initial commit of ebook 14737HEADmain

6 files changed, 10277 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/14737-0.txt b/14737-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..1702023
--- /dev/null
+++ b/14737-0.txt
@@ -0,0 +1,4936 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 14737 ***
+
+LYYLI
+
+VIISINÄYTÖKSINEN NÄYTELMÄ
+
+
+Kirjoittanut
+Elviira Willman
+
+
+Ensimäisen kerran esitetty Suomen Kansallisteatterissa
+25 p. HELMIKUUTA 1903.
+
+
+Näyttelemislupa pyydettävä tekijältä.
+
+
+Ensimmäisen kerran julkaissut
+Yrjö Weilin 1903.
+
+
+
+
+HENKILÖT
+
+SIIVONEN, työmies..............................Hra I. Lattu.
+SIIVOSKA.......................................Rva O. Salo.
+LYYLI, heidän tyttärensä.......................Nti L. Högdahl.
+TOLOSKA     }                                 {Rva M. Leino.
+LINDBERGSKA }                                 { "  K. Suonio.
+VIRTASKA    } työmiehenvaimoja................{Nti C. Silén.
+ALASINSKA   }                                 { "  M. Lähteenoja.
+BÄCKLUNDSKA }                                 { "  H. Granfelt.
+BÄCKLUND, nuori työmies, palvelee sotaväessä...Hra I. Kainulainen.
+HELENA.........................................Nti E. Malm.
+IIDU  }                                       { "  A. Hildén.
+HILMA } kolme lasta...........................{------------
+AKKU  }                                       {------------
+MANDA..........................................Nti A. Auer.
+VOSSIKKA.......................................Hra O. Tuulos.
+BIRGER EKMAN }                                { "  K. Veckman.
+BERGENSTRÅLE } lääketieteen kandidaatteja.....{ "  P. Ahlman.
+ALLINEN      }                                { "  E. Kilpi.
+TALONMIEHEN VAIMO..............................Nti E. Niska.
+
+AIKA: nykyinen, tapahtuu HELSINGISSÄ.
+
+
+
+
+ENSIMÄINEN NÄYTÖS.
+
+
+Siivosen huone. Perällä ovi, joka johtaa porstuaan, oikealla keltainen
+kakluunihella, pari sänkyä, rottinki varjostin punaisella kankaalla
+vuorattu, seinällä Kristus ristinpuussa, Runebergin ja Topeliuksen
+kuvat; vasemmalla ikkuna, sen edessä pöytä, jolla myrtti; sohva,
+kirjahylly nurkassa. Huone on hyvin siisti. Lapsen vaunut. Kakluunin
+pellinnuorassa lapsen vaatteita kuivumassa.
+
+
+_1 kohtaus._
+
+SIIVOSKA. VIRTASKA.
+
+SIIVOSKA.
+
+Istukaa nyt toki, Virtaska! Eihän teidän niin kova kiire ole. Minä
+kaadan teille kahvia.
+
+VIRTASKA.
+
+Ei minulla aikaakaan olisi, kun on lauantai-ilta ja isä tulee tuossa
+paikassa kotia työstä.--Minä toin nyt sen pyykin, joka oli pestävänä.
+Kova työ niissä vaatteissa oli, kun olivat niin likaiset. Tuota, minun
+täytyi antaa ne paikkaajalle, koska olivat rikki.--Tässä ne nyt
+olisivat: kuusi paitaa ja neljä paria alushousuja ja kaksi villaröijyä
+ja viisi paria sukkia ja kaksitoista nenäliinaa. Katsokaa nyt itse!
+
+SIIVOSKA.
+
+Hyvä on. Kyllä minä teidän työnne tunnen.
+
+VIRTASKA.
+
+Ei hierominen niinkään lystiä ole, kun kädet ovat veriset entisten
+pyykinpesujen jälkeen, ettei tahdo saada yöllä nukutuksi, niin ne
+pakottavat. Kun rantimienkin pitää olla niin turvoksissa, ettei
+röijynhihaa aamulla yllensä saa. Peseppäs sitten aina puhtaaksi
+hiestyneitä, tahraisia vaatteita.
+
+SIIVOSKA.
+
+Kun oikein ajattelee, niin minusta tuntuu väliin, kuin eivät ihmisparat
+ehtisi huoahtaa, niin heidän täytyy tässä maailmassa rehkiä. Maailmassa
+eletään, ja maailman touhunnassa unohdetaan se, mikä kalleinta on,
+sielun rauha.
+
+VIRTASKA.
+
+Voi, kun minun tekee oikein hyvää kuulla, että sunnuntaiaamuna Siivonen
+nousee selvänä miehenä vuoteeltaan ja laulaa lapsensa ja vaimonsa kanssa
+hengellisiä lauluja. Ei monessakaan perheessä niin tehdä.
+
+SIIVOSKA.
+
+Kyllä Herra meitä tähän asti on hyvin johdattanut, ja maailman
+pahennuksesta varjellut, mutta meidän viimeinen päivämme ei ole vielä
+ehtoolla, ja paljon voi vielä muuttua, kun lapsetkin tulevat suuriksi.
+
+VIRTASKA.
+
+Onhan teillä vaan yksi tytär. Olisi edes poika.
+
+SIIVOSKA.
+
+Kyllä tyttäretkin voivat äidin sydäntä survoa,--älkää sanoko!--
+Kuinka moni on saanut tyttärensä turmeltuneena kotiinsa, varsinkin
+meikäläisistä.
+
+VIRTASKA.
+
+Ei luulisi sentään, että kaikki olisi ollut turhaa, kun on parhaansa
+mukaan koettanut.
+
+SIIVOSKA.
+
+Synti tulee niinkuin halla. Se ei tunnu, ennenkuin se on jo hävittänyt!
+Niin se on, niin se on.
+
+VIRTASKA.
+
+Ei teidän nyt sentään sovi itseänne soimata.
+
+SIIVOSKA.
+
+Ei ei! Mutta väliin minä ajattelen, enkö minä ole turhamielisyydessäni
+heittänyt lastani maailman viettelykseen, ja antanut hänen maistaa
+synnin puusta. Ja jos hän kerran käärmeen kiusauksesta lankee, niin
+täytyy minun huutaa: miksi laskin minä lapseni maailmalle, kun en voinut
+häntä varjella!--Voi, Virtaska, te ette tiedä mitä äidin sydän tuntee,
+kun hän tietää lapsensa olevan kotoa poissa. Joka isku, joka kohtaa
+hänen lastansa, se menee häneen kuin puukon pisto avoimeen haavaan,
+sillä niin on äidin sydän arka--
+
+VIRTASKA.
+
+Paikassaanko Lyyli nyt on?
+
+SIIVOSKA.
+
+Siellä hän nyt on. Menee joka aamu kello 8:lta, pääsee tunniksi
+päivälliselle ja vähäksi aikaa aamiaiselle ja 8:lta hän palaa kotiin.
+
+VIRTASKA.
+
+Paperikaupassako hän on?
+
+SIIVOSKA.
+
+Niin on. Aleksanterinkadun varrella. Minä ajattelin, mihin hänet
+pistäisin; ja kun hän ei jaksanut palvelukseenkaan mennä--
+
+VIRTASKA.
+
+Ei, ei--tietysti.
+
+SIIVOSKA.
+
+Jollain hänen pitää itseänsä elättää--
+
+VIRTASKA.
+
+Niin, niin--itseänsä elättää.
+
+SIIVOSKA.
+
+Eikä se mikään huono paikka ole, ei mikään sellainen, missä herroja käy.
+
+VIRTASKA.
+
+Niin aivan.
+
+SIIVOSKA.
+
+Niin pitäisi tuon säilyä.
+
+VIRTASKA.
+
+Kyllä luulisi.
+
+
+_2 kohtaus._
+
+HELENA (lapsi sylissä). Edelliset.
+
+SIIVOSKA.
+
+Joko Helena saunasta palasi?
+
+HELENA.
+
+Jo. (Asettaa lapsen vaunuun, ottaa riepuja kuivauspaikasta. Hän on hento
+kalpea nainen, hyvin hiljainen).
+
+VIRTASKA.
+
+Kyllä kai minunkin pitää lähteä.
+
+SIIVOSKA.
+
+Istukaa te vaan. Minä kaadan teille toisen kupin kahvia!
+
+VIRTASKA.
+
+Ei--sitä--olisi tarvittu.
+
+SIIVOSKA.
+
+(Helenalle). Pianhan sinä palasitkin? Joko se ehdittiin saunoittaa se
+lapsi?
+
+HELENA.
+
+Saunassa oli paljon ihmisiä. Ja kun lapsi rupesi yskimään, täytyi minun
+kiiruhtaa pois. Raukka ei siedä kuumuutta.
+
+VIRTASKA.
+
+Kaunishan lapsi sentään on.
+
+HELENA.
+
+Onhan hän, raukka. Sanoivat laitoksella, ettei saisi kuumassa pitää,
+ettei veri nousisi päähän. On vähän levoton. Herää vähemmästäkin
+rasahduksesta. Minä kun olen ollut itsekin vähän levoton, ei ole voinut
+lapsikaan oikein menestyä.
+
+VIRTASKA.
+
+Helena on itsekin kalpea. Olette kai heikko?
+
+HELENA.
+
+Tuleehan sitä sellaiseksi.--Ei voi nukkua yöllä. Ei ruoka maistu, eikä
+se vähä, minkä syö, virkistytä. On kuin joku kalvaisi sydäntä.
+
+VIRTASKA.
+
+Ei Helenalla ole palveluspaikkaa vielä?
+
+HELENA.
+
+Ei ole. On kesäinen aika, ettei saa. Kävin tänään toimistossa. Lupasivat
+sieltä toimittaa.
+
+VIRTASKA.
+
+Kuka on luvannut ottaa lapsen hoidettavakseen?
+
+HELENA.
+
+Kyllä kai joku, jos sitä kyselee.
+
+VIRTASKA.
+
+Ventovierasko! On sekin surkeaa, kun täytyy jättää lapsensa vieraan
+huostaan. Ja noin pieni vielä! Onko se kuukaudenkaan vanha?
+
+HELENA.
+
+Kolmen viikon!
+
+VIRTASKA.
+
+Jaa.--Kun minä viimeisen tyttöni sain, se oli laitoksessa, oli siellä
+nuori tyttö, ei hän ollut kuudenkaantoista vanha--ja kuinka se raukka
+itki, se itki niin, että olisi luullut hänen sydämensä pakahtuvan. Ja
+kun hänen täytyi viedä lapsensa itse ristille. Ei ollut edes kummiakaan.
+Kuka senkin tytön oli onnettomaksi tehnyt?
+
+SIIVOSKA.
+
+Kuka!? Kysy sitä!
+
+VIRTASKA.
+
+Minun tuli niin sääli! Minun tuli niin sääli, että eikö miehellä ole sen
+verran omaatuntoa, että jättäisi tuollaisenkin raukan rauhaan!
+
+SIIVOSKA.
+
+Oma on syy.--Miksi uskoa heitä!
+
+VIRTASKA.
+
+Kun uskottelevat!--Kuinka kauan minäkin tässä istun! Isä antaa aika
+läksytyksen, kun ei ole puuro valmis eivätkä perunat pöydällä.--
+Hyvästi vaan ja kiitoksia paljon. Paikkaaminen maksaa markan ja pesusta
+olisi 3 markkaa. Ei kai se ole paljon?
+
+SIIVOSKA.
+
+Ei ole. Kyllä sen mielellänne tarvitsette.
+
+VIRTASKA.
+
+Kyllä! Hyvää yötä sitten. Kello käy jo yhdeksää. (pois).
+
+
+_3 kohtaus._
+
+SIIVOSKA.
+
+Kun ei Lyyli ole tullut kotia! Olisi hänen jo pitänyt ehtiä. Tahtoisitko
+puuroa, Helena?
+
+HELENA.
+
+Kiitoksia. Minä keitin itselleni iltapäivällä kahvia ja söin palasen
+funttaleipää.
+
+SIIVOSKA.
+
+Mitä se sellainen! Tekee vain pahaa. Ota tuosta lautasellinen puuroa!--
+Mistä sinä lapsellesikaan rintaa annat! Kyllä olet saanut nälkääkin
+nähdä.
+
+HELENA.
+
+Ei se mitään ole.--Kyllä vielä vaurastun.
+
+SIIVOSKA.
+
+Ei sitä niinkään vaurastu.--Ota nyt vaan ja syö. Oletko lapsenakaan
+koskaan saanut syödä kylläksesi? Ja siitä ei hevillä toivu--vaikka
+vieraankin ruokaan pääsisi. Pitäisi Lyylin jo tulla. Missä se tyttö
+viipyy?
+
+HELENA.
+
+Ei hän vaan lie lähtenyt huviretkelle?
+
+SIIVOSKA.
+
+Huviretkelle. Ei hän ole koskaan vielä sitä tehnyt--
+
+HELENA.
+
+Voisihan tämä olla ensi kerta.
+
+SIIVOSKA.
+
+Mitä sinä sanot?
+
+HELENA.
+
+Minä pelkään, että Lyyli on mennyt jonnekin kävelemään. Kyllä hän jo
+muuten olisi kotona.
+
+SIIVOSKA.
+
+Että se olisi? Lapsellinen minäkin olen. Onhan hän jo aika ihminen, eikä
+hän huonojen ihmisten seurassa kulje.--Mutta kyllä olisi ollut
+parempi, että hän olisi käynyt kotona.
+
+HELENA.
+
+Ei olisi kai ehtinyt.
+
+SIIVOSKA.
+
+Niinhän se on.--Niin kai!--Ruvetaan me vaan syömään. Ei isä tule
+pitkään aikaan kotia; kun meni työväenyhdistyksen kokoukseen.--Tule
+nyt Helena. Kyllä lapsesi siellä säilyy.
+
+HELENA.
+
+Minä puhelin äsken Iidan kanssa. Kyllä hänkin on kipeän näköinen, niin
+kalpea, että oikein pahaa teki.
+
+SIIVOSKA.
+
+On sekin ihminen! Ahdistaa rintaa ja hengitys käy kuin kiveä vetäisi
+savupiippua ylös, mutta hekumassa elää!--Kun näkee ne lapsetkin. Pojan
+on jalka kipeä--seisoo kyhjöttää talvipakkasessa portin edessä ja on
+niin viluissaan, että on ihan musta kasvoiltaan--mutta ei mene sisään.
+Kuka sitä komentaisi? Äiti on työssä ja tytöt juoksevat omia teitänsä.
+Kuinka lienee raukkojen ruuankin laita? Ei muuta syödä kuin kahvia ja
+leipää. Minkälaisia ihmisiä sellaisellakin hoidolla kasvaa, sitä minä en
+ymmärrä.
+
+HELENA.
+
+Se on surkeaa!
+
+SIIVOSKA.
+
+Jos ne tytöt vähän ajattelisivat, ennenkuin he syöksevät itsensä ja
+viattomat lapset tuollaiseen tilaan. Mutta ei--ei ajatella mitään--
+
+HELENA.
+
+(Huoahtaa). Ei.
+
+SIIVOSKA.
+
+Ja sinunkin, Helena paran, piti samalla lailla käydä. Älä nyt itke. Ei
+se nyt enää itkusta parane. Mutta sääli on sinua. Sinä olet sentään
+kiltti ja hyvä tyttö. Et sinä onnettomuuttasi olisi ansainnut--mutta
+synti oli sinullekin mieluinen.--Jos en minä tätä olisi omilla
+silmilläni nähnyt, en minä olisi muiden puhetta uskonut.
+
+HELENA.
+
+(Hymyilee raskaasti.) Synti, synti! Ken meistä sitä synniksi luulee, kun
+se näyttää niin helpolta?
+
+SIIVOSKA.
+
+Se on siis kuin noiduttua! Ei pidä monenkaan tytön siitä synnistä vapaa
+olla. Ja mikä sinutkin siihen saattoi?
+
+HELENA.
+
+Ajattelemattomuus ja--vereni.
+
+SIIVOSKA.
+
+Olethan sinäkin synnissä siinnyt.
+
+HELENA.
+
+Äiti oli tulisenverinen kuin minäkin. Minä jaksoin toki kauemmin sitä
+vastustaa, sillä minä olin vanhempi langetessani--
+
+SIIVOSKA.
+
+Olisi sinun sentään pitänyt ajatella, kun tunsit äitisi teot--
+
+HELENA.
+
+Kyllä minä ne tunsin. Te ette Siivoska tiedä, missä haahmussa viettelijä
+tulee.--Kyllä synti kauneuden leiman saa, kun se omia himojamme
+hivelee.--Eikä tehtyä voi enää tekemättömäksi tehdä.
+
+SIIVOSKA.
+
+Pitäisi sinunkin onnettomuutesi Lyyliä varoittaa.
+
+HELENA.
+
+Pitäisi, vaan hän ei sitä ymmärrä. Hän luulee oman syntinsä oikeaksi.
+Niin se jokaisen on.
+
+SIIVOSKA.
+
+Voi Herra, jos minun vielä sekin päivä nähdä täytyy, että tyttäreni
+lapsi käsivarrella luokseni saapuu, eikä sillä lapsella ole sijaa
+ihmisten joukossa, silloin kuolisin suruun.
+
+HELENA.
+
+Kyllä siihen tottuu. Ei ihminen surusta kuole.
+
+SIIVOSKA.
+
+Voi sitä Lyyliä, joka saattaa minut tällaiseen tuskaan! Minä menen
+katsomaan Hellmannille. Sieltä näen, jos hän menee ohitse. Hoida sinä
+tulta ja pane isälle puuroa vatiin, kun hän tulee kotiin. (Pois.)
+
+
+_4 koht._
+
+TOLOSKA. HELENA.
+
+TOLOSKA.
+
+Hyvää päivää. Onko täällä kukaan kotona?
+
+HELENA.
+
+Ei ole kukaan muu kuin minä. Mutta kyllä Siivoska pian palaa. Meni vähän
+asialle.
+
+TOLOSKA.
+
+Kenenkä lapsi tuossa makaa?
+
+HELENA.
+
+Minun.
+
+TOLOSKA.
+
+Hyvä Jumala! Ja milloinka se?! Voi, onko se Helenakin. (Helena
+purskahtaa itkuun).--Niin. Noh!--Ei sitä enää voi auttaa. Poikako se
+on vai tyttö?
+
+HELENA.
+
+Poika.
+
+TOLOSKA.
+
+Meilläkin on kolme poikaa. Sinne ne jäivät nukkumaan isän kanssa. Minä
+pesin astiat ja ajattelin, että menen tässä entisiä hyyrykumppaneitani
+katsomaan. Mitenkä ne jaksavat?
+
+HELENA.
+
+Kiitos hyvin. Kyllä Siivoska on kaltaisensa.
+
+TOLOSKA.
+
+Niin sekin ihminen tekee työtä kuin päivätyömies ja lapsensa tähden
+vaan. Kyllä minua monta kertaa harmitti, kun näin kuinka äiti hommasi ja
+hyöri ja tytär kävi vapaana kuin mikäkin mamselli. Mikä siitäkin
+etanasta tulee, minä ajattelin usein itsekseni.
+
+HELENA.
+
+Lyyli kävi koulua.
+
+TOLOSKA.
+
+Koulua, koulua. Kyllä se silti olisi voinut työtä tehdä. Ei se olisi
+ollut muuksi kuin ruumiin terveydeksi. Minun teki usein mieli sanoa
+Siivoskalle, että älä kasvata lastasi noin veteläksi, kyllä sinä sen
+sopan kerran niellä saat. Mutta mitä minä? Minä olin vanhanaikuinen.
+Siivoska rakasti lastansa ja luuli, että se raukka oli niin heikko.
+
+HELENA.
+
+Heikko Lyyli on ollutkin.
+
+TOLOSKA.
+
+Heikko! Niin, kun ei sen verran ruumiilliseen työhön pakoitettu, että
+olisi edes ruoka maistunut. Kun minä näen kuinka äitien täytyy hyöriä ja
+pyöriä, passata ja pestä pyykkiä, ja tyttäret istuvat vaan kädet
+ristissä ja lukevat romaaneja, niin--ei siitä ajan pitkään hyvää tule,
+sen minä sanon.
+
+HELENA.
+
+Jos nyt yksi--
+
+TOLOSKA.
+
+Niin yksi ja yksi!--Ja sillä tavalla kaikki. Pitääkö se sitten olla
+huonoa työtä jos palvelee?--Eikö kunnon ihmisten lasten sovi enää
+tehdä ruumiillista työtä ja tulla kunnon työmiesten vaimoiksi! Olkoot
+vaan koulutettuja.--Mutta että he vaan seisoisivat jossain
+paperikaupassa ja hakisivat herroja--niin, sen minä sanon, että
+huonosti se leikki loppuu.
+
+HELENA.
+
+Kyllä Lyyli on koettanut pysyä pahasta poissa.
+
+TOLOSKA.
+
+Niin on, niin on! Mutta pahalla on monta paulaa! Ja moni on ottanut
+katinkullan kullaksi.--
+
+HELENA.
+
+Mitä te sitten tekisitte?
+
+TOLOSKA.
+
+Panisin tyttäreni lattiaa pesemään, sillä lattia on kuitenkin pestävä!
+
+
+_5 kohtaus._
+
+SIIVONEN. Edelliset.
+
+TOLOSKA.
+
+Kas siinähän on Siivonen! Hyvää päivää. Minä olen jo tässä hyvän
+varttitunnin istunut ja pauhannut, niinkuin minun tapani on. Ja
+haukkunut ihmiskuntaa. Kyllä te minut tunnette.
+
+SIIVONEN.
+
+Noh, kuinka teillä jaksetaan!
+
+TOLOSKA.
+
+Kiitos kysymästä, mainiosti. Me pidämme niin siitä uudesta
+kortteeristamme! Eikä se työmies kadu, joka laittaa itselleen oman
+talon, ettei tarvitse isäntien pahoista seinistä antaa sitä, minkä töin
+tuskin ansaitsee. Ajatelkaa, 20 ja 30 markkaa kuussa ilman puita ja
+öljyä ja ruokaa, mokomista kosteista hökkeleistä.--E--ei. En minä sitä
+päivää koskaan kadu, kun minä sanoin meidän ukolle, että sissoo, nyt
+mekin mennään puulaagiin ja hommataan oma talo.--Kun ette tekään
+Siivonen.
+
+SIIVONEN.
+
+Kun me tässä vanhoiksi tullaan, niin me lähdetään maalle.
+
+TOLOSKA.
+
+Mikä teidän on hätänä, kun on tuo yksi tytär vaan, ja hän joutuu
+tietysti pian naimisiin, ettei teidän tarvitse muuta kun käydä kahvilla
+vaan, mutta meillä kun on kolme poikaa, niin pitää kai yhdellä olla
+kamari, minne akkansa vie, jos niin pitkälle päästään.
+
+SIIVONEN.
+
+Kyllä tuo talojen rakentaminen yhtiöissä on mainio, en minä sitä voi
+kieltää.
+
+TOLOSKA.
+
+Noh Herran ihme, kun ei ihmisillä saanut enää lapsiakaan olla, sillä
+silloin ei saanut huoneita. Lapset muka huusivat pihalla ja häiritsivät
+muitten hyyryläisten rauhaa. Eivät suinkaan ne puukappaleita ole ne
+raukat. Ja kuin eivät ne herrojenkaan lapset osaisi huutaa, mutta
+työmiehen lapset ne raukat ovat kuin saastutus.--
+
+SIIVONEN.
+
+Noh, noh!
+
+TOLOSKA.
+
+Joskus ihminen sydämensä purkaa. Minua oikein sapettaa. Tuossa eräs
+muurarin vaimoraukka, ei saanut huoneita, vaikka maksoi hyyrynsäkin
+etukäteen.--Hänellä oli muka liian paljon lapsia. Noh, kuka niitäkään
+viitsisi pitää, jollei työmies tolvana? Eiväthän ne herrasväet viitsisi
+sitä vaivaa nähdä. Ja lapset ne sentään joskus maata kyntävät, ettei
+nälkään kuolla.
+
+SIIVONEN.
+
+Toloskan pitäisi puhua työväenkokouksessa.
+
+TOLOSKA.
+
+Minä!--En minä minnekään kokoukseen mene.--Mutta kyllä minä tässä
+väliin sydämystyn, kun minä maailman menoa katselen.--Ja minä olenkin
+jyrkkä, kun minä suutun.
+
+SIIVONEN.
+
+Kyllä väliin tahtoo ihminen väkisinkin suuttua, mutta ajattelee silloin,
+että kuka tietää, mikä hyöty on siitä ja siitäkin asiasta. Ihmisen
+luonto on niin kankea taipumaan. Ja ehkä me olemme usein liian pikaiset
+Herran töitä mestaroimaan.
+
+TOLOSKA.
+
+Niin te sanotte! Mutta kun sattuu omaan nahkaan, kyllä kiljahdatte!
+Teillä ei ole vielä suruja ollut.
+
+SIIVONEN.
+
+Herra meitä niistä varjelkoon.
+
+TOLOSKA.
+
+Tuota--asialle minä tänne oikeastaan tulinkin.--Minä tulin
+pyytämään, että ettekö tulisi meille kahville ensi sunnuntaina, kun me
+vihitään uusi kortteerimme kahvikesteillä.
+
+SIIVONEN.
+
+Kiitoksia paljon vaan. Mitä akka siihen sanoo. Hänen on aikomus lähteä
+maalle mattoja kutomaan.--Saa nyt nähdä.
+
+TOLOSKA.
+
+Tulkaa nyt vaan uutta taloamme katsomaan! Ehkä teidänkin tulee halu
+ruveta samanlaiseen hommaan. Sanokaa terveisiä Siivoskalle. Kuinka hän
+on jaksanut?
+
+SIIVONEN.
+
+Sellainen on ollut kuin ennenkin. Vähän valittaa, että pistää sydämessä.
+On jo käynyt vanhaksi ja väsyneeksi.
+
+TOLOSKA.
+
+Liian paljon työtä tehnyt ijässään.--
+
+SIIVONEN.
+
+Niin kai se on.
+
+TOLOSKA.
+
+Ja Lyylillä on paikka?
+
+SIIVONEN.
+
+Paperikaupassa.
+
+TOLOSKA.
+
+Ei kai ehdi auttaa äitiä ollenkaan kotiaskareissa?
+
+SIIVONEN.
+
+Mitä hän!
+
+TOLOSKA.
+
+Niin mitä hän! Ja käy aina hienoissa vaatteissa.
+
+SIIVONEN.
+
+Täytyy käydä, kun on ihmisten joukossa.
+
+TOLOSKA.
+
+Niin! Ei voida ruumiillista työtä tehdä--ei.--Lukee kai
+joutohetkillään, on kadulla kävelemässä!
+
+SIIVONEN.
+
+Kai on.--En minä aina tiedä.
+
+TOLOSKA.
+
+Ette!--Voi, voi!--En minä vaan!
+
+SIIVONEN.
+
+En minä sille mitään voi. Se on äidin asia.
+
+TOLOSKA.
+
+Niin on--niin! Kyllä minun täytyy lähteä. Hyvästi vaan. Käykää
+sunnuntaina katsomassa. Kai Lyylilläkin on senverran aikaa, vaikka
+hänellä nyt on paljon muita tuttavia.--
+
+SIIVONEN.
+
+Kyllä me sitten tullaan.--
+
+TOLOSKA.
+
+Ja Helena käy myöskin katsomassa.--Kyllä meillä on sinullekin pannu
+lämpimänä.--
+
+HELENA.
+
+En voi, kun lapsikin on levoton.
+
+TOLOSKA.
+
+Niin se on, Helena parka!--Hyvästi nyt vaan ja Jumalan haltuun. Jos
+jotain tarvitsette, niin käykää Tolosella hakemassa, kyllä meillä
+annetaan, jos on.--Hyvästi!
+
+SIIVONEN.
+
+Hyvästi!
+
+
+_6 kohtaus._
+
+SIIVONEN. HELENA.
+
+SIIVONEN.
+
+Tuo Toloska on hyvin hyvä ihminen, mutta hän pauhaa liian paljon.
+
+HELENA.
+
+Noh niin! Lyyliäkin moitti. Sanoi, ettei pidä siitä, että olette häntä
+liian paljon säästäneet.
+
+SIIVONEN.
+
+Niinkö sanoi! En minäkään sitä oikein ole tahtonut, mutta äiti on ollut
+niin heikko luonteeltaan.--Työihmisen minä olisin tahtonut siitä
+tehdä, mutta kun se pienestä asti on ollut semmoinen krääkkä.--En minä
+sitten ymmärrä.--
+
+HELENA.
+
+Sitä pelkäsi, että surua se teille tuottaisi.
+
+SIIVONEN.
+
+Sitäkö pelkäsi?! Missä hän nytkin on?
+
+HELENA.
+
+Äiti lupasi mennä katsomaan.
+
+SIIVONEN.
+
+Kello käy jo kymmenettä--
+
+SIIVOSKA. (tulee).
+
+HELENA.
+
+Ei Lyyliä vielä näkynyt?
+
+SIIVOSKA.
+
+Ei!--Joko isä on saanut ruokaa?
+
+HELENA.
+
+Jo. Toloska kävi äsken täällä.
+
+SIIVOSKA.
+
+Mitä hän tiesi?
+
+HELENA.
+
+Pauhasi vähäsen.
+
+SIIVOSKA.
+
+Niinhän hän aina tekee.
+
+SIIVONEN.
+
+Toloska on hyvin rehti ihminen. Ei opeta lapsiaan laiskuuteen.
+
+SIIVOSKA.
+
+Enhän minäkään sitä tee.
+
+SIIVONEN.
+
+Ei tiedä.
+
+SIIVOSKA.
+
+Aina sinä minussa syytä löydät.
+
+SIIVONEN.
+
+Missä tyttö nytkin viipyy?
+
+SIIVOSKA.
+
+Eihän hän montakaan kertaa ole poissa ollut.
+
+SIIVONEN.
+
+Ei tarvitsisi olla niitäkään kertoja.
+
+SIIVOSKA.
+
+Kyllä minä sen Lyylille sanon.
+
+SIIVONEN.
+
+Aina siitä tytöstä saa riidellä.
+
+SIIVOSKA.
+
+Se on nyt, vaivainen, sellainen riitakapula.
+
+SIIVONEN.
+
+Sinä sitä aina hemmoittelet. Jos minä vähäisen ärjähdän, heti se rupee
+itkemään ja sinä väliin.
+
+SIIVOSKA.
+
+Lyyli on nyt kerran niin arka luonnostaan.
+
+SIIVONEN.
+
+Arka! Lukee ja saa päänsä pyörälle.
+
+SIIVOSKA.
+
+Älä nyt riitele, Siivonen! Voi tulla suurempiakin vastuksia, kuin mitä
+hänestä on.
+
+SIIVONEN.
+
+Kyllä hänessäkin on jo tarpeeksi.
+
+
+_7 kohtaus._
+
+IIDU. Edelliset.
+
+SIIVOSKA.
+
+Mitä Iidu näin myöhään tahtoo?
+
+IIDU.
+
+Äiti lähetti pyytämään, että jos Siivoskalla olisi antaa roppia.--
+
+SIIVOSKA.
+
+Onko äiti taas kipeä?
+
+IIDU.
+
+On.
+
+SIIVOSKA.
+
+Ahdistaako taas?
+
+IIDU.
+
+Ahdistaa.
+
+SIIVOSKA.
+
+On sekin surkeaa. Tuossa on tippoja, 20 tippaa. Onko äiti ollut päivän
+pyykillä?
+
+IIDU.
+
+On.
+
+SIIVOSKA.
+
+Mene nyt. Älä särje pulloa.
+
+IIDU.
+
+Hyvästi!
+
+SIIVOSKA.
+
+On sekin! Nyt Manda asuu siellä, kun Alasinska ajoi hänet heiltä pois,
+sen Alasinin veljen tähden--ja millaista elämää ne nyt siellä pitävät
+ihan lasten silmien alla. (ulkona). Hyvää iltaa Bäcklundska. Vastako
+tekin työstä palaatte?--Väsymys on?--Ja ukko tulee sunnuntaiksi
+kotiin! Niin, niin!--Odottaahan sitä sopii. Kun on niin kiltti ja hyvä
+mies. Hyvää yötä! (sisällä). Sellaista se on, kun on ihmisellä hyvä mies
+niinkuin Bäcklund. Sekin on merkillinen pari. Akka pesee pyykkiä ja
+ansaitsee rahaa, kun ukko on kasarmissa. Ja he ovat niin onnelliset.
+Mutta kun on sellainen kuin mitä Alasinskalla on. Eilen taas oli
+juovuksissa.
+
+SIIVONEN.
+
+Ei tarvitse sellaista ottaa.
+
+SIIVOSKA.
+
+Kun on jo yksi lapsi kainalossa--eikä mies--
+
+SIIVONEN.
+
+Olisi pysynyt yksinänsä.
+
+SIIVOSKA.
+
+Mikä sitten parasta lie?--Ei aviottoman lapsen äitinäkään ole lystiä
+olla.
+
+SIIVONEN.
+
+Ei tarvitse uskoa miehiä, jotka sillä tavalla elävät, että tekevät tytön
+onnettomaksi.
+
+SIIVOSKA.
+
+Ei pitäisi, mutta kuka tässä on aina niin viisas.
+
+
+_8 kohtaus._
+
+LYYLI. Edelliset.
+
+SIIVOSKA.
+
+Siinä sinä vihdoin olet! Missä sinä olet ollut?
+
+LYYLI.
+
+Korkeasaarella!--Anteeksi, äiti, etten ehtinyt tulla kotiin sanomaan.
+Me lähdimme niin äkkiä.--
+
+SIIVOSKA.
+
+Älä toista kertaa sillä tavalla lähde.
+
+LYYLI.
+
+En, äiti.
+
+SIIVOSKA.
+
+Tuossa on puuroa! Ota lusikka kaapista ja syö.--Me olemme väsyneet ja
+menisimme maata.
+
+LYYLI.
+
+Minun ei ole nälkä, äiti!
+
+SIIVOSKA.
+
+Oletko syönyt jo?
+
+LYYLI.
+
+Olen.
+
+SIIVOSKA.
+
+Missä?
+
+LYYLI.
+
+Me söimme siellä! Oli niin kaunista, ettemme malttaneet sieltä lähteä.
+Istuimme sillä kukkulalla, joka on Viaporiin päin--ja katselimme
+kuinka aurinko laski.--Se oli niin ihanaa. Kun tulimme alas, niin
+menimme verannalle. Siellä herrat tarjosivat meille teetä.
+
+SIIVOSKA.
+
+Mitä herroja?
+
+LYYLI.
+
+Kolme tohtoria!--
+
+SIIVOSKA.
+
+Mitenkä sinä olet tullut heidän tutukseen?
+
+LYYLI.
+
+Toisten tyttöjen kautta! Niinhän aina tullaan tuttaviksi.
+
+SIIVOSKA.
+
+Mikä niitten nimi on?
+
+LYYLI.
+
+Tohtori Bergenstråle, tohtori Allinen ja tohtori Ekman.
+
+SIIVOSKA.
+
+Professorin poika?
+
+LYYLI.
+
+Niin.
+
+SIIVOSKA.
+
+Ja sinä--
+
+LYYLI.
+
+Hän on hyvin hyvä minulle.
+
+SIIVOSKA.
+
+Älä liian usein mene hänen seuraansa. Sen minä sanon.
+
+LYYLI.
+
+En, äiti.
+
+SIIVONEN.
+
+Joko sinä rupeat vuodetta laittamaan? Minä menisin nukkumaan.
+
+LYYLI.
+
+(Helenan luona). Onko lapsi terveempi?
+
+HELENA.
+
+On.
+
+LYYLI.
+
+Saanko minä aukaista akkunan? Täällä on niin kuumaa.
+
+SIIVONEN.
+
+Kyllä sinä tämän kuumuuden kestät.
+
+LYYLI.
+
+Päätäni kivistää.
+
+SIIVONEN.
+
+Tule varhemmin kotiin, äläkä juokse kapakoissa.--Kyllä tämä oli
+ensimäinen ja viimeinen kerta, kun se tapahtui. Et sinä ainakaan minun
+luvallani sinne toistamiseen mene.
+
+LYYLI.
+
+En, isä!
+
+SIIVOSKA.
+
+Soh! Pane nyt nukkumaan, Lyyli. Huomenna me mennään kirkkoon--on Pyhän
+Kolminaisuuden sunnuntai.--Ja sitten me menemme Toloselle kahville.
+
+HELENA.
+
+Toloska käski Lyyliä erityisesti.
+
+LYYLI.
+
+Kyllä minä tulen, äiti.
+
+SIIVONEN. (Riisuutuu).
+
+Ja kaikki tohtorit jääkööt unohduksiin. Ne eivät ole työmiehiä. Eikä
+heidän tarvitse meikäläisten kanssa seurustella. Siitä ei ole muuta kuin
+harmia, muista se! Tässä tuonoin oli Työmiehessä kirjoitus, millaista
+elämää ne pitivät siellä Lastenkodonkadulla--
+
+LYYLI.
+
+Isä!
+
+*Esirippu.*
+
+
+
+
+TOINEN NÄYTÖS.
+
+
+Samassa paikassa kuin edellinen.
+
+
+_1 kohtaus_.
+
+LYYLI. BIRGER.
+
+BIRGER.
+
+(Äkkiä sisään).
+
+LYYLI.
