa senkin, että posiliasta
+lähtee paljon koreammat äänet kuin porttipienasta--; mitä se on? Tyhjää
+lunkutusta waan", jatkoi hän sitten.
+
+Kirkkoherra ei sanonut mitään isännän wääriin arwosteluihin. Yhä
+selwemmästi huomasi hän, että oli turha tyhmyyttä wastaan taistella,
+sillä isäntä ei uskonut mitään järjellistä puhetta, mutta piti waan
+omat käsityksensä oikeina ja muiden wäärinä. Kaiken tämän wuoksi
+taukosi puhe towiksi aikaa, mutta pian sai isäntä sen taasenkin
+wireille.
+
+"No se nyt on kumma--enkä minä tiedä, kun kaikki tykkääwät niin kowin
+paljon tuosta meidän Liilasta. Wiimeinkin kun käwimme kaupungissa, niin
+melkein jokainen nuori herra pyysi häntä omaksensa ja onpa täälläkin
+joku herra samoin tehnyt, mutta ei suinkaan Liilakaan kaikille ylety;
+onpa Almallakin jo kosijoita, waikka hän on niin nuori... Se on kumma!
+Eihän noista muiden tyttäristä piitata mitään", höwelsi isäntä.
+
+Kirkkoherrasta tuntui kowin kauhealta tuommoinen kewytmielinen puhe.
+Waikka hän oli rauhaa rakastawa mies, eikä tahtonut ketään loukata, ei
+hänen omatuntonsa kuitenkaan sallinut olla lausumatta jotakuta totuuden
+sanaa.
+
+"Minun mielestäni saisitte olla hywin waruillanne tuossa asiassa",
+wirkkoi hän yksitotisesti.
+
+"Missä asiassa?" kysyi isäntä wähän höröstyen.
+
+"Tytärtenne tähden."
+
+"Ja minkä wuoksi, jos saan luwan kysyä?" sanoi isäntä loukatun
+tunnolla.
+
+"Minä pelkään!"
+
+"Mitä te pelkäätte?" kysyi isäntä ja hänen silmänsä remahtiwat suuriksi
+kuin suitsirenkaat.
+
+"Jos teidän tyttärenne tulisiwat..."
+
+"Mitä tulisiwat?
+
+"Wietellyksi. Ei ole kaikkiin keikareihin luottamista", sai kirkkoherra
+wihdoin sanotuksi.
+
+"Onko teilläkin siwistyneenä ihmisenä tuommoisia luuloja? Sitä en olisi
+uskonut! Halwemmista ihmisistä woisitte semmoista ajatella ja sanoa,
+mutta meidän perheestä ei teidän tarwitse ettekä saa sitä tehdä.
+Heittäkää turha pelkonne minun huostaani ja minä takaan, että tulette
+näkemään sen turhaksi", sanoi isäntä todellisesti loukkaantuneena,
+sillä ei hän ollut ainoatakaan kertaa mieheksi tultuaan kuullut
+totuutta, ainoasti pelkkää liehakoimista ja imartelua.
+
+"Minä soisin niin käywän, kuin sanoitte, mutta muistakaa aina se, ettei
+ole kaikki kultaa mikä kiittää", sanoi kirkkoherra ja lähti pois, sillä
+ei hän woinut enään kuunnella isännän turhamielisiä puheita.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kun Liila ja Alma oliwat nyt tulleet naimaikään, täydennettiin heidän
+pukunsa täydelliseksi. Heillä ei ollut tähän saakka ollut hattua, mutta
+sekin puute korjattiin. Ne piti olla komeat, korkeat ja kaikin puolin
+uuden ajan mukaiset. Tämä oli wiimeinen tehtäwä Kämälän isännän
+suuressa perheensä siwistämistyössä.
+
+Nykyaikainen säätyläisnaisien ja neitien puku ei näytä heidän
+säädylleenkään juuri miellyttäwältä, mutta kun nuo talonpoikaiset tytöt
+pukiwat päällensä kaikki rynttynsä ja hetaleensa ja kun he wiimeiseksi
+pistiwät päähänsä tuon korkean ja höyhennetyn törelön, näyttiwät he
+kaikelta muulta kuin ihmiseltä, ehkä parhaiten apinalta. Mutta nyt he
+luuliwat wasta olewansa täysin siwistyneitä.
+
+Isäntä tuli nyt hywin araksi tytärtensä kunniasta. Kun hän oli
+wiimeisen täydennyksen tehnyt heidän siwistämistyössään, niin ei ollut
+hywä liketä oman säätynsä tytärten ja poikain heitä. Joe isä sai
+tietää, että joku oli heistä jotakin semmoista puhunut, joka ei ollut
+hänen mielestään niinkuin sen olisi pitänyt olla, saiwat he heti
+isännältä kuka käski ja samassa ilmoitti hän puhujalle ankarin sanoin,
+minkä weroinen hän heidän suhteensa oikeastaan oli. Kuinka arka hän
+tytärtensä kunniasta oli, olkoon esimerkkinä siwumennen mainittuna,
+että kun isäntä ja emäntä kutsuttiin erään kerran pappilaan
+nimipäiwille, eiwät he menneet sinne ensikään sen wuoksi, kun ei oltu
+kutsuttu heidän tyttäriänsä.
+
+"Siitä sen näkee kuinka alhaisella kannalla kirkkoherrakin wielä on,
+kun ei ymmärtänyt kutsua meidän Liilaa ja Almaa; semmoisten seuraan ei
+kannata mennä", sanoi isäntä.
+
+Tekipä Kämälän isäntä parannuksia wielä talossaankin. Hänellä oli pari
+isoa aittaa, joiden suurista hinkaloista yksi ja toinen alkoi jäädä
+tyhjäksi. Tämä seikka harmitti isäntää kowasti, sillä hän ei woinut
+noiden tyhjien hinkaloiden wuoksi wiedä ketään aittaansa katsomaan
+wiljawarojansa. Tämän epäkohdan korjasi hän siten, että rakennutti
+tyhjiin hinkaloihin toisen pohjan niin ylös, ettei jäänyt partaita
+pohjan alipuolelle kuin pari tuumaa. Näiden pohjien päälle pani hän
+täysinäisistä hinkaloista jywiä sen werran, että ne näyttiwät olewan
+wiljaa kukkurapäänä.--tämä oli Kaaperin wiimeinen taloudellinen
+parannus.
+
+Kun isäntä oli tällä tawoin saanut perheensä ja itsensä siwistämistyön
+päätetyksi sekä taloutensa ulkoa ja sisältä mieluiseensa ajanmukaiseen
+woimaan, ruwettiin nyt Kämälässä elämään myötäänsä suurta
+herras=elämää. Tähän saakka teki talonwäkikin joskus työtä, jos
+kohtakin jo pitkät ajat oli koettu talon ja omaa kunniaa ylläpitää
+herrastelemisella. Kaikki työnteko jätettiin nyt pois, sillä olihan se
+heidän mielestänsä sopimatonta niin rikkaille ja siwistyneille
+ihmisille kuin he muka oliwat. Isäntäkään ei johtanut töitä, eipä edes
+käynyt päin perin katsomassakaan, waan kaikki sai jäädä palkollisten ja
+palkkamiesten haltuun.
+
+Wierasteleminen tuli nyt Kämäläisten päätehtäwäksi, sillä joko he
+oliwat muilla wieraina taikka muut heillä. Wierasten waralta tuotiin
+kaupungista enemmän kaikenlaisia hienoja ja hywiä syötäwiä ja juotawia.
+Kun entiset loppuiwat, noudettiin heti toisia. Eihän toisin sopinut
+ollakaan, sillä kuinkas muutoin olisi arwonmukaisesti woitu ainaisia
+arwokkaita wieraita kestitä.
+
+Läheltä ja kaukaa käwi nyt wieraita Kämälässä; ajoiwatpa tawasta
+isännän tuttawat herrat kaupungistakin koettelemaan tuon hywän isännän
+ja oiwan talon wieraanwaraisuutta ja eipä heillä liene ollut koskaan
+syytä katua kauppojansa. Herraswäkeä ne oliwatkin Kämälän wieraat,
+ainoastaan aniharwalla rikkaammalla talon isännällä ja emännällä oli se
+onni, että he tuliwat joskus kutsutuiksi Kämälään wieraiksi.
+
+Paikkakunnalla oli eräs waranimismies ja ruotsinkieltä taitawa
+maakauppias. Molemmat oliwat naimattomia miehiä. Tämä kauppias oli joku
+aika takaperin perustanut maakaupan pitäjääseen. Hän ei ollut
+paikkakunnasta kotoisin ja mistä hän oli, sen ties taiwas, sillä sitä
+ei sanottu alhaisille. Hän oli aika keikari ja luikertelewa
+kielastelija. Näytti siltä, että hän oli käynyt kaikki maailman rannan
+hywät ja huonot koulut. Luomisensa puolesta oli hän kaunis mies ja
+orastawa Napoleonin parta ei suinkaan rumentanut hänen kauniita,
+melkein naisellisia kaswojansa. Waatteuksestaan piti hän niin
+erinomaista huolta, ettei niissä saanut olla ainoatakaan rikkaa eikä
+tomun hiukkasta. Paikkakunnan räätälit eiwät hänelle ensinkään
+kelwanneet, waan kaikki waatteukseensa kuuluwat kappaleet tilasi hän
+kaupungin mahti= ja muotiräätäleiltä. Tämän tähden oli hän hienommin
+pyntätty herra kuin koskaan ennen oli paikkakunnassa nähty.
+Juhlatiloissa piti hän aina yllään hännystakkia ja hansikoita
+käsissään. Tämmöinen pukine oli maaseudun kansalle outo ja moni
+yksinkertaisuudessaan luuli, ettei kauppiaalla ollut waatetta kylläksi,
+ja sentähden on muotiräätälin täytynyt tehdä noin waillinainen puku--
+tuota noin, semmoisen kuin kankaasta on saanut.
+
+Niin kansa ajatteli yksinkertaisuudessaan, mutta kauppias kyllä tiesi
+mihinkä hänen hännystakkinsa ja hansikkaansa kelpaa. Hän oli oppinut
+kaikki tekokopeat ja keikaroiwat ruumiinliikkeet sekä luikertelewat ja
+imartelewat puheenparret. Kun hän tuli johonkin taloon, teki hän senkin
+seitsemänlaisia keimailuja ja riekistelyjä. Ei ollut huoneessa sitä
+kujaa, loukkoa, astiaa, walo= ja warjopuolta, johon hän ei kerinnyt
+kurkistamaan ja kaikki nämä teki hän niin sukkelaan, ettei häntä oltu
+kerjetty wielä käskeä istumaan, kun kaikki kurkistelut oliwat jo
+tehdyt.
+
+Ei sitä tilaisuutta ja seuraa ollut, joissa ei hän olisi ollut suuna ja
+päänä. Hän oli päällä päsmärinä kaikissa asioissa ja kaikki nuorten
+leikit sekä muut hupaiset asiat piti mennä hänen päänsä, kättensä ja
+ohjeittensa mukaan. Hän osasi olla siwistynyt siwistyneiden ja
+siwistymätön siwistymättömien parissa. Juoda osasi hän niinkuin
+lahopuu, mutta kun tuli kysymys juomattomuudesta, woi hän paastota
+juuri kuin paras raittiusmies. Kun waan läheni häntä, otti hän uuden
+ystäwänsä wastaan semmoisella ystäwyydellä, alttiudella ja
+weljellisyydellä, että harwat oliwat ne ihmiset, jotka eiwät häneen
+mieltyneet jo ensi näkemällä, ja pian oli mies=tuttawain kanssa
+weljenmalja juotu. Mutta kun towin aikaa oli oltu ystäwyksinä, rupesi
+maakauppias kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla keinoilla tekemään
+uudesta ystäwästään keppihewostansa; tämän teki hän ilman eroituksetta
+kaikille, jotka häntä läheniwät. Harwat ihmiset oliwat ne, jotka
+huomasiwat mitä tämä kauppiaan liehakoiwa ystäwyys oikeastaan
+tarkoitti; suurin osa ei taas tiennyt niin mitään, waikka hän jo weti
+heitä aika kyytiä nokasta ja joka tilaisuudessa hassutti oikein olan
+takaa. Käwipä usein niinkin, että ne, jotka häntä jo ennakolta enimmän
+inhoiwat, tuliwat lopen hänen suurimmiksi ystäwikseen ja parhaiksi
+keppihewosikseen.
+
+Hänellä oli niin suuri teeskentelemiskyky, että hän woi
+wähäpätöisimmilläkin asioilla nauraa hohottaa watsansa täydeltä, ja
+tätä teki hän niin hartaasti, että wedet silmistä lähti. Tarkka tuntija
+kuitenkin aiwan pian huomasi, että se oli pelkkää teeskentelemistä.
+Tämän awullahan kauppiaalle oli mahdollinen pitää ihmisiä sokeina ja
+itseensä kietoutuneina.----Monipuolinen, lahjakas mies.
+
+Waranimismiehestä ei ole paljon mitään sanomista. Se waan, että hän oli
+paljon heikompi ja huonompilahjainen mies kuin kauppias. Kuitenkin oli
+hän ehdoton kauppiaan ihailija, ja koki kaikessa seurata hänen
+askeliaan ja pitää häntä esikuwanaan. Järkewät ihmiset huomasiwat
+kuitenkin kohta, kuinka kömpelösti tuo jäljitteleminen käwi. Kauppias
+saikin monta hywää tilaisuutta häntä hassuttaaksensa. Tästä kaikesta ei
+kuitenkaan nimismies tiennyt tämän taiwaallista, eli ja oli waan
+kauppiaan siipien suojassa.
+
+Paljon mahdollista oli, että waranimismies oli niin huomaamaton senkin
+wuoksi, kun hänen mielessään pyöri aina waan ja lakkaamatta warsinaisen
+nimismiehen wirka; yöt ja päiwät kuwasteli se hänen mielessään.
+
+Sen werran waranimismiehestä.
+
+Jo aikaisin oliwat nämä molemmat welikullat Kämälän alituisia wieraita.
+Käytännöllisinä maailmantolaisina oliwat he tulleet tuntemaan, niinkuin
+lintu talwella, missä syönnöspaikka on. Tuntien Kämälän rikkaudet ja
+sen perheen turhamielisyyden, teetteliwät he itsensä heidän suurimmiksi
+ihmettelijöikseen ja ihantelijoikseen. Ei olleet Kämälän tyttäret wielä
+hetikään aikaisia ihmisiä, kun nämä welikullat oliwat jo talossa
+alituisina wieraina. Noin kesken kaswaneinakin imarteli kauppias heitä,
+ja nimismies koki apinoida jäljessä. Eipä heillä kuitenkaan tyttäret
+ensi alussa olleet niin paljon mielessä kuin talon runsaat
+wieraanwarat, joita aina oli isännällä tarjona. Näiden tähden he
+osasiwat kutkuttaa isäntäwäen turhamielisyyttä oikeasta paikasta ja se
+teki heihin warsin hywän waikutuksen, sillä oliwathan he itse
+siwistyneitä ja heillä oli nyt siwistynyttä seuraa, Awosylin otettiin
+aina nuoret herrat Kämälässä wastaan iltasilla, jolloin heillä muka oli
+aikaa wieraisille tulla ja pian istuiwat wieraat ja isäntä iloisen
+totipöydän ääressä. Siinä ei puuttunut imartelemisia eikä hulluuksia ja
+siinä oli hywä olla, sillä oliwathan asiat molemmin puolin, niinkuin
+niiden ollakin piti.
+
+Myöhemmin saiwat nämä kaksois=weljekset hywän lisän. Tuli näet
+paikkakuntaan eräs siitä kotoisinkin olewa maanmittarin oppilainen,
+joka oli jo siihen määrään hywän oppinsa tähden kohonnut, jotta oli jo
+woinut tehdä ominpäinsä maanmittaus=työtä toisen nimissä. Niinkuin
+useinkin hywälahjaisten nuorukaisten käypi, että he hukkuwat hywiin
+lahjoihinsa, niin käwi hänenkin, sillä eipä hän ky'yssä pitänyt ketään
+muita itsensä wertaisena. Tästä oli seurauksena, että hän hukkui toisen
+kerran--totilasiin, sillä hän piti warsin tyhminä ne ihmiset, jotka
+eiwät ymmärrä nauttia elämää. Tämä seikka oli tuottanut hänelle
+ainaisen eron ammatissaan ja kaikissa pyrinnöissään, ja tämän tähden
+oli hän olkeentunut takaisin kotipaikoillensa.
+
+Yritäpä siitä; herra hän oli ja herrana hän tahtoi itseänsä pidettäwän.
+Hienot kaulurit, maniskat ja haarahäntä=takit oli hänellä aina hywinä
+seurakumppaneina, waikka nälkä usein suolia kurni. Hän oli wieraantunut
+kansan elämästä niin, ettei tiennyt siitä niin mitään, waikka oli
+kansan lapsia, mutta sen hän tiesi, että herra hän oli ja että hänellä
+oli oikeus elää maailmassa mielinmäärin.
+
+Kun hän ilmestyi paikkakuntaan, ihastuiwat kauppias ja waranimismies
+kowin. Syrjäinen paikkakunta, jossa nämä herrat kowan onnen ohjaamina
+oliwat pakoitetut olemaan, oli niin tyhjä herraswäestä, ettei siinä,
+paitsi heitä, ollut paljon muita kuin kirkkoherran perhe ja he oliwat
+niin hiton jumalisia, ettei heistäkään juuri paljon apua ollut.
+
+Kun mielipiteet oliwat tämmöiset, oliko sitten kumma jos nämä herrat
+mielessään iloitsiwat, kun maanmittarin apulainen ilmestyi heidän
+wähäisen ja iloisen wapaan seuransa lisäksi.
+
+Maanmittarin apulainen ei juuri paheksinut, jos ei hywäksynytkään uutta
+seuraansa. Hän ei suurin wäliä pitänyt mistään, sillä hän oli niin
+tylsistynyt jo noin nuorena, ettei hän huolinut mistään muusta kuin
+totilasista, sillä kun hän sai niitä imeskellä ja litkiä mielinmäärin,
+niin siinä oli koko hänen elementtinsä.
+
+Ensi tuttawuuden ajoilta esitteliwät kauppias ja nimismies maanmittarin
+apulaiselle Kämälän wieraswaraisen talon, sen turhamieliset asukkaat ja
+kuinka siellä on hywä tilaisuus heitä hassuttaa. Sieltä sopii ansaita
+suuhunsa maksuttomia hywiä päiwiä tytärten wuoksi, joita isäntä ja
+emäntä pitäwät hienoimpina herrasneiteinä, maan siwistyneimpinä impinä
+ja kaunottarina. Eihän muuta tarwitse kuin waan kehuskelee taloutta ja
+talonwäen siwistystä, ja samassa imartelee kaikkein kuullen tyttäriä,
+niin kyllä lähtee ruokia ja juomia oikein Porwoon mitalla.
+
+Wälinpitämättömänä kuunteli maanmittarin apulainen uusien tuttawiensa
+esittelyitä Kämälän rikkauksista, heidän siwistyksensä luulosta ja
+kaikesta turhamielisyydestä. Tytärten kertomuksesta wälitti hän wiisi,
+waikka hänkin oli naimaton mies, sillä hänellä oli siellä paljon
+parempi ystäwä odotettawissa kuin kaikki naiset yhteensä ja se oli
+totilasi; kelpasipa sen puutteessa hänelle karkeammatkin juomat ja
+usein oli hänen tallukkansa taiwasta kohden niiden waikutuksesta.
+
+Nuori, kaunis mies kun oli, pitiwät neidit hänestä alunpitäin warsin
+paljon, mutta kun tuo perisynti käwi julkiseksi ja siten ilmaisi miehen
+sisällisen heikkouden kaikessa kauhussaan ja karwassaan, niin neidit,
+samoin kuin kaikki muutkin ihmiset, pitiwät häntä yhteiskunnan hylkynä
+ja yli onnensa menneenä, josta ei enään mitään toiwoa ollut.
+
+Ehdottomasti yhdistyi maanmittarin apulainen lopulta uusiin tuttawiinsa,
+ja tästälähin oli hän uskollisimpia ja pettämättömimpiä seuralaisia
+Kämälän siwistyneiden wierasten seurassa.
+
+Nämä herrat oliwat niin ahkeroita käymään Kämälässä wieraina, että ne
+illat oliwat harwat, joina he eiwät olleet siellä. Kaikella
+imartelemisensa woimalla ja keikaroimisensa taidolla koki kauppias
+imarrella ja liehakoida tyttäriä ja tätä teki hän niin ujostelematta ja
+ohwakkaasti, ettei hän kaihtenut yhtään wanhempiakaan, ja mikäpä pakko
+hänen oli kaihteakaan, koska hän tiesi tämän kaiken olewan heille
+warsin mieluisen asian. Nimismies se koki kauppiasta jäljitellä ja olla
+kilpakosijana, ja waikka se käwikin kömpelösti, niin hywähän se sentään
+oli. Maanmittarin apulainen se waan istui pöydän ääressä, ryypiskellen
+lasistansa ja imeskellen piippua.
+
+Kun Kämälän isäntä tällä tawoin oli saanut ylhäisiä ystäwiä
+kylläksensä, rupesi hän kaikille kehumaan taloaan, toimeentuloaan,
+rikkauttaan ja perhettään niin rajattomasti, että se oikein inhotti
+ihmisiä. Ei kenelläkään ollut niin hywiä hewosia ja lihawaa karjaa. Ei
+kenenkään maa ja talo ollut niin hywässä woimassa eikä kenenkään karja
+lypsänyt niin paljon kuin heidän. Tämä wiimeinen hywä awu oli emännän
+ansio: hän oli wiisaampi muita ja osasi ohjata ja komentaa piiat
+hywästi ruokkimaan ja hoitamaan karjan, sen wuoksi lypsiwät ne enemmän
+kuin muiden lehmät ja oliwat lihawampia sekä kauniimpia. Moni köyhä
+eukko käytti hywäksensä tuota isännän kehumista, sillä ei muuta
+tarwinnut kuin että he taloon tultuansa isännälle kehahtiwat taloa,
+isäntää, emäntää, tyttäriä ja rikkauksia, niin pian lähti heille minkä
+mitäkin hywyyttä, niinkuin lihan kämpäleitä, leipämöykkyjä,
+piimäkannuja, woinpaloja ja muuta semmoista.
