diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 14774-0.txt | 11112 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/14774-8.txt | 11498 | ||||
| -rw-r--r-- | old/14774-8.zip | bin | 0 -> 117377 bytes |
6 files changed, 22626 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/14774-0.txt b/14774-0.txt new file mode 100644 index 0000000..08cd799 --- /dev/null +++ b/14774-0.txt @@ -0,0 +1,11112 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 14774 *** + +PAINUVA PÄIVÄ; ELÄMÄN KOREUS; LEIRIVALKEAT; AJATAR; SYREENIEN KUKKIESSA + +Eino Leino + + +1914, 1915, 1917, 1920. + + + + +SISÄLLYS: + + +PAINUVA PÄIVÄ + + Painuva päivä + + I. + Viipurin vartio + Savonlinnan laulu + Oma syy + Mies mieheltä + Magna Charta + Joulu Krestyssä + Hautaus + Kansalaisseppel + + II. + Siellä puut punalle paistoi + 1. Veneretki + 2. Terhensaari + 3. Sininen lintu + 4. Metamorfosi + 5. Luonnonlapset + + III. + Pyhäkkö + Hyvä peto + Leikkiä + Rintasolki + Neiti Inkeri + Syyslehtiä + Syyssäteitä + Simon pylväspyhimys + + IV. + Kummitus + +ELÄMÄN KOREUS + + Elämän koreus + Kukkialta + Naissaari + Kalamiehet + Luonnon helmassa + 1. Kylmä ilta + 2. Pilvinen päivä + 3. Kuudan-yö + 4. Aamun sarastaessa + Tuli ja rauta + Joulu Belgiassa + Europa 19115 + Valkeat hanget + Surma hiihti suota myöten + 1. Kimmelsi kiteet + 2. Ratsumies + 3. Äiti ja lapsi + 4. Pääkallot + 5. Nykyaikainen Ikarus + Maininkeja + Maininkeja + Oudot + Kaksi köyhää + Suvi-illan vieno tuuli-- + Paista, päivä + Talvinen tarina + Sydän-yön laulu + Mielitietylleni + Eri tilaisuuksiin + Vapaus! + Neljäs käsky + Prologi Suomen Näyttelijäliiton yhteisnäytäntöön + Pöytälaulu + Väinölän väki + 1. Lemmenlaulu + 2. Yksinlaulu + 3. Vaimojen valituslaulu + 4. Miesten kostolaulu + 5. Lasten laulu + 6. Peltolaulu + 7. Kaiken kansan laulu + +LEIRIVALKEAT + + Airut + Heimokannel + Heleä heimo + Tervehdys Shakespearen kotimaahan + Suomen sävel + Kesäkantaatti + 1. Näky mereltä + 2. Suomen taru + 3. Nuori kansa + 4. Vanhojen varoitus + 5. Suvivirsi + Suomen päivä + Suomen linna + Vapauden virsi + Juhlavirsi + Pekka Svinhufvud + Vapaa Suomi + Vapaa Viro + Suomen partioväen marssi + Eräs Pantheon + Akseli Gallen-Kallela + Pekka Halonen + Jean Sibelius + Ville Vallgren + Kasimir Leino + Robert Kajanus + Iloista tiedettä + Trubaduuri + Kulkuset + Syyskylväjä + Kuvia Rautalammelta + 1. Iltatunnelma + 2. Yliskamarissa + 3. Venematka + Uuden vuoden mietteitä 1916 + Conceptio artis + Istuin ja itkin-- + Ukkospilvi + Nimettömälle + Rococo + Eräs Kajaani-muisto + Syyskuvia + Niin kaukaa ja sentään läheltä niin-- + Talvipäivän painuessa + Tähti + Ritarit + Meren rannalla + Kalypson saari + Totta ja pilaa + 1. Sopusointu + 2. Rovastin tupakkalakko + 3. Juhannus Helsingissä + 4. Helkalaulu + 5. Kevätmyrsky + Käännöksiä ja mukaelmia + Auringolle + Shakespeare + Lenore + Ristilukin laulu + Ilta rannalla + Jotain tahdon tietää-- + Pikku neidit + Nunna 1-4 + Pienoiskuvia + 1. Rannalla + 2. Lelulinnasi särkyi-- + 3. Kuningas Börje + 4. Elo julmako on? + 5. Monelle + 6. Hautalaulu + Eliel Aspelin-Haapkylä + Suomen kansalle + Arpakapula Amerikaan + Marseljeesi + +AJATAR + + Uuden Suomen laulu + Aunuksen aamu + Vapauden vilja + Kustaa Aadolfin näky + Tietäjän tarina + Sydän-Suomen laulu + Pyhä synnyinmaa + Rauhan internatsionale + Pohjan pojat + Marssilaulu + Uljas Unkari + Kunnialaulu + Vapauden valjetessa + Esilaulu + Kansain oikeus + Suomi ja Puola + Kuusenlehvä + Leirin äiti + Suomen messut + Sankarilaulu + Hengen mahti + Maailmanpalo + Pyhä Volga + Vive la Pologne + +SYREENIEN KUKKIESSA + + Syreenien kukkiessa + Miekan taru + Miekan taru + Velisurmaaja + Vapauden temppeli + Perman päivä + Vöyrin marssi + Saksan kumpu + Viron virsi + Nuori sankari + Kenraali Mannerheim + Karjalan suojeluskuntien marssi + Rauhan voimat + Työn uhrien laulu + Valkea vapahtaja + Kutoi kangasta elämä + Maamiehen rukous + Rauhan herra + Rauhan voimien vapautuessa + Aboa vetus et nova + Kansalaisrauha + Presidentti StÃ¥hlberg + Tähtilippu + Kansojen kevät + Ihmisheimo + Auringonsäteiden laulu + Vaeltava kuusi + Vaeltava kuusi + Syys-aamu + Syksyn synketessä + Juhannus v. 1918 + Hakkapeliittain näyt + Kalevan poika + Keväthaltiatar + Sydänkesän laulu + Papitarten laulu + Kreikkalainen korkokuva + Lemmen lehtiä + Löytökäinen + Sydämen itku + Paha omatunto + Virvaliekki + Liika lintu + Öin ja päivin + Muistorunoja + Tervehdys O. Merikannolle + Rehtori K.O. Lindeqvist + Aug. H. Soinin haudalla + Eräälle näyttelijättärelle + + + + + + +PAINUVA PÄIVÄ + +(1914) + + + + +AINUVA PÄIVÄ. + +--»Ah, painuva päivä, mi kiire on sulla? +En jaksa, en jaksa ma jäljessä tulla, +niin paljon, niin paljon ois tointa ja työtä, +ma pelkään pitkää yötä.» + +--»Laps onneton, leiki, jos joudu et mukaan! +Mun orheini kanssa ei kilpaile kukaan. +Mut jos halu sulla on haaveesi luokse, +sa kiireemmin, kiireemmin juokse!» + +--»Ah, painuva päivä, jo voimani vaipuu. +Kerra orheisi rientävi henkeni kaipuu, +mut tien kivet, kannot estävät jalkaa, +mun ruumiini raueta alkaa.» + +--»Mies mieletön, heitä jo tuumasi turha! +Sun henkesi kaipuu on henkesi murha. +Miks ennemmin et sinä alkanut matkaa? +Nyt liian on myöhäistä jatkaa.» + +--»Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin, +jo lapsena leimusin, nuorena paloin, +mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla, +jos vielä on valkeutta sulla!» + +--»Polo ihminen, kuulunet siis sukukuntaan, +mi Luojalta lahjaksi saanut ei untaan, +siis taistele, iske ruskossa illan! +Jätän jälkeeni välkkyvän sillan.» + +--»Ah, painuva päivä, sua pyydän ja vaadin, +siks varro kuin viimeisen lauluni laadin! +Olen kohta jo valmis, en paljoa palvo, +yks tuokio yössäkin valvo!» + +Pois aurinko painui, lankesi ilta, +jäi taivahan rannalle säihkyvä silta, +mut kaukaa korven tummuvan yöstä +soi laulu ihmisen työstä. + + + + +I. + + + +VIIPURIN VARTIO. + +Siellä on vapauden haaveilo haikein, +missä sen puolesta taisto on vaikein. +Suomen lukkona vanhastaan, +vieläkin varjelet synnyinmaan, +sytytät toivoa, uskallusta +kesken yötä ja taantumusta; +miehet meillä jos moiset ovat, +silloin turhat on tuulet kovat, +silloin seisovi Suomen laki, +silloin herra on herrallaki, +sortaa ei esivalta saa; +silloin seisovi Suomenmaa. + +On kuva, painuva sydämeen: +saapuvat juristit salkkuineen, +tuodaan tuomalla toiset herrat, +itse lain-tutut kymmenkerrat, +syyttäjät pöytäkirjaa pitää, +vastapuoli ei vastaa mitään, +toisille painetit arvon takaa, +toisille vain omatunto vakaa, +vala vannottu Suomenmaalle, +Suomen laille ja Ruhtinaalle. + +On näky toinen juhlallinen: +istuu rykmentti iloiten, +kunniavieraana kunnian miesi, +jonka he syytetyksi jo tiesi; +juttu juoksevi, viiniä tuodaan, +varmaan Keisarin maljakin juodaan, +järjestysvalta ei neuvoa tiedä, +tahtoo rykmentin vieraan viedä, +vangita Viipurin kaupunginpään; +Keisarin upseerit estävät tään. + +On kuva kuuluisa kolmaskin, +piirtyvä kansan mielihin: +maaherra, valvoja järjestyksen, +puolella vääryyden, villityksen, +lain ylin turvaaja turvanansa! +Hälläkö myös vala vannomansa? +Ei! Hän on vannonut Hallitsijalle +olla kunnia armeijalle, +oikeuden suojaksi miekkansa käyttää. +Näinkö hän tuon pyhän tehtävän täyttää? + +Voi virat vaipua, maat voi hukkua, +vaan ei kansojen omatunto nukkua, +siellä on vapauden haaveilo haikein, +missä sen puolesta taisto on vaikein. +Viipuri! Seisot kuin kallio meressä, +seisonut ennen jo tulessa ja veressä, +kertoa voivat sun muurisi harmaat +isänmaan kohtalot kolkot ja armaat; +Viipuri! Et sinä sortua saa. +Jos sinä seisot, seisovi maa. + +14/9 1912. + + + +SAVONLINNAN LAULU. + +Juhlaruno laulu- ja soittojuhliin 4-6/7 1913. + +Oli kerran--ah mene mielestäin + se milloinkaan ei ehtoo-- + näyn näin minä näillä silmilläin, + kun katselin rannan lehtoon. + +Tuli rantahan morsian seppelepää-- + oli salmi ja salmessa saari-- + suvi-illan ilmahan istahti tää + kuin korkean taivaan kaari. + +Hän lauloi laulun kummallisen-- + mene milloinkaan ei ehtoo-- + Hän lauloi: »Vei vesi kaunehen, + sitä kaivaten kuljin ma lehtoon. + +Sitä säilytin kerran ma sydämelläin-- + oli saari ja saaressa linna-- + minä elämän onnesta orvoksi jäin, + en löydä ma riemua rinnan. + +Minä luulen, se oli minun vapautein-- + suru milloinkaan ei suistu-- + mull' ei ole aamua, iltaa ei, + jona ei se mielehen muistu. + +Näät kun olin nuori ja onnellinen-- + mene milloinkaan ei ehtoo-- + oli vapaus solkeni sorjin, sen + minä hukkasin rannan lehtoon. + +Tai aaltojen alle se pudonnut lie-- + oli salmi ja salmessa saari-- + monen ritarin sinne on löytynyt tie, + ei löytynyt onneni kaari. + +Nyt istun ma iltani ikävissäin-- + oli linna ja linnassa impi-- + mut muistelen: ennen sydämelläin + koru kiilteli kaunihimpi. + +Olen surrut vuossadat itseksein-- + tule milloinkaan ei huomen-- + mull' aamua ei, mull' iltaa ei, + olen sentään onnetar Suomen. + +Mut tiedän, jos solkeni löytäisin sen-- + mene milloinkaan ei ehtoo-- + taas olisin nuori ja onnellinen, + en kulkisi kuoleman lehtoon. + +Näät ympäri minua kaartuvi yö-- + oli linna ja linnassa vahdit-- + ja siksi mun syömmeni synkästi lyö, + kun raikuvat rattoisat tahdit. + +Tämä hyvää on, tämä kaunista on-- + tule milloinkaan ei huomen-- + olen sentään ma ijäti onneton, + jos löydy ei vapaus Suomen. + +Ei aaltojen alle se jäädä saa-- + oli linna ja linnassa impi-- + jos unhoitan sen, mua muistuttakaa: + olis taistelo kaunihimpi. + +Olis taistelo edestä vapauden-- + oli saari ja saaressa linna-- + minä voisin sen, minä voittaisin sen, + jos saisin ma rauhaa rinnan. + +Jos löytäisin lepoa itsellein-- + tule milloinkaan ei huomen-- + mull' aamua ei, mull' iltaa ei, + mua painaa kohtalo Suomen. + +Jos saavuta en minä vapauttain-- + suru milloinkaan ei suistu-- + surun sävelet raikuvat rinnastain, + ei aurinko mielehen muistu. + +Olen kuitenkin kuoleva ihminen-- + mene milloinkaan ei ehtoo-- + oli vapaus solkeni sorjin, sen + minä hukkasin linnan lehtoon. + +Tai aaltojen alle se vaipunut lie-- + oli salmi ja salmessa saari-- + valon vaeltajien nyt sinne on tie, + mut missä on onneni kaari? + +Yhä huokailen, onneton, orjuuttain-- + oli linna ja linnassa impi-- + jos huolisi joku mun huoliain, + sois kantelo kaunihimpi.» + +Hän lauloi näin, hän näkyi näin-- + oli saari ja saaressa linna-- + hän elämän onnesta orvoksi jäi, + oli laulu hän Suomen rinnan. + +Hän suloinen, hän suruinen, + hän ijäti itketty, ainoo, + jota uneksin ain, jota unohda en, + min muisto mun mieltäni vainoo. + + + +OMA SYY. + +Me oomme kuin luolassa ahtaassa. Tunnetteko? +Tääll' ihmisen kuihtuu joka aatos, tunnetteko. +Rikos täällä on riemuita, syy täällä on surra, +lupa vain vaikeroida ja toisia purra. + +Me tukahdumme. Me itse tiedä emme, +miks meiltä ilma loppuu, me miksi suutelemme +sitä ruoskaa, mi meitä lyö iki, aina-- +oma syy! Ei meitä vika vieraiden paina. + +Oma syy, että oomme me orjat ja kurjat, +oma syy, että meille on onnen oikut nurjat, +oma syy, että suorinkin väärähän vääntyy, +kuihtuu, kituu täällä tai nälkähän nääntyy! + +Mitä tehdä? Miks koko kansa tyytyy? +Miks kaikki sen kauneimmat alotteet vain hyytyy? +Miks nuoriso jäähtyy? Miks on koko suku +vain murtuvien kevättoivojen luku? + +Siks että me itse emme itseemme usko, +siks että Suomi meille on iki-iltarusko, +siks ettemme uskalla itseemme luottaa, +nähdä onnea oman työn, tehdä ja tuottaa. + +Miks tehdä? Miks tuottaa täällä koskaan mitään? +Ei, ei! Ulkomaista tääll' uuden olla pitää! +Me saammehan Saksasta kaikki uudet aatteet, +kuosit kaikki Ranskasta, Englannista vaatteet. + +Me oommehan itse vain inha raaka-aine! +Me vasta hienostumme, kun meidät meren laine +on rannoilta vierailta kotitupiin tuonut, +meistä jotain muuta ja arvokasta luonut. + +Mut itse me saamme sen ilojuhlan maksaa! +Ja maksamme siksi, kuin kukkaro jaksaa. +On totta: ei kelpaa vain olla suomalainen. +Mut miks meitä tee ei tahto kotimainen? + +Siks ettäkö emme voi itseämme luoda? +Jos emme me voi, on turha muilta tuoda! +Siks ettäkö oomme me iki raaka-aine? +Jos emme me nosta, ei nouse Suomen maine. + +Kas, muut meille nauraa! Se vaikk' on pieni haitta, +me tahdommeko olla vain muiden aarre-aitta? +Me tahdommeko ostaa, kun voisimme myödä? +Itse saada iskuja, kun meill' ois mahti lyödä? + +On kukin oman onnensa seppä, myös kansa. +Mut kansa, mi arvosta ei tekojansa, +on tehoton, on kuollut, on iki muiden orja, +ei sini; meillä vapaus voi soida sorja. + +Ei sini nousta notkosta Suomen kansa saata +kuin emme me viljele isiemme maata, +kuin emme me usko oman tahtomme tarmoon, +kuin jäämme työn vieraan ja ainehen armoon. + + + +MIES MIEHELTÄ. + +Mies mieheltä, mies mieheltä +soi taisto nyt kautta maan; +kenet taisto kaas, hän nousee taas, +ei petturi milloinkaan. +On kansojen oikeus ijäinen, +myös oikeus kansan tään; +jos seiso ken ei eestä sen, +hän kuollut on eläissään. + +Mies mieheltä, mies mieheltä +väkivalta nyt maahan käy; +on Suomen yö, on yössä työ, +ei aamun toivoa näy. +Kun kansan parhaat kahlitaan +ja kansa onneton +ei estää voi, vain kestää voi, +se kärsimystä on. + +Mies mieheltä, mies mieheltä +maa sankareita luo; +se ainoo on säde auringon, +mi lohdutusta tuo. +Mut voi, että poiat oman maan +vieraalle heitä vie, +ei vuoksi muun, vain palkan, suun-- +se tuska tuimin lie. + +Mies mieheltä, mies mieheltä +lähestyy turmio. +Maa silvotaan, laki poljetaan, +on poljettu kauan jo. +Joka kansanjänner vireesen, +muu tässä auta ei, +työ yhteinen, tuhatkertainen +tai surma Suomen vei! + +Mies mieheltä, mies mieheltä +lyö tunteet kytketyt. +Kukin paikallaan, kukin kohdastaan +on maansa muuri nyt. +Kun sulho jättää morsion, +kotinsa harmaapää, +ja eestä maan käy vankilaan-- +ken silloin kylmäks jää? + +Mies mieheltä, mies mieheltä +pyhä lippu siirtyvi. +Monet taisto kaas, se nousi taas, +taas pilvihin piirtyvi. +Taas ylpeät olla saatamme. +Maan kansat: kunniaa! +On vaatteessa sen sana vapauden, +sitä suojaa Suomenmaa. + + + +MAGNA CHARTA. + +1863-1913. + + Tuo tottako ois: + oli meillä kerran kansa, + vapaa kansa vallassansa, +ja kansalla hallitus, mi tajusi sen tarpeen? +Ja ettäkö maalla ois mahtaja ollut, + mi suureksi tullut + on vuoksi sydämensä + ja suuren lempeytensä +ja huolen, jolla liensi hän haavoja arpeen? + Tuo tottako ois? + + Ei olla se vois: + näät silloinhan oisi + olot kaikki täällä toisin +ja kaikkihan seurais sen aurinkorataa; +ovat kansojen hengen ja elon siemenjyvät + esivallan teot hyvät + ja häirinnyt mikään + ei täällä ijäst'ikään +ois ruhtinaiden onnea ja kansan vuosisataa? + Totta olla jos vois! + + Ja maahanko ois + myös Magna Charta luotu + ja tänne vapaus tuotu +esivallan oman käskyn ja määräyksen mukaan? +Ja ettäkö vahtinut järjestysvalta + ois sitä yltä, alta, + ja laki yksin täällä + ois ollut vallanpäällä +ja tohtinut loukata ei sitä oisi kukaan? + Se tottako ois? + + Ei olla se vois; + näät silloinhan täällä + ois turva tuulissäällä +ja silloinhan täällä kai oisi vapaa kansa; +kun kuulemme tuosta, se soi kuin kaunis laulu, + se on kuin kaunis taulu, + mi sydämiä syttää, + mut murhemielen jättää +ja nyky-olot näyttää tosi karvassansa. + Totta olla jos vois! + + Josp' uskoa vois, + maan hallitus että ois vielä maan hyöty + ja että vapaus lyöty +vois turvata oikeuden, lempeyden mahtiin, +ja että elo kansojen kävis lain mukaan, + jot' ei loukkaisi kukaan, + joka on omatunto, + on esivallan kunto, +ja että ajantieto soisi sydämien tahtiin! + Josp' uskoa vois! + + Olot täällä toisin ois, + ois Suomi suuri, vankka, + ois vartio sankka +ja varmaankin valtakunnan kruunussa helmi. +Mut vainovuodet tulleet on tuimat ja kovat, + ne vienehet ovat + tuon meiltä lapsen-uskon + ja elon aamuruskon +ja toivon, mi kauniina karkeloi ja telmi. + Josp' uskoa vois! + + + +JOULU KRESTYSSÄ. + +Pian soivat joulukellot kaikkialla, +Jumalan rauha kulkee kautta maan, +näkymätönnä joka akkunalla +jo joulutonttu tanssii tanhuaan. +Mut mustat on vankilan muurit. + +Jo siskot siskoihinsa yhtyy, taatot +taas perhepiireihinsä sulkeutuu, +ja maammo muistaa monet joulu-aatot, +kun kukki itsellekin ilonpuu. +Mut kolkot nyt on kodit Suomen. + +On ilo poissa. Muistuu meillä mieleen +ne miehet, jotka väärin vangittiin, +ne kodit, joissa jäänyt ovenpieleen +on jouluksikin suru synkkä niin, +että kynttilät tahdo ei tuikkaa. + +Ja he ei sentään ole tehneet muuta +kuin minkä tekee joka kunnon mies, +he suojanneet on Suomen joulupuuta, +meill' että oisi oma kotilies, +isänmaa, emonkieli ja laki! + +Nään heidät selvään. Tunnen heistä monta. +Jokaisen käteen käydä tahtoisin, +sanoa--sana kuink' on arvotonta!-- +ei, hiljaa ehkä pois ma hiipisin +ja virkkaa voisi en mitään. + +Ma tiedän: tunteet politiikan vaa'ssa +ei paljon paina, ehkä sentään vähän. +Mut tiedän myöskin: ellei tunteet maassa +nyt liiku, ei meist' ole elämähän, +vaan käyköön kaikki kuin käykin! + +Ne kunnon miehet! Isät, äidit heidän, +jo kuolleet taikka vielä elävät, +jos kenenkään, on tässä kiitos teidän, +tuhannet teitä tänään kiittävät, +kun annoitte urhoja maalle. + +Ja mieleen heidän kun te istutitte +tuon tunnon, että oikeus on pyhä, +ja siinä uskonnossa kasvatitte +nuo miehet, jotka siihen uskoo yhä, +ja joista vuossadat kertoo. + +Ja lapset, joill' on onni olla heidän, +te saitte muiston kadehdittavan, +tiedätte: Suomen vastaisuus on teidän, +sen isät loivat yössä vankilan, +ja huonommat liene ei pojat. + +Sanoinko, kolkot kodit Suomen oisi? +Ei, joulurauha kulkee kautta maan. +Iloa eikö itsetunto loisi, +me että kunnon kansaan kuulutaan? +Ja siitä me kiitämme heitä. + +Ja kolkko heille oisko Krestyn koppi? +On heillä sentään jouluseuranaan +se hyvän omantunnon vankka oppi, +joll' on he nostanehet Suomenmaan, +kun meilt' oli usko jo mennä. + +Palavat heille kaikki kynttilämme, +jokainen kuusi heille kumartaa, +soi syvimmällä meidän sydämissämme +kuin jouluvirsi sana: isänmaa. +Mut kunnia, kunnia heille! + +20/12 1913. + + + +HAUTAUS. + +Eellä ensin risti puinen, +sitten pappi partasuinen. + +Sitten ruumisvaunut, sitten +lyhyt seura saattajitten. + +Sekin kylmä, virallinen, +vaikka varsin toverinen. + +Soittokunta sotilaita! +Ken nyt matkaa kuolon maita? + +Painettien kylmä kärki +vastaa, jos ei keksis järki. + +Kuka? Yksi miljoonista +valtakunnan kasarmista, + +Puhuu tuima pohjatuuli, +siintyy soittajankin huuli. + +On nyt aamu Uudenvuoden. +Tuonko tuli myötään tuoden? + +Näky vaiko vertauskuva? +Ei! Vain taulu unhottuva. + +Hautaa vain nyt valtakunta +poikaa kesken pohjan lunta. + +Nimetöntä, suurta lasta +kivääriä kantamasta. + +Marssimasta maita, soita, +elon lyhyen louhikoita. + +Vierryt lie hän Venäjältä. +Täällä päättyi päivät hältä. + +Kuka? Yksi miljoonista +takin harmaan kantajista. + +Niistä, joiden hartehilla +mahti maan on mahtajilla. + +Soitto soi niin suruisasti. +Katson kadun päähän asti. + +Itkettäis, jos ilkeis. Huuli +vavahtaa, käy pohjatuuli. + +Siittää sydän mieltä monta, +rakkautta rajatonta. + +Myötämieltä miljoonien +lumen alle painuvien. + +Uunnavuonna 1914. + + + +KANSALAISSEPPEL. + +Leo Mechelinin muistolle omistettu. + +Varmaan hän oli myötäsään soutajaks luotu, +otsalla onni, sielussa sointu ja rauha; +sorjemmin sous hän, vaikk' oli vastasää suotu, +koittanut konsana vaikka ei lepo lauha. + Myrskyssä seista hän tahtoi, + taistella tohti ja mahtoi, + työmies kuin ei kukaan, + johtaja, tempaaja mukaan, + mestari muodon ja sanain, + kyntäjä valtaisten vanain, +hän, Päämies, min haudalla sorrettu kansa +voi vieläkin muistella vapauttansa. + +Taiteita suosi hän, tieteitä viljellä ehti, +kansansa yhteys ain oli mielessä hällä; +kaunista kauniimpaa ei laakerilehti +kansalaiskuntoa kuin oli miehellä tällä. + Korkeinna kaikista muista + kumpunsa kunniapuista, + myrskyt kun mylvii ja raastaa, + puu pyhä oikeuden haastaa, + laulaen lain ikikieltä, + miettien sankarin mieltä, +Päämiehen, min haudalla sorrettu kansa +voi vieläkin toivoa vapauttansa. + +Pystynä kulki hän: tiensä ja määränsä tiesi, +kaiutti kansansa oikeutta kuin jalopeura; +kunnian soi hälle ystävä kuin vihamiesi, +kolme miljoonaa oli sankarin seura. + Sortajan suut hän suisti, + kaukaiset maat hänet muisti. + muodoissa lempeetä, mutta + aatteissa karkaistunutta + poikaa pohjolan peräin, + miestä miekankin teräin, +Päämiestä, min haudalla sorrettu kansa +voi vieläkin vannoa vapauttansa. + +Harmaa on taivas, halla mielihin hiipii, +raskaina riippuen itkevät puut sekä pilvet; +kuoleman tuuli kansamme toivoja riipii, +mutta kummuista kaikuvat kalvat ja kilvet. + Kuulkaa! Se Suomen on soitto! + Tuomiopäivän on koitto! + Nousevat paatiset parmaat, + veisaavat vainajat harmaat + voittoa Väinölän rantain + urhoa kilvellä kantain, +Päämiestä, min haudalla sorrettu kansa +voi vieläkin leimuta vapauttansa. + +26/1 1914. + + + + +II. + + + +SIELLÄ PUUT PUNALLE PAISTOI + +Kesäkuvia. + + +1. + +VENERETKI. + +Kelmeä kesäinen yöhyt +yli maiden, merten; +veno vettä viiltämässä. + +Kaunoista venossa kaksi; +toinen sulho suuri, +toinen morsian totinen. + +Soutelevat, joutelevat. +Neiti vieno virkkaa: +»Minne matka morsiamen?» + +Syttyvi urohon silmä: +»Katso kaikkianne, +nää etkö utuista nientä?» + +Luo silmän selälle neiti: +»Kuin kuparilanka +hämärästä häämöttävi.» + +Soutelevat, joutelevat. +Mies väkevä virkkaa: +»Etkö jo enempi nähne?» + +Katsahtavi hiussorea: +»Kuin hopeasolki +idän alta kuumottavi.» + +Soutelevat, joutelevat. +Onnen poika puhuu: +»Koht' eikö koti jo paista?» + +Helkähtävi hienosormi: +»Niinkuin kultavanne +kaartuvi sylistä vetten.» + +Meren sankari sanovi: +»Siell' on Terhensaari, +siellä korkea kotimme + +nousussa punaisen päivän, +laulussa sinisen linnun; +siell' on matkan määrä.» + + +2. + +TERHENSAARI. + +Tuosta rantahan tulevat; +kultakaislat +kaikkialla häilyy, +soittavat somerot alla +askelien onnellisten, +hiekat heläjää, +mullat muhajaa, +veenvalamat, +raakunkuoret +jalan alla rauskaa; +laituri lahen perällä, +siinä ulpukat utuiset. + +Polku lahden pohjukasta, +puron vartta +vastamaata nousu, +siinä on lempeä lepikko, +tuomilehto tuoksuvainen, +viita vipajaa, +kaste kimaltaa; +polun kaidan +kahdenpuolen +vesiperhot leijaa, +leikkivät sudenkorennot +lehdillä pajun ja raidan. + +Kunnahalla kuusimetsä, +kuusten alla +talo niinkuin linna, +teräksestä portti tehty, +porras silkillä silattu, +sametilla tie, +marmorilla maa; +peräseinä +peuran luusta, +ovi osmon luusta, +akkunat merenvahaiset, +katot kissankultahiset. + +Katselevat, kummastuvat: +»Oishan tuossa +tupa onnellisten, +vaan on mennä liian pieni, +liian pieni tulla tuonne, +kun on kyynärää +kahta kaikkiaan +koti korkeuinen. +Lieko linna +kääpiöiden, +lasten leikkimaja? +Ei meille sijoa siinä +meren suuren soutajille.» + +Istuvat sydämin synkin +polun päähän, +linnan portin eteen. + + +3. + +SININEN LINTU. + +Se lauloi sininen lintu: +»Ihmis-, ihmiskullat, +kuinka teiss' on tuhma tieto +autuudesta elon! + +Kuinka nousta nuori kukka +voisi vanhan mieleen, +suven henki heilimöidä +syksyisessä puussa? + +Suljettu on suuri onni, +taivas kiinni hälle, +jok' ei lapsen lailla tule +Terhensaaren linnaan. + +Lähtehessä kylpekäätte +kuusikummun alla, +virran vienon paaterella +päivää paistatelkaa. + +Murhemuistot entisyyden +tuonne kaikki jääkööt, +tuskat öitten tummien +ja hikihelmet päiväin. + +Elo niinkuin ensi kerran +silmillänne nähkää, +kun ei huolta huomenkoiton +eikä eilis-ehtoon. + +Maan ei liene mahtajille +Terhenlinna tehty, +tehty vain on tulla niiden, +joill' on unhon lahja; + +joill' on kyky kummastella, +ilo ihmetellä, +usko aina uudistua, +toivo toinen olla.» + + +4. + +METAMORFOSI. + +Kuulivat he virren kumman; +käsi kädessä +kulkivat kivistä tietä +linnunlaulu-laaksoon, +siinä lähde läikkyväinen, +vesi vailla pohjaa. + +Katsoivat kuvastimehen; +kuvan näkivät +kumpainenkin itsestänsä, +elon entismuistot +otsillensa uurtunehet, +surut sielunsilmäin. + +Koettivat kädellä vettä; +iho värähti, +valvahti pyhä vavistus +sydänkammioissa, +kulki verta kumpaisenkin +kasvot kalventaen. + +Virkahteli valju impi: +»Sydän minulla +sykkyräksi sylkähtävi, +kun ma tuumin tuonne +syöksyä sylihin aallon +syvän, pohjattoman.» + +Vastasi vakava sulho: +»Veri minulla +niinkuin seinä seisahtavi +auvon aavistusta, +uskallusta onnen uuden; +sylitysten syöstään!» + +Verhot vaatteiden valahti; +hetevesihin +heilahti heleät varret, +painui alle pinnan, +nousi kohta päätä kaksi +virran vienon kalvoon. + +Päätä kaksi kaunokaista, +hyvä-hymyistä, +auvon nuoren autuasta, +unho-onnellista; +katsoi taivahan sinehen, +sukeltausi jälleen. + + +5. + +LUONNONLAPSET. + +Leikkivät nyt lapset kaksi +Terhensaaren tanterella, +liepeellä utuisen linnan. + +Kiittävät kiloa päivän: +»Armas aurinko, +antaja pyhän elämän, +aina paistaos, +ällös polttele poroksi +ihmis-onnea, +kukkia ijäisen niitun!» + +Kumartavat Luojan kuuta: +»Kaunis kumppani, +kaitsija elon unien, +herätä haaveita, +älä ärjyjä sydämen, +sielun peikkoja; +ole oikea toveri!» + +Yötäkin ylistelevät: +»Tähdet kirkkahat, +kynttilät Jumalan juhlan, +olkaa lempeät, +älkää ankarat ijäti +kuin on kohtalo, +kuin sen vaskiset vasamat!» + +Kuuntelevat kuu ja päivä, +tähdet lempeät lupaavat. + +Meri yksin ympärillä +huoahtaa ja huutaa +raskahasta rinnastansa: +»Luonnon laajan lapset! +Kaikki on katoova kerran, +unen saaret uppoo, +painuvi paraskin haave, +pilvilinna hienoin.» + +Laulahtavat lapsikullat: +»Niinpä kauniisti nukumme +pohjalla meren sinisen, +lummekukkien lomassa.» + + + + +III. + + + +PYHÄKKÖ. + +Oli yö, kun astuin kammioos, +oli aamu, kun heräsin suuteloos, +miten kadulle pääsin, ma tuskin muistan; +ma seison ja katson ja päätäni puistan. + +Ei varmaankaan lie totta tää. +Niin kaunis mun päätäni pyörryttää. +Niin ihana ollako ihminen voi? +Kuin joulukirkko mun sieluni soi. + +Sa armas laps! Sa auringon laps! +Sa maailman kirkkaus kiharahaps! +Miten saatoit sa olla niin kaunis ja hyvä, +niin valoisa, lempeä, lämmin ja syvä! + +Ah, luulin jo, että päällä maan +ei minulla onnea ollutkaan +ja ett' olin päivän nurjalla puolla, +ei eessäni muuta kuin jäätyä, kuolla. + +Ja luulin jo, että syrjähän +olin syösty ma pöydästä elämän, +mua ettei muistaisi, lempisi kukaan, +ei ottaisi muiden ihmisten mukaan. + +Ja tunsin jo, ett' olin kummitus vain, +hymyn huomasin hyytyvän huulillain, +ei käynyt leikki, ei käynyt työ, +yli sieluni lankesi ikuinen yö. + +Ja nyt! Miten kaikki on muuttunut! +Taas kukkivat tuntehet tallatut, +taas lyö läpi rintani elämän helke, +käy unhotus murheen ja unien välke. + +Mut kuinka ma arvata saatoinkaan, +sa että voit anteeksi antaa vaan +ja että mua muistaisit, lempisit sinä, +jolle niin olin tuskaa tuottanut minä? + +Ja maailman polkuja matkaten, +miten uskalsin, onneton, uskoa sen, +mull' että ois ainainen koti siellä, +polo, josta ma poistuin niin korskalla mieliä? + + + +HYVÄ PETO. + +Peto on minun armaani, vaan peto hyvä, +ei haavoita silmänluontinsa syvä, +ei tahdo hän tappaa, kynsiä, purra, +vain hiipiä hiljaa ja kauniisti surra, +pään painaa olkahan lemmityn miehen, +elon siirtää kuin laskevan auringon tiehen; +hänet kiertää katseella hyväilevällä, +niin kärsimys-kirkkaalla, surun-kipeällä, +ja heittää maailman yli yön hunnun +ja tuntea kuolon ja rakkauden tunnun. + +Peto on minun armaani, vaan peto arka, +hän askelta säikkyy, hän ääntä jo karkaa, +kun kutsut, hän pelkää, kun huudat, hän lymyy +ja silmänsä lehvien halki vain hymyy, +hänet saada voi saaliiksi ahdistamalla, +kun vuori on eessä ja jyrkänne alla, +voit vangita hänet ja kotiisi kantaa, +mut silloin hän saattaa iskunkin antaa, +voi hyväillen hyökätä, suudellen purra +ja itse sun haavojas haikeimmin surra. + +Peto on minun armaani, vaan peto soma, +ei tahdo hän olla pyytäjän oma, +hän tahtovi tulla, kun hällä on mieli, +ei silloin kun kutsuu lempijän kieli, +jos väistyt, hän seuraa, jos hyökkäät, hän haihtuu, +jos etsit, hän elämän-murheeksi vaihtuu, +hänet parhaiten voitat, kun suot hänen mennä, +et itkuas näytä, et vastaansa ennä, +hän kärsiä tahtoo ja onneton olla +ja yöstänsä tummasta syliisi tulla. + + + +LEIKKIÄ. + +Leikkiä lyöden + sun luoksesi tulin, +mutta mä murheesi + hehkuhun sulin. + +Nyt olet iloinen, + nyt olet vapaa, +enkä mä tummaa + neittäni tapaa. + +Antanut oon + ilon päärlyn mä sulle. +Miksi et murheesi + huntua mulle? + +Haihtui huntu, + kun itse sa haihduit. +Vaihduin, kun itse + sa valkeaks vaihduit. + +Jälleen nään + sinut entisin silmin, +naljaillen nauran + ma lempeni ilmi. + +Menneet on iltani + itkun ja huolen. +Leikkiä lyöden + sun eteesi kuolen. + + + +RINTASOLKI. + +Mi sulo, kun taloustoimissa liikut, +mi lempeys, kun leikkien polvella kiikut, +mi puhtaus mun sieluni ympäri saartuu, +mi kauneus, mi korkeus mun ylleni kaartuu! + +Ma muistan, kun näin sinut ensi kerran: +Sa katsoit kuin katsoo enkeli Herran, +mut silmäsi nurkasta kyynele kiilsi; +niin raskaasti, ah, se mun rintaani viilsi. + +Ma kysyin: »Miks itket sa ihana, sorja?» +Sa vastasit: »Oon pahan maailman orja, +ma itken ihmisten kovuuden vuoksi.» +--»Tule pois, tule hyvien ihmisten luoksi!» + +Älä luule, sen että sun tähtesi tein ma! +Oman itseni vuoks sinut kotiini vein ma, +oman onneni vuoks sinut kukkasin koristin, +puin silkkiin ja kultaan ja soljilla soristin. + +Mut ah, pian kuihtuvat kukkaset runon! +Siks uusia aina sun päähäsi punon. +Ja kohta ne laulun kullatkin putoo: +ei lempi, mi laulut ja kukkaset kutoo. + +Sua lemmin, mut en kuin lempinyt oisin, +jos oisin sun kohdannut ennen ja toisin; +sua lemmin kuin kauniimman maailman kuvaa, +mun vuoks, pyhän pyyteeni vuoks punastuvaa. + + + +NEITI INKERI. + +Keinulaudoilla kesäisillä +nähtiin Inkeri-neiti tuo, +tukka keltainen Inkerillä, +kieli vilkas kuin virran vuo, +kissankellojen kilinä soi, +kussa katseensa karkeloi, +mutta naurunsa missä helkkyi, +kastehelmissä lehto välkkyi. + +Hänellä veljiä kymmenkunta. +Veljet vierivät maailmaan, +satoi taaton jo päähän lunta, +maammo vietihin alle maan, +mutta puutarha Inkerin +kukki kaunis kuin ennenkin, +siellä asterit, kurjenmiekat, +suorat käytävät, hienot hiekat. + +Kerran yö oli, ukkos-yö. +Valvoi Inkeri kammiossaan, +eessä silmien iskee, lyö, +tyttö seisovi hurmiossaan, +ei hän ukkosta pelkää; silloin +puiston polkua nousee mies, +hän, tuo itketty talvi-illoin, +josta vain sydän neidon ties. + +Hän, tuo ainoa, jolle antoi +kerran lempensä nuoren hän, +joka kanssaan sen kauas kantoi, +viskas virroille elämän, +luotaan kuin kukan turhan heitti, +sitten sen syli aallon peitti, +eikä Inkeri saanutkaan +raukkaa konsana rakkauttaan. + +Häntä vuosia itseksensä +itkenyt oli Inkeri, +vihdoin kuivannut kyynelensä; +sentään veljiltä tiedusti +vieläi joskus hän kirjeissänsä +miestä, min kuva sydämellänsä +neiti korkean kartanon +tahtoi kulkea kuolohon. + +Mutta mies salamoiden kesken. +puiston polkua kohoaa +kohti huonetta lemmen lesken, +kohti Inkerin ikkunaa, +katsoo Inkeri kalpeana; +seisahtuu uros kumarana, +äänin kuiskivi murtuvin, +takaa kukkivan syreenin: + +»Kulta Inkeri, keltatukka, +vaimo valkea nuoruutein, +kuihtui pois elon onnen kukka, +omas sentään on sydämein, +katso, ikkunas alle tänne +mun on lingonnut lemmen jänne +halki ukkosen, halki yön, +tuiman keskeltä arkityön. + +Kulta Inkeri, keltakassa, +totta muistanet vielä mun? +Venhon muistatko valkamassa, +jolla kauaksi sousin sun? +Pienen muistatko Pyssyluodon, +missä sai punapursi vuodon, +täytyi yöpyä alle puun +kuun ja aaltojen kuunteluun? + +Kulta Inkeri, keltahapsi, +miksi vastaa sa mulle et? +Olin nuori, sa olit lapsi, +meiltä särkyivät sydämet, +pois me leikimme lemmen onnen, +pois me tanssimme tuskan ponnen, +huomaan, vasta kun myöhäist' on +liian kalliiksi karkelon. + +Kulta Inkeri, keltatukka, +kuule, kuuntele armas mua! +Vaikk' on syömmeni syönyt hukka, +ijät päivät ma rakastan sua. +Tiedän nyt, mit' en ennen tiennyt; +mult' on tää talo järjen vienyt, +ei, en lähde, ma poistu en, +ennen kuin sua suutelen. + +Kulta Inkeri, kutrikelta, +anna anteeksi pyytehein, +varmaan vaikutan kuollehelta; +palajan jällehen purrellein. +Mutta uskoisit mua sa varmaan, +pääni nähdä jos voisit harmaan, +kuulla itkuni ijäisen +polon pohjasta sydämen.» + +Poistui mies kuin oli hän tullut, +haihtui taivahan salamaan. +Silloin Inkerin huulet hullut +kiertyi nauruhun katkeraan, +nauroi hetken ja nauroi kaksi, +nähtiin aamulla sairahaksi, +mutta huulilta hourupään +nauru poistu ei vieläkään. + +Pirtin portailla pimenevillä +nauraa Inkeri-neiti nyt, +tukka takkuinen Inkerillä, +katse kuin lasi himmennyt; +menneet onkin jo pitkät ajat; +peittyneet monet lehtimajat, +keinulaudoilta laulut laanneet, +naiset kaunihit maassa maanneet. + + +SYYSLEHTIÄ. + +Syyslehdet pään päällä lentelee, +suru kulkijan rinnassa kumahtelee. + +--Ah, lentävä lehti, sun laillasko lien +pian päässä ma lempeni, lauluni tien? + +»Ole huoleti, vieras veljemme! +Tuhat vuotta tai hetki, on yhtä se.» + +--Ah, lentävä lehti, sun laillasko jäin +ilonpuustani irti ja elämästäin? + +»Pysy tyynenä! On elo unta vaan, +ilo ainoa itkeä unelmataan.» + +--Ah, lentävä lehti, sun laillasko voin +päin haihtua haaveita nousevan koin? + +»Tule viisaaksi, vieras veljemme! +Koi koittavi, mutta ei murheelle.» + +Yli lentävät poloisen kulkijan pään, +mi kaipaa kaunista elämätään. + + + +SYYSSÄTEITÄ. + +Mikä valkeus äkkiä ympäri pääni? + Mikä lempeä ääni +kuin kieliltä kantelon hopeisen? +Mun mieleni synkkyys haavehin haihtuu, + suru kaihoksi vaihtuu +ja muistoksi päivien menneiden. + +Ja valkeus kasvaa ja kasvaa yhä + ja kantelo pyhä +soi helisten täydellä voimallaan, +veet veisaavat myötä ja kuuraiset puistot, + ja mieleni muistot +pian peittävät minulta taivaan ja maan. + +Noin laulaa ne sätehet syksyisen mielen: + »Sun soittosi kielen +me tahdomme jällehen soinnuttaa: +kun kului pois elos kaunehin kulta, + et tuntehen tulta +sa saa, mutta härmää sa saat, hopeaa.» + +Ja vastaavat lempeät tyttäret taivaan: + »Et taas elonvaivaan +saa pois meiltä mennä, et tummua pois; +vain valjeta saa polo, vaivattu pääsi, + niin kohtalo sääsi, +sen huolimme huntuun kuin onnea ois.» + +Jo tanssivat ilmassa taivaiset hunnut, + jo saapuvat tunnut +nuo elämän mennehen arpeuneen. +Suo kohtalo joskus kaunihin ehtoon + maan lapsien lehtoon, +elon onnea anna ei uudelleen. + + + +SIMON PYLVÄSPYHIMYS. + +(Varhainen aamu erämaassa. Päivä koittaa.) + +Nouseva Aurinko, +ainoa ystäväin, +kuinka sua kiitän +sielusta, mielestäin! + +Ah, miten armaat +on kasvosi mulle +jälkehen pitkän yön! +Kamppaelin taas peikkojen kanssa, +saapuivat suhisten luolistansa, +tahtoivat tyhjiksi tehdä +mun henkeni pitkän työn. +Ah, miten armaat +on valkeuden parmaat +sille, min maailma mustaksi meni +ja synkkeni syön! + +Nouseva Aurinko, +uskoni, kirkkautein, +taivahan airut +synkälle sydämellein! + +Kakskymmentä vuotta jo seisonut oon +ja mahtanut mahdotonta, +muut käyneet on leikkiin ja karkeloon, +ma kestänyt taistoa monta; +nyt enää kestä mä en, +ma tiedän sen, +olen uupunut, murtunut miesi, +lien sammunut, +lien tummunut +kuin hyljätty nuotio metsässä +tai kodin aution liesi. + +Ja taasko mun täytyis +lämpöä, valkeutta antaa +ja kuormani yksin kantaa? + +Ei, riittää jo. +Suo, kohtalo, +mun mennä pois, +pois sinne, pois, +lepo missä ois! +Kakskymmentä vuotta +olen ollut jo kansan pylväs, +kakskymmentä vuotta +pyhä, synnitön, syytön ja ylväs, +olen ollut suotta, +sen tunnen nyt, +sen tuntea sain +yön tuskissain, +tuon tunnen nytkin ma valveillain. + +En rukoilla saata, +en etsiä maata +Isän ijäisen. + +Siks rukoilen +sua Aurinko! +He tulevat jo, +kas, kansaa, kansaa, ne tulevat kohti! + +Valo heille ma olin, +mi taivaalta hohti; +nyt pelkkää yötä ja epäilystäkö +tarjota heille? + +En voi, en saata, +en palata myöskään +taas elämän teille. +Mitä tehdä, mitä? +Yhä toivoa sitä, +joka tule ei koskaan, +vai jättääkö kaikki +ja päänsä syöstä +paasihin korven? +Näin pääsen yöstä, +näin pääsen tästä +sydäntuskasta, kauhusta, +häpeästä! + +Pyhä Aurinko, +ota vastaan minut! +Minut siunaa, niinkuin +ma siunaan sinut. + +(Syöksyy alas pylväänsä päästä.) + + + + +IV. + + + +KUMMITUS. + +(Kohtaus nykyaikaisen sanomalehden toimituksesta.) + +Tuli kummitus kerran toimistoon-- +ihan oikea kummitus, keski-yöllä-- +oli, toimitus viistänyt viidakkoon +ja tuuminut: Itse toimittakoon +lehti itsensä, ei elä ihminen työllä! + +Vain toimitussihteeri raataa ja hikoo +ja kiroo ja pauhaa ja paitakin likoo +ja hermot jo on päin helkkariin. +Piti puhua Turkuun ja Viipuriin, +myös katsoa maaseutu-lehtien läjät, +nuo kauhun kalpean levittäjät +yli toimiston nuoren pokkulalauman. +Hän tuumia sai joka liitteen ja sauman, +kun taittaja toi sanan hymyilyllä: +»Kakskymmentä palstaa on liikaa jo kyllä!» + +Kuten huomaatte, parhain paikka tuo +ei ollut saapua kummituksen. +Hän kuitenkin tuli ja astui luo, +veti visusti jälkeensä kiinni uksen +ja seisahtui sekä katsoi päin +läpi pääkallo-reikien hirveäin. +Hän tarkoitti totta, ei tullut hän suotta; +taas maannut hän maass' oli kymmenen vuotta, +oli alkanut luuvalo vaivata poloa, +siks liikettä vaati hän, seisaalla-oloa, +näin lähtenyt tuost' oli toikkaroimaan +hän luottaen kummitus-kauhunsa voimaan. + +Hän tottunut ain oli efektiin, +näät hän oli mieltynyt teatteriin, +hän rakasti suuria vaikutuksia, +papinpaatosta, kuutamokuiskutuksia, +käärinliina-liikkeitä, tapeetti-ovia, +tikar-temppuja, haa! myös myrkkyjä kovia, +oli kummitus oikea näät, ei väärä, +mut väärä nyt sattui matkansa määrä. + +Ei toimitussihteeri nostanut nokkaa, +ei huutanut, ei edes säikähtänyt. + +Kun kummitus seisoo ja yskii ja pokkaa, +hän saa sanan vastaansa vain: »Mitä nyt?» + +»Haa, haa!» hoki kummitus. + + --»Mitä siinä niin hahhah!» +sanoi sihteeri. + + --»Ois mulla uutinen.» + + --»Jahhah», +sanoi sihteeri, viitaten stenofoniin, +»puhu tuohon, mun täytyy nyt taas telefoniin!» + +Nyt kummitus suuttui: ma lemmolle näytän, +kun kaikki ma parhaat keinoni käytän, +kun kalistan hampaita vastakkain +ja tanssahtamaan saan sääreni vain. +Voin saarnata myös, voin messuta myös; +totta juukeli, heität ja hellität työs +tai ainakin senverran katsahdat tänne, +ett' tunnet kuin laukee järkesi jänne +ja lankeat peljäten polvillesi, +pyhimyksiä pyytelet turvaksesi, +tulet tuhmaksi taas, kiellät kirkkahan pääs, +kadut vaivaista syntistä synnyntääs! + +Oli kummitus oikein vihoissaan. +Näät kummitus vaatii kunnioitusta +ja uskoa, maailmankatsomusta, +hän muuten ei kummitus olisikaan, +kukaties mikä ois tai ehk'ei mikään! +Sitä kestäis ei paras prestiisikään, +olis vaarassa varjojen eksistenssi, +koko korkea kummitus eksellenssi, +koko kirkkomaa, koko hautuumaa, +ties Herra, kuin kävis kirkonkaan +ja suntion, piispan ja pastorin +ja kirkkoherran ja kanttorin, +vois tulla hulluksi hippakunta, +ei lautamies saisi enää unta, +ei ehkä korkea raatikaan-- +se onnettomuus ois kansan ja maan! + +Ja stenofoniin hän uutisen +tuon ärjäisi: »Kummitus toimistossa!» +Ja vartoi nyt vihanhurmiossa, +miten sihteeri vastaan-ottais sen. + +Mut sihteeri palasi puhelimesta +ja istui vanhalle paikalleen, +ei mitään merkkiä romantisesta, +hän vaipui vain yhä realiseen, +hän puhui Porvoosen, Raumalle, Poriin, +hän heitteli pinkkoja paperikoriin, +mut nähnyt ei vierasta vieläkään. + +Nyt loppui jo tyysti tyyneys tään, +ohi sihteerin silmien luurangon käsi +nyt ojentui: »Olen ystäväsi.» + +Tuli hiljaisuus, tuli vaitiolo. +Mut säiky ei sihteeri, ei ole nolo, +kynän nostaa hän kyllä ja katsoo kättä +luusormista, mutta peljästymättä, +käsvartta pitkin jo katseensa kulkee, +hän hirviön silmihin katsoa julkee, +tuon tutkia kiireestä kantapäihin. +Meni tuokio, kaksikin hommihin näihin, +kunis äänellä hieman värvähtävällä-- +joka ei ole ainainen tapa hällä-- +sanat painavat lausui: »_Onko joku_?» + +Sanat historialliset: »_Onko joku_?» +Hän ei kieltänyt mitään, ei myöntänyt mitään, +hän tahtoi avoinna porttinsa pitää +joka mahdollisuuden mahtua sisään, +mut myös ulos, toisia jos tulis lisää. +Sanat korkeat niinkuin Kosmos, vaikka +hän huomasi, ett' oli vaaran paikka. + +Tuli kummitus tuosta hulluksi aivan, +hän kalisti harvoja hampaitaan, +näki toisen hän vieläkin suuremman vaivan, +rupes riivattu tuossa hän tanhuamaan, +hän heitti säärtä ja sitten toista +ja, kumpikin ne oli reumaattiset, +se vast' oli vilskettä aikamoista, +kovin puuskutti putkensa pneumaattiset, +luut kalisi, löi nivel niveltä vasten, +yli tuolinkin karmin hän säärensä sai, +yli pöytien, hyllyjen arvokasten, +yli tolppojen, saksienkin, huihai! + +Mut toimitussihteeri tyynenä pysyi, +papereitansa koki hän varjella vaan, +tosin hieman hän kalpea oli, kun kysyi: +»Eikö käy herra Kummitus istumaan?» + +Ulos laukkasi kummitus, hirnahti kerran, +hävis päätänsä pidellen huomahan Herran. + +Mut toimitussihteeri katsoi hetken +hänen jälkeensä, tuumien syytä tään retken: +Jaa, jaa, tais uutinen hänellä olla. +Hän stenofonihin mietteissään +nyt kääntyi, sai sieltä uutisen tään, +sanat: »Kummitus toimistossa!»--No jaa, +mut parempi otsake! Halloo, jaa jajaa, +ei »toimistossa», ei niin, ei niin, +me panemme: »Kummitus hunningolla.» +Voi ottaa sen--pikku-uutisiin! + + + + + + +ELÄMÄN KOREUS + +(1915) + + + + +ELÄMÄN KOREUS. + +Kiinni riipun elämässä +kaikin vaistoin, kaikin taistoin, +vaikka kaikki tuskat tunsin, +vaikka kaikki maljat maistoin. + +Tartun elon sorjan tukkaan, +pidän kiinni enkä päästä, +sääli muita en, en itse +myöskään itseäin mä säästä. + +Kiitän joka tuokiosta, +kiitän Sallimusta syvää, +minkä elää vielä salli, +minkä antoi pahaa, hyvää. + +Teen sen itsetietoisesti: +rikon taikka kärsin,--kestän, +noin ma pelon peikot torjun, +noin ma kuolon kauhut estän. + +Tiedän, että sorrun, sentään-- +taikka kenties juuri siksi-- +elän suurta sunnuntaita, +tunnen kaikki kaunihiksi. + +Kenties juuri siksi mulle +taivaan tuliruskot palaa, +etten eespäin enää toivo, +etten taapäin enää halaa. + +Tässä seison enkä taida +muuta: tällaiseksi loi mun +aika, ijäisyys ja luonto +suuri, joka elää soi mun. + +Pyydä anteheks en mitään, +mitään en ma anteeks anna, +olen niinkuin luonto itse, +joka lausuu: kärsi, kanna! + +Harmetkohot hapset, menköön +selkä poikki taakan alla, +sentään elämää ma laulan, +kiitän mieliä kirkkahalla. + +Hyvät herrat, kauniit naiset, +kyynelin ma täältä lähden, +itken niinkuin syksy-ilta +peittyessä pohjantähden. + +Rakastan ma raivoon saakka +tähteäni omaa tätä, +elon joka ilmausta, +maata sydän-sykkivätä. + +Rakastajan lailla eroon +kerran elämästä tästä: +ikihyvästit kun heitän, +vielä nautin elämästä. + +Pyhä, suuri Tuntematon, +turhaan mulle huntus nostat, +tiedän, että kuolen silloin, +koska näkös mulle kostat. + +Siksi painan silmät kiinni, +umpiluomin uskon sinuun, +rinnoillesi pääni painan, +tunnen, että uskot minuun. + +Ah, te kuolevaiset! Kuulkaa, +nähkää onnellista kahta, +jotka punapursin soutaa, +joutaa pitkin Lemmenlahta! + +Kukat tuoksuu tuhtopuulla, +tähkät täyteläiset häilyy, +riemut rypäleinä tiukkuu, +päivä alla, päällä päilyy. + +Miks en laulais, laikahtaisi, +koska sopii sorja raiku +siihen, mist' on miesten retki, +missä naisten naurun kaiku? + +Rakas, pyhä, suuri Luonto, +sulle soitan, sormet liitän, +lumosit mun lasna kerran, +siitä miesnä nyt sun kiitän. + +Sulle uskoton en olla +taida enkä tahdo,--helmaas +suutelen ja kuolen, vaivun +valheesees ja kuvitelmaas. + +24/1 1915. + + + + +KUKKIALTA. + + + +NAISSAARI. + +Naissaaren niemessä valkea paas +merimiesten merkkinä loistaa, +karit ympäri sen monet purret kaas, +taru koitojen kohtalot toistaa, + taru sun ja mun, + kesä-illoin kun +niin kauniisti kajavat veen yli itkee. + +Se nousee aalloista pystypäin +kuin nainen valkearinta, +se huutaa hurjana myrskysäin +kuin pyydettään palavinta, + kuin kuolemaa + sävel kuuluttaa, +--niin kauniisti kajavat veen yli itkee. + +Mut kun meri heljänä heijastuu +ja loivina laineet läikkyy, +kuin kaukainen kantelo soipi sen suu, +merenkultana varsi sen väikkyy + läpi mainingin + öin valoisin, +--niin kauniisti kajavat veen yli itkee. + +Tuo silloin laineilta laulu soi: +Ain ollut hän ei kivi kuollut, +hänet myös elonhehkuhun Luoja loi, +hän myös on lempinyt, huollut, + mies saarelle nous, + pois aamulla sous, +--niin kauniisti kajavat veen yli itkee. + +Hän huomas sen vasta, kun valkeni yö, +hän rannalle rientäen juoksi, +hän kaahlaa, hän paasihin polvensa lyö, +hän kutsuvi armasta luoksi, + mut aaltojen taa + tää pois katoaa, +--niin kauniisti kajavat veen yli itkee. + +Hän uhmaa tuulia tuskassaan, +hänen varttansa kuohut kaulaa, +rajatonta hän huutavi rakkauttaan, +taas lempeä vienoa laulaa, + näy sankari ei, + meri mahtajan vei, +--niin kauniisti kajavat veen yli itkee. + +Sadat vuodet hän siinä jo seisonut on, +nyt vain hän on valkea paasi, +monet toivehet, itse toiveheton. +hän ympäri yössä kaasi, + moni talvi ja syys + veren lämpimän hyys, +--niin kauniisti kajavat veen yli itkee. + +Mut kun suvi saapuvi suloinen, +veri jällehen paadessa vertyy, +hän muistaa lempensä muinaisen, +hänen mielensä kauas mertyy, + mihin sankari sous, + joka saarelle nous, +--niin kauniisti kajavat veen yli itkee. + +Ja silloin jos tuhovirtensä soi, +ah, Herra armias auta, +pian haahdet aalloissa huppeloi, +pian pinnalla tuhto ja lauta + vain yksin ui, + moni orpoutui, +--niin kauniisti kajavat veen yli itkee. + +Hän rakkauden voimaa kuuluttaa, +jok'ei armahda, sääli, ei säästä, +joka surmaa sen, keltä suukon saa, +joka ei elin-aikana päästä, + joka kuin kulo lyö, + min loi elontyö, +--niin kauniisti kajavat veen yli itkee. + +Hän laulaa loihtua lemmen sen, +joka polttaa, polkee ja tallaa, +kodit korkeat jättäen kylmillen, +mökin liedelle kylväen hallaa, + kun ihmistä kaks + käy vierahaks, +--niin kauniisti kajavat veen yli itkee. + +Ja siks moni poski kelmenee, +moni kauhistuu uros aimo, +kun huolensa ilmi huokaisee +Naissaaren valkea vaimo, + surut sun ja mun, + kesä-illoin kun +niin kauniisti' kajavat veen yli itkee. + + + +KALAMIEHET. + +Hämäläinen idylli. + +Ruuhessansa liki kaislarantaa +istuu korpraali ja everisti, +vanhat kumpikin ja kuulunehet +kerran suomalaiseen ruotuväkeen; +kummankin jo harmennut on hapsi, +kummaltai jo paras miehuus mennyt, +mutta viel' on tuima silmän tuli, +huulten viiva vinha kummallakin, +jos ei onkeen iske ahven, koska +toinen kalan venheeseen jo veti. + +Näin he istuneet on kaiket kesät; +everisti kaupungissa asuu, +mutta joka suvi sieltä saapuu +huvilaansa, päähän Huhtaniemen, +kalastamaan vellamoisten karjaa; +korpraali on kotimiesnä talvet. + +Kalastetaan karit järven kaikki, +joka lahden soppi soudetahan, +riidellähän riipan laskennasta, +kummalle se purren puolle pannaan; +toisen onkea jos nyppäisevi, +toinen ehdottaa jo ensi paikkaa, +siihen taas ei suostu toinen; sentään +jousta liiaksi ei jännitetä, +ettei rikkuis kalarauha kaunis. + +Näin he istuneet on kaiket kesät. + +Mutta saunarantaan saavuttaissa +saalis tuiki tyysti punnitahan, +tirkistetään, tarkistetaan, viedään +kirjaan, jota everisti pitää-- +koko saalis ynnä suurin kala; +kumpainenkin hyvin muistaa, kuka +sen on saanut, mutta vait on toinen +kateudesta, ylpeydestä toinen; +vihdoin tuutingin on tunti pyhä. + +Everisti kuistillansa istuu, +pitkää piippuansa polttelevi, +katselevi kaukometsän rantaa, +maistaa maljastansa silloin tällöin; +korpraalipa kyökin akkunassa +avoimessa haikujansa vetää, +samoin katselevi kaukometsään, +samoin maistaa joskus maljastansa; +häiritse ei hiljaisuutta kukaan. + +Hämärtyy jo suvi-yöhyt, päivän +viime puna iltapilveen peittyy, +järvi peilityynnä kimmeltävi, +raksahtavi rantalehdon rastas; +polskahtavi hauki ruohikossa, +kuuluu kauempata koiranhaukku, +aironsounti viiden virstan takaa; +eikä sitten enää kuulu mitään. + +Näin he istuneet on kaiket kesät. + +Mutta silloin juuri murhe saapui: +kerrotaanpa, kesä muuan tuli, +korpraali ei ollut entisellään, +käynyt hält' ei syönti eikä sounti, +usein unhotti hän airon aivan, +päästi pitkänsiiman purren alle, +vaarin ottanut ei, vaikka koho +kokonaan jo veden alle painui. +Tuumi everisti: »Vanhaks tullut +on jo Matti, honkiin horisevi, +mutta niinhän käypi meidän kaikkein.» +Mietti noin, ja koki miestä sietää. + +Mutta kerran, koska Matti hältä +sotki sotkuksihin ongen parhaan-- +synti suurin kalamiehen, jonka +tekee tomppeli vain tottumaton-- +jaksanut ei sisuansa suistaa +enää everisti, vaanpa ärjäs +hälle silloin vihan-vimmoissansa: +»Matti p----le! Sua lempo riivaa!» + +Vastannut ei Matti mitään, siiman +selvitteli seikkaperäisesti, +pani onkehensa uuden lieron, +siihen sylkäisi ja viskas veteen +alakuloisena kulmiltansa, +sitten vasta verkalleen hän virkkoi: +»Taitaa lempi riivata ei lempo, +sattua voi vielä sotkus vyyhteen.» + +Eikä everisti ymmärtänyt, +katsoi vain kuin miestä mielipuolta. + +Mutta aamunapa muutamana, +juur' kun oli kalaanlähdön aika, +juhlatamineissaan Matti oli, +univormussansa muinaisessa, +tehden kunniaa, kun kuistillensa +huonehestaan everisti astui; +hymyhuulin siinä Matti seisoi +selkä suorana kuin nuorukaisen. +Sanat virkkoi: »Jumal' antakohon! +mutta mielin tästä naimisihin.» + +Langennut jos oisi kansi taivaan, +Luojan manner luja järkähtänyt, +kuu ja päivä radoiltansa ratki, +talon katto, seinät siirtynehet, +ei ois everisti hämmästynyt +kuin hän hämmästyi nuo sanat kuullen; +taapäin astahti ja miestä katsoi +hän kuin kummitusta kotvan, sitten +Matin muistain mielipuoliseksi +naurun kaikuvan hän päästi, kysyi: +»Sinä naimisiin! Ja kenen kanssa?» + +Vastasipa vakavasti Matti: +»Kenen muun kuin tuolta Saaren Sannan, +viime yönä kaikki kaupat tehtiin.» +Täytyi uskoa jo miehen sanaan, +tuiki totiselta näytti Matti, +epäillyt ei everisti enää, +veti kerran kaksi viiksiänsä, +takaisin hän portahilta pyörsi +jalkaa polkaisten ja ärjähtäen: +»Mene sitten vaikka Hiiden kirnuun!» + +Vastas Matti: »Jumal'antakohon, +pyydän viikon pari virkalomaa.» + +Yksinään nyt everisti istuu +ruuhessansa liki kaislarantaa, +yksin puhisee, ja puntaroipi +saunarannassa hän saalistansa, +josta iloa ei hällä enää, +koska kadehdi ei tuota toinen; +yksin totiansa nyt hän maistaa, +miettii ainoata arvoitusta, +joka yöt ja päivät päässä pyörii: +»Kuinka saattaa, kuinka kehtaa olla +miehen mieli silloin naimisihin, +kun on kesän paras ahven-aika?» + +Eikä päästä voi hän pulmastansa. + +Usein miettii tuota yöhön myöhään, +katselevi kaukometsän rantaa, +päivän peittyessä iltapilveen, +järven peilityynnä kimmeltäissä, +raksahtaissa rantalehdon rastaan, +polskahtaissa ruohikossa hauvin, +kuuluessa koiranhaukun kaukaa, +aironsounnin viiden virstan takaa; +miettii, miettii, eikä keksi mitään. + +Joku nousee aatos nuoruudesta, +elämästä elämättömästä; +hetken heijastuu ja jälleen haipuu. +Mutta kauan kamarissaan vielä +everisti kahtakäteen astuu. + +Vieri noin nyt viikko pitkä, pari. + +Mutta aamunapa muutamana, +kuistilleen kun everisti astuu, +taas on onkitamineissaan Matti +siinä kuin ei ollut oisi mitään; +katsahtavi everisti häneen, +mutta kysymättä mitään, mennään +rantahan kuin ennen, käydään ruuheen +niinkuin ennen, päivä ongitahan +niinkuin ennen, eikä kumpainenkaan +toisen mieltä kysy, kuulostele; +saavutaan kuin ennen saunarantaan, +puhumatta saalis punnitahan, +vaan kun tullut tuutingin on tunti, +everisti kuistillaan kun istuu, +Matti avoimessa akkunassaan, +eellimmäinen päätään kääntämättä +sanan vihdoin virkahtaa: »No Matti?» + +Matti silmin tuimin tuijotellen +posken nojaa nyrkkihinsä, lausuu: +»Petti, p----le, kuin naiset pettää, +vaikka hälle varmat kihlat annoin!» + +Sellainen se oli Saaren Sanna. + +Kerrotaan, nyt everisti nousi, +täytti ensin itsellensä lasin, +toisen Matille ja niitä yhteen +kilahutti, vakavasti virkkoi: +»Tervetuloa taas miesten joukkoon!» + +Kiertyy kyynel Matin silmäkulmaan: +»Kaunis sentään oli Saaren Sanna!» + +Everisti laatuisasti lausuu: +»Viekkaus on nimi vaimon; paras +että ijäks siitä sillä pääsit.» + +Matti vastaa: »Jumal'antakohon, +vaan on hyvä everistin haastaa, +tuntenut kun ette vielä koskaan +ensi rakkauden pyhää tulta!» + +Kumpainenkin vaikenee nyt vallan. + +Mutta uuden aamun tullen istuu +ruuhessansa liki kaislarantaa +jälleen korpraali ja everisti, +viekoitellen vellamoisten karjaa; +taas on Matti ennallaan kuin muinen, +onkeaan kuin palokärki sihtaa, +pääse hält' ei enää pitkäsiima, +unhotu ei airo eikä koho; +taas on ilo everistin saada +kala taikka toista kadehtia, +hältä kiistää kiviriipan paikkaa; +eikä tuosta hetken häiriöstä +enää elin-ajassaan he puhu. + +Näin he kalastavat kaiket kesät. + + + +LUONNON HELMASSA. + + +1. + +KYLMÄ ILTA. + +Kesken kesää syksyn valju valta; +hohkaa kylmän henki kaikkialta, +hallatuulen hammas luihin puree, +metsä, järvi murheellisna suree, +saaret seisoo liikkumattomassa +ikävässä ikiharmajassa, +puhuu kuolemaa jo puiden tohu, +uhkaa kadotusta korven kohu, +aalto lyijynraskas rantojaan +huuhtoo ikuisilla huulillaan. + +Viiltää veno kesken luonnon karun; +vana kertoo orvon onnentarun, +joka tuskin päästen päivänkukkaan +kuihtui kylmyyteen ja joutui hukkaan, +vaan ei sentään elämästä laannut, +vaikk' on vuosia jo maassa maannut, +kulkee kummitellen ihmismaita, +muistaa aikojansa autuaita, +joskus laikahtavi laulamaan +kylmin rinnoin kevätriemujaan. + +Saaret seisoo liikkumattomassa +ikävässä ikiharmajassa, +järvi jäähtyy, sydän synkkä hyytyy, +tahto taittuu, pikkutöihin tyytyy; +ah, ne päättyi elon juhlapäivät, +autius, tyhjyys, tuijotus vain jäivät, +pulmain päästely ja kummastelu, +kunne joutunut on lapsen lelu, +mietiskely, miksi inehmoin +elonlangat niin on, eikä noin. + + +2. + +PILVINEN PÄIVÄ. + +Jälkeen aamu-usmien +järvi hopeoituu, +päivätönnä päilyen +koreaksi koituu. + +Kuvastelee koivu, kuus, +rannan viita viilee, +kummallinen hiljaisuus +syvyydessä piilee. + +Sadekuurot kulkevat +kaukaa siellä täällä, +käy kuin aallon unelmat +virit vetten päällä. + +Harras niinkuin ystävän +taivahan on tuntu, +vaihtuva kuin elämän +kaukometsän huntu. + +Sataa munkin mielehein +hopeainen seule, +kaartuu kautta aatostein +samettinen neule. + +Niinpä hunnun alle jään, +sillä peitän pääni, +uskon yhteen ystävään, +yhteen elämääni. + + +3. + +KUUDAN-YÖ. + +--Mitä laulatte Kukkian kultaiset laineet? +»Me hautaamme matkasi haaveet ja maineet.» + +--Mitä tiedätte taivaalla yön sinipilvet? +»Me peitämme taistosi kalvat ja kilvet.» + +--Mitä kerrotte pilvistä kuun kultajuovat? +»Ett' immet jo Salliman anteheks suovat.» + +--Mitä virkat sa viitojen, lehtojen tuoksu? +»Jo että sun päättyvi päiväsi juoksu.» + +--Ja Kukkian kuusten ja koivujen humu? +»Sun että jo häipyvi silmies sumu.» + +»Taas saat elon nähdä kuin kehdossa kerran, +näin tuntea itsesi, tuntea Herran.» + + +4. + +AAMUN SARASTAESSA. + +Ja jos vähän mulla vain aikaa on, +mun mieleni kaari on mittaamaton, +taas riennän ma riemuun ja huoleen; +ovat kauniita Kukkian päivät ja yöt, +mut kauniimmat vaativat ihmisten työt +mua myrskyn ja maailman puoleen. + +Levon lempeän lapset ei muistele mua, +mut kuitenkin, Kukkia, siunaan ma sua, +jos tartunkin sauvaan ja viittaan; +menen matkaani hattua heilauttain, +kun säilyi mun sieluni vapaus ain, +vähät muusta ma maan päällä piittaan. + +Voin kuiskata sentään: jo orjasi olin, +kun, Kukkia, saartesi kumpuja polin, +elinkautinen valtasi vanki; +mut aamu kun koitti, se armahti lastaan, +sain voiman ma taistella rauhaani vastaan, +näin voittaen vaikeimmanki. + +Oli tenhoa ilmassa, tiesin ma sen, +mut ett' ero oisi niin tuskallinen, +ei arvata saattanut kukaan; +ma pelkään, sun öin sekä päivin ma nään, +mut ennen kuin loihtusi lankahan jään, +vien kultaiset muistoni mukaan. + + + + +TULI JA RAUTA. + + + +JOULU BELGIASSA. + +He asuivat kaikessa rauhassaan, +he raatoivat, tekivät työtä, +tulet hehkuvat heidän tehtaissaan +ylt'mpäri valkaisi yötä; +he padoin sulkivat valtameren. +Ken sulkee, ken sulkee nyt syyttömän veren, +jota pellot poljetut huppeloi, +mi huutaa, min huuto taivohon soi? +Laps siellä nyt itkee taattoaan, +emo miestänsä miekkavyötä. + +Tääll' lepäävät arki-askaret, +maa nauttivi joulurauhaa, +kyläteillä kaikuvat kulkuset +vain lapsuus-iloa lauhaa; +siellä soi sota täydellä voimallansa, +koko kansa on häädetty kodeistansa, +ei rauhan, vaan kuolon enkeli +yli talvisten tannerten kulkevi; +siell' lepää myös arki-askaret, +mut tykkien jylinä pauhaa. + +Meille oikeutta, totuutta opetetaan +ja ijäistä ihmisyyttä, +miten miekkojen asia päällä maan +on suojata syyttömyyttä; +siellä itse on oikeus kattoa vailla, +monet hoippuvat haudoilla haamujen lailla, +yli kumpujen käy kuin huokaus: +ei koita kansojen vapautus! +Siellä miekan oikeutta opetetaan, +miten kansa kuolevi syyttä. + +Ah, tähdet kaunihit, kirkkahat +vilun pohjolan viitojen yllä, +te _Karman_ korkeat taivahat, +sen näätte ja kuulette kyllä, +väkivalta nyt riehuu, on ihmiset hullut, +tää tähti, tää tähti on hulluksi tullut, +te sinne kauneimmin kaartukaa, +missä raunioina on rakkain maa; +tänä yönä on tähdet kirkkaimmat +polon Belgian kenttien yllä. + + + +EUROPA 1915. + +Sata vuotta sitten: Napoleon +ja Metternich, Pyhä liitto, +ei unhotu Waterloo, Wellington, +ei Moskovan surmaniitto, +ne painuivat maahan ja hurmeeseen, +ne nousevat aikojen takaa +kuin muistelot murheiden, vapauden, +kuin kansojen vartio vakaa. + +Ne sortui ne soturit urheat, +se kaatui se vanha kaarti, +mut raukesi pilvetkin raskahat, +jotka Europan taivaan saarti, +jos hukkuikin hankihin _Grande armée_, +jos _Vive l'Empereur_ ei soinut. +jäi kansoille usko vapauteen, +jota murtaa ei vuossata voinut. + +Taas surmaa pauhaavat tykkien suut, +rajat maiden ja kansojen siirtyy, +nyt Kitchner, Shilinski, Joffre ja muut +nimet Klion kirjahan piirtyy, +taas kärsivät, kuolevat miljoonat, +taas vaarass' on kansojen vapaus. +Mitä eessä on? Vaiensi profeetat +tää aikojen ankarin tapaus. + +Koko Europa vaieten vartoo niin, +vain miekoilla on puhevuoro, +soi Ranskan virroilta Weikseliin +nyt vuossadan jättikuoro, +maat järkkyvät alla armeijain, +sota soi meren yllä ja alla, +ja päällä kirkkojen korkeain +käy taistelo taivahalla. + +Mut kansain on vapaus loukkaamaton! +Miten vaihtuukin tappio, voitto, +ijät kaiket taivahan kaarista on +tuo kaikuva syyttävä soitto: +Itävalta hyökkäsi Serbiaan, +meni Saksa Belgian sotaan, +on häpeä iskeä heikompaan, +ken kaatuukin miekan otaan. + + + +VALKEAT HANGET. + + Valkeat hanget + mustan maan, + toitteko rauhan + maailmaan? + +--»Emme, me peitimme vain veret, rauniot, +ruhjotut ruumiit, asunnot autiot'» + + Valkeat hanget + mustan maan, + teidät ken tänne + kutsuikaan? + +--»Tulimme tuulien, tähtien teiltä +tuomahan valkeita viestejä heiltä.» + + Kuinka kuuluvi + viestinne? + +--»Näe ja katso ja kuuntele!» + + Ymmärrä teidän en + kieltänne mykkää, + vaikka se tuhanten + tuskia sykkää. + +--»Tulimme tuomahan unhoitusta, +kaivannee sitä maailma musta.» + + Liian on viestinne + varhainen! + +--»Varromme, siks kuin on hetki sen.» + + Taidatte saada + vartoa kauan, + aika on myrskyn, + aika on rauan. + +--»Myrskyn ja rauan on tehtävä ratkaista, +ei elon ijäisen kulkua katkaista.» + + Voi suvi tulla + ja talvi uus-- + +--»Palaamme jälleen kuin ikuisuus.» + + + +SURMA HIIHTI SUOTA MYÖTEN + + +1. + +KIMMELSI KITEET. + + Kimmelsi kiteet, +miekkoina iskivät mielipiteet, +välkkyi aattehen ankara teräs, +nukkuva nousi, hengetön heräs, +kasvoivat kansat jo oikeutta kohti, +kullakin vapaus tähtenä hohti. + +Niin silloin tulikin Surma. + + Välkähti rauta, +aukesi myös monen aattehen hauta, +haihtuivat ilmahan tuulien tuvat, +lempeät haaveet, kaunihit kuvat; +taas oli taivas kirkas ja seijas, +kuoleman henki vain kummuilla leijas. + + Kimmelsi kiteet. + + +2. + +RATSUMIES. + +--Minne riennät, ratsumies? +»Kuolemahan kukaties.» + +--Sinnekö niin kiire sulla? +»Tahdon eellä muiden tulla.» + +--Tuonelaanko tummaiseen? +»Vievät voitonseppeleen.» + +--Tuonko riennät riemun tähden? +»Seppelpäänä täältä lähden.» + +--Vaan jos kaadut etkä voita? +»Tahtoani kunnioita!» + +--Tahtoasi tuhkaks tulla? +»Ei lie vaalin valta mulla!» + +--Jos ei sulla, kellä sitten? +»Tutki juoksut jumalitten!» + +--Tutkin poves pohjaan asti. +»Sinne Luoja tiensä rasti.» + +--Rakkaus on Luojan rata. +»Oppinut en parempata.» + + +3. + +ÄITI JA LAPSI. + +Tuli tuvan ovelle Surma. + +Äkkäs äidin lapsinensa +istumassa ikkunassa, +viittas, nosti viikatteensa: +»Lempeä lepo Manalan.» + +Liikahda ei äiti, lapsi. + +Tutki Tuoni tarkempahan: +kuolleet kumpikin olivat! + +Tuumi tuota hetken, kaksi, +jop' on muistui mielehensä +hiihtäjätoveri toinen, +Tauti, käyjä talviteiden. + +Paukahteli kiuas kylmä: +»Nää ei Taudin tappamia.» + +Tutki Tuoni tarkempahan: +»Niinpä Nälkä ne näversi.» + +Hanki haastoi ikkunalta: +»Viel' oli kapea kakku.» + +Tutki Tuoni tarkempahan: +näki reijän pienen-pienen +puhki äityen povesta, +halki lapsen hartioista. + +Jop' on tunsi tuttavansa, +irvisti ikeniänsä: +»Sota, sorja veikkoseni, +aina eelleni ehätät, +kuljet tuulen teitä myöten, +riennät sa ratoja myrskyn, +isket inhat, isket vanhat, +poiatkin emon povelta.» + +Läksi tuosta läylimielin +saloa samoamahan, +kentän poikki potkimahan, +eilisen kahakan kentän. + + +4. + +PÄÄKALLOT. + +Jo hanki haihtuu, lähtee jää, +pääkallot suosta irvistää, +ne kysyy toinen toisiltaan: +--»Mink' olet mies sa vieraan maan?» + +Ei tunne toinen toistansa, +mut kaikki korjas kuolema, +nyt kaikk' on samankaltaiset: +--»Sua tunne en, mua tunne et.» + +--»Ma sodin vuoksi synnyinmaan.» +--»Ma pyrin sankarkunniaan.» +--»Ma eestä ihmisyyden löin.» +--»Ma sotamiehen leipää söin.» + +Suo sulaa, hanget haipuvat, +pääkallot mutaan vaipuvat, +vain poreet sieltä täältä käy, +ei kohta heitä ketään näy. + + +5. + +NYKYAIKAINEN IKARUS. + +Sain ma siivet aurinkoon, +itse ilman herra oon, +ukkoselta vaajat vienen; +jumalaksi luotu lienen. + +Minkä tahdon, sen ma voin: +päiden päällä salamoin, +isken maihin ihmisien, +katot särjen kaupunkien. + +Suitsen surmaa helmastain, +tapan, ketä tahdon vain, +aseellista, aseetonta-- +niitä jo ma niitin monta. + +Vuosisatain unelman, +toivon pitkän toteutan, +niinkuin lintu lennän, liidän, +kimppuun ihmiskunnan kiidän. + +Kunniaani laulakaa +kaikki kansat, kaikki maa, +kiitostani veisatkaatte, +silloin tekin siivet saatte! + + + + +MAININKEJA. + + + +MAININKEJA. + +Pitkinä, loivina maininkeina +mieleni myrskyt päilyy, +elämänseikkailun, haaveen halut +vain kokemuksina säilyy. + +Vanhenin vuosia kuukausissa. +Mistä sen saatan tietää? +Siitä että jo suuttumatta +voin loukkauksia sietää. + +Siitä, että on mieleni murhe +mun suurempi tunteeni tulta, +että jo kiellän itseltäni, +mitä ennen en kieltänyt sulta. + +Pitkät, kauniit aurinkopäivät +saattavat eessäni olla +taikka kuolema, köyhyys ja kurjuus-- +kuolema tunkiolla. + +Merkitse mulle ei enää, mi muille, +ei mulle se merkkitapaus, +ei rikkaus, ei rakkaus, ei arvo, ei valta, +vain sieluni ijäinen vapaus. + + + +OUDOT. + +Outoja ollaan ja oudommiksi +ain yhä käymme. Miks, ah miksi? + +Tuskin sa muistat enää mua, +tuskin ma ymmärrän enää sua. + +Sanat on saanehet toisen mielen, +sydän on oppinut oudon kielen. + +Kauan vierailla ovilla ollen +olemme tullehet turmiollen. + +Sulta mennyt on mieles herkkä, +multa kuihtunut kevään kerkkä. + +Leiki et enää, et enää läiky, +mulle ei taivahankaaret väiky. + +Etsimme toisesta itseämme, +entistä, kaunista elämätämme. + +Et sinä löydä enkä minä. +Käyt niin minulle sääliksi sinä. + +Suuri, summaton, tuhma lapsi! +Etkö näe, jo harmeni hapsi? + +Etkö näe, jo elämä meni, +nuoruutes ja nuoruuteni? + +Emme me toistamme koskaan tapaa. +Ah, mikä vaiva: olla vapaa! + +Ah, mikä tuska: tuntea, että +elämme, kuolemme kyynelettä! + + + +KAKSI KÖYHÄÄ. + +Ääressä takkavalkean +me kaksi turvatonta, +sill' aikaa kuin on ihmisillä +niin monta turvaa, monta. + +Ääressä takkavalkean +me kaksi koditonta, +sill' aikaa kuin on maailmalla +niin monta kotia, monta. + +Tiedätkö, sentään en vaihtaisi +ma elämääni tätä: +jos sinne ma vieraihin vietäisiin, +mun siellä tulisi hätä. + +Tulis hätä mun sieluni siveydestä, +sen vaikka ne muuksi sanoo, +tulis tuska olla kerjäläinen, +mi almuja pyytää ja anoo. + +Ja sentään ma annan ja annan vain, +vaikk' ei sitä ihmiset huomaa, +suon alati sielusta, mielestäin +vain runsautta Luojan luomaa. + +Ääressä takkavalkean +me mieronköyhää kaksi; +joka päivältä, joka vaivalta +sa käyt mulle kalliimmaksi. + +Ääressä takkavalkean +me ruhtinaallista kaksi; +jos maailma ei sitä huomaakaan +me teemme sen rikkaammaksi. + +Me teemme riemusta rikkaammaks +ja kaihosta kauniimmaksi; +ääressä takkavalkean +sua suutelen kerran ja kaksi. + +Sua suutelen, itken ja iloitsen +ja tuumin: hän kaikki kantoi; +hän voi mua sietää tuokion, +siks ijäisyyden hän antoi. + + + +SUVI-ILLAN VIENO TUULI-- + +Suvi-illan vieno tuuli +huokaa vuoren alta, +hongikon polkua hopeoipi +kuuhut taivahalta. + +Hiljaa huojuu korven honka, +kaukana käkö kukkuu, +vaieten astuvi vaeltaja, +mielen murhe nukkuu. + + + +PAISTA, PÄIVÄ! + +Paista, päivä, köyhän päivä, +paista päälle päivän lapsen, +siniviitojen välitse; +paistat päälle yönkin poian, +halki mielen hallaisenki, +keltalehtien lomitse. + +Paista päivä, suuri päivä, +paista suurta sunnuntaita +saarelle suven ijäisen; +paistat työnkin paahtajalle, +elon arki-askareihin, +joista voimani väsähti. + +Paista, päivä, lämmin päivä, +paista mulle, paista muille, +koko kylmälle kylälle; +anna mulle uusi usko, +muille armas aamurusko, +enin orjille elämän. + + + +TALVINEN TARINA. + +Tuo tiainen, lieto lintu, +se hyvin vilussa viihtyi, +sentään kaipasi sisälle, +ihmislieden lämpimähän. + +Tuo kanarialintu kaunis +se hyvin sisällä hyötyi, +sentään kaipasi ulomma, +luonnon laajan laulupuille. + +Toinen toistansa rakasti, +toinen toisen maailmoita. + +Tuo tiainen, lieto lintu, +usein istui ikkunalle, +kovin ruutuhun koputti; +niin kerran sisälle pääsi. + +Tuo kanarialintu kaunis +näki akkunan avoimen, +sen takana talvipuiston; +uskalsi ulos jo tuonne. + +Tavannut ei toinen toista, +oli kurjat kumpainenki. + +Tuo tiainen, lieto lintu, +iski päänsä ikkunahan, +maahan kuolleena putosi. + +Tuo kanarialintu kaunis +kiinni jäätyi oksallensa, +kuolinvirtensä viritti. + +Rakastivat toinen toista. + + + +SYDÄN-YÖN LAULU. + +Kaikki on käynyt niin kummalliseksi; +uutta en enää ma uskoa keksi, +laulan ma siks, mitä ennen ma lauloin, +kun ijän kultaisen impiä kauloin, +mietin ma taapäin, taapäin ma taivun, +muistojen muinaisten helmahan vaivun, + +Uskoin ma ennen ihmisten sukuun, +nyt olen joutunut tähtien lukuun, +jotka ei aattele, jotka ei tunne, +kiertävät, muistamatta mistä ja kunne, +kohta jo itsekin unhotan elon, +jään vilun valtaan ja jäätävän pelon. + +Mulla on pelko, ett' oon jo kuin kuollut, +että se Minä, jok' on riemuinnut, huollut, +kärsinyt, lempinyt, työtäkin tehnyt, +joskus jo ammoin on hautansa nähnyt, +tunne en enää itseä, muita, +laulelen muinaisen ajan lauleluita. + +Näinkö käy kaikille? Siinäkö satu? +Niinkö on lyhyen elämämme latu? +Niin! soi yltämme, altamme kuoro; +mutta se, jolle jo sattuvi vuoro, +painavi päänsä kuin tehnyt ois murhan, +tuomiten turhaakin turhemmaksi turhan. + +Yhtä en sentään ma laulamatta jätä, +en sydän-yötäni yksinäistä tätä, +missä mun ympäri suitsuvat soihdut, +muinaiset niinkuin muistojen loihdut. +vaikka ne oiskin vain virvatulta, +saakohot virteni viimeisen multa. + +Huomaanhan, että jo kaikki on toisin; +mutta jos harmajapääkin jo oisin, +nousen ma vieläi laill' elon aaveen, +kuulutan kunniaa helkkyvän haaveen, +kuink' oli kaunista uskoa kerran +kukkahan kauneimpaan elon Herran! + +Maaria, Maaria, ah, emo Luojan! +Löysin sun luonasi turvan ja suojan, +näin sinut ihmisten joukossa täällä, +lemmin ja lauloin pilvien päällä, +siksi kuin itsekin haihduin ma pilveen, +unhotin kaikkeni kuin unen ilveen. + + + +MIELITIETYLLENI. + +Tiedän, tiedän, mielitietty, +miksi luotain läksit pois: +kova, kolkko, lämmin, vieno +kuinka yhteen soida vois? + +Sentään tässä sydämessä +asuu itse aurinko, +vaikka pohjan pilvet, hallat +kaihti siltä kasvot jo. + +Voi en kantaa kämmenellä +enää esiin sydäntäin, +piilotan sen sinne, missä +mietin ypö-yksinäin. + +Liekö lemmen aika mennyt, +kosk' en vihata ma voi, +vaiko tuska valkeaksi +muinen tumman mielen loi? + +Paistan yhteis-ymmärrystä +yli kaiken kauniin maan, +elon ulkopuolla itse, +elämää luon maailmaan. + +Taikka jos ma vielä virkan: +elän, vaikk' en entinen, +elän tähtein tuollapuolla, +tunnen kauhut tyhjyyden. + +Mutta myöskin riemut, hurmat, +joist' ei tähdet tietää voi: +heill' on pakkokierto, mulla +vapaus, jonka taisto toi. + + + + +ERI TILAISUUKSIIN. + + + +VAPAUS! + +Oikeuden marttyyreille omistettu. + +Jos on suurta tehty missä, +sit' on tehty sydämissä, +kautta tarmon, kautta kunnon, +hyvän kautta omantunnon; +siell' on Suomen juuret meillä, +jotka kestää elon teillä, +kestää, vaikk' on vaara vakaa, +kuuluu vuosisatain takaa. + +Terve teille, Suomen suuret, +joill' on synnyinmaassa juuret, +syvät niinkuin Suomen puilla, +syvemmät kuin meillä muilla; +kuka enin kärsi, vasta +häll' on tieto maailmasta, +tunto isänmaankin oman, +armahan ja onnettoman. + +Vapaus, sana meille soipa +Vainon virsi kaikkivoipa, +kauas kuulu, kauas kaiu, +Suomen rantamilla raiu! +Vapaus, teille vankilasta, +muille kerran koituu vasta, +mutta elää vapaa henki +halki Suomen surujenki. + + + +NELJÄS KÄSKY. + +Kalevala-päivän johdosta 28 p. helmik. 