+
+Sinä tulit!--Voi kuinka aika kävi pitkäksi sinua odottaessa. Eihän
+kukaan vaan nähnyt, että sinä tulit?
+
+BIRGER.
+
+Minä olen sinua niin ikävöinyt.--Tule tänne, että saan sinua oikein
+katsella. Sinä--sinä--ihana--sinä jumaloitava--
+
+LYYLI.
+
+Kuinka oikeassa olit kun sanoit, että voi löytyä puhdasta rakkautta
+teidän herrojen ja meidän työmiesten tyttärien välillä--
+
+BIRGER.
+
+Ethän sinä ole palvelijatar.
+
+LYYLI.
+
+Mutta minä olen kuitenkin samaa säätyä kuin he!--Sinä olet niin hieno,
+niin ylhäinen, niin lahjakas.
+
+BIRGER.
+
+Kuinka täällä on rauhallinen olla! Niin viileää, niin viileää! Ah, jos
+sinä tietäisit, kuinka levotonta elämää minä vietän. Mutta älkäämme
+puhuko siitä, sillä nyt on kevät, nyt minä olen nuori, nyt minä tahdon
+rakastaa, ja sinua, sinua minä rakastan kuin naispuhtautta, kuin
+kevättä, kuin sen ihaninta mahlajuomaa!--Nyt minä tahdon olla
+onnellinen.
+
+LYYLI.
+
+Täytyykö sinun välttämättömästi elää tuota elämää, jota sinä elät?
+Täytyykö sinun rasittaa itseäsi?
+
+BIRGER.
+
+Täytyy.--Isä on professori. Minun täytyy suorittaa tutkintoni samalla
+loistolla kuin hänkin, minä en saa olla ala-arvoisempi numeroissa.
+
+LYYLI.
+
+Sinusta tulee siis tohtori?
+
+BIRGER.
+
+Ensi vuonna.
+
+LYYLI.
+
+Eikö ole ollut ikävä lukea?
+
+BIRGER.
+
+On kyllä välistä.
+
+LYYLI.
+
+Ja silloin--
+
+BIRGER.
+
+Silloin minä heittäydyn hurjisteluun.--Vaan älä puhu siitä! Se saa
+minut pahalle tuulelle taas. Ja minä tahdon sinun luonasi olla iloinen
+--sillä sinä olet todella herttainen tyttö.
+
+LYYLI.
+
+Enkö ole muuta kuin herttainen?
+
+BIRGER.
+
+Kiltti, suloinen, armas--(suutelee).
+
+LYYLI.
+
+Älä suutele niin hurjasti.
+
+BIRGER.
+
+Minun on ollut niin ikävää--Laske kätesi otsalleni!--Se tekee niin
+hyvää.
+
+LYYLI.
+
+Onko raskasta käydä klinikassa?
+
+BIRGER.
+
+Ei! Minä pidän siitä työstä. Se on kuin ihmiskunnan perkaamista.--
+Kaikki mätä leikataan pois--ja kaikki terve pannaan puhtaisiin
+liinavaatteisiin. Se on niin ihanaa saada leikata mätää pois.
+
+LYYLI.
+
+Ja lohduttaa kärsiviä.
+
+BIRGER.
+
+Ja lohduttaa kärsiviä. Mutta maailmassa on niin paljon kärsimystä, ettei
+sitä jaksa ajatella. Väliin kun minä lähden klinikan ikävistä saleista,
+missä ei näe muuta kuin kärsivän näköisiä, kalpeita kasvoja, jotka eivät
+voi nauraa--ei ikinä enää nauraa, sillä kuolema on alkanut työtänsä
+heidän ruumiissaan, on minun niin raskas olla.
+
+LYYLI.
+
+Älä puhu siitä, älä puhu kuolemasta!
+
+BIRGER.
+
+Niin, en tahdo sitä ajatella, tahdon uskoa, että elämää voi elää--
+niinkuin me, jotka olemme nuoret, jotka voimme rakastaa, kauniisti,
+puhtaasti, lämpimästi rakastaa.
+
+LYYLI.
+
+Birger! Minä ihailen sinua.
+
+BIRGER.
+
+Ihaile sitä tunnetta, joka nyt vapaasti rinnassani riehuu. Se ei tapahdu
+muulloin kuin elämäni pyhäpäivinä. Muuten se uinuu rinnassani ja riutuu.
+
+LYYLI.
+
+Ovatko kaikki toverisi tuollaisia kuin sinä?
+
+BIRGER.
+
+Eivät lapsi kulta. Ne ovat fakkimiehiä.
+
+LYYLI.
+
+Oletko sinä sellainen?
+
+BIRGER.
+
+En! Minä olen haaveilija. Ja nyt, niinkauan kuin olen sinun luonasi,
+onnellinen haaveilija. Minun on niin hyvä olla. Tahtoisin tähän kuolla.
+Ja kuitenkin tiedän, etten uskaltaisi sitä tehdä.
+
+LYYLI.
+
+Birger?
+
+BIRGER.
+
+(Hellästi). Mitä?
+
+LYYLI.
+
+Rakastatko minua? Voisitko sinä rakastaa minua? Ihan täydellisesti--
+tarkoitan. Sano, sano.
+
+BIRGER.
+
+En tiedä--uskallanko.
+
+LYYLI.
+
+Ja mikset?
+
+BIRGER.
+
+Siksi että.
+
+LYYLI.
+
+Että--?
+
+BIRGER.
+
+Että minä olen sinua heikompi, taikka siksi että tahdon olla sinua
+järkevämpi.
+
+LYYLI.
+
+Menetkö illaksi kaivohuoneelle taas?
+
+BIRGER.
+
+Miksen menisi? Eihän se ole mikään mestauslava.
+
+LYYLI.
+
+Hurjistelemaan. Niinhän se on kuin mestauslava sinulle! Olethan heikko
+--sanoithan sen itse. Älä mene tänään Kaivopuistoon! Mene kotiin--
+
+BIRGER.
+
+Nukkumaan kuin pienet kiltit lapset--
+
+LYYLI.
+
+Niin.
+
+BIRGER.
+
+Ja huomenna?
+
+LYYLI.
+
+Jälleen nukkumaan.
+
+BIRGER.
+
+Ja ylihuomenna? Nukkumaan--kunnes--sen saan, jota rakastan. Ja hän
+tulee silloin minun luokseni kotiin.
+
+LYYLI.
+
+Birger!
+
+BIRGER.
+
+Tule sinä minun luokseni, niin minä menen kauniisti kotiin. Joka ilta,
+niin. Me olisimme yksin suuressa huoneistossa--siellä on niin
+vilpoisata. Sinä kävelisit siellä kuin kotonasi; minä soittaisin
+sinulle. Jos tietäisit mikä uusi kaunis pianino minulla on. Ei kukaan
+ole kotona koko suuressa huoneistossa, ei koko käytävässä. Ei kukaan
+meistä juoruaisi--ei kukaan. Tuletko?
+
+LYYLI.
+
+En tule?
+
+BIRGER.
+
+Mikset? Pelkäätkö?
+
+LYYLI.
+
+Pelkään. Ihmiset eivät ymmärtäisi meidän tekoamme.
+
+BIRGER.
+
+Siksi ihmiset ovat liian typerät!
+
+LYYLI.
+
+Tahi ehkä me olemme väärässä?
+
+BIRGER.
+
+Väärässä! Siksikö että meillä kerrankin on yksi elävä tunne, yksi oikea
+tunne.
+
+LYYLI.
+
+Vaan ei Jumalan sääntöjen mukaan oikea.
+
+BIRGER.
+
+Siinä sitä ollaan. Vai ei Jumalan sääntöjen mukaan! Ole sitten
+säännöllinen! Me eroamme iäksi.
+
+LYYLI.
+
+Ah!--Erotkaamme! Se on ehkä parasta.
+
+BIRGER.
+
+(Vitkaan). Erotako?--Siis pieni seikkailu vaan sinulle kuin minulle.
+--Sinulle ensimäinen, minulle yksi kymmenien joukossa.
+
+LYYLI.
+
+Ei!
+
+BIRGER.
+
+No rakasta minua sitten kerran ja pelkäämättä. Minä rakastan sinua
+todellakin Lyyli.
+
+LYYLI.
+
+Birger!
+
+BIRGER.
+
+Älä siitä niin suurta melua pidä! Se on heikkoa ja huonoa, vaan se on
+kuitenkin sellaista, josta olen joskus uneksinut. Minä kaipaan sinun
+rakkauttasi. Voisin langeta polvilleni sinun eteesi ja ihailla sinua,
+sinun silmiäsi, sinun katsettasi, sinun suutasi, sinun pientä vakavaa
+kasvonilmettäsi ja koko sinun olentoasi. Minä voisin pusertaa sinut
+kuoliaaksi syleilyilläni.
+
+LYYLI.
+
+Oi, jos tietäisit mitä tuskia minä kärsin, kun sinä olet mennyt, minä
+pelkään, että sinä unohdat minut, että sinä kerrot minusta tovereillesi,
+ja he nauravat.
+
+BIRGER.
+
+Lyyli!
+
+LYYLI.
+
+Niin, niin! En minä olisi ainoa, josta niin kerrotaan. Mitenkä olisin
+onneton, jos minä sellaista itsestäni kuulisin!
+
+BIRGER.
+
+En minä sinusta mitään kerro.
+
+LYYLI.
+
+Vaan jos me läksisimme jonnekin soutelemaan, vuokraisimme veneen
+Sanvikin sillasta. Läksisimme kauas ihmisten joukosta metsäisten
+rantojen keskelle. Se olisi niin ihanaa.
+
+BIRGER.
+
+Minä koetan päästä vapaaksi klinikasta.
+
+LYYLI.
+
+Ja kun sinä olet noin vaatimattomassa puvussa, ei kukaan voi sinua
+epäilläkään. Sinä voit olla vaikka minun sulhaseni. Siksi minä olen
+sinut valehdellut näille akoille. Älä suutu! He näet ovat nähneet sinun
+saattavan minut portille. Ja he heti pitämään neuvottelua, kuka sinä
+olit. Äiti yksin tietää, kuka sinä olet.
+
+BIRGER.
+
+Äiti!
+
+LYYLI.
+
+Minä en voinut sitä äidiltä salata. Minun täytyi hänelle sanoa, että
+olit minun tuttavani ja että sinä olit hyvin hyvä minulle.
+
+BIRGER.
+
+Ah!
+
+LYYLI.
+
+Mitä sinä ajattelet? Sinä olet niin kummallisen näköinen.
+
+BIRGER.
+
+En minä mitään ajattele, en kerrassaan mitään. Ja nyt hyvästi! Anna
+minulle vielä yksi suudelma! (Suutelee). Kyllä sinä todellakin olet hyvä
+minulle, Lyyli. (Pois).
+
+
+_2 kohtaus._
+
+LYYLI. LINDBERGSKA.
+
+LYYLI.
+
+(Hengittää syvään). Minä pelkään, minä pelkään niin. (Naputetaan).
+Sisään!
+
+LINDBERGSKA.
+
+Minä näin, että Lyylillä oli vieraita. Joku tuttava varmaankin?
+
+LYYLI.
+
+Hän on maalta kotoisin--vanha tuttava meille--
+
+LINDBERGSKA.
+
+Palveleeko hän kaupungissa?
+
+LYYLI.
+
+Hän on kauppapalvelija.
+
+LINDBERGSKA.
+
+Riijaako se Lyyliä?
+
+LYYLI.
+
+Ei! Käy muuten vaan tervehtimässä.
+
+LINDBERGSKA.
+
+Kaunis mies ja niin stoltti ja fiini käytökseltään. Olisi melkein
+herraksi luullut.
+
+LYYLI.
+
+Lindbergska istuu. Minä tarjoon kahvia.
+
+LINDBERGSKA.
+
+Ei tarvita. Oikein doppabullako Lyylillä on? Minä tulin vaan katsomaan,
+onko Lyyli kipeä, kun ei ole ollut tänään työssä.
+
+LYYLI.
+
+Minulla on ollut vähän päänkivistystä.
+
+LINDBERGSKA.
+
+Sen minä hyvin käsitän. Lyyli on ollutkin näinä päivinä niin huonon
+muotoinen, niin väsyneen näköinen ja posket niin pleikit. Puodissa
+seisominen kai rasittaa?
+
+LYYLI.
+
+Rasittaa se.
+
+LINDBERGSKA.
+
+Yksinkö Lyyli täällä iltasin on, koska ei Heleenaakaan näy?
+
+LYYLI.
+
+Helena on saanut paikan. Lapsi on vieraalla.
+
+LINDBERGSKA.
+
+Eikös Lyylin tule vähän ikävä olla täällä yksin tuon ukon kanssa? Ja
+sekin on iltasin usein vielä työssä ja kokouksessa. Missä lie? Jonkun
+pitäisi ottaa sällskaapikseen.
+
+LYYLI.
+
+En minä tarvitse. Minulla on muuta seuraa.
+
+LINDBERGSKA.
+
+Lyyli näyttääkin olevan iltaisin poissa. Tuota, se tuttavako kutsuu,
+koska näkyy följäävän?
+
+LYYLI.
+
+Tahdotteko te vielä kahvia?
+
+LINDBERGSKA.
+
+Ei kiitoksia. Kyllä minä jo sain. Lyyli tulee joskus meillekin istumaan,
+kun on aikaa.--Kas Alasinska, mitä te tiedätte?
+
+
+_3 kohtaus._
+
+ALASINSKA. BACKLUNDSKA. BÄCKLUND. Edelliset.
+
+ALASINSKA.
+
+Tulin vaan katsomaan. Kun se Manda on taas haalannut miehiä viime yönä
+sinne sisään. Muutamat olivat sisällä, ja muutamat seisoivat ulkona ja
+löivät ruudun rikki. Sanottiin olleen sylinteriherroja joukossa.
+
+LYYLI.
+
+Ah!
+
+LINDBERGSKA.
+
+Mikä ihme siinä! Herrat ne iltaisin kulkevatkin.
+
+LYYLI.
+
+Älkää puhuko! En minä kärsi aina herroja moitittavan.
+
+LINDBERGSKA.
+
+Tosi asia se on. Mitä sitä kuiskata tarvitsee?! Kehtaavatkin tulla
+ihmisten ruutuja rikkomaan.
+
+ALASINSKA.
+
+Bäcklundska oli pelästynyt niin kauheasti ja tietäähän sen, kun keskellä
+yötä ruutuja rikotaan. Ajatteli, mitä varkaita olivat. Isännän pitäisi
+ajaa sellaiset ihmiset kuin Iida ja Manda mäelle. Asukoot siellä, kyllä
+tarkenevat!
+
+LYYLI.
+
+Ei!
+
+LINDBEROSKA.
+
+Vai lämpimät huoneet sellaisille vielä.
+
+LYYLI.
+
+Ah!
+
+LINDBERGSKA.
+
+Hirveästi se sinuun tänäpäivänä koskee. Niinhän sinä siitä pelästyt,
+kuin jos sitä puhuttaisiin omasta itsestäsi.
+
+LYYLI.
+
+Sääli minun tulee heitä--sääli--
+
+LINDBERGSKA.
+
+Vai sääliä vielä! Piiskaa tarvitsisivat ja pitkällä siimalla oikein.
+Elävät rietasta elämäänsä, mokomatkin heiskaleet.
+
+LYYLI.
+
+Vaan luuletteko heidän sitä mielellänsä elävän? Olla!--Kauheaa!--
+Kauheaa!
+
+LINDBERGSKA.
+
+Juovuksissa ovat sekä toiset että molemmat.
+
+LYYLI.
+
+Voi kauheaa. Ja hekin ovat ihmisiä.
+
+LINDBERGSKA.
+
+Ihminen onkin pahempi kuin elukka.
+
+LYYLI.
+
+Älkää puhuko! On niitäkin äitiä, joilla on tuollaiset tyttäret, ja
+lapsia, joilla on tuollaiset äidit ja tuollaisessa elämässä kasvavat.
+Huonoiksi he tulevat väkistenkin.
+
+LINDBERGSKA.
+
+Mitenkä Alasinska muuten jaksaa?
+
+ALASINSKA.
+
+Tuossa se menee. Olen ollut vaan vähän nervsvaagi.
+
+BÄCKLUNDSKA. (Tulee).
+
+LINDBERGSKA.
+
+Päivää Bäcklundska, joko te työstä palaatte?
+
+BÄCKLUNDSKA.
+
+Meillä oli tinki. Minä kiiruhdin kotiin, kun meidän nuorimiehemme lähtee
+huomenna soutokilpailuun. Mikä lie työväen yhdistyksen soutoseuran jäsen
+ja hänelle pitää pestä trikoopaita ja pesen samalla ukollekin valkoisen
+mekon, niin näyttää vähän ihmismäisemmältä.
+
+LINDBERGSKA.
+
+Ja aina vaan hän tahtoo nättiä se Bäcklundska.
+
+BACKLUNDSKA.
+
+Niinkauan vaan kun pysyy ihmisen näköisenä. Ja se Lyyli on niin huonon
+näköiseksi käynyt. Onko ikävä kun äiti on poissa?
+
+LINDBERGSKA.
+
+Äitiäkö sitä tuossa iässä muistellaan? Friiareita vaan. Ja se vetää
+posket pitkiksi.--Ettekö muista omasta flikka-ajastanne, Bäcklundska?
+
+BACKLUNDSKA.
+
+Taitaa olla niinkin. Mutta kyllä ne sitten tulevat punaisiksi, kun häät
+vietetään.
+
+LINDBERGSKA.
+
+Tulee niin punaiseksi kuin Bäcklundska, joka punottaa joka päivä yhä
+enemmän ja aina on iloinen--
+
+ALASINSKA.
+
+Mikä on sen ollessa, jolla on niin kaunis ja nyhteri mies, joka ei
+viinaakaan maista.
+
+LINDBERGSKA.
+
+Oltiinko teillä eilen taas flöörissä?
+
+ALASINSKA.
+
+Oltiin, puoli litviikistä oli mennyt.
+
+LINDBERGSKA.
+
+Herra jestans, huijaako se teidän ukko niin!? Ei meidän ole fommassa
+kuin suurimpina juhlina ja pyhäpäivinä. Mutta teidän näkyy joka päivä
+lyövän klööveriä.
+
+ALASINSKA.
+
+Ja silloin hän on niin häijy ja ronklaa--haukkuu minua, ja vanhinta
+tytärtäni ja rähisee, että huusholli maksaa. Voi, voi sitäkin elämää!
+
+BÄCKLUNDSKA.
+
+Vai onko Alasin niin häijy mies? Ei se siltä näytä.
+
+ALASINSKA.
+
+Kyllä se osaa. Se kun vihaakin sitä vanhinta tyttöä kuin myrkkyä. Minä
+luulen, että meidän täytyy lähettää se pakaripuotiin yöksi. Se on
+kamalaa, kun mestari on nuori mies. Mutta ei Reeni voi kotonakaan olla,
+kun meitä on kahdeksan ilman häntä ja mieheni velikin siinä nukkuu.
+Tyttö valittaa pyörtymistä ja kipeitä silmiä. Kun se on niin märkäkin se
+kivijalka, että kesälläkin fuktaa sisään, aurinko kun ei pääse
+paistamaan prankonkiin, kun toisella puolella on suuri kivitalo.
+
+LINDBERGSKA.
+
+Toloska sanoi, että heidän on niin hyvä asua noissa uusissa
+puulaakitaloissa, että jokaisella on oma tramppi nimittäin kahden toisen
+perheen kanssa, mutta pienet tampurit ja valoisat huoneet ja lämpimät,
+vaikka ovat ihan uudet, ja niin suuri piha, että lapset saavat leikkiä
+ja mellastella. Ei kukaan hauku eikä härnää.
+
+ALASINSKA.
+
+Voi, voi, jos olisi sen verran varaa, että senkin voisi lunastaa, mutta
+mitä ulkotyöläiselle karttuu,--toista se on kuparislaakarin
+värkkipaasille. Niin Toloskalla on hyvä ja rehti mies, ja ahkera ja
+praktinen akka se on itsekin. Koko elämänsä ajan elänyt ortentlisesti
+ja saanut kunnon miehen. Toista on minun ja monen muun.
+
+LINDBERGSKA.
+
+Varo sinäkin herroja, Lyyli! Ei niistä hyvää lähde, usko meitä, me
+olemme vanhoja ja kokeneita. Tuota, tule sinä joskus meille kahville,
+jos aikasi tulee täällä yksin pitkäksi. Tuolla Bäcklund tulee jo,
+Bäcklundska. Mennään me pois. Emme me kauan istumaan jouda, kun ne
+ijankaikkikiset ukot--Eikö niin, Bäcklund?
+
+BÄCKLUND.
+
+Niinhän se on, niinhän. Mehän me rasitukseksi olemme.
+
+LINDBERGSKA.
+
+Bäcklundska nauraa vaan. Kas sitä klipparia, niinhän se katsoo ukkoonsa,
+kun ensimäisenä friijauspäivänä. Mitä sillä ukolla on rensselissä?
+
+BÄCKLUND.
+
+Ahveniahan minä--
+
+LINDBERGSKA.
+
+Oikein omalla rahalla?--
+
+BÄCKLUND.
+
+Mistä sitä omalla rahalla? Ruununrahalla sitä sotamies ostaa!
+
+LINDBERGSKA.
+
+Kuinkas muuten, kuinkas muuten. Ja pikku Martta tulee ovesta ja katsoo
+pappaansa.--Tuossa se seisoo!
+
+BACKLUNDSKA.
+
+Kas, kun se heräsi kun kuuli isän äänen. (Menevät nauraen ja pakinoiden
+rappusia alas.)
+
+
+_4 kohtaus._
+
+LYYLI. VOSSIKKA. TALONMIEHEN VAIMO.
+
+LYYLI.
+
+Oi tätä kauheata kurjuutta, köyhyyttä ja sairautta, raakuutta ja
+raatamista aamusta iltaan asti.--Tällaiseenko elämään pitäisi minun
+olla koko iäkseni kahlehdittu?!
+
+(Naputetaan.)
+
+VOSSIKKA.
+
+Asuuko täällä neitsyt Lyydia Siivonen?
+
+LYYLI.
+
+Asuu.
+
+VOSSIKKA.
+
+Tässä olisi preivi.
+
+LYYLI.
+
+Kiitos!
+
+VOSSIKKA.
+
+Adjös!
+
+LYYLI.
+
+Kirje!--Birgerin käsialaa--piletti--huomiseen konserttiin,--
+"tulen Bulevaardille sinua vastaan--odotan siellä vastausta."--Ah!
+Minun käteni vapisee ja poskeni ovat kuumat. Minun kanssani Birger Ekman
+--konserttiin toveriensa nähden.--Onko hän todellakin--onko hän
+todellakin niin hyvä, kuin miksi olen hänet luullut?! (Pukeutuu).--
+(Huutaa): Benjamssonska!
+
+TALONM. VAIMO.
+
+Jaa!
+
+LYYLI.
+
+Jos isä tulee kotiin, niin sanokaa, että minä olen mennyt tuttavieni
+luo.
+
+TALONM. VAIMO.
+
+Minnekäs se Lyyli nyt?! Ja niin kauhealla kiireellä--
+
+LYYLI.
+
+He odottavat.
+
+TALONM. VAIMO.
+
+Kova kiire on--kova kiire on! Oikein juoksujalassa.
+
+LYYLI.
+
+Niin niin!--Tuossa on avain, vetäkää te ovi kiinni--
+
+TALONM. VAIMO.
+
+Kyllä! kyllä! (Lyyli pois.) Minnekä nyt juostaan!?--Herroja käy kotona
+ja illalla mennään sellaista himphamppua--ettei oikein tiedä.--Jos
+se Siivoska olisi kotona, ei niin juostaisi. Mutta se on siellä maalla,
+eikä se isä-rukka mitään ymmärrä.--Kyllä minä sitä tyttöä vahtisin, en
+lähtisi kesän aikaan maalle mattoja kutomaan, kun illatkin ovat niin
+valoisat. Saadaan nähdä, se on ollut sellainen löyhä se tyttö koko
+ikänsä, saanut laiskoitella, ja se pian yllyttää syntiin, ja sitten nuot
+romaanit.--(Lukitsee oven). Ei niissä ole muuta kuin herrasväen
+irstaisuutta--ei yhtään viisasta jumalansanaa, ei ainakaan sille, joka
+maailmasta vähän parempaa ajattelee. (Pois).
+
+
+_5 kohtaus._
+
+SIIVONEN. HELENA. MANDA.
+
+SIIVONEN.
+
+Tule sinä sisään vaan, kyllä Lyyli kai on kotona. Mutta sehän näyttää
+menneen asioille.
+
+MANDA.
+
+Olisiko Siivosella aikaa kuunnella minua vähäsen? Minulla olisi hiukan
+puhuttavaa.
+
+SIIVONEN.
+
+Manda istuu.--Anna tuoli, Helena--
+
+MANDA.
+
+Tuota--minä olen nyt ilman asuntoa kun talonisäntä on sanonut minut
+ylös--sen ikkunan särkemisen tähden.--Eihän se nyt kaiken maailman
+rikos ollut, ja siivosti minä olen elänyt--en yhdellekään ihmiselle
+pahaa tehnyt--en heidän asioihinsa sekaantunut--ei heidän tiellänsä
+ollut.--Ja nyt ne ajavat minun ulos kuin koiran kadulle--niin etten
+saisi kattoa pääni päälle.
+
+SIIVONEN.
+
+Omahan syy on sinun, Manda. Kuka käskee elää niinkuin sinä!
+
+MANDA.
+
+Elää, elää! Jos ei minulla laillista miestä ole--niin elänkö siksi sen
+pahemmin kuin muut--
+
+SIIVONEN.
+
+Varo sanojasi. Oletko juovuksissa?
+
+MANDA.
+
+En ole juovuksissa--en Siivonen. Mutta kun ihmisen sydän on niin
+täysi, että se tahtoo haljeta.--Oi jos minuakin armahdettaisiin!
+
+SIIVONEN.
+
+Manda lakkaa elämästä tuolla lailla.
+
+MANDA.
+
+Minä lakkaan, Siivonen, minä lakkaan. Mitä minä muitten ihmisten ilosta!
+--Ei se ole minun osani ollut--ei--puolihassun ja vaivaisen--
+
+SIIVONEN.
+
+Ei Manda nyt sillä tavalla puhu. Hakee toisesta paikasta kortteerin.
+
+MANDA.
+
+Toisesta paikasta! Mistäpä sen saa? Ei kukaan minua huoli kanssansa
+asumaan.--Kadulle saan kuolla.
+
+SIIVONEN.
+
+Manda tekee työtä kuin muut ja tyytyy Herran tahtoon.
+
+MANDA.
+
+Niin sitä täytyy--niin sitä täytyy.--Minä menen--minä menen
+kortteeria hakemaan--kyllä sen jostain löytää. Kyllä sen jostain
+löytää.
+
+SIIVONEN.
+
+Voi, voi sentään tätä elämää! Kyllä jo toisten murheet mieltä
+rasittavat, saatikka jos olisi vielä omia. Mutta on niitä vanhempia,
+joiden täytyy sellaistakin kestää. Herra yksin tietää, ken on tässä
+syyllisin. Minä menen isännän puheille.
+
+MANDA.
+
+Te olette enkeli!
+
+SIIVONEN.
+
+Istu sinä täällä. Helena antaa sinulle kahvia. Lyyli on vielä
+kaupungilla. Istu nyt, kyllä minä koetan asiasi selittää. (Poistuu).
+
+
+_6 kohtaus._
+
+MANDA. HELENA. Myöhemmin LYYLI.
+
+MANDA.
+
+Ja se Helenan lapsi on terve?
+
+HELENA.
+
+Ei ole. Se on aina ollut vähän heikonlainen ja nyt kun se oudoksuu
+vierasta hoitajaa, niin on niin huonoksi käynyt. Ja kun ei saa enää
+rintaakaan ja se lehmän maito on hiukan hapanta. Eikä se akkakaan
+kerkiä sitä hoitamaan--niin se on niin huono.
+
+MANDA.
+
+Kyllä kai se kuolee.
+
+HELENA.
+
+Kuolee! En minä sen sentään antaisi kuollakaan, kun se on kuitenkin oma
+ja kun sen häpeän kerran kantanut on.
+
+MANDA.
+
+On se parempi, kuin että lähettää ne vaivaiskassaan.
+
+HELENA.
+
+Ja Mandallakin kun on niitä neljä.
+
+MANDA.
+
+(Kylmästi). Neljä on ihmisten rasitukseksi.
+
+HELENA.
+
+Ei Manda nyt niin sano! Kuka tietää, mitä niistä vielä voi tulla!
+Ihmisiä tarvitaan maailmassa. Kuka renkejä maailmaan synnyttäisi, jos
+emme me hyljätyt vaivaiset?!
+
+MANDA.
+
+Ah kuinka minua iljettää tämä maailma! Minä voisin väliin polttaa sen
+herroineen, narrineen, päivineen. Sinne ne häviäisivät kaikki ne ylpeät
+ja kaikki ne ulkokullatut ja kaikki ne keikailevat ja ne hienot, jotka
+liassa rypevät--liassa--liassa niin--sillä likaista se on, että
+meikäläinenkin siitä tympääntyy--
+
+HELENA.
+
+Manda!
+
+MANDA.
+
+Minä--minä vihaan koko maailman herroja--naisia--kaikkea sitä,
+joka Helsingin kaduilla hyörii ja pyörii! Oh!--Minä--minä menen
+Herran ehtoolliselle.
+
+HELENA.
+
+Manda!
+
+MANDA.
+
+Minä menen kirkkoon! Siellä en minä ole sitten ollut kuin ripille
+pääsin. Minä menen Jeesuksen luo. Hän otti vastaan viheliäisimmän
+porton, joka hänen jalkansa pyyhki hiuksillaan. Minä menen sinne.
+
+HELENA.
+
+Minä tulen mukaan. Tänään on lauantai-ilta. Uudessa kirkossa on
+rippisaarna. Kello on nyt viisi--
+
+LYYLI.
+
+(Tulee). Hyvää iltaa. Mitä se Manda tietää?
+
+MANDA.
+
+Sellaista, jota ei niin nuoren tytön tarvitse koskaan ymmärtää.
+
+LYYLI.
+
+Jumala suokoon sen. Mitä Manda suree, kun näyttää niin itkeneeltä?
+
+MANDA.
+
+Kun on kerran niinkin paljon maailmaa nähnyt kuin minä, niin ei sillä
+ole enää muuta iloa kuin kyyneleet. Älköön sinun koskaan tarvitko
+niitäkään kyyneleitä vuodattaa kuin minun, syntieni tähden!
+
+LYYLI.
+
+Oi, mikä on syntiä, ja mikä ei?! Ken voi sen sanoa?
+
+MANDA.
+
+Voi, kaikki, joka on tästä maailmasta, se on syntiä.
+
+LYYLI.
+
+Onko kaikki syntiä, kauneus, rakkaus syntiä! Ei!--Ei!
+
+MANDA.
+
+Kauneus, rakkaus! Se on paula, viettelevä paula, Lyyli hyvä!
+
+LYYLI.
+
+Ei, ei! Rakkaus on jotain, niin puhdasta, niin ylevää sille, joka sen
+oikein tuntee. En puhu niistä, jotka sen rahasta myyvät, joista se on
+avioliittoa ja yhteiskunnallinen asema, minä puhun niistä, jotka voivat
+antaa sen vapaasti ilman voitonpyyntiä, avomielisesti kuin päivän
+paisteen ja jotka suutelevat toinen toistaan kuin luonnon pyhässä
+temppelissä. Se on rakkautta.
+
+MANDA.
+
+Jumala suokoon sen sinulle. Minulle ei ole sitä koskaan opetettu, minä
+en ole sitä säätyä.
+
+LYYLI.
+
+Se voi löytyä niin ylhäisten kuin alhaisten keskellä, mutta ihmiset
+eivät tahdo sitä ymmärtää. Ylhäiset luulevat sen löytyvän vaan heidän
+joukossaan ja he sulkevat sen hienojen seiniensä sisään, eivätkä sitä
+rahvaalle opeta. Ja jos joskus joku ylhäinen alistuu rahvaan joukkoon,
+niin hän tekee sen laskeaksensa himonsa irti. Ja niin opettaa hän sille
+vielä enemmän pahaa, kuin mitä se keskenänsä olisi oppinutkaan. Ja niin
+tulemme kurjien, riettaitten himojen kylvömaaksi--yhteiskunnan loaksi,
+johon kaikki mätä laskeutuu. Niin se on. Eikä sitä voida valheeksi
+väittää.
+
+MANDA.
+
+Voi siunaa sinua!--Ja mistä luulet tuon toisen rakkauden löytäväsi?!
+
+LYYLI.
+
+Löytyyhän sitä!
+
+HELENA.
+
+Älä puhu niin kauniita asioita! Minä pelkään, että saatat erehtyä.
+
+LYYLI.
+
+Erehtyä, jos seuraan sydämeni ääntä!
+
+HELENA.
+
+Minä pelkään--että se leikki on vaarallinen.
+
+LYYLI.
+
+Vaarallinen?
+
+HELENA.
+
+Niin.
+
+LYYLI.
+
+Minä en tahdo peljätä--en. Minä tahdon näyttää maailmalle--mitä
+rakkaus on--elämän ikuinen kauneus.
+
+HELENA.
+
+Tahi ikuinen lankeemus.
+
+LYYLI.
+
+Ah!
+
+HELENA.
+
+Sinä olet rakastunut?
+
+LYYLI.
+
+Olen.
+
+HELENA.
+
+Kehen?
+
+LYYLI.
+
+Sitä en sano!
+
+HELENA.
+
+Ah! Minä rukoilen, minä rukoilen sinua! Älä usko häntä! Hän on varmaan
+sinua ylhäisempi? Älä usko häntä! Hän ei rakasta sinua.
+
+LYYLI.
+
+Hän rakastaa minua. Hän tarvitsee minun rakkauteni.
+
+HELENA.
+
+Ja hän on sen sinulle sanonut?
+
+LYYLI.
+
+On!
+
+HELENA.
+
+Onneton! Se on ansa. Niin sanovat kaikki--usko minua--niin he
+sanovat kaikki. Se on vanha lausetapa heidän suussaan.
+
+LYYLI.
+
+Hän ei ole kuin muut.
+
+HELENA.
+
+Mistä sinä sen tiedät?
+
+LYYLI.
+
+Minä tunnen sen. Hän tahtoo tulla paremmaksi, ja minun kauttani hän voi
+siksi tulla, sillä minun rakkauteni häntä kohtaan on puhdas.
+
+HELENA.
+
+Ja hänen rakkautensa?
+
+LYYLI.
+
+On kunnioitusta, on ääretöntä kunnioitusta! Jos sinä kuulisit, kuinka
+hän puhuttelee minua, jos sinä näkisit, kuinka vakava hänen katseensa on
+minua katsellessaan, niin et sinä epäilisi, että hän mitään pahaa
+minulle tahtoisi.
+
+HELENA.
+
+Ehkä se on totta? (Vaiti-olon jälkeen.) Minä sanon tämän kaiken
+isällesi.
+
+LYYLI.
+
+Isälle! Et ikinä!
+
+HELENA.
+
+Se täytyy sanoa isällesi--muuten tekosi tulee vääräksi.
+
+LYYLI.
+
+Isä ei ymmärrä sitä.
+
+HELENA.
+
+Isä ymmärtää sen, mitä sinun säädyssäsi sopii.
+
+LYYLI.
+
+Isäni ei voi enää kaikkea sitä määrätä, mitä minun tulee tehdä. Minä
+olen ulkopuolella hänen säätyänsä--
+
+HELENA.
+
+Etkä kuitenkaan kuulu toiseen säätyyn.
+
+LYYLI.
+
+Minun täytyy siis itse määrätä tekoni.
+
+HELENA.
+
+Palaa takaisin!
+
+LYYLI.
+
+Se on niin vaikeaa.
+
+HELENA.
+
+Aiot siis rakastaa häntä?
+
+LYYLI.
+
+Aion!
+
+HELENA.
+
+Hän ei nai sinua.
+
+LYYLI.
+
+Kuka tietää?
+
+HELENA.
+
+Se ei tapahdu, ei edes meidän aikoinamme.
+
+LYYLI.
+
+Hän ei ole pelkuri--niinkuin muut. Hän ei ole pelkuri--
+
+HELENA.
+
+Herra meitä auttakoon, kaikkiin ristiriitaisuuksiin sinäkin heittäydyt!
+--Isä tulee!
+
+LYYLI.
+
+Isä!
+
+
+_7 kohtaus._
+
+SIIVONEN. Edelliset.
+
+SIIVONEN.
+
+Joko Manda meni?
+
+HELENA.
+
+Hän seisoo kai rappusilla ja odottaa.
+
+SIIVONEN.
+
+Mene sanomaan, että se raukka saa jäädä tänne asumaan.--Kun kerran
+yhteiskunnassa on tuollaisia onnettomia, niin ei niitä kadullekaan
+viskata voi. Pahemmaksi ne vaan siitä tulevat.
+
+(Manda iloisena sisään). Ei mitään puheita enää, sinä saat jäädä
+asumaan. Vaan älä toista kertaa pahaa elämää aikaan saata!
+
+MANDA.
+
+En!--En ikinä. (pois).
+
+SIIVONEN.
