diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 14801-0.txt | 2764 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/14801-8.txt | 3150 | ||||
| -rw-r--r-- | old/14801-8.zip | bin | 0 -> 47115 bytes |
6 files changed, 5930 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/14801-0.txt b/14801-0.txt new file mode 100644 index 0000000..f996993 --- /dev/null +++ b/14801-0.txt @@ -0,0 +1,2764 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 14801 *** + +"EN OLLENKAAN MUISTA" + +4-NÄYTÖKSINEN NÄYTELMÄ + + +Kirjoittanut +Evald Ferd. Jahnsson + + +Ensimmäisen kerran julkaissut +Werner Söderström Osakeyhtiö 1907 + + + + +HENKILÖT: + +KUUSNIEMEN LESKIEMÄNTÄ. +TAAVI, hänen poikansa. +AINA, hänen tyttärensä. +VOIPALA, talon isäntä. +ELLI, hänen tyttärensä. +VALLESMANNI. +JAAKKOLA, lautamies. +PÄÄKKÖLÄN PERTTI. +KÄLLÖN PEKKA. +ARO. +KALLEN-LEENA. +REETA. +KAISA. +VIULUNSOITTAJA, 1:NEN ja 2:NEN TALONPOIKA, eräs PALVELUSTYTTÖ, kaksi +LAUTAMIESTÄ sekä KYLÄN NUORISOA. + +(Toiminta ensimmäisessä näytöksessä Mähälän, muissa näytöksissä +Kuusniemen tilalla Etelä-Pohjanmaalla. Kolmannen ja neljännen näytöksen +välillä ajatellaan 6 vuotta kuluneeksi.) + + + + +ENSIMMÄINEN NÄYTÖS. + + +-- Näyttämö kuvaa talon pihaa. Oikealla näkyy talon asuinrivi, +vasemmalla tuuheain koivujen varjossa aitta. Erään koivun juurella pöytä +ja penkki sen kummallakin puolella. -- Esiripun noustessa soivat valssin +viimeiset sävelet. -- + + +Ensimmäinen kohtaus. + +TAAVI, ELLI, REETA, KAISA, VIULUNSOITTAJA ja joukko nuoria poikia ja +tyttöjä. Tanssi vastikään tau'onnut. Useimmat tanssijoista istuvat +ruohikkoon. + +TAAVI. Voipihan tuota tanssiessa tulla lämmin! Kuuma olen kuin hehkuva +uuni! + +REETA. Siinä uunissa palaa monenlaatuista tulta, luulen ma. + +TAAVI. Mitä sillä tarkoitat, Reeta? + +REETA. Tarkoitan vaan, että monenlaiset liekit hehkuvat siinä. + +KAISA. Sytytin on niin lähellä Taavia, jotta pelkään, että koko mies +tuossa tuokiossa leimahtaa ilmi tuleen! Kaikeksi onneksi ei ole kaivo +kaukana, jotta vettä on saatavissa, jos tulipalo sattuisi syttymään. + +REETA. Mitä sanoikaan! Ajatelkaapas, jos Taavi yht'äkkiä muuttuisi +palavaksi tulisoihduksi, sellaiseksi, jota kylän pikku pojat joulun +aikana tuulessa heiluttavat! Se olisi kamalata! -- Huu! + +KAISA. Vanha äidinäitini kertoi eräänä päivänä, että sellaista ennen +muinoin on tapahtunut useammin kuin yhden kerran. + +REETA. Huu! Sinä hirveästi säikäytät meitä! Tule tänne Taavi ja istu +tähän sivulleni. Seisoessas siellä Ellin sivulla olet alituisesti altis +sille vaaralle, ettäs yhtäkkiä leimahdat tulta, liekkejä ja savua +tupruavaksi tulisoihduksi. Tule vaan siivosti tänne! + +TAAVI. Kuuletko Elli, mitä nuo pakisevat? He luulevat olevansa hyvinkin +sukkelasuisia ja viisaita, nuo tyttöpahaset. + +ELLI. Luulotelkoot vaan mielellänsä itsestänsä sellaista! Minä en huoli +niin vähintäkään siitä, mitä puhunevat. + +REETA. Elli ei ole vähemmässä vaarassa hänkään. Ovatpa hänen hameensa +vieläkin tultaottavammat kuin Taavin miesvaateparselit. + +KAISA. Elli onkin yhtä mittaa koko illan hännystellyt Taavia, lekotellen +hänen tulisoihtupaisteessansa. Ha! ha! ha! Eipä voi olla sellaiselle +hännittelemiselle nauramatta! Itsepintaisesti kuin varjo hän seuraa +Taavia. + +TAAVI. Nyt et puhunut totta, Kaisu. Rumalta kuuluu kun nuori tyttö +valhettelee! -- Huomaappas Kaisu, mitenkä asian oikein on laita. Elli ei +ole hännystellyt minua, vaan minä häntä. Harmittaako tuo sinua? Ehkä +olisit mieluimmin suonut, että olisin hännystellyt sinua, että olisin +lekotellut sinun posliinisilmiesi kuunvalossa? + +REETA. Häpee sanomasta sellaista Kaisan kauniista, taivaansinisistä +silmistä! Sinähän vasta olet kohtelias kavaljeeri, niinkuin nuo Vaasassa +sanovat. + +KAISA. Liikaa olisi vaatia Taavilta, että hän tuntisi muiden tyttöjen +silmien värin kuin Ellin. Tirkistellessään niihin on hän tullut +sokeaksi. + +TAAVI. Enpä toki. Niin hullusti ei minulle kuitenkaan vielä ole käynyt. +Saatpa heti nähdä, että minulla ovat varsin hyvät silmät. _(Lähestyy +Kaisaa.)_ -- Kas näin -- olenpa oikeassa asemassa nyt. Tästä selvästi +voin nähdä silmäterän ... kehän sen ympärillä ... valkuaisen... Niin +totta kuin elän -- onpa sinun silmiesi muoto ja väri aivan sama kuin on +niillä sinertävän valkoisilla lasihelmillä, jotka äskettäin ostin +Ristiinassa markkinalahjaksi sisarelleni! + +KAISA. _(kohoaa puoleksi seisaallensa ja lyö kädellänsä Taavia +käsivarteen)._ -- Tässä saat sinertävän valkoisista lasihelmistäs, +hylkiö! + +TAAVI _(astuen verkkaan taaksepäin)._ -- Älä minua lyö! Enhän minä +tyttöraiskaseni, mitään pahaa tarkoittanut. Enpä suinkaan -- aivan +päinvastoin! Nuo lasiset helmet, jotka ostin sisarelleni, olivat +kaikkein kauniimmat lasihelmet mitä milloinkaan olen nähnyt -- se on +sinun huomattava. _(Astuu Reetan luo.)_ -- Entäs _sinun_ silmäsi, Reeta? +Saanko lekotella niidenkin loisteessa ja mikä väri niillä? -- +Teräsharmaatko -- vai miten? Vaiko tummansiniset, vai ehkä viheriän +sinertävät? Mikä väri silmissä muuten on sinusta kauniin? Siitä ehkä +voisin katsomattakin saada selvän silmiesi muodosta. Et vastaa. Niin +katso nyt ainakin minuun, kiltti Reetani! + +ELLI _(nauraen)._ -- Varo Reetan silmiä, Taavi! Ennestään tuttu asia on, +että on vaarallista katsoa niihin! Ne kimaltelevat kirkkaammin kuin +puukkosi terä! + +TAAVI. Teräsharmaat siis! -- Minä olen aivan hurmaantunut siihen väriin! +Luo silmäsi minuun, Reeta! Ehkä rupean hännystelemään sinua tuhatta +hullummin kuin Elliä, jahka olen saanut vilkaista niihin. Mitäpä tämä +merkitsee, tyttöseni? Miksikä katsot alas maahan? + +REETA _(päättäväisesti)._ -- Etkö usko, että uskallan katsoa sinuun +silmiäni räpäyttämättä? + +TAAVI. Kuinkapa sellaista uskaltaisin epäillä! -- Kautta kunniani! -- +_(vetää puukkonsa tupesta ja katselee sen terää)._ -- Elli oli +oikeassa. Silmiesi väri on täsmälleen sama kuin tämän oivallisen +puukkoni terän! -- Oi, nyt olen hukassa, olen lumottu! Reeta on kaunein +teistä kaikista -- tietäkää se tytöt! En aavistanutkaan, että hän yhtenä +ainoana hetkenä näin olisi voinut minut hurmata! -- Äsken lupasin +tanssia purppurin sinun kanssas, Elli -- mutta nyt en enää tahdo sitä. +Saat tanssia kenen kanssa hyvänsä. Minä tanssin Reetan kanssa. + +ELLI _(nauraen)._ -- Kernaasti minun puolestani! En tahdo olla esteenä +onnellenne. + +REETA. Onnellenne! Yksin sinä pidät tanssimista Kuusniemen Taavin kanssa +onnena. Niin -- pidä vaan mokoma nulikka omana saaliinasi äläkä häntä +toisille tyrkytä! Tanssinko tässä kaikkien nuhjuksien kanssa. Ee--ei! +Mieluimmin olen tanssimatta kuin lähden sellaiselle vetelykselle +tanssikumppaliksi! + +TAAVI. Myrskyksi yltyy tuuli! Taukoa takomasta, Reeta! Sydämeni särjet, +muserrat sen aivan! No -- eihän tässä itku auttane. Täytyy kai lunastaa +ensimmäinen lupaukseni ja tanssia sinun kanssas, Elli. -- Soitappas nyt +purppuria, Liisan-Janne! + +VIULUNSOITTAJA. Tuossa tuokiossa, Taavi. Ensin kuitenkin viritän +viuluni. _(Hänen viuluansa virittäessänsä asettuvat tanssijat parittain +näyttämölavalle. Sitte viulunsoittaja soittaa purppuria ja tanssi +alkaa.)_ + +VIULUNSOITTAJA _(tauottuansa soittamasta)._ -- Minusta tuntuu ilma +viileältä ja kylmältä täällä ulkona. Jos tahdotte jatkaa tanssia, niin +tulkaa sisään tupaan. _(Menee tupaan ja nuoriso parittain hänen +jäljissänsä. Ainoastaan Taavi ja Elli jäävät pihalle.)_ + + +Toinen kohtaus. + +TAAVI ja ELLI. + +TAAVI. Elli kultaseni! Olen niin onnellinen ollessani sinun seurassas, +tanssiessani sinun kanssas! + +ELLI. Et olekkaan tänä iltana tanssinut kenenkään muun tytön kanssa kuin +minun. + +TAAVI. En ole. Yksin sinun kanssas, Elli! Mitäpä noista toisista +huolisin! Kun sivutusten, käsitysten sinun kanssas pyörin tanssissa, +tuntuupi minusta niinkuin ei täällä ketään toisia olisikaan kuin me +kaksi vaan, sinä ja minä! En näe enkä kuule toisia; silmäni näkevät +yksin sinun. + +ELLI. Äläpäs liikoja laskettele, Taavi! Etteivät silmäsi ole sokeat +toisten tyttöjen suloudelle, sen osoitit äsken varsin selvästi. +Huomasinpa, ettäs katsoit hyvinkin syvälle Kaisan ja Reetan silmiin. + +TAAVI. Pilallani vaan -- ymmärtänet sen. Ovathan nuo niin suulaita, että +on vaikea pitää puoltaan. + +ELLI. Kylläpä tosiaankin ovat. Harvat sanasodassa vetävät vertoja +Kaisalle ja Reetalle -- eivätkä he hevin anna perään! -- Reeta on +muuten, luulen ma, ihastunut sinuun. Usein olen nähnyt, kuinka hän salaa +katselee sinua hehkuvin silmin. + +TAAVI. Niinkö luulet. Minä puolestani en ole mitään sellaista huomannut. +Minun silmäni ahmivat vaan sinun kuvaasi, Elli! -- Mutta... + +ELLI. Mikä nyt? + +TAAVI. Kummastelen tässä itsekseni, miksikä ollessani niin onnellinen +kuin nyt olen, kuitenkin sen ohessa mielessäni liikkuu levottomuuden ja +kaipuun tunteita. + +ELLI. Mistä syystä olet levoton? + +TAAVI. Sitä en itsekään oikein tiedä. Tuntuu vaan siltä, ikäänkuin +tahdottaisiin riistää sinua pois minulta. + +ELLI. Kukapa minun tahtoisi riistää sinulta? + +TAAVI. Sitä en voi sanoa, kun en itsekään sitä tiedä. Taikka oikeammin +-- kylläpä tiedän, että monet sitä tahtoisivat, mutta mitenkä se voisi +onnistua heille, sitä en ymmärrä. Kuitenkin tuntuu siltä, että +onnistuvat. + +ELLI. Ole sinä mieltäsi vaivaamatta tuollaisilla mitättömillä tuumilla! +Tiedäthän kyllä, että olen sinulle uskollinen! + +TAAVI. Lupaa se valallasi, lupaa vielä kerran, ettäs olet minulle +uskollinen, ikuisesti uskollinen! + +ELLI. Sen lupaan valallani -- samoin kuin monta kertaa ennenkin olen +luvannut. _(Soittoa ja tanssivien askelten töminää kuuluu tuvasta.)_ + +TAAVI. Kiitos Elliseni! Niin se on ja niin sen pitää olla, ett'ei mikään +maailmassa, eivät taivaat eikä perkeleet voi sinua riistää minulta! -- +Tuvassa soitetaan tanssiksi -- kiiruhtakaamme sinne. _(Menevät tupaan. +Hetken kuluttua tulevat Pääkkölän-Pertti, Källön Pekka sekä 1:nen ja +2:nen talonpoika tuvasta. Pertillä ja Pekalla on kädessä muutamia +kortteja, 1:sellä talonpojalla puusta tehty malja ja korttipakka, 2:lla +talonpojalla suurehko viinapullo)_ + + +Kolmas kohtaus. + +PÄÄKKÖLÄN-PERTTI, KÄLLÖN PEKKA, 1:NEN ja 2:NEN TALONPOIKA. + +PERTTI _(istuu penkille pöydän luo)._ -- Istu vastapäätä minua, Pekka! +Täällä saamme juoda rauhassa ja kenenkään häiritsemättä jatkaa peliämme. + +1:NEN TALONPOIKA. Tässä on korttipakka. _(Asettaa sen ynnä maljan +pöydälle.)_ + +2:NEN TALONPOIKA. Ja tässä on tätimme, Viina-Mäkelän vanha Kaisa! + +1:NEN TALONPOIKA. Arvoisa akka! + +2:NEN TALONPOIKA. Suuresti kunnioitettava! + +PEKKA _(istuu penkille vastapäätä Perttiä)._ Lyö kortti pöytään, Pertti! +Sinun on vuoros. + +PERTTI. Ristiä pojat, sanoi Riskeliini! + +1:NEN TALONPOIKA. Älä ota ylös Pekka! Tapa valtilla! + +PEKKA. Tietysti tapan. Eihän tässä ruveta armoille antautumaan! Hertta +on valttia ja valtilla valta on! Hei vaan! + +PERTTI. Se vei sinulta kuninkaan. Kylläpä pian olet pääsemättömissä! -- +Ryyppy väliin -- eihän pelistä muuten ole mihinkään! _(Hän juo.)_ -- +Kulahtipa kurkusta kuin kuiluhun vaan! -- _(Antaa maljan Pekalle, joka +juotuaan antaa sen 1:lle talonpojalle.)_ + +2:NEN TALONPOIKA. Nyt on pata pokeri! Lyö pataa pöytään, Pekka, jos +sinulla on! + +PEKKA. Mitä mä padasta! Ruudussa ruutia! Katsoppas vaan tätäkin maata, +Pertti! + +PERTTI. Ruutupamppu. Mitäs mä siitä! Älä luule, että niin vähästä +ällistyn. Niinkuin hihasta vaan. + +PEKKA. Millä sen tapoit? + +1:NEN TALONPOIKA. Ruuturouvalla Pertti sen tappoi. + +PERTTI. Luuletko, että yrittäisin tehdä vääryyttä? Naukku taas! _(Hän +juo.)_ -- Ristiä taaskin pöytään! Jokohan nyt puhiset pulassa? Hää? + +PEKKA. Mammasi porsas pussissa puhisi! Tikki taas kuin tikattu. + +PERTTI. Eihän sinulla enää ollut valttia! Petkutat lurjus! + +PEKKA. Huutia mies! Valttia kuin valettu! + +2:NEN TALONPOIKA. Valttikympillä Pekka tikin teki. Kyllä sen näin. + +PERTTI. Mistä hän kympin sai? Kymppi oli jo mennyt. + +PEKKA. Milloinka se olisi mennyt? Nythän aivan hulluttelet! + +PERTTI. Totta puhun... Entäs tuo... Pudotathan kortteja pöydän alle! +Turkanen tuli tässä! Vääryyttä, selvää vääryyttä teet! + +PEKKA. Enhän niitä pudottanut ... vahingossa ne putosivat. -- _(Lyö +kaikki korttinsa pöytään)._ -- Tuollaisen riitelijän kanssa en viitsi +lyödä korttia! Pelatkoon kahden kesken oman itsensä kanssa! + +PERTTI. Kas konnaa! Kun tiesi häviävänsä, niin sekoitti kortit! + +PEKKA. En olisi hävinnyt. + +PERTTI. Turakaksi olisit kun olisitkin tullut -- sen vannon. + +PEKKA. Vanno vaan vannomistasi. Sinun valasi ei paljon paina! + +PERTTI. Painaa se vaikka penkin alle semmoisen miehen kuin sinä olet! + +_(Soitto taukoaa kuulumasta.)_ + +1:NEN TALONPOIKA. Älkää riidelkö pojat! -- Juokaa! + +2:NEN TALONPOIKA. Purppuri on loppunut. Väkeä kohta saapuu pihalle. +Sopikaa pois! + +PEKKA. Kyllä minä suostun sopimaan. + +PERTTI. Niin mitäshän siitä sitte muuta kuin ryypättiin! _(Juovat.)_ + +PEKKA _(syrjään)._ Tunnenpa että viina on mennyt päähän. Pitää lähteä +täältä pois ennenkuin ihmiset näkevät. _(Menee perältä.)_ + +PERTTI _(katsellen Pekan jälkeen)._ -- Pekka hoi! Älä lähde! Lyödäänpäs +nyt viimeistä voittoa Voipalan Ellistä. Jos voitat, niin luovutan hänet +vapaaehtoisesti sinulle! + +1:NEN TALONPOIKA. Älä luule, että Pekka nyt enää palaa tänne. Hän läksi +nyt toisille markkinoille. Se on tapansa viinoja kun liiaksi on tullut +maistaneeksi. + +PERTTI. Menköön mihin tahansa! Eihän se tätä poikaa huoleta. _(Elli ja +muutamat toiset naiset tulevat tuvasta.)_ + + +Neljäs kohtaus. + +Entiset ja tulleet. Myöhemmin PALVELUSTYTTÖ. + +PERTTI _(Ellille)._ Minä en kärsi, ettäs enää tänä iltana tanssit tuon +Kuusniemen maito-Taavin kanssa. Miksikä hänen kanssansa tanssit? Onko +hänessä miestä? Tanssittakoon sellainen nulikka, jos mielii, kylän +paitaressuja! + +ELLI. Älä sinä pidä huolta toisista. Parasta lienee sinulle, Pertti, +ettäs edelleen tanssitat viinapulloja ja kortteja. Tanssiessas tuvan +lattialla kompastuisit. + +PERTTI. Minäkö! Kuulkaapas millainen myrkkykieli tuo Elli on! Kyllä +kaikki miehet tässä pitäjässä lattialla matoina makaavat ennenkuin tämä +poika kompastuu! + +ELLI. Uskokoon sen ken tahtoo. + +PERTTI. Kaikki päivää selvemmän totuuden uskovat. Mutta kuule, Elli +nukkeseni! + +ELLI. Olkoon susi sinun nukkenasi! + +PERTTI. Älä minua keskeytä, kaunis sinisilmäseni! Minun tekee mieleni +itse tanssia seuraava tanssi sinun kanssas. Niin pian kuin soittavat, +astumme me kaks nättiä permannolle. + +1:NEN TALONPOIKA. Te kaks nättiä. Ha! ha! ha! Hyvin se sopii, että te +kaks nättiä... + +ELLI. Minun ei tee mieleni tanssia sinun kanssas! + +PERTTI. Eikö tekisi? Merkillisesti nuo tytöt teeskentelevät! Vannonpa +pyhästi, ett'et kenenkään toisen kanssa niin mielelläs tanssi kuin minun +kanssani! Annappas minulle nyt oikein lämmin muisku merkiksi, että olet +oma pikku killini... Noin, kultaseni... _(Ottaa Elliä vyötäisiltä ja +pyrkii häntä suutelemaan.)_ + +ELLI _(työntää Pertin tyköään)._ -- Pois luotani, hirviö! + +1:NEN TALONPOIKA. Tuossapa nyt näet, ett'ei ole niinkään helppo suukkoja +saada! Onpa niissä muutamissa tytöissä pippuria! + +PERTTI. Suutelenpa häntä sittekin, kun sen kerran olen pannut päähäni! +_(Yrittää tarttua Elliin, mutta Elli juoksee tupaan. Pertti seuraa häntä +ovelle saakka. Toiset tytöt menevät myös tupaan ääneen nauraen)_ + +1:NEN TALONPOIKA. Suutelotta jäit kun jäitkin! + +2:NEN TALONPOIKA. Sinun sijassas menisin tupaan hänen perässään ja +suutelisin häntä siellä kaikkein nähden. + +PERTTI. Sitä en tee... Sellaisesta Elli ehkä suuttuisi, enkä tahdo +todenteolla suututtaa Voipalan tytärtä. Asianlaita on näetten... Mutta +mitäpäs se tähän kuuluu. + +1:NEN TALONPOIKA. Kyllä tiedän, mitä tarkoitat. Puolesta sanasta viisas +ymmärtää, hullu ei kahdestakaan. Pyrit vävyksi Voipalaan. + +PERTTI. Entäs jos pyrkisin? Koskeeko se sinuun? + +1:NEN TALONPOIKA. Eipä koske. Eihän tällaisestä mökkiläisestä ole +sinulle kilpakosijaksi. Rahallista miestä Voipalassa kysytään. + +PERTTI. Etkö usko, että tällä pojalla on kolikoita kyllin? + +1:NEN TALONPOIKA. On sinulla -- sen tiedän. + +PERTTI. Ei ole markoista puute! Ennen hauki janohon kuolee, kuin tämä +poika köyhyyteen! Juokaa! Minä maksan. _(Hän juo itse ja tarjoaa +toisille.)_ + +1:NEN TALONPOIKA. Emmekö nyt pelaa viimeistä voittoa? + +2:NEN TALONPOIKA. Taikka pamppua -- pamppu on hauskempaa. + +PERTTI. Pamppua -- olkoon menneeksi! Anna kortteja, Kalle! Viisi +kullekin. + +_(1:nen talonpoika antaa kortteja, jonka jälkeen kaikki kolme istuvat +pelaamaan.)_ + +PERTTI _(lyöden korttia pöytään)._ -- Ristillä riita aljetaan! + +_(Palvelustyttö tulee perältä.)_ + +PALVELUSTYTTÖ. Onko meidän Elli täällä? + +PERTTI. Mitä sinä Ellillä? + +PALVELUSTYTTÖ. Minulla on hänelle tärkeä asia. + +PERTTI. Mikä asia? + +PALVELUSTYTTÖ. Sitä en sano sinulle. Vastaa vaan kysymykseeni. + +2:NEN TALONPOIKA. Minulla ei ole vastaavaa maata. _(Palvelustytölle.)_ +-- Etsi Elliä tuvasta. + +_(Palvelustyttö menee tupaan, vaan tulee kotvasen kuluttua Ellin +seuraamana takaisin, jolloin molemmat kortinlyöjäin huomaamatta +kiireesti rientävät pois perältä.)_ + +PERTTI. Siinä on kolmen pohja. Minä teen tikin. -- Taas ristiä ja +vastoinkäymistä! + +2:NEN TALONPOIKA. Hiis vieköön, en jaksa tuolle... + +1:NEN TALONPOIKA. Lyö pamppu! + +2:NEN TALONPOIKA. Lyö itse! + +1:NEN TALONPOIKA. Sen teenkin. Pata pamppu ja ruutua pöytään! + +PERTTI. Hei vaan! Tuossa on ruutupamppu ja tuossa hertta herrastelee! +Näettekö pojat, ett'ei ole tulemista minun kanssani pelaamaan! + +1:NEN TALONPOIKA. Kylläpä sinä olet tiivi korttimies, Pertti! + +PERTTI. Sen mahtanet tietääkin, että minä aina kaikki voitan! -- Mutta +mistä pelasimme? + +1:NEN TALONPOIKA. Siitä ei ollut mitään puhetta. + +_(Taavi tulee tuvasta.)_ + + +Viides kohtaus. + +PERTTI, TAAVI ja molemmat TALONPOJAT. Myöhemmin ARO. + +1:NEN TALONPOIKA. Tuleppas sinä Taavi koettamaan onneasi Pertin kanssa! +Hän kehuu kaikki voittavansa. + +TAAVI. En lyö koskaan korttia. + +PERTTI. Mitäpä tuollainen nuhjus osaisi korttia lyödä -- yhtä vähän kuin +muutakaan! _(Juo maljasta.)_ Uskaltaisiko edes ottaa ryyppyäkään? + +1:NEN TALONPOIKA. Olenpa joskus nähnyt Taavin ottavan ryypyn ... +toisinaan kaksikin. + +PERTTI. Valhetteletpa! Silloin kuin Taavi ryyppää, hän sen tekee +salassa, jotta sinä et ole voinut sitä nähdä. Hän pelkää... + +1:NEN TALONPOIKA. Mitä hän pelkää? + +PERTTI. Äitinsä ruoskaa... Koivun juustoa hän pelkää! + +TAAVI. Älä minua loukkaa, taikka... + +PERTTI. Suutut kai? Avaappas suusi poikaseni, jotta saan nähdä, ovatko +maitohampaasi lähteneet? + +2:NEN TALONPOIKA. Näytäppäs Taavi, ettäs uskallat rehellisen naukun +ottaa! -- _(Kaataa pullosta maljaan, jonka tarjoaa Taaville.)_ -- Kas +tässä! + +TAAVI. Jos tahdon, niin juon keneltäkään siihen lupaa pyytämättä. + +2:NEN TALONPOIKA. Niin näytäppäs siis Pertin kiusaksi, ettäs olet mies! + +TAAVI _(ottaa maljan ja juo)._ + +PERTTI. Kas vaan! Oletteko nähneet moista siemausta, miehet? Sammakkokin +enemmän kerrallaan nielaisee suuhunsa! + +2:NEN TALONPOIKA. Juo pohjaan, Taavi, että Pertti näkee... + +TAAVI. Senkin jaksan tehdä, jos tahdon. _(Juo pitkään.)_ + +PERTTI. Saakeli vieköön! Onhan hänessä kuitenkin enemmän miestä kuin +luulinkaan! Ehkä jo pystyt korttiakin lyömään? + +TAAVI. En tahdo. + +PERTTI. Et tahdo? Mitä sinä lopuksi tahdot? Tahdotko että käännän sinut +ylösalasin, pää ruohikkoon? Niin sinua pitelisin kuin vantusta vaan! + +1:NEN TALONPOIKA. Kyllä se on hukassa, joka joutuu Pertin kynsiin! + +2:NEN TALONPOIKA. Sellaiset sillä on käsivarret kuin rautaiset pihdit! + +TAAVI. Rautaiset pihdit! Joutavaa! Molemmat pihdit pajun raippoina +vääntelisin! + +PERTTI. Oohoh mies! Piimäsuu olet sellaista tekemään! + +1:NEN TALONPOIKA. Koettakaa -- väkikapulassa voimat nähdään. _(Tuo +väkikapulan, jonka antaa Pertille.)_ + +PERTTI. Pieni siemaus ensin. _(Juo maljasta, jonka sitte antaa +Taaville.)_ -- Juoppas poika, että jänteresi vahvistuvat! _(Istuu Taavin +juodessa ruohikkoon.)_ -- Tässä olen... Tulkoon nyt vaikka kaksi +Kuusniemen Taavia! + +TAAVI. Suullas voit suurennella, mutta lopussa kiitos seisoo. _(Hän +istuu ruohikkoon ja tarttuu molemmin käsin väkikapulaan.)_ + +PERTTI. Pitäkää vaaria miehet, että väkikapula on keskellä. + +2:NEN TALONPOIKA. Kyllä pidämme... Kas noin -- vetäkää nyt! + +_(Taavin hetken vedettyä syöksyy Pertti hänen ohitsensa päistikkaa +nurmikolle.)_ + +1:NEN TALONPOIKA. Kovin nolostipa sinun kävi, Pertti! + +2:NEN TALONPOIKA. Kas Taavia vaan! Veti kuin karhun poika! + +PERTTI. Toinen kerta! Toinen kerta! Jalkani luiskahtaissa sai Taavi +perhana väkikapulan omalle puolellensa. + +TAAVI. Valhettelet! Pikemmin se oli sinun puolellas! + +2:NEN TALONPOIKA. Oivallista! Niinkuin joutsen jänteet ovat poikain +käsivarret! + +_(Taavi vetää taas Pertin syliinsä.)_ + +TAAVI _(nousee seisaalle)._ Tuossahan nyt näitte! Älkää toisten tulko +meikäläisen kanssa kiistelemään! + +PERTTI _(nousee seisaalle)._ Taavi pahus petkutti! + +1:NEN TALONPOIKA. Eipä hän petkuttanut. Rehellisesti kävi kaikki, +kylläpä sen näin. -- Mutta sinä olet juonut enemmän viinaa kuin Taavi... +Otappas nyt aimo kulaus, Taavi, ja vetäkää sormikoukkua, niin saamme +nähdä, kumpiko sitte voittaa. + +TAAVI. Kulausko? _(Kaataa pullosta maljaan ja juo. Kääntää juotuansa +maljan ylösalasin.)_ -- Olkaa todistajani miehet, että maljan +rehellisesti tyhjensin. _(Laulaa):_ + + Ei saa moittia juomaripoikaa, mies se on arvollensa. :,: + Kyllä hän laittaa, kun aika joutuu, kodin kullallensa. :,: + + Kivilinnan rakennan minä kovalle kalliolle! :,: + Sitte minä lähden kultani kanssa papin pakinoille! :,: + +1:NEN TALONPOIKA. Karttuupi Taavista miestä, koska laulaa! Olette jo +levänneet tarpeeksi -- vetäkää nyt sormikoukkua. + +PERTTI. Tänne sormesi, niin survaisen sen ensi nytkäyksellä kahtia! + +TAAVI. Sopiihan koettaa! + +_(Vetävät sormikoukkua.)_ + +PERTTI _(nytkäisee yhtäkkiä sormensa pois ja heiluttaa kättänsä +edestakaisin tuon tuostakin puhaltaen sormeensa)._ Senkin saakeli! Sillä +oli joku rautakalu kourassa! + +TAAVI _(ojentaa kättänsä)._ -- Tutkikaa jos oli! + +1:NEN TALONPOIKA. Vetikö sormesi kokonaan sijoiltansa? + +2:NEN TALONPOIKA. Kyllä hän sinulta vielä Ellinkin vetää, tuo Taavi! +Varmaan joudut lemmen leikissäkin tappiolle samoin kuin voimien +mittelyssäkin! + +PERTTI. Luuletteko, että Elli huolisi tuollaisesta piimäsuusta? + +TAAVI. Piimäsuu ollos itse! _(Juo kulauksen viinaa.)_ + +2:NEN TALONPOIKA. Huhutaanpa yhtä ja toista Taavista ja Ellistä. Usein +käy Elli Kuusniemessä. Eihän niitä kukaan niin tarkoin tunne heidän +välisiä asioitansa. Saat olla varoillasi! + +PERTTI. Ettepä toki voine uskoa, että morsiameni vaihtaisi minua +tuollaiseen otukseen? + +TAAVI. Valhettelit taas! Elli ei ole morsiamesi! + +PERTTI. Kuulkaapas mitä hän sanoo! Voipalan Elli ei muka olisi +morsiameni! On kuin onkin tuo sorea sorsa kihlattu morsiameni, oma +kainalokanani! Kai se sinua sapettaa, että niin kaunis tyttö joutui +minulle? Kateudesta olet puhjeta, että Elli ja minä toistamme hyväilemme +niinkuin olisimme naimisissa aivan. Kaksi yötäkin olen hänen luhdissaan +kisaillut ja aionpa sinne mennä tänäkin iltana. + +TAAVI. Sinä olet kelvoton konna, kunnoton parjaaja! _(Uhkaa Perttiä +nyrkillänsä.)_ -- Ellet heti paikalla peruuta sanojasi, niin takoon +pääsi tasaiseksi kuin pöytä! + +_(Aro tulee tuvasta.)_ + +ARO. Mistä täällä riidellään? + +1:NEN TALONPOIKA. Älä puutu, Aro, tähän asiaan! Eihän se sinuun koske. + +PERTTI _(vetää puukkonsa tupestaan)._ Käy käsiksi vaan! Annanpa sinulle +korttelin kylmää terästä! + +TAAVI _(vetää myös puukkonsa tupesta)._ -- Kylläpä sinun teräksesi +näytän, konna! + +_(Molemmat iskevät puukoillaan yhtaikaa. Taavin puukko sattuu Pertin +rintaan.)_ + +PERTTI _(kaatuu)._ Senkin p--le! + +1:NEN TALONPOIKA. Nytpä kävi nolosti! + +2:NEN TALONPOIKA. Veri pulppuaa rinnasta! Auttakaa miehet. + +_(Aro ja molemmat talonpojat kantavat Pertin tupaan, josta Aro kohta +palajaa.)_ + +TAAVI. Minua kamalasti janottaa! _(Juo pitkään viinapullon suusta.)_ + +ARO. Sinä et saa juoda enempää viinaa, Taavi! Tule kotia. + +_(Aro taluttaa horjuvaa Taavia näyttämöltä pois.)_ + + + + +TOINEN NÄYTÖS. + + +Näyttämö kuvaa tavallista talonpoikaistupaa. Perällä ja vasemmalla ovi. +-- + + +Ensimmäinen kohtaus. + +AINA ja ELLI. + +AINA _(puuhaa esiripun noustessa maitoastiain pesemis- ja +kuivattamistoimissa. Asetettuansa maitoastiat syrjään hän laulaa iloisen +kansanlaulun)._ + +ELLI _(astuu laulun tauotessa sisään peräoven kautta)._ Vai täällä sinä +aamulintusena iloisesti laulat. Huolet kaiketi eivät mieltäs liioin +raskauttane? + +AINA. Tiedäthän sen, Elli -- mitäpä huolia minulla? Eihän minulla mitään +muuta huolta ole kuin se, että päivä joutuu aamusta iltaan! -- Mutta +terve tulemastasi -- _(Kättelee Elliä molemmin käsin.)_ -- Painappas nyt +puuta! Minun pitää virittää valkea takkaan ja saada kahvipannu tulelle. +Sehän nyt kuitenkin onkin pikkuhuoleni tällä kertaa. Äiti kai jo kaipaa +aamukahviaan, puhumattakaan siitä, että vieraalle viipymättä on +suunavausta toimitettava. _(Kaataa vettä kahvipannuun ja asettaa sen +tulelle, jonka puhuessansa on sytyttänyt.)