+
+Kaikille wieraille näytteli hän hywyyksiään ja rikkauksiaan: käytti
+heitä wilja=aitoissaan, tallissa ja karjapihassa, näytteli heille
+rahansa j.n.e. Tämän ohessa koki hän kaikin tawoin saada wieraita
+ymmärtämään hänen siwistyneen elämänsä hywyyttä. Jos hän tarwitsi
+johonkin lähteä, kylään tahi muualle, niin rengit toiwat walmiiksi
+waljastetun, korskuwan hewosen porrasten eteen. Hänellä ei ollut muuta
+tehtäwää kuin istua joko hywästi peitettynä rekeen tahi heiluwiin
+kiesseihin, niin kyllä renki ajoi mihin waan käskettiin ja odotteli
+siellä niin kauwan kun hän joutui pois lähtemään.
+
+Waikka Kämälän perhe kaikin tawoin pyrki muita etewämmäksi ja koki
+saada kunniaa itsellensä, ei sitä ensinkään tullut heidän osaksensa,
+waikka he luuliwat sitä jo sylin täydeltä wääntäneensä. Sillä
+säätyläisensä katsoiwat heitä ylön turhien wehkeittensä ja
+herrastelemisensa tähden. Mitkä surkutellen katseliwat heidän
+tuplaawaa, työtöntä laiskurielämäänsä, kutka pilkkailiwat ja ilwehtiwät
+takapuolella heidän tyhmällä herrastelemisen halullaan, pitäen sitä
+pahana enteenä. Paikkakunnassa syntyi tämän johdosta monenlaisia
+pila= ja kokkapuheita. Herrassäätyiset katsoiwat heitä myös ylön, sillä
+nämät kyllä tiesiwät millä pohjalla heidän luultu siwistyksensä oli ja
+mistä lähteestä tuo ankara kunnianhimo oli kotoisin. Nekin, jotka
+oliwat talonwäen näennäisiä ja ylimmäisiä ystäwiä ja ainaisia wieraita,
+pitiwät tuota ystäwyyttä woimassa edestä päin sen wuoksi, kun talo oli
+niin wieraswarainen ja ehkäpä siinä oli jotakin muutakin mielipidettä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Joku wuosi oli kulunut. Kämälässä on paljon puuhaa ja hommaa, sillä
+isot kemut on sinne tulossa. Totta kyllä on, etteiwät ne ole häät eikä
+peijaat, eipä wielä ristiäisetkään, tuommoiset kestit waan, mutta isot
+ne tuliwat, se tiettiin jo ennakolta. Läheltä ja kaukaa oli kutsuttu
+wieraita, aina kaupungista saakka ja tarkkaan, jos tarkkaan kaikki oman
+pitäjän herraswäki. Itsestänsähän on arwattawa, ettei sinne paljon
+muita kutsuttu kuin herroja. Ainoastaan parilla paikkakunnan
+arwokkaammalla isännällä ja emännällä oli kunnia tulla kutsutuksi
+noihin mainioihin kemuihin, nekin sitä warten, että näkisiwät miten
+sitä heillä eletään.
+
+Emäntä, tyttäret ja piiat hyöriwät ja pyöriwät palawissa päin. Taloon
+oli hankittu oikein mestarikokki kaupungista walmistamaan talon arwon
+mukaisia ruokia ja juomia. Hän se osasi antaa työtä koko Kämälän
+naiswäelle. Walkoiset esiliinat edessä ja paidan hihat käsiwarsille
+ylös käärittyinä, keittiwät ja paistiwat, kiruuttiwat ja käryyttiwät he
+minkä kerkesiwät. Talon tyttäret, jotka oliwat siwistyneitä impiä,
+oliwat saaneet osaksensa keweimpiä ja hienoimpia töitä ja niiden
+ääressä he kokiwat pyöriä.
+
+Isännällä oli toisenlaiset puuhat. Hän pesetti rengeillä kiessejä,
+pyyhitytti ne lakkawärnissalla, raswautti ja mustautti niiden peitteet
+ja woitelutti niiden nawat. Renkituwassa oli satulamaakari, joka
+korjaili rikkinäisiä paikkoja kiessien peitteissä ja muita hajanaisia
+ajokaluja. Täytyi näet olla kaikki ajokalut hywässä woimassa, sillä
+kutsutuissa wieraissa oli monta semmoista, joilla ei ollut itsellään
+hewosta ja niitä täytyi noutaa talon hewosilla. Sentähden korjattiin jo
+ennakolta kaikki wikanaisuudet, sillä eihän olisi ollut rikkaan talon
+arwolle sopiwaa, kun ajokalut olisiwat olleet likaiset ja rikkinäiset.
+
+Niissä kaikissa toimissa oli isäntä ohjaajana, neuwojana ja käskijänä
+ja olipa siinä puuhaa kylläksi, warsinkin kun hän tuon tuostakin käwi
+naiswäenkin luona katsomassa ja tarkastelemassa, kuinka heidän puuhansa
+menestyiwät, samassa muka kokien heitäkin neuwoa ja opastaa. Niin
+hyppäsi isäntä paikasta toiseen että hiki päästä walui, katsomassa
+perään, että kaikki tuli oikein tehdyksi ja hywään järjestykseen. Se
+waan teki hänen toimensa hywin waikeaksi, kun ei hän itsekään oikein
+tiennyt, kuinka ne pitäisi laittaa, että niistä hywä tulisi, mutta
+moittia hän kyllä osasi.
+
+Kaikki kartanon ympärillä olewat piste=aidat ja portit oliwat jo ennen
+maalatut, wieläpä lähellä taloa olewan hewoshaan weräjäkin.
+
+Kyllä oli Kämälässä nyt kiirettä mutta siitä oli hywä, että nuo
+kuuluisat kestit oliwat wasta huomenna, olihan siis toki wielä wähän
+aikaa.
+
+Huominen päiwä tuli, tuo ikäwöity ja odotettu päiwä. Paljon hommaa ja
+puuhaa oli talossa wieläkin aamupäiwällä, sillä wieraat oliwat kutsutut
+täsmälleen kello kuuden ajaksi illalla. Semminkin naiswäellä oli paljo
+huolta ruokien maistelemisesta ja arwostelemisesta, huoneitten
+siiwoamisesta ja siistimisestä, waatetten silittämisestä, harjaamisesta
+ja puhdistamisesta. Kaikkien töiden walmiiksi tultua huomasiwat he
+ilokseen kaikki olewan asianmukaisessa kunnossa.
+
+Isäntä se puuhaili nytkin toisissa toimissa renkiensä kanssa.
+Koeteltiin ja katseltiin kuinka mukawiksi ja kestäwiksi kiessit ja muut
+ajoneuwot nyt korjattuina oliwat tulleet, ja oliwatpa ne heidän
+mielestänsä oikein hywässä kunnossa. Isäntä määräili mikä hewonen on
+minkin kärryn eteen waljastettawa, mitkä silat ja suitset owat millekin
+hewoselle pantawat, ja kuka renki kullakin hewosella kutakin wierasta
+menee noutamaan. Kaikki tällä tawalla mielestänsä hywään järjestykseen
+saatuansa, oli isäntä hywin tyytywäinen itsehensä ja odotti aikaa.
+
+Hän oli näitä pitoja warten teettänyt hienoimmasta werasta hännystakin,
+koska oli semmoisen nähnyt kauppiaalla ja muilla herroilla
+juhlatiloissa olewan, eikä hänenkään sopinut siwistyneenä ihmisenä
+semmoisetta olla. Hansikkaat oli myös tätä tarwetta warten tuotu, sillä
+niitä ei isännällä ennestään ollut. Näiden uusien siwistysmerkkeinsä
+wuoksi oli isäntä melkein malttamaton, odottaessaan määrätuntia, sillä
+saihan hän silloin ensi kerran näyttää wieraillensa korkeimman
+siwistysmääränsä.
+
+Kello on kolme jälkeen puolenpäiwän ja isännän järjestäwä ja käskewä
+ääni kaikuu kaikkialla.
+
+"Rengit hoi! Hewoset waljaisiin määrätyssä järjestyksessä ja itsekukin
+menköön noutamaan määrättyä wierasta.--Matti jääpi kotiin riisumaan
+wierasten hewosia ja wiemään niitä talliin niin paljon kuin mahtuu ja
+loput hakaan. Omat hewoset hakaan. Katso, että talli on hywässä
+oorningissa ja laita sinne heiniä waralta. Oletteko ymmärtäneet minua?"
+komenteli isäntä.
+
+"Kyllä, isäntä", sanoi rehki Matti.
+
+Rengit lähtiwät toimiinsa.
+
+Tästä lähti isäntä naiswäen kimppuun, hoputtaaksensa heitä joutumaan,
+sillä tuo tärkeä hetki alkoi lähetä.
+
+"Joutukaa nyt, sillä ei ole aikaa kuhnailla. Wieraat owat kohta täällä
+ja mitä he sanoisiwat, kun löytäisiwät meidät näin arkipäiwäisissä
+pukineissa--joutuin nyt! Katso sinä, Liila, perään, että
+kynttiläjalkoihin ja kattokruunuun tulee aiwan teateri kynttilöitä--
+kuulitko--? ei yhtään talikynttilää--niin ja että kirjasto tulee hywään
+järjestykseen salin pöydälle.--Särkekää sokeria niin paljon, ettei se
+kesken lopu,--monta kupillista. Pukekaa itsenne wiinisti ja sääkeristi,
+sillä tietäkää se, ettei teillä ole nyt tekemistä moukkain kanssa.
+Käyttäkää itsenne kauniisti, ettette joudu pilan ja häpeän alaiseksi--
+no, ei muiden ole niin kranttua, mutta Liilan ja Alman. Muistakaa, että
+panette manpetterit kalwosiinne, etteiwät paidan hihan suut näkyisi, ja
+raakat kaulaan. Pankaakin rosettiwaatteet päällenne, sillä nyt niitä
+tarwitaan, jos milloinkaan muulloin. Sukkelaan nyt, sillä ei tiedä
+millä hetkellä jo herskapia joku osa tulee.--Käskekää piika Maija
+auttamaan waatteita päällenne.--Kuulkaa wielä! Ennenkin olen minä teitä
+warottanut parempain ihmisten seurassa ollessanne astumaan kynnykselle
+kulkiessanne, mutta nyt se on peräti wälttämätön tehtäwä, sillä se
+näyttää niin siewältä ja siwistyneeltä ja kaunistaa ihmistä paljon.--
+Tuokaa pian minun werkahousuni ja uusi rakkini, että saan päälleni
+pukea.--Owatko ne hywäksi puhdistettu ja harjattu--? niin ja hanskat
+kanssa--eli mitä minä niillä teen--kyllä minä ne sentään tarwitsen
+herroja wastaan ottaissani", komenteli isäntä waimowäkeä.
+
+Kun hän oli pyydetyt waatteensa saanut, rupesi hän peilin edessä
+pukeutumaan. Kauwan meni siinä, sillä waatteet eiwät soweltuneet hänen
+mielestänsä, niinkuin niiden olisi pitänyt soweltua. Niitä hän käänteli
+ja wäänteli, wenytteli ja wanutteli, eikä mitenkään tahtonut hywää
+tulla. Emäntä tuli häntä wuorostansa muistuttamaan, että isäntä kohta
+myöhästyy, ellei hän pian joudu, sillä kello on jo kohta puoli kuusi.
+Hywän aikaa sai kuitenkin emäntä wielä rustailla isännän kaularöyhelöä
+ennenkun hän oli tyytywäinen.
+
+Kun isäntä oli saanut puetuksi tuli hän naiswäen luokse ja näytteli
+itseänsä joka puolelta.
+
+"No, miltä tämä nyt näyttää ... mitä te tykkäätte minun uusista
+waatteistani?" kysyi isäntä wihdoin.
+
+"Ne seisoo tykö niinkuin naulattu, oikein praasti", ehätti kaupungista
+tuotu kokki sanomaan.
+
+"Oikein siewät ja wiinit", sanoiwat Liila ja Alma melkein yhteen
+ääneen.
+
+"No, mitäs minun emäntäni sanoo?" utasi isäntä wielä.
+
+"No, jos nuo eiwät sowi, niin ei sitten mikään. En kenelläkään luule
+noin siewiä waatteita olewan", wakuutti emäntä.
+
+"Niin minustakin rupeaa tuntumaan, waikka ne wähän ensinnä oudostiwat.
+--Kyllä se sentään tuo kaupungin mestari Noolimanni (Nolman) on poikaa,
+siltä syntyy mikä waate hywänsä", myönteli isäntä tyytywäisenä.
+
+Kun Kämälän wäki, erittäinkin isäntä, Liila ja Alma, oliwat saaneet
+itsensä pyntätyksi, pitsatuksi ja putsatuksi, ajaa karautti eräs talon
+rengeistä maakauppiaan kanssa kartanolle. Rengin oli ollut määrä tuoda
+maanmittarin apulainenkin samassa kyydissä, mutta hänestäpä huoli
+kauppias wiisi, sillä häntä huwitti aina konnamaiset puttoset ja
+kepposet, ja semmoisen katsoi hän nyt hywäksi tehdä maanmittarin
+apulaiselle. Sentähden ajaa wiiletti hän yksinään aika wauhtia
+Kämälään.
+
+Isäntä sieppasi hatun käteensä ja syöksyi awopäin pihalle kauppiasta
+wastaanottamaan. Woi kuinka surkean naurettawalta isännän käytös nyt
+näytti. Hän pukkaili ja pyllisteli jo kaukaa kauppiaalle ja sitä hän
+teki lakkaamatta niin kauwan kuin hän ehti kauppiaan luo. Sitten otti
+hän häntä kädestä kiinni ja kumarsi sywempään kuin koskaan ennen.
+Maakauppias raapi jalallaan ja kumarteli wastaan imelä ilwehymy suussa.
+Eipä kummakaan jos niin oli, sillä tuo isännän hienon maailman
+jäljitteleminen käwi niin kankeasti ja kömpelösti, ettei kukaan olisi
+woinut olla hänellä nauramatta saati sitten tuommoinen luikari.
+Puettuna hännystakkiin, rintaröyhelöihin ja hansikoihin näytti hän
+paremmin apinalta kuin ihmiseltä, sillä hänen käytöksensä ei ollut tuon
+puetun mukainen. Takin hännys siipotti takana niin kuin soiwan metson
+pyrstö ja hansikoitujen käsien sormet oliwat siirillään kuin
+rautaharawan piit. Selkä oli köykyssä, polwet koukussa ja kädet
+käntässä. Rintaröyhelön liewe oli pursunut ulos awonaisesta liiwin
+rinta=aukosta ja hännystakki rehotti auki. Siihen sitten wielä
+kaikenlaiset kömpelöt temput ja kumartelemiset.
+
+Monen tempun ja mutkan tehtyä tuliwat he wihdoin huoneeseen.
+
+"Tulkaa herra kauppamies tänne wörmakiin----heh, heh, heh--odottamaan
+niin kauwaksi kun muita wieraita tulee--heh, heh", ohjasi isäntä,
+wiittoen samassa käsillänsä erästä kamaria kohden, kaikki sormet
+siirillänsä.
+
+Kauppias meni.
+
+Samassa ajoi toinen renki pihalle, tuoden mukanansa sekä
+waranimismiehen että maanmittarin apulaisen. Isäntä meni heitäkin
+wastaanottamaan ja samat temput teki hän heille kuin kauppiaallekin,
+mutta he oliwat paljon jurompia ja joutuisampia kuin wiimemainittu.
+Hekin ohjattiin "wörmakiin".
+
+"Kas hitto sitä lieskaa! Täällä sinä jo kaikkein ensimäisenä istut
+oikein herroiksi niinkuin kotonasi", sanoi nimismies kauppiaalle.
+
+"Ennättäneen muna luodossa", sanoi kauppias nauraa wirnistellen.
+
+"Pääsinpä minä tänne kuitenkin, waikka sinä minut jätit. Olihan isännän
+käsky, että tulisimme samalla hewosella", sanoi maanmittari
+kauppamiehelle wähän pisteliäästi.
+
+"Hywähän kun pääsit. Minä en joutanut sinua odottamaan, sillä minulla
+on täällä mielitietty", sanoi kauppias, wilkuttaen samassa silmää.
+
+Samassa toi piika Maija kahwia.
+
+"Missäs minun kaunis Liilani on, kun ei häntä näy?" sanoi nimismies
+imartelewasti kahwia juodessaan. "Joko isäntä lupaa nyt Liilan
+minulle?" lisäsi hän sitten.
+
+"Heh, heh, tuota nuorta herraa, kuinka lystikäs se on! Mitäs Liilasta,
+eihän se sopisi nuorelle herralle, hänhän on waan talonpoikainen tyttö
+--mitäs hänestä. Ja nuorikihan Liila on wielä kowin ... kowinhan se on
+nuori wielä", höpötti isäntä hurmattuna tuosta imartelewasta puheesta,
+ehtimiseen syljeskellen pieniä sylkitippoja ja siiristellen sormiansa.
+
+"Kunniani kautta! Sen sanon sinulle, weli, wasten silmiäsi, ettei
+sinulla ole mitään tekemistä Liilan kanssa puupätäkän edestä. Minä olen
+jo aikaa sopinut tytön kanssa ja me olemme jo melkein kihloissa, ja
+isäntä on myös hänet minulle luwannut.--Älkää sanoko, isäntä, ettei
+Liilassa olisi herroille, hän kelpaisi waikka kuwernöörin rouwaksi.--
+Nyt sait, weli, kuulla mitenkä asiat owat, ja sentähden ei sinun
+tarwitse puuttua eikä sekautua Liilan asioihin", puhua säpitti
+kauppias, hypäten tuolilta ylös, wippaillen hienoilla säärillänsä sinne
+tänne.
+
+"Heh, heh, noita nuoria herroja! Eihän Liilakaan kaikille ylety", sanoi
+isäntä.
+
+"No älähän pikastu, hywä weli. Minä en tiennyt, että teidän asianne
+niin owat, en. Mutta Alman minä ainakin tahdon omakseni, waikka hän
+onkin nuorempi Liilaa, mutta woinhan minä wuoden pari odottaa, jos
+hänet kahdeksantoista wanhana wielä liian nuoreksi katsottaisiin",
+sanoi nimismies, muka lepyttääksensä kauppiasta.
+
+"Woi kuinka leikkisiä nuo nuoret herrat owat ... ei olisi uskonut...
+Heh, heh, heh", sanoi isäntä.
+
+"Olkaa hywä, isäntä, ja käskekää molemmat tyttärenne tänne, että me
+saamme heitä katsoa ja puhutella", sanoi nimismies.
+
+Isäntä totteli ja meni.
+
+"Minä teidän Liiloistanne ja laaloistanne huolin wiisi", sanoi
+maanmittarin apulainen ja kääntyi pöytään päin, jolla oli täysinäinen
+karahwiini konjakkia. Siitä hän törähytti juomalasin hywälle määrin ja
+kuilasi kurkkuunsa; hänelle ei pienempi ryyppy piisannut.
+
+Tyttäret tuliwat ja astuiwat kynnykselle. Sitten he niijata
+lyykistellen terwehtiwät noita tuttuja nuoria herroja. Nämä taas
+wuorostansa pudisteliwat heitä käsistä, taputteliwat poskille,
+lausuillen samassa mielistelewiä ja imartelewia sanoja. Sitten lähtiwät
+tyttäret pois ja astuiwat taasenkin kynnykselle.
+
+"Eikös ne ole siewiä tyttäriä nuo meidän tyttäret?" kysyi isäntä
+wierailtaan.
+
+"Juu, juu. Jos eiwät he olisikaan niin siewiä ja kauniita kuin he owat,
+niin emmepä me niin hartaasti heitä omaksemme pyytäisikään", sanoi
+kauppias teeskennellen; samassa wilkuttaen silmää nimismiehelle,
+ilwehymy suupielissä.
+
+Monta muuta tuommoista hassuttawaa, imartelewaa ja teeskenneltyä
+pila=juttua lasketteliwat nuo ylimieliset wieraat isännälle, ja niillä
+saiwat he hänen itserakkautensa kohoamaan niin korkealle, ettei sillä
+ollut enään mitään rajoja.
+
+Toisia wieraita alkoi ehtimiseen tulla taloon ja niiden
+wastaanottamisesta ja terwehtimisestä oli isännällä sekä muilla
+niin paljon toimimista, että pehmoset puheet täytyi jättää siihen.
+Puoli seitsemän oli kello kun kirkkoherran perhe tuli ja silloin oliwat
+kaikki kutsutut wieraat koolla.
+
+Ensi aluksi kannettiin kahwia wieraille, monellaisien leiwosten kanssa.
+Liila ja Alma oliwat kantajina. Sieweästi ja notkeasti käwi heiltä
+kantaminen ja mennen tullen astuiwat he kynnykselle. Kummako tuo, sillä
+niinhän muutkin siwistyneet neidit tekiwät.
+
+Kaikki wieraat oliwat kahwin juonnin wuoksi jotensakin koolla salissa.
+Melkein kaikki oliwat jo kahwinsa juoneet, ainoastaan kirkkoherran
+perhe joi toista kuppiansa.
+
+Isäntä istui pöydän lähellä olewassa keinutuolissa, keinutellen
+itseänsä siinä hiljallensa.
+
+"Mitäs wieraat nyt tykkääwät tästä meidän talostamme ja muusta
+elämisestämme?" kysyä mällisti isäntä yhtäkkiä.
+
+Wieraat ällistyiwät niin, ettei heillä ollut sanaa suuhun tulewaa ja
+katsoa wilkasiwat toisiansa kysywästi silmiin.
+
+"Hywä talo, hywä elämä", sanoi nimismies wihdoin.
+
+"Oiwallinen, oikein hywä, semmoista ei usein maaseuduilla näe", säesti
+eräs kaupungista tullut puotipalwelija.
+
+"Juu, juu. Te olette nykyään kaunistaneet asuntonne entistäkin
+kauniimmaksi, jopa niin, ettei kenelläkään woi sen siistimpää ja
+parempaa asuntoa olla. Waroja on myöskin ja senkin puolesta teidän
+elämänne on kuin parhailla ruhtinailla. Kun minäkin saisin elämäni
+tämmöiseksi, niin muuta en tahtoisi", liwerteli kauppias mielistellen.
+
+"Heh, heh, heh! Niinpä minäkin sen luulen, ettei tämmöistä taloa ja
+elämää ole monella. Monikin kyllä tahtoisi itselleen tämmöisen talon,
+mutta se waan ei tule joka miehen kynsiin, sillä tämmöistä laittaissa
+tarwitaan mieltä ja waroja", sanoi isäntä edellisiin puheisiin
+mieltyneenä.
+
+Samassa nykäsi emäntä siwumennessään isäntää hihasta, sillä hän oli
+huomannut, että rintaröyhelö oli kokonaan pursunut ulos liiwin aukosta.
