initial commit of ebook 14733HEADmain

6 files changed, 5965 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/14733-0.txt b/14733-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..7fb26ba
--- /dev/null
+++ b/14733-0.txt
@@ -0,0 +1,2781 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 14733 ***
+
+ELÄMÄN HAWAINNOITA I: Uudistalo; Halla=aamuna; Mökin Maiju;
+Noidan rangaistus
+
+Kirj.
+
+P. Päivärinta
+
+
+WSOY, Porvoo, 1889.
+
+
+
+
+
+UUDISTALO
+
+
+Kerran sattui niin, että matkani kulki pitkän ja kolkon sydänmaan
+poikki, jonka puoliwälissä sanottiin olewan erään uudistalon. Talwi
+oli. Kun lähtöni kylän wiimeisestä talosta oli jokseenkin iltapäiwällä,
+neuwottiin minulle mainittu uudistalo yöpaikaksi. Tietä tähän
+yksinäiseen paikkaan ei ollut muuta kuin yksinäisiä heinä- ja
+halkomiesten jälkiä, jotka sydänmaalla haaroiwat sinne tänne ja oliwat
+hywin eksyttäwiä. Kauhean kylmä myrskytuuli puhalsi rajusti ja
+lakkaamatta, mutta lunta ei kumminkaan wielä tullut. Edessäni olewa
+taiwal oli melkein yhtä aawaa, osaksi jonkuu tiellä wastaan tulewan
+pienen järwen ja isojen newojen tähden, osaksi senwuoksi, kun
+metsämaatkin aina oliwat jonkun ajan takaa poltetut monelta
+peninkulmalta aiwan putipuhtaaksi, niin että metsää ei näkynyt muuta
+kuin mitätöntä koiwun ja pajun risukkoa. Syy mainittuin maiden
+alinomaiseen palamiseen oli se, että ne oliwat kruunun metsämaita,
+jolla oikeudella kylien asukkaat, molemmilla puolin sydänmaata,
+poltteliwat niitä mieliwaltaisesti, parantaaksensa siten karjansa
+laitumia ja kruunun maiden keskellä olewia niittu=kurujansa. Niistä
+syistä oli mainittu taiwal niin aukea, että se näytti silmissäni
+jonkunlaiselta Suomeen muutetulta Saharan erämaalta. Edellä niitä
+aikoja, jolloin matkani sattui, oli ohut suwi=ilma, jonkatähden koko
+aukea oli aiwan yhtenä jääkenttänä; ja kun tuuli oli niin ankara, ei
+reki tahtonut pysyä kohtisuorassa hewosen perästä, waan se kääntyi aina
+poikinpuolin, joka teki kululleni paljon kiusaa ja hidastutti sitä.
+Ilta pimeni pimenemistään ja tuuli kiihtyi kiihtymistään, ja lunta
+aikoi tulla myrskyn seassa. Minä koin usein tarkata näköäni sitä
+suuntaa kohden, jossa uudistalon olisi pitänyt löytyä, mutta ei mitään
+semmoista merkkiä ilmestynyt. Silloin rupesin pelkäämään, että jos en
+osaisikaan siihen uudistaloon, jos olisinkin unohuttanut saadut neuwoni
+ja joutunut wäärälle suunnalle, jolloin ei olisi muuta tarjona, kuin
+jäädä wihdoin wäsyneenä--uupuneena tuolle kauhealle, kolkolle aukealle,
+hewosineni hirmuisen myrskyn käsiin--kuolemaan. En kumminkaan antanut
+epätoiwon itseäni woittaa, waan ponnistelin kaikin woimin sitä suuntaa
+kohden, jonka pidin  mahdollisimmasti oikeana, sillä tietä ei enään
+ollut. Wihdoin wiimeinkin rupesi kaukaa taiwaan rannalta häämöittämään
+korkeampaa metsää, joka jo wiitatessa oli minulle ilmoitettu olewan
+uudistalon löytämisen merkki. Tuon metsikön hawaitsemisen luulen olleen
+saman minulle, kuin Saharan erämaan aawoilla hietikoilla
+matkustawaisille karawaneille on kaukaa hawaittu kosteikko. "Tuollahan
+se onkin uudistalo", ajattelin, "sinnehän pääsen yöksi, enkä tarwitse
+jäädä tänne kuolemaan", ja kaksinkertaisella innolla rupesin
+ponnistelemaan metsikköä kohden. Lunta aikoi nyt tulla niin rajusti,
+ett'ei sylen päähän eroittanut minkäänlaista esinettä ja niin katosi
+metsikkökin silmistäni; en enään osannut pitää suuntaa muutoin kuin
+tuulesta waaria pitämällä. Hetken aikaa wielä näin taisteltuani,
+ilmestyi eteeni nuorta männikkö=metsää, mutta tietä en löytänyt, josta
+olisi päässyt ajamaan sen läwitse eteenpäin; täytyi sitoa hewonen
+puuhun kiinni ja lähteä jalkaisin tietä hakemaan, jonka wihdoin
+wiimeinkin löysin; ja pian oli hewosenikin sinne wiety. Wähän aikaa
+männikköä ajettuani, rupesi walkea pilkoittamaan edestäpäin.
+"Tuollahan se on tawoittamani uudistalo", ajattelin itsekseni
+iloisesti, ja pian olin uudistalon pihalla. Pienen, uuden tupasen
+akkunoista loisti kartanolle iloinen walkea ja melkeinpä kadehdin niitä
+onnellisia sisällä olijoita, jotka siellä oliwat ulkona raiwoawalta
+myrskyltä suojassa. Kun sain hewosen riisutuksi, astuin kursailematta
+sisälle, toiwotin hywää iltaa ja pyysin hewoselleni suojaa. Mutta sitä
+ei heillä ollut antaa, sillä heidän oma hewosensakin oli ladon
+nurkassa eri hökkelissä, johon ei suinkaan wieraita mahtunut. Eräs
+pieni wanha huone=kömmänä olisi tosin ollut tyhjä, waan sen owi oli
+niin matalaksi lätistynyt, ett'ei hewonen mahtunut siitä sisälle.
+
+Kun ulkona oli niin ankara myrsky ja lumen tulo, niin kowin tunnoton
+olisi se ihminen ollut, joka olisi saattanut hewosensa jättää suojatta
+myrskyn käsiin; pyysin siis talon wäeltä, saisinko hakata mainitun
+kömmänän owen reijän isommaksi, että hewoseni siitä sisään pääsisi. Se
+luwattiinkin tehdä ja kirwes annettiin minulle sitä warten. Kun olin
+pari hirttä saanut owen reijän päältä hakatuksi poikki, niin hewonen ja
+reki mahtuiwat sisälle. Nyt toimitin hewoselleni wielä ruokaa ja juomaa
+yöksi eteen, ja sillä kerralla oli näin elämän surut poistetut ja minä
+pääsin taas tupaan, tutustumaan perheen kanssa.
+
+Tällä kertaa, kun omat huoleni eiwät enään olleet hämmentämässä
+huomiotani, näin heti tupaan tultuani, että siellä walitsi
+perinjuurinen kurjuus ja köyhyys. Akkunat oliwat niin hatarat, että
+tuuli tuntui pitkin huonetta, ja myrskyn tuottamina tanssiwat
+lumi=hiutaleet kilwan toistensa kanssa useamman kyynärän päässä
+akkunoista, joiden alla huoneen sisäpuolella oli jonkinmoisia
+lumi=kinoksia. Perässä oli pieni pöytä ja huonoilla makuu=waatteilla
+warustettu wuode; owen pielessä oli toinen wuode, jossa oli kehnoihin
+ryyjyihin kääritty, noin seitsen=wuotinen poika; se oli sinne wilua
+paloon kiiwennyt.
+
+Emäntä näkyi olewan jotenkin nuorehko ihminen, mutta selwästi huomasi
+huonokin tuntija, että surut ja kärsimiset oliwat ennen aikojaan
+kyntäneet wakonsa hänen muutoin niin säännöllisiin kaswoihinsa. Likellä
+takkaa makasi kätkyessä pieni lapsi, joka näkyi olewan kowin kipeä;
+luultawasti oli kätkyt saanut sijansa niin liki takkaa sen tähden, että
+walkea ulettuisi lämmittämään sairasta lasta ja niin suojelemaan häntä
+wilulta. Asujamina huoneessa näkyi wielä olewan: ijäkäs, harmaapäinen
+ukko ja wanha mummo, jotka näyttiwät olewan pariskunta ja samassa
+perheen wanhimpina jäseninä. Wiime=mainitut eiwät näkyneet pitäwän
+mitään lukua elämän kohtaloista; heille näytti olewan sama, oli asiat
+miten hywänsä. Hywästi tahi huonosti, sama se, sillä he käsittiwät
+asian siltä kannalta, että se pitää wälttämättömästi niin olla, eikä
+sitä kukaan ihminen saata parhaalla tahdollaankaan muuttaa toiseksi.
+Tämän heidän mielipiteensä huomasin selwemmin heitä jäljestäpäin
+puhuteltuani;--ja kukaties se onkin ainoa kelwollinen luonne uudistaloa
+perustaissa, sillä semmoinen ei woi surra niitä waiwoja ja wastuksia,
+jotka wälttämättömästi uudistalon alkajia kohtaawat. Mutta emäntä ei
+näkynyt enään olewan sitä luonnetta, sillä selwästi näki hänen osaawan
+surra ja kärsiä.
+
+Kun talonwäki oli saanut tietää kotopaikkani ja matkani tarkoituksen ja
+määrän, rupesin tekemään heidän kanssaan keskustelua.
+
+--"Eikö tässä talossa olekkaan nuorempaa mieswäkeä?" kysyin minä.
+
+--"On minulla mies" wastasi waimo.
+
+--"Missä se on kulkemassa, koska ei häntä kotona näy?" kysäisin taas.
+
+--"Kyllä hän kotoisalla on, waan se on wielä terwa=haudalla terwaksia
+särkemässä," wastasi waimo.
+
+--"Herra Jumala!" huudahdin minä, "tämmöisellä ilmalla ja näin myöhään!
+Ettekö pelkää, että hänelle on joku wahinko tapahtunut?"
+
+--"Minun Heikilläni ei ole tapana laskea lukua pahoista ilmoista eikä
+myöhäisistä ajoista: hän tekee työtä säihin ja aikoihin katsomatta,
+tawallisesti niin kauan kuin woimansa riittäwät, ja kun ne rupeawat
+uupumaan, silloin hän kyllä tulee kotiin," sanoi waimo innokkaasti,
+jota tehdessään hän nähtäwästi oli hetkeksi unhottanut käsillä olewat
+surut ja huolet.
+
+--"Mutta kun tuolla ulkona on niin ankara ilma ja semmoinen lumen tulo,
+jos se sinne uumertuisi?" arwelin minä taas.
+
+--"Hauta ei ole kaukana kodista, ja se on tiheän metsän sisällä, josta
+on myrskyllä hywä suoja: kyllä hän tulee, kun joutuu, soattepa nähdä,"
+lausui waimo luottawasti.
+
+--"Joko kauan on asuttu tätä taloa?" kysyin taas, ikäänkuin
+kääntääkseni puhettamme toiselle uralle.
+
+--"Minähän tään aloitin," sanoi wanha waari huolettomasti.
+
+--"Tulitteko heti nuorena miesnä jo tähän taloa tekemään?" kysyin minä.
+
+--"Eikö mitä; olin jo kohta wiidenkymmenen, kun se asia päähäni
+pöllähti, että pitäisi ruweta taloa tekemään. Kunpa nuorena ollessa
+olisikin se mieli ollut päässä," arweli ukko huolimattomasti, ja
+samassa lähti hän muorinsa kanssa ulos.
+
+Silloin huomasin minä, ettei ukolla ollut toista korwa=lehteä.
+
+Heidän mentyä jatkoin minä taas puhettani emännän kanssa.
+
+--"Kumpika teistä on noiden wanhusten lapsi; tekö wai miehenne?"
+tiedustelin häneltä.
+
+--"Minähän tuota olen heidän lapsensa, Heikki on tähän muualta tullut,"
+wastasi waimo.
+
+--"Onko isällänne ja äidillänne ollut muita lapsia?"
+
+--"On meitä ollut kymmenen kaikestansa, waan yhdeksän on kuollut,"
+sanoi waimo.
+
+--"Joko te olette Heikkinne kanssa kauan olleet naimisissa?" kysyin
+taaskin.
+
+--"Kuusi wuotta," oli wastaus.
+
+--"Onko ollut muita lapsia kuin nuot kaksi, jotka ma näen?"
+
+--"On niitä ollut neljäkin kaikkiansa, waan kaksi on kuollut," sanoi
+waimo surullisesti.
+
+--"Teidän nuorin lapsenne on kowin sairas," huomautin waimolle.
+
+--"Niin, pikku Heikki=raukkani on kowin kipeä; pelkään hänenkin
+kuolewan," lausui waimo surullisesti ja huokasi raskaasti.
+
+Minusta tuntui että tuo nuorehko parikunta oli laiminlyönyt jotakin
+welwollisuuksistaan, joka oli ollut syynä heidän lastensa
+ennen=aikuiseen kuolemaan; sillä en wieläkään tuntenut tarkoin
+ajatusten todellista sisällistä tilaa. Nähtyäni, ett'ei tällä kerralla
+suinkaan sopinut lisätä "kiwiä kuorman päälle," sanoin waimolle hywin
+warowasti: "ettekö olisi woineet noita akkunoita laittaa tiheämmiksi?"
+
+Hän näkyi hywin käsittäneen mitä sillä kysymykselläni tarkoitin; hän
+näytti oikein säpsähtäwän ja loi läpitunkewan silmäyksen minuun ja
+sanoi: "woi hywä wieras! Te ette tunne wielä meidän sisällisiä
+olojamme. Heikkini ei ole suinkaan laiska eikä huoletonkaan. Hän tekee
+työtä yöt ja päiwät, kun waan woimat wähänkin riittäwät; muita työhön
+kykenewä ei ole kuin hän, sillä wanhempani owat jo wanhat ja
+woimattomat; ainoastaan minä kesä=aikana woin häntä työssä auttaa.
+Heikin tähän tultua ei tässä ollut paljon mitään wiljeltyä maata, sillä
+wanhempani oliwat jo wanhalla puolen ikäänsä, kun tuliwat tähän ja
+alkoiwat kylmään metsään mökkiä rakentaa. Näiden kuuden wuoden kuluessa
+on Heikki ahkeralla työnteollansa raiwannut korpeen paljon uudismaata,
+ja toissa kesänä saimme jo niin paljon wuoden=tulosta, että Heikki
+rohkeni ruweta näitä huoneita uudesta rakentamaan, jona wuonna
+saimmekin tämän tähän määrään.
+
+Aikomuksemme oli wiime syksynä saada kamaritkin walmiiksi ja tuwan
+parempaan woimaan, mutta "ihminen päättää, Jumala säätää", sanoo
+sananlasku, ja niinpä käwi meidänkin.--Wiime=kesänä tuli kowa
+katowuosi, joka wei kaiken toiwomme ja--elon elämämme; tilamme puoliin
+ulostekoihin olemme saaneet myödä kaikki mitä hengeltä irti oli.
+[Uudistalo eli wielä puolella werolla.]
+
+Nyt kokee Heikki, yöt päiwät, wetää terwaksia haudalle ja särkeä niitä,
+että saataisiin surwon ja petäjäisen sekaan selwää wiljaa koko wuoden
+ajaksi; mutta huoneitten laittamisesta ei woi olla puhettakaan."
+
+Tämä waimon surullisesti sointuwa, wiaton ja mielestäni totuuteen
+perustettu puhe kumosi kerrassaan kaikki ennakkoluuloni.
+
+Koko keskustelun ajan waimo usein hoiteli ja hellästi waali kipeää
+lastansa.
+
+Waikka mitä wielä olisimmekin puhelleet ja keskustelleet, ei kumminkaan
+pelkoni haihtunut isännän poissa=olon tähden. Nyt warsinkin, kun puheen
+aineet tuntuiwat olewan lopussa ja kun taskukelloni alkoi näyttää
+yhdeksää, alkoi pelkoni kiihtyä kiihtymistään, että tuolle waimon
+hywälle miehelle on tapahtunut joku wahinko. Mutta huoltani en
+kumminkaan hennonut uudestaan ilmoittaa lisäsuruksi ilmankin jo niin
+paljon kärsiwälle waimolle. Waan kun pelkoni oli korkeimmallaan,
+rupesikin kopina kuulumaan porstuasta, ja samassa astui kauhean luminen
+mies tupaan. Hän pudisteli lumen pois päältänsä, laski kirweensä
+laapiin ja kintaansa naulaan, ja meni päätäsuoraa takan tykönä olewan
+kätkyen ja waimonsa luo--hän ei näyttänyt huomaawan minua, kun istuin
+warjopuolessa.--"Kuinka pikku Heikki woipi?" kysyi hän hiljaisesti
+waimoltansa.
+
+--"Pikku Heikki=raukka on kowin kipeä, luulen että se kohta kuolee",
+wastasi waimo.
+
+--"Jumala warjelkoon!" sanoi huolestunut ja waiwoiltansa wäsynyt isä,
+astui pienokaisen kätkyen luo, kopotti sen silmiwaatetta, kyyristyi
+kätkyen yli ja kylmillä kohmettuneilla huulillansa--suuteli lapsensa
+kuolonkalpeilta kaswoilta pois ne hikipisarat, jotka taudin rautainen
+ja säälimätön käsi oli niihin nostanut.--Silloin en ollut kyllin
+woimakas estämään karkaamasta silmistäni parwea kirkkaita kyyneleitä.
+Mies nousi siitä ylös, ja waimo sanoi hänelle--luultawasti siten
+ilmoittaaksensa että täällä on wieras--"Miksi sinä olit näin pahalla
+ilmalla niin kauan? Wieraskin alkoi peljätä sinun näin kauan poissa
+oloasi." Isäntä näytti säpsähtäwän wiimeistä osaa waimonsa lauseesta,
+ja sanoi: "kuka wieras täällä sitten on ollut?" Waimo wiittasi minua
+kohden ja sanoi: "tuossahan wieras on wielä nytkin." Nyt wasta isäntä
+hawaitsi minun ja aikoi kysellä: mistä olen, mihinkä menen ja miten
+olen tämän kautta joutunut kulkemaan. Kysymyksiinsä wälttäwät tiedot
+saatuansa, näytti hän olewan tyytywäinen tilaansa, ja sanoi: "kyllähän
+tuolla ulkona on oikein paha ilma, waan kuitenkin täyden kuun aika,
+että pyrylläkin näkee semmoista työtä tehdä kuin terwaksien särkeminen
+on; ei jouda joutilaita käsiä pitämään, jos mieli on joukon elää tämän
+kowan ajan yli." Sen tehtyä rupesi mies wasta lämmittelemään
+kohmettuneita käsiään takka=walkealla, jolla ajalla waimo laittoi
+hänelle illallista. Hän otti uunin suusta toisella kupilla peitetyn
+kupin, jonka hän toi pöydälle, ja wielä lisäksi tuli karhea seka=leipä,
+toisen kupin pohjassa pisare maitosintua ja suola=ruuhi; näin oli
+illallinen walmis. Minä rupesin syömään ewästäni ja isäntä
+illallistansa.--Muu wäki oli tietysti syöneet illallisensa ennen minun
+tuloani. Silmäilin silloin mitä kupissa oli, jonka waimo uuninsuusta
+toi pöydälle: se oli pettu=puuroa, höystettyä wähillä suuruksilla.
+Mies, syömään ruwetessaan, otti lakin pois päästään, pani kätensä
+ristiin ja siunasi; sitten hän mursi karhean leipänsä, kasti sitä
+suolaan, söi sitä alle ja puuroa päälle. Nyt rupesi owen pielessä
+makaawa poika näyttämään elonmerkkiä, sillä hän paitasillaan hypätä
+kapsahutti wuoteelta lattialle, juosta kapitti isänsä luo ja hoki:
+"isä, isä!" Mies otti pojan syliinsä, nouti wuoteesta waate=riepuja,
+kääri ne pojan ympärille ja niin he meniwät yksistä neuwoin jatkamaan
+illallista. Minun käwi poika=raiska kowin säälikseni: otin siis
+ewäästäni puolen leipää, johon panin woita päälle ja palasen lihaa, ja
+wein ne hänelle, mutta eipä poika tahtonut ottaa niitä mitenkään
+wastaan, waikka kuinka olisin häntä siihen kehoittanut. Hän näkyi
+pitäwän sitä saalistansa niinkuin yrttiä, eikä raskinut siitä syödä
+muuten kuin näpistelemällä. Sitten kuulin hänen sanowan äidillensä
+hiljaisesti: "Heikillekin".--"Ei Heikki=raukka saata nyt syödä mitään,
+se on kowin sairas: syö nyt waan itse!" sanoi äitinsä.--"Hywä Jumala
+minkälainen rakkaus tuollakin raukalla on pieneen weljeensä, waikka ei
+suinkaan oma nälkänsäkään liene kaukana!" ajattelin sen huomattuani.
+Äitinsä wiimeiset sanat kuultuansa söi nyt poika saaliinsa ahnaasti
+loppuun.
+
+Tähän asti oli takkawalkea lämmittänyt ympärillä olijoita jotenkin
+wälttäwästi, mutta nyt loppui walkea ja samassa kylmyys tuntui
+walloittawan koko huoneen. Waimo rupesi minulle esittelemään, että
+menisin waarin ja muorin kanssa saunaan maata, jonka waari oli jo
+ilta=päiwästä lämmittänyt. Sillä tämän tuwan sanoi hän olewan niin
+kylmän, etten minä täällä tarkenisi, semminkään kun wuoteita ei ollut.
+Esitys tuntui warsin hywältä, sillä tunnustaa täytyy, että itsekin
+aloin murehtia yön yli toimeen tulostani kylmän tähden. Poika pantiin
+wuoteesensa maata; waimo nosti sairaan lapsensa kätkyeineen takan
+liedelle, saamaan siinä lämmintänsä, ja istui itse wiereen walwomaan ja
+hoitamaan sairasta lastansa; mies wäsynynnä waiwoistansa wääntyi,
+waimonsa kehoituksesta, pehkuwuoteelle pitkäksensä, ja minä, otettuani
+päällyswaatteeni mukaani, lähdin saunaa kohden.
+
+Ilma ei ollut yhtään asettunut: kowa tuuli käwi ja lunta tuli niin
+sakeasti, että oli mahdoton eroittaa minkäänlaista esinettä. Ennenkuin
+menin saunaan, täytyi käydä ensin hewostani waalimassa ja hoitamassa,
+joka kumminkin oli nyt hywässä suojassa, kun kerran olin saanut sen
+huoneesen.
+
+Saunan luo tultuani huomasin, että sen owi oli tuuleen päin; owi oli
+hywin hatara ja tuuli sitä rytyytti ja remputti. Koetin wetää sitä
+auki, waan sepä ei auwennutkaan millään keinoin; koetin ryskyttää
+kowasti, mutta turhaan, sisältä ei kuulunut mitään. Minulle jo alkoi
+aika käydä ikäwäksi, ankaran kylmän tähden, ja sentähden rupesin kahden
+käden, woimieni takaa, repimään owea auki. Nyt rupesi se wiimein
+heltimään ja saunan sisältä kuului aika rytinä ja romina. Samassa
+kajahti sieltä myös jokseenkin äreä ääni: "no mikä siellä nyt on?"--
+"Awatkaa wieraalle owi! Minut käskettiin saunaan maata", huusin minä
+ulkoa.
+
+--"Älkää wielä, kun minä saan owen auki", kuului wanhusten ääni
+saunasta. Sitten hän tulla köhmi lattialle ja rupesi nypläämään ja
+näpräämään, ähkäämään ja puhkaamaan, eikä koko owen awaamisesta tullut
+mitään.
+
+--"Minä palellun tänne, awatkaa owi!", huusin minä tuskissani ulkona.
+
+--"Eihän tuota saa auki", wastasi ukko ja hän rupesi oikein hartiain
+woimilla repimään ja riuhtomaan, ja wihdoin wiimeinkin owi aukesi.
+Minulle tuli jo niin wilu ulkona, pitkällisen owen aukaisemisen aikana,
+että hampaat suussani kalisiwat.
+
+Kun ma pääsin saunaan, selkesikin pian syy pitkälliseen odotukseeni
+tuolla owen takana: ukko ei ollut huomannut sitä, että siellä joku
+ihminen ryskytti owea, waan oli luullut tuulen sitä rämyyttäwän,
+niinkuin se tekikin sille myötäänsä ilman ihmisen auttamatta. Kun owi
+oli niin hatara ja muutenkin rempallaan, eikä siinä ollut luotettawia
+kiinnipitimiä, niin ukko oli sitonut sen kiinni saunan periseinää
+pitkin raketulla lawalla olewaan reen jalasten paininpuuhun
+joillakuitta witsoilla ja rihmoilla, ja sen hän oli tehnyt niin
+sompelomaisesti, ja koneellisesti, ett'ei itsekään saanut sitä auki
+muutoin kuin wäkirynnäköllä. Sauna oli hywin pieni: kun waari
+muorinensa makasi mainitulla perässä olewalla lawalla, ja kun siinä oli
+wielä joitakuita astiain kimpilautoja kuiwamassa ja wielä päälliseksi
+mainittu paininpuu jalaksinensa aiwan seinän wieressä kynsillään, niin
+lawalle ei ollut ajatustakaan päästä maata; penkkinä, siwuseinällä, oli
+waan yksi pieni hirren kapula, jossa ei ensinkään sopinut makaamaan ja
+lattia oli sekä siiwotoin että kylmä, jotka syyt tekiwät sen
+kelpaamattomaksi makuusijaksi. Muuta neuwoa ei ollut, täytyi ruweta
+tuolla penkin tapaisella, lawaa wasten nojallaan, istua kykkimällä
+yötänsä wiettämään. Jos kuinkakin olisin teetellyt, niin unta ei
+tullut; rupesin siis tekemään puhetta ukon kanssa.
+
+--"Onko pitkästi tätä teiltä likimmäiseen naapuriin?" kysäsin ukolta.
+
+--"Puolitoista peninkulmaa", wastasi hän.
+
+--"Eipä sitten ole naapurista apua odottamista, jos joku äkkinäisempi
+turma sattuisi tulemaan", sanoin taas.
+
+--"Ei; täällä pitää tulla toimeen omistansa", wastasi ukko
+tyytywäisesti.
+
+--"Te olette kaiketi saaneet monta kowaa kokea elämässänne?" kysyin
+taasen.
+
+--"Eikö mitä; aikaanpa tuota on tultu", sanoi siihen ukko.
+
+--"Teiltä on kuollut paljon lapsia?"
+
+--"Yhdeksän kappaletta."
+
+--"Joko lapsianne kuoli ennen tänne tuloanne?"
+
+--"Jo kaksi, kaikki seitsemän owat täällä kuolleet."
+
+--"Mutta jos otaksumme, että lapsenne owat kuolleet sentähden, kun
+heiltä on puuttuneet kaikkein tähdellisimmät elämän tarpeet", sanoin
+minä warowasti.
+
+--"Eikö mitä", sanoi ukko. "Myllerön Matilla on ollut paljon huonompi
+toimeentulo kuin meillä, ja yhtäkaikki sen lapsi=kakarat eläwät kaikki
+terweinä, ja owat punaposkisia ja pulleroisia kuin hylkeet.--Semmoiset
+mielipiteet owat aiwan joutawia--kuka kuolemasta estää? Syy lastemme
+kuolemaan on waan se, ett'eiwät ne--eläneet", lausui ukko huolettomasti
+ja wähän närkästyksissään.
+
+Kun ma huomasin, ett'ei senlaatuiset puheet huwittaneet ukkoa, käänsin
+puhettani toiselle uralle ja kysyin: "kumpika teistä on wanhempi, tekö
+wai muorinne?" (--muori oli aikoja nukkunut--).
+
+--"Ämmähän tuo on pian kymmentä wuotta nuorempi minua."
+
+--"Onko talon emäntä wanhin lapsistanne?"
+
+--"Wanhin; ja onpa siinäkin ollut wastusta meidän osaksemme,
+saadessamme häntä ihmiseksi", sanoi ukko, ikäänkuin peläten, että taas
+uusisin sen ikäwän lasten kuolemajutun.
+
+--"Wäwynne näyttää kelpo=mieheltä?"
+
+--"Onhan se; tawallinen työmies se on."
+
+--"Minusta näyttää siltä, että hän on parempi kuin tawallinen", wäitin
+ukkoa wastaan.
+
+--"Eikö mitä, kyllä muitakin on semmoisia", arweli ukko, ikäänkuin
+ilmoittaakseen, että kaikkein täytyy tehdä woimiensa takaa työtä, jotka
+waan uudistalosta tahtoiwat oman ja perheensä hengen elättää.
+
+--"Missä olette toisen korwanne menettäneet?" kysyin.
+
+--"Tään mökin metsää kulowalkealta warjellessanihan tuon menetin.--
+Mitäs, eihän tässä eläisi ensinkään, ellen olisi suojellut metsää
+noilta alinomaisilta metsäpaloilta", selitti ukko.
+
+--"Kuinka se käwi?"
+
+--"Kuinkahan tämän toki käwikään. Rynnistin kaikin woimin wastaan,
+ettei kulowalkea pääsisi häwittämään mökin metsää, jota olin niin
+kauwan kokenut suojella ja kaswattaa. Silloin kaatui palawa puu
+päälleni, löi korwan päästäni pois ja siinä se sitten oli", tuumaili
+ukko yhtäkaikkisesti.
+
+--"Minä pelkään että heidänkin sairas lapsensa kuolee", sanoin taas.
+
+--"Eipä siinä mitään pelkäämistä; joka ei woi elää, se kuolee", lausui
+ukko huolettomasti, ja alkoi samassa nukkua ja kuorsata.
+
+Mielelläni olisin suonut unen tulewan itsellenikin, waan sitä ei
+tullut. Ukon wälinpitämätön luonnonlaki kangasteli waan alati
+mielessäni. Tuwassa olewat, hellä isä ja äiti, heidän sairas lapsensa
+ja siellä tanssiwat lumi=hiutaleet oliwat eläwinä kuwina mielessäni.
+Minä olin saanut tutustua koko uudistalon perheen, heidän luonteittensa
+ja sisällisten olojensa kanssa. Ennen kuin mies oli työstä tullut,
+ajattelin itsekseni, että jos hän olisi joku kylän heittiö, joka
+kelwottomuutensa tähden oli joutunut tähän elämän kowaan kouluun;
+mutta miehen kotiintulo riisui minulta kerrassaan semmoiset
+ennakkoluulot. Silloin näin, että mies ei ollut mikään kurja olento,
+waan hywänkokoinen, jänterä ja solakka, säännöllisillä kaswojen
+juonteilla warustettu. Hänen poskissaan näkyi wielä jälkeä nuoruuden
+ruusuista, waikka selwästi näki, että waiwoista waluwa hiki oli kokenut
+niitä ahkerasti pois huuhtoa. Silloin näin ett'ei hänen sydämensäkään
+ollut tyhjä ontelo, eikä tunnollisuutta wailla, waimonsa miehenä ja
+lastensa ja perheensä isänä, koska hän--niinkuin ennen olen kertonut--
+suuteli hellästi sairaan lapsensa otsalta pois ne hikipisarat, jotka
+tauti oli siihen saattanut--sanalla sanoen: hänessä olisi ollut isäntää
+waikka minkälaiseen howiin. Silloin tulin myös huomaamaan, ett'ei
+mikään ulkonainen pakko ollut häntä ohjannut tähän kowaan kotihin,
+elämän waiwoja kärsimään, waan että siihen oli ollut wäkewämpi
+sisällinen syy--rakkaus waimoonsa, siinä oli syy, ja hän otti wastaan
+tuon sisällisen kutsumisensa, ja kantoi nurkumatta sitä kuormaa, jonka
+sen totteleminen myötänsä tuotti. Nuot kaikki pyöriwät sekaisin
+ajatuksissani ja unta ei tullut. Otin tuli=tikulla waikean ja katsoin
+kelloani, se oli puoliwälissä kaksi. Olisin katsonut tupaankin päin,
+näkyykö sieltä walkea, waan sillä puolella ei saunassa ollut
+minkäänlaista akkunaa ja owi oli jälleen sompuloitu kiinni, niin että
+minun oli mahdotoin sitä saada auki ja jälleen kiinni. Kallistuin siis
+taas istuallani nojalleen lawaa wasten ja wihdoin wiimeinkin tapasi
+minut uni.
+
+Minä uneksuin ja olin olewinani tuolla tuwassa isän ja äidin ja heidän
+sairaan lapsensa luona. Myrsky oli kahta ankarampi, kuin se illalla oli
+ollut ja kahta ankarammin tanssiwat lumi=hiutaleet tuwassa. Lapsi oli
+kowin sairaana, ja isä sekä äiti istuiwat murheellisen näköisinä
+kätkyen wieressä. Kauhea tuulispää paiskasi silloin owen seinään ja
+parwi isoja lumi=hattaroita töytäsi samassa sisään, jotka hurjassa
+tanssissa kiitiwät ympäri huonetta; äiti pani kätensä ristiin ja
+siunasi, mutta isä laskeusi kätkyen wiereen polwillensa, kuurottui sen
+yli ja painoi suutelon sairaan lapsensa kuolonkalpeille kaswoille. Nyt
+tuli owesta walkoinen, läpi=kuultawa, liehuwa haamu, jolla oli kauniit
+siiwet hartioilla. Hän oli niin keweän näköinen, että hän ei näyttänyt
+käywän maassa ollenkaan. Haamu tuli suoraan kätkyen tykö, laskeusi sen
+yli ja peitti sen kokonaan. Kun hän siitä nousi ylös, huomasin minä,
+että hän oli sairaan lapsen sowitellut kauniisti siipeinsä alle.
+Murheellinen äiti hawaitsi sen: "Herra Jumala! Mihin te minun lapseni
+wiette?" sanoi hän haamulle.--"Sinne, jossa ei enää lumi=hiutaleet
+tanssi, ja jossa ei isän tarwitse koskaan enään suutelolla kuiwata
+hikeä hänen otsastansa", kuiskasi haamu hätäilewälle äidille; äiti
+hymyili surullisesti. Sen tehtyä lähti haamu lapsen ja tanssiwien
+lumi=parwien kanssa ulos semmoista wauhtia, että owi meni siitä
+liehkeestä kiinni heidän jälkeensä. Minä riensin ulos katsomaan mihinkä
+he meniwät, ja huomasin että haamu lapsen kanssa kiiti ilmassa
+lumihattaroiden kanssa kilpaa, aina ylemmäs ja ylemmäs; minä seurasin
+heitä silmilläni niin kauas kuin näin waan wiimein he katosiwat
+näköpiiristäni. Tuuli winkui ja kiljui puiden latwoissa ja huoneitten
+seinissä, ja minä kuulin tuulen seassa weisattawan: "Kunnia, kiitos ja
+ylistys olkoon Herralle, meidän Jumalallemme ijankaikkisesta
+ijankaikkiseen!"
+
+Kun heräsin unestani, oli waari noussut ylös ja kiskoi päreitä
+päre=walkean walossa; muori oli myös jo ylähällä ja kutoi sukkaa.
+Mielelläni olisin nähnyt pitemmältäkin niin autuaallista unta, waan se
+ei käynyt enään laatuun, sillä olinhan nyt walweellani. Minulla pysyi
+uni mielessäni, ja rupesin aawistamaan, että lapsi on--kuollut.
+
+--"Oletteko jo käyneet tuwassa?" kysyin ukolta.
+
+--"Eikö mitä; mitä minä siellä olisin kännyt", wastasi ukko
+huolimattomasti.
+
+--"Katsomassa wieläkö lapsi elää", sanoin hänelle.
+
+--"Kyllä kaiketi se osaa kuolla ja elää ilman minun katsomattanikin",
+sanoi ukko kylmästi.
+
+Tuo ukon wastaus tuntui hywin taas yhtäkaikkiselta ja huwittomalta;
+siwalsin siis waatteeni ja lähdin ulos. Ilma oli tyyntynyt ja lumentulo
+lakannut; päiwä koitti. Kun olin hewostani käynyt katsomassa, astuin
+tupaan. Kätkyt oli samalla paikalla takan liedellä, johon se illalla
+nostettiin ja pärewalkea oli pihdissä palamassa, jonka alla oli iso
+koko korsia. Isä ja äiti istuiwat kätkyen wieressä ja katsoa
+tuijottiwat kätkyeesen; he näyttiwät olewan melkein kiwettyneet.
+Selwään näki, että runsas kyyneltulwa oli walunut alas kummankin
+kaswoja myöten, mutta kyynelten lähteet oliwat nyt kuiwuneet.
+
+--"Pikku Heikki ei ole enään eläwien joukossa", sanoi äiti
+surullisesti.
+
+Waimon näitä sanoessa, satuin luomaan silmäni miehen kaswoihin:
+suonenwedon tapaisia wärähtelemisiä näin silloin hänen miehekkäissä
+kaswoissaan; suuri kyynel=parwi nyt walahti minunkin silmistäni.
+
+Kun matkani tarkoitus oli mennä aina eteenpäin, panin hewoseni aisoihin
+ja lähdin umpiteitä pyrkimään. Koko sen ikäwän taipaleen pyöri
+uudistalon kuwa kokonaisuudessaan mielessäni, eikä se sieltä ole koskaan
+kadonnut.
+
+Mainitulla pitkällä taipaleella tuli mieleeni seuraawa ajatus; kun
+maita ja waltakuntia walloitetaan sodalla, niin se maksaa mahdottoman
+paljon ihmiswerta ja henkiä. Mutta kuinka paljon ihmishenkiä
+lienee myös maksanut Suomen walloittaminen wiljelykselle ja
+yhteiskunnallisille ihmis=asumuksille? Tätä taipaleella sielussani
+syntynyttä kysymystä ei woi mitkään tilastolliset tiedot wastata,
+sillä:
+
+    "Ken taistelut ne kaikki woi
+    Kertoilla kansan tään,
+    Kun sota laaksoisamme soi
+    Ja halla näljän tuskat toi?
+    Sen wert' ei mittaa yksikään,
+    Ei kärsimystäkään."
+
+
+
+
+
+HALLA=AAMUNA.
+
+
+Erään wuoden elokuu oli kohta puoliwälissä. Asiaini tähden satuin
+silloin kulkemaan semmoisia seutuja, joissa ei ollut maantietä, siis
+jalkapatikassa. Mainitulla matkallani tulin myöhään illalla syrjäiseen
+taloon, joka päältäkin päin näytti semmoiselta, että siinä jo oli
+enemmän aikaa asuttu. Huoneeseen tultuani ja "hywän=illan" sanottuani
+pyysin heti yösijaa, joka luwattiinkin. Wäkenä talossa sillä kerralla
+oli wain: sokea ukko, wanha mummo ja parwi pieniä lapsia, joista
+enimmät wielä paitaressuja. Mummo näkyi olewan emännyyden toimissa ja
+ukko hoiteli lapsukaisia, kiikutellen wuoroin kutakin heistä
+polwillansa. Lapset näyttiwät hywin rakastawan ukkoa: he kieppuiwat
+hänen kaulassaan ja siljoitteliwat kaksin=käsin hänen harmaita
+hiuksiansa ja partaansa. Kaikesta tuosta huomasin, että ukko oli talon
+wanhin ja että lapset oliwat hänen lastensa lapsia. Minä rupesin
+tekemään puhetta. Se on tietty, että outo matkustaja saapi ensin tehdä
+tilin matkansa tarkoituksesta ja kotopaikastansa, ennenkun muihin
+asioihin päästään käsiksi; niinpä minäkin. Sen jälkeen kysyin ukolta:
+
+--"Oletteko ikänne asuneet tässä talossa?"
+
+--"Olen", wastasi siihen ukko.
+
+--"Jokohan kauan on asuttu tätä taloa?"
+
+--"Toistasataa wuotta; minun isäni tämän on alkanut".
+
+--"Tässä näkyy paljon tehdyn työtä".
+
+--"Kyllähän tässä työtä on koetettu tehdä, minkä on woitu, ja
+elettäisiin tässä, kun ei olisi tuota hallaa. Mutta se tässä on niin
+hankala kumppani, kun se tahtoo wiedä parhaat ahkeroimiset muassansa,
+silloinkin kun ei likeisessä kylässä siitä tiedetä mitään. Tässä on
+likellä iso suo, jota ei yksityisen woimat ulotu kaiwamaan, ja siitä se
+halla aina nousee", lausui ukko huolekkaasti.
+
+Ilma oli sinäkin iltana jokseenkin kolkko, sillä Pohjanen puhalsi
+kaiken päiwää wireästi. Minä aloin miettiä keinoa, kääntääkseni
+puhettamme wähemmän wakaisiin asioihin, kun ukko yht'äkkiä kysäsi:
+"minkälainen ilma teidän mielestänne nyt on? Wieläkö tuuli oli
+Pohjasessa taloon tultuanne?"
+
+--"Ilma tuntuu jotenkin kolkolta, ja tuuli on Pohjasessa, mutta en
+kumminkaan luule siitä toki hallaa tulewan", lausuin ukolle.
+
+--"Jospa se niin olisi!" sanoi hän ja huokasi raskaasti.
+
+--"Onko teillä paljo lapsia?" kysyin taasen.
+
+--"Neljä poikaa elossa", oli wastaus.
+
+--"Joko poikanne owat kaikki naineet?"
+
+--"Kolme on nainutta, yksi on wielä naimaton."
+
+--"Missä he nyt owat?"
+
+--"Wäki on erästä isoa uudispeltoa muokkaamassa kohta tulewalle
+rukiin=kylwölle walmiiksi; toiset siellä ojaawat, toiset hajoittawat
+ojamutia ja huonoimmat polttelewat kantoja ja juurikoita pois
+pellolta."
+
+--"Tulewatko he kotiin yöksi?"
+
+--"Tulewat; he meniwät eilen ja tulewat tänä iltana."
+
+--"Sielläkö owat poikainne waimotkin, koska ei niitä näy kotona?"
+
+--"Siellä owat waimot ja wanhimmat heidän lapsistansa."
+
+--"Teillä on omasta warasta riski työwäki."
+
+--"On."
+
+--"Oma wäkikö on raatanut uudispellon?"
+
+--"Oma; he owat siellä olleet kynsi kansi koko kesän, paitsi niityn
+aikana."
+
+Olisin pitkittänyt puhetta ukon kanssa enemmänkin aikaa, mutta hän oli
+niin harwapuheinen, ettei se menestynyt. Hän oli niin miettiwäisen
+näköinen, ikäänkuin häntä olisi rasittanut joku salainen waiwa ja
+huoli; siitä kai se tuli, ett'ei hän ruwennut mihinkään pitempiin
+keskusteluihin, wastasi wain kysymyksiini niin lyhyesti kuin taisi ja
+niin teki aina turhaksi minun puheille pyrkimiseni.
+
+--"Te olette tainneet elämässänne kokea monta kowaa tässä talossa?"
+lausuin wiimein taas kysywäisesti ukolle, ikäänkuin uudestansa hakien
+puhetta.
+
+--"On, monta kowaa on koettu, mutta waikka kokee, eipä hylkää herra!'"
+lausui ukko wakawasti, josta kuulin että hän on lukenut taikka kuullut
+jolloinkin Runebergin 'Saarijärwen Paawon.'
+
+--"Mistä te sen lauseen olette kuulleet?" kysyin häneltä pikaisesti.
+
+--"Nuorin poikani, Matti, hakee waikka maan=raosta käsiinsä
+kaikenlaisia kirjoja; hän jouto=aikoinansa lukee niitä minulle huwiksi,
+minä kun olen sokea, enkä sentähden woi itse lukea. Hän on paljon
+niidenkin lukemisella minua huwittanut, mutta kaikkein enimmän hän on
+lohduttanut murheellista sieluani Jumalan sanalla.--Matti on minun
+silmäni; Jumala olkoon kiitetty! kun minulla on toki wielä korwat
+itselläni."
+
+--"Joko kauan olette olleet näkemätönnä?"
+
+--"Toistakymmentä wuotta."
+
+--"Kuinka meni näkönne?"
+
+--"Olin terwashakkuussa, siellä poukahti lastu silmääni, jonkatähden
+silmäni tuliwat niin kipeiksi, että wihdoin meni näkö kumpaisestakin."
+
+--"Lapsenne rakastawat teitä?"
+
+--"Niin; lapseni rakastawat kalkin minua ja minä rakastan heitä."
+
+--"Minun mielestäni ei olisi teillä syytä olla noin surumielinen, koska
+teidän ympärillänne on onnellinen perhe, jonka jäsenet toinen toistansa
+rakastawat", sanoin silloin ukolle.
+
+--"Niin, onnellisia--tosiaankin onnellisia olemme siinä suhteessa, että
+koemme kaikki yhdessä kärsiä ja että rakastamme toinen toistamme, mutta
+perheen isänä on minulla kumminkin syytä suruuni. Useita katowuosia on
+ollut peräkkäin, joiden seurauksena on ollut pitkä=jaksoinen
+petäjäleiwän olo perheeni pöydällä; kruunulle on jouduttu welkoihin ja
+niitä nyt tahdotaan pois, weroja ei ole jaksettu omista waroista
+maksaa, on täytynyt ottaa lainaa, ja Linkilän Erkki hakee parast'aikaa
+meiltä saamisiansa. Kaikkia näitä poistaaksemme on koettu tehdä työtä
+ja ponnistella woimia, minkä on woitu, ja toiwo on ollut hywä, sillä
+rehoittawat kaswit owat antaneet siihen syytä. Mutta nyt on jälleen
+ilma kolkko ja tuuli Pohjasessa, ja minä pelkään että halla taas tulee
+meille wieraaksi, ja jos niin käypi, niin silloin on kaikki toiwo
+mennyt! Silloin Linkilän Erkkikin warmasti ottaa saamisensa ryöstön
+kautta, ja kun wielä menee eläimet, joiden turwin on aikaan tultu näinä
+kowina aikoina, niin silloin on loppu käsissä. Hywä wieras! Eiwätkö
+nämä, kaikki yhtenä, anna perheen isälle syytä ollakseen surumielisenä
+ja harwapuheisena, jos kohtakin on sanottu: 'älkää surko huomisesta
+päiwästä', ja 'waikka kokee, eipä hylkää Herra?'" Näin puhkesi ukko
+puhumaan.
+
+Minä aloin jo laatia jotain lohdutuksen sanaa tuolle paljon kärsineelle
+ja kokeneelle ukolle, kun juuri samassa alkoi kuulua pihalta
+puheen=pälinää, ja silmättyäni ulos akkunasta huomasin, että työwäki
+nyt juuri tuli työstä. Tarkastaakseni ja huomatakseni oikein talonwäen
+keskinäistä suhdetta--warsinkin ukon ja muun wäen wäliä--ja
+tutustuakseni heidän luonteisiinsa, wetäysin ukon tyköä erilleni wähän
+pimeään nurkkaan, josta woi nähdä ja kuulla kaikki. "Papp=pa=pa",
+paniwat työ=asetten warret porstuassa, kun wäki niitä käsistänsä
+heitteli, ja samassa tuliwat he iloisen ja raittiin näköisinä tupaan.
+Ennen heidän tupaan=tuloansa ajattelin: "saapa nähdä, minkälainen tuo
+ukon silmä, tuo hänen niin rakas Mattinsa on? Onko hänellä sitä
+rakkautta ukkoon, mikä ukolla häneen?"