+
+Nyt on kirkonmenon aika. Mennään rippikirkkoon. Pue vaatteet yllesi,
+Lyyli, niin me menemme! Mitä siinä mökötät? Oletko jälleen romaaneja
+lukenut, koska näytät, kuin et tietäisi tästä maailmasta mitään?!
+
+LYYLI.
+
+Minä en voi tulla kirkkoon--minä olen väsynyt.
+
+SIIVONEN.
+
+Väsynyt! Kyllä siellä levätä saat. Pane pian itsesi kuntoon!
+
+LYYLI.
+
+Minua ei haluta.
+
+SIIVONEN.
+
+Ei haluta! Mutta maailma haluttaa--
+
+HELENA.
+
+Älkää puhuko niin ankarasti, Lyyli on vähän hermostunut.
+
+SIIVONEN.
+
+Minä viis teidän hermoistanne! Se on mamsellien tauti se, ja pahan
+tahdon ja kiukun peittelemistä.--Tule kirkkoon!
+
+LYYLI.
+
+Minä en nyt voi. Usko minua, minä en nyt voi!
+
+SIIVONEN.
+
+Onko sinusta tullut Jumalan kieltäjä! Älä puhu leikilläkään noin, taikka
+tästä voisi tulla toinen polska!
+
+LYYLI.
+
+Isä!
+
+SIIVONEN.
+
+Vai sekö himo sinunkin veressäsi kytee, vai maailman ihmiseksi,
+jumalankieltäjäksi sinäkin?!
+
+LYYLI.
+
+Onko kaikki maailmallinen rakkaus syntiä?
+
+SIIVONEN.
+
+Rakkaus! Pipliassa sanotaan, joka katsoo naisen päälle häntä
+pyytääksensä, hän tekee jo huorin hänen kanssaan sydämessään, ja se sana
+on Jumalan käsky.
+
+LYYLI.
+
+Mutta jos rakkaus on puhdas! Onko se syntiä!?
+
+SIIVONEN.
+
+En minä tiedä. Kaikki siivottomuus ulkopuolella avioliittoa on syntiä.
+
+LYYLI.
+
+Vaan avioliiton sisäpuolella--
+
+SIIVONEN.
+
+En minä sellaisia asioita sinun kanssasi puhele. Tuletko kirkkoon?!
+Mitä?
+
+LYYLI.
+
+(Arasti). Kyllä, isä.
+
+SIIVONEN.
+
+Ja Helena kanssa?--Mitä Manda odottaa? Vai tuletko sinäkin mukaan?
+Noh, tule vaan! Missä on virsikirja?
+
+*Esirippu.*
+
+
+
+
+KOLMAS NÄYTÖS.
+
+
+Birger Ekmanin kodissa. Vanhanaikaisella hienoudella koristettu huone.
+
+
+_1 kohtaus._
+
+BIRGER. BERGENSTRÃ…LE. ALLINEN.
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Sanottakoon avioliittokysymyksestä mitä tahansa, kirjoitettakoon siitä
+romaaneja ja näytelmiä niin, että voisi niiden makulatuurilla kaikki
+kaupungin saunat lämmittää, niin ei se kysymys sittenkään ole ratkaistu.
+
+ALLINEN.
+
+Avioliittokysymys! Se on hyvin intressanti se, mutta käytännöllisesti
+ratkaistava. Niin minä ainakin olen päättänyt tehdä.
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Oppia tuntemaan kaikki Helsingin krouvit, hakkailla kaikkia puoli- ja
+kokovillaisia mamselleja ja sitten--
+
+BIRGER.
+
+Naida se tyttö, joka maksaa velat.
+
+ALLINEN.
+
+Hyi hävytöntä! Sellaista pilaa en olisi luullut sinun laskevan.
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Allinen on idealistinen mies. Tuli 8 vuotta sitten ylioppilaaksi, kulki
+ensin vanhoissa päällystakeissaan, sillä lyseossa luettiin Iliaadia ja
+siinä ei puhuta Knapesta, mutta nyt.--Lisäksi hän luki "Puhtauden
+ihannetta"--lupasi kuolettaa lihansa ja uskoi puhtaaseen ystävyyteen
+miehen ja naisen välillä.--Silloin Allinen ei vielä tuntenut
+Helsinkiä.
+
+ALLINEN.
+
+Älä höpise!
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Sinä päätit tulla lääkäriksi, jotta fennopuolueellakin olisi korkeimman
+sivistyksen edustajia. Sellainenhan lääkärikandidaatti on. Nykyään on
+hienoa lukea itsensä lääkäriksi ja edullista.--Ja päätit yhdistää
+esteetillisen maailmankatsantokantasi lääketieteen prinsiipeihin ja luit
+yhä "Puhtauden ihannetta". Elämäsi suurin tragedia oli, ettet tahtonut
+tarttua Grotte-myllyyn. Allinen kulutti kaksi kesää ylioppilasajastaan,
+jolloin hänen olisi pitänyt lukea botaniikkaa--
+kansanopisto-osakkaitten keräykseen--hakkaili itsensä vähän
+laihemmaksi kylpylaitoksessa ja tutki maailmaa in effigie.
+
+ALLINEN.
+
+(Nauraa). Hävytön!
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Ja ripitettiin joka syksy erään ystävättärensä edessä--oliko hän
+syypää siihen rikokseen, josta puhutaan Zolan romaaneissa--ja
+punastui--siitäkö häpeästä, että tyttö kehtasi sellaista kysyä--vai
+siitäkö syystä että osasi vielä hävetä pahoja tekojaan. Nyt hän ei edes
+seuraavana aamuna niitä muista--
+
+ALLINEN.
+
+Sinä olet sika!
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Herra Jumala! Vieläkö täällä peitellään viikunalehdillä--ja ollaan
+muka lääkäreitä.
+
+BIRGER.
+
+Kuinka sitten kävi Allisen?
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Allinen sai eräänä päivänä nuoruuden ystävättäreltään rukkaset, joita
+hän jo aikoja sitten oli toivonut, ettei olisi tarvinnut niitä itse
+antaa, sillä Allinen huomasi, että täytyy löytyä naisessa
+esteetillisyyttäkin, ei ainoastaan aatetta, ja ystävätär parka oli ruma
+ja tuli aina rumemmaksi, kun hän innostui, sillä finnit rupesivat
+punottamaan kasvoissa, ja Allinen pitää ennen kaikkea kauniista ihosta
+--Allinen sai rukkaset siitä syystä, että oli ollut eräänä iltana
+appelsiinia ostamassa.
+
+ALLINEN.
+
+Sika!
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Älä huoli! Vähän ajan perästä Allinen ei enää eroittanut indiviidiä--
+sukupuolesta ja oli tuiki turmeltunut. Nyt hän kelpaisi italialaisen
+romaanin aiheeksi.
+
+BIRGER.
+
+Ja ystävätär?
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Hän ei suorittanut tutkintoansa paljaalta sieluntuskalta.
+
+ALLINEN.
+
+Sinä olet tosiaankin antanut verrattoman kuvan minusta? Mikä minä
+vihdoin lienenkään?
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Kultuurikukka.
+
+ALLINEN.
+
+Sinä olet--
+
+B:STRÃ…LE.
+
+(Nauraa). Lyö vaan, jos haluttaa.
+
+BIRGER.
+
+Meidän nuorten miesten elämä on päin Prinkkalaa. Mitä me olemme!
+Puoleksi seuran kautta turmeltuneita, puoleksi hullun mielipiteen orjia.
+--Ihmisen pitää kaikki kokea, lääkärin pitää kaikki kokea, pitää rypeä
+pääkaupungin kurjimmissa kapakoissa, pitää juoda likaa aina kurkkuun
+asti, pitää uskoa joka naisesta pahaa, sillä hän on nauttinut niistä,
+jotka ovat paheeseen harjautuneet, pitää lukea uudenaikaista
+kirjallisuutta, jossa sankarit ovat tahdottomia, itsekkäitä,
+nautinnonhimoisia raukkoja, ja pitää itseänsä sääliä, kun ei jaksa enää
+kauemmin nauttia; se on pessimismi, se on traagillista.
+
+ALLINEN.
+
+Hyvä, Birger!
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Hän on rakastunut. Tyttö kuuluu varmaankin työmiesluokkaan.
+
+BIRGER.
+
+Entä sitten jos olisikin niin?!
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Sitä tyttöä sinä et nai. Älä rakenna uutta Don Juan-systeemiä!
+
+BIRGER.
+
+Sinä!
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Anna minun puhua! Hän on siivo tyttö, hän on ehkä sivistynytkin, käynyt
+ehkä pari vuotta tyttökoulua--ei niin paljon--mutta hän on hieno
+tyttö kuitenkin. Häntä ei vietellä--tuohon vanhaan romantilliseen
+tapaan. Sitä eivät tee muut kuin deekikselle joutuneet juristit,
+pikkukaupungin herrat ja rautatien virkamiehet.--Anna minun vaan
+puhua! Sinä olet häneen tutustunut puoleksi sopivalla, puoleksi
+sopimattomalla tavalla--eiköhän jollain huviretkellä, jossa ollaan
+tuttavien tuttavia ja sovitaan hyvin, kaikki käy sopivaisuuden rajojen
+sisäpuolella, paitsi että tytöllä ei ole vanhempia, joiden luona käydään
+visiitillä perheessä, jossa äiti on tuttava sinun äitisi kanssa, johon
+ei ilmeenny yhtään henkilöä, jonka sukua ei voida pikkuserkkujen
+pikkuserkkuihin asti selvittää ja jolle ainakin on yksi yliopiston
+professori, lääninkamreeri tahi konsuli sukua.
+
+BIRGER.
+
+Jatka, jatka! Minä kuuntelen kuin luennolla.
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Tuo tyttö on haaveileva, on lukenut pari pahaa romaania.--Minä en pidä
+uudenaikaisista romaaneista, ne ovat huonommat kuin muut, sillä ne ovat
+kuvastavinaan todellisuutta, vaan ovat päin helkkaria. Olet oppinut pari
+pahaa fraasia, että elämän pitää elää loppuun asti itsenäisesti,
+individuaalisesti. Ei se luonnista!
+
+BIRGER.
+
+Jatka jatka--
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Sinä olet tuon tytön kutsunut konserttiin, sinä olet puhunut hänen
+kanssaan ihmiselämästä, kuinka sinä et tahdo mennä naimisiin, sillä
+kaikki sinun vertaisesi naiset ovat turhamaisia, kunnianhimoisia, ne
+pyydystelevät sinua, sillä sinä olet lahjakas, olet hyvää sukuperää,
+olet tulevaisuuden mies, lääkäri on aina hyvä aviomiehen kandidaatti--
+ja että sinä--jatkanko--rakastat vain intelligenttejä ja siveitä
+naisia--
+
+BIRGER.
+
+Sinä Bergenstråle puhut noin. Ja minulle--
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Minä! Sillä minä olen rehellinen mies. Minä olen elänyt pahasti, mutta
+minä en puhu rakkaudesta sellaisille tytöille, joita ei naida, vaan
+joita ei myöskään osteta. Minä en voi tarjota vaimolleni suurenmoista
+rakkautta, mutta minä menen naimisiin sellaisen naisen kanssa, joka on
+saman maaperän kasvi kuin minä, joka on tottunut ottamaan elämän
+semmoisenaan kuin se on. Hän ei pyydä muuta rakkautta kuin mitä minä
+hyvinkasvatettuna, suopeana, pohjaltani hyvin selväpiirteisenä miehenä
+--mitä tunteisiin tulee--voin hänelle tarjota, sillä minä en ole
+koskaan liian syvästi likaan tarttunut, ettei se pesussa poistuisi,
+mutta en liian innokkaasti tartu uusiin aatteisiin, jotka hajottavat
+ympäristönsä.--Maljasi!
+
+ALLINEN.
+
+Sinä olet ideaalinen lääkäri.
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Minä olen, mikä minä olen. Sinä voisit olla toinen, vaan sinä et ole
+sekään!
+
+ALLINEN.
+
+Minä!
+
+B:STRÃ…LE. (Ivaten).
+
+Niin, olethan sinä hyvin siivo suomenmielinen lääkäri--ja isänmaan
+ystävä--
+
+ALLINEN.
+
+Mitä?
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Minä pidän sinusta. Sinussa on hyväsydämisyyttä pohjalla, mutta muuten
+sinä olet kuin keskenkäypä olut. Se ei ole rievää eikä se vielä ole
+käypääkään.
+
+ALLINEN.
+
+Mitä minä!
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Ethän sinä sille mitään voi. Sinä olet vielä keskusporras--et kiveä--
+et marmoria--mutta sinä Birger sinä olet marmori, joka poreille käy!
+
+BIRGER.
+
+Minä saan häntä rakastaa!
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Et. Sinä et saa häntä rakastaa, jos olet kunnon mies.
+
+BIRGER.
+
+Minä tahdon häntä rakastaa--kuuletko!
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Kyllä. Olet siis etsinyt mahdollisimman parhaan otuksen. Hän on
+työmiesperheestä. Mutta minä sanon, jätä hänet heti rauhaan, jos sinussa
+on rahtuakaan enää ihmisyyttä. Ja nyt hyvästi! Minulla on dejuuri
+Klinikassa ja Allinen--jäätkö? Ole nyt kunnon mies, äläkä aikaansaa
+ryövärijuttuja. Tämä on vakavaa tämä--eikä leikin laskemista.
+
+BIRGER.
+
+Kiitos!
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Tuletko luokseni myöhemmin?
+
+BIRGER.
+
+Ehkä.
+
+ALLINEN.
+
+Ja siitä Kaivopuistoon menemisestä, tuleeko siitä mitään?
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Sen saamme sitten nähdä. Muista, heittiö, että olet mies tällä kertaa!
+
+(Menevät.)
+
+
+_2 kohtaus._
+
+BIRGER. Sitten LYYLI.
+
+Lyyli (tulee).
+
+BIRGER.
+
+Hyvää päivää Lyyli! Miksi vapiset?
+
+LYYLI.
+
+Minua vähän peloittaa tulla sinun luoksesi. Se tekee minut niin
+rauhattomaksi. Sinä et sitä ymmärrä! Se on sentään niin alentavaa. Oi
+minä voisin painaa pääni syvimpään soppeen, jott'ei häpeäni näkyisi.
+Anna minun erota!
+
+BIRGER.
+
+Ei, Lyyli. Minä rakastan sinua liian paljon.
+
+LYYLI.
+
+Oi jos tietäisit kuinka ikävää ja yksitoikkoista se elämä on ollut, jota
+minäkin lapsuudestani asti olen saanut viettää! Asua ahtailla pihoilla,
+joilla talvella on lunta ja pimeää, keväällä märkää, kesällä tomua ja
+kuumuutta.
+
+Ei koskaan nähdä vehreyttä, ei koskaan nauttia metsästä. Ajatteles kun
+toisten vanhemmat lähtevät maalle, kun tavarat asetetaan laatikkoihin,
+kun jokainen tietää: nyt minä pääsen hengittämään ilmaa, ilmaa, ilmaa.
+Tiedätkö mitä on asua suuren kaupungin ahtaissa kamareissa? Se on
+tukehtumista. Saa sitten jäädä tänne kuumille katukiville, joilla kaikki
+näyttävät niin ikävystyneiltä, joilla ei näe kuin kiirehtiviä hikisiä
+virkamiehiä päivisin ja kärsivän näköisiä työmiehiä iltasin, ja yöllä
+irstaisuutta ja raakuutta. Uh! Kuinka elämä saattaa olla kauheaa!
+
+BIRGER.
+
+Kerro! Minusta on niin hauskaa kuunnella sinua!
+
+LYYLI.
+
+Pienestä saakka ei kuulla muusta kuin köyhyydestä. Jos halusi
+makeispalasen lapsena, niin se sanottiin synniksi, jos näet että muilla
+lapsilla on kelkat ja luistimet, ne ovat kiellettyjä kapineita, sillä
+sinun isälläsi ei ole varaa. Ah kuinka minä halaisin päästä tuosta pois,
+raittiiseen ilmaan. Väliin kun minä istuin pienen sauhuavan lampun
+ääressä ja luin läksyjäni likaisista lainatuista kirjoista, niin minä
+ajattelin--minä tahdon, minä tahdon tulla joksikin muuksi--minä
+tahdon päästä kauas tästä ahtaasta komerosta.
+
+BIRGER.
+
+Ja siitäkö olet päässyt?
+
+LYYLI.
+
+Niin sinun kauttasi--
+
+BIRGER.
+
+Minun!
+
+LYYLI.
+
+Sinä olet se, jota minä olen etsinyt.
+
+BIRGER.
+
+Niinkö!
+
+LYYLI.
+
+Ajattele, kun ei minulla ole ollut ketään, jolle olisin voinut puhua,
+kun kaikki, joka minua on ympäröinnyt, on ollut toista kuin mitä olen
+haaveillut--
+
+BIRGER.
+
+Ja nyt--
+
+LYYLI.
+
+Minusta on kuin olisi maailma yhtenä kummallisena puutarhana, ja
+tavallisille silmille se näyttää niin jokapäiväiseltä, mutta jos sitä
+toisin silmin katselee, niin siinä on jotain niin kaunista, niin
+kiehtovaa, niin ihanaa kuin tuhansia ja tuhansia silmukoita, jotka
+välähtelevät kuin hämähäkin verkot auringon paisteessa. Ja metsä on
+sateenkuurassa ja päivä paistaa ja lintujen laulu soi ja kevät on
+mielessämme ja kevät on ympärillämme ja rakkautta huokuu koko maa.
+
+BIRGER.
+
+Lyyli!
+
+LYYLI.
+
+Birger!
+
+BIRGER.
+
+Minä rakastan sinua! Minun täytyy, täytyy saada rakastaa sinua,
+ymmärrätkö!
+
+LYYLI.
+
+Ah Birger!--Älä tee minua onnettomaksi! (Soittoa). Joku soittaa!
+
+BIRGER.
+
+Älä pelkää!
+
+LYYLI.
+
+Toverisi!
+
+BIRGER.
+
+Ei hätää. Minä en avaa.
+
+LYYLI.
+
+Mene katsomaan uutimen välistä!
+
+(Soitetaan uudelleen).
+
+BIRGER.
+
+Toinen kerta.
+
+LYYLI.
+
+Se on joku sinun omaisistasi.
+
+BIRGER.
+
+Eräs nainen. Kuka?
+
+LYYLI.
+
+Äiti!
+
+BIRGER.
+
+Tuonne! (Lyyli piiloon). Hän hakee kai sinua.
+
+LYYLI.
+
+Ah! (katsahtavat toisiinsa).
+
+BIRGER. (Avaa).
+
+
+_3 kohtaus._
+
+SIIVOSKA. Edelliset.
+
+SIIVOSKA.
+
+Oletteko te tohtori Ekman?
+
+BIRGER.
+
+Olen! Olisiko teillä asiaa minulle?
+
+SIIVOSKA.
+
+Kyllä minulla olisi tohtorin kanssa vähän puhumista.
+
+BIRGER.
+
+Istukaa!
+
+SIIVOSKA.
+
+Kiitoksia. Minulla olisi niin paljon puhumista. Tohtori tuntee Lyylin!
+
+BIRGER.
+
+Tunnen kyllä.
+
+SIIVOSKA.
+
+Minä en tahdo tohtorista mitään pahaa uskoa.--Onhan tohtori sivistynyt
+mies. Mutta nähkääs, tohtori, ei meidän keskuudessamme--meikäläisten
+täytyy olla niin ankarat--ei uskalla ollenkaan liikahtaa, muuten voi
+kaikki olla hukassa. Teillähän on rikkautta ja oppia. Te voitte tietää,
+kuinka pitkälle voi mennä--mutta meikäläinen ei sitä tiedä.
+
+BIRGER.
+
+Mitä tarkoitatte?
+
+SIIVOSKA.
+
+Että jos tohtori seurustelee vertaistensa kanssa, niin tohtori voi tehdä
+sen ilman, että kukaan sitä moittii--mutta köyhä tyttö--
+
+BIRGER.
+
+Meidän välillämme ei ole mitään sopimatonta ollut. Sen voin teille
+vakuuttaa.
+
+SIIVOSKA.
+
+Hyvä jos niin on. Ja jos olisi toisin, niin syy olisi teidän. Minä
+rukoilen teitä, jättäkää Lyyli rauhaan! Älkää edes hienolla tavalla
+turmelko häntä! Sillä ken pahentaa yhden näistä pienistä, hänelle olisi
+parempi että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hän
+heitettäisiin meren syvyyteen.
+
+BIRGER.
+
+Minä kunnioitan teidän tytärtänne.
+
+SIIVOSKA.
+
+Mutta himoitsette häntä myös. Ja miksi tapaatte toinen toisenne salassa?
+Lyyli ei nytkään ole tullut kotia. Minä tulin aamupäivällä maalta.
+Minulle kirjoitettiin, ettei Lyyli ole koskaan iltaisin kotona. Minun
+vereni seisahtui--ja tulin kaupunkiin. Minä tiesin, Lyyli on kertonut
+sen minulle, että hänellä on tuttuja, te olette yksi niistä. Minä
+tahdoin teiltä kysyä, mitenkä sen asian laita oikein on.
+
+BIRGER.
+
+Minä olen seurustellut Lyylin kanssa. Me olemme käyneet huviretkillä,
+väliin konserteissa, teaattereissa.
+
+SIIVOSKA.
+
+Mutta nyt sen pitää loppua! Isä ei tiedä vielä asiasta mitään. Horisee
+vaan, ettei se illalla kotona pysy, mutta hän voi jotain epäillä. Ja
+sinä päivänä, kun hän sen saisi tietää, että hänen tyttärensä on
+herrojen kanssa kaupungilla, niin hän löisi tytön kuoliaaksi. Siksi minä
+tulin teille sanomaan, että teidän seurustelunne Lyylin kanssa täytyy
+nyt loppua.
+
+BIRGER.
+
+Hyvä!
+
+SIIVOSKA.
+
+Suokaa nyt anteeksi minun suoruuteni, mutta meikäläisten täytyy ottaa
+asiat aivan niin kuin ne ovat. Ei auta.--Hyvästi.
+
+BIRGER.
+
+Hyvästi!
+
+SIIVOSKA.
+
+Kyllä minä löydän--kyllä minä itsekin oven auki saan. Hyvästi! (Pois).
+
+
+_4 kohtaus._
+
+BIRGER.
+
+(Syleilee Lyyliä).
+
+LYYLI.
+
+Minä en tottele äitiä, en! Minä en voi elää ilman sinua. Minä tulen
+vaikka salaa sinun luoksesi--kun minä vaan saan sinua rakastaa.
+
+BIRGER.
+
+Äitisi oli tehdä minut ihan hulluksi.
+
+LYYLI.
+
+(Itkien). Oi Birger!
+
+BIRGER.
+
+Älä itke Lyyli! Rakastanhan sinua--rakastanhan sinua--
+
+LYYLI.
+
+Oi Birger! Nyt minä tiedän, että elämäni on mennyttä.
+
+BIRGER.
+
+Ei vielä, lapsirakka! Ei vielä. Maailmassa on paljon, jota sinä et edes
+aavista, niin paljon kaunista, niin paljon ihanaa!
+
+LYYLI.
+
+Minun elämäni on mennyttä näinkin vähästä.--Nyt olen kuin kaikki muut.
+
+*Esirippu.*
+
+
+
+
+NELJÄS NÄYTÖS.
+
+
+Siivosen kamarissa.
+
+
+_1 kohtaus._
+
+LYYLI. AKKU. IIDU. HILMA.
+
+LYYLI.
+
+Mitenkä se Akku oikein jalkansa loukkasi?
+
+IIDU.
+
+Se putosi ylimmäisestä kerroksesta alempaan.
+
+LYYLI.
+
+Eikö kukaan häntä vartioinut?
+
+IIDU.
+
+Äiti oli poissa.
+
+LYYLI.
+
+Entäs sinä!
+
+IIDU.
+
+Kun minä olin Lönqviskan hautajaisia katsomassa.
+
+LYYLI.
+
+Missä se Hilma silloin oli?
+
+IIDU.
+
+Oli maalla mummon luona.
+
+LYYLI.
+
+Miksei Hilma ole enää maalla mummon luona?
+
+IIDU.
+
+Kun ei mummo tahdo.
+
+LYYLI.
+
+Miksei mummo tahdo?
+
+IIDU.
+
+Kun ei ole rahaa.
+
+LYYLI.
+
+Onko äidillä sitten rahaa?
+
+IIDU.
+
+On äidillä joskus.
+
+LYYLI.
+
+Eikö sitä Akun jalkaa voida parantaa?
+
+IIDU.
+
+Kun se alussa tuli niin pahaksi.
+
+LYYLI.
+
+Eikö sitä heti sitten sidottu?
+
+IIDU.
+
+Ei sidottu, kun äiti oli poissa.
+
+LYYLI.
+
+Voi kauheaa! Nyt hän voi jäädä koko iäkseen rammaksi. Eikö se vieläkään
+ole parempi?
+
+IIDU.
+
+Ei ole, kun ei se malta pysyä paikallaan.
+
+LYYLI.
+
+Miksei malta?
+
+IIDU.
+
+Kun ei se tottele.
+
+LYYLI.
+
+Eikö tottele?
+
+IIDU.
+
+Kun se on niin häijy. Ei tottele äitiäkään.
+
+LYYLI.
+
+Eikö äiti käske totella?
+
+IIDU.
+
+Käskee--mutta ei se!
+
+LYYLI.
+
+Voi mikä siitäkin tullee! Käykö Iidu jo koulua?
+
+IIDU.
+
+Ei.
+
+LYYLI.
+
+Miksei?
+
+IIDU.
+
+Ei.
+
+LYYLI.
+
+Tekeekö Iidun mieli kouluun!
+
+IIDU.
+
+En minä tiedä.
+
+LYYLI.
+
+Osaako Iidu lukea?
+
+IIDU.
+
+Ei.
+
+LYYLI.
+
+Kuinka vanha Iidu on?
+
+IIDU.
+
+Yksitoista.
+
+LYYLI.
+
+Eikä osaa vielä lukea! Eikö se ole kamalaa!
+
+IIDU.
+
+En minä tiedä.
+
+LYYLI.
+
+Tahtoisiko Iidu mennä kouluun?
+
+IIDU.
+
+En minä tiedä.
+
+LYYLI.
+
+Osaako Iidu kutoa sukkaa?
+
+IIDU.
+
+Ei.
+
+LYYLI.
+
+Osaako Iidu neuloa?
+
+IIDU.
+
+Ei.
+
+LYYLI.
+
+Kuka Iidun vaatteet laittaa?
+
+IIDU.
+
+Ei kukaan.
+
+LYYLI.
+
+Eikö äitikään?
+
+IIDU.
+
+Ei äiti jouda.
+
+LYYLI.
+
+Voi lapsi parkoja! Jos sinustakin tulisi mitä tahansa, en ihmettelisi.
+--Tahtooko Iidu korpun?
+
+IIDU.
+
+Joo!
+
+LYYLI.
+
+Entäs Hilma? Kuinka vanha Hilma on?
+
+IIDU.
+
+Kahdeksan.
+
+LYYLI.
+
+Osaako Hilma sanoa kiitoksia?
+
+IIDU.
+
+Ei se osaa. Pelkää niin.
+
+LYYLI.
+
+Tässä on Hilmalle korppu.
+
+IIDU.
+
+Kiitä, Hilma!--Ei se uskalla--kiitä nyt! (Hilma juoksee pois).
+
+LYYLI.
+
+Entäs Akku?
+
+IIDU.
+
+Ota lakki päästä. (Akku tekee sen). Kiitä nyt. (Akku kiittää).
+
+LYYLI.
+
+Voi lapsi parkoja. Nyt saatte mennä. (Hilma ja Akku huutavat).
+
+IIDU.
+
+Noh, Akku!
+
+LYYLI.
+
+Menkää! Ehkä äiti jo odottaa teitä.
+
+IIDU.
+
+Hyvästi.
+
+LYYLI.
+
+Hyvästi Iidu. Kanna Akku portaita alas. Hän ei jaksa itse kävellä.
+
+(Menevät).
+
+
+_2 kohtaus._
+
+LYYLI.
+
+Kolme aviotonta lasta ja kaikki kuin villejä! Voi sitäkin äitiä!
+
+BIRGER. (Tulee).
+
+LYYLI.
+
+Birger!
+
+BIRGER.
+
+Kun menin tästä ohitse, niin kysyin pikku tytöltä pihalla onko Siivonen
+tahi Siivoska kotona. Ei! vastasi hän.--Onko kukaan muu sitten kotona?
+On Lyyli, vastasi tyttö. Hyi sellaista rumaa olentoa, jolla oli niin
+kummalliset vanhentuneet piirteet. Kenen tyttö se oli?
+
+LYYLI.
+
+Erään naimattoman naisen.
+
+BIRGER.
+
+Nyt minä ymmärrän, kuinka sinä mahdat kärsiä tällaisessa ympäristössä.
+--Sinä olet niin kalpea. Oletko sairas?
+
+LYYLI.
+
+En.
+
+BIRGER.
+
+Onko sinun ollut ikävä?
+
+LYYLI.
+
+Ei.
+
+BIRGER.
+
+Noh mutta vastaahan jotain muuta kuin ei--ja ei.
+
+LYYLI.
+
+Birger--minä olen uhrannut sinulle kaikki--enkä pyydä suita mitään
+vastalahjaksi--en edes kunniasanaasi. Ole minulle armelias. Älä saata
+minua onnettomaksi.
+
+BIRGER.
+
+Olenko käytökselläni sen osoittanut?
+
+LYYLI.
+
+Et--et! En tahdo sinua moittia, en, mutta minusta tuntuu kuin minä
+pelkäisin--
+
+BIRGER.
+
+Mitä sinä pelkäisit?--
+
+LYYLI.
+
+Sinua! Älä suutu Birger, vaikka minä olen tällainen pelkuri. Katso
+minulla on niin vähän uskallettavana, minä olen yhdellä iskulla hukassa.
+Jos sinä tietäisit mitä tuskia minä olen kärsinyt, mitenkä minä
+vääntelen itseäni unettomana yöllä, sillä minä ajattelen, että jos sinä
+minut hylkäisit. Minä katselen kaikkia kurjia naisia, joita sanotaan
+huonoiksi, samoilla silmillä kuin itseäni ja minä ajattelen, etten minä
+ole heitä rahtuakaan parempi.
+
+BIRGER.
+
+Sinä, joka teet sen rakkaudesta.
+
+LYYLI.
+
+He ovat myös joskus rakastaneet.
+
+BIRGER.
+
+Hm!
+
+LYYLI.
+
+Ja jos eivät he, niin on niin monta, monta muuta, joita maailma pilkkaa
+ja ylenkatsoo, vaan jotka eivät ole sen huonompia kuin muut. He eivät
+ole vaan ymmärtäneet omaa hintaansa arvata ja pyytää laillista paperia
+rakkautensa palkkioksi. Vaan mitä auttaa, jos minä uskallan näin puhua.
+Saman kirouksen alaiseksi minä sittenkin joudun, jos uskallan vastustaa
+tuota maailmaa, jota sanotaan siveäksi.
+
+BIRGER.
+
+Me emme välitä siitä--
+
+LYYLI.
+
+Meidän täytyy.
+
+BIRGER.
+
+Meidän ei täydy.
+
+LYYLI.
+
+Oh kuinka minä olen kärsinyt.--Kärsimys on ollut minun elvyttäjäni ja
+kärsimys on ollut minun elämäni ainoa uskollinen toveri.
+
+BIRGER.
+
+Ja rakkaus.
+
+LYYLI.
+
+Sekin on ollut kärsimistä!
+
+BIRGER.
+
+Ja nyt!
+
+LYYLI.
+
+Nyt minä olen lamattu. Nyt minä seison kuin kiehtovassa pensaikossa--
+enkä tiedä, minnekä matkaani suunnata.
+
+BIRGER.
+
+Elämään!
+
+LYYLI.
+
+Ja se elämä?
+
+BIRGER.
+
+On rakkaus--täydellisesti antautuva polttava rakkaus.
+
+LYYLI.
+
+Ah! Sinä tulit niin vieraaksi.--Mikä sinun on?
+
+BIRGER.
+
+Suo anteeksi--minä olen hieman hermostunut. Nyt minun pitää lähteä--
+
+LYYLI.
+
+Eikös mitä. Voithan sinä vielä viipyä. Ei äiti tule kotiin ennenkuin
+kello 7:ltä.
+
+BIRGER.
+
+Minulla on asiaa kaupungille.
+
+LYYLI.
+
+Istu vielä tänne. Voi siitä on minusta niin pitkä aika, kun olen sinun
+kanssasi puhunut. Katso, minusta on se aika, jolloin en sinua näe, kuin
+iankaikkisuus--ja kun sinä olet mennyt--! Voi muistatko sitä
+ensimmäistä kertaa, jolloin sinä olit täällä. Voi siitä ei ole kuin
+kuukausi--ja mitä onkaan sillä ajalla tapahtunut. Kuinka elämä muuttuu
+pian.
+
+BIRGER.
+
+Se muuttuu niin pian.
+
+LYYLI.
+
+Miksi sinä olet niin pahalla päällä? Olenko minä sinua loukannut?
+
+BIRGER.
+
+Et.
+
+LYYLI.
+
+Mikä sinun sitten on?
+
+BIRGER.
+
+(Sulkee silmänsä). Olen niin väsynyt.
+
+LYYLI.
+
+Onko sinulla ollut paljon työtä?
+
+BIRGER.
+
+On sitäkin.
+
+LYYLI.
+
+Onko professori ollut paha tenteissä?
+
+BIRGER.
+
+Ei.
+
+LYYLI.
+
+Onko isäsi käynyt täällä?
+
+BIRGER.
+
+On, eilen.
+
+LYYLI.
+
+Oliko hän äkäinen?
+
+BIRGER.
+
+Ei.
+
+LYYLI.
+
+Mitä hän sanoi sinulle, kerro.
+
+BIRGER.
+
+Hän käski minun tulla maalle pariksi viikoksi.
+
+LYYLI.
+
+Maalle, maalle! Lähde vaan. En minä tahdo sinua pidättää.
+
+BIRGER.
+
+Ei minua haluta lähteä.
+
+LYYLI.
+
+Sinä kai kaipaat virkistystä. Lähde.
+
+BIRGER.
+
+Jos sinun tulee ikävä?
+
+LYYLI.
+
+Ei minun tule? Voithan sinä kirjoittaa.
+
+BIRGER.
+
+(Vitkaan). Kyllä.
+
+LYYLI.
+
+Ei isä tiedä. Luulee joksikin toveriksi.
+
+BIRGER.
+
+--Oi Lyyli.--Minä olen niin kurja ihminen.
+
+LYYLI.
+
+Et sinä ole huono, et! Et sinä ole huonompi kuin muut!
+
+BIRGER.
+
+Jos minä jäisin?
+
+LYYLI.
+
+Sinä lähdet, koska isäsi sen tahtoo.
+
+BIRGER.
+
+Niinkö luulet?
+
+LYYLI.
+
+Tietysti.
+
+BIRGER.
+
+(Äkkiä). Minä lähden. Hyvästi!
+
+LYYLI.
+
+Hyvästi! Joko sinä siis huomenna?
+
+BIRGER.
+
+Huomenna.
+
+LYYLI.
+
+Huomenna. Voi, tämä on siis jäähyväisjättö! Jos minä uskaltaisin tulla
+luoksesi tänä iltana vielä.
+
+BIRGER.
+
+Tule vaan.
+
+LYYLI.
+
+Minä tulen.
+
+BIRGER.
+
+Hyvästi siksi.
+
+LYYLI.
+
+Hyvästi! (Syleily).
+
+BIRGER.
+
+Hyvästi!
+
+
+_3 kohtaus._
+
+HELENA. (Tulee).
+
+LYYLI.
+
+Mikä sinun on, kun noin käyt mustissa? Eihän se lapsi vaan--?
+
+HELENA.
+
+Se on kuollut.
+
+LYYLI.
+
+Kuollut!
+
+HELENA.
+
+Niin, eilen se kuoli kello 6 illalla. Juuri ehtivät minua hakemaan niin
+se raukka jo veti henkeään. Ei sen kauan kampailla tarvinnut. Vähäsen
+huoahti, niin oli kuollut.
+
+LYYLI.
+
+Oliko se hyvin huono?
+
+HELENA.
+
+Niin se oli laihtunut raukka. En olisi sitä tuntenut, kun sen käsiini
+otin, niin se oli pieneksi käynyt. Niin oli kuin höyhennetty
+linnunpoika, niin pieni ja huvennut. Minuun otti niin haikeasti.
+
+LYYLI.
+
+Ja sinä rakastit siis lastasi?
+
+HELENA.
+
+Rakastin.
+
+LYYLI.
+
+Sinä rakastit sitä siksi, että rakastit sen isää.
+
+HELENA.
+
+Minä rakastin lastani. Minä olin oppinut elämään ulkopuolella ihmisten
+yhteyttä. Ja kun minä sen kerran olin oppinut, mitä tuskaa tuotti
+minulle enää yhden lapsen elättäminen. Minä olisin sen kasvattanut
+hyväksi ihmiseksi. Se oli poika. Minä olisin tehnyt siitä miehen. Se
+olisi saanut käydä koulua ja tulla onnelliseksi ja elää paremmin kuin
+minä, joka en ole saanut mitään oppia.
+
+LYYLI.
+
+Uskotko, että hän olisi siitä onnelliseksi tullut?