1914. + +Kaukana, kaukana + kansan on syntymäjuuret. +Tuskin isää, äitiä + muistavi kukaan, +varsinkaan jos ei + ole olleet ne suuret, +jos eläneet vain korvessa + kontion mukaan. +Kaikk' unohtuu; + myös kansojen kauneimmat virret, +Pois lahoaa + kodin yhteisen korkeimmat hirret; +jäljelle jää + vain vaistojen yhteisten touko, +Väinölä, jonka ei urhoa + ampune Jouko. + +Korvesta tultiin, + kuultihin myös kodin kuusta, +kauniimpaa ei laulua + laulettu koskaan; +ei runo raiu + nyt pyhän pihlajan puusta, +raikuvi myrskyjä + rautaisen vuossadan, joskaan +emme me ijäti + inhasti uskoa saata, +ettei kauneus + kerran kaitsisi maata, +sois pyhä virsi + vieläkin henkisen mahdin, +sois yli tykkien jyskeen + ja ratsujen tahdin. + +Untenko kansa? + Siinä me uskossa kuollaan. +Ei meitä auta + höyry, ei sähkö, ei lento. +Siinä me surraan, + siinä me huomenet huollaan, +siinä on myös vesa toivomme + kultainen, hento. +Muistako sitten + jälkehen jäänehet liemme +vai muut meistä, + sen uskon me hautahan viemme: +ei sovi ihmisen + olla ihmisen herra +muulla kuin hengellä vain, + kuin Väinämö kerran. + +Hulluuden kansako? + Sitten on elo turhaa! +Sitten ne harhausi + taatot ja taattojen haaveet! +Mutta niin kauan + kuin on väkivaltaa ja murhaa, +kulkeva haudoilla + on esikansamme aaveet, +etsien vieläkin + virttensä armasta aikaa, +lempeyttä luonnon + ja tahtonsa valtiastaikaa, +soittaen korviin + maailman mahtavienki +korkeutta, jolle + outo on tään ajan henki. + + + +PROLOGI. + +Suomen Näyttelijäliiton yhteisnäytäntöön + 7/4 1914. + +Monet kulkee mielikuvat +sielussain, ei unhottuvat, +kun ma muistan kultahetket, +kaikki kauniit hengen retket, +jotka meille muille soitte, +elämän kun aateloitte, +teitte ihmisistä taulut, +kaiutitte kauniit laulut +kuulla yksinäisen mielen, +riemuita myös kotikielen. + +Silloin oli onni elää! + +Nyt vain kaihon kannel helää; +vaan ei taide kuole sentään, +vaikka elon hetket lentää, +vaikka murtuu mielikuvat, +pilvilinnat, tuulentuvat, +vaikka meidät jättäis aika, +silti elää taiteen taika, +elää parhain, minkä teimme, +ilo nuoruus-ihanteimme. + +Herää sukupolvet uudet, +valkenevat vastaisuudet +suomalaisen hengen lennon, +myöskin taitehemme hennon; +olkoon heille helpompata +käydä tämän työmme rata, +syödä leipä leveämpi, +kantaa kuorma keveämpi. + +Mitä vielä virkkaa voisin? + +Taitehesta tarinoisin, +siitä, jok' on sydämissä, +miljoonissa ihmisissä. + +Mitä auttais neron aivot, +ellei oisi kultakaivot +täällä, tuolla, kaikkialla, +joka kylmän kuoren alla? +Sinne, kumppanit, me käymme, +viemme virret, sinne näymme, +ihmisien uskoon uuteen, +ijäisehen hiljaisuuteen. + +Mik' on nykyhetken usko? +Aamun vaiko illan rusko +punertavi päämme päällä? +Tuot' ei tohdi virkkaa täällä. +Mutta vaikka pimeneiskin +yö ja toivot totuus veiskin, +oomme sentään ihmisiä, +tuntevia, miettiviä, +emme luopua voi koskaan +unten-onnestamme, joskaan +toteutuis ei toivehemme, +vaikka särkyis sydämemme. + + + +PÖYTÄLAULU. + +Kiitos ja kunnia vatsamme hyvän, +aiomme ottaa naukun nyt syvän, +kiittäen Luojaa kaikista töistä, +niin elon päivistä kuin elon öistä. + Hurraa! +Eläköön rakas syntymämaa! + +Luojanpa jälkeen nyt luonnon on vuoro, +siis sitä kohden nyt kurkkumme kuoro, +kiitämme päivää, kiitämme kuuta, +myös kodin armahan pihlajapuuta. + Hurraa! +Eläköön rakas syntymämaa! + +Laulakaamme vihdoin nyt luomakunnan kukkaa, +naista, mi miestään ei heitä, ei hukkaa, +ruusuja kasvaa ne rakkauden vuoret, +olkohot vaimomme vanhat tai nuoret. + Hurraa! +Eläköön rakas syntymämaa! + +Viimeinen vihdoin on veikkouden malja, +olkohon eessämme viini tai kalja, +yhdessä istuen oomme me vahvat +kuin kädet, joissa on kalpojen kahvat, + Hurraa! +Eläköön rakas syntymämaa! + + + + +VÄINÖLÄN VÄKI. + +Kantaatti. + + +1. + +LEMMENLAULU. + +Lemmen aamu, rauhan huomen! +Katso, juhlii luonto laaja, +tunne, tuoksuu kukka tuomen, +kuule, laulaa lehto taaja! +Meidän aamu, meidän huomen! +Ennen häät on ortten alla, +kuin tuo kuihtuu kukka tuomen, +puuntuu puolat kankahalla. + +Onnen aamu, armas huomen, +tuoksuu rinnan nuoren terttu, +katso, juhlii luonto Suomen, +laulaa lemmen leppäkerttu! +Meidän hetki, meidän kevät! +Ennen voittaa kuolo kesän +kuin nää kihlat himmenevät, +jäähtyy liesi meidän pesän. + + +2. + +YKSINLAULU. + +Meni sulho metsälle, + veikko vieri kalaan, +kauempana taaton kaski + kunnahalla palaa. +Minne, ah, mennen, + mennen polo morsian +niin lietomieli ennen? + +Äidillä on askareensa, + siskosilla ilveet, +mulla mielet vaihtuvat + kuin lehdon vienot vilveet. +Luulen, ah, luulen, + menen karjan paimenehen, +kuusten virttä kuulen. + + +3. + +VAIMOJEN VALITUSLAULU. + + Voi meitä, voi! +Tuossa taaton, tuossa veljen + verta hanki joi. + + Voi meitä orpoja, +voi meitä kurjia, + voi vihan päiviä, +päättömiä, hurjia! + + Kolme kertaa poltettihin, +kolme kertaa nousi, + tuhkastansa taaton pirtti, +joikui kirves, jousi. + + Voi meitä, voi meitä! +Talvi-ilta lankee, + kiihtyy pohjan pakkanen, +on eessä kuolo ankee. + + Voi, tuolla jo tulevat taas! +Uusi kurjuus! + Kuoloakin ankaramp' on +orjuus, on orjuus! + + Voi meitä, voi teitä +kotilemmen, kotilieden + koidon ryöväreitä! + + +4. + +MIESTEN KOSTOLAULU. + +Tämä kerta teidän kerta, +ensi kerta meidän, +tämä kerta meidän verta, +ensi kerta teidän! +Poltitte nyt meiltä tuvat, +poltamme me teiltä, +vaikka haavat arvettuvat, +armoa ei meiltä! +Tämä kerta teille voitto, +ensi kerta meille, +nousee punasurman koitto, +kodeistanne teille! +Veitte meiltä immet, vaimot +viemme vielä teiltä, +hiihtää koston urhot aimot +kohta teille meiltä! + + +5. + +LASTEN LAULU. + +Talven pitkän ahkerasti luimme, +nyt me niemen kainalossa uimme, +sitten kirjat kiirehesti loukkoon, +itse varsain, vasikoitten joukkoon, + koska kevät on, + elo huoleton, + päiväkulta paistaa, + kesämarjat maistaa. + +Talven pitkän ahkerasti luimme, +nyt me yhtä uutterasti uimme, +piehtaroimme, pyytelemme kalaa, +myyröstämme niinkuin myyrät salaa, + koska kevät on, + huomen huoleton, + kesä tulla taitaa, + vaikka ilman paitaa! + + +6. + +PELTOLAULU. + +Kaitse, Luoja, köyhän karja, + kaitse köyhän siemen, +että kauan kukoistaisi + väki Väinön niemen; +jos et suone tyyntä säätä, + suonet tuulta lauhaa, +ettei sota, rutto, halla + raasta Suomen rauhaa; +meille, meidän lapsillemme + rauhan askar anna, +ettei tänne maailmalta + vihan viestit kanna; +tämän maan me varjellehet + oomme vainon alta, +tääll' on ahot autuaiden, + valoisien valta. +Kuin on rakas, rauhallinen + toimemme ja työmme, +olkoon tyynet, onnelliset + päivämme ja yömme; +kuin me teemme toukojamme + hartahasti, hiljaa, +heiliköhön sydämemme + hengen kultaviljaa; +kuin on soinut Väinön soitto + riemuhun ja vaivaan, +kantakoon se kiitostamme + korkeuteen nyt taivaan; +tämän maan me varjellehet + oomme vainon alta, +olkoon täällä onnen lehto, + valoisien valta. + + +7. + +KAIKEN KANSAN LAULU. + +Vaarass' on taattojen tanner, +vaarassa maammojen manner, +onni ja vapaus maan! + +Raikuvat tornista torvet, +vastaavat Väinölän korvet: +Suomea suojelemaan! + +Vaarassa on kotikieli, +on laki oikeamieli, +on isä, äiti ja laps! + +Katso, jo rientävät uuteen +kaikk' asevelvollisuuteen, +vanhuskin harmajahaps. + +Vaarassa on suku Suomen! +Koita ei konsana huomen, +voiton jos saa vihamies. + +Vartion hetki on lyönyt, +vaikea eessä on työ nyt, +tiedätkö paikkas ja ties? + +Vaarass' on valtion pylväät, +toivomme, muistomme ylväät, +viljelys vanhempien! + +Haihtuvi haavekin orjain. +Maailma on oma sorjain, +valpasten, vapaiden! + + + + + + +LEIRIVALKEAT + +(1917) + + + + +AIRUT. + +Yli vyöryvän veen, yli myrskyisän maan +uros rientävi raisulla ratsullaan. +--»Mihin kiire sun, mies?»--»Minä viestiä vien.» +--»Kuka itse sa oot?»--»Joku joukosta lien.» + +--»Mihin? Mistä?»--»Ma tiedän vain matkani pään, +kun joutanut muuta ma en kysymään, +ma tehtävän sain, polun äärettömän, +näet kirkkautta kohti mun kiirehtävän.» + +--»Ja matkasi milloin jo alkanut on?» +--»Ajan aamussa uskoin jo aurinkohon!» +--»Siis päivänkö linnoihin päättyvi ties?» +--»Niin totta kuin oon pyhän auringon mies! + +En tahdo, en voi epäonnistua! +Ma tiedän, mun viestini turvaa mua, +se on hyvä, se on hyvä! Siks riemuitkaat +mun kanssani maailman kansat ja maat!» + +Hän rientää, hän kiitää, hänt' enää ei näy. +Mut kansassa synkeä kertomus käy, +hän määräänsä pääsi, hän paikkansa löys, +ja palkkansa hänen oli pyövelin köys! + +Mut hetkellä, jolloin hän hirtettiin, +jo vapauden virsiä veisattiin. +Kuka oli hän? Haihtuja helmahan yön! +Hän vain oli ajatus alkavan työn. + +Mitä miehestä muuta ois virkkaminen? +Hänen kertoivat kotiinsa saapunehen +yli myrskyisän maan, yli vyöryvän veen +pyhän Jumalan leimuavaan sydämeen. + +Syksyllä 1915. + + + + +HEIMOKANNEL. + + + +HELEÄ HEIMO. + +Suomen Kansallismuseon avajaisten johdosta 30/1 1917. + +Astuvat heleän heimon urhot + entis-yöstä esiin, +tulevat taatot tapparoineen, + maammot värttinöineen, +tyttäretkin töineen, +lapset päivänlaskun, jotka + sortui sotakesiin. + +Kulkee ylitse kuolon virran + kansaa uutta, kummaa, +hämäräistä, himmeäistä + kohti kuolon rantaa, +antimensa antaa, +kääntyy taasen takaisin + pois porraspuuta tummaa. + +Ah, te laskevan päivän lapset! + Ettehän enää haihdu, +ettehän enää menne meiltä + Tuonen tuollepuolen, +taakse huomishuolen? +Eikö jo kerran kansan yökin + valkeudeksi vaihdu? + +Eivät vainajat vastaa mitään. + On kuin kimmeltäisi +hymy siellä, kyynel täällä, + peittyy Tuonen lehtoon, +himmetessä ehtoon; +mutta on kuin valojuova + jälkehensä jäisi. + + + +TERVEHDYS SHAKESPEAREN + KOTIMAAHAN. + +Erääseen englantilaiseen muistojulkaisuun + 23/4 1916. + +Astuivat jumalat kerran +tykö ihmistyttärien, +siittivät sukua suurta: +henki Hellahan yleni. + +Tunnen toisetkin urohot, +kuvat kullan-kangastuvat +kautta maailman sydämen: +Shakespearen sekeiset hahmot. + +Kolmannet kohoamassa +vasta on korvesta Kalevan, +täten teitä tervehtävät: +elä Englanti iloinen! + +Astuvat saloilta Pohjan +Lappi kaikki lauluinensa, +Viron kansa virsinensä, +Karjala sävelinensä, +kaikuvat keralla Suomen +muistoa merisen miehen, +sadun sankarin väkevän, +velhon kaikki-katsehisen, +niin mieli tulena tuiski, +henki laajana lepäsi +kuin päivä merien päällä, +yö yllä inehmonlasten. + +Vaikk' ei kaiku kauas kuulu, +kannel heimon kahlehditun, +soi kera vapaiden kerran! + + + +SUOMEN SÄVEL. + +Abraham Ojanperän muistolle omistettu. + +Päivän poiat, laulun lapset, +heimo henkien ijäisten +tuskin muisti muinaistansa. +Kansa kantelon pyhäisen +ihaili, imehti noita +rikkahien rihkamia, +kauppasaksojen kaluja, +verkoja Venäjän, Ruotsin, +jumalia Juutinrauman. + +Kuitenkin joka sydämen +kautta kulki tieto tumma, +soi sävel alinomainen: +»Emme liene eilisiä, +liemme suurtakin sukua, +kansoa valon väkevän, +tuutimata vuostuhanten, +oli meillä onni kerran, +aika auringon sävelten, +sukukilpi kirkkahampi, +sukukannel kaikuvampi.» + +Astuivat alas urohot, +nuo suuret Kalevan sulhot, +neuvotonta neuvomahan, +orpoa opettamahan. + +Ja se nousi Suomen päivä, +nousi kullaisna keränä, +ja se kaikui Väinön kannel +kuin koski keväisnä yönä, +keväthonkien humina; +ja se huomas heimo Suomen, +muisti itsensä ijäisen, +entisen elonsa tiedon, +armahan ja aurinkoisen: +lujin on lempi luottehista, +laulu lahjoista elämän, +elo Luojan antimista. + +Kirkastui jo kansan kilpi. + + + +KESÄKANTAATTI. + + +1. + +NÄKY MERELTÄ. + +Haaksi merta kyntelevi. + +Helmasta meren sinisen +kaukotornit kangastuvat +paisteessa suvisen päivän; +virkahti tulija vieras: +»Lienevät tupia tuulen, +pilvilinnan liepehiä.» + +Lausahti tulija tuttu: +»Varro, vierimme lähemmä!» + +Helmasta meren sinisen +päädyt korkeat kohosi +keskeltä kesäisten puiden; +outo tuota tuumimahan: +»Ken pani palatsit tänne +maille pohjan pakkasien?» + +Kotiin-saapuja sanovi: +»Laskemmepa laiturihin!» + +Laski laiva laiturihin, +kaupunki etehen aukes, +liike kaunis ja iloinen; +mietti miesi muukalainen: +»Mistä on Lappi kullat saanut, +Suomi kirkkahat hopeat?» + +Tiesi maan oman asukas: +»Takoi kaikki kansan tarmo.» + + + +SUOMEN TARU. + +Kertoi hän tarun totisen, +tarun kumman +kuulla miehen muukalaisen +kansasta välillä vetten +maasta hallan, +mahdista sanan ja taian. + +Kansan kohtalot kuvasi, +taistokaudet, +kurjuudet alinomaiset +kunnes paistoi päivä hengen, +armo-luojat +antoivat ajan paremman. + +Rauha siitti siunausta, +tarmo takoi, +rakkaus teki tehoa, +maa varttui, levisi leipä, +Suomen hongat +tulivat tueksi Suomen. + +Hoiti korpi heimoansa, +Suomen kosket +luomislaulua kohisi, +saip' on pyörät pyörimähän, +kauppa kasvoi, +kirposi kipinät sähkön. + +Tuosta työn virsi virisi, +loihtulaulu +noususta sorean Suomen, +kansan nuoren kasvannasta, +pää-kylästä +nenässä utuisen niemen. + + +3. + +NUORI KANSA. + +Vaikka on nuorta kaikki täällä, sure siitä emme, +lautuva niinkuin hongan latva kosk' on nuoruutemme. + +Vaikka ei paista kauan päivä Suomen sydänvesiin, +ehti se luoda Suomen hengen ja Suomen onnen esiin. + +Vaikka ne myrskyt mylvähtäisi huomentuulen tullen, +totta on täällä toimi-alaa sullen ynnä mullen. + +Vaikka se seilais vastahankaan Suomen suuri pursi, +totta se aallot korkeammat muinoisin jo mursi. + +Vaikka ei paina kansat paljon aikakautten va'assa, +varmaan on säilyvä laulun mahti kauan laulun maassa. + +Vierivä kauan on maailmalle virsi pohjan yöstä, +kertova kauan aamunkansan toiveista ja työstä. + + +4. + +VANHOJEN VAROITUS. + +Kumahti kumpu, helähti hiekka, +taatot haudoista havasi: +»Mikä on miesten? Tajua emme +mieltä heimon noin puhuvan: + +Kalevan kansako nuori? +Meidän laulumme, meidän loihtumme +nekö eilisen ikäiset? + +Kuulkatte humua honkien: +ne on nuoremmat! +Kuulkatte kohua koskien: +olemme vanhemmat! +Tuolta me tulimme, mailta +ennen mahtavan etelän, +alta palmun päivälatvan: +suuri, suuri +Suomen on sukuperintö!» + + +5. + +SUVIVIRSI. + +Niinpä kaikki yhtykäämme, +työhön rinnan ryhtykäämme, +nuori, vanha kansa +vaikka haudastansa, +virkkaa vienot äänet sieltä +äidin kieltä, taaton mieltä. + +Maa on meille armas suotu, +vaan ei valmihiksi luotu, +paikat täällä riittää +kylvää ynnä niittää, +heleässä Helsingissä +sekä Suomen sydämissä. + +Vaan on vasta voimaa luovaa +mies, ken uudet muodot muovaa, +muodot hengen, aineen, +nostaa maansa maineen, +uskaltaa ja alkaa uutta +vaikeampaa vastaisuutta. + +Heinäkuulla 1916. + + + +SUOMEN PÄIVÄ. + +Soi päältä Pohjan sankean +nyt taika talvi-yön, +maan kaiken kautta ankean +lyö liekki laulun voittoisan +kuin tähtikalpa Väinön-vyön +tai mahti hengen työn. + +Jo rauta, vaski vaipuvat, +kun kultakannel soi, +yön tahdot julmat taipuvat +ja vainon haamut vaipuvat, +suur' Rakkaus, min Tieto toi, +myös Suomen päivän loi. + +21/2 1917. + + + +SUOMEN LINNA. + +Prologi Kalevala-viikon yleiseen kansalaisjuhlaan +Suomen Kansallisteatterissa 25 p. helmik. 1917. + +Turja, tuulien kuningas, +puki päälle vainopaidan, +suki varsansa valion, +huuti heimolle vihurin: +»Hoi, miehet, ulos urohot, +läkkän kaikki katsomahan +Suomen peltojen periä, +liepeitä Suvannon linnan!» + +Pakkanen, Puhurin poika, +iski kahta kämmentänsä, +tempasi teräskurikan: +»Siispä saamme nyt tapella!» + +Routa, ruhtinas nevojen, +nuoremmalle noin nimesi: +»Viel' älä liikoja iloitse, +eessä on tuhannet turmat!» + +Toki suorivat sotahan +nuo sulhot sumean Pohjan, +sata kuuraista urosta, +tuhat miestä tuurallista; +kussa kulki Turjan tuima, +kypärät kyventä iski, +raaka raikui Talven taika, +soi säilät revontulien. + +Se oli suuri Suomen linna, +Kalevan kuningaslinna, +alla kuusen kukkalatvan, +päivänpuolella mäkeä. + +Kaleva, kuuluisa kuningas, +itse istui ikkunassa, +näki saartavat salamat, +lausui päästä pöytälaudan: +»Vainovalkeat palavi +etäisellä Pohjan puolla!» + +Liikkuvat liki jo linnan +nuo peikot pimeän Pohjan, +katselevat, kuuntelevat, +sydän on sisälle syöstä: +»Kaikki on unessa kansa, +surma Auringon suvulle!» + +Routa, ruhtinas nevojen, +nuoremmille noin nimesi: +»Saattavat salata meiltä +miehiänsä, miekkojansa!» + +Toki ryhtyi rynnäkköhön +tuo väki väkevän Turjan, +vinkuivat Vihurin nuolet, +paukkui Pakkasen kurikka, +kovin lauloi Lappi laaja, +Halla harmaja saneli, +murtui muurit Päivän lasten, +linna Auringon aleni. + +Kaleva, kuuluisa kuningas, +näki jo turmansa tulevan, +sinkosi sanan salaman +päästä pitkän linnansillan: +»Nousemme norosta kerran, +alta turpehen tulemme!» + +Sortui jo sorahan linna, +kera kaatui kansan kaiken, +Auringon heleän heimon, +juuren, juuttaman jumalten. + +Vuossadat samosi, kukki +kummulla viherjä viita, +nurmi peitti nukkuvaiset, +turve turpehen alaiset, +vain joku kävijä outo +kuuli kummia sanoja +maasta muinen mahtavasta, +kansasta perillä Pohjan, +joka uskoi Aurinkohon +yönkin yltyvän uhalla, +kesähän keskellä kinosten, +mahtihin manalle mennen. + +Kansan kannel jäi jälelle +liki suuren Suomen linnan, +alle kuusen kukkalatvan, +päivänpuolelle mäkeä. + +Tuo päreä Päivän poika +kulki tietä kuusipuista, +istahti ilokivelle, +käänti kanteleen kätehen: +»Siis mitä minulle kerrot, +soitto menneiden kesien?» + +Puhui kannel puusta tehty: +»Kerron itsesi ihanan, +laulan sulle Päivän laulun.» + +Tuo päreä Päivän poika, +pani sormet soittamahan, +laaja laikkui Väinön laulu, +virsi Auringon virisi; +kuni soitti Päivän poika, +sini sankarit heräsi, +loimusi väkevä loihtu, +kummut kuolleiden kumisi. + +Tuo päreä Päivän poika +se vielä enemmän soitti, +kilvet maan alta kilahti, +kalvat kalskui Tuonelalta, +nousit maasta maan-venyjät, +tulivat turpehen alaiset, +sulhot hirnuvan hevosen, +neitsehet heleän helman. + +Tuo päreä Päivän poika +sekä soitti että lauloi, +lakosi viherjä viita, +siirtyi sammal vuossatojen, +pyhät kaartui pylvähistöt +kantta taivahan tavaten, +seisoi seinät Suomen linnan +kuin pielet pihalla Luojan. +Kaikui mahti maan povesta: +»Nyt me nousemme, tulemme, +nyt on hetki Päivän heimon!» + +Toinen raikui taivahalta: +»On nyt hetki Hengen iskun, +tuokio valon vasaman!» + +Turja, tuulien kuningas, +Pakkanen, Puhurin poika, +Routa, ruhtinas nevojen, +kaikki tuota kauhistuivat: +»Mittyinen tämä on kansa, +tulevi Tuonelta takaisin, +Tiedon tapparat tanassa, +kilvessänsä kuolon-kirjat?» + +Jumahti Jumalan kannel: +»Se on kansa kaikkivoipa +uskossa esi-isien, +heimo huomenen huminan +sekä illan himmenevän!» + +Teki työnsä, tiesi tiensä, +jätti kansojen merehen +Väinämön venehen jäljen. + + + +VAPAUDEN VIRSI. + +Murheen, tuskan, uhman virsi +tottuneesti kaikuu täällä, +harvoin väistyi hallan kirsi, +paistoi päivä Suomen päällä, +minkä paistoi, petti senki, +jälleen jäähän, yöhön heitti, +minkä kukki kansan henki, +kaakon tuuli, tuisku peitti. + +Kuinka? Meitä vaaditaanko +laulantaan nyt riemuvirren? +Valkeusko voitti? Maanko +mahti nousi alta kirren? +Suomen oikeus, Suomen vapaus +tunnustettu tuolta puolen, +mistä joka merkkitapaus +meille oli aihe huolen? + +Kysyy, katsoo Suomen kansa: +Naapurissa nähdään unta! +Vaiko ollaan valveillansa, +vapaa koko kansakunta? +Ihmis-oikeus istutettu +maahan, missä äsken vainen +viihtyi hukka, viihtyi kettu, +vaan ei kunnon kansalainen? + +Kaikuu hurraahuudot vastaan: +»Vapaus, vapaus meille, teille! +Vangit astuu vankilastaan, +mahti siirtyy marttyyreille, +katkes kahleet vuosisatain, +sortui vanhan vallan pylväs, +aamuruskoon uutten ratain +rientää Volgan heimo ylväs!» + +Kuulee, katsoo Suomen kansa: +Tokko tuo nyt lienee totta? +Harvoin työssä haaveitansa +tarkistetaan tappiotta. +Moni näkee suurta unta, +löytää haudan hangen alta, +taivas heittää päälle lunta +ja hän kuolee maailmalta. + +Raikuu miljoonitten mielet: +»Vapaus, vapaus! Etkö usko? +Palaa idän ilman pielet, +hehkuu ajan huomenrusko! +Pestään jäljet veljesveren, +koittaa päivä meille, muille, +rantaan Tyynen, Mustan meren, +Väinän, Vienan virransuille!» + +Verkkaan nousee Suomen kansa. +Oisko onnen armas aika? +Kaiuttaako kanneltansa +tässä taivaan Luojan taika? +Vaikk' on teillä valta eri, +toinen kansa, toinen kieli, +sylkähtää mun sydänveri, +lämpenee jo läyli mieli: + +»Tuota toivoin tuon ikäni, +katsoin kautta aikakauden +koittavaksi, voittavaksi +vapauden Venäjän maassa, +kun oli kaunis kansa siellä, +vaan oli orjana pidetty, +pantu rengiksi pajarin, +piestäväksi tsaarin piiskan. + +Ja tuota ikäni toivoin +heräämistä kansan hengen +rannoilla Nevan rämeisen, +Donin, Volgan vieremillä, +kun oli kolkkoa asua, +outo olla naapurina +talon suuren ja pimeän, +liki tuiman linnanherran. + +Löisin nyt käden kätehen, +virittäisin virren uuden +kunniaksesi, Venäjä, +veljien vapaudelle, +vaan olen itse orja vielä, +outo maassani isien, +kiviriippa rinnan päällä, +suukin suljettu minulta.» + +Vastaa riemun raikahdukset: +»Eikö muuta? Sitten sulle +kohta aukee auvon ukset +kovan onnen koetetulle! +Katso! Katso! Vapaa olet, +vapaa sinä, vapaa minä, +polkuasi omaa polet, +yhdytähän ystävinä.» + +Jop' on uskoi Suomen kansa, +kouraan tarjottuun jo tarttui, +lieto luontui laulantansa, +kaikkialla riemu karttui, +kuuli hongat kummaksensa, +kuinka lauloi maassa hallan +kansa virttä vapautensa +kerran kera vieraan vallan. + +21/3 1917. + + + +JUHLAVIRSI + +Yleiseen kansalaisjuhlaan Kansallisteatterissa 25/3 1917. + +Aron himmeän helmasta aurinko nous, +kuin oikeuden juhlaan sen soi sotajous, +se leimusi lempenä syntymämaan, +se vaati koko maailman valkenemaan, +ja vapautta, veljeyttä kansain se soi, +se työmiehen rintahan toivoa toi, +liki kansaansa liitti taas sotilaat +ja keveämmin hengähti heimot ja maat; +yli maanpiirin astuu nyt armeija työn +läpi myrskyn ja kauhun ja kuolon ja yön, +mut kasvoilla kaipuu ja uskonto uus +ja sydämissä valtioiden vastaisuus. + +Säde singahti maahan myös talven ja jään, +sen sai sydänlähtehet lämpenemään, +moni haavekin vainottu valveutui, +viha väistyi ja kosto, mi nyrkkiä pui, +ja kyynelsilmin ihmiset yhtehen sai, +me kaunista unta vain nyt nähnemme kai, +sama sallimus oikeutta antane ei, +mi valtaherran valtikalla kaikkemme vei, +ei lahjaksi elämäänsä kansakunta saa, +sen vasta uljas uskallus valloittaa, +ja kauniimpi kuin tuli tarjottu lie, +on urholiekki uhman ja salamoiden tie! + +Ei viel' ole meidän, min onnetar suo, +sen omaksemme vasta työ, taistelu tuo, +sua auta ei armo, jota ansaitse et, +siks hukkaan sa vapautta huokaelet, +mut nähty viel' ei aamua sen armaampaa, +jos itseensä uskoo mun unelmaini maa, +tää kansa on itkenyt, laulanut yöt, +se täyttääkö päivän myös paahtavan työt, +tään heimon nyt kourassa kohtalo on, +nyt Kalevalan kansa on kahleheton, +mut niin jos tahto taivahan on Jumalan, +se hurmehin kastaako maan vapahan? + + + +PEKKA SVINHUFVUD. + +Hän tuomaripöydästä vietiin pois-- +hän, kansan mies, +joka oikeutta säätää ja muillekin jakaa ties, +ja oli kuin Suomesta sortunut ois +lujin turva lain, +väkivalta ja vääryys jäljelle jäänehet vain. + +Hän tuomaripöytähän istuu taas-- +mut hallitsemaan, +hän, oikeuden vartija, kalpa nyt kansan ja maan, +hän valvovi siinä kuin harmaja paas, +vakavarma niin, +teräskatse kantava myrskyihin kaukaisiin. + +Kun tuomaripöydässä istuu hän-- +ties Suomi sen, +ties valkeat vallat kansojen oikeuden-- +valo on hän illankin himmenevän, +tulenpatsas yön, +jota seuraavat joukot hengen ja ainehen työn. + +Kun äänensä tuomaripöydästä soi-- +liet päällä veen +jylyn kuullut loitolla vyöryvän pauanteen-- +niin rauhassa maamies raataa voi, +petos, vilppi vaan +käy piiloonsa mustaan peittäen muotoaan. + +Siks ympäri tuomaripöydän tuon +lyö kansa nyt +kädet liittoon kuin kilpilinna taas ehjeynyt, +ja seisova aalloissa aikojen vuon +pyhä on se paas, +väkivalta min kaas, mut oikeus pystytti taas. + +31/3 1917. + + + +VAPAA SUOMI. + +Niin on Väinön laulun taika +kuin on Suomen myrsky-aika, +jylhä niinkuin jyske korven, +soipa niinkuin kutsu torven, +viepä luota lehdon, viidan +virransuille vainon, riidan. + +Eipä juokse jouten virta, +suotta suihka laulun pirta, +kertoo kevätvetten työstä, +talven maasta, kansan yöstä, +ottaa, ahmii yltään, altaan, +luottaa heimon vapaan valtaan. + +Kas, kuin kaikki pyörät pyörii, +askar joutuu, joukot hyörii, +kaikkialla taisto tuima, +riemu työn ja riento huima; +kesken myrskyn, kesken vahdon, +seisoo paasi Suomen tahdon. + +Vannokoon nyt mies ja nainen, +kansan vapaan kansalainen: +»Tahdon olla siinä myötä, +missä tehdään Suomen työtä, +tiedän suunnan, tiedän retken, +totta löydän paikan, hetken. + +Yhteistyöhön työni liitän, +tuosta kaitselmusta kiitän, +että antoi päähän järjen, +jolla teljet tieltä särjen, +murran muurit, auon aidat, +ratkon vieraat pakkopaidat!» + +Niin on Väinön laulun taika +kuin on Suomen myrsky-aika, +kaunis niinkuin kansan tarmo, +armas niinkuin taivaan armo; +missä kuljen, minne kaadun, +tuon ma tunnen laulun laadun. + +6/5 1917. + + + +VAPAA VIRO. + +Terve, Eesti, terve, veljet, +terve, siskot Suomen sillan, +terve, että murtui teljet, +päättyi puhde pitkän illan! +Taara auta kansaa kahta, +jotka kaitsee Suomenlahta! + +Kansa Kaupin, Lemmitynkin, +kauan kestit, kauan kärsit, +etpä kuollut, vaikka synkin +mielin orjan leipää järsit, +heilui heinä taikka olki +maata vieras valta polki. + +Niin ne saartoi saksan-linnat +niinkuin raaka rautamyrsky, +niin ne nyyhki Lindan rinnat +niinkuin laulun laajan hyrsky, +säilyi valtas pihtipieli, +Eestin mieli, Eestin kieli. + +Meillä ruotsi, teillä saksa, +sama vihdoin tsaarivalta! +Kertoa ei kieli jaksa, +kuink' ei kuoltu maailmalta, +riittää, että rinnan tiellä +kohdataan nyt riemumiellä. + +Yhtä ollaan veljesverta, +puuta yht' on kanteleemme, +yhteen kuuluttiin me kerta, +siispä vapausliiton teemme, +tasavallat kansan kahden +poikki laajan Suomenlahden. + +Vala suuri vannokaamme +Suomen, Eestin Jumalalle, +ettei koskaan meidän maamme +enää mahdu sorron alle +sortajankin sortumatta, +muukalaisen murtumatta. + +12/5 1917. + + + +SUOMEN PARTIOVÄEN MARSSI. + +Me vapaan Suomen vartiot +maan vastaisuutta kannamme, +me sille suunnan annamme, +kun vanhain päättyy partiot, +siks viivat, kulmat, kartiot +me tarkallensa tiedämme, +säät myrskyisetkin siedämme +kuin vuoren harmaan hartiot. + +Me turvaa tuomme heikkojen, +me tuumimme, me toimimme, +me oomme yhteisvoimimme +myös suoja yhteisseikkojen, +näin parvet siskoin, veikkojen +kun kasvavat, kun karttuvat, +maan vartioiks ne varttuvat +ja surmaks Suomen peikkojen. + +Me armahdamme, autamme, +me emme pyydä hyötyä, +saa saalista, lyö lyötyä +ei kelpo keihäsrautamme, +on laaja astinlautamme +maailman santa raikuva, +siks vapaa viel' on kaikuva +tää laulu päällä hautamme. + + + +ERÄS PANTHEON. + +AKSELI GALLEN-KALLELA + +26/4 1915. + +Karjalan, Ruoveden ruhtinas! Singota +Sun oli tehtäväs, liekkejä lingota, +rauhan et raataja, vaan sodan heittäjä, +myrskyjen Kullervo, myrkkyjen keittäjä! + +Europan, Afrikan emiiri! Vallata +maat monet, taidetta huonoa tallata +työs oli: kun sotavankkuris vyörivät, +päällänsä mustat ja valkeat pyörivät. + +Herttua hengen ja ainehen! Taulumme, +templimme, patsaamme, soittomme, laulumme +kaikki nyt sinulle kantavat veroa: +On osa niissä sun henkesi neroa. + + +PEKKA HALONEN. + +21/9 1915. + +Syyspäivän tasaus: yhtä pitkät piirtyy +nyt vanat valkeuden ja pimeyden, +Neitseestä Vaakaan päivänkehrä siirtyy, +kuu täyttyy, kypsyy unet tähtien, + +Ja suurta suutelemaan morsiantaan, +yön vallatarta, Jupiter nyt käy, +ja taivaan korkeudesta taivaan rantaan +häät pyhät häilyy, luonto terhentäy. + +Tyventyy tyrskyt maailmankin, hartaat +vain hiljaisuuden sopusoinnut soi, +syventyy sydän, kuultaa kuolon partaat, +jumalat juhlii, kansa karkeloi. + +Syyspäivän tasaus: metsät kirjavoituu, +maa merta, taivas maata heijastaa, +maan kaiken ylle kauneus puhdas koituu, +ijäisyys ihmissielut seijastaa. + +Soi kuolemattomien kuoro, niissä +yö, päivä yhtä pitkän määrän sai, +elämä kaartui värein välkkehissä: +Halosen päivä! Taiteen sunnuntai! + + + +JEAN SIBELIUS. + +8/7 1917. + +Dityrambi. + +Varrella Sääksmäen +vienojen vesien, +kohteessa menneiden, +kauniiden kesien, +vuorella pyhällä +miettivi mies, +silmässä säkene, +rinnassa lies. + +Kesä-yö ympäri +terhentä seuloo, +taivahan neiet +huntuja neuloo, +sinipuna-huntuja, +valkeita vaatteita, +tummia tuntuja, +maailman-aatteita +muinahisuudesta, +aamusta uudesta; +kuiskivat korvaan +miettivän miehen, +loihtivat, laulavat +sankarin tiehen +kukkia, kumpuja +houkuttavaisia, +untenkin umpuja, +kauniita naisia, +suvi-yön lempeä, +liljojen hempeä; +soittavat säveltä +toistenkin virsien, +soittoa pohjolan +hallojen, kirsien, +talvien taikaa, +revontuli-aikaa, +vaaroja, taistoja, +surmankin vaistoja, +valkeuden miekkoja, +Tuonelan hiekkoja, +maineita turhia, +sielujen murhia, +ilkeyttä tuhmaa, +jättien uhmaa; +näyttävät elämän +kaaret ja pielet, +maailman menon +ja ihmisten mielet. + +Salama silmästä +sankarin lentää, +kauas ja kauemmas +henkensä entää, +honkien huminat +heimojen laulut, +luonnon ja elämän +kirjavat taulut +taipuvat yhteen +yksilön mielessä, +kaikuvat uudessa, +oudossa kielessä, +helkkyvät ijäistä +ihmettä monta, +kuultavat kauneutta +ainehetonta. + +Maailma kuulee: +hulluksi luulee +miehen, mi miettien +valtoja viettien +kaikessa katsoo +vertausta vaan, +jättää jo suuren, +kukkivan maan, +sentään ei seppeltä +kulmiltaan. + +»Minne on ties?» +monet äänet ne raikuu. +»Käänny jo mies!» +monet kansatkin kaikuu. +»Et mene eespäin, +taapäin sa kuljet, +onnesi, maineesi +tiet, ovet suljet, +suurt' olet tehnyt, +suuri sa lienet, +kunnias kuulun +nyt hautahan vienet!» + +Saavuta äänet +ei etsijän korvaa, +sointuja uusia +sielunsa sorvaa, +lauluja armaita +auringon lasten, +kukkia, kulmilla +autuuden kaste, +soivat kuin heleät, +hohtavat kellot, +kuultaa kuin nukkuvat +nurmet ja pellot, +läikkyvät lähteet, +hiljaiset hirvet, +taivahan kullassa +lehdot ja virvet, +sinipuna-hunnut, +tummemmat tunnut, +valkeat vaatteet, +taivahan-aatteet. + +Kesä-yö ympäri +terhentä seuloo, +Kohtalon neiet +kangasta neuloo +kanteloniekan, +mi vuorella kerran +sai pyhän miekan +armosta Herran, +toi tulen taivaalta +ihmisten tupiin, +uskonut, luottanut +muiden ei lupiin, +soitti kuin soi hälle +taivahan kaaret, +kotimaan luonto, +sen salmet ja saaret, +mut enin itsensä +luontoa kysyi, +yhtenä, ehjänä, +pyhänä pysyi. + +Sankari Sääksmäen +vienojen vesien, +mestari menneiden, +kauniiden kesien, +muinahisuuden, +Suomenkin uuden! + + + +VILLE VALLGREN. + +15/12 1915. + +Niin, Ville Vallgren! Aatoksemme lentää +nyt päiviin, joita tuskin muistat sa. +Elämä vierii, elonhetket entää, +mut sama lienet ollut poikana, + Sinä ikuinen poika ja laps, + vaikk' oletkin valkeahaps. + +Hän meist' on ehjin! Hänen poskiltansa +punertaa aina uusi päivän koi, +hän itse on kuin suuri Suomen kansa, +maineensa vaikka yli maiden soi, + hän meistä on suomalaisin, + myös maailmankansalaisin. + +Hän meist' on sitkein! Tuota nähkää selkää, +tuon päätä, tukkaa, vartta vantteraa, +näette miehen, jok' ei mitään pelkää, +mi sinuttelee vaikka s----naa; + hän itse on lämmin ja hyvä, + hänen taiteensa suuri ja syvä. + +Mut enin häntä katsokaa, kun suuttuu +hän eestä taiteen oman, muidenkin, +hän hurjistuu, hän muodoltansa muuttuu, +hän lietsoo kaikki tuleen, liekkihin, + jos vastustaa joku, lyö + sen maahan ja silmin jo syö. + +On hällä huumoria--niinkuin meillä-- +mut enempääkin: tulisielu myös. +Se liikkuu suuren taiteen valtateillä, +maa toinen tunnusti jo toimes, työs, + maa suuri ja mahtava, niin + jätit saapuessas kotihin. + +Rakensi Ranska jo sun voittokaares, +Parisin tähdet loisti taivollais, +kuin Robinson sa itse asuit saares, +lie ollut sullai omat Perjantais, + me tiedämme vain, että tulit, + taas maan tämän lapseksi ssuit. + +Ja siksi silmääni nyt kiertyy vesi, +kun sinut piirrän sinne maailmaan, +sun poikasydämines, porsainesi +Boulognen metsän tietä kulkemaan, + näen siellä mä sun, näen täällä, + sama aurinko aina pääs päällä. + +Me keskipolven miehet: meille suotu +ei Suomi enää yhtä ehjä, uus, +on monet meille ristiriidat luotu +ja mielten, miesten sekasortoisuus, + mut heidän on taiteessa sulo + kuin kevään ja kukkien tulo. + +Niin, Ville Vallgren! Mitä täyttänetkin, +sun kauttas kaikki yhteen kuulumme. +Sa mitä näytteletkin, näyttänetkin, +on sentään aina loppusumma se: + Ken kansoille kauneuden toi, + hän maastamme maailman loi! + + + +KASIMIR LEINO. + +17/9 1916. + +Alas astuvat immet taivaan +joskus ihmisten lasten vaivaan, +suovat lohtua, unhoitusta +sinne, missä on mieli musta, +polku yöllisin, yksinäisin, +talvi ankarin, tanner jäisin. + +Laulaa lempeät immet taivaan +joskus ihmisten lasten vaivaan, +päivä paistavi, ruusut puhkee, +kaartuu kattohon templi uhkee, +pyhät nousevat maasta pylväät, +laulun laakerit kiertyy ylväät. + +Tulkoon armaimmat immet taivaan +unten suurien urhon vaivaan, +kaartukoon elo kaunein hälle, +elämän kauneuden etsijälle, +jok'ei tinkiä tainnut, joskaan +haavehensa ei täyttyis koskaan! + + + +ROBERT KAJANUS. + +2/12 1916. + +Kajanus, terve juhlapäivänäsi! +Suurpiirteinen on ollut elämäsi. +Et työtön koskaan ollut. Harmennuit +taiteesi taistoissa, ja varmennuit. +Päämääräs suora oli päivänkoittoon. +Sa viedä tahdoit Suomen taiteen voittoon, +itävän nähdä nuoren siemenen, +maan yli lainehtivan laihojen. +Työs pyhän täytit. Tarmos jännitit: +sydänten sillan maassa rakensit +sävelin, jotka kohtaloita tietää +tään karun maan, tää kansa min sai sietää... +Ja katso! Suomen hongat huminoi +ja uudet laihot uusin lauluin soi. + +Sa talon teit! Sa itse veistit hirret, +ne vedit poikki nummen paatisen. +Vihisi sulle vastatuulten virret, +et vaipunut, vaan nousit nostaen. +Sun lämmin rakkautes, sun tarmos vakaa, +sun koskaan uupumaton uhraukses, +sun koskaan vankkumaton vakaumukses, +valoisa toivos vastustenkin takaa, +miehuutes, milloinkaan ei epäilevä, +iloa ympärilleen säteilevä, +kohotti korkeaks sen aatteen sijan, +min sulle sääti sielu taiteilijan. + +Kas siinä ritar-aseet, joita käytit, +kun tietä Suomen säveltaiteen näytit! +Sa pellon perkkasit, Sa kylvit maan, +jo varhain näit sa toivot Suomen toukoin, +nyt kaikki riemuin sinne rientää joukoin +unelmas valtakuntaan valoisaan. + +Sa joskus yksin seisoit. Vankkana +isäisi maahan juures juutit sa. +Olentos pyhäkössä, missä salat +on aartehes, Sa missä säihkyt, palat, +ylinnä riemun vapaa liekki lyö +kuin helkavalkee, jot'ei voita yö, +kaikelle päällä maan mi uljast' on, +suurtyötä, joka kestää tappion, +mi Luojan luonnossa on nuortuvaa, +ei erakkoista eikä orjaisaa. + +Avajat akkunasi: sisään käy +keväinen pihkantuoksu, linnunlaulu, +veet välkkyy, loistaa luonnon suuren taulu, +maat, metsät, joissa päivä himmentäy. +Iloitset kedon kukka-ihmehistä, +jäät niiden eteen kauan ihaillen, +saat ilon yrteistä sa pienimmistä, +ne tunsit päivinä jo lapsuuden. + +Sua hykähdyttää joka hyönteinenki, +sen viisas askar ja sen vilkas henki, +vain kultakuoriainen vihreä, +mi huomaamatta ruusun-lehtiin hiipii +ja nopeaan sen kukkeuden riipii, +saa sulta äkkisurman säälittä. +Sua aalto ailahduttaa, määrästänsä +mi tietoisena kotirantaan lyö, +kun kultapilvet iltaretkellänsä +mereltä kuultaa sekä saapuu yö. + +Sun katsees näkee joka kauneus-asteen, +min luonto malliks ihanteelle luo, +sen milloin kätkee alle aamunkasteen, +taas kukkakuusin korkein ilmi tuo, +tok' enin Päivää lemmit, alkutulta +Aurinko-meren, voimaa ikiluovaa +titaanin tuon, mi kaikki siiltää, muovaa-- +saa Zoroaster-palvelun hän Sulta. +Voit kuulla värähdyksen jokaisen, +mi nousee, kohoo ääneen korkeampaan, +sävelmään vyöryy aina valtavampaan +ja vihdoin sopusointuun kaikkeuden, +miss' soi: »kaikk' ihmiset on veljiä», +kuin sinkois laulu enkel-siivillä. +Sa kuulet hiljaisuuden myös tuon aavan, +miss' elo tuntuu tarkoituksen saavan +sen runsauden suonenlyönnit parhain +sanovat julki salat tähtitarhain... + +Sisäisin äänin kuulet kutsumuksen, +se raikuu takaa oman rintas uksen, +sen kuiskaa hiljaa kaikki piirit maan: +Pysähdy, vaikka tuokioksi vaan! +Tuo tunnelma sun syvyydessäs säilyy, +se mielessäsi miettivässä päilyy; +ajattelijan kauneus-elämää +alaista elät, suurta, kiihkeää... + +Mut jos sun perus-äänes joskus soinut +on vastakaiutonna tyhjyyteen, +jos aattees lento oudoks jäädä voinut +on niille, jotka tyytyy vähäiseen, +kuin vahti kunnian nyt Suomen kansa +Sun ympär' yhtyy, aikakirjahansa +ijäisen kiitoksensa kirjoittaa +ja rakkauden, mi seuraa raatajaa, +iloisna kyntäessäs taiteen sarkaa-- +jälkeenkinpäin, kun elon päivät karkaa. + +(Tuntemattoman ruotsinkielisen tekijän käsikirjoituksesta muodostettu.) + + + + +ILOISTA TIEDETTÄ. + + + +TRUBADUURI. + +Talo puuntaa rantamalla, +kesä-ilta lankeaa, +hehkuu kuuset kukkulalla +päivän viime suudelmaa, +lahden laine pitkä päilyy, +kaukaa käenkukku soi, +ulapalla purje häilyy, +saaret hiljaa unelmoi. + +Saapuu työstä niittykansa +päivän kortta kaattuaan, +istuu vallat kuistillansa +riippumatot maattuaan, +naiset kauniit, herrat hienot, +keskikesäin vierahat, +posket puhtaat, äänet vienot, +sormet hoikat, soreat. + +Vait on metsä. Niityt, pellot +vartoo yötä valkeaa, +kilkattavat karjankellot +suven aikaa suloisaa, +saunan savu rannan alta +kertoo raatajista työn, +hattara vain taivahalta +haavehista pohjan yön. + +Silloin, katso: pursi outo +puikoo kohti valkamaa, +vaan on kumma venhon souto, +siivet sitä kuljettaa, +ei, ne joikuu joutsenina, +kaartuu kaulat korkeat, +päilyy lahden lumpehina +linnut päivän-paistavat. + +Viiltää rannan alle venho, +vieras maihin astuvi, +katsehessa kaukotenho, +ryhdiltänsä ritari, +hatun heiluu sulka, vyössä +olkapäällä luuttu on, +ja hän laulun laulaa yössä +kuulla kaiken kartanon: + +»Notkui neiti nuori kerran, +kasvoi täältä kaukana, +kaunis niinkuin kukka Herran, +pyhä niinkuin Maaria, +liitti yhteen laulu meidät, +luutuin hänet hurmasin, +vaan hän toista lempi, heidät +säilälläni surmasin. + +Kuolleet on he kumpainenki, +vaan ei kuollut rakkautein, +siksi niinkuin haudan henki +yhä harhaa sydämein, +siksi samoon maata monta, +vellon vettä vierastai, +laulan osaa onnetonta, +harvoin lempi säälin sai. + +Eivät ajan lapset tunne +enää, mit' on murtumus, +tiedä itse eivät, kunne +heiltä haihtui rakkaus, +katoo uljuus, lempi, maine, +kaikki kaunis raukeaa, +menee niinkuin merten laine +kohti paatta harmajaa. + +Laulunikin lie jo turha, +sentään virren viritän, +tunnollani vaikk' on murha, +murhasitte enemmän, +koska loppui lemmen loihdut, +heitän taistohansikkaan: +saitte elon suuret soihdut +sydämistä sammumaan. + +Teitä kiehtoo hyöty lähin, +teitä aine tenhoaa, +nautiskella voitte vähin, +ette enää rakastaa, +ette surra, ette huolla, +ette luoda elämää, +siksi tarvis pohjan puolla +tiedettä ei hilpeää! + +Ah, ne auvot kenpä tietää +kerran kahden autuaan, +maan ei mataluutta sietää +enää saata milloinkaan, +hän on mennyt maailmalta, +irti ihmisistäkin, +miesi, tullut tuonelalta, +tuonne käypä takaisin.» + +Nukkuu talo rantamalla, +niityt, pellot unelmoi, +punapursi rannan alla, +kaukaa airontahti soi, +järvi peilityynnä päilyy, +peittyy lahdet terheneen, +illan, aamun ruskot häilyy +päällä metsän, maan ja veen. + +Kesä-yön on hetki herkin, +aatos untuu unelmiin, +viittoo viita nuorin kerkin +tuulentupiin utuisiin, +liehuu lempi, herää hempi, +aitan uksi narahtaa, +tyttö, joka ennen empi, +sulhon kaulaan karahtaa. + +Miesten, naisten mielialaa +hiiltää outo himmeys, +aaltoo aatoksissa salaa +niinkuin tähkän täyttymys, +poven polttaa nuoret kummut, +kuvat heljät heijastuu, +arat aukee unten ummut, +sielunsilmät seijastuu. + + + +KULKUSET. + +Muistan, kuinka lasna muinen +taivon tähtiä tähysin, +elon etsin arvoitusta +tuoltapuolelta elämän. + +Mitä löysin? Miettehiä +raskasmielisen sydämen, +autiutta ilman aavan, +illan tummuvan tuloa, +varjoja piteneviä, +päiviä lyheneviä, +kaiken kaunihin menoa, +jähmetystä jään ikuisen. + +En totuutta nimeksikänä, +viisautta vähemmän vielä. + +Kuuntelen nyt kulkusia, +tiukuja elon iloisen, +soipien, sorea-äänten, +kyläteillä kiitävien. + +Mitä löydän? Vaikka onkin +lumi valkea kujilla, +mennytkin minun kesäni, +löydän kukkivan elämän, +luonnon laajan, Luojan suuren, +kuulen kaikkeuden sävelet, +tunnen riemut ihmisrinnan, +tuhat tuskaakin totista. + +Päivä päivältä enemmän +arvailen elämän arvat. + +Enkä syrjässä alati +istu, kuule ikkunasta, +valjastan runonkin varsan, +istun itse korjahani, +annan tiukujen helistä, +joulukulkusten kulista, +käyn kera ilohon, ajan +taloihin Tapanin kanssa. + + + +SYYSKYLVÄJÄ. + +»Syys tullut on. Miks yhä kylvät, mies? +Pian peltosi kattaa jo talven ies.» + +--»Kylvän ma keväitä uusia varten, +antaudun armoille kohtalotarten.»-- + +»Olet vanha jo, mennyt on kevääsi oma +Sun eikö jo maassa maata ois soma?» + +--»Kannan ma kuorman riemun ja huolen, +siementä kylvän, siks kuni kuolen.»-- + +»Näin uskoen uutehen keväimeesi +sa uskotko myös ylösnousemukseesi?» + +--»Tiedä en. Teen vain tehtävääni. +Soi läpi sieluni ijäinen ääni.» + +»Mitä sulle virkkavi ääni tuo? +Se kauhua kuolon vai lohtua luo?» + +--»Virkkaa: On valhetta vain moni verho. +Totuus on kotelo, toukka ja perho!»-- + + + +KUVIA RAUTALAMMELTA. + + +1. + +ILTATUNNELMA. + +Taa korpien päivä painuu, +vesi kultana kimmeltää, +mut kultaisempina kaislat +ja salmet ja saaren pää. + +Ah, rinta rauhaton, jospa +levon täältä se löytää vois +ja muistoistaan jos pääsis +eik' ollut toivoja ois! + +Tuon auringon kullan kenpä +vois kätkeä sydämeen +ja itselleen olla outo +kuin kaislat ja välke veen! + + +2. + +YLISKAMARISSA. + +Hiljaa, hiljaa, sydänparka! +Vaikk'en liene liian arka, +säikyn Suomen suvi-yötä, +siin' on tenho, taika myötä; +pelkään puita kukkivia, +valkamia valoisia, +punapurtta rannan alla, +kauneutta kaikkialla. + +Hiljaa! Enin säikyn noita +posken nuoren purppuroita, +impeyttä silmän syvän, +lempeyttä huulen hyvän, +tuota kaulan kaareutta, +poven kummun kukkeutta, +pelkään pettymystä uutta, +ihmislemmen ihanuutta. + + +3. + +VENEMATKA. + +Tähdet yllä ja tähdet alla, +veen yli valju kuudan, +vierii äänetön pursi yössä, +purressa miesi muudan. + +Metsät kaikki jo kellastuivat, +talvi jo tulla taitaa; +jättää ystävät yksiksensä, +aatoksiinsa aitaa. + +Ihmiset hankihin hautautuvat, +miettivät talvitöitään, +tutkivat elonsa tarkoitusta, +synkkiä sydän-öitään. + +Tuumivat, seulovat selviöitä, +jäljelle jää vain hyvyys, +ylle yöllinen taivaankansi, +alle tähtinen syvyys. + +Häipyvät taakse jo talojen lamput +iltahan äärettömään; +purskahtaa mies purressansa +itkuhun äänettömään. + +Kesällä 1915. + + + +UUDEN VUODEN MIETTEITÄ 1916. + +Upposi onni aikoinaan +synkkihin sydänvesiin +vaiko astuikin alle maan, +ei ole tullut esiin, +upposi unelmat, laulutkin +sydänsuruun syvään, +jäi vain aatos ijäisin, +usko ihmishyvään. + +Voi en onnea toivottaa, +toivotan siis vain rauhaa, +vuotta suurta ja valoisaa, +uskoa uutta, lauhaa, +rauhaa muille ja itsellein, +rauhaa maailmalle, +ettei kylpien kyynelein +mentäis mullan alle. + +Vaiko haudassa vasta tuo +valkea vuosi koittaa, +vuosi uus, joka rauhan suo, +rakkaudella voittaa, +vuosi kansojen, ihmisten, +ihmis-ijäisyyden, +tahto taivahan, tähtien, +ääni äärettömyyden? + +Ei! Sen täytyy jo täyttyä +täällä maailmassa, +toivotun todeksi näyttyä +kuin sen näimme lassa. +Lapsenko uskohon uudestaan +lien jo tullut itse, +koska aivoilla tunnen vaan, +aattelen sydämitse? + + + +CONCEPTIO ARTIS. + +»Pohjalaisten Kirjallisuuskerhon» ensimmäiseen vuosijuhlaan '/, 1917. + +Niinkuin rientelevät +kuohut virtojen maan +koskin kymmenin kohti kaukaista, + siintelevää ikimerta, +tahto taitajan käy +kautta myrskyn ja yön, +kunnes aamuinen aatos muotonsa + kirkkahan löytävi kerta; +sydänlähteistä tullen +korven voimaa se kantaa, +järjen järvien päällä +päivän päilyä antaa, +kunnes äärettömyydet +yllä kaartuvat aavat, +aallot aatteen ja tunteen +siinnon taivaisen saavat-- +mutta kirkkainkin taide kätkevi + taitajan ain sydänverta. + +Niinkuin karkelevat +Pohjan kummuilla nuo +ruskot aamun ja illan, päärmeillä + valkean yön punakelta, +yllä taitajan työn +tuska, hekkuma on, +sopusointunsa vasta saavat ne + suurelta rakkaudelta; +vuorten, laaksojen poikki +hunnut kuultavat häilyy, +Isis koskematonna, +ikiverhottu, säilyy, +koura taitajan kohoo, +taasen raskaana raukee: +Isis armoton, milloin +mulle kauneutes aukee?-- +Isis ilkkuvi hälle vaaran jo viidennen + harjantehelta. + +Niinkuin hiljenevät +äänet luonnon, kun saa +Turjan rannoille raisun pakkasen + talven ja yön ikivalta, +tahto taitajan myös +tuiki tyyntyvi, kun +viestit tähtein hän kuulee taivaalta + kylmänä kaareutuvalta; +hänen tarmonsa talttuu, +hänen myrskynsä suistuu, +päivät lapsuuden lauhat +hälle mielehen muistuu, +niinkuin taivalten takaa +hänen laulunsa helää, +siinä autius, tuska, +tunto tyhjyyden elää-- +Hän yksin on! Eikä armoa saa hän + ylhäältä, ei matalalta. + + + +ISTUIN JA ITKIN-- + +Istuin ja itkin +vuoteeni laidalla, +muistelin jällehen Sua. +Miksi mun hylkäsit? +Miksi et sietänyt +sietämätöntä mua? + +Istuin ja itkin +elämäni itkua +rinnassa rikos ja rauta. +Emmekö yhdy? +Emmekö tapaa? +Herra armias, auta! + + + +UKKOSPILVI. + +Ukkospilvi mun pääni päällä-- +mitä se tietää sulle? +Outoja onnen vaiheitako +vaiko murhetta mulle? + +Ukkospilvi sun pääsi päällä-- +mitä se tietää mulle? +Onnea vaiko onnettomuutta-- +saman se tietää sulle. + + + +NIMETTÖMÄLLE. + +Eräs elegia. + +En tunne, en tiedä, en etsi ma Sua, +et tunne, et tiedä, et etsi Sa mua, +mut sentään mun on kuin ois suvi suuri, +kun tahtomattamme me tapaamme juuri. + +Olet virpi Sa outojen viidakkojen. +Sua tuntenut en, Sua kaivannut en, +on kuitenkin kuin oisin kotiini tullut, +kun lasken ma helmaasi haaveeni hullut. + +Ma tunnen: mun viisainta vieriä ois +Sun luotasi pois, ikipäiviksi pois, +ja sentään ma viivyn, ja yön hetket entää, +Sua katson ja katson, ja aatokset lentää... + +Olen etsinyt, kaivannut, surrut ma Sua, +ja sentään on kuin oisit surrut Sa mua, +Sa tuttu, Sa tietty, Sa ijäinen iki, +jota aavistin ain, joka tullut ei liki. + +Saat tehdä Sa mulle, mit' tahdot ja voit, +Sua aattelen yöt, Sua aamuni koit, +tulit tähtenä taivaalle tähdettömälle, +Sun kauttasi synnyin ma taas elämälle. + +En etsinyt, tiennyt, en kaivannut Sua, +vain jotakin kaunista kadotettua, +siks seison Sun eessäsi silmät nyt veessä +kuin seisoisin lapsuuden Eedenin eessä. + +Ma tahtoisin olla sun eessäsi nyt, +mitä kertoo sun katseesi kyyneltynyt, +uni kaipauksen, hämy mielesi, milloin +mua muistaen muista et itseäs illoin... + +En tunne, en tiedä, en pyydä ma Sua, +vain jotakin kaunista kadotettua, +joka kulki mun ohi, joka tullut ei liki, +jota aavistin ain, joka pois meni iki. + + + +ROCOCO. + +Kesäkuva Helsingin saaristosta. + +Yli Turholman tyynten vetten +sävel soiton ja karkelon soi; +vene valkea salmen suussa +kuin ulpukka unelmoi. + +Sen tuhdolla impi istuu +niin kuulas kuin illan kuu, +min paiste piirtyvi mereen +kuin keijujen porraspuu. + +Mut airoilla mies on nuori, +hän huokaa, hän haaveksii. +Hän vihdoin vienosti virkkaa: +--Ah, neiti de la Gardie! + +Te tuntenut ettekö koskaan +elon kaihoa kauniimman, +ikävää elon seesteisemmän +kuin kummuilla pohjolan? + +Teill' eikö mielessä soinut +sävel outojen maiden ois, +ahot kangastuneet, miss' Atis +Camillan kohdata vois?-- + +Hymy huulia immen kaartaa, +mut silmänsä sirkentäy: +--Ah, kreivi Creutz, niin kauas +ei miettehet minulla käy! + +Toki tietää tahtoisin sentään, +mitä kuiskisi armaalleen +tuo Atis, jos Camillan +nyt kohtais hän yksikseen.-- + +Mies nuori vaieten katsoo +vain taivahan rantoja päin, +toki vihdoin vienosti virkkaa: +--Ma luulen, hän kuiskais näin: + +»Ma mättähän tiedän, min kaiho +luo kutsuvi kulkijaa, +siell' leikkiä meidän on armas +ja autuas unhoittaa. + +Nuo unhoittaa hovin herrat +ja naisetkin naurusuut +ja muistaa vain lumot luonnon, +tarut lemmen ja illan kuut.»-- + +--Ja jos Camilla nyt vastais: +»Mätäs onnelan miss' on tuo?» +mitä vastaisi Atis hälle?-- +--»Sydän lempivä vain sen suo.» + +--Ja jos Camilla nyt päänsä +hänen painaisi parmaalleen, +ja virkkais: »Vie minut sinne!» +mitä vastais hän armaalleen?-- + +Yli Turholman tyynten vetten +tuli tuuli ja äänet vei. +Mitä vastaisi silloin Atis, +sitä kukaan kuullut ei. + +Mut päin Kulosaaren rantaa +vene valkea käännähtää. +Joku kitara kaukana helkkää; +vana aamunkultahan jää. + +1916. + +ERÄS KAJAANI-MUISTO. + +Syystunnelma. + +Paistaa kuuhut päältä Pöllyvaaran, +kohu Ämmän, Koivukosken soi, +valkeana takaa virranhaaran +terhen kylmä tienoon auteroi, +syksyn henkäys on maassa, puissa, +metsä harva huokaa verkalleen, +nurmi nukkuu talven haaveiluissa, +talot häipyy yöhön yksikseen. + +Nousee rintaan niinkuin kaiho kumma: +jotain kallista on mennyt pois! +Elämäkö? Ei, on tuoni tumma... +tää on harmajaa kuin hallaa ois. +Haihtunut lie elon aika parhain, +toivot, taistot, tuskat päättyneet; +miesnä seison, mistä lähdin varhain, +eessäin öisen synnyinseudun veet. + +Lehti keltainenko lensi? Tuolla +mua tahtovatko tervehtää +tienoot, joissa onnen päivänpuolla +elin rikkahinta elämää, +missä lauloin elon ensi laulut, +töitten suurten unta nähdä voin, +hehkuin niinkuin hehkui luonnon taulut +alla heinäkuisten aurinkoin. + +Nytkö muistelo vain mulle eessä, +muistot siitä, mit' on takanain? +Kiilto kylmä myöskin kyyneleessä?... +Sammuneet on riehut rinnastain. +Katson elämään kuin ruumislautaan: +tähän asti, tästä eespäin ei! +Tänne jään, ma tänne hankiin hautaan +kaiken, minkä mielen murhe vei. + +Siispä astua ma aion täällä, +siks' kuin kumpu kaartuu kodoksein, +katson kuuta Pöllyvaaran päällä, +vierittelen virttä sydämein, +muutun muuksi, olen mies jo toinen +kuin mun tunsi veikot, tuttavat, +armaskin tuo ainut... Ah, ma voinen +uudistua niinkuin unelmat! + +Ei, en mitään voi! Mun täytyy tänne +jäädä sellaisna kuin saavuinkin, +tuonen-tyynnä joka hermo, jänne, +palaneena päin ja sydämin... +Värisyttää! Täältä pois! Mun täytyy +päästä maille päivän, laulun, työn! +Täällä järki hämyyn himmentäytyy, +täällä alkaa taika Turjan yön... + + +SYYSKUVIA. + +Syyskirjavat kuvat +kuin tuulien tuvat +mun sieluni silmien ohitse käy, +monet mennehet muistot +kuin kuolevat puistot-- +punahehkunta, jolle ei loppua näy. + +Olen tottunut tuohon: +näin nääntyvän ruohon +ja kuolevan kukkien sydämestäin, +mut mistä, ah mistä +sävel soi kevähistä-- +taru lempeni, jonka jo loppuvan näin? + +Runon raikuvan kuulen +ja nuoreksi luulen +taas itseni, taas elon karkelo käy, +taas viittovi taistot, +veren kuohuvi vaistot-- +punahehkunta, jolle ei loppua näy. + +Taas nään sinut illoin +kuin näin sinut silloin +elonliekissä seisovan seppelepäin, +mua vaativan sinne, +mihin jyrkin on rinne-- +taru lempeni, jonka jo loppuvan näin. + +Taas voimiini uskon, +taas huomenen ruskon +kerä kultainen henkeni taivaalla käy +kuin auringon hymy, +jumal-aatosten jymy-- +punahehkunta, jolle ei loppua näy. + +Se leimusi kerran +kuin lempeys Herran, +taas onnesta orvoksi yöhön jäin +Pois tummunut multa +on maan-elon kulta-- +taru rakkauden, jonka nyt rauniot näin. + + + +NIIN KAUKAA JA SENTÄÄN + LÄHELTÄ NIIN-- + +Niin kaukaa ja sentään läheltä niin +soi armas, tuttava ääni, +mun kiertäen unihin kirkkaisiin +ja päivyen kultahan pääni. + +Niin kaukaa ja sentään läheltä niin +käy käteeni armas käsi +kuin kerran kuollut kätteleis +sua lapsuuden ystäväsi. + +Niin kaukaa ja sentään läheltä niin +mua muistovalkea vainoo: +hän nyt on ylin ystäväin, +mut muinen armas ainoo. + + + +TALVIPÄIVÄN PAINUESSA. + +Te talvisen taivaanrannan puut, +mitä tiedätte meistä, +elon hallavan hankihin eksyneistä? +Punakeltaiset saaret ja salmien suut, +miten katsotte miestä, +jok' on kantanut ain ilonkaipuunsa iestä? + +Ja aurinko itse, mi laskulle käyt, +mitä mietit minusta, +jok' en ymmärrä, saa en selkoa sinusta? +Kuin rakkaus sa minulle suurelta näyt, +sen uskoisin taikaan, +mut onneni painui jo entiseen aikaan. + +Se painui, kun petti mun ystävä ylin; +minut jätti hän yöhön +ja päivien päättömien pakkotyöhön. +Vain talven nyt tunnen ja pakkasen sylin, +ah, aurinko meni, +mene pois, mene pois polo rakkauteni! + +Hämy hangille lankee. Mut rantojen puut +ne laulavat laulun +kuin elämäni viimeisen, talvisen taulun; +ja tummuvat saaret ja salmein suut, +ne lohtua tarjoo +kuin kukkaa, mi vaivaisen kumpua varjoo: + +»Miks murehdit, onneton, mieletön mies? +Sua lempivi hän +kuin haavetta valkean yön hämärän. +Olet hälle kuin hiljaa hiiltyvä lies; +sait rakkaudelta, +min päivältä saa nyt yön punakelta.» + +Yö tummuvi yhä ja pakkanen kiihtyy. +Hän ei konsana tule, +en konsana häntä ma syliini sule. +Mun mieleni murhe niin oudoksi viihtyy ... +ah, aurinko meni, +mene pois, mene pois polo rakkauteni! + + + +TÄHTI. + +Yksi etsii viisautta, +toinen etsi rauhaa, +kolmannenpa sydämessä +veren kosket pauhaa, +nuorin on hän tietäjistä, +pyhyyteensä pyrkivistä. + +Virkkaa vanhin viisas yössä: +»Vaikka vuodet painaa, +onpa rinnanriemu, että +viel' en ollut vainaa, +koska Herra salli hetken, +määräs tämän tähtiretken. + +Tiedän, etten kotimaahan +koskaan enää palaa, +että täyttyy täällä kaikki, +mitä mieli halaa, +minkä vuoksi olin, elin, +mitä mietin, tutkistelin. + +Totuutta on monta mulla, +enempiin ne jakoo, +ajatukset aivojani +niinkuin aurat vakoo, +yhtä vain en tietä keksi: +tulla yksinkertaiseksi.» + +Huokaa toinen tietäjistä: +»Tunnen, että palaan, +vaan en tiedä: minne? mistä? +Toki tuonne halaan, +minne painui päivä ehtoon +taivaanrannan palmulehtoon. + +Poltto povessain on täällä, +eikä ennen raukee +kuin mun kerran pääni päällä +kuolon kukka aukee, +mielen murhe, tuska tunnon +murtaa multa miehen kunnon. + +Tiedän, etten maailmassa +enää muuksi muutu, +miesnä oon, mik' olin lassa, +elämään en suutu, +tahtoisin vain nähdä kerran +rakkauden ja rauhan Herran.» + +Jatkaa kolmas jaksajista: +»Koska teitä kuulen, +heräjän kuin horroksista, +päättyneen jo luulen +tämän pitkän tähtiretken, +tulleen elon juhlahetken. + +Autuaammat ootte mua: +teitä vaivaa Henki, +mua, maahan vangittua, +valta ainehenki, +kauneus ja kaiken kaiho, +mitä kukkii luonnon laiho. + +Sielustain en vielä riistä +siemeniä vaiston, +vaikka tiedän, että niistä +varttuu vilja taiston, +nuo kun voitan voimat elon, +kukistan myös kuolon pelon.» + +Pysähtyi jo tähti pyhä, +tietäjille näytti, +mitä kukin etsi yhä, +mikä mielen täytti, +kaikui heille kaikkialta +sopusoinnun suuren valta. + +Heilimöivät henki, aine +heille kerran yhteen, +lauloi rinnan riemulaine +siemenestä lyhteen, +joka kelpas jumalille, +mutta kasvoi ihmisille. + + + +RITARIT. + +Ne lempi ne ritarit uljahat, +ne huokasi aamuin ja illoin, +he samaa impeä rakastivat, +tuo virkkoi vanhempi silloin: + +»Mun palaa rinta ja palaa pää, +minä matkaan suurihin sotiin, +siell' aika on säiläni välkähtää, +sinun lie paras jäädä kotiin!» + +Veli vanhempi matkasi maailmaan, +teki töitä hän miesten ja miekkain, +veli nuorempi jäi kotinurkkahan vaan, +mut hän oli veljistä viekkain. + +Kun tähdet syttyy ja saapuu yö, +hän impensä ikkunan alla +niin hiljaa luuttunsa kieliä lyö +sydänhaaveella hartahalla. + +Veritöistä hän veljensä laulut luo, +oman lempensä noihin liittää, +pian ikkunaan käy impi tuo, +sen aukaisee sekä kiittää. + +--»Runo laulaos töistä Rodrigon taas, +sa ruhtinas lauluniekkain!» +--»Hän kunnia kaiken on kansas ja maas, +tarun kerron ma keskeltä miekkain.» + +--»Ah, luuletko, uljas mun unhottaa +vois kalpojen karkeloissa?» +--»Jäis' ennen mult' unhoon taivas ja maa, +jos itse ma oisin noissa.» + +--»Sun hehkuiko mielesi milloinkaan +myös haaveista sankaritöiden?» +--»Isabella, ma lemmestä hehkun vaan, +käyn aaveena kuutamo-öiden.» + +--»Minä miekkojen leikkiä ihailen.» +--»Minä vain olen lempeni orja!» +--»Minä lemmin laulua vapaiden.» +--»Käy sydämessäin sota sorja!» + +Hän jälleen luuttunsa kieliä lyö +niin kummalla kaipauksella, +ja tähdet viittoo ja tuoksuu yö, +ei torjua voi Isabella. + +He muistavat veljeä taistelevaa, +he huokaavat hehkuvin rinnoin, +he suutelevat sata suudelmaa +he syleilevät sydän-innoin... + + + +MEREN RANNALLA. + +Istun, istun, neiti nuori, +katselen sinistä merta, +ajattelen armastani, +muistan suurta sulhaistani, +mennyttä meren ylitse +keskellä kesäistä yötä. +Vannoi hän takaisin tulla +syttyessä syksyn tähden. + +Jop' on syttyi syksyn tähti, +ei tullut takaisin armas, +tuuli pohjoinen porotti, +ei tullut keralla talven, +meret suuretkin sulivat, +ei sulanut poveni poltto, +taas on Suomen yö suvinen, +ain on armas saapumatta. + +Istun, istun, neiti nuori, +illan valkean hämyssä, +rannan kuohuilta kyselen, +tutkin taivon pilvilöiltä, +pettikö minun omani, +unhottiko uskollisen. + +Rannan vaahto vastoavi: +»Niin on mieli miehen nuoren +kuin aalto meren selällä, +tuulen viemä, toisen tuoma, +viskoma joka vihurin.» + +Hattarainen haastelevi: +»Tutki ennen, turha tytti, +tuulen tietä taivahalla, +polkua suvisen pilven, +pihat ilman piirtäväisen!» + +Istun, itken, neiti nuori. + +Kuulen saapuvan sanoman +ilman pitkiltä pihoilta, +Luojan lempeän tuvilta: +»Mitä itket, turha tytti, +Suomen suuressa kesässä? + +Eipä sulhosi luvannut +tulla yössä valkeassa, +vannoi hän takaisin tulla +syttyessä syksyn tähden.» + +Jop'on kuivui kyyneleeni, +mieli helläksi herahti; +vuotan vielä vuoden, kaksi. + + + +KALYPSON SAARI. + +Hän saaren rantoja yhäti käy, +Odysseus, sankari Hellaan, +hänen mielensä oudoksi synkistäy, +ei venhoa vapauttavaa vain näy, +Kalypso, neitonen saaren, +hänet kahlehti kauneudellaan. + +Hän aistivi, kuinka myrskyssä +merimiehet aavalla laulaa, +miten haahdet heittyvät hyrskyssä, +veen päällä vellamot tyrskyssä, +ja kuinka kuohuista rannan +ne nostavat kättä ja kaulaa. + +Niin raskaasti rintansa huoahtaa: +»Ahot Ithakan, ah, te armaat, +teit' enkö siis enää nähdä saa, +kotiliettä en koskea korkeaa, +mua tervehdi eivät koskaan +siis äidin, ei puolison parmaat? + +Tuo tuhkahan sortui Ilion, +mut Ithaka mennyt on myötä, +olen tullut ma suureen turmiohon; +kuka voitettu nyt, kuka voittaja on, +en tiedä, mut tiedän, että +elo maineeton on manan yötä! + +Akilleus, ah, olet miekkoinen mies, +joka Tuonen lehdoissa lepäät, +Agamemnon, hän tiensä varmaan ties, +Menelaoksen lauha on taas kotilies, +mult' yksin miks kodin armon +Poseidon ankara epäät? + +Puna häpeän peittävi poskiain, +mun rintani kaihosta riutuu, +en viestiä saa sotaveikoistain, +en poiastain, jään tänne ain +kuin kurja mies, kuin Paris, +mi lemmen huolihin hiutuu!» + +Hän huokaa, hän rantoja raisuja käy, +Odysseus, sankari Hellaan, +hänen katseensa kyynelin kylmentäy, +ei silmäänsä sirkeä neiti näy, +mi lähestyy, noin virkkaa +hänet valliten vienoudellaan: + +»Sun käärin ma kutrein ja sulkkuvöin-- +mitä on isänmaa, mitä maine? +Sun huokaan ma huulias päivin ja öin, +Odysseus, ah, sua ain ikävöin, +meri ääretön on, yli äärten +lyö lempeni kultainen laine!» + +Ja päivät ja viikot ne vierivät pois, +kuut kulkevat niinkuin aaveet, +on joskus kuin kuoroa ilmassa ois, +kuin laineilta sankarilauluja sois, +taas pilvinä päivän tieltä +ne haihtuvat kuin kotihaaveet. + + + +TOTTA JA PILAA. + +Runonpäitä. + + +1. + +SOPUSOINTU. + +Terve rauha, rakkaus, +Suomen suuri kukoistus, +kohta tääll' ei vihaa kukaan, +mennään kaikki muiden mukaan. + +Puske eivät puolueet, +onhan kaikki yhtyneet, +uni kaiken kansan taattu, +yöhön asti päivä maattu. + +Joskus joku riehahtaa. +Silloin suuttuu koko maa, +yhtyy koko yhteiskunta +luomaan päälle unhon lunta. + +Kuka lukee lehtiä? +Harva taitaa ehtiä. +Poistuneet on polemiikit, +aatepistot, sanapiikit. + +Eihän toki loukata +saane kukaan toistansa, +siksi leikkii kiltit kilit, +missä muinen hulivilit. + +Aattehia loukatkaa! +Siit' ei järky Suomenmaa. +Henkilöitä karttakaatte, +silloin itse rauhan saatte. + +Kansanvalta vaikenee. +Kannel yksin helisee, +piirtäjien pilkkataito +vuotaa vaan kuin lämmin maito. + +Yhdyn yhteissointuhun, +kutsun siihen sun ja mun. +Riidelköhön roskaväki! +Meillä kukkuu rauhan käki. + +27/3 1914. + + +2. + +ROVASTIN TUPAKKALAKKO. + +Kielsi tohtori topakka +kirkkoherralta hyvältä +tuon tutun tupakanpolton. +Vaari sauhunsa veteli +niinkuin ennen iltiksensä. + +Poiat, tyttäret puheli, +sukulaisetkin saneli: +»Eikö jo isä osaisi +hillitä himoja mielen?» + +Ukko kuunteli, hymyili, +hyvät kiskoi rintasauhut. + +Virkahti vävykin, nainut +vasta neien pappilasta, +kylän kiivas kappalainen: +»On häpeä vanhan miehen +olla noin halunsa orja!» + +Urahti. hyväkin ukko: +»Voinen hallita haluni, +kun sinä hallitset halusi, +naurata et naista nuorta +koko kullaisna kesänä.» + +Lupasivat kättä lyöden. + +Tuli kolkkous talohon, +kova aika kummallekin, +kulki yksin ukko, yksin +maita maisteri vaelti, +kumpikin rypyssä otsin, +silmin synkin, syyttäväisin. + +Kerranpa kesäisnä yönä +vävy istui ikkunassa, +tuumi kohtalon kovuutta, +saapui siihen nuorikkonsa, +näytti puutarhan polulle, +virkahteli virnahuulin: +»Katsopas isän iloja, +katso tuonne tuomen alle!» + +Siellä istui vanha vaari, +veteli sauhuja sakeita +myhäellen, suu mytyssä. + +Tuot' oli tehnyt yöt suviset. + +Kauhistui jo kappalainen, +sentään itsekin älysi +turhaksi lupauksensa; +sopu säilyi pappilassa. + +Huomenna hymyili kaikki: +luonto, luoja ja inehmot. + + +3. + +JUHANNUS HELSINGISSÄ. + +--»Juhannus on tullut, ja tule tyttö mukaan, +valmis ma oon, mua varro ei kukaan!» + +--»Juhannus on minulla ja juhannus on sinulla, +vaan mitä kanssas on tekemistä minulla?» + +--»Sua kaiken jo talvea katsoin ma, kulta, +silmäsi sytti mun sydämeni tulta.» + +--»Entä jos seuraisin, siis mitä sinulla? +Minulla on riippuva mattokin, minulla!» + +--»Minulla on vene, joka varmana kiikkuu, +vaikka sen laidoilla lempikin liikkuu.» + +--»Vakavamman varaan mieli on minulla! +Lie kuten lainehet lempikin sinulla?» + +--»Lempeni luja on kuin purressa ruori, +kun sitä kätesi sun kääntävi nuori.» + +--»On joka sormella moisia minulla?» + +--»Matkaan menen, jos on toisia sinulla!» + +--Ȁlä mene vielä! Ma tahtoisin jatkaa...» + +--»Jatkatko kanssani elämän matkaa?» + +--»Juhannus on minulla ja juhannus on sinulla, +mutta ei muuta kai tekemistä minulla!» + + +4. + +HELKALAULU. + +Kaikki piiriin, kaikki myötä, +pyörikäämme pitkin yötä, +helkalaulu laulakaamme, +harvoin toisihimme saamme, +arki kuuluu ahkerille, +pyhä-illat iloisille. + +Teemme päivät orjantyötä. +Karkelkaamme kaiken yötä, +laulakaamme lauantaita, +kun on kaksi sunnuntaita +peräkkäin nyt kerran meillä, +sekä meillä että teillä! + +Näätkö varjotonta yötä? +Kaikki piiriin, kaikki myötä! +Heleällä helkakuulla +kaikukoon nyt kaikkein suulla +huoletonna laulu Suomen, +kunnes koittaa uusi huomen. + +Huomen tuopi uutta työtä, +työll' on uusi huoli myötä, +huoletonna huojukaamme, +harvoin joutohetken jaamme, +harvoin köyhä lemmen saapi, +köyhän lapsi laulahtaapi. + + +5. + +KEVÄTMYRSKY. + +Mikä karkelo maassa? Mik' ilmassa soitto? +--Se on kevään ja nuoruuden voimien voitto.-- +Mi virroilla viske? Mi metsässä ryske? +--Jäät lähtevät, on pyhä vapauden jyske!-- + +Mut tuolla, mut tuolla mitä maassa niin kierii? +--Mädät lehdet vain hautaansa vinhasti vierii!-- +Mikä niillä niin kiire ja kauhu ja hätä? +--Elon uuden ne nousua kestä ei tätä!-- + +Siis kuulunko syksyyn vai kevät-aikaan? +--Saat uskoa vain oman tarmosi taikaan!-- +Mut rakkaus jos sydänraukan jo särki? +--Se maahan siis hautaa, mut säilytä järki!-- + +Mihin muistoni haihdutan toivojen tieltä? +--Elon tiedoks ne muuta, saat onnesi sieltä!-- +Mut tieto jos tuo vain onnettomuutta? +--Siis tarvitset tietoa, oppia uutta!-- + +Siis kertonet mulle, mik' kevään on oppi! +--Sa raivaa henkesi jokainen soppi! +Mik' on madonsyömää, sen mato syököön, +mi kestä ei myrskyä, myrsky sen lyököön!