+
+Pian kääntyikin huomioni erään--noin arwiolta seitsemäntoista wuoden
+wanhan--nuorukaisen puoleen: hän oli wartewa, solakka, walkeatukkainen,
+sinisilmäinen ja kaikinpuolin miellyttäwän näköinen. "Tuohan se
+lieneekin ukon nuorin poika, Matti", ajattelin itsekseni.
+
+Hän riisui kiireesti muraiset ja nokiset päällyswaatteet pois päältänsä
+ja riensi sitten isänsä luo, tarttui innokkaasti häntä kaulaan,
+siljoitteli sokean kuihtuneita kaswoja ja harmaita hapeneita ja sanoi:
+"onko teillä, isä, ollut täällä kotona ikäwä, kun me olemme wiipyneet
+kaksi päiwää poissa kotoa? Woi kun se on paha, kun ette te näe lukea,
+sitten olisi teillä paljon hupaisempi."--Ennenkuin ukko oli ennättänyt
+mitään wastata, oli nuorukainen heittänyt isänsä kaulasta irti, mennyt
+takan luo ja ottanut päreeseen walkean. Sitten hän meni
+päällyswaatteensa tykö, otti sen powilakkarista ison tukon papereita,
+joiden kaikkien kanssa hän palasi isänsä rinnalle penkille istumaan ja
+sanoi hänelle: "taas minä olen saanut uutta lukemista, ja näissä on
+yksi runo niin mieluinen mielestäni, luultawasti sen tähden kun se
+koskee meihin niin paljon; sen nimi on: 'Talonpojan salonki.' Sen
+lausun nyt heti tässä teille; se kuuluu näin:
+
+    "Kun tulee aamu maanantain,
+    Ma, kontin selkään siwaltain
+    Taas lähden korpeen koettamaan:
+    Perheelle leipää hankkimaan.
+
+    Kun siellä päiwän ottelen
+    Kanss' kiwien ja kantojen,
+    Niin sieltä lähden lewolle
+    Ja tulen metsäpirtille.
+
+    Ma rupeen siellä ruoalle:
+    Karheelle sekaleiwälle;
+    Ja lasken sitten lewolle,
+    Pehmeelle pehkuwuoteelle.
+
+    Mun soitanton' on lintujen
+    Wiserrys, humu honkien;
+    Mun juoman' wesi lähtehen,
+    Johonka tyytyy sydämen.
+
+    Se salonkini armas on,
+    Sit' ole yöni lewoton:
+    Muut' iloa en kaipaa, en,
+    Ain' asti aamuun armaiseen.
+
+    Kun sitten kato kohtaapi
+    Ja halla pellot polttaapi,
+    Niin sydän silloin pakahtuu,
+    Kun tyhjäks' jääpi perheen suu.
+
+    Muut säädyt täyden aina saa,
+    mä sen, min milloinkin suo maa;
+    Waan täysi multa waaditaan,
+    Jos kohta kadon kowan saan."
+
+Nuorukaisen noita säkeitä lausuessa, tarkastelin wanhuksen kaswoja: ne
+wawahteliwat ehtimiseen ja walottomat silmät muljahteliwat ikäänkuin
+olisiwat tahtoneet puristaa kyyneleitä, mutta lieneekö kyynelten
+lähteet kuiwannut sama, joka niistä walonkin on häikäissyt, sillä
+kyyneleitä ei näkynyt.
+
+Mainittu runo olikin sitä laatua, ettei se suinkaan lohduttanut ukon
+hetkellistä sisäästä surua, päinwastoin toi se sen uudestaan ukon
+sieluun täydessä walossa. Mutta nuorukainen ei sitä älynnyt waroa
+innossaan, sillä hänkin tunsi, kuinka sywästi runoelma koski heidän
+olojansa.
+
+--"Mikä kirja se on, jossa se on räntätty?" kysyi ukko pojaltansa.
+
+--"Se on painettu Oulun Wiikko=Sanomissa", wastasi poika.
+
+--"Mistä sinä sen olet kaiwanut?" kysyi taas ukko.
+
+--"Minä juosta kapasin yönseutuna kylässä ja sain Mattilan Heikiltä
+lainata koko wuosikerran mainituita sanomia", wastasi poika
+innokkaasti.
+
+--"Kuka sen laulun on tehnyt?" kysyi ukko.
+
+--"En minä tiedä", sanoi poika.
+
+--"Lienee hänet tehnyt kuka lieneekin, mutta sen minä tiedän, että
+hänellä on ollut elämän kokemusta. Hän on tunteensa osannut kirjoittaa
+paperille hywässä järjestyksessä meidänkin nähtäwäksi; minä tunnen myös
+samallaista, mutta ne pysywät täällä sydämessäni yksinkertaisina
+tunteina." Sen lausuttuaan ukko näytti waipuwan sywiin mietteisiin.
+
+Sillä wälin muu wäki puuhaili mikä mitäkin: mikä riisui märkiä
+waatteitansa ja laittoi niitä kuiwamaan, mikä purki konteistansa pois
+rasioita, suolakopsia j.n.e. ja laittoi niitä järjestykseen; waimot
+taas, ensin riisuttuaan, ottiwat kukin pienokaisensa ja antoiwat niille
+luonnollista ruokaansa.
+
+--"Minkälaiselta ilma tuntuu?" kysäsi wiimein ukko, ikäänkuin unesta
+heräten, Matti pojaltaan.
+
+--"Onpa se jotenkin kolkkoa ja tuuli oli pimeään asti Pohjaisessa, waan
+sitten se tyyntyi aiwan tyyneksi, mutta luoteelta näkyy toki nousewan
+paksu musta pilwi", wastasi Matti.
+
+--"Jääksi jänkä on merellä, hyyksi lonka luotehella", sanoi ukko
+siihen.
+
+--"Mitä, isä, luuletteko pakkasen tulewan?" kysyi poika wuorostansa.
+
+--"Minä pelkään", sanoi wanhus ja huokasi raskaasti.
+
+--"Ei siellä toki tule halla", sanoi poika.
+
+--"Jospa se niin olisi!" toiwoi ukko epäilewästi; sitten hän näytti
+taas waipuwan sywiin ajatuksiin. "Joko kuokkamaat tuliwat walmiiksi
+ojitetuiksi ja muutoin siiwotuiksi?" jatkoi hän wähän ajan päästä.
+
+--"Jo", sanoi eräs ukon naineista pojista, "ei ne ole enää muuta kuin
+siementä wailla."
+
+--"Onpa meillä taas, isä, kaunis, aiwan uusi wainio siementä
+odottamassa", sanoi toinen.
+
+--"Mitenkä menneen kesäiset kuokkamaat ja muutoin pellot näyttäwät
+joutuneilta?" kysyi ukko.
+
+--"Kuokkamaat ja muutoin pellot owat joutuneet, että parin wiikon
+perästä owat kaikki leikattawia; kaswut owat wahwat ja tähkäpäät niin
+täysinäiset ja raskaat, että ne riippuwat melkein maassa asti. Kun ne
+säilyisiwät wielä pari wiikkoa hallalta, niin saisi silloin kaiketi
+kruunukin rästinsä ja Linkilän Erkki saamisensa, ja silloin katoaisi
+petäjäleipä pöydältämme, isä saisi silloin selwää leipää ja sitten
+mekin otamme 'awiisit'," ehätti siihen Matti sanomaan, joka lopulla
+puhettansa oli mennyt isänsä tykö, tarttunut hänen kaulaansa ja puheen
+lopetettuaan nyt innokkaasti siljoitteli hänen harmaata tukkaansa.
+
+--"Jos wain niin käypi kuin olet toiwonut, niin saat ottaa waikka
+kahdet awiisit", sanoi ukko Matille ja koki hymyillä tuolle wiattomalle
+pojallensa, joka häntä niin wilpittömällä lapsen rakkaudella rakasti ja
+kunnioitti. Mutta pian kadotti ukko taas tuon hetkeksi saadun
+lohdutuksensa ja waipui entiseen synkkämielisyyteen, josta selwästi woi
+nähdä, ett'eiwät hetken ilot ja lohdutukset woineet karkoittaa hänen
+sydämestänsä sitä pelkoa ja painoa, jonka elämän koulu oli sinne
+istuttanut. Kun hän oli hetken aikaa istunut siinä miettiwäisessä ja
+umpi=mielisessä asemassa, wirkahti hän taas: "mutta jos wain nyt tulee
+halla, millä sitten kylwetään ja mitä syödään?"
+
+--"Me leikkasimme joutuneimmista paikoista--pelosta, että halla tulisi
+--ja niin on meillä siemen warattuna, waikka ette te, isä, käskeneetkään
+meidän leikata, jos lienemme tehneet wäärin", sanoi siihen eräs ukon
+naineista pojista.
+
+--"Te olette tehneet toimellisesti, waikka en huomannut teitä siitä
+muistuttaa, kun lähditte uudispellolle työhön, sillä ilma oli silloin
+kaunis. Jumalan olkoon kiitos! kun siemenkään on toki tallella", lausui
+ukko.
+
+Talonwäki nyt wiimein huomasi wieraan, eikä silloin enää puhetta
+puuttunut. He oliwat hywin uteliaita ja tiedonhaluisia tietämään sekä
+kunnallisia että waltiollisia kuulumisia, warsinkin Matti, joka koko
+puheemme ajan istui wieressäni ja näytti ikäänkuin nielewän jokaisen
+sanan.
+
+He tekiwät useita tarkkoja ja asiaan kuuluwia kysymyksiä puheemme
+ajalla, eiwätkä näkyneet olewan ollenkaan semmoisia ihmisiä, jotka
+olisiwat sokeassa omassa rakkaudessaan heti häpeemättömästi walheeksi
+ajaneet asiat, jos heille jotakin semmoistakin puhui, jota he eiwät
+ennen olleet kuulleet ja käsittäneet--ei, waan he näkyiwät todella
+koettawan käsittää asiain todellista laitaa. Selwästi huomasin, ettei
+itse ukko eiwätkä hänen wanhimmat poikansakaan olleet lukemisen kautta
+saaneet minkäänlaista oppia; nuoremmassa pojassa, Matissa, oli wasta
+lukuhalu puhjennut tositarpeeksi. Mutta kaikissa muissakin oli
+silmin=nähtäwästi kaipaawa henki, joka haki tyydykettä.
+
+Puheen loputtua rupesi talonwäki niukalle illallisellensa ja minulle
+oli kamariin laitettu illallinen erilleen, waikka olin aiwan wennon
+wieras; niin wieraanwaraisia he köyhyydessäänkin oliwat! Waikka käwi
+säälikseni, en kuitenkaan hennonut kieltää heidän hywää tahtoaan, waan
+menin illalliselle. Syömisen jälkeen näkyi uupumus ja wäsymys
+walloittawan kaikki; päiwän waiwat ja ponnistukset rupesiwat waatimaan
+korwausta kadotetuista woimista; kaikki wäki rupesi hankkimaan itseänsä
+lewolle, ja minulle tehtiin wuode tupaan, johon minut toimitettiin
+maata. Pian oliwat kaikki unen wirwoittawassa helmassa, joka on niin
+suotuisa waiwoista wäsyneille raajoille, ja muuta ei kuulunut kuin
+nukkuneiden kuorsaaminen ja raskaat hengitykset, ja taulultansa
+mustuneen wankan seinä=kellon yksitoikkoinen naksutus. Minulla on se
+paha wika, etten saa unta oudoissa paikoissa ja oudoilla wuoteilla;
+niin käwi nytkin. Waikka kuinka olisin koettanut herutella, unta wain
+ei tullut. Talonwäen luonne ja heidän elämänkokemuksensa pyöriwät wain
+kokonaisena kuwana mielessäni: jos heillä olisi ollut nuoruudesta
+pitäen hyödyllistä lukemista, olisikohan heidän asemansa juuri
+tämmöinen? Matti oli sattumalta saanut hyödyllistä lukemista, se oli
+waikuttanut; siemen oli sirahtanut hywään maahan ja siellä itänyt ja
+orastanut, mutta toinen kysymys oli se: kohtaako tuotakin kaunista
+orasta turmelushalla? Pitääkö hänen heränneen lukuhalunsa waipua ja
+nujertua--kuihtua ja kuolla sen niukan elämän tarpeitten alle, jonka
+hallalle tawallista arempi talonsa heille tarjosi? Jos nyt taas tulee
+halla ja korjaa yhdellä iskulla pois kaikki nuo moniwuotisten waiwain
+ja ponnistusten hedelmät, joita niin halulla oli toiwottu, huolimatta
+waiwoista, wastoinkäymisistä ja alati nurkuwasta nälästä; woi, woi!
+Mattikaan ei saisi silloin "awiisejansa", hänen kaipaawa henkensä jäisi
+kitumaan ja koko perheen nälkä tulisi silloin yhä ankarammaksi
+welkojaksi; kukatiesi yhtä hätäiseksi kuin Linkilän Erkki; kukatiesi he
+waipuisiwat epätoiwoon.
+
+Jos heillä kumminkin olisi ollut aikanansa enemmän oppia ja tietoa,
+olisiwathan woineet saada lainaa, raiwatakseen niin likellä wiljelyksiä
+olewan suon, joka niin usein tuotti hallan ja tyhjäksi teki heidän
+parhaatkin toiwonsa ja ponnistuksensa. Jos he tuntisiwat kylwöheinäin
+wiljelyksen, eiwätköhän he olisi kääntäneet maanwiljelystään siihen
+suuntaan, niin epäwarmalla kannalla kuin heidän oli, ja olisikohan
+heidän kohtalonsa silloin niinkuin se nyt on? Jos, jos ja kukatiesi,
+oliwat kaikkein ajatusteni johtona, ja noiden johtamat ajatukset ja
+kuwittelemiset pyöriwät alati päässäni, ja unta ei tullut; niin
+raskaasti painoi mieltäni kansalaisteni sekä henkinen että aineellinen
+toimeentulo. Eipä ainoastaan sen talonwäen, waan koko kansamme tila
+astui täydessä haamussaan, yksin yöllä walwoessani, silmäin eteen. Olin
+talonwäessä huomaawinani koko kansamme kuwan, sen kärsimiset ja
+taistelut. Olin huomaawinani ukon pojissa koko suomalaisen sitkeyden ja
+kestäwyyden, kun he oliwat niin uskomattomia, ettei halla suinkaan nyt
+tule, ja näyttiwät niin lewollisilta ja yhtäkaikkisilta koko asian
+suhteen, niinkuin se olisi wain tawallista. Ainoastaan ukko näkyi
+osaawan pahaa pelätä, sillä häntä ajan koulu jo oli kylläkseen saanut
+pehmittää. Tuntuipa mielestäni, että hallan olisi pitänyt heltyä
+sääliwämmäksi kansaamme ja tuota nukkuwaa ukkoa kohtaan, jotka jo niin
+paljon oliwat saaneet kärsiä hänen liika tiheistä wieraisilla
+käynneistänsä. Noita kaikkia mietin niin kauan kunnes ajatukseni
+käwiwät sekawiksi ja hajanaisiksi, ja wiimeinkin waiwuin unen helmaan.
+
+Kun unet ihmisellä tahtoiwat olla aina semmoisia, minkälaisia ajatukset
+owat walwoessa olleet, niin minunkin uneni tuliwat ajatusteni
+kaltaisiksi. Minä olin olewinani käwelemässä ulkona elokuun
+puoliwälissä. Taiwas oli niin kirkas ja selkeä. Rehewät kaswut
+seisoiwat suorina ja hiljaisina, ikäänkuin odottaen jotakin tulewaksi,
+ja suuret kyynelpisarat tippuiwat niiden korsia myöten maahan; ne
+oliwat niin hiljaa, etteiwät tohtineet hengittääkään, ja näyttiwät
+pelkääwän jotakin. Silloin kaukaa Pohjoisesta, tunturien takaa rupesi
+näkymään kuun lempeä, täysinäinen muoto; loin katseeni sinne päin.
+Silloin huomasin minä, että kuun kanssa yhtä matkaa matkusti
+korpikuusen pituinen äijä, niin walkea luin lumipurku. Hänen päällänsä
+oli jäinen takki, jonka hihat ja palteet oliwat koristetut
+jääkynttilöillä. Hänellä oli kauhean paksu parta ja niin pitkä, että ne
+ulottui polwiin asti; parta ja silmä=ripset oliwat kaunistetut
+monenkaltaisilla jäähelmillä ja puikuloilla, jotka kuun walossa
+näyttiwät monen wärisiltä; samoin oli koristettu hänen melkein
+maatawetäwä tukkansa. Hänen käsissänsä oli kauhean suuret hyiset
+kintaat ja jaloissansa jäiset kengät; päässä oli hänellä jäästä tehty
+lakki, niin suuri kuin muuripata. Kun he kulkiwat yhtä matkaa, kuulin
+minä heidän keskustelewan keskenänsä: "älä lähde minun kanssani
+matkaamaan", sanoi kuu kumppanilleen, "teet nyt paljon pahaa
+käynnilläsi minun kanssani ihmislapsille tuolla maan päällä; he eiwät
+soisi sinun nyt tulewan; he tuntewat sinut entisistä käynneistäsi; he
+sanowat sinua hallaksi."
+
+--"Tuo hyinen ukko on siis halla; minäpä kahon häntä oikein tarkkaan",
+ajattelin minä ja kylmä wäre käwi koko ruumiini läwitse.
+
+--"Wähän minä heidän wahingoistaan huolin, minä teen mitä on tehtäwä,
+huolimatta kenenkään neuwoista ja waroituksista. Minä olen pohjatuulen
+nuorin poika, ja nyt on juuri ne aika, jolloin minä kuljen; elää
+minäkin tarwitsen", lausui halla ynseästi.
+
+--"Hae elatukseni pohjan=nawalta, jäämerestä, tunturien harjoilta,
+mutta älä ihmisasunnoista, joissa sinä tuotat niin paljon turmiota, ja
+heitä matkasi tänne sopiwampaan aikaan, jolloin ei ole wieraisilla
+olostani niin paljon haittaa. Silloin saat kylläksesi työtä, saat
+sulkea lainehtiwat meret ja järwet sylihisi, kouristaa wirtojen ja
+koskien kowat kuohut liikkumattomiksi ja jäätää newat ja suot, maat ja
+puut yksiksi jääkynttilöiksi; jääpä työtä: heitä tämä retkesi
+tekemättä", pyysi taas tuo lempeä kuu.
+
+--"Kaikki ne edut ja työt, joita olet luetellut, owat wanhimman weljeni
+työtä ja siis kuuluwat hänen waikutusalaansa; hänen nimensä on pakkanen
+ja hän kyllä tietää mitä hänellä on tehtäwänä, kun hänen aikansa tulee.
+Minä kulen edellä, hän tulee perässä, ja aina minun käyntini tarwitaan
+ensin, ennenkuin hänen työnsä woiwat menestyä, ja nyt minä olen
+ensimäisellä matkallani tänä syksynä ja sitä ei estä mikään", sanoi
+halla uhkamielisesti ja pudisteli ja huuhtoi hyistä leweätä takkiansa
+niin rajusti, että suuri parwi kuuraa leyhähti siitä ilmaan ja laskeusi
+maanpinnalle, josta kylmä huhahdus tuntui minuunkin. Minun teki mieleni
+huutaa hallalle: älä tule tänne saattamaan kurjuutta meille, mutta
+samassa huomasin, että hän on niin itsekästä laatua, ettei häntä käy
+esteleminen. Nyt halla juuri tuli sen talon tiluksille, jossa ma yötä
+olin.--"Älä tule turmelemaan tämän talon kylwöjä", karjasin minä
+hänelle. "Matti ei saa awiiseja ja wanhan, sokean, waiwan nähneen ukon
+täytyy syödä wielä petäjäleipää, kruunu ja Linkilän Erkki tahtowat
+welkansa ja koko perheelle tulee surkea kurjuus", mutta halla ei tuosta
+minun hädästäni piitannut mitään, tuli wain talon tiluksille, heilutti
+rajusti jäistä takkiansa, laskeusi sitten ikäänkuin suullensa ilmassa
+wainioin yli ja henkäsi siinä niin suurella woimalla, että se tuntui
+joka paikkaan. Kaikki kaswit seisoa sojottiwat suorina ja kankeina ja
+niissä riippuwat kastepisarat muuttuiwat jäähelmiksi, kauhea sumu ja
+härmä täytti ilman ja maan, ja harmaa kuura alkoi peittää maan. "Woi
+hywä Jumala", äyhkäsin minä unissani hätäyksissäni niin isosti, että
+heräsin omasta äänestäni. Uneni oli minuun tehnyt sellaisen
+waikutuksen, että koko ruumiini wapisi ja wärisi siitä kauhusta, jonka
+ma näin, enkä woinut isoon aikaan itseäni liikuttaa. Koko talon wäki
+nukkui wielä raskaasti, waiwoistansa wäsyneenä. Aurinko oli juuri
+noussut. Minua kowin waiwasi uneni näkö ja ajattelin: olisikohan ukon
+aawistus käynyt toteen? Kahdenlainen syy pakoitti minut nousemaan ylös:
+aurinko on nyt jo noussut ja siis näkee jo lähteä taipaleelle. Ensin
+tarkastettuani miten tuolla ulkona asiat owat, pu'in siis päälleni ja
+lähdin ulos. Heti kartanolle astuttuani huomasin, että siinä oli
+wahwasti kuuraa. Se näky teki niin kipeää sydämelleni että maailma
+musteni silmissäni, sillä olinpa itsekin monta kertaa saanut tuta
+hallan waikutuksia. Halla olikin ollut yöllä niin kowa, että se saattoi
+ulottua minunkin kotiini, koko pitäjääseen--lääniin, ehkäpä koko--
+Suomeen; mutta ei omani eikä kenenkään muiden kohtalo minua niin
+huolettanut kuin yötaloni, ja surumielin käwelin likimäisille ohra= ja
+perunapelloille. Koettelin niiden päitä ja warsia, ne oliwat jäässä
+niin että poikki meniwät sujuttaessa; palasin niiden kanssa kartanolle.
+Kun ma siihen pääsin, kuulin tuwan owen käywän; seisahdin siis
+odottamaan ketä sieltä tulisi. Silloin näin omituisen näön: sokea ukko,
+waatetettuna, tuli tuwasta porstuaan ja siitä kartanolle. Keskelle
+kartanoa päästyänsä kyyristyi hän maahan ja koetteli siinä jäätynyttä
+ruohoa. Niinkuin olisi saanut käärmeen piston, hyppäsi hän siitä ylös
+ja huudahti: "Herra Jumala! kaikki on mennyt." Sitten hän lähti käydä
+horjumaan portaita kohden, joille ei hänellä ollut woimaa nousta muuten
+kuin nelinkontin. Seinän tykö päästyänsä kompuroitsi hän seisaalleen ja
+alkoi seiniä myöten hiipiä tupaan; minä seurasin hänen tietämättänsä
+jäljessä. Kaikki wäki nukkui sikeässä unessa. Tuwan keskilattialle
+päästyään sanoi ukko sydäntäsärkewällä äänellä: "nouskaa ylös, älkääkä
+maatko unta näin rauhallista: wihollisemme on taas tullut ja häwittänyt
+kaikki; kaikki on mennyt, kaikki on kadotettu: työt, waiwa, hiki, wäki,
+toiwo; kaikki, kaikki on mennyt." Ei ukkosen salaman isku olisi
+enempää waikuttanut huoneessa olijoihin, kuin tuon wanhan, sokean ja
+paljon kokeneen perheenisän sydäntä särkewä aamuterwehdys. Kaikki
+kapsahtiwat wuoteiltansa ylös ja pukiwat kiireesti päällensä; lapsetkin
+heräsiwät siitä melusta. Heistä ei yksikään mennyt ulos katsomaan,
+sillä ukon sanat oliwat heille kylliksi, waan he istuiwat alakuloisina
+ympäri huonetta.
+
+--"Mitä nyt syödään?" sanoi eräs ukon wanhemmista pojista huoaten.
+
+--"Syöminen syömissäkin, waan entäs kruunun rästit?" muistutti siihen
+toinen.
+
+--"Entäs Linkilän Erkki?" säesti kolmas.
+
+--"Woi, woi! minä en saakaan awiiseja", päiwitteli Matti.
+
+--"Leipää, leipää! meillä on nälkä", huusiwat lapset ja kämpiwät ukon
+syliin.
+
+--"Hywä Jumala noita wiattomia raukkoja! Mitä hekin wielä saanewat
+kärsiä?" sanoi ukko säälien lapsia, ja hänen kaswonsa wärähteliwät ja
+aaltoiliwat suonen=wedon tapaisesti.
+
+--"Jumala on meidät hyljännyt", sanoi wanha mummo tuskin kuultawasti.
+
+--"Niin! Jumala on meidät hyljännyt; kaiken saa heittää siihen", sanoi
+ukko epätoiwoissaan.
+
+--"Waikka kokee, eipä hylkää Herra", ehätti Matti siihen sanomaan.
+"Ettepä te, isä ja äiti, taas muistakaan Saarijärwen Paawoa; eipä
+hänkään langennut epätoiwoon, waikka kyllä koki. Onpa taas toki
+terwaksia! koetetaan wielä ponnistella; kyllä minä koen olla
+awiiseitta!"
+
+--"Sinulla on, lapseni, luja mielenlaatu", sanoi ukko ja hymyili
+surullisesti.
+
+Kun minun tarkoitukseni oli matkustaa, hankin minä itseäni lähtöön.
+Sydämelliset jäähywäiset otettuani perheeltä, sanoin minä Matille,
+häntä hywästi jätellessäni, ettei hänen tarwitse olla "awiiseitta", kun
+wain nimittää mitä hän mieluimmin haluaa, sillä minä tilaan ne hänelle
+ja hänellä ei ole muuta tekemistä kuin noutaa ne aina pappilastaan.
+Matti tuosta niin ilostui, että hän hyppeli ja hykersi käsiänsä ja
+tarjoutui heti minua saattamaan. Hänellä ei ollut aineellisia waroja
+awiisein saamiseksi, mutta hän antoi mitä hänellä oli: nuoruutensa
+woimia. Matista näytti nyt kaikki niin waloisalta ja lupaawalta, kuin
+ei ikinä olisi hallaa ollut, ja hän määräsi awiiseiksensa Oulun
+Wiikko=Sanomat, joihin hän jo oli perehtynyt. Lähdimme siis matkaan.
+Opas olikin hywin tarpeeseen, sillä sydänmaan polut oliwat hywin
+sekawia ja eksyttäwiä. Hän lähti kanssani aina parin neljänneksen
+päähän. Koko taipaleen kuljimme hywin werkalleen, sillä puhetta oli
+paljon. Puhelin hänelle waltiotalouden perustuksista, keinollisen
+heinän wiljelyksen hyödystä ja kehoitin heitä hakemaan kruunulta lainaa
+likellä taloansa olewan, hallaa tuottawan suon wiljelemiseen, johon
+annoin hänelle yleisiä neuwoja ja wiittauksia; hän näytti ikäänkuin
+nielewän jokaisen sanan niistä kyllä waillinaisista tiedoista, joita
+woin hänelle antaa. Kun matkan pää tuli Matille, istuimme wielä kauan
+mättäällä ja puhelimme. Sydämellisesti wielä kättä puristaen erkausimme
+me, ja Matti lähti kotiinsa päin. Hän ei näyttänyt koko matkalla
+ollenkaan huomanneen, että maa oli wielä wahwassa kuurassa, ja että
+matalimmat wesipaikat oliwat jäässä ja rapakot roudassa. Niin kauan kuin
+näin, katsoin hänen peräänsä. "Jos" ja "kukatiesi" pyöriwät silloin
+mielessäni, ja lähdin yksin jatkamaan matkaani.
+
+Kun tulin kyläisiin kyliin, pian tuli selwille, ettei halla ollutkaan
+rajoittunut ainoastaan yötalooni, waan kaikkialla näkyiwät kaswit
+olewan lupalla=korwin. Perunain warret oliwat aiwan mustilla ja
+rutistuneet maata myöten, ja imelä haju täytti ilman. Pian alkoi myös
+kuulua, että usea maakunta oli saanut kokea samaa. Waikka kohtakin
+tunsin, että paljon, paljon ihmisiä oli joutunut tuon kowan wieraan
+käynnistä paljon kärsimään, oli kumminkin tuon yötaloni kohtalo eläwänä
+kuwana silmieni edessä Mattinensa, jolle minä jo samalla matkallani
+tilasin Oulun Wiikko=Sanomat; ostin ja lähetin hänelle myös useita
+hyödyllisiä kirjoja. Tuo kuwa ei lähtenyt koskaan pois mielestäni;
+päätin sen jolloinkin kyhätä paperille--joka aikomus wiipyi kauan aikaa
+toteutumatta--ja sille tulisi nimeksi "Halla=aamuna".
+
+       *       *       *       *       *
+
+Edellisestä tapauksesta oli kulunut liki kymmenen wuotta. Eräänä
+syyskuun iltana astui pitkän=solakka mies kamariini. Hywän=illan
+sanottuansa astui hän terwehtimään minua, jota tehdessään sanoin: "ette
+taida minua enää tutakkaan." Wieras näytti minusta semmoiselta, että
+hänet olisin jolloinkin ennenkin nähnyt, mutta en ollut muistaa kuka ja
+missä. Towin muistiani pinnistettyäni huomasin äkkiä että ka, ukon
+Mattihan se on! Uusi sydämellinen kädenpuristus seurasi tuota uutta
+tuttawuutta. Minä kehoitin Mattia istumaan ja panemaan piippuun. Matti
+sanoi olleensa täälläpäin kulussa asiainsa tähden eikä saattaneensa
+olla käymättä minua terwehtimässä, waikka wähän wäärääkin tuli. Matti
+sai ruweta kotiasioitaan kertomaan: hän oli saanut laittamani Oulun
+Wiikko=Sanomat ja kirjat. Sattumalta oli hän tawannut Uuden
+Suomettaren, jonka hän heti tilasi. Molemmat owat siitä asti häntä
+uskollisesti seuranneet. Hänen kirjastossaan on nyt jo useampia
+kymmeniä niteitä, joita hän wuosittain lisää warainsa mukaan. He owat
+hakeneet ja saaneet kruunulta lainan likellä taloa olewan suon
+wiljelemiseen, joka on nyt ihanana heinämaana, ja muuten he owat
+ruwenneet kylwöheinän wiljelykseen, jonka tähden karjaa on kahta wertaa
+enempi. Tilukset owat tulleet lujemmiksi, ettei halla nyt pane useammin
+kuin muuallakaan. Ukko elää wielä ja hoitelee lapsia; hänen ei tarwitse
+enää syödä petäjäleipää. Kun sanomalehdet tulewat, pitää hänen saada
+joka numero kuulla; samoin muutkin uudet kirjat. Äiti ja kolme
+wanhimman weljen lasta owat kuolleet. He asuwat yhdessä kaikin ja
+tekewät työtä yksimielisesti, ukon ohjatessa, jolle kaikki owat
+kuuliaiset. Ukko muka muistelee usein minua ja pitää heillä käyntiäni
+Jumalan sallimana! Samaa mieltä on muka Matti itsekin. Hän on nainut ja
+hänellä on kolme lasta. Wuosi takaperin walitsiwat kuntalaisensa hänet
+kunnallis=lautakunnan esimieheksi, jota wirkaa hän on sitten hoitanut
+ja jonka asioilla hän nytkin on. Kun hän on itsekin lukemisen kautta
+saanut niin paljon hyötyä, niin on hän toimittanut muillekin lukemista
+siten, että on perustanut kuntaansa lainakirjaston.
+
+
+
+
+
+MÖKIN MAIJU.
+
+
+Pohjanmaa on melkein yhtä tasankoa, jonka halki juoksee monta mahtawaa
+ja wäkewää wirtaa. Nuo wirrat saawat alkunsa enemmiten maanselänteistä,
+mutta jonkun alkulähteet owat aina maanselänteen toisellakin puolen.
+Sieltä ne sitten melkein yhtäsuuntaisesti, wesirikkaina, uljaina ja
+wallattomina wirtaawat ja usein jyrkkien putousten ja kannasten ylitse
+hyppien ohjaawat kulkunsa Pohjanlahteen. Nuo wirrat owat useinkin
+suurena apuna Pohjanmaan huonoille kulkuteille, sillä niitä myöten
+lasketaan ylimaasta kesäaikana paljon pölkkyjä, hirsilauttoja ja
+summattomasti terwoja. Päätä huimaa oudon rannalta katsojan, kun nuo
+terwojen laskijat pitkillä wenheillänsä tulla kiitäwät kosken kowia
+kuohuja alas. Nuo rohkeat laskijat peittäytywät wäliin koskien kowiin
+kuohuihin katsojan silmistä, ja kauhistuksella huudahtaa hän, että nyt
+he meniwät Wellamon utuhelmoihin ikipäiwiksi. Hän kokee pinnistää
+näköaistiansa, keksiäkseen, eikö heidän jäännöksiäänkään näkyisi
+jossain weden pinnalla uiskentelewiksi, ja--kah kummaa! tuoltahan he
+keikahtiwat aiwan eheinä, kaikin terweinä ja eläwinä näkösälle, ja mikä
+wielä kummempaa: heidän wenheensä ja lastinsakin owat aiwan eheinä, ja
+pitkittäen tuota hurjaa wauhtia, seisoo perämies wenheen perässä
+ohjaten pitkällä melallansa kulkua, ja niin kiitäwät he nuolen
+nopeudella yhä eteenpäin.
+
+Näiden wirtojen warret owat enimmiten wiljelykselle kelpaawaa maata,
+jonkatähden kylät ja pitäjät owat noiden jokien warsilla; wirtojen
+wälillä olewilla, yhtäsuuntaa niiden kanssa juoksewilla mataloilla
+maanselänteillä olewat maat owat melkein asumattomia. Komeat ja uhkeat
+owat useinkin kylät ja talot tuommoisen wirran warrella ja komeat owat
+myös nuo awarat wiljamaat, joita useinkin on niin laajalta yhteen
+tekoon kuin silmä kantaa. Komea on myös käwellä kesäaikana noita
+wirtojen warsia, siwu uhkeiden talojen, jotka kahtapuolta seisowat liki
+toisiansa, ja halki hywästi järjestettyjen wiljawainioiden, joissa
+peltojen ojat suurina ja suorina risteilewät pitkin ja poikki
+wainioiden, jakaen siten suuret alat säännöllisiin peltosarkoihin,
+joissa wuorollansa kauniisti kaswawa laiho ylpeänä rehottaa ja
+lainehtii.
+
+Mutta näkee tässä joskus toisiakin näköjä. Kun syystalwi sattuu olemaan
+wähäluminen, ja jos pakkaset owat silloin kowat, jäätywät jäät alinna
+noin kolmea jalkaa wahwoiksi. Jos wielä sattuu talwen pitkään satamaan
+paljon lunta ja kesän tulo myöhästymään niin useinkin silloin tulee iso
+tulwa. Pohjolan pitkät päiwät sulattawat silloin katkeamatta lunta, ja
+wesi paisuu useinkin sanomattoman nopeasti ja murtaa liikkeelle ensinnä
+koskista nuo wahwat jäät, jotka sitten paljon weden kanssa ajautuwat
+koskien alla olewien suwanteiden niskaan läjään, ja siinä ne wäkewän
+wirran woimasta patoutuwat pohjaa myöten tiheäksi tokeeksi, joka nostaa
+ennestäänkin jo paljon weden wieläkin korkeammalle. Useat noista
+suwanteista owat niin jäykkiä, että woiwat järkkymättä seisoa kaukaa
+ylempää tulewien jäiden edessä, jonkatähden siihen tawallisesti
+kokoontuu semmoinen jääwuori, ettei luulisi muualla maailmassa jäitä
+olewankaan. Nuo tuommoiset jäykät luonnon woimien wastustajat owat
+sentähden niin wahwat, että niillä on joku edullinen asema. Usein
+silloin yltyy wesi niin, että se nousee yli äyrästensä ja alkaa juosta
+läpi kylien, peittäen kaikki tasankomaat yhdeksi mereksi. Silloin on
+taloissa paha hätä. Eläimet nawetoissa mölisewät, sillä wesi on
+tunkeutunut sinnekin niin, että ne seisowat wedessä polwia myöten.
+Useinkin on raawaat pitänyt nawetoista wiedä tunkiolle ja lampaat
+nawetan ylisille j.n.e.; sillä semmoisilla tasangoilla ei ole
+saatawissa mitään mäkeä tai korkeaa paikkaa, johon woisi mitään wiedä.
+Aitoista kannetaan eloa ja mitä tarpeellista on parwelle, taikka
+wenheillä kuljetetaan johonkin muuhun suojapaikkaan. Wesi tunkeutuu
+asuinhuoneisiinkin: lattiat nousewat kohoksi, huonekalut kaatuwat,
+lapset owat nostetut uunin päälle, ja siinä on hätää ja hälinää. Kun
+hätä on korkeimmallaan, rientäwät naapurit sinne wenheillä awuksi.
+
+Kun jääpatojen päällä olewa paino tulee wiimein kowin wäkewäksi, täytyy
+lujankin paikan wihdoin antaa perään. Silloin lähtewät hirmuisen suuret
+jäälohkareet liikkeelle, mutta ennenkuin ne pääsewät pitkin wirtaa
+alaspäin kulkemaan, näyttäwät ne ikäänkuin taistelewan keskenään, sillä
+yksi menee yhtäänne, toinen toisaanne, yksi lykkää yhtä, toinen toista,
+ja wäliin wääntyy kauhean laajoja ja paksuja jäälewyjä syrjällensä ja
+painuu siinä asemassaan pohjaa kohden, ikäänkuin näkymätön woima ja
+käsi niitä johtaisi ja sowitteleisi. Wiimein lähtewät ne kaikin yksissä
+neuwoin ryntäämään alaspäin, ja wahwat jäät suwanteissa paukahtelewat,
+ja suurina suwanteitten lewyisinä lewyinä lähtewät ne wäkewämpänsä
+edeltä liikkeelle, yhtyen jälkimäisten kanssa yhteen joukkoon, tehden
+taas jossain sopiwassa paikassa uuden padon ja uuden hädän. Kun nuo
+jääpadot puhkeawat, saawat ne suuria tuhoja aikaan kulkiessaan: ne
+wiewät mennessään koskien rannoille raketut myllyt, likellä wirtaa
+olewat niittyladot, kaatawat aidat, ja suurissa roukkioissa rynnistäwät
+ne peltowainioille, joissa ne sitten wiikkokausia makaawat
+sulamattomina, sillä tawallisesti jääwät ne sinne, kun wesi alenee
+jääpadon puhjettua. Usein wie wesi ja jäät pellolta lantakuormat,
+joihin on niin monta päiwätyötä menetetty ja jotka owat maamiehille
+niin wälttämätön elämän ehto. Wieläpä wie wesi wäliin kokonaisia aloja
+peltoakin, niin ettei tulwan laskettua ole muuta jäljellä kuin sywä
+lampi; sillä maa on mennyt ojien pohjia myöten tiehensä teille
+tietymättömille, mutta kumminkin johonkin toiseen paikkaan,
+auttaaksensa siten tuota hitaasti tapahtuwaa maan muodostumista.
+
+Woi kuinka pieneltä ja kelwottomalta ihminen näyttää tuon luonnon
+suuren työn ja woiman rinnalla!--
+
+Waikka nuo tulwat owat useinkin noin kauheita, niin harwoin kuitenkaan
+hukkuu niissä ihmishenkeä, sillä he tietäwät olla waroillansa; mutta
+esimerkkejä ei kumminkaan puutu, että niinkin on käynyt.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Erään tuommoisen Pohjanmaan wirran rannalla, kuohuwan kosken partaalla
+on wankka talonpojan talo. Talon asukkaat owat ammoisista ajoista
+olleet warakkaat. Herra on antanut siunauksensa kaikille talon wäen
+yrityksille monessa miespolwessa, sillä he pelkäsiwät ja rakastiwat
+häntä. Sillä ajalla, jolta kertomus on, ei talon isännällä ja emännällä
+ollut muita lapsia kuin yksi poika, jota he kaswattiwat ja hoitiwat
+niin hellästi kuin silmäteräänsä. Jo aikaisin istuttiwat he poikaansa
+Jumalan pelkoa, ja poika kaswoi hywissä tawoissa ja yleisesti
+kunnioitettuna, terweenä ja raitisna täydeksi mieheksi. Hän oli nyt
+päässyt siihen ikään, että hänen tuli walita waimo itsellensä, sillä
+hänenkään ei ollut yksinänsä hywä olla.
+
+Sehän on tietty asia, ettei suinkaan puuttunut neitoja, jotka
+halukkaasti loiwat silmänsä tuohon warakkaaseen ja siweään poikaan,
+eikä niitä wanhempia, jotka sydänkäpysensä olisiwat suoneet tuon tietyn
+onnen omistajaksi, ja yhtä ja toista kuiskaeltiin kylässä "Koskelan
+Jaakon" tulewasta morsiamesta. Mutta Koskelan Jaakko--sillä sehän se
+oli talon ja pojan nimi--hiljainen ja siiwo luonnostansa, ei pitänyt
+noista kylän huhuista mitään lukua, sillä hänellä oli omat ajatuksensa
+asiasta.
+
+Lähellä Koskelan taloa oli pieni mökki, jonka asukkailla oli Maija
+niminen tytär, muiden monien lastensa joukossa. Tuo se oli, jonka
+kanssa Jaakko oli jo lapsesta pitäen oppinut jakamaan sekä ilonsa että
+surunsa; tuo se oli, joka asui rakkaana nytkin Jaakon sydämessä ja
+waikutti siellä sen, ettei hän näyttänyt näkewän eikä kuulewan mitä
+kylällä kuiskaeltiin hänen tulewasta kumppanistaan.
+
+Mökki oli pieni ja halwannäköinen, mutta Jumalan pelko ei häpeä asettua
+huonoonkaan majaan, kun wain sydämen pelto on sen asukkailla hywästi
+muokattu ja ruokottu, että hän saattaa niihin ottaa asumasijansa. Niin
+oli tuossakin mökissä laita; sen asukkaat oliwat hurskaita ihmisiä ja
+kaswattiwat lapsensa Jumalan pelwossa ja ihmisten häwyssä, Sillä jolla
+ei ole jälkimäistä, ei hänellä ole edellistäkään. Mökin isäntäwäki koki
+päiwätyöllään elättää monilukuista lapsijoukkoaan, sillä heillä ei
+ollut muuta maanwiljelystä kuin joku peltotilkku kallion loukeroissa,
+joissa he wiljeliwät perunoita, eikä heidän mökkinsä asema
+tarjonnutkaan edullisempia wiljelysaloja, sillä kowan kosken takamaat
+oliwat kallioisia ja kiwikoita. He tekiwät työtä lastensa ja oman
+toimeentulonsa eduksi, ja mitään erinomaisempaa hätää ei tullut, sillä
+työtä oli kaikin ajoin, jos ei kaikiste niin hyödyllistä ja
+tuottawaakaan.
+
+Waikkei tuo mökin ulkonainen asema eikä sisällinen warallisuuskaan
+ollut mikään loistawa, sillä köyhyys, pienuus ja mataluus pisti niistä
+esille, wallitsi kuitenkin mökin sisällä rauha ja rakkaus, ja sen
+asukkaat tyytyiwät onneensa, eikä kukaan ollut kuullut heidän koskaan
+nurkuwan, että Onnetar oli heille niin wähän suonut ajallista tawaraa.
+Tuosta asukasten sisällisestä rauhasta ja onneensa tyytywäisyydestä
+seurasi itsestään, että mökin huoneitten sisällä ja ulkona wallitsi
+hywä järjestys ja puhtaus, ja heidän lapsensa käwiwät aina puhtaissa ja
+eheissä, waikkakin wäliin paikatuissa waatteissa.
+
+Semmoisessa paikassa yleni ja kaswoi "Mökin Maiju"--joksi häntä
+sanottiin--niinkuin ruusu karussa maassa. Waikkei Onnetar ollut hänelle
+suonut mitään ajallista tawaraa, oli hän suonut sitä enemmän hänelle
+puhtautta, siweyttä, kainoutta ja kauneutta. Kun hän aika=ihmisenä
+ilmestyi kylän nuorikkoin joukkoon, oli hän aina omatekoisissa,
+puhtaissa ja somissa waatteissa. Hiljaisena ja ujona oleskeli hän
+syrjäpuolissa, mutta sieltä hän loisti kuitenkin niinkuin
+purppurareunainen pilwen hattara kesäauringon noustessa tai laskiessa.
+Kylän wäki ei tuosta muuta tiennyt, kuin että se on "Mökin Maiju",
+mutta Koskelan Jaakko kyllä tiesi mihin tyttö wielä kerran kelpaisi,
+jos Jumala sen soisi, waikka se oli wielä salaisena ja kaukaisena
+toiwona hänen sydämessään, sillä eiwät he olleet wielä toisillensa
+mitään ilmoittaneet.
+
+Aika kului, ja itsekullekin asialle tulee kerran päänsä, niinpä
+Koskelan Jaakonkin toiweille.
+
+Kun Jaakon isä huomasi poikansa hywinkin jo olewan siinä iässä, jolloin
+hänen sopisi ruweta kumppania itsellensä walitsemaan, ja että hän pysyi
+aina wain mykkänä ja kylmänä kaikille tarjouksille ja wastaamatta
+kaikille esittelemisille ja huhuille, tuli hän asiasta huolestuneeksi.
+Sentähden kutsui hän Jaakon eräänä päiwänä puheellensa kahden kesken ja
+otti siellä asian esille. Isällä oli pojallensa omasta mielestänsä
+hywin otollinen tarjous, erään rikkaan talon hywämaineinen ja komea
+tytär, joka wielä oli tuowa isot perinnöt tullessaan. Tuon esitti nyt
+isä pojalleen, ennen jo puhuttuaan asiasta neidon iän kanssa.
+
+Mutta saipa isä silloin kuulla kummaa! Tuo ennen niin hiljainen ja
+nöyrä poika teki asialle rohkean käännöksen, siten että hän wähääkään
+ujostelematta sanoi: "Mökin Maiju on minua warten syntynyt, ja jos en
+minä häntä saa omakseni, olen ikäkauteni ilman, sillä minun sydämessäni
+ei ole sijaa kenellekään toiselle."
+
+"Mökin Maiju!" kummaili isä hämmästyksissään ja hänen kaswonsa
+huomattawasti synkistyiwät, sillä luultawasti ei ollut kertaakaan hänen
+ajatuksiinsa astunut, että hänen Jaakkonsa niin matalalle katsoisi.
+
+"Niin, eikä kukaan muu", anoi Jaakko.
+
+"Entäs myötäjäiset?" kysyi isä.
+
+"Tämän maailman rikkaus ei ole werrattawa häneen: hän on enempi niitä",
+sanoi Jaakko jäykästi.
+
+"En tiedä, en minä ole Mökin Maijua huomannut miksikään
+erinomaisemmaksi, ja tunnettu asia on, että hän on köyhä", sanoi isä.
+
+"Eipä kummakaan, ett'ette Maijua ole erinomaiseksi huomanneet, sillä
+teidän walitsemisaikanne on jo ollut aikoja sitten; minun on nyt ja
+minä tiedän waalini toimittaa. Sanoitte että Maiju on köyhä, mutta
+eihän köyhyys ole rikos eikä synti", intteli Jaakko.
+
+"Sinä olet tänäpäiwänä oikein kaunopuhelias", sanoi isä wähän
+närkästyksissään, kun huomasi, että Jaakko seisoi wankemmalla
+perustuksella asiassa kuin hän.
+
+"Suu puhuu sydämen kyllyydestä", sanoi Jaakko.
+
+"Sinä olet aina ollut nöyrä ja tottelewainen poika, mutta nyt sinä olet
+hieman itsepäinen; sinä hylkäät oman onnesi, mutta toiwon, että tulet
+itsekin huomaamaan asian, tarkoin mietittyäsi", sanoi isä ja lähti
+pois.
