diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 14650-0.txt | 5349 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/14650-8.txt | 5734 | ||||
| -rw-r--r-- | old/14650-8.zip | bin | 0 -> 73443 bytes |
6 files changed, 11099 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/14650-0.txt b/14650-0.txt new file mode 100644 index 0000000..3fc8990 --- /dev/null +++ b/14650-0.txt @@ -0,0 +1,5349 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 14650 *** + +MERIPOIKIA + +Kolminäytöksinen huvinäytelmä + + +Kirj. + +Teuvo Pakkala + + +Otava, Helsinki, 1922. + + + + +VANHALLE PUOSULLE. + + + Harvoin kyhää kirjailija, + Laula ei myös laulumies + Miehistä meren päällä kulkevista. + He heitti heidät unholaan. + +Näillä säkeillä alkaa muuan laulu tuossa kellastuneessa vihkosessanne, +johon nuorena jummannina olette kirjoitellut oppimianne +merimieslauluja. Nuo nimettömät ja tuntemattomat runoilijat ovat aikoja +sitten laskeneet kynän kädestään. Unhoittuneet ovat merimieslaulut, +lakanneet kuulumasta nuo kaihomieliset sävelet, joita merimiesten +tyttäret talvet pitkät lauleskelivat. Autioina ovat nyt satamat, joissa +ennen kesäisin oli metsänään frekattiemme, parkkiemme ja +skuunareittemme mastoja. Siitä merimiespolvesta, joka edusti Suomen +laivaston viimeistä loistetta, on enää elossa jokunen iäkäs vanhus +niinkuin Tekin odotellen viimeistä käskyä: »Vahti alas!» + +Teidän muistollenne pyydän saada omistaa tämän vaatimattoman +kuvaukseni Teitä + ihaillen ja kunnioittaen + Teuvo Pakkala. + +Kokkola 9.3.1915. + + + +HENKILÖT. + +EEVA, | +ELVIIRA, | merimiehen tytär. +ANNA, | +HILMA, puotineitsy. +HEI LOTTA, ravintolan emäntä. +JUNKKA, merikapteeni. +KARIHAARA, matruusi. +KARIHAARAN LESKI, edellisen äiti. +LETTO, matruusi. +NEITSY JANNE, nuori merimies. +ONNEN HERRA, merikapteeni. +PASANTERI, vanha merimies. +PASANTERSKA, hänen vaimonsa. +RAJALINSKA, kipparin leski. +SIHVONEN, matruusi. +VARJAKKA, perämies. +ENSIMÄINEN MERIMIES. +TOINEN MERIMIES. +ERÄS MERIMIEHEN VAIMO. +KALLE | +HEIKKI | pikkupoikia. +JUSSI | +PAAVO, Rantalan huutolaispoika. +VÄISÄS-AMAALIA. +Merimiehiä, neitosia ja muuta väkeä. + +Tapahtuu Pohjanmaan rantakaupungissa 1860-luvulla. + + + + +ENSIMÄINEN NÄYTÖS. + + +Piha. Vasemmalla kaksi rakennusta, toinen pieni, maaperässä mataloine +portaineen, perimäinen talo on korkeampi, sievästi rakennettu, että se +huomattavasti eroaa muista. Keskellä vasenta sivua talojen välissä +portti. Oikealla sivulla etualalla korkea lauta-aita, jossa muutamassa +kohtaa on lauta poikki, että on kapea, ihmisen mentävä aukko. Aidasta +perälle päin ulkohuonerakennuksia sekä perempänä pieni asuinrakennus. +Perällä säleaita, jossa on portti. Aidan takaa näkyy matalaa rantaa. +Ulompana ulapalle aukeava meri. + +Keskellä pihaa laajakehyksinen kaivo. Siitä oikealle laudanpäistä ja +laatikoista rakennettu poikain leikkilaiva, jonka keulassa on nimi: +Suomi. + +KALLE, HEIKKI, JUSSI ja muita poikia on laivassa. Jussi, pienin +pojista, »sydvästi» päässä, avojaloin, puserotta, housut yhden +viilekkeen varassa ja takaa rikki, että paidanhelma on ulkona +repeimestä. + +KALLE (komentavasti). Hiivatkaa ankkuri! + +POJAT (hinaten ankkuria laulavat). + + Meripoika merellä ja maalla, + Meripoika kannella ja raalla, + Meripoika oo oli ohi ooo. + + Meripoika rajullakin säällä, + Meripoika hurtilla on päällä, + Meripoika oo oli ohi ooo. + +KALLE. Ruori styyrpuuriin. + +HEIKKI (matkien komentoa). Ruori styyrpuuriin. + +KALLE. Mikä on kompassisträki? + +HEIKKI. Uest-bai-saut. + +KALLE. Eallaa. + +HEIKKI. Eallaa. + +KALLE. Sträki? + +HEIKKI. Uestsautuest. + +KALLE. Eallaa. + +HEIKKI. Eallaa. + +KALLE. Sträki? + +HEIKKI. Sautuest-bai-uest. + +KALLE. Fallaa vielä. + +HEIKKI. Fallaa vielä. + +KALLE. Sträki? + +HEIKKI. Sautuest-bai-saut. + + +KALLE. Stödii! + +HEIKKI. Stödii! + +POJAT (laulavat). + + Kapteeni katsoi horisonttikin, + Siellä pilvi paltava, oli myrsky alkava. + Kapteeni katsoi horisonttihin, + Hei, nyt, poiat, reivaamaan! + + Hurraa, me Suomen meripoiat, + Meillä ilo ompi aina + Eikä surut meitä paina, + Hurraa, me Suomen meripoiat, + Meillä luonto raitis ain! + + Yksitoista miestä meni mastohon + Ja kaksi ruorihin sekä kuusi pumppuihin. + Yksitoista miestä meni mastohon, + Heitä aallot huuhteli. + +ANNA tulee laulun aikana oikeanpuolisesta talosta kaivolle veden +nountiin. + +KALLE. Tehkää pramseili.--Reivatkaa märsseili. Ottakaa mesaani pois. + +Pojat puuhailevat laivassa purjeita kooten ja muissa toimissa. + +ELVIIRA tulee peräportista ja nousee kulmatalon portaita. + +ANNA. Elviira! Menetkö tapaamaan Eevaa? Hän on kirkossa. + +ELVIIRA (tulee kaivolle). Kuule, Anna. Ei se olekaan komesrootin +Patria, joka Merenkurkussa on tehnyt haaksirikon, vaan Toivo. Eikä +ketään ole hukkunut. + +ANNA. Minä jo tiedän. + +ELVIIRA. Tietääkö Eeva? + +ANNA. Jo eilen illalla hän sai kuulla. + +ELVIIRA. Mitäs Eeva, kun oli turhaan itkenyt? + +ANNA. Tietysti oli iloinen. + +ELVIIRA. Tiedätkö, ketä hän oikeastaan itki? + +ANNA. Setäänsä, kapteeni Junkkaa. + +ELVIIRA. Eihän kapteeni Junkka ole hänen oikea setänsäkään, kummisetä +vain. + +ANNA. Niin on, mutta on Eevalle kuin isä ja niin hyvä, että harva isä. + +ELVIIRA. Eikö Eeva ole sinulle sanonut, ketä hän rakastaa? + +ANNA. Ei. + +EEVA on pujottautumassa aidan raosta oikealta ja purskahtaa nauramaan. + +ELVIIRA. Mutta katso sinä, Anna, minkälainen kummittelija tuo Eeva on! + +ANNA. Mitä teitä sinä, hyvä ihminen, kuljet? + +EEVA. Niinpä tuntuu kuin kulkisin neulan silmästä. Olisi käynyt +hullusti, jos minulla olisi ollut krinuliini! + +ANNA. Etkö sinä olekaan ollut kirkossa? + +EEVA. Olen minä ollut kirkossakin.--Terveisiä kirkosta.--Mutta sieltä +palatessani jouduin synnin retkille. + +ELVIIRA. Missähän se on ollut? + +EEVA. Friiuulla. + +ELVIIRA. Herra siunatkoon, kirkosta friiuulle! Voi kauheaa! Siitä ei +ole hyvät seuraukset. + +ANNA. Ja Elviira se kaikki totena tonkaisee. Eeva on tietysti ollut +taas piilosilla jonkun pienen pojan kanssa. + +ELVIIRA. Sopiiko se aikaihmiselle syntymäpäivänään? + +EEVA. Ei se ollut pieni poika, vaan Onnen kapteeni. + +ELVIIRA. Oletteko te ennestään tuttuja? + +EEVA. Emme. + +ANNA. Missä sinä hänen kanssaan olit? + +EEVA. Kuljimme pitkin katuja. + +ELVIIRA. Mitä te puhelitte? + +EEVA. Emme puhelleet mitään. Minä kuljin edellä, hän asteli jälessä. + +ELVIIRA. Sepä sitten friiailua! + +EEVA. Aivan oikeaa friiailua.--Juuri kun minä laskeuduin kirkon +portaita, kulki hän mammansa ja sisarensa kanssa katuviertä ohi. Mutta +kun ensimäisestä kadunkulmasta käännyin, huomasin kapteenin tulevan +jälessäni. Ja aina kun poikkesin toiselle kadulle, poikkesi hänkin. +Luulin, että hänellä on matka tänne Pasanterin luo pestausasioissa. +Pisti päähäni tehdä tarpeeton mutka, hän seurasi kuin varjo. Ja niin me +sitten kuljimme jonkun aikaa mutkitellen jos miten. + +ANNA. Minne hän sinusta lopuksi jäi? + +EEVA. Parhialan talon nurkkaan seisomaan ja odottamaan minua. + +ANNA. Sinä eksytit hänet? + +EEVA. Niin. Laskeakseni hänet ohitseni pistäysin Elviiraa tapaamaan. +Mutta teillä ei ollut ketään kotona. Minulle ei muu neuvoksi kuin +puikkelehtia palosolia myöten tänne. + +ANNA. Ai ai, Eeva! Hän on sinuun rakastunut. + +ELVIIRA. Rakastunut! Kyllä kai rikkaan komesrootin poika saa minkä +herrastytön tahansa. + +ANNA. Miksei, mutta jospa hän ei huoli. Hänen mammansa ei pidä +herrastytöistä lainkaan. Sen olen kuullut hänen omasta suustaan viime +talvena, kun olin siellä neulomassa. + +ELVIIRA. Mitä hän sanoi? + +ANNA. Huonolla suomenkielelläänkin hän osasi panna pataluhaksi +jokaisen, josta tuli kysymys. Ja ylisummaan hän sanoi: Kaikki +herskapityttö tämä kaupungis olla kalppeas ja vetteläs ku yks +eipaistettu kringuli. + +ELVIIRA. Mutta kuulkaa miten hassua! Viime viikolla komesrootin rouva +tuli minua vastaan, pysähdytti minut ja kysyi: Kenen on sinä tyttö?-- +Minä vastasin, että luotsioltermanni Parhialan. Mutta ei hänellä ollut +sen enempää asiaa, taputti minua poskelle ja sanoi: Hyvästi, kaunis +tyttö. + +EEVA. Kas niin! Elviira valtaa minulta Onnen kapteenin! + +ONNEN HERRA tulee näkyviin oikealta perältä kulkien aidan taitse +vasemmalle. Hän pysähtelee ja katselee kuin paikkaa tunnustellen ja +katoaa vasemmalle. + +ANNA. Katsokaa, tuolla hän menee. Hän katselee sinun asuntoasi, Eeva. + +EEVA. Ei hän tiedä minun asuntoani, vaan hakee Pasanteria, joka on +koettanut pestata miehiä Onneen. + +ELVIIRA. Hän siis tulee tänne. + +ANNA. Mutta Pasanteri ei näy olevan kotona. Ei ole vielä tullut +kirkosta. + +EEVA. Sittenpä on mainio tilaisuus tehdä kapteenin kanssa tuttavuutta. + +ELVIIRA. Mutta jos hän ei tulekaan tänne, vaan menee ohi? + +EEVA. Se olisi suuri vahinko, sillä minulla olisi hänelle tärkeää +asiaa. + +ELVIIRA. Mennään seisomaan portille. + +EEVA. Se ei passaa.--Mutta lauletaan »Onnen herran laulu». + +ANNA. Oletko kerrassaan hullu? Joka kuuluu olevan kauhean vihainen +tuosta laulusta. Ei siedä Onnen herran nimeäkään enempää kuin härkä +punaista vaatetta. + +EEVA. Silloinpa hän varmasti tulee. Pojat, laulakaa se Onnen herran +laulu, niin saatte lakeria! + +ANNA (ottaa vesiastiansa). Minä kumminkin lähden tieheni. (Menee +oikeanpuoliseen taloon jääden kurkistelemaan.) + +POJAT (laulavat). + + Onni laiva Pohjanmerta sinne tänne seilas, + Styyry nukkui humalassa, kapteen' maita peilas: + Liiverpuuliks' paikan luuli, + Hampuriksi rannass' kuuli. + +ONNEN HERRA tulee sivuportista ja keppi tanassa syöksyy poikia kohti. +Pojat keskeyttävät laulunsa ja piiloutuvat laivaansa. ELVIIRA +pelästyneenä juoksee Annan luo. + +EEVA (joka on ollut kaivon takana, astuu Onnen herran tielle). Minnekä +nyt? + +ONNEN HERRA (hölmistyen). Oletteko te täällä? + +EEVA. Ettekö minua näe? + +ONNEN HERRA. Minulle neuvottiin, että tämä on Pasanderin talo. + +EEVA. Niin onkin. + +ONNEN HERRA. Mutta mikä se olikaan sen talon nimi? + +EEVA. Minkä talon? + +ONNEN HERRA (viitaten vasemmalle). Tuolla päin. + +EEVA. Siellä on monta taloa. + +ONNEN HERRA (ottaa taskukirjansa, josta katsoo). Muuan pikku poika +sanoi, että se on Parhialan talo. + +EEVA. Parhialan talo on tuolla päin. (Osoittaa oikealle.) + +ONNEN HERRA. Niitä siis on kaksi. + +EEVA. En usko. + +ONNEN HERRA (katsoo kirjaansa). Se poika sanoi, että siinä asuu luotsi +Parhiala. + +EEVA. Aivan oikein. + +ONNEN HERRA. Kaksi lasta. + +EEVA. Kaksi lasta, niin. + +ONNEN HERRA. Yksi poika, merellä. + +EEVA. Niin. Herra häntä varjelkoon. + +ONNEN HERRA. Yksi tytär, Elviira, kotona. + +EEVA. Pikku poika on selittänyt oikein ja tarkasti. + +ONNEN HERRA. Minä olen kapteeni Ramberg. Komersroodi Ramberg on minun +pappani.--Minun mammani tykkää teistä. + +EEVA. Eihän komesrootin rouva tunne minua. + +ONNEN HERRA. Ei hän tiedä nimeänne ja kuka olette. Kun näimme teidät +kirkon portailla, niin mamma sanoi: Wilhelm, ota nyt selko, missä hän +asuu ja kuka hän on.--Minä en uskaltanut tulla kadulla teiltä kysymään, +pelkäsin että pahastutte. + +EEVA. Ettekö olekaan enää vihassa? + +ONNEN HERRA. En, en lainkaan. Näytänkö minä siltä? + +EEVA (huutaa laivalle päin). Pojat, ei teidän tarvitse pelätä. Ei +kapteeni ole vihassa, se oli vain leikkiä. Tulkaa pois, kapteeni antaa +teille lakerirahaa.--(Onnen herralle.) Eikö niin? + +ONNEN HERRA. Niin, tulkaa vain pojat tänne, minä annan lakerirahaa. + +Pojat nouseskelevat laivasta. + +ONNEN HERRA. Kuka teistä on kapteeni? + +KALLE. Minä olen kapteeni. + +ONNEN HERRA. Minä annan rahan kapteenille. Ostakaa lakeria ja jakakaa +keskenänne. + +KALLE. Oolrait, verivel. + +ONNEN HERRA. Tuossa on. + +KALLE. Kiitoksia paljon.--Pojat, tulkaa! Mennään apteekista ostamaan +lakeria. + +Pojat Kallen jälessä juoksevat sivuportista. + +EEVA. Minulla olisi tärkeää kysyttävää kapteenilta. Halutti jo kadulla +kysyä. + +ONNEN HERRA. No, kysykää vain. + +EEVA. Milloin tulee komesrootin Patria laiva? + +ONNEN HERRA. Patria on jo tullut. + +EEVA (hämmästyy aivan kuin säikähtäen). Onko Patria jo tullut? + +ONNEN HERRA. Se tuli tänä aamuna, aamurummun aikaan. + +EEVA (tavattomasti riemastuen). Hurraa, me nuoret meripoiat! (Hypähtää +laivan kannelle ja huiskuttaa pikkuliinaansa ulapalle päin.) Terve +tuloa, terve tuloa! + +ONNEN HERRA (nolostuneena.) Patriassa siis on joku poika, jota te +olette hartaasti odottanut? + +EEVA. Niin on. Minä kerran sain tuliaisiksi näin kauniita pikkuliinoja. +Katsokaas. + +ONNEN HERRA. Onhan se kaunis tuokin. Mutta jos minä saan tuoda +tuliaisia neitsy Elviiralle-- + +EEVA (purskahtaen nauramaan). Neitsy Elviiralle! + +ONNEN HERRA. Saanko minä sanoa vain Elviiraksi? + +EEVA. Kuulkaa, kapteeni, osaatteko panna kolme luutaa yhteen varteen? + +ONNEN HERRA. En, en minä osaa. Voiko niitä niin monta panna yhteen +varteen? Olisipa hauska nähdä, miten se käy. + +EEVA. No, kapteeni on luuta. + +ONNEN HERRA. Minäkö luuta? + +EEVA. Paremman puutteessa, ja minä olen toinen. Istukaa tuohon kaivon +kannelle. + +ONNEN HERRA. Mitä Elviira meinaa? + +EEVA. Pelkäättekö kaivoa? Merikapteeni! + +ONNEN HERRA. En minä pelkää. (Istuutuu.) + +EEVA (istuutuen viereen). Me olemme nyt pari. + +ONNEN HERRA. Pariko? + +EEVA. Niin, luutapari. + +ONNEN HERRA (nauraen mielihyvän naurua). Luutapari. + +EEVA. Käsketään tuolta yksi tyttö kolmanneksi. + +ONNEN HERRA. Ei käsketä, minusta on hauskempi kahden Elviiran kanssa. + +EEVA. Tässä ei ole vielä kolmea luutaa. (Huutaa.) Hoi, sinä kaunis +tyttö, tule tänne, joutuin! + +ELVIIRA (rientäen kaivolle). Mitä minulle on asiaa? + +EEVA. Istu tuonne toiselle puolen. + +ELVIIRA. Mitä varten? (Istuutuu.) + +EEVA. Kuulkaa, kapteeni Ramberg. Yhteen varteen ei voi panna kolmea +luutaa. + +ONNEN HERRA. Sitähän minäkin. + +EEVA. Valitkaa nyt parinne, kapteeni. Kumpaa te rakastatte, Eevaa vai +Elviiraa? + +ONNEN HERRA. Elviiraa! + +EEVA. Siinä sen nyt kuulit, Elviira! Te siis olette pari, ja minä +poistun. Kiitoksia hauskasta seurasta. (Menee Annan luo ja sitten tämän +kanssa kulmataloon.) + +ONNEN HERRA (pitkän hölmistymisen jälkeen). Onko hänen nimensä Eeva? + +ELVIIRA. On. + +ONNEN HERRA. Onko hänellä veljiä? + +ELVIIRA. Ei ole veljiä eikä sisaria. + +ONNEN HERRA. Teidän nimenne on Elviira? + +ELVIIRA. Niin. + +ONNEN HERRA. Asutte Parhialan talossa? + +ELVIIRA. Niin. + +ONNEN HERRA. Ja sukunimenne on Parhiala? + +ELVIIRA. Niin. + +ONNEN HERRA. Kaksi lasta? + +ELVIIRA. Kaksi lasta? + +ONNEN HERRA. Yksi poika merellä? + +ELVIIRA. Herra hyvästi varjelkoon! + +ONNEN HERRA. Minä huomaan, että on tullut erehdys. Minä tarkoitin äsken +neitsy Eevaa. + +ELVIIRA. Mutta minulla ei ole yhtään poikaa, ei maalla eikä merellä! + +ONNEN HERRA. Eikö? + +ELVIIRA. Ei ole, ja se on tosi! + +ONNEN HERRA. Onko neitsy Eevalla? + +ELVIIRA. Ei ole Eevallakaan. + +ONNEN HERRA. Se ei voi olla totta. Kyllä sellaisella tytöllä kuin +neitsy Eeva täytyy olla poikia jos kuin paljon. Meidän Patria laivassa +on muuan, jota hän odottaa. + +ELVIIRA. Niin--sellaisia poikia! + +ONNEN HERRA. Minkälainen poika se on, jolta Eeva on saanut tuliaisiksi +silkkisiä pikkuliinoja? + +ELVIIRA. Se on Patrian kapteeni. + +ONNEN HERRA. Kapteeni Junkka? Mutta hänhän on liian vanha! + +ELVIIRA. Hän on Eevan kummisetä. + +ONNEN HERRA. Vai niin? Kuka on neitsy Eevan isä? + +ELVIIRA (katsahtaen portille, äkkiä). Pasanteri! + +ONNEN HERRA. Sekö vanha puosmanni Pasander? + +ELVIIRA. Hän tulee tuolla. Kapteenilla kai on hänelle asiaa. (Menee +kiireesti kulmataloon.) + +PASANTERI, kirja kädessä, ja PASANTERSKA tulevat sivuportista. + +PASANTERI. Hyvää päivää, kapteeni. Terveisiä kirkosta. + +PASANTERSKA. Mikä kapteeni se on, joka istuu meidän kaivon kannella?-- +Kas, olipahan sittenkin. Hyvää päivää, kapteeni Ramberg. Terveisiä +kirkosta.--Minä en kauas erota hyvin enkä aina tahdo oikein uskoa tuota +meidän ukkoa, kun se on niin paha kureilemaan. + +PASANTERI. Kuka sitä, muori kulta, heti kirkosta tultuaan kureilemaan! + +PASANTERSKA. Voi, ukko kulta, sinä kureilet kirkkoon mennessäkin ja +kirkossakin. Niinkuin tänäänkin, kun olisit pannut minut veisaamaan +väärän virren. + +PASANTERI. Numeron minä sinulle hain oikean ja syytön olen siihen, että +sanat olivat engelskaa. + +PASANTERSKA. Herranen aika, sekö olikin engelskakirja? + +PASANTERI. Itse sinä tämän kirkkoon kannoit. Kun minä siellä asian +huomasin, niin ajattelin, että antaapa muorin veisata luikahuttaa +engelskaksi. Mutta eukko sihtaili ja tihtaili ja sitten paiskasi kirjan +kiinni äkäisesti. + +PASANTERSKA. Minä luulin, että ukko on kureillaan hakenut minulle +väärän numeron, ja olin hänelle vihassa. + +PASANTERI. Muori oli ison aikaa vaiti kuin ahven. Ihmiset katselivat, +että mikä nyt on, kun ei veisaakaan Pasanterska. Mutta sitten hän +rupesi ulkomuistista veisaamaan ja veisasikin niin, että lukkari +innostui laulamaan tenuuria, ja seurakunta kuunteli, kun nämä kahden +lauloivat. + +PASANTERSKA. Kapteeni on odottanut ja istunut ties kuinka jo kauan +meidän kaivon kannella? + +PASANTERI. Ei se ole mikään kaivon kansi, se on isoluukku. + +PASANTERSKA. Kapteeni ei ymmärrä sinun isoluukkujasi. + +PASANTERI. Kyllä kapteeni tietää, että laivassa sopivina joutohetkinä +keräännytään isonluukun kannelle juttelemaan. Samaa virkaa toimittaa +tämä kaivonkansi meidän pihamaalla. + +PASANTERSKA. Annapa, ukko, se huoneen avain. (Saatuaan avaimen +Pasanterilta rientää kiireesti etumaiseen taloon.) + +PASANTERI. Minulle tuli hiki kuumia katuja kävellessä, ja tässä paahtaa +aurinko. Mennään tuonne ruffin kynnykselle istumaan. (Menee etumaisen +talon portaille, johon istahtaa.) Tässä onkin suloinen katve. Istukaa, +kapteeni. Tästä ei korkealta putoa.--Onko kapteeni kauankin odottanut? + +ONNEN HERRA. Ei siitä ole kuin vähän aikaa, kun minä tulin. + +PASANTERI. Ja näytti olevan seuranpitäjäkin, niin että pitkäkin aika +olisi lyhyeksi käynyt. + +ONNEN HERRA. Varsinkin kun minulle oli seuraa tekemässä teidän +tyttärenne. + +PASANTERI. Meidän tytär? Ei suinkaan hän ole ollut. + +ONNEN HERRA. Oli hän. + +PASANTERI. Parhialan tyttären minä näin. + +ONNEN HERRA. Teidän tyttärenne oli ennemmin ja meni käymään tuolla +valkoisessa talossa. + +PASANTERI. Ahaa! No, mitäs kapteeni hänestä tykkäsi? + +ONNEN HERRA. Hän on hyvin hauska ja herttainen ja kaunis. Minä rakastan +häntä. + +PASANTERI. Ohohohoh! Mutta mitäs kapteenin mamma sanoo? + +ONNEN HERRA. Mamma sanoi tänään, että tuo tyttö Wilhelmin pitää saada +rouvakseen. + +PASANTERI. Kylläpä hissattaisiin korkealle, kun ihan ison maston +toppiin! + +PASANTERSKA (tulee portaille). Siihenkö sinä, ukko kulta, kapteenin +istutit? Kapteeni on hyvä ja tulee sisälle. + +PASANTERI. Eipä kapteenin ole siellä sen hauskempi kuin tässäkään, kun +ei sattunut olemaan kotona meidän tyttäremme. + +PASANTERSKA (nauraa). No on toki hyvä, että kapteeni ymmärtää leikin. + +ONNEN HERRA. En minä ymmärrä. + +PASANTERSKA. Eihän meillä ole tytärtä. Ei tytärtä, ei poikaa. + +ONNEN HERRA. Poikaa teillä ei tarvitsekaan olla, mutta pitäisi olla +yksi tytär. + +PASANTERI. Niin, muori kulta, ollapa meillä nyt ohria, niin saataisiin +rukiita! + +PASANTERSKA. Ei ole meitä siunattu lapsilla. + +ONNEN HERRA. Eikö? Sepä kummallista. Sitten on tullut joku erehdys. + +PASANTERSKA. Jumala kaikkitietävässä viisaudessaan on sen niin hyväksi +nähnyt. + +ONNEN HERRA. Kukas tuossa valkoisessa talossa asuu? + +PASANTERSKA. Siinähän se Rajalinska asuu. + +PASANTERI. Rajalinska on eräs kipparin leski. + +PASANTERSKA. Sinä, ukko kulta, selittää tokotat niinkuin kapteeni ei +tuntisi eikä tietäisi Rajalinskaa. + +ONNEN HERRA. En minä tunne. + +PASANTERSKA. Eikö kapteeni tunne Rajalinskaa! + +PASANTERI. Mutta, muori kulta, ei kapteenintutkinnoihin kuulu tietää ja +tuntea kaikki linskat ja lanskat ja Pasanterskat. + +PASANTERSKA. Eipä kaiketikaan. Mutta ajattelin, että kaikki tämän +kaupungin herrasväki tuntee Rajalinskan, joka on joka herrastalossa +ollut oikeana kätenä, olipa sairas hoidettavana, hautajaiset tahi häät +tahi ristiäiset pidettävänä. Ja ennen tyttönä kun oli, niin ei sitä +kapteenia täällä, jonka kanssa ei tanssinut. + +PASANTERI. Se oli ennen, muori kulta. Nyt Rajalinskan maailma rajoittuu +tähän pihaan, niin että kesäisinä sunnuntaipäivinä hän retkeilee +talonsa portaille katselemaan lasten leikkejä ja maailman menoa. Ja +hänen tanssitovereistaan monet ovat jo melkoisen pihlajan alla. Niin, +muori kulta, meidän taipaleemme lyhentyvät ja maailmamme rajat +kutistuvat kutistumistaan. + +PASANTERSKA. Niinpä vain, niinpä vain.--Hän oli kaunis ja +manjeerityttö. Arvokas, niinkuin hän on vieläkin. + +ONNEN HERRA. Onko hänellä tytär nimeltä Eeva? + +PASANTERSKA. Eeva on ollut vain hänen kasvatettavanaan. + +ONNEN HERRA. Onko neitsy Eeva orpo tyttö? + +PASANTERSKA. Orpohan se on Eeva ollut varhaisesta lapsuudestaan saakka. +Isä hukkui ennen Eevan syntymistä, ja viikon vanhana Eeva jäi orvoksi +äidistäänkin. + +PASANTERI. Muori, viepä mennessäsi tämä engelskakirjasi. Ja koska olet +nuorempi minua, niin ota tämä minun takkinikin. (Riisuu takkinsa.) + +PASANTERSKA. Paitahihasillesiko sinä riisut, vaikka on kapteenikin. +(Kopahuttaa Pasanteria muka toruvasti kirjalla.) Olet sinä klooki. +(Menee sisälle.) + +PASANTERI. Kapteeni arvatenkin tuli tiedustelemaan, olenko saanut +miehiä Onneen. Asia on niin, ettei ole halukkaita lähtijöitä. + +ONNEN HERRA. Pappa käski sanoa, ettei tarvitsekaan enää tiedustella. +Pestaus Onneen toimitetaan tänään merimieshuoneella tavallisuuden +mukaan ja tarjotaan vain tavalliset palkat. + +PASANTERI. Miten luullaan nyt saatavan miehiä tavallisilla palkoilla, +kun ei ole saatu korotetuillakaan? En ymmärrä komesrootin +ajatusmeininkiä. Mutta eipä asia minua liikuta. + +ONNEN HERRA. Kun meidän Patria on nyt tullut, niin järjestetään asia +vähän toisin. + +PASANTERI. Niin, sitäpä minä, että kyllä komesrooti itse tietää +asiansa.--Milloinkahan Patrian miehistö pääsee maihin? + +ONNEN HERRA. Minä luulen, että ovat jo päässeet. + +LETTO ja KARIHAARA tulevat perältä oikealta aidan taitse ja kääntyvät +pihaan peräportista. + +ONNEN HERRA. Tuolla tuleekin Patrian miehiä. + +PASANTERI (nousee ja käy kaivon luo). Niinpähän on, ainakin tuo toinen, +Leton Oskari, sisareni poika. Toista en tunne. + +ONNEN HERRA. En minäkään tiedä hänen nimeään, mutta kyllä minä hänet +näin aamulla Patriassa. Me olimme siellä aamukahvilla, pappa, Eliise ja +minä. + +LETTO. Terveisiä, eno, meidän matkoiltamme. + +PASANTERI. Terve tuloa kotia. + +KARIHAARA. No, vielä vanha puosukin elää. Terveisiä sellaisesta maasta, +jossa Pasanteri ei ole käynyt. + +PASANTERI. Teillä on syytä ylpeillä. Ensimäisiä Suomen poikia, jotka +ovat käyneet Itä-Intiassa. Onnellisesti te teitte matkanne ja +joutuisasti. + +KARIHAARA. Ei auttanut muu kuin joutu, kun tuuli puhalteli posket +sievästi pullollaan ja aina parhaalta puolen. + +LETTO. Hyväntoivon niemen kohdalla se puhalteli silmät nurin päässä. En +ole ennen ollut sellaisessa ryöpyssä. + +ONNEN HERRA. Kapteeni Junkka kertoi, ettei koko matkalla ollut +minkäänlaista hätää. + +LETTO. Sitä kummaa ei tule, että kapteeni Junkka sanoisi, että on hätä. + +PASANTERI. Sen uskon minäkin. Minä tunnen Junkan Jussin. Monella +matkalla olemme olleet yhdessä. Minulta hän on ensimäisen oppinsakin +saanut. + +LETTO. Meidän styyry, Varjakka, joka ei ole arkalasta kotoisin, kerran +vakavasti sanoi kapteenille: Minä luulen, että nyt on aika vähentää +purjeita.--Mutta ukki hymähti styyrylleen ja sanoi: Jos niitä on +liiaksi, niin kyllä tuuli alas tuopi, mitä sinne poikia vaivaamaan. + +PASANTERI. Rohkea hän on, mutta myös taitava. Ja ihmisenä erinomainen. +Niin hyvää herrassäätyä kuin mikä muu kapteeni hyvänsä, mutta +kansanmies. + +KARIHAARA. Kyllä Jumalakin purjehtii mielellään sellaisessa laivassa, +jossa kapteenina on Junkka ja perämiehenä Varjakka. + +ONNEN HERRA. Kapteeni Junkka sanoi papalle, että styyrmanni Varjakka on +etevämpi kuin hän. + +KARIHAARA. Perämies Varjakka pystyisi minkä ulkomaalaisen kapteenin +rinnalle hyvänsä. + +PASANTERI. Varjakka on minun ristipoikani. Hän on syntynyt ja kasvanut +tässä pihassa. Jo pienestä näki, että hän on luotu merimieheksi. + +EEVA, ELVIIRA ja ANNA tulevat kulmatalosta. + +KARIHAARA. Kas tyttöjä tuolla. (Heiluttaa hattuaan.) Terve, Suomen +neitoset! Minäpä tulen lähempää katsomaan ja näyttämään itseäni, että +tunnetteko te minua ja minä teitä. (Menee tyttöjen luo jääden heitä +puhuttelemaan.) + +PASANTERI. Kuka se on tuo poika? + +LETTO. Se on kippari Karihaara vainajan poika. + +PASANTERI. Nythän minä muistankin. Hän on ollut kauan poissa +kotimaasta. + +LETTO. Viisi vuotta yhteen menoon. Liiverpuulissa hän tapasi meidät, +kun lastasimme Itä-Intiaan. Hän oli ollut hospitaalissa pari viikkoa ja +oli aikeissa lähteä kotia, mutta ottikin pestin Patriaan, kun kuuli, +että tarvitaan mies. + +ANNA (huudahtaen). Karihaaran Jooseppi! + +KARIHAARA. No niin! (Ottaa vyötäisistä Annaa ja pyörähyttää ympäri ja +yrittää tavoittamaan Eevaa.) + +EEVA lähtee juoksemaan pakoon kaivon luo. + +KARIHAARA juoksee jälessä. Kiertävät kaivoa. + +KARIHAARA. Sitä tyttöä, joka pakenee, minä suutelen. + +EEVA yht'äkkiä pujahtaa Pasanterin taakse ja pistää päänsä tämän +kainalosta. + +KARIHAARA. Katsohan veitikkaa, minkä teki! + +PASANTERI. Jäipä Joosepilta kiinni saamatta. + +ONNEN HERRA. Ja suutelematta. + +KARIHAARA. Mutta tuosta minä otankin tytön ikuiseksi kullakseni. + +EEVA. Elkää ottako, hyvä Jooseppi. Minä rukoilen. + +KARIHAARA. No, en ota, koska niin koreasti pyytää, mutta se ehtona, +että saan huomenna parikseni tuliaistansseihin. + +ONNEN HERRA. Mutta jos ei neitsy Eeva lähde? + +KARIHAARA. Niin se merkitsee, että minä saan tulla kosimaan. + +ONNEN HERRA. Siis jos neitsy Eeva lähtee pariksenne tanssiaisiin, niin +ette saa häntä kosia. + +KARIHAARA. Mutta kapteeni saa tulla sinne kosimaan. + +EEVA. Tuohon käteen. (Ojentaa kätensä Karihaaralle.) + +ONNEN HERRA. Niinkö? + +EEVA. Niin. Mutta ainoastaan huomenna ja tanssiaisten aikana. + +ONNEN HERRA. Miten se nyt oikeastaan tuli. + +KARIHAARA. Se tuli niinpäin, että kapteeni hartaasti toivoo neitsy +Eevan lähtevän minun kanssani tanssiaisiin ja minä taas en tätä iloa +itselleni soisi. + +PASANTERI. Selvä kontrahti, jompikumpi saa kosia, mutta ei molemmat. + +LETTO. Ja huomenna nähdään, kumpi. + +KARIHAARA. Mutta kukas tämä minun ikuinen kumppanini tahi huominen +tanssiparini onkaan? Kun tarkemmin katson, niin en tunnekaan. + +EEVA. Siitä väliin on ikävät seuraukset, kun ei tunne. Voi käydä +niinkuin muutaman Joosepin kerran Liiverpuulissa. + +KARIHAARA. Miten tuon kaimamiehen kävi? + +EEVA. Jooseppi pyysi saada suudella muuatta missiä ja saikin Koiton +kapteenilta hänen rouvansa puolesta korvapuustin. + +KARIHAARA (yllätettynä pyörähtää ympäri). Katsos tuota tytön velhoa! + +LETTO. Ja se Jooseppi oli juuri tuo tuossa! Meille oli pitkäksi aikaa +lystiä siitä Joosepin poskimuiskusta. + +PASANTERI (Eevalle). Mistä sinulla, veitikka, on tietona näitten +poikain temppuilut? + +KARIHAARA. Teillä on ollut joku silmä näkemässä meidän laivallamme. +Kukahan se mahtaa olla? + +VARJAKKA on tullut oikealta perällä kulkien aidan taitse vasemmalle ja +nousee kulmatalon portaita. + +ANNA. Perämies Varjakka tuolla! + +Kaikki muut kääntyvät katsomaan perällepäin paitsi + +EEVA (joka Varjakan nimen kuultuaan hätkähtää ja jää seisomaan +jännityksissään, itsekseen). Yrjö! (Vetäytyy leikkilaivan suojaan.) + +PASANTERI. Yrjö on. (Huutaa Varjakalle.) Hyvää päivää, Yrjö! Terve +tuloa kotimaahan! + +VARJAKKA. Hyvää päivää, kummi. Terveisiä minun matkoiltani. + +PASANTERI. Minä olin malttamaton kuulemaan ääntäsi. + +VARJAKKA. No, minä tulen heti pistämään kättäkin lämpimiltään. +(Laskeutuu portaita ja tulee keskipihalle.) + +EEVA (hätäytyneenä). Herranen aika, hän tulee tänne! (Nousee toisten +huomaamatta leikkilaivaan ja piiloutuu sinne.) + +VARJAKKA. Terveisiä Itä-Intiasta. (Tervehtiessään tyttöjä.) Eipä +Annalla ole sormusta. Ilmankos Letto onkin niin autuaan näköinen. Ja +Elviira on sitten kun tavattiin tullut kahta vuotta nuoremmaksi. Eikä +ole Elviirallakaan sormusta, mutta taitaa olla Jooseppi katselemassa. + +KARIHAARA. Täällä on kolmas tyttö, jo olen katsellut. + +VARJAKKA. En minä näe täällä kolmatta tyttöä. + +KARIHAARA. Herranen aika. Puolitoista silmänräpäystä sitten oli tässä +oikea Eevan tytär, mutta hih hei, sen tuuli vei! + +PASANTERI. Minnekä se Eeva katosi? Eivätkö tytöt huomanneet, minne Eeva +meni? + +ELVIIRA. En minä huomannut. + +ONNEN HERRA. Hän on tietysti mennyt kadulle. + +PASANTERI. Menkää tytöt katsomaan. + +ANNA ja ELVIIRA menevät sivuportista. + +ONNEN HERRA (ottaa taskukirjansa). Mikä on neitsy Eevan nimi? + +PASANTERI. Ruskoranta, jos kapteeni tarkoittaa sukunimeä. + +ONNEN HERRA. Ruskoranta. (Kirjoittaa.) Kaunis nimi. + +KARIHAARA. Kaunis on tyttökin. + +ONNEN HERRA. Mikäs oli tämän toisen naisihmisen nimi? + +PASANTERI. Elviira Parhiala. + +ONNEN HERRA. Hänen nimensä minulla jo onkin täällä. Mutta sen toisen? + +PASANTERI. Anna Vasala. + +KARIHAARA. Pestaako kapteeni Ramberg Onneen naisia vai lastaatteko, kun +merkitsette heitä kirjoihinne? + +ONNEN HERRA. Se voi olla muuten tarpeellista. + +KARIHAARA. Eihän kapteeni vain aio kääntyä turkinuskoon? + +ONNEN HERRA. Hyvästi, Pasander.--Styyrmannin kanssa me tapaammekin +tänään kalaaseissa, jotka pidetään kapteeni Junkan kunniaksi Patriassa. +Sinne tulee soittokunta ja nuorta väkeä, niin että styyrmanni saa +siellä tanssia. + +VARJAKKA. Kiitoksia, mutta sitä konstia minä en osaa. + +ONNEN HERRA. Vai niin. Sisareni Eliise oli niin iloissaan, että hän saa +tanssia styyrmannin kanssa.--Hyvästi. (Menee sivuportista.) + +VARJAKKA (nousee istumaan laivan laidalle). Missä asioissa kapteeni +Ramberg täällä oli? + +KARIHAARA. Naima-asioissa. Me olemme kapteeni Rambergin kanssa +kilpakosijoita. + +PASANTERI. Leikkiä tässä laskivat. + +KARIHAARA. Kapteenilla oli täysi tosi ja minulla enemmän kuin puoli. +Siinä neitosessa, joka oli tässä, oli kovasti tykövetoa ja kiinnipitoa. +Minun suuni alkoi maistua puolukoille, joita en ole syönyt +viiteentoista vuoteen. + +EEVA ottaa salaa Varjakan takin taskusta pikkuliinan, pistäen omansa +sijaan. + +PASANTERI. Kapteeni Ramberg oli pestausasioissa. Onni on jo ollut kolme +viikkoa lähtövalmiina, mutta ei ole saatu miehiä. + +LETTO. Ei tietysti enää ole niin hullua, joka lähtisi Onnen herran +laivaan. Onnen viime matkallahan kuuluu kokki hypänneen mereen ja +hukuttautuneen, kun ei enää jaksanut kestää kiusaa ja rääkkiä. Miten ne +saavatkin kapteeninkirjat tuollaisetkin kuin tuo komesrootin Ville? + +VARJAKKA. Kapteeninkirjoja on monenlaisia. + +LETTO. Mutta että on saanut minkäänlaisia tuollainen mies, joka voi +laskea laivansa vaikka majakkakalliolle. + +VARJAKKA. Pappansapa hänellä on laiva. + +LETTO. Entä miehistö tuollaisen laivassa? Sehän on alinomaa henkensä +kaupalla. + +PASANTERI. Niin on. Senpä vuoksi ei kukaan lähde Onneen. Komesrooti +antoi minulle toimeksi tiedustella yksityisesti miehiä ja lupasi maksaa +melkein mitä hyvänsä, mutta ei nokkaakaan. + +LETTO. Siihen se Onni jää mätänemään lastissaan, vaikka minkälaisia +palkkoja tarjoaisivat. + +PASANTERI. Mutta nytpä tämä kapteeni toikin komesrootin terveiset, että +ei enää tarvitse tiedustella miehiä eikä luvata korotettuja palkkoja, +vaan pestaus toimitetaan tänään merimieshuoneella tavallisuuden mukaan. +Mitähän merkinnee se meininki? + +KARIHAARA. Se merkitsee kapteenin muutosta. + +PASANTERI. Aivan niin. Sinäpä sen sanoit! Nyt minullekin selvisi. Ja +tuossa istuu Onnen kapteeni! + +VARJAKKA. En ole minä Onnen kapteeni ikinä. + +PASANTERI. Minkä vuoksi et? Hyvä laiva ja komea laiva. Sillä purjehtii +vaikka maailman ympäri. + +VARJAKKA. Eipä silti ja sen vuoksi. Mutta minua ei panna Onnen +kapteeniksi. + +KARIHAARA. No mikä siinä olisi esteenä? + +VARJAKKA. Se on esteenä, että täällä on laivattomia kapteeneja kuin +kirjavia kissoja ja heillä on sellaisia ansioita, joita ei ole minulla. + +LETTO. Mitä sellaisia ansioita heillä olisi? + +VARJAKKA. He ovat rootien ja raatien poikia. Ja se merkitsee enemmän +kuin mikään muu. + +KARIHAARA. Mutta rooteilla ja raateilla on tyttäriä. Sellainen mies +kuin te saatte niitä hevoskuormallisen tarvitsematta muuta kuin +pysähdyttää aina talon kohdalle ja kerran koukistaa etusormeanne +tytölle ikkunaan. + +PASANTERI. Ei sellaisia krinuliinimamselleita monta yhteen kuormaan +mahdu. + +KARIHAARA. No, astuvat jälessä kadun leveydeltä ja pituudelta. Totta +puhuen heti ensimäisenä saatte komesrootin mamsellin, joka oli aamulla +laivassa isänsä ja veljensä kanssa. Se tyttö ei teitä pakoon juokse, ei +tee pienintäkään mutkaa. Papasta ja mammasta teidän ei tarvitse +välittää, kyllä tyttö heiltä luvan hankkii, ja silloin teillä on +kädessänne laivan keulatrossin pää. Ette ole ainoastaan kapteeni, vaan +laivan osakaskin. + +LETTO. Eipä tiedä, mitä tapahtuu vielä tänään siellä pidoissa, jotka +ovat Patriassa kapteeni Junkan kunniaksi. + +JUNKKA (on tullut peräportista ja noussut kulmatalon portaille. Huutaa +etualalle.) Hei, siellä! + +KARIHAARA. Kapteeni Junkka tuolla. + +PASANTERI. Hyvää päivää. Terve tuloa kotimaahan. + +JUNKKA. Hyvää päivää, veli Pasanteri. Sanopa sille ristipojallesi +terveisiä minulta, että laskeutuu alas korkeudestaan ja menee heti +komesrootin luo. + +VARJAKKA (hypähtää alas ja siirtyy peremmäksi). Mitä minulla siellä? + +JUNKKA. Sielläpähän sitten saat tietää.--Tulen luoksesi, puosu. +Pistäydyn ensin täällä. (Menee taloon.) + +EEVA toisten huomaamatta laskeutuu laivasta ja pujottautuu aidanraosta +oikealle. + +LETTO. Laivan saatte! + +KARIHAARA. Tytön myöskin. Ja pulska tyttö onkin. Ei muuta kuin häät +heti ja rouvinenne merelle. + +VARJAKKA (Pasanterille). Eikö kapteeni Ramberg puhunut mitään kapteenin +vaihdoksesta? + +PASANTERI. Kyllä hän mainitsi jotain, että kun Patria on tullut, niin +järjestetään asia toisin. + +VARJAKKA. No niin. Nyt minä tiedänkin. Minulle tarjotaan perämiehen +paikka Onnessa. + +PASANTERI. Tosiaan. Aiotko ottaa? + +VARJAKKA. En millään palkalla. (Menee sivuportista.) + +KARIHAARA. Mutta sanokaa minulle, mikä kievari tahi hotelli se on tuo +valkoinen talo tuossa kulmassa. + +PASANTERI. Kuinka niin? + +KARIHAARA. No, kun nämä meidän herrat sinne aina ensimäisenä menevät. +Sinne yritti perämies Varjakka ensiksi ja sinne meni nyt suoraa päätä +kapteeni Junkka, ja kiire hänellä näytti sinne olevankin. + +PASANTERI. Hän meni tapaamaan Eevaa, joka asuu siellä.--Mutta eipä +sattunut Eeva kotia. Kuule, Oskari, käyhän katsomassa, olisiko Eeva +pistäytynyt tuonne muorin luo. En tullut sitä äsken ajatelleeksi. Sano +Eevalle, että hänelle tuli mieluinen vieras. + +KARIHAARA. Perhana! Onko se Eeva tämän kapteenin morsian? + +LETTO (nauraen). Peloittaako korvapuusti? (Menee sisälle.) + +PASANTERI. Ei ole Eeva kapteeni Junkan morsian. Mutta Eevan äitivainaja +oli aikoinaan hänen sydämensä valittu. + +KARIHAARA. Vai niin. Ja taisikin olla oikein valitsemalla valittu, +koskapa kapteeni on jäänyt vanhaksipojaksi. + +PASANTERI. Vaikeapa taitaa olla löytää vertaa nuoruuden ensimäiselle +mielitietylle, varsinkin jos hän on vallannut mielen pohjia myöten. + +KARIHAARA. Mutta tyttö ei rakastanut? + +PASANTERI. Hän rakasti Junkkaa kuin jumalaansa. + +KARIHAARA. No? + +PASANTERI. Selvitys molemmin puolin tapahtui vasta toisen kuolinvuoteen +ääressä, kun tämä oli nuori leski ja nuori äiti. + +KARIHAARA. Sepä surullista. Mikä toisen oli pakottanut naimisiin? + +PASANTERI. Junkka purjehti muutamassa ulkolaisessa seilarissa, joka +katosi teille tietymättömille, kunnes tuli sen verran selville, että se +oli tehnyt täydellisen haaksirikon, kuultiin Junkankin hukkuneen. Mutta +parin kolmen vuoden perästä hän tuleekin ilmielävänä. + +KARIHAARA. Ja hänen rakastettunsa on naimisissa. + +PASANTERI. Junkka tuli parahiksi Eevan ristiäisiin, ja muutaman päivän +perästä oli Eevan äidin hautajaiset. Kapteeni Junkka on ilokseen ja +autuudekseen ollut Eevan isänä. + +LETTO (tulee sisältä). Ei Eeva ollut siellä. + +PASANTERI. Eikö? Mutta minnekähän se tyttö katosi kuin noitumalla! + +ANNA ja ELVIIRA tulevat portista, JUNKKA kulmatalosta. + +JUNKKA. Eivätkö nämä neitoset satu tietämään, mihin Eeva on mennyt? + +PASANTERI. Menkää tytöt hakemaan tuolta rannalta, hän on luultavasti +siellä. + +JUNKKA. Minä teille, tytöt, toimitan sitten palkaksi miehen, toiselle +kiiltomustan, toiselle kuparinpunaisen. + +KARIHAARA. Letto, me lähdemme apureiksi. + +Tytöt ja meriläiset menevät peräportista oikealle. + +JUNKKA. No, paiskataan nyt kättä. + +PASANTERI. Terve, terve. Käydään sisään. + +JUNKKA. Koska nyt on kaunis kesäinen sunnuntaipäivä, niin istutaan +portailla majan edessä. Se tuntuu niin kotoiselta. Ja sinusta kai sen +pitäisi tuntua kuin istuisit laivan isollaluukulla. Vai mitä? + +PASANTERI. Eihän tässä ole isoluukku. Tässä on ruffin kynnys. Tuo +kaivon kansi on isoluukku. + +JUNKKA. Aivan oikein. Minä olen niin äkkinäinen maalaivassa. + +PASANTERI. Oletko tavannut muita kapteeneja? Mitäs he sanovat +Itä-Intian reissustasi? + +JUNKKA. Ennen lähtöäni tapasin Liiverpuulissa useita meikäläisiä. +Niitähän on siellä aina makoilemassa. Siellä oli Pikku Matti, Kulta +Kallen Poika ja Pramia Hanssu. + +PASANTERI. Mitäs he arvelivat? + +JUNKKA. Nauroivat ja Pramia Hanssu sanoa honotti: Itä-Intiaan +mennäkseen pitää olla oppia. + +PASANTERI. Mitäs sinä? + +JUNKKA. Sitä on ja toista saadaan, sanoin minä. En minä itseäni +kehunut. Minä sanoinkin jatkoksi: Minulla on puurissa poika, jolla on +oppia enemmän kuin meillä neljällä kapteenilla yhteensä. + +PASANTERI. Varjakkaa tarkoitit? + +JUNKKA. Hänen ansiotaan onkin, että retkemme onnistui erinomaisesti. +Sen minä ilolla ja halulla tunnustin komesrootille. + +PASANTERI. Annetaanko hänelle nyt laiva, vai mitä varten hän sai kutsun +komesrootin pakeille? + +JUNKKA. Minä esitin, että Varjakka saisi Patrian, minä kun aion jäädä +maihin. Olen osani purjehtinut ja jo on aika minunkin opetella +kävelemään maalla. + +PASANTERI. Olisipa se, jos Yrjö palaisi sieltä Patrian kapteenina. + +JUNKKA. Kun ei vain komesrootin rouva sekaannu asiaan. + +PASANTERI. Mitä hänellä olisi tässä asiassa tekemistä? + +JUNKKA. Kyllä sillä mammalla on tekemistä. Toissa kesänä juuri kun minä +olin täällä, komesrooti odotteli suuria rahoja Toivon kapteenilta, +mutta saikin kauhean velkalaskun, jonka panttina Toivo oli Englannissa. +Komesrooti kiroili, että luulin konttorihuoneen seinäin pullistuvan, ja +päätti että kapteeni viralta ja toinen sijalle. Mutta sitten tuli rouva +ja sanoi: Ei!--Ja se piti. + +JUNKKA. Ja nyt Toivo makaa Merenkurkussa. + +JUNKKA. Sepä se onkin paha asia, että Toivon kapteeni on laivatta. Hän +saapunee pian kotia. Hän on kaunis nuorukainen, josta on ajateltu +Eliise mamsellille mies. + +PASANTERI. Jumalalle kiitos! + +JUNKKA. Kuinka niin? + +PASANTERI. Eliise mamsellihan voisi muuten siepata Yrjön. + +JUNKKA (nauraen). Ja sinä et soisi Yrjölle sitä onnea? + +PASANTERI. Olisi liika onni sellaisen mamman tyttö. Viime viikolla kun +pistäysin komesrootin luona asioilla, niin konttorihuoneeseen +astuessani oli rouva hyväilemässä herraansa parasollilla, jolla +taputteli niin, että kouraan jäi lopuksi vain pieni varren tynkä, jolla +sitten tuikki kuin puukolla rintaan, selkään ja mahaan, komesrootin +pyöriessä kuin hyrrä. Kyllikseen näin kutkuteltuaan rouva kääntyi +minuun ja osoittaen komesrootia sanoi: Hoono mees, äilen pooli hullu, +tämä päivä koko hullu! + +JUNKKA. Ja komesrooti seisoi kuin hunsvotti Jumalan edessä? + +PASANTERI. Rouvan mentyä tuumi komesrooti: Sanopa, puosu, rehellisesti, +mitä ajattelet. + +JUNKKA. Ja sinä sanoit? + +PASANTERI. Sanoin, että noin pulskaa rouvaa ei komesrooti olisi +löytänyt tältä puolen Hampurin. + +JUNKKA. Sieltähän se sen haki ja komean saikin mööpelin. + +PASANTERI. Komea on tyttökin. Ja jos on puoleksikaan mammansa luontoa, +niin kyllä hänkin miehensä opettaa tietämään, montako päivää on +viikossa. + +JUNKKA. Mutta mistä sinä olet saanut päähäsi, että Eliise mamselli +voisi siepata Varjakan? + +PASANTERI. No, niillä komesrootilaisilla on kauneudelle hyvin avonainen +mieli. Tässä kävi äsken Ville kapteeni luonani asioillaan ja ilmoitti +rakastavansa Eevaa, ja mammakin oli jossakin sanonut pojalleen Eevasta, +että tuo tyttö Villen pitää saada rouvakseen. + +JUNKKA. Elä hiidessä! Silloin on leikki kaukana. Siitä eukosta ei pääse +irti tappelemallakaan. + +PASANTERI. Eiköpähän irtaudu, kun Eeva menee kihloihin. + +JUNKKA. Niinkö ovat asiat? Sepä on hauska tieto! Parasta on, että Eevan +kihlaus julkaistaan heti. + +PASANTERI. Ei kuitenkaan ennen kuin on tehty sellaiset kirjat, että +Yrjö varmasti saa Patrian. + +JUNKKA. Tarkoitatko sinä, että Eeva ja Yrjö? + +PASANTERI. Oletko sinä liittoa vastaan? + +JUNKKA. En toki, päinvastoin. Mutta kuinka se olisi mahdollista? +Eiväthän he ole tavanneet toisiaan kuin lapsina. + +PASANTERI. Sitä lujempi. Sen tietääkin silloin, että se rakkaus kestää. + +JUNKKA. Ei Eeva ole minulle koskaan puhunut mitään, ei kirjeissäänkään +viittaustakaan tehnyt. + +PASANTERI. Eipä minullakaan ole mitään varmaa tietoa asiasta. Mutta nyt +muutamista merkeistä olin huomaavinani, minkä puun juurella Eevalla on +pesänsä. + +JUNKKA. Jos hän ei ole juoksuttanut sinua harhaan niinkuin metsäkana +pesältään. + +PASANTERI. Eikö Eeva ollut kirjevaihdossa Yrjön kanssa? + +JUNKKA. Siitäkään ei minulla ole mitään tietoa. + +PASANTERI. Sinäkö olet kirjoittanut Eevalle jutun Joosepin +poskimuiskusta. + +JUNKKA (nauraa). Se oli hauska juttu se Joosepin poskimuisku. En ole +koskaan muulloin nähnyt Jooseppia hämillään. Mutta en minä ole siitä +kertonut Eevalle. Minun kirjeeni ovat aina olleet vakavia. Varsinkin +silloin, kun olen päättänyt kirjoittaa leikillisesti, niistä on tullut +niin vakavia, että itseäni on itkettänyt. + +PASANTERI. Mutta Eeva syötti tuon jutun Joosepille äsken tässä pihalla +heidän leikkiä laskiessaan. + +JUNKKA. Onko Eeva ollut äsken tässä? + +PASANTERI. Aivan äsken. Ja tässä oli Karihaara ja Oskari Letto ja Ville +kapteeni, nuo pari tyttöä ja minä. Eikä Eevalla näyttänyt olevan +aikomusta mihinkään mennäkään. Mutta sitten tuli Yrjö tuolta portista, +ja siihen kun hän saapui joukkoon, oli Eeva kadonnut, aivan kuin olisi +hänet tuuli siepannut. + +JUNKKA. Se on varma merkki, että hän rakastaa Yrjöä. Hän on kuin +äitinsä. Eeva vainaja kertoi minulle, että kaksi oli hänellä tuskan +hetkeä: aina kun ensi kerran tapasi minut matkalta tultuani ja toinen +eronhetki. Hän ei sen vuoksi voinutkaan koskaan tulla saattamaan +rantaan. Enkä minä mies poloinen ymmärtänyt, että kulta alla, hiekka +päällä. (Vaipuu kuin muisteloihin.) + +PASANTERSKA (tulee huoneesta). Leton Oskari narrasi minua, sanoi Yrjön +tulleen tänne. + +JUNKKA. Hyvää päivää. + +PASANTERSKA. Junkan kapteenin ääni! + +JUNKKA (nousten). Entäs käsi? (Kättelee.) + +PASANTERSKA. Ai ai ai! (Lyödä näpähyttelee Junkkaa kädelle.) Senkin +pihtikoura! + +JUNKKA. Terveisiä minun matkoiltani. + +PASANTERSKA. Terve tuloa, terve tuloa. Jumalalle kiitos tulemastanne. +Teitä sitten on itketty. (Istuutuu portaille.) + +JUNKKA. Sepä hauskaa, että meitä on niin ikävöity. + +PASANTERSKA. Hauskaa! Kun luultiin, että olette meren pohjassa. +(Pyyhkii kyyneliä.) + +JUNKKA. Niin, täällähän kuuluu puhutun, että Patria on tehnyt +haaksirikon Merenkurkussa. + +PASANTERI. Akat hölysivät, että hukkunut miehineen päivineen. + +JUNKKA. Näin kauniilla ilmoilla kotirannoilla! + +PASANTERSKA. Sitähän se meidän ukko sanoi, että kyllä kapteeni Junkka +tehdäkseen haaksirikon ja hukuttaakseen itsensä valitsee toki paremmat +paikat ja oikean jumalanilman. Mutta Merenkurkussa on tänä vuonna monta +laivaa tehnyt haaksirikon ja harva se laiva, joka on tullut aivan +puhtaasti. Ettekö te edes kraapaisseetkaan karia? + +JUNKKA. Oli yöaika, ettemme löytäneet kareja. + +PASANTERSKA. Niin! Sama kureilija kuin ennenkin! + +JUNKKA. Paljon se on kuitenkin unohtunut sillä pitkällä matkalla. + +PASANTERSKA. Tekö olette käynyt sellaisessa maassa, jossa ei meidän +ukkokaan ole käynyt? + +JUNKKA. Sitähän se ihmetteli Suurmoguli--tuntee kai Pasanterska +Suurmogulin? + +PASANTERI. Totta kai meidän muori tuntee entisen friiarinsa. + +PASANTERSKA. Kas niin! Nyt ne taas pääsivät yhteen. Jouduin minä +höykkään niiden keskellä.--No niin, mitä siitä Suurmogulista? + +JUNKKA. Suurmoguli ihmetteli, että kun ei Pasanteri ole käynyt hänen +kotimaassaan. Käski sanoa terveisiä ja tulla käymään. Kun olin jo +kaukana rannasta, niin huusi jälkeeni: Pasanterska myös! + +PASANTERSKA. Kyllä meidän, ukko kulta, pitää lähteä käymään siellä. +Tuossahan on laiva valmiina, sitä ei tuulikaan heiluttele.