_ + +ELLI. En ole niinkään vieras täällä. + +AINA. Et ole, et, -- tietysti et olekkaan. Ollaan me läheisiä naapureja +ja tapaammehan toinen toisemme meikein jok'ainoa päivä. -- Vaan mitähän +tänään kuuluu kylästä? Kerroppas jotakin uutta, jotakin hauskaa! + +ELLI. Hauskaa, sanot... + +AINA. Niin -- jotakin oikein hauskaa! -- Olitko eilen illalla +tanssiaisissa Mähälässä? + +ELLI. Pistäydyin sinne pikimältään. + +AINA. Pikimältään vaan... Eikö siellä siis ollutkaan hauska? Hyvä että +päätin olla sinne menemättä! + +ELLI. Kyllä kai siellä hauska oli. Mutta isä lähetti minua noutamaan +kotia, kun meille oli saapunut vieraita naapuripitäjästä. + +AINA _(ottaen kahvikuppeja hyllyltä)._ -- Kosiomiehiä taas -- arvaan ma. +Nehän nyt tuskin päiväksikään jättävät sinua rauhaan! + +ELLI. Sanoppas muuta! Heidän kuitenkin hyvin pitäisi tietämän... + +AINA. Mitä heidän pitäisi tietämän? -- + +ELLI. Vieläpä kysyt! -- Onko Taavi kotona? + +AINA. Arvattavasti. Mutta hän makaa vielä luhdissaan. On kai tanssinut +itsensä väsyksiin Mähälässä. + +ELLI. Niinpä kai... _(Nousee istualtaan ja alkaa käydä levottomasti +edestakaisin tuvassa.)_ + +AINA _(kaadettuaan kahvia kuppeihin)._ -- Tuleppas nyt kahvia juomaan, +kiltti Elliseni! -- Sitte lähden viemään kupillisen äiti muorille. + +ELLI. Vie nyt vaan ensin äidilles ... kylläpä sitte jälestäpäin ehdimme. + +AINA. Kuten tahdot ... pelkään vaan, että kahvisi, jonka jo kaasin +kuppiin, sill'aikaa jäähtyy. _(Menee, tarjotin kädessä, ulos +sivuovesta.)_ + +ELLI _(jäätyään yksin)._ -- Oi Taavi! Taavi! Että sinä teit minut näin +onnettomaksi, näin sanomattoman onnettomaksi! En jaksa tätä kärsiä! -- +Voi sinua, Taavi! Ja kuitenkin teit sen minun tähteni! + +AINA _(palaten takaisin)._ Nyt kiireesti kahvimme kimppuun! En tiedä +imelämpää kuin haalea kahvi. -- + +ELLI. Mitenkä jaksoi äitisi? + +AINA. Hyvin hän jaksoi! -- ja hyvissä mielin hän oli kuten aina +aamusella hänelle kahvia tuodessani. + +ELLI _(syrjään)._ Hyvissä mielin! Äiti raukka! -- + +AINA _(juoden kahvia)._ -- Vaan unhotathan kokonaan kahvisi, Elli! + +ELLI. Kylläpä juon!... _(Tarttuu kuppiin ja juopi siemauksen. Syrjään.)_ +En voi kauemmin malttaa mieltäni! Minä hetkenä hyvänsä he voivat saapua +tänne! + +AINA. Onko kahvi huonoa, koska se ei maistu sinulle? + +ELLI _(juo)._ Hyvää se on, varsin hyvää! -- Mutta oletko ihan varma +siitä, että Taavi on kotona? Mihin aikaan yötä hän saapui kotiin? + +AINA. Sitä en tiedä. + +ELLI. Etkö? -- + +AINA. En. Olin kai silloin jo nukuksissa ja muuten onkin Taavilla +tapana, myöhään tultuansa kotia, suoraa tietä mennä luhtiinsa makaamaan. +Ani harvoin ja ainoastaan silloin, kun hänellä on kova nälkä, hän öisin +tulee tupaan ruuan hankintaan. -- Vaan miksikä näytät niin levottomalta, +niin kummalliselta? + +ELLI. Älä kysele, vaan mene kiireimmiten katsomaan, onko Taavi +luhdissaan! + +AINA. Malttakaamme mieltämme. Jos hän Mähälässä on tullut maistaneeksi +liiaksi, niin on varmaan paras, että hän rauhassa saa maata pois +kohmelonsa. Sinä tiedät, että hän toisinaan, vaikka -- onneksi kyllä! +-- hyvin harvoin hauskoissa seuroissa... + +ELLI _(keskeyttäen)._ Kylläpä tiedän ... mutta joudu nyt, tällä kertaa +hän ei saa maata kauemmin... + +AINA. Miksikä hän ei saisi? + +ELLI. Lähde kiusaamatta! -- Sano että minulla on varsin tärkeä asia +hänelle... + +AINA. Onko se siis niin tärkeä, ettei sitä vähän myöhemmin ... +päivällä... + +ELLI _(keskeyttäen)._ On se niin tärkeä! -- Riennä nyt vaan viipymättä. + +AINA. Kuten vaadit -- olkoon menneeksi. _(Menee, iloisesti laulahtaen, +ulos peräoven kautta.)_ + +ELLI _(jäätyään yksinään)._ -- Olisiko hän lähtenyt pakoon? Eihän tuo +mahdotonta ole otaksua... Ja ehkä se olisikin paras hänelle... Vaan +mitenkä se voisi olla niinkään hyvä?... Pääni on aivan pyörällä. En enää +tiedä mitä tuumia, mitä ajatella! -- + +AINA _(palajaa takaisin)._ Juuri luhdin ovea avatessani heräsi Taavi. + +ELLI. Mitä hän sanoi? + +AINA. Kysyi vaan mihin aikaan oli saapunut kotia. Ei hän, veli kulta, +sitä itse muistanut. Kuultuansa, että sinä olet täällä ja odottelet +häntä, lupasi heti tulla. + +ELLI. Oliko murheellinen ... tai ... levottoman näköinen? + +AINA. Eipä niinkään... Miksikä hän sitä olisi ollut? Hymyili +tyytyväisesti kuultuaan että sinä olit täällä vieraissa. + +ELLI. Vai tyytyväisesti hymyili... + +_(Taavi tulee peräovesta.)_ + + +Toinen kohtaus. + +Entiset ja TAAVI. + +TAAVI. Hyvää huomenta, Elli! -- Olipa sinulla kiire eilen Mähälästä. +Läksit jäähyväisiä jättämättä. + +ELLI. En tavannut sinua lähtöpuuhissa ollessani. Kylläpä katselin +ylt'ympärilleni, mutta en nähnyt sinua. + +TAAVI. Miksi läksit? Eikö sinusta tanssiminen tuntunut hauskalta? + +ELLI. Enpä tiedä sanoa... Oliko sinulla siellä hauska? + +TAAVI. Oli kyllä niin kauan kuin sinä olit siellä, mutta ei lähdettyäsi +enää... + +ELLI. Miks'ei sitte enää ollut hauska? + +TAAVI. Niin miksi... En viitsinyt sen jälkeen enää tanssia. En huoli +tanssia kenenkään muun kanssa kuin sinun. + +ELLI. Kuitenkin viivyit siellä myöhäiseen yöhön saakka. + +TAAVI. Viivyin kyllä. Sinun lähdettyäsi pöllähti päähäni antautua +toimeluihin noiden ... noiden tyhjäntoimittajien kanssa ... niin -- +miks'en suorastaan sanoisi -- noiden iloisten viinavekkulien kanssa. +Heitä tanssi vähemmän huvittaa kuin naukku pikarista taikka siemaus +pullon suusta. Iloista joukkoa, sen voin vakuuttaa! Väkikapulaa siinä +kilvan vedettiin ja sormikoukkua. Mies se, joka voitti... Pitiväthän nuo +hauskaa elämää... + +AINA. Tunnen sinut, Taavi veljeni. Et tahtonut olla toisia huonompi -- +parahin mies vaan joukossa! Antauduit kilpakiistaan? -- + +TAAVI. Antauduin ... sitä kernaammin tein sen, kun tuo kunnoton +Pääkkölän Pertti, nyrkkejään häristellen, ylpeästi kehui kaikki +voittavansa. + +AINA. Hänelle ... tuommoiselle kehnolle rentulle et toki voittoa +jättänyt? Vai jäitkö kurjana tuon nahjuksen naurettavaksi? + +TAAVI _(nauraen)._ Ha! ha! ha! Äläpäs sellaista usko, sisareni! +Vetäessämme väkikapulaa hän joutui kuin joutuikin joka yritykseltä +syliini... Kyynäspäittensä ruskeesta päättäen olisi luullut hänen +käsivartensa kainalosta asti katkenneen. + +AINA. Sitäpä arvelin! Oikeinpa teit, Taavi! Hyvä oli, ettäs näytit, kuka +tässä pitäjässä voimiltaan on väkevin! -- Entäs sormikoukussa? + +TAAVI. Mitäpäs siinä mokoman auttoi kinnata ... kyllähän sen tiedätkin! +Keskisormensa meni sijoiltaan ensi ottelussa. Eihän tämä poika +turhanpäin kenenkään sormeen tartu! Helposti olisin pirstaleiksi vetänyt +etusormensakin, nimettömän ja kaikki muut... + +AINA. Oikeinpa hauska! Nyt tietävät kaikki pitäjäläiset ja naapurit mikä +mies sinä olet mieheksi! + +ELLI _(joka kaiken aikaa sisarusten keskustellessa on osoittautunut +levottomaksi)._ -- Kuule Aina! Sanoinhan sinulle äsken, että minulla on +tärkeä asia Taaville. Salli minun puhua hetkinen hänen kanssansa kahden +kesken. + +TAAVI. Puhu vaan puhuttavasi sisareni kuullen. + +ELLI. En ... en... Lähde Aina ... äitisi kamariin. + +AINA _(vähän äkäisesti)._ -- Me, veljeni ja minä, emme pidä salaisuuksia +keskenämme... + +ELLI. Vaikka ette ... lähde kuitenkin. + +AINA. Oikkujesi orjaksi siis... Kaikissa tapauksissa olen iloinen +siitä, että pitäjäläiset nyt tietävät mikä ja millainen mies meidän +Taavi on! _(Aikoo mennä.)_ + +ELLI _(painolla)._ Tietävät kyllä. _(Syrjään Ainalle.)_ -- Sitä pyydän, +ett'et palaja tänne ennenkuin sinua kutsun. + +AINA _(katsoo pitkään Elliin)._ -- Mitä kummaa tämä? _(Menee ulos +sivuovesta.)_ + + +Kolmas kohtaus. + +TAAVI ja ELLI. + +ELLI. Kerro nyt minulle tarkemmin eilisiltasista tapauksista! + +TAAVI. Sekö se asia oli, jota kuulemassa sisareni ei saanut olla +saapuvilla? + +ELLI. Niin se. + +TAAVI. Eihän tuosta syystä olisi kannattanut vaatia häntä lähtemään +pois! + +ELLI. Kylläpä kannatti... Ryhdy asiaan! + +TAAVI. Olen jo sanonut melkein kaikki mitä minulla onkin sanottavaa. +Voisin kuitenkin lisätä, että tuo Pääkkölän Pertti on kavala konna, +oikein suuri lurjus! + +ELLI. Te ette siis solmineet sovintoa? + +TAAVI. Sovintoa! -- Pertin kanssa en -- pahuus vieköön! -- ai'o +milloinkaan minkäänlaista sovintoa solmia! + +ELLI. Erkanitte vihamiehinä? + +TAAVI. Mitenkäs muuten? -- Kukapa sellaisen heittiön hävyttömyyksiä +jaksaisi kärsiä! + +ELLI. Riitanne päättyikin tappelulla, vai miten? -- + +TAAVI. Täytyihän jollakin tavoin saada tuon hylkiön suu tukituksi! -- + +ELLI. Mitä kaikkia julkeuksia hän sitte puhuikaan? + +TAAVI. Hm... + +ELLI. Parjasiko hän pahoin sinua? + +TAAVI. Enpä tiedä hänen minua niinkään pahasti parjanneen. + +ELLI. Entäs -- puhuiko hän minusta jotain? + +TAAVI. Taisipa puhua. + +ELLI. Sanoppas mitä? + +TAAVI. Pahaa tietysti... Kukapa niitä kaikkia hänen juttujansa +muistaisi! + +ELLI. Et tahdo suoraan kertoa mitä hän sanoi. Mutta minä olen +jälestäpäin kuullut tuosta asiasta yhtä ja toista huhuttavan. Meidän +palvelusväki kertoi siitä Mähälästä kotia saavuttuansa... Eikö hän +muiden muassa väittänyt, että minä olen hänen morsiamensa? + +TAAVI. Kyllä hän sinua morsiamekseen kutsui. + +ELLI. Eikö hän myös valallaan vakuuttanut, että hän kaksi yötä peräkkäin +on oleskellut minun luhdissani? + +TAAVI. Kyllä maar' hän kehui siellä olleensa... + +ELLI. Uskoitko tuollaista juttua todeksi, Taavi? + +TAAVI. Eihän kuitenkaan kukaan liene niin hölmö, että sellaista uskoisi +todeksi! Mutta juuri tämä hänen julkea valheensa sai minun ihan +silmittömästi raivostumaan. + +ELLI. Millä tavoin riitanne lopullisesti päättyi? + +TAAVI. Sitä en ollenkaan muista. Kun tuota viinakultaa harvoin tulee +nauttineeksi, niin nousee se kamalasti ylös pääkoppaan! Josko, kuten +eilen illalla, lisäksi viinan voimaan liittyy silmitön viha, niin +menettää mies lopulta kaiken muistinsa. En sitäkään ollenkaan muista, +kuinka sieltä viho viimmein tulla kekkaloin kotia. -- + +ELLI. Et muista. -- Etkö sitäkään muista, että tappelitte puukoilla? + +TAAVI. Annappas! Nyt kun siitä muistutat, johtuu mieleeni, että siinä +puukkojakin pidettiin. -- Vaan miksikä käyttäydyt noin levottomasti? + +ELLI. Et siis sitäkään ollenkaan muista, että löit puukkosi vartehen +asti Pertin rintaan, jotta hän paikalla vaipui maahan? -- Taavi -- sinä +olet tehnyt murhan! Tunnin kuluttua siitä, kun hän sai tuon iskun, +heitti Pertti henkensä. -- Voi meitä nyt! + +TAAVI _(oltuansa hetken vaiti)._ -- Vai niin, että Pääkkölän Pertti on +kuollut. Kristillistä kuolemaa hän ei ollut ansainnutkaan. Sepä nyt, +että puukkoni sattui niin syvälle! Sitä se viina... + +ELLI. Voi Taavi, Taavi! Me olemme onnettomat!... sinä olet hukassa! +Olethan kuullut, kuinka kova on rangaistus siitä, että toisen lyö +kuoliaaksi. Sanotaan, ettei sellaistakaan kurjaa valehtelijaa, kuin +Pertti oli, rangaistuksetta saa ottaa hengiltä pois. + +TAAVI. Eipä saa -- siksi hyvin tunnen lain säännöt, että sen tiedän. +Enhän ensimmäisenä miehenä tästä pitäjästä lähde Kakolaan. + +ELLI. Kakolaanko sinut viedään? + +TAAVI. Niin sinne -- kruunun leipäkannikkaa nakertelemaan. _(Antaa +Ellille kättä.)_ -- Mutta hyvästi nyt Elli! Minun pitää lähteä. + +ELLI. Mihin sinä aiot mennä? + +TAAVI. Vallesmannin luo -- kertomaan mitä olen tehnyt. + +ELLI. Sinne et saa mennä! Sinun pitää paeta, paeta jonnekin, missä sinua +ei tunneta! Ehkä asiat vielä muuttuvat parempaan päin. Kenties laki +armahtaa sinua, kun saavat kuulla millainen konna Pertti oli mieheksi. +Keisari ei voi sallia, että kunnon miestä rangaistaan sellaisen kehnon +hylkiön tähden! -- Mitä naurat? -- + +TAAVI. Nauran lapsimaisuuttasi. Hyvästi! + +ELLI _(estää Taavia lähtemästä)._ -- Älä lähde! -- Vallesmannille on jo +sitä paitsi lähetetty tieto tapauksesta. + +TAAVI. Sitä välttämättömämpi on, että kiiruhdan hänen luoksensa +osoittaakseni, ett'en ai'o välttää ansaittua rangaistusta. + +ELLI. Pakene! + +TAAVI. En mistään hinnasta lähde pakoon! Niin kurjamielinen en toki ole. + +ELLI. Taivaan Jumala! Mitä tehdä? -- + +TAAVI. Rauhoitu, Elli! + +ELLI. Mitähän sanoo tästä vanha äitisi! + +TAAVI _(äkkiä peräytyen)._ -- Ah äitini!... vanha äitini! + +ELLI. Hän varmaan kuolee säikähdyksestä! + +TAAVI _(vaipuu nojatuoliin)._ Äiti raukka ... kahta vertaa suurempi +raukka minä! Miks'en jäänyt syntymättä... Parempi olisi minun poloisen +ollut maailmaan tulematta! + +ELLI. Tuossa tuokiossa voivat vallesmanni ja lautamiehet saapua tänne +sinua vangitsemaan. Jok'ainoa hetki on kallis! Joudu ... lähde piiloon! + +TAAVI. Älä pyydä mahdottomia. -- Voi äitiäni!... vanhaa äitiäni! + +_(Rattaiden rätinää kuuluu ulkoa.)_ + +ELLI. Rattaiden kolina pihalla! _(Kiiruhtaa ikkunan luo.)_ -- +Vallesmanni ja lautamiehet! Kauhistavaa! Heillä on kahleet mukana! -- +Vielä ehkä voit pistäytyä ylös vinnille! Vinnin päätyikkunasta pääset +kylänraitille! + +TAAVI. Lähden heitä vastaan. _(Hän astuu pari askelta kohti peräovea, +josta vallesmanni ja kaksi lautamiestä samassa astuvat sisään. Toinen +lautamiehistä kantaa kahleita.)_ + + +Neljäs kohtaus. + +Entiset. VALLESMANNI ja LAUTAMIEHET. + +VALLESMANNI. Hyvää huomenta! Ahaa -- saavuimmepa hyvään aikaan! +Joutuuhan velikulta tässä heti paikalla kiikkiimme aivan kuin jänis +loukkuun! Hyvä onni! Hi! hi! + +TAAVI. Tässä olen, herra vallesmanni. + +VALLESMANNI. Niin -- siinäpä olet poikaseni ja pääset tuota pikaa +kruunun kouriin! Piru vieköön, eikö ilahuta sydäntäni, että taas yksi +pitäjän puukkojunkkareista saadaan Kakolaan korjatuksi! Onko tämä +elämää, jota tässä kunnassa eletään! Mitä ihmisiä? Rosvoja, roistoja +melkein joka toinen mies! + +TAAVI. Ei kuitenkaan niinkään rosvoja ja roistoja, herra vallesmanni! + +VALLESMANNI. Pidä vaan suusi, sanon minä! Älä koukertele kielelläs, +junkkari! -- Kyllä lannistunee ylpeä mielesi, jahka saamme kruunun +hansikkaat käsiisi sovitetuiksi! _(Lautamiehille.)_ -- Mies kahleisiin! + +TAAVI. Niinkuin laki ja oikeus säätävät pitää tietysti olla. _(Ojentaa +kätensä lautamiehille ja ottaa pari askelta heitä kohti, mutta samalla +työntää Elli hänet syrjään.)_ + +ELLI _(vallesmannille)._ -- Älkää kalistelko kahleita täällä tuvassa, +armollinen herra vallesmanni! Onhan Taavin äiti tuolla kamarissa. +Voisihan vanhus säikähdyksestä kuolla, jos kuulisi kahleiden kalketta +täällä. Eikä herra vallesmannin ensinkään ole tarvis käyttää kahleita, +sillä Taavi ei suinkaan lähde pakoon, sen voin kunniasanallani +vakuuttaa. Olipa hän äsken aikeissa itse tulla herra vallesmannin luo. + +VALLESMANNI. Kaikkiinpa asioihin pyytääkin akkaväki sekaantua! -- Mitä +on muuten rikkaan Voipalan tyttärellä täällä tekemistä? + +ELLI. Taavi on sulhoni, herra vallesmanni. + +VALLESMANNI. Hää? Mitenkä? Sulhosi! Hullutuksia! Teet viisaimmin heti +lähtemällä kotiasi! Tämä nuori puukkojunkkari taasen lähtee kruunun +koppiloihin, joissa ei sallita häitä viettää! + +ELLI. Taavi ei ole mikään puukkojunkkari, vaikka hän pikapäissään +sattuikin lyömään puukkonsa liian syvälle Pertin rintaan. Kahta vertaa +pidän häntä Perttiä parempana. + +VALLESMANNI. Kahta vertaa parempana puukkojunkkarina, arvaan ma. Hi! hi! +Oletpa oikeassa. Jos hän huonompi olisi ollut, niin makaisi nyt hän eikä +Pertti parka koivet taivasta kohti! + +ELLI. Pertti oli kunnoton konna ja kehno valehtelija! + +VALLESMANNI. Ehkäpä lienet oikeassa, tyttö. Sitä vaikeampi on hänen +ollut astua Kaikkivaltiaan tuomioistuimen eteen! + +ELLI. Mutta Taavi on aina ollut kunnon mies! + +VALLESMANNI. Ainakin hän viime yönä kelpolailla kunnostutti itseänsä. -- +Älä kauemmin tässä kinaile, tyttö! Kruunun miehiä ei saa häiritä heidän +virkatoimissaan! + +ELLI. Sen tiedän, mutta rohkenen kuitenkin vedota teidän +jalomielisyyteenne. Kun kauniisti pyydän, niin luovutte aikeestanne! +Kiltti vallesmanni -- te ette saa kahlehtia Taavia täällä tuvassa! -- +Jos sen tekisitte minun läsnä ollessani, niin en milloinkaan antaisi +teille julmuuttanne anteeksi! + +VALLESMANNI. Sakr'avita! Lautamiehet hoi! Viekää mies pihalle! + +ELLI. Tiesinpä että suostuisitte pyyntööni! _(Astuu Taavin ja +lautamiesten väliin.)_ -- Älkää huoliko pitää liiallista kiirettä! + +TAAVI. Malta mielesi, Elli... Älä nyt turhaan... + +ELLI. Muistatteko Teikkalan poikia, herra vallesmanni? + +VALLESMANNI. Enkö heitä muistaisi! Sakr'avita! Minkälaisia hirtehisiä +roistoja! + +ELLI. Entäs -- muistatteko sitä iltaa, jolloin nämä velikullat olivat +piiloutuneet metsään ahdistaaksensa teitä? Olisivat ehkä tappaneet +teidät, ell'emme me, isäni ja minä, olisi joutuneet avuksenne! + +VALLESMANNI. Se on totta. Kylläpä mokomat olisivat minua pahoin +ruhjonneet, ellette olisi sattuneet ajamaan siitä ohi. + +ELLI. Isäni piiskansiimaukset ja minun huutoni saivat heidät pakenemaan. + +VALLESMANNI. Lähtivätpä metsään sellaista vauhtia, että nuoret kuuset +murtuessaan ryskyivät! Mutta pidithän sinä siinä sillä kertaa sellaista +ääntä kuin olisi siinä ollut kokonainen susilauma ulvomassa! + +ELLI. Siitäpä juuri heidän kiireensä syntyikin... + +VALLESMANNI. Kruunun lukkojen taakse kuitenkin joutuivat kuin +joutuivatkin, nuo konnat! -- Oikeinpa pirullista kansaa tässä pitäjässä! +Mutta kyllä heidän taljansa pehmitän. + +ELLI. Liiallista kiitollisuutta en teiltä vaatine pyytäessäni, että +muutamia hetkiä vaan saan kahden kesken puhua Taavin kanssa sanoakseni +hänelle jäähyväiseni? + +VALLESMANNI. Lemmon nimessä -- olkoon menneeksi! Kolme minuuttia suon +sinulle jäähyväisjättöön! Sakr'avita! Ulos miehet! + +_(Vallesmanni ja lautamiehet menevät peräovesta.)_ + + +Viides kohtaus. + +TAAVI ja ELLI, myöhemmin AINA. + +ELLI. Nyt -- joudu! Kylänpuolisesta ikkunasta pääset vielä pakoon! + +TAAVI. Älä puhu pakenemisesta! Olenhan sanonut, ett'en sellaiseen +tuumaan suostu! -- Paitsi sitä olet pannut kunniasanasi pantiksi siitä, +ett'en lähtisi pakoon! + +ELLI. Pelastaakseni sinut ottaisin mielelläni sen synnin +omalletunnolleni, että olen vähän vetänyt kruununmiehiä nenästä. + +TAAVI. Pelastaaksesi minua! Tyhjää jaaritusta, Elli. + +ELLI _(katsoen ulos ikkunasta)._ -- Kylläpä on vallesmanni varovainen ja +viisas mies, viisaampi kuin luulinkaan! On asettanut toisen +lautamiehistä vakoojaksi kylän raitille! -- _(Taaville, joka astuu +kamarin ovea kohti.)_ -- Mihinkä ai'ot mennä? + +TAAVI. Kamariin -- sanomaan jäähyväiset äidilleni. + +ELLI. Äläpäs Taavi!... Noin äkkiarvaamatta äitisi jos saisi tiedon tästä +kauheasta tapauksesta, niin varmaan kuolisi... + +TAAVI. Vaan miten tehdä? Lähtisinkö hänelle jäähyväisiä sanomatta? + +ELLI. Se on parempi siten... + +TAAVI. Vaan se tuntuu sydämelleni kovin raskaalta!... + +ELLI. Vaikkapa kohta... Kyllä jälestäpäin keksin sopivan keinon, mitenkä +hänelle ilmoittaa. + +TAAVI. Onneton äitini! + +_(Aina tulee.)_ + +AINA. Mitä vieraita täällä on käynyt? Mitä ryskettä ja kalsketta tuolla +pihalla? Aivan kuului korvissani kahleiden kalinalta. -- Vastaa, Taavi! + +TAAVI. Älä kysy, Aina! -- Elli kyllä jälestäpäin selittää sinulle +asianlaidan... Minun täytyy nyt lähteä. _(Syleilee Ainaa.)_ -- Jää +hyvästi, sisar rukka! + +AINA. Mitä tämä? Sydämeni on särkyä -- aavistan jotakin suurta +onnettomuutta! + +TAAVI _(kättelee Elliä)._ -- Hyvästi Elli! _(Syrjään Ellille.)_ -- +Kahleissa, vangin vaatteissa ei Voipalan Elli enää tunne minua. + +ELLI _(nojaten päätänsä Taavin rintaa vastaan)._ Voi Taavi -- tunnen!... +tunnen! -- Et koskaan eksy mielestäni! + +TAAVI. Täytyy kiiruhtaa -- vallesmanni jo väsyy odottamiseen! _(Lähtee, +luotuansa silmänsä pitkään kamarin oveen, kiireesti ulos peräovesta.)_ + +AINA. Hän puhui vallesmannista! Taivaan nimessä! Mitä onkaan tapahtunut? +Sano, Elli! + +ELLI. Vait Aina! Ole rauhaisa! Äitisi kömpii tupaan. + +_(Kuusniemen emäntä astuu sauvaansa nojaten kamarin ovesta tupaan.)_ + + +Kuudes kohtaus. + +KUUSNIEMEN EMÄNTÄ, AINA ja ELLI. + +EMÄNTÄ. Oletko täällä tuvassa, Aina? Missä on nojatuolini? Onko se +tavallisella paikallaan? + +AINA _(pidättäen kyyneleitään)._ -- Kyllä, äiti! -- + +EMÄNTÄ. Äänesi värähtelee -- voitko pahoin? + +ELLI _(kiiruhtaa käsivarresta taluttamaan emäntää nojatuoliin.)_ -- +Hyvää huomenta, Anna muori! Sallikaa minun vähän johdattaa teitä. -- +Kyllä Aina terve on. + +EMÄNTÄ. Sinäköhän se oletkin, Elli? + +ELLI. Tässä on nojatuoli... Istukaa... + +EMÄNTÄ. Kiitos, kiitos vaan avustasi! -- _(Istuu nojatuoliin.)_ -- +Kuinka lämpöset sinun kätesi ovat, lapsi! Onko sinulla kuumetta? + +ELLI. Vieläpä mitä! Mutta ilmassa on tänään niin hellettä. + +EMÄNTÄ. Niin ... niin... Sitä paitsi tuntuvat nuorten kädet vanhusten +pivossa lämpöisiltä. -- Missä lienee Taavi? Ei hän vielä ole käynyt +luonani tänään... Hänen ei ole ollut tapana unhottaa aamusilla käydä +minua tervehtimässä. + +ELLI. Hän pistäytyi pikimältään kylään. + +EMÄNTÄ. Vai niin... Kummallista, että jo pitkän ajan olen ollut +kuulevinani outoa ääntä ja hälinää! -- Eikö tuolta ulkoa pihalta juuri +nytkin vast'ikään kuulunut rattaiden pyörinää ja ikäänkuin kahleiden +kalinaa? + +ELLI. Tänne poikkesi äsken muutamia matkustavaisia hevosiaan syöttämään. +He kaiketi nyt hellittelivät hevostensa rautaisia riimunvarsia +jatkaaksensa matkaansa. + +EMÄNTÄ. Niinpä kaiketi... Kuulonikin on viime aikoina paljon huonontunut +ja korviani usein soittaa eriskummallisesti... Elämäni kuluu loppuansa +kohti. Mitäpäs tällaisella sokealla ikäkululla enää onkaan maailmassa +tehtävää ... toisten vaivoiksi vaan. Parempi olisi jo lähteä Manalan +majoille... + +ELLI. Eipä vielä, muori kulta... Sellaista suurta surua lapsillenne ei +teidän pidä toivoman... + +EMÄNTÄ. Enpä sitä juuri toivokkaan, sillä tahtoisinpa sinne mennessäni +olla vakuutettu siitä, että tulette onnellisiksi, sinä ja Taavi. Kyllä +Taavista saat kelpo miehen... Hän on jalo poika... Ei teidän onnestanne +mitään puutu, jos hän vaan pysyy viinoista erillään. Kyllä olen häntä +varoittamalla varoittanut tuosta onnettomasta viinasta... Sehän oli +hänen isänsäkin turmio juuri tuo kirottu viina ... miesvainajani oli +kaikin puolin kelpo mies muuten, mutta väkeviä nautittuansa muuttui hän +aivan hurjapäiseksi... Viinapäissään hän sitten lopuksi +markkinamatkalla itsensä kuoliaaksikin ajoi, kun rattaat menivät kumoon +ja hän särki otsansa kiveä vastaan... + +ELLI. Taavista ei tarvitse sellaista pelätä... + +EMÄNTÄ. Sitäpä minäkin toivon... Onhan hän luvannut olla varoillansa ja +minä luulen, että häneen voipi luottaa... + +ELLI. Kyllä häneen täydellisesti voi luottaa... + +EMÄNTÄ. Niin sitten ei voi mikään teidän onnellenne vertoja vetää, sillä +Taavilla on hellä sydän samoin kuin hänen isällänsäkin... Sanoithan, +ett'ei hän viivy kauan, että hän vaan pikimältään pistäytyi kylään? + +ELLI. Kyllä hän pian palajaa... + +EMÄNTÄ. Se on hyvä... Minun on jo häntä niin ikävä. Jahka hän saapuu +kotia, keskustelemme vakaasti teidän tulevaisuudestanne, Elli. Viime +yönä näin eriskummallista unta teistä. Se uneni varmaan ennustaa +jotakin, mutta en tiedä, hyvääkö vai pahaa, onneako vai onnettomuutta. +Jumalalla ovat onnen ohjat. Hän ohjatkoon kaikki parhaaksi! + +ELLI _(kietoo kätensä Kuusniemen emännän kaulaan)._ Voi, kuinka +mielelläni tahtoisin tehdä hänet ja teidät onnellisiksi! + + + + +KOLMAS NAYTÖS. + + +-- Paikka sama kuin edellisessä näytöksessä. -- + + +Ensimmäinen kohtaus. + +AINA ja ELLI. + +ELLI. Malta mieles, Aina! Itku ja valitus eivät vähennä tuskaasi. Mitä +hyötyä sinulle siitä, että tuolla tavoin istua kökötät pää kallellaan, +silmät vesissä? + +AINA. Elämä tuntuu minusta nyt raskaalta taakalta, kuolema olisi +parempi! + +ELLI. Kylläpä siten nyt väität, mutta jos kuolema tulisi, niin sanoisit +varmaan, että elämä on parempi. + +AINA. Jospa vaan kuolema tulisikin, en häntä oudoksuisi! + +ELLI. Kelpaapi puhua kuolemasta tuolla tavoin, kun on nuori ja terve! + +AINA. Sinä teet minusta pilkkaa. + +ELLI. En ensinkään. -- Soisin vaan, että enemmän ajattelisit äitiäsi +kuin omaa suruasi. + +AINA. Kylläpä äiti raukkaa surkuttelen! -- Millä tavoin ilmoitammekaan +hänelle tämän suuren onnettomuuden? + +ELLI. Kas siinä kysymys, johon turhaan etsin vastausta. + +AINA. Ota sinä se tehtäväksesi! Sinä olet maltikkaampi, olet -- niin +sanoakseni -- paljoa viisaampi kuin minä. + +ELLI. Viisauteeni en luota liiaksi. -- Tuo on hyvin vaikea tehtävä. + +AINA. Kovin vaikea! + +ELLI. Mutta kaikissa tapauksissa pitää se tulla tehdyksi! + +AINA. Niin -- eihän siitä pääse mihinkään. Kyllä asia on hänelle +ilmoitettava. + +ELLI. Ja sen pitää tapahtuman pian, -- mitä pikemmin sitä parempi. +Muussa tapauksessa joku asiaan kuulumaton ennen pitkää sen ehkä +loukkaavalla tavalla hänelle ilmoittaa. + +AINA. Aivan oikein. Mutta millä tavoin, millä sanoilla asian hänelle +ilmoitamme? Keksi Herran nimessä joku sopiva keino! + +ELLI. Annappas -- jo luulenkin keksineeni, minä lähden pyytämään +kirkkoherraa, että hän tulee tänne äidin kanssa puhumaan. Hän kyllä +helposti löytää sopivat sanat. + +AINA. Se oli hyvä tuuma. Kirkkoherra myös parahiten osaa lohduttaa +äitiä. + +ELLI. Viipymättä siis riennän pappilaan. -- + +AINA. Tulen saattamaan sinua vähän matkaa. -- Jos äiti taas tulisi +tupaan ja kysyisi Taavia, niin pelkäänpä, ett'en jaksaisi pidättää +kyyneleitäni. + +_(Menevät peräovesta.)_ + + +Toinen kohtaus. + +KUUSNIEMEN EMÄNTÄ, jälestäpäin KALLEN-LEENA. + +EMÄNTÄ _(kömpii kamarista tupaan)._ -- Eikö ole Taavi jo tullut kotia? +-- Missäpä hän nyt viipynee. Paras on, Aina, ettäs laitat suuruksen +valmiiksi. Kaiketi on Taavi nälissään, kun kylästä palajaa. -- Vaan +eihän täällä tuvassa tunnu olevankaan ketään. _(Kömpii nojatuolin luo, +johon istuu.)_ + +KALLEN-LEENA _(tulee peräovesta)._ + +EMÄNTÄ. Joko Elli lähti kotia? + +KALLEN-LEENA. Hyvää huomenta, Anna-muori! + +EMÄNTÄ. Kallen-Leenako se onkin... Luulin Ainaksi. + +KALLEN-LEENA. Minähän olen... Tulin teitäkin taas tervehtimään. _(Istuu +eräälle tuolille.)_ -- Oh-hoh! Olen paljosta astelemisesta ihan +hengästynyt. _(Yskähtää.)