diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 14649-0.txt | 6935 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/14649-8.txt | 7322 | ||||
| -rw-r--r-- | old/14649-8.zip | bin | 0 -> 68692 bytes |
6 files changed, 14273 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/14649-0.txt b/14649-0.txt new file mode 100644 index 0000000..f0ce586 --- /dev/null +++ b/14649-0.txt @@ -0,0 +1,6935 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 14649 *** + +SATA JA YKSI LAULUA; HIIHTÄJÄN VIRSIÄ; PYHÄ KEVÄT + +Eino Leino + + +1898, 1900, 1901. + + + +SISÄLLYS: + +SATA JA YKSI LAULUA + + Hymni + I. Höyhensaaret + II. Laulu metsästä + III. Hymyilevä Apollo + Me kuljemme kaikki kuin sumussa + Rauha + Kulkijapoika + Hei hah hah haa + Sua odotin lasna ma laineilla + Kultainen kirja + Olen kyllin jo etsinyt totuutta + Niin kauvas kuin silmä kantaa-- + Aamulaulu + Kaks joutsenta + Antonius ja Kleopatra + Suo että sun helmahas peitän + Kuka on hän? + Sua tahtoisin ottaa ma leuvan alta + Meri kuutamolla + Minä uskoni, toivoni hukkasin + Piru tuli mun luokseni + Metsäntähti + Seita + Omenankukat + Niin jos oisit lauluni + Oli mieleni paimenpojaksi + Onnen orja + Sun naurusi + Sinä olet kuin kuplanen + Indiaani + Irma-impi + Mun onneton ollahan pitäis nyt? + Lohdutus + Ihme + Ystäville + Sua katson vaan + Salaisuus + Kun omena on kypsä + Onnen kulta + Oli mullakin pikku ylpeytein + Ja jos mua lemmit armahain + Näin unta kesästä kerran + Merimies kajutassaan + Jaa, jaa! + Kahden herran palvelija + Minä rakastin metsää ja maailmaa + Se oliko kieli, jok' katkesi? + Kuten tahdot vaan + Kun muistelen-- + Herodiaan tytär + Jes siunatkoon! + Jäähyväisten jälkeen + Porraspuulla + Olen tahtonut tutkia taivaan ja maan + Väärinymmärrys + Laulajapoika + Kaarin + Juhannus + Tuli tuoksuvat illat + Kesä + Sinä tanssit kuin rautalangalla + Älä usko tyttö mun laulujain + Yksin + Kauppasopimus + Minä luulin sun eloni onneksi + Mitä on tää? + Don Quijote + Pieni tarina + Ei sallittu täällä mun käydä + Minust' oli kuin olisi soudettu + Iltarukous + Kun tietäis + Luonnossa luminen ilta + Kai ihmettelit sinä + Sinä teit minun eloni lauluksi + Kuu kalpea + Ave Maria! + On niin herttaista ajatella + Lepän lehdille lauluja kirjailen + Niin sinua katsoin neiti + Hanhipaimen + Mua suutele kerran + Sinä olet kuin mandeli makea + Yölaulu + Kun yksi rehkii + Lintu + Minust' on, kuin kuulisin vasta + Lintu kevättalvella + Lemmenlaulu + Sen vasta ma naiseksi sanoisin + Minä uneksin kahdesta koivusta + Alppiruusu + Aino-neiti + Unta + Sydämen kepponen + Rekilaulu + Taas kotona + Kai useinkin tyhjältä + Vuorilla kulkevat suuret tuulet + Kunis kukkivat kanervat kankahan + Pieni ballaadi + Ne veivät multa mun iloni + Tän yön me tahdomme tanssia + Raskaalla hetkellä + Laulajan laulu + +HIIHTÄJÄN VIRSIÄ + + Metsän kosija + Yksin hiihtäjä + Tellervo + Itku pitkästä ilosta + Kuoleman kannel + Metsolassa + Tähdet + Tilapäisiä + Vapaa sana + Hymni + Nuorten kiitos Ida Aalbergille + Runoilija + Pellervon laulu + Hämy-hyräilyjä + Tuijotin tulehen kauvan + Metsähän oli mun mieli + Et sinä ivannut, impi + Oi uni, jumalten lahja! + Kuvia ja kangastuksia + Se Herra, jota ma palvelen-- + Orvon laulu + Iltatunnelma + Oi, varjele Herra mun järkeäin + Hyvä on hiihtäjän hiihdellä + Kuoleman renkinä + Rauhattoman rukous + Mua pelottaa + Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks + Sydämeni talvi + Laulu onnesta + Ziska + Inka-muori + Hautalaulu + Mirjamin laulu + Sonetteja + Yö + Olin nuori + Huokaus + Illalla + Sua lemmin + En jaksa hymyillä + Kalliolla + +PYHÄ KEVÄT + + Maa ja kansa + Aleksis Kivi + Mökkiläinen ja hänen poikansa + Graniitti + Tervehdys Kajaanin kaupungin 250-vuotisjuhlaan + Laulu vanhoista ajoista + Laulu valon sodasta + Eero Erkko + Helsinki helmilöissä + Koskenlaskija + Koskenlaskija + Lauluja Kantelettaren tapaan + Miksi kysyisin enempi? + Konstinsa kumpaisellakin + Unta ja todellisuutta + Katson, katson, kaunis tyttö + Iva + Sana Suomen saloille + Laulun lapsi + Pyhä kevät + Keväthymni + Virta venhettä vie + Taideniekan yö + Välirauha + Jumalan vanki + Maininkeja + Surut + Rakkauden laulu + Alkibiadeen näky + Hymni tulelle + Hiukan tähtitiedettä + Tähtelän tanhuat + Pohjantähti + Auringon opetus + Uusi tähti Perseuksen sikermässä + Väinämöisen miekka + + + + + + + + + + + +SATA JA YKSI LAULUA + +(1898) + + + + +HYMNI. + + + +I. HÖYHENSAARET. + +Mitä siitä jos nuorna ma murrunkin +tai taitun ma talvisäihin, +moni murtunut onpi jo ennemmin +ja jäätynyt elämän jäihin. +Kuka vanhana vaappua tahtoiskaan? +Ikinuori on nuoruus laulujen vaan +ja kerkät lemmen ja keväimen, +ilot sammuvi ihmisten. + +Mitä siitä jos en minä sammukaan +kuin rauhainen, riutuva liesi, +jos sammun kuin sammuvat tähdet vaan +ja vaipuvi merillä miesi. +Kas, laulaja tähtiä laulelee +ja hän meriä suuria seilailee +ja hukkuvi hyrskyhyn, ennen kuin +käy purjehin reivatuin. + +Mitä siitä jos en minä saanutkaan, +mitä toivoin ma elämältä, +kun sain minä toivehet suuret vaan +ja kaihojen kantelen hältä. +Ja vaikka ma laps olen pieni vain, +niin jumalten riemut ma juoda sain +ja juoda ne täysin siemauksin-- +niin riemut kuin murheetkin. + +Ja vaikka ma laps olen syksyn vaan +ja istuja pitkän illan, +sain soittaa ma kielillä kukkivan maan +ja hieprukan hivuksilla. +Niin mustat, niin mustat ne olivat; +ja suurina surut ne tulivat, +mut kaikuos riemu nyt kantelen +vielä kertasi viimeisen! + +Oi, kantelo pitkien kaihojen, +sinä aarteeni omani, ainoo! +Me kaksi, me kuulumme yhtehen, +jos kuin mua kohtalot vainoo. +Me kuljemme kylästä kylähän näin, +ohi kylien koirien räkyttäväin, +ja keskellä raition raakuuden +sävel soipa on keväimen. + +Me kaksi, me tulemme metsästä +ja me metsien ilmaa tuomme, +me laulamme nuoresta lemmestä +ja lempemme kuvan me luomme, +me luomme sen maailman tomusta niin +kuin Luoja loi ihmisen Eedeniin +ja korvesta kohoitamme me sen +kun vaskisen käärmehen. + +Te ystävät, joiden rinnassa kyyt +yön-pitkät pistää ja kalvaa, +te, joita jäytävi sydämen syyt +ja elämä harmaja halvaa, +oi, helise heille mun kantelein, +oi, helise onnea haavehein +ja unta silmihin unettomiin +mun silmäni suljit sa niin. + +Kas, ylläpä mustien murheiden +on kaunihit taivaankaaret +ja kaukana keskellä aaltojen +on haaveiden höyhensaaret +ja ken sinne lapsosen kaarnalla käy, +ei sille ne aavehet yölliset näy, +vaan rinnoin hän uinuvi rauhaisin +kuin äitinsä helmoihin. + +Mitä siitä jos valhetta onkin ne vaan +ja kestä ei päivän terää! +Me uinumme siksi kuin valveutaan +ja vaivat ne jällehen herää. +Moni nukkui nuorihin toiveisiin +ja heräsi hapsihin hopeisiin; +hän katsahti ympäri kummissaan +ja--uinahti uudestaan. + +Miks ihmiset tahtoa, taistella +ja koittaa korkealle? +Me olemme kaikki vain lapsia +ja murrumme murheen alle. +Miks emme me kaikki vois uinahtaa +ja hyviä olla ja hymytä vaan +ja katsoa katsehin kirkkahin +vain sielumme syvyyksiin? + +Oi, unessa murheet ne unhottuu +ja rauhaton rauhan saapi, +oi, unessa vankikin vapautuu, +sen kahlehet katkeaapi, +ja köyhä on rikas kuin kuningas maan +ja kevyt on valtikka kuninkaan +ja kaikki, kaikki on veljiä vaan-- +oi, onnea unelmain! + +Oi, onnea uinua uudelleen +ne lapsuen päivät lauhat +ja itkeä jällehen yksikseen +ne riemut ja rinnan rauhat; +taas uskoa, että on lapsi vaan +ja että voi alkaa uudestaan +ja uskoa uusihin toiveisiin +sekä vanhoihin ystäviin! + +Taas uskoa riemuhun, keväimeen +ja lippuhun pilvien linnan +ja uskoa lempehen puhtaaseen +taas kahden puhtahan rinnan, +taas uskoa itsensä rikkahaks +ja maailman suureks ja avaraks-- +voi, kuinka se sentään on ihanaa, +kun sen nuorena uskoa saa! + +Voi, kuinka se sille on ihanaa, +joka kaiken sen kadotti kerran, +joka häkistä katseli maailmaa +ja näki vain vaaksan verran, +joka etsi kauneutta, elämää, +ja näki vain markkinavilinää, +ja näki räyhäävän raakuuden, tyhmyyden-- +niit' aikoja unhota en. + +Kun muistelen, kuinka ma kerjännyt +olen koirana lempeä täällä, +miten rikasten portailla pyydellyt +olen tuiskulla, tuulissäällä, +vain lämpöä hiukkasen, hiukkasen vain +ja kun minä muistelen, mitä mä sain +ja mitä mä nielin ja vaikenin +ja mitä mä ajattelin! + +Miten olen minä kulkenut, uskonut, +ett'eivät ne unhoitukaan! +Ja sentään ne olen minä unhoittanut +kuin unhoittaa voi kukaan. +Ja sentään se nousi, niin kohtalot kaas, +ja sentään ma seppona seison taas +ja taivahan kansia taon ja lyön-- +oi, onnea tähtisen yön! + +Ne saapuvat, saapuvat uudestaan +mun onneni orhit valkeet, +ne painavat vanhalla voimallaan +mun rintani jättipalkeet. +Ja kirkas on taivas ja kukkii maa +ja säkenet suustani suitsuaa +ja ääneni on kuni ukkosen-- +oi, onnea unelmien! + +Mitä siitä jos haaveeni verkot vaan +on verkkoja hämähäkin! +Mitä siitä jos omieni viittova vaan +on laulua laineiden näkin! +Moni nukkui nuorihin toiveisiin +ja heräsi hapsihin hopeisiin +tai herännyt täällä ei milloinkaan. +Missä? Milloin? Helmassa maan. + +Minä tahdon riemuja keväimen +ja onnesta osani kerta! +Olen imenyt rintoja totuuden, +mut niistä vaan tuli verta. +Siis, tulkaa te utaret unelmien, +minä vaivun riemunne rinnoillen +ja uskon päivähän, aurinkohon. +Unen maito on loppumaton. + +Oi, kauniisti mulle te kaartukaa, +mun syömeni sateenkaaret! +Mua hiljaa, hiljaa tuudittakaa, +te haaveiden höyhensaaret! +Mua katsokaa: olen lapsi vaan, +olen riisunut päältäni riemut maan +ja pyytehet kullan ja kunnian. +Uni onni on laulajan. + +Minä tahdon vain uinua yksikseen. +En tahtois vielä mä kuolla. +Mut kuulkaa, jo äitini huhuilee +Tuonen aaltojen tuolla puolla. +Oi, odota hetkinen, äityein! +En viel' olis valmis ma matkallein, +mun syömeni on niin syyllinen. +Suo että mä pesen sen. + +Suo että mä ensin huuhdon vaan +nämä synkeät, huonot aatteet, +suo että mä päälleni ensin saan +ne puhtahat, valkeat vaatteet, +jotk' ompeli onneni impynen, +hän, hämärän impeni ihmeellinen, +min kuvaa kannan ma sydämessäin +siit' asti kuin hänet mä näin. + +Me tulemme, äitini armahain! +Oi katso, meitä on kaksi! +Oi katso, mik' on mulla rinnassain! +Niin oisitko rikkahaksi +sinä uskonut koskaan kuopustas? +Ja katso, me pyydämme siunaustas, +sun poikasi synkeä, syyllinen, +ja mun impeni puhtoinen. + +Katso, kuin hän on kaunis ja valkoinen +ja muistuttaa niin sua! +Hän on niin hellä ja herttainen, +vaikk'ei hän lemmi mua, +Elä kysele hältä, miks tänne mun toi, +mut usko, se niin oli parhain, oi! +Ja usko, nyt ett' olen onnellinen +kuin aikoina lapsuuden. + +Elä kysele multa sa laaksoista maan! +Ei olleet ne luodut mulle. +Mut jos sinun silmäsi tutkii vaan, +voin laulaa ma laulun sulle +kuin lauloin ma lapsen aikoihin-- +kas, lauluna sujuu se paremmin +ja kyynelet kuuluvat kantelehen. +Niitä muuten ma ilmoita en. + + + +II. LAULU METSÄSTÄ. + +Voin laulaa ma laulun yhden vaan: +»Oli lahden rannalla talo +ja kauvaksi yöhön kaameaan +sieltä vilkkui ikkunan valo. +Mut kaikista, kaikista kauvimmaks +ne loisti sen huonehen ikkunat kaks, +joss' äiti se valvoi vuoteellaan +ja vuotteli kuopustaan. + +Tuli kuopus se kerran kotihin. +Oli sammunut ikkunan valo. +Oli autio huone se armahin +ja tyhjä, tyhj' oli talo. +Mut kirkkomaall' oli kumpu uus +ja kummulla humisi koivu ja kuus +ja kasvoi kukkaset tuttavat, +emon ennen kastelemat. + +Ja poika se matkasi maailmaan. +Ei vilkkunut ikkunan valo. +Oli ympäri huojuvat hongat vaan +ja synkkä, synkk' oli salo. +Kävi yksin kulkea raskahaks. +Hän löysi ystävän, löysi kaks +ja löysi maantien mahtavan, +tien kullan ja kunnian. + +Oli kylmät ne mieron nuotiot. +Ei vilkkunut ikkunan valo. +Oli ympäri korvet autiot +ja synkkänä huokasi salo. +Ja tulilla öisillä kuulla sai +niin paljon, niin paljon pahaa vain +ja maailman markkinarähinää-- +vain harvoin ystävää. + +Ja poika se erosi yksikseen. +Ei vilkkunut ikkunan valo. +Mut oli kuin korpehen yölliseen +olis kohonnut pikkunen talo. +Ja oli kuin kaukaa hän katsellut vaan +olis riemuja, murheita mustan maan +ja elellyt pienessä mökissään, +yön seljässä, yksinään. + +Oli pimeä mökki se erakon. +Ei vilkkunut ikkunan valo. +Oli kolkko se humina hongikon +ja synkkänä huokasi salo. +Ei viihtynyt erakko tuvassaan, +hän metsiä hiihti ja harhaili vaan, +ja kylmä, kylm' oli mökin lies-- +ja kylm' oli mökin mies. + +Mut kerran kun palas hän töllilleen, +kas, vilkkuvi ikkunan valo! +Oli hongikko huolittu hopeiseen +ja kullassa kulisi salo. +Ja kun hän astahti mökkihin, +oli permanto peitetty kukkihin +ja lämmin, lämmin ol' mökin lies +ja lämpeni mökin mies. + +Ei yksin hän töllissä ollutkaan. +Siks vilkkui ikkunan valo, +siks hongat kaikk' oli hopeissaan +ja kullassa kulisi salo. +Ei olleet ne kultia kunnian, +ei helyjä mammonan, maailman, +oli linnunlaulua sydämen, +oli riemuja rakkauden. + +Mökin lasilla lintunen lauleli. +Ja vilkkui ikkunan valo. +Ja katso! Katto se kohosi +ja mökistä suur' tuli talo. +Katso! Mökki laajeni maailmaks +ja maailma suureks ja avaraks +ja laulua täys oli avaruus +ja aurinko oli kuin uus. + +Se lauloi laulua kotoista, +miten vilkkuvi ikkunan valo, +vaikk' ympäri korpi on kaamea +ja synkkänä huojuvi salo. +Se lemmen lämpöä lauleli, +oman kodin se onnea ylisti, +ja joulua kuusten ja kynttiläin +ja lapsien leikkiväin. + +Se lauloi pienestä kädestä, +joka sytyttäis ikkunan valon, +joka hoitelis liettä lämmintä +ja kukkihin kylväis salon, +joka kädelle toiselle tukena ois +ja pyyhkisi otsan ryppyjä pois, +kun surut ne yölliset saapuvat +ja aavehet kolkuttavat. + +Mut laulu se muuttavi muotoaan. +Yhä vilkkuvi ikkunan valo. +Mut erakko tölliä kiertävi vaan, +jost' tullut on suuri talo. +Ne saapuvat, aavehet yölliset, +ne tunnon tuskat ja pimeydet, +ne pistot syyllisen sydämen-- +ja ne pistävät syvällen. + +Ja erakko tutkivi itseltään: +Mulle vilkkuisko ikkunan valo? +Se ei mulle vilkkunut ennenkään. +Munko ois tämä suuri talo? +Ei, ei, minun mökkini pieni on vain. +Tää lienevi linnoja unelmain? +Mill' oisin ma ansainnut, onneton, +näin kirkkahan auringon? + +Taas muuttavi laulu se muotoaan. +Yhä vilkkuvi ikkunan valo. +Mut erakko metsiä hiihtää vaan +ja synkkänä huojuvi salo. +Hän yksin hiihtää ja harhailee, +hän kanssa peikkojen kamppailee +ja kanssa syömensä syyllisen. +Hän tahtoisi pestä sen. + +Niin suurina surut ne saapuivat. +Mut vilkkuvi ikkunan valo. +Mökin lasit on suuret ja valoisat +ja mökki on suuri talo. +Ja katso! Hän katsovi mökkiin päin +ja katso, hän aavehet voittaa näin, +saa rauhan ja uskoo ja riemuitsee-- +ja hän saapuvi mökilleen. + +Taas muuttavi laulu se muotoaan. +Oli valhetta ikkunan valo. +Oli härmää ne honkien hopeat vaan +ja synkkänä huojuvi salo. +Mut erakko yksin hän vuoteellaan +vain kattohon katsoo ja katsoo vaan +ja liettä kylmää hän koittelee +ja hymyy ja hyräilee: + +»Mitä siitä jos minulle ilkkui vaan +sen ihanan ikkunan valo! +Jos hongat ne härmässä olikin vaan +ja valhetta jos oli talo! +Toi valhe voiton mun sydämehen. +Siis uskon, siis uskon ma valheesen +ja suljen jällehen silmät kiin-- +taas onneni näen mä niin.» + +Ja laulu se muuttavi muotoaan. +Kas, loistavi ikkunan valo. +Taas hongat ne helkkyvi hopeissaan +ja kullassa kuultavi salo. +Taas katto se kaartuvi taivaihin +ja permanto peittyvi kukkihin +ja lämmin, lämmin on mökin lies-- +ja lämmin on mökin mies. + +Hän uneksii pienestä kädestä, +joka sytytti ikkunan valon, +joka hoiteli liettä lämmintä +ja kukkihin kylvi salon. +Hän uskoo ja toivoo ja uinuvi vain +ja kiittävi onnea unelmain, +kun surut ne yölliset saapuvat +tai aavehet kolkuttavat. + +Ja näin hän kiittävi onneaan: +»Oi, vilkkuos valheen valo! +Mitä siitä jos pieni on mökkini vaan, +kun mulle se suuri on talo! +Mitä siitä jos lieteni kylmä on, +kun mulle se antavi auringon, +ja muut jos ei lintua kuulekaan, +kun mulle se laulavi vaan!» + +Hän istuu ja hymyy ja hyräilee. +Yhä vilkkuvi valheen valo. +Mikä lie, joka kaukaa humisee? +Vai onko se vaan sinisalo? +Ja onko mökkiä ollenkaan? +Ja onko mökissä istujaa? +Ja onko valhekin olematon? +Kuka tietää, se vastatkoon.» + + + +III. HYMYILEVÄ APOLLO. + +Näin lauloin ma kuolleelle äidillein +ja äiti mun ymmärsi heti. +Hän painoi suukkosen otsallein +ja sylihinsä mun veti: +»Ken uskovi toteen, ken unelmaan,-- +sama se, kun täysin sa uskot vaan! +Sun uskos se juuri on totuutes. +Usko poikani unehes!» + +Miten mielelläin, niin mielelläin +hänen luoksensa jäänyt oisin +luo Tuonen virtojen viileäin, +mut kohtalot päätti toisin. +Vielä viimeisen kerran viittasi hän +kuin hän vain viitata tiesi. +Taas seisoin ma rannalla elämän, +mut nyt olin toinen miesi. + +Nyt tulkaa te murheet ja vastukset, +niin saatte te vasten suuta! +Nyt raudasta mulla on jänteret, +nyt luuni on yhtä luuta. +Kas, Apolloa, joka hymyilee, +sitä voita ei Olympo jumalineen, +ei Tartarus, Pluto, ei Poseidon. +Hymyn voima on voittamaton. + +Meri pauhaa, ukkonen jylisee, +Apollo saapuu ja hymyy. +Ja katso! Ukkonen vaikenee, +tuul' laantuu, lainehet lymyy. +Hän hymyllä maailman hallitsee, +hän laululla valtansa vallitsee, +ja laulunsa korkea, lempeä on. +Lemmen voima on voittamaton. + +Kun aavehet mieltäsi ahdistaa, +niin lemmi!--ja aavehet haihtuu. +Kun murheet sun sielusi mustaks saa, +niin lemmi!--ja iloks ne vaihtuu. +Ja jos sua häpäisee vihamies, +niin lemmellä katko sen kaunan ies +ja katso, hän kasvonsa kääntää pois +kuin itse hän hävennyt ois. + +Kuka taitavi lempeä vastustaa? +Ketä voita ei lemmen kieli? +Sitä kuulee taivas ja kuulee maa +ja ilma ja ihmismieli. +Kas, povet se aukovi paatuneet, +se rungot nostavi maatuneet +ja kutovi lehtihin, kukkasiin +ja uusihin unelmiin. + +Ei paha ole kenkään ihminen, +vaan toinen on heikompi toista. +Paljon hyvää on rinnassa jokaisen, +vaikk' ei aina esille loista. +Kas, hymy jo puoli on hyvettä +ja itkeä ei voi ilkeä; +miss' ihmiset tuntevat tuntehin, +siellä lähell' on Jumalakin. + +Oi, antaos, Herra sa auringon, +mulle armosi kultaiset kielet, +niin soittaisin laulua sovinnon, +ett' yhtehen sais eri mielet. +Ei tuomitse se, joka ymmärtää. +Mut laulukin syömiä selittää +ja ihmiset toistansa lähemmä vie. +Sen kautta käy Jumalan tie. + +Oi, onnellinen, joka herättää +niitä voimia hyviä voisi! +Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää, +niin ette niin kovat oisi! +Miks emme me kaikki yhtyä vois? +Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois. +Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa! +Niin suuri, suuri on maa. + +Tääll' on toki tilaa kaikillen. +On ketoja auran kääntää, +on lehtoja laulella neitojen +ja saloja sulhojen vääntää. +Kas, lempi se maailman levittää. +Oi, ihmiset toistanne lempikää +ja kohti taivasta tavoittakaa! +Niin pieni, pieni on maa. + +Niin pienet, pienet on piirit maan, +mut taivas on suuri ja laaja +ja taivas on kuultava korkeuttaan +ja taivas on tähtinen, taaja. +Yks vaan on taivas, yks Jumala vaan, +on jokaisella se sielussaan, +ja taivas on rauha täytetyn työn. +Se estävi aavehet yön. + +Sun mieles jos kääntyvi murheisaks +elon pitkillä pientaroilla, +niin aitaa sarka ja aitaa kaks +ja onnes sa löydät noilla. +Ja maailma kuinka se muuttuukin, +käy elosi päivään tai pilvihin, +niin yksi, yksi on varma ain: +työn onni on oikea vain. + +Oi, kaikuos kantele kautta maan, +soi soittoni kodasta kotaan, +niin mökkiin kuin linnahan kuninkaan +kaikk' kutsuen suurehen sotaan! +Oi, kaikuos kauniisti kantelein, +oi, helise hellästi sydämein, +oi, sykkiös kerrankin päivähän päin +työn onnea ylistäin! + +Se talo, min portilla kilpi on: +»Tässä talossa tehdään työtä.» +Se talo on pyhä ja pelvoton +ja pelkää ei se yötä. +Työs olkoon se suurta tai pientä vaan, +kun vaan se työtä on oikeaa +ja kun sitä palkan et tähden tee! +Työ riemulla palkitsee. + +Se raatajan riemulla palkitsee +ja tekijän terveydellä, +työ himoja huonoja hillitsee +niin puhtaalla sydämellä. +Oi, rauha päätetyn päivätyön! +Hyvät enkelit suojaavat työmiehen yön +ja nuorena, vankkana nousevi hän +taas uutehen päivähän. + +Oi, antaos Herra sa armas sää, +kun raatajan ilta raukee! +Hyvät enkelit kauniisti hymyilkää, +kun työmiehen hauta aukee! +Oi, nouskosi kirkasna päivyt uus, +kun loppuvi raatajan rauhattomuus +ja päättyvi pitkä päivätyö! +Herra, valkase vaivamme yö! + +On monta uskoa päällä maan +ja toinen toista kiittää, +mut laulajalla yks usko on vaan +ja hälle se saapi riittää: +Min verran meissä on lempeä, +sen verran meissä on ijäistä +ja sen verran meistä myös jälelle jää, +kun päättyvi päivä tää. + +Ja yhden ma varman tiedän sen, +kun löydy ei tietä mistään: +On työtä tehtävä jokaisen. +Puu tutaan hedelmistään. +Se usko, ken sitä ei opeta, +sitä uskoa täällä ei tarvita, +se on uskoa usmien, haamujen, +ei uskoa ihmisten. + +Kuka tietävi, mistä me tulemme +ja missä on matkamme määrä? +Hyvä että me sitäkin tutkimme. +Ei tutkimus ole väärä. +Mut yhden me tiedämme varmaan vaan: +Me olemme kerran nyt päällä maan +ja täällä meidän on eläminen, +miten taidamme parhaiten. + +Me olemme kaikki nyt laivalla +ja kynnämme suurta merta. +Me synnytettiin vaivalla +ja vaivalla kuolemme kerta. +Mut se, mikä siinä on välillä, +se olkohon lämpöä, lempeä! +Kas, tuiskussa yhteen kun yhtyvi kaks, +käy kulkukin helpommaks. + +Mut emmehän tuiskussa kuljekaan, +kun oikein me aattelemme. +Vaikk' elämme kaikki me päällä maan, +niin maassa tok' kiinni emme. +Tääll' onhan niin paljon muutakin +kuin multaa, on kaunista, kultaakin, +kun oikein, oikein me etsimme vaan. +Niin kaunis, kaunis on maa. + +Oi, katsokaa, miten lainehet +niin kauniisti rantoja kaulaa! +Oi, kuunnelkaa, miten lintuset +niin kauniisti lehdossa laulaa! +Oi, ootteko nähnehet illan kuun +ja kuullehet kuisketta metsän puun, +min ylitse valkeat hattarat +suvitaivaalla vaeltavat? + +Tai ootteko koskaan te painaneet +pään kesäistä nurmea vastaan, +kun heinäsirkat on helisseet +ja raikunut laulu rastaan? +Sinikellot tokko ne keinuivat, +lepinkäiset tokko ne leijuivat, +ja tuoksuiko kukkaset tuhannet? +Sitä tuoksua unhota et. + +Ja ootteko mennehet milloinkaan +te aamulla järven rantaan, +kun aurinko noussut on aalloistaan +ja paistanut valkosantaan? +Vesi välkkyikö tyynenä heijastuin, +sumun keskeltä nousiko seijastuin +sadun saaret, niemet ne terheniset?-- +Sitä utua unhota et. + +Oi, ootteko silloin te tunteneet +maan luonnossa maailman Luojan? +Oi, ootteko silloin te löytäneet +yön aaveilta armahan suojan? +Ja ootteko silloin te itkeneet +ja hyviä olleet ja hymyilleet, +oi, ootteko silloin te lempinehet?-- +Sitä lempeä unhota et. + +Oi, ootteko silloin te lempineet +sitä tyttöä tummatukkaa +ja ootteko silloin te rakastaneet +joka puuta ja joka kukkaa? +Ja oliko veli joka ihminen? +Ilo loistiko silmistä jokaisen? +Ja oliko kaikilla kasvoillaan: +Niin kaunis, kaunis on maa. + +Ken yhtä ihmistä rakastaa, +se kaikkia rakastaapi. +Ken kerran voi itsensä unhoittaa, +se unten onnen saapi. +Ken kerran itse on onnellinen, +se tahtois onnehen jokaisen +ja antaa ja antaa ja antaa vaan +oman onnensa aarteistaan. + +Mitä siitä jos hän sua lemmi ei, +sa jolle lempesi annoit! +Hän antoihan sulle elämän +ja kuvaa sa kaunista kannoit. +Ja vaikka hän vaatisi elämäs taas, +niin kulkeos riemulla kuolemaas +ja julista virsillä Jumalaa, +kun kaunis niin oli maa. + +Oi, kiitos sa Luojan armollinen +joka hetkestä, jonka ma elin, +kun annoit sa ruumihin tervehen +ja syömen mi sykähteli, +kun annoit sä tervettä kättä kaks, +kaks silmää sieluni ikkunaks, +ja hengen herkän ja avoimen +joka tuutia tuulosen. + +Sua kiitän mä Luojani armollinen, +kun annoit sa kodin hyvän, +soit äidin niin hellän ja herttaisen +ja taaton niin tarmoa syvän, +kun annoit sa myös pari ystävää +ja ne hyvää, en pyydä mä enempää, +ja annoit sa armahan isäinmaan, +jota kyntää ja rakastaa. + +Ja kiitospa vihdoin viimeinen, +kun laulun lahjan sa annoit, +kun riemut ja murheet lapsosen +näin sävelten siivillä kannoit, +sen sulta, sulta ma yksin sain +ja sulle siitä mä vastaan vain +ja leiviskästäni tilin teen, +miten käytin mä kanteleen. + +Soi, helise kulkijan kannel vain! +Halo aaltoja laulajan haaksi! +Käy purjehin täysin ja pullistuvain, +jätä välkkyvä jälki taaksi! +Ja vaikka mun nuorena laineet vei, +niin eipä se hukkahan vaipunut, ei, +joka upposi laulujen laineisiin +ja lempensä unelmiin. + +Se soutavi seljässä delfiinein +ja sen lempeä lainehet laulaa +ja kanssa Vellamon impyein +se aikojen aalloilla kaulaa. +Oi, viritä virtesi, nuori mies! +Voi, pian se riittyvi rinnan lies +ja vanhuus jo sauvoilla hoippuen saa. +Anna kanteles kajahtaa! + + + + + + +SATA JA YKSI LAULUA. + + + +1. + +Me kuljemme kaikki kuin sumussa täällä +ja kuulemme ääniä kuutamo-yön, +me astumme hyllyvän sammalen päällä +ja illan on varjoa ihmisen syön. + +Mut ääntä jos kaksi yhtehen laulaa +yön helmassa toistansa huhuilevaa +ja varjoa kaksi jos lempien kaulaa,-- +se sentään, se sentään on ihanaa! + + + +2. + +RAUHA. + +Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin? +Mitä on tämä hiljaisuus? +Mitä tietävi rauha mun sydämessäin, +tää suuri ja outo ja uus? + +Minä kuulen, kuink' kukkaset kasvavat +ja metsässä puhuvat puut. +Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat +ja toivot ja tou'ot muut. + +Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin, +kaikk' on niin hellää ja hyvää. +Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin +ja tuoksuvat rauhaa syvää. + + + +3. + +KULKIJAPOIKA. + +Kaks lauloi lintua kehdollain +ja toinen niist' oli musta. +Tilu ranttantaa, +tilu ranttantaa, +ja toinen niist' oli musta. + +Siitä toisesta muuta ma muista en, +mut se lauleli lohdutusta. +Tilu ranttantaa, +tilu ranttantaa, +että lauleli lohdutusta. + +Mun äitini kuoli ja kuopattiin +sen kivikirkon lehtoon. +Tilu ranttantaa, +tilu ranttantaa, +sen kivikirkon lehtoon. + +Mut huutokaupalla myötihin +tään kulkijapojan kehto. +Tilu ranttantaa, +tilu ranttantaa, +tään kulkijapojan kehto. + +Ja silloin se suurista suruista +mun ääneni sortua taisi. +Tilu ranttantaa, +tilu ranttantaa, +mun ääneni sortua taisi. + +Mut jos mua tyttö sä rakastat, +vielä rintani riemahtaisi. +Tilu ranttantaa, +tilu ranttantaa +ja lauluni kaiun saisi. + + + +4. + +Hei hah hah haa, +onko hullumpaa, +kun poika on rakastunna, +poika rakastaa, +tyttö hakastaa +ja on kuin oikea nunna. + +Hei hah hah haa, +onko hullumpaa, +hän on mulle kuin abbedissa, +risti rinnallaan, +pyhä pinnaltaan, +silmät Neitsehen rukouksissa. + +Hei hah hah haa, +onko hullumpaa, +kun vaikka sen valheeksi tiedän, +minä uskon niin +silmän rukouksiin, +että suunsakin pilkkaa siedän. + + + +5. + +Sua odotin lasna ma laineilla, +kun kuuhut lahtea kultas, +sua odotin silloin, kun ensi murhe +mun eloni kukkia multas. + +Sua odotin silloin ja sittemmin +sua odotin kertaa monta, +ja istun ja odotan vieläkin-- +voi tyttöä vallatonta! + +Hän kulkevi vain minun kupeellain +ja vierellä käy ja vilkkuu, +mut kun häntä kosken, hän häilähtää +ja kutria heittää ja ilkkuu. + + + +6. + +KULTAINEN KIRJA. + +Kai ihmettelet, miks iloinen +niin tänään mä olen ja nuori, +miks loitolle lämpöä säteilen +kuin päivän paistama vuori. + +Elä imehdi tuota, oi armahain! +Mulla ollut on juhla suuri, +mulla ollut on suuri sunnuntai +elon arkien keskellä juuri. + +En tiedä, saatatko uskoa, +mut kaukana olen ma käynyt, +minä palajan pitkältä matkalta, +vaikk' en ole väsähtäynyt. + +Ja tiedä en, uskotko impyein, +unet mull' oli suuret ja summat: +itse auringon kanssa ma liiton tein +ja kuun kera kirjat kummat. + +Minä lupasin syömeni nuoren tään +aina auki, auki sen pitää, +aina pitää sen sepposen selällään +enkä peittää päivältä mitään. + +Ja päivä se lupasi paistettaan +ja kuu lupas kuutamoansa +halki elämän pitkän ja onnekkaan, +joka lauha ois laskussansa. + +Ne kirjat ne kätkin ma rintaan mun, +mut ei vielä, ei vielä ne riitä, +niin kauvan kuin, impeni puhtahin, sun +puumerkkisi puuttuu siitä. + +Sano, tahdotko nimes sä kirjoittaa +sen kultaisen kirjan alle? +Sano, tahdotko valani vahvistaa, +valan päivälle, taivahalle? + + + +7. + +Olen kyllin jo etsinyt totuutta, +ole sinä minun totuuteni, +ole sinä minun päiväni ohjaaja, +unen antaja yölliseni. + +Vai tahdotko olla mun valheeni? +Sekö enemp' on mielehes sinun? +Ole vaan, ole vaan, tosi, valhe tai +mikä muu, kun vaan olet minun! + + + +8. + +NIIN KAUVAS KUIN SILMÄ + KANTAA-- + +Niin kauvas kuin silmä kantaa +sua yksin, yksin ma näin, +niin kauvas kuin aatos antaa +olet ollut mun mielessäin. + +En muista ma päivää, en yötä, +jona ollut et muistossa mun, +en tehnyt ma tekoa, työtä, +jota tehnyt en tähtesi sun. + +Sinä annoit oikean, väärän, +sinä ohjasit eloni tien, +sinä määräsit matkani määrän +ja sun kanssani sinne ma vien. + +Ja kun perillä ollaan me milloin +ja jos kaikki ei mielestäs +ois siellä niin hyvää silloin-- +niin syyttäös itseäs! + + + +9. + +AAMULAULU. + +Kaiu, kaiu lauluni, +kaiu korkealle! +Aamu koittaa, aalto käy +rannan raidan alle. + +Nuku, nuku sydämein, +nuku nuorta unta! +Katso, kuinka havajaa +koko luomakunta! + +Lennä, lennä lempeni, +lennä yli vuorten! +Ei ne estä vuoretkaan +lempimistä nuorten. + + + +10. + +Kaks joutsenta virralla vierekkään +ui salmia ulpukoiden +ja tyyn' oli virta ja tyynessään +kuvat valkeat kuvasti noiden. + +Tuli tuulispää yli virran ja maan +ja mylvi ja viskoi multaa. +Nyt joutsenet aaltoja soutaa vaan +ja etsii entistä kultaa. + + + +11. + +ANTONIUS JA KLEOPATRA. + +Antonius, maailman pylväs, +tuli rantahan Egyptin maan, +tuli uhmari tuhansin urhoin +sadun valtoa valloittamaan. + +Kleopatra, kaunis ja viekas, +oli valtias Egyptin, +sysikutrinen, säihkyväsilmä-- +tuli impysin tuhansin. + +»Oi, terve sa Egyptin päivä»-- +Antonius riemulla huus-- +»Suo olla mun aalto se illan, +johon painat sa purppurasuus!» + +»Niin olkohon, maailman pylväs»-- +Kleopatra vastasi näin-- +»mut olkohon ääressä maljain, +ilon soidessa, seppelpäin! + +Siis terve sa Egyptin vieras, +min maineen tuuli jo toi! +Nyt kestiten kilpailkaamme, +mitä Rooma ja Egypti voi.» + +Antonius, maailman pylväs, +pidot toimitti uljaimmat, +kalat kultaiset, kuohuvat viinit, +sadat heelmät ja hekkumat. + +Kleopatra, kaunis ja viekas, +luona vieraansa söi ja joi, +mut kun tuli vuoronsa hälle, +vain maljan yhden hän toi. + +Ja sen viiniä täytehen kaasi. +Mut salaa pohjahan sen +hän pudotti puuntavan helmen +heloposkena hymyillen. + +»Mitä annoit sa Egyptin käärme?»-- +Antonius kauhulla huus.-- +»Miks huuleni hurmeessa palaa, +jota suuteli purppurasuus?» + +»Vain helmen yhden ja pienen»-- +Kleopatra vastasi näin-- +»mut jos minun rintani avaat, +niin löydä et sydäntäin». + +Antonius, maailman pylväs, +tuns silmänsä himmenevän, +tuns kiertävän viekkahan viinin-- +ja maailman unhotti hän. + +Ja vuodet ne vierii ja vierii. +Mut kaulaten kaksin on vaan +Antonius, Egyptin orja, +ja herratar Egyptin maan. + + + +12. + +Suo että sun helmahas peitän +minä raskahan, sairaan pään, +suo että sun helmahas heitän +minä mieleni murheen tään. + +Maa on niin autio, tyhjä, +sinä yksin täys kuni yö, +min taivaalla tähtöset tuikkii, +min varjoissa valtimot lyö. + +Oi, yöni hellä ja hiljainen, +sinä yöni suuri ja tumma, +ota helmahas päivän uupunut laps!-- +Mun on niin kammo ja kumma. + + + +13. + +KUKA ON HÄN? + +Kuka on hän? Kuiskeko kuutamo-yön, +maan haltia, metsien haave, +vai lauluko laulajan rinnasta vain +ja henkeni yöllinen aave? + +En tiedä, mut aave jos ollut hän lie, +niin johtanut ei hän harhaan, +ja jos oli laulu hän rinnastain, +niin lauloin ma lauluni parhaan. + + + +14. + +Sua tahtoisin ottaa ma leuvan alta +ja taivuttaa sua taaksepäin +ja suudella suustasi ilkeät sanat, +joill' armotta raatelet sydäntäin. + +Mut noin sua, noin sua enimmän lemmin, +sinä impynen yön, sinä hämärän laps, +kun kulmas on musta ja mutrussa huuli +ja silmäsi säihkyy ja häilyvi haps! + + + +15. + +MERI KUUTAMOLLA. + +Minun mieleni on niin kummallinen +kuin meri kuutamolla. +En tahtois ma touhuun ihmisten +ja en tahtoisi yksin olla. + +Minun mieleni on niin korkea +kuin taivahan tähtivyöhyt, +sen alle mahtuvi maailma +ja yhdessä päivä ja yöhyt. + +Oi, äitini armas, kun eläisit, +nyt itkisin helmassasi! +Sinä anteheks antaen pyyhkisit +pois kyynelet poskiltani. + +Oi, ihmiset, miksi on ilkeyttä +ja veljesvainoa miksi, +kun luonut on Luojamme lempeä +maan kaiken niin kaunihiksi? + +Miks ihmiset astutte allapäin, +vaikk' korkea taivas on yllä? +Ylös silmänne luokaa ystäväin, +niin mielenne yhtyy kyllä! + +En tahtois ma touhuun ihmisten +ja en tahtoisi yksin olla. +Minun mieleni on niin kummallinen +kuin meri kuutamolla. + + + +16. + +Minä uskoni, toivoni hukkasin, +minä laskin laivani kariin, +sun suukkoihis tyttö mä uskon vaan +ja mustahan silmäpariin. + +Ja jos mua tyttö sä rakastat +ja suot mulle suukkos-tuulta, +taas purjehin täysin mä purjehdin +ja hoilotan hankapuulta: + +Hei, monta on laivaa laineilla +ja tähteä taivahalla, +hei, minun laivani ajelee +sen tyttöjen tähden alla! + + + +17. + +PIRU TULI MUN LUOKSENI. + +Piru tuli mun luokseni pyydellen: +»Suo mulle aartehet sydämen!» + +--Tulit liian myöhään ystäväin. +Surun ruoste jo runteli sydäntäin. + +Piru hymyten vastasi: »Ruoste vie +vain raudan ja vasken, tok' kultia lie.» + +--Tulit liian myöhään ystäväin. +Ivan harakat hyppi jo sydämessäin. + +Piru hymysi vaan: »Jos kullat vei, +iva älysi helmiä ottanut ei.» + +--Tulit liian myöhään ystäväin. +Kävi ihanin impi jo sydämessäin. + +Piru silloin se kirosi kimmahtain: +»Se lempo se eelleni ehtii ain! + +Se lempo se puhdasta tekee vaan!»-- +Ja pois hän laukkasi vihoissaan. + + + +18. + +METSÄNTÄHTI. + +Minä metsäntähteä rakastin +ja kaunis on metsänkukka. +Hän oli niin nuori ja valkoinen, +mut häll' oli tumma tukka. + +Hän oli niin vieno ja valkoinen, +mut häll' oli viisas mieli. +Ja jos hän hulluja huokasikin, +niin kertonut ei sitä kieli. + +Ken metsäntähteä rakastaa, +sen viepi metsän hukka. +Ja metsä jos ei sitä veisikään, +niin viepi sen tumma tukka. + +Hän on niin viisas ja valkoinen +ja sievä kuin sisilisko; +mut kun häntä kutsut kullakses, +niin sulle hän on vaan sisko. + + + +19. + +SEITA. + +Minä olen kuin pikkunen pakana +ja sin' olet jumalanpuuni +ja ethän sa ilku takana, +jos sulle sen kuiskaa suuni. + +Minä levitän lehtohon lakanan, +kun saapuvi uhrikuuni, +ja seulon sieluni akanan +ja paastoan lihani, luuni. + +Minä otsani kolmasti maahan lyön, +minä helmet helmahas puotan +ja riisun rikkahan solkivyön. + +Ja ma merkkiä anon ja luotan. +Mut vaiti seisovi seita yön +ja yksin ma uskon ja uotan. + + + +20. + +OMENANKUKAT. + +Mun onneni kukkii kuin omenapuu +kevät-öissä valoisissa, +kun kuusten latvat ne kumartuu +ja immet on' unelmissa. + +Ne yöt pari ympäri helluntain, +ne yöt on suuret ja syvät +ja silloin jos ei tule tuuli vain, +niin kypsyvät heelmät hyvät. + +Oi, antaos taivas tyyntä nyt, +jos sitten sa annatkin muuta! +Oi, varjele Luojani vakainen +nyt orvon omenapuuta! + + + +21. + +NIIN JOS OISIT LAULUNI. + +Niin jos oisit lauluni +kuin on suuri metsä, +äänet kaikki kaiuttaisit, +kaikki sävelet sä. + +Metsässä on suuret puut +ja metsässä on marjat, +metsässä käy kontiot +ja köyhän kotikarjat. + +Kukat pienet kukoistavat +suurten puiden alla, +valkopilvet vaeltavat +suven taivahalla. + +Hongat hiljaa humisee +ja käkö kukahtelee. +Köyhän sydän keveämmin +silloin sykähtelee. + +Alla suurten surujenkin +kukkii kukat mieleen. +Köyhä kukan kuroittaa +ja pistää rintapieleen. + +Köyhä kukan kuroittaa, +min rikas maahan astuu; +köyhän silmä kyyneleissä +useammin kastuu. + +Kukka orvon kumppani +ja laulu köyhän liesi; +metsä meidän tuttava, +mut vieraan vihamiesi. + +Tuttavalle metsän polut +itsestänsä aukee, +vieras maita vierivi +ja eksyneenä raukee. + +Tuttavalle »tervetullut!» +joka kuusi kuiskaa, +vierahalle joka oksa +uhotellen huiskaa. + +Kell' on rikos rinnassa +ja ken ei sitä kadu, +vieras on se metsässä +ja vieras mailla sadun. + +Sille siellä vihur' käy +ja korpikuuset ruskaa-- +katuvalle metsän huoju +huojentaapi tuskaa. + +Paatuneelle pahat henget +metsän puista puhuu-- +katuvalle metsän immet +valkohunnut huhuu. + +Huiska huivi Tellervon +ja mulle tietä näytä, +piirrä puihin pilkkoja +ja lohdun kättä käytä! + +Sull' on käsi valkea +ja sull' on sormi pieni. +Mull' on käsi mustempi +ja kova korpitieni. + +Tahdon kerran kätehein +sen käden pienen liittää-- +yö se hullun sydämessä +hourehia siittää. + +Käsi pieni pelästyi +ja huntu kauvas huiskas, +hullu henkäs, heräsi +ja itseksensä kuiskas: + +»Käsi pieni katoais +mun käteheni mustaan, +kauvempata viitaten +se vaan luo lohdutustaan.» + +Huiska huivi Tellervon +ja käsi vieno vilka! +Taasen tahdon astua +ma tietä tytön pilkan. + +Tule metsän tyttö taas, +en enää ole hullu, +tule, niinkuin tuhatkerrat +ennenkin oot tullut. + +Tule siivin kultaisin +ja kulje valkovaattein, +saavu rauhan sanomin +ja joudu joulu-aattein. + +Pyyhi rypyt otsalta +ja silmät kiinni sulje, +hiljaa huolet hivele +ja kulmiani kulje. + +Kas, mun pääni sairas on, +on sairas lapsikulta; +lapsi tahtoo levähtää +ja levon saa se sulta. + +Sull' on sydän valkea +ja sull' on käsi pieni. +Mull' on mieli mustempi +ja kova korpitieni. + +Korvessa on suuret puut +ja korvessa on marjat, +korvessa käy kontiot +ja köyhän kotikarjat. + +Ilot vienot vihannoivat +suurten huolten alla, +valkopilvet vaeltavat +suven taivahalla. + +Hongat hiljaa humisee +ja käkö kukahtelee, +köyhän sydän keveämmin +silloin sykähtelee. + +Niin jos oisit lauluni +kuin on suuri metsä, +surut kaikki karkoittaisit, +kaikki kyynelet sä. + + + +22. + +Oli mieleni paimenpojaksi, +oli kummuille, kunnahille. +Minä tahdoin torvea toitottaa +metsän kuusille kuunteleville. + +Ja sitten ma toivoin, ett' tyttönen +tulis laulaen saloa syvää-- +ja mitä minä sitten toivoinkaan, +se oli niin hyvää, niin hyvää! + +Ja tyttö se tulikin laulaen, +mut tullut ei se hyvä. +Ja torvea kyllä ma toitotan, +mut kuule ei korpi syvä. + + + +23. + +ONNEN ORJA. + +En, enhän niitä ma ymmärrä +sun konstejas, tyttöni sorja, +sen ymmärrän vaan, että ijäti mä +olen lempesi, leikkisi orja. + +Sinä taiteesi turhaan tuhlailet. +Mitä tarpeen on keikailu, keima? +Ei pakohon sentään se päästä voi, +kenen otsall' on onnen leima. + +Joka ovella kiini se otettais, +joka kylässä kysyttäis tälleen: +»Mist' onnen orja sa karkasit?»