--Mutta +aivanko vahingotta te teitte sen pitkän matkanne? + +JUNKKA. Ei tokikaan. Pekka Piipari-- + +PASANTERSKA. Herra hyvästi siunatkoon! Miten Pekka raukan kävi? + +JUNKKA. Pekka raukalta putosi mereen piippu, joka oli sellaisesta +maasta, missä ei Pasanterikaan ole käynyt. + +PASANTERSKA (ottaa lakin Junkan päästä ja tukistaa häntä). Tämäpä +vahinko, jolla toista säikytellä! + +PASANTERI. Eukko! Sinä jo tukassa kiinni, kun toinen juuri portaille +päässyt ja vasta meren pohjasta noussut! + +JUNKKA. On hauska tuta, että ystävyys on entisellään kahden pitkän +vuoden kuluttua. + +PASANTERSKA. Kaksi vuottako siitä on, kun viimeksi tavattiin? Hyvät +ihmiset, kuinka se aika rientää! Ja minne se katoaa? + +PASANTERI. Meidän nahkamme sisään, kunnes meillä on sitä se lasti, mikä +kullekin on osakseen määrätty. + +PASANTERSKA. Niinpä vain, niinpä vain. Mikä kullekin on aikaa annettu. +Toisille enemmän, toisille vähemmän. (Pyyhkii kyyneleitä.) Siitäkö on +kaksikymmentä vuotta, kun Eevan äiti kuoli? + +JUNKKA. Kaksikymmentä vuotta tulevana sunnuntaina. + +PASANTERSKA. Niin. Ja tänään on Eevan syntymäpäivä. Tulikin kirkas +päivä. Se oli tietysti riemu, kun hän teidät näki. + +JUNKKA. Eipä koko Eevaa taida enää ollakaan. Hän on kadonnut kuin neula +nurmikkoon. + +PASANTERSKA. Onko Yrjö myös kadonnut? + +PASANTERI. Yrjö lähti ristittäväksi. + +PASANTERSKA. Vai niin, iso viisas! Ja miksi hänet nyt ristitään? + +PASANTERI. Kapteeniksi. Niin että muori kulta, hae yllesi vielä +paikkaisempi röijy siihen, kun tulee tänne kapteeni Varjakka. + +PASANTERSKA. Herranen aika! Eikö totisesti olekin paikkainen röijy! +(Lähtee.) Ja minä olin ottavinani vintistä parhaimmasta laidasta. +(Portailla.) Etkä sinäkään ukko ennemmin sano, vaan istutat toista kuin +variksenpelätintä. Olisi se ollut sinulle, ukko, aika häpeä, jos Junkan +kapteenin sijasta olisi ollut Suurmoguli. (Menee huoneeseen.) + +VARJAKKA tulee sivuportista. + +JUNKKA. No, mitäs komesrootilla oli asiaa? Tyttärensäkö tarjosi vai +laivan vai molemmat? + +VARJAKKA. Tarjosi Onnen kapteenin paikan. + +JUNKKA. Senkö verran vain? + +PASANTERI. Onpa sitä siinäkin aluksi. + +JUNKKA. Eikö ollut mitään puhetta Patriasta? + +VARJAKKA. Ville herra kuuluu lähtevän Patrialla. + +PASANTERI. Ville luulee, että kun Patrialla on käyty Itä-Intiassa, niin +se osaa nyt sinne itsestään! + +JUNKKA. No, mitä sinä, Yrjö, vastasit komesrootille? + +VARJAKKA. Tahdoin ensin neuvotella teidän kanssanne ja sen vuoksi +pyysin miettimisaikaa. Viimeistään tunnin kuluttua hän tahtoi +vastauksen. (Istuutuu.) + +JUNKKA. Jos minun mielipidettäni tahdot kuulla, niin on se: pidä pussi +auki, kun porsasta tarjotaan, vaikka olisi pienikin porsas. Ota Onni! + +PASANTERI. Milloin Onnen on lähdettävä merelle? Määräsikö komesrooti +aikaa? + +VARJAKKA. Määräsi ensin, että huomenillalla. Mutta minä sanoin, että en +voi millään ehdolla lähteä ennen kuin ylihuomenna puolenpäivän aikaan. +Hän suostui siihen. + +JUNKKA. Onpa, onpa lyhyt aika. Eiköhän sitä mitenkään saisi tingityksi +vähän pitemmäksi? + +VARJAKKA. Ei komesrooti suostu millään. + +JUNKKA. No, luuletko olevasi kaikin puolin valmis lähtemään +ylihuomenna? + +VARJAKKA (hypistelee pikkuliinaa). Kyllä minä olen. + +JUNKKA. Silloinhan on kaikki hyvin! + +VARJAKKA (hypähtää seisomaan). Mitä tämä merkitsee? + +JUNKKA. Mitäs nyt? Mikä sinuun ampui? + +VARJAKKA (tuijottaen pikkuliinaan). Minä en totisesti ymmärrä. + +JUNKKA. Mitä sinä tuijotat? (Ottaa Varjakalta pikkuliinan.) Mitä kummaa +tässä on? + +VARJAKKA. Se ei ole minun. (Kopeloipi taskujaan.) Minun pikkuliinani on +otettu. + +JUNKKA (antaa pikkuliinan takaisin). Hae varas ja vaadi ankara +rangaistus. Elinkautiseksi. + +RAJALINSKA on tullut asuntonsa portaille. JUNKKA menee Rajalinskan luo +ja sittemmin palaa etualalle taluttaen Rajalinskaa käsikoukusta. + +PASANTERI (katsoo pikkuliinaa). Tässähän on nimi! E. R.--Eeva +Ruskoranta. + +VARJAKKA. Ei tämä voi olla Eevan. Emme ole vielä tavanneet toisiamme, +emme edes vilahdukselta nähneet. + +PASANTERI. Sinä et ole häntä nähnyt. Mutta hän on nähnyt sinut. + +VARJAKKA. Missä? + +PASANTERI (viittaa laivalle päin). Hän on piiloutunut tuonne laivaan. + +VARJAKKA (vaihtelevan epätietoisuuden jälkeen naurahtaen +leikillisesti). Vai niin, vai siellä hän on. (Istuutuu portaille.) + +PASANTERI. Sinä luulet, että minä kureilen. Mutta se on aivan totta. +Sinähän istuit tuossa laivan laidalla. + +VARJAKKA. Niin istuin. + +PASANTERI. Ja silloin Eeva sinun pikkuliinasi nappasi. Hän sinun +tullessasi on pujahtanut tuonne laivaan, eikä hän ole sieltä mihinkään +päässyt, kun tässä on aina oltu. + +VARJAKKA. No, kummi rupeaa poliisiksi, minä itse istun viskaalina. +Hakekaa varas tänne. + +PASANTERI. Minä haen hänet, herra viskaali. (Hiipii laivalle ja jää +sinne, nousten lopuksi laivaan.) + +PASANTERSKA (tulee huoneesta). Herra nähköön, minne se on pannut tällä +aikaa partansa! + +VARJAKKA. Minäkö vai? + +PASANTERSKA. Hella lettu! Yrjöhän se onkin. Terve tuloa. Hella lettu. + +VARJAKKA. Terveisiä minun matkoiltani. + +PASANTERSKA. Kuule, Yrjö, onko sinusta tehty kapteeni? + +VARJAKKA. On kyllä. + +PASANTERSKA (rupeaa itkemään). Minusta on aina ennen tuntunut, kuin +olisit ollut meidän poika. Mutta nyt minun ei sovi enää sinutella. + +VARJAKKA. Mitä kummi joutavoipi. Kyllä minä olen mielelläni vieläkin +Pasanterin Lettu. + +RAJALINSKA ja JUNKKA ovat hiljalleen kävellen saapuneet paikalle. + +RAJALINSKA (tervehtien). Onko tämä nyt se Pasanterin Lettu? + +PASANTERSKA (itsekseen mielihyvillään). Pasanterin Lettu! Hellalettu! + +RAJALINSKA. Mies kuin kangaspetäjä aamun paisteessa. + +PASANTERSKA. Ja hän nyt on oikea kapteeni. + +RAJALINSKA. Jumala sinulle suokoon edelleenkin varjelustaan ja +siunaustaan. (Istuutuu.) Me emme ole tavanneet sitten, kun sinä ensi +kerran merille lähdit. + +VARJAKKA. Niin omituisesti on aina sattunut, että en ole saanut tavata. +Niinä parina kesänä, kun olen kotimaassa käynyt, te olette Eevan kanssa +olleet maaseudulla. + +RAJALINSKA. Perämiehenä otetun kuvasi olen saanut. Ja sinun matkoistasi +ja miehistymisestäsi olen tuontuostakin kuullut. Mutta muistellessani +sinua olet mielessäni ollut aina vain sellainen hento poikanen kuin +olit merille lähtiessäsi. + +PASANTERSKA. Ja minä muistan hänet aivan pienenä poikana, kun hän +leikki kapteenia tuossa Suomi laivassa. Ja Eeva oli kapteenin rouva, +jota tämä kantaa punnasi sylissään laivaan. + +RAJALINSKA. Siihen virkaan Eeva oli niin innostunut, että jos hän oli +kotona ja näki ikkunasta täällä pihalla ruvettavan leikkimään +laivasilla, niin hän meni johonkin piilopaikkaan itkemään sitä surua, +ettei häntä huolittu leikkiin, koska ei tultu hakemaan. Hän ei kyllä +koskaan sitä ilmoittanut minulle. Ja meni kauan aikaa, ennenkuin pääsin +asian perille. Kuiskasin silloin Letulle, että muista hakea Eeva +laivaleikkiin. Eikä kapteeni sitten koskaan jättänytkään rouvaansa +maalle itkemään. + +PASANTERI nousee laivassa näkyviin. + +JUNKKA. Mitä sinä, puosu, siellä laivassa teet? (Menee Pasanterin luo.) + +PASANTERSKA. Niinkö kiire sinulle, ukko kulta, tuli Itä-Intiaan? + +PASANTERI. Hain täältä viimetalvista lunta. Olisin näyttänyt Yrjölle, +kun hän ei ole sitä pitkään aikaan nähnyt. + +PASANTERSKA. Turhaan sitä haet. + +PASANTERI. Turhaanpa hain. (Junkalle kahdenkeskisesti.) Siinä +pikkuliinassa oli E. R. Minä luulin ensin, että se oli Eevan. + +JUNKKA. Kenen sinä nyt luulet sen olevan? + +PASANTERI. E. R., Eliise Ramberg. + +JUNKKA. Ole huoleti, se on Eevan. Minä olisin sen tuntenut nimettäkin. +All right. Very vell! + +PASANTERI. Ahaa! Tuolla aidassa on varkaan reikä! + +NEITSY JANNE (tulee oikealta perältä ja kääntyy portista pihaan). Hyvää +päivää kaikille ja erikoisesti herra kapteeni Junkalle. + +JUNKKA. Minkä vuoksi minulle erikoisesti? + +NEITSY JANNE. Minulla on asiaa kapteenille. Nimeni on kirkonkirjojen +mukaan Johannes Poikonen, mutta minua sanotaan Neitsy Janneksi. Minä +haluaisin päästä merelle. + +JUNKKA. Miehistymään? + +NEITSY JANNE. Äitini, joka on sairaloinen, on kuollut, niin minä nyt +joudan merelle, jonne minua on haluttanut aina. + +PASANTERI. On Jannessa miestä merelle. + +PASANTERSKA. Kättelehän, Janne, kapteenia. Kättele oikein miehen +kouralla. (Junkalle.) Sillä pojalla on luja koura. + +JUNKKA. Onko siitä oikein merimiehen kouraksi? (Ojentaa kätensä.) Ai +ai, elä hiidessä! + +PASANTERSKA. Ähä! Joko tapasitte vertaisenne! + +JUNKKA. Mikäs elävä tämä oikein on? + +PASANTERSKA. Kaupungin rumpari. + +PASANTERI. Se ei ole Jannen ainoa toimi. Helpompi on sanoa, mikä Janne +ei ole kuin mikä hän on. Kutoo kangasta, nikkaroipi, leipoo, +suutaroipi, pesee pyykkiä ja on seppä sen mokompi! + +PASANTERSKA. Ja sepän hänellä on näpitkin, vai mitä, kapteeni Junkka? + +PASANTERI. Sen pojan kourassa taipuu hevosenkenkäkin. + +JUNKKA. Mikä raha sinulla on rinnassa? + +PASANTERSKA. Se rintaraha on ihmishengen pelastamisesta. Tämä Janne oli +silloin kymmenvuotias, kun hän palavasta talosta liekkien keskeltä +pelasti ihmisen. + +NEITSY JANNE. Ei se ollut aikaihminen, pikku tyttö, leikkitoverini. + +JUNKKA. Hyvä niinkin! Onpa sinussa sitten miestä. Puhuttelehan tuota +nuorta kapteenia. Kyllä hän sinut laivaansa ottaa. + +NEITSY JANNE. Neitsy Eeva Ruskoranta käski minun tulla kapteeni Junkan +puheille ja vakuutti, että kyllä te otatte minut. + +JUNKKA. Milloin sinä olet Eevan tavannut? Ja missä? + +NEITSY JANNE. Äsken tuolla kedoilla. + +PASANTERSKA. Yrjö ei ole tainnut vielä tavata Eevaa. Kuinka siitä on +kauan, kun te olette toisianne nähneet? + +VARJAKKA. Kahdeksan vuotta. + +PASANTERSKA. Kahdeksan vuotta! Herra siunaa! Tuntevatkohan enää +toisiaan? + +KARIHAARA ja LETTO tulevat oikealta peräportista taluttaen kädestä +EEVAA, jolla on kukkaseppele päässä. Heidän mukanaan tulee ANNA, +ELVIIRA ja muuta nuorisoa. + +Joukko laulaa: + + Kuin virpa vihanta tuo neito ihana, + Niin suloinen ja kaunis kuin kukka nurmella. + On lumivalko otsa ja kaunis katsanto, + Käynti norja, nopsa ja sorja vartalo. + Ken tuon neidon saa, sille hurrataan: + Hurraa, onnellista sulhoa! + +EEVA riistäytyy irti ja juoksee Junkan luo peittäen päänsä hänen +poveensa kuin piiloutuakseen. + +JUNKKA. Rakas, oma lapseni. Hyyrynkyyryläiseni.--Mutta näytähän minulle +silmäsi.--Onko ollut ikävä?--On ollut, sanovat silmäsi. On minullakin. +--Tuossa on muuan lapsuuden tuttujasi. Tervehdipä häntäkin. + +EEVA ja VARJAKKA tervehtivät toisiaan sanaa lausumatta, mutta puhuvin +katsein. + +JUNKKA ja PASANTERI nyökäyttävät toisilleen päätään merkitsevästi. + +KARIHAARA (luotuaan silmäyksen Eevaan ja Varjakkaan, itsekseen, mutta +hyvin ääneen). Vai niin? No, sopiikin! + +JUNKKA. Puhutko sinä, Jooseppi, yksiksesi! + +KARIHAARA. Aivan yksin. Omia ajatuksiani. (Kahdenkeskisesti.) Tuo +nuoriso ensi sunnuntaina kuulutetaan. Ja se sopii. + +JUNKKA. Eeva! Toivon, että tämä vuosi on sinulle yhtä valoisa kuin tämä +sinun syntymäpäiväsi. + +KARIHAARA. Syntymäpäiväkö? Perämies! Nostetaan neiti miehelään! + +KARIHAARA ja VARJAKKA nostavat Eevaa. + +KARIHAARA. Häiksenne tämä vuosi! + +Väkeä kerääntyy pihalle, nuoria ja vanhoja, joukossa KALLE, JUSSI ja +muut pojat. + +PASANTERI (ilmoittaen joukolle). Tänään tavalliseen aikaan pestataan +miehiä merimieshuoneella tavallisilla palkoilla Onni laivaan. + +ENSIMÄINEN MERIMIES. Kuinka paljo siihen miehiä otetaan, kun aina vain +pestataan joka sunnuntai? + +Ivallista naurua. + +TOINEN MERIMIES. Ja pitkin viikkoa keräillään korotetuilla palkoilla. + +SIHVONEN. Ei tule Onneen miehiä, jollemme me Karihaaran kanssa lähde. + +KARIHAARA. Minä en lähde sinun kanssasi, Sihvonen, enää mihinkään +laivaan. + +SIHVONEN. Minkä vuoksi? + +KARIHAARA. Olet vieraan kylän miehiä. Mistä lienet Kettulan pitäjästä. + +PASANTERI. Tänä sunnuntaina pestataan Onneen viimeinen kerta tälle +kesälle. + +ENSIMÄINEN MERIMIES. Elkää hiidessä sitä lystiä lopettako! + +PASANTERI. Kapteeniksi tulee Yrjö Varjakka. + +KARIHAARA. Hurei! Pojat! Potkitaan perämies Varjakka pois joukosta. +(Nostaen meriläisten kanssa Varjakkaa.) Kapteeni Varjakka, hurraa! +Onnen kapteeni, hurraa! + +JUSSI (suu poskia myöten lakerissa). Se Onnen kapteeni on eri hyvä +mies. Minä sain eri paljon lakeria. + +KARIHAARA. Sen näkee sanomattakin, että on saapas saanut rasvaa. Mutta +mikä mies sinä oikeastaan olet? + +JUSSI. Minä olen Suomen jummanni. + +KARIHAARA. Katsokaas, pojat, Suomen jummannia! + +Naurua. + +JUNKKA. Niin, niin. Tuollaisena, isävainajansa sydvästi päässä, minä +näin ensi kerran Onnen nykyisen kapteenin. (Nostaa Jussin korkealle +ilmaan.) Suomen jummanni, hurraa! + +KALLE. Styyry! Nosta lippu Suomen mastoon! + +Leikkilaivan mastoon nousee lippu. + +Joukko laulaa: + + Ja nyt Suomen laivan mastossa + On lippu liehuva, meillä mieli riemuva. + Ja nyt Suomen laivan mastossa + Meitä lippu tervehtii. + Hurraa, me Suomen meripoiat, + Meillä ilo ompi aina + Eikä surut meitä paina. + Hurraa, me Suomen meripoiat. + Meillä luonto raitis ain! + +Esirippu. + + + + +TOINEN NÄYTÖS. + + +Puistikkopiha. Oikealla ravintolarakennuksen pääty kaksine ovineen +korkealle parvekkeelle, jonka keskeltä rappuset pihalle. Molemmin +puolin rappusia puutarhasohva edessä olevine pöytineen. Vasemmalla +aita, jonka takana tiheäkasvuinen metsä. Lähellä aitaa kulmikkopenkki, +sen keskellä pienoinen pöytä. Perällä aita, jonka keskellä on kapea +pyöräportti, molemmin puolin porttia kiikkulautapenkki. Aidan takana +maantie. Taustassa meri. + +Auringonlaskun aika. + +Ravintolarakennuksesta kuuluu tanssisoittoa. + +ANNA ja LETTO istuvat kulmikkopenkillä puhellen läheisesti keskenään. + +NEITSY JANNE ja muutamia muita nuoria merimiehiä tanssii keskipihalla +merimiestanssia. + +Soiton loputtua meriläiset lopettavat tanssinsa hajaantuen mikä +minnekin. Maantielle ilmestyy tanssiväkeä kävelylle. + +HEI LOTTA (lihava nainen, puhuu puhuttavansa yhteen menoon, +välittämättä kuunteleeko kukaan, ja nauraa hohottaa leveästi, tulee +tanssin loppupuolella keräilemään pöydiltä pullot ja lasit vyöliinansa +laajoihin taskuihin ja kainaloihinsa, pysähtyy katselemaan tanssivia ja +tanssin loputtua puhkeaa puhumaan). Täällä pojat tanssivat yksinään. +Onko se lystimpää kuin tuolla salissa tyttöjen kanssa? + +NEITSY JANNE (kuin sivumennen). Hei Lotta, se oli hentuttomain tanssia. +(Menee Leton ja Annan luo) + +HEI LOTTA. Hohhohoh, hentuttomain tanssia, hohhohhoh. Kyllähän se on +maailma muuttunut ja muuttuu. Niinhän kertovat, ettei laivoissa enää +tarvita purjeita. Mutta se kuitenkin on vissi, ettei kaksilahkeiset voi +tulla toimeen yksilahkeisitta ja yksilahkeiset ilman kaksilahkeisia. +Kyllähän tytötkin talvella, kun ei ole meripoikia tanssituttajina, +tanssia helttasevat kipeimpään haluunsa keskenään tahi tuoli +kainalossa, mutta heillä on silmät ummessa ja kuvittelevat tanssivansa +pojan kanssa, hohhohhohhoh. + +ERÄS MERIMIES (parvekkeelta huutaa). Hei Lotta, olutta! + +HEI LOTTA. Minä tulen. Mutta kun te mokomat pystytätte näitä pulloja +ympäri maailman, niin että minun pitää kulkea ympäri kuin kiljuva +jalopeura ja etsiä-- + +TOINEN MERIMIES. Hei Lotta, olutta pojille, tänä päivänä rahalla, +huomenna ilman! + +HEI LOTTA. Kylläpä ne nyt määkivät. (Puhella poristen menee parvekkeen +kautta.) Pistouaisitte minulle edes lasin olutta. Mutta eikös mitä! +Eivät nämä nykyiset merimiehet ole sellaisia poikia kuin ennen olivat. +Entisaikaan merimiehillä oli rahaa ja repäisevä meininki. Ei ole ajat +niin kuin oli ennen-- + +LETTO. Minkä vuoksi sinä, Janne, et tuonut tänne itsellesi paria? + +ANNA. Olisit käynyt pyytämässä sen Hilma Pollarin. + +LETTO. Kuka se on? + +ANNA. Se on se tyttö, jonka Janne on pelastanut tulesta. + +LETTO. Minkälainen tyttö hän on? Minä en tunnekaan. + +ANNA. Sievä tyttö ja varakaskin. + +LETTO. No olisit, Janne, pannut sen rahan rintaasi, mennyt tytön luo ja +kysynyt: Eikö passaisi lähteä parikseni? + +NEITSY JANNE. Pidätkö sinä minua tyhmänä vai puuttuuko sinulta +itseltäsi ihmisen ymmärrys? + +ANNA. Janne ei tahdo komeilla rintarahallaan. + +LETTO. Olipa se rinnassa eilen pestauksessa. + +NEITSY JANNE. Mitäs, jos siellä. Se oli aivan eri asia. + +ANNA. Eilen minä näin Jannella tuon rahan ensi kerran. + +NEITSY JANNE. On se minulla ollut rinnassa yhden kerran ennen. + +LETTO. Olitko silloinkin pyrkimässä merelle? + +NEITSY JANNE. Minä olin silloin vielä alle puolivälin toistakymmentä. + +LETTO. Kenelle sinä sitä silloin näyttelit? + +NEITSY JANNE. Koko kaupungille! + +LETTO. Oho, mutta kannattikin. + +NEITSY JANNE. Oli pakko. + +LETTO. Kukas siihen pakotti? + +NEITSY JANNE. Hengenhätä. Oli ankara talvi. Olimme armon tarpeessa. +Vasu kainalossa ja raha rinnassa kuljin talosta taloon ja lauloin. + +Tanssisalista alkaa kuulua soitto (valssi). + +NEITSY JANNE (laulaa). + + Voi kun on kylmä! Vaatteistani + Jäljellä ei oo kuin riekaleet. + Murheeksi muuttuu maailmani, + Silmistä helmii kyyneleet. + Riemua se toisi, + Jospa joku oisi + Köyhälle raukalle myötämielinen. + + Äiti on sairasvuotehessa, + Pien' veikko kuolee vierellen, + Heidänpä tähden pakkasessa + Kuljen nyt mieroo kierrellen. + Pyytelen mä teitä, + Säälikäätte meitä, + Antakaa armiaasti leipäpalanen. + +LETTO. Sinulle annettiin tietysti kaksikin palasta Pollarilta. + +NEITSY JANNE. Pollarit silloin olivat köyhiä, yhtä köyhiä kuin minunkin +äitini, ja heillä oli tupa lapsia täynnä kuin pääskysen pesä poikasia. +Hilma kulki minun kanssani kaupungilla. Hän odotteli kadulla sen aikaa, +kun minä olin talossa laulamassa. Päivän hämärtyessä meillä aina oli +ruokatavaraa niin paljon kuin kahden jaksoimme kantaa. Ja meillä oli +lysti! + +ANNA. Sen arvaa. + +NEITSY JANNE. Mutta sitten Pollarit saivat perinnön, ostivat maatilan +ja muuttivat maalle. Hilma on nyt juuri äskettäin muuttanut kaupunkiin. +Hän on komesrootilla puotineitsyen opissa. + +LETTO. Hilma ei taida olla sinua enää tuntevinaan? + +NEITSY JANNE. Kyllä hän tuntee. Tänään aamupäivällä kävin komesrootin +puotissa ostamassa kukkaron. Hän lahjoitti minulle tämän. + +LETTO. Silloinpa sinun olisi sopinut pyytää häntä tänne pariksesi. + +NEITSY JANNE. Sitä varten minä sinne oikeastaan menin, mutta en +rohjennut. + +LETTO. Olisinpa minä tiennyt, niin olisin lähtenyt puhemieheksesi. + +NEITSY JANNE. Oli minulla puhemieskin. + +LETTO. Mutta Hilma ei lähtenyt? + +NEITSY JANNE. Ei ehkä ole päässyt toimestaan. + +ANNA. Ehkä hän tulee vielä. + +LETTO. Olisi pitänyt tulla, joka tullakseen. Aurinko on jo laskullaan. + +ANNA. Jopa on aika kulunut pian! Ja huomenillalla, kun lännen ranta +ruskottaa, te olette tuolla merellä näkymättömissä. + +LETTO. Siellä keinumme, allamme vuorina aaltoileva viheriä meri, +päällämme kultainen taivas. + +ANNA. Ja tiesi milloin palajatte. + +LETTO. Palataksemme meidän ensin pitää lähteä. Ja nyt on lähtiäiset. +Mennään, Anna, valssiin. (Ottaa Annaa käsikoukusta.) + +NEITSY JANNE. Te taidatte olla jo kihloissa julki Jumalan ja ihmisten +edessä? Onnea vain, hyvästä sydämestä ja lämpöisestä kädestä. + +LETTO. Palattuamme, Janne, mereltä, saat tanssia meidän häitämme. Mutta +sinullakin pitää silloin olla morsian. Ja miksei olisi? Sillä kun sinä +tulet mereltä, niin pyörii tyttöjä ympärilläsi, että kihisee. (Menee +Annan kanssa parvekkeen kautta.) + +SIHVONEN tulee maantieltä vasemmalta kääntyen puistikkoon. + +NEITSY JANNE. Ettepä saanut Hilmaa lähtemään tänne, vaikka niin +vakuutitte. + +SIHVONEN. Ei lähtenyt. Mutta kyllä siitä rakkaudentaudista aina pääsee. +Meritauti on pahempi. Se on ankaraa ja ilkeää: maha nousee suuhun ja +henki kulkee silmistä. + +NEITSY JANNE. Sekin on kestettävä ja kärsittävä kunnes tottuu. + +SIHVONEN. Jotkut eivät totu koskaan. En minäkään olisi päässyt +mokomasta lääkkeettä. (Ottaa pienen pullon taskustaan.) Tuossa sitä on. + +NEITSY JANNE. Rommia. + +SIHVONEN. Niin sen luulisi, mutta maistahan, onko rommia! + +NEITSY JANNE (ryypättyään). En minä ymmärrä sanoa, mitä se on. + +SIHVONEN. Eri maassa kasvaa rommi ja eri maassa tuo aine. Se on +Itä-Intiasta. Siitä maasta, josta luetaan raamatussakin: Ja katso, +tietäjät tulivat itäiseltä maalta Jerusalemiin. + +NEITSY JANNE. Itä-Intiastako ne olivat? + +SIHVONEN. Itä-Intian pääkaupungista Pompaista. Siellä minäkin kävin +muutaman tietäjän luona. Oli väkeä kaikista maailman kansoista. Ja kun +minun vuoroni tuli, niin se tietäjä sanoi: Sinä olet meritaudilta +raskautettu, seuraa minua. Ja hän vei minut yrttitarhaan, jossa oli +pyhää savua ja mirhamia. Siellä muutaman kasvin lehdestä tippui +nestettä. Maistahan vielä, onko rommia! + +NEITSY JANNE (ryyppää). Hyvän makuista tämä on. + +SIHVONEN. Etkä tunne meritautia ikinä. Mutta se ei olekaan vähällä +maksettu eikä pienillä rahoillakaan. + +NEITSY JANNE. Paljoko tämä maksaa? + +SIHVONEN. Paljoko sinulla on rahaa? + +NEITSY JANNE (katsoen kukkaroonsa). Taitaa olla vielä pari pikku +seteliä. + +SIHVONEN. Näytähän. (Ottaa kukkaron Neitsy Jannelta.) Eipä ole paljo. +Mutta olkoon menneeksi. (Pistää kukkaron taskuunsa.) + +NEITSY JANNE. En minä suostu kauppaan. Tuossa on lääkkeenne takaisin. + +SIHVONEN. Takaisin? Kun olet jo ryyppinyt sen! Pullo on melkein tyhjä. + +NEITSY JANNE. Pitäkää rahat, mutta antakaa kukkaro takaisin. Sehän on +muistokalu. + +SIHVONEN. Silloinpa se joutaa sinulta hyvin, sillä Hilma rakastaa +toista, hihhihhih. + +NEITSY JANNE. Ahaa! Sihvosella on sormus! + +SIHVONEN. Onhan minulla sormus, hihhihhih. + +NEITSY JANNE. Jos minä nipistän Sihvosta niskasta, niin Sihvonen ei +hihitä! + +SIHVONEN. Kyllä Sihvosen niska kestää, sitä on puristellut monen tytön +käsivarsi, hihhihhih. + +NEITSY JANNE. Mutta minä olen seppä! (Kouristaa Sihvosta niskasta.) + +SIHVONEN. Ai ai ai! Elä kourista, hyvä mies. Maailma mustenee +silmissäni. + +NEITSY JANNE (hellittäen). En päässyt vielä siunattuun alkuunkaan. Minä +vielä vähän kopeloin. + +SIHVONEN. Elä, elä kourista enää. Minä annan takaisin rahat ja +kukkaron-- + +NEITSY JANNE. En huoli, pitäkää! Minulla on rahaa ja minä saan +kukkaroita. + +SIHVONEN. Sormus on vain ilman aikojaan kaiken maailman +Väisäs-Amaalialta. + +NEITSY JANNE. Mitä sinä sitten hihität? + +SIHVONEN. Hilma rakastaa jotakin toista. Hihhih. + +NEITSY JANNE. Mutta elä hihitä! Minä en sitä kärsi. + +SIHVONEN. Saanko pistouata Jannelle olutta? + +NEITSY JANNE. Minä saan pistouaamattakin. Ja nyt minä juon! (Menee +parvekkeen kautta.) + +SIHVONEN (yksinään). Herjalla on koura kuin ruuvipihdit. Luulin +silmäini pullistuvan nurmikolle. + +HILMA tulee maantietä vasemmalta ja kääntyy puistikkoon. + +SIHVONEN (itsekseen). Hilma Pollari tulee! Peijakas! (Ottaa sormuksen +sormestaan ja pistää kukkaroon. Käy Hilmaa vastaan.) Hilmakin tuli +tänne. Kuka Hilman on pyytänyt parikseen? + +HILMA. Ei ole pyytänyt kukaan. Minä vain tulin tapaamaan Sihvosta +saadakseni sormuksen, jonka otitte. + +SIHVONEN. Eikö Hilma ymmärrä leikkiä ja niin tavallista leikkiä nuorten +kesken? + +HILMA. Olkoon leikkiä tahi totta, minä tahdon sormuksen heti takaisin. + +SIHVONEN. Saahan Hilma sen. Enhän minä mikään varas ole. + +Tanssisoitto lakkaa. Maantielle ilmestyy väkeä kävelylle. + +ELVIIRA (tullen parvekkeen kautta rientää Hilman luo). Hilma! Minkä +vuoksi nyt vasta tulet? Etkö ole ennemmin päässyt? + +HILMA. Minä tulin vain käymäseltään. + +ELVIIRA. Mitä sinä hulluttelet! (Ottaa Hilman päällysvaatteen tämän +käsivarrelta ja antaa Sihvoselle.) Sihvonen, viekää Hilman päällysvaate +sisälle. + +SIHVONEN menee parvekkeen kautta. + +HILMA. En minä voi jäädä aivan outojen seuraan. + +ELVIIRA. Sinä nyt jäät, ja sillä hyvä. Täällä on niin hauskaa, että et +kadu jääneesi. Kyllä sinä täällä pian tuttuja saat. + +HILMA. En minä muusta välitä, kunhan saan tavata Janne Poikosen. +Minulla on hänelle asiaa. + +ELVIIRA. En ole nähnyt Jannea tanssissa pitkään aikaan. + +HILMA (hätääntyen). Onkohan hän mennyt jo pois? + +ELVIIRA. Ei hän pois ole tietystikään mennyt, vaan on kai tuolla meren +rannalla tai maantiellä kävelemässä jossakin. + +HILMA. Mennään sinne. + +ELVIIRA. Kyllä sinä ehdit hänet tavata. Istutaan täällä ja puhellaan.-- +(Riemastuneena.) Kuulehan, mitä minulle Väisäs-Amaalia povasi: että +minä kohtaan vesien päällä kulkevan nuorukaisen, jonka sydämen minä +valtaan. Eräs toinen on rakkautensa kiinnittänyt samaan nuorukaiseen-- + +HILMA. Ai ai, sepä paha. + +EEVA parin meripojan seurassa on kävelemässä maantiellä kulkien +oikealta vasemmalle. + +ELVIIRA. Tuossa se on juuri se toinen naishenkilö. + +HILMA. Kumpi noista pojista on se nuorukainen? + +ELVIIRA. Ei kumpikaan noista, sillä ei Eeva noista välitä. Mutta minä +en tiedä oikein varmaan, kuka se nuorukainen on. + +HILMA. Herranen aika, miten sinä sitten tiedät, että tuo tyttö on sinun +kilpailijasi? + +ELVIIRA. Amaalia povasi, että se on enemmän kaunismuotoinen +naishenkilö, jota minä olen pitänyt luotettuna ystävänäni. + +HILMA. Elä sinä usko povauksiin. + +ELVIIRA. Sen saa uskoa, minkä Amaalia povaa. Hän lukee korteista kuin +kirjasta. Saat nähdä, että se toteutuu.--Minä vilkkaalla luonnollani +ylitsevoitan nuorukaisen sydämen ja löydän onneni nuorukaisen +rakastavassa sylissä. + +HILMA. Ja sinäkö nyt vain odottelet nähdäksesi, ketä tuo toinen +rakastaa? + +ELVIIRA. Minä luulen, että hän rakastaa Varjakkaa. Tapasin hänet toissa +päivänä itkemästä Varjakan kuvan edessä. + +HILMA (nauraen). Mutta minä sanon sinulle, että kapteeni Varjakan +teiltä kummaltakin ylitsevoittaa meidän Eliise mamselli. Hän on +juurjulmasti rakastunut kapteeni Varjakkaan. Niin että Amaalia on +povannut väärin, jos Varjakkaa toivot. + +ELVIIRA. Sitten se nuorukainen on Karihaaran Jooseppi. Minusta on +näyttänytkin, että Eeva häntä rakastaa, vaikka hän minulle vakuutti +muka, että minä saan ottaa Karihaaran. Mutta se on sellainen se Eeva, +että ei kukaan tiedä, ketä hän rakastaa. + +HILMA. Eevako? Ei suinkaan se vain ole Eeva Ruskoranta? + +ELVIIRA. Juuri Eeva Ruskoranta. + +HILMA. Tuoko se oli, joka äsken tuolla meni? Voi, mennään mekin +maantielle kävelemään, että saan nähdä hänet lähempää. Komesrootin +rouva sanoi, että Eeva Ruskoranta on »hövä ja ihanas ku yks enguli +taiffas päält». Minä olen utelias näkemään hänet oikein. (Vie Elviiran +mukanaan mennen maantielle.) + +SIHVONEN tulee parvekkeen kautta ja menee Elviiran ja Hilman seuraan. + +ANNA ja KARIHAARA tulevat parvekkeen kautta mennen istumaan +kulmikkopenkkiin. + +ANNA. Mitenkäs ne ovat sinun asiasi, Jooseppi? + +KARIHAARA. Terveys hyvä ja rakkaus ennallaan. + +ANNA. Vai ennallaan rakkaus? Siis lähdet kotimaastasi sydän tyhjänä. + +KARIHAARA. Täynnä kauniita muistoja: Saiman siniset silmät, Marin +punaiset posket ja Ellin hopeanheleä ääni. + +ANNA. Mutta jokaisella on joku vika? + +KARIHAARA. Niin on. + +ANNA. Entäs sillä tytöllä, joka on parinasi? Sinä jätit hänet +mainitsematta. + +KARIHAARA. Hänellä on muuan hyvin paha vika. + +ANNA. Kas niin, aina sama virsi. + +EEVA (joka on jättänyt seuransa, tulee Annan ja Karihaaran luo). +Karihaara, tänne on tullut uusi neitokainen. Menkää tutkimaan. Minusta +näyttää, että hänessä on sekä »tykövetoa» että »kiinnipitoa». + +KARIHAARA. Tuoko tuolla Elviiran kanssa? Hilma Pollari. Tulesta +pelastettu. Hänellä on sama vika kuin neitsy Eevalla. + +EEVA. Onpa hauska kuulla. + +KARIHAARA. Se vika, että on toisen oma. + +ANNA. Voi, sano, Jooseppi, kenen Eeva on! + +EEVA. Karihaara tarkoittaa sitä kapteenia. + +KARIHAARA. Niin. + +ANNA. Mitä kapteenia? + +EEVA. Etkö sinä, Anna, eilistä muista? Kapteeni Ramberghan sai luvan +tulla tänne minua kosimaan. Mutta minua peloittaa, ettei hänen +rakkautensa ole kestänyt tätä kovaa koetusta, jonka hänelle panitte, +Karihaara. + +KARIHAARA. Ette te minua eksytä. Kyllä minä tiedän aivan tarkalleen. + +EEVA. Mitä ja kuinka ja koska te olette saanut tietää? + +KARIHAARA. Minun silmäni on yhtä tarkka huomaamaan rakkauden asiat kuin +kompassineula raudan. Minä näin, kun te vaihdoitte silmäyksiä. + +ANNA. Aha, jopa joutui Eevakin kiinni. + +EEVA. Ei vielä lähimaillekaan. + +KARIHAARA. Minä tunnen tuon pikkuliinan, joka on teillä kädessänne. +Minä olin mukana, kun hän tuollaisia osti. Olette saanut ne häneltä +tuliaisia. + +EEVA. En ole saanut tätä keneltäkään. + +KARIHAARA. No, saanko mainita nimen? + +EEVA. Kysyy vielä! Eikö se ole kunniallinen nimi? + +KARIHAARA. Suurimmalla kunnioituksella nostan lakkiani Onnen uuden +kapteenin tulevalle rouvalle. + +ANNA. Varjakka. + +EEVA. Mutta hyvät ystävät! Minun kapteenini ei saa olla mikään +turkkilainen! + +ANNA. Varjakkako turkkilainen? Elä toki! + +EEVA. Ei suinkaan hän muuten voi ottaa rouvakseen kaikkia niitä, joita +Karihaara hänelle toimittaa ja on toimittanut. + +KARIHAARA. Ketä kaikkia minä olen hänelle toimittanut? + +EEVA. Hevoskuormallisen rootien ja raatien tyttäriä ja ensimäisenä +komesrootin Eliise mamsellia. Pasanterin pihalla eilen. Anna ei ollut +kuulemassa, mutta muistatte kai itse. + +KARIHAARA. Mitenkäs se olikaan? Eikö neitsy Eeva silloin ollut kaukana +kedolla kukkasia poimimassa? + +EEVA. Mitä se tähän kuuluu? + +KARIHAARA. Sitä, että teille joku on kertonut minun puheeni, ja kukas +muu kuin kapteeni Varjakka, jonka kanssa olette päättäneet, +että parasta on kapteeni Varjakan pysyä kristinuskossa ja +lapsuudenrakkaudessaan. + +EEVA. Emme ole sanaa vaihtaneet kahdeksaan vuoteen. Sillä sen jälkeen, +kun kapteeni Varjakka eilen Pasanterin pihalta lähti, emme ole +toisiamme nähneet. + +KARIHAARA. Sitten minä olen tietämättäni tehnyt paljon pahaa, +puhuessani rootien ja raatien tyttäristä teidän kuultenne! + +EEVA. Ja äsken sanoitte, että minä olin kedolla. + +KARIHAARA. Ette ollut vielä silloin, vaan jossakin kuulosalla. Sillä +nyt vasta minä oikein ymmärrän katseenne, jonka loitte kapteeni +Varjakkaan tavatessanne. + +EEVA. Minkähänlainen se oli? + +KARIHAARA. Se oli ensin sellainen, että katseenne alainen mahtoi +väristä kiireestä kantapäähän, mutta sitten niin ylpeä, että varmaan +hän tunsi olevansa yksi kaikkein pienimpiä.--Ja nyt minun tunnollani on +se vaiva, että olen kahden sielun erottaja. + +EEVA. Päästän teidät synnintunnosta. + +KARIHAARA. Ei se ole sillä hyvä, että te päästätte. Meidän on +lähdettävä kaupunkiin. Minun ainakin. + +EEVA. Istukaa kaikessa rauhassa. + +KARIHAARA (katsoen Eevaa kysyvästi). Istutteko te kaikessa rauhassa? + +EEVA. Eikö teidän tarkka silmänne näe? + +KARIHAARA (kuin edellä). Te odotatte kapteeni Varjakkaa tänne?--Mutta +minkä vuoksi hän ei ole jo tullut? + +ELVIIRA ja HILMA ovat tulleet maantieltä puistikkoon. HILMA menee +istumaan parvekkeen luo perimäiselle sohvalle. ELVIIRA poikkeaa +kiireellä Annan luo. + +ELVIIRA. Varjakka ja komesrootin Eliise mamselli ovat kihloissa! + +ANNA. Mistä sinulla, Elviira, nyt se tieto on? + +ELVIIRA. Hilma Pollari kertoi. + +KARIHAARA. Mitä hän kertoi? + +ELVIIRA. Eilen kalaaseista tultuaan Eliise oli mammalleen sanonut, että +hän tahtoo Varjakan miehekseen, ja mamma oli sanonut: Ota vain. + +ANNA. Eiväthän he vielä sillä ole kihloissa. + +ELVIIRA. Ja kun Varjakka oli tänä päivänä ollut käymässä komesrootin +luona ja yrittänyt lähtemään, niin Eliise oli ryöstänyt Varjakalta +hatun ja juossut puutarhaan. + +KARIHAARA. Joko he silloin olivat kihloissa? + +ELVIIRA. Jos he olisivat olleet kihloissa, niin eihän Eliisen olisi +tarvinnut Varjakalta hattua ryöstää saadakseen hänet puutarhaan. + +KARIHAARA. Mitä varten hän Varjakkaa sinne puutarhaan? + +EEVA (nauraen). Johan te, Karihaara-- + +ELVIIRA. No, jo sinä, Jooseppi kulta, olet typerä! + +ANNA. No, entä sitten, Elviira? + +ELVIIRA. Sitten Varjakka oli ollut komesrootilla päivällisellä. Ja kun +päivällinen oli syöty, niin vaunut oli odottamassa portaitten edessä. +Olivat käyneet ajelemassa komesrootin huvimajalla, komesrootin rouva, +Eliise mamselli ja Varjakka. + +EEVA. Jos ei tuollaisessa höykässä mies joudu kihloihin, niin pitää +olla kuuro ja sokea. + +KARIHAARA. Joutuu, joutuu, jos on kuuro ja sokea ja heikkopäinen.-- +Kapteeni Varjakka tulee tänne, kun saa varastetuksi oman hattunsa. + +LETTO (tulee parvekkeen kautta). Sinä Jooseppi, olet luotettava +profeetta! + +KARIHAARA. Erehtymätön! + +LETTO. Se on kai jo toteutunut, mitä eilen ennustit. Varjakka nyt voi +sanoa: Minä olen tässä laivassa kapteeni ja isäntä. + +KARIHAARA. Ei sentään vielä. + +LETTO. Jospa ei aivan nyt vielä, mutta kun palattuaan Onnella viettää +häänsä Eliisen kanssa. + +KARIHAARA. Sitten kyllä! (Menee Hilma Pollarin luo.) + +LETTO. Eikä ole kauan siihen, kun Varjakka on monen laivan isäntä ja +konsuli ja viimeksi komesrooti. + +SIHVONEN (on Hilman ja Elviiran seurasta jäänyt maantielle puhelemaan +merimiesten kanssa ja, näitten kiihtyneinä lähtiessä oikealle, poikkeaa +puistikkoon tullen Leton luo). Letto. Saatte Varjakan sijaan toisen +miehen kapteeniksenne Onneen. + +LETTO. Se onkin sillä tavoin, Sihvonen, ettei tule sitä kapteenia, joka +nyt syrjäyttäisi Varjakan komesrootin laivasta. + +SIHVONEN. Eipä vainenkaan. Mutta Varjakalle, komesrootin tulevalle +vävypojalle, annetaan komeampi laiva, Patria. + +LETTO. Ja meillekö kapteeniksi Onnen herra! + +SIHVONEN. Niin. Lykkyä reissuun! Hihhihhih. + +ANNA. Mutta sehän on kauheaa! + +EEVA. Turhaa te säikytte! + +ELVIIRA. Turhaa sinä, Eeva, toivot, jos toivot Varjakkaa. + +LETTO. Me emme lähde Onnen herran kanssa merelle! Ennen vaikka linnaan. + +SIHVONEN. Parempi sielläkin. Mutta minä tiedän konstin ja hyvän +konstin. Hihhih. + +EEVA. Jonkun konnanteon!--Lähtekää nyt täältä muille markkinoille ja +heti, muuten käsken Karihaaran antaa teille kyytiä! + +ELVIIRA. Sihvosella on täällä yhtä hyvä oikeus olla kuin kenellä muulla +tahansa. + +EEVA. Mutta ei kukaan kaipaa, jos tuo mies lähteekin. + +SIHVONEN. Tulisi ikävä minun parilleni, hihhih, neitsy Hilma +Pollarille, hihhihhih. + +NEITSY JANNE (sadetakki käsivarrella on tullut parvekkeen kautta +pihalle päihtyneenä ja kuin huomaamatta ketään, havahtuu äkkiä). +Sihvonen! + +SIHVONEN (tyrmistyy, sitten rientää Neitsy Jannen luo). Hilma on +täällä, ja hän rakastaa Karihaaraa. He istuvat tuolla. + +NEITSY JANNE. Vai niin? Kukkaro tänne. + +SIHVONEN. Se on tainnut pudota. + +NEITSY JANNE. Heti! + +SIHVONEN (hätääntyneenä antaa kukkaron). Kourista Karihaaraa! Hihhihi-- + +NEITSY JANNE. Minä en kärsi hihitystäsi! Nyt jalat allesi! + +SIHVONEN luikahtaa juoksuun perälle, hyppää yli aidan ja katoaa +vasempaan. + +NEITSY JANNE (katsoen Sihvosen jälkeen). Huis sika metsään-- + +EEVA. Hurraa, Janne! + +KARIHAARA. Hurraa, jummanni Poikonen! + +NEITSY JANNE (menee Karihaaran ja Hilman luo). Matruusi Karihaara, +antakaa anteeksi, että puhuttelen tätä teidän neitoanne. (Antaa +kukkaron Hilmalle.) Hilma Pollari. Janne Poikonen ei tarvitse almuja +eikä armolahjoja! (Siirtyen loitommaksi laulaa:) + + Taas kun tullaan kotimaamme rantahan, + Siellä neitokaisia on kuin keijukaisia, + Taas kun tullaan kotimaamme rantahan, + Neidot kilvan kaulaan käy. + Hurraa, me Suomen meripoiat, + Meillä ilo ompi aina, eikä surut meitä paina. + Hurraa, me Suomen meripoiat, + Meillä luonto raitis ain! + +(Menee perälle kääntyen portista vasemmalle.) + +HILMA rupeaa itkemään. + +KARIHAARA. Elkää itkekö. Ei mitään hätää. Tämä väärinkäsitys saadaan +helposti korjatuksi. + +HILMA. Minulla on hätä siitä, etten nyt saa sormusta, jonka Sihvonen +minulta on anastanut. Se on Jannelle muistosormus isävainajalta. + +KARIHAARA. Vai niin. Mutta kyllä se saadaan. Minä lähden toveriksenne +Sihvosen luo. + +HILMA. En tiedä, miten teitä palkitsen. + +KARIHAARA. Siten, että pyyhitte kyyneleenne. Lähdemme hakemaan +päällysvaatteenne. (Menevät parvekkeen kautta.) + +Sisältä kuuluu ankaraa melua. + +ANNA. Mikä se on tuo melu tuolla salissa? + +LETTO. Mitäpä se olisi tavallista kummempaa? + +ANNA. Ei tuo ole tavallista! + +EEVA. Sihvosen virittämä nuotio Onnen kapteenin vaihdosta alkaa viritä. + +LETTO rientää parvekkeen kautta. + +ANNA. Voi, hyvä Jumala, mihin onnettomuuteen noitten miesparkain piti +joutua. Oskari ei olisi lähtenyt Onneen, mutta Varjakka oli +kehoittamalla kehoittanut ottamaan pestin. + +ELVIIRA. Kaikki olivat pelänneet, että Onnen pestauksessa Varjakan +nimellä on vain viekkaus takana, mutta olivat luottaneet sitten siihen, +kun Varjakka oli heitä pyytänyt lähtemään. + +EEVA. Silloinpa ei myöskään Varjakka voi vähällä kummalla jättää +miehiään tietämäänsä hätään ja vaaraan. + +ELVIIRA. Sinäkö et usko, että he ovat kihloissa? + +EEVA. Mutta jos ovatkin kihloissa, niin eihän se mitenkään estä +Varjakkaa lähtemästä Onnella. + +ELVIIRA. Mutta Eliise tahtoo heti naimisiin! Kolmen viikon päästä +pidetään komeat häät, ja he lähtevät yhdessä Patrialla. + +ANNA. Kertoiko Hilma Pollari niin? + +ELVIIRA. Sanasta sanaan. Ja Sihvonenkin oli silloin kuulemassa. + +ANNA. Sitten ei ole mitään epäilemistä. Onnen herra lähtee Onnella. +(Rupeaa itkemään.) + +EEVA. Säästä, Anna, itkusi ja odota kunnes Karihaara ottaa selon Hilma +Pollarin puheista. (Menee perälle kiikkulaudalle istumaan) + +Alkaa kuulua tanssisoittoa. + +ANNA. Mutta nehän jo rauhoittuivat tuolla sisällä, koska rupeavat +tanssimaan. Mitähän ne ovat päättäneet? (Menee Elviiran kanssa +parvekkeen kautta.) + +NEITSY JANNE (tulee maantietä vasemmalta puistikkoon, pysähtyy +katsomaan parvekkeelle päin). Voi sentään, kun ajatukset lentää, eikä +niitä voi estää, ne lähtee sydämestä... + +ONNEN HERRA (tulee maantietä vasemmalta, pysähtyy aidan taakse, +huutaen). Hei, siellä! + +NEITSY JANNE (kääntyen). Jees. Haudujuduu, mister Ramberg. + +ONNEN HERRA. Oletko sinä Onnen miehiä? + +NEITSY JANNE. Jees. + +ONNEN HERRA. Tunnetko sinä neitsy Eeva Ruskorannan? + +NEITSY JANNE. O jees. + +ONNEN HERRA. Käy käskemässä hänet tänne. Sano terveisiä kapteeni +Rambergilta. + +EEVA (nousee ja tulee esiin). Minä olen täällä. + +NEITSY JANNE. Oolrait! (Menee parvekkeen luo, istuutuen perimäiselle +sohvalle lynkäpäisilleen pöytää vasten.) + +ONNEN HERRA (tulee puistikkoon). Eeva varmaan on kauan minua odottanut? + +EEVA. En osannut odottaa, minä olen aivan hämmästynyt. + +ONNEN HERRA. Eikö Eeva ole täällä tanssiaisissa sen muutaman matruusin +kanssa? + +EEVA. Olen. + +ONNEN HERRA. Sehän merkitsi, että hän ei saa kosia Eevaa, vaan minä. + +EEVA. Mutta minusta ei ole kapteenin rouvaksi. + +ONNEN HERRA. Minä rupeankin kauppiaaksi. + +EEVA. Kauppiaaksi? Ettekö lähde Onnella merelle? + +ONNEN HERRA. En-- + +EEVA (riemastuen). Jumalalle kiitos! (Kuin itsekseen.) En tahtonut enää +jaksaa uskoa. (Onnen herralle.) Kiitoksia, kapteeni, että tulitte. Te +tulitte kuin enkeli taivaasta. Minä olen pakahtua ilosta. + +ONNEN HERRA. Mitä Eeva siitä tykkää, jos Eevasta tulee komersrodinna? + +EEVA. En minä rupea komersrodinnaksi! En millään ehdolla. Minä en +sellaisesta tykkää. En vähääkään. Hyi! + +ONNEN HERRA. Mikä olisi Eevasta kaikkein mieluisinta? + +EEVA. Pieni talo, hyvin hyvin pieni, siinä lehmä, lammas, porsas ja +korea kukko! + +ONNEN HERRA. Aivan niin kuin minä. Sellaisesta minäkin tykkään. Sehän +on kaunista kuin saduissa. + +EEVA. Mutta mitäs kapteenin mamma siitä sanoisi? + +ONNEN HERRA. Mamma sanoi, että minä tulen Eevan kanssa hyvin +onnelliseksi, sillä Eeva on harvinainen tyttö ja saanut hyvän +kasvatuksen. Mamma on tänään käynyt Eevasta puhelemassa Rajalinskan +kanssa. + +EEVA. Ohhohhoh! + +ONNEN HERRA. Mikä Eevan tuli? + +EEVA. Hieman lämmin. + +ONNEN HERRA. Eeva on hyvä ja lähtee nyt tuonne meidän huvimajalle. Se +on tässä aivan lähellä. Saanko tarjota käsivarteni? + +EEVA. Mutta jos lähtisin täältä ennen kuin se muuan matruusi, niin se +merkitsisi, että hän saa kosia. + +ONNEN HERRA. Se on totta. Minä en tullut sitä ajatelleeksi. Ja hän on +sivistymätön ja väkivaltainen ja tyhmä mies. Ei ole kumma, jos Eeva +häntä pelkää, sillä minäkin häntä pelkään. Mutta farbruur Junkka +kertoi, että muutamalla Onnen jungmannilla on hirveän vankat kourat. + +EEVA. Niin on. Hirveän vankat. Hän istuu tuolla. + +ONNEN HERRA. Mikä hänen nimensä on? + +EEVA. Janne. + +ONNEN HERRA. Minä lähden nyt huvimajalle. Minä saan viedä Eevalta +terveisiä mammalle ja Eliiselle. He tulivat minun kanssani vaunuilla +ottamaan Eevaa vastaan. + +EEVA. Herranen aika! Mutta minunhan pitää ensin kysyä kapteeni +Junkalta, joka on minun kummini ja holhoojani. Minä en voi tehdä mitään +hänen tietämättään ja vastoin hänen tahtoaan. + +ONNEN HERRA. Farbruur Junkalle on jo puhuttu. Mamma itse on puhunut. Ja +mamma on päättänyt, että huomenillalla pidetään kihlajaiset täällä +huvimajalla. + +EEVA. Huhhuh! + +ONNEN HERRA. Niinkö lämmin? + +EEVA. Kuuma, hirveän kuuma. Menkää nyt, kapteeni. Voi tulla se muuan +matruusi. + +ONNEN HERRA (menee Neitsy Jannen luo). Janne. + +NEITSY JANNE. Huot nau? + +ONNEN HERRA puhelee hiljaa Neitsy Jannelle. + +EEVA (yksinään). Herra jesta! Se palkkaa Jannen! + +NEITSY JANNE. Jees. (Lähtee Onnen herran mukaan.) + +ONNEN HERRA. Hyvästi, Eeva, vähäksi aikaa. (Menee maantielle ja +vasempaan.) + +EEVA. Siinä nyt oli seuraus minun sunnuntaillisesta friiailustani! Oli +toki onni, ettei setä ole huvimajalla. (Levottomana.) Voi, kun tulisi +Yrjö! Minkä vuoksi hän ei tule jo? + +HILMA ja KARIHAARA tulevat parvekkeen kautta, edellinen kulkien +hiljalleen ja odottelevana maantielle, jälkimäinen jääden puhelemaan +Eevan kanssa. + +KARIHAARA. Asia on selvä. Kapteeni Varjakalla ei ole välttämätöntä +kiirettä teitä nyt tapaamaan, sillä hänet siirretään kapteeniksi +Patriaan, joka lähtee vasta kuukauden perästä. + +EEVA. Ettepä olekaan erehtymätön profeetta! Kapteeni Varjakka lähtee +huomenna Onnella. + +KARIHAARA katsoo kysyvästi Eevaan. + +EEVA. Katsotte kuin ette käsittäisi puhettani! + +KARIHAARA. En käsitäkään. Te sanoitte sillä äänellä kuin olisitte +saanut jostakin varmat tiedot, mutta kuitenkin olette iloinen. + +EEVA. Minkä vuoksi en voisi olla iloinen? + +KARIHAARA. Kapteeni Varjakkaa ei päästetä lähtemään Onnella muussa +tapauksessa kuin että hän on kihloissa Eliise mamsellin kanssa, jolloin +Eliise lähtee mukaan. + +EEVA. Niinkö? (Äänettömyyden jälkeen) Onnen herra kävi täällä aivan +äsken, häneltä minä sain tietoni. + +KARIHAARA (hämmästyen). Sanoiko Onnen herra, että kapteeni Varjakka +lähtee Onnella? + +EEVA. Ei, mutta Onnen herra ei lähde. + +KARIHAARA. Sehän on aivan eri asia. Ja sehän olisi pitänyt teille olla +selvä asia Onnen herran sanomattakin. Minä uskalsin tuolla salissa +panna pääni pantiksi, ettei Onnen herra nyt lähde. Onneen tulee joku +muu kapteeniksi. + +EEVA. Niin tosiaan, onhan niitä muitakin. + +KARIHAARA. Joudamme siis täältä pois. + +EEVA. En minä lähde maantietä. + +KARIHAARA. Hilma Pollarilla on hevonen komesrootin huvimajalla, saamme +ajaa kääseillä. + +EEVA (nauraen). Mutta siellä minut istutettaisiin vaunuihin. Minä menen +oikotietä. + +Salista, jossa vähän aikaa sitten on lakannut soitto kuin kesken, +kuuluu hurraahuuto. + +KARIHAARA (viitaten parvekkeelle päin). Kuulkaa! + +EEVA. Mitä se on? + +KARIHAARA. Hurraa, me nuoret meripoiat! (Pyörähyttää Eevaa kohona +ympäri.)--Nyt teille tuli juhannus! Siellä on kapteeni Varjakka.-- +Hyvästi. Kiitoksia lyhyestä, mutta hauskasta tuttavuudesta, +hauskimmasta mitä minulla koskaan on ollut. Elkää tekään minua pahalla +muistelko. + +EEVA. Kiitoksia miellyttävästä seurastanne. Toivoisin sydämestäni, että +löytäisitte neitokaisen, jossa ei ole vikaa. + +KARIHAARA. Hyvä Jumala on pannut minun konttiini vanhanpojan eväät.-- +Hyvästi. (Rientää perälle kääntyen portista vasempaan. Maantiellä +huiskuttaa hattuaan Eevalle.) Hyvästi. Hyvästi. + +EEVA (huiskuttaen pikkuliinaansa). Onnea matkalle. + +KARIHAARA. Tervetuloa jälestäpäin--Patrialla! (Menee edelleen.) + +Salista alkaa kuulua tanssisoittoa. + +VARJAKKA (sadetakki käsivarrella tulee parvekkeen kautta puistikkoon, +viskaa sadetakkinsa etumaisen sohvan selkämykselle ja käy Eevan luo). +Hyvää iltaa, Eeva. + +EEVA. Sinähän tulet kuin pilvistä pudoten. Et ainakaan tavallista tietä +ole tullut, koska ei ole sinua näkynyt tulevaksi. (Istuutuu.) + +VARJAKKA. Vesiteitä olen tullut. (Istuutuu. Äänettömyys.) Siitä on +herran vuosia, kun me olemme puhelleet. + +EEVA (äänettömyyden jälkeen). Minusta tuntuu siltä, kuin emme koskaan +olisi puhelleetkaan. + +VARJAKKA (äänettömyyden jälkeen). Niin minustakin. + +Hetkisen aikaa katselevat toisiaan avonaisesti ruveten kumpikin +hymyilemään. Lopuksi Eeva purskahtaa iloiseen nauruun. + +VARJAKKA. Jumalan kiitos, että kuulin nauruasi! Kyllä me sittenkin +olemme vanhoja tuttuja, olemme entisiä! + +EEVA. Ja minä nauran juuri sille, kun kuvittelin meitä entisinä, +sellaisina kuin olimme silloin, kun sinä merille lähdit: minä +tytönvilli, hurnakko, sinä pojanhuitukka, Ryysy-Saaran kapteeni. + +VARJAKKA (nauraa). Ryysy-Saaran kapteeni. Tosiaan. Kapteeni oli +tietysti samaa maata kuin hänen laivansakin: paikattu venerähjä, jossa +oli säkkikuluista tehdyt purjeet. Sopivan nimen pojat sille +keksivätkin. Mutta sillä oli sinun antamasi kaunis nimi: Paul ja +Virginea. Ja vene oli minun ylpeyteni, sillä se oli minun omani ja +ainoa omaisuuteni. Minä sitä kunnioitin ja rakastin kuin elävää +olentoa. + +EEVA. Ja minusta tuntui, että se jäi sinua ikävöimään rannalla maalle +vedettynä. Kun Pasanteri sen pilkkoi polttopuiksi, niin minä itkin ja +olin niin vihassa, etten käynyt Pasanterilla kertaakaan koko talvena. + +VARJAKKA. Minä olen usein kauhistuksella muistellut uhkarohkeuttamme. +Muistatko vielä viimeistä retkeämme? Sillä kertaa sinä itkit, tosin +vasta kotia tultuamme. + +EEVA. En minä itkenyt pelkoani, vaan suutuksissani. Mehän olimme +lähteneet sinne merensaareen evästettyinä kokopäiväiselle matkalle, +leikkimään haaksirikkoutuneita. Muistatko? + +VARJAKKA. Sitäpä en muista. + +EEVA. Et muista? Ethän sinä sitten, Yrjö kulta, ole meidän retkellämme +ollutkaan! Joka oli niin hauskaa ja jännittävää. Leikki oli hyvää +vauhtia menossa, minä puuhaan havumajan edustalla ruuan laitossa, kun +sinä palaat saaren rannikolta tarkastusmatkalta juosten minkä voit ja +jo kaukaa huudat: Joutuin veneeseen ja kiireellä kotia, on tulossa +kauhea ukonilma! + +VARJAKKA. Jouduimme toki kotia parahiksi siihen, kun rajuin puuska +kulki yli. Ihan luultiin maailman lopun tulevan. + +EEVA. Mutta minä kotona kuvittelin, miten hauskaa ja jännittävää olisi +ollut siellä saaressa haaksirikkoisina ukkosilmassa ja myrskyssä. Itkin +ettei oltu jääty sinne. Olin sinulle suutuksissani kauan. + +VARJAKKA. Vai niin? En minä huomannut. + +EEVA. Et huomannut, vaikka minä en ollut suostuvainen lähtemään uudelle +retkelle, jota esitit. + +VARJAKKA. Minä luulin, että et enää halua. + +EEVA. Se oli suuri erehdys. Minä jo varustin eväät ja keitin +siirappinekutkin. Mutta sinä et esittänyt toista kertaa--tyhmeliini. + +VARJAKKA. Mutta mistä sinä olit minulle suutuksissasi silloin, kun minä +merelle lähdin? + +EEVA. En minä silloin ollut suutuksissani. + +VARJAKKA. Pasanterin Lettu suri, että olit ruvennut häntä halveksimaan. + +EEVA. Mistä Paul ja Virginean rohkea ja reipas kapteeni oli sellaista +päähänsä saanut? + +VARJAKKA. Minä olin lähtöpäivästä odottanut juhlapäivää, kun olin +jummanni uuden uudessa puvussa. Mutta jummanni ei saanut sinulle +näyttäytyä vilahdukseltakaan. Ei saanut hyvästiäkään sanoa. Niin +kylmillä eväillä piti lähteä matkalle suureen maailmaan. + +EEVA (hetkisen äänettömyyden perästä naurahtaa). Kyllä minä kävin +rannassa laivanpaatin kaappiin panemassa eväsmytyn. + +VARJAKKA. Sinultako se oli? Kiitoksia. + +EEVA. Ei kestä kiittää kahdeksan vuoden vanhoista asioista. + +VARJAKKA. Ja kiitoksia kirjeistä, joita olen saanut tämän viime matkani +aikana. Tuntui omituiselta lukea niitä niin pitkän eromme jälkeen. +Kuvittelin, minkälainen on oleva kohtauksemme. + +EEVA. Ja katso, se ei sellainen ollut. + +VARJAKKA. Ei sinnepäinkään. Yllätyksiä toinen toisensa perästä. + +NEITSY JANNE tulee hiljalleen maantietä vasemmalta kääntyen +puistikkoon. + +EEVA (huomaten Neitsy Jannen). Herranen aika! + +VARJAKKA. Mikä nyt? + +EEVA. Olen unohtunut tähän! (Nousee.) + +VARJAKKA (nousee). Olen sinua estänyt menemästä tanssimaan. + +EEVA. Minä olen tämän päivän osalle kyllin tanssinut. (Nojaten +kädellään Varjakan olkaan näyttää kenkänsä pohjaa.) + +VARJAKKA. Kengänpohja puhki, ai ai. + +EEVA. Se merkitsee pikaisia häitä. Mutta jos tanssii puhki toisenkin +kengän, niin ei saa tanssia omissa häissään. Minun siis pitää lähteä +pois, etten joudu vanhaksipiiaksi. + +VARJAKKA. Mitä tietä te menette? + +EEVA. Minä menen yksin. + +VARJAKKA. Yksin? + +EEVA. Niin. Ja otan tästä kurssin: iistsautiist. + +VARJAKKA. Iistsautiist, se on suoraan kaupungin kirkkoa kohti.