+
+HELENA.
+
+Kuka olisi onnellisempi kuin se, joka saa kaikki oppia!
+
+LYYLI.
+
+Onnellinen--kuka on onnellinen? Huomennako se haudataan?
+
+HELENA.
+
+Niin, sitä minä tulin pyytämään, että te tulisitte sitä saattamaan. Minä
+olen sen jo itse pessyt--ja arkun minä myöskin ostin. Sain rahaa
+etukäteen herrasväeltäni. Minä vaan ajattelin, että eikö Lyyli tulisi
+huomenna laulamaan se pihalta pois. Kyllä kai Siivoska tulee minua
+illalla auttamaan. Kyllä minä ruumiin itse koristan.
+
+LYYLI.
+
+Kyllä minä tulen. Onko Helenalla jo värssy valittu?
+
+HELENA.
+
+Kyllä minulla on. Virsi 527 uudessa virsikirjassa. Jos Lyyli löytää sen.
+
+LYYLI.
+
+(Hakee). Kyllä.
+
+HELENA.
+
+Jos Lyyli lukee sen, että jos sen sopii silloinkin lukea kun kiitosta
+tehdään saarnatuolissa.
+
+LYYLI. (Lukee sen).
+
+HELENA.
+
+Herra Jeesus. Suo minulle anteeksi kaikki syntini, armosi tähden sinä
+rakas Vapahtaja.
+
+LYYLI.
+
+(Lankee hänen kaulaansa). Helena! Rukoilkaamme yhdessä! Herra yksin
+tietää ken on suurin, ja ken on meistä vähin syntinen.
+
+
+_4 kohtaus._
+
+SIIVOSKA. (Palaa kirkosta).
+
+Hyvää iltaa. Mikä täällä on? Mitä se Helena on mustissa?
+
+LYYLI.
+
+Lapsi on kuollut.
+
+SIIVOSKA.
+
+Kuollut. Herralle kiitos, että se pääsi vaivoista. Sinunkin piti nähdä
+sen kituvan, ennen kuin sinä syntisi huomasit.
+
+HELENA.
+
+Minä koetan syntini sovittaa.
+
+SIIVOSKA.
+
+Kyllä sen tehdä saat. Pitkä on ikä sinulla edessä. Eivät synnin muistot
+helpolla haihdu.
+
+HELENA.
+
+Minä pyytäisin, että te Siivoska tulisitte illempana ruumista laudalta
+veisaamaan. Minä menen edeltäkäsin sinne. Tulkaa te sitten kun olette
+illallista laittaneet.
+
+SIIVOSKA.
+
+Kyllä minä tulen.
+
+LYYLI.
+
+(Itsekseen). Ja minä, joka olen luvannut mennä Birgerin luokse! Enhän
+voisi mennä tällaisessa mielentilassa.
+
+SIIVOSKA.
+
+Mene sinäkin Lyyli Helenan kanssa. Sinä olet istunut koko päivän
+sisällä, saisit mennä hiukkasen jaloittelemaan--
+
+LYYLI.
+
+Äiti!
+
+SIIVOSKA.
+
+Mene nyt vaan. Tässä on markka. Osta sillä Helenalle kahvileipää.
+
+LYYLI.
+
+Äiti, minä en mene!
+
+SIIVOSKA.
+
+Mikset! Mene alas Bulevardinkadulle. Vaan älä viivy kauan.
+
+LYYLI.
+
+Äiti. Minä en viivy kauan, minä lupaan sen.
+
+HELENA.
+
+Ei Lyylin niin kiirehtiä tarvitse, minä puen ruumiin ensin
+alusvaatteisiin. Siihen menee hyvin paljon aikaa.
+
+LYYLI.
+
+Hyvin paljon aikaa.
+
+SIIVOSKA.
+
+Kiirehdi nyt.
+
+LYYLI.
+
+Kyllä. Kyllä minä kiirehdin--äiti. (Heittäytyy äitinsä kaulaan).
+
+SIIVOSKA.
+
+Oletko sinä niin hermostunut tuosta lapsen kuolemasta, että aivan
+vapiset ja puristat kaulaani, niin että tekee kipeää.
+
+LYYLI.
+
+Äiti sinun ei tarvitse minun tähteni itkeä--ei koskaan.
+
+(Menevät).
+
+
+_5 kohtaus._
+
+SIIVOSKA. TOLOSKA.
+
+SIIVOSKA.
+
+Hyvää iltaa Toloska.--Kerran tekin meille löysitte.
+
+TOLOSKA.
+
+Hyvää iltaa. Hyvää iltaa. Mitenkä teillä jaksetaan?
+
+SIIVOSKA.
+
+Hyvin, Jumalan kiitos! Helenan lapsi vaan kuoli.
+
+TOLOSKA.
+
+Vai kuoli! Se oli onni!
+
+SIIVOSKA.
+
+Niinhän se on meikäläisen onni että lapset pääsevät pois.--Ei meillä
+joudeta lapsia suremaan. Ei.--Se olkoon herrasväen työtä.
+
+TOLOSKA.
+
+Ripuliin kai kuoli?
+
+SIIVOSKA.
+
+Ripuliin.
+
+TOLOSKA.
+
+Se on hyvin ymmärrettävää näin kesäiseen aikaan. Milloinka meikäläinen
+joutaisi lapsiaan hoitamaan? Ja milloinka ne luonnistaisivat? Kesällä on
+kuumaa, talvella on pakkanen.
+
+SIIVOSKA.
+
+Totta on!--Tuota, kyllä kai Toloskalla on aikaa? Minä kiehautan
+pikkuisen kahvia ja sitten kai tulette Helenan lapsen ruumista
+katsomaan. Minä menen sitä laudalta veisaamaan.
+
+TOLOSKA.
+
+Oikeinko Helena sitä suree?
+
+SIIVOSKA.
+
+Sureehan se sitä. On se sentään oma lapsi.
+
+TOLOSKA.
+
+Onhan se!--Hyvä Jumala sitä surkeutta, jota ihmiset ihan turhaan
+itsellensä saattavat. Voi jos monikin ajattelisi, niin ei katkerasti
+tarvitseisi tekoansa katua. Ja ne herrasväetkin! Onpa se kai huvitusta,
+se heidän rehkinänsä! Herra auttakoon! Ei yksinkertainen työmies tiedä,
+pitääkö sille nauraa vaiko itkeä.
+
+SIIVOSKA.
+
+Mitä Toloska jälleen tietää?
+
+TOLOSKA.
+
+Tosi asia on, että vaikka te minua hulluksi sanotte, että minä joka
+asiasta niin suurta melua pidän, niin ei se sentään turhaa ole. Kyllä
+maailmassa voi asioita tapahtua, joita ei tosiksi luulisi, jollei
+tietäisi.
+
+SIIVOSKA.
+
+Jutelkaa te, niin minä hoidan kahvipannua.
+
+TOLOSKA.
+
+Katsokaa, minulla on sisar. Hän on kesävahti, niinkuin tiedätte nuorella
+herrasväellä. Kastaa kukkia ja tuuletuttaa huoneita, kun herrasväki asuu
+maalla. Ja kun hän on noin hiukan säntillinen ja puhdas ihminen, niin
+herrasväet käskevät hänen asua huoneissaan. Ja niin hän nyt asuu
+kamreeri Holten'illa, jolla on suuri lokaali Fabianinkadun varrella,
+lähellä Kasarmin toria. Niin, ja samassa kerroksessa asuu professori
+Ekman.
+
+SIIVOSKA.
+
+Ekman!--Vai niin!
+
+TOLOSKA.
+
+Ajatelkaas sitä hävyttömyyttä. Nyt se poikajunkkari, se lääketieteen
+kandidaatti tahi mikä lie. Sellainen fiini kalpeapintainen herrasmies se
+on--niin käy klinikassa ja asuu väliin kotona. Minun sisareni huone on
+ihan seinätysten hänen huoneensa kanssa ja sinne kuuluu joka rapina
+sieltä sisältä. Hyi, sanon minä, jos minä olisin professorska ja minä
+saisin tietää millaista elämää minun huoneessani pidetään, niin mäsäksi
+minä sen pojan hakkaisin, sen minä sanon.
+
+SIIVOSKA.
+
+Noh, mitä hän sitten tekee?
+
+TOLOSKA.
+
+Ajatelkaas! Ensin se kyllä eli siivosti, mutta sitten rupesi laahaamaan
+naisia sinne, mikä lie ollut mamselli. Sisareni ei sitä koskaan nähnyt,
+mutta kuuli että se tuli aina noin kello kahdeksalta illalla.
+
+SIIVOSKA.
+
+Tuota, se oli kai joku huono nainen?
+
+TOLOSKA.
+
+Mikä heiskale se lie ollut! Eihän kunnon ihmisten lapset tuolla lailla
+herrojen luona käy.
+
+SIIVOSKA.
+
+Kertokaa!
+
+TOLOSKA.
+
+Nyt ne juttelivat, ja juttelivat ja väliin se nainen itkikin ja
+sieltäkös kuului jos jotakin.
+
+SIIVOSKA.
+
+Oliko se joku huono nainen?
+
+TOLOSKA.
+
+Johan minä sen sanoin että se oli. Eihän se voinut olla kukaan muu.
+
+SIIVOSKA.
+
+Ja teidän sisarenne kuuli kaikki?
+
+TOLOSKA.
+
+Niin! Ja nyt se on ruvennut käymään siellä edellä puolen päivän. Ja
+kerran minä kuulin kun joku soitti kelloa. Ja näillekö tuli hätä. Niin
+tassutettiin ja kuiskattiin. Siellä kuului olleen joku vanha ihminen.
+Oli kai tytön äiti?
+
+SIIVOSKA.
+
+Kuinka minun sydäntäni rupesi hakkaamaan.--Tuota antakaa nyt anteeksi,
+mutta minun täytyy mennä Helenan luo. Lyylikin on mennyt sinne
+edeltäpäin. Voi voi, kuinka se hakkaa. Ah----
+
+TOLOSKA.
+
+Mikä teidän on?
+
+SIIVOSKA.
+
+Ei mikään! Ei mikään! Hiukan vaan ottaa tästä sydämen alta.
+
+TOLOSKA.
+
+Hyvät ihmiset auttakaa.
+
+
+_6 kohtaus._
+
+TALONM. VAIMO.
+
+Onko Siivoska pyörtynyt?
+
+TOLOSKA.
+
+En minä tiedä mikä sille tuli, mutta niin se huutaa ja voihkaa. Ettekö
+te voisi hiukan hieroa! Bäcklundiko siinä on? Tietääkö Bäcklund, missä
+asuu tässä tohtori tahi joku muu ihminen, joka ymmärtäisi.
+
+TALONM. VAIMO.
+
+Tohtori Bergenstråle asuu tuossa katupytingissä! Menkää kysymään josko
+hän olisi kotona! Menkää nyt pian.
+
+BÄCKLUND.
+
+Kyllähän minä menen! Tämähän oli merkillistä.
+
+TALONM. VAIMO.
+
+Mistä se sellainen tuli?
+
+TOLOSKA.
+
+En minä ymmärrä! Koettakaa sitä hieroa! Sehän on kuin kramppi.
+
+SIIVOSKA.
+
+Kyllä minä tästä------
+
+TOLOSKA.
+
+Pysykää nyt hiljaa. Me lähetimme tohtorin perään. Älkää nousko istumaan
+Siivoska. Se tekee teille pahaa.
+
+SIIVOSKA.
+
+(Itkien hermostuneena). Kyllä minun täytyy nousta. Minä menen Lyyliä
+hakemaan.
+
+TOLOSKA.
+
+Älkää menkö.
+
+SIIVOSKA.
+
+(Koettaa päästä). Kyllä minun täytyy----
+
+TOLOSKA.
+
+Nukkukaa nyt.
+
+SIIVOSKA.
+
+(Huitoen käsiään). Ei ei ei! Minun täytyy päästä hänen luokseen.
+(Vihaisena). Pois! Älkää minua estäkö. (Rupeaa hoipertamaan).
+
+TALONM. VAIMO.
+
+Ei sitä uskalla estää. Sehän on niin kamalan näköinen. Mahtaako tulla
+hulluksi?
+
+TOLOSKA.
+
+Mistä se nyt sellaiseksi olisi tullut?
+
+TALONM. VAIMO.
+
+Nyt hän lähtee vaan.
+
+TOLOSKA.
+
+Älkää häntä laskeko!
+
+TALONM. VAIMO.
+
+Emmehän me voi sitä estää.
+
+TOLOSKA.
+
+Jumalan kiitos! Tohtori! En minä ymmärrä enää mitään.
+
+
+_7 kohtaus._
+
+BERGENSTRÃ…LE. Edelliset.
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Missä sairas on? Mikä hänelle tuli?
+
+TOLOSKA.
+
+En minä tiedä.--Itki ja nyyhkytti ja oli niin kamalan näköinen.
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Hysteriaa. Minä kirjoitan reseptin. Oliko hän saanut kuulla jotain
+ikävää?
+
+TOLOSKA.
+
+En minä tiedä.
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Puhuitteko jotain kiihoittavaa?
+
+TOLOSKA.
+
+Ei--ei!
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Jotainhan kuitenkin on kai tapahtunut.
+
+TOLOSKA.
+
+Minä puhuin eräästä tapauksesta.
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Mikä se sitten oli?
+
+TOLOSKA.
+
+Eräästä tohtorista.
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Soo?!
+
+TOLOSKA.
+
+Joka oli laahannut naisen luoksensa.
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Ja sekö pani akan pään pyörälle, että hän sai kohtauksen? Arkoja hermoja
+teillä onkin.--Mikä sen tohtorin nimi oli?
+
+TOLOSKA.
+
+Mitä herra sillä?
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Sanokaa, niin minä saan sen tietää.
+
+TOLOSKA.
+
+Tuota, se oli joku professori Ekman'in nuori herra.
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Mitä! Vai niin.
+
+TOLOSKA.
+
+Ei se muuta ollut.
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Mikä se nainen oli?
+
+TOLOSKA.
+
+En minä tiedä.
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Oliko hän ehkä tämän vaimon tytär?
+
+TOLOSKA.
+
+Ei. Hänhän on paperikaupassa.
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Paperikaupassa!
+
+TOLOSKA.
+
+Niin!
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Missä paperikaupassa?
+
+TOLOSKA.
+
+Aleksanterinkadun varrella. Missä lie?
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Mikä näitten ihmisten nimi on?
+
+TOLOSKA.
+
+Siivonen.
+
+B:STRÃ…LE.
+
+(Itsekseen). Tämä on merkillistä. Tytön nimi on Lyyli.
+
+TOLOSKA.
+
+On.
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Kaunis, komea tyttö. Hyvin nuori!
+
+TOLOSKA.
+
+Niin!
+
+B:STRÃ…LE.
+
+(Itsekseen). Jos se Birgerin roisto! Ah! Mutta hyvin mahdollista!
+Tämähän on hävytöntä. Saakelin hävytön juttu. Jos nyt akka on saanut sen
+kuulla. (Ääneen). Antakaa tuota lääkettä hänelle 20 tippaa kolme kertaa
+päivässä. Sitten pitää hänen välttää mielen liikutusta. Hänellä on
+sydänvikaa. Muistakaa se.--Ei se mitään maksa. Minulla ei ole tapana
+ottaa mitään vaivoistani.
+
+TOLOSKA.
+
+Kiitoksia sitten hyvin paljon, herra tohtori.
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Kiitoksia. (Itsekseen). Penteleen Birgeriä. Kyllä se on ainakin se
+tyttö. Penteleen poikaa. Sitä pitää mennä tapaamaan. Kyllä me sen
+pehmitämme! (Ääneen). Hyvästi!
+
+TOLOSKA.
+
+Hyvästi!
+
+
+_8 kohtaus._
+
+SIIVONEN. Edelliset paitsi Bergenstråle.
+
+SIIVONEN.
+
+Mitä tohtori täällä teki?
+
+TOLOSKA.
+
+Siivoska on kipeä.
+
+SIIVONEN.
+
+Mikä sille tuli?
+
+TOLOSKA.
+
+En minä tiedä! Kun minä tässä puhelin, niin rupesi värisemään ja itki
+niin, että luulin hulluksi tulleen.
+
+SIIVONEN.
+
+Mikä se sellainen!
+
+TOLOSKA.
+
+Lupasi lähteä kadulle kävelemään. Sanoi tahtovansa Lyyliä tavata, se kun
+on Helenan luona ruumista laudalta veisaamassa.
+
+SIIVONEN.
+
+Onko sen lapsi sitten kuollut?
+
+TOLOSKA.
+
+On.
+
+SIIVONEN.
+
+Mitä meidän äiti sitä niin kovaksi otti, että rupesi pyörtymään? Tämähän
+on merkillistä.
+
+TOLOSKA.
+
+En minä sitä ymmärrä.
+
+SIIVONEN.
+
+Kyllä kai sitten selvenee, kun asiasta puhellaan.
+
+
+_9 kohtaus._
+
+HELENA. Edelliset.
+
+TOLOSKA.
+
+Noh, tuossa se Helena onkin. Eikös Lyyli ole teillä?
+
+HELENA.
+
+Ei ole. Minä olen teitä odottanut ja odottanut, vaan kun ei mitään ole
+kuulunut, niin minä ajattelin että ei Siivoska kai tulekaan. Siksi minä
+läksin vaan hiukan myrttiä hakemaan, kun tiesin että Lyylillä on täällä
+suuri myrtti.
+
+SIIVONEN.
+
+Noh, missä se Lyyli sitten on?
+
+HELENA.
+
+En minä tiedä. Minä luulin hänen olevan kotona.
+
+SIIVONEN.
+
+Ei hän kotona ole.
+
+HELENA.
+
+Minne hän sitten on mennyt?
+
+SIIVONEN.
+
+Kuka tietää missä se juoksee.
+
+HELENA.
+
+Kyllä hän minun kanssani läksi tunti sitten kotoa, kun äiti käski hänen
+mennä leipää ostamaan. Mutta Robertinkadun kulmassa hän minusta erosi.
+Minä menin kotiin ja hän meni kaupungille.
+
+SIIVONEN.
+
+Missä se tyttö sitten on! Sehän on merkillistä. Näyttää siltä, kun siinä
+piilisi jokin salaisuus.--Minne äiti sitten aikoi?
+
+TOLOSKA.
+
+Siivoska lupasi mennä Lyyliä hakemaan Helenan luota.
+
+SIIVONEN.
+
+Mitä hänen tarvitsi mennä Helenan luo!? Olisihan tyttö sieltä päässyt
+taluttamattakin kotiin.
+
+TOLOSKA.
+
+En minä vaan tiedä.
+
+SIIVONEN.
+
+Sanotaan, että pojista on vastusta! Mutta onhan niistä tytöistäkin. Jos
+se tyttö tulisi kotiin, niin minun tekisi mieleni sitä piiskata, että
+kerrankin muistaisi. Tämä saa olla viimeinen kerta, muuten täällä tulee
+toinen polska. (Lyyli tulee). Siinähän sinä olet.
+
+LYYLI.
+
+Äiti! Onko hän kuollut. Äiti!
+
+SIIVOSKA.
+
+Uskallatko vielä katsoa minua silmiin?
+
+LYYLI.
+
+Äiti!--Äiti!--Koeta ymmärtää minua.
+
+SIIVOSKA.
+
+En! Minulla ei ole sitä ymmärrystä. Synti on synti ja langennut on
+langennut. Oi Herra, miksi minua näin kovasti koettelet!
+
+*Esirippu.*
+
+
+
+
+VIIDES NÄYTÖS.
+
+
+Bergenstrålen luona.
+
+
+_1 kohtaus._
+
+BERGENSTRÃ…LE. BIRGER.
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Hyvää huomenta Birger! Tervetuloa maalta!
+
+BIRGER.
+
+Sinä olet soittanut minulle pari kertaa! Onko sinulla asiaa?
+
+B:STRÃ…LE.
+
+On! Paina puuta!--Olen kuullut, että sinä olet muka salakihloissa--
+erään neiti Såltinin kanssa--Onhan se oikein tehty, sillä vanhempasi
+tahtovat tätä avioliittoa.--Tyttö on kaunis, siveä, kiltti. Hänen
+isänsä sanotaan olevan varakkaan. Minä toivotan onnea! Tulethan sinä
+onnelliseksi! Tyttö on kai rakastunut sinuun kuin hiiri.
+
+BIRGER.
+
+Älä vitsaile!--Mikä oli asiasi?
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Saanko puhutella palvelustyttöäni ensin? Lähettäisin kirjeen jonnekin--
+(Soittaa. Palvelustyttö). Olisitteko hyvä ja veisitte kirjeen perille.
+--Tässä on juomaraha! (Tyttö pois).
+
+BIRGER.
+
+Rendez-vous pilettikö?
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Ei!
+
+BIRGER.
+
+Miksi näytät noin happamalta.
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Minä olen ruvennut filosofeeraamaan!--Sinä olet siis aikonut ruveta
+vakavaksi aviomieheksi?
+
+BIRGER.
+
+Se asia tuntuu sinua suuresti intreseeraavan.
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Sanoinhan minä, että olen ruvennut filosofeeraamaan. Mehän väittelimme
+kerran muutamista asioista. Sinä muistaakseni esitit uutta systeemiä--
+avioliittoa rakkaudesta--puhtaasti inhimillisestä rakkaudesta
+esimerkiksi lääketieteen kandidaatin ja tehtaantytön välillä. Etkö sinä
+nyt tahtoisi esimerkillä valaista mielipidettäsi?
+
+BIRGER.
+
+Minäkö! Miksi minä?
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Siksi että sinulla muistaakseni olisi ollut siihen tilaisuutta. Olit
+tekemisissä erään siistin ja sievän tytön kanssa.--Minne hän jäi?
+
+BIRGER.
+
+Helsinkiin.
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Eikö se juttu kehittynyt sen pitemmälle?
+
+BIRGER.
+
+Kuule Bergenstråle, oletko sinä ruvennut maallikkosaarnaajaksi?
+
+B:STRÃ…LE.
+
+En. Minä muistan vaan, että minä en hyväksynyt rakkauden seikkailuasi--
+en sillä kertaa. Oletko jättänyt tytön rauhaan?
+
+BIRGER.
+
+Se on minun asiani.
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Ehkä!--Ehk'ei!--Minä sanoin sinulle silloin, että jos tahdot olla
+kunnon mies, niin olisit seurannut neuvoani. Olitko sen verran kunnon
+mies?--Minä kysyn sitä vanhan ystävyyden nojalla--
+
+BIRGER.
+
+Oletko sinä todellakin ruvennut siveyden asian ajajaksi?
+
+B:STRÃ…LE.
+
+En! Minä sanoin silloin, että pitää tyystin harkita ennenkun antautuu
+uudistusaatteille ainakin kun on kysymys ihmisolentojen sielusta tahi
+ruumiista. Minä olen hyvin jokapäiväinen mies, minä en siedä suun
+pieksemistä. Jätitkö tytön rauhaan?--
+
+BIRGER.
+
+En!
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Hyvä. Aijotko naida hänet?
+
+BIRGER.
+
+En!
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Miks'et?
+
+BIRGER.
+
+En voi isäni tähden.
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Olet siis puhunut isällesi?
+
+BIRGER.
+
+Olen--voidakseni maksaa tytölle eläkkeen.
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Sinä et ole sitä tytölle ilmoittanut?
+
+BIRGER.
+
+En ole vielä ehtinyt.
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Sinä olet konna.
+
+BIRGER.
+
+Bergenstråle!
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Minä annan sinulle muutamia asiallisia tietoja. Seitsemäntenä päivänä
+Heinäkuuta kutsuttiin minut erään naisen luo, joka oli saanut
+hysteerisen kohtauksen.--Se oli hyvin ankaraa laatua. Vaimolla on
+muuten sydänvika.--Nyt hän on maannut toista kuukautta vuoteen omana.
+--Hän on työmiehen vaimo. Hänen pitäisi lähteä ulkomaille kylpemään
+mutta hänellä ei ole siihen varaa. Mitä pitäisi tässä tapauksessa tehdä?
+
+BIRGER.
+
+En minä tiedä.
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Eräänä päivänä toi eräs työmies julmistuneena tyttärensä luokseni.
+Tyttöä oli ruoskittu. Näin sen sinelmistä joita oli hänen ruumiissaan.
+Hän oli rikkonut kuudetta käskyä vastaan. Isä oli rangaissut häntä lain
+nojalla, ihmiset eivät häntä siitä moittineet. Tyttö oli hyvin
+hermostunut. Minun piti tutkia häntä yhteiskunnan nimessä.--Tyttö
+vapisi kuin haavan lehti. Me kaksi miestä--isä ja minä--vieras
+lääkäri raatelimme hänen ruumistaan, loukkasimme hänen hienoimpia
+tunteitaan, siksi että hän oli langennut erään konnan koukkuihin, jonka
+nimeä hän ei tahtonut mainita. Sinä voit kuvitella että tehtävä ei ollut
+hauskinta laatua.
+
+BIRGER.
+
+Kyllä!
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Ihmettelin ett'ei tyttö ollut tehnyt itsemurhaa.--Naiset näyttävät
+jaksavan kärsiä--
+
+BIRGER.
+
+Mutta miksi juuri minulle kerrot tuon. Mitä se minuun koskee?
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Tuon tytön nimi oli Lyydia Siivonen.--Tunnetko hänet?--Hän on ensi
+kuukauden--
+
+BIRGER.
+
+Bergenstråle!
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Sinun täytyy hänet naida!--
+
+BIRGER.
+
+Eipä niinkään.
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Sinun täytyy hänet naida, jos olet kunnon mies.
+
+BIRGER.
+
+Vai naida hänet. Se, se vasta olisi tuhmuus.
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Miksi viettelit hänet?
+
+BIRGER.
+
+Sinäkö kysyt?
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Niin minä. Vastaa minulle nyt, miksi viettelit hänet?
+
+BIRGER.
+
+Siksi että häntä rakastin--
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Minä en ymmärrä sinua.
+
+BIRGER.
+
+Etkö ymmärrä?--Täytyykö minun se selittää sinulle?
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Jätä neiti Såltin?
+
+BIRGER.
+
+En voi! Hän on rakastunut minuun.
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Sinun täytyy pelastaa Lyyli.
+
+BIRGER.
+
+Ikävällä avioliitollako! Ei!
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Ranskassa saisin ampua kuulan rintaasi--
+
+BIRGER.
+
+Täällä tarvitsisi minun ampua itse itseni.
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Tee se!
+
+BIRGER.
+
+En voi!
+
+(Soittoa).
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Se on hän!
+
+BIRGER.
+
+Lyyli!--
+
+B:STRÃ…LE.
+
+Niin!--Selitä nyt vyyhtisi. Minä olen perheen ystävä. Minun on
+täytynyt selittää tytön äidille, että kaikki vielä kääntyy hyvin päin
+kun sinä palaat kotia. Olen lepyttänyt isän, joka vimmassaan oli
+ruvennut juomaan ja kidutti vaimoaan ja tytärtänsä. Mies ei ollut siihen
+päivään viinaa maistanut. Tyttö ei osaa ajatella mitään, on kuin tylsä.
+Koko hänen onnensa riippuu nyt sinusta. Tule sisään Lyyli! Tohtori Ekman
+on palannut maalta. Ole rauhassa, kyllä kaikki vielä päättyy hyvin. Minä
+menen hetkeksi kävelemään.--Älä pelkää Lyyli, minä olen tohtori
+Ekman'in ja sinun paras ystäväsi.--Näkemiin.
+
+
+_2 kohtaus._
+
+LYYLI. BIRGER.
+
+BIRGER.
+
+Sinä olet niin kalpea Lyyli, onko sinun ollut ikävä?!
+
+LYYLI.
+
+Ei!
+
+BIRGER.
+
+Anna minulle anteeksi!
+
+LYYLI.
+
+Birger! Minä olen niin pelännyt--
+
+BIRGER.
+
+Sinun ei tarvitse mitään pelätä.
+
+LYYLI.
+
+Minä olen niin pelännyt että sinä minut unohtaisit.
+
+BIRGER.
+
+Minä en unohda sinua koskaan.
+
+LYYLI.
+
+Etkö halveksi minua?--Ethän usko että minä olen kevytmielisyydestä
+sinua rakastanut?
+
+BIRGER.
+
+En!
+
+LYYLI.
+
+Jos sinä tietäisit kuinka paljon olen näinä kahtena viikkona ajatellut?
+Minusta on kuin olisin ollut haudattuna.--
+
+BIRGER.
+
+Anna minulle anteeksi!
+
+LYYLI.
+
+Tohtori Bergenstråle käski minun tulla tänne! Onko sinulla minulle
+asiaa?
+
+BIRGER.
+
+On. Minä olen saattanut sinut asemaan, josta minun nyt täytyy koittaa
+sinut pelastaa. Minä olen kertonut kaikki isälleni.
+
+LYYLI.
+
+Oliko hän suuttunut?
+
+BIRGER.
+
+Oli.
+
+LYYLI.
+
+Minuunko?
+
+BIRGER.
+
+Ei vaan minuun.
+
+LYYLI.
+
+Siitä että olet rakastanut minua!--Mitä nyt aiot tehdä?
+
+BIRGER.
+
+Rakastatko minua?
+
+LYYLI.
+
+Rakastan.
+
+BIRGER.
+
+Voisitko sittenkin rakastaa minua, vaikka olisin julma sinulle?
+
+LYYLI.
+
+Voin.
+
+BIRGER.
+
+Jos emme--esimerkiksi, voisi--mennä naimisiin?--
+
+LYYLI.
+
+Emmekö menisi naimisiin.
+
+BIRGER.
+
+Tarkoitan heti. Katso, minun täytyy jatkaa lukujani--asua Helsingissä
+vanhempieni luona. Olen riippuvainen heistä. Voisitko odottaa--
+
+LYYLI.
+
+Voisin.
+
+BIRGER.
+
+Minä olen puhunut sinusta äidilleni. Minä olen pyytänyt että hän
+sijoittaa sinut sisarensa luo maalle. Minä tulen usein tervehtimään
+sinua--usein--
+
+LYYLI. (Itkee).
+
+Oi Birger!
+
+BIRGER.
+
+Koeta nyt olla järkevä hyvä Lyyli--tämä on ainoa mahdollinen
+pelastuskeino tässä ahdingossa--
+
+LYYLI.
+
+Milloin pitää minun lähteä?
+
+BIRGER.
+
+Vaikka ensi viikolla.
+
+LYYLI.
+
+Sovitko vanhempieni kanssa?
+
+BIRGER.
+
+Kyllä!--Minä suoritan kustannukset! Onhan se minun velvollisuuteni.
+Olethan minun morsiameni?
+
+LYYLI.
+
+Birger!
+
+BIRGER.
+
+Mitä?
+
+LYYLI.
+
+Ostammeko kihlasormukset?
+
+BIRGER.
+
+Emme vielä.
+
+LYYLI.
+
+Miks'emme?
+
+BIRGER.
+
+Me emme voi.
+
+LYYLI.
+
+Miks'emme voi olla kihloissa?
+
+BIRGER.
+
+Sehän on turhaa.
+
+LYYLI.
+
+Menemmekö naimisiin?
+
+BIRGER.
+
+Miksi sitä kysyt?
+
+LYYLI.
+
+Menemmekö me naimisiin?--Kihlaatko minua isältä ja äidiltä? He
+tahtovat sitä, muuten en uskalla ikinä palata kotia.
+
+BIRGER.
+
+Voit asua muualla. Isäsi ja äitisi. Muista--onhan minullakin isä ja
+äiti. En tahtoisi heitä loukata--saattaa heille surua. He tahtovat
+että menisin naimisiin erään sievän ja varakkaan tytön kanssa, joka on
+rakastanut minua monta vuotta. Minä olin sitoutunut häneen, ennenkuin
+opin tuntemaan sinut. Hän on myöskin onneton jos hylkään hänet. Oh
+Lyyli, tämä tuska on helvetin tuska! Jos sinä rakastat minua todellakin
+niin anna minun--anna minun rakastaa sinua menemättä kanssasi
+naimisiin. Minä en rakasta tuota neitiä, minä rakastan sinua, Lyyli,
+minä kasvatan lapsesi suureksi--minä muistelen sinua kuin nuoruuteni
+unelmaa. Minä olen heittiö, kurja, vaivanen. Sääli minua, vaan älä minua
+vihaa. Lyyli anna minun muistossani rakastaa sinua!
+
+LYYLI.
+
+Minä olen tätä aavistanut. Minä olen sitä itselleni kuiskannut. Minä en
+vihaa sinua Birger parka, minä vaan säälin sinua. Sinä et ole huono,
+sinä olet heikko. Sinäkin olet haaveillut elämän kauneutta! Sinä et
+jaksanut haavettasi toteuttaa, sinä et voinut olosuhteita vastustaa--
+
+BIRGER.
+
+Oh!
+
+LYYLI.
+
+Minä en tahtoisikaan sinua itseeni sitoa. Mikä onni olisi minun tietää,
+että sinä, velvollisuuden tunteesta minut naisit.--Ei Birger! Minä
+olen näinä kahtena viikkona ajatellut enemmän kuin uskotkaan, minusta on
+kuin olisi koko olentoni järkkynyt, kuin olisin alkanut elää uutta
+elämää.
+
+BIRGER.
+
+Ah!
+
+LYYLI.
+
+Minä rakastin sinua niin äärettömästi, että olemukseni oli yksin
+täyttynyt sinusta, että sieluni kuihtuu eroamisemme jälkeen.--Kuin
+eläisin minä valhe-elämää, jossa ulkonainen hengitys käy, mutta sisin
+sydän on kuollut.--Minä olen elänyt kuin monta vuotta, ja kuitenkin on
+aika suhahtanut ohitseni kuin linnun siivillä. Se on vierinyt pois, eikä
+ikinä enää palaja!
+
+BIRGER.
+
+Lyyli!
+
+LYYLI.
+
+Sinä et rakastanut minua sillä rakkaudella, joka on yksin oikea, vaan
+joka ei löydy kuin yhdessä tuhansista maan päällä.
+
+BIRGER.
+
+Lyyli nyt olet kiihoittunut, enkä sitä kummeksi. Koeta rauhoittua ja
+katsoa todellisuuteen semmoisena kuin se on. Joko me välitämme maailman
+ennakkoluuloista ja juoruista taikka emme. Mutta jos sinä kysyt ensin
+mitä isäsi ja äitisi, kummisi ja tätisi, pipit ja papit asiasta
+arvelevat. Silloin minä tietysti pidän huolta minunkin seurapiirin
+tuomiosta ja vanhempaini tahdosta. Eikö se ole selvää.
+
+LYYLI.
+
+Selvää on minulle vaan se että te miehet rakkauden nimellä tarkoitatte
+muuta kuin me naiset! Nyt tunnen itseni melkein onnellisemmaksi siitä,
+ett'et minua itseesi sido. Ehk'en olisi jaksanut taistella kahden
+edestä.--Nyt voin taistella yksin. Hyvästi! Tule onnelliseksi, jos
+voit! Nyt tiemme eriävät ijäksi!
+
+BIRGER.
+
+Jos voisin!
+
+LYYLI.
+
+Sinä et mitään voi. Ehkä nyt voit tunteesi vallassa jotain luvata, ehkä
+nyt olet oma itsesi,--vaan seuraavassa hetkessä pelkäät ystäviesi
+halveksimista, ihmisten moitetta.--Ei Birger, nainen voi rakastaa
+miestä, joka on hänelle julma, vaan miestä jota hän halveksii, on hänen
+vaikea rakastaa.
+
+BIRGER.
+
+Lyyli!
+
+LYYLI.
+
+Hyvästi Birger! Sanoinhan jo, nyt tiemme eroavat ijäksi. Lapseni tahdon
+itse elättää, minä yksin. (Pois).
+
+*Esirippu.*
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Lyyli, by Elvira Willman
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 14737 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..f35cf6f
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #14737 (https://www.gutenberg.org/ebooks/14737)
diff --git a/old/14737-8.txt b/old/14737-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..37ce864
--- /dev/null
+++ b/old/14737-8.txt
@@ -0,0 +1,5325 @@
+The Project Gutenberg EBook of Lyyli, by Elvira Willman
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Lyyli
+       Viisinäytöksinen näytelmä
+
+Author: Elvira Willman
+
+Release Date: January 19, 2005 [EBook #14737]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LYYLI ***
+
+
+
+
+Produced by Matti Järvinen and PG Distributed Proofreaders.
+
+
+
+
+
+
+
+
+LYYLI
+
+VIISINÄYTÖKSINEN NÄYTELMÄ
+
+
+Kirjoittanut
+Elviira Willman
+
+
+Ensimäisen kerran esitetty Suomen Kansallisteatterissa
+25 p. HELMIKUUTA 1903.
+
+
+Näyttelemislupa pyydettävä tekijältä.
+
+
+Ensimmäisen kerran julkaissut
+Yrjö Weilin 1903.
+
+
+
+
+HENKILÖT
+
+SIIVONEN, työmies..............................Hra I. Lattu.
+SIIVOSKA.......................................Rva O. Salo.
+LYYLI, heidän tyttärensä.......................Nti L. Högdahl.
+TOLOSKA     }                                 {Rva M. Leino.
+LINDBERGSKA }                                 { "  K. Suonio.
+VIRTASKA    } työmiehenvaimoja................{Nti C. Silén.