+Isäntä ymmärsi wiittauksen ja seurasi emäntäänsä johonkin yksinäiseen
+paikkaan, jossa tuo pieni epäkohta korjattiin.
+
+Wieraat oliwat kyllä nyt jo tulokahwinsa saaneet, mutta tupakkaa ei
+oltu tarjottu. Pian kuitenkin siitäkin puutteesta päästiin, kun isäntä
+palasi saliin. Oitis meni hän piippuhyllylle, otti sieltä yhden ja
+toisen piipun, puhdisteli, perkaili ja koetteli niitä, päiwitellen
+samassa, kun hän kiireen tähden oli unhottanut piiput puhdistamatta.
+Saatuansa ne reilaan, osoitti hän siirillään olewilla sormillansa
+tupakkalaatikon ja piippuhyllyn wieraillensa, kehoittaen heitä panemaan
+sawuksi. Sitä haluawille toi hän täysinäisen ja awatun sikaarilaatikon.
+
+Kun kaikki halulliset oliwat sawuksi saaneet, istui isäntä taasenkin
+keinutuoliin kenoselkään, nosti toisen jalkansa toisen päälle, pani
+kätensä ristiin rinnoillensa ja alkoi siinä asemassa hiljalleen
+keinuskella. Hän syljeskeli ehtimiseen pieniä sylkitippoja, kuten
+tapansa oli tehdä tärkeissä asioissa.
+
+"Minkälaista tupakkaa kirkkoherra polttaa?" kysyi isäntä äkkiä
+
+"Minä en polta juuri mitään tupakkaa, mutta sen wähän mitä minä poltan,
+poltan minä waakunaa", sanoi kirkkoherra wakaisesti.
+
+"Sepä minusta on hywin kummaa, kun kirkkoherra wiitsii polttaa
+waakunaa! Minä en ole enään moneen wuoteen polttanut mitään muuta kuin
+aiwan kasakoita ... ei muuta kuin kasakoita. Wisuus kaiketi siinä on
+syynä, eikä mikään muu, mutta luulis ihan kirkkoherran tuloilla
+kannattawan kasakoitakin polttaa", sanoi isäntä tohtuneena ja oikasi
+itsensä hywin ryhdikkään näköiseksi.
+
+Kaikki wieraat silmäsiwät toisiansa ja wasten tahtoansakin wetäysi
+heidän suunsa hymyyn. Isäntäkin hymyili, sillä hän luuli perineensä
+kunniakkaan woiton kirkkoherralta tupakka=asiassa, eipähän miten, sillä
+kuinkas se elämä muutoin olisikaan ollut niinkuin ruhtinailla.
+
+Wettä, sokuria, konjakkia, laseja, hienoja wiinejä, punssia ja
+liköörejä kannettiin nyt esille. Isäntä kehoitti wieraitansa tekemään
+lasinsa.
+
+"Pankaa nyt likoon, älkääkä olko niukat, kyllä wanhassa talossa wärkki
+piisaa. Noh, joka mies, niinkuin yksi=mies!" kehoitteli isäntä.
+
+"Kyllähän isäntäkin on lasin wäärti", sanoi maanmittarin apulainen,
+jonka teki mieli ryhtyä ensimäiseksi käsiksi tuohon mielijuomaansa,
+mutta ei kehdannut.
+
+"Onpa kahdenkin", sanoi isäntä.
+
+Ensimäisenä teki maanmittari lasinsa ja wähitellen tekiwät muutkin
+halulliset samoin.--Naiswäelle kannettiin hienompia juotawia.
+
+"On täällä kirjallisuuttakin, oikein hupaisia kirjoja, sanomalehtiä
+myös. Jolle tulee aika pitkäksi ja ikäwäksi, katselkoon näitä, kyllä
+ikäwä lähtee", esitteli isäntä ja kohotteli kirjallisuuttaan
+teepöydällä.
+
+Usea silmäilikin niitä maistelemisensa wälissä, mutta pian heittiwät he
+niiden katselemisen ja palasiwat wirnistellen lasiensa luo.
+
+Kun oli syyskuun puoliwäli, tuli jo aikaisin hämärä. Tämän tähden
+sytytettiin jo waraselta kaikkialla kynttilät palamaan.
+
+Ikäänkuin tuo kynttiläin sytyttäminen olisi kirkkoherran rouwalle,
+tuolle huolehtiwalle talouden hoitajalle ja perheen äidille,
+muistuttanut jostakin waillingista taloudessaan, tuli hän isännän luo
+ja sanoi:
+
+"Eikö teillä, isäntä, ole myödä jotakuta naulaa kynttilöitä? Meiltä
+owat kynttilät kaikki lopussa, ja niitä alkaa jo tarwita."
+
+"Minkälaisia kynttilöitä te tahtoisitte?"
+
+"Tawallisia talikynttilöitä waan."
+
+"Meillä ei ole yhtään talikynttilöitä, meillä on aiwan
+teaateri=kynttilöitä. En minä wiitsi polttaa talikynttilöitä, ne
+haisewat niin pahalta, mutta minä poltan aiwan teaateri=kynttilöitä,
+sillä ne eiwät haise, eiwätkä nokea ihmisiä. Minä wien joka wuosi talin
+kaupunkiin, myön sen siellä ja ostan teaateri=kynttilöitä sijaan. Se
+kauppa kannattaakin hywin, sillä talia tulee paljon, kun karja on niin
+lihawaa", selitti isäntä wähääkään hämyilemättä.
+
+Ei woi käsittää, millä woimalla wieraat woiwat pidättää naurunsa
+ääneensä purskahtamasta. Kowa työ oli kumminkin itsekullakin, ettei
+niin käynyt. Kuitenkin oli pinnistys niin ankara ja silmään pistäwä,
+että olisi luullut waikka kenen huomaawan jonkun asian olewan pahasti
+winossa. Mutta isäntä ei waan sitä huomannut, pinnisteli ja hyhyili
+waan muiden muassa niinkuin paras woiton saaja konsanaankin.
+
+Kun wierasten joukossa oli runsaasti nuorta wäkeä, rupesiwat he
+pitämään wiatonta iloansa. He tanssiwat laulun mukaan rinkitanssia,
+oliwat hywäsillä, sormuskätkösillä j.n.e.
+
+Nuorison leikitellessä istuiwat wanhemmat wieraat tupakkaa poltellen
+tahi maljastansa maistellen, katsellen samassa nuorten iloisia
+leikkejä. Naiswäki oli wetääntynyt erityiseen nurkkaansa, missä he
+keskusteliwat taloudellisista asioista ja tawasta maistiwat hekin
+wiinipikareistaan.
+
+Maanmittarin apulainen ei waan wälittänyt koko seurasta eikä
+kenestäkään yksityisestä niin mitään. Siitä saakka kuin hän istui
+totipöydän ääreen, oli hän siinä kaiken aikaa katkeamatta ollut.
+Kuitenkaan ei hän juonut koko iltana muuta kuin yhden ainoan lasin,
+mutta pitkä se oli. Sillä kun hän teki ensimäisen lasinsa, lisäsi hän
+siihen konjakkia, sitten kun hän oli ryyppinyt sen puolelleen. Syynä
+tuohon lisäämiseen sanoi hän olewan sen, että lasista oli sattunut
+tulemaan liian liewä. Mutta kun hän oli tuon karaistun lasinsa
+puolelleen maistellut, tipasi hän siihen pisareen wettä, sanoen sen
+sisällön tulleen liian wäkewäksi. Waikka hän koetti olla näin tarkka
+lasinsa kanssa, oli hänellä kuitenkin niin kowa onni, ettei se koko
+iltana sattunut tulemaan parhaanlaista. Tuommoista waihdosta harjoitti
+hän tuhka tiheään koko pitkän illan, mutta siitä hän kyllä piti huolen,
+että konjakille tuli lasiin enemmän tilaa kuin wedelle.--joka
+waihdoksessa sanoi hän joko: "liika liewää, liika liewää" tahi: "liian
+wahwaa, liian wahwaa".
+
+Nuorten ilo yltyi yltymistään. Ei tarwinne mainitakaan, että Liila ja
+Alma oliwat joukossa parhaina jäseninä, edellinen kauppiaan ja
+jälkimäinen nimismiehen johtamana. Isäntä ja emäntä katseliwat
+mielihywällä syrjästä salaa, kuinka heidän tyttärensä oliwat suuressa
+kunniassa ja kuinka nuoret herrat kilwan hywäiliwät heitä. Heidän
+suunsa oli hunajaa makeammassa hymyssä ja kuiskailiwat jotakin
+toisillensa. He kaiketi tunsiwat tykönänsä erinomaista iloa ja
+autuutta; niin kai, sillä olihan tarkoitus täydellisesti woitettu.
+
+Ilta oli siksi jo kulunut, että oltiin aikeissa ruweta laittamaan
+illallista wieraille. Tätä heti toimeen panemasta esti towin aikaa se
+seikka, kun nuorten ilo oli juuri korkeimmillaan. He oliwat juuri
+ryhtyneet toisen kerran rinkitanssiin ja se innostutti heitä niin, että
+lauloiwat niin, jotta seinät kajahteliwat ja tanssiwat että lattia
+huiskui.
+
+Kun ilo oli näin ylimmillään, kuului yhtäkkiä niin hirweä jyrinä, että
+akkunat tärisiwät yhtenä helinänä, pöydät heiluiwat ja niillä olewat
+astiat kalisiwat yhteen, tuntuipa koko huonekin huiskuwan. Olipa
+niinkuin salama olisi satoja nuoliaan laukonut yhtaikaa aiwan talon
+huoneitten sisällä.
+
+Kaikki, sekä wieraat että talonwäki hämmästyiwät aiwan sanattomaksi ja
+katsoiwat toisiansa kysywästi silmiin, ja nuorten ilo taukosi siihen
+paikkaan.
+
+"Herra Jumala! Mikä se oli?" tointui kirkkoherran rouwa wihdoin
+ensimäiseksi sanomaan.
+
+"Ukkonen", sanoi joku.
+
+"Ei ukkonen näin myöhäiseen wuoden=aikaan noin hirweästi jyrise",
+muistutti kirkkoherra.
+
+"Se ei woinut olla mikään muu kuin maanjäristys", arweli muuan.
+
+"No mikä Jumalan tähden se nyt oli?" sanoi isäntäkin, joka wiimeiseksi
+oli toipunut hämmästyksestään.
+
+Samassa töytäsi renki Matti huoneeseen hywin hätäytyneen näköisenä. Hän
+hengittää huohotti tiheään, raskaasti ja sywästi, eikä woinut saada
+sanaa suustansa. Kaikki katsoiwat häneen kummastuksissansa, sillä ei
+kukaan woinut olla pelkäämättä, että jotakin hirweää on tapahtunut ja
+ehkä toista on tulossa.
+
+"Wo-woih, hy-wä isäntä mikä nyt tu-tuli", sai Matti wiimein
+katkonaisesti sanotuksi.
+
+"Mitä nyt sitten tuli?" kysyi isäntä hämmästellen.
+
+"Wa-walhetorni."
+
+"Mikä walhetorni?" kysyi isäntä ja sioitteli jalkojaan.
+
+"Walhetorni putosi."
+
+"Mikä walhetorni on pudonnut? Sinäpä hupsu olet."
+
+"No hei se torni, joka lawan päälle muurattiin."
+
+"Milloin torni on lawan päälle muurattu? Olethan ainakin hupsu",
+wäitteli isäntä.
+
+"En minä ole hupsu. Muurattiinhan toiseen pytinkiin lawojen päälle
+kaksi tornia, waikkei koko pytingissä ole ainuttakaan takkaa. Eiwätkö
+ne ole walhetorneja, kun ei ole yhtään takkaa ja torneja on? Niistä
+toinen nyt putosi ja särki tullessaan wälikaton ja tulla rymähti
+suoraan maitokamariin. Siellä särkyiwät kaikki astiat ja kaikki
+maidot, wiilit ja woit owat nyt soran ja kiwien seassa--ettekö te nyt
+ymmärrä--? siellä siiwo on, lähtekääpäs katsomaan", selitti Matti
+toimessaan, kun oli hämmästyksestään selwennyt.
+
+Nyt loppui isännältä kärsimys. Kowin julkisesti ja wasten silmiä,
+wieläpä näin monien ja hywien wierasten kuullen, oli eräs hänen
+hurjimmista ja kurjimmista kunnian pyyntönsä walheellisista wehkeistä
+tullut ilmi ja juuri tämmoisellä ajalla. Hän koetti kiertelewillä
+kysymyksillä saada Matin huomaamaan, että hän olisi salannut asian
+oikean laidan, mutta wiattomassa yksinkertaisuudessaan ja
+rehellisyydessään ei hän osannut walehdella. Tämä kaikki käwi kowin
+kowasti käsiksi hänen luultuun kunniaansa ja sentähden tyhmistyi hän
+niin, että pilasi itse asian monta kertaa pahemmaksi.
+
+"Sinä tyhmä aasi, joka et ymmärrä kielesi alla pitää mitään", huusi
+isäntä hammasta purren ja töytäsi renkinsä kimppuun, tuuppien häntä
+niskaan ja samassa potkien häntä mihin sattui. Renki koki mennä
+nyrrytellä owea kohden, mutta mennessään sanoi hän: "En minä häntä
+tiennyt, ettei sitä saanut sanoa".
+
+Tuo tapaus teki wieraisiin niin ikäwän waikutuksen, että se teki lopun
+koko kemuista. He tiesiwät kyllä talonwäen turhamielisyyden jo
+ennestään ja halweksuiwat sitä, mutta noin rajattomiin eiwät he olleet
+aawistaneetkaan sen menneen. Päälliseksi oli asia tullut ilmi kaikkein
+kuullen niin kummallisella ajalla ja tawalla, sekä pettämättömässä
+muodossa, johon rehellinen yksinkertaisuus lisäsi omituisen
+kajastuksensa, ettei kukaan ollut ennen senlaista totuuden
+ilmitulemista nähnyt. Kieltämättä waikutti wieraisiin myös paljon
+isännän typeryys ja tawaton käytös renkiänsä kohtaan. Kaikki nuo lukuun
+otettuna, ei kenenkään, ei yksin maakauppiaankaan, tehnyt mieli
+tekemään mitään pilkkaa ja iwaa, sillä mieluummin he olisiwat
+kuunnelleet jotakin hywänsuopaa walhetta kuin noin julmaa totuutta.
+
+Wieraat rupesiwat nyt järkiään hankkimaan poislähtöä. Isäntä ja emäntä
+kokiwat kyllä kieltää heitä menemästä ja jäämään illalliselle, mutta
+heidän ei haluttanut jäädä hetkeksikään sinne. Kun tarpeelliset
+hywästijätöt oliwat tehdyt, oli taas talo aiwan pian wieraista tyhjä.
+Ainoastaan maanmittarin apulainen jäi taloon, sillä hän oli tuon ainoan
+pitkän lasinsa waikutuksesta pötkähtänyt pöydän alle ja sinne nukkunut.
+
+Semmoinen oli niiden kuuluisain kemuin loppu.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kämäläiset eiwät ottaneet ensinkään syyksensä tuon harmillisen
+walhetornin historiaa. Se oli heidän mielestänsä renki Matin wika, kun
+hän oli niin sanomattoman tyhmä, ettei hän älynnyt sen wertaa, että
+olisi salannut wierailta tuon hirmuisen järähdyksen oikean syyn.
+
+Heti seuraawana aamuna kutsuttiin Matti tyhmyydestään tilinteolle
+isäntäwäen eteen. Matti tuli ujona, pureskellen kädessään olewan
+lakkinsa parrasta. Hän seisahtui owipieleen.
+
+Isännän wiha nousi korkeimmilleen, nähtyään pelwollaan olewan renkinsä
+ujona seisowan edessänsä.
+
+"Sinä tyhmä ja häwytön mies! Et älyä edes sen wertaa, että olisit
+wierailta salannut tornin putoamisen. Sinun syysi on kaikki tämä ikäwä
+asia mitä siitä on seurannut", sanoi isäntä wihasta punottaen.
+
+"Enhän minä sitä pudottanut", rohkeni Matti sanoa.
+
+"Olisithan, tyhmeliini, woinut olla sanomatta, että se putosi."
+
+"Minkä minä sitten tuon jyräkän olisin sanonut olleen?"
+
+"Olisit sanonut ukkosen jyrinäksi."
+
+"Silloinhan olisin walehdellut ja walheellahan on lyhyet jäljet.--
+Eikähän sitä salamoinut eikä satanut ... pian olisiwat arwanneet",
+selitteli Matti ja emäntä waikeni isoksi aikaa... Lieneekö hänen
+mieleensä johtunut, että tuo harmia tuottanut tornikin oli rakennettu
+walheen perustukselle, sen tiesi taiwas.
+
+Kun isäntä oli tullut näin sanattomaksi puuttui waimowäki puheeseen.
+
+"Mutta melkein häwyttömäksi woipi ihminen tulla, kun kehtaa wielä
+wastustaakin. Mitä pahaa me sinulle olemme tehneet, kun sinä kehtaat
+noin häwytön olla ja tuolla lailla häwäistä meitä", sanoiwat emäntä,
+Liila ja Alma yhteen ääneen itkua puristaen.
+
+"En minäkään tiedä teille mitään pahaa tehneeni, työtä olen waan tehnyt
+kuin mies", puolusteli Ratti.
+
+"No, mutta sanoithan wieraille, että walhetorni putosi."
+
+"Enhän kun isännälle."
+
+"Mutta wierasten kuullen."
+
+"Enhän kuitenkaan walehdellut, enkä minä tiennyt, ettei totuutta...
+Mutta minä en missään ole nähnyt walhetorneja, enkä ymmärrä mitä warten
+ne teetettiin; sanokaa nyt minulle", sanoi Matti.
+
+"Woi kun pitää olla ja elää noin raakain ja tyhmäin keskellä", sanoi
+Liila ja pyrskähti täyttä kurkkua itkemään, sillä naisiltakin oli
+loppunut sanominen.
+
+Sillä wälin oli isäntä hawahtunut mietteistään. Hän oli kuullut Matin
+wiimeisen selityksen ja Liilan waikeroimisen, kun pitää olla ja asua
+noin raakain ja tyhmäin parissa sekä hänen itkuun purskahtamisensa.
+Kaikkien näiden tähden oli isäntä tullut täyteen tajuntaansa.
+Wihaisesti silmäili hän Mattia, joka tyynenä seisoi owipielessä,
+pyöritellen lakkiansa.
+
+"Sinä rohkenet wielä suutasi pieksää ja wielä niin suuressa määrässä,
+että saatat itkemään waimoni ja lapseni", sanoi isäntä.
+
+"Enhän minä..."
+
+"Ethän sinä. Sinun palwelusaikasi on loppunut, saat pötkiä pois meidän
+talosta, minä en jaksa kärsiä sinua", sanoi isäntä Matille.
+
+"Palkkani", rohkeni Matti ujosti muistuttaa.
+
+"Palkasta ei puhettakaan; sitä saat hakea lain kautta, jos luulet
+saawasi", sanoi isäntä tuimasti.
+
+Towin ajan päästä oli Matti walmis lähtemään. Hän oli kokoillut wähät
+waaterihkamansa kokoon, solmeillut ja käärinyt ne myttyyn. Ennenkun hän
+lähti talosta, kutsutti hän isännän luoksensa porstuaan. Isäntä tuli.
+
+"Minulla olisi eräs asia teille ilmoitettawa", sanoi Matti.
+
+"Ja mikä se?" kysyi isäntä.
+
+"Eräs hinkalo aitassa wuotaa, se on wuotanut jo niin paljon, että pohja
+näkyy", sanoi Matti.
+
+"Mikä hinkalo?"
+
+"Yksi niistä, joihin tehtiin pohjat korkealle ja joiden päälle pantiin
+sitten jywiä. Eihän ne tosiaan maahan wuoda, kun oikeaan hinkaloon
+wain, sinne päällypohjan alle, mutta minä rupean aawistamaan, etteiwät
+nekään, yhtä wähän kuin walhetorninkaan putoaminen, saisi tulla muiden
+tietoon. Semmoinen aawistus minulla on, waikken ymmärrä mitä niillä
+tarkoitetaan. En minä tahtoisi teille minkäänlaista onnettomuutta",
+puheli Matti.
+
+Isäntä säpsähti ja jäi äänettömäksi.
+
+"Niin ja minusta olisi parasta, että isäntä maksaisi hywällä minun
+palkkani, sillä olenhan tehnyt työtä miehen edestä, ettehän sitä woi
+kieltää?" lisäsi Matti.
+
+"Kyllä olet tehnyt, ei siinä ole moittimista."
+
+"Niinpä olisi wiisainta maksaa heti minulle palkka, sillä waikken minä
+niitä asioita paljon ymmärrä, en luule kuitenkaan minkään oikeuden
+työmiestä tuomitsewan sen wuoksi palkattomaksi, että hän on, mitään
+pahaa tawoittamatta, ilmoittanut walhetornin pudonneeksi", sanoi Matti.
+
+"Etkö tahdo, Matti, jäädä wielä meille?" sanoi isäntä täydellisesti
+leppyneenä Matin puheesta, sillä hänelläkin oli sydän.
+
+"En minä nyt enään kun isäntä ja muutkin niin pahasti ... kyllä minä
+muuallakin... Niin ja älkää uskoko kauppiasta ja nimismiestä ... ei
+ikipäiwänä ne ole kelpomiehiä.
+
+"Käy ensi pyhänä meillä, niin saat täyden palkkasi. Muutoin anna
+nuorten herrain olla rauhassa."
+
+"Kyllä--hywästi!" sanoi Matti ja pyyhkäsi karhealla kädellänsä
+kyyneleen pois silmästänsä.
+
+Sitten poistui Matti Kämälästä mytty kainalossa. Kauwan katsoi Kaaperi
+isäntä Matin jälkeen ja hän katui salaa itseksensä, kun hän
+pikaisuudessaan oli karkoittanut Matin pois, mutta nyt se oli jo
+myöhäistä.
+
+Matti oli parhaita työmiehiä paikkakunnassa. Waikkei hän ollutkaan
+mikään oppinut ja siwistynyt mies oli hän kuitenkin siiwoluontoinen ja
+osasi tehdä työtä kahden miehen edestä. Kowa työ oli hänestä kaikkein
+mieluisinta ajanwiettoa ja siinä hän pyysi kunnostaa itseänsä. Kun hän
+päälliseksi oli niin rehelliseksi tunnettu, ettei leikilläänkään
+walehdellut, oli hän saawuttanut arwoa ja luottamusta paikkakunnassa.