-- + +4/6 1916. + + + + +KÄÄNNÖKSIÄ JA MUKAELMIA. + + + +AURINGOLLE. + +(Edmond Rostand). + +Oi sinä, joka kuivaat itkut pienten kukkain, +teet lehdestä kuolleesta perhon elävän, +kun Pyrenean tuulet mandelpuiden hajatukkain +värisyttävät sydämiä kuin ihmisrukkain +näät kohtalon kourissa vääntelevän. + +Sua jumaloin, Aurinko! Sinä, jonka valo +otsat kaikki seppelöi, mehut kaikki kypsyttää, +min sätehissä säihkyy joka kukka ja talo, +joka kuin Luonto-äidin ja rakkauden palo +ain itseänsä jakaa ja kokonaiseks jää! + +Sua laulan, sa saat minut ottaa papiksesi, +sa sinivetten, punapurtten päilyjä, oi, +mi valitset niin usein, kun painut laskullesi, +vain mökin köyhän ikkunan airueksesi, +mi hyvästisi viimeisen viskata voi! + +Sun paisteestas pappilan päivänkukat aukee, +sun sätehesi kiiltämään kirkonkukot saa; +läpi niinipuun lehvien, ilta kun raukee, +valonuoles niin kirkkaina eteeni laukee, +ett' tuskin maata polkea uskaltaa. + +Sa rusottamaan saat ruukun tummankin pinnan, +joka kuivavan rääsyn lipuks kunnian teet, +sa kultaat vilja-auman kuin kuningasten linnan, +sen pikkusisko, mehiläiskeko, siinä rinnan +saa sulta sivumennen myös kultahetaleet. + +Sulle kunniaa niituilla, metsissä, mailla! +Sa siunauksen tarhoille, tanhuile suot. +Mitä sisiliskon silmät ne ois sua vailla, +mitä joutsenen siipi?--sa mestarin lailla +joka viivat suuret, mutta myös pikkuseikat luot! + +Sinä leikkasit irti tuon kaksoissiskon tumman, +mi luona lepää sen, ken on luotu kiiltämään, +soit kaikelle kauniille kaksoisluvun kumman, +kun annoit joka asialle varjon tuon summan +mi usein on kauniimpi kuin se itsekään. + +Sua jumaloin, Aurinko! Ruusut ilmi loitset, +tuot lähteesen tulet, luot luojat pensaston! +Puun pimeän sa punaat, mielen halvan haltioitset! +Oi Aurinko, mi kaikki muuksi muutat, arvioitset, +jota ilman ois kaikki--vain sitä kuin se on! + + + +SHAKESPEARE. + +Prologi hänen vuosisataisjuhlaansa Helsingissä + 23 p. huhtik. 1864. + +(Zachris Topelius.) + +Ken ruhtinas tuo laulun maan +noin sitoi valtakourallaan +runouden, neron valtikkaan +titaanit uhmaisimmat +ja myrskyt intohimojen +löi säännön, muodon kahleesen, +elämän valtamerien +näin viihdytellen vimmat? + +Hyvä ja paha taisteli, +taivaasta tähti putosi, +suur' oli aika, suurempi +se sydän myrsky-huima, +humussa tuulten kasvoi se +kuin liekki, laulu, sytyke +ja paistoi vuosisadoille +kuin tulenpatsas tuima. + +Maan tomuhun, maan harhoihin +se sinkos, mutta kuitenkin +se kuului tähtitarhoihin +ja korkeuden kotiin, +tuon tulen löysi mieron mies: +inehmo, heikko vain, kenties, +hänessä hehkui Luojan lies, +hän kuului jumal-sotiin. + +Kuin hän ei kukaan kuoleva +tajunnut pahaa, parasta, +ei pientä, suurta, jaloa, +ei keskinkertaisinta, +ei kumaraa, ei ylpeää, +ei pimeydessä piilevää, +ei jyrkännettä jylhimpää, +min kätki ihmisrinta. + +Ja kukaan mies ei päällä maan +viel' ole vilpin, murhankaan +jo itse saanut sanomaan +niin tunnon-tuomioitaan, +ja koskaan viel' ei ihmisen +niin hyve käynyt hymyten, +kun kuolemaankin kulkien +nyt sai se palkinnoitaan. + +Kuvattu aikakirjoja +niin rohkeilla ei vedoilla, +niin hahmoja ei haudasta +viel' ole ilmi tuotu, +ei eteen kansan kasvavan +vaiheita entismaailman +puvussa elon purppuran +niin ihanasti luotu. + +Siks suuruutta jos lempii ken, +hän kohta oma onpi sen, +on mahti maitten, kansojen, +ei jouda mullan alle: +vaikk' urhon kattaa kummun yö, +on kansain suuri rauhantyö +se liitto, jossa Suomi lyö +nyt kättä Europalle. + +Näät ihmisyyden laulaja +hän oli Herran armosta, +tuon lahjan piti arvossa +ja palveli näin Luojaa; +Hän, lähde kaiken valkeuden, +myös Shakespearen loi seppelen, +soi kuolevalle säkenen, +mi kuolemalta suojaa. + + + +LENORE. + +(Bürger.) + +Lenore nousi, koitti koi, +hänt' uni raskas painaa: +»Kuin kauan viivyt, Wilhelm oi, +liet uskoton tai vainaa?»-- +Keralla Fredrik kuninkaan +hän lähti sotaan Böhmin maan, +ei mitään miekan tieltä +ees kirjoittanut sieltä. + +Väsyivät pitkään riitahan +kuningas, keisarinna, +tekivät rauhan rakkahan, +ol' kevät kaunehinna; +soi rummut, torvet toitottaa, +kotihin joukot samoaa, +hei, sotalauluin soivin +ja virvin vihannoivin. + +Ja pitkin teitä, polkuja +ja maita kaikkialla +nyt nuori, vanha vastassa +on miellä riemuisalla. +Iloitsi moni morsio. +Ah, taatto! huusi lapset jo, +Lenore suruissansa +vain vartoo sulhoansa. + +Rivistä riviin kulki hän +ja nimet kaikki kysyi, +ei vieri viesti elämän, +salassa sulho pysyi. +Pois joukot riensi riemuineen; +hän heitti hapset hajalleen +ja maahan syöksyi raivoin, +hän enää eli vaivoin. + +Luo äiti kyllä kiirehti: +»Ah, armahtakoon Luoja! +Laps armas, kuink' on laitasi? +Mun sylissäin on suoja!» +»Oi äiti! Kaikk' on mennyttä, +maailma, onni, elämä, +myös Luojan armo mennyt, +ma kuolen murheesen nyt!»-- + +»Ah, Luoja auta, armahda! +Laps, isämeitä lue! +Kaikk' oikein ohjaa Jumala; +nyt, Herra, meitä tue!»-- +»Oi äiti! Harha houkkion! +Jumala väärin tehnyt on, +lie turha Häneen luottaa, +myös rukous on suotta.»-- + +»Ah, Luoja, tiedän, tunnen sun, +sa autat armos tautta, +pois huolet haihtuu siunatun +tuon sakramentin kautta.»-- +»Ei, äiti, turru tuska tää, +ei kuollehelle elämää +voi sakramentit suoda, +ei hoivaa mulle tuoda.»-- + +»Laps, entä jos tuo viekas on +maan muukalaisen puolla +avion uuden, uskoton, +jo solminutkin tuolla? +Laps, sydän tuo sa unhota! +Ei siitä hälle onnea; +kun täyttyy elon määrä, +myös painaa vala väärä.»-- + +»Oi, äiti! Kaikk' on hukassa! +Mi mennyt on, ei palaa. +Mun onneni on kuolema, +en muuta enää halaa. +Ah, että tänne synnyinkään! +Ah, sammu, valo sielun tään, +on Luojan armo mennyt, +ma kuolen murheesen nyt!»-- + +»Ah Luoja, ethän tuominne +sa tuota lapsirukkaa! +Ei järjissään hän haastele +hänt' ällös heitä hukkaan! +Laps, huoles maiset unhota! +On sulla taivas, Jumala, +sa muista sielus ylkää, +mi milloinkaan ei hylkää.»-- + +»Oi, äiti! Mit' on taivaskaan! +Oi, äiti! Mit' on Horna? +Wilhelmin luon' on taivas vaan +ja häntä ilman Horna! +Ah, että tänne synnyinkään! +Ah, sammu, valo sielun tään! +Hänt' ilman jää en eloon, +käy taivahan en iloon.»-- + +Näin tuska häntä tuiversi +nyt kautta suonten, aivoin, +näin Sallimusta syytteli +ja herjasi hän raivoin; +löi rintaa, kättä väänteli, +siks kunnes päivä himmeni, +kuu taivahalle sousi +ja kultatähdet nousi. + +Mut kuule! kuule! Ulkoa +kuin ratsun kopse kaikuu, +ritari nousee portaita, +sen kannusraudat raikuu; +ja kuule! kuule! kolkutin +jo helkkää äänin hiljaisin, +ja portin takaa soipi, +niin että kuulla voipi. + +»Halloo! Laps, miksi avaa et? +Nukutko, valvot siellä? +Sa itketkö vai hymyilet? +Mua millä muistat miellä?»-- +»Sa, Wilhelm, ah! Näin myöhällä? +Mult' ollut mielen särkeä +on valvokki ja uni! +Mist' tulet, kaivattuni?»-- + +»Vain sydän-yöllä samoomme. +Ma Böhmin maasta kulen. +Ma myöhään lähdin matkalle, +sua ottamaan nyt tulen.»-- +»Ah, armas, ensin tänne käy! +Yön tuuli tuima viilentäy, +sua sisään pyydän käymään, +syliini lämmittäymään.»-- + +»Laps, laulaa anna tuulien, +suo ulvoa sa niiden! +Soi kannus, korskuu hevonen +kuin ois se orhi Hiiden! +En jäädä tohdi! Nopeaan +mun taaksein nouse satulaan, +on peninkulmaa sata +häävuoteeseemme rata.»-- + +»Ah, sadan peninkulmanko +häämatka meill' on, luulet? +Löi yksitoista kello jo, +min soinnun vielä kuulet.»-- +»Kuu paistaa! Ratsut raisut ain +on meidän ynnä vainajain, +sun tänään vielä, lupaan, +vien hiljaiseen häätupaan.»-- + +»Tuo tupa miss' on, millainen? +Häävuotees missä piilee?»-- +»Etäällä! Lautaa kuus! Mut sen +on suoja tyyni, viilee.»-- +»Ma mahdunko?»--»Me kumpikin! +Mut joudu, juokse, armahin, +häävierahat jo hartoo, +häävuode meitä vartoo.»-- + +Lenore lensi, kiirehti, +nous povi niinkuin palkein; +hän ratsumiestä syleili +jo käsivarsin vaikein; +jo heittyi orhin selkähän. +Hihhei ja hei! Ei pelkää hän, +vaikk' onkin vauhti huima, +lyö tulta laukka tuima. + +Kuin kahden puolen tien nyt puut +ja niitut, nummet kiitää, +kumahtaa sillat, virransuut +ja viidat ohi liitää!-- +»Kuu kirkas on! Ah armahain, +on raisut ratsut vainajain, +sua kammottaako kuolleet?»-- +»Ah, ei! Mut jätä kuolleet!» + +Mi tuolla laulu, soitto soi? +Nuo kaarneet niitä tuumii? +Soi kellot, kuolinvirsi, oi: +»Me hautaan viemme ruumiin!» +Jo saapuu kalmansaatto luo +ja paarit, arkun tuopi tuo; +kuin kurnu sammakoiden +on laulu kantajoiden. + +»Kesk'yöllä ruumis haudatkaa, +te soiden laulun, surun! +Nyt sulho suuri ratsastaa, +vien kotiin kullanmurun! +Hei, lukkari! Sa kuoros tuo, +häälaulua mun kuulla suo! +Hei pappi! Siunaa meidät! +Ma häihin kutsun teidät!» + +Katosi paari, vaikeni +myös laulu, soitto; heitä, +hurraa! kaikk', kaikki seurasi +nyt pitkin maita, teitä. +Ja eespäin vaan, hihhei ja hei! +tuo vauhti tuima heidät vei, +yöss' orhin harja huiskaa, +tien kivet tulta tuiskaa. + +Kuin kahden puolen tien nyt puut +ja pensaat, kummut kiitää; +kylät ja kaupungit ja muut +asunnot ohi liitää! +»Kuu kirkas on! Ah armahain! +On raisut ratsut vainajain! +Sua kammottaako kuolleet?»-- +»Ah! Jätä maahan kuolleet!»-- + +Kas, kas! Tuoll' yössä tanhu käy +kuin ratas kehräpuinen, +se milloin näkyy, taas ei näy, +on joukko omituinen.-- +»Hihhei! Sa kansa karkelon, +vien vuoteesen ma morsion +häätanhu tanssikaatte, +niin kera tulla saatte!» + +Ja kohta kumma kansa tää +kahisten myötä hiipii +kuin pensasto, kun tuulispää +sen lehdet kuivat riipii. +Ja eespäin vaan, hihhei ja hei!-- +tuo vauhti tuima heidät vei, +yöss' orhin harja huiskaa, +tien kivet tulta tuiskaa. + +Kuin kiitää kuudan-maisemat, +kuin kaukometsät väikkyy, +kuin yllä tähdet, taivahat +ja taivaanrannat läikkyy! +»Kuu kirkas on! Ah, armahain! +On raisut ratsut vainajain! +Sua kammottaako kuolleet?»-- +»Ah. voi! Sa jätä kuolleet!»-- + +»Hei! Hei! Jo kukko kiekuihan? +Pian tuntihiekka loppuu. +Ah, tunnen aamun koittavan! +Hei, orhi, nyt on hoppu! +Hihhei! Päämäärä tässä on. +Jo aukee vuode morsion, +on raisut kuolon ratsaat! +Täss' ovat portin patsaat.»-- + +Ja kohta rautaportin luo +hän suistain ratsun sinkoo, +lyö piiskallaan, ja portti tuo +pois telkimensä linkoo. +Kilahtaa auki aidat sen, +käy juoksu yli hautojen, +ylt'ympär' ristit yössä +vain välkkyy kuudanvyössä. + +Haa, katso, katso! silloinpa, +huh, seikkaa hirveätä! +ritarin putoo haarniska +kuin ruumisliina mätä. +Miss' oli äsken hällä pää, +nyt paljas kallo irvistää, +luuranko viikatteineen +ja tunti-mittareineen. + +Hypähtää hepo, korskahtaa, +sen turpa iskee tulta, +ja hei! sen alla aukee maa, +jää sulho vain ja kulta. +Huu! ulvoo ilmat autiot, +huu! vastaa hauta-onkalot, +Lenore tuntee pelon +välillä kuolon, elon. + +Ja kummitukset kuutamon +nyt kehään järjestäyvät, +kajahtaa laulu karkelon, +he piiritanssiin käyvät: +»Vaikk' katkee sydän, kärsi se! +Äl' Luojan kanssa riitele! +Hän sielus armahtakoon; +käy ruumis maan nyt rakoon.» + + + +RISTILUKIN LAULU. + +(Adolf Paul.) + +Aho vihreä paahteessa auringon +salon harhaisan helmassa on, +siell' istuvi lukki niin musta kuin yö, +vain vaaninta häijyllä työ. +Kas, auringon välkkeitä väijyvi tuo, +ne kelmeiksi kehrää ja verkon hän luo +niin voimallisen, +ah, niin kevyen, +min silmuihin sielut hän pauloo ja lyö +ja kiusaa ja surmaa ja syö. + +Ja valkeus ja päivä niin valjuksi käy, +yli maailman yö pimentäy, +siell' ihmiset sieluttomat haparoi, +mut toimehen tulla he voi. +Yö heistä on kirkas kuin huomenen koi, +mut huomen jos koitti, se yönpelon toi, +he aaveilevat, +he haaveilevat, +kuin henkensä vankka ja valtava ois, +ja hukkuvat, nukkuvat pois. + +Mut lukki se kehrää ja tummuvi maa; +ei sielua yhtä hän saa, +halk' aikojen astuu se seppelepäin, +käy urholta urholle näin, +se valtikan heille ja herruuden suo +ja voiton ja herjan ja kuoleman tuo +ja tuskan ja yön +vuoks sankarityön, +kaikk' kamppailevat lukinlangoissa nuo, +ja kaikilta hurmeen hän juo. + + + +ILTA RANNALLA. + +(Arvid Mörne.) + +Rannan honka vaeltavan +varjonsa näkee vesiin: + +»Tumma puu sysimusta-latva, +ken sa oot?» + +Merien mainingit vastatkoot! +Taas on kaikki hiljaa. +Yksinäinen +tuuli yön vain vielä käy, +haavanlehtiin leyhyy, nukkuu, +metsät vait on vallan. +Yksinäinen pilvi liukuu +ilman alla, +päällä pohjoisimman harjanteen. +Rauha saartaa taivaan, maan ja veen. + +Taivas tummuu. +Rannan honka vaeltavan +varjonsa näkee vesiin: +»Kaunis puu, sa oudonsynkkä-oksa, +vailla pohjaa, suojaa, ohjaa, +mistä voimaa imi juures, mistä +heimos heilinyt on ylhäisistä? + +Tummuus tutkimaton latvas peittää. +Runkos vapisee, se varjon heittää, +vartoneeko helmas himmee, musta +tähden tai yötuulen kohtausta? +Kaunis puu, +kaltaisein sa oot! +Ken sa oot?» + +Rannan puu nää varjoaan ei enää, +vedet viihtyy, nurmet nukkuu, +metsät mykistyy. Yö kaikki kattaa. +Pimeys hiipii puiden runkoin väliin, +väikkyy rantaan, läikkyy vesiin, +kaartaa kannet taivaan, +syttää korkeudessa, syvyydessä +tähdet helmen-heljät, tuikkivaiset. + + + +JOTAIN TAHDON TIETÄÄ-- + +(Arvid Mörne.) + +Jotain tahdon tietää, +enkä liikaa, +salaisuutta tahdo en +hohtokivi-kaunehen, +sanain merkitystä en +laulussa, jot' ihailen, +tarkoitusta elon en +nykyisen, en entisen. + +Jotain tahdon tietää, +enkä liikaa, +en, miks hyisen ruudun kukka niin on +tähden lainen, +en, miks Herran kaaren piirtää pilvi satavainen, +en, miks runon poljento kuin kedon +vilja keinuu, +en, miks loppusoinnun umput laulun +puussa uinuu. + +En, miks itse laulan tässä pitkin kesäpäivää, +runous on kukkanurmi, kulkee monta häivää, +katse kiiltää, kukka tuoksuu, laulaa +leivo pilvein, +ett' on kesä, ett' on elo hällä ilon ilvein. + + + +PIKKU NEIDIT. + +(Hjalmar Procopé.) + +Ne pikku neidit teikkaa, +ne katuviertä kapsaa, +ja kengänkannat keikkaa +ja kukat hattujen, +nuo kautokenkä-janat +kuin rannan kaislat rapsaa; +vain hulmuhame-vanat +jää heistä jälkehen. + +Ne käy kuin karavaanit, +ei heitä paina mure, +ne kiikkuu kuin banaanit +parein ja joukoittain, +on saaneet viran vakaan, +he eivät silti sure, +ei palkan pienuuttakaan, +mut kiire heill' on vain. + +He etsii tärkein elein +pian konekirjaimia, +he rientää poskin helein +pian puhelinten luo, +ne pikku neidit pyörii, +ne tietää, rattahia +on kaikki, kaikki hyörii, +kun käskee kello tuo. + +He käyvät elon läksyyn, +sen päivätyöhön pitkään, +rikasten ääneen äksyyn +ja korkolaskelmiin, +he uurtaa ja he puurtaa, +ei kestä voimat mitkään, +jo vanhuus selän kuurtaa +ja hylyks jää he niin. + +Mut siitä viis, he tuumaa: +hapata lailla lesken +tai ruokarouvan, huumaa +ei myöskään onni se; +osaamme emme myö me, +vaikk' katukansan kesken +me automaatiss' syömme +vähäisen palamme. + +Me emme istu, neulo +myös koruompelusta +ja kosijoita seulo +sadoin ja tuhansin, +mut rakkahalle riittäin +me raoitamme usta +kai niiaten ja kiittäin +kuin iso-äitikin. + + + +NUNNA. + +(Ernst V. Knà pe.) + + +1. + + Lyö, lyö, lyö, +nyt lyö epätoivon pyörremyrsky +merta sielujen kiusattujen. + Yö, yö, yö! +Valkeutta ohjaavaa ei näy. + Yö, yö, yö +yli ihmissielujen kiusattujen. + +Rauhaa, unta ja rauhaa vain! +Rauhaa sieluille ahdistetuille! +Rauhaa tuskien tummuuteen, +rauhaa kalvavan kaihomielen! +Rauhaa, unta ja rauhaa vain! +--Nyt myrskyt meidät kuolohon laulaa. + + +2. + +Puun heelmää emme maistaneet, +mut paratiisin kadottain +me kauan oomme harhailleet +jo teitä orjantappurain; +ah, onko portin enkeli, +mi meitä uhkaa miekallaan, +sen airut, joka armossaan +parantaa haavat lupasi? +Ma sinne, sinne kaihoan +luo elon lyhyen unelman, +miss' unhoitusta laulut soi, +puu tumman-vehryt huminoi. +Tuon katumuksen tunnen vaan: +kun meidät liitti mahti maan, +miks tuhat vuotta eläneet +me emme, tuhat lempineet +ja nousseet vielä haudastamme! +--Niin raukes hukkaan unelmamme. + + +3. + +Sun saapuvan kuulen, et rauhaa suo, +tulet hiljaa tummassa yössä, +sinä saavut kuin liekki ja leimaus luo +tai vyöryväin vetten vyössä. +Pois väisty, kiusaaja, pois, ah pois! +--Pyhä Maaria, päästä, auta! +Suo tuokio rauhan, jos lyhytkin ois, +tai taistoni pitkän hauta! + + Herra, Herra! +Verin hehkuvin täytyy mun itkeä, vartoa +niinkuin eksynyt laps, +näin haavehin ijäti kalvavin hartoa; +kaunis sielu on kuollut ja harmaa on haps. +Ja koskaan ei syli lempivä saavu, +ei armas--Pois! + +Taas yö minun tuskaani ilkamoi, +taas helkkyvä lapsennauru soi. +Pyhä Maaria, köyhä ja hurskas, oi, +oli rikkaus sulla, mi lohdun toi, +oli sulla laps!-- + + Herra, Herra! +Mua uhkaa maallisen lemmen uni, +sa näät minun tuskani, kamppailuni, +et rukousta kuule sa milloinkaan! +--miks teit niin kauniiksi, kauniiksi maan? + + +4. + +Käy elon taulut ohi himmeten +kuin iltataivaan varjot vaihtuvaiset. +Mun tieni on kuin tiet on puistojen, +kun kuoli päivän viime ruskot maiset. +Soi ympär' elon laulut vaieten +kuin puiston tumman lehviin kuiske tuulen, +vait astun, askeliain kuule en, +todeksi unta, uneks totta luulen. +--Etäältä oksain alta portti häämöttää, +käyn kohti kummastellen hiljaa, mit' + on tää-- + + + +PIENOISKUVIA. + +(Ernst V. Knà pe.) + +1. + +RANNALLA. + +Tyyn' oli ilta ja yöhön siirtyi, +vesiin hehkuvat pilvet piirtyi. + +Et antanut sanaa, vain silmäyksen, +mut syvemmän kuin meren syvyyden. + +Soi sävel kumean mainingin +myrskystä, menneestä ammoisin. + +Aurinko aaltojen valkeuteen +vaipui taa meren viihtyvän veen. + +Yöpilvet palaa, +hehkuu ja halaa, +verta ne valaa +ja sammuvat pois. + + +2. + +LELULINNASI SÄRKYI-- + +Lelulinnasi särkyi ja katkeraan +nyt itket sa vuoksi sen. +Itke, itke, mun ystäväin, +surun tuon minä tuntenen. + +Ma kerran leikkiä tahdoin, ma myös, +tuvan tein minä kaunoisen. +Itke, itke, mun ystäväin, +surun tuon minä tuntenen. + + +3. + +KUNINGAS BÖRJE. + +On vanha jo kuningas Börje, jää +jo häneltä valtikka, valta. +Pyhän haudan hän matkaa haaveksii +ja pääsyä synnin alta. + +Hän jättää nyt kotinsa, kontunsa, +vuoks sielunsa murehtivi. +Korun yhden hän ottaa myötä vain: +se sormus on kolmi-kivi. + +Ens kivi kuin kastehelmi on, +ei kaipaa se kirkastusta. +On toinen kuin veri punainen +ja kolmas kuin yö musta. + +Ens kivi on nuoruus kuninkahan +ja toinen on kuningasrata, +mut kolmas kaikkea merkitsee, +mitä hällä on kaduttavata. + +On vanha jo kuningas Börje, jää +jo häneltä valtikka, valta. +Hän haudan jo matkaa haaveksii +ja pääsyä taakan alta. + + +4. + +ELO JULMAKO ON? + +Elo julmako on? Me väitämme niin, +kun varpunen maahan putoo, +mies sortuu sorjihin unelmiin. +Se ei kysy tahtoa sun, ei mun, +se ruusujen tuoksuun tappaa tään, +tuon ruhjovi ruusunpiikeillään. +Tomuhiukkanen, tähti tai mato maan +ikirauhaan polkien polkuaan +se kaikki ne siittää ja murskaa vaan. + + +5. + +MONELLE. + +Olemuksesi pohjasta etseit +elon pulmien avainta. +Mitä sen oli ulkopuolla, +ylenkatsoit ja torjuit sa. +Mut siinä kun uursit ja puursit, +se pieni, min henkesi syrjähän heitti, +niin suurtui, että muun kaiken se peitti. +Sa itsesi katkerin vihamies! + + +6. + +HAUTALAULU. + +Sävel: Integer vitae. + +Vaikerrusta ei: elon, kuolon kuormat +mieliä miehekkääll' ovat kannettavat. +Hehkuu helka-yöt, tulet toivon tuikkaa, +haipuvat +hautaan. + +Hetket kiitää, vuos unen lailla vierii, +unhon varjoihin sukukunnat vaipuu, +päivät ihmisten levotonna lentää +hautojen +rauhaan. + + + +ELIEL ASPELIN-HAAPKYLÄ IN MEMORIAM. + +(S. Wettenhovi-Aspa.) + +Egyptin kuolonkirja sanoo: sielu käy +kotiinsa Aurinkoon kautt' töiden hyvien, +muumio ehjä vaikka hautaan himmentäy, +niin kauan kuin lyö arpa aikain syvien, +mut Henki, jok'on sielun korkeampi Minä, +jää sinne, missä suret yöt ja päivät sinä. + +Tää usko varma vakuudestaan olla voi, +näät Henki aina muovaa muodot ainehen. +Ylevä kuinka viisaudessaan salamoi +tuo Totuus, joka sietää maassa mainehen, +mit' että elämässä enin lemmit sinä, +aina läsnä on kuin sielun korkeampi Minä. + +Ei sovi meille ujot jäähyväiset nyt, +käsissä seppeleet me vaikka seisomme, +siks virkamme: on kaunis sielu lähtenyt +tapaamaan Tuonen ikituttaviamme, +valkeita vainajia, joiksi tulet sinä, +jos kaikki uskomme sen kuin nyt uskon minä. + +Teoistas kiitos, poika Pohjan korea, +mies Suomen, urho Lapin laajain unien; +yön kirkkaan kieltä kertoi silmäs sorea,-- +mi uskoi maahan kuusten, maahan lumien; +tään kansan tulkki pienin ehkä lienen minä, +mut kiitos siitä, että siihen uskoit sinä. + + + +SUOMEN KANSALLE. + +(S. Wettenhovi-Aspa.) + +Sa laulun kansa, korven kansa karu, +maailman pahan riitain tuolla puolen, +sa petäjäin, sa pettuleivän taru +täys tyyntä toivoa myös alla huolen: + On aikas tullut. Katso, päivä koittaa! + +Sa kansa, jonka muisteloissa päilyi +maailman luominen, sen alkumuna, +Egyptin usko oli se. Se säilyi. +Sa hengen voimiin uskoit herjattuna. + On aikas tullut. Katso, päivä koittaa! + +Hymyilee sfinksi erämaasta sulle +isäisi pyramiidein pyhää taikaa, +uus valo paistaa maalle siunatulle, +se uhmaa kansoja ja uhmaa aikaa. + On aikas tullut. Katso, päivä koittaa! + +Jo kyllin kukkas piili pohjolassa, +se kyllin kyynelistä kastui täällä, +mut mainees nouseva on maailmassa, +sun kantelees on soipa kansain päällä. + On aikas tullut. Katso, päivä koittaa! + + + +ARPAKAPULA AMERIKAAN. + +(S. Wettenhovi-Aspa.) + +Veikko, merten yli purjehdit, +Niagaraan dollar-muodit murhaa, +kullan sointu, jolla sammutit +henkes hehkun muun, on turhaa, turhaa... + +Lienet hartiakas, suuri mies, +kunnon orja mammonankin siellä, +otsas hiessä leipäs saat kenties +taikka taivaltanet vilpin tiellä. + +Syntynyt et konnaks »splendidiksi», +heitä »trustit», heitä »bussines», +sinusta ei lännen lurjuksiksi, +Suomi luottavi sun palauksees. + +Tallin tauskin tääll' on kultainen, +tääll' on ruista kyllin hampahilles, +ihmeitä voi aura jokaisen, +maat' on lehmilles ja lampahilles.-- + +Peru isäin, pyhä peltotyö: +tuhat suota ojitettavata-- +jos me tahdomme, pois halla-yö +väistyy, karttaa kansaa rikkaampata. + +Katso, maa, jok' oli isäisi-- +imeneet sen vaikk' on muukalaiset-- +sinne lapsillensa laulavi +kuin sen kosket, vielä kotimaiset: + +»Suomen mies ja nainen! Pääskykin +keväin aina kotihinsa palaa. +Tulos heti, tullos takaisin +äitis luo, mi ikävöi ja halaa!» + +Rahaa jos sull' on, se tänne suo, +täälläkin sun säästyy dollarisi, +tänne mahtuu miljoonat--mut tuo +uudet aatteet uusiin koteihisi! + + + +MARSELJEESI. + +(Rouget de L'Isle.) + +Lapset synnyinmaan, marssikaamme +päivä koittanut on kunnian! +Hirmuvaltain, vaaraksi maamme, +liput hurmeiset näätte liehuvan. +Vainioilta huudot jo vainon +tänne raikuu raivoisat, +meiltä tappaa he tahtovat +isät, äidit, puolison kainon. +Aseihin ryhtykää! +Riveihin yhtykää! +Eespäin, eespäin! Juoda nyt saa +sortajainsa verta maa. + +Mitä tahtoo tää valtiaiden, +valapattoin palkkalauma tää? +Keitä varten kautta on maiden +kahleraudat kauan tehty nää? +Kansalaiset! Oh, häpeäämme! +Meitä varten on ne vain, +meistä luullahan, ruhtinain +ijät kaiket me rengeiksi jäämme. +Aseihin ryhtykää! +Riveihin yhtykää! +Eespäin, eespäin! Juoda nyt saa +sortajainsa verta maa. + +Kuinka? Täällä siis vallitseisko +laki laumain ventovierasten? +Rosvot, ryövärit meitä hallitseisko, +löisi maahan nuoren vapauden? +Jumal'auta! Orjainko halpain +meitä tahto taivuttais +ja me itsekö vaivuttais +alle taas tyrannien kalpain? +Aseihin ryhtykää! +Riveihin yhtykää! +Eespäin, eespäin! Juoda nyt saa +sortajainsa verta maa. + +Vallat, peljätkää, vaviskaatte, +mustat sankarit salamurhien! +Palkan varman töistänne saatte, +tohdin taata jo nyt teille sen. +Joka mies sotamies on silloin +teitä vastaan taistelemaan, +uudet nousee helmasta maan, +vaikka vanhat kaatuisi milloin. +Aseihin ryhtykää! +Riveihin yhtykää! +Eespäin, eespäin! Juoda nyt saa +sortajainsa verta maa. + +Muistakaa, sotaveikot sorjat, +vapaus teitä velvoittaa: +säästäkää nuo ostetut orjat, +heidät pakko vain taistohon saa. +Mutta valtias tuo täys saastaa +ynnä kumppanit nuo Bouillen, +pedot, tiikerit pentuineen, +jotka äitinsä rintoja raastaa... +Aseihin ryhtykää! +Riveihin yhtykää! +Eespäin, eespäin! Juoda nyt saa +sortajainsa verta maa. + +Pyhä rakkaus synnyinmaamme, +nouse, nostata kättä kostavaa! +Vapaus, vapaus varjelkaamme, +on sun alttaris armas isänmaa! +Alla viireimme hengetär voiton +rientäköön kera riemuamaan, +vainolaises nähköhöt vaan +maamme juhlan ja maineemme koiton. +Aseihin ryhtykää! +Riveihin yhtykää! +Eespäin, eespäin! Juoda nyt saa +sortajainsa verta maa. + + + + + + +AJATAR + +(1920) + + + +UUDEN SUOMEN LAULU. + +Ei silloin paistanut päivän kulta, +kun puhkes kukkahan Suomen puu, +jäät järkkyi, tunturit iski tulta, +veet verta vyöryi ja maat ja multa, +oli kansojen yö, oli surman suu, +surupilvessä maailma muu. + +Eik' ollut oikeuden valta vankka +kun syntyi Suomesta laulu uus, +oli vainon vuossata synkkä, sankka, +rae lankes, rangaistus kulki rankka, +monet heimot ja kieletkin Herraansa huus, +paha voitti ja maan mataluus. + +Se vaappui Salliman vaskivaaka, +kun arpa lyötihin kansan tään, +jo riemuin raivosi lauma laaka, +jo uhkas hirmu ja rauta raaka +joka kukkaa, mi tääll' oli reunalta jään +vain pälvestä nostanut pään. + +Sen tunsi lapsi kuin valkotukka, +--nyt lankes kohtalon kolkoin yö, +ses aukes ain yhä kuolon kukka, +tuo ulvoi ain yhä Manalan hukka, +se hiipii, se saapuu, se saartaa, se syö, +mitä loi tuhatvuosien työ. + +Jo kuuli kuolonsa kellot kansa. +Nous silloin valkea Suomenmaa; +nyt huoahtain hurmeesta, haavoistansa +se seisoo jylhässä voimassansa, +nyt miekoin, nyt miehin se valloittaa, +mit' ei auroin, ei aattehin saa. + +Ei ollut outo se taiston tiellä, +sen muinen ruotsi kuin ryssä ties, +miss' iski yhteen ne miehen miellä, +teki totta Suomenkin säilä siellä, +mut missä, miss' oli Ruotsin mies, +kun meill' oli orjuuden ies? + +Myös hengen taistoa hehkuvinta +tää kansa kauan jo käynyt on: +kun valtaa kahta sen kantoi rinta, +sen raskas ollut on rauhan hinta. +Nyt itsensä voittaja voittamaton +valon vuoresta päästänyt on. + +Taas tunnen kansani: kalliolla +sen valtakunnan on kulmapaas, +taas synnyinmaassa on armas olla, +ois ilmaa kaikua kantelolla, +kun loihtisi laulu vain elohon taas +sen kaiken, min kuolema kaas! + + + +AUNUKSEN AAMU. + + Miettehet kummat +kulkevat mielessäin kuni tuulien tuvat, + muistelot tummat, +aikojen ammoin menneiden kultaiset kuvat: + nuo olen rannat +jossakin nähnyt, rannoilla saunat ja talot, + valkeat sannat, +saaret ja salmet ja ympäri huokaavat salot. + +Tuoll' olen kiikkunut + kivillä lapsena, mansikanmarjoja syönyt, +tääll' olen liikkunut, + lehdoissa lempinyt, laulanut, leikkiä lyönyt, +noit' olen soutanut + virtoja, järviä, ajellen karjoja Ahdin, +soutanut, joutanut, + joikunut heimosta hengen ja kauneuden mahdin. + + Milloin ja missä? +Jossakin, jolloinkin, vuostuhat-taivalten yössä, + himmenevissä +illoissa, aamuissa, päivänkin päätyvän työssä, + kun sukukantani +vallitsi Vienan ja Väinän ja Laatokan maita, + soi kotirantani +sointuja, joita ei tään ajan lapsoset laita. + + Aurinko koittaa, +puhkeevat pilvet, haihtuvi orjuuden haamu, + valkeus voittaa, +käy yli Aunuksen korpien korkea aamu, + louhien lomasta +nousevat entiset, yhteiset muistelot esiin, + onnesta omasta, +vaipunehesta Venäjän virtojen vesiin. + + Saarina, nieminä +pyrkii nyt päivähän päin suku Väinämön pyhä, + pirstoina pieninä, +laulaen laulua, loitsua yhteistä yhä: + kuulen ma sieltä +kumpujen kumua, helkettä hautojen hiekkain, + maammojen kieltä, +taattojen mieltä ja kalsketta veljien miekkain. + + Uusi on rusko +ranteilla taivaan säihkyvä säilien teriin, + uusi on usko +tunkeva nyt Viron, Vienan ja Inkerin veriin: + ei iki laukee +yltämme orjuuden yö, vihamiehen ei vaino, + jos iki raukee +ei ies Moskovan, Pihkovan, Pietarin paino. + + Ah, useasti +virtoja Suvannon kaahlasi kasakan hepo + ääriltä asti +Turjankin tuulisen poistui rauha ja lepo! + Kerran jos poistuis +myös aron poijilta, urhoilta Uraalin takaa + ei taru toistuis +hurmeinen tuo, ja Suomen ois viljelys vakaa. + +10/6 1919. + + +VAPAUDEN VILJA. + +Ajan ei meri tyynny, sen syysmyrskyt myrää, +tulet Kalevan kaameat taivaalla palaa, +teräs tuoll' yhä lyö, tykit tääll' yhä jyrää, +yhä vaanivi julmuus julki ja salaa, +yön peitossa käy viha, karsaus kyrää, +kyyn kähyjä keittää ja myrkkyä valaa: +se kuuluvi heille! Mut meidän on tapaa +vain muistaa: Nyt Suomen kansa on vapaa! + +Oman ortemme alla nyt leipäämme syömme +kuin ei tuhatvuotehen tääll' ole syöty, +se puhkesi kukkahan, laulumme, työmme, +se oikeni oikeus maahan jo lyöty, +se valkeni, orjuuden, kurjuuden yömme, +se ilmeni, ihmishaaveiden hyöty: +näki maa vähä, pohjoinen vapauden unta, +kun maanpiirin pimensi keisarikunta. + +Sen vaipui jo valta, se sortui jo soraan, +tuo maailmanpuu, tuo kansojen kauhu, +sen tuhkasta nousevan uuden jo oraan +me näämme, mut uhkaa kuin ukkosen pauhu; +nuo valtiot uudet jos joutuvat toraan, +ne jällehen kasken sen kattavi sauhu, +ja jällehen Moskova pettää, ja jälleen +me orjia ollaan kuin ennenkin tälleen. + +Kuin syyttäjät seisomme aamussa ajan, +Ukraina ja Puola ja Suomi ja Viro, +tuli tuiskavi myös Lätin, Liettuan pajan, +yks meillä on yhteinen tunnus ja kiro, +me selvän nyt vaadimme raakuuden rajan, +kuin lieneekin valtioviekkaus sen siro, +näät Moskova pettää, on pettänyt ennen, +ja pettävi tuhanten vuosien mennen! + +Siks ain yhä yksi on suurin ja tärkein: +Isänmaa, isänmaa olet vapaa nyt kerran! +On onnesi vallassa lastesi järkein, +siks rukoile heille nyt viisautta Herran: +kevätmyrskynä nousi he, kahleensa särkein, +syysmyrskyjä sietää he voinee sen verran, +ilon että sen itsellensä he suovat +ja vapauden korjatun kotiinsa tuovat. + +Maamies, joka sänkeä keltaista astuu, +jo mielessä ehkä ens-syksyiset sadot, +hän vaieten miettii, mi hällä on vastuu, +jos tyhjät on talviset riihet ja ladot, +mut katso, nyt äkkiä silmänsä kastuu, +on kuin poven murtuisi muurit ja padot, +ja hiljaa hän kätensä yhtehen liittää: +hän Luojaansa vapauden viljasta kiittää. + +Mut poian, mi tarttuvi kirjaan ja lukuun, +hajamielisen huomaatko otsalla leiman. +On kuin hän ei mahtuisi pulpettipukuun, +mut jos hänen ryhtinsä oivallat reiman, +ole varma: hän kuuluvi urhojen sukuun, +hän unhotti kirjat ja keikailun, keiman, +kun soi sota syntymämaasta--kentiesi +hän on Vilppulan, Raudun tai Ahvolan miesi! + +Ja tuomari, tuomiopöytänsä takaa +mi kamppailun kakskymmenvuotisen kesti, +lain vartia harmaa, min hartaus vakaa +väkivallan ja vääryyden voimia esti, +kun oikeutta nyt hän kansalle jakaa, +hänen kenties muistuvi mielehen Kresty +ja sankarikumppanit Perman ja Vjatkan-- +hänen silmänsä seestyy, hän muistaa sen matkan. + +Vait! Kuulkaa, hän haastaa: »Min tietäjät tiesi, +mitä suurmiehet arpoivat aikojen yössä, +miten kaikunsa korkeimman sai kotiliesi, +miten haaveemme hartaimmat täyttyivät työssä, +kun Pohjolan poika ja Karjalan miesi +nous harteilla haulikot, kirvehet vyössä, +sen näimme: siks voimmekin olla nyt hiljaa, +ja hiljaa nyt siunata vapauden viljaa.» + +7/9 1919. + + + +KUSTAA AADOLFIN NÄKY. + +On kylmä ja kirkas tähti-yö. +Veet himmeät laivan laitaan lyö; +ylt'ympäri huokaa korpien vyö +ja halla harmaja suo-maan. +Nuor' kuningas juuri on laivallaan +Nevan suulle saapunut oppimaan +sodan vaikean taitoa urhoiltaan +ja heille apua tuomaan. + +Heill' eessään heikko on Moskova, +on vallattu Novgorod, Pihkova, +Viro, Inkeri viety ja Liettua +pois Puolan ja Venäjän maista. +Itämeri on Ruotsin!--Ja de la Gardie, +taas voitoista uusista uneksii +ja Venäjän tsaariksi tervehtii +jo prinssiä ruotsalaista. + +Kajutassa on ollut kokous; +mitä päättänyt, tietää Sallimus +ja valtakuntien vaellus, +min tuo tuhatvuodet julki. +Mut vielä kauan sen jälkehen +soi kannelta kaiku askelien, +kun kuningas vilkkaasti haastaen +kera Eevert Hornin kulki. + +Hänen luontonsa on kuin leijonan: +hän vallata tahtois maailman, +maan tehdä Ruotsista mahtavan, +sill' ettei mittaa, ei määrää. +Hän merestä ryssän jo työnsi pois, +nyt vuoro Puolan ja Tanskan ois, +ellei jo Saksasta torvet sois, +päin vaatien uskoa väärää. + +Wien saapa on tuiman tuomion: +kukistettava kuuluisa Habsburg on, +protestanttiset saatava liittohon, +ett' ois evangelium vakaa; +ja itse hän ois sen liiton pää-- +eik' Europa ahdas riitä tää, +uus maailma hänelle häämöittää +jo Atlannin aaltojen takaa. + +Kuvat kummat, valtavat vaeltelee... +Nyt äkkiä kuningas kalpenee, +hän valkenee, hän vaikenee: +kuu virralle hohtonsa heittää; +lumon oudon luo suomaisemaan, +sen korpehen, rimpehen koleaan, +jota Suomenlahdesta Laatokkaan +nyt huuru hallava peittää. + +Mut huurusta katsehin hurmaisin +nyt näkee hän nousevan kaupungin, +ylös pyrkivän tornein ylpehin +ja kaunehin pylväin ja kaarin. +Ja hän kuiskivi vallassa tenhon tuon: +»Pääkaupungin näätkö sa keskeltä suon? +Mä tänne Tukholman uuden luon, +mi pitää silmällä tsaarin.» + +Horn kumman kuulee, hän hätkähtää. +Mut Kustaa Aadolfin nousee pää, +hänen leijonamielensä lennähtää, +sen tähtihin sinkoo säen, +ja kansojen kohtalot näkee hän: +maan suuren pieneksi piirtyvän, +mut onko se Ruotsin vai Venäjän?-- +Hän virkkaa: »Huonosti näen. + +Olen kuoleva vaan mä ihminen. +Mut kuitenkin neuvosherrojen +tään annan tutkia aatoksen, +mitä tuosta he tulevan luulee.» +Hän vaikenee. On kylmä yö. +Veet himmeät laivan laitaan lyö; +kuin kuoloa korpien huokuu vyö, +kuin kalmaa kaakko tuulee. + +25/10 1919. + + + +TIETÄJÄN TARINA. + +On ollut kansa outo kaukana, +on ollut maa ja suuri valtakunta, +vaikk' uinuu nyt se vuosisatain unta +arojen autioiden hiekassa; +sen lakkas laulu, sammui viime lies, +tien sinne löytää vain nyt tiedemies, +mi kurkistellen kumpuin patsahia, +tavaillen kielen kumman kirjaimia +näin muinaisista muovaa uudestansa, +mik' oli outo maa ja outo kansa. + +Hän maata kaivaa, löytää aarnion: +on ollut kansa seppäin, tietäjien, +mi tunsi rauhan työn ja toimen hien, +mut sotaa ei, ol' aivan aseeton +kaluja, kaunisteita takoi vaan, +ei murhan astaloita milloinkaan, +näin itseksensä raatoi, rauhass' eli, +ijäisyys-aatoksin vain askarteli, +mut naapurit jos joutui taiston teille, +se usein antoi neuvon viisaan heille. + +Myös ollut maailma on outo niin, +tuot' ettei hätyyttänyt kansaa kukaan, +vaan kaikki taipuivat sen tahdon mukaan +ja siihen turvas niinkuin tuomariin; +näin kansain kesken kunniaa se sai, +myös varmaan monta kadehtijaa kai, +mut kateet, kaunat voittain hyvyydellään +se kaikki suostutteli sopuun hellään, +ja--mik' on kumma suurin kertojalla!-- +se kuoli luonnon lempeen kuolemalla. + +Ja päätään pudistaen tiedemies +arolla aatoksiinsa hiljaa vaipuu: +»Mik' ihanin on ihmiskunnan kaipuu, +sen kaiken kansa tuo jo tuns ja ties. +Miks elää enää polven nykyisen? +Jo kerran täyttyi haave parhaiden. +Tääll' yhtyi suuri taito, suuri tieto +ja suuri rakkaus, niiden lähde lieto; +on ollut maa ja kansa onnen lauhan, +mi muilta sai ja muille antoi rauhan.» + +Mut aron tuuli hiljaa huminoi: +»Tie sama kaikkien on kulkeminen. +Jos oli kerran kansa onnellinen, +sen kaltaisiks myös toiset tulla voi. +Mi kerran täyttyi aroill' Aasian, +lie mahdotont' ei mailla Europan, +ja vaikka heimon tuon jo hiekka peitti, +niin varmaan monta jälkehensä heitti +se hengenheimolaista maailmaan +tuot' aikaa vanhaa uudeks uskomaan.» + +Ja tuulen kuiskeen kuulee tiedemies, +hän tulen uuden tuntee rinnassansa: +»Oon heitä myös, on mullai maa ja kansa, +on maailma, ja tiedon, taidon lies. +On aava eessäin ajan uuden maa; +sen tahdon rauhaiseksi rakastaa. +Mun vaikk' on yksinäiset päivät, yöni, +mun kuuluu ihmiskuntaan hengentyöni, +oon pyhä liekki toivon uuden, säen +totuuden, jonka sielunsilmin näen.» + +Heräsi haaveistansa tiedemies; +päin pystyin korvesta hän kotiin läksi, +kohosi aikakauden tietäjäksi, +mi vastaisuuden suunnat selvät ties, +myös salat mustan muinaisuuden yön, +päämäärät kauneuden kaihon, työn. +Näin unta näki, uskoi ihmisrukkaan; +kun kuoli, kummullaan nous nurmi kukkaan, +säteili päällä niinkuin päiväntähti; +hän hengenheimolaisten luokse lähti. + + + +SYDÄN-SUOMEN LAULU. + +Voi löytää riemun rikkaamman +ja runsahamman huvin, +myös murheen ruusut mustemmat, +ken haaveksii ja halaa, +mut rauhaa, sopusointua +ken etsii Suomen suvin, +sen miel' on maansa sydämeen +ja sinne aina palaa; +kun uhkaa unten yö +tai taivaan myrskyt lyö, +sen vastaan ottaa, varjelee +siell' ahkeruus ja työ. + +Ja tuntureille tuskan ken +jos uhman urho aikoo, +tai huiput vallan, kunnian +jos hurjimusta kiintää, +ne loitompaa hän löytänee, +ne täältä kauas kaikoo, +tääll' laaksot viljaa lainehtii +ja metsää vuoret siintää, +veet virtaa viihdykkäät, +puut lautuu lakkapäät, +ja vetten, vaarain vierillä +työn tyynen jäljet näät. + +Äl' usko, että tyhjästä +nuo niitut, pellot nousi, +nää suuret, kauniit kartanot, +nää pihlajaiset pihat! +Ei niitä miekka miettinyt, +ei vainon nuoli, jousi, +ei tehneet taiston tapparat +tai vihollisten vihat: +ne nousseet rauhan helmast' on, +ne taika auran taistelon +loi kunnahille kukkimaan +kuin tähkät sovinnon. + +Ja äänet pääskyn älyytkö, +mi puhuu viiripuusta, +tai kielet ruohon kasvavan, +mi kastehelmin päilyy? +Ne virttä samaa suurta soi, +mi kaikuu kansan suusta, +soi kaipausta kauneuden, +mi sydämissä säilyy, +mi nostaa povet poikien, +ja punat neitten poskien, +mi aikaan toiseen, armaampaan +viritti kantelen. + +Jos Suomen sydän sulkeuu, +se huokaa huolta mykkää +tai mylvähtää kuin myrsky-yö, +kuin leimaus ja palo; +mut jos se kelle avautuu, +se ailahtaa ja sykkää, +se siltä sielun tenhoaa +kuin kesä-öinen salo, +miss' sinipiiat karkeloi +ja metsän simapillit soi +ja ilma illan valkean +jäät järjen viedä voi. + +Siks sydän vasten sydäntä! +Niin syvin valta vaatii. +Tuo tiedon kaiken summa on, +on elon laajin laki. +Sen lain jos epää ihmislaps' +ja itsekkäämmän laatu, +niin henki hällä jähmettyy +ja jäähtyy toiseltaki, +jää oudoks onni, rakkaus, +työn jalon kumma kutsumus, +ja ihmisyyden, isänmaan +myös korkein kukoistus. + + + +PYHÄ SYNNYINMAA. + +Suomen Tasavallan itsenäisyyspäivänä 6/12 1919. + +Sua muistamme ain, pyhä syntymämaa, +mikä lieneekin toimemme, työmme, +ylin onni Sa oot, minkä ihminen saa, +elon aurinko, tähtönen yömme; +Sun korpies kuisketta kuulimme läsnä, +sitä unhota emme me harmajahasna, +Sun valtaasi tahdomme vahvistaa, +Sua lempien leipääsi syömme. + +Oli kielesi kirkkaus jo vertaamaton, +kun soi sitä äiteimme huulet, +sen kauneus nyt karttunut, varttunut on, +tänä päivänä kun sitä kuulet: +se kaikuu nyt huipuilta valtion vapaan, +mut kaikuvi maammojen, taattojen tapaan, +käy tietona, taitona taistelohon, +miten muuttuukiu maailman tuulet, + +Ja mielesi meille se suurna jo soi, +kun orjuus uhkasi maata, +se rintaamme rautaa ja rakkautta loi, +jok' ei konsana sammua saata; +kun vallitsi kerskaten keisarivalta +ja uhrinsa otti jo orttemme alta, +me tunsimme: et sitä sietää Sa voi, +jos tahdo et voimasta laata. + +Siks syöksyimme kuin sinivirtaisi vyöt, +siks seisoimme kuin valon vahdit, +siks tulta ne tuprusi pohjolan yöt, +soi mielten ja miekkojen tahdit, +mut Sulta me tahtomme, tarmomme haimme, +Sult' yksin me voimamme, voittomme saimme, +Sun hangistas nous unet, urhojen työt, +nous taattojen, maammojen mahdit. + +Ylt'ympäri Sun, nyt katso ja nää, +pyhä lippusi pystynä liehuu, +voi leijona viirinä lennähtää, +jos taas kirot sortajan kiehuu, +mut muuten se vapauden, rauhan on vaate, +kuin risti sen rinnassa rakkauden aate, +jos ei sitä turmele tuuliaispää, +ei riitojen myrsky, mi riehuu. + +Valan vannomme juurella viirisi sen +yht' olla ain kansaa maamme, +tätä heimoa pohjolan pakkasien, +min tuskat ja riemut me jaamme, +mi talvessa taistellen itsensä nosti, +mi kalliisti kalleimman onnen sen osti +nyt seisoa parvessa parhaiden, +jost' ylpeät olla me saamme! + + + +RAUHAN INTERNATSIONALE. + +Kun aika kaikki pahempaan vain kääntyy, +kun ahdistuu ain yksilöiden olo, +kun kansat toiset vuotehellaan vääntyy, +kun toisen niskaa polkee toinen polo, +kun toiset tautiin, toiset nälkään nääntyy, +ois tunnus ainoo: olemassaolo. +Oh, _Pax Britannica!_ Käy kärsivien +korviini huuto, niinkuin ihmisien. + +Ei vielä leikitty se leikki, jonka +he alkoivat, he, joilla täss' on vastuu; +se meitä uhkaa niinkuin ukkoslonka, +hikeä, verta monet maatkin kastuu. +Mut kuulkaa, huminoipi Suomen honka: +ken armon, rauhan, säälin tietä astuu, +kumartaa sille kuusen, hongan havut, +kun säästyy kodit, karjat, karjain savut. + +Oh, _Pax Britannica!_ Sun eessäs seisten +niin monet kulkee mielen runokuvat, +tahtoisin haastaa peittyessä peisten, +mut mitä merkitsee nyt tuulentuvat, +kun Suomi itse välkkeess' seisoo veisten, +vaikk' on sen haaveet niinkuin houreet huvat +ajasta toisesta, min kynnyksellä +me kuullaan, kuinka haastelee se hellä: + +»Tulkaatte tänne, kaikki kansat maiset, +ei teillä enää kiistaa keskenänne, +tulkaatte miehet, tulkaa nuoret naiset, +jo täällä laukee tuskienne jänne, +min virititte niinkuin orjamaiset +tään ajan lapset, eikä iässänne +teilt' enää puutu maine urhon urheen, +mut kyllä kyynel sielun säälin, murheen.» + +Oh, _Pax Britannica!_ Ei soi tää ääni +kuin sois se, jos mull' oisi toinen kieli, +se ainoaa on sentään elämääni, +sen eestä seison niinkuin pihtipieli; +mun synkkä sydämein, mun synkkä pääni +on täysi nyt kuin tään on laulun mieli: +Oh, _Pax Britannica!_ Sa ollos jalo, +käy korkealta niinkuin pohjanpalo! + +22/12 1919. + + +POHJAN POJAT. + +Eversti Kalmille omistettu. + +Saapuu vuosisatain yöstä +joskus viesti miesten työstä, +jotk' on olleet entisiä, +sankareita mennehiä, +urohia kansan kahden, +kahdenpuolen Suomenlahden. + +Minkä teitte, varmaan pysyy. +Kerran Eestin heimo kysyy, +myöskin suku Suomen puolen: +elänkö ma vaiko kuolen? +Silloin tulee kansaa kaksi +toisillensa tuttavaksi. + +Eikö riitä? Milloin saamme +liittoon meidän kahden maamme? +Rakas, rakas heimokunta, +josta nähtiin suurta unta, +eikö koskaan Pohjan mailla +yhdy muiden lasten lailla? + +Murhe mielen täyttää. Eri +meill' on kieli, sama veri. +Herra Eversti! Ma teille +laulan niin kuin kyyneleille, +jotka silmän täyttää multa: +valkkakaatte Walkin tulta! + +12/1 1920. + + + +MARSSILAULU. + +Suomen Tasavallan armeijan järeälle tykistölle omistettu. + +Ja koska me kurkkumme aukaistaan, +me laukaistaan, +me paukaistaan, +mut nytpä me marssimme, laulamme, +kun kaikuvi kaulamme. + +Me ensiksi muistamme syntymämaan, +tään ainoan maan, +tään armahan maan, +min laihot niin kaunihin leivän suo, +kun päivä ja kuu valon luo. + +Ja sitten me muistamme tyttömme, +tuon ainoomme, +tuon armaamme, +mi kauniimpi on kuin päivä ja kuu, +kun suukkoja antaa sen suu. + +Mut aina me muistamme tykkien työn +kuin kuoleman yön, +kuin kunniavyön, +jos maahankin kerran me maadumme, +maan eestä me kaadumme. + +Suo anteeksi Luojani taivainen, +jos vaivainen, +jos maan matonen, +oon rikkonut, itse mä kärsin sen, +mut armoille antau en! + +28/1 1920. + + + +ULJAS UNKARI. + +Jos Unkari vetoo Suomen puoleen, +niin Suomi joutuu suruun ja huoleen: +me millä autamme heitä?-- +Ei itkua, kyyneleitä. + +Samat tähdet on päällämme täyttyneet kerta, +samat tantereet juonehet meidän verta, +mut hädässä ystävä tutaan-- +kun kylläksi tutustutaan. + +Me tunnemme Petöfin raikuvan radan, +me tunnemme läpi monen vuosisadan, +ken on Europan vartia ollut, +kun on Turkki ja Aasia tullut. + +On tehtävä, mitä voi tehdä Suomi-- +mut kastua ei saa silmäluomi-- +nyt Unkarissa on hätä, +ei turhaan nyt huudeta tätä. + +Nyt auta ei »eljen» Unkarin urheen, +nyt Suomikin saanut on suuren murheen; +min voimme tehdä, sen teemme, +siks kaikuvi kanteleemme. + +Sinä urhea Unkari, uljas ja pyhä, +Sinun Tapanin-kruunusi loistavi yhä, +yli tuikkii se Pohjankin taivaan, +jos vaivuitkin sortoon ja vaivaan. + +Mut sortua saa ei heimosta parhain, +jos itsekin sorrumme myöhään tai varhain, +siks uljas Unkari elää +ja Väinämön kantele helää! + +Minä vain olen köyhä laulaja Suomen-- +nyt kastua ei sovi silmäluomen-- +mut ratsun selkään ma nousen, +kuin Unkari, jännitän jousen. + +Minun ratsuni on runoratsu vainen, +ei vierellä isä, ei äiti, ei nainen, +mut Unkarin puolesta puhun, +kun kuulin ma kaamean huhun. + +Nyt ei ole leikki, nyt siellä on hätä, +siks kuulkaa, siks kuulkaa nyt ääntäni tätä! +Ken tehdä voi, hän tehköön-- +ja sielunsa silmillä nähköön! + +7/2 1920. + + + +KUNNIALAULU. + +Helsingin Suojeluskunnan Ikämiespataljoonalle. + +On kaunista kaatua + maan eestä varhain, +mut sentään sen kuolo + on kaunein ja parhain, +ken vanhana vaipuu, + kun harmajahapsi +on kaunis kuin sankari, + nuori ja lapsi. + +Hän tietävi tiensä, + min eestä hän kaatuu, +hän perheensä puolesta, + maan eestä maatuu, +vuoks vaimonsa valkean, + lasten vuoksi, +hän lähtevi taattojen, + maammojen luoksi. + +Hänen rinnassa sykkivi + tuorehin tunne, +mikä on isänmaa, mihin + kulkee se, kunne, +ja jospa hän miekkahan + miestyvi kerta, +hätä maassa on häijy, + ja vuotavi verta. + +Mut muuten hän on rakas, + rauhainen, armas, +kuin on hänen vaimonsa + valkean parmas, +jos vaarakin vaanii, hän + käy sitä kohti, +kuin päivä, mi lapsena + päällänsä hohti. + +Siks kunnia hälle! + Se on iki soipa +niin kauan kuin Suomi + on suuri ja voipa, +niin kauan kuin syntymä- + maan sydän kaikuu, +ja Suomessa suuruus ja + ja rakkaus raikuu. + +19/2 1920. + + + +VAPAUDEN VALJETESSA. + +Turun tulevan Suomalaisen Yliopiston kunniaksi + kirjoitettu. + +Oli aika kerran, +oli hetki Herran, +kun Suomi suureksi suurtui, +kun Suomen kansa +oli seisaallansa, +kun jumaliinsa se juurtui, +mut pienet sielut, +kaiken kauniin nielut, +taas sotkivat meidät soraan, +siks näe me emmi, +mitä tarvitsemme, +mikä onni on vapauden oraan. + +Yks sentään meille +jäi elämän teille: +isänmaan, isänmaan pyhä vapaus! +Oli suuren se ajan, +ajan, paikan ja rajan +rakas, rakkahin, kaunehin tapaus. +Nyt Suomen on laulu, +ajan alkavan taulu: +maat, metsät ja rannatkin raikuu, +kun Auran on voitto +kuin Auroran koitto, +opin kauneus sen varrelta kaikuu. + +Taas suurtuvi Turku, +sen soi sävel-urku, +sen vanhuus ja viisaus viihtyy; +tuli tuikkivi tiedon +ajan liukkaan ja liedon +läpi tään, joka kirkuu ja kiihtyy; +taas tiedon on avain +kateederin, lavain, +salat kaikki miss' ilmoille tuodaan, +miten Suomen on mieli, +sen heimo, sen kieli, +sen henki, sen suuruus, mi luodaan. + +Ei menneisyyttä +näin nosteta syyttä: +nyt soi sana syntymämaamme! +Sen seisomme eessä +me silmät veessä, +sen kohtalot korkeat jaamme. +Mut muistelot armaat, +sukupolvetkin harmaat +nyt sielujen silmissä kulkee, +pii iskee ja rauta, +isänmaa, kehto, hauta, +mi meidätkin helmaansa sulkee. + +Tule, Turku, ja suurru, +taas Suomehen juurru, +käy kohti sa korkeaa päivää! +Paikka Pietari Brahen, +Suomen haaveen ja haahen, +älä katso sen häpeää, häivää. +Mut jos sinä kerta +myös itkisit verta, +niin sielusi murheessa muista: +kun maassa on hätä, +kun kansa on mätä, +sanat saamme me tietäjäin suista. + +19/2 1920. + + + +ESILAULU. + +Suomen Tasavallan Kalevalajuhliin 28/2 1920. + +Me olemme vanhaa, vakaata verta, +on meilläkin ollut maa vapaa kerta; +se meillä on taas, mut jos sitä emme huolla, +emme seiso me isäimme, äiteimme puolla. + +Se maa oli kaunis kuin luode ja vuoksi, +mut tulleet kun emme toinen toisemme luoksi, +se meni kuin mereen, kuin Vellamo vereen, +jätti jäljelle vain sydänhelkkeensä hereen. + +Jos sieltä se nousee uudestansa, +niin täällä on uusi ja vapaa kansa, +mi ei mene pilalle pikkumaisuudesta, +vaan nauttii ja loistaa uskosta uudesta. + +Sen kulmille kuuluu Kointähtikin silloin, +sitä armastan aamut ja itken ma illoin, +sen miehet ja naiset on sukua sorjaa, +eikä maass' ole yhtään herraa, ei orjaa. + +Ja lapsien, jotka on suurempi suku, +on lauma kuin tuhanten laulujen luku, +jotka syys-yössä syntyy ja surun-yö siittää, +mut jotka myös rintamme lohduksi riittää. + +Siks olkosi onnellinen, isänmaani, +jota uhkasi orjuus, vaino jo vaani, +kun istut nyt isäisi orsien alla, +ei vie sinun viljaasi vierahan halla. + +Mut jos opi et sinä onnellisuudesta, +opit varmaan uudesta onnettomuudesta, +jos seiso et isäisi, äiteisi puolla, +sua seppäs ei sepitä, kukaan ei huolla. + +Kai nähnyt oot taivaalla Kalevan tulet? +Ne siirtyvät sinne, kunne sa kulet, +mut jos sinä erhetyt etsikko-aikas, +on menneitä tietos ja taitos ja taikas. + + + +KANSAIN OIKEUS. + +Hollannin pienen, mutta henkisesti suuren kansakunnan +ynnä sen jalojen oikeus-oppineiden kunniaksi + kirjoitettu. + +Maa pienikin voi olla mahtava, suuri, +kun sillä on Jumalan ja Oikeuden juuri; +yks tähti nyt tuikkavi Hollannin yllä, +se on kansojen oikeus, mi koittavi kyllä. + +Maa mahtava! Vastustit valtamerta. +Olet yhtä Sa suuri ja suurenet kerta, +kun murheesta nouset, jos murhetut mereen, +jos Englanti suistaa Sun nyt vihan vereen. + +Niin kansoille karsaille nyt panit padot +kuin lempeät ovat oman leipäsi sadot, +niin selvänä seisot Sa maas pyhän puolla +kuin eest' elät sen, mink' eestä voit kuolla. + +Saksan keisari vaikka ois turmion tuoja, +ei häntä voi tuomita muut kuni Luoja, +ne varmasti ei, joita vastaan hän soti, +kun vaarassa oli isänmaa, emon koti. + +Saa aina ei määrätä kauppiashyöty, +voi olla myös arvossa voitettu, lyöty, +maa pienikin, valjennut vapaaksi kerran, +mi helkkää nyt suulla ja hengellä Herran. + +Olit kaunis Sa maa pyhä, maa jumal-juuren, +kun säilytit Saksan Sa keisarin suuren +ja kansojen pientenkin kesti-ystävyyden, +jota ei ylenanneta ostain, ei myyden. + +Maa Rembrandtin, Grotiuksen ja Spinozan! +Tajus maailma taiteesi, oppisi otsan, +ei ymmärtänyt, että niin olet ylhä, +Sun mielesi miehuus niin jyrkkä ja jylhä. + +Oli Sullakin Bobrikov-Albasi kerta! +Hän syöstihin, silloin ei säästetty verta. +Oli Schauman: Oli Wilhelm Oranialainen, +jota armasti laps, isä, äiti ja nainen. + +Jos Englanti murtaa nyt valtasi vapaan, +se toimii vain Buonaparten aikojen tapaan. +Mut missä on raakuuden, rahavallan raja? +Maanpiiriin ei mahtane sen rajoittaja. + +Jos »Entente» Hollannin kimppuun nyt käypi, +silmä Suomenkin kyynelin kimmeltäypi, +on Suomessa suru, olo onneton, vaikka +hyvin tiedämme, missä pienen kansan on paikka. + +Ei suotu ole suuria lahjoja meille. +Toki saimme sen armon me Salliman teille, +ett' tiedämme, taidamme nyt sanan sanoa: +Saksan päämiestä saa ei nyt Albion anoa! + +Me ollahan vanhoja hakkapeliittoja. +Nyt teemme vain auran ja aattehen liittoja. +Me luotamme Grotiukseen ja Spinozaan, +meiltä Hollannin murhaaja saa sanan otsaan. + +Ei ain ole rikkaalla oikeus, ken riisti, +voi olla myös sillä, ken on köyhä ja siisti, +voi olla myös oikeus voitetun puolla, +sitä vaikka ei voittajat vaali, ei huolla. + +Siks ilmoille iskemme sydäntemme murheen +ja salamoimme uskoa Hollannin urheen. +Yö maailman saartaa. Jos tähti-yö oisi, +Sana suurtuisi Suomen, Laki Hollannin loisi. + +Mut ei ole kaunis nyt Suomi, ei sen kansa. +Anna anteeksi, Hollanti, anna uudestansa, +että päällämme päily ei päivän nyt koitto; +se on murheemme maa, mutta sielumme soitto. + +Suru Suomen on suureksi laatinut kerran, +siks laulamme suulla nyt Suomen ja Herran, +taru toistuisi että ei Ranskan Buonaparten, +maanpiiri ei ois Pirunsaaria varten. + +Nyt Albion erhettyy. Gentlemannin +ei ain ole genius sama kuin Englannin. +_Imperium Britannicum!_ Missä on mieles? +Taas keisarin vankeutta vaativi kieles. + +Sen Hollanti kielsi! Siks sitä kunnioitamme, +sen mainetta kuulutamme, laulamme, soitamme, +mut missä Lloyd Georgen nyt mielen on kärki, +hienon Wilsonin viisaus, jäisen »Tiikerin» järki? + +Yhden ymmärrän: nekin voi puuttua, pettää. +Mut tahtomatta ketään nyt soimata, kettää +vain virkamme: kansain on Oikeus ja Laki +pyhät kuin ovat pyhyys ja--Hollannin Laki! + +8/3 1920. + + + +SUOMI JA PUOLA. + +Samat meille on soinehet Salliman kellot, +meill' yhteiset olleet on orjuuden pellot, +myös eivätkö vainiot vapauden, +jos vaatii sen moisiot molempien? + +Olet, Puola, sa puhdasta, kaunista juurta, +me vain surun lapsien lajia suurta, +mut laulaa me voimme ja laajeta myös; +yös ymmärrämme ja toimes ja työs. + +Esimerkki sa ollut oot Europalle, +miten sorru ei sankarit orjuuden alle, +miten seisoa, voittaakin voi ritarit, +kun hehkuvi henki ja soi kitarit. + +Olet vapaus-uskomme valppahin suoja! +Tuli meillekin vapaus kuin valkeuden tuoja +Mut vallat jos valkeuden auta nyt ei, +pian Puolan ja Suomen yö Moskovan vei. + +Ja uljuus jos auta ei toivon, ei uskon, +kai urheus on auttava ain Kosciuszkon; +rakas meille on rauha, mut jos sota soi, +kai yhdessä virrata hurmeemme voi. + +Siks liittohon lyökämme nyt käsi käteen! +Lois meihinkin sähköä onnen se säteen, +jos vapaudenkaipuun kaunehin lies +meill' yhtä ois, kuin oli orjuuden ies. + +Yks meillä on uhka ja yhteinen työmme. +Jos iskemme, edessä iskuinme lyömme. +Mut Suomen ja Puolan jos sortuvi työ, +myös Europan saartavi orjuuden yö. + +Sa suur' olet Puola! Me pieniä liemme. +Mut maamme, mut maineemme, murheemme, tiemme, +jos yhdessä ei elon myrskyissä käy, +pian Suomea pientä, Suur-Puolaa ei näy. + +Meit' uhkaa Moskova! Kerranko juotti +sota-orheja tuo, joka tuskaa vain tuotti +verivirroilla Suomen ja Puolankin maan, +vaikk' kumpikin vaati vain vapauttaan? + +Ja kerranko vain on nähty se vaino, +mihin meidät on saattanut pajarien paino? +Meill' lapset on murhatut keihäin ja seipäin; +isät itki ne Puolankin laihoin ja leipäin. + +Rotu rohkea siks, suku Europan ylpein, +niin vapaus on valjennut kyynelin kylpein, +äl' unhota uhmaas, mi säihkyvi taas, +päin käyden sun voimaasi voittoisan maas! + +Maa kauneimman vapaudenvartion! Kerta +me varmaankin yhdessä vuodamme verta, +jos yllemme yltyvi taas idän yö, +mi meit' yhä tappaa ja pettää ja lyö. + +29/3 1920. + + + +KUUSENLEHVÄ. + +Tampereen valloituksen muistoksi. + +Kuusenlehvä, lemmenlehvä, + isänmaamme päivä. +Milloin näyt, niin häipyy Suomen + häpeä ja häivä. +Kuusenlehvä, kukkalehvä, + muistuu suurin murhein, +milloin muistuu Suomenmaassa + miesten uljuus urhein. + +Kuusenlehvä, kukkalatva, + laulu Suomen vapaan! +Sulle suurrun, innostun + kuin esitaattoin tapaan; +koska korpi liikkuu, silloin + kiinn' on ihmiskielet, +mutta mielet iloitsee + ja pitkät ilmanpielet. + +Kuusen-oksa, onnen merkki, + Suomen suurin tapaus! +Kasvoi siitä kansan onni, + orjakansan vapaus. +Katkes kahleet sortovallan, + koska korpi liikkui, +Suomenmaassa Suomen kuuset + kimmahti ja kiikkui. + +Kerran syntyi Suomi vapaa, + niinkuin syksy-yöstä +syntynyt ois heimon sydän + hengestä ja työstä; +kerran suurtui Suomi, kerran + pääsi päivää kohti, +kerran sille taivonkannen + kaikki tähdet hohti. + +Kiitos olkoon Messukylän + jäykkäin jääkäreiden! +Kiitos olkoon kaikkein kyläin + miesten kylmenneiden, +Moni sammui silmä nuori, + Suomen poika nukkui, +monen taaton, maammon toivo + Suomen hankiin hukkui. + +Vaan ei haihdu hangen alle + valta Suomen vapaan. +Ollaan siksi onnelliset + taaton, maammon tapaan, +joist' on monta mennyt meiltä, + nukkuu nurmen unta +uskossaan, ett' oisi Suomi + vapaa valtakunta. + +Siksi terve teille, lehvät + Suomen uskon urheen, +kuusen-oksat Suomen kunnon, + onnen ynnä murheen! +Siksi terve, valkea mies + Suomen Vapauttaja! +Kussa kuljet, siellä kulkee + Suomen rakkaus, raja. + +30/3 1920. + + + +LEIRIN ÄITI. + +Suomen »Lotta Svärdien» kunniaksi omistettu. + +Näin taru kertoo: Rooman rohkeen aikaan +siell' eli nainen, vaimo, keisarinna, +mi uskoi leikin niinkuin lemmen taikaan, +mut tuossa nähtiin kaikkein kaunehinna, +kun seuras armeijaa ja miestään taistoon, +vain luottain lujaan äidin, vaimon vaistoon. + +Faustiina nimeltään. Mut puolisonsa +Marcus Aurelius, tuo viisas, hyvä, +--min jalous vieläi meille loistaa, konsa +kointähti nousee, sieluun sisältyvä, +mi sanoo, ett' on työ ja tieto pyhin, +kuin tie on Tuoneen elonteistä lyhin. + +Armeija kauas kulki Böömiin, Määriin, +ja maihin muihin, sotiin barbaarien, +lens legioonat Slesiankin ääriin, +kautt' outoin, tiettömien tienohien, +miss' sankat seisoi aarnimetsät, missä +vihisi virrat surman pyörtehissä. + +Ain' eespäin astui armeija, ain yhä +sen kanssa eespäin Rooman kotkat kulki, +kuin kulkee kunto, henki pysty, pyhä, +min jumaluutta soi maanpiirit julki; +eell' astui keisari, mut kanssaan rinnan +myös kasvot nähtiin kauniin keisarinnan. + +Hän miesten karkaistujen mielet voitti, +hän heidän tunsi joka tuskan, tarpeen; +kun näkyi hän, niin korven päivä koitti, +hymyili urhot, meni haavat arpeen, +ja moni kolkko, kova, hyinen mieli +taas muisti, mit' on kodin pihtipieli. + +_Mater Castrorum!_ Leirin äiti! Tuolla +nimellä hän ol' leirin kaiken lempi. +_Matres Castrorum_ täällä pohjan puolla, +on osa teillä vieläi vienoisempi: +ken yössä sotii, jäässä, ystävättä, +lyö Leirin äiti hälle lemmen kättä. + + + +SUOMEN MESSUT. + +Juhlaruno. + +Ensi kerran Suomen suku + esiin astuu omin töin, +orjaellut vuosisadat, + surrut pitkin päivin, öin, +isän vuollen kirvesvartta + puhtein leivän puuttuvin, +äidin vääten värttinätä + kimmeltävin kyynelin. + +Suruin tehtiin Suomen touko, + murhein pellot perkattiin; +murhe särkyi säveliksi, + sävel syöpyi sydämiin, +sävel synkkä, syksy-öinen, + sentään lämmin, lempeä, +niinkuin kesäpäivän lasku, + hehkussansa hempeä. + +Suomen suru, Suomen soitto, + Suomen riemu, Suomen työ! +Siin' on mahdit maamme tämän, + päällekkäin kuin päivä, yö. +Olkoot aina eellehenkin, + että toinen toistamme, +katsoisimme kaunihisti, + kuin nyt loitos loistamme. + +Ensi kerran Suomen suku, + kansa vapaan valtion, +pyytää alle orren oman + vilkkaan vierasjoukkion. +Terve, Ruotsi, terve, Tanska, + terve, Norja nouseva, +terve, Saksa, terve, Ranska, + terve, Suur-Britannia. + +Sentään enin terve teille, + Suomen heimot, herttuat, +sulhot uljaan Unkarimme, + Eestin veljet ehtoisat. +Emme teitä unhoittaneet + öin ja päivin orjuuden. +Kuink' ei vieris teille virsi + vapaan sota-sorjuuden? + +Vielä muistan muutkin kansat: + kauniin Puolan heimon, maan, +itkenyt mi meidän kanssa + vuossadat on vapauttaan. +Muistan Lätin, Liettuankin, + Ukrainan myös urhean. +Tervetullut Suomen maahan, + heimo heljän Gruusian! + +Tervetullut, tähtilippu, + takaa meren myrskyisen! +Yhdyit meihin ystäväksi + aikaan suurten surujen. +Jää ei unhon järveen koskaan + täällä tähti Wilsonin, +kansakuntain veljeydestä, + noussut verin, kyynelin. + +Terve, armas Argentiina, + meille mesileivän maa, +mistä tositarpehessa + Suomi avun aina saa. +Terve, kansa kaunihin + Brasiilian, Austraalian. +Saamme suhteet suorat kerran + kanssa kaiken maailman. + +Eikä joutsenjärveen jouda + ihana Itaalia, +jolta oppineet me oomme, + mik' on kauniin maailma, +Espanjako? Eipä suinkaan. + Sen on seijas kansan työ, +niinkuin tuikkaa tehdastulin + Belgiassa pimein yö. + +Tervetullut, Hollanti! Ain + valppahasti vartioi +kansain pyhää oikeutta, + siinä suurna äänes soi! +Kuultiin, kun se maailmalle + haastoi selvää kieltäsi, +ihaeltiin ihanteitas, + miehuuttas ja mieltäsi. + +Entä rakas, rauhallinen + Venään korven kontio? +Eikö aika unhoittaa ois + meillä vanhat vainot jo? +Oltiin yhtä onnettomat. + Viihtykäämme vierekkäin! +Vapaat vallat kansan kahden, + kauneudessa ystäväin. + +Maailman nyt markkinoille + astuu Suomen suku uus, +sentään vanha niinkuin taivas, + taikka murhe, muinaisuus. +Tulemme kuin turpeen alta, + nousemme kuin notkosta, +orjan yöstä, orjan työstä, + rotu kuolon rotkosta. + +Sentään kerran Perman haahdet + halkoi vettä vaahtoisaa, +auki vieri Venään virrat + saakka ain Araabiaa: +sentään tääll' on työtä tehty + kirvesvartta vuollenkin, +isän istuin itseksensä, + äidin kylpein kyynelin. + +Mutta vienyt muukalainen + meilt' on työmme heelmät ain. +Ensimmäiset meillä rahat + oli nahat oravain. +Milloin riittäneet ne eivät, + ketut meiltä ketettiin, +itseämme inhottihin, + peitottiin ja petettiin. + +Vaan ei suotta Suomen hongat + lakkalatvat laulakaan, +eikä turhaan kosket kuohu + tuhansien järvein maan, +laulaa maalle mahtipontta, + kerran pyörii pyörät sen, +raikuu rattaat hyvinvoinnin, + hyödyn, hengen, vapauden. + +Jälleen ahjot Ilmaristen + kipeneitä kirpoaa, +punapurret Lemminkäisten + maille muille matkustaa, +jälleen vanha Väinämöinen + tarttuu kalpaan Kalevan, +murtaa maasta Louhen mahdin, + päästää päivän paistavan. + +Suruin syntyi Suomen laulu, + sävel synkkä niinkuin yö: +sävelistä riemu riensi, + kasvoi kansan tarmo, työ. +Mahda eikö maailmalle + sama olla Sallimus, +jok' on ollut Suomen surma, + kuihtumus ja kukoistus? + +Maailman ei rauhaa synny, + ellei kansat yhdistäy, +tiedon tietä, taidon tietä, + kaupan tietä kanssaan käy; +eikä muuta yksilölle + suotu suurta onnea: +tehdä työtä, työnsä heelmää, + hengen valtaa vaalia. + +20/6 1920. + + + +SANKARILAULU. + +Suomen olympialaisille voittajille omistettu. + +Henkensä heittäjä tai elon antaja syntymämaalle, +kauan saakohon hän kiitosta syntymämaan, +varsinkin vaivaisen, polon, poljetun, vainotun, köyhän, +kuitenkin syntymämaan, taattojen, maammojen maan! +Teitte sen suureksi taas, pojat pohjolan, tarmot Olympon, +kun oli maailma niin, kaipasi syntymämaa +katsoa kauneuttaan, mitä mahtaa henki ja ruumis, +kun ruma kaukana on, vain liki maammojen maa. +Kerrankin maanpiiri sai taas nähdä, mik' on kesä Suomen, +konsa sen välkkyvät veet, yhdessä päivä ja yö, +yhdessä taivas ja maa, suvun vanhan valtiasvoima, +koska sen koittanut on koi pyhän syntymämaan. +Oltihin orjia ryssän ja oltihin renkejä ruotsin, +nyt pyhä kaikuvi vaan tuo sana syntymämaan, +kaikille kallihin tuon, isän, äidin ja lapsien itkun, +myös hymyn taivahisen, autuas, armahin maa! +Kun pojat ponnisti sen, tuli Suomesta taasen Ateena, +jällehen läksivät jäät, kumpusi kukkien vyöt, +myös ihanteet monen immen ja Suomen sankarinaisen, +kauneus kasvojen tuo, silmien aamu ja yö, +koska ne ponnistaa pojat pohjolan kuin pedot korven +puolesta kultaisen maan, sykkivän syntymämaan, +miss' oli autuas olla ja aikamme armahin elää, +kärsiä, nauttiakin, kuolla ja syntyä taas, +tään suvun keskellä hirmuisen, jok' on rahvasta raakaa, +vaan jumalissa min on juuri ja alku ja työ. +Siksi kun syntyi taas sen kunnon ja onnen Olympo, +poiat te pohjolan, hei! me armoille antau ei! +Oltihin ennenkin ja ollaan vieläkin. Kaukaa +kaari on syntymämaan, kulkee sen päivä ja kuu. +Hei, pojat pohjolan, hei! Hei, hei, Marathon sekä kaikki, +puolesta syntymämaan, synkeän syntymämaan, +Kainin ja Aabelin maan iki-itketyn vuoks velisurmain, +kuitenkin kultahisen, taattojen, maammojen maan, +Rakkaus taivahinen, rajaton, jos voi rajariidat +vieläkin ratkoa sen, hei, pojat pohjolan maan! +Silloinpa kauniimmin on kaikuva kantelo Suomen, +toinen on touko ja maa, myös surun kyynel ja yö. +Sankarit! Ei sana laulajan kauaksi kanna, ei riitä, +kauemma kulkeva on kunnia syntymämaan, +jos pojat pohjolan ponnistaa, kuten teitte, jos yllä +maailman oisi ei yö, ei velisurmien suu, +vaan jalo, jalkava kiista ja ihmistahtojen taisto, +ken enin kunnia on taattojen, maammojen maan. +Sankarit! Siunailkoot iki tietänne vaimot ja lapset, +Suomi kun suurtui taas, laajeni laulujen maa, +tää polo, poljettu niin, karu, paatinen, parka ja köyhä, +että se eksynyt on veljien myös verehen. +Olkatte onnelliset, Olympon te sankarit! Seuraa +teit' ikikiitollisuus, siunaus maan kirotun. + +1/9 1920. + + + +HENGEN MAHTI. + + _Tunnussana_: Kaikkien maiden + sivistyneistöt, yhtykää! + +Yö uhkaa. On pelko. +Mut kellä on selko, +mitä vaativi aika, +ihmisrakkauden taika, +ei pelkää: nyt koittaa +se voima, mi voittaa, +ne maanpiirin mahdit, +valtakuntien vahdit, +jotka on omatunto, +hengen kunnia, kunto; +ja tieto ja taito, +ajatuskin myös aito, +ja työn teho, tarmo, +pedon ihmisen armo. + +Yö uhkaa. Nyt huutaa +se huuhkain ja hukka, +min kummulla uusi +on kasvava kukka, +se kauhujen, mutta myös kauneuden lilja, +jota tarkoitti tietojen, taitojen vilja, +ja tahtokin myös monen hengen, mi heili, +kun maat oli tyynet ja veet kuni peili +ja kansatkin kulkivat kauneutta kohti, +hämy yllänsä ylväs ja koi, joka hohti. + +Yö uhkaa, se raju! +Mut kellä on taju, +mitä arpoo nyt aika +ja tietäjän taika, +hän tietää: Nyt yhteen, +lapslaumat sen lyhteen +eri kielin ja mielin, +mi joka ilman pielin, +vain rakkautta halaa, +sydänvalkeutta valaa, +me, joita ei miellytä olla mielin kielin +tään ajan eessä, +sen renkitupareessä, +vaan kauemma katsoo kuin tämä aika +ja joilla on tietojen, taitojen taika. + +Yö uhkaa. On maattava. +Laulunko laattava? +Ei koskaan, ei koskaan! +Me laulamme, joskaan +ei ain elo paista +kuin auringon maista, +vaan näyttää ne nielut, +pedon ihmisen sielut, +joka on kuni huuhkain ja huutava hukka, +mut kuitenkin kruunu ja luomisen kukka. + + + +MAAILMANPALO. + +Se on maailmanpalo, hyvät herrat. Se talo +joka palaa, on mennyt jo menneisyys. +Kenen syy? Minun syy, hänen syy, Sinun syys +Me ollaan jo mennyttä, menneisyys. +Hyvät herrat ja kaunihit naiset! Se talo, +joka palaa, on synti, ei synnittömyys, +oli kerran se suuri ja kaunis ja jalo. + +Atlantis, Atlantis! Minun syy, Sinun syys. +Atlantis, Atlantis! Nyt mennet Sa mereen +kuin mennyt jo oot velisurmien vereen. +Olit kaunis Sa katsoa tähtien yössä, +niin tiedossa, taidossa kuin elontyössä, +siks ylpenit ehkä, siks sortuu Sun pylvääs. +Nyt auta ei aattehes armaat, ei ylvääs. + +Menet mereen kuin vereen. Sinun syy! Minun syyni. +Oli aikasi. Ollut et armas, et tyyni. +Menit veljien veriin kuin mennet nyt meriin. +Taru päättyvi pitkien taistojen teriin. + +Atlantis, Atlantis, myös mullekin armain! +Nyt nään Sinun sielusi hapsin jo harmain. +Minä vanhenin suotta. Kenen syy? Sinun syys, +Sinä maailman tään sukuveljettömyys. +Teit kuoleman synnin. Se on maailmanpalo. +Mut tää oli ainoa, armahin talo, +isän, äidinkin koti, jo sortunut sotiin. +Nyt mennään, me menneet, luo Luojan jo kotiin. + +Ei kannata elää, kun katkee ne hartiat, +nuo Atlahan maailman muinaisen vartiat, +työ, kunto ja rakkaus ja rauha, ei viha, +kun riittää vain aine, ei henki, vaan liha. + +Siks sorru ja murskau, ja vieläkin murru, +kun et Sinä suuresta tuskasta turru! +Se on maailmanpalo, hyvät herrat! Se talo, +joka palaa, on mennyt jo menneisyys. +Se on synteimme vuoksi, kun hallinnut siinä +ei rakkaus, ei henki, vaan hengettömyys. +Atlantis, Atlantis! Sun sortua pitää. +Mut kenties Sun haudallas haavehet itää +ijankaikkisen rakkauden, kauniin ja urheen, +kun olit oma uhris ja mielemme murheen. + +Hyvät herrat ja kaunihit naiset! Se talo, +joka palaa, on maailma, maailmanpalo. +Se menee, se menee, Atlantis, se aika, +vaan ei mene sydämien synnittömyys. +Jos jaksamme, alkaa nyt uus aikakausi, +niin tietäjät tiesi ja laulajat lausi, +ei orjain, ei herrain. Kenen syy? Minun syyni, +Nyt maailma palaa. On oltava tyyni. + +Jos mahdu nyt ihmisten päihin ei järki, +ne päät suru lyö tai painetin kärki. +Nyt hulluus on iki. Nyt maailma palaa, +vaikk' ihmiset vain ihanuuttansa halaa. + +4/9 1920. + + + +PYHÄ VOLGA. + +Mestari Ilja Rjepinille, suurelle taiteilijalle ja Suomi-ystävälle, +omistettu. + +Kuin Volga, kuin Volga +on Venäjälle pyhä, +on meille Luojan lapsi, +Ilja Rjepin ain ja yhä. + +Kuin Volga, kuin Volga +Hänen voimansa vyörii, +Hänen eessänsä eellehen +pikkujoet pyörii. + +Kuin Volga, kuin Volga +Hän syntyi, Hän halaa, +Hän maailman kauneutta +katsoo ja palaa. + +Kuin Volga, kuin Volga +Hän Venäjän on sielu. +Hänen kauttansa puhuu +monen vuossadan nielu. + +Kuin Volga, kuin Volga +Hänen taiteensa piirtyy, +Hänen tieltänsä kansojen +kavaltajat siirtyy. + +Kuin Volga, kuin Volga +on voimakas, vakaa, +niin rakkautta, rauhaa +Hänen taiteensa takaa. + +Kuin Volga, kuin Volga +on Venäjälle pyhä, +me uskomme pyhään +Hänen sieluunsa yhä. + +Kuin Volga, kuin Volga +on voimakas yössään, +niin on Ilja Rjepin +myös murheessa, työssään. + +Kuin Volga, kuin Volga +käy Suomenkin suru, +sen vaikka on murtunut +nyt sydänmuru. + +Kuin Volga, kuin Volga +lyö aikojen laineet. +Hei, hei, Ilja Rjepin, +ja hengen mahdin maineet! + +Kuin Volga, kuin Volga +on Venäjänkin huomen. +Hei, hei, Ilja Rjepin, +ja myös suru Suomen! + +Kuin Volga, kuin Volga, +Sinä ruhtinas Ilja! +Hei, hei, Ilja Rjepin! +Hei, heili, hengen vilja! + +6/9 1920. + + + +VIVE LA POLOGNE! + +Ministeri Sokolnickille omistettu. + +Surun laps olet, Puola, +vaan maailman suola, +kun Europan taas pelastat, +Sinä suuri ja sorja, +et enää nyt orja, +ja maatas kun niin rakastat. + +Alta Aasian hallan, +yltä yön väkivallan +Puolan armeijat astuu +kuin rauta ja kuin +terä välkkyvä taas. +Surun laps olet, Puola, +vaan maailman suola, +kun kaitset Sa kaunihin kansas ja maas. + +Siks Suomenkin silmä +nyt kyynelin kastuu, +kun on edesvastuu, +miten yhtyisi yössäkin kansoa kaks, +suru Suomen ja Puolan, +tuon maailman suolan, +tuskan teilläkin käyvän +vain kalliimmaks. + +Hengen herttua, Puola. +Surun ruhtinas, Suomi! +Nyt kostuu, nyt kastuu +niin moni luomi, +kun armeijat astuu +maan suuren ja sorjan, +ei enää nyt Moskovan, Pietarin orjan, +vaan valppahan, vapaan, +taas Kasimirin tapaan, +kun Europa säilyy +ja Puolan päivä päilyy. + +7/9 1920. + + + + + + +SYREENIEN KUKKIESSA + +(1920) + + + + +SYREENIEN KUKKIESSA. + +Syreenit hiljaiset kesä-yössä, kuulkaa: +minusta herkkää, heleää nyt luulkaa, +en liene korppikotka alla taivaan, +ma itseäin vain ihmiseksi raivaan. + +Syreenit valkeat kesä-yössä, teille +ma uskon itseni kuin säveleille, +te hiljaa tuoksutte kuin tuoksui kerran +mun tielläin kukka kesäpäivän Herran. + +Syreenit synkeät kesä-yössä, elkää +mua pelotelko, ellen itse pelkää +tään tähkäpääni päivän täyttymystä, +tään elon, lemmen lyhyen lyhennystä. + +Syreenit syyttävät kesä-yössä, teistä +ma löydän lohdun niinkuin säveleistä, +kuin tekin kukin, menen maata varhain; +jää meistä jälkeen, mikä meist' on parhain. + +Syreenit anteeks-antavaiset yössä, +en teistä luovu, muistan päivän työssä +jokaista ystävyyden, lemmen kukkaa, +jokaista orvon oudon riemurukkaa. + +6/7 1918. + + + + +MIEKAN TARU. + + + +MIEKAN TARU. + +Oli miekka vanha mun taatollain, +vain tylstynyt virkakalpa, +mut sentään vartia Suomen lain, +siis arvoltaan ei halpa. + +Se kulkenut isästä poikahan +oli suvussa vuosisadat, +monen rastinut tuomarin toiminnan +ja rauhan miesten radat. + +Taru kertonut polvesta polvehen: +ol' ennen se taistomiekka, +kun maassa soi sota hurmeinen, +monen ruskotti rannan hiekka. + +Ja virkkanut, viel' oli tarina tuo: +kunis vankkana hoidat virkas, +sinis rintasi sinulle rauhan suo, +terä säilän kiiltävi kirkas. + +Mut maassa kun väkivalta käy +ja sorto ja surma uhkaa, +ei missään toivon tähteä näy, +vain rikosta, saastaa ja ruhkaa, + +ja voimaton kun on oikeus, +ei lakia kuuntele kukaan, +ja mielet valtaa ahdistus-- +on miekan mieli sen mukaan. + +Se silloin uhaten leimuaa +kuin urhojen mieli jalo, +mut punaiseksi se purskahtaa +kuin surma ja kylien palo. + +Tuon tarinan eilen mä muistin, kun +ma kalpahan katsoin kerta. +Yhä tuota katson ja kauhistun: +se ruskottaa kuin verta. + +Keväällä 1917. + + + +VELISURMAAJA. + +Mistäs saavut, myöhään saavut, +poikani metsämies?