initial commit of ebook 15061HEADmain

5 files changed, 3826 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/15061-8.txt b/15061-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..3f84aee
--- /dev/null
+++ b/15061-8.txt
@@ -0,0 +1,3810 @@
+The Project Gutenberg EBook of Aliina, by Kauppis-Heikki
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Aliina
+
+Author: Kauppis-Heikki
+
+Release Date: February 14, 2005 [EBook #15061]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ALIINA ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+ALIINA
+
+Kirj.
+
+Kauppis-Heikki
+
+
+WSOY, Porvoo, 1921.
+
+
+
+
+    ALIINALLE:
+
+    Toivon sulle Suomen nuorten
+    apuansa antavan,
+    voimia ja valistusta
+    kodin hyväks kantavan.
+
+
+
+
+I.
+
+
+Tyyntä järven pintaa pitkin juosta viillätti pieni höyrylaiva, tuoden
+joukkoa kirkolta kotiin. Lumireen muotoiset lainerivit jäivät jäljelle,
+levenivät ja loiskahtelivat sitten lehtoisia rantoja vasten,
+peräytyivät ja loiskahtivat vielä kerran, sotkien rantaveden, jossa
+pienet kalanpoikaset itseänsä kasvattelivat. Laiva vihelsi pitkän,
+kimakan vihellyksen, hidastutti vauhtiansa ja pysähtyi Lahnaniemen
+laituriin. Renkipojat olivat laivan kiinnitysköyttä vastaanottamassa.
+Lahnaniemen isäntä, Matti Auvinen, ja pari vaimonpuolta tuli laivasta
+maihin.
+
+--Joudettaisiinko me vähän hupia ajamaan? kysyivät laiturilla olleet
+rengit isännältään.
+
+--Joutaahan nyt, sanoi Auvinen tuupaten takkinsa pielustaa
+kiinnemmäksi, se kun pyrki aukenemaan.
+
+Laiva viheltää tuikautti lyhyet hyvästinsä ja alkoi jatkaa matkaansa.
+Auvinen katseli laivan menoa, kunnes laiturille jääneet vaimot olivat
+menneet ulommaksi, lähti sitten nousemaan pihaan, mutta pistäytyi
+kumminkin vielä rannalla olevaan verkkohuoneeseen, jonka nurkkaan kätki
+jotain poveltaan. Sieltä hän käveli pihaan, jossa oli kotona emäntä ja
+yksi piika. Lapset olivat menneet pellon takaa aholta marjoja
+katselemaan.
+
+--Terveisiä kirkosta, sanoi Auvinen leppoisella äänellä ja alkoi
+heittää takkiansa.
+
+--Kiitoksia paljon, vastasi emäntä.--Aikaisinpa nyt laiva joutuikin.
+
+--Joutuihan se, kun ei tarvinnut käydä Pitkässälahdessa ja muutenkin on
+näin tyyni.
+
+--Saarnasiko siellä nyt Hovin nuori maisteri, niinkuin mennä pyhänä
+arvelivat.
+
+--Maisteri saarnasi ja kyllä siitä tulee hyvä pappi, kehui Auvinen.
+
+--Vai hyvästi saarnasi. Mistä se olikaan tämän päivän teksti ... niin,
+kun Vapahtaja opetti kansaa venheestä.
+
+--Siitä juuri, todisti Auvinen.--Ja niistä verkoista ja kaloista. Kyllä
+se puhui kerrassaan hyvästi, ei luulisi niin nuorelta mieheltä sillä
+lailla lähtevän.
+
+--Vieläköhän tuo saarnaa tänä kesänä.
+
+--Ei tiedä.
+
+--Olisi käytävä kuulemassa... Mutta sinullahan mahtaa olla nälkä,
+huomasi emäntä.--Käy Vappu noutamassa leipää ja voita ruokahuoneesta,
+minä otan keittokupin uunista.
+
+Auvinen istui pöydän taakse.
+
+--Nyt on niin hyvä sää, että sietää laskea verkot järveen, puheli hän
+käännellessään leipäkannikkaa, jonka Vappu juuri toi.
+
+--Väsyksissähän sinä olet nyt kirkosta tultuasi, säälitteli emäntä.--
+Heittää ennen huomenna.
+
+--Huomenna saattaa jo tuulla, enkä minä niin väsyksissä ole, kehui
+Auvinen naurahdellen.
+
+--Mihin lienevät rengitkin pistäytyneet.
+
+--Pian minä ne viskaan tuonne niemen kupeelle vaikka Vapun kanssa.
+
+--Kun eivät lehmät ennättäisi tulla kotiin, arveli emäntä.
+
+--Lehmäin tulolle sieltä ollaan jo takaisin. Mene vain Vappu kantamaan
+verkkoja veneeseen, minä tässä vähän puraisen.
+
+Vappu katsahti salavihkaa kumpaisenkin palveltavansa silmiin ja lähti
+ulos.
+
+--Enpähän muistanut sanoa, ettei kanna niitä harvoja verkkoja, sanoi
+Auvinen ja riensi pala suussa perästä.
+
+Portailla tavoitti hän Vapun ja neuvoi sille hiljaa, mistä kohdasta
+löytää mitäkin. Sanottuansa palasi hän ateriaansa jatkamaan, mutta
+suoritti sen pian ja lähti rantaan.
+
+Lapset tulivat marjasta ja toivat vähiä löytöjään äidilleenkin
+maisteltavaksi.
+
+--Joko isä on tullut kirkolta? kysyi Aliina, vanhin lapsista, jota
+hänen äitinsä piti toisten valvojana.
+
+--Jo tuli, vaan meni rantaan; kuului käyvän verkot heittämässä, selitti
+äiti.
+
+--Saisinko minäkin mennä isän kanssa? kysyi Aliina.
+
+--Mene vaan, jos tapaat vielä rannasta ja ottanee.
+
+Aliina lähti kiireesti rantaan. Hän oli ollut aina lasten seurassa ja
+pysynyt siten mieleltään lapsena, vaikka ikää oli jo lähes viisitoista
+vuotta.
+
+Rannassa olivat veneet vielä paikoillaan, eikä niiden luona näkynyt
+ketään. Aliina katseli ympärilleen ja huomasi verkkohuoneesta liikettä.
+Vielä ovat verkkoja ottamassa, ajatteli hän hyvillään ja kääntyi sinne.
+Kumpainenkin oli kurkottamassa verkkoa orrelta.
+
+--Pääsenkö minäkin järvelle? kysyi Aliina kynnyksen yli.
+
+--Ka, johan se on Aliina tullut marjasta, sanoi Auvinen iloisesti,
+kääntäen päätänsä.--Mihinkä toiset lapset jäivät?
+
+--Ne jäivät äidin luokse.
+
+--Vaan jos äidin on liikuttava askareillaan, niin olisit sinä lasten
+luona.
+
+--Minä kysyin äidiltä ja lupasi.
+
+--No kyllähän sinä, vaan tulee niin paljon verkkoja, ettei oikein
+sovikaan.
+
+--Minä soudan toverina.
+
+--Ei se kahden soutaminen sovellu verkkoja laskiessa.
+
+Auvinen otti viimeiset verkot ja toi veneeseen.
+
+--Tuolta näkyvät tulevan toisetkin lapset. Minä annan täältä taskusta
+rusinoita, jakele niitä ja menkää sitten toisella veneellä tähän
+rantamalle soutelemaan.
+
+Hän kaivoi taskustaan pienen paperipussin ja lykkäsi veneenkin
+valmiiksi lapsille järveen. Aliina ei enää pyrkinyt, sillä toisetkin
+olisivat alkaneet tahtoa yhteen matkaan. Ja olihan heillä nyt
+itselläänkin vene ja rusinoita lisäksi.
+
+Verkon heittäjät lähtivät soutelemaan pitkin rantaa niemen taa ja
+lapset jäivät ratustelemaan namusiansa. Sitten he keräytyivät veneeseen
+ja iloista meteliä pitäen melaskoivat kaislikossa. Kului heiltä kotvan
+aikaa, ennenkuin kyllästyivät. Rantaan palattuaan ryhtyivät vielä
+karttupiilosille. Yksi kerrallaan asettui veneen kokkaan kuurottamaan
+ja toiset sillä aikaa juoksivat mikä minkin mättään taa tai
+verkkohuoneen suojaan. Usein oli verkkohuoneen sisässäkin joku piilossa
+ja muutamalla kerralla kutsui Aliina sinne Mari-nimisen sisarensa
+toverikseen.
+
+--Et arvaa, minkä minä täältä nurkasta äsken löysin.
+
+--Minkä? kysyi Mari uteliaana.
+
+--Elä sano toisille, niin minä näytän, varoitti Aliina.
+
+--No, en sano, lupasi Mari.
+
+Aliina veti nurkasta vanhan verkon takaa pullon.
+
+--Mitä siinä on? uteli Mari.
+
+--Taitaa olla viiniä, arveli Aliina asettaen nenänsä pullon suulle.
+
+--Kenenkähän se on?
+
+--En tiedä.
+
+--Maistetaan.
+
+--Ei maisteta, kenen lienee. Kuurottamassa ollut tuli etsimään ja
+heidän täytyi panna pullo paikoilleen, jotteivät toiset näe.
+
+Lämpimänä, kauniina iltana ei ollut lapsilla kiirettä pihaan.
+Piilosilla-oloon kyllästyttyään siirtyivät he polskuroimaan rantamalle
+veteen, jossa kivien kupeilta ajelivat kiinni pieniä mateenpoikia.
+Suuri oli riemu niitä kiinni saadessa ja yhtä riemuiten niitä mentiin
+kissalle viemään.
+
+Aliina jäi Marin kanssa rantaan odottelemaan isää, jolle he halusivat
+ilmaista löytönsä. Jo alkoikin kuulua airojen kalke ja Vappu veteli
+posket punakkana niin kovasti, että vene törmäsi puolitiestä kuivalle
+maalle. Tytöt odottelivat Vapun poistumista eikä se kauan
+virkaillutkaan rannalla.
+
+--Me löydettiin piilosilla ollessa pullo verkkohuoneen nurkasta, kertoi
+Aliina isälleen.
+
+--Vai niin, tyhjä pulloko? kysyi tämä tietämättömänä.
+
+--On siinä vähän pohjassa.
+
+--Missä nurkassa se on?
+
+He menivät kolmen verkkohuoneeseen. Auvinen katseli ja käänteli pulloa
+joka puolelta ja sanoi:
+
+--Tämä on varmaan renkien pullo, ja ne saattavat suuttua, jos tietävät
+meidän katselleen. Pannaan paikoilleen, eikä puhuta tästä kellekään
+mitään.
+
+Hän kätki pullon hyvin varovasti ja kyseli Aliinalta, miten se oli
+peitettynä, jotta se tulisi samalla tavalla, ja varoitti vielä kerran
+mitään puhumasta.
+
+Emännällä oli keitetty kahvipannu odottamassa isäntää järveltä.
+
+Aliina muisti että hänen kasvinpenkkinsä tuvan takana oli vielä
+kastelematta. Hän haki astialla rannasta järvivettä ja alkoi
+tuohiliuhalla lipittää kasvien juurille.
+
+Kujaa myöten kävellä kuhnaili pihaan päin suutari Naulanen, jolla oli
+pieni mökki kylän laidalla.
+
+--Hyvä iltapäivä, sanoi Naulanen jo ulompaa ja poikkesi Aliinan
+puheille.
+
+--Iltaa, iltaa, vastasi Aliina ja jatkoi työtään.
+
+--Onko isäsi kotona?
+
+--On, kamarissa kahvia juomassa.
+
+--Juokoonpa sitten rauhassa, puheli Naulanen istuutuen nurmelle.--
+Itsellesikö sinä kasvatat noita lyökkiä?
+
+--Tässä on kaikille meidän talon joukoille, selitti Aliina.
+
+--Kenenkä tuo isoin pensas on?
+
+--Se on äidin?
+
+--Isoin tuo saapi sille ollakin. Entäs tuo toinen iso?
+
+--Se on isän.
+
+--Vai isän ... saisi noita sille olla useampiakin.
+
+--Näitä on vaan yksi pensas kullekin, selitti Aliina.
+
+--Eipähän ole kaikille lapsille.
+
+--Onpahan, väitti Aliina ja katseli kummastellen suutariin, kun tämä ei
+saanut selvää, vaikka tunsi heidät jokaisen nimeltään.
+
+--Tämä on minun, tämä Marin, tämä Reetan, tämä Antin ja tämä Junnun ...
+nyt sen näitte, kehahti Aliina luettuaan.
+
+--Näkyy niitä sinun laskusi mukaan olevan, sanoi Naulanen
+salamyhkäisesti naurahtaen ja kääntyen toiseen asiaan virkkoi:
+
+--Käypä sanomassa isällesi, että minä olen täällä.
+
+Aliina pyyhkäisi otsalle valuneet hiukset korvan taakse ja lähti
+juoksemaan huoneeseen. Kohta tuli sieltä Auvinen, ja käteltyään
+istahtivat he vieretysten nurmelle. Naulanen katsahti ympärilleen,
+oliko ketään näkyvissä ja virkkoi kuiskuttaen:
+
+--Viime yönä se sai ja lähetti minut tahtomaan rahaa.
+
+Auvisen kasvoille kohosi ikävän tuskallinen ilme ja käsi vetäytyi
+ehdottomasti housun taskuun.
+
+Aurinko oli jo mennyt niin alas, että huoneiden varjot ylettyivät yli
+pihamaan.
+
+
+
+
+II.
+
+
+--Kuule, nouse ylös, elä enää nukuttele, puheli Lahnaniemen emäntä
+nykien Aliinaa kädestä.
+
+Oli syys-aamu, vähän jälkeen palvelijain taloon tulon. Muu joukko oli
+riihessä puimassa, lapset vain nukkuivat leveässä tuvan sängyssä, ja
+emäntä asetteli keittopataa takkatulelle. Aliina havahtui viimein ja
+nousi ketterästi vaatteita päällensä pukemaan.
+
+--Havautin sinut nyt vähän aikaisemmin, sanoi emäntä.--Ajattelin että
+jos menisit navettaan Vapun toveriksi, se on siellä yksinään, kun
+toisen piian piti mennä riiheen. Osaathan sinä kantaa heiniä lehmäin
+eteen.
+
+Aliina veti kengät jalkaansa ja lähti täyttämään äitinsä käskyä. Ulkona
+oli pimeä. Kiireesti juosta sipsutteli hän lantakatokseen, jonne
+raollaan olevasta navetan ovesta näkyi himmeä lyhdyn valo. Aliina astui
+hiljaa kynnyksen yli navettaan, mutta palautui samassa varpaillaan
+hiipien takaisin. Hän oli aivan hämmästyksissään. Olihan hän
+heinäniityllä ja leikkuupellolla nähnyt renkien ja päiväläis-ukkojenkin
+käsittelevän piikoja ja telmivän niiden kanssa, mutta ainoastaan
+suuressa joukossa. Mutta että isä...
+
+Aliina ei tietänyt mitä ajatella ja mitä tehdä. Ohuessa
+päällysvaatteessa seisten tuli pian vilu lantakujan nurkassa, mutta
+mihin mennä lämmittelemään? Viimein hän huomasi, että sauna oli pantu
+lämpenemään riihimiehiä varten, ja hiipi sinne uunin eteen. Matalalle
+laskeutunut savu tunkeutui silmiin ja oli apuna kirvertelemässä.
+Tukalaksi tuli siinäkin olo, mutta mitenkä selittäisi äidille, jos
+menisi tupaan. Viimein hän pyyhki silmänsä ja koetti äidin huomaamatta
+päästä sänkyynsä. Mutta sepä ei oikein onnistunut.
+
+--Mikä sinulla on? kysyi äiti katsahtaen Aliinan punastuneihin silmiin.
+
+--Kävin saunan uunia kohentamassa, vastasi Aliina matalalla äänellä.
+
+--Eikö siellä navetassa ollutkaan työtä?
+
+Aliina yrähti jotakin vastaukseksi, joka ei ollut minnekään päin, sillä
+hänestä oli vaikeata valhetella.
+
+Onneksi ei äiti kysellyt enempää, vaan kääntyi toiseen asiaan.
+
+--Käy nyt, neuvoi hän,--kutsumassa isääsi kahville, se meni riihelle
+olkia korjaamaan.
+
+--»Isää riiheltä», ajatteli Aliina säpsähtäen ja lähti koneen
+tapaisesti liikkeelle.
+
+Pölyisestä riihestä kuului kolketta ja puhelua. Isänsä tapasi hän
+ruumenhuoneesta voitelemassa siivuukonetta.
+
+--Kas kun Aliinakin on jo valveilla, rehahti tämä nauraen
+ihmettelemään.
+
+--Äiti kutsui kahville, ilmoitti Aliina ujosti.
+
+--Vai kahville, pitääpä tulla, jopa tämä tuntuukin pyörivän.
+
+Hän pyöräytti kerran koneen rattaita ympäriinsä ja lähti kiirehtimään
+Aliinan perästä, joka jo oli kääntynyt pihaan päin.
+
+--Joko sinä olet ollut kauankin valveilla? kysyi hän hyvittelevällä
+äänellä.
+
+--Jo vähän aikaa.
+
+--Kävitkö sinä äsken navetassa?
+
+Aliina ei vastannut mitään.
+
+--Taisithan sinä käydä, jatkoi Auvinen naurahdellen.--Minä vain vähän
+huomasin, kun tuo Vapun heikale ryösti minulta rukkaset, niin minäpä
+otin kiinni. Vaan ei puhuta siitä kellekään.
+
+He ehtivät jo tuparakennuksen kynnykselle, sillä Aliina kulki kiireesti
+edeltä.
+
+--Pianpa Aliina saikin tulemaan, sanoi emäntä, kun he astuivat tupaan.
+--Onko siellä vielä miten paljon puimista?
+
+--Viimeinen lataus on menossa, vastasi isäntä istahtaen lavitsalle.--
+Elä viekään sitä pannua kamariin, tässä tuvan pöydällä on niin mukava
+juoda leketellä.
+
+Hän kääntyi valmiiksi pöytään päin ja naurahdella myhäili siinä
+tyytyväisenä, kuten ainakin perheen isä joukkonsa keskellä.
+
+--Yhdentekevä, sanoi emäntä pyyhkien pannunsa päällystää.
+
+Hän kävi noutamassa muut kahvikojeet, ja sitten he toinen toisella
+puolen pöytää istuen joivat ja juttelivat.
+
+--Luuletko tänä syksynä tulevan jyvähinkaloiden täyteen? arveli
+emäntä.
+
+--Kyllä ne tulevat, tuskin mahtuukaan, kehui Auvinen.
+
+--Jokohan nyt päästäneen jyviä myömään?
+
+--On niitä nyt myödä aivan enemmältä.
+
+--Niinhän sinä kehuit viime vuotenakin, mutta kellekä niitä myötiin?
+
+--Ei isommissa summissa myötynä, mutta annoinhan minä usein pienille
+ostajille.
+
+--Minusta olisi viisainta että möisi enemmältä yhteen paikkaan eikä
+riputtelisi vähitellen sinne ja tänne.
+
+Emäntä aikoi korjata kupit pois pöydältä, mutta Auvinen esitteli, että
+Aliinallekin annettaisiin kahvia.
+
+--Mitäpä häneen lasten tarvitsee totutella, vastusteli emäntä.
+
+--Annetaan nyt, houkutteli Auvinen.--Eihän Aliina ole enää kovin lapsi,
+kohta rippikoulu-iässä.
+
+Emäntä alkoi kaataa kuppiin. Vappukin sattui tulemaan samassa, ja sille
+täytti emäntä toiset kupit.
+
+--Tule Vappu juomaan, kehoitti emäntä,--ja siinä on Aliinallekin.
+
+Vappu astui rohkeasti pöydän luokse katsomatta kehenkään. Aliina
+piilottautui lasten sängyn taakse ja esteli juomasta.
+
+--Tule nyt Aliina, kuului isän hyvittelevä kehoitus.
+
+--Elä houkuta, sanoi äiti vakavammin.--Olethan jo ollut vähän aikaa
+valveilla ja karjallakin kävit.
+
+Vappu särpi punakkana kahviaan ja vilkaisi syrjittäisellä katseella
+Aliinaan.
+
+Auvinen oli tytärtään kohtaan niin hyväntahtoisella tuulella, että
+olisi vaikka kantanut sille kahvia, jos olisi ilennyt. Aliina ei yhtään
+kaivannut tätä huolenpitoa ja kävi hyvin vastenmielisesti ottamassa
+kupit pöydältä ja meni nurkkaan juomaan.
+
+Emäntä oli siirtynyt keittopataa kohentelemaan ja virkkoi:
+
+--Jokapäiväinen turkki tälle Aliinalle pitäisi teettää, sittenhän
+siellä navetallakin tarkenisi käydä.
+
+--Onhan se vanha turkki, pitää sitä jokapäiväisenä, sanoi Auvinen.--
+Minä teetän tänä talvena Aliinalle Kajaanissa muokatuista nahkoista
+verka-päällisen harviais-turkin.
+
+--Kovinpa rikkaasti nyt mennään, sanoi emäntä vähän ivallisesti.
+
+--Mikä on mennessä, kehui Auvinen herttaisesti nauraen.--Sinullekin
+minä teetän uuden hyvän turkin.
+
+--Sitä vailla. Minä tulen vielä monta vuotta toimeen entisellä, on se
+niin hyvä.
+
+--Eipä siinä ole verkapäällistä.
+
+--Verkaa se on, vaikka kotona kudottua.
+
+Joku riihimies tuli ilmoittamaan, että nyt siellä tarvittaisiin
+säkkejä.
+
+--Kas kun ne unehtuivat, sanoi Auvinen.
+
+Hän oli jo aikoja sitten sanonut menevänsä säkkejä riihelle viemään.
+
+--Vai jo ne ovat niin lopussa, sanoi emäntä, ja tämä minun keittoni
+joutuu kovin hitaasti, kun on niin huonoja puita.
+
+--Minä tuon tullessani parempia, kun käyn säkit antamassa, puheli
+Auvinen mennessään.
+
+Kohta hän palasikin, käsivarrella halkoja, joita laitteli hyvin
+huolellisesti padan alle.
+
+--Menepä Aliina katsomaan, sanoi emäntä,--onko Vappu laittanut vettä
+lämpenemään riihimiehille, ja jos ei ole, niin kanna toverina.
+
+--Liika raskastahan se on veden kantaminen Aliinalle, säälitteli
+Auvinen.--Joutaisinhan tästä minäkin.
+
+Usein ennenkin oli Aliina kuullut isänsä häntä säälittelevän, ja se
+tuntui aina niin hyvälle mielestä, mutta ei tällä kertaa. Hän kiirehti
+joutuin ulos, peläten että isä ennättää ennen.
+
+
+
+
+III.
+
+
+Päivä alkoi olla lyhimmillään. Aurinko kävi tekemässä ainoastaan
+matalan kaaren eteläisellä taivaanrannalla, ikäänkuin salaa
+pilkistääkseen, vieläkö ihmiset ovat säilytelleet itsensä sulana
+paukkuvan pakkasen käsissä. Mutta kun aurinko oli ihmiset hylännyt,
+pakottivat nämä kivien heitä lämmittämään. Aamuin ja illoinkin he
+lämmittivät huoneittensa uuneja, ajaen pakkasta pois ja tuprutellen
+sille savua vasten silmiä. Ulkona liikkuvat pukivat vahvasti vaatetta
+ylleen ja varustivat jalkansa monilla sukilla ja suurilla kengillä.
+
+Lahnaniemeen oli kutsuttu suutari Naulanen tekemään talvikenkiä, ja
+Auvisen päähän pisti hakea räätälikin tekemään vaatteita. Ensin oli
+kaupungista haettava tarpeita, ja lähtönsä edellisenä iltana hän
+hyvitellen mainitsi Aliinalle, että kohta tämä saa uuden turkin.
+
+Aliina oli pienestä pitäen oppinut iloitsemaan isänsä lupauksista,
+sillä ne oli aina täytetty, eikä ollut nytkään epäilemistä. Mutta ennen
+hän ei ollut saanut mitään näin arvokasta kuin nyt oli odotettavissa.
+Isä tuntui taas niin hyvältä ja rakkaalta kuin ennenkin, jolloin oli
+ollut luvassa uusi huivi taikka esiliinavaate. Ja nyt saisi uuden,
+verkapäällyksisen turkin! Mieli tuli sitä ajatellessa niin iloiseksi,
+ettei unikaan tahtonut osua silmiin, ja aamusella heräsi hän jo isän
+lähtöä katsomaan.
+
+--Tarkenisikohan Aliina käydä päivän tultua kutsumassa räätäliä
+mökiltään työhön? arveli Auvinen lähtiessään.--Saisi jo huomenna tulla.
+
+--Kyllä minä tarkenen, kun panen jalkaani äidin suuret kengät, vakuutti
+Aliina iloissaan.
+
+Hän oli niin hyvillään, ettei aamiainenkaan oikein maistunut. Kuppi jäi
+melkein koskematta, kun hän pani lusikan pois ja meni kangaspuiden
+taakse penkille pitkälleen odottelemaan päivän valkenemista ja
+ajattelemaan, missähän asti isä mennee, jokohan olisi perillä.
+
+Vaimoväen poistuttua jäivät suutari ja rengit tupaan tupakoimaan ruuan
+päälle. He luulivat olevansa yksin tuvassa eivätkä huomanneet Aliinaa,
+vaikka renki Lassi jo kerran kurkistikin katsoakseen.