+ALASINSKA   }                                 { "  M. Lähteenoja.
+BÄCKLUNDSKA }                                 { "  H. Granfelt.
+BÄCKLUND, nuori työmies, palvelee sotaväessä...Hra I. Kainulainen.
+HELENA.........................................Nti E. Malm.
+IIDU  }                                       { "  A. Hildén.
+HILMA } kolme lasta...........................{------------
+AKKU  }                                       {------------
+MANDA..........................................Nti A. Auer.
+VOSSIKKA.......................................Hra O. Tuulos.
+BIRGER EKMAN }                                { "  K. Veckman.
+BERGENSTRÅLE } lääketieteen kandidaatteja.....{ "  P. Ahlman.
+ALLINEN      }                                { "  E. Kilpi.
+TALONMIEHEN VAIMO..............................Nti E. Niska.
+
+AIKA: nykyinen, tapahtuu HELSINGISSÄ.
+
+
+
+
+ENSIMÄINEN NÄYTÖS.
+
+
+Siivosen huone. Perällä ovi, joka johtaa porstuaan, oikealla keltainen
+kakluunihella, pari sänkyä, rottinki varjostin punaisella kankaalla
+vuorattu, seinällä Kristus ristinpuussa, Runebergin ja Topeliuksen
+kuvat; vasemmalla ikkuna, sen edessä pöytä, jolla myrtti; sohva,
+kirjahylly nurkassa. Huone on hyvin siisti. Lapsen vaunut. Kakluunin
+pellinnuorassa lapsen vaatteita kuivumassa.
+
+
+_1 kohtaus._
+
+SIIVOSKA. VIRTASKA.
+
+SIIVOSKA.
+
+Istukaa nyt toki, Virtaska! Eihän teidän niin kova kiire ole. Minä
+kaadan teille kahvia.
+
+VIRTASKA.
+
+Ei minulla aikaakaan olisi, kun on lauantai-ilta ja isä tulee tuossa
+paikassa kotia työstä.--Minä toin nyt sen pyykin, joka oli pestävänä.
+Kova työ niissä vaatteissa oli, kun olivat niin likaiset. Tuota, minun
+täytyi antaa ne paikkaajalle, koska olivat rikki.--Tässä ne nyt
+olisivat: kuusi paitaa ja neljä paria alushousuja ja kaksi villaröijyä
+ja viisi paria sukkia ja kaksitoista nenäliinaa. Katsokaa nyt itse!
+
+SIIVOSKA.
+
+Hyvä on. Kyllä minä teidän työnne tunnen.
+
+VIRTASKA.
+
+Ei hierominen niinkään lystiä ole, kun kädet ovat veriset entisten
+pyykinpesujen jälkeen, ettei tahdo saada yöllä nukutuksi, niin ne
+pakottavat. Kun rantimienkin pitää olla niin turvoksissa, ettei
+röijynhihaa aamulla yllensä saa. Peseppäs sitten aina puhtaaksi
+hiestyneitä, tahraisia vaatteita.
+
+SIIVOSKA.
+
+Kun oikein ajattelee, niin minusta tuntuu väliin, kuin eivät ihmisparat
+ehtisi huoahtaa, niin heidän täytyy tässä maailmassa rehkiä. Maailmassa
+eletään, ja maailman touhunnassa unohdetaan se, mikä kalleinta on,
+sielun rauha.
+
+VIRTASKA.
+
+Voi, kun minun tekee oikein hyvää kuulla, että sunnuntaiaamuna Siivonen
+nousee selvänä miehenä vuoteeltaan ja laulaa lapsensa ja vaimonsa kanssa
+hengellisiä lauluja. Ei monessakaan perheessä niin tehdä.
+
+SIIVOSKA.
+
+Kyllä Herra meitä tähän asti on hyvin johdattanut, ja maailman
+pahennuksesta varjellut, mutta meidän viimeinen päivämme ei ole vielä
+ehtoolla, ja paljon voi vielä muuttua, kun lapsetkin tulevat suuriksi.
+
+VIRTASKA.
+
+Onhan teillä vaan yksi tytär. Olisi edes poika.
+
+SIIVOSKA.
+
+Kyllä tyttäretkin voivat äidin sydäntä survoa,--älkää sanoko!--
+Kuinka moni on saanut tyttärensä turmeltuneena kotiinsa, varsinkin
+meikäläisistä.
+
+VIRTASKA.
+
+Ei luulisi sentään, että kaikki olisi ollut turhaa, kun on parhaansa
+mukaan koettanut.
+
+SIIVOSKA.
+
+Synti tulee niinkuin halla. Se ei tunnu, ennenkuin se on jo hävittänyt!
+Niin se on, niin se on.
+
+VIRTASKA.
+
+Ei teidän nyt sentään sovi itseänne soimata.
+
+SIIVOSKA.
+
+Ei ei! Mutta väliin minä ajattelen, enkö minä ole turhamielisyydessäni
+heittänyt lastani maailman viettelykseen, ja antanut hänen maistaa
+synnin puusta. Ja jos hän kerran käärmeen kiusauksesta lankee, niin
+täytyy minun huutaa: miksi laskin minä lapseni maailmalle, kun en voinut
+häntä varjella!--Voi, Virtaska, te ette tiedä mitä äidin sydän tuntee,
+kun hän tietää lapsensa olevan kotoa poissa. Joka isku, joka kohtaa
+hänen lastansa, se menee häneen kuin puukon pisto avoimeen haavaan,
+sillä niin on äidin sydän arka--
+
+VIRTASKA.
+
+Paikassaanko Lyyli nyt on?
+
+SIIVOSKA.
+
+Siellä hän nyt on. Menee joka aamu kello 8:lta, pääsee tunniksi
+päivälliselle ja vähäksi aikaa aamiaiselle ja 8:lta hän palaa kotiin.
+
+VIRTASKA.
+
+Paperikaupassako hän on?
+
+SIIVOSKA.
+
+Niin on. Aleksanterinkadun varrella. Minä ajattelin, mihin hänet
+pistäisin; ja kun hän ei jaksanut palvelukseenkaan mennä--
+
+VIRTASKA.
+
+Ei, ei--tietysti.
+
+SIIVOSKA.
+
+Jollain hänen pitää itseänsä elättää--
+
+VIRTASKA.
+
+Niin, niin--itseänsä elättää.
+
+SIIVOSKA.
+
+Eikä se mikään huono paikka ole, ei mikään sellainen, missä herroja käy.
+
+VIRTASKA.
+
+Niin aivan.
+
+SIIVOSKA.
+
+Niin pitäisi tuon säilyä.
+
+VIRTASKA.
+
+Kyllä luulisi.
+
+
+_2 kohtaus._
+
+HELENA (lapsi sylissä). Edelliset.
+
+SIIVOSKA.
+
+Joko Helena saunasta palasi?
+
+HELENA.
+
+Jo. (Asettaa lapsen vaunuun, ottaa riepuja kuivauspaikasta. Hän on hento
+kalpea nainen, hyvin hiljainen).
+
+VIRTASKA.
+
+Kyllä kai minunkin pitää lähteä.
+
+SIIVOSKA.
+
+Istukaa te vaan. Minä kaadan teille toisen kupin kahvia!
+
+VIRTASKA.
+
+Ei--sitä--olisi tarvittu.
+
+SIIVOSKA.
+
+(Helenalle). Pianhan sinä palasitkin? Joko se ehdittiin saunoittaa se
+lapsi?
+
+HELENA.
+
+Saunassa oli paljon ihmisiä. Ja kun lapsi rupesi yskimään, täytyi minun
+kiiruhtaa pois. Raukka ei siedä kuumuutta.
+
+VIRTASKA.
+
+Kaunishan lapsi sentään on.
+
+HELENA.
+
+Onhan hän, raukka. Sanoivat laitoksella, ettei saisi kuumassa pitää,
+ettei veri nousisi päähän. On vähän levoton. Herää vähemmästäkin
+rasahduksesta. Minä kun olen ollut itsekin vähän levoton, ei ole voinut
+lapsikaan oikein menestyä.
+
+VIRTASKA.
+
+Helena on itsekin kalpea. Olette kai heikko?
+
+HELENA.
+
+Tuleehan sitä sellaiseksi.--Ei voi nukkua yöllä. Ei ruoka maistu, eikä
+se vähä, minkä syö, virkistytä. On kuin joku kalvaisi sydäntä.
+
+VIRTASKA.
+
+Ei Helenalla ole palveluspaikkaa vielä?
+
+HELENA.
+
+Ei ole. On kesäinen aika, ettei saa. Kävin tänään toimistossa. Lupasivat
+sieltä toimittaa.
+
+VIRTASKA.
+
+Kuka on luvannut ottaa lapsen hoidettavakseen?
+
+HELENA.
+
+Kyllä kai joku, jos sitä kyselee.
+
+VIRTASKA.
+
+Ventovierasko! On sekin surkeaa, kun täytyy jättää lapsensa vieraan
+huostaan. Ja noin pieni vielä! Onko se kuukaudenkaan vanha?
+
+HELENA.
+
+Kolmen viikon!
+
+VIRTASKA.
+
+Jaa.--Kun minä viimeisen tyttöni sain, se oli laitoksessa, oli siellä
+nuori tyttö, ei hän ollut kuudenkaantoista vanha--ja kuinka se raukka
+itki, se itki niin, että olisi luullut hänen sydämensä pakahtuvan. Ja
+kun hänen täytyi viedä lapsensa itse ristille. Ei ollut edes kummiakaan.
+Kuka senkin tytön oli onnettomaksi tehnyt?
+
+SIIVOSKA.
+
+Kuka!? Kysy sitä!
+
+VIRTASKA.
+
+Minun tuli niin sääli! Minun tuli niin sääli, että eikö miehellä ole sen
+verran omaatuntoa, että jättäisi tuollaisenkin raukan rauhaan!
+
+SIIVOSKA.
+
+Oma on syy.--Miksi uskoa heitä!
+
+VIRTASKA.
+
+Kun uskottelevat!--Kuinka kauan minäkin tässä istun! Isä antaa aika
+läksytyksen, kun ei ole puuro valmis eivätkä perunat pöydällä.--
+Hyvästi vaan ja kiitoksia paljon. Paikkaaminen maksaa markan ja pesusta
+olisi 3 markkaa. Ei kai se ole paljon?
+
+SIIVOSKA.
+
+Ei ole. Kyllä sen mielellänne tarvitsette.
+
+VIRTASKA.
+
+Kyllä! Hyvää yötä sitten. Kello käy jo yhdeksää. (pois).
+
+
+_3 kohtaus._
+
+SIIVOSKA.
+
+Kun ei Lyyli ole tullut kotia! Olisi hänen jo pitänyt ehtiä. Tahtoisitko
+puuroa, Helena?
+
+HELENA.
+
+Kiitoksia. Minä keitin itselleni iltapäivällä kahvia ja söin palasen
+funttaleipää.
+
+SIIVOSKA.
+
+Mitä se sellainen! Tekee vain pahaa. Ota tuosta lautasellinen puuroa!--
+Mistä sinä lapsellesikaan rintaa annat! Kyllä olet saanut nälkääkin
+nähdä.
+
+HELENA.
+
+Ei se mitään ole.--Kyllä vielä vaurastun.
+
+SIIVOSKA.
+
+Ei sitä niinkään vaurastu.--Ota nyt vaan ja syö. Oletko lapsenakaan
+koskaan saanut syödä kylläksesi? Ja siitä ei hevillä toivu--vaikka
+vieraankin ruokaan pääsisi. Pitäisi Lyylin jo tulla. Missä se tyttö
+viipyy?
+
+HELENA.
+
+Ei hän vaan lie lähtenyt huviretkelle?
+
+SIIVOSKA.
+
+Huviretkelle. Ei hän ole koskaan vielä sitä tehnyt--
+
+HELENA.
+
+Voisihan tämä olla ensi kerta.
+
+SIIVOSKA.
+
+Mitä sinä sanot?
+
+HELENA.
+
+Minä pelkään, että Lyyli on mennyt jonnekin kävelemään. Kyllä hän jo
+muuten olisi kotona.
+
+SIIVOSKA.
+
+Että se olisi? Lapsellinen minäkin olen. Onhan hän jo aika ihminen, eikä
+hän huonojen ihmisten seurassa kulje.--Mutta kyllä olisi ollut
+parempi, että hän olisi käynyt kotona.
+
+HELENA.
+
+Ei olisi kai ehtinyt.
+
+SIIVOSKA.
+
+Niinhän se on.--Niin kai!--Ruvetaan me vaan syömään. Ei isä tule
+pitkään aikaan kotia; kun meni työväenyhdistyksen kokoukseen.--Tule
+nyt Helena. Kyllä lapsesi siellä säilyy.
+
+HELENA.
+
+Minä puhelin äsken Iidan kanssa. Kyllä hänkin on kipeän näköinen, niin
+kalpea, että oikein pahaa teki.
+
+SIIVOSKA.
+
+On sekin ihminen! Ahdistaa rintaa ja hengitys käy kuin kiveä vetäisi
+savupiippua ylös, mutta hekumassa elää!--Kun näkee ne lapsetkin. Pojan
+on jalka kipeä--seisoo kyhjöttää talvipakkasessa portin edessä ja on
+niin viluissaan, että on ihan musta kasvoiltaan--mutta ei mene sisään.
+Kuka sitä komentaisi? Äiti on työssä ja tytöt juoksevat omia teitänsä.
+Kuinka lienee raukkojen ruuankin laita? Ei muuta syödä kuin kahvia ja
+leipää. Minkälaisia ihmisiä sellaisellakin hoidolla kasvaa, sitä minä en
+ymmärrä.
+
+HELENA.
+
+Se on surkeaa!
+
+SIIVOSKA.
+
+Jos ne tytöt vähän ajattelisivat, ennenkuin he syöksevät itsensä ja
+viattomat lapset tuollaiseen tilaan. Mutta ei--ei ajatella mitään--
+
+HELENA.
+
+(Huoahtaa). Ei.
+
+SIIVOSKA.
+
+Ja sinunkin, Helena paran, piti samalla lailla käydä. Älä nyt itke. Ei
+se nyt enää itkusta parane. Mutta sääli on sinua. Sinä olet sentään
+kiltti ja hyvä tyttö. Et sinä onnettomuuttasi olisi ansainnut--mutta
+synti oli sinullekin mieluinen.--Jos en minä tätä olisi omilla
+silmilläni nähnyt, en minä olisi muiden puhetta uskonut.
+
+HELENA.
+
+(Hymyilee raskaasti.) Synti, synti! Ken meistä sitä synniksi luulee, kun
+se näyttää niin helpolta?
+
+SIIVOSKA.
+
+Se on siis kuin noiduttua! Ei pidä monenkaan tytön siitä synnistä vapaa
+olla. Ja mikä sinutkin siihen saattoi?
+
+HELENA.
+
+Ajattelemattomuus ja--vereni.
+
+SIIVOSKA.
+
+Olethan sinäkin synnissä siinnyt.
+
+HELENA.
+
+Äiti oli tulisenverinen kuin minäkin. Minä jaksoin toki kauemmin sitä
+vastustaa, sillä minä olin vanhempi langetessani--
+
+SIIVOSKA.
+
+Olisi sinun sentään pitänyt ajatella, kun tunsit äitisi teot--
+
+HELENA.
+
+Kyllä minä ne tunsin. Te ette Siivoska tiedä, missä haahmussa viettelijä
+tulee.--Kyllä synti kauneuden leiman saa, kun se omia himojamme
+hivelee.--Eikä tehtyä voi enää tekemättömäksi tehdä.
+
+SIIVOSKA.
+
+Pitäisi sinunkin onnettomuutesi Lyyliä varoittaa.
+
+HELENA.
+
+Pitäisi, vaan hän ei sitä ymmärrä. Hän luulee oman syntinsä oikeaksi.
+Niin se jokaisen on.
+
+SIIVOSKA.
+
+Voi Herra, jos minun vielä sekin päivä nähdä täytyy, että tyttäreni
+lapsi käsivarrella luokseni saapuu, eikä sillä lapsella ole sijaa
+ihmisten joukossa, silloin kuolisin suruun.
+
+HELENA.
+
+Kyllä siihen tottuu. Ei ihminen surusta kuole.
+
+SIIVOSKA.
+
+Voi sitä Lyyliä, joka saattaa minut tällaiseen tuskaan! Minä menen
+katsomaan Hellmannille. Sieltä näen, jos hän menee ohitse. Hoida sinä
+tulta ja pane isälle puuroa vatiin, kun hän tulee kotiin. (Pois.)
+
+
+_4 koht._
+
+TOLOSKA. HELENA.
+
+TOLOSKA.
+
+Hyvää päivää. Onko täällä kukaan kotona?
+
+HELENA.
+
+Ei ole kukaan muu kuin minä. Mutta kyllä Siivoska pian palaa. Meni vähän
+asialle.
+
+TOLOSKA.
+
+Kenenkä lapsi tuossa makaa?
+
+HELENA.
+
+Minun.
+
+TOLOSKA.
+
+Hyvä Jumala! Ja milloinka se?! Voi, onko se Helenakin. (Helena
+purskahtaa itkuun).--Niin. Noh!--Ei sitä enää voi auttaa. Poikako se
+on vai tyttö?
+
+HELENA.
+
+Poika.
+
+TOLOSKA.
+
+Meilläkin on kolme poikaa. Sinne ne jäivät nukkumaan isän kanssa. Minä
+pesin astiat ja ajattelin, että menen tässä entisiä hyyrykumppaneitani
+katsomaan. Mitenkä ne jaksavat?
+
+HELENA.
+
+Kiitos hyvin. Kyllä Siivoska on kaltaisensa.
+
+TOLOSKA.
+
+Niin sekin ihminen tekee työtä kuin päivätyömies ja lapsensa tähden
+vaan. Kyllä minua monta kertaa harmitti, kun näin kuinka äiti hommasi ja
+hyöri ja tytär kävi vapaana kuin mikäkin mamselli. Mikä siitäkin
+etanasta tulee, minä ajattelin usein itsekseni.
+
+HELENA.
+
+Lyyli kävi koulua.
+
+TOLOSKA.
+
+Koulua, koulua. Kyllä se silti olisi voinut työtä tehdä. Ei se olisi
+ollut muuksi kuin ruumiin terveydeksi. Minun teki usein mieli sanoa
+Siivoskalle, että älä kasvata lastasi noin veteläksi, kyllä sinä sen
+sopan kerran niellä saat. Mutta mitä minä? Minä olin vanhanaikuinen.
+Siivoska rakasti lastansa ja luuli, että se raukka oli niin heikko.
+
+HELENA.
+
+Heikko Lyyli on ollutkin.
+
+TOLOSKA.
+
+Heikko! Niin, kun ei sen verran ruumiilliseen työhön pakoitettu, että
+olisi edes ruoka maistunut. Kun minä näen kuinka äitien täytyy hyöriä ja
+pyöriä, passata ja pestä pyykkiä, ja tyttäret istuvat vaan kädet
+ristissä ja lukevat romaaneja, niin--ei siitä ajan pitkään hyvää tule,
+sen minä sanon.
+
+HELENA.
+
+Jos nyt yksi--
+
+TOLOSKA.
+
+Niin yksi ja yksi!--Ja sillä tavalla kaikki. Pitääkö se sitten olla
+huonoa työtä jos palvelee?--Eikö kunnon ihmisten lasten sovi enää
+tehdä ruumiillista työtä ja tulla kunnon työmiesten vaimoiksi! Olkoot
+vaan koulutettuja.--Mutta että he vaan seisoisivat jossain
+paperikaupassa ja hakisivat herroja--niin, sen minä sanon, että
+huonosti se leikki loppuu.
+
+HELENA.
+
+Kyllä Lyyli on koettanut pysyä pahasta poissa.
+
+TOLOSKA.
+
+Niin on, niin on! Mutta pahalla on monta paulaa! Ja moni on ottanut
+katinkullan kullaksi.--
+
+HELENA.
+
+Mitä te sitten tekisitte?
+
+TOLOSKA.
+
+Panisin tyttäreni lattiaa pesemään, sillä lattia on kuitenkin pestävä!
+
+
+_5 kohtaus._
+
+SIIVONEN. Edelliset.
+
+TOLOSKA.
+
+Kas siinähän on Siivonen! Hyvää päivää. Minä olen jo tässä hyvän
+varttitunnin istunut ja pauhannut, niinkuin minun tapani on. Ja
+haukkunut ihmiskuntaa. Kyllä te minut tunnette.
+
+SIIVONEN.
+
+Noh, kuinka teillä jaksetaan!
+
+TOLOSKA.
+
+Kiitos kysymästä, mainiosti. Me pidämme niin siitä uudesta
+kortteeristamme! Eikä se työmies kadu, joka laittaa itselleen oman
+talon, ettei tarvitse isäntien pahoista seinistä antaa sitä, minkä töin
+tuskin ansaitsee. Ajatelkaa, 20 ja 30 markkaa kuussa ilman puita ja
+öljyä ja ruokaa, mokomista kosteista hökkeleistä.--E--ei. En minä sitä
+päivää koskaan kadu, kun minä sanoin meidän ukolle, että sissoo, nyt
+mekin mennään puulaagiin ja hommataan oma talo.--Kun ette tekään
+Siivonen.
+
+SIIVONEN.
+
+Kun me tässä vanhoiksi tullaan, niin me lähdetään maalle.
+
+TOLOSKA.
+
+Mikä teidän on hätänä, kun on tuo yksi tytär vaan, ja hän joutuu
+tietysti pian naimisiin, ettei teidän tarvitse muuta kun käydä kahvilla
+vaan, mutta meillä kun on kolme poikaa, niin pitää kai yhdellä olla
+kamari, minne akkansa vie, jos niin pitkälle päästään.
+
+SIIVONEN.
+
+Kyllä tuo talojen rakentaminen yhtiöissä on mainio, en minä sitä voi
+kieltää.
+
+TOLOSKA.
+
+Noh Herran ihme, kun ei ihmisillä saanut enää lapsiakaan olla, sillä
+silloin ei saanut huoneita. Lapset muka huusivat pihalla ja häiritsivät
+muitten hyyryläisten rauhaa. Eivät suinkaan ne puukappaleita ole ne
+raukat. Ja kuin eivät ne herrojenkaan lapset osaisi huutaa, mutta
+työmiehen lapset ne raukat ovat kuin saastutus.--
+
+SIIVONEN.
+
+Noh, noh!
+
+TOLOSKA.
+
+Joskus ihminen sydämensä purkaa. Minua oikein sapettaa. Tuossa eräs
+muurarin vaimoraukka, ei saanut huoneita, vaikka maksoi hyyrynsäkin
+etukäteen.--Hänellä oli muka liian paljon lapsia. Noh, kuka niitäkään
+viitsisi pitää, jollei työmies tolvana? Eiväthän ne herrasväet viitsisi
+sitä vaivaa nähdä. Ja lapset ne sentään joskus maata kyntävät, ettei
+nälkään kuolla.
+
+SIIVONEN.
+
+Toloskan pitäisi puhua työväenkokouksessa.
+
+TOLOSKA.
+
+Minä!--En minä minnekään kokoukseen mene.--Mutta kyllä minä tässä
+väliin sydämystyn, kun minä maailman menoa katselen.--Ja minä olenkin
+jyrkkä, kun minä suutun.
+
+SIIVONEN.
+
+Kyllä väliin tahtoo ihminen väkisinkin suuttua, mutta ajattelee silloin,
+että kuka tietää, mikä hyöty on siitä ja siitäkin asiasta. Ihmisen
+luonto on niin kankea taipumaan. Ja ehkä me olemme usein liian pikaiset
+Herran töitä mestaroimaan.
+
+TOLOSKA.
+
+Niin te sanotte! Mutta kun sattuu omaan nahkaan, kyllä kiljahdatte!
+Teillä ei ole vielä suruja ollut.
+
+SIIVONEN.
+
+Herra meitä niistä varjelkoon.
+
+TOLOSKA.
+
+Tuota--asialle minä tänne oikeastaan tulinkin.--Minä tulin
+pyytämään, että ettekö tulisi meille kahville ensi sunnuntaina, kun me
+vihitään uusi kortteerimme kahvikesteillä.
+
+SIIVONEN.
+
+Kiitoksia paljon vaan. Mitä akka siihen sanoo. Hänen on aikomus lähteä
+maalle mattoja kutomaan.--Saa nyt nähdä.
+
+TOLOSKA.
+
+Tulkaa nyt vaan uutta taloamme katsomaan! Ehkä teidänkin tulee halu
+ruveta samanlaiseen hommaan. Sanokaa terveisiä Siivoskalle. Kuinka hän
+on jaksanut?
+
+SIIVONEN.
+
+Sellainen on ollut kuin ennenkin. Vähän valittaa, että pistää sydämessä.
+On jo käynyt vanhaksi ja väsyneeksi.
+
+TOLOSKA.
+
+Liian paljon työtä tehnyt ijässään.--
+
+SIIVONEN.
+
+Niin kai se on.
+
+TOLOSKA.
+
+Ja Lyylillä on paikka?
+
+SIIVONEN.
+
+Paperikaupassa.
+
+TOLOSKA.
+
+Ei kai ehdi auttaa äitiä ollenkaan kotiaskareissa?
+
+SIIVONEN.
+
+Mitä hän!
+
+TOLOSKA.
+
+Niin mitä hän! Ja käy aina hienoissa vaatteissa.
+
+SIIVONEN.
+
+Täytyy käydä, kun on ihmisten joukossa.
+
+TOLOSKA.
+
+Niin! Ei voida ruumiillista työtä tehdä--ei.--Lukee kai
+joutohetkillään, on kadulla kävelemässä!
+
+SIIVONEN.
+
+Kai on.--En minä aina tiedä.
+
+TOLOSKA.
+
+Ette!--Voi, voi!--En minä vaan!
+
+SIIVONEN.
+
+En minä sille mitään voi. Se on äidin asia.
+
+TOLOSKA.
+
+Niin on--niin! Kyllä minun täytyy lähteä. Hyvästi vaan. Käykää
+sunnuntaina katsomassa. Kai Lyylilläkin on senverran aikaa, vaikka
+hänellä nyt on paljon muita tuttavia.--
+
+SIIVONEN.
+
+Kyllä me sitten tullaan.--
+
+TOLOSKA.
+
+Ja Helena käy myöskin katsomassa.--Kyllä meillä on sinullekin pannu
+lämpimänä.--
+
+HELENA.
+
+En voi, kun lapsikin on levoton.
+
+TOLOSKA.
+
+Niin se on, Helena parka!--Hyvästi nyt vaan ja Jumalan haltuun. Jos
+jotain tarvitsette, niin käykää Tolosella hakemassa, kyllä meillä
+annetaan, jos on.--Hyvästi!
+
+SIIVONEN.
+
+Hyvästi!
+
+
+_6 kohtaus._
+
+SIIVONEN. HELENA.
+
+SIIVONEN.
+
+Tuo Toloska on hyvin hyvä ihminen, mutta hän pauhaa liian paljon.
+
+HELENA.
+
+Noh niin! Lyyliäkin moitti. Sanoi, ettei pidä siitä, että olette häntä
+liian paljon säästäneet.
+
+SIIVONEN.
+
+Niinkö sanoi! En minäkään sitä oikein ole tahtonut, mutta äiti on ollut
+niin heikko luonteeltaan.--Työihmisen minä olisin tahtonut siitä
+tehdä, mutta kun se pienestä asti on ollut semmoinen krääkkä.--En minä
+sitten ymmärrä.--
+
+HELENA.
+
+Sitä pelkäsi, että surua se teille tuottaisi.
+
+SIIVONEN.
+
+Sitäkö pelkäsi?! Missä hän nytkin on?
+
+HELENA.
+
+Äiti lupasi mennä katsomaan.
+
+SIIVONEN.
+
+Kello käy jo kymmenettä--
+
+SIIVOSKA. (tulee).
+
+HELENA.
+
+Ei Lyyliä vielä näkynyt?
+
+SIIVOSKA.
+
+Ei!--Joko isä on saanut ruokaa?
+
+HELENA.
+
+Jo. Toloska kävi äsken täällä.
+
+SIIVOSKA.
+
+Mitä hän tiesi?
+
+HELENA.
+
+Pauhasi vähäsen.
+
+SIIVOSKA.
+
+Niinhän hän aina tekee.
+
+SIIVONEN.
+
+Toloska on hyvin rehti ihminen. Ei opeta lapsiaan laiskuuteen.
+
+SIIVOSKA.
+
+Enhän minäkään sitä tee.
+
+SIIVONEN.
+
+Ei tiedä.
+
+SIIVOSKA.
+
+Aina sinä minussa syytä löydät.
+
+SIIVONEN.
+
+Missä tyttö nytkin viipyy?
+
+SIIVOSKA.
+
+Eihän hän montakaan kertaa ole poissa ollut.
+
+SIIVONEN.
+
+Ei tarvitsisi olla niitäkään kertoja.
+
+SIIVOSKA.
+
+Kyllä minä sen Lyylille sanon.
+
+SIIVONEN.
+
+Aina siitä tytöstä saa riidellä.
+
+SIIVOSKA.
+
+Se on nyt, vaivainen, sellainen riitakapula.
+
+SIIVONEN.
+
+Sinä sitä aina hemmoittelet. Jos minä vähäisen ärjähdän, heti se rupee
+itkemään ja sinä väliin.
+
+SIIVOSKA.
+
+Lyyli on nyt kerran niin arka luonnostaan.
+
+SIIVONEN.
+
+Arka! Lukee ja saa päänsä pyörälle.
+
+SIIVOSKA.
+
+Älä nyt riitele, Siivonen! Voi tulla suurempiakin vastuksia, kuin mitä
+hänestä on.
+
+SIIVONEN.
+
+Kyllä hänessäkin on jo tarpeeksi.
+
+
+_7 kohtaus._
+
+IIDU. Edelliset.
+
+SIIVOSKA.
+
+Mitä Iidu näin myöhään tahtoo?
+
+IIDU.
+
+Äiti lähetti pyytämään, että jos Siivoskalla olisi antaa roppia.--
+
+SIIVOSKA.
+
+Onko äiti taas kipeä?
+
+IIDU.
+
+On.
+
+SIIVOSKA.
+
+Ahdistaako taas?
+
+IIDU.
+
+Ahdistaa.
+
+SIIVOSKA.
+
+On sekin surkeaa. Tuossa on tippoja, 20 tippaa. Onko äiti ollut päivän
+pyykillä?
+
+IIDU.
+
+On.
+
+SIIVOSKA.
+
+Mene nyt. Älä särje pulloa.
+
+IIDU.
+
+Hyvästi!
+
+SIIVOSKA.
+
+On sekin! Nyt Manda asuu siellä, kun Alasinska ajoi hänet heiltä pois,
+sen Alasinin veljen tähden--ja millaista elämää ne nyt siellä pitävät
+ihan lasten silmien alla. (ulkona). Hyvää iltaa Bäcklundska. Vastako
+tekin työstä palaatte?--Väsymys on?--Ja ukko tulee sunnuntaiksi
+kotiin! Niin, niin!--Odottaahan sitä sopii. Kun on niin kiltti ja hyvä
+mies. Hyvää yötä! (sisällä). Sellaista se on, kun on ihmisellä hyvä mies
+niinkuin Bäcklund. Sekin on merkillinen pari. Akka pesee pyykkiä ja
+ansaitsee rahaa, kun ukko on kasarmissa. Ja he ovat niin onnelliset.
+Mutta kun on sellainen kuin mitä Alasinskalla on. Eilen taas oli
+juovuksissa.
+
+SIIVONEN.
+
+Ei tarvitse sellaista ottaa.
+
+SIIVOSKA.
+
+Kun on jo yksi lapsi kainalossa--eikä mies--
+
+SIIVONEN.
+
+Olisi pysynyt yksinänsä.
+
+SIIVOSKA.
+
+Mikä sitten parasta lie?--Ei aviottoman lapsen äitinäkään ole lystiä
+olla.
+
+SIIVONEN.
+
+Ei tarvitse uskoa miehiä, jotka sillä tavalla elävät, että tekevät tytön
+onnettomaksi.
+
+SIIVOSKA.
+
+Ei pitäisi, mutta kuka tässä on aina niin viisas.
+
+
+_8 kohtaus._
+
+LYYLI. Edelliset.
+
+SIIVOSKA.
+
+Siinä sinä vihdoin olet! Missä sinä olet ollut?
+
+LYYLI.
+
+Korkeasaarella!--Anteeksi, äiti, etten ehtinyt tulla kotiin sanomaan.
+Me lähdimme niin äkkiä.--
+
+SIIVOSKA.
+
+Älä toista kertaa sillä tavalla lähde.
+
+LYYLI.
+
+En, äiti.
+
+SIIVOSKA.
+
+Tuossa on puuroa! Ota lusikka kaapista ja syö.--Me olemme väsyneet ja
+menisimme maata.
+
+LYYLI.
+
+Minun ei ole nälkä, äiti!
+
+SIIVOSKA.
+
+Oletko syönyt jo?
+
+LYYLI.
+
+Olen.
+
+SIIVOSKA.
+
+Missä?
+
+LYYLI.
+
+Me söimme siellä! Oli niin kaunista, ettemme malttaneet sieltä lähteä.
+Istuimme sillä kukkulalla, joka on Viaporiin päin--ja katselimme
+kuinka aurinko laski.--Se oli niin ihanaa. Kun tulimme alas, niin
+menimme verannalle. Siellä herrat tarjosivat meille teetä.
+
+SIIVOSKA.
+
+Mitä herroja?
+
+LYYLI.
+
+Kolme tohtoria!--
+
+SIIVOSKA.
+
+Mitenkä sinä olet tullut heidän tutukseen?
+
+LYYLI.
+
+Toisten tyttöjen kautta! Niinhän aina tullaan tuttaviksi.
+
+SIIVOSKA.
+
+Mikä niitten nimi on?
+
+LYYLI.
+
+Tohtori Bergenstråle, tohtori Allinen ja tohtori Ekman.
+
+SIIVOSKA.
+
+Professorin poika?
+
+LYYLI.
+
+Niin.
+
+SIIVOSKA.
+
+Ja sinä--
+
+LYYLI.
+
+Hän on hyvin hyvä minulle.
+
+SIIVOSKA.
+
+Älä liian usein mene hänen seuraansa. Sen minä sanon.
+
+LYYLI.
+
+En, äiti.
+
+SIIVONEN.
+
+Joko sinä rupeat vuodetta laittamaan? Minä menisin nukkumaan.
+
+LYYLI.
+
+(Helenan luona). Onko lapsi terveempi?
+
+HELENA.
+
+On.
+
+LYYLI.
+
+Saanko minä aukaista akkunan? Täällä on niin kuumaa.
+
+SIIVONEN.
+
+Kyllä sinä tämän kuumuuden kestät.
+
+LYYLI.
+
+Päätäni kivistää.
+
+SIIVONEN.
+
+Tule varhemmin kotiin, äläkä juokse kapakoissa.--Kyllä tämä oli
+ensimäinen ja viimeinen kerta, kun se tapahtui. Et sinä ainakaan minun
+luvallani sinne toistamiseen mene.
+
+LYYLI.
+
+En, isä!
+
+SIIVOSKA.
+
+Soh! Pane nyt nukkumaan, Lyyli. Huomenna me mennään kirkkoon--on Pyhän
+Kolminaisuuden sunnuntai.--Ja sitten me menemme Toloselle kahville.
+
+HELENA.
+
+Toloska käski Lyyliä erityisesti.
+
+LYYLI.
+
+Kyllä minä tulen, äiti.
+
+SIIVONEN. (Riisuutuu).
+
+Ja kaikki tohtorit jääkööt unohduksiin. Ne eivät ole työmiehiä. Eikä
+heidän tarvitse meikäläisten kanssa seurustella. Siitä ei ole muuta kuin
+harmia, muista se! Tässä tuonoin oli Työmiehessä kirjoitus, millaista
+elämää ne pitivät siellä Lastenkodonkadulla--
+
+LYYLI.
+
+Isä!
+
+*Esirippu.*
+
+
+
+
+TOINEN NÄYTÖS.
+
+
+Samassa paikassa kuin edellinen.
+
+
+_1 kohtaus_.
+
+LYYLI. BIRGER.
+
+BIRGER.
+
+(Äkkiä sisään).
+
+LYYLI.
+
+Sinä tulit!--Voi kuinka aika kävi pitkäksi sinua odottaessa. Eihän
+kukaan vaan nähnyt, että sinä tulit?
+
+BIRGER.
+
+Minä olen sinua niin ikävöinyt.--Tule tänne, että saan sinua oikein
+katsella. Sinä--sinä--ihana--sinä jumaloitava--
+
+LYYLI.
+
+Kuinka oikeassa olit kun sanoit, että voi löytyä puhdasta rakkautta
+teidän herrojen ja meidän työmiesten tyttärien välillä--
+
+BIRGER.
+
+Ethän sinä ole palvelijatar.
+
+LYYLI.
+
+Mutta minä olen kuitenkin samaa säätyä kuin he!--Sinä olet niin hieno,
+niin ylhäinen, niin lahjakas.
+
+BIRGER.
+
+Kuinka täällä on rauhallinen olla! Niin viileää, niin viileää! Ah, jos
+sinä tietäisit, kuinka levotonta elämää minä vietän. Mutta älkäämme
+puhuko siitä, sillä nyt on kevät, nyt minä olen nuori, nyt minä tahdon
+rakastaa, ja sinua, sinua minä rakastan kuin naispuhtautta, kuin
+kevättä, kuin sen ihaninta mahlajuomaa!--Nyt minä tahdon olla
+onnellinen.