--Ahaa, +sinä aiot Rantalan kautta.--Mutta minulla on purjepaatti. + +EEVA (riemastuen). Onko sinulla purjepaatti? + +VARJAKKA. Olen Onnen purjepaatilla. + +EEVA (hilliten hämmästystään). Onnen purjepaatilla? + +VARJAKKA. Purjehdimme huviksemme ja käymme Onnessa. Minä olen siellä jo +järjestänyt kotini. + +EEVA (peitellyn kylmästi). Vai niin. + +VARJAKKA. Lähdemmekö heti? + +EEVA. Kiitoksia, mutta minä menen omaa tietäni. + +VARJAKKA. Luulin, että olet yhtä innostunut purjehtimaan kuin ennenkin. + +EEVA. En tällä kertaa. + +VARJAKKA (ihmetellen). Et tällä kertaa? + +NEITSY JANNE (saapuu paikalle). Herra kapteeni. Se tuo Onnen herra--ei +kuin tuota kapteeni Ramberg käski sanoa, että kapteeni Varjakka olisi +hyvä ja tulisi heti käymään tuolla huvimajalla, on tärkeä asia koskeva +laivaa. + +VARJAKKA. Hyvä on. + +NEITSY JANNE. Hän sanoi, että heti. (Yrittää lähtemään.) + +EEVA (ojentaa kätensä Varjakalle). Hyvästi. + +VARJAKKA. Minä tulen pian takaisin. + +EEVA. Minä lähden heti. + +VARJAKKA. Suvaitsetko, että tulen huomenna aamupäivällä luoksesi +jäähyväisille. + +EEVA. Minun pitää matkustaa maalle jo tänä iltana. Hyvästi. + +VARJAKKA. Vai niin. Ja mikä on taas tuo sinun katseesi. Sinä katsot +kuin minä olisin vain jossakin syrjässä ja aivan matalalla. + +NEITSY JANNE (kääntyen takaisin). Neitsy Eeva. Mikä on sen muutaman +matruusin nimi, jota minun käskettiin passata päälle? + +EEVA. Hän on jo mennyt. + +NEITSY JANNE nyökäyttää päätään, kääntyy ja menee parvekkeen kautta. + +VARJAKKA. Minä olen siis sinua viivyttänyt. Tässä on sinun +pikkuliinasi, jonka tapasin taskustani vaihdettuna omaani. Se oli kai +hetkellistä ajattelemattomuutta, jota nyt kadut. + +EEVA. Mistä sinä päätät, että se on minun? + +VARJAKKA. Tässä on sinun nimesi. + +EEVA (hämmästyen). Ei suinkaan. (Hämillään.) Sepä hassu erehdys! +(Naurahtaa.) Yhdessä ainoassa pikkuliinassani on nimimerkki! + +VARJAKKA (kuin mietittyään silmänräpäyksen). Minä pöllö! (Viskaa +pikkuliinan vihaisesti maahan.) + +EEVA. Mitä tuo merkitsee? (Ottaa pikkuliinan maasta.) + +VARJAKKA. Tuo nimimerkkihän sopii monen muun nimelle, mutta en ole +tullut sitä ajatelleeksi. Olen ollut hölmö! Kauniiden kuvittelujeni +tyhmä narri. (Ottaa Eevalta pikkuliinan ja viskaa aidan yli, luoden +katseensa Eevaan.) Sinä katsot minua jonkunlaisella säälillä. Mutta elä +sillä vaivaa sydäntäsi. Se on hukkaan heitettyä hyvyyttä, sillä sitä en +tarvitse. Olen varsin tyytyväinen saatuun opetukseen. Olen ollut +herkkäuskoinen kuin lapsi, mutta nyt minulle on puhjennut +viisaudenhammas. Ja siitä olen iloinen! + +EEVA (ihastuksella ja lähentyvästi). Yrjö-- + +VARJAKKA. Sinä Eeva vaihdat katseitasi kuin värillinen majakka +valojaan. Mutta leiki muitten kanssa, jos se sinua huvittaa, minun +kanssani et leiki. Turhaan sinä minulle tuhlaat silmäisi säihkyä. + +EEVA (kuin tuskaisen iskun saatuaan). Voi, Yrjö! (Yrittää purskahtamaan +itkuun, mutta saa pidätetyksi ja rientää parvekkeen portaille, +huiskuttaen kättään jäähyväisiksi ja mielenliikutuksesta väräjävin +äänin:) Hyvästi, Yrjö. Onnea matkallesi. Hyvästi, hyvästi. Jumalan +haltuun. (Juoksee sisälle.) + +VARJAKKA (jää seisomaan tuijottaen Eevan jälkeen). Mitä tämä on? +Untako? + +JUNKKA (hattu kädessä ja takki käsivarrella tulee maantietä vasemmalta +ja kääntyy puistikkoon). Minä ihmettelin, että mikä patsas tähän on +pystytetty! Ja oikeinpa säikähdin, kun liikahdit. (Menee etumaisen +sohvan luo, panee hattunsa ja keppinsä pöydälle, viskaa takkinsa +sohvalle ja istuutuu.) Uhhuh. On se aikamoinen urakka näin vanhana +opetella kävelemään. Hiidenmoinen hitsi. Jollei muuta keinoa ole täältä +palata kaupunkiin kuin jalkaisin, niin saat kantaa minut selässäsi. + +VARJAKKA. Voin teidät viedä paatilla kaupunkiin, mutta se vie runsaasti +aikaa, sillä paattini on toisella puolen niemen. + +JUNKKA. Hyvä on.--Mutta oletko sinä tulossa vai lähdössä, kun seisot +niin juhlallisesti? + +VARJAKKA. Kapteeni Ramberg lähetti käskyn tulla huvimajalle. Kuului +olevan tärkeä asia. + +JUNKKA. Vai niin. Kai sinä sen jo olet saanut tietää, että sinut +siirretään Patriaan? + +VARJAKKA (hämmästyen). Patriaan? Siinäpä se nyt oli! Minut siis pantiin +Onneen vain valekapteeniksi, että saatiin siihen pestatuksi miehet. + +JUNKKA. Mitä sinä puhut? + +VARJAKKA. Heti alkuaankin sitä epäilin. Enkä minä yksin. Suureksi +hämmästyksekseni ei pestauksessa ollut halukkaita lähtijöitä Onneen. +Minun piti heitä kehoittamalla kehoittaa ja muutamia pyydelläkin. + +JUNKKA. Niinkö? + +VARJAKKA. Kun äsken tulin tänne, niin tanssisaliin astuessani tanssi +katkesi kesken, ja kaikki minua katsomaan kuin olisin ollut joku renki +tahi sälli, joka olin tullut häpäisemään heidän seuraansa. Ja hyvin +uhkaavasti vaadittiin minulta suora vastaus, olenko todella aikonut +Onneen ja tulenko. Sanoin, että minä jo Onnessa asunkin. Nyt he saavat +sen käsityksen, että olen alun pitäen heitä petkuttanut ja viimeiseen +saakka koettanut salata, että heidän kapteenikseen tuleekin Onnen +herra. Mutta minä en väisty Onnen herran tieltä kuin väkivallalla. + +JUNKKA. Mutta ei Onnen herra tule sinun sijaasi, vaan entisen Toivon +kapteeni. Ja hän, vaikka onkin juopottelija, on miesten suosima kuin +harva. + +EEVA päällystakki yllään ja liina päässä on tullut parvekkeelle ja +äänen kuultuaan vetäytynyt takaisin jääden kuuntelemaan keskustelua. + +VARJAKKA. Pelastettu! + +JUNKKA. Siis onnea Patrian kapteenille! + +VARJAKKA. Olkoon vain, mutta se ei kuulu minulle. + +JUNKKA. Oletko pähkähullu! Saat paikkakunnan komeimman laivan ja hyvät +tulot. Mikä on, ettei pojalle kelpaa nisuleipä? + +VARJAKKA. Siinä on toukkia! + +NEITSY JANNE (tulee parvekkeen kautta). Suokaa anteeksi, herra kapteeni +Varjakka. Siellä huvimajalla sanottiin minulle: Passa ny, poikka, +pääll', ett' kapteen Varrrjaga lekte häti ja otta se näitsi Eeva +följiss'! + +VARJAKKA. Sielläkö oli komesrootin rouvakin? + +NEITSY JANNE. Jees. Ja mamselli kuin myös hevoset valjaissa vaunujen +edessä. + +JUNKKA. Janne, mene hakemaan Eeva tänne. Sano, että minä olen täällä ja +odotan häntä. + +EEVA putkahtaa sisälle. + +NEITSY JANNE. Jees. (Menee parvekkeen kautta.) + +VARJAKKA. Menettekö Eevan kanssa huvimajalle? + +JUNKKA. Perhana! Oli onni, ettet sinä sinne ehtinyt hänen kanssaan. +Olisit vienyt hänet suoraan krokotiilin kitaan. Se akka toimittaa Eevaa +pojalleen täydellä touhulla. Sen vuoksihan minulle tuli tänne kiire. +Käy sinä nyt siellä huvimajalla kuulemassa asiasi, sitten mennään +paatilla kaupunkiin kaikin kolmen. + +VARJAKKA. Eipä minullakaan ole halua lähteä suoraa päätä krokotiilin +kitaan. Komesrootin rouvan ja Eliise mamsellin kanssa olen ajellut +enemmän kuin kyllikseni vaunuilla. Siihen lystiin en enää lähde, olkoon +Onnen herran asia mikä hyvänsä! + +JUNKKA. No, nyt minä ymmärrän, miten maat makaavat. Minä vähän +ihmettelinkin, minkä vuoksi komesrooti on peräytynyt aikeestaan myydä +Patrian, josta hänelle on tarjottu hyvä hinta. Mutta silloin, poika, +tämä laivajuttu on kiusallinen pulma. Sinä saat määräyksen Patriaan, +mutta jos et mene kihloihin Eliisen kanssa, Patria myydään ja sinä +kapteeni jäät kuivalle maalle. + +VARJAKKA. Minä annan palttua kaikille ja lähden ulkomaan laivoihin +vaikka matruusina. + +JUNKKA. Ei, poika! Se ei sovi suunnitelmiini. Emmekä anna nyt akalle +valtaa. Olisimme huonoja miehiä. Näytetään hänelle pitkä nenä. + +VARJAKKA. Millä tavoin? + +JUNKKA. Teemme pienen kepposen hänelle. Et mene ottamaan määräystä +Patriaan ja muutat Onnen lähdön aamuvarhaiseksi. Ilmoita täällä nyt, +että tunnin kuluessa aamurummusta pitää jokaisen olla rannassa. Ja Onni +on kaukana merellä siihen, kun muori herää. Hän menee komesrootin luo +ja huutaa: Perkkule! Se Varrjaga olla yks vinkkuli mees! + +VARJAKKA. Entäs komesrooti? + +JUNKKA. Komesrooti on mielissään ja enemmänkin. Hän menee makasiinin +ylisille istumaan ja nauraa vesissä silmin lyöden kättä polveensa. +Tällaisia onnellisia hetkiä hänellä kuuluu joskus olevan elämässään.-- +Mene saliin ilmoittamaan asia heti. + +VARJAKKA. Sen teen, niin pääsen sitä pikemmin selvälle selälle omaan +rauhaani. (Lähtee parvekkeen kautta.) + +JUNKKA (huutaen jälkeen). Ja käske heidän lopettaa lystinsä ja mennä +yöpuulle, kun lähtö on niin varhainen. (Yksinään.) Saakohan tuo poika +toimitetuksi tätä asiaa? Parasta, että lähden minäkin sinne +varmuudeksi. (Vetää takin ylleen.) Kun ei vain komesrootin Ville +sattuisi tulemaan tänne.--Oih, minun jalkojani. Tuntuu kuin ne olisivat +yläpäästään irti ja alapäästään kiinni. + +NEITSY JANNE (tulee parvekkeen kautta sadetakki yllään). Antakaa +anteeksi, herra kapteeni, että Janne on nyt hutikassa. Mutta niinkuin +kapteeni tietää, ei monta kertaa lähdetä merelle ensi kertaa. + +JUNKKA. Missä Eeva? + +NEITSY JANNE. Hän tulee tuossa. (Lähtee perälle päin.) + +EEVA (tulee parvekkeen kautta). Setä! Mitä te täällä? + +JUNKKA. On muuan tärkeä asia. Mutta minun pitää ensin käydä tuolla +sisällä. (Menee parvekkeen kautta.) + +EEVA (yksikseen). Ei, setä hyvä! Ei minua viedä huvimajalle! (Yrittää +kulmikkopenkille päin.) + +ONNEN HERRA (tulee kiireesti maantietä vasemmalta ja vihaisesti huutaa +Neitsy Jannelle). Ethän sinä, jeeveli, passannutkaan päälle! + +NEITSY JANNE. Jees. Neitsy Eeva on tallella. (Huitoo kädellään +etualalle päin. Palaa sitten takaisin ja menee istumaan etumaiselle +sohvalle.) + +EEVA. Nyt minä olen kuin porsas pussissa! + +ONNEN HERRA (rientää Eevan luo). Jannen piti tuoda terveisiä, että Eeva +tulee kapteeni Varjakan kanssa. Se matruusi kävi huvimajalla ja sanoi, +että kapteeni Varjakka on täällä. Valehteliko hän? + +EEVA. Kapteeni Varjakka on tuolla salissa. Menkää sinne. + +ONNEN HERRA. Eeva odottaa tässä sen aikaa, kun minä käyn kapteeni +Varjakan käskemässä. Mennään sitten kaikin yhdessä. + +EEVA. Minä menen sillä aikaa. + +ONNEN HERRA. Niin tosiaan. Eeva menee edeltäpäin. (Menee parvekkeen +kautta.) + +EEVA (kiiruhtaa Neitsy Jannen luo). Janne, mitä te siinä teette? + +NEITSY JANNE. Minua itkettää ja nukuttaa. + +EEVA. Menkää kotia nukkumaan ja huomenaamulla pyytämään anteeksi Hilma +Pollarilta, jota aivan syyttömästi loukkasitte niin pahasti, että hän +itki. + +NEITSY JANNE. Voi sentään! (Lähtee perälle päin, kääntyy.) Itkikö +Hilma? + +EEVA. Itki, itki! + +NEITSY JANNE. Se Sihvonen siis hihitti valetta, että Karihaara! Minä +olin tyhmä! (Kiiruhtaa maantielle kääntyen vasempaan.) + +JUNKKA ja ONNEN HERRA tulevat parvekkeelle. + +JUNKKA. Kyllä, kyllä, mutta kapteeni Varjakalla on siellä nyt vähän +asiaa puhuttavana. + +ONNEN HERRA. No, farbruur Junkka sanoo terveisiä kapteeni Varjakalle ja +tulee hänen kanssaan. Minä menen edeltäpäin. + +EEVA heidän äänensä kuultuaan tyrmistyy, mutta heti tointuu ja pukee +ylleen Varjakan sadetakin, vetäen sen päähineen päänsä yli ja istuutuu +sohvalle heittäytyen maata pöytää vasten. + +JUNKKA. Kyllä me tulemme, kun joudumme. Meillä on vähän asioita. Mene +sinä vain edeltäpäin. + +Kuuluu kova hurraahuuto. + +ONNEN HERRA. Mitä ne hurrasivat? Mennäänpä kuuntelemaan. + +JUNKKA. Meripojat hurraavat aina. Se kuuluu heidän tapoihinsa ja +luontoon. Tiedäthän sinä sen, merikapteeni. (Tarttuu Onnen herran +käsikoukkuun ja taluttaa hänet puistikkoon.) + + Hurraa, me Suomen meripoiat, + Meillä luonto raitis ain! + +ONNEN HERRA. Farbruur Junkka on hauskalla tuulella. + +JUNKKA. Täytyyhän minun olla.--Mutta minne Eeva on mennyt? + +ONNEN HERRA. Eeva on jo menossa huvimajalle. + +JUNKKA. Mene sinä hänen jälkeensä. Ja odottakaa minua maantiellä. Minä +menen sanomaan kapteeni Varjakalle, että hänkin tietää. Odottakaa +minua, minä tulen heti. (Menee sisälle.) + +ONNEN HERRA menee maantielle, jossa pysähtyy katselemaan oikealle ja +vasemmalle. + +EEVA viskaa Junkan hatun ja kepin keskipihalle, kaataa pöydän ja sohvan +ja heittäytyy maata kentälle. + +JUNKKA (tulee kiireesti parvekkeen kautta). Perhanan poika! Viskannut +minun hattuni ja keppini tuonne. (Kiiruhtaa kokoamaan tavaransa. +Häristää kepillään.) Kiitä onneasi, että minulla on niin kiire, etten +jouda sinua siitä purraamaan! (Rientää maantielle kääntyen vasempaan +Onnen herran jälkeen.) + +EEVA riisuu sadetakin, jonka napinläpeen pistää kukan rinnastaan, +heittää sadetakin kaatuneelle sohvalle, juoksee kulmikkopenkille, +nostaa pöydän aidan viereen, nousee penkiltä pöydälle ja siitä hyppää +yli aidan. + +Kuuluu kuorolaulua: + + Hurraa, me Suomen meripoiat, + Meillä ilo ompi aina eikä surut meitä paina, + Hurraa, me Suomen meripoiat, + Meillä luonto raitis ain! + +Poismenevää tanssiväkeä kulkee maantietä oikealta vasemmalle, joitakin +puistikon läpi maantielle. Laulavat kuorossa: + + Ja tuon nuoren meripoian mieli + Se maalla ailehtii kuin meri lainehtii. + Ja tuon nuoren meripoian mieli + On kuin aalto Atlantin. + Hurraa, me Suomen meripoiat, + Meillä ilo ompi aina eikä surut meitä paina, + Hurraa, me Suomen meripoiat, + Meillä luonto raitis ain! + +Laulua kuuluu loittonevasti kuoleutuen vähitellen. + +ANNA ja ELVIIRA vielä laulun kestäessä tulevat parvekkeen kautta. + +ANNA (pysähtyen). Minne se Oskari jäi? + +ELVIIRA. Jäi puhelemaan Varjakan kanssa. + +ANNA. Jäi vissiin vielä tarkemmin tiedustelemaan Varjakalta. Oskari ei +ottanut uskoakseen, että Varjakka sittenkään lähtee Onnella. + +ELVIIRA. Varjakka lähtee morsiamineen. Uskotko? + +ANNA. Minä en usko enää rahtuakaan sitä puhetta, että Varjakka ja +Eliise ovat kihloissa. Karihaaran Jooseppi oli oikeassa: Varjakka +rakastaa Eevaa. + +ELVIIRA. Entäs Karihaaran Jooseppi? + +ANNA. Sitä en tiedä. Mutta sen voin sinulle varmasti sanoa, ettei +Jooseppi sinusta välitä. Sanon sen sinulle sen vuoksi, ettet turhaan +toivoisi ja pyörisi hänen edessään. + +ELVIIRA. No kuka se on sitten se vesien päällä kulkeva nuorukainen, +jonka sydämen minä valtaan? + +ANNA. Minultako sinä sitä kysyt? Amaaliahan sitä on sinulle povannut. +Ja eilen illallahan sinä puhuit Sihvosesta. + +ELVIIRA. Mutta Hilma Pollari rakastaa Sihvosta. + +ANNA. Niinhän kerroit Amaalian povanneenkin, että eräs toinen +naishenkilö on kiinnittänyt rakkautensa siihen nuorukaiseen. + +(Menevät maantielle kääntyen vasempaan.) + +LETTO tullen parvekkeen kautta seuraa Annaa ja Elviiraa. + +VARJAKKA (tulee parvekkeen kautta, yksinään). Mitähän se ukki oikein +supatti korvaani? Mitä täällä on tapahtunut? + +JUNKKA (tulee maantieltä vasemmalta puistikkoon). Siinä se nyt oli? + +VARJAKKA. Mistä oikeastaan on kysymys? + +JUNKKA. Eeva on huvimajalla. + +VARJAKKA. Hakekaa pois! + +JUNKKA. Helppo sanoa. Mutta ei ole hauska mennä sinne ja ruveta +tappelemaan kuin markkinoilla. + +VARJAKKA. Minä menen ja kopon Eevan syliini ja kannan tänne luoksenne. +Se käy melutta ja näppärästi. + +JUNKKA. Se on sukkela keino. Silloin on asia lyhyellä selvä. + +VARJAKKA. Siis teidän käskyllänne? + +JUNKKA (kummastuen). Mitä? Pitääkö siihen olla minun käskyni? + +VARJAKKA. Eihän siihen muuten ole oikeutta minulla, syrjäisellä. + +JUNKKA. Syrjäisellä? Vai niin. Silloin on eri asia. (Istuutuu.) Minä +siis olen erehtynyt. + +VARJAKKA. Mitä tarkoitatte? + +JUNKKA. Itselleni minun on helppo erehdystäni puolustaa. Minulle rakas +vainaja laski Eevan muutamien vuorokausien vanhana käsivarsilleni, +jättäen hänet huostaani hartailla rukouksilla ja täydellä +luottamuksella. Eeva on kasvanut kiinni sydämeeni. Hän on silmäteräni. +Hänen onnensa on minulle kalliimpi kuin oma henkeni. Sen vuoksi olin +herkkä uskomaan sitä, mitä hänelle hartaasti toivoin. Uskoin, ettet ole +Eevalle syrjäinen. + +VARJAKKA. En ole osannut aavistaa, että sellaista olette toivonut, niin +hyväntekijäni kuin olettekin. Melkein olen pelännyt päinvastaista, kun +ette koskaan ole minulle sanallakaan maininnut Eevasta. Ette kertaakaan +edes hänen nimeään maininnut. + +JUNKKA. Olen tahallani karttanut, etten mitenkään häiritsisi sydämesi +vapautta. Sydämenasia on minusta arin asia maailmassa. Ja kuitenkin +olen nyt touhunnut päättömästi ja hypännyt yli reilingin. + +VARJAKKA. Ette toki. + +JUNKKA. Minä tunnustan, että vähintäkään harkitsematta olen asian +pitänyt sinun puolestasi aivan selvänä. Niin selvänä, että kun +komesrootin rouva minulta kosi Eevaa pojalleen, oli suustani lipsahtaa, +että Eeva ja sinä olette kihloissa. Tätä voima-asetta esti minut +käyttämästä vain se, että pelkäsin sen jotenkin vaikuttavan sinun +laiva-asioihisi. + +VARJAKKA. Eeva on ollut minulle kaikki kaikessa, sydämeni ainainen +asukas, ajatusteni kompassi, elämäni, toiveitteni kirkas tähti. + +JUNKKA. Sinä rakastat Eevaa! Minkä vuoksi sitten odotat käskyä? + +VARJAKKA. Minä en ole Eevan sydämen valtias. + +JUNKKA. Mies hoi, sinullahan jo sunnuntaina oli taskussasi todistus +siitä, että hän sinua rakastaa: hänen pikkuliinansa. + +VARJAKKA. Ei se ole Eevan. + +JUNKKA. Se on Eevan. Sellaisia pikkuliinoja ei ole koko maapallolla +muilla kuin Eevalla. Siitä on vuosia niin paljon kuin Eevalla on ikää, +kun minä niitä pikkuliinoja toin puoli tusinaa tarkoittaen tuliaisiksi +toiselle Eevalle, tämän Eevan äidille. Minä en niitä ottanut suuresta +kasasta, vaan ne olivat ainuvia laatuaan. Minä sen pikkuliinan tunsin +heti ensimäisellä silmäyksellä eilen. + +VARJAKKA. Minä luulin, että se on sen mamsellin. (Menee katsomaan aidan +takaa.) + +JUNKKA. Mitä sinä sieltä haet? + +VARJAKKA. Minä viskasin sen tänne.--Ei sitä näy enää. + +JUNKKA. Onko teillä Eevan kanssa ollut kohtaus? + +VARJAKKA. On. + +JUNKKA. Miten se päättyi? + +VARJAKKA. Eeva rakastaa toista. + +JUNKKA. Ei Eeva ole voinut niin sanoa. + +VARJAKKA. Ei hän sanonut. Mutta siihen päätökseen olen tullut. En +muuten voi selittää sitä hänen toista katsettaan. + +JUNKKA. Onko hänellä niitä kaksi? Sehän on hyvä merkki. Jos kysyisit +Karihaaran Joosepilta, niin hän selittäisi näin: Toinen katse on +»tykövetoa» ja toinen »kiinnipitoa», joita kumpaakin pitää tytöllä +olla, mutta joita Jooseppi on tavannut harvalla. + +VARJAKKA. Hän on tavannut Eevalla, näytti tavanneen jo eilen ensi +näkemällä Pasanterin pihalla, ennenkuin minä tapasin Eevaa. + +JUNKKA. Jooseppiko siis se toinen, jota Eeva rakastaa? Mutta Jooseppi +eilen heti, kun Eeva ja sinä tervehditte toisianne, kuiskasi minun +korvaani, että teitä ensi sunnuntaina kuulutetaan. Ja Jooseppi on +miesten mies, sellainen ettei tapaa kuin yhden tuhannesta. Nämä ovat +sinun omat sanasi hänestä. Samoin kuin se on minunkin uskoni. + +VARJAKKA. Se ei suinkaan estä Eevaa rakastumasta Jooseppiin, vaan +päinvastoin. Eikö niin? + +JUNKKA. Niinpä vain. Mutta mitä syytä sinulla on uskoa, että Eeva on +häneen rakastunut? Sekö, että hän oli Joosepin kanssa täällä +tanssiaisissa? + +VARJAKKA. Niin, sekin. Ja juuri se osoittaa, ettei hän minusta välitä. + +JUNKKA. Oliko Eevalla ja sinulla ennestään puhutut välit? +Kirjeellisesti? + +VARJAKKA. Ei. + +JUNKKA. Miten silloin voit vaatia, että Eevan olisi pitänyt istua +kököttää kotona ja odottaa kuin kahvikuppi prikalla ottajaa? Eeva ei +ole niitä tyttöjä. + +VARJAKKA. Eeva tiesi, että tämä on ainoa päivä, jolloin minulla oli +tilaisuus häntä tavata. + +JUNKKA. Eihän Eeva ole ollut täällä koko päivää. + +VARJAKKA (yht'äkkisesti). Nyt minä ymmärrän. Eeva varmaan on nähnyt +minut komesrootin rouvan ja mamsellin kanssa vaunuissa. Minua kun +kyörättiin ympäri kaupunkia! Ja kun hän eilen Pasanterin pihalla on +ollut minua niin lähellä, että sai pikkuliinan vaihtaa, niin hän myös +kuuli Joosepin puheet rootien ja raatien tyttäristä ja Eliise +mamsellista. Minun asiani on mennyttä. + +JUNKKA (kuin itsekseen). Voipipa silloin niin olla. Ja ehkäpä Karihaara +Eevaa miellyttää. Hyvin mahdollista. + +VARJAKKA (menee ottamaan sadetakkinsa; itsekseen, hämmästyneenä). Kukka +minun sadetakissani! Sama kukka, joka Eevalla oli rinnassa. + +ONNEN HERRA (tulee kiireellä maantietä vasemmalta puistikkoon). Ei Eeva +ollut huvimajalla! + +VARJAKKA. Eikö hän sinne mennyt kapteeni Rambergin kanssa? + +JUNKKA. Hän oli lähtenyt sillä aikaa, kun Ville ja minä olimme tuolla +salissa. + +VARJAKKA. Silloin on aivan eri asia! Hän on lähtenyt Rantalan kautta +kotiaan. + +ONNEN HERRA. Mutta Rantalaan poikkeaa tie meidän huvimajan kohdalta, +eivätkä mamma ja Eliise ole nähneet Eevan tulevan maantietä, vaikka he +ovat olleet koko ajan maantiellä promineeraamassa. + +VARJAKKA. Eeva on mennyt täältä Rantalaan oikotietä. + +ONNEN HERRA. Farbruur Junkka. Minä olen täällä käynyt Eevaa kosimassa. + +JUNKKA. Vai niin. Mutta hänellä taitaa olla toinenkin kosija. Muuan +matruusi. + +ONNEN HERRA. Hän ei saa Eevaa kosia. + +JUNKKA. Minkä vuoksi ei hän saisi? Tietysti hänellä on oikeus niinkuin +muillakin. + +ONNEN HERRA (ottaa taskukirjansa ja lukee). Sunnuntaina se 15 päivä +tätä kuluvaa kuuta tehtiin Pasanderin pihalla seuraava sopimus kuin +alla on selitetty. Jos neitsy Eeva Ruskoranta ei lähde tanssiaisiin sen +muutaman matruusin kanssa, jota Joosepiksi kutsutaan, niin merkitsee +se, että tämä matruusi Jooseppi saa tulla neitsy Eevaa kosimaan, mutta +jos neitsy Eeva lähtee tanssiaisiin sen miehen kanssa, niin merkitsee +se, että tämä edellä usein mainittu mies Jooseppi ei saa kosia neitsy +Eevaa, vaan minä allekirjoittanut kapteeni saan tulla neitsy Eevaa +kosimaan tanssiaisten aikana. Ja läsnä olivat todistajina puosmanni +Pasander sekä hänen sisarensa poika, joka myös on ollut matruusina +Patriassa, samoin kuin kaksi naisihmistä, nimittäin neitsy Elviira +Parhiala ja toinen vaimonpuoli Anna Vasala, joka hyvin luultavasti +myöskin oli neitsy. O. W. Ramberg. Merikapteeni. + +VARJAKKA. Sepä mainio protokolla! Kiitoksia, kapteeni Ramberg! + +JUNKKA (Varjakalle merkitsevästi). Ei ole siis Joosepilla oikeutta +kosia. + +VARJAKKA. Ei ole. Mutta minulla on! + +ONNEN HERRA. Aikooko kapteeni Varjakka kosia neitsy Eevaa? + +VARJAKKA. Aion. Ja minä jo yritinkin, mutta keskeysi. Mitä määräyksiä +kapteenilla on minulle komesrootilta? Siirretäänkö minut Patriaan? + +ONNEN HERRA. Ei, ei, ei. Ei ole enää mitään muita määräyksiä kuin että +kapteeni Varjakan on lähdettävä huomenna puolenpäivän aikaan, niinkuin +on ollut puhe. + +JUNKKA. Eikö saa lähteä jo varemmin? + +ONNEN HERRA. Sitä parempi, mutta viimeistään puolenpäivän aikaan. +Farbruur Junkka on hyvä ja menee huvimajalle, minä käyn Rantalassa. + +JUNKKA. Mitä sinä Rantalassa teet? + +ONNEN HERRA. Minä olen siellä nähnyt hyvin korean kukon. + +JUNKKA. Paistiksiko? Pitääkö se olla korea? Ei suinkaan sitä +höyhenineen syödä? + +ONNEN HERRA. Ei paistiksi, vaan oikeaksi kukoksi.--Mistä se menee +oikotie Rantalaan? + +VARJAKKA. Tuosta näkyy Eeva menneen, missä on pöytä aidan vieressä. +Siitä yli aidan. + +JUNKKA. Tuota tiheää metsääkö hän on lähtenyt kahlomaan. Sinne hän on +voinut eksyäkin. Meidän pitää lähteä heti ottamaan selko. + +ONNEN HERRA. Ei tarvitse, sillä minähän menen Rantalaan, minä otan +samalla selon. (Kiiruhtaa aidan yli. Toiselta puolen aitaa.) Farbruur +menee huvimajalle. Minä tulen sinne pian. + +JUNKKA. Kuule, Yrjö. Valehtelitko sinä tuolle Villelle? + +VARJAKKA. En. Eeva aikoi lähteä tuota tietä. Tästä on puolikymmentä +kaapelinmittaa Rantalaan. Siitä hän on ottanut soutajan lahden yli. Hän +on pian kaupungissa. + +JUNKKA. No, hyvä on. Tämähän päättyi mainiosti. + +VARJAKKA. Ei ole päättynyt mainiosti. + +JUNKKA. Vieläkö sinä epäilet, ettei hän sinua rakasta? + +VARJAKKA. Mutta minä olen väärinkäsityksestä, ymmärtämättömyydessäni, +typeryydessäni Eevaa niin syvästi loukannut, että jollemme tapaa +toisiamme ennen lähtöäni, on kaikki hukassa. Ja kuitenkin välimme voisi +selvitä yhdellä sanalla ja sanattakin, kun vain saisimme nähdä +toisemme. + +JUNKKA. Tapaattehan te toki toisenne vielä. Eihän Onnen nyt ole pakko +lähteä mereen kuin vasta puolenpäivän aikaan. + +VARJAKKA. Mutta Eeva aikoi matkustaa jo tänä iltana maalle. + +JUNKKA. Hänen matkansa pitää saada estetyksi. Minä lähden +komesrootilaisten vaunuissa. + +VARJAKKA. Siihen kuin te huvimajalta vihdoin viimein ehditte +taipaleelle, on Eeva jo maantiellä. Mutta lähtekää Rantalan kautta. +Siitä poikki lahden on lyhyt matka. + +JUNKKA. Miten minä näillä jaloilla rämpimään tuota metsää? Se on +mahdottomuus. + +VARJAKKA. Minä kyyditsen teitä maantietä Rantalaan. Tuolla krouvin +pihalla huomasin pienet käsikärryt. Niillä rullaan teidät kuin +pumpulipaalin. + +JUNKKA. Mutta kuule! Hei Lotalla on hevonen päättäen siitä, että näin +hänen tänään miehineen ajelevan kaupungissa. Mennään tiedustelemaan. + +Vasemmalta kuuluu etäinen huhuilu. + +JUNKKA. Mikä se on tuo huuto? Minä olin äskenkin kuulevinani. + +Huuto uudistuu. + +JUNKKA. Kuule! + +VARJAKKA. Kapteeni Rambergin ääni. + +JUNKKA. Eihän vain se tyttö ole eksynyt. + +Kuuluu naisäänen huhuilu. + +JUNKKA. Kuulitko? Naisen ääni! (Vastaten huutoon.) Ohooi! Tänne näin! +Tänne, ohooi! + +VARJAKKA purskahtaa nauramaan. + +JUNKKA. Minä sanon sinulle, poika, että minulla on tuska ja hätä siitä +tytöstä! + +VARJAKKA. Mutta tuo huuto, johon vastasitte, oli krokotiilin ääni. + +JUNKKA. Komesrootin rouvako? En kaipaa! + +HEI LOTTA (tulee parvekkeen kautta). Mikä täällä huutaa? Ketä täällä +vielä on? Sun sumperi! Kapteeni Junkka! Siitäpä on aikaa, kun minä +teitä olen nähnyt. Onpa lysti, että vielä kerran elämässäni pääsin +puheille oikean miehen kanssa. Nyt se puhe sujuukin. Ja saan kuulla +oikeita Itä-Intian uutisia ja asioita. Se mies se sitten reissaa. Mutta +eipä vain löydä toista puoliskoaan. Eikö siellä Itä-Intiassakaan ollut +sopivan värisiä naisia? Minkähän värinen sen pitäisi teille olla, +hohhoh, se olisi soma kuulla ja vielä somempi nähdä, hohhohhoh-- + +JUNKKA. Hei Lotta-- + +HEI LOTTA. No sanokaahan, ja ihmeekseni minä kuuntelen. Sillä ette osaa +enää sen väristä mainita, jota ette ole nähnyt. Teidän on pitänyt jo +nähdä kaikenkarvaisia-- + +JUNKKA. Hei Lotta! On aivan samantekevä, minkä karvainen se on ja +vaikka olisi karvatonkin, kunhan sillä pääsee kaupunkiin. + +HEI LOTTA. Häh?--Sus siunatkoon! + +JUNKKA. Onko teillä hevonen? + +HEI LOTTA. Sus siunatkoon!--Onhan meillä hevonen ja hyvä onkin. Mutta +miten on teidän päävärkkinne, kapteeni? + +JUNKKA. Minun päävärkkini käy huonosti, jos ei Hei Lotan Nestori lähde +minua kyytiin kaupunkiin sen tuhannella kiireellä. + +HEI LOTTA. Sus siunatkoon! Mutta kun Nestori ei ole kotona, hän on-- + +JUNKKA. Hei Lotta, ei tarvitakaan kyytimiestä, minä osaan itse ajaa ja +kaupungista panen jonkun tuomaan takaisin hevosenne. + +HEI LOTTA. Eei, hyvä kapteeni, meidän Polle tarvitse tuojaa +kaupungista. Se on tullut sieltä yksinään monta kertaa. Jo hyvän matkan +päässä se hirnuu, että nyt hän tulee. Uskotteko, kapteenit, että meidän +Polle kävi kerran aivan ypöyksin hakemassa kaupungista olutkuorman. Se +nähkääs kävi niin-- + +JUNKKA. Hei Lotta, osaako Polle itse valjastaakin itsensä? + +HEI LOTTA. Sus siunatkoon! + +JUNKKA. Kyllä minä vielä jotenkin osaan. Pääasia on, että hevosen +häntäpuoli tulee ajajaan päin. Eikö niin? (Menee kiireesti parvekkeen +kautta.) + +HEI LOTTA (lyö molemmin käsin Varjakan olkapäihin aivan kuin +nojatakseen häneen nauraessaan makeasti). Hohhohhoh, se onkin kumma, +ettei herrasväelle valjasteta hevosta toisin päin, varsinkin kun niitä +on kaksi yhtä aikaa, niinkuin teilläkin oli päivällä. Sanon minä, +hohtimet ja muut värkit, että siinä piti olla prytinä ja prätinä, ja +ankara meno ja paha siivo! Lykkyä tykö vain, kapteeni. Hohhoh.--Mutta +minne se Junkan kapteeni katosi? + +VARJAKKA. Hän meni valjastamaan hevosta. Ettekö lähde auttamaan? + +HEI LOTTA. Mutta eihän meidän Polle ole kotona. Se on kaupungissa. +Nestori on sillä joka toinen viikko tekemässä kyytejä kievarille, ja +tällä viikolla on hänen kyytivuoronsa-- + +ONNEN HERRAN hoilaus kuuluu aivan läheltä. VARJAKKA syöksyy parvekkeen +kautta. + +HEI LOTTA (huutaen jälkeen). Pelkääkö nuori kapteeni mullikkaa korkean +aidan takanakin? Hohhohhoh. (Yksikseen.) Taisi luulla piruksi. +Hohhohhoh. (Yrittää lähtemään parvekkeen kautta.) + +ONNEN HERRA (näkymättömissä aidan takana). Hoi, ihminen, elkää menkö! + +HEI LOTTA. Sus siunatkoon! Puhuva mullikka! + +ONNEN HERRA. Mikä tämä talo on? + +HEI LOTTA. Mitä se sitten sinua liikuttaa, mullikka? + +ONNEN HERRA. Minun pitäisi saada korea kukko. + +HEI LOTTA. Sus siunatkoon! (Yrittää lähtemään.) + +ONNEN HERRA. Ihminen, ihminen, ei saa mennä! + +HEI LOTTA. Minä teen ristinmerkin tähän maahan ja sen takaa kysyn +sinulta: Mikä olet sinä? + +ONNEN HERRA. Minä olen kapteeni Ramberg. + +HEI LOTTA. Sus siunatkoon, kapteeni Ramberg! + +VARJAKKA vetää pienissä käsikärryissä JUNKKAA maantietä oikealta +vasemmalle. + +HEI LOTTA. Ja tuolla toinen kapteeni vetää kolmatta kapteenia +käsikärryissä. Niin paljon kapteeneita ja kaikki hulluttelevat. Mitä +tämä meno merkitsee? + +Kuuluu vasemmalta naisen ääni huhuilevan. + +HEI LOTTA. Varmaankin jossakin merellä suuri laiva förliisaa. + +ONNEN HERRA (joka on kiivennyt aidan yli, vastaa huhuiluun). Ohooi! +Onko se Eeva? Täällä on Rantala! Ohooi! (Hei Lotalle.) Onko tämä +Rantala? + +HEI LOTTA. Sus siunatkoon! Rantalahan on tuolla päin, selkänne takana. + +ONNEN HERRA. Siellähän on Ilolan krouvi. (Katselee ympärilleen.) + +HEI LOTTA. Nyt on Hei Lotan päävärkki aivan pilalla. + +ONNEN HERRA (kuin itsekseen ihmetellen.) On ihmeellistä. + +HEI LOTTA. Enkä minä kuitenkaan ole juonut niin paljon kuin ennen. +Mutta kai sitä vanhempana ei enää niin paljoa kestä. Ja se on surkeaa +ja surullista, että ihmisen vanhetessaan pitää kasvaa alaspäin kuin +lehmän häntä. + +Esirippu. + + + + +KOLMAS NÄYTÖS. + + +Kaupungin rantasilta toriaukkoineen. Vasemmalla puisto, sen edessä +perällä kulmikas suojuskatos, etualalla puutarhasohva. Oikealla +makasiinirakennuksia, perimäisenä pakkahuoneen pääty. Perällä +pollareilla varustettu rantasilta. Keskellä toriaukkoa lyhtypylväs, +jota vasten on tikapuut pystyssä. Taustassa näkyy meri saarineen ja +niemineen, jonka takaa näkyy laivain mastoja. + +Aamuruskosta punertava taivas. + +NEITSY JANNE (tulee vasemmalta kantaen olallaan merimiesarkkua, jonka +laskee lyhtypylvään juurelle ja menee sitten laiturille katselemaan). +Siinä Onnen isopaatti odottaa miehiään. (Nojautuen pollariin laulaa:) + + Ei taloni rakettu tantereelle + Vierelle kukkaisan tien, + Vaan aukeilla aalloilla, korkeilla kuohuilla + Keinuu mun majani pien'. + + Siell' vaivat on vainen mun tuttavina, + Hauta ain avoinna työss', + Käy polkuni köysillä tuiskussa, + myrskyssä päivin ja synkässä yöss'. + + Pien' tähtönen kaukana koillisessa + Yli aaltoin vilkkunsa luo, + Se rakkailta rannoilta, kultani kummuilta + Kaihooni terveiset tuo. + +PASANTERI (tulee oikealta työntäen käsikärryissä pärevasua). Hyvää +huomenta, Janne. Sinä olet ensimäisenä paikallasi. + +NEITSY JANNE. Toin arkkuni valmiiksi, kun minun pitää vielä käyttää +aamurumpu. Uusi rumpari on sairaana, ja Romppaisen ukko oli mennyt +kalalle, niin tulivat minua pyytämään. Taitaa pian alkaa ollakin +aamurummun aika. (Menee vasempaan.) + +PASANTERI (kantaa vasun laiturilta alas, nousee hetkisen kuluttua ja +yrittää kärryineen oikealle, mutta pysähtyy katsellen vasemmalle). +Junkka tänne astelee. Mitä hän täällä näin varhain tekee? + +JUNKKA (tulee vasemmalta). Huomenta, puosu. Kenen tavaroita sinä tuot? + +PASANTERI. Toin Onnen kapteenille herkkuja. Vasullisen jokapäiväistä +leipää. Muori oli saanut päähänsä, että meidän leipä on muka herkkua +Yrjölle. Samalla tulin Yrjön kortteeritalon ohi aikoen ottaa +kärryilleni hänen tavaransa, mutta koko talo nukkui täydessä rauhassa. + +JUNKKA. Yrjö on jo eilen tavaroineen muuttanut laivaan. Siellä hän on +ollut yötäkin. Meidän oli puhe tavata täällä aamurummun aikaan. Minä +näet lupasin hänelle tuoda ilosanoman. + +PASANTERI. Vai niin. Mutta mikäs se oli se eilinen ilosanoma, jonka +lupasit ilmoittaa tänään muorille ja minulle? Eikö sitä jo saa kuulla? + +JUNKKA. Olipa hyvä, etten sitä eilen sanonut. Olisin tullut luvanneeksi +liikaa, Eevan ja Yrjön häitä jo tänä kesänä. Mutta täytyykin tyytyä +vähempään, kihlajaisiin. + +PASANTERI. Olipa sitä iloa aluksi siinäkin. Mutta kuinka ja koska se +tapahtuu, kun Onnen lähtö on muutettu näin aamuvarhaiseksi? + +JUNKKA. Onni ei silti nosta ankkuriaan ennen kuin puolenpäivän aikaan. +Sitä ennen käymme laivassa me, Eevat, Junkat, Rajalinskat, Pasanterit +ja hänen muorikultansa, siis hela herskapi, syömässä laivahernettä. +Eikö tule vesi suuhusi? + +PASANTERI. Mutta morsianhan on lähdössä matkalle, sinne veljesi +pappilaan. Olisi jo eilen illalla matkustanut, jos ei kyytihevonen +karannut portilta. + +JUNKKA (nauraa). Juuri sitä ilosanomaahan olen tuomassa Yrjölle. + +PASANTERI. Eivätkö heidän välinsä ole oikein selvillä? + +JUNKKA. Hyvä ei tule koskaan vähällä valmiiksi. + +PASANTERI. Mitenkä sitten kihlajaiset, kun kuulin Eevan eilen illalla +Hei Lotan Nestorin kanssa tekevän sopimuksen, että lähtevät taipaleelle +heti aamurummulta. + +JUNKKA. Elä hiidessä! Minun pitää lähteä taas estämään Eevaa matkalta. +Jää sinä tänne odottamaan Yrjöä ja käske hänen heti tulla sinne +Rajalinskan luo. + +PASANTERI. Mitähän tietä Yrjö tulee? + +JUNKKA. Hän tulee Rantalasta poikki lahden. + +PASANTERI. Katsotaanpa, olisiko hän jo tulossa lahdella. (Menee +katselemaan oikealle makasiinien välitse.) + +Rummunpärinä alkaa kuulua ensin lähempää, sitten loitoten. + +JUNKKA. Joko se tuokin alkoi päristä. Nyt tuli kiire. Kyllä tämä maalla +olo on surkeaa, kun aina vain pitää kävellä ja juosta. + +PASANTERI. Ei näy muuta kuin yksinäinen soutaja, uistimenvetäjä tahi +mikä lie. (Vetäytyy kiireesti rakennuksen suojaan.) Kuule! Eeva kulkee +tuolla rantoja pitkin. Tulee tännepäin. + +JUNKKA. Eevako? (Menee Pasanterin luo kurkistelemaan.) On kuin onkin +Eeva. (Vetäytyy takaisin tuoden Pasanterin mukanaan.) Tule pois. Ja +lähde sinä nyt kärryinesi, minä jään tänne. Minä pidättelen Eevaa, +kunnes Yrjö tulee, sinä toimita Hei Lotan Nestori hevosineen +tiehensä ja käske hänen tulla perimään minulta palkka eilisestä +koirankuristanikin, kun päästin Pollen karkuun. + +PASANTERI. Sinäkö sen teit? Hei Lotan Nestori sanoikin, ettei Polle +ollut voinut mitenkään saada sellaista solmua auki, vaan joku pojan +viikari oli siinä löytänyt itselleen mieluisen työpaikan. + +JUNKKA. Jos pojilla on kepposistaan niin suuri ilo kuin minulla oli, +niin enkeleillä ei ole niin lysti kuin pojanviikareilla. + +PASANTERI (ottaa kärrynsä). Mutta jos ei Eeva tulekaan tänne, vaan +kääntyy takaisin kotiaan, niin minä en osaa mitään tehdä. + +JUNKKA (saattaen Pasanteria oikealle). Tänne hän tulee, siitä olen +varma. Hän on valinnut sellaisen ajan, ettei ole Yrjöä eikä muita. +Hurskas rukoilee yksin kammiossaan. + +PASANTERI. Sellaiseksi olen minäkin huomannut Eevan, ettei hän laske +syrjäistä kurkistelemaan sydänkammioonsa. (Menee oikealle.) + +JUNKKA (kurkistellen makasiinien lomitse oikealle). Tuossahan hän jo +tuleekin. Mahtaa olla tyttöparalla sydämessä tuska. (Vetäytyy piiloon +makasiinien suojaan.) + +EEVA tulee pakkahuoneen siltaa oikealta ja katseltuaan ympärilleen +laskeutuu laiturilta portaita alas näkymättömiin. + +JUNKKA hiipii laiturille kurkistelemaan alas pollarin suojasta. +Hetkisen perästä peräytyy puistoon päin. Pyyhkien kyyneleitä silmistään +menee puistoon. + +EEVA (hetken kuluttua nousee laiturille ja jää seisomaan merelle päin, +sitten käy istumaan penkille). Oi, kun saisin rauhassa itkeä. Se +huojentaisi. + +JUNKKA tulee puistosta perällä hyräillen ja muka huomaamatta Eevaa +menee laiturille seisomaan katsellen merelle. + +EEVA yrittää puikahtamaan puistoon, mutta pysähtyy äkkiä, pyyhkäisee +silmänsä ja istuutuu. + +JUNKKA (kuin itsekseen puhuen). Kaunis aamu. Mikähän tuuli tullee +päiväksi? + +EEVA (kääntyen selin Junkkaan päin ja katsellen taivaalle). +Uestnorthuest. + +JUNKKA (kääntyen). Kas! Oletko sinä tuulen tietäjä? + +EEVA (kääntyen). Melkolainen. + +JUNKKA. Mutta tapanahan on sanoa hyvää huomentakin. + +EEVA. Eikö lankea luonnostaan, että se sanoo ensin, joka toisen näkee +ensimäisenä? + +JUNKKA. Sinähän tuulta ennustit minun selkäni takana. + +EEVA. Mutta tehän tulitte laulaen minun selkäni takaa. + +JUNKKA. Laulaessani katselin toisaalle, tuonne merelle. + +EEVA. Ja minä tuulta ennustaessani katselin taivaalle. Mutta toisakseen +nuorempana: Hyvää huomenta, setä. + +JUNKKA. Hyvää huomenta, lapseni. Kuule, minne sinä eilen katosit? + +EEVA. Minulla oli kiire kotia, sillä aioin matkustaa maalle. Mutta +muuan pojanviikari päästi kyytihevosen karkuun meidän portiltamme. +Kyllä minä sen hänelle kostan. + +JUNKKA. Jos sattuu syyttömään? + +EEVA. Minäpä hänet hyvin tunnen. Näin, kun hän päästi Pollen irti ja +evästi sitä kepillä lautasille. Hänellä oli samallainen keppi kuin +sedällä ja yhtä komea partakin. + +JUNKKA (yllätettynä). Minkä vuoksi et puhunut mitään, kun näit? + +EEVA. Hän hiipi kiireellä seinänvierustaa tiehensä. + +JUNKKA. Joka paikassa sinulla on silmät!--Miten sinä kostat? + +EEVA. Siten, että lähden kuin lähdenkin maalle. + +JUNKKA. Ja hän sen sinulle kostaa siten, että lähtee sinun mukanasi. + +EEVA. Oikeinko totta? Silloin pyydän anteeksi pojanviikarilta. Luulin, +että hän tahtoi minua estää lähtemästä muun asian vuoksi. + +JUNKKA (hämillään). Muunko asian vuoksi? (Lähtee toiselle puolen +näyttämöä, itsekseen.) Se poika, kun ei tule! + +EEVA. Mitä asiaa teillä on Paavolle? + +JUNKKA. Paavolleko? + +EEVA. Ettekö odota sitä Rantalan huutolaispoikaa, joka soutaa +kulkijoita tästä yli lahden? Vai ketä poikaa te sieltä tulevaksi +odotatte? + +JUNKKA. Niin, niin. Sitä Rantalan poikaahan minä odottelen. Minulta jäi +eilen venekyyti maksamatta, kun ei ollut pientä rahaa. + +EEVA. Eikö sen tärkeämpää asiaa? + +JUNKKA. On minulla muutakin asiaa. (Katselee makasiinien lomitse.) +Tuleekin jo lähempänä kuin luulinkaan. + +EEVA. Setä, sanokaa nyt, onko teillä tosi aikomus lähteä maalle? + +JUNKKA.. Yhdestoista käsky kuuluu: Ei sinun pidä hätäilemän. (Katselee +makasiinien lomitse.) + +EEVA (itsekseen). Mitähän sanoisitte, jos minä jäisin tämäniltaisiin +kihlajaisiin ja panisin toimeen sellaisen himphampun, että koko +kaupunki nauraisi? + +JUNKKA. Mitä sanoit? + +EEVA. Että minua alkaa houkuttelevasti huvittaa teidän hommanne, setä. + +JUNKKA. Voi, kuin olen siitä iloinen. + +PAAVO (nuori poikanen, yllään paita ja väljät aikamiehen housut, tulee +oikealta makasiinien välitse kantaen päänsä päällä kannellista +pärekoppaa, pidelIen toisella kädellä koppaa ja toisella housujaan). +Hyvää päivää! + +JUNKKA. Päivää, poika! + +PAAVO (katsellen ympärilleen). Se--tuota noin, mikä se onkaan--Onnen +kapteeni, hän sanoi, että tänne tulee joku, joka ottaa tämän kopan. + +JUNKKA. Kyllä minä sen otan huostaani. Mutta missä on kapteeni itse? + +PAAVO. Hän meni Alakaakosta porsaan ostoon. + +JUNKKA. Porsaan ostoon? Ja Alakaakosta! + +PAAVO. Siellähän niitä toki on, kun kuului porsineen täyden tusinan. Ja +sieltä hän saa lampaankin. + +JUNKKA. Mitä se mies hulluttelee? Aikooko hän laittaa koko Noakin +arkin! + +EEVA (itsekseen). Tuossa kopassa on varmaankin se korea kukko! + +JUNKKA. No, mitä siinä kopassa on? + +Kukko kiekuu. + +PAAVO. Se itse vastasi. Se sitten on juupeli viisas kukko! + +JUNKKA. Perhana! Onnen herran korea kukko! + +PAAVO. Korea se on, oikein korea. Mutta nyt se on märkä kuin uitettu +kissa. Se juupeli karkasi kopastaan tuolla lahdella ja pudota maiskahti +mereen. Minne tämä viisas ja korea kukko pannaan? + +JUNKKA. Pane mihin tahdot. Ei kuulu minuun, vaikka löisit seinään. + +EEVA. Mutta tehän aioitte ottaa sen huostaanne. + +JUNKKA. Minä en ole Onnen herran kukon vartija! + +PAAVO. Ei tätä nyt vartioida tarvitse, kun kopan kansi on sidottu. +Siihen minun piti uhrata housunvyönaruni, josta minun oikeastaan +pitäisi saada maksu. + +JUNKKA. Maksuksi syö koko kukko, suolineen, sorkkineen. + +PAAVO. Kuka tämän sitten ottaa? Tuo neitsykö? + +EEVA. En huoli. (Menee rannalle seisomaan katsellen merelle.) + +PAAVO. Minä jätän tämän tänne. Ottakaa, kapteeni, koppa ja pankaa se +johonkin sopivaan paikkaan. + +JUNKKA. Jos et, poika, oikealla usko, niin minä annan sinulle keppiä! + +PAAVO. Elkää hiidessä, hyvä kapteeni, muuten tulee viimeiset kummat. +(Laskee kiireellä molemmin käsin kopan lyhtypylvään juurelle, jolloin +housut putoavat nilkkoihin). Katsokaas nyt. Jos olisitte alkanut minua +kepillä koputella, niin olisi joko kukon käynyt huonosti tahi minun +pitänyt jättää housuni. Siinä se nyt saa kukko olla minun puolestani. +Sillä talon rannassa voi olla ylikulkijoita odottamassa. (Yrittää +lähtemään oikealle perälle.) + +JUNKKA. Elä mene, poika. Minulla on maksamatta sinulle se eilinen +kyyti. (Antaa rahaa.) + +PAAVO. Koko kourallinen. Kiitoksia. Mutta mihin minä näitten rahojen +kanssa nyt pääsen? Saakelin housut, sanon minä. (Kuin äkkiä keksien +istahtaa maahan.) Nyt eivät housut putoa! (Ottaa taskustaan kukkaron, +johon panee rahat.) + +JUNKKA (kahdenkeskisesti). Kuulehan. Kapteeni Varjakka on luultavasti +Rantalassa odottamassa venettä. Ja jos ei ole siellä, niin toimita +vaikka millä keinoin sana Onneen, että kapteeni Varjakan pitää joutua +kuin henkensä edestä ja suoraan Rajalinskan luo. Ymmärrätkö? + +PAAVO. Kyllä minä ymmärrän, mutta minä en tunne sitä kapteenia. + +JUNKKA. Se on se, joka minua eilen illalla kyyditsi Rantalaan +käsikärryillä. + +PAAVO. Minä juuri ennen tänne lähtöäni näin sen teidän kaksijalkaisen +hevosenne istuvan Hei Lotan Nestorin kanssa kärryissä ja ajavan +kaupunkiin. (Nousee.) + +JUNKKA (itsekseen). Hei, hurei! Nyt ei hätää mitään. Hän on Rajalinskan +luona. (Paavolle.) Paavo, sovitaan pois ne äskeiset vihat. (Irroittaa +vyönsä.) Ja sopiaisia minä annan sinulle vyön. + +PAAVO. Entäs housunne? + +JUNKKA. Ei minulta housut jouda! + +PAAVO. Tarkoitin vain, että onko kapteenin housut sellaisella +taklaasilla, että pysyvät vyöttäkin? Kai ovat, koskapa vyö joutaa. + +JUNKKA. Tuossa. + +PAAVO. Kiitoksia, kiitoksia. Tämähän on niin komea vyö, että voisi olla +housuittakin!--Hih, kuin tuntuu elämä huolettomalle ja helpolle. Nyt +minä voisin vaikka tanssia engelskaa. (Tanssii muutamia otteita.) Enkös +minä ole nyt vähän niin kuin meripoika, kun on tällainen vyö? (Laulaa:) + + Ja kun tullaan Italian rantahan. + Siellä flikka friiataan, meitä viikko fiirataan, + Ja kun tullaan Italian rantahan, + Pohjanpoiat kreivejä on! + + Hurraa me Suomen meripoiat j.n.e. + +(Menee oikealle perälle.) + +JUNKKA. Lähdemme siis nyt, Eeva. + +EEVA. Setä...! + +JUNKKA. Mitä nyt? + +EEVA. Minun on tehtävä teille tunnustus. + +JUNKKA (itsekseen). Mitä merkillistä nyt? (Menee Eevan luo.) Puhu, +lapseni. + +EEVA. En kehtaa silmiinne katsoa. + +JUNKKA. Katsothan sinä. + +EEVA. En minä katso kuin hattuanne. (Ottaa hatun Junkan päästä.) +Tämähän on saanut pahan kuhmun. + +JUNKKA. Janne Poikonen eilen illalla siellä Ilolan krouvin pihalla +heitti sen kentälle hutikkapäissään. + +EEVA (panee hatun Junkan päähän). Ei se ollut Janne Poikonen. Minä se +olin sen sadetakin sisässä, joka oli humalainen jummanni. + +JUNKKA. Sinäkö se olit? Kaikkia sinun päähäsi pälkähtää. + +EEVA. Ei ollut muuta pakopaikkaa siinä kiireessä. + +JUNKKA. Mutta mitä olisit sanonut, jos tulin ja annoin sinulle +kepistäni. + +EEVA. Olisin kärsivällisesti kestänyt. + +JUNKKA. Mitä? Ethän vain ole luullut, että minä olin Onnen herran +kanssa samassa komplotissa! + +EEVA. Tunnustan, että ajattelin aivan teidän sanoillannekin. + +JUNKKA. Mutta tyttö! Mitä sinä oletkaan ajatellut minusta! En tiedä +kuinka kauniisti sinun pitäisi pyytää voidakseni antaa sinulle anteeksi +oikein täydestä sydämestäni. Sinuahan on kerrassaan vaivannut järjen +puutos. + +EEVA purskahtaa nauramaan. + +JUNKKA. Eeva!