_ + +EMÄNTÄ. Missä kaikkialla oletkaan käynyt? + +KALLEN-LEENA. Monessa paikassa, hyvin monessa. Auringon kanssa olen +ollut liikkeellä... Kas kuinka yskittää ja ahdistaa rintaani, että +tuskin henki käy! -- Kylläpä tuo rinnan ahdistus minusta viimein hengen +viepi, sen olen aina sanonut ja niin sanoi Tirkkalan Topiaskin, kun +viimeksi kävin hänen luonansa rohtojen hankinnassa. -- »Jos elät ensi +talveen saakka, niin saat kiittää siitä näitä rohtojani, Leena», hän +sanoi antaessaan minulle pullollisen tuota rintapalsamia, jota pappilan +vanha mamselikin on jo monta vuotta juonut. Mutta vieläpä hän tuo Iita +mamseli elää, vaikk'ei moneen aikaan ole voinut yskimättä astua +askeltakaan kamarinsa lattialla, jotta sitä ei niin varmaan voi +tietää... Paras kuitenkin on olla valmisna kuolemaan... Kerran se +kuitenkin tulee, siitä ei pääse. Ja kyllä minä, Jumalan kiitos, sieluni +puolesta olenkin valmis lähtöön täältä surun maailmasta. Siihen itseni +joka hetki valmistan... Kas vaan, kuinka yskittää. + +EMÄNTÄ. Koetappas juoda vähäsen vettä, äläkä rasita rintaasi +puhumisella; -- siitä yskäs vaan tulee pahemmaksi. + +KALLEN-LEENA. Kaikkia maallisia keinoja olen turhaan koettanut; ne +eivät tepsi. Niin -- pitihän minun puhua siitä, että jo varhain aamulla +... auringon kanssa ... pistäydyin Pääkkölään... Voi päiviäni! Voi heitä +raukkoja! Olipa siellä itkua ja parkua, kyyneleitä ja valitusta! -- +arvannettehan sen, Anna muori. Eikä ihmettä että ruikuttivat ja +voivottelivat! Melkeinpä pidän teitä onnellisena, Anna muori, kun olette +sokea, ett'ei teidän tarvitse moista surkeutta nähdä! Kylläpä kai ovat +meillä viimeiset päivät käsissä, kun tätä tällaista saattaa tapahtua. +Oh! hoh! + +EMÄNTÄ. En ymmärrä sinua ... mistä puhut? + +KALLEN-LEENA. Ihmettelen teitä, Anna muori, että niin tyynin mielin +voitte kestää tällaisia tapahtumia. Vaikka mihinkä se vaikeroiminen +auttaisikaan. Eihän sillä pitkälle päästä eivätkä asiat sen kautta +valkene eikä selkene; se kyllä on totta. Mutta ajattelin kuitenkin, että +täällä toisin olisi kuin on. + +EMÄNTÄ. Miksikä otaksuit, että täällä olisi toisin? + +KALLEN-LEENA. Hm... Jokaisella ihmisellä on oma luontonsa. -- Astuessani +sitte Pääkkölästä tänne, poikkesin sivumennen Voipalaan. Olipa sielläkin +taas ääntä ja surinaa niinkuin puskiaispesässä! -- Vaikka Pertti +eleskelikin hyvin hurjamaisesti ja oli aimo juomari, niin on Pääkkölä +kuitenkin varakas ja hyvä talo ja heillä on rahoja lainassakin. +Pinokylän Poukallakin sanotaan olevan kaksituhatta markkaa kiinnitystä +vastaan. Voipalan vanhemmilla ei sentähden olisi ollut mitään sitä +vastaan, että Elli olisi mennyt miniäksi Pääkkölään. Sitä kai he +toivoivatkin. -- Voi herranen aika, kuinka he nyt kiroilivat ja +sadattelivat Taavia! + +EMÄNTÄ. Meidän Taaviako? + +KALLEN-LEENA. Ketäpäs muuta... H--tin syvimpään pätsiin he hänen +toivoivat joutuvaksi tuliset rautakengät jalassa ja palava tervatynnyri +patalakkina päässä. Huu! Kristittyä ihmistä oikein kauhistutti kuunnella +heidän hirveitä sadattelemisiansa! -- Eivät hyvää huomenta sanoneet eikä +kahvin tilkkaa kielenkostukkeeksi tarjottu. + +EMÄNTÄ. Mitä pahaa on Taavi sitte tehnyt? + +KALLEN-LEENA. Mitä pahaa? -- kysytte Anna muori. Kyllä niitä on monta, +jotka puolustavat Taavia ja sanovat, ett'ei hän olisi sitä tehnyt, +ell'ei Pertti olisi häntä ärsytellyt. Enkä minäkään sitä usko, että hän +sitä pahuudellaan teki. Onhan teidän Taavi hyvä poika ja minä olen +pitänyt hänestä paljon aina siitä asti kun häntä pikkulapsena täällä +käydessäni kannoin käsivarrellani. Mutta kun eilen oli maistellut +liiaksi ja kun toinen siinä ärsyttelemistään ärsytteli, niin mitäpäs +silloin tuli huomanneeksi, mihin puukko sattui! -- + +EMÄNTÄ. Mihin puukko sattui! -- + +KALLEN-LEENA. Olen varmasti vakuutettu siitä ett'ei Taavi Perttiä +aikonut tappaa, vaikka poloinen tuosta iskusta heitti henkensä, kun +puukko pahaksi onneksi puhkasi rinnan lähellä sydäntä... Onnettomuuden +edestä, kun se tulee, ei pääse kukaan. + +EMÄNTÄ. Armollinen Jumala! -- _(Painaa otsaansa oikeaan käteensä.)_ + +KALLEN-LEENA _(oltuansa hetken vaiti)._ -- Mitä tämä tahtoo sanoa?! Olen +varsin ihmeissäni! Ettekö todellakaan, Anna muori, tästä asiasta mitään +tietänyt? Kummallista! Käviväthän vallesmanni ja lautamiehet täällä +Taavia kahlehtimassa. + +EMÄNTÄ. Voi päiviäni! Kahlehtivat hänet! _(Aina tulee peräovesta.)_ + + +Kolmas kohtaus. + +Entiset ja AINA. + +AINA _(säpsähtäen)._ -- Äiti! -- _(Kiivaasti Kallen-Leenalle.)_ -- Mitä +oletkaan äidilleni kertonut, Kallen-Leena! Aina sinä liikut +onnettomuuden ja kaikenmoisen häiriön tuojana, missä liikkunetkin! + +KALLEN-LEENA. Minäkö? Olen kuin olenkin äskensyntynyttä lasta +viattomampi! Saatoinko aavistaa, ett'ei Anna muorille oltu mitään +kerrottu Pertin murhasta? + +AINA. Se ei ollut mikään murha! Sinä et saa sitä murhaksi sanoa, ilkiö! + +KALLEN-LEENA. Ohoo! -- Vai manaat sinä minua ilkiöksi, tyttö! + +EMÄNTÄ _(jyrkästi)._ -- Älä soimaa Kallen-Leenaa! Totuuden puhujana on +hän kunnioitusta ansainnut. Miks'ei minulle ole tästä asiasta +ilmoitettu? Miksikä se minulta on pidetty salassa? + +AINA. Suo anteeksi, äiti! -- Emme rohjenneet... Emme hennonneet ... kun +emme ymmärtäneet millä tavalla ilmoittaa... + +EMÄNTÄ. Mitä muuta kuin suoran totuuden tunnustaminen olisi siinä voinut +tulla kysymykseen? + +AINA. Eipä kaiketi... Mutta Elli lähti pappilaan pyytämään kirkkoherraa +lohduttamaan... + +EMÄNTÄ. Pyytää kirkkoherraa lohduttamaan... Lapsellista! Onneton on se +ihminen, jok'ei raamatustaan itse löydä lohdutusta onnettomuuksien +kohdatessa ilman että siinä pappi joka kerta on läsnä. Elämän koulussa +sitä kaikkia oppii. -- Kuinka läksikään Taavi sanomatta minulle +jäähyväisiä? -- + +AINA. Hän kai oli niin hämillään, ett'ei ymmärtänyt mitä tehdä. + +KALLEN-LEENA. Kuinkapa poika parka enää olisikaan ymmärtänyt mitä tehdä, +mitä jättää tekemättä; vähemmästä joutuu järki ymmälle! + +EMÄNTÄ. Hän teki varsin väärin minua kohtaan eikä käyttäytynyt +miehekkäästi! + +AINA. Taavi oli niin onneton... + +_(Rattaiden kolinaa ja heti sen jälkeen kahleiden kalsketta kuuluu +pihalta. -- Taavi vangin vaatteissa ja vangittuna tulee Jaakkolan +seuraamana peräovesta.)_ + + +Neljäs kohtaus. + +Entiset ja tulleet + +TAAVI. En jaksanut lähteä näkemättä äitiäni. _(Polvistuu äitinsä eteen +ja kätkee kasvonsa hänen syliinsä.)_ + +EMÄNTÄ. Poikani! -- Oletko nyt matkalla Vaasaan? -- + +TAAVI. Olen. + +EMÄNTÄ. Kuka sinut viepi sinne? + +TAAVI. Lautamies läksi minua kyyditsemään. + +EMÄNTÄ. Kuka lautamies? + +TAAVI. Jaakkola. Hän on myöskin vanginkuljettaja. + +EMÄNTÄ. Onko hän täällä tuvassa? + +JAAKKOLA. Minähän näissä ikävissä toimissa liikun. -- Terve, Anna muori! + +EMÄNTÄ. Te tiedätte, Jaakkola, ett'ei Taavi äitinsä luota karkaa... + +JAAKKOLA. Kylläpä sen arvaan... + +EMÄNTÄ. Soisin että vieraat hetkeksi poistuvat. + +JAAKKOLA. Hyvä... Tule mukanani, Kallen-Leena. + +KALLEN-LEENA. Enhän minä täällä mikään vieras ole. + +JAAKKOLA. Kyllä sinä kaikkialla luulet olevasi kotona. Mutta ei sinun +silti auta kinata vastaan. Ellet tottele, vien sinut väkisin huoneesta. + +KALLEN-LEENA. Olenko minä varastanut, olenko minä murhannut? Vastatkaa +siihen kysymykseen, Jaakkola! + +JAAKKOLA. Suus kiinni, Leena! _(Tarttuu Kallen-Leenan käsivarteen ja +taluttaa häntä ovelle.)_ + +KALLEN-LEENA _(ponnistellen vastaan)._ -- Tämä on häpeällistä +väkivaltaa!... julkeata lainrikkomista! -- Älkää kuitenkaan olko +levoton, Anna muori! Kyllä minä kohta palajan tänne tiedustelemaan mitä +täällä kuuluu. + +_(Jaakkola ja Kallen-Leena ulos peräovesta.)_ + + +Viides kohtaus. + +KUUSNIEMEN EMÄNTÄ, TAAVI ja AINA. + +TAAVI. Anna minulle anteeksi, äiti! + +EMÄNTÄ. Sinulla ei ole omaa takkiasi yllä... Onko tämä karkea takki +vangin takki? + +TAAVI. On... + +AINA _(menee, kätkien kasvonsa esiliinaansa, kamariin)._ + +EMÄNTÄ. Sanoipa Kallen-Leena minua onnelliseksi, että olen sokea... + +TAAVI. Äiti, äiti! + +EMÄNTÄ. Iso-isäsi ylle puki viina samallaiset vaatteet kuin ne, joita +nyt kannat, kytki hänet myös kahleisiin, viina oli vähällä tehdä +isällesi samat tepposet ja viina hänet vei ennenaikaiseen hautaan. Etkö +tunne heikkouttas viinan voimaa vastustamaan? Miesten, joilla on +sellainen luonto kuin isälläsi ja sinulla, pitäisi kokonaan välttää +kiusausta, olla viinan tilkkaakaan nauttimatta. -- Olenhan sinua +varoittamalla varoittanut, rukoilemalla rukoillut, ett'et milloinkaan +maistaisi viinaa. + +TAAVI. Olet, äiti. Mutta mieleni käy toisinaan niin levottomaksi, niin +kummallisen hurjaksi, ett'en ollenkaan voi sitä hillitä enkä jaksa +tahtoani hallita. Joudun aivan kuin haltioihin... + +EMÄNTÄ. Älä yritä puolustaa itseäs tekosyillä! -- Sinä olet pettänyt +minulle antamasi lupauksen; olet luopunut sanastasi. Mies ei koskaan saa +syödä sanaansa ... se on kehnoa, on häpeällistä! + +TAAVI. Niinpä on äiti ... sen tiedän ja tunnen... Oi -- minä kurja +menehdyn tämän monenkertaisen häpeän alle!... + +EMÄNTÄ. Sitä et saa! Se olisi raukkamaista! Jo on aika tullaksesi +tosimieheksi. + +TAAVI. Tosimieheksi! Mitenkä? Minä näännyn epätoivoon!... + +EMÄNTÄ. Epätoivon valtaankaan et saa antautua -- muista se. Vielä voi +elämäsi tulla valoisaksi ... henkeni silmillä näen, että se siksi on +tuleva... Kysymättänikin arvaan, ett'et aikonut Pertille kuolon iskua? +-- + +TAAVI. Enpä usko aikoneeni... Mutta en ollenkaan muista. -- + +EMÄNTÄ. Vai et muista... Voi sitä kirottua viinaa! -- No -- tuleehan +tämä asia todistajien kautta selville ja kuuluu -- Kallen-Leenan +puheesta päättäen -- jo olevankin selvillä -- että olet +murhanaikomuksetta tehnyt murhan, siitä sinut tuomitaan muutamaksi +vuodeksi kuritusvankeuteen. Niiden kuluttua pääset taas vapaalle +jalalle. + +TAAVI. Mutta häpeästä ja murhaajan nimestä en kaikkena elinaikanani +pääse. + +EMÄNTÄ. Sellaista et ollenkaan saa ajatella!... heitä huolesi siitä +kokonaan mielestäsi! Sen sijaan tulee sinun miettiä, kuinka voisit +käyttää vankeusaikaa parhaaksesi, tarkoitan sisällisen ihmisesi hyväksi, +ettäs vankilasta lähtisit jalompana miehenä kuin olit sinne tullessasi. +Meidän aikanamme eivät vankilat -- Jumalan kiitos -- enää ole sellaisia +kurjuuden pesiä kuin ne olivat ennen. + +TAAVI. Kerrotaanpa, että siellä on ruoka hyvä... + +EMÄNTÄ. Ruoka on vähin asia. Pääasia on, että vangeille opetetaan +kaikellaista hyvää ja hyödyllistä. Heille pidetään erityistä kouluakin. +Tämä koetuksen ja kärsimisen aika voipi sentähden tulla sinulle +siunaukseksi... Poikani! -- muista ettäs kaikissa noudatat vankilan +pastorin neuvoja ja ettäs siellä käyttäydyt kaikin tavoin +moitteettomasti... Lupaatko sen? + +TAAVI. Sen lupaan... + +EMÄNTÄ. Lupaat pyhästi? -- + +TAAVI. Kaikkien voimieni takaa... Mutta anna minulle nyt anteeksi ja +anna minulle siunauksesi, armas äiti! Siunauksettasi en lähde. + +EMÄNTÄ. Olethan lapseni; -- kuinka voisinkaan olla antamatta sinulle +anteeksi, antamatta sinulle siunaustani? -- _(Laskee molemmat kätensä +polvistuneen Taavin kiireelle. -- Elli tulee peräovesta.)_ + + +Kuudes kohtaus. + +KUUSNSEMEN EMÄNTÄ, TAAVI ja ELLI. + +ELLI _(Ainalle, joka rientää häntä vastaan)._ -- Kirkkoherraa oli tultu +noutamaan sairaan luo. + +TAAVI _(nousee seisaallensa)._ -- Elli! + +EMÄNTÄ. Olipa hyvä, että tulit, Elli! -- Käy lähemmäksi... Minulla on +sinulle ja Taaville jotakin sanottavaa... Miltä näyttää sinusta Taavi +tuossa puvussaan, Elli? + +ELLI. Ei tuo puku häntä minun silmissäni pahenna. -- + +EMÄNTÄ. Eikö? -- Eivätkö kauhistuksen kylmät väreet värähtele +ruumiissasi nähdessäsi sulhosi kahlittuna? + +ELLI. En häntä ensinkään kauhistu, vaikka kyllä surkuttelen hänen kovaa +onneansa ... vaikka sydämeni itkee... Mutta koittaapi tällekin surun +yölle kerran päivä ... kun Taavi vankilasta taas palajaa kotia. + +EMÄNTÄ. Ei koita teille milloinkaan sellaista onnen päivää, jota +tarkoitat. -- Oletteko vaihtaneet kihlasormuksia, lapset? + +TAAVI. Olemme, äiti. + +EMÄNTÄ. Kantaako Elli sitä sormessansa? + +ELLI. En kanna. + +EMÄNTÄ. Et. + +ELLI. Kun sitä vanhempani eivät kärsi ... niin ... niin olen kantanut +sitä nauhassa rinnallani. + +EMÄNTÄ. Entäs sinä, Taavi? + +TAAVI. Kun ei Elli ole sormustaan kantanut sormessaan, niin en +minäkään... Olen pitänyt sitä paperiin käärittynä rahamassissani... +Mutta nyt se on minulla tässä sormessani. -- + +EMÄNTÄ. Vaihtakaa nyt sormuksenne takaisin merkiksi siitä, että teidän +välillänne on selvä ero. + +TAAVI. Ero! + +ELLI. Mitä sanottekaan, Anna muori! + +EMÄNTÄ. Tehkää kuten käsken. + +TAAVI. Hylkäätkö siis, Elli, minut?... + +ELLI. En hylkää milloinkaan... Älkää vaatiko tuollaista, hyvä Anna +muori! + +EMÄNTÄ. Kyllä sen täytyy tapahtua. + +ELLI. Mutta minkätähden? Sanokaa minkätähden? + +EMÄNTÄ. Olette tehneet väärin salatessanne minulta, kuinka kovin +vastenmielinen teidän avioliittonne olisi ollut sinun vanhemmillesi, +Elli. Sattumalta olen saanut kuulla asian oikean laidan... Kyllä +arvasin, että Voipalan vanhemmat olisivat toivoneet tyttärellensä +rikkaampaa aviopuolta kuin meidän Taavi on, mutta toivoin heidän +mielensä vähitellen muuttuvan, jahka tulisivat Taavia lähemmin +tuntemaan... Nyt on asianlaita kokonaan toisin. -- + +TAAVI _(syrjään)._ -- Tämäkin vielä lisäksi! -- + +ELLI. Eipä ole toisin... Minä pidän Taavista yhtä paljon kuin +ennenkin... + +EMÄNTÄ. Sinä puhut lapsen tavalla... Vanhempasi eivät milloinkaan +suostuisi antamaan tytärtään miesmurhaajalle. Eikä ihmettä, ett'eivät +sellaista sallisi. -- + +ELLI. Voisimme olla heidän suostumuksestansa huolimatta. Kahden vuoden +päästä määrään itse täysi-ikäisenä kenen kanssa menen avioliittoon. + +EMÄNTÄ. Avioliitto, jolta puuttuu vanhempain siunaus, saattaa +onnettomuuteen ja kurjuuteen, Elli. En salli, että avoimin silmin +syöksytte tähän onnettomuuteen. + +ELLI. Minun ymmärrykseni mukaan on rakkaus onnen pääehto. + +EMÄNTÄ. Tavallansa kyllä... Mutta rakkaus voi sammua. Kehnosti +menettelisi muuten Taavi ja sydämettömästi, jos hän lähtisi vankilaan +kahlittuansa nuoren naisen onnen omaan katalaan onneensa! + +TAAVI. Oletpa oikeassa, äiti -- se olisi kehnosti tehty! _(Ottaa +sormuksen sormestansa.)_ -- Tässä on sormuksesi, Elli, -- olet +lupauksistasi vapaa. Tule sinä onnelliseksi! + +ELLI. Onnelliseksi ilman sinua! + +EMÄNTÄ. Mikä tänäpänä näyttää mahdottomalta -- se ei näytä siltä vuoden +kuluttua. + +ELLI _(riistää sormuksen povestansa ja heittää sen lattialle Taavin +jalkain eteen)._ -- Tämä on katkeraa pilkkaa! Hyvästi! _(On mennä.)_ + +EMÄNTÄ. Älä sillä tavoin lähde, Elli! Älkää vihoissa erotko toisistanne, +vaan ystävinä. Onhan tämä hetki vihattakin kyllin katkera! + +ELLI _(palajaa takaisin ja laskee kätensä Kuusniemen emännän kaulaan)._ +Suokaa anteeksi, Anna muori... Päätäni särkee ... en tiedä mitä puhun! +-- + +_(Voipala tulee peräovesta.)_ + + +Seitsemäs kohtaus. + +Entiset ja VOIPALA. + +ELLI. Isäni! + +VOIPALA. Niin -- isäsi itse! Saavuin kai odottamatta! + +EMÄNTÄ. Terve tultua! Painakaa puuta, hyvä isäntä. + +VOIPALA. Siihen ei minulla ole aikaa eikä muuten haluakaan. +_(Ellille.)_ Lähde pois täältä, Elli! + +EMÄNTÄ. Elli olikin juuri lähtemäisillänsä. + +VOIPALA. Rupesinpa jo epäilemään, olisiko hänellä siksi järkeä, että +noutamatta täältä lähtisi. + +TAAVI. Mitäs maar' tuo niinkään paljon järkeä kysyisi? + +VOIPALA. Eipä luulisi kysyvän... Mutta kaiketi on tyttö lumottu. +Muutenpa tuskin tällaisessa murhaaja-pesässä viihtyisi. + +ELLI. Isä! + +TAAVI. En omassa kod... _(Ellin viittauksesta hillitsee Taavi vihansa.)_ + +EMÄNTÄ. Laskettepa leikkiä, Voipala. Kukapa häntä olisi lumonnut? + +VOIPALA. Enpä tiedä. Ehkä ovat tässä talossa kielet yhtä terävät kuin +puukotkin. + +ELLI. Sinä et saa soimata, isä! + +VOIPALA. Miks'en suutani puhtaaksi puhuisi. Luuletko pelkääväni tuota +tämän talon isäntä-alkua? Mulkoilkoon vaan silmiänsä mokoma +puukkojunkkari! + +ELLI. Isä! Isä! Kuinka sinä noin raa'asti solvaat... + +VOIPALA. Noin hienoa kahlesankaria, tahtonet sanoa. Pois täältä, tyttö, +heti paikalla! _(Tarttuu Ellin käsivarteen ja vetää häntä ovelle.)_ +Pitää sylkeä kynnykselle, jos tahtoo pelastua murhaperkeleen ilkeistä +kujeista! _(Sulkee, syljettyänsä kynnykselle, kiivaasti oven.)_ + + +Kahdeksas kohtaus. + +KUUSNIEMEN EMÄNTÄ ja TAAVI. + +TAAVI. Haa! Kylläpä vielä kerran tuolle ylpeälle Voipalalle kostan! +Vartokoon vaan siksi kunnes vankilasta pääsen vapaaksi, senkin vietävä! + +EMÄNTÄ. Poikani! Mitä merkitsee tuollainen raivo? Asetu! + +TAAVI. Hänellä ei ollut mitään oikeutta soimata minua syntymäkodissani! + +EMÄNTÄ. Moinen käytös on rikos minulle antamaasi lupausta vastaan. Pidä +tarkkaan mielessäsi mitä nyt sinulle sanon. Vankeusaikasi on oleva +sinulle syvän nöyryytyksen aika. Äskeinen vasta oli alkua. Tästä lähtien +luulevat kaikki heillä olevan oikeuden soimata sinua. Mutta mitä +ikänänsä sinulle sanottanee, et saa suuttua. + +TAAVI. Mutta, äiti, tuohon on mahdoton olla suuttumatta. + +EMÄNTÄ. Se ei saa olla mahdotonta! Sinun täytyy oppia hillitsemään +vihasi... Tuo vastaankinaamisesi tekee minut levottomaksi. + +TAAVI. Et saa tulla levottomaksi, äiti! Lupaan sinulle tässäkin +suhteessa parastani koettavani... + +_(Jaakkola tulee peräovesta, Aina kamarista.)_ + + +Yhdeksäs kohtaus. + +Entiset ja tulleet. + +JAAKKOLA. Voipala uhkasi kannella vallesmannille siitä, että olen +laiminlyönyt velvollisuuteni. Kyllä sinä et nyt saa viipyä kauemmin, +Taavi! + +TAAVI _(laskee kahlitut kätensä äitinsä kaulaan ja suutelee häntä)._ -- +Hyvästi, armas äitini! -- _(Syleilee ohimennen Ainaa.)_ -- Jää hyvästi, +siskoni! + +_(Jaakkola ja Taavi menevät peräovesta.)_ + + +Kymmenes kohtaus. + +KUUSNIEMEN EMÄNTÄ ja AINA. + +EMÄNTÄ _(yrittää, kahleiden kalina kun on la'annut kuulumasta, nousta +seisaallensa, mutta vaipuu taas istualle.)_ -- Minun pitää mennä +levolle... Taluta minua kamariini, Aina. + +AINA _(kiiruhtaa nojatuolin luo ja auttaa äitiänsä seisaalle)._ -- Luota +vaan turvallisesti minuun, äiti rakas. Kyllä jaksan. + +_(Astuvat kamarin ovea kohti.)_ + + + + +NELJÄS NÄYTÖS. + + +-- Paikka sama kuin edellisessä näytöksessä. -- + + +Ensimmäinen kohtaus. + +AINA, myöhemmin ARO. + +AINA _(istuu esiripun noustessa rukkinsa vieressä kehräämässä ja laulaa +sen ohessa kansanlaulun. Hänen laulun viimeisiä säveleitä laulaessaan +astuu Aro peräovesta sisään.)_ + +ARO. Onpa hauska kuulla, että lintuni visertelee! Liiaksi oletkin +ääntäsi säästänyt niiden kolmen vuoden kuluessa, joina olemme olleet +naimisissa. Soisin sinun useinkin laulavan. Laulusi ihmeellisesti +virkistää mieltäni. + +AINA. Lienenpä tehnyt väärin, ett'en ole laulanut useammin, mutta +laulaminen on ollut minulle vastenmielistä aina tuosta onnettomasta +päivästä saakka... Tiedäthän... + +ARO. Kyllä tiedän. Tuo kovan onnen päivä, jolloin Taavi sattui +riitaantumaan Pertin kanssa. Eipä ihmettä, että se tapaus vaikutti +sinuun niin masentavasti. Mutta tänään on mielesi virkeä, sen näen +silmistäsi. + +AINA. Niinpä on. Olen iloisempi kuin pitkään aikaan olen ollut. -- Mutta +istuppas nyt tuolille levähtämään. Jos olen minä säästänyt lauluääntäni, +niin et ole sinä säästänyt voimiasi... Aamusta myöhäiseen iltaan riistät +ja raastat kuin orja. Tämä ei käy kauemmin laatuun! Turmeletpa tuolla +ylenpalttisella työllä terveytesi. Ei tuollainen loppumaton kiire, +mokoma työn ahneus ollenkaan ole tarpeen vaatima. Voithan vähemmälläkin +tulla toimeen, elää voimiasi uuvuttamatta. Jätä ainakin nuo raskaimmat +työt renkien tehtäväksi. + +ARO. Itse on paras renki, Aina kulta. Paitsi sitä en itseäni tunne +ollenkaan uupuneeksi. Näethän, Aina, minun on niin hauska ajatella, että +täällä kaikki on hyvässä kunnossa, kun Taavi saapuu kotia, jotta hän on +näkevä että hänen taloansa hänen poissa ollessaan on hyvin hoidettu. + +AINA. Kylläpä tuo hauska on, mutta kohtuus kaikissa. -- Ah! Olinpa +unhottaa, että on tullut sinulle kirje Taavilta... Tässä se on +pöydällä... _(Ottaa pöydältä kirjeen ja antaa Arolle.)_ + +ARO. Oikeinpa hauskaa! -- Ihmeellisen kaunis käsiala on Taavilla. +Katsoppas tätä kirjeen päällekirjoitusta! Käräjäkirjuri ei olisi voinut +kirjoittaa pulskemmin... Kai on Taavi jo nuorena saanut oppia +kirjoittamaan, koska on siihen toimeen noin harjaantunut? + +AINA. Missä hän sitä olisi oppinut? Eihän silloin vielä ollut +kansakouluakaan meidän pitäjässä. Lähtiessään Kakolaan osasi hän tuskin +harakan sorkkia piirtää. Kakolassa hän on oppinsa saanut. + +ARO _(on Ainan puhuessa avannut kirjeen ja lukenut sen)._ -- Eipä ollut +sisältönsä suhteen pitkä, mutta sitä hauskempi. Arvaappas, Ainaseni, +mitä hän kirjoittaa! -- Arvaa jotakin oikein ilahuttavaa. + +AINA. Mitäpäs hän muuta niinkään ilahuttavaa voisi kirjoittaa kuin sitä, +että hän pääsee vankilasta vapaaksi. + +ARO. Oikeinpa arvasit. Hän sanoo, ett'ei tämä kirje paljokaan ennen +häntä ennätä kotia. _(Kuuluu etäältä kimeää vihellystä.)_ -- Kuuleppas +-- juna viheltää. Ehkä hän jo saapuu tässä junassa. Eikö lähdettäisi +asemalle vastaan? + +AINA. Taavi tulee kotia! Sehän vasta oli ilosanoma! + +ARO. Niin -- eikö ollut? Ja eikö ole iloista, että talossa kaikki on +kunnossa, jotta meidän ei tarvitse hävetä... + +AINA. Kun hän vaan sitte ymmärtäisi olla oikein kiitollinen sinulle... +Mutta kyllä hän ymmärtää ... tunnen hänen luonteensa. + +ARO. Mitäs me kiitollisuudesta... Pääasia on että Taavi on tyytyväinen. +Olethan sanonut, että hän harrastaa siivoa ja järjestystä. + +AINA. Pienimmissäkin toimissaan hän oli erittäin tarkka. + +ARO. Sitä parempi, että olemme valmistautuneet. -- Mutta eikö lähdetä +asemalle? + +AINA. Kyllä se olisi turhaa vaivaa -- ei hän kuitenkaan vielä tänään +ehdi. Miksikä ensinkään olisi lähettänyt kirjettä, jos itse tänään +saapuisi? + +ARO. Voithan olla oikeassa. Niin pian kyllä emme saane odottaa häntä +kotia. Ehkä muutaman päivän kuluttua. -- Onko poika ollut kiltti tänään? + +AINA. Kyllä. Nytkin nukkuu rauhallisesti kamarissa. Kerrankos Taavi on +hyvillään nähdessään pikku kaimaansa! + +ARO. Niinkö luulet? + +AINA. Olen siitä ihan varma. Taavi piti pikku lapsista ja tämä kun on +oman sisarensa poika! + +_(Taavi, puettuna erittäin hienoon talonpoikaispukuun, tulee peräovesta. +Hänellä on kädessään taidokkaasti tehty lipas, jonka hän laskee +pöydälle.)_ + + +Toinen kohtaus. + +Entiset ja TAAVI. + +ARO. Totta totisesti! -- silmäni eivät minua petä ... onhan tuo Taavi! + +TAAVI. Taavipa olen. Hyvää iltaa! + +AINA. Taavi -- armas veljeni! -- _(Heittäytyy Taavin kaulaan.)_ -- +Vihdoin viimeinkin palasit! + +TAAVI. Niin -- vihdoin toki. Äläpäs nyt liikoja, siskoseni. Salli minun +miestäsikin kätellä. -- _(Irroittaa itsensä Ainasta ja kättelee Aroa.)_ +-- Terve, Aro. + +ARO. Terve tulemastas kotia! Tässä juuri äsken ehdottelin Ainalle, että +lähdettäisiin asemalle. + +TAAVI. Minuako ottamaan vastaan? + +ARO. Niin. + +AINA. Ethän sitä kuitenkaan itsekään uskonut, että Taavi saapuisi samana +päivänä kuin hänen kirjeensä. + +ARO. No enhän siitä juuri ollut varma, mutta kyllä minulle joku salainen +ääni kuiskasi, että hän tulee. + +TAAVI. Kelpaahan sitä nyt rautatiellä tulla jytistellä. Sellaista +matkaamista ei voitu uneksiakaan silloin kun läksin tästä kylästä. + +ARO. Paljon ovat olot poissa ollessasi muuttuneet juuri tuon rautatien +kautta. Talojenkin arvo on tavattomasti kohonnut. Onhan tämä +Kuusniemesikin nyt kahta vertaa kallisarvoisempi kuin siihen aikaan. + +TAAVI. Kyllä kaiketi... Liikkeen mukavuus sen tekee. + +ARO _(ottaa pienestä seinäkaapista pullon ja kaksi lasia, jotka asettaa +pöydälle)._ -- Tuleppas tänne päin nyt, Taavi! Ei tässä talossa viinaa +paljon nimeksikään ole käytetty, mutta pitäähän tällaisessa juhlatilassa +kuitenkin ottaa tuloryyppy. _(Kaataa laseihin.)_ + +TAAVI. Äläpäs vaan minun varalleni! Minä en maista tippaakaan väkeviä... + +ARO. Etkö minkäänlaisia? Tämä onkin ulkomaan viinaa. + +TAAVI. En minkäänlaista päihdyttävää ainetta... En ... en vaikka... + +ARO _(keskeyttäen)._ -- Älä ole milläsikään... En aio sitä sinulle +tyrkyttää. Olisin vaan vanhan tavan vuoksi suonut. + +TAAVI. Se on huono tapa. + +ARO. Mitäpäs se muuta on. _(Laskee pullon ja lasit takaisin kaappiin.)_ +Minä en väkeviä kaipaa, vaikka toisinaan tulee otetuksi ryyppy. Minun +puolestani jääköön koko tuo juomatapa unhotuksiin. + +TAAVI. Parasta olisi, että se kaikkialla siksi jäisi... + +ARO. Saattaispa olla. -- Keitäppäs meille kahvia, Aina. Kahvin kiellossa +et kuitenkaan liene? + +_(Rattaiden kolinaa kuuluu pihalta.)_ + +TAAVI. Melkeinpä; -- mutta se tulee siitä, että niin monta vuotta olen +ollut kahvia juomatta. Vankilassa ei anneta vangeille kahvia. + +_(Reeta tulee peräovesta.)_ + + +Kolmas kohtaus. + +Edelliset ja REETA. + +AINA. Mihin nyt vetäisinkään ristin, kun kerrankin näen Sipilän emännän +täällä! Onpa siitä aikoja kulunut, kun viimeksi kävit tässä talossa. -- +_(Kättelee Reetaa.)_ + +REETA. Sanoppas muuta. Mutta harvoin olen muuallakaan käynyt. Nyt en +kuitenkaan malttanut mennä ohi, kun Kokkosen puodissa, jossa minulla oli +pieniä ostoksia tehtävänä, sain kuulla, että Taavi oli saapunut kotia. +Kulovalkean nopeudella levisi viesti siitä talosta taloon, mökistä +mökkiin. Tulin näyttääkseni, ett'en minä ainakaan pidä Taavia niin +vaarallisena otuksena, että häntä tarvitsee pelätä. Terve, Taavi! Minä +en ensinkään ymmärrä sinua pelätä! _(Antaa Taaville kättä.)