+
+LYYLI.
+
+Täytyykö sinun välttämättömästi elää tuota elämää, jota sinä elät?
+Täytyykö sinun rasittaa itseäsi?
+
+BIRGER.
+
+Täytyy.--Isä on professori. Minun täytyy suorittaa tutkintoni samalla
+loistolla kuin hänkin, minä en saa olla ala-arvoisempi numeroissa.
+
+LYYLI.
+
+Sinusta tulee siis tohtori?
+
+BIRGER.
+
+Ensi vuonna.
+
+LYYLI.
+
+Eikö ole ollut ikävä lukea?
+
+BIRGER.
+
+On kyllä välistä.
+
+LYYLI.
+
+Ja silloin--
+
+BIRGER.
+
+Silloin minä heittäydyn hurjisteluun.--Vaan älä puhu siitä! Se saa
+minut pahalle tuulelle taas. Ja minä tahdon sinun luonasi olla iloinen
+--sillä sinä olet todella herttainen tyttö.
+
+LYYLI.
+
+Enkö ole muuta kuin herttainen?
+
+BIRGER.
+
+Kiltti, suloinen, armas--(suutelee).
+
+LYYLI.
+
+Älä suutele niin hurjasti.
+
+BIRGER.
+
+Minun on ollut niin ikävää--Laske kätesi otsalleni!--Se tekee niin
+hyvää.
+
+LYYLI.
+
+Onko raskasta käydä klinikassa?
+
+BIRGER.
+
+Ei! Minä pidän siitä työstä. Se on kuin ihmiskunnan perkaamista.--
+Kaikki mätä leikataan pois--ja kaikki terve pannaan puhtaisiin
+liinavaatteisiin. Se on niin ihanaa saada leikata mätää pois.
+
+LYYLI.
+
+Ja lohduttaa kärsiviä.
+
+BIRGER.
+
+Ja lohduttaa kärsiviä. Mutta maailmassa on niin paljon kärsimystä, ettei
+sitä jaksa ajatella. Väliin kun minä lähden klinikan ikävistä saleista,
+missä ei näe muuta kuin kärsivän näköisiä, kalpeita kasvoja, jotka eivät
+voi nauraa--ei ikinä enää nauraa, sillä kuolema on alkanut työtänsä
+heidän ruumiissaan, on minun niin raskas olla.
+
+LYYLI.
+
+Älä puhu siitä, älä puhu kuolemasta!
+
+BIRGER.
+
+Niin, en tahdo sitä ajatella, tahdon uskoa, että elämää voi elää--
+niinkuin me, jotka olemme nuoret, jotka voimme rakastaa, kauniisti,
+puhtaasti, lämpimästi rakastaa.
+
+LYYLI.
+
+Birger! Minä ihailen sinua.
+
+BIRGER.
+
+Ihaile sitä tunnetta, joka nyt vapaasti rinnassani riehuu. Se ei tapahdu
+muulloin kuin elämäni pyhäpäivinä. Muuten se uinuu rinnassani ja riutuu.
+
+LYYLI.
+
+Ovatko kaikki toverisi tuollaisia kuin sinä?
+
+BIRGER.
+
+Eivät lapsi kulta. Ne ovat fakkimiehiä.
+
+LYYLI.
+
+Oletko sinä sellainen?
+
+BIRGER.
+
+En! Minä olen haaveilija. Ja nyt, niinkauan kuin olen sinun luonasi,
+onnellinen haaveilija. Minun on niin hyvä olla. Tahtoisin tähän kuolla.
+Ja kuitenkin tiedän, etten uskaltaisi sitä tehdä.
+
+LYYLI.
+
+Birger?
+
+BIRGER.
+
+(Hellästi). Mitä?
+
+LYYLI.
+
+Rakastatko minua? Voisitko sinä rakastaa minua? Ihan täydellisesti--
+tarkoitan. Sano, sano.
+
+BIRGER.
+
+En tiedä--uskallanko.
+
+LYYLI.
+
+Ja mikset?
+
+BIRGER.
+
+Siksi että.
+
+LYYLI.
+
+Että--?
+
+BIRGER.
+
+Että minä olen sinua heikompi, taikka siksi että tahdon olla sinua
+järkevämpi.
+
+LYYLI.
+
+Menetkö illaksi kaivohuoneelle taas?
+
+BIRGER.
+
+Miksen menisi? Eihän se ole mikään mestauslava.
+
+LYYLI.
+
+Hurjistelemaan. Niinhän se on kuin mestauslava sinulle! Olethan heikko
+--sanoithan sen itse. Älä mene tänään Kaivopuistoon! Mene kotiin--
+
+BIRGER.
+
+Nukkumaan kuin pienet kiltit lapset--
+
+LYYLI.
+
+Niin.
+
+BIRGER.
+
+Ja huomenna?
+
+LYYLI.
+
+Jälleen nukkumaan.
+
+BIRGER.
+
+Ja ylihuomenna? Nukkumaan--kunnes--sen saan, jota rakastan. Ja hän
+tulee silloin minun luokseni kotiin.
+
+LYYLI.
+
+Birger!
+
+BIRGER.
+
+Tule sinä minun luokseni, niin minä menen kauniisti kotiin. Joka ilta,
+niin. Me olisimme yksin suuressa huoneistossa--siellä on niin
+vilpoisata. Sinä kävelisit siellä kuin kotonasi; minä soittaisin
+sinulle. Jos tietäisit mikä uusi kaunis pianino minulla on. Ei kukaan
+ole kotona koko suuressa huoneistossa, ei koko käytävässä. Ei kukaan
+meistä juoruaisi--ei kukaan. Tuletko?
+
+LYYLI.
+
+En tule?
+
+BIRGER.
+
+Mikset? Pelkäätkö?
+
+LYYLI.
+
+Pelkään. Ihmiset eivät ymmärtäisi meidän tekoamme.
+
+BIRGER.
+
+Siksi ihmiset ovat liian typerät!
+
+LYYLI.
+
+Tahi ehkä me olemme väärässä?
+
+BIRGER.
+
+Väärässä! Siksikö että meillä kerrankin on yksi elävä tunne, yksi oikea
+tunne.
+
+LYYLI.
+
+Vaan ei Jumalan sääntöjen mukaan oikea.
+
+BIRGER.
+
+Siinä sitä ollaan. Vai ei Jumalan sääntöjen mukaan! Ole sitten
+säännöllinen! Me eroamme iäksi.
+
+LYYLI.
+
+Ah!--Erotkaamme! Se on ehkä parasta.
+
+BIRGER.
+
+(Vitkaan). Erotako?--Siis pieni seikkailu vaan sinulle kuin minulle.
+--Sinulle ensimäinen, minulle yksi kymmenien joukossa.
+
+LYYLI.
+
+Ei!
+
+BIRGER.
+
+No rakasta minua sitten kerran ja pelkäämättä. Minä rakastan sinua
+todellakin Lyyli.
+
+LYYLI.
+
+Birger!
+
+BIRGER.
+
+Älä siitä niin suurta melua pidä! Se on heikkoa ja huonoa, vaan se on
+kuitenkin sellaista, josta olen joskus uneksinut. Minä kaipaan sinun
+rakkauttasi. Voisin langeta polvilleni sinun eteesi ja ihailla sinua,
+sinun silmiäsi, sinun katsettasi, sinun suutasi, sinun pientä vakavaa
+kasvonilmettäsi ja koko sinun olentoasi. Minä voisin pusertaa sinut
+kuoliaaksi syleilyilläni.
+
+LYYLI.
+
+Oi, jos tietäisit mitä tuskia minä kärsin, kun sinä olet mennyt, minä
+pelkään, että sinä unohdat minut, että sinä kerrot minusta tovereillesi,
+ja he nauravat.
+
+BIRGER.
+
+Lyyli!
+
+LYYLI.
+
+Niin, niin! En minä olisi ainoa, josta niin kerrotaan. Mitenkä olisin
+onneton, jos minä sellaista itsestäni kuulisin!
+
+BIRGER.
+
+En minä sinusta mitään kerro.
+
+LYYLI.
+
+Vaan jos me läksisimme jonnekin soutelemaan, vuokraisimme veneen
+Sanvikin sillasta. Läksisimme kauas ihmisten joukosta metsäisten
+rantojen keskelle. Se olisi niin ihanaa.
+
+BIRGER.
+
+Minä koetan päästä vapaaksi klinikasta.
+
+LYYLI.
+
+Ja kun sinä olet noin vaatimattomassa puvussa, ei kukaan voi sinua
+epäilläkään. Sinä voit olla vaikka minun sulhaseni. Siksi minä olen
+sinut valehdellut näille akoille. Älä suutu! He näet ovat nähneet sinun
+saattavan minut portille. Ja he heti pitämään neuvottelua, kuka sinä
+olit. Äiti yksin tietää, kuka sinä olet.
+
+BIRGER.
+
+Äiti!
+
+LYYLI.
+
+Minä en voinut sitä äidiltä salata. Minun täytyi hänelle sanoa, että
+olit minun tuttavani ja että sinä olit hyvin hyvä minulle.
+
+BIRGER.
+
+Ah!
+
+LYYLI.
+
+Mitä sinä ajattelet? Sinä olet niin kummallisen näköinen.
+
+BIRGER.
+
+En minä mitään ajattele, en kerrassaan mitään. Ja nyt hyvästi! Anna
+minulle vielä yksi suudelma! (Suutelee). Kyllä sinä todellakin olet hyvä
+minulle, Lyyli. (Pois).
+
+
+_2 kohtaus._
+
+LYYLI. LINDBERGSKA.
+
+LYYLI.
+
+(Hengittää syvään). Minä pelkään, minä pelkään niin. (Naputetaan).
+Sisään!
+
+LINDBERGSKA.
+
+Minä näin, että Lyylillä oli vieraita. Joku tuttava varmaankin?
+
+LYYLI.
+
+Hän on maalta kotoisin--vanha tuttava meille--
+
+LINDBERGSKA.
+
+Palveleeko hän kaupungissa?
+
+LYYLI.
+
+Hän on kauppapalvelija.
+
+LINDBERGSKA.
+
+Riijaako se Lyyliä?
+
+LYYLI.
+
+Ei! Käy muuten vaan tervehtimässä.
+
+LINDBERGSKA.
+
+Kaunis mies ja niin stoltti ja fiini käytökseltään. Olisi melkein
+herraksi luullut.
+
+LYYLI.
+
+Lindbergska istuu. Minä tarjoon kahvia.
+
+LINDBERGSKA.
+
+Ei tarvita. Oikein doppabullako Lyylillä on? Minä tulin vaan katsomaan,
+onko Lyyli kipeä, kun ei ole ollut tänään työssä.
+
+LYYLI.
+
+Minulla on ollut vähän päänkivistystä.
+
+LINDBERGSKA.
+
+Sen minä hyvin käsitän. Lyyli on ollutkin näinä päivinä niin huonon
+muotoinen, niin väsyneen näköinen ja posket niin pleikit. Puodissa
+seisominen kai rasittaa?
+
+LYYLI.
+
+Rasittaa se.
+
+LINDBERGSKA.
+
+Yksinkö Lyyli täällä iltasin on, koska ei Heleenaakaan näy?
+
+LYYLI.
+
+Helena on saanut paikan. Lapsi on vieraalla.
+
+LINDBERGSKA.
+
+Eikös Lyylin tule vähän ikävä olla täällä yksin tuon ukon kanssa? Ja
+sekin on iltasin usein vielä työssä ja kokouksessa. Missä lie? Jonkun
+pitäisi ottaa sällskaapikseen.
+
+LYYLI.
+
+En minä tarvitse. Minulla on muuta seuraa.
+
+LINDBERGSKA.
+
+Lyyli näyttääkin olevan iltaisin poissa. Tuota, se tuttavako kutsuu,
+koska näkyy följäävän?
+
+LYYLI.
+
+Tahdotteko te vielä kahvia?
+
+LINDBERGSKA.
+
+Ei kiitoksia. Kyllä minä jo sain. Lyyli tulee joskus meillekin istumaan,
+kun on aikaa.--Kas Alasinska, mitä te tiedätte?
+
+
+_3 kohtaus._
+
+ALASINSKA. BACKLUNDSKA. BÄCKLUND. Edelliset.
+
+ALASINSKA.
+
+Tulin vaan katsomaan. Kun se Manda on taas haalannut miehiä viime yönä
+sinne sisään. Muutamat olivat sisällä, ja muutamat seisoivat ulkona ja
+löivät ruudun rikki. Sanottiin olleen sylinteriherroja joukossa.
+
+LYYLI.
+
+Ah!
+
+LINDBERGSKA.
+
+Mikä ihme siinä! Herrat ne iltaisin kulkevatkin.
+
+LYYLI.
+
+Älkää puhuko! En minä kärsi aina herroja moitittavan.
+
+LINDBERGSKA.
+
+Tosi asia se on. Mitä sitä kuiskata tarvitsee?! Kehtaavatkin tulla
+ihmisten ruutuja rikkomaan.
+
+ALASINSKA.
+
+Bäcklundska oli pelästynyt niin kauheasti ja tietäähän sen, kun keskellä
+yötä ruutuja rikotaan. Ajatteli, mitä varkaita olivat. Isännän pitäisi
+ajaa sellaiset ihmiset kuin Iida ja Manda mäelle. Asukoot siellä, kyllä
+tarkenevat!
+
+LYYLI.
+
+Ei!
+
+LINDBEROSKA.
+
+Vai lämpimät huoneet sellaisille vielä.
+
+LYYLI.
+
+Ah!
+
+LINDBERGSKA.
+
+Hirveästi se sinuun tänäpäivänä koskee. Niinhän sinä siitä pelästyt,
+kuin jos sitä puhuttaisiin omasta itsestäsi.
+
+LYYLI.
+
+Sääli minun tulee heitä--sääli--
+
+LINDBERGSKA.
+
+Vai sääliä vielä! Piiskaa tarvitsisivat ja pitkällä siimalla oikein.
+Elävät rietasta elämäänsä, mokomatkin heiskaleet.
+
+LYYLI.
+
+Vaan luuletteko heidän sitä mielellänsä elävän? Olla!--Kauheaa!--
+Kauheaa!
+
+LINDBERGSKA.
+
+Juovuksissa ovat sekä toiset että molemmat.
+
+LYYLI.
+
+Voi kauheaa. Ja hekin ovat ihmisiä.
+
+LINDBERGSKA.
+
+Ihminen onkin pahempi kuin elukka.
+
+LYYLI.
+
+Älkää puhuko! On niitäkin äitiä, joilla on tuollaiset tyttäret, ja
+lapsia, joilla on tuollaiset äidit ja tuollaisessa elämässä kasvavat.
+Huonoiksi he tulevat väkistenkin.
+
+LINDBERGSKA.
+
+Mitenkä Alasinska muuten jaksaa?
+
+ALASINSKA.
+
+Tuossa se menee. Olen ollut vaan vähän nervsvaagi.
+
+BÄCKLUNDSKA. (Tulee).
+
+LINDBERGSKA.
+
+Päivää Bäcklundska, joko te työstä palaatte?
+
+BÄCKLUNDSKA.
+
+Meillä oli tinki. Minä kiiruhdin kotiin, kun meidän nuorimiehemme lähtee
+huomenna soutokilpailuun. Mikä lie työväen yhdistyksen soutoseuran jäsen
+ja hänelle pitää pestä trikoopaita ja pesen samalla ukollekin valkoisen
+mekon, niin näyttää vähän ihmismäisemmältä.
+
+LINDBERGSKA.
+
+Ja aina vaan hän tahtoo nättiä se Bäcklundska.
+
+BACKLUNDSKA.
+
+Niinkauan vaan kun pysyy ihmisen näköisenä. Ja se Lyyli on niin huonon
+näköiseksi käynyt. Onko ikävä kun äiti on poissa?
+
+LINDBERGSKA.
+
+Äitiäkö sitä tuossa iässä muistellaan? Friiareita vaan. Ja se vetää
+posket pitkiksi.--Ettekö muista omasta flikka-ajastanne, Bäcklundska?
+
+BACKLUNDSKA.
+
+Taitaa olla niinkin. Mutta kyllä ne sitten tulevat punaisiksi, kun häät
+vietetään.
+
+LINDBERGSKA.
+
+Tulee niin punaiseksi kuin Bäcklundska, joka punottaa joka päivä yhä
+enemmän ja aina on iloinen--
+
+ALASINSKA.
+
+Mikä on sen ollessa, jolla on niin kaunis ja nyhteri mies, joka ei
+viinaakaan maista.
+
+LINDBERGSKA.
+
+Oltiinko teillä eilen taas flöörissä?
+
+ALASINSKA.
+
+Oltiin, puoli litviikistä oli mennyt.
+
+LINDBERGSKA.
+
+Herra jestans, huijaako se teidän ukko niin!? Ei meidän ole fommassa
+kuin suurimpina juhlina ja pyhäpäivinä. Mutta teidän näkyy joka päivä
+lyövän klööveriä.
+
+ALASINSKA.
+
+Ja silloin hän on niin häijy ja ronklaa--haukkuu minua, ja vanhinta
+tytärtäni ja rähisee, että huusholli maksaa. Voi, voi sitäkin elämää!
+
+BÄCKLUNDSKA.
+
+Vai onko Alasin niin häijy mies? Ei se siltä näytä.
+
+ALASINSKA.
+
+Kyllä se osaa. Se kun vihaakin sitä vanhinta tyttöä kuin myrkkyä. Minä
+luulen, että meidän täytyy lähettää se pakaripuotiin yöksi. Se on
+kamalaa, kun mestari on nuori mies. Mutta ei Reeni voi kotonakaan olla,
+kun meitä on kahdeksan ilman häntä ja mieheni velikin siinä nukkuu.
+Tyttö valittaa pyörtymistä ja kipeitä silmiä. Kun se on niin märkäkin se
+kivijalka, että kesälläkin fuktaa sisään, aurinko kun ei pääse
+paistamaan prankonkiin, kun toisella puolella on suuri kivitalo.
+
+LINDBERGSKA.
+
+Toloska sanoi, että heidän on niin hyvä asua noissa uusissa
+puulaakitaloissa, että jokaisella on oma tramppi nimittäin kahden toisen
+perheen kanssa, mutta pienet tampurit ja valoisat huoneet ja lämpimät,
+vaikka ovat ihan uudet, ja niin suuri piha, että lapset saavat leikkiä
+ja mellastella. Ei kukaan hauku eikä härnää.
+
+ALASINSKA.
+
+Voi, voi, jos olisi sen verran varaa, että senkin voisi lunastaa, mutta
+mitä ulkotyöläiselle karttuu,--toista se on kuparislaakarin
+värkkipaasille. Niin Toloskalla on hyvä ja rehti mies, ja ahkera ja
+praktinen akka se on itsekin. Koko elämänsä ajan elänyt ortentlisesti
+ja saanut kunnon miehen. Toista on minun ja monen muun.
+
+LINDBERGSKA.
+
+Varo sinäkin herroja, Lyyli! Ei niistä hyvää lähde, usko meitä, me
+olemme vanhoja ja kokeneita. Tuota, tule sinä joskus meille kahville,
+jos aikasi tulee täällä yksin pitkäksi. Tuolla Bäcklund tulee jo,
+Bäcklundska. Mennään me pois. Emme me kauan istumaan jouda, kun ne
+ijankaikkikiset ukot--Eikö niin, Bäcklund?
+
+BÄCKLUND.
+
+Niinhän se on, niinhän. Mehän me rasitukseksi olemme.
+
+LINDBERGSKA.
+
+Bäcklundska nauraa vaan. Kas sitä klipparia, niinhän se katsoo ukkoonsa,
+kun ensimäisenä friijauspäivänä. Mitä sillä ukolla on rensselissä?
+
+BÄCKLUND.
+
+Ahveniahan minä--
+
+LINDBERGSKA.
+
+Oikein omalla rahalla?--
+
+BÄCKLUND.
+
+Mistä sitä omalla rahalla? Ruununrahalla sitä sotamies ostaa!
+
+LINDBERGSKA.
+
+Kuinkas muuten, kuinkas muuten. Ja pikku Martta tulee ovesta ja katsoo
+pappaansa.--Tuossa se seisoo!
+
+BACKLUNDSKA.
+
+Kas, kun se heräsi kun kuuli isän äänen. (Menevät nauraen ja pakinoiden
+rappusia alas.)
+
+
+_4 kohtaus._
+
+LYYLI. VOSSIKKA. TALONMIEHEN VAIMO.
+
+LYYLI.
+
+Oi tätä kauheata kurjuutta, köyhyyttä ja sairautta, raakuutta ja
+raatamista aamusta iltaan asti.--Tällaiseenko elämään pitäisi minun
+olla koko iäkseni kahlehdittu?!
+
+(Naputetaan.)
+
+VOSSIKKA.
+
+Asuuko täällä neitsyt Lyydia Siivonen?
+
+LYYLI.
+
+Asuu.
+
+VOSSIKKA.
+
+Tässä olisi preivi.
+
+LYYLI.
+
+Kiitos!
+
+VOSSIKKA.
+
+Adjös!
+
+LYYLI.
+
+Kirje!--Birgerin käsialaa--piletti--huomiseen konserttiin,--
+"tulen Bulevaardille sinua vastaan--odotan siellä vastausta."--Ah!
+Minun käteni vapisee ja poskeni ovat kuumat. Minun kanssani Birger Ekman
+--konserttiin toveriensa nähden.--Onko hän todellakin--onko hän
+todellakin niin hyvä, kuin miksi olen hänet luullut?! (Pukeutuu).--
+(Huutaa): Benjamssonska!
+
+TALONM. VAIMO.
+
+Jaa!
+
+LYYLI.
+
+Jos isä tulee kotiin, niin sanokaa, että minä olen mennyt tuttavieni
+luo.
+
+TALONM. VAIMO.
+
+Minnekäs se Lyyli nyt?! Ja niin kauhealla kiireellä--
+
+LYYLI.
+
+He odottavat.
+
+TALONM. VAIMO.
+
+Kova kiire on--kova kiire on! Oikein juoksujalassa.
+
+LYYLI.
+
+Niin niin!--Tuossa on avain, vetäkää te ovi kiinni--
+
+TALONM. VAIMO.
+
+Kyllä! kyllä! (Lyyli pois.) Minnekä nyt juostaan!?--Herroja käy kotona
+ja illalla mennään sellaista himphamppua--ettei oikein tiedä.--Jos
+se Siivoska olisi kotona, ei niin juostaisi. Mutta se on siellä maalla,
+eikä se isä-rukka mitään ymmärrä.--Kyllä minä sitä tyttöä vahtisin, en
+lähtisi kesän aikaan maalle mattoja kutomaan, kun illatkin ovat niin
+valoisat. Saadaan nähdä, se on ollut sellainen löyhä se tyttö koko
+ikänsä, saanut laiskoitella, ja se pian yllyttää syntiin, ja sitten nuot
+romaanit.--(Lukitsee oven). Ei niissä ole muuta kuin herrasväen
+irstaisuutta--ei yhtään viisasta jumalansanaa, ei ainakaan sille, joka
+maailmasta vähän parempaa ajattelee. (Pois).
+
+
+_5 kohtaus._
+
+SIIVONEN. HELENA. MANDA.
+
+SIIVONEN.
+
+Tule sinä sisään vaan, kyllä Lyyli kai on kotona. Mutta sehän näyttää
+menneen asioille.
+
+MANDA.
+
+Olisiko Siivosella aikaa kuunnella minua vähäsen? Minulla olisi hiukan
+puhuttavaa.
+
+SIIVONEN.
+
+Manda istuu.--Anna tuoli, Helena--
+
+MANDA.
+
+Tuota--minä olen nyt ilman asuntoa kun talonisäntä on sanonut minut
+ylös--sen ikkunan särkemisen tähden.--Eihän se nyt kaiken maailman
+rikos ollut, ja siivosti minä olen elänyt--en yhdellekään ihmiselle
+pahaa tehnyt--en heidän asioihinsa sekaantunut--ei heidän tiellänsä
+ollut.--Ja nyt ne ajavat minun ulos kuin koiran kadulle--niin etten
+saisi kattoa pääni päälle.
+
+SIIVONEN.
+
+Omahan syy on sinun, Manda. Kuka käskee elää niinkuin sinä!
+
+MANDA.
+
+Elää, elää! Jos ei minulla laillista miestä ole--niin elänkö siksi sen
+pahemmin kuin muut--
+
+SIIVONEN.
+
+Varo sanojasi. Oletko juovuksissa?
+
+MANDA.
+
+En ole juovuksissa--en Siivonen. Mutta kun ihmisen sydän on niin
+täysi, että se tahtoo haljeta.--Oi jos minuakin armahdettaisiin!
+
+SIIVONEN.
+
+Manda lakkaa elämästä tuolla lailla.
+
+MANDA.
+
+Minä lakkaan, Siivonen, minä lakkaan. Mitä minä muitten ihmisten ilosta!
+--Ei se ole minun osani ollut--ei--puolihassun ja vaivaisen--
+
+SIIVONEN.
+
+Ei Manda nyt sillä tavalla puhu. Hakee toisesta paikasta kortteerin.
+
+MANDA.
+
+Toisesta paikasta! Mistäpä sen saa? Ei kukaan minua huoli kanssansa
+asumaan.--Kadulle saan kuolla.
+
+SIIVONEN.
+
+Manda tekee työtä kuin muut ja tyytyy Herran tahtoon.
+
+MANDA.
+
+Niin sitä täytyy--niin sitä täytyy.--Minä menen--minä menen
+kortteeria hakemaan--kyllä sen jostain löytää. Kyllä sen jostain
+löytää.
+
+SIIVONEN.
+
+Voi, voi sentään tätä elämää! Kyllä jo toisten murheet mieltä
+rasittavat, saatikka jos olisi vielä omia. Mutta on niitä vanhempia,
+joiden täytyy sellaistakin kestää. Herra yksin tietää, ken on tässä
+syyllisin. Minä menen isännän puheille.
+
+MANDA.
+
+Te olette enkeli!
+
+SIIVONEN.
+
+Istu sinä täällä. Helena antaa sinulle kahvia. Lyyli on vielä
+kaupungilla. Istu nyt, kyllä minä koetan asiasi selittää. (Poistuu).
+
+
+_6 kohtaus._
+
+MANDA. HELENA. Myöhemmin LYYLI.
+
+MANDA.
+
+Ja se Helenan lapsi on terve?
+
+HELENA.
+
+Ei ole. Se on aina ollut vähän heikonlainen ja nyt kun se oudoksuu
+vierasta hoitajaa, niin on niin huonoksi käynyt. Ja kun ei saa enää
+rintaakaan ja se lehmän maito on hiukan hapanta. Eikä se akkakaan
+kerkiä sitä hoitamaan--niin se on niin huono.
+
+MANDA.
+
+Kyllä kai se kuolee.
+
+HELENA.
+
+Kuolee! En minä sen sentään antaisi kuollakaan, kun se on kuitenkin oma
+ja kun sen häpeän kerran kantanut on.
+
+MANDA.
+
+On se parempi, kuin että lähettää ne vaivaiskassaan.
+
+HELENA.
+
+Ja Mandallakin kun on niitä neljä.
+
+MANDA.
+
+(Kylmästi). Neljä on ihmisten rasitukseksi.
+
+HELENA.
+
+Ei Manda nyt niin sano! Kuka tietää, mitä niistä vielä voi tulla!
+Ihmisiä tarvitaan maailmassa. Kuka renkejä maailmaan synnyttäisi, jos
+emme me hyljätyt vaivaiset?!
+
+MANDA.
+
+Ah kuinka minua iljettää tämä maailma! Minä voisin väliin polttaa sen
+herroineen, narrineen, päivineen. Sinne ne häviäisivät kaikki ne ylpeät
+ja kaikki ne ulkokullatut ja kaikki ne keikailevat ja ne hienot, jotka
+liassa rypevät--liassa--liassa niin--sillä likaista se on, että
+meikäläinenkin siitä tympääntyy--
+
+HELENA.
+
+Manda!
+
+MANDA.
+
+Minä--minä vihaan koko maailman herroja--naisia--kaikkea sitä,
+joka Helsingin kaduilla hyörii ja pyörii! Oh!--Minä--minä menen
+Herran ehtoolliselle.
+
+HELENA.
+
+Manda!
+
+MANDA.
+
+Minä menen kirkkoon! Siellä en minä ole sitten ollut kuin ripille
+pääsin. Minä menen Jeesuksen luo. Hän otti vastaan viheliäisimmän
+porton, joka hänen jalkansa pyyhki hiuksillaan. Minä menen sinne.
+
+HELENA.
+
+Minä tulen mukaan. Tänään on lauantai-ilta. Uudessa kirkossa on
+rippisaarna. Kello on nyt viisi--
+
+LYYLI.
+
+(Tulee). Hyvää iltaa. Mitä se Manda tietää?
+
+MANDA.
+
+Sellaista, jota ei niin nuoren tytön tarvitse koskaan ymmärtää.
+
+LYYLI.
+
+Jumala suokoon sen. Mitä Manda suree, kun näyttää niin itkeneeltä?
+
+MANDA.
+
+Kun on kerran niinkin paljon maailmaa nähnyt kuin minä, niin ei sillä
+ole enää muuta iloa kuin kyyneleet. Älköön sinun koskaan tarvitko
+niitäkään kyyneleitä vuodattaa kuin minun, syntieni tähden!
+
+LYYLI.
+
+Oi, mikä on syntiä, ja mikä ei?! Ken voi sen sanoa?
+
+MANDA.
+
+Voi, kaikki, joka on tästä maailmasta, se on syntiä.
+
+LYYLI.
+
+Onko kaikki syntiä, kauneus, rakkaus syntiä! Ei!--Ei!
+
+MANDA.
+
+Kauneus, rakkaus! Se on paula, viettelevä paula, Lyyli hyvä!
+
+LYYLI.
+
+Ei, ei! Rakkaus on jotain, niin puhdasta, niin ylevää sille, joka sen
+oikein tuntee. En puhu niistä, jotka sen rahasta myyvät, joista se on
+avioliittoa ja yhteiskunnallinen asema, minä puhun niistä, jotka voivat
+antaa sen vapaasti ilman voitonpyyntiä, avomielisesti kuin päivän
+paisteen ja jotka suutelevat toinen toistaan kuin luonnon pyhässä
+temppelissä. Se on rakkautta.
+
+MANDA.
+
+Jumala suokoon sen sinulle. Minulle ei ole sitä koskaan opetettu, minä
+en ole sitä säätyä.
+
+LYYLI.
+
+Se voi löytyä niin ylhäisten kuin alhaisten keskellä, mutta ihmiset
+eivät tahdo sitä ymmärtää. Ylhäiset luulevat sen löytyvän vaan heidän
+joukossaan ja he sulkevat sen hienojen seiniensä sisään, eivätkä sitä
+rahvaalle opeta. Ja jos joskus joku ylhäinen alistuu rahvaan joukkoon,
+niin hän tekee sen laskeaksensa himonsa irti. Ja niin opettaa hän sille
+vielä enemmän pahaa, kuin mitä se keskenänsä olisi oppinutkaan. Ja niin
+tulemme kurjien, riettaitten himojen kylvömaaksi--yhteiskunnan loaksi,
+johon kaikki mätä laskeutuu. Niin se on. Eikä sitä voida valheeksi
+väittää.
+
+MANDA.
+
+Voi siunaa sinua!--Ja mistä luulet tuon toisen rakkauden löytäväsi?!
+
+LYYLI.
+
+Löytyyhän sitä!
+
+HELENA.
+
+Älä puhu niin kauniita asioita! Minä pelkään, että saatat erehtyä.
+
+LYYLI.
+
+Erehtyä, jos seuraan sydämeni ääntä!
+
+HELENA.
+
+Minä pelkään--että se leikki on vaarallinen.
+
+LYYLI.
+
+Vaarallinen?
+
+HELENA.
+
+Niin.
+
+LYYLI.
+
+Minä en tahdo peljätä--en. Minä tahdon näyttää maailmalle--mitä
+rakkaus on--elämän ikuinen kauneus.
+
+HELENA.
+
+Tahi ikuinen lankeemus.
+
+LYYLI.
+
+Ah!
+
+HELENA.
+
+Sinä olet rakastunut?
+
+LYYLI.
+
+Olen.
+
+HELENA.
+
+Kehen?
+
+LYYLI.
+
+Sitä en sano!
+
+HELENA.
+
+Ah! Minä rukoilen, minä rukoilen sinua! Älä usko häntä! Hän on varmaan
+sinua ylhäisempi? Älä usko häntä! Hän ei rakasta sinua.
+
+LYYLI.
+
+Hän rakastaa minua. Hän tarvitsee minun rakkauteni.
+
+HELENA.
+
+Ja hän on sen sinulle sanonut?
+
+LYYLI.
+
+On!
+
+HELENA.
+
+Onneton! Se on ansa. Niin sanovat kaikki--usko minua--niin he
+sanovat kaikki. Se on vanha lausetapa heidän suussaan.
+
+LYYLI.
+
+Hän ei ole kuin muut.
+
+HELENA.
+
+Mistä sinä sen tiedät?
+
+LYYLI.
+
+Minä tunnen sen. Hän tahtoo tulla paremmaksi, ja minun kauttani hän voi
+siksi tulla, sillä minun rakkauteni häntä kohtaan on puhdas.
+
+HELENA.
+
+Ja hänen rakkautensa?
+
+LYYLI.
+
+On kunnioitusta, on ääretöntä kunnioitusta! Jos sinä kuulisit, kuinka
+hän puhuttelee minua, jos sinä näkisit, kuinka vakava hänen katseensa on
+minua katsellessaan, niin et sinä epäilisi, että hän mitään pahaa
+minulle tahtoisi.
+
+HELENA.
+
+Ehkä se on totta? (Vaiti-olon jälkeen.) Minä sanon tämän kaiken
+isällesi.
+
+LYYLI.
+
+Isälle! Et ikinä!
+
+HELENA.
+
+Se täytyy sanoa isällesi--muuten tekosi tulee vääräksi.
+
+LYYLI.
+
+Isä ei ymmärrä sitä.
+
+HELENA.
+
+Isä ymmärtää sen, mitä sinun säädyssäsi sopii.
+
+LYYLI.
+
+Isäni ei voi enää kaikkea sitä määrätä, mitä minun tulee tehdä. Minä
+olen ulkopuolella hänen säätyänsä--
+
+HELENA.
+
+Etkä kuitenkaan kuulu toiseen säätyyn.
+
+LYYLI.
+
+Minun täytyy siis itse määrätä tekoni.
+
+HELENA.
+
+Palaa takaisin!
+
+LYYLI.
+
+Se on niin vaikeaa.
+
+HELENA.
+
+Aiot siis rakastaa häntä?
+
+LYYLI.
+
+Aion!
+
+HELENA.
+
+Hän ei nai sinua.
+
+LYYLI.
+
+Kuka tietää?
+
+HELENA.
+
+Se ei tapahdu, ei edes meidän aikoinamme.
+
+LYYLI.
+
+Hän ei ole pelkuri--niinkuin muut. Hän ei ole pelkuri--
+
+HELENA.
+
+Herra meitä auttakoon, kaikkiin ristiriitaisuuksiin sinäkin heittäydyt!
+--Isä tulee!
+
+LYYLI.
+
+Isä!
+
+
+_7 kohtaus._
+
+SIIVONEN. Edelliset.
+
+SIIVONEN.
+
+Joko Manda meni?
+
+HELENA.
+
+Hän seisoo kai rappusilla ja odottaa.
+
+SIIVONEN.
+
+Mene sanomaan, että se raukka saa jäädä tänne asumaan.--Kun kerran
+yhteiskunnassa on tuollaisia onnettomia, niin ei niitä kadullekaan
+viskata voi. Pahemmaksi ne vaan siitä tulevat.
+
+(Manda iloisena sisään). Ei mitään puheita enää, sinä saat jäädä
+asumaan. Vaan älä toista kertaa pahaa elämää aikaan saata!
+
+MANDA.
+
+En!--En ikinä. (pois).
+
+SIIVONEN.
+
+Nyt on kirkonmenon aika. Mennään rippikirkkoon. Pue vaatteet yllesi,
+Lyyli, niin me menemme! Mitä siinä mökötät? Oletko jälleen romaaneja
+lukenut, koska näytät, kuin et tietäisi tästä maailmasta mitään?!
+
+LYYLI.
+
+Minä en voi tulla kirkkoon--minä olen väsynyt.
+
+SIIVONEN.
+
+Väsynyt! Kyllä siellä levätä saat. Pane pian itsesi kuntoon!
+
+LYYLI.
+
+Minua ei haluta.
+
+SIIVONEN.
+
+Ei haluta! Mutta maailma haluttaa--
+
+HELENA.
+
+Älkää puhuko niin ankarasti, Lyyli on vähän hermostunut.
+
+SIIVONEN.
+
+Minä viis teidän hermoistanne! Se on mamsellien tauti se, ja pahan
+tahdon ja kiukun peittelemistä.--Tule kirkkoon!
+
+LYYLI.
+
+Minä en nyt voi. Usko minua, minä en nyt voi!
+
+SIIVONEN.
+
+Onko sinusta tullut Jumalan kieltäjä! Älä puhu leikilläkään noin, taikka
+tästä voisi tulla toinen polska!