-- +Isänmaan illasta, erämaan aamusta, +äitini lempeä-lies. + +Miksi niin kasvosi kalpeilta paistaa, +outo on äänesi, laps?-- +Paistoi hangilla kuoleman kuudan, +valkeni poski ja haps. + +Miksi niin rintasi raskaasti huokaa, +suihkaen suonesi lyö?-- +Hiihdin mä kilpaa hiisien kanssa, +ympäri surma ja yö. + +Miksi niin silmäsi tuimasti tuikkii, +autio otsasi on?-- +Vilkkuivat vinhemmin taivaalla tähdet, +tuomarit turmion. + +Minne on jäänyt sun luontosi lempee, +hellyytes herttainen?-- +Sauhun kentille, kauhun kentille, +valtahan vainajien. + +Syöksyikö vieras syntymämaahan, +kansaako kaas vihamies?-- +Ei, oma heimo herjaksi muuttui, +oma oli orjuuden ies. + +Nousitko vastaan sortajavaltaa, +kun sotatorvet soi?-- +Lasken lautsalle raudan raa'an, +veljien verta se joi. + +Voitonko liet vai tappion viesti, +saata et ilosanomaa.-- +Itkeä ikäni tahtoisin, vaikka +vapaa on kansa ja maa. + +Auta, armias! Rikki on rintas, +hurmeesi huppeloi!-- +Sain ma itsekin surman iskun, +kuoleman kellot jo soi. + +Kaikkiko kadotan lapseni armaat, +taasko on taistohon ties?-- +Lähtevi rauhaan Tuonen rannan +poikasi murhamies. + +Heitätkö äitisi raukan ja rakkaan, +myös pyhän syntymämaan?-- +Kohisevat korvaani Manalan kosket, +siellä ma saan isänmaan. + +1918. + + + +VAPAUDEN TEMPPELI. + +Kuin airuet Taaton taivaisen, +kointähdet korkean aamun, +palas Suomen joutsenet jälkeen yön, +jään, hallan ja hirmujen haamun, +haki muinaista metsälampeaan, +sen laineista laulun saarta, +näki siellä nyt temppelin valkean +päin pyrkivän taivahan kaarta. + +»Tuo meille on mielehen!» joikuivat +nuo joutsenet auringon kullan, +»tuo varmaan on temppeli Vapauden, +sen laatinut lapsi on mullan, +se että ois merkkinä meillekin, +mihin päätyä pilvien tieltä, +kun Rakkaus korkein koskettaa +polon pyydettä, miettijän mieltä.» + +Ja koskena toivojen korkeimpain, +valomyrskynä luomisen valtain, +alas laski ne lampehen kimmeltävään +kivin kallein, marmorikaltain, +voi, silloin, voi, veri punainen +yli purskui puhtaiden kaulain, +kohos korkeuden vieraat siivilleen, +pois läksivät laulua laulain: + +»Ies konsana kirpoa kansan ei, +ei erkane orjuus maasta, +min järvillä huuruu hurmeen yö, +min mielissä sääli ei haasta, +sen turhia templit on Vapauden, +sen julmia juhlien hurmat, +kun alttarin äärillä ähkyy vain +veriteurahat, veljessurmat.» + +Soi virtensä vitkaan vaikertain, +pois haipui tähtien tarhaan, +mut oli kuin myötänsä vienyt ois +se vapausriemumme parhaan. +Ja kuule! kuin kuorona vankien +soi kalske nyt kahlerautain, +ja Vapauden temppeli vaipuu pois, +sen paikalla paikka on hautain. + +31/5 1918. + + + +PERMAN PÄIVÄ. + +Eversti A. Sihvolle omistettu. + +Ajat ammoiset mieleen muistuu nyt, +tuhatvuosien häipyy häivä, +moni tarina päättyi, päättynyt +ei vielä Perman päivä. + +Ja muisto Aunuksen autuaan +lie muille vain tyhjä lehti, +mut meille, lapsille laulun maan, +sydänjuuriin se syöpyä ehti. + +Ken kuuli soutaen Laatokkaa, +miten lauloi sen laineet surren, +hänen sielunsilmissä kuumottaa +vain valkamat vainopurren. + +Ja kuulitko Kuutamolahdellai, +miten kilisi kirkonkellot, +saman tuskanhuudon sa tunsit kai +kuin Hurtan ja pajarin pellot? + +Siks siitä jos nyt taiston tie, +jos Vienan virroilla souto, +ei varmaan se Sammon ryöstö lie, +vain korkean kotihin nouto. + +Ja viita jos soi sotakirvehin, +kun Uhtuan urhot viiltää, +ne tuovat vain tarun takaisin, +joka aikakirjoissa kiiltää. + +Näät Jumalan temppeli tenhoinen +oli saaressa virran vinhan, +kuvan poluilta maljan kultaisen +vei heittiöt herjan inhan. + +Ja upposi Perman kunnia +kuin aurinko Vienan vesiin; +tuhat vuotta on uinunut aalloissa, +nyt uutena astuu esiin. + +Nyt säihkyvi säilin ja tapparoin, +mitä heimonhenkenä säilyi, +mikä kaikui lauluin ja kanteloin +tai kyynelhelminä päilyi. + +Nyt Jumalan temppeli tenhoinen +on rinnoissa Suomen nuorten, +kotikansan lempenä leimuten +kuin valkeat helkavuorten. + +Tuon tauonnut temppelin taika ei, +ei loihditun maljan mahti: +sen muinoin ahnahat jaarlit vei, +nyt valpas on Perman vahti! + +1918. + + + +VÖYRIN MARSSI. + +Missä marssi Vöyrin koulu +muistaa Ristiina ja Oulu, +Pohjanmaat ja mantereet; +kuinka kuului Suomen usko, +kertoo Ruoveen rantain rusko, +Tampereenkin tantereet. + +Missä vaara suurin saarti, +siinä nähtiin Vöyrin kaarti, +kaikui jääkäreiden työt; +harvoin maattiin, harvoin syötiin, +päivät päälle käytiin, lyötiin, +seistiin vartiolla yöt. + +Monta Hämeen hankiin haipui, +Messukylään kylmään vaipui, +monta Kurun metsät vei. +Aina eespäin! käsky kaikui. +Voittoon, kostoon! korvet raikui-- +taikka kuoloon, taapäin ei! + +Kunniata kaatuneille! +Hetki vannoa on heille +kautta kauniin synnyinmaan: +Sen jos vapaus vaipuu milloin, +nousee Vöyrin kaarti silloin, +taasen meitä tarvitaan. + +1918. + + + +SAKSAN KUMPU. + +(Sankarihautaa Helsingin Vanhankirkon puistossa katsellessa.) + +Lempeät lehtivi puut, miss' uinuvat sankarivainaat, +vartio äänetön tuo järvien, metsien maan; +taivahat leimuavat, punapilvihin aurinko vaipuu, +kohta jo kattavi veet valkea, varjoton yö, +yhtäpä kultailee yhä kumpua pohjolan päivä, +päällä sen karkelohon kulkevi ilta ja koi; +helkkävät ihmisen hengessä noin ilot, muistot ja toiveet, +sieluissa kansojen myös kantelo korkeuden, +kauniimmin kaiu se ei kuin kaikuu se hetkenä Herran, +kun veriliittohon käy veljinä kansoa kaks, +kumpikin uljaat, uhraten maalleen poikansa parhaat, +toinenpa uhraten myös onnelle vierahan maan, +siks sinä ilmoisna ei ikän' unhotu heimossa Suomen +kalleus kunnahan tään: kansojen kiitollisuus. +Nukkuos rauhassa siis, sinä Saksan sankarijoukko, +ympäri kumpusi tään Saksa ja Suomi on yks', +ette te turhaan tullehet, ei mene muistonne hukkaan, +vuossadat kertova on maassamme maammo ja laps', +kuinka se kuitattiin se Saksan kunniavelka, +hakkapeliittojen tie, Kustaa Aadolfin työ +puolesta aattehen, vapauden, pyhän yksilö-uskon, +jonk' oli vain kotimaa teillä ja meillä, mut ei +muualla: milloinkaan ei maksettu kansojen velkaa +kauniimmin, kirkkaammin kuin te teitte sen nyt; +kiittää Ruotsikin sais, mut ellei kiitä, se jääköön, +on Viro kiittävä viel', Aunus ja Inkerinmaa: +ei sinä ilmoisna ei ikän' orjana astu ne maataan, +joiden puolesta vuos tään jalon hurmehen vuo. + +27/7 1918. + + + +VIRON VIRSI. + +Marssii miestä niinkuin peistä, +yksin, kaksin, monta rinnan.-- +Minne matka miesten nuorten? +»Liepehille Paidelinnan.»-- +Paljon lähtee, harva palaa!-- +»Tuota tutkineet me emme, +niinkuin Lappi loihtulauluin, +tapparoin me taistelemme.» + +Vuoksi synnyinmaanko taisto?-- +»On nyt vuoksi veljen oman, +mutta myöskin vuoksi äidin +yhteisen ja onnettoman.»-- +Eikö äiti teille Suomi?-- +»Löysimme sen laajemmalta, +takaa Vienan, Suomenlahden, +Peipusjärven rantamalta.» + +Kenpä kurja kyntää tuolla?-- +»Kyntää Suomen suuri suku, +jonk' on aavat hengen alat, +jonk' on laaja lasten luku.»-- +Eikö suojaton nyt Suomi, +kun sen poiat parhaat läksi?-- +»Täten Suomen suojelemme, +teemme verin tiettäväksi: + +Suur' on aika, tuntureilta +kajastaa jo päivänkoitto. +Yhtyy Väinön heljä heimo, +veljet: kuolema tai voitto! +Vast' on Suomen kansa vapaa, +kun sen vapaat laululehdot, +kun sen kuuluu kunniassa +haavehien haudat, kehdot.» + +Lähtekää siis Luojan nimeen +kodin rakkaan rantamilta! +Itkenemme teitä niinkuin +itkee kasteen kesä-ilta. +Vuosisatain toivot teitä +seuraa: Suomi suurentakaa! +Sentään muistakaa tuo yksi: +vaino voi myös tulla takaa. + +9/1 1919. + + + +NUORI SANKARI. + +Hän nuor' oli, mieheksi mainittiin-- +veriruusut nyt haudalla itkee-- +oli outoa laatua viisautens: +hän Viroon matkusti, ei hän lens' +se ollut ei hänen matkansa ens'-- +orjantappurat Onnetar kitkee. + +Sen tunsi Saksan kuin Vienan maa-- +veriruusut nyt haudalla itkee-- +ett' oli hän valtias vuosiltaan, +nous kunniaksi hän kaiken maan, +hän taisteli, kaatui kauneuttaan-- +orjantappurat Onnetar kitkee. + +Taru, laulu seppel on sankarin-- +veriruusut nyt haudalla itkee-- +kun näin hänet, käärehet peitti pään; +kuustoista täytti hän eläessään, +hän, meitä viisaampi mieleltään-- +orjantappurat Onnetar kitkee. + +1919. + + + +KENRAALI MANNERHEIM. + +Hän ratsasti armeijan voittoisan päässä, +oli aurinko uus hänen otsallaan, +kuin kruunu se kimmelsi tuiskussa, jäässä, +kuin leimaus se lens yli yöllisen maan. +»Mikä on tuo?» jo tiedusti toiselta toinen. +Kävi kansassa vastaus kuin vavahdus: +»Ilon itkulta tuskin sen tuntea voinen, +mut luulen, mut luulen, se on Vapaus!» + +Ja kussa hän kulki, siell' ihmiset suli, +sydänlähtehet läikähti, korkeni koi, +kuin juhla hän halk' elon harmajan tuli, +sotatorvet ja rummut ja karkelo soi, +maa vapauden ruusuja kukki, mut eipä +vain ruusuja, ruskotti kukkeus uus: +hänen jäljissä lainehti laiho ja leipä +ja lempeys ja miel'alan aatelisuus. + +Kuin kointähti Suomen hän taivaalle nousi, +kuin ehtoon ei tähtensä sammuva lie, +maan tään hän on kilpi ja kalpa ja jousi, +kuin kulkeekin Salliman sankean tie; +kuin lyöneekin aikojen lyijyiset laineet, +kuin rautainen kaartuukin kansojen yö, +on vuossadat virkkava maailman maineet, +mikä tääll' oli Valkean Kenraalin työ. + +29/7 1919. + + + +KARJALAN SUOJELUSKUNTIEN MARSSI. + +Laelta vaarojen lakkapäiden +ja virtain varsilta miestä käy, +kuin juhlajuoksuun on kiire näiden, +vaikk' kainalossa ei kannel näy, +ne rientää ryhmihin, joukkueihin, +kiväärit liittyvät kivääreihin. + +Ja niitä välkkää kuin tulta: tuolta +yks soutaa aaltoa ankaraa, +tää pitkospuitansa pinkoo suolta, +tää laakson polkua poimettaa, +näin kasvain, karttuen armeijoiksi +käy valtakunnan he vartioiksi. + +Se nousee, Karjalan kansa vapaa, +kun uhkaa orjuuden uuden yö, +se tahtoo suojata Suomen tapaa, +se Suomen oikeuden eestä lyö, +kuin sähkö silloin se ilman lataa, +sen rauta iskee ja rakeet sataa. + +Ja kuulkaa! Haastavat urhoin haudat: +»On vapaus ainoa aateluus! +Ne silloin katkesi kahleraudat, +kun luotiin Karjalan kannel uus, +kun alta Ahvolan, Raudun lunten +nous ruusut ruskeat sankar-unten.» + +Käy kansan nousu, käy kansan myrsky +kuin Vuoksi valtava voimassaan, +käy vaahtoon Laatokan laajan hyrsky, +soi virttä Aunuksen, Vienanmaan, +ja suulta suurtuvan Suomen Nevan +se korjaa Inkerin koitonevan. + +Syksyllä 1919. + + + + +RAUHAN VOIMAT. + + + +TYÖN UHRIEN LAULU + +Työ, kunnia korkein ihmisen, +myös voima ja voitto ja valta, +mut päämäärä ei, johon taistellen +hän pyrkivi puuttehen alta, +se kaukana on, +on loppumaton +rata kultainen Rakkauden auringon, +tie, täydellisyys, +mitä pyhintä pyys +kevät kerkee ja kypsytti sydämen syys-- + + Työ, kunnia korkein ihmisen, + myös voima ja voitto ja valta! + +Työ synteimme vuoks muka säädettiin, +me siunaukseksi sen teemme, +kun yltävät määrihin ylhäisiin +sydän, järki ja jäntereemme, +kun muistamme vain, +mihin matka on ain +ja taistelu tahtojen leimuavain, +mikä tarkoitus tien +läpi helteen ja hien +ja hehkunta hetkien kiirehtivien-- + + Työ synteimme vuoks muka säädettiin, + sen siunaukseksi me teemme! + +Työ muuttavi muodot maailman, +myös laajemmaksi sen laatii, +mut tunnon myös yhä tuimenevan +tekijältä sen valmius vaatii, +työ kartuttaa, +työ vartuttaa, +työ vain yhä vaikeemmin velvoittaa, +kunis maahan lyö +tekijänsä työ, +mut ympäri vaaksan jo valkeni yö-- + + Työ muuttavi muodot maailman, + myös laajemmaksi sen laatii! + +Työ, veljeys, siskous ihmisten, +side onnen ja onnettomuuden, +yli maanpiirin yhtyvät miljoonien +kädet, mieltehet uskon jo uuden, +kuka kouransa suo, +kuka tiedolla luo, +kuka ammattitaitonsa tarkimman tuo, +kaikk' kiirehtäin +ajan aamua päin, +päin valkeutta vuorien kimmeltäväin-- + + Työ veljeys, siskous ihmisten, + side onnen ja onnettomuuden! + +Työn uhrit, me vainajat varhaiset, +myös lienemme liitossa myötä, +vaikk' kuulu ei varjojen askelehet, +me astumme aukaisten yötä, +me kuljemme kuin +uni unhotetuin, +mut singoten uskomme silmin ja suin: +työ voimamme vei, +mut voittoa ei, +min lautuvi latva työn lapsillei-- + + Työn uhrit, me vainajat varhaiset, + myös lienemme liitossa myötä! + + + +VALKEA VAPAHTAJA. + +Meksikolainen legenda. + +Hän saapui, hän neuvoi, hän hallitsi heitä, +lait laati hyvät, +somat siroitti tietojen, taitojen jyvät, +näin viittoen valkeuden Jumalan teitä +hän edellä kulki, +Isän korkean tahtoa julisti julki. + +Ja valkea hän oli varreltansa +kuin poutapilven +on hohto tai kirkkaus on hopeakilven, +sini silmien oli--niin kertoi kansa-- +kuin meri, min rintaan +kesäpäivä on mennyt ja päilyvi pintaan. + +Mut illalla kerran hän ihanimmalla; +meni valkamahan +ja käskyt ihmisten hyvän ja pahan +hän kirjoitti kaislalla kahisevalla +helohiekkaan rannan +ja virkkoi: »Nyt aarteeni viimeiset annan. + +Taas matkani tuonne on aaltojen taaksi, +ma mistä tulin, +mihin kaihoni lens monin kultaisin sulin, +mut kerran on aaltoja halkova haaksi +päin maanne rantaa, +mi kansoa uutta ja uskoa kantaa. + +Ja teille he uudet jumalat tuovat +mun kaltaiseni, +mun vertaiseni, mun valtaiseni, +ja maastanne uuden he Eedenin luovat; +jos käskyt nämä +te pidätte, silloin on täyttyvä tämä.» + +Hän purjehti pois, meni merien teitä; +kovin kaipas kansa +kuin parhainta, kauneinta olemustansa. +Toki lakinsa lempeät lohdutti heitä +ja riimut rannan-- +mut ah, pian haihtuvat sanat ne sannan! + +Ja ihmisten mielet on kuin meren hiekka: +kas, viikot vieri, +monet päivän ja kuun kehät kultaiset kieri; +jäi unhoon jo tietojen, taitojen niekka, +ja niinkuin vaha +suli viisaus ja tuhmuus ja hyvä ja paha. + +Ja niinkuin Niniven lapset he tuli. +Mut kaipaus säilyi, +mi kauniina kansan sielussa päilyi; +he heimojen vieraiden verehen suli, +mut illanruskoon +he katsoi kuin uuden aamunsa uskoon. + +Niin kerran aamulla armaimmalla +tuli miehet oudot, +soi aavalta huudot ja airojen soudot, +näki kansa sen mielellä arastuvalla, +tarun täyttyvän luuli, +esivanhemmilta min kerran he kuuli. + +Tuli uskonto uus, tuli jumalat uudet, +mut julmat, kovat +kuin kansan poljetun kohtalot ovat, +tuli sorto ja sortajan armottomuudet +ja raakuus ja rauta +ja orjuus ja kurjuus ja kuolo ja hauta. + +Ja katosi kansa, ei kansan kaipuu. +Se kulkee merta +kuin Mestarin henki, mi heill' oli kerta; +ja laineet nousee ja laineet vaipuu +kuin ihmisrinta, +mi itkevi unelmataan ihaninta. + +1917. + + + +KUTOI KANGASTA ELÄMÄ. + +Z. Topeliuksen 100-vuotisjuhlaan 25/1 1918. + +Kutoi kangasta elämä +taruloimin, taikaniisin, +polki auvon polkusimin +päivän nousevan punassa. + +Kaaloi lapsi katsomahan, +silmät suurina kyseli: +»Kelle kultaista kutonet, +helmellistä helskyttänet?» + +Vastasi vakava vaimo: +»Kudon sulle kultapaidan +mielen kulkevan kuvista, +omantuntosi oraista, +iloista isän ja äidin.» + +Kuuli lapsi kummastellen. + +Ja ne katsoi kaikki peikot +korven louhien lomasta, +ja se pelkäs, poika pieni, +polkuansa piipertäissä; +puut puheli, kuuset kuiski, +hongan-oksatkin osoitti +erämaihin eksyvätä, +saloja samoavata! +toki tähti tietä neuvoi, +opasti kotihin koivu, +haltia hyvä talutti +kotilieden lämpimähän. + +Kutoi kangasta elämä +kuudanloimin, kukkaniisin, +polki unten polkusimin +Lapin lyhyessä kesässä. + +Mies nuori kyselemähän: +»Mitä suihkit, sukkulainen, +suihkitko suruja lemmen +vaiko sankarin satua?» + +Vastasi vakava vaimo: +»Helskytän hopeapaidan +sulle hehkusta sydämen, +synnyinmaalle sykkiväisen.» + +Nuori uskoi ja uneksi. + +Ja ne hehkui, hengen miekat, +taivonkaaria tavaten, +Ja ne uhkui, unten purret +purppurata kaukomaiden, +veet sinerti, maat viherti, +ilman lintuset liverti, +suut sadat suruja lemmen, +tuhannet tarua urhon, +joka itsensä unohti, +muisti vain isien maata, +kohotti kotoisen kansan +mainehesen, kunniahan. + +Kutoi kangasta elämä +vaskiloimin, valtaniisin, +polki vaivan polkusimin +synketessä syksy-illan. + +Katsoi miesi miettiväinen: +»Mitäpä kutonet, kumma, +täyttymystäkö tekoni +vaiko tarmon taittumusta?» + +Vastasi vakava vaimo: +»Kudon ma kuparipaidan +sulle pelvosta Jumalan, +jota ei katehet kaada.» + +Mies suori sotisopahan. + +Ja ne viuhui, viimat kaikki +vasten valtaisan povea, +ja ne kalskui, kalvat kaikki +vasten sankarin sydäntä, +ja ne päätyi, arkipäivät, +työn pitkän pimeät hetket, +epäuskotkin elämän, +oman voiman voipumukset, +vaan oli ylempi voima, +joka johti eksyvätä, +näytti tietä, täytti tähkän, +salli heikon heilimöidä. + +Kutoi kangasta elämä +rautaloimin, loppuniisin, +polki kuolon polkusimin +hallan harmajan tuloa. +Vanhus katsoi kaihomielin: +»Tuoko on tulos elämän, +päätös päivän kaunihinkin?» + +Vastasi vakava vaimo: +»Kudon sulle kuolinpaidan +armosta Isän Jumalan, +parahasta palttinasta.» + +Vanhus valkea nukahti. +Vaan ei mahti maahan mennyt, +lauloi latvoissa petäjän, +kuiskeessa kotoisen kuusen +soipa Suomen on saloilla, +vierillä tuhanten vetten, +ilona isän ja äidin, +neuvona pojan ja neien, +lauluna Suvannon lasten, +taikana teon ja tarmon +synnyinmaamme sykkiessä, +armona Isän Jumalan +kuolon portin kuumottaissa. + + + +MAAMIEHEN RUKOUS. + +Maan me miekoin varjelimme, +auralle nyt astutaan: +sama meille, hurmehessa +vaiko hiessä kastutaan. + +Monta pois on mennyt miestä, +sentään jälki jäänyt on, +perukirjat, jos ei muuhun, +Suomen kivipeltohon. + +Maa on vapaa! Siksi orjan +ole ei nyt rukous, +minkä huokaa taivahalle +sielun syvä luottamus. + +Jos ma kynnän, jos ma kylvän, +tuota aina aattelen: +teen, min tiedän oikeaksi, +enemp' ei voi ihminen. + +Eipä suotu ihmislapsen +nousta taivaan jumaliin, +mutta suotiin päivänpilke +miljoonien sydämiin. + +Suotiin surun kyynelkaste, +ilon raikas ihmisyys, +rakkauden kirjokaari, +toivon toukokuu ja syys. + +Tuuman tiedän Tuonelasta, +vaaksan verran elostain, +ymmärrän vain yhden: jätän +sarat suuremmat kuin sain. + +Totta elonleikkuun Herra +tajuaa mun mieleni, +koska yössä, päiväntyössä +Häntä kiittää kieleni. + +Seisoin taiston tuoksinassa, +seisoin alla taivahan +samana kuin lasna muinen +eessä Isän rakkahan. + +Tapahtukoon tahto Sinun +eikä minun, rukoilen, +koska kylvän, kyyhättelen +kautta Luojan sormien. + +Vaan jos järkkyy maassa laki, +jälleen sotatorvi soi, +silloin tehdään toinen touko, +rauhan askar jäädä voi. + +Silloin verin varjelemme +perkaamamme pellot taas, +rakkaudella rakennamme, +minkä sota, nälkä kaas. + +1918. + + + +RAUHAN HERRA. + +Hän kulkee diadeemi otsallansa +ylitse maailman ja kansain yön, +Hän, rauhan Herra, joka rinnassansa +kaikk' kätkee taistelot ja ihmistyön, +jumala joulun, joll' on yks vain kansa, +yks valtakunta yllä tähtivyön, +ja ken sen näkee kultakruunun säteen, +ei hälle kalpa enää nouse käteen. + +On vierimässä sodan viides vuosi +ja yhä turhaan rauhan Herra käy, +ken voittikin, ket' onni, voima suosi, +on varmaa vain: ei taiston päätä näy, +miljoonat hukkui, hurmevirrat vuosi, +Euroopan päivä mailleen ennättäy, +mut aina kulkee rauhan Herra turhaan +vedoten rakkauteen, ei veljesmurhaan. + +Ah, nyt jos koskaan tiedän: korkein oppi, +mi koskaan kaikunut on päällä maan, +min kuuli valtalinna, vangin koppi, +mist' yössä kauhun vielä iloitaan, +min äänt' on soinut minkään rinnan soppi, +min ihmiskunta tietää kuollessaan, +on kunnia, mi korkeudess' on Herran +ja maassa rauha, hyvä tahto kerran. + +1918. + + + +RAUHAN VOIMIEN VAPAUTUESSA. + +Kuin vankeina hallan +ja hyyn +ovat kauan kahlitut +järvien, lampien laineet +pohjoisen maan, +niin vankeina on väkivallan +ja vääryyden, vainon ja riidan +ja surman ja syyn +nuo vuosia maanneet +maanpiirin henget ja aineet, +ja maailmaan +vain itkua, vaivaa, +verta ja haavoja luoneet, +sydäntuskaa tuoneet, +myös ruumiiden runsautta +kentille kunnian +kimmeltäville, +mut puutetta leivän +ja lemmen ja lämmön +leskille, orvoille +osattomille. + +Kuin hangenkin alta +ja jään +puin, nurmin ja kukkasin +puhkee maan ikimahti +taas vapauteen, +niin vapautuu pyhä valta +taas hengen ja aineen työn, +teko tyynen sään, +myös tieto ja taito, +tuo kansojen kunniavahti, +ja voimat sen +taas virkoovat laihoja, +heelmiä, viljoja kantain +vieraiden rantain, +ja maailman kauniimman +luo väki sähkön +ja liekin ja malmin: +niin Suomikin suurtuu +rauhasta raskain +laihoin ja soiluvin +saarin ja salmin. + +Ja kuin sepon toimin +ja töin +tuo nous tarun Sampo, +antaja auvon ja onnen +muinahisen, +niin voittava kansan on voimin +sen henkikin, heilivä hiljaisin +päivin ja öin, +taas nuorissa nostaen +taattojen tarmon ja ponnen +ja rakkauden, +pyhän, hehkuvan, täyden +tähän maahamme karuun, +sen sankaritaruun, +mi enää ei konsana +katoa kannelta +pohjoisen taivaan: +siks isketty syvään +se on sydänveriin +ja veljesten vihaan +ja vainoon ja vaivaan. + +29/11 1918. + + + +ABOA VETUS ET NOVA. + +Vieras virpi, erämaahan tuotu, +niin ol' Alma Mater Turun ajan, +kreivin jalon lempeydellä luotu, +pantu työlle kansan kasvattajan; +ja ne soivat Ruotsin rummut, torvet, +koska kumman kuuli Suomen korvet, +ajoi Phoibos kautta Auran rantain +aikaa uutta kilvellänsä kantain. + +Tuosta maille Thulen kolkon, loiton +leijui Gratiain ja Musain seurat, +kuuli kultakieltä Orpheun soiton +kohta Suomen karhut, Pohjan peurat, +nousi yöstä valta vanhan Hellaan +maata kaitsemahan kauneudellaan, +saapui viisaudenkin juhlasaatoin, +astui Aristotelein ja Platoin. + +Kumma virpi, vihannoiva kukkaa +ihaninta ihmishengen kerta! +Vaikka vainot kaasi kansarukkaa, +vieri virrat kyynelvettä, verta, +sentään säilyit nälän, hallan uhmin, +etkä maata tuominnut sa tuhmin, +maan et voimaa, kunne juures johti: +voimaa nousta jumaloita kohti. + +Nousi kansa, vaikka virsin toisin, +kumahtivat kilvet kummun alta, +kulki kuvin uusin, aurinkoisin +korven yöstä vanhan Väinön valta, +samos päästä pitkäin vuosisatain, +hehkui kautta kaikkein hengenratain, +eikä ollut oppi outo meille, +tie ei vieras ihmis-ihanteille. + +Oman sielun onkaloista uuden +Suomi tahtoo luoda taikapajan, +suojaks valkenevan vastaisuuden, +jalon jatkajaksi Turun ajan, +kuulla kieltä, mieltä omaa, mutta +aikaa unhottaa ei kadonnutta, +jolloin kansalliset haihtui kaiteet, +missä haastoi kansain tieteet, taiteet. + +6/12 1918. + + + +KANSALAISRAUHA. + +Työn tyynen ne aikoja ollehet ei, +oli vainon se vuossata sankka, +sota soi, veri vuos, viha veljiä vei, +rae rautainen lankesi rankka, +kun suurtuivat kohtalot Suomellei, +sen luotihin vapaus vankka. + +Eik' olleet ne lahjoja laupeuden, +oli saalista sankaririntain +nuo kointähdet huomenen hurmeisen, +oli kauppaa se kalliiden hintain, +päin tulta kun ryntäsi patterien +pojat pohjolan kourin ja kintain. + +Eik' katsottu, ken oli mieleltä mies, +kun vaan oli kumppani vakaa, +eri kieltä jos haastoikin, tiensä kun ties +ja tahtoi hän vaaramme jakaa, +kun hällekin inha ol' orjuuden ies, +joka uhkasi eestä ja takaa. + +Mikä nyt? Miks rintama rikki on tää? +Mihin syöksyvi valkea valta? +Sitä vaara vaikk' ympäri piirittää,-- +ei silti se mieltänsä malta, +vaan riitansa, kaunansa kahleihin jää, +jos pääsikin sortajan alta. + +Taas taistelo uhkaa, jo taivahat käy +yli maanpiirin pilveen ja yöhön, +ei viel' levon lempeän tähteä näy, +ei rauhaa, ei rakkautta työhön, +vaan kalskuen kansat ja maat terästäy +miesmurhaan ja miekkavyöhön. + +Isänmaa polo, poljettu, etkö jo saa +sä kylläksi, eikö jo riitä +sun tuskas, mi pohjolan tummentaa? +Mut näyttää kuin nauttisit siitä. +Nälän, taiston ja ruttojen ruhjoma maa, +sopusointuun jo lapsesi liitä! + +Suvi saapuvi uus, pian koivu ja kuus +taas Suomen aalloissa päilyy: +jos rinnan sen kumpikin kansallisuus +käy kukkaan, ne kumpikin säilyy, +mut kiistaan jos käy, se on onnettomuus, +min yllä jo yön hämyt häilyy. + +Germaani! Sun kunnias korkea on, +kun soi sana syntymämaasta. +Olit taistossa pelvoton, nuhteeton, +urotöitäs ei umpehen laasta. +Taru, laulu sun kumpusi kaartakohon +ei maanpetos, vilppi, ei saasta. + +Suku Suomen! Sa maan pyhän, vapaan sait, +sitä älkösi ahtaaksi aitaa, +vaan laatios laajoiks sen hengen lait-- +väki Väinämön ei ole saitaa-- +niin kaikille täällä on tilaa kait, +joka tilansa tietää ja taitaa. + +Ja poikas jos myös monen eksyi tie, +sai palkan he harhailuista: +vuos hurme ja kyynel. Jo lohtua vie, +jo suruja vaali ja suista! +Lumet mennehen talven jo mennehet lie-- +älä pahalla pahaa sa muista! + +Ole ylimys, vaikk' olet nousukas! +Sun vanha jo on sukujuuri. +Ole ruhtinas ruumiilta, sielultas, +ole ylhäinen, ylväs ja suuri, +niin varmaan sun säilyvi valtikkas, +olet Europan kunniamuuri. + +1919. + + + +PRESIDENTTI STÃ…HLBERG. + +Kiireesti kierii ajan kehräpuu, +välemmin kansa käyttää voimiansa, +nopeimmin uskot, toivot uudistuu. + +Rakensi kansanvalta rintamansa, +kun meitä uhkas harvainvallan ies, +jo repii, rakentaa sen uudestansa. + +Käy valtakunnan ohjaksiin nyt mies +työn tyynen, vaan ei miekan; tuosta raaka +ei väkivalta riemuinne kenties. + +Jos vaappuu oikean ja väärän vaaka, +jos nousee jälleen punahirmun pää, +saa tuta tuiman miehen lauma laaka. + +Hän järkkymätön on kuin järjen jää, +ken yksin soutaa tuulet, myrskyt tohti, +voi tyynet kestää ilman ystävää. + +Hän, joka voittoon kansan tahdon johti, +jos mahdit pimeet maassa piileksii, +ne ohjaa oikeuden, työn valtaa kohti. + +Hänessä yhtyy teräs ynnä pii: +liestulta pyhää uuden rauhan ajan +hänessä Suomen heimo tervehtii. + +Ja tervehtii myös liekit laulun pajan. + +29/7 1919. + + + +TÄHTILIPPU. + +On maailman yö, toki maailman yllä +yks' viiri on tähtinen, voitollinen, +viel' äsken se hurmehin hulmusi kyllä, +nyt liehuu se lippuna lempeyden, +maan kansat se tahtovi yhtehen liittää, +nälän jäytävän jälkiä lääkitä pois, +sodat estää ja sorron, mi sortoa siittää, +kuin oikeuden korkeimman viitta se ois. + +Sen tangossa viirin käsvarret on vankat, +eess' astuvi kuin pyhän auringon mies, +mut jäljessä joukkiot taajat ja sankat, +joill' yksi on aatos kuin liekkivä lies: +ei maailma nouse, jos nouse ei mielet +yli koston ja kaunan ja vainon ja yön, +jos kaiuta kansojen parhaiden kielet +ei kauneutta rakkauden, rauhan ja työn. + +Ja katso! Mik' eilen ol' laulajan unta +tai ennettä tietäjän verhouneen, +nyt päämäärä on, mihin ihmiskunta +kaikk' katsoo kuin tähtehen kultahiseen, +ja tähdet ne tuikkii ja tuikkii yhä +läpi loistaen kansojen kamppailevain, +yli maailman lippu se liehuvi pyhä +kuin oikeus, kuin täyttymys laupeuden lain. + +Siis ollut ei unta kuin ennen me luultiin, +ett' oikeus valtiot ohjata vois, +siis ollut ei totta kuin ennen me kuultiin, +väkivalta ett' ihmisten kunnia ois, +siis saa siitä haastaa myös runoniekka, +kun haastavat harmajat kansojen päät, +siis maan päällä kaikkea mahda ei miekka, +sen vierellä vienommat vallat jo näät. + +Mut mies, joka juurella viirin sen kulkee, +min kourassa kansain nyt kohtalot on, +hän rintaansa maailmantuskan nyt sulkee, +yli-ihmisen taakan hän ottanut on. +Kuin kauan hän kestää? Kenties koska horjuu? +Taas silloin on tähdetön eessämme tie. +Hän päältämme yösydän-peikkoja torjuu, +suvun suuremman hän lipunkantaja lie. + + + +KANSOJEN KEVÄT. + +Jäät järkkyvät, paisuvat maat sekä veet, +nyt kansojen käy kevätmyrsky, +veri virtoina vierii ja kyyneleet, +soi itkun ja tuskan tyrsky, +ja vankkumatonna kuin kuoleman yö +niin suurta kuin pientä nyt surma lyö. + +Ei auta nyt rauta, ei ruuti, ei muu, +ei pankit, ei pennit, ei punnat, +ajan ankaran myrskyyn murskautuu +lahot valtiot, yhteiskunnat, +vain kestää, mi tuoresta, tervettä on +ja käy kera kuoleman taistelohon. + +Uus maailma syntyy. Mut varmaan ei +sen kauniimpi, viisaampikaan +kuin entinen, min viha taivahan vei, +mi tahrautui verenvikaan: +sinis saavu ei maan päälle kansojen suvi, +kunis muutu ei ihmisten murhe, ei huvi. + +Taas tultu on arvoihin alkeellisiin, +väkivaltahan, voimaan raakaan, +ei hengen, vaan ainehen hekkumiin; +kuka miekkansa heittää vaakaan, +heti suurempi, suorempi oikeus on hällä, +kuin ennenkin ollut on--väkevämmällä. + +Sota kaikkien kaikkia vastahan soi, +vaikk' kaikki vain rauhaa halaa, +viel' loppua murhien nähdä ei voi, +koko maanpiiri hehkuu ja palaa, +suru taivahat saartaa, ja ihmiskunta +vain hulluna hourivi hurmeista unta. + +Taas milloin se järkiinsä järjestyy? +Kesä kansojen, milloin se koittaa? +Ei ennen kuin oman sydämen syy +käy raskaaks, ja raudankin voittaa +suur' Rakkaus, mi pehmentää pedot julmat-- +vain Rakkaus ratkaisee ajan pulmat. + +Uus uskonto syntyy. Mut varmaan ei +sen kauniimpi, viisaampikaan, +kuin kirvesmiehen mi ristille vei, +mi tallattu nyt on likaan, +mut varmaankin vähemmän vaikea käyttää +ja keveempi kantaa ja helpompi täyttää. + +Tiet laajat on laumojen taivaltaa +polut yksilön vain ovat kaidat; +vain joukossa jokainen käydä nyt saa, +miss' esteenä ei raja-aidat, +ja korkeella vaatimus-viiriä pitää-- +vain itseltänsä ei vaatia mitään. + +Kesä kansojen, milloin se koittaakaan? +Ei koskaan, elleivät muutu +pian yksilökansoiksi kansat maan, +maan lapsina maahan juutu, +ja rakasta maata kuin äitinsä nisää +ja taivasta kuin elon korkean isää. + +1919. + + + +IHMISHEIMO. + + »_Uljas kaikkea uhmaamaan + heimo ihmisen käy herjahan, vääryyteen_.» + Horatius. + +On luonnon sydänloitsut ilmi luotu, +on herätetty henget veen ja maan, +on tuli itse pilven päältä tuotu +ja vuorten vanhat voimat piilostaan, +jo aalto vanki on ja tuuli työssä, +jo koski toivojamme tottelee, +kas, kuinka pyörät laulaa laakson yössä +ja väkipaljat säihkyin säestelee-- +mut missä, missä on onni? + +Maa kaikki meille verokuormaa kantaa, +päät tähkäin täyttyy, laihot lakoaa, +myös meille riistaa metsä, aalto antaa +ja merten aitat suolaa sakoaa, +vain meille varttuu hiehot, varsakarjat, +vain meille uuhten villat uhkeaa, +puut heelmän kantaa, nousee noron marjat +ja kukat kunnahilla puhkeaa-- +mut missä, missä on onni? + +On ilma vallattu ja radat raattu, +on vesi viitottu ja auki maa, +kaikk' esteet eestä ihmisheimon kaattu, +ett' yhteen kaupungit ja kansat saa, +kas, kuinka tuolla haahdet merta halkoo, +tääll' autot ajaa, vaunut vilisee, +käy kauppa täällä, tuolla tanssii talkoo, +reet kilvan kiitää, tiuvut kilisee-- +mut missä, missä on onni? + +Me oomme tehneet talot suuret, laajat +ja kodit korkeoiksi kaartaneet, +me oomme lyöneet maahan malmivaajat +ja paadet paksut seiniks saartaneet, +jääkylmät liedet nuo me lämmitimme, +nuo asutimme suojat autiot, +ne kruunuin, sähkövalkein valaisimme +ja pehmeiks peittelimme permannot-- +mut missä, missä on onni? + +Me oomme tehneet Herran temppeleitä, +maan lunnait' taivahille maksaneet, +me oomme kilvan käyneet kirkkoteitä +ja uskollemme hyvin uhranneet, +maanpiirin täyttänyt on kansain kuoro, +on nousseet luostarit ja alttarit, +nyt tullut vihdoin ihmisten on vuoro: +sa turhaan taivahille suitsutit-- +ei siellä, siell' ole onni. + +Uus kannel kaikuu, uusi aika koittaa, +uus tuuli käy, uus huomen huminoi, +se heikot herättää, se vahvat voittaa, +se veljeyttä yli vetten soi, +ja ihmisille ilon viestin kantain +se syöksee elon, taiston tuoksinaan, +soi rakkautta kautta taivaanrantain: +maan päälle tänne taivas taotaan-- +vain täällä, täällä on onni. + +Se taivas kaunihina kaartuu kerran, +kun kansat merten poikki kättä lyö, +kun joka mökkiin paistaa päivä Herran, +kun joka lapsi lemmen leipää syö; +ja itse Luoja jättää taivahansa, +käy alas onnenkruunu otsallaan, +ja jokaisell' on joulu rinnassansa, +jumalat vanhat syntyy uudestaan-- +vain silloin, silloin on onni. + +1896-1919. + + + +AURINGONSÄTEIDEN LAULU. + +Koti meill' ikikirkas ja korkea lie, +mut yöhön on ympäri kaihomme tie, +me tahdomme valkaista autiot aavat +ja nähdä, ne kuink' elon kauneuden saavat. +siks syöksymme pilvien pimeyteen, +läpi säikymme seesteen ja ilman ja veen, +ne loihdimme kaariksi kimmeltäviksi, +jumal-ihmeiksi, taivaiden imantehiksi. + +Halu meillä on maailmat valloittaa, +enin kuitenkin suuri ja mahtava maa, +ota emme me mitään, vaan annamme aina, +kun kaikkemme on vain Luojalta laina, +me luomme sen ruohon ja pensaat ja puut, +värivälkkehet nuo, sävelhelkkeet ja muut, +siks' meitä se kiittävi kirjavin kedoin, +ja laulavin linnuin ja leikkivin pedoin. + +Peto leikkivin, lempein ja vaarallisin +toki ihminen lie, maan laps ihanin, +hänet voitamme hyväillen poskea, kättä,-- +kunis olla hän ei voi hymyilemättä, +mut jos joku vieläkin onneton ois, +hänt' emme me enää päästäne pois, +vaan suljemme piiriin ja vierellä käymme +ja riennämme rintaan ja silmistä näymme. + +Jos meidät hän tahtovi karkoittaa, +me pyydämme, palvomme näin Jumalaa: +»Ota pois hänet täältä, tai suo hänet meille, +hänet ohjaamme ikuisen onnelan teille!» +Isä ylhäinen vastaa: »Hän vankinne on.» +Hänen kahleensa silloin on katkeematon, +hän on iki-autuas auringon lapsi, +min uurru ei otsa, ei harmene hapsi. + +Laps auringon jos joku itkevi tuo, +sadekaariksi saartuvat kyynelet nuo, +jos murhe on hällä, hän murheesta suurtuu, +jos kärsimys, hän jumaluutehen juurtuu, +näin kasvaen kaltaiseks jumalain +kadotuksesta aarteiden kalleimpain, +mitä maan elo kylvävi kuolevan vaivaan, +hän valmis on tarhoihin auringon taivaan. + +4/6 1919. + + + + +VAELTAVA KUUSI. + + + +VAELTAVA KUUSI. + +Ne hakkasi pois minut juuriltain-- +kohu korven soi minun korvissain-- +mun saattoivat salihin kimmeltävään, +joka puolelta peileistä itseni nään, +ne hellivät oksani helyihin +paperkukkasin, omenin kultaisin, +ja kirjovöin ja kynttilöin +niin kirkkain kuin taivahan lamput on öin, +ne hymyilivät, ne lymyilivät, +ne naavaista partaani pitelivät, +ne pyörivät piirissä ympäri mun +ja lauloivat: »On hyvä olla sun!» + +Ma valvonko vai näen unta vain? +kohu korven soi minun korvissain +mä kuulen laulelot lasten nää, +mut ikkunaan minun pälyy pää: +siell' ulkona, piilossa pimeyden, +on heimoni suuri ja hirmuinen, +suku hallava hangilla kuutamon, +ja monta jo hangenkin alla on; +siell' ei kuki haavehet kultamaan, +siell' elämä paistavi paljaaltaan, +siell' lyö elon myrsky, ja murhe syö, +ja ympäri paukkuvi pakkas-yö. + +Siell' ollahan lapsia luonnonlain-- +kohu korven soi minun korvissain-- +ei siskoja sinisten toiveiden, +vaan veljiä kuoleman yhteisen; +siell' armoa saada ei, suoda ei, +siell' lempeät tunteet jo tuuli vei, +siellä paadutaan, siellä kaadutaan, +siellä maaksi jällehen maadutaan, +siellä jyske käy, siellä ryske käy, +ei muita kuin pedot metsän näy, +ja korven kuus, ja kuudan uus, +ja Salliman aution salaisuus. + +Olen eksynyt pois, polo, heimostain-- +kohu korven soi minun korvissain-- +olen korvessa syntynyt, kasvanut. +Ken minut on korvesta karkoittanut? +Olen syntynyt, kasvanut synkkyyteen. +Mitä täällä ma ihmisten iloissa teen? +Olen kappale korpea kohisevaa, +miks tahtoo he muuksi mun muodostaa? +Olen ilmestys luontoa ijäistä, +en ihmistä, en ilvettä, +en naljailla voi, en nauraa voi; +kun koen, niin ähkyltä ääneni soi. + +Olen huokaus salojen humisevain-- +kohu korven soi minun korvissaan-- +olen heimon vaatimus valkeuteen, +mut itse ma kuulun pimeyteen, +olen lapsi ma suon ja laaksomaan, +mi pääse ei päivähän milloinkaan, +veli kaikkien yksin-yöpyväin, +vaan vapauden tuuli on ystäväin: +kuin raakuus se tulkoon rakeinakin, +sitä katson ma suoraan silmihin, +ja jos se mun kaatavi kannollein, +saan sammalen pehmeän peitoksein! + +On vapaana latvani laulanut ain-- +kohu korven soi minun korvissain-- +on veisannut yössä ja myrskyssä. +Nyt minne sai ylin ystävä? +Kenen orja ma oon, että tänne jään? +Minä kuulun iltahan pimenevään, +minä kuulun kansahan kaatuvaan, +mut orjakansaan en milloinkaan, +minä kuulun valtahan vapaaseen +niin totta kuin lauluni korkeuteen, +mun suullani puhuu Jumalan suu, +mut mieleni minun vain ahdistuu... + +Niin nousen ja suutun ja suoristain-- +kohu korven soi minun korvissain-- +kas, kuinka ne kirpoo kahlehet, +paperkukkaset, omenat kultaiset, +mies, vaimo ja laps miten kalpenee, +kun tuskan huutonsa huokaisee, +kun tuulispäässä ma tohisen pois; +ja on kuin ei kattoa, seiniä ois, +kuin sammuisi kynttilät oksiltain, +ne kestivät kehnoa ilmaa vain, +mut päälläni syttyvät tähdet yön, +jää jälkeeni tyhjyys ihmistyön. + +Alat lumiset eessäni aukee vain-- +kohu korven soi minun korvissain-- +käyn sinne ma, kussa on kantani, +kotirimpeni, kotirantani; +taas juutun ma vanhoille juurillein, +saan suden ja kontion seuraksein, +surut suuret ja tuskat tulla voi, +taas vapaana latvani laulu soi, +taas puuta puhdasta, yhtä oon, +käyn kanssa taivahan taisteloon, +en armoa pyydä enkä saa, +olen kova kuin valkean talven maa. + +1917. + + + +SYYS-AAMU. + +Pitkät, hallavat hopeahunnut +päällä pellon päilyy, +päällä keltaisen maan ja metsän, +puiden oksilla häilyy. + +Tuosta tiedän, on päivä noussut; +nostan itseniki, +istun hiljaa ikävöiden +ikkunata liki. + +Näen ma maantien, maan ja metsän, +punaisen virstapylvään, +näen ma pitkät piilipuut +ja aamunkoiton ylvään. + +Näen ma elon ees ja taaksi-- +ah, mua värisyttää! +Tuska onnesta ollehesta +sydäntä sykerryttää. + +Ah, te hallavat hopeahunnut, +tulkaa povelleni, +ettei hyljätyn lemmen muistot +hiipis ovelleni; + +ettei huutohon yksinäisen +varjot yksin vastais, +ettei poloisen pään-alaista +kyynel kylmä kastais. + +1917. + + + +SYKSYN SYNKETESSÄ. + +Elegia. + +Laine rauhaton, +lyö, ah lyö! +kohta kattaa +sun talven yö, +vankia valkean hallan +tuska, murhe +ja muistot syö. + +Kuohu henkeni, +käy, ah käy! +kohta ei taivasta, +maata näy, +kohta vaikenet vallan, +hehku hiilesi +himmentäy. + +Kannel kaukainen, +soi, ah soi! +Vaikka en laillasi +laulaa voi, +heijastan hetkinä hurman +kaunehinta, +min kaipuu loi. + +Virta kohtalon, +vie, ah vie! +Kohta jo päättyy +päivän tie, +kuulin kulkevan surman, +taikka tauti +vain ollut lie. + +Mutta tunnen, +ah, tunnen sen: +en ole enää +entinen, +muille ei soittoni soikaan, +muista murhetu, +ilahdu en. + +Siitä tiedän, +ah, tiedän tuon: +unissa kulkien +unia luon, +itseni joikuja joikaan, +itselleni +vain iloa suon. + +Sentään ihmehen +näin, ah näin! +Virisi virva +mun sydämessäin, +puhkesi puutarha uhkee +ruusuin, tuntehin +tuskapäin. + +Tuima on tuomari +lemmen syys, +synkkeni pois +ilon itsekkyys, +nainen nuori ja muhkee +mun oli murheinen +ihmisyys. + +Nyt hän on mennyt +merten taa, +hältä en viestiä, +sanaa saa, +elääkö ees, en tiedä: +kyselen, mykkä +on taivas, maa. + +Virrat, järvet, +ah, jäähtykää! +Tulkoon Tuonen +ja tyynen sää, +syksyn en kukkia siedä, +koska en koskaan +häntä nää. + +Kuolkaa, kuolkaa, +ah, metsät, puut! +Tulkoot talviset, +kylmät kuut, +järkeni jäähän nyt hautaan +lemmen leimut +ja muistot muut. + +Tahdon olla +ma talven mies, +harteilla hallan +ja tähtien ies, +iskeä routaan ja rautaan, +ruusu musta, +sun murheties. + +1918. + + + +JUHANNUS V. 1918. + +Kaikki palas: Suomen linnut, +Suomen kesä, kukkaset, +taas kuin ennen kirkkahina +kisaa järven lainehet. + +Jälleen yössä valkeassa +saaret, salmet uneksii, +jälleen päällä metsänpuiden +punapilvi purjehtii. + +Kaikk' on niinkuin ennen: eipä +mieleni mun tuiretun. +Mikä sorti äänen sorjan? +Miks on sydän synkkä mun? + +Kadotin ma kerran naisen, +jota raukka rakastin, +silloin saman tunnon tunsin, +silloin samoin aattelin: + +Tulee kesä, tulee talvi, +eipä hetket autuaat, +jolloin käsi kättä vasten +unhotimme taivaat, maat. + +Taas on sama tuntu mulla: +kadotin nyt kallihin +uskon kansaan, isänmaahan, +jota raukka rakastin. + +Tulee kesä, tulee talvi, +eipä enää milloinkaan +mieleheni haave heljä +hengen, laulun kotimaan. + +Siks ei elon juhlat mulla, +vaikka juhlii juhannus, +syän ei syttä valkeampi. +Mistä silloin pelastus? + +Taas kuin ennen tuosta yksin: +täytyy kestää yksinään, +yksin nousta Suomen suosta +korkealle kärsimään. + +Yksin surra, yksin käydä; +käsin työhön totuttuun, +löytää ilo itsestänsä, +murhettuen kaiken muun. + + + +HAKKAPELIITTAIN NÄYT. + +He tulehen ääneti tuijottivat. +Tulenliekit lietoina leimusivat, +moni kangastui kuva kultainen, +moni muistelo päiviltä lapsuuden, +kotilehdot, joissa he liikkuivat, +kivet kirjavat, joilla he kiikkuivat, +maan lumisen metsät ja vetten vyöt, +sydäntalvet synkät ja valkeat yöt. + +Yks virkahti noin: »Minut vietiin pois, +kun taattoni juur' mua tarvinnut ois, +kävi vanhaks jo, käsi raukes jo, +meni rempalleen koko kartano, +kas, pirtin on ovi kallellaan, +paja painumassa jo alle maan, +myös saunan kiuas on kitkuinen, +taus rikkinäisenä ritkui sen, +vesikaivo vyöryvi sisäänpäin, +tuvankatto vuotavi syksysäin, +ken niityt niitti, ken kasket kaas, +on sydämelläin kuin paksu paas, +ties kiekuuko enää kukkokaan +kotipaikalla, tuonne jos kerran saan!» + +Näin toinen: »Tään sain kohtalon, +kuin juuri ma aioin aviohon, +oli morsian minulla keltahaps, +nyt jäivät jälkeeni nainen ja laps, +ma itse kiertelen maailmaa, +otan miekalla mitä en muuten saa, +tulen kaupunkiin, syön kaupungin, +tulen luostariin, juon luostarin, +pyhän uskon puolesta taistellen, +elon oudon maljoja maistellen +näin jäähdytän poven polttoain, +mut sentään, sentään ma kuulen ain +tuon itkun haikean, etäisen, +näen häilyvän kutrien keltaisten, +kuin Maaria on hän muodoltaan, +kuin Kristus-lapsi on polvellaan... +mua Herra armahda, paavin lie +nää pauloja; täst' on Hornan tie!» + +Mut hän joka hoiteli haavojaan, +noin äänteli vitkaan vaivoissaan: +»Tuo orvolla yksi onni lie, +ei häntä tarvitse mieron tie, +on muutenkin monta kulkijaa, +ei mull' ole maata, ei mammonaa, +pesä suotihin taivaanlinnullei, +mua kukaan missään kaipaa ei, +peto korven luolahan laskee pään, +minä mieluummin tähtien alle jään, +ne kylmät on kuin kyynelkin, +min joskus saan minä silmihin, +ne Luojan telttana kaartaa mun, +kun murhe sankea saartaa mun, +olen ihmisistä ma irrallain, +elon ankean löytölapsi vain, +mun rakkaimpain on ratsuni, +olen kalvan ja kilven kumppani, +ja ystävä yksinäisen yön, +en lemmenleikin, en murhatyön.» + +He tulehen ääneti tuijottivat. +Jo hiiletkin hiljaa tummenivat, +siniliekki vain sieltä täältä nous +kuin noidan veitsi, kuin velhon jous. + +Yks virkahti: »Viime yönä näin +toki unta, mist' olen mielissäin, +näin kulkevan kuningasvainajan +läpi leirin raskaasti nukkuvan, +minä yksinäin ylös valvahdin, +hän katsahti minua silmihin, +käden laski pääni päälle mun +ja lausui näin: 'Ma tunnen sun. +Koti, kontu on sulla huolena. +Miks murehdit? On talos tallella. +Siks valtakunnassa kuningas on, +vako ett' on murtuva vainiohon, +mut siks on Suomen ja Ruotsin mies, +hän että myös sotatiensä ties, +kun vaatii valtion onni sen +ja asia uskomme yhteisen. +Talos ehkä autio ammoin lie, +kotimaahan kun vihdoin sun kohtalo vie, +mut muista: se seisoo paikallaan +niin totta kuin laki Ruotsinmaan, +ja jos luotat sa sanaan kuninkahan, +näet kaksinkerroin sen karttuvan; +kun vainiolta sun kuningas vei, +sua unhoita Oxenstjerna ei, +saat tilaa kaksikin kaunista, +sotilaan on saatava palkkansa.' +Näin lausuen verkkaan pois hän läks, +mut mieleni niin kävi virkeäks +ja vielä aamulla naurusuin +ma päälleni rautapaidan puin.» + +Muut tuota kuunteli kummakseen. +Tuli toinen jo tuohon taruineen: +»Mitä siitä! Mut minäpä unessa näin +isä Lutherin itsensä kalottipäin, +hän saapui juuri, kun huuliltain +pois sarkan laskin ja toista hain, +mut sattuikin neito polvellein, +heti hälle ma tuossa laulun tein; +no niin, hänet silloin ma huomasin, +ylös syöksyin ja syvään kumartelin +ja pyytelin anteeksi käytöstäin, +mut tunnustin, että mielessäin +kuva kuultavi naisen kuin Maarian, +mill' luulen mua pahan paulovan, +ja paavin ja Rooman ja Hornan yön, +pyhän uskon puolesta vaikka lyön. +Hän hymyili, istui pöytähän +ja sarkkansa pohjaan siemas hän, +hän katsoi neidon silmihin +ja laatipa laulun itsekin. +Nyt nous hän ja virkkoi viisaasti: +'Piru jos sua joskus vietteli +tai munkki tai paavi tai peikko muu, +tään laulun tieltä ne lannistuu, +jos auta ei, sarkka siemaise +ja suulle neitoa suutele, +pian näät heidän karkkoovan kauhulla pois, +kuin maailmanloppu jo tullut ois.' +Minä kiitin ja hengitin helpommin +ja maljaa maistoin ja--heräsin.» + +Nyt hillitä enää itseään +ei kolmas voinut, vaan kohotti pään +ja illan autiuteen hän huus +kuin kuoleman kammo, kuin usko uus: +»Miks kangastu minulle milloinkaan +ei kasvot sankarikuninkaan, +ei pappien eikä piispojen, +isä Lutherista nää unta en, +lien unissain, lien valveillain, +näen eessäni luurankomiehen vain +ja viikatteen, jolla niittää hän, +kun päivä on taistelon päättyvän, +ja tuntilasin, min hiekka jo +on lopussa kuin moni kohtalo. +Mitä hourin? Mun houria sallikaa! +Heit' ehk'en ma koskaan nähdä saa, +mut nähdä ma kerran tahtoisin +tuon sieluni valkean enkelin, +mi kulki jo lasna mun kupeellain +mun mieron polkuja polkeissain, +hän täälläkin jossain lähellä on, +mut haihtunut kalvan katselohon, +hän verta, haavoja inhoaa, +näät hänen on rakkauden, rauhan maa.» + +Tuo tuskin pääs hänen huuliltaan, +jäi kaikki kummaa katsomaan, +valo välkähti kirkas, kaukainen +yli yöllisen tappotanteren, +mut katso, se kasvaa, se lähemmä käy, +koht' enää ei mitään muuta näy, +maat, taivahat täyttää se paisteellaan, +sen ympäri yössä veisataan +kuin kuoro ääretön, ylhäinen +kera kaikuisi ihmis-unelmien, +se saavuttaa sotajoukon jo, +joka hengen valtaa hurmio, +se tunkevi tummahan Tuonelaan +ja vainajat vastaavat haudoistaan, +se syöksyvi sieluhun jokaiseen +kuin ukkosen nuoli syvyyteen, +sävel sähköinen, sana voittoinen, +ja niinkuin ihminen ijäinen: +»Ylösnoussut on valkea Vapahtaja! +Taas maa on rakkauden, rauhan maja.» + +Ja katso, hän tuossa on itsekin +kuin ilmestys, uni suloisin, +käsi palmunlehvää kantelee, +mut toinen sieluja siunailee, +ja mikäli eestyy hän matkallaan, +maan kansat kaikki siunataan, +sota sortuu pois, viha viihtyy pois +kuin ihminen taas kuva Jumalan ois. + +Kuin saapuikin, hän poistui niin. +Jäi hakkapeliitat rukouksiin, +vast' aamulla huomas he huolissaan, +heit' ett' oli elossa--kaksi vaan. + +11/9 1918. + + + +KALEVAN POIKA. + +Tuop' oli Armi antimuori, +istui aitan portahalla, +se suki suruista päätä, +huolellista huojutteli. + +Tuo kulki Kalevan poika +kuusikkoa kuulevata, +lauloi laulua sydämen +elokuisen illan alta: + +»Etsinen minä emoa, +enpä tiedä, löytänenkö, +mont' oli veljeä minulla, +vieri maille vierahille, +taatto kaatui kannaltansa, +kuoli kuuluisa Kaleva, +yksin yöpynen salohon, +äidin ääntä kuulematta.» + +Kuuli tuon kujertavaksi +emo aitan portahalla, +lauloi laulua sydämen +alla taivon tähtikirjan: +»Oli mulla onnen poika, +lie ollut surunkin poika, +yksi vierähti Virohon, +toinen sai Suvantolahan, +itse vierin Inkerihin, +päädyin päiville pahoille, +orjan illat istumahan +orjan aamut oppimahan.» + +Kuuli tuon kujertavaksi +se kaunis Kalevan poika, +sylkähti sydänalansa, +raikui rinnan riemulaulu: +Ȁidin tunnen, äänen tunnen, +virrenkin sävelen vienon, +kuulin sen kotona kerran +pärevalkean valossa!» + +Syöksyi hän sylihin äidin, +kauan itki kumpainenkin. + +Tuop' oli armas antimuori, +istui aitan portahalla, +kyseli poialta pololta, +kunne kulki lapsikullat, +tokko maassa maailmassa +oli hän tuntenut, tavannut +sukuansa suurempata, +lajiansa laajempata. + +Tuo kertoi Kalevan poika: +»Kuulin virren vieriväksi +kerran ma kesäisnä yönä, +polun poikki mun tapasi +eteläisen ilman alta, +tunsin kuin sinutkin tunsin, +äänen äitini kodista, +laulun laajemman minua, +rotuvirren rohkeamman.» + +»Et käynyt säveltä kohti?» + +»Olin outo veljelleni.» + +Tuop' ali Armi antimuori +istui aitan portahalla, +lauloi hän lajinsa virren, +sukuvirren suomalaisen: +»Kerran ne kesät tulivat, +kerran keikkuen menivät, +koska yhdessä elivät +emon yhden kantamoiset; +tuli syksyn synkät ilmat, +talvet tuota tankeammat, +vierahan viluiset ilmat, +myrskyt mustat muukalaisen +koppoivat koreat multa, +ottivat omaksi lapset, +poiat kuuluisan Kalevan, +siskot sillan suomalaisen; +vaan ei vielä virsi kuollut, +sana kaunoinen kaonnut, +soipi virroilla Venäjän, +Nevanlinnan liitoksilla, +aavan Aunuksen takana, +Vienan hyisen vieremillä; +sinnepäin sinä kulekin, +mistä soi sorea ääni, +laulu lapset liitelevi +poikki laajankin lahelman.» + +Ei eksynyt enempi poika, +veti purjehen punaisen, +löysi veljensä verevät, +saivat toinen toisihinsa. + + + +KEVÄTHALTIATAR. + +Hän tuli mua vastahan vuorilla +kuin taivahan valkea hattara. + +Hän tuli mua vastahan laaksoissa +kuin koski, kuin virta vaahtoova. + +Tuli niityillä, tuli metsässä +kuin pälvi, kuin viita vihreä. + +Kuhun kulkenen, kuhun kääntynen, +näen eloni kerkeän keijusen. + +Menen rantahan meren ma myrskyisän: +kuin kimmel jo aalloilla kisaa hän. + +Puun alle puistossa istahdan: +hänen kuulen jo tuulessa karkelevan. + +Ma istun pöytäni äärehen: +kuin kaiho hän täyttää sydämen. + +Kuin leimaus hän siellä jo sisällä on, +mut turha on vangita tunteheton! + +Hän toivoja, hehkuja herättää, +mut itse kylmäksi ijäti jää. + +Hän kiihtävi lempehen taivaan ja maan, +sen viihdä ei haavoja milloinkaan. + +Tulenliekkeihin toiset hän tuomitsee, +taas toiset hän haaveilla huikaisee. + +Näin liikkuu, kiikkuu hän hurmaten, +näin läikkyy hän suudellen, surmaten. + +Hän, keijutar elämän, kuoleman, +hän, vallatar hämärän valkean. + +Hän, velhotar kauneuden kaipauksen. +Sua seuraan, vaan sua usko en. + +Sa, haltiatar sulohaaveilon: +Sun heimoas myös oma henkeni on! + +Sun luontoas on sävel lauluni: +Sinut siksi se liioin tuntevi. + +30/6 1919. + + + +SYDÄNKESÄN LAULU. + +Kuin kulkee pursi lehtipurjehin, +niin samoo aatokseni salaisin +sun luokses, aallon impi ihanin, +mi koskaan tenhos miehen mielialaa; +ja niinkuin kukkii tuomet, pihlajat, +mun povessani tunteet kukkivat, +ja niinkuin kohoo kokkovalkeat, +niin sulle unelmaini uhrit palaa. + +Sun kerran yössä kesäisessä näin, +siit' asti aina liikut likelläin, +ain asut, elät, ennät mielessäin +kuin suru suloinen tai kaunis kaipuu; +vaikk' astuit helmaan aallon heljän taas, +syvällä miss' on linnas, synnyinmaas, +sua muistan, rakastan kuin rannan paas +veen välkettä, mi valkohiekkaan vaipuu. + +Siis välky, onnenkuva kultainen, +sua vaikka koskaan omaks saane en, +kuin päivä vaikka menit merehen, +jäi jälkees ilmain ihanuus ja pyhyys, +jäi rinnan kumma, kuulas riutumus, +kuin kesä-yössä kuun on kumotus, +tai ajatusten outo armaus, +kun niissä hehkuu elonhetkein lyhyys. + +Nyt kaikki toinen toisihinsa saa, +mut kuka aallon neittä armastaa, +sen mieli aallon lailla aaltoaa, +sen sydän haavanlehden lailla sykkää; +vain tullen joskus illan valkean +se tuntuu unelmiinsa uupuvan +ja käyvän lepoon lailla Metsolan, +mi hetken huoahtaa kuin huolta mykkää. + +Ah, toivo turha! Eipä rauhaa suo +ees tuokioksi sulotuska tuo, +vain uutta aina ahdistusta luo +ja uutta uskallusta haaveen hurjan: +taas päivä koittaa, linnut livertää, +kasteiset kummut, viidat vihertää, +maa kaunis kukkii, meri sinertää-- +ja kaikki surmaa aallon sulhon kurjan. + +Siis muuta ei nyt mulle jäänyt lie +kuin mennä, minne kesä meitä vie, +se vaikk' ois sydämeni syksyn tie, +kun kaikki kuihtuu kukat, laulut lakkaa; +ja koska päättyy päivät katkerat, +ma muistan, kuinka kukki unelmat, +kohosi laulun kokkovalkeat: +sua muistan niinkuin talven-käyjä takkaa. + +Sun itsesikin silloin peittää jää, +sun kutris hallan kitein kimmeltää, +sydämes kuoli, tuskin elää pää, +oot vanki vaivan ynnä kuolon kammoin; +mut kun sa heräät uuteen kevääseen, +se sulle kertoo kaikin kukkineen, +tiet sulhon, aallotarta suudelleen, +mi ajatuksistasi poiss' on ammoin. + +21/6 1919. + + + +PAPITARTEN LAULU. + +(Tekeillä olevasta tarunäytelmästä »Vienan valta».) + +Aurinko armias, +painuva mereen, +kuin tuli taivahan +tuskahan, vereen! + +Noin paras ihmisen +paatuvi, vaipuu, +jos sitä ei tue +kauneuden kaipuu. + +Aurinko armias +Permian taivaan, +et iki lähtene +ilmojen laivaan? + +Jos tulet jälleen +huomenen tullen, +veisaamme vienoimmat +virtemme sullen. + +Kauneuden kaipuu +Permian lasten, +et iki turtune +vaivoja vasten. + +Vaikka sä turtuisit +tuhannen vuotta, +ei ole laulumme +kaikunut suotta. + +Vaikka sä vaipuisit +tuskahan, vereen, +ei huku kauneus +kansojen mereen. + +Jää taru, taika +laulujen laineen, +kuin uni lemmen +tai teko maineen. + + + +KREIKKALAINEN KORKOKUVA. + +Prof. Waldemar Ruinille omistettu. + +Se oli Roomassa: laps oudon suvun +rukoili hiljaa taideteelmän eessä, +kuin ois hän yöstä tuhatvuotten luvun +tavannut ystäviä silmät veessä, +ja takaa toisten tapain, toisen puvun +kuin nähnyt kyyneltensä kimmelteessä, +mit' oli oma sykähdellyt rinta, +vaikk' ollut hälle unta utuisinta. + +Ei kumma ollut teelmän muoto: uurna +vain vanha, kirjaeltu korkokuvin, +mut salaperäinen kuin kuolon kuuma +ja vakaa, kuin on päätös päiväin huvin: +siin' eli vanhan Hellaan henki suurna, +se haastoi haavein kaukaa kangastuvin, +kuink' elon pulmat ymmärrettiin ennen +ja kuinka urhot kulki kuoloon mennen. + +Kaks ystävää siin' antoi kättä, tuopa +heist' istui, tuopa seisoi, pois jo kääntyin, +uhonnut heist' ei kammo kauhun luopa, +ei ilmi itkeneet he hahmon vääntyin, +mut hänen, jonk' ol' eessä haudan juopa, +soi vielä viime sanat hiljaa ääntyin, +ne kuuli kummakseen laps oudon suvun, +ne tunki yöstä tuhatvuotten luvun. + +Ne sattui: »Maan, ah, kuink' armaat kummut, +kun niitä katsoo katseell' lähteväisen, +kun heittää täytyy heljät unten ummut +ja käydä maille Manan tiedon jäisen, +kun tunnet, että hiljaa hyydyt, tummut, +on eessäs yöt ja päivät yksinäisen +ja aisteis maailma kuin huntu hajoo, +kun sitä kuolon kylmä koura kajoo. + +Ei sentään tumma Tuonen virta hälle, +ken päärlyt näkee päiviensä laineen; +on totuus selvä tiensä tietäjälle, +ken etsii hengen helmet alta aineen, +ei uhraa rahvaan raa'an hyörinnälle, +ei ilmiöille ajan eikä maineen, +vaan kaiken tutkii, läpi kaiken nähden, +ja kaiken nauttii elon täyden tähden. + +Ja iki kiittää kaikkeutta aavaa, +sen salaperäisyyttä kunnioittain, +sen ajatusta, aina muodon saavaa, +sen pikku-ihmehistä ilmi koittain +ijäistä kaartaa kaikkeuden kaavaa, +näin vihdoin viisautta nöyrää voittain, +ett' ihmiskohtalot jos onkin kovat, +syyt niillä syvemmät ja synnyt ovat.» + +Noin vieri virsi Hellaan hengen helon; +mut outo mies, mi taideteelmän eessä +tavaili hiljaa tarkoitusta elon, +hän vielä hetken viipyi silmät veessä, +ei enää kammitsoissa kuolon, pelon, +vaan niinkuin kyyneltensä kimmelteessä +hän oisi nähnyt utuisinta unta, +jot' oli koskaan nähnyt kansakunta. + +19/9 1919. + + + + +LEMMEN LEHTIÄ. + + + +LÖYTÖKÄINEN. + +Löysin, löysin löytökäisen +elämän aution aholta, +naisen nuoren, naurusilmän. + +Ei hän ilkkunut ilosta, +naljamieltä naurahellut, +hyvyyttänsä hän hymyili, +puunsi rinnan puhtautta, +läikkyi lämpöä sydämen, +paistetta siveän sielun +niinkuin kukka syyskesällä, +elokuisen illan kuudan. + +Häntä ma rakastin, raukka. +Hälle, hullu, huokaelin +murhetta elon menevän, +pelkoa polun pimeän. + +Minä, miesi mieronkierto, +hän liesi hyvä ja lämmin, +minä, talven tuima tuuli, +hän salon sinisen terhen, +minä, soittaja sokea, +hän kannel helähtäväinen +illassa elon ikävän, +Kaikkivallan polven päällä. + +Häntä ma rakastin, raukka, +hälle virteni viritän, +sielun särkyvän sävelet, +haaveheni haikeimman. + + + +SYDÄMEN ITKU. + +Yövyin ma salolle yksin, +kaksin kapsahdin hereille, +näin ma vienon vierelläni, +kumppanin kupehellani. + +Tuota tutkin, tunnustelin; +»Lienetkö tytär Tapion, +sinipiika sielun synkän?» + +Kuulin kuiskaeltavaksi: +»Lienen onnesi unelma, +kauneus kadottamasi, +runo kerkeän kesäsi, +vaiva rinnan vanhenevan.» + +Itkin kauan katkerasti. + + + +PAHA OMATUNTO. + +Taas tulin surulliseksi +muistellen sinua, armas, +muiden kanssa ailakoiden. + +Lienen tehnyt synnin suuren. + +Virkoit pois sa vieriessä: +»Nyt älä tuhmin tuhlaele! +Aarre on sinulla, siirsin +sen sinulle sydämestäni, +sinulta tahdon sen takaisin, +kun konsa takaisin tullen.» + +Lupasin lujasti: »Saat sen +kera korkojen takaisin.» + +Lienen tuhmin tuhlaellut, +kun suun surulliseksi, +liioin itkenyt, iloinnut, +koska tuska tunnon täytti, +hätä häistä sielun kahden, +tiukasta tilinteosta +silmän kahden katsehessa, +sykkeessä sydämen kahden, +toinen toistansa vetävän +veren kahden vellamoihin. + +Toki tunnen toisen tunnon: +tuhlaten rikastun, tuhma, +muille sähköä säteillen +sähkötän elämätäni. + +Siks ällös minulle suutu! +Saa en olla saita, annan, +kannan korkoa Jumalan, +kuin tähti pimeän taivon, +aurinkoa ammentava. + + + +VIRVALIEKKI. + +Lienet ollut virvaliekki, +olit mulle onnen liekki, +oikeaan minut opastit, +aarteille elon ijäisen. + +Yöstä mun ylensit, nostit +veljeksesi, verraksesi, +muista mun erotit, estit +minut maantieltä elämän; +viittasit minulle, virva, +polun muista poikkeavan, +uran uuden, käymättömän, +halki hallaisten nevojen. + +Siitä ma sinua kiitän: +se oli onni, orvon onni +tuta tuskat ihmislasten, +auvo astuvan erakon +nähdä näillä silmillänsä +armaassa ajallisessa +kappale katoomatonta. + + + +LIIKA LINTU. + +Taas tunnen sydämessäni +tuon tuskan kuluttavaisen: +voinko alkaa ma alusta? + +Liioin vaadit, vaivan lintu. + +Vaadit mun visertämähän +taas iloja ihmisviidan, +minut laadit laulamahan, +jällehen kipuja järjen, +minut, miehen tuonen-tyynen, +minut, jo elämän-oudon, +hapsin ammoin harmenneisin +leikeissä suvisen lemmen. + +Mykistyisin myös sinulle. + +Vaan et salli, Tuonen saalas: +vaadit mun valittamahan +kesä-öitä entisiä, +suloja menneiden suvien, +alenneita aurinkoja; +kulki kultaisna keränä +pois minun poloisen mieli, +murhe yksin jäi jälelle +yöhöni hämärtyvähän, +ilottoman ikkunahan +kukka kylmien kiteiden. + +Se oli kukka muiston kukka, +lie jo kohta kuolon kukka, +taikka kuollut jo olenkin, +kummitus tupani tumman. +Päästä, säästä jo minua! +En sinua enempi kestä, +elon tuhman tuomiota, +katumusta kaiken turhan. + + + +ÖIN JA PÄIVIN. + +Öin ja päivin, illoin, aamuin +sinua aattelen alati, +saman tunnen tuskan tunnon. +Liemme luodut toisillemme, +emme toistamme tavanne. + +Näin sinut vapisevaksi, +silloin ma vapisin itse, +tyynnyit taasen tyynemmäksi, +jäähdyin jällehen sinulle; +liemme luodut toisillemme, +meitä ei ikä erota, +erottavat entismuistot, +tuskat tunnetun elämän. + +Vaiko kaksin kahlehtivat? + +Öin ja päivin, illoin, aamuin +tuota aattelen alati +pihlajata kukkivata +syksyn synkeän pihoilla, +maata marjan kantavata +alta kirren ja kinosten. + +Ja tuota enemmän tuumin +lemmen myöhän leimausta, +uhkausta ukkoshetken, +syksyn rakkauden rakeita, +niinkuin kosto kolhaisevat, +niinkuin rauta rankaisevat, +niinkuin tuomio tulevat, +tuskan päivä päälle saavat. + +Soisin että oisit toisin. + +Soisin, enkä soisi, sillä +tuollaisna sinut ma tunnen, +tuollaisna sua rakastan: +orjana oman elosi, +vankina vapahan vaalin, +velvoituksesi velassa, +tehtäväsi täytännössä, +suistaen sydänsurusi +heleällä hengelläsi. + +Jos toisin tekisit, armas, +armastaisin sua vähemmän, +vaikka näin tekevän tiedän +mulle sun murhetta enemmän. + +Öin ja päivin, illoin, aamuin +sinua itkenen ijäti! + +Kuitenkin iloitsen, armas, +että näin elossa kerran +kevätlempeni unelman, +itsellensä uskollisen. + + + + +MUISTORUNOJA. + + + +TERVEHDYS OSKAR MERIKANNOLLE + +hänen 50-vuotispäivänään. + +Rautainen aika +raikua kultaisen kielen, +talvinen taika +kukkia laulavan mielen, +sentään sun soittos +ain yhä herkemmin helää, +siitä on voittos, +että sun ilos on elää. + +Aurinko paistoi, +kun sävelpurtesi sousi, +mansikat maistoi, +kunnahat kultaiset nousi, +maass' oli huomen, +riemua kaikille riitti: +kauttasi Suomen +Luonnotar Luojaansa kiitti. + +Siivitit monta +laulua Väinämön lasten, +kuolematonta +myös ajan vaiheita vasten, +maammojen kielin +kirkkahin nostit sa maata, +taattojen mielin +tahdoit sen onnen sa taata. + +Mylvähti myrsky, +turmio tuuliaispäässä, +hyökäsi hyrsky, +rangaistus löi raesäässä: +auringon lasna +astuit sä myrskyjä kohti, +harmajahasna, +jost' ikinuorteus hohti. + +Siks isänmaasi +rakkaus nyt rantaasi kaulaa: +myrsky min kaasi, +tahdomme taas ylös laulaa. +Siks runon huomen +päivääsi päärmeensä liittää: +kauttani Suomen +Kieletär lemmestäs kiittää. + +5/8 1918. + + + +REHTORI K.O. LINDEQVIST. + +60-vuotias. + +Kuut kulkee, vuodet vaipuu +ja vuosikymmenet, +jää jälelle vain kaipuu +ja muistot muinaiset. + +Yks mull' on kaunis muisto: +kaupunki, linna sen, +ja linnan luona puisto +niin vanhanaikainen. + +Ja koulutie ja katu-- +monelle ikävä-- +minulle laulun latu, +tie tiedon hilpeä. + +Mut ettei ikävälle +sen muiston sävel soi, +nyt siitä kiitos hälle, +ken koulun hengen loi. + +Opetti mieltä nuorta +hän mielin nuorekkain, +ei katsonut vain kuorta, +vaan alle pinnan ain. + +Hän kirkkaan äidinkielen +sai meille rakkahaks +ja ajan tiedon, mielen +niin aatteen-avaraks. + +Ja kun hän ihmissuvun +kuvaili ihanteet, +unohti luokan, luvun-- +se silmään nosti veet. + +Tuhanten kesken tapaa +vain harvoin ihmisen, +mi vakaa on ja vapaa, +mies pään ja sydämen. + +Sen näimme kerran Teissä, +siks Teitä kiitämme. +Jos näy ei kyllin meissä, +ei ole syynne se. + +9/9 1918. + + + +AUG. H. SOININ HAUDALLA. + +Sorea sortui Manan maille miesi, +ylhäinen, yksinäinen sielultaan. +Vaikk' kaiken kansan kesken kulki tiesi, +Sun kaltaistas en nähnyt milloinkaan: +niin hyvää, lämmintä, niin hymyilevää, +niin laajamieltä, laajakättä myös, +niin omaa kiitostansa lymyilevää, +sen vaikka hyvin kesti toimes, työs. + +Rakastit synnyinmaatas, missä lepäät, +sen kieltä, kansaa, kansan kunniaa. +Vaikk' kaikki kiitokset kai nytkin epäät, +nyt sentään kaikuu sitä kansa, maa: +ei aine, henki Sulle ollut eri, +kaikk' kaunis kuului Sulle yhtehen, +Sull' oli suomalainen suonten veri, +ja sydän suuri, inhimillinen. + +Siks olet mentyäskin merkki meille, +kuink' elon päivänpuolta etsitään. +Kuink' emme eksyä saa eri teille, +jos mieli nousta maan ja kansan tään; +en haasta murheesta, mi hautas varjoo-- +jää tyhjä tila, mistä poissa oot-- +vaan haastan toivosta, min muistos tarjoo, +sen seppelkukat kumpus kattakoot. + +19/3 1919. + + + +ERÄÄLLE NÄYTTELIJÄTTÄRELLE. + +Ois helinä harppujen etäisten +iki soipa Sun ikkunas alla +ja juhliva aurinko jumalien +ain taitehes taivahalla. + +Mut kuoli jo jumalat, eloon jäi +vain jumalten lapsista muudan. +Ah, josp' edes kaukaa kullata vois, +hänen tietään lauluni kuudan! + +Mut kuu sekä päiväkin painuu pois, +pian yllä on pimeys suuri. +Pois itkien käy ikijumalten laps, +pois harmaapää trubaduuri. + +6/4 1919. + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Painuva päivä; Elämän koreus; +Leirivalkeat; Ajatar; Syreenien kukkiessa, by Eino Leino + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 14774 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..4dc336a --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #14774 (https://www.gutenberg.org/ebooks/14774) diff --git a/old/14774-8.txt b/old/14774-8.txt new file mode 100644 index 0000000..1b63011 --- /dev/null +++ b/old/14774-8.txt @@ -0,0 +1,11498 @@ +The Project Gutenberg EBook of Painuva päivä; Elämän koreus; Leirivalkeat; +Ajatar; Syreenien kukkiessa, by Eino Leino + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Painuva päivä; Elämän koreus; Leirivalkeat; Ajatar; Syreenien kukkiessa + +Author: Eino Leino + +Release Date: January 24, 2005 [EBook #14774] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SYREENIEN KUKKIESSA *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + +PAINUVA PÄIVÄ; ELÄMÄN KOREUS; LEIRIVALKEAT; AJATAR; SYREENIEN KUKKIESSA + +Eino Leino + + +1914, 1915, 1917, 1920. + + + + +SISÄLLYS: + + +PAINUVA PÄIVÄ + + Painuva päivä + + I. + Viipurin vartio + Savonlinnan laulu + Oma syy + Mies mieheltä + Magna Charta + Joulu Krestyssä + Hautaus + Kansalaisseppel + + II. + Siellä puut punalle paistoi + 1. Veneretki + 2. Terhensaari + 3. Sininen lintu + 4. Metamorfosi + 5. Luonnonlapset + + III. + Pyhäkkö + Hyvä peto + Leikkiä + Rintasolki + Neiti Inkeri + Syyslehtiä + Syyssäteitä + Simon pylväspyhimys + + IV. + Kummitus + +ELÄMÄN KOREUS + + Elämän koreus + Kukkialta + Naissaari + Kalamiehet + Luonnon helmassa + 1. Kylmä ilta + 2. Pilvinen päivä + 3. Kuudan-yö + 4. Aamun sarastaessa + Tuli ja rauta + Joulu Belgiassa + Europa 19115 + Valkeat hanget + Surma hiihti suota myöten + 1. Kimmelsi kiteet + 2. Ratsumies + 3. Äiti ja lapsi + 4. Pääkallot + 5. Nykyaikainen Ikarus + Maininkeja + Maininkeja + Oudot + Kaksi köyhää + Suvi-illan vieno tuuli-- + Paista, päivä + Talvinen tarina + Sydän-yön laulu + Mielitietylleni + Eri tilaisuuksiin + Vapaus! + Neljäs käsky + Prologi Suomen Näyttelijäliiton yhteisnäytäntöön + Pöytälaulu + Väinölän väki + 1. Lemmenlaulu + 2. Yksinlaulu + 3. Vaimojen valituslaulu + 4. Miesten kostolaulu + 5. Lasten laulu + 6. Peltolaulu + 7. Kaiken kansan laulu + +LEIRIVALKEAT + + Airut + Heimokannel + Heleä heimo + Tervehdys Shakespearen kotimaahan + Suomen sävel + Kesäkantaatti + 1. Näky mereltä + 2. Suomen taru + 3. Nuori kansa + 4. Vanhojen varoitus + 5. Suvivirsi + Suomen päivä + Suomen linna + Vapauden virsi + Juhlavirsi + Pekka Svinhufvud + Vapaa Suomi + Vapaa Viro + Suomen partioväen marssi + Eräs Pantheon + Akseli Gallen-Kallela + Pekka Halonen + Jean Sibelius + Ville Vallgren + Kasimir Leino + Robert Kajanus + Iloista tiedettä + Trubaduuri + Kulkuset + Syyskylväjä + Kuvia Rautalammelta + 1. Iltatunnelma + 2. Yliskamarissa + 3. Venematka + Uuden vuoden mietteitä 1916 + Conceptio artis + Istuin ja itkin-- + Ukkospilvi + Nimettömälle + Rococo + Eräs Kajaani-muisto + Syyskuvia + Niin kaukaa ja sentään läheltä niin-- + Talvipäivän painuessa + Tähti + Ritarit + Meren rannalla + Kalypson saari + Totta ja pilaa + 1. Sopusointu + 2. Rovastin tupakkalakko + 3. Juhannus Helsingissä + 4. Helkalaulu + 5. Kevätmyrsky + Käännöksiä ja mukaelmia + Auringolle + Shakespeare + Lenore + Ristilukin laulu + Ilta rannalla + Jotain tahdon tietää-- + Pikku neidit + Nunna 1-4 + Pienoiskuvia + 1. Rannalla + 2. Lelulinnasi särkyi-- + 3. Kuningas Börje + 4. Elo julmako on? + 5. Monelle + 6. Hautalaulu + Eliel Aspelin-Haapkylä + Suomen kansalle + Arpakapula Amerikaan + Marseljeesi + +AJATAR + + Uuden Suomen laulu + Aunuksen aamu + Vapauden vilja + Kustaa Aadolfin näky + Tietäjän tarina + Sydän-Suomen laulu + Pyhä synnyinmaa + Rauhan internatsionale + Pohjan pojat + Marssilaulu + Uljas Unkari + Kunnialaulu + Vapauden valjetessa + Esilaulu + Kansain oikeus + Suomi ja Puola + Kuusenlehvä + Leirin äiti + Suomen messut + Sankarilaulu + Hengen mahti + Maailmanpalo + Pyhä Volga + Vive la Pologne + +SYREENIEN KUKKIESSA + + Syreenien kukkiessa + Miekan taru + Miekan taru + Velisurmaaja + Vapauden temppeli + Perman päivä + Vöyrin marssi + Saksan kumpu + Viron virsi + Nuori sankari + Kenraali Mannerheim + Karjalan suojeluskuntien marssi + Rauhan voimat + Työn uhrien laulu + Valkea vapahtaja + Kutoi kangasta elämä + Maamiehen rukous + Rauhan herra + Rauhan voimien vapautuessa + Aboa vetus et nova + Kansalaisrauha + Presidentti Ståhlberg + Tähtilippu + Kansojen kevät + Ihmisheimo + Auringonsäteiden laulu + Vaeltava kuusi + Vaeltava kuusi + Syys-aamu + Syksyn synketessä + Juhannus v. 1918 + Hakkapeliittain näyt + Kalevan poika + Keväthaltiatar + Sydänkesän laulu + Papitarten laulu + Kreikkalainen korkokuva + Lemmen lehtiä + Löytökäinen + Sydämen itku + Paha omatunto + Virvaliekki + Liika lintu + Öin ja päivin + Muistorunoja + Tervehdys O. Merikannolle + Rehtori K.O. Lindeqvist + Aug. H. Soinin haudalla + Eräälle näyttelijättärelle + + + + + + +PAINUVA PÄIVÄ + +(1914) + + + + +AINUVA PÄIVÄ. + +--»Ah, painuva päivä, mi kiire on sulla? +En jaksa, en jaksa ma jäljessä tulla, +niin paljon, niin paljon ois tointa ja työtä, +ma pelkään pitkää yötä.» + +--»Laps onneton, leiki, jos joudu et mukaan! +Mun orheini kanssa ei kilpaile kukaan. +Mut jos halu sulla on haaveesi luokse, +sa kiireemmin, kiireemmin juokse!» + +--»Ah, painuva päivä, jo voimani vaipuu. +Kerra orheisi rientävi henkeni kaipuu, +mut tien kivet, kannot estävät jalkaa, +mun ruumiini raueta alkaa.» + +--»Mies mieletön, heitä jo tuumasi turha! +Sun henkesi kaipuu on henkesi murha. +Miks ennemmin et sinä alkanut matkaa? +Nyt liian on myöhäistä jatkaa.» + +--»Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin, +jo lapsena leimusin, nuorena paloin, +mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla, +jos vielä on valkeutta sulla!» + +--»Polo ihminen, kuulunet siis sukukuntaan, +mi Luojalta lahjaksi saanut ei untaan, +siis taistele, iske ruskossa illan! +Jätän jälkeeni välkkyvän sillan.» + +--»Ah, painuva päivä, sua pyydän ja vaadin, +siks varro kuin viimeisen lauluni laadin! +Olen kohta jo valmis, en paljoa palvo, +yks tuokio yössäkin valvo!» + +Pois aurinko painui, lankesi ilta, +jäi taivahan rannalle säihkyvä silta, +mut kaukaa korven tummuvan yöstä +soi laulu ihmisen työstä. + + + + +I. + + + +VIIPURIN VARTIO. + +Siellä on vapauden haaveilo haikein, +missä sen puolesta taisto on vaikein. +Suomen lukkona vanhastaan, +vieläkin varjelet synnyinmaan, +sytytät toivoa, uskallusta +kesken yötä ja taantumusta; +miehet meillä jos moiset ovat, +silloin turhat on tuulet kovat, +silloin seisovi Suomen laki, +silloin herra on herrallaki, +sortaa ei esivalta saa; +silloin seisovi Suomenmaa. + +On kuva, painuva sydämeen: +saapuvat juristit salkkuineen, +tuodaan tuomalla toiset herrat, +itse lain-tutut kymmenkerrat, +syyttäjät pöytäkirjaa pitää, +vastapuoli ei vastaa mitään, +toisille painetit arvon takaa, +toisille vain omatunto vakaa, +vala vannottu Suomenmaalle, +Suomen laille ja Ruhtinaalle. + +On näky toinen juhlallinen: +istuu rykmentti iloiten, +kunniavieraana kunnian miesi, +jonka he syytetyksi jo tiesi; +juttu juoksevi, viiniä tuodaan, +varmaan Keisarin maljakin juodaan, +järjestysvalta ei neuvoa tiedä, +tahtoo rykmentin vieraan viedä, +vangita Viipurin kaupunginpään; +Keisarin upseerit estävät tään. + +On kuva kuuluisa kolmaskin, +piirtyvä kansan mielihin: +maaherra, valvoja järjestyksen, +puolella vääryyden, villityksen, +lain ylin turvaaja turvanansa! +Hälläkö myös vala vannomansa? +Ei! Hän on vannonut Hallitsijalle +olla kunnia armeijalle, +oikeuden suojaksi miekkansa käyttää. +Näinkö hän tuon pyhän tehtävän täyttää? + +Voi virat vaipua, maat voi hukkua, +vaan ei kansojen omatunto nukkua, +siellä on vapauden haaveilo haikein, +missä sen puolesta taisto on vaikein. +Viipuri! Seisot kuin kallio meressä, +seisonut ennen jo tulessa ja veressä, +kertoa voivat sun muurisi harmaat +isänmaan kohtalot kolkot ja armaat; +Viipuri! Et sinä sortua saa. +Jos sinä seisot, seisovi maa. + +14/9 1912. + + + +SAVONLINNAN LAULU. + +Juhlaruno laulu- ja soittojuhliin 4-6/7 1913. + +Oli kerran--ah mene mielestäin + se milloinkaan ei ehtoo-- + näyn näin minä näillä silmilläin, + kun katselin rannan lehtoon. + +Tuli rantahan morsian seppelepää-- + oli salmi ja salmessa saari-- + suvi-illan ilmahan istahti tää + kuin korkean taivaan kaari. + +Hän lauloi laulun kummallisen-- + mene milloinkaan ei ehtoo-- + Hän lauloi: »Vei vesi kaunehen, + sitä kaivaten kuljin ma lehtoon. + +Sitä säilytin kerran ma sydämelläin-- + oli saari ja saaressa linna-- + minä elämän onnesta orvoksi jäin, + en löydä ma riemua rinnan. + +Minä luulen, se oli minun vapautein-- + suru milloinkaan ei suistu-- + mull' ei ole aamua, iltaa ei, + jona ei se mielehen muistu. + +Näät kun olin nuori ja onnellinen-- + mene milloinkaan ei ehtoo-- + oli vapaus solkeni sorjin, sen + minä hukkasin rannan lehtoon. + +Tai aaltojen alle se pudonnut lie-- + oli salmi ja salmessa saari-- + monen ritarin sinne on löytynyt tie, + ei löytynyt onneni kaari. + +Nyt istun ma iltani ikävissäin-- + oli linna ja linnassa impi-- + mut muistelen: ennen sydämelläin + koru kiilteli kaunihimpi. + +Olen surrut vuossadat itseksein-- + tule milloinkaan ei huomen-- + mull' aamua ei, mull' iltaa ei, + olen sentään onnetar Suomen. + +Mut tiedän, jos solkeni löytäisin sen-- + mene milloinkaan ei ehtoo-- + taas olisin nuori ja onnellinen, + en kulkisi kuoleman lehtoon. + +Näät ympäri minua kaartuvi yö-- + oli linna ja linnassa vahdit-- + ja siksi mun syömmeni synkästi lyö, + kun raikuvat rattoisat tahdit. + +Tämä hyvää on, tämä kaunista on-- + tule milloinkaan ei huomen-- + olen sentään ma ijäti onneton, + jos löydy ei vapaus Suomen. + +Ei aaltojen alle se jäädä saa-- + oli linna ja linnassa impi-- + jos unhoitan sen, mua muistuttakaa: + olis taistelo kaunihimpi. + +Olis taistelo edestä vapauden-- + oli saari ja saaressa linna-- + minä voisin sen, minä voittaisin sen, + jos saisin ma rauhaa rinnan. + +Jos löytäisin lepoa itsellein-- + tule milloinkaan ei huomen-- + mull' aamua ei, mull' iltaa ei, + mua painaa kohtalo Suomen. + +Jos saavuta en minä vapauttain-- + suru milloinkaan ei suistu-- + surun sävelet raikuvat rinnastain, + ei aurinko mielehen muistu. + +Olen kuitenkin kuoleva ihminen-- + mene milloinkaan ei ehtoo-- + oli vapaus solkeni sorjin, sen + minä hukkasin linnan lehtoon. + +Tai aaltojen alle se vaipunut lie-- + oli salmi ja salmessa saari-- + valon vaeltajien nyt sinne on tie, + mut missä on onneni kaari? + +Yhä huokailen, onneton, orjuuttain-- + oli linna ja linnassa impi-- + jos huolisi joku mun huoliain, + sois kantelo kaunihimpi.» + +Hän lauloi näin, hän näkyi näin-- + oli saari ja saaressa linna-- + hän elämän onnesta orvoksi jäi, + oli laulu hän Suomen rinnan. + +Hän suloinen, hän suruinen, + hän ijäti itketty, ainoo, + jota uneksin ain, jota unohda en, + min muisto mun mieltäni vainoo. + + + +OMA SYY. + +Me oomme kuin luolassa ahtaassa. Tunnetteko? +Tääll' ihmisen kuihtuu joka aatos, tunnetteko. +Rikos täällä on riemuita, syy täällä on surra, +lupa vain vaikeroida ja toisia purra. + +Me tukahdumme. Me itse tiedä emme, +miks meiltä ilma loppuu, me miksi suutelemme +sitä ruoskaa, mi meitä lyö iki, aina-- +oma syy! Ei meitä vika vieraiden paina. + +Oma syy, että oomme me orjat ja kurjat, +oma syy, että meille on onnen oikut nurjat, +oma syy, että suorinkin väärähän vääntyy, +kuihtuu, kituu täällä tai nälkähän nääntyy! + +Mitä tehdä? Miks koko kansa tyytyy? +Miks kaikki sen kauneimmat alotteet vain hyytyy? +Miks nuoriso jäähtyy? Miks on koko suku +vain murtuvien kevättoivojen luku? + +Siks että me itse emme itseemme usko, +siks että Suomi meille on iki-iltarusko, +siks ettemme uskalla itseemme luottaa, +nähdä onnea oman työn, tehdä ja tuottaa. + +Miks tehdä? Miks tuottaa täällä koskaan mitään? +Ei, ei! Ulkomaista tääll' uuden olla pitää! +Me saammehan Saksasta kaikki uudet aatteet, +kuosit kaikki Ranskasta, Englannista vaatteet. + +Me oommehan itse vain inha raaka-aine! +Me vasta hienostumme, kun meidät meren laine +on rannoilta vierailta kotitupiin tuonut, +meistä jotain muuta ja arvokasta luonut. + +Mut itse me saamme sen ilojuhlan maksaa! +Ja maksamme siksi, kuin kukkaro jaksaa. +On totta: ei kelpaa vain olla suomalainen. +Mut miks meitä tee ei tahto kotimainen? + +Siks ettäkö emme voi itseämme luoda? +Jos emme me voi, on turha muilta tuoda! +Siks ettäkö oomme me iki raaka-aine? +Jos emme me nosta, ei nouse Suomen maine. + +Kas, muut meille nauraa! Se vaikk' on pieni haitta, +me tahdommeko olla vain muiden aarre-aitta? +Me tahdommeko ostaa, kun voisimme myödä? +Itse saada iskuja, kun meill' ois mahti lyödä? + +On kukin oman onnensa seppä, myös kansa. +Mut kansa, mi arvosta ei tekojansa, +on tehoton, on kuollut, on iki muiden orja, +ei sini; meillä vapaus voi soida sorja. + +Ei sini nousta notkosta Suomen kansa saata +kuin emme me viljele isiemme maata, +kuin emme me usko oman tahtomme tarmoon, +kuin jäämme työn vieraan ja ainehen armoon. + + + +MIES MIEHELTÄ. + +Mies mieheltä, mies mieheltä +soi taisto nyt kautta maan; +kenet taisto kaas, hän nousee taas, +ei petturi milloinkaan. +On kansojen oikeus ijäinen, +myös oikeus kansan tään; +jos seiso ken ei eestä sen, +hän kuollut on eläissään. + +Mies mieheltä, mies mieheltä +väkivalta nyt maahan käy; +on Suomen yö, on yössä työ, +ei aamun toivoa näy. +Kun kansan parhaat kahlitaan +ja kansa onneton +ei estää voi, vain kestää voi, +se kärsimystä on. + +Mies mieheltä, mies mieheltä +maa sankareita luo; +se ainoo on säde auringon, +mi lohdutusta tuo. +Mut voi, että poiat oman maan +vieraalle heitä vie, +ei vuoksi muun, vain palkan, suun-- +se tuska tuimin lie. + +Mies mieheltä, mies mieheltä +lähestyy turmio. +Maa silvotaan, laki poljetaan, +on poljettu kauan jo. +Joka kansanjänner vireesen, +muu tässä auta ei, +työ yhteinen, tuhatkertainen +tai surma Suomen vei! + +Mies mieheltä, mies mieheltä +lyö tunteet kytketyt. +Kukin paikallaan, kukin kohdastaan +on maansa muuri nyt. +Kun sulho jättää morsion, +kotinsa harmaapää, +ja eestä maan käy vankilaan-- +ken silloin kylmäks jää? + +Mies mieheltä, mies mieheltä +pyhä lippu siirtyvi. +Monet taisto kaas, se nousi taas, +taas pilvihin piirtyvi. +Taas ylpeät olla saatamme. +Maan kansat: kunniaa! +On vaatteessa sen sana vapauden, +sitä suojaa Suomenmaa. + + + +MAGNA CHARTA. + +1863-1913. + + Tuo tottako ois: + oli meillä kerran kansa, + vapaa kansa vallassansa, +ja kansalla hallitus, mi tajusi sen tarpeen? +Ja ettäkö maalla ois mahtaja ollut, + mi suureksi tullut + on vuoksi sydämensä + ja suuren lempeytensä +ja huolen, jolla liensi hän haavoja arpeen? + Tuo tottako ois? + + Ei olla se vois: + näät silloinhan oisi + olot kaikki täällä toisin +ja kaikkihan seurais sen aurinkorataa; +ovat kansojen hengen ja elon siemenjyvät + esivallan teot hyvät + ja häirinnyt mikään + ei täällä ijäst'ikään +ois ruhtinaiden onnea ja kansan vuosisataa? + Totta olla jos vois! + + Ja maahanko ois + myös Magna Charta luotu + ja tänne vapaus tuotu +esivallan oman käskyn ja määräyksen mukaan? +Ja ettäkö vahtinut järjestysvalta + ois sitä yltä, alta, + ja laki yksin täällä + ois ollut vallanpäällä +ja tohtinut loukata ei sitä oisi kukaan? + Se tottako ois? + + Ei olla se vois; + näät silloinhan täällä + ois turva tuulissäällä +ja silloinhan täällä kai oisi vapaa kansa; +kun kuulemme tuosta, se soi kuin kaunis laulu, + se on kuin kaunis taulu, + mi sydämiä syttää, + mut murhemielen jättää +ja nyky-olot näyttää tosi karvassansa. + Totta olla jos vois! + + Josp' uskoa vois, + maan hallitus että ois vielä maan hyöty + ja että vapaus lyöty +vois turvata oikeuden, lempeyden mahtiin, +ja että elo kansojen kävis lain mukaan, + jot' ei loukkaisi kukaan, + joka on omatunto, + on esivallan kunto, +ja että ajantieto soisi sydämien tahtiin! + Josp' uskoa vois! + + Olot täällä toisin ois, + ois Suomi suuri, vankka, + ois vartio sankka +ja varmaankin valtakunnan kruunussa helmi. +Mut vainovuodet tulleet on tuimat ja kovat, + ne vienehet ovat + tuon meiltä lapsen-uskon + ja elon aamuruskon +ja toivon, mi kauniina karkeloi ja telmi. + Josp' uskoa vois! + + + +JOULU KRESTYSSÄ. + +Pian soivat joulukellot kaikkialla, +Jumalan rauha kulkee kautta maan, +näkymätönnä joka akkunalla +jo joulutonttu tanssii tanhuaan. +Mut mustat on vankilan muurit. + +Jo siskot siskoihinsa yhtyy, taatot +taas perhepiireihinsä sulkeutuu, +ja maammo muistaa monet joulu-aatot, +kun kukki itsellekin ilonpuu. +Mut kolkot nyt on kodit Suomen. + +On ilo poissa. Muistuu meillä mieleen +ne miehet, jotka väärin vangittiin, +ne kodit, joissa jäänyt ovenpieleen +on jouluksikin suru synkkä niin, +että kynttilät tahdo ei tuikkaa. + +Ja he ei sentään ole tehneet muuta +kuin minkä tekee joka kunnon mies, +he suojanneet on Suomen joulupuuta, +meill' että oisi oma kotilies, +isänmaa, emonkieli ja laki! + +Nään heidät selvään. Tunnen heistä monta. +Jokaisen käteen käydä tahtoisin, +sanoa--sana kuink' on arvotonta!-- +ei, hiljaa ehkä pois ma hiipisin +ja virkkaa voisi en mitään. + +Ma tiedän: tunteet politiikan vaa'ssa +ei paljon paina, ehkä sentään vähän. +Mut tiedän myöskin: ellei tunteet maassa +nyt liiku, ei meist' ole elämähän, +vaan käyköön kaikki kuin käykin! + +Ne kunnon miehet! Isät, äidit heidän, +jo kuolleet taikka vielä elävät, +jos kenenkään, on tässä kiitos teidän, +tuhannet teitä tänään kiittävät, +kun annoitte urhoja maalle. + +Ja mieleen heidän kun te istutitte +tuon tunnon, että oikeus on pyhä, +ja siinä uskonnossa kasvatitte +nuo miehet, jotka siihen uskoo yhä, +ja joista vuossadat kertoo. + +Ja lapset, joill' on onni olla heidän, +te saitte muiston kadehdittavan, +tiedätte: Suomen vastaisuus on teidän, +sen isät loivat yössä vankilan, +ja huonommat liene ei pojat. + +Sanoinko, kolkot kodit Suomen oisi? +Ei, joulurauha kulkee kautta maan. +Iloa eikö itsetunto loisi, +me että kunnon kansaan kuulutaan? +Ja siitä me kiitämme heitä. + +Ja kolkko heille oisko Krestyn koppi? +On heillä sentään jouluseuranaan +se hyvän omantunnon vankka oppi, +joll' on he nostanehet Suomenmaan, +kun meilt' oli usko jo mennä. + +Palavat heille kaikki kynttilämme, +jokainen kuusi heille kumartaa, +soi syvimmällä meidän sydämissämme +kuin jouluvirsi sana: isänmaa. +Mut kunnia, kunnia heille! + +20/12 1913. + + + +HAUTAUS. + +Eellä ensin risti puinen, +sitten pappi partasuinen. + +Sitten ruumisvaunut, sitten +lyhyt seura saattajitten. + +Sekin kylmä, virallinen, +vaikka varsin toverinen. + +Soittokunta sotilaita! +Ken nyt matkaa kuolon maita? + +Painettien kylmä kärki +vastaa, jos ei keksis järki. + +Kuka? Yksi miljoonista +valtakunnan kasarmista, + +Puhuu tuima pohjatuuli, +siintyy soittajankin huuli. + +On nyt aamu Uudenvuoden. +Tuonko tuli myötään tuoden? + +Näky vaiko vertauskuva? +Ei! Vain taulu unhottuva. + +Hautaa vain nyt valtakunta +poikaa kesken pohjan lunta. + +Nimetöntä, suurta lasta +kivääriä kantamasta. + +Marssimasta maita, soita, +elon lyhyen louhikoita. + +Vierryt lie hän Venäjältä. +Täällä päättyi päivät hältä. + +Kuka? Yksi miljoonista +takin harmaan kantajista. + +Niistä, joiden hartehilla +mahti maan on mahtajilla. + +Soitto soi niin suruisasti. +Katson kadun päähän asti. + +Itkettäis, jos ilkeis. Huuli +vavahtaa, käy pohjatuuli. + +Siittää sydän mieltä monta, +rakkautta rajatonta. + +Myötämieltä miljoonien +lumen alle painuvien. + +Uunnavuonna 1914. + + + +KANSALAISSEPPEL. + +Leo Mechelinin muistolle omistettu. + +Varmaan hän oli myötäsään soutajaks luotu, +otsalla onni, sielussa sointu ja rauha; +sorjemmin sous hän, vaikk' oli vastasää suotu, +koittanut konsana vaikka ei lepo lauha. + Myrskyssä seista hän tahtoi, + taistella tohti ja mahtoi, + työmies kuin ei kukaan, + johtaja, tempaaja mukaan, + mestari muodon ja sanain, + kyntäjä valtaisten vanain, +hän, Päämies, min haudalla sorrettu kansa +voi vieläkin muistella vapauttansa. + +Taiteita suosi hän, tieteitä viljellä ehti, +kansansa yhteys ain oli mielessä hällä; +kaunista kauniimpaa ei laakerilehti +kansalaiskuntoa kuin oli miehellä tällä. + Korkeinna kaikista muista + kumpunsa kunniapuista, + myrskyt kun mylvii ja raastaa, + puu pyhä oikeuden haastaa, + laulaen lain ikikieltä, + miettien sankarin mieltä, +Päämiehen, min haudalla sorrettu kansa +voi vieläkin toivoa vapauttansa. + +Pystynä kulki hän: tiensä ja määränsä tiesi, +kaiutti kansansa oikeutta kuin jalopeura; +kunnian soi hälle ystävä kuin vihamiesi, +kolme miljoonaa oli sankarin seura. + Sortajan suut hän suisti, + kaukaiset maat hänet muisti. + muodoissa lempeetä, mutta + aatteissa karkaistunutta + poikaa pohjolan peräin, + miestä miekankin teräin, +Päämiestä, min haudalla sorrettu kansa +voi vieläkin vannoa vapauttansa. + +Harmaa on taivas, halla mielihin hiipii, +raskaina riippuen itkevät puut sekä pilvet; +kuoleman tuuli kansamme toivoja riipii, +mutta kummuista kaikuvat kalvat ja kilvet. + Kuulkaa! Se Suomen on soitto! + Tuomiopäivän on koitto! + Nousevat paatiset parmaat, + veisaavat vainajat harmaat + voittoa Väinölän rantain + urhoa kilvellä kantain, +Päämiestä, min haudalla sorrettu kansa +voi vieläkin leimuta vapauttansa. + +26/1 1914. + + + + +II. + + + +SIELLÄ PUUT PUNALLE PAISTOI + +Kesäkuvia. + + +1. + +VENERETKI. + +Kelmeä kesäinen yöhyt +yli maiden, merten; +veno vettä viiltämässä. + +Kaunoista venossa kaksi; +toinen sulho suuri, +toinen morsian totinen. + +Soutelevat, joutelevat. +Neiti vieno virkkaa: +»Minne matka morsiamen?» + +Syttyvi urohon silmä: +»Katso kaikkianne, +nää etkö utuista nientä?» + +Luo silmän selälle neiti: +»Kuin kuparilanka +hämärästä häämöttävi.» + +Soutelevat, joutelevat. +Mies väkevä virkkaa: +»Etkö jo enempi nähne?» + +Katsahtavi hiussorea: +»Kuin hopeasolki +idän alta kuumottavi.» + +Soutelevat, joutelevat. +Onnen poika puhuu: +»Koht' eikö koti jo paista?» + +Helkähtävi hienosormi: +»Niinkuin kultavanne +kaartuvi sylistä vetten.» + +Meren sankari sanovi: +»Siell' on Terhensaari, +siellä korkea kotimme + +nousussa punaisen päivän, +laulussa sinisen linnun; +siell' on matkan määrä.» + + +2. + +TERHENSAARI. + +Tuosta rantahan tulevat; +kultakaislat +kaikkialla häilyy, +soittavat somerot alla +askelien onnellisten, +hiekat heläjää, +mullat muhajaa, +veenvalamat, +raakunkuoret +jalan alla rauskaa; +laituri lahen perällä, +siinä ulpukat utuiset. + +Polku lahden pohjukasta, +puron vartta +vastamaata nousu, +siinä on lempeä lepikko, +tuomilehto tuoksuvainen, +viita vipajaa, +kaste kimaltaa; +polun kaidan +kahdenpuolen +vesiperhot leijaa, +leikkivät sudenkorennot +lehdillä pajun ja raidan. + +Kunnahalla kuusimetsä, +kuusten alla +talo niinkuin linna, +teräksestä portti tehty, +porras silkillä silattu, +sametilla tie, +marmorilla maa; +peräseinä +peuran luusta, +ovi osmon luusta, +akkunat merenvahaiset, +katot kissankultahiset. + +Katselevat, kummastuvat: +»Oishan tuossa +tupa onnellisten, +vaan on mennä liian pieni, +liian pieni tulla tuonne, +kun on kyynärää +kahta kaikkiaan +koti korkeuinen. +Lieko linna +kääpiöiden, +lasten leikkimaja? +Ei meille sijoa siinä +meren suuren soutajille.» + +Istuvat sydämin synkin +polun päähän, +linnan portin eteen. + + +3. + +SININEN LINTU. + +Se lauloi sininen lintu: +»Ihmis-, ihmiskullat, +kuinka teiss' on tuhma tieto +autuudesta elon! + +Kuinka nousta nuori kukka +voisi vanhan mieleen, +suven henki heilimöidä +syksyisessä puussa? + +Suljettu on suuri onni, +taivas kiinni hälle, +jok' ei lapsen lailla tule +Terhensaaren linnaan. + +Lähtehessä kylpekäätte +kuusikummun alla, +virran vienon paaterella +päivää paistatelkaa. + +Murhemuistot entisyyden +tuonne kaikki jääkööt, +tuskat öitten tummien +ja hikihelmet päiväin. + +Elo niinkuin ensi kerran +silmillänne nähkää, +kun ei huolta huomenkoiton +eikä eilis-ehtoon. + +Maan ei liene mahtajille +Terhenlinna tehty, +tehty vain on tulla niiden, +joill' on unhon lahja; + +joill' on kyky kummastella, +ilo ihmetellä, +usko aina uudistua, +toivo toinen olla.» + + +4. + +METAMORFOSI. + +Kuulivat he virren kumman; +käsi kädessä +kulkivat kivistä tietä +linnunlaulu-laaksoon, +siinä lähde läikkyväinen, +vesi vailla pohjaa. + +Katsoivat kuvastimehen; +kuvan näkivät +kumpainenkin itsestänsä, +elon entismuistot +otsillensa uurtunehet, +surut sielunsilmäin. + +Koettivat kädellä vettä; +iho värähti, +valvahti pyhä vavistus +sydänkammioissa, +kulki verta kumpaisenkin +kasvot kalventaen. + +Virkahteli valju impi: +»Sydän minulla +sykkyräksi sylkähtävi, +kun ma tuumin tuonne +syöksyä sylihin aallon +syvän, pohjattoman.» + +Vastasi vakava sulho: +»Veri minulla +niinkuin seinä seisahtavi +auvon aavistusta, +uskallusta onnen uuden; +sylitysten syöstään!» + +Verhot vaatteiden valahti; +hetevesihin +heilahti heleät varret, +painui alle pinnan, +nousi kohta päätä kaksi +virran vienon kalvoon. + +Päätä kaksi kaunokaista, +hyvä-hymyistä, +auvon nuoren autuasta, +unho-onnellista; +katsoi taivahan sinehen, +sukeltausi jälleen. + + +5. + +LUONNONLAPSET. + +Leikkivät nyt lapset kaksi +Terhensaaren tanterella, +liepeellä utuisen linnan. + +Kiittävät kiloa päivän: +»Armas aurinko, +antaja pyhän elämän, +aina paistaos, +ällös polttele poroksi +ihmis-onnea, +kukkia ijäisen niitun!» + +Kumartavat Luojan kuuta: +»Kaunis kumppani, +kaitsija elon unien, +herätä haaveita, +älä ärjyjä sydämen, +sielun peikkoja; +ole oikea toveri!» + +Yötäkin ylistelevät: +»Tähdet kirkkahat, +kynttilät Jumalan juhlan, +olkaa lempeät, +älkää ankarat ijäti +kuin on kohtalo, +kuin sen vaskiset vasamat!» + +Kuuntelevat kuu ja päivä, +tähdet lempeät lupaavat. + +Meri yksin ympärillä +huoahtaa ja huutaa +raskahasta rinnastansa: +»Luonnon laajan lapset! +Kaikki on katoova kerran, +unen saaret uppoo, +painuvi paraskin haave, +pilvilinna hienoin.» + +Laulahtavat lapsikullat: +»Niinpä kauniisti nukumme +pohjalla meren sinisen, +lummekukkien lomassa.» + + + + +III. + + + +PYHÄKKÖ. + +Oli yö, kun astuin kammioos, +oli aamu, kun heräsin suuteloos, +miten kadulle pääsin, ma tuskin muistan; +ma seison ja katson ja päätäni puistan. + +Ei varmaankaan lie totta tää. +Niin kaunis mun päätäni pyörryttää. +Niin ihana ollako ihminen voi? +Kuin joulukirkko mun sieluni soi. + +Sa armas laps! Sa auringon laps! +Sa maailman kirkkaus kiharahaps! +Miten saatoit sa olla niin kaunis ja hyvä, +niin valoisa, lempeä, lämmin ja syvä! + +Ah, luulin jo, että päällä maan +ei minulla onnea ollutkaan +ja ett' olin päivän nurjalla puolla, +ei eessäni muuta kuin jäätyä, kuolla. + +Ja luulin jo, että syrjähän +olin syösty ma pöydästä elämän, +mua ettei muistaisi, lempisi kukaan, +ei ottaisi muiden ihmisten mukaan. + +Ja tunsin jo, ett' olin kummitus vain, +hymyn huomasin hyytyvän huulillain, +ei käynyt leikki, ei käynyt työ, +yli sieluni lankesi ikuinen yö. + +Ja nyt! Miten kaikki on muuttunut! +Taas kukkivat tuntehet tallatut, +taas lyö läpi rintani elämän helke, +käy unhotus murheen ja unien välke. + +Mut kuinka ma arvata saatoinkaan, +sa että voit anteeksi antaa vaan +ja että mua muistaisit, lempisit sinä, +jolle niin olin tuskaa tuottanut minä? + +Ja maailman polkuja matkaten, +miten uskalsin, onneton, uskoa sen, +mull' että ois ainainen koti siellä, +polo, josta ma poistuin niin korskalla mieliä? + + + +HYVÄ PETO. + +Peto on minun armaani, vaan peto hyvä, +ei haavoita silmänluontinsa syvä, +ei tahdo hän tappaa, kynsiä, purra, +vain hiipiä hiljaa ja kauniisti surra, +pään painaa olkahan lemmityn miehen, +elon siirtää kuin laskevan auringon tiehen; +hänet kiertää katseella hyväilevällä, +niin kärsimys-kirkkaalla, surun-kipeällä, +ja heittää maailman yli yön hunnun +ja tuntea kuolon ja rakkauden tunnun. + +Peto on minun armaani, vaan peto arka, +hän askelta säikkyy, hän ääntä jo karkaa, +kun kutsut, hän pelkää, kun huudat, hän lymyy +ja silmänsä lehvien halki vain hymyy, +hänet saada voi saaliiksi ahdistamalla, +kun vuori on eessä ja jyrkänne alla, +voit vangita hänet ja kotiisi kantaa, +mut silloin hän saattaa iskunkin antaa, +voi hyväillen hyökätä, suudellen purra +ja itse sun haavojas haikeimmin surra. + +Peto on minun armaani, vaan peto soma, +ei tahdo hän olla pyytäjän oma, +hän tahtovi tulla, kun hällä on mieli, +ei silloin kun kutsuu lempijän kieli, +jos väistyt, hän seuraa, jos hyökkäät, hän haihtuu, +jos etsit, hän elämän-murheeksi vaihtuu, +hänet parhaiten voitat, kun suot hänen mennä, +et itkuas näytä, et vastaansa ennä, +hän kärsiä tahtoo ja onneton olla +ja yöstänsä tummasta syliisi tulla. + + + +LEIKKIÄ. + +Leikkiä lyöden + sun luoksesi tulin, +mutta mä murheesi + hehkuhun sulin. + +Nyt olet iloinen, + nyt olet vapaa, +enkä mä tummaa + neittäni tapaa. + +Antanut oon + ilon päärlyn mä sulle. +Miksi et murheesi + huntua mulle? + +Haihtui huntu, + kun itse sa haihduit. +Vaihduin, kun itse + sa valkeaks vaihduit. + +Jälleen nään + sinut entisin silmin, +naljaillen nauran + ma lempeni ilmi. + +Menneet on iltani + itkun ja huolen. +Leikkiä lyöden + sun eteesi kuolen. + + + +RINTASOLKI. + +Mi sulo, kun taloustoimissa liikut, +mi lempeys, kun leikkien polvella kiikut, +mi puhtaus mun sieluni ympäri saartuu, +mi kauneus, mi korkeus mun ylleni kaartuu! + +Ma muistan, kun näin sinut ensi kerran: +Sa katsoit kuin katsoo enkeli Herran, +mut silmäsi nurkasta kyynele kiilsi; +niin raskaasti, ah, se mun rintaani viilsi. + +Ma kysyin: »Miks itket sa ihana, sorja?» +Sa vastasit: »Oon pahan maailman orja, +ma itken ihmisten kovuuden vuoksi.» +--»Tule pois, tule hyvien ihmisten luoksi!» + +Älä luule, sen että sun tähtesi tein ma! +Oman itseni vuoks sinut kotiini vein ma, +oman onneni vuoks sinut kukkasin koristin, +puin silkkiin ja kultaan ja soljilla soristin. + +Mut ah, pian kuihtuvat kukkaset runon! +Siks uusia aina sun päähäsi punon. +Ja kohta ne laulun kullatkin putoo: +ei lempi, mi laulut ja kukkaset kutoo. + +Sua lemmin, mut en kuin lempinyt oisin, +jos oisin sun kohdannut ennen ja toisin; +sua lemmin kuin kauniimman maailman kuvaa, +mun vuoks, pyhän pyyteeni vuoks punastuvaa. + + + +NEITI INKERI. + +Keinulaudoilla kesäisillä +nähtiin Inkeri-neiti tuo, +tukka keltainen Inkerillä, +kieli vilkas kuin virran vuo, +kissankellojen kilinä soi, +kussa katseensa karkeloi, +mutta naurunsa missä helkkyi, +kastehelmissä lehto välkkyi. + +Hänellä veljiä kymmenkunta. +Veljet vierivät maailmaan, +satoi taaton jo päähän lunta, +maammo vietihin alle maan, +mutta puutarha Inkerin +kukki kaunis kuin ennenkin, +siellä asterit, kurjenmiekat, +suorat käytävät, hienot hiekat. + +Kerran yö oli, ukkos-yö. +Valvoi Inkeri kammiossaan, +eessä silmien iskee, lyö, +tyttö seisovi hurmiossaan, +ei hän ukkosta pelkää; silloin +puiston polkua nousee mies, +hän, tuo itketty talvi-illoin, +josta vain sydän neidon ties. + +Hän, tuo ainoa, jolle antoi +kerran lempensä nuoren hän, +joka kanssaan sen kauas kantoi, +viskas virroille elämän, +luotaan kuin kukan turhan heitti, +sitten sen syli aallon peitti, +eikä Inkeri saanutkaan +raukkaa konsana rakkauttaan. + +Häntä vuosia itseksensä +itkenyt oli Inkeri, +vihdoin kuivannut kyynelensä; +sentään veljiltä tiedusti +vieläi joskus hän kirjeissänsä +miestä, min kuva sydämellänsä +neiti korkean kartanon +tahtoi kulkea kuolohon. + +Mutta mies salamoiden kesken. +puiston polkua kohoaa +kohti huonetta lemmen lesken, +kohti Inkerin ikkunaa, +katsoo Inkeri kalpeana; +seisahtuu uros kumarana, +äänin kuiskivi murtuvin, +takaa kukkivan syreenin: + +»Kulta Inkeri, keltatukka, +vaimo valkea nuoruutein, +kuihtui pois elon onnen kukka, +omas sentään on sydämein, +katso, ikkunas alle tänne +mun on lingonnut lemmen jänne +halki ukkosen, halki yön, +tuiman keskeltä arkityön. + +Kulta Inkeri, keltakassa, +totta muistanet vielä mun? +Venhon muistatko valkamassa, +jolla kauaksi sousin sun? +Pienen muistatko Pyssyluodon, +missä sai punapursi vuodon, +täytyi yöpyä alle puun +kuun ja aaltojen kuunteluun? + +Kulta Inkeri, keltahapsi, +miksi vastaa sa mulle et? +Olin nuori, sa olit lapsi, +meiltä särkyivät sydämet, +pois me leikimme lemmen onnen, +pois me tanssimme tuskan ponnen, +huomaan, vasta kun myöhäist' on +liian kalliiksi karkelon. + +Kulta Inkeri, keltatukka, +kuule, kuuntele armas mua! +Vaikk' on syömmeni syönyt hukka, +ijät päivät ma rakastan sua. +Tiedän nyt, mit' en ennen tiennyt; +mult' on tää talo järjen vienyt, +ei, en lähde, ma poistu en, +ennen kuin sua suutelen. + +Kulta Inkeri, kutrikelta, +anna anteeksi pyytehein, +varmaan vaikutan kuollehelta; +palajan jällehen purrellein. +Mutta uskoisit mua sa varmaan, +pääni nähdä jos voisit harmaan, +kuulla itkuni ijäisen +polon pohjasta sydämen.» + +Poistui mies kuin oli hän tullut, +haihtui taivahan salamaan. +Silloin Inkerin huulet hullut +kiertyi nauruhun katkeraan, +nauroi hetken ja nauroi kaksi, +nähtiin aamulla sairahaksi, +mutta huulilta hourupään +nauru poistu ei vieläkään. + +Pirtin portailla pimenevillä +nauraa Inkeri-neiti nyt, +tukka takkuinen Inkerillä, +katse kuin lasi himmennyt; +menneet onkin jo pitkät ajat; +peittyneet monet lehtimajat, +keinulaudoilta laulut laanneet, +naiset kaunihit maassa maanneet. + + +SYYSLEHTIÄ. + +Syyslehdet pään päällä lentelee, +suru kulkijan rinnassa kumahtelee. + +--Ah, lentävä lehti, sun laillasko lien +pian päässä ma lempeni, lauluni tien? + +»Ole huoleti, vieras veljemme! +Tuhat vuotta tai hetki, on yhtä se.» + +--Ah, lentävä lehti, sun laillasko jäin +ilonpuustani irti ja elämästäin? + +»Pysy tyynenä! On elo unta vaan, +ilo ainoa itkeä unelmataan.» + +--Ah, lentävä lehti, sun laillasko voin +päin haihtua haaveita nousevan koin? + +»Tule viisaaksi, vieras veljemme! +Koi koittavi, mutta ei murheelle.» + +Yli lentävät poloisen kulkijan pään, +mi kaipaa kaunista elämätään. + + + +SYYSSÄTEITÄ. + +Mikä valkeus äkkiä ympäri pääni? + Mikä lempeä ääni +kuin kieliltä kantelon hopeisen? +Mun mieleni synkkyys haavehin haihtuu, + suru kaihoksi vaihtuu +ja muistoksi päivien menneiden. + +Ja valkeus kasvaa ja kasvaa yhä + ja kantelo pyhä +soi helisten täydellä voimallaan, +veet veisaavat myötä ja kuuraiset puistot, + ja mieleni muistot +pian peittävät minulta taivaan ja maan. + +Noin laulaa ne sätehet syksyisen mielen: + »Sun soittosi kielen +me tahdomme jällehen soinnuttaa: +kun kului pois elos kaunehin kulta, + et tuntehen tulta +sa saa, mutta härmää sa saat, hopeaa.» + +Ja vastaavat lempeät tyttäret taivaan: + »Et taas elonvaivaan +saa pois meiltä mennä, et tummua pois; +vain valjeta saa polo, vaivattu pääsi, + niin kohtalo sääsi, +sen huolimme huntuun kuin onnea ois.» + +Jo tanssivat ilmassa taivaiset hunnut, + jo saapuvat tunnut +nuo elämän mennehen arpeuneen. +Suo kohtalo joskus kaunihin ehtoon + maan lapsien lehtoon, +elon onnea anna ei uudelleen. + + + +SIMON PYLVÄSPYHIMYS. + +(Varhainen aamu erämaassa. Päivä koittaa.) + +Nouseva Aurinko, +ainoa ystäväin, +kuinka sua kiitän +sielusta, mielestäin! + +Ah, miten armaat +on kasvosi mulle +jälkehen pitkän yön! +Kamppaelin taas peikkojen kanssa, +saapuivat suhisten luolistansa, +tahtoivat tyhjiksi tehdä +mun henkeni pitkän työn. +Ah, miten armaat +on valkeuden parmaat +sille, min maailma mustaksi meni +ja synkkeni syön! + +Nouseva Aurinko, +uskoni, kirkkautein, +taivahan airut +synkälle sydämellein! + +Kakskymmentä vuotta jo seisonut oon +ja mahtanut mahdotonta, +muut käyneet on leikkiin ja karkeloon, +ma kestänyt taistoa monta; +nyt enää kestä mä en, +ma tiedän sen, +olen uupunut, murtunut miesi, +lien sammunut, +lien tummunut +kuin hyljätty nuotio metsässä +tai kodin aution liesi. + +Ja taasko mun täytyis +lämpöä, valkeutta antaa +ja kuormani yksin kantaa? + +Ei, riittää jo. +Suo, kohtalo, +mun mennä pois, +pois sinne, pois, +lepo missä ois! +Kakskymmentä vuotta +olen ollut jo kansan pylväs, +kakskymmentä vuotta +pyhä, synnitön, syytön ja ylväs, +olen ollut suotta, +sen tunnen nyt, +sen tuntea sain +yön tuskissain, +tuon tunnen nytkin ma valveillain. + +En rukoilla saata, +en etsiä maata +Isän ijäisen. + +Siks rukoilen +sua Aurinko! +He tulevat jo, +kas, kansaa, kansaa, ne tulevat kohti! + +Valo heille ma olin, +mi taivaalta hohti; +nyt pelkkää yötä ja epäilystäkö +tarjota heille? + +En voi, en saata, +en palata myöskään +taas elämän teille. +Mitä tehdä, mitä? +Yhä toivoa sitä, +joka tule ei koskaan, +vai jättääkö kaikki +ja päänsä syöstä +paasihin korven? +Näin pääsen yöstä, +näin pääsen tästä +sydäntuskasta, kauhusta, +häpeästä! + +Pyhä Aurinko, +ota vastaan minut! +Minut siunaa, niinkuin +ma siunaan sinut. + +(Syöksyy alas pylväänsä päästä.) + + + + +IV. + + + +KUMMITUS. + +(Kohtaus nykyaikaisen sanomalehden toimituksesta.) + +Tuli kummitus kerran toimistoon-- +ihan oikea kummitus, keski-yöllä-- +oli, toimitus viistänyt viidakkoon +ja tuuminut: Itse toimittakoon +lehti itsensä, ei elä ihminen työllä! + +Vain toimitussihteeri raataa ja hikoo +ja kiroo ja pauhaa ja paitakin likoo +ja hermot jo on päin helkkariin. +Piti puhua Turkuun ja Viipuriin, +myös katsoa maaseutu-lehtien läjät, +nuo kauhun kalpean levittäjät +yli toimiston nuoren pokkulalauman. +Hän tuumia sai joka liitteen ja sauman, +kun taittaja toi sanan hymyilyllä: +»Kakskymmentä palstaa on liikaa jo kyllä!» + +Kuten huomaatte, parhain paikka tuo +ei ollut saapua kummituksen. +Hän kuitenkin tuli ja astui luo, +veti visusti jälkeensä kiinni uksen +ja seisahtui sekä katsoi päin +läpi pääkallo-reikien hirveäin. +Hän tarkoitti totta, ei tullut hän suotta; +taas maannut hän maass' oli kymmenen vuotta, +oli alkanut luuvalo vaivata poloa, +siks liikettä vaati hän, seisaalla-oloa, +näin lähtenyt tuost' oli toikkaroimaan +hän luottaen kummitus-kauhunsa voimaan. + +Hän tottunut ain oli efektiin, +näät hän oli mieltynyt teatteriin, +hän rakasti suuria vaikutuksia, +papinpaatosta, kuutamokuiskutuksia, +käärinliina-liikkeitä, tapeetti-ovia, +tikar-temppuja, haa! myös myrkkyjä kovia, +oli kummitus oikea näät, ei väärä, +mut väärä nyt sattui matkansa määrä. + +Ei toimitussihteeri nostanut nokkaa, +ei huutanut, ei edes säikähtänyt. + +Kun kummitus seisoo ja yskii ja pokkaa, +hän saa sanan vastaansa vain: »Mitä nyt?» + +»Haa, haa!» hoki kummitus. + + --»Mitä siinä niin hahhah!» +sanoi sihteeri. + + --»Ois mulla uutinen.» + + --»Jahhah», +sanoi sihteeri, viitaten stenofoniin, +»puhu tuohon, mun täytyy nyt taas telefoniin!» + +Nyt kummitus suuttui: ma lemmolle näytän, +kun kaikki ma parhaat keinoni käytän, +kun kalistan hampaita vastakkain +ja tanssahtamaan saan sääreni vain. +Voin saarnata myös, voin messuta myös; +totta juukeli, heität ja hellität työs +tai ainakin senverran katsahdat tänne, +ett' tunnet kuin laukee järkesi jänne +ja lankeat peljäten polvillesi, +pyhimyksiä pyytelet turvaksesi, +tulet tuhmaksi taas, kiellät kirkkahan pääs, +kadut vaivaista syntistä synnyntääs! + +Oli kummitus oikein vihoissaan. +Näät kummitus vaatii kunnioitusta +ja uskoa, maailmankatsomusta, +hän muuten ei kummitus olisikaan, +kukaties mikä ois tai ehk'ei mikään! +Sitä kestäis ei paras prestiisikään, +olis vaarassa varjojen eksistenssi, +koko korkea kummitus eksellenssi, +koko kirkkomaa, koko hautuumaa, +ties Herra, kuin kävis kirkonkaan +ja suntion, piispan ja pastorin +ja kirkkoherran ja kanttorin, +vois tulla hulluksi hippakunta, +ei lautamies saisi enää unta, +ei ehkä korkea raatikaan-- +se onnettomuus ois kansan ja maan! + +Ja stenofoniin hän uutisen +tuon ärjäisi: »Kummitus toimistossa!» +Ja vartoi nyt vihanhurmiossa, +miten sihteeri vastaan-ottais sen. + +Mut sihteeri palasi puhelimesta +ja istui vanhalle paikalleen, +ei mitään merkkiä romantisesta, +hän vaipui vain yhä realiseen, +hän puhui Porvoosen, Raumalle, Poriin, +hän heitteli pinkkoja paperikoriin, +mut nähnyt ei vierasta vieläkään. + +Nyt loppui jo tyysti tyyneys tään, +ohi sihteerin silmien luurangon käsi +nyt ojentui: »Olen ystäväsi.» + +Tuli hiljaisuus, tuli vaitiolo. +Mut säiky ei sihteeri, ei ole nolo, +kynän nostaa hän kyllä ja katsoo kättä +luusormista, mutta peljästymättä, +käsvartta pitkin jo katseensa kulkee, +hän hirviön silmihin katsoa julkee, +tuon tutkia kiireestä kantapäihin. +Meni tuokio, kaksikin hommihin näihin, +kunis äänellä hieman värvähtävällä-- +joka ei ole ainainen tapa hällä-- +sanat painavat lausui: »_Onko joku_?» + +Sanat historialliset: »_Onko joku_?» +Hän ei kieltänyt mitään, ei myöntänyt mitään, +hän tahtoi avoinna porttinsa pitää +joka mahdollisuuden mahtua sisään, +mut myös ulos, toisia jos tulis lisää. +Sanat korkeat niinkuin Kosmos, vaikka +hän huomasi, ett' oli vaaran paikka. + +Tuli kummitus tuosta hulluksi aivan, +hän kalisti harvoja hampaitaan, +näki toisen hän vieläkin suuremman vaivan, +rupes riivattu tuossa hän tanhuamaan, +hän heitti säärtä ja sitten toista +ja, kumpikin ne oli reumaattiset, +se vast' oli vilskettä aikamoista, +kovin puuskutti putkensa pneumaattiset, +luut kalisi, löi nivel niveltä vasten, +yli tuolinkin karmin hän säärensä sai, +yli pöytien, hyllyjen arvokasten, +yli tolppojen, saksienkin, huihai! + +Mut toimitussihteeri tyynenä pysyi, +papereitansa koki hän varjella vaan, +tosin hieman hän kalpea oli, kun kysyi: +»Eikö käy herra Kummitus istumaan?» + +Ulos laukkasi kummitus, hirnahti kerran, +hävis päätänsä pidellen huomahan Herran. + +Mut toimitussihteeri katsoi hetken +hänen jälkeensä, tuumien syytä tään retken: +Jaa, jaa, tais uutinen hänellä olla. +Hän stenofonihin mietteissään +nyt kääntyi, sai sieltä uutisen tään, +sanat: »Kummitus toimistossa!»--No jaa, +mut parempi otsake! Halloo, jaa jajaa, +ei »toimistossa», ei niin, ei niin, +me panemme: »Kummitus hunningolla.» +Voi ottaa sen--pikku-uutisiin! + + + + + + +ELÄMÄN KOREUS + +(1915) + + + + +ELÄMÄN KOREUS. + +Kiinni riipun elämässä +kaikin vaistoin, kaikin taistoin, +vaikka kaikki tuskat tunsin, +vaikka kaikki maljat maistoin. + +Tartun elon sorjan tukkaan, +pidän kiinni enkä päästä, +sääli muita en, en itse +myöskään itseäin mä säästä. + +Kiitän joka tuokiosta, +kiitän Sallimusta syvää, +minkä elää vielä salli, +minkä antoi pahaa, hyvää. + +Teen sen itsetietoisesti: +rikon taikka kärsin,--kestän, +noin ma pelon peikot torjun, +noin ma kuolon kauhut estän. + +Tiedän, että sorrun, sentään-- +taikka kenties juuri siksi-- +elän suurta sunnuntaita, +tunnen kaikki kaunihiksi. + +Kenties juuri siksi mulle +taivaan tuliruskot palaa, +etten eespäin enää toivo, +etten taapäin enää halaa. + +Tässä seison enkä taida +muuta: tällaiseksi loi mun +aika, ijäisyys ja luonto +suuri, joka elää soi mun. + +Pyydä anteheks en mitään, +mitään en ma anteeks anna, +olen niinkuin luonto itse, +joka lausuu: kärsi, kanna! + +Harmetkohot hapset, menköön +selkä poikki taakan alla, +sentään elämää ma laulan, +kiitän mieliä kirkkahalla. + +Hyvät herrat, kauniit naiset, +kyynelin ma täältä lähden, +itken niinkuin syksy-ilta +peittyessä pohjantähden. + +Rakastan ma raivoon saakka +tähteäni omaa tätä, +elon joka ilmausta, +maata sydän-sykkivätä. + +Rakastajan lailla eroon +kerran elämästä tästä: +ikihyvästit kun heitän, +vielä nautin elämästä. + +Pyhä, suuri Tuntematon, +turhaan mulle huntus nostat, +tiedän, että kuolen silloin, +koska näkös mulle kostat. + +Siksi painan silmät kiinni, +umpiluomin uskon sinuun, +rinnoillesi pääni painan, +tunnen, että uskot minuun. + +Ah, te kuolevaiset! Kuulkaa, +nähkää onnellista kahta, +jotka punapursin soutaa, +joutaa pitkin Lemmenlahta! + +Kukat tuoksuu tuhtopuulla, +tähkät täyteläiset häilyy, +riemut rypäleinä tiukkuu, +päivä alla, päällä päilyy. + +Miks en laulais, laikahtaisi, +koska sopii sorja raiku +siihen, mist' on miesten retki, +missä naisten naurun kaiku? + +Rakas, pyhä, suuri Luonto, +sulle soitan, sormet liitän, +lumosit mun lasna kerran, +siitä miesnä nyt sun kiitän. + +Sulle uskoton en olla +taida enkä tahdo,--helmaas +suutelen ja kuolen, vaivun +valheesees ja kuvitelmaas. + +24/1 1915. + + + + +KUKKIALTA. + + + +NAISSAARI. + +Naissaaren niemessä valkea paas +merimiesten merkkinä loistaa, +karit ympäri sen monet purret kaas, +taru koitojen kohtalot toistaa, + taru sun ja mun, + kesä-illoin kun +niin kauniisti kajavat veen yli itkee. + +Se nousee aalloista pystypäin +kuin nainen valkearinta, +se huutaa hurjana myrskysäin +kuin pyydettään palavinta, + kuin kuolemaa + sävel kuuluttaa, +--niin kauniisti kajavat veen yli itkee. + +Mut kun meri heljänä heijastuu +ja loivina laineet läikkyy, +kuin kaukainen kantelo soipi sen suu, +merenkultana varsi sen väikkyy + läpi mainingin + öin valoisin, +--niin kauniisti kajavat veen yli itkee. + +Tuo silloin laineilta laulu soi: +Ain ollut hän ei kivi kuollut, +hänet myös elonhehkuhun Luoja loi, +hän myös on lempinyt, huollut, + mies saarelle nous, + pois aamulla sous, +--niin kauniisti kajavat veen yli itkee. + +Hän huomas sen vasta, kun valkeni yö, +hän rannalle rientäen juoksi, +hän kaahlaa, hän paasihin polvensa lyö, +hän kutsuvi armasta luoksi, + mut aaltojen taa + tää pois katoaa, +--niin kauniisti kajavat veen yli itkee. + +Hän uhmaa tuulia tuskassaan, +hänen varttansa kuohut kaulaa, +rajatonta hän huutavi rakkauttaan, +taas lempeä vienoa laulaa, + näy sankari ei, + meri mahtajan vei, +--niin kauniisti kajavat veen yli itkee. + +Sadat vuodet hän siinä jo seisonut on, +nyt vain hän on valkea paasi, +monet toivehet, itse toiveheton. +hän ympäri yössä kaasi, + moni talvi ja syys + veren lämpimän hyys, +--niin kauniisti kajavat veen yli itkee. + +Mut kun suvi saapuvi suloinen, +veri jällehen paadessa vertyy, +hän muistaa lempensä muinaisen, +hänen mielensä kauas mertyy, + mihin sankari sous, + joka saarelle nous, +--niin kauniisti kajavat veen yli itkee. + +Ja silloin jos tuhovirtensä soi, +ah, Herra armias auta, +pian haahdet aalloissa huppeloi, +pian pinnalla tuhto ja lauta + vain yksin ui, + moni orpoutui, +--niin kauniisti kajavat veen yli itkee. + +Hän rakkauden voimaa kuuluttaa, +jok'ei armahda, sääli, ei säästä, +joka surmaa sen, keltä suukon saa, +joka ei elin-aikana päästä, + joka kuin kulo lyö, + min loi elontyö, +--niin kauniisti kajavat veen yli itkee. + +Hän laulaa loihtua lemmen sen, +joka polttaa, polkee ja tallaa, +kodit korkeat jättäen kylmillen, +mökin liedelle kylväen hallaa, + kun ihmistä kaks + käy vierahaks, +--niin kauniisti kajavat veen yli itkee. + +Ja siks moni poski kelmenee, +moni kauhistuu uros aimo, +kun huolensa ilmi huokaisee +Naissaaren valkea vaimo, + surut sun ja mun, + kesä-illoin kun +niin kauniisti' kajavat veen yli itkee. + + + +KALAMIEHET. + +Hämäläinen idylli. + +Ruuhessansa liki kaislarantaa +istuu korpraali ja everisti, +vanhat kumpikin ja kuulunehet +kerran suomalaiseen ruotuväkeen; +kummankin jo harmennut on hapsi, +kummaltai jo paras miehuus mennyt, +mutta viel' on tuima silmän tuli, +huulten viiva vinha kummallakin, +jos ei onkeen iske ahven, koska +toinen kalan venheeseen jo veti. + +Näin he istuneet on kaiket kesät; +everisti kaupungissa asuu, +mutta joka suvi sieltä saapuu +huvilaansa, päähän Huhtaniemen, +kalastamaan vellamoisten karjaa; +korpraali on kotimiesnä talvet. + +Kalastetaan karit järven kaikki, +joka lahden soppi soudetahan, +riidellähän riipan laskennasta, +kummalle se purren puolle pannaan; +toisen onkea jos nyppäisevi, +toinen ehdottaa jo ensi paikkaa, +siihen taas ei suostu toinen; sentään +jousta liiaksi ei jännitetä, +ettei rikkuis kalarauha kaunis. + +Näin he istuneet on kaiket kesät. + +Mutta saunarantaan saavuttaissa +saalis tuiki tyysti punnitahan, +tirkistetään, tarkistetaan, viedään +kirjaan, jota everisti pitää-- +koko saalis ynnä suurin kala; +kumpainenkin hyvin muistaa, kuka +sen on saanut, mutta vait on toinen +kateudesta, ylpeydestä toinen; +vihdoin tuutingin on tunti pyhä. + +Everisti kuistillansa istuu, +pitkää piippuansa polttelevi, +katselevi kaukometsän rantaa, +maistaa maljastansa silloin tällöin; +korpraalipa kyökin akkunassa +avoimessa haikujansa vetää, +samoin katselevi kaukometsään, +samoin maistaa joskus maljastansa; +häiritse ei hiljaisuutta kukaan. + +Hämärtyy jo suvi-yöhyt, päivän +viime puna iltapilveen peittyy, +järvi peilityynnä kimmeltävi, +raksahtavi rantalehdon rastas; +polskahtavi hauki ruohikossa, +kuuluu kauempata koiranhaukku, +aironsounti viiden virstan takaa; +eikä sitten enää kuulu mitään. + +Näin he istuneet on kaiket kesät. + +Mutta silloin juuri murhe saapui: +kerrotaanpa, kesä muuan tuli, +korpraali ei ollut entisellään, +käynyt hält' ei syönti eikä sounti, +usein unhotti hän airon aivan, +päästi pitkänsiiman purren alle, +vaarin ottanut ei, vaikka koho +kokonaan jo veden alle painui. +Tuumi everisti: »Vanhaks tullut +on jo Matti, honkiin horisevi, +mutta niinhän käypi meidän kaikkein.» +Mietti noin, ja koki miestä sietää. + +Mutta kerran, koska Matti hältä +sotki sotkuksihin ongen parhaan-- +synti suurin kalamiehen, jonka +tekee tomppeli vain tottumaton-- +jaksanut ei sisuansa suistaa +enää everisti, vaanpa ärjäs +hälle silloin vihan-vimmoissansa: +»Matti p----le! Sua lempo riivaa!» + +Vastannut ei Matti mitään, siiman +selvitteli seikkaperäisesti, +pani onkehensa uuden lieron, +siihen sylkäisi ja viskas veteen +alakuloisena kulmiltansa, +sitten vasta verkalleen hän virkkoi: +»Taitaa lempi riivata ei lempo, +sattua voi vielä sotkus vyyhteen.» + +Eikä everisti ymmärtänyt, +katsoi vain kuin miestä mielipuolta. + +Mutta aamunapa muutamana, +juur' kun oli kalaanlähdön aika, +juhlatamineissaan Matti oli, +univormussansa muinaisessa, +tehden kunniaa, kun kuistillensa +huonehestaan everisti astui; +hymyhuulin siinä Matti seisoi +selkä suorana kuin nuorukaisen. +Sanat virkkoi: »Jumal' antakohon! +mutta mielin tästä naimisihin.» + +Langennut jos oisi kansi taivaan, +Luojan manner luja järkähtänyt, +kuu ja päivä radoiltansa ratki, +talon katto, seinät siirtynehet, +ei ois everisti hämmästynyt +kuin hän hämmästyi nuo sanat kuullen; +taapäin astahti ja miestä katsoi +hän kuin kummitusta kotvan, sitten +Matin muistain mielipuoliseksi +naurun kaikuvan hän päästi, kysyi: +»Sinä naimisiin! Ja kenen kanssa?» + +Vastasipa vakavasti Matti: +»Kenen muun kuin tuolta Saaren Sannan, +viime yönä kaikki kaupat tehtiin.» +Täytyi uskoa jo miehen sanaan, +tuiki totiselta näytti Matti, +epäillyt ei everisti enää, +veti kerran kaksi viiksiänsä, +takaisin hän portahilta pyörsi +jalkaa polkaisten ja ärjähtäen: +»Mene sitten vaikka Hiiden kirnuun!» + +Vastas Matti: »Jumal'antakohon, +pyydän viikon pari virkalomaa.» + +Yksinään nyt everisti istuu +ruuhessansa liki kaislarantaa, +yksin puhisee, ja puntaroipi +saunarannassa hän saalistansa, +josta iloa ei hällä enää, +koska kadehdi ei tuota toinen; +yksin totiansa nyt hän maistaa, +miettii ainoata arvoitusta, +joka yöt ja päivät päässä pyörii: +»Kuinka saattaa, kuinka kehtaa olla +miehen mieli silloin naimisihin, +kun on kesän paras ahven-aika?» + +Eikä päästä voi hän pulmastansa. + +Usein miettii tuota yöhön myöhään, +katselevi kaukometsän rantaa, +päivän peittyessä iltapilveen, +järven peilityynnä kimmeltäissä, +raksahtaissa rantalehdon rastaan, +polskahtaissa ruohikossa hauvin, +kuuluessa koiranhaukun kaukaa, +aironsounnin viiden virstan takaa; +miettii, miettii, eikä keksi mitään. + +Joku nousee aatos nuoruudesta, +elämästä elämättömästä; +hetken heijastuu ja jälleen haipuu. +Mutta kauan kamarissaan vielä +everisti kahtakäteen astuu. + +Vieri noin nyt viikko pitkä, pari. + +Mutta aamunapa muutamana, +kuistilleen kun everisti astuu, +taas on onkitamineissaan Matti +siinä kuin ei ollut oisi mitään; +katsahtavi everisti häneen, +mutta kysymättä mitään, mennään +rantahan kuin ennen, käydään ruuheen +niinkuin ennen, päivä ongitahan +niinkuin ennen, eikä kumpainenkaan +toisen mieltä kysy, kuulostele; +saavutaan kuin ennen saunarantaan, +puhumatta saalis punnitahan, +vaan kun tullut tuutingin on tunti, +everisti kuistillaan kun istuu, +Matti avoimessa akkunassaan, +eellimmäinen päätään kääntämättä +sanan vihdoin virkahtaa: »No Matti?» + +Matti silmin tuimin tuijotellen +posken nojaa nyrkkihinsä, lausuu: +»Petti, p----le, kuin naiset pettää, +vaikka hälle varmat kihlat annoin!» + +Sellainen se oli Saaren Sanna. + +Kerrotaan, nyt everisti nousi, +täytti ensin itsellensä lasin, +toisen Matille ja niitä yhteen +kilahutti, vakavasti virkkoi: +»Tervetuloa taas miesten joukkoon!» + +Kiertyy kyynel Matin silmäkulmaan: +»Kaunis sentään oli Saaren Sanna!» + +Everisti laatuisasti lausuu: +»Viekkaus on nimi vaimon; paras +että ijäks siitä sillä pääsit.» + +Matti vastaa: »Jumal'antakohon, +vaan on hyvä everistin haastaa, +tuntenut kun ette vielä koskaan +ensi rakkauden pyhää tulta!» + +Kumpainenkin vaikenee nyt vallan. + +Mutta uuden aamun tullen istuu +ruuhessansa liki kaislarantaa +jälleen korpraali ja everisti, +viekoitellen vellamoisten karjaa; +taas on Matti ennallaan kuin muinen, +onkeaan kuin palokärki sihtaa, +pääse hält' ei enää pitkäsiima, +unhotu ei airo eikä koho; +taas on ilo everistin saada +kala taikka toista kadehtia, +hältä kiistää kiviriipan paikkaa; +eikä tuosta hetken häiriöstä +enää elin-ajassaan he puhu. + +Näin he kalastavat kaiket kesät. + + + +LUONNON HELMASSA. + + +1. + +KYLMÄ ILTA. + +Kesken kesää syksyn valju valta; +hohkaa kylmän henki kaikkialta, +hallatuulen hammas luihin puree, +metsä, järvi murheellisna suree, +saaret seisoo liikkumattomassa +ikävässä ikiharmajassa, +puhuu kuolemaa jo puiden tohu, +uhkaa kadotusta korven kohu, +aalto lyijynraskas rantojaan +huuhtoo ikuisilla huulillaan. + +Viiltää veno kesken luonnon karun; +vana kertoo orvon onnentarun, +joka tuskin päästen päivänkukkaan +kuihtui kylmyyteen ja joutui hukkaan, +vaan ei sentään elämästä laannut, +vaikk' on vuosia jo maassa maannut, +kulkee kummitellen ihmismaita, +muistaa aikojansa autuaita, +joskus laikahtavi laulamaan +kylmin rinnoin kevätriemujaan. + +Saaret seisoo liikkumattomassa +ikävässä ikiharmajassa, +järvi jäähtyy, sydän synkkä hyytyy, +tahto taittuu, pikkutöihin tyytyy; +ah, ne päättyi elon juhlapäivät, +autius, tyhjyys, tuijotus vain jäivät, +pulmain päästely ja kummastelu, +kunne joutunut on lapsen lelu, +mietiskely, miksi inehmoin +elonlangat niin on, eikä noin. + + +2. + +PILVINEN PÄIVÄ. + +Jälkeen aamu-usmien +järvi hopeoituu, +päivätönnä päilyen +koreaksi koituu. + +Kuvastelee koivu, kuus, +rannan viita viilee, +kummallinen hiljaisuus +syvyydessä piilee. + +Sadekuurot kulkevat +kaukaa siellä täällä, +käy kuin aallon unelmat +virit vetten päällä. + +Harras niinkuin ystävän +taivahan on tuntu, +vaihtuva kuin elämän +kaukometsän huntu. + +Sataa munkin mielehein +hopeainen seule, +kaartuu kautta aatostein +samettinen neule. + +Niinpä hunnun alle jään, +sillä peitän pääni, +uskon yhteen ystävään, +yhteen elämääni. + + +3. + +KUUDAN-YÖ. + +--Mitä laulatte Kukkian kultaiset laineet? +»Me hautaamme matkasi haaveet ja maineet.» + +--Mitä tiedätte taivaalla yön sinipilvet? +»Me peitämme taistosi kalvat ja kilvet.» + +--Mitä kerrotte pilvistä kuun kultajuovat? +»Ett' immet jo Salliman anteheks suovat.» + +--Mitä virkat sa viitojen, lehtojen tuoksu? +»Jo että sun päättyvi päiväsi juoksu.» + +--Ja Kukkian kuusten ja koivujen humu? +»Sun että jo häipyvi silmies sumu.» + +»Taas saat elon nähdä kuin kehdossa kerran, +näin tuntea itsesi, tuntea Herran.» + + +4. + +AAMUN SARASTAESSA. + +Ja jos vähän mulla vain aikaa on, +mun mieleni kaari on mittaamaton, +taas riennän ma riemuun ja huoleen; +ovat kauniita Kukkian päivät ja yöt, +mut kauniimmat vaativat ihmisten työt +mua myrskyn ja maailman puoleen. + +Levon lempeän lapset ei muistele mua, +mut kuitenkin, Kukkia, siunaan ma sua, +jos tartunkin sauvaan ja viittaan; +menen matkaani hattua heilauttain, +kun säilyi mun sieluni vapaus ain, +vähät muusta ma maan päällä piittaan. + +Voin kuiskata sentään: jo orjasi olin, +kun, Kukkia, saartesi kumpuja polin, +elinkautinen valtasi vanki; +mut aamu kun koitti, se armahti lastaan, +sain voiman ma taistella rauhaani vastaan, +näin voittaen vaikeimmanki. + +Oli tenhoa ilmassa, tiesin ma sen, +mut ett' ero oisi niin tuskallinen, +ei arvata saattanut kukaan; +ma pelkään, sun öin sekä päivin ma nään, +mut ennen kuin loihtusi lankahan jään, +vien kultaiset muistoni mukaan. + + + + +TULI JA RAUTA. + + + +JOULU BELGIASSA. + +He asuivat kaikessa rauhassaan, +he raatoivat, tekivät työtä, +tulet hehkuvat heidän tehtaissaan +ylt'mpäri valkaisi yötä; +he padoin sulkivat valtameren. +Ken sulkee, ken sulkee nyt syyttömän veren, +jota pellot poljetut huppeloi, +mi huutaa, min huuto taivohon soi? +Laps siellä nyt itkee taattoaan, +emo miestänsä miekkavyötä. + +Tääll' lepäävät arki-askaret, +maa nauttivi joulurauhaa, +kyläteillä kaikuvat kulkuset +vain lapsuus-iloa lauhaa; +siellä soi sota täydellä voimallansa, +koko kansa on häädetty kodeistansa, +ei rauhan, vaan kuolon enkeli +yli talvisten tannerten kulkevi; +siell' lepää myös arki-askaret, +mut tykkien jylinä pauhaa. + +Meille oikeutta, totuutta opetetaan +ja ijäistä ihmisyyttä, +miten miekkojen asia päällä maan +on suojata syyttömyyttä; +siellä itse on oikeus kattoa vailla, +monet hoippuvat haudoilla haamujen lailla, +yli kumpujen käy kuin huokaus: +ei koita kansojen vapautus! +Siellä miekan oikeutta opetetaan, +miten kansa kuolevi syyttä. + +Ah, tähdet kaunihit, kirkkahat +vilun pohjolan viitojen yllä, +te _Karman_ korkeat taivahat, +sen näätte ja kuulette kyllä, +väkivalta nyt riehuu, on ihmiset hullut, +tää tähti, tää tähti on hulluksi tullut, +te sinne kauneimmin kaartukaa, +missä raunioina on rakkain maa; +tänä yönä on tähdet kirkkaimmat +polon Belgian kenttien yllä. + + + +EUROPA 1915. + +Sata vuotta sitten: Napoleon +ja Metternich, Pyhä liitto, +ei unhotu Waterloo, Wellington, +ei Moskovan surmaniitto, +ne painuivat maahan ja hurmeeseen, +ne nousevat aikojen takaa +kuin muistelot murheiden, vapauden, +kuin kansojen vartio vakaa. + +Ne sortui ne soturit urheat, +se kaatui se vanha kaarti, +mut raukesi pilvetkin raskahat, +jotka Europan taivaan saarti, +jos hukkuikin hankihin _Grande armée_, +jos _Vive l'Empereur_ ei soinut. +jäi kansoille usko vapauteen, +jota murtaa ei vuossata voinut. + +Taas surmaa pauhaavat tykkien suut, +rajat maiden ja kansojen siirtyy, +nyt Kitchner, Shilinski, Joffre ja muut +nimet Klion kirjahan piirtyy, +taas kärsivät, kuolevat miljoonat, +taas vaarass' on kansojen vapaus. +Mitä eessä on? Vaiensi profeetat +tää aikojen ankarin tapaus. + +Koko Europa vaieten vartoo niin, +vain miekoilla on puhevuoro, +soi Ranskan virroilta Weikseliin +nyt vuossadan jättikuoro, +maat järkkyvät alla armeijain, +sota soi meren yllä ja alla, +ja päällä kirkkojen korkeain +käy taistelo taivahalla. + +Mut kansain on vapaus loukkaamaton! +Miten vaihtuukin tappio, voitto, +ijät kaiket taivahan kaarista on +tuo kaikuva syyttävä soitto: +Itävalta hyökkäsi Serbiaan, +meni Saksa Belgian sotaan, +on häpeä iskeä heikompaan, +ken kaatuukin miekan otaan. + + + +VALKEAT HANGET. + + Valkeat hanget + mustan maan, + toitteko rauhan + maailmaan? + +--»Emme, me peitimme vain veret, rauniot, +ruhjotut ruumiit, asunnot autiot'» + + Valkeat hanget + mustan maan, + teidät ken tänne + kutsuikaan? + +--»Tulimme tuulien, tähtien teiltä +tuomahan valkeita viestejä heiltä.» + + Kuinka kuuluvi + viestinne? + +--»Näe ja katso ja kuuntele!» + + Ymmärrä teidän en + kieltänne mykkää, + vaikka se tuhanten + tuskia sykkää. + +--»Tulimme tuomahan unhoitusta, +kaivannee sitä maailma musta.» + + Liian on viestinne + varhainen! + +--»Varromme, siks kuin on hetki sen.» + + Taidatte saada + vartoa kauan, + aika on myrskyn, + aika on rauan. + +--»Myrskyn ja rauan on tehtävä ratkaista, +ei elon ijäisen kulkua katkaista.» + + Voi suvi tulla + ja talvi uus-- + +--»Palaamme jälleen kuin ikuisuus.» + + + +SURMA HIIHTI SUOTA MYÖTEN + + +1. + +KIMMELSI KITEET. + + Kimmelsi kiteet, +miekkoina iskivät mielipiteet, +välkkyi aattehen ankara teräs, +nukkuva nousi, hengetön heräs, +kasvoivat kansat jo oikeutta kohti, +kullakin vapaus tähtenä hohti. + +Niin silloin tulikin Surma. + + Välkähti rauta, +aukesi myös monen aattehen hauta, +haihtuivat ilmahan tuulien tuvat, +lempeät haaveet, kaunihit kuvat; +taas oli taivas kirkas ja seijas, +kuoleman henki vain kummuilla leijas. + + Kimmelsi kiteet. + + +2. + +RATSUMIES. + +--Minne riennät, ratsumies? +»Kuolemahan kukaties.» + +--Sinnekö niin kiire sulla? +»Tahdon eellä muiden tulla.» + +--Tuonelaanko tummaiseen? +»Vievät voitonseppeleen.» + +--Tuonko riennät riemun tähden? +»Seppelpäänä täältä lähden.» + +--Vaan jos kaadut etkä voita? +»Tahtoani kunnioita!» + +--Tahtoasi tuhkaks tulla? +»Ei lie vaalin valta mulla!» + +--Jos ei sulla, kellä sitten? +»Tutki juoksut jumalitten!» + +--Tutkin poves pohjaan asti. +»Sinne Luoja tiensä rasti.» + +--Rakkaus on Luojan rata. +»Oppinut en parempata.» + + +3. + +ÄITI JA LAPSI. + +Tuli tuvan ovelle Surma. + +Äkkäs äidin lapsinensa +istumassa ikkunassa, +viittas, nosti viikatteensa: +»Lempeä lepo Manalan.» + +Liikahda ei äiti, lapsi. + +Tutki Tuoni tarkempahan: +kuolleet kumpikin olivat! + +Tuumi tuota hetken, kaksi, +jop' on muistui mielehensä +hiihtäjätoveri toinen, +Tauti, käyjä talviteiden. + +Paukahteli kiuas kylmä: +»Nää ei Taudin tappamia.» + +Tutki Tuoni tarkempahan: +»Niinpä Nälkä ne näversi.» + +Hanki haastoi ikkunalta: +»Viel' oli kapea kakku.» + +Tutki Tuoni tarkempahan: +näki reijän pienen-pienen +puhki äityen povesta, +halki lapsen hartioista. + +Jop' on tunsi tuttavansa, +irvisti ikeniänsä: +»Sota, sorja veikkoseni, +aina eelleni ehätät, +kuljet tuulen teitä myöten, +riennät sa ratoja myrskyn, +isket inhat, isket vanhat, +poiatkin emon povelta.» + +Läksi tuosta läylimielin +saloa samoamahan, +kentän poikki potkimahan, +eilisen kahakan kentän. + + +4. + +PÄÄKALLOT. + +Jo hanki haihtuu, lähtee jää, +pääkallot suosta irvistää, +ne kysyy toinen toisiltaan: +--»Mink' olet mies sa vieraan maan?» + +Ei tunne toinen toistansa, +mut kaikki korjas kuolema, +nyt kaikk' on samankaltaiset: +--»Sua tunne en, mua tunne et.» + +--»Ma sodin vuoksi synnyinmaan.» +--»Ma pyrin sankarkunniaan.» +--»Ma eestä ihmisyyden löin.» +--»Ma sotamiehen leipää söin.» + +Suo sulaa, hanget haipuvat, +pääkallot mutaan vaipuvat, +vain poreet sieltä täältä käy, +ei kohta heitä ketään näy. + + +5. + +NYKYAIKAINEN IKARUS. + +Sain ma siivet aurinkoon, +itse ilman herra oon, +ukkoselta vaajat vienen; +jumalaksi luotu lienen. + +Minkä tahdon, sen ma voin: +päiden päällä salamoin, +isken maihin ihmisien, +katot särjen kaupunkien. + +Suitsen surmaa helmastain, +tapan, ketä tahdon vain, +aseellista, aseetonta-- +niitä jo ma niitin monta. + +Vuosisatain unelman, +toivon pitkän toteutan, +niinkuin lintu lennän, liidän, +kimppuun ihmiskunnan kiidän. + +Kunniaani laulakaa +kaikki kansat, kaikki maa, +kiitostani veisatkaatte, +silloin tekin siivet saatte! + + + + +MAININKEJA. + + + +MAININKEJA. + +Pitkinä, loivina maininkeina +mieleni myrskyt päilyy, +elämänseikkailun, haaveen halut +vain kokemuksina säilyy. + +Vanhenin vuosia kuukausissa. +Mistä sen saatan tietää? +Siitä että jo suuttumatta +voin loukkauksia sietää. + +Siitä, että on mieleni murhe +mun suurempi tunteeni tulta, +että jo kiellän itseltäni, +mitä ennen en kieltänyt sulta. + +Pitkät, kauniit aurinkopäivät +saattavat eessäni olla +taikka kuolema, köyhyys ja kurjuus-- +kuolema tunkiolla. + +Merkitse mulle ei enää, mi muille, +ei mulle se merkkitapaus, +ei rikkaus, ei rakkaus, ei arvo, ei valta, +vain sieluni ijäinen vapaus. + + + +OUDOT. + +Outoja ollaan ja oudommiksi +ain yhä käymme. Miks, ah miksi? + +Tuskin sa muistat enää mua, +tuskin ma ymmärrän enää sua. + +Sanat on saanehet toisen mielen, +sydän on oppinut oudon kielen. + +Kauan vierailla ovilla ollen +olemme tullehet turmiollen. + +Sulta mennyt on mieles herkkä, +multa kuihtunut kevään kerkkä. + +Leiki et enää, et enää läiky, +mulle ei taivahankaaret väiky. + +Etsimme toisesta itseämme, +entistä, kaunista elämätämme. + +Et sinä löydä enkä minä. +Käyt niin minulle sääliksi sinä. + +Suuri, summaton, tuhma lapsi! +Etkö näe, jo harmeni hapsi? + +Etkö näe, jo elämä meni, +nuoruutes ja nuoruuteni? + +Emme me toistamme koskaan tapaa. +Ah, mikä vaiva: olla vapaa! + +Ah, mikä tuska: tuntea, että +elämme, kuolemme kyynelettä! + + + +KAKSI KÖYHÄÄ. + +Ääressä takkavalkean +me kaksi turvatonta, +sill' aikaa kuin on ihmisillä +niin monta turvaa, monta. + +Ääressä takkavalkean +me kaksi koditonta, +sill' aikaa kuin on maailmalla +niin monta kotia, monta. + +Tiedätkö, sentään en vaihtaisi +ma elämääni tätä: +jos sinne ma vieraihin vietäisiin, +mun siellä tulisi hätä. + +Tulis hätä mun sieluni siveydestä, +sen vaikka ne muuksi sanoo, +tulis tuska olla kerjäläinen, +mi almuja pyytää ja anoo. + +Ja sentään ma annan ja annan vain, +vaikk' ei sitä ihmiset huomaa, +suon alati sielusta, mielestäin +vain runsautta Luojan luomaa. + +Ääressä takkavalkean +me mieronköyhää kaksi; +joka päivältä, joka vaivalta +sa käyt mulle kalliimmaksi. + +Ääressä takkavalkean +me ruhtinaallista kaksi; +jos maailma ei sitä huomaakaan +me teemme sen rikkaammaksi. + +Me teemme riemusta rikkaammaks +ja kaihosta kauniimmaksi; +ääressä takkavalkean +sua suutelen kerran ja kaksi. + +Sua suutelen, itken ja iloitsen +ja tuumin: hän kaikki kantoi; +hän voi mua sietää tuokion, +siks ijäisyyden hän antoi. + + + +SUVI-ILLAN VIENO TUULI-- + +Suvi-illan vieno tuuli +huokaa vuoren alta, +hongikon polkua hopeoipi +kuuhut taivahalta. + +Hiljaa huojuu korven honka, +kaukana käkö kukkuu, +vaieten astuvi vaeltaja, +mielen murhe nukkuu. + + + +PAISTA, PÄIVÄ! + +Paista, päivä, köyhän päivä, +paista päälle päivän lapsen, +siniviitojen välitse; +paistat päälle yönkin poian, +halki mielen hallaisenki, +keltalehtien lomitse. + +Paista päivä, suuri päivä, +paista suurta sunnuntaita +saarelle suven ijäisen; +paistat työnkin paahtajalle, +elon arki-askareihin, +joista voimani väsähti. + +Paista, päivä, lämmin päivä, +paista mulle, paista muille, +koko kylmälle kylälle; +anna mulle uusi usko, +muille armas aamurusko, +enin orjille elämän. + + + +TALVINEN TARINA. + +Tuo tiainen, lieto lintu, +se hyvin vilussa viihtyi, +sentään kaipasi sisälle, +ihmislieden lämpimähän. + +Tuo kanarialintu kaunis +se hyvin sisällä hyötyi, +sentään kaipasi ulomma, +luonnon laajan laulupuille. + +Toinen toistansa rakasti, +toinen toisen maailmoita. + +Tuo tiainen, lieto lintu, +usein istui ikkunalle, +kovin ruutuhun koputti; +niin kerran sisälle pääsi. + +Tuo kanarialintu kaunis +näki akkunan avoimen, +sen takana talvipuiston; +uskalsi ulos jo tuonne. + +Tavannut ei toinen toista, +oli kurjat kumpainenki. + +Tuo tiainen, lieto lintu, +iski päänsä ikkunahan, +maahan kuolleena putosi. + +Tuo kanarialintu kaunis +kiinni jäätyi oksallensa, +kuolinvirtensä viritti. + +Rakastivat toinen toista. + + + +SYDÄN-YÖN LAULU. + +Kaikki on käynyt niin kummalliseksi; +uutta en enää ma uskoa keksi, +laulan ma siks, mitä ennen ma lauloin, +kun ijän kultaisen impiä kauloin, +mietin ma taapäin, taapäin ma taivun, +muistojen muinaisten helmahan vaivun, + +Uskoin ma ennen ihmisten sukuun, +nyt olen joutunut tähtien lukuun, +jotka ei aattele, jotka ei tunne, +kiertävät, muistamatta mistä ja kunne, +kohta jo itsekin unhotan elon, +jään vilun valtaan ja jäätävän pelon. + +Mulla on pelko, ett' oon jo kuin kuollut, +että se Minä, jok' on riemuinnut, huollut, +kärsinyt, lempinyt, työtäkin tehnyt, +joskus jo ammoin on hautansa nähnyt, +tunne en enää itseä, muita, +laulelen muinaisen ajan lauleluita. + +Näinkö käy kaikille? Siinäkö satu? +Niinkö on lyhyen elämämme latu? +Niin! soi yltämme, altamme kuoro; +mutta se, jolle jo sattuvi vuoro, +painavi päänsä kuin tehnyt ois murhan, +tuomiten turhaakin turhemmaksi turhan. + +Yhtä en sentään ma laulamatta jätä, +en sydän-yötäni yksinäistä tätä, +missä mun ympäri suitsuvat soihdut, +muinaiset niinkuin muistojen loihdut. +vaikka ne oiskin vain virvatulta, +saakohot virteni viimeisen multa. + +Huomaanhan, että jo kaikki on toisin; +mutta jos harmajapääkin jo oisin, +nousen ma vieläi laill' elon aaveen, +kuulutan kunniaa helkkyvän haaveen, +kuink' oli kaunista uskoa kerran +kukkahan kauneimpaan elon Herran! + +Maaria, Maaria, ah, emo Luojan! +Löysin sun luonasi turvan ja suojan, +näin sinut ihmisten joukossa täällä, +lemmin ja lauloin pilvien päällä, +siksi kuin itsekin haihduin ma pilveen, +unhotin kaikkeni kuin unen ilveen. + + + +MIELITIETYLLENI. + +Tiedän, tiedän, mielitietty, +miksi luotain läksit pois: +kova, kolkko, lämmin, vieno +kuinka yhteen soida vois? + +Sentään tässä sydämessä +asuu itse aurinko, +vaikka pohjan pilvet, hallat +kaihti siltä kasvot jo. + +Voi en kantaa kämmenellä +enää esiin sydäntäin, +piilotan sen sinne, missä +mietin ypö-yksinäin. + +Liekö lemmen aika mennyt, +kosk' en vihata ma voi, +vaiko tuska valkeaksi +muinen tumman mielen loi? + +Paistan yhteis-ymmärrystä +yli kaiken kauniin maan, +elon ulkopuolla itse, +elämää luon maailmaan. + +Taikka jos ma vielä virkan: +elän, vaikk' en entinen, +elän tähtein tuollapuolla, +tunnen kauhut tyhjyyden. + +Mutta myöskin riemut, hurmat, +joist' ei tähdet tietää voi: +heill' on pakkokierto, mulla +vapaus, jonka taisto toi. + + + + +ERI TILAISUUKSIIN. + + + +VAPAUS! + +Oikeuden marttyyreille omistettu. + +Jos on suurta tehty missä, +sit' on tehty sydämissä, +kautta tarmon, kautta kunnon, +hyvän kautta omantunnon; +siell' on Suomen juuret meillä, +jotka kestää elon teillä, +kestää, vaikk' on vaara vakaa, +kuuluu vuosisatain takaa. + +Terve teille, Suomen suuret, +joill' on synnyinmaassa juuret, +syvät niinkuin Suomen puilla, +syvemmät kuin meillä muilla; +kuka enin kärsi, vasta +häll' on tieto maailmasta, +tunto isänmaankin oman, +armahan ja onnettoman. + +Vapaus, sana meille soipa +Vainon virsi kaikkivoipa, +kauas kuulu, kauas kaiu, +Suomen rantamilla raiu! +Vapaus, teille vankilasta, +muille kerran koituu vasta, +mutta elää vapaa henki +halki Suomen surujenki. + + + +NELJÄS KÄSKY. + +Kalevala-päivän johdosta 28 p. helmik. 