+Kaiken tämän tähden oli hänellä isommat palkat kuin yhdelläkään muulla
+renkimiehellä. Hän se Kämälässäkin oli johtanut ja järjestänyt kaikki
+työt ja tehtäwät melkein kolme wuotta, sillä isäntä ei niistä huolinut
+tuon taiwaallista. Kaikki menestyikin hywin, kun Matti oli peräsimessä.
+Paljon jäi Kämälä waille Matin mentyä ja eipä kummakaan, jos isäntä
+hieman katuikin, kun hän niin awullisen työmiehen pois hääti.
+
+Wähitellen unouttiwat Kämäläiset tuon ikäwän walhetornin jutun ja elämä
+alkoi käydä entiselleen. Isäntä alkoi kehua taloaan, elämistään ja
+perhettään kuten ennenkin.
+
+Wieraita alkoi tulwailla taloon taasenkin ja wieraswarat sekä heidän
+kestitsemisensä eiwät olleet wähääkään huonontuneet entisestään. Uusia,
+ennen talossa käymättömiä wieraitakin käwi usein Kämälässä, mutta
+oliwatpa nuo wanhat tuttawatkin, maakauppias, waranimismies ja
+maanmittarin apulainen nytkin siellä ainaisina wieraina. He eiwät
+woineet unhottaa Kämälän wieraswaraista pöytää eikä tyttäriä, waikka
+wielä olisi kymmenen walhetornia pudonnut.
+
+Tuo Matin muistuttama wuotawa hinkalo oli aitassa korjattu ja taasen
+pönöttiwät hinkalot kukkurapäänä wiljaa. Kaikille oudoimmille wieraille
+näytteli isäntä rikkauksiaan, mahdottoman isoja wiljawarojaan ja
+taloaan nyt kuten ennenkin. Tyttäret pukiwat itsensä hienosti,
+käyttiwät itsensä säädyllisesti ja astuiwat kynnykselle kuten ennenkin.
+Maakauppias ja moni muu kehuiwat tyttäriä kauniiksi ja pyysiwät heitä
+omaksensa niinkuin ennenkin, wieläpä isäntäkin nauraa hehhetti niinkuin
+ennenkin--siltä ainakin näytti.
+
+Kauwan oli Kämälän maata ja taloutta hoidettu huonosti. Isännän ja koko
+perheen halu paloi waan turhaan kunniaan ja herrastamiseen. Sentähden
+tuliwat talouden= ja maantyöt noille mielestänsä niin siwistyneille
+ihmisille raskaiksi, halwoiksi ja wähän halutuiksi. Pitkät ajat oliwat
+kaikki työt ja toimet olleet palkkawäen tehtäwinä, ja ne saiwat mennä
+omaa menoansa, sillä isäntä ei katsonut niihin perin päin. Renki Matti
+kyllä oli palwelusajallansa tehnyt työnjohtajana kaikki mitä woi
+rapistuneen maanwiljelyksen parannukseksi, mutta ei hänkään woinut niin
+lyhyellä ajalla suuria aikaan saada.
+
+Isäntä kyllä oli jo aikaa huomannut, että maantuotteet wähenemistänsä
+wäheniwät, mutta hän luotti rahoihinsa eikä wälittänyt juurin koko
+asiasta mitään. Tosin oli hän näennäisesti koettanut tuota
+maan=antimien waillinkia korwata hinkaloiden pohjia korottamalla, että
+ne olisiwat yhtä täysinäiset ja kukkuralla kuin isäwainajansakin
+aikana, mutta se keino ei pitkälle auttanut. Ja kun hän tämän oli
+saanut mielensä jälkeen onnistumaan, oli hän niin keksintöönsä
+mieltynyt, että oikein käsiänsä hykerteli.
+
+Laajasti oli tietona kuuluisa Kämälän talo, sen rikkaudet,
+wieraswaraisuus ja mahdottomat wiljawarastot. Kaikista näitä puhuttiin
+ympäri maakuntia, mutta erittäinkin jywästöstä, jota pidettiin melkein
+Joosepin jywäaittojen weroisena ja siitä puhuttiin useinkin
+ihmeensekaisella kunnioituksella.
+
+Sattuipa kerran niin, että tuli jotenkin sekalainen wuosi. Wiina= ja
+oluttehdasten omistajat eiwät ensinkään olleet hywillänsä tuosta
+nupeasta wuodentulosta ja keweästä wiljasta, sillä heidän tehtaansa
+oliwat heidän mielestänsä niin wälttämättömän tarpeelliset, että niihin
+tarwitsi saada täysipainoista ja itäwää wiljaa.
+
+Eräs oluttehtaan omistaja keksi sen keinon, että hän, heti kun huomasi
+huonon wuoden tulleen, lähti maakunnasta tehdastansa warten ostelemaan
+wiime wuoden wiljaa. Hänkin oli kauwan ja usein kuullut puhuttawan
+Kämälän suurista wiljawaroista. Tämän tähden suuntasi hän suoraan
+matkansa ensin sinne.
+
+Talossa otettiin wastaan tuo herrasmies mitä suurimmalla
+kohteliaisuudella ja wieraswaraisuudella, kuten Kämälässä ainakin.
+
+"Minä olen kuullut, että teillä on paljon wanhaa wiljaa", sanoi
+ostelija.
+
+"Onhan sitä ... kyllähän sitä on... Paljon meillä on wanhaa wiljaa.--
+Wai olette tekin siitä kuulleet puhuttawan ... kaikkia ne sitten
+puhuwatkin----. Parasta on, että lähdemme katsomaan ... sittenpähän
+tietää kun näkee", sanoi isäntä.
+
+Isäntä otti aittojen awaimet ja lähti käwelemään, kehoittaen wierasta
+tulemaan mukaan. Wieras seurasi isäntää hywillä mielin, toiwoen
+saawansa ehkä yhdestä paikasta ostaa tarwitsemansa wiljamäärän.
+
+"Ohhoh! Kylläpä täällä onkin wiljaa; eipä siitä olekaan suotta
+ihmetellen puhuttu", huudahti ostelija aittaan tultuaan.
+
+Iso olikin aitta: neljä syltä leweä ja toista wertaa pitempi,
+wäliseinällä jaettu kahteen osaan. Pitkin aittaa meni hinkaloiden
+wälitse wälkeä käytäwä ja kahtapuolta käytäwää oliwat kukkurapää
+hinkalot; ainoastaan parissa hinkalossa oli waan wähän wiljaa pohjalla.
+
+"Onhan meillä wiljawaroja. Ei meille heti nälkä tule, jos katowuosiakin
+sattuisi tulemaan.--Onhan niitä, katsokaapas tuonnekin", sanoi isäntä,
+osoittaen toiseen aitan osaan.
+
+"On, on, kyllä minä näen", sanoi wieras ihmetellen.
+
+Samassa tuli kirkkoherra parin isännän kanssa aittaan. Heillä oli
+isännälle jotakin asiaa, ja kun he kuuliwat hänen menneen wieraan
+kanssa aittaan, meniwät hekin sinne.
+
+"Wilja on warsin painawaa ja hywää, mitä waaditte tynnyristä rukiista
+ja ohrista?" kysyi wieras, hypitellen kämmenellään kumpiakin
+jywälaatuja.
+
+"Ehei, en minä myö jywiäni", sanoi isäntä.
+
+"No miksikä ei?" kysy ostaja kummastellen.
+
+"Nyt on tullut sekalainen wuosi."
+
+"Ei kuitenkaan niin huono, ettei maakunta sillä toimeen tule."
+
+"Mutta jos sattuisi tulemaan useampia katowuosia?"
+
+"Aikapa niitä nyt ruweta odottamaan, sillä woisihan tapahtua, ettei
+katowuotta tulisi kymmeniin wuosiin. Muutoin saattaisi wiljanne
+pilaantua, kuinka wanhoja lienee nytkin jo joukossa", arweli wieras.
+
+"Ei niissä ole yhtään jywää sen wanhempia kuin menneenwuotisia",
+wakuutti isäntä, sioitellen jalkojansa. "Ei yhtään wanhempia?"
+
+"Ei yhtään wanhempia?"
+
+"Ei."
+
+"Ja yhtenä wuotena tulee noin paljon?"
+
+"Niinpä niitä näkyy tulewan."
+
+"Mihinkä sitten wuonna wuotuisesti tuommoinen wiljan paljous on
+joutunut?"
+
+"Hywinä wuosina myön minä liiat, mutta huonoina en ensinkään."
+
+"Myökää pois, minä maksan hywän hinnan."
+
+"Enkä myö, waikka mitä maksaisitte. Meillä tarwitaan paljon eloa, eikä
+meillä wiitsitä huonon wuoden wiljaa syödä.--Tämän wuotisia saatte
+ostaa, sitten kuin ne kokoon saadaan", selitti tuo warowa isäntä.
+
+"Tämän wuotisia minä kyllä saan jokapaikasta ja niin paljon kuin
+tahdon, mutta minä en huoli niistä", sanoi ostaja.
+
+"Enpä minä ole mokomampaa jywäin paljoutta milloinkaan yhdessä talossa
+nähnyt", lisäsi hän sitten, ja--kuinka lienee niin sattunut--surwasi
+hän samassa paksulla kuhmusauwallansa lähimpänä olewaan ruishinkaloon.
+Sauwa kopsahti niin umpinaisesti ja salaperäisesti johonkin kowaan
+esineeseen. Kaikki tuliwat hämilleen tuon oudon sattuman tähden,
+eiwätkä ymmärtäneet mitä se merkitsi, mutta tuhkan harmajana seisoi
+isäntä äänetönnä, sillä hän kyllä oiwalsi, mikä tuohon kopsahdukseen
+oli syynä.
+
+Mutta mitä? Kaukalosta rupesi kuulumaan outoa ritinää ja ratinaa, jywät
+rupesiwat wähitellen waipumaan alas, ja muksis--pudota rymähti tuo
+korkealle tehty toinen pohja jywineen päiwineen alas. Tomu pölähti
+kattoon niinkuin paksu sawupatsas ja lahot puun pirstaleet lenteliwät
+ympäri aittaa.
+
+Lähellä hinkaloa seisowa tehtaanomistaja säikähti niin kowin tuota
+outoa rymäkkää, että hän lähti hyppyyn niinkuin noidan nuoli. Siinä
+hoijakassa ei hän joutanut suurin eteensä katsomaan, jonka seurauksena
+oli se, että hän ensimäisessä käänteessä löi päänsä hinkalon nurkkaan,
+niin että paikalla kiuwahti seljälleen kuin auskari. Muut myös
+säikähtiwät tuota outoa tomahdusta, mutta kun he eiwät olleet lähellä
+waipuwaa hinkaloa, eiwät he arwanneet pakoon lähteä.
+
+Pian toipui kuitenkin pullea tehtailija.
+
+"Saakurin perttana! Mitä tämä meno merkitsee?" sanoi hän ensimäiseksi
+ja hyppäsi ylös.
+
+Tottuneena käytännölliseksi mieheksi, meni hän isännän luokse, joka
+waljuna seisoi wielä särkyneen hinkalon wieressä, ja sanoi:
+
+"Mitä ihmettä tämä on? Selittäkää.".
+
+"Li-lienee pohja pettänyt", änkytti isäntä.
+
+Tehtailija hyppäsi heti hinkalon partaalle katsomaan, ikäänkuin
+peljäten, että tuo kelpo wilja huilaa hänen käsistänsä jollakin
+käsittämättömällä tawalla.
+
+"Saakurin perttana! Se on kyllä totta, että pohja on pudonnut, mutta
+tässä on ollut toinen pohja melkein parrasten tasalla ja sen päällä
+wähän rukiita. Nämä nyt putosiwat yhdessä lyhteessä oikealle pohjalle
+ja siellä ne nyt owat ruiswähät lahosirpaleitten seassa; siinä koko
+arwoitus", selitteli wieras.
+
+"Eiwäthän waan kaikki muutkin täydet hinkalot ole samanlaisia", jatkoi
+hän sitten ja samassa meni hän hinkalolta hinkalolle, töyttien
+sauwallansa niihin. Kop, kop, kopsahteli sauwa hinkaloiden
+korotettuihin pohjiin ja muuta toispohjatonta hinkaloa ei ollut koko
+aitassa kuin nuo kaksi, joissa oli waan wähän jywiä pohjalla.
+
+"Mitäs perttanan peliä tämä on? Te taidatte olla saakurin lysti mies,
+oikein aika keksijä. Enpä mokomampaa kepposta ole eläissäni nähnyt,
+mutta en wieläkään ymmärrä mitä tämä tarkoittaa--selittäkää", hölisi
+tuo irtonaismielinen tehtailija.
+
+Isäntä ei wastannut mitään, heilutteli waan itseään ja syljeskeli
+pieniä sylkitippoja.
+
+"Jywäkaupan taidamme jättää nyt sikseen, wai mitä isäntä arwelee?
+Parasta on, että lähden hakemaan wiljaa semmoisista paikoista, joissa
+ei ole näin isoja warastoita, ehkäpä heillä ei ole kaksinkertaisia
+pohjia hinkaloissaan", puheli tehtailija edelleen, samassa jätellen
+kaikki hywästi.
+
+Sitten lähti tehtailija pois ja mennessäänkin nauraa kajautteli hän
+niin makeasti ja raikkaasti, että ilma raikui.
+
+Tuo tapaus teki kirkkoherraan ja noihin pariin isäntään niin ikäwän
+waikutuksen, että hekin katsoiwat parhaaksi lähteä pois, sen enempää
+isännälle asiaansa ajamatta. Isäntä waan jäi ypö yksin seisomaan tuon
+kowan=onnen tuottaman hinkalon wiereen ja heiluttelemaan itseänsä.
+
+Hinkalon toisen pohjan putoamiseen oli syynä se, että se oli liian
+heikosti rakennettu. Kun ei sen päälle tullut paljon painoa, luultiin
+pohjan kestäwän kohti warustuksilla. Molempien pohjien wäliin suljettu
+ummehtunut ilma oli lahottanut ensimäiseksi tämän, wiimeksi ja
+huonoimmin tehdyn ylennyspohjan ja sen wuoksi se ensimäiseksi
+putosikin.--Tämä oli sama hinkalo, jonka wuotamisesta renki Matti oli
+isäntää jo muistuttanut.
+
+Niinhän se oli. Pitkät ajat oliwat kaikki talon elinwoimat,
+maantuotteet, karjan=annit ja rahat käytetty Kämälässä turhan kunnian
+ja loiston saawuttamiseksi. Kun kerran wanhat warat rupesiwat
+tirkkenemään eikä tuolle suurelle menolle wastaawia muita tuloja ollut
+kuin se, mitä maa antaa kowalle työntekijälle, niin kiireesti alkoi
+talo kallistua häwiötänsä kohden. Walhetornin putoaminen oli tähän
+käännökseen pahana enteenä ja jywähinkalon waipuminen sen täydellisesti
+päätti. Walheelliselle perustukselle rakennetut laitokset oliwat nyt
+tarkoituksensa täyttäneet. Ne lienewät tuoneet taloon lyhyttä kunniaa,
+mutta nyt alkoiwat ne opettamaan, kuinka waarallista ja pian sammuwaa
+walheella saatu kunnia on.
+
+Tosin käwiwät kauppias, nimismies ja maanmittarin apulainen wielä
+joskus talossa ja kehuiwat tyttäriä kauniiksi, mutta heidän käyntinsä
+harweni harwenemistaan ja wiimein eiwät he käyneet ensinkään. Tosin
+käwi wielä jonkun aikaa Kämälässä kaukaisempiakin wieraita, mutta
+heidänkin käyntinsä harweni sitä myöten kuin wieraanwaratkin wäheniwät.
+Tosin astuiwat tyttäret wielä kynnykselle, mutta yhä harwalukuisemmiksi
+käwiwät sen kaunistuksen ihailijat. Tosin kehui isäntä wielä joskus
+taloansa, elämäänsä, rikkauksiansa, perheensä siwistystä ja ylewyyttä,
+mutta yhä harwemmat sitä uskoiwat, sitä wähemmin ottiwat siitä
+minkäänlaista waaria.
+
+Waikka Kämälässä koetettiinkin wielä tämmöistä näennäistä ylewää
+lewollisuutta ja arwoa pitää yllä, ei kuitenkaan heillä ollut oikeata
+rauhaa, sillä sydämessä oli jotakin kalwawaa. Isäntä oli useinkin
+harwapuheinen ja ajatuksiinsa waipuneena. Wierastelemisissa käyminen
+ylewien, wanhain ystäwiensä luona harweni harwenemistaan ja
+hännystakkia ei hän juuri usein pannut päällensä.
+
+Eipä kummakaan, jos wähän alakuloiseksi wetikin. Olihan kaksi heidän
+kunniapylwäistänsä sortunut ja tullut kaiken maailman pilkan ja naurun
+esineiksi. Saattoipa isännällä olla muitakin syitä alakuloisuuteen.
+Eihän häneltä woinut olla salassa, kuinka täpärällä heidän ennen niin
+loistawa taloutensa oli. Rikkautensa nojalla oli hän riidellyt
+itsellensä luultua kunniaa, arwoa, mainetta ja ylhäisien ystäwyyttä,
+mutta kun rikkaus loppuu, loppuu ystäwätkin ja kaikki on silloin
+kadotettu.
+
+Paitsi näitä huolien syitä, tuli wielä päälliseksi se onnettomuus, että
+Liila rupesi kitumaan. Hänellä ei ollut minkäänlaista ruokahalua ja hän
+laihtui, kuihtui ja kalpeni kalpenemistaan. Isäntä käwi hänen tähtensä
+useat kerrat lääkärin luona ja tämä määräsi monikertaan Liilalle
+lääkkeitä, mutta niistä ei ollut minkäänlaista apua. Lääkäri wihdoin
+rupesi ihmettelemään tuota itsepintaista tautia ja waati että sairas
+tuotaisiin hänen tutkittawakseen. Isäntä koki hänelle selittää, kuinka
+heikko sairas on ja sen wuoksi ei woi häntä niin pitkiä matkoja
+kuljettaa. Siihen se asia sitten jäi.
+
+Näin kaikkein surujen, murheitten ja waiwain rasittamina kului
+Kämäläisten aika edelleen ja emäntä suri kauniin ja siwistyneen
+tyttärensä sairaloista tilaa niin että oli henkensä heittää.
+
+Jonkun ajan kuluttua tapahtui Kämälässä uusia kummia. Liilan
+sairaloisuus oli kehittynyt siihen määrään, että hän erään waimoihmisen
+kanssa sulkeentui wihdoin erityiseen huoneeseen. Ei tiedetty astuiko
+hän sinne mennessään kynnykselle, mutta se waan on warma, että kahden
+sijasta tuli wihdoin tuosta suljetusta huoneesta kolme henkeä.
+
+Ei ollut tuosta tapauksesta kulunut wielä täyttä puolta wuotta, kun
+Alma teki samat temput.
+
+Tämmöiset tapahtumat oliwat aiwan odottamattomat isännälle ja
+emännälle. He oliwat luulotelleet tytärtensä olewan hywinkin
+siwistyneitä, jommoisiksi he uskoiwat heidät kaswattaneensa. Tätä
+tekiwät he siinä toiwossa, että he kerran näkisiwät tyttärensä
+joidenkin herrojen kainaloisina kanoina ja tuohon se nyt päättyi.
+
+Kowin suriwat wanhemmat turhaksi mennyttä toiwoansa ja lasten sywää
+lankeemusta. Usea kyläläinenkin teki samaa, säälitellen Liilan ja Alman
+tilaa, sillä he eiwät ensinkään olisi suoneet, että nuo wiattomat uhrit
+olisiwat joutuneet wanhempiensa turhamielisen kunnianhimon uhreiksi.
+
+Kowasti masenti tytärten lankeemus wanhempien turhamielisyyttä. He
+eiwät käyneet enään kertaakaan missään kesteissä, eikä isäntä pannut
+sen erän perästä hännystakkia päällensä. He wiettiwät yksinäisyydessään
+surullista ja alakuloista elämää, mutta niin sokeita he oliwat
+wieläkin, etteiwät huomanneet itsessänsä wikaa ensinkään, waan
+syyttiwät muita ihmisiä syypäiksi heidän onnettomuuteensa. Miksi piti
+maakauppiaan ja waranimismiehen olla tuommoisia? Miksi piti walhetornin
+pudota niin sopimattomalla ajalla ja miksi renki Matti oli niin
+tyhmä, että hän sen heti ilmoitti? Ja lopuksi: miksi eräs noista
+toiskertaisista hinkalon pohjista oli niin huonosti rakennettu, että se
+sortui juuri tuolla hetkellä? Semmoisia kysymyksiä risteili heidän
+sieluissaan, mutta siellä ei koskaan herännyt semmoisia kysymyksiä:
+minkätähden olemme olleet turhamaisia? Miksi olemme lapsiimme
+istuttaneet turhan kunnian ja tyhmän korskeuden tawoittelewia
+waarallisia siemeniä ja siten syösseet heidät perikatoon?
+
+Tämän erän perästä ei Kämälässä käynyt ainoatakaan herrassäätyistä
+wierasta, eikä kukaan kehunut tyttäriä kauniiksi, eikä pyytänyt heitä
+omaksensa. Heille kelpasi nyt jo halwemmatkin wieraat ja warsin
+tyytywäisiä oliwat he, kun joku kansalainen tuli heille ja koki
+lohduttaa heitä onnettomuudessaan.
+
+Tähän ei wielä Kämälän onnettomuus päättynyt. Jonkun ajan kuluttua
+lewisi pitäjässä se yhtä outo kuin odottamatonkin uutinen, että wiime
+pyhänä oli kuulutettu pakkohuutokaupalla myötäwäksi Kämälän maat ja
+mannut, kilut ja kalut kirjoineen ja karjoineen. Tämä sanoma tuntui
+monestakin pitäjäläisestä kowin kummalta, sillä he eiwät olleet
+milloinkaan missään yhteydessä Kämäläisten kanssa, että olisiwat
+tulleet tuntemaan talon todellista sisällistä tilaa. He oliwat luulleet
+talon waroja ja rikkauksia loppumattomiksi, nähdessään sitä tuhlaawaa
+elämää, mitä Kämälässä jo kauwan aikaa oli pidetty.
+
+Määrätty huutokauppa=päiwä tuli ja siinä myötiin koko Kämälän talous
+niin tarkkaan, ettei jäänyt muuta omaisuutta jäljelle kuin
+jokapäiwäiset pitowaatteet kullenkin perheen jäsenelle.