-- +Ja ma luoksesi tuotais jälleen. + + + +24. + +SUN NAURUSI. + +Sun naurusi, oi, sitä pelkään ma niin +kuin teuras puukon terää. +Kehen kerran se sattui, naurusi sun, +niin eipä se hevillä herää. +Sun naurus on hellä ja hirmuinen, +on ilkein ja ihanaisin, +sun naurusi hurmata, surmata voi-- +kun jällehen kuulla sen saisin! + +Sun naurusi, oi, sitä lemmin ma niin +kuin laulua illan rastaan, +kun aurinko kumpuja kultailee +ja käkönen kukkuvi vastaan. +Sun naurusi päilyvi, päärlyilee, +sun naurusi soi ja helkkää. +Ken kerran sen naurusi kuuli sun, +sen aina se rinnassa välkkää. + + + +25. + +Sinä olet kuin kuplanen alla jään, +joka kierii ja kulkee ja läikkyy. +Sinä olet kuin kummulla kaste yön, +joka kulkijan askelta säikkyy. + +Elä pelkää kukkanen kummullas, +en tule ma ryskävin tuulin, +ja jääsi jos särkeä tahdonkin, +sen särjen mä lämpimin huulin. + +Minä otan sun kuplasi kultaisen +kuin äitini suukko se oisi, +minä juon ne kastehet kauniin yön +kuin ehtoollisviiniä joisin. + + + +26. + +INDIAANI. + +Minä olen kuin metsien indiaani, +sinä valkoinen, +jonk' olin ma ryöstänyt majahani, +joka jätti sen. + +Minä juoksen ja uin ja tahdon kiini +taas valkoisein. +Tuost' astunut pieni on mokkasiini +yli sammalein. + +Hän täst' on tullut ja tuosta mennyt, +sen tiedän vain. +Mut mist' on tullut ja minne mennyt +mun armahain? + + + +27. + +IRMA-IMPI. + +Jo kansa kaikki rauhassa makas majoissaan, +mut murhe oli rinnassa kuninkahan. + Ja suuri on kuninkaiden murhe. + +--»Mun orhini valkeat te valjastakaa kuus!»-- +Näin kuningas se kesk'yöllä orjillensa huus. + Se yö oli kaunis ja kalpee. + +Ja kuningas se kulkevi vaunuissaan, +mut murhe istui vierellä kuninkahan. + Ja suuri on kuninkaiden murhe. + +Kas, kaviot ne kopsaa ja liikkuvi maa, +mut Irma-impi rauhassa makas majassaan. + Se yö oli kaunis ja kalpee. + +--»Oi, äitini, kuule kuinka jyrisevi tie! +Oi, äiti, äiti, heräjä, se ukkonen lie!»-- + Niin suuri on kuninkaiden murhe. + +--»Sa nuku, nuku rauhassa, lapsi levoton. +Jos ukkonen se onpi, se kohta ohi on.»-- + Se yö oli kaunis ja kalpee. + +--»Oi äitini, katso kuinka välkkyvi tie! +Oi äiti, äiti, heräjä, se sotajoukko lie.»-- + Niin suuri on kuninkaiden murhe. + +--»Sa nuku, nuku rauhassa, lapseni mun. +Jos sotajoukko on se, ei nousta sovi sun.»-- + Se yö oli kaunis ja kalpee. + +--»Oi äiti, äiti joudu jo ikkunahan! +Se valkea valjakko on kuninkahan.»-- + Ja suuri on kuninkaiden murhe. + +--»Oi peitä, peitä kasvosi, tyttöni mun. +Jos kuningas se onpi, niin tuli turma sun.»-- + Se yö oli kaunis ja kalpee. + +Ja kansa kun aamulla kävi katsomaan, +niin tyhjä oli tölli ja emo surussaan. + Oi, suuri on kuninkaiden murhe! + +Mut kaviot kun kopsaa ja maa kun jyrisee, +niin kansa Irma-immestä vielä laulelee. + Oi, suuri on kuninkaiden murhe! + + + +28. + +Mun onneton ollahan pitäis nyt? +Ma näinhän, että hän pilkkaa, +ma näinhän, kuinka hän kulki pois +hame hulmuten vasten nilkkaa. + +Miks en ma suutu sun pilkastas? +Miks ei mun tuskani herää? +Miks onnen lintuni lentää vaan +ja unia uusia kerää? + +Se kerää lauluja kevään vaan, +se loihtii umppuja esiin. +Mitä huolii se miekkonen haavoistaan, +kenen rinnassa peipot pesii! + + + +29. + +LOHDUTUS. + +Hän imi, hän puri, hän puristi mun, +ja hylkäs kuin omenan kuoren. +Hän on juonut mahlan mun maljastain, +hän syönyt on syömeni nuoren. + +Kun vihata häntä mä voisin ees! +Mut ei ota tuhka tulta. +Yks sentään lohdutus mulla on: +Sait myrkkyä myös sinä multa. + + + +30. + +IHME. + +Hän oli kuollut ja kuopattu +ja nukkui jo nurmen unta. +Kesä kukkinut oli hänen haudallaan +ja talvi jo satanut lunta. + +Mut on kuin haudat ne aukeis taas, +elo henkisi hankia pitkin, +ja on kuin liikkuisi ristinpuu, +min alle ma impeni itkin. + +Kas, ilmassa kutria leijailee! +Kas, kaukana huntuja häilyy! +Hän, hän se on itse, mun impyein, +hän kuololta, kuololta säilyy, + +Minä hangelle lankean polvillein, +minä armahan syliini suljen. +Ja katso! Kun nousen, on muuttunut maa +ja kukkien yli ma kuljen. + + + +31. + +YSTÄVILLE. + +Mua joskus jos mieheksi kiitettäis, +yks ain' olis ylinnä ansio mulla: +se että ma seurassa tällaisess' +olen voinut ja tahtonut mieheksi tulla. + + + +32. + +Sua katson vaan, sua katson vaan, +sua katselen silmät veessä. +Tää onnen on niin outo ja uus, +sen että mä vapisen eessä. + +Kun sydän on auki, on kiinni suu, +mun syömeni hehkuu ja halaa. +Sua katson ja säästän ja silitän vaan +kuin kerjuri leivänpalaa. + +Minä joka en nauttinut onnestain +kuin sieltä ja täältä murun! +Tää pöytä mulleko katettu ois? +Ois tullutko loppu surun? + + + +33. + +SALAISUUS. + +Mull' on, mulla on yksi salaisuus, +hei, hip tula tuulia tei, +mut sitä en minä sano kellekään +ja kenkään sit' arvaa ei! + + * + +Minä tahtoisin olla +kuin palmu +aron polttavan aavikolla +ja koota kansoja juurellein +tai tuoksuta vain +kuin valmu +yön helmassa, yksiksein. + +Ja jos minä oisin palmupuu +aron aavalla polttavalla, +niin tiedänpä, kelle lempein ain +ois suoja mun lehväni alla. +Ja jos minä oisin valmu vaan, +unen-tuoksuja turhinkin, +niin tiedänpä, yli kenen tumman silmän +ma tuoksuta tahtoisin. + + * + +Mull' on, mulla on yksi salaisuus, +hei, hip tula tuulia tei, +mut sitä en minä sano kellekään +ja kenkään sit' arvaa ei! + + + +34. + +Kun omena on kypsä, se putoaa, +mut ensin se punan saapi. +Tuo puna, tuo puna sinun poskillas, +mitä mulle se ennustaapi? + +Kun hongat huokaa, se sateen tuo, +mut ensin ne huokaa syvään. +Tuo huokaus, huokaus sun rinnastaa +mitä mulle se tietää hyvää? + + + +35. + +ONNEN KULTA. + +Voi, tyttöparka, sun ritarias +ja voi sua itseäsi! +Miks kaipaamme, mitä ei silmä nää +ja mitä ei koske käsi? + +Miks etsimme lemmeltä enempää, +joka nostais ja kohottaisi?-- +ja luulenpa, ihmiset muinoisin +sitä onneksi sanoa taisi. + +Ne ihmiset vanhojen aikojen +ne oli niin vanhoilliset, +ne söivät ja joivat ja nukkuivat +ja olivat onnelliset. + +Ja olivat onnelliset kun vaan +ei ollehet onnettomat,-- +mut joku jos äkkiä onnen sai, +siitä tehtihin sormukset somat. + +Siitä tehtiin kultaiset kellot vaan +ja korvarenkaat ja käädyt,-- +mut niitä ei tietysti kantaneet +kuin yhdet ja ylemmät säädyt. + +Ja niitä ei tietysti kannettu +kuin joskus juhlissa näissä, +kuin apin ja anopin peijahissa +ja langon ja kälyn häissä. + +Mut muuten ne lepäsi lippaissa +ja piirongin laatikoissa-- +oi, muistatko impeni iloa, kun +saimme lapsena penkoa noissa! + +Ja muistatko, silloin jos käsiimme +sai pikkunen samettilipas, +heti äiti sen kiiruhti korjaamaan +ja hän silmäänsä kädellä hipas. + +Se oli hänen onnen lippaansa, +onnen kultansa ainokainen-- +tai oli se vaan hänen äitinsä onni +tai äitinsä äidin vainen. + +Ne kulkivat polvesta polveen näin, +ne kulkivat suvusta sukuun, +ne kuuluivat niinkuin silkkihuivit +ja sametit juhlapukuun. + +Nyt maailma paljon on edistynyt! +Ei juhla-onni nyt riitä, +nyt onnea arkeenkin tahdotaan, +joka päivälle osansa siitä, + +Nyt maailma paljon on edistynyt! +Tosin vieläkin juodaan ja syödään, +mut onnen kulta se myntätään pois +ja ostetaan ja myödään. + +Ja ihmiset ovat niin iloiset +ja lyövät lompakoitaan: +»Kas, täällä se onni on oikea, +kun vaan sen oikein hoitaa!» + +Ja ihmiset sanovat omakseen, +niin vaan ovat omaksununna, +vaikk' kunkin onnessa selvästi +on vaakuna valtakunnan. + +Mut täällä on joukossa toisia, +joille myntätty onni ei riitä, +jotka tahtovat itse leimata sen, +kuvan omansa katsoa siitä. + +On niitä, jotk' etsivät, kaipaavat +sitä puhdasta vuoren kultaa, +jotka kaivavat harkkoja haaveiden-- +ja saavat mustaa multaa. + +Kas, oikean kullan jo korjanneet +on aikoja vuoren Hiidet +rahvahan käsistä raa'oista +ja edess' on ukset viidet. + +Mut jos sull' on rohkeutta rinnassas +ja uskot sa lempehen nuoreen, +niin tule ja riemuten käsikkäin +me syöksymme Hiiden vuoreen! + +Niin tule ja kultaiset haavehet +me taomme kultatöiksi, +me taomme ne miesten miekoiksi +ja sorjiksi sotavöiksi. + +Ja otamme Hiidestä orhit nuo, +ne korskuvat, kiiltokarvat-- +heil näillä varsoilla ratsastaa +vain valiot ja harvat! + +Pois alta nyt ihmiset ahnehet! +Sylis aukaise maailma saita! +Kun Hiiden keisarit kulkevat, +niin aukee joka aita. + + + +36. + +Oli mullakin pikku ylpeytein, +nyt on mulla orjan mieli. + +Sua silmihin katsoa tohdi en, +vaan katselen maahan ja mairittelen. + +Sinä poljit mun pikku ylpeytein +ja viekas on orjan kieli. + +Se oli niin pieni, niin pieni vain, +mut se oli sentään mun ainoain. + +Sua soimaa en, sua heitä en-- +mut se kävi niin syvälle sydämehen. + + + +37. + +Ja jos mua lemmit armahain, +niin tehkäme liitto ja vakaa, +että ensi kekrinä tämäkin poika +jo kultansa rinnalla makaa. + +Ja jos mua lemmit armahain, +niin tule minun tupaseeni! +Tupa on tehty ja kaunistettu +mun nuorehen sydämeeni. + +Tupa on hongista huolitettu +ja karsina kalevanpuista! +Ja jos mua lemmit armahain, +niin ethän sä huoli muista? + + + +38. + +NÄIN UNTA KESÄSTÄ KERRAN. + +Näin unta kesästä kerran, +kuinka paistoi päivä Herran, +paistoi mulle, paistoi muille, +paistoi köyhänkin pihoille; +vihersi tuhannet virvet, +sinersi sataiset järvet, +iloitsi ihanat nummet, +tarinoivat metsän tammet, +puu puheli, kukka kuuli,-- +köyhä sen todeksi luuli. +Luuli tullehen kesänsä, +aukaisi povensa auki, +suven hellän hellitellä, +ilman lintujen iloita-- +vingahti vihainen tuuli, +ulvahti salolla hukka, +taivas viskoi talven lunta, +kylä kylmiä sanoja. + +En ma kerran sen perästä +ole nähnyt kesästä unta. + + + +39. + +MERIMIES KAJUTASSAAN. + +Minä katselen kahta lehteä +ja kahta kielon kukkaa, +minä muistelen mustia silmiä +ja muistelen mustaa tukkaa. + +Miss' on hän nyt? Mitä miettiikään? +Surumiellä vai mielessä ilo? +On kaihonko kyynele silmässään +vai riemun kiilto ja kilo? + +En sois hänen istuvan itkussaan, +en liioin nauravan soisi. +Mut kauvas jos aaltoja katselet vaan, +niin mieleni kirkas oisi. + + + +40. + +JAA, JAA! + +Sinä olit kuin pikkunen kissanpoika, +jaa, jaa, kissanpoika, +sinä olit kuin pikkunen kissanpoika, +sinä tyttöni mustakulma. +Mut sanohan, kuinka niin pieni kissa, +ai, ai, niin pieni kissa, +mut sanohan, kuinka niin pieni kissa +voi olla niin paha ja julma? + +Sinä olit kuin pikkunen sokerinpala +jaa, jaa, sokerinpala, +sinä olit kuni pikkunen sokerinpala +ja olit jo mulle kuin oma. +Mut sanohan, kuinka niin makea pala, +ai, ai, niin makea pala, +mut sanohan, kuinka niin makea pala +voi olla niin kova, niin kova? + +Sinä olit kuin pikkunen hiirenpoika, +jaa, jaa hiirenpoika, +sinä olit kuin pikkunen hiirenpoika +ja mahduit maissinjyvään. +Mut sanohan, kuinka niin pieni hiiri, +ai, ai, niin pieni hiiri, +mut sanohan, kuinka niin pieni hiiri +voi purra niin syvään, syvään? + + + +41. + +KAHDEN HERRAN PALVELIJA. + +Minä kuljen kuin kahta polkua, +minä palvelen herraa kahta, +kuin koskelo vierin mä virtoja, +kuin sotka ma soudan lahta. +Tula luttula lei, +minä laulelen, hei, +ja--puijailen herraa kahta! + +Minä tiedän ne tiet niin tarkalleen, +minä tunnen ne kumpaisenki: +Vie toinen se korpien tyyneyteen, +käy toisella tuulien henki. +Tula luttula lei, +minä laulelen, hei, +ne on kaunihit kumpainenki! + +Minä lemmin palmuja linnojen +ja mökkiä honkien alla. +Minä laulan vimmoja viettien, +mut rinnassa mulla on halla. +Tula luttula lei, +minä laulelen, hei, +niin palmun kuin honkien alla! + +Mut tule, oi tyttö, mun tupahain, +min laitan ma metsähän kerran, +niin luovun ma palmuista, linnoistain, +ja mulla vain yksi on herra. +Tula luttula lei, +minä laulelen, hei, +ja mulla vain yksi on herra! + + + +42. + +Minä rakastin metsää ja maailmaa, +nyt rakastan häntä mä vain, +hän on minun metsäni, maailmain, +hän on minun ainoain. + +Minä rakastin yötä ja päivää myös, +nyt rakastan häntä ma vain, +hän, hämärän impeni ihmeellinen, +niin vieno, mut väistyvä ain. + +Minä rakastin muita ja itseäin, +nyt rakastan häntä mä vain, +hän on mulle minä, hän on mulle muu, +hän on minun armahain. + + + +43. + +Se oliko kieli, jok' katkesi? +Niin oudosti ilmassa helähti. + +Miks tyttöni kasvosi käännät sä pois? +Vai sydämen kielikö ollut se ois? + +Miks poskesi vienosti punertuu, +miks hymyhyn kiertyvi mansikkasuu? + +Ei, ei, se oli vain kukkanen, +joka aukes aamuhun, keväisen. + + + +44. + +Kuten tahdot vaan, kultanuppuni! +Siis ollaan me oudot jälleen? +Taas alkakoon hymyt, teeskelyt, +koko »volangin» heitto, kas tälleen. + +Kas, mistä me viimeksi puhuimme? Kai, +minä luulen, »premiääreistä», +tai ehkäpä tahdon voimasta tai +naistyöstä ja Ellen Keystä? + +Mikä neidin se miel'pide olikaan +siitä työstä, mi mennyt on väärään?-- +Ei, heitetään tämä helkkunaan +tai muuten ma muiskun määrään. + +Ja silloin, ma vannon, ett' auta ei +sua daamin muoto, ei miini, +vaan tanssien lähtevi Ellen Key +ja tahdon on silmät kiini. + + + +45. + +KUN MUISTELEN-- + +Kun muistelen, kuin monta iltoa +olen istunut yksin, yksin, +ja katsellut taivahan tähtiä, +jotka vilkkuvat vieretyksin, +niin tyttöni, +oi, tyttöni, +sua lähelle tulla mun täytyvi +ja katsoa kauvan, kauvan. + +Kun muistelen, kuinka monta taivalta +olen kulkenut korpimailla, +olen istunut alla kuusien +ja istunut iloja vailla, +niin tyttöni, +oi, tyttöni, +sua suudella kauvan mun täytyvi +ja itkeä, itkeä hiljaa. + +Kun muistelen, kuin monta aatosta +olen aatellut pahaa siellä, +jotk' oisi yhdessä vältetty +ja voitettu yksimiellä, +niin tyttöni, +oi, tyttöni, +mua lempiä paljon sun täytyvi +ja lempiä kauvan, kauvan. + + + +46. + +HERODIAAN TYTÄR. + +Ja jos minä oisin Herodes +ja jos sinä tanssisit mulle, +niin luulenpa, että ma antaisin +oman päänikin palkaksi sulle. + +Mut ethän sa päätäni pyytäiskään, +sinä pyytäisit sydäntäni-- +oi, ota se tyttöni armainen, +jos tanssit mun edessäni! + +Oi, tanssios tyttö mun eelläni ain +elon tiellä ja huntua heitä, +niin riemuten rinnoin ma hurmeisin +olen astuva elämän teitä! + + + +47. + +JES SIUNATKOON! + +Jes siunatkoon, miten sievä hän on, +kun näin häntä katselen! +Miten silmänsä säihky on sammumaton, +miten kaulansa valkea, kaareva on, +ja alla sen kaarevan kaulan +povi aaltoo armahinen. + +Ja hänt' olen onneton vältellyt, +mua hullua, hupsua voi! +Ma hänt' olen vältellyt, väistellyt, +hänet unhottaneenikin luulin jo nyt-- +jes siunatkoon, miten sieväks +hänet sentään Luojansa loi! + +Ei, turhiksi kääntyi tuumani mun, +kun jällehen nähdä sun sain. +Sun oon minä onnessa, murheessa sun +ja saat sinä leikkiä lemmellä mun, +kun saan minä leikkien kiertää +yht' tummaa kutrias vain! + + + +48. + +JÄÄHYVÄISTEN JÄLKEEN. + +Oi, miksi, miks häntä moiti en, +kun multa hän kaikki vei-- +mut kuinka jos kurja ma lienenkin, +sua kielen kiroa ei. + +Sano mulle, miks sua vihaa en, +ahonkukkani armahainen? +Mut' siksikö minä sua vihaisin, +kun kaunis sa olit ja--nainen! + +Miten voisin ma herjata hellintäin, +suven pääskylle pahaa suoda? +Miten saattaisin mustakulmallein +minä murheen pilviä tuoda? + +Hän oli vain lintu, mi istumaan +lens mökkini ikkunalle, +hän kukkanen oli, joka tuoksahti +ahon yöllisen astujalle. + +Hän lauloi illan, hän lauloi kaks, +hän tuoksui yöllisen hetken-- +ja siitäkö nyt häntä vihaisin +minä loppuhun eloni retken? + +Ja siitäkö nyt häntä soimaisin, +kun hetken hän kuormaani kantoi?-- +Ei, kaikki jos multa hän ottikin, +niin kaikki hän myös mulle antoi. + +Hän lauloi mun mökkini laajemmaks, +toi onnen mun ortteni alle, +hän antoi aartehet köyhälle +ja toivehet toivottomalle. + +Hän sytytti suuria aatteita, +hän ventoja vesiä näytti, +ja keskellä yön sekä pimeyden +hän salaman soihtua käytti. + +Hän terästi tahtohon tarmoa, +hän liehtoi lauluhun tulta-- +mut kaikki jos mulle hän antoikin, +niin kaikki hän ottikin multa. + + + +49. + +PORRASPUULLA. + +Puron ylitse kaita on porraspuu +ja tyttö on portahalla. +»Pois tieltä, tyttönen vienosuu, +kas, kiire on kiiruhtajalla!» + +Mut tyttösen silmät ne suurentuu +kuin katsois ne kummastumalla: +»Tule poika, jos ei sua peloita muu, +mut virta on vierivä alla.» + +Me seisomme portaalla vastakkain. +Mun täytyvi tästä yli! +On saatana itse mun takanain + +ja taantumista ma hylin. +Mut tyttö se seisoo ja seisoo vain +ja auki on aallon syli. + + + +50. + +Olen tahtonut tutkia taivaan ja maan +ja etsiä toden lähteen. +Nyt etsin mä vaan sinun silmiäs +ja katson kahtehen tähteen. + +Vait, kuuletko, valkeat totuudet +kuin kyyhkyset alas leijaa, +kun näin minä istun sun vierelläs +ja suutelen sua--heleijaa! + + + +51. + +VÄÄRINYMMÄRRYS. + +Sinä olet niin viisas, niin viisas, huu, +mua ett' ihan peloittaapi, +ja mitä taas tullevi tapoihin, +sun vertaas etsiä saapi. + +Saa etsiä kuudesta kylästä, +yli kymmenen kihlakunnan, +ja jos sua löytävät viisaampaa, +niin löytävät lesken ja nunnan. + +Mitä maailmasta me huolimme! +Emme siihen kuulu me enää! +Siis heitä se viisautes helkkariin +ja näytä pitkää nenää! + +Hän otti mun neuvoni onkehen +ja hän tahtoni tarkoin täytti: +Hän kerran keikahti kannoillaan +ja--mulle hän nenää näytti. + + + +52. + +LAULAJAPOIKA. + +Ja minä se olen se laulajapoika +ja mull' on laulun ääni. +Kekrinä kullan ma kihlasin +ja kevähäll' on hääni. + +Ja minä se olen se laulajapoika +ja kaiutan kangasmaita. +On aikani nuorena iloita +ja vanhana olla saita. + +Ne käskevät mun muka säästelemään, +ne neuvovat nöyrää mieltä, +mut tuhlata tahdon ma tunteitani +ja soitella sotien kieltä. + +Minä tahdon nauttia nuoruuttain +ja ahmia kynsin ja hampain, +minä annan kerjätä köyhempäin +ja säästellä rikkahampain. + +Minä tahdon maljani tyhjentää, +kun ensi leivoset laulaa, +kun koivut on hiirenkorvallaan +ja vuorilla virrat pauhaa. + +Ja tahdon ma lauluni lahjoittaa, +kun ensi joutsen soutaa, +kun kukka on puussa ja kukka on maassa +ja lehdot leikkihin joutaa. + +Näin nuorena jos minä köyhdynkin +ja mökki on särpimettä, +on aikani nuorena iloita +ja vanhana juoda vettä. + + + +53. + +KAARIN. + +Kas, lempi se on kuin kukkanen +ja kukkia lempivi Kaarin, +hän poimii ja painaa ja liimaa sen +ja saa soman »eksemplaarin». + +Ja lempi se on kuin lintunen, +min rinnassa haava on syvä; +mut Kaarin se ottaa ja täyttää sen +tai saa sulan hattuhun hyvän. + +Häll' onkin jo kaunis museo +niin nuoreksi kokoilijaksi. +Taas eilen ma näin, miten vietihin +sinne koppelonpoikaa kaksi. + + + +54. + +JUHANNUS. + +Minä avaan syömeni selälleen +ja annan päivän paistaa, +minä tahdon kylpeä joka veen +ja joka marjan maistaa. + +Minun mielessäni on juhannus +ja juhla ja mittumaari, +ja jos minä illoin itkenkin, +niin siellä on sateenkaari. + + + +55. + +Tuli tuoksuvat illat ja tyynet veet, +kevätkuutamot koivujen alla, +tuli lemmen kaihot ja kyyneleet +ja lemmen hehkut ja halla. + +Voi kuinka ne lemusi kukkaset +mun impeni ikkunalla! +Voi, kuinka ne helisi kanteleet +mun impeni akkunan alla! + +Ja kannel se helkkää vieläkin. +Mut kuihtuneet ovat kukkaset, +syys tullut on maahan ja sydämihin. + +Mun lempeni kieliä kuule sa et; +minä yksin yössä murehdin, +mut muiden sa murheita kuuntelet. + + + +56. + +KESÄ. + +Oli kesiä ennenkin mulla, +suvi-aikoja suuriakin, +mut kukat ne umppuunsa kuoli, +nuput nuoret kyynelihin. + +Nyt aukee ne kaikki, kaikki! +Maa kukkii ja rehoittaa, +maakerrat kertojen päällä +päivän paistetta uhoaa. + +Nyt kukkii ne kaikki, kaikki, +kesät entiset kilpaa vaan: +tuolla yks terälehtiä tekee, +täällä toinen jo marjojaan. + +Tule, tyttöni laulujen lehtoon! +Alla virpien vilpasta on. +Siellä tiedän mä pehmeän turpeen +ja mairehen marikon. + +Syö, tyttöni, poimi, poimi! +Kesän aika niin kerkeä on. +Mut elä myös suutu, jos suuhus +satut saamaankin raakilon. + +Meill' on niin kiire, niin kiire! +Emme ehdi me vuottamaan. +Maa kukkivi vuodesta vuoteen, +meillä yksi on vuosi vaan. + +Ja yksi on vuodessa kesä. +Ikä ihmisen lyhkänen on: +päivä yks kun lehteä tekee, +jo toinen on marjaton. + +Sinä tanssit kuin rautalangalla, +sua näytellä rahasta voisi, +sulta puuttuvi »impressaario» vaan, +niin onnesi varma oisi! + +Sinä tanssit kuin rautalangalla, +sinä vuoroin otat ja annat, +sinä milloin heität mun helvettiin +tai milloin taivahan kannat. + +Sinä tanssailet tapojen langalla +ja houkuttain sinä horjut, +mut juuri kun toivon sun putoovas, +sinä punastut vaan sekä torjut. + + + +58. + +Älä usko tyttö mun laulujain, +ne eivät totta puhu! +Mut usko, mit ihmiset sanovat +ja mitä huutaa huhu. + +Ne kertovat jotakin toista kuin +sulolaulut ja laulajan aatteet, +ne pesevät pois sävelpuuderin +ja näyttävät värjätyt vaatteet. + +Mut yksi on väri, mi seisovi, +jota pestä ei tuhansin merin: +Mitä koskaan on kaunista kirjoitettu, +jota kirjoitettu ei verin? + + + +59. + +YKSIN. + +Minä olen niin yksin, niin yksin, +kuin yksin vaan olla se voi, +joll' on vaan yksi aatos +ja yksi sävel, mi soi. + +Minä olen niin yksin, niin yksin, +kuin yksin on ihminen, +joll' on vaan yksi onni +ja yksi unelma sen. + +Minä olen niin yksin, niin yksin, +kuin yksin vaan olla se voi, +joll' on vaan yksi murhe +ja yksi muisto, mi soi. + + + +60. + +KAUPPASOPIMUS. + +»Laitapa minulle laulunen!» +Vai laulunen! +Vai laulunen! +»Laitapa minulle laulunen!»-- +»Juu, kyllä, mut laulut ne maksaa. + +Annatko minulle suukkosen?» +Vai suukkosen! +Vai suukkosen! +»Annatko minulle suukkosen?»-- +»Ei, liian on kallis se taksa. + +Runoahan joka mies rustailee!» +Vai rustailee! +Vai rustailee! +»Runoahan joka mies rustailee.»-- +»Juu, juu, mutta minkälaista? + +Mut suukkoja joka tyttö suihkailee.» +Vai suihkailee! +Vai suihkailee! +»Suukkoja joka tyttö suihkailee.»-- +»Juu, juu, mut miltä ne maistaa? + +Runojahan kaikille annetaan.» +Vai kaikillen! +Vai kaikillen! +»Runojahan kaikille annetaan.»-- +»Ja entäpä suuteloita! + +Mut suo mulle suukkojen oikeus, oi!» +Vai suukkojen! +Vai suukkojen! +»Niin sinulle yksin mun lauluni soi!»-- +»Mut saattaako sinuhun luottaa? + +Ja saat sinä vallita suukkoja mun! +Niin suukkoja mun! +Niin suukkoja mun! +Kun saan minä hallita lauluja sun!»-- +»Mut saattaako sinuhun luottaa?» + + +61. + +Minä luulin sun eloni onneksi, +sinä olitkin elämä itse, +joka kuljetit kautta riemujen, +mut kuljetit myös murehitse. + +Minä luulin sun henkeni herättäjäks, +sinä olitkin unhotar unen, +joka lahjoitit ruusut laaksojen, +mut myöskin vuorten lumen. + +Minä luulin sun yöni salamaks, +sinä olitkin itse yöhyt, +min kupeilla mantteli musta on. +mut otsalla tähtivyöhyt. + + + +62. + +Mitä on tää? Mist' tämä sunnuntai +minun mieleni pyhäköissä? +Miks metsä hohtavi hopeissa +ja kuuset on kultavöissä? + +Miks aika seisoo ja arvelee? +Miks viikot niin vitkaan mataa? +Minä yhdessä yöss' elän enempi +kuin ihmiset vuosisataan. + +Mun aatteeni liitää ja laatelee, +multa haihtuvi paikka ja aika! +Oi, ethän sä tyttöni kultainen +myös lie vain haihtuva taika? + + + +63. + +DON QUIJOTE. + +Mitä tahtoisit kultani kutripää, +sen tiedän, mut antaa en voi! +Sinä tahtoisit lempeä läikkyvää, +joka kulkee ja karkeloi. + +Sinä tahtoisit taivasta muuttelevaa, +milloin päivää, pilviä milloin; +sun onnesi taas olis taltuttaa, +mitä myrskyt ne velloi silloin. + +Ja mielestäs vesillä vieriä ois +siinä venheessä suloisempi, +joka vaappua, vaaroilla uhata vois +ei niin ole laulajan lempi. + +Kas, laulaja, hän on sotamies! +ja hän lempivi soturin lailla, +min mielessä aina on kotilies, +vaikka vierii hän vierailla mailla. + +Ja laulaja hän on ritari-- +vaikk' oiskin vaan de la Mancha!-- +Hällä kädessä toisess' on kitari +ja toisessa peitsi vankka. + +Hän sotii ja kulkee ja kullervoi-- +vaikka tuulimyllyjä vastaan!-- +Mut maailman kaiken hän taistohon voi +toki vaatia armahastaan. + +Hei, eespäin ratsuni vaahtoinen vaan! +Mitä siitä, jos nauravi Pansa! +Ei tallirenkejä milloinkaan +runo kantanut satulassansa. + + + +64. + +PIENI TARINA. + +Oli mullakin pienet murheeni, +mut minulle niiss' oli kyllä, +vaikk' ohitse kulkenut toinen ois +ja ne kuitannut hymyilyllä. + +Oli mullakin pieni onneni, +mut minusta oli se suuri, +ja luulenpa, siks oli suuri se, +kun se mun oli onneni juuri. + +Oli mullakin pieni lintunen +ja minusta oli se soma. +Mut sepä siinä oli juuri murheellista, +kun ollut se ei mulle oma. + + + +65. + +Ei sallittu täällä mun käydä +sun kanssasi polkuja maan, +mut jos sinä väsyt joskus, +niin tule mun luokseni vaan. + +Oi, kun sinä kyllästyt kerran +ilon, kauneuden karkeloon, +ja kun sinä halajat kuolla, +niin tule--ja valmis ma oon. + +En osannut täällä mä käydä +sun kanssasi karkeloin, +mut tule--ja Tuonelan mailla +opas ehkä mä olla voin: + +Näät siellä tunnen ma kaikki, +puut, pensaat ja polut jo nyt. +Siell' olenhan niin monta kertaa +sun tähtesi kävellyt. + + + +66. + +Minust' oli kuin olisi soudettu +me kirkasta järven pintaa +ja aurinko aaltoja lämmittänyt +ja rantakallion rintaa. + +Oli niinkuin oisi me laskettu +sen kallion kaunihin alle +ja kaahlattu hietaa valkeaa +ja kuljettu kukkulalle. + +Ja eikö aurinko laskenut +taa saarien, salmensuiden, +ja tullut ilta ja tullut yö +yli laaksojen, laulupuiden? + +Ylt'ympäri tanhusi terhenet yön, +utu ulapan aalloilla sousi, +unen vallassa laaksojen lammet ui-- +ja uni se nousi ja nousi. + +Se heilahti oksalta oksalle, +se kukasta kukkahan kiipi-- +me seisoimme vuorella käsikkäin +ja katsoimme, kuinka se hiipi. + +Oi, lyhyt on Suomessa suvinen yö! +Pian aurinko aalloista nousi. +Mut siitä asti mun aatoksein +yhä unten aaltoja sousi. + + + +67. + +ILTARUKOUS. + +Unta, unta, unta +syvää uinumaan. +Lunta, lunta, lunta +päälle mustan maan. + +Yössä, yössä, yössä +öiset linnut lentää. +Työssä, työssä, työssä +lepää tuskat sentään. + +Lennä, lennä, lennä +aatos inehmon! +Mennä, mennä, mennä +aika maata on. + + + +68. + +Kun tietäis, kumpi se toistaan +lie itkenyt enemmän? +Kun tietäis, kumpi se nauraa voi +nyt enemmän, minä vai hän? + +Mut mitä me huolimme siitä. +Me nauramme kumpikin. +Hei, hah, hah, haa!--Mutta minua ei +petä naurus se milloinkaan. + +Se ei mua pettänyt ennenkään. +Minut kyynelin petti hän. +Kun tietäis, kumpi se toistaan +lie pettänyt enemmän? + + + +69. + +LUONNOSSA LUMINEN ILTA. + +Luonnossa luminen ilta, +tähdentuike taivahilta, +helke maassa, helke puussa, +sukkulan kulina kuussa-- +siten kun omani saisin, +tulevaks sun toivottaisin. + +Toivoisin tulevan tuolta +hongikon hopeisen puolta, +kierrätellen, kaarratellen, +puun lomitse puikahellen,-- +min' en olis näkevinäni, +yössä seisten, yksinäni. + +Seisoisin selin sinuhun, +sinä vilkkuisit minuhun, +sormi suulla, jalka puulla, +halu karata, kaiho tulla,-- +sydämet sykähteleisi, +puut lunta pudisteleisi. + +Kuulisin risahtavaksi, +tuntisin kätöistä kaksi, +kuulisin: »kuka se täällä?»-- +Vastaisin: »varas se siellä!»-- +Siten kun omani saisin, +tulevaks sun toivottaisin. + + + +70. + +Kai ihmettelet sinä itsekses, +miten paljo ma sentään kestin, +miten kestin ma nauruas, pilkkaasi, +sen ennen kuin erolla estin. + +Minä näin, miten silmäsi puhuivat: +»Tuolla miehell' on kova pinta!» +Siin' oikein sa arvasit armahain, +kova onpi se köyhän rinta. + +Se mies, joka kuullut ei ijässään +ole kultaisen naurun soivan, +mitä huolii hän, vaikka hän huomaa sen +hälle itselleen salamoivan. + +Mitä huolii hän, vaikka hän tunteekin, +miten puukot ne pintaa viiltää! +Hän kuulevi vaan ja hän kuuntelee +ja silmässä kyynel kiiltää. + +Hän kuulevi vaan ja hän kuuntelee +ja hän silmänsä hiljaa sulkee. +Hän uinuvi vaan ja hän unelmoi +ja mielessä kuvat kulkee. + + + +71. + +Sinä teit minun eloni lauluksi +ja mun arkeni sunnuntaiksi, +sinä kylvit mun polkuni kukkihin +ja korpeni kotimaiksi. + +Sinä teit minun päiväni unelmaks, +sinä seuloit unhon lunta. +Oi seulo'os, tyttö, mun silmiini ain, +oi, seulo'os hyvää unta! + +Maan mahtavat höyhenvuoteillaan +ne unta pyytää ja palvoo. +Sill' aikaa ma silmäni ummistan +ja vain mun onneni valvoo. + + + +72. + +Kuu kalpea kulkevi kulkuaan, +kevät-yö on kaunis ja pyhä. +Kai aika jo ammoin erota ois, +mut yhdessä ollaan me yhä. + +Yön tuulonen hiljaa tuudittaa +lepän lehviä uinuvia. +Sydän ääneti sykkien aavistaa +suven suuria unelmia. + + + +73. + +AVE MARIA! + +Mitä olet sinä tyttöni minulle? +Olet helkkyvä helmivyöni, +pyhä rukousnauha mun muistoillein, +kun synkkänä saapuvi yöni. + +Minä hyrisen lauluja hiljakseen +ja ma helmiä hymisten siirrän, +sana sanalta laulan ma lauseesi, +piirre piirteeltä muotosi piirrän. + +Minust' on kuin sun piirteesi pieninkin ois +isämeitä ja avemaria, +ja vaikka ma maass' olen polvillain, +kuin onneni suur' olis liian! + + + +74. + +ON NIIN HERTTAISTA AJATELLA. + +On niin herttaista ajatella, +että me olemme lapsia vaan, +että sä olet vain pikkunen tyttö, +minä vain poikanen paidassaan. + +On niin herttaista ajatella, +että me yhdessä kasvettais, +yhdessä juostais nurmet ja metsät, +toria saatais ja toreiltais. + +On niin herttaista ajatella, +että me toistamme lemmittäis, +että kun yhdelle tulisi murhe, +toinenkin itkusilmihin jäis. + +Ei meitä maailma eroittaisi, +ei synti, ei sydäntuskatkaan, +sulho ois suuri ja nuori ja vankka, +morsian kulkisi kukilla vaan. + +Sulhanen laittaisi suuren talon, +jonne hän impensä ihanan veis, +impynen sulhonsa ikkunalla +illoin istuis ja lauleleis. + +On niin herttaista ajatella, +että me joskus sen elämme, oi, +että me jossakin elämme kaiken, +kaiken, mit' tääll' emme elää voi! + + + +75. + +Lepän lehdille lauluja kirjailen +ja heitän ne virran viedä. +Yks vierivi sinne ja toinen tänne +ja kunne ne vierii, en tiedä. + +Mut jos joku lehtynen lentoon jäis +yli aaltojen ainiaaksi, +ja jos joku virsi se vieriä vois +tarusaarehen, aikojen taaksi, + +niin kansalle saaren vehreän sen +se laulais laulua uutta: +miten suukkoset antaa kuoloa voi +ja suukkoset kuolottomuutta. + + + +76. + +Niin sinua katsoin neiti, +kuin kangas kanervatansa, +niin sinua kuulin neiti, +kuin salo kevätkäkeä, +kunnahalla kukkuvata. +Kukit kukkihin poveni, +lauloit ilmi mun iloni, +herätit keväiset henget, +helkytit salon sävelet, +puroina porisemahan, +leivosina laulamahan, +tuulen viedä, toisen tuoda, +raikua kylien rannan. +Niinp' on nyt minun iloni, +kuin kangas kanervatonna, +niinp' on nyt minun poveni +kuin kevät käkeä vailla,-- +kumpu vaiti, kukka poissa, +surussa salo sininen. + + + +77. + +HANHIPAIMEN. + +Minä paimenlauluja laulaisin, +jos oikea paimen ma olisin, +mut mistä se oikean sävelen saa, +joka hanhia paimentaa. + +Toki sentään mä toitotan torvehein: +»Hoi hanhisein, ah impyein!» +Mut mistä se oikean sävelen saa, +joka hanhea paimentaa. + + + +78. + +Mua suutele kerran ja suutele kaks +ja suutele kertaa monta! +Me tahdomme uskoa eilistä unta +ja huomenta huoletonta. + +Kun pääsi sä painat mun rinnalleni, +niin koskien kohinan kuulet. +Ja aaltojen kansa kun suutelee, +niin hurmehissa on huulet! + + + +79. + +Sinä olet kuin mandeli makea, +joka vetehen viertävi suuta. +Mun veren' on nuori, mut sakea, +ja kuulee illan kuuta. + +Sinä olet niin lauhkea, lakea, +mut voit myös olla muuta. +Oi, anna mun tyttöni hakea +sitä haluni mandelpuuta! + +Sun veres on nuori ja lämpöinen, +kuu kulkevi metsän rataa, +se luoja vuoksen ja luotehen. + +Kas, kiiltomadot jo mataa! +Nyt aika nousta on aaltojen, +nyt aika on suukkojen sataa! + + + +80. + +YÖLAULU. + +Sano, koska se koittaa se aamu, +jona helposti herätä voin? +Sano, koska se vaipuu se ilta, +jona iloisna vaipua voin? + +Sano, tiedätkö, milloin se joutuu +se joulu ja kynttilät? +Sano, milloin ne haihtuu ne haamut, +jotka takana käyskelevät? + +Elä pelkää! En minä itke. +En itkenyt vuosihin. +Mut vuosia unt' olen nähnyt +ja uskonut unihin. + +Ja uni jos yksi se petti, +niin uskoin ma uutehen; +mut unista kauneista kaunein +olit tyttö ja--viimeinen. + + * + +Minä luulin sun siksi aamuksi, +jona helposti herätä voisin, +minä uskoin sun siksi illaksi, +jona iloisna uinuva oisin. + +Minä uneksin jouluni joutuneen +kera kuusien, kynttilöiden, +minä luulin haamujen haihtuneen +ja mennehen metsä-öiden. + +Ja luulin jo, ett' olin ihminen, +en ainainen uneksija, +ja luulin jo, ett' olin onnellinen-- +en onnen vain runoilija. + + * + +Kas, ihminen suree ja iloitsee +ja ihminen tuntee ja elää. +Mut laulaja kulkee ja kuuntelee +ja sen korvissa kantelet helää. + +Ne helkkyvät, helkkyvät päivät ja yöt, +ne kaikuvat kaukaa, niin kaukaa. +Ja laulaja kulkee ja kuuntelee +ja laulaja kuulee ja--laulaa. + + + +81. + +Kun yksi rehkii ja yksi raataa +ja kaikki repii ja kaikki kaataa, +kun yksi kantaa ja kaikki sortaa, +kun yksi muuraa ja kaikki murtaa +ja yks se anteheks antaa vaan-- +niin minne yksi se joutuukaan? + + + +82. + +LINTU. + +Lens lintunen mökkini lasille +ja lauloi kaunihisti. +Moni otti kiini sen lintusen +ja sen vangiks häkkihin pisti. + +Minä annan sen laulaa lasilla vain +ja käyskellä kädelläni, +minä syöttelen pieniä muruja sille, +mut syöttelen sydäntäni. + +Moni sulki sen lintusen häkkihin +ja sen suuhun ryyniä pisti. +Mut eipä se sitten laulakaan +niin kuoleman-kaunihisti. + + + +83. + +Minust' on kuin kuulisin vasta +nyt linnunlaulun ja muun, +kuin näkisin vasta nyt taivaan +ja taivaalla tähdet ja kuun. + +On ilmassa luomisen aamu. +Maa kylpevi kasteessaan. +Veden päällä on Herran henki +ja päivä on päällä maan. + +Minust' on kuin oltais me yksin, +ens ihmiset elämän tään, +ja kesyjä ois pedot korven +ja tulis ja työntäis pään, + +ja me karhuja siliteltäisi, +salon hirvejä hyväiltäis, +ja yötämme vartioimaan +jalopeurat ympäri jäis. + + + +84. + +LAULU KEVÄTTALVELLA. + +(Gustaf Fröding.) + +»Sula jääni, +suo +mun viertä, virrata vapaana», +näin keväälle huokasi talvi. + +»Kenties, jos päivän on tahto niin, +me vuotamme kai vielä viikon, kaks, +kenties, kenties», kevät lauloi. + + + +85. + +LEMMENLAULU. + +(Gustaf Fröding.) + +Minä rahalla rakkautta ostin, +kun muuten ma saanut en. +Soi kauniisti kantelo sentään, +soi kiitosta rakkauden! + +Uni kaunis, vaikka vain unta, +oli kaunis se kuitenkin, +ja Eeden on sillekin Eeden, +ken jätti jo Eedenin. + + + +86. + +SEN VASTA MA NAISEKSI + SANOISIN. + +Sen vasta ma naiseksi sanoisin, +joka temppelit tyhjät täyttäis, +joka henkeni, ruumiini vallitseis +ja ei valtaansa väärin käyttäis, +joka ei olis kissa ja ei olis hiiri +ja ei olis tuuli ja ei tuuliviiri +ja ei olis orja, ei herrakaan, +mut ystävä armas vaan. + +Ja sen vasta naiseksi sanoisin, +joka olisi hellä ja hyvä, +joka läikkyä niinkuin lähde vois, +mut sentään ois meri syvä, +jonka rinnassa ainainen aarnio oisi, +mut ei sitä kaupaten esille toisi, +vaan hakea antais mun silmät kiin'-- +eikä suuttuis, jos löytäisin. + +Niin kämmenin häntä mä kantaisin +ja hälle mä heikko oisin +ja ilkkuis hän ei minun heikkouttain-- +taas muille ma oisin toisin! +niin hälle mä tarjoisin riemuni tarhat +ja hälle mä itkisin itkuni parhaat +ja laulaisin lauluni ujoimmat, +pojan tuntehet punastuvat. + +Näät luulenpa, siellä mun sisälläin +oli jossakin kaunis kuva, +vaikk' on se nyt tomun peitossa-- +oli puhdas ja punastuva. +Ja tähdistä olen minä lukenut illoin, +että puhdas lempi jos tulisi milloin +ja pölyn sen päältä jos puhaltais, +kuva vieläkin värinsä sais. + +Mut ei, ei! Tähdet on tähtiä +ja tähdet niin pahasti vilkkuu, +ja ei, ei, tytöt on tyttöjä +ja tytöt niin pahasti ilkkuu. +Hyvä kaikki niin kauvan kuin näyttelet yhä, +mut näytäpäs kerran se pyhä, se pyhä, +niin kissan mi-au heti kuulet sä-- +tai lampahan bä-ä-ä! + + + +87. + +Minä uneksin kahdesta koivusta, +yli virran jotk' kasvoi yhteen, +ja unta mä näin, että kevättä kaks +saman antoi sadon ja lyhteen. + +Sinä taidatko unia arvata? +Jos et, niin anna olla! +Mut jos sen tahdot sa selvittää, +se selvitä suutelolla! + + + +88. + +ALPPIRUUSU. + +En takaisin muuta mä tahdokaan, +mut anna mun ylpeyteni, +mun alppiruusuni ainoa +ja ainoa aarteheni. + +Se köyhän ol' leipä ja köyhän turva +ja ystävä yksinäisen. +Sen henkeni kaupalla poimituks +sain vuorelta elämän jäisen. + +Suon kaiken mä muun, suon kauneuden +ja laulun ja lemmen sulle, +mut se oli mun, minun yksin vain +ja anna se jälleen mulle! + + + +89. + +AINO-NEITI. + +Joukolan joen suulla sinisorsa sousi, +nurmen kanssa nukahti ja päivän kera nousi. + Kenpä, kenpä joella Joukolan nyt soutaa? + +Veli nuori veikaten vieri ulapalla; +sisko asui enimmäkseen emon siiven alla. + Kenpä, kenpä joella Joukolan nyt soutaa? + +Veli nuori taistelehon vaati vankempansa, +lunnahiksi lupas Aino-siskon armahansa. + Kenpä, kenpä joella Joukolan nyt soutaa? + +Päivä laski, lummekukka sydämensä sulki. +Väinö vanha kosimahan neittä nuorta kulki + Kenpä, kenpä joella Joukolan nyt soutaa? + +Sydän kielsi, äiti käski--kumpaa tuli kuulta? +Raitoja hän rakasti ja lempi länsituulta. + Kenpä, kenpä joella Joukolan nyt soutaa? + +Huojui heinä Joukolan joenrannan alla. +Impi itki angervo paaden pallealla. + Kenpä, kenpä joella Joukolan nyt soutaa? + +Aamu koitti, niemen päässä karkeloivan keksi +aallotarta kolme--Aino-neiti neljänneksi. + Murhe, murhe joella Joukolan nyt soutaa. + +Raitoja hän rakasti ja pelkäs pohjatuulta. +Taisi lunta vanhan päässä talven lumeks luulta. + Murhe, murhe joella Joukolan nyt soutaa. + + + +90. + +UNTA. + +Niin, niin, niin, untahan kaikki on tää, +mut kaunista, kaunista unta. +Sua lemmin ja kaipaan ja kaihoan kuin +syys-tantere talven lunta. + +Minä tahdon sulkea silmäni +ja uskoa unta syvää. +Olen uskonut paljonhan elämässäin, +joka ollut ei näinkään hyvää. + +Mitä huolin, jos huomenna jällehen on +maa musta ja murheessa kuusi-- +tai ellen ma syksyhyn heräiskään, +vaan eessäni ois kevät uusi? + + + +91. + +SYDÄMEN KEPPONEN. + +Minä syömeni hautahan heitin +ja haudan ma kukkasin peitin, +ett' ihmiset katseli ihastuin-- +mut arvatkaa, miten vihastuin, +kun sydämen itsensä ilolla tässä +näin omaa hautaasa imehtimässä. + + + +92. + +REKILAULU. + + taikka yksi surullinen tarina pappilan Mantasta + ja Hallin Jannen uusista kulkusista. + +Hei, Hallin Jannen varsa se juoksi sitä Kuoreveden jäätä +ja pappilan Mantan hiukset on kammattu kahdelle puolen päätä. + +Hei, Hallin Janne on hampuusi ja mittaa maailman rantaa, +pappilan Manta se jupparöijyssä vieraille kahvia kantaa. + +Hallin Janne se hoilottaa ja jalka on ulkona reestä, +pappilan Manta se punastua voi Hallin Jannenkin eestä. + +Pappilan Manta se punastelee, kun Hallin Janne hoilaa, +»Ja et sinä turhassa istu tyttö, kun istut polvilla noilla!» + +Pappilan Manta se katsehensa niin kauniisti alas luopi. +Hallin Janne se kaupungista ne kulkuset uudet tuopi. + +Hei, Hallin Janne se ajelee sen Mantansa ikkunan alla. +Elämänlanka ja palsami kasvaa Mantan ikkunalla. + +Hei, Hallin Janne se helistää niitä herrain kulkusia, +Pappilan Manta se kuuntelee ja vinkuvan luuli sian. + +Hei, Hallin Janne se helistää ja vieno on Jannen vaski. +Pappilan Manta se purtilohon piimävelliä laski. + +Hallin Janne se hoilottaa, että »tule sinä tyttö rekeen!» +Pappilan Manta se purtilon pistää Hallin Jannen eteen. + +Silloin se katkesi palsamipuu ja Manta oli pahoillansa. +Janne se hoilasi: »kuinkapa lie sen elämänlangankin kanssa!» + +Ja Hallin Janne se hoilottaa ja Hallin Janne se juopi. +Pappilan Manta se katsehensa niin kauniisti alas luopi. + +Hallin Janne on hampuusi ja puistaa pullon kaulaa. +Ja toinen kun tulevi hoilottaja, niin sille hän laulun laulaa: + +»Hei, rakkaus se on kuin palsamipuu ja laulu kuin elämänlanka!