1914. + +Kaukana, kaukana + kansan on syntymäjuuret. +Tuskin isää, äitiä + muistavi kukaan, +varsinkaan jos ei + ole olleet ne suuret, +jos eläneet vain korvessa + kontion mukaan. +Kaikk' unohtuu; + myös kansojen kauneimmat virret, +Pois lahoaa + kodin yhteisen korkeimmat hirret; +jäljelle jää + vain vaistojen yhteisten touko, +Väinölä, jonka ei urhoa + ampune Jouko. + +Korvesta tultiin, + kuultihin myös kodin kuusta, +kauniimpaa ei laulua + laulettu koskaan; +ei runo raiu + nyt pyhän pihlajan puusta, +raikuvi myrskyjä + rautaisen vuossadan, joskaan +emme me ijäti + inhasti uskoa saata, +ettei kauneus + kerran kaitsisi maata, +sois pyhä virsi + vieläkin henkisen mahdin, +sois yli tykkien jyskeen + ja ratsujen tahdin. + +Untenko kansa? + Siinä me uskossa kuollaan. +Ei meitä auta + höyry, ei sähkö, ei lento. +Siinä me surraan, + siinä me huomenet huollaan, +siinä on myös vesa toivomme + kultainen, hento. +Muistako sitten + jälkehen jäänehet liemme +vai muut meistä, + sen uskon me hautahan viemme: +ei sovi ihmisen + olla ihmisen herra +muulla kuin hengellä vain, + kuin Väinämö kerran. + +Hulluuden kansako? + Sitten on elo turhaa! +Sitten ne harhausi + taatot ja taattojen haaveet! +Mutta niin kauan + kuin on väkivaltaa ja murhaa, +kulkeva haudoilla + on esikansamme aaveet, +etsien vieläkin + virttensä armasta aikaa, +lempeyttä luonnon + ja tahtonsa valtiastaikaa, +soittaen korviin + maailman mahtavienki +korkeutta, jolle + outo on tään ajan henki. + + + +PROLOGI. + +Suomen Näyttelijäliiton yhteisnäytäntöön + 7/4 1914. + +Monet kulkee mielikuvat +sielussain, ei unhottuvat, +kun ma muistan kultahetket, +kaikki kauniit hengen retket, +jotka meille muille soitte, +elämän kun aateloitte, +teitte ihmisistä taulut, +kaiutitte kauniit laulut +kuulla yksinäisen mielen, +riemuita myös kotikielen. + +Silloin oli onni elää! + +Nyt vain kaihon kannel helää; +vaan ei taide kuole sentään, +vaikka elon hetket lentää, +vaikka murtuu mielikuvat, +pilvilinnat, tuulentuvat, +vaikka meidät jättäis aika, +silti elää taiteen taika, +elää parhain, minkä teimme, +ilo nuoruus-ihanteimme. + +Herää sukupolvet uudet, +valkenevat vastaisuudet +suomalaisen hengen lennon, +myöskin taitehemme hennon; +olkoon heille helpompata +käydä tämän työmme rata, +syödä leipä leveämpi, +kantaa kuorma keveämpi. + +Mitä vielä virkkaa voisin? + +Taitehesta tarinoisin, +siitä, jok' on sydämissä, +miljoonissa ihmisissä. + +Mitä auttais neron aivot, +ellei oisi kultakaivot +täällä, tuolla, kaikkialla, +joka kylmän kuoren alla? +Sinne, kumppanit, me käymme, +viemme virret, sinne näymme, +ihmisien uskoon uuteen, +ijäisehen hiljaisuuteen. + +Mik' on nykyhetken usko? +Aamun vaiko illan rusko +punertavi päämme päällä? +Tuot' ei tohdi virkkaa täällä. +Mutta vaikka pimeneiskin +yö ja toivot totuus veiskin, +oomme sentään ihmisiä, +tuntevia, miettiviä, +emme luopua voi koskaan +unten-onnestamme, joskaan +toteutuis ei toivehemme, +vaikka särkyis sydämemme. + + + +PÖYTÄLAULU. + +Kiitos ja kunnia vatsamme hyvän, +aiomme ottaa naukun nyt syvän, +kiittäen Luojaa kaikista töistä, +niin elon päivistä kuin elon öistä. + Hurraa! +Eläköön rakas syntymämaa! + +Luojanpa jälkeen nyt luonnon on vuoro, +siis sitä kohden nyt kurkkumme kuoro, +kiitämme päivää, kiitämme kuuta, +myös kodin armahan pihlajapuuta. + Hurraa! +Eläköön rakas syntymämaa! + +Laulakaamme vihdoin nyt luomakunnan kukkaa, +naista, mi miestään ei heitä, ei hukkaa, +ruusuja kasvaa ne rakkauden vuoret, +olkohot vaimomme vanhat tai nuoret. + Hurraa! +Eläköön rakas syntymämaa! + +Viimeinen vihdoin on veikkouden malja, +olkohon eessämme viini tai kalja, +yhdessä istuen oomme me vahvat +kuin kädet, joissa on kalpojen kahvat, + Hurraa! +Eläköön rakas syntymämaa! + + + + +VÄINÖLÄN VÄKI. + +Kantaatti. + + +1. + +LEMMENLAULU. + +Lemmen aamu, rauhan huomen! +Katso, juhlii luonto laaja, +tunne, tuoksuu kukka tuomen, +kuule, laulaa lehto taaja! +Meidän aamu, meidän huomen! +Ennen häät on ortten alla, +kuin tuo kuihtuu kukka tuomen, +puuntuu puolat kankahalla. + +Onnen aamu, armas huomen, +tuoksuu rinnan nuoren terttu, +katso, juhlii luonto Suomen, +laulaa lemmen leppäkerttu! +Meidän hetki, meidän kevät! +Ennen voittaa kuolo kesän +kuin nää kihlat himmenevät, +jäähtyy liesi meidän pesän. + + +2. + +YKSINLAULU. + +Meni sulho metsälle, + veikko vieri kalaan, +kauempana taaton kaski + kunnahalla palaa. +Minne, ah, mennen, + mennen polo morsian +niin lietomieli ennen? + +Äidillä on askareensa, + siskosilla ilveet, +mulla mielet vaihtuvat + kuin lehdon vienot vilveet. +Luulen, ah, luulen, + menen karjan paimenehen, +kuusten virttä kuulen. + + +3. + +VAIMOJEN VALITUSLAULU. + + Voi meitä, voi! +Tuossa taaton, tuossa veljen + verta hanki joi. + + Voi meitä orpoja, +voi meitä kurjia, + voi vihan päiviä, +päättömiä, hurjia! + + Kolme kertaa poltettihin, +kolme kertaa nousi, + tuhkastansa taaton pirtti, +joikui kirves, jousi. + + Voi meitä, voi meitä! +Talvi-ilta lankee, + kiihtyy pohjan pakkanen, +on eessä kuolo ankee. + + Voi, tuolla jo tulevat taas! +Uusi kurjuus! + Kuoloakin ankaramp' on +orjuus, on orjuus! + + Voi meitä, voi teitä +kotilemmen, kotilieden + koidon ryöväreitä! + + +4. + +MIESTEN KOSTOLAULU. + +Tämä kerta teidän kerta, +ensi kerta meidän, +tämä kerta meidän verta, +ensi kerta teidän! +Poltitte nyt meiltä tuvat, +poltamme me teiltä, +vaikka haavat arvettuvat, +armoa ei meiltä! +Tämä kerta teille voitto, +ensi kerta meille, +nousee punasurman koitto, +kodeistanne teille! +Veitte meiltä immet, vaimot +viemme vielä teiltä, +hiihtää koston urhot aimot +kohta teille meiltä! + + +5. + +LASTEN LAULU. + +Talven pitkän ahkerasti luimme, +nyt me niemen kainalossa uimme, +sitten kirjat kiirehesti loukkoon, +itse varsain, vasikoitten joukkoon, + koska kevät on, + elo huoleton, + päiväkulta paistaa, + kesämarjat maistaa. + +Talven pitkän ahkerasti luimme, +nyt me yhtä uutterasti uimme, +piehtaroimme, pyytelemme kalaa, +myyröstämme niinkuin myyrät salaa, + koska kevät on, + huomen huoleton, + kesä tulla taitaa, + vaikka ilman paitaa! + + +6. + +PELTOLAULU. + +Kaitse, Luoja, köyhän karja, + kaitse köyhän siemen, +että kauan kukoistaisi + väki Väinön niemen; +jos et suone tyyntä säätä, + suonet tuulta lauhaa, +ettei sota, rutto, halla + raasta Suomen rauhaa; +meille, meidän lapsillemme + rauhan askar anna, +ettei tänne maailmalta + vihan viestit kanna; +tämän maan me varjellehet + oomme vainon alta, +tääll' on ahot autuaiden, + valoisien valta. +Kuin on rakas, rauhallinen + toimemme ja työmme, +olkoon tyynet, onnelliset + päivämme ja yömme; +kuin me teemme toukojamme + hartahasti, hiljaa, +heiliköhön sydämemme + hengen kultaviljaa; +kuin on soinut Väinön soitto + riemuhun ja vaivaan, +kantakoon se kiitostamme + korkeuteen nyt taivaan; +tämän maan me varjellehet + oomme vainon alta, +olkoon täällä onnen lehto, + valoisien valta. + + +7. + +KAIKEN KANSAN LAULU. + +Vaarass' on taattojen tanner, +vaarassa maammojen manner, +onni ja vapaus maan! + +Raikuvat tornista torvet, +vastaavat Väinölän korvet: +Suomea suojelemaan! + +Vaarassa on kotikieli, +on laki oikeamieli, +on isä, äiti ja laps! + +Katso, jo rientävät uuteen +kaikk' asevelvollisuuteen, +vanhuskin harmajahaps. + +Vaarassa on suku Suomen! +Koita ei konsana huomen, +voiton jos saa vihamies. + +Vartion hetki on lyönyt, +vaikea eessä on työ nyt, +tiedätkö paikkas ja ties? + +Vaarass' on valtion pylväät, +toivomme, muistomme ylväät, +viljelys vanhempien! + +Haihtuvi haavekin orjain. +Maailma on oma sorjain, +valpasten, vapaiden! + + + + + + +LEIRIVALKEAT + +(1917) + + + + +AIRUT. + +Yli vyöryvän veen, yli myrskyisän maan +uros rientävi raisulla ratsullaan. +--»Mihin kiire sun, mies?»--»Minä viestiä vien.» +--»Kuka itse sa oot?»--»Joku joukosta lien.» + +--»Mihin? Mistä?»--»Ma tiedän vain matkani pään, +kun joutanut muuta ma en kysymään, +ma tehtävän sain, polun äärettömän, +näet kirkkautta kohti mun kiirehtävän.» + +--»Ja matkasi milloin jo alkanut on?» +--»Ajan aamussa uskoin jo aurinkohon!» +--»Siis päivänkö linnoihin päättyvi ties?» +--»Niin totta kuin oon pyhän auringon mies! + +En tahdo, en voi epäonnistua! +Ma tiedän, mun viestini turvaa mua, +se on hyvä, se on hyvä! Siks riemuitkaat +mun kanssani maailman kansat ja maat!» + +Hän rientää, hän kiitää, hänt' enää ei näy. +Mut kansassa synkeä kertomus käy, +hän määräänsä pääsi, hän paikkansa löys, +ja palkkansa hänen oli pyövelin köys! + +Mut hetkellä, jolloin hän hirtettiin, +jo vapauden virsiä veisattiin. +Kuka oli hän? Haihtuja helmahan yön! +Hän vain oli ajatus alkavan työn. + +Mitä miehestä muuta ois virkkaminen? +Hänen kertoivat kotiinsa saapunehen +yli myrskyisän maan, yli vyöryvän veen +pyhän Jumalan leimuavaan sydämeen. + +Syksyllä 1915. + + + + +HEIMOKANNEL. + + + +HELEÄ HEIMO. + +Suomen Kansallismuseon avajaisten johdosta 30/1 1917. + +Astuvat heleän heimon urhot + entis-yöstä esiin, +tulevat taatot tapparoineen, + maammot värttinöineen, +tyttäretkin töineen, +lapset päivänlaskun, jotka + sortui sotakesiin. + +Kulkee ylitse kuolon virran + kansaa uutta, kummaa, +hämäräistä, himmeäistä + kohti kuolon rantaa, +antimensa antaa, +kääntyy taasen takaisin + pois porraspuuta tummaa. + +Ah, te laskevan päivän lapset! + Ettehän enää haihdu, +ettehän enää menne meiltä + Tuonen tuollepuolen, +taakse huomishuolen? +Eikö jo kerran kansan yökin + valkeudeksi vaihdu? + +Eivät vainajat vastaa mitään. + On kuin kimmeltäisi +hymy siellä, kyynel täällä, + peittyy Tuonen lehtoon, +himmetessä ehtoon; +mutta on kuin valojuova + jälkehensä jäisi. + + + +TERVEHDYS SHAKESPEAREN + KOTIMAAHAN. + +Erääseen englantilaiseen muistojulkaisuun + 23/4 1916. + +Astuivat jumalat kerran +tykö ihmistyttärien, +siittivät sukua suurta: +henki Hellahan yleni. + +Tunnen toisetkin urohot, +kuvat kullan-kangastuvat +kautta maailman sydämen: +Shakespearen sekeiset hahmot. + +Kolmannet kohoamassa +vasta on korvesta Kalevan, +täten teitä tervehtävät: +elä Englanti iloinen! + +Astuvat saloilta Pohjan +Lappi kaikki lauluinensa, +Viron kansa virsinensä, +Karjala sävelinensä, +kaikuvat keralla Suomen +muistoa merisen miehen, +sadun sankarin väkevän, +velhon kaikki-katsehisen, +niin mieli tulena tuiski, +henki laajana lepäsi +kuin päivä merien päällä, +yö yllä inehmonlasten. + +Vaikk' ei kaiku kauas kuulu, +kannel heimon kahlehditun, +soi kera vapaiden kerran! + + + +SUOMEN SÄVEL. + +Abraham Ojanperän muistolle omistettu. + +Päivän poiat, laulun lapset, +heimo henkien ijäisten +tuskin muisti muinaistansa. +Kansa kantelon pyhäisen +ihaili, imehti noita +rikkahien rihkamia, +kauppasaksojen kaluja, +verkoja Venäjän, Ruotsin, +jumalia Juutinrauman. + +Kuitenkin joka sydämen +kautta kulki tieto tumma, +soi sävel alinomainen: +»Emme liene eilisiä, +liemme suurtakin sukua, +kansoa valon väkevän, +tuutimata vuostuhanten, +oli meillä onni kerran, +aika auringon sävelten, +sukukilpi kirkkahampi, +sukukannel kaikuvampi.» + +Astuivat alas urohot, +nuo suuret Kalevan sulhot, +neuvotonta neuvomahan, +orpoa opettamahan. + +Ja se nousi Suomen päivä, +nousi kullaisna keränä, +ja se kaikui Väinön kannel +kuin koski keväisnä yönä, +keväthonkien humina; +ja se huomas heimo Suomen, +muisti itsensä ijäisen, +entisen elonsa tiedon, +armahan ja aurinkoisen: +lujin on lempi luottehista, +laulu lahjoista elämän, +elo Luojan antimista. + +Kirkastui jo kansan kilpi. + + + +KESÄKANTAATTI. + + +1. + +NÄKY MERELTÄ. + +Haaksi merta kyntelevi. + +Helmasta meren sinisen +kaukotornit kangastuvat +paisteessa suvisen päivän; +virkahti tulija vieras: +»Lienevät tupia tuulen, +pilvilinnan liepehiä.» + +Lausahti tulija tuttu: +»Varro, vierimme lähemmä!» + +Helmasta meren sinisen +päädyt korkeat kohosi +keskeltä kesäisten puiden; +outo tuota tuumimahan: +»Ken pani palatsit tänne +maille pohjan pakkasien?» + +Kotiin-saapuja sanovi: +»Laskemmepa laiturihin!» + +Laski laiva laiturihin, +kaupunki etehen aukes, +liike kaunis ja iloinen; +mietti miesi muukalainen: +»Mistä on Lappi kullat saanut, +Suomi kirkkahat hopeat?» + +Tiesi maan oman asukas: +»Takoi kaikki kansan tarmo.» + + + +SUOMEN TARU. + +Kertoi hän tarun totisen, +tarun kumman +kuulla miehen muukalaisen +kansasta välillä vetten +maasta hallan, +mahdista sanan ja taian. + +Kansan kohtalot kuvasi, +taistokaudet, +kurjuudet alinomaiset +kunnes paistoi päivä hengen, +armo-luojat +antoivat ajan paremman. + +Rauha siitti siunausta, +tarmo takoi, +rakkaus teki tehoa, +maa varttui, levisi leipä, +Suomen hongat +tulivat tueksi Suomen. + +Hoiti korpi heimoansa, +Suomen kosket +luomislaulua kohisi, +saip' on pyörät pyörimähän, +kauppa kasvoi, +kirposi kipinät sähkön. + +Tuosta työn virsi virisi, +loihtulaulu +noususta sorean Suomen, +kansan nuoren kasvannasta, +pää-kylästä +nenässä utuisen niemen. + + +3. + +NUORI KANSA. + +Vaikka on nuorta kaikki täällä, sure siitä emme, +lautuva niinkuin hongan latva kosk' on nuoruutemme. + +Vaikka ei paista kauan päivä Suomen sydänvesiin, +ehti se luoda Suomen hengen ja Suomen onnen esiin. + +Vaikka ne myrskyt mylvähtäisi huomentuulen tullen, +totta on täällä toimi-alaa sullen ynnä mullen. + +Vaikka se seilais vastahankaan Suomen suuri pursi, +totta se aallot korkeammat muinoisin jo mursi. + +Vaikka ei paina kansat paljon aikakautten va'assa, +varmaan on säilyvä laulun mahti kauan laulun maassa. + +Vierivä kauan on maailmalle virsi pohjan yöstä, +kertova kauan aamunkansan toiveista ja työstä. + + +4. + +VANHOJEN VAROITUS. + +Kumahti kumpu, helähti hiekka, +taatot haudoista havasi: +»Mikä on miesten? Tajua emme +mieltä heimon noin puhuvan: + +Kalevan kansako nuori? +Meidän laulumme, meidän loihtumme +nekö eilisen ikäiset? + +Kuulkatte humua honkien: +ne on nuoremmat! +Kuulkatte kohua koskien: +olemme vanhemmat! +Tuolta me tulimme, mailta +ennen mahtavan etelän, +alta palmun päivälatvan: +suuri, suuri +Suomen on sukuperintö!» + + +5. + +SUVIVIRSI. + +Niinpä kaikki yhtykäämme, +työhön rinnan ryhtykäämme, +nuori, vanha kansa +vaikka haudastansa, +virkkaa vienot äänet sieltä +äidin kieltä, taaton mieltä. + +Maa on meille armas suotu, +vaan ei valmihiksi luotu, +paikat täällä riittää +kylvää ynnä niittää, +heleässä Helsingissä +sekä Suomen sydämissä. + +Vaan on vasta voimaa luovaa +mies, ken uudet muodot muovaa, +muodot hengen, aineen, +nostaa maansa maineen, +uskaltaa ja alkaa uutta +vaikeampaa vastaisuutta. + +Heinäkuulla 1916. + + + +SUOMEN PÄIVÄ. + +Soi päältä Pohjan sankean +nyt taika talvi-yön, +maan kaiken kautta ankean +lyö liekki laulun voittoisan +kuin tähtikalpa Väinön-vyön +tai mahti hengen työn. + +Jo rauta, vaski vaipuvat, +kun kultakannel soi, +yön tahdot julmat taipuvat +ja vainon haamut vaipuvat, +suur' Rakkaus, min Tieto toi, +myös Suomen päivän loi. + +21/2 1917. + + + +SUOMEN LINNA. + +Prologi Kalevala-viikon yleiseen kansalaisjuhlaan +Suomen Kansallisteatterissa 25 p. helmik. 1917. + +Turja, tuulien kuningas, +puki päälle vainopaidan, +suki varsansa valion, +huuti heimolle vihurin: +»Hoi, miehet, ulos urohot, +läkkän kaikki katsomahan +Suomen peltojen periä, +liepeitä Suvannon linnan!» + +Pakkanen, Puhurin poika, +iski kahta kämmentänsä, +tempasi teräskurikan: +»Siispä saamme nyt tapella!» + +Routa, ruhtinas nevojen, +nuoremmalle noin nimesi: +»Viel' älä liikoja iloitse, +eessä on tuhannet turmat!» + +Toki suorivat sotahan +nuo sulhot sumean Pohjan, +sata kuuraista urosta, +tuhat miestä tuurallista; +kussa kulki Turjan tuima, +kypärät kyventä iski, +raaka raikui Talven taika, +soi säilät revontulien. + +Se oli suuri Suomen linna, +Kalevan kuningaslinna, +alla kuusen kukkalatvan, +päivänpuolella mäkeä. + +Kaleva, kuuluisa kuningas, +itse istui ikkunassa, +näki saartavat salamat, +lausui päästä pöytälaudan: +»Vainovalkeat palavi +etäisellä Pohjan puolla!» + +Liikkuvat liki jo linnan +nuo peikot pimeän Pohjan, +katselevat, kuuntelevat, +sydän on sisälle syöstä: +»Kaikki on unessa kansa, +surma Auringon suvulle!» + +Routa, ruhtinas nevojen, +nuoremmille noin nimesi: +»Saattavat salata meiltä +miehiänsä, miekkojansa!» + +Toki ryhtyi rynnäkköhön +tuo väki väkevän Turjan, +vinkuivat Vihurin nuolet, +paukkui Pakkasen kurikka, +kovin lauloi Lappi laaja, +Halla harmaja saneli, +murtui muurit Päivän lasten, +linna Auringon aleni. + +Kaleva, kuuluisa kuningas, +näki jo turmansa tulevan, +sinkosi sanan salaman +päästä pitkän linnansillan: +»Nousemme norosta kerran, +alta turpehen tulemme!» + +Sortui jo sorahan linna, +kera kaatui kansan kaiken, +Auringon heleän heimon, +juuren, juuttaman jumalten. + +Vuossadat samosi, kukki +kummulla viherjä viita, +nurmi peitti nukkuvaiset, +turve turpehen alaiset, +vain joku kävijä outo +kuuli kummia sanoja +maasta muinen mahtavasta, +kansasta perillä Pohjan, +joka uskoi Aurinkohon +yönkin yltyvän uhalla, +kesähän keskellä kinosten, +mahtihin manalle mennen. + +Kansan kannel jäi jälelle +liki suuren Suomen linnan, +alle kuusen kukkalatvan, +päivänpuolelle mäkeä. + +Tuo päreä Päivän poika +kulki tietä kuusipuista, +istahti ilokivelle, +käänti kanteleen kätehen: +»Siis mitä minulle kerrot, +soitto menneiden kesien?» + +Puhui kannel puusta tehty: +»Kerron itsesi ihanan, +laulan sulle Päivän laulun.» + +Tuo päreä Päivän poika, +pani sormet soittamahan, +laaja laikkui Väinön laulu, +virsi Auringon virisi; +kuni soitti Päivän poika, +sini sankarit heräsi, +loimusi väkevä loihtu, +kummut kuolleiden kumisi. + +Tuo päreä Päivän poika +se vielä enemmän soitti, +kilvet maan alta kilahti, +kalvat kalskui Tuonelalta, +nousit maasta maan-venyjät, +tulivat turpehen alaiset, +sulhot hirnuvan hevosen, +neitsehet heleän helman. + +Tuo päreä Päivän poika +sekä soitti että lauloi, +lakosi viherjä viita, +siirtyi sammal vuossatojen, +pyhät kaartui pylvähistöt +kantta taivahan tavaten, +seisoi seinät Suomen linnan +kuin pielet pihalla Luojan. +Kaikui mahti maan povesta: +»Nyt me nousemme, tulemme, +nyt on hetki Päivän heimon!» + +Toinen raikui taivahalta: +»On nyt hetki Hengen iskun, +tuokio valon vasaman!» + +Turja, tuulien kuningas, +Pakkanen, Puhurin poika, +Routa, ruhtinas nevojen, +kaikki tuota kauhistuivat: +»Mittyinen tämä on kansa, +tulevi Tuonelta takaisin, +Tiedon tapparat tanassa, +kilvessänsä kuolon-kirjat?» + +Jumahti Jumalan kannel: +»Se on kansa kaikkivoipa +uskossa esi-isien, +heimo huomenen huminan +sekä illan himmenevän!» + +Teki työnsä, tiesi tiensä, +jätti kansojen merehen +Väinämön venehen jäljen. + + + +VAPAUDEN VIRSI. + +Murheen, tuskan, uhman virsi +tottuneesti kaikuu täällä, +harvoin väistyi hallan kirsi, +paistoi päivä Suomen päällä, +minkä paistoi, petti senki, +jälleen jäähän, yöhön heitti, +minkä kukki kansan henki, +kaakon tuuli, tuisku peitti. + +Kuinka? Meitä vaaditaanko +laulantaan nyt riemuvirren? +Valkeusko voitti? Maanko +mahti nousi alta kirren? +Suomen oikeus, Suomen vapaus +tunnustettu tuolta puolen, +mistä joka merkkitapaus +meille oli aihe huolen? + +Kysyy, katsoo Suomen kansa: +Naapurissa nähdään unta! +Vaiko ollaan valveillansa, +vapaa koko kansakunta? +Ihmis-oikeus istutettu +maahan, missä äsken vainen +viihtyi hukka, viihtyi kettu, +vaan ei kunnon kansalainen? + +Kaikuu hurraahuudot vastaan: +»Vapaus, vapaus meille, teille! +Vangit astuu vankilastaan, +mahti siirtyy marttyyreille, +katkes kahleet vuosisatain, +sortui vanhan vallan pylväs, +aamuruskoon uutten ratain +rientää Volgan heimo ylväs!» + +Kuulee, katsoo Suomen kansa: +Tokko tuo nyt lienee totta? +Harvoin työssä haaveitansa +tarkistetaan tappiotta. +Moni näkee suurta unta, +löytää haudan hangen alta, +taivas heittää päälle lunta +ja hän kuolee maailmalta. + +Raikuu miljoonitten mielet: +»Vapaus, vapaus! Etkö usko? +Palaa idän ilman pielet, +hehkuu ajan huomenrusko! +Pestään jäljet veljesveren, +koittaa päivä meille, muille, +rantaan Tyynen, Mustan meren, +Väinän, Vienan virransuille!» + +Verkkaan nousee Suomen kansa. +Oisko onnen armas aika? +Kaiuttaako kanneltansa +tässä taivaan Luojan taika? +Vaikk' on teillä valta eri, +toinen kansa, toinen kieli, +sylkähtää mun sydänveri, +lämpenee jo läyli mieli: + +»Tuota toivoin tuon ikäni, +katsoin kautta aikakauden +koittavaksi, voittavaksi +vapauden Venäjän maassa, +kun oli kaunis kansa siellä, +vaan oli orjana pidetty, +pantu rengiksi pajarin, +piestäväksi tsaarin piiskan. + +Ja tuota ikäni toivoin +heräämistä kansan hengen +rannoilla Nevan rämeisen, +Donin, Volgan vieremillä, +kun oli kolkkoa asua, +outo olla naapurina +talon suuren ja pimeän, +liki tuiman linnanherran. + +Löisin nyt käden kätehen, +virittäisin virren uuden +kunniaksesi, Venäjä, +veljien vapaudelle, +vaan olen itse orja vielä, +outo maassani isien, +kiviriippa rinnan päällä, +suukin suljettu minulta.» + +Vastaa riemun raikahdukset: +»Eikö muuta? Sitten sulle +kohta aukee auvon ukset +kovan onnen koetetulle! +Katso! Katso! Vapaa olet, +vapaa sinä, vapaa minä, +polkuasi omaa polet, +yhdytähän ystävinä.» + +Jop' on uskoi Suomen kansa, +kouraan tarjottuun jo tarttui, +lieto luontui laulantansa, +kaikkialla riemu karttui, +kuuli hongat kummaksensa, +kuinka lauloi maassa hallan +kansa virttä vapautensa +kerran kera vieraan vallan. + +21/3 1917. + + + +JUHLAVIRSI + +Yleiseen kansalaisjuhlaan Kansallisteatterissa 25/3 1917. + +Aron himmeän helmasta aurinko nous, +kuin oikeuden juhlaan sen soi sotajous, +se leimusi lempenä syntymämaan, +se vaati koko maailman valkenemaan, +ja vapautta, veljeyttä kansain se soi, +se työmiehen rintahan toivoa toi, +liki kansaansa liitti taas sotilaat +ja keveämmin hengähti heimot ja maat; +yli maanpiirin astuu nyt armeija työn +läpi myrskyn ja kauhun ja kuolon ja yön, +mut kasvoilla kaipuu ja uskonto uus +ja sydämissä valtioiden vastaisuus. + +Säde singahti maahan myös talven ja jään, +sen sai sydänlähtehet lämpenemään, +moni haavekin vainottu valveutui, +viha väistyi ja kosto, mi nyrkkiä pui, +ja kyynelsilmin ihmiset yhtehen sai, +me kaunista unta vain nyt nähnemme kai, +sama sallimus oikeutta antane ei, +mi valtaherran valtikalla kaikkemme vei, +ei lahjaksi elämäänsä kansakunta saa, +sen vasta uljas uskallus valloittaa, +ja kauniimpi kuin tuli tarjottu lie, +on urholiekki uhman ja salamoiden tie! + +Ei viel' ole meidän, min onnetar suo, +sen omaksemme vasta työ, taistelu tuo, +sua auta ei armo, jota ansaitse et, +siks hukkaan sa vapautta huokaelet, +mut nähty viel' ei aamua sen armaampaa, +jos itseensä uskoo mun unelmaini maa, +tää kansa on itkenyt, laulanut yöt, +se täyttääkö päivän myös paahtavan työt, +tään heimon nyt kourassa kohtalo on, +nyt Kalevalan kansa on kahleheton, +mut niin jos tahto taivahan on Jumalan, +se hurmehin kastaako maan vapahan? + + + +PEKKA SVINHUFVUD. + +Hän tuomaripöydästä vietiin pois-- +hän, kansan mies, +joka oikeutta säätää ja muillekin jakaa ties, +ja oli kuin Suomesta sortunut ois +lujin turva lain, +väkivalta ja vääryys jäljelle jäänehet vain. + +Hän tuomaripöytähän istuu taas-- +mut hallitsemaan, +hän, oikeuden vartija, kalpa nyt kansan ja maan, +hän valvovi siinä kuin harmaja paas, +vakavarma niin, +teräskatse kantava myrskyihin kaukaisiin. + +Kun tuomaripöydässä istuu hän-- +ties Suomi sen, +ties valkeat vallat kansojen oikeuden-- +valo on hän illankin himmenevän, +tulenpatsas yön, +jota seuraavat joukot hengen ja ainehen työn. + +Kun äänensä tuomaripöydästä soi-- +liet päällä veen +jylyn kuullut loitolla vyöryvän pauanteen-- +niin rauhassa maamies raataa voi, +petos, vilppi vaan +käy piiloonsa mustaan peittäen muotoaan. + +Siks ympäri tuomaripöydän tuon +lyö kansa nyt +kädet liittoon kuin kilpilinna taas ehjeynyt, +ja seisova aalloissa aikojen vuon +pyhä on se paas, +väkivalta min kaas, mut oikeus pystytti taas. + +31/3 1917. + + + +VAPAA SUOMI. + +Niin on Väinön laulun taika +kuin on Suomen myrsky-aika, +jylhä niinkuin jyske korven, +soipa niinkuin kutsu torven, +viepä luota lehdon, viidan +virransuille vainon, riidan. + +Eipä juokse jouten virta, +suotta suihka laulun pirta, +kertoo kevätvetten työstä, +talven maasta, kansan yöstä, +ottaa, ahmii yltään, altaan, +luottaa heimon vapaan valtaan. + +Kas, kuin kaikki pyörät pyörii, +askar joutuu, joukot hyörii, +kaikkialla taisto tuima, +riemu työn ja riento huima; +kesken myrskyn, kesken vahdon, +seisoo paasi Suomen tahdon. + +Vannokoon nyt mies ja nainen, +kansan vapaan kansalainen: +»Tahdon olla siinä myötä, +missä tehdään Suomen työtä, +tiedän suunnan, tiedän retken, +totta löydän paikan, hetken. + +Yhteistyöhön työni liitän, +tuosta kaitselmusta kiitän, +että antoi päähän järjen, +jolla teljet tieltä särjen, +murran muurit, auon aidat, +ratkon vieraat pakkopaidat!» + +Niin on Väinön laulun taika +kuin on Suomen myrsky-aika, +kaunis niinkuin kansan tarmo, +armas niinkuin taivaan armo; +missä kuljen, minne kaadun, +tuon ma tunnen laulun laadun. + +6/5 1917. + + + +VAPAA VIRO. + +Terve, Eesti, terve, veljet, +terve, siskot Suomen sillan, +terve, että murtui teljet, +päättyi puhde pitkän illan! +Taara auta kansaa kahta, +jotka kaitsee Suomenlahta! + +Kansa Kaupin, Lemmitynkin, +kauan kestit, kauan kärsit, +etpä kuollut, vaikka synkin +mielin orjan leipää järsit, +heilui heinä taikka olki +maata vieras valta polki. + +Niin ne saartoi saksan-linnat +niinkuin raaka rautamyrsky, +niin ne nyyhki Lindan rinnat +niinkuin laulun laajan hyrsky, +säilyi valtas pihtipieli, +Eestin mieli, Eestin kieli. + +Meillä ruotsi, teillä saksa, +sama vihdoin tsaarivalta! +Kertoa ei kieli jaksa, +kuink' ei kuoltu maailmalta, +riittää, että rinnan tiellä +kohdataan nyt riemumiellä. + +Yhtä ollaan veljesverta, +puuta yht' on kanteleemme, +yhteen kuuluttiin me kerta, +siispä vapausliiton teemme, +tasavallat kansan kahden +poikki laajan Suomenlahden. + +Vala suuri vannokaamme +Suomen, Eestin Jumalalle, +ettei koskaan meidän maamme +enää mahdu sorron alle +sortajankin sortumatta, +muukalaisen murtumatta. + +12/5 1917. + + + +SUOMEN PARTIOVÄEN MARSSI. + +Me vapaan Suomen vartiot +maan vastaisuutta kannamme, +me sille suunnan annamme, +kun vanhain päättyy partiot, +siks viivat, kulmat, kartiot +me tarkallensa tiedämme, +säät myrskyisetkin siedämme +kuin vuoren harmaan hartiot. + +Me turvaa tuomme heikkojen, +me tuumimme, me toimimme, +me oomme yhteisvoimimme +myös suoja yhteisseikkojen, +näin parvet siskoin, veikkojen +kun kasvavat, kun karttuvat, +maan vartioiks ne varttuvat +ja surmaks Suomen peikkojen. + +Me armahdamme, autamme, +me emme pyydä hyötyä, +saa saalista, lyö lyötyä +ei kelpo keihäsrautamme, +on laaja astinlautamme +maailman santa raikuva, +siks vapaa viel' on kaikuva +tää laulu päällä hautamme. + + + +ERÄS PANTHEON. + +AKSELI GALLEN-KALLELA + +26/4 1915. + +Karjalan, Ruoveden ruhtinas! Singota +Sun oli tehtäväs, liekkejä lingota, +rauhan et raataja, vaan sodan heittäjä, +myrskyjen Kullervo, myrkkyjen keittäjä! + +Europan, Afrikan emiiri! Vallata +maat monet, taidetta huonoa tallata +työs oli: kun sotavankkuris vyörivät, +päällänsä mustat ja valkeat pyörivät. + +Herttua hengen ja ainehen! Taulumme, +templimme, patsaamme, soittomme, laulumme +kaikki nyt sinulle kantavat veroa: +On osa niissä sun henkesi neroa. + + +PEKKA HALONEN. + +21/9 1915. + +Syyspäivän tasaus: yhtä pitkät piirtyy +nyt vanat valkeuden ja pimeyden, +Neitseestä Vaakaan päivänkehrä siirtyy, +kuu täyttyy, kypsyy unet tähtien, + +Ja suurta suutelemaan morsiantaan, +yön vallatarta, Jupiter nyt käy, +ja taivaan korkeudesta taivaan rantaan +häät pyhät häilyy, luonto terhentäy. + +Tyventyy tyrskyt maailmankin, hartaat +vain hiljaisuuden sopusoinnut soi, +syventyy sydän, kuultaa kuolon partaat, +jumalat juhlii, kansa karkeloi. + +Syyspäivän tasaus: metsät kirjavoituu, +maa merta, taivas maata heijastaa, +maan kaiken ylle kauneus puhdas koituu, +ijäisyys ihmissielut seijastaa. + +Soi kuolemattomien kuoro, niissä +yö, päivä yhtä pitkän määrän sai, +elämä kaartui värein välkkehissä: +Halosen päivä! Taiteen sunnuntai! + + + +JEAN SIBELIUS. + +8/7 1917. + +Dityrambi. + +Varrella Sääksmäen +vienojen vesien, +kohteessa menneiden, +kauniiden kesien, +vuorella pyhällä +miettivi mies, +silmässä säkene, +rinnassa lies. + +Kesä-yö ympäri +terhentä seuloo, +taivahan neiet +huntuja neuloo, +sinipuna-huntuja, +valkeita vaatteita, +tummia tuntuja, +maailman-aatteita +muinahisuudesta, +aamusta uudesta; +kuiskivat korvaan +miettivän miehen, +loihtivat, laulavat +sankarin tiehen +kukkia, kumpuja +houkuttavaisia, +untenkin umpuja, +kauniita naisia, +suvi-yön lempeä, +liljojen hempeä; +soittavat säveltä +toistenkin virsien, +soittoa pohjolan +hallojen, kirsien, +talvien taikaa, +revontuli-aikaa, +vaaroja, taistoja, +surmankin vaistoja, +valkeuden miekkoja, +Tuonelan hiekkoja, +maineita turhia, +sielujen murhia, +ilkeyttä tuhmaa, +jättien uhmaa; +näyttävät elämän +kaaret ja pielet, +maailman menon +ja ihmisten mielet. + +Salama silmästä +sankarin lentää, +kauas ja kauemmas +henkensä entää, +honkien huminat +heimojen laulut, +luonnon ja elämän +kirjavat taulut +taipuvat yhteen +yksilön mielessä, +kaikuvat uudessa, +oudossa kielessä, +helkkyvät ijäistä +ihmettä monta, +kuultavat kauneutta +ainehetonta. + +Maailma kuulee: +hulluksi luulee +miehen, mi miettien +valtoja viettien +kaikessa katsoo +vertausta vaan, +jättää jo suuren, +kukkivan maan, +sentään ei seppeltä +kulmiltaan. + +»Minne on ties?» +monet äänet ne raikuu. +»Käänny jo mies!» +monet kansatkin kaikuu. +»Et mene eespäin, +taapäin sa kuljet, +onnesi, maineesi +tiet, ovet suljet, +suurt' olet tehnyt, +suuri sa lienet, +kunnias kuulun +nyt hautahan vienet!» + +Saavuta äänet +ei etsijän korvaa, +sointuja uusia +sielunsa sorvaa, +lauluja armaita +auringon lasten, +kukkia, kulmilla +autuuden kaste, +soivat kuin heleät, +hohtavat kellot, +kuultaa kuin nukkuvat +nurmet ja pellot, +läikkyvät lähteet, +hiljaiset hirvet, +taivahan kullassa +lehdot ja virvet, +sinipuna-hunnut, +tummemmat tunnut, +valkeat vaatteet, +taivahan-aatteet. + +Kesä-yö ympäri +terhentä seuloo, +Kohtalon neiet +kangasta neuloo +kanteloniekan, +mi vuorella kerran +sai pyhän miekan +armosta Herran, +toi tulen taivaalta +ihmisten tupiin, +uskonut, luottanut +muiden ei lupiin, +soitti kuin soi hälle +taivahan kaaret, +kotimaan luonto, +sen salmet ja saaret, +mut enin itsensä +luontoa kysyi, +yhtenä, ehjänä, +pyhänä pysyi. + +Sankari Sääksmäen +vienojen vesien, +mestari menneiden, +kauniiden kesien, +muinahisuuden, +Suomenkin uuden! + + + +VILLE VALLGREN. + +15/12 1915. + +Niin, Ville Vallgren! Aatoksemme lentää +nyt päiviin, joita tuskin muistat sa. +Elämä vierii, elonhetket entää, +mut sama lienet ollut poikana, + Sinä ikuinen poika ja laps, + vaikk' oletkin valkeahaps. + +Hän meist' on ehjin! Hänen poskiltansa +punertaa aina uusi päivän koi, +hän itse on kuin suuri Suomen kansa, +maineensa vaikka yli maiden soi, + hän meistä on suomalaisin, + myös maailmankansalaisin. + +Hän meist' on sitkein! Tuota nähkää selkää, +tuon päätä, tukkaa, vartta vantteraa, +näette miehen, jok' ei mitään pelkää, +mi sinuttelee vaikka s----naa; + hän itse on lämmin ja hyvä, + hänen taiteensa suuri ja syvä. + +Mut enin häntä katsokaa, kun suuttuu +hän eestä taiteen oman, muidenkin, +hän hurjistuu, hän muodoltansa muuttuu, +hän lietsoo kaikki tuleen, liekkihin, + jos vastustaa joku, lyö + sen maahan ja silmin jo syö. + +On hällä huumoria--niinkuin meillä-- +mut enempääkin: tulisielu myös. +Se liikkuu suuren taiteen valtateillä, +maa toinen tunnusti jo toimes, työs, + maa suuri ja mahtava, niin + jätit saapuessas kotihin. + +Rakensi Ranska jo sun voittokaares, +Parisin tähdet loisti taivollais, +kuin Robinson sa itse asuit saares, +lie ollut sullai omat Perjantais, + me tiedämme vain, että tulit, + taas maan tämän lapseksi ssuit. + +Ja siksi silmääni nyt kiertyy vesi, +kun sinut piirrän sinne maailmaan, +sun poikasydämines, porsainesi +Boulognen metsän tietä kulkemaan, + näen siellä mä sun, näen täällä, + sama aurinko aina pääs päällä. + +Me keskipolven miehet: meille suotu +ei Suomi enää yhtä ehjä, uus, +on monet meille ristiriidat luotu +ja mielten, miesten sekasortoisuus, + mut heidän on taiteessa sulo + kuin kevään ja kukkien tulo. + +Niin, Ville Vallgren! Mitä täyttänetkin, +sun kauttas kaikki yhteen kuulumme. +Sa mitä näytteletkin, näyttänetkin, +on sentään aina loppusumma se: + Ken kansoille kauneuden toi, + hän maastamme maailman loi! + + + +KASIMIR LEINO. + +17/9 1916. + +Alas astuvat immet taivaan +joskus ihmisten lasten vaivaan, +suovat lohtua, unhoitusta +sinne, missä on mieli musta, +polku yöllisin, yksinäisin, +talvi ankarin, tanner jäisin. + +Laulaa lempeät immet taivaan +joskus ihmisten lasten vaivaan, +päivä paistavi, ruusut puhkee, +kaartuu kattohon templi uhkee, +pyhät nousevat maasta pylväät, +laulun laakerit kiertyy ylväät. + +Tulkoon armaimmat immet taivaan +unten suurien urhon vaivaan, +kaartukoon elo kaunein hälle, +elämän kauneuden etsijälle, +jok'ei tinkiä tainnut, joskaan +haavehensa ei täyttyis koskaan! + + + +ROBERT KAJANUS. + +2/12 1916. + +Kajanus, terve juhlapäivänäsi! +Suurpiirteinen on ollut elämäsi. +Et työtön koskaan ollut. Harmennuit +taiteesi taistoissa, ja varmennuit. +Päämääräs suora oli päivänkoittoon. +Sa viedä tahdoit Suomen taiteen voittoon, +itävän nähdä nuoren siemenen, +maan yli lainehtivan laihojen. +Työs pyhän täytit. Tarmos jännitit: +sydänten sillan maassa rakensit +sävelin, jotka kohtaloita tietää +tään karun maan, tää kansa min sai sietää... +Ja katso! Suomen hongat huminoi +ja uudet laihot uusin lauluin soi. + +Sa talon teit! Sa itse veistit hirret, +ne vedit poikki nummen paatisen. +Vihisi sulle vastatuulten virret, +et vaipunut, vaan nousit nostaen. +Sun lämmin rakkautes, sun tarmos vakaa, +sun koskaan uupumaton uhraukses, +sun koskaan vankkumaton vakaumukses, +valoisa toivos vastustenkin takaa, +miehuutes, milloinkaan ei epäilevä, +iloa ympärilleen säteilevä, +kohotti korkeaks sen aatteen sijan, +min sulle sääti sielu taiteilijan. + +Kas siinä ritar-aseet, joita käytit, +kun tietä Suomen säveltaiteen näytit! +Sa pellon perkkasit, Sa kylvit maan, +jo varhain näit sa toivot Suomen toukoin, +nyt kaikki riemuin sinne rientää joukoin +unelmas valtakuntaan valoisaan. + +Sa joskus yksin seisoit. Vankkana +isäisi maahan juures juutit sa. +Olentos pyhäkössä, missä salat +on aartehes, Sa missä säihkyt, palat, +ylinnä riemun vapaa liekki lyö +kuin helkavalkee, jot'ei voita yö, +kaikelle päällä maan mi uljast' on, +suurtyötä, joka kestää tappion, +mi Luojan luonnossa on nuortuvaa, +ei erakkoista eikä orjaisaa. + +Avajat akkunasi: sisään käy +keväinen pihkantuoksu, linnunlaulu, +veet välkkyy, loistaa luonnon suuren taulu, +maat, metsät, joissa päivä himmentäy. +Iloitset kedon kukka-ihmehistä, +jäät niiden eteen kauan ihaillen, +saat ilon yrteistä sa pienimmistä, +ne tunsit päivinä jo lapsuuden. + +Sua hykähdyttää joka hyönteinenki, +sen viisas askar ja sen vilkas henki, +vain kultakuoriainen vihreä, +mi huomaamatta ruusun-lehtiin hiipii +ja nopeaan sen kukkeuden riipii, +saa sulta äkkisurman säälittä. +Sua aalto ailahduttaa, määrästänsä +mi tietoisena kotirantaan lyö, +kun kultapilvet iltaretkellänsä +mereltä kuultaa sekä saapuu yö. + +Sun katsees näkee joka kauneus-asteen, +min luonto malliks ihanteelle luo, +sen milloin kätkee alle aamunkasteen, +taas kukkakuusin korkein ilmi tuo, +tok' enin Päivää lemmit, alkutulta +Aurinko-meren, voimaa ikiluovaa +titaanin tuon, mi kaikki siiltää, muovaa-- +saa Zoroaster-palvelun hän Sulta. +Voit kuulla värähdyksen jokaisen, +mi nousee, kohoo ääneen korkeampaan, +sävelmään vyöryy aina valtavampaan +ja vihdoin sopusointuun kaikkeuden, +miss' soi: »kaikk' ihmiset on veljiä», +kuin sinkois laulu enkel-siivillä. +Sa kuulet hiljaisuuden myös tuon aavan, +miss' elo tuntuu tarkoituksen saavan +sen runsauden suonenlyönnit parhain +sanovat julki salat tähtitarhain... + +Sisäisin äänin kuulet kutsumuksen, +se raikuu takaa oman rintas uksen, +sen kuiskaa hiljaa kaikki piirit maan: +Pysähdy, vaikka tuokioksi vaan! +Tuo tunnelma sun syvyydessäs säilyy, +se mielessäsi miettivässä päilyy; +ajattelijan kauneus-elämää +alaista elät, suurta, kiihkeää... + +Mut jos sun perus-äänes joskus soinut +on vastakaiutonna tyhjyyteen, +jos aattees lento oudoks jäädä voinut +on niille, jotka tyytyy vähäiseen, +kuin vahti kunnian nyt Suomen kansa +Sun ympär' yhtyy, aikakirjahansa +ijäisen kiitoksensa kirjoittaa +ja rakkauden, mi seuraa raatajaa, +iloisna kyntäessäs taiteen sarkaa-- +jälkeenkinpäin, kun elon päivät karkaa. + +(Tuntemattoman ruotsinkielisen tekijän käsikirjoituksesta muodostettu.) + + + + +ILOISTA TIEDETTÄ. + + + +TRUBADUURI. + +Talo puuntaa rantamalla, +kesä-ilta lankeaa, +hehkuu kuuset kukkulalla +päivän viime suudelmaa, +lahden laine pitkä päilyy, +kaukaa käenkukku soi, +ulapalla purje häilyy, +saaret hiljaa unelmoi. + +Saapuu työstä niittykansa +päivän kortta kaattuaan, +istuu vallat kuistillansa +riippumatot maattuaan, +naiset kauniit, herrat hienot, +keskikesäin vierahat, +posket puhtaat, äänet vienot, +sormet hoikat, soreat. + +Vait on metsä. Niityt, pellot +vartoo yötä valkeaa, +kilkattavat karjankellot +suven aikaa suloisaa, +saunan savu rannan alta +kertoo raatajista työn, +hattara vain taivahalta +haavehista pohjan yön. + +Silloin, katso: pursi outo +puikoo kohti valkamaa, +vaan on kumma venhon souto, +siivet sitä kuljettaa, +ei, ne joikuu joutsenina, +kaartuu kaulat korkeat, +päilyy lahden lumpehina +linnut päivän-paistavat. + +Viiltää rannan alle venho, +vieras maihin astuvi, +katsehessa kaukotenho, +ryhdiltänsä ritari, +hatun heiluu sulka, vyössä +olkapäällä luuttu on, +ja hän laulun laulaa yössä +kuulla kaiken kartanon: + +»Notkui neiti nuori kerran, +kasvoi täältä kaukana, +kaunis niinkuin kukka Herran, +pyhä niinkuin Maaria, +liitti yhteen laulu meidät, +luutuin hänet hurmasin, +vaan hän toista lempi, heidät +säilälläni surmasin. + +Kuolleet on he kumpainenki, +vaan ei kuollut rakkautein, +siksi niinkuin haudan henki +yhä harhaa sydämein, +siksi samoon maata monta, +vellon vettä vierastai, +laulan osaa onnetonta, +harvoin lempi säälin sai. + +Eivät ajan lapset tunne +enää, mit' on murtumus, +tiedä itse eivät, kunne +heiltä haihtui rakkaus, +katoo uljuus, lempi, maine, +kaikki kaunis raukeaa, +menee niinkuin merten laine +kohti paatta harmajaa. + +Laulunikin lie jo turha, +sentään virren viritän, +tunnollani vaikk' on murha, +murhasitte enemmän, +koska loppui lemmen loihdut, +heitän taistohansikkaan: +saitte elon suuret soihdut +sydämistä sammumaan. + +Teitä kiehtoo hyöty lähin, +teitä aine tenhoaa, +nautiskella voitte vähin, +ette enää rakastaa, +ette surra, ette huolla, +ette luoda elämää, +siksi tarvis pohjan puolla +tiedettä ei hilpeää! + +Ah, ne auvot kenpä tietää +kerran kahden autuaan, +maan ei mataluutta sietää +enää saata milloinkaan, +hän on mennyt maailmalta, +irti ihmisistäkin, +miesi, tullut tuonelalta, +tuonne käypä takaisin.» + +Nukkuu talo rantamalla, +niityt, pellot unelmoi, +punapursi rannan alla, +kaukaa airontahti soi, +järvi peilityynnä päilyy, +peittyy lahdet terheneen, +illan, aamun ruskot häilyy +päällä metsän, maan ja veen. + +Kesä-yön on hetki herkin, +aatos untuu unelmiin, +viittoo viita nuorin kerkin +tuulentupiin utuisiin, +liehuu lempi, herää hempi, +aitan uksi narahtaa, +tyttö, joka ennen empi, +sulhon kaulaan karahtaa. + +Miesten, naisten mielialaa +hiiltää outo himmeys, +aaltoo aatoksissa salaa +niinkuin tähkän täyttymys, +poven polttaa nuoret kummut, +kuvat heljät heijastuu, +arat aukee unten ummut, +sielunsilmät seijastuu. + + + +KULKUSET. + +Muistan, kuinka lasna muinen +taivon tähtiä tähysin, +elon etsin arvoitusta +tuoltapuolelta elämän. + +Mitä löysin? Miettehiä +raskasmielisen sydämen, +autiutta ilman aavan, +illan tummuvan tuloa, +varjoja piteneviä, +päiviä lyheneviä, +kaiken kaunihin menoa, +jähmetystä jään ikuisen. + +En totuutta nimeksikänä, +viisautta vähemmän vielä. + +Kuuntelen nyt kulkusia, +tiukuja elon iloisen, +soipien, sorea-äänten, +kyläteillä kiitävien. + +Mitä löydän? Vaikka onkin +lumi valkea kujilla, +mennytkin minun kesäni, +löydän kukkivan elämän, +luonnon laajan, Luojan suuren, +kuulen kaikkeuden sävelet, +tunnen riemut ihmisrinnan, +tuhat tuskaakin totista. + +Päivä päivältä enemmän +arvailen elämän arvat. + +Enkä syrjässä alati +istu, kuule ikkunasta, +valjastan runonkin varsan, +istun itse korjahani, +annan tiukujen helistä, +joulukulkusten kulista, +käyn kera ilohon, ajan +taloihin Tapanin kanssa. + + + +SYYSKYLVÄJÄ. + +»Syys tullut on. Miks yhä kylvät, mies? +Pian peltosi kattaa jo talven ies.» + +--»Kylvän ma keväitä uusia varten, +antaudun armoille kohtalotarten.»-- + +»Olet vanha jo, mennyt on kevääsi oma +Sun eikö jo maassa maata ois soma?» + +--»Kannan ma kuorman riemun ja huolen, +siementä kylvän, siks kuni kuolen.»-- + +»Näin uskoen uutehen keväimeesi +sa uskotko myös ylösnousemukseesi?» + +--»Tiedä en. Teen vain tehtävääni. +Soi läpi sieluni ijäinen ääni.» + +»Mitä sulle virkkavi ääni tuo? +Se kauhua kuolon vai lohtua luo?» + +--»Virkkaa: On valhetta vain moni verho. +Totuus on kotelo, toukka ja perho!»-- + + + +KUVIA RAUTALAMMELTA. + + +1. + +ILTATUNNELMA. + +Taa korpien päivä painuu, +vesi kultana kimmeltää, +mut kultaisempina kaislat +ja salmet ja saaren pää. + +Ah, rinta rauhaton, jospa +levon täältä se löytää vois +ja muistoistaan jos pääsis +eik' ollut toivoja ois! + +Tuon auringon kullan kenpä +vois kätkeä sydämeen +ja itselleen olla outo +kuin kaislat ja välke veen! + + +2. + +YLISKAMARISSA. + +Hiljaa, hiljaa, sydänparka! +Vaikk'en liene liian arka, +säikyn Suomen suvi-yötä, +siin' on tenho, taika myötä; +pelkään puita kukkivia, +valkamia valoisia, +punapurtta rannan alla, +kauneutta kaikkialla. + +Hiljaa! Enin säikyn noita +posken nuoren purppuroita, +impeyttä silmän syvän, +lempeyttä huulen hyvän, +tuota kaulan kaareutta, +poven kummun kukkeutta, +pelkään pettymystä uutta, +ihmislemmen ihanuutta. + + +3. + +VENEMATKA. + +Tähdet yllä ja tähdet alla, +veen yli valju kuudan, +vierii äänetön pursi yössä, +purressa miesi muudan. + +Metsät kaikki jo kellastuivat, +talvi jo tulla taitaa; +jättää ystävät yksiksensä, +aatoksiinsa aitaa. + +Ihmiset hankihin hautautuvat, +miettivät talvitöitään, +tutkivat elonsa tarkoitusta, +synkkiä sydän-öitään. + +Tuumivat, seulovat selviöitä, +jäljelle jää vain hyvyys, +ylle yöllinen taivaankansi, +alle tähtinen syvyys. + +Häipyvät taakse jo talojen lamput +iltahan äärettömään; +purskahtaa mies purressansa +itkuhun äänettömään. + +Kesällä 1915. + + + +UUDEN VUODEN MIETTEITÄ 1916. + +Upposi onni aikoinaan +synkkihin sydänvesiin +vaiko astuikin alle maan, +ei ole tullut esiin, +upposi unelmat, laulutkin +sydänsuruun syvään, +jäi vain aatos ijäisin, +usko ihmishyvään. + +Voi en onnea toivottaa, +toivotan siis vain rauhaa, +vuotta suurta ja valoisaa, +uskoa uutta, lauhaa, +rauhaa muille ja itsellein, +rauhaa maailmalle, +ettei kylpien kyynelein +mentäis mullan alle. + +Vaiko haudassa vasta tuo +valkea vuosi koittaa, +vuosi uus, joka rauhan suo, +rakkaudella voittaa, +vuosi kansojen, ihmisten, +ihmis-ijäisyyden, +tahto taivahan, tähtien, +ääni äärettömyyden? + +Ei! Sen täytyy jo täyttyä +täällä maailmassa, +toivotun todeksi näyttyä +kuin sen näimme lassa. +Lapsenko uskohon uudestaan +lien jo tullut itse, +koska aivoilla tunnen vaan, +aattelen sydämitse? + + + +CONCEPTIO ARTIS. + +»Pohjalaisten Kirjallisuuskerhon» ensimmäiseen vuosijuhlaan '/, 1917. + +Niinkuin rientelevät +kuohut virtojen maan +koskin kymmenin kohti kaukaista, + siintelevää ikimerta, +tahto taitajan käy +kautta myrskyn ja yön, +kunnes aamuinen aatos muotonsa + kirkkahan löytävi kerta; +sydänlähteistä tullen +korven voimaa se kantaa, +järjen järvien päällä +päivän päilyä antaa, +kunnes äärettömyydet +yllä kaartuvat aavat, +aallot aatteen ja tunteen +siinnon taivaisen saavat-- +mutta kirkkainkin taide kätkevi + taitajan ain sydänverta. + +Niinkuin karkelevat +Pohjan kummuilla nuo +ruskot aamun ja illan, päärmeillä + valkean yön punakelta, +yllä taitajan työn +tuska, hekkuma on, +sopusointunsa vasta saavat ne + suurelta rakkaudelta; +vuorten, laaksojen poikki +hunnut kuultavat häilyy, +Isis koskematonna, +ikiverhottu, säilyy, +koura taitajan kohoo, +taasen raskaana raukee: +Isis armoton, milloin +mulle kauneutes aukee?-- +Isis ilkkuvi hälle vaaran jo viidennen + harjantehelta. + +Niinkuin hiljenevät +äänet luonnon, kun saa +Turjan rannoille raisun pakkasen + talven ja yön ikivalta, +tahto taitajan myös +tuiki tyyntyvi, kun +viestit tähtein hän kuulee taivaalta + kylmänä kaareutuvalta; +hänen tarmonsa talttuu, +hänen myrskynsä suistuu, +päivät lapsuuden lauhat +hälle mielehen muistuu, +niinkuin taivalten takaa +hänen laulunsa helää, +siinä autius, tuska, +tunto tyhjyyden elää-- +Hän yksin on! Eikä armoa saa hän + ylhäältä, ei matalalta. + + + +ISTUIN JA ITKIN-- + +Istuin ja itkin +vuoteeni laidalla, +muistelin jällehen Sua. +Miksi mun hylkäsit? +Miksi et sietänyt +sietämätöntä mua? + +Istuin ja itkin +elämäni itkua +rinnassa rikos ja rauta. +Emmekö yhdy? +Emmekö tapaa? +Herra armias, auta! + + + +UKKOSPILVI. + +Ukkospilvi mun pääni päällä-- +mitä se tietää sulle? +Outoja onnen vaiheitako +vaiko murhetta mulle? + +Ukkospilvi sun pääsi päällä-- +mitä se tietää mulle? +Onnea vaiko onnettomuutta-- +saman se tietää sulle. + + + +NIMETTÖMÄLLE. + +Eräs elegia. + +En tunne, en tiedä, en etsi ma Sua, +et tunne, et tiedä, et etsi Sa mua, +mut sentään mun on kuin ois suvi suuri, +kun tahtomattamme me tapaamme juuri. + +Olet virpi Sa outojen viidakkojen. +Sua tuntenut en, Sua kaivannut en, +on kuitenkin kuin oisin kotiini tullut, +kun lasken ma helmaasi haaveeni hullut. + +Ma tunnen: mun viisainta vieriä ois +Sun luotasi pois, ikipäiviksi pois, +ja sentään ma viivyn, ja yön hetket entää, +Sua katson ja katson, ja aatokset lentää... + +Olen etsinyt, kaivannut, surrut ma Sua, +ja sentään on kuin oisit surrut Sa mua, +Sa tuttu, Sa tietty, Sa ijäinen iki, +jota aavistin ain, joka tullut ei liki. + +Saat tehdä Sa mulle, mit' tahdot ja voit, +Sua aattelen yöt, Sua aamuni koit, +tulit tähtenä taivaalle tähdettömälle, +Sun kauttasi synnyin ma taas elämälle. + +En etsinyt, tiennyt, en kaivannut Sua, +vain jotakin kaunista kadotettua, +siks seison Sun eessäsi silmät nyt veessä +kuin seisoisin lapsuuden Eedenin eessä. + +Ma tahtoisin olla sun eessäsi nyt, +mitä kertoo sun katseesi kyyneltynyt, +uni kaipauksen, hämy mielesi, milloin +mua muistaen muista et itseäs illoin... + +En tunne, en tiedä, en pyydä ma Sua, +vain jotakin kaunista kadotettua, +joka kulki mun ohi, joka tullut ei liki, +jota aavistin ain, joka pois meni iki. + + + +ROCOCO. + +Kesäkuva Helsingin saaristosta. + +Yli Turholman tyynten vetten +sävel soiton ja karkelon soi; +vene valkea salmen suussa +kuin ulpukka unelmoi. + +Sen tuhdolla impi istuu +niin kuulas kuin illan kuu, +min paiste piirtyvi mereen +kuin keijujen porraspuu. + +Mut airoilla mies on nuori, +hän huokaa, hän haaveksii. +Hän vihdoin vienosti virkkaa: +--Ah, neiti de la Gardie! + +Te tuntenut ettekö koskaan +elon kaihoa kauniimman, +ikävää elon seesteisemmän +kuin kummuilla pohjolan? + +Teill' eikö mielessä soinut +sävel outojen maiden ois, +ahot kangastuneet, miss' Atis +Camillan kohdata vois?-- + +Hymy huulia immen kaartaa, +mut silmänsä sirkentäy: +--Ah, kreivi Creutz, niin kauas +ei miettehet minulla käy! + +Toki tietää tahtoisin sentään, +mitä kuiskisi armaalleen +tuo Atis, jos Camillan +nyt kohtais hän yksikseen.-- + +Mies nuori vaieten katsoo +vain taivahan rantoja päin, +toki vihdoin vienosti virkkaa: +--Ma luulen, hän kuiskais näin: + +»Ma mättähän tiedän, min kaiho +luo kutsuvi kulkijaa, +siell' leikkiä meidän on armas +ja autuas unhoittaa. + +Nuo unhoittaa hovin herrat +ja naisetkin naurusuut +ja muistaa vain lumot luonnon, +tarut lemmen ja illan kuut.»-- + +--Ja jos Camilla nyt vastais: +»Mätäs onnelan miss' on tuo?» +mitä vastaisi Atis hälle?-- +--»Sydän lempivä vain sen suo.» + +--Ja jos Camilla nyt päänsä +hänen painaisi parmaalleen, +ja virkkais: »Vie minut sinne!» +mitä vastais hän armaalleen?-- + +Yli Turholman tyynten vetten +tuli tuuli ja äänet vei. +Mitä vastaisi silloin Atis, +sitä kukaan kuullut ei. + +Mut päin Kulosaaren rantaa +vene valkea käännähtää. +Joku kitara kaukana helkkää; +vana aamunkultahan jää. + +1916. + +ERÄS KAJAANI-MUISTO. + +Syystunnelma. + +Paistaa kuuhut päältä Pöllyvaaran, +kohu Ämmän, Koivukosken soi, +valkeana takaa virranhaaran +terhen kylmä tienoon auteroi, +syksyn henkäys on maassa, puissa, +metsä harva huokaa verkalleen, +nurmi nukkuu talven haaveiluissa, +talot häipyy yöhön yksikseen. + +Nousee rintaan niinkuin kaiho kumma: +jotain kallista on mennyt pois! +Elämäkö? Ei, on tuoni tumma... +tää on harmajaa kuin hallaa ois. +Haihtunut lie elon aika parhain, +toivot, taistot, tuskat päättyneet; +miesnä seison, mistä lähdin varhain, +eessäin öisen synnyinseudun veet. + +Lehti keltainenko lensi? Tuolla +mua tahtovatko tervehtää +tienoot, joissa onnen päivänpuolla +elin rikkahinta elämää, +missä lauloin elon ensi laulut, +töitten suurten unta nähdä voin, +hehkuin niinkuin hehkui luonnon taulut +alla heinäkuisten aurinkoin. + +Nytkö muistelo vain mulle eessä, +muistot siitä, mit' on takanain? +Kiilto kylmä myöskin kyyneleessä?... +Sammuneet on riehut rinnastain. +Katson elämään kuin ruumislautaan: +tähän asti, tästä eespäin ei! +Tänne jään, ma tänne hankiin hautaan +kaiken, minkä mielen murhe vei. + +Siispä astua ma aion täällä, +siks' kuin kumpu kaartuu kodoksein, +katson kuuta Pöllyvaaran päällä, +vierittelen virttä sydämein, +muutun muuksi, olen mies jo toinen +kuin mun tunsi veikot, tuttavat, +armaskin tuo ainut... Ah, ma voinen +uudistua niinkuin unelmat! + +Ei, en mitään voi! Mun täytyy tänne +jäädä sellaisna kuin saavuinkin, +tuonen-tyynnä joka hermo, jänne, +palaneena päin ja sydämin... +Värisyttää! Täältä pois! Mun täytyy +päästä maille päivän, laulun, työn! +Täällä järki hämyyn himmentäytyy, +täällä alkaa taika Turjan yön... + + +SYYSKUVIA. + +Syyskirjavat kuvat +kuin tuulien tuvat +mun sieluni silmien ohitse käy, +monet mennehet muistot +kuin kuolevat puistot-- +punahehkunta, jolle ei loppua näy. + +Olen tottunut tuohon: +näin nääntyvän ruohon +ja kuolevan kukkien sydämestäin, +mut mistä, ah mistä +sävel soi kevähistä-- +taru lempeni, jonka jo loppuvan näin? + +Runon raikuvan kuulen +ja nuoreksi luulen +taas itseni, taas elon karkelo käy, +taas viittovi taistot, +veren kuohuvi vaistot-- +punahehkunta, jolle ei loppua näy. + +Taas nään sinut illoin +kuin näin sinut silloin +elonliekissä seisovan seppelepäin, +mua vaativan sinne, +mihin jyrkin on rinne-- +taru lempeni, jonka jo loppuvan näin. + +Taas voimiini uskon, +taas huomenen ruskon +kerä kultainen henkeni taivaalla käy +kuin auringon hymy, +jumal-aatosten jymy-- +punahehkunta, jolle ei loppua näy. + +Se leimusi kerran +kuin lempeys Herran, +taas onnesta orvoksi yöhön jäin +Pois tummunut multa +on maan-elon kulta-- +taru rakkauden, jonka nyt rauniot näin. + + + +NIIN KAUKAA JA SENTÄÄN + LÄHELTÄ NIIN-- + +Niin kaukaa ja sentään läheltä niin +soi armas, tuttava ääni, +mun kiertäen unihin kirkkaisiin +ja päivyen kultahan pääni. + +Niin kaukaa ja sentään läheltä niin +käy käteeni armas käsi +kuin kerran kuollut kätteleis +sua lapsuuden ystäväsi. + +Niin kaukaa ja sentään läheltä niin +mua muistovalkea vainoo: +hän nyt on ylin ystäväin, +mut muinen armas ainoo. + + + +TALVIPÄIVÄN PAINUESSA. + +Te talvisen taivaanrannan puut, +mitä tiedätte meistä, +elon hallavan hankihin eksyneistä? +Punakeltaiset saaret ja salmien suut, +miten katsotte miestä, +jok' on kantanut ain ilonkaipuunsa iestä? + +Ja aurinko itse, mi laskulle käyt, +mitä mietit minusta, +jok' en ymmärrä, saa en selkoa sinusta? +Kuin rakkaus sa minulle suurelta näyt, +sen uskoisin taikaan, +mut onneni painui jo entiseen aikaan. + +Se painui, kun petti mun ystävä ylin; +minut jätti hän yöhön +ja päivien päättömien pakkotyöhön. +Vain talven nyt tunnen ja pakkasen sylin, +ah, aurinko meni, +mene pois, mene pois polo rakkauteni! + +Hämy hangille lankee. Mut rantojen puut +ne laulavat laulun +kuin elämäni viimeisen, talvisen taulun; +ja tummuvat saaret ja salmein suut, +ne lohtua tarjoo +kuin kukkaa, mi vaivaisen kumpua varjoo: + +»Miks murehdit, onneton, mieletön mies? +Sua lempivi hän +kuin haavetta valkean yön hämärän. +Olet hälle kuin hiljaa hiiltyvä lies; +sait rakkaudelta, +min päivältä saa nyt yön punakelta.» + +Yö tummuvi yhä ja pakkanen kiihtyy. +Hän ei konsana tule, +en konsana häntä ma syliini sule. +Mun mieleni murhe niin oudoksi viihtyy ... +ah, aurinko meni, +mene pois, mene pois polo rakkauteni! + + + +TÄHTI. + +Yksi etsii viisautta, +toinen etsi rauhaa, +kolmannenpa sydämessä +veren kosket pauhaa, +nuorin on hän tietäjistä, +pyhyyteensä pyrkivistä. + +Virkkaa vanhin viisas yössä: +»Vaikka vuodet painaa, +onpa rinnanriemu, että +viel' en ollut vainaa, +koska Herra salli hetken, +määräs tämän tähtiretken. + +Tiedän, etten kotimaahan +koskaan enää palaa, +että täyttyy täällä kaikki, +mitä mieli halaa, +minkä vuoksi olin, elin, +mitä mietin, tutkistelin. + +Totuutta on monta mulla, +enempiin ne jakoo, +ajatukset aivojani +niinkuin aurat vakoo, +yhtä vain en tietä keksi: +tulla yksinkertaiseksi.» + +Huokaa toinen tietäjistä: +»Tunnen, että palaan, +vaan en tiedä: minne? mistä? +Toki tuonne halaan, +minne painui päivä ehtoon +taivaanrannan palmulehtoon. + +Poltto povessain on täällä, +eikä ennen raukee +kuin mun kerran pääni päällä +kuolon kukka aukee, +mielen murhe, tuska tunnon +murtaa multa miehen kunnon. + +Tiedän, etten maailmassa +enää muuksi muutu, +miesnä oon, mik' olin lassa, +elämään en suutu, +tahtoisin vain nähdä kerran +rakkauden ja rauhan Herran.» + +Jatkaa kolmas jaksajista: +»Koska teitä kuulen, +heräjän kuin horroksista, +päättyneen jo luulen +tämän pitkän tähtiretken, +tulleen elon juhlahetken. + +Autuaammat ootte mua: +teitä vaivaa Henki, +mua, maahan vangittua, +valta ainehenki, +kauneus ja kaiken kaiho, +mitä kukkii luonnon laiho. + +Sielustain en vielä riistä +siemeniä vaiston, +vaikka tiedän, että niistä +varttuu vilja taiston, +nuo kun voitan voimat elon, +kukistan myös kuolon pelon.» + +Pysähtyi jo tähti pyhä, +tietäjille näytti, +mitä kukin etsi yhä, +mikä mielen täytti, +kaikui heille kaikkialta +sopusoinnun suuren valta. + +Heilimöivät henki, aine +heille kerran yhteen, +lauloi rinnan riemulaine +siemenestä lyhteen, +joka kelpas jumalille, +mutta kasvoi ihmisille. + + + +RITARIT. + +Ne lempi ne ritarit uljahat, +ne huokasi aamuin ja illoin, +he samaa impeä rakastivat, +tuo virkkoi vanhempi silloin: + +»Mun palaa rinta ja palaa pää, +minä matkaan suurihin sotiin, +siell' aika on säiläni välkähtää, +sinun lie paras jäädä kotiin!» + +Veli vanhempi matkasi maailmaan, +teki töitä hän miesten ja miekkain, +veli nuorempi jäi kotinurkkahan vaan, +mut hän oli veljistä viekkain. + +Kun tähdet syttyy ja saapuu yö, +hän impensä ikkunan alla +niin hiljaa luuttunsa kieliä lyö +sydänhaaveella hartahalla. + +Veritöistä hän veljensä laulut luo, +oman lempensä noihin liittää, +pian ikkunaan käy impi tuo, +sen aukaisee sekä kiittää. + +--»Runo laulaos töistä Rodrigon taas, +sa ruhtinas lauluniekkain!» +--»Hän kunnia kaiken on kansas ja maas, +tarun kerron ma keskeltä miekkain.» + +--»Ah, luuletko, uljas mun unhottaa +vois kalpojen karkeloissa?» +--»Jäis' ennen mult' unhoon taivas ja maa, +jos itse ma oisin noissa.» + +--»Sun hehkuiko mielesi milloinkaan +myös haaveista sankaritöiden?» +--»Isabella, ma lemmestä hehkun vaan, +käyn aaveena kuutamo-öiden.» + +--»Minä miekkojen leikkiä ihailen.» +--»Minä vain olen lempeni orja!» +--»Minä lemmin laulua vapaiden.» +--»Käy sydämessäin sota sorja!» + +Hän jälleen luuttunsa kieliä lyö +niin kummalla kaipauksella, +ja tähdet viittoo ja tuoksuu yö, +ei torjua voi Isabella. + +He muistavat veljeä taistelevaa, +he huokaavat hehkuvin rinnoin, +he suutelevat sata suudelmaa +he syleilevät sydän-innoin... + + + +MEREN RANNALLA. + +Istun, istun, neiti nuori, +katselen sinistä merta, +ajattelen armastani, +muistan suurta sulhaistani, +mennyttä meren ylitse +keskellä kesäistä yötä. +Vannoi hän takaisin tulla +syttyessä syksyn tähden. + +Jop' on syttyi syksyn tähti, +ei tullut takaisin armas, +tuuli pohjoinen porotti, +ei tullut keralla talven, +meret suuretkin sulivat, +ei sulanut poveni poltto, +taas on Suomen yö suvinen, +ain on armas saapumatta. + +Istun, istun, neiti nuori, +illan valkean hämyssä, +rannan kuohuilta kyselen, +tutkin taivon pilvilöiltä, +pettikö minun omani, +unhottiko uskollisen. + +Rannan vaahto vastoavi: +»Niin on mieli miehen nuoren +kuin aalto meren selällä, +tuulen viemä, toisen tuoma, +viskoma joka vihurin.» + +Hattarainen haastelevi: +»Tutki ennen, turha tytti, +tuulen tietä taivahalla, +polkua suvisen pilven, +pihat ilman piirtäväisen!» + +Istun, itken, neiti nuori. + +Kuulen saapuvan sanoman +ilman pitkiltä pihoilta, +Luojan lempeän tuvilta: +»Mitä itket, turha tytti, +Suomen suuressa kesässä? + +Eipä sulhosi luvannut +tulla yössä valkeassa, +vannoi hän takaisin tulla +syttyessä syksyn tähden.» + +Jop'on kuivui kyyneleeni, +mieli helläksi herahti; +vuotan vielä vuoden, kaksi. + + + +KALYPSON SAARI. + +Hän saaren rantoja yhäti käy, +Odysseus, sankari Hellaan, +hänen mielensä oudoksi synkistäy, +ei venhoa vapauttavaa vain näy, +Kalypso, neitonen saaren, +hänet kahlehti kauneudellaan. + +Hän aistivi, kuinka myrskyssä +merimiehet aavalla laulaa, +miten haahdet heittyvät hyrskyssä, +veen päällä vellamot tyrskyssä, +ja kuinka kuohuista rannan +ne nostavat kättä ja kaulaa. + +Niin raskaasti rintansa huoahtaa: +»Ahot Ithakan, ah, te armaat, +teit' enkö siis enää nähdä saa, +kotiliettä en koskea korkeaa, +mua tervehdi eivät koskaan +siis äidin, ei puolison parmaat? + +Tuo tuhkahan sortui Ilion, +mut Ithaka mennyt on myötä, +olen tullut ma suureen turmiohon; +kuka voitettu nyt, kuka voittaja on, +en tiedä, mut tiedän, että +elo maineeton on manan yötä! + +Akilleus, ah, olet miekkoinen mies, +joka Tuonen lehdoissa lepäät, +Agamemnon, hän tiensä varmaan ties, +Menelaoksen lauha on taas kotilies, +mult' yksin miks kodin armon +Poseidon ankara epäät? + +Puna häpeän peittävi poskiain, +mun rintani kaihosta riutuu, +en viestiä saa sotaveikoistain, +en poiastain, jään tänne ain +kuin kurja mies, kuin Paris, +mi lemmen huolihin hiutuu!» + +Hän huokaa, hän rantoja raisuja käy, +Odysseus, sankari Hellaan, +hänen katseensa kyynelin kylmentäy, +ei silmäänsä sirkeä neiti näy, +mi lähestyy, noin virkkaa +hänet valliten vienoudellaan: + +»Sun käärin ma kutrein ja sulkkuvöin-- +mitä on isänmaa, mitä maine? +Sun huokaan ma huulias päivin ja öin, +Odysseus, ah, sua ain ikävöin, +meri ääretön on, yli äärten +lyö lempeni kultainen laine!» + +Ja päivät ja viikot ne vierivät pois, +kuut kulkevat niinkuin aaveet, +on joskus kuin kuoroa ilmassa ois, +kuin laineilta sankarilauluja sois, +taas pilvinä päivän tieltä +ne haihtuvat kuin kotihaaveet. + + + +TOTTA JA PILAA. + +Runonpäitä. + + +1. + +SOPUSOINTU. + +Terve rauha, rakkaus, +Suomen suuri kukoistus, +kohta tääll' ei vihaa kukaan, +mennään kaikki muiden mukaan. + +Puske eivät puolueet, +onhan kaikki yhtyneet, +uni kaiken kansan taattu, +yöhön asti päivä maattu. + +Joskus joku riehahtaa. +Silloin suuttuu koko maa, +yhtyy koko yhteiskunta +luomaan päälle unhon lunta. + +Kuka lukee lehtiä? +Harva taitaa ehtiä. +Poistuneet on polemiikit, +aatepistot, sanapiikit. + +Eihän toki loukata +saane kukaan toistansa, +siksi leikkii kiltit kilit, +missä muinen hulivilit. + +Aattehia loukatkaa! +Siit' ei järky Suomenmaa. +Henkilöitä karttakaatte, +silloin itse rauhan saatte. + +Kansanvalta vaikenee. +Kannel yksin helisee, +piirtäjien pilkkataito +vuotaa vaan kuin lämmin maito. + +Yhdyn yhteissointuhun, +kutsun siihen sun ja mun. +Riidelköhön roskaväki! +Meillä kukkuu rauhan käki. + +27/3 1914. + + +2. + +ROVASTIN TUPAKKALAKKO. + +Kielsi tohtori topakka +kirkkoherralta hyvältä +tuon tutun tupakanpolton. +Vaari sauhunsa veteli +niinkuin ennen iltiksensä. + +Poiat, tyttäret puheli, +sukulaisetkin saneli: +»Eikö jo isä osaisi +hillitä himoja mielen?» + +Ukko kuunteli, hymyili, +hyvät kiskoi rintasauhut. + +Virkahti vävykin, nainut +vasta neien pappilasta, +kylän kiivas kappalainen: +»On häpeä vanhan miehen +olla noin halunsa orja!» + +Urahti. hyväkin ukko: +»Voinen hallita haluni, +kun sinä hallitset halusi, +naurata et naista nuorta +koko kullaisna kesänä.» + +Lupasivat kättä lyöden. + +Tuli kolkkous talohon, +kova aika kummallekin, +kulki yksin ukko, yksin +maita maisteri vaelti, +kumpikin rypyssä otsin, +silmin synkin, syyttäväisin. + +Kerranpa kesäisnä yönä +vävy istui ikkunassa, +tuumi kohtalon kovuutta, +saapui siihen nuorikkonsa, +näytti puutarhan polulle, +virkahteli virnahuulin: +»Katsopas isän iloja, +katso tuonne tuomen alle!» + +Siellä istui vanha vaari, +veteli sauhuja sakeita +myhäellen, suu mytyssä. + +Tuot' oli tehnyt yöt suviset. + +Kauhistui jo kappalainen, +sentään itsekin älysi +turhaksi lupauksensa; +sopu säilyi pappilassa. + +Huomenna hymyili kaikki: +luonto, luoja ja inehmot. + + +3. + +JUHANNUS HELSINGISSÄ. + +--»Juhannus on tullut, ja tule tyttö mukaan, +valmis ma oon, mua varro ei kukaan!» + +--»Juhannus on minulla ja juhannus on sinulla, +vaan mitä kanssas on tekemistä minulla?» + +--»Sua kaiken jo talvea katsoin ma, kulta, +silmäsi sytti mun sydämeni tulta.» + +--»Entä jos seuraisin, siis mitä sinulla? +Minulla on riippuva mattokin, minulla!» + +--»Minulla on vene, joka varmana kiikkuu, +vaikka sen laidoilla lempikin liikkuu.» + +--»Vakavamman varaan mieli on minulla! +Lie kuten lainehet lempikin sinulla?» + +--»Lempeni luja on kuin purressa ruori, +kun sitä kätesi sun kääntävi nuori.» + +--»On joka sormella moisia minulla?» + +--»Matkaan menen, jos on toisia sinulla!» + +--»Älä mene vielä! Ma tahtoisin jatkaa...» + +--»Jatkatko kanssani elämän matkaa?» + +--»Juhannus on minulla ja juhannus on sinulla, +mutta ei muuta kai tekemistä minulla!» + + +4. + +HELKALAULU. + +Kaikki piiriin, kaikki myötä, +pyörikäämme pitkin yötä, +helkalaulu laulakaamme, +harvoin toisihimme saamme, +arki kuuluu ahkerille, +pyhä-illat iloisille. + +Teemme päivät orjantyötä. +Karkelkaamme kaiken yötä, +laulakaamme lauantaita, +kun on kaksi sunnuntaita +peräkkäin nyt kerran meillä, +sekä meillä että teillä! + +Näätkö varjotonta yötä? +Kaikki piiriin, kaikki myötä! +Heleällä helkakuulla +kaikukoon nyt kaikkein suulla +huoletonna laulu Suomen, +kunnes koittaa uusi huomen. + +Huomen tuopi uutta työtä, +työll' on uusi huoli myötä, +huoletonna huojukaamme, +harvoin joutohetken jaamme, +harvoin köyhä lemmen saapi, +köyhän lapsi laulahtaapi. + + +5. + +KEVÄTMYRSKY. + +Mikä karkelo maassa? Mik' ilmassa soitto? +--Se on kevään ja nuoruuden voimien voitto.-- +Mi virroilla viske? Mi metsässä ryske? +--Jäät lähtevät, on pyhä vapauden jyske!-- + +Mut tuolla, mut tuolla mitä maassa niin kierii? +--Mädät lehdet vain hautaansa vinhasti vierii!-- +Mikä niillä niin kiire ja kauhu ja hätä? +--Elon uuden ne nousua kestä ei tätä!-- + +Siis kuulunko syksyyn vai kevät-aikaan? +--Saat uskoa vain oman tarmosi taikaan!-- +Mut rakkaus jos sydänraukan jo särki? +--Se maahan siis hautaa, mut säilytä järki!-- + +Mihin muistoni haihdutan toivojen tieltä? +--Elon tiedoks ne muuta, saat onnesi sieltä!-- +Mut tieto jos tuo vain onnettomuutta? +--Siis tarvitset tietoa, oppia uutta!-- + +Siis kertonet mulle, mik' kevään on oppi! +--Sa raivaa henkesi jokainen soppi! +Mik' on madonsyömää, sen mato syököön, +mi kestä ei myrskyä, myrsky sen lyököön!