+
+"Sekö sen herrastelemisen loppu olikin?" arweli eräs läsnäolijoista.
+
+"He owat heidän hywänsä saaneet tässä elämässä", sanoi joku toinen.
+
+Syyt tuohon perinpohjaiseen taloudelliseen häwiöön oliwat selwät. Kun
+omat warat oliwat kulutetut ja tuhlatut turhuuteen, otettiin lainoja
+ylläpitämään perheen kunniaa ja arwoa. Kaikista näistä oli nyt
+tilinteon päiwä tullut ja se teki lopun kaikesta.
+
+Kowa tuli nyt Kämäläisille eteen. Jospa he olisiwat oppineet jotakin
+työtä tekemään, eipä olisi ollut hätäpäiwää, mutta niin ei ollut laita.
+Eipä kummakaan jos niin oli, sillä hekumallinen työtön laiskuri=elämä
+oli heidät wieroittanut pois kaikesta työstä ja weltostuttanut niin,
+ettei heillä ollut kykyä mihinkään semmoiseen työhön ryhtyä, jolla he
+olisiwat woineet henkensä elättää. Tämän tähden ei heillä ollut mitään
+muuta turwaa kuin pitäjän köyhäinhoito=laitos. Sekin otti heidät
+jotenkin nupealla mielellä wastaan, sillä tuntuipa heidän mielestänsä
+siltä, että he saiwat liika runsaan lisän niin odottamattomalta
+taholta.
+
+Renki Matti oli silläwälin ahkeralla työllään ja säästäwäisyydellään
+kootuilla waroillaan ostanut pienen maatilan. Hän oli nainut erään
+pienen talon siweän ja työteliään tyttären ja hänkin toi yhteiseen
+pesään wähät myötäjäisensä. Welkaa heillä kyllä wielä oli, mutta sitä
+eiwät he peljänneet, tekiwät waan työtä ja säästiwät. Heillä oli hywä
+toimeentulo ja he kokiwat auttaa Kämäläisiä niin paljon kuin woiwat ja
+liewennellä kaikin tawoin heidän kurjaa tilaansa, sillä Matti ei woinut
+wälinpitämättömänä katsella entisen isäntäwäkensä kurjuutta.--
+Wähitellen oppiwat Kämäläiset tekemään työtä, niin että woiwat sen
+turwin niukasti henkensä elättää, mutta poissa oli nyt herraselämä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ystäwäni, kuka ikänä wielä oletkin! Lienet sitten ylhäinen tai
+alhainen, rikas taikka köyhä: waro ettei walhetorni pääse sinua
+opettamaan. Sinulla ei kyllä taida olla samanlainen walhetorni kuin
+Kämälän isännällä, mutta ne owat kowin monenlaiset ja kummapa olisi,
+ettei joku näistä pyrkisi sinun luoksesi yhtä tai toista tietä. Ja jos
+se on jo jollakin tawalla päässyt luoksesi ja kun yksinkertainen
+renkisi Matti tulee sinulle ilmoittamaan, että jo se nyt putosi ja
+särkyi, niin älä suinkaan suutu tuosta totuuden ilmoituksesta, sillä
+silloinhan sinä sait waroitushuudon. Ota siitä tarkka waari ja tee
+pikainen parannus ja nopea käännös elämällesi ja tutki tarkoin itseäsi,
+kuinka korkealle olet jo siwu rajaisi lentänyt. Silloin wielä woit
+tehdä kunniallisen palausmatkan, mutta myöhemmin on se mahdoton ja sinä
+joudut auttamattomasti hukkaan.
+
+
+
+
+
+KAUPPIAS=MUMMO.
+
+
+Talwinen aika oli. Pari matkatoweria riensi erästä maamme isointa
+kaupunkia kohden. Kummallakin heillä oli hewonen, jotka waiwaloisesti
+wetiwät raskaita kuormia, mitkä oliwat täyteen ja korkeiksi ahdetut
+kaikenlaisilla maalaistawaroilla. Näillä oliwat he jonkun aikaa käyneet
+kauppaa kaupungissa ja sitä warten he nytkin oliwat matkassa. Kolmas
+wuorokausi oli nyt kulumassa siitä kun he kotoa lähtiwät ja tänä iltana
+toiwoiwat he ehtiwänsä kaupunkiin. Mitään turwaa ei heillä itsellään
+ollut hewosistaan, sillä kuormat oliwat niin raskaat että hewosilla oli
+täysi työ niiden wetämisessä. Käwellä telsimällä kuormiensa perässä
+kuluttiwat matkatowerit taipalia, ahkerasti autellen mäkipaikoissa
+hewosia, lykkäämällä kuormia. Mutta tasangoilla kuljettaissa käweliwät
+he molemmin jälkimäisen hewosen perässä, jutellen sitä ja tätä, pistäen
+tawasta tupakkaa niweräpiippuihinsa.
+
+Noilla kauppa-asioillaan oliwat he hywin tutustuneet kaupunkiin, sillä
+wuorotellen oli toinen heistä myömässä tawaroita, silläwälin kuin
+toinen niitä hankki myötäwäksi. Oliwatpa he wälisti siinä toimessa
+molemmatkin, kun waan tawaroita saatiin runsaammin kokoon. Tämän
+tähdenhän se oli kuin kaupunki oli heille tullut niin tutunomaiseksi,
+ettei ollut sitä katua, kujaa, taloa, paikkaa tai mökkiä
+laitakaupungillakaan, jota he eiwät olisi tunteneet; tunsiwatpa he
+paljon kaupungin asukkaitakin.
+
+Tämähän ei ole mitään outoa, sillä woisihan ken tahansa tutustua
+paikkakuntaan ja sen ihmisiin, siinä enemmän aikaa asusteltuansa, mutta
+kumminkin kuuluu se hieman asiaan.
+
+Eräässä syrjäsessä kaupungin osassa, siellä missä kaupungin puisto on,
+puiston laitaa pitkin menewällä kadulla, aiwan puistoon wiewän portin
+pielessä, oli aina ja lakkaamatta eräs wanha mummo. Satoi tai paistoi,
+oli kesä tahi talwi, pyry taikka pakkanen, aina waan oli mummo siinä.
+Kello wiideltä aamulla oli hän jo paikallaan ja jos sattui kulkemaan
+siitä ohitse kymmenen tai yhdentoista wälillä illalla, siinäpä hän oli
+silloinkin. Oliko hän yösydännäkään poissa siitä, sitä eiwät
+kauppakumppanit tienneet.
+
+Se oli kauppias hänkin, tuo mummo. Portin pielessä oli isohko kiwen
+möhkäle. Se näyttiin siihen muualta wedetyn jotakin rakennustarwetta
+warten, mutta siihen oli se käyttämättömänä jäänyt. Hywäpä oli, että
+niin oli käynyt, sillä se oli nyt mummon kauppapuodin perustuksena.
+Tuon kiwen päällä oli näet noin puolitoista kyynärää pitkä ja kyynärän
+leweä laatikko, jossa oli sikaaria, paperossia, karamelliä ja
+siirappikakkuja. Se oli mummon kauppapuoti ja sen wieressä seisoi hän
+niin uskollisesti, ettei yksikään alkawa kauppias liene uskollisemmasti
+koskaan seisonut tiskinsä takana. Siinä hän ystäwällisesti tarjoili
+siwukulkijoille sikaariansa, paperossiansa ja makeisiansa. Pimeinä
+aikoina paloi himmeä yölamppu kiwen nurkalla, heikosti walaisten tuota
+näillä seuduilla olewaa ainoata kauppapaikkaa.
+
+Mummo ei ollutkaan niin wanha kuin äkkiä katsellen näytti. Sillä jos
+katsoi tarkemmin hänen kaswoihinsa, wiwahti niissä wielä hieman
+nuoruuden punaa. Hänen näköään wanhenti paljon se seikka, kun hänen
+oikea silmänsä oli pienempi wasenta, sillä oikean silmän päällä riippui
+kulmalihakset; ehkäpä sekin, kun hän oli, warsinkin kylminä aikoina,
+turjustettu paksuihin waateriepuihin.
+
+Tämä mummo se oli, joka kauppatawaroineen ja kauppapaikkoineen pisti
+noiden maatawarain kauppiasten silmään parahiten niistä monista
+tuttawista, joihin he oliwat siellä olonsa ajoilla tutustuneet.
+Ensimältä ei tuo ilmiö tuntunut heistä miltään oudolta, tuommoiselta
+tawalliselta waan, sillähän kaupunkipaikoissa näkyy jos jonkunlaisia
+keinottelijoita. Heidän majatalonsa oli lähellä mummon kauppapaikkaa ja
+tämän wuoksi tuliwat he usein kulkemaan hänen siwutsensa ja tutustumaan
+häneen. Tosin eiwät he ensimältä tutustuneet ensinkään hänen
+sisälliseen ihmiseensä, mutta noin waan ulkonaisesti, mummon ahkeraan
+ja wähän tuottawaan kaupankäyntiin, ja se heitä ihmetytti.
+
+Niinkuin ennen on mainittu, oliwat nuo maatawarain kauppiaat taasenkin
+tawarakuormineen matkalla kaupunkiin. Mielonen on toisen ja Makkonen
+toisen nimi. Parina wuorokautena kotoa lähtein oli tyyni pakkas=ilma,
+paras sää, mitä pitkämatkainen matkustaja aina toiwoo, sillä silloin on
+tie auki ja kowa, eiwätkä kengät, kintaat ja rahkeet kastu ja
+lottaannu, kuormaan ei tule lisäpainoa ja raskaan kuorman jäljessä
+astuskellessa ei kowin pahasti palawustu.
+
+"Saapa nähdä, onko hän taasenkin entisellä paikallaan, kun kaupunkiin
+tulemme?" sanoi Makkonen, kun he molemmin käweliwät jälkimäisen kuorman
+jäljessä.
+
+"Häh, kuka, mikä?" kysyi Mielonen, ikäänkuin hawahtuen, sillä hän oli
+omiin ajatuksiinsa waipuneena.
+
+"Tuo kauppias=mummo", sanoi Makkonen.
+
+"Missäpäs hän muualla lienee, jos hän on wielä hengissä", sanoi
+Mielonen hajamielisesti.
+
+"Mutta onhan nyt jotenkin kireä pakkanen", huomautti Makkonen.
+
+"Wielä mitä. Kyllä hän ennenkin on tämmöisiä pakkasia nähnyt, eikä hän
+ole siltä ollut koskaan poissa", sanoi Mielonen.
+
+"Minä en ole saanut mitään selwää tuosta mummosta, mutta kummalliselta
+hän tuntuu."
+
+"Mitäpä selwäntekemistä sinulla hänestä olisikaan."
+
+"Minä en tiedä onko hän kala wai lintu."
+
+"Minun mielestäni ei hän ole kumpaakaan laatua."
+
+"No mutta mikä hän sitten on?"
+
+"Ihminen waan, niinkuin kaikki muutkin ihmiset."
+
+"Niin, niin, ihminen, ihminen tietysti, sen kyllä tiedän. Mutta seisoa
+aamusta warhain ja illasta hiljan, olipa sää minkälainen tahansa, noin
+wähän tuottawan kauppatawaran ääressä, eikä minkäänlaista suojaa pään
+päällä, se tuntuu minusta wähän oudolta", puheli Makkonen edelleen.
+
+"Tietysti hän tahtoo jotakin ansaita niinkuin kaikki muutkin."
+
+"Tietysti, tietysti, mutta minusta on hänellä tuo ansaitsemisen halu
+niin ankara, etten ole ennen semmoista nähnyt; eihän siinä tawallinen
+ihminen woisi pysyä hengissäkään."
+
+"Mitä sinä sitten oikeastaan hänestä luulet?"
+
+"Sitä en oikein itsekään tiedä, mutta mieleeni johtuu, että eikö hän
+waan ole tuommoinen saituri, jolla on tuhansia arkkunsa pohjalla, eikä
+raski syödäkään, wuowaa waan markan markan päälle, waikka henkensä
+hinnalla, entisten tawarainsa lisäksi; semmoisista olen monta juttua
+kuullut ja lukenut", arweli Makkonen.
+
+Tämän kuultuansa heräsi Mielonen wälinpitämättömyydestään missä hän
+tähän saakka oli ollut. Hän silmäili Makkosta kiinteästi, ikäänkuin hän
+olisi tahtonut tulla wakuutetuksi siitä, oliko se todellakin hänen
+matkakumppaninsa, joka noin wähällä tuntemisella tekee päätöksiänsä
+ihmisen pyrinnöistä ja toimista.
+
+"Wäärin on ihmisiä arwostella niin umpimähkään. Ihmisen ulkonaisesta
+näöstä ja toiminnasta emme useinkaan woi arwata asian oikeaa laitaa,
+ellemme tunne hänen todellista tilaansa. Mikä sen tietää, mitä murehia,
+tuskia ja huolia hänkin on saanut elämänsä ajalla kantaa, ja mitä
+hänellä nytkin on kannettawana. Woisipa olla niinkin, ettei hänellä
+kaikesti ole mitä suuhun panna, sitä wähemmin aarteita arkun pohjalla.
+--Hän on tosiaankin wähän kummallinen, mutta kummallisempaa on se, kun
+emme ole ennen ottaneet hänestä selwää, waikka olemme hänet niin usein
+nähneet, teemme waan umpimähkäisiä päätöksiä", sanoi Mielonen,
+loppusanoja sanoessaan kurkistellen taiwaalle.
+
+"Nyt tulee kowa pyry, meidän täytyy kiirehtiä, että joutuisimme
+kaupunkiin, ennenkun se kowin rajuksi paisuu", lisäsi hän sitten.
+
+Se oli iltapuoli kolmatta matkapäiwää, kun matkatowerit näin
+haasteliwat keskenänsä kuormien jäljessä astuskellessaan. Tähän saakka
+oli heillä ollut mukawa matkasää, mutta nyt näytti todellakin tulewan
+ankara pyry, niinkuin Mielonen oli ennustanut. Wireitä tuulenpuuskia
+suhahteli ehtimiseen ja nämät tiheniwät tihenemistään. Taiwas käwi
+tuhkan harmaaksi ja kuiwia lumihiuteita alkoi suhisten tulla winhan
+tuulen mukana.
+
+Matkatowerit kiirehtiwät kulkuaan minkä woiwat, mutta waikkei heillä
+ollut enään pitää matkaa kaupunkiin, meni tie ennen sinne pääsyä niin
+umpeen, että hewosten täytyi wiimeiseltä tuon tuostakin seisahtua
+hengähtämään ja lewähtämään. Suurten ponnistusten perästä pääsiwät he
+wihdoin perille ja olipa heidän kaduilla paljon helpompi ja suojasempi
+wuowata majataloansa kohden. Koko matkue miehineen, kuormineen ja
+hewosineen oli niin yltä päältä lumessa, että näytti siltä kuin joku
+lumesta tehty karnewaali olisi kulkenut pitkin kaupungin katuja.
+
+Kello käwi jo yhtätoista. Nyt juuri tuliwat he sille paikalle, jossa
+mummo aina oli seisonut, kaupankalujansa kaupitellen.
+
+"Nyt ei hän ainakaan ole siinä", ajatteliwat molemmat, wuowatessaan
+eteenpäin.
+
+Mutta mitä? Eiköhän totta=maarian tuolta pyryn seasta häämöitä mummon
+öljylamppu? Aiwan oikein, siinähän lamppu seisoi kiwen nurkalla,
+heikosti walaisten himmeällä punertawalla walollaan ankaran pyryn
+piirittämää mummon tawaralaatikkoa. Kai se oli warowaisuuden wuoksi,
+kun laatikko oli nyt peitetty wahawaatteella. Siinä seisoi mummokin
+yhtä uskollisesti kuin ennenkin. Niin luminen oli hän, että olisi
+luullut kaupungin poikasten siihen tehneen lumiukon ja sen juuri nyt
+walmiiksi saatuaan käsistänsä päästäneen.
+
+"Hywää iltaa, mummo!" sanoi Mielonen paikalle päästyään, sillä hän
+tunsi nyt sydämensä lämmenneen mummoa kohtaan, jolle se oli tähän
+saakka niin wälinpitämätön ollut.
+
+"Hywää iltaa, hywää iltaa, waikkei tämä maar juuri hywältä näytä----.
+Eikö herra tupakkaa tahtois?" sanoi mummo ja katsoa tiiristi
+pienemmällä silmällään niin ystäwällisesti ja wiehkeästi kuin suinkin
+waan woi.
+
+"Ei kiitoksia; eipä tässä tee mieli sawustelemaan tämmöisellä
+ilmalla--; ettekö tekin palellu siihen paikkaan?" sanoi Mielonen.
+
+"En maar, minulla on paljon waatteita yllä, täytyy wielä wähän warttoa,
+jos joku wielä jotakin tarwitseisi", tuumaili mummo niin iloisena ja
+tyytywäisenä, ikäänkuin olisi ollut kaikkein kaunein ilma mitä
+milloinkaan on ollut.
+
+Matkatowerit lähtiwät wuowaamaan majataloansa kohden. Kun he oliwat
+saaneet hewosensa ja kuormansa suojaan ja itse päässeet huoneeseen,
+oliwat he niin wilussansa, että hampaat suussa kalisiwat. Tawalliselle
+ihmiselle se ei ollutkaan mikään kumma, sillä lämpömittari osoitti
+kolmenkymmenen pykälän kylmää, siihen sitten wielä lisäksi tuommoinen
+tuprakka. Mutta mummo? Kuinka hän woi yhdessä kohden seisoen tarjeta ja
+wieläpä olla iloinenkin? Se arwoitus ei waan selwennyt matkatowerien
+päissä. Ei, mutta joku mahtawa waikutus siinä täytyi olla, sillä
+mummolla tuntui olewan luonnottomat woimat.
+
+"Siinäpä hän taas oli tuo mummo", sanoi Makkonen wähän lämmittyään.
+
+"Siinäpä hän oli, niinkuin arwelinkin", sanoi Mielonen.
+
+"Kummallinen ihminen ... mitä ajattelet hänestä nykyään? kysyi
+Makkonen.
+
+"En minä osaa ajatella entistä enempää, mutta tästäpuoleen koetan saada
+hänestä selwän", sanoi Mielonen.
+
+Yöllä oli myrsky asettunut. Jo aikaisin aamulla oli paljon wäkeä
+liikkeellä luomassa lunta ja aukomassa teitä kaduilla, käytäwillä,
+porteilla ja kartanoilla. Paljon oli lunta ja paljon oli ihmisillä
+työtä ja puuhaa sen puhdistamisessa.
+
+Kello wiiden aikana nousi Makkonen ylös ja meni hewosia ruokkimaan.
+Hänen päähänsä pisti mennä katsomaan, oliko mummo jo entisellä
+paikallaan. Jo kaukaa tähtäili hän mummon kauppapaikkaa nähdäkseen
+häntä. Siellähän hän jo seisoi, ystäwällisesti tarjoillen tawaroitaan
+siwukulkijoille. Hänellä lienee ollut nyt hywät markkinat, sillä näin
+warhaisena sumuisena aamuna halusi monikin hinkoa kelpo sawuja
+lääkitykseksi tyhjälle, eineettömälle sydämelleen. Tämän tähden se kai
+oli kuin usean kadulla kulkijan suussa höyrysi palawa sikaari tai
+paperossi.
+
+Sen nähtyänsä palasi Makkonen niine hywineen majataloonsa.
+
+"Mummokin siellä näkyi jo olewan kauppahommissaan", sanoi hän
+huoneeseen tultuansa.
+
+"Sehän on tietty asia, että siinä hän on aina", sanoi Mielonen.
+
+"Mutta näin warhain jo."
+
+"Wastako sinä sen nyt huomasit?"
+
+"Wähän minä ennenkin ... mutta kummalta minusta tuntuu", sanoi Makkonen
+ja siihen se keskustelu jäi.
+
+Mielonen koetti warakkaan majatalonsa isäntäwäeltä saada jotakin
+tietoja mummosta ja hänen tilastansa, mutta se oli turha waiwa. He
+eiwät tienneet muuta kuin että siinä hän oli laatikkonsa kanssa
+seisonut seitsemän wuoden paikoille, aina waan kaupitellen wähäpätöisiä
+tawaroitaan. Mitä warten hän tuota teki, mikä ja mistä hän oli, siitä
+eiwät he tienneet niin mitään.
+
+"Sen werran ne rikkaat pitäwät lukua köyhän tilasta", mutisi Mielonen
+itseksensä.
+
+Kun kauppatowerit joutuiwat, lähtiwät he kaupungille asioitaan ajamaan.
+
+"Mennäänpäs nyt mummon kautta", esitteli Mielonen.
+
+"Mennään waan."
+
+"Antakaapas minulle yksi paperossi", sanoi Mielonen mummolle hänen
+luokseen päästyään, sitten kuin hän häntä oli ensin terwehtinyt.
+
+"Minulle myös", sanoi Makkonen.
+
+"Kyllä maar, mutta minä luulen, että kyllä wielä pahoja ilmoja piisaa
+kun herrat tupakkaa tahtoisiwat polttaa", sanoi hän ja tiiristi niin
+weitikkamaisesti oikealla pienemmällä silmällään Mielosta ja Makkosta
+silmiin.
+
+"Niinkö luulette?" kysyi Mielonen.
+
+"Niin, kyllähän minä luulen."
+
+"Mutta mistä syystä."
+
+"Herrat owat pitkät ajat tästä ohi kulkeneet, eiwätkä wielä ole
+ainoatakaan kertaa minulta mitään ostaneet; siitä minä kohta arwasin."
+
+Tämän sanottuansa otti mummo laatikostaan pari paperossia ja ojensi
+kappaleen kummallekin anojalle, samalla antaen tulitikulla tulta
+kummallekin.
+
+Kumpikin heistä ojensi mummolle paperossien maksuksi wiisipennisen.
+
+Mummo rupesi hakemaan pennejä antaaksensa wastaan.
+
+"Ei minulle tarwitse antaa wastaan", sanoi Mielonen.
+
+"Kuinkas se muutoin sopisi? Jo ei raha kelpaa, saatte paperosseja wielä
+lisäksi", sanoi mummo.
+
+"En minä huoli paperosseistakaan", intteli Mielonen.
+
+"Tuos on toiselle herralle wastaan", sanoi mummo sitten ja oikasi
+pennejä Makkoselle.
+
+"En minäkään tahdo wastaan", sanoi Makkonen wäkinäisesti.
+
+"Kyllä maar te olette niin kummia herroja, etten ole koskaan semmoisia
+nähnyt", sanoi mummo ja pienestä kulmalihasten alla olewasta silmästä
+wierähti kyyneliä, joita hän koetti huolellisesti salata.