--Minua ei tämä naurata yhtään! + +EEVA. Rakas setä! Antakaahan minä selitän, mille minä nauroin. Kun +sanoitte, että minua on vaivannut järjen puutos, niin muistui mieleeni +tapaus Ulla mamsellin koulusta. Hän kysyi kerran: Kun viidestä otetaan +pois neljä, paljoko jää jälelle? (Näyttää käsin erottaen pois neljä +sormea.) + +JUNKKA. Ja sinä vastasit? + +EEVA. Jää jälelle--peukalo. + +JUNKKA (nauraen). Se sitten ei ollutkaan tuhma vastaus. + +EEVA. Tuhmahan se oli. Ulla mamsellin mielestä hyvin tuhma. Hän käski +minut eteensä. Minua hävetti ja pyysin anteeksi, mutta hän sanoi: +Järjen vähyys ei parane anteeksi pyytämällä ja antamalla, vaan siten, +että päätä klaarataan. Ja hän tukisti minua ja napahutti päähän. +Tukistakaa tekin, setä. + +JUNKKA. Tukista sinä minua. + +EEVA. Eipä teitä olekaan vaivannut järjen puutos. + +JUNKKA. Onpahan ja aivan juuri äsken: olin suutuksissani, kun minun +olisi pitänyt olla iloissani. + +EEVA. Iloissanne minun tuhmuudestani? + +JUNKKA. Siitä, että sinä pidät sedästäsi niin paljon: olisi kärsinyt +kepinlyöntejäkin, ennenkuin asettunut minua vastaan sotajalalle. + +EEVA. Minulla ei ollut vain sopivaa jalansijaa. + +JUNKKA. Tietysti sinullakin on joku, jota rakastat. + +EEVA. Tietysti minullakin. (Nousee.) + +JUNKKA (nousee). Lähdemmekö siis nyt valmistautumaan matkaan? + +EEVA. Minä en mene enää kotia. Meillä oli Hei Lotan Nestorin kanssa +sellainen sopimus, että ensimäisen virstanpylvään luona tapaamme +toisemme. Se odottaa, joka ensin tulee. Minä nyt menen sinne ja +palautan hänet hakemaan teitä. + +JUNKKA. Niin ollen istutaan vielä vähän ja puhellaan tässä entisen +jatkoksi. + +EEVA. Eihän entisellä ole enää jatkoa. Se tuli selville. On vain +jälellä molemminpuolinen tukistaminen. + +JUNKKA. Minä haluaisin tietää jatkoa siihen, kuka on se poika, jota +rakastat. + +EEVA. Se on muuan meripoika. Mutta siitä eteenpäin se on minun +salaisuuteni ja semmoisena pysyy. + +JUNKKA. Hauska on tietää, että sukuun tulee.--Annahan se korea +pikkuliinasi, jonka sinulla äsken näin. + +EEVA (katsoo pitkään Junkkaa). En minä anna. + +JUNKKA. Minkä vuoksi et? + +EEVA. Teillä on joku pojanviikarin kuje mielessänne. + +JUNKKA. Ei toki. Minä vain pyyhin tuon pienen vesihelmen, joka on +silmäripsessäsi. Se on siihen jäänyt äskeiseltään, kun sinä tuolla +Onnen paatissa--rukoilit. + +EEVA (luo pitkän katseen Junkkaan tuskan valtaamana.) Setä...! + +JUNKKA. Lapseni, on kysymyksessä elämäsi onni. + +EEVA. Hyvä, rakas setä, jätetään asia tähän. + +JUNKKA. Minulla on enemmän elämänkokemusta kuin sinulla. Asian +jättäminen koituisi sinun onnettomuudeksesi ja sen meripoikasi +onnettomuudeksi. Ja teidän onnettomuudessanne minä joutuisin uudelleen +elämään raskaan kohtaloni. + +EEVA. Odotetaan, setä. Odotetaan toista aikaa. Aika korjaa asian. + +JUNKKA. Aika korjaa, mutta aika myös särkeekin. Usein, hyvin usein se +säälimättömällä kädellä erottaa ne, jotka pitäisi yhdistää. Katsokaa +toisianne avonaisesti silmiin silloin, kun aika sen vielä sallii. + +EEVA. Sepä se, etten minä saa enkä minä voi häntä katsoa silmiin. + +JUNKKA. Eikö tuollaisilla silmillä voisi toista katsoa kasvoista +kasvoihin? Terveet ja kirkkaat silmät! Kunhan sinä häntä katsot vain +kirkkaasti. Vai eikö hän sitä ansaitse? + +EEVA itkien peittää kasvonsa pikkuliinaan. + +VARJAKKA tulee oikealta etualalla. + +JUNKKA (menee Varjakkaa vastaan, kahdenkeskisesti). Minä menen +kutsumaan kihlajaisvieraat. (Ääneen, osoittaen Eevaa.) Sopiva tuuli! +(Menee oikeaan etualalla.) + +EEVA (silmäten pikkuliinansa takaa). Yrjö! (Varjakan lähestyessä nousee +ja pitäen molemmin käsin pikkuliinaa kasvojensa suojana kuin +varjostinta rientää Varjakalle syliksi.) + +VARJAKKA. Onko tämä totta vaiko vain suloista unta? + +EEVA (kohottaa katseensa Varjakkaan). Totta tahi unta: elinkautista. + +VARJAKKA. Rakas Eeva, anna minulle anteeksi-- + +EEVA. Rinnassasi kukka, jonka sinulle eilen illalla jätin, on +anteeksiantamus ja anteeksipyyntö. + +VARJAKKA. Kuinka ovat nyt sinun silmäsi tutut! Tämän kahdeksan vuoden +aikana olen ne nähnyt aina ja kaikkialla, merellä ja maalla, kannella +ja raalla. (Istuutuvat Neitsy Jannen arkulle.) + +EEVA. Minkähän vuoksi minun piti paeta silloin, kun tulit meidän +pihalle? + +VARJAKKA. Niin, minkä vuoksi sinä pakenit? + +EEVA. En osaa sitä nyt selittää itsellenikään. Odottaessani sunnuntaina +tuloasi tuntui minusta aivan mahdottomalta, että elän, kunnes tulet. Ja +kun kuulin jonkun mainitsevan, että olet kadulla tulossa, luulin +kuolevani siihen paikkaan, jos katson taakseni. Maa näytti vilisten +kulkevan jalkaini alta, niin että minusta tuntui, kuin olisi minun +pitänyt juosta, juosta, juosta pysyäkseni paikallani. + +VARJAKKA. Mutta sehän oli hirveä tuska sinulle. + +EEVA. Oli se. + +VARJAKKA. Ja sitten toivat sinut sillä tavoin keskelle joukkoa. + +EEVA. Ei minusta sitten enää tuntunut vaikealta, kun olin kuullut +äänesi ollessani poikain laivassa. Siellä minua halutti nousta +yht'äkkiä ja kääräistä pikkuliina kasvojesi yli ja sitten nousta +vähitellen, vähitellen. Ja nyt tuntuu, kuin olisi vain vähän aikaa +siitä, kun lähdit merille, ja niinkuin olisimme olleet yhdessä jo +kauan, kauan.--Mutta se on julmaa, että sinun pitää nyt lähteä!-- +Milloin sinä palaat, jos Jumala suo? + +VARJAKKA. Olen kotona ensi kesän lopulla, jos kaikki käy niin kuin olen +ajatellut. + +EEVA. Täytyyhän senkin ajan kulua. Tunti tunnilta, päivä päivältä, +viikko viikolta, sitten kuukausissa. Tämän kesän perästä talvi, sitten +epämääräisen toivon kesä, sitte ehkä vielä pitkä, pimeä talvi. + +VARJAKKA. Eihän meillä ole talvea. Meillä on lämmin ja kirkas ja +kukkaisa kesä, onnemme kun on ehyt ja häiritsemätön. + +Kukko kiekuu. + +EEVA. Hyi, kuin säikähdin! + +VARJAKKA. Se oli kunnian kukko, joka meille lauloi! Mutta missä se on, +kun se kuului aivan kuin olisi kiljunut niskassani? + +EEVA. Se on tuossa kopassa pylvään juurella. Onnen herran korea kukko. +Tuotiin äsken Rantalasta. + +VARJAKKA. Hän lähti eilen illalla kovalla touhulla Rantalasta ostamaan +koreaa kukkoa. Minä luulin, että hän vain sanoi sen syyksi lähteäkseen +sinun jälkeesi. Mitähän se aikoo tuolla? + +EEVA. Hän kosiessaan minua kuvaili minulle loisteliasta elämää. +Päästäkseni kerralla hänestä irti sanoin pitäväni köyhästä +mökkiläiselämästä porsaineen ja koreine kukkoineen. Nyt sanon hänelle, +että tuo kukko ei ole läheskään niin korea kuin minulle pitää olla. +Eikä hän sinun poissa ollessasi löydä tarpeeksi koreaa kukkoa, vaikka +mistä etsisi. + +VARJAKKA. Kyllä hän lakkaa hakemasta, kun kuulee, että olemme +kihloissa. + +EEVA. Sitä ei saa antaa heille tiedoksi, ei aavistustakaan siitä. + +VARJAKKA. Silloinhan pääset heistä rauhaan. Minä jo eilen illalla +sanoin Onnen herralle, että aion sinua kosia. + +EEVA. Voi, rakas Yrjö, minkä teit! Se oli suuri erehdys, jolla on pahat +seuraukset. + +VARJAKKA. Mitkä pahat seuraukset? + +EEVA. En tiedä, mutta minua peloittaa. + +VARJAKKA. Mutta johan sinä olet aivan suunniltasi. Sinä, joka olet +rohkea ja järkevä! + +HILMA (tulee vasemmalta kiireellisesti, mutta muuttuu arkailevaksi ja +epäröiväksi). Hyvää huomenta. + +VARJAKKA. Näyttää kuin teillä olisi minulle asiaa. Komesrootiltako? + +HILMA. Ei komesrootilta. + +VARJAKKA. Komesrootin rouvaltako sitten tahi joltakin muulta huoneenne +jäseneltä? + +HILMA. Minä oikeastaan tulin tapaamaan muuatta tuttavaani, joka lähtee +merelle. Mutta aikomukseni oli puhutella kapteenia, jos suinkin +sattuisi tilaisuutta. + +VARJAKKA. Ei mikään nyt estä. + +HILMA. Asiani on juoruamista. Mutta mielestäni olisi väärin, jos en +puhuisi. + +EEVA. Puhukaa, joutuin. + +HILMA. Eliise mamselli aikoo matkustaa Onnessa Tukholmaan. + +VARJAKKA. Niiltä ei temput lopu!--Mutta minä en häntä ota. + +EEVA. Rakas Yrjö, eihän sinulla ole oikeutta kieltää Eliise mamsellia +tulemasta isänsä laivaan. Ja minkä vuoksi kieltäisit? Kyyditse hänet +kauniisti Tukholmaan ja sillä hyvä. Tuo ei ole asia eikä mikään. + +VARJAKKA. Ikävä hän on pasaseerarina, kun tietää, mikä on tarkoitus. + +HILMA. Ja jos tarkoitus ei toteudu, niin Onnea ei lasketa kotimaahan +palaamaan ennen kuin neitsy Eeva menee naimisiin kapteeni Rambergin +kanssa. + +VARJAKKA. Mitä! + +EEVA. Siinä se nyt oli! (Purskahtaa itkemään.) + +VARJAKKA (synkkänä ja toivottomana). Tätä minä en osannut ottaa lukuun. +(Jää seisomaan tuijottaen yhteen kohtaan.) + +HILMA. Olenko tehnyt tyhmästi, väärin ja pahasti? Luulin tekeväni +hyvää. Uskoin, että keksitte jonkun keinon heitä vastaan. + +EEVA. Tietävätkö komesrootilla, että Onni lähtee näin varhain? + +HILMA. Eivät sitä tiedä, mutta touhussa siellä ollaan. + +EEVA. Hyvä! Minulla on keinoja. Jos ei yksi auta, niin toinen. + +HILMA. Jumalan kiitos! + +EEVA (Hilmalle). Kiitoksia, että tulitte sanomaan. Teitte oikein hyvän +työn. (Varjakalle.) Minne setä meni? + +VARJAKKA. Rajalinskan luo. + +EEVA. Mitä sinne? + +VARJAKKA (nolona). Hommaamaan niitä meidän kihlajaisiamme. + +EEVA (nauraen). Meidän kihlajaisia ja me täällä? (Hilmalle +leikillisesti.) Ne ovat niitä miesten hommia: jättävät perunat pois +vellistä! (Varjakalle.) Lähdetään toki mekin, että saamme olla mukana. +(Rientää Varjakan kanssa oikealle etualalle.) + +HILMA (yksin, lukee arkun kannesta). Janne Poikonen. Siinähän on Jannen +arkku. Kai hän sitten pian tulee. (Silmää vasemmalle.) Tuolla jo +tuleekin. Minnekähän minä menisin piiloon? (Menee suojakatokseen.) + +NEITSY JANNE (tulee vasemmalta, katsellen ympärilleen). Eihän täällä +ole ketään, vaikka näytti kuin täällä olisi liikuttu. (Katsoo oikealle +etualalla.) Tuollapa meneekin. Kapteeni Varjakka ja joku neito. Onkohan +meidän kapteenilla morsian? (Huokaa.) En saanut tavata Hilmaa. (Menee +istumaan arkkunsa kannelle ja laulaa.) + +(HILMA yhtyy lauluun kahden ensimäisen säkeistön aikana.) + + Ja meitä oli kaksi, poika ja neitonen, + Kun taipui rakkahaksi luontomme iloinen. + +(Puhuu ihmetellen) Tässäpä omituisesti kaikuu. Noista makasiineista kai +se vastaa. (Laulaa) + + Jo piennä ollessani tuon tulin kokemaan, + Ett' hälle rinnassani syän sykki nopeaan. + +(Puhuu) Jopa kaikuu ihmeen kauniisti! (Laulaa) + + Ah voi, mun tyhmyyttäni; se sai sen aikahan: + Vieroitin ystäväni kauniin ja rakkahan. + +(Puhuu.) Nyt ei enää vastannutkaan? (Laulaa.) + + Nyt on mun mielestäni kaikk' ilo puuttunut, + Kun kallein ystäväni on mulle suuttunut. + +HILMA (on viimeisen säkeistön aikana lähestynyt Neitsy Jannen selän +taakse ja laulun loputtua panee kätensä hänen silmilleen, matkii +rumpua). Sutiputi, sutiputi sukkaan kenkään, aamulla varhain vaatetta +selkään, torille, torille rumpu se käski, merelle, merelle Janne kun +läksi. (Päästää kätensä, nauraa.) Minkä vuoksi sinä meidän talon +kohdalla rummutit niin hassusti: ensin hiljaa, sitten kovasti, sitten +taas hyvin hiljaa ja taas kovasti? + +NEITSY JANNE (iloisen hämmästyksen vallassa). Sinä et olekaan minulle +vihassa? + +HILMA. Olin minä hyvin pahoillani, kun sinä et minua kutsunut pariksesi +lähtiäisiisi. Mutta eihän minulla ollut mitään oikeutta olla sinulle +vihassa. + +NEITSY JANNE. Silloin minun syntini on kahta kauheampi. + +HILMA. Selitä toki, että ymmärrän suuttua ja sitten antaa anteeksi. +(Istuutuu arkulle.) + +NEITSY JANNE. Hilma, minä sinua rakastan. + +HILMA. Ja siitäkö minun pitäisi olla vihassa? Sinähän vaadit +tavattomia! + +NEITSY JANNE. Mutta minähän sinua eilen siellä tanssiaisissa loukkasin +pahoin: muistolahjasi toin sinulle takaisin ja sillä tavoin. + +HILMA. Minä siitä olin iloinen. Sillä siitä huomasin, että sinä minusta +pidät. Tässä on kukkarosi. + +NEITSY JANNE (hämmästyneenä). Täällähän on paksu tukku rahoja? + +HILMA. Ne olivat siellä. + +NEITSY JANNE (antaa kukkaron takaisin). Ne eivät ole minun. + +HILMA. Siellä oli myöskin tämä sormus, jonka Sihvonen oli minulta +ryöstänyt. Tämä on sinulle. Isävainajani tahdon mukaan se on muistoksi +koko perheen puolesta, jonka sinä silloin kovana aikana pelastit +nälkäkuolemasta. + +NEITSY JANNE. En minä ole koskaan ajatellut sitä niin suureksi asiaksi, +mutta minusta on ollut hauska muistella sitä aikaa. + +HILMA. Se oli autuuden aikaa. Monta kertaa tuskan vedet silmiini +kiertyivät, kun minua aneluretkillämme paleli ja kun sinä kadulla +lumella hieroit paleltuvia käsiäni tahi poskiani, mutta sydän oli +tulvillaan iloa. Se oli ihanaa aikaa. Oli paljon niin suuria ja +ihmeellisiä tapauksia kuin saduissa. Jos minulle sanottaisiin, että +minulla on ainoastaan yksi päivä enää elettävänä, mutta saan valita +elämästäni minkä päivän hyvänsä sellaisena kuin olen sen elänyt, niin +valitsisin jonkun tuollaisen pahimmista pakkaspäivistä, jolloin +kuljimme talosta taloon palaten kotiin onnellisina siitä ilosta, mikä +siellä meidät ympäröi. + +NEITSY JANNE. Mutta eteenpäin elävän mieli. Meillä on ilon ja onnen +päiviä edessämmekin. Eikö niin? + +HILMA. Jumala suokoon. + +NEITSY JANNE. Jumala venettä viepi, miehen on mela kädessä. (Laulaa:) + + Riemulla me käymme maailmaan + Elämän kohtaloita koettamaan, + Tokko myrskytuulin, vaiko hymyhuulin + Onni osaksemme rientänee. + +HILMA. Kuule, Janne, jätä minulle se rintarahasi talteen. Siihen +kiintyy elämäni onnellisimmat muistot. + +NEITSY JANNE. Se ei ole minulla mukana, mutta minä käyn sen hakemassa. +(Menee vasempaan juosten.) + +ELVIIRA tulee oikealta etualalla. + +HILMA (iloisena). Elviira! Hyvää huomenta. + +ELVIIRA. Eikö täällä olekaan vielä muita? + +HILMA. Ei nyt tällä kertaa. Mutta äsken täällä oli Eeva Ruskoranta ja +kapteeni Varjakka. He ovat kihloissa. + +ELVIIRA. Joko he ovat kihloissa? + +HILMA. Ovat. Minä puhelin heidän kanssaan. Ja minä olen niin iloinen ja +onnellinen heidän puolestaan. + +ELVIIRA. Minkä vuoksi? + +HILMA. Sen vuoksi, kun saavat toisensa ne, jotka toisiaan rakastavat. +He sopivat niin toisilleen. Minä olen Eeva Ruskorantaan hurjasti +mielistynyt. Jos minä olisin poika, niin varmaan rakastuisin häneen +niin, että tulisin hulluksi! + +ELVIIRA. Hirveän suuri teeskentelijä. Oli olevinaan kuin ei olisi +ketään rakastanut ja kuitenkin mielisteli kaikkia poikia. + +HILMA (nauraen). En muistanutkaan sitä Amaalian povausta! Sinä olet +pahalla tuulella, kun se ei toteutunut. + +ELVIIRA. Tuommoinenko sinä oletkin? + +HILMA. Mimmoinen? + +ELVIIRA. Sinä olet iloinen ja onnellinen, että hypit ja tanssit, kun +muut joutuvat kihloihin, mutta minua sinä pilkkaat ja kiusoittelet. +(Itkien.) Ja minä olen sinua pitänyt luotettuna ystävänä. + +HILMA. Rakas Elviira, minä hartaasti toivon ja uskonkin, että kyllä +sinäkin löydät sen nuorukaisen, jonka sydämen valtaat, mutta eihän sitä +pidä povauksen mukaan etsiä. + +ELVIIRA. Sinä et soisi minulle ketään. + +HILMA. Kenen tahansa muun paitsi yhtä, joka on minun. + +ELVIIRA. Ei se ole vielä sanottu, että Sihvonen on sinun. + +HILMA (nauraa). Jos sinä Sihvosta rakastat, niin minun puolestani +vapaasti. + +ELVIIRA. Mutta jopa sinä olet teeskentelijä ja kavala ihminen! + +HILMA. Mitä sinä puhut! + +ELVIIRA. Sinä koetat minulta salata, että rakastat Sihvosta. Niinkuin +minä en olisi eilen illalla nähnyt, että sinulta pääsi itku, kun Neitsy +Janne ajoi Sihvosen pois tanssiaisista. Ja nyt minä ymmärrän, minkä +vuoksi tulit sinne niin myöhään ja minkä vuoksi et olisi halunnut jäädä +sinne: sen vuoksi, että pelkäsit minulta Sihvosta. + +HILMA. Meillä ei tule riitaa Sihvosesta, kunhan vain hänestä sovit sen +Amaalian kanssa. + +ELVIIRA. Sinä olet aivan samallainen kuin Eeva! + +HILMA. Kiitoksia! + +ELVIIRA. Aivan kuin Eeva, ihan justiin! (Menee suuttuneena laiturille.) + +SIHVONEN (tulee oikealta etualalla, pää kenossa ja ruumis jäykkänä). +Hyvää huomenta, Hilma. Minä toivotan Hilmalle onnea ja lykkyä. + +HILMA. Kiitoksia. Mutta mistä Sihvonen tietää minulle onnea toivottaa? + +SIHVONEN. Minähän näin teidän Karihaaran kanssa ajelevan kääseillä +eilen illalla. Ja olenhan minä ollut vähän niinkuin puhemiehenäkin. +Minähän Hilmalle sanoin, että Karihaara tykkää Hilmasta ja että toista +se on Karihaara kuin se rumpari.--Minä tulin tapaamaan sitä rumparia. + +HILMA. Mitä varten? + +SIHVONEN. Eikö Hilma näe, miten minun pääni on? + +HILMA. Sitähän minä olen tässä ihmetellyt! + +SIHVONEN. Se rumpari pahus minua eilen illalla kouristi niskasta, että +sain siihen jäsenvian. Ja sitten hän ryösti minulta rahoja ja sen +Hilman sormuksen. Tulin sanomaan hänelle, että jos hyvässä sovussa +antaa sen takaisin, niin saa asia minun puolestani raueta, mutta jos +ei, niin minä hänet vangitsen. + +HILMA. On jo vangittu. Joutuu elinkautiseksi. + +SIHVONEN. Vai on hän sellaiset rötökset tehnyt? + +HILMA. Tuossa ovat rahanne, ja kukkaron saatte pitää puhemiespalkkaa. +(Antaa kukkaron Sihvoselle.) + +SIHVONEN. Mutta siltä rumparilta minä oikeudessa vaadin kipurahoja! + +HILMA. Mitäpä te vähistä kivuista, kun olette nyt niin komean ja ylpeän +näköinen, että luulisi teitä vähintään kuvernöörin kuskiksi. (Menee +vasempaan.) + +Oikealta etualalla saapuu pari vanhanpuoleista merimiestä, kummallakin +saattajana vaimo, ja lapset työntävät käsikärryjä, joissa on kaksi +merimiesarkkua, sadetakkeja ja täytetty säkki. Menevät laiturille, +jossa tavarat kannetaan alas laiturilta, jäävät perälle puhelemaan. +Sitten saapuu tuon tuostakin Onnen miehiä, nuoria ja vanhoja +tavaroineen ja saattajineen vasemmalta perällä, niiden mukana LETTO +Annan kanssa ja KARIHAARA äitinsä kanssa. Kaikki jäävät perälle +muodostaen eri ryhmiä. + +SIHVONEN (yksin). Olisi ollut rikas ja nätti tyttö, mutta Karihaara +ehti siepata. No, eipä nyt ole Elviiralla toivoa Karihaarasta. + +ELVIIRA (tulee perältä ja kuin kiertäen ja kaukaa katselee Sihvosta +oudoksuen). Onko se Sihvonen? + +SIHVONEN. Eikö Elviira ollut minua tuntea? + +ELVIIRA. Minkä vuoksi Sihvonen on minulle noin ylpistynyt? + +SIHVONEN. En minä ole Elviiralle ylpistynyt, en toki. Sanotaan päivää +oikein kädestä pidellen. Ja istutaan tuohon arkulle. (Istuutuu ja vetää +Elviiran vierelleen.) + +ELVIIRA. Hilmalleko Sihvonen on suuttunut? + +SIHVONEN. En minä suuttunut ole, mutta muuten ylpistynyt. Elviira +vilkkaalla luonnollaan on voittanut minun sydämeni puoleensa. Saanko +minäkin omistaa Elviiran hellän ja lempeän sydämen ja suloisen olennon, +jota minä rakastan suurella rakkaudella. (Syleilee.) + +Kukko kiekuu. + +SIHVONEN (säikähtäen kyyristyy kuin odottaisi jonkun tulevan +niskaansa). Elviira katsoo, kuka siellä kiljaisi minun niskassani. + +ELVIIRA. Ei tässä lähellä ole ketään. + +SIHVONEN (kuin itsekseen). Minä säikähdin, että se on Amaalia! + +AMAALIA, krinuliinissa ja muuten tavattoman koreasti puettu, tulee +vasemmalta etualalla. + +ELVIIRA (nousten, iloisena). Amaalia! + +SIHVONEN (tyrmistyy, itsekseen). Perhana! + +ELVIIRA (Amaalialle). Nyt se on tapahtunut! Sihvonen ja minä olemme +kihloissa. + +AMAALIA. Ette ikinä! Minulla on kaksi todistajaa sen päälle, että +Sihvonen on mun. + +ELVIIRA. Voi kauheaa! + +AMAALIA. Oma syysi, kun olet niin valmis jokaisen pojan edessä +pyörimään hameenhelmat hampaissa! (Istuu Sihvosen viereen.) Amaalia on +se flikka, joka ei anna perään! + +SIHVONEN. Minulla on niskassa tuska ja pää sekaisin,--minä luulen, että +minusta tulee uskovainen. + +AMAALIA. Ei se haittaa mitään! (Syleilee.) + +SIHVONEN. Ai ai ai! Varo minun niskojani. + +NEITSY JANNE ja HILMA tulevat vasemmalta. + +NEITSY JANNE (syöksähtäen Sihvosen eteen). Ähäts! (Paukahuttaa +kämmeniään.) Huts! + +SIHVONEN säikähtyneenä juoksee kuin hurjistunut laiturille, jossa +horjahtaa laiturilta alas. + +AMAALIA. Mitä sinä kouhoilet ja säikyttelet ihmisiä? + +NEITSY JANNE. Arkkuni kannelta ajan pois varikset ja harakat. + +HILMA. Hyvänen aika, Sihvonen putosi mereen! + +NEITSY JANNE. Taisi muistaa katkismuksestaan, että se vanha Aatami on +upotettava. + +AMAALIA. Herjesta, mikä sille Jeremiakselle on tullut? (Menee perälle.) + +HILMA. Elviira, tässä se on se nuorukainen, joka on minun. + +NEITSY JANNE. Minä olen sinun ja sinä olet minun ja meidän on maa ja +taivas!--Ja yhdeksi merkiksi panen minä sinulle tämän rahan rintaasi: +ihmissydämen pelastamisesta. + +ELVIIRA (itsekseen, itkien). Kaikki muut ovat onnellisia... + +NEITSY JANNE. Ka, itkeekö tuo Elviira? (Menee Elviiran luo.) Mitä sinä +neitonen itket? + +ELVIIRA. Tytöt--ovat--kaikki---- + +NEITSY JANNE. Tytöt ovat kaikki? Sittenhän sinulla vasta olisi syytä +itkeä, jos pojat olisivat kaikki. + +HILMA. On sinulla, Elviira, parempia kuin Sihvonen, joka on niellyt +ketun ja hännän pää jäänyt suusta roikkumaan. + +NEITSY JANNE. Istuhan kotonasi kangaspuissa ja kutoa helskyttele +ahkerasti, niin näet, että poikia alkaa kulkea akkunasi ohi, sellaisia +oikeita poikia. + +HILMA. Janne, viedään nyt arkku paattiin. (Kantavat yhdessä arkun +laiturille.) + +ELVIIRA (yksin). En ikinä usko povauksiin. (Menee oikealle.) + +SIHVONEN puikahtaa esiin puistosta vasemmalta ja lähtee kuin varkain +oikealle etualalla. + +ENSIMÄINEN MERIMIES (tulee oikealta etualalla). Ahaa, Sihvonen! Sinä +siedät saada pienen tärskäyksen, kun eilen illalla panit sellaisen +valheen liikkeelle, että Onnen herra tulee meille kapteeniksi. Olimme +tehdä pahat rötökset. (Uhkaavasti.) Pieni pommi leukaasi, että tiedät +mikä näillä mailla on tapana miesten kesken! + +SIHVONEN (peräytyen vasemmalle). Sano sitten minun valhetelleen, kun +ensin näet, kuka teille tulee kapteeniksi. + +TOINEN MERIMIES (on tullut perältä). Letto epäilee, että on vain joku +viekkaus siinä, kun Onnen lähtö muutettiin näin varhaiseksi. + +SIHVONEN. Varjakka on viisas mies. Hän muutti Onnen lähdön varhaiseksi, +ettei kukaan epäilisi mitään, vaan kaikki tulisivat tänne rantaan. + +ENSIMÄINEN MERIMIES. Sillä hän ei olisi paljon voittanut, sillä kukaan +ei astuisi paattiin, jos Onnen herra tulisi. + +SIHVONEN. Varjakka vie teidät puuriinkin. Mutta siellä hän sanoo: Minun +pitää vielä käydä kaupungissa. Ja kaupungissa hän sanoo Onnen herralle: +Mene nyt, lankomies, laivaasi. Hihhihhih. + +TOINEN MERIMIES. Meidät paha perii! + +SIHVONEN. Jos olisitte uskoneet minua ja maksaneet vähän miehestä, niin +minä olisin kruuvannut Onnen herran niskoja, niin ettei hän olisi +nähnyt taivasta eikä tähtiä, vaan kulkenut kuin kaarikaula hevonen +leuka rinnassa kiinni. Mutta nyt se on myöhäistä. Menkää vain laivaan +elkääkä tehkö rötöstä. Siitähän minä kielsin teitä eilenillallakin. +Enkös kieltänyt? + +ENSIMÄINEN MERIMIES. Missä on Karihaara? (Menee perälle.) + +TOINEN MERIMIES. Karihaara ei sanonut nyt tietävänsä mistään mitään. +(Seuraa ensimäistä merimiestä.) + +SIHVONEN (yksin). Aina sitä miehistä irti pääsee, hihhihhihhih. +(Yrittää oikealle.) + +AMAALIA (tulee puistosta vasemmalla.) Jeremias! Katsotaan poikain +komeata menoa. Kapteeni lähtee morsiamineen. + +SIHVONEN. Morsiamineen? + +AMAALIA. Niin. Tapasin Hei Lotan Nestorin. Hän vei tavaroita laivaan. +Sanoi morsiamen tulevan tämän kautta kapteenin kanssa. + +SIHVONEN. Jää sinä tänne katsomaan. Minun pitää mennä kortteeritaloon. +Minulla on housut märät. + +AMAALIA. Mennään minun luo. Minulla on siellä lunastamatonta +panttitavaraa, takkeja ja housuja jos kuin paljon. Pukeudut oikein +komeaksi ja mennään sitten päivällä pappilaan panemaan kuulutuksiin. +(Kynkästä vie Sihvosta vasemmalle.) + +SIHVONEN karkaa juosten oikealle. + +AMAALIA. Et sinä, Jeremias, minulta pakoon pääse! (Juoksee Sihvosen +jälkeen.) + +KARIHAARA (tullen perältä Hilman kanssa puhellen). Vai niin päättyi +Onnen herran kosintaretki? + +HILMA. Komesrootin rouva oli vihassa, että kihisi ja kähisi ja huusi +Suomen, Ruotsin ja Saksan paholaiset Varjakan niskaan. Mutta sitten hän +keksi keinon: Onnea ei lasketa palaamaan kotimaahan ainakaan viiteen +tahi kuuteen vuoteen. + +KARIHAARA. Se onkin paholaisen neuvoma keino! Ja se on hänen helppo +toteuttaa. Voi onnettomia, meitä kaikkia Onnen miehiä! + +HILMA. Mutta neitsy Eeva sanoi keksineensä keinon ja lähti täältä +iloisena ja aivan varmana. Menivät neuvottelemaan kapteeni Junkan +kanssa. + +KARIHAARA. Minä nyt arvaan: kapteeni Junkka Varjakan sijaan. Ukki +lähtee mielelläänkin neitsy Eevan takia. + +HILMA. Se ei käy. Kapteeni Junkka oli eilen illalla myöhään +komesrootilla ja ymmärtääkseni sitä varten. Mutta siellä riideltiin +niin kauheasti. + +KARIHAARA. Sitten se Onni jääkin Lentäväksi Hollantilaiseksi, joka ei +koskaan pääse maihin. + +HILMA. En usko. + +KARIHAARA. Mutta ei puhuta tästä kenellekään. Se voisi olla pahaksi. +Sillä kaikki tuntuvat olevan hyvin levottomia ja epäluuloisia. En +ymmärrä miten heidät saa hillityksi, jos alkavat hurjistua. Lettokin +kuohuu kuin käypä taikina, ja hän on sellainen härkäpää. Minä aivan +odotan, milloin ne puhkeavat huutamaan ja meluamaan. + +HILMA. Minä menen katsomaan, eikö jo kapteenia näy. (Rientää oikealle +etualalla.) + +LETTO (tulee Karihaaran luo). Missähän se meidän kapteenimme viipyy? + +KARIHAARA. Eipä täällä näy vielä perämiestäkään. + +LETTO. Perämies on mennyt hevosella tavaroineen. Varjakka aikoi olla +täällä aamurummulta, että päästään lähtemään heti, kun kaikki miehet +ovat koolla. Ja täällä jo kaikki ovatkin, mutta kapteenia ei kuulu ei +näy. Mikä on tarkoitus? + +KARIHAARA. Tarkoitus on hyvä: että Annasi kanssa saat sitä pitempään +puhella. Elä siis turhiin hukkaa kallista aikaa. + +LETTO. Saat nähdä, Jooseppi, että meitä nyt huiputetaan oikein kelpo +tavalla. Varjakalla on tarjolla niin suuri rikkaus ja mahtavuus, että-- + +KARIHAARA. Että se on pannut sinun pääsi pyörälle! + +NEITSY JANNE (tulee perältä Leton ja Karihaaran luo). Nuo miehet ovat +aivan päättömiä: uskottelevat, että Onnen herra tulee meille +kapteeniksi. + +KARIHAARA. Oikein sanottu, Janne, päättömiä ovat. (Menee perälle.) + +NEITSY JANNE. Ei kapteeni Ramberg uskalla jättää neitsy Eevaa. + +LETTO. Ovatko he kihloissa? + +NEITSY JANNE. En valalleni ota, mutta sen tiedän, että meiningit ovat +kovat. Kapteeni Ramberg tuli eilen illalla hakemaan neitsy Eevaa +tanssiaisista oikein vaunuilla, ja huvimajalla oli vastaan ottamassa +itse komesrootin rouva ja Eliise mamselli. + +LETTO. No silloin on selvä asia, että Varjakka ja Eliise mamsellikin +ovat kihloissa. (Annalle, joka tulee Leton luo.) Minäpähän olin +oikeassa ja sinä, Anna, väärässä. Ei puhettakaan, että Varjakka ja Eeva +olisivat kihloissa! + +ENSIMÄINEN MERIMIES (vasemmalla, huutaa äänekkäästi). Pojat, hei! Onnen +herra tulee tänne. + +Kaikkien huomio kääntyy vasemmalle, jonne ahtautuvat katsomaan, ja +syntyy kasvava melu. + +HILMA (rientää oikealta etualalle Neitsy Jannen luo, joka on jäänyt +oikealle). Kapteeni Varjakka ja neitsy Eeva tulevat. Pelastettuja! +(Syleilee riemuissaan Neitsy Jannea.) + +ONNEN HERRA tulee vasemmalta etualalla. Joukko uhkaavasti saartaa hänet +heti, ja Onnen herra kuin paeten vetäytyy lyhtypylvään luo ja nousee +tikapuille. + +Melun ohessa joukko laulaa: + + Nuorena jummannina olin minä kerran + Onnen herran skuunarissa kuukauden verran. + Portoriikoon asti läksi, + Jäikin paljon tännemmäksi. + +VARJAKKA ja EEVA tulevat kiireisesti oikealta etualalla. + +VARJAKKA (huutaa). Hei, Onnen miehet! Pojat, hei! + +Osa joukosta tulee Varjakan ympärille meluten. + +ÄÄNIÄ: Petkutusta!--Onnen herraa ei huolita kapteeniksi. + +VARJAKKA. Minä tulen kapteeniksi. + +TOINEN MERIMIES. Valekapteeniksi puuriin asti! + +ENSIMÄINEN MERIMIES. Mutta teidät paha perii! + +VARJAKKA (juoksee makasiinin portaille, josta koettaa ruveta puhumaan). +Tänne tulkaa ja kuulkaa kaksi sanaa! + +Kukaan ei välitä Varjakasta. Melun kiihtyessä joukko virittää lauluun +jatkoksi: + + Hampurissa kapteeni suuret pidot laittoi, + Toiselta timperiltä käsivarren taittoi, + Puosua hän löi ja sätti, + Miehet yöllä laivan jätti. + +EEVA (rientää lyhtypylvään luo ja tunkeutuen väkijoukon läpi nousee +tikapuille Onnen herran alapuolelle, huiskuttaen pikkuliinaa). Hei, +Onnen miehet! Hei! + +Melu vaimenee. + +EEVA. Tänne, Onnen miehet, tänne! Kaikki Onnen miehet tänne! + +ENSIMÄINEN MERIMIES. Täällä ollaan! + +EEVA. Ovatko kaikki?--Missä Kuusisto? + +ÄÄNI. Minä! + +EEVA. Entäs Väntti? + +ÄÄNI. Minä. + +EEVA. Minä en näe siellä missään Lettoa. + +LETTO (lyhtypylvään juurella). Tässä minä olen. + +EEVA. Siinähän sinä olet, lähempänä kuin luulinkaan--No, kuulkaa! Ne +Onnen miehet, jotka tahtovat kapteeni Varjakan päällikökseen: olkaa +ääneti! Ne Onnen miehet, jotka tahtovat kapteenikseen jonkun muun: +nostakaa kätenne ja huutakaa!--Ei kuulu mitään eikä näy merkkiäkään. +Kaikki siis tahtovat kapteeni Varjakan. Te hänet saatte. + +LETTO. Hurraa! + +ENSIMÄINEN MERIMIES. Onko teillä, neitsy, valta määrätä? + +LETTO. On sillä neitsyellä valta määrätä, minä nyt tiedän sen teille +sanoa. + +ONNEN HERRA. Neitsy Eeva Ruskorannalla on valta määrätä. + +TOINEN MERIMIES. Mitäs varten kapteeni Ramberg sitten on tänne tullut? + +EEVA. Kapteeni Rambergille on tänne tuotu Rantalasta kukko. + +ONNEN HERRA. Sitä varten minä tulin.--Joko se on tuotu? + +EEVA. On tuotu. + +Kukko kiekuu. Naurua ja lyhyt hurraahuudon remahdus. + +ONNEN HERRA. Onko porsaskin tuotu? + +EEVA. Porsasta ei ole kuulunut. + +ENSIMÄINEN MERIMIES. Mitä niillä kukolla ja porsaalla? + +ONNEN HERRA. Minä menen naimisiin. + +TOINEN MERIMIES. Onnea ja menestystä! + +LETTO (nousten tikapuille). Kapteeni Rambergin kauniille morsiamelle +hurratkaa? + +Joukko hurraa innokkaasti ja hajaantuu. Onnen miehet menevät hurraamaan +Varjakalle, joka on jäänyt seisomaan makasiinin portaille, ja joitakin +heistä jää puhelemaan Varjakan kanssa. + +ONNEN HERRA hyvätuulisen näköisenä seuroittelee Eevaa, joka iloisesti +puhelee Onnen herran kanssa, mutta näyttää rauhattomalta ja levottomana +liikkuu paikasta toiseen. + +KARIHAARA on äitinsä ja HILMAN kanssa oikealla. + +KARIHAARAN LESKI. Vai ovat he kihloissa, tämä neitsy Eeva ja kapteeni +Ramberg. + +KARIHAARA. Ei, äiti kulta. Ei ole sinnepäin piiputkaan. Siinä tuli +Letolle suuri erehdys. Ja tuli paha hämminki, kun joutuivat kaikki +väärään uskoon. Neitsy Eeva näyttääkin levottomalta. + +HILMA. Niin, tosiaan, hänellä näyttää olevan hätä. Menkää, Karihaara, +puhelemaan hänen kanssaan ja tiedustamaan. + +KARIHAARA. Se voisi olla vahingoksi. Kyllä neitsy Eeva itse suoriutuu. +Odotetaan. + +EEVA (Onnen herran kanssa puhellen, ottaa taskustaan kirjepaperin). +Mutta suokaa anteeksi, minulle eilen illalla oli tullut kirje, jota en +ole vielä lukenut. Se voi olla hyvin tärkeä. Menkää siksi aikaa +puhelemaan Leton ja hänen morsiamensa kanssa. + +ONNEN HERRA. Vai on Letto kihloissa. Minä menen häntä onnittelemaan ja +kiittämään puolestani. (Menee peremmälle Leton ja Annan luo ja heidän +kanssaan puhellessaan luo tuon tuostakin silmäyksen Eevaan.) + +EEVA (siirtyen jonkun verran oikealle lukee muka kirjettä +tarkoituksella salata Onnen herralta puhelunsa Hilman kanssa.) Neitsy +Hilma! + +HILMA yrittää Eevan luo. + +EEVA. Elkää herran nimessä tulko lähelle! (Kääntyy selin Hilmaan.) + +HILMA (pysähtyen). Minkä vuoksi? En minä puolestani pelkää +komesrootilaisia, vaikka tietäisivätkin, että olen juorunnut. + +EEVA. Rakas Hilma. Tottele minua. Tee kaikki mitä käsken. + +HILMA. Minä teen mitä hyvänsä! + +EEVA. Istu siihen maahan. + +HILMA. Tässä minä nyt istun. + +EEVA. Ja ole olevinasi niinkuin et puhelisikaan minun kanssani. Sano +aina, kuulitko. + +HILMA. Kuulin ja ymmärsin. + +NEITSY JANNE (tulee ja kiepsahtaa istumaan Hilman viereen). Vielä +hetkinen isänmaan kamaralla armaan vieressä. + +EEVA. Jannelta suu kiinni! + +HILMA. Kuulin.--Suusi kiinni, Janne. (Tekee eleitä Neitsy Jannelle.) + +EEVA. Nyt luullaan, että minä olen Onnen herran morsian. + +HILMA. Kuulin. Siinä väärässä uskossa ovat kaikki. + +NEITSY JANNE. Eikö hän olekaan? + +HILMA. Ei ikinä! Oletko sinä höperö? + +EEVA. Minun pitää päästä Onneen ja merille. + +HILMA. Kuulin. Mainio keksintö. Sitä minä ajattelinkin. Hyvä keino. + +EEVA. Ainoa. + +NEITSY JANNE (Hilmalle). Minä nyt ymmärrän. Jees. Meidän kapteeni ja +neitsy Eeva! + +EEVA. Mutta herra on täältä toimitettava pois, muuten syntyy pahempi +villitys kuin äsken. Sitä ei sitten hillitse kukaan ja on mahdoton +selittää heille heidän erehdystään. Kaikki menee myttyyn. + +HILMA. Kuulin.--Se olisi kauheaa! + +EEVA. Keksi, rakas Hilma, keino, että herra lähtee. Kuulitko? + +HILMA. Kuulin. Mutta, rakas--, minä olen tuhma kuin sammakko! + +NEITSY JANNE. Minä myös. Saakeli sentään! + +EEVA. Minun on mahdotonta nyt. En pääse liikahtamaan, en kenenkään +kanssa puhelemaankaan, sillä herra seuraa minua kuin varjo. + +HILMA. Kuulin ja näen. Minä menen selittämään asian kapteenillenne. + +EEVA. Ei ei ei! Häntä ei nyt uskota. Olisi vain huonot seuraukset, +kuulitko? + +HILMA. Kuulin.--Voi taivas, mikä nyt neuvoksi? + +EEVA. En ymmärrä. Minä en arvannut, että herra osaa olla täällä ja että +syntyi tuo meteli. Minä odotan pelvolla ja vavistuksella, mitä tuleman +pitää. + +ONNEN HERRA (tulee Eevan luo). Eeva, missä se on se kukko? + +EEVA. Tuossa pärekopassa lyhtypylvään juurella. Ei suinkaan se vain ole +kuollut, kun ei enää laula. + +ONNEN HERRA. Se olisi vahinko. Se on hyvin korea kukko. (Menee +lyhtypylvään luo.) + +PAAVO (on tullut oikealta makasiinien välitse ja saapuu Onnen herran +luo). Nyt minä toin sen Alakaakosta lähetetyn porsaanne. Se on +laatikossa tuolla rannalla. Saanko minä nyt maksun vaivoistani? + +ONNEN HERRA suorittaa maksun. + +EEVA (Hilmalle kuin edellä). Jannelle, että porsas karkuun ja kauas! + +NEITSY JANNE. Kuulin. Minä olen ottavinani kiinni. Luottakaa minuun! +(Juoksee makasiinien välitse oikealle). + +EEVA. Minä olen siitä iloinen! + +ONNEN HERRA (Paavolle). Poika, tuo se laatikko tänne. + +PAAVO. En minä sitä yksin jaksa kantaa. Vaivalla sain sen veneestä +hilatuksi rannalle. + +ONNEN HERRA. Käske joku apulaiseksesi. + +PAAVO. Eipä täällä ole minun käskyläisiäni. Mutta kapteeni itse käskee. +Täällähän on teidän miehiänne kuin Viron susia. + +Porsas vinkuu. + +EEVA (Onnen herralle). Nyt on porsas karussa! + +ONNEN HERRA. Jeeveli sinua, poika! + +PAAVO. Ei ole minun syyni. Minua vain käskettiin soutaa porsas tänne +rantaan ja minä olen sen soutanut kunnialla, ja sillä minä olen kuitti. +(Menee perälle.) + +EEVA. Jos sen koira tappaa! + +ONNEN HERRA hätäytyneenä juoksee makasiinien välitse oikealle. + +EEVA. Hilma! + +HILMA. Eeva! (Syleilevät toisiaan.) + +EEVA. Minua peloitti kauheasti, että hän kieltää Onnen lähtemästä ennen +kuin Eliise mamselli ehtii mukaan. Ja sen hän olisi tehnyt, jos olisi +saanut vähänkään vihiä minun lähdöstäni. + +HILMA. Niin tietystikin. + +VARJAKKA (tulee Eevan ja Hilman luo). Kiitoksia, neitsy Hilma! Te +olette pelastusenkelimme. + +HILMA. Oli omakin asiani kysymyksessä. (Osoittaa rahaa rinnassaan.) + +VARJAKKA. Toivotan sydämestäni onnea. + +KARIHAARA äitinsä kanssa tulee toivottamaan onnea Eevalle ja +Varjakalle. + +KARIHAARAN LESKI. Jumalan siunausta teille, kaunis pari.--Niin ne muut +nuoret liittyvät ja onnensa löytävät. Minä tälle Joosepille hänen kotia +tultuaan heti ensimäisiksi sanoikseni lausuin: Etsi nyt, poikani, +itsellesi mieluisesi, niin käyt useammin kotona ja opit viihtymään +maajalassakin. Mutta eihän tämä. + +KARIHAARA. Minä olin kuuliainen poika: etsin ja ehdin löytää jo +kaksikin, mutta tuossa he ovat. Kummallakin on omansa. + +EEVA ja HILMA (tarttuen Karihaaran käsiin). Kiitoksia avustanne. + +VARJAKKA. Minunkin on sydämellinen tarve puristaa kättäsi omasta +puolestani: kiitos, kunnon toveri, ystävä ja oivallinen puhemieheni. + +KARIHAARAN LESKI. Hyvä kapteeni, ruvetkaa te nyt neuvomaan Jooseppia, +että hänkin itselleen hankkisi toverin. (Karihaaralle.) Olisi minunkin +yksinäiset talveni lyhemmät, kesäni paljon kirkkaammat sinun kumppanisi +kanssa täällä. + +KARIHAARA. En minä nyt tähän hätään voi mitenkään teille, äiti kulta, +hankkia sitä kumppania. Mutta palattuani. Ja me palaamme nyt pian. + +KARIHAARAN LESKI. Jumalan armolla. + +KARIHAARA. Ja kapteenimme tarmolla ja hänen morsiamensa onnella, jonka +saamme näkyväisessä hahmossa mukaamme. Eikö niin, neitsy Eeva? + +EEVA. Kunhan vain päästäisiin laivaan. + +VARJAKKA. Minkä vuoksi emme sinne nyt pääsisi? + +EEVA. Te kyllä, mutta minä voin joutua jäämään rannalle kuin kalamiehen +koira. + +KARIHAARA. Niin, jos Eliise mamselli ehtii mukaan. Nyt, kapteeni, +kiireellä puuriin ja ankkuri ylös! + +NEITSY JANNE (juoksee etualalla Eevan luo). Porsas juoksee pitkin +katuja jälessä koiralauma ja kapteeni Ramberg. + +EEVA. Kiitoksia, Janne. + +NEITSY JANNE. Kiitetty olkoon porsas! + +RAJALINSKA JUNKAN taluttamana ja PASANTERI ja PASANTERSKA tulevat +oikealta etualalla. + +VARJAKKA. Onnen miehet! Jättäkää hyvästi! + +Joukko laulaa kuorossa ja laulun aikana tapahtuu hyvästely. + +Kuoro: + + Meit' kapteeni puuriin nyt vaatii lähtemään + Ja, ystävämme rakkaat, taas teidät jättämään. + Tuoll' lahden suussa laiva jo meitä oottelee, + Se meidät kotimaasta taa merten saattelee. + + Meill' laiva kotimaana ja tuuli tuttava, + On armaanamme aalto tai ehkä hautana. + Jo monen monta poikaa on aalto peitellyt + Ja monen neidon silmiin veet vetreet heitellyt. + + Jos kuulet kuolleheksi, tee risti rantahan, + Vie punaruusun kukka sen viereen santahan. + Kun joskus kesäilloin sen luo käyt istumaan, + Se rakkautemme hellän saa mielees muistumaan. + + Ei surra mun nyt auta, vaan täytyy lähteä, + Ja kaihon tunteet, huolet, rintaani kätkeä. + Hyvästi armas kulta, hyvästi tuttavat, + Hyvästi kotiseutu, sun rantas rakkahat! + +VARJAKKA (laulun loputtua). Valmiit paattiin! Onnen miehet asettuvat +perälle kahteen riviin laiturille johtavaksi kujaksi. + +VARJAKKA ja EEVA lähtevät käsikädessä astumaan laiturille päin. Jonkun +matkaa jälempänä RAJALINSKA JUNKAN taluttamana. + +Väkijoukossa syntyy liikehtimistä. + +ÄÄNIÄ: Minne Onnen herran morsianta viedään?--Viedäänkö hän laivaan?-- +Ensin morsian ja sitten itse Onnen herra!--Petkutusta!--Elkää lähtekö, +Onnen miehet! + +Onnen miehet poistuvat riveistään, KARIHAARA ja NEITSY JANNE jäävät +paikalleen. + +JUNKKA (syöksyen Onnen miesten luo). Mitä te miehet hulluttelette? + +ENSIMÄINEN MERIMIES. Me emme lähde puuriin! + +TOINEN MERIMIES. Herrat eivät meitä saa nyt petkutetuksi! + +LETTO. Aiotko sinä, Eeva, lähteä mukaan? + +EEVA. Aion! + +ERÄS MERIMIEHEN VAIMO (seisten lähellä lapsiensa ympäröimänä). Kukas +silloin Onnen herran porsaat hoitaa ja kanat ruokkii? + +Väkijoukko nauraa. + +LETTO. Sinä et saa tulla! + +ONNEN MIEHET. Ei, ei! Ette tule! + +EEVA (Varjakan avulla nousee pollarin päähän). Minä en ole Onnen herran +morsian! + +ERÄS MERIMIEHEN VAIMO. Vaikeapa on toisin luulla saati uskoa! + +EEVA. Toisin ämmät maalla luulee, toisin merellä tuulee! + +LETTO. Olihan sinua Onnen herra käynyt eilen illalla Ilolan krouvissa +tanssiaisten aikana kosimassa. Eikö, ole totta? + +EEVA. Kävi hän ja kosi. Mutta eihän, Letto, sinun Annasikaan voi olla +kaikkien niiden morsian, jotka häntä ovat kosineet. Vai aiotko pakottaa +hänet rupeamaan morsiameksi heillekin? + +LETTO. Sinuahan oltiin oikein vaunuilla hakemassa tanssiaisista! + +EEVA. Minäpä en vaunuihin mennyt, vaan karkasin krouvilta toista tietä +omalle maalleni. + +ENSIMÄINEN MERIMIES. Miten teillä, neitsy Eeva, sitten oli äsken valta +määrätä? + +EEVA. Jos minulla olisi ollut valta määrätä, niin minä olisin jättänyt +maihin kapteeni Varjakan ja teille määrännyt kapteeni Junkan. Kapteeni +Varjakka on minun sulhaseni. Ja minun on pakko lähteä mukaanne. + +LETTO. Mikä pakko? + +EEVA. Jos minä jään tänne, niin tulee siitä pitkä ero. Mutta ei yksin +minulle. Te Onnen miehet ette silloin näe kotiseutuanne, ette saa +kohdata omaisianne, ystäviänne pitkiin vuosiin, jollen minä mene +naimisiin Onnen herran kanssa. + +ENSIMÄINEN MERIMIES. Minnekä Onnen herra on täältä kadonnut, koska ei +kuulu? + +EEVA. Hän tulee tänne pian, kun odotatte. Mutta silloin hän antaa +sellaisen määräyksen, etten minä enää pääsekään mukaanne, vaikka +tahtoisittekin. Hänen sisarensa valmistautuu lähtemään Onnella +Tukholmaan. + +ONNEN HERRA tulee oikealta katsellen ympärilleen kuin etsien Eevaa. + +EEVA. Tuolla on kaipaamanne susi! (Hyppää pollarilta.) Pitkän eromme +hetki lyö! Hyvästi, Yrjö! (Syöksyy Varjakan kaulaan.) + +ANNA. Vei sinua, Oskari, kun et minua uskonut! Voi teitä, Onnen miehet! +(Rupeaa itkemään.) + +ONNEN HERRA (äänekkäästi). Onko neitsy Eeva vielä täällä? + +EEVA. Jumalan haltuun, Yrjö! (Menee itkien Rajalinskan luo.) + +ERÄS MERIMIEHEN VAIMO (Eevalle). Antakaa anteeksi, neitsy, +erehdyksemme. Menkää, menkää kiireesti. + +Onnen miehet juoksevat riveihinsä. + +ONNEN HERRA (tullen Eevan luo). Eeva, porsas on kiinni! Se on nyt +pussissa. + +KARIHAARA. Hurraa kapteeni Varjakalle ja hänen morsiamelleen! + +Onnen miehet hurraavat tulisen innokkaasti. + +VARJAKKA sieppaa Eevan käsivarrelleen ja kantaa hänet Onnen miesten +rivien välitse laiturille ja alas Onnen miesten seuratessa parittain. + +ONNEN HERRA (kuin hätähuutoa). Sinnekö Eeva vietiin? + +JUNKKA. Sinne vietiin. Tulevana sunnuntaina kolmasti kuulutetaan ja +sitten Tukholmassa vihitään. + +ONNEN HERRA. Se ei saa tapahtua! Onni ei saa vielä lähteä! + +JUNKKA. Onko komesrootilta sellainen määräys? + +ONNEN HERRA. Mutta mamma, kun saa tietää, kieltää laivan lähtemästä. + +JUNKKA. Mammasta ei välitetä. Onni lähtee. + +ONNEN HERRA. Mutta Eliisen pitää päästä mukaan. Onnen pitää odottaa. + +JUNKKA. Sinun orderisi ei kelpaa, sen pitää olla komesrootilta. + +ONNEN HERRA. Farbruur on hävytön! (Ottaa hatun Junkan päästä ja lyö +maahan.) + +Kukko kiekuu. ONNEN HERRA potkii kukkokopan oikealle makasiinin +portaitten luo, juoksee sitten oikeaan makasiinien välitse. + +PASANTERSKA. Kuka se oli tuo meripoika, joka tuota koria potki? Olipa +se ottanut hyvät aamutropit? + +PASANTERI. Muori kulta, se oli muuan meripoika, joka olisi nainut +meidän tyttäremme, jos meillä olisi ollut tuollainen kuin tuo Eeva. + +PASANTERSKA. Tuommoiselle me emme olisi antaneet tytärtämme, emmehän, +ukko! + +PASANTERI. Eipä tiedä. Hän on kapteenimies. + +PASANTERSKA. Mikä kapteeni se tuommoinen on? + +PASANTERI. Kapteeni Ramberg. + +PASANTERSKA. Herra siunaa! Mikä sille kapteeni Rambergille nyt tuli? + +PASANTERI. Ikävä Eevaa. Mutta mennäänpä mekin nyt tuonne lähemmäksi, +että edes jotakin näet. (Lähtevät laiturille päin.) + +Porsas vinkuu kovasti. + +PASANTERSKA. Hyi, missä nyt sikaa tapetaan! + +PASANTERI. Porsaspa tuo vain kuulostaa olevan. + +PASANTERSKA. Mutta se raukka huutaa henkensä lähtöä. (Menevät +laiturille.) + +EEVA (Eevan ääni kuuluu kuin kaukaa laiturin takaa). Hyvästi, täti! + +RAJALINSKA. Hyvästi, minun päivänpaisteeni, minun kesäni, leivoseni. +Jumalan haltuun. + +EEVA. Hyvästi, setä! + +JUNKKA. Hyvästi, lapseni, minun reipas tyttöni! + +EEVA. Kuulkaa, setä, mikä vahinko! Meiltä tässä kiireessä jäi se +toistemme tukistaminen. Mutta suoritetaan se ensi töiksemme, kun +palaan. + +JUNKKA. Ja kuulehan, Eeva. Tuo minulle uusi hattu tuliaisia. Tämä nyt +on aivan pilalla! + +ONNEN HERRA tulee oikealta makasiinien välitse synkkänä ja allapäin, +sitten alkaa kuunnella Eevan ääntä. + +EEVA. Mitäs Pasanterille tuliaisia? + +PASANTERI. Puhemiespalkaksi yksi rulla Tanskan kuninkaan +pikanellitupakkaa. + +EEVA. Hyvästi, Pasanterska. + +PASANTERSKA. Hyvästi, hyvästi. Hellallettu! + +EEVA. Anna terveisiä Oskarilta!--Ja Jannelta terveisiä muutamalle +tytölle, ja meiltä kaikilta sydämelliset kiitokset, minulta enin, +niinkuin ymmärrät. + +HILMA. Kuulin!