+
+--Siinäkö se on Kovatar sinun mökilläsi? kysyi Lassi suutarilta.
+
+--Siinähän tuo on ollut siitä pitäen, kun kesällä sai siihen lapsen,
+kertoi suutari.
+
+--Miten se siinä elää, onko sillä työtä?
+
+--Mitäpä työtä sillä... On tainnut elää tästä saamillaan
+palkkarahoilla, vaan jo valitti puutetta.
+
+--Entäs nyt eteenpäin? uteli Lassi.
+
+--Totta isältä, vastasi suutari naurahtaen.
+
+--Sitäpä minä, sanoi Lassi ja vähän kiivastuen jatkoi: Onko se totta,
+kun joku puhui, että se olisi syyttänyt minua lapsensa isäksi?
+
+--Ei minun kuulten ole syyttänyt ketään, vakuutti suutari.--Vaan
+tottapahan tiedoksi tulee: viime viikolla kävi heittämässä Kosken
+lautamiehelle manuun eläkkeestä.
+
+--Mutta jos se minut manuuttaa, niin se ei lopukaan siihen, siitä
+syntyy kummat jupakat, uhkaili Lassi.
+
+--Elä pelkää, lohdutteli suutari,--ei se sinua manuuta. Pahimmassa
+tapauksessa vieraaksimieheksi.
+
+--Mutta mitenkä se uskaltaa itseänsä asianomaistakaan manuuttaa?
+Sakkoahan siitä saapi Kovatar niinkuin toinenkin.
+
+--Mitä se Kovatar sakosta välittää, selitti suutari.--Se syöpi sakkonsa
+vetenä ja leipänä ja ottaa vaan eläkkeen.
+
+Lassi hiljensi ääntään ja virkkoi:
+
+--Eipä palvelija kelpaa vieraaksi mieheksi isäntäänsä vastaan.
+
+--Elä niin liika suoraan, huomautti suutari.--Etkö sinä ole kuullut,
+että puhu miehestä päiväkaudet, vaan elä sano nimeä.
+
+--Ei se mitään näin meidän kesken, puolusti Lassi.
+
+--Vaikka, sanoi suutari ja lisäsi: Niinkö sinä luulet, että siitä
+käräjäasia tulisi ... ei veikkonen. Raha ja rukiit sen painaa
+kuulumattomiin.
+
+Aliinalle tuli hyvin vaikea tämän keskustelun kuultua. Hän oli jo
+talven alussa saanut katkeran huomion, ja nyt siihen sieltä ja täältä
+tipahti uutta karvautta. Jokohan tämäkin on totta? Hän värähteli
+vihasta tuotakin suutaria kohtaan, kun se niin nauraen puhuu ja on
+peittelevinään. Sen ruoja... Aliinalle muistui mieleen suutarin
+kesälliset sanat sipulipenkin luona lapsista, ja nyt hän sen ymmärsi,
+vaikkei silloin. Hän muisteli, oliko muilta kuullut samanlaisia
+viittauksia isästä, ja monta semmoista johtui mieleen. Häpeä ja viha
+raivosivat rinnassa. Jos hän olisi isompi ja voimakkaampi, niin ihan
+löisi niitä akanrutaleita; löisi ja ajaisi koko kylältä korpeen
+kuolemaan.
+
+Päivän hämärtäessä lähti Aliina räätälin mökille, joka ei ollut aivan
+lähellä. Koivikkometsän läpi kulkevan tien kahden puolen haljeta
+räsähtelivät puiden pinnat lauhtuvan pakkasen vaikutuksesta. Pientä
+ripsettä kuului melkein lakkaamatta ja väliin aina kovempia, kuin
+pienen pyssyn laukauksia, joihin jäätynyt metsä kuivasti vastasi.
+Aliina ei ollut sattunut ennen tämmöistä räiskettä kuulemaan ja häntä
+pyrki vähän pelottamaan.
+
+Edeltäpäin kuului tiukujen kilinää ja kohta erotti reenkin ratinan.
+Pelonsekainen tunne hälveni, kun hän tiesi muita olevan lähimailla.
+Kohta tuli vastaan ajava näkyviin. Huolettomasti reen toiseen laitaan
+nojallaan istui siinä suuri mies lammasnahkaturkissa, ja
+keskenkasvuinen poikanen ajoi hevosta. Kohdalle tultuaan kohosi suuri
+mies suoremmaksi istumaan ja sanoi pojalle:
+
+--Eläpäs aja.
+
+Poika seisautti.
+
+--Viepikö tämä tie Lahnaniemeen? kysyi mies.
+
+--Sinne tämä menee, vastasi Aliina seisahtuen.
+
+--Kenenkä sinä olet tyttö?
+
+--Matti Auvisen ja Reeta Hälisen.
+
+--Vai Matti Auvisen tyttö, sanoi suuri mies ja kääntyi oikein tarkasti
+katsomaan.--Onko isäsi kotona?
+
+--Kaupunkiin meni tänä aamuna.
+
+--Voipas sitä, sanoi suuri mies ja rupesi kyytipojan kanssa tuumimaan.
+
+Aliina kääntyi jatkamaan matkaansa. Hän ei ollenkaan pitänyt tuon
+miehen uteliaista kysymyksistä. Ja mitä varten se sitten kääntyi niin
+tarkasti katsomaan? Jos vielä tulisi tuntemattomia vastaan, niin eipä
+sanoisikaan heille kenenkä tyttö. Mitä he sillä tiedolla tekevät.
+
+Loppumatkalla ei pakkanen enää ollut niin kirpakkaa kuin aamusilla.
+Lauhduttava sumu laskeutui maille ja sekoittuneena talojen
+lämmityspaikoista lähtevään savuun hajahti vähän tervalle.
+
+Viimein joutui Aliina perille. Räätäli sattui kotiinsa ja korjaili
+vanhaa turkkia. Räätälin vaimo hoiteli lastaan ja piti vieraan
+puhuttelusta huolta.
+
+--Kun tämmöiselle matkalle näin pakkasella, ihmetteli vaimo.--On
+varmaan paleltanut jalkoja.
+
+--Ei kuin hyvin vähän, kehui Aliina.
+
+--Taitaakin nyt ilma lauhtua, vaan kyllä siellä onkin ollut pakkanen.
+Tänä aamuna kävi tässä Kosken lautamies lämmittelemässä, niin se kun
+puisteli itseänsä, sanoi niin kylmän tulleen reessä istuessa, kertoili
+vaimo.
+
+--Lautamieskö se oli? Se tuli minua vastaan, sanoi Aliina vähän
+hämmästyen.
+
+--Vai tuli se vastaan ... aloitti vaimo, mutta silloin kuului räätälin
+lyhyt rykäisy, ja Aliina huomasi sen samassa antavan pari vihaista
+silmäniskua vaimolleen.
+
+--... Niin, jatkoi vaimo hämmentyen ja tapaillen sanojaan, ... se joi
+tässä kahvit ... kuului olevan asiata tuonne ... Mustaanlahteen.
+
+Syntyi pitkänpuoleinen äänettömyys. Vaimo meni laittamaan kahvipannua
+tulelle eikä luopunut aikeestaan, vaikka Aliina koetti estää; hänen
+takiaan ei pidä ruveta keittämään. Hän olisi tahtonut heti asiansa
+sanottuaan lähteä takaisin, sillä kylässä-olo ei tällä kertaa
+ilahuttanut. Oli ihan vaikea istua siinä pahan mielen pakottaessa.
+
+Vieraan mielentilan huomasi räätäli ja loi aina sopivassa tilaisuudessa
+moittivan silmäyksen vaimoonsa. Vaimoraukka koki korjata
+ajattelemattomuuttaan ja aloitti milloin mistäkin asiasta puheen, mutta
+ei vain onnistunut. Aliina huomasi selvään äänessä teeskentelyä. Nyt
+hän tunsi oikein katkeruutta siitä, mitä ihmiset ovat ennenkin hänen
+läsnäollessaan ajatelleet ja kuinka ne ovat olleet muuta
+ajattelevinaan. Vihakin pyrki kuohahtelemaan mielessä, mutta ei tiennyt
+oikein ketä vihata. Itseään hän syytti siitä, ettei ole ennemmin
+huomannut tätä kaikkea.
+
+Viimein tuli tuo odotettu tarjous tehdyksi ja Aliina sai estelemättä
+lähteä kotiinsa. Tietä pitkin kävellessään antoi hän katkeran mielen
+vapaasti valua kyyneleinä. Nyt ei ollut ketään näkemässä, ei tarvinnut
+muita kajoa, eikä muidenkaan häntä. Jos ei olisi ollut talvi, olisi hän
+mielellään istunut jollekin mättäälle aikaa kuluttaakseen. Sillä
+kotikaan ei vetänyt puoleensa. Kylään halutti vielä vähemmin, sillä
+siellä ihmiset kiertelevät ja karttelevat sanoa, mitä ajattelevat. Hän
+uskoi kaikkialla olevan samanlaista kuin tuollakin räätälin mökillä ja
+päätti sen vuoksi karttaa kaikkien seuraa.
+
+Yksi oli kumminkin, jonka mielialaa ei voinut arvata, nimittäin äiti.
+Tuntui kyllä kummalta, ettei äiti tietäisi sitä, minkä jokainen
+syrjäinen näkyi tietävän, mutta mitään merkkiä ei ollut tähän asti
+huomannut. Aliina rupesi heti kylästä palattuaan erityisen uteliaana
+tarkastelemaan äitiänsä, varsinkin kun sillä oli Vapulle jotain
+sanomista tai neuvomista. Mutta turhaan. Ääni pysyi yhtä lempeänä kuin
+jos olisi puhutellut omia lapsiansa. Kasvoistakaan ei huomannut mitään
+ynseyden merkkiä.
+
+Pimeän tultua alettiin odotella kaupunkimiestä kotiin. Sen tulo meni
+kumminkin niin myöhään yöhön, että enin osa joukosta jo nukkui. Aliinaa
+virkisti taas turkin toivo, ja hän valvoi viimeisenä ja oli kantamassa
+tavarakääröjä huoneeseen. Myöhäisyyden takia jäi tavarain katseleminen
+aamuun, jolloin räätälikin oli aikonut tulla.
+
+Aamiaisen syönnin jälkeen tulla loikkaili räätäli, kantaen pitkässä
+viivottimessa silitysrautaansa. Auvinen itse toi tuvan pöydälle
+tavarakääröt ja päästeli pois siteistä. Joukkoja keräytyi pöydän
+ympärille ihailemaan puhtaasti muokatuita nahkoja ja sileäpintaista
+verkaa. Aliinan silmät loistivat hyvästä mielestä, ja tämä oli isästä
+mieleen.
+
+--On kerrassaan hyvää ja hienoa verkaa vai lieneekin trikoota, kehui
+räätäli vaatetta levitellessään.--Ja tätähän on kahteenkin turkkiin.
+
+--Niin se on ollut aikomuskin, sanoi Auvinen katsahtaen naurussa suin
+emäntäänsä.
+
+--Mitä varten sinä niin paljon ostit? kysyi emäntä.
+
+--No sinun turkkiisi, ilmaisi Auvinen salaisuutensa.
+
+--Nyt sinä taas teit turhan kaupan, alkoi emäntä ihmetellä.--Johan minä
+sinulle syksyllä sanoin, ettei minun turkkini tarvitse uutta päällistä.
+Juoksepa Aliina aitasta se turkki tänne nähtäväksi, niin uskotte
+muutkin, että siinä on kylliksi hyvä päällinen.
+
+Aliina kävi noutamassa.
+
+--Sanopa nyt räätäli totuus, kestäisikö tuokaan uusi sen enempää kuin
+tämä entinen.
+
+Räätäli venytteli kumpaakin ja myönsi että tuskinpahan kestäisi, mutta
+on kauniimpaa.
+
+--Silloinpa ei ruveta valmista repimään, teki emäntä päätöksen.--Saat
+vaan myödä minun osani muille.
+
+--Antaisit panna uuden, sanoi Auvinen vähän pettyneenä.--Kuka sitä
+ostaakaan.
+
+Vappu tuli tämän kuultuaan nypelöimään vaatetta tarkemmin ja hieman
+kainosti sanoi:
+
+--Kun olisi rahaa, niin minä ostaisin.
+
+--Vappuhan sen kyllä saattaa ostaa, alkoi emäntä kehoittaa.--Riittäähän
+sinun palkkasi hyvin kyllä siihen, kun laitat tänä vuotena vähemmän
+muuta vaatetta.
+
+Läsnäolijain kasvoille syntyi omituisia liikkeitä. Auvinen itse myhäili
+äänettömänä, puhumatta puoleen tai toiseen, ja räätäli ryhtyi
+siivoilemaan sieraimiansa.
+
+Aliinaan tämä myöntituuma vaikutti eniten. Hän siirtyi samassa pois
+pöydän luota ja seurasi levottomana keskustelun päätöstä. Kun kauppa
+kuulosti rupeavan toteutumaan, meni hän äitinsä luokse ja sanoi hiljaa,
+mutta jotenkin kiihkeästi:
+
+--Elkää hyvä äiti myökö tuota turkin päällistä.
+
+--Minkä tähden? kysyi emäntä ja katsahti tarkkaavasti tyttäreensä.
+
+--Niin että antaa räätälin panna teidän turkkiin.
+
+--Ei, hyvä lapsi, täällä auta niin ylellisesti elää, huomautti emäntä.
+--Kuningaskin kulunsa pitää, jopa että minunlaiset.
+
+Aliinan mieli ei rauhoittunut. Hänen olisi tehnyt mieli sanoa jotain
+semmoista, että varmaan saisi äidin taipumaan, mutta hän häpesi samassa
+omaa ajatustaan. Vastustamishalua se ei kumminkaan ehkäissyt ja hän
+sanoi:
+
+--Jos ette äiti ota, niin en minäkään huoli.
+
+--No no, mitä sinä nyt puhut, varoitti äiti.--Sinulla ei ole entistä
+turkkia, täytyy sinulle kelvata, mitä isäsi mielellään laittaa.
+
+Aliina oli toivonut, että äiti ymmärtäisi hänen tarkoituksensa ja
+peruuttaisi tuon harmillisen kaupan, mutta saikin vain nuhteita
+osakseen. Uhkamielin poistui Aliina tuvasta.--Tehkööt, ajatteli hän,
+mutta niin kauan kuin Vappu on meillä, en pane sitä turkkia päälleni.
+
+
+
+
+IV.
+
+
+Koti ei enää ollut Aliinasta niin viehättävä ja iloinen kuin ennen. Hän
+katsoi osaaottamatta ja kaipauksella, kun nuoremmat sisaret ja veljet
+iloisina kiipeilivät isän sylissä, milloin tämä oli saapuvilla. Hän oli
+sen sijaan melkein kokonaan vieraantunut isästä, eikä tämäkään
+puolestaan hyvitellyt häntä niinkuin ennen. Aliina siitä tunsi ikävää
+mieltä, ja välistä teki mieli mennä toisten lasten mukana nahuamaan
+isän ympärille, mutta siitä ei tullut enää totta. Ajatella kyllä
+saattoi, mutta jos aikoi ottaa askeleen, niin se keskeytyi. Pahemmin
+vaivasi se, kun isä hyvin harvoin enää katsoi suoraan silmiinkään,
+mutta näytti kumminkin aina epäilevästi seuraavan hänen käytöstään.
+
+Ystävyys Vapun kanssa oli myöskin loppunut. Se ilmeni toiselta puolen
+tylyytenä ja toiselta puolen inhona. Vappu ei vastannut
+tarpeellisiinkaan kysymyksiin, ja Aliina häntä karttoi niin, ettei
+ruvennut syömään eikä juomaan yksistä, ja siirtyi pois, jos he
+sattuivat lähekkäin istumaankin. Hän olisi suonut sen menevän vaikka
+minne, niin ettei kuu kuulisi eikä päivä näkisi. Mutta minkä hän sille
+tekisi, että saisi pois silmäinsä edestä? Uusien ikävien havaintojen
+sattuessa syntyi hyvinkin rajuja ajatuksia, mutta ne supistuivat
+lopulta siihen päätökseen, että ainakin vuoden lopussa se on saatava
+pois vaikka millä keinolla. Jos ei rohkene sanoa sitä, mitä mieli teki,
+niin hän ennen vaikka valehteleekin äidilleen Vapusta; sanoo vaikka
+varastaneen, kyllä sitten ei äiti huoli. Hänessä kiihtyi
+vakoilemishalu, vaikka se alussa vähän peloitti ja hävettikin.
+Epäiltävien henkilöiden jälkiä, olipa ne kotoisia tai kyläisiä, veti
+häntä vastustamaton halu nuuskimaan.
+
+Eräs noita epäiltäviä oli suutari Naulanen, ja kun se joulun edellä
+tuli palkkajyviään noutamaan, otaksui Aliina heti olevan salaisia
+hankkeita tekeillä. Ensiksikin satutti se käyntinsä hämärän ajaksi ja
+vessasteli hyvin rehellisen tavalla tuvassa tyhjine säkkineen,
+tuumaillen, että siinä on hänen vaimonsa eloaitta.
+
+--Kuinka kauan se tuon aitan täydellä elää? kysäisi joku.
+
+--Elelee se hyvien säiden aikana kuukauden päivät, mutta pakkasilla
+pureksii lämpimikseen enemmän, lasketteli suutari.
+
+Aliinaa nämä pilapuheet eivät ollenkaan huvittaneet, hän odotti muuta.
+Ja kun Naulanen pyysi talosta hevosta viedäkseen säkkinsä myllyyn,
+pujahti Aliina eloaittaa lähellä olevan halkopinon taa vahtimaan.
+Kappaleen aikaa hän sai odottaa isäänsä ja Naulasta aitasta joutuvaksi,
+mutta kun ne joutuivat, niin loppu kävi sukkelasti. Useampia säkkejä
+siinä lennähtikin kynnyksen yli rekeen, ja samassa lähti suutari
+ajamaan täyttä kyytiä. Navetan taitse kierrellen palasi Aliina
+vakoilupaikaltaan. Valoisaan tupaan meneminen hävetti, aivan kuin hän
+olisi tullut joltain rikosretkeltä. Isä oli jo ennättänyt ennen ja
+istui jotenkin ajattelevan näköisenä lavitsalla.
+
+Emäntä tuli tupaan ja kysyi suutaria.
+
+--Se jo meni, ilmoitti Auvinen.
+
+--Silläpä kiire, ajattelin syöttää, kun ruoka joutuu, sanoi emäntä.
+
+--Johan sille minäkin siitä mainitsin, vaan kuului olevan kiire
+jouduttaa jyväsäkki jauhoiksi.
+
+Aliina kuunteli syrjästä vanhempiensa keskustelua ja ihmetteli, miten
+ulkokullattuna isä osasi olla, säälien samalla äitiä, joka ei näkynyt
+vähääkään epäilevän, vaan uskoi aina hyvää ja piti kaikki totena. Ensi
+kerran tuntui oikein ikävältä se seikka, että hänen vanhempansa eivät
+olleetkaan sellaisia kuin oli luullut. Ennen hän uskoi, että ne
+puhuivat kaikki asiat toisilleen oikein ja ettei niillä ollut mitään
+salattavaa toisiltaan, ja nyt niitä ilmestyi vähänväliä. Tuntui oikein
+pahalta, että äitiä tuolla lailla petetään eikä kukaan sille sano.
+Mutta hänpä sanoo.
+
+Monesti olivat jo sanat valmiiksi ajateltuna, ettei muuta kuin aukaisee
+suunsa, mutta silloin laskeutui kuin jokin paino kielelle.
+
+
+
+
+V.
+
+
+Joulun pyhäin aikana oli Lahnaniemessä tavallista enemmän eloisuutta,
+kun emännän veli, Mäntymäen Hälinen, tuli tyttärineen vierailemaan.
+Vaikka näin läheisiä sukulaisia, olivat he keskenään seurustelleet
+hyvin vähän. Vanhempiensa elinaikana oli emäntä käynyt useinkin
+syntymäpaikallaan, mutta niiden kuoltua harvenivat käynnit, kun ei veli
+moneen vuoteen vastannut vuoroansa. Syyksi teki sen, että kun hän asuu
+toisessa pitäjässä ja on matkaakin. Nyt oli hänen tyttärelleen Hiljalle
+tullut halu nähdä serkkujaan, ja tytär sai siten isänsäkin taipumaan.
+Hilja oli vuotta vanhempi Aliinaa ja ennättänyt jo käydä rippikoulun.
+Olipa hän sitä ennen saanut käydä vähän kansakouluakin ja kehittynyt
+siten enemmän aikaihmiseksi. Vielä heidän tuumansa silti sopivat
+yhteen. Aliina näytteli tavaroitaan mitä hänellä oli, väliin
+semmoisiakin, joiden Hilja huomautti kuuluvan pienille tytöille.
+Hiljalla kuului olevan enemmän ja parempia, ainoastaan turkki oli
+Aliinalla parempi, niin että Hiljakin sitä kehui ja koetteli päälleen.
+
+--Joko olet pitänyt tätä missään päälläsi? kysyi hän.
+
+--En missään, sanoi Aliina, muistaen samalla uhkauksensa.
+
+--Lähtään nyt viimeisenä pyhänä yhdessä kirkkoon, esitteli Hilja.
+
+--Kun antaisivat meille hevosen, sanoi Aliina ihastuneena esitykseen.
+
+--Jos ei sinun isäsi anna, niin kyllä minun isäni antaa, vakuutti
+Hilja.
+
+Tytöt menivät kysymään, ja aivan ensi mainitsemisella saivat hevosen
+lupaan ja rengin kuskiksi. Mutta tytöt olivat innostuneet toistensa
+seuraan ja tahtoivat semmoista hevosta, jolla voisivat itse ajaa.
+Löytyi semmoinenkin. Auvinen ei olisi kieltänyt mitään. Hän oli itse
+mukana laittamassa, ettei saanut tulla mikään kohta huonosti, ja
+koetteli omin käsin ajopelien jokaisen solmun ja liitoksen.
+
+--Ajakaa hevosenne leipuri Saliniin, siinä ovat meille tuttuja, neuvoi
+Hälinen, Hiljan isä.
+
+--Mitäs ne siihen menisivät, huomautti Auvinen.--Onhan meillä
+vakituinen kirkkopaikka suntiossa.
+
+--Kylläpähän me osataan, sanoivat tytöt ja lähtivät ajaa
+heilettelemään.
+
+Kahden ajaminen oli heistä hupaista, silloin ei ollut ketään
+kuulemassa, jos mitä rupattelisi. Ja hevosen ohjastaminen sitten, se
+oli niin haluista työtä, että he vähän väliä vaihtoivat ohjaksia. Hilja
+tiesi vielä keinon miten saada hevonen juoksemaan: vedettiin vain
+ohjakset ristiin ja silloinpa se antoi aika kyytiä.
+
+--Tämähän hauskaa on, kun me arvattiin kahden lähteä, ihasteli Aliina.
+
+--Ja sinä pelkäsit, ettei isäsi antaisi hevosta.
+
+--Niinhän minä ensin luulin.
+
+--Eikö isäsi tavallisesti anna mielellään, mitä pyytää? kysäisi Hilja.
+
+--On tuo antanut.
+
+--Pitikö miten paljon pyytää tätä uutta turkkia?
+
+--Ei ollenkaan.
+
+--Eikö ollenkaan, ihmetteli Hilja.--Sepä on kovin hyvä.
+
+Aliina oli kahden vaiheilla, puhuisiko enää mitään tästä asiasta. Nuo
+ikävät muistot olivat kumminkin haihtuneet serkun seurassa, ja kun tämä
+mainitsi isästä kiitellen, ei hänkään voinut olla sitä kannattamatta.
+
+--Ostihan se isä ilman tietämättä samanlaisen päällisen äidinkin
+turkkiin.
+
+--Vai niin; sitä ei tullutkaan katsotuksi.
+
+--Eipähän sitä laitettukaan, kun äiti ei huolinut, vaan antoi myödä
+piika-Vapulle, kertoi Aliina paheksien.
+
+--Somapa on se täti ollut, säesti Hilja Aliinan paheksumista. Mitähän
+tuo tuolle; etkö sinä ollut vastaan?
+
+--Olinhan minä, vaan ei se auttanut mitään.
+
+--Joko se on tuo Vappu teillä monetta vuotta?
+
+--Toista vuotta.
+
+--Kuka teillä oli tämän edellä toisena piikana?
+
+--Olipahan muuan Kovatar.
+
+--Missä se on nyt?
+
+--Tuolla kuuluu olevan suutarin mökillä.
+
+--Onko se naimisissa?
+
+--Ei ole...
+
+Aliina alkoi epäillä serkkunsa uteliaisuutta ja kesken puheen kysäisi:
+
+--Minkä vuoksi sinä sitä niin kyselet?
+
+--Ilman aikojaan, sanoi Hilja ja alkoi kertoa oman kotinsa
+palvelijoista.
+
+Heillä kuului olleen eräskin piika lähes kymmenen vuotta ja melkein
+jokainen kaksi tai kolme vuotta.
+
+Hiljalla oli aikomuksena kysyä enemmänkin sukulaistalonsa elämästä,
+josta oli kuulunut yhtä ja toista huhua, mutta kun hän huomasi Aliinan
+käyvän alakuloiseksi, niin heitti kesken ja alkoi kääntää puhetta
+hupaisemmille aloille. Jopa se viimein joutui sulhasiinkin, vaikkei
+niistä Aliina tietänyt juuri mitään.