+
+Waikka tuo isä oli hurskas ja Jumalaa pelkääwäinen mies, oli kuitenkin
+ahneuden synti sillä kerralla niin pimittänyt hänen sielunsa, ettei hän
+pystynyt ollenkaan tutkimaan ihmissydämen jaloutta ja puhtautta eikä
+eroittamaan niitä toisista saastaisista ja likaisista, sillä hänen
+mielessään kuwasteli wain wäärä mammona, joka wietteli hänet eksymään
+pois oikealta totuuden tieltä.
+
+Lähtiessään pois poikansa puheilta, meni isäntä suoraapäätä waimonsa
+tykö jokseenkin kärtytuulella ja puhui hänelle tyytymättömänä, mitenkä
+heidän Jaakkonsa asiat nyt oliwat.
+
+"Eikö sen pahempaa?" sanoi waimo asian kuultuansa. "Sinä olet wäärän
+tawaran himon antanut soaista puhtaan sielusi! Sinä teet hywin wäärin
+siinä, kun menet määrittelemään ihmisen onnea; se on Jumalan kädessä,
+sillä häneltä tulee onni ja onnettomuus. Mökin Maijulla ei ole tosin
+maallisia tawaroita, mutta hänellä on puhdas sielu ja se on enempi
+kaikkia kalleuksia ja rikkauksia, sen olen jo monta kertaa tullut
+hawaitsemaan elämässä. Heitä koko asiasi Jumalan haltuun, Hän toimittaa
+kaikki hywin!"
+
+"Mutta kun hänen nimenä on Mökin Maiju", sanoi isäntä, ainakin
+halweksuen tyttöä nimensä tähden, kun ei woinut kumota waimonsa
+kristillistä ja järjellistä puhetta.
+
+"Ei se tee mitään asiassa. Nyt häntä sanotaan Mökin Maijuksi, mutta
+kohta häntä kunnioitetaan Koskelan miniänä ja myöhemmin emäntänä, kun
+meille kerran tulee wuoro lähteä pois tästä maailmasta. Ja olethan
+unohtanut jo wanhat sananlaskutkin, joita niin usein olet muille
+kertonut, ja olet silloin aina wäittänyt, että ne owat perustetut
+totuuteen, kosk'et muista, 'ettei nimi miestä pilaa, jos ei mies
+nimeä'," sanoi emäntä.
+
+Isäntä ei ollut semmoisia awiokumppaneita, jotka eiwät koskaan kuuntele
+toisen hywiäkään neuwoja, waan itsepintaisesti pitäwät yksin=omaisena
+oikeutenansa päättää ja tehdä aina wain oman mielensä ja päänsä mukaan;
+ei, waan hän oli oppinut tuntemaan, että hänen elämänkumppaninsa oli
+yhtä oikeutettu, yhtä kelwollinen antamaan neuwonsa yhteisissä asioissa
+kuin hän itsekin.
+
+Isäntä taipui nytkin emäntänsä tahdon alle, waikka wähän
+wastahakoisesti, sillä emäntänsä oli puhunut niin perusteellisesti,
+ettei hän woinut hänen sanojansa kumota.
+
+Isäntä ei tunnustanut suoraan emännällensä, että hän oli ollut
+wäärässä, waan sanoi wain: "tehköön kuin tahtoo"--ja meni pois.
+
+Jos isän sydän oli tullut rauhattomaksi poikansa kanssa
+keskustelemisesta, niin Jaakon sydämessä se wasta oikein tuli riehui.
+Hän oli isällensä ilmoittanut sydämensä salaisimmat toiweet, isä ei
+ollut noita toiweita hywäksynyt, ja Jaakko oli ensi kerran eläessään
+wastustanut isänsä tahtoa. Nuo tunteet riehuiwat ristitulena Jaakon
+sydämessä ja ahdistiwat häntä kaikella woimalla. Kumpi oli tehtäwä:
+isääkö totteleminen, wai Mökin Maijulle uskollisna pysyminen? oliwat
+kysymyksiä, jotka saiwat tuon uljaan pojan oikein wapisemaan.
+Taisteltuaan tuota kowaa taistelua huomiseen asti, sai hän asiaansa
+päätöksen, ja hänen nähtiin käwelewän mökkiä kohden. Mökin isäntä
+sattui akkunasta katsoessaan hawaitsemaan Jaakon tulon ja sanoi:
+"mitähän Koskelan Jaakko tänne nyt tulee, eipä häntä ennen ole täällä
+näkynyt?"
+
+Tuon kuultuansa leimahti Maiju tulipunaiseksi, sillä hänen sydämessään
+oli Jaakko jo kauan maannut rakkaana, waikkei hän ollut sitä tohtinut
+itselleenkään oikein ajatella, sitä wähemmän muille sanoa.
+
+Kun Jaakko tuli tuohon pieneen tupaan, kehoitettiin häntä istumaan, ja
+kun Jaakko oli sen tehnyt, kysäsi isäntä, mitä hän on kulkemassa.
+
+"On minulla omituista asiaa ja saattepa nähdä ja kuulla, etten ole
+niinkään ujo kuin luullaan; minä tulin pyytämään Maijua omakseni",
+sanoi Jaakko wähääkään ujostelematta.
+
+Ei salaman isku olisi paremmin waikuttanut hämmästystä mökin
+asukkaisiin, kuin tuo arwaamaton uutinen waikutti. Kaikki tuliwat niin
+hämille, ettei heillä ollut sanaa suuhun tulewaa, ja Maijun täytyi
+tukea itseänsä wieressään olewaan wuoteen patsaaseen, ettei hän olisi
+kumoon horjahtanut. Kun he towin aikaa oliwat olleet tuossa
+hämmästyksen hurmiossa, toipui mökin isäntä ensin ja kysyi: "Mitäs
+isäsi siihen sanoo?"
+
+"Olen isälle esitellyt asiani, mutta hän ei ollut taipuwainen
+tuumilleni", sanoi Jaakko.
+
+"Mutta jos hän tekisi sinut perinnöttömäksi?"
+
+"Entäs sitten?"
+
+"Tulisit sitten yhtä köyhäksi kuin mekin olemme", sanoi mökin isäntä.
+
+"Jos niinkin käypi, niin käyköön! Eläneetpä tekin olette, waikk'ette
+ole rikkaita, olette kunnialla eläneet. Jos wain saan Maijun omakseni,
+niin en pelkää mitään tulewaisuutta, näyttäköön se kuinka mustalta
+tahansa. Mutta tässä me taistelemme köyhyydestä ja rikkaudesta, eikä
+itseltään Maijulta ole kysytty wielä mitään. Sano julki Jumalan ja
+meidän edessämme: tahdotko minun kanssani ruweta jakamaan elämän surut
+ja ilot?" sanoi Jaakko ja käweli Maijun tykö, ojentaen hänelle kätensä.
+
+Maiju ei wastannut mitään, eikä hän olisi woinutkaan, sillä ujouskin
+esti hänet siitä wanhempiensa läsnä ollessa, mutta wastaukseksi laski
+hän pienen ja wapisewan kätensä Jaakon tarjottuun käteen ja jätti sen
+siihen lepäämään, sillä sydän ei nyt sopinut sydäntä wasten ennen
+mainitusta syystä; mutta tuo sydän tuolla powessa, sehän se puhui
+sydämen mykkää tuntehikasta lempi=kieltänsä, jonka Jaakko hywin
+ymmärsi, ja molemmat tunsiwat silloin sydämessään sanomattoman ilon ja
+autuuden.--
+
+"Tulkoon nyt elämässä mitä tulkoon: mutta nyt olen täydellisesti
+onnellinen", anoi Jaakko.
+
+"Mutta kun isäsi saapi tämän tietää, wihastuu hän kowin meille
+kaikille", muistutti mökin isäntä.
+
+"Minun isäni ei ole ollenkaan paha isä, waikka hän tässä asiassa
+ilmoitti tyytymättömyytensä; saattaapa wielä käydä niinkin, että hän
+tulee hywinkin suotuisaksi asiallemme. Mutta tällä hetkellä ei minun
+käy odottaminen mitään, sillä sydämeni on ollut kowin rauhaton. Jääkää
+kaikin Jumalan haltuun, siihen asti kun taas toisemme tapaamme", anoi
+Jaakko ja lähti pois.
+
+Kun hän tuli kotiinsa, oli hän niin iloisen ja tyytywäisen näköinen,
+että wäki oikein kummeksui tuota Jaakon päällekinpäin näkywää
+hilpeyttä, erittäinkin kun hän wiime aikoina oli näyttänyt niin
+alakuloiselta ja surulliselta.
+
+"Mikäs Jaakon on nyt noin iloiseksi tänä päiwänä tehnyt?" sanoi äiti
+hänelle, kun joutuiwat kahdenkesken kamariin.
+
+"Woi äiti-kulta! Minä olen nyt käynyt hakemassa ja pyytämässä itselleni
+morsiamen. Se on kyllä pahasti tehty, kun en ennen teille siitä ole
+puhunut, mutta minä en ole tohtinut. Mutta nyt on sydämeni täynnä
+semmoista onnea ja iloa, että woin teille sen sanoa", wirkkoi Jaakko ja
+tarttui innokkaasti äitiinsä syliksi, lapsen täydellisellä rakkaudella
+ja luottawaisuudella.
+
+"Oietko sitten löytänyt ja saanut itsellesi kumppanin?" kysyi äiti.
+
+"Olen", wastasi Jaakko.
+
+"No mistä ja kenenkä wain?"
+
+"Woi äiti=kulta? Se on, hän on--älkää, äiti=kulta, wihastuko! Isä
+paheni minulle siitä--älkää te pahetko minulle hänen tähtensä! Hän on
+niin hywä--se on Mö----Mökin--Maiju", sanoi Jaakko hätäilewästi.
+
+"Ei isäsikään ole enää sitä wastaan; minä tiedän jo kaikki", sanoi
+äiti.
+
+"Woi äiti=kulta! Wai tiedätte jo! Kuka on sen teille sanonut? Mistä te
+tiedätte, ett'ei isä ole wastaan", hätäili Jaakko, sillä ei hän tiennyt
+mitä ajatella, kun äitinsä tiesi asian ja kaikki tuntui kallistuwan
+hywinpäin.
+
+"Minä olen isäsi kanssa keskustellut asiasta ja minä olen häneen
+waikuttanut; hän antaa sinulle itsellesi täydellisen ehdonwallan tehdä
+kuin tahdot," sanoi äiti.
+
+"Woi, woi kuinka te olette hywä, äiti. Sanoiko isä niin? Onko se tosi?
+En minä tiedä mitä minä ajattelisin ja sanoisin", sanoi Jaakko yhä
+hätäillen.
+
+Samassa tuli isä kamariin.
+
+"Tuossapa tuo isäsi juuri tulee, kysy häneltä itseltään", sanoi äiti.
+
+"Onko se tosi, isä, ettette te ole enää siitä pahoillanne, jos minä
+walitsen itselleni Mökin Maijun awiopuolisokseni? Äiti sanoo teidän jo
+myöntyneen; onko se tosi, isä?"
+
+"Tee siinä asiassa niinkuin itse tahdot", sanoi isä.
+
+"Niin, mutta ettekös ole wihainen minulle ettekä Maijulle?" rukoili
+Jaakko.
+
+"En minä ole kummallekaan wihainen", sanoi isä.
+
+"Kiitos siitä, isä! Woi kuinka minun on nyt hywä olla ja Maijulle tulee
+myös iloinen sanoma. Minun pitää mennä heti hänelle tämä yhteinen
+ilomme ilmoittamaan. Saanko, isä ja äiti, mennä?" pyysi Jaakko
+iloissansa.
+
+"Mene wain!" sanoi isä.
+
+Sen kuultuaan lähti Jaakko täyttä wauhtia juoksemaan mökkiä kohden.
+Mökin asukkaat oliwat hywin mielissään tuosta odottamattomasta
+uutisesta, ja Maiju tunsi nyt waata oikein täydellisen ilon ja rauhan
+sydämessään.
+
+Ensi sunnuntaina, kun pappi luki kuulutuksia, terotti koko seurakunta
+kuuloaan, kun ensimäisessä parikunnan kuulutuksessa oli Koskelan Jaakko
+sulhasena. Waikk'ei siinä wälissä ole sen pitempää aikaa kuin siinä,
+on, ennenkuin morsiankin tietoon tulee, ennätti kumminkin moni kuulija
+itseltänsä kysyä: "olesta waiti, kukapa on morsian?"--Mutta "puh! eihän
+se ollutkaan kuin--Mökin Maiju", arweli moni hätäinen kuulija, kun sai
+kuulla morsiamen nimen, ja moni äiti weti nokkansa sykkyrään,
+osoittaaksensa siten tyytymättömyyttänsä.
+
+Se isäntä, jonka kanssa Koskelan isäntä oli poikansa puolesta tehnyt
+naimiskauppaa, tuli ensimäisen kuulutuksen jälkeen seuraawana päiwänä
+Koskelaan ja kutsui talon isännän heti kahdenkesken kamariin.
+
+"Kuinka tuon meidän asiamme noin käwi?" kysyi wieras isäntä.
+
+"Niinhän se on käynyt."
+
+"Miten? aiotteko minua narrinanne pitää?"
+
+"En ollenkaan."
+
+"Miten te selitätte tämän asian?"
+
+"Se on pian selitetty: minä annoin pojalleni wallan, jonka asia se
+olikin, ja hän walitsi noin, niinkuin tiedätte. Ja tunnustan senkin,
+että olin wäärässä, kun ma sekausin asiaan, jota en ymmärtänyt ja joka
+ei kuulunut ollenkaan minulle. Siinä kaikki."
+
+"Pojan naiminen eikö kuulu isälle ollenkaan? Sepä kummallista! Tuleehan
+wanhemman katsoa lastensa onnea."
+
+"Kylläkai kaikissa muissa, mutta ei tuossa asiassa."
+
+"Miks'ei siinä?"
+
+"Mistä sen tietää milloin siinä katsoo onnea, milloin onnettomuutta?
+Usein on käynyt niin, että kun wanhemmat owat lapsillensa wäkisin
+pakanneet luuloteltua onneansa, owat he sillä tawalla hänen suurimpaan
+onnettomuuteen syösseet."
+
+"Miks'ei sitä tiedä milloin lapsellensa onnea toimittaa: kun on kerran
+rahaa, niin on onneakin, sillä raha kaikki woittaa."
+
+"Wäärin puhuttu! raha ei woita puhdasta omaatuntoa."
+
+"Luulenpa että olette kuunnelleet akkojen saarnoja!"
+
+"Akkojenkin saarnat owat hywiä, kun ne wain owat oikeita".
+
+"Mutta minä tahdon tästä asiasta hywitystä", sanoi wieras uhkaawasti ja
+wähän närkästyksissään.
+
+"Minkälaista hywitystä?"
+
+"Semmoista, että pakotatte poikanne eroamaan tuosta luntusta ja naimaan
+minun tyttäreni, niinkuin puheemme oli."
+
+"Sitä en tee, enkä kykene tekemään, sillä, niinkuin olen sanonut, olen
+antanut wallan pojalleni. Joka kerran on tehty, sen täytyy pysyä, ja
+nyt ei siitä asiasta enää mitään", sanoi Koskelan isäntä.
+
+"Eihän tuo koko otus ole mikään muu kuin Mökin Maiju--kerjäläinen,
+hyi!"
+
+"Hän on saapa meillä leipänsä, ja nyt soisin, että te menisitte!"
+
+"Wai niin! no sitten hywästi!"
+
+"Hywästi!" sanoi Koskelan isäntä, ja niin wieras meni, ja siihen loppui
+se asia.
+
+Muutamien wiikkojen päästä oli Koskelassa isot ja komeat häät,
+joissa Koskelan Jaakko ja Mökin Maiju wihittiin. Pitäjän wanha ja
+kunnian=arwoinen kirkkoherra wihki tuon komean parikunnan ja wihkimisen
+päätettyään piti hän kauniin ja liikuttawan puheen. Hän puhui ihmisen
+onnesta suurimmassakin onnettomuudessa, jonka hän sanoi olewan:
+tyytywäisyyden ja Jumalan tahdon alle antautumisen, mitä Hän wielä
+meidän päällemme laskeekin elämän taisteluissa. Hän puhui kuinka Jumala
+wäliin laskee ristin ja koettelemuksen päällemme juuri silloin, kun
+meidän onnemme näyttää olewan korkeimmallaan, ikäänkuin ylitse
+wuotawana, ja sen hän tekee, osoittaaksensa meille että Hänen
+kädessänsä on kaikki, mitä maan päällä on. Hän osoitti kuinka Jumala
+tekee tuon koettelemisensa siten, että Hän ottaa sen pois, johon meidän
+sydämemme on parahiten kiintynyt ja rakastunut, siten osoittaaksensa
+että häntä itseänsä yksin pitää peljätä ja rakastaa ylitse kaikkea. Ja
+joka tuossa koetuksen pätsissä kestää horjumatta sinne tai tänne,
+hakematta muilta turwaa ja lohdutusta kuin yksin Häneltä, hän on
+kalliimpi kultaa, sillä hän on seisonut koetuksen tulessa ja hänelle on
+tawara tallelle pantu, jota ei koi syö eikä ruoste raiskaa--tawara,
+joka kestää ijankaikkisesti, nimittäin ijankaikkinen elämä.
+
+Liikuttawa oli tuo puhe ja tuntuipa siltä kuin tuon wanhan ja elämässä
+paljon kokeneen miehen puheessa olisi ollut jotain profeetallista.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Waikka Koskelan isäntä ei ollut wiime aikoina enää wastustellut
+poikansa naimista, oli hänen sydämensä kuitenkin kylmä sekä Jaakolle
+että Maijulle, sillä ahneuden synti luopuu hitaasti ihmissydämestä. Hän
+ei osoittanut tuota kylmyyttään kumminkaan kenellekään, sitä wähemmän
+Jaakolle ja Maijulle, ei sanoilla eikä työllä, sillä hän antoi Jumalan
+Hengen nuhteen ja terween järkensä kuitenkin hallita itseänsä, ettei
+tuo kyykäärmeen sikiö woinut puhjeta näkywiin, ja noiden awulla oli hän
+päässyt niin pitkälle sisällistä pahettansa wastaan, että oli woinut
+julkisesti puolustaakin Maijua muiden ilkeitä parjauksia ja
+halweksimisia wastaan, niinkuin olemme jo ennen nähneet. Siis tuo
+isännän sydämen kylmyys poikaansa ja miniäänsä kohtaan ei näkynytkään
+missään muussa kuin että hän oli entistä jörömäisempi, umpimielisempi
+ja hiljaisempi.
+
+Heti häiden jälkeen rupesi Maiju taloudellisiin toimiin käsiksi ja tuo
+käwi häneltä laatuun niin kunnollisesti, että olisi luullut hänen
+hoitaneen isoa taloutta wuosikymmeniä. Missä wain ilmestyi wähänkään
+epäjärjestystä, sen hänen walpas silmänsä oiwalsi, ja pian oli tuo
+epäkohta poistettu ja asia täydessä järjestyksessä. Maiju oli iloinen
+ja hilpeä luonnoltansa, ei hän nyrkähtänyt pienistä wastoinkäymisistä,
+eikä ruwennut niitä paittoamaan, niinkuin monikin tekee, waan antoi
+niiden olla ja mennä menojansa, niinkuin ei olisi mitään tapahtunut.
+Hän wain koki korjata mikä näytti rikkaantuwan. Hän oli yhtä
+ystäwällinen kaikille ihmisille, niin köyhille kuin rikkaillekin, ja
+edellisiä hän säälitteli ja helli kaikella rakkaudella, sillä hänpä
+tuon tarkoin tiesi minkälainen on köyhänä olla, kun oli itsekin
+kaswanut köyhyydessä. Hän rakasti Jaakkoansa wilpittömällä rakkaudella
+ja koki kaikissa olla mieliksi ja kaikissa palwella häntä. Jaakko
+puolestaan nyt wasta oikein waimoansa käsitti, minkälaisen kalliin
+aarteen hän oli saanut, ja tunsi nauttiwansa niin suurta ajallista
+onnea, ett'ei luullut kenelläkään maailmassa olewan sen wertaista.
+
+Heti Maijun Koskelan taloon tultua näytti erinomainen siunaus tulleen
+hänen kanssaan, sillä kaikki menestyi mitä wain yritettiin, eikä
+missään asiassa ilmestynyt pienintäkään wastahakoisuutta. Koskela oli
+kyllä ennestäänkin warakas talo, mutta näyttipä kumminkin siltä kuin
+hywä suojelus=enkeli olisi Mökin Maijun haahmossa tullut sinne.
+
+Wanha emäntä rakasti alusta alkaen miniäänsä ja he oliwat niinkuin yksi
+sielu kaikissa asioissa. Aina kun tuli jotain oudompaa kohtaa eteen,
+kysyi Maiju neuwoa anopiltaan, joka häntä ohjasi niinkuin wanhempi
+lastansa. Ei heillä ollut semmoinen wäli, jonkalaisen olen usein anopin
+ja miniän wälillä nähnyt, joka monesti on niin katkera, että se
+katkeroittaa koko talonwäen mielen, meneepä niinkin pitkälle, että
+suuret ja wankat talot jaetaan moniin osiin, ja ennen niin siiwon ja
+hiljaisen perheen jäsenet saatetaan toistensa wihamiehiksi.
+
+Tuo anopin ja miniän wälinen eripuraisuus syntyy usein siten, ett'ei
+anoppi pidä miniäänsä minkään weroisena, hän kun itse on muka kokenut
+ja oppinut ihminen, joka wielä päälliseksi on paljon waiwaa nähnyt ja
+kaiken tawaran koonnut, ja tuo saamaton, kokematon, oppimaton,
+huoleton, unelias ja laiska ihminen tulee sitten tähän hänen tawaransa
+päälle sitä haaskaamaan ja kuluttamaan, eikä wielä päälliseksi ole
+tuonut tullessaan taloon juuri mitään.--Miniä taas ajattelee: "tuo
+anoppirauha, hän on wanhankansan ihminen eikä ymmärrä nykyisiä tapoja
+eikä asioita. Hän on hoitanut huonosti talouden, mutta nyt tässä täytyy
+järjestyksen muuttua, minä otan häneltä wallan pois ja pyöräytän hänet
+'koukun taa'." Noin ajattelee miniä, josta helposti seuraa se, että kun
+anoppi antaa waikka hywiäkin ja oikeita neuwoja, näkee miniä jo tuossa
+anoppinsa pahuutta: hän wastaa kylmästi ja ylönkatseellisesti ja siitä
+syntyy useinkin sanakiista, joka tawallisesti päättyy suurimmalla
+mielenkatkeruudella ja kahdenpuolisella itkulla. Kun he noin
+kahdenpuolen hawaitsewat toisissaan wain wian, eikä kumpikaan seisahdu
+katsomaan ja tarkastamaan omaa sisällistä tilaansa, menee asia
+tawallisesti siihen, että kumpikin menee puolisollensa itkussa suin
+suurella painolla ja hartaudella kertomaan, kuinka he nyt owat
+joutuneet pääsemättömiin. Anoppi kertoo miehellensä, kuinka heillä on
+kelwoton, pahankurinen ja ilkeä miniä, jonka kanssa on mahdoton
+tulla toimeen. Sentähden olisi sen parempi, jota pikemmin hän
+wieroitettaisiin miehinensä talosta pois, ja niin on tuo koti=pahuus
+saanut sammumaan luonnollisen wanhemman rakkaudenkin omaan lapseen!
+Miniä taas menee huutaen, hoilaten ja wesissä silmin miehensä tykö
+walittamaan hänelle, kuinka waikea hänen on elää ja olla tässä tuon
+anoppi=pahuksen tähden, joka on niin ilkeä ja häijy, ett'ei yksikään
+ihminen woi hänen kanssaan toimeen tulla. Olisi parasta heti erota
+tuommoisesta heittiöstä, joka kaikki häwittää ja haaskaa ja saattaa
+heidätkin aiwan äkkiä lumelle suin. Ja jos ei tuo eroaminen tapahdu
+oikein äkkiä, niin hän kuolee pian, sillä hän ei woi kauemmin kestää
+tätä hellettä ja liekkiä. Oi kuinka monen muutoin onnellisen perheen
+sekä hengellisen että aineellisen onnen on tuo anoppien ja miniöiden
+keskinäinen riita auttamattomasti syössyt hukkaan!--
+
+Wanhassa isännässä sitä wastoin pitkittyi yhä wielä tuo ulkonainen
+kylmyys Maijua kohtaan. Waikka hän jo aikaa oli sydämen pohjasta
+katunut, että oli estellyt poikansa naimahanketta, esti kuitenkin yhä
+wielä ylpeys häntä tunnustamasta erehdystänsä.
+
+Kaatuipa sitten isäntä kowaan tautiin. Yötä päiwää oli Maiju hänen
+wuoteensa wieressä hoitelemassa ja waalimassa, sillä wanha emäntä oli
+nyt niin woimaton, ettei hän jaksanut sitä tehdä, ja palkollisten
+käsiin ei Maiju uskonut sairaan hoitoa. Siinä istui Maiju, milloin
+kohennellen ja pehmitellen wuodetta ja pään=alustaa; milloin pyyhkien
+sairaan polttawalta otsalta pois hikipisaroita, joita tuo luumuurin
+sisällä palawa tuska siihen niin runsaasti ja lakkaamatta ajoi; milloin
+kostutellen hänen kuumeesta pakahtelewaa kieltänsä; milloin taas antaen
+hänelle määrä=ajalla rohtoja, joita lääkärin awulla oli hankittu. Niin
+teki Maiju, eikä hän koskaan nurkunut että hänen piti liian paljon
+nähdä waiwaa, liiaksi walwoa ja että hän sai liiaksi wähän lewätä.
+
+Koskelan isännän tautiwuode tuli pitkälliseksi. Jo ensimäisillä
+wuorokausilla sairastaessaan, mietti hän Maijulta pyytää anteeksi
+entisen wäärän tuomionsa ja hänen talossaolonsa aikana osoittamansa
+kylmän käytöksensä häntä kohtaan, sillä yhä enemmän tuli hän nyt
+tuntemaan miniänsä puhtaan sydämen ja alttiiksi=antawaisuuden. Hän ei
+nähnyt pienintäkään merkkiä miniässään, että tämä olisi wähääkään
+muistellut hänen entisiä tawattomuuksiaan, waan totisella ja
+wilpittömällä rakkaudella oli Maiju alusta alkaen palwellut häntä.
+Mutta kuitenkin häpesi isäntä wielä nytkin nöyryyttää itsensä niin
+paljon miniänsä edessä, ja niin näytti tuo taudin kanssa kamppailewa
+sairas tuossa Maijusta yhtä kylmältä kuin ennenkin, joka suuresti
+huolestutti häntä, waikk'ei yksikään ihminen siitä mitään tiennyt.
+
+Jos Maiju olisi saattanut katsoa tuon sairastawan appi=waarinsa ja
+isäntänsä sydämeen, olisi hän heti huomannut, että siellä ei
+todellakaan ollut enää mitään kylmyyttä eikä wastahakoisuutta, mutta
+siellä oli wain pieni, kowa palleroinen, joka oli tuon hywän tunteen
+edessä, ett'ei se päässyt sieltä ulos tulemaan, ja tuo pallero oli--
+ylpeys,--mutta mistäpä Maiju sen saattoi arwata, sillä: "suu on sydämen
+tulkki."
+
+Isännän tauti koweni kowenemistaan ja hän itse niinkuin muutkin
+pelkäsiwät kuoleman lähestywän. Monta wiikkoa oli Maiju jo istunut tuon
+sairastawan appi=waarinsa tautiwuoteen wieressä, huolimatta omasta
+uupumisestaan ja wäsymisestään, ja huomattawasti oliwat hänen woimansa
+ja terweytensä heikontuneet paljosta walwomisesta ja lewottomuudesta.
+Eräänä kertana oli Maiju nukahtanut istualleen tuolille, sillä luonto
+alkoi woittaa hartaimmatkin tahdon woimat. Isäntä herättyänsä katseli
+sääliwäisesti miniäänsä, joka tuossa wäsymyksestä uupuneena, kuihtuneen
+näköisenä, ikäänkuin surullisesti hymyilewänä, oli waiwuksissa. Isäntä
+tunsi nyt sydämessään selwemmästi kuin koskaan ennen, että tuo
+kuihtuminen, wäsymys ja uupumus oli kaikki tullut aiwan hänen tähtensä,
+ja tuo tunto, tuo tieto teki kipeämpää hänen sydämelleen nyt kuin
+koskaan ennen.
+
+Tällä jalolla tawalla palkitsi Maiju kaiken kylmyyden ja ynseyden, jota
+isäntä hänelle osoitti. Kaikki nuo käsitti sairas nyt täydessä walossa
+ja häntä kauhistutti ajatellessaan, että hänen tuommoisella kowalla
+sydämellä lähimäistään wastaan pitäisi mennä Jumalan eteen, tekemään
+teoistaan tiliä.
+
+Isännän omantunnon tuska oli tullut nyt niin kowaksi, että hän rupesi
+wääntelemään käsiänsä ja walittelemaan itseksensä, ja kuitenkaan ei hän
+tiennyt omantuntonsa päällä lepääwän muuta rikosta kuin sopimattoman
+käytöksensä miniäänsä kohtaan, joka siellä nyt raskaana taakkana
+painoi. Hänen tuntonsa silmät oliwat nyt auenneet, ja auki olewa tunto
+ei rupea eikä jouda peilailemaan rikoksensa hywyyttä, eikä pyydä sitä
+kaunistella ja hywäksi tehdä omilla tuomioillaan ja arwostelemisillaan;
+ei, waan kowilta, raskailta, painawilta tuntuwat ne hänestä, eikä hän
+löydä rauhaa eikä lepoa, ennenkuin hän on saanut sowinnon Jumalan ja
+lähimäistensä kanssa.
+
+"Oi Jumala, minkälainen minä olen ollut!" puhkesi isäntä wiimein
+sanomaan, ja tuo ääni tunkeusi tuolilla nukkuwan Maijun korwiin.
+
+"Woi kun olen nukkunut. Onko teillä mitään puutoksia? Oletteko mitään
+wailla? Olenko kauankin nukkunut?--Jopa se oli paha kun ma nukuin--
+oletteko hywin kipeä?" puhui ja hätäili Maiju, samalla kun hän hyppäsi
+nuolena ylös ja koetteli kouhotella ja parannella sitä ja tätä, ja
+toimia siellä ja täällä, ikäänkuin korwataksensa rikostansa--
+nukkumistaan.
+
+"Sairas minä olen ruumiinikin puolesta, mutta minun sieluni on myös nyt
+sairas, kowin sairas.--Minä olen sinulle, Maiju, ollut kowin paha;
+saatatko minulle antaa anteeksi?" sanoi isäntä wärisewin äänin.
+
+"Woi isäntä, mitä puhutte! Te ette ole ollut paha minulle; ettehän ole
+antanut minulle yhtään pahaa sanaa", sanoi Maiju hätäillen, mutta hänen
+silmäänsä nousi kyynel ja tuo kyynel oli lähtenyt liikkeelle siitä
+kammiosta, joka niin kauan oli toiwonut todellista rakkautta
+saawuttawansa apeltakin--se oli toiwon kyynel.
+
+"Kylmä, tunnoton olen minä ollut sinua kohtaan", nyyhkytti sairas.
+
+"Älkää sanoko niin! minä olen aina saanut paremman kohtelun teiltä kuin
+olen ansainnutkaan. Mikä olen minä että olisin kiittämätön teille?
+Köyhä mökin tyttö, yhtä tyhjä kuin taiwaan lintu, olin minä taloonne
+tullessani, ettekä te kertaakaan ole minua sentähden wielä moittineet.
+Paljon pahemmasti olen minä nähnyt muualla parempiakin miniöitä
+pidettäwän, kuin minä olen. Se teki kyllä sydämelleni kipeää, kun
+kuulin, että olitte naimistamme wastaan köyhyyteni tähden; mutta me
+emme woineet toisin tehdä; pianhan te annoitte Jaakolle myöten, ja minä
+olen kaikki jo aikoja sitten unhottanut. Tosin olen jälkeenpäin ollut
+huomaawinani teissä jotain kylmyyttä ja umpimielisyyttä kohtaani, joka
+on wäliin tahtonut elämääni synkistyttää, mutta en ole antanut niille
+ajatuksille kauaksi sijaa, ja pian ne owat saaneet mennä sinne, josta
+ne owat tulleetkin", sanoi Maiju wähän teeskennellen.
+
+"Sinä olet aina yhtä lempeä, jalo ja puhdassieluinen. Kuule toki mitä
+sanon: wastaan olin minä teidän naimistanne, ja niinkuin sanoit--
+köyhyytesi tähden! Sillä ahneuden synti oli saanut sijan sydämessäni.
+Waimoni selitysten tähden tulin kuitenkin Jumalan sanan walossa pian
+huomaamaan mielipiteeni asiassa wääräksi, ja siitä tuo myöntymiseni.
+Mutta kun synti kerran saapi sijansa ihmisen sydämessä, ei se sieltä
+hewin lähde. Minä kyllä ymmärsin, että olin wäärässä, mutta en saanut
+wieroitetuksi pois mielestäni sitä ajatusta, että sinä olet köyhä ja
+ettei olisi yhtään haitaksi, jos miniämme olisi rikkaampi; siitä tuo
+kylmyyteni. Tuo kaikki on jo itsestänsä hywin pahaa, mutta suurin paha
+on se, kun niin kauan olen jo hawainnut sinun puhtautesi, kainoutesi,
+rakkautesi ja alttiiksi=antawaisuutesi kaikkiakin ihmisiä, mutta
+erittäin meitä kohtaan. Olen myös hawainnut sen, ettei mikään
+maailmallinen kirkkaus ja loisto ole sinun wertaisesi, ja kuitenkaan en
+ole jaksanut niin paljon nöyrtyä, että olisin tunnustanut sinulle oman
+pahuuteni ja kelwottomuuteni ja sinun hywyytesi! Oi jospa olisin sen
+tehnyt heti, kun asia selkeni, olisi tuntoni nyt paljon rauhallisempi
+ja lewollisempi--rakas miniäni! anna minulle kaikki anteeksi!" rukoili
+sairas.
+
+"Sen teen mielelläni. Oi kuinka paljon woisin teille anteeksi antaa,
+mutta sitä tehtäwää en ole luullut itselläni olewankaan, sillä
+sydämessäni ei ole ollut mitään tunnetta teitä wastaan. Mutta onhan
+hywä, että olemme näin awanneet sydämemme toisillemme, sittenhän kaikki
+warjot ja pimenteet katoawat meiltä--eikö niin, rakas appeni? te ette
+saa kuolla, ja minä toiwon että Jumala lahjoittaa teidät wielä meille.
+--hywä on minun ollut olla tähänkin asti talossanne, mutta wasta minun
+on oikein hywä olla, sen tunnen nyt, sillä sydämessäni tunnen
+sanomatonta iloa ja rauhaa", sanoi Maiju ja tarttui taudista laihtuneen
+appi=waarinsa kaulaan kiinni.
+
+He purskahtiwat molemmat itkuun ja siinä he hywän aikaa antoiwat
+kyyneleittensä walua, mutta nuo kyyneleet eiwät tulleet mielen
+katkeruudesta, waan ne wuotiwat anteeksi=anowasta ja anteeksi=antawasta
+sydämestä, ja molemmat tunsiwat itsensä lohdutetuiksi.
+
+Ihme kumma! Waikka isännän tauti oli niin kowa, että kaikki luuliwat
+hänen kuolewan, rupesi hän kaikkien ihmeeksi paranemaan tuon tapauksen
+perästä, kun hän miniällensä sydämensä awasi. Paraneminen käwi
+kuitenkin hywin hitaasti ja Maiju hoiti häntä edelleenkin yhtä suurella
+huolella.
+
+Nyt wasta, kun isännän sydän näin oli pehmennyt Jumalan käden kautta,
+palasi taloon entinen rauha ja rakkaus. Oi kuinka iloiselta ja
+hauskalta tuntui nyt elämä kaikille talon asukkaille! Kadonnut oli nyt
+isännältä kylmyys, salaperäisyys ja umpimielisyys, ja kadonnut oli myös
+Maijulta se luulo, että isäntä oli tuommoinen hänen tähtensä. Ei
+kenelläkään heistä ollut nyt mitään semmoista, jota olisi tarwinnut
+toisiltaan salata, jonkatähden olisi tarwinnut olla umpimielinen ja
+jonkatähden olisi tarwinnut ajatella toisesta jotain pahaa--niin ei
+enää asiat olleet, waan kaikin he wapaasti awasiwat toisillensa
+sydämensä ja heidän oli niin hywä olla. He iloitsiwat kaikki isännän
+paranemisesta, jolle oli suureksi awuksi se, että hän oli saawuttanut
+rauhan omalletunnollensa, ja hän tunsi nyt itsensä niin iloiseksi ja
+keweäksi kuin lapsi.
+
+
+Niinkuin lukija jo tietää, oli Koskelan talo eräässä Pohjannaan
+waltawassa joessa olewan jyrkän kosken rannalla. Talo oli rakennettu
+aiwan liki kosken törmää, sillä tulwat eiwät hätyyttäneet koskaan taloa
+siinä. Koski kun oli jyrkkä ja kiiwas, eiwät jääpadot joutuneet siihen
+usein seisahtumaan ja nostamaan wettä yli ahteiden. Aiwan asuinhuoneen
+takana, kosken rannalla oli Koskelan jauhomylly. Kewät oli. Ilmat
+oliwat jo siksi kewäiset, että wesi oli sulattanut myllyn jäistä
+wapaaksi, jonkatähden siinä oli ruwettu käyttämään jauhoja talouden
+tarpeeksi. Mutta sitten ilmat tuliwat jälleen kylmiksi, niin että jo
+juoksewat wedet jäätyiwät aiwan kuin talwisydännä; ja hewosilla
+ruwettiin jälleen ajamaan jo kehnoiksi tulleita jäitä, ja niin jäi taas
+Koskelankin myllyn käyttö siihen.
+
+Kewään tulo näytti wiiwähtäwän nyt, niinkuin monesti muulloinkin
+Pohjanmaalla. Kaikki kylän miehet meniwät halkometsään ja niin meni
+Koskelan Jaakkokin päiwämiesten ja renkien kanssa oikein koko
+wiikkokaudeksi halkoja hakkaamaan. Koskelaan ei jäänyt muuta wäkeä
+kotiin kuin wanha isäntäwäki, Maiju, piiat sekä lapset.
+
+Puoliwiikon paikoissa muuttuiwat sitten ilmat yht'äkkiä kesäisen
+lämpimiksi. Lumi alkoi sulaa aika wauhtia ja ojat, purot ja wiemärit
+alkoiwat ensin liristä, sitten juosta, ja pian oliwat ne paisuneet
+tulwillensa, ruweten yksissä neuwoin tuhansista suista yht'aikaa
+holwaamaan wettä jokeen.
+
+"Nyt tulee iso tulwa, mitenkähän meidän myllynkin käynee?" arweli
+isäntä, sillä hänellä oli wuosia päässä, ja hän oli oppinut tuntemaan
+tulwan waikutukset semmoisina wuosina kuin nytkin oli.
+
+Joki paisuikin niin äkkiä tulwillensa, että se kolmessa wuorokaudessa
+kohosi äyrästensä yli.
+
+Toimellisen nuoren emännän mieleen juohtui nyt myllyssä olewat
+käytteet, joita siellä oli wielä edelliseltä käyttöajalta useampia
+tynnyreitä. Mylly oli siksi ulohtaalla törmästä, että törmältä myllyn
+owelle oli useampia syliä pitkistä hirsistä tehty porras, jota myöten
+myllyyn kuljettiin. Maiju haki myllyn awaimen, meni myllyyn ja alkoi
+kantaa säkin toisensa perästä aittaan. Mutta joka silmänräpäys oli
+kallis, sillä wesi ulettui jo hirsiportaisiin asti, waikka ne oliwat
+kyllä korkealla, ja hirmuisia jää=lohkareita alkoi kirpoilla ylempänä
+olewasta suwanteesta irti, jotka sitten hirmuista wauhtia kiitiwät
+koskea alas. Koskista oli jo ennen jäät menneet kosken alla olewan
+suwanteen niskaan, jossa ne kokoutuiwat kauheiksi jää=padoiksi.
+Koskelan talon kohdalla olewan kosken päällä olewa suwanto oli lyhyt ja
+sen niskaan oli myös kokoutunut hirmuinen jää=pato, joka yllytti weden
+ylipuolellansa tawattoman korkealle ja painoi kowasti edessään olewaa
+jääpatoa; ainoastaan koskien wälissä olewan suwanteen jää näytti wielä
+hetkisen woiwan wastustaa tuota hirmuista woimaa, mutta nyt sekin jo
+lohkeili kappale kappaleelta yliwoiman alla, ja wäliin wapisi koko
+suwanteen jää, niinkuin haawan lehti, tuon ruskeen ja paukkeen tähden,
+jota jää=pato piti tuolla ylempänä. Tulwa näytti ikäänkuin
+wihoittelewan, kun tuo itsepintainen suwanne rohkeni wastustella sen
+hurjaa ja raiwokasta wauhtia.--
+
+Niin, niin, kestä wielä hetkinen, suwanto, ja taistele niin paljon
+wastaan kuin suinkin woit, sillä taistelusi on ainakin tällä kerralla
+jalo: apua, hywää tuottaisi se ihmiskunnalle--mutta woi! et sinä jaksa,
+et sinä woi kauan taistella, sillä mahtawa, wäkewä, woimakas joukko
+uhkaa murtaa sinut joka silmänräpäys ja syöstä sinut tuohon jyrkkään,
+kiehuwaan koskeen, ja silloin olet menewä tuhansiksi kappaleiksi,
+silloin et enää kykene taistelemaan, waan sinun täytyy lyöttäytyä
+hurjain walloittajiesi joukkoon, tekemään samaa mitä hekin tekewät.
+
+Nyt oli wain yksi jywäsäkki enää myllyssä, sillä Maiju oli kaikki muut
+jo sieltä kantanut aittaan. Wielä seisoi suwanne jäykkänä jää=padon
+edessä. Wielä seisoi mylly paikoillaan, waikka wettä oli ylemmäksi
+puoliseiniä. Wielä oliwat törmältä myllyyn wiewät hirsiportaat
+paikoillaan, waikka wesi meni jo toisesta päästä niiden ylitse. Maiju
+walmistelihe wiimeistä säkkiä noutamaan myllystä.
+
+Talon wanha ja woimaton isäntä ei ollut tiennyt nuoren emännän toimista
+mitään, mutta häntäkin huolestutti tulwan äkkinäinen kohoaminen ja hän
+katsahti akkunasta joelle päin. Hämmästyen huomasi hän weden olewan
+tawattoman korkealla. Waikka hän oli woimaton, köntti hän kuitenkin
+kosken rannalle, jossa hän kauhulla näki, että suuri waara oli kylän
+asukkailla tarjona. Samalla tuli siihen Maijukin.
+
+"Nyt menee mylly ja sen sisällä olewat käytteet", sanoi ukko
+huolehtien.
+
+"Minä olen kantanut käytteet aittaan niin wähäksi ett'ei siellä ole
+enää kuin yksi säkki", sanoi Maiju.
+
+"Wai niin! Sinä olet joka paikassa ja asiassa toimellinen. Kiitos
+siitä! Jumala sinua siunatkoon! Menköön wiimeinen säkki myllyn kanssa,
+sitä ei enää woi pelastaa", sanoi ukko, hywästellen miniän urhollista
+työtä.
+
+"Miksi heittäisimme jywäsäkin myllyn kanssa menemään? Wielä seisoo
+suwanne, wielä seisowat mylly ja portaat," sanoi Maiju ja ennenkuin
+ukko ennätti mitään wastata, oli Maiju jo juossut portaita myöten
+myllyyn! Hän sieppasi jywäsäkin selkäänsä ja kiirehti sen kanssa
+takaisin.
+
+Mutta samassa kun hän pääsi törmälle, kuuli hän appi=waarinsa päästäwän
+sydäntä särkewän äänen ja samassa kuuli hän takaansa pikku Kallen,
+kuudennella wuodella olewan poikansa, lapsellisen äänen huutawan:
+"äiti!"
+
+Maiju pyörähti katsomaan koskeen päin, ja säkki putosi omin waltoinsa
+hänen seljästänsä. Mitä näki hän nyt? Poika oli äidin perästä
+huomaamatta myös juossut myllyyn ja juuri kun äiti oli säkkinensä
+päässyt törmälle, tuli iso jäälohkare ja pyyhkäsi myllyyn wiewät
+hirsi=portaat pois niin keweästi kuin olisi siinä ollut wain joku oljen
+korsi tiellä. Myllyn ja törmän wäliin oli nyt syntynyt noin kuutta tai
+seitsemää syltä leweä kuohuwa aukio, josta näytti olewan mahdoton
+päästä yli.
+
+"Herra Jesus! Lapseni!" huudahti Maiju hädissänsä.
+
+"Lapsi, lapsi! Kalle, Kalle!" huudahteli wanhus ja wäänteli
+epätoiwoissaan ja neuwotonna käsiänsä.
+
+"Äiti, äiti!" hoki poika, seisoen myllyn owella, itsekin jo käsittäen
+waaransa suuruuden.
+
+Joka silmänräpäys oli nyt kallis. Jo rusahteli ja paukahteli kosken
+päällä olewan suwanteen jää ja palanen palasen perästä lohkesi siitä
+irti ja syöksyi koskeen. Jo oli koko tuo suwanteen päällä olewa pato
+liikkeellä ja hirmuisessa tanssissa kiitiwät jäät, toistensa siwuitse,
+toisiansa wastaan, toistensa ylitse ja alatse ja toistensa kanssa
+peräkanaa, hurjassa kilwassa--mutta wielä teki suwanteen jää
+wastarintaa tuolle hirmuiselle woimalle, wielä se jaksoi estää tuon
+wihastuneelta näyttäwän jää=padon wauhtia, wielä seisoi mylly. Myllyn
+owen reiällä seisoi pieni poika ja hoki ehtimiseen: "äiti, äiti!"
+Äidiltä oli hän ennenkin oppinut awun saamaan; äiti oli jo niin monta
+kertaa päästänyt hänet suuresta hädästä ja waarasta; ei missään hän
+ollut wielä löytänyt äidin wertaa ja hänelle hän lähetti nytkin nuo
+lyhyet, mutta paljon sisältäwät, paljon luottamusta osoittawat ja
+rukoilewat sanat. Meniwätkö ne sanat hukkaan tuona hirmuisena
+kauhistuksen ja hädän hetkenä? Ei, eiwät ne menneet hukkaan, sillä
+törmällä seisoi olento, jonka sydämeen käwi kipeästi kuin puukon
+pistokset nuo pojan suusta tulleet huudot, olento, joka rakasti tuota
+hädässä olewaa lasta niin suurella rakkaudella, ettei kaiken maailman
+rakkautta woi siihen werrata,--äidin rakkaudella.
+
+Silmänräpäyksen seisoi Maiju neuwotonna tuossa hirmuisessa tilassa,
+mutta pian hän selkeni. Pian hätä ja waara pakotti hätääntyneen äidin
+keksimään neuwoja lapsen pelastamiseksi. Salaman nopeudella juoksi hän
+tupaan, palasi sieltä takaisin yhtä nopeasti; hänen seurassaan tuli
+myös muu talon wäki, joka ei tähän asti wielä ollut tietänyt mitään
+waarasta. Hän toi pitkän köyden, jonka oli tuwasta siwaltanut. Sen
+kanssa riensi hän nyt kosken rannalle ja silmänräpäyksessä oli hän
+solmennut kiwenmukulan toiseen päähän.