_ + +TAAVI. Oikeinpa muhkea emäntä sinusta on tullutkin, Reeta! Tuskin olin +tuntea. + +ARO. Kun on päässyt niin hyville päiville kuin Reeta, varakkaaseen +taloon, niin sitä kannattaa vähän lihotakin. + +REETA. Niinpä niin -- enhän onneani morkkaa. Ei ole joutunut vesikarille +se, joka on joutunut Sipilään -- kyllä se vaan on toden totta. Elävät +siellä ihmiset ja elukat nälän tuskaan joutumatta. Huonommissakin +taloissa sitä täytyy tulla toimeen! + +AINA. Pelätä Taavia? Mitä sinä sanoitkaan, Reeta? + +REETA. Enhän minä häntä pelkää, -- siksi olenkin nyt täällä. Sanoinhan +vaan mitä muut toiset Taavista sanoivat. + +AINA. Sanoivatko, että Taavia tarvitsee pelätä? + +TAAVI. Laskettelivat leikkiä -- ymmärtänet sen, sisar kulta. + +REETA. Leikkinä sitä tekisi mieli pitää, mutta totena sitä sanottiin. +Väittivät, ett'ei nyt ole kenenkään henki turvattu, kun Taavi taas +saapui pitäjään. Kun vaan tulee viinaa ryypänneeksi, niin kyllä hän +muka puukollaan tasaista tekee. Saadaanpas nähdä, että täällä verta +tulee virtaamaan, arvelivat. + +TAAVI _(syrjään)._ -- Enkö tuota ennakolta aavistanut! -- + +AINA. Kuka konna sellaista puhui? + +REETA. Minäkö niitä kaikkia muistaisin, jotka sitä virttä visersivät. +Olipa siellä Kokkosella tavallisuuden mukaan puoti täynnä väkeä ja +puotikamarissa miehiä kynnykseen saakka olutpullojen ympärillä. Aina +siellä onkin sellaista elämää kuin markkinoilla aivan. -- Vieläkö olet +suuttunut minuun, Taavi? + +TAAVI. Mistä syystä olisin suuttunut? + +REETA. Oletko unhottanut riitamme viime kerran tavatessamme tointoisemme +Mähälässä sinä samana iltana, jolloin löit Pertin kuoliaaksi? + +TAAVI. Ahaa -- nyt muistan! Tuo riita silmiesi väristä. Pilaahan se vaan +olikin -- ainakin minun puoleltani. Mutta taisinpa todella silloin sinut +suututtaa, Reeta? + +REETA. Eihän tuo suuttumukseni niinkään vaarallista laatua ollut. Mitä +vielä! Äkästyy sitä tyttönä usein, mutta seuraavana päivänä on kaikki +mielen karvaus unhotettu. + +TAAVI. Kaisakin oli sillä kertaa hyvin äkeissään minuun. + +REETA. Niinpä oli, mutta kaiketi on hänkin suuttumuksensa aikoja sitten +unhottanut. Saanko sanoa hänelle terveisiä sinulta? Odotan häntä meille +tänään naapuripitäjästä. + +TAAVI. Naapuripitäjästä? Mitä hän siellä? + +ARO. Taavi kai ei tiedäkkään, että Kaisa on emäntänä Vasaraisten +Nikkilässä. + +AINA. Emme ole tulleet sitä kirjeissämme maininneeksi. + +TAAVI. Kaikkipa te olettekin miehen saaneet! Hyvä onni on teillä tosiaan +ollut! Kukapa sellaista olisi uskonut! Oikeinpa ihmettelen! + +REETA. Soo-oh! Vai ihmettelet sitä. Me emme kai olisi sellaista onnea +ansainneet! -- niin kehnot olimme sinun silmissäsi. Ihmettele vaan -- +kylläpä siinä onkin aihetta ihmettelyyn, että saimme niin tykkänänsä +kunnon miehet miehiksi, oikein kelpo miehet, jotka eivät liioin ole +olleet kruunun kourissa ja joita ei rauhallisten pitäjäläisten tarvitse +pelätä niinkuin erästä toista, joka moniaita vuosia lukkojen takana on +valtion rasvaista lihalientä särpinyt! + +TAAVI. Suutuithan -- enhän tarkoittanut sinua loukata! + +REETA. Tarkoitit taikka olit tarkoittamatta -- se on minulle yhtä! -- +Enpä tuosta kovin suuttunutkaan -- vaan nyt pitää minun lähteä. Kaisa +voipi minä hetkenä tahansa saapua sinne kotia. Juuri hänen tähtensä +läksinkin liikkeelle, kun sattui kotona sokuri olemaan niin lopussa, +ett'ei olisi vieraiden varalle riittänyt. + +AINA. Tarjoaisinpa mielelläni sinulle jotakin suunavausta. + +REETA. Älä huoli. Hevosenikin jo tulee levottomaksi tuolla pihalla. +Jääkää hyvästi! _(Menee peräovesta.)_ + + +Neljäs kohtaus. + +TAAVI, ARO ja AINA. + +TAAVI. Reeta ei ole luonnettansa muuttanut. + +AINA. Sellainen ilkeä parjaaja! + +ARO. Vähät me hänestä! -- _(Ottaa kaapin päältä tupakkalaatikon ja kaksi +piippua.)_ -- Paneppas tupakkaa piippuun, Taavi! Polttaessa tupakkaa +kaikki pienet harmit sievästi haihtuvat, mukavasti menevät menoansa +tupruavien savupilvien kerällä. -- Kas tässä on vanha +sunnuntai-piippusi. + +TAAVI. Minä en polta tupakkaa. + +ARO. Vai etkö tupakkaakaan polta! + +TAAVI. En. Tuli ja leimaus! Siitäpä vasta pidettiinkin tarkkaa huolta, +ett'eivät vangit tupakkaa käyttäisi! Mutta vaikka tulikin ankara +rangaistus sen osaksi, jolta tupakkaa löydettiin, niin sitä kuitenkin +salaa suurissa määrin tuotiin vankilaan. Minä en kuitenkaan milloinkaan +antautunut tuollaiseen salakauppaan. Alussa kyllä oli vaikea tulla +tupakatta toimeen, mutta vähitellen siihenkin tottui, ja kun nyt kerta +olen tottunut olemaan tupakatta, niin en aio toista kertaa antautua sen +orjaksi. + +ARO. Tarkemmin asiaa mietittyäni täytyy minun myöntää, että siinä teet +viisaasti. Hulluhan olisit, jos tuollaiseen orjuuteen uudestaan +antautuisit siitä kerran päästyäsi, sillä kyllä tupakkakin tavallaan voi +orjuuttaa, sen omasta kokemuksestani tiedän. _(Sytyttää piippunsa ja +polttaa.)_ + +AINA. Ikävä ettei Taavi juo kahvia! Minulla on kahvipannu paraikaa +tulella. Keitin sitä Aron varaksi. Kun päivän on ollut niin raskaassa +työssä kuin Aro, niin on kahvitilkka kotia saavuttua tarpeeseen. + +ARO. Vai että keitit kahvia yksinomaan minun varakseni. Sinun ei itse +ensinkään ole tapana sitä juoda. + +AINA. Omaksi varakseni tietysti myös... Taavi hyvin kyllä tietää sen, +että jo tyttönä olin aika kahviratti enkä sen koommin sitte ole tätä +huonoa tapaani parantanut. + +TAAVI. Säästä kahvisi siksi kunnes Jaakkola saapuu tänne. + +AINA. Lautamieskö? + +TAAVI. Älähän nyt siitä säikähdy! Tapasin hänet junassa; hän tuli +Tampereelta. Kun minulla on muuan tehtävä, joka vaatii hänen +läsnäoloaan, niin käskin hänet tänne. + +AINA. Pelkään niin noita kruununmiehiä! + +TAAVI _(katsellen ympäri tupaa)._ -- Onhan täällä kaikki samannäköistä +kuin täältä lähtiessäni... Voisinpa uneksia että olen ollut poissa yhden +päivän vain taikka korkeintaan kaksi. + +AINA. Olemme säilyttäneet kaikki samassa kunnossa. + +TAAVI. Tuo nojatuolikin on vanhalla paikallaan. Siitä vaan puuttuu... + +ARO. Vuoden vielä jos vanhus olisi voinut elää, niin olisi nähnyt tämän +ilopäivän. Kylläpä hän hartaasti sitä toivoi, sydämellisesti rukoili, +mutta... + +TAAVI _(keskeyttäen)._ -- Minulle ei suotu sitä onnea, että olisin +saanut häntä tavata... _(Pyyhkii takkinsa hihalla silmiään)._ -- Rakas +äiti vainaa! Paljon olisi minulla nyt sinulle sanottavaa. Tiedänpä +kuitenkin sinulle antamani lupaukset pitäneeni. Niiden rikkominen ei +kalva omaatuntoani. + +ARO. Onhan se sinulle lohdutukseksi. + +TAAVI. Se onkin ainoa lohdutukseni. -- Mutta kaipaanpa täällä muuanta +toistakin. Missä on poikanne? + +AINA _(Arolle, syrjään)._ -- Enkö tiennyt, että hän pikku Taavia +muistaisi! + +ARO. Poika pahanen nukkuu kehdossaan kamarissa. Eipä tuo paitaressu +tiedä, että kaima setä on saapunut kotia. + +TAAVI. Lähtäänpäs häntä katsomaan. Pitäähän ennen kaikkea talon +_isäntämiestä_ tervehtiä. + +_(Taavi ja Aro menevät kamariin.)_ + + +Viides kohtaus. + +AINA ja KALLEN-LEENA. + +AINA. Talon _isäntämiestä_. Mitä kummaa hän sillä tarkoitti? Hän sanoi +sen niin merkillisellä äänenpainolla. + +KALLEN-LEENA _(tulee kiiruhtain peräovesta)._ -- Hyvää iltaa, Aina! +Tottako on, että Taavi on tullut kotia? Kun äsken pikimältään pistäydyin +ratavahdin Maijan luo ... pitihän ilmoittaa hänelle, että huomenna on +jarruri-Liisan syntymäpäivä ... hän täyttää nyt viisikolmatta... Liisa +on antanut miehensä tuoda vehnäiset Vaasasta saakka ... niin kertoi +Maija että Taavi oli saapunut junassa. En ollut uskoa korviani ... niin +hämmästyneeksi ja iloiseksi tulin. Vaikka minulla onkin tärkeitä ja +kiireellisiä toimia tänä iltana toimitettavina, päätin kuitenkin tulla +tänne itse näkemään ja kuulemaan... Onko toden totta, että Taavi on +tullut kotia? + +ANNA. Onhan se totta. + +KALLEN-LEENA _(istuu nojatuoliin)._ -- Herranen aika -- vai on se +kuitenkin totta! -- Minkä näköinen hän nyt on? Oliko kylläkin kalpea? +Ehkä on on saanut kärsiä nälkää siellä Kakolassa, poika parka? Herranen +aika sentään, että hän vihdoin taas on kotona! -- Mutta missä hän nyt +sitte on? Joko läksi kylään? Ihmeellistä, ett'ei tullut vastaani! -- Kas +kuinka erinomaisen kaunis lipas! _(Nousee ottamaan lipasta ja istuu +senjälkeen taas nojatuoliin.)_ -- Ihmeen hieno! Tämän toi Taavi varmaan +mukanansa? Ehkä hän on sen itse tehnytkin? + +AINA. Kyllä kai hän sen lienee tuonut mukanansa. + +KALLEN-LEENA. Onko hän sen itse tehnytkin? Katsoppas vaan kuinka hienon +hieno se on! Sieviä elfenluun kappaleita uurrettu ylt'ympäri ja simpukan +kuorta. Kummallista! Olisiko hän itse tuon tehnyt? + +AINA. Sitä en tiedä ... mutta lipas on todellakin hieno. + +KALLEN-LEENA. Kukapa muu sen olisi tehnyt. Mikäpäs niin hyväpäiselle +miehelle kuin Taaville olisikaan mahdotonta! Varmaan on hän sen itse +tekaissut. + +_(Taavi ja Aro tulevat kamarista.)_ + + +Kuudes kohtaus. + +Entiset, TAAVI ja ARO. + +ARO _(Taaville)._ Siitä ei tule mitään! Jättäisitkö hyvän talosi... + +KALLEN-LEENA. Tuossapa olet! Terve, Taavi! Herranen aika -- olethan ihan +kaltaisesi! + +TAAVI. Kuinkapa muuten... Miten jaksat sinä päiviäsi Kallen-Leena? + +KALLEN-LEENA. Kiitos kysymyksestäsi -- ainahan tuo jollakin tavoin käy +mukiin vanhan ihmisen astella hautaa kohti ... vaikka huonous ja sairaus +toisinaan rasittavat. Olet toden totta päivänselvästi ihan kaltaisesi. +Vähän totisemman näköinen vaan -- ei muuta muutosta. + +TAAVI. Eipähän mies parhaassa ijässään muutamien vuosien kuluessa paljon +muutukaan. + +KALLEN-LEENA. Niinhän se on. Muutamia vuosia siitä vaan onkin kulunut, +kun läksit kotoa. Lyhyt on tuo aika katsottuna taaksepäin, vaikka se +sitä tallustellessa on tuntunut kylläkin pitkäksi. Ja nyt olet taas +vapaa mies! Onpa tuo oikein hauskaa, vaikka jarrurin Liisa sitä +ihmetteli. + +TAAVI. Miksikä hän sitä ihmetteli? + +KALLEN-LEENA. Tuo Liisa hupakko nyt puhuukin mitä vaan sylki kulloinkin +sattuu tuomaan suuhun, sen kaikki tietävät. Näethän, näin sanoi Liisa: +»Jo pääsi Kuusniemen Taavikin Kakolasta ja saapui kotia. Kylläpä tähän +aikaan kelpaa ihmisiä murhata. Pannaan vaan muutamaksi vuodeksi kruunun +leipään ja sitte pääsevät vapaiksi. Ennen aikaan heiltä lyötiin oikea +käsi poikki, sitte mestattiin ja teilattiin ja pantiin pää tolppaan +irvistelemään -- kaikille kristityille ihmisille varoitukseksi.» -- +Sellaista se jarrurin Liisa lörpötteli, senkin mokoma! + +TAAVI _(joka hillityllä tuskalla on kuunnellut Kallen-Leenan sanoja, +pyyhkäisten otsaansa, syrjään)._ Haa! -- Siinäkö taas ollaan! + +KALLEN-LEENA. Sitte maantiellä tapasin Voipalankin. + +TAAVI. Hän on kai yhtä ylpeä kuin ennenkin? + +KALLEN-LEENA. Tietysti. Mikäpäs noiden rikkaiden ylpeyttä voisi +lannistaa? Tuskinpa kuolemakaan! Kuultuaan, että olet kotona, tuli ukko +vähän hämilleen. Arveli, että kyllä nyt saavat olla varoillansa ne, +jotka sinua ennen ovat loukanneet, että kyllä Taavi nyt kostaa. Jos ei +juuri hengeltä ottaisikaan, niin kaiketi vihoissaan polttaa heiltä talot +ja tavarat. -- »Oltuansa kuusi vuotta paljaiden rosvojen joukossa, on +varmaan itse ehtinyt tulla oikein päärosvoksi! -- sellaisella +loppusäikeellä höysti puheensa. + +AINA. Kuuleppas Kallen-Leena, pelkäänpä että lapsi tuolla kamarissa +herää ja rupee itkemään. Tekisit minulle suuren palveluksen, jos +ottaisit istuaksesi muutaman hetken hänen kehtonsa luona siksi että itse +ehdin tulla ... kun ensin olen saanut kahvit keitetyiksi. Tahtoisinpa +sinulle tarjota kupillisen kahvia tervetuliaisiksi. Oletko, Leena kulta, +siksi avulias minua kohtaan? Sinun tarvitsee vaan vähän liikutella +kehtoa, jos lapsi rupee levottomaksi. + +KALLEN-LEENA. Mielelläni teen sinulle mieliksi. + +AINA. Niin tule sitte, Leena kulta! + +_(Aina ja Kallen-Leena menevät kamariin.)_ + + +Seitsemäs kohtaus. + +TAAVI, ARO ja myöhemmin AINA. + +ARO. Kuten äsken sanoin -- eihän siitä tule mitään sinun matkastas. + +TAAVI. Kyllä päätökseni on luja. + +ARO. Mutta se sellainen päätös on kaikkea järjellistä perustetta vailla. + +AINA _(tulee kamarista)._ Jumalan kiitos, että sain tuon pahan +suupaltin poistumaan täältä. -- Mistä keskustelette? + +ARO. Arvaappas kummallisinta! + +AINA. En osaa arvata. + +ARO. No, sanonhan sen sitte. Taavi tässä väittää, että hän lähtee +Amerikkaan! + +AINA. Amerikkaanko? + +TAAVI. Sinne lähden. + +AINA. Entäs talosi, jonka Aro raatamalla päivät yöt on saanut parempaan +kuntoon kuin se milloinkaan on ollut? Kuusniemen peltoja pidetään +paikkakunnan parhaimpina: laiho niissä on kuin seinää vaan. + +ARO. Kaikki velatkin -- kuten tiedät oli talossa pieni kiinnityslaina -- +ovat maksetut viimeiseen penniin ja onhan minulla sinun varaksesi +kaapissani toista tuhatta markkaa säästöäkin. + +TAAVI. Talon jätän teille siksi kunnes pikku poikanne, jolle sen olen +testamentannut, tulee täysi-ikäiseksi. + +AINA. Sinä jaarittelet joutavia, Taavi! Mitä sinulta puuttuisi kotona? +Olemme laittaneet porstuanperäisen kamarin kuntoon sinua varten. Mutta +jos mieluummin tahdot asua äiti-vainajan kamarissa, niin me muutamme +sinne. + +ARO. Kyllä täällä kaikki hyvin toimeen tullaan, kun vaan sopu ja +sovinto asuvat talossa. + +TAAVI. Miks'ei tultaisi. Sitä en ollenkaan epäilekään. -- Mutta minun ei +käy elää kotiseuduilla ... minun täytyy lähteä... Kuulittehan äsken mitä +Reeta ja Kallen-Leena kertoivat, tietääksenne mitä ihmiset täällä +sanovat minusta. En jaksa kuunnella sellaista. + +AINA. Vielähän puhut! Pitäisikö sinun huolia siitä mitä Reeta, +jarrurin-Liisa ja heidän vertaisensa puhuvat. + +TAAVI. Eivät yksin Reeta, jarrurin-Liisa ja heidän vertaisensa sellaista +puhu. Tullessani asemalta tänne tirkistelivät ihmiset, mitkä ikkunoista +ja ovista, mitkä nurkkain takaa minuun niinkuin kummitukseen ihan ja sen +ohessa irvistelivät ja kiikottivat ja kaakottivat ikäänkuin munissaan +olevat kanat. Vaikkapa puhuivat hillityllä äänellä, kuulin kumminkin +tarpeeksi ymmärtääkseni mitä minusta arvelivat. + +ARO. Tuollaisesta ei pidä olla milläänsäkään! Nyt ensin jos jotakin +lavertelevatkin, niin kylläpä pian taukoovat siitä puhumasta. + +TAAVI. Vähän sinä tunnet ihmisiä, Aro. Eivätpä taukoo. He eivät +milloinkaan unhottaisi, että Pertti sai surmansa minun käteni kautta. +Kuolemaani saakka he katselisivat minuun toisilla silmillä kuin muihin +ihmisiin... Sellaista en jaksaisi kärsiä. Minun täytyy lähteä pois +kotiseuduiltani nyt heti. + +AINA. Kuinka toki hennotkaan meitä jättää! Minun tulisi sinua niin +kovin ikävä. + +TAAVI. Oletpa jo tottunut tuohon kaipuuseen, Aina. -- Päätökseeni on +myös vaikuttanut sekin seikka, että olen kokonaan vieraantunut +maatöistä. Ei minusta ole talon isännäksi! Vankilassa olen kaiken aikaa +harjoitellut puusepän työtä ja olenkin saavuttanut siinä niin suuren +kätevyyden, että minulle viime vuosina uskottiin hienoimmat puusepän +työt. _(Ottaa lippaan pöydältä.)_ -- Tämän lippaankin olen itse tehnyt. + +ARO. Oikeinpa mestariteos! Moisella kätevyydellä voisit ansaita rahoja +vaikka missä maassa tahansa! + +TAAVI. Niinpä itsekin olen tuumaillut. Eikä Amerikassa työnansiota +puuttune. -- + +_(Jaakkola ja Källön Pekka tulevat peräovesta. Pekka, joka on päissään, +nojautuu Jaakkolan käsivarteen.)_ + + +Kahdeksas kohtaus. + +Entiset ja tulleet. + +PEKKA. Hei -- jaa huu, aurinko ja kuu! -- sanoi Yrjölän Jusu kun ojan +pohjaan keikahti. Tee... ee... erveisiä meiltä ja pa... pappilasta! + +ARO _(Jaakkolalle)._ -- Onpa teillä oikein hauska matkakumppali! + +JAAKKOLA _(Arolle)._ -- Vähällä oli lyödä itsensä kuoliaaksi +kaatuessaan maantielle. Täytyihän raukkaa auttaa. + +PEKKA. Hy.. hy.. hyvää iltaa, Taavi! Sanoinko Pertin Taavi? Hi! hi! hi! +O.. o.. olipa o.. oikein hyvä, että a.. annoit tuolle Paakkolan Pe.. +pertti lu.. lurjukselle puukostasi o.. oikein kuka käski! + +JAAKKOLA. Pidä kitasi, Pekka, ja asetu siivosti istumaan rahille. + +PEKKA. Mi.. minäkö pitäisin ki.. kitani? Tiedä huu.. uutia! Olen tänään +rii.. riidellyt provastinkin kanssa. Olisittepa vaan olleet kuu.. +uulemassa. Saipa pro.. ovasti siinä kuulla jumalat ja p--leet. Mutta nyt +sinun pitää aa.. antaa minulle ryyppy tervetuliaisiksi, Taavi! + +ARO _(tarttuen Pekan käsivarteen)._ -- Kaikki talon viinat ovat +porstuakamarissa. Mennäänpäs sinne. + +PEKKA. Sa.. sama se. Tule mu.. muassa, Pertin Taavi! Hi! hi! hi! + +_(Aro ja Källön Pekka, Aron taluttamana, menevät peräovesta.)_ + + +Yhdeksäs kohtaus. + +TAAVI, AINA ja JAAKKOLA. Myöhemmin ARO. + +JAAKKOLA. Älkää olko suuttuneina minuun, hyvät ystävät, siitä, että tuo +Pekka paha tuli mukanani tänne. Tapasin hänet tiellä lähellä pappilaa, +enkä mistään hinnasta päässyt hänestä. Intti vaan, että hänen kaikin +mokomin pitää tulla Kuusniemeen. + +TAAVI. Ymmärtää sen -- mitäpä juopuneelle voipi. _(Syrjään.)_ Pertin +Taaviksi minua täällä yleisesti kutsuttanee, koska sen nimityksen +asemalta tullessanikin kuulin kuiskattavan. + +AINA. Olkaa hyvä ja istukaa, lautamies! + +JAAKKOLA. Kiitos vaan. _(Istuu nojatuoliin.)_ -- Vaaditaanpa +kärsivällisyyttä siltä vaimolta, jonka täytyy olla tekemisissä +tuollaisen miehen kanssa kuin Pekka on! + +AINA. Sanokaa muuta. + +JAAKKOLA. Vielä hän vaimoineen joutuu pois talolta, jos tuollaista +elämää pitkälle jatkaa. Suuremmatkin tavarat kuin Källön vähemmälläkin +mässäämisellä hupenevat. Ja jospa hän kerta pääsee Voipalan tavaroihin +käsiksi, niin kyllä hän nekin juo suuhunsa. + +AINA. Elli parka! + +TAAVI _(syrjään)._ -- Niin parka. + +JAAKKOLA. Kyllä vaan hänellä on seitsemän päivää viikossa -- se on +varma. Oikeinpa täytyy ihmetellä sitä huolta, jota hän kuitenkin pitää +tuosta juoppo miehestään. + +AINA. Olette oikeassa. Sitä täytyy todellakin ihmetellä... -- Enkä ole +koskaan kuullut Ellin kovaa onneansa valittavan. + +JAAKKOLA. Eipä hän valita. Koettaapi päinvastoin jos jollakin tavalla +peitellä hänen vikojansa. Ja sen hän tekee, vaikka Pekan toisinaan +juovuspäissään sanotaan olevan niin pahan häntä vastaan, että lyö häntä. + +TAAVI _(syrjään)._ -- Haa! -- Lyö häntä. + +AINA. Se on kauheata! Tokko Voipalan vanhemmat tietävät, että Pekka +sillä tavoin käyttäikse Elliä vastaan? + +JAAKKOLA. Tuskinpa tietävät. Elli koettaa sitä salata vanhemmiltaan +kuten muiltakin. Jos kuitenkin huhun kautta ovat saaneet siitä vihiä, +sitä ei voi tietää. Ainakin teeskentelevät tietämättömiksi. + +_(Aro tulee.)_ + +TAAVI. Et toki miehelle antanut viinaa? + +ARO. Kaikeksi onneksi nukkui kohta kun sain hänet sänkyyn. Nyt kuorsaa +kuin hevonen. + +TAAVI. Hyvä että nukkui. + +ARO. Olipa se kumma, että niin sievä ja jalo tyttö kuin Voipalan Elli +suostui menemään Källön Pekalle vaimoksi! + +JAAKKOLA. Eipä hän hevin suostunut! Kinasipa kolmatta vuotta +vanhempainsa tahtoa vastaan. Mutta vihdoin eräänä päivänä -- olin +silloin sattumalta Voipalassa -- kun Pekka ja Voipalan vanhemmat taas +kilvoin ahdistelivat häntä Källöön miniäksi, kuulin Ellin hermostuneena +vastaavan: »Niin, olkoon sitte menneeksi, koska ei sitä kirjettä, jota +kuukausia olen odottanut, ollenkaan tulekkaan!» + +TAAVI _(näyttää tuskaantuneelta)._ + +AINA. Mistä ja keneltä hän tuota kirjettä odotti? + +JAAKKOLA. Enpä tiedä. Eihän siitä sitte sen enempää ollut puhetta. -- +Mutta Pekka ei ollutkaan siihen aikaan sellainen raivojuoppo kuin hän +nyt on, vaikka hän kyllä silloinkin salakähmään aika lailla huijaili. + +TAAVI _(avaa taskusta ottamallaan avaimella lippaan ja ottaa siitä erään +asiakirjan.)_ + +JAAKKOLA. Mikä asiakirja se on, jota pidät kädessäsi? + +TAAVI. Testamenttini ... taikka lahjoituskirja taikka miksi sitä +kutsunen. + +JAAKKOLA. Testamenttisi! Varhain olet ruvennutkin kuolematasi +ajattelemaan! + +TAAVI. Kirjoitin sen Kakolassa ollessani valmiiksi. Siitä vaan puuttuu +todistajat. Mistä nyt saamme toisen todistajan, kun talon palkolliset +kuuluvat olevan takamaalla heinässä? + +ARO. Voidaan niitä saada naapurista vaikka kuinka monta. + +JAAKKOLA. Taavi tehnyt testamenttinsa! Sepä kumma! + +AINA. Hän uhkaa lähteä Amerikkaan. + +JAAKKOLA. Vai Amerikkaan! Koska? + +TAAVI. Huomenna lähden. -- Kukapa nyt olisi täällä naapurissa sellainen, +että Jaakkolan keralla allekirjoittaisi tämän testamenttini? + +ARO. Kuoppalan Mikko osaa kirjoittaa. + +TAAVI. Pyydän, että lähdet noutamaan häntä tänne. + +JAAKKOLA. Tulen mukanasi, Aro. Mikko juuri tuonnoin pyysi minua +katsomaan kaurapeltoaan, jonka Omelan karja on pahoin tallannut. Mikolla +on aikomus käräjissä hakea vahingonkorvausta. + +_(Aro ja Jaakkola menevät peräovesta.)_ + +TAAVI. Onko teillä täällä kirjoitusneuvoja? + +AINA. Onhan niitä kamarissa. _(Menee kamariin.)_ + +TAAVI _(yksin)._ -- Astun kuin hiilten päällä täällä kotona. En tiedä +minä hetkenä taikka kenenkä suusta saan kuulla sanoja, jotka veitsenä +viiltelevät puhki sydämeni... Amerikassa saan rauhaa! Siellä unhotan +kaikki entiset, unhotan _hänetkin_... + +_(Elli tulee peräovesta.)_ + + +Kymmenes kohtaus. + +TAAVI ja ELLI. + +TAAVI _(syrjään)._ -- Ah -- _hän_ se onkin! + +ELLI _(antaa Taaville kättä)._ Terve tulemastasi kotiseuduille, Taavi! +-- Onko meidän Pekka täällä? Kertoivat hänen tulleen tänne. + +TAAVI. Kyllä hän on täällä... + +ELLI. Missä? + +TAAVI. Hän nukkuu porstuakamarissa. + +ELLI. Vai nukkuu. Hengitän taas keveämmin. Olen häntä monessa paikassa +etsinyt. + +TAAVI. Tottapa pidät hyvin paljon Pekasta, koska häntä niin ahkeraan +etsiskelet? + +ELLI. Josko pidän. Tietysti jokainen vaimo miehestänsä pitää. + +TAAVI. Tietysti -- nimeksi ainakin. Mutta sinä pitänet hänestä +tavallista enemmän, koska näet hänestä niin paljon vaivaa? + +ELLI. Enkö mielelläni näkisi vaikka minkälaista vaivaa, jos vaan saisin +hänet kotia! On niin suuri häpeä, kun hän kuleksii ympäri omassa +pitäjässä riidellen ja telmien. Oli käynyt pappilassakin, siellä +suututtanut provastin ja pitänyt pahaa elämää. Sinne oli jättänyt +hevosensakin rattaineen. + +TAAVI. Anna hänen olla omia aikojaan. Eihän sinun ole tarvis häntä +vainustella. + +ELLI. Se on helppo sanoa, mutta ei ole niinkään helppo vaimon istua +kotona ja joka hetki ajatella: missä hän nytkin lienee? mitä hän tätä +nykyäkin tehnee? Sellaista ei voi kestää, vaan pitää lähteä liikkeelle. +Ennen oli parempi kun hän jylläili Vaasassa taikka jossakin muussa +kaupungissa, vaikka kohta hän silloin tuhlasikin enemmän rahoja. Mutta +nyt kun hän on ruvennut risteilemään omassa pitäjässä, on se niin +suureksi häpeäksi. + +TAAVI. Sinä olet orja! + +ELLI. Mitä sanot? + +TAAVI. Sanon, että elät kurjassa orjuuden tilassa! Minä tiedän, että +vanhempasi ovat sinut siihen syösseet. Mutta sinun tulee vapauttaa +itsesi siitä. + +ELLI. Mitä kummaa laskettelet! + +TAAVI. Sinä olet liiaksi hyvä orjattarena palvelemaan sellaista +juopporenttua kuin Källön Pekkaa! + +ELLI. Sellaista puhut... + +TAAVI _(keskeyttäen)._ Puhun. Vapauta itsesi! Hylkää tuo kelvoton! Lähde +kanssani Amerikkaan! Siellä elämme onnellisina, vapaina! Mitä meitä +siellä koskee sellaiset vanhemmat, jotka rikkauden hinnasta myyvät +tyttärensä, mitä meitä koskee tämän pitäjän jaarittelijain tyhmät +lörpötykset! Täällä on häpeätä, siellä on onni, täällä tuska kuoloa +katkerampi -- siellä on elämä! _(Aikoo tarttua Ellin käteen, mutta Elli +vetäikse syrjään.)_ -- Kuule, Elli! Ei vanhurskas Jumalakaan sellaista +hyväksy, että kovasydämiset ihmiset... + +ELLI. Vaiti, Taavi! Taukoa hulluttelemasta! Sellaisiako sanoja julkenet +puhua toisen miehen vaimolle, naineelle naiselle? Ajatteleppas että +äiti-vainajasi olisi tässä läsnä kuulemassa! Kyllä hän sinulle +selittäisi, mitä Jumala ei hyväksy. + +TAAVI. Äiti-vainajani! -- Haa -- tiesinpä sen, ett'en kestäisi tuota +kiusausta. Sentähden olenkin päättänyt sitä välttää. Mutta sallimus sen +teki... Anna minulle anteeksi sanani! Sinä olet jalompi minua. + +ELLI. Mitä vainen, mutta sinun täytyy luvata, ett'et mielettömiä +hulluttele! + +TAAVI. Sen lupaan... Yksin täällä ... yksin siellä. + +ELLI. Muista, että meidän välillämme äitisi ja omasta tahdostasi oli +puhdas ero. + +TAAVI. Kylläpä muistan... Puhdas ero, niin ... ero avarampi kuin +valtameri. + +ELLI. Miks'et vastannut kirjeisiini? Olen sinulle kirjoittanut kaksi --. + +TAAVI. En luullut voivani vastata niihin loukkaamatta äidilleni antamaa +lupausta. + +ELLI. Hyvä Jumalani! Yksin siitä syystäkö et vastannut? + +TAAVI. Mistä muuten? + +_(Aina, kirjoitus-neuvot kädessä, tulee kamarista.)_ + + +Yhdestoista kohtaus. + +TAAVI, ELLI ja AINA, myöhemmin ARO ja JAAKKOLA, vielä myöhemmin +KALLEN-LEENA. + +AINA _(rientää, asetettuansa kirjoitusneuvot pöydälle, kättelemään +Elliä.)_ -- Kuinka hauska tavata sinua! Terve tulemastasi! Et vieläkään +ole tullut oikein terveeksi. Kalpea muotosi sen ilmoittaa. Tuonko +sinulle jotakin lääkettä? + +ELLI. Muoto pettää. Paranemaan päin olen. + +_(Aro ja Jaakkola tulevat peräovesta.)