+
+--Onko sinulla jo sulhanen? osasi hän kumminkin kysyä.
+
+--Ei toki minulla vielä, kielsi Hilja nauraen.
+
+--Taitaapa olla, koska tiedät niistä ja naurat, uteli Aliina.
+
+--Ei ole, ihan todella, vakuutti Hilja.--Oli niitä kansakoulussa
+ollessa semmoisia toisten nimittämiä leikkisulhasia isoimmilla
+tytöillä, mutta ei sen kummempia.
+
+--Oliko sinullakin?
+
+--Oli.
+
+--Kuka se oli?
+
+--Mikä milloinkin.
+
+--Tiesivätkö ne?
+
+--Tiesiväthän ne, kun toiset sanoivat, ja sitten kirjoitettiin
+kirjeitäkin toisillemme.
+
+--Kirjeitäkin? ihmetteli Aliina.--Eikö siitä oltu vihassa?
+
+--Salaa kirjoitettiin.
+
+--Vaikka kohta, en minä vaan uskaltaisi.
+
+--Osaatkos sinä kirjoittaa?
+
+--Hyvin huonosti.
+
+--Eikö sinua ole käytettynä kansakoulussa?
+
+--Eivät ole käyttäneet.
+
+--Ennätäthän sinä vielä. Pyri tänä talvena, kehoitti Hilja.
+
+--Ettäkö kirjeitä osaisin kirjoittaa? kysyi Aliina nauraen.
+
+--Ei sen vuoksi, vaan oppiihan siellä muutakin, oikaisi Hilja.
+
+--Ottaisivatkohan kouluun näin vanhana?
+
+--Kyllä sinne otetaan. Esittelepäs isällesi ja äidillesi.
+
+--Kun olisi tullut ennen hommatuksi, sanoi Aliina ruveten asiaa
+ajattelemaan.
+
+Häntä miellytti melkein eniten se, että saisi viipyä viikkoja, jopa
+kuukausiakin koulussa, tarvitsematta olla ikäviä kotioloja näkemässä
+tai kuulemassa.
+
+Kirkkoa lähestyttäessä tuli kysymys, mihin he menisivät lämmittelemään.
+Hilja tahtoi etupäässä Saliniin, siinä olivat ihmiset hänelle ennestään
+tuttuja. Aliina tätä pelkäsi liian herraspaikaksi, mutta Hilja
+vakuutti, että siinä on tuiki ystävällisiä ihmisiä ja että kotona
+olevat nuorimmat tyttäretkään eivät ole yhtään ylpeitä. Ei sanonut
+tuntevansa vanhinta, joka on pääkaupungissa opettajattarena. Saliniin
+he sitten ajoivat, ja Hiljan vakuutus huomattiin kohta todeksi.
+
+Leipurin tyttäret veivät heidät omaan kamariinsa ja toivat vasta
+saatuja joululahjojaan katseltavaksi. Ne olivat enimmäkseen
+vaatetavaroita, pieniä koristuksia ja kirjoja. Vaatetavarat he sanoivat
+saaneensa vanhemmiltaan, koristukset tuttaviltaan ja kirjat
+pääkaupungissa olevalta sisareltaan.
+
+Aliina kiintyi katselemaan muutamia punakantisia kirjoja ja kysyi
+erikseen Hiljalta:
+
+--Luetaanko näitä kirjoja kansakoulussa?
+
+--Ei näitä lueta siellä, sanoi Hilja naurahtaen Aliinan
+tietämättömyydelle.
+
+Leipurinkin tyttäret kuulivat kysymyksen ja vanhempi veti salaisesti
+suunsa nauruun, mutta nuorempi, Iida, otti asian vakavammalta kannalta
+ja alkoi selittää, että on heillä niitäkin kirjoja, hän kun parhaillaan
+käy vielä kansakoulua, ja toi pienestä kirjahyllystään useita Aliinan
+katseltavaksi. Näyttipä vielä, minkä osan he mistäkin kirjasta
+ennättivät viime lukukaudella, ja haki todistuksensakin nähtäväksi.
+
+Aliina kiintyi pian uuteen tuttavaansa ja saaden rohkeutta kysyi:
+
+--Otetaanko sinne kouluun näin keskellä talvea uusia oppilaita?
+
+--Tulisitko sinä? kysyi Iida puolestaan rohkeasti kuin vanhalta
+tuttavaltaan.
+
+--En tiedä, ilman vaan kysyin.
+
+--Luulenpa otettavan. Ja tule vaan ja tule meille kortteeria, esitteli
+Iida.
+
+--Onko teillä muita ollut? kysyi Aliina.
+
+--Ei nyt viime lukukaudella, sillä äiti ei ota tuhoisia, mutta varmaan
+se sinut ottaisi. Ja sitten me kuljettaisiin yhtä matkaa koulussa.
+
+Alkoi kuulua kirkonkellojen ääni. Aliina ja Hilja kiirehtivät panemaan
+turkkia ylleen ja pyytelivät talon neitejä mukaansa. Nämä kysyivät
+äidiltään ja kuuluivat joutavan.
+
+Kartanolle tuli leipuri itse katsomaan hevosta ja neuvoi panemaan
+talliin. Aliina olisi tahtonut vieraittensa vuoksi ajaa hevosella
+perille asti.
+
+--Kyllä pääsette, nuoret ihmiset, tämän matkan jalkaisin, antaa hevosen
+levätä ja pankaa ruokaa eteen, sanoi leipuri.
+
+Hilja riisui hevosen ja Aliina vei reestä kauroja.
+
+--Hyviä mustia kauroja, kehui leipuri tullen katsomaan.--Jos niitä
+olisi myötäväksi, niin minulle saisi tuoda muutamia säkkejä.
+
+--Minä kerron isälle, sanoi Aliina.
+
+--Se olisi hyvä.
+
+Ei ollut aikaa pitempiin puheisiin kauroista, sillä toiset jo alkoivat
+kävellä kirkkoon päin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Näin viimeisenä juhlapäivänä oli kirkkotoimitus jotenkin lyhyt. Heti
+sieltä päästyä alkoi Iida pitää vireillä keskustelua Aliinan
+kouluuntulosta ja esitti, että palatessa poikettaisiin kansakoululle,
+jossa oli vielä nähtävänä joulukuusi koristuksineen miesopettajan
+luokkahuoneessa. Ovet sinne olivatkin auki, sillä näin kirkkoajan
+perästä kävivät pitäjäläiset lainaamassa kirjastosta kirjoja. Nyt ei
+vielä ollut ketään, joten he saivat yksikseen katsella. Iida kertoi,
+mitä leikkejä he olivat kuusella ollessa leikkineet ja mitä lauluja
+laulaneet. Aliina oli aivan ihastunut. Täällä-olo näytti niin kovin
+hauskalta.
+
+Heidän liikkeensä ja puhelunsa oli kuulunut viereiseen huoneeseen,
+jonka ovi kohta aukeni. Sieltä astui verkalleen ystävällisen näköinen,
+harmaapartainen mies. Hän oli opettaja Ranta. Iida niiasi syvään, ja
+Aliina koetti tehdä samoin, mutta opettajan juhlallinen ulkomuoto sai
+hänet vähän hämille. Kohta hän siitä selvisi, kun opettaja tuli
+ystävällisesti tervehtimään ja kysyi lauhkealla äänellä:
+
+--Kirjojako tyttärille pitäisi olla?
+
+--Muuten minä vaan tulin tälle näyttämään joulukuusta ja kansakoulua,
+sanoi Iida viitaten Aliinaan.
+
+--Sehän on oikein, sanoi opettaja istuutuen tuolille. Istukaa! Mistäs
+tämä Iidan toveri onkaan, minä en muista nähneeni.
+
+--Tämä on tuolta Lahnaniemen talosta, selitti Iida.
+
+Opettaja muisti heti, talon nimen kuultuaan, sukunimenkin ja kääntyen
+erityisellä huomiolla uuteen tuttavaansa sanoi:
+
+--Ei teiltä ole ollut yhtään lasta kansakoulussa.
+
+--Ei ole ollut, vahvisti Aliina.
+
+--Nythän tämä Aliina aikoo tulla, jos sopii, ilmoitti Iida iloisesti.
+
+Opettajaa tämä tieto miellytti erittäin ja hän sanoi:
+
+--Sepä on oikein hyvä ja suotava asia, ja kyllähän tänne aina sopii.
+
+--Eihän se ole vielä varmaa, jouduttautui Aliina selittämään.--Siitä on
+nyt vasta tällä tiellä puhuttu, vaan ei tiedetä, laskeeko isä.
+
+--Niin ... siinähän se mahtaa olla, virkkoi opettaja, sivellen
+ajatuksissaan leukaansa.--Koeta nyt kumminkin pyytää isältäsi ja sano,
+että minä puolestani hyvin soisin kouluun tulevaksi. Vaan jos isäsi
+sittenkin hyvin vastustaa, niin sano ystävällisiä terveisiä minulta,
+että minä olen pyytänyt häntä täällä käymään, ja ehkäpä siitä sillä
+keinoin hyvä tulee.
+
+Aliina lupasi sanoa opettajan terveiset, vaikka ne kyllä tuntuivat
+vähän sekavilta selittää.
+
+He heittivät hyvästi opettajan ja lähtivät tavoittamaan tovereitaan.
+
+»Saas nähdä joko tämä auttaa», ajatteli opettaja Ranta katsoessaan
+akkunasta tyttöjen jälkeen. »Syyttömästi ensin suuttuu ja on sitten
+kostavinaan sillä, ettei lähetä lapsiaan kouluun. Jos minä olisin
+silloin tietänyt hänen helmasyntinsä, niin olisinhan voinut olla siinä
+kuntakokouksessa aivan äänettä, ainakin ahdistamatta häntä niistä
+sanoista, 'ettei tarvita enää kansakouluja; lapsi ja kaksi talostaan
+sopii käymään entisissä, opettakoot sitten toiset toisilleen, ei niitä
+kaikkia kuitenkaan jaksa sinne evästää.' Niinhän se Auvinen puhui, ja
+mikä minut siihen satuttikaan sanomaan, että jos joku luulee
+yhteiskunnalle tekevänsä hyvän työn laittaessaan paljon lapsia,
+välittämättä niiden henkisestä kasvatuksesta, hän suuresti erehtyy,
+sillä yhteiskunnassamme on jo liiaksikin raakoja voimia, suurempi on
+puute niistä, jotka näkisivät vähän laajemmalle kuin oman peltonsa
+pientareet! Siitäpäs se oli suuttunut ja sanonut, että hänen osaltaan
+saapi semmoisten herrain koulut olla tyhjänä.»
+
+Joku tulla rahmuili ovessa ja opettajan muistelot keskeytyivät.
+
+
+
+
+VI.
+
+
+Tytöt eivät malttaneet tovereistaan erota, ennenkuin hämärä muistutti
+ajan kulusta. Sitten he lähtivät kiireesti ajamaan, jottei kotijoukko
+ennättäisi ruveta luulemaan heille matkalla jotain vahinkoa tulleen.
+Koko matkan he innostuneina juttelivat Aliinan kouluunmenosta, sillä
+nyt ei siitä puuttunut muuta kuin vanhempien suostumus. Iida oli
+kysynyt vanhemmiltaan valmiiksi koulukortteerin Aliinalle ja lupasi
+omia koulukirjojaan yhdessä luettavaksi, jos eivät kaikkia raskisi
+ostaa.
+
+--Ole sinä Hilja toverina pyytämässä, sanoi Aliina, kun he alkoivat
+kotia lähestyä.
+
+--Kyllä minä, lupasi Hilja reippaasti.
+
+Heti kotiin tultuaan he ottivatkin asian puheeksi, mutta Auvinen ei
+antanut mitään selvyyttä näin kiireellä, sanoi vain että puhutaan
+sitten huomenna. Hän ei voinut ajatella oikein jyrkkää kieltoakaan, kun
+näki, että Aliinan teki niin kovasti mieli ja muut sitä niin
+puolustivat. Mutta kun muistui tuo muinoinen opettajan puhe
+kuntakokouksessa ja penkeillä istuvain naurunvirnistykset ja katseet,
+niin eipä tehnyt mieli taipua.
+
+Aamukahvia juodessa kävivät tytöt uudestaan kesken jääneeseen asiaan,
+ja Hiljan isä rupesi heille apulaiseksi.
+
+--Etkö sinä saata vähin pyytämisin luvata Aliinaa kouluun, sanoi hän.
+
+--On siinä niin paljon puuhaa, ja mitäpä nuo tuolla viisastunee, sanoi
+Auvinen aikomuksessa pysyä lujana.
+
+--Kyllä siltä puuhalta talona pysyy jos pysyäkseen, sanoi Hälinen.--Ja
+jos siellä ei silminnähtävästi viisastunekaan, niin ainakin oppii, ja
+oppi on viisauden pohja.
+
+--Kun se koulu olisi vähän toisenlainen, vaan ne ovat sen sotkeneet ja
+velloneet semmoiseksi, etten minä pidä koko koulusta, ilmaisi Auvinen
+syynsä.
+
+--Minkälaiseksi ne ovat sen sotkeneet ja velloneet? kysyi Hälinen.
+
+--Niin että tytöt ja pojat ovat sekaisin.
+
+--Mitenkäs niiden pitäisi olla?
+
+--Tytöt tyttöin puolella ja pojat poikien.
+
+--Vähänpä sinä tunnet kouluasioita, ihmetteli Hälinen.--Sehän on
+opetukselle eduksi, kun saapi jakaa edistyneemmät erilleen ja opettaa
+kahdessa osastossa. Yhdessähän ne ovat siinäkin tytöt ja pojat, jos ei
+ole kuin yksi opettaja. Jos sinulla ei ole sen suurempia syitä ja
+esteitä, niin minä enon puolesta sanon Aliinalle, että kyllä saat
+mennä.
+
+Auvinen laski nauruksi ja sanoi:
+
+--Menköön sitten, jos vain äitinsä laskee.
+
+--Kyllä minun puolestani, sanoi emäntä,--jos vain itse ilkeää noin
+isona mennä.
+
+--On siellä niin isoja, puolusti Aliina.--Onhan tuokin Markkalan
+lampuodin Ristjaan melkein aikamies ja vielä kuuluu menevän.
+
+--Siitäpä kuuluvatkin tekevän herran, tiesi emäntä.
+
+--Mikä herra siellä kansakoulussa valmistuu? sanoi Hälinen naurahtaen.
+
+--Semmoinen kuuluu olevan Ristjaanin isällä homma, että poika pitää
+saada virkaan, jos ei muuhun, niin tukkiherraksi, selitti emäntä.
+
+--Mahtaa tulla niitä herrojaan, kun vanhemmat semmoisia hassutuksia
+istuttavat, arveli Hälinen.
+
+Hyvillä mielin poistuivat tytöt omaan seuraansa. Heillä oli vain enää
+muutamia tunteja yhdessäolon aikaa, sillä aamiaisen jälkeen aikoivat
+vieraat lähteä kotiinsa.
+
+--Sinähän tiedät, mitenkä siellä koulussa oikein ollaan, neuvo sinä
+minullekin, kyseli Aliina.
+
+--Ei sitä osaa toinen neuvoa, sanoi Hilja.--Ja kyllä ne siellä
+neuvovat.
+
+--Niinhän se taitaa olla, myönnytti Aliina.--Mutta eiköhän minun
+kumminkin olisi parempi mennä suntioon kortteeria? Siinä Salinissa on
+niin herrasmaista, ja se vanhempi tyttö näyttää vähän ylpeältä.
+
+--Elä joutavata pelkää, neuvoi Hilja.--Taitaahan se Liina-neiti olla
+vähän ylpeämpi, kun se on vanhempi ja oppineempi ja kuuluu olevan
+kihloissakin erään puotipalvelijan kanssa. Mutta asusta sinä enemmän
+Iidan seurassa ja puhuttele sitä Liina-neitiä aina neidiksi.
+
+Aliina punastui ja kävi äänettömäksi, sillä hän ymmärsi Hiljan
+vakavista sanoista, että tämä viimeinen neuvo oli tärkeä. Samassa
+syntyi se vaivaava ajatus, että jos hän lienee jo sattunut nimittämään
+niinkuin vertaistaan ja puhunut typerästi, koska Hilja arvasi
+huomauttaa. Olisi tehnyt mieli kysyä, oliko Hilja sellaista huomannut,
+mutta alkoi arveluttaa, että jos hän siten näyttää yhä typerämmältä.
+Tuli olla varovaisempi vasta ja koettaa arvata, miten on missäkin
+oltava.
+
+
+
+
+VII.
+
+
+Auvinen lähti heti vierasten mentyä viemään kauroja Salinille ja oli
+päässyt siellä mitä oivallisimmalle tuulelle. Siellä oli syötetty ja
+juotettu kuin parhaissa pidoissa ja tehty sopimus, että Aliina on
+kouluaikansa talon ruuassa. Hän ei vähääkään antanut perään Aliinan
+esitykseen suntioon menosta. Mitä varten, kun on kerran tarjona niin
+mainio kortteeri! Häneen oli tällä tiellä tarttunut kunnianhimoinen
+ajatus saada tyttärensä oppineeksi. Ei se saanut mieltä muutetuksi
+erittäin ystävälliseksi omaa koulua kohtaan, mutta saihan tuo olla
+olemassa paremman puutteessa. Enemmän ihaili hän kortteeripaikan
+hyvyyttä, vilahtelipa jo ajatuksia korkeammista kaupungin
+tyttökouluistakin, joissa leipurinkin vanhin tytär oli käynyt ja joissa
+oppii kieliä ja kaikkia. Leipuri itse oli kehuen kertonut tyttärestään,
+kun oli vähän ryyppinyt Auvisen kanssa, ja sanonut että jos se koulutus
+tuleekin maksamaan, niin on se sitten jotain. Siitä oli innostus
+tarttunut Auviseenkin, mutta tämä oli kuitenkin malttanut pitää
+ajatuksensa salassa ja noin vain sivumennen kysellyt, miten paljon
+oppia sinne tyttökouluun pyrkijällä pitäisi olla. Ja kyllähän sinne
+kuului pitävän olla. Täytyi siis heittää tuo ajatus oman mielensä
+hyvikkeeksi.
+
+Lukukauden alkaessa kyyditsi Auvinen tyttärensä kansakouluun. Aliina
+pääsi toiselle osastolle, kun osasi selvään lukea sisästä ja muisti
+katekismuksen ja raamatunhistorian ulkoa, sekä oli vähän
+kirjoituksenkin alulla. Iida tarjoutui vielä loma-ajoilla opastamaan
+laskennossa.
+
+Heti ensimmäisestä päivästä alkaen ryhtyi Aliina ahkerasti lukemaan.
+Häntä peloitti kovasti, kun monesta ennen tuntemattomasta kirjasta
+määrättiin läksyjä. Nyt ei uskaltanut olla jouten tuntien
+väliaikaakaan. Ennen olleet liikkuivat kuin kotonaan, eikä niillä
+näkynyt olevan mitään kiirettä. Varsinkin pojat haastelivat ja
+heittelivät pöytiensä kansia, niin että Aliinan oli melko vaikea kuulla
+omaa supattavaa ääntänsä. Muutamat niistä näkyivät naurahdellen
+katselevan tuon vasta tulleen tavatonta ahkeruutta, ja joku jo
+ohikulkiessaan pilkallisesti kysyi:
+
+--Hammassuolojakos tämä tyttö loihtii?
+
+Aliina ei vastannut mitään, koetti olla kuin ei olisi kysymystä
+kuullutkaan. Pilkanteko koski ikävästi mieleen. Hyvähän niiden on olla
+lukematta, kun ovat ennen olleet. Hän ajatteli pojista aivan samaa,
+mitä oli kuullut isänsäkin sanovan, ettei niitä tarvitsisi olla samalla
+luokalla. Vastaisuudessa hän vältti luokalla lukemista, harjoitteli
+ennemmin laskentoa ja luki yön seutuna sitä ahkerammin. Ja kyllä
+olivatkin aina iltamyöhällä kieli ja leukasaranat raukeina, kun hän
+kotona opittuun tapaansa ammensi ääneen kymmeniä kertoja kaikki läksyt
+päästä päähän. Ja kun läksyistä oli joka sana muistissa, niin sitten
+lukemaan yhtä kirjaa kerrallaan kannesta kanteen.
+
+Hiljan neuvoa seuraten karttoi Aliina aikaisempien seuraa ja vetäytyi
+aina Iidalle ja hänelle määrättyyn pieneen kamariin lukemaan. Siellä
+oli aina niin rauhallista. Iidakin viipyi usein pitkät ajat poissa, ja
+kun Aliina ikävöiden toveriaan meni häntä etsimään, oli hän monasti
+toisessa huoneessa lukemassa. Tätä ei Aliina ymmärtänyt. Olisi tehnyt
+mieli luulla, että se tapahtuu tylyydestä, mutta sitä ei voinut uskoa.
+Hän jo kerran kysyi: »Miksikä sinä erilleen menet», johon Iida vastasi:
+»Tuossa kun sattui olemaan valkea». Aliina uskoi selityksen sillä
+kertaa, mutta kun hän yhä edelleen huomasi, että Iida vetäytyi
+salaisesti erilleen, alkoi se vaivata niin, ettei voinut olla ottamatta
+siitä selkoa.
+
+--Minä vaan luulen, sanoi hän kahden ollessa,--että sinä minun takiani
+et lue täällä omassa kamarissasi.
+
+--Elä siitä huolehdi, rauhoitteli Iida.--Se on aivan oma syyni, kun
+minä en osaa ääneen lukea läksyjäni.
+
+Aliina punastui ja kävi aivan äänettömäksi, niin kovasti hävetti häntä
+oma typeryytensä. Nyt hänelle vasta selvisi, ettei Iidan huulet edes
+liikkuneetkaan lukiessa ja miten hän itse supatti ja parpatti.
+
+--Minäpä opettelen myös sillä lailla lukemaan, sanoi Aliina peittäen
+nolostumistaan.
+
+--Vaan jos et opi? arveli Iida.
+
+--Kyllä minä opin, päätti Aliina.--Ja miksikä sinä et jo ennen sitä
+sanonut?
+
+--Pelkäsin että jos sinulle on vaikeata oppia läksyjäsi muuten.
+
+Aliina muutti paikalla lukutapansa. Eivät enää pojatkaan pääse hänen
+lukemiselleen nauramaan.
+
+Mutta eipä uusi tapa ollut niinkään helppo oppia. Sanat eivät
+katsomalla iskeytyneetkään niin helposti muistiin. Täytyi vaikeiden
+läksyjen ollessa turvautua samaan keinoon, jota Iida oli käyttänyt, ja
+mennä erilleen, jossa sopi edes puolikuuluvasti antaa äänen tulla
+muistin avuksi.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Talvi oli jo keväiseen päin kallistumassa. Iloisina palasivat oppilaat
+koulusta, sillä nyt oli annettu laskiaislupa. Aliina oli saanut
+opettajattarelta, joka johti tyttöjen käsitöitä, oman työnsä
+lupapäiväksi mukaansa, siellä jouduttaakseen. Hän tunsi itsensä
+ylpeäksi työstään, sillä eipä moni ollut oppinut niinkään vähällä
+neuvokilla virkkaamaan ja ompelemaan. Tämän ajatuksen yhteydessä
+tulivat muutkin edistymiset mieleen. Monessa aineessa hän jo voi
+ajatella olevansa muiden tasalla, mutta vastaamistavassa oli jotain
+vikaa, sen hän oli tullut viimeiseltä huomaamaan. Opettaja nimittäin
+antoi usein muiden korjata hänen vastauksensa, vaikka ensin myönsi,
+että »niinhän se on kirjassa». Hän päätti saada neuvoa Iidalta ja
+kysyi:
+
+--Mikähän siinä on, kun minä en osaa oikein hyvästi vastata, vaikka
+muistan läksyt ihan ulkoa?
+
+--Osaathan sinä vastata, vakuutti Iida.
+
+--Ei se mene aina oikein, väitti Aliina.--Moni osaa paljon paremmin,
+vaikka eivät muuten muista läksyjään niin hyvästi.
+
+--Mutta jos siinä on se esteenä, että sinä liika tarkasti seuraat
+läksyn sanoja, arveli Iida.
+
+--Sittenhän en osaisi mitään vastata, jos en sanoja muistaisi, epäili
+Aliina.
+
+--Eipä sitä tiedä, sanoi Iida. Heitäpäs kerran vähän vähemmälle luvulle
+ja ajattele enemmän sitä asiata, josta luet.
+
+--Mutta minäpä en malta heittää vähälle, jos vaan on aikaa.
+
+--Minä heittäisin halulla, nauroi Iida,--ja lukisin mieluummin muita
+kirjoja. Ja sinä hyvin kyllä saatat läksyjesi lomassa lukea, kun on
+niin hyvä muisti, eikä ole muuta työtä. Minä haen yhden sisareni kirjan
+sinulle.
+
+Aliina ei osannut käskeä eikä kieltää, jäi vain uteliaana odottamaan.
+Ja kohtapa hänellä oli kädessä paksu kirja.
+
+--Eihän tämä tule tänä talvena luetuksi, epäili hän.
+
+--Ei siinä monta päivääkään mene, kun alkuun pääsee, sanoi Iida.
+
+--Mistä »Helenan perheestä» tässä kerrotaan? kysyi Aliina.
+
+--Se on vaan kertomus niiltä ajoilta, kun ristinuskoa vainottiin.