+
+"Mene pois, Kalle, owen reiältä, minä paiskaan tämän köyden owen
+reiästä sisään: ota sinä köysi kiinni ja sido se lujasti ympärillesi,
+niin me wedämme sinut köydellä maalle!" kehoitti hätäilewä äiti
+waaran=alaista lastansa, ja hänen silmänsä loistiwat ikäänkuin
+woitollisina.
+
+Silloin kuului myllyn owelta pieni, heikko, epätoiwoinen ääni: "woi, en
+minä, äiti, osaa----".
+
+"Herra Jumala! eihän lapsi kykene itseänsä tarpeeksi lujaan sitomaan ja
+silloin hän warmaan joutuisi koskeen", sanoi äiti ja taasen hän juoksi
+tupaa kohden. Pian tuli hän sieltä taas takaisin ja hänellä oli nyt
+mukanaan suuri rautainen kiwi=koukku.
+
+Wielä seisoi suwanne, wielä wastusteli se jääpadon kulkua alas koskeen,
+waikka se näkyi jo wapisewan joka paikasta. Näyttipä siltä kuin tuo
+suwanne olisi ymmärtänyt kosken rannalla olijain sisällisen tuskan ja
+taistellut heidän puolestansa noin itsepintaisesti. Wielä seisoi
+myllykin, mutta wielä seisoi poikakin myllyn owella, ja jos ei hän
+tullut oikein pian pelastetuksi, niin hän warmaankin oli joutuwa
+onnettoman kuoleman uhriksi, sillä suwanto ei woinut ijankaikkisesti
+taistella yliwoimaa wastaan.
+
+Silmänräpäyksessä oli Maiju solmennut tuomansa kiwikoukun renkaastansa
+köyden toiseen päähän kiinni.
+
+"Ota, Kalle, tämä koukku kiinni, kun minä nakkaan sen köyden kanssa
+owen reiästä sisälle, ja pane koukku myllyn kiwen silmään ja istu itse
+koukun päälle, ettei se kirpoa siitä irti!" toimitti taas äiti
+pojalleen. Samassa hän heilutteli koukkua ja paiskasi sen sitten myllyn
+owen reikää kohden, mutta woi! ei koukku lentänytkään määräpaikkaansa
+asti, waan putosi--koskeen. Pian weti äiti köytensä ja koukkunsa
+takaisin ja uudella innolla, uudella onnella paiskasi hän sen taas owea
+kohden ja--kiitos Jumalan! koukku lensi owen reiästä myllyn sisälle ja
+pieni Kalle sai sen heti kiinni, wei koukun kiwen silmään ja istui itse
+päälle, niinkuin oli neuwottu.
+
+"Mitä nyt aiot tehdä?" kysyi ukko hätäisesti.
+
+"Pelastaa lapseni".
+
+"Mitenkä?"
+
+"Te rannalla olijat kaikin lujasti pidätte maalla olewasta köyden
+päästä kiinni. Minä wedän köyttä myöten itseni myllyyn, sidon
+köydenpään pojan ympärille ja te wedätte sitten hänet maalle".
+
+"Mitenkäs itse sieltä pois pääset?"
+
+"Mitäpä siitä, jos sinne jäisinkin, kun poika wain tulee pelastetuksi.
+Olen kuitenkin kokenut warata sitäkin asiaa, sillä wyölleni olen
+käärinyt toisen hienomman rihman, jonka aion sitoa pojassa olewaan
+köydenpäähän kiinni. Sitten kun poika on maalla päästetty köydestä
+irti, solmiatte te tuon paksun köyden tähän hienoon rihmaan taas
+kiinni, jolla minä lapan paksumman köyden takaisin myllyyn, sidon sen
+pään ympärilleni ja, jos on aikaa, wedätte sitten minutkin maalle",
+selitti tuo urhokas ja rakastawa äiti.
+
+"Älä Jumalan tähden uskalla itseäsi niin waaralliseen retkeen, henkesi
+joutuu waaraan", sanoi ukko.--"Te hukutte!" huusiwat mummo, piiat ja
+lapset yhteen ääneen.
+
+"Lapseni, woi minun lapseni!" huusi äiti tuskissansa. "Ottakaa köyteen
+kiinni!"
+
+"Suwanto näyttää pettäwän, älä lähde, heitetään pojan pelastus Jumalan
+haltuun!" pyyteli wanhus.
+
+"Lapseni!" huudahti sydämen kiwusta wapisewa äiti, ja heti kun toiset
+ottiwat köyden päästä kiinni, antoi hän waate päällä itsensä kuohuwan
+kosken waltaan ja alkoi köyttä myöten wetää itseänsä myllyn owea
+kohden. Hän pääsi onnellisesti myllyn sisälle ja waikka oli niin tärkki
+ja kallis hetki, kaappasi hän pelosta wapisewan poikansa syliinsä,
+painoi hätäisen suutelon hänen kaswoilleen, ja tuo suutelo oli kaikkein
+suurimman, jaloimman ja puhtaimman maailmallisen rakastajan, sillä se
+oli--äidin suutelo.
+
+Samassa kun hän poikaansa syleili ja suuteli, oli hän jo päästänyt
+kiwikoukun irti köyden päästä ja sitonut sen poikansa ympärille. Nyt
+hän wei häntä jo owen reiälle ja komensi: "wetäkää!" Samassa heitti hän
+poikansa kuohuwaan koskeen, ja maalla olijat alkoiwat wetää häntä
+kiiruusti maalle.
+
+Mutta samassa sortuikin suwanteen jää yliwoiman alle. Nyt ei seisonut
+enää suwanteen niskassa olewa jääpato, sillä se oli saanut nyt
+loistawan woiton tuosta uppiniskaisesta ja itsepintaisesta
+wastustajastaan--suwanteesta, joka nyt hurjaa wauhtia pakeni pois
+hirmuisen walloittajansa edestä, ja yhtä hirmuista wauhtia lähti
+jääpatokin sitä takaa ajamaan.--Wielä seisoi kuitenkin mylly ja wielä
+seisoi myllyn owella ihmisolento, mutta toisenlainen ja toisenlaisilla
+tunteilla kuin hän, jonka siinä wiimeksi näimme. Edellinen oli lapsi,
+joka kuolon pelosta wapisewana toiwoi pelastusta; jälkimäinen oli äiti,
+joka ilosta sykkiwin sydämin katseli poikansa pelastusta, ja kas nyt!
+nyt lapsi oli maalla.--Hän ei joutanut katsomaan eikä ajattelemaan omaa
+waaraansa, joka nopeasti läheni häntä; sillä olihan nyt pelastettu
+hänen lapsensa, jota hän oli tuon rakastawan sydämensä alla kantanut,
+jonka eduksi hän oli niin monta unetonta yötä walwonut; ja tuo pelastus
+oli tapahtunut hänen kauttansa, siinä kylläksi. Tuo tieto, tuo tunne se
+hänen sydäntensä teki niin iloiseksi ja rauhalliseksi niinkin
+waaran=alaisessa paikassa, jossa hän nyt oli, mutta tuon rauhan, tuon
+ilon woipi käsittää waarankin hetkenä ainoastaan--äidin sydän.
+
+"Kiitos Jumalan! Lapseni on pelastettu!" huusi äiti kosken kuohujen
+läpi, kun näki että poika saatiin maalle.
+
+Jäät jo tulla huikasiwat aika kyytiä koskea alas ja usein ne jo
+nyrmiwät myllyä, mutta wankin jääpato ei ollut wielä ehtinyt myllylle
+asti. Juuri nyt weti äiti hienommalla nuoralla paksumpaa köyttä
+myllyyn, sitoakseen itsensä siihen, jolla hänet olisi sitten wedetty
+maalle; mutta kun hän oli juuri alkanut tuon työnsä, ehti pää=jääpato
+myllyn kohdalle. Yhdellä nyhjäyksellä paiskasi se myllyn pois
+paikoiltaan ja äidin täytyi heittää köydestä irti, sillä mahdotonta oli
+hänen ponnistella luonnon woimia wastaan. Niin oli häneltä mennyt
+wiimeinen pelastuksen toiwo.
+
+Osa jääpadosta oli pysähtynyt myllyä ylempänä olewan niemekkeen ja
+myllyä warten jäiden suojaksi tehdyn kirmun päälle, jonkatähden sen
+suojaan oli syntynyt jonkunlainen koste eli tyyni kohta; siksi ei mylly
+suoraa päätä lähtenyt koskea alas huilaamaan. Toimellinen waimo ei
+kadottanut hetkeksikään järkeänsä, waikka hänen silmäinsä edessä oli
+kuolema; neron loiste oli kaikissa hänen toimissaan wiimeiseen asti--
+hän murti sukkelasti myllyn wesikaton ja nousi tekemästään aukosta
+myllyn harjalle.
+
+Ei yksikään kuoleman=alainen woi kuwailla sitä hämmästystä, tuskaa
+ja hätää, mikä rannalla olijoilla oli Maijun tähden. "Woi, woi!
+Äiti, äiti, rakas äiti!" huusiwat, woiwottiwat ja itkiwät lapset
+katkeamatta.--
+
+"Herra Jesus!--woi Maiju raukkaa!" waikeroitsiwat wanhukset ja
+wäänteliwät käsiänsä epätoiwoissaan. "Rakas emäntä, woi, meidän hywää
+emäntää!" huusiwat piiat lakkaamatta itkunsa seasta; ainoa lewollinen
+henkilö läsnä olewista oli--Maiju, joka wielä myllyn harjallakin
+ollessaan kohotetuin käsin kiitteli kaikuwalla äänellä Jumalaa lapsensa
+pelastuksesta ja koki rannalla olewille hätääntyneille sydämille jaella
+lohdutuksen sanoja. Hänen omallatunnollansa ei ollut mitään painoa,
+sillä hän oli sowinnossa sekä Jumalan että ihmisten kanssa, ja hän
+tunsi sydämessään, että hän oli kokenut täyttää parhaan wointinsa
+mukaan elämänsä kalliita welwollisuuksia äitinä ja kansalaisena,
+ja tuon wiimeisen työn, jonka hän teki lapsensa hywäksi, tunsi
+hän sydämessään kalleimmaksi ja pyhimmäksi welwollisuutensa
+täyttämiseksi koko elämässään, sillä hän oli pelastanut lapsensa
+omalla--hengellänsä! Saattaako mitään jalompaa maailmassa ollakaan?
+Mutta tuota jaloutta ei kykene kaikki äiditkään osoittamaan, sillä
+siihen tarwitaan todellinen--äidin rakkaus.----
+
+Kylän miehet halko=metsässä huomasiwat, että lumi suli äkkiä ja että
+wettä ilmestyi mahdottoman paljon maille. Tuon hawaintonsa johdosta
+rupesiwat he aawistamaan, että kylässä on paha hätä tulwan tähden. He
+tiesiwät, että kylässä ei ollut monta miestä kotona, kun melkein kaikki
+oliwat metsässä; sentähden kiirehtiwät he nyt koteihinsa, katsomaan
+miten siellä asiat owat.
+
+Tuota kotiin lähtöä oli Koskelan Jaakko kaikkein innokkain
+esittelemään, sillä hän oli wiime yönä nähnyt niin kummallista unta,
+joka teki hänet kowin lewottomaksi ja rauhattomaksi.
+
+Hän ei ollut ylimalkaan mikään unien uskoja; mutta kummallinen waiwa ja
+pelko nyt ahdisti häntä, niin ettei hän saanut rauhaa missään.
+Senpätähden Jaakko hartaasti esitteli muille miehille, että
+lähdettäisiin kylään heti katsomaan miten tiellä asiat owat.
+
+Jaakon tullessa kotiin oli juuri se hetki, jolloin jäitten woiman
+kautta paikoiltaan pois surwaistu mylly oli tuokioksi pysähtynyt niemen
+ja myllyn kirmun päälle jääneiden jäiden tekemään kosteeseen. Heti kun
+hän tuli kosken rannalle, näki hän kauhistuksella mitenkä asiat oliwat.
+Hän näki rannalla olewan talonwäkensä kauheassa hädässä ja tuskassa.
+Hän näki oman rakkaan waimonsa istuwan myllyn harjalla, kuohuwassa
+koskessa, ja joka hetki saattoi tuo puoliksi jo särkynyt mylly raueta.
+Kauhea tuska ja hätä walloitti Jaakon, kun hän kaiken tuon käsitti.
+"Maiju, Maiju! Woi minun rakas Maijuni, miten olet tuonne joutunut?
+Miten woin sinut pelastaa?" Wene! Sitä ei ollut täällä ikänä ollut;
+kosken rannalla oli se tarpeeton; puolta wirstaa likempänä ei semmoista
+ollut. Lautta! turha sekin, ei semmoista ennättänyt laittaa, sillä
+wiimeiset osat jääpadosta näyttiwät tuossa paikassa tulewan alas. "Woi,
+woi rakas waimoni!" hätäili tuskissansa Jaakko.
+
+"Kiitos Jumalan! että wielä sinut näin, että wielä saan sanoa sinulle
+wiimeiset jää=hywästini!--Kauan ei ole enää aikaa. Kiitos, Jaakko,
+kaikesta rakkaudesta ja hywyydestäsi, jota alati olet minulle
+osoittanut. Walwo lastemme kaswatusta ja kaswata heitä Jumalan
+pelwossa!--Kiitos isännälle ja mummolle, jotka olette olleet minulle
+toinen isä ja äiti ja aina minua rakkaudella kohdelleet. Kiitos
+kaikille! sillä kaikki owat olleet minulle niin hywiä.--Älkää itkekö,
+lapset, niin paljon! Totelkaa isäänne, waaria ja mummoa ja tulkaa
+kaikki hywiksi ihmisiksi!--Hywästi, Jaakko! Hywästi kaikki... Jumala
+armahtakoon!"--Nyt tuli wiimeinen ja wäkewin jääpato, sysäsi niemen ja
+kirmun päällä olewat jäät pois edestään ja töytäsi myllyn liikkeelle,
+joka nyt hajosi altapäin, niin ettei jäänyt kehilleen enää muuta kuin
+pääty kattoineen, jonka päällä äiti istui, ja niin meni tuo jalo
+rakastaja jäiden seassa hirmuista wauhtia pienen ja kehnon turwansa
+päällä kuohuwaa koskea alas!----"Hywästi Jaakko!" kuultiin hänen wielä
+kerran huutawan kosken kowan pauhun seasta. Pian oli tuo huono alus
+särkynyt kosken ja jäiden kowissa hyrskyissä, niin ettei siinä enää
+näkynyt muuta kuin muutamia puun sirpaleita, jotka siellä täällä
+paikkaroihtiwat jäiden seassa, ja sinne katosi--hellä äitikin--Maiju--
+Mökin Maiju!
+
+En huoli ruwetakaan kuwaamaan sitä tuskaa ja kauhua, jonka tuo näkö
+waikutti rannalla olijoihin, sillä siihen olen liian heikko. Jaakko oli
+epätoiwossaan wiimeiseltä ruwennut repimään wanhan, lähellä olewan
+saunan seiniä, ikäänkuin tehdäksensä lauttaa, jolla hän pelastaisi
+rakkaimpansa, mitä hänellä maailmassa oli; mutta kun hän näki tuon
+suuren murhenäytelmän wiimeisen kohtauksen--pyörtyi hän.--Muut rannalla
+olijat eiwät kyenneet mitään tekemään eiwätkä toimimaan--ei, mutta se
+lause ei tullut nyt oikein, sillä olipa heilläkin semmoista tehtäwää,
+jota he kykeniwät kyllä tekemään,--itkeä, tyrskyä, walittaa, woiwottaa,
+käsiänsä wäännellä, se heidän työnsä oli nyt, mutta ei yhtään sanaa
+yksikään heistä kyennyt puhumaan toisillensa, niin särkyneet oliwat
+heidän sydämensä.
+
+Kauan eiwät he saaneet tuollakaan tawalla tyhjentää ahdistettua
+sydäntänsä, sillä Jaakon tila rupesi heitä huolestuttamaan. Jaakon äiti
+wiittasi mykkänä, silmät täynnä kyyneleitä, niin paljon kadottanutta
+onnetonta poikaansa kohden, ja kaikki läsnä olijat ymmärsiwät hywin
+tuon sydämen sanattoman kehoituksen. He kerääntyiwät kaikin tuon wähän
+aikaa, mutta paljon kärsineen lesken ympärille ja kantoiwat hänet
+herwotonna kamariinsa ja laskiwat wuoteelle. Pitkällisten ja monien
+kokeiden kautta saatiin Jaakko jälleen tointumaan, mutta toinnuttuaan
+tuntui hän olewan--sekawamielinen; sydän oli liian äkkiä saanut liian
+raskaan kuorman.
+
+Jaakko waipui nyt pitkälliseen tautiwuoteeseen ja hän houraili
+myötäänsä. Mutta tarkalla hoidolla rupesi hän wiimein wähitellen
+toipumaan, ja sitä myöten kun hänen ruumiillinen terweytensä parani,
+wahwistui hänen ymmärryksensäkin, jonka puolesta hän ajan=oloon tuli
+entisellensä.
+
+Paljon surua tuotti Koskelan nuoren emännän tapaturmainen kuolema koko
+kylään, sillä hän oli ollut rakas kaikille, niin köyhille kuin
+rikkaillekin. Paljoa suurempi oli suru Koskelan talossa, jossa niinkin
+monta wuotta oli jo nautittu tuon lempeän sydämen hedelmiä. Hän oli
+ollut heille kaikki kaikessa: lohdutus surussa, ilo itkussa, apu
+hädässä, kunnia häpeässä, tosi walheessa, hupi ikäwässä, wirwoitus
+wäsyssä, lääke sairastaessa, lämmin wilussa, näkö pimeässä, rakkaus
+wihassa, sowinto riidassa, anteeksi=antamus rikoksissa, tie eksyksissä,
+kärsimys wääryydessä, hywän suopuus wainossa, malttawuus kiukussa.
+
+Maijun ruumista ei yritettykään hakea, sillä mahdoton olisi sitä ollut
+löytää suunnattoman paljon weden tähden. Kun wesi wäheni ja lämpeni,
+nousiwat Maijun maalliset jäännökset weden päälle kosken alla olewassa
+suwanteessa, josta ne heti korjattiin. Hautauspäiwä oli määrätty
+erääksi sunnuntaiksi ja melkein kaikki seurakuntalaiset kokoontuiwat
+silloin kirkolle, saattamaan heille kaikille niin rakasta wainajaa
+wiimeiseen lepoon. Wanha pastori wihki haudan ja lopuksi hän piti
+pienen puheen, juuri niinkuin Jaakkoa ja Maijua wihkiessäänkin oli
+tehnyt. Hän puhui murheelliselle kuulija=joukolle, kuinka hänen
+mieltänsä painoi kummallinen tunne kymmenen wuotta takaperin tuolla
+Koskelan häissä ja että liiankin pian, liiankin täydellisesti nyt owat
+toteutuneet silloin lausumansa sanat. "Jumala on nyt ottanut pois sen,
+jota me kaikin rakastimme," sanoi hän, "ja tuo tuntuu meistä kowalta ja
+katkeralta. Mutta niin on Jumalan tahto, sillä jota hän rakastaa, sen
+hän useinkin äkkiä ottaa meiltä pois, ja wainajamme rakasti Jumalaa ja
+Jumala rakasti häntä. Jumala oli rakkaalle wainajallemme antanut niin
+paljon hywiä awuja, ettei hän katsonut tarpeelliseksi antaa hänen
+pitemmältä wiipyä meidän seurassamme. Hän ennätti lyhyen elämänsä
+ajalla, opilla ja elämällänsä, tehdä paljon enemmän hywää
+ihmiskunnalle, kuin moni muu, joka on kauankin elänyt. Hän oli kylämme
+kunnia, kotinsa kaunistus ja perheenä ilo, eikö kaikissa noissa ole
+kylläksi kuolewaiselle? Wieläkö waatisimme häneltä enemmän elämän
+hedelmiä? Tuleeko meidän kowin surra noin mainehikkaan elämän
+katkeamista? Woi! me suremme, kaipaamme kowin häntä, mutta wahwa
+lohdutuksemme murheessamme on kuitenkin se, että tiedämme hänen wielä
+eläwän--eläwän ijankaikkista elämää walittuin joukossa. Puhdas, jalo
+oli hänen elämänsä, mutta jaloin oli toki hänen kuolemansa, sillä
+silloin kirkastui hänessä työssä ja totuudessa todellinen--äidin
+rakkaus.--Rauha hänen tomullensa!"
+
+
+
+
+
+NOIDAN RANGAISTUS.
+
+
+Noin 60 wuotta takaperin oli eräässä Oulunläänin eteläisemmässä
+ylipitäjässä eräs talonisäntä, jota kylän kesken sanottiin Wikloksi.
+Tuon liikanimen oli hän saanut sen tähden, kun hän oli noita ja siis
+harjoitti noitain töitä. Siihen aikaan oli wielä paljon taikauskoa
+kansassa, jonkatähden Wiklollakin oli kyllin ammattiinsa kuuluwaa
+työtä. Hän nosti karhuja, susia ja käärmeitä eläinten ja ihmisten
+päälle, taikka poisti niitä, aina asianhaarain mukaan, eli toisin
+sanoen: aina sen mukaan kuin hänelle maksettiin. Warastetun kalun
+takaisin tuominen, lehmien kotiin kulkeminen, pahojen henkien
+ulos=ajaminen ja kaikenlaisten kipujen ja wammojen parantaminen
+ihmisistä ja eläimistä kuuluiwat wälttämättömästi Wiklon toimialaan.
+
+Wireillä pitääksensä noita tenhokonstejansa, kulki hän pääsiäis=öinä
+nawetoissa ja talleissa ja leikkeli lehmäin ja lammasten korwista ja
+wäliin reisistäkin palasia, hewosten hännistä jouhia ja mitä mistäkin
+lienee leikannut, joita hän tallensi kopeneissansa, uskottaaksensa
+niillä ihmisiä. Nousewa siwistys aikoi myös niillä ajoin kirkkailla
+säteillänsä walaista kansaa, jonkatähden poppamiesten walta wäheni,
+mutta Wiklo ei heittänyt entistä tapaansa, waan pitkitti eteenkinpäin
+epärehellistä ammattiansa ja kulki nawetoissa ja talleissa niinkuin
+ennenkin. Nousewa nuorempi sukupolwi näki jo tuommoiset hulluttelemiset
+turhiksi, jonkatähden he eiwät pelänneet eiwätkä tarwinneet tenhomiehiä
+eikä heidän kopeneitansa. Tosin oli heissäkin wielä sekalaista
+seurakuntaa, mutta toiset enemmän walistuneet kokiwat heiltä kaikin
+keinoin riistää heidän turhia luulojansa. Se oli taistelua pimeyden ja
+walkeuden wälillä; ja mitäpä tuo muuta lieneekään ihmiselämä.
+
+Erään pääsiäisen aikana paniwat kylän walistuneemmat poikawiikarit
+tuumansa tukkuun ja alkoiwat pitää Wikloa silmällä, konttasiko hän
+wielä nawetoita ja talleja myöten, ja jos hän sen tekisi, uhkasiwat
+hänelle kowasti kostaa.
+
+Tuumasta tekoon. Pääsiäis=yö tuli, ja useampia wahteja laitettiin
+Wiklon talon ympärille piiloon, waarilla pitämään hänen liikkeitänsä,
+ja jos hän liikkeelle lähtisi, seuraamaan häntä niin paljon kuin
+mahdollista; myös oli usean talon nawettapihaan laitettu wahteja, jos
+tuo Wiklo pääsisi pujahtamaan hänen talonsa tykönä olewain wahtien
+läwitse. Poikawiikarit oliwat jokainen laittaneet itsellensä pienen,
+kimeän kutsumapillin, jolla piti heti merkki antaa toisille, kun joku
+näkisi Wiklon menewän nawettaan.
+
+Kauan odottiwat pojat piiloissaan ja luuliwat jo koko asiansa menneen
+hukkaan, mutta noin puoli=yön aikana kuului tuo pyynlaulun kaltainen
+piiskuttawa ääni; kaikki pojat juoksiwat kutsua kohden, ja pian oliwat
+he koolla. Kutsuja kertoi toisille hiljaisesti, kuinka hän oli nähnyt
+Wiklon menewän erään talon nawettaan pussi kainalossa. Nyt tuli
+neuwottelu: miten pitäisi menetellä ensi aluksi. Eräs joukosta
+esitteli, että heidän pitäisi joukolla mennä likitienoille nawettaa
+hiljaisuudessa--niin liki kumminkin, ettei Wiklo pääsisi karkuun, ja
+sitten joukonmiehissä karata nawettaan, ikäänkuin "rullia" pakoon.
+Heidän pitäisi siellä olla hywin peloissaan ja yhden pitäisi hywin
+pelkääwällä, mutta kumminkin kuuluwalla äänellä ilmoittaa, että
+tännehän se "rulli" juuri tulikin. Esitys hywäksyttiin heti ja pojat
+lähtiwät hiipimään nawettaa kohti. Kun he oliwat päässeet kylläksi
+likelle, ryntäsiwät he semmoista wauhtia nawetan owesta sisälle,
+wetiwät owen perässään kiinni, paniwat sen hakaan sisäpuolelta ja
+laittoiwat salaisesti wahdit owelle. Kun se oli tehty, syntyi poikien
+wälillä seuraawa puhe:
+
+"Näittekö te rullia?" kysyi eräs joukosta.
+
+"Näin minä."
+
+"Se lensi ilmassa."
+
+"Uuninluuta pyrstönä."
+
+"Ja pari kylpywitsaa siipinä."
+
+"Mihinpäin se lensi?"
+
+"Etelään päin."
+
+"Ei, mutta minä näin sen kulkewan maata myöten."
+
+"Kas pahuutta, kun kummittelee monen näköisenä!"
+
+"Musta pussi kainalossa."
+
+"Tietysti tehty jostakin warsankodasta."
+
+"Lehmien ja lammasten korwainneniä ja hewosten jouhia täynnä."
+
+"Tuulenpesiä lisäksi."
+
+"Ja ruumisten luita."
+
+"Ja waroina elohopeaa lasissa."
+
+"Tietysti ruumiin mittakeppi sauwana."
+
+"Onpa se konna warustettu kelpo wäellä, waroilla ja aseilla."
+
+"Kyllä tarwitseekin! pitkä on matka herjalla kuljettawa tänä yönä."
+
+"Pitää käydä Lapissa."
+
+"Ja joutua sieltä huomiseksi kirkkoon."
+
+"Istumaan selin saarnatuoliin."
+
+"Woi kun minä pelkään!"
+
+"Mitä sinä pelkäät?"
+
+"Rullia."
+
+"Mitä tuosta pelkää! Se on ollut ja mennyt."
+
+"Ei, mutta----."
+
+"Mitä mutta?"
+
+"Mutta minä näin sen tulewan tänne."
+
+"Tähän nawettaanko?"
+
+"Niin."
+
+"Oletko warma asiastasi?"
+
+"Se on warma. Kappaletta ennen meidän tännetuloamme näin minä sen
+tulewan tähän nawettaan, pussi wasemmassa kainalossa."
+
+"Sen parempi; saammehan sitten nähdä rullin kaswoista kaswoihin!"
+
+"Pitää panna nawetan takan pelti kiinni, ettei se pääse siitä lentämään
+ulos!"
+
+"Otetaan walkea ja haetaan onko se täällä."
+
+Kun pojat wiimeisiä puheitaan puhuiwat, kuului taempata nawetasta
+kuhnimista ja kähnimistä. Pojat ottiwat tulen ja pistiwät sen muassaan
+olewaan kynttilän päähän ja sen walossa rupesiwat tarkastelemaan
+nawettaa. Wiklo oli itsensä kätkenyt johonkin ahtaasen kujaan, jossa
+hän päin seinään oli kyykkysissään. Kun pojat hänet hawaitsiwat, sanoi
+eräs heistä: "Hyi! tuossapan se nyt on."
+
+"Wikloltahan tuo näyttää."
+
+"Enhän minä tuossa näe muuta kuin kaksihaaraisen puutalkon."
+
+"Ei se ole Wiklo, waikka se sinun silmissäsi häneltä näyttää; se osaa
+näyttäytyä yhden silmissä yhdeltä, toisen toiselta."
+
+"Onhan tuolla siiwetkin."
+
+"Ja woidesarwi wasemmassa kainalossa."
+
+"Eipähän kuin likainen pussi=ryökäle."
+
+"Woi kuinka monenlaiselta se saattaa itsensä näyttää yht'aikaa!"
+
+Kun pojat noita keskusteliwat ja yhä katsoiwat häntä
+kynttiläwalkeallansa, ei Wiklo tohtinut wärwähtääkään.
+
+"Mitä me nyt tuolle teemme?" kysyi taas eräs joukosta.
+
+"Koska hän minun silmistäni näyttää puutalkolta, niin minä lyön häneltä
+toisen haaran poikki; sittenpähän huomenaamuna näemme, kuka nilkkuna
+tulee kirkkoon ja niin saamme tietää ken rullina on ollut."
+
+"Minä olen kuullut, että rulli ei kuole, waikka hänet kuin tappaisi;
+mitähän jos koettaisimme onko se tosi?"
+
+"Tehkäämme niin!"
+
+"Älkää, hywät pojat, tehkö minulle wahinkoa, Wiklohan minä olenkin
+wain", puhkesi Wiklo sanomaan hädissänsä.
+
+"Woi tuota rullia! osaahan se puhuakin!"
+
+"Minun silmissäni ei hän enää näytäkään puutalkolta, waan Wiklolta."
+
+"Ja minun."
+
+"Ei huoli uskoa häntä! se on taas muuttanut itsensä kaikkien silmissä
+Wikloksi; hän kummittelee."
+
+"Koetetaanpa!" lausui eräs heistä ja samassa siwaltiwat he hänet
+lattialle piilostaan. Pojat oliwat tullessaan jo warustaneet mukaansa
+muutamia hienoja keppejä, ja samassa kun he siwalsiwat hänet lattialle,
+käänsiwät he hänet watsallensa; toiset sieppasiwat kepit käteensä ja
+alkoiwat hutkia Wikloa aika kyytiä selkään. Seuraus oli se, että Wiklo
+kiemuroitsi ja riehui lattialla hutkimisten ajalla, ja joka
+hutkaisemiselle oihkasi.
+
+"Jo, jo lähtee lentoon, ottakaa kiinni!" sanoiwat toiset ja töytäsiwät
+häneen kiinni.
+
+"Älkää Jumalan tähden minua tappako! kyllä minä kuolen niinkuin muutkin
+ihmiset", rukoili Wiklo, joka luuli että nuo poikawiikarit ainakin
+hänet häwittäwät siinä turhassa luulossaan, ett'ei rulli kuole, waikka
+häntä kuinkakin rusikoitsisi.
+
+"Aiwanhan sillä on Wiklon äänikin", sanoi eräs heistä, ja heittiwät
+lyöntinsä pois; eiwätkä he olleetkaan puoltakymmentä kertaa useammasti
+häntä lyöneet kepeillänsä.
+
+"Jokohan se onkin wain Wiklo?"
+
+"Oletteko te todellakin Wiklo? Sanokaa totuus!"
+
+"Oikein todella minä olen Wiklo, Wiklo minä olen."
+
+"Kuinka te olette tämmöisille retkille joutunut?"
+
+"Minä, minä----" änkytti Wiklo, eikä ollut sanaa suuhun tulewaa, jolla
+olisi puolustanut itseänsä.
+
+"Wiklo sinä olet", sanoi joukon johtaja, "ja sen me kyllä tiesimme
+tänne tullessammekin, sillä olemmepa wartawasten ottaneet tämän yön
+tarkastaaksemme sinun ilkitekojasi, ja olet meidän omasta toimestamme
+tässä nyt meidän wankinamme. Sinä ilkiö olet paljon wietellyt ja
+willinnyt kansaa, mutta nyt owat ilkeytesi lopussa: me paljastamme
+sinun ilkeytesi ihmisille ja teemme sinut koko maailmalle pilkan ja
+naurun alaiseksi, mutta sinulle jääpi kumminkin semmoinen
+walitus=osoitus, että saat tenhokonsteillasi nostaa meidän päällemme
+kirkonwäen ja kaikki konningaiset ja männingäiset, nostaa käärmeet
+päällemme ja syöttää karjamme karhuilla, susilla, ahmoilla ja kaikilla,
+mitä ikänä woit kokoon saada.--Niin totta kuin sinä ja me olemme tässä,
+et meidän käsistämme niin wähällä pääse.--Nuorat tänne!"
+
+Toiset toiwat nuorat, joilla Wiklo=raiskan kädet sidottiin selän taakse
+kiinni, ja eräs nuoranpää heitettiin niin pitkälle, että saattoi
+taluttaa tuota harwinaista wankia, ja niin hankittiin lähtöä nawetasta.
+"Entäs rullin ewäät?" muistutti joka joukosta.
+
+"Ne pitää ottaa mukaan kaikin mokomin", sanoi joku, ja niin ruwettiin
+hakemaan Wiklon pussia. Se löytyikin pian, sillä ei hän ollut sitä sen
+paremmin ennättänyt kätkeä, kuin että oli sen pannut likelle samaa
+paikkaa, jossa itsekin oli piilossa istua kykkimässä poikain nawettaan
+tullessa, ja oli kaahminut sen päälle olkia peitteeksi. Pussi wedettiin
+esille.
+
+"Ankaraa minulle pussini," pyysi Wiklo, mutta pojat sanoiwat: "wielä me
+sen nyt sinulle kerran annamme", ja hajoittiwat pussin. Siellä olikin
+kaikenlaista rojua: eläinten korwain=nokkia, kuiwettuneita lihapalasia,
+karwoja, jouhia, tuulen pesiä y.m.m., juuri niinkuin pojat oliwat
+aawistaneetkin; pussissa oli wielä keritsimet.
+
+"Mitä aiotte minulle tehdä?" kysyi Wiklo.
+
+"Wiemmepä sinut talosta taloon, joissa näyttelemme sinua ihmisille;
+kerromme myös kaikille minkälaisilta retkiltä sinut olemme tawanneet."
+
+"Ei! Sitä ette saa tehdä", esteli Wiklo.
+
+"Mikäpä meitä siitä estää? wielä kaupanpäälle näyttelemme pussisi
+sisukset kaikille; kun kaikki nuo owat tehdyt, sittenpähän saadaan
+nähdä mitä lopuksi sinulle teemme", sanoi joukon johtaja.
+
+Kun pussin sisusta oli koottu ja pussiin takaisin pantu, otti eräs
+pojista sen selkäänsä ja niin lähdettiin nawetasta kaikin pois; Wikloa
+talutettiin nuorasta niinkuin eläintä, ja niin retkeiltiin ensimäistä
+taloa kohden. Sinne päästyänsä herättiwät he talonwäen jalkeille,
+selittiwät heille koko tapauksen kokonaisuudessaan pussinensa. Wiklon
+täytyi koko aika seisoa sidottuna niinkuin kaakkiin tuomitun ja kärsiä
+piikkaa, jota talonwäki ja poikawiikarit hänelle tekiwät.
+
+Kun he oliwat kolmessa talossa käyneet wankinsa kanssa ja niissä
+pitäneet samaa iloansa, tuliwat he kolmannesta talosta järwen jäälle.
+Nyt ei Wiklo ottanutkaan käwelläksensä, lyöttäysi wain maata järwen
+jäälle; hänelle tuli kowa pelko ja aawistus, että jos nuo riiwatut
+pitkittäwät tuota hänelle niin wastahakoista työtänsä ihmisten
+ylhäällä=olonaikanakin, jolloin heidän toimensa käwisi wielä paljoa
+joutuisammasti, niin hän olisi kerrassaan hukassa. Hän ei noussut
+käwelemään, waikka pojat koettiwat kepeilläänkin lyödä napsia häntä;
+pyysi wain ja rukoili, että pojat olisiwat hänet päästäneet nuorista
+irti ja laskeneet hänet wapauteen.
+
+"Ei niistä mitään", sanoiwat pojat, "että meistä niin pääset." He
+koettiwat kantamalla panna wankiansa liikkeelle, mutta tuo miehenrötkö
+ei ollutkaan helppo kannettawa, warsinkin kun hän saattoi riekistellä,
+sillä hänen jalkansa eiwät olleet sidotut; poikain täytyi Wiklo
+pudottaa jäälle. Paikalla, jolla he teniwät, oli sen talon awanto,
+josta he wiimeksi oliwat lähteneet.
+
+"Me emme pitkiä rupea hänen kanssaan tenimään, koska hän herkesi noin
+uppiniskaiseksi. Annetaan awannon saada, häijyt huuhtoa hänestä,
+rulli=into rutjanasta", lausui joukon päämies, tehden joutuisesti
+päätöksensä oikein runollisesti.
+
+"Se hänelle parasta: paiskataan awantoon", säestiwät toiset.
+
+"Älkää toki minua hukuttako", pyysi Wiklo.
+
+"Siinä ei auta mikään, sillä sinä keittiö olet jo niin paljon pahaa ja
+ilkeyttä tehnyt tässä maailmassa, ettei semmoinen rangaistus ole
+sinulle yhtään liiaksi, ottakaa, pojat, kiinni!" sanoi johtaja ja iski
+silmää samassa toisille.
+
+Pojat koppasiwat Wiklon käsiinsä, ja--lunksis--oli Wiklo parka
+awannossa, mutta pojat pitiwät kumminkin niskasta kiinni, ett'ei hän
+päässyt pohjaan painumaan, ja wetiwät hänet jälleen jäälle.
+
+"Wieläkö nyt tekee mielesi lentoon?" kysyiwät pojat.
+
+"Säästäkää toki henkeni!" rukoili Wiklo.
+
+"Me emme tiedä armosta mitään, enempää kuin Moses", sanoiwat pojat.
+
+"Kastetaan wielä kerran!"
+
+"Kolmastihan Wiklokin konstinsa tekee."
+
+"Niin, niin; kastetaan kolmasti!"
+
+"Ja kolmannella kerralla annamme hänen mennä."
+
+"Mihin?"
+
+"Jään alle."
+
+"Wiluttakaa!" ärisi Wiklo.
+
+"Jos sinä hiiskut yhden sanan, niin me paikalla puljahutamme sinut jään
+alle; siellä saat sitten koetella lentoneuwojasi."
+
+Pojat ottiwat taas Wiklon kiinni, kastoiwat häntä wielä kaksi kertaa
+awannossa ja nostiwat jälleen jäälle.
+
+"Koska ei hänen näy haluttawan käwellä, niin laitetaanpa sitten
+lentoon; kuka juoksisi tänne tuomaan pitkän aidaksen?" sanoi johtaja,
+ja eräs poika juoksi noutamassa pyydetyn aidaksen.
+
+"Päästetään nyt nuorat irti ja pistetään tuo aidas rullin takinhihoista
+selän taakse läpi, niin saapi hän todellakin jonkunmoiset siiwet, joita
+hän nyt jo tarwitseekin, jos mieli kaikki reissut käydä, sillä päiwä
+walkenee walkenemistansa ja silloin ei sanota pahojen henkien olewan
+hywä olla."
+
+Sanottu ja tehty. Pojat päästeliwät nuorat irti ja sysäsiwät aidaksen
+selän taakse takin hihoilta läpi ja sitoiwat kädet kalwosten kohdalta
+siihen kiinni.
+
+"Tulipa siitä oikein komea rulli", sanoi joku mieli=hywillänsä.
+
+"Oiwallinen piru, sarwia wailla."
+
+"Onhan taikapussissa keritsimet."
+
+"Mitäpäs niillä?"
+
+"Laitetaan niistä oikein pystysarwet."
+
+"Mitenkä?"
+
+"Wedetään keritsimenperät suoremmiksi, leikataan lakkiin kaksi reikää,
+pistetään keritsimien terät lakin sisäpuolelta ulos, niin owat sarwet
+walmiit."
+
+"Oikein! Jos ei yksi hoksaa, hoksaahan toinen."
+
+Pojat siwalsiwat Wiklon päästä lakin, käänsiwät sen nurin, leikkasiwat
+kulmain puolelle kaksi reikää, wetiwät keritsimienperät suoremmiksi,
+pistiwät terät reijistä ulos ja painoiwat lakin Wiklon päähän, ja niin
+tuli hänelle oikein oiwalliset sarwet.
+
+"Mitäs taikapussille tehdään?"
+
+"Se ainakin pannaan awantoon."
+
+"Ja kiwiä lisäksi."
+
+"Eikö häntä pitäisi syöttää, että jaksaisi kotiinsa?"
+
+"Mistä?"
+
+"Omasta ewäspussistansa."
+
+"Eikö tuota sitä heitettäne?"
+
+"Niin, mutta se huutaa, piru, ja saa kenties liian pian apua; olisipa
+tuo komea rulli useammankin nähdä."
+
+"Hänen suunsa pitää kapuloida."
+
+"Ja panna pussista lisätuketta."
+
+Sen keskustelun perästä ottiwat pojat pussista karwoja ja muuta ruhkaa,
+tukkiwat niitä Wiklon poskipielet täyteen, pistiwät kapulan hänen
+suuhunsa, eikä aiwan lyhyttä, sitoiwat sen molemmat päät niskan taakse
+kiinni; sitten he paniwat kiwiä Wiklon taikapussiin ja pitkällä
+saikaralla pistiwät sen kauas jään alle järwen pohjaan. Sitten he
+päästiwät Wiklon irti ja sanoiwat hänelle: "Siinä on nyt wallassasi
+kulkea kuinka tahdot: lentämällä taikka käwelemällä; kumpiakaan
+kulkuneuwoja ei puutu."
+
+Wiklo lähti käydä kontturoimaan kotiansa kohden, sillä häntä alkoi wilu
+hätyyttää.
+
+"Hywästi! Wie terweisiä kotiisi!"
+
+"Ja niin monelle kyläläiselle, kuin tielläsi satut tapaamaan!"
+
+"Ja kirkkomiehille, jos niitä kerkiää wastaasi tulemaan!" huusiwat
+pojat hänen peräänsä.
+
+"Katsokaa kuinka komea se on", sanoiwat he toisillensa.
+
+"Niin oiwalliset siiwet!"
+
+"Entä sarwet sitten!" ilkkuiwat pojat keskenänsä ja lähtiwät pois.
+
+Meidän on jättäminen pojat siihen, pitämään omaa yksimielistä menoaan,
+ja seuraaminen Wikloa, että näkisimme wielä hänen kotiinmenonsakin ja
+että saisimme täydellisen kuwan tuosta tapauksesta.
+
+Wiklo=raiska olikin kummallisen näköinen tuossa asussaan: selkä suorana
+ja pitkä aidas tungettuna takinhihain läpi; lakki nurinpäin päässä, ja
+lakin läpitse esiin pisti otsan puolelta nuo terästetyt kaksi rautaista
+sarwea; kapula suussa, jonka molemmat päät ulkoniwat jotenkin pitkälle;
+posket pullollaan kuin puhuttu rakko; sen näköinen oli tuo mahtawa
+taikuri, kun hän läpimärkänä käydä lötysteli kotiansa kohden. Onneksi
+ei ollut toki kowin kylmä ilma, sillä jos niin olisi ollut, olisi hän
+warmaan paleltunut; mutta siksi oli aamupuoleen kylmä, että hänen
+takkinsa jäätyi ja sitten se ropisi hänen käydessänsä; yhtä isoksi
+onneksi Wiklolle oli myös se, ett'eiwät ihmiset wielä olleet nousseet
+ylös, jonkatähden hän pääsi kenenkään huomaamatta kotikartanollensa.
+
+Wiklolla oli kotonansa mykkä weli, joka myös oli wähämielinen, mutta
+hän oli hywin wahwa woimistaan.
+
+Kun Wiklo tuli kartanolleen, ei hän sopinut sinne tulemaan suoraan,
+takkinsa hihoista työnnetyn aidaksen tähden, waan hänen täytyi kujasta
+tulla siwuttain. Tuo mykkä weli oli jo noussut ylös ja pukenut itsensä
+täyteen asuun, ja oli, juuri kun Wiklo kartanoon tuli, katsomassa
+akkunasta kartanolle. Kun hän hawaitsi Wiklon tulon semmoisessa asussa,
+säikähti hän kowin tuota outoa otusta ja luuli häntä itse piruksi. Hän
+sieppasi heti tangon (korennon) käsiinsä, töytäsi kauheasti molisten
+ulos tankonsa kanssa, suoraan Wiklon päälle. Wiklo koki hypätä pois
+hullun weljensä edestä, mutta toinen juoksi kuin riiwattu hänen
+perässänsä. Se oli kummallinen näkö: toinen hyppäsi edellä kuin hurja,
+peläten henkeänsä, ja näyttäen todellakin joltain lentoon pyrkiwältä
+rullilta, joka ei kumminkaan woinut nyt enää sitä tehdä juuri nousseen
+auringon ylhäällä=olon tähden; toinen jäljessä, tanko suorana. Tuota
+hirmuista tanssia tehdessään molisiwat he molemmat kauheasti, toinen
+sentähden että oli mykkä, ja toinenkin sai wain jonkunlaista ääntä
+kapulaisensa raoista ja pullistuneista poskistansa päästetyksi
+hädissään. Mikä sen tietää, mikä siitä olisi wiimein tullut, mutta
+kaikeksi onneksi heräsi muukin talonwäki tuosta molinan pakosta ja
+rytinästä, huomasiwat heti asian oikean laidan, kiiruhtiwat paikalle ja
+pelastiwat Wiklon tuon hurjistuneen wähämielisen weljen kynsistä.
+
+Tieto tuosta tapauksesta oli jo ensi päiwänä kylän joka ihmisellä, ja
+se antoi heille paljon lystillistä puheenainetta sekä pilkantekoa, ja
+ennen pitkää se oli tietona ympäri naapuripitäjiä.
+
+Wiklolle ei toki tullut sen suurempaa wahinkoa, kuin että hän nuurui
+jonkun wuorokauden tuota kylmää kylpyään; mutta hän häpesi niin kowin
+huonosti onnistunutta rullireissuaan, ett'ei hän moneen wuoteen
+kehdannut tulla ihmisten seuraan, ja hänen tenhokonstinsa kadottiwat
+kerrassaan kaiken arwonsa.
+
+Poikain ylimielinen käytös Wikloa kohtaan tuntuu jotenkin kowalta,
+mutta tuo pakana=uskon ajoilta esi=isiltä peritty taikuus on kansassa
+lujassa kuin synti. Nousewan walistuksen työ oli murtaa ensin niiden
+patsaat, ja ne eiwät hewillä heltineet; täytyi antaa oikein aika
+iskuja, sillä isostihan iso tarwitsee. Noita iskuja on annettu ympäri
+maatamme muillekin Wiklonlaisille. Kun nuo julkiset noidat kerran on
+saatu kukistetuiksi, on taika=usko kansaan jäänyt liewemmässä muodossa,
+joka waatii toisenlaatuisia parannuskeinoja kuin Wiklo ja hänen
+laisensa.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Elämän hawainnoita I: Uudistalo;
+Halla=aamuna; Mökin Maiju; Noidan rangaistus, by Pietari Päivärinta
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 14733 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..2750d11
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #14733 (https://www.gutenberg.org/ebooks/14733)
diff --git a/old/14733-8.txt b/old/14733-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..1972476
--- /dev/null
+++ b/old/14733-8.txt
@@ -0,0 +1,3168 @@
+The Project Gutenberg EBook of Elämän hawainnoita I: Uudistalo;
+Halla=aamuna; Mökin Maiju; Noidan rangaistus, by Pietari Päivärinta
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Elämän hawainnoita I: Uudistalo; Halla=aamuna; Mökin Maiju; Noidan rangaistus
+
+Author: Pietari Päivärinta
+
+Release Date: January 19, 2005 [EBook #14733]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ELÄMÄN HAWAINNOITA I ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+ELÄMÄN HAWAINNOITA I: Uudistalo; Halla=aamuna; Mökin Maiju;
+Noidan rangaistus
+
+Kirj.