_ + +ARO. Kohta lupasi Mikko tulla. Jäi vaan vähäsen pukuansa siivoamaan. +Oli ollut mullan ajossa kaiken päivää. + +TAAVI _(ottaa testamentin käteensä)._ -- Hänen läsnäolonsa ei enää +olekaan tarpeellinen. Täällä on Källön emäntä, joka sopii toiseksi +todistajaksi. Mutta ennenkuin kirjoitatte tämän testamenttini alle, +pyydän ilmoittaa teille, että siinä on eräs pykälä, joka velvoittaa +sisartani Ainaa ja lankomiestäni Aroa niin kasvattamaan poikaansa, jolle +taloni ja muun omaisuuteni lahjoitan, ett'ei hän milloinkaan heidän +hyväksymällään nauti minkäänlaisia väkeviä juomia. + +JAAKKOLA. Sinä aiot siis oikein toden totta lähteä Amerikkaan huomenna? + +TAAVI. Vieläkö sitä epäilette? -- Toinen pykälä velvoittaa heitä pojalle +usein ja vakavasti kertomaan minun elämäkertani, muistuttamalla häntä +kuinka viina minulta ijäksi ryösti kaiken onneni, kuinka se, tehtyänsä +minut miesmurhaajaksi ja suljettuansa minut vankilaan, lopulta sai minut +lähtemään isäni kodista ja synnyinmaastani. + +KALLEN-LEENA _(tulee kamarista)._ -- Lapsi heräsi. Onpa täällä tuvassa +koko liuta ihmisiä. Mutta hyvänen aika! -- siltä näytätte kuin +viettäisitte Taavin maahanpaniaisia ettekä hänen kotia tuloansa! + +(Loppu.) + + + + + +End of Project Gutenberg's "En ollenkaan muista", by Evald Ferdinand Jahnsson + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 14801 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..352f569 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #14801 (https://www.gutenberg.org/ebooks/14801) diff --git a/old/14801-8.txt b/old/14801-8.txt new file mode 100644 index 0000000..9f98656 --- /dev/null +++ b/old/14801-8.txt @@ -0,0 +1,3150 @@ +Project Gutenberg's "En ollenkaan muista", by Evald Ferdinand Jahnsson + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: "En ollenkaan muista" + 4-näytöksinen näytelmä + +Author: Evald Ferdinand Jahnsson + +Release Date: January 25, 2005 [EBook #14801] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK "EN OLLENKAAN MUISTA" *** + + + + +Produced by Matti Järvinen and PG Distributed Proofreaders. + + + + + +"EN OLLENKAAN MUISTA" + +4-NÄYTÖKSINEN NÄYTELMÄ + + +Kirjoittanut +Evald Ferd. Jahnsson + + +Ensimmäisen kerran julkaissut +Werner Söderström Osakeyhtiö 1907 + + + + +HENKILÖT: + +KUUSNIEMEN LESKIEMÄNTÄ. +TAAVI, hänen poikansa. +AINA, hänen tyttärensä. +VOIPALA, talon isäntä. +ELLI, hänen tyttärensä. +VALLESMANNI. +JAAKKOLA, lautamies. +PÄÄKKÖLÄN PERTTI. +KÄLLÖN PEKKA. +ARO. +KALLEN-LEENA. +REETA. +KAISA. +VIULUNSOITTAJA, 1:NEN ja 2:NEN TALONPOIKA, eräs PALVELUSTYTTÖ, kaksi +LAUTAMIESTÄ sekä KYLÄN NUORISOA. + +(Toiminta ensimmäisessä näytöksessä Mähälän, muissa näytöksissä +Kuusniemen tilalla Etelä-Pohjanmaalla. Kolmannen ja neljännen näytöksen +välillä ajatellaan 6 vuotta kuluneeksi.) + + + + +ENSIMMÄINEN NÄYTÖS. + + +-- Näyttämö kuvaa talon pihaa. Oikealla näkyy talon asuinrivi, +vasemmalla tuuheain koivujen varjossa aitta. Erään koivun juurella pöytä +ja penkki sen kummallakin puolella. -- Esiripun noustessa soivat valssin +viimeiset sävelet. -- + + +Ensimmäinen kohtaus. + +TAAVI, ELLI, REETA, KAISA, VIULUNSOITTAJA ja joukko nuoria poikia ja +tyttöjä. Tanssi vastikään tau'onnut. Useimmat tanssijoista istuvat +ruohikkoon. + +TAAVI. Voipihan tuota tanssiessa tulla lämmin! Kuuma olen kuin hehkuva +uuni! + +REETA. Siinä uunissa palaa monenlaatuista tulta, luulen ma. + +TAAVI. Mitä sillä tarkoitat, Reeta? + +REETA. Tarkoitan vaan, että monenlaiset liekit hehkuvat siinä. + +KAISA. Sytytin on niin lähellä Taavia, jotta pelkään, että koko mies +tuossa tuokiossa leimahtaa ilmi tuleen! Kaikeksi onneksi ei ole kaivo +kaukana, jotta vettä on saatavissa, jos tulipalo sattuisi syttymään. + +REETA. Mitä sanoikaan! Ajatelkaapas, jos Taavi yht'äkkiä muuttuisi +palavaksi tulisoihduksi, sellaiseksi, jota kylän pikku pojat joulun +aikana tuulessa heiluttavat! Se olisi kamalata! -- Huu! + +KAISA. Vanha äidinäitini kertoi eräänä päivänä, että sellaista ennen +muinoin on tapahtunut useammin kuin yhden kerran. + +REETA. Huu! Sinä hirveästi säikäytät meitä! Tule tänne Taavi ja istu +tähän sivulleni. Seisoessas siellä Ellin sivulla olet alituisesti altis +sille vaaralle, ettäs yhtäkkiä leimahdat tulta, liekkejä ja savua +tupruavaksi tulisoihduksi. Tule vaan siivosti tänne! + +TAAVI. Kuuletko Elli, mitä nuo pakisevat? He luulevat olevansa hyvinkin +sukkelasuisia ja viisaita, nuo tyttöpahaset. + +ELLI. Luulotelkoot vaan mielellänsä itsestänsä sellaista! Minä en huoli +niin vähintäkään siitä, mitä puhunevat. + +REETA. Elli ei ole vähemmässä vaarassa hänkään. Ovatpa hänen hameensa +vieläkin tultaottavammat kuin Taavin miesvaateparselit. + +KAISA. Elli onkin yhtä mittaa koko illan hännystellyt Taavia, lekotellen +hänen tulisoihtupaisteessansa. Ha! ha! ha! Eipä voi olla sellaiselle +hännittelemiselle nauramatta! Itsepintaisesti kuin varjo hän seuraa +Taavia. + +TAAVI. Nyt et puhunut totta, Kaisu. Rumalta kuuluu kun nuori tyttö +valhettelee! -- Huomaappas Kaisu, mitenkä asian oikein on laita. Elli ei +ole hännystellyt minua, vaan minä häntä. Harmittaako tuo sinua? Ehkä +olisit mieluimmin suonut, että olisin hännystellyt sinua, että olisin +lekotellut sinun posliinisilmiesi kuunvalossa? + +REETA. Häpee sanomasta sellaista Kaisan kauniista, taivaansinisistä +silmistä! Sinähän vasta olet kohtelias kavaljeeri, niinkuin nuo Vaasassa +sanovat. + +KAISA. Liikaa olisi vaatia Taavilta, että hän tuntisi muiden tyttöjen +silmien värin kuin Ellin. Tirkistellessään niihin on hän tullut +sokeaksi. + +TAAVI. Enpä toki. Niin hullusti ei minulle kuitenkaan vielä ole käynyt. +Saatpa heti nähdä, että minulla ovat varsin hyvät silmät. _(Lähestyy +Kaisaa.)_ -- Kas näin -- olenpa oikeassa asemassa nyt. Tästä selvästi +voin nähdä silmäterän ... kehän sen ympärillä ... valkuaisen... Niin +totta kuin elän -- onpa sinun silmiesi muoto ja väri aivan sama kuin on +niillä sinertävän valkoisilla lasihelmillä, jotka äskettäin ostin +Ristiinassa markkinalahjaksi sisarelleni! + +KAISA. _(kohoaa puoleksi seisaallensa ja lyö kädellänsä Taavia +käsivarteen)._ -- Tässä saat sinertävän valkoisista lasihelmistäs, +hylkiö! + +TAAVI _(astuen verkkaan taaksepäin)._ -- Älä minua lyö! Enhän minä +tyttöraiskaseni, mitään pahaa tarkoittanut. Enpä suinkaan -- aivan +päinvastoin! Nuo lasiset helmet, jotka ostin sisarelleni, olivat +kaikkein kauniimmat lasihelmet mitä milloinkaan olen nähnyt -- se on +sinun huomattava. _(Astuu Reetan luo.)_ -- Entäs _sinun_ silmäsi, Reeta? +Saanko lekotella niidenkin loisteessa ja mikä väri niillä? -- +Teräsharmaatko -- vai miten? Vaiko tummansiniset, vai ehkä viheriän +sinertävät? Mikä väri silmissä muuten on sinusta kauniin? Siitä ehkä +voisin katsomattakin saada selvän silmiesi muodosta. Et vastaa. Niin +katso nyt ainakin minuun, kiltti Reetani! + +ELLI _(nauraen)._ -- Varo Reetan silmiä, Taavi! Ennestään tuttu asia on, +että on vaarallista katsoa niihin! Ne kimaltelevat kirkkaammin kuin +puukkosi terä! + +TAAVI. Teräsharmaat siis! -- Minä olen aivan hurmaantunut siihen väriin! +Luo silmäsi minuun, Reeta! Ehkä rupean hännystelemään sinua tuhatta +hullummin kuin Elliä, jahka olen saanut vilkaista niihin. Mitäpä tämä +merkitsee, tyttöseni? Miksikä katsot alas maahan? + +REETA _(päättäväisesti)._ -- Etkö usko, että uskallan katsoa sinuun +silmiäni räpäyttämättä? + +TAAVI. Kuinkapa sellaista uskaltaisin epäillä! -- Kautta kunniani! -- +_(vetää puukkonsa tupesta ja katselee sen terää)._ -- Elli oli +oikeassa. Silmiesi väri on täsmälleen sama kuin tämän oivallisen +puukkoni terän! -- Oi, nyt olen hukassa, olen lumottu! Reeta on kaunein +teistä kaikista -- tietäkää se tytöt! En aavistanutkaan, että hän yhtenä +ainoana hetkenä näin olisi voinut minut hurmata! -- Äsken lupasin +tanssia purppurin sinun kanssas, Elli -- mutta nyt en enää tahdo sitä. +Saat tanssia kenen kanssa hyvänsä. Minä tanssin Reetan kanssa. + +ELLI _(nauraen)._ -- Kernaasti minun puolestani! En tahdo olla esteenä +onnellenne. + +REETA. Onnellenne! Yksin sinä pidät tanssimista Kuusniemen Taavin kanssa +onnena. Niin -- pidä vaan mokoma nulikka omana saaliinasi äläkä häntä +toisille tyrkytä! Tanssinko tässä kaikkien nuhjuksien kanssa. Ee--ei! +Mieluimmin olen tanssimatta kuin lähden sellaiselle vetelykselle +tanssikumppaliksi! + +TAAVI. Myrskyksi yltyy tuuli! Taukoa takomasta, Reeta! Sydämeni särjet, +muserrat sen aivan! No -- eihän tässä itku auttane. Täytyy kai lunastaa +ensimmäinen lupaukseni ja tanssia sinun kanssas, Elli. -- Soitappas nyt +purppuria, Liisan-Janne! + +VIULUNSOITTAJA. Tuossa tuokiossa, Taavi. Ensin kuitenkin viritän +viuluni. _(Hänen viuluansa virittäessänsä asettuvat tanssijat parittain +näyttämölavalle. Sitte viulunsoittaja soittaa purppuria ja tanssi +alkaa.)_ + +VIULUNSOITTAJA _(tauottuansa soittamasta)._ -- Minusta tuntuu ilma +viileältä ja kylmältä täällä ulkona. Jos tahdotte jatkaa tanssia, niin +tulkaa sisään tupaan. _(Menee tupaan ja nuoriso parittain hänen +jäljissänsä. Ainoastaan Taavi ja Elli jäävät pihalle.)_ + + +Toinen kohtaus. + +TAAVI ja ELLI. + +TAAVI. Elli kultaseni! Olen niin onnellinen ollessani sinun seurassas, +tanssiessani sinun kanssas! + +ELLI. Et olekkaan tänä iltana tanssinut kenenkään muun tytön kanssa kuin +minun. + +TAAVI. En ole. Yksin sinun kanssas, Elli! Mitäpä noista toisista +huolisin! Kun sivutusten, käsitysten sinun kanssas pyörin tanssissa, +tuntuupi minusta niinkuin ei täällä ketään toisia olisikaan kuin me +kaksi vaan, sinä ja minä! En näe enkä kuule toisia; silmäni näkevät +yksin sinun. + +ELLI. Äläpäs liikoja laskettele, Taavi! Etteivät silmäsi ole sokeat +toisten tyttöjen suloudelle, sen osoitit äsken varsin selvästi. +Huomasinpa, ettäs katsoit hyvinkin syvälle Kaisan ja Reetan silmiin. + +TAAVI. Pilallani vaan -- ymmärtänet sen. Ovathan nuo niin suulaita, että +on vaikea pitää puoltaan. + +ELLI. Kylläpä tosiaankin ovat. Harvat sanasodassa vetävät vertoja +Kaisalle ja Reetalle -- eivätkä he hevin anna perään! -- Reeta on +muuten, luulen ma, ihastunut sinuun. Usein olen nähnyt, kuinka hän salaa +katselee sinua hehkuvin silmin. + +TAAVI. Niinkö luulet. Minä puolestani en ole mitään sellaista huomannut. +Minun silmäni ahmivat vaan sinun kuvaasi, Elli! -- Mutta... + +ELLI. Mikä nyt? + +TAAVI. Kummastelen tässä itsekseni, miksikä ollessani niin onnellinen +kuin nyt olen, kuitenkin sen ohessa mielessäni liikkuu levottomuuden ja +kaipuun tunteita. + +ELLI. Mistä syystä olet levoton? + +TAAVI. Sitä en itsekään oikein tiedä. Tuntuu vaan siltä, ikäänkuin +tahdottaisiin riistää sinua pois minulta. + +ELLI. Kukapa minun tahtoisi riistää sinulta? + +TAAVI. Sitä en voi sanoa, kun en itsekään sitä tiedä. Taikka oikeammin +-- kylläpä tiedän, että monet sitä tahtoisivat, mutta mitenkä se voisi +onnistua heille, sitä en ymmärrä. Kuitenkin tuntuu siltä, että +onnistuvat. + +ELLI. Ole sinä mieltäsi vaivaamatta tuollaisilla mitättömillä tuumilla! +Tiedäthän kyllä, että olen sinulle uskollinen! + +TAAVI. Lupaa se valallasi, lupaa vielä kerran, ettäs olet minulle +uskollinen, ikuisesti uskollinen! + +ELLI. Sen lupaan valallani -- samoin kuin monta kertaa ennenkin olen +luvannut. _(Soittoa ja tanssivien askelten töminää kuuluu tuvasta.)_ + +TAAVI. Kiitos Elliseni! Niin se on ja niin sen pitää olla, ett'ei mikään +maailmassa, eivät taivaat eikä perkeleet voi sinua riistää minulta! -- +Tuvassa soitetaan tanssiksi -- kiiruhtakaamme sinne. _(Menevät tupaan. +Hetken kuluttua tulevat Pääkkölän-Pertti, Källön Pekka sekä 1:nen ja +2:nen talonpoika tuvasta. Pertillä ja Pekalla on kädessä muutamia +kortteja, 1:sellä talonpojalla puusta tehty malja ja korttipakka, 2:lla +talonpojalla suurehko viinapullo)_ + + +Kolmas kohtaus. + +PÄÄKKÖLÄN-PERTTI, KÄLLÖN PEKKA, 1:NEN ja 2:NEN TALONPOIKA. + +PERTTI _(istuu penkille pöydän luo)._ -- Istu vastapäätä minua, Pekka! +Täällä saamme juoda rauhassa ja kenenkään häiritsemättä jatkaa peliämme. + +1:NEN TALONPOIKA. Tässä on korttipakka. _(Asettaa sen ynnä maljan +pöydälle.)_ + +2:NEN TALONPOIKA. Ja tässä on tätimme, Viina-Mäkelän vanha Kaisa! + +1:NEN TALONPOIKA. Arvoisa akka! + +2:NEN TALONPOIKA. Suuresti kunnioitettava! + +PEKKA _(istuu penkille vastapäätä Perttiä)._ Lyö kortti pöytään, Pertti! +Sinun on vuoros. + +PERTTI. Ristiä pojat, sanoi Riskeliini! + +1:NEN TALONPOIKA. Älä ota ylös Pekka! Tapa valtilla! + +PEKKA. Tietysti tapan. Eihän tässä ruveta armoille antautumaan! Hertta +on valttia ja valtilla valta on! Hei vaan! + +PERTTI. Se vei sinulta kuninkaan. Kylläpä pian olet pääsemättömissä! -- +Ryyppy väliin -- eihän pelistä muuten ole mihinkään! _(Hän juo.)_ -- +Kulahtipa kurkusta kuin kuiluhun vaan! -- _(Antaa maljan Pekalle, joka +juotuaan antaa sen 1:lle talonpojalle.)_ + +2:NEN TALONPOIKA. Nyt on pata pokeri! Lyö pataa pöytään, Pekka, jos +sinulla on! + +PEKKA. Mitä mä padasta! Ruudussa ruutia! Katsoppas vaan tätäkin maata, +Pertti! + +PERTTI. Ruutupamppu. Mitäs mä siitä! Älä luule, että niin vähästä +ällistyn. Niinkuin hihasta vaan. + +PEKKA. Millä sen tapoit? + +1:NEN TALONPOIKA. Ruuturouvalla Pertti sen tappoi. + +PERTTI. Luuletko, että yrittäisin tehdä vääryyttä? Naukku taas! _(Hän +juo.)_ -- Ristiä taaskin pöytään! Jokohan nyt puhiset pulassa? Hää? + +PEKKA. Mammasi porsas pussissa puhisi! Tikki taas kuin tikattu. + +PERTTI. Eihän sinulla enää ollut valttia! Petkutat lurjus! + +PEKKA. Huutia mies! Valttia kuin valettu! + +2:NEN TALONPOIKA. Valttikympillä Pekka tikin teki. Kyllä sen näin. + +PERTTI. Mistä hän kympin sai? Kymppi oli jo mennyt. + +PEKKA. Milloinka se olisi mennyt? Nythän aivan hulluttelet! + +PERTTI. Totta puhun... Entäs tuo... Pudotathan kortteja pöydän alle! +Turkanen tuli tässä! Vääryyttä, selvää vääryyttä teet! + +PEKKA. Enhän niitä pudottanut ... vahingossa ne putosivat. -- _(Lyö +kaikki korttinsa pöytään)._ -- Tuollaisen riitelijän kanssa en viitsi +lyödä korttia! Pelatkoon kahden kesken oman itsensä kanssa! + +PERTTI. Kas konnaa! Kun tiesi häviävänsä, niin sekoitti kortit! + +PEKKA. En olisi hävinnyt. + +PERTTI. Turakaksi olisit kun olisitkin tullut -- sen vannon. + +PEKKA. Vanno vaan vannomistasi. Sinun valasi ei paljon paina! + +PERTTI. Painaa se vaikka penkin alle semmoisen miehen kuin sinä olet! + +_(Soitto taukoaa kuulumasta.)_ + +1:NEN TALONPOIKA. Älkää riidelkö pojat! -- Juokaa! + +2:NEN TALONPOIKA. Purppuri on loppunut. Väkeä kohta saapuu pihalle. +Sopikaa pois! + +PEKKA. Kyllä minä suostun sopimaan. + +PERTTI. Niin mitäshän siitä sitte muuta kuin ryypättiin! _(Juovat.)_ + +PEKKA _(syrjään)._ Tunnenpa että viina on mennyt päähän. Pitää lähteä +täältä pois ennenkuin ihmiset näkevät. _(Menee perältä.)_ + +PERTTI _(katsellen Pekan jälkeen)._ -- Pekka hoi! Älä lähde! Lyödäänpäs +nyt viimeistä voittoa Voipalan Ellistä. Jos voitat, niin luovutan hänet +vapaaehtoisesti sinulle! + +1:NEN TALONPOIKA. Älä luule, että Pekka nyt enää palaa tänne. Hän läksi +nyt toisille markkinoille. Se on tapansa viinoja kun liiaksi on tullut +maistaneeksi. + +PERTTI. Menköön mihin tahansa! Eihän se tätä poikaa huoleta. _(Elli ja +muutamat toiset naiset tulevat tuvasta.)_ + + +Neljäs kohtaus. + +Entiset ja tulleet. Myöhemmin PALVELUSTYTTÖ. + +PERTTI _(Ellille)._ Minä en kärsi, ettäs enää tänä iltana tanssit tuon +Kuusniemen maito-Taavin kanssa. Miksikä hänen kanssansa tanssit? Onko +hänessä miestä? Tanssittakoon sellainen nulikka, jos mielii, kylän +paitaressuja! + +ELLI. Älä sinä pidä huolta toisista. Parasta lienee sinulle, Pertti, +ettäs edelleen tanssitat viinapulloja ja kortteja. Tanssiessas tuvan +lattialla kompastuisit. + +PERTTI. Minäkö! Kuulkaapas millainen myrkkykieli tuo Elli on! Kyllä +kaikki miehet tässä pitäjässä lattialla matoina makaavat ennenkuin tämä +poika kompastuu! + +ELLI. Uskokoon sen ken tahtoo. + +PERTTI. Kaikki päivää selvemmän totuuden uskovat. Mutta kuule, Elli +nukkeseni! + +ELLI. Olkoon susi sinun nukkenasi! + +PERTTI. Älä minua keskeytä, kaunis sinisilmäseni! Minun tekee mieleni +itse tanssia seuraava tanssi sinun kanssas. Niin pian kuin soittavat, +astumme me kaks nättiä permannolle. + +1:NEN TALONPOIKA. Te kaks nättiä. Ha! ha! ha! Hyvin se sopii, että te +kaks nättiä... + +ELLI. Minun ei tee mieleni tanssia sinun kanssas! + +PERTTI. Eikö tekisi? Merkillisesti nuo tytöt teeskentelevät! Vannonpa +pyhästi, ett'et kenenkään toisen kanssa niin mielelläs tanssi kuin minun +kanssani! Annappas minulle nyt oikein lämmin muisku merkiksi, että olet +oma pikku killini... Noin, kultaseni... _(Ottaa Elliä vyötäisiltä ja +pyrkii häntä suutelemaan.)_ + +ELLI _(työntää Pertin tyköään)._ -- Pois luotani, hirviö! + +1:NEN TALONPOIKA. Tuossapa nyt näet, ett'ei ole niinkään helppo suukkoja +saada! Onpa niissä muutamissa tytöissä pippuria! + +PERTTI. Suutelenpa häntä sittekin, kun sen kerran olen pannut päähäni! +_(Yrittää tarttua Elliin, mutta Elli juoksee tupaan. Pertti seuraa häntä +ovelle saakka. Toiset tytöt menevät myös tupaan ääneen nauraen)_ + +1:NEN TALONPOIKA. Suutelotta jäit kun jäitkin! + +2:NEN TALONPOIKA. Sinun sijassas menisin tupaan hänen perässään ja +suutelisin häntä siellä kaikkein nähden. + +PERTTI. Sitä en tee... Sellaisesta Elli ehkä suuttuisi, enkä tahdo +todenteolla suututtaa Voipalan tytärtä. Asianlaita on näetten... Mutta +mitäpäs se tähän kuuluu. + +1:NEN TALONPOIKA. Kyllä tiedän, mitä tarkoitat. Puolesta sanasta viisas +ymmärtää, hullu ei kahdestakaan. Pyrit vävyksi Voipalaan. + +PERTTI. Entäs jos pyrkisin? Koskeeko se sinuun? + +1:NEN TALONPOIKA. Eipä koske. Eihän tällaisestä mökkiläisestä ole +sinulle kilpakosijaksi. Rahallista miestä Voipalassa kysytään. + +PERTTI. Etkö usko, että tällä pojalla on kolikoita kyllin? + +1:NEN TALONPOIKA. On sinulla -- sen tiedän. + +PERTTI. Ei ole markoista puute! Ennen hauki janohon kuolee, kuin tämä +poika köyhyyteen! Juokaa! Minä maksan. _(Hän juo itse ja tarjoaa +toisille.)_ + +1:NEN TALONPOIKA. Emmekö nyt pelaa viimeistä voittoa? + +2:NEN TALONPOIKA. Taikka pamppua -- pamppu on hauskempaa. + +PERTTI. Pamppua -- olkoon menneeksi! Anna kortteja, Kalle! Viisi +kullekin. + +_(1:nen talonpoika antaa kortteja, jonka jälkeen kaikki kolme istuvat +pelaamaan.)_ + +PERTTI _(lyöden korttia pöytään)._ -- Ristillä riita aljetaan! + +_(Palvelustyttö tulee perältä.)_ + +PALVELUSTYTTÖ. Onko meidän Elli täällä? + +PERTTI. Mitä sinä Ellillä? + +PALVELUSTYTTÖ. Minulla on hänelle tärkeä asia. + +PERTTI. Mikä asia? + +PALVELUSTYTTÖ. Sitä en sano sinulle. Vastaa vaan kysymykseeni. + +2:NEN TALONPOIKA. Minulla ei ole vastaavaa maata. _(Palvelustytölle.)_ +-- Etsi Elliä tuvasta. + +_(Palvelustyttö menee tupaan, vaan tulee kotvasen kuluttua Ellin +seuraamana takaisin, jolloin molemmat kortinlyöjäin huomaamatta +kiireesti rientävät pois perältä.)_ + +PERTTI. Siinä on kolmen pohja. Minä teen tikin. -- Taas ristiä ja +vastoinkäymistä! + +2:NEN TALONPOIKA. Hiis vieköön, en jaksa tuolle... + +1:NEN TALONPOIKA. Lyö pamppu! + +2:NEN TALONPOIKA. Lyö itse! + +1:NEN TALONPOIKA. Sen teenkin. Pata pamppu ja ruutua pöytään! + +PERTTI. Hei vaan! Tuossa on ruutupamppu ja tuossa hertta herrastelee! +Näettekö pojat, ett'ei ole tulemista minun kanssani pelaamaan! + +1:NEN TALONPOIKA. Kylläpä sinä olet tiivi korttimies, Pertti! + +PERTTI. Sen mahtanet tietääkin, että minä aina kaikki voitan! -- Mutta +mistä pelasimme? + +1:NEN TALONPOIKA. Siitä ei ollut mitään puhetta. + +_(Taavi tulee tuvasta.)_ + + +Viides kohtaus. + +PERTTI, TAAVI ja molemmat TALONPOJAT. Myöhemmin ARO. + +1:NEN TALONPOIKA. Tuleppas sinä Taavi koettamaan onneasi Pertin kanssa! +Hän kehuu kaikki voittavansa. + +TAAVI. En lyö koskaan korttia. + +PERTTI. Mitäpä tuollainen nuhjus osaisi korttia lyödä -- yhtä vähän kuin +muutakaan! _(Juo maljasta.)_ Uskaltaisiko edes ottaa ryyppyäkään? + +1:NEN TALONPOIKA. Olenpa joskus nähnyt Taavin ottavan ryypyn ... +toisinaan kaksikin. + +PERTTI. Valhetteletpa! Silloin kuin Taavi ryyppää, hän sen tekee +salassa, jotta sinä et ole voinut sitä nähdä. Hän pelkää... + +1:NEN TALONPOIKA. Mitä hän pelkää? + +PERTTI. Äitinsä ruoskaa... Koivun juustoa hän pelkää! + +TAAVI. Älä minua loukkaa, taikka... + +PERTTI. Suutut kai? Avaappas suusi poikaseni, jotta saan nähdä, ovatko +maitohampaasi lähteneet? + +2:NEN TALONPOIKA. Näytäppäs Taavi, ettäs uskallat rehellisen naukun +ottaa! -- _(Kaataa pullosta maljaan, jonka tarjoaa Taaville.)_ -- Kas +tässä! + +TAAVI. Jos tahdon, niin juon keneltäkään siihen lupaa pyytämättä. + +2:NEN TALONPOIKA. Niin näytäppäs siis Pertin kiusaksi, ettäs olet mies! + +TAAVI _(ottaa maljan ja juo)._ + +PERTTI. Kas vaan! Oletteko nähneet moista siemausta, miehet? Sammakkokin +enemmän kerrallaan nielaisee suuhunsa! + +2:NEN TALONPOIKA. Juo pohjaan, Taavi, että Pertti näkee... + +TAAVI. Senkin jaksan tehdä, jos tahdon. _(Juo pitkään.)_ + +PERTTI. Saakeli vieköön! Onhan hänessä kuitenkin enemmän miestä kuin +luulinkaan! Ehkä jo pystyt korttiakin lyömään? + +TAAVI. En tahdo. + +PERTTI. Et tahdo? Mitä sinä lopuksi tahdot? Tahdotko että käännän sinut +ylösalasin, pää ruohikkoon? Niin sinua pitelisin kuin vantusta vaan! + +1:NEN TALONPOIKA. Kyllä se on hukassa, joka joutuu Pertin kynsiin! + +2:NEN TALONPOIKA. Sellaiset sillä on käsivarret kuin rautaiset pihdit! + +TAAVI. Rautaiset pihdit! Joutavaa! Molemmat pihdit pajun raippoina +vääntelisin! + +PERTTI. Oohoh mies! Piimäsuu olet sellaista tekemään! + +1:NEN TALONPOIKA. Koettakaa -- väkikapulassa voimat nähdään. _(Tuo +väkikapulan, jonka antaa Pertille.)_ + +PERTTI. Pieni siemaus ensin. _(Juo maljasta, jonka sitte antaa +Taaville.)_ -- Juoppas poika, että jänteresi vahvistuvat! _(Istuu Taavin +juodessa ruohikkoon.)_ -- Tässä olen... Tulkoon nyt vaikka kaksi +Kuusniemen Taavia! + +TAAVI. Suullas voit suurennella, mutta lopussa kiitos seisoo. _(Hän +istuu ruohikkoon ja tarttuu molemmin käsin väkikapulaan.)_ + +PERTTI. Pitäkää vaaria miehet, että väkikapula on keskellä. + +2:NEN TALONPOIKA. Kyllä pidämme... Kas noin -- vetäkää nyt! + +_(Taavin hetken vedettyä syöksyy Pertti hänen ohitsensa päistikkaa +nurmikolle.)_ + +1:NEN TALONPOIKA. Kovin nolostipa sinun kävi, Pertti! + +2:NEN TALONPOIKA. Kas Taavia vaan! Veti kuin karhun poika! + +PERTTI. Toinen kerta! Toinen kerta! Jalkani luiskahtaissa sai Taavi +perhana väkikapulan omalle puolellensa. + +TAAVI. Valhettelet! Pikemmin se oli sinun puolellas! + +2:NEN TALONPOIKA. Oivallista! Niinkuin joutsen jänteet ovat poikain +käsivarret! + +_(Taavi vetää taas Pertin syliinsä.)_ + +TAAVI _(nousee seisaalle)._ Tuossahan nyt näitte! Älkää toisten tulko +meikäläisen kanssa kiistelemään! + +PERTTI _(nousee seisaalle)._ Taavi pahus petkutti! + +1:NEN TALONPOIKA. Eipä hän petkuttanut. Rehellisesti kävi kaikki, +kylläpä sen näin. -- Mutta sinä olet juonut enemmän viinaa kuin Taavi... +Otappas nyt aimo kulaus, Taavi, ja vetäkää sormikoukkua, niin saamme +nähdä, kumpiko sitte voittaa. + +TAAVI. Kulausko? _(Kaataa pullosta maljaan ja juo. Kääntää juotuansa +maljan ylösalasin.)_ -- Olkaa todistajani miehet, että maljan +rehellisesti tyhjensin. _(Laulaa):_ + + Ei saa moittia juomaripoikaa, mies se on arvollensa. :,: + Kyllä hän laittaa, kun aika joutuu, kodin kullallensa. :,: + + Kivilinnan rakennan minä kovalle kalliolle! :,: + Sitte minä lähden kultani kanssa papin pakinoille! :,: + +1:NEN TALONPOIKA. Karttuupi Taavista miestä, koska laulaa! Olette jo +levänneet tarpeeksi -- vetäkää nyt sormikoukkua. + +PERTTI. Tänne sormesi, niin survaisen sen ensi nytkäyksellä kahtia! + +TAAVI. Sopiihan koettaa! + +_(Vetävät sormikoukkua.)_ + +PERTTI _(nytkäisee yhtäkkiä sormensa pois ja heiluttaa kättänsä +edestakaisin tuon tuostakin puhaltaen sormeensa)._ Senkin saakeli! Sillä +oli joku rautakalu kourassa! + +TAAVI _(ojentaa kättänsä)._ -- Tutkikaa jos oli! + +1:NEN TALONPOIKA. Vetikö sormesi kokonaan sijoiltansa? + +2:NEN TALONPOIKA. Kyllä hän sinulta vielä Ellinkin vetää, tuo Taavi! +Varmaan joudut lemmen leikissäkin tappiolle samoin kuin voimien +mittelyssäkin! + +PERTTI. Luuletteko, että Elli huolisi tuollaisesta piimäsuusta? + +TAAVI. Piimäsuu ollos itse! _(Juo kulauksen viinaa.)_ + +2:NEN TALONPOIKA. Huhutaanpa yhtä ja toista Taavista ja Ellistä. Usein +käy Elli Kuusniemessä. Eihän niitä kukaan niin tarkoin tunne heidän +välisiä asioitansa. Saat olla varoillasi! + +PERTTI. Ettepä toki voine uskoa, että morsiameni vaihtaisi minua +tuollaiseen otukseen? + +TAAVI. Valhettelit taas! Elli ei ole morsiamesi! + +PERTTI. Kuulkaapas mitä hän sanoo! Voipalan Elli ei muka olisi +morsiameni! On kuin onkin tuo sorea sorsa kihlattu morsiameni, oma +kainalokanani! Kai se sinua sapettaa, että niin kaunis tyttö joutui +minulle? Kateudesta olet puhjeta, että Elli ja minä toistamme hyväilemme +niinkuin olisimme naimisissa aivan. Kaksi yötäkin olen hänen luhdissaan +kisaillut ja aionpa sinne mennä tänäkin iltana. + +TAAVI. Sinä olet kelvoton konna, kunnoton parjaaja! _(Uhkaa Perttiä +nyrkillänsä.)_ -- Ellet heti paikalla peruuta sanojasi, niin takoon +pääsi tasaiseksi kuin pöytä! + +_(Aro tulee tuvasta.)_ + +ARO. Mistä täällä riidellään? + +1:NEN TALONPOIKA. Älä puutu, Aro, tähän asiaan! Eihän se sinuun koske. + +PERTTI _(vetää puukkonsa tupestaan)._ Käy käsiksi vaan! Annanpa sinulle +korttelin kylmää terästä! + +TAAVI _(vetää myös puukkonsa tupesta)._ -- Kylläpä sinun teräksesi +näytän, konna! + +_(Molemmat iskevät puukoillaan yhtaikaa. Taavin puukko sattuu Pertin +rintaan.)_ + +PERTTI _(kaatuu)._ Senkin p--le! + +1:NEN TALONPOIKA. Nytpä kävi nolosti! + +2:NEN TALONPOIKA. Veri pulppuaa rinnasta! Auttakaa miehet. + +_(Aro ja molemmat talonpojat kantavat Pertin tupaan, josta Aro kohta +palajaa.)_ + +TAAVI. Minua kamalasti janottaa! _(Juo pitkään viinapullon suusta.)_ + +ARO. Sinä et saa juoda enempää viinaa, Taavi! Tule kotia. + +_(Aro taluttaa horjuvaa Taavia näyttämöltä pois.)_ + + + + +TOINEN NÄYTÖS. + + +Näyttämö kuvaa tavallista talonpoikaistupaa. Perällä ja vasemmalla ovi. +-- + + +Ensimmäinen kohtaus. + +AINA ja ELLI. + +AINA _(puuhaa esiripun noustessa maitoastiain pesemis- ja +kuivattamistoimissa. Asetettuansa maitoastiat syrjään hän laulaa iloisen +kansanlaulun)._ + +ELLI _(astuu laulun tauotessa sisään peräoven kautta)._ Vai täällä sinä +aamulintusena iloisesti laulat. Huolet kaiketi eivät mieltäs liioin +raskauttane? + +AINA. Tiedäthän sen, Elli -- mitäpä huolia minulla? Eihän minulla mitään +muuta huolta ole kuin se, että päivä joutuu aamusta iltaan! -- Mutta +terve tulemastasi -- _(Kättelee Elliä molemmin käsin.)_ -- Painappas nyt +puuta! Minun pitää virittää valkea takkaan ja saada kahvipannu tulelle. +Sehän nyt kuitenkin onkin pikkuhuoleni tällä kertaa. Äiti kai jo kaipaa +aamukahviaan, puhumattakaan siitä, että vieraalle viipymättä on +suunavausta toimitettava. _(Kaataa vettä kahvipannuun ja asettaa sen +tulelle, jonka puhuessansa on sytyttänyt.)