+
+Aliina alkoi selailla kirjaa, sillä raamatunhistoriasta tutuksi tullut
+aine alkoi miellyttää. Keskempää kirjaa sattui silmään kirjeen
+muotoisia kappaleita, joihin huomio ensiksi kiintyi.
+
+--Aloita alusta, et siitä muuten ymmärrä mitään, huomautti Iida.
+
+Aliina aloitti alusta ja huomasi pian, että neuvo oli hyvä. Nyt hän
+pääsi tapahtumain perille alusta alkaen ja kiihtyvä uteliaisuus veti
+eteenpäin, jotta näkisi, mitähän sitten tapahtui. Mäenlasku, samoin
+kuin käsityöt ja läksyt, unehtuivat kaikki mielestä. Koko sielullaan
+seurasi hän Helenan perhettä. Lupapäivän iltana oli kirja puolivälissä
+menossa, eikä siltä olisi hennonut nukkumaankaan ruveta. Aamusilla
+petti uni niin että ylösnousu meni lähelle aamiaista.
+
+--... Ja nyt minä en osaa mitään, hätäili hän ja luki syödessään ja
+kävellessäänkin minkä ennätti.
+
+Tunnilla ei kumminkaan tullut suuria erehdyksiä. Pari vastausta vain
+meni väärin, kun ajatukset sattuivat hairahtumaan Helenan perheen
+tapahtumiin. Nyt jäivät väkisinkin kirjan sanat pois ja täytyi keksiä
+omasanaisia vastauksia ja ottaa niille vauhtia kysymyksestä, kuten
+muutkin tekivät.
+
+--Osasitpahan vastata, vaikka et muistanut sanoja ulkoa, kehui Iida
+koulusta palatessa.
+
+--Täytyihän minun osata, kun en malttanut enkä muistanut lukea
+läksyjäni, kun se kirja oli niin hupainen. Minkä tähden sinä et ole
+sitä ennen antanut?
+
+--Sisareni kielsi, kertoi Iida.--Ei olisi nytkään oikein mielellään
+antanut, Sanoi minun turmelevan sinun koulunkäyntisi, kun opetan
+tarpeettomia lukemaan.
+
+Aliina ei ensin oikein ymmärtänyt kiellon tarkoitusta ja yritti tulla
+ikävälle mielelle. Sitten hän vasta pääsi rauhaan, kun Iida selitti,
+että muutamat kuuluvat niin kiintyvän tämänlaisiin kertomuksiin,
+etteivät malta mitenkään lukea läksyjään.
+
+--Ensin minä toki läksyni opettelen, sanoi Aliina hiukan häpeissään,
+sillä vähää ennen oli ollut mielessä joutua Helenan perhettä lukemaan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kertomuskirjain lukemiseen päästyä avautui Aliinalle ikäänkuin uusi
+maailma. Niihin kiintyi hän kuin parhaisiin, uskollisiin ystäviin.
+Koti-ikävät muistuivat harvoin mieleen, selvimmin silloin, kun isä
+liikkui kirkolla päin ja kävi katsomassa. Isän käyntejä ei hän
+ensinkään kaivannut. Äidin tulo ilahutti aivan toisella tavalla, mutta
+ei tämänkään kehoituksista haluttanut lähteä pyhän aikoina kotona
+käymään. Aliina sanoi säälivänsä hevosia, kun täytyisi asian alkaen
+kyyditä kouluun, vaikka todellisuudessa säälitti jättää kesken jotain
+alulla olevaa kertomuskirjaa. Hänellä olikin jo kortteeritalonsa
+kirjastosta kaikki hupaisimmat kirjat luettuina ja hauskimmat paikat
+kahdestikin.
+
+Aika oli jo kulunut huhtikuun loppuun. Koululaiset odottivat
+vapunpäivän lupaa ja iloitsivat sen lähestymisestä. Samaan aikaan oli
+Aliinalla toinenkin odotus. Iida oli aina iltasilla jutellut tapahtumia
+»Välskärin kertomuksista», jotka oli lainakirjastosta lukenut, ja
+näihin ihastui Aliina niin, että olisi tahtonut saada paikalla
+lukeakseen. Mutta ne olivat jossain pitäjällä lainassa, eivätkä tuoneet
+niitä takaisin, vaikka jo aikoja oli lainassaoloaika loppunut. Usein
+Aliina muisti käydä kysymässä opettajalta, joko on tuotu.--»Ei ole
+tuotu, mutta kyllä se kuukauden lopulla tuopi, muuten haetaan
+hakemalla», lohdutteli aina opettaja. Ja niinpäs kävikin. Vapunpäivän
+aattona meni opettaja kaapilleen ja kutsui Aliinaa ottamaan Välskärin
+kertomuksia. Ilmestyi siihen muitakin halukkaita ja varsinkin Markkalan
+Ristjaan katsoi olevansa kokonsa ja ikänsä puolesta oikeutettu.
+
+--Annetaan Aliinalle, tämä on niin monesti kysynyt, sanoi opettaja
+ratkaisten asian.
+
+Syvään niiaten lähti Aliina kiirehtimään kirjoineen tyttöjen joukkoon,
+jotka olivat kokoontuneet maantielle vievän veräjän luo, siitä
+erotakseen itsekukin omalle haaralleen. Poikien ryhmät pysyttelivät
+vähän jälempänä, he olivat saaneet semmoisen määräyksen opettajilta.
+
+Maantie kun oli sulana, kuivalla hiekalla, eikä ollut näkyvissä
+sellaisia kulkijoita, joista olisi tarvinnut välittää, tempasi iloinen
+mieli jalatkin palvelukseensa. Tuontuostakin pelmahtivat parit kilvan
+juoksuun, toiset tarttuivat käsikkäin ja pyörivät ympäriinsä niin
+huimasti, että pahoin huivinnurkat ja hameenhelmat liehuivat mennessä.
+Iloisimpien rinnalla heilui siellä Aliinakin, vaikka hän opettajien
+varoituksia seuraten kulki tavallisesti hyvin vakavana.
+
+Joku vaimonpuoli tuli hitaasti vastasta päin, mutta sen he jo ulompaa
+näkivät niin vähäarvoiseksi, ettei kannattanut iloista kulkua muuttaa
+vakavammaksi.
+
+--Elä nyt ole niin hyvilläsi, ettet malta äitiäsikään tervehtiä, huusi
+Markkalan Ristjaan jäleltäpäin tyttöjen joukkoon.
+
+Kaikki pysähtyivät kuulostamaan, ketä se huuto tarkoitti.
+
+--Mitäs se niin »ristikkäinen» viisaus on, huusi joku rohkein tyttö
+vastaan.
+
+Ristjaan oli sanomastaan sanasta niin mielissään, ettei antanut
+tyttöjen paneman pilkkanimenkään itseänsä häiritä, näkyi vaan hyvin
+hartaasti selittävän jotain uteliaille tovereilleen.
+
+Aliinan oli huuto havauttanut pian. Nyt hän vasta tarkkasi, että
+vastaantulija oli heidän entinen palvelijansa, Kovatar, joka kantoi
+lasta käsivarrellaan pappilaan päin.
+
+Ei salaman isku olisi tehnyt niin pahaa vaikutusta. Hän olisi toivonut
+olevansa ennen vaikka maan alla kuin siinä. Koko maailma kirjoineen ja
+kouluineen olisi saanut mennä, jos vaan olisi päässyt tuntemasta sitä,
+mitä nyt tunsi.
+
+Taakseen katsomatta alkoi hän kiirehtiä kortteerilleen, mutta kuuli
+vielä mennessään, kun Ristjaan sanoi:
+
+--Taisipa siivet palaa muutamalta, koska lähti jaloilleen.
+
+Toistenkin tyttöjen iloinen huiske taukosi, ja se lisäsi Aliinan
+häpeää. Nyt ne kaikki pääsevät tietämään... Hän olisi toivonut
+joutuvansa yhdellä harppauksella suojaan, jottei ennättäisi ketään
+tulla vastaan.
+
+Asunnolle päästyä ei lukeminen muistunut ensinkään mieleen. Koneen
+tapaisesti heitti hän nuo kauan halutut »Välskärin kertomukset»
+kädestään ja painautui nurkkaan itkemään.
+
+Iida oli kummastellen katsonut toverinsa äänetöntä ja pikaista
+poistumista toisten seurasta ja joutui vähäksi aikaa aivan
+neuvottomaksi, kun näki miten kovasti tämä tapaus koski Aliinaan.
+Mitähän se mahtoikaan merkitä, ajatteli Iida ja koetti keksiä keinon,
+millä aloittaisi.
+
+--Tulitko sinä kipeäksi? kysyi hän.
+
+--En, vastasi Aliina ja koetti peittää pahaa mieltään, mutta ei
+jaksanut.
+
+--Tuokos Ristjaanin retostaminen sinuun niin koski. Elä toki välitä
+siitä yhtään. Kaikillehan se sitä viisauttaan näyttää. Suuttuihan se
+minuunkin mennä talvena ja koetti herjata jos vaikka miksi. Nyt sen
+kävi arvolle, kun ei opettaja antanut sille sitä kirjaa. Ei siitä
+opettajakaan pidä, tuntee se sen. Ja nyt jos me mennään sanomaan sen
+räähkyydet opettajalle, niin saapi varmaan toria ja ehkä arestiakin.
+
+Iida aivan innostui toverinsa puolesta. Aliinassakin se herätti
+uhkamieltä, mutta aivan toisessa muodossa.
+
+--En mene ilmoittamaan, olkoonpa minkälainen hyvänsä, sanoi hän.--Tuon
+kirjan saapi vaikka paikalla. Ja kun tulisivat kotoa käymään, niin
+pääsisivät minusta.
+
+--Ettäkö eroisit pois kesken lukukauden? kysyi Iida ihmetellen.
+
+--Niin, vahvisti Aliina, ja piti jonkinmoisena kostona tätä
+uhkamielistä päätöstään.
+
+--Elä nyt semmoista typeryyttä tee tuon riekailijan tautta, rupesi Iida
+nuhdellen neuvomaan. Täytyyhän täällä maailmassa kärsiä pahojakin
+ihmisiä. Sattuuhan niitä kaikissa kouluissa häijyjä oppilaita, vaan ei
+niiden takia auta koulua hylkääminen.
+
+Aliina oli tottunut luottamaan Iidan antamiin neuvoihin, eikä nytkään
+voinut niitä hylätä. Oma uhkaus alkoi todellakin tuntua typerältä,
+vaikka kovin katkeraksi kuvastui koulussakin olo, jos siellä jokainen
+saa tietoonsa nuo ikävät asiat ja Ristjaan yhä edelleen herjailee
+syrjä-äideillä.
+
+Hän otti jo »Välskärin kertomukset» lukeakseen, mutta se meni aivan
+hukkaan, kun ei muistanut pitkiin aikoihin ajatella, mitä niissä
+sanottiin.
+
+Tapahtuman jälkipäivinä vaivasi Aliinaa tavaton arkuus. Hän luuli
+toisista koululaisista samaa, kuin oli ennen luullut kotikylänsä
+ihmisistä, että ne kaikki kuiskuttelevat hänestä. Luulossa oli
+kumminkin paljon liikaa. Häijyimmät pojat näkyivät kyllä jonkun aikaa
+muistavan, millä Aliinaa voisi herjata, mutta näille vastapainoksi
+tekeytyi moni tyttö yhä ystävällisemmäksi.
+
+Oppilasten huomiota veti jo puoleensa lähenevä koulututkintokin. Useat
+odottelivat kotoaan uusia tutkintovaatteita, ja ne, joilla ei sitä iloa
+ollut, hyvittivät mieltään kesäluvalla.
+
+Aliina sai vaatteet, jotka vetivät paraimmille vertoja. Isä oli ostanut
+kankaan, ja Aliina itse sai teettää kirkonkylän kuuluisimmalla
+ompelijalla. Hyvät niistä tulikin, mutta näin pikainen muutos
+tavallisesta kotikutoisesta vaikutti häiritsevästi. Peloitti että
+kaikki sen huomaavat ja osoittelevat.
+
+Tutkintopäivänä tahtoi jokainen näyttää parhaan taitonsa, ettei olisi
+häpeäksi omaisilleen, joita kertyi kuuntelemaan. Se oli lapsille
+juhlahetki ja vaikutti mahtavammin kuin tavalliset koulutunnit.
+
+Kun opettaja oli muun toimituksen loputtua lempein sanoin lausunut
+hyvästit lapsille ja toivottanut heidät syksyllä tervetulleiksi,
+valtasi monen tavaton ikävä erota tästä rakkaaksi tulleesta huoneesta.
+Nekin, jotka edellisinä päivinä olivat hypähdelleet poispääsemisen
+ilosta, tunsivat viime hetkellä tämän vetovoiman.
+
+Aliina ei voinut pidättää kyyneleitään, hänellä kun oli melkein
+varmana, ettei ole enää toivoa päästä tänne. Toisten poistuessa kävi
+hän vielä istahtamassa tuon tutun koulupöydän ääressä, josta oli
+erottava.
+
+Suurena lohdutuksena oli se, että tiesi viikon päästä pääsevänsä
+rippikouluun, jolloin sai vielä vähän aikaa asua hyvän ystävänsä Iidan
+seurassa.
+
+
+
+
+VIII.
+
+
+Juhannuspäivänä pidettiin rippikoulutytöille viimeinen toimitus
+alttarin edessä. Siinä he vannoivat uskollisuutensa kirkon opille ja
+saivat sitten astua ehtoolliselle.
+
+Vanhempiensa mukana palasi Aliina kotiinsa. Hän oli alakuloisen
+iloinen. Koko tulomatkan liikkuivat ajatukset niissä vakavissa
+asioissa, joista viime viikoilla oli puhuttu. Mutta kotirantaan tultua
+sai parhaassa vihannuudessaan loistava kotoinen luonto sydämen
+sykähtelemään. Lapsellisella ilolla riensi hän samana iltana nuorempien
+sisarten kanssa katselemaan entisiä leikkipaikkoja.
+
+--Kuoppa-aholla on paljon mansikankukkia ja on siellä jo muutamia
+raakojakin, kertoi Mari innostuneena kotiin tulleelle sisarelleen.
+
+--Onko? Mennään katsomaan!
+
+Pienimmät alkoivat juosta piristää edeltä.
+
+--Jo löysin, jo löysin, täällä on paljon, huutelivat lapset kilvan.
+
+--Ensi viikolla täällä on jo kypsiä, puhui Mari hyvillään. Sitten
+tullaan astioiden kanssa... Ethän sinäkään mene enää kouluun?
+
+Aliina tiesi hyvin, ettei ollut enää kouluun menoa, mutta kumminkin oli
+ympäristöä katsellessa seurannut sellainen tunne, kuin jos ei sitä taas
+vähään aikaan näkisikään. Sisaren kysyessä hän vasta kavahti
+erehdyksestään. Koulunkäynnit olivat todellakin loppuneet. Alakuloisena
+myönsi Aliina sisarensa kysymykseen, ettei ole enää kouluun menoa.
+
+Ensimmäisiä päiviä kotona ollessa muistuivat kouluajat usein mieleen.
+Jospa olisi edes rippikoulu jäänyt toiseen vuoteen.
+
+Jo ensi sunnuntaina piti Aliinan päästä kirkkoon, että sai sillä tiellä
+käydä Iidan luona. Kirkosta palatessaan kävivät he koulullakin, josta
+Aliina sai pari kirjaakin kotiinsa luettavaksi.
+
+Erotessa oli tytöillä toisilleen mitä ystävällisimmät kehoitukset tulla
+taas kohta käymään, eikä kyllä Aliina pitänytkään pitkiä lomia.
+Heinänteon edellä sai hän Iidan kotiinsa pitemmäksi aikaa, eikä se
+ollut mielestä vähän. Jokaisena kauniina päivänä olivat he liikkeellä,
+milloin järvellä, milloin metsissä, ja kun heinäntekoa aloitettiin,
+heiluivat he siellä haravoimassa ja laulelivat itselleen ja muille
+iloksi. Niin työväki kuin talonkin haltijat pitivät näistä iloisista
+heinämiehistä tuiki paljon. Auvinen itse piti keskellä kiirettäkin
+huolen tuoreesta kalasta vieraan varalta ja oli kaikin puolin
+ystävällinen.
+
+Iida oli heti tultuaan varoittanut, ettei pidä hänen takiaan mitään
+erityisiä ruokia laitella, mutta Aliina katsoi aivan häpeäksi, jos ei
+ollut muuta kuin joukon yhteistä keittoa ja paistinkaloja. Niinpä hän,
+kun kotosalla olivat, tuon tuostakin vieraansa tietämättä keittää
+hyräytti milloin mitäkin soppaa tai muuta höllötystä ostoaineista.
+
+--Jos sinä et lopeta niitä laitoksiasi, niin minä lähden pois,
+muistutti Iida.
+
+--Elä sinä sitä ajattele, anna minun keittää, että oppisin, puolusteli
+Aliina.
+
+--Se oppi tulee liika kalliiksi, väitti Iida.--Sinä tuhlaat liika
+paljon aineita, varsinkin sokeria ja muita imeliä.
+
+--Sen makeampaa, nauroi Aliina.
+
+--Ei se sitä ole. Kaikella on määränsä. Osta ensin keittokirja, tai ota
+aluksi meiltä lainaan ja opettele sitten. Mutta usko nyt tällä kertaa
+minua, niin sitten olen enempi aikaa täällä.
+
+Aliina alkoi käsittää, että hän ilmaisee typeryytensä, jos ei tottele.
+Pilallehan ne keitot todellakin mahtoivat mennä, vaikka hän oli
+uskonut, että joka on imelää, niin se on hyvääkin. Hän luopui
+liiallisista laitoksistaan ja saikin siten Iidan olemaan vieraanaan
+useita viikkoja.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kotijoukon seuraan jäätyä alkoivat viimevuotiset muistot vähitellen
+palautua. Mutta nyt hän voi niistä ajoiksi irtautua ja löytää
+mielelleen kevennystä. Sitä antoivat paraiten kirjat ja toimiminen
+äidin apuna. Saipa hän jo muutamia kirjoja itselleenkin ostetuksi ja
+yksi niistä oli keittokirja.
+
+Lopummalla kesää huomasi Aliina yhden aikeistaan olevan menemäisillään
+myttyyn. Hän sai nimittäin kuulla, että kaikki entiset palvelijat ovat
+puhutut ensi vuodeksi, siis Vappukin. Nyt tuli kiire aprikoiminen, mitä
+tehdä. Ennen ajatellut valehtelemiskeinot olivat kumminkin hylättävät.
+Toista tietä täytyi päästä aikeen perille. Mutta mitä? Ei ollut sen
+parempaa keinoa, kuin ottaa työt omille hartioille. Ensiksi ilmoitti
+hän äidille aikeensa. Tämä arveli tulevan liian raskaaksi olla niin
+nuorena aikaihmisen ammatissa. Aliina taas puolestansa vakuutti
+jaksavansa hyvin kyllä.
+
+Kun asia tuli Auviselle itselleen tiedoksi, katsoi tämä sitä talolleen
+häpeäksi ja sanoi:
+
+--Ei mitenkään. Kaikkihan silloin sanoisivat, että meidän talo on niin
+köyhä, ettei jakseta enää palvelijoita pitää, vaan täytyy talon
+tyttärien käydä karjalla.
+
+--Se on minusta hyvin vähäinen häpeä, jos ei isompia olisi, sanoi
+emäntä.--Pahemmin pelkään sitä, että jos terveys turmeltuu.
+
+--Onpa siinä sekin, sanoi Auvinen lyhyesti, jääden kuulostamaan.
+
+--Niin, vaan minä jaksan hoitaa toisen puolen, ja antakaahan koettaa,
+houkutteli Aliina.--Jos en jaksaisi, niin ottakaa sitten tuonnempana
+aikaa toinen.
+
+--Sitä minäkin tässä ajattelin, että otetaan sitten talvella toinen,
+jos Aliinalle käypi liian vaikeaksi, yhtyi emäntä esitykseen.
+
+--Se on semmoista retustelemista hakea keskellä vuotta palvelijoita,
+sanoi Auvinen ja lisäsi varovasti:--Kumpaisenko niistä heittäisi pois?
+
+--Kumpaisenko tahtonet toveriksesi, sanoi emäntä.
+
+Aliina näki pääsevänsä voitolle, kun sai valitsemisvallan. Isän
+läsnäollessa tuntui vähän vaikealta ilmaista ajatustaan, mutta kun sitä
+odotettiin, sanoi hän:
+
+--En minä huoli Vapusta, se on niin ... tyly.
+
+Aliina oli hyvillään, kun keksi niin yksinkertaisen syyn.
+
+Emäntä ei puhunut mitään, odotteli vain mitä hänen miehensä sanoisi.
+Tämä olisi jo ehkä mielellään heittänyt koko jutun muille, mutta
+näyttääkseen yhteistä etua harrastavalta sanoi:
+
+--Siinä tulee vahinkoa, kun Vapun palkkaotokset nousevat sen
+turkinpäällisen kanssa yli tämänvuotisen palkan.
+
+Aliinaa tämä turkkimuisto kiihoitti. Itku pyrki ääntä sortamaan, kun
+hän uhkaili:
+
+--Minä hoidan ennen vaikka yksinäni koko karjan, ennenkuin Vapun
+kanssa. Menköön vaan ja pitäköön...
+
+--Antaa mennä, antaa mennä, enhän minä sillä, rauhoitteli Auvinen
+lähtien pois.
+
+Hänelle oli keskustelun aikana selvinnyt syy, miksi Aliina pyrki piian
+töille, ja hän kiroili mielessään omaa itseään, kun piti tuollaisia
+juttuja olla, jotka pilaavat kaikki. Hän oli viime aikoina ajatellut
+ylpeillen tyttärestään. Tosin täytyi luopua tyttökouluajatuksista,
+mutta olihan sillä arvokkaita tuttavia, niin arvokkaita, ettei kaikilla
+ollutkaan. Ja sen lisäksi käynyt kouluakin ja luki sellaisia kirjoja,
+joista eivät monen talon tytöt tiedä mitään. Näiden nojalla oli hän
+toivonut hyvää onnea, oikein kuuluja sulhasia, mutta mitä siitä nyt
+tulee, kun karjapiiaksi. Tämä oli aivan harmillista.
+
+Kiireimmän työajan jälestä ryhtyi Auvinen muodostelemaan navetan puolta
+uuteen kuntoon. Kaikkiin tarvittaviin paikkoihin teetätti hän
+vesikynät, niin että lehmät saivat juoda edestään eikä tarvinnut kantaa
+kuten ennen. Heinien ja lannan kuljetukseen tehtiin pienet rattaat.
+Näillä parannuksilla tahtoi Auvinen laittaa navettapuolen työt niin
+huokeiksi ja mukaviksi, ettei siellä Aliinan tarvitsisi arvonsa
+alentamiseksi asti viipyä.
+
+Paikoilleen jäävä palvelija oli näistä mukavuuksista tuiki kiitollinen,
+mutta Vappua se harmitti. Hän koetti katkeroittaa Aliinan mieltä
+puhumalla edessä jos takanakin, että kyllä meni tämän talon »ryökkynän»
+koulunkäynti hukkaan, kun joutui navettaan tarsimaan. Mutta nähtyään
+ettei navetassa-olo tullut olemaan niinkään »tarsimista», vaihtoi Vappu
+juonensa sisältöä ivailemalla, että pitää nyt toki laittaa varjostimet
+navetan ikkunoihin ja maalauttaa lattia, jotteivät »ryökkynän» hameen
+helmat likaudu.
+
+Ei koskaan olleet Aliinan mielestä viikot kuluneet niin hitaasti kuin
+sinä syksynä. Usein laski hän allakasta, milloin marraskuun ensimmäinen
+päivä joutuisi, jolloin pääsisi tuosta kauheasta, inhoittavasta
+ihmisestä. Mutta sekin arvasi poismenostaan iloittavan ja purki pahaa
+sisuaan sitä runsaammin, kuta täperämmälle aika kului. Siitä saivat
+viimeiseltä osansa kaikki taloon kuuluvat ihmiset, eikä vain Aliina
+yksinään. Emäntä koetti olla niinkuin ei kuulisi mitään ja toimitti yhä
+useammin pieniä suuhuntarjouksia, milloin kahvia, milloin voileipiä.
+Tämän menettelyn oli hän ennen nähnyt auttavan parhaiten, mutta ei se
+Vappuun enää pystynyt.
+
+Aliina otti vastaan marraskuun ensimmäisen päivän niinkuin kauan
+odotetun vieraan ja ryhtyi heti tuleviin tehtäviinsä. Vapunkaan
+läsnäolo ei enää niin paljon vaivannut, sillä se oli sulkenut suunsa ja
+touhaili äänettömänä lähtöänsä laitellen. Toiset palvelijat viettivät
+vuosijuhlaansa kaikessa rauhassa mihinkään kiirehtimättä ja katselivat
+naurahdellen Vapun touhkuilemista.
+
+--Elä pidä kiirettä Vappu, sanoi renki-Lassi.--Syödään ja lepäilläänhän
+vielä tämän päivää ja vähän toistakin, ennätetään ne sittenkin rahamme
+kylvää.
+
+Puhuteltu ei vastannut mitään, työnsi vain vihaisena turkkia päälleen.
+
+--Eipä ota korviinsakaan minun puhettani.
+
+--Mitä se Vappu siitä välittää, säesti toinen renki.--Sillä on palkka
+niin hyvässä paikassa, ettei se karise, kun on turkin päällisenä.