+
+Kumppanukset lähtiwät asioilleen sen enempää mummolta kyselemättä.
+
+"Kylläpä hänelle näkyy kelpaawan, waikka kuinka paljon saisi yhdestä
+paperossista", sanoi Makkonen, kun he kahden käweliwät.
+
+"Tarjosihan hän wastaan rahaa tai kalua; eihän se hänen wikansa
+ollut ... mahdoit ottaa", sanoi Mielonen.
+
+"Olihan hän tarjoawinaan, mutta kohti wäittelemisellä tyytyi kuitenkin
+liiat pitämäänkin."
+
+"Eihän tuo kolmen pennin lahja niin suuri ole."
+
+"Ei, ei, mutta kuitenkin."
+
+"Minusta olet sinä tällä matkalla ollut hywin kummallinen ja aiwan tuon
+tuntemattoman mummon wuoksi! Etkö huomannut, kuinka sywän waikutuksen
+häneen teki niin wähäinen ystäwyyden osoitus? oikein wedet nousiwat
+silmiin", sanoi Mielonen, puolustaaksensa mummoa.
+
+"En minä kaikkia itkuja ... kyllä semmoista osataan. Etkäpä sinäkään
+mitään selwää ottanut, waikka siitä niin kerskailit.--Minä luulen
+olewani wielä nytkin oikeassa, että hän on waan salainen rikas
+kerjäläinen, joka on tuon tawan ottanut, herättääksensä ihmisten sääliä
+ja salataksensa rikkauksiansa--semmoinen juuri, eikä mitään muuta",
+sanoi Makkonen puoleksi suuttuneena.
+
+"Sinun kanssasi ei kannata siitä asiasta puhua, sillä sinussa ei ole
+sijaa järjelliselle puheelle enkä siihen woi mitään waikka minulla on
+aiwan päinwastaiset ajatukset siinä asiassa kuin sinulla", sanoi
+Mielonen, hänkin nyrpistyneenä.
+
+Sitten käweliwät he rinnakkain eteenpäin. Tuo mummon juttu oli
+samentanut heidän mielensä niin, ettei kummallakaan ollut mitään
+sanomista toisellensa mistään asiasta; mykkänä kuin hauta käweliwät he
+edelleen.
+
+Tuota nyrpeämielisyyttä kesti wielä majatalossakin ollessa, eikä
+kummankaan haluttanut ottaa puheksi mummon asiaa. Olipa wähällä, ettei
+se sama seikka eroittanut heitä kaikesta yhteydestä.
+
+Mummo raukka! Hän ei suinkaan osannut aawistaakaan, että hänen
+wähäpätöinen olentonsa oli rikkoa kahden ystäwän wälin.
+
+Mielonen käwi tästäpuolen hywin usein mummon luona ja osti joka
+kerralla paperossin wiidellä pennillä, eikä ottanut koskaan wastaan
+takaisin tarjotuita pennejä. Mummo rukka oli niin kiitollinen tuosta
+wähäisestä, mutta tiheästä lahjasta, ettei hän tiennyt mitä tehdä ja
+ajatella. Wälisti hän itki, wäliin nauroi, toiwottaen uudelle
+ostajalleen kaikkea hywää.
+
+Makkonen käwi myös usein mummon kauppapaikalla, sillä hänellä oli
+salaperäinen halu niin tehdä, waikkei hän itsekään tiennyt, minkätähden
+se niin oli, oliko se hywä wai paha tarkoitus, mutta niin se waan oli.
+Hänkin osti aina wiidellä pennillä paperossia, mutta hän otti niin
+monta kuin sillä sai.--Tämäkin oli mummon mielestä hywä asia, sillä
+semmoista kauppaa wartenhan hän oli juuri siinä, eikä hän muuta
+tahtonutkaan.
+
+Tällä tawoin kului joku aika. Kauppatowerukset eiwät silläwälin käyneet
+ainuttakaan kertaa yhtaikaa mummon luona, sillä kumpikin kaihti
+toistansa.
+
+Eräänä kertana kun Mielonen meni sinne, näki hän ihmeekseen Makkosen
+puuhailewan paperossin kauppaa mummon kanssa. Eipä siinä wielä kyllä,
+mutta mummon laatikon wieressä seisoi siro ja kalpea nuori herra,
+ylioppilas näöltään. Häneen katsoi mummo katkeamatta niin, niin
+hartaasti ja koetti hymyillä niin wiehkeästi kuin suinkin hänen
+kulmikkaat ja karsaat kaswonsa perään antoiwat. Tälle walitsi mummo
+kaikkein parhaat karamellit ja siirappikakut, mitä suinkin hänen
+warastossansa löytyi, eikä maksusta näyttänyt olewan puhettakaan.
+Nuorukainen näytti pitäwän paljon mummosta, sillä hän kuunteli hänen
+puhettaan hywin likeltä ja hymyili. Niin, näyttipä siltä, että
+kauppatoimet oliwat nyt syrjäasiana.
+
+Mielonen astui esiin. Mummo otti hänet iloisesti wastaan. Sitten
+wiittasi hän kädellään Mielosta ja sanoi kääntyen nuoreen herraan päin:
+"tämä herra". Nuorukainen kohotti lakkiaan ja nyökkäsi Mieloselle.
+Häntä häwetti, sillä hän aawisti, että mummo on hänestä nuorukaiselle
+jotakin puhunut. Sitten poistui nuori herra.
+
+Sitten kuin oli tuo wiiden pennin ja paperossin kauppa tehty, sanoi
+Mielonen:
+
+"Suokaa anteeksi, mutta minua haluttaisi tutustua teihin ja teidän
+tilaanne. Suotteko minun tehdä moniaita kysymyksiä?
+
+"Aiwan kernaasti, ei suinkaan minulla mitään salattawaa ole", sanoi
+mummo kohteliaasti.
+
+"Oletteko tämän kaupungin asukkaita?"
+
+"Tässä olen syntynyt ja elänyt koko elämäni ajan."
+
+"Te kait asutte tässä aiwan likellä?"
+
+"Ei, waan toisella puolella kaupunkia."
+
+"Kuinka sitten tulitte näin kaukaisen ja syrjäisen tienoon
+kauppapaikaksenne walitsemaan?"
+
+"Isoimmilla liikepaikoilla on kaikenlaisia kaupustelijoita ja
+keinottelijoita niinkuin wiitaa. Näin halwoilla tawaroilla en niissä
+ansaitsisi, mutta täällä minä kuitenkin aina saan jonkun pennin
+kokoon."
+
+"Kuinka te noinkin wanhana ihmisenä woitte aamusta warhain ja myöhään
+iltaan, minkäänlaisesta säästä huolimatta, seisoa tässä?"
+
+"Sitä täytyy, jos mieli on jotakin ansaita ja suoriutua asioistaan?"
+
+Tuo mummon asioista suoriutuminen tuntui Mielosesta niin kummalliselta.
+
+"No mutta ettehän te suinkaan noin wähäisellä kaupalla paljoa tienaa?"
+
+"Aina kuitenkin sen werran, ettei pahaa hätää tule."
+
+"Onko teillä miestä?"
+
+"Oli minulla mies, mutta herra katsoi hywäksi hänet kutsua pois
+kuusikolmatta wuotta sitten", sanoi mummo ja kyyneleet kiilsiwät hänen
+silmissään.
+
+"Mitä miehiä miehenne oli?"
+
+"Salwumies waan, mutta woi kuinka hywä hän kuitenkin oli."
+
+"Jäikö perillisiä?"
+
+"Jäi yksi poika. Hän syntyi juuri kuin isänsä kuoli. Woi sitäkin
+murheen aikaa", sanoi mummo ja tuli wielä surullisemmaksi.
+
+"Poikanne on siis täysi mies?"
+
+"On. Hän oli juuri tässä, kun te tulitte."
+
+"Tuo nuori herra ... ylioppilainen?" kysyi Mielonen hämmästyneenä.
+
+"Juuri hän."
+
+"Teille jäi kait waroja miehenne kuoltua?"
+
+"Ei enempää kuin taiwaan linnulle."
+
+"No mutta kuinka olette woinut poikanne kouluttaa ylioppilaaksi asti?"
+
+"Ensimältä käwi se hywin laatuun, kun olin terwe. Minä tein työtä yöt
+ja päiwät, tuskin jouduin sen wertaa uinahtamaan kuin lintu oksalla
+uinahtaa. Minä pesin, silitin ja ompelin, ja työtä oli yllin kyllin.
+Silloin olin wielä terwe ja nuori, ja jaksoin niin paljon, eikä
+puutetta ollut koskaan. Kun Pertti kaswoi niin isoksi, että hän kykeni
+koulua käymään, jatkoin minä työntekoa eteenkin päin ja wielä
+suuremmalla innolla ja ahkeruudella kuin koskaan ennen. Kun molemmat
+olimme wähään tyytywäiset, menimme niin hywästi eteenpäin, ettemme
+welkaantuneet yhdellekään ihmiselle yhtään penniä. Mutta noin seitsemän
+wuotta takaperin tuliwat silmäni kipeiksi paljon työn ja walwomisen
+tähden. Koetin etsiä lääkärin apua ja hän kielsi pitkäksi ajaksi
+katsomisen ja kaiken työnteon. Se olisi mahtanut ollakin hywä neuwo,
+mutta sen seuraaminen ei olisi ollut mikään muu kuin suoranainen
+kuolema, sillä millä me olisimme yhdenkään wiikon eläneet, ellen minä
+olisi tehnyt työtä. Tämän tähden wuowasin minä edelleenkin pitkittää
+työntekoa niin kauwan kuin näkö riitti. Mutta sitten pimeni kowan kiwun
+kanssa silmieni walo, niin etten kyennyt enään mitään tekemään.
+Silloin luulin kaikki olewan lopussa, mutta kun silmieni kipu
+wähitellen taukosi, sain sen werran näöstäni takaisin, että woin tätä
+ammattia harjoittaa. Siitä saakka olen tässä seisonut, koettaen ansaita
+jonkun pennin päiwässä. Paljon ei tosin tule, mutta parempi on wähäkin
+kuin ei mitään ... eikä tämä niin helppoa ... usein on ruumis niin
+kylmän wuoksi köntistynyt ja kangistunut, ettei mitenkään tahdo woida
+majapaikkaansa päästä.
+
+Wiime aikoina olemme joutuneet wähän welkaan, kun elämä Helsingissä
+tulee niin kalliiksi. Toista oli kouluajalla tässä kotikaupungissa,
+sillä olihan yhteinen majapaikka ja ainahan sai jotakin syötäwäksi
+koperoiduksi.
+
+Pertti raukka! Hän on koko kouluajan ollut niin ahkera lukemaan, että
+hänen terweytensä on käynyt huonoksi. Usein on häntä kehoitettu
+ottamaan lepoaikaa terweytensä tähden, mutta hän ei waan malta. Nytkin
+yliopistossa ollessaan owat lääkärit kehoittaneet häntä keskeyttämään
+lukemisensa joksikin ajaksi woimistumista warten, mutta Pertti waan
+sanoo jaksawansa lukea loppuun asti ja sanoo kyllä pian paranewansa,
+kun on saanut tutkinnot suoritetuksi.
+
+Hän rakastaa minua niin suurella rakkaudella kuin koskaan lapsi on
+wanhintansa rakastanut----; woi jos te näkisitte, kuinka hywä hän on
+minulle. Hän säälittelee minua ja päiwittelee, kun minun pitää hänen
+tähtensä niin paljon waiwaa nähdä. Mutta mitäpä minussa on
+säälittelemistä, sillä hänen tähtensä teen mitä suinkin woin. Hän
+lohduttelee aina minua sillä, että kun hän on kerran tutkintonsa
+suorittanut ja wiran saanut, niin hän ottaa minut luokseen ja silloin
+hän sanoo minun waiwani loppuwan.--Tulewalla lukukaudella hän toiwoo
+woiwansa tutkinnot suorittaa ja silloin meille tulee niin hywä... Se
+poika raukka...! Kunpa hän waan jaksaisi.
+
+Tämmöinen on lyhykäisyydessä minun elämäni kertomus ja syy tässä
+seisomiseeni", kertoili ja selitteli mummo.
+
+Makkonen oli koko kertomuksen ajan kuunnellut hywin tarkasti ja sanaa
+sanomatta katsonut mummoon katkeematta.
+
+"Antakaa minulle paperossi", sanoi hän kertomuksen loputtua.
+
+Mummo antoi.
+
+Maksuksi Makkonen pisti mummolle wiisimarkkasen.
+
+Mummo rupesi hätäilemään, mistä hän niin paljon wastaan antaisi.
+
+"Ei siitä tarwitse wastaan antaa", sanoi Makkonen.
+
+"No herra Jumala, kuinka se muutoin sopii", sanoi mummo ja kokoili
+rahoja wastaan antaakseen.
+
+"Ei, se on sanottu", sanoi Makkonen lujasti.
+
+Mummo purskahti waltawaan itkuun. Ne lienewät olleet kiitoksen
+kyyneleitä ja tuskinpa yksikään kiitos koskaan on paremmin sydämestä
+lähtenyt kuin tämä. Mummo oli oppinut wähään tyytymään ja wähästä woi
+hän olla kiitollinen.
+
+"En minä ole eläissäni näin suurta rakkauden osoitusta wierailta
+ihmisiltä osakseni saanut", sai hän itkunsa seasta sanotuksi.
+
+Mielonen joutui Makkosen käytöksen tähden jotenkin hämille. Hän ei
+ollut osannut aawistaakaan, että Makkosessa woisi mikään muuttaa hänen
+entisiä mielipiteitänsä mummon suhteen. Hän oli mielessään pitänyt
+itseänsä, tuon wiiden pennin paperossi=kauppansa wuoksi, paljon
+etewämpänä mummon ystäwänä ja hywäntekijänä kuin Makkosta, joka
+itsepintaisesti oli aina syyttänyt mummoa liikanaisesta ahneudesta. Nyt
+oli Makkonen mennyt edelle häntä itseänsä ja tämä seikka sekä häwetti
+että harmitti Mielosta.
+
+Kauwan käweliwät kauppalangokset sanaakaan sanomatta.
+
+"Sinä olit oikeassa, ystäwäni, mummon asiassa", sanoi wihdoin Makkonen.
+
+"Me olemme nyt oikeassa molemmat", sanoi Mielonen.
+
+Mummon tarkoitusten erinkaltaisuudesta kiistellessään oliwat ystäwykset
+kylmenneet toisillensa, jopa siihen määrään asti, että kumpikin oli
+mielessään aikonut erota kauppayhteydestä. Mutta tuo riitakapula oli
+tietämättään sowittanut heidät, niinkuin hän halwalla persoonallaan oli
+antanut aihetta heidän wälinsä kylmenemiseenkin, ja tästä hetkestä
+pitäin tunsiwat he ystäwyytensä kahta lujemmaksi ja sydämellisemmäksi
+kuin koskaan ennen.
+
+Ystäwykset tekiwät mummon, hänen tarkoituksensa ja wiiden pennin
+paperossikaupan tutuksi ympäri kaupunkia. Itsekin harjoittiwat he
+ahkerasti tuota kauppaa ja kaikkia paikkakuntalaisiaan, joita paljo
+käwi kaupungissa, kehoittiwat he myös siihen.
+
+Mummolle tuli nyt hywät ajat. Hän iloitsi niinkuin lapsi ja usein hän
+korjasi runsaan päiwärahan pikku kaupallaan. Sydämestään kiitteli hän
+noita maalais=ystäwiään, jotka oliwat luoneet waloa ja toiwoa hänen ja
+hänen poikansa synkkään elämään.
+
+       *       *       *       *       *
+
+On kulunut ajasta joku palanen. Mielonen ja Makkonen owat menneet
+kotiinsa kesätöille, sillä ei maanmies jouda silloin kaupungissa
+oleskelemaan.
+
+Koko kesänä eiwät he ole saaneet mummosta ja Pertistä minkäänlaista
+tietoa. Kenpä tietoja olisi tuonutkaan, sillä maanmies ei joudu
+kesäisinä aikoina matkustelemaan. Hänellä on näinä muutamina kuukausina
+yllin kyllin melkein katkeamatta yhtämittaista työtä, jolloin hänen on
+aittoihin ja salwoihin kokoominen wuoden warat perheellensä.
+
+Niin. Mitäpä siitä kesästä, senhän tietäwät kaikki.
+
+Kun taas tuli syksyn hyyteinen halla ja jäädytti järwet ja wirrat
+hewosten kantawiksi, silloin aikoiwat ihmiset liikkua ulommaksi
+kotinurkkiansa.
+
+Mielonen ja Makkonen rupesiwat taasenkin kokoilemaan maatawaroita,
+wiedäksensä niitä kaupunkiin kaupaksi, kuten ennenkin. Kun he oliwat
+kalua kuormiksi asti saaneet, lähtiwät he matkalle, sillä luntakin oli
+jo rekikeliksi asti.
+
+"Saapa nähdä, onko mummo entisellä paikallaan kauppatawarainsa kanssa",
+sanoi Makkonen, kun he oliwat jo lähellä kaupunkia.
+
+"Luultawasti. Oikein tuntuu sydän hyppiwän, kun saa tawata hänet", sanoi
+Mielonen.
+
+Äänetönnä ajettiin eteenpäin. Jo tuliwat he niille piirteille, mihin
+mummon olisi pitänyt näkyä. Molemmat tarkistiwat silmiänsä, mutta
+mitään ei näkynyt. He ajoiwat paikalle, waan mummoa ei ollut siinä.
+Poissa oli laatikkokin tawaroineen, ja öljylamppu--poissa sekin.
+
+"Missä mummo on?" kysyiwät he hätäyksissään ohikulkijoilta.
+
+"Mikä mummo?" kysyiwät nämä ja katsella töllisteliwät heitä.
+
+"Hän, joka tässä aina kaupitteli sikaaria, paperossia, siirappikakkuja
+ja karamelliä."
+
+"Emme me tiedä", sanoiwat he ja meniwät tiehensä.
+
+He kai eiwät olleet tulleet tuntemaan mummoa.
+
+Kauppatowerit ajoiwat majataloonsa. Talon asukkaat oliwat tulleet
+mummolle tutuksi Makkosen ja Mielosen kautta.
+
+"Missä mummo on, koska ei häntä näkynyt entisellä paikallaan?" kysyiwät
+he pelon sekaisella tunteella.
+
+"Mummo ei enään koskaan tule siihen tawaroitaan tarjoilemaan",
+wastattiin heille.
+
+"Kuinka--? Kuollutko?"
+
+Tämä waikutti Mieloseen ja Makkoseen niinkuin salaman isku. Hywään
+aikaan ei kumpikaan heistä kyennyt sanomaan halkaistua sanaa.
+
+"Sairastiko hän kauwan?" kysyt Mielonen wihdoin.
+
+"Ei wähääkään."
+
+"Kuinka se sitten käwi?"
+
+"Mummo seisoi yhtä uskollisesti tawaralaatikkonsa ääressä kuten
+ennenkin aina wiime kuun loppuun saakka. Pertti oli Helsingissä ja
+walmisteli itseänsä tutkinnon suorittamiseen. Hän kirjoitteli usein
+äidillensä ja sanoi paljojen ponnistusten tähden terweytensä hywin
+heikontuneen. Kuitenkin lohdutteli hän äitiänsä, wakuuttamalla woiwansa
+waaratta tutkintonsa suorittaa ja sittenhän oli kyllä aikaa
+terweyttänsä hoitaa ja woimistua. Mummo oli niin, niin iloinen, että
+oli oikein hauska häntä syrjäisenkin katsoa. 'Kohta minunkin waiwani ja
+huoleni loppuwat', kuultiin hänen usein sanowan; ja loppuiwatkinhan ne,
+waikka toisella tawalla kuin hän oli luullut. Wiimeisen kerran kun
+Pertti hänelle kirjoitti, ilmoitti hän huomenna alkawansa tutkintoansa
+suorittamaan. Silloin kuultiin mummon rukoilewan Jumalaa, että hän
+antaisi Pertille woimaa ja ymmärrystä.
+
+Pari päiwää myöhemmin seisoi mummo tawarainsa kanssa entisellä
+paikallansa. Postin kantaja toi hänelle kirjeen. Ilosta
+wapisewilla käsillänsä otti hän kirjeen wastaan. Kun hän tirkisti
+päällekirjoitukseen, käwi puistutus hänen ruumiiseensa, huomatessaan,
+että se oli kirjoitettu wieraalla käsialalla. Kiireesti murti hän
+kirjeen auki ja rupesi tawailemaan sen sisältöä. Kirje oli yliopiston
+rehtorilta. Se oli hywin lyhykäinen ja kuului näin:
+
+'Teidän poikanne kuoli eilenaamuna weren=oksennukseen. Mitä toimia
+tahtoisitte pitää wainajan hautaamiseksi?'
+
+Ei saanut mummo loppuunkaan luetuksi, kun hän parkasi kipeästi.
+
+'Nyt ei minua tarwita enään maailmassa', sai hän sanotuksi sydäntä
+särkewällä äänellä ja samassa hän kaatui. Tunnottomana wietiin hän
+kotiinsa ja seuraawana aamuna oli hän ruumiina", kerrottiin heille.
+
+Alakuloisina kuunteliwat Mielonen ja Makkonen kertomusta. Pitkään
+aikaan eiwät he woineet lausua ainuttakaan sanaa, niin sywästi koski se
+heihin.
+
+"Woi kuinka wäärin minä tuomitsin mummoa", sanoi Makkonen wihdoin
+pitkän waiti=olemisen perästä.
+
+"Niin. Usein on meidän laitamme sillä tawalla, että erehdymme sangen
+pahoin, mutta sangen hywä asia on se, että joskuskaan woimme palautua",
+sanoi Mielonen.
+
+"Jos tuo wiiden pennin paperossikauppa olisi tullut woimaan moniaita
+wuosia ennen, kenties eläisiwät he wielä molemmin" arweli Makkonen
+alakuloisesti.
+
+"Kenties, kenties", sanoi Mielonen ja waipui sywiin mietteisiin.
+
+
+
+
+
+MATKUSTAJA.
+
+
+Aiwan rautatien lähellähän se on Y----n kirkko. Tämähän ei mitään
+kummaa, sillä onhan monta muuta kirkkoa rautatien likeisyydessä.