-- +Mut kukapa sen uskoi sen tytön pilkan niin kovasti koskevankaan?» + + + +93. + +TAAS KOTONA. + +Minä käyn kuni kyntäjä pellollaan +kodin rakkahan raunioita +ja muistelen muistoja lapsuuden, +kalaretkiä, karkeloita. + +Minä käyn kuni kyntäjä pellollaan +sydän täynnä ja rinnassa rauha. +Taas mennyt on talvi ja tullut on +suvi uusi ja lämmin ja lauha. + +Taas tahdon ma alkaa uudestaan, +taas tahdon ma kerran koittaa, +en tahdo ma taistossa kaatua vaan, +vaan tahdon ma seista ja voittaa! + +Minä käyn kuni kylväjä pellollaan +kodin kankailla, karjateillä, +ja toukoja uusien toiveiden +minä kastelen kyyneleillä. + + + +94. + +Kai useinkin tyhjältä, tyhmältä +niin tunnuin ma mielestäsi, +kun vaieten, ilman aatteita, +minä istuin sun vierelläsi. + +Elä tuota, oi impeni, ihmettele! +Oli mullakin aatteita ennen, +oli aatteita antaa sullekin, +oli antaa tullen ja mennen. + +Nyt on mulla aatos yksi vaan. +Kuka yhden on seurassa aina, +se tyrmistyy, vaikk' aatos se ois +itse taivahan Luojalta laina. + +Nyt on mulla aatos yksi vaan. +Ja mitäpä puhuisin minä, +kun sitä et aatosta kuitenkaan +minun lausua sallis sinä. + + + +95. + +VUORILLA KULKEVAT SUURET + TUULET. + +Vuorilla kulkevat suuret tuulet, +vuorilla lehdet ne lepattaa, +vuorilla tuulevi, vaikka jo hiljaa +nukkui laakso ja metsä ja maa. + +Vuorilla lentävät suuret linnut, +vuorilla kotkat ne kaartelee, +vuorilla valvotahan, vaikka ammoin +nukkui laakso jo lauluineen. + +Vuorilla valvovat suuret surut, +vuorilla sankarit sotaa käy, +vuorilla taistellaan, vaikka laakson +pirteistä ei tulen pilkettä näy. + + + +96. + +Kunis kukkivat kanervat kankahan +ja vehreä rannan on raita, +sinis vapaana keikkuos tyttöni vaan +ja impenä iloitse maita. + +Mut puolat kun palolla punertuu +ja muuraimet mäkien luota, +niin silloin, tyttöni vienosuu, +ole varoillas sekä vuota! + + + +97. + +PIENI BALLAADI. + +Honka se humisi ikkunan alla, +tyttö oli ikkunassa. +»Minkähän lienevi tuulen teillä +kultani kulkemassa?» + +Tuulet ne honkoa huojutteli, +sulhoa suuret surut. +»Kenenhän pitkiä peijaita nyt +ulvovat tuulien urut?» + +Hongan katkasi suuret tuulet, +tyttösen katkas kaipuu. +Sulhanen mailla vierahilla +vaeltaa ja vaipuu. + + + +98. + +Ne veivät multa mun iloni, +nyt tahtovat surunkin viedä: +»Sull' ei ole oikeutta surra, ei, +ja nuori sa oot, se tiedä!» + +Ne syöksevät puukon sydämeen, +ne pistävät silmähän okaan, +ja sanovat: »Et sinä sortua saa +ja et saa vaipua lokaan!» + +Ei, elkää peljätkö! Murru ma en. +Se onni ois liian suuri. +Eikä se lokahan vaivu se, +joka loasta nousevi juuri, + +Se seisovi vaan kuin korvenpuu +ja se hiljaa puuksi puutuu, +sen kuori hiljaa kivettyy +ja sydän luuksi luutuu. + +Ovat menneet ne ajat, kun pässinpäät +vielä voivat muureja murtaa. +Ne nyt vaan saumoja lujittaa +ja tuntehet vienot turtaa. + + + +99. + +Tän yön me tahdomme tanssia, +puun tiedän mä nummella tuolla, +sen ympäri hyvä on hyppiä +ja sen oksahan kaunis kuolla. + +Se puu on suuri ja korkea +kuin taivaalla ukkosen lonka. +Sen puun sen totta sa tunnet myös-- +se on mun murheeni honka. + +Se puu se huokaa ja humisee, +se puu se puree ja soutaa. +Elä vapise, tyttöni valkoinen, +se vaan meitä tanssihin noutaa! + + + +I00. + +RASKAALLA HETKELLÄ. + +Maailma kulkevi kulkuaan. +Hanki jo paksulta peittää maan +ja kesä on jo keikkuen mennyt. +Minun mieleni on kuin talvinen kuutamo-yö, +niin kylmä, niin kirkas ja rintani lyö, +kuin muistoja murskaten nyt. + +Hanki jo paksulta peittää maan. +Ihmiset ne uurtavat kukin alallaan +ja ystävill' on ylimpänä hyöty. +Ol' liian avo sydämein, sen suljen ma työss',-- +ja lapsesta mieheksi vartutaan myös, +vaikk' kauvan on leikkiä lyöty. + +Maailma kulkevi kulkuaan. +Hyve ynnä usko ovat unelmia vaan +ja savua jo miehen sana lie nyt. +Sen kaiken tiesin ammoin ja senhän kaikki ties. +Mut sinust' että myös tulis mulle vihamies, +sit' en ma viljon ystävä tiennyt. + + + +101. + +LAULAJAN LAULU. + +En, enhän muuta ma tahdokaan +kuin laulaa, laulaa, niin laulaa, +kun laulut mun helkkyvät rinnassain +ja pyrkivät pitkin kaulaa. + +Mitä voin minä sille, jos maailma +vain mulle se virsinä helkkää, +jos rytmejä on ilot ihmisten +ja surut on sointua pelkkää. + +Ja minkä mä taidan, jos elämä tää +vain mulle on suuri runo, +mihin saimme me Luojalta langat vaan +ja Luojalta käskyn: puno! + +Me punomme kehdosta hautahan, +me punomme, puramme jälleen, +kunis laulumme kuolema katkaisee +ja sen viemme me virittäjälleen. + +Kuka viepi viisahan päätelmän, +kuka piirteli pilkkataulun, +kenen pivoss' on pieniä runoja vaan, +kenen kädessä sankarilaulu, + +Mut olkoon se tunnelma, kompa vaan +tai miehen mietelmä syvä, +runot kaikki Luojalle kelpaavat, +jos runo on muuten hyvä. + +Ei huoli hän siitä, jos jossakin +ei yhtynyt tahto ja voima, +kun tahto vaan oli oikea +ja aattehen aateloima. + +Ja katso hän ei, jos kompastuit +sinä joskus nimien kiviin-- +kun loppu se oikein sointuvi vaan, +ei kulje hän rivistä riviin. + +Oi, auttaos Luojani sointumaan +mun lauluni loppu hyvin! +Oi, auttaos yhtenä heilumaan +mun lauluni latva ja tyvi! + +Me laulamme kehdosta hautahan. +Kuink' kauvan, tiedä me emme. +Paras aina ois sointunsa sommittaa +kuin oisi se viimeisemme. + +Runon hyvän jos mistä sen katkaisee, +niin runo on sentään runo-- +näin ystävä aina sa yhdeks puuks +ne sielusi säikeet puno! + + + + + + +HIIHTÄJÄN VIRSIÄ + +(1900) + + + + +METSÄN KOSIJA. + + + +I. + +YKSIN HIIHTÄJÄ. + +Minä hiihtelen hankia hiljakseen, +jo aurinko maillehen vaipuu, +minun mieleni käy niin murheisaks, +minun rintani täyttää kaipuu. +Latu vitkaan vie. +Vai vääräkö lie? +Niin pitkä on yksin hiihtäjän tie. + +Ja kuusien varjot ne tummentuu. +Minä annan aattehen luistaa. +Ja jos minä korpehen kaadun näin, +mua tokkohan kukaan muistaa? +Kylä kaukana on. +Nyt lepohon +ei aikaa vielä, ei aattelohon. + +Olen hiihtänyt metsää, järveä +ja rimpeä rannatonta, +olen laskenut rinteitä laaksojen +ja kohonnut vuorta monta +ja vuorien taa +mun jäi kotomaa, +mut voimani, voimani raukeaa. + +Olen vierinyt maita ma vieraita +ja ottanut merkkejä puista, +olen pyrkinyt, tahtonut, taistellut +ja levänneeni en muista. +Mut määrän pää +yhä loitoksi jää. +Mun on niin kylmä, mua väsyttää. + +Ne nousevat lapsuusmuistot nuo, +ne aukee maailmat armaat, +näen silmät mä äitini lempeän taas +ja taattoni hapset harmaat. +Se vast' oli mies! +Se taruja ties, +kun joutui ilta ja leimusi lies. + +Minä hiihtelen hankia hiljakseen. +Tuul' hiljaa heittävi lunta. +Koti mullako ollut ja siskot ois +vai oisko se ollut unta? +Miten korvessa näin +nyt yksinäin +minä hiihtäisin? Missä on ystäväin? + +Ei, enhän mä korpea hiihdäkään, +minä hiihdäkään siskojen kanssa, +koti tuolla se vilkkuvi kultainen, +tuli taasen on takassansa, +emo huolella käy, +eikö lapsia näy, +kun ilta jo hangilla hämärtäy. + +Elä murehdi turhia, äitini mun, +me tullaan, tullaanhan kyllä, +me tulemme poskin niin lämpimin, +meill' onhan villaista yllä, +ja jos kylmäksi jää +sormi yks tai tää, +sun suukkosi kyllä sen lämmittää. + +Me hiihdämme alta ikkunan, +me katsomme salaa sisään: +Isä pitkää piippua polttelee, +emo takkahan halkoja lisää. +Hei, hip hip huraa! +kaikk' kerrassaan! +Ovi auki ja äidin helmahan vaan. + +Ja kuusien varjot ne tummentuu. +Tuul' hiljaa heittävi lunta. +Joko kotihin korpien hiihtäjä sai +vai ollutko lie vain unta? +Uni tuskat vie. +Päivä loppunut lie +ja loppunut yksin hiihtäjän tie. + + + +2. + +TELLERVO. + +Ken siellä? Ken metsässä huhuilee? +Kuka viitakon oksilla vilkkaa? +Ken heittävi huntua valkeaa +ja puuhun piirtävi pilkkaa? +Se Tellervo on, +tytär hongikon, +opas metsien vieno ja vallaton. + +Hän saapuvi, hämärän impeni mun, +luo sen, joka vaipui varhain, +hän tarttuvi kätehen tarmottoman, +hänet ohjaten ohitse harhain. +Hän hymyilee +ja hän lymyilee +ja hän kuusikon lehviltä kuiskailee: + +»Mitä mietit sa poikanen poloinen, +kun korpehen yöpyä aiot? +Ei vastahan Pohjolan pakkasta +teho laulajan tieot, ei taiot. +Mut tulkosi näin +minun jäljissäin, +niin menemme Metsolan linnoja päin. + +Kas, Mielikki, metsien muori, on +minun äitini kultainen, kallis. +Ei koskaan hän laulajan uupunehen +näin hangelle uinua sallis. +Näet lempeä on +emo hongikon +ja lempeä honkien tytärkin on. + +Ja vaikka sa et mua tunnekaan, +sun tunsin jo kauvan, kauvan. +Kun hiljaa sa hyrisit hiihtäissäs, +minä seurasin sompoa sauvan. +Ja hiljaa vain +vaikka laulelit ain, +minä kuulin ja riemusin rinnassain. + +Sua eivät ihmiset kuullehet, +mut metsä, metsä sun kuuli. +Minä laulua lemmin ja laulajaa +ja mulla on lämmin huuli. +Se suukkosen saa, +joka saavuttaa. +Tulet Metsolan tuolla jo pilkoittaa.» + +Ja Tellervo huntua huiskuttaa +ja laulaja kutsun kuulee. +Hän sauvahan tarttuu ja tavoittaa, +tytön kiini jo saaneensa luulee: +Suo suudelmas! +Mut kaukana, kas, +taas tyttö on petturi, peijakas. + +Hän huntua heittää ja häilähtää, +hän vierii ja väijyy ja väikkyy, +hän milloin vierellä virnakoi, +taas milloin loitolla läikkyy. +Näet veitikka on +tytär hongikon +ja tanssi on luontoa Tellervon. + + + +3. + +ITKU PITKÄSTÄ ILOSTA. + +»Oi, Tellervo viekas ja vienoinen, +mihin poikasen polosen veitkään, +miks piirtelit syömeeni pilkkojas +ja sen hurmaten hulluksi teitkään! +Sua vihaa en, +sua soimaa en, +mut tee minut järkihin jällehen. + +Oi, Tellervo huima ja huoleton, +en ole ma leikkihin luotu, +ei minulle kaunojen karkeloon +Lipon liukkahan suksia suotu, +minut luotihin vaan +pojaks erämaan +ja Hiisien hirviä ajelemaan. + +En luotu ma vaan huvihiihtäjäks, +en käymähän saloa samaa, +minut luotihin uria uurtamaan +ja oksia osoittamaan. +En viipyä saa, +pois vuorien taa +käy tieni, miss' yhtyvi taivas ja maa. + +Ma olen sua pettänyt, onneton; +ja pettänyt kauvan liika: +minä olen vain ihminen syntinen, +sinä metsien sinipiika. +Mua lemmi et. +Siis kahlehet +nämä katkaise kaunihit, utuiset! + +Kas, sun on jalkasi keveä +ja sulla on mieli nuori, +mut mulla on murhe sydämessäin +ja harteilla harmaja vuori. +Sinä semmoinen, +minä tämmöinen-- +mitä leikistä meidän molempien! + +Sa näethän, ett' olen orjasi-- +mitä vaadit sa enempi multa? +Ei mull' ole kultia, hopeita. +Oli ylpeys köyhän kulta. +Sen' saithan sa jo. +Oi, Tellervo, +et kovempi liene kuin kohtalo! + +Minut kohtalo korpehen tuomitsi +ja synkkä on sydämen yöni, +mut latuja uusia laulella +kylän kansalle kaunis on työni. +Ja hankihin +jos vaivunkin, +niin kuolen ma miehenä kuitenkin. + +Näet meihin pannut on muutamiin +Isä-Jumala semmoisen vaivan, +me ett'emme tyydy tomuhun, +vaan tahdomme ilmaa taivaan, +ja lennämme vaan +ja laulamme vaan +ja laulajoiks meitä sanotaan. + +Ei leimua meille ne liedet maan, +ei vilku ne ikkunan valot, +meille tuikkivat taivahan tähdet vaan +ja pilkkuvat pilvien talot, +ja kuun polut vain +yli kunnahain-- +oi, kauniit on kartanot laulajain! + +Olen kyllin jo lyönyt mä leikkiä. +Niin pitkä on taival mulla. +Mun täytyvi kärsiä, taistella. +Oi, suothan mun kotihin tulla! +Siis hyvästi jää! +Yö yllättää. +Taas yksin-hiihtäjä hiihtämään!» + +Näin lauleli hiihtäjä hiljakseen, +käden hyvästiksi hän tarjos. +Mut Tellervo itkuhun purskahti +ja hän kädellä silmänsä varjos. +Yö hiljainen. +Humu honkien. +Ja laulaja lauleli jällehen. + + + +4. + +KUOLEMAN KANNEL. + +»Mut jos mua tyttö sä rakastat, +niin vie minut Metsolaasi! +Me heitämme maailman herjan tään +ja etsimme elomaasi, +ja minä olen sun +ja sinä olet mun +ja me elämme onnea unhotetun. + +Me tahdomme kaiken sen unhottaa, +mikä maailmassa on väärää, +mikä sydämet sykkivät eroittaa +ja ihmisten onnen määrää, +mik' on likaista, +mik' on lokaista +sekä orjantappura-okaista. + +Me tahdomme kaiken sen unhottaa +ja meitä ei kukaan muista. +Sun taattosi Tapion linnan luo +majan teemme me pienistä puista, +ja vuotehen +mesinukkaisen, +sen päälle peittehen kukkaisen. + +Ja viikot ne vierivät hiljalleen +ja päivä seuraa toistaan. +Mut kauvaksi kuusien lomitse +tuli illoin tuvasta loistaa. +Ja kulkija, ken +luo majan sen +yöss' eksyvi, löytävi lämpöisen. + +Hän löytävi lieden lämpöisen +ja huuruvan hutun, mi maistaa. +Mut kun hän on käynyt nukkumaan +ja kuutamo sisähän paistaa, +niin herää hän +sävelhyminään-- +hän kuulee ja koettavi sydäntään. + +Hän kuulevi laulun kummallisen +kuin kuoleman kannel soisi +eikä se häntä säikytä, +vaan on kuin tuttua oisi, +se soittavi vaan, +mitä kodistaan +hän sai sekä unohti matkallaan. + +Se soittavi rauhaa maailmaan +ja se silmihin utua seuloo, +se yhtehen yön ja päivän soi +ja hämärän huntua neuloo, +yli linnojen, +yli töllien, +ja ylitse kruunujen kultaisten. + +Ja silloin prinssit ja prinsessat +ne silmänsä kiinni painaa +ja ajatus lentävi aurinkoon, +joka valonsa kaikille lainaa, +niin hyville +kuin pahoille, +niin köyhille kuin myös rikkaille. + +Ja on kuin lamput ne linnoissa +niin heikosti liekuttaisi, +ja alla sammalekatonkin +sydän särkynyt hoivan saisi, +ja on kuin ois +surut, riemut poiss' +ja elämä kaukana karkelois. + +Ja ihmiset tuumivat itsekseen: +Mikä on tuo laulu kumma? +Miks kullan kiilto kalpenee +ja hopean hohto on tumma? +Miks herkut nää +kaikki pöydälle jää? +Mit' tää on? Miks meitä väsyttää? + +Ja äidit ne laulavat lapsilleen: +Hussa, hussa, lulla, +oi, nuku mun nuppuni kultainen, +ei eess' ole elämä sulla, +vaan Tuonen maat +hyvät, autuaat; +siellä silmät auki sa uinua saat. + +Ja mies, joka tahtoi mullistaa +maan kaiken juuriltansa, +hän äkkiä seisoo ja hämmästyy: +On poissa valtio, kansa, +poissa toimi ja työ, +ei kenkään myö, +ei kenkään osta. On maailman yö.» + +Näin laulaja lauleli hiljakseen, +käden tervehdyksehen tarjos. +Mut Tellervo selin hän seisoi vaan +ja hän kädellä silmänsä varjos. +Yö hiljainen. +Humu honkien. +Ja sitten muuta ma muista en. + + + +5. + +METSOLASSA. + +Mut oli kuin hiihtäjän syömehen +ois syttynyt oudot mielet +ja oli kuin ilmassa kaartuneet +ois korkeat pihtipielet +ja ikkunat +isot, valoisat-- +kah, Metsolan linnat jo kangastavat! + +Kas, tuossahan Tapio harmaapää +jo seisovi portahilla: +»Ohoh, mun poikani poloinen, +olit jäädä jo suuhun illan. +Käy tupahan, +niin katsotaan, +mitä talossa on sekä tarjotaan!» + +Ja. Mielikki, metsien muori, vie +minut päähän honkaisen pöydän: +»Syö poikani, pistä piirakkaa, +mut uota kun oltta löydän.» +Kera isännän näin +me istumme päin +ja rauha on suloinen sydämessäin. + +Hän haastavi metsien haluista +ja hirvien hiihtäjistä. +Minä kerron suurista kylistä +ja pienistä ihmisistä. +Kuink' ollakaan, +niin huomataan, +että kumpikin yhtä tarkoittaa. + +Ja Tapio tarttuvi kätehein: +»Kun ollaan me veljet ja kuomat, +niin miks emme yhtenä asua vois +kuin yhden Luojan luomat. +Talo riittää kai, +tytär metsän nai, +niin sulla on elo kuin sunnuntai. + +On kyllin kystä mun aitassain, +on peuroja, kontioita, +ja metsän tyttäret kirnuaa +kesät meille keltaista voita. +Me syödään vaan, +me juodaan vaan +ja juotua sitten me nukutaan.» + +Näin haasteli Tapio harmaapää +ja sitte me kättä lyötiin, +ja kun oli lyöty tarpeeksi, +niin tarpeheksi myös syötiin. +Ja syödessä niin, +me päätettiin, +mikä tyttö se talosta naitaisiin. + +Kas, siinähän Tellervo vienosuu +jo tuopilla oltta kantaa: +»Oi, juo'os mun veioni väsynyt, +olut Metsolan onnea antaa.» +Minä oltta join, +hän katseen loi,-- +ja niin hän oli minun morsioin. + +Ja niinpä jäin minä metsähän +ja mull' oli metsän mieli. +Mitä kaikkea siellä mä nähdä sain, +sitä kertoa ei voi kieli. +Minä kerron vaan, +miten Metsolaan +minä tulin ja kuinka taas maailmaan. + + + +6. + +TÄHDET. + +En tiedä, kauvanko elellyt lien +minä Metsolan mesimailla. +Mut syntyi hiuka mun sydämessäin +kuin oisin mä jotakin vailla. +Meni päivä, kaks, +yhä kummemmaks +kävi pääni ja mieleni tummemmaks. + +Minä astuin Tapion etehen +ja lausuin: »Tee mulle sukset! +Mun mieleni palaa kotihin, +ovat ahtahat linnasi ukset. +Mut tyttöni vien +minä päähän tien, +vaikka tielle sille mä vaipuva lien!» + +Teki Tapio sukset ja varoitti: +»Toki poikani matkalla muista, +kun ilta alkavi hämärtää, +maja laittele laakson puista +niin tiivis ain, +ett' taivahain +ei tähtöset lävitse tuikkine vain!» + +Se Tapio peijakas puijasi! +Tuon huomasin sitten vasta. +Mut kanssa kaunihin Tellervon +me läksimme Metsolasta. +Yöks tehtihin +maja tiivis niin +ja majassa makeesti nukuttiin. + +Ja nukuttu ois kai vieläkin, +jos ei olis erhe tullut: +Tein kerran ma majani kiireessä, +joka ei niin tiivis ollut. +Kun heräsin, +ma säikähdin,-- +yö yll' oli tähdin tuhansin. + +Ei kenkään voi sitä aavistaa, +mitä tähdet ne pienet haastaa, +kun niitä ääneti katselee +mies yksin miettivä maasta. +Mua itketti, +mua hävetti-- +ja sitten mua myös suututti. + +Ne kertoivat tarua muinaista, +miten isänmaall' oli hätä, +miten vieraan miekalla lyötihin +ja ristillä maata tätä. +Mut kansa nous +kuin teräsjous +ja sotapurret maassa sous. + +Mut tähtien silmät ne hämärtyy. +Jo katkesi kansan jousi, +ja vesillä Suomeni sorjan tään +vain sorron haahdet sousi. +Käsi vierahan +oli ohjissa maan. +Savut hiljaiset korvesta kohosi vaan. + +Taas tähdet ne tuikkivat kiivaammin. +Jo korven kansa nousi +ja kautta Suomeni sorjan tään +taas Suomen purret sousi. +Maat, kunnahat +jo kukkivat. +Helavalkeat vuorilla leimuavat. + +Ken tohtii ne valkeat sammuttaa? +Ken ryöstää soihtusi sulta? +Ken kurja uhata uskaltaa +tään kansan pyhää tulta? +Miks itkette +oi, tähdet te, +mitä mietitte, miksi te pelkäätte? + +Ulos juoksin. Yö oli haihtunut, +puut punasi aamurusko. +Pois sammui soihdut tähtien, +mut mull' oli uusi usko. +Ja kun katsahdin, +niin huomasin, +että kodin jo nurkilla olinkin. + +Minä huusin ja hurjana riemastuin. +Mut kun minä katsoin taaksi, +oli poissa mun metsäni morsian +ja maja oli mennyt maaksi. +Kaikk' untako? +Sen tiesin jo. +Toki kiitos kaikesta, Tellervo? + + + + +TILAPÄISIÄ. + + + +VAPAA SANA. + +Sen näön ijät kaiket muistan ma: +Ylhäällä ikkunassa vanha herra, +yö musta, katu täynnä kansoa. + +Pää päässä kiini siinä seisottiin +ja tuijotettiin tummaan varjovyöhön, +ei toistaan tunnettu, mut tunnettiin, +yks veri kuinka virtas sydämiin, +kun sanat kaunihit ne kaikui yöhön: + +»Voi paljon voima. Se voipi sortaa +maat, kansat, kaupungit, kylät, puut, +voi naiset raiskata, miehet murtaa +ja tuskan huudoilta tuketa suut, +mut viel' ei syntynyt sitä miestä +ja synny ei alla taivahan, +ken ihmisaatteen voi vangiks piestä, +sen mailman valloista suurimman.» + +Kävi humaus kansassa kuin suuri tuuli, +yön kauhu väistyi, orjan kahleet katkes +ja toivo tuikahti kuin tulen patsas, +mi kansat johdattaapi halki korven. + +Hänt' oli kohdannunna ruoskan isku, +hänt' itseänsä painoi orjan ies. + +Siks näön ijät kaiket muistan ma: +Ylhäällä balkongilla vanha mies, +yö musta, katu täynnä kansoa. + + + +HYMNI. + +Nouskaa aatteet murheiden alta +Luojan luokse niinkuin nousee usmat yön! +Kummut, maat kaikki itkee, huokaa niinipuu, +maamies käy surren pitkin pellonpiennartaan. +Anna Herra armosi paistaa! +Taivahalla kaaret kauniit kimmeltää. + + + +NUORTEN KIITOS IDA + AALBERGILLE. + +On monta kansan neuvojaa +ja monta maassa Jumalaa +ne julistaa. +Mut yks on neuvo nuorilla, +kun aik' on ahdas, matala: +Se laajenna! +Ja yksi vaan on urhon työ, +kun häntä uhkaa peikot yön: +Ne maahan lyö! + +On monta rinnan riemua +ja monta mielen murhetta +ja pettymystä pelkkää. +Mut yks on juhla nuorten, oi, +kun sotalaulut maassa soi, +kun pitkin linjaa salamoi +ja hengen miekat helkkää. + +Ja moni suihki säilä, jous, +ja monta miekkaa maassa nous +ja monta urhon rintaa. +Mut yksi nousi nainen vaan, +mi säilän tempas huotrastaan, +min maine kulki kautta maan +ja piirsi merten pintaa. + +Yks vaan on neuvo nuorilla, +kun aik' on ahdas, matala: +Se laajenna! +Ja yks on Ida _Aalberg_ vaan, +mi monta rintaa laajentaa +ja suureks saa. +Ja siksi suusta monien +nyt kuule kiitos yhteinen, +tää toivo sataintuhanten: +Hän kauvan eläköön! + +1899. + + + +RUNOILIJA. + +Yli Suomen purjehti pilvet, +lumi verhosi joka puun. +Yö selkes. Ja yhdeksästoista +se yö oli helmikuun. + +Ja Pakkanen, Puhurin poika, +läks jäisestä linnastaan, +läks kädessä viikate käyrä, +rautaruojuet jaloissaan. + +Ja kussa sen kolisi askel, +siinä ihmiset heräsi, +ja kussa sen viikate välkkyi, +siinä toivehet nukahti. + +Läpi kylien, kaupunkienki +kävi Puhurin poikasen tie, +ja ollut ei tölliä maassa, +jossa silloin ei väristy lie. + +Tuli tumman Tuonelan herra +myös mökkihin laulajan, +ja laulaja silmänsä nosti: +Mitä täältä sä tahdotkaan? + +Ei tääll' ole kukkia kevään, +ei toukoja, toivojakaan, +tääll' asuvi tuska ja nälkä +ja kurjuus ja köyhyys vaan. + +Ei mull' ole äitiä, isää, +ei armasta, ystävää, +ja maa, jota lemmin ja lauloin, +mua kiljuen kivittää. + +Tää kansa, min nostaa ma tahdoin +maan valtojen mainehesen, +mua polkevi, pilkkaa, tallaa-- +haa, vielä mä kärsisin sen. + +Mut katsele kansoa Suomen! +Maassa laulun ja kanteleen, +papit, piispat ohjia pitää, +pikku bismarckit hallitsee! + +Ovat poissa jo vanhojen parhaat +ja ne, jotka jälellä on, +ne tomussa harmaassa seisoo +jo hyllyillä museon. + +Ja nuoret, jotk' oli luotu +ajan nousevan armeijaks, +ne palkoista, arvoista haastaa, +miss' yhtehen tulevi kaks. + +Haa, tumman Tuonelan herra! +Yli käykösi Kalevan maan, +lyö tomuksi linnat ja töllit, +että säästy ei ainoakaan. + +Tää kansa ei viel' ole kypsä +pää pystyssä käymähän, +siks käydä sen köyryssä täytyy +ja oppia ryömimähän. + +Vasta koska sen ylitse kulkee +sotavaunut sortajien, +se ehkä jällehen muistaa, +mihin määräsi Jumala sen. + +Näin hurjana laulaja huusi, +alas painoi hehkuvan pään. +Mut Pakkanen seisoi ja hymyi +vain hyisintä hymyään. + +Mitä odotat vielä sä täällä? +Miks luotani lähde et? +Niin syvältä syöntäni viiltää +sun silmäsi tuikkehet. + +»En muuta ma viivy täällä, +vaan sanoa tahdoin ma sen: +Tuo kaikki, jot' toivotit juuri, +jo käynyt on totehen.» + +Hän irvisti ikeniänsä +ja viittas vielä ja läks. +Mut laulajan poski lensi +niin kuoleman-kelmeäks. + +Ja oli kuin ois omat tuskat +nyt ollehet varjoja vaan, +sana yksi nyt vaan salamoinut: +Kaikk' edestä kansan ja maan! + +Ja veri se pilkattu, lyöty, +se tallattu tomuhun, +nyt hyminä suurena hyrskyi: +Herra, suojaa maatani mun! + +Herra, suojaa kansoa Suomen, +sen lakeja, lauluja sen! +Herra, suojaa sen äitien kieltä +ja mieltä sen lapsien! + +On orjuus kauhea vieras, +se ei tule yksinään, +sen jäljissä käy petos, vilppi +selän köyryys ja kumarrus pään. + +Sen jäljissä käy rikos, rutsa +ja tuijotus toiveheton, +sen jäljissä käy tuhat turmaa-- +Herra Suomea suojelkohon! + +1899. + + + +PELLERVON LAULU. + +Maa on mainio meill', elo elpynyt ympäri maata, +tehtahat jyskyen käy, pieneksi pirstou puu. +Korskuvi rautaiset orhit ja kaupungit uljahat kasvaa. +Kuulkatte kuitenkin oi, Maa-emo haastavi näin: +Aatran, aatran on valta ja pellossa Suomen on ponsi! +Maita ken kyntämähän? Kauvan jo kaivattu on. + +Terve, terveppä siis, sinä Pellervo, peltojen poika, +ken tuhatvoimilla käyt turvetta kääntämähän. +Kylväös siementä maahan ja siementä kansani mieleen: +Pois raja-riitaisuus! Hengen on vainio yks. +Toimi kuin mielevä mies, käy kauppaa yhteisin voimin. +Auta itseäs, niin Herrakin auttajas on. + + + + +HÄMY-HYRÄILYJÄ. + + + +1. + +TUIJOTIN TULEHEN KAUVAN. + +Tuijotin tulehen kauvan, +liikuttelin lieden puita, +ajattelin armastani, +muistin mustakulmaistani. + +Hiilet hehkui, kuvat kulki, +ajat armahat samosi, +telilii suviset linnut, +keikkuivat kesäiset päivät,-- +poski hehkui, suu hymysi, +silmät muita muistutteli. + +Vierin maita, vierin soita, +vierin suuria saloja, +salossa savu sininen, +savun alla armas mökki, +mökissä ihana impi, +kultakangasta kutovi, +helmellistä helskyttävi. + +Kelle kangas kultaloimi? +Häiksi metsän morsiolle. +Kelle neiti näätärinta? +Hiihtäjälle Niiden korven. + +Ei hyvä hylätyn kauvan +liikutella lieden puita, +vesi silmihin tulevi, +pää käsihin tuiskahtavi, +kurkussa korina käypi, +sylkytys sydänalassa. + + + +2. + +METSÄHÄN OLI MUN MIELI. + +Metsähän oli mun mieli, +kauvas kaupungin melusta, +honkien ikihumuhun, +ikikorven katvehesen. + +Tahdoin mä taloni tehdä +alle kuusen kukkalatvan, +kuulla kuusien humua, +sinipiian pillin ääntä, +sinikeijujen kemuja, +sinikansan karkeloita. + +Tulipa tyttö tummatukka +impynen ihanasilmä, +tumman suortuvan sukija, +kautokengän keikuttaja, +vilkkui sinne, vilkkui tänne, +ilkkui luontonsa ilosta, +kun oli luotu luomuullaski, +Luojansa lepäämistöiksi, +pesty peipoksi pihoille; +maille marjan kukkaseksi. + +Ei ole enempi mulla +tarvis mennä metsäteille +saloja samotakseni, +kuusikoita kuullakseni: +kussa kurja kulkenenkin, +vaivainen vaeltelenkin, +kuulen honkien huminan, +sinipiian pillin äänen, +keijut vierellä venyvät, +haja-kassat karkeloivat. + + + +3. + +ET SINÄ IVANNUT, IMPI. + +Et sinä ivannut, impi, +pilkannut pyhäinen piika, +minä itse se ivasin, +pilkkasin poloinen poika; +minun omat miel'kuvani +ne minua pilkkasivat, +omat herjat haaveheni +ne minua herjasivat, +oman onneni kajastus +se minulta mielen murti. + +Nokkela on onnen neiti, +impynen ilohaluinen: +veikistellen, keikistellen +tuolla se vastahan tulevi, +soitellen somerta rannan, +metsätietä tepsutellen; +kättä antoi, alas katsoi, +posket vienosti punersi, +sanat suussa sammalteli, +ääni verhottu värisi, +kuin lipinä lehdon tuulen +tai loiske etäisen aallon. + +Laulaja todeksi luuli, +käsi tyhjeä tapasi,-- +kaukana salon sisässä +läikkyi nauru neien nuoren. + + + +4. + +01 UNI, JUMALTEN LAHJA! + +Oi uni, jumalten lahja, +punatulkku, puhdassiipi, +tule luokse tarvittaissa, +käy tänne kutsuttaissa, +luo uron unettomaisen, +tykö miehen mielipuolen! +Tule kullaisna käkenä, +hopeaisna kyyhkyläisnä, +kuku rauha kulmilleni, +onni otsalle kukerra, +sipaise simasulalla +ripsen alta, rinnan päältä! +Tyynnytä verien tyrskyt, +sammuta sytö sydämen, +sido suonet suihkamasta, +valtimot valittamasta, +laskimot lorittamasta, +otsasuonet ourumasta! +Luo suvinen, suuri taivas +iloita inehmon mielen, +ajatusten ailakoida; +veä päälle päivän kaari, +kaarelle korea impi, +kuontalo kätehen neien, +kultavillat kuontalohon; +neiti kullat ketreäisi, +huolisi hopeiset hunnut, +minun polon pääaloille, +uron uinuvan ylitse, +ettei pistäis sääsken piikit +eikä yölliset itikat. + + + + +KUVIA JA KANGASTUKSIA. + + + +SE HERRA, JOTA MA PALVELEN-- + +Se Herra, jota ma palvelen, +se ei ole Herra teidän, +ei tunne se kirkkoja, munkkeja, +ei kuule se messuja heidän. +Se Herra se asuvi korvessa +ja hän on korven Herra! +Hänet kasvoista kasvoihin siellä ma näin, +kun metsiä hiihdin kerran. + +Sinä hiihdät päivän ja hiihdät kaks +ja yksin jo olevas luulet +ja olevan herra jo metsän ja maan-- +niin kaukaa sa kohinan kuulet +ja humisten taipuvi metsän puut +ja kalliot haljeten huhuu. +Oi, lankea maahan sa polvilles! +Se on Herrasi ääni, mi puhuu. + +Hän tuli ja nosti mun jalkeillen +mua katsoen silmästä silmään: +»Sinä siiskö se kaipaat metsähän? +Sun mieleskö korven on ilmaan? +Hyvä! Korpi on astua annettu +ja suksi on hiihtää suotu, +mut muistaos ihminen metsässäi, +sa että vaan olet luotu. + +Ota viita, viljele, kesytä maa, +ota vesi ja verkkosi heitä, +pane paulat, aseta ansapuut +ja sangat sammalin peitä, +mut lähde laululla metsähän, +elä veikaten vettä souda, +vaan hyviä virsiä hyreksien +sinä eräsi viidasta nouda! + +Näät mun on meri ja mun on maa +ja mun on metsän valta. +Ja vaikka sa kylästä väistyitkin, +et väisty mun voimani alta. +Mut että sä ihminen tietäisit, +mitä metsien Herra vaatii, +niin kuuntele korvin avoin nyt, +kun sulle hän lakinsa laatii: + +Ei riitä ne ripit, ei mittapuut, +kun ahmaa aalto syvä. +Ja vasta kun paha sa olla voit, +niin voit sinä olla hyvä. +Ole hyvä kuin laps, ole syvä kuin mies, +ole voimakas niinkuin vuori, +min povessa palkeet ja vasarat käy, +mut päällä on kivinen kuori. + +Pidä pääsi pystyssä, metsämies, +sinä maailman silmäterä! +Mut jos sinä korpehen kaadutkin, +elä kantoja syyksesi kerää. +Kukin päähänsä silmää kaksi sai, +kukin oman on onnensa seppä. +_Sitä_ onneas et sinä antaa saa, +jos kuivuis kuu ja leppä. + +Pyri aina sa ylemmä, joutsimies, +kuin siipesi täysin kantaa. +Mies kasvavi kanssa tahtonsa +ja tahto voimia antaa. +Ken täällä ei kurota kuusehen, +ei kapsahda katajaankaan. +Ken täällä ei tavota taivaihin, +ei pääse se päälle maankaan. + +Näe unia suuria, unten mies! +Uni puoli on todellisuutta. +Uni kulkevi edellä kyntäjän +ja viittovi uraa uutta, +Vain yksi valta on metsässä: +On mies ja miehen usko! +Sitä kuulevi pedot ja metsän puut +ja aika ja aamurusko. + +Mut yksi on herra herrallakin, +jota pääse et palvelemasta. +Näät siinä, miss' alkavi velvollisuus, +siin alkavi elämä vasta. +Ja sen on meri ja sen on maa +ja sen on metsän valta +ja vaikka sa kylästä väistytkin, +et väisty sen voiman alta. + +Ja vaikka sa korpea hiihtäisit +kuin hirvi ja jalopeura, +se Herra sun kulkevi kupeellas, +se kantapäilläsi seuraa, +se kurkistaa joka kuusesta +ja pensaista, puista se puhuu, +ja ympäri nuotios yöllisen +käy ääni mi käskee ja huhuu. + +Ja vaikka sa vuorille kiipeisit +kuin kotka, mi saalista noutaa, +se pilvenä piirtävi vierelläs, +se sotkana järvet soutaa, +se kasvaa ja paisuu ja karttuu vaan, +sadan virstan on saappahat hällä, +ja vuortenkin huipuilta huutavi +se ukkosen jylinällä: + +»Ja vaikka sun ois koko mahti maan, +veen kunnia, vuorten kulta, +niin sentään ma ropohon viimeiseen +olen veroni vaativa sulta. +Minä taivahan rantoja taivallan, +käyn otavan olkapäitä. +Ja jos sinä tahdot korpehen, +niin laulele lakeja näitä!» + +Näin puhui mun Herrani korvessa +mua katsoen silmästä silmään. +Minä pelkäsin, katsoin ja kauhistuin, +mut miel' oli korven ilmaan. +Ja sitten hän nyökkäsi, kättä löi +ja se oli miehen käsi! +»Ja jos sinä tahtoni täytät tään +niin olen minä ystäväsi.» + +Pois kulki mun Herrani korvessa. +Taas kaikki, kaikk' oli hiljaa. +Mut uudet tuulet mun sydämmessäin +ne tuutivat uutta viljaa. +Ja taasen ma tartuin sauvahain +ja sukseni sujutin jälleen. +Mut usein, niin usein korvessain +olen saanut ma huoata tälleen: + +»Oi, ethän sa kasvojas käännä pois, +sinä Herra, ystävä, veikko, +jos olikin suuri sun korpesi +ja hiihtäjä jos oli heikko. +Sinä käskithän ylemmä lentämään +kuin siivet heikot kantaa. +Mies kasvavi kanssa tahtonsa +ja tahto voimia antaa.» + + + +ORVON LAULU. + +En apua saanut, en apua saanut, +kun nuorna ma äidistä orvoksi jäin, +kun kuljin ma kerjäten mieron teillä +ja anelin rakkautta kyyneleillä, +en apua saanut +ja yö oli ainoa ystäväin. + +En apua saanut, en apua saanut, +kun taistelin, eksyin ja epäilin, +kun epäilin muita ja itseäni +ja sylkytin sairasta sydäntäni, +en apua saanut +ja yksin ma kuljin ja kamppailin. + +En apua saanut, en apua saanut, +en olisi paljoa pyytänyt, +vain vähäsen lämpöä ympäriltä, +vain hiukan hienoutta ystäviltä,-- +kun oisin saanut, +niin ehkä paljon ois paremmin nyt. + +En apua saanut, en apua saanut, +nyt sitä en pyydä, en kaipaakaan. +Minä elelen kaukana korvessani +ja kehrään öisiä aatteitani +ja mitä ma mietin, +sen tietävi huojuvat hongat vaan, + +Jos voisin laulaa kuin lintu laulaa, +tai lailla honkien huojuvain +kun metsän äänillä puhua voisin, +kun purona pulppuisin, käkenä soisin, +niin näinpä, näinpä +sois laulu hiihtäjän ladulta ain: + +»Oi, elkää ihmiset ilotella, +jos orpo tiellänne lankeaa, +ei ole orvolla äidin kättä, +vaan yksin hoippuen, ystävättä, +hän etsii, eksyy +ja yksin syynsä hän sovittaa!» + +En apua saanut, en apua saanut, +mut näin jos kuiskisi kuusipuut +ja käsi kun poskelle kohois kellä +ja miettimään kävis mieli hellä, +niin ehkä, ehkä, +mit' en ma saanut, sen saisi muut. + + + +ILTATUNNELMA. + +Mun päiväni ammoin mennyt on, +yhä mailla on illan rusko. +Mit' tää on? Miks ei joudu jo yö, +kun hiljaa, hiljaa niin sydän lyö +ja kuollut on kunto ja usko? + +Kas, taivahat kuinka ne loimottaa! +Joko tullut on tuomion päivä? +Tää heijastus silmäni huikaisee. +Tuhat kertaa mieluummin pimeyteen, +missä ympär' on huuru ja häivä! + +Olin minäkin nuori ja onnellinen. +Näin unta ma kesästä kerta. +Kas, hämärän neittä ma lempiä sain, +ma hirveä hiihdin, mi pakeni vain-- +te nähkää hangilla verta. + +Veri punanen ratkesi rinnastain. +Veit paljon sa tyttöni multa. +Ja vereni nuori ja lämpöinen +se kirjoja kirjoitti hangillen: +sinä siunattu, kiitetty, kulta! + +Runoruusut rintani raadellun +te rastitte hiihtäjän matkaa +yli vuorien, yli laaksojen, +ohi murheen ja onnelan ovien-- +Mihin? Tee ei miel' juuri jatkaa. + +On päivä jo ammoin laskenut, +yhä poissa on hiihtäjän rauha, +käs' vaipuvi, henkeni herpoutuu. +Oi, eikö jo kohoa kalpea kuu +ja laskeu yöhyt lauha? + + + +OI, VARJELE HERRA MUN + JÄRKEÄIN. + +Oi, varjele Herra mun järkeäin, +mua varjele hullun yöstä, +mua kurita, mut älä anna mun +näin elävänä hautahan syöstä. +Mun pääni on niin sairas, mun päiväni levoton +ja yö kun musta joutuu, niin poissa mun uneni on. + Herra, varjele järkeni valo! + +Minä kuulen ääniä kummia, +joit' eivät toiset kuule. +Ja vaikka ma syntiä paljon tein, +mua paatuneeks älä luule. +Ei aina ole huono, ken täällä lankeaa, +voi olla jalka heikko ja kivinen olla maa. + Herra, varjele järkeni valo! + +Elä usko, mit' ihmiset sanovat, +elä kysele heiltä mua, +mut kysy mun kuolleelta äidiltäin, +joka lienevi lähellä sua. +Mua ihmiset ei nähneet, ne näki mun varjoni vain, +minä itse kaukana kuljin ja kaukaa viestit sain. + Herra, varjele järkeni valo! + +Sain viestit mailta vierailta, +joit' eivät toiset tunne. +Minä nään vain sumua silmissäin, +ma vaikka katson kunne. +En eroita ma muuta kuin kasvot äityein. +Oi, äiti, äiti, äiti, oi ota mun sydämein! + Herra, varjele järkeni valo! + +Minä olin hänen kultasilmänsä +ja hän mua hemmotteli. +Hän rukoili mun puolestain +niin kauvan kuin hän eli. +Oi, ethän, ethän, äiti, mua heitä vieläkään. +Kun sua vaan ma muistan, niin itken yhtenään. + Herra, varjele järkeni valo! + +Kas itku syömen puhdistaa +Oi, kiitos, kiitos Herran, +viel' että voin ma itkeä-- +kai anteeks annat kerran. +Oi, Herra, Herra, Herra, ota multa kaikki muu, +ota leipä, laulun lahja, tai sulje mullalla suu, + mutta varjele järkeni valo! + + + +HYVÄ ON HIIHTÄJÄN HIIHDELLÄ. + +Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, +kun hanki on hohtava alla, +kun taivas kirkasna kaareutuu-- +mut hauskempi hiihtää, kun ruskavi puu, +tuul' ulvovi, polku on ummessa +ja tuisku on taivahalla. + +Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, +kun ystävä häll' on myötä, +kun latu on aukaistu edessään-- +mut parempi hiihdellä yksinään, +tiens' itse aukaista itselleen +ja yksin uhmata yötä. + +Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, +kun tietty on matkan määrä, +kun liesi viittovi lämpöinen,-- +mut sorjempi, uljaampi hiihtää sen, +joka outoja onnen vaiheita käy +eikä tiedä, miss' oikea, väärä. + +Ja hyvä on hiihtäjän hiihdellä, +kun riemu on rinnassansa, +kun toivo säihkyvi soihtuna yöss'-- +mut käypä se laatuun hiihtää myös +hiki otsalla, suurissa suruissa +ja kuolema kupeellansa. + + + +KUOLEMAN RENKINÄ. + +Kuljin ma kuoleman peltoja pitkin, +kuolema kynti ja minä itse itkin. + +»Tule mies rengiksi!» kuolema huusi-- +»Saat palan peltoa ja laudanpäätä kuusi.» + +Tulen minä rengiksi, huusin ma vastaan. +Tottahan Tuonela hoitavi lastaan. + +Siitä asti kynnän mä kuoleman sarkaa-- +viikot ne vierii ja elonhetket karkaa. + +Ystävä on kaukana ja sydämmeni jäässä-- +Herra, koska seison ma sarkani päässä? + + + +RAUHATTOMAN RUKOUS. + +Minä tääll' olen vieras, vieras vaan, +olen ollut alusta saakka, +ovat outoja minulle laaksot maan +ja outo on elämän taakka. +Minä kuljen ja katson kummastuin +joka puuta ja joka kukkaa, +minä kuljen kumpuja itkusuin +ja itken ihmisrukkaa. + +Me soudamme haahta haurasta, +min ympäri aallot pauhaa; +me kuljemme suurta korpea +ja emme löydä rauhaa. +Tiet riidellen ristivät toisiaan +ja ystävä toista pettää. +Mikä riemu se koskaan päällä maan +on päättynyt kyynelettä? + +Mikä laps se on matkalle lähtenyt, +joka joutunut tääll' ei harhaan? +Mikä hyvä se täällä on hyötynyt, +joka kuollut ei liian varhaan? +Kun ystävän parhaan sa kohtasit, +jo aika on hyvästi heittää. +Ketä hellimmin tänään sa rakastit, +sen huomenna hauta peittää. + +Oi, joutuos kirkkahin joulu-yö, +oi, syntyös sydämihin, +oi, syntyös syömehen jokaiseen, +joka tutkivi: mistä? mihin? +Oi, syntyös rauha mun rintaani +kuin syntyi seimehen lapsi, +sinä rauhani nuori ja naurusuu, +sinä kukkani kultahapsi. + +Ja kilvan kulkisi kumartamaan +sua turhan tietoni aatteet, +kuka kullat tois, mikä mirhamit, +mikä päärlyt ja purppuravaatteet, +Mun henkeni tietäjät harmaapäät +erämaita ne etsien käypi, +mut taivas on tumma ja tähdetön +ja yö yhä hämärtäypi. + +Minä lapsena vanhaksi vanhenin. +En nuor' ole koskaan ollut. +Toki kerran ma keväästä haaveilin, +mut haavehet nuo oli hullut. +Olen väsynyt lauluni valheeseen. +Herra, tee minut lapseksi jälleen! +Minä tahdon soittoni särkyneen +viedä suurelle virittäjälleen. + + + +MUA PELOTTAA. + +Mua pelottaa, mua pelottaa, +mua pelottaa tämä erämaa, +mua pelottaa nämä ihmiset, +nämä katsehet +niin oudot ja kylmät ja kylläiset. + +En tunne ma muita, en itseäin. +Miten outojen joukkoon ma jouduinkin näin? +Toki jossakin muualla parempi ois? +Kun huoata vois +tai nukkua, nukkua nuorena pois! + +Oi, vieraita oomme me ihmiset +kuin eri tähdillä syntynehet, +kuka kotoisin kuuhuen helmasta on, +kuka auringon, +kuka aivan, aivan on koditon. + +Minä lapsonen koditon laaksoissa maan, +minä hankia hiihdän ja harhailen vaan, +minä sydäntä etsin, mi sykähtäis, +joka luokseni jäis, +yö vaikka mun ympäri hämärtäis. + +Minä etsin suojoa itseltäin +ja omilta hulluilta mietteiltäin; +mua pelottaa nämä ihmiset, +nämä katsehet, +mut enin mun syömeni syvyydet. + + +JA VUODET NE KÄY YHÄ + VAIKEAMMIKS. + +Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks +ja haaveet ne käy yhä haikeammiks, +ne polttaa, ne hehkuu, ne halaa. +Joka ilta ma mietin: Kai huominen uus +tuo lohdun ja loppuvi rauhattomuus! +Yö loppuu, mut murheet ne palaa. + +Ne tulevat niinkuin kotihin, +ne tuovat uusia vieraitakin, +jotka nimeltä tunnen ma juuri. +Se murhe, mi eilen mun murtaa oli, +suli hymyks, kun tänään suurempi tuli-- +koska tulee se suurin, se suurin? + +Koska saavut sa tuskani korkein, +sinä maailman valtias mahtavin, +jota lapsesta saakka ma uotin, +jota vapisin öisin mä vuoteellani, +jonk' katsehen tunsin ma kasvoillani, +kun hetkeksi onneeni luotin? + +Sun edessäs tahdon ma polvistua, +mut silmihin katsoa tahdon ma sua +ja sanoa: Henkeni annan! +mut mieltäni nuorta en milloinkaan. +Se tuskassa tulta iskevi vaan, +sen kanssani hautahan kannan. + + + +SYDÄMENI TALVI. + +Talvella lauluja tehdä ei, +talvella tehdään työtä, +talvella tuvassa istutaan, +iltoja pitkiä iloitaan, +talvella paljon on yötä. + +Talvella talossa kiirettä ei, +talvell' on pitkät puhteet, +talvella hiljaa haastellaan, +lauluja vanhoja lauletaan, +kuulu ei isännän nuhteet. + +Huurtehessa on honkapuut, +hyyteessä ikkunalaudat. +Ihmiset takkahan tuijottaa, +hiljaa hiiliä liikuttaa-- +liikkuvi muistojen haudat. + +Talvella murheita muisteta ei, +talvella paljon on lunta, +muistoja kauniita katsellaan, +riemuja vanhoja riemuitaan, +nähdähän kesästä unta. + +Varpuset jäätyvät oksillaan, +paksu on hanki maassa, +ihmiset kulkee ja askaroi-- +mielessä lintujen laulut soi, +kellojen kilke haassa. + +Sisällä siintävi taivas sees, +kukkivat kummut ja kedot, +laulavi leivot ja linnut muut-- +ulkona huojuvat honkapuut, +ulvovat metsien pedot. + +Kuollut on usko ja rakkaus, +jäässä on ruusurukat. +Mutta kun illalla ikkunaan +loistavi kuu tahi tähti vaan, +kauniit on hallankin kukat. + +Suru on siltoja siskojen, +sääli on hallan kukka. +Talvella toistansa säälitään, +itseään sekä ystäviään: +Ystävä, ystävä rukka! + +Voi sinun hullua sydäntäs, +voi sinun hullua päätäs, +tiedä en, kump' oli hullumpi, +hullut ne vaan oli kummatki, +tarvis ol' talven jäätäs. + +Tahdoitko toivoja toteuttaa, +näitkö sä onnesta unta? +Hangessa toivojen hauta lie. +Kaikilla meillä on yksi tie. +Talvella paljon on lunta. + + + +LAULU ONNESTA. + +Kell' onni on, se onnen kätkeköön, +kell' aarre on, se aarteen peittäköön, +ja olkoon onnellinen onnestaan +ja rikas riemustansa yksin vaan. + +Ei onni kärsi katseit' ihmisten. +Kell' onni on, se käyköön korpehen +ja eläköhön hiljaa, hiljaa vaan +ja hiljaa iloitkohon onnestaan. + + + +ZISKA. + +Miks tullut et Ziska, +punahuulinen, valkeaniska? +Niin kaunis, kaunis ol' yö. +Minä lauluja lauloin ja odottelin sua. +Mulle olitko sa vihainen vai pelkäsitkö mua? +Mun rintani lyö ja lyö. + +Kuu kulki ja huhui, +puut kuiski ja puhui: +Missä viipyvi Ziskasi sun? +Ei tullut mun Ziskani, tuli huoli, mure. +Ja jos et tullut tänään, niin huomenna tule! +Ole jällehen Ziskani mun. + + + +INKA-MUORI. + +Inka itki rannalla, +heliällä hiekalla, +lainehet laski ja nousi: +Miksi itket Inkasein, +muoriseni, miekkosein?