--Eeva, hyvästi. Onnea matkalle. Ja terveisiä sinulle +kaikilta täällä rannalla. + +ERÄS MERIMIEHEN VAIMO. Jumala teitä varjelkoon ja suojelkoon, hyvä ja +kaunis kapteenska. Kiitoksia omasta ja lasteni puolesta. + +ONNEN HERRA on kavunnut tikapuille. + +EEVA. Hyvästi, kapteeni Ramberg! + +ONNEN HERRA nostaa hattuaan, sitten kääntyy tikapuilla pyyhkien +kyyneleitä. + +Kukko kiekuu. + +ONNEN HERRA. Minä niin kovasti rakastin, etten enää voi koskaan ketään +rakastaa. (Laskeutuu tikapuilta, nostaa kukkokopan makasiinin +portaille, istuu sen viereen lynkäpäisilleen polviensa varaan.) + +Laiturin takaa Onnen miesten laulu: + + Meripoiat me paatistamme hurraamme + Noille maalle jääville, kyynelsilmä neidoille, + Meripoiat me paatistamme hurraamme + Suomen neidon kunniaks'! + +Laiturin takana jonkun matkan päässä nousevat airot kauniisti ja +säännöllisesti pystyyn ja kuuluu kolminkertainen hurraahuuto. Airot +alas. + +Rannalla kuoro: + + Hurraa, te Suomen meripoiat, + Teillä ilo ompi aina eikä surut teitä paina, + Hurraa, te Suomen meripoiat, + Teillä luonto raitis ain! + +ONNEN MIEHET: + + Ja tää toinen hurraa on laivalle, + Merten valloittajalle, meidän asuinmajalle, + Ja tää toinen hurraa on laivalle + Tuonne merten kuohuihin. + +Hurraahuudot kuin edellä. + +Rannalla kuoro: + + Hurraa, te Suomen meripoiat. + Teillä ilo ompi aina eikä surut teitä paina, + Hurraa, te Suomen meripoiat, + Teille luonto raitis ain! + +KAIKKI: + + Vielä raikas hurraa Suomelle, + Meidän kotimaallemme, aina kaivatullemme, + Vielä raikas hurraa Suomelle, + +(Airot pystyyn.) + + Isänmaamme eläköön! + + Hurraa, me Suomen meripoiat, + Meillä ilo ompi aina eikä surut meitä paina, + Hurraa, me Suomen meripoiat, + Meillä luonto raitis ain! + +Esirippu. + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Meripoikia, by Teuvo Pakkala + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 14650 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..5c1de27 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #14650 (https://www.gutenberg.org/ebooks/14650) diff --git a/old/14650-8.txt b/old/14650-8.txt new file mode 100644 index 0000000..d34cff2 --- /dev/null +++ b/old/14650-8.txt @@ -0,0 +1,5734 @@ +The Project Gutenberg EBook of Meripoikia, by Teuvo Pakkala + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Meripoikia + +Author: Teuvo Pakkala + +Release Date: January 10, 2005 [EBook #14650] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MERIPOIKIA *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + +MERIPOIKIA + +Kolminäytöksinen huvinäytelmä + + +Kirj. + +Teuvo Pakkala + + +Otava, Helsinki, 1922. + + + + +VANHALLE PUOSULLE. + + + Harvoin kyhää kirjailija, + Laula ei myös laulumies + Miehistä meren päällä kulkevista. + He heitti heidät unholaan. + +Näillä säkeillä alkaa muuan laulu tuossa kellastuneessa vihkosessanne, +johon nuorena jummannina olette kirjoitellut oppimianne +merimieslauluja. Nuo nimettömät ja tuntemattomat runoilijat ovat aikoja +sitten laskeneet kynän kädestään. Unhoittuneet ovat merimieslaulut, +lakanneet kuulumasta nuo kaihomieliset sävelet, joita merimiesten +tyttäret talvet pitkät lauleskelivat. Autioina ovat nyt satamat, joissa +ennen kesäisin oli metsänään frekattiemme, parkkiemme ja +skuunareittemme mastoja. Siitä merimiespolvesta, joka edusti Suomen +laivaston viimeistä loistetta, on enää elossa jokunen iäkäs vanhus +niinkuin Tekin odotellen viimeistä käskyä: »Vahti alas!» + +Teidän muistollenne pyydän saada omistaa tämän vaatimattoman +kuvaukseni Teitä + ihaillen ja kunnioittaen + Teuvo Pakkala. + +Kokkola 9.3.1915. + + + +HENKILÖT. + +EEVA, | +ELVIIRA, | merimiehen tytär. +ANNA, | +HILMA, puotineitsy. +HEI LOTTA, ravintolan emäntä. +JUNKKA, merikapteeni. +KARIHAARA, matruusi. +KARIHAARAN LESKI, edellisen äiti. +LETTO, matruusi. +NEITSY JANNE, nuori merimies. +ONNEN HERRA, merikapteeni. +PASANTERI, vanha merimies. +PASANTERSKA, hänen vaimonsa. +RAJALINSKA, kipparin leski. +SIHVONEN, matruusi. +VARJAKKA, perämies. +ENSIMÄINEN MERIMIES. +TOINEN MERIMIES. +ERÄS MERIMIEHEN VAIMO. +KALLE | +HEIKKI | pikkupoikia. +JUSSI | +PAAVO, Rantalan huutolaispoika. +VÄISÄS-AMAALIA. +Merimiehiä, neitosia ja muuta väkeä. + +Tapahtuu Pohjanmaan rantakaupungissa 1860-luvulla. + + + + +ENSIMÄINEN NÄYTÖS. + + +Piha. Vasemmalla kaksi rakennusta, toinen pieni, maaperässä mataloine +portaineen, perimäinen talo on korkeampi, sievästi rakennettu, että se +huomattavasti eroaa muista. Keskellä vasenta sivua talojen välissä +portti. Oikealla sivulla etualalla korkea lauta-aita, jossa muutamassa +kohtaa on lauta poikki, että on kapea, ihmisen mentävä aukko. Aidasta +perälle päin ulkohuonerakennuksia sekä perempänä pieni asuinrakennus. +Perällä säleaita, jossa on portti. Aidan takaa näkyy matalaa rantaa. +Ulompana ulapalle aukeava meri. + +Keskellä pihaa laajakehyksinen kaivo. Siitä oikealle laudanpäistä ja +laatikoista rakennettu poikain leikkilaiva, jonka keulassa on nimi: +Suomi. + +KALLE, HEIKKI, JUSSI ja muita poikia on laivassa. Jussi, pienin +pojista, »sydvästi» päässä, avojaloin, puserotta, housut yhden +viilekkeen varassa ja takaa rikki, että paidanhelma on ulkona +repeimestä. + +KALLE (komentavasti). Hiivatkaa ankkuri! + +POJAT (hinaten ankkuria laulavat). + + Meripoika merellä ja maalla, + Meripoika kannella ja raalla, + Meripoika oo oli ohi ooo. + + Meripoika rajullakin säällä, + Meripoika hurtilla on päällä, + Meripoika oo oli ohi ooo. + +KALLE. Ruori styyrpuuriin. + +HEIKKI (matkien komentoa). Ruori styyrpuuriin. + +KALLE. Mikä on kompassisträki? + +HEIKKI. Uest-bai-saut. + +KALLE. Eallaa. + +HEIKKI. Eallaa. + +KALLE. Sträki? + +HEIKKI. Uestsautuest. + +KALLE. Eallaa. + +HEIKKI. Eallaa. + +KALLE. Sträki? + +HEIKKI. Sautuest-bai-uest. + +KALLE. Fallaa vielä. + +HEIKKI. Fallaa vielä. + +KALLE. Sträki? + +HEIKKI. Sautuest-bai-saut. + + +KALLE. Stödii! + +HEIKKI. Stödii! + +POJAT (laulavat). + + Kapteeni katsoi horisonttikin, + Siellä pilvi paltava, oli myrsky alkava. + Kapteeni katsoi horisonttihin, + Hei, nyt, poiat, reivaamaan! + + Hurraa, me Suomen meripoiat, + Meillä ilo ompi aina + Eikä surut meitä paina, + Hurraa, me Suomen meripoiat, + Meillä luonto raitis ain! + + Yksitoista miestä meni mastohon + Ja kaksi ruorihin sekä kuusi pumppuihin. + Yksitoista miestä meni mastohon, + Heitä aallot huuhteli. + +ANNA tulee laulun aikana oikeanpuolisesta talosta kaivolle veden +nountiin. + +KALLE. Tehkää pramseili.--Reivatkaa märsseili. Ottakaa mesaani pois. + +Pojat puuhailevat laivassa purjeita kooten ja muissa toimissa. + +ELVIIRA tulee peräportista ja nousee kulmatalon portaita. + +ANNA. Elviira! Menetkö tapaamaan Eevaa? Hän on kirkossa. + +ELVIIRA (tulee kaivolle). Kuule, Anna. Ei se olekaan komesrootin +Patria, joka Merenkurkussa on tehnyt haaksirikon, vaan Toivo. Eikä +ketään ole hukkunut. + +ANNA. Minä jo tiedän. + +ELVIIRA. Tietääkö Eeva? + +ANNA. Jo eilen illalla hän sai kuulla. + +ELVIIRA. Mitäs Eeva, kun oli turhaan itkenyt? + +ANNA. Tietysti oli iloinen. + +ELVIIRA. Tiedätkö, ketä hän oikeastaan itki? + +ANNA. Setäänsä, kapteeni Junkkaa. + +ELVIIRA. Eihän kapteeni Junkka ole hänen oikea setänsäkään, kummisetä +vain. + +ANNA. Niin on, mutta on Eevalle kuin isä ja niin hyvä, että harva isä. + +ELVIIRA. Eikö Eeva ole sinulle sanonut, ketä hän rakastaa? + +ANNA. Ei. + +EEVA on pujottautumassa aidan raosta oikealta ja purskahtaa nauramaan. + +ELVIIRA. Mutta katso sinä, Anna, minkälainen kummittelija tuo Eeva on! + +ANNA. Mitä teitä sinä, hyvä ihminen, kuljet? + +EEVA. Niinpä tuntuu kuin kulkisin neulan silmästä. Olisi käynyt +hullusti, jos minulla olisi ollut krinuliini! + +ANNA. Etkö sinä olekaan ollut kirkossa? + +EEVA. Olen minä ollut kirkossakin.--Terveisiä kirkosta.--Mutta sieltä +palatessani jouduin synnin retkille. + +ELVIIRA. Missähän se on ollut? + +EEVA. Friiuulla. + +ELVIIRA. Herra siunatkoon, kirkosta friiuulle! Voi kauheaa! Siitä ei +ole hyvät seuraukset. + +ANNA. Ja Elviira se kaikki totena tonkaisee. Eeva on tietysti ollut +taas piilosilla jonkun pienen pojan kanssa. + +ELVIIRA. Sopiiko se aikaihmiselle syntymäpäivänään? + +EEVA. Ei se ollut pieni poika, vaan Onnen kapteeni. + +ELVIIRA. Oletteko te ennestään tuttuja? + +EEVA. Emme. + +ANNA. Missä sinä hänen kanssaan olit? + +EEVA. Kuljimme pitkin katuja. + +ELVIIRA. Mitä te puhelitte? + +EEVA. Emme puhelleet mitään. Minä kuljin edellä, hän asteli jälessä. + +ELVIIRA. Sepä sitten friiailua! + +EEVA. Aivan oikeaa friiailua.--Juuri kun minä laskeuduin kirkon +portaita, kulki hän mammansa ja sisarensa kanssa katuviertä ohi. Mutta +kun ensimäisestä kadunkulmasta käännyin, huomasin kapteenin tulevan +jälessäni. Ja aina kun poikkesin toiselle kadulle, poikkesi hänkin. +Luulin, että hänellä on matka tänne Pasanterin luo pestausasioissa. +Pisti päähäni tehdä tarpeeton mutka, hän seurasi kuin varjo. Ja niin me +sitten kuljimme jonkun aikaa mutkitellen jos miten. + +ANNA. Minne hän sinusta lopuksi jäi? + +EEVA. Parhialan talon nurkkaan seisomaan ja odottamaan minua. + +ANNA. Sinä eksytit hänet? + +EEVA. Niin. Laskeakseni hänet ohitseni pistäysin Elviiraa tapaamaan. +Mutta teillä ei ollut ketään kotona. Minulle ei muu neuvoksi kuin +puikkelehtia palosolia myöten tänne. + +ANNA. Ai ai, Eeva! Hän on sinuun rakastunut. + +ELVIIRA. Rakastunut! Kyllä kai rikkaan komesrootin poika saa minkä +herrastytön tahansa. + +ANNA. Miksei, mutta jospa hän ei huoli. Hänen mammansa ei pidä +herrastytöistä lainkaan. Sen olen kuullut hänen omasta suustaan viime +talvena, kun olin siellä neulomassa. + +ELVIIRA. Mitä hän sanoi? + +ANNA. Huonolla suomenkielelläänkin hän osasi panna pataluhaksi +jokaisen, josta tuli kysymys. Ja ylisummaan hän sanoi: Kaikki +herskapityttö tämä kaupungis olla kalppeas ja vetteläs ku yks +eipaistettu kringuli. + +ELVIIRA. Mutta kuulkaa miten hassua! Viime viikolla komesrootin rouva +tuli minua vastaan, pysähdytti minut ja kysyi: Kenen on sinä tyttö?-- +Minä vastasin, että luotsioltermanni Parhialan. Mutta ei hänellä ollut +sen enempää asiaa, taputti minua poskelle ja sanoi: Hyvästi, kaunis +tyttö. + +EEVA. Kas niin! Elviira valtaa minulta Onnen kapteenin! + +ONNEN HERRA tulee näkyviin oikealta perältä kulkien aidan taitse +vasemmalle. Hän pysähtelee ja katselee kuin paikkaa tunnustellen ja +katoaa vasemmalle. + +ANNA. Katsokaa, tuolla hän menee. Hän katselee sinun asuntoasi, Eeva. + +EEVA. Ei hän tiedä minun asuntoani, vaan hakee Pasanteria, joka on +koettanut pestata miehiä Onneen. + +ELVIIRA. Hän siis tulee tänne. + +ANNA. Mutta Pasanteri ei näy olevan kotona. Ei ole vielä tullut +kirkosta. + +EEVA. Sittenpä on mainio tilaisuus tehdä kapteenin kanssa tuttavuutta. + +ELVIIRA. Mutta jos hän ei tulekaan tänne, vaan menee ohi? + +EEVA. Se olisi suuri vahinko, sillä minulla olisi hänelle tärkeää +asiaa. + +ELVIIRA. Mennään seisomaan portille. + +EEVA. Se ei passaa.--Mutta lauletaan »Onnen herran laulu». + +ANNA. Oletko kerrassaan hullu? Joka kuuluu olevan kauhean vihainen +tuosta laulusta. Ei siedä Onnen herran nimeäkään enempää kuin härkä +punaista vaatetta. + +EEVA. Silloinpa hän varmasti tulee. Pojat, laulakaa se Onnen herran +laulu, niin saatte lakeria! + +ANNA (ottaa vesiastiansa). Minä kumminkin lähden tieheni. (Menee +oikeanpuoliseen taloon jääden kurkistelemaan.) + +POJAT (laulavat). + + Onni laiva Pohjanmerta sinne tänne seilas, + Styyry nukkui humalassa, kapteen' maita peilas: + Liiverpuuliks' paikan luuli, + Hampuriksi rannass' kuuli. + +ONNEN HERRA tulee sivuportista ja keppi tanassa syöksyy poikia kohti. +Pojat keskeyttävät laulunsa ja piiloutuvat laivaansa. ELVIIRA +pelästyneenä juoksee Annan luo. + +EEVA (joka on ollut kaivon takana, astuu Onnen herran tielle). Minnekä +nyt? + +ONNEN HERRA (hölmistyen). Oletteko te täällä? + +EEVA. Ettekö minua näe? + +ONNEN HERRA. Minulle neuvottiin, että tämä on Pasanderin talo. + +EEVA. Niin onkin. + +ONNEN HERRA. Mutta mikä se olikaan sen talon nimi? + +EEVA. Minkä talon? + +ONNEN HERRA (viitaten vasemmalle). Tuolla päin. + +EEVA. Siellä on monta taloa. + +ONNEN HERRA (ottaa taskukirjansa, josta katsoo). Muuan pikku poika +sanoi, että se on Parhialan talo. + +EEVA. Parhialan talo on tuolla päin. (Osoittaa oikealle.) + +ONNEN HERRA. Niitä siis on kaksi. + +EEVA. En usko. + +ONNEN HERRA (katsoo kirjaansa). Se poika sanoi, että siinä asuu luotsi +Parhiala. + +EEVA. Aivan oikein. + +ONNEN HERRA. Kaksi lasta. + +EEVA. Kaksi lasta, niin. + +ONNEN HERRA. Yksi poika, merellä. + +EEVA. Niin. Herra häntä varjelkoon. + +ONNEN HERRA. Yksi tytär, Elviira, kotona. + +EEVA. Pikku poika on selittänyt oikein ja tarkasti. + +ONNEN HERRA. Minä olen kapteeni Ramberg. Komersroodi Ramberg on minun +pappani.--Minun mammani tykkää teistä. + +EEVA. Eihän komesrootin rouva tunne minua. + +ONNEN HERRA. Ei hän tiedä nimeänne ja kuka olette. Kun näimme teidät +kirkon portailla, niin mamma sanoi: Wilhelm, ota nyt selko, missä hän +asuu ja kuka hän on.--Minä en uskaltanut tulla kadulla teiltä kysymään, +pelkäsin että pahastutte. + +EEVA. Ettekö olekaan enää vihassa? + +ONNEN HERRA. En, en lainkaan. Näytänkö minä siltä? + +EEVA (huutaa laivalle päin). Pojat, ei teidän tarvitse pelätä. Ei +kapteeni ole vihassa, se oli vain leikkiä. Tulkaa pois, kapteeni antaa +teille lakerirahaa.--(Onnen herralle.) Eikö niin? + +ONNEN HERRA. Niin, tulkaa vain pojat tänne, minä annan lakerirahaa. + +Pojat nouseskelevat laivasta. + +ONNEN HERRA. Kuka teistä on kapteeni? + +KALLE. Minä olen kapteeni. + +ONNEN HERRA. Minä annan rahan kapteenille. Ostakaa lakeria ja jakakaa +keskenänne. + +KALLE. Oolrait, verivel. + +ONNEN HERRA. Tuossa on. + +KALLE. Kiitoksia paljon.--Pojat, tulkaa! Mennään apteekista ostamaan +lakeria. + +Pojat Kallen jälessä juoksevat sivuportista. + +EEVA. Minulla olisi tärkeää kysyttävää kapteenilta. Halutti jo kadulla +kysyä. + +ONNEN HERRA. No, kysykää vain. + +EEVA. Milloin tulee komesrootin Patria laiva? + +ONNEN HERRA. Patria on jo tullut. + +EEVA (hämmästyy aivan kuin säikähtäen). Onko Patria jo tullut? + +ONNEN HERRA. Se tuli tänä aamuna, aamurummun aikaan. + +EEVA (tavattomasti riemastuen). Hurraa, me nuoret meripoiat! (Hypähtää +laivan kannelle ja huiskuttaa pikkuliinaansa ulapalle päin.) Terve +tuloa, terve tuloa! + +ONNEN HERRA (nolostuneena.) Patriassa siis on joku poika, jota te +olette hartaasti odottanut? + +EEVA. Niin on. Minä kerran sain tuliaisiksi näin kauniita pikkuliinoja. +Katsokaas. + +ONNEN HERRA. Onhan se kaunis tuokin. Mutta jos minä saan tuoda +tuliaisia neitsy Elviiralle-- + +EEVA (purskahtaen nauramaan). Neitsy Elviiralle! + +ONNEN HERRA. Saanko minä sanoa vain Elviiraksi? + +EEVA. Kuulkaa, kapteeni, osaatteko panna kolme luutaa yhteen varteen? + +ONNEN HERRA. En, en minä osaa. Voiko niitä niin monta panna yhteen +varteen? Olisipa hauska nähdä, miten se käy. + +EEVA. No, kapteeni on luuta. + +ONNEN HERRA. Minäkö luuta? + +EEVA. Paremman puutteessa, ja minä olen toinen. Istukaa tuohon kaivon +kannelle. + +ONNEN HERRA. Mitä Elviira meinaa? + +EEVA. Pelkäättekö kaivoa? Merikapteeni! + +ONNEN HERRA. En minä pelkää. (Istuutuu.) + +EEVA (istuutuen viereen). Me olemme nyt pari. + +ONNEN HERRA. Pariko? + +EEVA. Niin, luutapari. + +ONNEN HERRA (nauraen mielihyvän naurua). Luutapari. + +EEVA. Käsketään tuolta yksi tyttö kolmanneksi. + +ONNEN HERRA. Ei käsketä, minusta on hauskempi kahden Elviiran kanssa. + +EEVA. Tässä ei ole vielä kolmea luutaa. (Huutaa.) Hoi, sinä kaunis +tyttö, tule tänne, joutuin! + +ELVIIRA (rientäen kaivolle). Mitä minulle on asiaa? + +EEVA. Istu tuonne toiselle puolen. + +ELVIIRA. Mitä varten? (Istuutuu.) + +EEVA. Kuulkaa, kapteeni Ramberg. Yhteen varteen ei voi panna kolmea +luutaa. + +ONNEN HERRA. Sitähän minäkin. + +EEVA. Valitkaa nyt parinne, kapteeni. Kumpaa te rakastatte, Eevaa vai +Elviiraa? + +ONNEN HERRA. Elviiraa! + +EEVA. Siinä sen nyt kuulit, Elviira! Te siis olette pari, ja minä +poistun. Kiitoksia hauskasta seurasta. (Menee Annan luo ja sitten tämän +kanssa kulmataloon.) + +ONNEN HERRA (pitkän hölmistymisen jälkeen). Onko hänen nimensä Eeva? + +ELVIIRA. On. + +ONNEN HERRA. Onko hänellä veljiä? + +ELVIIRA. Ei ole veljiä eikä sisaria. + +ONNEN HERRA. Teidän nimenne on Elviira? + +ELVIIRA. Niin. + +ONNEN HERRA. Asutte Parhialan talossa? + +ELVIIRA. Niin. + +ONNEN HERRA. Ja sukunimenne on Parhiala? + +ELVIIRA. Niin. + +ONNEN HERRA. Kaksi lasta? + +ELVIIRA. Kaksi lasta? + +ONNEN HERRA. Yksi poika merellä? + +ELVIIRA. Herra hyvästi varjelkoon! + +ONNEN HERRA. Minä huomaan, että on tullut erehdys. Minä tarkoitin äsken +neitsy Eevaa. + +ELVIIRA. Mutta minulla ei ole yhtään poikaa, ei maalla eikä merellä! + +ONNEN HERRA. Eikö? + +ELVIIRA. Ei ole, ja se on tosi! + +ONNEN HERRA. Onko neitsy Eevalla? + +ELVIIRA. Ei ole Eevallakaan. + +ONNEN HERRA. Se ei voi olla totta. Kyllä sellaisella tytöllä kuin +neitsy Eeva täytyy olla poikia jos kuin paljon. Meidän Patria laivassa +on muuan, jota hän odottaa. + +ELVIIRA. Niin--sellaisia poikia! + +ONNEN HERRA. Minkälainen poika se on, jolta Eeva on saanut tuliaisiksi +silkkisiä pikkuliinoja? + +ELVIIRA. Se on Patrian kapteeni. + +ONNEN HERRA. Kapteeni Junkka? Mutta hänhän on liian vanha! + +ELVIIRA. Hän on Eevan kummisetä. + +ONNEN HERRA. Vai niin? Kuka on neitsy Eevan isä? + +ELVIIRA (katsahtaen portille, äkkiä). Pasanteri! + +ONNEN HERRA. Sekö vanha puosmanni Pasander? + +ELVIIRA. Hän tulee tuolla. Kapteenilla kai on hänelle asiaa. (Menee +kiireesti kulmataloon.) + +PASANTERI, kirja kädessä, ja PASANTERSKA tulevat sivuportista. + +PASANTERI. Hyvää päivää, kapteeni. Terveisiä kirkosta. + +PASANTERSKA. Mikä kapteeni se on, joka istuu meidän kaivon kannella?-- +Kas, olipahan sittenkin. Hyvää päivää, kapteeni Ramberg. Terveisiä +kirkosta.--Minä en kauas erota hyvin enkä aina tahdo oikein uskoa tuota +meidän ukkoa, kun se on niin paha kureilemaan. + +PASANTERI. Kuka sitä, muori kulta, heti kirkosta tultuaan kureilemaan! + +PASANTERSKA. Voi, ukko kulta, sinä kureilet kirkkoon mennessäkin ja +kirkossakin. Niinkuin tänäänkin, kun olisit pannut minut veisaamaan +väärän virren. + +PASANTERI. Numeron minä sinulle hain oikean ja syytön olen siihen, että +sanat olivat engelskaa. + +PASANTERSKA. Herranen aika, sekö olikin engelskakirja? + +PASANTERI. Itse sinä tämän kirkkoon kannoit. Kun minä siellä asian +huomasin, niin ajattelin, että antaapa muorin veisata luikahuttaa +engelskaksi. Mutta eukko sihtaili ja tihtaili ja sitten paiskasi kirjan +kiinni äkäisesti. + +PASANTERSKA. Minä luulin, että ukko on kureillaan hakenut minulle +väärän numeron, ja olin hänelle vihassa. + +PASANTERI. Muori oli ison aikaa vaiti kuin ahven. Ihmiset katselivat, +että mikä nyt on, kun ei veisaakaan Pasanterska. Mutta sitten hän +rupesi ulkomuistista veisaamaan ja veisasikin niin, että lukkari +innostui laulamaan tenuuria, ja seurakunta kuunteli, kun nämä kahden +lauloivat. + +PASANTERSKA. Kapteeni on odottanut ja istunut ties kuinka jo kauan +meidän kaivon kannella? + +PASANTERI. Ei se ole mikään kaivon kansi, se on isoluukku. + +PASANTERSKA. Kapteeni ei ymmärrä sinun isoluukkujasi. + +PASANTERI. Kyllä kapteeni tietää, että laivassa sopivina joutohetkinä +keräännytään isonluukun kannelle juttelemaan. Samaa virkaa toimittaa +tämä kaivonkansi meidän pihamaalla. + +PASANTERSKA. Annapa, ukko, se huoneen avain. (Saatuaan avaimen +Pasanterilta rientää kiireesti etumaiseen taloon.) + +PASANTERI. Minulle tuli hiki kuumia katuja kävellessä, ja tässä paahtaa +aurinko. Mennään tuonne ruffin kynnykselle istumaan. (Menee etumaisen +talon portaille, johon istahtaa.) Tässä onkin suloinen katve. Istukaa, +kapteeni. Tästä ei korkealta putoa.--Onko kapteeni kauankin odottanut? + +ONNEN HERRA. Ei siitä ole kuin vähän aikaa, kun minä tulin. + +PASANTERI. Ja näytti olevan seuranpitäjäkin, niin että pitkäkin aika +olisi lyhyeksi käynyt. + +ONNEN HERRA. Varsinkin kun minulle oli seuraa tekemässä teidän +tyttärenne. + +PASANTERI. Meidän tytär? Ei suinkaan hän ole ollut. + +ONNEN HERRA. Oli hän. + +PASANTERI. Parhialan tyttären minä näin. + +ONNEN HERRA. Teidän tyttärenne oli ennemmin ja meni käymään tuolla +valkoisessa talossa. + +PASANTERI. Ahaa! No, mitäs kapteeni hänestä tykkäsi? + +ONNEN HERRA. Hän on hyvin hauska ja herttainen ja kaunis. Minä rakastan +häntä. + +PASANTERI. Ohohohoh! Mutta mitäs kapteenin mamma sanoo? + +ONNEN HERRA. Mamma sanoi tänään, että tuo tyttö Wilhelmin pitää saada +rouvakseen. + +PASANTERI. Kylläpä hissattaisiin korkealle, kun ihan ison maston +toppiin! + +PASANTERSKA (tulee portaille). Siihenkö sinä, ukko kulta, kapteenin +istutit? Kapteeni on hyvä ja tulee sisälle. + +PASANTERI. Eipä kapteenin ole siellä sen hauskempi kuin tässäkään, kun +ei sattunut olemaan kotona meidän tyttäremme. + +PASANTERSKA (nauraa). No on toki hyvä, että kapteeni ymmärtää leikin. + +ONNEN HERRA. En minä ymmärrä. + +PASANTERSKA. Eihän meillä ole tytärtä. Ei tytärtä, ei poikaa. + +ONNEN HERRA. Poikaa teillä ei tarvitsekaan olla, mutta pitäisi olla +yksi tytär. + +PASANTERI. Niin, muori kulta, ollapa meillä nyt ohria, niin saataisiin +rukiita! + +PASANTERSKA. Ei ole meitä siunattu lapsilla. + +ONNEN HERRA. Eikö? Sepä kummallista. Sitten on tullut joku erehdys. + +PASANTERSKA. Jumala kaikkitietävässä viisaudessaan on sen niin hyväksi +nähnyt. + +ONNEN HERRA. Kukas tuossa valkoisessa talossa asuu? + +PASANTERSKA. Siinähän se Rajalinska asuu. + +PASANTERI. Rajalinska on eräs kipparin leski. + +PASANTERSKA. Sinä, ukko kulta, selittää tokotat niinkuin kapteeni ei +tuntisi eikä tietäisi Rajalinskaa. + +ONNEN HERRA. En minä tunne. + +PASANTERSKA. Eikö kapteeni tunne Rajalinskaa! + +PASANTERI. Mutta, muori kulta, ei kapteenintutkinnoihin kuulu tietää ja +tuntea kaikki linskat ja lanskat ja Pasanterskat. + +PASANTERSKA. Eipä kaiketikaan. Mutta ajattelin, että kaikki tämän +kaupungin herrasväki tuntee Rajalinskan, joka on joka herrastalossa +ollut oikeana kätenä, olipa sairas hoidettavana, hautajaiset tahi häät +tahi ristiäiset pidettävänä. Ja ennen tyttönä kun oli, niin ei sitä +kapteenia täällä, jonka kanssa ei tanssinut. + +PASANTERI. Se oli ennen, muori kulta. Nyt Rajalinskan maailma rajoittuu +tähän pihaan, niin että kesäisinä sunnuntaipäivinä hän retkeilee +talonsa portaille katselemaan lasten leikkejä ja maailman menoa. Ja +hänen tanssitovereistaan monet ovat jo melkoisen pihlajan alla. Niin, +muori kulta, meidän taipaleemme lyhentyvät ja maailmamme rajat +kutistuvat kutistumistaan. + +PASANTERSKA. Niinpä vain, niinpä vain.--Hän oli kaunis ja +manjeerityttö. Arvokas, niinkuin hän on vieläkin. + +ONNEN HERRA. Onko hänellä tytär nimeltä Eeva? + +PASANTERSKA. Eeva on ollut vain hänen kasvatettavanaan. + +ONNEN HERRA. Onko neitsy Eeva orpo tyttö? + +PASANTERSKA. Orpohan se on Eeva ollut varhaisesta lapsuudestaan saakka. +Isä hukkui ennen Eevan syntymistä, ja viikon vanhana Eeva jäi orvoksi +äidistäänkin. + +PASANTERI. Muori, viepä mennessäsi tämä engelskakirjasi. Ja koska olet +nuorempi minua, niin ota tämä minun takkinikin. (Riisuu takkinsa.) + +PASANTERSKA. Paitahihasillesiko sinä riisut, vaikka on kapteenikin. +(Kopahuttaa Pasanteria muka toruvasti kirjalla.) Olet sinä klooki. +(Menee sisälle.) + +PASANTERI. Kapteeni arvatenkin tuli tiedustelemaan, olenko saanut +miehiä Onneen. Asia on niin, ettei ole halukkaita lähtijöitä. + +ONNEN HERRA. Pappa käski sanoa, ettei tarvitsekaan enää tiedustella. +Pestaus Onneen toimitetaan tänään merimieshuoneella tavallisuuden +mukaan ja tarjotaan vain tavalliset palkat. + +PASANTERI. Miten luullaan nyt saatavan miehiä tavallisilla palkoilla, +kun ei ole saatu korotetuillakaan? En ymmärrä komesrootin +ajatusmeininkiä. Mutta eipä asia minua liikuta. + +ONNEN HERRA. Kun meidän Patria on nyt tullut, niin järjestetään asia +vähän toisin. + +PASANTERI. Niin, sitäpä minä, että kyllä komesrooti itse tietää +asiansa.--Milloinkahan Patrian miehistö pääsee maihin? + +ONNEN HERRA. Minä luulen, että ovat jo päässeet. + +LETTO ja KARIHAARA tulevat perältä oikealta aidan taitse ja kääntyvät +pihaan peräportista. + +ONNEN HERRA. Tuolla tuleekin Patrian miehiä. + +PASANTERI (nousee ja käy kaivon luo). Niinpähän on, ainakin tuo toinen, +Leton Oskari, sisareni poika. Toista en tunne. + +ONNEN HERRA. En minäkään tiedä hänen nimeään, mutta kyllä minä hänet +näin aamulla Patriassa. Me olimme siellä aamukahvilla, pappa, Eliise ja +minä. + +LETTO. Terveisiä, eno, meidän matkoiltamme. + +PASANTERI. Terve tuloa kotia. + +KARIHAARA. No, vielä vanha puosukin elää. Terveisiä sellaisesta maasta, +jossa Pasanteri ei ole käynyt. + +PASANTERI. Teillä on syytä ylpeillä. Ensimäisiä Suomen poikia, jotka +ovat käyneet Itä-Intiassa. Onnellisesti te teitte matkanne ja +joutuisasti. + +KARIHAARA. Ei auttanut muu kuin joutu, kun tuuli puhalteli posket +sievästi pullollaan ja aina parhaalta puolen. + +LETTO. Hyväntoivon niemen kohdalla se puhalteli silmät nurin päässä. En +ole ennen ollut sellaisessa ryöpyssä. + +ONNEN HERRA. Kapteeni Junkka kertoi, ettei koko matkalla ollut +minkäänlaista hätää. + +LETTO. Sitä kummaa ei tule, että kapteeni Junkka sanoisi, että on hätä. + +PASANTERI. Sen uskon minäkin. Minä tunnen Junkan Jussin. Monella +matkalla olemme olleet yhdessä. Minulta hän on ensimäisen oppinsakin +saanut. + +LETTO. Meidän styyry, Varjakka, joka ei ole arkalasta kotoisin, kerran +vakavasti sanoi kapteenille: Minä luulen, että nyt on aika vähentää +purjeita.--Mutta ukki hymähti styyrylleen ja sanoi: Jos niitä on +liiaksi, niin kyllä tuuli alas tuopi, mitä sinne poikia vaivaamaan. + +PASANTERI. Rohkea hän on, mutta myös taitava. Ja ihmisenä erinomainen. +Niin hyvää herrassäätyä kuin mikä muu kapteeni hyvänsä, mutta +kansanmies. + +KARIHAARA. Kyllä Jumalakin purjehtii mielellään sellaisessa laivassa, +jossa kapteenina on Junkka ja perämiehenä Varjakka. + +ONNEN HERRA. Kapteeni Junkka sanoi papalle, että styyrmanni Varjakka on +etevämpi kuin hän. + +KARIHAARA. Perämies Varjakka pystyisi minkä ulkomaalaisen kapteenin +rinnalle hyvänsä. + +PASANTERI. Varjakka on minun ristipoikani. Hän on syntynyt ja kasvanut +tässä pihassa. Jo pienestä näki, että hän on luotu merimieheksi. + +EEVA, ELVIIRA ja ANNA tulevat kulmatalosta. + +KARIHAARA. Kas tyttöjä tuolla. (Heiluttaa hattuaan.) Terve, Suomen +neitoset! Minäpä tulen lähempää katsomaan ja näyttämään itseäni, että +tunnetteko te minua ja minä teitä. (Menee tyttöjen luo jääden heitä +puhuttelemaan.) + +PASANTERI. Kuka se on tuo poika? + +LETTO. Se on kippari Karihaara vainajan poika. + +PASANTERI. Nythän minä muistankin. Hän on ollut kauan poissa +kotimaasta. + +LETTO. Viisi vuotta yhteen menoon. Liiverpuulissa hän tapasi meidät, +kun lastasimme Itä-Intiaan. Hän oli ollut hospitaalissa pari viikkoa ja +oli aikeissa lähteä kotia, mutta ottikin pestin Patriaan, kun kuuli, +että tarvitaan mies. + +ANNA (huudahtaen). Karihaaran Jooseppi! + +KARIHAARA. No niin! (Ottaa vyötäisistä Annaa ja pyörähyttää ympäri ja +yrittää tavoittamaan Eevaa.) + +EEVA lähtee juoksemaan pakoon kaivon luo. + +KARIHAARA juoksee jälessä. Kiertävät kaivoa. + +KARIHAARA. Sitä tyttöä, joka pakenee, minä suutelen. + +EEVA yht'äkkiä pujahtaa Pasanterin taakse ja pistää päänsä tämän +kainalosta. + +KARIHAARA. Katsohan veitikkaa, minkä teki! + +PASANTERI. Jäipä Joosepilta kiinni saamatta. + +ONNEN HERRA. Ja suutelematta. + +KARIHAARA. Mutta tuosta minä otankin tytön ikuiseksi kullakseni. + +EEVA. Elkää ottako, hyvä Jooseppi. Minä rukoilen. + +KARIHAARA. No, en ota, koska niin koreasti pyytää, mutta se ehtona, +että saan huomenna parikseni tuliaistansseihin. + +ONNEN HERRA. Mutta jos ei neitsy Eeva lähde? + +KARIHAARA. Niin se merkitsee, että minä saan tulla kosimaan. + +ONNEN HERRA. Siis jos neitsy Eeva lähtee pariksenne tanssiaisiin, niin +ette saa häntä kosia. + +KARIHAARA. Mutta kapteeni saa tulla sinne kosimaan. + +EEVA. Tuohon käteen. (Ojentaa kätensä Karihaaralle.) + +ONNEN HERRA. Niinkö? + +EEVA. Niin. Mutta ainoastaan huomenna ja tanssiaisten aikana. + +ONNEN HERRA. Miten se nyt oikeastaan tuli. + +KARIHAARA. Se tuli niinpäin, että kapteeni hartaasti toivoo neitsy +Eevan lähtevän minun kanssani tanssiaisiin ja minä taas en tätä iloa +itselleni soisi. + +PASANTERI. Selvä kontrahti, jompikumpi saa kosia, mutta ei molemmat. + +LETTO. Ja huomenna nähdään, kumpi. + +KARIHAARA. Mutta kukas tämä minun ikuinen kumppanini tahi huominen +tanssiparini onkaan? Kun tarkemmin katson, niin en tunnekaan. + +EEVA. Siitä väliin on ikävät seuraukset, kun ei tunne. Voi käydä +niinkuin muutaman Joosepin kerran Liiverpuulissa. + +KARIHAARA. Miten tuon kaimamiehen kävi? + +EEVA. Jooseppi pyysi saada suudella muuatta missiä ja saikin Koiton +kapteenilta hänen rouvansa puolesta korvapuustin. + +KARIHAARA (yllätettynä pyörähtää ympäri). Katsos tuota tytön velhoa! + +LETTO. Ja se Jooseppi oli juuri tuo tuossa! Meille oli pitkäksi aikaa +lystiä siitä Joosepin poskimuiskusta. + +PASANTERI (Eevalle). Mistä sinulla, veitikka, on tietona näitten +poikain temppuilut? + +KARIHAARA. Teillä on ollut joku silmä näkemässä meidän laivallamme. +Kukahan se mahtaa olla? + +VARJAKKA on tullut oikealta perällä kulkien aidan taitse vasemmalle ja +nousee kulmatalon portaita. + +ANNA. Perämies Varjakka tuolla! + +Kaikki muut kääntyvät katsomaan perällepäin paitsi + +EEVA (joka Varjakan nimen kuultuaan hätkähtää ja jää seisomaan +jännityksissään, itsekseen). Yrjö! (Vetäytyy leikkilaivan suojaan.) + +PASANTERI. Yrjö on. (Huutaa Varjakalle.) Hyvää päivää, Yrjö! Terve +tuloa kotimaahan! + +VARJAKKA. Hyvää päivää, kummi. Terveisiä minun matkoiltani. + +PASANTERI. Minä olin malttamaton kuulemaan ääntäsi. + +VARJAKKA. No, minä tulen heti pistämään kättäkin lämpimiltään. +(Laskeutuu portaita ja tulee keskipihalle.) + +EEVA (hätäytyneenä). Herranen aika, hän tulee tänne! (Nousee toisten +huomaamatta leikkilaivaan ja piiloutuu sinne.) + +VARJAKKA. Terveisiä Itä-Intiasta. (Tervehtiessään tyttöjä.) Eipä +Annalla ole sormusta. Ilmankos Letto onkin niin autuaan näköinen. Ja +Elviira on sitten kun tavattiin tullut kahta vuotta nuoremmaksi. Eikä +ole Elviirallakaan sormusta, mutta taitaa olla Jooseppi katselemassa. + +KARIHAARA. Täällä on kolmas tyttö, jo olen katsellut. + +VARJAKKA. En minä näe täällä kolmatta tyttöä. + +KARIHAARA. Herranen aika. Puolitoista silmänräpäystä sitten oli tässä +oikea Eevan tytär, mutta hih hei, sen tuuli vei! + +PASANTERI. Minnekä se Eeva katosi? Eivätkö tytöt huomanneet, minne Eeva +meni? + +ELVIIRA. En minä huomannut. + +ONNEN HERRA. Hän on tietysti mennyt kadulle. + +PASANTERI. Menkää tytöt katsomaan. + +ANNA ja ELVIIRA menevät sivuportista. + +ONNEN HERRA (ottaa taskukirjansa). Mikä on neitsy Eevan nimi? + +PASANTERI. Ruskoranta, jos kapteeni tarkoittaa sukunimeä. + +ONNEN HERRA. Ruskoranta. (Kirjoittaa.) Kaunis nimi. + +KARIHAARA. Kaunis on tyttökin. + +ONNEN HERRA. Mikäs oli tämän toisen naisihmisen nimi? + +PASANTERI. Elviira Parhiala. + +ONNEN HERRA. Hänen nimensä minulla jo onkin täällä. Mutta sen toisen? + +PASANTERI. Anna Vasala. + +KARIHAARA. Pestaako kapteeni Ramberg Onneen naisia vai lastaatteko, kun +merkitsette heitä kirjoihinne? + +ONNEN HERRA. Se voi olla muuten tarpeellista. + +KARIHAARA. Eihän kapteeni vain aio kääntyä turkinuskoon? + +ONNEN HERRA. Hyvästi, Pasander.--Styyrmannin kanssa me tapaammekin +tänään kalaaseissa, jotka pidetään kapteeni Junkan kunniaksi Patriassa. +Sinne tulee soittokunta ja nuorta väkeä, niin että styyrmanni saa +siellä tanssia. + +VARJAKKA. Kiitoksia, mutta sitä konstia minä en osaa. + +ONNEN HERRA. Vai niin. Sisareni Eliise oli niin iloissaan, että hän saa +tanssia styyrmannin kanssa.--Hyvästi. (Menee sivuportista.) + +VARJAKKA (nousee istumaan laivan laidalle). Missä asioissa kapteeni +Ramberg täällä oli? + +KARIHAARA. Naima-asioissa. Me olemme kapteeni Rambergin kanssa +kilpakosijoita. + +PASANTERI. Leikkiä tässä laskivat. + +KARIHAARA. Kapteenilla oli täysi tosi ja minulla enemmän kuin puoli. +Siinä neitosessa, joka oli tässä, oli kovasti tykövetoa ja kiinnipitoa. +Minun suuni alkoi maistua puolukoille, joita en ole syönyt +viiteentoista vuoteen. + +EEVA ottaa salaa Varjakan takin taskusta pikkuliinan, pistäen omansa +sijaan. + +PASANTERI. Kapteeni Ramberg oli pestausasioissa. Onni on jo ollut kolme +viikkoa lähtövalmiina, mutta ei ole saatu miehiä. + +LETTO. Ei tietysti enää ole niin hullua, joka lähtisi Onnen herran +laivaan. Onnen viime matkallahan kuuluu kokki hypänneen mereen ja +hukuttautuneen, kun ei enää jaksanut kestää kiusaa ja rääkkiä. Miten ne +saavatkin kapteeninkirjat tuollaisetkin kuin tuo komesrootin Ville? + +VARJAKKA. Kapteeninkirjoja on monenlaisia. + +LETTO. Mutta että on saanut minkäänlaisia tuollainen mies, joka voi +laskea laivansa vaikka majakkakalliolle. + +VARJAKKA. Pappansapa hänellä on laiva. + +LETTO. Entä miehistö tuollaisen laivassa? Sehän on alinomaa henkensä +kaupalla. + +PASANTERI. Niin on. Senpä vuoksi ei kukaan lähde Onneen. Komesrooti +antoi minulle toimeksi tiedustella yksityisesti miehiä ja lupasi maksaa +melkein mitä hyvänsä, mutta ei nokkaakaan. + +LETTO. Siihen se Onni jää mätänemään lastissaan, vaikka minkälaisia +palkkoja tarjoaisivat. + +PASANTERI. Mutta nytpä tämä kapteeni toikin komesrootin terveiset, että +ei enää tarvitse tiedustella miehiä eikä luvata korotettuja palkkoja, +vaan pestaus toimitetaan tänään merimieshuoneella tavallisuuden mukaan. +Mitähän merkinnee se meininki? + +KARIHAARA. Se merkitsee kapteenin muutosta. + +PASANTERI. Aivan niin. Sinäpä sen sanoit! Nyt minullekin selvisi. Ja +tuossa istuu Onnen kapteeni! + +VARJAKKA. En ole minä Onnen kapteeni ikinä. + +PASANTERI. Minkä vuoksi et? Hyvä laiva ja komea laiva. Sillä purjehtii +vaikka maailman ympäri. + +VARJAKKA. Eipä silti ja sen vuoksi. Mutta minua ei panna Onnen +kapteeniksi. + +KARIHAARA. No mikä siinä olisi esteenä? + +VARJAKKA. Se on esteenä, että täällä on laivattomia kapteeneja kuin +kirjavia kissoja ja heillä on sellaisia ansioita, joita ei ole minulla. + +LETTO. Mitä sellaisia ansioita heillä olisi? + +VARJAKKA. He ovat rootien ja raatien poikia. Ja se merkitsee enemmän +kuin mikään muu. + +KARIHAARA. Mutta rooteilla ja raateilla on tyttäriä. Sellainen mies +kuin te saatte niitä hevoskuormallisen tarvitsematta muuta kuin +pysähdyttää aina talon kohdalle ja kerran koukistaa etusormeanne +tytölle ikkunaan. + +PASANTERI. Ei sellaisia krinuliinimamselleita monta yhteen kuormaan +mahdu. + +KARIHAARA. No, astuvat jälessä kadun leveydeltä ja pituudelta. Totta +puhuen heti ensimäisenä saatte komesrootin mamsellin, joka oli aamulla +laivassa isänsä ja veljensä kanssa. Se tyttö ei teitä pakoon juokse, ei +tee pienintäkään mutkaa. Papasta ja mammasta teidän ei tarvitse +välittää, kyllä tyttö heiltä luvan hankkii, ja silloin teillä on +kädessänne laivan keulatrossin pää. Ette ole ainoastaan kapteeni, vaan +laivan osakaskin. + +LETTO. Eipä tiedä, mitä tapahtuu vielä tänään siellä pidoissa, jotka +ovat Patriassa kapteeni Junkan kunniaksi. + +JUNKKA (on tullut peräportista ja noussut kulmatalon portaille. Huutaa +etualalle.) Hei, siellä! + +KARIHAARA. Kapteeni Junkka tuolla. + +PASANTERI. Hyvää päivää. Terve tuloa kotimaahan. + +JUNKKA. Hyvää päivää, veli Pasanteri. Sanopa sille ristipojallesi +terveisiä minulta, että laskeutuu alas korkeudestaan ja menee heti +komesrootin luo. + +VARJAKKA (hypähtää alas ja siirtyy peremmäksi). Mitä minulla siellä? + +JUNKKA. Sielläpähän sitten saat tietää.--Tulen luoksesi, puosu. +Pistäydyn ensin täällä. (Menee taloon.) + +EEVA toisten huomaamatta laskeutuu laivasta ja pujottautuu aidanraosta +oikealle. + +LETTO. Laivan saatte! + +KARIHAARA. Tytön myöskin. Ja pulska tyttö onkin. Ei muuta kuin häät +heti ja rouvinenne merelle. + +VARJAKKA (Pasanterille). Eikö kapteeni Ramberg puhunut mitään kapteenin +vaihdoksesta? + +PASANTERI. Kyllä hän mainitsi jotain, että kun Patria on tullut, niin +järjestetään asia toisin. + +VARJAKKA. No niin. Nyt minä tiedänkin. Minulle tarjotaan perämiehen +paikka Onnessa. + +PASANTERI. Tosiaan. Aiotko ottaa? + +VARJAKKA. En millään palkalla. (Menee sivuportista.) + +KARIHAARA. Mutta sanokaa minulle, mikä kievari tahi hotelli se on tuo +valkoinen talo tuossa kulmassa. + +PASANTERI. Kuinka niin? + +KARIHAARA. No, kun nämä meidän herrat sinne aina ensimäisenä menevät. +Sinne yritti perämies Varjakka ensiksi ja sinne meni nyt suoraa päätä +kapteeni Junkka, ja kiire hänellä näytti sinne olevankin. + +PASANTERI. Hän meni tapaamaan Eevaa, joka asuu siellä.--Mutta eipä +sattunut Eeva kotia. Kuule, Oskari, käyhän katsomassa, olisiko Eeva +pistäytynyt tuonne muorin luo. En tullut sitä äsken ajatelleeksi. Sano +Eevalle, että hänelle tuli mieluinen vieras. + +KARIHAARA. Perhana! Onko se Eeva tämän kapteenin morsian? + +LETTO (nauraen). Peloittaako korvapuusti? (Menee sisälle.) + +PASANTERI. Ei ole Eeva kapteeni Junkan morsian. Mutta Eevan äitivainaja +oli aikoinaan hänen sydämensä valittu. + +KARIHAARA. Vai niin. Ja taisikin olla oikein valitsemalla valittu, +koskapa kapteeni on jäänyt vanhaksipojaksi. + +PASANTERI. Vaikeapa taitaa olla löytää vertaa nuoruuden ensimäiselle +mielitietylle, varsinkin jos hän on vallannut mielen pohjia myöten. + +KARIHAARA. Mutta tyttö ei rakastanut? + +PASANTERI. Hän rakasti Junkkaa kuin jumalaansa. + +KARIHAARA. No? + +PASANTERI. Selvitys molemmin puolin tapahtui vasta toisen kuolinvuoteen +ääressä, kun tämä oli nuori leski ja nuori äiti. + +KARIHAARA. Sepä surullista. Mikä toisen oli pakottanut naimisiin? + +PASANTERI. Junkka purjehti muutamassa ulkolaisessa seilarissa, joka +katosi teille tietymättömille, kunnes tuli sen verran selville, että se +oli tehnyt täydellisen haaksirikon, kuultiin Junkankin hukkuneen. Mutta +parin kolmen vuoden perästä hän tuleekin ilmielävänä. + +KARIHAARA. Ja hänen rakastettunsa on naimisissa. + +PASANTERI. Junkka tuli parahiksi Eevan ristiäisiin, ja muutaman päivän +perästä oli Eevan äidin hautajaiset. Kapteeni Junkka on ilokseen ja +autuudekseen ollut Eevan isänä. + +LETTO (tulee sisältä). Ei Eeva ollut siellä. + +PASANTERI. Eikö? Mutta minnekähän se tyttö katosi kuin noitumalla! + +ANNA ja ELVIIRA tulevat portista, JUNKKA kulmatalosta. + +JUNKKA. Eivätkö nämä neitoset satu tietämään, mihin Eeva on mennyt? + +PASANTERI. Menkää tytöt hakemaan tuolta rannalta, hän on luultavasti +siellä. + +JUNKKA. Minä teille, tytöt, toimitan sitten palkaksi miehen, toiselle +kiiltomustan, toiselle kuparinpunaisen. + +KARIHAARA. Letto, me lähdemme apureiksi. + +Tytöt ja meriläiset menevät peräportista oikealle. + +JUNKKA. No, paiskataan nyt kättä. + +PASANTERI. Terve, terve. Käydään sisään. + +JUNKKA. Koska nyt on kaunis kesäinen sunnuntaipäivä, niin istutaan +portailla majan edessä. Se tuntuu niin kotoiselta. Ja sinusta kai sen +pitäisi tuntua kuin istuisit laivan isollaluukulla. Vai mitä? + +PASANTERI. Eihän tässä ole isoluukku. Tässä on ruffin kynnys. Tuo +kaivon kansi on isoluukku. + +JUNKKA. Aivan oikein. Minä olen niin äkkinäinen maalaivassa. + +PASANTERI. Oletko tavannut muita kapteeneja? Mitäs he sanovat +Itä-Intian reissustasi? + +JUNKKA. Ennen lähtöäni tapasin Liiverpuulissa useita meikäläisiä. +Niitähän on siellä aina makoilemassa. Siellä oli Pikku Matti, Kulta +Kallen Poika ja Pramia Hanssu. + +PASANTERI. Mitäs he arvelivat? + +JUNKKA. Nauroivat ja Pramia Hanssu sanoa honotti: Itä-Intiaan +mennäkseen pitää olla oppia. + +PASANTERI. Mitäs sinä? + +JUNKKA. Sitä on ja toista saadaan, sanoin minä. En minä itseäni +kehunut. Minä sanoinkin jatkoksi: Minulla on puurissa poika, jolla on +oppia enemmän kuin meillä neljällä kapteenilla yhteensä. + +PASANTERI. Varjakkaa tarkoitit? + +JUNKKA. Hänen ansiotaan onkin, että retkemme onnistui erinomaisesti. +Sen minä ilolla ja halulla tunnustin komesrootille. + +PASANTERI. Annetaanko hänelle nyt laiva, vai mitä varten hän sai kutsun +komesrootin pakeille? + +JUNKKA. Minä esitin, että Varjakka saisi Patrian, minä kun aion jäädä +maihin. Olen osani purjehtinut ja jo on aika minunkin opetella +kävelemään maalla. + +PASANTERI. Olisipa se, jos Yrjö palaisi sieltä Patrian kapteenina. + +JUNKKA. Kun ei vain komesrootin rouva sekaannu asiaan. + +PASANTERI. Mitä hänellä olisi tässä asiassa tekemistä? + +JUNKKA. Kyllä sillä mammalla on tekemistä. Toissa kesänä juuri kun minä +olin täällä, komesrooti odotteli suuria rahoja Toivon kapteenilta, +mutta saikin kauhean velkalaskun, jonka panttina Toivo oli Englannissa. +Komesrooti kiroili, että luulin konttorihuoneen seinäin pullistuvan, ja +päätti että kapteeni viralta ja toinen sijalle. Mutta sitten tuli rouva +ja sanoi: Ei!--Ja se piti. + +JUNKKA. Ja nyt Toivo makaa Merenkurkussa. + +JUNKKA. Sepä se onkin paha asia, että Toivon kapteeni on laivatta. Hän +saapunee pian kotia. Hän on kaunis nuorukainen, josta on ajateltu +Eliise mamsellille mies. + +PASANTERI. Jumalalle kiitos! + +JUNKKA. Kuinka niin? + +PASANTERI. Eliise mamsellihan voisi muuten siepata Yrjön. + +JUNKKA (nauraen). Ja sinä et soisi Yrjölle sitä onnea? + +PASANTERI. Olisi liika onni sellaisen mamman tyttö. Viime viikolla kun +pistäysin komesrootin luona asioilla, niin konttorihuoneeseen +astuessani oli rouva hyväilemässä herraansa parasollilla, jolla +taputteli niin, että kouraan jäi lopuksi vain pieni varren tynkä, jolla +sitten tuikki kuin puukolla rintaan, selkään ja mahaan, komesrootin +pyöriessä kuin hyrrä. Kyllikseen näin kutkuteltuaan rouva kääntyi +minuun ja osoittaen komesrootia sanoi: Hoono mees, äilen pooli hullu, +tämä päivä koko hullu! + +JUNKKA. Ja komesrooti seisoi kuin hunsvotti Jumalan edessä? + +PASANTERI. Rouvan mentyä tuumi komesrooti: Sanopa, puosu, rehellisesti, +mitä ajattelet. + +JUNKKA. Ja sinä sanoit? + +PASANTERI. Sanoin, että noin pulskaa rouvaa ei komesrooti olisi +löytänyt tältä puolen Hampurin. + +JUNKKA. Sieltähän se sen haki ja komean saikin mööpelin. + +PASANTERI. Komea on tyttökin. Ja jos on puoleksikaan mammansa luontoa, +niin kyllä hänkin miehensä opettaa tietämään, montako päivää on +viikossa. + +JUNKKA. Mutta mistä sinä olet saanut päähäsi, että Eliise mamselli +voisi siepata Varjakan? + +PASANTERI. No, niillä komesrootilaisilla on kauneudelle hyvin avonainen +mieli. Tässä kävi äsken Ville kapteeni luonani asioillaan ja ilmoitti +rakastavansa Eevaa, ja mammakin oli jossakin sanonut pojalleen Eevasta, +että tuo tyttö Villen pitää saada rouvakseen. + +JUNKKA. Elä hiidessä! Silloin on leikki kaukana. Siitä eukosta ei pääse +irti tappelemallakaan. + +PASANTERI. Eiköpähän irtaudu, kun Eeva menee kihloihin. + +JUNKKA. Niinkö ovat asiat? Sepä on hauska tieto! Parasta on, että Eevan +kihlaus julkaistaan heti. + +PASANTERI. Ei kuitenkaan ennen kuin on tehty sellaiset kirjat, että +Yrjö varmasti saa Patrian. + +JUNKKA. Tarkoitatko sinä, että Eeva ja Yrjö? + +PASANTERI. Oletko sinä liittoa vastaan? + +JUNKKA. En toki, päinvastoin. Mutta kuinka se olisi mahdollista? +Eiväthän he ole tavanneet toisiaan kuin lapsina. + +PASANTERI. Sitä lujempi. Sen tietääkin silloin, että se rakkaus kestää. + +JUNKKA. Ei Eeva ole minulle koskaan puhunut mitään, ei kirjeissäänkään +viittaustakaan tehnyt. + +PASANTERI. Eipä minullakaan ole mitään varmaa tietoa asiasta. Mutta nyt +muutamista merkeistä olin huomaavinani, minkä puun juurella Eevalla on +pesänsä. + +JUNKKA. Jos hän ei ole juoksuttanut sinua harhaan niinkuin metsäkana +pesältään. + +PASANTERI. Eikö Eeva ollut kirjevaihdossa Yrjön kanssa? + +JUNKKA. Siitäkään ei minulla ole mitään tietoa. + +PASANTERI. Sinäkö olet kirjoittanut Eevalle jutun Joosepin +poskimuiskusta. + +JUNKKA (nauraa). Se oli hauska juttu se Joosepin poskimuisku. En ole +koskaan muulloin nähnyt Jooseppia hämillään. Mutta en minä ole siitä +kertonut Eevalle. Minun kirjeeni ovat aina olleet vakavia. Varsinkin +silloin, kun olen päättänyt kirjoittaa leikillisesti, niistä on tullut +niin vakavia, että itseäni on itkettänyt. + +PASANTERI. Mutta Eeva syötti tuon jutun Joosepille äsken tässä pihalla +heidän leikkiä laskiessaan. + +JUNKKA. Onko Eeva ollut äsken tässä? + +PASANTERI. Aivan äsken. Ja tässä oli Karihaara ja Oskari Letto ja Ville +kapteeni, nuo pari tyttöä ja minä. Eikä Eevalla näyttänyt olevan +aikomusta mihinkään mennäkään. Mutta sitten tuli Yrjö tuolta portista, +ja siihen kun hän saapui joukkoon, oli Eeva kadonnut, aivan kuin olisi +hänet tuuli siepannut. + +JUNKKA. Se on varma merkki, että hän rakastaa Yrjöä. Hän on kuin +äitinsä. Eeva vainaja kertoi minulle, että kaksi oli hänellä tuskan +hetkeä: aina kun ensi kerran tapasi minut matkalta tultuani ja toinen +eronhetki. Hän ei sen vuoksi voinutkaan koskaan tulla saattamaan +rantaan. Enkä minä mies poloinen ymmärtänyt, että kulta alla, hiekka +päällä. (Vaipuu kuin muisteloihin.) + +PASANTERSKA (tulee huoneesta). Leton Oskari narrasi minua, sanoi Yrjön +tulleen tänne. + +JUNKKA. Hyvää päivää. + +PASANTERSKA. Junkan kapteenin ääni! + +JUNKKA (nousten). Entäs käsi? (Kättelee.) + +PASANTERSKA. Ai ai ai! (Lyödä näpähyttelee Junkkaa kädelle.) Senkin +pihtikoura! + +JUNKKA. Terveisiä minun matkoiltani. + +PASANTERSKA. Terve tuloa, terve tuloa. Jumalalle kiitos tulemastanne. +Teitä sitten on itketty. (Istuutuu portaille.) + +JUNKKA. Sepä hauskaa, että meitä on niin ikävöity. + +PASANTERSKA. Hauskaa! Kun luultiin, että olette meren pohjassa. +(Pyyhkii kyyneliä.) + +JUNKKA. Niin, täällähän kuuluu puhutun, että Patria on tehnyt +haaksirikon Merenkurkussa. + +PASANTERI. Akat hölysivät, että hukkunut miehineen päivineen. + +JUNKKA. Näin kauniilla ilmoilla kotirannoilla! + +PASANTERSKA. Sitähän se meidän ukko sanoi, että kyllä kapteeni Junkka +tehdäkseen haaksirikon ja hukuttaakseen itsensä valitsee toki paremmat +paikat ja oikean jumalanilman. Mutta Merenkurkussa on tänä vuonna monta +laivaa tehnyt haaksirikon ja harva se laiva, joka on tullut aivan +puhtaasti. Ettekö te edes kraapaisseetkaan karia? + +JUNKKA. Oli yöaika, ettemme löytäneet kareja. + +PASANTERSKA. Niin! Sama kureilija kuin ennenkin! + +JUNKKA. Paljon se on kuitenkin unohtunut sillä pitkällä matkalla. + +PASANTERSKA. Tekö olette käynyt sellaisessa maassa, jossa ei meidän +ukkokaan ole käynyt? + +JUNKKA. Sitähän se ihmetteli Suurmoguli--tuntee kai Pasanterska +Suurmogulin? + +PASANTERI. Totta kai meidän muori tuntee entisen friiarinsa. + +PASANTERSKA. Kas niin! Nyt ne taas pääsivät yhteen. Jouduin minä +höykkään niiden keskellä.--No niin, mitä siitä Suurmogulista? + +JUNKKA. Suurmoguli ihmetteli, että kun ei Pasanteri ole käynyt hänen +kotimaassaan. Käski sanoa terveisiä ja tulla käymään. Kun olin jo +kaukana rannasta, niin huusi jälkeeni: Pasanterska myös! + +PASANTERSKA. Kyllä meidän, ukko kulta, pitää lähteä käymään siellä. +Tuossahan on laiva valmiina, sitä ei tuulikaan heiluttele.