+
+--Niin sillä on! äyhkäisi viimein Vappu pidätellyn kiukun koko
+voimalla.
+
+Samassa tempasi hän kukkaron taskustaan, löi sitä kämmeniensä välissä
+ja oikein pirullisen raaoin äänenpainoin kerskaili:
+
+--... Vaan elkää luulko että minä siltä kerjäämään joudun: on minun
+kukkaroni melkein niin täysi kuin teidänkin, ja jos loppuu, niin toista
+tulee.
+
+Niillä hyvästillään hän sitten meni.
+
+Rengit katsahtivat toisiinsa.
+
+Aliina seisoi tuvan takan ääressä keittämässä kahvia ja pysytteli selin
+toisiin tuvassa-olijoihin.
+
+Emäntä tuli kiirehtimään kahvia ja kutsumaan Vappua juomaan
+erojaiskuppia.
+
+--Se jo meni, ilmoittivat rengit.
+
+--Eikä hyvästiäkään sanonut, ihmetteli emäntä katsellen tutkivasti,
+mitä toiset ajattelevat.--Virkkoiko se mitään erotessaan?
+
+--Eipä paljon. Mitähän lienee moukittanut.
+
+Emäntä oli kohta huomannut, että Vappu oli sanonut jotain huonoa
+erotessaan, koska Aliinakin oli niin alavalla mielellä ja peitteli
+silmiään. Tämän puoleen kääntyen puhui hän ikäänkuin haihduttaakseen
+koko asian:
+
+--On hyvin ikävätä, kun palvelija eroaa noin tylysti.
+
+Aliina oli vaiti. Hän olisi ollut tuiki iloinen ilman tätä
+loppukohtausta. Pitikin sattua sitä kuulemaan. Hän oli viime aikoina
+tullut siihen käsitykseen, että parhaiten saa pahan mielen kartetuksi
+siten, että ei ole utelias kaikkea kuulemaan. Kuultua oli enää vaikea
+unhottaa. Nyt häntä vaivasivat nuo Vapun rahat. Isä oli sanonut, että
+se on jo aikoja menettänyt kaikki palkkansa, ja Vappu itse kumminkin
+kehuu täydellä kukkarollaan. Ehkä se suutuksissaan valehteli.
+Luultavasti teki niin. Sitä Aliinakin tahtoi uskoa, mutta kuitenkin
+kesti epäilys pitkän aikaa.
+
+
+
+
+IX.
+
+
+Kaksi vuotta meni Aliinalta ilman mitään merkillisempiä tapahtumia.
+Tehtävänsä työt jaksoi hän hyvin toimittaa ja voimistui siinä
+ruumiiltaan aivan aikaihmiseksi. Joskin yksitoikkoinen työ ja
+aika-ajoin kylältä kuuluvat juorupuheet saattoivat monesti mielen
+ikäväksi, niin sitä suloisemmilta maistuivat ne hetket, jolloin pääsi
+työstä vapaaksi ja sai siirtyä ajatusten maailmaan.
+
+Hänelle oli työnteosta suoranaista etuakin. Aina vähänväliä antoi isä
+hyvitykseksi rahaa, jota sai käyttää mielensä mukaan. Sillä osteli hän
+kirjoja ja katseli aina hyvillä mielin kirjavarastonsa lisääntymistä.
+Eikä ne huoneen kaunistuksena yksistään joutaneetkaan olemaan. Pitkinä
+talvi-iltoina ennätti lukea ne moneenkin kertaan. Usein havahtui hän
+aamusella kirja kädessään ja lamppu palamassa vuoteen vierellä.
+
+Ystävyys Iidan kanssa kesti katkeamatta ja tuli yhä lujemmaksi. Jos ei
+ollut aikaa käydä toistensa luona, oli aina kirje valmiina odottamassa,
+menisikö joku kirkolle. Usein sai jo vastuun viemämiehen mukana.
+Kirjoittamista ei vaan puuttunut.
+
+Iidalla olikin jotain merkillisempää tekeillä. Hän valmistautui
+seminaariin ja luki ahkerasti, jotta onnistuisi pääsytutkinnossa. Näitä
+asioita ne kirjeetkin enimmästi sisälsivät. Aliina seurasi ystävänsä
+valmistuksia yhtä suurella jännityksellä, kuin jos ne olisivat olleet
+omia. Tulipa ystäväin kesken jo paljon puhutuksi siitäkin, että jos
+voisivat päästä molemmat. Se oli suloinen ajatus, varsinkin Aliinalle.
+Mutta kun he rupesivat tutkimaan, miten päästä tuon hirvittävän
+pääsytutkinnon läpi, niin silloin täytyi peräytyä. Miten pääsisi
+laskennossa, miten soitossa. Nämä olivat vaikeimmat ja pelättävimmät
+aineet.
+
+Mutta sitten he keksivät toisen tien. Pääseepä Aliina johonkin kouluun,
+esim. karjakkokouluun. Ja tästä he innostuivat molemmat ja rakensivat
+mitä hauskimman tulevaisuuden ohjelman. Kumpikin käy koulunsa, ja
+sitten he sovittavat niin, että Aliina rupeaa johonkin hoviin
+karjakoksi ja Iida läheiseen kouluun opettajattareksi. Sitten heillä on
+oikein hauska. Jopa he muistelivat valmiiksi ja katselivat kartaltakin,
+missä olisi hovitaloja kansakoulujen läheisyydessä. Ja kyllähän
+semmoisia aina löytyi.
+
+Kaikki nämä oli heillä moneen kertaan puhuttuna, kun Iida syksykesällä
+matkusti seminaarin tutkintoon. Aliina kävi saattamassa ja jäi
+jännityksellä odottamaan tietoja. Parin viikon perästä ne saapuivatkin.
+Kaikki oli hyvin onnistunut. Aliina iloitsi kuin omasta asiastaan,
+sillä se oli alkuna ja vahvistuksena yhteiselle ohjelmalle. Nyt oli
+vain pidettävä huoli omista opinnoista, mutta asialla ei ollut
+kiirettä, sillä kurssi kesti vain kaksi vuotta. Huolettomaksi ei siltä
+voinut heretä, täytyi alkaa taivutella vanhempien mieliä.
+
+Mutta nämäpä olivat kumpainenkin kovasti vasten. Äiti vähän taipui
+ajattelemaan asiaa, mutta isä ei ensinkään.
+
+--Siihen koulupaikkaan en auta en pennilläkään enkä anna lupaa,
+päätteli tämä.--Palvelustytöille se on kyllä hyvä, joilla ei ole kotia,
+mutta lähteä talon tyttären kahdeksi vuodeksi vieraan palvelukseen
+etovertaista oppia saamaan, niin se on aivan hupsua.
+
+Aliina jäi pahoille mielin. Ei olisi haluttanut väkisinkään lähteä,
+mutta jos kotiin jää, niin menee hukkaan kaikki aikeet. Saadakseen
+vanhempansa paremmin taipumaan ilmoitti hän, että Iida on
+karjakkokouluun kehoittanut ja että heillä on semmoiset ja semmoiset
+tuumat. Vaikea tosin oli antaa vanhemmillekaan tiedoksi salaisuuksia,
+mutta muuta keinoa ei ollut. Ja jotain ne vaikuttavatkin, sillä
+molemmat pitivät Iidaa erityisempänä maili-ihmisenä. Auvinen itsekin
+malttoi jo rauhallisemmin kuunnella ja alkoi kysellä:
+
+--Ettäkö olisit sitten hovilaisen karjakkona kaiken ikäsi?
+
+Samalla katsahti hän naurahtaen vaimoonsa, mutta tämä ei ollut sitä
+huomaavinansa.
+
+Aliina ymmärsi, että isä tarkoitti iän loppupuoleksi jotain huokeampaa
+elinkeinoa, ja vastasi jäykästi--:
+
+--Olen niin kauan kuin jaksan.
+
+--Entäs vanhana?
+
+--Syön ansioitani.
+
+--Vai niin, vai niin, myhäili Auvinen.--Ja se kaikki siinä mielessä,
+että saisit olla Iidan kanssa yksin seuduin.
+
+--Onhan siinä sitäkin.
+
+--Vaan jos Iida heittää hyvinkin pian opettajan toimen ja menee
+naimisiin.
+
+--Ei heitä, eikä mene, vakuutti Aliina pyhän kiivauden vallassa, vaikka
+myöhemmin häntä nauratti näin lujaan päätökseen meneminen toisen
+puolesta.
+
+--Sittenhän tuon näkisi, virkkoi Auvinen ja lopetti keskustelun sanoen
+tahtovansa ajatella.
+
+Se oli jo Aliinasta paljon, kun sai isänsä asiata ajattelemaan. Eihän
+sillä vielä ollutkaan muuta kiirettä, kuin että saisihan Iidalle
+kirjoittaa siitä.
+
+Jonkun ajan perästä hän jo kysäisi, miten asia on ajateltu.
+
+--Ei se ole vielä mitenkään, sanoi Auvinen.--Kunhan käyn ensin tuolla
+kirkolla päin.
+
+--Ei toki pitäisi isän puhua siitä minun kouluunmenostani ja muusta,
+houkutteli Aliina.
+
+--Minä vähät siitä koko karjakkokoulusta, muuta minä ajattelen.
+
+Semmoistako se olikin, ajatteli Aliina. Hän kirjoitti Iidalle pitkän,
+ikävän kirjeen. Kirjoittaessa muistui mieleen, että kansakouluun
+pääsemisessä oli serkku Hilja paljon apuna, ehkä sen puhe nytkin
+auttaisi. Hän kirjoitti sille toisen kirjeen ja kehoitti tulemaan
+käymään, mutta jos ei joutaisi, niin pitäisi kaikella mokomin
+kirjoittaa. Karjakoksi haluamisensa syyksi selitti Aliina sitä, että
+kun heitä lapsia on niin monta, niin hän joutaisi jo kohta muualle
+itseänsä elättämään. Tämän selityksen toivoi hän Hiljan parhaiten
+ymmärtävän, ja se oli samalla tosikin.
+
+Mutta vastauspa ei tullutkaan toivon mukainen. »Se on aivan tarpeeton
+puuha sinulle», kirjoitti Hilja. »Karjaa osaat kyllä ruokkia ja voita
+opit valmistamaan lyhempiaikaisissakin oppipaikoissa. Meille tulee
+kevättalvella läänin karjakko kolmen kuukauden ajaksi, tule silloin
+varmaan tänne, niin muuta et tarvitse. Tänne on aikonut paljon muitakin
+tyttöjä ja meille tulee oikein lysti, kun minä sinua käyttelen jos
+kuinka monessa kylässä. Ja täällä näet paljon poikiakin, ja ne ovat
+aikoneet laittaa tanssi-iltaman silloin kouluaikana. Kirjoita heti
+vastuu, eläkä ajattelekaan sinne suureen karjakkokouluun.»
+
+Aliinan mielestä oli Hiljan kirjeessä nyt niinkuin ennenkin se vika,
+että niissä melkein aina viittailtiin poikiin ja sulhasiin. Muuten ei
+tuo oppiesitys ollut hulluinta, olihan se samaan suuntaan kuin hänen
+omansakin. Mutta ei hän rupea siihen suostumaan, ennenkuin kysyy
+Iidalta, joka sen parhaiten ymmärsi ja joka ei koskaan kirjoittanut
+sulhasista.
+
+Aliina oli viime aikoina lukenut »Ihmisen oma voima ja
+toimeentulevaisuuden tie» nimistä kirjaa ja omistanut siitä itselleen
+jänteviä mielipiteitä ja päätti niitä seurata, vanhempien ja muiden
+vastustelemisista huolimatta. Iida oli ainoa poikkeus, sillä hehän
+olivat ikäänkuin yhtiössä ruvenneet raivaamaan tulevaisuudentietään.
+Vastuuta odottamatta entiseen kirjeeseen kirjoitti hän Hiljan
+esityksestä ja sovitteli kirjeen loppuun tahdon lujuutta uhkuvia
+lauseita. Niillä oli tarkoitus osoittaa horjumattomuutta ja saada
+Iidalta innostuttavia kehoituksia.
+
+Mutta kylläpä hän huomasi pontevain lauseittensa menneen hukkaan, kun
+vastaus viimein saapui.
+
+»Mene veikkonen sinne omaistaloosi voin valmistusta oppimaan, onhan se
+kaikessa tapauksessa eduksi» kirjoitti Iida. »Jos sitten näkisit
+tarvitsevasi enempi oppia, niin eihän entinen ole esteenä. Jos taas
+tässä olisi tarpeeksi, niin sen parempi. Tämän mukavampaa tilaisuutta
+ei ole milloinkaan, ja tähän varmaan suostuvat vanhempasi, joiden
+tahtoa vasten lähteminen olisikin paha.»
+
+Nyt sen jo Aliinakin käsitti, että selvä asiahan tämä on, jossa ei
+olisi tarvinnut ensinkään päätänsä vaivata. Hän oli niin iloinen, kun
+tie taas selvisi. Vanhemmilta ei tarvinnut edes kysyäkään tähän
+vähäaikaiseen oppipaikkaan, ne jo heti kuultuaan sinne käskivät. Toinen
+menopaikka sai jäädä tuonnemmaksi toisiin aikoihin. Ei hän tahtonut
+pyynnöillään vaivata isäänsä yhteen perään. Joutaa ajatella.
+
+
+
+
+X.
+
+
+Aliinalta kului kolme kuukautta voinvalmistuskoulussa hyvin hupaisesti.
+Ei tullut kertaakaan tällä ajalla kotona käydyksi, eikä Iidallekaan
+kirjoitetuksi. Vapaana kodin hiljaisuudesta, nuorten seurassa, ei
+entisten ystäväin kaipuu ollut erittäin suuri. Täällä sai monta uutta
+tuttavaa, tyttöjä jos poikiakin, joista viimeksimainituista eräs poika
+ennätti päästä Aliinan sydämen ystäväksi ja valtasi mielen ensimmäisen
+rakkauden koko voimalla. Tuo rakastetuksi tullut oli sieltä
+sukulaistalon läheltä, Hiljan sulhasen veli. Hilja oli nimittäin
+Aliinan siellä ollessa mennyt julkikihloihin, mistä lemmenliittokiihko
+tarttui toisiinkin, ja niin oli ennen oppiajan loppua Aliinakin
+salakihloissa nuoremman veljen kanssa. Salaisuutta eivät julkisesti
+tietäneet muut syrjäiset kuin Hilja, joka sukulaisena ja ystävänä oli
+vaikuttanut paljon serkkunsa hyväksi, suoden tälle saman onnen kuin
+itselleenkin.
+
+Oppimatkalta kotiinpalaaminen ei ollut Aliinasta oikeinkaan iloista,
+kun rakastetun näkeminen jäi aivan sattuman varaan, pitkien väliaikojen
+taakse. Mutta siitä syntyvä suru ei ollut raskasta, vaan se ikäänkuin
+kirkasti sitä autuaallista ajatusta, että on olemassa eräs, joka
+myöskin kaipauksella ajattelee häntä.
+
+Aivan kuin Aliinan onnellisuuden täytteeksi ja armaasta kauas
+joutumisen palkinnoksi oli häntä kotona odottamassa pari iloista
+uutista. Ne olivat vielä sitä laatua, että toisella niistä sopi
+ilahuttaa erästä toistakin, nimittäin Iidaa, jolle kirjoittaminen oli
+viivähtänyt rakkauden ajatuksissa, joita ei kumminkaan rohjennut niin
+vakavalle ystävälle näin alussa ilmoittaa. Nytpä oli sekä asiaa että
+aikaa, ja aivan innostuneena hän kirjoitti:
+
+»Paras ystävä Iida!
+
+Minä olen nyt niin iloinen, niin iloinen, kun rupean tätä sinulle
+kirjoittamaan, että et usko, ja varmaan tulet sinäkin iloiseksi, kunhan
+saat kuulla, mitä minulla on kerrottavaa. Minä olin nyt enolassa
+voinvalmistusta oppimassa, ja siellä oli niin hauska että ei
+milloinkaan ennen. Ja kuulehan, mitä isä oli puuhannut sinä aikana
+täällä kotona. Isä oli hakenut kirkonkylän kansakoulun opettajan tänne
+pitämään kyläkuntalaisten kanssa kokousta uudesta kansakoulusta ja oli
+saanut kaikki suostumaan koulun perustamiseen tänne, kun oli luvannut
+ilmaiseksi koulun paikan meidän pellon takaa Kuoppa-aholta ja vielä 50
+hirttä. Ja kuulehan, mikä isällä on mielessä tätä puuhatessaan: se
+sanoi mulle, että siihen näet otetaan naisopettaja ja että koulun pitää
+valmistua siihen mennessä kuin sinä pääset seminaarista ja että se ihan
+sinun varallesi rakennetaan. Ja se on nyt jo ihan valmiiksi päätetty se
+koulun rakentaminen, ja rupeathan sinä ihan varmaan, se tulee niin
+kauniille paikalle, muistathan sen Kuoppa-ahon, josta aina marjassa
+käytiin. Isä vielä sanoi, että Iida saapi kesällä käydessään määrätä
+paikan, johonka kouluhuoneet rakennetaan. Ja tulehan taas kesällä, niin
+sitten meillä on vasta oikein lysti ja sitten minä kerron vielä paljon
+muutakin, kunhan tulet.
+
+Oletkos sinä sitä kuullut, että täällä pidetään kesällä suuret
+arpajaiset kansanopiston hyväksi, joka kuulutaan ensi syksynä
+avattavan. Ja et usko kun minunkin nimeni on pantu arpajaisvoittojen
+kerääjien joukkoon ja ilmoitettu sanomalehdessä. Opettaja se on varmaan
+minut muistanut. Mutta mistähän minä niitä voittoja saanen? On minulla
+varmaan yksi (viimeisen sanan hän raaputti pois ja jatkoi) muutamia,
+joilta saan, ja kun ennättäisi ja olisi aineita, niin pitäisi itsenikin
+tehdä sinne jotain. Ja niissä arpajaisissa me varmasti ollaan yhdessä
+ja mitähän sinä sanonet, jokohan torunet, kunhan minä kaikki kerron. Ja
+et sinä usko kummempaa, kun serkku Hilja on kihloissa, se tapahtui
+minun siellä ollessani. Sulhanen on siitä läheltä, Vihtori Nevalainen
+nimeltään, ja on siinä talossa toinenkin poika, Augusti niminen. Onko
+se Hilja kirjoittanut sinulle mitään?
+
+Meillä ollaan terveinä ja kirjoita sinä nyt kohta, mitenkä sinä siellä
+seminaarissa ja lupaudutko tulemaan tähän kouluun. Anna anteeksi, jos
+on tullut harvoin kirjoitetuksi, nyt minä kirjoitan siitäkin edestä.--
+Uskollisin ystäväsi    Aliina.»
+
+Hän luki kirjeen moneen kertaan ja oli mielissään, kun siitä tuli
+niinkin pitkä ja sujuva. Yksi puute siinä oli entisiin verraten, kun ei
+käynyt mainitseminen mitään siitä, että saadaan asua lähekkäin. Aliina
+joutui vähän ikäviinsä tätä ajatellessaan, mutta toinen vahvempi tunne
+sai voiton. Iidan koulusta pääsemiseen oli vielä kolme vuotta, joka oli
+kovin pitkä aika. Ja vaikka tuo aika olisi ollut lähempänäkin, niin
+tuntui aivan selvään, että Augustin nimi vetää puoleensa semmoisella
+voimalla, ettei sen rinnalla kestäneet mitkään muut tuttavuusliitot.
+
+Aliina sulki Iidalle kirjoitetun kirjeen kuoreen ja alkoi kirjoittaa
+toista kirjettä sulhaselleen. Kirje alkoi kuluneiden kuukausien
+ikävöimisellä, joiden muistoa täytyi vielä uudistella kysymyksillä,
+»muistatko sinä kun me siellä ja siellä oltiin ja mitenkä sinä silloin
+ja silloin sanoit ja mitenkä minä vastasin ja ajattelin». Toivossa että
+rakastettu nuo ihanimmat sanansa taas uudistaisi, jatkoi hän
+surunvoittoisesti: »Mitäpä minä näistä muistellen, ehkä jo olet ne
+unohtanut ja kohta unohdat kaikki.»
+
+Keskiosaan tuli samoja asioita kuin Iidallekin, nimittäin kansakoulusta
+ja arpajaisista. Ja niistä kirjoittaessaan ei enää kuulunut
+unhottamisvalituksia. Aivan välttämättömänä asiana teroitti hän, että
+Augustin on ostettava ja tehtävä arpajaisvoittoja ja sitten itsensä
+tuotava ne Aliinan kotiin. Mutta jos ei itse pääsisi tuomaan, niin on
+välttämättä kuljettava Hiljan ja hänen sulhasensa kanssa Aliinan kodin
+kautta arpajaisiin. Hän päätti pitää muistissaan, että jos ei Augusti
+tätäkään viimeistä toivomusta täytä, niin silloin hän ei enää
+rakastakaan. Mutta täyttäähän hän.
+
+Kun kirjeet oli lähetetty, jäi mieli niin hyväksi, kuin jos niissä
+lähetetyt sanat jo olisivat perillä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kevät mielessä ja kevät luonnossa, silloin on kaikki suloista. Aliina
+liikkui kuin siivillä, eikä työt tuntuneet vaikeilta. Rinta uhkui
+riemua, joka laulun sävelinä virtaili ulos. Hän eli kuin autuaitten
+maailmassa, jossa ei kaivata ympäristön ihmisiä, vaan ihanne on sama ja
+ylinnä muita.
+
+Nuoremmat sisaret hupenivat aivan mitättömiksi, niistä oli vain kiusaa.
+Jos niiden kanssa meni kävelemään vasta sulaneille pellon pientareille,
+häiritsivät ne vähäpätöisillä kysymyksillään ja toimillaan. Siksipä hän
+sovittikin niille kaikenlaisia yksinkertaisempia töitä kankaiden
+laitossa ja voinvalmistuspuolella ja liikkui ihailukävelynsä yksin.
+
+Mutta kohtapa sisaretkin kyllästyivät hänen lankavyyhtiensä kerimiseen
+ja erosivat omiin toimiinsa, varsinkin kun kuulivat, etteivät he pääse
+ensinkään osallisiksi parhaimpiin kankaisiin. Ei auttanut yhtään, jos
+Aliina vetosi vanhemmuuteensa ja nimitti toisia laiskoiksi. Yhtä vähän
+hyödytti, jos koetti torumalla ja riitelemällä pakottaa. Käämejä ei
+tullut puoleksikaan kankaan tarpeeksi.
+
+Viimein hän jo valitti sisarten uppiniskaisuutta äidilleen, joka niitä
+hyvällä sanalla kehoitti olemaan apuna.
+
+--Ei me ennätetä kaikkea, puolustelivat sisaret.--Meidän pitää pestä
+astiat, lakaista lattiat ja paimentaa lehmiäkin.
+
+--Kyllä te vielä niiltä töiltä ennätätte vuorotellen auttaa Aliinaakin,
+sanoi äiti.
+
+--Onpa tuo Aliinakin meille niin tyly, valittivat sisaret.--Ei aio
+antaa meille yhtään mekkovaatetta, eikä ota minnekään mukaansa; ei
+näytä kirjeitään eikä mitään, eikä laske kamariinsakaan, yksinään vaan
+siellä kirjoittelee ja meidän pitäisi tehdä käämejä sotkeutuneista
+langoista.
+
+--Jopa teillä nyt on syitä, naurahti emäntä.--Antaa Aliinan pitää nuo
+kankaansa kokonaan, paneehan se kohta teille erityisen kankaan, jota
+saatte itsekin opetella kutomaan.
+
+--Niin, minkälaista yksiväristä panenee, joka ei itselleen kelpaa, ja
+joutuuko sekään koko kesänä valmiiksi.
+
+--Kyllä joutuu, kun olette ahkerasti Aliinan apuna, alussa on kesä.
+Isänne tuopi ensi kerran kauppiaassa käydessään lankoja, puhukaa sille,
+minkänäköisiä haluatte.
+
+Kohta oli tytöillä kokoelma langanpäitä, ja kun isä lupautui niiden
+mukaan tuomaan kankaan tarpeet, niin loppuipa Aliinalta apulaisten
+puute. Myöhään iltasilla lapsutti käämirukin poljin, ja milloin
+varsinainen kutoja poistui kangaspuiden takaa, oli apulainen kohta
+paikalla.
+
+--Elkää työntäytykö kutomaan, en minä anna, torui Aliina.--Monta väärää
+rantua olette jo tehneet ja niitä sitten minun purkaa.
+
+--Kudo sitten kiireesti, että joutuu meidän hamevaate, kiirehtivät
+tytöt.
+
+--Mihinkä niillä on kiire?
+
+--Arpajaisiin.
+
+--Pysytte vielä muuallakin eikä arpajaisissa.
+
+--Sinäkö vain menet.
+
+--Menen minä.
+
+Tässä molemminpuolisessa etujen valvomisessa pysyi sisarusten väli
+riitaisena ja kylmänä.
+
+Jäiden hidas sulaminen teki harmillisen pysähdyksen Aliinan
+hempeimmillään olevalle lemmenyhteydelle. Lupausten mukaan piti
+Augustilta olla ainakin kaksi kirjettä tulossa, mutta ne varmaan
+odottivat postihuoneella, kun ei päässyt siellä käymään. Tyynellä
+säällä löhöttivät järvien keskukset jään sojetta täynnä, vaikka mailta
+oli lumi sulanut näkymättömiin.