-- +Tuonne, tuonne venho se nousi. + +Inka itki rannalla, +heliällä hiekalla. +Kenpä punapurressa sousi?-- +Sinne läksi tyttärein, +armahani, ainoisein.-- +Lainehet laski ja nousi. + +Minne läksi tyttösi, +kunne pursi purjehti?-- +Vierahan vilun valkamille. +Ruttotauti taaton vei, +leipä loppui, nälkä ei.-- +Mille työlle läksi hän, mille? + +Köyhä meni rikkaalle, +vaappuvalle, vanhalle.-- +Inka-muori itkien nousi, +varjos vielä kädellään, +katsoi kautta saaren pään: +sinne, sinne venho se sousi. + + + +HAUTALAULU. + +Levoton on virta ja vierivä laine, +meri yksin suuri ja meri ihanainen. + Nuku virta helmassa meren. + +Tuuli se kulkee ja lentävi lehti. +Onnellinen on se, ken laaksohon ehti. + Nuku lehti helmassa laakson. + +Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti. +Ei se ijäks sammu, ken elämästä lähti. + Nuku tähti helmassa päivän. + + + +MIRJAMIN LAULU. + +Kukka liittyvi kukkahan, +rukka liittyvi rukkahan, +mihinkä liityn ma Mirjam rukka, +missä on Mirjamin kukka? + +Päivä painui jo vuorten taa, +kuun on helmissä metsä, maa, +helyjä välkkyvi heinät, oljet,-- +missä on Mirjamin soljet? + +Missä viivyt sa sulhoni, +kussa valkea orhisi, +joudu jo luokseni angervoisen-- +vaiko jo löysit toisen? + + + + +SONETTEJA. + + + +1. + +YÖ. + +Yö saapuu. Päivä on poissa. +Hämy silmiä hämmentää. +Jo kaukana korven soissa +tulet virvojen viriää. + +Ypö yksin istun ma koissa, +ei armasta, ystävää. +Mut oudoissa unelmoissa +mun henkeni heläjää. + +Ken siellä? Ken lehdossa läikkyy? +Kuka huntua huiskuttaa? +Kuva valkea vierii ja väikkyy, + +tutut piirtehet pilkoittaa. +Mun aatteeni seisoo ja säikkyy. +Sumu silmiä sumentaa. + + + +2. + +OLIN NUORI. + +Olin nuori ja onnehen luotin, +sulosilmien lupauksiin, +petin itseni, järkeni juotin +utuhienoihin unelmihin. + +Opin taas kevätlaulujen nuotin, +jonk' kerran jo unhoitin, +näin kesästä unta ja uotin-- +niin syksyhyn heräsin. + +Oi, silmät tummat, en teitä +toki koskaan ma syytä, en! +Te itkitte kyyneleitä + +niin kauniisti säälien, +kun henkeni helpeheitä +suu surmasi punainen. + + + +3. + +HUOKAUS. + +Olen kävellyt päiviä öitä +kuin hullu ja itkenyt +sielun pilloja, pimeiköitä, +rikkaruohoja kitkenyt. + +Olen kutonut kummia vöitä, +hiushienoja helkyttänyt +utuhaaveita, unten töitä-- +maassa kiini ma matelen nyt. + +Oi, ajat te armahimmat, +kun niskan nyykähys yks +tai kengän keikahus vimmat + +sai syömehen sytytetyks +ja tuskatkin tulisimmat +suli voittajan hymyilyks! + + + +4. + +ILLALLA. + +Minä katselen illan taivasta +ja muistelen tyttölasta. +Minä tahtoisin, tyttö, sun temmata +pois turhasta maailmasta. + +Sulle tahtoisin keväästä laulella +ja kertoa taivahasta, +yön tähdistä, päivän paisteesta +ja kaaresta korkeasta. + +Minä tahtoisin, että sa kaipaisit +mun kanssani korkealle! +Ja että sä uhrata tahtoisit + +mun kanssani taivahalle +elos nuoren kukkaset kaunihit, +et turhalle maailmalle. + + + +5. + +SUA LEMMIN. + +Oi, jos sinä tietäisit, tyttö oi, +mitä kauniita maailmoita, +sun povessas nuoressa unelmoi, +sinä hengelläs hellisit noita! + +Mut ethän niitä sä tuntea voi. +Ne lie vaan haaveita, joita +sinne muinoin mun sieluni kaipuu loi-- +oi, aikoja ihanoita! + +Sua lemmin. Sa minua lempinyt et. +Mitä tahtomme taisi sille? +Mitä taidamme ihmiset poloiset + +elon lankojen kehrääjille? +Me voimme vain olla iloiset +ja itkeä unelmille. + + + +6. + +EN JAKSA HYMYILLÄ. + +Olen koettanut silloin ma hymyillä, +kun itkuhun olin pakahtua. +Olen laulellut silloin ma keväitä, +kun syystuulet tutjutti mua. + +Olen laulellut silloin ma lemmestä +ja muistellut tyttöni sua. +Nyt kevääni kantelo kaunis sä, +nyt joudat sa unhottua. + +Nyt enää mä hymyillä jaksa en. +Pää painuvi vasten kättä. +Minä halajan metsien povehen. + +Nyt itkeä tahdon ma kaiken sen, +mitä jäänyt on itkemättä +multa vuosina vaivojen menneiden. + + + +7. + +KALLIOLLA. + +Noin nään sinut vieläkin edessäin: +Sinä katselit kalliolla +yli ulapan aaltojen siintäväin-- +ja mun oli hyvä olla. + +Sua syrjästä katselin kauvan näin: +Tuul' leikki sun palmikolla. +Mut vihdoin käännyit sä minuun päin +niin vienolla katsannolla. + +Oi, silmä suuri ja suruinen, +miten saatoit sa olla niin julma! +Mut noin sua aina ma muistelen, + +sinä tyttönen mustakulma: +Silmä ylitse aaltojen siintävien +ja tuulessa tukan huima. + + + + + + +PYHÄ KEVÄT + +(1901) + + _»Astu aatos, lennä, liidä, + kirkastuksen korkeuteen!»_ + + + + +MAA JA KANSA. + + + +ALEKSIS KIVI. + +Lausuttu Kaunokirjailijaliiton Kivi-iltamassa + 23 p. maalisk. 1901. + +Syntyi lapsi syksyllä-- +tuulet niin vinhasti vinkui-- +tuult' oli koko elämä, +nähnyt ei kesää, ei kevättä, +eli vain syksystä jouluun. + +Syksyn lapsilla kiire on-- +päre pihdissä sammuu-- +aatos lentävi, aivot takoo, +veri paksuna päähän sakoo, +ovella Sylvester uottaa. + + [Sylvester, vuoden viimeinen päivä: Kivi kuoli + Uudenvuoden päivänä, syntyi 10 p. lokakuuta.] + +»Vuota vielä, oi vanha vuos!»-- +tuulet niin vinhasti vinkuu-- +»jouda en viel' sua seuraamaan!» +Vanhus ovella nyökkää vaan: +»Saat elää syksystä jouluun.» + +»Viivy, viivy, oi vanha vuos!»-- +päre pihdissä sammuu-- +»niin täysi, niin täysi on sydämein, +sen tahtoisin antaa ma kansallein, +en vielä jouda ma kuoloon!» + +Hetket rientävi, kello lyö-- +tuulet niin vinhasti vinkuu-- +»Onko, onko jo keski-yö?» +»Päätä, lapsi, nyt päivätyö, +jo aamun tähtöset tuikkii.» + +»Vielä hetki, oi vanha vuos!»-- +päre pihdissä sammuu, +kannel heikosti helähtää, +kääntyvi ovella harmaapää-- +loppui laulajan vuosi. + +»Minne viet mua, vanha vuos?»-- +tuulet niin lauhasti tuoksuu-- +»minä niin pelkään ja vapisen». +»Rauhoitu, rakas lapsonen, +ovella taivaan jo ollaan.» + +Astuvi sisähän vanha vuos-- +taivaan kynttilät loistaa-- +saattavi laulajan Luojan luo: +»Tässä poian ma pienen tuon, +jok' eli vain syksystä jouluun.» + +Virkkavi Herra Jumala-- +tuulet niin lauhasti tuoksuu-- +»Etkö kesää sä nähnytkään?» +»Näin vaan syksyn ja talven sään», +laulaja vavisten vastaa. + +Kyyneltyy silmä Jumalan-- +taivaan kynttilät loistaa-- +»Siis suvi sull' olkohon ikuinen! +Mut virka, poikanen poloinen, +ken olet ja mistä sa tulet?» + +»Laulaja olen ma laadultain»-- +tuulet niin lauhasti tuoksuu-- +»tulen tähtösestä ma pienestä, +min nimi on Maa».--»Mihin kuolit sä?» +»Kurjuuteen kuolin ja nälkään.» + +Vihastuu Herra Jumala-- +taivaan kynttilät sammuu-- +»Sano kansas, niin kostan ma kuolosi sun!» +»Ei, ei, hyvä, suuri on kansani mun, +et sille saa sinä kostaa. + +Mut hiukan hillitse viimojas, +ne liian vinhasti vinkuu +mun uraani armahan aukeoilla. +Suo päivän paistaa sa Suomen soilla!»-- +Näin laulaja tuskassa huutaa. + +Hymyilee hyvä Jumala-- +taivaan kynttilät loistaa-- +»Voi oikein olla. Ehk' koetin ma +sun kansaas liiaksi tuulilla. +Taas kukat kummuille nouskoon!» + + + +MÖKKILÄINEN JA HÄNEN + POIKANSA. + +»Noh, pojat, päivä valkeaa, +on aika työn ja toimen. +Jo aura pelloll' odottaa +ja hepo eessä soimen.» + +On sääli heitä herättää, +ois hyvä maata heidän, +mut säälittää myös kaunis sää +ja pien' on mökki meidän. + +Ken nuorna tottui nukkumaan, +ei vanhanakaan herää. +Vain työttömyys se ruostuttaa, +ei kyntö auran terää. + +Ja näin ma heitä rohkaisen, +kun väsyvät he milloin: +tuo aika uuden huomenen +ja parempi on silloin. + +Ja usein huomen valkeaa +ja työ on yhtä kovaa. +Ma silloin koetan lohduttaa: +Nyt saatte hetken lomaa. + +Ja tyytyväisnä työhönsä +he nousee nukkumasta. +Oi, heitä siunaa, Herra sä, +oi, siunaa mökin lasta! + + + +GRANIITTI. + +Hakataan, hakataan +Suomen vuorta harmajaa. + +Peikot pienet nakuttaa: +kirpoo tulikipunat, +kivilaatat lohkeevat, +lastatahan laivoihin, +viedään suuriin kylihin, +pannaan muistopatsaiksi, +palatseiksi, linnoiksi, +kuninkaille, keisareille, +vierahille jumaloille, +joille vuori harmaja +vain on lasten tarina. + +Hakataan, hakataan. +Pojat, pienet varokaa! +Lasten tarut uudistuu, +kuori kylmä ohentuu, +vuoren sydän tulta on, +nousta voipi raivohon, +kulon suuren kulkemaan +päästää pitkin maailmaa, +polttaa kaikki poroksi +palatsit ja linnatki +keisarten ja kuninkain, +vierahien jumalain. + +Vuoressa on tulta myös. +Nähkää kipunoita yöss'! + + + +TERVEHDYS KAJAANIN KAUPUNGIN 50-VUOTISJUHLAAN + +6 p. maalisk. 1901. + +Ämmän kuohut, Koivukoski, +Pöllyvaara, Kyynärpää! +Kaikki tunnen, kaikki tiedän, +kaikki mieleen lennähtää. + +Täällä tehtiin Kalevala, +täällä sodan soihtu nous +kauvan vielä, vaikka vaipui +muualla jo miekka, jous. + +Ehkä myöskin tunnet nimen: +Juhana Messenius, +josta niin on kaunihisti +tarinoinut Topelius. + +Ja jos vielä etäisempään +aikaan, aatos, meitä viet, +kohtaa meitä kainulaiset, +karjalaisten kauppatiet. + +Niistä tietköön tiedemiehet! +Minä muita laulelen. +Ei meit' auta entismuistot +ellei aika nykyinen. + +Min' oon lapsi tämän ajan. +Terve sulle, rautatie! +Kulje kohta korven halki, +Kajaanihin viesti vie: + +Loppui puute Pohjolasta, +Sampo saatiin takaisin. +Kauan oot sa tyytynytkin +muun jo Suomen muruihin. + +Valitelkoot vanhat herrat +kaupunkia katoovaa, +ruikutelkoot rukkamielet +linnan muurta harmajaa. + +Minä laulan, laulattelen +Kajaania tulevaa, +tiedon pesää, taidon pesää, +jauhon, viljan jakajaa. + +Hyvinvointi! kansan onni! +Ensin sinä, sitten muu. +Missä syödään petäjäistä, +siell' ei paljon naura suu. + +Meijerit ja kansakoulut! +Toinen toistaan tukekoon. +Rahvas lukee raamattua. +Myöskin muuta lukekoon. + +Ei oo pelko, että kansa +isäin tavat unhottaa. +Jos ne joku unhottaiskin, +kyllä Ämmä muistuttaa. + +Ämmä tulee korpimailta, +korven voima nuorta on. +Vuottakaa, kun Kuhmo nousee +ynnä poiat Paltamon! + +Sotkamoss' on suuret kylät, +siellä täyttyy tähkäpää. +Kiannalla kilvan vielä +pettuleipää pistetään. + +Täyttyvä on kerran tähkä +koko kauniin Kainuunmaan. +Kunpa täyttyis, kohta kaikki +korven voima tarvitaan, + +tarvitahan päivän työlle +vasten valtaa pimeyden. +Kenpä tietää, ehkä toistuu +tarut ajan entisen? + +Kenpä tietää, ehkä kerran +Kajaanissa taistellaan, +kun jo unta uupunutta +nukkuu suuri Suomenmaa? + + + +LAULU VANHOISTA AJOISTA. + +Haastavi hongat harmaapäät: +Ei ennen tääll' ollut tälleen, +ei leikitty, tanssittu päivät pitkät +ja herätty leikkihin jälleen. + +Päivät raskaasti raadettiin +ja kelpas uni yöllä. +Pyhät ne pyhinä pidettiin +ja arki alkoi työllä. + +Tervaa täällä poltettiin +ja pettuleipää syötiin; +terva vietiin kaupunkiin +ja porvarille myötiin. + +Saatiin säkki suoloja +ja toinen leivänlisää. +Totteli vaimo miestänsä +ja poika kuuli isää. + +Aivan toinen aika on +nyt meillä siitä asti, +kun herrat ruukin laittoivat +ja mittar' metsät rasti. + +Pyhä oli ennen lemmenliitto, +vakainen sen vastuu. +Kirkkomäellä kaulakkain +nyt nämä nuoret astuu. + +Tytöt juoksee ruukilla +ja pojat myllärillä. +(Kolme mamsseli heilakkaa +on näätsen miehellä sillä.) + +Pojat työnsä unhottaa +ja tytöt kunniansa. +Viina virtaa tulvanaan +ja turmeltuupi kansa. + + + +LAULU VALON SODASSA. + +(Kun Kalevalan sankarit ennen muinen valon sotaan suorivat, +kerrotaan heidän ennen lähtöään marssineen Ukon puun ympäri +laulaen seuraavaa laulua:) + +Kuule nyt meitä, +ilmojen Ukko, +aukaise eestä +auringon lukko, +päästäös päivä +pilvien takaa, +kussa se Louhen +vankina makaa. + +Valoa me vaadimme +emmekä muuta, +siksi me kierrämme, +nyt Ukon puuta, +siksi me laulamme +laulua sodan, +nostamme taivaalle +tapparan odan. + +Meill' oli päivä: +He meiltä sen peitti. +Meill' oli kansa: +He yöhön sen heitti. +Meill' oli vapaus: +Nyt meill' on orjuus. +Meill' oli onni: +Nyt meill' on kurjuus. + +Meill' oli lapset +siveät ja suorat, +nyt meillä pauhaa +hurtat ja huorat, +kaikki jo katoo: +kunnia, kunto, +tarmo ja tavat +ja oikeudentunto. + +Jos nyt et auta, +niin hukka jo perii. +Kuolla jos pakko on, +kuolkaamme veriin! +Eespäin veikkoset! +Tapparat tanaan! +Voimamme laulu +ja luottamus sanaan. + +Astuvi urhot, +ukkonen jyskää. +Katso, jo Pohjolan +portit ne ryskää, +sortuvi, murtuvi, +kaikuvi soitto, +sankarit laulaa: +päivän on voitto. + + + +EERO ERKKO. + +Kävi myrsky, kun lippusi tankohon tartuit, +nous taistelon lainehet korkealle, +mut et sinä sortunut aaltojen alle, +vaan vaahdossa seisoit ja kasvoit ja kartuit. + +Tuli tyyni,--ja moni, jot' ei murtanut myrsky, +nyt sortui tyynessä, veltossa veessä, +mut ainapa Erkko ol' joukkonsa eessä, +oli aurinko mailla tai hyökäsi hyrsky. + +Näin seisoi hän kohta jo kymmenen vuotta. +Nyt kaatunut on hän. Ken hänet kaasi? +Sa ääneti seisot. On vastaus suotta. +Sun puolestas vastaa kansas ja maasi. + +Keväällä 1900. + + + +HELSINKI HELMILÖISSÄ. + +Kuulkaa Luonnotarten kuiskausta, +nähkää Suomen talven suuri taika! + +Koko Helsinki on helmilöissä, +puistot kaikki kuurakaunehissa, +kaasut palaa, sähkölamput loistaa, +esplanaadi on kuin taikalinna, +peikkoin palatsi ja vuoren hovi, +jossa Hiiden neien häitä juodaan. + +Mutta kattoin yli sähköverkot +mahtavina niinkuin maantiet käyvät, +valkoisina, valon rautareitit, +sakeoina, sanan ohjoajat, +sillat sielujen ja ihmismielten, +valistuksen suuret valtaväylät. + +Mistä tämä rikkaus ja tenho? +Eilen vielä sumu maita peitti, +puut ol' paljaat, kadut kauppaa varten, +lyhdyt tuikkivat kuin tulitikut, +sähkölangat, yli kattoin käyvät, +venyi velttoina kuin riippumatot +rantamilla kesäsiirtoloiden-- +mukavuuden, laiskuudenkin langat. + +Astun alla jumalaisen holvin, +pääni päällä kuurahelmet helkkää, +helmet helkkää, runot kauniit kaikuu, +tanssii talven immet ihanaiset; +käyskelen ja kysyn itseltäni: +Mistä tämä rikkaus ja tenho? + +Tyttö tietä pitkin tepsuttaapi, +valkea kuin vaahti myrskyn jälkeen, +pysähtyy ja minuun kauvan katsoo. +Mitä minusta sa tahdot, tyttö? + +Kuiskaa tyttö tuskin kuuluvasti: +»Olen talvi, Suomen taikaneiti, +tuntenethan minut vanhastaankin, +liat peitän, saastat maahan kaivan, +sumut kaikki kudon helmivöiksi, +joilla koristan ma uraani armaan +odottamaan uutta kevättänsä. +Kautta oman rintas kammioiden +usein unohduksena ma kuljen.» + +Vielä kerran mulle viittas tyttö, +hälveni kuin uni heräävältä. +Yksin seisoin keskell' esplanaadin, +öinen Helsinki ol' heräämässä, +kahden puolen ihmiskarjat kulki, +karjat sekä karjain kaitsijatkin, +herrat heilui, vilkkui naiset nuoret, +vaan ei valkeat kuin talven immet; +silloin multa silmäkulma kostui, +sanat nämä nousi huulilleni: +Mitä taitaa pimeys tälle maalle? +Ampukohot myrkkynuoliansa, +nostakohot suosta suuret usmat, +peittäköhöt taivaat talmallansa, +laskiessaan Suomen laaksoloihin +sentään helminä se sataa alas,-- +laulun helminä ja hengen töinä. + +Kiitos unhoitus, sa Luojan lahja, +kiitos sulle, Suomen suuri talvi. + +8/1 1901. + + + + +KOSKENLASKIJA. + +Niin usein lapsena seisoi hän +kotiniemensä kultaisen päässä, +näki ohitse venhojen viilettävän +niin tyynessä kuin rajusäässä, +kalapurret, kaupan purret, +purret parkinkiskojien, +halkojen hitaiset purret +sekä kilvan kirkkovenhot. + +Mutta ylpeinä yli muiden +loisti tervapurtten laajat purjeet, +pullistuen omast' onnestansa, +tietäin kantavansa korven voimaa, +kantavansa suuriin kaupunkeihin +havumetsän haluttua mettä. +Siitä mahtavina sadatmarkat +sinkoo kauas sinikorpiin Kainuun, +sadatmarkat sekä jauhot, suolat, +joskus myöskin »vältti», kääntö-aura, +talon toimellisen isännälle; +emännille sokurit ja kahvit, +kihlat lempiville kihlakunnan. + +Halu syttyvi poikasen sielussa: +Lie jotain mullakin viedä, +on tunteita, on haaveita, +ja jos tervaa ei, pajunkuorta, +niin mieltä nuorta +ja mietteitä, +joit' ei joka poika tiedä. + +Ja niin hän purtensa irroittaa +kotilahtensa kultaisen suulta, +laskevi keskelle kuohuja +ja laulavi laitapuulta, +miten meri on suuri ja sininen +ja maa niin armas ja kaunoinen +ja vieno neitosen varsi, +kun hän koivujen solassa käy. + +Ilta hiljainen lankeaa. +Purje leutona lepattaa, +terhen nousevi tuolta, täältä, +lahden pohjista, laineen päältä, +kutovi verkkonsa yli veen-- +poikanen yönä on yksikseen. + +Huokaa öiset ulapat. +Saapuu sadat unelmat, +Vait! Mikä valkoinen välkähtää? +Vellamon neitosen kyynärpää, +tuolla polvi ja täällä kaula: +»Laula poikanen mulle, laula +synnyt lempivän sydämen. +Saat sinä suukkoni lämpöisen.» + +Ja poikanen laulavi lauluaan +niin vienon-soipoa, sorjaa, +miten kuinka jos kauniit on kukkaset maan, +ne kuolo kuitenkin korjaa, +mut tummanpa Tuonelan laineilla +siell' lumpehet valkeat päilyy; +ken siellä kohtaapi kultansa, +sen kukkaset ijäti säilyy. + + Varo poikanen! + Joki eessä lie! + Käy airoillen! + Jo virta vie! + +Siellä kasvavi korkeat tammipuut, +tuvat tummat on tammien alla, +ei paistele sinne päivät, ei kuut, +ei tähtöset taivahalla, +vaan ijäti pirtissä pienessä vain +siell' loistavi silmä armaan. +Ja keskellä leppien varjoavain +ui Tuonelan joutsen harmaa. + + Ylös onneton! + Vesi kiihtyvi! + Kohta koski on! + Se surmasi! + +Ja Tuonelan joutsen se joikuu näin: +Yö, maailman äiti, sä hellä! +Moni poikasi pyrkivi päivähän päin, +mut kellä on onnea, kellä? + +On hullu ja houkka se lapsonen maan, +joka suruja syömeensä sulkee. +Ja kauvaksi orhit ne korskahtaa, +kun kuoleman valtias kulkee. + +Lakkasi laulu poikasen. +Heräs hän keskellä kuohujen; +koski pauhasi, vaahto pärskyi, +mela vapisi, venhe tärskyi, +kastuvi poski poikasen-- +se on suudelma Vellamon neitosen. + +Miettivi poika mielessään: +Kuollako vai jäädä elämään? +Hiljaa, hiljaa niin sydän lyö. +Ehkä tehty jo onkin työ, +min sään mulle neuvo Jumalan. +Lauloin jo laulun parhaimman. + +Mutta niin kauniina aurinko nousee +ylitse ylhien kalliorantain, +vilkkuvi rannoilla valkeat talot, +puuntavi punaisenkirjavat lehmät, +joita nyt käyvät lypsämähän +neitoset nuoret kuohuvin kiuluin. +Hymyy taivas ja hymyy maa-- +miksi miekin en hymyileis? + +Hymyten poikanen melaan käy +ja kosken kuohua kohtaa: +En tiedä, viekö se elämään +vai Tuonenko tuville johtaa? +Sama mulle. Mut laskea laatuisa on +näin maailma silmäinsä eessä +ja uihan se kuoleman joutsen kai +myös näidenkin virtojen veessä. + +Ja hän leikkii kuolemalla, +hakee parhaat hyökylaineet. +Neidot näkee rantamalla, +kulkee kautta maiden maineet. +Karit uhkaa, aalto alla +ahmaa, Luoja johdattaa +laulukosken laskijaa; +suvanto jo aukeaa, + +Siintää eteen järven selkä, niemen päässä talo on. +Poika purren kiinnittääpi pajuun rantakallion. +Käypi tupaan. Kaikki väki sielt' on kesäkiireillään; +talon tyttö kangaspuita punaposkin helskyttää. + +Suihkii soma sukkulainen, nousee, laskee polkimet. +Sanat sattuu toisihinsa, ailahtaapi aatokset. +Ennen kuin sen poika ties ja ennen kuin ties tyttökään, +astuu sisään talon väki, tapaa heidät sylikkään. + +Siitäkös nyt touhu nousi. Kuka, mistä, kulkija? +Isä etsii piiskanvartta, äiti huutaa pappia! +Tyttö itkee, rengit nauraa, piiat vilkkuu, virnottaa-- +yleisessä hälinässä poika ulos puikahtaa. + + Taas hän venheessä + vettä viiltää, + laskee koskia + kuohuvia, + mutta hällä + nyt mielessänsä + ei enää kuoleman + kukat päily, + vaan elon kukkaset + kumpurinnat + ja neitosen punaiset posket. + + + + +LAULUJA KANTELETTAREN TAPAAN + + + +MIKSI KYSYISIN ENEMPI? + +En tiedä, oletko impi +pyrstötähti taivahalla, +valo maillensa menevä +vaiko unten uusi päivä. + +Ja en tiedä, oletko impi +viime tuomion tulemus +syömelleni syntiselle, +vai tuoja elämän uuden. + +Valaisit pimeän yöni, +näin ma pitkät pilven rannat-- +miksi kysyisin enempi? + + + +KONSTINSA KUMPAISELLAKIN. + +Neuvoisin sinulle, neiti, +pari kolme konstiani, +tien ohesta oppimaani +eloni nuorella polulla: + +Ilo miten syntyvi surusta, +miehen tarmo taistelosta, +hyve ahjosta himojen, +henki mustan mullan alta. + +Nämä minä neuvoisin sinulle, +kun sinä neuvoisit minulle +pari kolme konstiasi, +joita ihailen ijäti: +Hyvä miten palkitaan pahalla, +lempi leikinlaskennalla, +mitenkä murhataan hymyillen, +kuin poloista poljetahan. + +Neuvokaamme toisiamme, +impi kaunis ja ihana! + + + +UNTA JA TODELLISUUTTA. + +Tarjosin sinulle kerran +käteni kesäisnä yönä, +kun oli linnut laulupuulla, +kukat täydellä terällä; +tarjoan sinulle käden +nyt ma talven tanterilla +soidessa vihurin vinhan, +kukkain kuolleiden ylitse. + +Et sa silloin uskaltanut +unteni utuihin, tyttö, +uskallatko nyt paremmin +urho-unten täytäntähän? + + + +KATSON, KATSON, KAUNIS TYTTÖ. + +Katson, katson, kaunis tyttö, +katson silmies sinehen, +pohjahan povesi katson, +sydämesi syövereihin, +etsin aatosta eloni, +tulevia tutkistelen, +tuotko tummia minulle +vaiko öitä valkoisia. + +Muistan, koito, muutkin silmät, +silmät tummat ja palavat, +joihin katsoin, kauvan katsoin, +etsin aatosta eloni; +luulin päivän koittavaksi, +auringon yleneväksi. + +Yö yleni, tähdet sammui, +säihkyivät salamat yössä, +jyrisi Jumalan kosto, +satoi rautaiset rakehet +mun poloisen pään ylitse, +harhalapsen hartioille; +ajoivat armotta minua +salon poikki, toisen pitkin, +löivät turraksi lihani, +luuni kaikki kangistivat, +puutuin puuksi suon selälle, +ahon päähän pökkelöksi, +pikku lintujen peloksi, +variksien vaakkumiksi. + +Viikon seisoin suon selällä +tunnotonna niinkuin tukki, +korpit hyppi korvillani, +silmillä varikset vaakkui, +pedot juurella pesivät, +hukat luona huutelivat. +Lapset parkaisi pahasti +marjamailla käydessänsä, +nähdessä näköni mustan, +surun synkän syövyttämän, +pökkelön suon selällä, +karahkaisen kankahalla. + +Tulipa tyttö tähtisilmä, +enkeli elämän joulun, +ei se parkaissut pahasti +eikä luota loitonnunna, +tuli luoksi leikkimähän, +vienoinen visertämähän, +tuli silmin niin sinisin, +kävi niin valkoisin kätösin +runkohon ruman petäjän, +juurihin jumalten hylyn-- +soi salossa enkel'laulu, +lapsen nauru laaksoloissa. + +Ja katso: Ihana ihme! +Sylkähti sydän petäjän, +kuohahti kuollehet vetoset, +puu vihersi, päivä nousi, +kevät kaikille hymysi. + +Katson, katson, kaunis tyttö, +katson silmies sinehen, +pohjahan povesi katson, +sydämesi syövereihin, +etsin aatosta eloni, +tulevia tutkiskelen: +Herätitkö kuollehista, +toitko Tuonelta urohon, +uusille sydänsuruille +vaiko leivon lauleluille. + +Kirkas on sinulla silmä, +katse kaunis ja viaton, +et sinä suruja tuone, +tuonet marjatuokkosia +mailta päivän paistamilta, +kuu-luojan kumottamilta. + + + +IVA. + +Kysyi tyttö poikaselta: +»Miksi ivailet alati, +lasket lauseita pahoja, +jotka pistävät syvälle-- +minuakin joskus pistät.» + +Vastas poika neitoselle: +»Ihana on ivan säilä +säihkyväinen, välkkyväinen. +Iva on jumalten ase, +luotu sankarin sotahan +vasten valtoja pimeyden. +Sillä puollan parhaintani, +hellintäni, hienointani +elämän suuressa sodassa-- +sillä myös sinua puollan.» + + + +SANA SUOMEN SALOILLE. + +Siellä Suomen on saloilla +monta, monta nuorta miestä, +joilla on sydän palava. + +Ja onpa saloilla Suomen +monta nuorta neitokaista, +joill' on silmä siintäväinen. + +Jos joka sydämehen ma +voisin mennä nuoren miehen, +näin minä sanoisin siellä: +»Pala, pala, nuori sydän, +katko Kullervon kapalot! +Untamot, utalat miehet, +mielet maassa vangitsevat +suurella suun kovulla, +pikkuisilla pyytehillä. +Siinä on sisäinen uhka. +Toinen uhka ulkonainen.» + +Ja jos silmät ma jokaisen +voisin nähdä nuoren neien, +näin minä sanoisin niille: +»Siinnä, siinnä nuori silmä, +sinimetsien ylitse, +näe, mitä me emme näe +keskellä tulisen taiston, +kaukolehdon lempeyttä, +kaukolaakson kauneutta, +ihanuutta iltapilven, +aamun armahan tuloa.» + +Lennä laulu ja sanele, +mitä en itse voi sanoa! + + + +LAULUN LAPSI. + +Hyvä oli iso minulle, +siskoset sitäi paremmat, +paras armas äitimuori. + +Mie itse hyväpä kelle? + +Paha oli maailma minulle, +pahempi impi ilkkuvainen, +pahin syyllinen sydämein. + +Mie itse pahapa kelle? + +En ole hyvä, en paha, +olen lapsi laulavainen, +laulun lapsena pysynkin +kunis kuoppahan kuperrun. +Kaikki on kaunista minulle +tämän ilman kannen alla, +ilo, murhe, itku, nauru, +luonto, maailma, lokakin, +rauha suuren rakkauden, +vihurit vihan ja lemmen; +kaikell' on kajastuksensa +Luojan suuresta suvesta, +ikuisesta auringosta +tähtitarhojen takana. + + + + +PYHÄ KEVÄT. + + + +KEVÄTHYMNI. + +Herran henki mailla kulkee, +haudat kaikki aukeaa. +Kas, jo katkee kääriliinat! + +Sydän uuden uskon saa. +Maa, mi nukkui hangen alla, +herää uuteen elohon, + +kautta ilman kannel kaikuu: +Vapahtaja noussut on. +Herää sydän ihmisenki + +iloinensa, suruineen. +Astu aatos, lennä, liidä +kirkastuksen korkeuteen! + + + +VIRTA VENHETTÄ VIE! + +Virta venhettä vie. +Mihin päättyvi tie? +Lyö kuohut purren puuta ja talkaa +Mikä ihminen on? +Virvaliekki levoton. +Jo hiekka heljä riiteleepi jalkaa. +Yksi syntyy riemuun ja toinen murheesen +ja kullakin on kellonsa pohjass' sydämen; +kun se seisahtaa, niin kuolon aika alkaa. + Virta venhettä vie. + +Mihin päättyvi tie? +Niin synkehinä synnit ne uhkaa. +Hetken hehkuvi mies, +sitten tummuvi lies, +jääpi jäljelle pivo pieni tuhkaa. +Ja synnit ne kasvaa ja liittyy syntihin +ja poika perii kehdossa synnit isänkin +ja rinta täys on ruumenta ja ruhkaa. + Mihin päättyvi tie? + +Virta venhettä vie. +Koko maailma mun purressani läilyy. +Meri ääretön, o! +Etkö joudukin jo, +suur' suvantoni, jossa pilvet päilyy. +Ois aika maata sunkin jo, suuri maailma, +ja vanhan valkopääsi jo lepoon laskea. +Katso, kuinka kuolon varjot häilyy. + Virta venhettä vie. + +Mihin päättyvi tie? +Ei tiedä sitä ihmisistä kenkään. +Meri, taivas ja maa +kaikki, kaikk' katoaa-- +kuinka säilyisi sielu ihmisenkään? +Mut unessa niin armas on ajatella noin: +Viel' kerran kevät saapuu ja koittaa uusi koi +ja huomentuulet tuntureilta henkää. + Vaiko valhetta lie? + +Mut noinpa mietin mie: +Katso, kerran koko maailma herää. +Susi lammast' ei syö, +veli ei veljeä lyö +eikä miesi tahko tapparan terää. +Mut kaikki kauniit aatteet, joit' täällä aatellaan, +ne silloin täyttyy töiksi ja peittävät maan. +Siis ihanteita, ihminen, kerää! + Vaiko valhetta lie? + + + +TAIDENIEKAN YÖ. + +Yössä istuu taideniekka. +Miksi helkkää rannan hiekka. + +Yön on neitoset tulevat, +yön on mustat morsiamet, +valkeilla varsoillansa, +ruskeilla ruunillansa. + +»Kunne neitoset kulette? +Minun luokse miks tulette?» + +»Tuomme sulle tuomisia +meren suurilta seliltä, +ilman pitkiltä pihoilta-- +joko on ovesi auki?» + +»On se auki auringolle, +paistoa Jumalan päivän, +ei yön yrityksille, +Manan neitten maanehille.» + +Ilkkuivat Manalan immet, +tytöt Tuonen tyrskyttivät: +»Voip' on miestä mieletöntä! +Vieläkö valohon luotat? + +Tiedä, tiedä, taitoniekka: +Jo pimeni Suomen päivä, +sammui jo salojen huomen, +meni usko miesten nuorten-- +ei ole valoa enää +koko maassa, maailmassa.» + +Huusi vastaan taideniekka, +välkkyi nuoren hengen miekka: +»Jos menikin muilta usko, +minun viel' ei mennyt ole, +jos pimeni maani päivä, +on mulla omakin päivä, +tyttö kultainen kylässä, +kaunokutri kartanossa, +joll' on sielu silkin hieno, +katse kaunoinen sametin. +Unista utuisen lemmen +luon mä maalle uuden aamun.» + +Ilkkuivat Manalan immet, +tytöt Tuonen tyrskyttivät. +»Voip' on miestä mieletöntä! +Vieläkö valohon luotat? +Jo pimeni silkkisielu, +sameni sametin välke, +kylän ämmien käsissä, +naisten kahvinauruloissa. +Ei ole valoa enää +koko maassa, maailmassa.» + +Painoi päänsä taideseppä, +juoksi julman haavan leppä, +juoksi päivän, juoksi toisen, +kunis hän kolmanna kohosi, +kastoi kalvan hurmehesen, +nosti kohti korkeutta, +vannoi näin valan ikuisen: + +»En minä levänne ennen +kuin minun miekkani terästä +revontulet roihuavat +yössä pohjolan pimeän.» + +Vyötti varren rautavyöhön, +astui ulos talvi-yöhön, +talven tähtöset näkivät, +kun hän korpehen katosi.-- +Ei ole sitten kuulununna. + + + +VÄLIRAUHA. + +Tiedän, tunnenhan tarkalleen, +ett' tää on vaan välirauhaa, +hetkisen virtaa vierivää. +Taas kohta jo kosket pauhaa, + +Vain hetkeksi rauhan ma tehnyt oon +sun kanssasi, sydän kulta. +Ole valmis, kun leijona valveutuu! +Taas silloin me iskemme tulta. + +Ja tietköhön myös koko maailma sen, +ett' tää on vaan väli-aikaa. +Sun tänään mä rauhassa levätä suon. +Taas huomenna torvet raikaa. + + + +JUMALAN VANKI. + +Ystävyys murtuu, +rakkaus katoo, +ei katoa minun kuoleman-ikäväni. +En minä tiedä sinun alkuasi +enkä aavista sinun loppuasi, +mutta kumpikin lie minun sydämessäni. + +Voi, pahoin tekee se mies, +se mieletön mies, +joka juurensa elämään katkoo. +Hän on niinkuin lintu vedenpaisumisen päällä, +ei ole hällä sijaa siellä eikä täällä, +hän äärettömyydessä lentää ja lentää +ja aaltoihin vaipuu. + +Eikä ole totuus, +jumalainen totuus, +tehty ihmishartioita varten. +Jos kuolevainen jumaliin nousee, +niin Jumala ottaa +vangiksi hänet +ja viepi hältä ymmärryksen valon. + + + +MAININKEJA. + +Tahtoi meri taideniekaks tulla, +lepäs tyynnä, peilipintaisena, +kajasteli kaikki ilman kaaret, +rannan raidat, suvi-illan ihmeet; +kysyi vanhemmalta veljeltänsä +taivahalta: »Oonko taideniekka?» + +Päätään pudistaen veikko virkkoi: +»Viel' ei riitä, viel' et taideniekka.» + +Muutti meren poika muotoansa, +meni sydämensä syövereihin, +nosti hyökyaallot ärjymähän, +pirstoi purret, mastot maalle heitti; +kysyi vanhemmalta veljeltänsä: +»Taitanen jo olla taideniekka?» + +Päätään pudistaen veikko vastas: +»Viel' ei riitä, viel' et taideniekka.» + +Lakkas myrskylaulu meren rinnan, +souti selkää pitkät, loivat laineet, +kajastellen taivaan sinikantta, +muistutellen meren pohjatuutta, +antain aavistusta myrskylöistä +mennehistä. Kysyi meri jälleen: +»Onko taiteen tarkoitus siis tämä?» + +Nyökkäs päätään vanhempi ja vastas: +»Jo nyt riittää. Olet taideniekka.» + + + +SURUT. + +Minä seisoin ja huusin +tappara kädessä: +»Tulkaa, nyt tulkaa, +tulkaa kaikki, +te miel'alat apeat, te vastasäät vaikeet, +huolten huuhkalinnut ja sydänsurut haikeet, +niin koitamme kerran, +ken meistä voittaa, +ja voitettu olkoon +ääneti niinkuin +hauta, mi kuusten +keskellä hiljainen on.» + +Näin minä huusin +tappara kädessä, +katsoin uhmaten +kalliosolaan +uotellen kuoleman karjaa. +»Pelkäätkö Tuonelan +untelo ukko, +pelkäätkö vuossadan +nuorinta lasta, +pelkäätkö päivyen poikaa?» + +Eivät ne tulleet +silloin surut, +tulivat silloin, +kun makasin maassa +kamppaillen Luojani kanssa. +Tulivat takaa kuin konnat, löivät +kahleisiin minut, mierolle möivät, +tekivät minusta +heikon miehen, +polttivat otsaani +orjan merkin, +jota ei huuhdo +vesi, ei veri, +eikä huulet kauneimman neidon. + + + +RAKKAUDEN LAULU. + +Ajatukset mun aivoissani +niinkuin käärmeet kiertää. +Käsi toinen neitosen nisissä +ja toinen vartta viertää. + +Valkeat aatteet mustalla pinnalla. +Voi, väririkkautta! +Valkea käärme mustalla rinnalla. +Kas, sepä rakkautta! + + + +ALKIBIADEEN NÄKY. + +Ma tiedän immen +niin valkean +kuin marmori templissä +Minervan. + +Theano, temppelin +impyinen! +Oi, koskaan unhoita +sua ma en. + +Sa seisoit kirkasna, +kuultavana-- +ma kuljin maassa +niin matalana. + +Olin juonut päivät +ja itkenyt illoin. +Kai Panathenaian +ol' juhla silloin. + +Oli päivä laskenut +laaksoissa, +mut vuoret kimmelsi +kullassa. + +Ja kädessä malja +ja seppelpäin +ohi Minervan templin +me kuljimme näin. + +Yks filosofeerasi, +toinen lauloi +ja kolmansi katu- +tyttöä kauloi. + +Sa seisoit templisi +portahilla-- +ma kuljin varjossa +viileen illan. + +Ja poimut vaattehes +valkean +loisti ruskossa päivyen +laskevan. + +Sun nähdessä silloin +mun seisahti syön +kuin Arkipelaagissa +aalto yön. + +Ja aallossa taivahat +kuvastui +ja taivahan tuhannet +tähtöset ui. + +Mut koska sa silmäsi +laskit alas, +niin jällehen myrsky +mun rintaani palas. + +Ja myrsky se raivoo +vieläkin. +En unhoita impeä +temppelin. + + + +HYMNI TULELLE. + +Ken tulta on, se tulta palvelkoon. +Ken maata on, se maahan maatukoon. +Mut kuka tahtoo nousta taivahille, +näin kaikuu kannelniekan virsi sille: + +Mit' oomme me? Vain tuhkaa, tomua? +Ei aivan: Aatos nousee mullasta. +On kohtalosi kerran tuhkaks tulla, +mut siihen ast' on aikaa palaa sulla. + +Mi palaa? Aine. Mikä polttaa sen? +Jumala, henki, tuli ikuinen. +On ihmis-onni olla kivihiiltä, +maan uumenissa unta pitkää piiltä, + +herätä hehkuun, työhön, taisteloon, +kun Luoja kutsuu, luottaa aurinkoon, +toteuttaa vuosisatain unelmat, +joit' uinuneet on isät harmajat. + +On elon aika lyhyt kullakin. +Siis palakaamme lieskoin leimuvin, +tulessa kohotkaamme korkealle! +Maa maahan jää, mut henki taivahalle. + + + + +HIUKAN TÄHTITIEDETTÄ. + + + +TÄHTELÄN TANHUAT. + +Tähtöset tuikki niin korkealla. +Min' olin maassa niin matalalla. + +Miksi niin vilkutte tähtöset mulle? +»Siksi me tähtöset vilkumme sulle, + +että sun sielusi nousisi meihin, +että sa astuisit auringon teihin.» + +Enkö siis astu ma auringon rataa? +»Et sinä astune auringon rataa, + +kuuta sa palvelet, kuun tietä kuljet, +kuutamon välkkeitä rintaasi suljet.» + +Kuinkapa pääsen ma Päivölän tupiin? +»Noin sinä pääset Päivölän tupiin, + +nouse, ja Tähtelän tanhuita juokse! +Siitä käy polku Luojankin luokse.» + + + +POHJANTÄHTI. + +Oi, Pohjan tähti, +mi meille vilkut, +ja piennä pilkut, +mi ilkut tähdille +kiertäville +ja ihmismielille +myrskyisille, +jotk' ei saa rauhaa, +vaan aina pauhaa! + +Oi, kuin sua säälin, +sa tähti kumma, +mi luulet, että on +elon summa +ain aaltoin keskellä +tyyni olla, +tyyni olla +ja seistä kaukana +kalliolla, +kun meri pauhaa +ja ei saa rauhaa. + +Sua kaikki kiertävät +taivaan kaaret +ja tähtisarjat +ja valosaaret, +sua kumartaa +kuun, päivän kulta +ja otava oppinsa +ottaa sulta, +niin myöskin henki +inehmosenki. + +Sua sentään säälin +ma, tähti parka, +mi tiedä et, +miten veri karkaa, +miten tulet riemun +ja tuskan palaa, +kun synti hehkuu +ja sydän halaa +ja aatos pauhaa +ja ei saa rauhaa. + +Aina langeta, +aina nousta, +käyttää kuokkaa +ja sotajousta, +tehdä oikein +ja tehdä väärin, +rikkoa, kärsiä +mielinmäärin-- +oi, ihanainen +on elo mainen! + + + +AURINGON OPETUS. + +Opeta minulle, aurinko, +mik' on laulajan oikea onni. + +»Tee kuin minä, paista vaan, +laulajan onni on antaa.» + +Pilvet päiväni peittivät. +Kuinka siis kummalla annan? + +»Tee kuin minä, paista vaan, +väistyvi mustinkin häivä.» + +Hanki kattavi kaiken maan. +Turhaan uurran ja puurran. + +»Tee kuin minä, paista vaan, +sulaa hankikin suurin.» + +Entä jos kansa mun kiroaa? +Enkö ma kiroa vastaan? + +»Tee kuin minä, paista vaan, +syttyvi sydänkin kylmin.» + + + +UUSI TÄHTI PERSEUKSEN + SIKERMÄSSÄ. + +Uus tähtönen, uusi maailma, +uus ajatus ihmisen sielussa! + +»Sun aatoksistasi tiedä en. +Minä synnyin vuoksi miljoonien.» + +Siis olet sa sentään mun aatoksen'. +Sekin syntyvi vuoksi miljoonien. + + + +VÄINÄMÖISEN MIEKKA. + +Vuoret ja järvet ja suuret virrat +Kalevan kansoa halkoilevat. +Yksipä sentään on yhteistä meille: +On Väinämön kalpa + +kannella tyynen, talvisen taivaan. +Merkki mun kansani muinaisen tarmon! +Sulle ma laulan ja virteni kuulkoon +vuoret ja järvet: + +Suuri on Suomessa laulajan valta. +Sana on astala aattehien. +En sitä vaihtaisi kuninkaan linnaan, +en keisarin kruunuun. + +Kieleni helkkyvä, hellä ja soipa, +kirkas ja sorea suomenkiel'! +voitko sa jällehen ankara olla, +urhojen kieli, + +aattehen urhojen, miettehen miesten? +Voitko sa olla tappara tarmon, +kahleitten murtaja, kansasi kostaja-- +Väinämön kalpa + +kannella tyynen, talvisen taivaan? +Peljätty Pohjolan peikkojen kesken! +Voitko sa myös alas astua sieltä, +leimuta, lyödä? + +Silloin kuin vaipuvi vapaus maasta, +laki kun loppuu ja rikokset riehuu-- +nousetko silloin kuin Ukon myrsky +vuorien yli? + +Näin minä lauloin. Hiljaisna uinui +lumiset järvet ja virratkin. +Mut uhaten taivahan kannella välkkyi +Väinämön kalpa. + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Sata ja yksi laulua; Hiihtäjän virsiä; +Pyhä kevät, by Eino Leino + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 14649 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..44fb3a3 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #14649 (https://www.gutenberg.org/ebooks/14649) diff --git a/old/14649-8.txt b/old/14649-8.txt new file mode 100644 index 0000000..6995ff2 --- /dev/null +++ b/old/14649-8.txt @@ -0,0 +1,7322 @@ +The Project Gutenberg EBook of Sata ja yksi laulua; Hiihtäjän virsiä; Pyhä +kevät, by Eino Leino + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Sata ja yksi laulua; Hiihtäjän virsiä; Pyhä kevät + +Author: Eino Leino + +Release Date: January 10, 2005 [EBook #14649] +[Date last updated: September 11, 2005] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SATA JA YKSI LAULUA; *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + +SATA JA YKSI LAULUA; HIIHTÄJÄN VIRSIÄ; PYHÄ KEVÄT + +Eino Leino + + +1898, 1900, 1901. + + + +SISÄLLYS: + +SATA JA YKSI LAULUA + + Hymni + I. Höyhensaaret + II. Laulu metsästä + III. Hymyilevä Apollo + Me kuljemme kaikki kuin sumussa + Rauha + Kulkijapoika + Hei hah hah haa + Sua odotin lasna ma laineilla + Kultainen kirja + Olen kyllin jo etsinyt totuutta + Niin kauvas kuin silmä kantaa-- + Aamulaulu + Kaks joutsenta + Antonius ja Kleopatra + Suo että sun helmahas peitän + Kuka on hän? + Sua tahtoisin ottaa ma leuvan alta + Meri kuutamolla + Minä uskoni, toivoni hukkasin + Piru tuli mun luokseni + Metsäntähti + Seita + Omenankukat + Niin jos oisit lauluni + Oli mieleni paimenpojaksi + Onnen orja + Sun naurusi + Sinä olet kuin kuplanen + Indiaani + Irma-impi + Mun onneton ollahan pitäis nyt? + Lohdutus + Ihme + Ystäville + Sua katson vaan + Salaisuus + Kun omena on kypsä + Onnen kulta + Oli mullakin pikku ylpeytein + Ja jos mua lemmit armahain + Näin unta kesästä kerran + Merimies kajutassaan + Jaa, jaa! + Kahden herran palvelija + Minä rakastin metsää ja maailmaa + Se oliko kieli, jok' katkesi? + Kuten tahdot vaan + Kun muistelen-- + Herodiaan tytär + Jes siunatkoon! + Jäähyväisten jälkeen + Porraspuulla + Olen tahtonut tutkia taivaan ja maan + Väärinymmärrys + Laulajapoika + Kaarin + Juhannus + Tuli tuoksuvat illat + Kesä + Sinä tanssit kuin rautalangalla + Älä usko tyttö mun laulujain + Yksin + Kauppasopimus + Minä luulin sun eloni onneksi + Mitä on tää? + Don Quijote + Pieni tarina + Ei sallittu täällä mun käydä + Minust' oli kuin olisi soudettu + Iltarukous + Kun tietäis + Luonnossa luminen ilta + Kai ihmettelit sinä + Sinä teit minun eloni lauluksi + Kuu kalpea + Ave Maria! + On niin herttaista ajatella + Lepän lehdille lauluja kirjailen + Niin sinua katsoin neiti + Hanhipaimen + Mua suutele kerran + Sinä olet kuin mandeli makea + Yölaulu + Kun yksi rehkii + Lintu + Minust' on, kuin kuulisin vasta + Lintu kevättalvella + Lemmenlaulu + Sen vasta ma naiseksi sanoisin + Minä uneksin kahdesta koivusta + Alppiruusu + Aino-neiti + Unta + Sydämen kepponen + Rekilaulu + Taas kotona + Kai useinkin tyhjältä + Vuorilla kulkevat suuret tuulet + Kunis kukkivat kanervat kankahan + Pieni ballaadi + Ne veivät multa mun iloni + Tän yön me tahdomme tanssia + Raskaalla hetkellä + Laulajan laulu + +HIIHTÄJÄN VIRSIÄ + + Metsän kosija + Yksin hiihtäjä + Tellervo + Itku pitkästä ilosta + Kuoleman kannel + Metsolassa + Tähdet + Tilapäisiä + Vapaa sana + Hymni + Nuorten kiitos Ida Aalbergille + Runoilija + Pellervon laulu + Hämy-hyräilyjä + Tuijotin tulehen kauvan + Metsähän oli mun mieli + Et sinä ivannut, impi + Oi uni, jumalten lahja! + Kuvia ja kangastuksia + Se Herra, jota ma palvelen-- + Orvon laulu + Iltatunnelma + Oi, varjele Herra mun järkeäin + Hyvä on hiihtäjän hiihdellä + Kuoleman renkinä + Rauhattoman rukous + Mua pelottaa + Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks + Sydämeni talvi + Laulu onnesta + Ziska + Inka-muori + Hautalaulu + Mirjamin laulu + Sonetteja + Yö + Olin nuori + Huokaus + Illalla + Sua lemmin + En jaksa hymyillä + Kalliolla + +PYHÄ KEVÄT + + Maa ja kansa + Aleksis Kivi + Mökkiläinen ja hänen poikansa + Graniitti + Tervehdys Kajaanin kaupungin 250-vuotisjuhlaan + Laulu vanhoista ajoista + Laulu valon sodasta + Eero Erkko + Helsinki helmilöissä + Koskenlaskija + Koskenlaskija + Lauluja Kantelettaren tapaan + Miksi kysyisin enempi? + Konstinsa kumpaisellakin + Unta ja todellisuutta + Katson, katson, kaunis tyttö + Iva + Sana Suomen saloille + Laulun lapsi + Pyhä kevät + Keväthymni + Virta venhettä vie + Taideniekan yö + Välirauha + Jumalan vanki + Maininkeja + Surut + Rakkauden laulu + Alkibiadeen näky + Hymni tulelle + Hiukan tähtitiedettä + Tähtelän tanhuat + Pohjantähti + Auringon opetus + Uusi tähti Perseuksen sikermässä + Väinämöisen miekka + + + + + + + + + + + +SATA JA YKSI LAULUA + +(1898) + + + + +HYMNI. + + + +I. HÖYHENSAARET. + +Mitä siitä jos nuorna ma murrunkin +tai taitun ma talvisäihin, +moni murtunut onpi jo ennemmin +ja jäätynyt elämän jäihin. +Kuka vanhana vaappua tahtoiskaan? +Ikinuori on nuoruus laulujen vaan +ja kerkät lemmen ja keväimen, +ilot sammuvi ihmisten. + +Mitä siitä jos en minä sammukaan +kuin rauhainen, riutuva liesi, +jos sammun kuin sammuvat tähdet vaan +ja vaipuvi merillä miesi. +Kas, laulaja tähtiä laulelee +ja hän meriä suuria seilailee +ja hukkuvi hyrskyhyn, ennen kuin +käy purjehin reivatuin. + +Mitä siitä jos en minä saanutkaan, +mitä toivoin ma elämältä, +kun sain minä toivehet suuret vaan +ja kaihojen kantelen hältä. +Ja vaikka ma laps olen pieni vain, +niin jumalten riemut ma juoda sain +ja juoda ne täysin siemauksin-- +niin riemut kuin murheetkin. + +Ja vaikka ma laps olen syksyn vaan +ja istuja pitkän illan, +sain soittaa ma kielillä kukkivan maan +ja hieprukan hivuksilla. +Niin mustat, niin mustat ne olivat; +ja suurina surut ne tulivat, +mut kaikuos riemu nyt kantelen +vielä kertasi viimeisen! + +Oi, kantelo pitkien kaihojen, +sinä aarteeni omani, ainoo! +Me kaksi, me kuulumme yhtehen, +jos kuin mua kohtalot vainoo. +Me kuljemme kylästä kylähän näin, +ohi kylien koirien räkyttäväin, +ja keskellä raition raakuuden +sävel soipa on keväimen. + +Me kaksi, me tulemme metsästä +ja me metsien ilmaa tuomme, +me laulamme nuoresta lemmestä +ja lempemme kuvan me luomme, +me luomme sen maailman tomusta niin +kuin Luoja loi ihmisen Eedeniin +ja korvesta kohoitamme me sen +kun vaskisen käärmehen. + +Te ystävät, joiden rinnassa kyyt +yön-pitkät pistää ja kalvaa, +te, joita jäytävi sydämen syyt +ja elämä harmaja halvaa, +oi, helise heille mun kantelein, +oi, helise onnea haavehein +ja unta silmihin unettomiin +mun silmäni suljit sa niin. + +Kas, ylläpä mustien murheiden +on kaunihit taivaankaaret +ja kaukana keskellä aaltojen +on haaveiden höyhensaaret +ja ken sinne lapsosen kaarnalla käy, +ei sille ne aavehet yölliset näy, +vaan rinnoin hän uinuvi rauhaisin +kuin äitinsä helmoihin. + +Mitä siitä jos valhetta onkin ne vaan +ja kestä ei päivän terää! +Me uinumme siksi kuin valveutaan +ja vaivat ne jällehen herää. +Moni nukkui nuorihin toiveisiin +ja heräsi hapsihin hopeisiin; +hän katsahti ympäri kummissaan +ja--uinahti uudestaan. + +Miks ihmiset tahtoa, taistella +ja koittaa korkealle? +Me olemme kaikki vain lapsia +ja murrumme murheen alle. +Miks emme me kaikki vois uinahtaa +ja hyviä olla ja hymytä vaan +ja katsoa katsehin kirkkahin +vain sielumme syvyyksiin? + +Oi, unessa murheet ne unhottuu +ja rauhaton rauhan saapi, +oi, unessa vankikin vapautuu, +sen kahlehet katkeaapi, +ja köyhä on rikas kuin kuningas maan +ja kevyt on valtikka kuninkaan +ja kaikki, kaikki on veljiä vaan-- +oi, onnea unelmain! + +Oi, onnea uinua uudelleen +ne lapsuen päivät lauhat +ja itkeä jällehen yksikseen +ne riemut ja rinnan rauhat; +taas uskoa, että on lapsi vaan +ja että voi alkaa uudestaan +ja uskoa uusihin toiveisiin +sekä vanhoihin ystäviin! + +Taas uskoa riemuhun, keväimeen +ja lippuhun pilvien linnan +ja uskoa lempehen puhtaaseen +taas kahden puhtahan rinnan, +taas uskoa itsensä rikkahaks +ja maailman suureks ja avaraks-- +voi, kuinka se sentään on ihanaa, +kun sen nuorena uskoa saa! + +Voi, kuinka se sille on ihanaa, +joka kaiken sen kadotti kerran, +joka häkistä katseli maailmaa +ja näki vain vaaksan verran, +joka etsi kauneutta, elämää, +ja näki vain markkinavilinää, +ja näki räyhäävän raakuuden, tyhmyyden-- +niit' aikoja unhota en. + +Kun muistelen, kuinka ma kerjännyt +olen koirana lempeä täällä, +miten rikasten portailla pyydellyt +olen tuiskulla, tuulissäällä, +vain lämpöä hiukkasen, hiukkasen vain +ja kun minä muistelen, mitä mä sain +ja mitä mä nielin ja vaikenin +ja mitä mä ajattelin! + +Miten olen minä kulkenut, uskonut, +ett'eivät ne unhoitukaan! +Ja sentään ne olen minä unhoittanut +kuin unhoittaa voi kukaan. +Ja sentään se nousi, niin kohtalot kaas, +ja sentään ma seppona seison taas +ja taivahan kansia taon ja lyön-- +oi, onnea tähtisen yön! + +Ne saapuvat, saapuvat uudestaan +mun onneni orhit valkeet, +ne painavat vanhalla voimallaan +mun rintani jättipalkeet. +Ja kirkas on taivas ja kukkii maa +ja säkenet suustani suitsuaa +ja ääneni on kuni ukkosen-- +oi, onnea unelmien! + +Mitä siitä jos haaveeni verkot vaan +on verkkoja hämähäkin! +Mitä siitä jos omieni viittova vaan +on laulua laineiden näkin! +Moni nukkui nuorihin toiveisiin +ja heräsi hapsihin hopeisiin +tai herännyt täällä ei milloinkaan. +Missä? Milloin? Helmassa maan. + +Minä tahdon riemuja keväimen +ja onnesta osani kerta! +Olen imenyt rintoja totuuden, +mut niistä vaan tuli verta. +Siis, tulkaa te utaret unelmien, +minä vaivun riemunne rinnoillen +ja uskon päivähän, aurinkohon. +Unen maito on loppumaton. + +Oi, kauniisti mulle te kaartukaa, +mun syömeni sateenkaaret! +Mua hiljaa, hiljaa tuudittakaa, +te haaveiden höyhensaaret! +Mua katsokaa: olen lapsi vaan, +olen riisunut päältäni riemut maan +ja pyytehet kullan ja kunnian. +Uni onni on laulajan. + +Minä tahdon vain uinua yksikseen. +En tahtois vielä mä kuolla. +Mut kuulkaa, jo äitini huhuilee +Tuonen aaltojen tuolla puolla. +Oi, odota hetkinen, äityein! +En viel' olis valmis ma matkallein, +mun syömeni on niin syyllinen. +Suo että mä pesen sen. + +Suo että mä ensin huuhdon vaan +nämä synkeät, huonot aatteet, +suo että mä päälleni ensin saan +ne puhtahat, valkeat vaatteet, +jotk' ompeli onneni impynen, +hän, hämärän impeni ihmeellinen, +min kuvaa kannan ma sydämessäin +siit' asti kuin hänet mä näin. + +Me tulemme, äitini armahain! +Oi katso, meitä on kaksi! +Oi katso, mik' on mulla rinnassain! +Niin oisitko rikkahaksi +sinä uskonut koskaan kuopustas? +Ja katso, me pyydämme siunaustas, +sun poikasi synkeä, syyllinen, +ja mun impeni puhtoinen. + +Katso, kuin hän on kaunis ja valkoinen +ja muistuttaa niin sua! +Hän on niin hellä ja herttainen, +vaikk'ei hän lemmi mua, +Elä kysele hältä, miks tänne mun toi, +mut usko, se niin oli parhain, oi! +Ja usko, nyt ett' olen onnellinen +kuin aikoina lapsuuden. + +Elä kysele multa sa laaksoista maan! +Ei olleet ne luodut mulle. +Mut jos sinun silmäsi tutkii vaan, +voin laulaa ma laulun sulle +kuin lauloin ma lapsen aikoihin-- +kas, lauluna sujuu se paremmin +ja kyynelet kuuluvat kantelehen. +Niitä muuten ma ilmoita en. + + + +II. LAULU METSÄSTÄ. + +Voin laulaa ma laulun yhden vaan: +»Oli lahden rannalla talo +ja kauvaksi yöhön kaameaan +sieltä vilkkui ikkunan valo. +Mut kaikista, kaikista kauvimmaks +ne loisti sen huonehen ikkunat kaks, +joss' äiti se valvoi vuoteellaan +ja vuotteli kuopustaan. + +Tuli kuopus se kerran kotihin. +Oli sammunut ikkunan valo. +Oli autio huone se armahin +ja tyhjä, tyhj' oli talo. +Mut kirkkomaall' oli kumpu uus +ja kummulla humisi koivu ja kuus +ja kasvoi kukkaset tuttavat, +emon ennen kastelemat. + +Ja poika se matkasi maailmaan. +Ei vilkkunut ikkunan valo. +Oli ympäri huojuvat hongat vaan +ja synkkä, synkk' oli salo. +Kävi yksin kulkea raskahaks. +Hän löysi ystävän, löysi kaks +ja löysi maantien mahtavan, +tien kullan ja kunnian. + +Oli kylmät ne mieron nuotiot. +Ei vilkkunut ikkunan valo. +Oli ympäri korvet autiot +ja synkkänä huokasi salo. +Ja tulilla öisillä kuulla sai +niin paljon, niin paljon pahaa vain +ja maailman markkinarähinää-- +vain harvoin ystävää. + +Ja poika se erosi yksikseen. +Ei vilkkunut ikkunan valo. +Mut oli kuin korpehen yölliseen +olis kohonnut pikkunen talo. +Ja oli kuin kaukaa hän katsellut vaan +olis riemuja, murheita mustan maan +ja elellyt pienessä mökissään, +yön seljässä, yksinään. + +Oli pimeä mökki se erakon. +Ei vilkkunut ikkunan valo. +Oli kolkko se humina hongikon +ja synkkänä huokasi salo. +Ei viihtynyt erakko tuvassaan, +hän metsiä hiihti ja harhaili vaan, +ja kylmä, kylm' oli mökin lies-- +ja kylm' oli mökin mies. + +Mut kerran kun palas hän töllilleen, +kas, vilkkuvi ikkunan valo! +Oli hongikko huolittu hopeiseen +ja kullassa kulisi salo. +Ja kun hän astahti mökkihin, +oli permanto peitetty kukkihin +ja lämmin, lämmin ol' mökin lies +ja lämpeni mökin mies. + +Ei yksin hän töllissä ollutkaan. +Siks vilkkui ikkunan valo, +siks hongat kaikk' oli hopeissaan +ja kullassa kulisi salo. +Ei olleet ne kultia kunnian, +ei helyjä mammonan, maailman, +oli linnunlaulua sydämen, +oli riemuja rakkauden. + +Mökin lasilla lintunen lauleli. +Ja vilkkui ikkunan valo. +Ja katso! Katto se kohosi +ja mökistä suur' tuli talo. +Katso! Mökki laajeni maailmaks +ja maailma suureks ja avaraks +ja laulua täys oli avaruus +ja aurinko oli kuin uus. + +Se lauloi laulua kotoista, +miten vilkkuvi ikkunan valo, +vaikk' ympäri korpi on kaamea +ja synkkänä huojuvi salo. +Se lemmen lämpöä lauleli, +oman kodin se onnea ylisti, +ja joulua kuusten ja kynttiläin +ja lapsien leikkiväin. + +Se lauloi pienestä kädestä, +joka sytyttäis ikkunan valon, +joka hoitelis liettä lämmintä +ja kukkihin kylväis salon, +joka kädelle toiselle tukena ois +ja pyyhkisi otsan ryppyjä pois, +kun surut ne yölliset saapuvat +ja aavehet kolkuttavat. + +Mut laulu se muuttavi muotoaan. +Yhä vilkkuvi ikkunan valo. +Mut erakko tölliä kiertävi vaan, +jost' tullut on suuri talo. +Ne saapuvat, aavehet yölliset, +ne tunnon tuskat ja pimeydet, +ne pistot syyllisen sydämen-- +ja ne pistävät syvällen. + +Ja erakko tutkivi itseltään: +Mulle vilkkuisko ikkunan valo? +Se ei mulle vilkkunut ennenkään. +Munko ois tämä suuri talo? +Ei, ei, minun mökkini pieni on vain. +Tää lienevi linnoja unelmain? +Mill' oisin ma ansainnut, onneton, +näin kirkkahan auringon? + +Taas muuttavi laulu se muotoaan. +Yhä vilkkuvi ikkunan valo. +Mut erakko metsiä hiihtää vaan +ja synkkänä huojuvi salo. +Hän yksin hiihtää ja harhailee, +hän kanssa peikkojen kamppailee +ja kanssa syömensä syyllisen. +Hän tahtoisi pestä sen. + +Niin suurina surut ne saapuivat. +Mut vilkkuvi ikkunan valo. +Mökin lasit on suuret ja valoisat +ja mökki on suuri talo. +Ja katso! Hän katsovi mökkiin päin +ja katso, hän aavehet voittaa näin, +saa rauhan ja uskoo ja riemuitsee-- +ja hän saapuvi mökilleen. + +Taas muuttavi laulu se muotoaan. +Oli valhetta ikkunan valo. +Oli härmää ne honkien hopeat vaan +ja synkkänä huojuvi salo. +Mut erakko yksin hän vuoteellaan +vain kattohon katsoo ja katsoo vaan +ja liettä kylmää hän koittelee +ja hymyy ja hyräilee: + +»Mitä siitä jos minulle ilkkui vaan +sen ihanan ikkunan valo! +Jos hongat ne härmässä olikin vaan +ja valhetta jos oli talo! +Toi valhe voiton mun sydämehen. +Siis uskon, siis uskon ma valheesen +ja suljen jällehen silmät kiin-- +taas onneni näen mä niin.» + +Ja laulu se muuttavi muotoaan. +Kas, loistavi ikkunan valo. +Taas hongat ne helkkyvi hopeissaan +ja kullassa kuultavi salo. +Taas katto se kaartuvi taivaihin +ja permanto peittyvi kukkihin +ja lämmin, lämmin on mökin lies-- +ja lämmin on mökin mies. + +Hän uneksii pienestä kädestä, +joka sytytti ikkunan valon, +joka hoiteli liettä lämmintä +ja kukkihin kylvi salon. +Hän uskoo ja toivoo ja uinuvi vain +ja kiittävi onnea unelmain, +kun surut ne yölliset saapuvat +tai aavehet kolkuttavat. + +Ja näin hän kiittävi onneaan: +»Oi, vilkkuos valheen valo! +Mitä siitä jos pieni on mökkini vaan, +kun mulle se suuri on talo! +Mitä siitä jos lieteni kylmä on, +kun mulle se antavi auringon, +ja muut jos ei lintua kuulekaan, +kun mulle se laulavi vaan!» + +Hän istuu ja hymyy ja hyräilee. +Yhä vilkkuvi valheen valo. +Mikä lie, joka kaukaa humisee? +Vai onko se vaan sinisalo? +Ja onko mökkiä ollenkaan? +Ja onko mökissä istujaa? +Ja onko valhekin olematon? +Kuka tietää, se vastatkoon.» + + + +III. HYMYILEVÄ APOLLO. + +Näin lauloin ma kuolleelle äidillein +ja äiti mun ymmärsi heti. +Hän painoi suukkosen otsallein +ja sylihinsä mun veti: +»Ken uskovi toteen, ken unelmaan,-- +sama se, kun täysin sa uskot vaan! +Sun uskos se juuri on totuutes. +Usko poikani unehes!» + +Miten mielelläin, niin mielelläin +hänen luoksensa jäänyt oisin +luo Tuonen virtojen viileäin, +mut kohtalot päätti toisin. +Vielä viimeisen kerran viittasi hän +kuin hän vain viitata tiesi. +Taas seisoin ma rannalla elämän, +mut nyt olin toinen miesi. + +Nyt tulkaa te murheet ja vastukset, +niin saatte te vasten suuta! +Nyt raudasta mulla on jänteret, +nyt luuni on yhtä luuta. +Kas, Apolloa, joka hymyilee, +sitä voita ei Olympo jumalineen, +ei Tartarus, Pluto, ei Poseidon. +Hymyn voima on voittamaton. + +Meri pauhaa, ukkonen jylisee, +Apollo saapuu ja hymyy. +Ja katso! Ukkonen vaikenee, +tuul' laantuu, lainehet lymyy. +Hän hymyllä maailman hallitsee, +hän laululla valtansa vallitsee, +ja laulunsa korkea, lempeä on. +Lemmen voima on voittamaton. + +Kun aavehet mieltäsi ahdistaa, +niin lemmi!--ja aavehet haihtuu. +Kun murheet sun sielusi mustaks saa, +niin lemmi!--ja iloks ne vaihtuu. +Ja jos sua häpäisee vihamies, +niin lemmellä katko sen kaunan ies +ja katso, hän kasvonsa kääntää pois +kuin itse hän hävennyt ois. + +Kuka taitavi lempeä vastustaa? +Ketä voita ei lemmen kieli? +Sitä kuulee taivas ja kuulee maa +ja ilma ja ihmismieli. +Kas, povet se aukovi paatuneet, +se rungot nostavi maatuneet +ja kutovi lehtihin, kukkasiin +ja uusihin unelmiin. + +Ei paha ole kenkään ihminen, +vaan toinen on heikompi toista. +Paljon hyvää on rinnassa jokaisen, +vaikk' ei aina esille loista. +Kas, hymy jo puoli on hyvettä +ja itkeä ei voi ilkeä; +miss' ihmiset tuntevat tuntehin, +siellä lähell' on Jumalakin. + +Oi, antaos, Herra sa auringon, +mulle armosi kultaiset kielet, +niin soittaisin laulua sovinnon, +ett' yhtehen sais eri mielet. +Ei tuomitse se, joka ymmärtää. +Mut laulukin syömiä selittää +ja ihmiset toistansa lähemmä vie. +Sen kautta käy Jumalan tie. + +Oi, onnellinen, joka herättää +niitä voimia hyviä voisi! +Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää, +niin ette niin kovat oisi! +Miks emme me kaikki yhtyä vois? +Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois. +Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa! +Niin suuri, suuri on maa. + +Tääll' on toki tilaa kaikillen. +On ketoja auran kääntää, +on lehtoja laulella neitojen +ja saloja sulhojen vääntää. +Kas, lempi se maailman levittää. +Oi, ihmiset toistanne lempikää +ja kohti taivasta tavoittakaa! +Niin pieni, pieni on maa. + +Niin pienet, pienet on piirit maan, +mut taivas on suuri ja laaja +ja taivas on kuultava korkeuttaan +ja taivas on tähtinen, taaja. +Yks vaan on taivas, yks Jumala vaan, +on jokaisella se sielussaan, +ja taivas on rauha täytetyn työn. +Se estävi aavehet yön. + +Sun mieles jos kääntyvi murheisaks +elon pitkillä pientaroilla, +niin aitaa sarka ja aitaa kaks +ja onnes sa löydät noilla. +Ja maailma kuinka se muuttuukin, +käy elosi päivään tai pilvihin, +niin yksi, yksi on varma ain: +työn onni on oikea vain. + +Oi, kaikuos kantele kautta maan, +soi soittoni kodasta kotaan, +niin mökkiin kuin linnahan kuninkaan +kaikk' kutsuen suurehen sotaan! +Oi, kaikuos kauniisti kantelein, +oi, helise hellästi sydämein, +oi, sykkiös kerrankin päivähän päin +työn onnea ylistäin! + +Se talo, min portilla kilpi on: +»Tässä talossa tehdään työtä.» +Se talo on pyhä ja pelvoton +ja pelkää ei se yötä. +Työs olkoon se suurta tai pientä vaan, +kun vaan se työtä on oikeaa +ja kun sitä palkan et tähden tee! +Työ riemulla palkitsee. + +Se raatajan riemulla palkitsee +ja tekijän terveydellä, +työ himoja huonoja hillitsee +niin puhtaalla sydämellä. +Oi, rauha päätetyn päivätyön! +Hyvät enkelit suojaavat työmiehen yön +ja nuorena, vankkana nousevi hän +taas uutehen päivähän. + +Oi, antaos Herra sa armas sää, +kun raatajan ilta raukee! +Hyvät enkelit kauniisti hymyilkää, +kun työmiehen hauta aukee! +Oi, nouskosi kirkasna päivyt uus, +kun loppuvi raatajan rauhattomuus +ja päättyvi pitkä päivätyö! +Herra, valkase vaivamme yö! + +On monta uskoa päällä maan +ja toinen toista kiittää, +mut laulajalla yks usko on vaan +ja hälle se saapi riittää: +Min verran meissä on lempeä, +sen verran meissä on ijäistä +ja sen verran meistä myös jälelle jää, +kun päättyvi päivä tää. + +Ja yhden ma varman tiedän sen, +kun löydy ei tietä mistään: +On työtä tehtävä jokaisen. +Puu tutaan hedelmistään. +Se usko, ken sitä ei opeta, +sitä uskoa täällä ei tarvita, +se on uskoa usmien, haamujen, +ei uskoa ihmisten. + +Kuka tietävi, mistä me tulemme +ja missä on matkamme määrä? +Hyvä että me sitäkin tutkimme. +Ei tutkimus ole väärä. +Mut yhden me tiedämme varmaan vaan: +Me olemme kerran nyt päällä maan +ja täällä meidän on eläminen, +miten taidamme parhaiten. + +Me olemme kaikki nyt laivalla +ja kynnämme suurta merta. +Me synnytettiin vaivalla +ja vaivalla kuolemme kerta. +Mut se, mikä siinä on välillä, +se olkohon lämpöä, lempeä! +Kas, tuiskussa yhteen kun yhtyvi kaks, +käy kulkukin helpommaks. + +Mut emmehän tuiskussa kuljekaan, +kun oikein me aattelemme. +Vaikk' elämme kaikki me päällä maan, +niin maassa tok' kiinni emme. +Tääll' onhan niin paljon muutakin +kuin multaa, on kaunista, kultaakin, +kun oikein, oikein me etsimme vaan. +Niin kaunis, kaunis on maa. + +Oi, katsokaa, miten lainehet +niin kauniisti rantoja kaulaa! +Oi, kuunnelkaa, miten lintuset +niin kauniisti lehdossa laulaa! +Oi, ootteko nähnehet illan kuun +ja kuullehet kuisketta metsän puun, +min ylitse valkeat hattarat +suvitaivaalla vaeltavat? + +Tai ootteko koskaan te painaneet +pään kesäistä nurmea vastaan, +kun heinäsirkat on helisseet +ja raikunut laulu rastaan? +Sinikellot tokko ne keinuivat, +lepinkäiset tokko ne leijuivat, +ja tuoksuiko kukkaset tuhannet? +Sitä tuoksua unhota et. + +Ja ootteko mennehet milloinkaan +te aamulla järven rantaan, +kun aurinko noussut on aalloistaan +ja paistanut valkosantaan? +Vesi välkkyikö tyynenä heijastuin, +sumun keskeltä nousiko seijastuin +sadun saaret, niemet ne terheniset?-- +Sitä utua unhota et. + +Oi, ootteko silloin te tunteneet +maan luonnossa maailman Luojan? +Oi, ootteko silloin te löytäneet +yön aaveilta armahan suojan? +Ja ootteko silloin te itkeneet +ja hyviä olleet ja hymyilleet, +oi, ootteko silloin te lempinehet?-- +Sitä lempeä unhota et. + +Oi, ootteko silloin te lempineet +sitä tyttöä tummatukkaa +ja ootteko silloin te rakastaneet +joka puuta ja joka kukkaa? +Ja oliko veli joka ihminen? +Ilo loistiko silmistä jokaisen? +Ja oliko kaikilla kasvoillaan: +Niin kaunis, kaunis on maa. + +Ken yhtä ihmistä rakastaa, +se kaikkia rakastaapi. +Ken kerran voi itsensä unhoittaa, +se unten onnen saapi. +Ken kerran itse on onnellinen, +se tahtois onnehen jokaisen +ja antaa ja antaa ja antaa vaan +oman onnensa aarteistaan. + +Mitä siitä jos hän sua lemmi ei, +sa jolle lempesi annoit! +Hän antoihan sulle elämän +ja kuvaa sa kaunista kannoit. +Ja vaikka hän vaatisi elämäs taas, +niin kulkeos riemulla kuolemaas +ja julista virsillä Jumalaa, +kun kaunis niin oli maa. + +Oi, kiitos sa Luojan armollinen +joka hetkestä, jonka ma elin, +kun annoit sa ruumihin tervehen +ja syömen mi sykähteli, +kun annoit sä tervettä kättä kaks, +kaks silmää sieluni ikkunaks, +ja hengen herkän ja avoimen +joka tuutia tuulosen. + +Sua kiitän mä Luojani armollinen, +kun annoit sa kodin hyvän, +soit äidin niin hellän ja herttaisen +ja taaton niin tarmoa syvän, +kun annoit sa myös pari ystävää +ja ne hyvää, en pyydä mä enempää, +ja annoit sa armahan isäinmaan, +jota kyntää ja rakastaa. + +Ja kiitospa vihdoin viimeinen, +kun laulun lahjan sa annoit, +kun riemut ja murheet lapsosen +näin sävelten siivillä kannoit, +sen sulta, sulta ma yksin sain +ja sulle siitä mä vastaan vain +ja leiviskästäni tilin teen, +miten käytin mä kanteleen. + +Soi, helise kulkijan kannel vain! +Halo aaltoja laulajan haaksi! +Käy purjehin täysin ja pullistuvain, +jätä välkkyvä jälki taaksi! +Ja vaikka mun nuorena laineet vei, +niin eipä se hukkahan vaipunut, ei, +joka upposi laulujen laineisiin +ja lempensä unelmiin. + +Se soutavi seljässä delfiinein +ja sen lempeä lainehet laulaa +ja kanssa Vellamon impyein +se aikojen aalloilla kaulaa. +Oi, viritä virtesi, nuori mies! +Voi, pian se riittyvi rinnan lies +ja vanhuus jo sauvoilla hoippuen saa. +Anna kanteles kajahtaa! + + + + + + +SATA JA YKSI LAULUA. + + + +1. + +Me kuljemme kaikki kuin sumussa täällä +ja kuulemme ääniä kuutamo-yön, +me astumme hyllyvän sammalen päällä +ja illan on varjoa ihmisen syön. + +Mut ääntä jos kaksi yhtehen laulaa +yön helmassa toistansa huhuilevaa +ja varjoa kaksi jos lempien kaulaa,-- +se sentään, se sentään on ihanaa! + + + +2. + +RAUHA. + +Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin? +Mitä on tämä hiljaisuus? +Mitä tietävi rauha mun sydämessäin, +tää suuri ja outo ja uus? + +Minä kuulen, kuink' kukkaset kasvavat +ja metsässä puhuvat puut. +Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat +ja toivot ja tou'ot muut. + +Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin, +kaikk' on niin hellää ja hyvää. +Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin +ja tuoksuvat rauhaa syvää. + + + +3. + +KULKIJAPOIKA. + +Kaks lauloi lintua kehdollain +ja toinen niist' oli musta. +Tilu ranttantaa, +tilu ranttantaa, +ja toinen niist' oli musta. + +Siitä toisesta muuta ma muista en, +mut se lauleli lohdutusta. +Tilu ranttantaa, +tilu ranttantaa, +että lauleli lohdutusta. + +Mun äitini kuoli ja kuopattiin +sen kivikirkon lehtoon. +Tilu ranttantaa, +tilu ranttantaa, +sen kivikirkon lehtoon. + +Mut huutokaupalla myötihin +tään kulkijapojan kehto. +Tilu ranttantaa, +tilu ranttantaa, +tään kulkijapojan kehto. + +Ja silloin se suurista suruista +mun ääneni sortua taisi. +Tilu ranttantaa, +tilu ranttantaa, +mun ääneni sortua taisi. + +Mut jos mua tyttö sä rakastat, +vielä rintani riemahtaisi. +Tilu ranttantaa, +tilu ranttantaa +ja lauluni kaiun saisi. + + + +4. + +Hei hah hah haa, +onko hullumpaa, +kun poika on rakastunna, +poika rakastaa, +tyttö hakastaa +ja on kuin oikea nunna. + +Hei hah hah haa, +onko hullumpaa, +hän on mulle kuin abbedissa, +risti rinnallaan, +pyhä pinnaltaan, +silmät Neitsehen rukouksissa. + +Hei hah hah haa, +onko hullumpaa, +kun vaikka sen valheeksi tiedän, +minä uskon niin +silmän rukouksiin, +että suunsakin pilkkaa siedän. + + + +5. + +Sua odotin lasna ma laineilla, +kun kuuhut lahtea kultas, +sua odotin silloin, kun ensi murhe +mun eloni kukkia multas. + +Sua odotin silloin ja sittemmin +sua odotin kertaa monta, +ja istun ja odotan vieläkin-- +voi tyttöä vallatonta! + +Hän kulkevi vain minun kupeellain +ja vierellä käy ja vilkkuu, +mut kun häntä kosken, hän häilähtää +ja kutria heittää ja ilkkuu. + + + +6. + +KULTAINEN KIRJA. + +Kai ihmettelet, miks iloinen +niin tänään mä olen ja nuori, +miks loitolle lämpöä säteilen +kuin päivän paistama vuori. + +Elä imehdi tuota, oi armahain! +Mulla ollut on juhla suuri, +mulla ollut on suuri sunnuntai +elon arkien keskellä juuri. + +En tiedä, saatatko uskoa, +mut kaukana olen ma käynyt, +minä palajan pitkältä matkalta, +vaikk' en ole väsähtäynyt. + +Ja tiedä en, uskotko impyein, +unet mull' oli suuret ja summat: +itse auringon kanssa ma liiton tein +ja kuun kera kirjat kummat. + +Minä lupasin syömeni nuoren tään +aina auki, auki sen pitää, +aina pitää sen sepposen selällään +enkä peittää päivältä mitään. + +Ja päivä se lupasi paistettaan +ja kuu lupas kuutamoansa +halki elämän pitkän ja onnekkaan, +joka lauha ois laskussansa. + +Ne kirjat ne kätkin ma rintaan mun, +mut ei vielä, ei vielä ne riitä, +niin kauvan kuin, impeni puhtahin, sun +puumerkkisi puuttuu siitä. + +Sano, tahdotko nimes sä kirjoittaa +sen kultaisen kirjan alle? +Sano, tahdotko valani vahvistaa, +valan päivälle, taivahalle? + + + +7. + +Olen kyllin jo etsinyt totuutta, +ole sinä minun totuuteni, +ole sinä minun päiväni ohjaaja, +unen antaja yölliseni. + +Vai tahdotko olla mun valheeni? +Sekö enemp' on mielehes sinun? +Ole vaan, ole vaan, tosi, valhe tai +mikä muu, kun vaan olet minun! + + + +8. + +NIIN KAUVAS KUIN SILMÄ + KANTAA-- + +Niin kauvas kuin silmä kantaa +sua yksin, yksin ma näin, +niin kauvas kuin aatos antaa +olet ollut mun mielessäin. + +En muista ma päivää, en yötä, +jona ollut et muistossa mun, +en tehnyt ma tekoa, työtä, +jota tehnyt en tähtesi sun. + +Sinä annoit oikean, väärän, +sinä ohjasit eloni tien, +sinä määräsit matkani määrän +ja sun kanssani sinne ma vien. + +Ja kun perillä ollaan me milloin +ja jos kaikki ei mielestäs +ois siellä niin hyvää silloin-- +niin syyttäös itseäs! + + + +9. + +AAMULAULU. + +Kaiu, kaiu lauluni, +kaiu korkealle! +Aamu koittaa, aalto käy +rannan raidan alle. + +Nuku, nuku sydämein, +nuku nuorta unta! +Katso, kuinka havajaa +koko luomakunta! + +Lennä, lennä lempeni, +lennä yli vuorten! +Ei ne estä vuoretkaan +lempimistä nuorten. + + + +10. + +Kaks joutsenta virralla vierekkään +ui salmia ulpukoiden +ja tyyn' oli virta ja tyynessään +kuvat valkeat kuvasti noiden. + +Tuli tuulispää yli virran ja maan +ja mylvi ja viskoi multaa. +Nyt joutsenet aaltoja soutaa vaan +ja etsii entistä kultaa. + + + +11. + +ANTONIUS JA KLEOPATRA. + +Antonius, maailman pylväs, +tuli rantahan Egyptin maan, +tuli uhmari tuhansin urhoin +sadun valtoa valloittamaan. + +Kleopatra, kaunis ja viekas, +oli valtias Egyptin, +sysikutrinen, säihkyväsilmä-- +tuli impysin tuhansin. + +»Oi, terve sa Egyptin päivä»-- +Antonius riemulla huus-- +»Suo olla mun aalto se illan, +johon painat sa purppurasuus!» + +»Niin olkohon, maailman pylväs»-- +Kleopatra vastasi näin-- +»mut olkohon ääressä maljain, +ilon soidessa, seppelpäin! + +Siis terve sa Egyptin vieras, +min maineen tuuli jo toi! +Nyt kestiten kilpailkaamme, +mitä Rooma ja Egypti voi.» + +Antonius, maailman pylväs, +pidot toimitti uljaimmat, +kalat kultaiset, kuohuvat viinit, +sadat heelmät ja hekkumat. + +Kleopatra, kaunis ja viekas, +luona vieraansa söi ja joi, +mut kun tuli vuoronsa hälle, +vain maljan yhden hän toi. + +Ja sen viiniä täytehen kaasi. +Mut salaa pohjahan sen +hän pudotti puuntavan helmen +heloposkena hymyillen. + +»Mitä annoit sa Egyptin käärme?»-- +Antonius kauhulla huus.-- +»Miks huuleni hurmeessa palaa, +jota suuteli purppurasuus?» + +»Vain helmen yhden ja pienen»-- +Kleopatra vastasi näin-- +»mut jos minun rintani avaat, +niin löydä et sydäntäin». + +Antonius, maailman pylväs, +tuns silmänsä himmenevän, +tuns kiertävän viekkahan viinin-- +ja maailman unhotti hän. + +Ja vuodet ne vierii ja vierii. +Mut kaulaten kaksin on vaan +Antonius, Egyptin orja, +ja herratar Egyptin maan. + + + +12. + +Suo että sun helmahas peitän +minä raskahan, sairaan pään, +suo että sun helmahas heitän +minä mieleni murheen tään. + +Maa on niin autio, tyhjä, +sinä yksin täys kuni yö, +min taivaalla tähtöset tuikkii, +min varjoissa valtimot lyö. + +Oi, yöni hellä ja hiljainen, +sinä yöni suuri ja tumma, +ota helmahas päivän uupunut laps!-- +Mun on niin kammo ja kumma. + + + +13. + +KUKA ON HÄN? + +Kuka on hän? Kuiskeko kuutamo-yön, +maan haltia, metsien haave, +vai lauluko laulajan rinnasta vain +ja henkeni yöllinen aave? + +En tiedä, mut aave jos ollut hän lie, +niin johtanut ei hän harhaan, +ja jos oli laulu hän rinnastain, +niin lauloin ma lauluni parhaan. + + + +14. + +Sua tahtoisin ottaa ma leuvan alta +ja taivuttaa sua taaksepäin +ja suudella suustasi ilkeät sanat, +joill' armotta raatelet sydäntäin. + +Mut noin sua, noin sua enimmän lemmin, +sinä impynen yön, sinä hämärän laps, +kun kulmas on musta ja mutrussa huuli +ja silmäsi säihkyy ja häilyvi haps! + + + +15. + +MERI KUUTAMOLLA. + +Minun mieleni on niin kummallinen +kuin meri kuutamolla. +En tahtois ma touhuun ihmisten +ja en tahtoisi yksin olla. + +Minun mieleni on niin korkea +kuin taivahan tähtivyöhyt, +sen alle mahtuvi maailma +ja yhdessä päivä ja yöhyt. + +Oi, äitini armas, kun eläisit, +nyt itkisin helmassasi! +Sinä anteheks antaen pyyhkisit +pois kyynelet poskiltani. + +Oi, ihmiset, miksi on ilkeyttä +ja veljesvainoa miksi, +kun luonut on Luojamme lempeä +maan kaiken niin kaunihiksi? + +Miks ihmiset astutte allapäin, +vaikk' korkea taivas on yllä? +Ylös silmänne luokaa ystäväin, +niin mielenne yhtyy kyllä! + +En tahtois ma touhuun ihmisten +ja en tahtoisi yksin olla. +Minun mieleni on niin kummallinen +kuin meri kuutamolla. + + + +16. + +Minä uskoni, toivoni hukkasin, +minä laskin laivani kariin, +sun suukkoihis tyttö mä uskon vaan +ja mustahan silmäpariin. + +Ja jos mua tyttö sä rakastat +ja suot mulle suukkos-tuulta, +taas purjehin täysin mä purjehdin +ja hoilotan hankapuulta: + +Hei, monta on laivaa laineilla +ja tähteä taivahalla, +hei, minun laivani ajelee +sen tyttöjen tähden alla! + + + +17. + +PIRU TULI MUN LUOKSENI. + +Piru tuli mun luokseni pyydellen: +»Suo mulle aartehet sydämen!» + +--Tulit liian myöhään ystäväin. +Surun ruoste jo runteli sydäntäin. + +Piru hymyten vastasi: »Ruoste vie +vain raudan ja vasken, tok' kultia lie.» + +--Tulit liian myöhään ystäväin. +Ivan harakat hyppi jo sydämessäin. + +Piru hymysi vaan: »Jos kullat vei, +iva älysi helmiä ottanut ei.» + +--Tulit liian myöhään ystäväin. +Kävi ihanin impi jo sydämessäin. + +Piru silloin se kirosi kimmahtain: +»Se lempo se eelleni ehtii ain! + +Se lempo se puhdasta tekee vaan!»-- +Ja pois hän laukkasi vihoissaan. + + + +18. + +METSÄNTÄHTI. + +Minä metsäntähteä rakastin +ja kaunis on metsänkukka. +Hän oli niin nuori ja valkoinen, +mut häll' oli tumma tukka. + +Hän oli niin vieno ja valkoinen, +mut häll' oli viisas mieli. +Ja jos hän hulluja huokasikin, +niin kertonut ei sitä kieli. + +Ken metsäntähteä rakastaa, +sen viepi metsän hukka. +Ja metsä jos ei sitä veisikään, +niin viepi sen tumma tukka. + +Hän on niin viisas ja valkoinen +ja sievä kuin sisilisko; +mut kun häntä kutsut kullakses, +niin sulle hän on vaan sisko. + + + +19. + +SEITA. + +Minä olen kuin pikkunen pakana +ja sin' olet jumalanpuuni +ja ethän sa ilku takana, +jos sulle sen kuiskaa suuni. + +Minä levitän lehtohon lakanan, +kun saapuvi uhrikuuni, +ja seulon sieluni akanan +ja paastoan lihani, luuni. + +Minä otsani kolmasti maahan lyön, +minä helmet helmahas puotan +ja riisun rikkahan solkivyön. + +Ja ma merkkiä anon ja luotan. +Mut vaiti seisovi seita yön +ja yksin ma uskon ja uotan. + + + +20. + +OMENANKUKAT. + +Mun onneni kukkii kuin omenapuu +kevät-öissä valoisissa, +kun kuusten latvat ne kumartuu +ja immet on' unelmissa. + +Ne yöt pari ympäri helluntain, +ne yöt on suuret ja syvät +ja silloin jos ei tule tuuli vain, +niin kypsyvät heelmät hyvät. + +Oi, antaos taivas tyyntä nyt, +jos sitten sa annatkin muuta! +Oi, varjele Luojani vakainen +nyt orvon omenapuuta! + + + +21. + +NIIN JOS OISIT LAULUNI. + +Niin jos oisit lauluni +kuin on suuri metsä, +äänet kaikki kaiuttaisit, +kaikki sävelet sä. + +Metsässä on suuret puut +ja metsässä on marjat, +metsässä käy kontiot +ja köyhän kotikarjat. + +Kukat pienet kukoistavat +suurten puiden alla, +valkopilvet vaeltavat +suven taivahalla. + +Hongat hiljaa humisee +ja käkö kukahtelee. +Köyhän sydän keveämmin +silloin sykähtelee. + +Alla suurten surujenkin +kukkii kukat mieleen. +Köyhä kukan kuroittaa +ja pistää rintapieleen. + +Köyhä kukan kuroittaa, +min rikas maahan astuu; +köyhän silmä kyyneleissä +useammin kastuu. + +Kukka orvon kumppani +ja laulu köyhän liesi; +metsä meidän tuttava, +mut vieraan vihamiesi. + +Tuttavalle metsän polut +itsestänsä aukee, +vieras maita vierivi +ja eksyneenä raukee. + +Tuttavalle »tervetullut!» +joka kuusi kuiskaa, +vierahalle joka oksa +uhotellen huiskaa. + +Kell' on rikos rinnassa +ja ken ei sitä kadu, +vieras on se metsässä +ja vieras mailla sadun. + +Sille siellä vihur' käy +ja korpikuuset ruskaa-- +katuvalle metsän huoju +huojentaapi tuskaa. + +Paatuneelle pahat henget +metsän puista puhuu-- +katuvalle metsän immet +valkohunnut huhuu. + +Huiska huivi Tellervon +ja mulle tietä näytä, +piirrä puihin pilkkoja +ja lohdun kättä käytä! + +Sull' on käsi valkea +ja sull' on sormi pieni. +Mull' on käsi mustempi +ja kova korpitieni. + +Tahdon kerran kätehein +sen käden pienen liittää-- +yö se hullun sydämessä +hourehia siittää. + +Käsi pieni pelästyi +ja huntu kauvas huiskas, +hullu henkäs, heräsi +ja itseksensä kuiskas: + +»Käsi pieni katoais +mun käteheni mustaan, +kauvempata viitaten +se vaan luo lohdutustaan.» + +Huiska huivi Tellervon +ja käsi vieno vilka! +Taasen tahdon astua +ma tietä tytön pilkan. + +Tule metsän tyttö taas, +en enää ole hullu, +tule, niinkuin tuhatkerrat +ennenkin oot tullut. + +Tule siivin kultaisin +ja kulje valkovaattein, +saavu rauhan sanomin +ja joudu joulu-aattein. + +Pyyhi rypyt otsalta +ja silmät kiinni sulje, +hiljaa huolet hivele +ja kulmiani kulje. + +Kas, mun pääni sairas on, +on sairas lapsikulta; +lapsi tahtoo levähtää +ja levon saa se sulta. + +Sull' on sydän valkea +ja sull' on käsi pieni. +Mull' on mieli mustempi +ja kova korpitieni. + +Korvessa on suuret puut +ja korvessa on marjat, +korvessa käy kontiot +ja köyhän kotikarjat. + +Ilot vienot vihannoivat +suurten huolten alla, +valkopilvet vaeltavat +suven taivahalla. + +Hongat hiljaa humisee +ja käkö kukahtelee, +köyhän sydän keveämmin +silloin sykähtelee. + +Niin jos oisit lauluni +kuin on suuri metsä, +surut kaikki karkoittaisit, +kaikki kyynelet sä. + + + +22. + +Oli mieleni paimenpojaksi, +oli kummuille, kunnahille. +Minä tahdoin torvea toitottaa +metsän kuusille kuunteleville. + +Ja sitten ma toivoin, ett' tyttönen +tulis laulaen saloa syvää-- +ja mitä minä sitten toivoinkaan, +se oli niin hyvää, niin hyvää! + +Ja tyttö se tulikin laulaen, +mut tullut ei se hyvä. +Ja torvea kyllä ma toitotan, +mut kuule ei korpi syvä. + + + +23. + +ONNEN ORJA. + +En, enhän niitä ma ymmärrä +sun konstejas, tyttöni sorja, +sen ymmärrän vaan, että ijäti mä +olen lempesi, leikkisi orja. + +Sinä taiteesi turhaan tuhlailet. +Mitä tarpeen on keikailu, keima? +Ei pakohon sentään se päästä voi, +kenen otsall' on onnen leima. + +Joka ovella kiini se otettais, +joka kylässä kysyttäis tälleen: +»Mist' onnen orja sa karkasit?»