--Mutta +aivanko vahingotta te teitte sen pitkän matkanne? + +JUNKKA. Ei tokikaan. Pekka Piipari-- + +PASANTERSKA. Herra hyvästi siunatkoon! Miten Pekka raukan kävi? + +JUNKKA. Pekka raukalta putosi mereen piippu, joka oli sellaisesta +maasta, missä ei Pasanterikaan ole käynyt. + +PASANTERSKA (ottaa lakin Junkan päästä ja tukistaa häntä). Tämäpä +vahinko, jolla toista säikytellä! + +PASANTERI. Eukko! Sinä jo tukassa kiinni, kun toinen juuri portaille +päässyt ja vasta meren pohjasta noussut! + +JUNKKA. On hauska tuta, että ystävyys on entisellään kahden pitkän +vuoden kuluttua. + +PASANTERSKA. Kaksi vuottako siitä on, kun viimeksi tavattiin? Hyvät +ihmiset, kuinka se aika rientää! Ja minne se katoaa? + +PASANTERI. Meidän nahkamme sisään, kunnes meillä on sitä se lasti, mikä +kullekin on osakseen määrätty. + +PASANTERSKA. Niinpä vain, niinpä vain. Mikä kullekin on aikaa annettu. +Toisille enemmän, toisille vähemmän. (Pyyhkii kyyneleitä.) Siitäkö on +kaksikymmentä vuotta, kun Eevan äiti kuoli? + +JUNKKA. Kaksikymmentä vuotta tulevana sunnuntaina. + +PASANTERSKA. Niin. Ja tänään on Eevan syntymäpäivä. Tulikin kirkas +päivä. Se oli tietysti riemu, kun hän teidät näki. + +JUNKKA. Eipä koko Eevaa taida enää ollakaan. Hän on kadonnut kuin neula +nurmikkoon. + +PASANTERSKA. Onko Yrjö myös kadonnut? + +PASANTERI. Yrjö lähti ristittäväksi. + +PASANTERSKA. Vai niin, iso viisas! Ja miksi hänet nyt ristitään? + +PASANTERI. Kapteeniksi. Niin että muori kulta, hae yllesi vielä +paikkaisempi röijy siihen, kun tulee tänne kapteeni Varjakka. + +PASANTERSKA. Herranen aika! Eikö totisesti olekin paikkainen röijy! +(Lähtee.) Ja minä olin ottavinani vintistä parhaimmasta laidasta. +(Portailla.) Etkä sinäkään ukko ennemmin sano, vaan istutat toista kuin +variksenpelätintä. Olisi se ollut sinulle, ukko, aika häpeä, jos Junkan +kapteenin sijasta olisi ollut Suurmoguli. (Menee huoneeseen.) + +VARJAKKA tulee sivuportista. + +JUNKKA. No, mitäs komesrootilla oli asiaa? Tyttärensäkö tarjosi vai +laivan vai molemmat? + +VARJAKKA. Tarjosi Onnen kapteenin paikan. + +JUNKKA. Senkö verran vain? + +PASANTERI. Onpa sitä siinäkin aluksi. + +JUNKKA. Eikö ollut mitään puhetta Patriasta? + +VARJAKKA. Ville herra kuuluu lähtevän Patrialla. + +PASANTERI. Ville luulee, että kun Patrialla on käyty Itä-Intiassa, niin +se osaa nyt sinne itsestään! + +JUNKKA. No, mitä sinä, Yrjö, vastasit komesrootille? + +VARJAKKA. Tahdoin ensin neuvotella teidän kanssanne ja sen vuoksi +pyysin miettimisaikaa. Viimeistään tunnin kuluttua hän tahtoi +vastauksen. (Istuutuu.) + +JUNKKA. Jos minun mielipidettäni tahdot kuulla, niin on se: pidä pussi +auki, kun porsasta tarjotaan, vaikka olisi pienikin porsas. Ota Onni! + +PASANTERI. Milloin Onnen on lähdettävä merelle? Määräsikö komesrooti +aikaa? + +VARJAKKA. Määräsi ensin, että huomenillalla. Mutta minä sanoin, että en +voi millään ehdolla lähteä ennen kuin ylihuomenna puolenpäivän aikaan. +Hän suostui siihen. + +JUNKKA. Onpa, onpa lyhyt aika. Eiköhän sitä mitenkään saisi tingityksi +vähän pitemmäksi? + +VARJAKKA. Ei komesrooti suostu millään. + +JUNKKA. No, luuletko olevasi kaikin puolin valmis lähtemään +ylihuomenna? + +VARJAKKA (hypistelee pikkuliinaa). Kyllä minä olen. + +JUNKKA. Silloinhan on kaikki hyvin! + +VARJAKKA (hypähtää seisomaan). Mitä tämä merkitsee? + +JUNKKA. Mitäs nyt? Mikä sinuun ampui? + +VARJAKKA (tuijottaen pikkuliinaan). Minä en totisesti ymmärrä. + +JUNKKA. Mitä sinä tuijotat? (Ottaa Varjakalta pikkuliinan.) Mitä kummaa +tässä on? + +VARJAKKA. Se ei ole minun. (Kopeloipi taskujaan.) Minun pikkuliinani on +otettu. + +JUNKKA (antaa pikkuliinan takaisin). Hae varas ja vaadi ankara +rangaistus. Elinkautiseksi. + +RAJALINSKA on tullut asuntonsa portaille. JUNKKA menee Rajalinskan luo +ja sittemmin palaa etualalle taluttaen Rajalinskaa käsikoukusta. + +PASANTERI (katsoo pikkuliinaa). Tässähän on nimi! E. R.--Eeva +Ruskoranta. + +VARJAKKA. Ei tämä voi olla Eevan. Emme ole vielä tavanneet toisiamme, +emme edes vilahdukselta nähneet. + +PASANTERI. Sinä et ole häntä nähnyt. Mutta hän on nähnyt sinut. + +VARJAKKA. Missä? + +PASANTERI (viittaa laivalle päin). Hän on piiloutunut tuonne laivaan. + +VARJAKKA (vaihtelevan epätietoisuuden jälkeen naurahtaen +leikillisesti). Vai niin, vai siellä hän on. (Istuutuu portaille.) + +PASANTERI. Sinä luulet, että minä kureilen. Mutta se on aivan totta. +Sinähän istuit tuossa laivan laidalla. + +VARJAKKA. Niin istuin. + +PASANTERI. Ja silloin Eeva sinun pikkuliinasi nappasi. Hän sinun +tullessasi on pujahtanut tuonne laivaan, eikä hän ole sieltä mihinkään +päässyt, kun tässä on aina oltu. + +VARJAKKA. No, kummi rupeaa poliisiksi, minä itse istun viskaalina. +Hakekaa varas tänne. + +PASANTERI. Minä haen hänet, herra viskaali. (Hiipii laivalle ja jää +sinne, nousten lopuksi laivaan.) + +PASANTERSKA (tulee huoneesta). Herra nähköön, minne se on pannut tällä +aikaa partansa! + +VARJAKKA. Minäkö vai? + +PASANTERSKA. Hella lettu! Yrjöhän se onkin. Terve tuloa. Hella lettu. + +VARJAKKA. Terveisiä minun matkoiltani. + +PASANTERSKA. Kuule, Yrjö, onko sinusta tehty kapteeni? + +VARJAKKA. On kyllä. + +PASANTERSKA (rupeaa itkemään). Minusta on aina ennen tuntunut, kuin +olisit ollut meidän poika. Mutta nyt minun ei sovi enää sinutella. + +VARJAKKA. Mitä kummi joutavoipi. Kyllä minä olen mielelläni vieläkin +Pasanterin Lettu. + +RAJALINSKA ja JUNKKA ovat hiljalleen kävellen saapuneet paikalle. + +RAJALINSKA (tervehtien). Onko tämä nyt se Pasanterin Lettu? + +PASANTERSKA (itsekseen mielihyvillään). Pasanterin Lettu! Hellalettu! + +RAJALINSKA. Mies kuin kangaspetäjä aamun paisteessa. + +PASANTERSKA. Ja hän nyt on oikea kapteeni. + +RAJALINSKA. Jumala sinulle suokoon edelleenkin varjelustaan ja +siunaustaan. (Istuutuu.) Me emme ole tavanneet sitten, kun sinä ensi +kerran merille lähdit. + +VARJAKKA. Niin omituisesti on aina sattunut, että en ole saanut tavata. +Niinä parina kesänä, kun olen kotimaassa käynyt, te olette Eevan kanssa +olleet maaseudulla. + +RAJALINSKA. Perämiehenä otetun kuvasi olen saanut. Ja sinun matkoistasi +ja miehistymisestäsi olen tuontuostakin kuullut. Mutta muistellessani +sinua olet mielessäni ollut aina vain sellainen hento poikanen kuin +olit merille lähtiessäsi. + +PASANTERSKA. Ja minä muistan hänet aivan pienenä poikana, kun hän +leikki kapteenia tuossa Suomi laivassa. Ja Eeva oli kapteenin rouva, +jota tämä kantaa punnasi sylissään laivaan. + +RAJALINSKA. Siihen virkaan Eeva oli niin innostunut, että jos hän oli +kotona ja näki ikkunasta täällä pihalla ruvettavan leikkimään +laivasilla, niin hän meni johonkin piilopaikkaan itkemään sitä surua, +ettei häntä huolittu leikkiin, koska ei tultu hakemaan. Hän ei kyllä +koskaan sitä ilmoittanut minulle. Ja meni kauan aikaa, ennenkuin pääsin +asian perille. Kuiskasin silloin Letulle, että muista hakea Eeva +laivaleikkiin. Eikä kapteeni sitten koskaan jättänytkään rouvaansa +maalle itkemään. + +PASANTERI nousee laivassa näkyviin. + +JUNKKA. Mitä sinä, puosu, siellä laivassa teet? (Menee Pasanterin luo.) + +PASANTERSKA. Niinkö kiire sinulle, ukko kulta, tuli Itä-Intiaan? + +PASANTERI. Hain täältä viimetalvista lunta. Olisin näyttänyt Yrjölle, +kun hän ei ole sitä pitkään aikaan nähnyt. + +PASANTERSKA. Turhaan sitä haet. + +PASANTERI. Turhaanpa hain. (Junkalle kahdenkeskisesti.) Siinä +pikkuliinassa oli E. R. Minä luulin ensin, että se oli Eevan. + +JUNKKA. Kenen sinä nyt luulet sen olevan? + +PASANTERI. E. R., Eliise Ramberg. + +JUNKKA. Ole huoleti, se on Eevan. Minä olisin sen tuntenut nimettäkin. +All right. Very vell! + +PASANTERI. Ahaa! Tuolla aidassa on varkaan reikä! + +NEITSY JANNE (tulee oikealta perältä ja kääntyy portista pihaan). Hyvää +päivää kaikille ja erikoisesti herra kapteeni Junkalle. + +JUNKKA. Minkä vuoksi minulle erikoisesti? + +NEITSY JANNE. Minulla on asiaa kapteenille. Nimeni on kirkonkirjojen +mukaan Johannes Poikonen, mutta minua sanotaan Neitsy Janneksi. Minä +haluaisin päästä merelle. + +JUNKKA. Miehistymään? + +NEITSY JANNE. Äitini, joka on sairaloinen, on kuollut, niin minä nyt +joudan merelle, jonne minua on haluttanut aina. + +PASANTERI. On Jannessa miestä merelle. + +PASANTERSKA. Kättelehän, Janne, kapteenia. Kättele oikein miehen +kouralla. (Junkalle.) Sillä pojalla on luja koura. + +JUNKKA. Onko siitä oikein merimiehen kouraksi? (Ojentaa kätensä.) Ai +ai, elä hiidessä! + +PASANTERSKA. Ähä! Joko tapasitte vertaisenne! + +JUNKKA. Mikäs elävä tämä oikein on? + +PASANTERSKA. Kaupungin rumpari. + +PASANTERI. Se ei ole Jannen ainoa toimi. Helpompi on sanoa, mikä Janne +ei ole kuin mikä hän on. Kutoo kangasta, nikkaroipi, leipoo, +suutaroipi, pesee pyykkiä ja on seppä sen mokompi! + +PASANTERSKA. Ja sepän hänellä on näpitkin, vai mitä, kapteeni Junkka? + +PASANTERI. Sen pojan kourassa taipuu hevosenkenkäkin. + +JUNKKA. Mikä raha sinulla on rinnassa? + +PASANTERSKA. Se rintaraha on ihmishengen pelastamisesta. Tämä Janne oli +silloin kymmenvuotias, kun hän palavasta talosta liekkien keskeltä +pelasti ihmisen. + +NEITSY JANNE. Ei se ollut aikaihminen, pikku tyttö, leikkitoverini. + +JUNKKA. Hyvä niinkin! Onpa sinussa sitten miestä. Puhuttelehan tuota +nuorta kapteenia. Kyllä hän sinut laivaansa ottaa. + +NEITSY JANNE. Neitsy Eeva Ruskoranta käski minun tulla kapteeni Junkan +puheille ja vakuutti, että kyllä te otatte minut. + +JUNKKA. Milloin sinä olet Eevan tavannut? Ja missä? + +NEITSY JANNE. Äsken tuolla kedoilla. + +PASANTERSKA. Yrjö ei ole tainnut vielä tavata Eevaa. Kuinka siitä on +kauan, kun te olette toisianne nähneet? + +VARJAKKA. Kahdeksan vuotta. + +PASANTERSKA. Kahdeksan vuotta! Herra siunaa! Tuntevatkohan enää +toisiaan? + +KARIHAARA ja LETTO tulevat oikealta peräportista taluttaen kädestä +EEVAA, jolla on kukkaseppele päässä. Heidän mukanaan tulee ANNA, +ELVIIRA ja muuta nuorisoa. + +Joukko laulaa: + + Kuin virpa vihanta tuo neito ihana, + Niin suloinen ja kaunis kuin kukka nurmella. + On lumivalko otsa ja kaunis katsanto, + Käynti norja, nopsa ja sorja vartalo. + Ken tuon neidon saa, sille hurrataan: + Hurraa, onnellista sulhoa! + +EEVA riistäytyy irti ja juoksee Junkan luo peittäen päänsä hänen +poveensa kuin piiloutuakseen. + +JUNKKA. Rakas, oma lapseni. Hyyrynkyyryläiseni.--Mutta näytähän minulle +silmäsi.--Onko ollut ikävä?--On ollut, sanovat silmäsi. On minullakin. +--Tuossa on muuan lapsuuden tuttujasi. Tervehdipä häntäkin. + +EEVA ja VARJAKKA tervehtivät toisiaan sanaa lausumatta, mutta puhuvin +katsein. + +JUNKKA ja PASANTERI nyökäyttävät toisilleen päätään merkitsevästi. + +KARIHAARA (luotuaan silmäyksen Eevaan ja Varjakkaan, itsekseen, mutta +hyvin ääneen). Vai niin? No, sopiikin! + +JUNKKA. Puhutko sinä, Jooseppi, yksiksesi! + +KARIHAARA. Aivan yksin. Omia ajatuksiani. (Kahdenkeskisesti.) Tuo +nuoriso ensi sunnuntaina kuulutetaan. Ja se sopii. + +JUNKKA. Eeva! Toivon, että tämä vuosi on sinulle yhtä valoisa kuin tämä +sinun syntymäpäiväsi. + +KARIHAARA. Syntymäpäiväkö? Perämies! Nostetaan neiti miehelään! + +KARIHAARA ja VARJAKKA nostavat Eevaa. + +KARIHAARA. Häiksenne tämä vuosi! + +Väkeä kerääntyy pihalle, nuoria ja vanhoja, joukossa KALLE, JUSSI ja +muut pojat. + +PASANTERI (ilmoittaen joukolle). Tänään tavalliseen aikaan pestataan +miehiä merimieshuoneella tavallisilla palkoilla Onni laivaan. + +ENSIMÄINEN MERIMIES. Kuinka paljo siihen miehiä otetaan, kun aina vain +pestataan joka sunnuntai? + +Ivallista naurua. + +TOINEN MERIMIES. Ja pitkin viikkoa keräillään korotetuilla palkoilla. + +SIHVONEN. Ei tule Onneen miehiä, jollemme me Karihaaran kanssa lähde. + +KARIHAARA. Minä en lähde sinun kanssasi, Sihvonen, enää mihinkään +laivaan. + +SIHVONEN. Minkä vuoksi? + +KARIHAARA. Olet vieraan kylän miehiä. Mistä lienet Kettulan pitäjästä. + +PASANTERI. Tänä sunnuntaina pestataan Onneen viimeinen kerta tälle +kesälle. + +ENSIMÄINEN MERIMIES. Elkää hiidessä sitä lystiä lopettako! + +PASANTERI. Kapteeniksi tulee Yrjö Varjakka. + +KARIHAARA. Hurei! Pojat! Potkitaan perämies Varjakka pois joukosta. +(Nostaen meriläisten kanssa Varjakkaa.) Kapteeni Varjakka, hurraa! +Onnen kapteeni, hurraa! + +JUSSI (suu poskia myöten lakerissa). Se Onnen kapteeni on eri hyvä +mies. Minä sain eri paljon lakeria. + +KARIHAARA. Sen näkee sanomattakin, että on saapas saanut rasvaa. Mutta +mikä mies sinä oikeastaan olet? + +JUSSI. Minä olen Suomen jummanni. + +KARIHAARA. Katsokaas, pojat, Suomen jummannia! + +Naurua. + +JUNKKA. Niin, niin. Tuollaisena, isävainajansa sydvästi päässä, minä +näin ensi kerran Onnen nykyisen kapteenin. (Nostaa Jussin korkealle +ilmaan.) Suomen jummanni, hurraa! + +KALLE. Styyry! Nosta lippu Suomen mastoon! + +Leikkilaivan mastoon nousee lippu. + +Joukko laulaa: + + Ja nyt Suomen laivan mastossa + On lippu liehuva, meillä mieli riemuva. + Ja nyt Suomen laivan mastossa + Meitä lippu tervehtii. + Hurraa, me Suomen meripoiat, + Meillä ilo ompi aina + Eikä surut meitä paina. + Hurraa, me Suomen meripoiat. + Meillä luonto raitis ain! + +Esirippu. + + + + +TOINEN NÄYTÖS. + + +Puistikkopiha. Oikealla ravintolarakennuksen pääty kaksine ovineen +korkealle parvekkeelle, jonka keskeltä rappuset pihalle. Molemmin +puolin rappusia puutarhasohva edessä olevine pöytineen. Vasemmalla +aita, jonka takana tiheäkasvuinen metsä. Lähellä aitaa kulmikkopenkki, +sen keskellä pienoinen pöytä. Perällä aita, jonka keskellä on kapea +pyöräportti, molemmin puolin porttia kiikkulautapenkki. Aidan takana +maantie. Taustassa meri. + +Auringonlaskun aika. + +Ravintolarakennuksesta kuuluu tanssisoittoa. + +ANNA ja LETTO istuvat kulmikkopenkillä puhellen läheisesti keskenään. + +NEITSY JANNE ja muutamia muita nuoria merimiehiä tanssii keskipihalla +merimiestanssia. + +Soiton loputtua meriläiset lopettavat tanssinsa hajaantuen mikä +minnekin. Maantielle ilmestyy tanssiväkeä kävelylle. + +HEI LOTTA (lihava nainen, puhuu puhuttavansa yhteen menoon, +välittämättä kuunteleeko kukaan, ja nauraa hohottaa leveästi, tulee +tanssin loppupuolella keräilemään pöydiltä pullot ja lasit vyöliinansa +laajoihin taskuihin ja kainaloihinsa, pysähtyy katselemaan tanssivia ja +tanssin loputtua puhkeaa puhumaan). Täällä pojat tanssivat yksinään. +Onko se lystimpää kuin tuolla salissa tyttöjen kanssa? + +NEITSY JANNE (kuin sivumennen). Hei Lotta, se oli hentuttomain tanssia. +(Menee Leton ja Annan luo) + +HEI LOTTA. Hohhohoh, hentuttomain tanssia, hohhohhoh. Kyllähän se on +maailma muuttunut ja muuttuu. Niinhän kertovat, ettei laivoissa enää +tarvita purjeita. Mutta se kuitenkin on vissi, ettei kaksilahkeiset voi +tulla toimeen yksilahkeisitta ja yksilahkeiset ilman kaksilahkeisia. +Kyllähän tytötkin talvella, kun ei ole meripoikia tanssituttajina, +tanssia helttasevat kipeimpään haluunsa keskenään tahi tuoli +kainalossa, mutta heillä on silmät ummessa ja kuvittelevat tanssivansa +pojan kanssa, hohhohhohhoh. + +ERÄS MERIMIES (parvekkeelta huutaa). Hei Lotta, olutta! + +HEI LOTTA. Minä tulen. Mutta kun te mokomat pystytätte näitä pulloja +ympäri maailman, niin että minun pitää kulkea ympäri kuin kiljuva +jalopeura ja etsiä-- + +TOINEN MERIMIES. Hei Lotta, olutta pojille, tänä päivänä rahalla, +huomenna ilman! + +HEI LOTTA. Kylläpä ne nyt määkivät. (Puhella poristen menee parvekkeen +kautta.) Pistouaisitte minulle edes lasin olutta. Mutta eikös mitä! +Eivät nämä nykyiset merimiehet ole sellaisia poikia kuin ennen olivat. +Entisaikaan merimiehillä oli rahaa ja repäisevä meininki. Ei ole ajat +niin kuin oli ennen-- + +LETTO. Minkä vuoksi sinä, Janne, et tuonut tänne itsellesi paria? + +ANNA. Olisit käynyt pyytämässä sen Hilma Pollarin. + +LETTO. Kuka se on? + +ANNA. Se on se tyttö, jonka Janne on pelastanut tulesta. + +LETTO. Minkälainen tyttö hän on? Minä en tunnekaan. + +ANNA. Sievä tyttö ja varakaskin. + +LETTO. No olisit, Janne, pannut sen rahan rintaasi, mennyt tytön luo ja +kysynyt: Eikö passaisi lähteä parikseni? + +NEITSY JANNE. Pidätkö sinä minua tyhmänä vai puuttuuko sinulta +itseltäsi ihmisen ymmärrys? + +ANNA. Janne ei tahdo komeilla rintarahallaan. + +LETTO. Olipa se rinnassa eilen pestauksessa. + +NEITSY JANNE. Mitäs, jos siellä. Se oli aivan eri asia. + +ANNA. Eilen minä näin Jannella tuon rahan ensi kerran. + +NEITSY JANNE. On se minulla ollut rinnassa yhden kerran ennen. + +LETTO. Olitko silloinkin pyrkimässä merelle? + +NEITSY JANNE. Minä olin silloin vielä alle puolivälin toistakymmentä. + +LETTO. Kenelle sinä sitä silloin näyttelit? + +NEITSY JANNE. Koko kaupungille! + +LETTO. Oho, mutta kannattikin. + +NEITSY JANNE. Oli pakko. + +LETTO. Kukas siihen pakotti? + +NEITSY JANNE. Hengenhätä. Oli ankara talvi. Olimme armon tarpeessa. +Vasu kainalossa ja raha rinnassa kuljin talosta taloon ja lauloin. + +Tanssisalista alkaa kuulua soitto (valssi). + +NEITSY JANNE (laulaa). + + Voi kun on kylmä! Vaatteistani + Jäljellä ei oo kuin riekaleet. + Murheeksi muuttuu maailmani, + Silmistä helmii kyyneleet. + Riemua se toisi, + Jospa joku oisi + Köyhälle raukalle myötämielinen. + + Äiti on sairasvuotehessa, + Pien' veikko kuolee vierellen, + Heidänpä tähden pakkasessa + Kuljen nyt mieroo kierrellen. + Pyytelen mä teitä, + Säälikäätte meitä, + Antakaa armiaasti leipäpalanen. + +LETTO. Sinulle annettiin tietysti kaksikin palasta Pollarilta. + +NEITSY JANNE. Pollarit silloin olivat köyhiä, yhtä köyhiä kuin minunkin +äitini, ja heillä oli tupa lapsia täynnä kuin pääskysen pesä poikasia. +Hilma kulki minun kanssani kaupungilla. Hän odotteli kadulla sen aikaa, +kun minä olin talossa laulamassa. Päivän hämärtyessä meillä aina oli +ruokatavaraa niin paljon kuin kahden jaksoimme kantaa. Ja meillä oli +lysti! + +ANNA. Sen arvaa. + +NEITSY JANNE. Mutta sitten Pollarit saivat perinnön, ostivat maatilan +ja muuttivat maalle. Hilma on nyt juuri äskettäin muuttanut kaupunkiin. +Hän on komesrootilla puotineitsyen opissa. + +LETTO. Hilma ei taida olla sinua enää tuntevinaan? + +NEITSY JANNE. Kyllä hän tuntee. Tänään aamupäivällä kävin komesrootin +puotissa ostamassa kukkaron. Hän lahjoitti minulle tämän. + +LETTO. Silloinpa sinun olisi sopinut pyytää häntä tänne pariksesi. + +NEITSY JANNE. Sitä varten minä sinne oikeastaan menin, mutta en +rohjennut. + +LETTO. Olisinpa minä tiennyt, niin olisin lähtenyt puhemieheksesi. + +NEITSY JANNE. Oli minulla puhemieskin. + +LETTO. Mutta Hilma ei lähtenyt? + +NEITSY JANNE. Ei ehkä ole päässyt toimestaan. + +ANNA. Ehkä hän tulee vielä. + +LETTO. Olisi pitänyt tulla, joka tullakseen. Aurinko on jo laskullaan. + +ANNA. Jopa on aika kulunut pian! Ja huomenillalla, kun lännen ranta +ruskottaa, te olette tuolla merellä näkymättömissä. + +LETTO. Siellä keinumme, allamme vuorina aaltoileva viheriä meri, +päällämme kultainen taivas. + +ANNA. Ja tiesi milloin palajatte. + +LETTO. Palataksemme meidän ensin pitää lähteä. Ja nyt on lähtiäiset. +Mennään, Anna, valssiin. (Ottaa Annaa käsikoukusta.) + +NEITSY JANNE. Te taidatte olla jo kihloissa julki Jumalan ja ihmisten +edessä? Onnea vain, hyvästä sydämestä ja lämpöisestä kädestä. + +LETTO. Palattuamme, Janne, mereltä, saat tanssia meidän häitämme. Mutta +sinullakin pitää silloin olla morsian. Ja miksei olisi? Sillä kun sinä +tulet mereltä, niin pyörii tyttöjä ympärilläsi, että kihisee. (Menee +Annan kanssa parvekkeen kautta.) + +SIHVONEN tulee maantieltä vasemmalta kääntyen puistikkoon. + +NEITSY JANNE. Ettepä saanut Hilmaa lähtemään tänne, vaikka niin +vakuutitte. + +SIHVONEN. Ei lähtenyt. Mutta kyllä siitä rakkaudentaudista aina pääsee. +Meritauti on pahempi. Se on ankaraa ja ilkeää: maha nousee suuhun ja +henki kulkee silmistä. + +NEITSY JANNE. Sekin on kestettävä ja kärsittävä kunnes tottuu. + +SIHVONEN. Jotkut eivät totu koskaan. En minäkään olisi päässyt +mokomasta lääkkeettä. (Ottaa pienen pullon taskustaan.) Tuossa sitä on. + +NEITSY JANNE. Rommia. + +SIHVONEN. Niin sen luulisi, mutta maistahan, onko rommia! + +NEITSY JANNE (ryypättyään). En minä ymmärrä sanoa, mitä se on. + +SIHVONEN. Eri maassa kasvaa rommi ja eri maassa tuo aine. Se on +Itä-Intiasta. Siitä maasta, josta luetaan raamatussakin: Ja katso, +tietäjät tulivat itäiseltä maalta Jerusalemiin. + +NEITSY JANNE. Itä-Intiastako ne olivat? + +SIHVONEN. Itä-Intian pääkaupungista Pompaista. Siellä minäkin kävin +muutaman tietäjän luona. Oli väkeä kaikista maailman kansoista. Ja kun +minun vuoroni tuli, niin se tietäjä sanoi: Sinä olet meritaudilta +raskautettu, seuraa minua. Ja hän vei minut yrttitarhaan, jossa oli +pyhää savua ja mirhamia. Siellä muutaman kasvin lehdestä tippui +nestettä. Maistahan vielä, onko rommia! + +NEITSY JANNE (ryyppää). Hyvän makuista tämä on. + +SIHVONEN. Etkä tunne meritautia ikinä. Mutta se ei olekaan vähällä +maksettu eikä pienillä rahoillakaan. + +NEITSY JANNE. Paljoko tämä maksaa? + +SIHVONEN. Paljoko sinulla on rahaa? + +NEITSY JANNE (katsoen kukkaroonsa). Taitaa olla vielä pari pikku +seteliä. + +SIHVONEN. Näytähän. (Ottaa kukkaron Neitsy Jannelta.) Eipä ole paljo. +Mutta olkoon menneeksi. (Pistää kukkaron taskuunsa.) + +NEITSY JANNE. En minä suostu kauppaan. Tuossa on lääkkeenne takaisin. + +SIHVONEN. Takaisin? Kun olet jo ryyppinyt sen! Pullo on melkein tyhjä. + +NEITSY JANNE. Pitäkää rahat, mutta antakaa kukkaro takaisin. Sehän on +muistokalu. + +SIHVONEN. Silloinpa se joutaa sinulta hyvin, sillä Hilma rakastaa +toista, hihhihhih. + +NEITSY JANNE. Ahaa! Sihvosella on sormus! + +SIHVONEN. Onhan minulla sormus, hihhihhih. + +NEITSY JANNE. Jos minä nipistän Sihvosta niskasta, niin Sihvonen ei +hihitä! + +SIHVONEN. Kyllä Sihvosen niska kestää, sitä on puristellut monen tytön +käsivarsi, hihhihhih. + +NEITSY JANNE. Mutta minä olen seppä! (Kouristaa Sihvosta niskasta.) + +SIHVONEN. Ai ai ai! Elä kourista, hyvä mies. Maailma mustenee +silmissäni. + +NEITSY JANNE (hellittäen). En päässyt vielä siunattuun alkuunkaan. Minä +vielä vähän kopeloin. + +SIHVONEN. Elä, elä kourista enää. Minä annan takaisin rahat ja +kukkaron-- + +NEITSY JANNE. En huoli, pitäkää! Minulla on rahaa ja minä saan +kukkaroita. + +SIHVONEN. Sormus on vain ilman aikojaan kaiken maailman +Väisäs-Amaalialta. + +NEITSY JANNE. Mitä sinä sitten hihität? + +SIHVONEN. Hilma rakastaa jotakin toista. Hihhih. + +NEITSY JANNE. Mutta elä hihitä! Minä en sitä kärsi. + +SIHVONEN. Saanko pistouata Jannelle olutta? + +NEITSY JANNE. Minä saan pistouaamattakin. Ja nyt minä juon! (Menee +parvekkeen kautta.) + +SIHVONEN (yksinään). Herjalla on koura kuin ruuvipihdit. Luulin +silmäini pullistuvan nurmikolle. + +HILMA tulee maantietä vasemmalta ja kääntyy puistikkoon. + +SIHVONEN (itsekseen). Hilma Pollari tulee! Peijakas! (Ottaa sormuksen +sormestaan ja pistää kukkaroon. Käy Hilmaa vastaan.) Hilmakin tuli +tänne. Kuka Hilman on pyytänyt parikseen? + +HILMA. Ei ole pyytänyt kukaan. Minä vain tulin tapaamaan Sihvosta +saadakseni sormuksen, jonka otitte. + +SIHVONEN. Eikö Hilma ymmärrä leikkiä ja niin tavallista leikkiä nuorten +kesken? + +HILMA. Olkoon leikkiä tahi totta, minä tahdon sormuksen heti takaisin. + +SIHVONEN. Saahan Hilma sen. Enhän minä mikään varas ole. + +Tanssisoitto lakkaa. Maantielle ilmestyy väkeä kävelylle. + +ELVIIRA (tullen parvekkeen kautta rientää Hilman luo). Hilma! Minkä +vuoksi nyt vasta tulet? Etkö ole ennemmin päässyt? + +HILMA. Minä tulin vain käymäseltään. + +ELVIIRA. Mitä sinä hulluttelet! (Ottaa Hilman päällysvaatteen tämän +käsivarrelta ja antaa Sihvoselle.) Sihvonen, viekää Hilman päällysvaate +sisälle. + +SIHVONEN menee parvekkeen kautta. + +HILMA. En minä voi jäädä aivan outojen seuraan. + +ELVIIRA. Sinä nyt jäät, ja sillä hyvä. Täällä on niin hauskaa, että et +kadu jääneesi. Kyllä sinä täällä pian tuttuja saat. + +HILMA. En minä muusta välitä, kunhan saan tavata Janne Poikosen. +Minulla on hänelle asiaa. + +ELVIIRA. En ole nähnyt Jannea tanssissa pitkään aikaan. + +HILMA (hätääntyen). Onkohan hän mennyt jo pois? + +ELVIIRA. Ei hän pois ole tietystikään mennyt, vaan on kai tuolla meren +rannalla tai maantiellä kävelemässä jossakin. + +HILMA. Mennään sinne. + +ELVIIRA. Kyllä sinä ehdit hänet tavata. Istutaan täällä ja puhellaan.-- +(Riemastuneena.) Kuulehan, mitä minulle Väisäs-Amaalia povasi: että +minä kohtaan vesien päällä kulkevan nuorukaisen, jonka sydämen minä +valtaan. Eräs toinen on rakkautensa kiinnittänyt samaan nuorukaiseen-- + +HILMA. Ai ai, sepä paha. + +EEVA parin meripojan seurassa on kävelemässä maantiellä kulkien +oikealta vasemmalle. + +ELVIIRA. Tuossa se on juuri se toinen naishenkilö. + +HILMA. Kumpi noista pojista on se nuorukainen? + +ELVIIRA. Ei kumpikaan noista, sillä ei Eeva noista välitä. Mutta minä +en tiedä oikein varmaan, kuka se nuorukainen on. + +HILMA. Herranen aika, miten sinä sitten tiedät, että tuo tyttö on sinun +kilpailijasi? + +ELVIIRA. Amaalia povasi, että se on enemmän kaunismuotoinen +naishenkilö, jota minä olen pitänyt luotettuna ystävänäni. + +HILMA. Elä sinä usko povauksiin. + +ELVIIRA. Sen saa uskoa, minkä Amaalia povaa. Hän lukee korteista kuin +kirjasta. Saat nähdä, että se toteutuu.--Minä vilkkaalla luonnollani +ylitsevoitan nuorukaisen sydämen ja löydän onneni nuorukaisen +rakastavassa sylissä. + +HILMA. Ja sinäkö nyt vain odottelet nähdäksesi, ketä tuo toinen +rakastaa? + +ELVIIRA. Minä luulen, että hän rakastaa Varjakkaa. Tapasin hänet toissa +päivänä itkemästä Varjakan kuvan edessä. + +HILMA (nauraen). Mutta minä sanon sinulle, että kapteeni Varjakan +teiltä kummaltakin ylitsevoittaa meidän Eliise mamselli. Hän on +juurjulmasti rakastunut kapteeni Varjakkaan. Niin että Amaalia on +povannut väärin, jos Varjakkaa toivot. + +ELVIIRA. Sitten se nuorukainen on Karihaaran Jooseppi. Minusta on +näyttänytkin, että Eeva häntä rakastaa, vaikka hän minulle vakuutti +muka, että minä saan ottaa Karihaaran. Mutta se on sellainen se Eeva, +että ei kukaan tiedä, ketä hän rakastaa. + +HILMA. Eevako? Ei suinkaan se vain ole Eeva Ruskoranta? + +ELVIIRA. Juuri Eeva Ruskoranta. + +HILMA. Tuoko se oli, joka äsken tuolla meni? Voi, mennään mekin +maantielle kävelemään, että saan nähdä hänet lähempää. Komesrootin +rouva sanoi, että Eeva Ruskoranta on »hövä ja ihanas ku yks enguli +taiffas päält». Minä olen utelias näkemään hänet oikein. (Vie Elviiran +mukanaan mennen maantielle.) + +SIHVONEN tulee parvekkeen kautta ja menee Elviiran ja Hilman seuraan. + +ANNA ja KARIHAARA tulevat parvekkeen kautta mennen istumaan +kulmikkopenkkiin. + +ANNA. Mitenkäs ne ovat sinun asiasi, Jooseppi? + +KARIHAARA. Terveys hyvä ja rakkaus ennallaan. + +ANNA. Vai ennallaan rakkaus? Siis lähdet kotimaastasi sydän tyhjänä. + +KARIHAARA. Täynnä kauniita muistoja: Saiman siniset silmät, Marin +punaiset posket ja Ellin hopeanheleä ääni. + +ANNA. Mutta jokaisella on joku vika? + +KARIHAARA. Niin on. + +ANNA. Entäs sillä tytöllä, joka on parinasi? Sinä jätit hänet +mainitsematta. + +KARIHAARA. Hänellä on muuan hyvin paha vika. + +ANNA. Kas niin, aina sama virsi. + +EEVA (joka on jättänyt seuransa, tulee Annan ja Karihaaran luo). +Karihaara, tänne on tullut uusi neitokainen. Menkää tutkimaan. Minusta +näyttää, että hänessä on sekä »tykövetoa» että »kiinnipitoa». + +KARIHAARA. Tuoko tuolla Elviiran kanssa? Hilma Pollari. Tulesta +pelastettu. Hänellä on sama vika kuin neitsy Eevalla. + +EEVA. Onpa hauska kuulla. + +KARIHAARA. Se vika, että on toisen oma. + +ANNA. Voi, sano, Jooseppi, kenen Eeva on! + +EEVA. Karihaara tarkoittaa sitä kapteenia. + +KARIHAARA. Niin. + +ANNA. Mitä kapteenia? + +EEVA. Etkö sinä, Anna, eilistä muista? Kapteeni Ramberghan sai luvan +tulla tänne minua kosimaan. Mutta minua peloittaa, ettei hänen +rakkautensa ole kestänyt tätä kovaa koetusta, jonka hänelle panitte, +Karihaara. + +KARIHAARA. Ette te minua eksytä. Kyllä minä tiedän aivan tarkalleen. + +EEVA. Mitä ja kuinka ja koska te olette saanut tietää? + +KARIHAARA. Minun silmäni on yhtä tarkka huomaamaan rakkauden asiat kuin +kompassineula raudan. Minä näin, kun te vaihdoitte silmäyksiä. + +ANNA. Aha, jopa joutui Eevakin kiinni. + +EEVA. Ei vielä lähimaillekaan. + +KARIHAARA. Minä tunnen tuon pikkuliinan, joka on teillä kädessänne. +Minä olin mukana, kun hän tuollaisia osti. Olette saanut ne häneltä +tuliaisia. + +EEVA. En ole saanut tätä keneltäkään. + +KARIHAARA. No, saanko mainita nimen? + +EEVA. Kysyy vielä! Eikö se ole kunniallinen nimi? + +KARIHAARA. Suurimmalla kunnioituksella nostan lakkiani Onnen uuden +kapteenin tulevalle rouvalle. + +ANNA. Varjakka. + +EEVA. Mutta hyvät ystävät! Minun kapteenini ei saa olla mikään +turkkilainen! + +ANNA. Varjakkako turkkilainen? Elä toki! + +EEVA. Ei suinkaan hän muuten voi ottaa rouvakseen kaikkia niitä, joita +Karihaara hänelle toimittaa ja on toimittanut. + +KARIHAARA. Ketä kaikkia minä olen hänelle toimittanut? + +EEVA. Hevoskuormallisen rootien ja raatien tyttäriä ja ensimäisenä +komesrootin Eliise mamsellia. Pasanterin pihalla eilen. Anna ei ollut +kuulemassa, mutta muistatte kai itse. + +KARIHAARA. Mitenkäs se olikaan? Eikö neitsy Eeva silloin ollut kaukana +kedolla kukkasia poimimassa? + +EEVA. Mitä se tähän kuuluu? + +KARIHAARA. Sitä, että teille joku on kertonut minun puheeni, ja kukas +muu kuin kapteeni Varjakka, jonka kanssa olette päättäneet, +että parasta on kapteeni Varjakan pysyä kristinuskossa ja +lapsuudenrakkaudessaan. + +EEVA. Emme ole sanaa vaihtaneet kahdeksaan vuoteen. Sillä sen jälkeen, +kun kapteeni Varjakka eilen Pasanterin pihalta lähti, emme ole +toisiamme nähneet. + +KARIHAARA. Sitten minä olen tietämättäni tehnyt paljon pahaa, +puhuessani rootien ja raatien tyttäristä teidän kuultenne! + +EEVA. Ja äsken sanoitte, että minä olin kedolla. + +KARIHAARA. Ette ollut vielä silloin, vaan jossakin kuulosalla. Sillä +nyt vasta minä oikein ymmärrän katseenne, jonka loitte kapteeni +Varjakkaan tavatessanne. + +EEVA. Minkähänlainen se oli? + +KARIHAARA. Se oli ensin sellainen, että katseenne alainen mahtoi +väristä kiireestä kantapäähän, mutta sitten niin ylpeä, että varmaan +hän tunsi olevansa yksi kaikkein pienimpiä.--Ja nyt minun tunnollani on +se vaiva, että olen kahden sielun erottaja. + +EEVA. Päästän teidät synnintunnosta. + +KARIHAARA. Ei se ole sillä hyvä, että te päästätte. Meidän on +lähdettävä kaupunkiin. Minun ainakin. + +EEVA. Istukaa kaikessa rauhassa. + +KARIHAARA (katsoen Eevaa kysyvästi). Istutteko te kaikessa rauhassa? + +EEVA. Eikö teidän tarkka silmänne näe? + +KARIHAARA (kuin edellä). Te odotatte kapteeni Varjakkaa tänne?--Mutta +minkä vuoksi hän ei ole jo tullut? + +ELVIIRA ja HILMA ovat tulleet maantieltä puistikkoon. HILMA menee +istumaan parvekkeen luo perimäiselle sohvalle. ELVIIRA poikkeaa +kiireellä Annan luo. + +ELVIIRA. Varjakka ja komesrootin Eliise mamselli ovat kihloissa! + +ANNA. Mistä sinulla, Elviira, nyt se tieto on? + +ELVIIRA. Hilma Pollari kertoi. + +KARIHAARA. Mitä hän kertoi? + +ELVIIRA. Eilen kalaaseista tultuaan Eliise oli mammalleen sanonut, että +hän tahtoo Varjakan miehekseen, ja mamma oli sanonut: Ota vain. + +ANNA. Eiväthän he vielä sillä ole kihloissa. + +ELVIIRA. Ja kun Varjakka oli tänä päivänä ollut käymässä komesrootin +luona ja yrittänyt lähtemään, niin Eliise oli ryöstänyt Varjakalta +hatun ja juossut puutarhaan. + +KARIHAARA. Joko he silloin olivat kihloissa? + +ELVIIRA. Jos he olisivat olleet kihloissa, niin eihän Eliisen olisi +tarvinnut Varjakalta hattua ryöstää saadakseen hänet puutarhaan. + +KARIHAARA. Mitä varten hän Varjakkaa sinne puutarhaan? + +EEVA (nauraen). Johan te, Karihaara-- + +ELVIIRA. No, jo sinä, Jooseppi kulta, olet typerä! + +ANNA. No, entä sitten, Elviira? + +ELVIIRA. Sitten Varjakka oli ollut komesrootilla päivällisellä. Ja kun +päivällinen oli syöty, niin vaunut oli odottamassa portaitten edessä. +Olivat käyneet ajelemassa komesrootin huvimajalla, komesrootin rouva, +Eliise mamselli ja Varjakka. + +EEVA. Jos ei tuollaisessa höykässä mies joudu kihloihin, niin pitää +olla kuuro ja sokea. + +KARIHAARA. Joutuu, joutuu, jos on kuuro ja sokea ja heikkopäinen.-- +Kapteeni Varjakka tulee tänne, kun saa varastetuksi oman hattunsa. + +LETTO (tulee parvekkeen kautta). Sinä Jooseppi, olet luotettava +profeetta! + +KARIHAARA. Erehtymätön! + +LETTO. Se on kai jo toteutunut, mitä eilen ennustit. Varjakka nyt voi +sanoa: Minä olen tässä laivassa kapteeni ja isäntä. + +KARIHAARA. Ei sentään vielä. + +LETTO. Jospa ei aivan nyt vielä, mutta kun palattuaan Onnella viettää +häänsä Eliisen kanssa. + +KARIHAARA. Sitten kyllä! (Menee Hilma Pollarin luo.) + +LETTO. Eikä ole kauan siihen, kun Varjakka on monen laivan isäntä ja +konsuli ja viimeksi komesrooti. + +SIHVONEN (on Hilman ja Elviiran seurasta jäänyt maantielle puhelemaan +merimiesten kanssa ja, näitten kiihtyneinä lähtiessä oikealle, poikkeaa +puistikkoon tullen Leton luo). Letto. Saatte Varjakan sijaan toisen +miehen kapteeniksenne Onneen. + +LETTO. Se onkin sillä tavoin, Sihvonen, ettei tule sitä kapteenia, joka +nyt syrjäyttäisi Varjakan komesrootin laivasta. + +SIHVONEN. Eipä vainenkaan. Mutta Varjakalle, komesrootin tulevalle +vävypojalle, annetaan komeampi laiva, Patria. + +LETTO. Ja meillekö kapteeniksi Onnen herra! + +SIHVONEN. Niin. Lykkyä reissuun! Hihhihhih. + +ANNA. Mutta sehän on kauheaa! + +EEVA. Turhaa te säikytte! + +ELVIIRA. Turhaa sinä, Eeva, toivot, jos toivot Varjakkaa. + +LETTO. Me emme lähde Onnen herran kanssa merelle! Ennen vaikka linnaan. + +SIHVONEN. Parempi sielläkin. Mutta minä tiedän konstin ja hyvän +konstin. Hihhih. + +EEVA. Jonkun konnanteon!--Lähtekää nyt täältä muille markkinoille ja +heti, muuten käsken Karihaaran antaa teille kyytiä! + +ELVIIRA. Sihvosella on täällä yhtä hyvä oikeus olla kuin kenellä muulla +tahansa. + +EEVA. Mutta ei kukaan kaipaa, jos tuo mies lähteekin. + +SIHVONEN. Tulisi ikävä minun parilleni, hihhih, neitsy Hilma +Pollarille, hihhihhih. + +NEITSY JANNE (sadetakki käsivarrella on tullut parvekkeen kautta +pihalle päihtyneenä ja kuin huomaamatta ketään, havahtuu äkkiä). +Sihvonen! + +SIHVONEN (tyrmistyy, sitten rientää Neitsy Jannen luo). Hilma on +täällä, ja hän rakastaa Karihaaraa. He istuvat tuolla. + +NEITSY JANNE. Vai niin? Kukkaro tänne. + +SIHVONEN. Se on tainnut pudota. + +NEITSY JANNE. Heti! + +SIHVONEN (hätääntyneenä antaa kukkaron). Kourista Karihaaraa! Hihhihi-- + +NEITSY JANNE. Minä en kärsi hihitystäsi! Nyt jalat allesi! + +SIHVONEN luikahtaa juoksuun perälle, hyppää yli aidan ja katoaa +vasempaan. + +NEITSY JANNE (katsoen Sihvosen jälkeen). Huis sika metsään-- + +EEVA. Hurraa, Janne! + +KARIHAARA. Hurraa, jummanni Poikonen! + +NEITSY JANNE (menee Karihaaran ja Hilman luo). Matruusi Karihaara, +antakaa anteeksi, että puhuttelen tätä teidän neitoanne. (Antaa +kukkaron Hilmalle.) Hilma Pollari. Janne Poikonen ei tarvitse almuja +eikä armolahjoja! (Siirtyen loitommaksi laulaa:) + + Taas kun tullaan kotimaamme rantahan, + Siellä neitokaisia on kuin keijukaisia, + Taas kun tullaan kotimaamme rantahan, + Neidot kilvan kaulaan käy. + Hurraa, me Suomen meripoiat, + Meillä ilo ompi aina, eikä surut meitä paina. + Hurraa, me Suomen meripoiat, + Meillä luonto raitis ain! + +(Menee perälle kääntyen portista vasemmalle.) + +HILMA rupeaa itkemään. + +KARIHAARA. Elkää itkekö. Ei mitään hätää. Tämä väärinkäsitys saadaan +helposti korjatuksi. + +HILMA. Minulla on hätä siitä, etten nyt saa sormusta, jonka Sihvonen +minulta on anastanut. Se on Jannelle muistosormus isävainajalta. + +KARIHAARA. Vai niin. Mutta kyllä se saadaan. Minä lähden toveriksenne +Sihvosen luo. + +HILMA. En tiedä, miten teitä palkitsen. + +KARIHAARA. Siten, että pyyhitte kyyneleenne. Lähdemme hakemaan +päällysvaatteenne. (Menevät parvekkeen kautta.) + +Sisältä kuuluu ankaraa melua. + +ANNA. Mikä se on tuo melu tuolla salissa? + +LETTO. Mitäpä se olisi tavallista kummempaa? + +ANNA. Ei tuo ole tavallista! + +EEVA. Sihvosen virittämä nuotio Onnen kapteenin vaihdosta alkaa viritä. + +LETTO rientää parvekkeen kautta. + +ANNA. Voi, hyvä Jumala, mihin onnettomuuteen noitten miesparkain piti +joutua. Oskari ei olisi lähtenyt Onneen, mutta Varjakka oli +kehoittamalla kehoittanut ottamaan pestin. + +ELVIIRA. Kaikki olivat pelänneet, että Onnen pestauksessa Varjakan +nimellä on vain viekkaus takana, mutta olivat luottaneet sitten siihen, +kun Varjakka oli heitä pyytänyt lähtemään. + +EEVA. Silloinpa ei myöskään Varjakka voi vähällä kummalla jättää +miehiään tietämäänsä hätään ja vaaraan. + +ELVIIRA. Sinäkö et usko, että he ovat kihloissa? + +EEVA. Mutta jos ovatkin kihloissa, niin eihän se mitenkään estä +Varjakkaa lähtemästä Onnella. + +ELVIIRA. Mutta Eliise tahtoo heti naimisiin! Kolmen viikon päästä +pidetään komeat häät, ja he lähtevät yhdessä Patrialla. + +ANNA. Kertoiko Hilma Pollari niin? + +ELVIIRA. Sanasta sanaan. Ja Sihvonenkin oli silloin kuulemassa. + +ANNA. Sitten ei ole mitään epäilemistä. Onnen herra lähtee Onnella. +(Rupeaa itkemään.) + +EEVA. Säästä, Anna, itkusi ja odota kunnes Karihaara ottaa selon Hilma +Pollarin puheista. (Menee perälle kiikkulaudalle istumaan) + +Alkaa kuulua tanssisoittoa. + +ANNA. Mutta nehän jo rauhoittuivat tuolla sisällä, koska rupeavat +tanssimaan. Mitähän ne ovat päättäneet? (Menee Elviiran kanssa +parvekkeen kautta.) + +NEITSY JANNE (tulee maantietä vasemmalta puistikkoon, pysähtyy +katsomaan parvekkeelle päin). Voi sentään, kun ajatukset lentää, eikä +niitä voi estää, ne lähtee sydämestä... + +ONNEN HERRA (tulee maantietä vasemmalta, pysähtyy aidan taakse, +huutaen). Hei, siellä! + +NEITSY JANNE (kääntyen). Jees. Haudujuduu, mister Ramberg. + +ONNEN HERRA. Oletko sinä Onnen miehiä? + +NEITSY JANNE. Jees. + +ONNEN HERRA. Tunnetko sinä neitsy Eeva Ruskorannan? + +NEITSY JANNE. O jees. + +ONNEN HERRA. Käy käskemässä hänet tänne. Sano terveisiä kapteeni +Rambergilta. + +EEVA (nousee ja tulee esiin). Minä olen täällä. + +NEITSY JANNE. Oolrait! (Menee parvekkeen luo, istuutuen perimäiselle +sohvalle lynkäpäisilleen pöytää vasten.) + +ONNEN HERRA (tulee puistikkoon). Eeva varmaan on kauan minua odottanut? + +EEVA. En osannut odottaa, minä olen aivan hämmästynyt. + +ONNEN HERRA. Eikö Eeva ole täällä tanssiaisissa sen muutaman matruusin +kanssa? + +EEVA. Olen. + +ONNEN HERRA. Sehän merkitsi, että hän ei saa kosia Eevaa, vaan minä. + +EEVA. Mutta minusta ei ole kapteenin rouvaksi. + +ONNEN HERRA. Minä rupeankin kauppiaaksi. + +EEVA. Kauppiaaksi? Ettekö lähde Onnella merelle? + +ONNEN HERRA. En-- + +EEVA (riemastuen). Jumalalle kiitos! (Kuin itsekseen.) En tahtonut enää +jaksaa uskoa. (Onnen herralle.) Kiitoksia, kapteeni, että tulitte. Te +tulitte kuin enkeli taivaasta. Minä olen pakahtua ilosta. + +ONNEN HERRA. Mitä Eeva siitä tykkää, jos Eevasta tulee komersrodinna? + +EEVA. En minä rupea komersrodinnaksi! En millään ehdolla. Minä en +sellaisesta tykkää. En vähääkään. Hyi! + +ONNEN HERRA. Mikä olisi Eevasta kaikkein mieluisinta? + +EEVA. Pieni talo, hyvin hyvin pieni, siinä lehmä, lammas, porsas ja +korea kukko! + +ONNEN HERRA. Aivan niin kuin minä. Sellaisesta minäkin tykkään. Sehän +on kaunista kuin saduissa. + +EEVA. Mutta mitäs kapteenin mamma siitä sanoisi? + +ONNEN HERRA. Mamma sanoi, että minä tulen Eevan kanssa hyvin +onnelliseksi, sillä Eeva on harvinainen tyttö ja saanut hyvän +kasvatuksen. Mamma on tänään käynyt Eevasta puhelemassa Rajalinskan +kanssa. + +EEVA. Ohhohhoh! + +ONNEN HERRA. Mikä Eevan tuli? + +EEVA. Hieman lämmin. + +ONNEN HERRA. Eeva on hyvä ja lähtee nyt tuonne meidän huvimajalle. Se +on tässä aivan lähellä. Saanko tarjota käsivarteni? + +EEVA. Mutta jos lähtisin täältä ennen kuin se muuan matruusi, niin se +merkitsisi, että hän saa kosia. + +ONNEN HERRA. Se on totta. Minä en tullut sitä ajatelleeksi. Ja hän on +sivistymätön ja väkivaltainen ja tyhmä mies. Ei ole kumma, jos Eeva +häntä pelkää, sillä minäkin häntä pelkään. Mutta farbruur Junkka +kertoi, että muutamalla Onnen jungmannilla on hirveän vankat kourat. + +EEVA. Niin on. Hirveän vankat. Hän istuu tuolla. + +ONNEN HERRA. Mikä hänen nimensä on? + +EEVA. Janne. + +ONNEN HERRA. Minä lähden nyt huvimajalle. Minä saan viedä Eevalta +terveisiä mammalle ja Eliiselle. He tulivat minun kanssani vaunuilla +ottamaan Eevaa vastaan. + +EEVA. Herranen aika! Mutta minunhan pitää ensin kysyä kapteeni +Junkalta, joka on minun kummini ja holhoojani. Minä en voi tehdä mitään +hänen tietämättään ja vastoin hänen tahtoaan. + +ONNEN HERRA. Farbruur Junkalle on jo puhuttu. Mamma itse on puhunut. Ja +mamma on päättänyt, että huomenillalla pidetään kihlajaiset täällä +huvimajalla. + +EEVA. Huhhuh! + +ONNEN HERRA. Niinkö lämmin? + +EEVA. Kuuma, hirveän kuuma. Menkää nyt, kapteeni. Voi tulla se muuan +matruusi. + +ONNEN HERRA (menee Neitsy Jannen luo). Janne. + +NEITSY JANNE. Huot nau? + +ONNEN HERRA puhelee hiljaa Neitsy Jannelle. + +EEVA (yksinään). Herra jesta! Se palkkaa Jannen! + +NEITSY JANNE. Jees. (Lähtee Onnen herran mukaan.) + +ONNEN HERRA. Hyvästi, Eeva, vähäksi aikaa. (Menee maantielle ja +vasempaan.) + +EEVA. Siinä nyt oli seuraus minun sunnuntaillisesta friiailustani! Oli +toki onni, ettei setä ole huvimajalla. (Levottomana.) Voi, kun tulisi +Yrjö! Minkä vuoksi hän ei tule jo? + +HILMA ja KARIHAARA tulevat parvekkeen kautta, edellinen kulkien +hiljalleen ja odottelevana maantielle, jälkimäinen jääden puhelemaan +Eevan kanssa. + +KARIHAARA. Asia on selvä. Kapteeni Varjakalla ei ole välttämätöntä +kiirettä teitä nyt tapaamaan, sillä hänet siirretään kapteeniksi +Patriaan, joka lähtee vasta kuukauden perästä. + +EEVA. Ettepä olekaan erehtymätön profeetta! Kapteeni Varjakka lähtee +huomenna Onnella. + +KARIHAARA katsoo kysyvästi Eevaan. + +EEVA. Katsotte kuin ette käsittäisi puhettani! + +KARIHAARA. En käsitäkään. Te sanoitte sillä äänellä kuin olisitte +saanut jostakin varmat tiedot, mutta kuitenkin olette iloinen. + +EEVA. Minkä vuoksi en voisi olla iloinen? + +KARIHAARA. Kapteeni Varjakkaa ei päästetä lähtemään Onnella muussa +tapauksessa kuin että hän on kihloissa Eliise mamsellin kanssa, jolloin +Eliise lähtee mukaan. + +EEVA. Niinkö? (Äänettömyyden jälkeen) Onnen herra kävi täällä aivan +äsken, häneltä minä sain tietoni. + +KARIHAARA (hämmästyen). Sanoiko Onnen herra, että kapteeni Varjakka +lähtee Onnella? + +EEVA. Ei, mutta Onnen herra ei lähde. + +KARIHAARA. Sehän on aivan eri asia. Ja sehän olisi pitänyt teille olla +selvä asia Onnen herran sanomattakin. Minä uskalsin tuolla salissa +panna pääni pantiksi, ettei Onnen herra nyt lähde. Onneen tulee joku +muu kapteeniksi. + +EEVA. Niin tosiaan, onhan niitä muitakin. + +KARIHAARA. Joudamme siis täältä pois. + +EEVA. En minä lähde maantietä. + +KARIHAARA. Hilma Pollarilla on hevonen komesrootin huvimajalla, saamme +ajaa kääseillä. + +EEVA (nauraen). Mutta siellä minut istutettaisiin vaunuihin. Minä menen +oikotietä. + +Salista, jossa vähän aikaa sitten on lakannut soitto kuin kesken, +kuuluu hurraahuuto. + +KARIHAARA (viitaten parvekkeelle päin). Kuulkaa! + +EEVA. Mitä se on? + +KARIHAARA. Hurraa, me nuoret meripoiat! (Pyörähyttää Eevaa kohona +ympäri.)--Nyt teille tuli juhannus! Siellä on kapteeni Varjakka.-- +Hyvästi. Kiitoksia lyhyestä, mutta hauskasta tuttavuudesta, +hauskimmasta mitä minulla koskaan on ollut. Elkää tekään minua pahalla +muistelko. + +EEVA. Kiitoksia miellyttävästä seurastanne. Toivoisin sydämestäni, että +löytäisitte neitokaisen, jossa ei ole vikaa. + +KARIHAARA. Hyvä Jumala on pannut minun konttiini vanhanpojan eväät.-- +Hyvästi. (Rientää perälle kääntyen portista vasempaan. Maantiellä +huiskuttaa hattuaan Eevalle.) Hyvästi. Hyvästi. + +EEVA (huiskuttaen pikkuliinaansa). Onnea matkalle. + +KARIHAARA. Tervetuloa jälestäpäin--Patrialla! (Menee edelleen.) + +Salista alkaa kuulua tanssisoittoa. + +VARJAKKA (sadetakki käsivarrella tulee parvekkeen kautta puistikkoon, +viskaa sadetakkinsa etumaisen sohvan selkämykselle ja käy Eevan luo). +Hyvää iltaa, Eeva. + +EEVA. Sinähän tulet kuin pilvistä pudoten. Et ainakaan tavallista tietä +ole tullut, koska ei ole sinua näkynyt tulevaksi. (Istuutuu.) + +VARJAKKA. Vesiteitä olen tullut. (Istuutuu. Äänettömyys.) Siitä on +herran vuosia, kun me olemme puhelleet. + +EEVA (äänettömyyden jälkeen). Minusta tuntuu siltä, kuin emme koskaan +olisi puhelleetkaan. + +VARJAKKA (äänettömyyden jälkeen). Niin minustakin. + +Hetkisen aikaa katselevat toisiaan avonaisesti ruveten kumpikin +hymyilemään. Lopuksi Eeva purskahtaa iloiseen nauruun. + +VARJAKKA. Jumalan kiitos, että kuulin nauruasi! Kyllä me sittenkin +olemme vanhoja tuttuja, olemme entisiä! + +EEVA. Ja minä nauran juuri sille, kun kuvittelin meitä entisinä, +sellaisina kuin olimme silloin, kun sinä merille lähdit: minä +tytönvilli, hurnakko, sinä pojanhuitukka, Ryysy-Saaran kapteeni. + +VARJAKKA (nauraa). Ryysy-Saaran kapteeni. Tosiaan. Kapteeni oli +tietysti samaa maata kuin hänen laivansakin: paikattu venerähjä, jossa +oli säkkikuluista tehdyt purjeet. Sopivan nimen pojat sille +keksivätkin. Mutta sillä oli sinun antamasi kaunis nimi: Paul ja +Virginea. Ja vene oli minun ylpeyteni, sillä se oli minun omani ja +ainoa omaisuuteni. Minä sitä kunnioitin ja rakastin kuin elävää +olentoa. + +EEVA. Ja minusta tuntui, että se jäi sinua ikävöimään rannalla maalle +vedettynä. Kun Pasanteri sen pilkkoi polttopuiksi, niin minä itkin ja +olin niin vihassa, etten käynyt Pasanterilla kertaakaan koko talvena. + +VARJAKKA. Minä olen usein kauhistuksella muistellut uhkarohkeuttamme. +Muistatko vielä viimeistä retkeämme? Sillä kertaa sinä itkit, tosin +vasta kotia tultuamme. + +EEVA. En minä itkenyt pelkoani, vaan suutuksissani. Mehän olimme +lähteneet sinne merensaareen evästettyinä kokopäiväiselle matkalle, +leikkimään haaksirikkoutuneita. Muistatko? + +VARJAKKA. Sitäpä en muista. + +EEVA. Et muista? Ethän sinä sitten, Yrjö kulta, ole meidän retkellämme +ollutkaan! Joka oli niin hauskaa ja jännittävää. Leikki oli hyvää +vauhtia menossa, minä puuhaan havumajan edustalla ruuan laitossa, kun +sinä palaat saaren rannikolta tarkastusmatkalta juosten minkä voit ja +jo kaukaa huudat: Joutuin veneeseen ja kiireellä kotia, on tulossa +kauhea ukonilma! + +VARJAKKA. Jouduimme toki kotia parahiksi siihen, kun rajuin puuska +kulki yli. Ihan luultiin maailman lopun tulevan. + +EEVA. Mutta minä kotona kuvittelin, miten hauskaa ja jännittävää olisi +ollut siellä saaressa haaksirikkoisina ukkosilmassa ja myrskyssä. Itkin +ettei oltu jääty sinne. Olin sinulle suutuksissani kauan. + +VARJAKKA. Vai niin? En minä huomannut. + +EEVA. Et huomannut, vaikka minä en ollut suostuvainen lähtemään uudelle +retkelle, jota esitit. + +VARJAKKA. Minä luulin, että et enää halua. + +EEVA. Se oli suuri erehdys. Minä jo varustin eväät ja keitin +siirappinekutkin. Mutta sinä et esittänyt toista kertaa--tyhmeliini. + +VARJAKKA. Mutta mistä sinä olit minulle suutuksissasi silloin, kun minä +merelle lähdin? + +EEVA. En minä silloin ollut suutuksissani. + +VARJAKKA. Pasanterin Lettu suri, että olit ruvennut häntä halveksimaan. + +EEVA. Mistä Paul ja Virginean rohkea ja reipas kapteeni oli sellaista +päähänsä saanut? + +VARJAKKA. Minä olin lähtöpäivästä odottanut juhlapäivää, kun olin +jummanni uuden uudessa puvussa. Mutta jummanni ei saanut sinulle +näyttäytyä vilahdukseltakaan. Ei saanut hyvästiäkään sanoa. Niin +kylmillä eväillä piti lähteä matkalle suureen maailmaan. + +EEVA (hetkisen äänettömyyden perästä naurahtaa). Kyllä minä kävin +rannassa laivanpaatin kaappiin panemassa eväsmytyn. + +VARJAKKA. Sinultako se oli? Kiitoksia. + +EEVA. Ei kestä kiittää kahdeksan vuoden vanhoista asioista. + +VARJAKKA. Ja kiitoksia kirjeistä, joita olen saanut tämän viime matkani +aikana. Tuntui omituiselta lukea niitä niin pitkän eromme jälkeen. +Kuvittelin, minkälainen on oleva kohtauksemme. + +EEVA. Ja katso, se ei sellainen ollut. + +VARJAKKA. Ei sinnepäinkään. Yllätyksiä toinen toisensa perästä. + +NEITSY JANNE tulee hiljalleen maantietä vasemmalta kääntyen +puistikkoon. + +EEVA (huomaten Neitsy Jannen). Herranen aika! + +VARJAKKA. Mikä nyt? + +EEVA. Olen unohtunut tähän! (Nousee.) + +VARJAKKA (nousee). Olen sinua estänyt menemästä tanssimaan. + +EEVA. Minä olen tämän päivän osalle kyllin tanssinut. (Nojaten +kädellään Varjakan olkaan näyttää kenkänsä pohjaa.) + +VARJAKKA. Kengänpohja puhki, ai ai. + +EEVA. Se merkitsee pikaisia häitä. Mutta jos tanssii puhki toisenkin +kengän, niin ei saa tanssia omissa häissään. Minun siis pitää lähteä +pois, etten joudu vanhaksipiiaksi. + +VARJAKKA. Mitä tietä te menette? + +EEVA. Minä menen yksin. + +VARJAKKA. Yksin? + +EEVA. Niin. Ja otan tästä kurssin: iistsautiist. + +VARJAKKA. Iistsautiist, se on suoraan kaupungin kirkkoa kohti.