-- + +4/6 1916. + + + + +KÄÄNNÖKSIÄ JA MUKAELMIA. + + + +AURINGOLLE. + +(Edmond Rostand). + +Oi sinä, joka kuivaat itkut pienten kukkain, +teet lehdestä kuolleesta perhon elävän, +kun Pyrenean tuulet mandelpuiden hajatukkain +värisyttävät sydämiä kuin ihmisrukkain +näät kohtalon kourissa vääntelevän. + +Sua jumaloin, Aurinko! Sinä, jonka valo +otsat kaikki seppelöi, mehut kaikki kypsyttää, +min sätehissä säihkyy joka kukka ja talo, +joka kuin Luonto-äidin ja rakkauden palo +ain itseänsä jakaa ja kokonaiseks jää! + +Sua laulan, sa saat minut ottaa papiksesi, +sa sinivetten, punapurtten päilyjä, oi, +mi valitset niin usein, kun painut laskullesi, +vain mökin köyhän ikkunan airueksesi, +mi hyvästisi viimeisen viskata voi! + +Sun paisteestas pappilan päivänkukat aukee, +sun sätehesi kiiltämään kirkonkukot saa; +läpi niinipuun lehvien, ilta kun raukee, +valonuoles niin kirkkaina eteeni laukee, +ett' tuskin maata polkea uskaltaa. + +Sa rusottamaan saat ruukun tummankin pinnan, +joka kuivavan rääsyn lipuks kunnian teet, +sa kultaat vilja-auman kuin kuningasten linnan, +sen pikkusisko, mehiläiskeko, siinä rinnan +saa sulta sivumennen myös kultahetaleet. + +Sulle kunniaa niituilla, metsissä, mailla! +Sa siunauksen tarhoille, tanhuile suot. +Mitä sisiliskon silmät ne ois sua vailla, +mitä joutsenen siipi?--sa mestarin lailla +joka viivat suuret, mutta myös pikkuseikat luot! + +Sinä leikkasit irti tuon kaksoissiskon tumman, +mi luona lepää sen, ken on luotu kiiltämään, +soit kaikelle kauniille kaksoisluvun kumman, +kun annoit joka asialle varjon tuon summan +mi usein on kauniimpi kuin se itsekään. + +Sua jumaloin, Aurinko! Ruusut ilmi loitset, +tuot lähteesen tulet, luot luojat pensaston! +Puun pimeän sa punaat, mielen halvan haltioitset! +Oi Aurinko, mi kaikki muuksi muutat, arvioitset, +jota ilman ois kaikki--vain sitä kuin se on! + + + +SHAKESPEARE. + +Prologi hänen vuosisataisjuhlaansa Helsingissä + 23 p. huhtik. 1864. + +(Zachris Topelius.) + +Ken ruhtinas tuo laulun maan +noin sitoi valtakourallaan +runouden, neron valtikkaan +titaanit uhmaisimmat +ja myrskyt intohimojen +löi säännön, muodon kahleesen, +elämän valtamerien +näin viihdytellen vimmat? + +Hyvä ja paha taisteli, +taivaasta tähti putosi, +suur' oli aika, suurempi +se sydän myrsky-huima, +humussa tuulten kasvoi se +kuin liekki, laulu, sytyke +ja paistoi vuosisadoille +kuin tulenpatsas tuima. + +Maan tomuhun, maan harhoihin +se sinkos, mutta kuitenkin +se kuului tähtitarhoihin +ja korkeuden kotiin, +tuon tulen löysi mieron mies: +inehmo, heikko vain, kenties, +hänessä hehkui Luojan lies, +hän kuului jumal-sotiin. + +Kuin hän ei kukaan kuoleva +tajunnut pahaa, parasta, +ei pientä, suurta, jaloa, +ei keskinkertaisinta, +ei kumaraa, ei ylpeää, +ei pimeydessä piilevää, +ei jyrkännettä jylhimpää, +min kätki ihmisrinta. + +Ja kukaan mies ei päällä maan +viel' ole vilpin, murhankaan +jo itse saanut sanomaan +niin tunnon-tuomioitaan, +ja koskaan viel' ei ihmisen +niin hyve käynyt hymyten, +kun kuolemaankin kulkien +nyt sai se palkinnoitaan. + +Kuvattu aikakirjoja +niin rohkeilla ei vedoilla, +niin hahmoja ei haudasta +viel' ole ilmi tuotu, +ei eteen kansan kasvavan +vaiheita entismaailman +puvussa elon purppuran +niin ihanasti luotu. + +Siks suuruutta jos lempii ken, +hän kohta oma onpi sen, +on mahti maitten, kansojen, +ei jouda mullan alle: +vaikk' urhon kattaa kummun yö, +on kansain suuri rauhantyö +se liitto, jossa Suomi lyö +nyt kättä Europalle. + +Näät ihmisyyden laulaja +hän oli Herran armosta, +tuon lahjan piti arvossa +ja palveli näin Luojaa; +Hän, lähde kaiken valkeuden, +myös Shakespearen loi seppelen, +soi kuolevalle säkenen, +mi kuolemalta suojaa. + + + +LENORE. + +(Bürger.) + +Lenore nousi, koitti koi, +hänt' uni raskas painaa: +»Kuin kauan viivyt, Wilhelm oi, +liet uskoton tai vainaa?»-- +Keralla Fredrik kuninkaan +hän lähti sotaan Böhmin maan, +ei mitään miekan tieltä +ees kirjoittanut sieltä. + +Väsyivät pitkään riitahan +kuningas, keisarinna, +tekivät rauhan rakkahan, +ol' kevät kaunehinna; +soi rummut, torvet toitottaa, +kotihin joukot samoaa, +hei, sotalauluin soivin +ja virvin vihannoivin. + +Ja pitkin teitä, polkuja +ja maita kaikkialla +nyt nuori, vanha vastassa +on miellä riemuisalla. +Iloitsi moni morsio. +Ah, taatto! huusi lapset jo, +Lenore suruissansa +vain vartoo sulhoansa. + +Rivistä riviin kulki hän +ja nimet kaikki kysyi, +ei vieri viesti elämän, +salassa sulho pysyi. +Pois joukot riensi riemuineen; +hän heitti hapset hajalleen +ja maahan syöksyi raivoin, +hän enää eli vaivoin. + +Luo äiti kyllä kiirehti: +»Ah, armahtakoon Luoja! +Laps armas, kuink' on laitasi? +Mun sylissäin on suoja!» +»Oi äiti! Kaikk' on mennyttä, +maailma, onni, elämä, +myös Luojan armo mennyt, +ma kuolen murheesen nyt!»-- + +»Ah, Luoja auta, armahda! +Laps, isämeitä lue! +Kaikk' oikein ohjaa Jumala; +nyt, Herra, meitä tue!»-- +»Oi äiti! Harha houkkion! +Jumala väärin tehnyt on, +lie turha Häneen luottaa, +myös rukous on suotta.»-- + +»Ah, Luoja, tiedän, tunnen sun, +sa autat armos tautta, +pois huolet haihtuu siunatun +tuon sakramentin kautta.»-- +»Ei, äiti, turru tuska tää, +ei kuollehelle elämää +voi sakramentit suoda, +ei hoivaa mulle tuoda.»-- + +»Laps, entä jos tuo viekas on +maan muukalaisen puolla +avion uuden, uskoton, +jo solminutkin tuolla? +Laps, sydän tuo sa unhota! +Ei siitä hälle onnea; +kun täyttyy elon määrä, +myös painaa vala väärä.»-- + +»Oi, äiti! Kaikk' on hukassa! +Mi mennyt on, ei palaa. +Mun onneni on kuolema, +en muuta enää halaa. +Ah, että tänne synnyinkään! +Ah, sammu, valo sielun tään, +on Luojan armo mennyt, +ma kuolen murheesen nyt!»-- + +»Ah Luoja, ethän tuominne +sa tuota lapsirukkaa! +Ei järjissään hän haastele +hänt' ällös heitä hukkaan! +Laps, huoles maiset unhota! +On sulla taivas, Jumala, +sa muista sielus ylkää, +mi milloinkaan ei hylkää.»-- + +»Oi, äiti! Mit' on taivaskaan! +Oi, äiti! Mit' on Horna? +Wilhelmin luon' on taivas vaan +ja häntä ilman Horna! +Ah, että tänne synnyinkään! +Ah, sammu, valo sielun tään! +Hänt' ilman jää en eloon, +käy taivahan en iloon.»-- + +Näin tuska häntä tuiversi +nyt kautta suonten, aivoin, +näin Sallimusta syytteli +ja herjasi hän raivoin; +löi rintaa, kättä väänteli, +siks kunnes päivä himmeni, +kuu taivahalle sousi +ja kultatähdet nousi. + +Mut kuule! kuule! Ulkoa +kuin ratsun kopse kaikuu, +ritari nousee portaita, +sen kannusraudat raikuu; +ja kuule! kuule! kolkutin +jo helkkää äänin hiljaisin, +ja portin takaa soipi, +niin että kuulla voipi. + +»Halloo! Laps, miksi avaa et? +Nukutko, valvot siellä? +Sa itketkö vai hymyilet? +Mua millä muistat miellä?»-- +»Sa, Wilhelm, ah! Näin myöhällä? +Mult' ollut mielen särkeä +on valvokki ja uni! +Mist' tulet, kaivattuni?»-- + +»Vain sydän-yöllä samoomme. +Ma Böhmin maasta kulen. +Ma myöhään lähdin matkalle, +sua ottamaan nyt tulen.»-- +»Ah, armas, ensin tänne käy! +Yön tuuli tuima viilentäy, +sua sisään pyydän käymään, +syliini lämmittäymään.»-- + +»Laps, laulaa anna tuulien, +suo ulvoa sa niiden! +Soi kannus, korskuu hevonen +kuin ois se orhi Hiiden! +En jäädä tohdi! Nopeaan +mun taaksein nouse satulaan, +on peninkulmaa sata +häävuoteeseemme rata.»-- + +»Ah, sadan peninkulmanko +häämatka meill' on, luulet? +Löi yksitoista kello jo, +min soinnun vielä kuulet.»-- +»Kuu paistaa! Ratsut raisut ain +on meidän ynnä vainajain, +sun tänään vielä, lupaan, +vien hiljaiseen häätupaan.»-- + +»Tuo tupa miss' on, millainen? +Häävuotees missä piilee?»-- +»Etäällä! Lautaa kuus! Mut sen +on suoja tyyni, viilee.»-- +»Ma mahdunko?»--»Me kumpikin! +Mut joudu, juokse, armahin, +häävierahat jo hartoo, +häävuode meitä vartoo.»-- + +Lenore lensi, kiirehti, +nous povi niinkuin palkein; +hän ratsumiestä syleili +jo käsivarsin vaikein; +jo heittyi orhin selkähän. +Hihhei ja hei! Ei pelkää hän, +vaikk' onkin vauhti huima, +lyö tulta laukka tuima. + +Kuin kahden puolen tien nyt puut +ja niitut, nummet kiitää, +kumahtaa sillat, virransuut +ja viidat ohi liitää!-- +»Kuu kirkas on! Ah armahain, +on raisut ratsut vainajain, +sua kammottaako kuolleet?»-- +»Ah, ei! Mut jätä kuolleet!» + +Mi tuolla laulu, soitto soi? +Nuo kaarneet niitä tuumii? +Soi kellot, kuolinvirsi, oi: +»Me hautaan viemme ruumiin!» +Jo saapuu kalmansaatto luo +ja paarit, arkun tuopi tuo; +kuin kurnu sammakoiden +on laulu kantajoiden. + +»Kesk'yöllä ruumis haudatkaa, +te soiden laulun, surun! +Nyt sulho suuri ratsastaa, +vien kotiin kullanmurun! +Hei, lukkari! Sa kuoros tuo, +häälaulua mun kuulla suo! +Hei pappi! Siunaa meidät! +Ma häihin kutsun teidät!» + +Katosi paari, vaikeni +myös laulu, soitto; heitä, +hurraa! kaikk', kaikki seurasi +nyt pitkin maita, teitä. +Ja eespäin vaan, hihhei ja hei! +tuo vauhti tuima heidät vei, +yöss' orhin harja huiskaa, +tien kivet tulta tuiskaa. + +Kuin kahden puolen tien nyt puut +ja pensaat, kummut kiitää; +kylät ja kaupungit ja muut +asunnot ohi liitää! +»Kuu kirkas on! Ah armahain! +On raisut ratsut vainajain! +Sua kammottaako kuolleet?»-- +»Ah! Jätä maahan kuolleet!»-- + +Kas, kas! Tuoll' yössä tanhu käy +kuin ratas kehräpuinen, +se milloin näkyy, taas ei näy, +on joukko omituinen.-- +»Hihhei! Sa kansa karkelon, +vien vuoteesen ma morsion +häätanhu tanssikaatte, +niin kera tulla saatte!» + +Ja kohta kumma kansa tää +kahisten myötä hiipii +kuin pensasto, kun tuulispää +sen lehdet kuivat riipii. +Ja eespäin vaan, hihhei ja hei!-- +tuo vauhti tuima heidät vei, +yöss' orhin harja huiskaa, +tien kivet tulta tuiskaa. + +Kuin kiitää kuudan-maisemat, +kuin kaukometsät väikkyy, +kuin yllä tähdet, taivahat +ja taivaanrannat läikkyy! +»Kuu kirkas on! Ah, armahain! +On raisut ratsut vainajain! +Sua kammottaako kuolleet?»-- +»Ah. voi! Sa jätä kuolleet!»-- + +»Hei! Hei! Jo kukko kiekuihan? +Pian tuntihiekka loppuu. +Ah, tunnen aamun koittavan! +Hei, orhi, nyt on hoppu! +Hihhei! Päämäärä tässä on. +Jo aukee vuode morsion, +on raisut kuolon ratsaat! +Täss' ovat portin patsaat.»-- + +Ja kohta rautaportin luo +hän suistain ratsun sinkoo, +lyö piiskallaan, ja portti tuo +pois telkimensä linkoo. +Kilahtaa auki aidat sen, +käy juoksu yli hautojen, +ylt'ympär' ristit yössä +vain välkkyy kuudanvyössä. + +Haa, katso, katso! silloinpa, +huh, seikkaa hirveätä! +ritarin putoo haarniska +kuin ruumisliina mätä. +Miss' oli äsken hällä pää, +nyt paljas kallo irvistää, +luuranko viikatteineen +ja tunti-mittareineen. + +Hypähtää hepo, korskahtaa, +sen turpa iskee tulta, +ja hei! sen alla aukee maa, +jää sulho vain ja kulta. +Huu! ulvoo ilmat autiot, +huu! vastaa hauta-onkalot, +Lenore tuntee pelon +välillä kuolon, elon. + +Ja kummitukset kuutamon +nyt kehään järjestäyvät, +kajahtaa laulu karkelon, +he piiritanssiin käyvät: +»Vaikk' katkee sydän, kärsi se! +Äl' Luojan kanssa riitele! +Hän sielus armahtakoon; +käy ruumis maan nyt rakoon.» + + + +RISTILUKIN LAULU. + +(Adolf Paul.) + +Aho vihreä paahteessa auringon +salon harhaisan helmassa on, +siell' istuvi lukki niin musta kuin yö, +vain vaaninta häijyllä työ. +Kas, auringon välkkeitä väijyvi tuo, +ne kelmeiksi kehrää ja verkon hän luo +niin voimallisen, +ah, niin kevyen, +min silmuihin sielut hän pauloo ja lyö +ja kiusaa ja surmaa ja syö. + +Ja valkeus ja päivä niin valjuksi käy, +yli maailman yö pimentäy, +siell' ihmiset sieluttomat haparoi, +mut toimehen tulla he voi. +Yö heistä on kirkas kuin huomenen koi, +mut huomen jos koitti, se yönpelon toi, +he aaveilevat, +he haaveilevat, +kuin henkensä vankka ja valtava ois, +ja hukkuvat, nukkuvat pois. + +Mut lukki se kehrää ja tummuvi maa; +ei sielua yhtä hän saa, +halk' aikojen astuu se seppelepäin, +käy urholta urholle näin, +se valtikan heille ja herruuden suo +ja voiton ja herjan ja kuoleman tuo +ja tuskan ja yön +vuoks sankarityön, +kaikk' kamppailevat lukinlangoissa nuo, +ja kaikilta hurmeen hän juo. + + + +ILTA RANNALLA. + +(Arvid Mörne.) + +Rannan honka vaeltavan +varjonsa näkee vesiin: + +»Tumma puu sysimusta-latva, +ken sa oot?» + +Merien mainingit vastatkoot! +Taas on kaikki hiljaa. +Yksinäinen +tuuli yön vain vielä käy, +haavanlehtiin leyhyy, nukkuu, +metsät vait on vallan. +Yksinäinen pilvi liukuu +ilman alla, +päällä pohjoisimman harjanteen. +Rauha saartaa taivaan, maan ja veen. + +Taivas tummuu. +Rannan honka vaeltavan +varjonsa näkee vesiin: +»Kaunis puu, sa oudonsynkkä-oksa, +vailla pohjaa, suojaa, ohjaa, +mistä voimaa imi juures, mistä +heimos heilinyt on ylhäisistä? + +Tummuus tutkimaton latvas peittää. +Runkos vapisee, se varjon heittää, +vartoneeko helmas himmee, musta +tähden tai yötuulen kohtausta? +Kaunis puu, +kaltaisein sa oot! +Ken sa oot?» + +Rannan puu nää varjoaan ei enää, +vedet viihtyy, nurmet nukkuu, +metsät mykistyy. Yö kaikki kattaa. +Pimeys hiipii puiden runkoin väliin, +väikkyy rantaan, läikkyy vesiin, +kaartaa kannet taivaan, +syttää korkeudessa, syvyydessä +tähdet helmen-heljät, tuikkivaiset. + + + +JOTAIN TAHDON TIETÄÄ-- + +(Arvid Mörne.) + +Jotain tahdon tietää, +enkä liikaa, +salaisuutta tahdo en +hohtokivi-kaunehen, +sanain merkitystä en +laulussa, jot' ihailen, +tarkoitusta elon en +nykyisen, en entisen. + +Jotain tahdon tietää, +enkä liikaa, +en, miks hyisen ruudun kukka niin on +tähden lainen, +en, miks Herran kaaren piirtää pilvi satavainen, +en, miks runon poljento kuin kedon +vilja keinuu, +en, miks loppusoinnun umput laulun +puussa uinuu. + +En, miks itse laulan tässä pitkin kesäpäivää, +runous on kukkanurmi, kulkee monta häivää, +katse kiiltää, kukka tuoksuu, laulaa +leivo pilvein, +ett' on kesä, ett' on elo hällä ilon ilvein. + + + +PIKKU NEIDIT. + +(Hjalmar Procopé.) + +Ne pikku neidit teikkaa, +ne katuviertä kapsaa, +ja kengänkannat keikkaa +ja kukat hattujen, +nuo kautokenkä-janat +kuin rannan kaislat rapsaa; +vain hulmuhame-vanat +jää heistä jälkehen. + +Ne käy kuin karavaanit, +ei heitä paina mure, +ne kiikkuu kuin banaanit +parein ja joukoittain, +on saaneet viran vakaan, +he eivät silti sure, +ei palkan pienuuttakaan, +mut kiire heill' on vain. + +He etsii tärkein elein +pian konekirjaimia, +he rientää poskin helein +pian puhelinten luo, +ne pikku neidit pyörii, +ne tietää, rattahia +on kaikki, kaikki hyörii, +kun käskee kello tuo. + +He käyvät elon läksyyn, +sen päivätyöhön pitkään, +rikasten ääneen äksyyn +ja korkolaskelmiin, +he uurtaa ja he puurtaa, +ei kestä voimat mitkään, +jo vanhuus selän kuurtaa +ja hylyks jää he niin. + +Mut siitä viis, he tuumaa: +hapata lailla lesken +tai ruokarouvan, huumaa +ei myöskään onni se; +osaamme emme myö me, +vaikk' katukansan kesken +me automaatiss' syömme +vähäisen palamme. + +Me emme istu, neulo +myös koruompelusta +ja kosijoita seulo +sadoin ja tuhansin, +mut rakkahalle riittäin +me raoitamme usta +kai niiaten ja kiittäin +kuin iso-äitikin. + + + +NUNNA. + +(Ernst V. Knàpe.) + + +1. + + Lyö, lyö, lyö, +nyt lyö epätoivon pyörremyrsky +merta sielujen kiusattujen. + Yö, yö, yö! +Valkeutta ohjaavaa ei näy. + Yö, yö, yö +yli ihmissielujen kiusattujen. + +Rauhaa, unta ja rauhaa vain! +Rauhaa sieluille ahdistetuille! +Rauhaa tuskien tummuuteen, +rauhaa kalvavan kaihomielen! +Rauhaa, unta ja rauhaa vain! +--Nyt myrskyt meidät kuolohon laulaa. + + +2. + +Puun heelmää emme maistaneet, +mut paratiisin kadottain +me kauan oomme harhailleet +jo teitä orjantappurain; +ah, onko portin enkeli, +mi meitä uhkaa miekallaan, +sen airut, joka armossaan +parantaa haavat lupasi? +Ma sinne, sinne kaihoan +luo elon lyhyen unelman, +miss' unhoitusta laulut soi, +puu tumman-vehryt huminoi. +Tuon katumuksen tunnen vaan: +kun meidät liitti mahti maan, +miks tuhat vuotta eläneet +me emme, tuhat lempineet +ja nousseet vielä haudastamme! +--Niin raukes hukkaan unelmamme. + + +3. + +Sun saapuvan kuulen, et rauhaa suo, +tulet hiljaa tummassa yössä, +sinä saavut kuin liekki ja leimaus luo +tai vyöryväin vetten vyössä. +Pois väisty, kiusaaja, pois, ah pois! +--Pyhä Maaria, päästä, auta! +Suo tuokio rauhan, jos lyhytkin ois, +tai taistoni pitkän hauta! + + Herra, Herra! +Verin hehkuvin täytyy mun itkeä, vartoa +niinkuin eksynyt laps, +näin haavehin ijäti kalvavin hartoa; +kaunis sielu on kuollut ja harmaa on haps. +Ja koskaan ei syli lempivä saavu, +ei armas--Pois! + +Taas yö minun tuskaani ilkamoi, +taas helkkyvä lapsennauru soi. +Pyhä Maaria, köyhä ja hurskas, oi, +oli rikkaus sulla, mi lohdun toi, +oli sulla laps!-- + + Herra, Herra! +Mua uhkaa maallisen lemmen uni, +sa näät minun tuskani, kamppailuni, +et rukousta kuule sa milloinkaan! +--miks teit niin kauniiksi, kauniiksi maan? + + +4. + +Käy elon taulut ohi himmeten +kuin iltataivaan varjot vaihtuvaiset. +Mun tieni on kuin tiet on puistojen, +kun kuoli päivän viime ruskot maiset. +Soi ympär' elon laulut vaieten +kuin puiston tumman lehviin kuiske tuulen, +vait astun, askeliain kuule en, +todeksi unta, uneks totta luulen. +--Etäältä oksain alta portti häämöttää, +käyn kohti kummastellen hiljaa, mit' + on tää-- + + + +PIENOISKUVIA. + +(Ernst V. Knàpe.) + +1. + +RANNALLA. + +Tyyn' oli ilta ja yöhön siirtyi, +vesiin hehkuvat pilvet piirtyi. + +Et antanut sanaa, vain silmäyksen, +mut syvemmän kuin meren syvyyden. + +Soi sävel kumean mainingin +myrskystä, menneestä ammoisin. + +Aurinko aaltojen valkeuteen +vaipui taa meren viihtyvän veen. + +Yöpilvet palaa, +hehkuu ja halaa, +verta ne valaa +ja sammuvat pois. + + +2. + +LELULINNASI SÄRKYI-- + +Lelulinnasi särkyi ja katkeraan +nyt itket sa vuoksi sen. +Itke, itke, mun ystäväin, +surun tuon minä tuntenen. + +Ma kerran leikkiä tahdoin, ma myös, +tuvan tein minä kaunoisen. +Itke, itke, mun ystäväin, +surun tuon minä tuntenen. + + +3. + +KUNINGAS BÖRJE. + +On vanha jo kuningas Börje, jää +jo häneltä valtikka, valta. +Pyhän haudan hän matkaa haaveksii +ja pääsyä synnin alta. + +Hän jättää nyt kotinsa, kontunsa, +vuoks sielunsa murehtivi. +Korun yhden hän ottaa myötä vain: +se sormus on kolmi-kivi. + +Ens kivi kuin kastehelmi on, +ei kaipaa se kirkastusta. +On toinen kuin veri punainen +ja kolmas kuin yö musta. + +Ens kivi on nuoruus kuninkahan +ja toinen on kuningasrata, +mut kolmas kaikkea merkitsee, +mitä hällä on kaduttavata. + +On vanha jo kuningas Börje, jää +jo häneltä valtikka, valta. +Hän haudan jo matkaa haaveksii +ja pääsyä taakan alta. + + +4. + +ELO JULMAKO ON? + +Elo julmako on? Me väitämme niin, +kun varpunen maahan putoo, +mies sortuu sorjihin unelmiin. +Se ei kysy tahtoa sun, ei mun, +se ruusujen tuoksuun tappaa tään, +tuon ruhjovi ruusunpiikeillään. +Tomuhiukkanen, tähti tai mato maan +ikirauhaan polkien polkuaan +se kaikki ne siittää ja murskaa vaan. + + +5. + +MONELLE. + +Olemuksesi pohjasta etseit +elon pulmien avainta. +Mitä sen oli ulkopuolla, +ylenkatsoit ja torjuit sa. +Mut siinä kun uursit ja puursit, +se pieni, min henkesi syrjähän heitti, +niin suurtui, että muun kaiken se peitti. +Sa itsesi katkerin vihamies! + + +6. + +HAUTALAULU. + +Sävel: Integer vitae. + +Vaikerrusta ei: elon, kuolon kuormat +mieliä miehekkääll' ovat kannettavat. +Hehkuu helka-yöt, tulet toivon tuikkaa, +haipuvat +hautaan. + +Hetket kiitää, vuos unen lailla vierii, +unhon varjoihin sukukunnat vaipuu, +päivät ihmisten levotonna lentää +hautojen +rauhaan. + + + +ELIEL ASPELIN-HAAPKYLÄ IN MEMORIAM. + +(S. Wettenhovi-Aspa.) + +Egyptin kuolonkirja sanoo: sielu käy +kotiinsa Aurinkoon kautt' töiden hyvien, +muumio ehjä vaikka hautaan himmentäy, +niin kauan kuin lyö arpa aikain syvien, +mut Henki, jok'on sielun korkeampi Minä, +jää sinne, missä suret yöt ja päivät sinä. + +Tää usko varma vakuudestaan olla voi, +näät Henki aina muovaa muodot ainehen. +Ylevä kuinka viisaudessaan salamoi +tuo Totuus, joka sietää maassa mainehen, +mit' että elämässä enin lemmit sinä, +aina läsnä on kuin sielun korkeampi Minä. + +Ei sovi meille ujot jäähyväiset nyt, +käsissä seppeleet me vaikka seisomme, +siks virkamme: on kaunis sielu lähtenyt +tapaamaan Tuonen ikituttaviamme, +valkeita vainajia, joiksi tulet sinä, +jos kaikki uskomme sen kuin nyt uskon minä. + +Teoistas kiitos, poika Pohjan korea, +mies Suomen, urho Lapin laajain unien; +yön kirkkaan kieltä kertoi silmäs sorea,-- +mi uskoi maahan kuusten, maahan lumien; +tään kansan tulkki pienin ehkä lienen minä, +mut kiitos siitä, että siihen uskoit sinä. + + + +SUOMEN KANSALLE. + +(S. Wettenhovi-Aspa.) + +Sa laulun kansa, korven kansa karu, +maailman pahan riitain tuolla puolen, +sa petäjäin, sa pettuleivän taru +täys tyyntä toivoa myös alla huolen: + On aikas tullut. Katso, päivä koittaa! + +Sa kansa, jonka muisteloissa päilyi +maailman luominen, sen alkumuna, +Egyptin usko oli se. Se säilyi. +Sa hengen voimiin uskoit herjattuna. + On aikas tullut. Katso, päivä koittaa! + +Hymyilee sfinksi erämaasta sulle +isäisi pyramiidein pyhää taikaa, +uus valo paistaa maalle siunatulle, +se uhmaa kansoja ja uhmaa aikaa. + On aikas tullut. Katso, päivä koittaa! + +Jo kyllin kukkas piili pohjolassa, +se kyllin kyynelistä kastui täällä, +mut mainees nouseva on maailmassa, +sun kantelees on soipa kansain päällä. + On aikas tullut. Katso, päivä koittaa! + + + +ARPAKAPULA AMERIKAAN. + +(S. Wettenhovi-Aspa.) + +Veikko, merten yli purjehdit, +Niagaraan dollar-muodit murhaa, +kullan sointu, jolla sammutit +henkes hehkun muun, on turhaa, turhaa... + +Lienet hartiakas, suuri mies, +kunnon orja mammonankin siellä, +otsas hiessä leipäs saat kenties +taikka taivaltanet vilpin tiellä. + +Syntynyt et konnaks »splendidiksi», +heitä »trustit», heitä »bussines», +sinusta ei lännen lurjuksiksi, +Suomi luottavi sun palauksees. + +Tallin tauskin tääll' on kultainen, +tääll' on ruista kyllin hampahilles, +ihmeitä voi aura jokaisen, +maat' on lehmilles ja lampahilles.-- + +Peru isäin, pyhä peltotyö: +tuhat suota ojitettavata-- +jos me tahdomme, pois halla-yö +väistyy, karttaa kansaa rikkaampata. + +Katso, maa, jok' oli isäisi-- +imeneet sen vaikk' on muukalaiset-- +sinne lapsillensa laulavi +kuin sen kosket, vielä kotimaiset: + +»Suomen mies ja nainen! Pääskykin +keväin aina kotihinsa palaa. +Tulos heti, tullos takaisin +äitis luo, mi ikävöi ja halaa!» + +Rahaa jos sull' on, se tänne suo, +täälläkin sun säästyy dollarisi, +tänne mahtuu miljoonat--mut tuo +uudet aatteet uusiin koteihisi! + + + +MARSELJEESI. + +(Rouget de L'Isle.) + +Lapset synnyinmaan, marssikaamme +päivä koittanut on kunnian! +Hirmuvaltain, vaaraksi maamme, +liput hurmeiset näätte liehuvan. +Vainioilta huudot jo vainon +tänne raikuu raivoisat, +meiltä tappaa he tahtovat +isät, äidit, puolison kainon. +Aseihin ryhtykää! +Riveihin yhtykää! +Eespäin, eespäin! Juoda nyt saa +sortajainsa verta maa. + +Mitä tahtoo tää valtiaiden, +valapattoin palkkalauma tää? +Keitä varten kautta on maiden +kahleraudat kauan tehty nää? +Kansalaiset! Oh, häpeäämme! +Meitä varten on ne vain, +meistä luullahan, ruhtinain +ijät kaiket me rengeiksi jäämme. +Aseihin ryhtykää! +Riveihin yhtykää! +Eespäin, eespäin! Juoda nyt saa +sortajainsa verta maa. + +Kuinka? Täällä siis vallitseisko +laki laumain ventovierasten? +Rosvot, ryövärit meitä hallitseisko, +löisi maahan nuoren vapauden? +Jumal'auta! Orjainko halpain +meitä tahto taivuttais +ja me itsekö vaivuttais +alle taas tyrannien kalpain? +Aseihin ryhtykää! +Riveihin yhtykää! +Eespäin, eespäin! Juoda nyt saa +sortajainsa verta maa. + +Vallat, peljätkää, vaviskaatte, +mustat sankarit salamurhien! +Palkan varman töistänne saatte, +tohdin taata jo nyt teille sen. +Joka mies sotamies on silloin +teitä vastaan taistelemaan, +uudet nousee helmasta maan, +vaikka vanhat kaatuisi milloin. +Aseihin ryhtykää! +Riveihin yhtykää! +Eespäin, eespäin! Juoda nyt saa +sortajainsa verta maa. + +Muistakaa, sotaveikot sorjat, +vapaus teitä velvoittaa: +säästäkää nuo ostetut orjat, +heidät pakko vain taistohon saa. +Mutta valtias tuo täys saastaa +ynnä kumppanit nuo Bouillen, +pedot, tiikerit pentuineen, +jotka äitinsä rintoja raastaa... +Aseihin ryhtykää! +Riveihin yhtykää! +Eespäin, eespäin! Juoda nyt saa +sortajainsa verta maa. + +Pyhä rakkaus synnyinmaamme, +nouse, nostata kättä kostavaa! +Vapaus, vapaus varjelkaamme, +on sun alttaris armas isänmaa! +Alla viireimme hengetär voiton +rientäköön kera riemuamaan, +vainolaises nähköhöt vaan +maamme juhlan ja maineemme koiton. +Aseihin ryhtykää! +Riveihin yhtykää! +Eespäin, eespäin! Juoda nyt saa +sortajainsa verta maa. + + + + + + +AJATAR + +(1920) + + + +UUDEN SUOMEN LAULU. + +Ei silloin paistanut päivän kulta, +kun puhkes kukkahan Suomen puu, +jäät järkkyi, tunturit iski tulta, +veet verta vyöryi ja maat ja multa, +oli kansojen yö, oli surman suu, +surupilvessä maailma muu. + +Eik' ollut oikeuden valta vankka +kun syntyi Suomesta laulu uus, +oli vainon vuossata synkkä, sankka, +rae lankes, rangaistus kulki rankka, +monet heimot ja kieletkin Herraansa huus, +paha voitti ja maan mataluus. + +Se vaappui Salliman vaskivaaka, +kun arpa lyötihin kansan tään, +jo riemuin raivosi lauma laaka, +jo uhkas hirmu ja rauta raaka +joka kukkaa, mi tääll' oli reunalta jään +vain pälvestä nostanut pään. + +Sen tunsi lapsi kuin valkotukka, +--nyt lankes kohtalon kolkoin yö, +ses aukes ain yhä kuolon kukka, +tuo ulvoi ain yhä Manalan hukka, +se hiipii, se saapuu, se saartaa, se syö, +mitä loi tuhatvuosien työ. + +Jo kuuli kuolonsa kellot kansa. +Nous silloin valkea Suomenmaa; +nyt huoahtain hurmeesta, haavoistansa +se seisoo jylhässä voimassansa, +nyt miekoin, nyt miehin se valloittaa, +mit' ei auroin, ei aattehin saa. + +Ei ollut outo se taiston tiellä, +sen muinen ruotsi kuin ryssä ties, +miss' iski yhteen ne miehen miellä, +teki totta Suomenkin säilä siellä, +mut missä, miss' oli Ruotsin mies, +kun meill' oli orjuuden ies? + +Myös hengen taistoa hehkuvinta +tää kansa kauan jo käynyt on: +kun valtaa kahta sen kantoi rinta, +sen raskas ollut on rauhan hinta. +Nyt itsensä voittaja voittamaton +valon vuoresta päästänyt on. + +Taas tunnen kansani: kalliolla +sen valtakunnan on kulmapaas, +taas synnyinmaassa on armas olla, +ois ilmaa kaikua kantelolla, +kun loihtisi laulu vain elohon taas +sen kaiken, min kuolema kaas! + + + +AUNUKSEN AAMU. + + Miettehet kummat +kulkevat mielessäin kuni tuulien tuvat, + muistelot tummat, +aikojen ammoin menneiden kultaiset kuvat: + nuo olen rannat +jossakin nähnyt, rannoilla saunat ja talot, + valkeat sannat, +saaret ja salmet ja ympäri huokaavat salot. + +Tuoll' olen kiikkunut + kivillä lapsena, mansikanmarjoja syönyt, +tääll' olen liikkunut, + lehdoissa lempinyt, laulanut, leikkiä lyönyt, +noit' olen soutanut + virtoja, järviä, ajellen karjoja Ahdin, +soutanut, joutanut, + joikunut heimosta hengen ja kauneuden mahdin. + + Milloin ja missä? +Jossakin, jolloinkin, vuostuhat-taivalten yössä, + himmenevissä +illoissa, aamuissa, päivänkin päätyvän työssä, + kun sukukantani +vallitsi Vienan ja Väinän ja Laatokan maita, + soi kotirantani +sointuja, joita ei tään ajan lapsoset laita. + + Aurinko koittaa, +puhkeevat pilvet, haihtuvi orjuuden haamu, + valkeus voittaa, +käy yli Aunuksen korpien korkea aamu, + louhien lomasta +nousevat entiset, yhteiset muistelot esiin, + onnesta omasta, +vaipunehesta Venäjän virtojen vesiin. + + Saarina, nieminä +pyrkii nyt päivähän päin suku Väinämön pyhä, + pirstoina pieninä, +laulaen laulua, loitsua yhteistä yhä: + kuulen ma sieltä +kumpujen kumua, helkettä hautojen hiekkain, + maammojen kieltä, +taattojen mieltä ja kalsketta veljien miekkain. + + Uusi on rusko +ranteilla taivaan säihkyvä säilien teriin, + uusi on usko +tunkeva nyt Viron, Vienan ja Inkerin veriin: + ei iki laukee +yltämme orjuuden yö, vihamiehen ei vaino, + jos iki raukee +ei ies Moskovan, Pihkovan, Pietarin paino. + + Ah, useasti +virtoja Suvannon kaahlasi kasakan hepo + ääriltä asti +Turjankin tuulisen poistui rauha ja lepo! + Kerran jos poistuis +myös aron poijilta, urhoilta Uraalin takaa + ei taru toistuis +hurmeinen tuo, ja Suomen ois viljelys vakaa. + +10/6 1919. + + +VAPAUDEN VILJA. + +Ajan ei meri tyynny, sen syysmyrskyt myrää, +tulet Kalevan kaameat taivaalla palaa, +teräs tuoll' yhä lyö, tykit tääll' yhä jyrää, +yhä vaanivi julmuus julki ja salaa, +yön peitossa käy viha, karsaus kyrää, +kyyn kähyjä keittää ja myrkkyä valaa: +se kuuluvi heille! Mut meidän on tapaa +vain muistaa: Nyt Suomen kansa on vapaa! + +Oman ortemme alla nyt leipäämme syömme +kuin ei tuhatvuotehen tääll' ole syöty, +se puhkesi kukkahan, laulumme, työmme, +se oikeni oikeus maahan jo lyöty, +se valkeni, orjuuden, kurjuuden yömme, +se ilmeni, ihmishaaveiden hyöty: +näki maa vähä, pohjoinen vapauden unta, +kun maanpiirin pimensi keisarikunta. + +Sen vaipui jo valta, se sortui jo soraan, +tuo maailmanpuu, tuo kansojen kauhu, +sen tuhkasta nousevan uuden jo oraan +me näämme, mut uhkaa kuin ukkosen pauhu; +nuo valtiot uudet jos joutuvat toraan, +ne jällehen kasken sen kattavi sauhu, +ja jällehen Moskova pettää, ja jälleen +me orjia ollaan kuin ennenkin tälleen. + +Kuin syyttäjät seisomme aamussa ajan, +Ukraina ja Puola ja Suomi ja Viro, +tuli tuiskavi myös Lätin, Liettuan pajan, +yks meillä on yhteinen tunnus ja kiro, +me selvän nyt vaadimme raakuuden rajan, +kuin lieneekin valtioviekkaus sen siro, +näät Moskova pettää, on pettänyt ennen, +ja pettävi tuhanten vuosien mennen! + +Siks ain yhä yksi on suurin ja tärkein: +Isänmaa, isänmaa olet vapaa nyt kerran! +On onnesi vallassa lastesi järkein, +siks rukoile heille nyt viisautta Herran: +kevätmyrskynä nousi he, kahleensa särkein, +syysmyrskyjä sietää he voinee sen verran, +ilon että sen itsellensä he suovat +ja vapauden korjatun kotiinsa tuovat. + +Maamies, joka sänkeä keltaista astuu, +jo mielessä ehkä ens-syksyiset sadot, +hän vaieten miettii, mi hällä on vastuu, +jos tyhjät on talviset riihet ja ladot, +mut katso, nyt äkkiä silmänsä kastuu, +on kuin poven murtuisi muurit ja padot, +ja hiljaa hän kätensä yhtehen liittää: +hän Luojaansa vapauden viljasta kiittää. + +Mut poian, mi tarttuvi kirjaan ja lukuun, +hajamielisen huomaatko otsalla leiman. +On kuin hän ei mahtuisi pulpettipukuun, +mut jos hänen ryhtinsä oivallat reiman, +ole varma: hän kuuluvi urhojen sukuun, +hän unhotti kirjat ja keikailun, keiman, +kun soi sota syntymämaasta--kentiesi +hän on Vilppulan, Raudun tai Ahvolan miesi! + +Ja tuomari, tuomiopöytänsä takaa +mi kamppailun kakskymmenvuotisen kesti, +lain vartia harmaa, min hartaus vakaa +väkivallan ja vääryyden voimia esti, +kun oikeutta nyt hän kansalle jakaa, +hänen kenties muistuvi mielehen Kresty +ja sankarikumppanit Perman ja Vjatkan-- +hänen silmänsä seestyy, hän muistaa sen matkan. + +Vait! Kuulkaa, hän haastaa: »Min tietäjät tiesi, +mitä suurmiehet arpoivat aikojen yössä, +miten kaikunsa korkeimman sai kotiliesi, +miten haaveemme hartaimmat täyttyivät työssä, +kun Pohjolan poika ja Karjalan miesi +nous harteilla haulikot, kirvehet vyössä, +sen näimme: siks voimmekin olla nyt hiljaa, +ja hiljaa nyt siunata vapauden viljaa.» + +7/9 1919. + + + +KUSTAA AADOLFIN NÄKY. + +On kylmä ja kirkas tähti-yö. +Veet himmeät laivan laitaan lyö; +ylt'ympäri huokaa korpien vyö +ja halla harmaja suo-maan. +Nuor' kuningas juuri on laivallaan +Nevan suulle saapunut oppimaan +sodan vaikean taitoa urhoiltaan +ja heille apua tuomaan. + +Heill' eessään heikko on Moskova, +on vallattu Novgorod, Pihkova, +Viro, Inkeri viety ja Liettua +pois Puolan ja Venäjän maista. +Itämeri on Ruotsin!--Ja de la Gardie, +taas voitoista uusista uneksii +ja Venäjän tsaariksi tervehtii +jo prinssiä ruotsalaista. + +Kajutassa on ollut kokous; +mitä päättänyt, tietää Sallimus +ja valtakuntien vaellus, +min tuo tuhatvuodet julki. +Mut vielä kauan sen jälkehen +soi kannelta kaiku askelien, +kun kuningas vilkkaasti haastaen +kera Eevert Hornin kulki. + +Hänen luontonsa on kuin leijonan: +hän vallata tahtois maailman, +maan tehdä Ruotsista mahtavan, +sill' ettei mittaa, ei määrää. +Hän merestä ryssän jo työnsi pois, +nyt vuoro Puolan ja Tanskan ois, +ellei jo Saksasta torvet sois, +päin vaatien uskoa väärää. + +Wien saapa on tuiman tuomion: +kukistettava kuuluisa Habsburg on, +protestanttiset saatava liittohon, +ett' ois evangelium vakaa; +ja itse hän ois sen liiton pää-- +eik' Europa ahdas riitä tää, +uus maailma hänelle häämöittää +jo Atlannin aaltojen takaa. + +Kuvat kummat, valtavat vaeltelee... +Nyt äkkiä kuningas kalpenee, +hän valkenee, hän vaikenee: +kuu virralle hohtonsa heittää; +lumon oudon luo suomaisemaan, +sen korpehen, rimpehen koleaan, +jota Suomenlahdesta Laatokkaan +nyt huuru hallava peittää. + +Mut huurusta katsehin hurmaisin +nyt näkee hän nousevan kaupungin, +ylös pyrkivän tornein ylpehin +ja kaunehin pylväin ja kaarin. +Ja hän kuiskivi vallassa tenhon tuon: +»Pääkaupungin näätkö sa keskeltä suon? +Mä tänne Tukholman uuden luon, +mi pitää silmällä tsaarin.» + +Horn kumman kuulee, hän hätkähtää. +Mut Kustaa Aadolfin nousee pää, +hänen leijonamielensä lennähtää, +sen tähtihin sinkoo säen, +ja kansojen kohtalot näkee hän: +maan suuren pieneksi piirtyvän, +mut onko se Ruotsin vai Venäjän?-- +Hän virkkaa: »Huonosti näen. + +Olen kuoleva vaan mä ihminen. +Mut kuitenkin neuvosherrojen +tään annan tutkia aatoksen, +mitä tuosta he tulevan luulee.» +Hän vaikenee. On kylmä yö. +Veet himmeät laivan laitaan lyö; +kuin kuoloa korpien huokuu vyö, +kuin kalmaa kaakko tuulee. + +25/10 1919. + + + +TIETÄJÄN TARINA. + +On ollut kansa outo kaukana, +on ollut maa ja suuri valtakunta, +vaikk' uinuu nyt se vuosisatain unta +arojen autioiden hiekassa; +sen lakkas laulu, sammui viime lies, +tien sinne löytää vain nyt tiedemies, +mi kurkistellen kumpuin patsahia, +tavaillen kielen kumman kirjaimia +näin muinaisista muovaa uudestansa, +mik' oli outo maa ja outo kansa. + +Hän maata kaivaa, löytää aarnion: +on ollut kansa seppäin, tietäjien, +mi tunsi rauhan työn ja toimen hien, +mut sotaa ei, ol' aivan aseeton +kaluja, kaunisteita takoi vaan, +ei murhan astaloita milloinkaan, +näin itseksensä raatoi, rauhass' eli, +ijäisyys-aatoksin vain askarteli, +mut naapurit jos joutui taiston teille, +se usein antoi neuvon viisaan heille. + +Myös ollut maailma on outo niin, +tuot' ettei hätyyttänyt kansaa kukaan, +vaan kaikki taipuivat sen tahdon mukaan +ja siihen turvas niinkuin tuomariin; +näin kansain kesken kunniaa se sai, +myös varmaan monta kadehtijaa kai, +mut kateet, kaunat voittain hyvyydellään +se kaikki suostutteli sopuun hellään, +ja--mik' on kumma suurin kertojalla!-- +se kuoli luonnon lempeen kuolemalla. + +Ja päätään pudistaen tiedemies +arolla aatoksiinsa hiljaa vaipuu: +»Mik' ihanin on ihmiskunnan kaipuu, +sen kaiken kansa tuo jo tuns ja ties. +Miks elää enää polven nykyisen? +Jo kerran täyttyi haave parhaiden. +Tääll' yhtyi suuri taito, suuri tieto +ja suuri rakkaus, niiden lähde lieto; +on ollut maa ja kansa onnen lauhan, +mi muilta sai ja muille antoi rauhan.» + +Mut aron tuuli hiljaa huminoi: +»Tie sama kaikkien on kulkeminen. +Jos oli kerran kansa onnellinen, +sen kaltaisiks myös toiset tulla voi. +Mi kerran täyttyi aroill' Aasian, +lie mahdotont' ei mailla Europan, +ja vaikka heimon tuon jo hiekka peitti, +niin varmaan monta jälkehensä heitti +se hengenheimolaista maailmaan +tuot' aikaa vanhaa uudeks uskomaan.» + +Ja tuulen kuiskeen kuulee tiedemies, +hän tulen uuden tuntee rinnassansa: +»Oon heitä myös, on mullai maa ja kansa, +on maailma, ja tiedon, taidon lies. +On aava eessäin ajan uuden maa; +sen tahdon rauhaiseksi rakastaa. +Mun vaikk' on yksinäiset päivät, yöni, +mun kuuluu ihmiskuntaan hengentyöni, +oon pyhä liekki toivon uuden, säen +totuuden, jonka sielunsilmin näen.» + +Heräsi haaveistansa tiedemies; +päin pystyin korvesta hän kotiin läksi, +kohosi aikakauden tietäjäksi, +mi vastaisuuden suunnat selvät ties, +myös salat mustan muinaisuuden yön, +päämäärät kauneuden kaihon, työn. +Näin unta näki, uskoi ihmisrukkaan; +kun kuoli, kummullaan nous nurmi kukkaan, +säteili päällä niinkuin päiväntähti; +hän hengenheimolaisten luokse lähti. + + + +SYDÄN-SUOMEN LAULU. + +Voi löytää riemun rikkaamman +ja runsahamman huvin, +myös murheen ruusut mustemmat, +ken haaveksii ja halaa, +mut rauhaa, sopusointua +ken etsii Suomen suvin, +sen miel' on maansa sydämeen +ja sinne aina palaa; +kun uhkaa unten yö +tai taivaan myrskyt lyö, +sen vastaan ottaa, varjelee +siell' ahkeruus ja työ. + +Ja tuntureille tuskan ken +jos uhman urho aikoo, +tai huiput vallan, kunnian +jos hurjimusta kiintää, +ne loitompaa hän löytänee, +ne täältä kauas kaikoo, +tääll' laaksot viljaa lainehtii +ja metsää vuoret siintää, +veet virtaa viihdykkäät, +puut lautuu lakkapäät, +ja vetten, vaarain vierillä +työn tyynen jäljet näät. + +Äl' usko, että tyhjästä +nuo niitut, pellot nousi, +nää suuret, kauniit kartanot, +nää pihlajaiset pihat! +Ei niitä miekka miettinyt, +ei vainon nuoli, jousi, +ei tehneet taiston tapparat +tai vihollisten vihat: +ne nousseet rauhan helmast' on, +ne taika auran taistelon +loi kunnahille kukkimaan +kuin tähkät sovinnon. + +Ja äänet pääskyn älyytkö, +mi puhuu viiripuusta, +tai kielet ruohon kasvavan, +mi kastehelmin päilyy? +Ne virttä samaa suurta soi, +mi kaikuu kansan suusta, +soi kaipausta kauneuden, +mi sydämissä säilyy, +mi nostaa povet poikien, +ja punat neitten poskien, +mi aikaan toiseen, armaampaan +viritti kantelen. + +Jos Suomen sydän sulkeuu, +se huokaa huolta mykkää +tai mylvähtää kuin myrsky-yö, +kuin leimaus ja palo; +mut jos se kelle avautuu, +se ailahtaa ja sykkää, +se siltä sielun tenhoaa +kuin kesä-öinen salo, +miss' sinipiiat karkeloi +ja metsän simapillit soi +ja ilma illan valkean +jäät järjen viedä voi. + +Siks sydän vasten sydäntä! +Niin syvin valta vaatii. +Tuo tiedon kaiken summa on, +on elon laajin laki. +Sen lain jos epää ihmislaps' +ja itsekkäämmän laatu, +niin henki hällä jähmettyy +ja jäähtyy toiseltaki, +jää oudoks onni, rakkaus, +työn jalon kumma kutsumus, +ja ihmisyyden, isänmaan +myös korkein kukoistus. + + + +PYHÄ SYNNYINMAA. + +Suomen Tasavallan itsenäisyyspäivänä 6/12 1919. + +Sua muistamme ain, pyhä syntymämaa, +mikä lieneekin toimemme, työmme, +ylin onni Sa oot, minkä ihminen saa, +elon aurinko, tähtönen yömme; +Sun korpies kuisketta kuulimme läsnä, +sitä unhota emme me harmajahasna, +Sun valtaasi tahdomme vahvistaa, +Sua lempien leipääsi syömme. + +Oli kielesi kirkkaus jo vertaamaton, +kun soi sitä äiteimme huulet, +sen kauneus nyt karttunut, varttunut on, +tänä päivänä kun sitä kuulet: +se kaikuu nyt huipuilta valtion vapaan, +mut kaikuvi maammojen, taattojen tapaan, +käy tietona, taitona taistelohon, +miten muuttuukiu maailman tuulet, + +Ja mielesi meille se suurna jo soi, +kun orjuus uhkasi maata, +se rintaamme rautaa ja rakkautta loi, +jok' ei konsana sammua saata; +kun vallitsi kerskaten keisarivalta +ja uhrinsa otti jo orttemme alta, +me tunsimme: et sitä sietää Sa voi, +jos tahdo et voimasta laata. + +Siks syöksyimme kuin sinivirtaisi vyöt, +siks seisoimme kuin valon vahdit, +siks tulta ne tuprusi pohjolan yöt, +soi mielten ja miekkojen tahdit, +mut Sulta me tahtomme, tarmomme haimme, +Sult' yksin me voimamme, voittomme saimme, +Sun hangistas nous unet, urhojen työt, +nous taattojen, maammojen mahdit. + +Ylt'ympäri Sun, nyt katso ja nää, +pyhä lippusi pystynä liehuu, +voi leijona viirinä lennähtää, +jos taas kirot sortajan kiehuu, +mut muuten se vapauden, rauhan on vaate, +kuin risti sen rinnassa rakkauden aate, +jos ei sitä turmele tuuliaispää, +ei riitojen myrsky, mi riehuu. + +Valan vannomme juurella viirisi sen +yht' olla ain kansaa maamme, +tätä heimoa pohjolan pakkasien, +min tuskat ja riemut me jaamme, +mi talvessa taistellen itsensä nosti, +mi kalliisti kalleimman onnen sen osti +nyt seisoa parvessa parhaiden, +jost' ylpeät olla me saamme! + + + +RAUHAN INTERNATSIONALE. + +Kun aika kaikki pahempaan vain kääntyy, +kun ahdistuu ain yksilöiden olo, +kun kansat toiset vuotehellaan vääntyy, +kun toisen niskaa polkee toinen polo, +kun toiset tautiin, toiset nälkään nääntyy, +ois tunnus ainoo: olemassaolo. +Oh, _Pax Britannica!_ Käy kärsivien +korviini huuto, niinkuin ihmisien. + +Ei vielä leikitty se leikki, jonka +he alkoivat, he, joilla täss' on vastuu; +se meitä uhkaa niinkuin ukkoslonka, +hikeä, verta monet maatkin kastuu. +Mut kuulkaa, huminoipi Suomen honka: +ken armon, rauhan, säälin tietä astuu, +kumartaa sille kuusen, hongan havut, +kun säästyy kodit, karjat, karjain savut. + +Oh, _Pax Britannica!_ Sun eessäs seisten +niin monet kulkee mielen runokuvat, +tahtoisin haastaa peittyessä peisten, +mut mitä merkitsee nyt tuulentuvat, +kun Suomi itse välkkeess' seisoo veisten, +vaikk' on sen haaveet niinkuin houreet huvat +ajasta toisesta, min kynnyksellä +me kuullaan, kuinka haastelee se hellä: + +»Tulkaatte tänne, kaikki kansat maiset, +ei teillä enää kiistaa keskenänne, +tulkaatte miehet, tulkaa nuoret naiset, +jo täällä laukee tuskienne jänne, +min virititte niinkuin orjamaiset +tään ajan lapset, eikä iässänne +teilt' enää puutu maine urhon urheen, +mut kyllä kyynel sielun säälin, murheen.» + +Oh, _Pax Britannica!_ Ei soi tää ääni +kuin sois se, jos mull' oisi toinen kieli, +se ainoaa on sentään elämääni, +sen eestä seison niinkuin pihtipieli; +mun synkkä sydämein, mun synkkä pääni +on täysi nyt kuin tään on laulun mieli: +Oh, _Pax Britannica!_ Sa ollos jalo, +käy korkealta niinkuin pohjanpalo! + +22/12 1919. + + +POHJAN POJAT. + +Eversti Kalmille omistettu. + +Saapuu vuosisatain yöstä +joskus viesti miesten työstä, +jotk' on olleet entisiä, +sankareita mennehiä, +urohia kansan kahden, +kahdenpuolen Suomenlahden. + +Minkä teitte, varmaan pysyy. +Kerran Eestin heimo kysyy, +myöskin suku Suomen puolen: +elänkö ma vaiko kuolen? +Silloin tulee kansaa kaksi +toisillensa tuttavaksi. + +Eikö riitä? Milloin saamme +liittoon meidän kahden maamme? +Rakas, rakas heimokunta, +josta nähtiin suurta unta, +eikö koskaan Pohjan mailla +yhdy muiden lasten lailla? + +Murhe mielen täyttää. Eri +meill' on kieli, sama veri. +Herra Eversti! Ma teille +laulan niin kuin kyyneleille, +jotka silmän täyttää multa: +valkkakaatte Walkin tulta! + +12/1 1920. + + + +MARSSILAULU. + +Suomen Tasavallan armeijan järeälle tykistölle omistettu. + +Ja koska me kurkkumme aukaistaan, +me laukaistaan, +me paukaistaan, +mut nytpä me marssimme, laulamme, +kun kaikuvi kaulamme. + +Me ensiksi muistamme syntymämaan, +tään ainoan maan, +tään armahan maan, +min laihot niin kaunihin leivän suo, +kun päivä ja kuu valon luo. + +Ja sitten me muistamme tyttömme, +tuon ainoomme, +tuon armaamme, +mi kauniimpi on kuin päivä ja kuu, +kun suukkoja antaa sen suu. + +Mut aina me muistamme tykkien työn +kuin kuoleman yön, +kuin kunniavyön, +jos maahankin kerran me maadumme, +maan eestä me kaadumme. + +Suo anteeksi Luojani taivainen, +jos vaivainen, +jos maan matonen, +oon rikkonut, itse mä kärsin sen, +mut armoille antau en! + +28/1 1920. + + + +ULJAS UNKARI. + +Jos Unkari vetoo Suomen puoleen, +niin Suomi joutuu suruun ja huoleen: +me millä autamme heitä?-- +Ei itkua, kyyneleitä. + +Samat tähdet on päällämme täyttyneet kerta, +samat tantereet juonehet meidän verta, +mut hädässä ystävä tutaan-- +kun kylläksi tutustutaan. + +Me tunnemme Petöfin raikuvan radan, +me tunnemme läpi monen vuosisadan, +ken on Europan vartia ollut, +kun on Turkki ja Aasia tullut. + +On tehtävä, mitä voi tehdä Suomi-- +mut kastua ei saa silmäluomi-- +nyt Unkarissa on hätä, +ei turhaan nyt huudeta tätä. + +Nyt auta ei »eljen» Unkarin urheen, +nyt Suomikin saanut on suuren murheen; +min voimme tehdä, sen teemme, +siks kaikuvi kanteleemme. + +Sinä urhea Unkari, uljas ja pyhä, +Sinun Tapanin-kruunusi loistavi yhä, +yli tuikkii se Pohjankin taivaan, +jos vaivuitkin sortoon ja vaivaan. + +Mut sortua saa ei heimosta parhain, +jos itsekin sorrumme myöhään tai varhain, +siks uljas Unkari elää +ja Väinämön kantele helää! + +Minä vain olen köyhä laulaja Suomen-- +nyt kastua ei sovi silmäluomen-- +mut ratsun selkään ma nousen, +kuin Unkari, jännitän jousen. + +Minun ratsuni on runoratsu vainen, +ei vierellä isä, ei äiti, ei nainen, +mut Unkarin puolesta puhun, +kun kuulin ma kaamean huhun. + +Nyt ei ole leikki, nyt siellä on hätä, +siks kuulkaa, siks kuulkaa nyt ääntäni tätä! +Ken tehdä voi, hän tehköön-- +ja sielunsa silmillä nähköön! + +7/2 1920. + + + +KUNNIALAULU. + +Helsingin Suojeluskunnan Ikämiespataljoonalle. + +On kaunista kaatua + maan eestä varhain, +mut sentään sen kuolo + on kaunein ja parhain, +ken vanhana vaipuu, + kun harmajahapsi +on kaunis kuin sankari, + nuori ja lapsi. + +Hän tietävi tiensä, + min eestä hän kaatuu, +hän perheensä puolesta, + maan eestä maatuu, +vuoks vaimonsa valkean, + lasten vuoksi, +hän lähtevi taattojen, + maammojen luoksi. + +Hänen rinnassa sykkivi + tuorehin tunne, +mikä on isänmaa, mihin + kulkee se, kunne, +ja jospa hän miekkahan + miestyvi kerta, +hätä maassa on häijy, + ja vuotavi verta. + +Mut muuten hän on rakas, + rauhainen, armas, +kuin on hänen vaimonsa + valkean parmas, +jos vaarakin vaanii, hän + käy sitä kohti, +kuin päivä, mi lapsena + päällänsä hohti. + +Siks kunnia hälle! + Se on iki soipa +niin kauan kuin Suomi + on suuri ja voipa, +niin kauan kuin syntymä- + maan sydän kaikuu, +ja Suomessa suuruus ja + ja rakkaus raikuu. + +19/2 1920. + + + +VAPAUDEN VALJETESSA. + +Turun tulevan Suomalaisen Yliopiston kunniaksi + kirjoitettu. + +Oli aika kerran, +oli hetki Herran, +kun Suomi suureksi suurtui, +kun Suomen kansa +oli seisaallansa, +kun jumaliinsa se juurtui, +mut pienet sielut, +kaiken kauniin nielut, +taas sotkivat meidät soraan, +siks näe me emmi, +mitä tarvitsemme, +mikä onni on vapauden oraan. + +Yks sentään meille +jäi elämän teille: +isänmaan, isänmaan pyhä vapaus! +Oli suuren se ajan, +ajan, paikan ja rajan +rakas, rakkahin, kaunehin tapaus. +Nyt Suomen on laulu, +ajan alkavan taulu: +maat, metsät ja rannatkin raikuu, +kun Auran on voitto +kuin Auroran koitto, +opin kauneus sen varrelta kaikuu. + +Taas suurtuvi Turku, +sen soi sävel-urku, +sen vanhuus ja viisaus viihtyy; +tuli tuikkivi tiedon +ajan liukkaan ja liedon +läpi tään, joka kirkuu ja kiihtyy; +taas tiedon on avain +kateederin, lavain, +salat kaikki miss' ilmoille tuodaan, +miten Suomen on mieli, +sen heimo, sen kieli, +sen henki, sen suuruus, mi luodaan. + +Ei menneisyyttä +näin nosteta syyttä: +nyt soi sana syntymämaamme! +Sen seisomme eessä +me silmät veessä, +sen kohtalot korkeat jaamme. +Mut muistelot armaat, +sukupolvetkin harmaat +nyt sielujen silmissä kulkee, +pii iskee ja rauta, +isänmaa, kehto, hauta, +mi meidätkin helmaansa sulkee. + +Tule, Turku, ja suurru, +taas Suomehen juurru, +käy kohti sa korkeaa päivää! +Paikka Pietari Brahen, +Suomen haaveen ja haahen, +älä katso sen häpeää, häivää. +Mut jos sinä kerta +myös itkisit verta, +niin sielusi murheessa muista: +kun maassa on hätä, +kun kansa on mätä, +sanat saamme me tietäjäin suista. + +19/2 1920. + + + +ESILAULU. + +Suomen Tasavallan Kalevalajuhliin 28/2 1920. + +Me olemme vanhaa, vakaata verta, +on meilläkin ollut maa vapaa kerta; +se meillä on taas, mut jos sitä emme huolla, +emme seiso me isäimme, äiteimme puolla. + +Se maa oli kaunis kuin luode ja vuoksi, +mut tulleet kun emme toinen toisemme luoksi, +se meni kuin mereen, kuin Vellamo vereen, +jätti jäljelle vain sydänhelkkeensä hereen. + +Jos sieltä se nousee uudestansa, +niin täällä on uusi ja vapaa kansa, +mi ei mene pilalle pikkumaisuudesta, +vaan nauttii ja loistaa uskosta uudesta. + +Sen kulmille kuuluu Kointähtikin silloin, +sitä armastan aamut ja itken ma illoin, +sen miehet ja naiset on sukua sorjaa, +eikä maass' ole yhtään herraa, ei orjaa. + +Ja lapsien, jotka on suurempi suku, +on lauma kuin tuhanten laulujen luku, +jotka syys-yössä syntyy ja surun-yö siittää, +mut jotka myös rintamme lohduksi riittää. + +Siks olkosi onnellinen, isänmaani, +jota uhkasi orjuus, vaino jo vaani, +kun istut nyt isäisi orsien alla, +ei vie sinun viljaasi vierahan halla. + +Mut jos opi et sinä onnellisuudesta, +opit varmaan uudesta onnettomuudesta, +jos seiso et isäisi, äiteisi puolla, +sua seppäs ei sepitä, kukaan ei huolla. + +Kai nähnyt oot taivaalla Kalevan tulet? +Ne siirtyvät sinne, kunne sa kulet, +mut jos sinä erhetyt etsikko-aikas, +on menneitä tietos ja taitos ja taikas. + + + +KANSAIN OIKEUS. + +Hollannin pienen, mutta henkisesti suuren kansakunnan +ynnä sen jalojen oikeus-oppineiden kunniaksi + kirjoitettu. + +Maa pienikin voi olla mahtava, suuri, +kun sillä on Jumalan ja Oikeuden juuri; +yks tähti nyt tuikkavi Hollannin yllä, +se on kansojen oikeus, mi koittavi kyllä. + +Maa mahtava! Vastustit valtamerta. +Olet yhtä Sa suuri ja suurenet kerta, +kun murheesta nouset, jos murhetut mereen, +jos Englanti suistaa Sun nyt vihan vereen. + +Niin kansoille karsaille nyt panit padot +kuin lempeät ovat oman leipäsi sadot, +niin selvänä seisot Sa maas pyhän puolla +kuin eest' elät sen, mink' eestä voit kuolla. + +Saksan keisari vaikka ois turmion tuoja, +ei häntä voi tuomita muut kuni Luoja, +ne varmasti ei, joita vastaan hän soti, +kun vaarassa oli isänmaa, emon koti. + +Saa aina ei määrätä kauppiashyöty, +voi olla myös arvossa voitettu, lyöty, +maa pienikin, valjennut vapaaksi kerran, +mi helkkää nyt suulla ja hengellä Herran. + +Olit kaunis Sa maa pyhä, maa jumal-juuren, +kun säilytit Saksan Sa keisarin suuren +ja kansojen pientenkin kesti-ystävyyden, +jota ei ylenanneta ostain, ei myyden. + +Maa Rembrandtin, Grotiuksen ja Spinozan! +Tajus maailma taiteesi, oppisi otsan, +ei ymmärtänyt, että niin olet ylhä, +Sun mielesi miehuus niin jyrkkä ja jylhä. + +Oli Sullakin Bobrikov-Albasi kerta! +Hän syöstihin, silloin ei säästetty verta. +Oli Schauman: Oli Wilhelm Oranialainen, +jota armasti laps, isä, äiti ja nainen. + +Jos Englanti murtaa nyt valtasi vapaan, +se toimii vain Buonaparten aikojen tapaan. +Mut missä on raakuuden, rahavallan raja? +Maanpiiriin ei mahtane sen rajoittaja. + +Jos »Entente» Hollannin kimppuun nyt käypi, +silmä Suomenkin kyynelin kimmeltäypi, +on Suomessa suru, olo onneton, vaikka +hyvin tiedämme, missä pienen kansan on paikka. + +Ei suotu ole suuria lahjoja meille. +Toki saimme sen armon me Salliman teille, +ett' tiedämme, taidamme nyt sanan sanoa: +Saksan päämiestä saa ei nyt Albion anoa! + +Me ollahan vanhoja hakkapeliittoja. +Nyt teemme vain auran ja aattehen liittoja. +Me luotamme Grotiukseen ja Spinozaan, +meiltä Hollannin murhaaja saa sanan otsaan. + +Ei ain ole rikkaalla oikeus, ken riisti, +voi olla myös sillä, ken on köyhä ja siisti, +voi olla myös oikeus voitetun puolla, +sitä vaikka ei voittajat vaali, ei huolla. + +Siks ilmoille iskemme sydäntemme murheen +ja salamoimme uskoa Hollannin urheen. +Yö maailman saartaa. Jos tähti-yö oisi, +Sana suurtuisi Suomen, Laki Hollannin loisi. + +Mut ei ole kaunis nyt Suomi, ei sen kansa. +Anna anteeksi, Hollanti, anna uudestansa, +että päällämme päily ei päivän nyt koitto; +se on murheemme maa, mutta sielumme soitto. + +Suru Suomen on suureksi laatinut kerran, +siks laulamme suulla nyt Suomen ja Herran, +taru toistuisi että ei Ranskan Buonaparten, +maanpiiri ei ois Pirunsaaria varten. + +Nyt Albion erhettyy. Gentlemannin +ei ain ole genius sama kuin Englannin. +_Imperium Britannicum!_ Missä on mieles? +Taas keisarin vankeutta vaativi kieles. + +Sen Hollanti kielsi! Siks sitä kunnioitamme, +sen mainetta kuulutamme, laulamme, soitamme, +mut missä Lloyd Georgen nyt mielen on kärki, +hienon Wilsonin viisaus, jäisen »Tiikerin» järki? + +Yhden ymmärrän: nekin voi puuttua, pettää. +Mut tahtomatta ketään nyt soimata, kettää +vain virkamme: kansain on Oikeus ja Laki +pyhät kuin ovat pyhyys ja--Hollannin Laki! + +8/3 1920. + + + +SUOMI JA PUOLA. + +Samat meille on soinehet Salliman kellot, +meill' yhteiset olleet on orjuuden pellot, +myös eivätkö vainiot vapauden, +jos vaatii sen moisiot molempien? + +Olet, Puola, sa puhdasta, kaunista juurta, +me vain surun lapsien lajia suurta, +mut laulaa me voimme ja laajeta myös; +yös ymmärrämme ja toimes ja työs. + +Esimerkki sa ollut oot Europalle, +miten sorru ei sankarit orjuuden alle, +miten seisoa, voittaakin voi ritarit, +kun hehkuvi henki ja soi kitarit. + +Olet vapaus-uskomme valppahin suoja! +Tuli meillekin vapaus kuin valkeuden tuoja +Mut vallat jos valkeuden auta nyt ei, +pian Puolan ja Suomen yö Moskovan vei. + +Ja uljuus jos auta ei toivon, ei uskon, +kai urheus on auttava ain Kosciuszkon; +rakas meille on rauha, mut jos sota soi, +kai yhdessä virrata hurmeemme voi. + +Siks liittohon lyökämme nyt käsi käteen! +Lois meihinkin sähköä onnen se säteen, +jos vapaudenkaipuun kaunehin lies +meill' yhtä ois, kuin oli orjuuden ies. + +Yks meillä on uhka ja yhteinen työmme. +Jos iskemme, edessä iskuinme lyömme. +Mut Suomen ja Puolan jos sortuvi työ, +myös Europan saartavi orjuuden yö. + +Sa suur' olet Puola! Me pieniä liemme. +Mut maamme, mut maineemme, murheemme, tiemme, +jos yhdessä ei elon myrskyissä käy, +pian Suomea pientä, Suur-Puolaa ei näy. + +Meit' uhkaa Moskova! Kerranko juotti +sota-orheja tuo, joka tuskaa vain tuotti +verivirroilla Suomen ja Puolankin maan, +vaikk' kumpikin vaati vain vapauttaan? + +Ja kerranko vain on nähty se vaino, +mihin meidät on saattanut pajarien paino? +Meill' lapset on murhatut keihäin ja seipäin; +isät itki ne Puolankin laihoin ja leipäin. + +Rotu rohkea siks, suku Europan ylpein, +niin vapaus on valjennut kyynelin kylpein, +äl' unhota uhmaas, mi säihkyvi taas, +päin käyden sun voimaasi voittoisan maas! + +Maa kauneimman vapaudenvartion! Kerta +me varmaankin yhdessä vuodamme verta, +jos yllemme yltyvi taas idän yö, +mi meit' yhä tappaa ja pettää ja lyö. + +29/3 1920. + + + +KUUSENLEHVÄ. + +Tampereen valloituksen muistoksi. + +Kuusenlehvä, lemmenlehvä, + isänmaamme päivä. +Milloin näyt, niin häipyy Suomen + häpeä ja häivä. +Kuusenlehvä, kukkalehvä, + muistuu suurin murhein, +milloin muistuu Suomenmaassa + miesten uljuus urhein. + +Kuusenlehvä, kukkalatva, + laulu Suomen vapaan! +Sulle suurrun, innostun + kuin esitaattoin tapaan; +koska korpi liikkuu, silloin + kiinn' on ihmiskielet, +mutta mielet iloitsee + ja pitkät ilmanpielet. + +Kuusen-oksa, onnen merkki, + Suomen suurin tapaus! +Kasvoi siitä kansan onni, + orjakansan vapaus. +Katkes kahleet sortovallan, + koska korpi liikkui, +Suomenmaassa Suomen kuuset + kimmahti ja kiikkui. + +Kerran syntyi Suomi vapaa, + niinkuin syksy-yöstä +syntynyt ois heimon sydän + hengestä ja työstä; +kerran suurtui Suomi, kerran + pääsi päivää kohti, +kerran sille taivonkannen + kaikki tähdet hohti. + +Kiitos olkoon Messukylän + jäykkäin jääkäreiden! +Kiitos olkoon kaikkein kyläin + miesten kylmenneiden, +Moni sammui silmä nuori, + Suomen poika nukkui, +monen taaton, maammon toivo + Suomen hankiin hukkui. + +Vaan ei haihdu hangen alle + valta Suomen vapaan. +Ollaan siksi onnelliset + taaton, maammon tapaan, +joist' on monta mennyt meiltä, + nukkuu nurmen unta +uskossaan, ett' oisi Suomi + vapaa valtakunta. + +Siksi terve teille, lehvät + Suomen uskon urheen, +kuusen-oksat Suomen kunnon, + onnen ynnä murheen! +Siksi terve, valkea mies + Suomen Vapauttaja! +Kussa kuljet, siellä kulkee + Suomen rakkaus, raja. + +30/3 1920. + + + +LEIRIN ÄITI. + +Suomen »Lotta Svärdien» kunniaksi omistettu. + +Näin taru kertoo: Rooman rohkeen aikaan +siell' eli nainen, vaimo, keisarinna, +mi uskoi leikin niinkuin lemmen taikaan, +mut tuossa nähtiin kaikkein kaunehinna, +kun seuras armeijaa ja miestään taistoon, +vain luottain lujaan äidin, vaimon vaistoon. + +Faustiina nimeltään. Mut puolisonsa +Marcus Aurelius, tuo viisas, hyvä, +--min jalous vieläi meille loistaa, konsa +kointähti nousee, sieluun sisältyvä, +mi sanoo, ett' on työ ja tieto pyhin, +kuin tie on Tuoneen elonteistä lyhin. + +Armeija kauas kulki Böömiin, Määriin, +ja maihin muihin, sotiin barbaarien, +lens legioonat Slesiankin ääriin, +kautt' outoin, tiettömien tienohien, +miss' sankat seisoi aarnimetsät, missä +vihisi virrat surman pyörtehissä. + +Ain' eespäin astui armeija, ain yhä +sen kanssa eespäin Rooman kotkat kulki, +kuin kulkee kunto, henki pysty, pyhä, +min jumaluutta soi maanpiirit julki; +eell' astui keisari, mut kanssaan rinnan +myös kasvot nähtiin kauniin keisarinnan. + +Hän miesten karkaistujen mielet voitti, +hän heidän tunsi joka tuskan, tarpeen; +kun näkyi hän, niin korven päivä koitti, +hymyili urhot, meni haavat arpeen, +ja moni kolkko, kova, hyinen mieli +taas muisti, mit' on kodin pihtipieli. + +_Mater Castrorum!_ Leirin äiti! Tuolla +nimellä hän ol' leirin kaiken lempi. +_Matres Castrorum_ täällä pohjan puolla, +on osa teillä vieläi vienoisempi: +ken yössä sotii, jäässä, ystävättä, +lyö Leirin äiti hälle lemmen kättä. + + + +SUOMEN MESSUT. + +Juhlaruno. + +Ensi kerran Suomen suku + esiin astuu omin töin, +orjaellut vuosisadat, + surrut pitkin päivin, öin, +isän vuollen kirvesvartta + puhtein leivän puuttuvin, +äidin vääten värttinätä + kimmeltävin kyynelin. + +Suruin tehtiin Suomen touko, + murhein pellot perkattiin; +murhe särkyi säveliksi, + sävel syöpyi sydämiin, +sävel synkkä, syksy-öinen, + sentään lämmin, lempeä, +niinkuin kesäpäivän lasku, + hehkussansa hempeä. + +Suomen suru, Suomen soitto, + Suomen riemu, Suomen työ! +Siin' on mahdit maamme tämän, + päällekkäin kuin päivä, yö. +Olkoot aina eellehenkin, + että toinen toistamme, +katsoisimme kaunihisti, + kuin nyt loitos loistamme. + +Ensi kerran Suomen suku, + kansa vapaan valtion, +pyytää alle orren oman + vilkkaan vierasjoukkion. +Terve, Ruotsi, terve, Tanska, + terve, Norja nouseva, +terve, Saksa, terve, Ranska, + terve, Suur-Britannia. + +Sentään enin terve teille, + Suomen heimot, herttuat, +sulhot uljaan Unkarimme, + Eestin veljet ehtoisat. +Emme teitä unhoittaneet + öin ja päivin orjuuden. +Kuink' ei vieris teille virsi + vapaan sota-sorjuuden? + +Vielä muistan muutkin kansat: + kauniin Puolan heimon, maan, +itkenyt mi meidän kanssa + vuossadat on vapauttaan. +Muistan Lätin, Liettuankin, + Ukrainan myös urhean. +Tervetullut Suomen maahan, + heimo heljän Gruusian! + +Tervetullut, tähtilippu, + takaa meren myrskyisen! +Yhdyit meihin ystäväksi + aikaan suurten surujen. +Jää ei unhon järveen koskaan + täällä tähti Wilsonin, +kansakuntain veljeydestä, + noussut verin, kyynelin. + +Terve, armas Argentiina, + meille mesileivän maa, +mistä tositarpehessa + Suomi avun aina saa. +Terve, kansa kaunihin + Brasiilian, Austraalian. +Saamme suhteet suorat kerran + kanssa kaiken maailman. + +Eikä joutsenjärveen jouda + ihana Itaalia, +jolta oppineet me oomme, + mik' on kauniin maailma, +Espanjako? Eipä suinkaan. + Sen on seijas kansan työ, +niinkuin tuikkaa tehdastulin + Belgiassa pimein yö. + +Tervetullut, Hollanti! Ain + valppahasti vartioi +kansain pyhää oikeutta, + siinä suurna äänes soi! +Kuultiin, kun se maailmalle + haastoi selvää kieltäsi, +ihaeltiin ihanteitas, + miehuuttas ja mieltäsi. + +Entä rakas, rauhallinen + Venään korven kontio? +Eikö aika unhoittaa ois + meillä vanhat vainot jo? +Oltiin yhtä onnettomat. + Viihtykäämme vierekkäin! +Vapaat vallat kansan kahden, + kauneudessa ystäväin. + +Maailman nyt markkinoille + astuu Suomen suku uus, +sentään vanha niinkuin taivas, + taikka murhe, muinaisuus. +Tulemme kuin turpeen alta, + nousemme kuin notkosta, +orjan yöstä, orjan työstä, + rotu kuolon rotkosta. + +Sentään kerran Perman haahdet + halkoi vettä vaahtoisaa, +auki vieri Venään virrat + saakka ain Araabiaa: +sentään tääll' on työtä tehty + kirvesvartta vuollenkin, +isän istuin itseksensä, + äidin kylpein kyynelin. + +Mutta vienyt muukalainen + meilt' on työmme heelmät ain. +Ensimmäiset meillä rahat + oli nahat oravain. +Milloin riittäneet ne eivät, + ketut meiltä ketettiin, +itseämme inhottihin, + peitottiin ja petettiin. + +Vaan ei suotta Suomen hongat + lakkalatvat laulakaan, +eikä turhaan kosket kuohu + tuhansien järvein maan, +laulaa maalle mahtipontta, + kerran pyörii pyörät sen, +raikuu rattaat hyvinvoinnin, + hyödyn, hengen, vapauden. + +Jälleen ahjot Ilmaristen + kipeneitä kirpoaa, +punapurret Lemminkäisten + maille muille matkustaa, +jälleen vanha Väinämöinen + tarttuu kalpaan Kalevan, +murtaa maasta Louhen mahdin, + päästää päivän paistavan. + +Suruin syntyi Suomen laulu, + sävel synkkä niinkuin yö: +sävelistä riemu riensi, + kasvoi kansan tarmo, työ. +Mahda eikö maailmalle + sama olla Sallimus, +jok' on ollut Suomen surma, + kuihtumus ja kukoistus? + +Maailman ei rauhaa synny, + ellei kansat yhdistäy, +tiedon tietä, taidon tietä, + kaupan tietä kanssaan käy; +eikä muuta yksilölle + suotu suurta onnea: +tehdä työtä, työnsä heelmää, + hengen valtaa vaalia. + +20/6 1920. + + + +SANKARILAULU. + +Suomen olympialaisille voittajille omistettu. + +Henkensä heittäjä tai elon antaja syntymämaalle, +kauan saakohon hän kiitosta syntymämaan, +varsinkin vaivaisen, polon, poljetun, vainotun, köyhän, +kuitenkin syntymämaan, taattojen, maammojen maan! +Teitte sen suureksi taas, pojat pohjolan, tarmot Olympon, +kun oli maailma niin, kaipasi syntymämaa +katsoa kauneuttaan, mitä mahtaa henki ja ruumis, +kun ruma kaukana on, vain liki maammojen maa. +Kerrankin maanpiiri sai taas nähdä, mik' on kesä Suomen, +konsa sen välkkyvät veet, yhdessä päivä ja yö, +yhdessä taivas ja maa, suvun vanhan valtiasvoima, +koska sen koittanut on koi pyhän syntymämaan. +Oltihin orjia ryssän ja oltihin renkejä ruotsin, +nyt pyhä kaikuvi vaan tuo sana syntymämaan, +kaikille kallihin tuon, isän, äidin ja lapsien itkun, +myös hymyn taivahisen, autuas, armahin maa! +Kun pojat ponnisti sen, tuli Suomesta taasen Ateena, +jällehen läksivät jäät, kumpusi kukkien vyöt, +myös ihanteet monen immen ja Suomen sankarinaisen, +kauneus kasvojen tuo, silmien aamu ja yö, +koska ne ponnistaa pojat pohjolan kuin pedot korven +puolesta kultaisen maan, sykkivän syntymämaan, +miss' oli autuas olla ja aikamme armahin elää, +kärsiä, nauttiakin, kuolla ja syntyä taas, +tään suvun keskellä hirmuisen, jok' on rahvasta raakaa, +vaan jumalissa min on juuri ja alku ja työ. +Siksi kun syntyi taas sen kunnon ja onnen Olympo, +poiat te pohjolan, hei! me armoille antau ei! +Oltihin ennenkin ja ollaan vieläkin. Kaukaa +kaari on syntymämaan, kulkee sen päivä ja kuu. +Hei, pojat pohjolan, hei! Hei, hei, Marathon sekä kaikki, +puolesta syntymämaan, synkeän syntymämaan, +Kainin ja Aabelin maan iki-itketyn vuoks velisurmain, +kuitenkin kultahisen, taattojen, maammojen maan, +Rakkaus taivahinen, rajaton, jos voi rajariidat +vieläkin ratkoa sen, hei, pojat pohjolan maan! +Silloinpa kauniimmin on kaikuva kantelo Suomen, +toinen on touko ja maa, myös surun kyynel ja yö. +Sankarit! Ei sana laulajan kauaksi kanna, ei riitä, +kauemma kulkeva on kunnia syntymämaan, +jos pojat pohjolan ponnistaa, kuten teitte, jos yllä +maailman oisi ei yö, ei velisurmien suu, +vaan jalo, jalkava kiista ja ihmistahtojen taisto, +ken enin kunnia on taattojen, maammojen maan. +Sankarit! Siunailkoot iki tietänne vaimot ja lapset, +Suomi kun suurtui taas, laajeni laulujen maa, +tää polo, poljettu niin, karu, paatinen, parka ja köyhä, +että se eksynyt on veljien myös verehen. +Olkatte onnelliset, Olympon te sankarit! Seuraa +teit' ikikiitollisuus, siunaus maan kirotun. + +1/9 1920. + + + +HENGEN MAHTI. + + _Tunnussana_: Kaikkien maiden + sivistyneistöt, yhtykää! + +Yö uhkaa. On pelko. +Mut kellä on selko, +mitä vaativi aika, +ihmisrakkauden taika, +ei pelkää: nyt koittaa +se voima, mi voittaa, +ne maanpiirin mahdit, +valtakuntien vahdit, +jotka on omatunto, +hengen kunnia, kunto; +ja tieto ja taito, +ajatuskin myös aito, +ja työn teho, tarmo, +pedon ihmisen armo. + +Yö uhkaa. Nyt huutaa +se huuhkain ja hukka, +min kummulla uusi +on kasvava kukka, +se kauhujen, mutta myös kauneuden lilja, +jota tarkoitti tietojen, taitojen vilja, +ja tahtokin myös monen hengen, mi heili, +kun maat oli tyynet ja veet kuni peili +ja kansatkin kulkivat kauneutta kohti, +hämy yllänsä ylväs ja koi, joka hohti. + +Yö uhkaa, se raju! +Mut kellä on taju, +mitä arpoo nyt aika +ja tietäjän taika, +hän tietää: Nyt yhteen, +lapslaumat sen lyhteen +eri kielin ja mielin, +mi joka ilman pielin, +vain rakkautta halaa, +sydänvalkeutta valaa, +me, joita ei miellytä olla mielin kielin +tään ajan eessä, +sen renkitupareessä, +vaan kauemma katsoo kuin tämä aika +ja joilla on tietojen, taitojen taika. + +Yö uhkaa. On maattava. +Laulunko laattava? +Ei koskaan, ei koskaan! +Me laulamme, joskaan +ei ain elo paista +kuin auringon maista, +vaan näyttää ne nielut, +pedon ihmisen sielut, +joka on kuni huuhkain ja huutava hukka, +mut kuitenkin kruunu ja luomisen kukka. + + + +MAAILMANPALO. + +Se on maailmanpalo, hyvät herrat. Se talo +joka palaa, on mennyt jo menneisyys. +Kenen syy? Minun syy, hänen syy, Sinun syys +Me ollaan jo mennyttä, menneisyys. +Hyvät herrat ja kaunihit naiset! Se talo, +joka palaa, on synti, ei synnittömyys, +oli kerran se suuri ja kaunis ja jalo. + +Atlantis, Atlantis! Minun syy, Sinun syys. +Atlantis, Atlantis! Nyt mennet Sa mereen +kuin mennyt jo oot velisurmien vereen. +Olit kaunis Sa katsoa tähtien yössä, +niin tiedossa, taidossa kuin elontyössä, +siks ylpenit ehkä, siks sortuu Sun pylvääs. +Nyt auta ei aattehes armaat, ei ylvääs. + +Menet mereen kuin vereen. Sinun syy! Minun syyni. +Oli aikasi. Ollut et armas, et tyyni. +Menit veljien veriin kuin mennet nyt meriin. +Taru päättyvi pitkien taistojen teriin. + +Atlantis, Atlantis, myös mullekin armain! +Nyt nään Sinun sielusi hapsin jo harmain. +Minä vanhenin suotta. Kenen syy? Sinun syys, +Sinä maailman tään sukuveljettömyys. +Teit kuoleman synnin. Se on maailmanpalo. +Mut tää oli ainoa, armahin talo, +isän, äidinkin koti, jo sortunut sotiin. +Nyt mennään, me menneet, luo Luojan jo kotiin. + +Ei kannata elää, kun katkee ne hartiat, +nuo Atlahan maailman muinaisen vartiat, +työ, kunto ja rakkaus ja rauha, ei viha, +kun riittää vain aine, ei henki, vaan liha. + +Siks sorru ja murskau, ja vieläkin murru, +kun et Sinä suuresta tuskasta turru! +Se on maailmanpalo, hyvät herrat! Se talo, +joka palaa, on mennyt jo menneisyys. +Se on synteimme vuoksi, kun hallinnut siinä +ei rakkaus, ei henki, vaan hengettömyys. +Atlantis, Atlantis! Sun sortua pitää. +Mut kenties Sun haudallas haavehet itää +ijankaikkisen rakkauden, kauniin ja urheen, +kun olit oma uhris ja mielemme murheen. + +Hyvät herrat ja kaunihit naiset! Se talo, +joka palaa, on maailma, maailmanpalo. +Se menee, se menee, Atlantis, se aika, +vaan ei mene sydämien synnittömyys. +Jos jaksamme, alkaa nyt uus aikakausi, +niin tietäjät tiesi ja laulajat lausi, +ei orjain, ei herrain. Kenen syy? Minun syyni, +Nyt maailma palaa. On oltava tyyni. + +Jos mahdu nyt ihmisten päihin ei järki, +ne päät suru lyö tai painetin kärki. +Nyt hulluus on iki. Nyt maailma palaa, +vaikk' ihmiset vain ihanuuttansa halaa. + +4/9 1920. + + + +PYHÄ VOLGA. + +Mestari Ilja Rjepinille, suurelle taiteilijalle ja Suomi-ystävälle, +omistettu. + +Kuin Volga, kuin Volga +on Venäjälle pyhä, +on meille Luojan lapsi, +Ilja Rjepin ain ja yhä. + +Kuin Volga, kuin Volga +Hänen voimansa vyörii, +Hänen eessänsä eellehen +pikkujoet pyörii. + +Kuin Volga, kuin Volga +Hän syntyi, Hän halaa, +Hän maailman kauneutta +katsoo ja palaa. + +Kuin Volga, kuin Volga +Hän Venäjän on sielu. +Hänen kauttansa puhuu +monen vuossadan nielu. + +Kuin Volga, kuin Volga +Hänen taiteensa piirtyy, +Hänen tieltänsä kansojen +kavaltajat siirtyy. + +Kuin Volga, kuin Volga +on voimakas, vakaa, +niin rakkautta, rauhaa +Hänen taiteensa takaa. + +Kuin Volga, kuin Volga +on Venäjälle pyhä, +me uskomme pyhään +Hänen sieluunsa yhä. + +Kuin Volga, kuin Volga +on voimakas yössään, +niin on Ilja Rjepin +myös murheessa, työssään. + +Kuin Volga, kuin Volga +käy Suomenkin suru, +sen vaikka on murtunut +nyt sydänmuru. + +Kuin Volga, kuin Volga +lyö aikojen laineet. +Hei, hei, Ilja Rjepin, +ja hengen mahdin maineet! + +Kuin Volga, kuin Volga +on Venäjänkin huomen. +Hei, hei, Ilja Rjepin, +ja myös suru Suomen! + +Kuin Volga, kuin Volga, +Sinä ruhtinas Ilja! +Hei, hei, Ilja Rjepin! +Hei, heili, hengen vilja! + +6/9 1920. + + + +VIVE LA POLOGNE! + +Ministeri Sokolnickille omistettu. + +Surun laps olet, Puola, +vaan maailman suola, +kun Europan taas pelastat, +Sinä suuri ja sorja, +et enää nyt orja, +ja maatas kun niin rakastat. + +Alta Aasian hallan, +yltä yön väkivallan +Puolan armeijat astuu +kuin rauta ja kuin +terä välkkyvä taas. +Surun laps olet, Puola, +vaan maailman suola, +kun kaitset Sa kaunihin kansas ja maas. + +Siks Suomenkin silmä +nyt kyynelin kastuu, +kun on edesvastuu, +miten yhtyisi yössäkin kansoa kaks, +suru Suomen ja Puolan, +tuon maailman suolan, +tuskan teilläkin käyvän +vain kalliimmaks. + +Hengen herttua, Puola. +Surun ruhtinas, Suomi! +Nyt kostuu, nyt kastuu +niin moni luomi, +kun armeijat astuu +maan suuren ja sorjan, +ei enää nyt Moskovan, Pietarin orjan, +vaan valppahan, vapaan, +taas Kasimirin tapaan, +kun Europa säilyy +ja Puolan päivä päilyy. + +7/9 1920. + + + + + + +SYREENIEN KUKKIESSA + +(1920) + + + + +SYREENIEN KUKKIESSA. + +Syreenit hiljaiset kesä-yössä, kuulkaa: +minusta herkkää, heleää nyt luulkaa, +en liene korppikotka alla taivaan, +ma itseäin vain ihmiseksi raivaan. + +Syreenit valkeat kesä-yössä, teille +ma uskon itseni kuin säveleille, +te hiljaa tuoksutte kuin tuoksui kerran +mun tielläin kukka kesäpäivän Herran. + +Syreenit synkeät kesä-yössä, elkää +mua pelotelko, ellen itse pelkää +tään tähkäpääni päivän täyttymystä, +tään elon, lemmen lyhyen lyhennystä. + +Syreenit syyttävät kesä-yössä, teistä +ma löydän lohdun niinkuin säveleistä, +kuin tekin kukin, menen maata varhain; +jää meistä jälkeen, mikä meist' on parhain. + +Syreenit anteeks-antavaiset yössä, +en teistä luovu, muistan päivän työssä +jokaista ystävyyden, lemmen kukkaa, +jokaista orvon oudon riemurukkaa. + +6/7 1918. + + + + +MIEKAN TARU. + + + +MIEKAN TARU. + +Oli miekka vanha mun taatollain, +vain tylstynyt virkakalpa, +mut sentään vartia Suomen lain, +siis arvoltaan ei halpa. + +Se kulkenut isästä poikahan +oli suvussa vuosisadat, +monen rastinut tuomarin toiminnan +ja rauhan miesten radat. + +Taru kertonut polvesta polvehen: +ol' ennen se taistomiekka, +kun maassa soi sota hurmeinen, +monen ruskotti rannan hiekka. + +Ja virkkanut, viel' oli tarina tuo: +kunis vankkana hoidat virkas, +sinis rintasi sinulle rauhan suo, +terä säilän kiiltävi kirkas. + +Mut maassa kun väkivalta käy +ja sorto ja surma uhkaa, +ei missään toivon tähteä näy, +vain rikosta, saastaa ja ruhkaa, + +ja voimaton kun on oikeus, +ei lakia kuuntele kukaan, +ja mielet valtaa ahdistus-- +on miekan mieli sen mukaan. + +Se silloin uhaten leimuaa +kuin urhojen mieli jalo, +mut punaiseksi se purskahtaa +kuin surma ja kylien palo. + +Tuon tarinan eilen mä muistin, kun +ma kalpahan katsoin kerta. +Yhä tuota katson ja kauhistun: +se ruskottaa kuin verta. + +Keväällä 1917. + + + +VELISURMAAJA. + +Mistäs saavut, myöhään saavut, +poikani metsämies?