+
+Kesä on kulunut jo syyskuun loppupuolelle. Sunnuntai=aamu oli ja
+aamukellot oliwat jo soineet, kutsuen ihmisiä kokoontumaan Herran
+huoneeseen, nöyrtyen tunnustamaan rikoksensa Luojansa edessä ja saamaan
+Häneltä syntinsä anteeksi. Ihmisiä riensikin kaikkia teitä myöten
+kirkkoa kohden, kuulemaan armon ja lohdutuksen sanoja. Papin kello
+alkoi soida ja tämän merkin kuultuansa alkoi kansa kiiruhtaa kirkkoon;
+pian olikin kirkko wäkeä täynnä.
+
+Kun kirkkoherra oli sakastissa lukkarille wirsiä antamassa, ruwettiin
+sakastin ulko=owea kolkuttamaan. Ensinnä tuo kolkutus oli niin
+hiljaista ja wienoa, että se tuskin kuuluikaan, sitten se käwi wähän
+kowemmaksi. Wiimein huomattiin, että siellä oli joku sisään pyrkijä ja
+hänelle awattiin owi.
+
+Kun owi aukeni, oli sen ulkopuolella seisomassa kookas ja hartewa
+keski=ikäinen mies. Hän oli niin pelkääwän ja aran näköinen, että
+näytti siltä kuin hän tuota pikaa kauhistuneena pötkisi pakoon. Useat
+kerrat täytyi häntä kehoittaa, ennenkuin hän wiimeinkin hitaasti
+rohkeni astua sakastiin. Hän jäi aiwan owipieleen seisomaan, eikä
+näyttänyt uskaltawan katsoa ketään silmiin, tuijotti waan eteen kohti
+lattiaan. Selwästi näki, että hän kamppaili kowaa sisällistä taistelua,
+sillä hänen leweät ja jykewät hartiansa wapisiwat kuin kahila wirrassa
+ja tuskan hiki walui otsalta.
+
+Kirkkoherra astui häntä lähemmäksi.
+
+"Mistäs tämä wieras on?" kysyi kirkkoherra, huomaten ettei tulija ollut
+omanpitäjäläisiä, jotka hän kaikki tunsi.
+
+Mies waan sijoitteli jalkojaan ja rykästä kyhnäytti tekoyskää.
+
+"Mistä olette kotoisin?" kysyi kirkkoherra toistamiseen kowemmasti,
+ikäänkuin peljäten, ettei mies olisi ensimäistä kysymystä kuullut.
+
+"Tuolta H----n pitäjästä", sanoi mies wärähtelewällä äänellä,
+sijoitellen taasenkin jalkojansa, nostamatta katsettansa ylös
+lattiasta.
+
+"Onko teillä mitään asiaa?" kysyi kirkkoherra.
+
+"Onhan sitä."
+
+"Sanokaa nyt asianne", kehoitti kirkkoherra.
+
+"Onko täällä tänäpäiwänä rippiwäki?" kysyi mies arasti.
+
+"Kyllä täällä on messu tänään", wastasi kirkkoherra.
+
+Mies waikeni.
+
+"Entä sitten?" utasi kirkkoherra.
+
+"Kun, tuota----olisiko se mahdollista, että minä saisin käydä täällä
+ripillä?" sanoi mies tuskin kuultawasti.
+
+"Oletteko enemmän aikaa oleskellut tässä pitäjässä?" kysyi kirkkoherra.
+
+"En, tulen juuri kotoa."
+
+"Minkä wuoksi sitten näin likellä kotoanne haluatte ripillä käydä?"
+
+"Niinhän tuota... En tiennyt, että se on niin paha, mutta nyt sen
+tiedän", sanoi mies katkonaisesti.
+
+"Onko teillä papinkirjaa?"
+
+"On, kyllä minulla on kirjat", sanoi mies ja alkoi kaiwaa poweansa.
+
+Kun kirkkoherra sai kirjat, merkitsi hän niihin, että mies on käynyt
+sinä päiwänä ripillä heidän pitäjässä.
+
+"Te olette menossa Amerikkaan", sanoi kirkkoherra kirjoja miehelle
+takaisin tuodessaan.
+
+"Niin."
+
+"Miksikä lähdette pois synnyinmaastanne, tuttawain ja ystäwäin parista,
+pois maille wierahille, teille tietämättömille, jossa ei ole ken
+wesilusikan ojentaisi? Se on sitäkin kummallisempi mielestäni, kun
+olette perheellinen talon mies", sanoi kirkkoherra.
+
+"Niinhän tuota... Kun ahdistaa niin kowin joka puolelta, niin ajattelin,
+etteikö tuota siellä ... mutta nyt tuntuu niin pahalta ja waikealta,
+etten tahdo aikaan tulla", sanoi mies ja raskaat kyyneleet tipahteliwat
+kaarewain ja tuuheain kulmakarwain alla olewista silmistänsä.
+Kyyneleitään koki hän häätää syrjään karhealla kädellänsä.
+
+"Tämän matka=murheenneko wuoksi haluatte nyt ripillä käydä?" kysyi
+kirkkoherra.
+
+"Paljon senkin tähden, mutta on minun muutenkin paha olla."
+
+"Minkä wuoksi?"
+
+"Minä olen niin paha ... olen kowasti rikkonut."
+
+"Wai niin--! Ketä wastaan? Awatkaa minulle sydämenne", sanoi
+kirkkoherra kehoittawaisesti ja osaaottawaisesti.
+
+"Minä olin kowasti juowuksissa", sanoi mies nöyrästi ja
+tunnustawaisesti, ja hänen koko ruumiinsa wärisi.
+
+"Se on kyllä paha, mutta sanokaa minulle, oletteko ollut usein ennenkin
+juowuksissa?" utasi kirkkoherra.
+
+"En koskaan ennen; en ole monasti eläissäni maistanutkaan wiinaa",
+sanoi mies.
+
+"Missä se sitten tapahtui?"
+
+"Tänne tullessa."
+
+"Kuinka se käwi?
+
+"Mieleni oli kowin raskas ja paha, kun piti erota waimosta, lapsista,
+sukulaisista, tuttawista, ystäwistä, kotitienoosta ja synnyinmaasta.
+Kun ajattelin, että olin kaikki nämä jättämäisilläni ja menossa
+wieraaseen maahan, tuntemattomien ihmisien sekaan, outoja oloja
+wastaan=ottamaan, josta ei ole toiwoakaan heti takaisin päästä ja
+pääseekö koskaan, niin mieleni tuli syttä mustemmaksi. Tunsin
+sydämessäni kauheaa tuskaa ja surua, niin että henkeä ahdisti, ja
+tuskan hiki juoksi päältäni, ja tämä kaikki teki elämäni peräti noloksi
+ja murheelliseksi.
+
+Meitä oli useampia miehiä samassa matkassa, sillä muitakin lähtee nyt
+meidän pitäjästä Amerikkaan. Nämä eiwät woineet olla huomaamatta minun
+kauheaa suruani. He kokiwat lohduttaa minua, kuten parhaiten taisiwat,
+mutta se oli kaikki turhaa. He oliwat waranneet mukaansa useampia
+pulloja wiinaa, luullakseni oman surunsa waralle. Niistä he maisteliwat
+ehtimiseen ja tarjoiliwat minullekin. Kauan aikaa torjuin minä kaiket
+tarjoilemiset, mutta he eiwät waan laanneet sitä tyrkyttämästä yhä
+uudestaan.
+
+'No, ota nyt, se liewittää suruasi', sanoi naapuritalon mies ja tarjosi
+taasenkin pulloansa.
+
+Minä maistin wähäsen.
+
+'Ota nyt enemmän ... mitä se tuon wertainen', sanoi naapuri, eikä
+ottanut tarjoamaani pulloa takaisin.
+
+Minä otin toisen kerran ja pullautin suuni melkein täyteen.
+
+Hetken päästä rupesi sydän=alassani tuntumaan niin hywältä. Kierteli ja
+lämmitti niin somasti ja murheeni tuntui todellakin liewenewän. Minä
+rupesin iloisesti puhelemaan towerieni kanssa, eikä kowin pitkää aikaa
+kulunut, ennenkuin minä jo naurahtelinkin.
+
+'Eikös ole nyt jo wähän parempi?' kysyi naapuri naurahdellen.
+
+'On, on ... paljonkin parempi on ... nyt on hywä, mutta annasta
+wielä siitä pullosta', sanoin minä ja ojensin käteni pulloa
+wastaan=ottaakseni.
+
+Naapuri antoi pullon. Sen saatuani kallistin minä siitä niin paljon,
+että suuni tuli täyteen kuin puhuttu rakko.
+
+'Kas niin! Nyt se tepsii--mies hänestä tulee kuin tuleekin. Minä
+takaan, ettet wähän ajan päästä tiedä koko surustasi pukin rippiä',
+wakuutti naapuri.
+
+Nyt muuttui tilani aiwan toisenlaiseksi. Silmänikin kirkastuiwat niin,
+että olisin woinut wäittää näkewäni waikka kiwen läwitse. Koko maailma
+näytti niin waloisalta ja puhtaalta, etten semmoista muista sitä ennen
+koskaan nähneeni. Kaikki matkasuruni ja huoleni, entiset kärsimiseni ja
+ponnistukseni katosiwat tuokiossa mielestäni kuin tina tuhkaan ja nyt
+olisin mennyt waikka maailman ääriin. Ymmärrykseni selkeni mielestäni
+niin waloisaksi ja käsittäwäksi, etten koskaan ennen ollut asioita niin
+selkeästi ymmärtänyt enkä käsittänyt. Tässä walossa huomasin, ettei
+tämä maailma olekkaan niin paha ja suuri waiwanpesä kuin olin itselleni
+uskotellut, kunhan waan ymmärtää siitä oikein nauttia. Turhaan niitä,
+näenmä, huolia ja murheita kantaa, ajattelin minä.
+
+Ihmiset näyttiwät nyt mielestäni niin kurjilta ja kehnoilta ja minä
+luulin näkewäni jokaisen wastaan tulijan läwitse. Woi kuinka paljon
+huonompia minua he tuntuiwat olewan, tuommoisia kurjia, tyhmiä raukkoja
+waan--mitäs he owat minun rinnallani, arwostelin minä.
+
+Tämä ajatus ei ollut nykyisen hetken synnyttämä, waan se oli aikojen
+kuluessa wähitellen juurtunut minuun, waikken sitä ennen ollut niin
+suuressa määrässä tuntenut kuin nyt. Olin oppinut hiljalleen katsomaan
+muita ihmisiä ylön, kun olin mielestäni parempi heitä, koskapa olen
+rehellinen ja kunniallinen mies, enkä ollut kertaakaan wielä ollut
+juowuksissa. Niin jo ennenkin ajattelin, mitä sitten nyt, kun olin niin
+onnellisessa tilassa.
+
+Hih! kiljahtelin minä, kun satuin ihmisiä näkemään, sillä enhän osannut
+enään ihmisiäkään häwetä, kun olin juowuksissa", kertoi mies
+alakuloisesti, kun kerran alkuun pääsi.
+
+"Wieläkö sitten mitään?" kysyi kirkkoherra.
+
+"Asian pahinta puolta en ole wielä kertonutkaan", sanoi mies nolosti.
+
+"Mikäs se olisi?"
+
+"Minä onneton löin akkaani."
+
+"Akkaanne! Missä sitä löitte?"
+
+"Tiellä tänne tullessa."
+
+"Onko waimonne myös menossa Amerikkaan?"
+
+"Ei ole, hän lähti minua waan saattamaan tänne rautatielle saakka."
+
+"Aiwan oikein. Olettehan jo maininnut, että täytyy erota waimostanne ja
+olisihan se minun pitänyt muutoinkin muistaa, kun olen lukenut
+passinne. Mutta minkä tähden löitte waimoanne?" sanoi kirkkoherra.
+
+"Ei suinkaan hänessä mitään syytä ollut, mutta mitä hullu juopunut
+siitä huoli! Päinwastoin löin minä häntä suuren rakkauden työn tähden,
+ja sepä se asian pahin puoli onkin. Hän on koko yhdessä olon aikamme
+kokenut aina waroittaa ja muistuttaa minua ihmisen elämän
+welwollisuuksista. Hän on ollut aina arka minun kunniastani, sillä hän
+sanoo minun kunniani olewan hänenkin kunniansa, ja kenties se onkin
+hänen ansionsa, että minun kunniakipeneeni on tähän saakka säilynyt.
+Nytkin hän koki minua monet kerrat estellä, etten enään ryyppäisi, kun
+tiesi minun tulewan päihin, mutta mitäpä siitä oli apua. Wihdoin otti
+hän pullosta kiinni, kun minä taas ensin rupesin ryyppäämään ja sanoi:
+
+'Älä, hywä Matti, enään ryyppää, olethan nytkin jo aiwan pilalla.'
+
+'Wai niin! Wai sinä tässä isäntä luulet olewasikin', huusin minä, ja
+silloin löin minä."
+
+"Woi, woi! Kyllä se oli hywin pahasta teiltä tehty", sanoi kirkkoherra.
+
+"Kyllä se oli niin pahasti tehty, ettei sen pahemmasti woi kukaan
+tehdä, sen tunnen nyt katkeruudella", sanoi mies, ikäänkuin tuomioonsa
+tyytywäisenä.
+
+"Kuinka sitten waimonne käwi?"
+
+"Kyllähän sen arwaa miten heikon waimon käypi, kun raiwostunut wankka
+mies häntä lyöpi. Heti hän lysähti kärryn pohjalle ja nenästä juoksi
+weri kuin härän kurkusta. Siinä hän sitten itkeä nyyhki ja walitteli.
+
+'Niin, sen siitä nyt sait----. Tekeekös wasta mielesi tulla
+isännöimään', öyhkyin minä waan, ikäänkuin olisin hywinkin ison hywän
+työn tehnyt.
+
+Mitä sitten tapahtui, en enään muista, sillä tulin aiwan taidottomaksi.
+Ilta olikin jo, ja towerit ajoiwat erääseen taloon yöksi. Siellä he
+kantoiwat minut huoneeseen ja laittoiwat maata; siinä sitten nukuin,
+enkä herännyt ennenkuin aamulla."
+
+"No, miltäs sitten aamulla tuntui?"
+
+"Woi, rakas kirkkoherra, älkää sitä kysykö, miltä se tuntui.
+Omantuntoni tuskat oliwat niin kowat, etten woi niitä sanoilla
+selittää. Minä muistin kaikki eiliset tapahtumat siihen saakka, kunnes
+tulin tiedottomaksi. Kärsiwä waimoni oli ensimäinen, minkä herättyäni
+huomasin. Hän oli eläwänä todistajana edessäni eilisistä tapahtumista.
+Hänen molemmat silmänalustansa oliwat mustana ja kaswot oliwat
+turpuneet ja pöhöttyneet niin, ettei silmiäkään paljon nähnyt, enpä
+ollut tuntea häntä ensi silmäämällä, niin erinkaltaiseksi oli hän tuon
+lyönnin tähden muuttunut. Hän wältteli katsoa minua silmiin. Näytti
+siltä kuin hän olisi luulotellut itse tehneensä jonkun suuren pahan
+työn.
+
+'Woi Mari kulta, mitenkä nyt owat asiat?' sanoin minä häpeästä ja
+tuskasta pakahtumaisillani.
+
+'Woi, hywä ystäwä, miksi sinä löit minua niin kowasti, mitä pahaa minä
+olen sinulle tehnyt?' sanoi hän ja rupesi nyyhkimään.
+
+'Et mitään pahaa, mutta hywää sinä olet tehnyt paljon, hywin paljon',
+koin minä sanoa.
+
+'Kuinka sinä woitkaan mennä Amerikkaan, kun sinä näytät rupeawan
+juomaan? Sinä et woi siellä miehestä pysyä, kun ei siellä ole ketään,
+joka sinua tukisi ja waraisi; paras on, että palaat kotiin', sanoi
+waimoni.
+
+'Mutta sen woin wakuuttaa tässä Jumalan ja sinun edessäsi, että se oli
+ensimäinen ja wiimeinen kerta; ei koskaan minun suuhuni tule enään
+wäkewiä juomia. Miehenä en woi pyörtää takaisin, sillä meidän asiamme
+eiwät salli sitä. Mutta minä tahdon kaikkeni koettaa ja olla mies.
+Luota minuun wielä nytkin. Sydämestäni kadun minä tätä wäärää tekoani
+ja pyydän nyt hartaasti sinulta anteeksi', koin minä häpeissäni ja
+hätäyksissäni sanoa.
+
+'Kernaasti minä annan sinulle anteeksi, waikka kuinka paljon olisit
+minua wastaan rikkonut. Tiedänhän minä, että se oli ensimäinen kerta,
+mutta minä niin kowin pelkään, kun sinä poiskin menet... Olethan sinä
+ollut kelpo mies ja hywä kumppani minullekin----miksen minä antaisi
+anteeksi', sanoi waimoni ja kyyneleet kiilsiwät hänen silmissään.
+
+Juuri kun olimme tämän werran ennättäneet puhua, nousiwat ihmiset ylös
+ja alkoiwat liikkua. He eiwät olleet näkewinäänkään minua, mutta
+kuitenkin huomasin minä, että jokainen halusi katsella minua, kun waan
+saiwat salaa sitä tehdä. Heidän silmistään näkyi kummallinen salama ja
+epäselwä kiilto ja minä ymmärsin mitä se merkitsi. Kukaan ei puhunut
+minulle mitään, mutta heidän suupielissään oli niin omituinen hymy,
+että minä ymmärsin, mitä he olisiwat sanoneet, jos he olisiwat jotakin
+puhuneet. Tämä teki tuskani kahta kauheammaksi."
+
+"No, eikö omatuntonne rauhoittunut, waikka waimonne antoi anteeksi?"
+kysyi kirkkoherra.
+
+"Woi ei niin, ei niin, hywä kirkkoherra--. Kaukana siitä. Poissa on nyt
+oma rakkauteni ja hurskauteni. Kaikki entinen hywyyteni, kerskaamiseni
+ja muiden ylenkatsomiseni. Kaikki ne owat olleet ja menneet, ja nyt
+olen wiheliäisin ihminen, mitä maa on koskaan päällänsä kantanut.
+Kalkki ihmiset näyttäwät minusta nyt niin hywiltä, hurskailta ja
+puhtailta ... heidän kaswonsakin loistawat mielestäni sanomattoman
+puhtailta ja wiattomilta. Toisenlaista oli nyt tämänpäiwäinen puhtaus
+kuin eilinen. Waimoni on kyllä minulle anteeksi antanut, mutta minä
+olen rikkonut Jumalaa ja kaikkia ihmisiä wastaan, enkä minä pääse
+rauhaan, ennenkuin minä saan sowinnon kaikilta. Woi, hywä kirkkoherra,
+onko tämmöisellä onnettomalla mitään toiwoa?"
+
+Näin puheli tuo murrettu mies, joka nyt wieraassa paikassa halusi
+päästä armopöydälle, saamaan syntein anteeksi saamista. Ensimältä
+näytti hän niin ahdistuneelta, hätääntyneeltä ja huonolahjaiselta,
+ettei hänen luullut woiwan mitään selittää, mutta kun hän huomasi
+kirkkoherran lempeäksi ja osanottawaksi mieheksi, kehkeentyi hän
+wähitellen niin, että hän woi aiwan hywin ajatuksensa selittää.
+Kuitenkin wärisi hänen äänensä koko ajan ja hieno wäristys tärisytti
+wankkaa ruumista, josta selwästi näkyi, ettei suinkaan tuo awonainen
+tunnustus leikintekoa ollut.
+
+Kirkkoherra oli hengen mies. Hän kuunteli miestä maltilla ja
+osanottawaisuudella, waikka jumalanpalweluksen alkaminen sen takia
+wähän wiiwähtyikin. Kun hän huomasi, että hänen edessään oli totisesti
+särjetty ja katuwainen sielu, murtui hänenkin mielensä. Kyyneleet
+nousiwat hänen silmiinsä, kun hän otti miestä kädestä kiinni ja sanoi:
+
+"Paljon on meillä kaikillakin syntiä mutta Jumalalla on paljon enemmän
+anteeksi antamusta, kun pakenemme Hänen Poikansa ansion turwiin."
+
+Tämä waikutti mieheen niin, että hän melkein ääneensä itki.
+
+Jumalanpalwelus alkoi nyt ja rippisaarna pidettiin ensin. Nöyrästi
+laskeutui outo mieskin polwilleen muiden rippiwierasten sekaan.
+Kirkkoherra ei puhunutkaan nyt jumalattomille, eikä syytänyt
+rippiwieraille lain kirouksia ja uhkauksia. Hän puhui niille, joilla on
+särjetty sydän ja murheellinen henki. Niitä waroitti hän wälttämään
+epäuskon kawaloita ja salaisia pauloja kehoittaen samassa turwallisesti
+ja pelkäämättä astumaan armoistuimen eteen, jossa on paljon
+armahtamista ja anteeksi antamusta kaikille niille, jotka sinne uskoen
+tulewat.
+
+Outo rippiwieras näytti ahmiwan joka sanan ja hänen jykewät hartiansa
+jytisiwät koko rippisaarnan ajan.--Tuskinpa lienee hartaampaa
+rippiwierasta ollut koskaan. Hän ei lähtenyt pois kirkosta, ennenkuin
+kirkonmenot oliwat kaikinpuolin loppuneet. Lähtiessään käwi hän
+jättelemässä kirkkoherran hywästi ja kiittelemässä häntä lohdutuksen ja
+hywien neuwojen edestä. Kirkkoherra kehoitti häntä pysymään tehdyissä
+hywissä päätöksissään ja toiwotti onnea pitkälle ja waaralliselle
+matkalle.
+
+Matkustajan majapaikka oli eräässä talossa aiwan rautatien lähellä.
+Sinne riensi hän, mutta hänen sydämensä oli nyt paljon keweämpi kuin
+kirkkoon mennessä. Hän oli siellä saanut kuulla lohdutuksen ja armon
+sanoja. Nämä wuotiwat niinkuin lääkitsewä ja wirwoittawa hunaja hänen
+haawoitettuun sydämeensä ja hän löysi lewon sielullensa, semmoisen
+lewon, jota koko maailma ei olisi woinut hänelle antaa.
+
+Waimo oli kirkonmenojen ajan majatalossa. Hänkin olisi halulla mennyt
+kirkkoon, mutta ei woinut turwottuneiden ja sinisten kaswojensa wuoksi
+sitä tehdä. Tämä teki miehelle kipeää ja hän mietti kirkkoon mennessään
+millä tawalla hän woisi tuon tekemänsä wamman parhaiten poistaa.
+
+Kun hän tuli majapaikkaansa, oli hänen waimonsa, huiwi silmillä,
+istumassa jossakin warjokkaassa nurkassa. Näin oli hän sentähden, kun
+hän tahtoi salata omaa tilaansa ja peittää miehensä rikosta.