--Ahaa, +sinä aiot Rantalan kautta.--Mutta minulla on purjepaatti. + +EEVA (riemastuen). Onko sinulla purjepaatti? + +VARJAKKA. Olen Onnen purjepaatilla. + +EEVA (hilliten hämmästystään). Onnen purjepaatilla? + +VARJAKKA. Purjehdimme huviksemme ja käymme Onnessa. Minä olen siellä jo +järjestänyt kotini. + +EEVA (peitellyn kylmästi). Vai niin. + +VARJAKKA. Lähdemmekö heti? + +EEVA. Kiitoksia, mutta minä menen omaa tietäni. + +VARJAKKA. Luulin, että olet yhtä innostunut purjehtimaan kuin ennenkin. + +EEVA. En tällä kertaa. + +VARJAKKA (ihmetellen). Et tällä kertaa? + +NEITSY JANNE (saapuu paikalle). Herra kapteeni. Se tuo Onnen herra--ei +kuin tuota kapteeni Ramberg käski sanoa, että kapteeni Varjakka olisi +hyvä ja tulisi heti käymään tuolla huvimajalla, on tärkeä asia koskeva +laivaa. + +VARJAKKA. Hyvä on. + +NEITSY JANNE. Hän sanoi, että heti. (Yrittää lähtemään.) + +EEVA (ojentaa kätensä Varjakalle). Hyvästi. + +VARJAKKA. Minä tulen pian takaisin. + +EEVA. Minä lähden heti. + +VARJAKKA. Suvaitsetko, että tulen huomenna aamupäivällä luoksesi +jäähyväisille. + +EEVA. Minun pitää matkustaa maalle jo tänä iltana. Hyvästi. + +VARJAKKA. Vai niin. Ja mikä on taas tuo sinun katseesi. Sinä katsot +kuin minä olisin vain jossakin syrjässä ja aivan matalalla. + +NEITSY JANNE (kääntyen takaisin). Neitsy Eeva. Mikä on sen muutaman +matruusin nimi, jota minun käskettiin passata päälle? + +EEVA. Hän on jo mennyt. + +NEITSY JANNE nyökäyttää päätään, kääntyy ja menee parvekkeen kautta. + +VARJAKKA. Minä olen siis sinua viivyttänyt. Tässä on sinun +pikkuliinasi, jonka tapasin taskustani vaihdettuna omaani. Se oli kai +hetkellistä ajattelemattomuutta, jota nyt kadut. + +EEVA. Mistä sinä päätät, että se on minun? + +VARJAKKA. Tässä on sinun nimesi. + +EEVA (hämmästyen). Ei suinkaan. (Hämillään.) Sepä hassu erehdys! +(Naurahtaa.) Yhdessä ainoassa pikkuliinassani on nimimerkki! + +VARJAKKA (kuin mietittyään silmänräpäyksen). Minä pöllö! (Viskaa +pikkuliinan vihaisesti maahan.) + +EEVA. Mitä tuo merkitsee? (Ottaa pikkuliinan maasta.) + +VARJAKKA. Tuo nimimerkkihän sopii monen muun nimelle, mutta en ole +tullut sitä ajatelleeksi. Olen ollut hölmö! Kauniiden kuvittelujeni +tyhmä narri. (Ottaa Eevalta pikkuliinan ja viskaa aidan yli, luoden +katseensa Eevaan.) Sinä katsot minua jonkunlaisella säälillä. Mutta elä +sillä vaivaa sydäntäsi. Se on hukkaan heitettyä hyvyyttä, sillä sitä en +tarvitse. Olen varsin tyytyväinen saatuun opetukseen. Olen ollut +herkkäuskoinen kuin lapsi, mutta nyt minulle on puhjennut +viisaudenhammas. Ja siitä olen iloinen! + +EEVA (ihastuksella ja lähentyvästi). Yrjö-- + +VARJAKKA. Sinä Eeva vaihdat katseitasi kuin värillinen majakka +valojaan. Mutta leiki muitten kanssa, jos se sinua huvittaa, minun +kanssani et leiki. Turhaan sinä minulle tuhlaat silmäisi säihkyä. + +EEVA (kuin tuskaisen iskun saatuaan). Voi, Yrjö! (Yrittää purskahtamaan +itkuun, mutta saa pidätetyksi ja rientää parvekkeen portaille, +huiskuttaen kättään jäähyväisiksi ja mielenliikutuksesta väräjävin +äänin:) Hyvästi, Yrjö. Onnea matkallesi. Hyvästi, hyvästi. Jumalan +haltuun. (Juoksee sisälle.) + +VARJAKKA (jää seisomaan tuijottaen Eevan jälkeen). Mitä tämä on? +Untako? + +JUNKKA (hattu kädessä ja takki käsivarrella tulee maantietä vasemmalta +ja kääntyy puistikkoon). Minä ihmettelin, että mikä patsas tähän on +pystytetty! Ja oikeinpa säikähdin, kun liikahdit. (Menee etumaisen +sohvan luo, panee hattunsa ja keppinsä pöydälle, viskaa takkinsa +sohvalle ja istuutuu.) Uhhuh. On se aikamoinen urakka näin vanhana +opetella kävelemään. Hiidenmoinen hitsi. Jollei muuta keinoa ole täältä +palata kaupunkiin kuin jalkaisin, niin saat kantaa minut selässäsi. + +VARJAKKA. Voin teidät viedä paatilla kaupunkiin, mutta se vie runsaasti +aikaa, sillä paattini on toisella puolen niemen. + +JUNKKA. Hyvä on.--Mutta oletko sinä tulossa vai lähdössä, kun seisot +niin juhlallisesti? + +VARJAKKA. Kapteeni Ramberg lähetti käskyn tulla huvimajalle. Kuului +olevan tärkeä asia. + +JUNKKA. Vai niin. Kai sinä sen jo olet saanut tietää, että sinut +siirretään Patriaan? + +VARJAKKA (hämmästyen). Patriaan? Siinäpä se nyt oli! Minut siis pantiin +Onneen vain valekapteeniksi, että saatiin siihen pestatuksi miehet. + +JUNKKA. Mitä sinä puhut? + +VARJAKKA. Heti alkuaankin sitä epäilin. Enkä minä yksin. Suureksi +hämmästyksekseni ei pestauksessa ollut halukkaita lähtijöitä Onneen. +Minun piti heitä kehoittamalla kehoittaa ja muutamia pyydelläkin. + +JUNKKA. Niinkö? + +VARJAKKA. Kun äsken tulin tänne, niin tanssisaliin astuessani tanssi +katkesi kesken, ja kaikki minua katsomaan kuin olisin ollut joku renki +tahi sälli, joka olin tullut häpäisemään heidän seuraansa. Ja hyvin +uhkaavasti vaadittiin minulta suora vastaus, olenko todella aikonut +Onneen ja tulenko. Sanoin, että minä jo Onnessa asunkin. Nyt he saavat +sen käsityksen, että olen alun pitäen heitä petkuttanut ja viimeiseen +saakka koettanut salata, että heidän kapteenikseen tuleekin Onnen +herra. Mutta minä en väisty Onnen herran tieltä kuin väkivallalla. + +JUNKKA. Mutta ei Onnen herra tule sinun sijaasi, vaan entisen Toivon +kapteeni. Ja hän, vaikka onkin juopottelija, on miesten suosima kuin +harva. + +EEVA päällystakki yllään ja liina päässä on tullut parvekkeelle ja +äänen kuultuaan vetäytynyt takaisin jääden kuuntelemaan keskustelua. + +VARJAKKA. Pelastettu! + +JUNKKA. Siis onnea Patrian kapteenille! + +VARJAKKA. Olkoon vain, mutta se ei kuulu minulle. + +JUNKKA. Oletko pähkähullu! Saat paikkakunnan komeimman laivan ja hyvät +tulot. Mikä on, ettei pojalle kelpaa nisuleipä? + +VARJAKKA. Siinä on toukkia! + +NEITSY JANNE (tulee parvekkeen kautta). Suokaa anteeksi, herra kapteeni +Varjakka. Siellä huvimajalla sanottiin minulle: Passa ny, poikka, +pääll', ett' kapteen Varrrjaga lekte häti ja otta se näitsi Eeva +följiss'! + +VARJAKKA. Sielläkö oli komesrootin rouvakin? + +NEITSY JANNE. Jees. Ja mamselli kuin myös hevoset valjaissa vaunujen +edessä. + +JUNKKA. Janne, mene hakemaan Eeva tänne. Sano, että minä olen täällä ja +odotan häntä. + +EEVA putkahtaa sisälle. + +NEITSY JANNE. Jees. (Menee parvekkeen kautta.) + +VARJAKKA. Menettekö Eevan kanssa huvimajalle? + +JUNKKA. Perhana! Oli onni, ettet sinä sinne ehtinyt hänen kanssaan. +Olisit vienyt hänet suoraan krokotiilin kitaan. Se akka toimittaa Eevaa +pojalleen täydellä touhulla. Sen vuoksihan minulle tuli tänne kiire. +Käy sinä nyt siellä huvimajalla kuulemassa asiasi, sitten mennään +paatilla kaupunkiin kaikin kolmen. + +VARJAKKA. Eipä minullakaan ole halua lähteä suoraa päätä krokotiilin +kitaan. Komesrootin rouvan ja Eliise mamsellin kanssa olen ajellut +enemmän kuin kyllikseni vaunuilla. Siihen lystiin en enää lähde, olkoon +Onnen herran asia mikä hyvänsä! + +JUNKKA. No, nyt minä ymmärrän, miten maat makaavat. Minä vähän +ihmettelinkin, minkä vuoksi komesrooti on peräytynyt aikeestaan myydä +Patrian, josta hänelle on tarjottu hyvä hinta. Mutta silloin, poika, +tämä laivajuttu on kiusallinen pulma. Sinä saat määräyksen Patriaan, +mutta jos et mene kihloihin Eliisen kanssa, Patria myydään ja sinä +kapteeni jäät kuivalle maalle. + +VARJAKKA. Minä annan palttua kaikille ja lähden ulkomaan laivoihin +vaikka matruusina. + +JUNKKA. Ei, poika! Se ei sovi suunnitelmiini. Emmekä anna nyt akalle +valtaa. Olisimme huonoja miehiä. Näytetään hänelle pitkä nenä. + +VARJAKKA. Millä tavoin? + +JUNKKA. Teemme pienen kepposen hänelle. Et mene ottamaan määräystä +Patriaan ja muutat Onnen lähdön aamuvarhaiseksi. Ilmoita täällä nyt, +että tunnin kuluessa aamurummusta pitää jokaisen olla rannassa. Ja Onni +on kaukana merellä siihen, kun muori herää. Hän menee komesrootin luo +ja huutaa: Perkkule! Se Varrjaga olla yks vinkkuli mees! + +VARJAKKA. Entäs komesrooti? + +JUNKKA. Komesrooti on mielissään ja enemmänkin. Hän menee makasiinin +ylisille istumaan ja nauraa vesissä silmin lyöden kättä polveensa. +Tällaisia onnellisia hetkiä hänellä kuuluu joskus olevan elämässään.-- +Mene saliin ilmoittamaan asia heti. + +VARJAKKA. Sen teen, niin pääsen sitä pikemmin selvälle selälle omaan +rauhaani. (Lähtee parvekkeen kautta.) + +JUNKKA (huutaen jälkeen). Ja käske heidän lopettaa lystinsä ja mennä +yöpuulle, kun lähtö on niin varhainen. (Yksinään.) Saakohan tuo poika +toimitetuksi tätä asiaa? Parasta, että lähden minäkin sinne +varmuudeksi. (Vetää takin ylleen.) Kun ei vain komesrootin Ville +sattuisi tulemaan tänne.--Oih, minun jalkojani. Tuntuu kuin ne olisivat +yläpäästään irti ja alapäästään kiinni. + +NEITSY JANNE (tulee parvekkeen kautta sadetakki yllään). Antakaa +anteeksi, herra kapteeni, että Janne on nyt hutikassa. Mutta niinkuin +kapteeni tietää, ei monta kertaa lähdetä merelle ensi kertaa. + +JUNKKA. Missä Eeva? + +NEITSY JANNE. Hän tulee tuossa. (Lähtee perälle päin.) + +EEVA (tulee parvekkeen kautta). Setä! Mitä te täällä? + +JUNKKA. On muuan tärkeä asia. Mutta minun pitää ensin käydä tuolla +sisällä. (Menee parvekkeen kautta.) + +EEVA (yksikseen). Ei, setä hyvä! Ei minua viedä huvimajalle! (Yrittää +kulmikkopenkille päin.) + +ONNEN HERRA (tulee kiireesti maantietä vasemmalta ja vihaisesti huutaa +Neitsy Jannelle). Ethän sinä, jeeveli, passannutkaan päälle! + +NEITSY JANNE. Jees. Neitsy Eeva on tallella. (Huitoo kädellään +etualalle päin. Palaa sitten takaisin ja menee istumaan etumaiselle +sohvalle.) + +EEVA. Nyt minä olen kuin porsas pussissa! + +ONNEN HERRA (rientää Eevan luo). Jannen piti tuoda terveisiä, että Eeva +tulee kapteeni Varjakan kanssa. Se matruusi kävi huvimajalla ja sanoi, +että kapteeni Varjakka on täällä. Valehteliko hän? + +EEVA. Kapteeni Varjakka on tuolla salissa. Menkää sinne. + +ONNEN HERRA. Eeva odottaa tässä sen aikaa, kun minä käyn kapteeni +Varjakan käskemässä. Mennään sitten kaikin yhdessä. + +EEVA. Minä menen sillä aikaa. + +ONNEN HERRA. Niin tosiaan. Eeva menee edeltäpäin. (Menee parvekkeen +kautta.) + +EEVA (kiiruhtaa Neitsy Jannen luo). Janne, mitä te siinä teette? + +NEITSY JANNE. Minua itkettää ja nukuttaa. + +EEVA. Menkää kotia nukkumaan ja huomenaamulla pyytämään anteeksi Hilma +Pollarilta, jota aivan syyttömästi loukkasitte niin pahasti, että hän +itki. + +NEITSY JANNE. Voi sentään! (Lähtee perälle päin, kääntyy.) Itkikö +Hilma? + +EEVA. Itki, itki! + +NEITSY JANNE. Se Sihvonen siis hihitti valetta, että Karihaara! Minä +olin tyhmä! (Kiiruhtaa maantielle kääntyen vasempaan.) + +JUNKKA ja ONNEN HERRA tulevat parvekkeelle. + +JUNKKA. Kyllä, kyllä, mutta kapteeni Varjakalla on siellä nyt vähän +asiaa puhuttavana. + +ONNEN HERRA. No, farbruur Junkka sanoo terveisiä kapteeni Varjakalle ja +tulee hänen kanssaan. Minä menen edeltäpäin. + +EEVA heidän äänensä kuultuaan tyrmistyy, mutta heti tointuu ja pukee +ylleen Varjakan sadetakin, vetäen sen päähineen päänsä yli ja istuutuu +sohvalle heittäytyen maata pöytää vasten. + +JUNKKA. Kyllä me tulemme, kun joudumme. Meillä on vähän asioita. Mene +sinä vain edeltäpäin. + +Kuuluu kova hurraahuuto. + +ONNEN HERRA. Mitä ne hurrasivat? Mennäänpä kuuntelemaan. + +JUNKKA. Meripojat hurraavat aina. Se kuuluu heidän tapoihinsa ja +luontoon. Tiedäthän sinä sen, merikapteeni. (Tarttuu Onnen herran +käsikoukkuun ja taluttaa hänet puistikkoon.) + + Hurraa, me Suomen meripoiat, + Meillä luonto raitis ain! + +ONNEN HERRA. Farbruur Junkka on hauskalla tuulella. + +JUNKKA. Täytyyhän minun olla.--Mutta minne Eeva on mennyt? + +ONNEN HERRA. Eeva on jo menossa huvimajalle. + +JUNKKA. Mene sinä hänen jälkeensä. Ja odottakaa minua maantiellä. Minä +menen sanomaan kapteeni Varjakalle, että hänkin tietää. Odottakaa +minua, minä tulen heti. (Menee sisälle.) + +ONNEN HERRA menee maantielle, jossa pysähtyy katselemaan oikealle ja +vasemmalle. + +EEVA viskaa Junkan hatun ja kepin keskipihalle, kaataa pöydän ja sohvan +ja heittäytyy maata kentälle. + +JUNKKA (tulee kiireesti parvekkeen kautta). Perhanan poika! Viskannut +minun hattuni ja keppini tuonne. (Kiiruhtaa kokoamaan tavaransa. +Häristää kepillään.) Kiitä onneasi, että minulla on niin kiire, etten +jouda sinua siitä purraamaan! (Rientää maantielle kääntyen vasempaan +Onnen herran jälkeen.) + +EEVA riisuu sadetakin, jonka napinläpeen pistää kukan rinnastaan, +heittää sadetakin kaatuneelle sohvalle, juoksee kulmikkopenkille, +nostaa pöydän aidan viereen, nousee penkiltä pöydälle ja siitä hyppää +yli aidan. + +Kuuluu kuorolaulua: + + Hurraa, me Suomen meripoiat, + Meillä ilo ompi aina eikä surut meitä paina, + Hurraa, me Suomen meripoiat, + Meillä luonto raitis ain! + +Poismenevää tanssiväkeä kulkee maantietä oikealta vasemmalle, joitakin +puistikon läpi maantielle. Laulavat kuorossa: + + Ja tuon nuoren meripoian mieli + Se maalla ailehtii kuin meri lainehtii. + Ja tuon nuoren meripoian mieli + On kuin aalto Atlantin. + Hurraa, me Suomen meripoiat, + Meillä ilo ompi aina eikä surut meitä paina, + Hurraa, me Suomen meripoiat, + Meillä luonto raitis ain! + +Laulua kuuluu loittonevasti kuoleutuen vähitellen. + +ANNA ja ELVIIRA vielä laulun kestäessä tulevat parvekkeen kautta. + +ANNA (pysähtyen). Minne se Oskari jäi? + +ELVIIRA. Jäi puhelemaan Varjakan kanssa. + +ANNA. Jäi vissiin vielä tarkemmin tiedustelemaan Varjakalta. Oskari ei +ottanut uskoakseen, että Varjakka sittenkään lähtee Onnella. + +ELVIIRA. Varjakka lähtee morsiamineen. Uskotko? + +ANNA. Minä en usko enää rahtuakaan sitä puhetta, että Varjakka ja +Eliise ovat kihloissa. Karihaaran Jooseppi oli oikeassa: Varjakka +rakastaa Eevaa. + +ELVIIRA. Entäs Karihaaran Jooseppi? + +ANNA. Sitä en tiedä. Mutta sen voin sinulle varmasti sanoa, ettei +Jooseppi sinusta välitä. Sanon sen sinulle sen vuoksi, ettet turhaan +toivoisi ja pyörisi hänen edessään. + +ELVIIRA. No kuka se on sitten se vesien päällä kulkeva nuorukainen, +jonka sydämen minä valtaan? + +ANNA. Minultako sinä sitä kysyt? Amaaliahan sitä on sinulle povannut. +Ja eilen illallahan sinä puhuit Sihvosesta. + +ELVIIRA. Mutta Hilma Pollari rakastaa Sihvosta. + +ANNA. Niinhän kerroit Amaalian povanneenkin, että eräs toinen +naishenkilö on kiinnittänyt rakkautensa siihen nuorukaiseen. + +(Menevät maantielle kääntyen vasempaan.) + +LETTO tullen parvekkeen kautta seuraa Annaa ja Elviiraa. + +VARJAKKA (tulee parvekkeen kautta, yksinään). Mitähän se ukki oikein +supatti korvaani? Mitä täällä on tapahtunut? + +JUNKKA (tulee maantieltä vasemmalta puistikkoon). Siinä se nyt oli? + +VARJAKKA. Mistä oikeastaan on kysymys? + +JUNKKA. Eeva on huvimajalla. + +VARJAKKA. Hakekaa pois! + +JUNKKA. Helppo sanoa. Mutta ei ole hauska mennä sinne ja ruveta +tappelemaan kuin markkinoilla. + +VARJAKKA. Minä menen ja kopon Eevan syliini ja kannan tänne luoksenne. +Se käy melutta ja näppärästi. + +JUNKKA. Se on sukkela keino. Silloin on asia lyhyellä selvä. + +VARJAKKA. Siis teidän käskyllänne? + +JUNKKA (kummastuen). Mitä? Pitääkö siihen olla minun käskyni? + +VARJAKKA. Eihän siihen muuten ole oikeutta minulla, syrjäisellä. + +JUNKKA. Syrjäisellä? Vai niin. Silloin on eri asia. (Istuutuu.) Minä +siis olen erehtynyt. + +VARJAKKA. Mitä tarkoitatte? + +JUNKKA. Itselleni minun on helppo erehdystäni puolustaa. Minulle rakas +vainaja laski Eevan muutamien vuorokausien vanhana käsivarsilleni, +jättäen hänet huostaani hartailla rukouksilla ja täydellä +luottamuksella. Eeva on kasvanut kiinni sydämeeni. Hän on silmäteräni. +Hänen onnensa on minulle kalliimpi kuin oma henkeni. Sen vuoksi olin +herkkä uskomaan sitä, mitä hänelle hartaasti toivoin. Uskoin, ettet ole +Eevalle syrjäinen. + +VARJAKKA. En ole osannut aavistaa, että sellaista olette toivonut, niin +hyväntekijäni kuin olettekin. Melkein olen pelännyt päinvastaista, kun +ette koskaan ole minulle sanallakaan maininnut Eevasta. Ette kertaakaan +edes hänen nimeään maininnut. + +JUNKKA. Olen tahallani karttanut, etten mitenkään häiritsisi sydämesi +vapautta. Sydämenasia on minusta arin asia maailmassa. Ja kuitenkin +olen nyt touhunnut päättömästi ja hypännyt yli reilingin. + +VARJAKKA. Ette toki. + +JUNKKA. Minä tunnustan, että vähintäkään harkitsematta olen asian +pitänyt sinun puolestasi aivan selvänä. Niin selvänä, että kun +komesrootin rouva minulta kosi Eevaa pojalleen, oli suustani lipsahtaa, +että Eeva ja sinä olette kihloissa. Tätä voima-asetta esti minut +käyttämästä vain se, että pelkäsin sen jotenkin vaikuttavan sinun +laiva-asioihisi. + +VARJAKKA. Eeva on ollut minulle kaikki kaikessa, sydämeni ainainen +asukas, ajatusteni kompassi, elämäni, toiveitteni kirkas tähti. + +JUNKKA. Sinä rakastat Eevaa! Minkä vuoksi sitten odotat käskyä? + +VARJAKKA. Minä en ole Eevan sydämen valtias. + +JUNKKA. Mies hoi, sinullahan jo sunnuntaina oli taskussasi todistus +siitä, että hän sinua rakastaa: hänen pikkuliinansa. + +VARJAKKA. Ei se ole Eevan. + +JUNKKA. Se on Eevan. Sellaisia pikkuliinoja ei ole koko maapallolla +muilla kuin Eevalla. Siitä on vuosia niin paljon kuin Eevalla on ikää, +kun minä niitä pikkuliinoja toin puoli tusinaa tarkoittaen tuliaisiksi +toiselle Eevalle, tämän Eevan äidille. Minä en niitä ottanut suuresta +kasasta, vaan ne olivat ainuvia laatuaan. Minä sen pikkuliinan tunsin +heti ensimäisellä silmäyksellä eilen. + +VARJAKKA. Minä luulin, että se on sen mamsellin. (Menee katsomaan aidan +takaa.) + +JUNKKA. Mitä sinä sieltä haet? + +VARJAKKA. Minä viskasin sen tänne.--Ei sitä näy enää. + +JUNKKA. Onko teillä Eevan kanssa ollut kohtaus? + +VARJAKKA. On. + +JUNKKA. Miten se päättyi? + +VARJAKKA. Eeva rakastaa toista. + +JUNKKA. Ei Eeva ole voinut niin sanoa. + +VARJAKKA. Ei hän sanonut. Mutta siihen päätökseen olen tullut. En +muuten voi selittää sitä hänen toista katsettaan. + +JUNKKA. Onko hänellä niitä kaksi? Sehän on hyvä merkki. Jos kysyisit +Karihaaran Joosepilta, niin hän selittäisi näin: Toinen katse on +»tykövetoa» ja toinen »kiinnipitoa», joita kumpaakin pitää tytöllä +olla, mutta joita Jooseppi on tavannut harvalla. + +VARJAKKA. Hän on tavannut Eevalla, näytti tavanneen jo eilen ensi +näkemällä Pasanterin pihalla, ennenkuin minä tapasin Eevaa. + +JUNKKA. Jooseppiko siis se toinen, jota Eeva rakastaa? Mutta Jooseppi +eilen heti, kun Eeva ja sinä tervehditte toisianne, kuiskasi minun +korvaani, että teitä ensi sunnuntaina kuulutetaan. Ja Jooseppi on +miesten mies, sellainen ettei tapaa kuin yhden tuhannesta. Nämä ovat +sinun omat sanasi hänestä. Samoin kuin se on minunkin uskoni. + +VARJAKKA. Se ei suinkaan estä Eevaa rakastumasta Jooseppiin, vaan +päinvastoin. Eikö niin? + +JUNKKA. Niinpä vain. Mutta mitä syytä sinulla on uskoa, että Eeva on +häneen rakastunut? Sekö, että hän oli Joosepin kanssa täällä +tanssiaisissa? + +VARJAKKA. Niin, sekin. Ja juuri se osoittaa, ettei hän minusta välitä. + +JUNKKA. Oliko Eevalla ja sinulla ennestään puhutut välit? +Kirjeellisesti? + +VARJAKKA. Ei. + +JUNKKA. Miten silloin voit vaatia, että Eevan olisi pitänyt istua +kököttää kotona ja odottaa kuin kahvikuppi prikalla ottajaa? Eeva ei +ole niitä tyttöjä. + +VARJAKKA. Eeva tiesi, että tämä on ainoa päivä, jolloin minulla oli +tilaisuus häntä tavata. + +JUNKKA. Eihän Eeva ole ollut täällä koko päivää. + +VARJAKKA (yht'äkkisesti). Nyt minä ymmärrän. Eeva varmaan on nähnyt +minut komesrootin rouvan ja mamsellin kanssa vaunuissa. Minua kun +kyörättiin ympäri kaupunkia! Ja kun hän eilen Pasanterin pihalla on +ollut minua niin lähellä, että sai pikkuliinan vaihtaa, niin hän myös +kuuli Joosepin puheet rootien ja raatien tyttäristä ja Eliise +mamsellista. Minun asiani on mennyttä. + +JUNKKA (kuin itsekseen). Voipipa silloin niin olla. Ja ehkäpä Karihaara +Eevaa miellyttää. Hyvin mahdollista. + +VARJAKKA (menee ottamaan sadetakkinsa; itsekseen, hämmästyneenä). Kukka +minun sadetakissani! Sama kukka, joka Eevalla oli rinnassa. + +ONNEN HERRA (tulee kiireellä maantietä vasemmalta puistikkoon). Ei Eeva +ollut huvimajalla! + +VARJAKKA. Eikö hän sinne mennyt kapteeni Rambergin kanssa? + +JUNKKA. Hän oli lähtenyt sillä aikaa, kun Ville ja minä olimme tuolla +salissa. + +VARJAKKA. Silloin on aivan eri asia! Hän on lähtenyt Rantalan kautta +kotiaan. + +ONNEN HERRA. Mutta Rantalaan poikkeaa tie meidän huvimajan kohdalta, +eivätkä mamma ja Eliise ole nähneet Eevan tulevan maantietä, vaikka he +ovat olleet koko ajan maantiellä promineeraamassa. + +VARJAKKA. Eeva on mennyt täältä Rantalaan oikotietä. + +ONNEN HERRA. Farbruur Junkka. Minä olen täällä käynyt Eevaa kosimassa. + +JUNKKA. Vai niin. Mutta hänellä taitaa olla toinenkin kosija. Muuan +matruusi. + +ONNEN HERRA. Hän ei saa Eevaa kosia. + +JUNKKA. Minkä vuoksi ei hän saisi? Tietysti hänellä on oikeus niinkuin +muillakin. + +ONNEN HERRA (ottaa taskukirjansa ja lukee). Sunnuntaina se 15 päivä +tätä kuluvaa kuuta tehtiin Pasanderin pihalla seuraava sopimus kuin +alla on selitetty. Jos neitsy Eeva Ruskoranta ei lähde tanssiaisiin sen +muutaman matruusin kanssa, jota Joosepiksi kutsutaan, niin merkitsee +se, että tämä matruusi Jooseppi saa tulla neitsy Eevaa kosimaan, mutta +jos neitsy Eeva lähtee tanssiaisiin sen miehen kanssa, niin merkitsee +se, että tämä edellä usein mainittu mies Jooseppi ei saa kosia neitsy +Eevaa, vaan minä allekirjoittanut kapteeni saan tulla neitsy Eevaa +kosimaan tanssiaisten aikana. Ja läsnä olivat todistajina puosmanni +Pasander sekä hänen sisarensa poika, joka myös on ollut matruusina +Patriassa, samoin kuin kaksi naisihmistä, nimittäin neitsy Elviira +Parhiala ja toinen vaimonpuoli Anna Vasala, joka hyvin luultavasti +myöskin oli neitsy. O. W. Ramberg. Merikapteeni. + +VARJAKKA. Sepä mainio protokolla! Kiitoksia, kapteeni Ramberg! + +JUNKKA (Varjakalle merkitsevästi). Ei ole siis Joosepilla oikeutta +kosia. + +VARJAKKA. Ei ole. Mutta minulla on! + +ONNEN HERRA. Aikooko kapteeni Varjakka kosia neitsy Eevaa? + +VARJAKKA. Aion. Ja minä jo yritinkin, mutta keskeysi. Mitä määräyksiä +kapteenilla on minulle komesrootilta? Siirretäänkö minut Patriaan? + +ONNEN HERRA. Ei, ei, ei. Ei ole enää mitään muita määräyksiä kuin että +kapteeni Varjakan on lähdettävä huomenna puolenpäivän aikaan, niinkuin +on ollut puhe. + +JUNKKA. Eikö saa lähteä jo varemmin? + +ONNEN HERRA. Sitä parempi, mutta viimeistään puolenpäivän aikaan. +Farbruur Junkka on hyvä ja menee huvimajalle, minä käyn Rantalassa. + +JUNKKA. Mitä sinä Rantalassa teet? + +ONNEN HERRA. Minä olen siellä nähnyt hyvin korean kukon. + +JUNKKA. Paistiksiko? Pitääkö se olla korea? Ei suinkaan sitä +höyhenineen syödä? + +ONNEN HERRA. Ei paistiksi, vaan oikeaksi kukoksi.--Mistä se menee +oikotie Rantalaan? + +VARJAKKA. Tuosta näkyy Eeva menneen, missä on pöytä aidan vieressä. +Siitä yli aidan. + +JUNKKA. Tuota tiheää metsääkö hän on lähtenyt kahlomaan. Sinne hän on +voinut eksyäkin. Meidän pitää lähteä heti ottamaan selko. + +ONNEN HERRA. Ei tarvitse, sillä minähän menen Rantalaan, minä otan +samalla selon. (Kiiruhtaa aidan yli. Toiselta puolen aitaa.) Farbruur +menee huvimajalle. Minä tulen sinne pian. + +JUNKKA. Kuule, Yrjö. Valehtelitko sinä tuolle Villelle? + +VARJAKKA. En. Eeva aikoi lähteä tuota tietä. Tästä on puolikymmentä +kaapelinmittaa Rantalaan. Siitä hän on ottanut soutajan lahden yli. Hän +on pian kaupungissa. + +JUNKKA. No, hyvä on. Tämähän päättyi mainiosti. + +VARJAKKA. Ei ole päättynyt mainiosti. + +JUNKKA. Vieläkö sinä epäilet, ettei hän sinua rakasta? + +VARJAKKA. Mutta minä olen väärinkäsityksestä, ymmärtämättömyydessäni, +typeryydessäni Eevaa niin syvästi loukannut, että jollemme tapaa +toisiamme ennen lähtöäni, on kaikki hukassa. Ja kuitenkin välimme voisi +selvitä yhdellä sanalla ja sanattakin, kun vain saisimme nähdä +toisemme. + +JUNKKA. Tapaattehan te toki toisenne vielä. Eihän Onnen nyt ole pakko +lähteä mereen kuin vasta puolenpäivän aikaan. + +VARJAKKA. Mutta Eeva aikoi matkustaa jo tänä iltana maalle. + +JUNKKA. Hänen matkansa pitää saada estetyksi. Minä lähden +komesrootilaisten vaunuissa. + +VARJAKKA. Siihen kuin te huvimajalta vihdoin viimein ehditte +taipaleelle, on Eeva jo maantiellä. Mutta lähtekää Rantalan kautta. +Siitä poikki lahden on lyhyt matka. + +JUNKKA. Miten minä näillä jaloilla rämpimään tuota metsää? Se on +mahdottomuus. + +VARJAKKA. Minä kyyditsen teitä maantietä Rantalaan. Tuolla krouvin +pihalla huomasin pienet käsikärryt. Niillä rullaan teidät kuin +pumpulipaalin. + +JUNKKA. Mutta kuule! Hei Lotalla on hevonen päättäen siitä, että näin +hänen tänään miehineen ajelevan kaupungissa. Mennään tiedustelemaan. + +Vasemmalta kuuluu etäinen huhuilu. + +JUNKKA. Mikä se on tuo huuto? Minä olin äskenkin kuulevinani. + +Huuto uudistuu. + +JUNKKA. Kuule! + +VARJAKKA. Kapteeni Rambergin ääni. + +JUNKKA. Eihän vain se tyttö ole eksynyt. + +Kuuluu naisäänen huhuilu. + +JUNKKA. Kuulitko? Naisen ääni! (Vastaten huutoon.) Ohooi! Tänne näin! +Tänne, ohooi! + +VARJAKKA purskahtaa nauramaan. + +JUNKKA. Minä sanon sinulle, poika, että minulla on tuska ja hätä siitä +tytöstä! + +VARJAKKA. Mutta tuo huuto, johon vastasitte, oli krokotiilin ääni. + +JUNKKA. Komesrootin rouvako? En kaipaa! + +HEI LOTTA (tulee parvekkeen kautta). Mikä täällä huutaa? Ketä täällä +vielä on? Sun sumperi! Kapteeni Junkka! Siitäpä on aikaa, kun minä +teitä olen nähnyt. Onpa lysti, että vielä kerran elämässäni pääsin +puheille oikean miehen kanssa. Nyt se puhe sujuukin. Ja saan kuulla +oikeita Itä-Intian uutisia ja asioita. Se mies se sitten reissaa. Mutta +eipä vain löydä toista puoliskoaan. Eikö siellä Itä-Intiassakaan ollut +sopivan värisiä naisia? Minkähän värinen sen pitäisi teille olla, +hohhoh, se olisi soma kuulla ja vielä somempi nähdä, hohhohhoh-- + +JUNKKA. Hei Lotta-- + +HEI LOTTA. No sanokaahan, ja ihmeekseni minä kuuntelen. Sillä ette osaa +enää sen väristä mainita, jota ette ole nähnyt. Teidän on pitänyt jo +nähdä kaikenkarvaisia-- + +JUNKKA. Hei Lotta! On aivan samantekevä, minkä karvainen se on ja +vaikka olisi karvatonkin, kunhan sillä pääsee kaupunkiin. + +HEI LOTTA. Häh?--Sus siunatkoon! + +JUNKKA. Onko teillä hevonen? + +HEI LOTTA. Sus siunatkoon!--Onhan meillä hevonen ja hyvä onkin. Mutta +miten on teidän päävärkkinne, kapteeni? + +JUNKKA. Minun päävärkkini käy huonosti, jos ei Hei Lotan Nestori lähde +minua kyytiin kaupunkiin sen tuhannella kiireellä. + +HEI LOTTA. Sus siunatkoon! Mutta kun Nestori ei ole kotona, hän on-- + +JUNKKA. Hei Lotta, ei tarvitakaan kyytimiestä, minä osaan itse ajaa ja +kaupungista panen jonkun tuomaan takaisin hevosenne. + +HEI LOTTA. Eei, hyvä kapteeni, meidän Polle tarvitse tuojaa +kaupungista. Se on tullut sieltä yksinään monta kertaa. Jo hyvän matkan +päässä se hirnuu, että nyt hän tulee. Uskotteko, kapteenit, että meidän +Polle kävi kerran aivan ypöyksin hakemassa kaupungista olutkuorman. Se +nähkääs kävi niin-- + +JUNKKA. Hei Lotta, osaako Polle itse valjastaakin itsensä? + +HEI LOTTA. Sus siunatkoon! + +JUNKKA. Kyllä minä vielä jotenkin osaan. Pääasia on, että hevosen +häntäpuoli tulee ajajaan päin. Eikö niin? (Menee kiireesti parvekkeen +kautta.) + +HEI LOTTA (lyö molemmin käsin Varjakan olkapäihin aivan kuin +nojatakseen häneen nauraessaan makeasti). Hohhohhoh, se onkin kumma, +ettei herrasväelle valjasteta hevosta toisin päin, varsinkin kun niitä +on kaksi yhtä aikaa, niinkuin teilläkin oli päivällä. Sanon minä, +hohtimet ja muut värkit, että siinä piti olla prytinä ja prätinä, ja +ankara meno ja paha siivo! Lykkyä tykö vain, kapteeni. Hohhoh.--Mutta +minne se Junkan kapteeni katosi? + +VARJAKKA. Hän meni valjastamaan hevosta. Ettekö lähde auttamaan? + +HEI LOTTA. Mutta eihän meidän Polle ole kotona. Se on kaupungissa. +Nestori on sillä joka toinen viikko tekemässä kyytejä kievarille, ja +tällä viikolla on hänen kyytivuoronsa-- + +ONNEN HERRAN hoilaus kuuluu aivan läheltä. VARJAKKA syöksyy parvekkeen +kautta. + +HEI LOTTA (huutaen jälkeen). Pelkääkö nuori kapteeni mullikkaa korkean +aidan takanakin? Hohhohhoh. (Yksikseen.) Taisi luulla piruksi. +Hohhohhoh. (Yrittää lähtemään parvekkeen kautta.) + +ONNEN HERRA (näkymättömissä aidan takana). Hoi, ihminen, elkää menkö! + +HEI LOTTA. Sus siunatkoon! Puhuva mullikka! + +ONNEN HERRA. Mikä tämä talo on? + +HEI LOTTA. Mitä se sitten sinua liikuttaa, mullikka? + +ONNEN HERRA. Minun pitäisi saada korea kukko. + +HEI LOTTA. Sus siunatkoon! (Yrittää lähtemään.) + +ONNEN HERRA. Ihminen, ihminen, ei saa mennä! + +HEI LOTTA. Minä teen ristinmerkin tähän maahan ja sen takaa kysyn +sinulta: Mikä olet sinä? + +ONNEN HERRA. Minä olen kapteeni Ramberg. + +HEI LOTTA. Sus siunatkoon, kapteeni Ramberg! + +VARJAKKA vetää pienissä käsikärryissä JUNKKAA maantietä oikealta +vasemmalle. + +HEI LOTTA. Ja tuolla toinen kapteeni vetää kolmatta kapteenia +käsikärryissä. Niin paljon kapteeneita ja kaikki hulluttelevat. Mitä +tämä meno merkitsee? + +Kuuluu vasemmalta naisen ääni huhuilevan. + +HEI LOTTA. Varmaankin jossakin merellä suuri laiva förliisaa. + +ONNEN HERRA (joka on kiivennyt aidan yli, vastaa huhuiluun). Ohooi! +Onko se Eeva? Täällä on Rantala! Ohooi! (Hei Lotalle.) Onko tämä +Rantala? + +HEI LOTTA. Sus siunatkoon! Rantalahan on tuolla päin, selkänne takana. + +ONNEN HERRA. Siellähän on Ilolan krouvi. (Katselee ympärilleen.) + +HEI LOTTA. Nyt on Hei Lotan päävärkki aivan pilalla. + +ONNEN HERRA (kuin itsekseen ihmetellen.) On ihmeellistä. + +HEI LOTTA. Enkä minä kuitenkaan ole juonut niin paljon kuin ennen. +Mutta kai sitä vanhempana ei enää niin paljoa kestä. Ja se on surkeaa +ja surullista, että ihmisen vanhetessaan pitää kasvaa alaspäin kuin +lehmän häntä. + +Esirippu. + + + + +KOLMAS NÄYTÖS. + + +Kaupungin rantasilta toriaukkoineen. Vasemmalla puisto, sen edessä +perällä kulmikas suojuskatos, etualalla puutarhasohva. Oikealla +makasiinirakennuksia, perimäisenä pakkahuoneen pääty. Perällä +pollareilla varustettu rantasilta. Keskellä toriaukkoa lyhtypylväs, +jota vasten on tikapuut pystyssä. Taustassa näkyy meri saarineen ja +niemineen, jonka takaa näkyy laivain mastoja. + +Aamuruskosta punertava taivas. + +NEITSY JANNE (tulee vasemmalta kantaen olallaan merimiesarkkua, jonka +laskee lyhtypylvään juurelle ja menee sitten laiturille katselemaan). +Siinä Onnen isopaatti odottaa miehiään. (Nojautuen pollariin laulaa:) + + Ei taloni rakettu tantereelle + Vierelle kukkaisan tien, + Vaan aukeilla aalloilla, korkeilla kuohuilla + Keinuu mun majani pien'. + + Siell' vaivat on vainen mun tuttavina, + Hauta ain avoinna työss', + Käy polkuni köysillä tuiskussa, + myrskyssä päivin ja synkässä yöss'. + + Pien' tähtönen kaukana koillisessa + Yli aaltoin vilkkunsa luo, + Se rakkailta rannoilta, kultani kummuilta + Kaihooni terveiset tuo. + +PASANTERI (tulee oikealta työntäen käsikärryissä pärevasua). Hyvää +huomenta, Janne. Sinä olet ensimäisenä paikallasi. + +NEITSY JANNE. Toin arkkuni valmiiksi, kun minun pitää vielä käyttää +aamurumpu. Uusi rumpari on sairaana, ja Romppaisen ukko oli mennyt +kalalle, niin tulivat minua pyytämään. Taitaa pian alkaa ollakin +aamurummun aika. (Menee vasempaan.) + +PASANTERI (kantaa vasun laiturilta alas, nousee hetkisen kuluttua ja +yrittää kärryineen oikealle, mutta pysähtyy katsellen vasemmalle). +Junkka tänne astelee. Mitä hän täällä näin varhain tekee? + +JUNKKA (tulee vasemmalta). Huomenta, puosu. Kenen tavaroita sinä tuot? + +PASANTERI. Toin Onnen kapteenille herkkuja. Vasullisen jokapäiväistä +leipää. Muori oli saanut päähänsä, että meidän leipä on muka herkkua +Yrjölle. Samalla tulin Yrjön kortteeritalon ohi aikoen ottaa +kärryilleni hänen tavaransa, mutta koko talo nukkui täydessä rauhassa. + +JUNKKA. Yrjö on jo eilen tavaroineen muuttanut laivaan. Siellä hän on +ollut yötäkin. Meidän oli puhe tavata täällä aamurummun aikaan. Minä +näet lupasin hänelle tuoda ilosanoman. + +PASANTERI. Vai niin. Mutta mikäs se oli se eilinen ilosanoma, jonka +lupasit ilmoittaa tänään muorille ja minulle? Eikö sitä jo saa kuulla? + +JUNKKA. Olipa hyvä, etten sitä eilen sanonut. Olisin tullut luvanneeksi +liikaa, Eevan ja Yrjön häitä jo tänä kesänä. Mutta täytyykin tyytyä +vähempään, kihlajaisiin. + +PASANTERI. Olipa sitä iloa aluksi siinäkin. Mutta kuinka ja koska se +tapahtuu, kun Onnen lähtö on muutettu näin aamuvarhaiseksi? + +JUNKKA. Onni ei silti nosta ankkuriaan ennen kuin puolenpäivän aikaan. +Sitä ennen käymme laivassa me, Eevat, Junkat, Rajalinskat, Pasanterit +ja hänen muorikultansa, siis hela herskapi, syömässä laivahernettä. +Eikö tule vesi suuhusi? + +PASANTERI. Mutta morsianhan on lähdössä matkalle, sinne veljesi +pappilaan. Olisi jo eilen illalla matkustanut, jos ei kyytihevonen +karannut portilta. + +JUNKKA (nauraa). Juuri sitä ilosanomaahan olen tuomassa Yrjölle. + +PASANTERI. Eivätkö heidän välinsä ole oikein selvillä? + +JUNKKA. Hyvä ei tule koskaan vähällä valmiiksi. + +PASANTERI. Mitenkä sitten kihlajaiset, kun kuulin Eevan eilen illalla +Hei Lotan Nestorin kanssa tekevän sopimuksen, että lähtevät taipaleelle +heti aamurummulta. + +JUNKKA. Elä hiidessä! Minun pitää lähteä taas estämään Eevaa matkalta. +Jää sinä tänne odottamaan Yrjöä ja käske hänen heti tulla sinne +Rajalinskan luo. + +PASANTERI. Mitähän tietä Yrjö tulee? + +JUNKKA. Hän tulee Rantalasta poikki lahden. + +PASANTERI. Katsotaanpa, olisiko hän jo tulossa lahdella. (Menee +katselemaan oikealle makasiinien välitse.) + +Rummunpärinä alkaa kuulua ensin lähempää, sitten loitoten. + +JUNKKA. Joko se tuokin alkoi päristä. Nyt tuli kiire. Kyllä tämä maalla +olo on surkeaa, kun aina vain pitää kävellä ja juosta. + +PASANTERI. Ei näy muuta kuin yksinäinen soutaja, uistimenvetäjä tahi +mikä lie. (Vetäytyy kiireesti rakennuksen suojaan.) Kuule! Eeva kulkee +tuolla rantoja pitkin. Tulee tännepäin. + +JUNKKA. Eevako? (Menee Pasanterin luo kurkistelemaan.) On kuin onkin +Eeva. (Vetäytyy takaisin tuoden Pasanterin mukanaan.) Tule pois. Ja +lähde sinä nyt kärryinesi, minä jään tänne. Minä pidättelen Eevaa, +kunnes Yrjö tulee, sinä toimita Hei Lotan Nestori hevosineen +tiehensä ja käske hänen tulla perimään minulta palkka eilisestä +koirankuristanikin, kun päästin Pollen karkuun. + +PASANTERI. Sinäkö sen teit? Hei Lotan Nestori sanoikin, ettei Polle +ollut voinut mitenkään saada sellaista solmua auki, vaan joku pojan +viikari oli siinä löytänyt itselleen mieluisen työpaikan. + +JUNKKA. Jos pojilla on kepposistaan niin suuri ilo kuin minulla oli, +niin enkeleillä ei ole niin lysti kuin pojanviikareilla. + +PASANTERI (ottaa kärrynsä). Mutta jos ei Eeva tulekaan tänne, vaan +kääntyy takaisin kotiaan, niin minä en osaa mitään tehdä. + +JUNKKA (saattaen Pasanteria oikealle). Tänne hän tulee, siitä olen +varma. Hän on valinnut sellaisen ajan, ettei ole Yrjöä eikä muita. +Hurskas rukoilee yksin kammiossaan. + +PASANTERI. Sellaiseksi olen minäkin huomannut Eevan, ettei hän laske +syrjäistä kurkistelemaan sydänkammioonsa. (Menee oikealle.) + +JUNKKA (kurkistellen makasiinien lomitse oikealle). Tuossahan hän jo +tuleekin. Mahtaa olla tyttöparalla sydämessä tuska. (Vetäytyy piiloon +makasiinien suojaan.) + +EEVA tulee pakkahuoneen siltaa oikealta ja katseltuaan ympärilleen +laskeutuu laiturilta portaita alas näkymättömiin. + +JUNKKA hiipii laiturille kurkistelemaan alas pollarin suojasta. +Hetkisen perästä peräytyy puistoon päin. Pyyhkien kyyneleitä silmistään +menee puistoon. + +EEVA (hetken kuluttua nousee laiturille ja jää seisomaan merelle päin, +sitten käy istumaan penkille). Oi, kun saisin rauhassa itkeä. Se +huojentaisi. + +JUNKKA tulee puistosta perällä hyräillen ja muka huomaamatta Eevaa +menee laiturille seisomaan katsellen merelle. + +EEVA yrittää puikahtamaan puistoon, mutta pysähtyy äkkiä, pyyhkäisee +silmänsä ja istuutuu. + +JUNKKA (kuin itsekseen puhuen). Kaunis aamu. Mikähän tuuli tullee +päiväksi? + +EEVA (kääntyen selin Junkkaan päin ja katsellen taivaalle). +Uestnorthuest. + +JUNKKA (kääntyen). Kas! Oletko sinä tuulen tietäjä? + +EEVA (kääntyen). Melkolainen. + +JUNKKA. Mutta tapanahan on sanoa hyvää huomentakin. + +EEVA. Eikö lankea luonnostaan, että se sanoo ensin, joka toisen näkee +ensimäisenä? + +JUNKKA. Sinähän tuulta ennustit minun selkäni takana. + +EEVA. Mutta tehän tulitte laulaen minun selkäni takaa. + +JUNKKA. Laulaessani katselin toisaalle, tuonne merelle. + +EEVA. Ja minä tuulta ennustaessani katselin taivaalle. Mutta toisakseen +nuorempana: Hyvää huomenta, setä. + +JUNKKA. Hyvää huomenta, lapseni. Kuule, minne sinä eilen katosit? + +EEVA. Minulla oli kiire kotia, sillä aioin matkustaa maalle. Mutta +muuan pojanviikari päästi kyytihevosen karkuun meidän portiltamme. +Kyllä minä sen hänelle kostan. + +JUNKKA. Jos sattuu syyttömään? + +EEVA. Minäpä hänet hyvin tunnen. Näin, kun hän päästi Pollen irti ja +evästi sitä kepillä lautasille. Hänellä oli samallainen keppi kuin +sedällä ja yhtä komea partakin. + +JUNKKA (yllätettynä). Minkä vuoksi et puhunut mitään, kun näit? + +EEVA. Hän hiipi kiireellä seinänvierustaa tiehensä. + +JUNKKA. Joka paikassa sinulla on silmät!--Miten sinä kostat? + +EEVA. Siten, että lähden kuin lähdenkin maalle. + +JUNKKA. Ja hän sen sinulle kostaa siten, että lähtee sinun mukanasi. + +EEVA. Oikeinko totta? Silloin pyydän anteeksi pojanviikarilta. Luulin, +että hän tahtoi minua estää lähtemästä muun asian vuoksi. + +JUNKKA (hämillään). Muunko asian vuoksi? (Lähtee toiselle puolen +näyttämöä, itsekseen.) Se poika, kun ei tule! + +EEVA. Mitä asiaa teillä on Paavolle? + +JUNKKA. Paavolleko? + +EEVA. Ettekö odota sitä Rantalan huutolaispoikaa, joka soutaa +kulkijoita tästä yli lahden? Vai ketä poikaa te sieltä tulevaksi +odotatte? + +JUNKKA. Niin, niin. Sitä Rantalan poikaahan minä odottelen. Minulta jäi +eilen venekyyti maksamatta, kun ei ollut pientä rahaa. + +EEVA. Eikö sen tärkeämpää asiaa? + +JUNKKA. On minulla muutakin asiaa. (Katselee makasiinien lomitse.) +Tuleekin jo lähempänä kuin luulinkaan. + +EEVA. Setä, sanokaa nyt, onko teillä tosi aikomus lähteä maalle? + +JUNKKA.. Yhdestoista käsky kuuluu: Ei sinun pidä hätäilemän. (Katselee +makasiinien lomitse.) + +EEVA (itsekseen). Mitähän sanoisitte, jos minä jäisin tämäniltaisiin +kihlajaisiin ja panisin toimeen sellaisen himphampun, että koko +kaupunki nauraisi? + +JUNKKA. Mitä sanoit? + +EEVA. Että minua alkaa houkuttelevasti huvittaa teidän hommanne, setä. + +JUNKKA. Voi, kuin olen siitä iloinen. + +PAAVO (nuori poikanen, yllään paita ja väljät aikamiehen housut, tulee +oikealta makasiinien välitse kantaen päänsä päällä kannellista +pärekoppaa, pidelIen toisella kädellä koppaa ja toisella housujaan). +Hyvää päivää! + +JUNKKA. Päivää, poika! + +PAAVO (katsellen ympärilleen). Se--tuota noin, mikä se onkaan--Onnen +kapteeni, hän sanoi, että tänne tulee joku, joka ottaa tämän kopan. + +JUNKKA. Kyllä minä sen otan huostaani. Mutta missä on kapteeni itse? + +PAAVO. Hän meni Alakaakosta porsaan ostoon. + +JUNKKA. Porsaan ostoon? Ja Alakaakosta! + +PAAVO. Siellähän niitä toki on, kun kuului porsineen täyden tusinan. Ja +sieltä hän saa lampaankin. + +JUNKKA. Mitä se mies hulluttelee? Aikooko hän laittaa koko Noakin +arkin! + +EEVA (itsekseen). Tuossa kopassa on varmaankin se korea kukko! + +JUNKKA. No, mitä siinä kopassa on? + +Kukko kiekuu. + +PAAVO. Se itse vastasi. Se sitten on juupeli viisas kukko! + +JUNKKA. Perhana! Onnen herran korea kukko! + +PAAVO. Korea se on, oikein korea. Mutta nyt se on märkä kuin uitettu +kissa. Se juupeli karkasi kopastaan tuolla lahdella ja pudota maiskahti +mereen. Minne tämä viisas ja korea kukko pannaan? + +JUNKKA. Pane mihin tahdot. Ei kuulu minuun, vaikka löisit seinään. + +EEVA. Mutta tehän aioitte ottaa sen huostaanne. + +JUNKKA. Minä en ole Onnen herran kukon vartija! + +PAAVO. Ei tätä nyt vartioida tarvitse, kun kopan kansi on sidottu. +Siihen minun piti uhrata housunvyönaruni, josta minun oikeastaan +pitäisi saada maksu. + +JUNKKA. Maksuksi syö koko kukko, suolineen, sorkkineen. + +PAAVO. Kuka tämän sitten ottaa? Tuo neitsykö? + +EEVA. En huoli. (Menee rannalle seisomaan katsellen merelle.) + +PAAVO. Minä jätän tämän tänne. Ottakaa, kapteeni, koppa ja pankaa se +johonkin sopivaan paikkaan. + +JUNKKA. Jos et, poika, oikealla usko, niin minä annan sinulle keppiä! + +PAAVO. Elkää hiidessä, hyvä kapteeni, muuten tulee viimeiset kummat. +(Laskee kiireellä molemmin käsin kopan lyhtypylvään juurelle, jolloin +housut putoavat nilkkoihin). Katsokaas nyt. Jos olisitte alkanut minua +kepillä koputella, niin olisi joko kukon käynyt huonosti tahi minun +pitänyt jättää housuni. Siinä se nyt saa kukko olla minun puolestani. +Sillä talon rannassa voi olla ylikulkijoita odottamassa. (Yrittää +lähtemään oikealle perälle.) + +JUNKKA. Elä mene, poika. Minulla on maksamatta sinulle se eilinen +kyyti. (Antaa rahaa.) + +PAAVO. Koko kourallinen. Kiitoksia. Mutta mihin minä näitten rahojen +kanssa nyt pääsen? Saakelin housut, sanon minä. (Kuin äkkiä keksien +istahtaa maahan.) Nyt eivät housut putoa! (Ottaa taskustaan kukkaron, +johon panee rahat.) + +JUNKKA (kahdenkeskisesti). Kuulehan. Kapteeni Varjakka on luultavasti +Rantalassa odottamassa venettä. Ja jos ei ole siellä, niin toimita +vaikka millä keinoin sana Onneen, että kapteeni Varjakan pitää joutua +kuin henkensä edestä ja suoraan Rajalinskan luo. Ymmärrätkö? + +PAAVO. Kyllä minä ymmärrän, mutta minä en tunne sitä kapteenia. + +JUNKKA. Se on se, joka minua eilen illalla kyyditsi Rantalaan +käsikärryillä. + +PAAVO. Minä juuri ennen tänne lähtöäni näin sen teidän kaksijalkaisen +hevosenne istuvan Hei Lotan Nestorin kanssa kärryissä ja ajavan +kaupunkiin. (Nousee.) + +JUNKKA (itsekseen). Hei, hurei! Nyt ei hätää mitään. Hän on Rajalinskan +luona. (Paavolle.) Paavo, sovitaan pois ne äskeiset vihat. (Irroittaa +vyönsä.) Ja sopiaisia minä annan sinulle vyön. + +PAAVO. Entäs housunne? + +JUNKKA. Ei minulta housut jouda! + +PAAVO. Tarkoitin vain, että onko kapteenin housut sellaisella +taklaasilla, että pysyvät vyöttäkin? Kai ovat, koskapa vyö joutaa. + +JUNKKA. Tuossa. + +PAAVO. Kiitoksia, kiitoksia. Tämähän on niin komea vyö, että voisi olla +housuittakin!--Hih, kuin tuntuu elämä huolettomalle ja helpolle. Nyt +minä voisin vaikka tanssia engelskaa. (Tanssii muutamia otteita.) Enkös +minä ole nyt vähän niin kuin meripoika, kun on tällainen vyö? (Laulaa:) + + Ja kun tullaan Italian rantahan. + Siellä flikka friiataan, meitä viikko fiirataan, + Ja kun tullaan Italian rantahan, + Pohjanpoiat kreivejä on! + + Hurraa me Suomen meripoiat j.n.e. + +(Menee oikealle perälle.) + +JUNKKA. Lähdemme siis nyt, Eeva. + +EEVA. Setä...! + +JUNKKA. Mitä nyt? + +EEVA. Minun on tehtävä teille tunnustus. + +JUNKKA (itsekseen). Mitä merkillistä nyt? (Menee Eevan luo.) Puhu, +lapseni. + +EEVA. En kehtaa silmiinne katsoa. + +JUNKKA. Katsothan sinä. + +EEVA. En minä katso kuin hattuanne. (Ottaa hatun Junkan päästä.) +Tämähän on saanut pahan kuhmun. + +JUNKKA. Janne Poikonen eilen illalla siellä Ilolan krouvin pihalla +heitti sen kentälle hutikkapäissään. + +EEVA (panee hatun Junkan päähän). Ei se ollut Janne Poikonen. Minä se +olin sen sadetakin sisässä, joka oli humalainen jummanni. + +JUNKKA. Sinäkö se olit? Kaikkia sinun päähäsi pälkähtää. + +EEVA. Ei ollut muuta pakopaikkaa siinä kiireessä. + +JUNKKA. Mutta mitä olisit sanonut, jos tulin ja annoin sinulle +kepistäni. + +EEVA. Olisin kärsivällisesti kestänyt. + +JUNKKA. Mitä? Ethän vain ole luullut, että minä olin Onnen herran +kanssa samassa komplotissa! + +EEVA. Tunnustan, että ajattelin aivan teidän sanoillannekin. + +JUNKKA. Mutta tyttö! Mitä sinä oletkaan ajatellut minusta! En tiedä +kuinka kauniisti sinun pitäisi pyytää voidakseni antaa sinulle anteeksi +oikein täydestä sydämestäni. Sinuahan on kerrassaan vaivannut järjen +puutos. + +EEVA purskahtaa nauramaan. + +JUNKKA. Eeva!