-- +Isänmaan illasta, erämaan aamusta, +äitini lempeä-lies. + +Miksi niin kasvosi kalpeilta paistaa, +outo on äänesi, laps?-- +Paistoi hangilla kuoleman kuudan, +valkeni poski ja haps. + +Miksi niin rintasi raskaasti huokaa, +suihkaen suonesi lyö?-- +Hiihdin mä kilpaa hiisien kanssa, +ympäri surma ja yö. + +Miksi niin silmäsi tuimasti tuikkii, +autio otsasi on?-- +Vilkkuivat vinhemmin taivaalla tähdet, +tuomarit turmion. + +Minne on jäänyt sun luontosi lempee, +hellyytes herttainen?-- +Sauhun kentille, kauhun kentille, +valtahan vainajien. + +Syöksyikö vieras syntymämaahan, +kansaako kaas vihamies?-- +Ei, oma heimo herjaksi muuttui, +oma oli orjuuden ies. + +Nousitko vastaan sortajavaltaa, +kun sotatorvet soi?-- +Lasken lautsalle raudan raa'an, +veljien verta se joi. + +Voitonko liet vai tappion viesti, +saata et ilosanomaa.-- +Itkeä ikäni tahtoisin, vaikka +vapaa on kansa ja maa. + +Auta, armias! Rikki on rintas, +hurmeesi huppeloi!-- +Sain ma itsekin surman iskun, +kuoleman kellot jo soi. + +Kaikkiko kadotan lapseni armaat, +taasko on taistohon ties?-- +Lähtevi rauhaan Tuonen rannan +poikasi murhamies. + +Heitätkö äitisi raukan ja rakkaan, +myös pyhän syntymämaan?-- +Kohisevat korvaani Manalan kosket, +siellä ma saan isänmaan. + +1918. + + + +VAPAUDEN TEMPPELI. + +Kuin airuet Taaton taivaisen, +kointähdet korkean aamun, +palas Suomen joutsenet jälkeen yön, +jään, hallan ja hirmujen haamun, +haki muinaista metsälampeaan, +sen laineista laulun saarta, +näki siellä nyt temppelin valkean +päin pyrkivän taivahan kaarta. + +»Tuo meille on mielehen!» joikuivat +nuo joutsenet auringon kullan, +»tuo varmaan on temppeli Vapauden, +sen laatinut lapsi on mullan, +se että ois merkkinä meillekin, +mihin päätyä pilvien tieltä, +kun Rakkaus korkein koskettaa +polon pyydettä, miettijän mieltä.» + +Ja koskena toivojen korkeimpain, +valomyrskynä luomisen valtain, +alas laski ne lampehen kimmeltävään +kivin kallein, marmorikaltain, +voi, silloin, voi, veri punainen +yli purskui puhtaiden kaulain, +kohos korkeuden vieraat siivilleen, +pois läksivät laulua laulain: + +»Ies konsana kirpoa kansan ei, +ei erkane orjuus maasta, +min järvillä huuruu hurmeen yö, +min mielissä sääli ei haasta, +sen turhia templit on Vapauden, +sen julmia juhlien hurmat, +kun alttarin äärillä ähkyy vain +veriteurahat, veljessurmat.» + +Soi virtensä vitkaan vaikertain, +pois haipui tähtien tarhaan, +mut oli kuin myötänsä vienyt ois +se vapausriemumme parhaan. +Ja kuule! kuin kuorona vankien +soi kalske nyt kahlerautain, +ja Vapauden temppeli vaipuu pois, +sen paikalla paikka on hautain. + +31/5 1918. + + + +PERMAN PÄIVÄ. + +Eversti A. Sihvolle omistettu. + +Ajat ammoiset mieleen muistuu nyt, +tuhatvuosien häipyy häivä, +moni tarina päättyi, päättynyt +ei vielä Perman päivä. + +Ja muisto Aunuksen autuaan +lie muille vain tyhjä lehti, +mut meille, lapsille laulun maan, +sydänjuuriin se syöpyä ehti. + +Ken kuuli soutaen Laatokkaa, +miten lauloi sen laineet surren, +hänen sielunsilmissä kuumottaa +vain valkamat vainopurren. + +Ja kuulitko Kuutamolahdellai, +miten kilisi kirkonkellot, +saman tuskanhuudon sa tunsit kai +kuin Hurtan ja pajarin pellot? + +Siks siitä jos nyt taiston tie, +jos Vienan virroilla souto, +ei varmaan se Sammon ryöstö lie, +vain korkean kotihin nouto. + +Ja viita jos soi sotakirvehin, +kun Uhtuan urhot viiltää, +ne tuovat vain tarun takaisin, +joka aikakirjoissa kiiltää. + +Näät Jumalan temppeli tenhoinen +oli saaressa virran vinhan, +kuvan poluilta maljan kultaisen +vei heittiöt herjan inhan. + +Ja upposi Perman kunnia +kuin aurinko Vienan vesiin; +tuhat vuotta on uinunut aalloissa, +nyt uutena astuu esiin. + +Nyt säihkyvi säilin ja tapparoin, +mitä heimonhenkenä säilyi, +mikä kaikui lauluin ja kanteloin +tai kyynelhelminä päilyi. + +Nyt Jumalan temppeli tenhoinen +on rinnoissa Suomen nuorten, +kotikansan lempenä leimuten +kuin valkeat helkavuorten. + +Tuon tauonnut temppelin taika ei, +ei loihditun maljan mahti: +sen muinoin ahnahat jaarlit vei, +nyt valpas on Perman vahti! + +1918. + + + +VÖYRIN MARSSI. + +Missä marssi Vöyrin koulu +muistaa Ristiina ja Oulu, +Pohjanmaat ja mantereet; +kuinka kuului Suomen usko, +kertoo Ruoveen rantain rusko, +Tampereenkin tantereet. + +Missä vaara suurin saarti, +siinä nähtiin Vöyrin kaarti, +kaikui jääkäreiden työt; +harvoin maattiin, harvoin syötiin, +päivät päälle käytiin, lyötiin, +seistiin vartiolla yöt. + +Monta Hämeen hankiin haipui, +Messukylään kylmään vaipui, +monta Kurun metsät vei. +Aina eespäin! käsky kaikui. +Voittoon, kostoon! korvet raikui-- +taikka kuoloon, taapäin ei! + +Kunniata kaatuneille! +Hetki vannoa on heille +kautta kauniin synnyinmaan: +Sen jos vapaus vaipuu milloin, +nousee Vöyrin kaarti silloin, +taasen meitä tarvitaan. + +1918. + + + +SAKSAN KUMPU. + +(Sankarihautaa Helsingin Vanhankirkon puistossa katsellessa.) + +Lempeät lehtivi puut, miss' uinuvat sankarivainaat, +vartio äänetön tuo järvien, metsien maan; +taivahat leimuavat, punapilvihin aurinko vaipuu, +kohta jo kattavi veet valkea, varjoton yö, +yhtäpä kultailee yhä kumpua pohjolan päivä, +päällä sen karkelohon kulkevi ilta ja koi; +helkkävät ihmisen hengessä noin ilot, muistot ja toiveet, +sieluissa kansojen myös kantelo korkeuden, +kauniimmin kaiu se ei kuin kaikuu se hetkenä Herran, +kun veriliittohon käy veljinä kansoa kaks, +kumpikin uljaat, uhraten maalleen poikansa parhaat, +toinenpa uhraten myös onnelle vierahan maan, +siks sinä ilmoisna ei ikän' unhotu heimossa Suomen +kalleus kunnahan tään: kansojen kiitollisuus. +Nukkuos rauhassa siis, sinä Saksan sankarijoukko, +ympäri kumpusi tään Saksa ja Suomi on yks', +ette te turhaan tullehet, ei mene muistonne hukkaan, +vuossadat kertova on maassamme maammo ja laps', +kuinka se kuitattiin se Saksan kunniavelka, +hakkapeliittojen tie, Kustaa Aadolfin työ +puolesta aattehen, vapauden, pyhän yksilö-uskon, +jonk' oli vain kotimaa teillä ja meillä, mut ei +muualla: milloinkaan ei maksettu kansojen velkaa +kauniimmin, kirkkaammin kuin te teitte sen nyt; +kiittää Ruotsikin sais, mut ellei kiitä, se jääköön, +on Viro kiittävä viel', Aunus ja Inkerinmaa: +ei sinä ilmoisna ei ikän' orjana astu ne maataan, +joiden puolesta vuos tään jalon hurmehen vuo. + +27/7 1918. + + + +VIRON VIRSI. + +Marssii miestä niinkuin peistä, +yksin, kaksin, monta rinnan.-- +Minne matka miesten nuorten? +»Liepehille Paidelinnan.»-- +Paljon lähtee, harva palaa!-- +»Tuota tutkineet me emme, +niinkuin Lappi loihtulauluin, +tapparoin me taistelemme.» + +Vuoksi synnyinmaanko taisto?-- +»On nyt vuoksi veljen oman, +mutta myöskin vuoksi äidin +yhteisen ja onnettoman.»-- +Eikö äiti teille Suomi?-- +»Löysimme sen laajemmalta, +takaa Vienan, Suomenlahden, +Peipusjärven rantamalta.» + +Kenpä kurja kyntää tuolla?-- +»Kyntää Suomen suuri suku, +jonk' on aavat hengen alat, +jonk' on laaja lasten luku.»-- +Eikö suojaton nyt Suomi, +kun sen poiat parhaat läksi?-- +»Täten Suomen suojelemme, +teemme verin tiettäväksi: + +Suur' on aika, tuntureilta +kajastaa jo päivänkoitto. +Yhtyy Väinön heljä heimo, +veljet: kuolema tai voitto! +Vast' on Suomen kansa vapaa, +kun sen vapaat laululehdot, +kun sen kuuluu kunniassa +haavehien haudat, kehdot.» + +Lähtekää siis Luojan nimeen +kodin rakkaan rantamilta! +Itkenemme teitä niinkuin +itkee kasteen kesä-ilta. +Vuosisatain toivot teitä +seuraa: Suomi suurentakaa! +Sentään muistakaa tuo yksi: +vaino voi myös tulla takaa. + +9/1 1919. + + + +NUORI SANKARI. + +Hän nuor' oli, mieheksi mainittiin-- +veriruusut nyt haudalla itkee-- +oli outoa laatua viisautens: +hän Viroon matkusti, ei hän lens' +se ollut ei hänen matkansa ens'-- +orjantappurat Onnetar kitkee. + +Sen tunsi Saksan kuin Vienan maa-- +veriruusut nyt haudalla itkee-- +ett' oli hän valtias vuosiltaan, +nous kunniaksi hän kaiken maan, +hän taisteli, kaatui kauneuttaan-- +orjantappurat Onnetar kitkee. + +Taru, laulu seppel on sankarin-- +veriruusut nyt haudalla itkee-- +kun näin hänet, käärehet peitti pään; +kuustoista täytti hän eläessään, +hän, meitä viisaampi mieleltään-- +orjantappurat Onnetar kitkee. + +1919. + + + +KENRAALI MANNERHEIM. + +Hän ratsasti armeijan voittoisan päässä, +oli aurinko uus hänen otsallaan, +kuin kruunu se kimmelsi tuiskussa, jäässä, +kuin leimaus se lens yli yöllisen maan. +»Mikä on tuo?» jo tiedusti toiselta toinen. +Kävi kansassa vastaus kuin vavahdus: +»Ilon itkulta tuskin sen tuntea voinen, +mut luulen, mut luulen, se on Vapaus!» + +Ja kussa hän kulki, siell' ihmiset suli, +sydänlähtehet läikähti, korkeni koi, +kuin juhla hän halk' elon harmajan tuli, +sotatorvet ja rummut ja karkelo soi, +maa vapauden ruusuja kukki, mut eipä +vain ruusuja, ruskotti kukkeus uus: +hänen jäljissä lainehti laiho ja leipä +ja lempeys ja miel'alan aatelisuus. + +Kuin kointähti Suomen hän taivaalle nousi, +kuin ehtoon ei tähtensä sammuva lie, +maan tään hän on kilpi ja kalpa ja jousi, +kuin kulkeekin Salliman sankean tie; +kuin lyöneekin aikojen lyijyiset laineet, +kuin rautainen kaartuukin kansojen yö, +on vuossadat virkkava maailman maineet, +mikä tääll' oli Valkean Kenraalin työ. + +29/7 1919. + + + +KARJALAN SUOJELUSKUNTIEN MARSSI. + +Laelta vaarojen lakkapäiden +ja virtain varsilta miestä käy, +kuin juhlajuoksuun on kiire näiden, +vaikk' kainalossa ei kannel näy, +ne rientää ryhmihin, joukkueihin, +kiväärit liittyvät kivääreihin. + +Ja niitä välkkää kuin tulta: tuolta +yks soutaa aaltoa ankaraa, +tää pitkospuitansa pinkoo suolta, +tää laakson polkua poimettaa, +näin kasvain, karttuen armeijoiksi +käy valtakunnan he vartioiksi. + +Se nousee, Karjalan kansa vapaa, +kun uhkaa orjuuden uuden yö, +se tahtoo suojata Suomen tapaa, +se Suomen oikeuden eestä lyö, +kuin sähkö silloin se ilman lataa, +sen rauta iskee ja rakeet sataa. + +Ja kuulkaa! Haastavat urhoin haudat: +»On vapaus ainoa aateluus! +Ne silloin katkesi kahleraudat, +kun luotiin Karjalan kannel uus, +kun alta Ahvolan, Raudun lunten +nous ruusut ruskeat sankar-unten.» + +Käy kansan nousu, käy kansan myrsky +kuin Vuoksi valtava voimassaan, +käy vaahtoon Laatokan laajan hyrsky, +soi virttä Aunuksen, Vienanmaan, +ja suulta suurtuvan Suomen Nevan +se korjaa Inkerin koitonevan. + +Syksyllä 1919. + + + + +RAUHAN VOIMAT. + + + +TYÖN UHRIEN LAULU + +Työ, kunnia korkein ihmisen, +myös voima ja voitto ja valta, +mut päämäärä ei, johon taistellen +hän pyrkivi puuttehen alta, +se kaukana on, +on loppumaton +rata kultainen Rakkauden auringon, +tie, täydellisyys, +mitä pyhintä pyys +kevät kerkee ja kypsytti sydämen syys-- + + Työ, kunnia korkein ihmisen, + myös voima ja voitto ja valta! + +Työ synteimme vuoks muka säädettiin, +me siunaukseksi sen teemme, +kun yltävät määrihin ylhäisiin +sydän, järki ja jäntereemme, +kun muistamme vain, +mihin matka on ain +ja taistelu tahtojen leimuavain, +mikä tarkoitus tien +läpi helteen ja hien +ja hehkunta hetkien kiirehtivien-- + + Työ synteimme vuoks muka säädettiin, + sen siunaukseksi me teemme! + +Työ muuttavi muodot maailman, +myös laajemmaksi sen laatii, +mut tunnon myös yhä tuimenevan +tekijältä sen valmius vaatii, +työ kartuttaa, +työ vartuttaa, +työ vain yhä vaikeemmin velvoittaa, +kunis maahan lyö +tekijänsä työ, +mut ympäri vaaksan jo valkeni yö-- + + Työ muuttavi muodot maailman, + myös laajemmaksi sen laatii! + +Työ, veljeys, siskous ihmisten, +side onnen ja onnettomuuden, +yli maanpiirin yhtyvät miljoonien +kädet, mieltehet uskon jo uuden, +kuka kouransa suo, +kuka tiedolla luo, +kuka ammattitaitonsa tarkimman tuo, +kaikk' kiirehtäin +ajan aamua päin, +päin valkeutta vuorien kimmeltäväin-- + + Työ veljeys, siskous ihmisten, + side onnen ja onnettomuuden! + +Työn uhrit, me vainajat varhaiset, +myös lienemme liitossa myötä, +vaikk' kuulu ei varjojen askelehet, +me astumme aukaisten yötä, +me kuljemme kuin +uni unhotetuin, +mut singoten uskomme silmin ja suin: +työ voimamme vei, +mut voittoa ei, +min lautuvi latva työn lapsillei-- + + Työn uhrit, me vainajat varhaiset, + myös lienemme liitossa myötä! + + + +VALKEA VAPAHTAJA. + +Meksikolainen legenda. + +Hän saapui, hän neuvoi, hän hallitsi heitä, +lait laati hyvät, +somat siroitti tietojen, taitojen jyvät, +näin viittoen valkeuden Jumalan teitä +hän edellä kulki, +Isän korkean tahtoa julisti julki. + +Ja valkea hän oli varreltansa +kuin poutapilven +on hohto tai kirkkaus on hopeakilven, +sini silmien oli--niin kertoi kansa-- +kuin meri, min rintaan +kesäpäivä on mennyt ja päilyvi pintaan. + +Mut illalla kerran hän ihanimmalla; +meni valkamahan +ja käskyt ihmisten hyvän ja pahan +hän kirjoitti kaislalla kahisevalla +helohiekkaan rannan +ja virkkoi: »Nyt aarteeni viimeiset annan. + +Taas matkani tuonne on aaltojen taaksi, +ma mistä tulin, +mihin kaihoni lens monin kultaisin sulin, +mut kerran on aaltoja halkova haaksi +päin maanne rantaa, +mi kansoa uutta ja uskoa kantaa. + +Ja teille he uudet jumalat tuovat +mun kaltaiseni, +mun vertaiseni, mun valtaiseni, +ja maastanne uuden he Eedenin luovat; +jos käskyt nämä +te pidätte, silloin on täyttyvä tämä.» + +Hän purjehti pois, meni merien teitä; +kovin kaipas kansa +kuin parhainta, kauneinta olemustansa. +Toki lakinsa lempeät lohdutti heitä +ja riimut rannan-- +mut ah, pian haihtuvat sanat ne sannan! + +Ja ihmisten mielet on kuin meren hiekka: +kas, viikot vieri, +monet päivän ja kuun kehät kultaiset kieri; +jäi unhoon jo tietojen, taitojen niekka, +ja niinkuin vaha +suli viisaus ja tuhmuus ja hyvä ja paha. + +Ja niinkuin Niniven lapset he tuli. +Mut kaipaus säilyi, +mi kauniina kansan sielussa päilyi; +he heimojen vieraiden verehen suli, +mut illanruskoon +he katsoi kuin uuden aamunsa uskoon. + +Niin kerran aamulla armaimmalla +tuli miehet oudot, +soi aavalta huudot ja airojen soudot, +näki kansa sen mielellä arastuvalla, +tarun täyttyvän luuli, +esivanhemmilta min kerran he kuuli. + +Tuli uskonto uus, tuli jumalat uudet, +mut julmat, kovat +kuin kansan poljetun kohtalot ovat, +tuli sorto ja sortajan armottomuudet +ja raakuus ja rauta +ja orjuus ja kurjuus ja kuolo ja hauta. + +Ja katosi kansa, ei kansan kaipuu. +Se kulkee merta +kuin Mestarin henki, mi heill' oli kerta; +ja laineet nousee ja laineet vaipuu +kuin ihmisrinta, +mi itkevi unelmataan ihaninta. + +1917. + + + +KUTOI KANGASTA ELÄMÄ. + +Z. Topeliuksen 100-vuotisjuhlaan 25/1 1918. + +Kutoi kangasta elämä +taruloimin, taikaniisin, +polki auvon polkusimin +päivän nousevan punassa. + +Kaaloi lapsi katsomahan, +silmät suurina kyseli: +»Kelle kultaista kutonet, +helmellistä helskyttänet?» + +Vastasi vakava vaimo: +»Kudon sulle kultapaidan +mielen kulkevan kuvista, +omantuntosi oraista, +iloista isän ja äidin.» + +Kuuli lapsi kummastellen. + +Ja ne katsoi kaikki peikot +korven louhien lomasta, +ja se pelkäs, poika pieni, +polkuansa piipertäissä; +puut puheli, kuuset kuiski, +hongan-oksatkin osoitti +erämaihin eksyvätä, +saloja samoavata! +toki tähti tietä neuvoi, +opasti kotihin koivu, +haltia hyvä talutti +kotilieden lämpimähän. + +Kutoi kangasta elämä +kuudanloimin, kukkaniisin, +polki unten polkusimin +Lapin lyhyessä kesässä. + +Mies nuori kyselemähän: +»Mitä suihkit, sukkulainen, +suihkitko suruja lemmen +vaiko sankarin satua?» + +Vastasi vakava vaimo: +»Helskytän hopeapaidan +sulle hehkusta sydämen, +synnyinmaalle sykkiväisen.» + +Nuori uskoi ja uneksi. + +Ja ne hehkui, hengen miekat, +taivonkaaria tavaten, +Ja ne uhkui, unten purret +purppurata kaukomaiden, +veet sinerti, maat viherti, +ilman lintuset liverti, +suut sadat suruja lemmen, +tuhannet tarua urhon, +joka itsensä unohti, +muisti vain isien maata, +kohotti kotoisen kansan +mainehesen, kunniahan. + +Kutoi kangasta elämä +vaskiloimin, valtaniisin, +polki vaivan polkusimin +synketessä syksy-illan. + +Katsoi miesi miettiväinen: +»Mitäpä kutonet, kumma, +täyttymystäkö tekoni +vaiko tarmon taittumusta?» + +Vastasi vakava vaimo: +»Kudon ma kuparipaidan +sulle pelvosta Jumalan, +jota ei katehet kaada.» + +Mies suori sotisopahan. + +Ja ne viuhui, viimat kaikki +vasten valtaisan povea, +ja ne kalskui, kalvat kaikki +vasten sankarin sydäntä, +ja ne päätyi, arkipäivät, +työn pitkän pimeät hetket, +epäuskotkin elämän, +oman voiman voipumukset, +vaan oli ylempi voima, +joka johti eksyvätä, +näytti tietä, täytti tähkän, +salli heikon heilimöidä. + +Kutoi kangasta elämä +rautaloimin, loppuniisin, +polki kuolon polkusimin +hallan harmajan tuloa. +Vanhus katsoi kaihomielin: +»Tuoko on tulos elämän, +päätös päivän kaunihinkin?» + +Vastasi vakava vaimo: +»Kudon sulle kuolinpaidan +armosta Isän Jumalan, +parahasta palttinasta.» + +Vanhus valkea nukahti. +Vaan ei mahti maahan mennyt, +lauloi latvoissa petäjän, +kuiskeessa kotoisen kuusen +soipa Suomen on saloilla, +vierillä tuhanten vetten, +ilona isän ja äidin, +neuvona pojan ja neien, +lauluna Suvannon lasten, +taikana teon ja tarmon +synnyinmaamme sykkiessä, +armona Isän Jumalan +kuolon portin kuumottaissa. + + + +MAAMIEHEN RUKOUS. + +Maan me miekoin varjelimme, +auralle nyt astutaan: +sama meille, hurmehessa +vaiko hiessä kastutaan. + +Monta pois on mennyt miestä, +sentään jälki jäänyt on, +perukirjat, jos ei muuhun, +Suomen kivipeltohon. + +Maa on vapaa! Siksi orjan +ole ei nyt rukous, +minkä huokaa taivahalle +sielun syvä luottamus. + +Jos ma kynnän, jos ma kylvän, +tuota aina aattelen: +teen, min tiedän oikeaksi, +enemp' ei voi ihminen. + +Eipä suotu ihmislapsen +nousta taivaan jumaliin, +mutta suotiin päivänpilke +miljoonien sydämiin. + +Suotiin surun kyynelkaste, +ilon raikas ihmisyys, +rakkauden kirjokaari, +toivon toukokuu ja syys. + +Tuuman tiedän Tuonelasta, +vaaksan verran elostain, +ymmärrän vain yhden: jätän +sarat suuremmat kuin sain. + +Totta elonleikkuun Herra +tajuaa mun mieleni, +koska yössä, päiväntyössä +Häntä kiittää kieleni. + +Seisoin taiston tuoksinassa, +seisoin alla taivahan +samana kuin lasna muinen +eessä Isän rakkahan. + +Tapahtukoon tahto Sinun +eikä minun, rukoilen, +koska kylvän, kyyhättelen +kautta Luojan sormien. + +Vaan jos järkkyy maassa laki, +jälleen sotatorvi soi, +silloin tehdään toinen touko, +rauhan askar jäädä voi. + +Silloin verin varjelemme +perkaamamme pellot taas, +rakkaudella rakennamme, +minkä sota, nälkä kaas. + +1918. + + + +RAUHAN HERRA. + +Hän kulkee diadeemi otsallansa +ylitse maailman ja kansain yön, +Hän, rauhan Herra, joka rinnassansa +kaikk' kätkee taistelot ja ihmistyön, +jumala joulun, joll' on yks vain kansa, +yks valtakunta yllä tähtivyön, +ja ken sen näkee kultakruunun säteen, +ei hälle kalpa enää nouse käteen. + +On vierimässä sodan viides vuosi +ja yhä turhaan rauhan Herra käy, +ken voittikin, ket' onni, voima suosi, +on varmaa vain: ei taiston päätä näy, +miljoonat hukkui, hurmevirrat vuosi, +Euroopan päivä mailleen ennättäy, +mut aina kulkee rauhan Herra turhaan +vedoten rakkauteen, ei veljesmurhaan. + +Ah, nyt jos koskaan tiedän: korkein oppi, +mi koskaan kaikunut on päällä maan, +min kuuli valtalinna, vangin koppi, +mist' yössä kauhun vielä iloitaan, +min äänt' on soinut minkään rinnan soppi, +min ihmiskunta tietää kuollessaan, +on kunnia, mi korkeudess' on Herran +ja maassa rauha, hyvä tahto kerran. + +1918. + + + +RAUHAN VOIMIEN VAPAUTUESSA. + +Kuin vankeina hallan +ja hyyn +ovat kauan kahlitut +järvien, lampien laineet +pohjoisen maan, +niin vankeina on väkivallan +ja vääryyden, vainon ja riidan +ja surman ja syyn +nuo vuosia maanneet +maanpiirin henget ja aineet, +ja maailmaan +vain itkua, vaivaa, +verta ja haavoja luoneet, +sydäntuskaa tuoneet, +myös ruumiiden runsautta +kentille kunnian +kimmeltäville, +mut puutetta leivän +ja lemmen ja lämmön +leskille, orvoille +osattomille. + +Kuin hangenkin alta +ja jään +puin, nurmin ja kukkasin +puhkee maan ikimahti +taas vapauteen, +niin vapautuu pyhä valta +taas hengen ja aineen työn, +teko tyynen sään, +myös tieto ja taito, +tuo kansojen kunniavahti, +ja voimat sen +taas virkoovat laihoja, +heelmiä, viljoja kantain +vieraiden rantain, +ja maailman kauniimman +luo väki sähkön +ja liekin ja malmin: +niin Suomikin suurtuu +rauhasta raskain +laihoin ja soiluvin +saarin ja salmin. + +Ja kuin sepon toimin +ja töin +tuo nous tarun Sampo, +antaja auvon ja onnen +muinahisen, +niin voittava kansan on voimin +sen henkikin, heilivä hiljaisin +päivin ja öin, +taas nuorissa nostaen +taattojen tarmon ja ponnen +ja rakkauden, +pyhän, hehkuvan, täyden +tähän maahamme karuun, +sen sankaritaruun, +mi enää ei konsana +katoa kannelta +pohjoisen taivaan: +siks isketty syvään +se on sydänveriin +ja veljesten vihaan +ja vainoon ja vaivaan. + +29/11 1918. + + + +ABOA VETUS ET NOVA. + +Vieras virpi, erämaahan tuotu, +niin ol' Alma Mater Turun ajan, +kreivin jalon lempeydellä luotu, +pantu työlle kansan kasvattajan; +ja ne soivat Ruotsin rummut, torvet, +koska kumman kuuli Suomen korvet, +ajoi Phoibos kautta Auran rantain +aikaa uutta kilvellänsä kantain. + +Tuosta maille Thulen kolkon, loiton +leijui Gratiain ja Musain seurat, +kuuli kultakieltä Orpheun soiton +kohta Suomen karhut, Pohjan peurat, +nousi yöstä valta vanhan Hellaan +maata kaitsemahan kauneudellaan, +saapui viisaudenkin juhlasaatoin, +astui Aristotelein ja Platoin. + +Kumma virpi, vihannoiva kukkaa +ihaninta ihmishengen kerta! +Vaikka vainot kaasi kansarukkaa, +vieri virrat kyynelvettä, verta, +sentään säilyit nälän, hallan uhmin, +etkä maata tuominnut sa tuhmin, +maan et voimaa, kunne juures johti: +voimaa nousta jumaloita kohti. + +Nousi kansa, vaikka virsin toisin, +kumahtivat kilvet kummun alta, +kulki kuvin uusin, aurinkoisin +korven yöstä vanhan Väinön valta, +samos päästä pitkäin vuosisatain, +hehkui kautta kaikkein hengenratain, +eikä ollut oppi outo meille, +tie ei vieras ihmis-ihanteille. + +Oman sielun onkaloista uuden +Suomi tahtoo luoda taikapajan, +suojaks valkenevan vastaisuuden, +jalon jatkajaksi Turun ajan, +kuulla kieltä, mieltä omaa, mutta +aikaa unhottaa ei kadonnutta, +jolloin kansalliset haihtui kaiteet, +missä haastoi kansain tieteet, taiteet. + +6/12 1918. + + + +KANSALAISRAUHA. + +Työn tyynen ne aikoja ollehet ei, +oli vainon se vuossata sankka, +sota soi, veri vuos, viha veljiä vei, +rae rautainen lankesi rankka, +kun suurtuivat kohtalot Suomellei, +sen luotihin vapaus vankka. + +Eik' olleet ne lahjoja laupeuden, +oli saalista sankaririntain +nuo kointähdet huomenen hurmeisen, +oli kauppaa se kalliiden hintain, +päin tulta kun ryntäsi patterien +pojat pohjolan kourin ja kintain. + +Eik' katsottu, ken oli mieleltä mies, +kun vaan oli kumppani vakaa, +eri kieltä jos haastoikin, tiensä kun ties +ja tahtoi hän vaaramme jakaa, +kun hällekin inha ol' orjuuden ies, +joka uhkasi eestä ja takaa. + +Mikä nyt? Miks rintama rikki on tää? +Mihin syöksyvi valkea valta? +Sitä vaara vaikk' ympäri piirittää,-- +ei silti se mieltänsä malta, +vaan riitansa, kaunansa kahleihin jää, +jos pääsikin sortajan alta. + +Taas taistelo uhkaa, jo taivahat käy +yli maanpiirin pilveen ja yöhön, +ei viel' levon lempeän tähteä näy, +ei rauhaa, ei rakkautta työhön, +vaan kalskuen kansat ja maat terästäy +miesmurhaan ja miekkavyöhön. + +Isänmaa polo, poljettu, etkö jo saa +sä kylläksi, eikö jo riitä +sun tuskas, mi pohjolan tummentaa? +Mut näyttää kuin nauttisit siitä. +Nälän, taiston ja ruttojen ruhjoma maa, +sopusointuun jo lapsesi liitä! + +Suvi saapuvi uus, pian koivu ja kuus +taas Suomen aalloissa päilyy: +jos rinnan sen kumpikin kansallisuus +käy kukkaan, ne kumpikin säilyy, +mut kiistaan jos käy, se on onnettomuus, +min yllä jo yön hämyt häilyy. + +Germaani! Sun kunnias korkea on, +kun soi sana syntymämaasta. +Olit taistossa pelvoton, nuhteeton, +urotöitäs ei umpehen laasta. +Taru, laulu sun kumpusi kaartakohon +ei maanpetos, vilppi, ei saasta. + +Suku Suomen! Sa maan pyhän, vapaan sait, +sitä älkösi ahtaaksi aitaa, +vaan laatios laajoiks sen hengen lait-- +väki Väinämön ei ole saitaa-- +niin kaikille täällä on tilaa kait, +joka tilansa tietää ja taitaa. + +Ja poikas jos myös monen eksyi tie, +sai palkan he harhailuista: +vuos hurme ja kyynel. Jo lohtua vie, +jo suruja vaali ja suista! +Lumet mennehen talven jo mennehet lie-- +älä pahalla pahaa sa muista! + +Ole ylimys, vaikk' olet nousukas! +Sun vanha jo on sukujuuri. +Ole ruhtinas ruumiilta, sielultas, +ole ylhäinen, ylväs ja suuri, +niin varmaan sun säilyvi valtikkas, +olet Europan kunniamuuri. + +1919. + + + +PRESIDENTTI STÅHLBERG. + +Kiireesti kierii ajan kehräpuu, +välemmin kansa käyttää voimiansa, +nopeimmin uskot, toivot uudistuu. + +Rakensi kansanvalta rintamansa, +kun meitä uhkas harvainvallan ies, +jo repii, rakentaa sen uudestansa. + +Käy valtakunnan ohjaksiin nyt mies +työn tyynen, vaan ei miekan; tuosta raaka +ei väkivalta riemuinne kenties. + +Jos vaappuu oikean ja väärän vaaka, +jos nousee jälleen punahirmun pää, +saa tuta tuiman miehen lauma laaka. + +Hän järkkymätön on kuin järjen jää, +ken yksin soutaa tuulet, myrskyt tohti, +voi tyynet kestää ilman ystävää. + +Hän, joka voittoon kansan tahdon johti, +jos mahdit pimeet maassa piileksii, +ne ohjaa oikeuden, työn valtaa kohti. + +Hänessä yhtyy teräs ynnä pii: +liestulta pyhää uuden rauhan ajan +hänessä Suomen heimo tervehtii. + +Ja tervehtii myös liekit laulun pajan. + +29/7 1919. + + + +TÄHTILIPPU. + +On maailman yö, toki maailman yllä +yks' viiri on tähtinen, voitollinen, +viel' äsken se hurmehin hulmusi kyllä, +nyt liehuu se lippuna lempeyden, +maan kansat se tahtovi yhtehen liittää, +nälän jäytävän jälkiä lääkitä pois, +sodat estää ja sorron, mi sortoa siittää, +kuin oikeuden korkeimman viitta se ois. + +Sen tangossa viirin käsvarret on vankat, +eess' astuvi kuin pyhän auringon mies, +mut jäljessä joukkiot taajat ja sankat, +joill' yksi on aatos kuin liekkivä lies: +ei maailma nouse, jos nouse ei mielet +yli koston ja kaunan ja vainon ja yön, +jos kaiuta kansojen parhaiden kielet +ei kauneutta rakkauden, rauhan ja työn. + +Ja katso! Mik' eilen ol' laulajan unta +tai ennettä tietäjän verhouneen, +nyt päämäärä on, mihin ihmiskunta +kaikk' katsoo kuin tähtehen kultahiseen, +ja tähdet ne tuikkii ja tuikkii yhä +läpi loistaen kansojen kamppailevain, +yli maailman lippu se liehuvi pyhä +kuin oikeus, kuin täyttymys laupeuden lain. + +Siis ollut ei unta kuin ennen me luultiin, +ett' oikeus valtiot ohjata vois, +siis ollut ei totta kuin ennen me kuultiin, +väkivalta ett' ihmisten kunnia ois, +siis saa siitä haastaa myös runoniekka, +kun haastavat harmajat kansojen päät, +siis maan päällä kaikkea mahda ei miekka, +sen vierellä vienommat vallat jo näät. + +Mut mies, joka juurella viirin sen kulkee, +min kourassa kansain nyt kohtalot on, +hän rintaansa maailmantuskan nyt sulkee, +yli-ihmisen taakan hän ottanut on. +Kuin kauan hän kestää? Kenties koska horjuu? +Taas silloin on tähdetön eessämme tie. +Hän päältämme yösydän-peikkoja torjuu, +suvun suuremman hän lipunkantaja lie. + + + +KANSOJEN KEVÄT. + +Jäät järkkyvät, paisuvat maat sekä veet, +nyt kansojen käy kevätmyrsky, +veri virtoina vierii ja kyyneleet, +soi itkun ja tuskan tyrsky, +ja vankkumatonna kuin kuoleman yö +niin suurta kuin pientä nyt surma lyö. + +Ei auta nyt rauta, ei ruuti, ei muu, +ei pankit, ei pennit, ei punnat, +ajan ankaran myrskyyn murskautuu +lahot valtiot, yhteiskunnat, +vain kestää, mi tuoresta, tervettä on +ja käy kera kuoleman taistelohon. + +Uus maailma syntyy. Mut varmaan ei +sen kauniimpi, viisaampikaan +kuin entinen, min viha taivahan vei, +mi tahrautui verenvikaan: +sinis saavu ei maan päälle kansojen suvi, +kunis muutu ei ihmisten murhe, ei huvi. + +Taas tultu on arvoihin alkeellisiin, +väkivaltahan, voimaan raakaan, +ei hengen, vaan ainehen hekkumiin; +kuka miekkansa heittää vaakaan, +heti suurempi, suorempi oikeus on hällä, +kuin ennenkin ollut on--väkevämmällä. + +Sota kaikkien kaikkia vastahan soi, +vaikk' kaikki vain rauhaa halaa, +viel' loppua murhien nähdä ei voi, +koko maanpiiri hehkuu ja palaa, +suru taivahat saartaa, ja ihmiskunta +vain hulluna hourivi hurmeista unta. + +Taas milloin se järkiinsä järjestyy? +Kesä kansojen, milloin se koittaa? +Ei ennen kuin oman sydämen syy +käy raskaaks, ja raudankin voittaa +suur' Rakkaus, mi pehmentää pedot julmat-- +vain Rakkaus ratkaisee ajan pulmat. + +Uus uskonto syntyy. Mut varmaan ei +sen kauniimpi, viisaampikaan, +kuin kirvesmiehen mi ristille vei, +mi tallattu nyt on likaan, +mut varmaankin vähemmän vaikea käyttää +ja keveempi kantaa ja helpompi täyttää. + +Tiet laajat on laumojen taivaltaa +polut yksilön vain ovat kaidat; +vain joukossa jokainen käydä nyt saa, +miss' esteenä ei raja-aidat, +ja korkeella vaatimus-viiriä pitää-- +vain itseltänsä ei vaatia mitään. + +Kesä kansojen, milloin se koittaakaan? +Ei koskaan, elleivät muutu +pian yksilökansoiksi kansat maan, +maan lapsina maahan juutu, +ja rakasta maata kuin äitinsä nisää +ja taivasta kuin elon korkean isää. + +1919. + + + +IHMISHEIMO. + + »_Uljas kaikkea uhmaamaan + heimo ihmisen käy herjahan, vääryyteen_.» + Horatius. + +On luonnon sydänloitsut ilmi luotu, +on herätetty henget veen ja maan, +on tuli itse pilven päältä tuotu +ja vuorten vanhat voimat piilostaan, +jo aalto vanki on ja tuuli työssä, +jo koski toivojamme tottelee, +kas, kuinka pyörät laulaa laakson yössä +ja väkipaljat säihkyin säestelee-- +mut missä, missä on onni? + +Maa kaikki meille verokuormaa kantaa, +päät tähkäin täyttyy, laihot lakoaa, +myös meille riistaa metsä, aalto antaa +ja merten aitat suolaa sakoaa, +vain meille varttuu hiehot, varsakarjat, +vain meille uuhten villat uhkeaa, +puut heelmän kantaa, nousee noron marjat +ja kukat kunnahilla puhkeaa-- +mut missä, missä on onni? + +On ilma vallattu ja radat raattu, +on vesi viitottu ja auki maa, +kaikk' esteet eestä ihmisheimon kaattu, +ett' yhteen kaupungit ja kansat saa, +kas, kuinka tuolla haahdet merta halkoo, +tääll' autot ajaa, vaunut vilisee, +käy kauppa täällä, tuolla tanssii talkoo, +reet kilvan kiitää, tiuvut kilisee-- +mut missä, missä on onni? + +Me oomme tehneet talot suuret, laajat +ja kodit korkeoiksi kaartaneet, +me oomme lyöneet maahan malmivaajat +ja paadet paksut seiniks saartaneet, +jääkylmät liedet nuo me lämmitimme, +nuo asutimme suojat autiot, +ne kruunuin, sähkövalkein valaisimme +ja pehmeiks peittelimme permannot-- +mut missä, missä on onni? + +Me oomme tehneet Herran temppeleitä, +maan lunnait' taivahille maksaneet, +me oomme kilvan käyneet kirkkoteitä +ja uskollemme hyvin uhranneet, +maanpiirin täyttänyt on kansain kuoro, +on nousseet luostarit ja alttarit, +nyt tullut vihdoin ihmisten on vuoro: +sa turhaan taivahille suitsutit-- +ei siellä, siell' ole onni. + +Uus kannel kaikuu, uusi aika koittaa, +uus tuuli käy, uus huomen huminoi, +se heikot herättää, se vahvat voittaa, +se veljeyttä yli vetten soi, +ja ihmisille ilon viestin kantain +se syöksee elon, taiston tuoksinaan, +soi rakkautta kautta taivaanrantain: +maan päälle tänne taivas taotaan-- +vain täällä, täällä on onni. + +Se taivas kaunihina kaartuu kerran, +kun kansat merten poikki kättä lyö, +kun joka mökkiin paistaa päivä Herran, +kun joka lapsi lemmen leipää syö; +ja itse Luoja jättää taivahansa, +käy alas onnenkruunu otsallaan, +ja jokaisell' on joulu rinnassansa, +jumalat vanhat syntyy uudestaan-- +vain silloin, silloin on onni. + +1896-1919. + + + +AURINGONSÄTEIDEN LAULU. + +Koti meill' ikikirkas ja korkea lie, +mut yöhön on ympäri kaihomme tie, +me tahdomme valkaista autiot aavat +ja nähdä, ne kuink' elon kauneuden saavat. +siks syöksymme pilvien pimeyteen, +läpi säikymme seesteen ja ilman ja veen, +ne loihdimme kaariksi kimmeltäviksi, +jumal-ihmeiksi, taivaiden imantehiksi. + +Halu meillä on maailmat valloittaa, +enin kuitenkin suuri ja mahtava maa, +ota emme me mitään, vaan annamme aina, +kun kaikkemme on vain Luojalta laina, +me luomme sen ruohon ja pensaat ja puut, +värivälkkehet nuo, sävelhelkkeet ja muut, +siks' meitä se kiittävi kirjavin kedoin, +ja laulavin linnuin ja leikkivin pedoin. + +Peto leikkivin, lempein ja vaarallisin +toki ihminen lie, maan laps ihanin, +hänet voitamme hyväillen poskea, kättä,-- +kunis olla hän ei voi hymyilemättä, +mut jos joku vieläkin onneton ois, +hänt' emme me enää päästäne pois, +vaan suljemme piiriin ja vierellä käymme +ja riennämme rintaan ja silmistä näymme. + +Jos meidät hän tahtovi karkoittaa, +me pyydämme, palvomme näin Jumalaa: +»Ota pois hänet täältä, tai suo hänet meille, +hänet ohjaamme ikuisen onnelan teille!» +Isä ylhäinen vastaa: »Hän vankinne on.» +Hänen kahleensa silloin on katkeematon, +hän on iki-autuas auringon lapsi, +min uurru ei otsa, ei harmene hapsi. + +Laps auringon jos joku itkevi tuo, +sadekaariksi saartuvat kyynelet nuo, +jos murhe on hällä, hän murheesta suurtuu, +jos kärsimys, hän jumaluutehen juurtuu, +näin kasvaen kaltaiseks jumalain +kadotuksesta aarteiden kalleimpain, +mitä maan elo kylvävi kuolevan vaivaan, +hän valmis on tarhoihin auringon taivaan. + +4/6 1919. + + + + +VAELTAVA KUUSI. + + + +VAELTAVA KUUSI. + +Ne hakkasi pois minut juuriltain-- +kohu korven soi minun korvissain-- +mun saattoivat salihin kimmeltävään, +joka puolelta peileistä itseni nään, +ne hellivät oksani helyihin +paperkukkasin, omenin kultaisin, +ja kirjovöin ja kynttilöin +niin kirkkain kuin taivahan lamput on öin, +ne hymyilivät, ne lymyilivät, +ne naavaista partaani pitelivät, +ne pyörivät piirissä ympäri mun +ja lauloivat: »On hyvä olla sun!» + +Ma valvonko vai näen unta vain? +kohu korven soi minun korvissain +mä kuulen laulelot lasten nää, +mut ikkunaan minun pälyy pää: +siell' ulkona, piilossa pimeyden, +on heimoni suuri ja hirmuinen, +suku hallava hangilla kuutamon, +ja monta jo hangenkin alla on; +siell' ei kuki haavehet kultamaan, +siell' elämä paistavi paljaaltaan, +siell' lyö elon myrsky, ja murhe syö, +ja ympäri paukkuvi pakkas-yö. + +Siell' ollahan lapsia luonnonlain-- +kohu korven soi minun korvissain-- +ei siskoja sinisten toiveiden, +vaan veljiä kuoleman yhteisen; +siell' armoa saada ei, suoda ei, +siell' lempeät tunteet jo tuuli vei, +siellä paadutaan, siellä kaadutaan, +siellä maaksi jällehen maadutaan, +siellä jyske käy, siellä ryske käy, +ei muita kuin pedot metsän näy, +ja korven kuus, ja kuudan uus, +ja Salliman aution salaisuus. + +Olen eksynyt pois, polo, heimostain-- +kohu korven soi minun korvissain-- +olen korvessa syntynyt, kasvanut. +Ken minut on korvesta karkoittanut? +Olen syntynyt, kasvanut synkkyyteen. +Mitä täällä ma ihmisten iloissa teen? +Olen kappale korpea kohisevaa, +miks tahtoo he muuksi mun muodostaa? +Olen ilmestys luontoa ijäistä, +en ihmistä, en ilvettä, +en naljailla voi, en nauraa voi; +kun koen, niin ähkyltä ääneni soi. + +Olen huokaus salojen humisevain-- +kohu korven soi minun korvissaan-- +olen heimon vaatimus valkeuteen, +mut itse ma kuulun pimeyteen, +olen lapsi ma suon ja laaksomaan, +mi pääse ei päivähän milloinkaan, +veli kaikkien yksin-yöpyväin, +vaan vapauden tuuli on ystäväin: +kuin raakuus se tulkoon rakeinakin, +sitä katson ma suoraan silmihin, +ja jos se mun kaatavi kannollein, +saan sammalen pehmeän peitoksein! + +On vapaana latvani laulanut ain-- +kohu korven soi minun korvissain-- +on veisannut yössä ja myrskyssä. +Nyt minne sai ylin ystävä? +Kenen orja ma oon, että tänne jään? +Minä kuulun iltahan pimenevään, +minä kuulun kansahan kaatuvaan, +mut orjakansaan en milloinkaan, +minä kuulun valtahan vapaaseen +niin totta kuin lauluni korkeuteen, +mun suullani puhuu Jumalan suu, +mut mieleni minun vain ahdistuu... + +Niin nousen ja suutun ja suoristain-- +kohu korven soi minun korvissain-- +kas, kuinka ne kirpoo kahlehet, +paperkukkaset, omenat kultaiset, +mies, vaimo ja laps miten kalpenee, +kun tuskan huutonsa huokaisee, +kun tuulispäässä ma tohisen pois; +ja on kuin ei kattoa, seiniä ois, +kuin sammuisi kynttilät oksiltain, +ne kestivät kehnoa ilmaa vain, +mut päälläni syttyvät tähdet yön, +jää jälkeeni tyhjyys ihmistyön. + +Alat lumiset eessäni aukee vain-- +kohu korven soi minun korvissain-- +käyn sinne ma, kussa on kantani, +kotirimpeni, kotirantani; +taas juutun ma vanhoille juurillein, +saan suden ja kontion seuraksein, +surut suuret ja tuskat tulla voi, +taas vapaana latvani laulu soi, +taas puuta puhdasta, yhtä oon, +käyn kanssa taivahan taisteloon, +en armoa pyydä enkä saa, +olen kova kuin valkean talven maa. + +1917. + + + +SYYS-AAMU. + +Pitkät, hallavat hopeahunnut +päällä pellon päilyy, +päällä keltaisen maan ja metsän, +puiden oksilla häilyy. + +Tuosta tiedän, on päivä noussut; +nostan itseniki, +istun hiljaa ikävöiden +ikkunata liki. + +Näen ma maantien, maan ja metsän, +punaisen virstapylvään, +näen ma pitkät piilipuut +ja aamunkoiton ylvään. + +Näen ma elon ees ja taaksi-- +ah, mua värisyttää! +Tuska onnesta ollehesta +sydäntä sykerryttää. + +Ah, te hallavat hopeahunnut, +tulkaa povelleni, +ettei hyljätyn lemmen muistot +hiipis ovelleni; + +ettei huutohon yksinäisen +varjot yksin vastais, +ettei poloisen pään-alaista +kyynel kylmä kastais. + +1917. + + + +SYKSYN SYNKETESSÄ. + +Elegia. + +Laine rauhaton, +lyö, ah lyö! +kohta kattaa +sun talven yö, +vankia valkean hallan +tuska, murhe +ja muistot syö. + +Kuohu henkeni, +käy, ah käy! +kohta ei taivasta, +maata näy, +kohta vaikenet vallan, +hehku hiilesi +himmentäy. + +Kannel kaukainen, +soi, ah soi! +Vaikka en laillasi +laulaa voi, +heijastan hetkinä hurman +kaunehinta, +min kaipuu loi. + +Virta kohtalon, +vie, ah vie! +Kohta jo päättyy +päivän tie, +kuulin kulkevan surman, +taikka tauti +vain ollut lie. + +Mutta tunnen, +ah, tunnen sen: +en ole enää +entinen, +muille ei soittoni soikaan, +muista murhetu, +ilahdu en. + +Siitä tiedän, +ah, tiedän tuon: +unissa kulkien +unia luon, +itseni joikuja joikaan, +itselleni +vain iloa suon. + +Sentään ihmehen +näin, ah näin! +Virisi virva +mun sydämessäin, +puhkesi puutarha uhkee +ruusuin, tuntehin +tuskapäin. + +Tuima on tuomari +lemmen syys, +synkkeni pois +ilon itsekkyys, +nainen nuori ja muhkee +mun oli murheinen +ihmisyys. + +Nyt hän on mennyt +merten taa, +hältä en viestiä, +sanaa saa, +elääkö ees, en tiedä: +kyselen, mykkä +on taivas, maa. + +Virrat, järvet, +ah, jäähtykää! +Tulkoon Tuonen +ja tyynen sää, +syksyn en kukkia siedä, +koska en koskaan +häntä nää. + +Kuolkaa, kuolkaa, +ah, metsät, puut! +Tulkoot talviset, +kylmät kuut, +järkeni jäähän nyt hautaan +lemmen leimut +ja muistot muut. + +Tahdon olla +ma talven mies, +harteilla hallan +ja tähtien ies, +iskeä routaan ja rautaan, +ruusu musta, +sun murheties. + +1918. + + + +JUHANNUS V. 1918. + +Kaikki palas: Suomen linnut, +Suomen kesä, kukkaset, +taas kuin ennen kirkkahina +kisaa järven lainehet. + +Jälleen yössä valkeassa +saaret, salmet uneksii, +jälleen päällä metsänpuiden +punapilvi purjehtii. + +Kaikk' on niinkuin ennen: eipä +mieleni mun tuiretun. +Mikä sorti äänen sorjan? +Miks on sydän synkkä mun? + +Kadotin ma kerran naisen, +jota raukka rakastin, +silloin saman tunnon tunsin, +silloin samoin aattelin: + +Tulee kesä, tulee talvi, +eipä hetket autuaat, +jolloin käsi kättä vasten +unhotimme taivaat, maat. + +Taas on sama tuntu mulla: +kadotin nyt kallihin +uskon kansaan, isänmaahan, +jota raukka rakastin. + +Tulee kesä, tulee talvi, +eipä enää milloinkaan +mieleheni haave heljä +hengen, laulun kotimaan. + +Siks ei elon juhlat mulla, +vaikka juhlii juhannus, +syän ei syttä valkeampi. +Mistä silloin pelastus? + +Taas kuin ennen tuosta yksin: +täytyy kestää yksinään, +yksin nousta Suomen suosta +korkealle kärsimään. + +Yksin surra, yksin käydä; +käsin työhön totuttuun, +löytää ilo itsestänsä, +murhettuen kaiken muun. + + + +HAKKAPELIITTAIN NÄYT. + +He tulehen ääneti tuijottivat. +Tulenliekit lietoina leimusivat, +moni kangastui kuva kultainen, +moni muistelo päiviltä lapsuuden, +kotilehdot, joissa he liikkuivat, +kivet kirjavat, joilla he kiikkuivat, +maan lumisen metsät ja vetten vyöt, +sydäntalvet synkät ja valkeat yöt. + +Yks virkahti noin: »Minut vietiin pois, +kun taattoni juur' mua tarvinnut ois, +kävi vanhaks jo, käsi raukes jo, +meni rempalleen koko kartano, +kas, pirtin on ovi kallellaan, +paja painumassa jo alle maan, +myös saunan kiuas on kitkuinen, +taus rikkinäisenä ritkui sen, +vesikaivo vyöryvi sisäänpäin, +tuvankatto vuotavi syksysäin, +ken niityt niitti, ken kasket kaas, +on sydämelläin kuin paksu paas, +ties kiekuuko enää kukkokaan +kotipaikalla, tuonne jos kerran saan!» + +Näin toinen: »Tään sain kohtalon, +kuin juuri ma aioin aviohon, +oli morsian minulla keltahaps, +nyt jäivät jälkeeni nainen ja laps, +ma itse kiertelen maailmaa, +otan miekalla mitä en muuten saa, +tulen kaupunkiin, syön kaupungin, +tulen luostariin, juon luostarin, +pyhän uskon puolesta taistellen, +elon oudon maljoja maistellen +näin jäähdytän poven polttoain, +mut sentään, sentään ma kuulen ain +tuon itkun haikean, etäisen, +näen häilyvän kutrien keltaisten, +kuin Maaria on hän muodoltaan, +kuin Kristus-lapsi on polvellaan... +mua Herra armahda, paavin lie +nää pauloja; täst' on Hornan tie!» + +Mut hän joka hoiteli haavojaan, +noin äänteli vitkaan vaivoissaan: +»Tuo orvolla yksi onni lie, +ei häntä tarvitse mieron tie, +on muutenkin monta kulkijaa, +ei mull' ole maata, ei mammonaa, +pesä suotihin taivaanlinnullei, +mua kukaan missään kaipaa ei, +peto korven luolahan laskee pään, +minä mieluummin tähtien alle jään, +ne kylmät on kuin kyynelkin, +min joskus saan minä silmihin, +ne Luojan telttana kaartaa mun, +kun murhe sankea saartaa mun, +olen ihmisistä ma irrallain, +elon ankean löytölapsi vain, +mun rakkaimpain on ratsuni, +olen kalvan ja kilven kumppani, +ja ystävä yksinäisen yön, +en lemmenleikin, en murhatyön.» + +He tulehen ääneti tuijottivat. +Jo hiiletkin hiljaa tummenivat, +siniliekki vain sieltä täältä nous +kuin noidan veitsi, kuin velhon jous. + +Yks virkahti: »Viime yönä näin +toki unta, mist' olen mielissäin, +näin kulkevan kuningasvainajan +läpi leirin raskaasti nukkuvan, +minä yksinäin ylös valvahdin, +hän katsahti minua silmihin, +käden laski pääni päälle mun +ja lausui näin: 'Ma tunnen sun. +Koti, kontu on sulla huolena. +Miks murehdit? On talos tallella. +Siks valtakunnassa kuningas on, +vako ett' on murtuva vainiohon, +mut siks on Suomen ja Ruotsin mies, +hän että myös sotatiensä ties, +kun vaatii valtion onni sen +ja asia uskomme yhteisen. +Talos ehkä autio ammoin lie, +kotimaahan kun vihdoin sun kohtalo vie, +mut muista: se seisoo paikallaan +niin totta kuin laki Ruotsinmaan, +ja jos luotat sa sanaan kuninkahan, +näet kaksinkerroin sen karttuvan; +kun vainiolta sun kuningas vei, +sua unhoita Oxenstjerna ei, +saat tilaa kaksikin kaunista, +sotilaan on saatava palkkansa.' +Näin lausuen verkkaan pois hän läks, +mut mieleni niin kävi virkeäks +ja vielä aamulla naurusuin +ma päälleni rautapaidan puin.» + +Muut tuota kuunteli kummakseen. +Tuli toinen jo tuohon taruineen: +»Mitä siitä! Mut minäpä unessa näin +isä Lutherin itsensä kalottipäin, +hän saapui juuri, kun huuliltain +pois sarkan laskin ja toista hain, +mut sattuikin neito polvellein, +heti hälle ma tuossa laulun tein; +no niin, hänet silloin ma huomasin, +ylös syöksyin ja syvään kumartelin +ja pyytelin anteeksi käytöstäin, +mut tunnustin, että mielessäin +kuva kuultavi naisen kuin Maarian, +mill' luulen mua pahan paulovan, +ja paavin ja Rooman ja Hornan yön, +pyhän uskon puolesta vaikka lyön. +Hän hymyili, istui pöytähän +ja sarkkansa pohjaan siemas hän, +hän katsoi neidon silmihin +ja laatipa laulun itsekin. +Nyt nous hän ja virkkoi viisaasti: +'Piru jos sua joskus vietteli +tai munkki tai paavi tai peikko muu, +tään laulun tieltä ne lannistuu, +jos auta ei, sarkka siemaise +ja suulle neitoa suutele, +pian näät heidän karkkoovan kauhulla pois, +kuin maailmanloppu jo tullut ois.' +Minä kiitin ja hengitin helpommin +ja maljaa maistoin ja--heräsin.» + +Nyt hillitä enää itseään +ei kolmas voinut, vaan kohotti pään +ja illan autiuteen hän huus +kuin kuoleman kammo, kuin usko uus: +»Miks kangastu minulle milloinkaan +ei kasvot sankarikuninkaan, +ei pappien eikä piispojen, +isä Lutherista nää unta en, +lien unissain, lien valveillain, +näen eessäni luurankomiehen vain +ja viikatteen, jolla niittää hän, +kun päivä on taistelon päättyvän, +ja tuntilasin, min hiekka jo +on lopussa kuin moni kohtalo. +Mitä hourin? Mun houria sallikaa! +Heit' ehk'en ma koskaan nähdä saa, +mut nähdä ma kerran tahtoisin +tuon sieluni valkean enkelin, +mi kulki jo lasna mun kupeellain +mun mieron polkuja polkeissain, +hän täälläkin jossain lähellä on, +mut haihtunut kalvan katselohon, +hän verta, haavoja inhoaa, +näät hänen on rakkauden, rauhan maa.» + +Tuo tuskin pääs hänen huuliltaan, +jäi kaikki kummaa katsomaan, +valo välkähti kirkas, kaukainen +yli yöllisen tappotanteren, +mut katso, se kasvaa, se lähemmä käy, +koht' enää ei mitään muuta näy, +maat, taivahat täyttää se paisteellaan, +sen ympäri yössä veisataan +kuin kuoro ääretön, ylhäinen +kera kaikuisi ihmis-unelmien, +se saavuttaa sotajoukon jo, +joka hengen valtaa hurmio, +se tunkevi tummahan Tuonelaan +ja vainajat vastaavat haudoistaan, +se syöksyvi sieluhun jokaiseen +kuin ukkosen nuoli syvyyteen, +sävel sähköinen, sana voittoinen, +ja niinkuin ihminen ijäinen: +»Ylösnoussut on valkea Vapahtaja! +Taas maa on rakkauden, rauhan maja.» + +Ja katso, hän tuossa on itsekin +kuin ilmestys, uni suloisin, +käsi palmunlehvää kantelee, +mut toinen sieluja siunailee, +ja mikäli eestyy hän matkallaan, +maan kansat kaikki siunataan, +sota sortuu pois, viha viihtyy pois +kuin ihminen taas kuva Jumalan ois. + +Kuin saapuikin, hän poistui niin. +Jäi hakkapeliitat rukouksiin, +vast' aamulla huomas he huolissaan, +heit' ett' oli elossa--kaksi vaan. + +11/9 1918. + + + +KALEVAN POIKA. + +Tuop' oli Armi antimuori, +istui aitan portahalla, +se suki suruista päätä, +huolellista huojutteli. + +Tuo kulki Kalevan poika +kuusikkoa kuulevata, +lauloi laulua sydämen +elokuisen illan alta: + +»Etsinen minä emoa, +enpä tiedä, löytänenkö, +mont' oli veljeä minulla, +vieri maille vierahille, +taatto kaatui kannaltansa, +kuoli kuuluisa Kaleva, +yksin yöpynen salohon, +äidin ääntä kuulematta.» + +Kuuli tuon kujertavaksi +emo aitan portahalla, +lauloi laulua sydämen +alla taivon tähtikirjan: +»Oli mulla onnen poika, +lie ollut surunkin poika, +yksi vierähti Virohon, +toinen sai Suvantolahan, +itse vierin Inkerihin, +päädyin päiville pahoille, +orjan illat istumahan +orjan aamut oppimahan.» + +Kuuli tuon kujertavaksi +se kaunis Kalevan poika, +sylkähti sydänalansa, +raikui rinnan riemulaulu: +»Äidin tunnen, äänen tunnen, +virrenkin sävelen vienon, +kuulin sen kotona kerran +pärevalkean valossa!» + +Syöksyi hän sylihin äidin, +kauan itki kumpainenkin. + +Tuop' oli armas antimuori, +istui aitan portahalla, +kyseli poialta pololta, +kunne kulki lapsikullat, +tokko maassa maailmassa +oli hän tuntenut, tavannut +sukuansa suurempata, +lajiansa laajempata. + +Tuo kertoi Kalevan poika: +»Kuulin virren vieriväksi +kerran ma kesäisnä yönä, +polun poikki mun tapasi +eteläisen ilman alta, +tunsin kuin sinutkin tunsin, +äänen äitini kodista, +laulun laajemman minua, +rotuvirren rohkeamman.» + +»Et käynyt säveltä kohti?» + +»Olin outo veljelleni.» + +Tuop' ali Armi antimuori +istui aitan portahalla, +lauloi hän lajinsa virren, +sukuvirren suomalaisen: +»Kerran ne kesät tulivat, +kerran keikkuen menivät, +koska yhdessä elivät +emon yhden kantamoiset; +tuli syksyn synkät ilmat, +talvet tuota tankeammat, +vierahan viluiset ilmat, +myrskyt mustat muukalaisen +koppoivat koreat multa, +ottivat omaksi lapset, +poiat kuuluisan Kalevan, +siskot sillan suomalaisen; +vaan ei vielä virsi kuollut, +sana kaunoinen kaonnut, +soipi virroilla Venäjän, +Nevanlinnan liitoksilla, +aavan Aunuksen takana, +Vienan hyisen vieremillä; +sinnepäin sinä kulekin, +mistä soi sorea ääni, +laulu lapset liitelevi +poikki laajankin lahelman.» + +Ei eksynyt enempi poika, +veti purjehen punaisen, +löysi veljensä verevät, +saivat toinen toisihinsa. + + + +KEVÄTHALTIATAR. + +Hän tuli mua vastahan vuorilla +kuin taivahan valkea hattara. + +Hän tuli mua vastahan laaksoissa +kuin koski, kuin virta vaahtoova. + +Tuli niityillä, tuli metsässä +kuin pälvi, kuin viita vihreä. + +Kuhun kulkenen, kuhun kääntynen, +näen eloni kerkeän keijusen. + +Menen rantahan meren ma myrskyisän: +kuin kimmel jo aalloilla kisaa hän. + +Puun alle puistossa istahdan: +hänen kuulen jo tuulessa karkelevan. + +Ma istun pöytäni äärehen: +kuin kaiho hän täyttää sydämen. + +Kuin leimaus hän siellä jo sisällä on, +mut turha on vangita tunteheton! + +Hän toivoja, hehkuja herättää, +mut itse kylmäksi ijäti jää. + +Hän kiihtävi lempehen taivaan ja maan, +sen viihdä ei haavoja milloinkaan. + +Tulenliekkeihin toiset hän tuomitsee, +taas toiset hän haaveilla huikaisee. + +Näin liikkuu, kiikkuu hän hurmaten, +näin läikkyy hän suudellen, surmaten. + +Hän, keijutar elämän, kuoleman, +hän, vallatar hämärän valkean. + +Hän, velhotar kauneuden kaipauksen. +Sua seuraan, vaan sua usko en. + +Sa, haltiatar sulohaaveilon: +Sun heimoas myös oma henkeni on! + +Sun luontoas on sävel lauluni: +Sinut siksi se liioin tuntevi. + +30/6 1919. + + + +SYDÄNKESÄN LAULU. + +Kuin kulkee pursi lehtipurjehin, +niin samoo aatokseni salaisin +sun luokses, aallon impi ihanin, +mi koskaan tenhos miehen mielialaa; +ja niinkuin kukkii tuomet, pihlajat, +mun povessani tunteet kukkivat, +ja niinkuin kohoo kokkovalkeat, +niin sulle unelmaini uhrit palaa. + +Sun kerran yössä kesäisessä näin, +siit' asti aina liikut likelläin, +ain asut, elät, ennät mielessäin +kuin suru suloinen tai kaunis kaipuu; +vaikk' astuit helmaan aallon heljän taas, +syvällä miss' on linnas, synnyinmaas, +sua muistan, rakastan kuin rannan paas +veen välkettä, mi valkohiekkaan vaipuu. + +Siis välky, onnenkuva kultainen, +sua vaikka koskaan omaks saane en, +kuin päivä vaikka menit merehen, +jäi jälkees ilmain ihanuus ja pyhyys, +jäi rinnan kumma, kuulas riutumus, +kuin kesä-yössä kuun on kumotus, +tai ajatusten outo armaus, +kun niissä hehkuu elonhetkein lyhyys. + +Nyt kaikki toinen toisihinsa saa, +mut kuka aallon neittä armastaa, +sen mieli aallon lailla aaltoaa, +sen sydän haavanlehden lailla sykkää; +vain tullen joskus illan valkean +se tuntuu unelmiinsa uupuvan +ja käyvän lepoon lailla Metsolan, +mi hetken huoahtaa kuin huolta mykkää. + +Ah, toivo turha! Eipä rauhaa suo +ees tuokioksi sulotuska tuo, +vain uutta aina ahdistusta luo +ja uutta uskallusta haaveen hurjan: +taas päivä koittaa, linnut livertää, +kasteiset kummut, viidat vihertää, +maa kaunis kukkii, meri sinertää-- +ja kaikki surmaa aallon sulhon kurjan. + +Siis muuta ei nyt mulle jäänyt lie +kuin mennä, minne kesä meitä vie, +se vaikk' ois sydämeni syksyn tie, +kun kaikki kuihtuu kukat, laulut lakkaa; +ja koska päättyy päivät katkerat, +ma muistan, kuinka kukki unelmat, +kohosi laulun kokkovalkeat: +sua muistan niinkuin talven-käyjä takkaa. + +Sun itsesikin silloin peittää jää, +sun kutris hallan kitein kimmeltää, +sydämes kuoli, tuskin elää pää, +oot vanki vaivan ynnä kuolon kammoin; +mut kun sa heräät uuteen kevääseen, +se sulle kertoo kaikin kukkineen, +tiet sulhon, aallotarta suudelleen, +mi ajatuksistasi poiss' on ammoin. + +21/6 1919. + + + +PAPITARTEN LAULU. + +(Tekeillä olevasta tarunäytelmästä »Vienan valta».) + +Aurinko armias, +painuva mereen, +kuin tuli taivahan +tuskahan, vereen! + +Noin paras ihmisen +paatuvi, vaipuu, +jos sitä ei tue +kauneuden kaipuu. + +Aurinko armias +Permian taivaan, +et iki lähtene +ilmojen laivaan? + +Jos tulet jälleen +huomenen tullen, +veisaamme vienoimmat +virtemme sullen. + +Kauneuden kaipuu +Permian lasten, +et iki turtune +vaivoja vasten. + +Vaikka sä turtuisit +tuhannen vuotta, +ei ole laulumme +kaikunut suotta. + +Vaikka sä vaipuisit +tuskahan, vereen, +ei huku kauneus +kansojen mereen. + +Jää taru, taika +laulujen laineen, +kuin uni lemmen +tai teko maineen. + + + +KREIKKALAINEN KORKOKUVA. + +Prof. Waldemar Ruinille omistettu. + +Se oli Roomassa: laps oudon suvun +rukoili hiljaa taideteelmän eessä, +kuin ois hän yöstä tuhatvuotten luvun +tavannut ystäviä silmät veessä, +ja takaa toisten tapain, toisen puvun +kuin nähnyt kyyneltensä kimmelteessä, +mit' oli oma sykähdellyt rinta, +vaikk' ollut hälle unta utuisinta. + +Ei kumma ollut teelmän muoto: uurna +vain vanha, kirjaeltu korkokuvin, +mut salaperäinen kuin kuolon kuuma +ja vakaa, kuin on päätös päiväin huvin: +siin' eli vanhan Hellaan henki suurna, +se haastoi haavein kaukaa kangastuvin, +kuink' elon pulmat ymmärrettiin ennen +ja kuinka urhot kulki kuoloon mennen. + +Kaks ystävää siin' antoi kättä, tuopa +heist' istui, tuopa seisoi, pois jo kääntyin, +uhonnut heist' ei kammo kauhun luopa, +ei ilmi itkeneet he hahmon vääntyin, +mut hänen, jonk' ol' eessä haudan juopa, +soi vielä viime sanat hiljaa ääntyin, +ne kuuli kummakseen laps oudon suvun, +ne tunki yöstä tuhatvuotten luvun. + +Ne sattui: »Maan, ah, kuink' armaat kummut, +kun niitä katsoo katseell' lähteväisen, +kun heittää täytyy heljät unten ummut +ja käydä maille Manan tiedon jäisen, +kun tunnet, että hiljaa hyydyt, tummut, +on eessäs yöt ja päivät yksinäisen +ja aisteis maailma kuin huntu hajoo, +kun sitä kuolon kylmä koura kajoo. + +Ei sentään tumma Tuonen virta hälle, +ken päärlyt näkee päiviensä laineen; +on totuus selvä tiensä tietäjälle, +ken etsii hengen helmet alta aineen, +ei uhraa rahvaan raa'an hyörinnälle, +ei ilmiöille ajan eikä maineen, +vaan kaiken tutkii, läpi kaiken nähden, +ja kaiken nauttii elon täyden tähden. + +Ja iki kiittää kaikkeutta aavaa, +sen salaperäisyyttä kunnioittain, +sen ajatusta, aina muodon saavaa, +sen pikku-ihmehistä ilmi koittain +ijäistä kaartaa kaikkeuden kaavaa, +näin vihdoin viisautta nöyrää voittain, +ett' ihmiskohtalot jos onkin kovat, +syyt niillä syvemmät ja synnyt ovat.» + +Noin vieri virsi Hellaan hengen helon; +mut outo mies, mi taideteelmän eessä +tavaili hiljaa tarkoitusta elon, +hän vielä hetken viipyi silmät veessä, +ei enää kammitsoissa kuolon, pelon, +vaan niinkuin kyyneltensä kimmelteessä +hän oisi nähnyt utuisinta unta, +jot' oli koskaan nähnyt kansakunta. + +19/9 1919. + + + + +LEMMEN LEHTIÄ. + + + +LÖYTÖKÄINEN. + +Löysin, löysin löytökäisen +elämän aution aholta, +naisen nuoren, naurusilmän. + +Ei hän ilkkunut ilosta, +naljamieltä naurahellut, +hyvyyttänsä hän hymyili, +puunsi rinnan puhtautta, +läikkyi lämpöä sydämen, +paistetta siveän sielun +niinkuin kukka syyskesällä, +elokuisen illan kuudan. + +Häntä ma rakastin, raukka. +Hälle, hullu, huokaelin +murhetta elon menevän, +pelkoa polun pimeän. + +Minä, miesi mieronkierto, +hän liesi hyvä ja lämmin, +minä, talven tuima tuuli, +hän salon sinisen terhen, +minä, soittaja sokea, +hän kannel helähtäväinen +illassa elon ikävän, +Kaikkivallan polven päällä. + +Häntä ma rakastin, raukka, +hälle virteni viritän, +sielun särkyvän sävelet, +haaveheni haikeimman. + + + +SYDÄMEN ITKU. + +Yövyin ma salolle yksin, +kaksin kapsahdin hereille, +näin ma vienon vierelläni, +kumppanin kupehellani. + +Tuota tutkin, tunnustelin; +»Lienetkö tytär Tapion, +sinipiika sielun synkän?» + +Kuulin kuiskaeltavaksi: +»Lienen onnesi unelma, +kauneus kadottamasi, +runo kerkeän kesäsi, +vaiva rinnan vanhenevan.» + +Itkin kauan katkerasti. + + + +PAHA OMATUNTO. + +Taas tulin surulliseksi +muistellen sinua, armas, +muiden kanssa ailakoiden. + +Lienen tehnyt synnin suuren. + +Virkoit pois sa vieriessä: +»Nyt älä tuhmin tuhlaele! +Aarre on sinulla, siirsin +sen sinulle sydämestäni, +sinulta tahdon sen takaisin, +kun konsa takaisin tullen.» + +Lupasin lujasti: »Saat sen +kera korkojen takaisin.» + +Lienen tuhmin tuhlaellut, +kun suun surulliseksi, +liioin itkenyt, iloinnut, +koska tuska tunnon täytti, +hätä häistä sielun kahden, +tiukasta tilinteosta +silmän kahden katsehessa, +sykkeessä sydämen kahden, +toinen toistansa vetävän +veren kahden vellamoihin. + +Toki tunnen toisen tunnon: +tuhlaten rikastun, tuhma, +muille sähköä säteillen +sähkötän elämätäni. + +Siks ällös minulle suutu! +Saa en olla saita, annan, +kannan korkoa Jumalan, +kuin tähti pimeän taivon, +aurinkoa ammentava. + + + +VIRVALIEKKI. + +Lienet ollut virvaliekki, +olit mulle onnen liekki, +oikeaan minut opastit, +aarteille elon ijäisen. + +Yöstä mun ylensit, nostit +veljeksesi, verraksesi, +muista mun erotit, estit +minut maantieltä elämän; +viittasit minulle, virva, +polun muista poikkeavan, +uran uuden, käymättömän, +halki hallaisten nevojen. + +Siitä ma sinua kiitän: +se oli onni, orvon onni +tuta tuskat ihmislasten, +auvo astuvan erakon +nähdä näillä silmillänsä +armaassa ajallisessa +kappale katoomatonta. + + + +LIIKA LINTU. + +Taas tunnen sydämessäni +tuon tuskan kuluttavaisen: +voinko alkaa ma alusta? + +Liioin vaadit, vaivan lintu. + +Vaadit mun visertämähän +taas iloja ihmisviidan, +minut laadit laulamahan, +jällehen kipuja järjen, +minut, miehen tuonen-tyynen, +minut, jo elämän-oudon, +hapsin ammoin harmenneisin +leikeissä suvisen lemmen. + +Mykistyisin myös sinulle. + +Vaan et salli, Tuonen saalas: +vaadit mun valittamahan +kesä-öitä entisiä, +suloja menneiden suvien, +alenneita aurinkoja; +kulki kultaisna keränä +pois minun poloisen mieli, +murhe yksin jäi jälelle +yöhöni hämärtyvähän, +ilottoman ikkunahan +kukka kylmien kiteiden. + +Se oli kukka muiston kukka, +lie jo kohta kuolon kukka, +taikka kuollut jo olenkin, +kummitus tupani tumman. +Päästä, säästä jo minua! +En sinua enempi kestä, +elon tuhman tuomiota, +katumusta kaiken turhan. + + + +ÖIN JA PÄIVIN. + +Öin ja päivin, illoin, aamuin +sinua aattelen alati, +saman tunnen tuskan tunnon. +Liemme luodut toisillemme, +emme toistamme tavanne. + +Näin sinut vapisevaksi, +silloin ma vapisin itse, +tyynnyit taasen tyynemmäksi, +jäähdyin jällehen sinulle; +liemme luodut toisillemme, +meitä ei ikä erota, +erottavat entismuistot, +tuskat tunnetun elämän. + +Vaiko kaksin kahlehtivat? + +Öin ja päivin, illoin, aamuin +tuota aattelen alati +pihlajata kukkivata +syksyn synkeän pihoilla, +maata marjan kantavata +alta kirren ja kinosten. + +Ja tuota enemmän tuumin +lemmen myöhän leimausta, +uhkausta ukkoshetken, +syksyn rakkauden rakeita, +niinkuin kosto kolhaisevat, +niinkuin rauta rankaisevat, +niinkuin tuomio tulevat, +tuskan päivä päälle saavat. + +Soisin että oisit toisin. + +Soisin, enkä soisi, sillä +tuollaisna sinut ma tunnen, +tuollaisna sua rakastan: +orjana oman elosi, +vankina vapahan vaalin, +velvoituksesi velassa, +tehtäväsi täytännössä, +suistaen sydänsurusi +heleällä hengelläsi. + +Jos toisin tekisit, armas, +armastaisin sua vähemmän, +vaikka näin tekevän tiedän +mulle sun murhetta enemmän. + +Öin ja päivin, illoin, aamuin +sinua itkenen ijäti! + +Kuitenkin iloitsen, armas, +että näin elossa kerran +kevätlempeni unelman, +itsellensä uskollisen. + + + + +MUISTORUNOJA. + + + +TERVEHDYS OSKAR MERIKANNOLLE + +hänen 50-vuotispäivänään. + +Rautainen aika +raikua kultaisen kielen, +talvinen taika +kukkia laulavan mielen, +sentään sun soittos +ain yhä herkemmin helää, +siitä on voittos, +että sun ilos on elää. + +Aurinko paistoi, +kun sävelpurtesi sousi, +mansikat maistoi, +kunnahat kultaiset nousi, +maass' oli huomen, +riemua kaikille riitti: +kauttasi Suomen +Luonnotar Luojaansa kiitti. + +Siivitit monta +laulua Väinämön lasten, +kuolematonta +myös ajan vaiheita vasten, +maammojen kielin +kirkkahin nostit sa maata, +taattojen mielin +tahdoit sen onnen sa taata. + +Mylvähti myrsky, +turmio tuuliaispäässä, +hyökäsi hyrsky, +rangaistus löi raesäässä: +auringon lasna +astuit sä myrskyjä kohti, +harmajahasna, +jost' ikinuorteus hohti. + +Siks isänmaasi +rakkaus nyt rantaasi kaulaa: +myrsky min kaasi, +tahdomme taas ylös laulaa. +Siks runon huomen +päivääsi päärmeensä liittää: +kauttani Suomen +Kieletär lemmestäs kiittää. + +5/8 1918. + + + +REHTORI K.O. LINDEQVIST. + +60-vuotias. + +Kuut kulkee, vuodet vaipuu +ja vuosikymmenet, +jää jälelle vain kaipuu +ja muistot muinaiset. + +Yks mull' on kaunis muisto: +kaupunki, linna sen, +ja linnan luona puisto +niin vanhanaikainen. + +Ja koulutie ja katu-- +monelle ikävä-- +minulle laulun latu, +tie tiedon hilpeä. + +Mut ettei ikävälle +sen muiston sävel soi, +nyt siitä kiitos hälle, +ken koulun hengen loi. + +Opetti mieltä nuorta +hän mielin nuorekkain, +ei katsonut vain kuorta, +vaan alle pinnan ain. + +Hän kirkkaan äidinkielen +sai meille rakkahaks +ja ajan tiedon, mielen +niin aatteen-avaraks. + +Ja kun hän ihmissuvun +kuvaili ihanteet, +unohti luokan, luvun-- +se silmään nosti veet. + +Tuhanten kesken tapaa +vain harvoin ihmisen, +mi vakaa on ja vapaa, +mies pään ja sydämen. + +Sen näimme kerran Teissä, +siks Teitä kiitämme. +Jos näy ei kyllin meissä, +ei ole syynne se. + +9/9 1918. + + + +AUG. H. SOININ HAUDALLA. + +Sorea sortui Manan maille miesi, +ylhäinen, yksinäinen sielultaan. +Vaikk' kaiken kansan kesken kulki tiesi, +Sun kaltaistas en nähnyt milloinkaan: +niin hyvää, lämmintä, niin hymyilevää, +niin laajamieltä, laajakättä myös, +niin omaa kiitostansa lymyilevää, +sen vaikka hyvin kesti toimes, työs. + +Rakastit synnyinmaatas, missä lepäät, +sen kieltä, kansaa, kansan kunniaa. +Vaikk' kaikki kiitokset kai nytkin epäät, +nyt sentään kaikuu sitä kansa, maa: +ei aine, henki Sulle ollut eri, +kaikk' kaunis kuului Sulle yhtehen, +Sull' oli suomalainen suonten veri, +ja sydän suuri, inhimillinen. + +Siks olet mentyäskin merkki meille, +kuink' elon päivänpuolta etsitään. +Kuink' emme eksyä saa eri teille, +jos mieli nousta maan ja kansan tään; +en haasta murheesta, mi hautas varjoo-- +jää tyhjä tila, mistä poissa oot-- +vaan haastan toivosta, min muistos tarjoo, +sen seppelkukat kumpus kattakoot. + +19/3 1919. + + + +ERÄÄLLE NÄYTTELIJÄTTÄRELLE. + +Ois helinä harppujen etäisten +iki soipa Sun ikkunas alla +ja juhliva aurinko jumalien +ain taitehes taivahalla. + +Mut kuoli jo jumalat, eloon jäi +vain jumalten lapsista muudan. +Ah, josp' edes kaukaa kullata vois, +hänen tietään lauluni kuudan! + +Mut kuu sekä päiväkin painuu pois, +pian yllä on pimeys suuri. +Pois itkien käy ikijumalten laps, +pois harmaapää trubaduuri. + +6/4 1919. + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Painuva päivä; Elämän koreus; +Leirivalkeat; Ajatar; Syreenien kukkiessa, by Eino Leino + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SYREENIEN KUKKIESSA *** + +***** This file should be named 14774-8.txt or 14774-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/1/4/7/7/14774/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/14774-8.zip b/old/14774-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..a05bdc1 --- /dev/null +++ b/old/14774-8.zip |