+
+Kirkosta tultuansa meni mies suoraan waimonsa luo.
+
+"Kuinka nyt woit, rakas Mari?" kysyi mies waimoltansa.
+
+"No meneehän tuo tuossa, kaswojani waan wähän pakottaa, enkä kehtaa
+näyttää niitä muille ihmisille", sanoi wainio.
+
+"Woi kuinka mielelläni tekisin sinut terweeksi, kun waan woisin, mutta
+minä en ymmärrä mitään, eikä ole lääkäriäkään saatawissa", sanoi mies.
+
+"Minä olen tässä kuullut, että tämän pitäjän lukkari on näppärä saamaan
+apua yhteen ja toiseen wammaan; mitähän jos käwisit häneltä kysymässä.
+Kyllä kai se muutoinkin paranee, mutta ehkä paranisi pikemmin", sanoi
+waimo.
+
+"Aiwan kernaasti sen teen; minä lähden heti sinne", sanoi mies,
+ikäänkuin ihastuksissaan siitä keksinnöstä.
+
+Mies lähti. Lukkarin luo tultuaan, esitteli hän asiansa kuten parhaiten
+taisi, mutta tämä ei osannut mitään neuwoja antaa, ellei hän itse
+näkisi wammaa. Tämän wuoksi lähti hän miehen mukana hänen majataloonsa.
+
+"Miten tämä loukkaus on tullut?" kysyi lukkari, katsellessaan waimon
+turwottuneita ja sinistyneitä kaswoja, sillä hän ei ollut kuullut
+kirkkoherran ja miehen keskustelua, kun oli sillä aikaa hautaamassa
+ruumiita apulaispapin kanssa.
+
+"Minä putosin toissa päiwänä kärryistä ja siinä loukkasin wähän
+kaswojani... Eikä tämä mitään waarallista ole, onhan waan wähän ilkeä",
+ehätti waimo sanomaan.
+
+"Tuo tuntuu minusta hywin kummalta ... eihän kaswoissanne ole mitään
+ulkonaista haawaa", arweli lukkari.
+
+"Minä löinkin kaswoni pudotessani waan ruohokenttään ja sentähden ei
+tullut haawaa", selitti waimo.
+
+"No, sillä tawalla se on woinut olla mahdollista, mutta kowa tärähdys
+se on ollut, koska kaswot owat noin kowin turwottuneet. Kun ei ole
+mitään awonaista haawaa, on paras, että noudatte apteekista korttelin
+lyijywettä ja rupeatte sillä hautelemaan. Kastelkaa sillä
+moninkertaisia puhtaita liinariepuja ja pankaa turwotuksen päälle; kun
+kuumenewat, waihtakaa toiset. Sen keinon olen minä useinkin nähnyt
+auttawan tuommoisissa tapauksissa", sanoi lukkari ja lähti pois.
+
+Mies käwi heti noutamassa lyijywettä ja rupesi hautelemaan waimonsa
+turwonneita kaswoja.
+
+"Tuntuupa heti pakotusta helpottawan", sanoi waimo, kun oli muutamia
+kertoja kääreitä muutettu.
+
+"Sepä olisi kowin hywä asia", sanoi mies.
+
+"Mitä sinne kirkkoon kuului?" kysyi waimo hiljaa.
+
+"Minä löysin siellä keinon kipeälle omalletunnolleni. Jumala on minulle
+kaikki anteeksi antanut, sen tunnen selwästi, ja ihmisetkään eiwät
+näytä minua enää sormellansa osoittawan, eikä niin tutkiwasti
+katselewan", sanoi mies.
+
+"Sepä on sangen hywä asia. Minä pelkäsin pahinta, kun sinä olit niin
+kowissa omantunnon waiwoissa.--Pääsitkö sinä ehtoolliselle, niinkuin
+aikomuksesi oli?"
+
+"Pääsin. Kirkkoherra oli niin lempeä. Hän on hengen mies ja hän osasi
+tunkeutua sieluni sisimpiin osiin; minä tunnustin hänelle kaikki",
+sanoi mies.
+
+"Woi sinua, Matti, mitä teit; miksi häwäisit itsesi ja minun", sanoi
+waimo ylös makuultansa hypähtäen.
+
+"Minun sydämeni oli niin täysi, etten olisi huolinut, waikka koko
+maailma olisi saanut tietää, kuinka kelwoton mies minä olen ja kuinka
+häwyttömän työn olen tehnyt. Luulenpa, etten olisi rauhaa ja sowintoa
+käsittänyt, ellen olisi niin tehnyt.--Ei, ystäwäni, sinun kunniasi
+tullut sen kautta poljetuksi, sillä eihän sinulla mitään rikosta ole.
+Minun wikani ja syyni se on kaikki, että olen näin tärkeällä
+eronhetkellämme saanut niin katkerasta murheenmaljasta maistaa.--Älä
+minua nyt wäärin ymmärrä, rakas Mari", selitti mies.
+
+"Woihan sinulla olla oikein, mutta kuitenkaan en olisi suonut muiden
+ihmisten saawan meidän wälisiä asioita tietoonsa", sanoi waimo.
+
+Kun he näin puheliwat keskenänsä, tuliwat matkatowerit heidän
+majataloonsa. Jokainen heistä oli hywäsestään pöhnässä. Nämä oliwat
+semmoisia wahwoja sieluja, jotka oliwat myötäänsä humussa, eiwätkä
+tulleet tuon kummemmiksi, waikka oliwat niin paljon ottaneet, että
+melkein wiina suupielistä ulos läikkyi.
+
+Hoiperrellen astuiwat he tuttawiensa luo.
+
+"Kas waan! Täälläpä taitaan olla akkoja hoitelemassa. Taisipa se käydä
+lujemmasti kuin luultiinkaan, koska kääriskellä pitää.----No, no, pian
+ne sentään noin pikku wiat paranee ja sitten on kaikki taas
+entisellään... Mutta mitä! Niinhän sinä olet happaman näköinen kuin
+hapan silakka... Taitaapa taas, luulen ma, matkahuolet rasittaa, mutta
+otappas tästä, niin kyllä huolet haihtuwat", sanoi eräs heistä,
+tarjoten Matille wiinapulloa.
+
+"Matkahuolet eiwät minua niin paljon rasita, mutta tehty rikokseni
+paremminkin... Enkä minä huoli teidän wiinastanne", sanoi Matti.
+
+"Älä nyt ole olewinasi.--Ota nyt waan, niin saat pian nähdä, että
+mielesi taasen äkkiä wirkistyy", tyrkytti mies.
+
+"En huoli, waikka teillä olisi ammeessa ja kauha partaalla", sanoi
+Matti lujasti eikä ottanut wastaan tarjottua pulloa.
+
+"No, minkä wuoksi et ota?" kysyi tarjooja jotenkin tuimasti.
+
+"Sentähden, että olen päättänyt olla ottamatta."
+
+"Otitpahan silloinkin ja kelpolailla otitkin", sanoi tarjoilija
+pisteliäästi muistuttaen.
+
+"Otinpa kylläkin, sen sinä oikein sanoit. Mutta siitäpä sainkin
+tekemistä niin paljon, etten ota enään koskaan suuhuni wäkewiä juomia",
+sanoi Matti lujasti.
+
+"Sinä luulet olewasi parempi meitä muita", sanoi mies sillä nyt oli jo
+toinen ääni kellossa, kun näki että wiina=ystäwyys alkoi turhaksi
+käydä.
+
+"Ei suinkaan ... siinä, ystäwäni, erehdyt kowin. Minä olen paljon
+huonompi ihminen kuin teistä yksikään ... enpä koko maailmassakaan
+luule löytywän niin kehnoa ihmistä kuin minä olen----kunpa minä
+olisinkin semmoinen kuin te olette, niin miespä minä sitten olisin",
+sanoi Matti.
+
+"Älä nyt leikkiä laske, Matti. Tiedämmehän me, että mies sinä olet,
+eikä sinun tarwitse itseäsi niin huonoksi teetellä.----Ota nyt tästä
+pullosta ja ollaan ystäwykset, niinkuin ennenkin", sanoi naapuri, kun
+näki, ettei suurenteleminen auttanut.
+
+"Minun tapani ei ole leikkiä laskea, sillä, mitä minä sanon taikka
+teen, on täyttä totta. Wie pois se pullosi, taikka minä lyön sen
+seinään", sanoi Matti kiiwastuneena.
+
+"Hoh tätä, kuinka on hurskas ja ylpeä ... mutta en minä toki ole wielä
+koskaan akkaani lyönyt", änkötti naapuri, jonka alkoi jo päihtymys
+saawuttaa.
+
+"Siltipä sinä olet parempi mies kuin minä; olenhan sen jo sanonut. Minä
+olen niin tehnyt, mutta toiwon, etten sitä tawasta tee. Muutoin pyydän
+että menette tiehenne ja jätätte meidät rauhaan", sanoi Matti.
+
+Miehet lähtiwät horjuen ja itsekseen kiroilla mutisten pois, mutta Juho
+niminen, nuori naimaton matkatoweri, jäi Matin luo. Hänkin oli wähän
+pöhnässä.
+
+"Woi hywä Jumala, Matti, kuinka hywä minun nyt on olla. Nyt ei minulla
+ole enään mitään epäilystä sinusta, sillä minä tiedän, että sinä woit
+seisoa kiusauksia wastaan", sanoi waimo ja kiersi kätensä miehensä
+kaulaan.
+
+"Minä toiwon ja uskon niin käywän, sillä Jumala auttaa meitä kiusaukset
+woittamaan, kun waan häneltä pyydämme apua hädässämme", sanoi mies.
+
+"Minunkin käypi niin katumakseni, kun olen niin paljon ryyppinyt",
+sanoi toisista jäänyt Juho.
+
+"Heitä sinäkin kaikenni wiina pois, se ei wie hywään, usko minua",
+neuwoi Matti.
+
+"No, mutta minä heitän ... niin minäkin olen ajatellut", lupaili Juho.
+
+"Silloin teet oikein. Liittäytään yhteen ja ollaan yksissä sielläkin,
+sillä wieraalla maalla on monta waaraa ja kiusausta tarjona;
+woisimmehan tukea toisiamme ja olla toinen toisemme apuna", esitteli
+Matti.
+
+"Tehdään niin, minä suostun."
+
+"Onko sinulla nyt wiinaa muassasi?"
+
+"On yksi pullo."
+
+"Särje se pullo ja laske wiina maahan, kehoitti Matti ja katsoi
+tutkiwasti Juhoa silmiin.
+
+"Minä yhden kerran ryyppään ... sitten en enään--yhden ainoan kerran
+waan", sanoi Juho ja raapi korwantaustaansa.
+
+"Ei ainuttakaan kertaa tahi ei meillä tule mitään liittoa. Ken ei
+ensimäistä kertaa woi itseänsä kieltää, hän ei woi toistakaan.----No!"
+
+"Lähdetään ulos ... eihän tuota tähän lattialle", sanoi Juho.
+
+He meniwät.
+
+Nurkan taa päästyänsä otti Juho pullon powestansa ja löi kepakolla
+siitä kaulan poikki ja antoi wiinan juosta maahan.
+
+"Siellä se nyt on", sanoi hän sitten.
+
+"Sielläpähän olkoon, ja älköön koskaan takaisin tulko", anoi Matti.
+
+Kun he oliwat huoneeseen takaisin palanneet, sanoi Matti Juholle:
+
+"Nyt minä uskon, että sinulla on woimaa seisoa wiettelystä wastaan,
+waikka kiusauskin tahtoo pyöriä kintereillä, woittoa saadakseen. Kun
+ensimältä on luja, wähenewät kiusauksetkin. Ole nyt meidän
+majapaikassamme yötä, ettet joutuisi toisien matkatowerien pariin ja
+joutuisi toiseen, kenties pahempaan kiusaukseen."
+
+Ja yötä oli Juho.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Huomeninen päiwä tuli ja tänään piti Amerikkaan matkustajain kiitää
+rautateitse Hankoniemeen. Tunti oli jo käsissä, jolloin junan piti
+tulla. Asemalla oli liikettä ja hälinää, sillä ihmisiä hyöri
+edestakaisin, mitkä luihnaten siinä asiatta, tawan wuoksi waan, mitkä
+puuhaten minkä mitäkin junaan pantawaa tawaraa käytäwälle.
+
+Asemahuoneen seinustalla oli täytettyjä säkkejä ja matkakirstuja. Ne
+oliwat Amerikkaan matkustawain kamuskoita.
+
+Erään semmoisen matkatawara=ryhmän päällä istuiwat Matti, Mari ja Juho.
+Marin kaswoista oli turwotus jo niin sulanut, ettei ollut koko wammasta
+enään muuta merkkiä jäljellä kuin wähäinen mustelma wasemman silmän
+alla; hän woi nyt wapaasti katsella ympärilleen.
+
+Toisten matkatowerien matkakapineet oliwat eri ryhmissä, kaikenni
+toisella taholla, sillä he eiwät tahtoneet enään seurustella Matin
+kanssa, koska hän tyhjästä rupeaa loikumaan ja päätään riputtamaan,
+eikä enään aio ryypätä wiinaa. He oliwatkin kokeneet matkasurujansa
+nytkin liewennellä kelpolailla, sillä he oliwat hywäsestään hutikassa
+ja ehtimiseen käwiwät he nurkan takana, luultawasti ottamassa lisää
+surun woidetta.--Horjuen käweliwät he edestakaisin pitkin käytäwää, ja
+kaikkien ihmisten huomio näytti kääntywän heihin.
+
+"Koe nyt unhoittaa surusi ja ikäwäsi, kyllä Jumala meidät wielä yhteen
+auttaa. Minä en ole siellä kauwan; heti kun saan niin paljon
+ansaituksi, että saamme welkamme maksetuksi, tulen pois. Kaikki mitä
+woin kokoon saada, lähetän sinulle ja sinä makselet sitten täällä
+welkoja", koki Matti lohdutella waimoansa, jolle lähestywä eronhetki
+tuntui sangen karwaalta.
+
+"Kun pääsisin tämän päiwän päähän, niin ehkä sitten olisi wähän
+parempi, mutta kowin pahalta nyt tuntuu... Koe kirjoittaa sieltä
+usein ... olisihan sekin paljon haahkiampi", sanoi waimo.
+
+"Eipähän nyt ilman... Heti kun pääsen perille, annan tietoja itsestäni
+ja sitten pitkin matkaa--kuinkas muutoin.--Tosin en itse osaa
+kirjoittaa, mutta tottahan aina kirjoitusmiehiä saanee", koki Matti
+luwata.
+
+Toiset matkatowerit oliwat useat kerrat horjuen kulkeneet heidän
+siwuitsensa, mutta he eiwät olleet näkewinänsäkään noita heistä
+eroitettuja matkakumppaneitaan. Nyt ne oliwat taasenkin tulossa, ja he
+näyttiwät jotakin kuiskaawan toisillensa.
+
+"Nämä miehet menewät A-Amerikkaan, e-eiwätkä o-lekaan a-akkojen
+holhouksen a-alaisia", sanoa äkötti toinen heistä Marin, Matin ja Juhon
+kohdalle päästyään, luomatta kuitenkaan silmiänsä heihin.
+
+Puna nousi Matin leweille kaswoille, mutta hän hillitsi itsensä, eikä
+sanonut mitään.
+
+"Hih!" kiljasi toinen heistä pois lähtiessään, ja hypähti kohoksi,
+mutta tuon hyppäämisen käwi niin nolosti, että hän kaatui kiwitetylle
+aseman käytäwälle.--Kaikki ihmiset rähähtiwät nauramaan.
+
+"Nyt minä tiedän, kuinka suuriarwoinen lähimmäisen apu on kiusauksen
+hetkellä. Jos te ette joutuneet apuun wiime iltana, olisin nyt
+samallaisessa tilassa kuin nuokin ja kaikkien ihmisien iwan ja pilkan
+esineenä. Mutta nyt minun on niin hywä ja selkeä olla ja häikäilemättä
+woin katsoa kaikkia ihmisiä silmiin.----Yhä lujempaan tahdon minä
+liittyä teihin ja nyt se on totinen aikomus", sanoi Juho Matille,
+ojentaen hänelle kätensä.
+
+Matti otti tarjotusta kädestä kiinni ja puristi sitä kauwan aikaa,
+ainuttakaan sanaa sanomatta. Selwästi näkyi, että hänen mielensä oli
+liikkeellä.
+
+"Minä toiwon, että tämä wakawa päätöksesi tuottaa sinulle siunausta",
+sanoi Matti wiimein.
+
+Juna tuli nyt, ja liike ja hälinä yltyi. Matkustajia tuli waunuista,
+kantaen käsissään matkakapineitaan ja toisia työnsi waunuihin, wieden
+mennessään minkä mitäkin kamuskaa. Tawarawaunuista purettiin laiturille
+sille asemalle jätettäwät tawarat ja menewiä tawaroita ahdettiin
+sijaan.--Siinähän nyt liikettä ja hälinää oli.
+
+Matin waimoon waikutti tuo kohta lyöwä eronhetki sanomattoman
+tuskallisesti. Kyyneleet juoksiwat myötäänsä hänen silmistänsä ja koko
+ruumis tärisi sisällisen ankaran kaihon tähden. Hän ei kyennyt muuta
+sanomaan kuin: Woi, woi, Matti.
+
+Hywinpä Matillakin näytti olewan tukalat ajat.
+
+"Oletteko te Amerikkaan matkustamassa?" kysyi eräs rautatienpalwelija
+Matilta.
+
+"Olen ... kyllä olen", sanoi Matti wähän säpsähtäen.
+
+"Onko teillä piljetti?"
+
+"On--on meillä passit."
+
+"Ei waan rautatien piljetti. Ette te ulkomaan passilla pääse
+rautatiellä kulkemaan."
+
+"Ei meillä semmoista ole ... pitäisikö semmoinenkin olla...? Mistähän
+sen saisi?... Olen ensikertalainen ja aiwan outo näihin asioihin",
+hätäili Matti.
+
+"Niin wiisas o-on olewinaan, e-eikä y-ymmärrä se-se-sen wertaa", sanoi
+juopunut Matin matkatoweri pilkallisesti, sillä hän sattui olemaan
+siinä lähellä, kun Matti haastoi rautatienpalwelijan kanssa. Tätä
+änköttäissään oli Matin pisteliäs naapuri kaatua silmälleen.
+
+"Tulkaa tänne minun jäljessäni; aika alkaa olla täpärällä", sanoi
+rautatienpalwelija ja alkoi astella asemahuonetta kohden; Matti ja Juho
+seurasiwat häntä.
+
+"Kolmannen luokanko?"
+
+"Missä waan helpoimmalla pääsee", selitti Matti.
+
+"Hankoniemeenkö?"
+
+"Totta kaiketi ... sinne meidän pitäisi mennä", sanoi Matti.
+
+Ja kolmannen luokan piletit Hankoniemeen saiwat Matti ja Juho.
+
+"Kylläpä se on somasta... Minä luulin että kyytiraha otetaan wasta
+waunussa", arweli Matti piletit saatuansa.
+
+"Joutukaa nyt, ei ole enään paljon aikaa", hoputti rautatienpalwelija.
+
+Matin ja Juhon tawarat punnittiin ja pantiin waunuun.
+
+"Kun tätä lippua näytätte Hankoniemessä, niin saatte tawaranne pois",
+sanoi asemamies kohteliaasti, antaen samalla kummallekin paperilapun.
+
+"Menkää nyt jo waunuun, soitetaan jo toisen herran", sanoi
+rautatienpalwelija.
+
+Matin waimo oli siinä.
+
+"Hywästi, Mari!" sanoi Matti ja oikasi karhean ja leweän kätensä
+waimollensa.
+
+"Muista minua ja lapsiasi", sai waimo waan sanoneeksi, pitäen miehensä
+kädestä kiinni.
+
+Molempien silmissä wärisi kyyneleitä, joita salatakseen Matti kääntyi
+selin ihmisiin, mutta selwästi huomattiin, kuinka hänen woimakkaat
+hartiansa tärähteliwät. Hän koki käsiseljällään pyyhkiä silmiään ja
+sitten nousi hän Juhon kanssa waunun portaille, mutta he eiwät menneet
+waunuun.
+
+Toiset matkatowerit oliwat ennenkin kulkeneet rautatiellä. He tahtoiwat
+nyt näyttää kuinka wiisaita he owat, eiwätkä ensinkään hätäilleet
+nousemaan waunuun, toikkailiwat waan horjuen siinä edestakaisin.
+Asemapäällikkö tuli nyt asemahuoneesta antamaan junankuljettajalle
+tietoa, että juna saa lähteä. Silloin matkatowerit yrittiwät nousemaan
+waunuun, mutta asemapäällikkö esti sen.
+
+"Te ette saa mennä junaan, te olette juowuksissa", sanoi hän.
+
+"O-onhan meillä pi-piketti", wäitti toinen heistä.
+
+"Waikka teillä olisi kymmenen pikettiä tai pakettia, ette sittenkään
+saa mennä, ei sinne juopuneita päästetä", sanoi päällikkö lujasti.
+
+"Se-sepä ku-kumma on, ra-rahan mekin o-olemme maksaneet", änkyttiwät he
+ja rupesiwat wäkirynnäköllä menemään waunuun.
+
+Mutta sepä ei onnistunutkaan, sillä asemapäällikkö ja junankuljettaja
+ottiwat heitä niskasta kiinni ja wetiwät takaisin.
+
+Asemapäällikkö wihjasi junankuljettajalle, tämä puhalsi pilliinsä,
+weturin höyrypilli wastasi ja juna lähti liikkeelle.
+
+"Hywästi Mari!" sanoi Matti ja wiittasi leweällä kämmenellään.
+
+Hywän aikaa näkyi Matin ahawoittunut leweä naama waunun portailta. Ja
+waikkei hänellä ollutkaan nenäliinaa, jolla hän olisi wiimeisiä
+hywästijättöjä huiskuttanut, wiittoi hän sitä ahkerammin leweillä
+kämmenillään, ja tämän ymmärsi Mari paremmin kuin mitkään muunlaiset
+ulkoa opitut säännölliset hywästijättö=temput.
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Elämän hawainnoita X: Pöyhkeä isäntä;
+Kauppias=mummo; Matkustaja, by Pietari Päivärinta
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ELÄMÄN HAWAINNOITA X ***
+
+***** This file should be named 15062-8.txt or 15062-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/1/5/0/6/15062/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/15062-8.zip b/15062-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..9de9c65
--- /dev/null
+++ b/15062-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..ef18558
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #15062 (https://www.gutenberg.org/ebooks/15062)