+
+P. Päivärinta
+
+
+WSOY, Porvoo, 1889.
+
+
+
+
+
+UUDISTALO
+
+
+Kerran sattui niin, että matkani kulki pitkän ja kolkon sydänmaan
+poikki, jonka puoliwälissä sanottiin olewan erään uudistalon. Talwi
+oli. Kun lähtöni kylän wiimeisestä talosta oli jokseenkin iltapäiwällä,
+neuwottiin minulle mainittu uudistalo yöpaikaksi. Tietä tähän
+yksinäiseen paikkaan ei ollut muuta kuin yksinäisiä heinä- ja
+halkomiesten jälkiä, jotka sydänmaalla haaroiwat sinne tänne ja oliwat
+hywin eksyttäwiä. Kauhean kylmä myrskytuuli puhalsi rajusti ja
+lakkaamatta, mutta lunta ei kumminkaan wielä tullut. Edessäni olewa
+taiwal oli melkein yhtä aawaa, osaksi jonkuu tiellä wastaan tulewan
+pienen järwen ja isojen newojen tähden, osaksi senwuoksi, kun
+metsämaatkin aina oliwat jonkun ajan takaa poltetut monelta
+peninkulmalta aiwan putipuhtaaksi, niin että metsää ei näkynyt muuta
+kuin mitätöntä koiwun ja pajun risukkoa. Syy mainittuin maiden
+alinomaiseen palamiseen oli se, että ne oliwat kruunun metsämaita,
+jolla oikeudella kylien asukkaat, molemmilla puolin sydänmaata,
+poltteliwat niitä mieliwaltaisesti, parantaaksensa siten karjansa
+laitumia ja kruunun maiden keskellä olewia niittu=kurujansa. Niistä
+syistä oli mainittu taiwal niin aukea, että se näytti silmissäni
+jonkunlaiselta Suomeen muutetulta Saharan erämaalta. Edellä niitä
+aikoja, jolloin matkani sattui, oli ohut suwi=ilma, jonkatähden koko
+aukea oli aiwan yhtenä jääkenttänä; ja kun tuuli oli niin ankara, ei
+reki tahtonut pysyä kohtisuorassa hewosen perästä, waan se kääntyi aina
+poikinpuolin, joka teki kululleni paljon kiusaa ja hidastutti sitä.
+Ilta pimeni pimenemistään ja tuuli kiihtyi kiihtymistään, ja lunta
+aikoi tulla myrskyn seassa. Minä koin usein tarkata näköäni sitä
+suuntaa kohden, jossa uudistalon olisi pitänyt löytyä, mutta ei mitään
+semmoista merkkiä ilmestynyt. Silloin rupesin pelkäämään, että jos en
+osaisikaan siihen uudistaloon, jos olisinkin unohuttanut saadut neuwoni
+ja joutunut wäärälle suunnalle, jolloin ei olisi muuta tarjona, kuin
+jäädä wihdoin wäsyneenä--uupuneena tuolle kauhealle, kolkolle aukealle,
+hewosineni hirmuisen myrskyn käsiin--kuolemaan. En kumminkaan antanut
+epätoiwon itseäni woittaa, waan ponnistelin kaikin woimin sitä suuntaa
+kohden, jonka pidin  mahdollisimmasti oikeana, sillä tietä ei enään
+ollut. Wihdoin wiimeinkin rupesi kaukaa taiwaan rannalta häämöittämään
+korkeampaa metsää, joka jo wiitatessa oli minulle ilmoitettu olewan
+uudistalon löytämisen merkki. Tuon metsikön hawaitsemisen luulen olleen
+saman minulle, kuin Saharan erämaan aawoilla hietikoilla
+matkustawaisille karawaneille on kaukaa hawaittu kosteikko. "Tuollahan
+se onkin uudistalo", ajattelin, "sinnehän pääsen yöksi, enkä tarwitse
+jäädä tänne kuolemaan", ja kaksinkertaisella innolla rupesin
+ponnistelemaan metsikköä kohden. Lunta aikoi nyt tulla niin rajusti,
+ett'ei sylen päähän eroittanut minkäänlaista esinettä ja niin katosi
+metsikkökin silmistäni; en enään osannut pitää suuntaa muutoin kuin
+tuulesta waaria pitämällä. Hetken aikaa wielä näin taisteltuani,
+ilmestyi eteeni nuorta männikkö=metsää, mutta tietä en löytänyt, josta
+olisi päässyt ajamaan sen läwitse eteenpäin; täytyi sitoa hewonen
+puuhun kiinni ja lähteä jalkaisin tietä hakemaan, jonka wihdoin
+wiimeinkin löysin; ja pian oli hewosenikin sinne wiety. Wähän aikaa
+männikköä ajettuani, rupesi walkea pilkoittamaan edestäpäin.
+"Tuollahan se on tawoittamani uudistalo", ajattelin itsekseni
+iloisesti, ja pian olin uudistalon pihalla. Pienen, uuden tupasen
+akkunoista loisti kartanolle iloinen walkea ja melkeinpä kadehdin niitä
+onnellisia sisällä olijoita, jotka siellä oliwat ulkona raiwoawalta
+myrskyltä suojassa. Kun sain hewosen riisutuksi, astuin kursailematta
+sisälle, toiwotin hywää iltaa ja pyysin hewoselleni suojaa. Mutta sitä
+ei heillä ollut antaa, sillä heidän oma hewosensakin oli ladon
+nurkassa eri hökkelissä, johon ei suinkaan wieraita mahtunut. Eräs
+pieni wanha huone=kömmänä olisi tosin ollut tyhjä, waan sen owi oli
+niin matalaksi lätistynyt, ett'ei hewonen mahtunut siitä sisälle.
+
+Kun ulkona oli niin ankara myrsky ja lumen tulo, niin kowin tunnoton
+olisi se ihminen ollut, joka olisi saattanut hewosensa jättää suojatta
+myrskyn käsiin; pyysin siis talon wäeltä, saisinko hakata mainitun
+kömmänän owen reijän isommaksi, että hewoseni siitä sisään pääsisi. Se
+luwattiinkin tehdä ja kirwes annettiin minulle sitä warten. Kun olin
+pari hirttä saanut owen reijän päältä hakatuksi poikki, niin hewonen ja
+reki mahtuiwat sisälle. Nyt toimitin hewoselleni wielä ruokaa ja juomaa
+yöksi eteen, ja sillä kerralla oli näin elämän surut poistetut ja minä
+pääsin taas tupaan, tutustumaan perheen kanssa.
+
+Tällä kertaa, kun omat huoleni eiwät enään olleet hämmentämässä
+huomiotani, näin heti tupaan tultuani, että siellä walitsi
+perinjuurinen kurjuus ja köyhyys. Akkunat oliwat niin hatarat, että
+tuuli tuntui pitkin huonetta, ja myrskyn tuottamina tanssiwat
+lumi=hiutaleet kilwan toistensa kanssa useamman kyynärän päässä
+akkunoista, joiden alla huoneen sisäpuolella oli jonkinmoisia
+lumi=kinoksia. Perässä oli pieni pöytä ja huonoilla makuu=waatteilla
+warustettu wuode; owen pielessä oli toinen wuode, jossa oli kehnoihin
+ryyjyihin kääritty, noin seitsen=wuotinen poika; se oli sinne wilua
+paloon kiiwennyt.
+
+Emäntä näkyi olewan jotenkin nuorehko ihminen, mutta selwästi huomasi
+huonokin tuntija, että surut ja kärsimiset oliwat ennen aikojaan
+kyntäneet wakonsa hänen muutoin niin säännöllisiin kaswoihinsa. Likellä
+takkaa makasi kätkyessä pieni lapsi, joka näkyi olewan kowin kipeä;
+luultawasti oli kätkyt saanut sijansa niin liki takkaa sen tähden, että
+walkea ulettuisi lämmittämään sairasta lasta ja niin suojelemaan häntä
+wilulta. Asujamina huoneessa näkyi wielä olewan: ijäkäs, harmaapäinen
+ukko ja wanha mummo, jotka näyttiwät olewan pariskunta ja samassa
+perheen wanhimpina jäseninä. Wiime=mainitut eiwät näkyneet pitäwän
+mitään lukua elämän kohtaloista; heille näytti olewan sama, oli asiat
+miten hywänsä. Hywästi tahi huonosti, sama se, sillä he käsittiwät
+asian siltä kannalta, että se pitää wälttämättömästi niin olla, eikä
+sitä kukaan ihminen saata parhaalla tahdollaankaan muuttaa toiseksi.
+Tämän heidän mielipiteensä huomasin selwemmin heitä jäljestäpäin
+puhuteltuani;--ja kukaties se onkin ainoa kelwollinen luonne uudistaloa
+perustaissa, sillä semmoinen ei woi surra niitä waiwoja ja wastuksia,
+jotka wälttämättömästi uudistalon alkajia kohtaawat. Mutta emäntä ei
+näkynyt enään olewan sitä luonnetta, sillä selwästi näki hänen osaawan
+surra ja kärsiä.
+
+Kun talonwäki oli saanut tietää kotopaikkani ja matkani tarkoituksen ja
+määrän, rupesin tekemään heidän kanssaan keskustelua.
+
+--"Eikö tässä talossa olekkaan nuorempaa mieswäkeä?" kysyin minä.
+
+--"On minulla mies" wastasi waimo.
+
+--"Missä se on kulkemassa, koska ei häntä kotona näy?" kysäisin taas.
+
+--"Kyllä hän kotoisalla on, waan se on wielä terwa=haudalla terwaksia
+särkemässä," wastasi waimo.
+
+--"Herra Jumala!" huudahdin minä, "tämmöisellä ilmalla ja näin myöhään!
+Ettekö pelkää, että hänelle on joku wahinko tapahtunut?"
+
+--"Minun Heikilläni ei ole tapana laskea lukua pahoista ilmoista eikä
+myöhäisistä ajoista: hän tekee työtä säihin ja aikoihin katsomatta,
+tawallisesti niin kauan kuin woimansa riittäwät, ja kun ne rupeawat
+uupumaan, silloin hän kyllä tulee kotiin," sanoi waimo innokkaasti,
+jota tehdessään hän nähtäwästi oli hetkeksi unhottanut käsillä olewat
+surut ja huolet.
+
+--"Mutta kun tuolla ulkona on niin ankara ilma ja semmoinen lumen tulo,
+jos se sinne uumertuisi?" arwelin minä taas.
+
+--"Hauta ei ole kaukana kodista, ja se on tiheän metsän sisällä, josta
+on myrskyllä hywä suoja: kyllä hän tulee, kun joutuu, soattepa nähdä,"
+lausui waimo luottawasti.
+
+--"Joko kauan on asuttu tätä taloa?" kysyin taas, ikäänkuin
+kääntääkseni puhettamme toiselle uralle.
+
+--"Minähän tään aloitin," sanoi wanha waari huolettomasti.
+
+--"Tulitteko heti nuorena miesnä jo tähän taloa tekemään?" kysyin minä.
+
+--"Eikö mitä; olin jo kohta wiidenkymmenen, kun se asia päähäni
+pöllähti, että pitäisi ruweta taloa tekemään. Kunpa nuorena ollessa
+olisikin se mieli ollut päässä," arweli ukko huolimattomasti, ja
+samassa lähti hän muorinsa kanssa ulos.
+
+Silloin huomasin minä, ettei ukolla ollut toista korwa=lehteä.
+
+Heidän mentyä jatkoin minä taas puhettani emännän kanssa.
+
+--"Kumpika teistä on noiden wanhusten lapsi; tekö wai miehenne?"
+tiedustelin häneltä.
+
+--"Minähän tuota olen heidän lapsensa, Heikki on tähän muualta tullut,"
+wastasi waimo.
+
+--"Onko isällänne ja äidillänne ollut muita lapsia?"
+
+--"On meitä ollut kymmenen kaikestansa, waan yhdeksän on kuollut,"
+sanoi waimo.
+
+--"Joko te olette Heikkinne kanssa kauan olleet naimisissa?" kysyin
+taaskin.
+
+--"Kuusi wuotta," oli wastaus.
+
+--"Onko ollut muita lapsia kuin nuot kaksi, jotka ma näen?"
+
+--"On niitä ollut neljäkin kaikkiansa, waan kaksi on kuollut," sanoi
+waimo surullisesti.
+
+--"Teidän nuorin lapsenne on kowin sairas," huomautin waimolle.
+
+--"Niin, pikku Heikki=raukkani on kowin kipeä; pelkään hänenkin
+kuolewan," lausui waimo surullisesti ja huokasi raskaasti.
+
+Minusta tuntui että tuo nuorehko parikunta oli laiminlyönyt jotakin
+welwollisuuksistaan, joka oli ollut syynä heidän lastensa
+ennen=aikuiseen kuolemaan; sillä en wieläkään tuntenut tarkoin
+ajatusten todellista sisällistä tilaa. Nähtyäni, ett'ei tällä kerralla
+suinkaan sopinut lisätä "kiwiä kuorman päälle," sanoin waimolle hywin
+warowasti: "ettekö olisi woineet noita akkunoita laittaa tiheämmiksi?"
+
+Hän näkyi hywin käsittäneen mitä sillä kysymykselläni tarkoitin; hän
+näytti oikein säpsähtäwän ja loi läpitunkewan silmäyksen minuun ja
+sanoi: "woi hywä wieras! Te ette tunne wielä meidän sisällisiä
+olojamme. Heikkini ei ole suinkaan laiska eikä huoletonkaan. Hän tekee
+työtä yöt ja päiwät, kun waan woimat wähänkin riittäwät; muita työhön
+kykenewä ei ole kuin hän, sillä wanhempani owat jo wanhat ja
+woimattomat; ainoastaan minä kesä=aikana woin häntä työssä auttaa.
+Heikin tähän tultua ei tässä ollut paljon mitään wiljeltyä maata, sillä
+wanhempani oliwat jo wanhalla puolen ikäänsä, kun tuliwat tähän ja
+alkoiwat kylmään metsään mökkiä rakentaa. Näiden kuuden wuoden kuluessa
+on Heikki ahkeralla työnteollansa raiwannut korpeen paljon uudismaata,
+ja toissa kesänä saimme jo niin paljon wuoden=tulosta, että Heikki
+rohkeni ruweta näitä huoneita uudesta rakentamaan, jona wuonna
+saimmekin tämän tähän määrään.
+
+Aikomuksemme oli wiime syksynä saada kamaritkin walmiiksi ja tuwan
+parempaan woimaan, mutta "ihminen päättää, Jumala säätää", sanoo
+sananlasku, ja niinpä käwi meidänkin.--Wiime=kesänä tuli kowa
+katowuosi, joka wei kaiken toiwomme ja--elon elämämme; tilamme puoliin
+ulostekoihin olemme saaneet myödä kaikki mitä hengeltä irti oli.
+[Uudistalo eli wielä puolella werolla.]
+
+Nyt kokee Heikki, yöt päiwät, wetää terwaksia haudalle ja särkeä niitä,
+että saataisiin surwon ja petäjäisen sekaan selwää wiljaa koko wuoden
+ajaksi; mutta huoneitten laittamisesta ei woi olla puhettakaan."
+
+Tämä waimon surullisesti sointuwa, wiaton ja mielestäni totuuteen
+perustettu puhe kumosi kerrassaan kaikki ennakkoluuloni.
+
+Koko keskustelun ajan waimo usein hoiteli ja hellästi waali kipeää
+lastansa.
+
+Waikka mitä wielä olisimmekin puhelleet ja keskustelleet, ei kumminkaan
+pelkoni haihtunut isännän poissa=olon tähden. Nyt warsinkin, kun puheen
+aineet tuntuiwat olewan lopussa ja kun taskukelloni alkoi näyttää
+yhdeksää, alkoi pelkoni kiihtyä kiihtymistään, että tuolle waimon
+hywälle miehelle on tapahtunut joku wahinko. Mutta huoltani en
+kumminkaan hennonut uudestaan ilmoittaa lisäsuruksi ilmankin jo niin
+paljon kärsiwälle waimolle. Waan kun pelkoni oli korkeimmallaan,
+rupesikin kopina kuulumaan porstuasta, ja samassa astui kauhean luminen
+mies tupaan. Hän pudisteli lumen pois päältänsä, laski kirweensä
+laapiin ja kintaansa naulaan, ja meni päätäsuoraa takan tykönä olewan
+kätkyen ja waimonsa luo--hän ei näyttänyt huomaawan minua, kun istuin
+warjopuolessa.--"Kuinka pikku Heikki woipi?" kysyi hän hiljaisesti
+waimoltansa.
+
+--"Pikku Heikki=raukka on kowin kipeä, luulen että se kohta kuolee",
+wastasi waimo.
+
+--"Jumala warjelkoon!" sanoi huolestunut ja waiwoiltansa wäsynyt isä,
+astui pienokaisen kätkyen luo, kopotti sen silmiwaatetta, kyyristyi
+kätkyen yli ja kylmillä kohmettuneilla huulillansa--suuteli lapsensa
+kuolonkalpeilta kaswoilta pois ne hikipisarat, jotka taudin rautainen
+ja säälimätön käsi oli niihin nostanut.--Silloin en ollut kyllin
+woimakas estämään karkaamasta silmistäni parwea kirkkaita kyyneleitä.
+Mies nousi siitä ylös, ja waimo sanoi hänelle--luultawasti siten
+ilmoittaaksensa että täällä on wieras--"Miksi sinä olit näin pahalla
+ilmalla niin kauan? Wieraskin alkoi peljätä sinun näin kauan poissa
+oloasi." Isäntä näytti säpsähtäwän wiimeistä osaa waimonsa lauseesta,
+ja sanoi: "kuka wieras täällä sitten on ollut?" Waimo wiittasi minua
+kohden ja sanoi: "tuossahan wieras on wielä nytkin." Nyt wasta isäntä
+hawaitsi minun ja aikoi kysellä: mistä olen, mihinkä menen ja miten
+olen tämän kautta joutunut kulkemaan. Kysymyksiinsä wälttäwät tiedot
+saatuansa, näytti hän olewan tyytywäinen tilaansa, ja sanoi: "kyllähän
+tuolla ulkona on oikein paha ilma, waan kuitenkin täyden kuun aika,
+että pyrylläkin näkee semmoista työtä tehdä kuin terwaksien särkeminen
+on; ei jouda joutilaita käsiä pitämään, jos mieli on joukon elää tämän
+kowan ajan yli." Sen tehtyä rupesi mies wasta lämmittelemään
+kohmettuneita käsiään takka=walkealla, jolla ajalla waimo laittoi
+hänelle illallista. Hän otti uunin suusta toisella kupilla peitetyn
+kupin, jonka hän toi pöydälle, ja wielä lisäksi tuli karhea seka=leipä,
+toisen kupin pohjassa pisare maitosintua ja suola=ruuhi; näin oli
+illallinen walmis. Minä rupesin syömään ewästäni ja isäntä
+illallistansa.--Muu wäki oli tietysti syöneet illallisensa ennen minun
+tuloani. Silmäilin silloin mitä kupissa oli, jonka waimo uuninsuusta
+toi pöydälle: se oli pettu=puuroa, höystettyä wähillä suuruksilla.
+Mies, syömään ruwetessaan, otti lakin pois päästään, pani kätensä
+ristiin ja siunasi; sitten hän mursi karhean leipänsä, kasti sitä
+suolaan, söi sitä alle ja puuroa päälle. Nyt rupesi owen pielessä
+makaawa poika näyttämään elonmerkkiä, sillä hän paitasillaan hypätä
+kapsahutti wuoteelta lattialle, juosta kapitti isänsä luo ja hoki:
+"isä, isä!" Mies otti pojan syliinsä, nouti wuoteesta waate=riepuja,
+kääri ne pojan ympärille ja niin he meniwät yksistä neuwoin jatkamaan
+illallista. Minun käwi poika=raiska kowin säälikseni: otin siis
+ewäästäni puolen leipää, johon panin woita päälle ja palasen lihaa, ja
+wein ne hänelle, mutta eipä poika tahtonut ottaa niitä mitenkään
+wastaan, waikka kuinka olisin häntä siihen kehoittanut. Hän näkyi
+pitäwän sitä saalistansa niinkuin yrttiä, eikä raskinut siitä syödä
+muuten kuin näpistelemällä. Sitten kuulin hänen sanowan äidillensä
+hiljaisesti: "Heikillekin".--"Ei Heikki=raukka saata nyt syödä mitään,
+se on kowin sairas: syö nyt waan itse!" sanoi äitinsä.--"Hywä Jumala
+minkälainen rakkaus tuollakin raukalla on pieneen weljeensä, waikka ei
+suinkaan oma nälkänsäkään liene kaukana!" ajattelin sen huomattuani.
+Äitinsä wiimeiset sanat kuultuansa söi nyt poika saaliinsa ahnaasti
+loppuun.
+
+Tähän asti oli takkawalkea lämmittänyt ympärillä olijoita jotenkin
+wälttäwästi, mutta nyt loppui walkea ja samassa kylmyys tuntui
+walloittawan koko huoneen. Waimo rupesi minulle esittelemään, että
+menisin waarin ja muorin kanssa saunaan maata, jonka waari oli jo
+ilta=päiwästä lämmittänyt. Sillä tämän tuwan sanoi hän olewan niin
+kylmän, etten minä täällä tarkenisi, semminkään kun wuoteita ei ollut.
+Esitys tuntui warsin hywältä, sillä tunnustaa täytyy, että itsekin
+aloin murehtia yön yli toimeen tulostani kylmän tähden. Poika pantiin
+wuoteesensa maata; waimo nosti sairaan lapsensa kätkyeineen takan
+liedelle, saamaan siinä lämmintänsä, ja istui itse wiereen walwomaan ja
+hoitamaan sairasta lastansa; mies wäsynynnä waiwoistansa wääntyi,
+waimonsa kehoituksesta, pehkuwuoteelle pitkäksensä, ja minä, otettuani
+päällyswaatteeni mukaani, lähdin saunaa kohden.
+
+Ilma ei ollut yhtään asettunut: kowa tuuli käwi ja lunta tuli niin
+sakeasti, että oli mahdoton eroittaa minkäänlaista esinettä. Ennenkuin
+menin saunaan, täytyi käydä ensin hewostani waalimassa ja hoitamassa,
+joka kumminkin oli nyt hywässä suojassa, kun kerran olin saanut sen
+huoneesen.
+
+Saunan luo tultuani huomasin, että sen owi oli tuuleen päin; owi oli
+hywin hatara ja tuuli sitä rytyytti ja remputti. Koetin wetää sitä
+auki, waan sepä ei auwennutkaan millään keinoin; koetin ryskyttää
+kowasti, mutta turhaan, sisältä ei kuulunut mitään. Minulle jo alkoi
+aika käydä ikäwäksi, ankaran kylmän tähden, ja sentähden rupesin kahden
+käden, woimieni takaa, repimään owea auki. Nyt rupesi se wiimein
+heltimään ja saunan sisältä kuului aika rytinä ja romina. Samassa
+kajahti sieltä myös jokseenkin äreä ääni: "no mikä siellä nyt on?"--
+"Awatkaa wieraalle owi! Minut käskettiin saunaan maata", huusin minä
+ulkoa.
+
+--"Älkää wielä, kun minä saan owen auki", kuului wanhusten ääni
+saunasta. Sitten hän tulla köhmi lattialle ja rupesi nypläämään ja
+näpräämään, ähkäämään ja puhkaamaan, eikä koko owen awaamisesta tullut
+mitään.
+
+--"Minä palellun tänne, awatkaa owi!", huusin minä tuskissani ulkona.
+
+--"Eihän tuota saa auki", wastasi ukko ja hän rupesi oikein hartiain
+woimilla repimään ja riuhtomaan, ja wihdoin wiimeinkin owi aukesi.
+Minulle tuli jo niin wilu ulkona, pitkällisen owen aukaisemisen aikana,
+että hampaat suussani kalisiwat.
+
+Kun ma pääsin saunaan, selkesikin pian syy pitkälliseen odotukseeni
+tuolla owen takana: ukko ei ollut huomannut sitä, että siellä joku
+ihminen ryskytti owea, waan oli luullut tuulen sitä rämyyttäwän,
+niinkuin se tekikin sille myötäänsä ilman ihmisen auttamatta. Kun owi
+oli niin hatara ja muutenkin rempallaan, eikä siinä ollut luotettawia
+kiinnipitimiä, niin ukko oli sitonut sen kiinni saunan periseinää
+pitkin raketulla lawalla olewaan reen jalasten paininpuuhun
+joillakuitta witsoilla ja rihmoilla, ja sen hän oli tehnyt niin
+sompelomaisesti, ja koneellisesti, ett'ei itsekään saanut sitä auki
+muutoin kuin wäkirynnäköllä. Sauna oli hywin pieni: kun waari
+muorinensa makasi mainitulla perässä olewalla lawalla, ja kun siinä oli
+wielä joitakuita astiain kimpilautoja kuiwamassa ja wielä päälliseksi
+mainittu paininpuu jalaksinensa aiwan seinän wieressä kynsillään, niin
+lawalle ei ollut ajatustakaan päästä maata; penkkinä, siwuseinällä, oli
+waan yksi pieni hirren kapula, jossa ei ensinkään sopinut makaamaan ja
+lattia oli sekä siiwotoin että kylmä, jotka syyt tekiwät sen
+kelpaamattomaksi makuusijaksi. Muuta neuwoa ei ollut, täytyi ruweta
+tuolla penkin tapaisella, lawaa wasten nojallaan, istua kykkimällä
+yötänsä wiettämään. Jos kuinkakin olisin teetellyt, niin unta ei
+tullut; rupesin siis tekemään puhetta ukon kanssa.
+
+--"Onko pitkästi tätä teiltä likimmäiseen naapuriin?" kysäsin ukolta.
+
+--"Puolitoista peninkulmaa", wastasi hän.
+
+--"Eipä sitten ole naapurista apua odottamista, jos joku äkkinäisempi
+turma sattuisi tulemaan", sanoin taas.
+
+--"Ei; täällä pitää tulla toimeen omistansa", wastasi ukko
+tyytywäisesti.
+
+--"Te olette kaiketi saaneet monta kowaa kokea elämässänne?" kysyin
+taasen.
+
+--"Eikö mitä; aikaanpa tuota on tultu", sanoi siihen ukko.
+
+--"Teiltä on kuollut paljon lapsia?"
+
+--"Yhdeksän kappaletta."
+
+--"Joko lapsianne kuoli ennen tänne tuloanne?"
+
+--"Jo kaksi, kaikki seitsemän owat täällä kuolleet."
+
+--"Mutta jos otaksumme, että lapsenne owat kuolleet sentähden, kun
+heiltä on puuttuneet kaikkein tähdellisimmät elämän tarpeet", sanoin
+minä warowasti.
+
+--"Eikö mitä", sanoi ukko. "Myllerön Matilla on ollut paljon huonompi
+toimeentulo kuin meillä, ja yhtäkaikki sen lapsi=kakarat eläwät kaikki
+terweinä, ja owat punaposkisia ja pulleroisia kuin hylkeet.--Semmoiset
+mielipiteet owat aiwan joutawia--kuka kuolemasta estää? Syy lastemme
+kuolemaan on waan se, ett'eiwät ne--eläneet", lausui ukko huolettomasti
+ja wähän närkästyksissään.
+
+Kun ma huomasin, ett'ei senlaatuiset puheet huwittaneet ukkoa, käänsin
+puhettani toiselle uralle ja kysyin: "kumpika teistä on wanhempi, tekö
+wai muorinne?" (--muori oli aikoja nukkunut--).
+
+--"Ämmähän tuo on pian kymmentä wuotta nuorempi minua."
+
+--"Onko talon emäntä wanhin lapsistanne?"
+
+--"Wanhin; ja onpa siinäkin ollut wastusta meidän osaksemme,
+saadessamme häntä ihmiseksi", sanoi ukko, ikäänkuin peläten, että taas
+uusisin sen ikäwän lasten kuolemajutun.
+
+--"Wäwynne näyttää kelpo=mieheltä?"
+
+--"Onhan se; tawallinen työmies se on."
+
+--"Minusta näyttää siltä, että hän on parempi kuin tawallinen", wäitin
+ukkoa wastaan.
+
+--"Eikö mitä, kyllä muitakin on semmoisia", arweli ukko, ikäänkuin
+ilmoittaakseen, että kaikkein täytyy tehdä woimiensa takaa työtä, jotka
+waan uudistalosta tahtoiwat oman ja perheensä hengen elättää.
+
+--"Missä olette toisen korwanne menettäneet?" kysyin.
+
+--"Tään mökin metsää kulowalkealta warjellessanihan tuon menetin.--
+Mitäs, eihän tässä eläisi ensinkään, ellen olisi suojellut metsää
+noilta alinomaisilta metsäpaloilta", selitti ukko.
+
+--"Kuinka se käwi?"
+
+--"Kuinkahan tämän toki käwikään. Rynnistin kaikin woimin wastaan,
+ettei kulowalkea pääsisi häwittämään mökin metsää, jota olin niin
+kauwan kokenut suojella ja kaswattaa. Silloin kaatui palawa puu
+päälleni, löi korwan päästäni pois ja siinä se sitten oli", tuumaili
+ukko yhtäkaikkisesti.
+
+--"Minä pelkään että heidänkin sairas lapsensa kuolee", sanoin taas.
+
+--"Eipä siinä mitään pelkäämistä; joka ei woi elää, se kuolee", lausui
+ukko huolettomasti, ja alkoi samassa nukkua ja kuorsata.
+
+Mielelläni olisin suonut unen tulewan itsellenikin, waan sitä ei
+tullut. Ukon wälinpitämätön luonnonlaki kangasteli waan alati
+mielessäni. Tuwassa olewat, hellä isä ja äiti, heidän sairas lapsensa
+ja siellä tanssiwat lumi=hiutaleet oliwat eläwinä kuwina mielessäni.
+Minä olin saanut tutustua koko uudistalon perheen, heidän luonteittensa
+ja sisällisten olojensa kanssa. Ennen kuin mies oli työstä tullut,
+ajattelin itsekseni, että jos hän olisi joku kylän heittiö, joka
+kelwottomuutensa tähden oli joutunut tähän elämän kowaan kouluun;
+mutta miehen kotiintulo riisui minulta kerrassaan semmoiset
+ennakkoluulot. Silloin näin, että mies ei ollut mikään kurja olento,
+waan hywänkokoinen, jänterä ja solakka, säännöllisillä kaswojen
+juonteilla warustettu. Hänen poskissaan näkyi wielä jälkeä nuoruuden
+ruusuista, waikka selwästi näki, että waiwoista waluwa hiki oli kokenut
+niitä ahkerasti pois huuhtoa. Silloin näin ett'ei hänen sydämensäkään
+ollut tyhjä ontelo, eikä tunnollisuutta wailla, waimonsa miehenä ja
+lastensa ja perheensä isänä, koska hän--niinkuin ennen olen kertonut--
+suuteli hellästi sairaan lapsensa otsalta pois ne hikipisarat, jotka
+tauti oli siihen saattanut--sanalla sanoen: hänessä olisi ollut isäntää
+waikka minkälaiseen howiin. Silloin tulin myös huomaamaan, ett'ei
+mikään ulkonainen pakko ollut häntä ohjannut tähän kowaan kotihin,
+elämän waiwoja kärsimään, waan että siihen oli ollut wäkewämpi
+sisällinen syy--rakkaus waimoonsa, siinä oli syy, ja hän otti wastaan
+tuon sisällisen kutsumisensa, ja kantoi nurkumatta sitä kuormaa, jonka
+sen totteleminen myötänsä tuotti. Nuot kaikki pyöriwät sekaisin
+ajatuksissani ja unta ei tullut. Otin tuli=tikulla waikean ja katsoin
+kelloani, se oli puoliwälissä kaksi. Olisin katsonut tupaankin päin,
+näkyykö sieltä walkea, waan sillä puolella ei saunassa ollut
+minkäänlaista akkunaa ja owi oli jälleen sompuloitu kiinni, niin että
+minun oli mahdotoin sitä saada auki ja jälleen kiinni. Kallistuin siis
+taas istuallani nojalleen lawaa wasten ja wihdoin wiimeinkin tapasi
+minut uni.
+
+Minä uneksuin ja olin olewinani tuolla tuwassa isän ja äidin ja heidän
+sairaan lapsensa luona. Myrsky oli kahta ankarampi, kuin se illalla oli
+ollut ja kahta ankarammin tanssiwat lumi=hiutaleet tuwassa. Lapsi oli
+kowin sairaana, ja isä sekä äiti istuiwat murheellisen näköisinä
+kätkyen wieressä. Kauhea tuulispää paiskasi silloin owen seinään ja
+parwi isoja lumi=hattaroita töytäsi samassa sisään, jotka hurjassa
+tanssissa kiitiwät ympäri huonetta; äiti pani kätensä ristiin ja
+siunasi, mutta isä laskeusi kätkyen wiereen polwillensa, kuurottui sen
+yli ja painoi suutelon sairaan lapsensa kuolonkalpeille kaswoille. Nyt
+tuli owesta walkoinen, läpi=kuultawa, liehuwa haamu, jolla oli kauniit
+siiwet hartioilla. Hän oli niin keweän näköinen, että hän ei näyttänyt
+käywän maassa ollenkaan. Haamu tuli suoraan kätkyen tykö, laskeusi sen
+yli ja peitti sen kokonaan. Kun hän siitä nousi ylös, huomasin minä,
+että hän oli sairaan lapsen sowitellut kauniisti siipeinsä alle.
+Murheellinen äiti hawaitsi sen: "Herra Jumala! Mihin te minun lapseni
+wiette?" sanoi hän haamulle.--"Sinne, jossa ei enää lumi=hiutaleet
+tanssi, ja jossa ei isän tarwitse koskaan enään suutelolla kuiwata
+hikeä hänen otsastansa", kuiskasi haamu hätäilewälle äidille; äiti
+hymyili surullisesti. Sen tehtyä lähti haamu lapsen ja tanssiwien
+lumi=parwien kanssa ulos semmoista wauhtia, että owi meni siitä
+liehkeestä kiinni heidän jälkeensä. Minä riensin ulos katsomaan mihinkä
+he meniwät, ja huomasin että haamu lapsen kanssa kiiti ilmassa
+lumihattaroiden kanssa kilpaa, aina ylemmäs ja ylemmäs; minä seurasin
+heitä silmilläni niin kauas kuin näin waan wiimein he katosiwat
+näköpiiristäni. Tuuli winkui ja kiljui puiden latwoissa ja huoneitten
+seinissä, ja minä kuulin tuulen seassa weisattawan: "Kunnia, kiitos ja
+ylistys olkoon Herralle, meidän Jumalallemme ijankaikkisesta
+ijankaikkiseen!"
+
+Kun heräsin unestani, oli waari noussut ylös ja kiskoi päreitä
+päre=walkean walossa; muori oli myös jo ylähällä ja kutoi sukkaa.
+Mielelläni olisin nähnyt pitemmältäkin niin autuaallista unta, waan se
+ei käynyt enään laatuun, sillä olinhan nyt walweellani. Minulla pysyi
+uni mielessäni, ja rupesin aawistamaan, että lapsi on--kuollut.
+
+--"Oletteko jo käyneet tuwassa?" kysyin ukolta.
+
+--"Eikö mitä; mitä minä siellä olisin kännyt", wastasi ukko
+huolimattomasti.
+
+--"Katsomassa wieläkö lapsi elää", sanoin hänelle.
+
+--"Kyllä kaiketi se osaa kuolla ja elää ilman minun katsomattanikin",
+sanoi ukko kylmästi.
+
+Tuo ukon wastaus tuntui hywin taas yhtäkaikkiselta ja huwittomalta;
+siwalsin siis waatteeni ja lähdin ulos. Ilma oli tyyntynyt ja lumentulo
+lakannut; päiwä koitti. Kun olin hewostani käynyt katsomassa, astuin
+tupaan. Kätkyt oli samalla paikalla takan liedellä, johon se illalla
+nostettiin ja pärewalkea oli pihdissä palamassa, jonka alla oli iso
+koko korsia. Isä ja äiti istuiwat kätkyen wieressä ja katsoa
+tuijottiwat kätkyeesen; he näyttiwät olewan melkein kiwettyneet.
+Selwään näki, että runsas kyyneltulwa oli walunut alas kummankin
+kaswoja myöten, mutta kyynelten lähteet oliwat nyt kuiwuneet.
+
+--"Pikku Heikki ei ole enään eläwien joukossa", sanoi äiti
+surullisesti.
+
+Waimon näitä sanoessa, satuin luomaan silmäni miehen kaswoihin:
+suonenwedon tapaisia wärähtelemisiä näin silloin hänen miehekkäissä
+kaswoissaan; suuri kyynel=parwi nyt walahti minunkin silmistäni.
+
+Kun matkani tarkoitus oli mennä aina eteenpäin, panin hewoseni aisoihin
+ja lähdin umpiteitä pyrkimään. Koko sen ikäwän taipaleen pyöri
+uudistalon kuwa kokonaisuudessaan mielessäni, eikä se sieltä ole koskaan
+kadonnut.
+
+Mainitulla pitkällä taipaleella tuli mieleeni seuraawa ajatus; kun
+maita ja waltakuntia walloitetaan sodalla, niin se maksaa mahdottoman
+paljon ihmiswerta ja henkiä. Mutta kuinka paljon ihmishenkiä
+lienee myös maksanut Suomen walloittaminen wiljelykselle ja
+yhteiskunnallisille ihmis=asumuksille? Tätä taipaleella sielussani
+syntynyttä kysymystä ei woi mitkään tilastolliset tiedot wastata,
+sillä:
+
+    "Ken taistelut ne kaikki woi
+    Kertoilla kansan tään,
+    Kun sota laaksoisamme soi
+    Ja halla näljän tuskat toi?
+    Sen wert' ei mittaa yksikään,
+    Ei kärsimystäkään."
+
+
+
+
+
+HALLA=AAMUNA.
+
+
+Erään wuoden elokuu oli kohta puoliwälissä. Asiaini tähden satuin
+silloin kulkemaan semmoisia seutuja, joissa ei ollut maantietä, siis
+jalkapatikassa. Mainitulla matkallani tulin myöhään illalla syrjäiseen
+taloon, joka päältäkin päin näytti semmoiselta, että siinä jo oli
+enemmän aikaa asuttu. Huoneeseen tultuani ja "hywän=illan" sanottuani
+pyysin heti yösijaa, joka luwattiinkin. Wäkenä talossa sillä kerralla
+oli wain: sokea ukko, wanha mummo ja parwi pieniä lapsia, joista
+enimmät wielä paitaressuja. Mummo näkyi olewan emännyyden toimissa ja
+ukko hoiteli lapsukaisia, kiikutellen wuoroin kutakin heistä
+polwillansa. Lapset näyttiwät hywin rakastawan ukkoa: he kieppuiwat
+hänen kaulassaan ja siljoitteliwat kaksin=käsin hänen harmaita
+hiuksiansa ja partaansa. Kaikesta tuosta huomasin, että ukko oli talon
+wanhin ja että lapset oliwat hänen lastensa lapsia. Minä rupesin
+tekemään puhetta. Se on tietty, että outo matkustaja saapi ensin tehdä
+tilin matkansa tarkoituksesta ja kotopaikastansa, ennenkun muihin
+asioihin päästään käsiksi; niinpä minäkin. Sen jälkeen kysyin ukolta:
+
+--"Oletteko ikänne asuneet tässä talossa?"
+
+--"Olen", wastasi siihen ukko.
+
+--"Jokohan kauan on asuttu tätä taloa?"
+
+--"Toistasataa wuotta; minun isäni tämän on alkanut".
+
+--"Tässä näkyy paljon tehdyn työtä".
+
+--"Kyllähän tässä työtä on koetettu tehdä, minkä on woitu, ja
+elettäisiin tässä, kun ei olisi tuota hallaa. Mutta se tässä on niin
+hankala kumppani, kun se tahtoo wiedä parhaat ahkeroimiset muassansa,
+silloinkin kun ei likeisessä kylässä siitä tiedetä mitään. Tässä on
+likellä iso suo, jota ei yksityisen woimat ulotu kaiwamaan, ja siitä se
+halla aina nousee", lausui ukko huolekkaasti.
+
+Ilma oli sinäkin iltana jokseenkin kolkko, sillä Pohjanen puhalsi
+kaiken päiwää wireästi. Minä aloin miettiä keinoa, kääntääkseni
+puhettamme wähemmän wakaisiin asioihin, kun ukko yht'äkkiä kysäsi:
+"minkälainen ilma teidän mielestänne nyt on? Wieläkö tuuli oli
+Pohjasessa taloon tultuanne?"
+
+--"Ilma tuntuu jotenkin kolkolta, ja tuuli on Pohjasessa, mutta en
+kumminkaan luule siitä toki hallaa tulewan", lausuin ukolle.
+
+--"Jospa se niin olisi!" sanoi hän ja huokasi raskaasti.
+
+--"Onko teillä paljo lapsia?" kysyin taasen.
+
+--"Neljä poikaa elossa", oli wastaus.
+
+--"Joko poikanne owat kaikki naineet?"
+
+--"Kolme on nainutta, yksi on wielä naimaton."
+
+--"Missä he nyt owat?"
+
+--"Wäki on erästä isoa uudispeltoa muokkaamassa kohta tulewalle
+rukiin=kylwölle walmiiksi; toiset siellä ojaawat, toiset hajoittawat
+ojamutia ja huonoimmat polttelewat kantoja ja juurikoita pois
+pellolta."
+
+--"Tulewatko he kotiin yöksi?"
+
+--"Tulewat; he meniwät eilen ja tulewat tänä iltana."
+
+--"Sielläkö owat poikainne waimotkin, koska ei niitä näy kotona?"
+
+--"Siellä owat waimot ja wanhimmat heidän lapsistansa."
+
+--"Teillä on omasta warasta riski työwäki."
+
+--"On."
+
+--"Oma wäkikö on raatanut uudispellon?"
+
+--"Oma; he owat siellä olleet kynsi kansi koko kesän, paitsi niityn
+aikana."
+
+Olisin pitkittänyt puhetta ukon kanssa enemmänkin aikaa, mutta hän oli
+niin harwapuheinen, ettei se menestynyt. Hän oli niin miettiwäisen
+näköinen, ikäänkuin häntä olisi rasittanut joku salainen waiwa ja
+huoli; siitä kai se tuli, ett'ei hän ruwennut mihinkään pitempiin
+keskusteluihin, wastasi wain kysymyksiini niin lyhyesti kuin taisi ja
+niin teki aina turhaksi minun puheille pyrkimiseni.
+
+--"Te olette tainneet elämässänne kokea monta kowaa tässä talossa?"
+lausuin wiimein taas kysywäisesti ukolle, ikäänkuin uudestansa hakien
+puhetta.
+
+--"On, monta kowaa on koettu, mutta waikka kokee, eipä hylkää herra!'"
+lausui ukko wakawasti, josta kuulin että hän on lukenut taikka kuullut
+jolloinkin Runebergin 'Saarijärwen Paawon.'
+
+--"Mistä te sen lauseen olette kuulleet?" kysyin häneltä pikaisesti.
+
+--"Nuorin poikani, Matti, hakee waikka maan=raosta käsiinsä
+kaikenlaisia kirjoja; hän jouto=aikoinansa lukee niitä minulle huwiksi,
+minä kun olen sokea, enkä sentähden woi itse lukea. Hän on paljon
+niidenkin lukemisella minua huwittanut, mutta kaikkein enimmän hän on
+lohduttanut murheellista sieluani Jumalan sanalla.--Matti on minun
+silmäni; Jumala olkoon kiitetty! kun minulla on toki wielä korwat
+itselläni."
+
+--"Joko kauan olette olleet näkemätönnä?"
+
+--"Toistakymmentä wuotta."
+
+--"Kuinka meni näkönne?"
+
+--"Olin terwashakkuussa, siellä poukahti lastu silmääni, jonkatähden
+silmäni tuliwat niin kipeiksi, että wihdoin meni näkö kumpaisestakin."
+
+--"Lapsenne rakastawat teitä?"
+
+--"Niin; lapseni rakastawat kalkin minua ja minä rakastan heitä."
+
+--"Minun mielestäni ei olisi teillä syytä olla noin surumielinen, koska
+teidän ympärillänne on onnellinen perhe, jonka jäsenet toinen toistansa
+rakastawat", sanoin silloin ukolle.
+
+--"Niin, onnellisia--tosiaankin onnellisia olemme siinä suhteessa, että
+koemme kaikki yhdessä kärsiä ja että rakastamme toinen toistamme, mutta
+perheen isänä on minulla kumminkin syytä suruuni. Useita katowuosia on
+ollut peräkkäin, joiden seurauksena on ollut pitkä=jaksoinen
+petäjäleiwän olo perheeni pöydällä; kruunulle on jouduttu welkoihin ja
+niitä nyt tahdotaan pois, weroja ei ole jaksettu omista waroista
+maksaa, on täytynyt ottaa lainaa, ja Linkilän Erkki hakee parast'aikaa
+meiltä saamisiansa. Kaikkia näitä poistaaksemme on koettu tehdä työtä
+ja ponnistella woimia, minkä on woitu, ja toiwo on ollut hywä, sillä
+rehoittawat kaswit owat antaneet siihen syytä. Mutta nyt on jälleen
+ilma kolkko ja tuuli Pohjasessa, ja minä pelkään että halla taas tulee
+meille wieraaksi, ja jos niin käypi, niin silloin on kaikki toiwo
+mennyt! Silloin Linkilän Erkkikin warmasti ottaa saamisensa ryöstön
+kautta, ja kun wielä menee eläimet, joiden turwin on aikaan tultu näinä
+kowina aikoina, niin silloin on loppu käsissä. Hywä wieras! Eiwätkö
+nämä, kaikki yhtenä, anna perheen isälle syytä ollakseen surumielisenä
+ja harwapuheisena, jos kohtakin on sanottu: 'älkää surko huomisesta
+päiwästä', ja 'waikka kokee, eipä hylkää Herra?'" Näin puhkesi ukko
+puhumaan.
+
+Minä aloin jo laatia jotain lohdutuksen sanaa tuolle paljon kärsineelle
+ja kokeneelle ukolle, kun juuri samassa alkoi kuulua pihalta
+puheen=pälinää, ja silmättyäni ulos akkunasta huomasin, että työwäki
+nyt juuri tuli työstä. Tarkastaakseni ja huomatakseni oikein talonwäen
+keskinäistä suhdetta--warsinkin ukon ja muun wäen wäliä--ja
+tutustuakseni heidän luonteisiinsa, wetäysin ukon tyköä erilleni wähän
+pimeään nurkkaan, josta woi nähdä ja kuulla kaikki. "Papp=pa=pa",
+paniwat työ=asetten warret porstuassa, kun wäki niitä käsistänsä
+heitteli, ja samassa tuliwat he iloisen ja raittiin näköisinä tupaan.
+Ennen heidän tupaan=tuloansa ajattelin: "saapa nähdä, minkälainen tuo
+ukon silmä, tuo hänen niin rakas Mattinsa on? Onko hänellä sitä
+rakkautta ukkoon, mikä ukolla häneen?"