_ + +ELLI. En ole niinkään vieras täällä. + +AINA. Et ole, et, -- tietysti et olekkaan. Ollaan me läheisiä naapureja +ja tapaammehan toinen toisemme meikein jok'ainoa päivä. -- Vaan mitähän +tänään kuuluu kylästä? Kerroppas jotakin uutta, jotakin hauskaa! + +ELLI. Hauskaa, sanot... + +AINA. Niin -- jotakin oikein hauskaa! -- Olitko eilen illalla +tanssiaisissa Mähälässä? + +ELLI. Pistäydyin sinne pikimältään. + +AINA. Pikimältään vaan... Eikö siellä siis ollutkaan hauska? Hyvä että +päätin olla sinne menemättä! + +ELLI. Kyllä kai siellä hauska oli. Mutta isä lähetti minua noutamaan +kotia, kun meille oli saapunut vieraita naapuripitäjästä. + +AINA _(ottaen kahvikuppeja hyllyltä)._ -- Kosiomiehiä taas -- arvaan ma. +Nehän nyt tuskin päiväksikään jättävät sinua rauhaan! + +ELLI. Sanoppas muuta! Heidän kuitenkin hyvin pitäisi tietämän... + +AINA. Mitä heidän pitäisi tietämän? -- + +ELLI. Vieläpä kysyt! -- Onko Taavi kotona? + +AINA. Arvattavasti. Mutta hän makaa vielä luhdissaan. On kai tanssinut +itsensä väsyksiin Mähälässä. + +ELLI. Niinpä kai... _(Nousee istualtaan ja alkaa käydä levottomasti +edestakaisin tuvassa.)_ + +AINA _(kaadettuaan kahvia kuppeihin)._ -- Tuleppas nyt kahvia juomaan, +kiltti Elliseni! -- Sitte lähden viemään kupillisen äiti muorille. + +ELLI. Vie nyt vaan ensin äidilles ... kylläpä sitte jälestäpäin ehdimme. + +AINA. Kuten tahdot ... pelkään vaan, että kahvisi, jonka jo kaasin +kuppiin, sill'aikaa jäähtyy. _(Menee, tarjotin kädessä, ulos +sivuovesta.)_ + +ELLI _(jäätyään yksin)._ -- Oi Taavi! Taavi! Että sinä teit minut näin +onnettomaksi, näin sanomattoman onnettomaksi! En jaksa tätä kärsiä! -- +Voi sinua, Taavi! Ja kuitenkin teit sen minun tähteni! + +AINA _(palaten takaisin)._ Nyt kiireesti kahvimme kimppuun! En tiedä +imelämpää kuin haalea kahvi. -- + +ELLI. Mitenkä jaksoi äitisi? + +AINA. Hyvin hän jaksoi! -- ja hyvissä mielin hän oli kuten aina +aamusella hänelle kahvia tuodessani. + +ELLI _(syrjään)._ Hyvissä mielin! Äiti raukka! -- + +AINA _(juoden kahvia)._ -- Vaan unhotathan kokonaan kahvisi, Elli! + +ELLI. Kylläpä juon!... _(Tarttuu kuppiin ja juopi siemauksen. Syrjään.)_ +En voi kauemmin malttaa mieltäni! Minä hetkenä hyvänsä he voivat saapua +tänne! + +AINA. Onko kahvi huonoa, koska se ei maistu sinulle? + +ELLI _(juo)._ Hyvää se on, varsin hyvää! -- Mutta oletko ihan varma +siitä, että Taavi on kotona? Mihin aikaan yötä hän saapui kotiin? + +AINA. Sitä en tiedä. + +ELLI. Etkö? -- + +AINA. En. Olin kai silloin jo nukuksissa ja muuten onkin Taavilla +tapana, myöhään tultuansa kotia, suoraa tietä mennä luhtiinsa makaamaan. +Ani harvoin ja ainoastaan silloin, kun hänellä on kova nälkä, hän öisin +tulee tupaan ruuan hankintaan. -- Vaan miksikä näytät niin levottomalta, +niin kummalliselta? + +ELLI. Älä kysele, vaan mene kiireimmiten katsomaan, onko Taavi +luhdissaan! + +AINA. Malttakaamme mieltämme. Jos hän Mähälässä on tullut maistaneeksi +liiaksi, niin on varmaan paras, että hän rauhassa saa maata pois +kohmelonsa. Sinä tiedät, että hän toisinaan, vaikka -- onneksi kyllä! +-- hyvin harvoin hauskoissa seuroissa... + +ELLI _(keskeyttäen)._ Kylläpä tiedän ... mutta joudu nyt, tällä kertaa +hän ei saa maata kauemmin... + +AINA. Miksikä hän ei saisi? + +ELLI. Lähde kiusaamatta! -- Sano että minulla on varsin tärkeä asia +hänelle... + +AINA. Onko se siis niin tärkeä, ettei sitä vähän myöhemmin ... +päivällä... + +ELLI _(keskeyttäen)._ On se niin tärkeä! -- Riennä nyt vaan viipymättä. + +AINA. Kuten vaadit -- olkoon menneeksi. _(Menee, iloisesti laulahtaen, +ulos peräoven kautta.)_ + +ELLI _(jäätyään yksinään)._ -- Olisiko hän lähtenyt pakoon? Eihän tuo +mahdotonta ole otaksua... Ja ehkä se olisikin paras hänelle... Vaan +mitenkä se voisi olla niinkään hyvä?... Pääni on aivan pyörällä. En enää +tiedä mitä tuumia, mitä ajatella! -- + +AINA _(palajaa takaisin)._ Juuri luhdin ovea avatessani heräsi Taavi. + +ELLI. Mitä hän sanoi? + +AINA. Kysyi vaan mihin aikaan oli saapunut kotia. Ei hän, veli kulta, +sitä itse muistanut. Kuultuansa, että sinä olet täällä ja odottelet +häntä, lupasi heti tulla. + +ELLI. Oliko murheellinen ... tai ... levottoman näköinen? + +AINA. Eipä niinkään... Miksikä hän sitä olisi ollut? Hymyili +tyytyväisesti kuultuaan että sinä olit täällä vieraissa. + +ELLI. Vai tyytyväisesti hymyili... + +_(Taavi tulee peräovesta.)_ + + +Toinen kohtaus. + +Entiset ja TAAVI. + +TAAVI. Hyvää huomenta, Elli! -- Olipa sinulla kiire eilen Mähälästä. +Läksit jäähyväisiä jättämättä. + +ELLI. En tavannut sinua lähtöpuuhissa ollessani. Kylläpä katselin +ylt'ympärilleni, mutta en nähnyt sinua. + +TAAVI. Miksi läksit? Eikö sinusta tanssiminen tuntunut hauskalta? + +ELLI. Enpä tiedä sanoa... Oliko sinulla siellä hauska? + +TAAVI. Oli kyllä niin kauan kuin sinä olit siellä, mutta ei lähdettyäsi +enää... + +ELLI. Miks'ei sitte enää ollut hauska? + +TAAVI. Niin miksi... En viitsinyt sen jälkeen enää tanssia. En huoli +tanssia kenenkään muun kanssa kuin sinun. + +ELLI. Kuitenkin viivyit siellä myöhäiseen yöhön saakka. + +TAAVI. Viivyin kyllä. Sinun lähdettyäsi pöllähti päähäni antautua +toimeluihin noiden ... noiden tyhjäntoimittajien kanssa ... niin -- +miks'en suorastaan sanoisi -- noiden iloisten viinavekkulien kanssa. +Heitä tanssi vähemmän huvittaa kuin naukku pikarista taikka siemaus +pullon suusta. Iloista joukkoa, sen voin vakuuttaa! Väkikapulaa siinä +kilvan vedettiin ja sormikoukkua. Mies se, joka voitti... Pitiväthän nuo +hauskaa elämää... + +AINA. Tunnen sinut, Taavi veljeni. Et tahtonut olla toisia huonompi -- +parahin mies vaan joukossa! Antauduit kilpakiistaan? -- + +TAAVI. Antauduin ... sitä kernaammin tein sen, kun tuo kunnoton +Pääkkölän Pertti, nyrkkejään häristellen, ylpeästi kehui kaikki +voittavansa. + +AINA. Hänelle ... tuommoiselle kehnolle rentulle et toki voittoa +jättänyt? Vai jäitkö kurjana tuon nahjuksen naurettavaksi? + +TAAVI _(nauraen)._ Ha! ha! ha! Äläpäs sellaista usko, sisareni! +Vetäessämme väkikapulaa hän joutui kuin joutuikin joka yritykseltä +syliini... Kyynäspäittensä ruskeesta päättäen olisi luullut hänen +käsivartensa kainalosta asti katkenneen. + +AINA. Sitäpä arvelin! Oikeinpa teit, Taavi! Hyvä oli, ettäs näytit, kuka +tässä pitäjässä voimiltaan on väkevin! -- Entäs sormikoukussa? + +TAAVI. Mitäpäs siinä mokoman auttoi kinnata ... kyllähän sen tiedätkin! +Keskisormensa meni sijoiltaan ensi ottelussa. Eihän tämä poika +turhanpäin kenenkään sormeen tartu! Helposti olisin pirstaleiksi vetänyt +etusormensakin, nimettömän ja kaikki muut... + +AINA. Oikeinpa hauska! Nyt tietävät kaikki pitäjäläiset ja naapurit mikä +mies sinä olet mieheksi! + +ELLI _(joka kaiken aikaa sisarusten keskustellessa on osoittautunut +levottomaksi)._ -- Kuule Aina! Sanoinhan sinulle äsken, että minulla on +tärkeä asia Taaville. Salli minun puhua hetkinen hänen kanssansa kahden +kesken. + +TAAVI. Puhu vaan puhuttavasi sisareni kuullen. + +ELLI. En ... en... Lähde Aina ... äitisi kamariin. + +AINA _(vähän äkäisesti)._ -- Me, veljeni ja minä, emme pidä salaisuuksia +keskenämme... + +ELLI. Vaikka ette ... lähde kuitenkin. + +AINA. Oikkujesi orjaksi siis... Kaikissa tapauksissa olen iloinen +siitä, että pitäjäläiset nyt tietävät mikä ja millainen mies meidän +Taavi on! _(Aikoo mennä.)_ + +ELLI _(painolla)._ Tietävät kyllä. _(Syrjään Ainalle.)_ -- Sitä pyydän, +ett'et palaja tänne ennenkuin sinua kutsun. + +AINA _(katsoo pitkään Elliin)._ -- Mitä kummaa tämä? _(Menee ulos +sivuovesta.)_ + + +Kolmas kohtaus. + +TAAVI ja ELLI. + +ELLI. Kerro nyt minulle tarkemmin eilisiltasista tapauksista! + +TAAVI. Sekö se asia oli, jota kuulemassa sisareni ei saanut olla +saapuvilla? + +ELLI. Niin se. + +TAAVI. Eihän tuosta syystä olisi kannattanut vaatia häntä lähtemään +pois! + +ELLI. Kylläpä kannatti... Ryhdy asiaan! + +TAAVI. Olen jo sanonut melkein kaikki mitä minulla onkin sanottavaa. +Voisin kuitenkin lisätä, että tuo Pääkkölän Pertti on kavala konna, +oikein suuri lurjus! + +ELLI. Te ette siis solmineet sovintoa? + +TAAVI. Sovintoa! -- Pertin kanssa en -- pahuus vieköön! -- ai'o +milloinkaan minkäänlaista sovintoa solmia! + +ELLI. Erkanitte vihamiehinä? + +TAAVI. Mitenkäs muuten? -- Kukapa sellaisen heittiön hävyttömyyksiä +jaksaisi kärsiä! + +ELLI. Riitanne päättyikin tappelulla, vai miten? -- + +TAAVI. Täytyihän jollakin tavoin saada tuon hylkiön suu tukituksi! -- + +ELLI. Mitä kaikkia julkeuksia hän sitte puhuikaan? + +TAAVI. Hm... + +ELLI. Parjasiko hän pahoin sinua? + +TAAVI. Enpä tiedä hänen minua niinkään pahasti parjanneen. + +ELLI. Entäs -- puhuiko hän minusta jotain? + +TAAVI. Taisipa puhua. + +ELLI. Sanoppas mitä? + +TAAVI. Pahaa tietysti... Kukapa niitä kaikkia hänen juttujansa +muistaisi! + +ELLI. Et tahdo suoraan kertoa mitä hän sanoi. Mutta minä olen +jälestäpäin kuullut tuosta asiasta yhtä ja toista huhuttavan. Meidän +palvelusväki kertoi siitä Mähälästä kotia saavuttuansa... Eikö hän +muiden muassa väittänyt, että minä olen hänen morsiamensa? + +TAAVI. Kyllä hän sinua morsiamekseen kutsui. + +ELLI. Eikö hän myös valallaan vakuuttanut, että hän kaksi yötä peräkkäin +on oleskellut minun luhdissani? + +TAAVI. Kyllä maar' hän kehui siellä olleensa... + +ELLI. Uskoitko tuollaista juttua todeksi, Taavi? + +TAAVI. Eihän kuitenkaan kukaan liene niin hölmö, että sellaista uskoisi +todeksi! Mutta juuri tämä hänen julkea valheensa sai minun ihan +silmittömästi raivostumaan. + +ELLI. Millä tavoin riitanne lopullisesti päättyi? + +TAAVI. Sitä en ollenkaan muista. Kun tuota viinakultaa harvoin tulee +nauttineeksi, niin nousee se kamalasti ylös pääkoppaan! Josko, kuten +eilen illalla, lisäksi viinan voimaan liittyy silmitön viha, niin +menettää mies lopulta kaiken muistinsa. En sitäkään ollenkaan muista, +kuinka sieltä viho viimmein tulla kekkaloin kotia. -- + +ELLI. Et muista. -- Etkö sitäkään muista, että tappelitte puukoilla? + +TAAVI. Annappas! Nyt kun siitä muistutat, johtuu mieleeni, että siinä +puukkojakin pidettiin. -- Vaan miksikä käyttäydyt noin levottomasti? + +ELLI. Et siis sitäkään ollenkaan muista, että löit puukkosi vartehen +asti Pertin rintaan, jotta hän paikalla vaipui maahan? -- Taavi -- sinä +olet tehnyt murhan! Tunnin kuluttua siitä, kun hän sai tuon iskun, +heitti Pertti henkensä. -- Voi meitä nyt! + +TAAVI _(oltuansa hetken vaiti)._ -- Vai niin, että Pääkkölän Pertti on +kuollut. Kristillistä kuolemaa hän ei ollut ansainnutkaan. Sepä nyt, +että puukkoni sattui niin syvälle! Sitä se viina... + +ELLI. Voi Taavi, Taavi! Me olemme onnettomat!... sinä olet hukassa! +Olethan kuullut, kuinka kova on rangaistus siitä, että toisen lyö +kuoliaaksi. Sanotaan, ettei sellaistakaan kurjaa valehtelijaa, kuin +Pertti oli, rangaistuksetta saa ottaa hengiltä pois. + +TAAVI. Eipä saa -- siksi hyvin tunnen lain säännöt, että sen tiedän. +Enhän ensimmäisenä miehenä tästä pitäjästä lähde Kakolaan. + +ELLI. Kakolaanko sinut viedään? + +TAAVI. Niin sinne -- kruunun leipäkannikkaa nakertelemaan. _(Antaa +Ellille kättä.)_ -- Mutta hyvästi nyt Elli! Minun pitää lähteä. + +ELLI. Mihin sinä aiot mennä? + +TAAVI. Vallesmannin luo -- kertomaan mitä olen tehnyt. + +ELLI. Sinne et saa mennä! Sinun pitää paeta, paeta jonnekin, missä sinua +ei tunneta! Ehkä asiat vielä muuttuvat parempaan päin. Kenties laki +armahtaa sinua, kun saavat kuulla millainen konna Pertti oli mieheksi. +Keisari ei voi sallia, että kunnon miestä rangaistaan sellaisen kehnon +hylkiön tähden! -- Mitä naurat? -- + +TAAVI. Nauran lapsimaisuuttasi. Hyvästi! + +ELLI _(estää Taavia lähtemästä)._ -- Älä lähde! -- Vallesmannille on jo +sitä paitsi lähetetty tieto tapauksesta. + +TAAVI. Sitä välttämättömämpi on, että kiiruhdan hänen luoksensa +osoittaakseni, ett'en ai'o välttää ansaittua rangaistusta. + +ELLI. Pakene! + +TAAVI. En mistään hinnasta lähde pakoon! Niin kurjamielinen en toki ole. + +ELLI. Taivaan Jumala! Mitä tehdä? -- + +TAAVI. Rauhoitu, Elli! + +ELLI. Mitähän sanoo tästä vanha äitisi! + +TAAVI _(äkkiä peräytyen)._ -- Ah äitini!... vanha äitini! + +ELLI. Hän varmaan kuolee säikähdyksestä! + +TAAVI _(vaipuu nojatuoliin)._ Äiti raukka ... kahta vertaa suurempi +raukka minä! Miks'en jäänyt syntymättä... Parempi olisi minun poloisen +ollut maailmaan tulematta! + +ELLI. Tuossa tuokiossa voivat vallesmanni ja lautamiehet saapua tänne +sinua vangitsemaan. Jok'ainoa hetki on kallis! Joudu ... lähde piiloon! + +TAAVI. Älä pyydä mahdottomia. -- Voi äitiäni!... vanhaa äitiäni! + +_(Rattaiden rätinää kuuluu ulkoa.)_ + +ELLI. Rattaiden kolina pihalla! _(Kiiruhtaa ikkunan luo.)_ -- +Vallesmanni ja lautamiehet! Kauhistavaa! Heillä on kahleet mukana! -- +Vielä ehkä voit pistäytyä ylös vinnille! Vinnin päätyikkunasta pääset +kylänraitille! + +TAAVI. Lähden heitä vastaan. _(Hän astuu pari askelta kohti peräovea, +josta vallesmanni ja kaksi lautamiestä samassa astuvat sisään. Toinen +lautamiehistä kantaa kahleita.)_ + + +Neljäs kohtaus. + +Entiset. VALLESMANNI ja LAUTAMIEHET. + +VALLESMANNI. Hyvää huomenta! Ahaa -- saavuimmepa hyvään aikaan! +Joutuuhan velikulta tässä heti paikalla kiikkiimme aivan kuin jänis +loukkuun! Hyvä onni! Hi! hi! + +TAAVI. Tässä olen, herra vallesmanni. + +VALLESMANNI. Niin -- siinäpä olet poikaseni ja pääset tuota pikaa +kruunun kouriin! Piru vieköön, eikö ilahuta sydäntäni, että taas yksi +pitäjän puukkojunkkareista saadaan Kakolaan korjatuksi! Onko tämä +elämää, jota tässä kunnassa eletään! Mitä ihmisiä? Rosvoja, roistoja +melkein joka toinen mies! + +TAAVI. Ei kuitenkaan niinkään rosvoja ja roistoja, herra vallesmanni! + +VALLESMANNI. Pidä vaan suusi, sanon minä! Älä koukertele kielelläs, +junkkari! -- Kyllä lannistunee ylpeä mielesi, jahka saamme kruunun +hansikkaat käsiisi sovitetuiksi! _(Lautamiehille.)_ -- Mies kahleisiin! + +TAAVI. Niinkuin laki ja oikeus säätävät pitää tietysti olla. _(Ojentaa +kätensä lautamiehille ja ottaa pari askelta heitä kohti, mutta samalla +työntää Elli hänet syrjään.)_ + +ELLI _(vallesmannille)._ -- Älkää kalistelko kahleita täällä tuvassa, +armollinen herra vallesmanni! Onhan Taavin äiti tuolla kamarissa. +Voisihan vanhus säikähdyksestä kuolla, jos kuulisi kahleiden kalketta +täällä. Eikä herra vallesmannin ensinkään ole tarvis käyttää kahleita, +sillä Taavi ei suinkaan lähde pakoon, sen voin kunniasanallani +vakuuttaa. Olipa hän äsken aikeissa itse tulla herra vallesmannin luo. + +VALLESMANNI. Kaikkiinpa asioihin pyytääkin akkaväki sekaantua! -- Mitä +on muuten rikkaan Voipalan tyttärellä täällä tekemistä? + +ELLI. Taavi on sulhoni, herra vallesmanni. + +VALLESMANNI. Hää? Mitenkä? Sulhosi! Hullutuksia! Teet viisaimmin heti +lähtemällä kotiasi! Tämä nuori puukkojunkkari taasen lähtee kruunun +koppiloihin, joissa ei sallita häitä viettää! + +ELLI. Taavi ei ole mikään puukkojunkkari, vaikka hän pikapäissään +sattuikin lyömään puukkonsa liian syvälle Pertin rintaan. Kahta vertaa +pidän häntä Perttiä parempana. + +VALLESMANNI. Kahta vertaa parempana puukkojunkkarina, arvaan ma. Hi! hi! +Oletpa oikeassa. Jos hän huonompi olisi ollut, niin makaisi nyt hän eikä +Pertti parka koivet taivasta kohti! + +ELLI. Pertti oli kunnoton konna ja kehno valehtelija! + +VALLESMANNI. Ehkäpä lienet oikeassa, tyttö. Sitä vaikeampi on hänen +ollut astua Kaikkivaltiaan tuomioistuimen eteen! + +ELLI. Mutta Taavi on aina ollut kunnon mies! + +VALLESMANNI. Ainakin hän viime yönä kelpolailla kunnostutti itseänsä. -- +Älä kauemmin tässä kinaile, tyttö! Kruunun miehiä ei saa häiritä heidän +virkatoimissaan! + +ELLI. Sen tiedän, mutta rohkenen kuitenkin vedota teidän +jalomielisyyteenne. Kun kauniisti pyydän, niin luovutte aikeestanne! +Kiltti vallesmanni -- te ette saa kahlehtia Taavia täällä tuvassa! -- +Jos sen tekisitte minun läsnä ollessani, niin en milloinkaan antaisi +teille julmuuttanne anteeksi! + +VALLESMANNI. Sakr'avita! Lautamiehet hoi! Viekää mies pihalle! + +ELLI. Tiesinpä että suostuisitte pyyntööni! _(Astuu Taavin ja +lautamiesten väliin.)_ -- Älkää huoliko pitää liiallista kiirettä! + +TAAVI. Malta mielesi, Elli... Älä nyt turhaan... + +ELLI. Muistatteko Teikkalan poikia, herra vallesmanni? + +VALLESMANNI. Enkö heitä muistaisi! Sakr'avita! Minkälaisia hirtehisiä +roistoja! + +ELLI. Entäs -- muistatteko sitä iltaa, jolloin nämä velikullat olivat +piiloutuneet metsään ahdistaaksensa teitä? Olisivat ehkä tappaneet +teidät, ell'emme me, isäni ja minä, olisi joutuneet avuksenne! + +VALLESMANNI. Se on totta. Kylläpä mokomat olisivat minua pahoin +ruhjonneet, ellette olisi sattuneet ajamaan siitä ohi. + +ELLI. Isäni piiskansiimaukset ja minun huutoni saivat heidät pakenemaan. + +VALLESMANNI. Lähtivätpä metsään sellaista vauhtia, että nuoret kuuset +murtuessaan ryskyivät! Mutta pidithän sinä siinä sillä kertaa sellaista +ääntä kuin olisi siinä ollut kokonainen susilauma ulvomassa! + +ELLI. Siitäpä juuri heidän kiireensä syntyikin... + +VALLESMANNI. Kruunun lukkojen taakse kuitenkin joutuivat kuin +joutuivatkin, nuo konnat! -- Oikeinpa pirullista kansaa tässä pitäjässä! +Mutta kyllä heidän taljansa pehmitän. + +ELLI. Liiallista kiitollisuutta en teiltä vaatine pyytäessäni, että +muutamia hetkiä vaan saan kahden kesken puhua Taavin kanssa sanoakseni +hänelle jäähyväiseni? + +VALLESMANNI. Lemmon nimessä -- olkoon menneeksi! Kolme minuuttia suon +sinulle jäähyväisjättöön! Sakr'avita! Ulos miehet! + +_(Vallesmanni ja lautamiehet menevät peräovesta.)_ + + +Viides kohtaus. + +TAAVI ja ELLI, myöhemmin AINA. + +ELLI. Nyt -- joudu! Kylänpuolisesta ikkunasta pääset vielä pakoon! + +TAAVI. Älä puhu pakenemisesta! Olenhan sanonut, ett'en sellaiseen +tuumaan suostu! -- Paitsi sitä olet pannut kunniasanasi pantiksi siitä, +ett'en lähtisi pakoon! + +ELLI. Pelastaakseni sinut ottaisin mielelläni sen synnin +omalletunnolleni, että olen vähän vetänyt kruununmiehiä nenästä. + +TAAVI. Pelastaaksesi minua! Tyhjää jaaritusta, Elli. + +ELLI _(katsoen ulos ikkunasta)._ -- Kylläpä on vallesmanni varovainen ja +viisas mies, viisaampi kuin luulinkaan! On asettanut toisen +lautamiehistä vakoojaksi kylän raitille! -- _(Taaville, joka astuu +kamarin ovea kohti.)_ -- Mihinkä ai'ot mennä? + +TAAVI. Kamariin -- sanomaan jäähyväiset äidilleni. + +ELLI. Äläpäs Taavi!... Noin äkkiarvaamatta äitisi jos saisi tiedon tästä +kauheasta tapauksesta, niin varmaan kuolisi... + +TAAVI. Vaan miten tehdä? Lähtisinkö hänelle jäähyväisiä sanomatta? + +ELLI. Se on parempi siten... + +TAAVI. Vaan se tuntuu sydämelleni kovin raskaalta!... + +ELLI. Vaikkapa kohta... Kyllä jälestäpäin keksin sopivan keinon, mitenkä +hänelle ilmoittaa. + +TAAVI. Onneton äitini! + +_(Aina tulee.)_ + +AINA. Mitä vieraita täällä on käynyt? Mitä ryskettä ja kalsketta tuolla +pihalla? Aivan kuului korvissani kahleiden kalinalta. -- Vastaa, Taavi! + +TAAVI. Älä kysy, Aina! -- Elli kyllä jälestäpäin selittää sinulle +asianlaidan... Minun täytyy nyt lähteä. _(Syleilee Ainaa.)_ -- Jää +hyvästi, sisar rukka! + +AINA. Mitä tämä? Sydämeni on särkyä -- aavistan jotakin suurta +onnettomuutta! + +TAAVI _(kättelee Elliä)._ -- Hyvästi Elli! _(Syrjään Ellille.)_ -- +Kahleissa, vangin vaatteissa ei Voipalan Elli enää tunne minua. + +ELLI _(nojaten päätänsä Taavin rintaa vastaan)._ Voi Taavi -- tunnen!... +tunnen! -- Et koskaan eksy mielestäni! + +TAAVI. Täytyy kiiruhtaa -- vallesmanni jo väsyy odottamiseen! _(Lähtee, +luotuansa silmänsä pitkään kamarin oveen, kiireesti ulos peräovesta.)_ + +AINA. Hän puhui vallesmannista! Taivaan nimessä! Mitä onkaan tapahtunut? +Sano, Elli! + +ELLI. Vait Aina! Ole rauhaisa! Äitisi kömpii tupaan. + +_(Kuusniemen emäntä astuu sauvaansa nojaten kamarin ovesta tupaan.)_ + + +Kuudes kohtaus. + +KUUSNIEMEN EMÄNTÄ, AINA ja ELLI. + +EMÄNTÄ. Oletko täällä tuvassa, Aina? Missä on nojatuolini? Onko se +tavallisella paikallaan? + +AINA _(pidättäen kyyneleitään)._ -- Kyllä, äiti! -- + +EMÄNTÄ. Äänesi värähtelee -- voitko pahoin? + +ELLI _(kiiruhtaa käsivarresta taluttamaan emäntää nojatuoliin.)_ -- +Hyvää huomenta, Anna muori! Sallikaa minun vähän johdattaa teitä. -- +Kyllä Aina terve on. + +EMÄNTÄ. Sinäköhän se oletkin, Elli? + +ELLI. Tässä on nojatuoli... Istukaa... + +EMÄNTÄ. Kiitos, kiitos vaan avustasi! -- _(Istuu nojatuoliin.)_ -- +Kuinka lämpöset sinun kätesi ovat, lapsi! Onko sinulla kuumetta? + +ELLI. Vieläpä mitä! Mutta ilmassa on tänään niin hellettä. + +EMÄNTÄ. Niin ... niin... Sitä paitsi tuntuvat nuorten kädet vanhusten +pivossa lämpöisiltä. -- Missä lienee Taavi? Ei hän vielä ole käynyt +luonani tänään... Hänen ei ole ollut tapana unhottaa aamusilla käydä +minua tervehtimässä. + +ELLI. Hän pistäytyi pikimältään kylään. + +EMÄNTÄ. Vai niin... Kummallista, että jo pitkän ajan olen ollut +kuulevinani outoa ääntä ja hälinää! -- Eikö tuolta ulkoa pihalta juuri +nytkin vast'ikään kuulunut rattaiden pyörinää ja ikäänkuin kahleiden +kalinaa? + +ELLI. Tänne poikkesi äsken muutamia matkustavaisia hevosiaan syöttämään. +He kaiketi nyt hellittelivät hevostensa rautaisia riimunvarsia +jatkaaksensa matkaansa. + +EMÄNTÄ. Niinpä kaiketi... Kuulonikin on viime aikoina paljon huonontunut +ja korviani usein soittaa eriskummallisesti... Elämäni kuluu loppuansa +kohti. Mitäpäs tällaisella sokealla ikäkululla enää onkaan maailmassa +tehtävää ... toisten vaivoiksi vaan. Parempi olisi jo lähteä Manalan +majoille... + +ELLI. Eipä vielä, muori kulta... Sellaista suurta surua lapsillenne ei +teidän pidä toivoman... + +EMÄNTÄ. Enpä sitä juuri toivokkaan, sillä tahtoisinpa sinne mennessäni +olla vakuutettu siitä, että tulette onnellisiksi, sinä ja Taavi. Kyllä +Taavista saat kelpo miehen... Hän on jalo poika... Ei teidän onnestanne +mitään puutu, jos hän vaan pysyy viinoista erillään. Kyllä olen häntä +varoittamalla varoittanut tuosta onnettomasta viinasta... Sehän oli +hänen isänsäkin turmio juuri tuo kirottu viina ... miesvainajani oli +kaikin puolin kelpo mies muuten, mutta väkeviä nautittuansa muuttui hän +aivan hurjapäiseksi... Viinapäissään hän sitten lopuksi +markkinamatkalla itsensä kuoliaaksikin ajoi, kun rattaat menivät kumoon +ja hän särki otsansa kiveä vastaan... + +ELLI. Taavista ei tarvitse sellaista pelätä... + +EMÄNTÄ. Sitäpä minäkin toivon... Onhan hän luvannut olla varoillansa ja +minä luulen, että häneen voipi luottaa... + +ELLI. Kyllä häneen täydellisesti voi luottaa... + +EMÄNTÄ. Niin sitten ei voi mikään teidän onnellenne vertoja vetää, sillä +Taavilla on hellä sydän samoin kuin hänen isällänsäkin... Sanoithan, +ett'ei hän viivy kauan, että hän vaan pikimältään pistäytyi kylään? + +ELLI. Kyllä hän pian palajaa... + +EMÄNTÄ. Se on hyvä... Minun on jo häntä niin ikävä. Jahka hän saapuu +kotia, keskustelemme vakaasti teidän tulevaisuudestanne, Elli. Viime +yönä näin eriskummallista unta teistä. Se uneni varmaan ennustaa +jotakin, mutta en tiedä, hyvääkö vai pahaa, onneako vai onnettomuutta. +Jumalalla ovat onnen ohjat. Hän ohjatkoon kaikki parhaaksi! + +ELLI _(kietoo kätensä Kuusniemen emännän kaulaan)._ Voi, kuinka +mielelläni tahtoisin tehdä hänet ja teidät onnellisiksi! + + + + +KOLMAS NAYTÖS. + + +-- Paikka sama kuin edellisessä näytöksessä. -- + + +Ensimmäinen kohtaus. + +AINA ja ELLI. + +ELLI. Malta mieles, Aina! Itku ja valitus eivät vähennä tuskaasi. Mitä +hyötyä sinulle siitä, että tuolla tavoin istua kökötät pää kallellaan, +silmät vesissä? + +AINA. Elämä tuntuu minusta nyt raskaalta taakalta, kuolema olisi +parempi! + +ELLI. Kylläpä siten nyt väität, mutta jos kuolema tulisi, niin sanoisit +varmaan, että elämä on parempi. + +AINA. Jospa vaan kuolema tulisikin, en häntä oudoksuisi! + +ELLI. Kelpaapi puhua kuolemasta tuolla tavoin, kun on nuori ja terve! + +AINA. Sinä teet minusta pilkkaa. + +ELLI. En ensinkään. -- Soisin vaan, että enemmän ajattelisit äitiäsi +kuin omaa suruasi. + +AINA. Kylläpä äiti raukkaa surkuttelen! -- Millä tavoin ilmoitammekaan +hänelle tämän suuren onnettomuuden? + +ELLI. Kas siinä kysymys, johon turhaan etsin vastausta. + +AINA. Ota sinä se tehtäväksesi! Sinä olet maltikkaampi, olet -- niin +sanoakseni -- paljoa viisaampi kuin minä. + +ELLI. Viisauteeni en luota liiaksi. -- Tuo on hyvin vaikea tehtävä. + +AINA. Kovin vaikea! + +ELLI. Mutta kaikissa tapauksissa pitää se tulla tehdyksi! + +AINA. Niin -- eihän siitä pääse mihinkään. Kyllä asia on hänelle +ilmoitettava. + +ELLI. Ja sen pitää tapahtuman pian, -- mitä pikemmin sitä parempi. +Muussa tapauksessa joku asiaan kuulumaton ennen pitkää sen ehkä +loukkaavalla tavalla hänelle ilmoittaa. + +AINA. Aivan oikein. Mutta millä tavoin, millä sanoilla asian hänelle +ilmoitamme? Keksi Herran nimessä joku sopiva keino! + +ELLI. Annappas -- jo luulenkin keksineeni, minä lähden pyytämään +kirkkoherraa, että hän tulee tänne äidin kanssa puhumaan. Hän kyllä +helposti löytää sopivat sanat. + +AINA. Se oli hyvä tuuma. Kirkkoherra myös parahiten osaa lohduttaa +äitiä. + +ELLI. Viipymättä siis riennän pappilaan. -- + +AINA. Tulen saattamaan sinua vähän matkaa. -- Jos äiti taas tulisi +tupaan ja kysyisi Taavia, niin pelkäänpä, ett'en jaksaisi pidättää +kyyneleitäni. + +_(Menevät peräovesta.)_ + + +Toinen kohtaus. + +KUUSNIEMEN EMÄNTÄ, jälestäpäin KALLEN-LEENA. + +EMÄNTÄ _(kömpii kamarista tupaan)._ -- Eikö ole Taavi jo tullut kotia? +-- Missäpä hän nyt viipynee. Paras on, Aina, ettäs laitat suuruksen +valmiiksi. Kaiketi on Taavi nälissään, kun kylästä palajaa. -- Vaan +eihän täällä tuvassa tunnu olevankaan ketään. _(Kömpii nojatuolin luo, +johon istuu.)_ + +KALLEN-LEENA _(tulee peräovesta)._ + +EMÄNTÄ. Joko Elli lähti kotia? + +KALLEN-LEENA. Hyvää huomenta, Anna-muori! + +EMÄNTÄ. Kallen-Leenako se onkin... Luulin Ainaksi. + +KALLEN-LEENA. Minähän olen... Tulin teitäkin taas tervehtimään. _(Istuu +eräälle tuolille.)_ -- Oh-hoh! Olen paljosta astelemisesta ihan +hengästynyt. _(Yskähtää.)