+
+LYYLI.
+
+Isä!
+
+SIIVONEN.
+
+Vai sekö himo sinunkin veressäsi kytee, vai maailman ihmiseksi,
+jumalankieltäjäksi sinäkin?!
+
+LYYLI.
+
+Onko kaikki maailmallinen rakkaus syntiä?
+
+SIIVONEN.
+
+Rakkaus! Pipliassa sanotaan, joka katsoo naisen päälle häntä
+pyytääksensä, hän tekee jo huorin hänen kanssaan sydämessään, ja se sana
+on Jumalan käsky.
+
+LYYLI.
+
+Mutta jos rakkaus on puhdas! Onko se syntiä!?
+
+SIIVONEN.
+
+En minä tiedä. Kaikki siivottomuus ulkopuolella avioliittoa on syntiä.
+
+LYYLI.
+
+Vaan avioliiton sisäpuolella--
+
+SIIVONEN.
+
+En minä sellaisia asioita sinun kanssasi puhele. Tuletko kirkkoon?!
+Mitä?
+
+LYYLI.
+
+(Arasti). Kyllä, isä.
+
+SIIVONEN.
+
+Ja Helena kanssa?--Mitä Manda odottaa? Vai tuletko sinäkin mukaan?
+Noh, tule vaan! Missä on virsikirja?
+
+*Esirippu.*
+
+
+
+
+KOLMAS NÄYTÖS.
+
+
+Birger Ekmanin kodissa. Vanhanaikaisella hienoudella koristettu huone.
+
+
+_1 kohtaus._
+
+BIRGER. BERGENSTRÅLE. ALLINEN.
+
+B:STRÅLE.
+
+Sanottakoon avioliittokysymyksestä mitä tahansa, kirjoitettakoon siitä
+romaaneja ja näytelmiä niin, että voisi niiden makulatuurilla kaikki
+kaupungin saunat lämmittää, niin ei se kysymys sittenkään ole ratkaistu.
+
+ALLINEN.
+
+Avioliittokysymys! Se on hyvin intressanti se, mutta käytännöllisesti
+ratkaistava. Niin minä ainakin olen päättänyt tehdä.
+
+B:STRÅLE.
+
+Oppia tuntemaan kaikki Helsingin krouvit, hakkailla kaikkia puoli- ja
+kokovillaisia mamselleja ja sitten--
+
+BIRGER.
+
+Naida se tyttö, joka maksaa velat.
+
+ALLINEN.
+
+Hyi hävytöntä! Sellaista pilaa en olisi luullut sinun laskevan.
+
+B:STRÅLE.
+
+Allinen on idealistinen mies. Tuli 8 vuotta sitten ylioppilaaksi, kulki
+ensin vanhoissa päällystakeissaan, sillä lyseossa luettiin Iliaadia ja
+siinä ei puhuta Knapesta, mutta nyt.--Lisäksi hän luki "Puhtauden
+ihannetta"--lupasi kuolettaa lihansa ja uskoi puhtaaseen ystävyyteen
+miehen ja naisen välillä.--Silloin Allinen ei vielä tuntenut
+Helsinkiä.
+
+ALLINEN.
+
+Älä höpise!
+
+B:STRÅLE.
+
+Sinä päätit tulla lääkäriksi, jotta fennopuolueellakin olisi korkeimman
+sivistyksen edustajia. Sellainenhan lääkärikandidaatti on. Nykyään on
+hienoa lukea itsensä lääkäriksi ja edullista.--Ja päätit yhdistää
+esteetillisen maailmankatsantokantasi lääketieteen prinsiipeihin ja luit
+yhä "Puhtauden ihannetta". Elämäsi suurin tragedia oli, ettet tahtonut
+tarttua Grotte-myllyyn. Allinen kulutti kaksi kesää ylioppilasajastaan,
+jolloin hänen olisi pitänyt lukea botaniikkaa--
+kansanopisto-osakkaitten keräykseen--hakkaili itsensä vähän
+laihemmaksi kylpylaitoksessa ja tutki maailmaa in effigie.
+
+ALLINEN.
+
+(Nauraa). Hävytön!
+
+B:STRÅLE.
+
+Ja ripitettiin joka syksy erään ystävättärensä edessä--oliko hän
+syypää siihen rikokseen, josta puhutaan Zolan romaaneissa--ja
+punastui--siitäkö häpeästä, että tyttö kehtasi sellaista kysyä--vai
+siitäkö syystä että osasi vielä hävetä pahoja tekojaan. Nyt hän ei edes
+seuraavana aamuna niitä muista--
+
+ALLINEN.
+
+Sinä olet sika!
+
+B:STRÅLE.
+
+Herra Jumala! Vieläkö täällä peitellään viikunalehdillä--ja ollaan
+muka lääkäreitä.
+
+BIRGER.
+
+Kuinka sitten kävi Allisen?
+
+B:STRÅLE.
+
+Allinen sai eräänä päivänä nuoruuden ystävättäreltään rukkaset, joita
+hän jo aikoja sitten oli toivonut, ettei olisi tarvinnut niitä itse
+antaa, sillä Allinen huomasi, että täytyy löytyä naisessa
+esteetillisyyttäkin, ei ainoastaan aatetta, ja ystävätär parka oli ruma
+ja tuli aina rumemmaksi, kun hän innostui, sillä finnit rupesivat
+punottamaan kasvoissa, ja Allinen pitää ennen kaikkea kauniista ihosta
+--Allinen sai rukkaset siitä syystä, että oli ollut eräänä iltana
+appelsiinia ostamassa.
+
+ALLINEN.
+
+Sika!
+
+B:STRÅLE.
+
+Älä huoli! Vähän ajan perästä Allinen ei enää eroittanut indiviidiä--
+sukupuolesta ja oli tuiki turmeltunut. Nyt hän kelpaisi italialaisen
+romaanin aiheeksi.
+
+BIRGER.
+
+Ja ystävätär?
+
+B:STRÅLE.
+
+Hän ei suorittanut tutkintoansa paljaalta sieluntuskalta.
+
+ALLINEN.
+
+Sinä olet tosiaankin antanut verrattoman kuvan minusta? Mikä minä
+vihdoin lienenkään?
+
+B:STRÅLE.
+
+Kultuurikukka.
+
+ALLINEN.
+
+Sinä olet--
+
+B:STRÅLE.
+
+(Nauraa). Lyö vaan, jos haluttaa.
+
+BIRGER.
+
+Meidän nuorten miesten elämä on päin Prinkkalaa. Mitä me olemme!
+Puoleksi seuran kautta turmeltuneita, puoleksi hullun mielipiteen orjia.
+--Ihmisen pitää kaikki kokea, lääkärin pitää kaikki kokea, pitää rypeä
+pääkaupungin kurjimmissa kapakoissa, pitää juoda likaa aina kurkkuun
+asti, pitää uskoa joka naisesta pahaa, sillä hän on nauttinut niistä,
+jotka ovat paheeseen harjautuneet, pitää lukea uudenaikaista
+kirjallisuutta, jossa sankarit ovat tahdottomia, itsekkäitä,
+nautinnonhimoisia raukkoja, ja pitää itseänsä sääliä, kun ei jaksa enää
+kauemmin nauttia; se on pessimismi, se on traagillista.
+
+ALLINEN.
+
+Hyvä, Birger!
+
+B:STRÅLE.
+
+Hän on rakastunut. Tyttö kuuluu varmaankin työmiesluokkaan.
+
+BIRGER.
+
+Entä sitten jos olisikin niin?!
+
+B:STRÅLE.
+
+Sitä tyttöä sinä et nai. Älä rakenna uutta Don Juan-systeemiä!
+
+BIRGER.
+
+Sinä!
+
+B:STRÅLE.
+
+Anna minun puhua! Hän on siivo tyttö, hän on ehkä sivistynytkin, käynyt
+ehkä pari vuotta tyttökoulua--ei niin paljon--mutta hän on hieno
+tyttö kuitenkin. Häntä ei vietellä--tuohon vanhaan romantilliseen
+tapaan. Sitä eivät tee muut kuin deekikselle joutuneet juristit,
+pikkukaupungin herrat ja rautatien virkamiehet.--Anna minun vaan
+puhua! Sinä olet häneen tutustunut puoleksi sopivalla, puoleksi
+sopimattomalla tavalla--eiköhän jollain huviretkellä, jossa ollaan
+tuttavien tuttavia ja sovitaan hyvin, kaikki käy sopivaisuuden rajojen
+sisäpuolella, paitsi että tytöllä ei ole vanhempia, joiden luona käydään
+visiitillä perheessä, jossa äiti on tuttava sinun äitisi kanssa, johon
+ei ilmeenny yhtään henkilöä, jonka sukua ei voida pikkuserkkujen
+pikkuserkkuihin asti selvittää ja jolle ainakin on yksi yliopiston
+professori, lääninkamreeri tahi konsuli sukua.
+
+BIRGER.
+
+Jatka, jatka! Minä kuuntelen kuin luennolla.
+
+B:STRÅLE.
+
+Tuo tyttö on haaveileva, on lukenut pari pahaa romaania.--Minä en pidä
+uudenaikaisista romaaneista, ne ovat huonommat kuin muut, sillä ne ovat
+kuvastavinaan todellisuutta, vaan ovat päin helkkaria. Olet oppinut pari
+pahaa fraasia, että elämän pitää elää loppuun asti itsenäisesti,
+individuaalisesti. Ei se luonnista!
+
+BIRGER.
+
+Jatka jatka--
+
+B:STRÅLE.
+
+Sinä olet tuon tytön kutsunut konserttiin, sinä olet puhunut hänen
+kanssaan ihmiselämästä, kuinka sinä et tahdo mennä naimisiin, sillä
+kaikki sinun vertaisesi naiset ovat turhamaisia, kunnianhimoisia, ne
+pyydystelevät sinua, sillä sinä olet lahjakas, olet hyvää sukuperää,
+olet tulevaisuuden mies, lääkäri on aina hyvä aviomiehen kandidaatti--
+ja että sinä--jatkanko--rakastat vain intelligenttejä ja siveitä
+naisia--
+
+BIRGER.
+
+Sinä Bergenstråle puhut noin. Ja minulle--
+
+B:STRÅLE.
+
+Minä! Sillä minä olen rehellinen mies. Minä olen elänyt pahasti, mutta
+minä en puhu rakkaudesta sellaisille tytöille, joita ei naida, vaan
+joita ei myöskään osteta. Minä en voi tarjota vaimolleni suurenmoista
+rakkautta, mutta minä menen naimisiin sellaisen naisen kanssa, joka on
+saman maaperän kasvi kuin minä, joka on tottunut ottamaan elämän
+semmoisenaan kuin se on. Hän ei pyydä muuta rakkautta kuin mitä minä
+hyvinkasvatettuna, suopeana, pohjaltani hyvin selväpiirteisenä miehenä
+--mitä tunteisiin tulee--voin hänelle tarjota, sillä minä en ole
+koskaan liian syvästi likaan tarttunut, ettei se pesussa poistuisi,
+mutta en liian innokkaasti tartu uusiin aatteisiin, jotka hajottavat
+ympäristönsä.--Maljasi!
+
+ALLINEN.
+
+Sinä olet ideaalinen lääkäri.
+
+B:STRÅLE.
+
+Minä olen, mikä minä olen. Sinä voisit olla toinen, vaan sinä et ole
+sekään!
+
+ALLINEN.
+
+Minä!
+
+B:STRÅLE. (Ivaten).
+
+Niin, olethan sinä hyvin siivo suomenmielinen lääkäri--ja isänmaan
+ystävä--
+
+ALLINEN.
+
+Mitä?
+
+B:STRÅLE.
+
+Minä pidän sinusta. Sinussa on hyväsydämisyyttä pohjalla, mutta muuten
+sinä olet kuin keskenkäypä olut. Se ei ole rievää eikä se vielä ole
+käypääkään.
+
+ALLINEN.
+
+Mitä minä!
+
+B:STRÅLE.
+
+Ethän sinä sille mitään voi. Sinä olet vielä keskusporras--et kiveä--
+et marmoria--mutta sinä Birger sinä olet marmori, joka poreille käy!
+
+BIRGER.
+
+Minä saan häntä rakastaa!
+
+B:STRÅLE.
+
+Et. Sinä et saa häntä rakastaa, jos olet kunnon mies.
+
+BIRGER.
+
+Minä tahdon häntä rakastaa--kuuletko!
+
+B:STRÅLE.
+
+Kyllä. Olet siis etsinyt mahdollisimman parhaan otuksen. Hän on
+työmiesperheestä. Mutta minä sanon, jätä hänet heti rauhaan, jos sinussa
+on rahtuakaan enää ihmisyyttä. Ja nyt hyvästi! Minulla on dejuuri
+Klinikassa ja Allinen--jäätkö? Ole nyt kunnon mies, äläkä aikaansaa
+ryövärijuttuja. Tämä on vakavaa tämä--eikä leikin laskemista.
+
+BIRGER.
+
+Kiitos!
+
+B:STRÅLE.
+
+Tuletko luokseni myöhemmin?
+
+BIRGER.
+
+Ehkä.
+
+ALLINEN.
+
+Ja siitä Kaivopuistoon menemisestä, tuleeko siitä mitään?
+
+B:STRÅLE.
+
+Sen saamme sitten nähdä. Muista, heittiö, että olet mies tällä kertaa!
+
+(Menevät.)
+
+
+_2 kohtaus._
+
+BIRGER. Sitten LYYLI.
+
+Lyyli (tulee).
+
+BIRGER.
+
+Hyvää päivää Lyyli! Miksi vapiset?
+
+LYYLI.
+
+Minua vähän peloittaa tulla sinun luoksesi. Se tekee minut niin
+rauhattomaksi. Sinä et sitä ymmärrä! Se on sentään niin alentavaa. Oi
+minä voisin painaa pääni syvimpään soppeen, jott'ei häpeäni näkyisi.
+Anna minun erota!
+
+BIRGER.
+
+Ei, Lyyli. Minä rakastan sinua liian paljon.
+
+LYYLI.
+
+Oi jos tietäisit kuinka ikävää ja yksitoikkoista se elämä on ollut, jota
+minäkin lapsuudestani asti olen saanut viettää! Asua ahtailla pihoilla,
+joilla talvella on lunta ja pimeää, keväällä märkää, kesällä tomua ja
+kuumuutta.
+
+Ei koskaan nähdä vehreyttä, ei koskaan nauttia metsästä. Ajatteles kun
+toisten vanhemmat lähtevät maalle, kun tavarat asetetaan laatikkoihin,
+kun jokainen tietää: nyt minä pääsen hengittämään ilmaa, ilmaa, ilmaa.
+Tiedätkö mitä on asua suuren kaupungin ahtaissa kamareissa? Se on
+tukehtumista. Saa sitten jäädä tänne kuumille katukiville, joilla kaikki
+näyttävät niin ikävystyneiltä, joilla ei näe kuin kiirehtiviä hikisiä
+virkamiehiä päivisin ja kärsivän näköisiä työmiehiä iltasin, ja yöllä
+irstaisuutta ja raakuutta. Uh! Kuinka elämä saattaa olla kauheaa!
+
+BIRGER.
+
+Kerro! Minusta on niin hauskaa kuunnella sinua!
+
+LYYLI.
+
+Pienestä saakka ei kuulla muusta kuin köyhyydestä. Jos halusi
+makeispalasen lapsena, niin se sanottiin synniksi, jos näet että muilla
+lapsilla on kelkat ja luistimet, ne ovat kiellettyjä kapineita, sillä
+sinun isälläsi ei ole varaa. Ah kuinka minä halaisin päästä tuosta pois,
+raittiiseen ilmaan. Väliin kun minä istuin pienen sauhuavan lampun
+ääressä ja luin läksyjäni likaisista lainatuista kirjoista, niin minä
+ajattelin--minä tahdon, minä tahdon tulla joksikin muuksi--minä
+tahdon päästä kauas tästä ahtaasta komerosta.
+
+BIRGER.
+
+Ja siitäkö olet päässyt?
+
+LYYLI.
+
+Niin sinun kauttasi--
+
+BIRGER.
+
+Minun!
+
+LYYLI.
+
+Sinä olet se, jota minä olen etsinyt.
+
+BIRGER.
+
+Niinkö!
+
+LYYLI.
+
+Ajattele, kun ei minulla ole ollut ketään, jolle olisin voinut puhua,
+kun kaikki, joka minua on ympäröinnyt, on ollut toista kuin mitä olen
+haaveillut--
+
+BIRGER.
+
+Ja nyt--
+
+LYYLI.
+
+Minusta on kuin olisi maailma yhtenä kummallisena puutarhana, ja
+tavallisille silmille se näyttää niin jokapäiväiseltä, mutta jos sitä
+toisin silmin katselee, niin siinä on jotain niin kaunista, niin
+kiehtovaa, niin ihanaa kuin tuhansia ja tuhansia silmukoita, jotka
+välähtelevät kuin hämähäkin verkot auringon paisteessa. Ja metsä on
+sateenkuurassa ja päivä paistaa ja lintujen laulu soi ja kevät on
+mielessämme ja kevät on ympärillämme ja rakkautta huokuu koko maa.
+
+BIRGER.
+
+Lyyli!
+
+LYYLI.
+
+Birger!
+
+BIRGER.
+
+Minä rakastan sinua! Minun täytyy, täytyy saada rakastaa sinua,
+ymmärrätkö!
+
+LYYLI.
+
+Ah Birger!--Älä tee minua onnettomaksi! (Soittoa). Joku soittaa!
+
+BIRGER.
+
+Älä pelkää!
+
+LYYLI.
+
+Toverisi!
+
+BIRGER.
+
+Ei hätää. Minä en avaa.
+
+LYYLI.
+
+Mene katsomaan uutimen välistä!
+
+(Soitetaan uudelleen).
+
+BIRGER.
+
+Toinen kerta.
+
+LYYLI.
+
+Se on joku sinun omaisistasi.
+
+BIRGER.
+
+Eräs nainen. Kuka?
+
+LYYLI.
+
+Äiti!
+
+BIRGER.
+
+Tuonne! (Lyyli piiloon). Hän hakee kai sinua.
+
+LYYLI.
+
+Ah! (katsahtavat toisiinsa).
+
+BIRGER. (Avaa).
+
+
+_3 kohtaus._
+
+SIIVOSKA. Edelliset.
+
+SIIVOSKA.
+
+Oletteko te tohtori Ekman?
+
+BIRGER.
+
+Olen! Olisiko teillä asiaa minulle?
+
+SIIVOSKA.
+
+Kyllä minulla olisi tohtorin kanssa vähän puhumista.
+
+BIRGER.
+
+Istukaa!
+
+SIIVOSKA.
+
+Kiitoksia. Minulla olisi niin paljon puhumista. Tohtori tuntee Lyylin!
+
+BIRGER.
+
+Tunnen kyllä.
+
+SIIVOSKA.
+
+Minä en tahdo tohtorista mitään pahaa uskoa.--Onhan tohtori sivistynyt
+mies. Mutta nähkääs, tohtori, ei meidän keskuudessamme--meikäläisten
+täytyy olla niin ankarat--ei uskalla ollenkaan liikahtaa, muuten voi
+kaikki olla hukassa. Teillähän on rikkautta ja oppia. Te voitte tietää,
+kuinka pitkälle voi mennä--mutta meikäläinen ei sitä tiedä.
+
+BIRGER.
+
+Mitä tarkoitatte?
+
+SIIVOSKA.
+
+Että jos tohtori seurustelee vertaistensa kanssa, niin tohtori voi tehdä
+sen ilman, että kukaan sitä moittii--mutta köyhä tyttö--
+
+BIRGER.
+
+Meidän välillämme ei ole mitään sopimatonta ollut. Sen voin teille
+vakuuttaa.
+
+SIIVOSKA.
+
+Hyvä jos niin on. Ja jos olisi toisin, niin syy olisi teidän. Minä
+rukoilen teitä, jättäkää Lyyli rauhaan! Älkää edes hienolla tavalla
+turmelko häntä! Sillä ken pahentaa yhden näistä pienistä, hänelle olisi
+parempi että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hän
+heitettäisiin meren syvyyteen.
+
+BIRGER.
+
+Minä kunnioitan teidän tytärtänne.
+
+SIIVOSKA.
+
+Mutta himoitsette häntä myös. Ja miksi tapaatte toinen toisenne salassa?
+Lyyli ei nytkään ole tullut kotia. Minä tulin aamupäivällä maalta.
+Minulle kirjoitettiin, ettei Lyyli ole koskaan iltaisin kotona. Minun
+vereni seisahtui--ja tulin kaupunkiin. Minä tiesin, Lyyli on kertonut
+sen minulle, että hänellä on tuttuja, te olette yksi niistä. Minä
+tahdoin teiltä kysyä, mitenkä sen asian laita oikein on.
+
+BIRGER.
+
+Minä olen seurustellut Lyylin kanssa. Me olemme käyneet huviretkillä,
+väliin konserteissa, teaattereissa.
+
+SIIVOSKA.
+
+Mutta nyt sen pitää loppua! Isä ei tiedä vielä asiasta mitään. Horisee
+vaan, ettei se illalla kotona pysy, mutta hän voi jotain epäillä. Ja
+sinä päivänä, kun hän sen saisi tietää, että hänen tyttärensä on
+herrojen kanssa kaupungilla, niin hän löisi tytön kuoliaaksi. Siksi minä
+tulin teille sanomaan, että teidän seurustelunne Lyylin kanssa täytyy
+nyt loppua.
+
+BIRGER.
+
+Hyvä!
+
+SIIVOSKA.
+
+Suokaa nyt anteeksi minun suoruuteni, mutta meikäläisten täytyy ottaa
+asiat aivan niin kuin ne ovat. Ei auta.--Hyvästi.
+
+BIRGER.
+
+Hyvästi!
+
+SIIVOSKA.
+
+Kyllä minä löydän--kyllä minä itsekin oven auki saan. Hyvästi! (Pois).
+
+
+_4 kohtaus._
+
+BIRGER.
+
+(Syleilee Lyyliä).
+
+LYYLI.
+
+Minä en tottele äitiä, en! Minä en voi elää ilman sinua. Minä tulen
+vaikka salaa sinun luoksesi--kun minä vaan saan sinua rakastaa.
+
+BIRGER.
+
+Äitisi oli tehdä minut ihan hulluksi.
+
+LYYLI.
+
+(Itkien). Oi Birger!
+
+BIRGER.
+
+Älä itke Lyyli! Rakastanhan sinua--rakastanhan sinua--
+
+LYYLI.
+
+Oi Birger! Nyt minä tiedän, että elämäni on mennyttä.
+
+BIRGER.
+
+Ei vielä, lapsirakka! Ei vielä. Maailmassa on paljon, jota sinä et edes
+aavista, niin paljon kaunista, niin paljon ihanaa!
+
+LYYLI.
+
+Minun elämäni on mennyttä näinkin vähästä.--Nyt olen kuin kaikki muut.
+
+*Esirippu.*
+
+
+
+
+NELJÄS NÄYTÖS.
+
+
+Siivosen kamarissa.
+
+
+_1 kohtaus._
+
+LYYLI. AKKU. IIDU. HILMA.
+
+LYYLI.
+
+Mitenkä se Akku oikein jalkansa loukkasi?
+
+IIDU.
+
+Se putosi ylimmäisestä kerroksesta alempaan.
+
+LYYLI.
+
+Eikö kukaan häntä vartioinut?
+
+IIDU.
+
+Äiti oli poissa.
+
+LYYLI.
+
+Entäs sinä!
+
+IIDU.
+
+Kun minä olin Lönqviskan hautajaisia katsomassa.
+
+LYYLI.
+
+Missä se Hilma silloin oli?
+
+IIDU.
+
+Oli maalla mummon luona.
+
+LYYLI.
+
+Miksei Hilma ole enää maalla mummon luona?
+
+IIDU.
+
+Kun ei mummo tahdo.
+
+LYYLI.
+
+Miksei mummo tahdo?
+
+IIDU.
+
+Kun ei ole rahaa.
+
+LYYLI.
+
+Onko äidillä sitten rahaa?
+
+IIDU.
+
+On äidillä joskus.
+
+LYYLI.
+
+Eikö sitä Akun jalkaa voida parantaa?
+
+IIDU.
+
+Kun se alussa tuli niin pahaksi.
+
+LYYLI.
+
+Eikö sitä heti sitten sidottu?
+
+IIDU.
+
+Ei sidottu, kun äiti oli poissa.
+
+LYYLI.
+
+Voi kauheaa! Nyt hän voi jäädä koko iäkseen rammaksi. Eikö se vieläkään
+ole parempi?
+
+IIDU.
+
+Ei ole, kun ei se malta pysyä paikallaan.
+
+LYYLI.
+
+Miksei malta?
+
+IIDU.
+
+Kun ei se tottele.
+
+LYYLI.
+
+Eikö tottele?
+
+IIDU.
+
+Kun se on niin häijy. Ei tottele äitiäkään.
+
+LYYLI.
+
+Eikö äiti käske totella?
+
+IIDU.
+
+Käskee--mutta ei se!
+
+LYYLI.
+
+Voi mikä siitäkin tullee! Käykö Iidu jo koulua?
+
+IIDU.
+
+Ei.
+
+LYYLI.
+
+Miksei?
+
+IIDU.
+
+Ei.
+
+LYYLI.
+
+Tekeekö Iidun mieli kouluun!
+
+IIDU.
+
+En minä tiedä.
+
+LYYLI.
+
+Osaako Iidu lukea?
+
+IIDU.
+
+Ei.
+
+LYYLI.
+
+Kuinka vanha Iidu on?
+
+IIDU.
+
+Yksitoista.
+
+LYYLI.
+
+Eikä osaa vielä lukea! Eikö se ole kamalaa!
+
+IIDU.
+
+En minä tiedä.
+
+LYYLI.
+
+Tahtoisiko Iidu mennä kouluun?
+
+IIDU.
+
+En minä tiedä.
+
+LYYLI.
+
+Osaako Iidu kutoa sukkaa?
+
+IIDU.
+
+Ei.
+
+LYYLI.
+
+Osaako Iidu neuloa?
+
+IIDU.
+
+Ei.
+
+LYYLI.
+
+Kuka Iidun vaatteet laittaa?
+
+IIDU.
+
+Ei kukaan.
+
+LYYLI.
+
+Eikö äitikään?
+
+IIDU.
+
+Ei äiti jouda.
+
+LYYLI.
+
+Voi lapsi parkoja! Jos sinustakin tulisi mitä tahansa, en ihmettelisi.
+--Tahtooko Iidu korpun?
+
+IIDU.
+
+Joo!
+
+LYYLI.
+
+Entäs Hilma? Kuinka vanha Hilma on?
+
+IIDU.
+
+Kahdeksan.
+
+LYYLI.
+
+Osaako Hilma sanoa kiitoksia?
+
+IIDU.
+
+Ei se osaa. Pelkää niin.
+
+LYYLI.
+
+Tässä on Hilmalle korppu.
+
+IIDU.
+
+Kiitä, Hilma!--Ei se uskalla--kiitä nyt! (Hilma juoksee pois).
+
+LYYLI.
+
+Entäs Akku?
+
+IIDU.
+
+Ota lakki päästä. (Akku tekee sen). Kiitä nyt. (Akku kiittää).
+
+LYYLI.
+
+Voi lapsi parkoja. Nyt saatte mennä. (Hilma ja Akku huutavat).
+
+IIDU.
+
+Noh, Akku!
+
+LYYLI.
+
+Menkää! Ehkä äiti jo odottaa teitä.
+
+IIDU.
+
+Hyvästi.
+
+LYYLI.
+
+Hyvästi Iidu. Kanna Akku portaita alas. Hän ei jaksa itse kävellä.
+
+(Menevät).
+
+
+_2 kohtaus._
+
+LYYLI.
+
+Kolme aviotonta lasta ja kaikki kuin villejä! Voi sitäkin äitiä!
+
+BIRGER. (Tulee).
+
+LYYLI.
+
+Birger!
+
+BIRGER.
+
+Kun menin tästä ohitse, niin kysyin pikku tytöltä pihalla onko Siivonen
+tahi Siivoska kotona. Ei! vastasi hän.--Onko kukaan muu sitten kotona?
+On Lyyli, vastasi tyttö. Hyi sellaista rumaa olentoa, jolla oli niin
+kummalliset vanhentuneet piirteet. Kenen tyttö se oli?
+
+LYYLI.
+
+Erään naimattoman naisen.
+
+BIRGER.
+
+Nyt minä ymmärrän, kuinka sinä mahdat kärsiä tällaisessa ympäristössä.
+--Sinä olet niin kalpea. Oletko sairas?
+
+LYYLI.
+
+En.
+
+BIRGER.
+
+Onko sinun ollut ikävä?
+
+LYYLI.
+
+Ei.
+
+BIRGER.
+
+Noh mutta vastaahan jotain muuta kuin ei--ja ei.
+
+LYYLI.
+
+Birger--minä olen uhrannut sinulle kaikki--enkä pyydä suita mitään
+vastalahjaksi--en edes kunniasanaasi. Ole minulle armelias. Älä saata
+minua onnettomaksi.
+
+BIRGER.
+
+Olenko käytökselläni sen osoittanut?
+
+LYYLI.
+
+Et--et! En tahdo sinua moittia, en, mutta minusta tuntuu kuin minä
+pelkäisin--
+
+BIRGER.
+
+Mitä sinä pelkäisit?--
+
+LYYLI.
+
+Sinua! Älä suutu Birger, vaikka minä olen tällainen pelkuri. Katso
+minulla on niin vähän uskallettavana, minä olen yhdellä iskulla hukassa.
+Jos sinä tietäisit mitä tuskia minä olen kärsinyt, mitenkä minä
+vääntelen itseäni unettomana yöllä, sillä minä ajattelen, että jos sinä
+minut hylkäisit. Minä katselen kaikkia kurjia naisia, joita sanotaan
+huonoiksi, samoilla silmillä kuin itseäni ja minä ajattelen, etten minä
+ole heitä rahtuakaan parempi.
+
+BIRGER.
+
+Sinä, joka teet sen rakkaudesta.
+
+LYYLI.
+
+He ovat myös joskus rakastaneet.
+
+BIRGER.
+
+Hm!
+
+LYYLI.
+
+Ja jos eivät he, niin on niin monta, monta muuta, joita maailma pilkkaa
+ja ylenkatsoo, vaan jotka eivät ole sen huonompia kuin muut. He eivät
+ole vaan ymmärtäneet omaa hintaansa arvata ja pyytää laillista paperia
+rakkautensa palkkioksi. Vaan mitä auttaa, jos minä uskallan näin puhua.
+Saman kirouksen alaiseksi minä sittenkin joudun, jos uskallan vastustaa
+tuota maailmaa, jota sanotaan siveäksi.
+
+BIRGER.
+
+Me emme välitä siitä--
+
+LYYLI.
+
+Meidän täytyy.
+
+BIRGER.
+
+Meidän ei täydy.
+
+LYYLI.
+
+Oh kuinka minä olen kärsinyt.--Kärsimys on ollut minun elvyttäjäni ja
+kärsimys on ollut minun elämäni ainoa uskollinen toveri.
+
+BIRGER.
+
+Ja rakkaus.
+
+LYYLI.
+
+Sekin on ollut kärsimistä!
+
+BIRGER.
+
+Ja nyt!
+
+LYYLI.
+
+Nyt minä olen lamattu. Nyt minä seison kuin kiehtovassa pensaikossa--
+enkä tiedä, minnekä matkaani suunnata.
+
+BIRGER.
+
+Elämään!
+
+LYYLI.
+
+Ja se elämä?
+
+BIRGER.
+
+On rakkaus--täydellisesti antautuva polttava rakkaus.
+
+LYYLI.
+
+Ah! Sinä tulit niin vieraaksi.--Mikä sinun on?
+
+BIRGER.
+
+Suo anteeksi--minä olen hieman hermostunut. Nyt minun pitää lähteä--
+
+LYYLI.
+
+Eikös mitä. Voithan sinä vielä viipyä. Ei äiti tule kotiin ennenkuin
+kello 7:ltä.
+
+BIRGER.
+
+Minulla on asiaa kaupungille.
+
+LYYLI.
+
+Istu vielä tänne. Voi siitä on minusta niin pitkä aika, kun olen sinun
+kanssasi puhunut. Katso, minusta on se aika, jolloin en sinua näe, kuin
+iankaikkisuus--ja kun sinä olet mennyt--! Voi muistatko sitä
+ensimmäistä kertaa, jolloin sinä olit täällä. Voi siitä ei ole kuin
+kuukausi--ja mitä onkaan sillä ajalla tapahtunut. Kuinka elämä muuttuu
+pian.
+
+BIRGER.
+
+Se muuttuu niin pian.
+
+LYYLI.
+
+Miksi sinä olet niin pahalla päällä? Olenko minä sinua loukannut?
+
+BIRGER.
+
+Et.
+
+LYYLI.
+
+Mikä sinun sitten on?
+
+BIRGER.
+
+(Sulkee silmänsä). Olen niin väsynyt.
+
+LYYLI.
+
+Onko sinulla ollut paljon työtä?
+
+BIRGER.
+
+On sitäkin.
+
+LYYLI.
+
+Onko professori ollut paha tenteissä?
+
+BIRGER.
+
+Ei.
+
+LYYLI.
+
+Onko isäsi käynyt täällä?
+
+BIRGER.
+
+On, eilen.
+
+LYYLI.
+
+Oliko hän äkäinen?
+
+BIRGER.
+
+Ei.
+
+LYYLI.
+
+Mitä hän sanoi sinulle, kerro.
+
+BIRGER.
+
+Hän käski minun tulla maalle pariksi viikoksi.
+
+LYYLI.
+
+Maalle, maalle! Lähde vaan. En minä tahdo sinua pidättää.
+
+BIRGER.
+
+Ei minua haluta lähteä.
+
+LYYLI.
+
+Sinä kai kaipaat virkistystä. Lähde.
+
+BIRGER.
+
+Jos sinun tulee ikävä?
+
+LYYLI.
+
+Ei minun tule? Voithan sinä kirjoittaa.
+
+BIRGER.
+
+(Vitkaan). Kyllä.
+
+LYYLI.
+
+Ei isä tiedä. Luulee joksikin toveriksi.
+
+BIRGER.
+
+--Oi Lyyli.--Minä olen niin kurja ihminen.
+
+LYYLI.
+
+Et sinä ole huono, et! Et sinä ole huonompi kuin muut!
+
+BIRGER.
+
+Jos minä jäisin?
+
+LYYLI.
+
+Sinä lähdet, koska isäsi sen tahtoo.
+
+BIRGER.
+
+Niinkö luulet?
+
+LYYLI.
+
+Tietysti.
+
+BIRGER.
+
+(Äkkiä). Minä lähden. Hyvästi!
+
+LYYLI.
+
+Hyvästi! Joko sinä siis huomenna?
+
+BIRGER.
+
+Huomenna.
+
+LYYLI.
+
+Huomenna. Voi, tämä on siis jäähyväisjättö! Jos minä uskaltaisin tulla
+luoksesi tänä iltana vielä.
+
+BIRGER.
+
+Tule vaan.
+
+LYYLI.
+
+Minä tulen.
+
+BIRGER.
+
+Hyvästi siksi.
+
+LYYLI.
+
+Hyvästi! (Syleily).
+
+BIRGER.
+
+Hyvästi!
+
+
+_3 kohtaus._
+
+HELENA. (Tulee).
+
+LYYLI.
+
+Mikä sinun on, kun noin käyt mustissa? Eihän se lapsi vaan--?
+
+HELENA.
+
+Se on kuollut.
+
+LYYLI.
+
+Kuollut!
+
+HELENA.
+
+Niin, eilen se kuoli kello 6 illalla. Juuri ehtivät minua hakemaan niin
+se raukka jo veti henkeään. Ei sen kauan kampailla tarvinnut. Vähäsen
+huoahti, niin oli kuollut.
+
+LYYLI.
+
+Oliko se hyvin huono?
+
+HELENA.
+
+Niin se oli laihtunut raukka. En olisi sitä tuntenut, kun sen käsiini
+otin, niin se oli pieneksi käynyt. Niin oli kuin höyhennetty
+linnunpoika, niin pieni ja huvennut. Minuun otti niin haikeasti.
+
+LYYLI.
+
+Ja sinä rakastit siis lastasi?
+
+HELENA.
+
+Rakastin.
+
+LYYLI.
+
+Sinä rakastit sitä siksi, että rakastit sen isää.
+
+HELENA.
+
+Minä rakastin lastani. Minä olin oppinut elämään ulkopuolella ihmisten
+yhteyttä. Ja kun minä sen kerran olin oppinut, mitä tuskaa tuotti
+minulle enää yhden lapsen elättäminen. Minä olisin sen kasvattanut
+hyväksi ihmiseksi. Se oli poika. Minä olisin tehnyt siitä miehen. Se
+olisi saanut käydä koulua ja tulla onnelliseksi ja elää paremmin kuin
+minä, joka en ole saanut mitään oppia.
+
+LYYLI.
+
+Uskotko, että hän olisi siitä onnelliseksi tullut?
+
+HELENA.
+
+Kuka olisi onnellisempi kuin se, joka saa kaikki oppia!
+
+LYYLI.
+
+Onnellinen--kuka on onnellinen? Huomennako se haudataan?
+
+HELENA.