+
+Viimein kertyi kaikenmoisia asioita, ja Auvinen päätti lähteä veneellä
+soluttelemaan jäiden lomitse kirkonpuoleiselle mantereelle. Moneen
+kertaan muistuttivat pienet tytöt langoistaan, jotteivät ne vaan
+unohtuisi ostamatta. Aliina uskoi asiansa selityksen yhteen kertaan,
+mutta sitten oli vielä yksi asia, postihuoneella käynti, jota teki
+mieli monestikin teroittaa, jollei tämä tärkeä toimi olisi ollut
+annettava isälle. Oli hän ennenkin kysyttänyt isällään kirjeitä
+postista, eikä se yhtään saattanut hämilleen, mutta nyt kun olikin
+tiedossa rakkaudenkirjeitä.
+
+Aliinan työnteosta ei isän matkallaoloaikana tahtonut tulla mitään.
+Mentyä vielä sujui kankaan kutominen jotenkin, mutta kun alkoi olla
+toivoa takaisintulosta, pujahti tihkipäätä erehdysrantuja, joita sai
+purkaa. Eikä siinä malttanut monta minuuttia kerrallaan istua, kun
+täytyi käydä tähystelemässä, joko näkyisi venettä tulevaksi. Ei koskaan
+ennen ollut odotus niin pitkältä tuntunut. Jos vielä kaiken tämän
+odotuksen lisäksi isä unohtaa kirjeitä kysyä, niin sitten kelpaa.
+
+Aliina ihan väsyi alituisesta järvelle tähtäämisestä, kun isän tulo
+myöhästyi vuorokauden yli tavallisen ajan. Viimein hän jo päätti, ettei
+mene katsomaan, vaikkei tulisi koko kevännä. Olkoon, mihin lienee taas
+siellä yhtynyt...
+
+Uhalla ei mennyt vielä sittenkään, kun sisaret riemuitsivat, että nyt
+se tulee. »Tulkoon, jos tulee, ei sillä ole mitään minulle...» Isä oli
+ennättänyt pihaan asti, ennenkuin uteliaisuus voitti ja täytyi mennä
+puheille. Isä alkoi heti naurussasuin kaivella povitaskuaan, ja silloin
+jo Aliinankin toivo virkistyi. Kirjeitä oli hänelle kokonaista kolme.
+
+--Onpa nämä taskussa vähän rutistuneet ja nuhrautuneet, puheli Auvinen
+antaessaan.
+
+--Ei se mitään! Kiitoksia paljon! sanoi Aliina iloissaan ja kiirehti
+kamariinsa lukemaan.
+
+Hän näki päällekirjoituksesta, että Augustilta oli kaksi ja Iidalta
+yksi. Nämä olivat ensimmäiset postissa tulleet rakkaudenkirjeet!
+Hyvältä mieleltä ei oikein tiennyt, minkä niistä aukaisisi ensiksi. Hän
+käänteli kutakin erikseen ja pysähtyi tarkastelemaan nuhrautuneinta. Se
+oli hyvin löyhästi kiinni, muutamin paikoin ei ollenkaan, vaikka kirje
+oli suljettu ostokuoreen. Kynnellä kohottamalla aukeni se aivan
+repimättä, ja nyt näkyi selvästi, että irtonaisista kohdista oli jo
+ennen revennyt ylälaidan liimainen osa alimmaiseen paperiin.
+
+... Tämä on aukaistu matkalla, sanoi Aliina harmistuen. Tarkemmin
+katsomalla näkyi, että kirjeen päällä oli ollut lakka, kuten toisenkin,
+mutta se oli raaputettu pois. Nytpä jo harmitti ja samalla iletti,
+sillä muita ei osannut ajatella syylliseksi kuin isää. Hän oikaisi
+kirjeen levälleen ja luki:
+
+»Oma rakas Aliina», mutta täytyi ihan siihen keskeyttää, niin pahasti
+töykäisi mieleen, kun ajatteli, että sen on siitä jo ennen syrjäinen
+lukenut, vieläpä... Mielen rauhoittamiseksi alkoi hän aukoa toisia
+kirjeitä, joiden sisältöä eivät muut olleet nähneet. Väkisinkin täytyi
+sydämen sykähdellä ilosta, kun hän luki toisesta alkulauseen: »Iäti oma
+Aliina!» ja Iidan kirjeestä: »Uskollisin ystäväni.»
+
+Hän ei ennättänyt vielä yhtäkään kirjettä loppuun, kun sisar Mari tuli
+huutaen heilaten sanomaan: »Tule katsomaan, kun isä on tuonut sinulle
+muslimia vaatteiksi ja vaikka mitä.»
+
+--Tuokoon, sanoi Aliina tylysti ja keräili kirjeitään sisaren
+nähtävistä.
+
+--Tule nyt, kiirehti Mari, joka oli vaateasioista niin innostunut,
+ettei joutanut olemaan uteliaskaan.
+
+Aliina meni kumminkin. Hänen äitinsä seisoi selin ja puhui parhaillaan:
+
+--... niitä sinun turhia luulojasi, en usko, enkä toivokaan; vielä
+niihin ennättää...
+
+Auvinen antoi salaisia merkkejä, ettei enää puhua. Mutta emäntä vain
+kääntyi Aliinaan ja jatkoi:
+
+--Minä täällä olen parunnut isällesi, kun otapas talonpoikaiselle
+tytölle tällaista vaatetta, joka niin näkönsä kuin hintansakin puolesta
+kuuluu herrasväelle. Tämä sitten sinua puolustaa, että jos muka joudut
+morsiameksi, ikäänkuin siihen pitäisi vaatteilla pyrkiä. Liika on
+liikaa, hyvin joutaisit vielä itse tekemään vaatteesi.
+
+Aliina kuunteli ja katseli äänettömänä. Äidin puhe vahvisti äskeistä
+luuloa kirjeen avaamisesta, ja se yhä enemmän hävetti. Hän kääri
+vaatteen kokoon pois viedäkseen.
+
+--Mitä se Iida sieltä kirjoittaa? kysyi Auvinen hyvin viattomalla
+äänellä.
+
+--En ennättänyt lukea, vastasi Aliina.
+
+--Keltäs ne toiset kirjeet olivat? kysyi äiti.
+
+Nyt ei ollut muuta keinoa kuin joko olla ääneti taikka valehdella
+äidille isän tieten. Sitäpä ei olisi haluttanut tehdä näinkään »arassa»
+asiassa.
+
+--Koulutovereilta tuli, vastasi hän lyhyesti ja kiirehti pois.
+
+Kirjeitä lukiessa alkoi jo iloinen mieliala palautua, sillä sulhasen
+kirjeet olivat mitä rakkaimpia. Ensimmäinen kuohui ikävöivää, toinen
+vakuuttavaa rakkautta. Ei kuulunut hetkeksikään unohtuvan mielestä, ei
+päivillä eikä öillä. Arpajaisvoittoja lupasi lähettää, ja jos vaan
+saapi toveria, niin kulkee Aliinan kodin kautta.
+
+Oli kerrassaan ihanaa tietää itsellään olevan näin uskollisen
+rakastajan, ja ilman tuota kirjejuttua olisi se ollut monta vertaa
+ihanampaa. Nyt se tulee käymään ja isä tietää... Jos vaan ilkeäisi,
+niin aivan sietäisi kieltää tulemasta.
+
+Iidan kirje jäi viimeiseksi. Se alkoi näin: »Et usko kuinka minä
+ihastuin iloisesta kirjeestäsi ja jouduin samalla hämille isäsi
+puuhasta ja sinun kysymyksestäsi. Se on aivan liikaa luottamusta
+minuun, joka olen vasta vajaan vuoden ollut seminaarissa. Eihän ole
+ensinkään varmaa, pääsenkö eteenpäin toisina vuosina, sillä ne ovat
+paljon vaikeampia. Ja toiseksi voivat mielet muuttua kolmeen vuoteen,
+jos senkin ajan eläisi, joka sekään ei ole varmaa. Täällä on viime
+vuodellakin sattunut kuolemantapaus, niin ettei sitä tiedä minunkaan
+elämäni pituutta. Siis ei puhuta enää mitään tästä asiasta, aika
+näyttäköön. Elä suinkaan luule minun katsovan ylön opettajana olemista
+teidän kylän koulussa. Päinvastoin pidän sitä vielä liika suurena
+kunniana itselleni.
+
+Nyt toiseen asiaan. Luin kirjeesi moneen kertaan ja tulin sitä vähän
+tutkineeksi. Siinä piilee jotain, jota sinä et ole tahtonut minulle
+ilmaista. Et saa pahastua, jos epäilen, ettei tuo riemu ole syntynyt
+yksistään minun puolestani. Sinulla on varmaan jotain ilon syytä siellä
+lähempänä, jota luuloa vahvistaa lupauksesi, että »tulehan tänne, niin
+sitten kerron». Olisin jo ennenkin utelias tietämään, mutta jääköön,
+kuten tahdot, yhtymiseen asti. Jo ennen teidän arpajaisianne olen
+kotona, ja silloin rupatellaan yksi yö läpeensä. Puuhaa vaan puolestasi
+arpajaisten hyväksi, sillä tarkoitus, johon varoja kerätään, on jalo.»
+
+Loppuosassa puhuttiin seminaarin riennoista ja muista pienistä
+asioista.
+
+Kirje vaikutti Aliinaan samalla tapaa kuin jos hurmasteltuaan rakkauden
+tunteissa joutuisi yhtäkkiä istumaan vakavain ihmisten keskeen kirkon
+penkkiin. Hänen täytyi taas ihmetellä Iidaa, kuinka se aina malttaa ja
+osaa ajatella asioita pitemmältä, niin ettei riemastu eikä pahastu
+ennen aikojaan. Olihan hänkin monesti päättänyt seurata Iidan
+esimerkkiä ja lukenut siinä tarkoituksessa »Ihmisen omaa voimaa», mutta
+ei vaan auttanut.
+
+
+
+
+XI.
+
+
+Pari päivää ennen arpajaisia meni Aliina viemään keräämiänsä voittoja
+arpajaispaikalle. Iida oli jo kotonaan, mutta sillä oli niin paljon
+tekemistä arpajaisten valmistuksissa, ettei kirjeessä puhutusta
+pitkästä puhelusta tullut mitään.
+
+--Jää sinäkin toveriksi laittamaan, niin sittenhän meillä on aina
+aikaa, kehoitti Iida.
+
+--En minä nyt voi jäädä, sanoi Aliina.
+
+--Miksi et? Täällä olisi niin paljon järjestämistä.
+
+--Mitäpä minä osaisin tehdä! Enkä minä oikein viitsisi jäädä teille
+olemaankaan niin moneksi yöksi, kun on tuo pääkaupungista tullut
+sisaresi täällä.
+
+--Mitä sinä siitä kainostelet, rohkaisi Iida.--Se asuu eri kamarissaan
+ja kirjoittelee kansanjuhlassa pidettävää esitelmää naisasiasta. Ei se
+tule meitä häiritsemään.
+
+--Pitää minun sittenkin olla arpajaisten edellisenä päivänä kotona,
+sillä sinne taitaa tulla silloin vieraita, tunnusti Aliina.
+
+--Ketä vieraita?
+
+--Hilja sulhasineen ja ehkä joku muukin, sanoi Aliina vähän hämillään.
+
+--No sitten minä ymmärrän, enkä kiusaakaan jäämään, sanoi Iida
+nauraen.--Luultavasti se joku on Augusti nimeltään, ja tottahan nyt
+arpajaisissa esitellet sen minullekin.
+
+--Hyvin mielelläni, jos vaan sallit esitellä, vaikka ei se ole mikään
+minulle.
+
+--Jokohan ei ole. Sinä taidat pelätä, etten minä salli sinulle
+sulhasta.
+
+--En minä niin sitäkään pelkää, vaan kun siitä puhuminen olisi liika
+aikaista.
+
+--Saat minulle ilmoittaa aikaisemmatkin asiasi, ei ne kuulu muille,
+vakuutti Iida.--Ja ehkäpä ne arpajaisten aikana tulevatkin varmemmiksi.
+
+--Sittenpähän nähdään, sanoi Aliina onnellisena, kun kuuli, ettei hänen
+paras ystävänsä asetu vastustavalle kannalle.
+
+Hän palasi tyytyväisenä kotiinsa ja puuhasi ahkerasti, somistellen
+kaikkia kohtia ja varsinkin omaa huonettaan vierasten tuloksi.
+Sisarilla oli omat vaatekiireensä, niin etteivät he joutaneet avuksi,
+vaikka Aliina suuttumiseen asti koetti heitä pakottaa kartanoa ja sen
+ympäristöjä puhdistelemaan. Arpajaisten jälestä vasta kuuluivat
+joutavan. Aliinaa tämä sisarten uppiniskaisuus harmitti. Hän olisi
+tahtonut ensi kertaa käyvälle sulhaselleen näyttää kotinsa kaikin
+puolin puhtaana ja järjestyksessä. Yksinään ei tahtonut kaikkea
+ennättää, kun oli paljon muutakin tekemistä. Tuli jo toisinaan
+kiireessä, kiukun noustessa, itsekseen sanotuksi, että »mitähän jos
+minä en enää monena kesänä olisikaan näitä nurkkavieriä nuohoomassa.»
+Uhallakin tahtoi hän saada puhdistetuksi silmään sattuvimmat paikat ja
+saikin osapuilleen.
+
+Suurimmaksi mielenvaivaksi jäi pelko siitä, malttaako isä olla niin
+tietämättömänä hänen sulhasestaan, ettei täytyisi hävetä, kun ne
+tulevat. Onneksi oli siltä jäänyt lukematta se kirje, jossa tulosta
+puhuttiin, eikä hänkään sitä ilmaissut edeltäpäin. Hän katui, kun ei
+ymmärtänyt jättää voittojen vientiä isälle, sillä keinolla olisi saanut
+hänet vierastenkäyntiajaksi pois kotoa. Nyt täytyi jäädä odottamaan
+mitä hyvänsä tapahtuneekin.
+
+Ei Auvinen kuitenkaan sivu rajain mennyt. Vierasten kohtelu oli kyllä
+ehkä liiankin ystävällistä, mutta eivät he ymmärtäneet sillä olevan
+erityistä tarkoitusta. Ja arpajaismatkalle lähdettyä vetäytyi Auvinen
+aivan syrjään ja perille tultua katosi omille teilleen.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Joukkoa tulvaili arpajaispaikkaan joka haaralta. Näistä suurista
+arpajaisista oli saapunut tieto kaukaisimpiinkin kyliin, joista
+pienemmissä tiedettiin tuskin mitään. Nyt niistä oli puhuttu
+kaikkialla, varsinkin siitä ennen kuulumattomasta ihmeestä, että saa
+kokonaisen lehmän 25 pennillä, samoin suuren seinäkellon ja monta
+muuta. Tätä ihmettä täytyi päästä katsomaan, ken vähänkin sai vapautta.
+Ja kun tämän lisäksi kuului saavan kuulla ja nähdä kaikkea hauskaa.
+
+Pienilläkin poikasilla oli tuo tarvittava summa, 25 penniä, ja
+kuvittelivat he hyvin mahdollisesti palatessaan taluttavansa lehmää
+nuorasta taikka kantavansa suurta seinäkelloa. Ei kumminkaan ollut
+yhtään niin lujauskoista, että olisi talutusnuoran ottanut mukaansa.
+
+Keskipisteenä oli kansakoulu, jonka katolla suuri juhlalippu
+harvallensa häilyen houkutteli joukkoa luokseen, ja pienemmät liput
+kilvassa kiirehtivät tulijoita.
+
+Aliina ja Hilja menivät Saliniin. Iida oli siellä laittautumassa
+arpojen myyjäksi ja tuli iloisena tervehtimään tuttaviansa.
+
+--Onpa siitä jo aikaa, kun on viimeksi nähty toisiamme, sanoi hän
+Hiljalle pidellen kiinni kädestä.--Vilautapa toistakin kättäsi, että
+näen saapiko toivottaa onnea.
+
+--Tässä tämä on.
+
+Hilja veti tyytyväisesti nauraen kätensä hameen suojasta.
+
+--Niinpähän on. Onnea vaan!... Aliinalle ei näy vielä tarvitsevan
+toivottaa, koska pitää kätensä näkösällä.
+
+Hilja sanoi kiitokset hänelle toivotetusta onnesta ja alkoi lasketella:
+
+--Jo tälle saapi toivottaa valmiiksi, ei siihen ole pitkää aikaa...
+
+--Onko niin? kysyi Iida nauraen.
+
+--Ei, ei, elä anna Iida itseäsi narrata, jouduttautui Aliina
+kieltämään.
+
+--No minä uskon Aliinaa, sanoi Iida.--Mutta tokko Hiljan sulhanen
+onkaan täällä?
+
+--On. Ne jäivät tuonne ulos kävelemään.
+
+--Onko sinulla sitten kaksi? ilvehti Iida.
+
+--Ei minulla, mutta tämän...
+
+--Sinä nyt siinä ... keskeytti Aliina.--Veljensä kanssa jäi kävelemään.
+
+--Tämä Aliina näkyy olevan kovin arka, nauroi Iida.--Käy sinä Hilja
+kutsumassa ne tänne.
+
+--Ei nyt kuitenkaan tänne, kun sinullakin taitaa olla kiire.
+Tavataanhan niitä siellä arpajaispaikassa.
+
+--Jos niin tahdotte. Mutta nepä odottavat teitä pitkään.
+
+--Antaa odottaa ja sinnehän tästä pitääkin lähteä.
+
+--Juodaanhan kahvi ja mennään sitten yhtenä. Minä olen utelias näkemään
+teidän sulhasianne, sanoi Iida.
+
+--Niin mutta minäpä jään jälelle, jos rupeatte muiden kuulten puhumaan
+minunkin sulhasestani, pani Aliina vastaan.
+
+--Elä nyt ole lapsellinen, vakuutti Iida.--En minä ainakaan puhuttele
+muulla nimellä kuin minkä itse esittelet.
+
+Tytöt lähtivät kävelemään kansakoululle päin ja tapasivat toverinsa
+vähän matkan päässä tien vieressä istumassa.
+
+--Vihtori Nevalainen, sulhaseni, esitteli Hilja.
+
+Iida tervehti ja virkkoi:
+
+--Saan toivottaa onnea. Me ollaan morsiamenne kanssa vanhoja tuttavia.
+
+Hilja heitti tahallaan toisen veljen esittelemättä ja katsoi Aliinaan.
+Tämän täytyi tarttua jatkamaan:
+
+--Augusti Nevalainen, nuorempi veli.
+
+Nuoret miehet olivat alussa vähän hämillään tämän seminaarineidin
+seurassa, joka loi heihin salavihkaa uteliaita katseita. Iidan mielestä
+ne olivat kelpo poikia: pulskia ja solakoita, eivätkä ollenkaan
+näyttäneet nahjuksilta.
+
+--On se hauskaa, kun tänne saadaan vieraita toisistakin pitäjistä,
+sanoi Iida puheen aluksi.
+
+--Niin, virkkoi vanhempi veli, joka näytti olevan puheliaampi;--pitihän
+tänne lähteä nostamaan niitä suuria voittoja, joita kuuluu olevan.
+
+--En usko teidän voiton himossa tulleen, vaan jalommassa
+tarkoituksessa.
+
+--Miksei voiton? Niitäpähän sinne kerätään.
+
+--Kyllä, mutta yhtäkaikki. Kuinkas paljon te lähetitte voittoja?
+
+--Ei minulta tullut yhtään, vaan tämä velimies teki soututuolin ja
+pienen lippaan.
+
+--Vai teidän tekemiä ne olivat.--Iida kääntyi nuoremman veljen
+puoleen.--Nehän olivat suuret voitot yhdeltä.
+
+--Huonojapa niistä tuli kiireessä, sanoi tämä.--Mielelläni minä sallin,
+että muut ne voittaa.
+
+--Niin, eihän omat lahjoittamansa ketään ilahuttaisi, myönnytti Iida.
+Mutta ehkä tekin voittaisitte mielellänne lehmän.
+
+--Ainahan sen mieluummin ottaisi, mutta vanha ratuspa tuo kuuluu sekin
+olevan, vastasi nuorempi veli.
+
+--Minä kuulen, että te halveksitte meidän arpajaisia, kun niin
+mitättömäksi panette meidän arvokkaimman voiton, sanoi Iida.--Tässä on
+tarkoituksena opin ja tiedon levittäminen kansalle, ja silloin pitäisi
+jokaisen olla valmis auttamaan varainsa mukaan, ilman vähääkään
+ajatusta voitoista. Voitot ovat vaan väliaikaisena keinona siihen asti,
+kunnes kansa valistuu niin paljon, ettei tarvitse arpajaisia ensinkään,
+enintään kansanjuhlia ja luennoita, joissa kootaan vapaaehtoisia
+lahjoja.
+
+--Ei tulisi sillä lailla monta markkaa, epäili vanhempi veli.
+
+--Ei vielä tulisi, myönnytteli Iida. Mutta meillähän onkin vasta alulla
+kansansivistys. Seminaarin historian opettaja kertoi, että Tanskassa
+suurin osa kansasta käypi kansanopiston ja jokainen kansakoulun. Kunhan
+täälläkin joudutaan samalle kannalle, niin kansanopistot ja muut saavat
+vapaaehtoisia rahalahjoja tarpeeksi asti.
+
+--Saattaisin minä nytkin jo antaa, jos olisin hyvin rikas, sanoi
+nuorempi Nevalainen.
+
+--Rikas enemmän, köyhä vähemmän, sanoi Iida.
+
+Hän huomasi pitäneensä kylliksi esitelmää kansanopistosta, varsinkin
+kun hänen kuulijakuntansa näytti katsovan tätä enemmän sivuasiaksi.
+
+--Minun on mentävä vielä edeltäpäin tuumimaan toisten arpojenmyyjäin
+kanssa, sanoi Iida, kun he olivat tulleet lähelle kansakoulua.--Te
+luultavasti ette halua tulla ennen alkua. Tulkaa sitten ostamaan
+minulta arpoja. Hyvästi siksi.
+
+Toiset jäivät edestakaisin kävellen viettämään aikaansa, kunnes joukot
+alkaisivat kokoontua. Aliina kulki ujona ja enimmästi äänetönnä. Ei
+tuntunut oikein hauskalta. Hän katsoi aivan välttämättömäksi asiaksi,
+että Iida hyväksyisi hänen sulhasensa, mutta tällä kertaa se ei ihan
+siltä näyttänyt. Hän epäili, että Iida päästäkseen pois heidän
+seurastaan sanoi olevan asioita ja erosi pyytämättä mukaansa.
+
+Juhlan aloittamisen aika oli käsissä. Pääsylippujen myyjät asettuivat
+pöytineen aitauksen aukoille, mutta kauppa kävi hitaasti, kunnes
+torvensoittajat ilmestyivät lavalle. Silloinpa vasta ahdinko tuli:...
+Minulle yksi lippu!... minulle kaksi!... minulle kolme!... Ne olivat
+useimmat nuoria miehiä, jotka ostivat kaksin lipuin. Toinen lipuista
+oli aiottu jollekin lemmitylle neitoselle kohteliaisuuden ja
+uhraavaisuuden merkiksi, taikka sitten lähemmän tuttavuuden puutteessa
+hienoksi viittaukseksi, että on toivo sellaiseksi päästä.
+
+Aliina tovereineen seisoi tunkeilevan joukon takapuolella. Antaa saada
+hätäisimpäin ensiksi. Kahden lipun ostajista kääntyi usea takaisin,
+antaakseen toisen lipun armaalleen. Aliinankin huomio kiintyi yhteen
+tuollaiseen pariin. Pojanpuoli oli kansakouluajoilta tuttu Markkalan
+Ristjaan, ja hän näkyi olevan vähän juovuksissa. Sekö vai muu lienee
+ollut syynä, mutta tyttö, jolle Ristjaan lippua tarjosi, ei ottanut
+vaikka kuinka olisi tyrkyttänyt. Halveksien käänsi Aliina silmänsä pois
+mokomasta partista. Mutta tuskin oli monta silmänräpäystä kulunut, kun
+sama Ristjaan seisoi hänen edessään pääsylippu kädessä ja tavoitellen
+oppineiden kohteliaisuussanoja virkkoi:
+
+--Saisinko luvan tarjota pääsylippua Aliina neitille?
+
+Aliinan kasvot tulistuivat, ja hän ihan sähähti vihasta kun sanoi:
+
+--En tarvitse ... minulla on.
+
+Ristjaan alkoi poistua ja leventeli mennessään:
+
+--Luulet olevasi hyvinkin korkeasta ko'ista, mutta kyllä minä semmoisia
+saan.
+
+Aliina oli hyvillään, kun ei tätä kohtausta ollut Augusti kuulemassa,
+hän oli juuri vähää ennen tunkeutunut lippuja ostamaan.
+
+Jo alkoivat torvet raikua, ja silloin tuli yhä kiireempi päästä
+lähelle. Pian kuhisi kansakoulun kartano täynnä väkeä, vaikka paljon
+jäi rahatonta rahvasta aitauksen ulkopuolellekin ottamaan osaa
+maksamattomina.