+
+Pian kääntyikin huomioni erään--noin arwiolta seitsemäntoista wuoden
+wanhan--nuorukaisen puoleen: hän oli wartewa, solakka, walkeatukkainen,
+sinisilmäinen ja kaikinpuolin miellyttäwän näköinen. "Tuohan se
+lieneekin ukon nuorin poika, Matti", ajattelin itsekseni.
+
+Hän riisui kiireesti muraiset ja nokiset päällyswaatteet pois päältänsä
+ja riensi sitten isänsä luo, tarttui innokkaasti häntä kaulaan,
+siljoitteli sokean kuihtuneita kaswoja ja harmaita hapeneita ja sanoi:
+"onko teillä, isä, ollut täällä kotona ikäwä, kun me olemme wiipyneet
+kaksi päiwää poissa kotoa? Woi kun se on paha, kun ette te näe lukea,
+sitten olisi teillä paljon hupaisempi."--Ennenkuin ukko oli ennättänyt
+mitään wastata, oli nuorukainen heittänyt isänsä kaulasta irti, mennyt
+takan luo ja ottanut päreeseen walkean. Sitten hän meni
+päällyswaatteensa tykö, otti sen powilakkarista ison tukon papereita,
+joiden kaikkien kanssa hän palasi isänsä rinnalle penkille istumaan ja
+sanoi hänelle: "taas minä olen saanut uutta lukemista, ja näissä on
+yksi runo niin mieluinen mielestäni, luultawasti sen tähden kun se
+koskee meihin niin paljon; sen nimi on: 'Talonpojan salonki.' Sen
+lausun nyt heti tässä teille; se kuuluu näin:
+
+    "Kun tulee aamu maanantain,
+    Ma, kontin selkään siwaltain
+    Taas lähden korpeen koettamaan:
+    Perheelle leipää hankkimaan.
+
+    Kun siellä päiwän ottelen
+    Kanss' kiwien ja kantojen,
+    Niin sieltä lähden lewolle
+    Ja tulen metsäpirtille.
+
+    Ma rupeen siellä ruoalle:
+    Karheelle sekaleiwälle;
+    Ja lasken sitten lewolle,
+    Pehmeelle pehkuwuoteelle.
+
+    Mun soitanton' on lintujen
+    Wiserrys, humu honkien;
+    Mun juoman' wesi lähtehen,
+    Johonka tyytyy sydämen.
+
+    Se salonkini armas on,
+    Sit' ole yöni lewoton:
+    Muut' iloa en kaipaa, en,
+    Ain' asti aamuun armaiseen.
+
+    Kun sitten kato kohtaapi
+    Ja halla pellot polttaapi,
+    Niin sydän silloin pakahtuu,
+    Kun tyhjäks' jääpi perheen suu.
+
+    Muut säädyt täyden aina saa,
+    mä sen, min milloinkin suo maa;
+    Waan täysi multa waaditaan,
+    Jos kohta kadon kowan saan."
+
+Nuorukaisen noita säkeitä lausuessa, tarkastelin wanhuksen kaswoja: ne
+wawahteliwat ehtimiseen ja walottomat silmät muljahteliwat ikäänkuin
+olisiwat tahtoneet puristaa kyyneleitä, mutta lieneekö kyynelten
+lähteet kuiwannut sama, joka niistä walonkin on häikäissyt, sillä
+kyyneleitä ei näkynyt.
+
+Mainittu runo olikin sitä laatua, ettei se suinkaan lohduttanut ukon
+hetkellistä sisäästä surua, päinwastoin toi se sen uudestaan ukon
+sieluun täydessä walossa. Mutta nuorukainen ei sitä älynnyt waroa
+innossaan, sillä hänkin tunsi, kuinka sywästi runoelma koski heidän
+olojansa.
+
+--"Mikä kirja se on, jossa se on räntätty?" kysyi ukko pojaltansa.
+
+--"Se on painettu Oulun Wiikko=Sanomissa", wastasi poika.
+
+--"Mistä sinä sen olet kaiwanut?" kysyi taas ukko.
+
+--"Minä juosta kapasin yönseutuna kylässä ja sain Mattilan Heikiltä
+lainata koko wuosikerran mainituita sanomia", wastasi poika
+innokkaasti.
+
+--"Kuka sen laulun on tehnyt?" kysyi ukko.
+
+--"En minä tiedä", sanoi poika.
+
+--"Lienee hänet tehnyt kuka lieneekin, mutta sen minä tiedän, että
+hänellä on ollut elämän kokemusta. Hän on tunteensa osannut kirjoittaa
+paperille hywässä järjestyksessä meidänkin nähtäwäksi; minä tunnen myös
+samallaista, mutta ne pysywät täällä sydämessäni yksinkertaisina
+tunteina." Sen lausuttuaan ukko näytti waipuwan sywiin mietteisiin.
+
+Sillä wälin muu wäki puuhaili mikä mitäkin: mikä riisui märkiä
+waatteitansa ja laittoi niitä kuiwamaan, mikä purki konteistansa pois
+rasioita, suolakopsia j.n.e. ja laittoi niitä järjestykseen; waimot
+taas, ensin riisuttuaan, ottiwat kukin pienokaisensa ja antoiwat niille
+luonnollista ruokaansa.
+
+--"Minkälaiselta ilma tuntuu?" kysäsi wiimein ukko, ikäänkuin unesta
+heräten, Matti pojaltaan.
+
+--"Onpa se jotenkin kolkkoa ja tuuli oli pimeään asti Pohjaisessa, waan
+sitten se tyyntyi aiwan tyyneksi, mutta luoteelta näkyy toki nousewan
+paksu musta pilwi", wastasi Matti.
+
+--"Jääksi jänkä on merellä, hyyksi lonka luotehella", sanoi ukko
+siihen.
+
+--"Mitä, isä, luuletteko pakkasen tulewan?" kysyi poika wuorostansa.
+
+--"Minä pelkään", sanoi wanhus ja huokasi raskaasti.
+
+--"Ei siellä toki tule halla", sanoi poika.
+
+--"Jospa se niin olisi!" toiwoi ukko epäilewästi; sitten hän näytti
+taas waipuwan sywiin ajatuksiin. "Joko kuokkamaat tuliwat walmiiksi
+ojitetuiksi ja muutoin siiwotuiksi?" jatkoi hän wähän ajan päästä.
+
+--"Jo", sanoi eräs ukon naineista pojista, "ei ne ole enää muuta kuin
+siementä wailla."
+
+--"Onpa meillä taas, isä, kaunis, aiwan uusi wainio siementä
+odottamassa", sanoi toinen.
+
+--"Mitenkä menneen kesäiset kuokkamaat ja muutoin pellot näyttäwät
+joutuneilta?" kysyi ukko.
+
+--"Kuokkamaat ja muutoin pellot owat joutuneet, että parin wiikon
+perästä owat kaikki leikattawia; kaswut owat wahwat ja tähkäpäät niin
+täysinäiset ja raskaat, että ne riippuwat melkein maassa asti. Kun ne
+säilyisiwät wielä pari wiikkoa hallalta, niin saisi silloin kaiketi
+kruunukin rästinsä ja Linkilän Erkki saamisensa, ja silloin katoaisi
+petäjäleipä pöydältämme, isä saisi silloin selwää leipää ja sitten
+mekin otamme 'awiisit'," ehätti siihen Matti sanomaan, joka lopulla
+puhettansa oli mennyt isänsä tykö, tarttunut hänen kaulaansa ja puheen
+lopetettuaan nyt innokkaasti siljoitteli hänen harmaata tukkaansa.
+
+--"Jos wain niin käypi kuin olet toiwonut, niin saat ottaa waikka
+kahdet awiisit", sanoi ukko Matille ja koki hymyillä tuolle wiattomalle
+pojallensa, joka häntä niin wilpittömällä lapsen rakkaudella rakasti ja
+kunnioitti. Mutta pian kadotti ukko taas tuon hetkeksi saadun
+lohdutuksensa ja waipui entiseen synkkämielisyyteen, josta selwästi woi
+nähdä, ett'eiwät hetken ilot ja lohdutukset woineet karkoittaa hänen
+sydämestänsä sitä pelkoa ja painoa, jonka elämän koulu oli sinne
+istuttanut. Kun hän oli hetken aikaa istunut siinä miettiwäisessä ja
+umpi=mielisessä asemassa, wirkahti hän taas: "mutta jos wain nyt tulee
+halla, millä sitten kylwetään ja mitä syödään?"
+
+--"Me leikkasimme joutuneimmista paikoista--pelosta, että halla tulisi
+--ja niin on meillä siemen warattuna, waikka ette te, isä, käskeneetkään
+meidän leikata, jos lienemme tehneet wäärin", sanoi siihen eräs ukon
+naineista pojista.
+
+--"Te olette tehneet toimellisesti, waikka en huomannut teitä siitä
+muistuttaa, kun lähditte uudispellolle työhön, sillä ilma oli silloin
+kaunis. Jumalan olkoon kiitos! kun siemenkään on toki tallella", lausui
+ukko.
+
+Talonwäki nyt wiimein huomasi wieraan, eikä silloin enää puhetta
+puuttunut. He oliwat hywin uteliaita ja tiedonhaluisia tietämään sekä
+kunnallisia että waltiollisia kuulumisia, warsinkin Matti, joka koko
+puheemme ajan istui wieressäni ja näytti ikäänkuin nielewän jokaisen
+sanan.
+
+He tekiwät useita tarkkoja ja asiaan kuuluwia kysymyksiä puheemme
+ajalla, eiwätkä näkyneet olewan ollenkaan semmoisia ihmisiä, jotka
+olisiwat sokeassa omassa rakkaudessaan heti häpeemättömästi walheeksi
+ajaneet asiat, jos heille jotakin semmoistakin puhui, jota he eiwät
+ennen olleet kuulleet ja käsittäneet--ei, waan he näkyiwät todella
+koettawan käsittää asiain todellista laitaa. Selwästi huomasin, ettei
+itse ukko eiwätkä hänen wanhimmat poikansakaan olleet lukemisen kautta
+saaneet minkäänlaista oppia; nuoremmassa pojassa, Matissa, oli wasta
+lukuhalu puhjennut tositarpeeksi. Mutta kaikissa muissakin oli
+silmin=nähtäwästi kaipaawa henki, joka haki tyydykettä.
+
+Puheen loputtua rupesi talonwäki niukalle illallisellensa ja minulle
+oli kamariin laitettu illallinen erilleen, waikka olin aiwan wennon
+wieras; niin wieraanwaraisia he köyhyydessäänkin oliwat! Waikka käwi
+säälikseni, en kuitenkaan hennonut kieltää heidän hywää tahtoaan, waan
+menin illalliselle. Syömisen jälkeen näkyi uupumus ja wäsymys
+walloittawan kaikki; päiwän waiwat ja ponnistukset rupesiwat waatimaan
+korwausta kadotetuista woimista; kaikki wäki rupesi hankkimaan itseänsä
+lewolle, ja minulle tehtiin wuode tupaan, johon minut toimitettiin
+maata. Pian oliwat kaikki unen wirwoittawassa helmassa, joka on niin
+suotuisa waiwoista wäsyneille raajoille, ja muuta ei kuulunut kuin
+nukkuneiden kuorsaaminen ja raskaat hengitykset, ja taulultansa
+mustuneen wankan seinä=kellon yksitoikkoinen naksutus. Minulla on se
+paha wika, etten saa unta oudoissa paikoissa ja oudoilla wuoteilla;
+niin käwi nytkin. Waikka kuinka olisin koettanut herutella, unta wain
+ei tullut. Talonwäen luonne ja heidän elämänkokemuksensa pyöriwät wain
+kokonaisena kuwana mielessäni: jos heillä olisi ollut nuoruudesta
+pitäen hyödyllistä lukemista, olisikohan heidän asemansa juuri
+tämmöinen? Matti oli sattumalta saanut hyödyllistä lukemista, se oli
+waikuttanut; siemen oli sirahtanut hywään maahan ja siellä itänyt ja
+orastanut, mutta toinen kysymys oli se: kohtaako tuotakin kaunista
+orasta turmelushalla? Pitääkö hänen heränneen lukuhalunsa waipua ja
+nujertua--kuihtua ja kuolla sen niukan elämän tarpeitten alle, jonka
+hallalle tawallista arempi talonsa heille tarjosi? Jos nyt taas tulee
+halla ja korjaa yhdellä iskulla pois kaikki nuo moniwuotisten waiwain
+ja ponnistusten hedelmät, joita niin halulla oli toiwottu, huolimatta
+waiwoista, wastoinkäymisistä ja alati nurkuwasta nälästä; woi, woi!
+Mattikaan ei saisi silloin "awiisejansa", hänen kaipaawa henkensä jäisi
+kitumaan ja koko perheen nälkä tulisi silloin yhä ankarammaksi
+welkojaksi; kukatiesi yhtä hätäiseksi kuin Linkilän Erkki; kukatiesi he
+waipuisiwat epätoiwoon.
+
+Jos heillä kumminkin olisi ollut aikanansa enemmän oppia ja tietoa,
+olisiwathan woineet saada lainaa, raiwatakseen niin likellä wiljelyksiä
+olewan suon, joka niin usein tuotti hallan ja tyhjäksi teki heidän
+parhaatkin toiwonsa ja ponnistuksensa. Jos he tuntisiwat kylwöheinäin
+wiljelyksen, eiwätköhän he olisi kääntäneet maanwiljelystään siihen
+suuntaan, niin epäwarmalla kannalla kuin heidän oli, ja olisikohan
+heidän kohtalonsa silloin niinkuin se nyt on? Jos, jos ja kukatiesi,
+oliwat kaikkein ajatusteni johtona, ja noiden johtamat ajatukset ja
+kuwittelemiset pyöriwät alati päässäni, ja unta ei tullut; niin
+raskaasti painoi mieltäni kansalaisteni sekä henkinen että aineellinen
+toimeentulo. Eipä ainoastaan sen talonwäen, waan koko kansamme tila
+astui täydessä haamussaan, yksin yöllä walwoessani, silmäin eteen. Olin
+talonwäessä huomaawinani koko kansamme kuwan, sen kärsimiset ja
+taistelut. Olin huomaawinani ukon pojissa koko suomalaisen sitkeyden ja
+kestäwyyden, kun he oliwat niin uskomattomia, ettei halla suinkaan nyt
+tule, ja näyttiwät niin lewollisilta ja yhtäkaikkisilta koko asian
+suhteen, niinkuin se olisi wain tawallista. Ainoastaan ukko näkyi
+osaawan pahaa pelätä, sillä häntä ajan koulu jo oli kylläkseen saanut
+pehmittää. Tuntuipa mielestäni, että hallan olisi pitänyt heltyä
+sääliwämmäksi kansaamme ja tuota nukkuwaa ukkoa kohtaan, jotka jo niin
+paljon oliwat saaneet kärsiä hänen liika tiheistä wieraisilla
+käynneistänsä. Noita kaikkia mietin niin kauan kunnes ajatukseni
+käwiwät sekawiksi ja hajanaisiksi, ja wiimeinkin waiwuin unen helmaan.
+
+Kun unet ihmisellä tahtoiwat olla aina semmoisia, minkälaisia ajatukset
+owat walwoessa olleet, niin minunkin uneni tuliwat ajatusteni
+kaltaisiksi. Minä olin olewinani käwelemässä ulkona elokuun
+puoliwälissä. Taiwas oli niin kirkas ja selkeä. Rehewät kaswut
+seisoiwat suorina ja hiljaisina, ikäänkuin odottaen jotakin tulewaksi,
+ja suuret kyynelpisarat tippuiwat niiden korsia myöten maahan; ne
+oliwat niin hiljaa, etteiwät tohtineet hengittääkään, ja näyttiwät
+pelkääwän jotakin. Silloin kaukaa Pohjoisesta, tunturien takaa rupesi
+näkymään kuun lempeä, täysinäinen muoto; loin katseeni sinne päin.
+Silloin huomasin minä, että kuun kanssa yhtä matkaa matkusti
+korpikuusen pituinen äijä, niin walkea luin lumipurku. Hänen päällänsä
+oli jäinen takki, jonka hihat ja palteet oliwat koristetut
+jääkynttilöillä. Hänellä oli kauhean paksu parta ja niin pitkä, että ne
+ulottui polwiin asti; parta ja silmä=ripset oliwat kaunistetut
+monenkaltaisilla jäähelmillä ja puikuloilla, jotka kuun walossa
+näyttiwät monen wärisiltä; samoin oli koristettu hänen melkein
+maatawetäwä tukkansa. Hänen käsissänsä oli kauhean suuret hyiset
+kintaat ja jaloissansa jäiset kengät; päässä oli hänellä jäästä tehty
+lakki, niin suuri kuin muuripata. Kun he kulkiwat yhtä matkaa, kuulin
+minä heidän keskustelewan keskenänsä: "älä lähde minun kanssani
+matkaamaan", sanoi kuu kumppanilleen, "teet nyt paljon pahaa
+käynnilläsi minun kanssani ihmislapsille tuolla maan päällä; he eiwät
+soisi sinun nyt tulewan; he tuntewat sinut entisistä käynneistäsi; he
+sanowat sinua hallaksi."
+
+--"Tuo hyinen ukko on siis halla; minäpä kahon häntä oikein tarkkaan",
+ajattelin minä ja kylmä wäre käwi koko ruumiini läwitse.
+
+--"Wähän minä heidän wahingoistaan huolin, minä teen mitä on tehtäwä,
+huolimatta kenenkään neuwoista ja waroituksista. Minä olen pohjatuulen
+nuorin poika, ja nyt on juuri ne aika, jolloin minä kuljen; elää
+minäkin tarwitsen", lausui halla ynseästi.
+
+--"Hae elatukseni pohjan=nawalta, jäämerestä, tunturien harjoilta,
+mutta älä ihmisasunnoista, joissa sinä tuotat niin paljon turmiota, ja
+heitä matkasi tänne sopiwampaan aikaan, jolloin ei ole wieraisilla
+olostani niin paljon haittaa. Silloin saat kylläksesi työtä, saat
+sulkea lainehtiwat meret ja järwet sylihisi, kouristaa wirtojen ja
+koskien kowat kuohut liikkumattomiksi ja jäätää newat ja suot, maat ja
+puut yksiksi jääkynttilöiksi; jääpä työtä: heitä tämä retkesi
+tekemättä", pyysi taas tuo lempeä kuu.
+
+--"Kaikki ne edut ja työt, joita olet luetellut, owat wanhimman weljeni
+työtä ja siis kuuluwat hänen waikutusalaansa; hänen nimensä on pakkanen
+ja hän kyllä tietää mitä hänellä on tehtäwänä, kun hänen aikansa tulee.
+Minä kulen edellä, hän tulee perässä, ja aina minun käyntini tarwitaan
+ensin, ennenkuin hänen työnsä woiwat menestyä, ja nyt minä olen
+ensimäisellä matkallani tänä syksynä ja sitä ei estä mikään", sanoi
+halla uhkamielisesti ja pudisteli ja huuhtoi hyistä leweätä takkiansa
+niin rajusti, että suuri parwi kuuraa leyhähti siitä ilmaan ja laskeusi
+maanpinnalle, josta kylmä huhahdus tuntui minuunkin. Minun teki mieleni
+huutaa hallalle: älä tule tänne saattamaan kurjuutta meille, mutta
+samassa huomasin, että hän on niin itsekästä laatua, ettei häntä käy
+esteleminen. Nyt halla juuri tuli sen talon tiluksille, jossa ma yötä
+olin.--"Älä tule turmelemaan tämän talon kylwöjä", karjasin minä
+hänelle. "Matti ei saa awiiseja ja wanhan, sokean, waiwan nähneen ukon
+täytyy syödä wielä petäjäleipää, kruunu ja Linkilän Erkki tahtowat
+welkansa ja koko perheelle tulee surkea kurjuus", mutta halla ei tuosta
+minun hädästäni piitannut mitään, tuli wain talon tiluksille, heilutti
+rajusti jäistä takkiansa, laskeusi sitten ikäänkuin suullensa ilmassa
+wainioin yli ja henkäsi siinä niin suurella woimalla, että se tuntui
+joka paikkaan. Kaikki kaswit seisoa sojottiwat suorina ja kankeina ja
+niissä riippuwat kastepisarat muuttuiwat jäähelmiksi, kauhea sumu ja
+härmä täytti ilman ja maan, ja harmaa kuura alkoi peittää maan. "Woi
+hywä Jumala", äyhkäsin minä unissani hätäyksissäni niin isosti, että
+heräsin omasta äänestäni. Uneni oli minuun tehnyt sellaisen
+waikutuksen, että koko ruumiini wapisi ja wärisi siitä kauhusta, jonka
+ma näin, enkä woinut isoon aikaan itseäni liikuttaa. Koko talon wäki
+nukkui wielä raskaasti, waiwoistansa wäsyneenä. Aurinko oli juuri
+noussut. Minua kowin waiwasi uneni näkö ja ajattelin: olisikohan ukon
+aawistus käynyt toteen? Kahdenlainen syy pakoitti minut nousemaan ylös:
+aurinko on nyt jo noussut ja siis näkee jo lähteä taipaleelle. Ensin
+tarkastettuani miten tuolla ulkona asiat owat, pu'in siis päälleni ja
+lähdin ulos. Heti kartanolle astuttuani huomasin, että siinä oli
+wahwasti kuuraa. Se näky teki niin kipeää sydämelleni että maailma
+musteni silmissäni, sillä olinpa itsekin monta kertaa saanut tuta
+hallan waikutuksia. Halla olikin ollut yöllä niin kowa, että se saattoi
+ulottua minunkin kotiini, koko pitäjääseen--lääniin, ehkäpä koko--
+Suomeen; mutta ei omani eikä kenenkään muiden kohtalo minua niin
+huolettanut kuin yötaloni, ja surumielin käwelin likimäisille ohra= ja
+perunapelloille. Koettelin niiden päitä ja warsia, ne oliwat jäässä
+niin että poikki meniwät sujuttaessa; palasin niiden kanssa kartanolle.
+Kun ma siihen pääsin, kuulin tuwan owen käywän; seisahdin siis
+odottamaan ketä sieltä tulisi. Silloin näin omituisen näön: sokea ukko,
+waatetettuna, tuli tuwasta porstuaan ja siitä kartanolle. Keskelle
+kartanoa päästyänsä kyyristyi hän maahan ja koetteli siinä jäätynyttä
+ruohoa. Niinkuin olisi saanut käärmeen piston, hyppäsi hän siitä ylös
+ja huudahti: "Herra Jumala! kaikki on mennyt." Sitten hän lähti käydä
+horjumaan portaita kohden, joille ei hänellä ollut woimaa nousta muuten
+kuin nelinkontin. Seinän tykö päästyänsä kompuroitsi hän seisaalleen ja
+alkoi seiniä myöten hiipiä tupaan; minä seurasin hänen tietämättänsä
+jäljessä. Kaikki wäki nukkui sikeässä unessa. Tuwan keskilattialle
+päästyään sanoi ukko sydäntäsärkewällä äänellä: "nouskaa ylös, älkääkä
+maatko unta näin rauhallista: wihollisemme on taas tullut ja häwittänyt
+kaikki; kaikki on mennyt, kaikki on kadotettu: työt, waiwa, hiki, wäki,
+toiwo; kaikki, kaikki on mennyt." Ei ukkosen salaman isku olisi
+enempää waikuttanut huoneessa olijoihin, kuin tuon wanhan, sokean ja
+paljon kokeneen perheenisän sydäntä särkewä aamuterwehdys. Kaikki
+kapsahtiwat wuoteiltansa ylös ja pukiwat kiireesti päällensä; lapsetkin
+heräsiwät siitä melusta. Heistä ei yksikään mennyt ulos katsomaan,
+sillä ukon sanat oliwat heille kylliksi, waan he istuiwat alakuloisina
+ympäri huonetta.
+
+--"Mitä nyt syödään?" sanoi eräs ukon wanhemmista pojista huoaten.
+
+--"Syöminen syömissäkin, waan entäs kruunun rästit?" muistutti siihen
+toinen.
+
+--"Entäs Linkilän Erkki?" säesti kolmas.
+
+--"Woi, woi! minä en saakaan awiiseja", päiwitteli Matti.
+
+--"Leipää, leipää! meillä on nälkä", huusiwat lapset ja kämpiwät ukon
+syliin.
+
+--"Hywä Jumala noita wiattomia raukkoja! Mitä hekin wielä saanewat
+kärsiä?" sanoi ukko säälien lapsia, ja hänen kaswonsa wärähteliwät ja
+aaltoiliwat suonen=wedon tapaisesti.
+
+--"Jumala on meidät hyljännyt", sanoi wanha mummo tuskin kuultawasti.
+
+--"Niin! Jumala on meidät hyljännyt; kaiken saa heittää siihen", sanoi
+ukko epätoiwoissaan.
+
+--"Waikka kokee, eipä hylkää Herra", ehätti Matti siihen sanomaan.
+"Ettepä te, isä ja äiti, taas muistakaan Saarijärwen Paawoa; eipä
+hänkään langennut epätoiwoon, waikka kyllä koki. Onpa taas toki
+terwaksia! koetetaan wielä ponnistella; kyllä minä koen olla
+awiiseitta!"
+
+--"Sinulla on, lapseni, luja mielenlaatu", sanoi ukko ja hymyili
+surullisesti.
+
+Kun minun tarkoitukseni oli matkustaa, hankin minä itseäni lähtöön.
+Sydämelliset jäähywäiset otettuani perheeltä, sanoin minä Matille,
+häntä hywästi jätellessäni, ettei hänen tarwitse olla "awiiseitta", kun
+wain nimittää mitä hän mieluimmin haluaa, sillä minä tilaan ne hänelle
+ja hänellä ei ole muuta tekemistä kuin noutaa ne aina pappilastaan.
+Matti tuosta niin ilostui, että hän hyppeli ja hykersi käsiänsä ja
+tarjoutui heti minua saattamaan. Hänellä ei ollut aineellisia waroja
+awiisein saamiseksi, mutta hän antoi mitä hänellä oli: nuoruutensa
+woimia. Matista näytti nyt kaikki niin waloisalta ja lupaawalta, kuin
+ei ikinä olisi hallaa ollut, ja hän määräsi awiiseiksensa Oulun
+Wiikko=Sanomat, joihin hän jo oli perehtynyt. Lähdimme siis matkaan.
+Opas olikin hywin tarpeeseen, sillä sydänmaan polut oliwat hywin
+sekawia ja eksyttäwiä. Hän lähti kanssani aina parin neljänneksen
+päähän. Koko taipaleen kuljimme hywin werkalleen, sillä puhetta oli
+paljon. Puhelin hänelle waltiotalouden perustuksista, keinollisen
+heinän wiljelyksen hyödystä ja kehoitin heitä hakemaan kruunulta lainaa
+likellä taloansa olewan, hallaa tuottawan suon wiljelemiseen, johon
+annoin hänelle yleisiä neuwoja ja wiittauksia; hän näytti ikäänkuin
+nielewän jokaisen sanan niistä kyllä waillinaisista tiedoista, joita
+woin hänelle antaa. Kun matkan pää tuli Matille, istuimme wielä kauan
+mättäällä ja puhelimme. Sydämellisesti wielä kättä puristaen erkausimme
+me, ja Matti lähti kotiinsa päin. Hän ei näyttänyt koko matkalla
+ollenkaan huomanneen, että maa oli wielä wahwassa kuurassa, ja että
+matalimmat wesipaikat oliwat jäässä ja rapakot roudassa. Niin kauan kuin
+näin, katsoin hänen peräänsä. "Jos" ja "kukatiesi" pyöriwät silloin
+mielessäni, ja lähdin yksin jatkamaan matkaani.
+
+Kun tulin kyläisiin kyliin, pian tuli selwille, ettei halla ollutkaan
+rajoittunut ainoastaan yötalooni, waan kaikkialla näkyiwät kaswit
+olewan lupalla=korwin. Perunain warret oliwat aiwan mustilla ja
+rutistuneet maata myöten, ja imelä haju täytti ilman. Pian alkoi myös
+kuulua, että usea maakunta oli saanut kokea samaa. Waikka kohtakin
+tunsin, että paljon, paljon ihmisiä oli joutunut tuon kowan wieraan
+käynnistä paljon kärsimään, oli kumminkin tuon yötaloni kohtalo eläwänä
+kuwana silmieni edessä Mattinensa, jolle minä jo samalla matkallani
+tilasin Oulun Wiikko=Sanomat; ostin ja lähetin hänelle myös useita
+hyödyllisiä kirjoja. Tuo kuwa ei lähtenyt koskaan pois mielestäni;
+päätin sen jolloinkin kyhätä paperille--joka aikomus wiipyi kauan aikaa
+toteutumatta--ja sille tulisi nimeksi "Halla=aamuna".
+
+       *       *       *       *       *
+
+Edellisestä tapauksesta oli kulunut liki kymmenen wuotta. Eräänä
+syyskuun iltana astui pitkän=solakka mies kamariini. Hywän=illan
+sanottuansa astui hän terwehtimään minua, jota tehdessään sanoin: "ette
+taida minua enää tutakkaan." Wieras näytti minusta semmoiselta, että
+hänet olisin jolloinkin ennenkin nähnyt, mutta en ollut muistaa kuka ja
+missä. Towin muistiani pinnistettyäni huomasin äkkiä että ka, ukon
+Mattihan se on! Uusi sydämellinen kädenpuristus seurasi tuota uutta
+tuttawuutta. Minä kehoitin Mattia istumaan ja panemaan piippuun. Matti
+sanoi olleensa täälläpäin kulussa asiainsa tähden eikä saattaneensa
+olla käymättä minua terwehtimässä, waikka wähän wäärääkin tuli. Matti
+sai ruweta kotiasioitaan kertomaan: hän oli saanut laittamani Oulun
+Wiikko=Sanomat ja kirjat. Sattumalta oli hän tawannut Uuden
+Suomettaren, jonka hän heti tilasi. Molemmat owat siitä asti häntä
+uskollisesti seuranneet. Hänen kirjastossaan on nyt jo useampia
+kymmeniä niteitä, joita hän wuosittain lisää warainsa mukaan. He owat
+hakeneet ja saaneet kruunulta lainan likellä taloa olewan suon
+wiljelemiseen, joka on nyt ihanana heinämaana, ja muuten he owat
+ruwenneet kylwöheinän wiljelykseen, jonka tähden karjaa on kahta wertaa
+enempi. Tilukset owat tulleet lujemmiksi, ettei halla nyt pane useammin
+kuin muuallakaan. Ukko elää wielä ja hoitelee lapsia; hänen ei tarwitse
+enää syödä petäjäleipää. Kun sanomalehdet tulewat, pitää hänen saada
+joka numero kuulla; samoin muutkin uudet kirjat. Äiti ja kolme
+wanhimman weljen lasta owat kuolleet. He asuwat yhdessä kaikin ja
+tekewät työtä yksimielisesti, ukon ohjatessa, jolle kaikki owat
+kuuliaiset. Ukko muka muistelee usein minua ja pitää heillä käyntiäni
+Jumalan sallimana! Samaa mieltä on muka Matti itsekin. Hän on nainut ja
+hänellä on kolme lasta. Wuosi takaperin walitsiwat kuntalaisensa hänet
+kunnallis=lautakunnan esimieheksi, jota wirkaa hän on sitten hoitanut
+ja jonka asioilla hän nytkin on. Kun hän on itsekin lukemisen kautta
+saanut niin paljon hyötyä, niin on hän toimittanut muillekin lukemista
+siten, että on perustanut kuntaansa lainakirjaston.
+
+
+
+
+
+MÖKIN MAIJU.
+
+
+Pohjanmaa on melkein yhtä tasankoa, jonka halki juoksee monta mahtawaa
+ja wäkewää wirtaa. Nuo wirrat saawat alkunsa enemmiten maanselänteistä,
+mutta jonkun alkulähteet owat aina maanselänteen toisellakin puolen.
+Sieltä ne sitten melkein yhtäsuuntaisesti, wesirikkaina, uljaina ja
+wallattomina wirtaawat ja usein jyrkkien putousten ja kannasten ylitse
+hyppien ohjaawat kulkunsa Pohjanlahteen. Nuo wirrat owat useinkin
+suurena apuna Pohjanmaan huonoille kulkuteille, sillä niitä myöten
+lasketaan ylimaasta kesäaikana paljon pölkkyjä, hirsilauttoja ja
+summattomasti terwoja. Päätä huimaa oudon rannalta katsojan, kun nuo
+terwojen laskijat pitkillä wenheillänsä tulla kiitäwät kosken kowia
+kuohuja alas. Nuo rohkeat laskijat peittäytywät wäliin koskien kowiin
+kuohuihin katsojan silmistä, ja kauhistuksella huudahtaa hän, että nyt
+he meniwät Wellamon utuhelmoihin ikipäiwiksi. Hän kokee pinnistää
+näköaistiansa, keksiäkseen, eikö heidän jäännöksiäänkään näkyisi
+jossain weden pinnalla uiskentelewiksi, ja--kah kummaa! tuoltahan he
+keikahtiwat aiwan eheinä, kaikin terweinä ja eläwinä näkösälle, ja mikä
+wielä kummempaa: heidän wenheensä ja lastinsakin owat aiwan eheinä, ja
+pitkittäen tuota hurjaa wauhtia, seisoo perämies wenheen perässä
+ohjaten pitkällä melallansa kulkua, ja niin kiitäwät he nuolen
+nopeudella yhä eteenpäin.
+
+Näiden wirtojen warret owat enimmiten wiljelykselle kelpaawaa maata,
+jonkatähden kylät ja pitäjät owat noiden jokien warsilla; wirtojen
+wälillä olewilla, yhtäsuuntaa niiden kanssa juoksewilla mataloilla
+maanselänteillä olewat maat owat melkein asumattomia. Komeat ja uhkeat
+owat useinkin kylät ja talot tuommoisen wirran warrella ja komeat owat
+myös nuo awarat wiljamaat, joita useinkin on niin laajalta yhteen
+tekoon kuin silmä kantaa. Komea on myös käwellä kesäaikana noita
+wirtojen warsia, siwu uhkeiden talojen, jotka kahtapuolta seisowat liki
+toisiansa, ja halki hywästi järjestettyjen wiljawainioiden, joissa
+peltojen ojat suurina ja suorina risteilewät pitkin ja poikki
+wainioiden, jakaen siten suuret alat säännöllisiin peltosarkoihin,
+joissa wuorollansa kauniisti kaswawa laiho ylpeänä rehottaa ja
+lainehtii.
+
+Mutta näkee tässä joskus toisiakin näköjä. Kun syystalwi sattuu olemaan
+wähäluminen, ja jos pakkaset owat silloin kowat, jäätywät jäät alinna
+noin kolmea jalkaa wahwoiksi. Jos wielä sattuu talwen pitkään satamaan
+paljon lunta ja kesän tulo myöhästymään niin useinkin silloin tulee iso
+tulwa. Pohjolan pitkät päiwät sulattawat silloin katkeamatta lunta, ja
+wesi paisuu useinkin sanomattoman nopeasti ja murtaa liikkeelle ensinnä
+koskista nuo wahwat jäät, jotka sitten paljon weden kanssa ajautuwat
+koskien alla olewien suwanteiden niskaan läjään, ja siinä ne wäkewän
+wirran woimasta patoutuwat pohjaa myöten tiheäksi tokeeksi, joka nostaa
+ennestäänkin jo paljon weden wieläkin korkeammalle. Useat noista
+suwanteista owat niin jäykkiä, että woiwat järkkymättä seisoa kaukaa
+ylempää tulewien jäiden edessä, jonkatähden siihen tawallisesti
+kokoontuu semmoinen jääwuori, ettei luulisi muualla maailmassa jäitä
+olewankaan. Nuo tuommoiset jäykät luonnon woimien wastustajat owat
+sentähden niin wahwat, että niillä on joku edullinen asema. Usein
+silloin yltyy wesi niin, että se nousee yli äyrästensä ja alkaa juosta
+läpi kylien, peittäen kaikki tasankomaat yhdeksi mereksi. Silloin on
+taloissa paha hätä. Eläimet nawetoissa mölisewät, sillä wesi on
+tunkeutunut sinnekin niin, että ne seisowat wedessä polwia myöten.
+Useinkin on raawaat pitänyt nawetoista wiedä tunkiolle ja lampaat
+nawetan ylisille j.n.e.; sillä semmoisilla tasangoilla ei ole
+saatawissa mitään mäkeä tai korkeaa paikkaa, johon woisi mitään wiedä.
+Aitoista kannetaan eloa ja mitä tarpeellista on parwelle, taikka
+wenheillä kuljetetaan johonkin muuhun suojapaikkaan. Wesi tunkeutuu
+asuinhuoneisiinkin: lattiat nousewat kohoksi, huonekalut kaatuwat,
+lapset owat nostetut uunin päälle, ja siinä on hätää ja hälinää. Kun
+hätä on korkeimmallaan, rientäwät naapurit sinne wenheillä awuksi.
+
+Kun jääpatojen päällä olewa paino tulee wiimein kowin wäkewäksi, täytyy
+lujankin paikan wihdoin antaa perään. Silloin lähtewät hirmuisen suuret
+jäälohkareet liikkeelle, mutta ennenkuin ne pääsewät pitkin wirtaa
+alaspäin kulkemaan, näyttäwät ne ikäänkuin taistelewan keskenään, sillä
+yksi menee yhtäänne, toinen toisaanne, yksi lykkää yhtä, toinen toista,
+ja wäliin wääntyy kauhean laajoja ja paksuja jäälewyjä syrjällensä ja
+painuu siinä asemassaan pohjaa kohden, ikäänkuin näkymätön woima ja
+käsi niitä johtaisi ja sowitteleisi. Wiimein lähtewät ne kaikin yksissä
+neuwoin ryntäämään alaspäin, ja wahwat jäät suwanteissa paukahtelewat,
+ja suurina suwanteitten lewyisinä lewyinä lähtewät ne wäkewämpänsä
+edeltä liikkeelle, yhtyen jälkimäisten kanssa yhteen joukkoon, tehden
+taas jossain sopiwassa paikassa uuden padon ja uuden hädän. Kun nuo
+jääpadot puhkeawat, saawat ne suuria tuhoja aikaan kulkiessaan: ne
+wiewät mennessään koskien rannoille raketut myllyt, likellä wirtaa
+olewat niittyladot, kaatawat aidat, ja suurissa roukkioissa rynnistäwät
+ne peltowainioille, joissa ne sitten wiikkokausia makaawat
+sulamattomina, sillä tawallisesti jääwät ne sinne, kun wesi alenee
+jääpadon puhjettua. Usein wie wesi ja jäät pellolta lantakuormat,
+joihin on niin monta päiwätyötä menetetty ja jotka owat maamiehille
+niin wälttämätön elämän ehto. Wieläpä wie wesi wäliin kokonaisia aloja
+peltoakin, niin ettei tulwan laskettua ole muuta jäljellä kuin sywä
+lampi; sillä maa on mennyt ojien pohjia myöten tiehensä teille
+tietymättömille, mutta kumminkin johonkin toiseen paikkaan,
+auttaaksensa siten tuota hitaasti tapahtuwaa maan muodostumista.
+
+Woi kuinka pieneltä ja kelwottomalta ihminen näyttää tuon luonnon
+suuren työn ja woiman rinnalla!--
+
+Waikka nuo tulwat owat useinkin noin kauheita, niin harwoin kuitenkaan
+hukkuu niissä ihmishenkeä, sillä he tietäwät olla waroillansa; mutta
+esimerkkejä ei kumminkaan puutu, että niinkin on käynyt.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Erään tuommoisen Pohjanmaan wirran rannalla, kuohuwan kosken partaalla
+on wankka talonpojan talo. Talon asukkaat owat ammoisista ajoista
+olleet warakkaat. Herra on antanut siunauksensa kaikille talon wäen
+yrityksille monessa miespolwessa, sillä he pelkäsiwät ja rakastiwat
+häntä. Sillä ajalla, jolta kertomus on, ei talon isännällä ja emännällä
+ollut muita lapsia kuin yksi poika, jota he kaswattiwat ja hoitiwat
+niin hellästi kuin silmäteräänsä. Jo aikaisin istuttiwat he poikaansa
+Jumalan pelkoa, ja poika kaswoi hywissä tawoissa ja yleisesti
+kunnioitettuna, terweenä ja raitisna täydeksi mieheksi. Hän oli nyt
+päässyt siihen ikään, että hänen tuli walita waimo itsellensä, sillä
+hänenkään ei ollut yksinänsä hywä olla.
+
+Sehän on tietty asia, ettei suinkaan puuttunut neitoja, jotka
+halukkaasti loiwat silmänsä tuohon warakkaaseen ja siweään poikaan,
+eikä niitä wanhempia, jotka sydänkäpysensä olisiwat suoneet tuon tietyn
+onnen omistajaksi, ja yhtä ja toista kuiskaeltiin kylässä "Koskelan
+Jaakon" tulewasta morsiamesta. Mutta Koskelan Jaakko--sillä sehän se
+oli talon ja pojan nimi--hiljainen ja siiwo luonnostansa, ei pitänyt
+noista kylän huhuista mitään lukua, sillä hänellä oli omat ajatuksensa
+asiasta.
+
+Lähellä Koskelan taloa oli pieni mökki, jonka asukkailla oli Maija
+niminen tytär, muiden monien lastensa joukossa. Tuo se oli, jonka
+kanssa Jaakko oli jo lapsesta pitäen oppinut jakamaan sekä ilonsa että
+surunsa; tuo se oli, joka asui rakkaana nytkin Jaakon sydämessä ja
+waikutti siellä sen, ettei hän näyttänyt näkewän eikä kuulewan mitä
+kylällä kuiskaeltiin hänen tulewasta kumppanistaan.
+
+Mökki oli pieni ja halwannäköinen, mutta Jumalan pelko ei häpeä asettua
+huonoonkaan majaan, kun wain sydämen pelto on sen asukkailla hywästi
+muokattu ja ruokottu, että hän saattaa niihin ottaa asumasijansa. Niin
+oli tuossakin mökissä laita; sen asukkaat oliwat hurskaita ihmisiä ja
+kaswattiwat lapsensa Jumalan pelwossa ja ihmisten häwyssä, Sillä jolla
+ei ole jälkimäistä, ei hänellä ole edellistäkään. Mökin isäntäwäki koki
+päiwätyöllään elättää monilukuista lapsijoukkoaan, sillä heillä ei
+ollut muuta maanwiljelystä kuin joku peltotilkku kallion loukeroissa,
+joissa he wiljeliwät perunoita, eikä heidän mökkinsä asema
+tarjonnutkaan edullisempia wiljelysaloja, sillä kowan kosken takamaat
+oliwat kallioisia ja kiwikoita. He tekiwät työtä lastensa ja oman
+toimeentulonsa eduksi, ja mitään erinomaisempaa hätää ei tullut, sillä
+työtä oli kaikin ajoin, jos ei kaikiste niin hyödyllistä ja
+tuottawaakaan.
+
+Waikkei tuo mökin ulkonainen asema eikä sisällinen warallisuuskaan
+ollut mikään loistawa, sillä köyhyys, pienuus ja mataluus pisti niistä
+esille, wallitsi kuitenkin mökin sisällä rauha ja rakkaus, ja sen
+asukkaat tyytyiwät onneensa, eikä kukaan ollut kuullut heidän koskaan
+nurkuwan, että Onnetar oli heille niin wähän suonut ajallista tawaraa.
+Tuosta asukasten sisällisestä rauhasta ja onneensa tyytywäisyydestä
+seurasi itsestään, että mökin huoneitten sisällä ja ulkona wallitsi
+hywä järjestys ja puhtaus, ja heidän lapsensa käwiwät aina puhtaissa ja
+eheissä, waikkakin wäliin paikatuissa waatteissa.
+
+Semmoisessa paikassa yleni ja kaswoi "Mökin Maiju"--joksi häntä
+sanottiin--niinkuin ruusu karussa maassa. Waikkei Onnetar ollut hänelle
+suonut mitään ajallista tawaraa, oli hän suonut sitä enemmän hänelle
+puhtautta, siweyttä, kainoutta ja kauneutta. Kun hän aika=ihmisenä
+ilmestyi kylän nuorikkoin joukkoon, oli hän aina omatekoisissa,
+puhtaissa ja somissa waatteissa. Hiljaisena ja ujona oleskeli hän
+syrjäpuolissa, mutta sieltä hän loisti kuitenkin niinkuin
+purppurareunainen pilwen hattara kesäauringon noustessa tai laskiessa.
+Kylän wäki ei tuosta muuta tiennyt, kuin että se on "Mökin Maiju",
+mutta Koskelan Jaakko kyllä tiesi mihin tyttö wielä kerran kelpaisi,
+jos Jumala sen soisi, waikka se oli wielä salaisena ja kaukaisena
+toiwona hänen sydämessään, sillä eiwät he olleet wielä toisillensa
+mitään ilmoittaneet.
+
+Aika kului, ja itsekullekin asialle tulee kerran päänsä, niinpä
+Koskelan Jaakonkin toiweille.
+
+Kun Jaakon isä huomasi poikansa hywinkin jo olewan siinä iässä, jolloin
+hänen sopisi ruweta kumppania itsellensä walitsemaan, ja että hän pysyi
+aina wain mykkänä ja kylmänä kaikille tarjouksille ja wastaamatta
+kaikille esittelemisille ja huhuille, tuli hän asiasta huolestuneeksi.
+Sentähden kutsui hän Jaakon eräänä päiwänä puheellensa kahden kesken ja
+otti siellä asian esille. Isällä oli pojallensa omasta mielestänsä
+hywin otollinen tarjous, erään rikkaan talon hywämaineinen ja komea
+tytär, joka wielä oli tuowa isot perinnöt tullessaan. Tuon esitti nyt
+isä pojalleen, ennen jo puhuttuaan asiasta neidon iän kanssa.
+
+Mutta saipa isä silloin kuulla kummaa! Tuo ennen niin hiljainen ja
+nöyrä poika teki asialle rohkean käännöksen, siten että hän wähääkään
+ujostelematta sanoi: "Mökin Maiju on minua warten syntynyt, ja jos en
+minä häntä saa omakseni, olen ikäkauteni ilman, sillä minun sydämessäni
+ei ole sijaa kenellekään toiselle."
+
+"Mökin Maiju!" kummaili isä hämmästyksissään ja hänen kaswonsa
+huomattawasti synkistyiwät, sillä luultawasti ei ollut kertaakaan hänen
+ajatuksiinsa astunut, että hänen Jaakkonsa niin matalalle katsoisi.
+
+"Niin, eikä kukaan muu", anoi Jaakko.
+
+"Entäs myötäjäiset?" kysyi isä.
+
+"Tämän maailman rikkaus ei ole werrattawa häneen: hän on enempi niitä",
+sanoi Jaakko jäykästi.
+
+"En tiedä, en minä ole Mökin Maijua huomannut miksikään
+erinomaisemmaksi, ja tunnettu asia on, että hän on köyhä", sanoi isä.
+
+"Eipä kummakaan, ett'ette Maijua ole erinomaiseksi huomanneet, sillä
+teidän walitsemisaikanne on jo ollut aikoja sitten; minun on nyt ja
+minä tiedän waalini toimittaa. Sanoitte että Maiju on köyhä, mutta
+eihän köyhyys ole rikos eikä synti", intteli Jaakko.
+
+"Sinä olet tänäpäiwänä oikein kaunopuhelias", sanoi isä wähän
+närkästyksissään, kun huomasi, että Jaakko seisoi wankemmalla
+perustuksella asiassa kuin hän.
+
+"Suu puhuu sydämen kyllyydestä", sanoi Jaakko.