_ + +EMÄNTÄ. Missä kaikkialla oletkaan käynyt? + +KALLEN-LEENA. Monessa paikassa, hyvin monessa. Auringon kanssa olen +ollut liikkeellä... Kas kuinka yskittää ja ahdistaa rintaani, että +tuskin henki käy! -- Kylläpä tuo rinnan ahdistus minusta viimein hengen +viepi, sen olen aina sanonut ja niin sanoi Tirkkalan Topiaskin, kun +viimeksi kävin hänen luonansa rohtojen hankinnassa. -- »Jos elät ensi +talveen saakka, niin saat kiittää siitä näitä rohtojani, Leena», hän +sanoi antaessaan minulle pullollisen tuota rintapalsamia, jota pappilan +vanha mamselikin on jo monta vuotta juonut. Mutta vieläpä hän tuo Iita +mamseli elää, vaikk'ei moneen aikaan ole voinut yskimättä astua +askeltakaan kamarinsa lattialla, jotta sitä ei niin varmaan voi +tietää... Paras kuitenkin on olla valmisna kuolemaan... Kerran se +kuitenkin tulee, siitä ei pääse. Ja kyllä minä, Jumalan kiitos, sieluni +puolesta olenkin valmis lähtöön täältä surun maailmasta. Siihen itseni +joka hetki valmistan... Kas vaan, kuinka yskittää. + +EMÄNTÄ. Koetappas juoda vähäsen vettä, äläkä rasita rintaasi +puhumisella; -- siitä yskäs vaan tulee pahemmaksi. + +KALLEN-LEENA. Kaikkia maallisia keinoja olen turhaan koettanut; ne +eivät tepsi. Niin -- pitihän minun puhua siitä, että jo varhain aamulla +... auringon kanssa ... pistäydyin Pääkkölään... Voi päiviäni! Voi heitä +raukkoja! Olipa siellä itkua ja parkua, kyyneleitä ja valitusta! -- +arvannettehan sen, Anna muori. Eikä ihmettä että ruikuttivat ja +voivottelivat! Melkeinpä pidän teitä onnellisena, Anna muori, kun olette +sokea, ett'ei teidän tarvitse moista surkeutta nähdä! Kylläpä kai ovat +meillä viimeiset päivät käsissä, kun tätä tällaista saattaa tapahtua. +Oh! hoh! + +EMÄNTÄ. En ymmärrä sinua ... mistä puhut? + +KALLEN-LEENA. Ihmettelen teitä, Anna muori, että niin tyynin mielin +voitte kestää tällaisia tapahtumia. Vaikka mihinkä se vaikeroiminen +auttaisikaan. Eihän sillä pitkälle päästä eivätkä asiat sen kautta +valkene eikä selkene; se kyllä on totta. Mutta ajattelin kuitenkin, että +täällä toisin olisi kuin on. + +EMÄNTÄ. Miksikä otaksuit, että täällä olisi toisin? + +KALLEN-LEENA. Hm... Jokaisella ihmisellä on oma luontonsa. -- Astuessani +sitte Pääkkölästä tänne, poikkesin sivumennen Voipalaan. Olipa sielläkin +taas ääntä ja surinaa niinkuin puskiaispesässä! -- Vaikka Pertti +eleskelikin hyvin hurjamaisesti ja oli aimo juomari, niin on Pääkkölä +kuitenkin varakas ja hyvä talo ja heillä on rahoja lainassakin. +Pinokylän Poukallakin sanotaan olevan kaksituhatta markkaa kiinnitystä +vastaan. Voipalan vanhemmilla ei sentähden olisi ollut mitään sitä +vastaan, että Elli olisi mennyt miniäksi Pääkkölään. Sitä kai he +toivoivatkin. -- Voi herranen aika, kuinka he nyt kiroilivat ja +sadattelivat Taavia! + +EMÄNTÄ. Meidän Taaviako? + +KALLEN-LEENA. Ketäpäs muuta... H--tin syvimpään pätsiin he hänen +toivoivat joutuvaksi tuliset rautakengät jalassa ja palava tervatynnyri +patalakkina päässä. Huu! Kristittyä ihmistä oikein kauhistutti kuunnella +heidän hirveitä sadattelemisiansa! -- Eivät hyvää huomenta sanoneet eikä +kahvin tilkkaa kielenkostukkeeksi tarjottu. + +EMÄNTÄ. Mitä pahaa on Taavi sitte tehnyt? + +KALLEN-LEENA. Mitä pahaa? -- kysytte Anna muori. Kyllä niitä on monta, +jotka puolustavat Taavia ja sanovat, ett'ei hän olisi sitä tehnyt, +ell'ei Pertti olisi häntä ärsytellyt. Enkä minäkään sitä usko, että hän +sitä pahuudellaan teki. Onhan teidän Taavi hyvä poika ja minä olen +pitänyt hänestä paljon aina siitä asti kun häntä pikkulapsena täällä +käydessäni kannoin käsivarrellani. Mutta kun eilen oli maistellut +liiaksi ja kun toinen siinä ärsyttelemistään ärsytteli, niin mitäpäs +silloin tuli huomanneeksi, mihin puukko sattui! -- + +EMÄNTÄ. Mihin puukko sattui! -- + +KALLEN-LEENA. Olen varmasti vakuutettu siitä ett'ei Taavi Perttiä +aikonut tappaa, vaikka poloinen tuosta iskusta heitti henkensä, kun +puukko pahaksi onneksi puhkasi rinnan lähellä sydäntä... Onnettomuuden +edestä, kun se tulee, ei pääse kukaan. + +EMÄNTÄ. Armollinen Jumala! -- _(Painaa otsaansa oikeaan käteensä.)_ + +KALLEN-LEENA _(oltuansa hetken vaiti)._ -- Mitä tämä tahtoo sanoa?! Olen +varsin ihmeissäni! Ettekö todellakaan, Anna muori, tästä asiasta mitään +tietänyt? Kummallista! Käviväthän vallesmanni ja lautamiehet täällä +Taavia kahlehtimassa. + +EMÄNTÄ. Voi päiviäni! Kahlehtivat hänet! _(Aina tulee peräovesta.)_ + + +Kolmas kohtaus. + +Entiset ja AINA. + +AINA _(säpsähtäen)._ -- Äiti! -- _(Kiivaasti Kallen-Leenalle.)_ -- Mitä +oletkaan äidilleni kertonut, Kallen-Leena! Aina sinä liikut +onnettomuuden ja kaikenmoisen häiriön tuojana, missä liikkunetkin! + +KALLEN-LEENA. Minäkö? Olen kuin olenkin äskensyntynyttä lasta +viattomampi! Saatoinko aavistaa, ett'ei Anna muorille oltu mitään +kerrottu Pertin murhasta? + +AINA. Se ei ollut mikään murha! Sinä et saa sitä murhaksi sanoa, ilkiö! + +KALLEN-LEENA. Ohoo! -- Vai manaat sinä minua ilkiöksi, tyttö! + +EMÄNTÄ _(jyrkästi)._ -- Älä soimaa Kallen-Leenaa! Totuuden puhujana on +hän kunnioitusta ansainnut. Miks'ei minulle ole tästä asiasta +ilmoitettu? Miksikä se minulta on pidetty salassa? + +AINA. Suo anteeksi, äiti! -- Emme rohjenneet... Emme hennonneet ... kun +emme ymmärtäneet millä tavalla ilmoittaa... + +EMÄNTÄ. Mitä muuta kuin suoran totuuden tunnustaminen olisi siinä voinut +tulla kysymykseen? + +AINA. Eipä kaiketi... Mutta Elli lähti pappilaan pyytämään kirkkoherraa +lohduttamaan... + +EMÄNTÄ. Pyytää kirkkoherraa lohduttamaan... Lapsellista! Onneton on se +ihminen, jok'ei raamatustaan itse löydä lohdutusta onnettomuuksien +kohdatessa ilman että siinä pappi joka kerta on läsnä. Elämän koulussa +sitä kaikkia oppii. -- Kuinka läksikään Taavi sanomatta minulle +jäähyväisiä? -- + +AINA. Hän kai oli niin hämillään, ett'ei ymmärtänyt mitä tehdä. + +KALLEN-LEENA. Kuinkapa poika parka enää olisikaan ymmärtänyt mitä tehdä, +mitä jättää tekemättä; vähemmästä joutuu järki ymmälle! + +EMÄNTÄ. Hän teki varsin väärin minua kohtaan eikä käyttäytynyt +miehekkäästi! + +AINA. Taavi oli niin onneton... + +_(Rattaiden kolinaa ja heti sen jälkeen kahleiden kalsketta kuuluu +pihalta. -- Taavi vangin vaatteissa ja vangittuna tulee Jaakkolan +seuraamana peräovesta.)_ + + +Neljäs kohtaus. + +Entiset ja tulleet + +TAAVI. En jaksanut lähteä näkemättä äitiäni. _(Polvistuu äitinsä eteen +ja kätkee kasvonsa hänen syliinsä.)_ + +EMÄNTÄ. Poikani! -- Oletko nyt matkalla Vaasaan? -- + +TAAVI. Olen. + +EMÄNTÄ. Kuka sinut viepi sinne? + +TAAVI. Lautamies läksi minua kyyditsemään. + +EMÄNTÄ. Kuka lautamies? + +TAAVI. Jaakkola. Hän on myöskin vanginkuljettaja. + +EMÄNTÄ. Onko hän täällä tuvassa? + +JAAKKOLA. Minähän näissä ikävissä toimissa liikun. -- Terve, Anna muori! + +EMÄNTÄ. Te tiedätte, Jaakkola, ett'ei Taavi äitinsä luota karkaa... + +JAAKKOLA. Kylläpä sen arvaan... + +EMÄNTÄ. Soisin että vieraat hetkeksi poistuvat. + +JAAKKOLA. Hyvä... Tule mukanani, Kallen-Leena. + +KALLEN-LEENA. Enhän minä täällä mikään vieras ole. + +JAAKKOLA. Kyllä sinä kaikkialla luulet olevasi kotona. Mutta ei sinun +silti auta kinata vastaan. Ellet tottele, vien sinut väkisin huoneesta. + +KALLEN-LEENA. Olenko minä varastanut, olenko minä murhannut? Vastatkaa +siihen kysymykseen, Jaakkola! + +JAAKKOLA. Suus kiinni, Leena! _(Tarttuu Kallen-Leenan käsivarteen ja +taluttaa häntä ovelle.)_ + +KALLEN-LEENA _(ponnistellen vastaan)._ -- Tämä on häpeällistä +väkivaltaa!... julkeata lainrikkomista! -- Älkää kuitenkaan olko +levoton, Anna muori! Kyllä minä kohta palajan tänne tiedustelemaan mitä +täällä kuuluu. + +_(Jaakkola ja Kallen-Leena ulos peräovesta.)_ + + +Viides kohtaus. + +KUUSNIEMEN EMÄNTÄ, TAAVI ja AINA. + +TAAVI. Anna minulle anteeksi, äiti! + +EMÄNTÄ. Sinulla ei ole omaa takkiasi yllä... Onko tämä karkea takki +vangin takki? + +TAAVI. On... + +AINA _(menee, kätkien kasvonsa esiliinaansa, kamariin)._ + +EMÄNTÄ. Sanoipa Kallen-Leena minua onnelliseksi, että olen sokea... + +TAAVI. Äiti, äiti! + +EMÄNTÄ. Iso-isäsi ylle puki viina samallaiset vaatteet kuin ne, joita +nyt kannat, kytki hänet myös kahleisiin, viina oli vähällä tehdä +isällesi samat tepposet ja viina hänet vei ennenaikaiseen hautaan. Etkö +tunne heikkouttas viinan voimaa vastustamaan? Miesten, joilla on +sellainen luonto kuin isälläsi ja sinulla, pitäisi kokonaan välttää +kiusausta, olla viinan tilkkaakaan nauttimatta. -- Olenhan sinua +varoittamalla varoittanut, rukoilemalla rukoillut, ett'et milloinkaan +maistaisi viinaa. + +TAAVI. Olet, äiti. Mutta mieleni käy toisinaan niin levottomaksi, niin +kummallisen hurjaksi, ett'en ollenkaan voi sitä hillitä enkä jaksa +tahtoani hallita. Joudun aivan kuin haltioihin... + +EMÄNTÄ. Älä yritä puolustaa itseäs tekosyillä! -- Sinä olet pettänyt +minulle antamasi lupauksen; olet luopunut sanastasi. Mies ei koskaan saa +syödä sanaansa ... se on kehnoa, on häpeällistä! + +TAAVI. Niinpä on äiti ... sen tiedän ja tunnen... Oi -- minä kurja +menehdyn tämän monenkertaisen häpeän alle!... + +EMÄNTÄ. Sitä et saa! Se olisi raukkamaista! Jo on aika tullaksesi +tosimieheksi. + +TAAVI. Tosimieheksi! Mitenkä? Minä näännyn epätoivoon!... + +EMÄNTÄ. Epätoivon valtaankaan et saa antautua -- muista se. Vielä voi +elämäsi tulla valoisaksi ... henkeni silmillä näen, että se siksi on +tuleva... Kysymättänikin arvaan, ett'et aikonut Pertille kuolon iskua? +-- + +TAAVI. Enpä usko aikoneeni... Mutta en ollenkaan muista. -- + +EMÄNTÄ. Vai et muista... Voi sitä kirottua viinaa! -- No -- tuleehan +tämä asia todistajien kautta selville ja kuuluu -- Kallen-Leenan +puheesta päättäen -- jo olevankin selvillä -- että olet +murhanaikomuksetta tehnyt murhan, siitä sinut tuomitaan muutamaksi +vuodeksi kuritusvankeuteen. Niiden kuluttua pääset taas vapaalle +jalalle. + +TAAVI. Mutta häpeästä ja murhaajan nimestä en kaikkena elinaikanani +pääse. + +EMÄNTÄ. Sellaista et ollenkaan saa ajatella!... heitä huolesi siitä +kokonaan mielestäsi! Sen sijaan tulee sinun miettiä, kuinka voisit +käyttää vankeusaikaa parhaaksesi, tarkoitan sisällisen ihmisesi hyväksi, +ettäs vankilasta lähtisit jalompana miehenä kuin olit sinne tullessasi. +Meidän aikanamme eivät vankilat -- Jumalan kiitos -- enää ole sellaisia +kurjuuden pesiä kuin ne olivat ennen. + +TAAVI. Kerrotaanpa, että siellä on ruoka hyvä... + +EMÄNTÄ. Ruoka on vähin asia. Pääasia on, että vangeille opetetaan +kaikellaista hyvää ja hyödyllistä. Heille pidetään erityistä kouluakin. +Tämä koetuksen ja kärsimisen aika voipi sentähden tulla sinulle +siunaukseksi... Poikani! -- muista ettäs kaikissa noudatat vankilan +pastorin neuvoja ja ettäs siellä käyttäydyt kaikin tavoin +moitteettomasti... Lupaatko sen? + +TAAVI. Sen lupaan... + +EMÄNTÄ. Lupaat pyhästi? -- + +TAAVI. Kaikkien voimieni takaa... Mutta anna minulle nyt anteeksi ja +anna minulle siunauksesi, armas äiti! Siunauksettasi en lähde. + +EMÄNTÄ. Olethan lapseni; -- kuinka voisinkaan olla antamatta sinulle +anteeksi, antamatta sinulle siunaustani? -- _(Laskee molemmat kätensä +polvistuneen Taavin kiireelle. -- Elli tulee peräovesta.)_ + + +Kuudes kohtaus. + +KUUSNSEMEN EMÄNTÄ, TAAVI ja ELLI. + +ELLI _(Ainalle, joka rientää häntä vastaan)._ -- Kirkkoherraa oli tultu +noutamaan sairaan luo. + +TAAVI _(nousee seisaallensa)._ -- Elli! + +EMÄNTÄ. Olipa hyvä, että tulit, Elli! -- Käy lähemmäksi... Minulla on +sinulle ja Taaville jotakin sanottavaa... Miltä näyttää sinusta Taavi +tuossa puvussaan, Elli? + +ELLI. Ei tuo puku häntä minun silmissäni pahenna. -- + +EMÄNTÄ. Eikö? -- Eivätkö kauhistuksen kylmät väreet värähtele +ruumiissasi nähdessäsi sulhosi kahlittuna? + +ELLI. En häntä ensinkään kauhistu, vaikka kyllä surkuttelen hänen kovaa +onneansa ... vaikka sydämeni itkee... Mutta koittaapi tällekin surun +yölle kerran päivä ... kun Taavi vankilasta taas palajaa kotia. + +EMÄNTÄ. Ei koita teille milloinkaan sellaista onnen päivää, jota +tarkoitat. -- Oletteko vaihtaneet kihlasormuksia, lapset? + +TAAVI. Olemme, äiti. + +EMÄNTÄ. Kantaako Elli sitä sormessansa? + +ELLI. En kanna. + +EMÄNTÄ. Et. + +ELLI. Kun sitä vanhempani eivät kärsi ... niin ... niin olen kantanut +sitä nauhassa rinnallani. + +EMÄNTÄ. Entäs sinä, Taavi? + +TAAVI. Kun ei Elli ole sormustaan kantanut sormessaan, niin en +minäkään... Olen pitänyt sitä paperiin käärittynä rahamassissani... +Mutta nyt se on minulla tässä sormessani. -- + +EMÄNTÄ. Vaihtakaa nyt sormuksenne takaisin merkiksi siitä, että teidän +välillänne on selvä ero. + +TAAVI. Ero! + +ELLI. Mitä sanottekaan, Anna muori! + +EMÄNTÄ. Tehkää kuten käsken. + +TAAVI. Hylkäätkö siis, Elli, minut?... + +ELLI. En hylkää milloinkaan... Älkää vaatiko tuollaista, hyvä Anna +muori! + +EMÄNTÄ. Kyllä sen täytyy tapahtua. + +ELLI. Mutta minkätähden? Sanokaa minkätähden? + +EMÄNTÄ. Olette tehneet väärin salatessanne minulta, kuinka kovin +vastenmielinen teidän avioliittonne olisi ollut sinun vanhemmillesi, +Elli. Sattumalta olen saanut kuulla asian oikean laidan... Kyllä +arvasin, että Voipalan vanhemmat olisivat toivoneet tyttärellensä +rikkaampaa aviopuolta kuin meidän Taavi on, mutta toivoin heidän +mielensä vähitellen muuttuvan, jahka tulisivat Taavia lähemmin +tuntemaan... Nyt on asianlaita kokonaan toisin. -- + +TAAVI _(syrjään)._ -- Tämäkin vielä lisäksi! -- + +ELLI. Eipä ole toisin... Minä pidän Taavista yhtä paljon kuin +ennenkin... + +EMÄNTÄ. Sinä puhut lapsen tavalla... Vanhempasi eivät milloinkaan +suostuisi antamaan tytärtään miesmurhaajalle. Eikä ihmettä, ett'eivät +sellaista sallisi. -- + +ELLI. Voisimme olla heidän suostumuksestansa huolimatta. Kahden vuoden +päästä määrään itse täysi-ikäisenä kenen kanssa menen avioliittoon. + +EMÄNTÄ. Avioliitto, jolta puuttuu vanhempain siunaus, saattaa +onnettomuuteen ja kurjuuteen, Elli. En salli, että avoimin silmin +syöksytte tähän onnettomuuteen. + +ELLI. Minun ymmärrykseni mukaan on rakkaus onnen pääehto. + +EMÄNTÄ. Tavallansa kyllä... Mutta rakkaus voi sammua. Kehnosti +menettelisi muuten Taavi ja sydämettömästi, jos hän lähtisi vankilaan +kahlittuansa nuoren naisen onnen omaan katalaan onneensa! + +TAAVI. Oletpa oikeassa, äiti -- se olisi kehnosti tehty! _(Ottaa +sormuksen sormestansa.)_ -- Tässä on sormuksesi, Elli, -- olet +lupauksistasi vapaa. Tule sinä onnelliseksi! + +ELLI. Onnelliseksi ilman sinua! + +EMÄNTÄ. Mikä tänäpänä näyttää mahdottomalta -- se ei näytä siltä vuoden +kuluttua. + +ELLI _(riistää sormuksen povestansa ja heittää sen lattialle Taavin +jalkain eteen)._ -- Tämä on katkeraa pilkkaa! Hyvästi! _(On mennä.)_ + +EMÄNTÄ. Älä sillä tavoin lähde, Elli! Älkää vihoissa erotko toisistanne, +vaan ystävinä. Onhan tämä hetki vihattakin kyllin katkera! + +ELLI _(palajaa takaisin ja laskee kätensä Kuusniemen emännän kaulaan)._ +Suokaa anteeksi, Anna muori... Päätäni särkee ... en tiedä mitä puhun! +-- + +_(Voipala tulee peräovesta.)_ + + +Seitsemäs kohtaus. + +Entiset ja VOIPALA. + +ELLI. Isäni! + +VOIPALA. Niin -- isäsi itse! Saavuin kai odottamatta! + +EMÄNTÄ. Terve tultua! Painakaa puuta, hyvä isäntä. + +VOIPALA. Siihen ei minulla ole aikaa eikä muuten haluakaan. +_(Ellille.)_ Lähde pois täältä, Elli! + +EMÄNTÄ. Elli olikin juuri lähtemäisillänsä. + +VOIPALA. Rupesinpa jo epäilemään, olisiko hänellä siksi järkeä, että +noutamatta täältä lähtisi. + +TAAVI. Mitäs maar' tuo niinkään paljon järkeä kysyisi? + +VOIPALA. Eipä luulisi kysyvän... Mutta kaiketi on tyttö lumottu. +Muutenpa tuskin tällaisessa murhaaja-pesässä viihtyisi. + +ELLI. Isä! + +TAAVI. En omassa kod... _(Ellin viittauksesta hillitsee Taavi vihansa.)_ + +EMÄNTÄ. Laskettepa leikkiä, Voipala. Kukapa häntä olisi lumonnut? + +VOIPALA. Enpä tiedä. Ehkä ovat tässä talossa kielet yhtä terävät kuin +puukotkin. + +ELLI. Sinä et saa soimata, isä! + +VOIPALA. Miks'en suutani puhtaaksi puhuisi. Luuletko pelkääväni tuota +tämän talon isäntä-alkua? Mulkoilkoon vaan silmiänsä mokoma +puukkojunkkari! + +ELLI. Isä! Isä! Kuinka sinä noin raa'asti solvaat... + +VOIPALA. Noin hienoa kahlesankaria, tahtonet sanoa. Pois täältä, tyttö, +heti paikalla! _(Tarttuu Ellin käsivarteen ja vetää häntä ovelle.)_ +Pitää sylkeä kynnykselle, jos tahtoo pelastua murhaperkeleen ilkeistä +kujeista! _(Sulkee, syljettyänsä kynnykselle, kiivaasti oven.)_ + + +Kahdeksas kohtaus. + +KUUSNIEMEN EMÄNTÄ ja TAAVI. + +TAAVI. Haa! Kylläpä vielä kerran tuolle ylpeälle Voipalalle kostan! +Vartokoon vaan siksi kunnes vankilasta pääsen vapaaksi, senkin vietävä! + +EMÄNTÄ. Poikani! Mitä merkitsee tuollainen raivo? Asetu! + +TAAVI. Hänellä ei ollut mitään oikeutta soimata minua syntymäkodissani! + +EMÄNTÄ. Moinen käytös on rikos minulle antamaasi lupausta vastaan. Pidä +tarkkaan mielessäsi mitä nyt sinulle sanon. Vankeusaikasi on oleva +sinulle syvän nöyryytyksen aika. Äskeinen vasta oli alkua. Tästä lähtien +luulevat kaikki heillä olevan oikeuden soimata sinua. Mutta mitä +ikänänsä sinulle sanottanee, et saa suuttua. + +TAAVI. Mutta, äiti, tuohon on mahdoton olla suuttumatta. + +EMÄNTÄ. Se ei saa olla mahdotonta! Sinun täytyy oppia hillitsemään +vihasi... Tuo vastaankinaamisesi tekee minut levottomaksi. + +TAAVI. Et saa tulla levottomaksi, äiti! Lupaan sinulle tässäkin +suhteessa parastani koettavani... + +_(Jaakkola tulee peräovesta, Aina kamarista.)_ + + +Yhdeksäs kohtaus. + +Entiset ja tulleet. + +JAAKKOLA. Voipala uhkasi kannella vallesmannille siitä, että olen +laiminlyönyt velvollisuuteni. Kyllä sinä et nyt saa viipyä kauemmin, +Taavi! + +TAAVI _(laskee kahlitut kätensä äitinsä kaulaan ja suutelee häntä)._ -- +Hyvästi, armas äitini! -- _(Syleilee ohimennen Ainaa.)_ -- Jää hyvästi, +siskoni! + +_(Jaakkola ja Taavi menevät peräovesta.)_ + + +Kymmenes kohtaus. + +KUUSNIEMEN EMÄNTÄ ja AINA. + +EMÄNTÄ _(yrittää, kahleiden kalina kun on la'annut kuulumasta, nousta +seisaallensa, mutta vaipuu taas istualle.)_ -- Minun pitää mennä +levolle... Taluta minua kamariini, Aina. + +AINA _(kiiruhtaa nojatuolin luo ja auttaa äitiänsä seisaalle)._ -- Luota +vaan turvallisesti minuun, äiti rakas. Kyllä jaksan. + +_(Astuvat kamarin ovea kohti.)_ + + + + +NELJÄS NÄYTÖS. + + +-- Paikka sama kuin edellisessä näytöksessä. -- + + +Ensimmäinen kohtaus. + +AINA, myöhemmin ARO. + +AINA _(istuu esiripun noustessa rukkinsa vieressä kehräämässä ja laulaa +sen ohessa kansanlaulun. Hänen laulun viimeisiä säveleitä laulaessaan +astuu Aro peräovesta sisään.)_ + +ARO. Onpa hauska kuulla, että lintuni visertelee! Liiaksi oletkin +ääntäsi säästänyt niiden kolmen vuoden kuluessa, joina olemme olleet +naimisissa. Soisin sinun useinkin laulavan. Laulusi ihmeellisesti +virkistää mieltäni. + +AINA. Lienenpä tehnyt väärin, ett'en ole laulanut useammin, mutta +laulaminen on ollut minulle vastenmielistä aina tuosta onnettomasta +päivästä saakka... Tiedäthän... + +ARO. Kyllä tiedän. Tuo kovan onnen päivä, jolloin Taavi sattui +riitaantumaan Pertin kanssa. Eipä ihmettä, että se tapaus vaikutti +sinuun niin masentavasti. Mutta tänään on mielesi virkeä, sen näen +silmistäsi. + +AINA. Niinpä on. Olen iloisempi kuin pitkään aikaan olen ollut. -- Mutta +istuppas nyt tuolille levähtämään. Jos olen minä säästänyt lauluääntäni, +niin et ole sinä säästänyt voimiasi... Aamusta myöhäiseen iltaan riistät +ja raastat kuin orja. Tämä ei käy kauemmin laatuun! Turmeletpa tuolla +ylenpalttisella työllä terveytesi. Ei tuollainen loppumaton kiire, +mokoma työn ahneus ollenkaan ole tarpeen vaatima. Voithan vähemmälläkin +tulla toimeen, elää voimiasi uuvuttamatta. Jätä ainakin nuo raskaimmat +työt renkien tehtäväksi. + +ARO. Itse on paras renki, Aina kulta. Paitsi sitä en itseäni tunne +ollenkaan uupuneeksi. Näethän, Aina, minun on niin hauska ajatella, että +täällä kaikki on hyvässä kunnossa, kun Taavi saapuu kotia, jotta hän on +näkevä että hänen taloansa hänen poissa ollessaan on hyvin hoidettu. + +AINA. Kylläpä tuo hauska on, mutta kohtuus kaikissa. -- Ah! Olinpa +unhottaa, että on tullut sinulle kirje Taavilta... Tässä se on +pöydällä... _(Ottaa pöydältä kirjeen ja antaa Arolle.)_ + +ARO. Oikeinpa hauskaa! -- Ihmeellisen kaunis käsiala on Taavilla. +Katsoppas tätä kirjeen päällekirjoitusta! Käräjäkirjuri ei olisi voinut +kirjoittaa pulskemmin... Kai on Taavi jo nuorena saanut oppia +kirjoittamaan, koska on siihen toimeen noin harjaantunut? + +AINA. Missä hän sitä olisi oppinut? Eihän silloin vielä ollut +kansakouluakaan meidän pitäjässä. Lähtiessään Kakolaan osasi hän tuskin +harakan sorkkia piirtää. Kakolassa hän on oppinsa saanut. + +ARO _(on Ainan puhuessa avannut kirjeen ja lukenut sen)._ -- Eipä ollut +sisältönsä suhteen pitkä, mutta sitä hauskempi. Arvaappas, Ainaseni, +mitä hän kirjoittaa! -- Arvaa jotakin oikein ilahuttavaa. + +AINA. Mitäpäs hän muuta niinkään ilahuttavaa voisi kirjoittaa kuin sitä, +että hän pääsee vankilasta vapaaksi. + +ARO. Oikeinpa arvasit. Hän sanoo, ett'ei tämä kirje paljokaan ennen +häntä ennätä kotia. _(Kuuluu etäältä kimeää vihellystä.)_ -- Kuuleppas +-- juna viheltää. Ehkä hän jo saapuu tässä junassa. Eikö lähdettäisi +asemalle vastaan? + +AINA. Taavi tulee kotia! Sehän vasta oli ilosanoma! + +ARO. Niin -- eikö ollut? Ja eikö ole iloista, että talossa kaikki on +kunnossa, jotta meidän ei tarvitse hävetä... + +AINA. Kun hän vaan sitte ymmärtäisi olla oikein kiitollinen sinulle... +Mutta kyllä hän ymmärtää ... tunnen hänen luonteensa. + +ARO. Mitäs me kiitollisuudesta... Pääasia on että Taavi on tyytyväinen. +Olethan sanonut, että hän harrastaa siivoa ja järjestystä. + +AINA. Pienimmissäkin toimissaan hän oli erittäin tarkka. + +ARO. Sitä parempi, että olemme valmistautuneet. -- Mutta eikö lähdetä +asemalle? + +AINA. Kyllä se olisi turhaa vaivaa -- ei hän kuitenkaan vielä tänään +ehdi. Miksikä ensinkään olisi lähettänyt kirjettä, jos itse tänään +saapuisi? + +ARO. Voithan olla oikeassa. Niin pian kyllä emme saane odottaa häntä +kotia. Ehkä muutaman päivän kuluttua. -- Onko poika ollut kiltti tänään? + +AINA. Kyllä. Nytkin nukkuu rauhallisesti kamarissa. Kerrankos Taavi on +hyvillään nähdessään pikku kaimaansa! + +ARO. Niinkö luulet? + +AINA. Olen siitä ihan varma. Taavi piti pikku lapsista ja tämä kun on +oman sisarensa poika! + +_(Taavi, puettuna erittäin hienoon talonpoikaispukuun, tulee peräovesta. +Hänellä on kädessään taidokkaasti tehty lipas, jonka hän laskee +pöydälle.)_ + + +Toinen kohtaus. + +Entiset ja TAAVI. + +ARO. Totta totisesti! -- silmäni eivät minua petä ... onhan tuo Taavi! + +TAAVI. Taavipa olen. Hyvää iltaa! + +AINA. Taavi -- armas veljeni! -- _(Heittäytyy Taavin kaulaan.)_ -- +Vihdoin viimeinkin palasit! + +TAAVI. Niin -- vihdoin toki. Äläpäs nyt liikoja, siskoseni. Salli minun +miestäsikin kätellä. -- _(Irroittaa itsensä Ainasta ja kättelee Aroa.)_ +-- Terve, Aro. + +ARO. Terve tulemastas kotia! Tässä juuri äsken ehdottelin Ainalle, että +lähdettäisiin asemalle. + +TAAVI. Minuako ottamaan vastaan? + +ARO. Niin. + +AINA. Ethän sitä kuitenkaan itsekään uskonut, että Taavi saapuisi samana +päivänä kuin hänen kirjeensä. + +ARO. No enhän siitä juuri ollut varma, mutta kyllä minulle joku salainen +ääni kuiskasi, että hän tulee. + +TAAVI. Kelpaahan sitä nyt rautatiellä tulla jytistellä. Sellaista +matkaamista ei voitu uneksiakaan silloin kun läksin tästä kylästä. + +ARO. Paljon ovat olot poissa ollessasi muuttuneet juuri tuon rautatien +kautta. Talojenkin arvo on tavattomasti kohonnut. Onhan tämä +Kuusniemesikin nyt kahta vertaa kallisarvoisempi kuin siihen aikaan. + +TAAVI. Kyllä kaiketi... Liikkeen mukavuus sen tekee. + +ARO _(ottaa pienestä seinäkaapista pullon ja kaksi lasia, jotka asettaa +pöydälle)._ -- Tuleppas tänne päin nyt, Taavi! Ei tässä talossa viinaa +paljon nimeksikään ole käytetty, mutta pitäähän tällaisessa juhlatilassa +kuitenkin ottaa tuloryyppy. _(Kaataa laseihin.)_ + +TAAVI. Äläpäs vaan minun varalleni! Minä en maista tippaakaan väkeviä... + +ARO. Etkö minkäänlaisia? Tämä onkin ulkomaan viinaa. + +TAAVI. En minkäänlaista päihdyttävää ainetta... En ... en vaikka... + +ARO _(keskeyttäen)._ -- Älä ole milläsikään... En aio sitä sinulle +tyrkyttää. Olisin vaan vanhan tavan vuoksi suonut. + +TAAVI. Se on huono tapa. + +ARO. Mitäpäs se muuta on. _(Laskee pullon ja lasit takaisin kaappiin.)_ +Minä en väkeviä kaipaa, vaikka toisinaan tulee otetuksi ryyppy. Minun +puolestani jääköön koko tuo juomatapa unhotuksiin. + +TAAVI. Parasta olisi, että se kaikkialla siksi jäisi... + +ARO. Saattaispa olla. -- Keitäppäs meille kahvia, Aina. Kahvin kiellossa +et kuitenkaan liene? + +_(Rattaiden kolinaa kuuluu pihalta.)_ + +TAAVI. Melkeinpä; -- mutta se tulee siitä, että niin monta vuotta olen +ollut kahvia juomatta. Vankilassa ei anneta vangeille kahvia. + +_(Reeta tulee peräovesta.)_ + + +Kolmas kohtaus. + +Edelliset ja REETA. + +AINA. Mihin nyt vetäisinkään ristin, kun kerrankin näen Sipilän emännän +täällä! Onpa siitä aikoja kulunut, kun viimeksi kävit tässä talossa. -- +_(Kättelee Reetaa.)_ + +REETA. Sanoppas muuta. Mutta harvoin olen muuallakaan käynyt. Nyt en +kuitenkaan malttanut mennä ohi, kun Kokkosen puodissa, jossa minulla oli +pieniä ostoksia tehtävänä, sain kuulla, että Taavi oli saapunut kotia. +Kulovalkean nopeudella levisi viesti siitä talosta taloon, mökistä +mökkiin. Tulin näyttääkseni, ett'en minä ainakaan pidä Taavia niin +vaarallisena otuksena, että häntä tarvitsee pelätä. Terve, Taavi! Minä +en ensinkään ymmärrä sinua pelätä! _(Antaa Taaville kättä.)