+
+Alkusoiton loputtua piti opettaja Ranta avauspuheen, teroittaen
+sivistyksen tarpeellisuutta ja huomauttaen, että meillä on
+kansanopiston kautta uusi aikakausi alkamassa, ja että talonpoikaisen
+kansan itsensä tulee antaa kansanopistoille samanlainen suosio, kuin
+säätyläisluokka antaa yliopistoille. Mutta kun valtio ei vielä auta
+kansanopistoja, tarvitsee se ei ainoastaan paljaan suosiomme, vaan
+myöskin rahallisen kannatuksemme, sillä se tulee olemaan kansan
+yliopisto.
+
+Puhe oli hyvä, mutta suuri osa ei sitä kuunnellut kovinkaan pitkältä.
+Monelle ei jäänyt koko puheesta muuta kuin »sivistys» ja
+»kansanopisto».
+
+Kohta tulivat neitoset arpalippuja myymään, minkä kestäessä laulajat ja
+soittajat pitivät huvia yllä. Avatuita, tyhjiä lippuja viereksi kenttä
+kirjavanaan.
+
+Aliinalle oli Augusti ostanut kourallisen arpoja, joista löytyi pari
+voittoakin.
+
+--Mitähän nämä sisältävät, arveli Aliina uteliaana ja meni kysymään
+Iidalta, tietäisikö tämä.
+
+Eihän Iida muistanut, ennenkuin kävi luettelosta katsomassa. Kontti ja
+kirja kuului olevan.
+
+--Eipä se ollut mitään, virkkoi Aliina vähän pahoillaan.
+
+--Ettäkö sinäkin vain suurten voittojen vuoksi ... huomautti Iida.
+
+--Ei, vaan kun kontti...
+
+--Mikä sillä on vikana, sanoi Iida. Kontti on suomalaisten »kapsäkki»,
+ja kun voitot jaetaan, niin minä vaihetan sinulta kontin ... ja mennään
+kävelemään kansanjuhlakentälle.
+
+Aliinaa vähän hävetti tämä hänen kontin halveksimisensa, mutta hän sai
+pian hyvän mielen, kun kuuli että Iida tulee heidän mukaansa.
+
+Illemmalla siirtyivät joukot suurelle kentälle kansanjuhlaan, johon oli
+laitettu kaikenmoisia telineitä ja tankoja kilpailuja varten. Sielläkin
+soitettiin aluksi, ja sitten nousi puhujalavalle Salinin Jenny-neiti
+pitämään esitelmää naisasiasta. Nytpä syntyi kihermä lavan ympärille.
+Jokainen tahtoi päästä mitä lähemmäksi, sillä melkein jokaiselle oli
+uutta nähdä »leveä-lahkeisen» nousevan suuren joukon eteen puhumaan.
+Toisena syynä uteliaisuuteen oli se, että oli kuultu, että tämä on sama
+Salinin-neiti, joka pienenä tyttönä myi »pullia» isänsä puodissa ja
+joka nyt on niin oppinut, että on käynyt ulkomaat ja kaikki.
+
+Ja kyllä siinä olikin uteliaille ihmettelemistä, harva siitä kesken
+poistui. Sanat tulla nauskahtelivat niin terävästi, kuin jos olisi
+herneitä seinään heitellyt. Siinä saivat miehet tietää, mitä he ovat ja
+kuka käski.
+
+Miehet ovat hallinneet ja naiset olleet orjia ... naisen tila on
+parannettava. Siihen suuntaan kuului esitelmän sisältö.
+
+Aliina kuunteli ihastuksissaan, ei juuri sen vuoksi, että hän olisi
+siitä paljoakaan ymmärtänyt, vaan kun esitelmän pitäjä oli Iidan sisar.
+Esitelmän loputtua katseli hän Iidaa, saadakseen ilmaista ihastuksensa,
+mutta tämä oli mennyt kävelemään juhlakentän laiteelle.
+
+--Miksikä sinä täällä olit? ihmetteli Aliina löydettyänsä.
+
+--Kuuluipa tuo tännekin, sanoi Iida.
+
+--Minusta se oli oikein somaa, entäs sinusta?
+
+--Siinähän meni, kun olisi ollut vähän yksinkertaisempaa, ja aina
+parempi, jos jostain muusta aineesta.
+
+Esitelmän arvosteleminen katkesi, kun Hiljakin tuli siihen ja
+Nevalais-pojat. He lähtivät nyt joukolla kävelemään ympäri kenttää,
+jossa useassa ryhmässä valmisteltiin kilpailuja. Eniten keräytyi
+joukkoa pussitaistelijain ympärille. Kilvassa kiipesi poikasia pukille
+saamaan muksosia ja antamaan toiselle. Katsojat räjähtivät aina
+nauramaan, kun taistelijat kimmahtivat pukin alle sääret ylöspäin.
+
+--Joutaa täältä pois vähäksi aikaa, sanoi Iida. Ei täällä ole meille
+naisille mitään kilpailuja. Mennään kävelemään tuonne virran rannalle.
+
+Kaikki tähän seuraan kuuluvat suostuivat, ja liittyi heihin joitakuita
+muitakin tuttavia. Mennessä aloitti joku puheen esitelmästä, jota
+sitten jokainen osaltaan kehui.
+
+--Minä siitä kuulin mukavimman lausunnon muutamalta aitauksen
+ulkopuolella seisovalta ukolta, kertoi Iida.
+
+--Miten se sanoi, utelivat toiset.
+
+--Niin kun sisareni puhui, että miehet ovat tehneet naisen tilan niin
+kurjaksi, ettei sitä voi enää sietää, vaan että se on perinpohjin
+korjattava, niin siihen ukko alkoi tuumailla, että »millonkapa nuo
+lienöö miehet naisten tiloja tehny, tehkööt tok ite tilasa ja pankoot
+niin olokia alleen, ettei varmaan kylykiä pakota.»
+
+Jokaiselta pääsi mitä herttaisin nauru, ja se uudistui aina, kun joku
+alkoi muistella ukon sanoja. Vastaan tulevatkaan eivät voineet olla
+vetämättä suutansa nauruun nähdessään näin iloisia ihmisiä.
+
+Mutta sitten tuli vastaan nainen, joka ei antanut toisten ilon itseensä
+vaikuttaa, vaan tähtäili tylysti jokaiseen. Aliina näki, että se on
+heidän entinen piikansa, Vappu. Vanhat muistot keskeyttivät naurun
+Aliinalta, mutta eipä hän päässyt vielä sillä. Vappu seisahtui kohdalle
+ja alkoi raa'alla äänellä haukkua:
+
+--Eipäs nyt Auvisenkaan tyttö mukota äissään, kun on päässyt parempien
+ihmisten seuraan kävelemään. On se nyt olevinaan, vaikka kyllä sinä
+toki et ole niin rikkaasta, etkä niin kunniallisesta ko'ista, että
+kannattaisi keimailla. Tuolla oli isäsi nytkin vesakkoväessä, ei se
+pyrikään arvokasten seuraan, tietää se mikä hän on.
+
+Koko seurue kävi äänettömäksi ja kiirehti kulkuaan, paitsi Aliina.
+Hänelle tuli niin vaikea olla, että ihan henkeä ahdisti. Ei tietänyt,
+mitä ajatella ja mihin mennä. Kiirehtiä toisten mukaan ei mitenkään
+voinut. Kaikki oli mennyt ikipäiviksi, siitä ei ollut epäilemistäkään.
+Hän poikkesi äkkiä tieltä metsään ja kierteli syrjäpolkuja
+takaisinpäin. Onneksi oli hän kuullut liian vähän niistä keinoista,
+joihin moni on turvautunut haikeina hetkinä, eivätkä ne toki osuneet
+mieleen. Hän vain itki ja käveli, väliin seisoikin kuluttaakseen aikaa.
+Jos olisi ollut hyvä jalkamatka kotiin, olisi hän lähtenyt sinne yötä
+myöten astumaan. Mutta se ajatus täytyi heittää ja mennä Saliniin.
+
+Pihaan päästessä tuli Iida vastaan. Sekin oli palannut takaisin, kun
+huomasi Aliinan eronneen, ja käynyt kotonansa kyselemässä, olisiko
+sinne tullut. Mutta kun ei siellä oltu nähty, tuli Iidalle hätä, ja hän
+oli tulossa etsimään. Jenny-neitikin oli sattunut kuulemaan Iidan
+kyselemiset ja tuli uteliaana katsomaan.
+
+--Mistä syystä niin paha mieli? kyseli Jenny-neiti.
+
+Aliina ei voinut vastata mitään, turvaili vain syrjäiseen soppeen
+istumaan.
+
+--Oletko sinä, Iida, jollain tavalla loukannut? kysyi Jenny.
+
+--En toki.
+
+--Kuka sitten? Tiedätkö sinä?
+
+--Kyllä minä tiedän.
+
+--Sano sitten.
+
+--Ei sitä voisi sanoa.
+
+--Miksei voi sanoa, kiivastui Jenny-neiti.--Te maaseudun lapset olette
+sellaisia raukkoja... Jotain on tapahtunut, sen näkee selvästi, ja
+mitään niin pahaa ei tapahdu, jota ei voisi jollain tavalla auttaa, jos
+tiedetään mistä ja miten paha on alkanut.
+
+Iida meni itseltään Aliinalta kysymään, saisiko hän kertoa sisarelleen,
+kun se niin tahtoo. Aliina lupasi. Iida vei sisarensa toiseen
+huoneeseen.
+
+Jenny-neiti tuli aivan haltioihinsa. Hänen naisasiaan kiintynyt älynsä
+huomasi tässä jotain, johon sopii tarttua ja josta sai vahvistusta
+väitteelleen. Iidan täytyi pakosta kertoa, mitä vaan tiesi Aliinan
+kotioloista.
+
+--Nyt minä jo kuulin, sanoi Jenny-neiti tullen Aliinan luokse.--
+Rauhoittukaa Aliina ... minä kutsun nimeltä, vaikka ollaankin vähän
+tuttuja... Niin, tämmöistä meidän naisten täytyy kärsiä ... ja kenen
+takia ... juuri miesten ... jääköön sanomatta. Sanotaan, että naisia on
+suhteellisesti enimmän houruinhuoneissa ... mutta olisiko ihme ... ja
+kenen on syy, vaikka tämmöiset olot veisivät järjen... Tämä on vallan
+kauheata ... sietämätöntä... Rauhoittukaa, Aliina, sanon vielä. Tämä
+yhteiskuntajärjestys ei kelpaa ... tässä täytyy ryhtyä tositoimiin.
+Meidän naisten tulee kohota yläpuolelle tätä pahentunutta yhteiskuntaa.
+Maaseutunaistenkin tulee osoittaa, etteivät he ole mitään riepuja, vaan
+että heillä on kykyä ja päättäväisyyttä. Lyhyesti sanoen: nämä
+ummehtuneet olot ovat hylättävät. Minä toimitan heti mentyäni Aliinalle
+paikan ... pääkaupunkiin ... yhden tai toisen.
+
+--Niin mutta ajattelehan, huomautti Iida.--Selviäähän tästä muutenkin,
+eihän Aliinan sovi...
+
+--Miksei sovi, tiuskasi Jenny-neiti.--Senkö vuoksi? Semmoiset
+kavaljeerit, jotka naisensa solvaamista siivosti kuuntelevat ja mykkinä
+väistyvät, eivät ole napin arvoisia. Entisajan miehillä kaikkine
+puutteineen oli edes ritarillisuutta. Tuollaisessa tapauksessa ne
+olisivat antaneet solvaajalle vasten suuta.--Niin, minä olen
+vakuutettu, että Aliina tulee pääkaupunkiin. Siellä on tilaisuus
+edistyä ja omin neuvoin toimia. Mutta nyt odottaessa olisi hyvä lisätä
+tietoja, ja Iidahan voipi ohjata, kun minä annan neuvoja.
+
+--Mitäs minä kykenisin, sanoi Iida.--Mutta syksyllähän avataan
+kansanopisto.
+
+--Jaa! ihastui Jenny-neiti. Sehän sopii mainiosti! Sieltä sitten
+suoraan pääkaupunkiin. Siihen mennessä minä löydän hyvänkin toimialan.
+Ei ensinkään ansaitse ajatella sitä, mitä on tapahtunut, kyllä minä
+pidän huolen Aliinan tulevaisuudesta.
+
+Neiti Jenny meni ja jätti toiset keskenään.
+
+--Huuhdo nyt silmäsi vedellä, neuvoi Iida.--Voithan sinä kumminkin
+vielä lähteä kävelemään, niin etsitään Hilja, sekin näytti jäävän
+pahoilleen.
+
+--En minä lähde minnekään, sanoi Aliina.--Tulkoon Hilja tänne, jos
+haluttaa.
+
+--Mutta näinkö sinä aiot erota toisista seuratovereistasi, varsinkin
+Augustista? kysyi Iida.
+
+--Se on sama, sillä häpeää se kaiketi tämmöistä seuraa.
+
+--Elä nyt liikaa luule siltä, jos tuo Jenny kiivaudessaan soimasi.
+
+--Näinhän sen itsekin, että Augusti häpesi minun tähteni, ja sitä ei
+tule tapahtumaan toista kertaa.
+
+Katkera itkun puuska seurasi tätä päätöstä, oli se kumminkin siksi
+vaikeata ajatella.
+
+
+
+
+XII.
+
+
+Aliina oli nyt kuin siiville lyöty, kuten sanotaan. Runollisimmilleen
+päässyt rakkaudenliitto, josta hän oli niin paljon toivonut, sai pahan
+kolauksen. Kaksi ajatussuuntaa taisteli vastakkain. Pysyäkö
+arpajaistiellä tehdyssä päätöksessä, vaiko unohtaa kaikki, jos Augusti
+puolestaan osoittaisi uskollisuutta. Siihen oli vähän toivoa, vaikkakin
+se oli käynyt hyvästillä ja Hilja lupasi puolestaan selittää kaikki ja
+vakuutti, että tuon ruojan haukkumisesta huolimatta pysyy Augusti
+entisellään ja kirjoittaa kuten ennenkin.
+
+Aliina odotti, eikä odottanut. Tuntui kerrassaan suurelta häpeältä
+saada sulhaselta »rukkaset», mutta jos ei saisi, niin mitä tehdä.
+Mennäkö vasten nykyistä ajatusta umpisilmin, ajatellen että seuratkoon
+mitä hyvänsä, mennä täytyy.
+
+Kunpa tulisi kirje ... tahi kun ei tulisikaan...
+
+Kului useita viikkoja, ennenkuin tuli. Aliina avasi sen niin
+jännityksellä, kuin jos se olisi ollut jokin tärkeä, suuri arpalippu.
+
+... Hyvästi on, hymähti hän katsellessaan kirjettä. Lempinimi lyhennyt
+... niin niin ... jokainen sana väkinäisesti kirjoitettu ... aivan
+totta: »kiireinen työaika ... väsyttää» ... niinhän se tekee ... vai
+»Hiljan häissä tavataan» ... ei tavata, kyllä tämän jo uskon...
+
+Aliina nakkasi kirjeen toisten sekaan ja heittäytyi pitkälleen. Vesi ei
+tullut silmiin, muuten vain pakotti. Nyt ei ollut enää epätietoista,
+minne on lähdettävä. Koti sai jäädä ikipäiviksi. Sieltä ei kumminkaan
+tule enää pyytämään kuin jotkin rentut ja nekin ikäänkuin armoissaan.
+Muistui niin elävästi mieleen Ristjaan.
+
+Aliina eli itseensä sulkeutunutta elämää, ei välittänyt paljon omista
+eikä muidenkaan töistä. Teki veltosti jotain, jos sattui hyvin kiire,
+mutta antautui taas uneliaisuuteen: nukkui pitkään, ja kun ei jaksanut
+nukkua, niin luki kirjojaan tai ajatteli. Äiti huomautteli häntä usein
+huolimattomuudesta, mutta siitä ei ollut apua. Kerran hän tuli Aliinan
+kamariin ja istuttuansa ajattelevaisen näköisenä virkkoi:
+
+--Minä olen katsonut, että sinulla taitaa olla ikävä.
+
+--Onhan se vähän, vastasi Aliina.
+
+--Mitä sinä ikävöit?
+
+--Minä lähtisin tästä mielelläni jonnekin, vaikka ensiksi
+kansanopistoon syksyllä, jos saisin sen verran varoja.
+
+--Jospa se isäsi antaa, kun puhut sille.
+
+--En mene pyytämään isältä, sanoi Aliina jäykästi.
+
+Äiti katsahti tutkivasti tyttäreensä ja virkkoi:
+
+--Hm. Vai niin. Johan minä sen arvasin. Sinäkin olet jo tainnut päästä
+tietämään isän pahat puolet.
+
+--Tiedättekös te ne? kysyi Aliina kiihtyen.
+
+--Voi veikkonen! Minä olen jo tietänyt melkein silloin kuin sinä
+synnyit.
+
+Äidin silmään herahti kyynel.
+
+Nytpä joutui Aliina ihmettelemään.
+
+--Minä olen luullut, että te ette tiedä mitään, sanoi hän.--Muuten kai
+nostaisitte semmoisen metelin, että loppuisi varmaan.
+
+--Voi hyvä lapsi, vai metelin. Niinhän minäkin alussa yritin, mutta
+sitten kävin ymmärtävämmän ja oppineemman ihmisen puheilla siitä
+asiasta, ja hän neuvoi hylkäämään ne metelikeinot ja kehoitti kärsimään
+ja korjaamaan pahan hyvällä, ja luulen että se keino on parhaiten
+auttanut.
+
+--Mutta ei kaiketi se ole äitiä neuvonut niitä kutaleita suosimaan.
+
+--Enhän minä ole suosinutkaan.
+
+--Annoittepahan Vapunkin olla monta vuotta, vaikka...
+
+--Ei se tapahtunut suosimisesta, virkkoi äiti surullisella äänellä.
+Jopa minä silloin olisin mitätön ihminen. Mutta kun näin, että synnin
+kiusauksissa vähempi osa pysyy lujana, niin en tahtonut tähän joka
+vuosi vaihettaa viattomia ihmislapsia pahenemaan. Ajattelin, että
+parempi on antaa olla yhden pahan. Mielihyvällähän minä laitoin Vapun
+pois, kun sinä rupesit tekemään toisen piian työt. Niin, eihän se ole
+rinnan pakotus siltä loppunut, mutta siitä on ollut hyvä, ettei ole
+ollut riitaa eikä pahaa sopua, niinkuin tämmöisten takia usein on. Ja
+niin minä toivon, että jospa se vanhemmuuteen korjautuu, onhan tuo jo
+viime aikoina paljon hillinnytkin itseänsä.
+
+Kumpainenkin oli ääneti. Aliina ajatteli hillitsemisestä aivan toista,
+mutta ei ilmaissut oman häpeänsä vuoksi. Ei olisi myöskään ollut hyötyä
+riistää äidiltä hänen hyvää toivoansa.
+
+Emäntä nousi istumasta ja sanoi:
+
+--Tule maitohuoneeseen, siellä olisi sinulle työtä. Minä puhun isällesi
+siitä raha-asiasta.
+
+Aliina seurasi kiireesti perästä. Alkoi jo tuntua häpeältä
+laiskotteleminen, kun olisi monesti voinut olla äidin apuna. Äiti oli
+syytön tähän kaikkeen, eikä ainoastaan syytön, vaan aivan ihmeteltävä.
+Kärsiä näin monta vuotta, vieläpä olla hyväkin, se oli Aliinan mielestä
+liikaa ja niin käsittämätöntä, että hän jälestäpäin usein ihmetellen
+ajatteli sitä.
+
+Auvinen oli tähän aikaan kuin jäljiltä haihtunut metsäkoira. Vaikka
+olisi kuinka nuuskinut, niin ei tavannut ainoatakaan kirjettä tulevaksi
+tai meneväksi, vaikka keväällä oli saanut kahtakin kantaa yhtaikaa
+povellaan. Olipa nähnyt itse sulhaspojankin käyvän talossa ja toivonut
+sen kohta tulevan tyttöä kysymään. Mutta nyt näyttikin koko puuha
+epäiltävän hiljaiselta. Yhä enemmän hän tuli ymmälle, kun emäntä
+muutamana päivänä syksykesällä tuli puhumaan Aliinan kansanopistoon
+tarvitsemista rahoista.
+
+--Kansanopistoonko se nyt, ihmetteli Auvinen.--Mitenkä se on sen toisen
+puuhan kanssa, joutaako se vielä sinne.
+
+--Eikö nuo joutane vaikka minne tämänlaisten vanhempain kotoa.
+
+Emäntä ei ollut moneen aikaan näinkään katkerata huomautusta tehnyt, ja
+nytkin se tapahtui enemmän lasten kohtaloa ja tulevaisuutta kuin omaa
+loukattua asemaa ajatellen.
+
+Auvisen huomiokyky oli alituisissa varomisissa kehittynyt niin
+tarkaksi, että hän vähimmistäkin viittauksista arvasi, mistä on
+kysymys. Ilman uudistettua pyyntöä lupasi hän tarvittavat rahat ja
+alkoi mielessään kiroilla itseänsä, että jokohan tämäkin on taas tullut
+hänen takiaan.
+
+
+
+
+XIII.
+
+
+Maiden routiutuessa ajaa koluutti Aliina kansanopistoon. Hän oli
+lähtenyt kotoaan ajatellen, ettei se tule tästä eteenpäin olemaan
+hänelle pitkäaikaisena olopaikkana. Melkein kylmästi oli hän eronnut
+kaikista muista paitsi äidistä. Mutta kun viimeinenkin säie oli
+katkeamaisillaan ja renkipoika puolimatkasta kääntyi takaisin, tulikin
+jo mieli ikäväksi. Täytyi katsoa jälkeen, kunnes ruuna katosi
+näkymättömiin tien mutkassa.
+
+Nyt ei jäänyt muuta kotoista kuin matka-arkku, jossa oli vaatteita,
+kirjoja ja kirjeet. Koti-ikävä riiteli voittoa niiltä itserakkailta
+ajatuksilta, jotka olivat pääkaupunkia ja kansanopistoa ajatellessa
+syntyneet.
+
+Aliina muisteli Iidaa ja sen neuvoja. He olivat tehneet erotessa
+entistä vahvemman liiton olla alituisessa kirjevaihdossa. Iida oli
+kehunut Aliinan kirjoittamia kirjeitä hyvin hupaisiksi ja sujuviksi ja
+kehoittanut tätä kirjoittamaan niitä usein ja kertomaan kansanopistosta
+mitä milloinkin sattuu. Tämä tuttavan hyvitteleminen rohkaisi mieltä,
+ja hän varusti pakan kirjekuoria ja paperia mukaansa. Aikomuksena oli
+kirjoittaa ensimmäinen kirje matkasta, mutta kun siinä ei ollut mitään
+huomattavaa, jäi se siksi kun pääsi vakaantumaan asunnon ja muun olon
+puolesta. Marraskuun alkupuolella hän kirjoitti:
+
+Hyvä Iida!
+
+Nyt minä olen täällä Sinivirran kansanopistolla ja alan päästä jo
+perehtymään, vaikka alussa oli kaikki outoa, niin että opiston
+avausjuhlallisuudetkin menivät minun kohdaltani melkein hukkaan. Tänne
+oli kokoontunut hyvin paljon herrasväkeä, ja vaikka ne olivat hyvin
+ystävällisiä ja tulivat aina puhuttelemaan meitä oppilaiksi aikovia,
+niin yhtä kaikki minua vähän iletti siinä seistä tököttäessä. Mutta
+sittenhän ne menivät pois, ja toisina päivinä alkoi aivan
+odottamattomat toimet, niin että siinä täytyi väkisinkin ikävän ja
+ujouden haihtua. Johtaja ja samoin muut opettajat lyöttäytyivät aivan
+vertaisiksi, ikäänkuin oltaisiin vanhoja tuttuja, yhden talon joukkoa,
+veljiä ja sisaria, kuten he puhuivat, sillä poikkeuksella vain, että he
+ovat sattuneet saamaan vähän enemmän oppia ja tahtovat nyt jakaa sitä
+vähemmälle osalle jääneille nuoremmille veljilleen ja sisarilleen. Ja
+kylläpä he osasivatkin lähteä alusta, niin että ihan nauratti, joshan
+ilettikin oma kömpelyys. Neuvottiinhan siellä kansakoulussakin
+kaikkeen, mutta täällä ei heitetä paljaisiin neuvoihin, vaan täällä
+yksin tervehtiminenkin harjoitellaan, niin ettei se saa olla huoletonta
+käden koskemista. Ja oppilasten on oltava vuorotellen vieraita
+vastaanottamassa, eikä siinä saa katsoa vaatteisiin, onko vieras
+rikas vai köyhä, herra vai talonpoika. Kyllä minä en yhtään kadu
+tänne-tuloani. Se vaan on vähän ikävätä, kun tulin niin vähän käyneeksi
+kansakoulua ja nekin aineet ovat unohtuneet ja nyt niitä näkyisi
+tarvitsevan, muuten on monella luennolla istuminen ymmärtämätöntä
+töllistelemistä. Onhan se käsky lukea edeltäpäin niitä ja niitä, mutta
+kun täällä ei panna pakkoa, eikä heitetä laiskalle, niin tahtoo
+toisinaan tulla liika vähän luetuksi.
+
+Minä pelkäsin tultuani, että joudun aivan mitättömimmäksi toisten
+tyttöjen rinnalla, mutta ei ne näy olevan ihmisiä kummempia. Me ollaan
+jo hyvin yksituumaisia ja löylytetään poikiakin aikalailla, jos ne
+rupeavat kovin miehiksi tököttämään.
+
+En näy osaavan tällä kertaa kovin pitkältä kirjoittaa, vaan ehkä sitten
+tuonnempana sujuu paremmin, kun sinäkin kirjoitat sieltä seminaarista.