+
+"Sinä olet aina ollut nöyrä ja tottelewainen poika, mutta nyt sinä olet
+hieman itsepäinen; sinä hylkäät oman onnesi, mutta toiwon, että tulet
+itsekin huomaamaan asian, tarkoin mietittyäsi", sanoi isä ja lähti
+pois.
+
+Waikka tuo isä oli hurskas ja Jumalaa pelkääwäinen mies, oli kuitenkin
+ahneuden synti sillä kerralla niin pimittänyt hänen sielunsa, ettei hän
+pystynyt ollenkaan tutkimaan ihmissydämen jaloutta ja puhtautta eikä
+eroittamaan niitä toisista saastaisista ja likaisista, sillä hänen
+mielessään kuwasteli wain wäärä mammona, joka wietteli hänet eksymään
+pois oikealta totuuden tieltä.
+
+Lähtiessään pois poikansa puheilta, meni isäntä suoraapäätä waimonsa
+tykö jokseenkin kärtytuulella ja puhui hänelle tyytymättömänä, mitenkä
+heidän Jaakkonsa asiat nyt oliwat.
+
+"Eikö sen pahempaa?" sanoi waimo asian kuultuansa. "Sinä olet wäärän
+tawaran himon antanut soaista puhtaan sielusi! Sinä teet hywin wäärin
+siinä, kun menet määrittelemään ihmisen onnea; se on Jumalan kädessä,
+sillä häneltä tulee onni ja onnettomuus. Mökin Maijulla ei ole tosin
+maallisia tawaroita, mutta hänellä on puhdas sielu ja se on enempi
+kaikkia kalleuksia ja rikkauksia, sen olen jo monta kertaa tullut
+hawaitsemaan elämässä. Heitä koko asiasi Jumalan haltuun, Hän toimittaa
+kaikki hywin!"
+
+"Mutta kun hänen nimenä on Mökin Maiju", sanoi isäntä, ainakin
+halweksuen tyttöä nimensä tähden, kun ei woinut kumota waimonsa
+kristillistä ja järjellistä puhetta.
+
+"Ei se tee mitään asiassa. Nyt häntä sanotaan Mökin Maijuksi, mutta
+kohta häntä kunnioitetaan Koskelan miniänä ja myöhemmin emäntänä, kun
+meille kerran tulee wuoro lähteä pois tästä maailmasta. Ja olethan
+unohtanut jo wanhat sananlaskutkin, joita niin usein olet muille
+kertonut, ja olet silloin aina wäittänyt, että ne owat perustetut
+totuuteen, kosk'et muista, 'ettei nimi miestä pilaa, jos ei mies
+nimeä'," sanoi emäntä.
+
+Isäntä ei ollut semmoisia awiokumppaneita, jotka eiwät koskaan kuuntele
+toisen hywiäkään neuwoja, waan itsepintaisesti pitäwät yksin=omaisena
+oikeutenansa päättää ja tehdä aina wain oman mielensä ja päänsä mukaan;
+ei, waan hän oli oppinut tuntemaan, että hänen elämänkumppaninsa oli
+yhtä oikeutettu, yhtä kelwollinen antamaan neuwonsa yhteisissä asioissa
+kuin hän itsekin.
+
+Isäntä taipui nytkin emäntänsä tahdon alle, waikka wähän
+wastahakoisesti, sillä emäntänsä oli puhunut niin perusteellisesti,
+ettei hän woinut hänen sanojansa kumota.
+
+Isäntä ei tunnustanut suoraan emännällensä, että hän oli ollut
+wäärässä, waan sanoi wain: "tehköön kuin tahtoo"--ja meni pois.
+
+Jos isän sydän oli tullut rauhattomaksi poikansa kanssa
+keskustelemisesta, niin Jaakon sydämessä se wasta oikein tuli riehui.
+Hän oli isällensä ilmoittanut sydämensä salaisimmat toiweet, isä ei
+ollut noita toiweita hywäksynyt, ja Jaakko oli ensi kerran eläessään
+wastustanut isänsä tahtoa. Nuo tunteet riehuiwat ristitulena Jaakon
+sydämessä ja ahdistiwat häntä kaikella woimalla. Kumpi oli tehtäwä:
+isääkö totteleminen, wai Mökin Maijulle uskollisna pysyminen? oliwat
+kysymyksiä, jotka saiwat tuon uljaan pojan oikein wapisemaan.
+Taisteltuaan tuota kowaa taistelua huomiseen asti, sai hän asiaansa
+päätöksen, ja hänen nähtiin käwelewän mökkiä kohden. Mökin isäntä
+sattui akkunasta katsoessaan hawaitsemaan Jaakon tulon ja sanoi:
+"mitähän Koskelan Jaakko tänne nyt tulee, eipä häntä ennen ole täällä
+näkynyt?"
+
+Tuon kuultuansa leimahti Maiju tulipunaiseksi, sillä hänen sydämessään
+oli Jaakko jo kauan maannut rakkaana, waikkei hän ollut sitä tohtinut
+itselleenkään oikein ajatella, sitä wähemmän muille sanoa.
+
+Kun Jaakko tuli tuohon pieneen tupaan, kehoitettiin häntä istumaan, ja
+kun Jaakko oli sen tehnyt, kysäsi isäntä, mitä hän on kulkemassa.
+
+"On minulla omituista asiaa ja saattepa nähdä ja kuulla, etten ole
+niinkään ujo kuin luullaan; minä tulin pyytämään Maijua omakseni",
+sanoi Jaakko wähääkään ujostelematta.
+
+Ei salaman isku olisi paremmin waikuttanut hämmästystä mökin
+asukkaisiin, kuin tuo arwaamaton uutinen waikutti. Kaikki tuliwat niin
+hämille, ettei heillä ollut sanaa suuhun tulewaa, ja Maijun täytyi
+tukea itseänsä wieressään olewaan wuoteen patsaaseen, ettei hän olisi
+kumoon horjahtanut. Kun he towin aikaa oliwat olleet tuossa
+hämmästyksen hurmiossa, toipui mökin isäntä ensin ja kysyi: "Mitäs
+isäsi siihen sanoo?"
+
+"Olen isälle esitellyt asiani, mutta hän ei ollut taipuwainen
+tuumilleni", sanoi Jaakko.
+
+"Mutta jos hän tekisi sinut perinnöttömäksi?"
+
+"Entäs sitten?"
+
+"Tulisit sitten yhtä köyhäksi kuin mekin olemme", sanoi mökin isäntä.
+
+"Jos niinkin käypi, niin käyköön! Eläneetpä tekin olette, waikk'ette
+ole rikkaita, olette kunnialla eläneet. Jos wain saan Maijun omakseni,
+niin en pelkää mitään tulewaisuutta, näyttäköön se kuinka mustalta
+tahansa. Mutta tässä me taistelemme köyhyydestä ja rikkaudesta, eikä
+itseltään Maijulta ole kysytty wielä mitään. Sano julki Jumalan ja
+meidän edessämme: tahdotko minun kanssani ruweta jakamaan elämän surut
+ja ilot?" sanoi Jaakko ja käweli Maijun tykö, ojentaen hänelle kätensä.
+
+Maiju ei wastannut mitään, eikä hän olisi woinutkaan, sillä ujouskin
+esti hänet siitä wanhempiensa läsnä ollessa, mutta wastaukseksi laski
+hän pienen ja wapisewan kätensä Jaakon tarjottuun käteen ja jätti sen
+siihen lepäämään, sillä sydän ei nyt sopinut sydäntä wasten ennen
+mainitusta syystä; mutta tuo sydän tuolla powessa, sehän se puhui
+sydämen mykkää tuntehikasta lempi=kieltänsä, jonka Jaakko hywin
+ymmärsi, ja molemmat tunsiwat silloin sydämessään sanomattoman ilon ja
+autuuden.--
+
+"Tulkoon nyt elämässä mitä tulkoon: mutta nyt olen täydellisesti
+onnellinen", anoi Jaakko.
+
+"Mutta kun isäsi saapi tämän tietää, wihastuu hän kowin meille
+kaikille", muistutti mökin isäntä.
+
+"Minun isäni ei ole ollenkaan paha isä, waikka hän tässä asiassa
+ilmoitti tyytymättömyytensä; saattaapa wielä käydä niinkin, että hän
+tulee hywinkin suotuisaksi asiallemme. Mutta tällä hetkellä ei minun
+käy odottaminen mitään, sillä sydämeni on ollut kowin rauhaton. Jääkää
+kaikin Jumalan haltuun, siihen asti kun taas toisemme tapaamme", anoi
+Jaakko ja lähti pois.
+
+Kun hän tuli kotiinsa, oli hän niin iloisen ja tyytywäisen näköinen,
+että wäki oikein kummeksui tuota Jaakon päällekinpäin näkywää
+hilpeyttä, erittäinkin kun hän wiime aikoina oli näyttänyt niin
+alakuloiselta ja surulliselta.
+
+"Mikäs Jaakon on nyt noin iloiseksi tänä päiwänä tehnyt?" sanoi äiti
+hänelle, kun joutuiwat kahdenkesken kamariin.
+
+"Woi äiti-kulta! Minä olen nyt käynyt hakemassa ja pyytämässä itselleni
+morsiamen. Se on kyllä pahasti tehty, kun en ennen teille siitä ole
+puhunut, mutta minä en ole tohtinut. Mutta nyt on sydämeni täynnä
+semmoista onnea ja iloa, että woin teille sen sanoa", wirkkoi Jaakko ja
+tarttui innokkaasti äitiinsä syliksi, lapsen täydellisellä rakkaudella
+ja luottawaisuudella.
+
+"Oietko sitten löytänyt ja saanut itsellesi kumppanin?" kysyi äiti.
+
+"Olen", wastasi Jaakko.
+
+"No mistä ja kenenkä wain?"
+
+"Woi äiti=kulta? Se on, hän on--älkää, äiti=kulta, wihastuko! Isä
+paheni minulle siitä--älkää te pahetko minulle hänen tähtensä! Hän on
+niin hywä--se on Mö----Mökin--Maiju", sanoi Jaakko hätäilewästi.
+
+"Ei isäsikään ole enää sitä wastaan; minä tiedän jo kaikki", sanoi
+äiti.
+
+"Woi äiti=kulta! Wai tiedätte jo! Kuka on sen teille sanonut? Mistä te
+tiedätte, ett'ei isä ole wastaan", hätäili Jaakko, sillä ei hän tiennyt
+mitä ajatella, kun äitinsä tiesi asian ja kaikki tuntui kallistuwan
+hywinpäin.
+
+"Minä olen isäsi kanssa keskustellut asiasta ja minä olen häneen
+waikuttanut; hän antaa sinulle itsellesi täydellisen ehdonwallan tehdä
+kuin tahdot," sanoi äiti.
+
+"Woi, woi kuinka te olette hywä, äiti. Sanoiko isä niin? Onko se tosi?
+En minä tiedä mitä minä ajattelisin ja sanoisin", sanoi Jaakko yhä
+hätäillen.
+
+Samassa tuli isä kamariin.
+
+"Tuossapa tuo isäsi juuri tulee, kysy häneltä itseltään", sanoi äiti.
+
+"Onko se tosi, isä, ettette te ole enää siitä pahoillanne, jos minä
+walitsen itselleni Mökin Maijun awiopuolisokseni? Äiti sanoo teidän jo
+myöntyneen; onko se tosi, isä?"
+
+"Tee siinä asiassa niinkuin itse tahdot", sanoi isä.
+
+"Niin, mutta ettekös ole wihainen minulle ettekä Maijulle?" rukoili
+Jaakko.
+
+"En minä ole kummallekaan wihainen", sanoi isä.
+
+"Kiitos siitä, isä! Woi kuinka minun on nyt hywä olla ja Maijulle tulee
+myös iloinen sanoma. Minun pitää mennä heti hänelle tämä yhteinen
+ilomme ilmoittamaan. Saanko, isä ja äiti, mennä?" pyysi Jaakko
+iloissansa.
+
+"Mene wain!" sanoi isä.
+
+Sen kuultuaan lähti Jaakko täyttä wauhtia juoksemaan mökkiä kohden.
+Mökin asukkaat oliwat hywin mielissään tuosta odottamattomasta
+uutisesta, ja Maiju tunsi nyt waata oikein täydellisen ilon ja rauhan
+sydämessään.
+
+Ensi sunnuntaina, kun pappi luki kuulutuksia, terotti koko seurakunta
+kuuloaan, kun ensimäisessä parikunnan kuulutuksessa oli Koskelan Jaakko
+sulhasena. Waikk'ei siinä wälissä ole sen pitempää aikaa kuin siinä,
+on, ennenkuin morsiankin tietoon tulee, ennätti kumminkin moni kuulija
+itseltänsä kysyä: "olesta waiti, kukapa on morsian?"--Mutta "puh! eihän
+se ollutkaan kuin--Mökin Maiju", arweli moni hätäinen kuulija, kun sai
+kuulla morsiamen nimen, ja moni äiti weti nokkansa sykkyrään,
+osoittaaksensa siten tyytymättömyyttänsä.
+
+Se isäntä, jonka kanssa Koskelan isäntä oli poikansa puolesta tehnyt
+naimiskauppaa, tuli ensimäisen kuulutuksen jälkeen seuraawana päiwänä
+Koskelaan ja kutsui talon isännän heti kahdenkesken kamariin.
+
+"Kuinka tuon meidän asiamme noin käwi?" kysyi wieras isäntä.
+
+"Niinhän se on käynyt."
+
+"Miten? aiotteko minua narrinanne pitää?"
+
+"En ollenkaan."
+
+"Miten te selitätte tämän asian?"
+
+"Se on pian selitetty: minä annoin pojalleni wallan, jonka asia se
+olikin, ja hän walitsi noin, niinkuin tiedätte. Ja tunnustan senkin,
+että olin wäärässä, kun ma sekausin asiaan, jota en ymmärtänyt ja joka
+ei kuulunut ollenkaan minulle. Siinä kaikki."
+
+"Pojan naiminen eikö kuulu isälle ollenkaan? Sepä kummallista! Tuleehan
+wanhemman katsoa lastensa onnea."
+
+"Kylläkai kaikissa muissa, mutta ei tuossa asiassa."
+
+"Miks'ei siinä?"
+
+"Mistä sen tietää milloin siinä katsoo onnea, milloin onnettomuutta?
+Usein on käynyt niin, että kun wanhemmat owat lapsillensa wäkisin
+pakanneet luuloteltua onneansa, owat he sillä tawalla hänen suurimpaan
+onnettomuuteen syösseet."
+
+"Miks'ei sitä tiedä milloin lapsellensa onnea toimittaa: kun on kerran
+rahaa, niin on onneakin, sillä raha kaikki woittaa."
+
+"Wäärin puhuttu! raha ei woita puhdasta omaatuntoa."
+
+"Luulenpa että olette kuunnelleet akkojen saarnoja!"
+
+"Akkojenkin saarnat owat hywiä, kun ne wain owat oikeita".
+
+"Mutta minä tahdon tästä asiasta hywitystä", sanoi wieras uhkaawasti ja
+wähän närkästyksissään.
+
+"Minkälaista hywitystä?"
+
+"Semmoista, että pakotatte poikanne eroamaan tuosta luntusta ja naimaan
+minun tyttäreni, niinkuin puheemme oli."
+
+"Sitä en tee, enkä kykene tekemään, sillä, niinkuin olen sanonut, olen
+antanut wallan pojalleni. Joka kerran on tehty, sen täytyy pysyä, ja
+nyt ei siitä asiasta enää mitään", sanoi Koskelan isäntä.
+
+"Eihän tuo koko otus ole mikään muu kuin Mökin Maiju--kerjäläinen,
+hyi!"
+
+"Hän on saapa meillä leipänsä, ja nyt soisin, että te menisitte!"
+
+"Wai niin! no sitten hywästi!"
+
+"Hywästi!" sanoi Koskelan isäntä, ja niin wieras meni, ja siihen loppui
+se asia.
+
+Muutamien wiikkojen päästä oli Koskelassa isot ja komeat häät,
+joissa Koskelan Jaakko ja Mökin Maiju wihittiin. Pitäjän wanha ja
+kunnian=arwoinen kirkkoherra wihki tuon komean parikunnan ja wihkimisen
+päätettyään piti hän kauniin ja liikuttawan puheen. Hän puhui ihmisen
+onnesta suurimmassakin onnettomuudessa, jonka hän sanoi olewan:
+tyytywäisyyden ja Jumalan tahdon alle antautumisen, mitä Hän wielä
+meidän päällemme laskeekin elämän taisteluissa. Hän puhui kuinka Jumala
+wäliin laskee ristin ja koettelemuksen päällemme juuri silloin, kun
+meidän onnemme näyttää olewan korkeimmallaan, ikäänkuin ylitse
+wuotawana, ja sen hän tekee, osoittaaksensa meille että Hänen
+kädessänsä on kaikki, mitä maan päällä on. Hän osoitti kuinka Jumala
+tekee tuon koettelemisensa siten, että Hän ottaa sen pois, johon meidän
+sydämemme on parahiten kiintynyt ja rakastunut, siten osoittaaksensa
+että häntä itseänsä yksin pitää peljätä ja rakastaa ylitse kaikkea. Ja
+joka tuossa koetuksen pätsissä kestää horjumatta sinne tai tänne,
+hakematta muilta turwaa ja lohdutusta kuin yksin Häneltä, hän on
+kalliimpi kultaa, sillä hän on seisonut koetuksen tulessa ja hänelle on
+tawara tallelle pantu, jota ei koi syö eikä ruoste raiskaa--tawara,
+joka kestää ijankaikkisesti, nimittäin ijankaikkinen elämä.
+
+Liikuttawa oli tuo puhe ja tuntuipa siltä kuin tuon wanhan ja elämässä
+paljon kokeneen miehen puheessa olisi ollut jotain profeetallista.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Waikka Koskelan isäntä ei ollut wiime aikoina enää wastustellut
+poikansa naimista, oli hänen sydämensä kuitenkin kylmä sekä Jaakolle
+että Maijulle, sillä ahneuden synti luopuu hitaasti ihmissydämestä. Hän
+ei osoittanut tuota kylmyyttään kumminkaan kenellekään, sitä wähemmän
+Jaakolle ja Maijulle, ei sanoilla eikä työllä, sillä hän antoi Jumalan
+Hengen nuhteen ja terween järkensä kuitenkin hallita itseänsä, ettei
+tuo kyykäärmeen sikiö woinut puhjeta näkywiin, ja noiden awulla oli hän
+päässyt niin pitkälle sisällistä pahettansa wastaan, että oli woinut
+julkisesti puolustaakin Maijua muiden ilkeitä parjauksia ja
+halweksimisia wastaan, niinkuin olemme jo ennen nähneet. Siis tuo
+isännän sydämen kylmyys poikaansa ja miniäänsä kohtaan ei näkynytkään
+missään muussa kuin että hän oli entistä jörömäisempi, umpimielisempi
+ja hiljaisempi.
+
+Heti häiden jälkeen rupesi Maiju taloudellisiin toimiin käsiksi ja tuo
+käwi häneltä laatuun niin kunnollisesti, että olisi luullut hänen
+hoitaneen isoa taloutta wuosikymmeniä. Missä wain ilmestyi wähänkään
+epäjärjestystä, sen hänen walpas silmänsä oiwalsi, ja pian oli tuo
+epäkohta poistettu ja asia täydessä järjestyksessä. Maiju oli iloinen
+ja hilpeä luonnoltansa, ei hän nyrkähtänyt pienistä wastoinkäymisistä,
+eikä ruwennut niitä paittoamaan, niinkuin monikin tekee, waan antoi
+niiden olla ja mennä menojansa, niinkuin ei olisi mitään tapahtunut.
+Hän wain koki korjata mikä näytti rikkaantuwan. Hän oli yhtä
+ystäwällinen kaikille ihmisille, niin köyhille kuin rikkaillekin, ja
+edellisiä hän säälitteli ja helli kaikella rakkaudella, sillä hänpä
+tuon tarkoin tiesi minkälainen on köyhänä olla, kun oli itsekin
+kaswanut köyhyydessä. Hän rakasti Jaakkoansa wilpittömällä rakkaudella
+ja koki kaikissa olla mieliksi ja kaikissa palwella häntä. Jaakko
+puolestaan nyt wasta oikein waimoansa käsitti, minkälaisen kalliin
+aarteen hän oli saanut, ja tunsi nauttiwansa niin suurta ajallista
+onnea, ett'ei luullut kenelläkään maailmassa olewan sen wertaista.
+
+Heti Maijun Koskelan taloon tultua näytti erinomainen siunaus tulleen
+hänen kanssaan, sillä kaikki menestyi mitä wain yritettiin, eikä
+missään asiassa ilmestynyt pienintäkään wastahakoisuutta. Koskela oli
+kyllä ennestäänkin warakas talo, mutta näyttipä kumminkin siltä kuin
+hywä suojelus=enkeli olisi Mökin Maijun haahmossa tullut sinne.
+
+Wanha emäntä rakasti alusta alkaen miniäänsä ja he oliwat niinkuin yksi
+sielu kaikissa asioissa. Aina kun tuli jotain oudompaa kohtaa eteen,
+kysyi Maiju neuwoa anopiltaan, joka häntä ohjasi niinkuin wanhempi
+lastansa. Ei heillä ollut semmoinen wäli, jonkalaisen olen usein anopin
+ja miniän wälillä nähnyt, joka monesti on niin katkera, että se
+katkeroittaa koko talonwäen mielen, meneepä niinkin pitkälle, että
+suuret ja wankat talot jaetaan moniin osiin, ja ennen niin siiwon ja
+hiljaisen perheen jäsenet saatetaan toistensa wihamiehiksi.
+
+Tuo anopin ja miniän wälinen eripuraisuus syntyy usein siten, ett'ei
+anoppi pidä miniäänsä minkään weroisena, hän kun itse on muka kokenut
+ja oppinut ihminen, joka wielä päälliseksi on paljon waiwaa nähnyt ja
+kaiken tawaran koonnut, ja tuo saamaton, kokematon, oppimaton,
+huoleton, unelias ja laiska ihminen tulee sitten tähän hänen tawaransa
+päälle sitä haaskaamaan ja kuluttamaan, eikä wielä päälliseksi ole
+tuonut tullessaan taloon juuri mitään.--Miniä taas ajattelee: "tuo
+anoppirauha, hän on wanhankansan ihminen eikä ymmärrä nykyisiä tapoja
+eikä asioita. Hän on hoitanut huonosti talouden, mutta nyt tässä täytyy
+järjestyksen muuttua, minä otan häneltä wallan pois ja pyöräytän hänet
+'koukun taa'." Noin ajattelee miniä, josta helposti seuraa se, että kun
+anoppi antaa waikka hywiäkin ja oikeita neuwoja, näkee miniä jo tuossa
+anoppinsa pahuutta: hän wastaa kylmästi ja ylönkatseellisesti ja siitä
+syntyy useinkin sanakiista, joka tawallisesti päättyy suurimmalla
+mielenkatkeruudella ja kahdenpuolisella itkulla. Kun he noin
+kahdenpuolen hawaitsewat toisissaan wain wian, eikä kumpikaan seisahdu
+katsomaan ja tarkastamaan omaa sisällistä tilaansa, menee asia
+tawallisesti siihen, että kumpikin menee puolisollensa itkussa suin
+suurella painolla ja hartaudella kertomaan, kuinka he nyt owat
+joutuneet pääsemättömiin. Anoppi kertoo miehellensä, kuinka heillä on
+kelwoton, pahankurinen ja ilkeä miniä, jonka kanssa on mahdoton
+tulla toimeen. Sentähden olisi sen parempi, jota pikemmin hän
+wieroitettaisiin miehinensä talosta pois, ja niin on tuo koti=pahuus
+saanut sammumaan luonnollisen wanhemman rakkaudenkin omaan lapseen!
+Miniä taas menee huutaen, hoilaten ja wesissä silmin miehensä tykö
+walittamaan hänelle, kuinka waikea hänen on elää ja olla tässä tuon
+anoppi=pahuksen tähden, joka on niin ilkeä ja häijy, ett'ei yksikään
+ihminen woi hänen kanssaan toimeen tulla. Olisi parasta heti erota
+tuommoisesta heittiöstä, joka kaikki häwittää ja haaskaa ja saattaa
+heidätkin aiwan äkkiä lumelle suin. Ja jos ei tuo eroaminen tapahdu
+oikein äkkiä, niin hän kuolee pian, sillä hän ei woi kauemmin kestää
+tätä hellettä ja liekkiä. Oi kuinka monen muutoin onnellisen perheen
+sekä hengellisen että aineellisen onnen on tuo anoppien ja miniöiden
+keskinäinen riita auttamattomasti syössyt hukkaan!--
+
+Wanhassa isännässä sitä wastoin pitkittyi yhä wielä tuo ulkonainen
+kylmyys Maijua kohtaan. Waikka hän jo aikaa oli sydämen pohjasta
+katunut, että oli estellyt poikansa naimahanketta, esti kuitenkin yhä
+wielä ylpeys häntä tunnustamasta erehdystänsä.
+
+Kaatuipa sitten isäntä kowaan tautiin. Yötä päiwää oli Maiju hänen
+wuoteensa wieressä hoitelemassa ja waalimassa, sillä wanha emäntä oli
+nyt niin woimaton, ettei hän jaksanut sitä tehdä, ja palkollisten
+käsiin ei Maiju uskonut sairaan hoitoa. Siinä istui Maiju, milloin
+kohennellen ja pehmitellen wuodetta ja pään=alustaa; milloin pyyhkien
+sairaan polttawalta otsalta pois hikipisaroita, joita tuo luumuurin
+sisällä palawa tuska siihen niin runsaasti ja lakkaamatta ajoi; milloin
+kostutellen hänen kuumeesta pakahtelewaa kieltänsä; milloin taas antaen
+hänelle määrä=ajalla rohtoja, joita lääkärin awulla oli hankittu. Niin
+teki Maiju, eikä hän koskaan nurkunut että hänen piti liian paljon
+nähdä waiwaa, liiaksi walwoa ja että hän sai liiaksi wähän lewätä.
+
+Koskelan isännän tautiwuode tuli pitkälliseksi. Jo ensimäisillä
+wuorokausilla sairastaessaan, mietti hän Maijulta pyytää anteeksi
+entisen wäärän tuomionsa ja hänen talossaolonsa aikana osoittamansa
+kylmän käytöksensä häntä kohtaan, sillä yhä enemmän tuli hän nyt
+tuntemaan miniänsä puhtaan sydämen ja alttiiksi=antawaisuuden. Hän ei
+nähnyt pienintäkään merkkiä miniässään, että tämä olisi wähääkään
+muistellut hänen entisiä tawattomuuksiaan, waan totisella ja
+wilpittömällä rakkaudella oli Maiju alusta alkaen palwellut häntä.
+Mutta kuitenkin häpesi isäntä wielä nytkin nöyryyttää itsensä niin
+paljon miniänsä edessä, ja niin näytti tuo taudin kanssa kamppailewa
+sairas tuossa Maijusta yhtä kylmältä kuin ennenkin, joka suuresti
+huolestutti häntä, waikk'ei yksikään ihminen siitä mitään tiennyt.
+
+Jos Maiju olisi saattanut katsoa tuon sairastawan appi=waarinsa ja
+isäntänsä sydämeen, olisi hän heti huomannut, että siellä ei
+todellakaan ollut enää mitään kylmyyttä eikä wastahakoisuutta, mutta
+siellä oli wain pieni, kowa palleroinen, joka oli tuon hywän tunteen
+edessä, ett'ei se päässyt sieltä ulos tulemaan, ja tuo pallero oli--
+ylpeys,--mutta mistäpä Maiju sen saattoi arwata, sillä: "suu on sydämen
+tulkki."
+
+Isännän tauti koweni kowenemistaan ja hän itse niinkuin muutkin
+pelkäsiwät kuoleman lähestywän. Monta wiikkoa oli Maiju jo istunut tuon
+sairastawan appi=waarinsa tautiwuoteen wieressä, huolimatta omasta
+uupumisestaan ja wäsymisestään, ja huomattawasti oliwat hänen woimansa
+ja terweytensä heikontuneet paljosta walwomisesta ja lewottomuudesta.
+Eräänä kertana oli Maiju nukahtanut istualleen tuolille, sillä luonto
+alkoi woittaa hartaimmatkin tahdon woimat. Isäntä herättyänsä katseli
+sääliwäisesti miniäänsä, joka tuossa wäsymyksestä uupuneena, kuihtuneen
+näköisenä, ikäänkuin surullisesti hymyilewänä, oli waiwuksissa. Isäntä
+tunsi nyt sydämessään selwemmästi kuin koskaan ennen, että tuo
+kuihtuminen, wäsymys ja uupumus oli kaikki tullut aiwan hänen tähtensä,
+ja tuo tunto, tuo tieto teki kipeämpää hänen sydämelleen nyt kuin
+koskaan ennen.
+
+Tällä jalolla tawalla palkitsi Maiju kaiken kylmyyden ja ynseyden, jota
+isäntä hänelle osoitti. Kaikki nuo käsitti sairas nyt täydessä walossa
+ja häntä kauhistutti ajatellessaan, että hänen tuommoisella kowalla
+sydämellä lähimäistään wastaan pitäisi mennä Jumalan eteen, tekemään
+teoistaan tiliä.
+
+Isännän omantunnon tuska oli tullut nyt niin kowaksi, että hän rupesi
+wääntelemään käsiänsä ja walittelemaan itseksensä, ja kuitenkaan ei hän
+tiennyt omantuntonsa päällä lepääwän muuta rikosta kuin sopimattoman
+käytöksensä miniäänsä kohtaan, joka siellä nyt raskaana taakkana
+painoi. Hänen tuntonsa silmät oliwat nyt auenneet, ja auki olewa tunto
+ei rupea eikä jouda peilailemaan rikoksensa hywyyttä, eikä pyydä sitä
+kaunistella ja hywäksi tehdä omilla tuomioillaan ja arwostelemisillaan;
+ei, waan kowilta, raskailta, painawilta tuntuwat ne hänestä, eikä hän
+löydä rauhaa eikä lepoa, ennenkuin hän on saanut sowinnon Jumalan ja
+lähimäistensä kanssa.
+
+"Oi Jumala, minkälainen minä olen ollut!" puhkesi isäntä wiimein
+sanomaan, ja tuo ääni tunkeusi tuolilla nukkuwan Maijun korwiin.
+
+"Woi kun olen nukkunut. Onko teillä mitään puutoksia? Oletteko mitään
+wailla? Olenko kauankin nukkunut?--Jopa se oli paha kun ma nukuin--
+oletteko hywin kipeä?" puhui ja hätäili Maiju, samalla kun hän hyppäsi
+nuolena ylös ja koetteli kouhotella ja parannella sitä ja tätä, ja
+toimia siellä ja täällä, ikäänkuin korwataksensa rikostansa--
+nukkumistaan.
+
+"Sairas minä olen ruumiinikin puolesta, mutta minun sieluni on myös nyt
+sairas, kowin sairas.--Minä olen sinulle, Maiju, ollut kowin paha;
+saatatko minulle antaa anteeksi?" sanoi isäntä wärisewin äänin.
+
+"Woi isäntä, mitä puhutte! Te ette ole ollut paha minulle; ettehän ole
+antanut minulle yhtään pahaa sanaa", sanoi Maiju hätäillen, mutta hänen
+silmäänsä nousi kyynel ja tuo kyynel oli lähtenyt liikkeelle siitä
+kammiosta, joka niin kauan oli toiwonut todellista rakkautta
+saawuttawansa apeltakin--se oli toiwon kyynel.
+
+"Kylmä, tunnoton olen minä ollut sinua kohtaan", nyyhkytti sairas.
+
+"Älkää sanoko niin! minä olen aina saanut paremman kohtelun teiltä kuin
+olen ansainnutkaan. Mikä olen minä että olisin kiittämätön teille?
+Köyhä mökin tyttö, yhtä tyhjä kuin taiwaan lintu, olin minä taloonne
+tullessani, ettekä te kertaakaan ole minua sentähden wielä moittineet.
+Paljon pahemmasti olen minä nähnyt muualla parempiakin miniöitä
+pidettäwän, kuin minä olen. Se teki kyllä sydämelleni kipeää, kun
+kuulin, että olitte naimistamme wastaan köyhyyteni tähden; mutta me
+emme woineet toisin tehdä; pianhan te annoitte Jaakolle myöten, ja minä
+olen kaikki jo aikoja sitten unhottanut. Tosin olen jälkeenpäin ollut
+huomaawinani teissä jotain kylmyyttä ja umpimielisyyttä kohtaani, joka
+on wäliin tahtonut elämääni synkistyttää, mutta en ole antanut niille
+ajatuksille kauaksi sijaa, ja pian ne owat saaneet mennä sinne, josta
+ne owat tulleetkin", sanoi Maiju wähän teeskennellen.
+
+"Sinä olet aina yhtä lempeä, jalo ja puhdassieluinen. Kuule toki mitä
+sanon: wastaan olin minä teidän naimistanne, ja niinkuin sanoit--
+köyhyytesi tähden! Sillä ahneuden synti oli saanut sijan sydämessäni.
+Waimoni selitysten tähden tulin kuitenkin Jumalan sanan walossa pian
+huomaamaan mielipiteeni asiassa wääräksi, ja siitä tuo myöntymiseni.
+Mutta kun synti kerran saapi sijansa ihmisen sydämessä, ei se sieltä
+hewin lähde. Minä kyllä ymmärsin, että olin wäärässä, mutta en saanut
+wieroitetuksi pois mielestäni sitä ajatusta, että sinä olet köyhä ja
+ettei olisi yhtään haitaksi, jos miniämme olisi rikkaampi; siitä tuo
+kylmyyteni. Tuo kaikki on jo itsestänsä hywin pahaa, mutta suurin paha
+on se, kun niin kauan olen jo hawainnut sinun puhtautesi, kainoutesi,
+rakkautesi ja alttiiksi=antawaisuutesi kaikkiakin ihmisiä, mutta
+erittäin meitä kohtaan. Olen myös hawainnut sen, ettei mikään
+maailmallinen kirkkaus ja loisto ole sinun wertaisesi, ja kuitenkaan en
+ole jaksanut niin paljon nöyrtyä, että olisin tunnustanut sinulle oman
+pahuuteni ja kelwottomuuteni ja sinun hywyytesi! Oi jospa olisin sen
+tehnyt heti, kun asia selkeni, olisi tuntoni nyt paljon rauhallisempi
+ja lewollisempi--rakas miniäni! anna minulle kaikki anteeksi!" rukoili
+sairas.
+
+"Sen teen mielelläni. Oi kuinka paljon woisin teille anteeksi antaa,
+mutta sitä tehtäwää en ole luullut itselläni olewankaan, sillä
+sydämessäni ei ole ollut mitään tunnetta teitä wastaan. Mutta onhan
+hywä, että olemme näin awanneet sydämemme toisillemme, sittenhän kaikki
+warjot ja pimenteet katoawat meiltä--eikö niin, rakas appeni? te ette
+saa kuolla, ja minä toiwon että Jumala lahjoittaa teidät wielä meille.
+--hywä on minun ollut olla tähänkin asti talossanne, mutta wasta minun
+on oikein hywä olla, sen tunnen nyt, sillä sydämessäni tunnen
+sanomatonta iloa ja rauhaa", sanoi Maiju ja tarttui taudista laihtuneen
+appi=waarinsa kaulaan kiinni.
+
+He purskahtiwat molemmat itkuun ja siinä he hywän aikaa antoiwat
+kyyneleittensä walua, mutta nuo kyyneleet eiwät tulleet mielen
+katkeruudesta, waan ne wuotiwat anteeksi=anowasta ja anteeksi=antawasta
+sydämestä, ja molemmat tunsiwat itsensä lohdutetuiksi.
+
+Ihme kumma! Waikka isännän tauti oli niin kowa, että kaikki luuliwat
+hänen kuolewan, rupesi hän kaikkien ihmeeksi paranemaan tuon tapauksen
+perästä, kun hän miniällensä sydämensä awasi. Paraneminen käwi
+kuitenkin hywin hitaasti ja Maiju hoiti häntä edelleenkin yhtä suurella
+huolella.
+
+Nyt wasta, kun isännän sydän näin oli pehmennyt Jumalan käden kautta,
+palasi taloon entinen rauha ja rakkaus. Oi kuinka iloiselta ja
+hauskalta tuntui nyt elämä kaikille talon asukkaille! Kadonnut oli nyt
+isännältä kylmyys, salaperäisyys ja umpimielisyys, ja kadonnut oli myös
+Maijulta se luulo, että isäntä oli tuommoinen hänen tähtensä. Ei
+kenelläkään heistä ollut nyt mitään semmoista, jota olisi tarwinnut
+toisiltaan salata, jonkatähden olisi tarwinnut olla umpimielinen ja
+jonkatähden olisi tarwinnut ajatella toisesta jotain pahaa--niin ei
+enää asiat olleet, waan kaikin he wapaasti awasiwat toisillensa
+sydämensä ja heidän oli niin hywä olla. He iloitsiwat kaikki isännän
+paranemisesta, jolle oli suureksi awuksi se, että hän oli saawuttanut
+rauhan omalletunnollensa, ja hän tunsi nyt itsensä niin iloiseksi ja
+keweäksi kuin lapsi.
+
+
+Niinkuin lukija jo tietää, oli Koskelan talo eräässä Pohjannaan
+waltawassa joessa olewan jyrkän kosken rannalla. Talo oli rakennettu
+aiwan liki kosken törmää, sillä tulwat eiwät hätyyttäneet koskaan taloa
+siinä. Koski kun oli jyrkkä ja kiiwas, eiwät jääpadot joutuneet siihen
+usein seisahtumaan ja nostamaan wettä yli ahteiden. Aiwan asuinhuoneen
+takana, kosken rannalla oli Koskelan jauhomylly. Kewät oli. Ilmat
+oliwat jo siksi kewäiset, että wesi oli sulattanut myllyn jäistä
+wapaaksi, jonkatähden siinä oli ruwettu käyttämään jauhoja talouden
+tarpeeksi. Mutta sitten ilmat tuliwat jälleen kylmiksi, niin että jo
+juoksewat wedet jäätyiwät aiwan kuin talwisydännä; ja hewosilla
+ruwettiin jälleen ajamaan jo kehnoiksi tulleita jäitä, ja niin jäi taas
+Koskelankin myllyn käyttö siihen.
+
+Kewään tulo näytti wiiwähtäwän nyt, niinkuin monesti muulloinkin
+Pohjanmaalla. Kaikki kylän miehet meniwät halkometsään ja niin meni
+Koskelan Jaakkokin päiwämiesten ja renkien kanssa oikein koko
+wiikkokaudeksi halkoja hakkaamaan. Koskelaan ei jäänyt muuta wäkeä
+kotiin kuin wanha isäntäwäki, Maiju, piiat sekä lapset.
+
+Puoliwiikon paikoissa muuttuiwat sitten ilmat yht'äkkiä kesäisen
+lämpimiksi. Lumi alkoi sulaa aika wauhtia ja ojat, purot ja wiemärit
+alkoiwat ensin liristä, sitten juosta, ja pian oliwat ne paisuneet
+tulwillensa, ruweten yksissä neuwoin tuhansista suista yht'aikaa
+holwaamaan wettä jokeen.
+
+"Nyt tulee iso tulwa, mitenkähän meidän myllynkin käynee?" arweli
+isäntä, sillä hänellä oli wuosia päässä, ja hän oli oppinut tuntemaan
+tulwan waikutukset semmoisina wuosina kuin nytkin oli.
+
+Joki paisuikin niin äkkiä tulwillensa, että se kolmessa wuorokaudessa
+kohosi äyrästensä yli.
+
+Toimellisen nuoren emännän mieleen juohtui nyt myllyssä olewat
+käytteet, joita siellä oli wielä edelliseltä käyttöajalta useampia
+tynnyreitä. Mylly oli siksi ulohtaalla törmästä, että törmältä myllyn
+owelle oli useampia syliä pitkistä hirsistä tehty porras, jota myöten
+myllyyn kuljettiin. Maiju haki myllyn awaimen, meni myllyyn ja alkoi
+kantaa säkin toisensa perästä aittaan. Mutta joka silmänräpäys oli
+kallis, sillä wesi ulettui jo hirsiportaisiin asti, waikka ne oliwat
+kyllä korkealla, ja hirmuisia jää=lohkareita alkoi kirpoilla ylempänä
+olewasta suwanteesta irti, jotka sitten hirmuista wauhtia kiitiwät
+koskea alas. Koskista oli jo ennen jäät menneet kosken alla olewan
+suwanteen niskaan, jossa ne kokoutuiwat kauheiksi jää=padoiksi.
+Koskelan talon kohdalla olewan kosken päällä olewa suwanto oli lyhyt ja
+sen niskaan oli myös kokoutunut hirmuinen jää=pato, joka yllytti weden
+ylipuolellansa tawattoman korkealle ja painoi kowasti edessään olewaa
+jääpatoa; ainoastaan koskien wälissä olewan suwanteen jää näytti wielä
+hetkisen woiwan wastustaa tuota hirmuista woimaa, mutta nyt sekin jo
+lohkeili kappale kappaleelta yliwoiman alla, ja wäliin wapisi koko
+suwanteen jää, niinkuin haawan lehti, tuon ruskeen ja paukkeen tähden,
+jota jää=pato piti tuolla ylempänä. Tulwa näytti ikäänkuin
+wihoittelewan, kun tuo itsepintainen suwanne rohkeni wastustella sen
+hurjaa ja raiwokasta wauhtia.--
+
+Niin, niin, kestä wielä hetkinen, suwanto, ja taistele niin paljon
+wastaan kuin suinkin woit, sillä taistelusi on ainakin tällä kerralla
+jalo: apua, hywää tuottaisi se ihmiskunnalle--mutta woi! et sinä jaksa,
+et sinä woi kauan taistella, sillä mahtawa, wäkewä, woimakas joukko
+uhkaa murtaa sinut joka silmänräpäys ja syöstä sinut tuohon jyrkkään,
+kiehuwaan koskeen, ja silloin olet menewä tuhansiksi kappaleiksi,
+silloin et enää kykene taistelemaan, waan sinun täytyy lyöttäytyä
+hurjain walloittajiesi joukkoon, tekemään samaa mitä hekin tekewät.
+
+Nyt oli wain yksi jywäsäkki enää myllyssä, sillä Maiju oli kaikki muut
+jo sieltä kantanut aittaan. Wielä seisoi suwanne jäykkänä jää=padon
+edessä. Wielä seisoi mylly paikoillaan, waikka wettä oli ylemmäksi
+puoliseiniä. Wielä oliwat törmältä myllyyn wiewät hirsiportaat
+paikoillaan, waikka wesi meni jo toisesta päästä niiden ylitse. Maiju
+walmistelihe wiimeistä säkkiä noutamaan myllystä.
+
+Talon wanha ja woimaton isäntä ei ollut tiennyt nuoren emännän toimista
+mitään, mutta häntäkin huolestutti tulwan äkkinäinen kohoaminen ja hän
+katsahti akkunasta joelle päin. Hämmästyen huomasi hän weden olewan
+tawattoman korkealla. Waikka hän oli woimaton, köntti hän kuitenkin
+kosken rannalle, jossa hän kauhulla näki, että suuri waara oli kylän
+asukkailla tarjona. Samalla tuli siihen Maijukin.
+
+"Nyt menee mylly ja sen sisällä olewat käytteet", sanoi ukko
+huolehtien.
+
+"Minä olen kantanut käytteet aittaan niin wähäksi ett'ei siellä ole
+enää kuin yksi säkki", sanoi Maiju.
+
+"Wai niin! Sinä olet joka paikassa ja asiassa toimellinen. Kiitos
+siitä! Jumala sinua siunatkoon! Menköön wiimeinen säkki myllyn kanssa,
+sitä ei enää woi pelastaa", sanoi ukko, hywästellen miniän urhollista
+työtä.
+
+"Miksi heittäisimme jywäsäkin myllyn kanssa menemään? Wielä seisoo
+suwanne, wielä seisowat mylly ja portaat," sanoi Maiju ja ennenkuin
+ukko ennätti mitään wastata, oli Maiju jo juossut portaita myöten
+myllyyn! Hän sieppasi jywäsäkin selkäänsä ja kiirehti sen kanssa
+takaisin.
+
+Mutta samassa kun hän pääsi törmälle, kuuli hän appi=waarinsa päästäwän
+sydäntä särkewän äänen ja samassa kuuli hän takaansa pikku Kallen,
+kuudennella wuodella olewan poikansa, lapsellisen äänen huutawan:
+"äiti!"
+
+Maiju pyörähti katsomaan koskeen päin, ja säkki putosi omin waltoinsa
+hänen seljästänsä. Mitä näki hän nyt? Poika oli äidin perästä
+huomaamatta myös juossut myllyyn ja juuri kun äiti oli säkkinensä
+päässyt törmälle, tuli iso jäälohkare ja pyyhkäsi myllyyn wiewät
+hirsi=portaat pois niin keweästi kuin olisi siinä ollut wain joku oljen
+korsi tiellä. Myllyn ja törmän wäliin oli nyt syntynyt noin kuutta tai
+seitsemää syltä leweä kuohuwa aukio, josta näytti olewan mahdoton
+päästä yli.
+
+"Herra Jesus! Lapseni!" huudahti Maiju hädissänsä.
+
+"Lapsi, lapsi! Kalle, Kalle!" huudahteli wanhus ja wäänteli
+epätoiwoissaan ja neuwotonna käsiänsä.
+
+"Äiti, äiti!" hoki poika, seisoen myllyn owella, itsekin jo käsittäen
+waaransa suuruuden.
+
+Joka silmänräpäys oli nyt kallis. Jo rusahteli ja paukahteli kosken
+päällä olewan suwanteen jää ja palanen palasen perästä lohkesi siitä
+irti ja syöksyi koskeen. Jo oli koko tuo suwanteen päällä olewa pato
+liikkeellä ja hirmuisessa tanssissa kiitiwät jäät, toistensa siwuitse,
+toisiansa wastaan, toistensa ylitse ja alatse ja toistensa kanssa
+peräkanaa, hurjassa kilwassa--mutta wielä teki suwanteen jää
+wastarintaa tuolle hirmuiselle woimalle, wielä se jaksoi estää tuon
+wihastuneelta näyttäwän jää=padon wauhtia, wielä seisoi mylly. Myllyn
+owen reiällä seisoi pieni poika ja hoki ehtimiseen: "äiti, äiti!"
+Äidiltä oli hän ennenkin oppinut awun saamaan; äiti oli jo niin monta
+kertaa päästänyt hänet suuresta hädästä ja waarasta; ei missään hän
+ollut wielä löytänyt äidin wertaa ja hänelle hän lähetti nytkin nuo
+lyhyet, mutta paljon sisältäwät, paljon luottamusta osoittawat ja
+rukoilewat sanat. Meniwätkö ne sanat hukkaan tuona hirmuisena
+kauhistuksen ja hädän hetkenä? Ei, eiwät ne menneet hukkaan, sillä
+törmällä seisoi olento, jonka sydämeen käwi kipeästi kuin puukon
+pistokset nuo pojan suusta tulleet huudot, olento, joka rakasti tuota
+hädässä olewaa lasta niin suurella rakkaudella, ettei kaiken maailman
+rakkautta woi siihen werrata,--äidin rakkaudella.
+
+Silmänräpäyksen seisoi Maiju neuwotonna tuossa hirmuisessa tilassa,
+mutta pian hän selkeni. Pian hätä ja waara pakotti hätääntyneen äidin
+keksimään neuwoja lapsen pelastamiseksi. Salaman nopeudella juoksi hän
+tupaan, palasi sieltä takaisin yhtä nopeasti; hänen seurassaan tuli
+myös muu talon wäki, joka ei tähän asti wielä ollut tietänyt mitään
+waarasta. Hän toi pitkän köyden, jonka oli tuwasta siwaltanut. Sen
+kanssa riensi hän nyt kosken rannalle ja silmänräpäyksessä oli hän
+solmennut kiwenmukulan toiseen päähän.