--Minua ei tämä naurata yhtään! + +EEVA. Rakas setä! Antakaahan minä selitän, mille minä nauroin. Kun +sanoitte, että minua on vaivannut järjen puutos, niin muistui mieleeni +tapaus Ulla mamsellin koulusta. Hän kysyi kerran: Kun viidestä otetaan +pois neljä, paljoko jää jälelle? (Näyttää käsin erottaen pois neljä +sormea.) + +JUNKKA. Ja sinä vastasit? + +EEVA. Jää jälelle--peukalo. + +JUNKKA (nauraen). Se sitten ei ollutkaan tuhma vastaus. + +EEVA. Tuhmahan se oli. Ulla mamsellin mielestä hyvin tuhma. Hän käski +minut eteensä. Minua hävetti ja pyysin anteeksi, mutta hän sanoi: +Järjen vähyys ei parane anteeksi pyytämällä ja antamalla, vaan siten, +että päätä klaarataan. Ja hän tukisti minua ja napahutti päähän. +Tukistakaa tekin, setä. + +JUNKKA. Tukista sinä minua. + +EEVA. Eipä teitä olekaan vaivannut järjen puutos. + +JUNKKA. Onpahan ja aivan juuri äsken: olin suutuksissani, kun minun +olisi pitänyt olla iloissani. + +EEVA. Iloissanne minun tuhmuudestani? + +JUNKKA. Siitä, että sinä pidät sedästäsi niin paljon: olisi kärsinyt +kepinlyöntejäkin, ennenkuin asettunut minua vastaan sotajalalle. + +EEVA. Minulla ei ollut vain sopivaa jalansijaa. + +JUNKKA. Tietysti sinullakin on joku, jota rakastat. + +EEVA. Tietysti minullakin. (Nousee.) + +JUNKKA (nousee). Lähdemmekö siis nyt valmistautumaan matkaan? + +EEVA. Minä en mene enää kotia. Meillä oli Hei Lotan Nestorin kanssa +sellainen sopimus, että ensimäisen virstanpylvään luona tapaamme +toisemme. Se odottaa, joka ensin tulee. Minä nyt menen sinne ja +palautan hänet hakemaan teitä. + +JUNKKA. Niin ollen istutaan vielä vähän ja puhellaan tässä entisen +jatkoksi. + +EEVA. Eihän entisellä ole enää jatkoa. Se tuli selville. On vain +jälellä molemminpuolinen tukistaminen. + +JUNKKA. Minä haluaisin tietää jatkoa siihen, kuka on se poika, jota +rakastat. + +EEVA. Se on muuan meripoika. Mutta siitä eteenpäin se on minun +salaisuuteni ja semmoisena pysyy. + +JUNKKA. Hauska on tietää, että sukuun tulee.--Annahan se korea +pikkuliinasi, jonka sinulla äsken näin. + +EEVA (katsoo pitkään Junkkaa). En minä anna. + +JUNKKA. Minkä vuoksi et? + +EEVA. Teillä on joku pojanviikarin kuje mielessänne. + +JUNKKA. Ei toki. Minä vain pyyhin tuon pienen vesihelmen, joka on +silmäripsessäsi. Se on siihen jäänyt äskeiseltään, kun sinä tuolla +Onnen paatissa--rukoilit. + +EEVA (luo pitkän katseen Junkkaan tuskan valtaamana.) Setä...! + +JUNKKA. Lapseni, on kysymyksessä elämäsi onni. + +EEVA. Hyvä, rakas setä, jätetään asia tähän. + +JUNKKA. Minulla on enemmän elämänkokemusta kuin sinulla. Asian +jättäminen koituisi sinun onnettomuudeksesi ja sen meripoikasi +onnettomuudeksi. Ja teidän onnettomuudessanne minä joutuisin uudelleen +elämään raskaan kohtaloni. + +EEVA. Odotetaan, setä. Odotetaan toista aikaa. Aika korjaa asian. + +JUNKKA. Aika korjaa, mutta aika myös särkeekin. Usein, hyvin usein se +säälimättömällä kädellä erottaa ne, jotka pitäisi yhdistää. Katsokaa +toisianne avonaisesti silmiin silloin, kun aika sen vielä sallii. + +EEVA. Sepä se, etten minä saa enkä minä voi häntä katsoa silmiin. + +JUNKKA. Eikö tuollaisilla silmillä voisi toista katsoa kasvoista +kasvoihin? Terveet ja kirkkaat silmät! Kunhan sinä häntä katsot vain +kirkkaasti. Vai eikö hän sitä ansaitse? + +EEVA itkien peittää kasvonsa pikkuliinaan. + +VARJAKKA tulee oikealta etualalla. + +JUNKKA (menee Varjakkaa vastaan, kahdenkeskisesti). Minä menen +kutsumaan kihlajaisvieraat. (Ääneen, osoittaen Eevaa.) Sopiva tuuli! +(Menee oikeaan etualalla.) + +EEVA (silmäten pikkuliinansa takaa). Yrjö! (Varjakan lähestyessä nousee +ja pitäen molemmin käsin pikkuliinaa kasvojensa suojana kuin +varjostinta rientää Varjakalle syliksi.) + +VARJAKKA. Onko tämä totta vaiko vain suloista unta? + +EEVA (kohottaa katseensa Varjakkaan). Totta tahi unta: elinkautista. + +VARJAKKA. Rakas Eeva, anna minulle anteeksi-- + +EEVA. Rinnassasi kukka, jonka sinulle eilen illalla jätin, on +anteeksiantamus ja anteeksipyyntö. + +VARJAKKA. Kuinka ovat nyt sinun silmäsi tutut! Tämän kahdeksan vuoden +aikana olen ne nähnyt aina ja kaikkialla, merellä ja maalla, kannella +ja raalla. (Istuutuvat Neitsy Jannen arkulle.) + +EEVA. Minkähän vuoksi minun piti paeta silloin, kun tulit meidän +pihalle? + +VARJAKKA. Niin, minkä vuoksi sinä pakenit? + +EEVA. En osaa sitä nyt selittää itsellenikään. Odottaessani sunnuntaina +tuloasi tuntui minusta aivan mahdottomalta, että elän, kunnes tulet. Ja +kun kuulin jonkun mainitsevan, että olet kadulla tulossa, luulin +kuolevani siihen paikkaan, jos katson taakseni. Maa näytti vilisten +kulkevan jalkaini alta, niin että minusta tuntui, kuin olisi minun +pitänyt juosta, juosta, juosta pysyäkseni paikallani. + +VARJAKKA. Mutta sehän oli hirveä tuska sinulle. + +EEVA. Oli se. + +VARJAKKA. Ja sitten toivat sinut sillä tavoin keskelle joukkoa. + +EEVA. Ei minusta sitten enää tuntunut vaikealta, kun olin kuullut +äänesi ollessani poikain laivassa. Siellä minua halutti nousta +yht'äkkiä ja kääräistä pikkuliina kasvojesi yli ja sitten nousta +vähitellen, vähitellen. Ja nyt tuntuu, kuin olisi vain vähän aikaa +siitä, kun lähdit merille, ja niinkuin olisimme olleet yhdessä jo +kauan, kauan.--Mutta se on julmaa, että sinun pitää nyt lähteä!-- +Milloin sinä palaat, jos Jumala suo? + +VARJAKKA. Olen kotona ensi kesän lopulla, jos kaikki käy niin kuin olen +ajatellut. + +EEVA. Täytyyhän senkin ajan kulua. Tunti tunnilta, päivä päivältä, +viikko viikolta, sitten kuukausissa. Tämän kesän perästä talvi, sitten +epämääräisen toivon kesä, sitte ehkä vielä pitkä, pimeä talvi. + +VARJAKKA. Eihän meillä ole talvea. Meillä on lämmin ja kirkas ja +kukkaisa kesä, onnemme kun on ehyt ja häiritsemätön. + +Kukko kiekuu. + +EEVA. Hyi, kuin säikähdin! + +VARJAKKA. Se oli kunnian kukko, joka meille lauloi! Mutta missä se on, +kun se kuului aivan kuin olisi kiljunut niskassani? + +EEVA. Se on tuossa kopassa pylvään juurella. Onnen herran korea kukko. +Tuotiin äsken Rantalasta. + +VARJAKKA. Hän lähti eilen illalla kovalla touhulla Rantalasta ostamaan +koreaa kukkoa. Minä luulin, että hän vain sanoi sen syyksi lähteäkseen +sinun jälkeesi. Mitähän se aikoo tuolla? + +EEVA. Hän kosiessaan minua kuvaili minulle loisteliasta elämää. +Päästäkseni kerralla hänestä irti sanoin pitäväni köyhästä +mökkiläiselämästä porsaineen ja koreine kukkoineen. Nyt sanon hänelle, +että tuo kukko ei ole läheskään niin korea kuin minulle pitää olla. +Eikä hän sinun poissa ollessasi löydä tarpeeksi koreaa kukkoa, vaikka +mistä etsisi. + +VARJAKKA. Kyllä hän lakkaa hakemasta, kun kuulee, että olemme +kihloissa. + +EEVA. Sitä ei saa antaa heille tiedoksi, ei aavistustakaan siitä. + +VARJAKKA. Silloinhan pääset heistä rauhaan. Minä jo eilen illalla +sanoin Onnen herralle, että aion sinua kosia. + +EEVA. Voi, rakas Yrjö, minkä teit! Se oli suuri erehdys, jolla on pahat +seuraukset. + +VARJAKKA. Mitkä pahat seuraukset? + +EEVA. En tiedä, mutta minua peloittaa. + +VARJAKKA. Mutta johan sinä olet aivan suunniltasi. Sinä, joka olet +rohkea ja järkevä! + +HILMA (tulee vasemmalta kiireellisesti, mutta muuttuu arkailevaksi ja +epäröiväksi). Hyvää huomenta. + +VARJAKKA. Näyttää kuin teillä olisi minulle asiaa. Komesrootiltako? + +HILMA. Ei komesrootilta. + +VARJAKKA. Komesrootin rouvaltako sitten tahi joltakin muulta huoneenne +jäseneltä? + +HILMA. Minä oikeastaan tulin tapaamaan muuatta tuttavaani, joka lähtee +merelle. Mutta aikomukseni oli puhutella kapteenia, jos suinkin +sattuisi tilaisuutta. + +VARJAKKA. Ei mikään nyt estä. + +HILMA. Asiani on juoruamista. Mutta mielestäni olisi väärin, jos en +puhuisi. + +EEVA. Puhukaa, joutuin. + +HILMA. Eliise mamselli aikoo matkustaa Onnessa Tukholmaan. + +VARJAKKA. Niiltä ei temput lopu!--Mutta minä en häntä ota. + +EEVA. Rakas Yrjö, eihän sinulla ole oikeutta kieltää Eliise mamsellia +tulemasta isänsä laivaan. Ja minkä vuoksi kieltäisit? Kyyditse hänet +kauniisti Tukholmaan ja sillä hyvä. Tuo ei ole asia eikä mikään. + +VARJAKKA. Ikävä hän on pasaseerarina, kun tietää, mikä on tarkoitus. + +HILMA. Ja jos tarkoitus ei toteudu, niin Onnea ei lasketa kotimaahan +palaamaan ennen kuin neitsy Eeva menee naimisiin kapteeni Rambergin +kanssa. + +VARJAKKA. Mitä! + +EEVA. Siinä se nyt oli! (Purskahtaa itkemään.) + +VARJAKKA (synkkänä ja toivottomana). Tätä minä en osannut ottaa lukuun. +(Jää seisomaan tuijottaen yhteen kohtaan.) + +HILMA. Olenko tehnyt tyhmästi, väärin ja pahasti? Luulin tekeväni +hyvää. Uskoin, että keksitte jonkun keinon heitä vastaan. + +EEVA. Tietävätkö komesrootilla, että Onni lähtee näin varhain? + +HILMA. Eivät sitä tiedä, mutta touhussa siellä ollaan. + +EEVA. Hyvä! Minulla on keinoja. Jos ei yksi auta, niin toinen. + +HILMA. Jumalan kiitos! + +EEVA (Hilmalle). Kiitoksia, että tulitte sanomaan. Teitte oikein hyvän +työn. (Varjakalle.) Minne setä meni? + +VARJAKKA. Rajalinskan luo. + +EEVA. Mitä sinne? + +VARJAKKA (nolona). Hommaamaan niitä meidän kihlajaisiamme. + +EEVA (nauraen). Meidän kihlajaisia ja me täällä? (Hilmalle +leikillisesti.) Ne ovat niitä miesten hommia: jättävät perunat pois +vellistä! (Varjakalle.) Lähdetään toki mekin, että saamme olla mukana. +(Rientää Varjakan kanssa oikealle etualalle.) + +HILMA (yksin, lukee arkun kannesta). Janne Poikonen. Siinähän on Jannen +arkku. Kai hän sitten pian tulee. (Silmää vasemmalle.) Tuolla jo +tuleekin. Minnekähän minä menisin piiloon? (Menee suojakatokseen.) + +NEITSY JANNE (tulee vasemmalta, katsellen ympärilleen). Eihän täällä +ole ketään, vaikka näytti kuin täällä olisi liikuttu. (Katsoo oikealle +etualalla.) Tuollapa meneekin. Kapteeni Varjakka ja joku neito. Onkohan +meidän kapteenilla morsian? (Huokaa.) En saanut tavata Hilmaa. (Menee +istumaan arkkunsa kannelle ja laulaa.) + +(HILMA yhtyy lauluun kahden ensimäisen säkeistön aikana.) + + Ja meitä oli kaksi, poika ja neitonen, + Kun taipui rakkahaksi luontomme iloinen. + +(Puhuu ihmetellen) Tässäpä omituisesti kaikuu. Noista makasiineista kai +se vastaa. (Laulaa) + + Jo piennä ollessani tuon tulin kokemaan, + Ett' hälle rinnassani syän sykki nopeaan. + +(Puhuu) Jopa kaikuu ihmeen kauniisti! (Laulaa) + + Ah voi, mun tyhmyyttäni; se sai sen aikahan: + Vieroitin ystäväni kauniin ja rakkahan. + +(Puhuu.) Nyt ei enää vastannutkaan? (Laulaa.) + + Nyt on mun mielestäni kaikk' ilo puuttunut, + Kun kallein ystäväni on mulle suuttunut. + +HILMA (on viimeisen säkeistön aikana lähestynyt Neitsy Jannen selän +taakse ja laulun loputtua panee kätensä hänen silmilleen, matkii +rumpua). Sutiputi, sutiputi sukkaan kenkään, aamulla varhain vaatetta +selkään, torille, torille rumpu se käski, merelle, merelle Janne kun +läksi. (Päästää kätensä, nauraa.) Minkä vuoksi sinä meidän talon +kohdalla rummutit niin hassusti: ensin hiljaa, sitten kovasti, sitten +taas hyvin hiljaa ja taas kovasti? + +NEITSY JANNE (iloisen hämmästyksen vallassa). Sinä et olekaan minulle +vihassa? + +HILMA. Olin minä hyvin pahoillani, kun sinä et minua kutsunut pariksesi +lähtiäisiisi. Mutta eihän minulla ollut mitään oikeutta olla sinulle +vihassa. + +NEITSY JANNE. Silloin minun syntini on kahta kauheampi. + +HILMA. Selitä toki, että ymmärrän suuttua ja sitten antaa anteeksi. +(Istuutuu arkulle.) + +NEITSY JANNE. Hilma, minä sinua rakastan. + +HILMA. Ja siitäkö minun pitäisi olla vihassa? Sinähän vaadit +tavattomia! + +NEITSY JANNE. Mutta minähän sinua eilen siellä tanssiaisissa loukkasin +pahoin: muistolahjasi toin sinulle takaisin ja sillä tavoin. + +HILMA. Minä siitä olin iloinen. Sillä siitä huomasin, että sinä minusta +pidät. Tässä on kukkarosi. + +NEITSY JANNE (hämmästyneenä). Täällähän on paksu tukku rahoja? + +HILMA. Ne olivat siellä. + +NEITSY JANNE (antaa kukkaron takaisin). Ne eivät ole minun. + +HILMA. Siellä oli myöskin tämä sormus, jonka Sihvonen oli minulta +ryöstänyt. Tämä on sinulle. Isävainajani tahdon mukaan se on muistoksi +koko perheen puolesta, jonka sinä silloin kovana aikana pelastit +nälkäkuolemasta. + +NEITSY JANNE. En minä ole koskaan ajatellut sitä niin suureksi asiaksi, +mutta minusta on ollut hauska muistella sitä aikaa. + +HILMA. Se oli autuuden aikaa. Monta kertaa tuskan vedet silmiini +kiertyivät, kun minua aneluretkillämme paleli ja kun sinä kadulla +lumella hieroit paleltuvia käsiäni tahi poskiani, mutta sydän oli +tulvillaan iloa. Se oli ihanaa aikaa. Oli paljon niin suuria ja +ihmeellisiä tapauksia kuin saduissa. Jos minulle sanottaisiin, että +minulla on ainoastaan yksi päivä enää elettävänä, mutta saan valita +elämästäni minkä päivän hyvänsä sellaisena kuin olen sen elänyt, niin +valitsisin jonkun tuollaisen pahimmista pakkaspäivistä, jolloin +kuljimme talosta taloon palaten kotiin onnellisina siitä ilosta, mikä +siellä meidät ympäröi. + +NEITSY JANNE. Mutta eteenpäin elävän mieli. Meillä on ilon ja onnen +päiviä edessämmekin. Eikö niin? + +HILMA. Jumala suokoon. + +NEITSY JANNE. Jumala venettä viepi, miehen on mela kädessä. (Laulaa:) + + Riemulla me käymme maailmaan + Elämän kohtaloita koettamaan, + Tokko myrskytuulin, vaiko hymyhuulin + Onni osaksemme rientänee. + +HILMA. Kuule, Janne, jätä minulle se rintarahasi talteen. Siihen +kiintyy elämäni onnellisimmat muistot. + +NEITSY JANNE. Se ei ole minulla mukana, mutta minä käyn sen hakemassa. +(Menee vasempaan juosten.) + +ELVIIRA tulee oikealta etualalla. + +HILMA (iloisena). Elviira! Hyvää huomenta. + +ELVIIRA. Eikö täällä olekaan vielä muita? + +HILMA. Ei nyt tällä kertaa. Mutta äsken täällä oli Eeva Ruskoranta ja +kapteeni Varjakka. He ovat kihloissa. + +ELVIIRA. Joko he ovat kihloissa? + +HILMA. Ovat. Minä puhelin heidän kanssaan. Ja minä olen niin iloinen ja +onnellinen heidän puolestaan. + +ELVIIRA. Minkä vuoksi? + +HILMA. Sen vuoksi, kun saavat toisensa ne, jotka toisiaan rakastavat. +He sopivat niin toisilleen. Minä olen Eeva Ruskorantaan hurjasti +mielistynyt. Jos minä olisin poika, niin varmaan rakastuisin häneen +niin, että tulisin hulluksi! + +ELVIIRA. Hirveän suuri teeskentelijä. Oli olevinaan kuin ei olisi +ketään rakastanut ja kuitenkin mielisteli kaikkia poikia. + +HILMA (nauraen). En muistanutkaan sitä Amaalian povausta! Sinä olet +pahalla tuulella, kun se ei toteutunut. + +ELVIIRA. Tuommoinenko sinä oletkin? + +HILMA. Mimmoinen? + +ELVIIRA. Sinä olet iloinen ja onnellinen, että hypit ja tanssit, kun +muut joutuvat kihloihin, mutta minua sinä pilkkaat ja kiusoittelet. +(Itkien.) Ja minä olen sinua pitänyt luotettuna ystävänä. + +HILMA. Rakas Elviira, minä hartaasti toivon ja uskonkin, että kyllä +sinäkin löydät sen nuorukaisen, jonka sydämen valtaat, mutta eihän sitä +pidä povauksen mukaan etsiä. + +ELVIIRA. Sinä et soisi minulle ketään. + +HILMA. Kenen tahansa muun paitsi yhtä, joka on minun. + +ELVIIRA. Ei se ole vielä sanottu, että Sihvonen on sinun. + +HILMA (nauraa). Jos sinä Sihvosta rakastat, niin minun puolestani +vapaasti. + +ELVIIRA. Mutta jopa sinä olet teeskentelijä ja kavala ihminen! + +HILMA. Mitä sinä puhut! + +ELVIIRA. Sinä koetat minulta salata, että rakastat Sihvosta. Niinkuin +minä en olisi eilen illalla nähnyt, että sinulta pääsi itku, kun Neitsy +Janne ajoi Sihvosen pois tanssiaisista. Ja nyt minä ymmärrän, minkä +vuoksi tulit sinne niin myöhään ja minkä vuoksi et olisi halunnut jäädä +sinne: sen vuoksi, että pelkäsit minulta Sihvosta. + +HILMA. Meillä ei tule riitaa Sihvosesta, kunhan vain hänestä sovit sen +Amaalian kanssa. + +ELVIIRA. Sinä olet aivan samallainen kuin Eeva! + +HILMA. Kiitoksia! + +ELVIIRA. Aivan kuin Eeva, ihan justiin! (Menee suuttuneena laiturille.) + +SIHVONEN (tulee oikealta etualalla, pää kenossa ja ruumis jäykkänä). +Hyvää huomenta, Hilma. Minä toivotan Hilmalle onnea ja lykkyä. + +HILMA. Kiitoksia. Mutta mistä Sihvonen tietää minulle onnea toivottaa? + +SIHVONEN. Minähän näin teidän Karihaaran kanssa ajelevan kääseillä +eilen illalla. Ja olenhan minä ollut vähän niinkuin puhemiehenäkin. +Minähän Hilmalle sanoin, että Karihaara tykkää Hilmasta ja että toista +se on Karihaara kuin se rumpari.--Minä tulin tapaamaan sitä rumparia. + +HILMA. Mitä varten? + +SIHVONEN. Eikö Hilma näe, miten minun pääni on? + +HILMA. Sitähän minä olen tässä ihmetellyt! + +SIHVONEN. Se rumpari pahus minua eilen illalla kouristi niskasta, että +sain siihen jäsenvian. Ja sitten hän ryösti minulta rahoja ja sen +Hilman sormuksen. Tulin sanomaan hänelle, että jos hyvässä sovussa +antaa sen takaisin, niin saa asia minun puolestani raueta, mutta jos +ei, niin minä hänet vangitsen. + +HILMA. On jo vangittu. Joutuu elinkautiseksi. + +SIHVONEN. Vai on hän sellaiset rötökset tehnyt? + +HILMA. Tuossa ovat rahanne, ja kukkaron saatte pitää puhemiespalkkaa. +(Antaa kukkaron Sihvoselle.) + +SIHVONEN. Mutta siltä rumparilta minä oikeudessa vaadin kipurahoja! + +HILMA. Mitäpä te vähistä kivuista, kun olette nyt niin komean ja ylpeän +näköinen, että luulisi teitä vähintään kuvernöörin kuskiksi. (Menee +vasempaan.) + +Oikealta etualalla saapuu pari vanhanpuoleista merimiestä, kummallakin +saattajana vaimo, ja lapset työntävät käsikärryjä, joissa on kaksi +merimiesarkkua, sadetakkeja ja täytetty säkki. Menevät laiturille, +jossa tavarat kannetaan alas laiturilta, jäävät perälle puhelemaan. +Sitten saapuu tuon tuostakin Onnen miehiä, nuoria ja vanhoja +tavaroineen ja saattajineen vasemmalta perällä, niiden mukana LETTO +Annan kanssa ja KARIHAARA äitinsä kanssa. Kaikki jäävät perälle +muodostaen eri ryhmiä. + +SIHVONEN (yksin). Olisi ollut rikas ja nätti tyttö, mutta Karihaara +ehti siepata. No, eipä nyt ole Elviiralla toivoa Karihaarasta. + +ELVIIRA (tulee perältä ja kuin kiertäen ja kaukaa katselee Sihvosta +oudoksuen). Onko se Sihvonen? + +SIHVONEN. Eikö Elviira ollut minua tuntea? + +ELVIIRA. Minkä vuoksi Sihvonen on minulle noin ylpistynyt? + +SIHVONEN. En minä ole Elviiralle ylpistynyt, en toki. Sanotaan päivää +oikein kädestä pidellen. Ja istutaan tuohon arkulle. (Istuutuu ja vetää +Elviiran vierelleen.) + +ELVIIRA. Hilmalleko Sihvonen on suuttunut? + +SIHVONEN. En minä suuttunut ole, mutta muuten ylpistynyt. Elviira +vilkkaalla luonnollaan on voittanut minun sydämeni puoleensa. Saanko +minäkin omistaa Elviiran hellän ja lempeän sydämen ja suloisen olennon, +jota minä rakastan suurella rakkaudella. (Syleilee.) + +Kukko kiekuu. + +SIHVONEN (säikähtäen kyyristyy kuin odottaisi jonkun tulevan +niskaansa). Elviira katsoo, kuka siellä kiljaisi minun niskassani. + +ELVIIRA. Ei tässä lähellä ole ketään. + +SIHVONEN (kuin itsekseen). Minä säikähdin, että se on Amaalia! + +AMAALIA, krinuliinissa ja muuten tavattoman koreasti puettu, tulee +vasemmalta etualalla. + +ELVIIRA (nousten, iloisena). Amaalia! + +SIHVONEN (tyrmistyy, itsekseen). Perhana! + +ELVIIRA (Amaalialle). Nyt se on tapahtunut! Sihvonen ja minä olemme +kihloissa. + +AMAALIA. Ette ikinä! Minulla on kaksi todistajaa sen päälle, että +Sihvonen on mun. + +ELVIIRA. Voi kauheaa! + +AMAALIA. Oma syysi, kun olet niin valmis jokaisen pojan edessä +pyörimään hameenhelmat hampaissa! (Istuu Sihvosen viereen.) Amaalia on +se flikka, joka ei anna perään! + +SIHVONEN. Minulla on niskassa tuska ja pää sekaisin,--minä luulen, että +minusta tulee uskovainen. + +AMAALIA. Ei se haittaa mitään! (Syleilee.) + +SIHVONEN. Ai ai ai! Varo minun niskojani. + +NEITSY JANNE ja HILMA tulevat vasemmalta. + +NEITSY JANNE (syöksähtäen Sihvosen eteen). Ähäts! (Paukahuttaa +kämmeniään.) Huts! + +SIHVONEN säikähtyneenä juoksee kuin hurjistunut laiturille, jossa +horjahtaa laiturilta alas. + +AMAALIA. Mitä sinä kouhoilet ja säikyttelet ihmisiä? + +NEITSY JANNE. Arkkuni kannelta ajan pois varikset ja harakat. + +HILMA. Hyvänen aika, Sihvonen putosi mereen! + +NEITSY JANNE. Taisi muistaa katkismuksestaan, että se vanha Aatami on +upotettava. + +AMAALIA. Herjesta, mikä sille Jeremiakselle on tullut? (Menee perälle.) + +HILMA. Elviira, tässä se on se nuorukainen, joka on minun. + +NEITSY JANNE. Minä olen sinun ja sinä olet minun ja meidän on maa ja +taivas!--Ja yhdeksi merkiksi panen minä sinulle tämän rahan rintaasi: +ihmissydämen pelastamisesta. + +ELVIIRA (itsekseen, itkien). Kaikki muut ovat onnellisia... + +NEITSY JANNE. Ka, itkeekö tuo Elviira? (Menee Elviiran luo.) Mitä sinä +neitonen itket? + +ELVIIRA. Tytöt--ovat--kaikki---- + +NEITSY JANNE. Tytöt ovat kaikki? Sittenhän sinulla vasta olisi syytä +itkeä, jos pojat olisivat kaikki. + +HILMA. On sinulla, Elviira, parempia kuin Sihvonen, joka on niellyt +ketun ja hännän pää jäänyt suusta roikkumaan. + +NEITSY JANNE. Istuhan kotonasi kangaspuissa ja kutoa helskyttele +ahkerasti, niin näet, että poikia alkaa kulkea akkunasi ohi, sellaisia +oikeita poikia. + +HILMA. Janne, viedään nyt arkku paattiin. (Kantavat yhdessä arkun +laiturille.) + +ELVIIRA (yksin). En ikinä usko povauksiin. (Menee oikealle.) + +SIHVONEN puikahtaa esiin puistosta vasemmalta ja lähtee kuin varkain +oikealle etualalla. + +ENSIMÄINEN MERIMIES (tulee oikealta etualalla). Ahaa, Sihvonen! Sinä +siedät saada pienen tärskäyksen, kun eilen illalla panit sellaisen +valheen liikkeelle, että Onnen herra tulee meille kapteeniksi. Olimme +tehdä pahat rötökset. (Uhkaavasti.) Pieni pommi leukaasi, että tiedät +mikä näillä mailla on tapana miesten kesken! + +SIHVONEN (peräytyen vasemmalle). Sano sitten minun valhetelleen, kun +ensin näet, kuka teille tulee kapteeniksi. + +TOINEN MERIMIES (on tullut perältä). Letto epäilee, että on vain joku +viekkaus siinä, kun Onnen lähtö muutettiin näin varhaiseksi. + +SIHVONEN. Varjakka on viisas mies. Hän muutti Onnen lähdön varhaiseksi, +ettei kukaan epäilisi mitään, vaan kaikki tulisivat tänne rantaan. + +ENSIMÄINEN MERIMIES. Sillä hän ei olisi paljon voittanut, sillä kukaan +ei astuisi paattiin, jos Onnen herra tulisi. + +SIHVONEN. Varjakka vie teidät puuriinkin. Mutta siellä hän sanoo: Minun +pitää vielä käydä kaupungissa. Ja kaupungissa hän sanoo Onnen herralle: +Mene nyt, lankomies, laivaasi. Hihhihhih. + +TOINEN MERIMIES. Meidät paha perii! + +SIHVONEN. Jos olisitte uskoneet minua ja maksaneet vähän miehestä, niin +minä olisin kruuvannut Onnen herran niskoja, niin ettei hän olisi +nähnyt taivasta eikä tähtiä, vaan kulkenut kuin kaarikaula hevonen +leuka rinnassa kiinni. Mutta nyt se on myöhäistä. Menkää vain laivaan +elkääkä tehkö rötöstä. Siitähän minä kielsin teitä eilenillallakin. +Enkös kieltänyt? + +ENSIMÄINEN MERIMIES. Missä on Karihaara? (Menee perälle.) + +TOINEN MERIMIES. Karihaara ei sanonut nyt tietävänsä mistään mitään. +(Seuraa ensimäistä merimiestä.) + +SIHVONEN (yksin). Aina sitä miehistä irti pääsee, hihhihhihhih. +(Yrittää oikealle.) + +AMAALIA (tulee puistosta vasemmalla.) Jeremias! Katsotaan poikain +komeata menoa. Kapteeni lähtee morsiamineen. + +SIHVONEN. Morsiamineen? + +AMAALIA. Niin. Tapasin Hei Lotan Nestorin. Hän vei tavaroita laivaan. +Sanoi morsiamen tulevan tämän kautta kapteenin kanssa. + +SIHVONEN. Jää sinä tänne katsomaan. Minun pitää mennä kortteeritaloon. +Minulla on housut märät. + +AMAALIA. Mennään minun luo. Minulla on siellä lunastamatonta +panttitavaraa, takkeja ja housuja jos kuin paljon. Pukeudut oikein +komeaksi ja mennään sitten päivällä pappilaan panemaan kuulutuksiin. +(Kynkästä vie Sihvosta vasemmalle.) + +SIHVONEN karkaa juosten oikealle. + +AMAALIA. Et sinä, Jeremias, minulta pakoon pääse! (Juoksee Sihvosen +jälkeen.) + +KARIHAARA (tullen perältä Hilman kanssa puhellen). Vai niin päättyi +Onnen herran kosintaretki? + +HILMA. Komesrootin rouva oli vihassa, että kihisi ja kähisi ja huusi +Suomen, Ruotsin ja Saksan paholaiset Varjakan niskaan. Mutta sitten hän +keksi keinon: Onnea ei lasketa palaamaan kotimaahan ainakaan viiteen +tahi kuuteen vuoteen. + +KARIHAARA. Se onkin paholaisen neuvoma keino! Ja se on hänen helppo +toteuttaa. Voi onnettomia, meitä kaikkia Onnen miehiä! + +HILMA. Mutta neitsy Eeva sanoi keksineensä keinon ja lähti täältä +iloisena ja aivan varmana. Menivät neuvottelemaan kapteeni Junkan +kanssa. + +KARIHAARA. Minä nyt arvaan: kapteeni Junkka Varjakan sijaan. Ukki +lähtee mielelläänkin neitsy Eevan takia. + +HILMA. Se ei käy. Kapteeni Junkka oli eilen illalla myöhään +komesrootilla ja ymmärtääkseni sitä varten. Mutta siellä riideltiin +niin kauheasti. + +KARIHAARA. Sitten se Onni jääkin Lentäväksi Hollantilaiseksi, joka ei +koskaan pääse maihin. + +HILMA. En usko. + +KARIHAARA. Mutta ei puhuta tästä kenellekään. Se voisi olla pahaksi. +Sillä kaikki tuntuvat olevan hyvin levottomia ja epäluuloisia. En +ymmärrä miten heidät saa hillityksi, jos alkavat hurjistua. Lettokin +kuohuu kuin käypä taikina, ja hän on sellainen härkäpää. Minä aivan +odotan, milloin ne puhkeavat huutamaan ja meluamaan. + +HILMA. Minä menen katsomaan, eikö jo kapteenia näy. (Rientää oikealle +etualalla.) + +LETTO (tulee Karihaaran luo). Missähän se meidän kapteenimme viipyy? + +KARIHAARA. Eipä täällä näy vielä perämiestäkään. + +LETTO. Perämies on mennyt hevosella tavaroineen. Varjakka aikoi olla +täällä aamurummulta, että päästään lähtemään heti, kun kaikki miehet +ovat koolla. Ja täällä jo kaikki ovatkin, mutta kapteenia ei kuulu ei +näy. Mikä on tarkoitus? + +KARIHAARA. Tarkoitus on hyvä: että Annasi kanssa saat sitä pitempään +puhella. Elä siis turhiin hukkaa kallista aikaa. + +LETTO. Saat nähdä, Jooseppi, että meitä nyt huiputetaan oikein kelpo +tavalla. Varjakalla on tarjolla niin suuri rikkaus ja mahtavuus, että-- + +KARIHAARA. Että se on pannut sinun pääsi pyörälle! + +NEITSY JANNE (tulee perältä Leton ja Karihaaran luo). Nuo miehet ovat +aivan päättömiä: uskottelevat, että Onnen herra tulee meille +kapteeniksi. + +KARIHAARA. Oikein sanottu, Janne, päättömiä ovat. (Menee perälle.) + +NEITSY JANNE. Ei kapteeni Ramberg uskalla jättää neitsy Eevaa. + +LETTO. Ovatko he kihloissa? + +NEITSY JANNE. En valalleni ota, mutta sen tiedän, että meiningit ovat +kovat. Kapteeni Ramberg tuli eilen illalla hakemaan neitsy Eevaa +tanssiaisista oikein vaunuilla, ja huvimajalla oli vastaan ottamassa +itse komesrootin rouva ja Eliise mamselli. + +LETTO. No silloin on selvä asia, että Varjakka ja Eliise mamsellikin +ovat kihloissa. (Annalle, joka tulee Leton luo.) Minäpähän olin +oikeassa ja sinä, Anna, väärässä. Ei puhettakaan, että Varjakka ja Eeva +olisivat kihloissa! + +ENSIMÄINEN MERIMIES (vasemmalla, huutaa äänekkäästi). Pojat, hei! Onnen +herra tulee tänne. + +Kaikkien huomio kääntyy vasemmalle, jonne ahtautuvat katsomaan, ja +syntyy kasvava melu. + +HILMA (rientää oikealta etualalle Neitsy Jannen luo, joka on jäänyt +oikealle). Kapteeni Varjakka ja neitsy Eeva tulevat. Pelastettuja! +(Syleilee riemuissaan Neitsy Jannea.) + +ONNEN HERRA tulee vasemmalta etualalla. Joukko uhkaavasti saartaa hänet +heti, ja Onnen herra kuin paeten vetäytyy lyhtypylvään luo ja nousee +tikapuille. + +Melun ohessa joukko laulaa: + + Nuorena jummannina olin minä kerran + Onnen herran skuunarissa kuukauden verran. + Portoriikoon asti läksi, + Jäikin paljon tännemmäksi. + +VARJAKKA ja EEVA tulevat kiireisesti oikealta etualalla. + +VARJAKKA (huutaa). Hei, Onnen miehet! Pojat, hei! + +Osa joukosta tulee Varjakan ympärille meluten. + +ÄÄNIÄ: Petkutusta!--Onnen herraa ei huolita kapteeniksi. + +VARJAKKA. Minä tulen kapteeniksi. + +TOINEN MERIMIES. Valekapteeniksi puuriin asti! + +ENSIMÄINEN MERIMIES. Mutta teidät paha perii! + +VARJAKKA (juoksee makasiinin portaille, josta koettaa ruveta puhumaan). +Tänne tulkaa ja kuulkaa kaksi sanaa! + +Kukaan ei välitä Varjakasta. Melun kiihtyessä joukko virittää lauluun +jatkoksi: + + Hampurissa kapteeni suuret pidot laittoi, + Toiselta timperiltä käsivarren taittoi, + Puosua hän löi ja sätti, + Miehet yöllä laivan jätti. + +EEVA (rientää lyhtypylvään luo ja tunkeutuen väkijoukon läpi nousee +tikapuille Onnen herran alapuolelle, huiskuttaen pikkuliinaa). Hei, +Onnen miehet! Hei! + +Melu vaimenee. + +EEVA. Tänne, Onnen miehet, tänne! Kaikki Onnen miehet tänne! + +ENSIMÄINEN MERIMIES. Täällä ollaan! + +EEVA. Ovatko kaikki?--Missä Kuusisto? + +ÄÄNI. Minä! + +EEVA. Entäs Väntti? + +ÄÄNI. Minä. + +EEVA. Minä en näe siellä missään Lettoa. + +LETTO (lyhtypylvään juurella). Tässä minä olen. + +EEVA. Siinähän sinä olet, lähempänä kuin luulinkaan--No, kuulkaa! Ne +Onnen miehet, jotka tahtovat kapteeni Varjakan päällikökseen: olkaa +ääneti! Ne Onnen miehet, jotka tahtovat kapteenikseen jonkun muun: +nostakaa kätenne ja huutakaa!--Ei kuulu mitään eikä näy merkkiäkään. +Kaikki siis tahtovat kapteeni Varjakan. Te hänet saatte. + +LETTO. Hurraa! + +ENSIMÄINEN MERIMIES. Onko teillä, neitsy, valta määrätä? + +LETTO. On sillä neitsyellä valta määrätä, minä nyt tiedän sen teille +sanoa. + +ONNEN HERRA. Neitsy Eeva Ruskorannalla on valta määrätä. + +TOINEN MERIMIES. Mitäs varten kapteeni Ramberg sitten on tänne tullut? + +EEVA. Kapteeni Rambergille on tänne tuotu Rantalasta kukko. + +ONNEN HERRA. Sitä varten minä tulin.--Joko se on tuotu? + +EEVA. On tuotu. + +Kukko kiekuu. Naurua ja lyhyt hurraahuudon remahdus. + +ONNEN HERRA. Onko porsaskin tuotu? + +EEVA. Porsasta ei ole kuulunut. + +ENSIMÄINEN MERIMIES. Mitä niillä kukolla ja porsaalla? + +ONNEN HERRA. Minä menen naimisiin. + +TOINEN MERIMIES. Onnea ja menestystä! + +LETTO (nousten tikapuille). Kapteeni Rambergin kauniille morsiamelle +hurratkaa? + +Joukko hurraa innokkaasti ja hajaantuu. Onnen miehet menevät hurraamaan +Varjakalle, joka on jäänyt seisomaan makasiinin portaille, ja joitakin +heistä jää puhelemaan Varjakan kanssa. + +ONNEN HERRA hyvätuulisen näköisenä seuroittelee Eevaa, joka iloisesti +puhelee Onnen herran kanssa, mutta näyttää rauhattomalta ja levottomana +liikkuu paikasta toiseen. + +KARIHAARA on äitinsä ja HILMAN kanssa oikealla. + +KARIHAARAN LESKI. Vai ovat he kihloissa, tämä neitsy Eeva ja kapteeni +Ramberg. + +KARIHAARA. Ei, äiti kulta. Ei ole sinnepäin piiputkaan. Siinä tuli +Letolle suuri erehdys. Ja tuli paha hämminki, kun joutuivat kaikki +väärään uskoon. Neitsy Eeva näyttääkin levottomalta. + +HILMA. Niin, tosiaan, hänellä näyttää olevan hätä. Menkää, Karihaara, +puhelemaan hänen kanssaan ja tiedustamaan. + +KARIHAARA. Se voisi olla vahingoksi. Kyllä neitsy Eeva itse suoriutuu. +Odotetaan. + +EEVA (Onnen herran kanssa puhellen, ottaa taskustaan kirjepaperin). +Mutta suokaa anteeksi, minulle eilen illalla oli tullut kirje, jota en +ole vielä lukenut. Se voi olla hyvin tärkeä. Menkää siksi aikaa +puhelemaan Leton ja hänen morsiamensa kanssa. + +ONNEN HERRA. Vai on Letto kihloissa. Minä menen häntä onnittelemaan ja +kiittämään puolestani. (Menee peremmälle Leton ja Annan luo ja heidän +kanssaan puhellessaan luo tuon tuostakin silmäyksen Eevaan.) + +EEVA (siirtyen jonkun verran oikealle lukee muka kirjettä +tarkoituksella salata Onnen herralta puhelunsa Hilman kanssa.) Neitsy +Hilma! + +HILMA yrittää Eevan luo. + +EEVA. Elkää herran nimessä tulko lähelle! (Kääntyy selin Hilmaan.) + +HILMA (pysähtyen). Minkä vuoksi? En minä puolestani pelkää +komesrootilaisia, vaikka tietäisivätkin, että olen juorunnut. + +EEVA. Rakas Hilma. Tottele minua. Tee kaikki mitä käsken. + +HILMA. Minä teen mitä hyvänsä! + +EEVA. Istu siihen maahan. + +HILMA. Tässä minä nyt istun. + +EEVA. Ja ole olevinasi niinkuin et puhelisikaan minun kanssani. Sano +aina, kuulitko. + +HILMA. Kuulin ja ymmärsin. + +NEITSY JANNE (tulee ja kiepsahtaa istumaan Hilman viereen). Vielä +hetkinen isänmaan kamaralla armaan vieressä. + +EEVA. Jannelta suu kiinni! + +HILMA. Kuulin.--Suusi kiinni, Janne. (Tekee eleitä Neitsy Jannelle.) + +EEVA. Nyt luullaan, että minä olen Onnen herran morsian. + +HILMA. Kuulin. Siinä väärässä uskossa ovat kaikki. + +NEITSY JANNE. Eikö hän olekaan? + +HILMA. Ei ikinä! Oletko sinä höperö? + +EEVA. Minun pitää päästä Onneen ja merille. + +HILMA. Kuulin. Mainio keksintö. Sitä minä ajattelinkin. Hyvä keino. + +EEVA. Ainoa. + +NEITSY JANNE (Hilmalle). Minä nyt ymmärrän. Jees. Meidän kapteeni ja +neitsy Eeva! + +EEVA. Mutta herra on täältä toimitettava pois, muuten syntyy pahempi +villitys kuin äsken. Sitä ei sitten hillitse kukaan ja on mahdoton +selittää heille heidän erehdystään. Kaikki menee myttyyn. + +HILMA. Kuulin.--Se olisi kauheaa! + +EEVA. Keksi, rakas Hilma, keino, että herra lähtee. Kuulitko? + +HILMA. Kuulin. Mutta, rakas--, minä olen tuhma kuin sammakko! + +NEITSY JANNE. Minä myös. Saakeli sentään! + +EEVA. Minun on mahdotonta nyt. En pääse liikahtamaan, en kenenkään +kanssa puhelemaankaan, sillä herra seuraa minua kuin varjo. + +HILMA. Kuulin ja näen. Minä menen selittämään asian kapteenillenne. + +EEVA. Ei ei ei! Häntä ei nyt uskota. Olisi vain huonot seuraukset, +kuulitko? + +HILMA. Kuulin.--Voi taivas, mikä nyt neuvoksi? + +EEVA. En ymmärrä. Minä en arvannut, että herra osaa olla täällä ja että +syntyi tuo meteli. Minä odotan pelvolla ja vavistuksella, mitä tuleman +pitää. + +ONNEN HERRA (tulee Eevan luo). Eeva, missä se on se kukko? + +EEVA. Tuossa pärekopassa lyhtypylvään juurella. Ei suinkaan se vain ole +kuollut, kun ei enää laula. + +ONNEN HERRA. Se olisi vahinko. Se on hyvin korea kukko. (Menee +lyhtypylvään luo.) + +PAAVO (on tullut oikealta makasiinien välitse ja saapuu Onnen herran +luo). Nyt minä toin sen Alakaakosta lähetetyn porsaanne. Se on +laatikossa tuolla rannalla. Saanko minä nyt maksun vaivoistani? + +ONNEN HERRA suorittaa maksun. + +EEVA (Hilmalle kuin edellä). Jannelle, että porsas karkuun ja kauas! + +NEITSY JANNE. Kuulin. Minä olen ottavinani kiinni. Luottakaa minuun! +(Juoksee makasiinien välitse oikealle). + +EEVA. Minä olen siitä iloinen! + +ONNEN HERRA (Paavolle). Poika, tuo se laatikko tänne. + +PAAVO. En minä sitä yksin jaksa kantaa. Vaivalla sain sen veneestä +hilatuksi rannalle. + +ONNEN HERRA. Käske joku apulaiseksesi. + +PAAVO. Eipä täällä ole minun käskyläisiäni. Mutta kapteeni itse käskee. +Täällähän on teidän miehiänne kuin Viron susia. + +Porsas vinkuu. + +EEVA (Onnen herralle). Nyt on porsas karussa! + +ONNEN HERRA. Jeeveli sinua, poika! + +PAAVO. Ei ole minun syyni. Minua vain käskettiin soutaa porsas tänne +rantaan ja minä olen sen soutanut kunnialla, ja sillä minä olen kuitti. +(Menee perälle.) + +EEVA. Jos sen koira tappaa! + +ONNEN HERRA hätäytyneenä juoksee makasiinien välitse oikealle. + +EEVA. Hilma! + +HILMA. Eeva! (Syleilevät toisiaan.) + +EEVA. Minua peloitti kauheasti, että hän kieltää Onnen lähtemästä ennen +kuin Eliise mamselli ehtii mukaan. Ja sen hän olisi tehnyt, jos olisi +saanut vähänkään vihiä minun lähdöstäni. + +HILMA. Niin tietystikin. + +VARJAKKA (tulee Eevan ja Hilman luo). Kiitoksia, neitsy Hilma! Te +olette pelastusenkelimme. + +HILMA. Oli omakin asiani kysymyksessä. (Osoittaa rahaa rinnassaan.) + +VARJAKKA. Toivotan sydämestäni onnea. + +KARIHAARA äitinsä kanssa tulee toivottamaan onnea Eevalle ja +Varjakalle. + +KARIHAARAN LESKI. Jumalan siunausta teille, kaunis pari.--Niin ne muut +nuoret liittyvät ja onnensa löytävät. Minä tälle Joosepille hänen kotia +tultuaan heti ensimäisiksi sanoikseni lausuin: Etsi nyt, poikani, +itsellesi mieluisesi, niin käyt useammin kotona ja opit viihtymään +maajalassakin. Mutta eihän tämä. + +KARIHAARA. Minä olin kuuliainen poika: etsin ja ehdin löytää jo +kaksikin, mutta tuossa he ovat. Kummallakin on omansa. + +EEVA ja HILMA (tarttuen Karihaaran käsiin). Kiitoksia avustanne. + +VARJAKKA. Minunkin on sydämellinen tarve puristaa kättäsi omasta +puolestani: kiitos, kunnon toveri, ystävä ja oivallinen puhemieheni. + +KARIHAARAN LESKI. Hyvä kapteeni, ruvetkaa te nyt neuvomaan Jooseppia, +että hänkin itselleen hankkisi toverin. (Karihaaralle.) Olisi minunkin +yksinäiset talveni lyhemmät, kesäni paljon kirkkaammat sinun kumppanisi +kanssa täällä. + +KARIHAARA. En minä nyt tähän hätään voi mitenkään teille, äiti kulta, +hankkia sitä kumppania. Mutta palattuani. Ja me palaamme nyt pian. + +KARIHAARAN LESKI. Jumalan armolla. + +KARIHAARA. Ja kapteenimme tarmolla ja hänen morsiamensa onnella, jonka +saamme näkyväisessä hahmossa mukaamme. Eikö niin, neitsy Eeva? + +EEVA. Kunhan vain päästäisiin laivaan. + +VARJAKKA. Minkä vuoksi emme sinne nyt pääsisi? + +EEVA. Te kyllä, mutta minä voin joutua jäämään rannalle kuin kalamiehen +koira. + +KARIHAARA. Niin, jos Eliise mamselli ehtii mukaan. Nyt, kapteeni, +kiireellä puuriin ja ankkuri ylös! + +NEITSY JANNE (juoksee etualalla Eevan luo). Porsas juoksee pitkin +katuja jälessä koiralauma ja kapteeni Ramberg. + +EEVA. Kiitoksia, Janne. + +NEITSY JANNE. Kiitetty olkoon porsas! + +RAJALINSKA JUNKAN taluttamana ja PASANTERI ja PASANTERSKA tulevat +oikealta etualalla. + +VARJAKKA. Onnen miehet! Jättäkää hyvästi! + +Joukko laulaa kuorossa ja laulun aikana tapahtuu hyvästely. + +Kuoro: + + Meit' kapteeni puuriin nyt vaatii lähtemään + Ja, ystävämme rakkaat, taas teidät jättämään. + Tuoll' lahden suussa laiva jo meitä oottelee, + Se meidät kotimaasta taa merten saattelee. + + Meill' laiva kotimaana ja tuuli tuttava, + On armaanamme aalto tai ehkä hautana. + Jo monen monta poikaa on aalto peitellyt + Ja monen neidon silmiin veet vetreet heitellyt. + + Jos kuulet kuolleheksi, tee risti rantahan, + Vie punaruusun kukka sen viereen santahan. + Kun joskus kesäilloin sen luo käyt istumaan, + Se rakkautemme hellän saa mielees muistumaan. + + Ei surra mun nyt auta, vaan täytyy lähteä, + Ja kaihon tunteet, huolet, rintaani kätkeä. + Hyvästi armas kulta, hyvästi tuttavat, + Hyvästi kotiseutu, sun rantas rakkahat! + +VARJAKKA (laulun loputtua). Valmiit paattiin! Onnen miehet asettuvat +perälle kahteen riviin laiturille johtavaksi kujaksi. + +VARJAKKA ja EEVA lähtevät käsikädessä astumaan laiturille päin. Jonkun +matkaa jälempänä RAJALINSKA JUNKAN taluttamana. + +Väkijoukossa syntyy liikehtimistä. + +ÄÄNIÄ: Minne Onnen herran morsianta viedään?--Viedäänkö hän laivaan?-- +Ensin morsian ja sitten itse Onnen herra!--Petkutusta!--Elkää lähtekö, +Onnen miehet! + +Onnen miehet poistuvat riveistään, KARIHAARA ja NEITSY JANNE jäävät +paikalleen. + +JUNKKA (syöksyen Onnen miesten luo). Mitä te miehet hulluttelette? + +ENSIMÄINEN MERIMIES. Me emme lähde puuriin! + +TOINEN MERIMIES. Herrat eivät meitä saa nyt petkutetuksi! + +LETTO. Aiotko sinä, Eeva, lähteä mukaan? + +EEVA. Aion! + +ERÄS MERIMIEHEN VAIMO (seisten lähellä lapsiensa ympäröimänä). Kukas +silloin Onnen herran porsaat hoitaa ja kanat ruokkii? + +Väkijoukko nauraa. + +LETTO. Sinä et saa tulla! + +ONNEN MIEHET. Ei, ei! Ette tule! + +EEVA (Varjakan avulla nousee pollarin päähän). Minä en ole Onnen herran +morsian! + +ERÄS MERIMIEHEN VAIMO. Vaikeapa on toisin luulla saati uskoa! + +EEVA. Toisin ämmät maalla luulee, toisin merellä tuulee! + +LETTO. Olihan sinua Onnen herra käynyt eilen illalla Ilolan krouvissa +tanssiaisten aikana kosimassa. Eikö, ole totta? + +EEVA. Kävi hän ja kosi. Mutta eihän, Letto, sinun Annasikaan voi olla +kaikkien niiden morsian, jotka häntä ovat kosineet. Vai aiotko pakottaa +hänet rupeamaan morsiameksi heillekin? + +LETTO. Sinuahan oltiin oikein vaunuilla hakemassa tanssiaisista! + +EEVA. Minäpä en vaunuihin mennyt, vaan karkasin krouvilta toista tietä +omalle maalleni. + +ENSIMÄINEN MERIMIES. Miten teillä, neitsy Eeva, sitten oli äsken valta +määrätä? + +EEVA. Jos minulla olisi ollut valta määrätä, niin minä olisin jättänyt +maihin kapteeni Varjakan ja teille määrännyt kapteeni Junkan. Kapteeni +Varjakka on minun sulhaseni. Ja minun on pakko lähteä mukaanne. + +LETTO. Mikä pakko? + +EEVA. Jos minä jään tänne, niin tulee siitä pitkä ero. Mutta ei yksin +minulle. Te Onnen miehet ette silloin näe kotiseutuanne, ette saa +kohdata omaisianne, ystäviänne pitkiin vuosiin, jollen minä mene +naimisiin Onnen herran kanssa. + +ENSIMÄINEN MERIMIES. Minnekä Onnen herra on täältä kadonnut, koska ei +kuulu? + +EEVA. Hän tulee tänne pian, kun odotatte. Mutta silloin hän antaa +sellaisen määräyksen, etten minä enää pääsekään mukaanne, vaikka +tahtoisittekin. Hänen sisarensa valmistautuu lähtemään Onnella +Tukholmaan. + +ONNEN HERRA tulee oikealta katsellen ympärilleen kuin etsien Eevaa. + +EEVA. Tuolla on kaipaamanne susi! (Hyppää pollarilta.) Pitkän eromme +hetki lyö! Hyvästi, Yrjö! (Syöksyy Varjakan kaulaan.) + +ANNA. Vei sinua, Oskari, kun et minua uskonut! Voi teitä, Onnen miehet! +(Rupeaa itkemään.) + +ONNEN HERRA (äänekkäästi). Onko neitsy Eeva vielä täällä? + +EEVA. Jumalan haltuun, Yrjö! (Menee itkien Rajalinskan luo.) + +ERÄS MERIMIEHEN VAIMO (Eevalle). Antakaa anteeksi, neitsy, +erehdyksemme. Menkää, menkää kiireesti. + +Onnen miehet juoksevat riveihinsä. + +ONNEN HERRA (tullen Eevan luo). Eeva, porsas on kiinni! Se on nyt +pussissa. + +KARIHAARA. Hurraa kapteeni Varjakalle ja hänen morsiamelleen! + +Onnen miehet hurraavat tulisen innokkaasti. + +VARJAKKA sieppaa Eevan käsivarrelleen ja kantaa hänet Onnen miesten +rivien välitse laiturille ja alas Onnen miesten seuratessa parittain. + +ONNEN HERRA (kuin hätähuutoa). Sinnekö Eeva vietiin? + +JUNKKA. Sinne vietiin. Tulevana sunnuntaina kolmasti kuulutetaan ja +sitten Tukholmassa vihitään. + +ONNEN HERRA. Se ei saa tapahtua! Onni ei saa vielä lähteä! + +JUNKKA. Onko komesrootilta sellainen määräys? + +ONNEN HERRA. Mutta mamma, kun saa tietää, kieltää laivan lähtemästä. + +JUNKKA. Mammasta ei välitetä. Onni lähtee. + +ONNEN HERRA. Mutta Eliisen pitää päästä mukaan. Onnen pitää odottaa. + +JUNKKA. Sinun orderisi ei kelpaa, sen pitää olla komesrootilta. + +ONNEN HERRA. Farbruur on hävytön! (Ottaa hatun Junkan päästä ja lyö +maahan.) + +Kukko kiekuu. ONNEN HERRA potkii kukkokopan oikealle makasiinin +portaitten luo, juoksee sitten oikeaan makasiinien välitse. + +PASANTERSKA. Kuka se oli tuo meripoika, joka tuota koria potki? Olipa +se ottanut hyvät aamutropit? + +PASANTERI. Muori kulta, se oli muuan meripoika, joka olisi nainut +meidän tyttäremme, jos meillä olisi ollut tuollainen kuin tuo Eeva. + +PASANTERSKA. Tuommoiselle me emme olisi antaneet tytärtämme, emmehän, +ukko! + +PASANTERI. Eipä tiedä. Hän on kapteenimies. + +PASANTERSKA. Mikä kapteeni se tuommoinen on? + +PASANTERI. Kapteeni Ramberg. + +PASANTERSKA. Herra siunaa! Mikä sille kapteeni Rambergille nyt tuli? + +PASANTERI. Ikävä Eevaa. Mutta mennäänpä mekin nyt tuonne lähemmäksi, +että edes jotakin näet. (Lähtevät laiturille päin.) + +Porsas vinkuu kovasti. + +PASANTERSKA. Hyi, missä nyt sikaa tapetaan! + +PASANTERI. Porsaspa tuo vain kuulostaa olevan. + +PASANTERSKA. Mutta se raukka huutaa henkensä lähtöä. (Menevät +laiturille.) + +EEVA (Eevan ääni kuuluu kuin kaukaa laiturin takaa). Hyvästi, täti! + +RAJALINSKA. Hyvästi, minun päivänpaisteeni, minun kesäni, leivoseni. +Jumalan haltuun. + +EEVA. Hyvästi, setä! + +JUNKKA. Hyvästi, lapseni, minun reipas tyttöni! + +EEVA. Kuulkaa, setä, mikä vahinko! Meiltä tässä kiireessä jäi se +toistemme tukistaminen. Mutta suoritetaan se ensi töiksemme, kun +palaan. + +JUNKKA. Ja kuulehan, Eeva. Tuo minulle uusi hattu tuliaisia. Tämä nyt +on aivan pilalla! + +ONNEN HERRA tulee oikealta makasiinien välitse synkkänä ja allapäin, +sitten alkaa kuunnella Eevan ääntä. + +EEVA. Mitäs Pasanterille tuliaisia? + +PASANTERI. Puhemiespalkaksi yksi rulla Tanskan kuninkaan +pikanellitupakkaa. + +EEVA. Hyvästi, Pasanterska. + +PASANTERSKA. Hyvästi, hyvästi. Hellallettu! + +EEVA. Anna terveisiä Oskarilta!--Ja Jannelta terveisiä muutamalle +tytölle, ja meiltä kaikilta sydämelliset kiitokset, minulta enin, +niinkuin ymmärrät. + +HILMA. Kuulin!--Eeva, hyvästi. Onnea matkalle. Ja terveisiä sinulle +kaikilta täällä rannalla. + +ERÄS MERIMIEHEN VAIMO. Jumala teitä varjelkoon ja suojelkoon, hyvä ja +kaunis kapteenska. Kiitoksia omasta ja lasteni puolesta. + +ONNEN HERRA on kavunnut tikapuille. + +EEVA. Hyvästi, kapteeni Ramberg! + +ONNEN HERRA nostaa hattuaan, sitten kääntyy tikapuilla pyyhkien +kyyneleitä. + +Kukko kiekuu. + +ONNEN HERRA. Minä niin kovasti rakastin, etten enää voi koskaan ketään +rakastaa. (Laskeutuu tikapuilta, nostaa kukkokopan makasiinin +portaille, istuu sen viereen lynkäpäisilleen polviensa varaan.) + +Laiturin takaa Onnen miesten laulu: + + Meripoiat me paatistamme hurraamme + Noille maalle jääville, kyynelsilmä neidoille, + Meripoiat me paatistamme hurraamme + Suomen neidon kunniaks'! + +Laiturin takana jonkun matkan päässä nousevat airot kauniisti ja +säännöllisesti pystyyn ja kuuluu kolminkertainen hurraahuuto. Airot +alas. + +Rannalla kuoro: + + Hurraa, te Suomen meripoiat, + Teillä ilo ompi aina eikä surut teitä paina, + Hurraa, te Suomen meripoiat, + Teillä luonto raitis ain! + +ONNEN MIEHET: + + Ja tää toinen hurraa on laivalle, + Merten valloittajalle, meidän asuinmajalle, + Ja tää toinen hurraa on laivalle + Tuonne merten kuohuihin. + +Hurraahuudot kuin edellä. + +Rannalla kuoro: + + Hurraa, te Suomen meripoiat. + Teillä ilo ompi aina eikä surut teitä paina, + Hurraa, te Suomen meripoiat, + Teille luonto raitis ain! + +KAIKKI: + + Vielä raikas hurraa Suomelle, + Meidän kotimaallemme, aina kaivatullemme, + Vielä raikas hurraa Suomelle, + +(Airot pystyyn.) + + Isänmaamme eläköön! + + Hurraa, me Suomen meripoiat, + Meillä ilo ompi aina eikä surut meitä paina, + Hurraa, me Suomen meripoiat, + Meillä luonto raitis ain! + +Esirippu. + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Meripoikia, by Teuvo Pakkala + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MERIPOIKIA *** + +***** This file should be named 14650-8.txt or 14650-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/1/4/6/5/14650/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/14650-8.zip b/old/14650-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..67c46cc --- /dev/null +++ b/old/14650-8.zip |