+
+Niin, sitä minä tulin pyytämään, että te tulisitte sitä saattamaan. Minä
+olen sen jo itse pessyt--ja arkun minä myöskin ostin. Sain rahaa
+etukäteen herrasväeltäni. Minä vaan ajattelin, että eikö Lyyli tulisi
+huomenna laulamaan se pihalta pois. Kyllä kai Siivoska tulee minua
+illalla auttamaan. Kyllä minä ruumiin itse koristan.
+
+LYYLI.
+
+Kyllä minä tulen. Onko Helenalla jo värssy valittu?
+
+HELENA.
+
+Kyllä minulla on. Virsi 527 uudessa virsikirjassa. Jos Lyyli löytää sen.
+
+LYYLI.
+
+(Hakee). Kyllä.
+
+HELENA.
+
+Jos Lyyli lukee sen, että jos sen sopii silloinkin lukea kun kiitosta
+tehdään saarnatuolissa.
+
+LYYLI. (Lukee sen).
+
+HELENA.
+
+Herra Jeesus. Suo minulle anteeksi kaikki syntini, armosi tähden sinä
+rakas Vapahtaja.
+
+LYYLI.
+
+(Lankee hänen kaulaansa). Helena! Rukoilkaamme yhdessä! Herra yksin
+tietää ken on suurin, ja ken on meistä vähin syntinen.
+
+
+_4 kohtaus._
+
+SIIVOSKA. (Palaa kirkosta).
+
+Hyvää iltaa. Mikä täällä on? Mitä se Helena on mustissa?
+
+LYYLI.
+
+Lapsi on kuollut.
+
+SIIVOSKA.
+
+Kuollut. Herralle kiitos, että se pääsi vaivoista. Sinunkin piti nähdä
+sen kituvan, ennen kuin sinä syntisi huomasit.
+
+HELENA.
+
+Minä koetan syntini sovittaa.
+
+SIIVOSKA.
+
+Kyllä sen tehdä saat. Pitkä on ikä sinulla edessä. Eivät synnin muistot
+helpolla haihdu.
+
+HELENA.
+
+Minä pyytäisin, että te Siivoska tulisitte illempana ruumista laudalta
+veisaamaan. Minä menen edeltäkäsin sinne. Tulkaa te sitten kun olette
+illallista laittaneet.
+
+SIIVOSKA.
+
+Kyllä minä tulen.
+
+LYYLI.
+
+(Itsekseen). Ja minä, joka olen luvannut mennä Birgerin luokse! Enhän
+voisi mennä tällaisessa mielentilassa.
+
+SIIVOSKA.
+
+Mene sinäkin Lyyli Helenan kanssa. Sinä olet istunut koko päivän
+sisällä, saisit mennä hiukkasen jaloittelemaan--
+
+LYYLI.
+
+Äiti!
+
+SIIVOSKA.
+
+Mene nyt vaan. Tässä on markka. Osta sillä Helenalle kahvileipää.
+
+LYYLI.
+
+Äiti, minä en mene!
+
+SIIVOSKA.
+
+Mikset! Mene alas Bulevardinkadulle. Vaan älä viivy kauan.
+
+LYYLI.
+
+Äiti. Minä en viivy kauan, minä lupaan sen.
+
+HELENA.
+
+Ei Lyylin niin kiirehtiä tarvitse, minä puen ruumiin ensin
+alusvaatteisiin. Siihen menee hyvin paljon aikaa.
+
+LYYLI.
+
+Hyvin paljon aikaa.
+
+SIIVOSKA.
+
+Kiirehdi nyt.
+
+LYYLI.
+
+Kyllä. Kyllä minä kiirehdin--äiti. (Heittäytyy äitinsä kaulaan).
+
+SIIVOSKA.
+
+Oletko sinä niin hermostunut tuosta lapsen kuolemasta, että aivan
+vapiset ja puristat kaulaani, niin että tekee kipeää.
+
+LYYLI.
+
+Äiti sinun ei tarvitse minun tähteni itkeä--ei koskaan.
+
+(Menevät).
+
+
+_5 kohtaus._
+
+SIIVOSKA. TOLOSKA.
+
+SIIVOSKA.
+
+Hyvää iltaa Toloska.--Kerran tekin meille löysitte.
+
+TOLOSKA.
+
+Hyvää iltaa. Hyvää iltaa. Mitenkä teillä jaksetaan?
+
+SIIVOSKA.
+
+Hyvin, Jumalan kiitos! Helenan lapsi vaan kuoli.
+
+TOLOSKA.
+
+Vai kuoli! Se oli onni!
+
+SIIVOSKA.
+
+Niinhän se on meikäläisen onni että lapset pääsevät pois.--Ei meillä
+joudeta lapsia suremaan. Ei.--Se olkoon herrasväen työtä.
+
+TOLOSKA.
+
+Ripuliin kai kuoli?
+
+SIIVOSKA.
+
+Ripuliin.
+
+TOLOSKA.
+
+Se on hyvin ymmärrettävää näin kesäiseen aikaan. Milloinka meikäläinen
+joutaisi lapsiaan hoitamaan? Ja milloinka ne luonnistaisivat? Kesällä on
+kuumaa, talvella on pakkanen.
+
+SIIVOSKA.
+
+Totta on!--Tuota, kyllä kai Toloskalla on aikaa? Minä kiehautan
+pikkuisen kahvia ja sitten kai tulette Helenan lapsen ruumista
+katsomaan. Minä menen sitä laudalta veisaamaan.
+
+TOLOSKA.
+
+Oikeinko Helena sitä suree?
+
+SIIVOSKA.
+
+Sureehan se sitä. On se sentään oma lapsi.
+
+TOLOSKA.
+
+Onhan se!--Hyvä Jumala sitä surkeutta, jota ihmiset ihan turhaan
+itsellensä saattavat. Voi jos monikin ajattelisi, niin ei katkerasti
+tarvitseisi tekoansa katua. Ja ne herrasväetkin! Onpa se kai huvitusta,
+se heidän rehkinänsä! Herra auttakoon! Ei yksinkertainen työmies tiedä,
+pitääkö sille nauraa vaiko itkeä.
+
+SIIVOSKA.
+
+Mitä Toloska jälleen tietää?
+
+TOLOSKA.
+
+Tosi asia on, että vaikka te minua hulluksi sanotte, että minä joka
+asiasta niin suurta melua pidän, niin ei se sentään turhaa ole. Kyllä
+maailmassa voi asioita tapahtua, joita ei tosiksi luulisi, jollei
+tietäisi.
+
+SIIVOSKA.
+
+Jutelkaa te, niin minä hoidan kahvipannua.
+
+TOLOSKA.
+
+Katsokaa, minulla on sisar. Hän on kesävahti, niinkuin tiedätte nuorella
+herrasväellä. Kastaa kukkia ja tuuletuttaa huoneita, kun herrasväki asuu
+maalla. Ja kun hän on noin hiukan säntillinen ja puhdas ihminen, niin
+herrasväet käskevät hänen asua huoneissaan. Ja niin hän nyt asuu
+kamreeri Holten'illa, jolla on suuri lokaali Fabianinkadun varrella,
+lähellä Kasarmin toria. Niin, ja samassa kerroksessa asuu professori
+Ekman.
+
+SIIVOSKA.
+
+Ekman!--Vai niin!
+
+TOLOSKA.
+
+Ajatelkaas sitä hävyttömyyttä. Nyt se poikajunkkari, se lääketieteen
+kandidaatti tahi mikä lie. Sellainen fiini kalpeapintainen herrasmies se
+on--niin käy klinikassa ja asuu väliin kotona. Minun sisareni huone on
+ihan seinätysten hänen huoneensa kanssa ja sinne kuuluu joka rapina
+sieltä sisältä. Hyi, sanon minä, jos minä olisin professorska ja minä
+saisin tietää millaista elämää minun huoneessani pidetään, niin mäsäksi
+minä sen pojan hakkaisin, sen minä sanon.
+
+SIIVOSKA.
+
+Noh, mitä hän sitten tekee?
+
+TOLOSKA.
+
+Ajatelkaas! Ensin se kyllä eli siivosti, mutta sitten rupesi laahaamaan
+naisia sinne, mikä lie ollut mamselli. Sisareni ei sitä koskaan nähnyt,
+mutta kuuli että se tuli aina noin kello kahdeksalta illalla.
+
+SIIVOSKA.
+
+Tuota, se oli kai joku huono nainen?
+
+TOLOSKA.
+
+Mikä heiskale se lie ollut! Eihän kunnon ihmisten lapset tuolla lailla
+herrojen luona käy.
+
+SIIVOSKA.
+
+Kertokaa!
+
+TOLOSKA.
+
+Nyt ne juttelivat, ja juttelivat ja väliin se nainen itkikin ja
+sieltäkös kuului jos jotakin.
+
+SIIVOSKA.
+
+Oliko se joku huono nainen?
+
+TOLOSKA.
+
+Johan minä sen sanoin että se oli. Eihän se voinut olla kukaan muu.
+
+SIIVOSKA.
+
+Ja teidän sisarenne kuuli kaikki?
+
+TOLOSKA.
+
+Niin! Ja nyt se on ruvennut käymään siellä edellä puolen päivän. Ja
+kerran minä kuulin kun joku soitti kelloa. Ja näillekö tuli hätä. Niin
+tassutettiin ja kuiskattiin. Siellä kuului olleen joku vanha ihminen.
+Oli kai tytön äiti?
+
+SIIVOSKA.
+
+Kuinka minun sydäntäni rupesi hakkaamaan.--Tuota antakaa nyt anteeksi,
+mutta minun täytyy mennä Helenan luo. Lyylikin on mennyt sinne
+edeltäpäin. Voi voi, kuinka se hakkaa. Ah----
+
+TOLOSKA.
+
+Mikä teidän on?
+
+SIIVOSKA.
+
+Ei mikään! Ei mikään! Hiukan vaan ottaa tästä sydämen alta.
+
+TOLOSKA.
+
+Hyvät ihmiset auttakaa.
+
+
+_6 kohtaus._
+
+TALONM. VAIMO.
+
+Onko Siivoska pyörtynyt?
+
+TOLOSKA.
+
+En minä tiedä mikä sille tuli, mutta niin se huutaa ja voihkaa. Ettekö
+te voisi hiukan hieroa! Bäcklundiko siinä on? Tietääkö Bäcklund, missä
+asuu tässä tohtori tahi joku muu ihminen, joka ymmärtäisi.
+
+TALONM. VAIMO.
+
+Tohtori Bergenstråle asuu tuossa katupytingissä! Menkää kysymään josko
+hän olisi kotona! Menkää nyt pian.
+
+BÄCKLUND.
+
+Kyllähän minä menen! Tämähän oli merkillistä.
+
+TALONM. VAIMO.
+
+Mistä se sellainen tuli?
+
+TOLOSKA.
+
+En minä ymmärrä! Koettakaa sitä hieroa! Sehän on kuin kramppi.
+
+SIIVOSKA.
+
+Kyllä minä tästä------
+
+TOLOSKA.
+
+Pysykää nyt hiljaa. Me lähetimme tohtorin perään. Älkää nousko istumaan
+Siivoska. Se tekee teille pahaa.
+
+SIIVOSKA.
+
+(Itkien hermostuneena). Kyllä minun täytyy nousta. Minä menen Lyyliä
+hakemaan.
+
+TOLOSKA.
+
+Älkää menkö.
+
+SIIVOSKA.
+
+(Koettaa päästä). Kyllä minun täytyy----
+
+TOLOSKA.
+
+Nukkukaa nyt.
+
+SIIVOSKA.
+
+(Huitoen käsiään). Ei ei ei! Minun täytyy päästä hänen luokseen.
+(Vihaisena). Pois! Älkää minua estäkö. (Rupeaa hoipertamaan).
+
+TALONM. VAIMO.
+
+Ei sitä uskalla estää. Sehän on niin kamalan näköinen. Mahtaako tulla
+hulluksi?
+
+TOLOSKA.
+
+Mistä se nyt sellaiseksi olisi tullut?
+
+TALONM. VAIMO.
+
+Nyt hän lähtee vaan.
+
+TOLOSKA.
+
+Älkää häntä laskeko!
+
+TALONM. VAIMO.
+
+Emmehän me voi sitä estää.
+
+TOLOSKA.
+
+Jumalan kiitos! Tohtori! En minä ymmärrä enää mitään.
+
+
+_7 kohtaus._
+
+BERGENSTRÅLE. Edelliset.
+
+B:STRÅLE.
+
+Missä sairas on? Mikä hänelle tuli?
+
+TOLOSKA.
+
+En minä tiedä.--Itki ja nyyhkytti ja oli niin kamalan näköinen.
+
+B:STRÅLE.
+
+Hysteriaa. Minä kirjoitan reseptin. Oliko hän saanut kuulla jotain
+ikävää?
+
+TOLOSKA.
+
+En minä tiedä.
+
+B:STRÅLE.
+
+Puhuitteko jotain kiihoittavaa?
+
+TOLOSKA.
+
+Ei--ei!
+
+B:STRÅLE.
+
+Jotainhan kuitenkin on kai tapahtunut.
+
+TOLOSKA.
+
+Minä puhuin eräästä tapauksesta.
+
+B:STRÅLE.
+
+Mikä se sitten oli?
+
+TOLOSKA.
+
+Eräästä tohtorista.
+
+B:STRÅLE.
+
+Soo?!
+
+TOLOSKA.
+
+Joka oli laahannut naisen luoksensa.
+
+B:STRÅLE.
+
+Ja sekö pani akan pään pyörälle, että hän sai kohtauksen? Arkoja hermoja
+teillä onkin.--Mikä sen tohtorin nimi oli?
+
+TOLOSKA.
+
+Mitä herra sillä?
+
+B:STRÅLE.
+
+Sanokaa, niin minä saan sen tietää.
+
+TOLOSKA.
+
+Tuota, se oli joku professori Ekman'in nuori herra.
+
+B:STRÅLE.
+
+Mitä! Vai niin.
+
+TOLOSKA.
+
+Ei se muuta ollut.
+
+B:STRÅLE.
+
+Mikä se nainen oli?
+
+TOLOSKA.
+
+En minä tiedä.
+
+B:STRÅLE.
+
+Oliko hän ehkä tämän vaimon tytär?
+
+TOLOSKA.
+
+Ei. Hänhän on paperikaupassa.
+
+B:STRÅLE.
+
+Paperikaupassa!
+
+TOLOSKA.
+
+Niin!
+
+B:STRÅLE.
+
+Missä paperikaupassa?
+
+TOLOSKA.
+
+Aleksanterinkadun varrella. Missä lie?
+
+B:STRÅLE.
+
+Mikä näitten ihmisten nimi on?
+
+TOLOSKA.
+
+Siivonen.
+
+B:STRÅLE.
+
+(Itsekseen). Tämä on merkillistä. Tytön nimi on Lyyli.
+
+TOLOSKA.
+
+On.
+
+B:STRÅLE.
+
+Kaunis, komea tyttö. Hyvin nuori!
+
+TOLOSKA.
+
+Niin!
+
+B:STRÅLE.
+
+(Itsekseen). Jos se Birgerin roisto! Ah! Mutta hyvin mahdollista!
+Tämähän on hävytöntä. Saakelin hävytön juttu. Jos nyt akka on saanut sen
+kuulla. (Ääneen). Antakaa tuota lääkettä hänelle 20 tippaa kolme kertaa
+päivässä. Sitten pitää hänen välttää mielen liikutusta. Hänellä on
+sydänvikaa. Muistakaa se.--Ei se mitään maksa. Minulla ei ole tapana
+ottaa mitään vaivoistani.
+
+TOLOSKA.
+
+Kiitoksia sitten hyvin paljon, herra tohtori.
+
+B:STRÅLE.
+
+Kiitoksia. (Itsekseen). Penteleen Birgeriä. Kyllä se on ainakin se
+tyttö. Penteleen poikaa. Sitä pitää mennä tapaamaan. Kyllä me sen
+pehmitämme! (Ääneen). Hyvästi!
+
+TOLOSKA.
+
+Hyvästi!
+
+
+_8 kohtaus._
+
+SIIVONEN. Edelliset paitsi Bergenstråle.
+
+SIIVONEN.
+
+Mitä tohtori täällä teki?
+
+TOLOSKA.
+
+Siivoska on kipeä.
+
+SIIVONEN.
+
+Mikä sille tuli?
+
+TOLOSKA.
+
+En minä tiedä! Kun minä tässä puhelin, niin rupesi värisemään ja itki
+niin, että luulin hulluksi tulleen.
+
+SIIVONEN.
+
+Mikä se sellainen!
+
+TOLOSKA.
+
+Lupasi lähteä kadulle kävelemään. Sanoi tahtovansa Lyyliä tavata, se kun
+on Helenan luona ruumista laudalta veisaamassa.
+
+SIIVONEN.
+
+Onko sen lapsi sitten kuollut?
+
+TOLOSKA.
+
+On.
+
+SIIVONEN.
+
+Mitä meidän äiti sitä niin kovaksi otti, että rupesi pyörtymään? Tämähän
+on merkillistä.
+
+TOLOSKA.
+
+En minä sitä ymmärrä.
+
+SIIVONEN.
+
+Kyllä kai sitten selvenee, kun asiasta puhellaan.
+
+
+_9 kohtaus._
+
+HELENA. Edelliset.
+
+TOLOSKA.
+
+Noh, tuossa se Helena onkin. Eikös Lyyli ole teillä?
+
+HELENA.
+
+Ei ole. Minä olen teitä odottanut ja odottanut, vaan kun ei mitään ole
+kuulunut, niin minä ajattelin että ei Siivoska kai tulekaan. Siksi minä
+läksin vaan hiukan myrttiä hakemaan, kun tiesin että Lyylillä on täällä
+suuri myrtti.
+
+SIIVONEN.
+
+Noh, missä se Lyyli sitten on?
+
+HELENA.
+
+En minä tiedä. Minä luulin hänen olevan kotona.
+
+SIIVONEN.
+
+Ei hän kotona ole.
+
+HELENA.
+
+Minne hän sitten on mennyt?
+
+SIIVONEN.
+
+Kuka tietää missä se juoksee.
+
+HELENA.
+
+Kyllä hän minun kanssani läksi tunti sitten kotoa, kun äiti käski hänen
+mennä leipää ostamaan. Mutta Robertinkadun kulmassa hän minusta erosi.
+Minä menin kotiin ja hän meni kaupungille.
+
+SIIVONEN.
+
+Missä se tyttö sitten on! Sehän on merkillistä. Näyttää siltä, kun siinä
+piilisi jokin salaisuus.--Minne äiti sitten aikoi?
+
+TOLOSKA.
+
+Siivoska lupasi mennä Lyyliä hakemaan Helenan luota.
+
+SIIVONEN.
+
+Mitä hänen tarvitsi mennä Helenan luo!? Olisihan tyttö sieltä päässyt
+taluttamattakin kotiin.
+
+TOLOSKA.
+
+En minä vaan tiedä.
+
+SIIVONEN.
+
+Sanotaan, että pojista on vastusta! Mutta onhan niistä tytöistäkin. Jos
+se tyttö tulisi kotiin, niin minun tekisi mieleni sitä piiskata, että
+kerrankin muistaisi. Tämä saa olla viimeinen kerta, muuten täällä tulee
+toinen polska. (Lyyli tulee). Siinähän sinä olet.
+
+LYYLI.
+
+Äiti! Onko hän kuollut. Äiti!
+
+SIIVOSKA.
+
+Uskallatko vielä katsoa minua silmiin?
+
+LYYLI.
+
+Äiti!--Äiti!--Koeta ymmärtää minua.
+
+SIIVOSKA.
+
+En! Minulla ei ole sitä ymmärrystä. Synti on synti ja langennut on
+langennut. Oi Herra, miksi minua näin kovasti koettelet!
+
+*Esirippu.*
+
+
+
+
+VIIDES NÄYTÖS.
+
+
+Bergenstrålen luona.
+
+
+_1 kohtaus._
+
+BERGENSTRÅLE. BIRGER.
+
+B:STRÅLE.
+
+Hyvää huomenta Birger! Tervetuloa maalta!
+
+BIRGER.
+
+Sinä olet soittanut minulle pari kertaa! Onko sinulla asiaa?
+
+B:STRÅLE.
+
+On! Paina puuta!--Olen kuullut, että sinä olet muka salakihloissa--
+erään neiti Såltinin kanssa--Onhan se oikein tehty, sillä vanhempasi
+tahtovat tätä avioliittoa.--Tyttö on kaunis, siveä, kiltti. Hänen
+isänsä sanotaan olevan varakkaan. Minä toivotan onnea! Tulethan sinä
+onnelliseksi! Tyttö on kai rakastunut sinuun kuin hiiri.
+
+BIRGER.
+
+Älä vitsaile!--Mikä oli asiasi?
+
+B:STRÅLE.
+
+Saanko puhutella palvelustyttöäni ensin? Lähettäisin kirjeen jonnekin--
+(Soittaa. Palvelustyttö). Olisitteko hyvä ja veisitte kirjeen perille.
+--Tässä on juomaraha! (Tyttö pois).
+
+BIRGER.
+
+Rendez-vous pilettikö?
+
+B:STRÅLE.
+
+Ei!
+
+BIRGER.
+
+Miksi näytät noin happamalta.
+
+B:STRÅLE.
+
+Minä olen ruvennut filosofeeraamaan!--Sinä olet siis aikonut ruveta
+vakavaksi aviomieheksi?
+
+BIRGER.
+
+Se asia tuntuu sinua suuresti intreseeraavan.
+
+B:STRÅLE.
+
+Sanoinhan minä, että olen ruvennut filosofeeraamaan. Mehän väittelimme
+kerran muutamista asioista. Sinä muistaakseni esitit uutta systeemiä--
+avioliittoa rakkaudesta--puhtaasti inhimillisestä rakkaudesta
+esimerkiksi lääketieteen kandidaatin ja tehtaantytön välillä. Etkö sinä
+nyt tahtoisi esimerkillä valaista mielipidettäsi?
+
+BIRGER.
+
+Minäkö! Miksi minä?
+
+B:STRÅLE.
+
+Siksi että sinulla muistaakseni olisi ollut siihen tilaisuutta. Olit
+tekemisissä erään siistin ja sievän tytön kanssa.--Minne hän jäi?
+
+BIRGER.
+
+Helsinkiin.
+
+B:STRÅLE.
+
+Eikö se juttu kehittynyt sen pitemmälle?
+
+BIRGER.
+
+Kuule Bergenstråle, oletko sinä ruvennut maallikkosaarnaajaksi?
+
+B:STRÅLE.
+
+En. Minä muistan vaan, että minä en hyväksynyt rakkauden seikkailuasi--
+en sillä kertaa. Oletko jättänyt tytön rauhaan?
+
+BIRGER.
+
+Se on minun asiani.
+
+B:STRÅLE.
+
+Ehkä!--Ehk'ei!--Minä sanoin sinulle silloin, että jos tahdot olla
+kunnon mies, niin olisit seurannut neuvoani. Olitko sen verran kunnon
+mies?--Minä kysyn sitä vanhan ystävyyden nojalla--
+
+BIRGER.
+
+Oletko sinä todellakin ruvennut siveyden asian ajajaksi?
+
+B:STRÅLE.
+
+En! Minä sanoin silloin, että pitää tyystin harkita ennenkun antautuu
+uudistusaatteille ainakin kun on kysymys ihmisolentojen sielusta tahi
+ruumiista. Minä olen hyvin jokapäiväinen mies, minä en siedä suun
+pieksemistä. Jätitkö tytön rauhaan?--
+
+BIRGER.
+
+En!
+
+B:STRÅLE.
+
+Hyvä. Aijotko naida hänet?
+
+BIRGER.
+
+En!
+
+B:STRÅLE.
+
+Miks'et?
+
+BIRGER.
+
+En voi isäni tähden.
+
+B:STRÅLE.
+
+Olet siis puhunut isällesi?
+
+BIRGER.
+
+Olen--voidakseni maksaa tytölle eläkkeen.
+
+B:STRÅLE.
+
+Sinä et ole sitä tytölle ilmoittanut?
+
+BIRGER.
+
+En ole vielä ehtinyt.
+
+B:STRÅLE.
+
+Sinä olet konna.
+
+BIRGER.
+
+Bergenstråle!
+
+B:STRÅLE.
+
+Minä annan sinulle muutamia asiallisia tietoja. Seitsemäntenä päivänä
+Heinäkuuta kutsuttiin minut erään naisen luo, joka oli saanut
+hysteerisen kohtauksen.--Se oli hyvin ankaraa laatua. Vaimolla on
+muuten sydänvika.--Nyt hän on maannut toista kuukautta vuoteen omana.
+--Hän on työmiehen vaimo. Hänen pitäisi lähteä ulkomaille kylpemään
+mutta hänellä ei ole siihen varaa. Mitä pitäisi tässä tapauksessa tehdä?
+
+BIRGER.
+
+En minä tiedä.
+
+B:STRÅLE.
+
+Eräänä päivänä toi eräs työmies julmistuneena tyttärensä luokseni.
+Tyttöä oli ruoskittu. Näin sen sinelmistä joita oli hänen ruumiissaan.
+Hän oli rikkonut kuudetta käskyä vastaan. Isä oli rangaissut häntä lain
+nojalla, ihmiset eivät häntä siitä moittineet. Tyttö oli hyvin
+hermostunut. Minun piti tutkia häntä yhteiskunnan nimessä.--Tyttö
+vapisi kuin haavan lehti. Me kaksi miestä--isä ja minä--vieras
+lääkäri raatelimme hänen ruumistaan, loukkasimme hänen hienoimpia
+tunteitaan, siksi että hän oli langennut erään konnan koukkuihin, jonka
+nimeä hän ei tahtonut mainita. Sinä voit kuvitella että tehtävä ei ollut
+hauskinta laatua.
+
+BIRGER.
+
+Kyllä!
+
+B:STRÅLE.
+
+Ihmettelin ett'ei tyttö ollut tehnyt itsemurhaa.--Naiset näyttävät
+jaksavan kärsiä--
+
+BIRGER.
+
+Mutta miksi juuri minulle kerrot tuon. Mitä se minuun koskee?
+
+B:STRÅLE.
+
+Tuon tytön nimi oli Lyydia Siivonen.--Tunnetko hänet?--Hän on ensi
+kuukauden--
+
+BIRGER.
+
+Bergenstråle!
+
+B:STRÅLE.
+
+Sinun täytyy hänet naida!--
+
+BIRGER.
+
+Eipä niinkään.
+
+B:STRÅLE.
+
+Sinun täytyy hänet naida, jos olet kunnon mies.
+
+BIRGER.
+
+Vai naida hänet. Se, se vasta olisi tuhmuus.
+
+B:STRÅLE.
+
+Miksi viettelit hänet?
+
+BIRGER.
+
+Sinäkö kysyt?
+
+B:STRÅLE.
+
+Niin minä. Vastaa minulle nyt, miksi viettelit hänet?
+
+BIRGER.
+
+Siksi että häntä rakastin--
+
+B:STRÅLE.
+
+Minä en ymmärrä sinua.
+
+BIRGER.
+
+Etkö ymmärrä?--Täytyykö minun se selittää sinulle?
+
+B:STRÅLE.
+
+Jätä neiti Såltin?
+
+BIRGER.
+
+En voi! Hän on rakastunut minuun.
+
+B:STRÅLE.
+
+Sinun täytyy pelastaa Lyyli.
+
+BIRGER.
+
+Ikävällä avioliitollako! Ei!
+
+B:STRÅLE.
+
+Ranskassa saisin ampua kuulan rintaasi--
+
+BIRGER.
+
+Täällä tarvitsisi minun ampua itse itseni.
+
+B:STRÅLE.
+
+Tee se!
+
+BIRGER.
+
+En voi!
+
+(Soittoa).
+
+B:STRÅLE.
+
+Se on hän!
+
+BIRGER.
+
+Lyyli!--
+
+B:STRÅLE.
+
+Niin!--Selitä nyt vyyhtisi. Minä olen perheen ystävä. Minun on
+täytynyt selittää tytön äidille, että kaikki vielä kääntyy hyvin päin
+kun sinä palaat kotia. Olen lepyttänyt isän, joka vimmassaan oli
+ruvennut juomaan ja kidutti vaimoaan ja tytärtänsä. Mies ei ollut siihen
+päivään viinaa maistanut. Tyttö ei osaa ajatella mitään, on kuin tylsä.
+Koko hänen onnensa riippuu nyt sinusta. Tule sisään Lyyli! Tohtori Ekman
+on palannut maalta. Ole rauhassa, kyllä kaikki vielä päättyy hyvin. Minä
+menen hetkeksi kävelemään.--Älä pelkää Lyyli, minä olen tohtori
+Ekman'in ja sinun paras ystäväsi.--Näkemiin.
+
+
+_2 kohtaus._
+
+LYYLI. BIRGER.
+
+BIRGER.
+
+Sinä olet niin kalpea Lyyli, onko sinun ollut ikävä?!
+
+LYYLI.
+
+Ei!
+
+BIRGER.
+
+Anna minulle anteeksi!
+
+LYYLI.
+
+Birger! Minä olen niin pelännyt--
+
+BIRGER.
+
+Sinun ei tarvitse mitään pelätä.
+
+LYYLI.
+
+Minä olen niin pelännyt että sinä minut unohtaisit.
+
+BIRGER.
+
+Minä en unohda sinua koskaan.
+
+LYYLI.
+
+Etkö halveksi minua?--Ethän usko että minä olen kevytmielisyydestä
+sinua rakastanut?
+
+BIRGER.
+
+En!
+
+LYYLI.
+
+Jos sinä tietäisit kuinka paljon olen näinä kahtena viikkona ajatellut?
+Minusta on kuin olisin ollut haudattuna.--
+
+BIRGER.
+
+Anna minulle anteeksi!
+
+LYYLI.
+
+Tohtori Bergenstråle käski minun tulla tänne! Onko sinulla minulle
+asiaa?
+
+BIRGER.
+
+On. Minä olen saattanut sinut asemaan, josta minun nyt täytyy koittaa
+sinut pelastaa. Minä olen kertonut kaikki isälleni.
+
+LYYLI.
+
+Oliko hän suuttunut?
+
+BIRGER.
+
+Oli.
+
+LYYLI.
+
+Minuunko?
+
+BIRGER.
+
+Ei vaan minuun.
+
+LYYLI.
+
+Siitä että olet rakastanut minua!--Mitä nyt aiot tehdä?
+
+BIRGER.
+
+Rakastatko minua?
+
+LYYLI.
+
+Rakastan.
+
+BIRGER.
+
+Voisitko sittenkin rakastaa minua, vaikka olisin julma sinulle?
+
+LYYLI.
+
+Voin.
+
+BIRGER.
+
+Jos emme--esimerkiksi, voisi--mennä naimisiin?--
+
+LYYLI.
+
+Emmekö menisi naimisiin.
+
+BIRGER.
+
+Tarkoitan heti. Katso, minun täytyy jatkaa lukujani--asua Helsingissä
+vanhempieni luona. Olen riippuvainen heistä. Voisitko odottaa--
+
+LYYLI.
+
+Voisin.
+
+BIRGER.
+
+Minä olen puhunut sinusta äidilleni. Minä olen pyytänyt että hän
+sijoittaa sinut sisarensa luo maalle. Minä tulen usein tervehtimään
+sinua--usein--
+
+LYYLI. (Itkee).
+
+Oi Birger!
+
+BIRGER.
+
+Koeta nyt olla järkevä hyvä Lyyli--tämä on ainoa mahdollinen
+pelastuskeino tässä ahdingossa--
+
+LYYLI.
+
+Milloin pitää minun lähteä?
+
+BIRGER.
+
+Vaikka ensi viikolla.
+
+LYYLI.
+
+Sovitko vanhempieni kanssa?
+
+BIRGER.
+
+Kyllä!--Minä suoritan kustannukset! Onhan se minun velvollisuuteni.
+Olethan minun morsiameni?
+
+LYYLI.
+
+Birger!
+
+BIRGER.
+
+Mitä?
+
+LYYLI.
+
+Ostammeko kihlasormukset?
+
+BIRGER.
+
+Emme vielä.
+
+LYYLI.
+
+Miks'emme?
+
+BIRGER.
+
+Me emme voi.
+
+LYYLI.
+
+Miks'emme voi olla kihloissa?
+
+BIRGER.
+
+Sehän on turhaa.
+
+LYYLI.
+
+Menemmekö naimisiin?
+
+BIRGER.
+
+Miksi sitä kysyt?
+
+LYYLI.
+
+Menemmekö me naimisiin?--Kihlaatko minua isältä ja äidiltä? He
+tahtovat sitä, muuten en uskalla ikinä palata kotia.
+
+BIRGER.
+
+Voit asua muualla. Isäsi ja äitisi. Muista--onhan minullakin isä ja
+äiti. En tahtoisi heitä loukata--saattaa heille surua. He tahtovat
+että menisin naimisiin erään sievän ja varakkaan tytön kanssa, joka on
+rakastanut minua monta vuotta. Minä olin sitoutunut häneen, ennenkuin
+opin tuntemaan sinut. Hän on myöskin onneton jos hylkään hänet. Oh
+Lyyli, tämä tuska on helvetin tuska! Jos sinä rakastat minua todellakin
+niin anna minun--anna minun rakastaa sinua menemättä kanssasi
+naimisiin. Minä en rakasta tuota neitiä, minä rakastan sinua, Lyyli,
+minä kasvatan lapsesi suureksi--minä muistelen sinua kuin nuoruuteni
+unelmaa. Minä olen heittiö, kurja, vaivanen. Sääli minua, vaan älä minua
+vihaa. Lyyli anna minun muistossani rakastaa sinua!
+
+LYYLI.
+
+Minä olen tätä aavistanut. Minä olen sitä itselleni kuiskannut. Minä en
+vihaa sinua Birger parka, minä vaan säälin sinua. Sinä et ole huono,
+sinä olet heikko. Sinäkin olet haaveillut elämän kauneutta! Sinä et
+jaksanut haavettasi toteuttaa, sinä et voinut olosuhteita vastustaa--
+
+BIRGER.
+
+Oh!
+
+LYYLI.
+
+Minä en tahtoisikaan sinua itseeni sitoa. Mikä onni olisi minun tietää,
+että sinä, velvollisuuden tunteesta minut naisit.--Ei Birger! Minä
+olen näinä kahtena viikkona ajatellut enemmän kuin uskotkaan, minusta on
+kuin olisi koko olentoni järkkynyt, kuin olisin alkanut elää uutta
+elämää.
+
+BIRGER.
+
+Ah!
+
+LYYLI.
+
+Minä rakastin sinua niin äärettömästi, että olemukseni oli yksin
+täyttynyt sinusta, että sieluni kuihtuu eroamisemme jälkeen.--Kuin
+eläisin minä valhe-elämää, jossa ulkonainen hengitys käy, mutta sisin
+sydän on kuollut.--Minä olen elänyt kuin monta vuotta, ja kuitenkin on
+aika suhahtanut ohitseni kuin linnun siivillä. Se on vierinyt pois, eikä
+ikinä enää palaja!
+
+BIRGER.
+
+Lyyli!
+
+LYYLI.
+
+Sinä et rakastanut minua sillä rakkaudella, joka on yksin oikea, vaan
+joka ei löydy kuin yhdessä tuhansista maan päällä.
+
+BIRGER.
+
+Lyyli nyt olet kiihoittunut, enkä sitä kummeksi. Koeta rauhoittua ja
+katsoa todellisuuteen semmoisena kuin se on. Joko me välitämme maailman
+ennakkoluuloista ja juoruista taikka emme. Mutta jos sinä kysyt ensin
+mitä isäsi ja äitisi, kummisi ja tätisi, pipit ja papit asiasta
+arvelevat. Silloin minä tietysti pidän huolta minunkin seurapiirin
+tuomiosta ja vanhempaini tahdosta. Eikö se ole selvää.
+
+LYYLI.
+
+Selvää on minulle vaan se että te miehet rakkauden nimellä tarkoitatte
+muuta kuin me naiset! Nyt tunnen itseni melkein onnellisemmaksi siitä,
+ett'et minua itseesi sido. Ehk'en olisi jaksanut taistella kahden
+edestä.--Nyt voin taistella yksin. Hyvästi! Tule onnelliseksi, jos
+voit! Nyt tiemme eriävät ijäksi!
+
+BIRGER.
+
+Jos voisin!
+
+LYYLI.
+
+Sinä et mitään voi. Ehkä nyt voit tunteesi vallassa jotain luvata, ehkä
+nyt olet oma itsesi,--vaan seuraavassa hetkessä pelkäät ystäviesi
+halveksimista, ihmisten moitetta.--Ei Birger, nainen voi rakastaa
+miestä, joka on hänelle julma, vaan miestä jota hän halveksii, on hänen
+vaikea rakastaa.
+
+BIRGER.
+
+Lyyli!
+
+LYYLI.
+
+Hyvästi Birger! Sanoinhan jo, nyt tiemme eroavat ijäksi. Lapseni tahdon
+itse elättää, minä yksin. (Pois).
+
+*Esirippu.*
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Lyyli, by Elvira Willman
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LYYLI ***
+
+***** This file should be named 14737-8.txt or 14737-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/1/4/7/3/14737/
+
+Produced by Matti Järvinen and PG Distributed Proofreaders.
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/14737-8.zip b/old/14737-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..bba823c
--- /dev/null
+++ b/old/14737-8.zip