+Voi hyvin ja elä terveenä! toivoo ystäväsi      Aliina.
+
+Toinen kirje oli kirjoitettu marraskuun viime päivinä ja alkoi:
+
+Hyvä Iida!
+
+    Terve ystävä sä, tänne suojanamme,
+    Terve liittohon nyt nuorison!
+
+Minä olen täällä niin innostunut lauluun, että en malttanut olla
+panematta tähän alkua meidän muutamasta lempilaulustamme. Ja jos vaan
+voisit tulla täällä käymään, niin kyllä sinä kuulisit laulua. Sinä et
+usko, kuinka paljon me lauletaan ja kuinka paljon lauluun voipi
+innostua. Me laulaa tempaistaan keskellä luentoakin asiaan sopiva laulu
+ja siinä virkistyy niin, ettei ensinkään väsytä kuunnellessa. Enkähän
+minä tiedä väsyneekö luentoihin milloinkaan, ei kaiketi täällä väsy, ne
+ovat niin hauskoja ja innostuttavia. Ja muunakin aikana täällä on niin
+lysti eli hauska että et usko. Meillä on ihmeen herttainen opettajatar,
+niin että me remutaan joutoaikoina aivan kuin vertaisemme kanssa,
+vaikka hän on hyvin oppinut ja paljon koulua käynyt. Mutta se
+oppineemmuus ihan unehtuu mielestä, ja kun sitten sattuu muistamaan,
+niin ihan sydäntä vihlaisee, että kun ei ollenkaan tule ajatelleeksi
+kenen kanssa ollaan. Vaan ei hän ole vielä kertaakaan torunut ja kyllä
+se hävettäisikin kovasti, jos sattuisi tekemään semmoista, josta
+tarvitsisi torua. Ei täällä tule ikäviksi semmoisetkaan jokapäiväiset
+koulutyöt. Opettajakin kun opettaa suomenkieltä ja kirjoitusta, niin
+hän saapi sen hyvin hupaiseksi ja se jääpi muistiin. Tokko sinä
+huomaat, että minä osaan kirjoittaa hän, kun on puhe ihmisestä. Mutta
+siinä sitä juttua jauhettiinkin, kun aina vaan tahtoi tulla se. Ja
+tuosta murteesta se on toinen vastus kirjoittaessa, vaikka kirjoja
+lukiessa näkee, mitenkä muut ovat kirjoittaneet sen ja sen sanan. Mutta
+eipäs vaan vähällä muista mitenkä sen pitäisi olla, kun itse rupeaa
+kirjoittamaan. Opettaja meille neuvoi semmoisen keinon, että pitää
+kirjoitella usein kirjeitä tuttaville ja kirjoittaa ne hyvin
+huolellisesti. Ja jos sattuisi olemaan tuttava itseänsä osaavampi, niin
+pyytää häntä korjaamaan kielivirheet ja lähettämään korjattuna takaisin
+itsensä nähtäväksi. Minä silloin ajattelin, että antaahan olla kun minä
+kirjoittaa rutuutan Iidalle pitkiä kirjeitä ja pyydän niitä korjaamaan,
+niin kohta minä osaan kuin koulunkäyneetkin.
+
+Pojan veulakkeet tästä opettajan neuvosta ottivat onkeensa ja alkoivat
+takanapäin ilvehtiä, että meidän pitäisi heille kirjoittaa, he sitten
+muka korjailisivat, vaan me vastattiin, että saatte »Virsilippaassa»
+kirjeitä. Meillä on näet »Virsilipas»-nimellinen, käsin kirjoitettu
+sanomalehti, jota oppilaat vuoroon toimittavat. Minäkin siihen jo
+kerran kirjoittaa tökersin ja aivan täydestä meni. Ihan minä
+ihmettelen, mitenkä hullulla tuulella minä saatoin olla, vaikka se oli
+semmoista se alku tänne lähtöön ja siellä kotona. Olen minä täällä
+hallinnutkin itseäni, enkä ole ruvennut puhumaan paljon mitään niissä
+keskusteluharjoituksissa, joita täällä pidetään kerran viikossa. Olen
+pelännyt, että jos puhe sattuu menemään vätykselle, niinkuin toisinaan
+näkyy sattuvan, niin se sitten ilettää. Ne keskustelut ovat hyvin
+hupaisia kuunnella ja ainahan ne muut yllyttävät puhumaan, vaan olen
+päässyt sillä, kun yhdyn jonkin toisen puheeseen.
+
+Täytyy lopettaa, sillä kukko laulaa puolta yötä ja vielä pitäisi vähän
+lukea Kalevalaa huomisen varalta.--Voi hyvin ja kirjoita edes vähän
+ystävällesi      Aliinalle.
+
+Joulun edellä hän sitten kirjoitti:
+
+Hyvä Iida!
+
+Vai semmoisia sinä juttelet, että minä muka täältä löydän ... elä vasta
+puhu niistä. Täällä ollaan liika tuttuja mitään löytämään ja täällä on
+paljon ylevämpiä ja vakavampia asioita, kuin ne sulhaspuuhat, jotka
+entisetkin tarpeeksi asti harmittavat.
+
+Minä kirjoittaisin sinulle mielelläni johtajan luennoista ja varsinkin
+uskonnonluennoista, jos osaisin puoliksikaan kertoa. Niitä ei sovi
+sanoa hupaisiksi, vielä vähemmin ikäviksi, mutta yleviksi ehkä on paras
+sanoa. Ajattelehan mitenkä eräskin uskontotunti alkoi. Johtaja astui
+luokan eteen paikalleen ja seistyään siinä parin kolmen silmänräpäyksen
+ajan, lausui tyynellä, vakavalla äänellä: »Jumala». Tämän perästä oli
+taas vähän äänetöntä aikaa ja sitten hän virkkoi: »ennenkuin jatketaan
+tälle tunnille kuuluvan aineen käsittelemistä, niin painakaa jokainen
+mieleenne, minkälaisen vaikutuksen äsken mainitsemani nimi kuhunkin
+teistä teki».
+
+Jokainen rupesi todella ajattelemaan ja minun täytyy puolestani
+tunnustaa, että minä kamahdin melkein samalla tavalla kuin jos olisin
+kuullut salaman jyrähdyksen. Kun ajattelemisaikaa oli ollut tarpeeksi,
+alkoi johtaja selitellä mitenkä monella tavalla tämä nimi on ehkä
+vaikuttanut ja mitkä minkinlaisiin vaikutuksiin ovat syynä. Niin luki
+kuin kirjasta senkinlaisen vaikutuksen syyt, että jos Jumalan nimen
+kuuleminen kammottaa, kuten minua, ihmisellä on silloin väärä käsitys
+Jumalasta, sillä Jumala ei ole hirmu, vaan rakkaus, joka rakastaa
+kaikkea hyvää ja kaunista, ilmestyköönpä se missä muodossa hyvänsä.
+Ihminen itse voipi olla hirmuinen, jos hän tekee hirmuiseksi sen
+Jumalan kuvan, joka hänessä itsessään on. Ihminen voipi ja hänen tulee
+jokapäiväisessä elämässään toteuttaa Jumalan kuvaa rakastamalla
+lähimmäisiään, ja joka tämän tekee, hän tulee lähemmäksi Jumalata ja
+ajattelee hänestä turvallisella ilolla, eikä kauhulla. Johtaja selitti,
+ettei Jumala vihaa nuoruutta eikä nuoruuden viatonta iloa, koska hän
+sallii luonnonkin joka kevät nuortua ja uudistua. Ja ihminen aivan
+erehtyy siinä, jos hän luulee huolten ja vaivan rasittaman vanhuuden
+ajan olevan Jumalalle otollisimman ja elää sentähden nuoruutensa ajan
+pelonalaisesti piilottuneena Jumalalta. Jos ei keväiseen maahan pääse
+aurinko paistamaan, ei ole syksyltäkään paljoa toivomista, samoin jos
+rakkaus Jumalaan ja lähimmäisiin jäävät vanhuuden päivinä
+toteutettaviksi, ei ole suurta toivoa iäisestä sielun rauhasta.
+
+Jotenkin tähän tapaan se johtajan luento oli, vaikka enhän minä osaa
+puoliksikaan niin hyvästi ja pitkältä kertoa. Tämä oli vaan minua
+koskeva osa, siihen lisäksi tuli vielä monta muuta puolta, niinkuin
+niille, joihin ei Jumalan nimen mainitseminen vaikuta mitään, taikka
+jotka nauravat, pilkkaavat tai vihastuvat j.n.e. Esitelmän lopussa
+eivät monen silmät taitaneet olla kuivina. Itkin minäkin, en enää
+pelosta, vaan ilosta, kun pääsin tietämään, että ihminen voipi
+nuorenakin ollessaan palvella Jumalaa, vaikka olin tähän asti ajatellut
+sitä mahdottomaksi, taikka oikeammin en ole ajatellut ollenkaan,
+ainoastaan pelännyt, kuten pelätään salamata, tai jotain hirmuista.
+
+Voi jos sinäkin Iida olisit täällä, niin sitten minä vasta olisin
+oikein iloinen. Sinä kykenisit jo vähän edeltäpäin kertomaan noista
+historian suurista miehistä, joista täällä on usein luentoja ja joiden
+elämäkerrat ovat aivan ihmeellisiä kuunnella. Vaan kyllähän sinä kuulet
+siellä yhtä hyviä, ja vielä paljon pitemmän aikaa saatkin kuunnella.
+
+Vai menet sinä joululuvalle kotiisi. Sano paljon terveisiä. Minulta ei
+tule niin vähän ajan tautta mennyksi kotiin, tuntuu mieluisemmalta
+täällä-olo. Sinunhan on toista, jolla on koti kaikin puolin hyvä.
+Kirjoita sitten jolloinkin ja jos näet Äitiäni, niin sano terveisiä ja
+kysy, onko hän saanut lähettämäni kirjeet.
+
+En jaksa enää. Voi hyvin ja muista aina minuakin.
+
+                                         Ystäväsi Aliina.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Suurin osa oppilaista matkusti joululuvalle kotiinsa, joitakuita
+kaukalaisia jäi vaan viettämään aikaansa kortteereissaan. Aliinan
+asuntotoverit olivat menneet kaikki, mutta ei hän tuntenut siitä mitään
+ikävää. Iloinenkin elämä kaipaa tyyniä, hiljaisia lepohetkiä. Ja olihan
+hänellä läheisyydessään rakkaiksi tulleet opettajansa, joita sai usein
+tervehtiä, jopa puhutellakin. Ja nämä ystävälliset hetket opettajain
+seurassa olivat Aliinan mielestä tavallista suurempiarvoisia, kun ne
+eivät jakaantuneet monelle, vaan sai omistaa yksinään itselleen. Se
+kasvatti jonkinmoista itserakkautta, ei kumminkaan niin suurta, että
+olisi toivonut toisten jäävän osattomiksi kaikesta. Usein hän kävi
+yksinäänkin istumassa opiston luokkasalissa, muistellen mitä siinä oli
+saanut kuulla ja toivoen, että kunpa joutuisi taas se aika.
+
+Asunnollaan piti hän opiston kirjastosta kirjoja luettavanaan ja luvun
+lomassa sepitteli kirjeitä Iidalle sekä äidilleen, jopa viimein
+Hiljallekin, vaikka kauan hän arveli, peläten että jos se antaa
+Augustinkin lukea, ne kun olivat samassa talossa.
+
+Keskitalvella tuli Jenny-neidiltä kirje, jossa hän ilmoitti keväällä
+sulan tultua olevan Aliinalle paikan valmiina suuressa sairashuoneessa,
+sairasten hoitajana.--»Sairasten hoitajana», sanoi Aliina itsekseen ja
+tuli aivan noloksi. Jenny-neiti oli ehkä arvannut, ettei Aliina ymmärrä
+tämän ammatin arvoa, ja selitti että siinä toimessa on monta semmoista
+naista, jotka ovat tyttökoulun käyneitä, ja tämäkin paikka jääpi
+avonaiseksi sillä lailla, että yksi hoitajattarista matkustaa sulan
+tultua ulkomaille tutkimaan sairasten hoitoa siellä. Aliinan pääseminen
+oli siis suuri onni tulojen ja sivistyneeseen seuraan pääsemisen
+puolesta. Jenny-neiti mainitsi vielä, että siinä tosin tarvittaisiin
+ruotsinkielen taitoa, mutta että Aliina voi sen muutamassa vuodessa
+käytännöllisesti oppia. Eikä työkään tule olemaan kovin rasittavaa,
+sillä siellä on hoitajattarien lisäksi vielä palvelijoita.
+
+Aliina joutui kahden vaiheelle. Sairasten hoitoa oli hän aina ajatellut
+kaikkein ikävimmäksi ja likaisimmaksi toimeksi, ja siihenkö nyt pitäisi
+ruveta. Mutta varmaan hän on erehtynyt, koska siinä on oppineitakin
+naisia. Eikä hän ollut nähnytkään suuria sairashuoneita, joissa
+hoitajattarilla voi olla hyvinkin huokeat ja hauskat päivät.
+
+Näitä ajatellessa alkoi mieltä kutisuttaa herrasneidiksi kohoaminen,
+sekä hatut, ruotsinkieli ja ehkä aikaa voittaen ulkomaamatkatkin. Mitä
+ovat näiden rinnalla nuo muutamat sairaat, tarvinneeko niitäkään
+hoitaa, koska siellä on palvelijoita.
+
+Aliina piti kumminkin asiansa salassa ja piilotti kirjeensä toisilta
+oppilailta. Ainoastaan Iidalle voi hän tämän uskoa ja kirjoitti hänelle
+kysyen, mitähän pitäisi tehdä, kun semmoinen toimi on tarjona.
+
+Kului kuukausi, toistakin tavallisissa opiston tehtävissä. Oppilasten
+tiedon ja toiminnan halu kasvoi, toveruus lujittui ja tuli yhä
+tuttavallisemmaksi, kun alettiin laskea, että opistosta eroamisen aika
+on paljon lähempänä alkua.
+
+Aliinakin oli lopettanut yksipuolisen kirjeiden kirjoittamisen siksi,
+kun saa vastuun entisiin. Mutta aivan häntä kummastutti, kun Iida ei
+kirjoittanut. Mikähän sillä mahtoi olla? Viimein tuli kirje, jossa Iida
+ilmoitti olevansa kotonaan sairaana. Seminaarissa oli sairastunut
+luultavasti vilustumisesta ja sitten vähän parantuneena tullut
+kotiinsa. Toivoo paranevansa, vaan ei ollut enää takaisinmenosta tällä
+lukukaudella. Aliina itki pitkät itkut ystävänsä puolesta.
+
+Samaan liittoon tuli kirje äidiltä, muilla kirjoitutettu, jossa oli
+yhtä ja toista kotioloista, sekä vähän Iidan sairaudesta ja viimeksi
+kysymys, »tokko sinä tuletkaan enää kotona käymään, kun olen niin
+kuullut, soisin että ajattelisit joka puolelta tuota asiata ennenkuin
+menet.»
+
+Tämä koski kovasti Aliinan omaantuntoon. Hän oli taaskin unohtanut ja
+syrjäyttänyt äitinsä, uskonut aikeensa ennemmin muille ja antanut äidin
+olla tietämättömänä... Äitiraukka... »Tokko sinä käytkään ... soisin
+että ajattelisit...» Niin se on käskenyt kirjoittaa, vaikka varmaan on
+ajatellut tätä sanoessaan: näinkö ylpeästi jätät minut ja muut omaisesi
+ja menet mitään ilmoittamatta kauas kuulumattomiin; teetköhän siinä
+oikein?
+
+Aliina kiirehti oikaisemaan ja kirjoitti, ettei hän ole ensinkään
+ajatellut kotonaan käymättä mennä minnekään, ei hän toki voi äitiä niin
+puheetta heittää, jos menoksikin tulisi, mikä on vielä ajattelemisessa.
+On hän äidin muistanut ja muistaa aina.
+
+Viimeiselle vakuutukselleen päätti Aliina olla uskollinen ja olikin.
+Kerran tämä uskollisuus riipaisi yli varovaisuuden rajan.
+
+Oli nimittäin keskustelu-ilta lopulla opiston lukukautta. Varsinainen
+keskustelu-aine oli loppunut tavallista aikaisemmin, minkä vuoksi joku
+oppilas esitti keskusteltavaksi suomalaisen sananlaskun: ei niin pahaa,
+josta ei jotain hyvää. Aine oli jokaisen mielestä niin yksinkertainen,
+että useimmat osasivat siihen jotain sanoa. Toinen oppilas toi toisen,
+toinen toisen esimerkin siitä, miten pahasta on ollut jotain hyvää.
+Laiskasta juomarista on tavaransa tuhlattua tullut monesti ahkera
+työmies, ovatpa hänen lapsensakin isänsä kurjuudesta pelästyneet viinaa
+karttamaan. Kauhea rosvo on herättänyt pelon aloittelevissa, ja monta
+muuta.
+
+Aliinallakin oli omat muistonsa pahasta, mutta hän ei puhunut mitään,
+kuunteli vain kiihkeällä mielellä, ja veret pyrkivät kohoamaan
+kasvoille.
+
+Opettajat olivat jättäneet puhevuoronsa viimeiseksi, ja kun ei kukaan
+enää vuoroa pyytänyt, sanoi johtaja:
+
+--Joko on jokainen sanonut sanottavansa? Aliina ei ainakaan ole vielä
+puhunut. Saisi tähän sanoa vastaankin, jos kellä olisi jotain
+muistuttamista.
+
+Tuskin oli johtaja tämän sanonut, kun Aliina kohosi kiihkeänä, melkein
+tietämättään seisoalleen ja sanoi:
+
+--On minulla.
+
+Kaikki katsahtivat kummastellen, se oli harvinaista.
+
+--Maailmassa on paljon muutakin pahaa, kuin mitä tässä on mainittu,
+aloitti hän jotenkin rajusti ja jatkoi melkein huutamalla: Kuka teistä
+on mitannut maailman kurjuuden? Kuka teistä on lukenut kärsivän äidin
+kyyneleet ja rinnanpakotukset? Tunnetteko te vähääkään sen häpeän
+painoa, jota lapset saavat kantaa isäinsä irstaan elämän takia ja
+samoin vanhemmat lastensa. Mikä on se hyvä, joka näistä koituu ja millä
+ne palkitaan: uusilla rikoksilla, uudella häpeällä ja ihmisten
+pilkalla! Sanokoon vaikka sata sananlaskua, että pahasta on jotain
+hyvääkin, niin minä sanon, että se hyvä ei ole mitään kaiken sen
+rinnalla kun...
+
+Aliina katsahti kuulijoihin ja huomasi, että ne kaikki istuivat vasten
+tavallisuutta allapäin. Samassa hän käsitti joutuneensa pois
+suunniltaan ja painautui istumaan. Kaikki liikahtelivat istuimillaan
+hermostuneesti. Aliina ei enää jaksanut olla samassa huoneessa, vaan
+pistäytyi eteiseen. Jälestä tuli johtaja ja sanoi:
+
+--Minä taisin tehdä pahasti, kun kehoitin puhumaan. Aliina taisi olla
+liian kiihkeällä mielellä ja minä ehkä ymmärrän syyn. On parasta mennä
+kortteeriin rauhoittumaan.
+
+Aliina kiitti ja sanoi hyvästit. Hän itki koko menomatkan ja katui
+uudestaankin, kun ei hillinnyt itseään ja ollut ääneti. Tämä nyt piti
+tulla näin lopussa! Mitä ne muut ajattelevat ja miten hän selittää
+tämän! Ja mitenkä hän ilkeää ollakaan enää, kun teki tuollaisen
+häiriön! Jos kävisi laatuun lähteä pois.
+
+Opettajaneiti oli lähtenyt Aliinan perästä ja alkoi kahden kesken
+kysellä, mikä tätä vaivasi ja mistä tämä puuskaus tuli. Aliina tunsi
+saavansa mielelleen huojennusta ja rupesi varovasti kertomaan
+kotioloistaan ja miten ne ovat mieltä vaivanneet, ja nyt ne noin
+sopimattomasti puhkesivat ilmoille.
+
+Samassa hän kertoi ystävänsä Iidan sairastamisen ja ilmoitti halunsa
+päästä tätä katsomaan, ennenkuin talvikeli loppuu. Opettajaneiti
+ymmärsi syyn poishaluamiseen ja sanoi itse puolestaan suovansa sen,
+vaikka olisi mieluummin toivonut oltavan jälellä oleva vähä aika
+loppuun asti. Aliina sai hänet vielä toverikseen puhumaan johtajalle
+poispääsystä, ja sieltä tuli samanlainen vastaus kuin opettajattarelta.
+
+Nyt alkoi Aliina puuhata kyytiä ja, saatuaan asian toimitetuksi,
+huomispäivän aamuna kulkea heittelemässä hyvästiä lähinnä asuville
+tovereille. Etäisimmät saivat jäädä terveisillä. Toverit ihmettelivät
+ja toivottelivat onnea matkalle.
+
+--Tavataanhan vielä.
+
+--Jos eletään, niin tavataan.
+
+Ne olivat aina viimeiset toivomukset erotessa.
+
+Opettajista eroaminen oli vaikeinta. Jos ne ennenkin olivat olleet
+mielestä hyviä, niin nyt erotessa, kättä puristaessa ikäänkuin
+kirkastettuna selvisi, kuinka hyviä ne todella ovat olleet ja kuinka
+paljon tehneet tämän puolen vuoden kuluessa.
+
+Kun kaikki oli valmiina, tulivat asuntotoverit vähäksi matkaa
+saattamaan. Kun ystävyysliitot oli vahvistettu, lauloivat he erotessa
+ja huiskuttelivat nenäliinojaan, kunnes hevonen katosi näkyvistä.
+
+
+
+
+XIV.
+
+
+Aliina oli hyvillään, kun tovereista eroaminen muodostui näinkin
+iloiseksi. Olisi melkein saattanut kääntyä takaisin ja olla loppuun
+asti. Mutta tehty mikä tehty. Ja sitä paitsi Iida... Kuka sen tietää,
+miten siellä on...
+
+Hän ajoi levähtämättä seuraavan yönkin, sillä matka kului hitaasti, kun
+tiet olivat paikoin sulana. Linnut jo laulelivat riemuiten kesän
+tulosta ja virkistivät matkamiehenkin mieltä.
+
+Kotiin tultua alkoi jokainen kysellä, miksikä nyt pois ennen loppua.
+Aliina sanoi kelin huononemisen takia pyrkineensä ja toiseksi
+päästäkseen katsomaan Iidaa. Sinne hän tahtoikin aivan heti ja sai
+isältään hevosen ajaaksensa. Moniin kyselyihin kansanopistosta lupasi
+hän sitten antaa selityksiä, kun tulee takaisin.
+
+Iidan tapasi hän vielä sairaana. Silmät vettyivät molemmilta, kun he
+yhtyivät taas tuossa kansakoulun ajoilta tutussa kamarissa.
+
+--Jopa sinä Iida-rukka olet laihtunut! surkutteli Aliina istuen sängyn
+laidalla ja sivellen ystävänsä käsiä. Alkanethan toki jo parantua?
+
+--Sitä tässä toivotaan, sanoi Iida.--Olen minä ollut huonompikin. Mutta
+mitenkä sinä nyt jo tulit?
+
+--Se soveltui tällä lailla ja halutti tulla sinuakin katsomaan.
+
+--Niin, sinä olet todella hyvä, tunnusti Iida.--Mutta ehkä sinä
+kumminkin tulit etupäässä sen vuoksi, että saat olla enemmän aikaa
+kotonasi, ennenkuin joutuu sinne sairashuoneelle menon aika.
+
+--Ei, hyvä Iida, en minä mene sinne sairashuoneelle. Minä lähetin jo
+tiedon, etten tule.
+
+--Miksikä, ihmetteli Iida.--Olisithan sieltä saanut hyvän palkan.
+
+--Kyllä, mutta mitä varten minä matkustaisin tuntemattomaan paikkaan,
+tuntemattomia sairaita hoitamaan, silloin kun on kotona kylliksi
+tekemistä omaisteni hyväksi. Kyllähän minua kunnian ja voiton himo
+pyrki vielä sittenkin riipomaan pois oikealta tieltä, kun olin jo
+päässyt tietämään, että rakkaus lähimmäisiin on Jumalan käskyistä
+tärkein. Mutta nyt olen sen kiusauksen voittanut ja menen kotiini ja
+koetan tehdä minkä voin kärsivän äitini hyväksi. Onpa siellä vielä
+isäpoloinenkin sekä siskot, jotka ovat jo hyvällä alulla itsekkyyden
+tiellä. Enhän ole heillekään vielä yhtään hyvää neuvoa antanut,
+ainoastaan riidellyt. Sinne menen ja toivoisin, että sinäkin Iida
+tulisit, kun joudut, minulle toveriksi... Kuoppa-aholle ovat jo
+kansakoulun hirsiä vetäneet...
+
+--Siinä teet oikein, tunnusti Iida, ja silmät täyttyivät kyynelistä.--
+Jos Luoja suopi elämän aikaa, niin minä tulen myös.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Aliina, by Kauppis-Heikki
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ALIINA ***
+
+***** This file should be named 15061-8.txt or 15061-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/1/5/0/6/15061/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/15061-8.zip b/15061-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..6fdd642
--- /dev/null
+++ b/15061-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..0b233c2
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #15061 (https://www.gutenberg.org/ebooks/15061)