-- +Ja ma luoksesi tuotais jälleen. + + + +24. + +SUN NAURUSI. + +Sun naurusi, oi, sitä pelkään ma niin +kuin teuras puukon terää. +Kehen kerran se sattui, naurusi sun, +niin eipä se hevillä herää. +Sun naurus on hellä ja hirmuinen, +on ilkein ja ihanaisin, +sun naurusi hurmata, surmata voi-- +kun jällehen kuulla sen saisin! + +Sun naurusi, oi, sitä lemmin ma niin +kuin laulua illan rastaan, +kun aurinko kumpuja kultailee +ja käkönen kukkuvi vastaan. +Sun naurusi päilyvi, päärlyilee, +sun naurusi soi ja helkkää. +Ken kerran sen naurusi kuuli sun, +sen aina se rinnassa välkkää. + + + +25. + +Sinä olet kuin kuplanen alla jään, +joka kierii ja kulkee ja läikkyy. +Sinä olet kuin kummulla kaste yön, +joka kulkijan askelta säikkyy. + +Elä pelkää kukkanen kummullas, +en tule ma ryskävin tuulin, +ja jääsi jos särkeä tahdonkin, +sen särjen mä lämpimin huulin. + +Minä otan sun kuplasi kultaisen +kuin äitini suukko se oisi, +minä juon ne kastehet kauniin yön +kuin ehtoollisviiniä joisin. + + + +26. + +INDIAANI. + +Minä olen kuin metsien indiaani, +sinä valkoinen, +jonk' olin ma ryöstänyt majahani, +joka jätti sen. + +Minä juoksen ja uin ja tahdon kiini +taas valkoisein. +Tuost' astunut pieni on mokkasiini +yli sammalein. + +Hän täst' on tullut ja tuosta mennyt, +sen tiedän vain. +Mut mist' on tullut ja minne mennyt +mun armahain? + + + +27. + +IRMA-IMPI. + +Jo kansa kaikki rauhassa makas majoissaan, +mut murhe oli rinnassa kuninkahan. + Ja suuri on kuninkaiden murhe. + +--»Mun orhini valkeat te valjastakaa kuus!»-- +Näin kuningas se kesk'yöllä orjillensa huus. + Se yö oli kaunis ja kalpee. + +Ja kuningas se kulkevi vaunuissaan, +mut murhe istui vierellä kuninkahan. + Ja suuri on kuninkaiden murhe. + +Kas, kaviot ne kopsaa ja liikkuvi maa, +mut Irma-impi rauhassa makas majassaan. + Se yö oli kaunis ja kalpee. + +--»Oi, äitini, kuule kuinka jyrisevi tie! +Oi, äiti, äiti, heräjä, se ukkonen lie!»-- + Niin suuri on kuninkaiden murhe. + +--»Sa nuku, nuku rauhassa, lapsi levoton. +Jos ukkonen se onpi, se kohta ohi on.»-- + Se yö oli kaunis ja kalpee. + +--»Oi äitini, katso kuinka välkkyvi tie! +Oi äiti, äiti, heräjä, se sotajoukko lie.»-- + Niin suuri on kuninkaiden murhe. + +--»Sa nuku, nuku rauhassa, lapseni mun. +Jos sotajoukko on se, ei nousta sovi sun.»-- + Se yö oli kaunis ja kalpee. + +--»Oi äiti, äiti joudu jo ikkunahan! +Se valkea valjakko on kuninkahan.»-- + Ja suuri on kuninkaiden murhe. + +--»Oi peitä, peitä kasvosi, tyttöni mun. +Jos kuningas se onpi, niin tuli turma sun.»-- + Se yö oli kaunis ja kalpee. + +Ja kansa kun aamulla kävi katsomaan, +niin tyhjä oli tölli ja emo surussaan. + Oi, suuri on kuninkaiden murhe! + +Mut kaviot kun kopsaa ja maa kun jyrisee, +niin kansa Irma-immestä vielä laulelee. + Oi, suuri on kuninkaiden murhe! + + + +28. + +Mun onneton ollahan pitäis nyt? +Ma näinhän, että hän pilkkaa, +ma näinhän, kuinka hän kulki pois +hame hulmuten vasten nilkkaa. + +Miks en ma suutu sun pilkastas? +Miks ei mun tuskani herää? +Miks onnen lintuni lentää vaan +ja unia uusia kerää? + +Se kerää lauluja kevään vaan, +se loihtii umppuja esiin. +Mitä huolii se miekkonen haavoistaan, +kenen rinnassa peipot pesii! + + + +29. + +LOHDUTUS. + +Hän imi, hän puri, hän puristi mun, +ja hylkäs kuin omenan kuoren. +Hän on juonut mahlan mun maljastain, +hän syönyt on syömeni nuoren. + +Kun vihata häntä mä voisin ees! +Mut ei ota tuhka tulta. +Yks sentään lohdutus mulla on: +Sait myrkkyä myös sinä multa. + + + +30. + +IHME. + +Hän oli kuollut ja kuopattu +ja nukkui jo nurmen unta. +Kesä kukkinut oli hänen haudallaan +ja talvi jo satanut lunta. + +Mut on kuin haudat ne aukeis taas, +elo henkisi hankia pitkin, +ja on kuin liikkuisi ristinpuu, +min alle ma impeni itkin. + +Kas, ilmassa kutria leijailee! +Kas, kaukana huntuja häilyy! +Hän, hän se on itse, mun impyein, +hän kuololta, kuololta säilyy, + +Minä hangelle lankean polvillein, +minä armahan syliini suljen. +Ja katso! Kun nousen, on muuttunut maa +ja kukkien yli ma kuljen. + + + +31. + +YSTÄVILLE. + +Mua joskus jos mieheksi kiitettäis, +yks ain' olis ylinnä ansio mulla: +se että ma seurassa tällaisess' +olen voinut ja tahtonut mieheksi tulla. + + + +32. + +Sua katson vaan, sua katson vaan, +sua katselen silmät veessä. +Tää onnen on niin outo ja uus, +sen että mä vapisen eessä. + +Kun sydän on auki, on kiinni suu, +mun syömeni hehkuu ja halaa. +Sua katson ja säästän ja silitän vaan +kuin kerjuri leivänpalaa. + +Minä joka en nauttinut onnestain +kuin sieltä ja täältä murun! +Tää pöytä mulleko katettu ois? +Ois tullutko loppu surun? + + + +33. + +SALAISUUS. + +Mull' on, mulla on yksi salaisuus, +hei, hip tula tuulia tei, +mut sitä en minä sano kellekään +ja kenkään sit' arvaa ei! + + * + +Minä tahtoisin olla +kuin palmu +aron polttavan aavikolla +ja koota kansoja juurellein +tai tuoksuta vain +kuin valmu +yön helmassa, yksiksein. + +Ja jos minä oisin palmupuu +aron aavalla polttavalla, +niin tiedänpä, kelle lempein ain +ois suoja mun lehväni alla. +Ja jos minä oisin valmu vaan, +unen-tuoksuja turhinkin, +niin tiedänpä, yli kenen tumman silmän +ma tuoksuta tahtoisin. + + * + +Mull' on, mulla on yksi salaisuus, +hei, hip tula tuulia tei, +mut sitä en minä sano kellekään +ja kenkään sit' arvaa ei! + + + +34. + +Kun omena on kypsä, se putoaa, +mut ensin se punan saapi. +Tuo puna, tuo puna sinun poskillas, +mitä mulle se ennustaapi? + +Kun hongat huokaa, se sateen tuo, +mut ensin ne huokaa syvään. +Tuo huokaus, huokaus sun rinnastaa +mitä mulle se tietää hyvää? + + + +35. + +ONNEN KULTA. + +Voi, tyttöparka, sun ritarias +ja voi sua itseäsi! +Miks kaipaamme, mitä ei silmä nää +ja mitä ei koske käsi? + +Miks etsimme lemmeltä enempää, +joka nostais ja kohottaisi?-- +ja luulenpa, ihmiset muinoisin +sitä onneksi sanoa taisi. + +Ne ihmiset vanhojen aikojen +ne oli niin vanhoilliset, +ne söivät ja joivat ja nukkuivat +ja olivat onnelliset. + +Ja olivat onnelliset kun vaan +ei ollehet onnettomat,-- +mut joku jos äkkiä onnen sai, +siitä tehtihin sormukset somat. + +Siitä tehtiin kultaiset kellot vaan +ja korvarenkaat ja käädyt,-- +mut niitä ei tietysti kantaneet +kuin yhdet ja ylemmät säädyt. + +Ja niitä ei tietysti kannettu +kuin joskus juhlissa näissä, +kuin apin ja anopin peijahissa +ja langon ja kälyn häissä. + +Mut muuten ne lepäsi lippaissa +ja piirongin laatikoissa-- +oi, muistatko impeni iloa, kun +saimme lapsena penkoa noissa! + +Ja muistatko, silloin jos käsiimme +sai pikkunen samettilipas, +heti äiti sen kiiruhti korjaamaan +ja hän silmäänsä kädellä hipas. + +Se oli hänen onnen lippaansa, +onnen kultansa ainokainen-- +tai oli se vaan hänen äitinsä onni +tai äitinsä äidin vainen. + +Ne kulkivat polvesta polveen näin, +ne kulkivat suvusta sukuun, +ne kuuluivat niinkuin silkkihuivit +ja sametit juhlapukuun. + +Nyt maailma paljon on edistynyt! +Ei juhla-onni nyt riitä, +nyt onnea arkeenkin tahdotaan, +joka päivälle osansa siitä, + +Nyt maailma paljon on edistynyt! +Tosin vieläkin juodaan ja syödään, +mut onnen kulta se myntätään pois +ja ostetaan ja myödään. + +Ja ihmiset ovat niin iloiset +ja lyövät lompakoitaan: +»Kas, täällä se onni on oikea, +kun vaan sen oikein hoitaa!» + +Ja ihmiset sanovat omakseen, +niin vaan ovat omaksununna, +vaikk' kunkin onnessa selvästi +on vaakuna valtakunnan. + +Mut täällä on joukossa toisia, +joille myntätty onni ei riitä, +jotka tahtovat itse leimata sen, +kuvan omansa katsoa siitä. + +On niitä, jotk' etsivät, kaipaavat +sitä puhdasta vuoren kultaa, +jotka kaivavat harkkoja haaveiden-- +ja saavat mustaa multaa. + +Kas, oikean kullan jo korjanneet +on aikoja vuoren Hiidet +rahvahan käsistä raa'oista +ja edess' on ukset viidet. + +Mut jos sull' on rohkeutta rinnassas +ja uskot sa lempehen nuoreen, +niin tule ja riemuten käsikkäin +me syöksymme Hiiden vuoreen! + +Niin tule ja kultaiset haavehet +me taomme kultatöiksi, +me taomme ne miesten miekoiksi +ja sorjiksi sotavöiksi. + +Ja otamme Hiidestä orhit nuo, +ne korskuvat, kiiltokarvat-- +heil näillä varsoilla ratsastaa +vain valiot ja harvat! + +Pois alta nyt ihmiset ahnehet! +Sylis aukaise maailma saita! +Kun Hiiden keisarit kulkevat, +niin aukee joka aita. + + + +36. + +Oli mullakin pikku ylpeytein, +nyt on mulla orjan mieli. + +Sua silmihin katsoa tohdi en, +vaan katselen maahan ja mairittelen. + +Sinä poljit mun pikku ylpeytein +ja viekas on orjan kieli. + +Se oli niin pieni, niin pieni vain, +mut se oli sentään mun ainoain. + +Sua soimaa en, sua heitä en-- +mut se kävi niin syvälle sydämehen. + + + +37. + +Ja jos mua lemmit armahain, +niin tehkäme liitto ja vakaa, +että ensi kekrinä tämäkin poika +jo kultansa rinnalla makaa. + +Ja jos mua lemmit armahain, +niin tule minun tupaseeni! +Tupa on tehty ja kaunistettu +mun nuorehen sydämeeni. + +Tupa on hongista huolitettu +ja karsina kalevanpuista! +Ja jos mua lemmit armahain, +niin ethän sä huoli muista? + + + +38. + +NÄIN UNTA KESÄSTÄ KERRAN. + +Näin unta kesästä kerran, +kuinka paistoi päivä Herran, +paistoi mulle, paistoi muille, +paistoi köyhänkin pihoille; +vihersi tuhannet virvet, +sinersi sataiset järvet, +iloitsi ihanat nummet, +tarinoivat metsän tammet, +puu puheli, kukka kuuli,-- +köyhä sen todeksi luuli. +Luuli tullehen kesänsä, +aukaisi povensa auki, +suven hellän hellitellä, +ilman lintujen iloita-- +vingahti vihainen tuuli, +ulvahti salolla hukka, +taivas viskoi talven lunta, +kylä kylmiä sanoja. + +En ma kerran sen perästä +ole nähnyt kesästä unta. + + + +39. + +MERIMIES KAJUTASSAAN. + +Minä katselen kahta lehteä +ja kahta kielon kukkaa, +minä muistelen mustia silmiä +ja muistelen mustaa tukkaa. + +Miss' on hän nyt? Mitä miettiikään? +Surumiellä vai mielessä ilo? +On kaihonko kyynele silmässään +vai riemun kiilto ja kilo? + +En sois hänen istuvan itkussaan, +en liioin nauravan soisi. +Mut kauvas jos aaltoja katselet vaan, +niin mieleni kirkas oisi. + + + +40. + +JAA, JAA! + +Sinä olit kuin pikkunen kissanpoika, +jaa, jaa, kissanpoika, +sinä olit kuin pikkunen kissanpoika, +sinä tyttöni mustakulma. +Mut sanohan, kuinka niin pieni kissa, +ai, ai, niin pieni kissa, +mut sanohan, kuinka niin pieni kissa +voi olla niin paha ja julma? + +Sinä olit kuin pikkunen sokerinpala +jaa, jaa, sokerinpala, +sinä olit kuni pikkunen sokerinpala +ja olit jo mulle kuin oma. +Mut sanohan, kuinka niin makea pala, +ai, ai, niin makea pala, +mut sanohan, kuinka niin makea pala +voi olla niin kova, niin kova? + +Sinä olit kuin pikkunen hiirenpoika, +jaa, jaa hiirenpoika, +sinä olit kuin pikkunen hiirenpoika +ja mahduit maissinjyvään. +Mut sanohan, kuinka niin pieni hiiri, +ai, ai, niin pieni hiiri, +mut sanohan, kuinka niin pieni hiiri +voi purra niin syvään, syvään? + + + +41. + +KAHDEN HERRAN PALVELIJA. + +Minä kuljen kuin kahta polkua, +minä palvelen herraa kahta, +kuin koskelo vierin mä virtoja, +kuin sotka ma soudan lahta. +Tula luttula lei, +minä laulelen, hei, +ja--puijailen herraa kahta! + +Minä tiedän ne tiet niin tarkalleen, +minä tunnen ne kumpaisenki: +Vie toinen se korpien tyyneyteen, +käy toisella tuulien henki. +Tula luttula lei, +minä laulelen, hei, +ne on kaunihit kumpainenki! + +Minä lemmin palmuja linnojen +ja mökkiä honkien alla. +Minä laulan vimmoja viettien, +mut rinnassa mulla on halla. +Tula luttula lei, +minä laulelen, hei, +niin palmun kuin honkien alla! + +Mut tule, oi tyttö, mun tupahain, +min laitan ma metsähän kerran, +niin luovun ma palmuista, linnoistain, +ja mulla vain yksi on herra. +Tula luttula lei, +minä laulelen, hei, +ja mulla vain yksi on herra! + + + +42. + +Minä rakastin metsää ja maailmaa, +nyt rakastan häntä mä vain, +hän on minun metsäni, maailmain, +hän on minun ainoain. + +Minä rakastin yötä ja päivää myös, +nyt rakastan häntä ma vain, +hän, hämärän impeni ihmeellinen, +niin vieno, mut väistyvä ain. + +Minä rakastin muita ja itseäin, +nyt rakastan häntä mä vain, +hän on mulle minä, hän on mulle muu, +hän on minun armahain. + + + +43. + +Se oliko kieli, jok' katkesi? +Niin oudosti ilmassa helähti. + +Miks tyttöni kasvosi käännät sä pois? +Vai sydämen kielikö ollut se ois? + +Miks poskesi vienosti punertuu, +miks hymyhyn kiertyvi mansikkasuu? + +Ei, ei, se oli vain kukkanen, +joka aukes aamuhun, keväisen. + + + +44. + +Kuten tahdot vaan, kultanuppuni! +Siis ollaan me oudot jälleen? +Taas alkakoon hymyt, teeskelyt, +koko »volangin» heitto, kas tälleen. + +Kas, mistä me viimeksi puhuimme? Kai, +minä luulen, »premiääreistä», +tai ehkäpä tahdon voimasta tai +naistyöstä ja Ellen Keystä? + +Mikä neidin se miel'pide olikaan +siitä työstä, mi mennyt on väärään?-- +Ei, heitetään tämä helkkunaan +tai muuten ma muiskun määrään. + +Ja silloin, ma vannon, ett' auta ei +sua daamin muoto, ei miini, +vaan tanssien lähtevi Ellen Key +ja tahdon on silmät kiini. + + + +45. + +KUN MUISTELEN-- + +Kun muistelen, kuin monta iltoa +olen istunut yksin, yksin, +ja katsellut taivahan tähtiä, +jotka vilkkuvat vieretyksin, +niin tyttöni, +oi, tyttöni, +sua lähelle tulla mun täytyvi +ja katsoa kauvan, kauvan. + +Kun muistelen, kuinka monta taivalta +olen kulkenut korpimailla, +olen istunut alla kuusien +ja istunut iloja vailla, +niin tyttöni, +oi, tyttöni, +sua suudella kauvan mun täytyvi +ja itkeä, itkeä hiljaa. + +Kun muistelen, kuin monta aatosta +olen aatellut pahaa siellä, +jotk' oisi yhdessä vältetty +ja voitettu yksimiellä, +niin tyttöni, +oi, tyttöni, +mua lempiä paljon sun täytyvi +ja lempiä kauvan, kauvan. + + + +46. + +HERODIAAN TYTÄR. + +Ja jos minä oisin Herodes +ja jos sinä tanssisit mulle, +niin luulenpa, että ma antaisin +oman päänikin palkaksi sulle. + +Mut ethän sa päätäni pyytäiskään, +sinä pyytäisit sydäntäni-- +oi, ota se tyttöni armainen, +jos tanssit mun edessäni! + +Oi, tanssios tyttö mun eelläni ain +elon tiellä ja huntua heitä, +niin riemuten rinnoin ma hurmeisin +olen astuva elämän teitä! + + + +47. + +JES SIUNATKOON! + +Jes siunatkoon, miten sievä hän on, +kun näin häntä katselen! +Miten silmänsä säihky on sammumaton, +miten kaulansa valkea, kaareva on, +ja alla sen kaarevan kaulan +povi aaltoo armahinen. + +Ja hänt' olen onneton vältellyt, +mua hullua, hupsua voi! +Ma hänt' olen vältellyt, väistellyt, +hänet unhottaneenikin luulin jo nyt-- +jes siunatkoon, miten sieväks +hänet sentään Luojansa loi! + +Ei, turhiksi kääntyi tuumani mun, +kun jällehen nähdä sun sain. +Sun oon minä onnessa, murheessa sun +ja saat sinä leikkiä lemmellä mun, +kun saan minä leikkien kiertää +yht' tummaa kutrias vain! + + + +48. + +JÄÄHYVÄISTEN JÄLKEEN. + +Oi, miksi, miks häntä moiti en, +kun multa hän kaikki vei-- +mut kuinka jos kurja ma lienenkin, +sua kielen kiroa ei. + +Sano mulle, miks sua vihaa en, +ahonkukkani armahainen? +Mut' siksikö minä sua vihaisin, +kun kaunis sa olit ja--nainen! + +Miten voisin ma herjata hellintäin, +suven pääskylle pahaa suoda? +Miten saattaisin mustakulmallein +minä murheen pilviä tuoda? + +Hän oli vain lintu, mi istumaan +lens mökkini ikkunalle, +hän kukkanen oli, joka tuoksahti +ahon yöllisen astujalle. + +Hän lauloi illan, hän lauloi kaks, +hän tuoksui yöllisen hetken-- +ja siitäkö nyt häntä vihaisin +minä loppuhun eloni retken? + +Ja siitäkö nyt häntä soimaisin, +kun hetken hän kuormaani kantoi?-- +Ei, kaikki jos multa hän ottikin, +niin kaikki hän myös mulle antoi. + +Hän lauloi mun mökkini laajemmaks, +toi onnen mun ortteni alle, +hän antoi aartehet köyhälle +ja toivehet toivottomalle. + +Hän sytytti suuria aatteita, +hän ventoja vesiä näytti, +ja keskellä yön sekä pimeyden +hän salaman soihtua käytti. + +Hän terästi tahtohon tarmoa, +hän liehtoi lauluhun tulta-- +mut kaikki jos mulle hän antoikin, +niin kaikki hän ottikin multa. + + + +49. + +PORRASPUULLA. + +Puron ylitse kaita on porraspuu +ja tyttö on portahalla. +»Pois tieltä, tyttönen vienosuu, +kas, kiire on kiiruhtajalla!» + +Mut tyttösen silmät ne suurentuu +kuin katsois ne kummastumalla: +»Tule poika, jos ei sua peloita muu, +mut virta on vierivä alla.» + +Me seisomme portaalla vastakkain. +Mun täytyvi tästä yli! +On saatana itse mun takanain + +ja taantumista ma hylin. +Mut tyttö se seisoo ja seisoo vain +ja auki on aallon syli. + + + +50. + +Olen tahtonut tutkia taivaan ja maan +ja etsiä toden lähteen. +Nyt etsin mä vaan sinun silmiäs +ja katson kahtehen tähteen. + +Vait, kuuletko, valkeat totuudet +kuin kyyhkyset alas leijaa, +kun näin minä istun sun vierelläs +ja suutelen sua--heleijaa! + + + +51. + +VÄÄRINYMMÄRRYS. + +Sinä olet niin viisas, niin viisas, huu, +mua ett' ihan peloittaapi, +ja mitä taas tullevi tapoihin, +sun vertaas etsiä saapi. + +Saa etsiä kuudesta kylästä, +yli kymmenen kihlakunnan, +ja jos sua löytävät viisaampaa, +niin löytävät lesken ja nunnan. + +Mitä maailmasta me huolimme! +Emme siihen kuulu me enää! +Siis heitä se viisautes helkkariin +ja näytä pitkää nenää! + +Hän otti mun neuvoni onkehen +ja hän tahtoni tarkoin täytti: +Hän kerran keikahti kannoillaan +ja--mulle hän nenää näytti. + + + +52. + +LAULAJAPOIKA. + +Ja minä se olen se laulajapoika +ja mull' on laulun ääni. +Kekrinä kullan ma kihlasin +ja kevähäll' on hääni. + +Ja minä se olen se laulajapoika +ja kaiutan kangasmaita. +On aikani nuorena iloita +ja vanhana olla saita. + +Ne käskevät mun muka säästelemään, +ne neuvovat nöyrää mieltä, +mut tuhlata tahdon ma tunteitani +ja soitella sotien kieltä. + +Minä tahdon nauttia nuoruuttain +ja ahmia kynsin ja hampain, +minä annan kerjätä köyhempäin +ja säästellä rikkahampain. + +Minä tahdon maljani tyhjentää, +kun ensi leivoset laulaa, +kun koivut on hiirenkorvallaan +ja vuorilla virrat pauhaa. + +Ja tahdon ma lauluni lahjoittaa, +kun ensi joutsen soutaa, +kun kukka on puussa ja kukka on maassa +ja lehdot leikkihin joutaa. + +Näin nuorena jos minä köyhdynkin +ja mökki on särpimettä, +on aikani nuorena iloita +ja vanhana juoda vettä. + + + +53. + +KAARIN. + +Kas, lempi se on kuin kukkanen +ja kukkia lempivi Kaarin, +hän poimii ja painaa ja liimaa sen +ja saa soman »eksemplaarin». + +Ja lempi se on kuin lintunen, +min rinnassa haava on syvä; +mut Kaarin se ottaa ja täyttää sen +tai saa sulan hattuhun hyvän. + +Häll' onkin jo kaunis museo +niin nuoreksi kokoilijaksi. +Taas eilen ma näin, miten vietihin +sinne koppelonpoikaa kaksi. + + + +54. + +JUHANNUS. + +Minä avaan syömeni selälleen +ja annan päivän paistaa, +minä tahdon kylpeä joka veen +ja joka marjan maistaa. + +Minun mielessäni on juhannus +ja juhla ja mittumaari, +ja jos minä illoin itkenkin, +niin siellä on sateenkaari. + + + +55. + +Tuli tuoksuvat illat ja tyynet veet, +kevätkuutamot koivujen alla, +tuli lemmen kaihot ja kyyneleet +ja lemmen hehkut ja halla. + +Voi kuinka ne lemusi kukkaset +mun impeni ikkunalla! +Voi, kuinka ne helisi kanteleet +mun impeni akkunan alla! + +Ja kannel se helkkää vieläkin. +Mut kuihtuneet ovat kukkaset, +syys tullut on maahan ja sydämihin. + +Mun lempeni kieliä kuule sa et; +minä yksin yössä murehdin, +mut muiden sa murheita kuuntelet. + + + +56. + +KESÄ. + +Oli kesiä ennenkin mulla, +suvi-aikoja suuriakin, +mut kukat ne umppuunsa kuoli, +nuput nuoret kyynelihin. + +Nyt aukee ne kaikki, kaikki! +Maa kukkii ja rehoittaa, +maakerrat kertojen päällä +päivän paistetta uhoaa. + +Nyt kukkii ne kaikki, kaikki, +kesät entiset kilpaa vaan: +tuolla yks terälehtiä tekee, +täällä toinen jo marjojaan. + +Tule, tyttöni laulujen lehtoon! +Alla virpien vilpasta on. +Siellä tiedän mä pehmeän turpeen +ja mairehen marikon. + +Syö, tyttöni, poimi, poimi! +Kesän aika niin kerkeä on. +Mut elä myös suutu, jos suuhus +satut saamaankin raakilon. + +Meill' on niin kiire, niin kiire! +Emme ehdi me vuottamaan. +Maa kukkivi vuodesta vuoteen, +meillä yksi on vuosi vaan. + +Ja yksi on vuodessa kesä. +Ikä ihmisen lyhkänen on: +päivä yks kun lehteä tekee, +jo toinen on marjaton. + +Sinä tanssit kuin rautalangalla, +sua näytellä rahasta voisi, +sulta puuttuvi »impressaario» vaan, +niin onnesi varma oisi! + +Sinä tanssit kuin rautalangalla, +sinä vuoroin otat ja annat, +sinä milloin heität mun helvettiin +tai milloin taivahan kannat. + +Sinä tanssailet tapojen langalla +ja houkuttain sinä horjut, +mut juuri kun toivon sun putoovas, +sinä punastut vaan sekä torjut. + + + +58. + +Älä usko tyttö mun laulujain, +ne eivät totta puhu! +Mut usko, mit ihmiset sanovat +ja mitä huutaa huhu. + +Ne kertovat jotakin toista kuin +sulolaulut ja laulajan aatteet, +ne pesevät pois sävelpuuderin +ja näyttävät värjätyt vaatteet. + +Mut yksi on väri, mi seisovi, +jota pestä ei tuhansin merin: +Mitä koskaan on kaunista kirjoitettu, +jota kirjoitettu ei verin? + + + +59. + +YKSIN. + +Minä olen niin yksin, niin yksin, +kuin yksin vaan olla se voi, +joll' on vaan yksi aatos +ja yksi sävel, mi soi. + +Minä olen niin yksin, niin yksin, +kuin yksin on ihminen, +joll' on vaan yksi onni +ja yksi unelma sen. + +Minä olen niin yksin, niin yksin, +kuin yksin vaan olla se voi, +joll' on vaan yksi murhe +ja yksi muisto, mi soi. + + + +60. + +KAUPPASOPIMUS. + +»Laitapa minulle laulunen!» +Vai laulunen! +Vai laulunen! +»Laitapa minulle laulunen!»-- +»Juu, kyllä, mut laulut ne maksaa. + +Annatko minulle suukkosen?» +Vai suukkosen! +Vai suukkosen! +»Annatko minulle suukkosen?»-- +»Ei, liian on kallis se taksa. + +Runoahan joka mies rustailee!» +Vai rustailee! +Vai rustailee! +»Runoahan joka mies rustailee.»-- +»Juu, juu, mutta minkälaista? + +Mut suukkoja joka tyttö suihkailee.» +Vai suihkailee! +Vai suihkailee! +»Suukkoja joka tyttö suihkailee.»-- +»Juu, juu, mut miltä ne maistaa? + +Runojahan kaikille annetaan.» +Vai kaikillen! +Vai kaikillen! +»Runojahan kaikille annetaan.»-- +»Ja entäpä suuteloita! + +Mut suo mulle suukkojen oikeus, oi!» +Vai suukkojen! +Vai suukkojen! +»Niin sinulle yksin mun lauluni soi!»-- +»Mut saattaako sinuhun luottaa? + +Ja saat sinä vallita suukkoja mun! +Niin suukkoja mun! +Niin suukkoja mun! +Kun saan minä hallita lauluja sun!»-- +»Mut saattaako sinuhun luottaa?» + + +61. + +Minä luulin sun eloni onneksi, +sinä olitkin elämä itse, +joka kuljetit kautta riemujen, +mut kuljetit myös murehitse. + +Minä luulin sun henkeni herättäjäks, +sinä olitkin unhotar unen, +joka lahjoitit ruusut laaksojen, +mut myöskin vuorten lumen. + +Minä luulin sun yöni salamaks, +sinä olitkin itse yöhyt, +min kupeilla mantteli musta on. +mut otsalla tähtivyöhyt. + + + +62. + +Mitä on tää? Mist' tämä sunnuntai +minun mieleni pyhäköissä? +Miks metsä hohtavi hopeissa +ja kuuset on kultavöissä? + +Miks aika seisoo ja arvelee? +Miks viikot niin vitkaan mataa? +Minä yhdessä yöss' elän enempi +kuin ihmiset vuosisataan. + +Mun aatteeni liitää ja laatelee, +multa haihtuvi paikka ja aika! +Oi, ethän sä tyttöni kultainen +myös lie vain haihtuva taika? + + + +63. + +DON QUIJOTE. + +Mitä tahtoisit kultani kutripää, +sen tiedän, mut antaa en voi! +Sinä tahtoisit lempeä läikkyvää, +joka kulkee ja karkeloi. + +Sinä tahtoisit taivasta muuttelevaa, +milloin päivää, pilviä milloin; +sun onnesi taas olis taltuttaa, +mitä myrskyt ne velloi silloin. + +Ja mielestäs vesillä vieriä ois +siinä venheessä suloisempi, +joka vaappua, vaaroilla uhata vois +ei niin ole laulajan lempi. + +Kas, laulaja, hän on sotamies! +ja hän lempivi soturin lailla, +min mielessä aina on kotilies, +vaikka vierii hän vierailla mailla. + +Ja laulaja hän on ritari-- +vaikk' oiskin vaan de la Mancha!-- +Hällä kädessä toisess' on kitari +ja toisessa peitsi vankka. + +Hän sotii ja kulkee ja kullervoi-- +vaikka tuulimyllyjä vastaan!-- +Mut maailman kaiken hän taistohon voi +toki vaatia armahastaan. + +Hei, eespäin ratsuni vaahtoinen vaan! +Mitä siitä, jos nauravi Pansa! +Ei tallirenkejä milloinkaan +runo kantanut satulassansa. + + + +64. + +PIENI TARINA. + +Oli mullakin pienet murheeni, +mut minulle niiss' oli kyllä, +vaikk' ohitse kulkenut toinen ois +ja ne kuitannut hymyilyllä. + +Oli mullakin pieni onneni, +mut minusta oli se suuri, +ja luulenpa, siks oli suuri se, +kun se mun oli onneni juuri. + +Oli mullakin pieni lintunen +ja minusta oli se soma. +Mut sepä siinä oli juuri murheellista, +kun ollut se ei mulle oma. + + + +65. + +Ei sallittu täällä mun käydä +sun kanssasi polkuja maan, +mut jos sinä väsyt joskus, +niin tule mun luokseni vaan. + +Oi, kun sinä kyllästyt kerran +ilon, kauneuden karkeloon, +ja kun sinä halajat kuolla, +niin tule--ja valmis ma oon. + +En osannut täällä mä käydä +sun kanssasi karkeloin, +mut tule--ja Tuonelan mailla +opas ehkä mä olla voin: + +Näät siellä tunnen ma kaikki, +puut, pensaat ja polut jo nyt. +Siell' olenhan niin monta kertaa +sun tähtesi kävellyt. + + + +66. + +Minust' oli kuin olisi soudettu +me kirkasta järven pintaa +ja aurinko aaltoja lämmittänyt +ja rantakallion rintaa. + +Oli niinkuin oisi me laskettu +sen kallion kaunihin alle +ja kaahlattu hietaa valkeaa +ja kuljettu kukkulalle. + +Ja eikö aurinko laskenut +taa saarien, salmensuiden, +ja tullut ilta ja tullut yö +yli laaksojen, laulupuiden? + +Ylt'ympäri tanhusi terhenet yön, +utu ulapan aalloilla sousi, +unen vallassa laaksojen lammet ui-- +ja uni se nousi ja nousi. + +Se heilahti oksalta oksalle, +se kukasta kukkahan kiipi-- +me seisoimme vuorella käsikkäin +ja katsoimme, kuinka se hiipi. + +Oi, lyhyt on Suomessa suvinen yö! +Pian aurinko aalloista nousi. +Mut siitä asti mun aatoksein +yhä unten aaltoja sousi. + + + +67. + +ILTARUKOUS. + +Unta, unta, unta +syvää uinumaan. +Lunta, lunta, lunta +päälle mustan maan. + +Yössä, yössä, yössä +öiset linnut lentää. +Työssä, työssä, työssä +lepää tuskat sentään. + +Lennä, lennä, lennä +aatos inehmon! +Mennä, mennä, mennä +aika maata on. + + + +68. + +Kun tietäis, kumpi se toistaan +lie itkenyt enemmän? +Kun tietäis, kumpi se nauraa voi +nyt enemmän, minä vai hän? + +Mut mitä me huolimme siitä. +Me nauramme kumpikin. +Hei, hah, hah, haa!--Mutta minua ei +petä naurus se milloinkaan. + +Se ei mua pettänyt ennenkään. +Minut kyynelin petti hän. +Kun tietäis, kumpi se toistaan +lie pettänyt enemmän? + + + +69. + +LUONNOSSA LUMINEN ILTA. + +Luonnossa luminen ilta, +tähdentuike taivahilta, +helke maassa, helke puussa, +sukkulan kulina kuussa-- +siten kun omani saisin, +tulevaks sun toivottaisin. + +Toivoisin tulevan tuolta +hongikon hopeisen puolta, +kierrätellen, kaarratellen, +puun lomitse puikahellen,-- +min' en olis näkevinäni, +yössä seisten, yksinäni. + +Seisoisin selin sinuhun, +sinä vilkkuisit minuhun, +sormi suulla, jalka puulla, +halu karata, kaiho tulla,-- +sydämet sykähteleisi, +puut lunta pudisteleisi. + +Kuulisin risahtavaksi, +tuntisin kätöistä kaksi, +kuulisin: »kuka se täällä?»-- +Vastaisin: »varas se siellä!»-- +Siten kun omani saisin, +tulevaks sun toivottaisin. + + + +70. + +Kai ihmettelet sinä itsekses, +miten paljo ma sentään kestin, +miten kestin ma nauruas, pilkkaasi, +sen ennen kuin erolla estin. + +Minä näin, miten silmäsi puhuivat: +»Tuolla miehell' on kova pinta!» +Siin' oikein sa arvasit armahain, +kova onpi se köyhän rinta. + +Se mies, joka kuullut ei ijässään +ole kultaisen naurun soivan, +mitä huolii hän, vaikka hän huomaa sen +hälle itselleen salamoivan. + +Mitä huolii hän, vaikka hän tunteekin, +miten puukot ne pintaa viiltää! +Hän kuulevi vaan ja hän kuuntelee +ja silmässä kyynel kiiltää. + +Hän kuulevi vaan ja hän kuuntelee +ja hän silmänsä hiljaa sulkee. +Hän uinuvi vaan ja hän unelmoi +ja mielessä kuvat kulkee. + + + +71. + +Sinä teit minun eloni lauluksi +ja mun arkeni sunnuntaiksi, +sinä kylvit mun polkuni kukkihin +ja korpeni kotimaiksi. + +Sinä teit minun päiväni unelmaks, +sinä seuloit unhon lunta. +Oi seulo'os, tyttö, mun silmiini ain, +oi, seulo'os hyvää unta! + +Maan mahtavat höyhenvuoteillaan +ne unta pyytää ja palvoo. +Sill' aikaa ma silmäni ummistan +ja vain mun onneni valvoo. + + + +72. + +Kuu kalpea kulkevi kulkuaan, +kevät-yö on kaunis ja pyhä. +Kai aika jo ammoin erota ois, +mut yhdessä ollaan me yhä. + +Yön tuulonen hiljaa tuudittaa +lepän lehviä uinuvia. +Sydän ääneti sykkien aavistaa +suven suuria unelmia. + + + +73. + +AVE MARIA! + +Mitä olet sinä tyttöni minulle? +Olet helkkyvä helmivyöni, +pyhä rukousnauha mun muistoillein, +kun synkkänä saapuvi yöni. + +Minä hyrisen lauluja hiljakseen +ja ma helmiä hymisten siirrän, +sana sanalta laulan ma lauseesi, +piirre piirteeltä muotosi piirrän. + +Minust' on kuin sun piirteesi pieninkin ois +isämeitä ja avemaria, +ja vaikka ma maass' olen polvillain, +kuin onneni suur' olis liian! + + + +74. + +ON NIIN HERTTAISTA AJATELLA. + +On niin herttaista ajatella, +että me olemme lapsia vaan, +että sä olet vain pikkunen tyttö, +minä vain poikanen paidassaan. + +On niin herttaista ajatella, +että me yhdessä kasvettais, +yhdessä juostais nurmet ja metsät, +toria saatais ja toreiltais. + +On niin herttaista ajatella, +että me toistamme lemmittäis, +että kun yhdelle tulisi murhe, +toinenkin itkusilmihin jäis. + +Ei meitä maailma eroittaisi, +ei synti, ei sydäntuskatkaan, +sulho ois suuri ja nuori ja vankka, +morsian kulkisi kukilla vaan. + +Sulhanen laittaisi suuren talon, +jonne hän impensä ihanan veis, +impynen sulhonsa ikkunalla +illoin istuis ja lauleleis. + +On niin herttaista ajatella, +että me joskus sen elämme, oi, +että me jossakin elämme kaiken, +kaiken, mit' tääll' emme elää voi! + + + +75. + +Lepän lehdille lauluja kirjailen +ja heitän ne virran viedä. +Yks vierivi sinne ja toinen tänne +ja kunne ne vierii, en tiedä. + +Mut jos joku lehtynen lentoon jäis +yli aaltojen ainiaaksi, +ja jos joku virsi se vieriä vois +tarusaarehen, aikojen taaksi, + +niin kansalle saaren vehreän sen +se laulais laulua uutta: +miten suukkoset antaa kuoloa voi +ja suukkoset kuolottomuutta. + + + +76. + +Niin sinua katsoin neiti, +kuin kangas kanervatansa, +niin sinua kuulin neiti, +kuin salo kevätkäkeä, +kunnahalla kukkuvata. +Kukit kukkihin poveni, +lauloit ilmi mun iloni, +herätit keväiset henget, +helkytit salon sävelet, +puroina porisemahan, +leivosina laulamahan, +tuulen viedä, toisen tuoda, +raikua kylien rannan. +Niinp' on nyt minun iloni, +kuin kangas kanervatonna, +niinp' on nyt minun poveni +kuin kevät käkeä vailla,-- +kumpu vaiti, kukka poissa, +surussa salo sininen. + + + +77. + +HANHIPAIMEN. + +Minä paimenlauluja laulaisin, +jos oikea paimen ma olisin, +mut mistä se oikean sävelen saa, +joka hanhia paimentaa. + +Toki sentään mä toitotan torvehein: +»Hoi hanhisein, ah impyein!» +Mut mistä se oikean sävelen saa, +joka hanhea paimentaa. + + + +78. + +Mua suutele kerran ja suutele kaks +ja suutele kertaa monta! +Me tahdomme uskoa eilistä unta +ja huomenta huoletonta. + +Kun pääsi sä painat mun rinnalleni, +niin koskien kohinan kuulet. +Ja aaltojen kansa kun suutelee, +niin hurmehissa on huulet! + + + +79. + +Sinä olet kuin mandeli makea, +joka vetehen viertävi suuta. +Mun veren' on nuori, mut sakea, +ja kuulee illan kuuta. + +Sinä olet niin lauhkea, lakea, +mut voit myös olla muuta. +Oi, anna mun tyttöni hakea +sitä haluni mandelpuuta! + +Sun veres on nuori ja lämpöinen, +kuu kulkevi metsän rataa, +se luoja vuoksen ja luotehen. + +Kas, kiiltomadot jo mataa! +Nyt aika nousta on aaltojen, +nyt aika on suukkojen sataa! + + + +80. + +YÖLAULU. + +Sano, koska se koittaa se aamu, +jona helposti herätä voin? +Sano, koska se vaipuu se ilta, +jona iloisna vaipua voin? + +Sano, tiedätkö, milloin se joutuu +se joulu ja kynttilät? +Sano, milloin ne haihtuu ne haamut, +jotka takana käyskelevät? + +Elä pelkää! En minä itke. +En itkenyt vuosihin. +Mut vuosia unt' olen nähnyt +ja uskonut unihin. + +Ja uni jos yksi se petti, +niin uskoin ma uutehen; +mut unista kauneista kaunein +olit tyttö ja--viimeinen. + + * + +Minä luulin sun siksi aamuksi, +jona helposti herätä voisin, +minä uskoin sun siksi illaksi, +jona iloisna uinuva oisin. + +Minä uneksin jouluni joutuneen +kera kuusien, kynttilöiden, +minä luulin haamujen haihtuneen +ja mennehen metsä-öiden. + +Ja luulin jo, ett' olin ihminen, +en ainainen uneksija, +ja luulin jo, ett' olin onnellinen-- +en onnen vain runoilija. + + * + +Kas, ihminen suree ja iloitsee +ja ihminen tuntee ja elää. +Mut laulaja kulkee ja kuuntelee +ja sen korvissa kantelet helää. + +Ne helkkyvät, helkkyvät päivät ja yöt, +ne kaikuvat kaukaa, niin kaukaa. +Ja laulaja kulkee ja kuuntelee +ja laulaja kuulee ja--laulaa. + + + +81. + +Kun yksi rehkii ja yksi raataa +ja kaikki repii ja kaikki kaataa, +kun yksi kantaa ja kaikki sortaa, +kun yksi muuraa ja kaikki murtaa +ja yks se anteheks antaa vaan-- +niin minne yksi se joutuukaan? + + + +82. + +LINTU. + +Lens lintunen mökkini lasille +ja lauloi kaunihisti. +Moni otti kiini sen lintusen +ja sen vangiks häkkihin pisti. + +Minä annan sen laulaa lasilla vain +ja käyskellä kädelläni, +minä syöttelen pieniä muruja sille, +mut syöttelen sydäntäni. + +Moni sulki sen lintusen häkkihin +ja sen suuhun ryyniä pisti. +Mut eipä se sitten laulakaan +niin kuoleman-kaunihisti. + + + +83. + +Minust' on kuin kuulisin vasta +nyt linnunlaulun ja muun, +kuin näkisin vasta nyt taivaan +ja taivaalla tähdet ja kuun. + +On ilmassa luomisen aamu. +Maa kylpevi kasteessaan. +Veden päällä on Herran henki +ja päivä on päällä maan. + +Minust' on kuin oltais me yksin, +ens ihmiset elämän tään, +ja kesyjä ois pedot korven +ja tulis ja työntäis pään, + +ja me karhuja siliteltäisi, +salon hirvejä hyväiltäis, +ja yötämme vartioimaan +jalopeurat ympäri jäis. + + + +84. + +LAULU KEVÄTTALVELLA. + +(Gustaf Fröding.) + +»Sula jääni, +suo +mun viertä, virrata vapaana», +näin keväälle huokasi talvi. + +»Kenties, jos päivän on tahto niin, +me vuotamme kai vielä viikon, kaks, +kenties, kenties», kevät lauloi. + + + +85. + +LEMMENLAULU. + +(Gustaf Fröding.) + +Minä rahalla rakkautta ostin, +kun muuten ma saanut en. +Soi kauniisti kantelo sentään, +soi kiitosta rakkauden! + +Uni kaunis, vaikka vain unta, +oli kaunis se kuitenkin, +ja Eeden on sillekin Eeden, +ken jätti jo Eedenin. + + + +86. + +SEN VASTA MA NAISEKSI + SANOISIN. + +Sen vasta ma naiseksi sanoisin, +joka temppelit tyhjät täyttäis, +joka henkeni, ruumiini vallitseis +ja ei valtaansa väärin käyttäis, +joka ei olis kissa ja ei olis hiiri +ja ei olis tuuli ja ei tuuliviiri +ja ei olis orja, ei herrakaan, +mut ystävä armas vaan. + +Ja sen vasta naiseksi sanoisin, +joka olisi hellä ja hyvä, +joka läikkyä niinkuin lähde vois, +mut sentään ois meri syvä, +jonka rinnassa ainainen aarnio oisi, +mut ei sitä kaupaten esille toisi, +vaan hakea antais mun silmät kiin'-- +eikä suuttuis, jos löytäisin. + +Niin kämmenin häntä mä kantaisin +ja hälle mä heikko oisin +ja ilkkuis hän ei minun heikkouttain-- +taas muille ma oisin toisin! +niin hälle mä tarjoisin riemuni tarhat +ja hälle mä itkisin itkuni parhaat +ja laulaisin lauluni ujoimmat, +pojan tuntehet punastuvat. + +Näät luulenpa, siellä mun sisälläin +oli jossakin kaunis kuva, +vaikk' on se nyt tomun peitossa-- +oli puhdas ja punastuva. +Ja tähdistä olen minä lukenut illoin, +että puhdas lempi jos tulisi milloin +ja pölyn sen päältä jos puhaltais, +kuva vieläkin värinsä sais. + +Mut ei, ei! Tähdet on tähtiä +ja tähdet niin pahasti vilkkuu, +ja ei, ei, tytöt on tyttöjä +ja tytöt niin pahasti ilkkuu. +Hyvä kaikki niin kauvan kuin näyttelet yhä, +mut näytäpäs kerran se pyhä, se pyhä, +niin kissan mi-au heti kuulet sä-- +tai lampahan bä-ä-ä! + + + +87. + +Minä uneksin kahdesta koivusta, +yli virran jotk' kasvoi yhteen, +ja unta mä näin, että kevättä kaks +saman antoi sadon ja lyhteen. + +Sinä taidatko unia arvata? +Jos et, niin anna olla! +Mut jos sen tahdot sa selvittää, +se selvitä suutelolla! + + + +88. + +ALPPIRUUSU. + +En takaisin muuta mä tahdokaan, +mut anna mun ylpeyteni, +mun alppiruusuni ainoa +ja ainoa aarteheni. + +Se köyhän ol' leipä ja köyhän turva +ja ystävä yksinäisen. +Sen henkeni kaupalla poimituks +sain vuorelta elämän jäisen. + +Suon kaiken mä muun, suon kauneuden +ja laulun ja lemmen sulle, +mut se oli mun, minun yksin vain +ja anna se jälleen mulle! + + + +89. + +AINO-NEITI. + +Joukolan joen suulla sinisorsa sousi, +nurmen kanssa nukahti ja päivän kera nousi. + Kenpä, kenpä joella Joukolan nyt soutaa? + +Veli nuori veikaten vieri ulapalla; +sisko asui enimmäkseen emon siiven alla. + Kenpä, kenpä joella Joukolan nyt soutaa? + +Veli nuori taistelehon vaati vankempansa, +lunnahiksi lupas Aino-siskon armahansa. + Kenpä, kenpä joella Joukolan nyt soutaa? + +Päivä laski, lummekukka sydämensä sulki. +Väinö vanha kosimahan neittä nuorta kulki + Kenpä, kenpä joella Joukolan nyt soutaa? + +Sydän kielsi, äiti käski--kumpaa tuli kuulta? +Raitoja hän rakasti ja lempi länsituulta. + Kenpä, kenpä joella Joukolan nyt soutaa? + +Huojui heinä Joukolan joenrannan alla. +Impi itki angervo paaden pallealla. + Kenpä, kenpä joella Joukolan nyt soutaa? + +Aamu koitti, niemen päässä karkeloivan keksi +aallotarta kolme--Aino-neiti neljänneksi. + Murhe, murhe joella Joukolan nyt soutaa. + +Raitoja hän rakasti ja pelkäs pohjatuulta. +Taisi lunta vanhan päässä talven lumeks luulta. + Murhe, murhe joella Joukolan nyt soutaa. + + + +90. + +UNTA. + +Niin, niin, niin, untahan kaikki on tää, +mut kaunista, kaunista unta. +Sua lemmin ja kaipaan ja kaihoan kuin +syys-tantere talven lunta. + +Minä tahdon sulkea silmäni +ja uskoa unta syvää. +Olen uskonut paljonhan elämässäin, +joka ollut ei näinkään hyvää. + +Mitä huolin, jos huomenna jällehen on +maa musta ja murheessa kuusi-- +tai ellen ma syksyhyn heräiskään, +vaan eessäni ois kevät uusi? + + + +91. + +SYDÄMEN KEPPONEN. + +Minä syömeni hautahan heitin +ja haudan ma kukkasin peitin, +ett' ihmiset katseli ihastuin-- +mut arvatkaa, miten vihastuin, +kun sydämen itsensä ilolla tässä +näin omaa hautaasa imehtimässä. + + + +92. + +REKILAULU. + + taikka yksi surullinen tarina pappilan Mantasta + ja Hallin Jannen uusista kulkusista. + +Hei, Hallin Jannen varsa se juoksi sitä Kuoreveden jäätä +ja pappilan Mantan hiukset on kammattu kahdelle puolen päätä. + +Hei, Hallin Janne on hampuusi ja mittaa maailman rantaa, +pappilan Manta se jupparöijyssä vieraille kahvia kantaa. + +Hallin Janne se hoilottaa ja jalka on ulkona reestä, +pappilan Manta se punastua voi Hallin Jannenkin eestä. + +Pappilan Manta se punastelee, kun Hallin Janne hoilaa, +»Ja et sinä turhassa istu tyttö, kun istut polvilla noilla!» + +Pappilan Manta se katsehensa niin kauniisti alas luopi. +Hallin Janne se kaupungista ne kulkuset uudet tuopi. + +Hei, Hallin Janne se ajelee sen Mantansa ikkunan alla. +Elämänlanka ja palsami kasvaa Mantan ikkunalla. + +Hei, Hallin Janne se helistää niitä herrain kulkusia, +Pappilan Manta se kuuntelee ja vinkuvan luuli sian. + +Hei, Hallin Janne se helistää ja vieno on Jannen vaski. +Pappilan Manta se purtilohon piimävelliä laski. + +Hallin Janne se hoilottaa, että »tule sinä tyttö rekeen!» +Pappilan Manta se purtilon pistää Hallin Jannen eteen. + +Silloin se katkesi palsamipuu ja Manta oli pahoillansa. +Janne se hoilasi: »kuinkapa lie sen elämänlangankin kanssa!» + +Ja Hallin Janne se hoilottaa ja Hallin Janne se juopi. +Pappilan Manta se katsehensa niin kauniisti alas luopi. + +Hallin Janne on hampuusi ja puistaa pullon kaulaa. +Ja toinen kun tulevi hoilottaja, niin sille hän laulun laulaa: + +»Hei, rakkaus se on kuin palsamipuu ja laulu kuin elämänlanka!