+
+"Mene pois, Kalle, owen reiältä, minä paiskaan tämän köyden owen
+reiästä sisään: ota sinä köysi kiinni ja sido se lujasti ympärillesi,
+niin me wedämme sinut köydellä maalle!" kehoitti hätäilewä äiti
+waaran=alaista lastansa, ja hänen silmänsä loistiwat ikäänkuin
+woitollisina.
+
+Silloin kuului myllyn owelta pieni, heikko, epätoiwoinen ääni: "woi, en
+minä, äiti, osaa----".
+
+"Herra Jumala! eihän lapsi kykene itseänsä tarpeeksi lujaan sitomaan ja
+silloin hän warmaan joutuisi koskeen", sanoi äiti ja taasen hän juoksi
+tupaa kohden. Pian tuli hän sieltä taas takaisin ja hänellä oli nyt
+mukanaan suuri rautainen kiwi=koukku.
+
+Wielä seisoi suwanne, wielä wastusteli se jääpadon kulkua alas koskeen,
+waikka se näkyi jo wapisewan joka paikasta. Näyttipä siltä kuin tuo
+suwanne olisi ymmärtänyt kosken rannalla olijain sisällisen tuskan ja
+taistellut heidän puolestansa noin itsepintaisesti. Wielä seisoi
+myllykin, mutta wielä seisoi poikakin myllyn owella, ja jos ei hän
+tullut oikein pian pelastetuksi, niin hän warmaankin oli joutuwa
+onnettoman kuoleman uhriksi, sillä suwanto ei woinut ijankaikkisesti
+taistella yliwoimaa wastaan.
+
+Silmänräpäyksessä oli Maiju solmennut tuomansa kiwikoukun renkaastansa
+köyden toiseen päähän kiinni.
+
+"Ota, Kalle, tämä koukku kiinni, kun minä nakkaan sen köyden kanssa
+owen reiästä sisälle, ja pane koukku myllyn kiwen silmään ja istu itse
+koukun päälle, ettei se kirpoa siitä irti!" toimitti taas äiti
+pojalleen. Samassa hän heilutteli koukkua ja paiskasi sen sitten myllyn
+owen reikää kohden, mutta woi! ei koukku lentänytkään määräpaikkaansa
+asti, waan putosi--koskeen. Pian weti äiti köytensä ja koukkunsa
+takaisin ja uudella innolla, uudella onnella paiskasi hän sen taas owea
+kohden ja--kiitos Jumalan! koukku lensi owen reiästä myllyn sisälle ja
+pieni Kalle sai sen heti kiinni, wei koukun kiwen silmään ja istui itse
+päälle, niinkuin oli neuwottu.
+
+"Mitä nyt aiot tehdä?" kysyi ukko hätäisesti.
+
+"Pelastaa lapseni".
+
+"Mitenkä?"
+
+"Te rannalla olijat kaikin lujasti pidätte maalla olewasta köyden
+päästä kiinni. Minä wedän köyttä myöten itseni myllyyn, sidon
+köydenpään pojan ympärille ja te wedätte sitten hänet maalle".
+
+"Mitenkäs itse sieltä pois pääset?"
+
+"Mitäpä siitä, jos sinne jäisinkin, kun poika wain tulee pelastetuksi.
+Olen kuitenkin kokenut warata sitäkin asiaa, sillä wyölleni olen
+käärinyt toisen hienomman rihman, jonka aion sitoa pojassa olewaan
+köydenpäähän kiinni. Sitten kun poika on maalla päästetty köydestä
+irti, solmiatte te tuon paksun köyden tähän hienoon rihmaan taas
+kiinni, jolla minä lapan paksumman köyden takaisin myllyyn, sidon sen
+pään ympärilleni ja, jos on aikaa, wedätte sitten minutkin maalle",
+selitti tuo urhokas ja rakastawa äiti.
+
+"Älä Jumalan tähden uskalla itseäsi niin waaralliseen retkeen, henkesi
+joutuu waaraan", sanoi ukko.--"Te hukutte!" huusiwat mummo, piiat ja
+lapset yhteen ääneen.
+
+"Lapseni, woi minun lapseni!" huusi äiti tuskissansa. "Ottakaa köyteen
+kiinni!"
+
+"Suwanto näyttää pettäwän, älä lähde, heitetään pojan pelastus Jumalan
+haltuun!" pyyteli wanhus.
+
+"Lapseni!" huudahti sydämen kiwusta wapisewa äiti, ja heti kun toiset
+ottiwat köyden päästä kiinni, antoi hän waate päällä itsensä kuohuwan
+kosken waltaan ja alkoi köyttä myöten wetää itseänsä myllyn owea
+kohden. Hän pääsi onnellisesti myllyn sisälle ja waikka oli niin tärkki
+ja kallis hetki, kaappasi hän pelosta wapisewan poikansa syliinsä,
+painoi hätäisen suutelon hänen kaswoilleen, ja tuo suutelo oli kaikkein
+suurimman, jaloimman ja puhtaimman maailmallisen rakastajan, sillä se
+oli--äidin suutelo.
+
+Samassa kun hän poikaansa syleili ja suuteli, oli hän jo päästänyt
+kiwikoukun irti köyden päästä ja sitonut sen poikansa ympärille. Nyt
+hän wei häntä jo owen reiälle ja komensi: "wetäkää!" Samassa heitti hän
+poikansa kuohuwaan koskeen, ja maalla olijat alkoiwat wetää häntä
+kiiruusti maalle.
+
+Mutta samassa sortuikin suwanteen jää yliwoiman alle. Nyt ei seisonut
+enää suwanteen niskassa olewa jääpato, sillä se oli saanut nyt
+loistawan woiton tuosta uppiniskaisesta ja itsepintaisesta
+wastustajastaan--suwanteesta, joka nyt hurjaa wauhtia pakeni pois
+hirmuisen walloittajansa edestä, ja yhtä hirmuista wauhtia lähti
+jääpatokin sitä takaa ajamaan.--Wielä seisoi kuitenkin mylly ja wielä
+seisoi myllyn owella ihmisolento, mutta toisenlainen ja toisenlaisilla
+tunteilla kuin hän, jonka siinä wiimeksi näimme. Edellinen oli lapsi,
+joka kuolon pelosta wapisewana toiwoi pelastusta; jälkimäinen oli äiti,
+joka ilosta sykkiwin sydämin katseli poikansa pelastusta, ja kas nyt!
+nyt lapsi oli maalla.--Hän ei joutanut katsomaan eikä ajattelemaan omaa
+waaraansa, joka nopeasti läheni häntä; sillä olihan nyt pelastettu
+hänen lapsensa, jota hän oli tuon rakastawan sydämensä alla kantanut,
+jonka eduksi hän oli niin monta unetonta yötä walwonut; ja tuo pelastus
+oli tapahtunut hänen kauttansa, siinä kylläksi. Tuo tieto, tuo tunne se
+hänen sydäntensä teki niin iloiseksi ja rauhalliseksi niinkin
+waaran=alaisessa paikassa, jossa hän nyt oli, mutta tuon rauhan, tuon
+ilon woipi käsittää waarankin hetkenä ainoastaan--äidin sydän.
+
+"Kiitos Jumalan! Lapseni on pelastettu!" huusi äiti kosken kuohujen
+läpi, kun näki että poika saatiin maalle.
+
+Jäät jo tulla huikasiwat aika kyytiä koskea alas ja usein ne jo
+nyrmiwät myllyä, mutta wankin jääpato ei ollut wielä ehtinyt myllylle
+asti. Juuri nyt weti äiti hienommalla nuoralla paksumpaa köyttä
+myllyyn, sitoakseen itsensä siihen, jolla hänet olisi sitten wedetty
+maalle; mutta kun hän oli juuri alkanut tuon työnsä, ehti pää=jääpato
+myllyn kohdalle. Yhdellä nyhjäyksellä paiskasi se myllyn pois
+paikoiltaan ja äidin täytyi heittää köydestä irti, sillä mahdotonta oli
+hänen ponnistella luonnon woimia wastaan. Niin oli häneltä mennyt
+wiimeinen pelastuksen toiwo.
+
+Osa jääpadosta oli pysähtynyt myllyä ylempänä olewan niemekkeen ja
+myllyä warten jäiden suojaksi tehdyn kirmun päälle, jonkatähden sen
+suojaan oli syntynyt jonkunlainen koste eli tyyni kohta; siksi ei mylly
+suoraa päätä lähtenyt koskea alas huilaamaan. Toimellinen waimo ei
+kadottanut hetkeksikään järkeänsä, waikka hänen silmäinsä edessä oli
+kuolema; neron loiste oli kaikissa hänen toimissaan wiimeiseen asti--
+hän murti sukkelasti myllyn wesikaton ja nousi tekemästään aukosta
+myllyn harjalle.
+
+Ei yksikään kuoleman=alainen woi kuwailla sitä hämmästystä, tuskaa
+ja hätää, mikä rannalla olijoilla oli Maijun tähden. "Woi, woi!
+Äiti, äiti, rakas äiti!" huusiwat, woiwottiwat ja itkiwät lapset
+katkeamatta.--
+
+"Herra Jesus!--woi Maiju raukkaa!" waikeroitsiwat wanhukset ja
+wäänteliwät käsiänsä epätoiwoissaan. "Rakas emäntä, woi, meidän hywää
+emäntää!" huusiwat piiat lakkaamatta itkunsa seasta; ainoa lewollinen
+henkilö läsnä olewista oli--Maiju, joka wielä myllyn harjallakin
+ollessaan kohotetuin käsin kiitteli kaikuwalla äänellä Jumalaa lapsensa
+pelastuksesta ja koki rannalla olewille hätääntyneille sydämille jaella
+lohdutuksen sanoja. Hänen omallatunnollansa ei ollut mitään painoa,
+sillä hän oli sowinnossa sekä Jumalan että ihmisten kanssa, ja hän
+tunsi sydämessään, että hän oli kokenut täyttää parhaan wointinsa
+mukaan elämänsä kalliita welwollisuuksia äitinä ja kansalaisena,
+ja tuon wiimeisen työn, jonka hän teki lapsensa hywäksi, tunsi
+hän sydämessään kalleimmaksi ja pyhimmäksi welwollisuutensa
+täyttämiseksi koko elämässään, sillä hän oli pelastanut lapsensa
+omalla--hengellänsä! Saattaako mitään jalompaa maailmassa ollakaan?
+Mutta tuota jaloutta ei kykene kaikki äiditkään osoittamaan, sillä
+siihen tarwitaan todellinen--äidin rakkaus.----
+
+Kylän miehet halko=metsässä huomasiwat, että lumi suli äkkiä ja että
+wettä ilmestyi mahdottoman paljon maille. Tuon hawaintonsa johdosta
+rupesiwat he aawistamaan, että kylässä on paha hätä tulwan tähden. He
+tiesiwät, että kylässä ei ollut monta miestä kotona, kun melkein kaikki
+oliwat metsässä; sentähden kiirehtiwät he nyt koteihinsa, katsomaan
+miten siellä asiat owat.
+
+Tuota kotiin lähtöä oli Koskelan Jaakko kaikkein innokkain
+esittelemään, sillä hän oli wiime yönä nähnyt niin kummallista unta,
+joka teki hänet kowin lewottomaksi ja rauhattomaksi.
+
+Hän ei ollut ylimalkaan mikään unien uskoja; mutta kummallinen waiwa ja
+pelko nyt ahdisti häntä, niin ettei hän saanut rauhaa missään.
+Senpätähden Jaakko hartaasti esitteli muille miehille, että
+lähdettäisiin kylään heti katsomaan miten tiellä asiat owat.
+
+Jaakon tullessa kotiin oli juuri se hetki, jolloin jäitten woiman
+kautta paikoiltaan pois surwaistu mylly oli tuokioksi pysähtynyt niemen
+ja myllyn kirmun päälle jääneiden jäiden tekemään kosteeseen. Heti kun
+hän tuli kosken rannalle, näki hän kauhistuksella mitenkä asiat oliwat.
+Hän näki rannalla olewan talonwäkensä kauheassa hädässä ja tuskassa.
+Hän näki oman rakkaan waimonsa istuwan myllyn harjalla, kuohuwassa
+koskessa, ja joka hetki saattoi tuo puoliksi jo särkynyt mylly raueta.
+Kauhea tuska ja hätä walloitti Jaakon, kun hän kaiken tuon käsitti.
+"Maiju, Maiju! Woi minun rakas Maijuni, miten olet tuonne joutunut?
+Miten woin sinut pelastaa?" Wene! Sitä ei ollut täällä ikänä ollut;
+kosken rannalla oli se tarpeeton; puolta wirstaa likempänä ei semmoista
+ollut. Lautta! turha sekin, ei semmoista ennättänyt laittaa, sillä
+wiimeiset osat jääpadosta näyttiwät tuossa paikassa tulewan alas. "Woi,
+woi rakas waimoni!" hätäili tuskissansa Jaakko.
+
+"Kiitos Jumalan! että wielä sinut näin, että wielä saan sanoa sinulle
+wiimeiset jää=hywästini!--Kauan ei ole enää aikaa. Kiitos, Jaakko,
+kaikesta rakkaudesta ja hywyydestäsi, jota alati olet minulle
+osoittanut. Walwo lastemme kaswatusta ja kaswata heitä Jumalan
+pelwossa!--Kiitos isännälle ja mummolle, jotka olette olleet minulle
+toinen isä ja äiti ja aina minua rakkaudella kohdelleet. Kiitos
+kaikille! sillä kaikki owat olleet minulle niin hywiä.--Älkää itkekö,
+lapset, niin paljon! Totelkaa isäänne, waaria ja mummoa ja tulkaa
+kaikki hywiksi ihmisiksi!--Hywästi, Jaakko! Hywästi kaikki... Jumala
+armahtakoon!"--Nyt tuli wiimeinen ja wäkewin jääpato, sysäsi niemen ja
+kirmun päällä olewat jäät pois edestään ja töytäsi myllyn liikkeelle,
+joka nyt hajosi altapäin, niin ettei jäänyt kehilleen enää muuta kuin
+pääty kattoineen, jonka päällä äiti istui, ja niin meni tuo jalo
+rakastaja jäiden seassa hirmuista wauhtia pienen ja kehnon turwansa
+päällä kuohuwaa koskea alas!----"Hywästi Jaakko!" kuultiin hänen wielä
+kerran huutawan kosken kowan pauhun seasta. Pian oli tuo huono alus
+särkynyt kosken ja jäiden kowissa hyrskyissä, niin ettei siinä enää
+näkynyt muuta kuin muutamia puun sirpaleita, jotka siellä täällä
+paikkaroihtiwat jäiden seassa, ja sinne katosi--hellä äitikin--Maiju--
+Mökin Maiju!
+
+En huoli ruwetakaan kuwaamaan sitä tuskaa ja kauhua, jonka tuo näkö
+waikutti rannalla olijoihin, sillä siihen olen liian heikko. Jaakko oli
+epätoiwossaan wiimeiseltä ruwennut repimään wanhan, lähellä olewan
+saunan seiniä, ikäänkuin tehdäksensä lauttaa, jolla hän pelastaisi
+rakkaimpansa, mitä hänellä maailmassa oli; mutta kun hän näki tuon
+suuren murhenäytelmän wiimeisen kohtauksen--pyörtyi hän.--Muut rannalla
+olijat eiwät kyenneet mitään tekemään eiwätkä toimimaan--ei, mutta se
+lause ei tullut nyt oikein, sillä olipa heilläkin semmoista tehtäwää,
+jota he kykeniwät kyllä tekemään,--itkeä, tyrskyä, walittaa, woiwottaa,
+käsiänsä wäännellä, se heidän työnsä oli nyt, mutta ei yhtään sanaa
+yksikään heistä kyennyt puhumaan toisillensa, niin särkyneet oliwat
+heidän sydämensä.
+
+Kauan eiwät he saaneet tuollakaan tawalla tyhjentää ahdistettua
+sydäntänsä, sillä Jaakon tila rupesi heitä huolestuttamaan. Jaakon äiti
+wiittasi mykkänä, silmät täynnä kyyneleitä, niin paljon kadottanutta
+onnetonta poikaansa kohden, ja kaikki läsnä olijat ymmärsiwät hywin
+tuon sydämen sanattoman kehoituksen. He kerääntyiwät kaikin tuon wähän
+aikaa, mutta paljon kärsineen lesken ympärille ja kantoiwat hänet
+herwotonna kamariinsa ja laskiwat wuoteelle. Pitkällisten ja monien
+kokeiden kautta saatiin Jaakko jälleen tointumaan, mutta toinnuttuaan
+tuntui hän olewan--sekawamielinen; sydän oli liian äkkiä saanut liian
+raskaan kuorman.
+
+Jaakko waipui nyt pitkälliseen tautiwuoteeseen ja hän houraili
+myötäänsä. Mutta tarkalla hoidolla rupesi hän wiimein wähitellen
+toipumaan, ja sitä myöten kun hänen ruumiillinen terweytensä parani,
+wahwistui hänen ymmärryksensäkin, jonka puolesta hän ajan=oloon tuli
+entisellensä.
+
+Paljon surua tuotti Koskelan nuoren emännän tapaturmainen kuolema koko
+kylään, sillä hän oli ollut rakas kaikille, niin köyhille kuin
+rikkaillekin. Paljoa suurempi oli suru Koskelan talossa, jossa niinkin
+monta wuotta oli jo nautittu tuon lempeän sydämen hedelmiä. Hän oli
+ollut heille kaikki kaikessa: lohdutus surussa, ilo itkussa, apu
+hädässä, kunnia häpeässä, tosi walheessa, hupi ikäwässä, wirwoitus
+wäsyssä, lääke sairastaessa, lämmin wilussa, näkö pimeässä, rakkaus
+wihassa, sowinto riidassa, anteeksi=antamus rikoksissa, tie eksyksissä,
+kärsimys wääryydessä, hywän suopuus wainossa, malttawuus kiukussa.
+
+Maijun ruumista ei yritettykään hakea, sillä mahdoton olisi sitä ollut
+löytää suunnattoman paljon weden tähden. Kun wesi wäheni ja lämpeni,
+nousiwat Maijun maalliset jäännökset weden päälle kosken alla olewassa
+suwanteessa, josta ne heti korjattiin. Hautauspäiwä oli määrätty
+erääksi sunnuntaiksi ja melkein kaikki seurakuntalaiset kokoontuiwat
+silloin kirkolle, saattamaan heille kaikille niin rakasta wainajaa
+wiimeiseen lepoon. Wanha pastori wihki haudan ja lopuksi hän piti
+pienen puheen, juuri niinkuin Jaakkoa ja Maijua wihkiessäänkin oli
+tehnyt. Hän puhui murheelliselle kuulija=joukolle, kuinka hänen
+mieltänsä painoi kummallinen tunne kymmenen wuotta takaperin tuolla
+Koskelan häissä ja että liiankin pian, liiankin täydellisesti nyt owat
+toteutuneet silloin lausumansa sanat. "Jumala on nyt ottanut pois sen,
+jota me kaikin rakastimme," sanoi hän, "ja tuo tuntuu meistä kowalta ja
+katkeralta. Mutta niin on Jumalan tahto, sillä jota hän rakastaa, sen
+hän useinkin äkkiä ottaa meiltä pois, ja wainajamme rakasti Jumalaa ja
+Jumala rakasti häntä. Jumala oli rakkaalle wainajallemme antanut niin
+paljon hywiä awuja, ettei hän katsonut tarpeelliseksi antaa hänen
+pitemmältä wiipyä meidän seurassamme. Hän ennätti lyhyen elämänsä
+ajalla, opilla ja elämällänsä, tehdä paljon enemmän hywää
+ihmiskunnalle, kuin moni muu, joka on kauankin elänyt. Hän oli kylämme
+kunnia, kotinsa kaunistus ja perheenä ilo, eikö kaikissa noissa ole
+kylläksi kuolewaiselle? Wieläkö waatisimme häneltä enemmän elämän
+hedelmiä? Tuleeko meidän kowin surra noin mainehikkaan elämän
+katkeamista? Woi! me suremme, kaipaamme kowin häntä, mutta wahwa
+lohdutuksemme murheessamme on kuitenkin se, että tiedämme hänen wielä
+eläwän--eläwän ijankaikkista elämää walittuin joukossa. Puhdas, jalo
+oli hänen elämänsä, mutta jaloin oli toki hänen kuolemansa, sillä
+silloin kirkastui hänessä työssä ja totuudessa todellinen--äidin
+rakkaus.--Rauha hänen tomullensa!"
+
+
+
+
+
+NOIDAN RANGAISTUS.
+
+
+Noin 60 wuotta takaperin oli eräässä Oulunläänin eteläisemmässä
+ylipitäjässä eräs talonisäntä, jota kylän kesken sanottiin Wikloksi.
+Tuon liikanimen oli hän saanut sen tähden, kun hän oli noita ja siis
+harjoitti noitain töitä. Siihen aikaan oli wielä paljon taikauskoa
+kansassa, jonkatähden Wiklollakin oli kyllin ammattiinsa kuuluwaa
+työtä. Hän nosti karhuja, susia ja käärmeitä eläinten ja ihmisten
+päälle, taikka poisti niitä, aina asianhaarain mukaan, eli toisin
+sanoen: aina sen mukaan kuin hänelle maksettiin. Warastetun kalun
+takaisin tuominen, lehmien kotiin kulkeminen, pahojen henkien
+ulos=ajaminen ja kaikenlaisten kipujen ja wammojen parantaminen
+ihmisistä ja eläimistä kuuluiwat wälttämättömästi Wiklon toimialaan.
+
+Wireillä pitääksensä noita tenhokonstejansa, kulki hän pääsiäis=öinä
+nawetoissa ja talleissa ja leikkeli lehmäin ja lammasten korwista ja
+wäliin reisistäkin palasia, hewosten hännistä jouhia ja mitä mistäkin
+lienee leikannut, joita hän tallensi kopeneissansa, uskottaaksensa
+niillä ihmisiä. Nousewa siwistys aikoi myös niillä ajoin kirkkailla
+säteillänsä walaista kansaa, jonkatähden poppamiesten walta wäheni,
+mutta Wiklo ei heittänyt entistä tapaansa, waan pitkitti eteenkinpäin
+epärehellistä ammattiansa ja kulki nawetoissa ja talleissa niinkuin
+ennenkin. Nousewa nuorempi sukupolwi näki jo tuommoiset hulluttelemiset
+turhiksi, jonkatähden he eiwät pelänneet eiwätkä tarwinneet tenhomiehiä
+eikä heidän kopeneitansa. Tosin oli heissäkin wielä sekalaista
+seurakuntaa, mutta toiset enemmän walistuneet kokiwat heiltä kaikin
+keinoin riistää heidän turhia luulojansa. Se oli taistelua pimeyden ja
+walkeuden wälillä; ja mitäpä tuo muuta lieneekään ihmiselämä.
+
+Erään pääsiäisen aikana paniwat kylän walistuneemmat poikawiikarit
+tuumansa tukkuun ja alkoiwat pitää Wikloa silmällä, konttasiko hän
+wielä nawetoita ja talleja myöten, ja jos hän sen tekisi, uhkasiwat
+hänelle kowasti kostaa.
+
+Tuumasta tekoon. Pääsiäis=yö tuli, ja useampia wahteja laitettiin
+Wiklon talon ympärille piiloon, waarilla pitämään hänen liikkeitänsä,
+ja jos hän liikkeelle lähtisi, seuraamaan häntä niin paljon kuin
+mahdollista; myös oli usean talon nawettapihaan laitettu wahteja, jos
+tuo Wiklo pääsisi pujahtamaan hänen talonsa tykönä olewain wahtien
+läwitse. Poikawiikarit oliwat jokainen laittaneet itsellensä pienen,
+kimeän kutsumapillin, jolla piti heti merkki antaa toisille, kun joku
+näkisi Wiklon menewän nawettaan.
+
+Kauan odottiwat pojat piiloissaan ja luuliwat jo koko asiansa menneen
+hukkaan, mutta noin puoli=yön aikana kuului tuo pyynlaulun kaltainen
+piiskuttawa ääni; kaikki pojat juoksiwat kutsua kohden, ja pian oliwat
+he koolla. Kutsuja kertoi toisille hiljaisesti, kuinka hän oli nähnyt
+Wiklon menewän erään talon nawettaan pussi kainalossa. Nyt tuli
+neuwottelu: miten pitäisi menetellä ensi aluksi. Eräs joukosta
+esitteli, että heidän pitäisi joukolla mennä likitienoille nawettaa
+hiljaisuudessa--niin liki kumminkin, ettei Wiklo pääsisi karkuun, ja
+sitten joukonmiehissä karata nawettaan, ikäänkuin "rullia" pakoon.
+Heidän pitäisi siellä olla hywin peloissaan ja yhden pitäisi hywin
+pelkääwällä, mutta kumminkin kuuluwalla äänellä ilmoittaa, että
+tännehän se "rulli" juuri tulikin. Esitys hywäksyttiin heti ja pojat
+lähtiwät hiipimään nawettaa kohti. Kun he oliwat päässeet kylläksi
+likelle, ryntäsiwät he semmoista wauhtia nawetan owesta sisälle,
+wetiwät owen perässään kiinni, paniwat sen hakaan sisäpuolelta ja
+laittoiwat salaisesti wahdit owelle. Kun se oli tehty, syntyi poikien
+wälillä seuraawa puhe:
+
+"Näittekö te rullia?" kysyi eräs joukosta.
+
+"Näin minä."
+
+"Se lensi ilmassa."
+
+"Uuninluuta pyrstönä."
+
+"Ja pari kylpywitsaa siipinä."
+
+"Mihinpäin se lensi?"
+
+"Etelään päin."
+
+"Ei, mutta minä näin sen kulkewan maata myöten."
+
+"Kas pahuutta, kun kummittelee monen näköisenä!"
+
+"Musta pussi kainalossa."
+
+"Tietysti tehty jostakin warsankodasta."
+
+"Lehmien ja lammasten korwainneniä ja hewosten jouhia täynnä."
+
+"Tuulenpesiä lisäksi."
+
+"Ja ruumisten luita."
+
+"Ja waroina elohopeaa lasissa."
+
+"Tietysti ruumiin mittakeppi sauwana."
+
+"Onpa se konna warustettu kelpo wäellä, waroilla ja aseilla."
+
+"Kyllä tarwitseekin! pitkä on matka herjalla kuljettawa tänä yönä."
+
+"Pitää käydä Lapissa."
+
+"Ja joutua sieltä huomiseksi kirkkoon."
+
+"Istumaan selin saarnatuoliin."
+
+"Woi kun minä pelkään!"
+
+"Mitä sinä pelkäät?"
+
+"Rullia."
+
+"Mitä tuosta pelkää! Se on ollut ja mennyt."
+
+"Ei, mutta----."
+
+"Mitä mutta?"
+
+"Mutta minä näin sen tulewan tänne."
+
+"Tähän nawettaanko?"
+
+"Niin."
+
+"Oletko warma asiastasi?"
+
+"Se on warma. Kappaletta ennen meidän tännetuloamme näin minä sen
+tulewan tähän nawettaan, pussi wasemmassa kainalossa."
+
+"Sen parempi; saammehan sitten nähdä rullin kaswoista kaswoihin!"
+
+"Pitää panna nawetan takan pelti kiinni, ettei se pääse siitä lentämään
+ulos!"
+
+"Otetaan walkea ja haetaan onko se täällä."
+
+Kun pojat wiimeisiä puheitaan puhuiwat, kuului taempata nawetasta
+kuhnimista ja kähnimistä. Pojat ottiwat tulen ja pistiwät sen muassaan
+olewaan kynttilän päähän ja sen walossa rupesiwat tarkastelemaan
+nawettaa. Wiklo oli itsensä kätkenyt johonkin ahtaasen kujaan, jossa
+hän päin seinään oli kyykkysissään. Kun pojat hänet hawaitsiwat, sanoi
+eräs heistä: "Hyi! tuossapan se nyt on."
+
+"Wikloltahan tuo näyttää."
+
+"Enhän minä tuossa näe muuta kuin kaksihaaraisen puutalkon."
+
+"Ei se ole Wiklo, waikka se sinun silmissäsi häneltä näyttää; se osaa
+näyttäytyä yhden silmissä yhdeltä, toisen toiselta."
+
+"Onhan tuolla siiwetkin."
+
+"Ja woidesarwi wasemmassa kainalossa."
+
+"Eipähän kuin likainen pussi=ryökäle."
+
+"Woi kuinka monenlaiselta se saattaa itsensä näyttää yht'aikaa!"
+
+Kun pojat noita keskusteliwat ja yhä katsoiwat häntä
+kynttiläwalkeallansa, ei Wiklo tohtinut wärwähtääkään.
+
+"Mitä me nyt tuolle teemme?" kysyi taas eräs joukosta.
+
+"Koska hän minun silmistäni näyttää puutalkolta, niin minä lyön häneltä
+toisen haaran poikki; sittenpähän huomenaamuna näemme, kuka nilkkuna
+tulee kirkkoon ja niin saamme tietää ken rullina on ollut."
+
+"Minä olen kuullut, että rulli ei kuole, waikka hänet kuin tappaisi;
+mitähän jos koettaisimme onko se tosi?"
+
+"Tehkäämme niin!"
+
+"Älkää, hywät pojat, tehkö minulle wahinkoa, Wiklohan minä olenkin
+wain", puhkesi Wiklo sanomaan hädissänsä.
+
+"Woi tuota rullia! osaahan se puhuakin!"
+
+"Minun silmissäni ei hän enää näytäkään puutalkolta, waan Wiklolta."
+
+"Ja minun."
+
+"Ei huoli uskoa häntä! se on taas muuttanut itsensä kaikkien silmissä
+Wikloksi; hän kummittelee."
+
+"Koetetaanpa!" lausui eräs heistä ja samassa siwaltiwat he hänet
+lattialle piilostaan. Pojat oliwat tullessaan jo warustaneet mukaansa
+muutamia hienoja keppejä, ja samassa kun he siwalsiwat hänet lattialle,
+käänsiwät he hänet watsallensa; toiset sieppasiwat kepit käteensä ja
+alkoiwat hutkia Wikloa aika kyytiä selkään. Seuraus oli se, että Wiklo
+kiemuroitsi ja riehui lattialla hutkimisten ajalla, ja joka
+hutkaisemiselle oihkasi.
+
+"Jo, jo lähtee lentoon, ottakaa kiinni!" sanoiwat toiset ja töytäsiwät
+häneen kiinni.
+
+"Älkää Jumalan tähden minua tappako! kyllä minä kuolen niinkuin muutkin
+ihmiset", rukoili Wiklo, joka luuli että nuo poikawiikarit ainakin
+hänet häwittäwät siinä turhassa luulossaan, ett'ei rulli kuole, waikka
+häntä kuinkakin rusikoitsisi.
+
+"Aiwanhan sillä on Wiklon äänikin", sanoi eräs heistä, ja heittiwät
+lyöntinsä pois; eiwätkä he olleetkaan puoltakymmentä kertaa useammasti
+häntä lyöneet kepeillänsä.
+
+"Jokohan se onkin wain Wiklo?"
+
+"Oletteko te todellakin Wiklo? Sanokaa totuus!"
+
+"Oikein todella minä olen Wiklo, Wiklo minä olen."
+
+"Kuinka te olette tämmöisille retkille joutunut?"
+
+"Minä, minä----" änkytti Wiklo, eikä ollut sanaa suuhun tulewaa, jolla
+olisi puolustanut itseänsä.
+
+"Wiklo sinä olet", sanoi joukon johtaja, "ja sen me kyllä tiesimme
+tänne tullessammekin, sillä olemmepa wartawasten ottaneet tämän yön
+tarkastaaksemme sinun ilkitekojasi, ja olet meidän omasta toimestamme
+tässä nyt meidän wankinamme. Sinä ilkiö olet paljon wietellyt ja
+willinnyt kansaa, mutta nyt owat ilkeytesi lopussa: me paljastamme
+sinun ilkeytesi ihmisille ja teemme sinut koko maailmalle pilkan ja
+naurun alaiseksi, mutta sinulle jääpi kumminkin semmoinen
+walitus=osoitus, että saat tenhokonsteillasi nostaa meidän päällemme
+kirkonwäen ja kaikki konningaiset ja männingäiset, nostaa käärmeet
+päällemme ja syöttää karjamme karhuilla, susilla, ahmoilla ja kaikilla,
+mitä ikänä woit kokoon saada.--Niin totta kuin sinä ja me olemme tässä,
+et meidän käsistämme niin wähällä pääse.--Nuorat tänne!"
+
+Toiset toiwat nuorat, joilla Wiklo=raiskan kädet sidottiin selän taakse
+kiinni, ja eräs nuoranpää heitettiin niin pitkälle, että saattoi
+taluttaa tuota harwinaista wankia, ja niin hankittiin lähtöä nawetasta.
+"Entäs rullin ewäät?" muistutti joka joukosta.
+
+"Ne pitää ottaa mukaan kaikin mokomin", sanoi joku, ja niin ruwettiin
+hakemaan Wiklon pussia. Se löytyikin pian, sillä ei hän ollut sitä sen
+paremmin ennättänyt kätkeä, kuin että oli sen pannut likelle samaa
+paikkaa, jossa itsekin oli piilossa istua kykkimässä poikain nawettaan
+tullessa, ja oli kaahminut sen päälle olkia peitteeksi. Pussi wedettiin
+esille.
+
+"Ankaraa minulle pussini," pyysi Wiklo, mutta pojat sanoiwat: "wielä me
+sen nyt sinulle kerran annamme", ja hajoittiwat pussin. Siellä olikin
+kaikenlaista rojua: eläinten korwain=nokkia, kuiwettuneita lihapalasia,
+karwoja, jouhia, tuulen pesiä y.m.m., juuri niinkuin pojat oliwat
+aawistaneetkin; pussissa oli wielä keritsimet.
+
+"Mitä aiotte minulle tehdä?" kysyi Wiklo.
+
+"Wiemmepä sinut talosta taloon, joissa näyttelemme sinua ihmisille;
+kerromme myös kaikille minkälaisilta retkiltä sinut olemme tawanneet."
+
+"Ei! Sitä ette saa tehdä", esteli Wiklo.
+
+"Mikäpä meitä siitä estää? wielä kaupanpäälle näyttelemme pussisi
+sisukset kaikille; kun kaikki nuo owat tehdyt, sittenpähän saadaan
+nähdä mitä lopuksi sinulle teemme", sanoi joukon johtaja.
+
+Kun pussin sisusta oli koottu ja pussiin takaisin pantu, otti eräs
+pojista sen selkäänsä ja niin lähdettiin nawetasta kaikin pois; Wikloa
+talutettiin nuorasta niinkuin eläintä, ja niin retkeiltiin ensimäistä
+taloa kohden. Sinne päästyänsä herättiwät he talonwäen jalkeille,
+selittiwät heille koko tapauksen kokonaisuudessaan pussinensa. Wiklon
+täytyi koko aika seisoa sidottuna niinkuin kaakkiin tuomitun ja kärsiä
+piikkaa, jota talonwäki ja poikawiikarit hänelle tekiwät.
+
+Kun he oliwat kolmessa talossa käyneet wankinsa kanssa ja niissä
+pitäneet samaa iloansa, tuliwat he kolmannesta talosta järwen jäälle.
+Nyt ei Wiklo ottanutkaan käwelläksensä, lyöttäysi wain maata järwen
+jäälle; hänelle tuli kowa pelko ja aawistus, että jos nuo riiwatut
+pitkittäwät tuota hänelle niin wastahakoista työtänsä ihmisten
+ylhäällä=olonaikanakin, jolloin heidän toimensa käwisi wielä paljoa
+joutuisammasti, niin hän olisi kerrassaan hukassa. Hän ei noussut
+käwelemään, waikka pojat koettiwat kepeilläänkin lyödä napsia häntä;
+pyysi wain ja rukoili, että pojat olisiwat hänet päästäneet nuorista
+irti ja laskeneet hänet wapauteen.
+
+"Ei niistä mitään", sanoiwat pojat, "että meistä niin pääset." He
+koettiwat kantamalla panna wankiansa liikkeelle, mutta tuo miehenrötkö
+ei ollutkaan helppo kannettawa, warsinkin kun hän saattoi riekistellä,
+sillä hänen jalkansa eiwät olleet sidotut; poikain täytyi Wiklo
+pudottaa jäälle. Paikalla, jolla he teniwät, oli sen talon awanto,
+josta he wiimeksi oliwat lähteneet.
+
+"Me emme pitkiä rupea hänen kanssaan tenimään, koska hän herkesi noin
+uppiniskaiseksi. Annetaan awannon saada, häijyt huuhtoa hänestä,
+rulli=into rutjanasta", lausui joukon päämies, tehden joutuisesti
+päätöksensä oikein runollisesti.
+
+"Se hänelle parasta: paiskataan awantoon", säestiwät toiset.
+
+"Älkää toki minua hukuttako", pyysi Wiklo.
+
+"Siinä ei auta mikään, sillä sinä keittiö olet jo niin paljon pahaa ja
+ilkeyttä tehnyt tässä maailmassa, ettei semmoinen rangaistus ole
+sinulle yhtään liiaksi, ottakaa, pojat, kiinni!" sanoi johtaja ja iski
+silmää samassa toisille.
+
+Pojat koppasiwat Wiklon käsiinsä, ja--lunksis--oli Wiklo parka
+awannossa, mutta pojat pitiwät kumminkin niskasta kiinni, ett'ei hän
+päässyt pohjaan painumaan, ja wetiwät hänet jälleen jäälle.
+
+"Wieläkö nyt tekee mielesi lentoon?" kysyiwät pojat.
+
+"Säästäkää toki henkeni!" rukoili Wiklo.
+
+"Me emme tiedä armosta mitään, enempää kuin Moses", sanoiwat pojat.
+
+"Kastetaan wielä kerran!"
+
+"Kolmastihan Wiklokin konstinsa tekee."
+
+"Niin, niin; kastetaan kolmasti!"
+
+"Ja kolmannella kerralla annamme hänen mennä."
+
+"Mihin?"
+
+"Jään alle."
+
+"Wiluttakaa!" ärisi Wiklo.
+
+"Jos sinä hiiskut yhden sanan, niin me paikalla puljahutamme sinut jään
+alle; siellä saat sitten koetella lentoneuwojasi."
+
+Pojat ottiwat taas Wiklon kiinni, kastoiwat häntä wielä kaksi kertaa
+awannossa ja nostiwat jälleen jäälle.
+
+"Koska ei hänen näy haluttawan käwellä, niin laitetaanpa sitten
+lentoon; kuka juoksisi tänne tuomaan pitkän aidaksen?" sanoi johtaja,
+ja eräs poika juoksi noutamassa pyydetyn aidaksen.
+
+"Päästetään nyt nuorat irti ja pistetään tuo aidas rullin takinhihoista
+selän taakse läpi, niin saapi hän todellakin jonkunmoiset siiwet, joita
+hän nyt jo tarwitseekin, jos mieli kaikki reissut käydä, sillä päiwä
+walkenee walkenemistansa ja silloin ei sanota pahojen henkien olewan
+hywä olla."
+
+Sanottu ja tehty. Pojat päästeliwät nuorat irti ja sysäsiwät aidaksen
+selän taakse takin hihoilta läpi ja sitoiwat kädet kalwosten kohdalta
+siihen kiinni.
+
+"Tulipa siitä oikein komea rulli", sanoi joku mieli=hywillänsä.
+
+"Oiwallinen piru, sarwia wailla."
+
+"Onhan taikapussissa keritsimet."
+
+"Mitäpäs niillä?"
+
+"Laitetaan niistä oikein pystysarwet."
+
+"Mitenkä?"
+
+"Wedetään keritsimenperät suoremmiksi, leikataan lakkiin kaksi reikää,
+pistetään keritsimien terät lakin sisäpuolelta ulos, niin owat sarwet
+walmiit."
+
+"Oikein! Jos ei yksi hoksaa, hoksaahan toinen."
+
+Pojat siwalsiwat Wiklon päästä lakin, käänsiwät sen nurin, leikkasiwat
+kulmain puolelle kaksi reikää, wetiwät keritsimienperät suoremmiksi,
+pistiwät terät reijistä ulos ja painoiwat lakin Wiklon päähän, ja niin
+tuli hänelle oikein oiwalliset sarwet.
+
+"Mitäs taikapussille tehdään?"
+
+"Se ainakin pannaan awantoon."
+
+"Ja kiwiä lisäksi."
+
+"Eikö häntä pitäisi syöttää, että jaksaisi kotiinsa?"
+
+"Mistä?"
+
+"Omasta ewäspussistansa."
+
+"Eikö tuota sitä heitettäne?"
+
+"Niin, mutta se huutaa, piru, ja saa kenties liian pian apua; olisipa
+tuo komea rulli useammankin nähdä."
+
+"Hänen suunsa pitää kapuloida."
+
+"Ja panna pussista lisätuketta."
+
+Sen keskustelun perästä ottiwat pojat pussista karwoja ja muuta ruhkaa,
+tukkiwat niitä Wiklon poskipielet täyteen, pistiwät kapulan hänen
+suuhunsa, eikä aiwan lyhyttä, sitoiwat sen molemmat päät niskan taakse
+kiinni; sitten he paniwat kiwiä Wiklon taikapussiin ja pitkällä
+saikaralla pistiwät sen kauas jään alle järwen pohjaan. Sitten he
+päästiwät Wiklon irti ja sanoiwat hänelle: "Siinä on nyt wallassasi
+kulkea kuinka tahdot: lentämällä taikka käwelemällä; kumpiakaan
+kulkuneuwoja ei puutu."
+
+Wiklo lähti käydä kontturoimaan kotiansa kohden, sillä häntä alkoi wilu
+hätyyttää.
+
+"Hywästi! Wie terweisiä kotiisi!"
+
+"Ja niin monelle kyläläiselle, kuin tielläsi satut tapaamaan!"
+
+"Ja kirkkomiehille, jos niitä kerkiää wastaasi tulemaan!" huusiwat
+pojat hänen peräänsä.
+
+"Katsokaa kuinka komea se on", sanoiwat he toisillensa.
+
+"Niin oiwalliset siiwet!"
+
+"Entä sarwet sitten!" ilkkuiwat pojat keskenänsä ja lähtiwät pois.
+
+Meidän on jättäminen pojat siihen, pitämään omaa yksimielistä menoaan,
+ja seuraaminen Wikloa, että näkisimme wielä hänen kotiinmenonsakin ja
+että saisimme täydellisen kuwan tuosta tapauksesta.
+
+Wiklo=raiska olikin kummallisen näköinen tuossa asussaan: selkä suorana
+ja pitkä aidas tungettuna takinhihain läpi; lakki nurinpäin päässä, ja
+lakin läpitse esiin pisti otsan puolelta nuo terästetyt kaksi rautaista
+sarwea; kapula suussa, jonka molemmat päät ulkoniwat jotenkin pitkälle;
+posket pullollaan kuin puhuttu rakko; sen näköinen oli tuo mahtawa
+taikuri, kun hän läpimärkänä käydä lötysteli kotiansa kohden. Onneksi
+ei ollut toki kowin kylmä ilma, sillä jos niin olisi ollut, olisi hän
+warmaan paleltunut; mutta siksi oli aamupuoleen kylmä, että hänen
+takkinsa jäätyi ja sitten se ropisi hänen käydessänsä; yhtä isoksi
+onneksi Wiklolle oli myös se, ett'eiwät ihmiset wielä olleet nousseet
+ylös, jonkatähden hän pääsi kenenkään huomaamatta kotikartanollensa.
+
+Wiklolla oli kotonansa mykkä weli, joka myös oli wähämielinen, mutta
+hän oli hywin wahwa woimistaan.
+
+Kun Wiklo tuli kartanolleen, ei hän sopinut sinne tulemaan suoraan,
+takkinsa hihoista työnnetyn aidaksen tähden, waan hänen täytyi kujasta
+tulla siwuttain. Tuo mykkä weli oli jo noussut ylös ja pukenut itsensä
+täyteen asuun, ja oli, juuri kun Wiklo kartanoon tuli, katsomassa
+akkunasta kartanolle. Kun hän hawaitsi Wiklon tulon semmoisessa asussa,
+säikähti hän kowin tuota outoa otusta ja luuli häntä itse piruksi. Hän
+sieppasi heti tangon (korennon) käsiinsä, töytäsi kauheasti molisten
+ulos tankonsa kanssa, suoraan Wiklon päälle. Wiklo koki hypätä pois
+hullun weljensä edestä, mutta toinen juoksi kuin riiwattu hänen
+perässänsä. Se oli kummallinen näkö: toinen hyppäsi edellä kuin hurja,
+peläten henkeänsä, ja näyttäen todellakin joltain lentoon pyrkiwältä
+rullilta, joka ei kumminkaan woinut nyt enää sitä tehdä juuri nousseen
+auringon ylhäällä=olon tähden; toinen jäljessä, tanko suorana. Tuota
+hirmuista tanssia tehdessään molisiwat he molemmat kauheasti, toinen
+sentähden että oli mykkä, ja toinenkin sai wain jonkunlaista ääntä
+kapulaisensa raoista ja pullistuneista poskistansa päästetyksi
+hädissään. Mikä sen tietää, mikä siitä olisi wiimein tullut, mutta
+kaikeksi onneksi heräsi muukin talonwäki tuosta molinan pakosta ja
+rytinästä, huomasiwat heti asian oikean laidan, kiiruhtiwat paikalle ja
+pelastiwat Wiklon tuon hurjistuneen wähämielisen weljen kynsistä.
+
+Tieto tuosta tapauksesta oli jo ensi päiwänä kylän joka ihmisellä, ja
+se antoi heille paljon lystillistä puheenainetta sekä pilkantekoa, ja
+ennen pitkää se oli tietona ympäri naapuripitäjiä.
+
+Wiklolle ei toki tullut sen suurempaa wahinkoa, kuin että hän nuurui
+jonkun wuorokauden tuota kylmää kylpyään; mutta hän häpesi niin kowin
+huonosti onnistunutta rullireissuaan, ett'ei hän moneen wuoteen
+kehdannut tulla ihmisten seuraan, ja hänen tenhokonstinsa kadottiwat
+kerrassaan kaiken arwonsa.
+
+Poikain ylimielinen käytös Wikloa kohtaan tuntuu jotenkin kowalta,
+mutta tuo pakana=uskon ajoilta esi=isiltä peritty taikuus on kansassa
+lujassa kuin synti. Nousewan walistuksen työ oli murtaa ensin niiden
+patsaat, ja ne eiwät hewillä heltineet; täytyi antaa oikein aika
+iskuja, sillä isostihan iso tarwitsee. Noita iskuja on annettu ympäri
+maatamme muillekin Wiklonlaisille. Kun nuo julkiset noidat kerran on
+saatu kukistetuiksi, on taika=usko kansaan jäänyt liewemmässä muodossa,
+joka waatii toisenlaatuisia parannuskeinoja kuin Wiklo ja hänen
+laisensa.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Elämän hawainnoita I: Uudistalo;
+Halla=aamuna; Mökin Maiju; Noidan rangaistus, by Pietari Päivärinta
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ELÄMÄN HAWAINNOITA I ***
+
+***** This file should be named 14733-8.txt or 14733-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/1/4/7/3/14733/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/14733-8.zip b/old/14733-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..2298b3b
--- /dev/null
+++ b/old/14733-8.zip