_ + +TAAVI. Oikeinpa muhkea emäntä sinusta on tullutkin, Reeta! Tuskin olin +tuntea. + +ARO. Kun on päässyt niin hyville päiville kuin Reeta, varakkaaseen +taloon, niin sitä kannattaa vähän lihotakin. + +REETA. Niinpä niin -- enhän onneani morkkaa. Ei ole joutunut vesikarille +se, joka on joutunut Sipilään -- kyllä se vaan on toden totta. Elävät +siellä ihmiset ja elukat nälän tuskaan joutumatta. Huonommissakin +taloissa sitä täytyy tulla toimeen! + +AINA. Pelätä Taavia? Mitä sinä sanoitkaan, Reeta? + +REETA. Enhän minä häntä pelkää, -- siksi olenkin nyt täällä. Sanoinhan +vaan mitä muut toiset Taavista sanoivat. + +AINA. Sanoivatko, että Taavia tarvitsee pelätä? + +TAAVI. Laskettelivat leikkiä -- ymmärtänet sen, sisar kulta. + +REETA. Leikkinä sitä tekisi mieli pitää, mutta totena sitä sanottiin. +Väittivät, ett'ei nyt ole kenenkään henki turvattu, kun Taavi taas +saapui pitäjään. Kun vaan tulee viinaa ryypänneeksi, niin kyllä hän +muka puukollaan tasaista tekee. Saadaanpas nähdä, että täällä verta +tulee virtaamaan, arvelivat. + +TAAVI _(syrjään)._ -- Enkö tuota ennakolta aavistanut! -- + +AINA. Kuka konna sellaista puhui? + +REETA. Minäkö niitä kaikkia muistaisin, jotka sitä virttä visersivät. +Olipa siellä Kokkosella tavallisuuden mukaan puoti täynnä väkeä ja +puotikamarissa miehiä kynnykseen saakka olutpullojen ympärillä. Aina +siellä onkin sellaista elämää kuin markkinoilla aivan. -- Vieläkö olet +suuttunut minuun, Taavi? + +TAAVI. Mistä syystä olisin suuttunut? + +REETA. Oletko unhottanut riitamme viime kerran tavatessamme tointoisemme +Mähälässä sinä samana iltana, jolloin löit Pertin kuoliaaksi? + +TAAVI. Ahaa -- nyt muistan! Tuo riita silmiesi väristä. Pilaahan se vaan +olikin -- ainakin minun puoleltani. Mutta taisinpa todella silloin sinut +suututtaa, Reeta? + +REETA. Eihän tuo suuttumukseni niinkään vaarallista laatua ollut. Mitä +vielä! Äkästyy sitä tyttönä usein, mutta seuraavana päivänä on kaikki +mielen karvaus unhotettu. + +TAAVI. Kaisakin oli sillä kertaa hyvin äkeissään minuun. + +REETA. Niinpä oli, mutta kaiketi on hänkin suuttumuksensa aikoja sitten +unhottanut. Saanko sanoa hänelle terveisiä sinulta? Odotan häntä meille +tänään naapuripitäjästä. + +TAAVI. Naapuripitäjästä? Mitä hän siellä? + +ARO. Taavi kai ei tiedäkkään, että Kaisa on emäntänä Vasaraisten +Nikkilässä. + +AINA. Emme ole tulleet sitä kirjeissämme maininneeksi. + +TAAVI. Kaikkipa te olettekin miehen saaneet! Hyvä onni on teillä tosiaan +ollut! Kukapa sellaista olisi uskonut! Oikeinpa ihmettelen! + +REETA. Soo-oh! Vai ihmettelet sitä. Me emme kai olisi sellaista onnea +ansainneet! -- niin kehnot olimme sinun silmissäsi. Ihmettele vaan -- +kylläpä siinä onkin aihetta ihmettelyyn, että saimme niin tykkänänsä +kunnon miehet miehiksi, oikein kelpo miehet, jotka eivät liioin ole +olleet kruunun kourissa ja joita ei rauhallisten pitäjäläisten tarvitse +pelätä niinkuin erästä toista, joka moniaita vuosia lukkojen takana on +valtion rasvaista lihalientä särpinyt! + +TAAVI. Suutuithan -- enhän tarkoittanut sinua loukata! + +REETA. Tarkoitit taikka olit tarkoittamatta -- se on minulle yhtä! -- +Enpä tuosta kovin suuttunutkaan -- vaan nyt pitää minun lähteä. Kaisa +voipi minä hetkenä tahansa saapua sinne kotia. Juuri hänen tähtensä +läksinkin liikkeelle, kun sattui kotona sokuri olemaan niin lopussa, +ett'ei olisi vieraiden varalle riittänyt. + +AINA. Tarjoaisinpa mielelläni sinulle jotakin suunavausta. + +REETA. Älä huoli. Hevosenikin jo tulee levottomaksi tuolla pihalla. +Jääkää hyvästi! _(Menee peräovesta.)_ + + +Neljäs kohtaus. + +TAAVI, ARO ja AINA. + +TAAVI. Reeta ei ole luonnettansa muuttanut. + +AINA. Sellainen ilkeä parjaaja! + +ARO. Vähät me hänestä! -- _(Ottaa kaapin päältä tupakkalaatikon ja kaksi +piippua.)_ -- Paneppas tupakkaa piippuun, Taavi! Polttaessa tupakkaa +kaikki pienet harmit sievästi haihtuvat, mukavasti menevät menoansa +tupruavien savupilvien kerällä. -- Kas tässä on vanha +sunnuntai-piippusi. + +TAAVI. Minä en polta tupakkaa. + +ARO. Vai etkö tupakkaakaan polta! + +TAAVI. En. Tuli ja leimaus! Siitäpä vasta pidettiinkin tarkkaa huolta, +ett'eivät vangit tupakkaa käyttäisi! Mutta vaikka tulikin ankara +rangaistus sen osaksi, jolta tupakkaa löydettiin, niin sitä kuitenkin +salaa suurissa määrin tuotiin vankilaan. Minä en kuitenkaan milloinkaan +antautunut tuollaiseen salakauppaan. Alussa kyllä oli vaikea tulla +tupakatta toimeen, mutta vähitellen siihenkin tottui, ja kun nyt kerta +olen tottunut olemaan tupakatta, niin en aio toista kertaa antautua sen +orjaksi. + +ARO. Tarkemmin asiaa mietittyäni täytyy minun myöntää, että siinä teet +viisaasti. Hulluhan olisit, jos tuollaiseen orjuuteen uudestaan +antautuisit siitä kerran päästyäsi, sillä kyllä tupakkakin tavallaan voi +orjuuttaa, sen omasta kokemuksestani tiedän. _(Sytyttää piippunsa ja +polttaa.)_ + +AINA. Ikävä ettei Taavi juo kahvia! Minulla on kahvipannu paraikaa +tulella. Keitin sitä Aron varaksi. Kun päivän on ollut niin raskaassa +työssä kuin Aro, niin on kahvitilkka kotia saavuttua tarpeeseen. + +ARO. Vai että keitit kahvia yksinomaan minun varakseni. Sinun ei itse +ensinkään ole tapana sitä juoda. + +AINA. Omaksi varakseni tietysti myös... Taavi hyvin kyllä tietää sen, +että jo tyttönä olin aika kahviratti enkä sen koommin sitte ole tätä +huonoa tapaani parantanut. + +TAAVI. Säästä kahvisi siksi kunnes Jaakkola saapuu tänne. + +AINA. Lautamieskö? + +TAAVI. Älähän nyt siitä säikähdy! Tapasin hänet junassa; hän tuli +Tampereelta. Kun minulla on muuan tehtävä, joka vaatii hänen +läsnäoloaan, niin käskin hänet tänne. + +AINA. Pelkään niin noita kruununmiehiä! + +TAAVI _(katsellen ympäri tupaa)._ -- Onhan täällä kaikki samannäköistä +kuin täältä lähtiessäni... Voisinpa uneksia että olen ollut poissa yhden +päivän vain taikka korkeintaan kaksi. + +AINA. Olemme säilyttäneet kaikki samassa kunnossa. + +TAAVI. Tuo nojatuolikin on vanhalla paikallaan. Siitä vaan puuttuu... + +ARO. Vuoden vielä jos vanhus olisi voinut elää, niin olisi nähnyt tämän +ilopäivän. Kylläpä hän hartaasti sitä toivoi, sydämellisesti rukoili, +mutta... + +TAAVI _(keskeyttäen)._ -- Minulle ei suotu sitä onnea, että olisin +saanut häntä tavata... _(Pyyhkii takkinsa hihalla silmiään)._ -- Rakas +äiti vainaa! Paljon olisi minulla nyt sinulle sanottavaa. Tiedänpä +kuitenkin sinulle antamani lupaukset pitäneeni. Niiden rikkominen ei +kalva omaatuntoani. + +ARO. Onhan se sinulle lohdutukseksi. + +TAAVI. Se onkin ainoa lohdutukseni. -- Mutta kaipaanpa täällä muuanta +toistakin. Missä on poikanne? + +AINA _(Arolle, syrjään)._ -- Enkö tiennyt, että hän pikku Taavia +muistaisi! + +ARO. Poika pahanen nukkuu kehdossaan kamarissa. Eipä tuo paitaressu +tiedä, että kaima setä on saapunut kotia. + +TAAVI. Lähtäänpäs häntä katsomaan. Pitäähän ennen kaikkea talon +_isäntämiestä_ tervehtiä. + +_(Taavi ja Aro menevät kamariin.)_ + + +Viides kohtaus. + +AINA ja KALLEN-LEENA. + +AINA. Talon _isäntämiestä_. Mitä kummaa hän sillä tarkoitti? Hän sanoi +sen niin merkillisellä äänenpainolla. + +KALLEN-LEENA _(tulee kiiruhtain peräovesta)._ -- Hyvää iltaa, Aina! +Tottako on, että Taavi on tullut kotia? Kun äsken pikimältään pistäydyin +ratavahdin Maijan luo ... pitihän ilmoittaa hänelle, että huomenna on +jarruri-Liisan syntymäpäivä ... hän täyttää nyt viisikolmatta... Liisa +on antanut miehensä tuoda vehnäiset Vaasasta saakka ... niin kertoi +Maija että Taavi oli saapunut junassa. En ollut uskoa korviani ... niin +hämmästyneeksi ja iloiseksi tulin. Vaikka minulla onkin tärkeitä ja +kiireellisiä toimia tänä iltana toimitettavina, päätin kuitenkin tulla +tänne itse näkemään ja kuulemaan... Onko toden totta, että Taavi on +tullut kotia? + +ANNA. Onhan se totta. + +KALLEN-LEENA _(istuu nojatuoliin)._ -- Herranen aika -- vai on se +kuitenkin totta! -- Minkä näköinen hän nyt on? Oliko kylläkin kalpea? +Ehkä on on saanut kärsiä nälkää siellä Kakolassa, poika parka? Herranen +aika sentään, että hän vihdoin taas on kotona! -- Mutta missä hän nyt +sitte on? Joko läksi kylään? Ihmeellistä, ett'ei tullut vastaani! -- Kas +kuinka erinomaisen kaunis lipas! _(Nousee ottamaan lipasta ja istuu +senjälkeen taas nojatuoliin.)_ -- Ihmeen hieno! Tämän toi Taavi varmaan +mukanansa? Ehkä hän on sen itse tehnytkin? + +AINA. Kyllä kai hän sen lienee tuonut mukanansa. + +KALLEN-LEENA. Onko hän sen itse tehnytkin? Katsoppas vaan kuinka hienon +hieno se on! Sieviä elfenluun kappaleita uurrettu ylt'ympäri ja simpukan +kuorta. Kummallista! Olisiko hän itse tuon tehnyt? + +AINA. Sitä en tiedä ... mutta lipas on todellakin hieno. + +KALLEN-LEENA. Kukapa muu sen olisi tehnyt. Mikäpäs niin hyväpäiselle +miehelle kuin Taaville olisikaan mahdotonta! Varmaan on hän sen itse +tekaissut. + +_(Taavi ja Aro tulevat kamarista.)_ + + +Kuudes kohtaus. + +Entiset, TAAVI ja ARO. + +ARO _(Taaville)._ Siitä ei tule mitään! Jättäisitkö hyvän talosi... + +KALLEN-LEENA. Tuossapa olet! Terve, Taavi! Herranen aika -- olethan ihan +kaltaisesi! + +TAAVI. Kuinkapa muuten... Miten jaksat sinä päiviäsi Kallen-Leena? + +KALLEN-LEENA. Kiitos kysymyksestäsi -- ainahan tuo jollakin tavoin käy +mukiin vanhan ihmisen astella hautaa kohti ... vaikka huonous ja sairaus +toisinaan rasittavat. Olet toden totta päivänselvästi ihan kaltaisesi. +Vähän totisemman näköinen vaan -- ei muuta muutosta. + +TAAVI. Eipähän mies parhaassa ijässään muutamien vuosien kuluessa paljon +muutukaan. + +KALLEN-LEENA. Niinhän se on. Muutamia vuosia siitä vaan onkin kulunut, +kun läksit kotoa. Lyhyt on tuo aika katsottuna taaksepäin, vaikka se +sitä tallustellessa on tuntunut kylläkin pitkäksi. Ja nyt olet taas +vapaa mies! Onpa tuo oikein hauskaa, vaikka jarrurin Liisa sitä +ihmetteli. + +TAAVI. Miksikä hän sitä ihmetteli? + +KALLEN-LEENA. Tuo Liisa hupakko nyt puhuukin mitä vaan sylki kulloinkin +sattuu tuomaan suuhun, sen kaikki tietävät. Näethän, näin sanoi Liisa: +»Jo pääsi Kuusniemen Taavikin Kakolasta ja saapui kotia. Kylläpä tähän +aikaan kelpaa ihmisiä murhata. Pannaan vaan muutamaksi vuodeksi kruunun +leipään ja sitte pääsevät vapaiksi. Ennen aikaan heiltä lyötiin oikea +käsi poikki, sitte mestattiin ja teilattiin ja pantiin pää tolppaan +irvistelemään -- kaikille kristityille ihmisille varoitukseksi.» -- +Sellaista se jarrurin Liisa lörpötteli, senkin mokoma! + +TAAVI _(joka hillityllä tuskalla on kuunnellut Kallen-Leenan sanoja, +pyyhkäisten otsaansa, syrjään)._ Haa! -- Siinäkö taas ollaan! + +KALLEN-LEENA. Sitte maantiellä tapasin Voipalankin. + +TAAVI. Hän on kai yhtä ylpeä kuin ennenkin? + +KALLEN-LEENA. Tietysti. Mikäpäs noiden rikkaiden ylpeyttä voisi +lannistaa? Tuskinpa kuolemakaan! Kuultuaan, että olet kotona, tuli ukko +vähän hämilleen. Arveli, että kyllä nyt saavat olla varoillansa ne, +jotka sinua ennen ovat loukanneet, että kyllä Taavi nyt kostaa. Jos ei +juuri hengeltä ottaisikaan, niin kaiketi vihoissaan polttaa heiltä talot +ja tavarat. -- »Oltuansa kuusi vuotta paljaiden rosvojen joukossa, on +varmaan itse ehtinyt tulla oikein päärosvoksi! -- sellaisella +loppusäikeellä höysti puheensa. + +AINA. Kuuleppas Kallen-Leena, pelkäänpä että lapsi tuolla kamarissa +herää ja rupee itkemään. Tekisit minulle suuren palveluksen, jos +ottaisit istuaksesi muutaman hetken hänen kehtonsa luona siksi että itse +ehdin tulla ... kun ensin olen saanut kahvit keitetyiksi. Tahtoisinpa +sinulle tarjota kupillisen kahvia tervetuliaisiksi. Oletko, Leena kulta, +siksi avulias minua kohtaan? Sinun tarvitsee vaan vähän liikutella +kehtoa, jos lapsi rupee levottomaksi. + +KALLEN-LEENA. Mielelläni teen sinulle mieliksi. + +AINA. Niin tule sitte, Leena kulta! + +_(Aina ja Kallen-Leena menevät kamariin.)_ + + +Seitsemäs kohtaus. + +TAAVI, ARO ja myöhemmin AINA. + +ARO. Kuten äsken sanoin -- eihän siitä tule mitään sinun matkastas. + +TAAVI. Kyllä päätökseni on luja. + +ARO. Mutta se sellainen päätös on kaikkea järjellistä perustetta vailla. + +AINA _(tulee kamarista)._ Jumalan kiitos, että sain tuon pahan +suupaltin poistumaan täältä. -- Mistä keskustelette? + +ARO. Arvaappas kummallisinta! + +AINA. En osaa arvata. + +ARO. No, sanonhan sen sitte. Taavi tässä väittää, että hän lähtee +Amerikkaan! + +AINA. Amerikkaanko? + +TAAVI. Sinne lähden. + +AINA. Entäs talosi, jonka Aro raatamalla päivät yöt on saanut parempaan +kuntoon kuin se milloinkaan on ollut? Kuusniemen peltoja pidetään +paikkakunnan parhaimpina: laiho niissä on kuin seinää vaan. + +ARO. Kaikki velatkin -- kuten tiedät oli talossa pieni kiinnityslaina -- +ovat maksetut viimeiseen penniin ja onhan minulla sinun varaksesi +kaapissani toista tuhatta markkaa säästöäkin. + +TAAVI. Talon jätän teille siksi kunnes pikku poikanne, jolle sen olen +testamentannut, tulee täysi-ikäiseksi. + +AINA. Sinä jaarittelet joutavia, Taavi! Mitä sinulta puuttuisi kotona? +Olemme laittaneet porstuanperäisen kamarin kuntoon sinua varten. Mutta +jos mieluummin tahdot asua äiti-vainajan kamarissa, niin me muutamme +sinne. + +ARO. Kyllä täällä kaikki hyvin toimeen tullaan, kun vaan sopu ja +sovinto asuvat talossa. + +TAAVI. Miks'ei tultaisi. Sitä en ollenkaan epäilekään. -- Mutta minun ei +käy elää kotiseuduilla ... minun täytyy lähteä... Kuulittehan äsken mitä +Reeta ja Kallen-Leena kertoivat, tietääksenne mitä ihmiset täällä +sanovat minusta. En jaksa kuunnella sellaista. + +AINA. Vielähän puhut! Pitäisikö sinun huolia siitä mitä Reeta, +jarrurin-Liisa ja heidän vertaisensa puhuvat. + +TAAVI. Eivät yksin Reeta, jarrurin-Liisa ja heidän vertaisensa sellaista +puhu. Tullessani asemalta tänne tirkistelivät ihmiset, mitkä ikkunoista +ja ovista, mitkä nurkkain takaa minuun niinkuin kummitukseen ihan ja sen +ohessa irvistelivät ja kiikottivat ja kaakottivat ikäänkuin munissaan +olevat kanat. Vaikkapa puhuivat hillityllä äänellä, kuulin kumminkin +tarpeeksi ymmärtääkseni mitä minusta arvelivat. + +ARO. Tuollaisesta ei pidä olla milläänsäkään! Nyt ensin jos jotakin +lavertelevatkin, niin kylläpä pian taukoovat siitä puhumasta. + +TAAVI. Vähän sinä tunnet ihmisiä, Aro. Eivätpä taukoo. He eivät +milloinkaan unhottaisi, että Pertti sai surmansa minun käteni kautta. +Kuolemaani saakka he katselisivat minuun toisilla silmillä kuin muihin +ihmisiin... Sellaista en jaksaisi kärsiä. Minun täytyy lähteä pois +kotiseuduiltani nyt heti. + +AINA. Kuinka toki hennotkaan meitä jättää! Minun tulisi sinua niin +kovin ikävä. + +TAAVI. Oletpa jo tottunut tuohon kaipuuseen, Aina. -- Päätökseeni on +myös vaikuttanut sekin seikka, että olen kokonaan vieraantunut +maatöistä. Ei minusta ole talon isännäksi! Vankilassa olen kaiken aikaa +harjoitellut puusepän työtä ja olenkin saavuttanut siinä niin suuren +kätevyyden, että minulle viime vuosina uskottiin hienoimmat puusepän +työt. _(Ottaa lippaan pöydältä.)_ -- Tämän lippaankin olen itse tehnyt. + +ARO. Oikeinpa mestariteos! Moisella kätevyydellä voisit ansaita rahoja +vaikka missä maassa tahansa! + +TAAVI. Niinpä itsekin olen tuumaillut. Eikä Amerikassa työnansiota +puuttune. -- + +_(Jaakkola ja Källön Pekka tulevat peräovesta. Pekka, joka on päissään, +nojautuu Jaakkolan käsivarteen.)_ + + +Kahdeksas kohtaus. + +Entiset ja tulleet. + +PEKKA. Hei -- jaa huu, aurinko ja kuu! -- sanoi Yrjölän Jusu kun ojan +pohjaan keikahti. Tee... ee... erveisiä meiltä ja pa... pappilasta! + +ARO _(Jaakkolalle)._ -- Onpa teillä oikein hauska matkakumppali! + +JAAKKOLA _(Arolle)._ -- Vähällä oli lyödä itsensä kuoliaaksi +kaatuessaan maantielle. Täytyihän raukkaa auttaa. + +PEKKA. Hy.. hy.. hyvää iltaa, Taavi! Sanoinko Pertin Taavi? Hi! hi! hi! +O.. o.. olipa o.. oikein hyvä, että a.. annoit tuolle Paakkolan Pe.. +pertti lu.. lurjukselle puukostasi o.. oikein kuka käski! + +JAAKKOLA. Pidä kitasi, Pekka, ja asetu siivosti istumaan rahille. + +PEKKA. Mi.. minäkö pitäisin ki.. kitani? Tiedä huu.. uutia! Olen tänään +rii.. riidellyt provastinkin kanssa. Olisittepa vaan olleet kuu.. +uulemassa. Saipa pro.. ovasti siinä kuulla jumalat ja p--leet. Mutta nyt +sinun pitää aa.. antaa minulle ryyppy tervetuliaisiksi, Taavi! + +ARO _(tarttuen Pekan käsivarteen)._ -- Kaikki talon viinat ovat +porstuakamarissa. Mennäänpäs sinne. + +PEKKA. Sa.. sama se. Tule mu.. muassa, Pertin Taavi! Hi! hi! hi! + +_(Aro ja Källön Pekka, Aron taluttamana, menevät peräovesta.)_ + + +Yhdeksäs kohtaus. + +TAAVI, AINA ja JAAKKOLA. Myöhemmin ARO. + +JAAKKOLA. Älkää olko suuttuneina minuun, hyvät ystävät, siitä, että tuo +Pekka paha tuli mukanani tänne. Tapasin hänet tiellä lähellä pappilaa, +enkä mistään hinnasta päässyt hänestä. Intti vaan, että hänen kaikin +mokomin pitää tulla Kuusniemeen. + +TAAVI. Ymmärtää sen -- mitäpä juopuneelle voipi. _(Syrjään.)_ Pertin +Taaviksi minua täällä yleisesti kutsuttanee, koska sen nimityksen +asemalta tullessanikin kuulin kuiskattavan. + +AINA. Olkaa hyvä ja istukaa, lautamies! + +JAAKKOLA. Kiitos vaan. _(Istuu nojatuoliin.)_ -- Vaaditaanpa +kärsivällisyyttä siltä vaimolta, jonka täytyy olla tekemisissä +tuollaisen miehen kanssa kuin Pekka on! + +AINA. Sanokaa muuta. + +JAAKKOLA. Vielä hän vaimoineen joutuu pois talolta, jos tuollaista +elämää pitkälle jatkaa. Suuremmatkin tavarat kuin Källön vähemmälläkin +mässäämisellä hupenevat. Ja jospa hän kerta pääsee Voipalan tavaroihin +käsiksi, niin kyllä hän nekin juo suuhunsa. + +AINA. Elli parka! + +TAAVI _(syrjään)._ -- Niin parka. + +JAAKKOLA. Kyllä vaan hänellä on seitsemän päivää viikossa -- se on +varma. Oikeinpa täytyy ihmetellä sitä huolta, jota hän kuitenkin pitää +tuosta juoppo miehestään. + +AINA. Olette oikeassa. Sitä täytyy todellakin ihmetellä... -- Enkä ole +koskaan kuullut Ellin kovaa onneansa valittavan. + +JAAKKOLA. Eipä hän valita. Koettaapi päinvastoin jos jollakin tavalla +peitellä hänen vikojansa. Ja sen hän tekee, vaikka Pekan toisinaan +juovuspäissään sanotaan olevan niin pahan häntä vastaan, että lyö häntä. + +TAAVI _(syrjään)._ -- Haa! -- Lyö häntä. + +AINA. Se on kauheata! Tokko Voipalan vanhemmat tietävät, että Pekka +sillä tavoin käyttäikse Elliä vastaan? + +JAAKKOLA. Tuskinpa tietävät. Elli koettaa sitä salata vanhemmiltaan +kuten muiltakin. Jos kuitenkin huhun kautta ovat saaneet siitä vihiä, +sitä ei voi tietää. Ainakin teeskentelevät tietämättömiksi. + +_(Aro tulee.)_ + +TAAVI. Et toki miehelle antanut viinaa? + +ARO. Kaikeksi onneksi nukkui kohta kun sain hänet sänkyyn. Nyt kuorsaa +kuin hevonen. + +TAAVI. Hyvä että nukkui. + +ARO. Olipa se kumma, että niin sievä ja jalo tyttö kuin Voipalan Elli +suostui menemään Källön Pekalle vaimoksi! + +JAAKKOLA. Eipä hän hevin suostunut! Kinasipa kolmatta vuotta +vanhempainsa tahtoa vastaan. Mutta vihdoin eräänä päivänä -- olin +silloin sattumalta Voipalassa -- kun Pekka ja Voipalan vanhemmat taas +kilvoin ahdistelivat häntä Källöön miniäksi, kuulin Ellin hermostuneena +vastaavan: »Niin, olkoon sitte menneeksi, koska ei sitä kirjettä, jota +kuukausia olen odottanut, ollenkaan tulekkaan!» + +TAAVI _(näyttää tuskaantuneelta)._ + +AINA. Mistä ja keneltä hän tuota kirjettä odotti? + +JAAKKOLA. Enpä tiedä. Eihän siitä sitte sen enempää ollut puhetta. -- +Mutta Pekka ei ollutkaan siihen aikaan sellainen raivojuoppo kuin hän +nyt on, vaikka hän kyllä silloinkin salakähmään aika lailla huijaili. + +TAAVI _(avaa taskusta ottamallaan avaimella lippaan ja ottaa siitä erään +asiakirjan.)_ + +JAAKKOLA. Mikä asiakirja se on, jota pidät kädessäsi? + +TAAVI. Testamenttini ... taikka lahjoituskirja taikka miksi sitä +kutsunen. + +JAAKKOLA. Testamenttisi! Varhain olet ruvennutkin kuolematasi +ajattelemaan! + +TAAVI. Kirjoitin sen Kakolassa ollessani valmiiksi. Siitä vaan puuttuu +todistajat. Mistä nyt saamme toisen todistajan, kun talon palkolliset +kuuluvat olevan takamaalla heinässä? + +ARO. Voidaan niitä saada naapurista vaikka kuinka monta. + +JAAKKOLA. Taavi tehnyt testamenttinsa! Sepä kumma! + +AINA. Hän uhkaa lähteä Amerikkaan. + +JAAKKOLA. Vai Amerikkaan! Koska? + +TAAVI. Huomenna lähden. -- Kukapa nyt olisi täällä naapurissa sellainen, +että Jaakkolan keralla allekirjoittaisi tämän testamenttini? + +ARO. Kuoppalan Mikko osaa kirjoittaa. + +TAAVI. Pyydän, että lähdet noutamaan häntä tänne. + +JAAKKOLA. Tulen mukanasi, Aro. Mikko juuri tuonnoin pyysi minua +katsomaan kaurapeltoaan, jonka Omelan karja on pahoin tallannut. Mikolla +on aikomus käräjissä hakea vahingonkorvausta. + +_(Aro ja Jaakkola menevät peräovesta.)_ + +TAAVI. Onko teillä täällä kirjoitusneuvoja? + +AINA. Onhan niitä kamarissa. _(Menee kamariin.)_ + +TAAVI _(yksin)._ -- Astun kuin hiilten päällä täällä kotona. En tiedä +minä hetkenä taikka kenenkä suusta saan kuulla sanoja, jotka veitsenä +viiltelevät puhki sydämeni... Amerikassa saan rauhaa! Siellä unhotan +kaikki entiset, unhotan _hänetkin_... + +_(Elli tulee peräovesta.)_ + + +Kymmenes kohtaus. + +TAAVI ja ELLI. + +TAAVI _(syrjään)._ -- Ah -- _hän_ se onkin! + +ELLI _(antaa Taaville kättä)._ Terve tulemastasi kotiseuduille, Taavi! +-- Onko meidän Pekka täällä? Kertoivat hänen tulleen tänne. + +TAAVI. Kyllä hän on täällä... + +ELLI. Missä? + +TAAVI. Hän nukkuu porstuakamarissa. + +ELLI. Vai nukkuu. Hengitän taas keveämmin. Olen häntä monessa paikassa +etsinyt. + +TAAVI. Tottapa pidät hyvin paljon Pekasta, koska häntä niin ahkeraan +etsiskelet? + +ELLI. Josko pidän. Tietysti jokainen vaimo miehestänsä pitää. + +TAAVI. Tietysti -- nimeksi ainakin. Mutta sinä pitänet hänestä +tavallista enemmän, koska näet hänestä niin paljon vaivaa? + +ELLI. Enkö mielelläni näkisi vaikka minkälaista vaivaa, jos vaan saisin +hänet kotia! On niin suuri häpeä, kun hän kuleksii ympäri omassa +pitäjässä riidellen ja telmien. Oli käynyt pappilassakin, siellä +suututtanut provastin ja pitänyt pahaa elämää. Sinne oli jättänyt +hevosensakin rattaineen. + +TAAVI. Anna hänen olla omia aikojaan. Eihän sinun ole tarvis häntä +vainustella. + +ELLI. Se on helppo sanoa, mutta ei ole niinkään helppo vaimon istua +kotona ja joka hetki ajatella: missä hän nytkin lienee? mitä hän tätä +nykyäkin tehnee? Sellaista ei voi kestää, vaan pitää lähteä liikkeelle. +Ennen oli parempi kun hän jylläili Vaasassa taikka jossakin muussa +kaupungissa, vaikka kohta hän silloin tuhlasikin enemmän rahoja. Mutta +nyt kun hän on ruvennut risteilemään omassa pitäjässä, on se niin +suureksi häpeäksi. + +TAAVI. Sinä olet orja! + +ELLI. Mitä sanot? + +TAAVI. Sanon, että elät kurjassa orjuuden tilassa! Minä tiedän, että +vanhempasi ovat sinut siihen syösseet. Mutta sinun tulee vapauttaa +itsesi siitä. + +ELLI. Mitä kummaa laskettelet! + +TAAVI. Sinä olet liiaksi hyvä orjattarena palvelemaan sellaista +juopporenttua kuin Källön Pekkaa! + +ELLI. Sellaista puhut... + +TAAVI _(keskeyttäen)._ Puhun. Vapauta itsesi! Hylkää tuo kelvoton! Lähde +kanssani Amerikkaan! Siellä elämme onnellisina, vapaina! Mitä meitä +siellä koskee sellaiset vanhemmat, jotka rikkauden hinnasta myyvät +tyttärensä, mitä meitä koskee tämän pitäjän jaarittelijain tyhmät +lörpötykset! Täällä on häpeätä, siellä on onni, täällä tuska kuoloa +katkerampi -- siellä on elämä! _(Aikoo tarttua Ellin käteen, mutta Elli +vetäikse syrjään.)_ -- Kuule, Elli! Ei vanhurskas Jumalakaan sellaista +hyväksy, että kovasydämiset ihmiset... + +ELLI. Vaiti, Taavi! Taukoa hulluttelemasta! Sellaisiako sanoja julkenet +puhua toisen miehen vaimolle, naineelle naiselle? Ajatteleppas että +äiti-vainajasi olisi tässä läsnä kuulemassa! Kyllä hän sinulle +selittäisi, mitä Jumala ei hyväksy. + +TAAVI. Äiti-vainajani! -- Haa -- tiesinpä sen, ett'en kestäisi tuota +kiusausta. Sentähden olenkin päättänyt sitä välttää. Mutta sallimus sen +teki... Anna minulle anteeksi sanani! Sinä olet jalompi minua. + +ELLI. Mitä vainen, mutta sinun täytyy luvata, ett'et mielettömiä +hulluttele! + +TAAVI. Sen lupaan... Yksin täällä ... yksin siellä. + +ELLI. Muista, että meidän välillämme äitisi ja omasta tahdostasi oli +puhdas ero. + +TAAVI. Kylläpä muistan... Puhdas ero, niin ... ero avarampi kuin +valtameri. + +ELLI. Miks'et vastannut kirjeisiini? Olen sinulle kirjoittanut kaksi --. + +TAAVI. En luullut voivani vastata niihin loukkaamatta äidilleni antamaa +lupausta. + +ELLI. Hyvä Jumalani! Yksin siitä syystäkö et vastannut? + +TAAVI. Mistä muuten? + +_(Aina, kirjoitus-neuvot kädessä, tulee kamarista.)_ + + +Yhdestoista kohtaus. + +TAAVI, ELLI ja AINA, myöhemmin ARO ja JAAKKOLA, vielä myöhemmin +KALLEN-LEENA. + +AINA _(rientää, asetettuansa kirjoitusneuvot pöydälle, kättelemään +Elliä.)_ -- Kuinka hauska tavata sinua! Terve tulemastasi! Et vieläkään +ole tullut oikein terveeksi. Kalpea muotosi sen ilmoittaa. Tuonko +sinulle jotakin lääkettä? + +ELLI. Muoto pettää. Paranemaan päin olen. + +_(Aro ja Jaakkola tulevat peräovesta.)_ + +ARO. Kohta lupasi Mikko tulla. Jäi vaan vähäsen pukuansa siivoamaan. +Oli ollut mullan ajossa kaiken päivää. + +TAAVI _(ottaa testamentin käteensä)._ -- Hänen läsnäolonsa ei enää +olekaan tarpeellinen. Täällä on Källön emäntä, joka sopii toiseksi +todistajaksi. Mutta ennenkuin kirjoitatte tämän testamenttini alle, +pyydän ilmoittaa teille, että siinä on eräs pykälä, joka velvoittaa +sisartani Ainaa ja lankomiestäni Aroa niin kasvattamaan poikaansa, jolle +taloni ja muun omaisuuteni lahjoitan, ett'ei hän milloinkaan heidän +hyväksymällään nauti minkäänlaisia väkeviä juomia. + +JAAKKOLA. Sinä aiot siis oikein toden totta lähteä Amerikkaan huomenna? + +TAAVI. Vieläkö sitä epäilette? -- Toinen pykälä velvoittaa heitä pojalle +usein ja vakavasti kertomaan minun elämäkertani, muistuttamalla häntä +kuinka viina minulta ijäksi ryösti kaiken onneni, kuinka se, tehtyänsä +minut miesmurhaajaksi ja suljettuansa minut vankilaan, lopulta sai minut +lähtemään isäni kodista ja synnyinmaastani. + +KALLEN-LEENA _(tulee kamarista)._ -- Lapsi heräsi. Onpa täällä tuvassa +koko liuta ihmisiä. Mutta hyvänen aika! -- siltä näytätte kuin +viettäisitte Taavin maahanpaniaisia ettekä hänen kotia tuloansa! + +(Loppu.) + + + + + +End of Project Gutenberg's "En ollenkaan muista", by Evald Ferdinand Jahnsson + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK "EN OLLENKAAN MUISTA" *** + +***** This file should be named 14801-8.txt or 14801-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/1/4/8/0/14801/ + +Produced by Matti Järvinen and PG Distributed Proofreaders. + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/14801-8.zip b/old/14801-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..734d5e9 --- /dev/null +++ b/old/14801-8.zip |