-- +Mut kukapa sen uskoi sen tytön pilkan niin kovasti koskevankaan?» + + + +93. + +TAAS KOTONA. + +Minä käyn kuni kyntäjä pellollaan +kodin rakkahan raunioita +ja muistelen muistoja lapsuuden, +kalaretkiä, karkeloita. + +Minä käyn kuni kyntäjä pellollaan +sydän täynnä ja rinnassa rauha. +Taas mennyt on talvi ja tullut on +suvi uusi ja lämmin ja lauha. + +Taas tahdon ma alkaa uudestaan, +taas tahdon ma kerran koittaa, +en tahdo ma taistossa kaatua vaan, +vaan tahdon ma seista ja voittaa! + +Minä käyn kuni kylväjä pellollaan +kodin kankailla, karjateillä, +ja toukoja uusien toiveiden +minä kastelen kyyneleillä. + + + +94. + +Kai useinkin tyhjältä, tyhmältä +niin tunnuin ma mielestäsi, +kun vaieten, ilman aatteita, +minä istuin sun vierelläsi. + +Elä tuota, oi impeni, ihmettele! +Oli mullakin aatteita ennen, +oli aatteita antaa sullekin, +oli antaa tullen ja mennen. + +Nyt on mulla aatos yksi vaan. +Kuka yhden on seurassa aina, +se tyrmistyy, vaikk' aatos se ois +itse taivahan Luojalta laina. + +Nyt on mulla aatos yksi vaan. +Ja mitäpä puhuisin minä, +kun sitä et aatosta kuitenkaan +minun lausua sallis sinä. + + + +95. + +VUORILLA KULKEVAT SUURET + TUULET. + +Vuorilla kulkevat suuret tuulet, +vuorilla lehdet ne lepattaa, +vuorilla tuulevi, vaikka jo hiljaa +nukkui laakso ja metsä ja maa. + +Vuorilla lentävät suuret linnut, +vuorilla kotkat ne kaartelee, +vuorilla valvotahan, vaikka ammoin +nukkui laakso jo lauluineen. + +Vuorilla valvovat suuret surut, +vuorilla sankarit sotaa käy, +vuorilla taistellaan, vaikka laakson +pirteistä ei tulen pilkettä näy. + + + +96. + +Kunis kukkivat kanervat kankahan +ja vehreä rannan on raita, +sinis vapaana keikkuos tyttöni vaan +ja impenä iloitse maita. + +Mut puolat kun palolla punertuu +ja muuraimet mäkien luota, +niin silloin, tyttöni vienosuu, +ole varoillas sekä vuota! + + + +97. + +PIENI BALLAADI. + +Honka se humisi ikkunan alla, +tyttö oli ikkunassa. +»Minkähän lienevi tuulen teillä +kultani kulkemassa?» + +Tuulet ne honkoa huojutteli, +sulhoa suuret surut. +»Kenenhän pitkiä peijaita nyt +ulvovat tuulien urut?» + +Hongan katkasi suuret tuulet, +tyttösen katkas kaipuu. +Sulhanen mailla vierahilla +vaeltaa ja vaipuu. + + + +98. + +Ne veivät multa mun iloni, +nyt tahtovat surunkin viedä: +»Sull' ei ole oikeutta surra, ei, +ja nuori sa oot, se tiedä!» + +Ne syöksevät puukon sydämeen, +ne pistävät silmähän okaan, +ja sanovat: »Et sinä sortua saa +ja et saa vaipua lokaan!» + +Ei, elkää peljätkö! Murru ma en. +Se onni ois liian suuri. +Eikä se lokahan vaivu se, +joka loasta nousevi juuri, + +Se seisovi vaan kuin korvenpuu +ja se hiljaa puuksi puutuu, +sen kuori hiljaa kivettyy +ja sydän luuksi luutuu. + +Ovat menneet ne ajat, kun pässinpäät +vielä voivat muureja murtaa. +Ne nyt vaan saumoja lujittaa +ja tuntehet vienot turtaa. + + + +99. + +Tän yön me tahdomme tanssia, +puun tiedän mä nummella tuolla, +sen ympäri hyvä on hyppiä +ja sen oksahan kaunis kuolla. + +Se puu on suuri ja korkea +kuin taivaalla ukkosen lonka. +Sen puun sen totta sa tunnet myös-- +se on mun murheeni honka. + +Se puu se huokaa ja humisee, +se puu se puree ja soutaa. +Elä vapise, tyttöni valkoinen, +se vaan meitä tanssihin noutaa! + + + +I00. + +RASKAALLA HETKELLÄ. + +Maailma kulkevi kulkuaan. +Hanki jo paksulta peittää maan +ja kesä on jo keikkuen mennyt. +Minun mieleni on kuin talvinen kuutamo-yö, +niin kylmä, niin kirkas ja rintani lyö, +kuin muistoja murskaten nyt. + +Hanki jo paksulta peittää maan. +Ihmiset ne uurtavat kukin alallaan +ja ystävill' on ylimpänä hyöty. +Ol' liian avo sydämein, sen suljen ma työss',-- +ja lapsesta mieheksi vartutaan myös, +vaikk' kauvan on leikkiä lyöty. + +Maailma kulkevi kulkuaan. +Hyve ynnä usko ovat unelmia vaan +ja savua jo miehen sana lie nyt. +Sen kaiken tiesin ammoin ja senhän kaikki ties. +Mut sinust' että myös tulis mulle vihamies, +sit' en ma viljon ystävä tiennyt. + + + +101. + +LAULAJAN LAULU. + +En, enhän muuta ma tahdokaan +kuin laulaa, laulaa, niin laulaa, +kun laulut mun helkkyvät rinnassain +ja pyrkivät pitkin kaulaa. + +Mitä voin minä sille, jos maailma +vain mulle se virsinä helkkää, +jos rytmejä on ilot ihmisten +ja surut on sointua pelkkää. + +Ja minkä mä taidan, jos elämä tää +vain mulle on suuri runo, +mihin saimme me Luojalta langat vaan +ja Luojalta käskyn: puno! + +Me punomme kehdosta hautahan, +me punomme, puramme jälleen, +kunis laulumme kuolema katkaisee +ja sen viemme me virittäjälleen. + +Kuka viepi viisahan päätelmän, +kuka piirteli pilkkataulun, +kenen pivoss' on pieniä runoja vaan, +kenen kädessä sankarilaulu, + +Mut olkoon se tunnelma, kompa vaan +tai miehen mietelmä syvä, +runot kaikki Luojalle kelpaavat, +jos runo on muuten hyvä. + +Ei huoli hän siitä, jos jossakin +ei yhtynyt tahto ja voima, +kun tahto vaan oli oikea +ja aattehen aateloima. + +Ja katso hän ei, jos kompastuit +sinä joskus nimien kiviin-- +kun loppu se oikein sointuvi vaan, +ei kulje hän rivistä riviin. + +Oi, auttaos Luojani sointumaan +mun lauluni loppu hyvin! +Oi, auttaos yhtenä heilumaan +mun lauluni latva ja tyvi! + +Me laulamme kehdosta hautahan. +Kuink' kauvan, tiedä me emme. +Paras aina ois sointunsa sommittaa +kuin oisi se viimeisemme. + +Runon hyvän jos mistä sen katkaisee, +niin runo on sentään runo-- +näin ystävä aina sa yhdeks puuks +ne sielusi säikeet puno! + + + + + + +HIIHTÄJÄN VIRSIÄ + +(1900) + + + + +METSÄN KOSIJA. + + + +I. + +YKSIN HIIHTÄJÄ. + +Minä hiihtelen hankia hiljakseen, +jo aurinko maillehen vaipuu, +minun mieleni käy niin murheisaks, +minun rintani täyttää kaipuu. +Latu vitkaan vie. +Vai vääräkö lie? +Niin pitkä on yksin hiihtäjän tie. + +Ja kuusien varjot ne tummentuu. +Minä annan aattehen luistaa. +Ja jos minä korpehen kaadun näin, +mua tokkohan kukaan muistaa? +Kylä kaukana on. +Nyt lepohon +ei aikaa vielä, ei aattelohon. + +Olen hiihtänyt metsää, järveä +ja rimpeä rannatonta, +olen laskenut rinteitä laaksojen +ja kohonnut vuorta monta +ja vuorien taa +mun jäi kotomaa, +mut voimani, voimani raukeaa. + +Olen vierinyt maita ma vieraita +ja ottanut merkkejä puista, +olen pyrkinyt, tahtonut, taistellut +ja levänneeni en muista. +Mut määrän pää +yhä loitoksi jää. +Mun on niin kylmä, mua väsyttää. + +Ne nousevat lapsuusmuistot nuo, +ne aukee maailmat armaat, +näen silmät mä äitini lempeän taas +ja taattoni hapset harmaat. +Se vast' oli mies! +Se taruja ties, +kun joutui ilta ja leimusi lies. + +Minä hiihtelen hankia hiljakseen. +Tuul' hiljaa heittävi lunta. +Koti mullako ollut ja siskot ois +vai oisko se ollut unta? +Miten korvessa näin +nyt yksinäin +minä hiihtäisin? Missä on ystäväin? + +Ei, enhän mä korpea hiihdäkään, +minä hiihdäkään siskojen kanssa, +koti tuolla se vilkkuvi kultainen, +tuli taasen on takassansa, +emo huolella käy, +eikö lapsia näy, +kun ilta jo hangilla hämärtäy. + +Elä murehdi turhia, äitini mun, +me tullaan, tullaanhan kyllä, +me tulemme poskin niin lämpimin, +meill' onhan villaista yllä, +ja jos kylmäksi jää +sormi yks tai tää, +sun suukkosi kyllä sen lämmittää. + +Me hiihdämme alta ikkunan, +me katsomme salaa sisään: +Isä pitkää piippua polttelee, +emo takkahan halkoja lisää. +Hei, hip hip huraa! +kaikk' kerrassaan! +Ovi auki ja äidin helmahan vaan. + +Ja kuusien varjot ne tummentuu. +Tuul' hiljaa heittävi lunta. +Joko kotihin korpien hiihtäjä sai +vai ollutko lie vain unta? +Uni tuskat vie. +Päivä loppunut lie +ja loppunut yksin hiihtäjän tie. + + + +2. + +TELLERVO. + +Ken siellä? Ken metsässä huhuilee? +Kuka viitakon oksilla vilkkaa? +Ken heittävi huntua valkeaa +ja puuhun piirtävi pilkkaa? +Se Tellervo on, +tytär hongikon, +opas metsien vieno ja vallaton. + +Hän saapuvi, hämärän impeni mun, +luo sen, joka vaipui varhain, +hän tarttuvi kätehen tarmottoman, +hänet ohjaten ohitse harhain. +Hän hymyilee +ja hän lymyilee +ja hän kuusikon lehviltä kuiskailee: + +»Mitä mietit sa poikanen poloinen, +kun korpehen yöpyä aiot? +Ei vastahan Pohjolan pakkasta +teho laulajan tieot, ei taiot. +Mut tulkosi näin +minun jäljissäin, +niin menemme Metsolan linnoja päin. + +Kas, Mielikki, metsien muori, on +minun äitini kultainen, kallis. +Ei koskaan hän laulajan uupunehen +näin hangelle uinua sallis. +Näet lempeä on +emo hongikon +ja lempeä honkien tytärkin on. + +Ja vaikka sa et mua tunnekaan, +sun tunsin jo kauvan, kauvan. +Kun hiljaa sa hyrisit hiihtäissäs, +minä seurasin sompoa sauvan. +Ja hiljaa vain +vaikka laulelit ain, +minä kuulin ja riemusin rinnassain. + +Sua eivät ihmiset kuullehet, +mut metsä, metsä sun kuuli. +Minä laulua lemmin ja laulajaa +ja mulla on lämmin huuli. +Se suukkosen saa, +joka saavuttaa. +Tulet Metsolan tuolla jo pilkoittaa.» + +Ja Tellervo huntua huiskuttaa +ja laulaja kutsun kuulee. +Hän sauvahan tarttuu ja tavoittaa, +tytön kiini jo saaneensa luulee: +Suo suudelmas! +Mut kaukana, kas, +taas tyttö on petturi, peijakas. + +Hän huntua heittää ja häilähtää, +hän vierii ja väijyy ja väikkyy, +hän milloin vierellä virnakoi, +taas milloin loitolla läikkyy. +Näet veitikka on +tytär hongikon +ja tanssi on luontoa Tellervon. + + + +3. + +ITKU PITKÄSTÄ ILOSTA. + +»Oi, Tellervo viekas ja vienoinen, +mihin poikasen polosen veitkään, +miks piirtelit syömeeni pilkkojas +ja sen hurmaten hulluksi teitkään! +Sua vihaa en, +sua soimaa en, +mut tee minut järkihin jällehen. + +Oi, Tellervo huima ja huoleton, +en ole ma leikkihin luotu, +ei minulle kaunojen karkeloon +Lipon liukkahan suksia suotu, +minut luotihin vaan +pojaks erämaan +ja Hiisien hirviä ajelemaan. + +En luotu ma vaan huvihiihtäjäks, +en käymähän saloa samaa, +minut luotihin uria uurtamaan +ja oksia osoittamaan. +En viipyä saa, +pois vuorien taa +käy tieni, miss' yhtyvi taivas ja maa. + +Ma olen sua pettänyt, onneton; +ja pettänyt kauvan liika: +minä olen vain ihminen syntinen, +sinä metsien sinipiika. +Mua lemmi et. +Siis kahlehet +nämä katkaise kaunihit, utuiset! + +Kas, sun on jalkasi keveä +ja sulla on mieli nuori, +mut mulla on murhe sydämessäin +ja harteilla harmaja vuori. +Sinä semmoinen, +minä tämmöinen-- +mitä leikistä meidän molempien! + +Sa näethän, ett' olen orjasi-- +mitä vaadit sa enempi multa? +Ei mull' ole kultia, hopeita. +Oli ylpeys köyhän kulta. +Sen' saithan sa jo. +Oi, Tellervo, +et kovempi liene kuin kohtalo! + +Minut kohtalo korpehen tuomitsi +ja synkkä on sydämen yöni, +mut latuja uusia laulella +kylän kansalle kaunis on työni. +Ja hankihin +jos vaivunkin, +niin kuolen ma miehenä kuitenkin. + +Näet meihin pannut on muutamiin +Isä-Jumala semmoisen vaivan, +me ett'emme tyydy tomuhun, +vaan tahdomme ilmaa taivaan, +ja lennämme vaan +ja laulamme vaan +ja laulajoiks meitä sanotaan. + +Ei leimua meille ne liedet maan, +ei vilku ne ikkunan valot, +meille tuikkivat taivahan tähdet vaan +ja pilkkuvat pilvien talot, +ja kuun polut vain +yli kunnahain-- +oi, kauniit on kartanot laulajain! + +Olen kyllin jo lyönyt mä leikkiä. +Niin pitkä on taival mulla. +Mun täytyvi kärsiä, taistella. +Oi, suothan mun kotihin tulla! +Siis hyvästi jää! +Yö yllättää. +Taas yksin-hiihtäjä hiihtämään!» + +Näin lauleli hiihtäjä hiljakseen, +käden hyvästiksi hän tarjos. +Mut Tellervo itkuhun purskahti +ja hän kädellä silmänsä varjos. +Yö hiljainen. +Humu honkien. +Ja laulaja lauleli jällehen. + + + +4. + +KUOLEMAN KANNEL. + +»Mut jos mua tyttö sä rakastat, +niin vie minut Metsolaasi! +Me heitämme maailman herjan tään +ja etsimme elomaasi, +ja minä olen sun +ja sinä olet mun +ja me elämme onnea unhotetun. + +Me tahdomme kaiken sen unhottaa, +mikä maailmassa on väärää, +mikä sydämet sykkivät eroittaa +ja ihmisten onnen määrää, +mik' on likaista, +mik' on lokaista +sekä orjantappura-okaista. + +Me tahdomme kaiken sen unhottaa +ja meitä ei kukaan muista. +Sun taattosi Tapion linnan luo +majan teemme me pienistä puista, +ja vuotehen +mesinukkaisen, +sen päälle peittehen kukkaisen. + +Ja viikot ne vierivät hiljalleen +ja päivä seuraa toistaan. +Mut kauvaksi kuusien lomitse +tuli illoin tuvasta loistaa. +Ja kulkija, ken +luo majan sen +yöss' eksyvi, löytävi lämpöisen. + +Hän löytävi lieden lämpöisen +ja huuruvan hutun, mi maistaa. +Mut kun hän on käynyt nukkumaan +ja kuutamo sisähän paistaa, +niin herää hän +sävelhyminään-- +hän kuulee ja koettavi sydäntään. + +Hän kuulevi laulun kummallisen +kuin kuoleman kannel soisi +eikä se häntä säikytä, +vaan on kuin tuttua oisi, +se soittavi vaan, +mitä kodistaan +hän sai sekä unohti matkallaan. + +Se soittavi rauhaa maailmaan +ja se silmihin utua seuloo, +se yhtehen yön ja päivän soi +ja hämärän huntua neuloo, +yli linnojen, +yli töllien, +ja ylitse kruunujen kultaisten. + +Ja silloin prinssit ja prinsessat +ne silmänsä kiinni painaa +ja ajatus lentävi aurinkoon, +joka valonsa kaikille lainaa, +niin hyville +kuin pahoille, +niin köyhille kuin myös rikkaille. + +Ja on kuin lamput ne linnoissa +niin heikosti liekuttaisi, +ja alla sammalekatonkin +sydän särkynyt hoivan saisi, +ja on kuin ois +surut, riemut poiss' +ja elämä kaukana karkelois. + +Ja ihmiset tuumivat itsekseen: +Mikä on tuo laulu kumma? +Miks kullan kiilto kalpenee +ja hopean hohto on tumma? +Miks herkut nää +kaikki pöydälle jää? +Mit' tää on? Miks meitä väsyttää? + +Ja äidit ne laulavat lapsilleen: +Hussa, hussa, lulla, +oi, nuku mun nuppuni kultainen, +ei eess' ole elämä sulla, +vaan Tuonen maat +hyvät, autuaat; +siellä silmät auki sa uinua saat. + +Ja mies, joka tahtoi mullistaa +maan kaiken juuriltansa, +hän äkkiä seisoo ja hämmästyy: +On poissa valtio, kansa, +poissa toimi ja työ, +ei kenkään myö, +ei kenkään osta. On maailman yö.» + +Näin laulaja lauleli hiljakseen, +käden tervehdyksehen tarjos. +Mut Tellervo selin hän seisoi vaan +ja hän kädellä silmänsä varjos. +Yö hiljainen. +Humu honkien. +Ja sitten muuta ma muista en. + + + +5. + +METSOLASSA. + +Mut oli kuin hiihtäjän syömehen +ois syttynyt oudot mielet +ja oli kuin ilmassa kaartuneet +ois korkeat pihtipielet +ja ikkunat +isot, valoisat-- +kah, Metsolan linnat jo kangastavat! + +Kas, tuossahan Tapio harmaapää +jo seisovi portahilla: +»Ohoh, mun poikani poloinen, +olit jäädä jo suuhun illan. +Käy tupahan, +niin katsotaan, +mitä talossa on sekä tarjotaan!» + +Ja. Mielikki, metsien muori, vie +minut päähän honkaisen pöydän: +»Syö poikani, pistä piirakkaa, +mut uota kun oltta löydän.» +Kera isännän näin +me istumme päin +ja rauha on suloinen sydämessäin. + +Hän haastavi metsien haluista +ja hirvien hiihtäjistä. +Minä kerron suurista kylistä +ja pienistä ihmisistä. +Kuink' ollakaan, +niin huomataan, +että kumpikin yhtä tarkoittaa. + +Ja Tapio tarttuvi kätehein: +»Kun ollaan me veljet ja kuomat, +niin miks emme yhtenä asua vois +kuin yhden Luojan luomat. +Talo riittää kai, +tytär metsän nai, +niin sulla on elo kuin sunnuntai. + +On kyllin kystä mun aitassain, +on peuroja, kontioita, +ja metsän tyttäret kirnuaa +kesät meille keltaista voita. +Me syödään vaan, +me juodaan vaan +ja juotua sitten me nukutaan.» + +Näin haasteli Tapio harmaapää +ja sitte me kättä lyötiin, +ja kun oli lyöty tarpeeksi, +niin tarpeheksi myös syötiin. +Ja syödessä niin, +me päätettiin, +mikä tyttö se talosta naitaisiin. + +Kas, siinähän Tellervo vienosuu +jo tuopilla oltta kantaa: +»Oi, juo'os mun veioni väsynyt, +olut Metsolan onnea antaa.» +Minä oltta join, +hän katseen loi,-- +ja niin hän oli minun morsioin. + +Ja niinpä jäin minä metsähän +ja mull' oli metsän mieli. +Mitä kaikkea siellä mä nähdä sain, +sitä kertoa ei voi kieli. +Minä kerron vaan, +miten Metsolaan +minä tulin ja kuinka taas maailmaan. + + + +6. + +TÄHDET. + +En tiedä, kauvanko elellyt lien +minä Metsolan mesimailla. +Mut syntyi hiuka mun sydämessäin +kuin oisin mä jotakin vailla. +Meni päivä, kaks, +yhä kummemmaks +kävi pääni ja mieleni tummemmaks. + +Minä astuin Tapion etehen +ja lausuin: »Tee mulle sukset! +Mun mieleni palaa kotihin, +ovat ahtahat linnasi ukset. +Mut tyttöni vien +minä päähän tien, +vaikka tielle sille mä vaipuva lien!» + +Teki Tapio sukset ja varoitti: +»Toki poikani matkalla muista, +kun ilta alkavi hämärtää, +maja laittele laakson puista +niin tiivis ain, +ett' taivahain +ei tähtöset lävitse tuikkine vain!» + +Se Tapio peijakas puijasi! +Tuon huomasin sitten vasta. +Mut kanssa kaunihin Tellervon +me läksimme Metsolasta. +Yöks tehtihin +maja tiivis niin +ja majassa makeesti nukuttiin. + +Ja nukuttu ois kai vieläkin, +jos ei olis erhe tullut: +Tein kerran ma majani kiireessä, +joka ei niin tiivis ollut. +Kun heräsin, +ma säikähdin,-- +yö yll' oli tähdin tuhansin. + +Ei kenkään voi sitä aavistaa, +mitä tähdet ne pienet haastaa, +kun niitä ääneti katselee +mies yksin miettivä maasta. +Mua itketti, +mua hävetti-- +ja sitten mua myös suututti. + +Ne kertoivat tarua muinaista, +miten isänmaall' oli hätä, +miten vieraan miekalla lyötihin +ja ristillä maata tätä. +Mut kansa nous +kuin teräsjous +ja sotapurret maassa sous. + +Mut tähtien silmät ne hämärtyy. +Jo katkesi kansan jousi, +ja vesillä Suomeni sorjan tään +vain sorron haahdet sousi. +Käsi vierahan +oli ohjissa maan. +Savut hiljaiset korvesta kohosi vaan. + +Taas tähdet ne tuikkivat kiivaammin. +Jo korven kansa nousi +ja kautta Suomeni sorjan tään +taas Suomen purret sousi. +Maat, kunnahat +jo kukkivat. +Helavalkeat vuorilla leimuavat. + +Ken tohtii ne valkeat sammuttaa? +Ken ryöstää soihtusi sulta? +Ken kurja uhata uskaltaa +tään kansan pyhää tulta? +Miks itkette +oi, tähdet te, +mitä mietitte, miksi te pelkäätte? + +Ulos juoksin. Yö oli haihtunut, +puut punasi aamurusko. +Pois sammui soihdut tähtien, +mut mull' oli uusi usko. +Ja kun katsahdin, +niin huomasin, +että kodin jo nurkilla olinkin. + +Minä huusin ja hurjana riemastuin. +Mut kun minä katsoin taaksi, +oli poissa mun metsäni morsian +ja maja oli mennyt maaksi. +Kaikk' untako? +Sen tiesin jo. +Toki kiitos kaikesta, Tellervo? + + + + +TILAPÄISIÄ. + + + +VAPAA SANA. + +Sen näön ijät kaiket muistan ma: +Ylhäällä ikkunassa vanha herra, +yö musta, katu täynnä kansoa. + +Pää päässä kiini siinä seisottiin +ja tuijotettiin tummaan varjovyöhön, +ei toistaan tunnettu, mut tunnettiin, +yks veri kuinka virtas sydämiin, +kun sanat kaunihit ne kaikui yöhön: + +»Voi paljon voima. Se voipi sortaa +maat, kansat, kaupungit, kylät, puut, +voi naiset raiskata, miehet murtaa +ja tuskan huudoilta tuketa suut, +mut viel' ei syntynyt sitä miestä +ja synny ei alla taivahan, +ken ihmisaatteen voi vangiks piestä, +sen mailman valloista suurimman.» + +Kävi humaus kansassa kuin suuri tuuli, +yön kauhu väistyi, orjan kahleet katkes +ja toivo tuikahti kuin tulen patsas, +mi kansat johdattaapi halki korven. + +Hänt' oli kohdannunna ruoskan isku, +hänt' itseänsä painoi orjan ies. + +Siks näön ijät kaiket muistan ma: +Ylhäällä balkongilla vanha mies, +yö musta, katu täynnä kansoa. + + + +HYMNI. + +Nouskaa aatteet murheiden alta +Luojan luokse niinkuin nousee usmat yön! +Kummut, maat kaikki itkee, huokaa niinipuu, +maamies käy surren pitkin pellonpiennartaan. +Anna Herra armosi paistaa! +Taivahalla kaaret kauniit kimmeltää. + + + +NUORTEN KIITOS IDA + AALBERGILLE. + +On monta kansan neuvojaa +ja monta maassa Jumalaa +ne julistaa. +Mut yks on neuvo nuorilla, +kun aik' on ahdas, matala: +Se laajenna! +Ja yksi vaan on urhon työ, +kun häntä uhkaa peikot yön: +Ne maahan lyö! + +On monta rinnan riemua +ja monta mielen murhetta +ja pettymystä pelkkää. +Mut yks on juhla nuorten, oi, +kun sotalaulut maassa soi, +kun pitkin linjaa salamoi +ja hengen miekat helkkää. + +Ja moni suihki säilä, jous, +ja monta miekkaa maassa nous +ja monta urhon rintaa. +Mut yksi nousi nainen vaan, +mi säilän tempas huotrastaan, +min maine kulki kautta maan +ja piirsi merten pintaa. + +Yks vaan on neuvo nuorilla, +kun aik' on ahdas, matala: +Se laajenna! +Ja yks on Ida _Aalberg_ vaan, +mi monta rintaa laajentaa +ja suureks saa. +Ja siksi suusta monien +nyt kuule kiitos yhteinen, +tää toivo sataintuhanten: +Hän kauvan eläköön! + +1899. + + + +RUNOILIJA. + +Yli Suomen purjehti pilvet, +lumi verhosi joka puun. +Yö selkes. Ja yhdeksästoista +se yö oli helmikuun. + +Ja Pakkanen, Puhurin poika, +läks jäisestä linnastaan, +läks kädessä viikate käyrä, +rautaruojuet jaloissaan. + +Ja kussa sen kolisi askel, +siinä ihmiset heräsi, +ja kussa sen viikate välkkyi, +siinä toivehet nukahti. + +Läpi kylien, kaupunkienki +kävi Puhurin poikasen tie, +ja ollut ei tölliä maassa, +jossa silloin ei väristy lie. + +Tuli tumman Tuonelan herra +myös mökkihin laulajan, +ja laulaja silmänsä nosti: +Mitä täältä sä tahdotkaan? + +Ei tääll' ole kukkia kevään, +ei toukoja, toivojakaan, +tääll' asuvi tuska ja nälkä +ja kurjuus ja köyhyys vaan. + +Ei mull' ole äitiä, isää, +ei armasta, ystävää, +ja maa, jota lemmin ja lauloin, +mua kiljuen kivittää. + +Tää kansa, min nostaa ma tahdoin +maan valtojen mainehesen, +mua polkevi, pilkkaa, tallaa-- +haa, vielä mä kärsisin sen. + +Mut katsele kansoa Suomen! +Maassa laulun ja kanteleen, +papit, piispat ohjia pitää, +pikku bismarckit hallitsee! + +Ovat poissa jo vanhojen parhaat +ja ne, jotka jälellä on, +ne tomussa harmaassa seisoo +jo hyllyillä museon. + +Ja nuoret, jotk' oli luotu +ajan nousevan armeijaks, +ne palkoista, arvoista haastaa, +miss' yhtehen tulevi kaks. + +Haa, tumman Tuonelan herra! +Yli käykösi Kalevan maan, +lyö tomuksi linnat ja töllit, +että säästy ei ainoakaan. + +Tää kansa ei viel' ole kypsä +pää pystyssä käymähän, +siks käydä sen köyryssä täytyy +ja oppia ryömimähän. + +Vasta koska sen ylitse kulkee +sotavaunut sortajien, +se ehkä jällehen muistaa, +mihin määräsi Jumala sen. + +Näin hurjana laulaja huusi, +alas painoi hehkuvan pään. +Mut Pakkanen seisoi ja hymyi +vain hyisintä hymyään. + +Mitä odotat vielä sä täällä? +Miks luotani lähde et? +Niin syvältä syöntäni viiltää +sun silmäsi tuikkehet. + +»En muuta ma viivy täällä, +vaan sanoa tahdoin ma sen: +Tuo kaikki, jot' toivotit juuri, +jo käynyt on totehen.» + +Hän irvisti ikeniänsä +ja viittas vielä ja läks. +Mut laulajan poski lensi +niin kuoleman-kelmeäks. + +Ja oli kuin ois omat tuskat +nyt ollehet varjoja vaan, +sana yksi nyt vaan salamoinut: +Kaikk' edestä kansan ja maan! + +Ja veri se pilkattu, lyöty, +se tallattu tomuhun, +nyt hyminä suurena hyrskyi: +Herra, suojaa maatani mun! + +Herra, suojaa kansoa Suomen, +sen lakeja, lauluja sen! +Herra, suojaa sen äitien kieltä +ja mieltä sen lapsien! + +On orjuus kauhea vieras, +se ei tule yksinään, +sen jäljissä käy petos, vilppi +selän köyryys ja kumarrus pään. + +Sen jäljissä käy rikos, rutsa +ja tuijotus toiveheton, +sen jäljissä käy tuhat turmaa-- +Herra Suomea suojelkohon! + +1899. + + + +PELLERVON LAULU. + +Maa on mainio meill', elo elpynyt ympäri maata, +tehtahat jyskyen käy, pieneksi pirstou puu. +Korskuvi rautaiset orhit ja kaupungit uljahat kasvaa. +Kuulkatte kuitenkin oi, Maa-emo haastavi näin: +Aatran, aatran on valta ja pellossa Suomen on ponsi! +Maita ken kyntämähän? Kauvan jo kaivattu on. + +Terve, terveppä siis, sinä Pellervo, peltojen poika, +ken tuhatvoimilla käyt turvetta kääntämähän. +Kylväös siementä maahan ja siementä kansani mieleen: +Pois raja-riitaisuus! Hengen on vainio yks. +Toimi kuin mielevä mies, käy kauppaa yhteisin voimin. +Auta itseäs, niin Herrakin auttajas on. + + + + +HÄMY-HYRÄILYJÄ. + + + +1. + +TUIJOTIN TULEHEN KAUVAN. + +Tuijotin tulehen kauvan, +liikuttelin lieden puita, +ajattelin armastani, +muistin mustakulmaistani. + +Hiilet hehkui, kuvat kulki, +ajat armahat samosi, +telilii suviset linnut, +keikkuivat kesäiset päivät,-- +poski hehkui, suu hymysi, +silmät muita muistutteli. + +Vierin maita, vierin soita, +vierin suuria saloja, +salossa savu sininen, +savun alla armas mökki, +mökissä ihana impi, +kultakangasta kutovi, +helmellistä helskyttävi. + +Kelle kangas kultaloimi? +Häiksi metsän morsiolle. +Kelle neiti näätärinta? +Hiihtäjälle Niiden korven. + +Ei hyvä hylätyn kauvan +liikutella lieden puita, +vesi silmihin tulevi, +pää käsihin tuiskahtavi, +kurkussa korina käypi, +sylkytys sydänalassa. + + + +2. + +METSÄHÄN OLI MUN MIELI. + +Metsähän oli mun mieli, +kauvas kaupungin melusta, +honkien ikihumuhun, +ikikorven katvehesen. + +Tahdoin mä taloni tehdä +alle kuusen kukkalatvan, +kuulla kuusien humua, +sinipiian pillin ääntä, +sinikeijujen kemuja, +sinikansan karkeloita. + +Tulipa tyttö tummatukka +impynen ihanasilmä, +tumman suortuvan sukija, +kautokengän keikuttaja, +vilkkui sinne, vilkkui tänne, +ilkkui luontonsa ilosta, +kun oli luotu luomuullaski, +Luojansa lepäämistöiksi, +pesty peipoksi pihoille; +maille marjan kukkaseksi. + +Ei ole enempi mulla +tarvis mennä metsäteille +saloja samotakseni, +kuusikoita kuullakseni: +kussa kurja kulkenenkin, +vaivainen vaeltelenkin, +kuulen honkien huminan, +sinipiian pillin äänen, +keijut vierellä venyvät, +haja-kassat karkeloivat. + + + +3. + +ET SINÄ IVANNUT, IMPI. + +Et sinä ivannut, impi, +pilkannut pyhäinen piika, +minä itse se ivasin, +pilkkasin poloinen poika; +minun omat miel'kuvani +ne minua pilkkasivat, +omat herjat haaveheni +ne minua herjasivat, +oman onneni kajastus +se minulta mielen murti. + +Nokkela on onnen neiti, +impynen ilohaluinen: +veikistellen, keikistellen +tuolla se vastahan tulevi, +soitellen somerta rannan, +metsätietä tepsutellen; +kättä antoi, alas katsoi, +posket vienosti punersi, +sanat suussa sammalteli, +ääni verhottu värisi, +kuin lipinä lehdon tuulen +tai loiske etäisen aallon. + +Laulaja todeksi luuli, +käsi tyhjeä tapasi,-- +kaukana salon sisässä +läikkyi nauru neien nuoren. + + + +4. + +01 UNI, JUMALTEN LAHJA! + +Oi uni, jumalten lahja, +punatulkku, puhdassiipi, +tule luokse tarvittaissa, +käy tänne kutsuttaissa, +luo uron unettomaisen, +tykö miehen mielipuolen! +Tule kullaisna käkenä, +hopeaisna kyyhkyläisnä, +kuku rauha kulmilleni, +onni otsalle kukerra, +sipaise simasulalla +ripsen alta, rinnan päältä! +Tyynnytä verien tyrskyt, +sammuta sytö sydämen, +sido suonet suihkamasta, +valtimot valittamasta, +laskimot lorittamasta, +otsasuonet ourumasta! +Luo suvinen, suuri taivas +iloita inehmon mielen, +ajatusten ailakoida; +veä päälle päivän kaari, +kaarelle korea impi, +kuontalo kätehen neien, +kultavillat kuontalohon; +neiti kullat ketreäisi, +huolisi hopeiset hunnut, +minun polon pääaloille, +uron uinuvan ylitse, +ettei pistäis sääsken piikit +eikä yölliset itikat. + + + + +KUVIA JA KANGASTUKSIA. + + + +SE HERRA, JOTA MA PALVELEN-- + +Se Herra, jota ma palvelen, +se ei ole Herra teidän, +ei tunne se kirkkoja, munkkeja, +ei kuule se messuja heidän. +Se Herra se asuvi korvessa +ja hän on korven Herra! +Hänet kasvoista kasvoihin siellä ma näin, +kun metsiä hiihdin kerran. + +Sinä hiihdät päivän ja hiihdät kaks +ja yksin jo olevas luulet +ja olevan herra jo metsän ja maan-- +niin kaukaa sa kohinan kuulet +ja humisten taipuvi metsän puut +ja kalliot haljeten huhuu. +Oi, lankea maahan sa polvilles! +Se on Herrasi ääni, mi puhuu. + +Hän tuli ja nosti mun jalkeillen +mua katsoen silmästä silmään: +»Sinä siiskö se kaipaat metsähän? +Sun mieleskö korven on ilmaan? +Hyvä! Korpi on astua annettu +ja suksi on hiihtää suotu, +mut muistaos ihminen metsässäi, +sa että vaan olet luotu. + +Ota viita, viljele, kesytä maa, +ota vesi ja verkkosi heitä, +pane paulat, aseta ansapuut +ja sangat sammalin peitä, +mut lähde laululla metsähän, +elä veikaten vettä souda, +vaan hyviä virsiä hyreksien +sinä eräsi viidasta nouda! + +Näät mun on meri ja mun on maa +ja mun on metsän valta. +Ja vaikka sa kylästä väistyitkin, +et väisty mun voimani alta. +Mut että sä ihminen tietäisit, +mitä metsien Herra vaatii, +niin kuuntele korvin avoin nyt, +kun sulle hän lakinsa laatii: + +Ei riitä ne ripit, ei mittapuut, +kun ahmaa aalto syvä. +Ja vasta kun paha sa olla voit, +niin voit sinä olla hyvä. +Ole hyvä kuin laps, ole syvä kuin mies, +ole voimakas niinkuin vuori, +min povessa palkeet ja vasarat käy, +mut päällä on kivinen kuori. + +Pidä pääsi pystyssä, metsämies, +sinä maailman silmäterä! +Mut jos sinä korpehen kaadutkin, +elä kantoja syyksesi kerää. +Kukin päähänsä silmää kaksi sai, +kukin oman on onnensa seppä. +_Sitä_ onneas et sinä antaa saa, +jos kuivuis kuu ja leppä. + +Pyri aina sa ylemmä, joutsimies, +kuin siipesi täysin kantaa. +Mies kasvavi kanssa tahtonsa +ja tahto voimia antaa. +Ken täällä ei kurota kuusehen, +ei kapsahda katajaankaan. +Ken täällä ei tavota taivaihin, +ei pääse se päälle maankaan. + +Näe unia suuria, unten mies! +Uni puoli on todellisuutta. +Uni kulkevi edellä kyntäjän +ja viittovi uraa uutta, +Vain yksi valta on metsässä: +On mies ja miehen usko! +Sitä kuulevi pedot ja metsän puut +ja aika ja aamurusko. + +Mut yksi on herra herrallakin, +jota pääse et palvelemasta. +Näät siinä, miss' alkavi velvollisuus, +siin alkavi elämä vasta. +Ja sen on meri ja sen on maa +ja sen on metsän valta +ja vaikka sa kylästä väistytkin, +et väisty sen voiman alta. + +Ja vaikka sa korpea hiihtäisit +kuin hirvi ja jalopeura, +se Herra sun kulkevi kupeellas, +se kantapäilläsi seuraa, +se kurkistaa joka kuusesta +ja pensaista, puista se puhuu, +ja ympäri nuotios yöllisen +käy ääni mi käskee ja huhuu. + +Ja vaikka sa vuorille kiipeisit +kuin kotka, mi saalista noutaa, +se pilvenä piirtävi vierelläs, +se sotkana järvet soutaa, +se kasvaa ja paisuu ja karttuu vaan, +sadan virstan on saappahat hällä, +ja vuortenkin huipuilta huutavi +se ukkosen jylinällä: + +»Ja vaikka sun ois koko mahti maan, +veen kunnia, vuorten kulta, +niin sentään ma ropohon viimeiseen +olen veroni vaativa sulta. +Minä taivahan rantoja taivallan, +käyn otavan olkapäitä. +Ja jos sinä tahdot korpehen, +niin laulele lakeja näitä!» + +Näin puhui mun Herrani korvessa +mua katsoen silmästä silmään. +Minä pelkäsin, katsoin ja kauhistuin, +mut miel' oli korven ilmaan. +Ja sitten hän nyökkäsi, kättä löi +ja se oli miehen käsi! +»Ja jos sinä tahtoni täytät tään +niin olen minä ystäväsi.» + +Pois kulki mun Herrani korvessa. +Taas kaikki, kaikk' oli hiljaa. +Mut uudet tuulet mun sydämmessäin +ne tuutivat uutta viljaa. +Ja taasen ma tartuin sauvahain +ja sukseni sujutin jälleen. +Mut usein, niin usein korvessain +olen saanut ma huoata tälleen: + +»Oi, ethän sa kasvojas käännä pois, +sinä Herra, ystävä, veikko, +jos olikin suuri sun korpesi +ja hiihtäjä jos oli heikko. +Sinä käskithän ylemmä lentämään +kuin siivet heikot kantaa. +Mies kasvavi kanssa tahtonsa +ja tahto voimia antaa.» + + + +ORVON LAULU. + +En apua saanut, en apua saanut, +kun nuorna ma äidistä orvoksi jäin, +kun kuljin ma kerjäten mieron teillä +ja anelin rakkautta kyyneleillä, +en apua saanut +ja yö oli ainoa ystäväin. + +En apua saanut, en apua saanut, +kun taistelin, eksyin ja epäilin, +kun epäilin muita ja itseäni +ja sylkytin sairasta sydäntäni, +en apua saanut +ja yksin ma kuljin ja kamppailin. + +En apua saanut, en apua saanut, +en olisi paljoa pyytänyt, +vain vähäsen lämpöä ympäriltä, +vain hiukan hienoutta ystäviltä,-- +kun oisin saanut, +niin ehkä paljon ois paremmin nyt. + +En apua saanut, en apua saanut, +nyt sitä en pyydä, en kaipaakaan. +Minä elelen kaukana korvessani +ja kehrään öisiä aatteitani +ja mitä ma mietin, +sen tietävi huojuvat hongat vaan, + +Jos voisin laulaa kuin lintu laulaa, +tai lailla honkien huojuvain +kun metsän äänillä puhua voisin, +kun purona pulppuisin, käkenä soisin, +niin näinpä, näinpä +sois laulu hiihtäjän ladulta ain: + +»Oi, elkää ihmiset ilotella, +jos orpo tiellänne lankeaa, +ei ole orvolla äidin kättä, +vaan yksin hoippuen, ystävättä, +hän etsii, eksyy +ja yksin syynsä hän sovittaa!» + +En apua saanut, en apua saanut, +mut näin jos kuiskisi kuusipuut +ja käsi kun poskelle kohois kellä +ja miettimään kävis mieli hellä, +niin ehkä, ehkä, +mit' en ma saanut, sen saisi muut. + + + +ILTATUNNELMA. + +Mun päiväni ammoin mennyt on, +yhä mailla on illan rusko. +Mit' tää on? Miks ei joudu jo yö, +kun hiljaa, hiljaa niin sydän lyö +ja kuollut on kunto ja usko? + +Kas, taivahat kuinka ne loimottaa! +Joko tullut on tuomion päivä? +Tää heijastus silmäni huikaisee. +Tuhat kertaa mieluummin pimeyteen, +missä ympär' on huuru ja häivä! + +Olin minäkin nuori ja onnellinen. +Näin unta ma kesästä kerta. +Kas, hämärän neittä ma lempiä sain, +ma hirveä hiihdin, mi pakeni vain-- +te nähkää hangilla verta. + +Veri punanen ratkesi rinnastain. +Veit paljon sa tyttöni multa. +Ja vereni nuori ja lämpöinen +se kirjoja kirjoitti hangillen: +sinä siunattu, kiitetty, kulta! + +Runoruusut rintani raadellun +te rastitte hiihtäjän matkaa +yli vuorien, yli laaksojen, +ohi murheen ja onnelan ovien-- +Mihin? Tee ei miel' juuri jatkaa. + +On päivä jo ammoin laskenut, +yhä poissa on hiihtäjän rauha, +käs' vaipuvi, henkeni herpoutuu. +Oi, eikö jo kohoa kalpea kuu +ja laskeu yöhyt lauha? + + + +OI, VARJELE HERRA MUN + JÄRKEÄIN. + +Oi, varjele Herra mun järkeäin, +mua varjele hullun yöstä, +mua kurita, mut älä anna mun +näin elävänä hautahan syöstä. +Mun pääni on niin sairas, mun päiväni levoton +ja yö kun musta joutuu, niin poissa mun uneni on. + Herra, varjele järkeni valo! + +Minä kuulen ääniä kummia, +joit' eivät toiset kuule. +Ja vaikka ma syntiä paljon tein, +mua paatuneeks älä luule. +Ei aina ole huono, ken täällä lankeaa, +voi olla jalka heikko ja kivinen olla maa. + Herra, varjele järkeni valo! + +Elä usko, mit' ihmiset sanovat, +elä kysele heiltä mua, +mut kysy mun kuolleelta äidiltäin, +joka lienevi lähellä sua. +Mua ihmiset ei nähneet, ne näki mun varjoni vain, +minä itse kaukana kuljin ja kaukaa viestit sain. + Herra, varjele järkeni valo! + +Sain viestit mailta vierailta, +joit' eivät toiset tunne. +Minä nään vain sumua silmissäin, +ma vaikka katson kunne. +En eroita ma muuta kuin kasvot äityein. +Oi, äiti, äiti, äiti, oi ota mun sydämein! + Herra, varjele järkeni valo! + +Minä olin hänen kultasilmänsä +ja hän mua hemmotteli. +Hän rukoili mun puolestain +niin kauvan kuin hän eli. +Oi, ethän, ethän, äiti, mua heitä vieläkään. +Kun sua vaan ma muistan, niin itken yhtenään. + Herra, varjele järkeni valo! + +Kas itku syömen puhdistaa +Oi, kiitos, kiitos Herran, +viel' että voin ma itkeä-- +kai anteeks annat kerran. +Oi, Herra, Herra, Herra, ota multa kaikki muu, +ota leipä, laulun lahja, tai sulje mullalla suu, + mutta varjele järkeni valo! + + + +HYVÄ ON HIIHTÄJÄN HIIHDELLÄ. + +Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, +kun hanki on hohtava alla, +kun taivas kirkasna kaareutuu-- +mut hauskempi hiihtää, kun ruskavi puu, +tuul' ulvovi, polku on ummessa +ja tuisku on taivahalla. + +Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, +kun ystävä häll' on myötä, +kun latu on aukaistu edessään-- +mut parempi hiihdellä yksinään, +tiens' itse aukaista itselleen +ja yksin uhmata yötä. + +Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, +kun tietty on matkan määrä, +kun liesi viittovi lämpöinen,-- +mut sorjempi, uljaampi hiihtää sen, +joka outoja onnen vaiheita käy +eikä tiedä, miss' oikea, väärä. + +Ja hyvä on hiihtäjän hiihdellä, +kun riemu on rinnassansa, +kun toivo säihkyvi soihtuna yöss'-- +mut käypä se laatuun hiihtää myös +hiki otsalla, suurissa suruissa +ja kuolema kupeellansa. + + + +KUOLEMAN RENKINÄ. + +Kuljin ma kuoleman peltoja pitkin, +kuolema kynti ja minä itse itkin. + +»Tule mies rengiksi!» kuolema huusi-- +»Saat palan peltoa ja laudanpäätä kuusi.» + +Tulen minä rengiksi, huusin ma vastaan. +Tottahan Tuonela hoitavi lastaan. + +Siitä asti kynnän mä kuoleman sarkaa-- +viikot ne vierii ja elonhetket karkaa. + +Ystävä on kaukana ja sydämmeni jäässä-- +Herra, koska seison ma sarkani päässä? + + + +RAUHATTOMAN RUKOUS. + +Minä tääll' olen vieras, vieras vaan, +olen ollut alusta saakka, +ovat outoja minulle laaksot maan +ja outo on elämän taakka. +Minä kuljen ja katson kummastuin +joka puuta ja joka kukkaa, +minä kuljen kumpuja itkusuin +ja itken ihmisrukkaa. + +Me soudamme haahta haurasta, +min ympäri aallot pauhaa; +me kuljemme suurta korpea +ja emme löydä rauhaa. +Tiet riidellen ristivät toisiaan +ja ystävä toista pettää. +Mikä riemu se koskaan päällä maan +on päättynyt kyynelettä? + +Mikä laps se on matkalle lähtenyt, +joka joutunut tääll' ei harhaan? +Mikä hyvä se täällä on hyötynyt, +joka kuollut ei liian varhaan? +Kun ystävän parhaan sa kohtasit, +jo aika on hyvästi heittää. +Ketä hellimmin tänään sa rakastit, +sen huomenna hauta peittää. + +Oi, joutuos kirkkahin joulu-yö, +oi, syntyös sydämihin, +oi, syntyös syömehen jokaiseen, +joka tutkivi: mistä? mihin? +Oi, syntyös rauha mun rintaani +kuin syntyi seimehen lapsi, +sinä rauhani nuori ja naurusuu, +sinä kukkani kultahapsi. + +Ja kilvan kulkisi kumartamaan +sua turhan tietoni aatteet, +kuka kullat tois, mikä mirhamit, +mikä päärlyt ja purppuravaatteet, +Mun henkeni tietäjät harmaapäät +erämaita ne etsien käypi, +mut taivas on tumma ja tähdetön +ja yö yhä hämärtäypi. + +Minä lapsena vanhaksi vanhenin. +En nuor' ole koskaan ollut. +Toki kerran ma keväästä haaveilin, +mut haavehet nuo oli hullut. +Olen väsynyt lauluni valheeseen. +Herra, tee minut lapseksi jälleen! +Minä tahdon soittoni särkyneen +viedä suurelle virittäjälleen. + + + +MUA PELOTTAA. + +Mua pelottaa, mua pelottaa, +mua pelottaa tämä erämaa, +mua pelottaa nämä ihmiset, +nämä katsehet +niin oudot ja kylmät ja kylläiset. + +En tunne ma muita, en itseäin. +Miten outojen joukkoon ma jouduinkin näin? +Toki jossakin muualla parempi ois? +Kun huoata vois +tai nukkua, nukkua nuorena pois! + +Oi, vieraita oomme me ihmiset +kuin eri tähdillä syntynehet, +kuka kotoisin kuuhuen helmasta on, +kuka auringon, +kuka aivan, aivan on koditon. + +Minä lapsonen koditon laaksoissa maan, +minä hankia hiihdän ja harhailen vaan, +minä sydäntä etsin, mi sykähtäis, +joka luokseni jäis, +yö vaikka mun ympäri hämärtäis. + +Minä etsin suojoa itseltäin +ja omilta hulluilta mietteiltäin; +mua pelottaa nämä ihmiset, +nämä katsehet, +mut enin mun syömeni syvyydet. + + +JA VUODET NE KÄY YHÄ + VAIKEAMMIKS. + +Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks +ja haaveet ne käy yhä haikeammiks, +ne polttaa, ne hehkuu, ne halaa. +Joka ilta ma mietin: Kai huominen uus +tuo lohdun ja loppuvi rauhattomuus! +Yö loppuu, mut murheet ne palaa. + +Ne tulevat niinkuin kotihin, +ne tuovat uusia vieraitakin, +jotka nimeltä tunnen ma juuri. +Se murhe, mi eilen mun murtaa oli, +suli hymyks, kun tänään suurempi tuli-- +koska tulee se suurin, se suurin? + +Koska saavut sa tuskani korkein, +sinä maailman valtias mahtavin, +jota lapsesta saakka ma uotin, +jota vapisin öisin mä vuoteellani, +jonk' katsehen tunsin ma kasvoillani, +kun hetkeksi onneeni luotin? + +Sun edessäs tahdon ma polvistua, +mut silmihin katsoa tahdon ma sua +ja sanoa: Henkeni annan! +mut mieltäni nuorta en milloinkaan. +Se tuskassa tulta iskevi vaan, +sen kanssani hautahan kannan. + + + +SYDÄMENI TALVI. + +Talvella lauluja tehdä ei, +talvella tehdään työtä, +talvella tuvassa istutaan, +iltoja pitkiä iloitaan, +talvella paljon on yötä. + +Talvella talossa kiirettä ei, +talvell' on pitkät puhteet, +talvella hiljaa haastellaan, +lauluja vanhoja lauletaan, +kuulu ei isännän nuhteet. + +Huurtehessa on honkapuut, +hyyteessä ikkunalaudat. +Ihmiset takkahan tuijottaa, +hiljaa hiiliä liikuttaa-- +liikkuvi muistojen haudat. + +Talvella murheita muisteta ei, +talvella paljon on lunta, +muistoja kauniita katsellaan, +riemuja vanhoja riemuitaan, +nähdähän kesästä unta. + +Varpuset jäätyvät oksillaan, +paksu on hanki maassa, +ihmiset kulkee ja askaroi-- +mielessä lintujen laulut soi, +kellojen kilke haassa. + +Sisällä siintävi taivas sees, +kukkivat kummut ja kedot, +laulavi leivot ja linnut muut-- +ulkona huojuvat honkapuut, +ulvovat metsien pedot. + +Kuollut on usko ja rakkaus, +jäässä on ruusurukat. +Mutta kun illalla ikkunaan +loistavi kuu tahi tähti vaan, +kauniit on hallankin kukat. + +Suru on siltoja siskojen, +sääli on hallan kukka. +Talvella toistansa säälitään, +itseään sekä ystäviään: +Ystävä, ystävä rukka! + +Voi sinun hullua sydäntäs, +voi sinun hullua päätäs, +tiedä en, kump' oli hullumpi, +hullut ne vaan oli kummatki, +tarvis ol' talven jäätäs. + +Tahdoitko toivoja toteuttaa, +näitkö sä onnesta unta? +Hangessa toivojen hauta lie. +Kaikilla meillä on yksi tie. +Talvella paljon on lunta. + + + +LAULU ONNESTA. + +Kell' onni on, se onnen kätkeköön, +kell' aarre on, se aarteen peittäköön, +ja olkoon onnellinen onnestaan +ja rikas riemustansa yksin vaan. + +Ei onni kärsi katseit' ihmisten. +Kell' onni on, se käyköön korpehen +ja eläköhön hiljaa, hiljaa vaan +ja hiljaa iloitkohon onnestaan. + + + +ZISKA. + +Miks tullut et Ziska, +punahuulinen, valkeaniska? +Niin kaunis, kaunis ol' yö. +Minä lauluja lauloin ja odottelin sua. +Mulle olitko sa vihainen vai pelkäsitkö mua? +Mun rintani lyö ja lyö. + +Kuu kulki ja huhui, +puut kuiski ja puhui: +Missä viipyvi Ziskasi sun? +Ei tullut mun Ziskani, tuli huoli, mure. +Ja jos et tullut tänään, niin huomenna tule! +Ole jällehen Ziskani mun. + + + +INKA-MUORI. + +Inka itki rannalla, +heliällä hiekalla, +lainehet laski ja nousi: +Miksi itket Inkasein, +muoriseni, miekkosein?-- +Tuonne, tuonne venho se nousi. + +Inka itki rannalla, +heliällä hiekalla. +Kenpä punapurressa sousi?-- +Sinne läksi tyttärein, +armahani, ainoisein.-- +Lainehet laski ja nousi. + +Minne läksi tyttösi, +kunne pursi purjehti?-- +Vierahan vilun valkamille. +Ruttotauti taaton vei, +leipä loppui, nälkä ei.-- +Mille työlle läksi hän, mille? + +Köyhä meni rikkaalle, +vaappuvalle, vanhalle.-- +Inka-muori itkien nousi, +varjos vielä kädellään, +katsoi kautta saaren pään: +sinne, sinne venho se sousi. + + + +HAUTALAULU. + +Levoton on virta ja vierivä laine, +meri yksin suuri ja meri ihanainen. + Nuku virta helmassa meren. + +Tuuli se kulkee ja lentävi lehti. +Onnellinen on se, ken laaksohon ehti. + Nuku lehti helmassa laakson. + +Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti. +Ei se ijäks sammu, ken elämästä lähti. + Nuku tähti helmassa päivän. + + + +MIRJAMIN LAULU. + +Kukka liittyvi kukkahan, +rukka liittyvi rukkahan, +mihinkä liityn ma Mirjam rukka, +missä on Mirjamin kukka? + +Päivä painui jo vuorten taa, +kuun on helmissä metsä, maa, +helyjä välkkyvi heinät, oljet,-- +missä on Mirjamin soljet? + +Missä viivyt sa sulhoni, +kussa valkea orhisi, +joudu jo luokseni angervoisen-- +vaiko jo löysit toisen? + + + + +SONETTEJA. + + + +1. + +YÖ. + +Yö saapuu. Päivä on poissa. +Hämy silmiä hämmentää. +Jo kaukana korven soissa +tulet virvojen viriää. + +Ypö yksin istun ma koissa, +ei armasta, ystävää. +Mut oudoissa unelmoissa +mun henkeni heläjää. + +Ken siellä? Ken lehdossa läikkyy? +Kuka huntua huiskuttaa? +Kuva valkea vierii ja väikkyy, + +tutut piirtehet pilkoittaa. +Mun aatteeni seisoo ja säikkyy. +Sumu silmiä sumentaa. + + + +2. + +OLIN NUORI. + +Olin nuori ja onnehen luotin, +sulosilmien lupauksiin, +petin itseni, järkeni juotin +utuhienoihin unelmihin. + +Opin taas kevätlaulujen nuotin, +jonk' kerran jo unhoitin, +näin kesästä unta ja uotin-- +niin syksyhyn heräsin. + +Oi, silmät tummat, en teitä +toki koskaan ma syytä, en! +Te itkitte kyyneleitä + +niin kauniisti säälien, +kun henkeni helpeheitä +suu surmasi punainen. + + + +3. + +HUOKAUS. + +Olen kävellyt päiviä öitä +kuin hullu ja itkenyt +sielun pilloja, pimeiköitä, +rikkaruohoja kitkenyt. + +Olen kutonut kummia vöitä, +hiushienoja helkyttänyt +utuhaaveita, unten töitä-- +maassa kiini ma matelen nyt. + +Oi, ajat te armahimmat, +kun niskan nyykähys yks +tai kengän keikahus vimmat + +sai syömehen sytytetyks +ja tuskatkin tulisimmat +suli voittajan hymyilyks! + + + +4. + +ILLALLA. + +Minä katselen illan taivasta +ja muistelen tyttölasta. +Minä tahtoisin, tyttö, sun temmata +pois turhasta maailmasta. + +Sulle tahtoisin keväästä laulella +ja kertoa taivahasta, +yön tähdistä, päivän paisteesta +ja kaaresta korkeasta. + +Minä tahtoisin, että sa kaipaisit +mun kanssani korkealle! +Ja että sä uhrata tahtoisit + +mun kanssani taivahalle +elos nuoren kukkaset kaunihit, +et turhalle maailmalle. + + + +5. + +SUA LEMMIN. + +Oi, jos sinä tietäisit, tyttö oi, +mitä kauniita maailmoita, +sun povessas nuoressa unelmoi, +sinä hengelläs hellisit noita! + +Mut ethän niitä sä tuntea voi. +Ne lie vaan haaveita, joita +sinne muinoin mun sieluni kaipuu loi-- +oi, aikoja ihanoita! + +Sua lemmin. Sa minua lempinyt et. +Mitä tahtomme taisi sille? +Mitä taidamme ihmiset poloiset + +elon lankojen kehrääjille? +Me voimme vain olla iloiset +ja itkeä unelmille. + + + +6. + +EN JAKSA HYMYILLÄ. + +Olen koettanut silloin ma hymyillä, +kun itkuhun olin pakahtua. +Olen laulellut silloin ma keväitä, +kun syystuulet tutjutti mua. + +Olen laulellut silloin ma lemmestä +ja muistellut tyttöni sua. +Nyt kevääni kantelo kaunis sä, +nyt joudat sa unhottua. + +Nyt enää mä hymyillä jaksa en. +Pää painuvi vasten kättä. +Minä halajan metsien povehen. + +Nyt itkeä tahdon ma kaiken sen, +mitä jäänyt on itkemättä +multa vuosina vaivojen menneiden. + + + +7. + +KALLIOLLA. + +Noin nään sinut vieläkin edessäin: +Sinä katselit kalliolla +yli ulapan aaltojen siintäväin-- +ja mun oli hyvä olla. + +Sua syrjästä katselin kauvan näin: +Tuul' leikki sun palmikolla. +Mut vihdoin käännyit sä minuun päin +niin vienolla katsannolla. + +Oi, silmä suuri ja suruinen, +miten saatoit sa olla niin julma! +Mut noin sua aina ma muistelen, + +sinä tyttönen mustakulma: +Silmä ylitse aaltojen siintävien +ja tuulessa tukan huima. + + + + + + +PYHÄ KEVÄT + +(1901) + + _»Astu aatos, lennä, liidä, + kirkastuksen korkeuteen!»_ + + + + +MAA JA KANSA. + + + +ALEKSIS KIVI. + +Lausuttu Kaunokirjailijaliiton Kivi-iltamassa + 23 p. maalisk. 1901. + +Syntyi lapsi syksyllä-- +tuulet niin vinhasti vinkui-- +tuult' oli koko elämä, +nähnyt ei kesää, ei kevättä, +eli vain syksystä jouluun. + +Syksyn lapsilla kiire on-- +päre pihdissä sammuu-- +aatos lentävi, aivot takoo, +veri paksuna päähän sakoo, +ovella Sylvester uottaa. + + [Sylvester, vuoden viimeinen päivä: Kivi kuoli + Uudenvuoden päivänä, syntyi 10 p. lokakuuta.] + +»Vuota vielä, oi vanha vuos!»-- +tuulet niin vinhasti vinkuu-- +»jouda en viel' sua seuraamaan!» +Vanhus ovella nyökkää vaan: +»Saat elää syksystä jouluun.» + +»Viivy, viivy, oi vanha vuos!»-- +päre pihdissä sammuu-- +»niin täysi, niin täysi on sydämein, +sen tahtoisin antaa ma kansallein, +en vielä jouda ma kuoloon!» + +Hetket rientävi, kello lyö-- +tuulet niin vinhasti vinkuu-- +»Onko, onko jo keski-yö?» +»Päätä, lapsi, nyt päivätyö, +jo aamun tähtöset tuikkii.» + +»Vielä hetki, oi vanha vuos!»-- +päre pihdissä sammuu, +kannel heikosti helähtää, +kääntyvi ovella harmaapää-- +loppui laulajan vuosi. + +»Minne viet mua, vanha vuos?»-- +tuulet niin lauhasti tuoksuu-- +»minä niin pelkään ja vapisen». +»Rauhoitu, rakas lapsonen, +ovella taivaan jo ollaan.» + +Astuvi sisähän vanha vuos-- +taivaan kynttilät loistaa-- +saattavi laulajan Luojan luo: +»Tässä poian ma pienen tuon, +jok' eli vain syksystä jouluun.» + +Virkkavi Herra Jumala-- +tuulet niin lauhasti tuoksuu-- +»Etkö kesää sä nähnytkään?» +»Näin vaan syksyn ja talven sään», +laulaja vavisten vastaa. + +Kyyneltyy silmä Jumalan-- +taivaan kynttilät loistaa-- +»Siis suvi sull' olkohon ikuinen! +Mut virka, poikanen poloinen, +ken olet ja mistä sa tulet?» + +»Laulaja olen ma laadultain»-- +tuulet niin lauhasti tuoksuu-- +»tulen tähtösestä ma pienestä, +min nimi on Maa».--»Mihin kuolit sä?» +»Kurjuuteen kuolin ja nälkään.» + +Vihastuu Herra Jumala-- +taivaan kynttilät sammuu-- +»Sano kansas, niin kostan ma kuolosi sun!» +»Ei, ei, hyvä, suuri on kansani mun, +et sille saa sinä kostaa. + +Mut hiukan hillitse viimojas, +ne liian vinhasti vinkuu +mun uraani armahan aukeoilla. +Suo päivän paistaa sa Suomen soilla!»-- +Näin laulaja tuskassa huutaa. + +Hymyilee hyvä Jumala-- +taivaan kynttilät loistaa-- +»Voi oikein olla. Ehk' koetin ma +sun kansaas liiaksi tuulilla. +Taas kukat kummuille nouskoon!» + + + +MÖKKILÄINEN JA HÄNEN + POIKANSA. + +»Noh, pojat, päivä valkeaa, +on aika työn ja toimen. +Jo aura pelloll' odottaa +ja hepo eessä soimen.» + +On sääli heitä herättää, +ois hyvä maata heidän, +mut säälittää myös kaunis sää +ja pien' on mökki meidän. + +Ken nuorna tottui nukkumaan, +ei vanhanakaan herää. +Vain työttömyys se ruostuttaa, +ei kyntö auran terää. + +Ja näin ma heitä rohkaisen, +kun väsyvät he milloin: +tuo aika uuden huomenen +ja parempi on silloin. + +Ja usein huomen valkeaa +ja työ on yhtä kovaa. +Ma silloin koetan lohduttaa: +Nyt saatte hetken lomaa. + +Ja tyytyväisnä työhönsä +he nousee nukkumasta. +Oi, heitä siunaa, Herra sä, +oi, siunaa mökin lasta! + + + +GRANIITTI. + +Hakataan, hakataan +Suomen vuorta harmajaa. + +Peikot pienet nakuttaa: +kirpoo tulikipunat, +kivilaatat lohkeevat, +lastatahan laivoihin, +viedään suuriin kylihin, +pannaan muistopatsaiksi, +palatseiksi, linnoiksi, +kuninkaille, keisareille, +vierahille jumaloille, +joille vuori harmaja +vain on lasten tarina. + +Hakataan, hakataan. +Pojat, pienet varokaa! +Lasten tarut uudistuu, +kuori kylmä ohentuu, +vuoren sydän tulta on, +nousta voipi raivohon, +kulon suuren kulkemaan +päästää pitkin maailmaa, +polttaa kaikki poroksi +palatsit ja linnatki +keisarten ja kuninkain, +vierahien jumalain. + +Vuoressa on tulta myös. +Nähkää kipunoita yöss'! + + + +TERVEHDYS KAJAANIN KAUPUNGIN 50-VUOTISJUHLAAN + +6 p. maalisk. 1901. + +Ämmän kuohut, Koivukoski, +Pöllyvaara, Kyynärpää! +Kaikki tunnen, kaikki tiedän, +kaikki mieleen lennähtää. + +Täällä tehtiin Kalevala, +täällä sodan soihtu nous +kauvan vielä, vaikka vaipui +muualla jo miekka, jous. + +Ehkä myöskin tunnet nimen: +Juhana Messenius, +josta niin on kaunihisti +tarinoinut Topelius. + +Ja jos vielä etäisempään +aikaan, aatos, meitä viet, +kohtaa meitä kainulaiset, +karjalaisten kauppatiet. + +Niistä tietköön tiedemiehet! +Minä muita laulelen. +Ei meit' auta entismuistot +ellei aika nykyinen. + +Min' oon lapsi tämän ajan. +Terve sulle, rautatie! +Kulje kohta korven halki, +Kajaanihin viesti vie: + +Loppui puute Pohjolasta, +Sampo saatiin takaisin. +Kauan oot sa tyytynytkin +muun jo Suomen muruihin. + +Valitelkoot vanhat herrat +kaupunkia katoovaa, +ruikutelkoot rukkamielet +linnan muurta harmajaa. + +Minä laulan, laulattelen +Kajaania tulevaa, +tiedon pesää, taidon pesää, +jauhon, viljan jakajaa. + +Hyvinvointi! kansan onni! +Ensin sinä, sitten muu. +Missä syödään petäjäistä, +siell' ei paljon naura suu. + +Meijerit ja kansakoulut! +Toinen toistaan tukekoon. +Rahvas lukee raamattua. +Myöskin muuta lukekoon. + +Ei oo pelko, että kansa +isäin tavat unhottaa. +Jos ne joku unhottaiskin, +kyllä Ämmä muistuttaa. + +Ämmä tulee korpimailta, +korven voima nuorta on. +Vuottakaa, kun Kuhmo nousee +ynnä poiat Paltamon! + +Sotkamoss' on suuret kylät, +siellä täyttyy tähkäpää. +Kiannalla kilvan vielä +pettuleipää pistetään. + +Täyttyvä on kerran tähkä +koko kauniin Kainuunmaan. +Kunpa täyttyis, kohta kaikki +korven voima tarvitaan, + +tarvitahan päivän työlle +vasten valtaa pimeyden. +Kenpä tietää, ehkä toistuu +tarut ajan entisen? + +Kenpä tietää, ehkä kerran +Kajaanissa taistellaan, +kun jo unta uupunutta +nukkuu suuri Suomenmaa? + + + +LAULU VANHOISTA AJOISTA. + +Haastavi hongat harmaapäät: +Ei ennen tääll' ollut tälleen, +ei leikitty, tanssittu päivät pitkät +ja herätty leikkihin jälleen. + +Päivät raskaasti raadettiin +ja kelpas uni yöllä. +Pyhät ne pyhinä pidettiin +ja arki alkoi työllä. + +Tervaa täällä poltettiin +ja pettuleipää syötiin; +terva vietiin kaupunkiin +ja porvarille myötiin. + +Saatiin säkki suoloja +ja toinen leivänlisää. +Totteli vaimo miestänsä +ja poika kuuli isää. + +Aivan toinen aika on +nyt meillä siitä asti, +kun herrat ruukin laittoivat +ja mittar' metsät rasti. + +Pyhä oli ennen lemmenliitto, +vakainen sen vastuu. +Kirkkomäellä kaulakkain +nyt nämä nuoret astuu. + +Tytöt juoksee ruukilla +ja pojat myllärillä. +(Kolme mamsseli heilakkaa +on näätsen miehellä sillä.) + +Pojat työnsä unhottaa +ja tytöt kunniansa. +Viina virtaa tulvanaan +ja turmeltuupi kansa. + + + +LAULU VALON SODASSA. + +(Kun Kalevalan sankarit ennen muinen valon sotaan suorivat, +kerrotaan heidän ennen lähtöään marssineen Ukon puun ympäri +laulaen seuraavaa laulua:) + +Kuule nyt meitä, +ilmojen Ukko, +aukaise eestä +auringon lukko, +päästäös päivä +pilvien takaa, +kussa se Louhen +vankina makaa. + +Valoa me vaadimme +emmekä muuta, +siksi me kierrämme, +nyt Ukon puuta, +siksi me laulamme +laulua sodan, +nostamme taivaalle +tapparan odan. + +Meill' oli päivä: +He meiltä sen peitti. +Meill' oli kansa: +He yöhön sen heitti. +Meill' oli vapaus: +Nyt meill' on orjuus. +Meill' oli onni: +Nyt meill' on kurjuus. + +Meill' oli lapset +siveät ja suorat, +nyt meillä pauhaa +hurtat ja huorat, +kaikki jo katoo: +kunnia, kunto, +tarmo ja tavat +ja oikeudentunto. + +Jos nyt et auta, +niin hukka jo perii. +Kuolla jos pakko on, +kuolkaamme veriin! +Eespäin veikkoset! +Tapparat tanaan! +Voimamme laulu +ja luottamus sanaan. + +Astuvi urhot, +ukkonen jyskää. +Katso, jo Pohjolan +portit ne ryskää, +sortuvi, murtuvi, +kaikuvi soitto, +sankarit laulaa: +päivän on voitto. + + + +EERO ERKKO. + +Kävi myrsky, kun lippusi tankohon tartuit, +nous taistelon lainehet korkealle, +mut et sinä sortunut aaltojen alle, +vaan vaahdossa seisoit ja kasvoit ja kartuit. + +Tuli tyyni,--ja moni, jot' ei murtanut myrsky, +nyt sortui tyynessä, veltossa veessä, +mut ainapa Erkko ol' joukkonsa eessä, +oli aurinko mailla tai hyökäsi hyrsky. + +Näin seisoi hän kohta jo kymmenen vuotta. +Nyt kaatunut on hän. Ken hänet kaasi? +Sa ääneti seisot. On vastaus suotta. +Sun puolestas vastaa kansas ja maasi. + +Keväällä 1900. + + + +HELSINKI HELMILÖISSÄ. + +Kuulkaa Luonnotarten kuiskausta, +nähkää Suomen talven suuri taika! + +Koko Helsinki on helmilöissä, +puistot kaikki kuurakaunehissa, +kaasut palaa, sähkölamput loistaa, +esplanaadi on kuin taikalinna, +peikkoin palatsi ja vuoren hovi, +jossa Hiiden neien häitä juodaan. + +Mutta kattoin yli sähköverkot +mahtavina niinkuin maantiet käyvät, +valkoisina, valon rautareitit, +sakeoina, sanan ohjoajat, +sillat sielujen ja ihmismielten, +valistuksen suuret valtaväylät. + +Mistä tämä rikkaus ja tenho? +Eilen vielä sumu maita peitti, +puut ol' paljaat, kadut kauppaa varten, +lyhdyt tuikkivat kuin tulitikut, +sähkölangat, yli kattoin käyvät, +venyi velttoina kuin riippumatot +rantamilla kesäsiirtoloiden-- +mukavuuden, laiskuudenkin langat. + +Astun alla jumalaisen holvin, +pääni päällä kuurahelmet helkkää, +helmet helkkää, runot kauniit kaikuu, +tanssii talven immet ihanaiset; +käyskelen ja kysyn itseltäni: +Mistä tämä rikkaus ja tenho? + +Tyttö tietä pitkin tepsuttaapi, +valkea kuin vaahti myrskyn jälkeen, +pysähtyy ja minuun kauvan katsoo. +Mitä minusta sa tahdot, tyttö? + +Kuiskaa tyttö tuskin kuuluvasti: +»Olen talvi, Suomen taikaneiti, +tuntenethan minut vanhastaankin, +liat peitän, saastat maahan kaivan, +sumut kaikki kudon helmivöiksi, +joilla koristan ma uraani armaan +odottamaan uutta kevättänsä. +Kautta oman rintas kammioiden +usein unohduksena ma kuljen.» + +Vielä kerran mulle viittas tyttö, +hälveni kuin uni heräävältä. +Yksin seisoin keskell' esplanaadin, +öinen Helsinki ol' heräämässä, +kahden puolen ihmiskarjat kulki, +karjat sekä karjain kaitsijatkin, +herrat heilui, vilkkui naiset nuoret, +vaan ei valkeat kuin talven immet; +silloin multa silmäkulma kostui, +sanat nämä nousi huulilleni: +Mitä taitaa pimeys tälle maalle? +Ampukohot myrkkynuoliansa, +nostakohot suosta suuret usmat, +peittäköhöt taivaat talmallansa, +laskiessaan Suomen laaksoloihin +sentään helminä se sataa alas,-- +laulun helminä ja hengen töinä. + +Kiitos unhoitus, sa Luojan lahja, +kiitos sulle, Suomen suuri talvi. + +8/1 1901. + + + + +KOSKENLASKIJA. + +Niin usein lapsena seisoi hän +kotiniemensä kultaisen päässä, +näki ohitse venhojen viilettävän +niin tyynessä kuin rajusäässä, +kalapurret, kaupan purret, +purret parkinkiskojien, +halkojen hitaiset purret +sekä kilvan kirkkovenhot. + +Mutta ylpeinä yli muiden +loisti tervapurtten laajat purjeet, +pullistuen omast' onnestansa, +tietäin kantavansa korven voimaa, +kantavansa suuriin kaupunkeihin +havumetsän haluttua mettä. +Siitä mahtavina sadatmarkat +sinkoo kauas sinikorpiin Kainuun, +sadatmarkat sekä jauhot, suolat, +joskus myöskin »vältti», kääntö-aura, +talon toimellisen isännälle; +emännille sokurit ja kahvit, +kihlat lempiville kihlakunnan. + +Halu syttyvi poikasen sielussa: +Lie jotain mullakin viedä, +on tunteita, on haaveita, +ja jos tervaa ei, pajunkuorta, +niin mieltä nuorta +ja mietteitä, +joit' ei joka poika tiedä. + +Ja niin hän purtensa irroittaa +kotilahtensa kultaisen suulta, +laskevi keskelle kuohuja +ja laulavi laitapuulta, +miten meri on suuri ja sininen +ja maa niin armas ja kaunoinen +ja vieno neitosen varsi, +kun hän koivujen solassa käy. + +Ilta hiljainen lankeaa. +Purje leutona lepattaa, +terhen nousevi tuolta, täältä, +lahden pohjista, laineen päältä, +kutovi verkkonsa yli veen-- +poikanen yönä on yksikseen. + +Huokaa öiset ulapat. +Saapuu sadat unelmat, +Vait! Mikä valkoinen välkähtää? +Vellamon neitosen kyynärpää, +tuolla polvi ja täällä kaula: +»Laula poikanen mulle, laula +synnyt lempivän sydämen. +Saat sinä suukkoni lämpöisen.» + +Ja poikanen laulavi lauluaan +niin vienon-soipoa, sorjaa, +miten kuinka jos kauniit on kukkaset maan, +ne kuolo kuitenkin korjaa, +mut tummanpa Tuonelan laineilla +siell' lumpehet valkeat päilyy; +ken siellä kohtaapi kultansa, +sen kukkaset ijäti säilyy. + + Varo poikanen! + Joki eessä lie! + Käy airoillen! + Jo virta vie! + +Siellä kasvavi korkeat tammipuut, +tuvat tummat on tammien alla, +ei paistele sinne päivät, ei kuut, +ei tähtöset taivahalla, +vaan ijäti pirtissä pienessä vain +siell' loistavi silmä armaan. +Ja keskellä leppien varjoavain +ui Tuonelan joutsen harmaa. + + Ylös onneton! + Vesi kiihtyvi! + Kohta koski on! + Se surmasi! + +Ja Tuonelan joutsen se joikuu näin: +Yö, maailman äiti, sä hellä! +Moni poikasi pyrkivi päivähän päin, +mut kellä on onnea, kellä? + +On hullu ja houkka se lapsonen maan, +joka suruja syömeensä sulkee. +Ja kauvaksi orhit ne korskahtaa, +kun kuoleman valtias kulkee. + +Lakkasi laulu poikasen. +Heräs hän keskellä kuohujen; +koski pauhasi, vaahto pärskyi, +mela vapisi, venhe tärskyi, +kastuvi poski poikasen-- +se on suudelma Vellamon neitosen. + +Miettivi poika mielessään: +Kuollako vai jäädä elämään? +Hiljaa, hiljaa niin sydän lyö. +Ehkä tehty jo onkin työ, +min sään mulle neuvo Jumalan. +Lauloin jo laulun parhaimman. + +Mutta niin kauniina aurinko nousee +ylitse ylhien kalliorantain, +vilkkuvi rannoilla valkeat talot, +puuntavi punaisenkirjavat lehmät, +joita nyt käyvät lypsämähän +neitoset nuoret kuohuvin kiuluin. +Hymyy taivas ja hymyy maa-- +miksi miekin en hymyileis? + +Hymyten poikanen melaan käy +ja kosken kuohua kohtaa: +En tiedä, viekö se elämään +vai Tuonenko tuville johtaa? +Sama mulle. Mut laskea laatuisa on +näin maailma silmäinsä eessä +ja uihan se kuoleman joutsen kai +myös näidenkin virtojen veessä. + +Ja hän leikkii kuolemalla, +hakee parhaat hyökylaineet. +Neidot näkee rantamalla, +kulkee kautta maiden maineet. +Karit uhkaa, aalto alla +ahmaa, Luoja johdattaa +laulukosken laskijaa; +suvanto jo aukeaa, + +Siintää eteen järven selkä, niemen päässä talo on. +Poika purren kiinnittääpi pajuun rantakallion. +Käypi tupaan. Kaikki väki sielt' on kesäkiireillään; +talon tyttö kangaspuita punaposkin helskyttää. + +Suihkii soma sukkulainen, nousee, laskee polkimet. +Sanat sattuu toisihinsa, ailahtaapi aatokset. +Ennen kuin sen poika ties ja ennen kuin ties tyttökään, +astuu sisään talon väki, tapaa heidät sylikkään. + +Siitäkös nyt touhu nousi. Kuka, mistä, kulkija? +Isä etsii piiskanvartta, äiti huutaa pappia! +Tyttö itkee, rengit nauraa, piiat vilkkuu, virnottaa-- +yleisessä hälinässä poika ulos puikahtaa. + + Taas hän venheessä + vettä viiltää, + laskee koskia + kuohuvia, + mutta hällä + nyt mielessänsä + ei enää kuoleman + kukat päily, + vaan elon kukkaset + kumpurinnat + ja neitosen punaiset posket. + + + + +LAULUJA KANTELETTAREN TAPAAN + + + +MIKSI KYSYISIN ENEMPI? + +En tiedä, oletko impi +pyrstötähti taivahalla, +valo maillensa menevä +vaiko unten uusi päivä. + +Ja en tiedä, oletko impi +viime tuomion tulemus +syömelleni syntiselle, +vai tuoja elämän uuden. + +Valaisit pimeän yöni, +näin ma pitkät pilven rannat-- +miksi kysyisin enempi? + + + +KONSTINSA KUMPAISELLAKIN. + +Neuvoisin sinulle, neiti, +pari kolme konstiani, +tien ohesta oppimaani +eloni nuorella polulla: + +Ilo miten syntyvi surusta, +miehen tarmo taistelosta, +hyve ahjosta himojen, +henki mustan mullan alta. + +Nämä minä neuvoisin sinulle, +kun sinä neuvoisit minulle +pari kolme konstiasi, +joita ihailen ijäti: +Hyvä miten palkitaan pahalla, +lempi leikinlaskennalla, +mitenkä murhataan hymyillen, +kuin poloista poljetahan. + +Neuvokaamme toisiamme, +impi kaunis ja ihana! + + + +UNTA JA TODELLISUUTTA. + +Tarjosin sinulle kerran +käteni kesäisnä yönä, +kun oli linnut laulupuulla, +kukat täydellä terällä; +tarjoan sinulle käden +nyt ma talven tanterilla +soidessa vihurin vinhan, +kukkain kuolleiden ylitse. + +Et sa silloin uskaltanut +unteni utuihin, tyttö, +uskallatko nyt paremmin +urho-unten täytäntähän? + + + +KATSON, KATSON, KAUNIS TYTTÖ. + +Katson, katson, kaunis tyttö, +katson silmies sinehen, +pohjahan povesi katson, +sydämesi syövereihin, +etsin aatosta eloni, +tulevia tutkistelen, +tuotko tummia minulle +vaiko öitä valkoisia. + +Muistan, koito, muutkin silmät, +silmät tummat ja palavat, +joihin katsoin, kauvan katsoin, +etsin aatosta eloni; +luulin päivän koittavaksi, +auringon yleneväksi. + +Yö yleni, tähdet sammui, +säihkyivät salamat yössä, +jyrisi Jumalan kosto, +satoi rautaiset rakehet +mun poloisen pään ylitse, +harhalapsen hartioille; +ajoivat armotta minua +salon poikki, toisen pitkin, +löivät turraksi lihani, +luuni kaikki kangistivat, +puutuin puuksi suon selälle, +ahon päähän pökkelöksi, +pikku lintujen peloksi, +variksien vaakkumiksi. + +Viikon seisoin suon selällä +tunnotonna niinkuin tukki, +korpit hyppi korvillani, +silmillä varikset vaakkui, +pedot juurella pesivät, +hukat luona huutelivat. +Lapset parkaisi pahasti +marjamailla käydessänsä, +nähdessä näköni mustan, +surun synkän syövyttämän, +pökkelön suon selällä, +karahkaisen kankahalla. + +Tulipa tyttö tähtisilmä, +enkeli elämän joulun, +ei se parkaissut pahasti +eikä luota loitonnunna, +tuli luoksi leikkimähän, +vienoinen visertämähän, +tuli silmin niin sinisin, +kävi niin valkoisin kätösin +runkohon ruman petäjän, +juurihin jumalten hylyn-- +soi salossa enkel'laulu, +lapsen nauru laaksoloissa. + +Ja katso: Ihana ihme! +Sylkähti sydän petäjän, +kuohahti kuollehet vetoset, +puu vihersi, päivä nousi, +kevät kaikille hymysi. + +Katson, katson, kaunis tyttö, +katson silmies sinehen, +pohjahan povesi katson, +sydämesi syövereihin, +etsin aatosta eloni, +tulevia tutkiskelen: +Herätitkö kuollehista, +toitko Tuonelta urohon, +uusille sydänsuruille +vaiko leivon lauleluille. + +Kirkas on sinulla silmä, +katse kaunis ja viaton, +et sinä suruja tuone, +tuonet marjatuokkosia +mailta päivän paistamilta, +kuu-luojan kumottamilta. + + + +IVA. + +Kysyi tyttö poikaselta: +»Miksi ivailet alati, +lasket lauseita pahoja, +jotka pistävät syvälle-- +minuakin joskus pistät.» + +Vastas poika neitoselle: +»Ihana on ivan säilä +säihkyväinen, välkkyväinen. +Iva on jumalten ase, +luotu sankarin sotahan +vasten valtoja pimeyden. +Sillä puollan parhaintani, +hellintäni, hienointani +elämän suuressa sodassa-- +sillä myös sinua puollan.» + + + +SANA SUOMEN SALOILLE. + +Siellä Suomen on saloilla +monta, monta nuorta miestä, +joilla on sydän palava. + +Ja onpa saloilla Suomen +monta nuorta neitokaista, +joill' on silmä siintäväinen. + +Jos joka sydämehen ma +voisin mennä nuoren miehen, +näin minä sanoisin siellä: +»Pala, pala, nuori sydän, +katko Kullervon kapalot! +Untamot, utalat miehet, +mielet maassa vangitsevat +suurella suun kovulla, +pikkuisilla pyytehillä. +Siinä on sisäinen uhka. +Toinen uhka ulkonainen.» + +Ja jos silmät ma jokaisen +voisin nähdä nuoren neien, +näin minä sanoisin niille: +»Siinnä, siinnä nuori silmä, +sinimetsien ylitse, +näe, mitä me emme näe +keskellä tulisen taiston, +kaukolehdon lempeyttä, +kaukolaakson kauneutta, +ihanuutta iltapilven, +aamun armahan tuloa.» + +Lennä laulu ja sanele, +mitä en itse voi sanoa! + + + +LAULUN LAPSI. + +Hyvä oli iso minulle, +siskoset sitäi paremmat, +paras armas äitimuori. + +Mie itse hyväpä kelle? + +Paha oli maailma minulle, +pahempi impi ilkkuvainen, +pahin syyllinen sydämein. + +Mie itse pahapa kelle? + +En ole hyvä, en paha, +olen lapsi laulavainen, +laulun lapsena pysynkin +kunis kuoppahan kuperrun. +Kaikki on kaunista minulle +tämän ilman kannen alla, +ilo, murhe, itku, nauru, +luonto, maailma, lokakin, +rauha suuren rakkauden, +vihurit vihan ja lemmen; +kaikell' on kajastuksensa +Luojan suuresta suvesta, +ikuisesta auringosta +tähtitarhojen takana. + + + + +PYHÄ KEVÄT. + + + +KEVÄTHYMNI. + +Herran henki mailla kulkee, +haudat kaikki aukeaa. +Kas, jo katkee kääriliinat! + +Sydän uuden uskon saa. +Maa, mi nukkui hangen alla, +herää uuteen elohon, + +kautta ilman kannel kaikuu: +Vapahtaja noussut on. +Herää sydän ihmisenki + +iloinensa, suruineen. +Astu aatos, lennä, liidä +kirkastuksen korkeuteen! + + + +VIRTA VENHETTÄ VIE! + +Virta venhettä vie. +Mihin päättyvi tie? +Lyö kuohut purren puuta ja talkaa +Mikä ihminen on? +Virvaliekki levoton. +Jo hiekka heljä riiteleepi jalkaa. +Yksi syntyy riemuun ja toinen murheesen +ja kullakin on kellonsa pohjass' sydämen; +kun se seisahtaa, niin kuolon aika alkaa. + Virta venhettä vie. + +Mihin päättyvi tie? +Niin synkehinä synnit ne uhkaa. +Hetken hehkuvi mies, +sitten tummuvi lies, +jääpi jäljelle pivo pieni tuhkaa. +Ja synnit ne kasvaa ja liittyy syntihin +ja poika perii kehdossa synnit isänkin +ja rinta täys on ruumenta ja ruhkaa. + Mihin päättyvi tie? + +Virta venhettä vie. +Koko maailma mun purressani läilyy. +Meri ääretön, o! +Etkö joudukin jo, +suur' suvantoni, jossa pilvet päilyy. +Ois aika maata sunkin jo, suuri maailma, +ja vanhan valkopääsi jo lepoon laskea. +Katso, kuinka kuolon varjot häilyy. + Virta venhettä vie. + +Mihin päättyvi tie? +Ei tiedä sitä ihmisistä kenkään. +Meri, taivas ja maa +kaikki, kaikk' katoaa-- +kuinka säilyisi sielu ihmisenkään? +Mut unessa niin armas on ajatella noin: +Viel' kerran kevät saapuu ja koittaa uusi koi +ja huomentuulet tuntureilta henkää. + Vaiko valhetta lie? + +Mut noinpa mietin mie: +Katso, kerran koko maailma herää. +Susi lammast' ei syö, +veli ei veljeä lyö +eikä miesi tahko tapparan terää. +Mut kaikki kauniit aatteet, joit' täällä aatellaan, +ne silloin täyttyy töiksi ja peittävät maan. +Siis ihanteita, ihminen, kerää! + Vaiko valhetta lie? + + + +TAIDENIEKAN YÖ. + +Yössä istuu taideniekka. +Miksi helkkää rannan hiekka. + +Yön on neitoset tulevat, +yön on mustat morsiamet, +valkeilla varsoillansa, +ruskeilla ruunillansa. + +»Kunne neitoset kulette? +Minun luokse miks tulette?» + +»Tuomme sulle tuomisia +meren suurilta seliltä, +ilman pitkiltä pihoilta-- +joko on ovesi auki?» + +»On se auki auringolle, +paistoa Jumalan päivän, +ei yön yrityksille, +Manan neitten maanehille.» + +Ilkkuivat Manalan immet, +tytöt Tuonen tyrskyttivät: +»Voip' on miestä mieletöntä! +Vieläkö valohon luotat? + +Tiedä, tiedä, taitoniekka: +Jo pimeni Suomen päivä, +sammui jo salojen huomen, +meni usko miesten nuorten-- +ei ole valoa enää +koko maassa, maailmassa.» + +Huusi vastaan taideniekka, +välkkyi nuoren hengen miekka: +»Jos menikin muilta usko, +minun viel' ei mennyt ole, +jos pimeni maani päivä, +on mulla omakin päivä, +tyttö kultainen kylässä, +kaunokutri kartanossa, +joll' on sielu silkin hieno, +katse kaunoinen sametin. +Unista utuisen lemmen +luon mä maalle uuden aamun.» + +Ilkkuivat Manalan immet, +tytöt Tuonen tyrskyttivät. +»Voip' on miestä mieletöntä! +Vieläkö valohon luotat? +Jo pimeni silkkisielu, +sameni sametin välke, +kylän ämmien käsissä, +naisten kahvinauruloissa. +Ei ole valoa enää +koko maassa, maailmassa.» + +Painoi päänsä taideseppä, +juoksi julman haavan leppä, +juoksi päivän, juoksi toisen, +kunis hän kolmanna kohosi, +kastoi kalvan hurmehesen, +nosti kohti korkeutta, +vannoi näin valan ikuisen: + +»En minä levänne ennen +kuin minun miekkani terästä +revontulet roihuavat +yössä pohjolan pimeän.» + +Vyötti varren rautavyöhön, +astui ulos talvi-yöhön, +talven tähtöset näkivät, +kun hän korpehen katosi.-- +Ei ole sitten kuulununna. + + + +VÄLIRAUHA. + +Tiedän, tunnenhan tarkalleen, +ett' tää on vaan välirauhaa, +hetkisen virtaa vierivää. +Taas kohta jo kosket pauhaa, + +Vain hetkeksi rauhan ma tehnyt oon +sun kanssasi, sydän kulta. +Ole valmis, kun leijona valveutuu! +Taas silloin me iskemme tulta. + +Ja tietköhön myös koko maailma sen, +ett' tää on vaan väli-aikaa. +Sun tänään mä rauhassa levätä suon. +Taas huomenna torvet raikaa. + + + +JUMALAN VANKI. + +Ystävyys murtuu, +rakkaus katoo, +ei katoa minun kuoleman-ikäväni. +En minä tiedä sinun alkuasi +enkä aavista sinun loppuasi, +mutta kumpikin lie minun sydämessäni. + +Voi, pahoin tekee se mies, +se mieletön mies, +joka juurensa elämään katkoo. +Hän on niinkuin lintu vedenpaisumisen päällä, +ei ole hällä sijaa siellä eikä täällä, +hän äärettömyydessä lentää ja lentää +ja aaltoihin vaipuu. + +Eikä ole totuus, +jumalainen totuus, +tehty ihmishartioita varten. +Jos kuolevainen jumaliin nousee, +niin Jumala ottaa +vangiksi hänet +ja viepi hältä ymmärryksen valon. + + + +MAININKEJA. + +Tahtoi meri taideniekaks tulla, +lepäs tyynnä, peilipintaisena, +kajasteli kaikki ilman kaaret, +rannan raidat, suvi-illan ihmeet; +kysyi vanhemmalta veljeltänsä +taivahalta: »Oonko taideniekka?» + +Päätään pudistaen veikko virkkoi: +»Viel' ei riitä, viel' et taideniekka.» + +Muutti meren poika muotoansa, +meni sydämensä syövereihin, +nosti hyökyaallot ärjymähän, +pirstoi purret, mastot maalle heitti; +kysyi vanhemmalta veljeltänsä: +»Taitanen jo olla taideniekka?» + +Päätään pudistaen veikko vastas: +»Viel' ei riitä, viel' et taideniekka.» + +Lakkas myrskylaulu meren rinnan, +souti selkää pitkät, loivat laineet, +kajastellen taivaan sinikantta, +muistutellen meren pohjatuutta, +antain aavistusta myrskylöistä +mennehistä. Kysyi meri jälleen: +»Onko taiteen tarkoitus siis tämä?» + +Nyökkäs päätään vanhempi ja vastas: +»Jo nyt riittää. Olet taideniekka.» + + + +SURUT. + +Minä seisoin ja huusin +tappara kädessä: +»Tulkaa, nyt tulkaa, +tulkaa kaikki, +te miel'alat apeat, te vastasäät vaikeet, +huolten huuhkalinnut ja sydänsurut haikeet, +niin koitamme kerran, +ken meistä voittaa, +ja voitettu olkoon +ääneti niinkuin +hauta, mi kuusten +keskellä hiljainen on.» + +Näin minä huusin +tappara kädessä, +katsoin uhmaten +kalliosolaan +uotellen kuoleman karjaa. +»Pelkäätkö Tuonelan +untelo ukko, +pelkäätkö vuossadan +nuorinta lasta, +pelkäätkö päivyen poikaa?» + +Eivät ne tulleet +silloin surut, +tulivat silloin, +kun makasin maassa +kamppaillen Luojani kanssa. +Tulivat takaa kuin konnat, löivät +kahleisiin minut, mierolle möivät, +tekivät minusta +heikon miehen, +polttivat otsaani +orjan merkin, +jota ei huuhdo +vesi, ei veri, +eikä huulet kauneimman neidon. + + + +RAKKAUDEN LAULU. + +Ajatukset mun aivoissani +niinkuin käärmeet kiertää. +Käsi toinen neitosen nisissä +ja toinen vartta viertää. + +Valkeat aatteet mustalla pinnalla. +Voi, väririkkautta! +Valkea käärme mustalla rinnalla. +Kas, sepä rakkautta! + + + +ALKIBIADEEN NÄKY. + +Ma tiedän immen +niin valkean +kuin marmori templissä +Minervan. + +Theano, temppelin +impyinen! +Oi, koskaan unhoita +sua ma en. + +Sa seisoit kirkasna, +kuultavana-- +ma kuljin maassa +niin matalana. + +Olin juonut päivät +ja itkenyt illoin. +Kai Panathenaian +ol' juhla silloin. + +Oli päivä laskenut +laaksoissa, +mut vuoret kimmelsi +kullassa. + +Ja kädessä malja +ja seppelpäin +ohi Minervan templin +me kuljimme näin. + +Yks filosofeerasi, +toinen lauloi +ja kolmansi katu- +tyttöä kauloi. + +Sa seisoit templisi +portahilla-- +ma kuljin varjossa +viileen illan. + +Ja poimut vaattehes +valkean +loisti ruskossa päivyen +laskevan. + +Sun nähdessä silloin +mun seisahti syön +kuin Arkipelaagissa +aalto yön. + +Ja aallossa taivahat +kuvastui +ja taivahan tuhannet +tähtöset ui. + +Mut koska sa silmäsi +laskit alas, +niin jällehen myrsky +mun rintaani palas. + +Ja myrsky se raivoo +vieläkin. +En unhoita impeä +temppelin. + + + +HYMNI TULELLE. + +Ken tulta on, se tulta palvelkoon. +Ken maata on, se maahan maatukoon. +Mut kuka tahtoo nousta taivahille, +näin kaikuu kannelniekan virsi sille: + +Mit' oomme me? Vain tuhkaa, tomua? +Ei aivan: Aatos nousee mullasta. +On kohtalosi kerran tuhkaks tulla, +mut siihen ast' on aikaa palaa sulla. + +Mi palaa? Aine. Mikä polttaa sen? +Jumala, henki, tuli ikuinen. +On ihmis-onni olla kivihiiltä, +maan uumenissa unta pitkää piiltä, + +herätä hehkuun, työhön, taisteloon, +kun Luoja kutsuu, luottaa aurinkoon, +toteuttaa vuosisatain unelmat, +joit' uinuneet on isät harmajat. + +On elon aika lyhyt kullakin. +Siis palakaamme lieskoin leimuvin, +tulessa kohotkaamme korkealle! +Maa maahan jää, mut henki taivahalle. + + + + +HIUKAN TÄHTITIEDETTÄ. + + + +TÄHTELÄN TANHUAT. + +Tähtöset tuikki niin korkealla. +Min' olin maassa niin matalalla. + +Miksi niin vilkutte tähtöset mulle? +»Siksi me tähtöset vilkumme sulle, + +että sun sielusi nousisi meihin, +että sa astuisit auringon teihin.» + +Enkö siis astu ma auringon rataa? +»Et sinä astune auringon rataa, + +kuuta sa palvelet, kuun tietä kuljet, +kuutamon välkkeitä rintaasi suljet.» + +Kuinkapa pääsen ma Päivölän tupiin? +»Noin sinä pääset Päivölän tupiin, + +nouse, ja Tähtelän tanhuita juokse! +Siitä käy polku Luojankin luokse.» + + + +POHJANTÄHTI. + +Oi, Pohjan tähti, +mi meille vilkut, +ja piennä pilkut, +mi ilkut tähdille +kiertäville +ja ihmismielille +myrskyisille, +jotk' ei saa rauhaa, +vaan aina pauhaa! + +Oi, kuin sua säälin, +sa tähti kumma, +mi luulet, että on +elon summa +ain aaltoin keskellä +tyyni olla, +tyyni olla +ja seistä kaukana +kalliolla, +kun meri pauhaa +ja ei saa rauhaa. + +Sua kaikki kiertävät +taivaan kaaret +ja tähtisarjat +ja valosaaret, +sua kumartaa +kuun, päivän kulta +ja otava oppinsa +ottaa sulta, +niin myöskin henki +inehmosenki. + +Sua sentään säälin +ma, tähti parka, +mi tiedä et, +miten veri karkaa, +miten tulet riemun +ja tuskan palaa, +kun synti hehkuu +ja sydän halaa +ja aatos pauhaa +ja ei saa rauhaa. + +Aina langeta, +aina nousta, +käyttää kuokkaa +ja sotajousta, +tehdä oikein +ja tehdä väärin, +rikkoa, kärsiä +mielinmäärin-- +oi, ihanainen +on elo mainen! + + + +AURINGON OPETUS. + +Opeta minulle, aurinko, +mik' on laulajan oikea onni. + +»Tee kuin minä, paista vaan, +laulajan onni on antaa.» + +Pilvet päiväni peittivät. +Kuinka siis kummalla annan? + +»Tee kuin minä, paista vaan, +väistyvi mustinkin häivä.» + +Hanki kattavi kaiken maan. +Turhaan uurran ja puurran. + +»Tee kuin minä, paista vaan, +sulaa hankikin suurin.» + +Entä jos kansa mun kiroaa? +Enkö ma kiroa vastaan? + +»Tee kuin minä, paista vaan, +syttyvi sydänkin kylmin.» + + + +UUSI TÄHTI PERSEUKSEN + SIKERMÄSSÄ. + +Uus tähtönen, uusi maailma, +uus ajatus ihmisen sielussa! + +»Sun aatoksistasi tiedä en. +Minä synnyin vuoksi miljoonien.» + +Siis olet sa sentään mun aatoksen'. +Sekin syntyvi vuoksi miljoonien. + + + +VÄINÄMÖISEN MIEKKA. + +Vuoret ja järvet ja suuret virrat +Kalevan kansoa halkoilevat. +Yksipä sentään on yhteistä meille: +On Väinämön kalpa + +kannella tyynen, talvisen taivaan. +Merkki mun kansani muinaisen tarmon! +Sulle ma laulan ja virteni kuulkoon +vuoret ja järvet: + +Suuri on Suomessa laulajan valta. +Sana on astala aattehien. +En sitä vaihtaisi kuninkaan linnaan, +en keisarin kruunuun. + +Kieleni helkkyvä, hellä ja soipa, +kirkas ja sorea suomenkiel'! +voitko sa jällehen ankara olla, +urhojen kieli, + +aattehen urhojen, miettehen miesten? +Voitko sa olla tappara tarmon, +kahleitten murtaja, kansasi kostaja-- +Väinämön kalpa + +kannella tyynen, talvisen taivaan? +Peljätty Pohjolan peikkojen kesken! +Voitko sa myös alas astua sieltä, +leimuta, lyödä? + +Silloin kuin vaipuvi vapaus maasta, +laki kun loppuu ja rikokset riehuu-- +nousetko silloin kuin Ukon myrsky +vuorien yli? + +Näin minä lauloin. Hiljaisna uinui +lumiset järvet ja virratkin. +Mut uhaten taivahan kannella välkkyi +Väinämön kalpa. + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Sata ja yksi laulua; Hiihtäjän virsiä; +Pyhä kevät, by Eino Leino + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SATA JA YKSI LAULUA; *** + +***** This file should be named 14649-8.txt or 14649-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/1/4/6/4/14649/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/14649-8.zip b/old/14649-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..1e8d2ac --- /dev/null +++ b/old/14649-8.zip |